NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 16089 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..5642b0f
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #68012 (https://www.gutenberg.org/ebooks/68012)
diff --git a/old/68012-0.txt b/old/68012-0.txt
deleted file mode 100644
index 7b6eadd..0000000
--- a/old/68012-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,16089 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Magdalena Rudenschöld, by Sara
-Pfeiffer
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Magdalena Rudenschöld
-       Historiallinen kertomus Kustaa III:n ja herttua-hallitsijan
-       ajoilta
-
-Author: Sara Pfeiffer
-
-Translator: F. F. Brummer
-
-Release Date: May 7, 2022 [eBook #68012]
-
-Language: Finnish
-
-Produced by: Tuula Temonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAGDALENA RUDENSCHÖLD ***
-
-
-
-
-
-MAGDALENA RUDENSCHÖLD
-
-Romantillinen kertoelma Kustaa III:n ja herttua-hallitsijan ajoilta
-
-
-Kirj.
-
-Sylvia [Sara Pfeiffer]
-
-
-Suomentanut —r—r. [F.F. Brummer]
-
-
-
-
-
-Tampereella,
-Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa,
-1886.
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN LUKU.
-
-
-Raskaiden akuttimien välistä pilkisti aurinko huoneesen ja heitti
-leveän, loistavan valonsäteen erääsen nuoreen tyttöön, joka seisoi
-kuultelevassa asemassa, pää hiukan nyökällänsä, huoneen keskellä jonka
-toinen ovi oli jätetty puoleksi auki. Eräs harso-ompeluskehä oli
-huolimattomasti heitetty korkeanojaiselle tuolille, ja lattialla
-oli hänen ympärillänsä kirjavia silkkivyyhtiä hujan hajan. Olihan
-selvää, että hän oli hypähtänyt pois ompelunsa äärestä, selvemmin
-kuullaksensa niitä sanoja, joita läheisessä huoneessa lausuttiin.
-
-— Minä puolestani pidän Magdalenan hoviin pääsemisen liian hätäisenä —
-lausui nyt eräs ääni, johon toinen heti vastasi:
-
-— Se on tosi, hän on vielä lapsi, mutta hyvä lapsi...
-
-— Sellainen voi kuitenkin turmeltua, keskeytti ensimmäinen puhuja —
-kun päiväkaudet näkee ainoastansa ylellisyyttä ja kevytmielisyyttä...
-usko minua, esimerkki tarttuu, ja niin vilkas luonne kuin hänellä on,
-pelkään minä...
-
-— Niin, lapsikultani, mitä tulee minun tehdä?
-
-— Malttaa muutama vuosi, äitiseni, malttaa, kunnes Malin'illa on kyllin
-järkeä eroittamaan hyvän pahasta.
-
-— Mutta mietihän meidän taloudellista tilaamme Minun täytyy
-ajoissa hankkia hänelle hovineidin toimi. Isämme on vanha, lähes
-kahdeksankymmenvuotias, ja minä olen kivulloinen... Ei kukaan voi olla
-Magdalenaa turvattomampi sinä päivänä, jona hän jää orvoksi maailmaan.
-
-— Olkoon se päivä kaukana! — ajatteli tyttö, joka yhä seisoi siinä
-kuuloksilla, sill'aikaa kun hänen äitinsä ja sisarensa viereisessä
-huoneessa päättivät hänen tulevaisen kohtalonsa.
-
-Niin, tulisiko hän pääsemään hoviin vai eikö?
-
-Hänen sydämensä sykki hiukan kovemmin, heleä puna nousi yhä vilkkaammin
-hänen valkoisille poskipäillensä, hänen kihara tukkansa säkenöi ja
-hohti kullalta auringonvalossa, ja hänen huulillensa ilmautui hymy —
-enkelin hymy.
-
-Ah, mikä elämä, tarjoava juhlia, valoa, soitantoa ja kukkain tuoksua!
-Eipä tulisi olemaan ketään, joka ei olisi hänelle ystävällinen! Mitä
-komeita pukuja hän tulisi pitämään sekä kantamaan kukkia, helmiä
-ja hohtokiviä hiuksissansa! Tyttö hymyili yhä; hän oli lapsi, joka
-riemuitsi leikkikaluistansa; hän oli impi, joka tiesi tulevansa
-viehättämään.
-
-Eräs ovi aukeni samassa silmänräpäyksessä, tyttö kääntyi äkkiä
-sinnepäin ja meni erästä solakkavartaloista nuorukaista tahi oikeammin
-poikaa vastaan.
-
-— Mitäs luulet, Pentti-kultani lausui hän puoliääneensä, pistäen esiin
-täytelään alahuulensa — minä en luultavasti pääsekään Drottningholmiin!
-
-— Miksikä et?
-
-— Karolina-siskoni estelee äitiäni viemästä minua sinne; minä olen
-liian järjetöin, liian lapsekas...
-
-— Se on sula vääryys, nauroi poika, johan sinä olet kolmentoistavuotias.
-
-— Sano neljäntoista, neljäntoista.
-
-— En!
-
-— Jospahan vaan lasket, niin saat huomata, että olen juuri
-jättämäisilläni tuon tukalan kolmetoistakymmenisen!
-
-— Tänään on heinäkuun 7 päivä 1779, vastasi hän ja oli laskevinaan
-sormillansa, — viiden kuukauden ja viidenkolmatta päivän perästä...
-
-— Kuuluupa kylläkin puheestasi Pentti, että vielä olet poika, muutoin
-hyvinkin käsittäisit, kuinka epäkohteliasta on puhuminen naiselle hänen
-i'ästänsä! — Tyttö kietoi valkoisen hameensa pulleoihin poimuihin
-ympärillensä ja nousi hiukan varpaillensa, viitaten hänelle alavaisesti.
-
-— Pyydän tuhatkertaisesti anteeksi, teidän armonne! — Hän teki tätä
-lausuessansa syvän kumarruksen. — Onko minulla kunnia puhutella vanhaa
-neiti Drakenberg'iä?
-
-— Hyi, Pentti, sinä olet auttamatoin! Mutta sanohan, eikö ole huonosti,
-ett'ei Karolina soisi minun saavani hauskaa? Hän puhuu ikäänkuin vanha
-mummo ja morkkaa sekä moittii hovielämää äiti-pahalleni, ikäänkuin
-olisi se joku Sodoma ja Gomorra!
-
-— Jossa hän itse viihtyy sangen hyvin.
-
-— Tyttö naurahti. — Ah, veliseni, hänelle siitä ei ole mitään
-vaaraa; etenkin pitää hän itsensä pelastettuna, sittenkuin eräs
-hovitallimestari on ruvennut hänelle kumartelemaan ja liehakoimaan...
-Vaiti! — keskeytti hän itsensä, — minä luulen kuulevani hänen äänensä!
-Nyt on parasta, että menen sisään... tuleepa hauskaksi tietää, mitä
-hänellä nyt on ilmoittamista! Tietysti tulee hän hyväksymään Karolinan
-mielipiteet.
-
-Mutta tässä pettyi tuo nuori tyttö, sillä sittekun hän oli tehnyt syvän
-lyyhistyksen hovitallimestarille, paroni Ehrenkronalle (1), joka tänä
-aamuna oli hovipuvussa tullut tervehtimään kreivitär Rudenschöld'iä,
-tahi kentiesi ennemmin hänen Karolina-tytärtänsä, ja tuo Magdalenalle
-ai'ottu hovineidin toimi puheeksi, oli kuitenkin paroni, huolimatta
-Karolinan vastakkaisista mielipiteistä, sangen taipuvainen edistämään
-tätä asiaa ja lupasi puhua siitä muutamien mahtavain henkilöiden
-kanssa, koska hän nyt tulisi menemään Drottningholm'iin.
-
-Jos Magdalena olisi ollut yksin äitinsä kanssa olisi hän kentiesi
-kietonut käsivartensa tämän kaulalle ja sanonut, kuinka onnelliseksi
-hän tunsi itsenä. Nyt ilmaisi vaan ruusut hänen kasvoillansa sekä
-kuopat hänen poskipäillään ja loistavat, siniset silmänsä sitä
-lapsellista iloa, jota hän tunsi ja, kuten hyvin kasvatetun tytön
-tulikin, istautui hän sisarensa viereen, kuunnellen vaitonaisena
-vanhempien keskustelua. Tämä koski yhä hovielämää, ja parooni
-Ehrenkrona sanoi muun muassa:
-
-— Kreivi Kageneck (2) käy tänään hyvästijätöllänsä kuninkaan luona.
-
-— Menikö asia todellakin niin pitkälle? keskeytti kreivitär Rudenschöld.
-
-— Hänen majesteettinsa ei voinut antaa anteeksi, että kreivi Kageneck
-kieltäytyi suutelemasta kuningattaren kättä.
-
-— Niin sehän soti hovitapoja vastaan, ja sitä kreivitär Rudenschöld
-oli sanomaisillaan: sitä noudattaa kuningas enemmän kuin mitään
-muuta; mutta hän pidätti itsensä sekä lausui: — ja sitä on tietysti
-noudattaminen.
-
-— Tietystikin, kreivitär! Ja koska kreivitär Kageneck kovapintaisesti
-kieltäytyi noudattamasta tätä tapaa, ei hän voinut tulla esitetyksikään
-hänen majesteetillensä. Ja muutoinkin, tapahtuman jälkeen
-pörssitanssiaisissa...
-
-— Me emme olleet siellä — lausui Karolina, mutta me olemme kuulleet
-tuhannella eri tavalla siitä kerrottavan, että...
-
-— Minä olin läsnä, keskeytti paroni, ja kuulin kuninkaan käskevän
-osoittamaan pois kreivitärtä...
-
-— Mutta minun mielestäni olisi hänen tanssiaisissa, johon kukin ostaa
-pääsylippunsa, pitänyt näyttää, ikäänkuin ei hän laisinkaan oli
-huomannutkaan kreivittären läsnäoloa, lausui Karolina, sitoessansa
-vaaleanpunaista nauhaa pienen valkoisen villakoiran kaulaan, joka
-makasi hänen polvellansa.
-
-— Siltä voi näyttää. Mutta huolimatta kreivi Schefferin esityksistä oli
-kuningas sittekin taipumatoin, ja itävaltalainen hovi on nyt käskenyt
-ministerinsä lähtemään Tukholmasta.
-
-Paroni veti, lausuessansa näitä sanoja taskustaan ison kultakellon ja,
-katsellen sen jalokivistä hohtavia viisareja, lisäsi hän: — Jumalani,
-aika rientää aina täällä ollessani kuni siivillä!
-
-— Meitä ihastuttaa kuullessamme sitä, vastasi Karolina hymyillen.
-
-— Rohkenenko siis sanoa: me näemme jälleen toisemme?
-
-— Rohkenette, vastasi kreivitär, joka armollisesti ojensi hänelle
-kätensä suudeltavaksi.
-
-— Minulla on kunnia sulkeutua teidän suosioonne, kunnioitettavat
-naiset: me näemme jälleen toisemme!
-
-Paroni Ehrenkrona kumarsi sievistellyllä veikeydellä, tuo heikko puna,
-joka silloin leimahti Karolinan poskille, loi hänen nuorille, vaikka
-tavallisesti kalpeille ja vakaville kasvoillensa suloisen ihanuuden ja
-mitä viehättävämmän hämillä olemisen näyn, joka melkoisesti lisääntyi,
-kun paroni, antaen silmäyksensä viipyä hänessä, meni pois.
-
-Paroni Ehrenkrona saapui Drottningholm'iin samassa silmänräpäyksessä,
-kun Itävallan lähettiläs, paroni Kageneck lähettiläs-sihteerinsä
-seurassa lähestyi linnan-portaita, joita myöten kuninkaan hovimarsalkka
-nyt astui ales ja jäi, tehtyään syvän kumarruksen, seisomaan niiden
-kolmannelle portaalle.
-
-— Jäättekö te sinne ylös seisomaan, herra hovimarsalkka, vai a'iotteko
-tulla minua vastaanottamaan? — kysäsi ranskaksi kreivi Kageneck,
-joka, noustuaan ylös puoliväliin portaita, nyt pysähtyi ja katseli
-ympärillensä ylpeillä silmäyksillä.
-
-— Olenhan minä tullutkin, teidän ylhäisyytenne, vastasi hovimaarsalkka
-kylmäkiskoisesti.
-
-Muutamat hoviherrat selittivät nyt, että olisi aivan vastoin
-hovitapoja, jos hovimarsalkka astuisi enemmän kuin kaksi porrasta
-alaspäin.
-
-Synkillä kasvoilla astui kreivi sitte ylöspäin luomatta silmäystäkään
-häntä seuraavaan hovimaarsalkkaan. Täten menivät he vahtipalvelusta
-tekevien upseerein ohitse, jotka ranskalaiseen tapaan pitivät valtansa
-merkkinä kädessänsä pientä, mustaa sauvaa valkoisella, norsunluusta
-tehdyllä nupilla, jonka jälkeen lähettiläs sekä häntä seuraavat herrat
-suorastansa vietiin kuninkaan makuuhuoneesen.
-
-Paroni Ehrenkrona liittyi kuninkaan luokse meneviin herroihin jotka
-muodostaen jonkinmoisen _tableau vivant_'in, olivat asettuneet somiin
-ryhmiin Kustaa III:n ympärille, joka, istuen eräällä vuoteensa
-edessä olevalla istuinsijalla, hattu päässänsä, hymyillen viittasi
-kädellänsä ministerille. Imartelevilla sanoilla lausui nyt tämä
-hovinsa tervehdyksen sekä oman jäähyväispuheensa. Tuolla hienolla ja
-sivistyneellä tavalla, joka oli omituista tälle kuninkaalle, vastasi
-hän siihen mitä kohteliaimmin, ja tervehtimässä käynti oli lopussa,
-jolloin syvään kumarteleva ministeri poistui.
-
-Kustaa-kuningas seisoi nyt keskellä huonetta, pää pystyssä, samalla
-kun hänen suuret vilkkaat silmänsä tähystelivät noita ko'olla olevia
-hoviherroja.
-
-— Kreivi Kageneck oli huonolla tuulella, luulen ma, lausui hän; sitä
-pahempi hänelle itsellensä! Kunniani nimessä! — Vaativilta ihmisiltä
-puolustan mielelläni oikeuksiani. — Hän oli vaiti hetkisen, hänen
-vilkkaat, liikkuvaiset kasvonsa muuttuivat hymyileviksi ja hän lisäsi:
-— Niin, mitä herrat sanovat, jos menisimme Kiinaan murkinoimaan? —
-Kustaa-kuninkaan silmät vilkuivat taaskin ympäris, ja mihin hänen
-silmäyksensä vaan sattui, näki hän ainoastansa kumartavia ja hymyileviä
-hoviherroja.
-
-— Ehrenkrona-hyväni, lausui hän taaskin, viitaten hovi-tallimestaria
-luoksensa, kertokaa meille millä tuulella herra de Kageneck jättää
-meidät. Antakaa meidän myöskin heti tietää hänen lähtönsä. Sitä ennen,
-paroni, emme a'io murkinoida.
-
-Ystävällisesti nyökäten kääntyi nyt Kustaa-kuningas hänestä, jonka
-jälkeen hovi-tallimestari meni pois täyttämään tehtävää, jonka kuningas
-oli antanut hänen toimeksensa.
-
-Kreivi Kageneck meni juuri silloin kuningattaren huoneesta, kun
-Ehrenkrona hänet kohtasi. Itävaltalainen ministeri oli nyt sekä
-kuningattaren että kuninkaankin hovimaarsalkan seuraamana, jotka
-kumpikin tuppasivat käymään toisensa oikealla puolella.
-
-— Minä olen kuninkaan marsalkka ja täydyn siis käydä teidän oikealla
-puolellanne, lausui toinen.
-
-— Mutta minulla on kolmetoista vuotta vanhempi valtakirja kuin
-teillä, vastasi toinen, jonka jälkeen nuot molemmat ylhäiset herrat
-lakkaamatta hyppelivät toistensa ohitse, kunnes he lopulta tekivät
-varsinaisia kievahduksia, saattaessansa ministeriä perintöruhtinaan
-"vastaanottohuoneesen".
-
-Siellä istui eräässä nojatuolissa purppurakatoksen alla kreivitär
-Rosen, joka piti polvellansa kuninkaallista lasta, jonka rinnalle oli
-ripustettu serafimer-tähdistön kunniamerkki. Hänen ympärillänsä seisoi
-palvelusta tekeviä hoviherroja, tahi istui hovinaisia jakkaraisilla,
-kukin arvonsa mukaan.
-
-Kreivi Kageneck lähestyi nyt pientä perintöruhtinasta ja teki
-kolme kumarrusta, jonka jälkeen hän lausui muutamia lyhyitä ja
-kohteliaita jäähyväissanoja, joihin kreivitär Rosen hiljaisella ja
-värisevällä äänellä vastasi, lukien paperista moniaita sanoja, joita
-ei kukaan voinut kuulla, sillä tuo kirkuva kuninkaallinen lapsi
-voitti tykkänään hänen äänensä. Ja nyt, jäähyväisten onnellisesti
-lopetettua tämän ruhtinaan luona, vietiin Kageneck Södermanlannin
-herttuattaren puheille, ja tämän korkeuden luona loppui hänen julkinen
-hyvästijättöhommansa.
-
-— Joko se on lopussa? lausui itävaltalainen kreivi, joka kenties laski
-ivaa kaikista noista ruotsalaisessa hovissa. — Jääkää hyvästi, hyvät
-herrat! — Ja hän kumarsi kummallekin hovimaarsalkalle, jotka kumpikin
-vielä inttivät käydä toisensa oikealla puolella seuratessansa häntä
-ales laivasillalle.
-
-— Mitä te ajattelettekaan, herra kreivi, lausui silloin kuninkaan
-hovimaarsalkka, a'iotteko antaa lähettilässihteerinne tulla Tukholmaan,
-samassa purressa, jossa itsekin menette?
-
-— Tietysti
-
-— Ei, se ei käy laatuun!
-
-— Ei millään lailla, keskeytti kuningattaren hovimarsalkka; se
-on vastoin hovitapoja! Mutta me annamme he panna kuntoon teidän
-sihteerinne varalta toisen purren.
-
-— Minä taivun siihen, vastasi kreivi Kageneck, ja pidättäen naurunsa
-siveli hänen kädellänsä hienoja viiksejänsä; sitte kääntyi hän
-vieressänsä seisovaan kreivi Ehrenkronaan päin.
-
-— Niin, ainoa, joka kunnioitti minua vähälläkään surulla tässä suuressa
-hyvästijätössä, oli hänen kuninkaallinen korkeutensa, joka itki!
-
-Nyt kääntyi kreivi Kageneck hymyillen pois, astuen vitkallisesti häntä
-vartoavaan purteen.
-
-Kuten hovimiehen tuleekin, riensi nyt Ehrenkrona kuninkaan luokse,
-ollen vaiti ministerin pilasanoista ja ilmoittaen hänen hymyilynsä sekä
-poislähtönsä. Myöhempään päivällä sai hän lupauksen, että Magdalena
-Rudenschöldiä muistettaisiin soveliaassa tilaisuudessa hovineidin
-toimella sekä että hänet esitettäisiin kuningasparille tulevana
-sunnuntaina tapahtuvissa juhlamenoissa.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU.
-
-
-— Olenko sovelias tällaisena? Kysyi Magdalena, kohottaen toisella
-kädellään keveätä, valkoista juhlapukuansa, joka verhosi hänen
-heiveröistä vartaloansa, ja katsellen pieniä jalkojansa, joiden
-viehättävä muodostus kokonaan tuli näkyviin hänen ahtaista
-silkkisukistaan ja atlaskankaisista kengistänsä, — Näin tulen minä
-kumartamaan, vai pitäisikö sen tapahtua vieläkin syvempään? — Ja tuo
-nuori tyttö toki peilin edessä muutamia viehättäviä eljeitä, kumartuen
-syvään alas laattiaan päin. — Niin, jospa sinä, Karolina olisit mukana!
-
-— Näillä ajettuneilla poskipäillä näyttäsin minä todellakin kauniilta!
-vastasi tämä nauraen.
-
-— Se on ikävää! Jos sinä olisit ollut minun läheisyydessäni, olisin
-silloin tällöin voinut saada viittauksen siitä, mitä on tehtävä, mitä
-ei. Mutta saman tekevä, sinä tulet olemaan tyytyväinen minuun näkemään,
-ett'en ole sellainen lapsi, joksi minua luulet! Mikä kuume minulla on
-mikä sydämen tykytys?
-
-Hän painoi käsiään rintahansa vilkasi peiliin. Viehättävämpää
-kuvaa ei tuo kirkas lasi voinut heijastaa. Huikaisevan valkoinen
-hipiä, loistavat lempeät, siniset silmät, kultaiset hiukset, jotka
-höyhenenkevyisinä kutrina liehuivat hänen päälaellansa, valuen ales
-hänen lumivalkoisille olkapäillensä, hymyilevien purppurahuulien
-välissä helmien kirkas kiille — sellainen oli kuva! Voiko Magdalena
-muuta kuin riemuita hymyillä?
-
-— Nyt vielä hiukkanen tukkajauhoa, niin olen valmis! Ja hän kietoi
-vaipan ympärillensä sekä antoi päänsä sisärensä käsiteltäväksi, joka
-auliisti teki viimeiset parannukset Magdalenan vaatetuksessa.
-
-— Niin tyttöseni, nyt saat kelvata! lausui kreivitär Rudenschöld,
-luoden tarkastelevan silmäyksen tyttärensä somaan pukuun. — Joudu,
-vaunut ovat aikoja olleet portaiden edessä!
-
-Magdalenan olkapäille kiedottiin nyt kevyt päällysvaate, ja hän seurasi
-äitiänsä vaunuihin. Hänen astuntansa muistutti hiukan säikähtyneestä
-metsäkauriista. Miten tulisi hän käyttäymään tässä hovissa, jossa
-vallitsi ankarat ranskalaiset hovitavat? Mutta hän hymyili taaskin pian
-hemmoitellun lapsen huolettomuudella. Mistäpä hän oikeastansa levotoin
-olisikaan?
-
-Vähän tämän jälkeen alkoi hän puhua äidillensä siitä, mikä nyt enin oli
-hänen sydämellänsä, vakuutti lopulta, että hän puolestansa olisi valmis
-milloin tahansa suutelemaan kädelle ketä tahansa.
-
-— Karta varomattomia lauseita Maalin! varoitti häntä kreivitär, jonka
-silmät äidin ylpeydellä kääntyi tähän hänen nuorimpaan ja rakkaimpaan
-lapseensa; ja loppumatkalla piti hän pienen, hyvää tarkoittavan
-esitelmän hyvästä käytöksestä ja hienosta sivistyksestä.
-
-Kuinka ihana sunnuntai! Aurinko paistoi, ja mehiläisiä sekä perhosia
-leijaili niityn kukkasilla! Magdalena ei tulisi milloinkaan unohtamaan
-tätä päivää ihmeellisine, viehättävine levottomuuksineen.
-
-Vaunut pysähtyivät. Äitinsä rinnalla kulki hän käytävien kalterein
-ja etehisten läpi. Mitä loistavia pukuja, mikä tungos! Läsnäolijat
-järjestivät itsensä, niin hyvin kuin voivat, jokseenkin arvonsa mukaan
-kahteen pitkään riviin. Magdalena tunsi itsensä aivan levolliseksi
-ollen puolittain piilossa äitinsä takana. Nyt alkoi esittely ja
-kuninkalliset henkilöt astuskelivat pysähtyen siellä täällä, hymyilivät,
-kumartelivat ja juttelivat. Äkkiä huomasi Magdalena seisovansa
-majesteetein edessä; hän kumartui syvään samalla kuin hänen korvansa
-hiljaa soivat ja hänen silmänsä huikenivat, ja kun hän taas kykeni
-käsittämään, mitä oli tapahtumassa, piti äitinsä häntä kädestä, lausuen:
-
-— Hän on vielä niin nuori, milt'ei lapsi — teidän majesteettinne!
-
-Magdalena näki kuninkaan suuret, vilkkaat silmät luodun häneen, samalla
-kun hymyily ilmautui kuninkaan huulille.
-
-— Nuoruus ei ole mikään vika, kreivitär! lausui hän ja oli samassa
-kuningattaren kanssa jo hyvän matkan päässä heistä, ennenkuin Magdalena
-oikein voi käsittää sen vaikean hetken olevan onnellisesti ohitse ja
-itsensä tulleen esitellyksi heidän majesteeteillensa.
-
-Nyt esittelymenojen loputtua alkoi jumalanpalvelus. Kirkossakin
-noudatettiin mitä ankarimpaa säätyeroitusta rientäessä valitsemaan
-istumasijoja. Kreivitär Rudenschöld asettautui istumaan
-valtioneuvosten rouvain penkkiin, ja Magdalena meni ujona hovineitojen
-luokse, mutta koska nämät pitivät itseänsä ylhäisempänä tuota tällä
-hetkellä tykkänään hämillänsä olevaa kaunotarta, osoittivat he hänet
-pois joukostansa. Silmät luotuna alespäin ja vitkallisilla askelilla
-meni hän erääsen syrjässä olevaan penkkiin, jossa hän vavisten istahtui
-erään vanhan kenraalin viereen. Hänen kultaisien olkatöyhtöjensä
-ja tupsujensa takaa silmäili nyt nuori tyttö ympärillensä. Aivan
-hänen lähellänsä seisoi pitseillä reunustettuihin silkkinuttuihin
-puettuja hoviherroja, jotka syvään kumartelivat muutamille kasvoiltaan
-maalatuille naisille, joilla oli mustia tekopilkkuja olkapäissään
-ja poskillansa. Synnin tunnustusta luettaessa viuhtoivat naiset
-viuhkoillansa, tahi avasivat hajuvesi-pulloja ja sienikoteloita ja
-näyttivät niin tyyneltä ja välinpitämättömiltä, ikäänkuin olisivat he
-luulleet maailman synnit olevan kaukana itsestänsä. Eräässä penkissä
-aivan Magdalenan lähellä istui eräs kamariherra, joka saarnan aikana
-usein katseli häntä silmälasien avulla, ja hän kuuli tämän lausuvan
-naapurillensa: "Kuka tuo tyttö on, joka istuu tuolla kenrali Horn'in
-vieressä ilmeisenä näytelmäesineenä Jumalan seurakunnan edessä?"
-
-— Minä tiedän ainoastansa: mitä näen: viehättävän ruusunupun, hennon
-kukan varhaisimmassa loistossaan, vastasi eräs nuori hovipalvelija,
-heittäen veitikkamaisen silmäyksen tyttöön, joka seuraten toisten
-naisten esimerkkiä, levitti viuhkansa, jonka taakse hän piiloitti
-punastuvat kasvonsa.
-
-Kirkosta mennessään pysähtyi kreivinna Rudenschöld ja esitti Magdalenan
-muutamille ylenpalttisesti koristetuille naisille, jotka puhuessansa
-salavinkaan silmäilivät toistensa pukuja.
-
-— Jumalani, johan te olette täysikasvuinen nainen, lausui kreivitär
-Vrede lyöden leikillänsä Magdalenaa viuhkallaan käsivarrelle. — Sepä
-oli ihana saarna! Sitte aljettiin puhua muista asioista, tehtiin
-monenmoisia suunnitelmia tulevan viikon huvituksien varalta, kerrottiin
-nykyään vietetyistä pelikokouksista ja huviretkistä, jonka jälkeen
-vihdoin aljettiin pakinoida kilpataistelusta, jonka kuningas aikoi
-panna toimeen.
-
-Sykkivin sydämin kuulteli Magdalena. Huveja ja taaskin huveja — ja nyt
-oli hän itsekin näiden viehätysten ja tarumaisten juhlain pyörteiden
-keskellä, joita tässä hovissa niin runsaasti vietettiin, ja kun vihdoin
-otettiin puheeksi päivällisen syöminen kreivitär Vreden yksityisessä
-huoneessa, seurasi tuo nuori tyttö mukana, ollen ikäänkuin unessa ja
-milt'ei kajoamattakaan niihin ruokiin, joita hänelle tarjottiin, tullen
-ainoastansa tarkkaavaiseksi, kun kreivitär kysyi hänen äidiltänsä,
-josko tämä aikoi jäädä operanäytelmää katsomaan.
-
-— Kaiketi minä jään, vastasi tämä, samassa kun Magdalenan rukoilevat
-silmäykset olivat tähdätyt häneen päin.
-
-Ja nyt oli hetki käsissä, jolloin operanäytelmän piti alkaman.
-Loosit täyttyivät. Mihin vaan heitti silmänsä, säteili valoa, loisti
-hohtokiviä, ja ruusunpunaisilla huulilla ilmaantui viehättäviä
-hymyilyjä. Kauniita naisia imarteli kokonainen laveri hoviherroja,
-joilla oli tukkajauholla riputettuja kiharoita otsallansa; leikillisiä
-komppasanoja vaihdeltin ja miellyttävillä eljeillä kuiskailivat
-silkkiin puetut herrat lemmen suloisuudesta ja tunteidensa ikuisesta
-kestäväisyydestä, joita kuiskeita heidän sydänkäpynsä kuultelivat,
-joko heittäen viehättäviä silmäyksiä tahi jaellen viuhkoillansa pieniä
-rangaistuksia.
-
-Hiljaista hälinää kuului silloin läpi koko salin, mutta vaikeni heti.
-Kuningas astui sisään — tämä kuningas, joka ei ainoastansa ollut
-ensimäinen arvoltansa, vaan myöskin ololtansa ja käytökseltänsä. Missä
-hän vaan esiintyi oli hän empimättä ovelin sekä viehättävin seuramies
-ja seisoi siinä nyt lempeästi hymyillen tuolle ylhäiselle seuralle,
-joka oli hänen ympärillänsä, ja hän näytti Magdalenasta milt'ei puoli
-jumalalta, jonka ympärillä "laulu heräsi," samalla kun hurmaavat
-huvitukset näyttivät kasvavan hänen askeleidensa jäljistä.
-
-Eräs Kraus'in sepittämä sävellys kaikui salissa. Soitanto kuului
-ikäänkuin laulu metsässä kevät-aamuna, ja kuningas taputteli käsiänsä
-juhlapukuisille laulajille ja laulajattarille. Mikä vilkkaus,
-mikä tuli siinä silmäyksessä, jolla hän tarkasteli näyttelijöiden
-liikkeitä! Ainoastansa näyttämöön oli hänen huomionsa kiinnitettynä,
-ja ylhäisimmästä alhaisimpaan näyttiin tässä salissa yksimielisellä
-tarkkaavaisuudella oltavan yhtä mieltä kuninkaan kanssa; liehakoiminen
-ja kuiskaukset olivat tauonneet.
-
-Magdalena istui äitinsä lähellä. Hän kuulteli soitantoa ja laulun
-ihmeellisiä säveliä. Tuon nuoren tytön mielikuvitelma oli vilkkaasti
-juoksevan puron kaltainen, milloin muistellen mennettä, hiljaista
-elämäänsä lapsikamarissa ja noita vaikeita läksyjänsä, jotka kaikeksi
-onneksi nyt ainiaaksi olivat ohimenneet, milloin taaskin rientäen
-eteenpäin ajassa, jolloin hän halusi olla kauniin kauniimpienkin
-joukossa, se, jonka puoleen kaikkein näiden hoviherrain ihastus
-kääntyisi. Suloinen hymy ilmausi hänen lapsellisilla, pyöreillä
-kasvoillansa, samassa kun hänen silmäyksensä lensi ympäri salin. Tämä
-päivä, jota hän niin paljo oli ajatellut, niin paljon ikävöinyt, tämä
-päivä oli nyt hänelle ihana, iloinen, autuaallinen todellisuus. Ja
-olihan hän itsekin ikäänkuin perhonen niityllä, liehuen huvitusten
-päiväpaisteessa, leijaillen sinne tänne, nauttien kyllälti suloisia,
-tuoksuja ja juoden riemujen taivaallista kastetta!
-
-Mutta miksi laulu hänen ympärillänsä vaikeni? Ah, esirippu vajosi,
-operanäytelmä oli loppunut!
-
-Mahtavuudella, joka sopi hänen arvollensa, nousi kreivitär Rudenschöld
-istuimeltansa ja kääntyi Magdalenan puoleen, joka hehkuvin poskin
-kietoi harsopukunsa kiinnemmäksi yllensä, seuraten vitkallisesti
-äitiänsä, joka lausui:
-
-— Meitä on käsketty illalliselle kuningattaren pöytään!
-
-— Pyydän tuhat kertaa anteeksi, arvoisat naiset! lausui nyt
-kuningattaren hovimarsalkka estäen Magdalenaa menemästä eteenpäin.
-Nuori tyttö pysähtyi aivan hämillänsä, kuunnellen aivan uutta,
-hovitapoja koskevaa kysymystä: Oliko hän arvollinen syömään iltaista
-kuningattaren seurassa?
-
-Magdalena punastui ja vaaleni. Joko nyt kaikki oli lopussa? Eikö
-hän tulisi pääsemäänkään hoviin? Tuskissansa koki hän lukea äitinsä
-silmistä, tämän äidin, joka tyynenä ja olematta kuulevinansakaan,
-mistä puhe oli, iloisesti jutteli muutamain vanhempien naisten kanssa,
-varmalla vakuutuksella siitä, minkälainen se vastaus tulisi olemaan,
-jonka nyt virkaatekevä kamaripalvelija oli hänelle tuomaisillansa.
-
-Aivan nykyisin oli kahden illalliselle käsketyn neidin täytynyt lähteä
-pois illallisetta, kertoi hän, koska näiden isä ei ollut kreivi;
-kuitenkin koska nyt vanha kreivi Kaarlo Rudenschöld oli sekä kreivi
-että valtioministeri, pidettiin hänen tyttärensä arvollisena hoviin
-pääsemään illalliselle.
-
-Pariovet aukenivat. Tästä silmänräpäyksestä alkaen voi Magdalena pitää
-itseänsä hoviin kuuluvaksi.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU.
-
-
-Muutamia viikkoja tämän Magdalena Rudenschöldin elämässä niin
-muistorikkaan päivän jälkeen tapaamme hänet ahkerasti neulomassa somaa
-koru-ompelusta.
-
-— Ettekä te, neiti, päässyt hovineitien penkkiin ja saitte odottaa
-pääsöä kuningattaren huoneesen, lausui muuan keski-ikäinen vaimo, joka
-oli puettu isokukilliseen hameesen ja viittaan ja joka työskennellen
-hämäisen silkkivyyhden selvittämisellä, nyt loi huolellisen silmäyksen
-tuohon nuoreen tyttöön.
-
-— Tiedättehän, Regina, miten sen laita oli, vastasi tämä hieman
-maltittomuudella.
-
-— Niin, minä tiedän sen enkä voi olla sitä ajattelematta. Jos
-Malla-neiti, olisitte minun lapseni, niin totta kuin olen imettänyt
-teidät, ette olisi koskaan enään päässeet hoviin.
-
-— Enkö olisi päässyt? Magdalena hymyili. Miksikä en? — Siinä
-tapauksessa saisi kaikki kärsiä minun kohtaloni, vastasi Magdalena, yhä
-hymyillen.
-
-Vaimo ei vastannut, vaan pudisti huolestuneen näköisenä päätänsä.
-
-— Minä sanon teille Regina, minkaltainen hovi minun mielestäni on.
-Aivan kanakopin kaltainen, jossa kukot ja kanat tahtovat lentää
-toistansa ylemmäksi päästäkseen ylimmäiselle istuinpuulle, ja siipiänsä
-räpytellessä eivät he laisinkaan pidä lukua, jos lyövätkin toisiaan
-siivillensä!
-
-— Jumala paratkoon niin epäkristillistä puhetta!
-
-— Se on teidän oma syynne, Regina, lausui Magdalena veitikkamaisesti;
-minun tarkoitukseni oli vaan antaa selvän kuvan hovioloista, ett'ette
-luulisi minua ainoaksi, joka on saanut muutamia pieniä läimäyksiä.
-
-— Kaikissa tapauksissa on toivoni ett'ette olisi niitä saaneet, neiti
-Maalin, lausui Regina, pudistaen päätänsä. — Minä ajattelin... mutta
-samantekevä! Niin paljo voin kuitenkin sanoa, että kun ensi kerran
-nä'in Lundegvist-vainajan, tarttui hameeni kiinni ovenpielessä olevaan
-naulaan, juuri kuin olin häntä tervehtimäisilläni, ja kun hän sitte
-kosi minua, ja me menimme naimisiin, tiesin täsmällensä, miten minulle
-tulisi käymään... oh, hoh, niin, niin: merkkejähän tapahtuu aina, jos
-ne vaan otetaan huomioon, ja se on viisas, joka niin tekee!
-
-— Regina, te olette tänään oikein päättäneet suututtaa minua!
-
-— Lapsikultani, se ei ollut tarkoitukseni!
-
-— Niin se ei tule onnistumaankaan, lausui tyttö iloisesti. Illallinen
-syötiin pienimmittäkään tukaluuksitta, kuningatar hymyili minulle, ja
-minä kuulin hänen armollisesti lausuvan äiti-hyvälleni, ilman tänä
-suvena olleen erinomaisen ihanan.
-
-— Magdalena loi veitikkamaisesti silmäyksensä ompeluksestaan ja lisäsi:
-— Noh, Regina, mitä tästä sanotte? Kun loppu on hyvä, on kaikki hyvin!
-
-— Sitä vastaan ei voi kukaan väittää, vastasi Regina, joka oli
-tämän kreivillisen perheen hovimestarin leski ja jolla Magdalenan
-imettäjänä oli jonkinlainen vapaampi puheenvalta, etenkin niissä
-asioissa, jotka koskivat hänen nuorta neitiänsä. Mutta vaikka
-Magdalenan ensimmäinen ilmestyminen tuottikin Reginalle surullisia
-aavistuksia, ei ne kuitenkaan millään tavalla häirinneet tuon tytön
-iloista mieltä, joka kiihkeni milt'ei vallattomaksi, sittekun hän
-äitineen ja sisarineen oli saanut sijan yhdessä niistä parvista, jotka
-oli rakennettu katselijoita varten siihen suureen kilpataisteluun, joka
-elokuun 30 päivänä tulisi tapahtumaan Drottningholm'issa.
-
-Ylhäisimmissä piireissä ei nyt puhuttu muusta kuin varustuksista,
-hunnuista, kypärintöyhtöistä ja vyöhyistä. Hienojen naisten
-ompelupuitteet välkkyivät helmistä, säkenöivät hohtokivistä ja kullalla
-ommellusta sametista ja loistavat silkkikankaat peittivät sohvat ja
-tuolit.
-
-Rudenschöldinkin perhe teki suurenmoisia valmistuksia, ja jopa tarttui
-tämä into vakavaan Karolina-neitiinkin.
-
-Tuo tärkeä päivä tuli. Hopeakankaisessa hameessa ja hunnussa sekä
-helmiä kiedottu otsallensa esiintyivät Magdalena ja hänen sisarensa
-arvokkaina hovineitinä, jotka kyllä ansaitsivat että joku ritari
-asussaan kantaisi valkoista väriä, jonka he yksimielisesti olivat
-itsellensä valinneet. Magdalenan siniset, vilkkaat silmät tähystelivät
-parvea ja taisteluaituuta. Mikä ihmeellinen loistava näky!
-
-Ritareja, välkkyvät aseet kädessänsä ja liehuvat töyhtöt kypärissänsä,
-hovi-rouvia, joiden päähineet olivat koristetut helminauhoilla ja
-vitjoilla, kiiltävillä paratiisilinnuilla, loistavilla kukilla sekä
-heiluvilla sulilla ja joilla oli valkoiset jalokivistä hohtavat sormet,
-pidellen voittajien palkintoja.
-
-Uneksien ajassa vuosisatoja takaperin, kuulteli Magdalena julistajien
-huutoja, hevoisten hirnuntaa, kilpien helinää sekä torvien toitotusta.
-
-Eräs kypärillä varustettu ritari kumartui tervehtien. Magdalena
-säpsähti. Ketä tarkoitti tämä tervehdys? Punastuen liikutti hän
-päätänsä; olipa jotakin uutta, vaikk'ei aivan odottamatointa, että joku
-ihmettelevä silmäpari kiinnittyi häneen, ja hymyillen katseli hän nyt
-ritarin solakkaa vartaloa, tämän kannustaessaan hevoistansa ja heti sen
-jälkeen rientäessään kilpailuradalle.
-
-Voittajana laskeusi hän pian toiselle polvellensa Magdalenan eteen ja
-osoittaen kypärintöyhtöänsä, jota ko'ossa pitävä oli tehty valkoisesta
-hopeanauhasta lausui hän:
-
-— Minä suosin teidän väriänne neiti.
-
-Ujosti punastuen vastasi Magdalena: Tänne tullessani en ajatellutkaan
-ketään ritaria.
-
-Paroni Stjerneld'in varalta on sinulla aina palkinto, lausui kreivitär
-Rudenschöld, irroittaen itse helminauhan, joka oli kiedottu Magdalenan
-käsiranteeseen, ja jonka tämä aivan hämillänsä hänelle tarjosi.
-
-Hiukan myöhemmin tuli Stjerneld tervehtimään "lemmityistänsä"
-jolla hän asianosaisesti esiteltiin, ja osoitti nyt Rudenschöld'in
-perheen naisille mitä hienointa hovimiehen lepertelemistä
-ritarillisen ihantelemisen ja kunnioituksen ohessa. Lapsellisella
-avosydämellisyydellä vastasi Magdalena hänelle, teki leikillisiä
-muistutuksia ja tunnusti koko tämän päivän tuntuneen hänestä mitä
-ihanimmalta tarinalta.
-
-Heti kilpataistelun loputtua tarjosi paroni Stjerneld käsivartensa
-kreivittärelle, sill'aikaa kun Ehrenkrona johteli noita nuoria
-neitosia, ja nyt retkeili tuo pieni seurue, milloin kohdaten joitakuita
-hovipiiriin kuuluvia kihermiä, milloin sekaantuen noihin iloisiin,
-vallattomiin väkijoukkoihin, jotka Tukholmasta olivat tulleet tätä
-komeutta ihmettelemään.
-
-— Eipä saa nähdä mitään kauniimpaa, lausui Magdalena, silmäillen noita
-takanansa olevia "torninkorkuisia" puukäytäviä ja pysähtyen noiden
-linnan lähellä ruiskuavien suihkokaivojen luona, jotka ikäänkuin
-säkenöivät kristallit valuivat vaskesta tehtyjen kuvapatsaiden yli ja
-murtuivat kimaltellen vesikaaren väreillä tuossa paljossa valossa, joka
-ikäänkuin taikakeinon avulla leimusi linnan ympärillä ja lavealta sen
-ympäristössä.
-
-— Kuulkaa, kuinka siellä riemuitaan ja hurrataan, lausui taaskin
-Magdalena, vetäen seurakumppaninsa muassaan tuonne pitkään
-markkinakoju-riviin päin, jonka ympärillä kansa vilkkaimmin tungeskeli.
-— Kas, kas, tuossa! Ja hän osoitti erästä kultakoristeiseen vaippaan
-puettua ritaria, joka pää pystyssä ja loistavin silmin katseli tuota
-öistä, kansasta vilisevää, taikavalossa olevaa väen liikettä. Hänen
-ympärillänsä paljastettiin nyt ikäänkuin merkin saatua kaikki päät, ja
-laajalta kaikui huuto: "Eläköön Kustaa-kuningas!"
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU.
-
-
-Kuukausia kului tästä päivästä, karttuivat vuosiksi, ja Magdalena
-heittäytyi ilon hurmeella siihen loistavaan elämään, jonka pyörteisin
-hän oli joutunut. Hänen kauneutensa oli tullut huomatuksi hovissa ja
-tuo ylhäinen piiri, jossa hänen vanhempansa seurustelivat, käänsi
-kohteliaalla imartelemisella huomionsa häneenkin. Hänen hieno
-käytöksensä ja avonainen, teeskentelemätöin luonteensa viehätti
-kaikkia. Vaikka vielä i'ältänsä lapsi, kohdeltiin häntä täysikasvuisena
-neitona, jota useampi kuin yksi nuori hovin herra huokaellen silmäili,
-hänen näkymättä vähääkään pitävän siitä lukua. Sitä enemmän huoli hän
-sisarensa lemmensuhteista, sillä paroni Ehrenkrona oli nyt esiytynyt
-tämän suosittuna kosiana, ja siis puuhaeltiin kaikella innolla
-Karolinan kapioiden ja myötäjäisten valmistamista. Tähän aikaan
-työskenteli Magdalena innokkaasti neulomisella, ompelemisella sekä
-solmeilemisella, ja kotielämä veti taas jokseenkin hänen huomionsa
-puoleensa.
-
-Eräänä sellaisena päivänä istui hän äitinsä ja sisarensa seurassa,
-nypläyspatja edessänsä ja hänen hienot sormensa liikkuivat vilkkaasti
-edestakasin, samalla kun kukkasia ja lehtiä syntyi pitsikankaan
-läpikuultavalle, lukinverkon näköiselle pohjalle.
-
-— Se oli hyvä, lausui hän, tervehdittyänsä paroni Stjreneld'iä, joka
-silloin oli usein nähty vieras tässä talossa ja oli nyt tavallisella
-tervehtimiskäynnillänsä, — se oli hyvä, minä tarvitsen juuri palvelusta
-tekevää kavaljeeria. Tehkää hyvin, että annatte minulle tuon
-neulalautasen tuolta!
-
-Anokaatte minulta kaikkea muuta, vaan ei neuloja, lausui hän hymyillen:
-ne ovat huonoja enteitä ja...
-
-— Minä en usko enteitä, enkä huonoja enteitä laisinkaan:
-
-— Mutta entä jos minä pistän niillä puhki välillämme olevan ystävyyden?
-Tuon nuoren miehen tummat silmät kiintyivät häneen tähystelevinä.
-
-— Noh, niin, lausui hän iloisesti, jos ystävyys ei ole sen lujempi,
-kuin että se menehtyy, niin menehtyköön.
-
-— Todellakin, lausui hän, — mitä minun ystävyyteeni tulee, en luule
-sen huolivan neuloista... kas tässä ne ovat! Jumalani, minkä joukon
-te tarvitsettekin! Magdalena-neiti, ystävyyteni teitä kohtaan luulen
-tulevan kestämään kaikissa elämän vaiheissa!
-
-— Se oli kauniisti lausuttu, herra paroni, eikä enempää sovi pyytääkään
-inhimilliseltä olennolta.
-
-Sangen mielissänsä siitä ystävyydestä, jota paroni Stjerneld aina
-osoitti Magdalenalle, ryhtyi nyt kreivitär Rudenschöld'ikin
-pakinoimiseen ja antaessaan tuolle nuorelle tytölle muutamia neuvoja
-tuon käsillä olevan työn suhteen, johti hän täten äidillisellä
-viisaudella tyttärensä ajatukset pois tunteiden alalta, ala, joka yhä
-vielä oli Magdalenalle tuntematoin, samoinkuin hänen mielensä vielä oli
-liian lapsellinen huomaamaan niiden tunteiden oikeaa luonnetta, jotka
-alati johtivat paroni Stjerneld'iä hänen läheisyyteensä.
-
-Muutama päivä paronin siellä käymisestä, kun Regina-rouva aamulla
-auttoi nuorta neitiänsä pukeumaan, lausui hän, puheen sattuessa
-Karolinan pian vietettäviin häihin:
-
-— Niin, ensikerran kun tässä talossa näin puuhaillaan, tulee se
-tapahtumaan Malla-neidin häiden viettämiseksi, eikä siihen kait pitkää
-aikaa olekaan.
-
-— Regina on niin iloisen näköinen, ikäänkuin olisi minun kotoani pois
-joutuminen suuri riemu!
-
-— Onhan se aina riemu, kun neiti tulette onnelliseksi!... Olenpa
-kyllä huomannut erään, joka useammin kuin muut, käy tässä talossa.
-Niin, niin, hänen kypärissänsä ei kait suotta ollut neidin väriä
-kilpataistelussa.
-
-— Älkää puhuko siitä, pyysi Magdalena hehkuvin poskin.
-
-— Niin, jos se ei tule olemaan hän, niin...
-
-— Ei se tule olemaan hän!
-
-— Noh, sitte ei neiti saa ketään!
-
-Nämät sanat lausuttiin Magdalenan istuessa peilin edessä. Nyt
-kääntyi hän äkkiä takaperin. Tuon valkoisen kaapun yli valui hänen
-kullanhohtavat hiuksensa ikäänkuin auringonpaisteessa kimaltelevat
-laineet, ja hän käänsi veitikkamaisesti silmänsä Reginaan. — Näytänkö
-minä sitte siltä, että jäisin naimattomaksi? lausui hän.
-
-— Ei sen vuoksi, että juuri olisitte sen näköinen, neiti, mutta...
-
-Mutta Regina-hyvä, onhan minulla vielä kyllin aikaa sen ajattelemiseen!
-
-— Voi kyllä siltä näyttää, mutta ken varhain tulee myllyyn; saa myöskin
-varhain jauhaa — niin se, joka niin nuorella i'ällä kuin neiti on
-päässyt ulos maailmaan, saa myöskin...
-
-— Mitä arvelette, Regina, kiinnitänkö nämät siniset nauharuusut
-hameeseni?
-
-— Niin, Maalin-neiti, te ette koskaan salli minun puhua järjellistä
-sanaakaan!
-
-— Vaikka kaksikymmentä, jos, Regina, tahdotte, kunhan vaan pääsen
-kuulemasta ikäviä asioita!
-
-Täten vältti Magdalena niin kau'an kuin oli mahdollista ja kenen kanssa
-tahansa kaiken keskustelun tässä hänelle niin tärkeässä asiassa, jota
-kuitenkin erään iltana paroni Stjerneld kovinkin pian kosketteli, joka
-erään pienen, valitun seuran ollessa koolla kreivitär Vreden asunnossa,
-sattui yht'äkkiä jäämään kahdenkesken Magdalenan kanssa. Raukeudella,
-joka oli hänessä tavatoin, silmäili hän uneksien milloin kirjavaa
-laattiamattoa, milloin noita kullattuja akkunoissa olevia telineitä,
-jotka olivat täynänsä kaikenlaisia kummallisia kiinalaisia, teoksia,
-ja kalliista, intialaisesta puulajista tehtyjä koristuksia. Vihdoin
-kumartui Magdalena henkimään muutamien kukkain tuoksua, jotka olivat
-asetetut hänen vieressänsä olevalle marmoripöydälle.
-
-Hänen huomaamattansa silmäili häntä paroni Stjerneld muutaman sekunnin,
-ja kun Magdalena kumartui kukkasiin, astui hän esiin ja taittaen erään
-ruusunnupun tarjosi sen hänelle.
-
-— Vahinko turmeltuneesta kukkakimpusta, lausui Magdalena, ollen
-olevinaan huomaamatta hänen eljettänsä ja nousten sohvalta mennäkseen
-pois.
-
-— Ettekö tahdo ottaa minulta pientä kukkaistakaan, Magdalena? kysyi hän.
-
-— Tahdon kylläkin, vastasi hän, ja hänen valkoiset, sormuksilla
-koristetut sormensa tarttuivat oksaseen, — kuinka epäkohteliaasti, että
-ette karsineet ruususta pois okia! Katsokaa, kuinka minä revin sormeni!
-
-Paroni tarttui Magdalenan käteen, jota hän kunnioituksella suuteli. —
-Voitteko antaa minulle anteeksi, lausui hän. — Niin, Magdalena teidän
-polultanne tahtoisin raivata pois kaikki pistävät o'at!
-
-— Paljon kiitoksia! lausui Magdalena iloisesti, vetäen pois kätensä ja
-rientäen ovea kohti.
-
-— Magdalena, pyydän teitä pysähtymään! Hänen äänensä oli niin
-kiihkoinen ja hänen silmänsä niin rukoilevat, että Magdalena
-vastoin tahtoansakin pysähtyi, hyvin huomaten, ett'ei hän enää
-leikkipuheillansa voinut poistaa tuota pelkäämäänsä hetkeä. Vaalein
-poskin ja milt'ei henkimättä seisoi Magdalena hänen edessänsä. Taaskin
-tarttui paroni hänen käteensä ja veti hänet luoksensa.
-
-— Magdalena, oi, kuinka teitä lemmin! kuiskasi hän.
-
-Magdalena teki torjuvan eljeen. — Jumalani, oi, Jumalani! Nämät sanat
-tulivat ahdistetusta sydämestänsä hänen huulilleen.
-
-— Niin, Jumala, lausui paroni. — Jumala on todistajani, kuinka
-sydämellisesti minä teitä lemmin! Sano, Magdalena, tahdotko olla omani
-tästä päivästä alkaen? Olen niin paljon ajatellut tätä autuutta... ja
-eihän se vaan lienekään pelkkä uni? Vastaa, Magdalena, minä rukoilen
-sitä!
-
-— Antakaa minun olla, pyysi tämä, — en ole koskaan ajatellut, en ole...
-
-— Ette te, Magdalena, mutta minä olen ajatellut meidän kumpaisenkin
-edestä! Mitä onkaan tämä loistava elämä ja nämät juhlat? Kiiltoa ja
-turhuutta, joka jättää ainoastansa tyhjyyttä jälkeensä! Ah, me emme
-eläisi yhdessä perhoisten tavoin, jotka ovat silmänräpäyksen lapsia,
-vaan kuten ijäisyyden kuolemattomat olennot. — Väistykäämme maailman
-turhuuksista ja eläkäämme ainoastansa toisillemme!
-
-— Ei, ei, niin ei voi käydä, kuin sanotte!
-
-— Enkö siis ole mitään teidän mielestänne, Magdalena?
-
-— En tiedä... sallikaa minun mennä... oi, sallikaa minun mennä, pyysi
-hän. Kyyneleet kimaltelivat hänen tummissa silmäripsissänsä, ja hänen
-poskillansa loisti punaisia purppuraleimuja.
-
-— Sananen vielä, Magdalena, yksi ainoa sananen! Lemmittekö ketään
-toista?
-
-Silmänräpäyksen seisoi hän liikkumatta alallansa. Sitten aukeni hänen
-huulensa hymyilyyn.
-
-— En, lausui hän.
-
-Tuo vapiseva neitonen oli äkkiä muuttunut veitikkamaiseksi lapseksi,
-joka avosydämisesti ilmaisee tunteensa, ja hän lisäsi:
-
-— En tiedä ketään, jota pitäisin teitä parempana!
-
-Kiiruusti riensi hän nyt pois, mutta hänen äänensä suloinen sointu
-kaikui tuon nuoren miehen korvissa sittekin, kun hän oli yhtynyt
-toisten seuraan, kaikui vielä yön hiljaisuudessakin ja tuotti hänelle
-suloisia, viehättäviä unia.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU.
-
-
-Korkeassa nojatuolissa istui entinen valtioneuvos ja silloinen Upsalan
-yliopiston kansleri, kreivi Kaarlo Rudenschöld. Murheellisilla
-silmäyksillä katseli hän Magdalenaa, joka, ollen polvillansa hänen
-edessänsä, piti hänen kättään omissansa ja silmäili häntä, hiljaa
-itkien.
-
-— Jumala on todistajani, ett'en tahtoisi närkästyttää teitä rakastettu
-isäni, lausui hän — mutta en voi ajatellakaan naimiseen menemistä
-paroni Stjern'eldin kanssa.
-
-— Tätä nykyä pitävät lapset itseään vanhempiansa viisaampina, vastasi
-kansleri, joka hiljaa ja ikäänkuin rauhottaen silitteli Magdalenan
-kiharia. — Luuletko, että minä vä'ittäisinkään sinua tähän naimiseen,
-jos pitäisin sen sinulle arvottomana?
-
-— Mutta minä tulisin i'äti onnettomaksi!
-
-— Onnettomaksi, — sano ennemmin päinvastoin? Älähän toki
-oikullisuudesta työnnä onnea luotasi!
-
-— Minun tuskani ei olekaan oikku.
-
-— Pelkäänpä, lapseni, pitäneemme sinua liian höllissä ohjissa; sinä
-olet liian paljo saanut leikitellen viettää aikaasi.
-
-— Olisikohan minun jo sitte pitänyt vieraantua leikeistä? Kyynelien
-vuotaessa poskipäillensä silmäili hän, puolittain hymyillen, isäänsä.
-
-— Leikittele, kuinka paljon tahdot, mutta älä karkoita itsestäsi
-kaikkia vakavia ajatuksia. Tosin en tahdo pakoittaa tunteitasi, mutta
-isänä neuvon sinua, tarkoin asiaa miettimään. Aatto Ludvig Stjerneld ei
-olekaan hyljittävä mies: ollen rikas ja Kustaa I:n vanhimman pojanpojan
-jälkeläinen, on hän jalompaa verta kuin nykyinen hallitsijasukumme.
-
-— Tahdon miettiä, vastasi Magdalena — ei hänen rikkauksiensa eikä hänen
-ylhäisen sukunsa vuoksi, vaan sen tähden, ett'en tahdo antaa teille,
-rakas isäni, närkästymisen syytä...
-
-— Ei närkästymisen, Magdalena, mutta minä olen kovin mielipahoillani.
-Ennenkuin täältä erkanen, haluaisin jättää sinut suojelevan puolison
-huostaan.
-
-— Olkoon se hetki kaukana, jolloin tulen isättömäksi!
-
-— Ajatelkaamme kuitenkin sellaista hetkeä, Magdalena!
-
-— Niin, jos Jumala on päättänyt, että minun tulee kestää sellainen
-surupäivä, enhän, isä-kultani, silloinkaan ole turvattomana, sillä se
-asema, johon piakkoin Sofia Albertinan hovissa joudun, on kylläksi
-riittävä siinä suhteessa. Ah, älkäätte huolehtiko tulevaisuudestani.
-Minä olen niin onnellinen, niin tyytyväinen nykyiseen tilaani! Jos en
-tuutisi sellaista kauhua tämän avioliiton suhteen, niin...
-
-— Saat noudattaa vapaata tahtoasi, senhän tiedät, ja miten tehnetkin,
-saat siunaukseni; kansleri laski vapisevan kätensä tyttärensä
-päälaelle. — Siinä nimessä, joka sinulla on, ei ole koskaan ollut
-tahrapilkkua, jos josko omaat sen tahi jonkun muun, voi aina katsella
-pää pystyssä ympärillesi.
-
-Magdalenan huulet avautui myöntymykseen, mutta sulkeutuivat samassa.
-Ei, hän ei voinut voittaa hirmuansa tähän, avioliittoon! Äkisti nousi
-hän pois polviltansa ja kietoi käsivartensa isänsä kaulalle — hänkö
-tuottaisi murhetta ja levottomuutta tämän harmajan pään, näiden
-lumivalkoisten kähäräin yli! Näin seisoi hän liikkumatoinna muutaman
-silmänräpäyksen, jonka jälkeen hän riensi pois saadakseen henkiä omassa
-hiljaisessa huoneessansa ilmaa siinä tuskassa, joka täytti hänen
-sielunsa.
-
-Nopein askelin ja väännellen käsiänsä astui hän edestakaisin.
-
-— Noudattaa omaa, vapaata tahtoani, lausui hän, niin, minä tiedän sen!
-Ah, hänen hyvyytensä masentaa minut! Jos minua oltaisi väkivallalla
-pahoitettu ottamaan tuo raskas askel, en olisi tuntenut itseäni
-onnettomammaksi kuin nytkään... Äitini, itkee ja isäni rukoilee!
-
-Magdalena seisoi liikkumattomana; hänen hehkuville poskipäillensä valui
-kuumia kyyneleitä.
-
-Niin hän tahtoi, kuten hänen vanhempainsa toivomus oli, ajatella tätä
-avioliittoa!
-
-Hiljaa laskeutui hän pitkälle sohvalle, joka oli huoneen yhdellä
-seinällä. Hän muisteli tuon nuoren miehen hienoa käytöstä ja kauniita
-kasvoja sekä sitä sydämen jaloutta, jota hän tässä miehessä aina oli
-huomannut. Todellakin piti hän tätä kaikkia muita parempana ja tämän
-tunteen hän ansaitsikin, mutta omantaa hänelle koko elämänsä, kaikki
-ajatuksensa — sellaista lupausta hän ei voinut täyttää!
-
-Kuinka tuo nuori mies olikin vakava, ja kuinka hän itse oli leikkisä;
-Tuo oli mies, ja hän lapsi; edellinen ei tulisi koskaan voimaan
-laskeutua hänen kannallensa, eikä hän koskaan kohottaida tuon edellisen
-kannalle. Heidän yhdessä elonsa ei tulisi koskaan olemaan onnellinen,
-sen hän tiesi, sen hän aavisti; rakkaus aviopuolisojen välillä oli
-jotakin, eikä vavistus ollut yksinomaisesti tuskaa; se oli iloakin, ja
-jos joskus vapisikin, tapahtui se autuudesta.
-
-Pää kätensä nojassa, puoleksi avatuilla huulilla ja loistavin silmin
-istui hän hiljaa sekä liikkumatta ja hänen ajatuksensa viipyivät tässä
-ihmeellisessä tunteessa, josta hän ei tietänyt, mutta josta hän ei
-tahtonut luopua. Ei, hän ei tahtonut, hänellä ei ollut rohkeutta! Hän
-oli onnellinen sekä tahtoi tulla siksi ja lemmen autuutta halusi hän
-kerran tuntea — Kuinka kadehdittava hänen Karolina-sisarensa oli! Hän
-tuli saamaan sen, josta hän piti; lempi oli muuttanut hänen vaalean
-hipiänsä ruusunpunaiseksi, ja hän oli ikäänkuin auringon elähyttämä
-kukkanen.
-
-Niin, Magdalenakin halusi lempiä? Mutta ketä?
-
-Kovin punastuen istui hän puoleksi ummistetuin silmin, samalla kun ujo
-kainous pani hänen sydämensä sykkimään.
-
-Kuinka kaunis, urhollinen, uljas viehättävä tämä tulisi olemaan —
-täydellinen ihminen, jonka keralla hän leikiten ja riemuiten elelisi
-päivänsä. Kuinka hän tätä lempisi, jumaloisi ja kuinka hän tätä ikävöi!
-
-Hymyily ilmestyi hänen huulillensa. Levottomuus, joka äsken oli häntä
-ahdistanut, poistui hauen mielestänsä. Ah, jospa tuo tulisi, jospa
-tuo ei kauan varrottaisi itseänsä! Ei, hän ei voinut olla paitsi tätä
-varrottua tuntematointa Hän ei voinut myöntyä siihen, mitä vanhempansa
-häneltä vaativat, hän ei voinut koskaan ruveta Aatto Stjerneld'in
-aviopuolisoasi.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU.
-
-
-Kansleri, kreivi Kaarlo Rudenschöld, joka ajoittain oleskeli Upsalassa,
-oli juuri palannut kotia, oltuansa siellä parin viikon ajan, samana
-päivänä, jona Stjerneld esiintyi kosijana, ja tänään söi hän taas
-päivällistään monen viikon kuluttua omaisiensa seurassa.
-
-Oli todellakin hauskaa nähdä tämän i'äkkään jalosukuisen istuvan ylinnä
-päivällispöydässä. Hänen vakavissa kasvoissansa ilmestyi myöskin
-niin paljon todellista ystävällisyyttä, että se vaan antoi hänen
-kohteliaisuudellensa enemmän arvoa ikäänkuin mehu vanhassa, hyvässä
-viinissä. Hän istui suorana ja uljaalla ryhdillä nojatuolissa, jota hän
-aina käytti, ja hän loi mielihyvällä silmänsä tuohon pitkään pöytään,
-jonka ääressä hänen vaimonsa, tyttärensä ja poikansa istuivat.
-
-— Oltua poissa jonkun aikaa, tuntuu koti kahdenkertaisesti hauskalta...
-— juokaamme kodin malja! — Kaarlo Rudenschöld kumarsi vaimollensa, joka
-nyt lastensa kanssa kohotti lasiansa, ja joiden kasvoista näkyi, kuinka
-paljon he häntä rakastivat ja kunnioittivat.
-
-— Niin, lapseni, minä toivon lapsuutenne kodin pysyvän teille rakkaassa
-muistossa, jatkoi i'äkäs kreivi palvelijain poistuttua ja ainoastaan
-viinien sekä jälkiruoan ollessa enään nauttimatta — Sinä, Karolina,
-tulet pian sen jättämään, ja kukin teistä tulee lentämään pois pesästä;
-— Magdalenaankin loi hän pienen silmäyksen, jonka jälkeen hän jatkoi:
-Me olemme nyt juoneet mieluisen maljan; juokaamme vielä yksi, nimittäin
-nyt hallitsevalle kuningassuvullemme ja etenkin Lovisa Ulrikalle! —
-Tuo i'äkäs vanhus kostutti lasissa huuliansa, ollen silminnähtävästi
-hyvällä tuulella, ja hän alkoi puhua siitä ajasta, jolloin tämä
-kuningatar oli nuori ja hän itse ministerinä Berlinissä. Ei sanallakaan
-viitannut hän siihen keskusteluun, joka tänä aamuna oli ollut hänen
-ja Magdalenan välillä, joka, ollen alakuloisella mielellä, ei voinut,
-saada kiinni yhtäkään niistä leikillisistä komppasanoista, joita hän
-tavallisesti aina tukaloissa kohtauksissa keksi. Hänen ympärillänsä
-juteltiin hänen puuttumattansa pakinoimiseen, ja kun he nousivat
-ruokapöydästä, näkyi synkkä alakuloisuus hänen kasvoillansa.
-
-Karolina kietoi silloin käsivartensa Magdalenan vyötäisille ja vei
-hänet pois, neuvoitellakseen hänen kanssansa, miten muutamat uudet
-hameet olisivat reunustettavat, mutta tämän neuvottelun keskeytti
-äkisti tuo hänen muutamaa vuotta vanhempi sisarensa, lausuen:
-
-— Näen sinusta, ett'et ole iloinen, Maalin, enkä voi ymmärtää syytä
-siihen. Minusta sellainen mies, kuin Stjerneld on...
-
-— Älä kiusaa minua, keskeytti Magdalena kiivaasti, — sinulla, joka olet
-niin miekkoinen, että saat mennä naimisiin sen kanssa, jota lemmit,
-pitäisi olla kylläksi omasta onnestasi, tyrkyttämättä minua olemaan
-ihastunut kosijaan...
-
-— Malla-kultani, minä en todellakaan sinua käsitä!
-
-— Käsitä sitte, ett'en laisinkaan ole iloissani tästä kosijasta!
-
-—Sen kyllä huomaan — Karolina ei voinut pidättää hymyilyänsä —
-suloinen, kaunis, kohtelias kun hän on, en voi käsittää, mitä sinulla
-on häntä vastaan?
-
-— Ei mitään, kultaseni, mutta tyhjästä tyhjää tulee! Minä en suinkaan
-ole Isä Jumala, joka voisin luoda jotakin!
-
-— Sitä en ole koskaan väittänytkään! — Karolina, joka yhä oli
-hymyillyt, muuttui yht'äkkiä totiseksi.— Mutta isä- ja äitiparallemme
-saatat sinä suurta murhetta, jos hylkäät Stjerneld'in. Minusta pitäisi
-sinun sitäpaitsi ymmärtämän, ett'et voi koskaan saada sen parempaa
-avioliiton tarjoomusta.
-
-— Noh, siinä tapauksessa kärsin kyllä kohtaloni. — Magdalena kietoi
-hyväillen käsivartensa sisarensa vyötäisille; — en olisi pahoillani,
-jos asiat ainakin voisi olla niin, kuin nyt ovat; eihän tarvitse olla
-naimisessa, onnellinen ollaksensa... älä kuitenkaan luule minun olevani
-kokonaan välinpitämätön näistä huolista, joita minä perheesemme tuotan!
-Mutta jo riittää tästä, puhukaamme jostakin muusta!
-
-— Ei mistään muusta Magdalena! Haluaisin niin mielelläni nähdä sinut
-onnellisena. Niin, luulenpa, että tulisit siksi, jos tekisit niin kuin
-isä- äitikultamme sinua neuvovat.
-
-Magdalena nojasi päänsä sisarensa olkapäähän. — Ei kukaan halua minua
-hartaammin olla rikkomatta heidän tahtoansa vastaan.
-
-Niin, Maalin, koeta ajatella suurimman onnesi olevan juuri sinun
-lapsellisessa tottelevaisuudessasi ja nöyryydessäsi!
-
-— Sen olen tehnyt, olen koettanut ajatella sen täyttämistä, mitä
-minulta toivotaan vaaditaan.
-
-— Ah, jatka siten!
-
-— Hiljainen huokaus kuului Magdalenan puoliväliin avatuilta huulilta. —
-Minä koetan, kuiskasi hän.
-
-Kuinka ystävällisesti Karolina suuteli hänen poskeansa! Kuinka hellästi
-hänen isänsä äitinsä hänelle puhuivat!
-
-Hän istui nyt hetkikaudet yksinänsä, koettaen vakuuttaa itsellensä
-parhaaksi, jos tuo kysymyksessä oleva avioliitto toteutuisi, mutta
-hänen sydämensä epäröi ja parhaallansa, kun hän luuli sen voittaneensa,
-synnytti se uusia ristiriitaisuuksia, ja kunkin sellaisen taistelun
-jälkeen tunsi hän yhä selvemmin, että se tulisi nostamaan kapinan, jos
-hän taipuisi täyttämään niitä toivomuksia, joita hänen läheisyydessänsä
-ääneen ja peittelemättä lausuttiin.
-
-Viikon päivät kuluivat tällä tavoin, kun Pentti eräänä Magdalenan
-miettimisen ja yksinäisyyden hetkenä astui hänen luoksensa. Tämä veli,
-joka oli häntä ainoastansa vuotta vanhempi oli ollut hänen rakkain
-leikkitoverinsa ja oli nyt se ystävä, jolle hän mieluimmin uskoi
-ajatuksensa.
-
-— En voi käsittää, minkätähden tuosta Stjerneld'istä pidetään niin
-suurta melua, lausui Pentti, jonka tavallisesti iloiset, avonaiset
-kasvot nyt olivat vakavat ja miettiväisen näköiset.
-
-— Kas sinä kerran et tahdo huolia hänestä, pitäisi mielestäni sinut
-antaa olla rauhassa.
-
-— Niin minäkin ajattelen! — Voi, kuinka tämä on tukalaa, Pentti!
-Näetsen, jota enemmän ajattelen, että minun tulisi täyttää isäni ja
-äitini tahto, sitä alakuloisemmaksi ja onnettomammaksi tunnen itseni...
-
-— Ajattele vaan itseäsi äläkä keitään muita!
-
-— Sepä oli kaunis oppi! Magdalena hymyili.
-
-— Niin, Malla, naura sinä koko puuhille! Kun et tahdo, niin et tahdo,
-sehän on mitä luonnollisinta!
-
-— Pentti-kultani, onpa oikein hauskaa kuulla sinun puhuvan sillä tavoin!
-
-— Hupaista että se sinusta tuntuu hauskalta! Jatkakaamme siis
-neuvotteluamme. Sinä hylkäät paroni Stjerneld'in ja sitte tulee kaikki
-taas entisellensä, saatpa nähdä. Onhan sinulla sitäpaitsi toimesi
-hovissa ja siihen voit kyllä tyytyä siksi aikaa!
-
-— Minä puolestani tyydynkin!
-
-—Sen tulevat vanhempammekin tekemään, kun myrsky vaan ensiksi on
-asettunut. Älä siis pidä suotta huolta äläkä mielipahaa.
-
-— Ah, Pentti-kulta, minä toivon, ettemme koskaan olisi päässeet
-lapsengengistä, kuten Reginalla on tapana sanoa.
-
-— Oh, minä olen sen suhteen hyvin tyytyväinen! Niin, kunniani nimessä,
-nythän voin luoda itselleni tulevaisuuden!
-
-— Noh, kuulehan tuota poikaa! — Leikillinen hymy näyttäytyi Magdalenan
-huulilla. — Sinä kumminkaan et te'e itsellesi turhia huolia!
-
-— Sellaisena minä sinusta pidän, Malla! Niin, jos et ajan varrella
-tyydykään hovineitinä olemiseesi, keksimme aina kuitenkin jonkun
-neuvon... minä rupean nyt kaartilaiseksi...
-
-— Ja ylenet yhä arvoasteissa sekä tulet piakkoin kenraaliksi!
-
-— Niin, jokseenkin sinnepäin!
-
-— Suuret rikkaudet keräät sinä itsellesi tietysti myöskin...
-
-— Ja sitte, Malla, me ne ja'amme.
-
-— Tyhmä poikani! Sanottakoon mitä tahansa, hyvä poikaa sinä sittekin
-olet!
-
-Veli ja sisar seisoivat puhuessansa akkunan ääressä, ja Pentti, joka
-juuri kurkisti ulos, keskeytti äkisti Magdalenan: — Jos sinulla on
-halu päästä erilleen kosijastasi, luulen soveliaan hetken nyt olevan
-käsillä. Tässä silmänräpäyksessä nousee paroni Stjerneld vaunuistansa,
-ja se pysähtyi juuri meidän etehisen ovelle.
-
-Hymyily pakeni taaskin Magdalenan huulilta, ja hän laski kätensä
-keveällä painolla Pentin olalle. — Jätä minut yksinäni, kuiskasi hän —
-minä tarvitsen vielä hetkisen mietiskellä.
-
-Joitakuita silmänräpäyksiä katseli hän oveen päin, jonka Pentti nyt
-oli sulkenut jälestänsä; sitte peitti hän kasvonsa käsillään, ja
-huokaus hiipi hänen paisuvilla huulillensa. Näin seisoi hän hiljaa ja
-liikkumatta syviin ajatuksiin vaipuneena; kun hän jälleen nosti päänsä,
-oli hieno kalpeus hänen kasvoillansa, joista kaikenlainen epäröiminen
-oli kadonnut, ja koko kehkeytyneen naisen päättäväisyydellä odotti hän
-sitä hetkeä, jolloin häntä tultaisiin viemään antamaan varma vastaus
-Stjerneld'in kosimiseen.
-
-Viesti, joka tuli häntä noutamaan, ei kau'an viipynytkään, ja muutama
-silmänräpäys tämän jälkeen seisoi Magdalena isänsä pakeilla. Tuo i'äkäs
-vapaasukuinen astui ystävällisellä vakavuudella tytärtänsä vastaan.
-Kreivi Rudenschöldin olennossa oli tavallisesti ystävällistä kopeutta
-ja varovaisuutta sekä säännöllistä kohteliaisuutta joka kuitenkin
-tässä silmänräpäyksessä muuttui haikeaksi, milt'ei helläksi tunteeksi,
-kun hän tarttui Magdalenan käteen ja viehkeällä eljeellä vei tämän
-äidin luokse, joka tuon nuoren tytön tullessa huoneesen puoliääneen
-jutteli paroni Stjerneld'in kanssa, ja, vastaten hänen kohteliaaseen
-tervehdykseensä, valloitti Magdalenan äkisti sellainen ujous ja
-hämmästys, että hän loi silmäyksensä laattiaan.
-
-— Sinä tiedät, Magdalena, mikä nyt on asiana, lausui kreivi
-Rudenschöld, joka yhä piti Magdalenan kättä omassansa; — ja sallikaa
-herra paroni, minun ilmoittaa teille, kuinka mielissään minun
-puolisoni ja minä olemme tarjouksesta, jonka olette suvainneet tehdä
-tyttärellemme! Te tiedätte myöskin, herra paroni, meidän täydellisesti
-hyväksyvän tämän liiton.
-
-Siinä silmänräpäyksessä sulki kreivitär Rudenschöld Magdalenan
-sylihinsä. Jumala siunatkoon sinua, lapseni! kuiskasi hän kyyneltäen ja
-suuteli Magdalenan otsaa.
-
-Ei sanaakaan kuulunut Magdalenan huulilta, samalla kun hänen
-hämmästyksensä yhä eneni sekä vihdoin muuttui kuolon ahdistukseksi,
-kun paroni Stjerneld kohteliailla sanoilla lausui hänelle, kuinka
-onnelliseksi hän itsensä tuntisi, jos Magdalena suostuisi rupeamaan
-hänen aviopuolisoksensa.
-
-— Te tiedätte, herra paroni, minun pitäväni teistä enemmän kuin kestään
-muista, — vastasi vihdoin Magdalena vavisten; — mutta minä en teitä
-lemmi enkä voi siis suostua avioliittoon välillämme... jo avioliiton
-ajatuskin saattaa minut levottomaksi... sellaista en voi ajatella... en
-kumminkaan vielä.
-
-— Ja koskahan tahtoisitte sitä ajatella?
-
-— Kolme vuotta tahdon vielä olla aivan vapaa.
-
-— Niin hartaasti lemmin teitä, Magdalena, että mielelläni tahdon
-odottaa tämän ajan... en tahdo olla teille kiusallinen kyllästyttävällä
-kohteliaisuudella, jos vaan annatte minulle toivon, että silloin...
-
-— En voi mitään luvata. Kolme vuotta on pitkä aika Kuka tietää, josko
-minä silloin... josko te...
-
-— Minun tunteeni pysyvät aina muuttumattomina!
-
-— Älkää ajatelko minua, — pyysi hän kädet ristissä, — en voi
-milloinkaan tulla omaksenne.
-
-— Ette milloinkaan, Magdalena? — kertoi hän tuskallisesti. Magdalena
-pudisti päätänsä katsoen tänään häneen ensi kerran; tytön silmät
-kyyneltyivät ja tarttuen kosijansa käteen kuiskasi hän; — En voi tehdä
-toisin! — Suokaatte minulle anteeksi!
-
-— Minä lemmin teitä, Magdalena, kuiskasi hän. Ääneensä nyyhkien
-heittäysi tyttö äitinsä syliin. — Älkäätte vihastuko, pyysi hän,
-säälikäätte minua!
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-
-Musliinipoimukkeiden ja pitsein peittämänä istui eräs nuori
-nainen pukeumassa; hänen pienet, kultaompeluksilla koristettuihin
-silkkikenkiin pistetyt jalkansa lepäisivät ikäänkuin kultaiset
-mehiläiset samettimaton kukilla. Katsellen säkenöivillä hohtokivillä
-koristettua rannerengasta, kiinnitti hän sen nyt vasemman kätensä
-hienon pyöreän ranteen ympärille, jonka jälkeen hän heitti silmäyksen
-kirkkaasen peililasiin, joka hänen oman ihanan kuvansa ohessa heijasti
-tuon somasti sisustetun huoneen kullatuita koristuksia ja huonekaluja.
-Kaksi erinomaisen huolellisesti puettua herraa istui aivan lähellä
-tuota hopealta hohtavaa pukeumapöytää, jonka äärestä tuo nuori nainen
-nyt silmäili ympärillensä, suoden noille kumpaisellekin uljaille
-kavalierille suloisen hymyilyn, samalla kun hän jätti päänsä erään
-koreaksi puetun kamarineitsyen käsiteltäväksi, joka järjesteli hänen
-hiuksensa lukemattomiin pieniin kihariin.
-
-— Tuleeko minun käyttää tukkajauhoa, vai eikö? — kysyi sekavalla
-ruotsinkielellä tuo peilin edessä istuva nainen, pudistaen
-miellyttävällä liikkeellä tummia kihariaan otsaltansa. — Mitä te, hyvät
-herrat, siihen sanotte?
-
-— Millaisena te esiinnyttekin, olette aina yhtä viehättävä, lausui
-vanhin molemmista herroista, ja nuorempi lisäsi:
-
-Mitä muoteja te, kreivitär suvainnette noudattaakin, olette aina minun
-silmissäni viehättävin nainen.
-
-— Huolimatta teidän hienoksi tunnetusta aististanne, kreivi Essen,
-pelkään kuitenkin, että musta pääni säikähdyttäisi tainoksiin teidän
-heikot naisenne.
-
-— Ota käsille jauhohahtuva, Katinka; hiukan punankaan en sitäpaitse
-luule rumentavan — Hän hymyili. Hänen hampaidensa valkoinen kiille oli
-suora vastakohta hänen huultensa purppuralle, ja hänen silmäyksensä
-kohtasivat paroni Essen'iä, joka suurimmalla hartaudella häntä katseli,
-hartaudella, josta Daschka-kreivitär ei laisinkaan ollut pahoillansa.
-
-— Mahdollista on, paroni, että jään tänne koko talveksi, lausui
-kreivitär, joka taaskin, silmäillen nuorempaa noista kahdesta herrasta,
-oli pukemapuuhissansa, sivellen hienolla sormellansa tummia, hienoja
-kulmakarvojansa.
-
-Paroni Essen laski kätensä sydämelleen: Te lahjoitatte minulle uutta
-eloa, kreivitär! lausui hän. Teidän lähtönne olisi ryöstänyt auringon
-minun taivaaltani!
-
-— Jos te lähdette, lähden minä mukaanne, lausui tuo vanhempi herroista.
-— Ei mikään voi estää minua siitä. Olen teidän orjanne, kreivitär!
-
--Hyvä, paroni Leyonhjelm, minä vaadin teiltä siis heti palvelusta!
-Tehkää hyvin, että annatte minulle tuon punaisen pullon! Tuhansia
-kiitoksia! — Ja hän väänsi auki pullon kultaisen tulpan sekä valeli
-pullossa olevaa kirkasta nestettä käsillensä, jolloin sen hieno haju
-sekaantui muihin tuoksuihin, jotka huoneen täyttivät.
-
-— Nyt, herra paroni, antakaa minulle tuo pieni vasu, jossa on
-kukkakimppu! Kas tässä saatte yhden kukkasen minun erinomaisen suosioni
-merkiksi!
-
-Paroni Leyonhjelm heitti voittoriemuisen silmäyksen paroni Essen'iin,
-ja unohtaen kuusikymmentä ikävuotta: sekä jäsenkolotuksensa koetti
-hän saada notkean, miellyttävän ja puoleksi polvillansa olijan
-aseman, ottaessaan kreivittären antaman lahjan. Tehden sankarin tavoin
-väkivaltaa kasvoillensa, hillitsi hän niiden vinnistelemisiä, hymyili
-spartalaisella miehuudella ja kiinnitti kukan ruusunpunaiseen nuttuunsa.
-— Olen onnellisin kaikista kuolevaisista, kreivitär! lausui hän nuoren
-teikarin äänellä, vaikk'ei poskimaali voinut peittää vanhuuden jälkiä
-hänen jyrkissä, ryppyisissä kasvoissansa. — Te olette ensimäinen
-nainen, joka on saanut sydämeni sykkimään.
-
-Salaperäinen hymy ilmautui paroni Essen'in huulilla, ja hän oli juuri
-tekemäisillänsä pistävän muistutuksen, kun muuan palvelija ilmoitti
-hovineiti Magdalena Rudenschöld'in tuloa.
-
-Dashka-kreivitär nousi istuimeltansa, hänen pukeumisensa oli päättynyt
-ja laskien nuot hienot verhot paikoillensa seisoi hän nyt siinä
-purppurapunaisessa hameessaan ja tummat kähäränsä laskeutuneena
-kaksinkertaiselle pitsiriville, joka puoleksi verhosi hänen pyöryläisiä
-olkapäitänsä. Hän astui Magdalenan vastaan ja tervehti tätä mitä
-kohteliaimmin.
-
-— Täytittepä kuitenkin lupauksenne, lausui kreivitär, totta puhuen,
-olen teitä hyvän aikaa varronnut!
-
-— Pääsin vasta nyt ruhtinattaren luota! Kiitoksia meidän hauskasta
-yksissäolostamme kreivitär Vreden luona!
-
-Daschka-kreivitär, joka oli kietonut käsivartensa Magdalenan
-käsivarteen, vei hänet nyt läheiseen saliin, johon kumpikin herra heitä
-seurasi. Tuo ripeä, ruusunpunaiseen nuttuun puettu vanha herra kumarsi
-kohteliaasti, istahtaen kumpaisenkin naisen lähelle, samalla kuin
-paroni Essen, joka nojausi rautauunin reunustaan, oli tässä sijoittunut
-miellyttävään asemaan, luotuaan vilkaisevan ja tutkivan silmäyksen
-vastapäätänsä olevaan marmoriveistoksilla koristettuun peiliin.
-
-— Juuri äsken mainitsin aikovani jäädä tänne talveksi, lausui
-kreivitär, kääntyen Magdalenaan — te osaattekin pitää hauskaa... teidän
-hovissanne tuskin Parisia kaipaakaan!
-
-— Tuskin on kuitenkin samaa kuin hiukan... te kaipaatte siis hiukan
-Paris'ia, keskeytti paroni Essen.
-
-— Samoin kuin Paris'issa kaipaisin Tukholmaa. Ettekö tiedä, paroni,
-kuinka helposti ihminen rupeaa kaipaamaan sitä, mitä hänellä ei ole.
-
-— Onpa paljokin sellaista, jonka suhteen kaipaukseni tulee olemaan
-ikuinen ja toivotoin sekä...
-
-— Älkäätte vaan muuttuko traagilliseksi, paroni Essen, keskeytti häntä
-Daschka-kreivitär hymyillen.
-
-Hänen tätä lausuessaan näytti paroni Leyonhjelm viehättävintä
-hymyilyään näille kumpaisellekin nuorelle naiselle. — Onko suurempaa
-onnea kuin naisille mieliksi oleminen! lausui hän — te olette peräti
-huimanneet minut, eikä voi toisin käydäkään... rankaisematta ei kukaan
-ihminen saa niin läheltä kuin minä nyt silmäillä aamuruskoa, — hän
-kumarsi syvään Magdalenalle, — ja keskipäivän aurinkoa! — hän teki
-saman kohteliaan kumarruksen kreivittärellekin:
-
-— Hyvä, te olette ovelampi itseänne, herra paroni! keskeytti
-viimeksimainittu.
-
-— Jos minun peilini tulee sanomaan minulle jotakin epäkohteliasta,
-käännyn teihin, paroni Leyonhjelm, saadakseni sen asian parannetuksi...
-ja lupaanpa luottaa teihin umpisilmin, sillä ei mikään ole imarrusta
-suloisempaa.
-
-— Sitä ette tarvitse peljätä koskaan saavanne kuulla, neiti
-Rudenschöld! Meidän kielemme on liian kehittymätöintä, voidakseen
-kuvata teidän ihanuuttanne, kuten pitäisi!
-
-— Nyt, neiti, te sen tiedätte, lausui kreivitär, nousten seisovallensa
-sanomaan jäähyväiset noille kumpaisellekin herralle, jotka lausuen
-kohteliaita sievistelysanoja nyt poistuivat.
-
-Paroni Leyonhjelm elää autuaallsissa unelmissa, lausui Magdalena; hän
-on ijäti nuori ja viehättävä!
-
-— Minä olen tätä nykyä hänen hempukkansa, ja hän käy erinomaisen
-ahkeraan minun vastaanotoillani aamuisin... voittehan käsittää kuinka
-autuaalliseksi itseni silloin tunnen, jatkoi kreivitär iloisesti.
-
-— Istukaatte nyt oikein mukavasti Rudenschöld; nouskaatte sohvaan; kas
-niin nyt me juttelemme. Minä ai'on vilpittömästi ja ystävällisesti
-vaihdella ajatuksia keskenämme. — Millaiselta minä teistä näytän?
-
-— Huutakaamme heti paroni Leyonhjelmiä palajamaan.
-
-— Ei, nyt on teidän vuoronne, neiti Rudenschöld; näytänkö minä
-ansaitsevani teidän ystävyyttänne?
-
-Tuo mustakähäräinen nainen nojautui lähemmäksi Magdalenaa, joka
-onnellisena ja lapsekkaana oli valmis antamaan ystävyytensä vaikka koko
-maailmalle ja nyt tarttui kreivittären käteen, jota hän sydämellisesti
-puristi.
-
-— Minä pyysin eilen teitä tulemaan luokseni, neiti Rudenschöld,
-sentähden, että pidän teistä niin paljo; te ette ole samanlainen kuin
-useimmat muut meidän naisista; teidän hilpeytenne, esimerkiksi on aivan
-luonnollinen. Te nauratte! Minä teiltä oikein kadehtin tuota pientä,
-heleää ääntä; onpa kauan siitä kuin... kreivitär keskeytti puheensa
-hymyillen. — Niin minäkin olen kentiesi joskus ollut sellainen kuin te,
-Magdalena, ja te tulette kenties joskus samanlaiseksi kuin minäkin.
-Maailmalla on kyky muuttaa meidät sellaisiksi, että jos näkisimme,
-millaisia ennen olemme olleet, tulisi meille vaikeaksi enään tuntea
-itseämme.
-
-— Mutta hilpeyttänne, kreivitär, ette olekaan menettäneet!
-
-— Sen olen menettänyt kentiesi taistelemalla saanut sen jälleen, lausui
-tuo ihana nainen, silmäillen Magdalenaa hymyillen, — mutta te ette tätä
-vielä käsitä kaikeksi onneksi itsellenne! Ja kentiesi ei teidän koskaan
-tarvitse oppia sitä käsittämäänkään... mutta jutelkaamme jostakin
-muusta! Minulla on harvoin ollut niin hauska ilta kuin keskiviikkona
-ruhtinattarenne luona...
-
-— Fredrik-herttua luki tuon kauniin paimenlaulun...
-
-— Enkelin tavoin! mutta herttuasta puhuen, minä olen häneen
-ihastunut... luulenpa, että voisin häntä rakastaa; mutta siitä ette saa
-virkkaa kellekään.
-
-— Siinä suhteessa olen tottunut, että minuun luotetaan, vastasi
-Magdalena hilpeästi, useimmat nuoret naiset häntä lempivät.
-
-— Tekin?
-
-— Ei, minä en usko...
-
-— Herttuako?
-
-— Ei, vaan rakkautta.
-
-— Se on veitikka, joka tulee milloin sitä vähin odotetaan. Mutta
-todellakin! Miksi hyljäisitte sellaisen kosijan kuin paroni Stjerneld'in?
-
-— Mistä te tiedätte — Magdalena leikitteli aivan hämillänsä sohvan
-kulta-ripsuilla.
-
-— Mistäkö sen tietää, josta koko kaupunki puhuu! Niin, sitähän on
-vaikea selittää, vastasi kreivitär veitikkamaisesti. Asia oli se, että
-tuo miellyttävä paroni oli teihin kovin mieltynyt eikä hän puolestansa
-laisinkaan epäillyt rakkautta.
-
-— Mutta minä en häntä lempinyt.
-
-— Mitä teidän tarvitsi sitä tehdäkään? Ettehän te rakkautta uskokaan.
-
-— Niinä aikoina minä sitä uskoin — ja uskon vieläkin: en epäile itse
-tunteen olemista, mutta minä luulen vaan, ett'en milloinkaan tule sitä
-käsittämään.
-
-— Siitä ajasta on teillä paljo kokemusta... Noh siis kokonaisen kolmen
-kuukauden, luullakseni. Noh siis olette täydellisesti vakuutettu,
-ett'ette koskaan tule löytämään sellaista henkilöä, joka ansaitsisi
-teidän rakkauttanne?
-
-— Moni saattaa olla sen arvoinen... mutta turhaan kysyn itseltäni: mitä
-on rakkaus?
-
-— Saippuakupla, yhtä kaunis kuin katoavainenkin lausui tuo ihana
-kreivitär heleällä naurulla. Se haihtuu ilmassa tahi särkyy
-vesipisaraksi, jatkoi hän; ensiksi mainitulla tavalla katoaa se
-näkymättömiin ja jälkimäisellä jättää se kyyneleisen muiston jälkeensä,
-aina tilaisuuden ja luonteiden tahi henkilöjen suuremman tahi vähemmän
-tunteellisuuden mukaan.
-
-Magdalena hymyili. — Noh, entäs ikuinen rakkaus sitte?
-
-— Siis on se tämä tarina, joka...
-
-— Te pidätte sen siis tarinana?
-
-— Oh, Jumalani! jos minulla olisi ollut yhtä monta ystävää, kuin niitä,
-joita olen lempinyt, olisin ollut useimmin naimisessa kuin Tobiaan
-vaimo, Saara.
-
-—Te arvelette kentiesi, ett'ei avioliittoa pitäisi olemankaan?
-
-— Päinvastoin! Naisella täytyy olla turvaa; aviomies antaa siinä
-tapauksessa varmimman turvan. Jos hän voi rakastaa, on hyvä, mutta
-ei välttämätöintä, ollaksemme onnellisia, samoinkuin mieskin voi
-rakkaudetta liittyä meihin ja yhtähyvin tulla onnelliseksi. Rakkaus ei
-ole välttämätöin avioliiton pysyväisyydelle. Minä olen leski... vaimona
-sain noudattaa mielioikkujani... olin silloin yhtä vapaa kuin nytkin...
-ja vapaudessa on onni.
-
-—Tuon viimemainitun uskon täydellisesti, mutta en voi ajatella, että
-voisi juuri siteen solmiamisella saavuttaa vapautta.
-
-— Kuulkaa, neiti Rudenschöld, minä luulen, että te esimerkiksi olisitte
-tulleet onnelliseksi paroni Stjerneld'in kanssa.
-
-— Mutta hänen vaimonansa... ajatelkaapa jos... jos silloin olisin
-ruvennut rakastamaan, kuten sanotte.
-
-— Noh, silloin olisi hän kait kylliksi ummistanut silmänsä, jos
-sellaista olisi teille johtunut mieleenne.
-
-— Ei, ei, kreivitär, lausui Magdalena ujolla kainoudella, — se
-tunne, josta äsken kerroitte, ei olekaan rakkautta, ettekä te, enkä
-minäkään tule kentiesi milloinkaan sitä käsittämään... kentiesi ei
-yksi tuhannestakaan voi sitä tehdä. Mahdollista, että se meissä tulee
-olemaankin saippuakuplana, tarinana, mutta minä uskon kuitenkin
-pysyväisen ja katoamattoman lemmen olemista... heleä puna rusoitti
-hänen poskillansa ja hän vilkasi hymyilevään naapuriinsa, ja todellista
-lempeä tuntematta en rupea ikinäni kenenkään omaksi.
-
-— Sanokaa minullekin, kun luulette löytäneenne tämän todellisuuden!
-
-— Sitä en tule laiminlyömään.
-
-Nuot molemmat nuoret naiset silmäilivät hymyillen toisiansa.
-
-— Lupaattehan te usein tulla tänne kanssani juttelemaan.
-
-—Lupaan, me tulemme tapaamaan toisemme!
-
-—Ennenkuin menette, neiti Rudenschöld tahdon sanoa teille, että
-kuulutte tuntehikkaiden joukkoon. Kuplan särkyessä tulette turmelemaan
-kauniit silmänne kyynelillä.
-
-—Siitä ei ole pelkoa! vastasi Magdalena rientäen huoletoinna pois.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-
-Erään suuren salin, jonka seinät oli verhottu vihriäisellä silkillä,
-akkunassa seisoi ruhtinatar Sofia Albertina. Vienoa alakuloisuutta
-oli niissä silmäyksissä, joita hän loi huurteen peitossa olevaan
-Eläintarha-puistoon, ja hiljaa huoaten kääntyi hän hovineiti
-Rudenschöld'iin päin, joka kunniata osoittavan matkan päässä vartosi
-hänen käskyjänsä, ja jatkoi heidän välillänsä ollutta pakinoimista,
-lausuen:
-
-— Ja te viihdytte siis hyvin Fredrikshof'issa?
-
-— Eihän teidän kuninkaallisen korkeutenne läheisyydessä muuta voikaan!
-
-— Olettepa jo oppineet hovikieltä, neiti Rudenschöld!
-
-— Jos hovikieli on samaa kuin totuus, niin siinä tapauksessa, teidän
-kuninkaallinen korkeutenne...
-
-— Te punastutte ja olette niin totisen näköinen... täytyyhän minun
-teitä uskoa. Niin, säilyttäkää niin kauan kuin voitte avosydäminen
-luonteenne, neiti Rudenschöld; se on teidän suurin suloutenne! Juuri
-tähän olenkin kiinnittänyt huomioni ja tulen sitä kaipaamaan, jos se
-joskus katoaa.
-
-— Minä saan sen kyllä säilymään, mutta päinvastoin teidän
-kuninkaallisen korkeutenne mielipidettä toivoisin, ett'ei se, mitä
-sydämeni tuntee, heti olisi kielellänikin.
-
-— Teidän sydämenne tulee kyllä saamaan salaisuuksia, joista teidän
-kielenne osaa olla vaiti.
-
-— Ruhtinattaren silmät kiinnittyivät helleydellä. Magdalenan,
-jatkaessansa: te olette kuitenkin onnellinen, niin kauan kuin
-rohkenette lausua tunteenne ilmi!
-
-— Niin, minä olenkin onnellinen, vastasi Magdalena loistavin silmin, ja
-uusia ruusuja hehkui hänen verevillä poskipäillänsä, minä nautin elämää
-kaikilla sieluni voimilla ja ylistän Jumalaa joka aamu, että vielä saan
-elää edes päivänkin!
-
-— Sellaista minäkin olen tuntenut ja vieläkin... vieläkin voisi niin
-olla... ruhtinatar vaikeni ja hetken kuluttua jatkoi hän: — mutta
-turhuuttahan on ajatteleminen, miten suhteet voisi olla; onhan minulla
-niistä iloa sellaisinakin kuin ovat... Ah, täällähän tulee Charlotta!
-— Ja viehättävällä suloudella meni hän tervehtimään kälyänsä,
-Södermanlannin herttuatarta, joka samassa silmänräpäyksessä äkkiä
-astui huoneesen; heleä puna poskillansa ja suuret silmänsä loistavana
-riemusta, ennätti hän tuskin vastata Sofia Albertinan tervehdykseen,
-jonka hän keskeytti, huudahtaen hengästyneenä.
-
-— Olen voittanut vetoni! Minä olen täällä ennen Fredrik'iä! Mutta
-kylläpä vaununi lensivätkin kaduilla... ei hänkään säästänyt
-hevoisiansa, ja kun hän pääsi hyvän matkan edelle, pelkäsin... mutta
-hauskaa se oli. Nyt tulen saamaan kauniin hohtokivillä koristetun
-sormuksen!
-
-— Tässä se on, lausui Fredrik-herttua, joka hoviherransa, paroni
-Vrangel'in seurassa huomaamatta oli tullut huoneesen ja nyt antoi
-Charlotta-herttuattarelle sametista tehdyn kotelon. — Minun tarvitsikin
-päästä edelle, sillä minun täytyi tehdä kierros sormusta ostaakseni.
-
-— Kohteliaspa olettekin, lankoni, erittäinkin sen vuoksi, että
-ennakolta tiesitte minun tulevani voittamaan!
-
-— Naiset ei voi koskaan menettää...
-
-— Eikö voi?... niin, siitäpä se riippuu, vastasi herttuatar nauraen ja
-pannen säkenöivän sormuksen sormeensa. — Käypä ihmeekseni, mitä te,
-hyvät herrat, sanoisittekaan, jos ei meillä, naisilla, olisi mitään
-menettämistä! — Kun kysymys on teidän sydämestänne, ei meillä tosin
-ole mitään sitä vastaan sanomista, vastasi Fredrik-herttua, iloisesti,
-jonka ääni äkkiä muuttui helläksi, silmäillen kälyänsä, — mutta silloin
-me annamme omamme sijaan.
-
-— Maksun pitää olla samanlaista tavaraa, sehän on, kuten olla pitääkin.
-
-Herttuatar tarttui Sofia Albertinan käsivarteen, ja Fredrik-herttuan
-seuraamana menivät he kuningattaren, Lovisa Ulrikan asuntoon,
-joka tänäpäivänä synkkänä ja ärtyisenä oli vetäytynyt yksityisiin
-huoneisinsa. Siellä istuu herttuatar huolettomana ylhäisen
-anoppinsa viereen, alkaen jutella hänen kanssansa totutulla,
-teeskentelemättömällä tavallansa ja valittaen, että leskikuningatar yhä
-pysyi kotonansa eikä etsinyt mitään synkälle mielellensä tarpeellista
-huvia. Tällöin nimitti hän alituisesti Lovisa Ulrikaa sanoilla:
-"kulta-äitini", jotka sanat hän aina lausui niin kiireellisesti ja
-hätäisesti, että ne kuuluivat ikäänkuin "kultani" eikä huomannut tuon
-synkeyden anoppinsa silmissä yhä enenevän, ennenkuin tämä keskeytti
-hänet katkerasti:
-
-— Onhan minun vanhin poikani nimenomaan pyytänyt minua _pysymään
-kotonani_.(3)
-
-Näiden sanojen lausumalla kääntyi jutteleminen sellaiseen suuntaan,
-joka ei ollut kenenkään läsnäolijan mieluinen ja kentiesi kaikkein
-vähin Lovisa Ulrikan, sillä eripuraisuus hänen ja Kustaa-kuninkaan
-välillä kaiveli hänen mieltänsä kuningattarena ja suretti häntä
-äitinä; ja tämä asia joka oli hänen sydämellänsä, tuli helposti hänen
-huulillensa niiden heimolaisten seurassa, joiden suhteen hän oli
-sellaisella kannalla, että rohkeni avosydämisesti lausua ajatuksiansa.
-
-Niin, näin pitkälle olivat asiat nyt menneet! Olipa aikoja, joina
-tuo ylpeä kuningatar, joka oli nähnyt valtikkaan putoavan kädestänsä,
-joutuakseen hänen nuoren, korskean poikansa haltuun, myöskin sai tuta,
-että hänen täytyi tämän edessä nöyryyttää niskansa ja, mitä tämän
-seikkoihin tuli, punnita sanansa varovaisuuden va'alla.
-
-Läsnäolijat käsittivät, mitä Lovisa Ulrika tarkoitti; hetken
-äänettömyys syntyi, jonka kuningatar keskeytti, lausuen:
-
-— Mutta kerro sinä, Charlotta, minulle jotakin ulkomaailmasta, josta
-minä olen vetäynyt pois! Nerokas kälysi on kuni ennenkin, arvelen,
-onnellinen, että on lahjoittanut valtakunnalle perintöruhtinaan —
-isänmaan iloksi ja Kustaa-kuninkaan ylpeydeksi! — Lovisa Ulrikan
-ääni oli ivallinen, ja hänen suuret, siniset silmänsä säihkyivät
-jatkaessansa: — Kustaa-kuningas kieltää minua tulemasta hoviin... hän
-ei rohkene näyttää tätä Kustaa Aadolf'ia minulle! Haluaisinpa kuitenkin
-nähdä tätä _hänen_ poikaansa!
-
-— Kustaa-kuningas ei toivo mitään hartaammin, kuin saadaksensa tuoda
-tätä poikaa teidän nähtäväksenne, äitikultani, vastasi Södermanlannin
-herttuatar; — kyyneleet silmissä puhui hän minulle eilen, kuinka
-onnellinen hän olisi sinä hetkenä, jolloin te sen suvaitsisitte.
-
-— Oi, äitini, sallikaa minun viedä Kustaa-kuninkaalle se viesti, joka
-tulee saattamaan poikanne ja pojanpoikanne teidän sylihinne, pyysi
-Fredrik-herttua, suudellen hellästi äitinsä kättä.
-
-— Ei, ei! Minä tunnen Kustaa-kuninkaan; minua ei hän tule koskaan
-pettämään! Jos hän ikävöisi sellaista hetkeä, mikä estäisi häntä
-tulemasta? Onhan hän kuningas! Hänellähän valta on!
-
-— Juuri sentähden onkin hänen vaikea tulla... se näyttäisi ikäänkuin
-tahtoisi hän pakoittamalla saavuttaa suosionosoitusta, jota minä tiedän
-hänen sydämensä hartaasti kaipaavan!
-
-— Sinä arvostelet kaikki itsesi mukaan, Fredrik-poikani — Lovisa
-Ulrikan silmissä oli lempeä, loistava säihky luodessaan ne
-itä-Götlannin herttuan, vereviin ja kauniisiin kasvoihin — jos kaikki
-pojat olisivat sinun kaltaisiasi, olisi ainoastansa onnellisia äitejä
-maailmassa! — Hetken vaijettuansa jatkoi kuningatar: — sinä lemmit
-äitiäsi, ja kentiesi on Kustaa-kuningaskin joskus tehnyt samoin,
-kumminkin niin kauan, kuin hän minua tarvitsi... Nyt on hän kylläksi
-itsellensä, ja suosikkien mateleminen sekä imarteleminen on mieluisin
-hänen sydämellensä. Niin, minun herra poikani — jatkoi hän enenevällä
-katkeruudella — valitsee itsellensä suosikkia, joita ajatellessani
-minun sieluni täyttyy häpeästä! Tuo tyhmänylpeä Munck, tuo irstas
-Armfelt! Ovatko nämät miehet arvokkaita olemaan kuninkaallisen henkilön
-läheisyydessä? Oi, että näin sen päivän, jona oma vereni niin halvensi
-ja alensi itsensä!
-
-— Armfelt on kuitenkin hienosti sivistynyt mies ja varustettu
-erinomaisella työky'yllä, — vastasi Fredrik-ruhtinas, — ja sielussansa
-sekä sydämessänsä Kustaa-kuninkaalle uskollinen.
-
-— Sillä se on hänen hyötynsä — keskeytti kuningatar; — ei, älä puhukaan
-minulle näiden henkilöiden ansioista! Mutta eihän voinut muuten
-käydäkään... sellainen puoliso, kuin Sofia Magdalena on, seisoo hänen
-vierellänsä kuni marmorikuva; omaamatta tunteen rahtuakaan ja ilman
-vähintäkään järkeä ei hänellä ole tahtoa eikä kylläkään viisailla
-neuvoilla torjua sitä, mikä yleisön mielipiteessä vahingoittaa
-Kustaa-kuningasta.
-
-— Hän ei noudattaisi puolisonsa neuvoja, — vastasi Sofia Albertina, —
-vaikka tämä olisikin viisain kaikista vaimoista.
-
-Tätä ei tietänyt kukaan paremmin kuin Lovisa Ulrika, vaikka hänestä oli
-mieluista tässäkin kohdassa iskeä kiinni vihaamaansa miniään. Niin,
-Kustaa-kuninkaan ylpeys tulisi hylkäämään puolisonsa neuvot samoinkuin
-hän oli hyljännyt äitinsäkin neuvot. Hänen silmissänsä ei ollut
-kumpaisellakaan kuningattarella etuoikeutta.
-
-— Hän oli ainoa, jatkoi Lovisa Ulrika vasten vakuutustansa, — soveliain
-ja se, jonka kuninkaan kanssa yhteiset edut parhain teki mahdolliseksi
-voimaan huomauttaa Kustaa-kuningasta, mihin tuhlaus huveihin ja
-kelvottomat suosikit joskus tulisivat häntä johtamaan. Jos Sofia
-Magdalenalla olisi kylläksi terävä äly, voisi hän, Kustaa-kuningasta
-loukkaamatta, muistuttaa häntä, kuinka tyytymättömäksi tämä hänen
-järjetöin taloutensa teki kansan. Pilviä karttuu hänen ympärillensä...
-hän saa yhä enemmän vihamiehiä... myrsky tulee joskus pääsemään
-valloillensa!
-
-— Ettekö, äitini, näe tulevaisuutta liian mustissa väreissä?
-
-— Suokoon Jumala, Fredrik, että niin olisi! Olkoon minusta kaukana
-hänen perikatonsa toivominen, vaikka hän onkin kovasti minua loukannut.
-Minä _olen_ hänen äitinsä ja _olen ollut_ Ruotsin kuningatar!
-Menestyköön Kustaa-kuningas; loppukoon kerrankin riidat tässä maassa...
-Nämät sanani voit vapaasti kertoa hänelle Charlotta: minä tiedän
-kielesi hillitsemisen olevan sinulle vaikeaa; mutta älä millään ehdolla
-jätä lisäämättä, ett'en minä _pyydä_ enkä _halua_, että hän ja Kustaa
-Aadolf tulisivat luokseni.
-
-Kun nuot ylhäiset vieraat lähtivät leskikuningattaren luota, oli heidän
-kasvoillansa alakuloisuus, joka heti heijastui palvelusta tekevien
-hoviherrain ja naisten silmäyksistä.
-
-— Hyvät herrat ja naiset, lausui herttuatar, joka ensiksi jälleen
-tuli hyvälle tuulelle — luulenpa teistä olevan hauskaa tuo synkän ja
-ikävän näköisenä oleminen kuin egyptiläiset muumiat! Kiitoksia, neiti
-Rudenschöld, ett'ette ole unohtanut hymyilemisen taitoa! Noh, teidän
-velvollisuutennehan onkin hyvän esimerkin näyttäminen meille; te olette
-nuorin meidän joukossamme, kuusitoista vuotias, luulen ma. Kevätvuosi
-— riemuvuosi! Mutta enpä tiedä, miten tulinkaan maininneeksi niin
-kamalata sanaa, kuin ikä-sana on!
-
-Naiset hymyilivät, näyttääksensä olevansa vielä siinä i'ässä, jossa tuo
-sana ei voinut tuntua vastenmieliseltä; mutta heidän juttelemisensa
-kävi kuitenkin hiukan hitaasti, ja herrat pysyivät erillänsä,
-kumarrellen Fredrik-herttualle, joka saavuttuansa ruhtinattaren
-huoneesen, ei vielä ollut tullut naisten pariin.
-
-Veitikkamainen hymy ilmautui äkkiä Södermanlannin herttuattaren
-puolittain avonaisilla huulilla, ja istuen erään sohvapöydän
-ääressä, työnsi hän sen syrjään, kumartuen laattiaan päin. Samassa
-silmänräpäyksessä, kuin hän taas oikasi itsensä, lensi eräs pieni
-esine huoneen läpi ja putosi herttuan jalkoihin. Tuo odottamatoin
-nakkausesine oli eräs korkeakorkoinen silkkikenkä ja veitikkamaisella
-eljeellä piilotti herttuatar kasvonsa viuhkansa taakse. Tämä pila
-herätti iloista naurua, synkeys oli poistunut kaikkein mielestä, ja
-langeten polvillensa antoi herttua tuon pienen kengän jälleen sen
-vallattomalle, nuoruudesta ja riemusta uhkuvalle omistajattarelle.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-
-Niiden kireäin suhteiden tähden, jotka olivat leskikuningattaren ja
-hänen poikansa välillä, ei tänä aikana Sofia Albertina eikä siis
-myöskään hänen naisensa pitäneet minkäänlaista yhteyttä kuninkaallisen
-hovin kanssa. Fredrikshofissa elettiin verrattain yhtä hiljaisesti ja
-kohtuullisesti kuin kuninkaallisessa hovissa pidettiin vaihettelevia
-huveja. Niissä tilaisuuksissa, jolloin Magdalena Rudenschöld oli
-vapaa hovipalveluksesta, etsi hän siis mielellään entisiä tuttaviansa
-ja näiden joukosta ei hän myöskään laiminlyönyt uudistaa käyntiänsä
-Daschka- kreivittären luona, jolla, ollen rikas ja Paris'issa hienosti
-kasvatettu oli sekä varoja että aistia huvien järjestämiseen
-asunnossansa, joissa ylpeimmät ja ylhäisemmät perheet kilvassa kävivät.
-
-Tuo kaunis kreivitär oli kaikkien ihailema; miellyttävä ja kaivattu,
-kuin hän oli, kuiskailtiin hänestä hymyillen, että hän sangen
-halukkaasti suvaitsi useamman kuin yhden hoviherran ihailua. Tulinen
-ja vilkas luonteeltaan, kuten ranskalaisnainen ainakin, kehoitti
-hän virmailemisellansa enemmän seuraamaan hänen esimerkkiänsä kuin
-häntä siitä moittimaan, ja Magdalenasta oli pian hauskaa nähdä
-itsensä liikkuvan seuraelämässä samalla vilkkaudella kuin hänen
-ystävättärensäkin.
-
-Eräänä edelläpuolenpäivänä maaliskuun lopulla tapaamme kreivittären
-ja Magdalenan yhdessä, ollen par'aikaa sellaisessa vilkkaassa
-pakinoimisessa, joka usein sattui noiden molempain nuorten naisten
-kesken ja jotka, vaikka ne koskettelivatkin päivän vähäpätöisiä
-tapahtumia, kuitenkin joskus soivat heille tilaisuutta vaihtamaan
-ajatuksiansa seikasta, josta kaksi toistansa ystäviksi nimittävää
-nuorta naista helposti joutuvat keskustelemaan — ja tämä seikka oli
-rakkaus.
-
-Tässä suhteessa ilmoitteli kuitenkin ainoastaan kreivitär
-salaisuuksiansa. Kumminkin kymmenen eri kertaa oli hän tänä talvena
-tunnustanut olleensa rakastunut, ja Magdalena kuulteli epäilevästi
-hymyillen hänen kertomuksiansa, tunnustaen puolestansa vielä
-odottavansa omaa, tuntematointa ritariaan.
-
-— Siis ei vaan teidän ikuinen rakkautenne toteudukaan, ystäväiseni!
-lausui Daschka-kreivitär tuolla vilkkaalla, hiukan ivallisella äänellä,
-jolla hän tavallisesti puheli.
-
-— Alan yhä enemmän menettää toivoni.
-
-— Magdalena-parka! Mutta mitä pidätte te minun hameestani?
-
-— Se on oivallinen! Olisipa sentään hauskaa tietää, minkä vuoksi te
-niin usein vilkaisette seinäkelloon... rohkenenpa arvata... kysymys on
-jostakin kahden kesken kohtaamisesta.
-
-— Myönnän olevanne oikeassa! vastasi kreivitär hilpeästi, —
-ajatelkaahan, missä pulassa olin viime viikolla. Ompelijattarellani
-oli niin ylen paljo työtä, että hän kieltäytyi valmistamasta minulle
-pukua, jota ai'oin pitää kreivi Gyldenstolpen tee-iltamassa... mutta
-tästä puhuen, tapasin siellä teidän hyljättynne! Niin, paroni Stjerneld
-on todellakin tullut kalpeaksi ja laihtunut, ja tämä tulee rasittamaan
-teidän omaatuntoanne, Madeleine!
-
-— Te mainitsitte pulastanne keskeytti tuo nuori hovineiti.
-
-— Niinpä niin; ompelijattareni oli, kuten sanoin, aivan mahdotoin, ja
-minä olin epätoivossa...
-
-— Mutta sitte keksitte te keinon, te hankitte toisen ompelijattaren!
-
-— Kuinka te sen tiedätte, Madeleine?...
-
-— Näenhän minä hameenne! — molemmatkin naiset hymyilivät toisillensa.
-
-— Eipä puutu teiltä terävää silmää!
-
-— Sitte minä jatkan... te odotatte ompelijatartanne, ja minä
-jään rauhassa luoksenne istumaan, toivoen ett'en häiritse teidän
-keskusteluanne.
-
-— Päinvastoin on hauskaa kysyä neuvoa teidän aistiltanne. Te puette
-itsenne sangen somasti; mutta teidän hovissanne ei teillä olekaan hätää
-värin valitsemisessa, valkoista, mustaa ja... mutta enpä voi käsittää,
-missä hän viipyy!
-
-— Entä jos hänkin jää tulematta... jos hänelläkin on niin ylen paljo
-työtä...
-
-— Siitä ei ole pelkoa... koko talven on hän milt'ei ollut työttömänä.
-Olipa pelkkä sattuma, että hänet tapasin ja, kaikeksi onneksi minulle,
-voin häntä käyttää.
-
-Samassa silmänräpäyksessä ilmoitti kamarineiti odotetun ompelijattaren
-tuloa, ja heti tämän jälkeen astui huoneesen muuan heiveröinen tyttö,
-kantaen kääryä käsivarrellansa.
-
-— Kun minä määrään teille ajan, — lausui kreivitär ylpeästi — te'ette
-niin hyvin, että tulette täsmällensä!
-
-— Pyydän tuhatkertaisesti anteeksi, vastasi tyttö, syvään lyykistyen; —
-minun on ollut mahdotoin tulla varhemmin. Viimein täällä ollessani oli
-teillä, kreivitär, niin paljo puuhaa...
-
-— Noh, jospa saittekin varrota... entä sitte? Jos ai'otte saada
-työnansioa, ystäväiseni, saatte tottua sellaiseen!
-
-Hämillänsä ja kyynelsilmin lausui tyttö muutaman hiljaisen sanan
-äitinsä sairaudesta, ja että hänen työnsä sen takia oli viipynyt.
-
-Tuo ihana kreivitär kohotti olkapäitänsä, sitte näytti hän äkkiä varsin
-säikähtäneeltä ja huudahti kiivaasti: Jumalani, entä jos tuotte tänne
-muassanne jonkun tarttuvan taudin.
-
-— Ei, ei, se oli vaan pyörtymistä; se vaivaa häntä usein.
-
-Miksi ette sanonut sitä heti... luulenpa minun säikäyttelemiseni olevan
-teistä hauskaa!... Mutta katsokaapa tätä hihaa!... onhan se liian
-avara... vyötäisiltä saatte vetää kireämmälle... kas niin!... pyörtäkää
-sivuompelusta hiukan enemmän... ai, älkää pistäkö minua neulalla — ja
-kääntyen Magdalenaan päin alkoi hän nyt neuvottelun laahuksista ja
-pitseistä, pussikkeistä ja ripseistä sekä nauharuusuista, jonka jälkeen
-hän vihdoin päästi ompelijattaren menemään, jonka asuinpaikan Magdalena
-oli kirjoittanut muistiinsa, lausuen itsellänsä olevan hänelle hiukan
-ompelemista, jonka pitäisi tulla valmiiksi, ennenkuin hovi muutti
-Svartsjöhön. Syvään ja kiitollisesti lyykistyen meni tyttö pois ja
-Magdalena lausui säälien:
-
-— Kuinka kalpealta ja heiveröiseltä hän näytti; hän milt'ei itsekin
-näyttänyt sairaalta, tahi kentiesi oli hän huolissansa äitinsä vuoksi.
-
-— Oh, vastasi kreivitär hymyillen — te kokematoin lapsonen, luuletteko
-tuon pyörtymisjutun olleen totta? Olkaa vakuutettu, että se oli
-keksitty peittelemään hänen huolimattomuuttansa, ei mitään muuta!
-
-— Mutta pelkäsittehän te itse...
-
-— Ensiksi, tosin, mutta kun aprikoin asiata tarkemmin... Ah, Madeleine,
-maailma on nyt kerran sellainen, eikä enään voi uskoa kalpeita eikä
-vereviä poskia, ei vaiti olevia eikä lavertelevia kieliä!... Jalkaisinko
-ai'otte jo mennä... vai niin, te ette ajakaan! Malttakaahan, minun
-täytyy kumminkin lähteä ajelemaan ja minä odotan juuri nyt vaunujani,
-niin saatan teidät Fredrikshoviin.
-
-Magdalena saapui sinne samaan aikaan kuin hänen palveluksensakin piti
-alkaa, ja järjestettyään pikaisesti pukunsa, meni hän suorastansa
-ruhtinattaren luokse. Vastattuaan ystävällisellä nyökkäyksellä nuoren
-hovineitinsä alamaiseen tervehdykseen, istui Sofia Albertina hetkisen
-vaitonaisena ja ajatuksiinsa vaipuneena, pää kätensä nojassa. — Voinhan
-luottaa teihin?
-
-Tämä ruhtinattaren täydessä totuudessa tehty kysymys synnytti heleitä
-ruusuja Magdalenan poskille, ja hän kiiruhti vastaamaan, ett'ei hän
-kait ollut osoittanut päinvastaistakaan luonnetta.
-
-— Ette, ette, vastasi ruhtinatar hymyillen, — minä tarkoitin vaan,
-voisitteko te pitää hampaidenne takana salaisuuden, jos teille
-sellainen uskottaisiin.
-
-— Sen rohkenen uskoa, teidän kuninkaallinen korkeutenne.
-
-Ruhtinatar katseli nyt tutkivilla silmäyksillä Magdalenaa, ja nähden
-hänen avonaiset kasvonsa lausui hän: — Olen todellakin vakuutettu,
-ettei teidän silmänne vielä osaa vilpistellä.
-
-— Se vakuutus on minulle mieluinen, teidän kuninkaallinen korkeutenne.
-
-— Niin vaitiolemisen taito on kentiesi vaikein koko maailmassa! Te
-näytätte epäileväiseltä; mutta muistakaatte olla varovainen, kun aiotte
-uskoa jollekin salaisuuksianne!... Nyt tahdon teitä koetella... saamme
-nähdä, voitteko olla kenellekään puhumatta, mitä tästä ajasta lukien
-kello neljään tulee tapahtumaan!
-
-Ruhtinatar vaikeni ja hymyili: — Te näytätte aivan juhlalliselta ja
-vakavalta, jatkoi hän — olkaa huoletta!... Enpä tule uskomaankaan
-teille minkäänmoista tärkeätä valtiollista salaisuutta! — Sofia
-Albertina, joka hetkeksi oli keskeyttänyt puheensa, jatkoi taasen
-ystävällisesti: — Ensiksikin pitää teidän hankkia tänne umpinaiset
-vuokravaunut, joiden tulee varrota Siniportin tällä puolen ja toiseksi
-on teidän muutettava pukunne niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista
-sekä olla valmis tulemaan hänen majesteettinsa ja minun mukaani. —
-Tämän lausuttuansa viittasi ruhtinatar poiskäskevästi kädellään ja meni
-leskikuningattaren luokse.
-
-— Ja sinä luulet siis meidän voivamme päästä täältä kenenkään
-huomaamatta? kysyi Lovisa Ulrika, astuen levottomasti edestakasin
-makuuhuoneessansa.
-
-— Niin luulen. Huoneet, joihin meidän tulee mennä, ovat niin varovasti
-vuokratut, ett'ei kukaan tiedä, kuka niitä tulee käyttämään. Me voimme
-siis huoleti toivoa saavamme olla rauhassa, ja ajuri on palkattu
-pysähdyttämään muutamaksi silmänräpäykseksi hevoiset meidän akkunamme
-kohdalla. Kun te, äitiseni, saatte nähdä pojan, tulee sydämenne
-heltymään...
-
-— Niin, minä tahdon nähdä hänet, keskeytti leskikuningatar. — Luulen
-Kaarlon olevan oikeassa, mutta tahdon myös nähdä omin silmin, ja jos
-olen tehnyt Kustaa-kuninkaalle väärin...
-
-— Oi, äitini, keskeytti Sofia Albertina loistavin silmin, — teidän jalo
-sydämenne pysyy aina samana!
-
-Hetken kuluttua menivät leskikuningatar sekä hänen tyttärensä Magdalena
-Rudenschöldin seuraamina Fredrikshovista. Nuot molemmat naiset olivat
-yksinkertaisessa puvussa ja tiiviin hunnun verhoamat sekä pääsivät
-ilman selkkauksitta Siniportilla vartoavien vaunujen luokse.
-
-Leskikuningatar astui ensiksi tuolle tölskästi tehdylle, ulospäin
-taivutetulle astuimelle, joka, koska sitä ei voitu taivuttaa ylöspäin,
-oli katuloan peittämänä.
-
-— Kuka voisi aavistaakaan minun istuvani näissä vaunuissa, lausui
-Lovisa Ulrika puoliääneensä äidinkielellään, istahtaen kovalle
-vaalistuneella sametilla verhotulle vaununpatjalle. Kuningattaren
-rinnalla istui pian Sofia Albertina, ja hänen vastapäätänsä Magdalena,
-joka käski ajuria ajamaan Pohjoismalmitorin (4) kautta Kuningattaren
-kadulle ja pysähtyä siellä toisessa kadunristeyksessä vasemmalle,
-kunnes he taaskin tulisivat häntä hakemaan.
-
-Tänäpäivänä oli kaunis auringonpaiste, ja nuot vanhanaikaiset
-vuokravaunut kaapintapaisine kuomunensa, isoine akkunoinensa,
-sisäänpäin avattavine ovinensa ja raskaine, puisevine pyörinensä
-vierivät hitaasti eteenpäin ja jyrisivät kivikadulla, samassa kuin nuot
-vaunuissa istuvat naiset alituisesti loukkaantuivat toisiinsa.
-
-— Nämät vuokravaunut ovat sittekin hirmuisia, lausui ruhtinatar
-kovemmalla äänellä. — Voitteko, äitini, kestää tätä tärinää?
-
-— Ole huoletta minusta, lapseni! Enhän voinut päästä tarkoitukseni
-perille millään muulla keinoin! Jalkaisin olisi meidät pian
-tunnettu, ja joku olisi silloin voinut uteliaisuudesta tulla meidän
-jäljestämme... kantotuolissa.
-
-Kuningattaren sanat tulivat tässä keskeytetyiksi. Kova sysäys nakkasi
-hänet sekä ruhtinattaren nokallensa, akkunanruudut tärisi ja vaunut
-kirisi vanhoissa liitoksissansa; he olivat nyt onnellisesti päässeet
-viimeisen ja syvimmän katuojan yli, ja hevoiset pysähtyivät Magdalenan
-mainitsemaan kadunristeykseen. Nuot kolme naista astuivat joutuin
-vaunuista ja katosivat erääsen porttikäytävään, josta he, noustuansa
-muutamia portaita ylöspäin, pian astuivat sisään eräästä ovesta, jonka
-ruhtinatar avasi avaimella, joka tähän asti oli ollut Magdalenan
-huostassa.
-
-Huoneet, joihin he nyt sulkeusivat, olivat luvultansa kaksi ja
-kohtalaisesti sisustetut, kotikutoisilla, paksulla langalla
-juovitetuilla akuttimilla. Kun kuningatar oli antanut riisua
-päällysvaatteet yltänsä, asettautui hän ruhtinattaren kera
-erääsen akkunaan, jossa nuot jokseenkin tiiviit akuttimet, jotka
-ulottuivat katosta permantoon saakka milt'ei kokonansa peittivät
-heitä ohikulkevien silmiltä, samalla kuin Magdalena oli peräytynyt
-lähimäiseen huoneesen.
-
-Puoli tuntia kului, jolla ajalla kuningatar ja ruhtinatar vaihtoivat
-puoliääneen muutamia sanoja; ja tämä aika tuntui luultavasti
-Lovisa Ulrikasta liian pitkältä sillä hän lausui pari kertaa aivan
-maltittomana: — Kolmen aikanahan hänen piti lähteä Hagaan?
-
-Vaunuja, ja kantotuoleja sekä jalkamiehiä kohtasivat toisiansa.
-Liehuvilla sulkatöyhtöillä koristeltuja naisia, joilla oli kukkia
-hatuissansa, vaimoja joiden koruttomien tykki-myssyjen yli oli kiedottu
-tiivis huntu, avaroihin viittoihin puettuja kavalieeria, komeissa
-virkapuvuissansa pöyhkeileviä sotureja sekä auringonpaistetta,
-naurua, loistoa ja vilkkautta, sellaiselta näytti ylipäänsä tuo
-katuelämä, johon nyt Magdalenakin salavihkaan loi silmäyksiään.
-Eräässä silmänräpäyksessä pysähtyivät vaunut, kantotuolit sekä
-jalkamiehet, ja syvästi kumartaen tervehtivät he nyt tuota nelivuotista
-perintöruhtinaa, joka kasvattajansa sekä erään palvelusta tekevän
-hoviherran seuraamana kulki avonaisissa vaunuissa katua eteenpäin.
-Juuri sen akkunan kohdalla, johon leskikuningatar oli asettaunut,
-pysähtyi vaunut ja hevoiset tekivät pystyn, mutta vakavan käden
-ohjaamina rauhottuivat ne milt'ei silmänräpäyksessä, ja matkaa
-jatkettiin.
-
-Leskikuningatar, joka yhdellä kädellään oli nostanut akuttimen reunaa,
-oli tarttunut toisella tyttärensä käteen, jota hän kovasti puristi,
-samalla kun hänen silmänsä olivat kiinnitetyt Kustaa Aadolf'in päähän,
-joka kääntyneenä toisaalle ei silmänräpäystäkään katsellut sinnepäin,
-missä Lovisa Ulrika nyt istui.
-
-— Siis en saanut häntä sittekään nähdä, lausui kuningatar, joka
-punastunein poskin antoi akuttimen vajota samassa silmänräpäyksessä,
-kun vaunut kulki edemmäksi, — noh, niin, yhdentekeväpä se onkin!
-
-— Ei yhdentekevä, äitiseni, vastasi Sofia Albertina nöyrästi, — Jumalan
-tähden, maailman puheen tähden... koettakaa ajatella mielisuosiolla
-tätä lasta!...
-
-— Sitä en voi, Sofia! — Leskikuningatar työnsi kiivaudella
-tuolinsa akkunasta,— suokoon Jumala minulle anteeksi, jos te'en
-Kustaa-kuninkaalle väärin! Mutta jos tämä ei ole hänen lapsensa,
-tekee hän hirveän vääryyden... hän riistää kruunun omalta suvultaan,
-laskeaksensa sen vieraan lapsen päähän... hän jättää vallanperimyksen
-suosikkinsa lapselle!... Ja kun silloin ajattelun, että Fredrik voisi
-joskus tulla kantamaan tätä kruunua! Onko olemassa parempaa sydäntä,
-jalompaa sielua kuin hänen?
-
-Kuningatar vaikeni, muistaen äkkiä, että Magdalena saattaisi
-kuulla hänen sanansa joka nyt ruhtinattaren viitattua lähestyi
-leskikuningatarta, auttaaksensa häntä päällysvaatteisiin
-pukeumisessa, jonka jälkeen he taas kiiruusti palasivat heitä
-vartoaviin vuokravaunuihin ja ankaraa täryytystä kärsittyään tulivat
-Fredrikshoviin, kenenkään huomaamatta tätä heidän kummallista retkeänsä.
-
-Lovisa Ulrika oli huonolla tuulella. Sattumus oli tehnyt tyhjäksi hänen
-aikeensa saada nähdä tätä lasta, jota hän niin usein ajatteli. — Entä
-jos sen kasvoissa kuitenkin olisi jotakin hänen poikaansa vivahtavaa?
-Leskikuningattaren sydän sykki kiivaasti — äidin ikävöiminen ja milt'ei
-sovinnon kaipuu valloitti hänen mielensä, ja hän lausui puoliääneen
-itseksensä: — Mitähän Kustaa kuningas tälläkin hetkellä tekee?
-
-Jos hän olisi nähnyt sen kohtauksen, joka juuri tällä hetkellä oli
-Kustaa Aadolf'in ja hänen korkean isänsä välillä, olisi kentiesi
-kaikki synkät epäilykset hänen mielestänsä poistuneet, sillä kuninkaan
-silmät loistivat sulkiessaan helleydellä poikoaan syliinsä. Kun hän
-hetkisen oli lakkaamatta puuhaellut tuon lapsukaisen kanssa, jätti
-hän sen kasvattajansa huostaan, jonka jälkeen hän viittasi luoksensa
-erästä miestä, jonka kasvoissa vikkelyys, ystävällisyys ja viekkaus yhä
-vaihetteli.
-
-— Noh, Toll-hyväni, lausui kuningas — missäs me pysähdyimme!
-
-— Kävelemisessämme, teidän majesteettinne!
-
-Kuningas naurahti. — Noh, jatkakaamme sitä siis! Ja kävellen
-edestakasin tuossa avarassa salissa, jossa he nyt olivat kahden kesken,
-johtui puhe taas siihen kohtaan, missä se perintöruhtinaan tullessa oli
-keskeytynyt.
-
-Suurella kaunopuheliaisuudella kuvaili Toll sitä mahtavaa valtakuntaa,
-joksi Ruotsi onnellisen sodan kautta voisi tulla, puhui ruotsalaisten
-sota-aseiden loistosta Kustaa Aadolf'in ja Kaarlo XII aikana, kiihoitti
-kuninkaan kunnianhimoa, samalla kun hän hienolla ja Kustaa-kuninkaalle
-mieluisella imartelemisella pilviin asti ylisti kuninkaan nerollisuutta
-ja luultua johtajakykyä, esitellen sotasuunnitelman toisensa perään.
-
-— Mutta kaikkeen tähän tarvitaan rahaa!
-
-— Teidän majesteetillenne ei ole mikään mahdotointa!
-
-— Te luulette minusta paljo hyvää, Toll-hyväni! Foi de gentilhomme,
-opettakaa minulle ensin kullantekemisen taito, niin käymme sitte
-yhdessä onnellisia sotia.
-
-— Jos ei Nordenskiöld...(5)
-
-— Hän ei osaa mitään, keskeytti häntä kuningas äkisti; mutta jos...
-niin, mitä luulette Björnram'ista? (6)
-
-— Minä luulen hänen osaavan puhua hyvin, teidän majesteettinne! Toll'in
-vilkkaat, ivasta loistavat silmät tähystelivät kuningasta.
-
-— Te luulette siis hänen puhettansa pelkäksi suun pieksemiseksi! lausui
-kuningas hymyillen. — Olenpa todellakin milt'ei teidän mielipidettänne.
-Kaarlo pitää häntä kuitenkin suuressa arvossa ja väittää hänellä olevan
-salaisia, muille tuntemattomia tietoja... omasta puolestani en voi
-kieltää, että hän ilman minkäänmoisia valmistuksia omasta pyynnöstäni
-näytti minulle korkeasti autuaan isäni haahmun, joka ikäänkuin torjuen
-nosti minulle kättänsä. Jos tässä ei ollut mitään petosta, mitähän
-tämä elje liene tarkoittanut? Tuo levotoin, aina aavistusten vallassa
-oleva kuningas vaikeni muutaman silmänräpäyksen. Se oli varmaankin
-varoitus... Entä jos hän varoittikin minua Björnnam'ilta...(7. minä
-tulen pitämään sitä veitikkaa tarkalla silmällä! Herrat vapaamuurarit
-huvitteleiksevat kentiesi kapinoimalla minun veljeni johdolla... Foi de
-gentilhomme, sellainen leikki voisi tulla heille sangen vaaralliseksi!
-Mutta todellakin, mehän puhuimme kullantekemisestä. Mitä te, Toll,
-tästä asiasta arvelette?
-
-— Minä arvelen, että olisi oivallista olla osakkaana sellaisessa
-tehtaassa!
-
-Kuningas hymyili. — Hyvä, vast'edes saamme nähdä! Tepä juuri olettekin
-se mies, jota tarvitsen... te olette liian viisas, antaaksenne pettää
-itseänne, ja jos sellaisia tietoja todellakin on olemassa, voitte te,
-eikä kukaan muu saada niistä selinkoa... siis saatte te valmistaida
-matkustelemaan ensi keväänä Saksassa ja Ranskassa. (4)
-
-— Olen ihastuksissani tästä toimesta, lausui Toll, syvään kumartuen.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU.
-
-
-Eläintarha, joka tykkänänsä vivahti maaseudulle peltosarkoineen,
-latoineen ja luhtineen, oli Kustaa III:nen aikana kokonansa
-toisennäköinen kuin nyt, mutta silloin, kuten nytkin oli siellä
-Pähkinäkumpu, _Mäster Nilses_ (8) nimeltä, joka aina seitsemännentoista
-vuosisadan alusta oli Eläintarhan mahtavin ravintola, johon ylhäinen
-maailma joka päivä teki huviretkiänsä. Se sijaitsi nurmikoksi
-mainitulla paikalla, Novillan vastapäätä, jossa tuo komea, avara
-kolmenkertainen puurakennus kohottiikse korkealle puiden yli, ja
-aamusta varhain iltaan myöhään tungeskeli siellä loistavia ajopeliä
-otollisen suurien lasiakkunoiden edustalla.
-
-Eräänä kauniina kevätpäivänä toukokuun alkupuolella istui täällä
-monilukuinen seurue puoleksi rakennuksen sisässä olevalla kuistilla,
-joka ulottui koko keskimäisen kerroksen läpi; tämä kuisti, johon
-mahtui kaksisataa henkeä, oli täksi päiväksi kokonansa luovutettu
-Daschka-kreivittärelle ja hänen seurueellensa. Tuo ihana kreivitär,
-joka oli puettu ranskalaiseen tapaan sinertävään hameesen, johon
-oli kudottu isoja, vaalean punaisia ruusunkukkia ja hopealoimisesta
-silkkikankaasta tehtyyn viittaan, joka oli reunustettu loistavilla,
-auringonpaisteessa välähtävillä tähdillä koristetulla koruompeluksella,
-istui ikäänkuin kuningattaren ryhdillä ja alamaisesti jutellen tuon
-hovikavalieerijoukon kanssa, joka hääräili hänen ympärillänsä.
-
-Kreivittären puku erosi huomattavasti muiden hänen lähellänsä
-olevien naisten puvuista, jotka käyttäen tuota koristelemattomampaa
-ruotsalaista pukua (9), olivat mustissa laahushameissa, ruumista myöten
-asuvissa kureuumissa, pitsihihoissa ja leveissä hameenlaskoksissa.
-
-— Suokaatte minulle kunnia juoda teidän terveydeksenne! lausui
-kreivitär, joka sanomattoman viehättävänä piti emännyyttä kahvipöydässä
-ja nyt, kostuttaen huuliansa lasillisessa Huil de Venus-viiniä
-[Jonkinlaatuista hienoa likööriä] joi vieraidensa maljan; — mutta,
-hyvät naiset, kentiesi haluatte toisen kupin kahvia?
-
-— Siihen en suinkaan ole halutoin, vastasi kreivitär Rudenschöld, joka
-samoinkuin Magdalenakin oli yksi kutsutuista vieraista.
-
-— Madelaine hyväni, auta minua emännän raskaiden velvollisuuksien
-täyttämisessä. En jaksa enään nostaa tätä kannua, lausui
-Daschka-kreivitär, jonka käytös nyt muuttui naisen viehättäväisyydestä
-leikkivän lapsen vallattomuudeksi ja joka nyt nousi seisovallensa,
-antaen tuon ison hopeakannun Magdalenalle, joka hymyillen ja
-viehättävänä istui pöytään emännän sijalle.
-
-Magdalenan olkapäillä riippui Tours'in kaupungista tuotu, silkkinen
-aamukaapu, ja hänen liikkuessaan paljastui osa hänen kaulaansa,
-jonka huikaiseva valkoisuus jyrkästi erosi tuosta tulipunaisesta
-nauharuususta, joka piti kiinni hänen poimullista kaulustansa.
-
-— Teistä tulee kerran viehättävä emäntä Madelaine! Jos en pitäisi
-teistä niin paljon, kadehtisin teitä. Niin, niin, paroni Leyonhjelm,
-— kreivitär kääntyi hymyillen paroni Leyonhjelmiin, joka samoinkuin
-paroni Essen'kin oli niitä herroja, jotka tänä ehtoopäivänä kuuluivat
-tuon venäläisen naisen seuruesen, ja joka ensi kerran esitettiin
-lukijalle silloin, kun he olivat Dashka-kreivittären luona hänen
-ensimmäisillä vastaanotoillansa, — niin, niin paroni, alanpa peljätä,
-ett'en enään tästälähin rohkene lukea teitä ritarikseni!
-
-Paroni Leyonhjelm'in i'äkkäät, ryppyiset ja maalatut kasvot menivät
-nauruun, ja laskien kätensä vasemmalle kyljelleen lausui hän: niin
-viehättävä nainen, kuin te, kreivitär olette, voi aina luottaa minuun!
-Joutuisinpa toivottomuuteen, jos te voisitte luulla...
-
-— Kas tuossa, keskeytti kreivitär, viuhtoen miellyttävästi
-viuhkallansa, — juokaa nyt kahvia, se tulee asettamaan teidän
-hermojanne!
-
-— Mitä... luulenpa teidän ottavanne sokeriakin! lausui Magdalena, —
-enpä edes muistakaan kaikkien niiden kukkasien nimiä, joihin te, herra
-paroni vähän ajan kuluessa olette minua verranneet! Onhan kukkasissa
-hunajata, ja sellaiselle perhoselle, kuin te olette, luulisin omasta
-kädestäni tarjotussa kahvissa olevan kylläksi imelyyttä...
-
-— Minun kauneudestanikin, keskeytti Magdalena leikillisesti paronin,
-jonka suu jo oli auki vastaamiseen, — niin, minä keskeytin teidät,
-sillä minä tiesin, mitä te tulisitte sanomaan, koska te kumminkin sata
-kertaa olette tänään lausuneet minulle samaa; mutta nyt minä olen
-siihen kyllästynyt; jos tahdotte olla minulle mieliksi, täytyy teidän
-keksimän jotakin uutta...
-
-— Minä tulen keksimään jotakin uutta, keskeytti Daschka-kreivitär
-vilkkaasti, — mitähän sanotte pienestä kävelyretkestä mättäillä ja
-metsäpoluilla.
-
-— Hyvä, hyvä!
-
-Ehdoitus hyväksyttiin riemulla; ja ainoastansa muutamat harvalukuiset
-naiset, niiden joukossa kreivitär Rudenschöld, pitivät kuistille lepoon
-jäämisen parempana.
-
-— Etsikäämme seikkailuja! ehdoitteli paroni Essen.
-
-— Me hyväksymme! vastasivat useimmat naiset.
-
-— Mutta näin suurta ihmisjoukkoa väistää kaikki seikkailut, lausui
-Dashka-kreivitär, enpä todellakaan tiedä, mitä meille voisi tapahtua,
-jos ei vaihettelevaisuuden vuoksi joku meistä kompastu puunpökköihin
-tahi revi hamettansa. Mitä sanotte siitä, jos jakaantuisimme pieniin
-ryhmiin?
-
-— Kunhan vaan minä saan tulla teidän kanssanne, lausui paroni Essen
-puoliääneensä, katsellen ihmettelevillä silmäyksillä tuota viehättävää
-ja iloista kemunpitäjätärtä, joka nyt seurueneensa oli pysähtynyt
-vanhan tammen alle, jonka ympärillä useimpia polkuja risteili.
-
-— Niin, parempi on, että hajaannutaan, jatkoi kreivitär, — noin
-tunnin perästä tapaamme taas kaikki toisemme kuistilla! Madelaine,
-tulettehan te minun seuraani? Paroni Essen, tahdotteko ruveta meidän
-suojelijaksemme?
-
-Hymyillen jakaannuttiin nyt eri ryhmiin, ja mennen eri suunnille olivat
-kävelyretkeilijät pian toistensa näkyvistä.
-
-Raivaamattomia polkuja ja lehväisiä kukkuloita samoilivat nyt
-Daschka-kreivitär ja Magdalena. Auringon säteet leikittelivät puiden
-latvoissa, jotka olivat keväisen lehdenpuhkeamisen vaaleammassa
-vihannuudessa, laululinnut visertelivät heleästi, ja puiden välistä
-vilahteli sieltä täältä joku harasarvinen hirvi tahi nopeajalkainen
-kauris.
-
-— Mutta löydämmeköhän tien takasin? lausui Magdalena, joka oli
-tarttunut ystävättärensä käsivarteen ja nyt äkkiä katsahti taaksensa.
-
-— Luulenpa voivani vakuuttaa siitä, vastasi paroni Leyonhjelm — astukaa
-vaan levollisena eteenpäin.
-
-— Ja vaikkemme löytäisikään, keskeytti paroni Essen, — niin
-seikkailujahan me olemmekin etsimässä.
-
-— Enpä voi ajatella täällä muuta kuin paimenelämää! Mutta vaiti, mikä
-se on? keskeytti kreivitär, kun erään viulun ääni tuli hänen korviinsa.
-
-He olivat nyt päässeet kukkulan huipulle. Sen vastakkaisella puolella
-oli eräässä notkelmassa tasainen, neliskulmainen nurmikko, jossa joukko
-nuoria miehiä ja naisia vilkkaasti hyppelivät polskan pyörteissä.
-He sipsuttelivat varpaillansa, he pyörivät kengänkoroillansa, ja
-nopkinkankaasta [Erästä ohutta kangasta] tehdyt hameet liehuivat
-valkoisten pumpulisukkain ympärillä; tehdyt kiharat menivät auki,
-valuivat ales sekä leijailivat tuulen mukaan, ja posket punoitti,
-silmät heloitti sekä huulet hymyili, ja soittoniekka liikutti
-käyräänsä, jotta mäet kaikui. Hei! Ja vankat, miehiset käsivarret
-nostelivat ilmaan nopsajalkaisia neitoja.
-
-Vähän matkaa tanssivista oli vasuja ja pulloja riveissä, ilmaisten,
-että aineellisempaakin kuin tanssi, oli ollut, tahi tulisi olemaan,
-kysymyksessä. Pullojen läheisyydessä istui muutamia miehiä
-trisettipelissä [Eräs italialainen leikki], ja katkonaisia huudahtuksia
-kuten kosi, ota yli, huuda, y. m. kuului tuon vilkkaan soiton seasta.
-
-— Muutkin kuin me osaavat riemuita täällä vapaudessa; viulu on tosin
-hiukan huonosti viritetty, mutta se ei häiritse iloa! lausui paroni
-Essen, joka kummankin naisen kera oli pysähtynyt katsomaan tuota
-vilkasta elämää.
-
-— Jos se olisi ollut hyvin viritetty, ei se olisi tehnyt niin suurta
-yleistä vaikutusta! Tämähän on niin maalaisen tapaista kuin suinkin.
-Mutta mihin te, paroni Leyonhjelm, jäätte?
-
-— Tässä olen, kreivitär, lausui tuo vanha kavalieeri, joka, vaikka
-kuinkakin oli ponnistellut, ei ollut voinut pysyä noiden molempain
-naisten rinnalla ja nyt aivan hengästyneenä jatkoi: — niin, te
-olette oikeassa, tuo meidän edessämme oleva näky on niin maalaisen
-tapainen kuin suinkin. Kansa iloitteleikse ja sitä tahtoo meidän suuri
-kuninkaamme. Mutta tuolla puun juurella, jos ma näön oikein, niin...
-paroni vei silmälasit silmiinsä — niin, hyvät naiset, katsokaapa
-tuota henkilöä, omituinen olento laatuaan; hänen saa kuulla yhtä
-paljon laulavan tunteitansa ja ajatuksiansa, kun hänen kuulee niitä
-lausuvankin... hän on vaeltava lauluniekka ja, suokaat anteeksi,
-että mainitsen tätä; teidän läsnäollessanne, hän ottaa lauluaineensa
-kapakoista ja roistoväestä!
-
-Kreivitär kohotti olkapäitänsä, mutta Magdalena lausui vilkkaasti:
-
-— Hän on siis Bellman, josta olen kuullut niin paljo puhuttavan!
-Rouva Schröderheim on ihastunut häneen, ja sanoo hänessä piilevän
-neron, harvinaisen neron! Ja Magdalena katseli etäältä erästä pitkää,
-laihakasta miestä, joka nojaten erääsen puunrunkoon miettivänä
-silmäili noiden tanssivien liikkeitä. Kupero, yhdeltä puolen ylöspäin
-taivutettu hattu varjosti hänen sinisiä ikäänkuin uneliaita silmiänsä,
-taaksepäin taivutettu tukkansa liehui hänen olkapäillänsä, ja hänen
-ruskea nuttunsa peitti vaan puoleksi kanteloisen, jota hän kantoi
-kainalossansa.
-
-Soittoniekka, joka pitkät hetket oli väsymättömällä innolla liikutellut
-käyräänsä edestakasin viulun kielillä, antoi nyt äkkiä käsivartensa
-levätä. Hengästyneinä heittäysi osa tanssijoista nurmikolle,
-samalla kun toiset riensivät vasujen ja pullojen kimppuun. Tässä
-silmänräpäyksessä juoksi muuan nuori tyttö tuon yhä ajatuksiinsa
-vaipuneen laulajan luokse ja, laskien kätensä tämän olalle, pyysi hän:
-
-— Laulakaa meille vielä yksi laulu, isä Bellman!
-
-— Ei säveltäkään enään tänä iltana, nukkeni! Minä olen laulanut teille
-ja te olette tanssineet minulle... nyt olemme tasassa. Hyvää yötä!
-
-— Ei, älkäätte menkö vielä! huudettiin hänen jäljestänsä, — viipykää
-vielä hetkinen! Juokaa edes lasillinen mummaa! ([olutta] 10)
-
-— Älä lörpöttele! Tiedäthän, ett'ei hän sitä koskaan te'e! keskeytti
-heitä toiset, kun Bellman sanaakaan lausumatta vitkallisesti poistui.
-
-— Seuratkaamme häntä! pyysi Magdalena, ja kiertäen tuon tasaisen
-nurmikon, jossa väkijoukko täynänsä vilkkautta ja riemuhuudoilla
-matkien esi-isiensä arvollisuutta koettivat hypiskellä vanhan aikuista
-Branikulatanssia (11), vaelsi nyt tuo nuori hovineiti ystävättärensä
-ja noiden molempain hoviherrani kera ales Pähkinäkummun takana olevaa
-rinnettä myöten ja seurasi niin hyvin kuin taisi Ulla Vinbladen
-ikimuistettavaa laulajata, jonka korkea vartalo silloin tällöin vilahti
-puiden välistä.
-
-— Nyt häntä oi enään näy, lausui Magdalena, — ah, vaiti, tuolla hän
-on! Ajatelkaas, herra paroni, kuinka hauskaa, jos me täällä jossakin
-saisimme kuulla hänen laulavan! — Hän on kuninkaan suuressa suosiossa,
-joka monasti tuntemattomana on kuullellut hänen lauluansa sekä tuolla
-Pähkinäkummulta että Vihriässä Lehdossa, ja häntä kutsutaan usein
-kuninkaan ystäväseuroihin...
-
-— Minä olen kuullut hänen niissä laulavan, keskeytti paroni Leyonhjelm
-— hän laulaa koko somasti ja varsin omituisesti; mutta tuota yleisön
-ihmettelemiskuumuutta en voi käsittää.
-
-— Minäkin tunnen sitä jo! vastasi Magdalena hilpeästi. — Mutta mihin
-kummaan hän nyt menikään?
-
-— Hän meni Siniportille (12) päin. Luultavasti meni hän siellä olevaan
-ravintolaan.
-
-— Tässä silmänräpäyksessä olivat kävelyretkeilijät niillä paikoin,
-missä runoilija hetki sitten oli kadonnut heidän näkyvistänsä. Heidän
-edessänsä oli Eläintarhapuistoon vievä ajotie ja oikealla tuo pieni,
-vähäpätöinen, keltaiseksi maalattu ravintolarakennus, jonka edustalla
-näkyi joitakuita merimiehiä, jotka vieden erästä naista keskellänsä,
-nopein askelin riensivät avaralle pihakentälle.
-
-Daschka kreivitär, joka katsahti tuohon merimiehen taluttamaan, nuoreen
-tyttöön, hymyili äkkiä pilkallisesti. — Katsokaahan tuota, Magdalena,
-kuiskasi hän, — niin, senpä kyllä uskonkin! Tästälähin ei hän enään saa
-ommella pistostakaan minulle!
-
-Magdalenan silmät kiinnittyivät tyttöön. Niin, se oli tuo pieni,
-kalpea ompelijatar, jonka hän oli nähnyt Daschka-kreivittären luona ja
-jonka hän tähän saakka oli unohtanut. Hänen ympärillänsä naurettiin
-ja räyhättiin, samalla kun hänen saattajansa yhä kiirehti käyntiänsä,
-jott'ei heitä saavuttaisi muuan vanhanpuoleinen nainen, jota eräs
-jyhkeä mies kiinnipidellen esti heitä seuraamasta ja joka nyt
-ahdistuksessansa päästi kimakan hätähuudon.
-
-— Eihän hän vapaaehtoisesti mene mukana, lausui Magdalena. — Eikö
-kukaan auta tuota tyttöparkaa?
-
-— Kyllä, hän siitä suoriutuu, Madelaine! Tietysti on hän jollakin
-tavoin tehnyt alun... niin, enpä minä häntä paljon uskonutkaan! Ei,
-älkäätte menkö heidän luoksensa, paroni Essen... sitä en salli. Tulkaa,
-rientäkäämme täältä!
-
-— Ei, ei, lausui Magdalena varsin levottomana tuosta hänen silmäinsä
-edessä olevasta näystä ja kääntyen kumpaisenkin heitä seuraavan
-hoviherran puoleen, joilla kentiesi ei ollut erittäin suurta halua
-ruveta tuon nuoren tytön puollustajiksi räyhäävää, puolittain
-humalapäissään olevaa joukkioa vastaan, jolle, saatuaan lisäkseen
-joitakuita saapuville tulleita katselijoja yhä huudettiin: Pitäkää
-puolenne, pojat! Älkää häntä päästäkö! Tukkikaa sen vanhan mummon suu!
-
-— Mitä tämä on? Mitä tämä, pojat, tarkoittaa? Eikö teillä enään ole
-järkeä päässänne? kuului nyt; ääni, joka, ollen samalla lauhkea ja
-heleä, yltyi vihaiseksi, mutta muuttui samassa silmänräpäyksessä
-ivalliseksi: — Mitä lemmon hauskaa, te pojat, hänen seurassansa
-saisitte? Ettekö näe, ett'ei hän ole meikäläisiä?
-
-Nuot hoipertelevat, vallattomat veitikat, jotka olivat uhkaavina
-liittyneet laveriin, kun heidän korvansa kuuli ensimäiset sanat,
-erkanivat nyt hiljaisina ja rauhallisina toisistansa.
-
-— Noh, niin, eipä hän väärässä ole... kyllä se vaan totta on!
-
-Tuo kalpea tyttö, joka nyt äkkiä tunsi olevansa irti siitä nojasta,
-joka tähän asti oli pitänyt häntä pystyssä, horjui hetkisen, mutta
-kun hän samassa tunsi käsivarteensa tartuttavan lempeällä ja
-suojelevalla tavalla, toipui hän säikähdyksestään, joka tähän asti oli
-milt'ei tehnyt häntä hervottomaksi, ja hän katsahti erääsen mieheen,
-joka kohteliailla eljeillä oli lähestynyt häntä ja nyt lempeällä,
-rohkaisevalla hymyilyllä lausui:
-
-— Nähkää, tuossa on se nainen, jonka seurasta teidät äsken
-eroitettiin... kentiesi on parasta, jos minä seuraan teitä kappaleen
-matkaa!
-
-Tunteidensa muuttuessa suosiollisemmaksi näitä kumpaakin naista
-kohtaan, huusivat heidän äsken niin rohkeat kiusaajansa:
-
-— Niin, seuratkaa heitä, se on parasta! Hänpä ei olekaan väärässä! Kuka
-hän? Se oli Bellman! Niin, hänellä on sydän paikallansa! Hurraata,
-hurraata Bellman'ille!
-
-— Kuinka hän mahtane olla hyväsydäminen! Miten mielelläni olisin
-kuullut hänen laulavan... mutta tänä iltana se toivo ei toteudu!
-ajatteli Magdalena, samalla kun kreivitär selitti kauhistustansa,
-nähdessään ensi kerran läheltä todellista roistoväen elämää!
-
-Neljännestunnin kuluttua tämän jälkeen olivat kaikki kävelyretkeilijät
-taasen ko'olla Mäster Nils'in kuistilla, jossa kestitsijätär,
-totutulla, hiukan ivallisella tavallansa kertoi äsken saaneensa ilon
-nähdä, miten eräs Ruotsin suurimmista runoilijoista johti oikealle
-tielle muuanta harhaan joutunutta viattomuutta ja Magdalenan ilmeisesti
-osoittamasta mielihyvästä tämän tapauksen johdosta.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU.
-
-
-— Hän oli niin ystävällinen ja hyvänsuopa, että seurasi meitä aina
-Eläintarha-kaupunginosaan (13) saakka.
-
-Tuo pieni ompelijatar, jonka Magdalena kutsuttanut luoksensa
-Fredrikshoviin, seisoi kunniata osoittavassa asemassa tuon nuoren
-hovineidin edessä, joka kangaskappaleiden, harsojen ja nauhojen
-ympäröimänä oli kysynyt, miten tuon edellisen illan seikkailut
-vihdoinkin olivat päättyneet.
-
-— Äitini oli aivan menehtymäisillänsä säikähdyksestä, jatkoi tyttö,
-— tänään ei hän ole jaksanut nousta vuoteeltansa. Niin me emme olisi
-rohjenneet mennä niin myöhään ulos, jos ei...
-
-— Jos ei, kertoi Magdalena alavalla ystävällisyydellä, — te voitte
-luottaa minuun!
-
-Tuo nuori, uljas hovineiti, kuinka onnellinen hän itse olikaan!
-Jonkinlaisella ihmettelemisellä katseli hän noita kalpeita, umpinaisia
-ja murheellisia kasvoja, jotka nyt kyyneltyneinä kääntyivät pois
-hänestä.
-
-— Olihan eräs henkilö, jota äitini välttämättömästi tarvitsi
-tavata eilen, eräs henkilö, joka asuu pienessä hökkelissä
-Eläintarha-kaupunginosassa... ja sinne tulemme mekin nyt muuttamaan...
-
-— Asumuksennepa tulee olemaan kovin syrjässä, kun tarvitsee teidän
-apuanne... lupaan kuitenkin pitää teitä muistissani ja, niin paljo kuin
-voin, kehua muillekin teidän ompelustanne. Nyt on minulla kuitenkin
-itsellänikin hyvä joukko korjuutettavaa... tuon hameen reunus on
-silitettävä ja uudestaan poimuttava, ja tässä on kangasta uuteen
-päällysvaatteesen... mutta olinpa unohtaa, minulla on niin paljo puuhaa
-Svartsjöhön muuttamisen takia, ett'en kentiesi satukaan olemaan kotona,
-kun tulette töitänne tuomaan. Olisi sentähden hyvä, jos saisin heti
-maksaa teille!
-
-Tuo kalpea tyttö tankkasi aivan hämillänsä suurkiitoksia, samalla kun
-ilon puna äkkiä leimahti hänen poskillansa. — Mutta tässähän on liian
-paljo rahaa!
-
-— Oh, minulla on niin paljo työtä teidän varaltanne! Kas tuossa on
-eräs kaulus à la Medicis, tuossa eräs kankea kaulus ja tuossa eräs
-ruotsalaista mallia; tässä on harsoa, ja teidän tulee valmistaa
-minulle äärettömän monta pöhötintä pitsihihoihini! Magdalena puhui
-hätäisesti, tyytyväisenä ja iloisena mielessänsä, laski hän kädestään
-silkkikukkaronsa, joka entuudestansakaan ei ollut kovin raskas ja
-joka nyt tuli aivan keveäksi, katsellen samassa hyväntahtoisuudella,
-jossa ei enään ollut alavaisuutta, tuota tyttöä, jonka murheellinen
-muoto melkoisesti oli kirkastunut, ja lempeyttä täynänsä jatkoi tuo
-nuori neiti: — Jos voin joskus olla teille avuksi, niin tulkaa vaan
-ujostelematta luokseni!
-
-Tuskin olivat nämät sanat tulleet lausutuiksi, kun Daschka-kreivitär
-astui huoneesen.
-
-— Olettepa toimessa, näen ma, lausui hän, osoittaen tuskin
-huomattavalla päännyökkäämisellä tuntevansa tuon nuoren tytön, joka nyt
-syvään lyykistyen poistui. — Mutta minun mielestäni pitäisi teidän jo
-olla kovin kyllästynyt tuohon ruotsalaiseen pukuun!
-
-— Se on niin mukava... ei tarvitse vaivata päätänsä! Niin,
-Kustaa-kuningas tiesi kyllä, mitä hän teki. Nuot ranskalaiset kuosithan
-panevat teidät kokonansa ymmälle! Ajatelkaas, kuinka suuri säästö
-meille tulee, kun pääsemme noudattamasta tätä kuosia. Jumalani, ja
-kun vielä ajattelee, mitä kaikkia te tarvitsette! Magdalena oli vaiti
-muutaman silmänräpäyksen, jonka jälkeen hän veitikkamaisesti hymyillen
-lausueli:
-
-    — Niin, mik' on esimerkiks' Lisatta?
-    Töyhtöt, tupsut, soljet, helmet,
-    Sormukset ja myssyt rimsut,
-    Verkot, kassat, kähertimet,
-    Ristit, viuhkat, varjostimet,
-    Hameet, laahukset ja kaaput,
-    Hepeneet ja hetalehet,
-    Pitsit, huivit, silkit, saalit,
-    Hohtokivet, kellot, maalit,
-    Otsarivat, tekotukat,
-    Päähykset ja hunnut, sulat,
-    Rannerenkaat, vitjat, paulat,
-    Harsot, röijyt, esiliinat,
-    Hajuvedet, palatiinit,
-    Rintineet ja kureliivit,
-    Turnyyrit ja krinoliinit,
-    Hatut, nauhat, korvarenkaat,
-    Puuhkat, ripsit, poimut, solmut,
-    Laskokset ja ruusukkehet,
-    Sormikkaat ja kalvoisimet,
-    Viitat... liioittelematta
-    Kaikki nää, on, näet, Lisatta! (14)
-
-— Oh, me tarvitsemme paljon enemmän, lausui tuo kaunis kreivitär
-hilpeällä naurulla, — enemmän kuin puolet on jäänyt unohduksiin!
-Mutta, jos teitä tahdotaan saada säästäväisiksi, ei vaatteiden kuosi
-voi estää kankaiden kalleutta: Niin, te kaunotar-parat olette tuomitut
-ikuiseen yksitoikkoisuuteen! Teidän kuninkaanne ihmetteleminen — jota
-samaa minäkin tunnen, — meni aivan liiaillisuuteen, kun te tässä
-asiassa noudatitte hänen mieltänsä. Ei mikään maailmassa olisi saanut
-minua taipumaan siihen! Mutta unohdanpa kokonansa sanoa, että tulin
-tänne viemään teidät muassani. Minä matkustan kohta pois ja tahdon
-nauttia teidän läsnäoloanne niin paljo kuin mahdollista, varsinkin tänä
-iltana, sillä minun tee-iltamaani kokoontuu pieni, ystävällinen seura,
-vapaaherratar Rålamb, paroni Armfelt... mutta kesken puheen, mitä
-pidätte hänestä?
-
-— En muista koskaan nähneeni paroni Armfelt'iä.
-
-— Hän on vaarallinen mies, Madelaine, jota minä varoitan teitä
-katselemasta liian läheltä.
-
-— Ei mitään hätää, vastasi Magdalena iloisesti.
-
-— Älkää sanoko niin, Madelaine; ei yksikään nainen jonka suosioon hän
-haluaa päästä voi häntä vastustaa.
-
-— Epätietoistahan on, haluaisiko hän päästäkään minun suosiooni.
-
-— Oh, te olette kylläksi kaunis!
-
-— Olkoon niinkin, mutta minusta tuntuu tuollaiset vastustamattomat
-henkilöt vastenmielisiltä!
-
-— Jättäkää arvostelunne siksi, kunnes olette hänet nähneet! Niin,
-älkäähän olko niin nopsa pudistelemaan päätänne! Tiedättekö, aivan
-äskettäin en voinut olla häneltä kysymättä, miten hän menetteli,
-saadaksensa kaikki naiset itseensä ihastumaan? "Minä jumaloin kauneutta
-(15)," oli hänen ainoa vastauksensa; mutta olisittepa nähneet hänen
-silmänsä, Madeleine, olisitte olleet hukassa!
-
-— Te jo todellakin olette, vastasi Magdalena hymyillen.
-
-Ah, Madelaine, minä olen jo entisestään häneen ihastunut, ja
-ihastukseni alkoi jo kokonaista kaksi vuotta sitte, ollessani Spaan
-kaupungissa! oikeastansa olikin se hän, ku sai minut tulemaan tänne!
-Jo ensi hetkestä, kun tulin hänen tuttavaksensa kreivitär Ramel'in
-perhessä, miellytti hän minua suuresti! Kuinka hyvin minä muistan sen
-illan! — Daschka-kreivitär vaikeni moniaan silmänräpäyksen ja katsoen
-suoraan eteensä haaveilevalla miettimisellä, joka loi hänen tummille
-kasvoillensa uutta suloa, jatkoi hän: — Me istuimme ulko-ilmassa
-kuistilla... aurinko oli juuri laskemaisillansa, meidän juttelumme
-koski, en tiedä oikein minkä johdosta, kummallisia unia, ja Armfelt
-kertoi silloin muun muassa, kerran lapsena olleensa näkevinkin enkelin,
-joka tuli hänen luoksensa vakuuttamaan hänen tulevan onnelliseksi ja
-kehoitti häntä lausumaan kolme toivotusta, jotka kaikki tulisivat
-toteutumaan. Noh, eipä hän kauan aprikoinutkaan, ennenkuin vastasi:
-minä toivon tulevani kaikkein niiden rakastamaksi joille haluan
-olla mieluinen, tahdon voittaa venäläiset ja tulla jonkun suuren
-ruhtinaan suosikiksi (16) Juuri samalla hetkellä ajoi Kustaa III:s sen
-kuistin ohi, jolla me istuimme, ja Armfelt kumartui syvään, näkymättä
-kuitenkaan tulleen huomatuksi (17) Siitä huolimatta oli hän sittekin
-kahden päivän perästä kuninkaan vasituinen suosikki!
-
-Magdalena nauroi: — Hänen täytyy siis ottaa enkelejä avukseen
-tullaksensa miellyttäväksi!
-
-— Sitä ei hänen tarvitse tehdä, mutta te tulette piakkoin itse
-myöntämään asian niin olevan... valmistakaa nyt vaan itsenne lähtemään
-minun mukaani.
-
-— Heti paikalla! Uteliaisuus oikein polttaa minua, vastasi Magdalena
-piloillansa ja järjesti peilin edessä pukuansa, kiinnitti hohtokivillä
-koristettuja kellukkeita korviinsa sekä tekopilkun poskeensa, jolloin
-hän hymyillen lausui: — Tällä pienellä regardez moi pilkulla (18)
-toivon kiinnittäväni hänen huomionsa itseheni.
-
-— Baisez moi pilkku [huulilla tai suupielessä] (19) olisi kentiesi
-hänen mielestänsä puoleensa päin vetävämpi, vastasi kreivitär.
-
-— Tahdon ensiksi koettaa tätä keinoa! Kas niin, nyt olen vihdoinkin
-valmis!
-
-Tässä silmänräpäyksessä astui Magdalenan kamarineiti huoneesen
-ilmoittamaan että Sofia Albertina-ruhtinatar oli pahoinvoipa, ja että
-hän toivoi Magdalenan jäävän hänen luoksensa siksi päiväksi.
-
-— Siinä tapauksessa en voi lähteä mukaanne, lausui Magdalena, joka
-tunsi sangen suurta mielihyvää siitä, että ruhtinatar oli pitänyt
-häntä muita hovineitiänsä parempana, ja lausui nyt jäähyvästit
-Daschka-kreivittärelle.
-
-— Siis en saakaan esitellä teitä tänään paroni Armfelt'ille, vaikka
-olen puhunut ääneni langennuksiin, saadakseni teidät häneen mieltymään?
-kysyi kreivitär, joka näytti hiukan närkästyneeltä, antaen viuhkallansa
-pienen läimäyksen Magdalenan käsivarteen.
-
-— Suojelusenkelini tahtoo luultavasti varjella minua tuosta
-vaarallisesta miehestä, lausui Magdalena piloillansa ja meni nyt
-ylhäisen hallitsijattarensa luokse.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU.
-
-
-Avonaisella, puutarhan puoleen johtavilla lasi-ovella Svartsjön
-linnassa seisoi juhannuspäivänä 1782 Lovisa Ulrika, katsellen
-haaveilevilla silmäyksillä ulkoilmaan.
-
-Aamu-aurinko paistoi lämpimästi kukille ja nurmikolle, heittäen
-kullankarvaisen loisteen puiden latvoihin, ja tuuli hengitteli hiljaa
-suhisten.
-
-Olihan sydänsuvi, vihannat lehdet paisuivat, hyönteiset hyrisivät,
-linnut laulelivat, kiiltävät perhoset leijailivat kukkalavoilla, ja
-ilmassa tuntui suloisia tuoksuja.
-
-Leskikuningatar hengitti syvään. — Niin, sydänsuven kaltainen, niin
-valoisa, niin loistava oli hänenkin elämänsä kerta ollut, ja nyt —
-leskikuningatar huokaili, ja hänen ajatuksensa riensivät vanhimman
-poikansa luokse, jota hänen sydämensä, vaikka mielensä olikin
-katkera, kuitenkin salaisesti aina halaisi ja kaipaeli. Hän, tuo
-ainoa hänen lapsistansa, jonka äly veti vertoja hänen omallensa sekä
-johon hän oli kiinnittänyt niin suuria toiveita, ja joka nyt nautti
-hänen vaivannäkönsä, ponnistuksiensa ja uhrauksiensa hedelmiä, hän
-ei enään tarvinnut äitiänsä, hän kulki omaa polkuansa eteenpäin,
-katsomatta kertaakaan taaksensa häneen. Ja kuitenkin oli hän raivannut
-uuden, valtiollisen uran, houkutellut eteviä miehiä rupeamaan
-valtaistuimen pylväiksi ja oli johtanut hänen ensimäisiä, horjuvia
-askeleitansa hänen menestyksensä näyttämöllä (20). Niin, tämä poika,
-joka kymmenen vuotta takaperin onnistuneella valtiokeikkauksellansa
-silminnähtävästi oli pelastanut Ruotsin joutumasta jaonalaiseksi ja
-kentiesi myöskin vaarasta joutua Puolan kohtaloon (21), ja jolle hän
-silloin äidinrakkauden täydellä ylpeilemisen ilmaisulla silloin oli
-kirjoittanut: Niin, sinä olet minun poikani ja ansaitset niin ollakin,
-Jumala sinua kaikissa hankkeissasi siunatkoon! Minä unohdan ja annan
-kaikki anteeksi. Tämä teko sovittaa meidät ainiaaksi... Ah, rakas
-Kustaani, ällös koskaan unohda olevasi ihminen äläkä käytä väärin sitä
-valtaa, jonka Jumala on sinulle antanut! Anna jälkimaailmalle esimerkki
-hyvästä, suuresta kuninkaasta, ja myöntäköön koko maailma, että
-yksivalta on onnellisin kaikista hallitusmuodoista. (22)
-
-Näin oli äitinsä lausunut hänelle kerran, kun hän ikäänkuin nousevana
-aurinko hallitsevien yksivaltiaiden joukossa oli pelastanut maansa
-ja oli kansansa jumaloimana, joka tunki hänen hevoisensa ympärille
-kilvassa osoittamaan hänelle rakkauttansa, samalla kun vaimot;
-suutelivat hänen jalkojansa ja antoivat lastensa niitä suudella. (23)
-
-Leskikuningattaren sydän sykki nopeimmin, hänen silmänsä loistivat;
-niin tämä oli uljas teko ja arvokas hänen lapsellensa.
-
-Pää pystyssä seisoi Lovisa Ulrika muutaman sekunnin; sitte raivosi
-myrskyisiä, kiihkoisia tunteita hänen sielussansa. Ne nöyryytykset,
-joita hän oli saanut kärsiä, masensivat hänen ylpeyttänsä ja puhalsivat
-rajutuulen ankaruudella äidinrakkauden poikaansa kohtaan pois hänen
-sydämestänsä. — Ei, hänellä oli vaan kaksi lasta, molemmatkin
-lemmikkinsä, Fredrik ja Sofia Albertina! Kaarlo-ruhtinasta hän tuskin
-ajattelikaan, ja vaikka hän olikin tälle enemmän suosiollisempi
-noista kahdesta vanhimmasta veljistä, muisteli hän kuitenkin aina
-ylenkatseella ja inholla tämän salaseura-hourailuja sekä irstaisuutta,
-tämän, jonka laverteleva kieli oli perintöruhtinaan syntyessä
-aikaansaanut tuon viimeisen suuren eripuraisuuden leskikuningattaren
-ja kuninkaan välillä, eripuraisuuden, jota ei kumpikaan heistä
-anteeksipyynnöllä eikä toistaan lähestymällä koettaneetkaan sovittaa.
-
-Tämä viimeinen juhannuspäivä Lovisa Ulrikan elämässä kaikkine
-auringonpaisteineen ja kukkatuoksuinensa, kuinka synkältä ja kolkolta
-se hänestä tuntuikaan, ja tuolta puutarhan lehtimajasta ennätti tosin
-hänen nuorempain lastensa ja Södermanlannin herttuattaren äänet
-hänen korviinsa, mutta eipä hän tästä hetkeksikään tuntenut itseänsä
-iloisemmaksi tahi halulliseksi ottamaan osaa heidän pakinoihinsa.
-
-— Noh, olitteko siis ulkona eilen illalla poimimassa yhdeksää lajia
-kukkasia? kuului Södermanlannin herttuatar kysäisevän, kääntyen neiti
-Rudenschöld'iin päin, te tyttö-hupakot; ja tuo kukkakimppu päänne alla
-uneksitte te siis tulevaisesta miehestänne?
-
-— Kyllä minä ainakin uneksin, mutta ei se ollut miehestä, vastasi
-punastuen Magdalena.
-
-— Noh, onpa yhtä hyvä, vaikk'ei sellaista olisikaan! Minä puolestani...
-
-Varoittava silmäys Sofia Albertinalta saattoi herttuattaren
-vaikenemaan, joka kentiesi oli tunnustamaisillaan, ett'ei hänen
-avioliittonsa ollutkaan onnellisin, ja että hänen oma ylhäinen
-puolisonsa ei ollutkaan rakastettavin aviomies. Noh, niin, — jatkoi
-hän siis keskeytettynä, — mitäs minun piti sanomankaan?... Ettekö
-peljänneet mennä yksinänne ulos auringon laskettua?
-
-— Neiti Ribbing oli minun kanssani, emmekä me peljänneet... meille oli
-vaan hyvin vaikeaa olla puhumatta...
-
-Ja _sitäkin_ teidän piti tehdä? Niin, minä en olisi ainakaan malttanut
-olla puhumatta. Ja tästä teidän synninrangaistuksestanne ei teille
-ollut mitään hyötyä?
-
-— Ei minulle, mutta neiti Ribbing uneksi koko rykmenttilöistä
-hevoisväen upseereja...
-
-— Hän näyttää siis saavan niitä kyllältä, lausui herttuatar nauraen.
-Mutta, mitähän sanotte, jos rupeaisimme "leskisille?"
-
-— Ei, ei, vastasi Sofia Albertina matalalla äänellä, — menkäämme
-äitimme luokse; hän on sairas tänään ja tarvitsee huvitusta. Ah, tämä
-päivä on hänelle täynänsä muistoja! Muistatko isäämme, Fredrik? Kuinka
-hyvin muistan silloisen juhannuspäivän... ja kukkaissalkon sekä tanssin
-sen ympärillä. Nämät olivat iloiset, onnelliset ajat meille kaikille!
-
-Ja keveästi huoahtaen lähestyi ruhtinatar äitiänsä, joka temmattuna
-synkistä ajatuksistapa, hymyillen vastasi siihen hellään suudelmaan,
-jonka tyttärensä painoi hänen kädellensä.
-
-Ollen vaitonaisena ja mietiskelevänä ei Lovisa Ulrika tänäpäivänä usein
-sekaantunut lastensa jutteluihin; herttuatar sai vapaasti lasketella
-sukkeluuksiansa, kuningattaren, joka tavallisesti ei säästänyt ankaria
-nuhteita, näkymättä niitä kuulevankaan ja väsyneen sekä raukean
-näköisenä nojasi hän päänsä sohvalla oleviin patjoihin.
-
-Ainoasti _kerran_ elpyivät hänen kasvonsa, ja hän puhui kaipauksella
-tuonen tuville menneestä puolisostansa ja siitä ajasta, jolloin hän
-suojaansa ja seuraansa kokoeli miehiä sellaisia kuin Dalin, Ihre ja
-Berch, Lagerbring, Botin ja Celsius. — Minun aikakauteni oli tieteiden
-ja perinpohjaisten luonnontutkimusten kultainen aikakausi, lausui hän,
-ja rohkenenpa lukea ansiokseni ruotsalaisten vilkkaamman elämän ja
-halun näihin tieteisin, — jonkun silmänräpäyksen loisti hänen suuret
-mustat silmänsä kaikella entisellä kirkkaudellaan ja leimullansa. — Kun
-ajattelee takaperin, tuntuu rauhoittavalta tieto, että olen koettanut
-työskennellä jaloissa pyrinnöissä. Minä puolestani olen kuitenkin
-ahkeroinut tätä tehdä, ja minulla on ollut ilo nähdä Upsalan ja
-Tukholmankin Tiedeakatemian perustamisen.
-
-— Se on tietty asia, vastasi Fredrik-herttua, — että vasta teidän
-ajastanne, äitini, alkaa historiallisille tutkinnoille tässä maassa
-uusi aikakausi.
-
-Kuningatar hymyili ja hän jatkoi hetken perästä juttuaan menneistä
-ajoista; mutta nyt kaikki tämä on lopussa, lisäsi hän. — Aadolf
-Fredrikin kanssa meni minun onneni hautaan, kun hän meni pois,
-loppui minun vaikutusvaltani, ja olen saanut elää, nähdäkseni sen,
-mikä ennen oli totta, nyt muuttuvan leikiksi. — Nyt ratsastellaan,
-hypitään, käydään komeassa puvussa, koetetaan olla sivistyneitä
-ja puhutaan ranskaa, — siinä kaikki, mitä tarvitsee, päästäksensä
-onnen portahille ja saada etevä asema yhteiskunnassa! — Hän puhui
-katkeruudella; mutta eipä kuitenkaan pitkää aikaa kulunut, kun leimu
-hänen silmissänsä himmeni, ja nojaten selkäänsä sohvaan rupesi hän
-taaskin mietiskelemään, näkymättä pitävän lukua mistäkään, mitä hänen
-läheisyydessänsä tapahtui:
-
-Tuo raihnaisuus, jota Lovisa Ulrika tunsi ei ollutkaan ohimenevää
-laatua, ja eräänä yönä heinäkuun alkupuolella sairastui hän mitä
-ankarimmin. Tästä lähetettiin heti tieto kuninkaalle.
-
-— Minä tiedän, ett'ei hän koskaan enään tule parantumaan, lausui
-Kustaa-kuningas kyyneleet silmissä puolisollensa, lähetettyänsä
-pikasanoman pyytämään itsellensä lupaa saada tulla äitiänsä
-tervehtimään; — minä olen kauan aavistanut hänen pian tapahtuvaa
-lähtöänsä, mutta minun täytyy saada nähdä hänet, minun täytyy päästä
-sovintoon hänen kanssansa: Oi, ett'ei meidän välillämme olisi ollut
-niin paljon väärinkäsityksen aihetta!
-
-— Mutta saattaahan tapahtua, että hän paranee, lausui Sofia Magdalena
-lohduttaen.
-
-— Hän _ei_ parane; näinä viimeisinä aikoina olen minä nähnyt niin
-levottomia ja kummallisia unia... aina olen minä niissä nähnyt hänet
-kuolevana... kuullut hänen lausuvan kirouksensa ylitseni!
-
-Turhaan koki kuningas väkisinkin salata mielenliikutusta, joka häntä
-järisytti, ja ollen äärimmäiseen asti taikauskoinen, muisteli hän
-kaikkia niitä onnettomuuksia, joita Björnram (eräs tunnettu haaveilija)
-hänelle oli ennustanut, ja joiden hän luuli tulevan itseänsä
-kohtaamaan, jos hänen äitinsä sovittamattomilla tunteilla menisi ales
-hautaan.
-
-Kuningas, jonka sielun tuska yhä oli enenemässä, sai nyt äidiltänsä
-luvan tulla häntä tervehtimään, mutta kuitenkin nimenomaan niillä
-ehdoilla, että hän toisi kuningattaren ja perintöruhtinaan mukanansa.
-
-— Ei, Sofia, sinä et saa tulla meidän mukaamme! lausui kuningas,
-kun hänen puolisonsa salaisella hirmulla valmistausi noudattamaan
-pelkäämänsä anopin kutsua. — Ken tietää, miten meitä otetaan
-vastaan!... Ei, sinä et saa antaa itseäsi alttiiksi järisyttäville
-mielenliikutuksille.
-
-Ja nyt, niin paljon kuin hevoisten kavioista pääsi ja kuninkaan yhä
-kertoessa: "nopeammin, nopeammin!" riensi hän perintöruhtinaan kanssa
-huimaavaa vauhtia Svartsjöhön, jossa hänet, ennätettyänsä linnan
-puutarhaan, saavutti sanoma, ett'ei Lovisa Ulrika tahtonut nähdä
-poikaansa, ennenkuin hän ensisti oli allekirjoittanut lupauksen, ett'ei
-hän tulisi moittimaan äitinsä hänen molempain nuorimman lastensa eduksi
-tekemää testamenttia. (24)
-
-Kustaa-kuningas kirjoitti silloin seuraavan kirjelipun, jonka hän heti
-lähetti äidillensä:
-
- "Tulen vielä kerran nauttimaan suloutta saada syleillä teitä, hellä
- äitini. Rukoilen teitä, ett'ette kiellä minulta tätä lohdutusta!
- Fredrik-veljeni on todistajana minun tuskaani. Hän on ottanut
- puhuakseen minun puolestani.
-
- Teidän, hellä äitini, nöyrä ja alamainen poikanne
-
-                                                    Kustaa."
-
- Lisää. Olen aina ollut sitä mieltä, ett'en tule mitään muuttamaan
- teidän testamentillisissa säädännöissänne, koska en ole milloinkaan
- epäillyt niiden olevan hyvin harkittuja ja että hellän äidin sydän ne
- on määrännyt. (25)
-
-Tämän jälkeen vietiin kuningas sairaan luokse ja rientäen hänen
-vuoteellensa lankesi hän sen ääressä polvillensa, sulkien innokkaasti
-äitinsä sylihinsä. Kuningatar vastasi tähän poikansa helleyteen
-syvällä mielenliikutuksella, samalla kuin ruhtinatar Sofia Albertina
-ja Fredrik-ruhtinas puoliääneensä nyyhkien peittivät kasvonsa vuoteen
-verhostimien laskoksiin. Katkonaisia sanoja molemminpuolisesta anteeksi
-antamisesta lausuttiin, jolloin Kustaa kuninkaan silmät olivat
-kyynelissä ja Lovisa Ulrikan ääni värisi liikutuksesta samalla kuin
-rauhan tyyneys ilmautui hänen kasvoillensa.
-
-— Salli minun nähdä poikaasi, Kustaa! kuiskasi leskikuningatar, ja kun
-kuningas heti toi pojan hänen luoksensa, silmäili hän tätä tarkasti,
-suuteli häntä sitte nähtävällä helleydellä, lausuen: — Niin, tämä on
-sinun poikasi ja sentähden on hän minulle rakas! Ja nyt antoi hän tälle
-pojalle, hyväillen häntä hellästi, muistoksi mitä kallisarvoisimpia
-hohtokivikoristeita, lausuen siunauksensa tuolle lapsoselle ja
-rukoillen että hänestä kerta tulisi viisas kuningas ja maansa kunnia.
-
-<tb>
-
-Keskellä sitä tuskaa, joka aina syntyy ankaran sairaudenkohtauksen
-sattuessa, tunsi leskikuningattaren seurue sen levon vaikutusta, jonka
-sovinto tuon ylhäisen äidin ja hänen poikansa välillä tuotti. Keskenänsä
-kuiskailtiin niitä sanoja, joita kumpikin tuossa mieltäjärisyttävässä
-kohtauksessa olivat lausuneet, ja vielä sittekin, kun kuningas oli
-lähtenyt Svartsjöstä, kuului Lovisa Ulrika niillä väli-ajoilla, joilla
-hän jaksoi puhua, usein helleydellä mainitsevan Kustaa-kuninkaan ja
-Kustaa Aadolfin nimeä. Tuo uutinen, että hän oli puhutellut poikaansa
-ja pojanpoikaansa, kulki kuin kulovalkea suusta suuhun ja herätti,
-kuten kaikkikin uutiset, mitä erilaisimpia tunteita; vaikka sitä oltiin
-odotettu, siitä kuitenkin hämmästyttiin, riemuittiin sekä oltiin
-äksyissänsä.
-
-Leskikuningattaren sairaus eneni kuitenkin enenemistänsä, lääkärit
-sanoivat jo menettäneensä kaiken paranemisen toivonkin; kärsien kovia
-tuskia, pyysi hän läsnäolevia rukoilemaan Jumalaa hänen edestänsä
-ja suljettuna Sofia Albertinan syliin sekä yhtyen lastensa ja tänne
-kokoontuneen hoviväen rukouksiin, veti hän näin viimeisen henkäyksensä.
-
-Tämä tapahtui varahin aamulla Heinäkuun 16 päivänä.
-
-Kuningas oleskeli Drottningholmissa, kun tämä surusanoma hänet
-saavutti. Syvään huoaten otti hän vastaan kreivi Ribbingin, joka
-oli ollut ylimmäinen palvelusta tekevä hovimarsalkka Lovisa
-Ulrikan luona ja joka nyt, tuoden viimeiset terveiset ylhäiseltä
-hallitsijattareltansa, antoi kuninkaalle kirjeen, jonka leskikuningatar
-oli kirjoittanut muutama päivä ennen kuolemaansa.
-
-— Kirje, — kuningas päästi armollisesti kreivi Ribbingin luotansa,
-pyyhkien hienolla pellavaisella nenäliinallansa tuskasta kosteaa
-otsaansa. — Mitähän äitinsä oli mahtanut hänelle kirjoittaa? Eikö hän
-ja kuningas jo olleet sanoneet toisillensa kaikki?
-
-Kuningas piti kirjettä kädessänsä, mutta häneltä puuttui voimaa sen
-avaamiseen sekä lukemiseen ja aavistaen jotakin onnettomuutta, antoi
-hän sen ylikanslerille, vapaaherra Ramelille.
-
-— Lukekaa tämä kirje, pyysi kuningas, — ja selittäkää minulle sitte sen
-sisältö.
-
-Kirjeen sisältö oli seuraava:
-
- "Herra Poikani!
-
- Viimeisenä elämäni hetkenä tunnen kuinka vähän masentavalta tuntuu
- sellaisen maailman jättäminen, jota murheet ja mitä kurjin kohtelu
- on opettanut minua inhoamaan. Minun elämäni ura on loppunut ja teitä
- tulee minun kiittää siitä ilosta, jonka tunnen, että se on lopussa.
- Minun on ainoastaan vielä ilmoittaminen teille viimeinen tahtoni. Minä
- jätän kaiken irtaimistoni, hohtokiveni, kaikki, mitä minulla on tasan
- jaettavaksi nuorimman poikani ja tyttäreni välillä, ja jos te millä
- tekosyyllä tahansa liikutatte näistä vähintäkään, niin vaviskaa...
- minä lausun silloin kirouksen, jonka kiittämättömät pojat ansaitsevat;
- mutta jos te täytätte tahtoni, niin ei tämä tule teille tapahtumaan;
- minä jätän teille tunnonvaivat ja katumuksen, ainoat avut, jotka
- rikoksellisella on jäljellä. Myöskin suljen teidän suosioonne hovini
- ja köyhät hovipalvelijani, koska minulla on velkoja, jotka voivat
- tulla suoritetuiksi kahdella tai kolmella eläkeneljännekselläni, jos
- annatte niiden kestää kuolemani jälkeen. Sitä vastoin vapautan teidät
- hautajaiseni turhanloistavasta viettämisestä enkä soisi teidän suotta
- tuhlaavanne rahaa joutaviin menoihin. Olen teidän onnetoin äitinne.
-
- Svartsjö'ssä Heinäkuun 7 p. 1782.
-
-                                               Lovisa Ulrika."
-
-Kun paroni Ramel oli tullut siihen kohtaan kirjeessä, jossa Lovisa
-Ulrika lausuu pojallensa "kirousta" keskeytti kuningas hänet äkkiä,
-kysyen:
-
-— Kuinka, onko se peruuttamattomasti lausuttu?
-
-— Ei, teidän majesteettinne, vastasi hovikansleri, se on vaan
-peruuttamaton! siinä tapauksessa, jos teidän majesteettinne ei myönny
-jättämään koko kuningatar-vainajan jälkeenjäänyttä omaisuutta
-tasanjakoon Fredrik-herttuan ja Sofia Albertina-ruhtinattaren välillä.
-
-— Jumalan kiitos, lausui kuningas, — sen te'en mielelläni!
-
-Sittekun paroni Ramel jälleen oli sulkenut kirjeen kuninkaan
-sinetillä ja jättänyt sen hallitsijalle, meni hän ulos antaakseen
-Fredrik-ruhtinaan päästä sisään. Kustaa-kuningas otti vastaan veljensä
-sangen ystävällisesti ja puhui myöntymällä kuningattaren testamentista.
-Mutta herttua vastasi kiivaudella:
-
-— Se onkin parhain keino teidän majesteetillenne, sillä minulla on
-jäljennös äitini kirjeestä, ja minä tiedän vallan hyvin, minkä ehdon
-äitini testamenttiinsa on liittänyt. (26)
-
-— Mitä tämä on, veliveikeäni? Foi de gentilhomme, onpa verratoin
-julkeus puhua minulle sillä tavalla! Ei siinä kylläksi, että te
-riistätte minulta perinnön, te, kadehditte minulta myöskin sitä
-mielenrauhaa, jota tunsin sovittuani äitini kanssa... Niin, tepä olette
-kehottaneet häntä lausumaan kirousta ylitseni! Tepä olette lipevällä
-kielellänne tunkeneet minut pois hänen sydämestänsä! Väistykää luotani,
-väistykää!
-
-— Minä en tarkoita... tankkasi Fredrik-herttua hämillänsä.
-
-— Vaiti, te olette unohtaneet kuka minä olen, ja _että_ olen ilmaissut
-teille toivomukseni! Ei sanaakaan enää... minun tahtoni ja _käskyni_
-on, että nyt menette! — Kustaa-kuninkaan silmät säkenöi, hänen huulensa
-värisivät, ja koko hänen ruumiinsa vavahteli vihasta, kun hän nyt astui
-Fredrik-ruhtinasta kohden, joka hätäisenä riensi ulos huoneesta.
-
-Tämä kirje, jonka sisällöstä kuningas ei luullut kenenkään muun
-paitsi itsensä ja paroni Ramel'in tietävän — tämä kirje ei siis
-ollutkaan mikään salaisuus! Suuttuneena, loukattuna ja vihastuneena
-kutsui hän sitte puheellensa paroni Ramel'in ja kerrottuansa tälle,
-mitä äsken oli tapahtunut, käski hän tätä kirjoittamaan määräyksen
-kansliapresidentille kutsumaan seuraavana päivänä koolle sotaneuvoston.
-
-— Minä annan sotaoikeuden tuomita veljeni, lisäsi kuningas, — hän on
-tehnyt itsensä syylliseksi tottelemattomuus- ja majesteettirikokseen!
-
-— Se on minun tahtoni ja se on muuttumatoin, keskeytti kuningas, jonka
-tummista silmistä leimusi vihan salamoita, samalla kuin hänen hienot,
-vilkkaat kasvonsa ilmaisi kaiken sen loukkauksen, jonka hän tunsi, ja
-ojentaen kätensä Ramel'ia kohden, viittasi hän tätä heti noudattamaan
-antamaansa käskyä.
-
-— Suvaitkaatte ensin kuulla minun sanojani, sire, vastasi hovikansleri
-syvään kumartuen, — vastaanväittämättä on Fredrik-ruhtinas rikkonut;
-mutta liikutettuna kun hän on kuningatar-vainajan kuolemasta, hän
-tuskin tiesikään, mitä sanoi, ja...
-
-— Hän tiesi sen varsin hyvin! Ei, tässä tarvitaan varoittavaa
-esimerkkiä! Minun veljeni, luulevat piakkoin voivansa kohdella minua,
-miten mielivät; mutta minä tulen näyttämään heille kellä valta on,
-minullako vai heillä.
-
-— Vielä kerran rohkenen rukoilla teidän majesteettianne ajattelemaan,
-minkä huomion sellainen riitajuttu herättäisi ei ainoastansa tässä
-maassa vaan koko Europassa. Sire, suvaitkaatte muistaa hänen olevan
-teidän veljenne!
-
-— Pitääkö minun siis suvaita kaikkea sukulaisiltani?... Niin, uskokaa
-minua, olenpa koettanut osoittaa maltillisuutta ja sitä olen tehnyt
-useammassa kuin yhdessä tapauksessa, vastasi kuningas, jonka viha
-oli muuttunut alakuloisuudeksi, ja joka nyt, avaten akkunan sepo
-seljällensä, jäi seisomaan sen ääreen, sekä miettiväisenä katseli
-ulos ja vaipui ajatuksiinsa, joita paroni Ramel ei sanalla eikä
-liikkeelläkään rohjennut häiritä.
-
-— Huolimatta äitini viimeisestä kirjeestä ja siitä nurjamielisyydestä,
-jota hän viimeisinä vuosina luuli omaavansa syytä pitää minua kohtaan,
-luulen hänen kuitenkin sydämensä pohjassa tunteneen hyväntahtoisuutta
-kohtaani, lausui Kustaa-kuningas, kääntyen äkisti huoneesen päin; —
-tätä hyväntahtoisuutta on hän tuhannet kerrat osoittanut, jatkoi hän
-vilkkaasti, ja viimeisinä elämänsä päivinä oli hän lempeä ja hyvä minua
-sekä poikaani kohtaan. Kirje, — kuninkaan otsa synkistyi, ja huokaus
-hiipi hänen huulillensa, — niin tämä kirje ei tullut häneltä... se
-oli _tuolta_ eikä _häneltä_! Hänen mielensä ei ole voinut ajatella,
-mitä kätensä on kirjoittanut. Hän oli heikko, sairas, kuolemaisillansa
-ja sellaisessa tilassa helppo saada taipumaan tekoon, jonka veljeni
-arveli tulevan vaikuttamaan minuun, tulevan joksikin siteeksi minulle
-ja vakuudeksi itsellensä anastamaan vääryydellä perinnön, perinnön,
-jota en kuitenkaan tahdo kadehtia häneltä enkä sisareltani. Fredrik;
-ja Sofia ovat aina olleet äitini rakkaimmat lapset... tämän hänen
-rakkautensa tähden ja meidän sovintohetken muiston tähden tahdon olla
-ikäänkuin tätä kirjettä ei koskaan olisi ollutkaan, eikä siis Fredrikin
-loukkaustakaan.
-
-Kustaa kuninkaan otsalle ilmautui hyväntahtoisuutta sekä ylevyyttä, ja
-kunnioituksen valtaamana lausui hovikansleri:
-
-— Jalo, suuri kuninkaani!
-
-- Fredrik ei ole, luullakseni, vielä kovin kaukana, virkkoi
-Kustaa-kuningas lempeällä hymyllä; kutsukaa hänet heti tänne!
-
-Vaikka olenkin kovassa rahan tarpeessa, en olisi kuitenkaan
-tahtonut muuttaa kirjaintakaan hänen testamentissansa... ei,
-sitä en ollut aikonut! ajatteli Kustaa-kuningas mielihyvillänsä,
-varroten Itägötlannin herttuan tuloa.— Luuleeko hän minua kyllin
-halpamieliseksi, ett'en täyttäisi lupaustani, jonka annoin kuolevalle
-äidilleni! Ei, tämä menee liian pitkälle... häntä pitäisi rangaista!
-Jos ei Kaarlo nyt olisi matkojen päässä, luulisin... mutta Ramel oli
-kaikessa tapauksessa oikeassa; riitajuttu olisi herättänyt liian suurta
-huomiota, ja parasta on, että mailma luulee välisemme sovinnon äitini
-kanssa todelliseksi — ja sehän se olikin, sen halusta uskon! Hän oli
-viimeisillä ajoillansa kummallisella päällä, hän tuli epäluuloiseksi,
-ja hänen entinen tahtonsa lujuus alkoi löyhtyä... siinä kaikki. Hänen
-tähtensä tahdon antaa anteeksi Fredrikille.
-
-Ja tämä ajatus mielessänsä avasi hän sylinsä herttualle, joka rukoillen
-anteeksi, liikutettuna ja kalpeana sekä ääneensä nyyhkien heittäysi
-kuninkaan rinnoille.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU.
-
-
-— Älä sulkeudu kaipauksinesi huoneeseesi, Sofia, älä sulje kokonansa
-oveasi maailmalta ja sen huvituksilta! kehoitti Södermanlantin
-herttuatar, tultuansa noin kuukausi Lovisa Ulrikan hautajaisten
-jälkeen, joita surullisella juhlallisuudella oli vietetty heinäkuun
-31 päivänä, Svartsjöhön ja päästyänsä vihdoinkin ruhtinatar Sofia
-Albertinan puheille, joka sairaana sekä ruumiiltansa että mieleltänsä
-puolittain makasi sohvalla ja nyt katkerasti itkien oli avannut sylinsä
-iloiselle, hyvänsuovalle, helläluonteiselle ja nuorelle kälyllensä.
-
-— Ah, äitini kera menetin minä kaikki! kuiskasi Sofia Albertina.
-
-— Sepä oli ystävällistä puhetta meitä elossa olevia kohtaan! vastasi
-herttuatar hymyilevin suin ja kyyneleet kirkkaissa, sinisissä
-silmissänsä. — Etkö siis pidä minusta niitäkään lukua, etkä miehestäni
-Fredrikistä, etkä Kustaa kuninkaasta, etkä muista, jotka sielustaan ja
-sydämestään sinua lempivät!
-
-— Tunnen olevani sittekin niin yksinäni huokasi ruhtinatar?
-
-— Sitä et tekisi, jos sallisit meidän käydä sinua tervehtimässä ja jos
-sinä itse tahtoisit käydä meidän luonamme.
-
-— Minä olen liian sairas...
-
-— Luulottelua! Sinä olet elänyt niin yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa
-nämät viimeiset vuodet, sinulla on ollut ikävää, että olet tullut
-synkkämieliseksi... niin minäkin olisin tullut sinun sijassasi, enkä
-olisi voinut kestää.
-
-Ruhtinatar painoi kätensä herttuattaren huulille, mutta tämä jatkoi:
-
-— Saat olla huoleti, en suinkaan tahdo sanoa mitään pahaa
-äitivainajastamme. Tahdon vaan sanoa, ett'en olisi voinut kestää alati
-elämistä siinä suuruuden ilmapiirissä, joka oli hänen ympärillänsä...
-minä olisin tukehtunut. Niin, se kunnioitus, jota minä häntä kohtaan
-tunsin oli niin suuri, että olisin kuollut, jos olisin täydellä todella
-hänet suututtanut! Hän oli niin etevä kaikessa ja niin älykäs, hän oli
-suurin kuningatar, kuin ruotsissa milloinkaan on ollut, mutta...
-
-— Niin, niin, mutta hän ei ollut onnellisin! Me, hänen lapsensa,
-annoimme hänelle monta murheen aihetta... voi, ett'en minäkään...
-mutta minä tiedän, ett'ei hänellä ollut ainoastansa neroa, hänellä oli
-sydäntäkin!
-
-— Mutta onnellinenkin on hän kuitenkin ollut yhdessä suhteessa...
-_hänen_ avioliittonsa oli onnellinen!
-
-— Oli, Charlotta-hyväni, — ruhtinatar puristi sääliväisyydellä
-herttuattaren kättä, — kullakin meistä on ilonsa ja surunsa!
-
-Herttuattaren silmät, jotka muutama silmänräpäys olivat näyttäneet
-vakaisilta ja murheellisilta, muuttuivat taaskin kirkkaiksi ja
-iloisiksi hänen lausuessansa:
-
-— Niin, enpä tullutkaan tänne rasittamaan sinua omilla huolillani!
-Koetan ummistaa silmäni aviopuolisoni pieniltä vikuroimisilta
-ja silloin kuin välttämättömästi _täydyn nähdä_... silloin olla
-anteeksiantavainen.
-
-— Sinä olet hyvänkurinen lapsi... ja tukehduttavalla kunnioituksellasi,
-— hiljainen hymy ilmausi Sofia Albertinan vaaleilla huulilla, — meidän
-korkeasti autuaallista äitivainajaamme kohtaan olit sinä hänelle
-kuuliainen tytär. Sinun hellä hoitosi hänen viimeisen sairautensa
-aikana, — ruhtinattaren ääni vapisi taaskin liikutuksesta — teki sinut
-rakkaaksi hänen sydämellensä, niin, vieläpä meille kaikillekin, eikä
-Fredrik voi kylläksi puhua sinun uhraavaisesta lempeydestäsi!
-
-Vieno puna oli näitä sanoja lausuessansa noussut herttuattaren poskille
-ja onnen, milt'eipä autuaallisuudenkin ilmaus viipyi hänen sangen
-miellyttävillä kasvoillansa, vastatessaan:
-
-— Fredrik liioittelee!... Ah, miten mieluista minusta on tietää teidän
-pitävänne minusta!
-
-— Mutta nyt sinä tarvitset hiukan auringonpaistetta huoneesesi.
-Herttuatar ryhtyi tuumasta toimeen ja, vetäen ylös akkunoiden eteen
-lasketut verhot, jatkoi hän: — mielikin muuttuu alakuloiseksi, kun on
-näin synkkää ihmisen ympärillä.
-
-— Päivä tekee pahaa silmilleni...
-
-— Kyllä ne siihen tottuvat. Myönnäpä vaan täällä huoneessa nyt olevan
-paljo hauskempaa... ja että itsekin tunnet mielesi samassa määrässä
-keveämmäksi...
-
-— Ah, ei, Charlotta, todellinen murhe...
-
-— Ei sanaakaan enään tänäpäivänä omistasi eikä minunkaan
-tunteistani!... Mutta tosiaankin, onhan minulla sinulle tuhansia
-terveisiä Sofia Magdalenalta...
-
-— Noh?
-
-— Hän voi luonnollisesti hyvin asianhaarain mukaan, ja Kustaa-kuninkaan
-ilo isänä on verratoin. Voitpa arvata hovissa olleen touhua viime yönä.
-Kustaa-kuningas oli menemäisillänsä Sofia Magdalenan makuuhuoneesen
-milt'ei Adamin puvussa. Onneksi hänet pysähytti joku, joka muistutti
-hänelle siellä sisällä olevan joukon naisia, jolloin hän äkkiä sai
-housut ja syylingit jalkaansa sekä yllensä yönutun ja pitsejä, ja tässä
-puvussaan juoksenteli hän ympäris, ikäänkuin olisi ollut päästänsä
-pilalla, sekä kysyi jokaiselta, jonka tapasi, jos tämä luuli lapsen
-tyttölapseksi? — kysymys, joka tietysti saattoi naiset kovin ymmälle.
-— Herttuatar nauroi jatkaessansa: — Schröderheim kertoi minulle
-sitäpaitsi heidän olleen sangen huonolla tuulella, koska heitä,
-kuten hän sanoi, herätettiin makeasta unestansa kello neljä aamulla;
-suurimmassa kiiruussa pukeutuneina villahameisiin, yöviittoihin
-ja harsoihin, ujoina tuon tapahtuman johdosta, kiihoitettuina
-isänmaallisuudestaan ja rakkaudesta tuohon suloiseen kuningattareen
-sekä puuttuen aikaa ja tilaisuutta pitämään vähintäkään huolta siitä,
-mitä ihmispuku päivänvalossa vaatii, saivat he lohdutusta ainoastaan
-toistensa vajavaisuuksista, sillä onneksi olivat kaikki kuvastimet
-verhoilla peitetyt. (27)
-
-— Noh, entä lapsi?
-
-— Kustaa-kuningas ylvästelee siitä kuni taivahinen, ja jos saa uskoa
-hänen sanaansa, on poika koko jättiläinen terveyteen ja voimaan
-nähden... noh, niin, se on todellakin aika lapsi, ja ilo hänen
-syntymisestänsä on korkeimmallansa.
-
-— Olenpa kovin mielissäni Kustaa-kuninkaan puolesta, — Sofia Albertinan
-lempeille kasvoille ilmestyi tyytyväisyyden vivahdus, ja hän jatkoi:
-— minä kirjoitan hänelle ja Sofialle... ei, älä kehoita minua käymään
-heitä tervehtimässä; vielä en voi enkä tahdokaan mennä vieraisille!
-Minun murheelliset kasvoni tulevat vaan häiritsemään iloa, mutta tule
-sinä välistä tänne, Charlotta, jos en, näet, sinultakin karkoita pois
-kaikkea iloa...
-
-— Sen sinä aivan varmaan to'et ja siksipä en tulekaan luoksesi, lausui
-leikillisellä hymyilyllä herttuatar, joka nyt meni pois, tullaksensa
-jo parin päivän kuluttua jälleen, aikoen houkutella kälyänsä ottamaan
-osaa niihin huvituksiin, jotka, huolimatta leskikuningattaren
-nykyään tapahtuneesta kuolemasta, lyhensivät aikaa Kustaa-kuninkaan
-hovissa, joka ihastuksella oli ottanut tuon pienen perintöruhtinaan
-syntymisen niiden murheenosoitusten poisheittämisen syyksi, joita
-leskikuningattaren kuolema oli vaatinut.
-
-— Tulen vain kuulustamaan, ai'otko yhä edelleenkin sulkeutua
-huoneesesi? lausui herttuatar nojaten hellästi kälyynsä.
-
-— Sen a'ion tehdä, Charlotta, vastasi ruhtinatar, jonka sitä ennen
-terveyden purppuroimilla poskilla nyt oli läpikuultava kalpeus, ja
-jonka ennen niin veitikkamaisissa silmissä nyt oli lempeä alakuloisuus,
-samalla kuin hiljainen murhe levitti ikäänkuin hunnun koko hänen
-olentonsa yli, jonka vuoksi tuon vilkkaan ja tuntehikkaan herttuattaren
-mieli täyttyi todellisesta levottomuudesta.
-
-— Minä en laisinkaan kaipaa näitä huveja, jatkoi ruhtinatar, — näitä
-huveja, jotka minusta tätä ennen olivat niin viehättäviä ja joista sinä
-nyt niin vilkkaasti kerrot.
-
-— Sinun itsepäisyytesi on yhtä parantumatoin kuin perisyntikin,
-vastasi herttuatar; — niin sinun pitää päästä pois tästä Svartsjöstä,
-jonka jylhät maisemat ja muistot yhtenä suorastansa lyhentävät sinun
-elämääsi! Sinun pitää päästä pois unohtamaan itsesi ja haaveilusi; ja
-saadakseni sinua siihen, en tiedä enään muuta kuin yhden keinon.
-
-— Ja tämä keino?
-
-— Kustaa-kuninkaan täytyy _käskeä_ sinua! Kuningastasi täytyy sinun
-_totella_, jos ei sinun käsityksesi alamaisen velvollisuuksista...
-
-Ruhtinatar hymyili:
-
-— Ei, ei, siinä tapauksessa minun täytyy totella!
-
-— Nyt olet sinä jälleen palautettu elämään, iloon ja meidän
-keskuuteemme...
-
-— Mutta enpä luule Kustaa kuninkaan tulemankaan käskemään; hän tulee
-kunnioittamaan niitä tunteita, jotka vielä estävät minua ottamasta osaa
-teidän juhliinne.
-
-Tämä Sofia Albertinan yksinäisyys ei kuitenkaan ollut
-Kustaa-kuninkaalle mieluinen. "Riemun kuninkaasta" oli käsittämätöintä,
-kuinka joku tahallansa voi sulkea itsensä yksinäisyyteen ikäänkuin
-mietiskelemään suruansa; ja sittenkuin hän turhaan oli koettanut
-saada häntä olemaan läsnä Suurta Operaa (28) avatessa, ilmoitti
-hän myöhempään syksyllä, että hänestä olisi sangen mieluista, jos
-ruhtinatar seurueneensa tahtoisi oleskella jonkun aikaa Gripsholm'issa.
-Sofia Albertina huomasi täytyvänsä totella tätä viittausta; hänen
-seuruessansa syntyi äkkiä eloa ja liikettä; "huvitus"-sanalla oli
-kaikkia viehättävä voima; he olivat mukautuneet silloisiin oloihin
-ja ottaneet osaa ruhtinattaren kaipaukseen, mutta toivo, että tämä
-hiljainen yksinäisyys nyt olisi lopussa, täytti kaikkein rinnat
-riemulla, eikä Magdalena Rudenschöld ollut se, joka vähimmin riemuitsi
-sen vaihettelevaisuuden johdosta, jonka sellainen matkustaminen tulisi
-tuottamaan. Innokkaana ja iloisena auttoi hän kamarineitsyttansä
-järjestämään niitä pukuja, jotka hän aikoi ottaa mukaansa; sillävälin
-teki hän palvelusta ruhtinattarelle, joka hymyili nähdessään hänen
-hilpeää vilkkauttansa.
-
-— Minä huomaan nyt — lausui ruhtinatar olleeni kovin itsekkäinen, kun
-suljin itseni niin kauan yksinäisyyteen.
-
-Magdalena kiiruhti vakuuttamaan häntä asian päinvastaisuudesta ja
-tahtoen olla hallitsijattarellensa mieliksi, riensi hän anssariin
-sitomaan hänelle komeata kukkakiehkura.
-
-Tämä päivä, joka oli määrätty lähtöpäiväksi Gripsholmaan, oli
-auringonpaisteinen ja kirkas Lokakuun päivä; sitä ennen oli sadellut
-noin viikon päivät, käytävät Svartsjön linnan ympärillä kimaltelivat
-vesilätäköistä ja heleänkeltaiseen vivahtavissa puissa suhahteli
-hiljaa, Magdalena, joka oli avannut anssarin oven, hengitti noita
-virkistäviä tuoksuja, jota silloin tällöin leimusi hänen vastaansa,
-missä hän uutterana ja palavissansa etsi kauniimpia kukkasia. Tuo
-nuori hovineiti oli täynänsä iloa; hänen ajatuksensa viipyivät niissä
-juhlallisuuksissa, joilla huhu tiesi kertoa kuninkaan aikovan viettää
-sisarensa tuliaisia, ja Magdalena — tulisiko hänkin huomatuksi ja
-ihailluksi?
-
-Hymyily leikitteli hänen täyteläisillä huulillansa, ruusut hänen
-poskillansa kilpailivat punassa ja vienoudessa niiden kukkain kanssa,
-joita hän taittoi, tieto hänen viehätysvoimastansa täytti hänen
-sielunsa ja loi hänen sinisiin, vilkkaisiin silmiinsä lisää kirkkautta
-ja loistoa.
-
-Kukkakiehkura oli pian valmis, ja rientäen palajamaan ruhtinattaren
-luokse juoksi Magdalena metsävuohen nopeudella eteenpäin, kun hän
-äkkiä, päästäen kimakan hätähuudon, vaipui leveöille kiviportaille;
-kukat putosivat hänen kädestänsä, ja hänen vilkas riemunsa muuttui
-kyyneleiksi. Magdalena oli nyrvähyttänyt jalkansa. Hän, äsken niin
-hymyilevä ja veitikkamainen, istui nyt murheellisena ja yksinänsä,
-kunnes kreivitär Rudenschöld, jota ruhtinatar huolellisesta
-hyväntahtoisuudesta oli lähettänyt tuomaan, saapui hänen luoksensa.
-Jätettynä äitinsä hellään hoitoon, kärsi Magdalena niin hyvin, kuin
-voi, tuskaa jalassansa sekä toteutumatta jääneistä toiveista ja
-aikeistansa.
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU.
-
-
-Tuo laskiaishuvien tapainen juhla, jonka kuningas oli toimeenpannut
-sisarensa huviksi ja vihkiäksensä hänet samalla Quedlinburg'in
-luostarin pääjohtajattareksi, oli ollut erinomaisen onnistunut ja
-hauska sekä todellakin muutamaksi hetkeksi temmannut ruhtinattaren
-surullisista ajatuksistansa; mutta hän kieltäytyi kuitenkin
-itsepintaisesti ottamasta osaa mihinkään uuteen huvitukseen. Hoviväki
-ei voinut kylläksi ylistellä Schröderheimin oveluutta eikä Armfeltin
-viehätysvoimaa Magdalenalle, joka halulla kuulteli niitä juttuja, joita
-hänelle Gripsholmin oloista kerrottiin.
-
-— Koko maailma ihmettelee tuota Armfelt'ia lausui hän piloillansa, —
-näyttääpä ikäänkuin epäsuostuisa onni aina tahtoisi estää minua häntä
-kohtaamasta, jott'en parahimmalla tahdollanikaan voi ottaa osaa tähän
-ihastukseen.
-
-Magdalenan täytyi kuitenkin yhä pysyä alallansa, ja nytpä kävi
-ruhtinatar joskus nuorta hovineitiänsä tervehtimässä, ja täynänsä
-lempeyttä sekä hyväntahtoisuutta tiedusteli hänen vointiansa. Tämä
-hiljaisessa yksissä elelemisessä vietetty talvi liitti Magdalenan
-lähemmin ja kiinteämmin hallitsijattareensa, vaikka hän, jo
-täydellisesti parantuneena, välistä ikävöi kaikella nuoruuden
-maltittomuudella sitä aikaa, jolloin maailma huvillensa taaskin olisi
-hänelle avoinna. Tätä ikävöimistänsä koetti hän kuitenkin salata
-ruhtinattarelta, joka niiden huvitusten pyörteiden koskemattomana,
-joiden keskellä kuningas oli vaikuttavana voimana, vietti aikojansa
-lujasti päättäneenä, että hän itse sekä hänen hoviväkensä eleleisivät
-hiljaisessa yksinäisyydessä, niinkauan kuin suruvuosi hänen niin
-suuresti rakastetun ja kaivatun äitinsä jälkeen kestäisi.
-
-Kuninkaan aika kului nyt kuten ainakin tuhansissa eri puuhissa.
-Hallintotoimia; sodan hankkeita ja salaisia varustuksia;
-kunnianhimoisia, valtioviisaalla sukkeluudella toimeenpantuja
-aikeita, tehdäksensä vaikutusvoimansa tuntuvaksi milt'ei jokaisessa
-europalaisessa hovissa: mietiskelyjä saada Puola tunnustetuksi
-vanhaksi Vasan suvun perintömaaksi; näytelmiä, näyttämö-, tanssi- ja
-kirjailijatointa; komeata esiintymistä kuninkaana ja pieniä huviretkiä
-tuntemattomana; samppanjakemuja, naamiaisia, tanssi-iltamia, julkisia
-aterioimisia, joissa hovitapoja mitä ankarammin noudatettiin, ja
-yksityisiä, hauskoja sekä vallattomia kekkerejä; — jokseenkin
-tuollaista oli Kustaa III:n viettämä elämä, mutta huolimatta näistä
-vaihettelevista toimista ja huveista heräsi välistä hänen sielussansa
-kalvava levottomuus, joka tuotti hänelle synkkiä aavistuksia
-tulevaisista onnettomuuksista.
-
-Sellaisella hetkellä tapasi hänet valtiosihteeri Elis Schröderheim,
-joka tuli esittelemään hänelle eräitä tärkeitä asioita.
-
-— Ei nyt, Elis, lausui kuningas keskeyttäen, — minulla on muuta
-miettimistä! Katarina-keisarinnalta olen tänään saanut ikävän kirjeen,
-jatkoi hän hetken vaijettuansa: — minä ai'on siihen vastata... häntä
-ei saa loukata, mutta samalla en väisty tuumaakaan omista aikeistani.
-Olinpa varomatoin, antaessani hänen aavistaa hankkeitani. Se ajatus,
-että minun... että Ruotsin valta voisi lisääntyä, on hänelle
-silmätikkuna. Hän tahtoo välttämättömästi saada Tanskaakin Ruotsin ja
-Venäjän välillä olevaan "perheliittoon" mutta minä en sitä tahdo, tämä
-maa on suljettava siitä pois. Vaan ei hiiskaustakaan kenellekään hänen
-ja minun välisistä suhteistamme; minä tahdon että kansa luulee niiden
-olevan mitä parhaimpia.
-
-Kuningas vaipui vähitellen yhä syvempiin mietteisin, jolloin hän
-astuskeli edestakasin; vihdoin kohtasi hänen loistavat silmäyksensä
-Schröderheim'iä, ja pysähtyen hänen eteensä jatkoi Kustaa-kuningas:
-
-— Ei, minun täytyy omin silmin saada selville Europan todellinen asema!
-Sen valtiollinen elämä on vielä mitä suurimmassa sekasotkussa; mutta
-vuoden sisään taitaa kaikki ruveta selvenemään. Minun täytyy päästä
-kaikkein valtiollisten tointen ja kiekahduksien keskustaan, jossa
-minun on helpompi saada hyötyä olosuhteista kuin täällä (29). Sanalla
-sanoen, minun täytyy matkustaa, sitä olen jo kauan ajatellut! Täällä
-kotona vallitseva yksitoikkoisuus kiusaa minut kuoliaaksi! Niin, sinä
-naurahdat, Elis, mutta elämä täällä on ijäti yksitoikkoista, jolla ei
-enään ole minulle mitään viehätysvoimaa eikä hauskuutta, eikä se enään
-voi miellyttää minun ajatuksiani. Loukkaantunut käsivarteni (30) vaatii
-Pisan kylpyjä; yleisön silmissä on tämä tekosyy riittävä matkaani,
-jonka haluan tehdä sekä valtiollisista että muistakin syistä... Niin,
-minun on ottaminen selvä koko tuosta vapaamuurarien järjestelmästä,
-jossa Kaarlo-veljeni on niin vilpas osanottaja. Tahdon tavata tuota
-vallankärkkyjää ja tulla hänen kauttansa koko yhdistyksen johtajaksi;
-minä haluan päästä sen perille, mitä heidän keskuudessansa toimitaan.
-Se kumminkin on varma, että tässä maassa sen vaipan alla piilee
-valtiollisia hankkeita, ja olenpa luvannut itselleni... niin, selvyyttä
-kaikessa!
-
-Kuningas vaikeni ja näytti yhä enemmän vaipuvan syviin ajatuksiin;
-hymyily, joka hänen puhuessansa oli karkkaantunut hänen huuliltansa,
-ei näyttänyt tahtovan palata, eikä mitään auringonpaistetta ollut
-niissä silmäyksissä, joita hän hajamielisen näköisenä väliin heitti
-suosikkiinsa, joka ystävän säälillä ja alamaisen kunnioituksella
-vihdoin lausui: — Jalo kuninkaani, te olette murheissanne.
-
-— Minä ajattelen tulevia aikoja ja niitä, jotka ovat menneitä, vastasi
-kuningas; — minun hallitusajastani on kymmenen vuotta kulunut, kymmenen
-onnellista vuotta, Elis; mutta minkähänlaisia tulevaiset tulee olemaan?
-
-— Teidän majesteettinne viisaan hallinnon kautta tulee tulevaiset
-olemaan yhtä onnellisia maallemme kuin teidän majesteettinne itsekin.
-
-— Minä luotan täydellisesti kansan rakkauteen; minä tiedän olevani
-sen lemmityinen, ja tämä tieto on minun suurin onnellisuuteni
-ja kunniani... mutta sittekin, Elis, en voi irroittaa itseäni
-ahdistuksesta, joka synkkänä hiipi ympärilläni... onhan nyt tuo
-onnetoin Maaliskuu... tuntuu ikäänkuin jotakin kauheata olisi minulle
-tapahtumaisillansa, ja minä kysyn alituisesti: koska, missä ja miten?
-
-Kuningas oli tarttunut Schröderheim'in käsivarteen, ja alkaen
-levottomasti astua hovin huoneiden laattiata, jatkoi hän:
-
-— Ja kun tähän tulee lisäksi nuorimman poikani sairaus... niin,
-tiedäthän kuinka rakas hän minulle on, ja mitä toiveita minulla on
-hänestä! Mutta minä en saa kauan pitää häntä Elis; lääkärit ovat sen
-minulle sanoneet. (31) Tämä on onnetoin kuukausi minulle ja minun
-suvulleni. Minulle on julkisesti sanottu ja salaisesti kuiskattu, että
-minun pitäisi varoa Maaliskuuta... oma tunteeni, Elis, sanoo minulle,
-että tällä ennustuksella on perustusta. Minä tunnen tulevani ennen
-aikaani temmatuksi täältä pois, jollakin julmalla tavalla.
-
-— Kartoittakaa nämät surulliset ajatuksenne, teidän majesteettinne,
-pyysi Schröderheim, mitä ankarammasti hämmästyneenä kuninkaan
-levottomasta katsannosta.
-
-— En voi niitä karkoittaa, en tällä kertaa... väliin se minulle tosin
-onnistuu, mutta tässä silmänräpäyksessä olen ikäänkuin masennettu.
-Tämä on yksi minun raskaita hetkiäni, sellaisia minulla on monta...
-olenpa mielissäni, Elis, että sinä nyt olet luonani! Mutta kun raskain
-hetki tulee, onkohan minulla silloin kylläksi voimaa kestämään
-kohtaloani? Tulenkohan silloin olemaan yksinäni ja hyljättynä,
-vai ystävien ympäröimänä? — lausui kuningas, joka huokaillen ja
-kyyneleet silmissänsä pysähtyi katselemaan Kaarlo Stuartin kuvaa.
-Osoittaen tätä jatkoi hän: toivon mieluummin saadakseni kuolla, kuten
-tämäkin, mestauslavalla, kuin tulla surmatuksi jonkun Damiens'in tahi
-Ravaillac'in kädellä. (32)
-
-— Jumalan avulla ei sellainen hetki milloinkaan ole tuleva! Oi, sire,
-oman menestyksenne takia älkäätte antautuko sellaisiin synkkiin
-mielikuvitteluihin!
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU.
-
-
-Kuninkaan levotoin mieli, hänen halunsa yhä vaihetteleviin huvituksiin
-ja hänen aina uusille hankkeille altis sekä haaveileva sielunsa kuin
-myöskin halunsa olla osallisena Europan tärkeiden asiain ratkaisussa,
-kaikki nämät yhtenä pakoittivat häntä tekemään tuon ai'otun matkan
-Italiaan.
-
-Kuningas lähti Syyskuussa ruotsista. Valikoima oppineita, nerokkaita
-ja miellyttäviä miehiä oli hänen seuruessansa, ja ihmettelyllä
-kiinnitti Europa huomionsa sellaisiin nimiin, kuin, Adlerbeth, Sergel,
-valtioneuvos Kaarlo Sparre, paronit Taube, Armfelt, Essen ja kreivi
-Aksel Fersen.
-
-Ruotsiin tuli kuninkaan matkalta silloin tällöin sanomia. Uutisten
-joukossa kerrottiin etenkin kuninkaan kohtaamisesta Itävallan keisaria
-(33), jonka samoinkuin Venäjänkin hallitsijattaren luultiin olevan
-erinomaisen ystävällisellä kannalla Kustaa-kuninkaan kanssa, joka
-huomasi edun siitä, että yleisö luulisi hänen olevan liitossa sekä
-Venäjän, Itävallan että Ranskankin kanssa; sillä vaikka kuninkaan
-uhkarohkeat sotahankkeet Tanskaa vastaan olivat lykätyt tuonnemmaksi,
-oli hänen mielitekonsa kuitenkin aina tälle suunnalle, ja hän vartosi
-ainoastansa tilaisuutta ryhtyäkseen siihen sotakintaasen, jonka hän
-toivoi itsellensä tulevan heitetyksi.
-
-Kaikki nämät rohkeat hankkeet eivät kuitenkaan häirinneet
-Kustaa-kuningasta, joka täysin määrin nautti matkansa tarjoamien
-seikkailujen ja huvitusten vaihettelua. Kuningas huvitteliihe
-ulkomailla, ja hovi osasi hallitsiansa poissa ollessa lohduttaa
-itseänsä, tämä iloinen, loistava, irstainen ja huikentelevainen;
-totuttujen tapojen ja menojen julkisuudelta suojaama hovi, ei voinut
-tulla toimeen ilman niitä huveija, joihin se kerran oli tottunut, ja
-jotka olivat sen menestymisen pohjana. Kuningatar ja herttuatar pitivät
-iltamia, kemuja ja tanssiaisia Tukholman linnassa, ja ruhtinatar, joka
-nyt oleskeli Fredrikshovissa, alkoi ottaa osaa näihin huvituksiin
-ja keräsi itse iloisen ja miellyttävän seurueen ympärillänsä. Onnen
-etsiminen, juonet ja kateus olivat vanhan tavan mukaan vaikuttamassa,
-ja aatelisten vaatimukset saada yhteiskunnassa kaikenmoisia etuja sekä
-kuninkaallisten suosio aatelisia kohtaan olivat nyt yhä samat kuin
-kuninkaan kotona ollessakin:
-
-Näissä hovipiireissä loisti nyt Magdalena Rudenschöld erinomaisen
-kauneutensa täydessä kukoistuksessa; hänen ilomielisyytensä oli
-vilkas ja hänen olentonsa mitä miellyttävin yhteydessä luonnollisen
-hilpeyden sekä liikuntojen notkeuden kanssa, jotka olivat täynänsä
-suloa, ja hänessä oli viehättävä huolettomuus, joka vaikutti
-hurmaavaisesti; hänen ihailijainsa joukko lisääntyi lisääntymistänsä.
-Sellaiseksi kuin hän oi kuvitellut itsellensä elämää, sellaiseksi
-se oli hänelle kehittynytkin, huikaisevaksi, huumaaviin huvituksiin
-yhtyneeksi leikiksi ijäti hymyilevällä toivolla, ruusuntuoksulla ja
-ihanuudella, — sen arkipuolia, pettyneitä toiveita, ryppyjä, ikävää
-ja huolia, murheita sekä kyyneliä ei hän koskaan ajatellutkaan; hänen
-onnellisuuden unelmiansa ei mikään häirinnyt, ja vapaana sekä hymyillen
-otti hän vastaan niitä ihailuja, joita hänelle suotiin, samalla kun hän
-teki pilaa niistä tunteista, joita hän oli herättänyt.
-
-Kaikkein näiden huvituksien keskellä, joihin Magdalena nuoruuden
-ihastuksella otti osaa, saapui hänelle tieto isänsä äkillisestä
-sairastumisesta, ja hän riensi tämän kuolinvuoteelle.
-
-Perille tultuansa tapasi hän koko perhekunnan kokoontuneena kreivin
-makuuhuoneessa. Hänen päänalustansa ääressä istui kreivin puoliso,
-tarkaten hänen pienimpiäkin liikkeitänsä. Silloin tällöin pyyhkien pois
-silmistänsä kierivät kyyneleet, nojasi hän päänsä vanhemman tyttärensä
-rinnalle. Tämän aviomies, paroni Ehrenkrona, sekä valtioneuvoston
-kaksi poikaa, Thure ja Pentti, istuivat murheellisina ja vaitonaisina
-vuoteen vastapäätä olevalla sohvalla Akuttimet olivat lasketut akkunain
-eteen, ja lähellä niitä seisoi Magdalenan imettäjä ja tipahutteli
-rohtoja lusikkaan, joita hän huolestuneella katsannolla pahoitti
-kreivitärtä nauttimaan. Synkkä puolihämärä vallitsi tässä huoneessa,
-johon Magdalena nyt rientäen tuli, jolloin isänsä ojensi väsyneet
-käsivartensa häntä kohden. Juhlallinen äänettömyys vallitsi; tuo
-kuolemaisillansa oleva isä ja puoliso oli äsken lausunut läsnäoleville
-viimeiset jäähyväisensä.
-
-Magdalenan nähdessänsä tuikahti vielä kerran elämän kypenä tuon
-ijäkkään miehen silmissä, ja hiljaisella äänellä lausui hän:
-
-— Sinuakin sain vielä nähdä... niin rakas lapseni... kohta on sinun
-isäsi poissa, mutta yksi elää, joka valvoo ylitsesi ja joka ojentaa
-suojelevan kätensä kaikkein yli; hänestä tulet saamaan varmemman tuen
-kuin se on jonka nyt menetät... Magdalena... Herra siunatkoon sinua nyt
-ja ainiaan.
-
-Ensi kerran eläessänsä heräsi nyt Magdalenassa aavistus, että ne huvit,
-jotka hän oli jättänyt olivat ainoastansa tyhjyyttä ja turhuutta, ja
-että korkeampaakin ja jalompaa oli olemassa kuin tuo miellyttämisen
-taito ja tuo kilpaileminen voittaa toisensa komeudessa. Raskas huokaus
-kuului hänen huuliltansa, isänsä hervotoin käsi lepäsi hänen päänsä
-päällä ja notkistuen polvillensa sekä nyyhkien vaipui hän vuoteen
-viereen.
-
-— Kaikkina elinpäivinäni, — jatkoi kuoleva olen koettanut toimia
-niin, ett'ei katumus koskaan ole häirinnyt sieluni rauhaa...
-kunniassani ei ole yhtään tahrapilkkua... jospa te, rakkaat lapseni
-viimeisellä hetkellänne voisitte sanoa samaa itsestänne! Hän vaikeni
-muutaman silmänräpäyksen ja huokui raskaasti, jonka jälkeen hän yhä
-katkonaisemmalla ja epäselvällä äänellä jatkoi: — Rehellisesti ja
-uutterasti olen koettanut täyttää velvollisuuksiani; mutta mitä
-hyödyttävät kaikki minun pyrintöni, jos ei Jumala minua armahda!
-Täynnänsä syntiä ja heikkoutta vaivun minä edessäsi rukoukseen, oi
-Herra...
-
-Pidättäen hengityksensä, jott'eivät menettäisi sanaakaan, kuultelivat
-häntä puolisonsa ja lapsensa. "Synnintunnustus" kuului nyt ääneen
-ja selvästi kuolevan huulilta, ja puoleksi tukahtuneella 'amen'ella
-sulkeutuivat ne ijäksi.
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU.
-
-
-Oleskeltuansa lähes yhden vuoden ulkomailla, palasi Kustaa-kuningas
-Elokuun 2 päivänä Tukholmiin. Tuo uhkaava ilmoitus, että Tanska
-kuin myöskin Venäjä varustelivat, joudutti hänen kotiinpalajamista.
-Hyökkäystä Tanskaa vastaan ei kuningas tällä hetkellä ajatellut; sen
-sijaan alkoi hän miettiä ja puuhailla keinoja tämän valtakunnan suosion
-saavuttamiseksi.
-
-Sill'aikaa kun nämät todellisen vaaran uhkaukset panivat kuningasta
-mietiskelemään ja hän mitä innokkaimmin ajatteli näiden poistamista,
-ei häntä kuitenkaan mikään estänyt antaumusta nyt kuten ainakin
-seuraelämän sulolle sekä hänen tavallisille huvituksilleen ja
-ajanvietoillensa.
-
-Muutama viikko kotiin palajamisensa jälkeen kutsui hän veljensä ja
-sisarensa hovineen Drottningholmiin. Tämä antoi nyt aihetta muutamiin
-juhlallisuuksiin, joihin Magdalena Rudenshöld'kin valmistelihe
-osalliseksi.
-
-Sinä päivänä, jona ruhtinatar saapui huvilinnaan, piti kuningatar
-suuret kemut. Kuningas oli palannut, ja kansan tarvitsi saada
-nähdä tuota kuninkaallista komeutta; se oli jälleen saanut takasin
-jumaloimansa hallitsijan ja tulisi nyt saamaan ilon nähdä hänet koko
-valtansa mahtavuudessa ja koko sen majesteetillisessa loisteessa.
-
-Niissä pidoissa, joita tavallisesti vietettiin ennen tuota julkista
-kansan silmissä esiytymistä ja joita kuningatar tänä päivänäkin vietti,
-noudatettiin mitä juhlallisimpia hovitapoja. Eräässä pöydässä pelasi
-kuningatar, katrillia (erästä korttipeliä) virkamiesten kanssa, joilla
-vähintänsäkin oli kenraalin arvo. Nämät antoivat _seisovallansa_ kortit
-pelikumppaleillensa ja joka kerta syvästi kumartaen kuningattarelle.
-Kun korttein jakaminen tuli hänen vuorollensa, teki tämän toimen
-päivystäjänä oleva kamariherra, joka sen varalta koko pelin kestäessä
-seisoi hänen tuolinsa takana sekä pelin lopussa kuningattaren
-puolesta maksoi tahi otti vastaan rahat. Kuningas pelasi _kolmea- ja
-neljänkymmentä_ (jonkinlaista uhkapeliä korteilla) eräässä vihriällä
-veralla peitetyssä, pitkässä pöydässä. Samassa silmänräpäyksessä kuin
-kuningas työnsi tuolinsa pöydän äärestä, lopetti kuningatarkin pelinsä
-jo nousi pois pöydästä, vaikka kortteja paraikaa olisi jaettukin. Peliä
-kesti noin tunnin verran tahi viisi neljännestä. Kun sitte julkista
-aterioimista pidettiin, istuivat nuot kuninkaalliset henkilöt pöydän
-pitkällä puolella, ja vastakkaisella puolella seisoi hovijunkkari, joka
-leikkeli ja asetti pöytään ruokia.
-
-Hoviseurue seisoi puoliympyrässä vähän matkan päässä, vaarinottaen
-kunnioitusta osoittavaa vaitonaisuutta Kuningas nyökkäsi milloin
-yhdelle, milloin toiselle ja viittasi milloin yhtä, milloin toista
-tulemaan luoksensa. Nämät seisoivat juttelun kestäessä kumarruksissansa
-kuninkaan istuimen takana ja vetäytyivät sitte vähitellen takaisin
-toisten piiriin; jotakuta toista viitattiin jälleen tulemaan j.n.e.
-Muille ei annettu yhtään illallista näissä julkisissa aterioimisissa,
-joihin yleisöä päästettiin katselijoiksi. (34)
-
-Heti ruhtinattaren tultua saapui kuningas parhaimman suosikkinsa,
-paroni Kustaa Mauritz Armfelt'in, seuraamana. Kuninkaan lausuttua
-sisarellensa tervetuliaiset tuolla miellyttävällä tavalla, joka oli
-hänelle omituista, ollessansa hyvällä tuulella tahi tahtoessansa
-viehättää, lähestyi paroni Armfelt ruhtinatarta. Magdalena Rudenschöld
-seisoi aivan ruhtinattaren takana ja kuultuansa Armfelt'in nimen,
-tämän nimen, joka jo oli herättänyt hänen uteliaisuuttansa, vetäytyi
-hän hiukkasen syrjään, nähdäksensä tätä miestä, jota kaikki olivat
-maininneet niin kauniiksi, niin vastustamattomaksi; hänen silmänsä
-kiinnittyivät paroniin, ja kohdaten hänen silmäyksensä keskeytti tämä
-kohteliaan puheensa ruhtinattarelle ja lisäsi ainoastansa: "Teidän
-korkeutenne hovi on tullut kauniimmaksi."
-
-Tämän julkisen imartelemisen kuultuansa ja nähdessänsä sitä ihailua,
-joka ilmestyi hänen silmäyksissänsä nousi heleä puna Magdalenan
-poskille, ujo kainous valtasi hänen sielunsa, hänen sydämensä sykki
-milt'ei kuuluvasti, ja hän vetäytyi jälleen ruhtinattaren seljän taakse.
-
-Mikä ihmeellinen viehätysvoima oli hänen tummanripsisissä, sinisissä
-silmissänsä, voima, jonka vaikutuksen Magdalena tunsi kauan
-sittemminkin, kuin hän oli kääntynyt poispäin hänestä, ja joka täytti
-hänen sielunsa sanomattomalla autuudella.
-
-Hetket kuluivat. Kaikesta mitä hänen ympärillänsä tänä ehtoona
-tapahtui, tiesi hän vaan sen, että paroni Armfelt usein oli
-hänen läheisyydessänsä ja että hän väisti tätä kuin myöskin että
-mielittelevät naiset hymyillen kuultelivat hänen korupuheitansa,
-samalla kuin hänen silmäyksensä usein etsivät Magdalenaa.
-
-Lemmen aamurusko oli noussut hänen sydämessänsä ja loi heijastustaan
-hänen poskillensa, sytytti auringon loistoa hänen silmiinsä; hänen
-hipiänsä oli huikaisevan valkoinen, ja huulensa paisui purppuraisina
-sekä hänen tukkajauhoilla tiputellut hiuksensa vivahtelivat kullalta.
-Mitähän hän Magdalenasta piti? Olikohan hän paronin mielestä todellakin
-kaunis?
-
-Magdalenan täytyi heittää silmäys kuvastimeen. Hän kohtasi tämän
-silmäyksen ja hymyili: tiesikö hän, mitä Magdalena ajatteli, ja pitikö
-hän lukua tämän ajatuksista hänestä?
-
-Juhlallisuus sekä tuo julkinen aterioiminen oli loppunut.
-Tukholmalaisia sekä vieraita maaseutulaisia oli velvollisuutensa mukaan
-saapunut näkemään rakastamaansa hallitsijaa ja koko hänen komeuttansa.
-Magdalena ei ollut huomannut tuskin mitään tästä kaikesta, ja nyt oli
-hovi ko'olla kuningattaren yksityisessä huoneustossa.
-
-— Ilma on ihana tänä iltana... menemmekö puistoon kuuvalossa
-kävelemään? kysyi kuningas.
-
-Esitys herätti yleistä mieltymystä, ja muutaman minuutin kuluttua
-oli tuo äsken niin tyhjä puisto täynänsä kävelijöitä, joiden iloiset
-lauselmat ja leikilliset pilapuheet häiritsivät yön hiljaisuutta.
-
-Korkealla taivaalla kuumottava kuu loi valoansa suhisevien puiden yli,
-tunki näiden oksien väliin, ja noilla leveillä puukujilla ja käytävillä
-häälyi leikkiviä varjoja ja sinertäviä säteitä.
-
-Nuot monet suihkulähteet, joita siihen aikaan oli Drottningholm'in
-puistossa heittelivät väräjäviä kristalleja vaskisen kuvapatsaiden
-yli, nuot marmorialtaiden edessä olevat, syyskukista taidokkaasti
-muodostetut kummut levittivät valjun tuoksun ympärillensä.
-
-Hengittäen kukkain tuoksua seisoi Magdalena nuoren tyttöjoukon
-keskellä. Hän koetti karkoittaa itsestänsä niitä ajatuksia, jotka
-koko tämän illan olivat tehneet hänet niin tavallista erilaiseksi,
-jotka olivat muuttaneet hänen vilkkaan puheliaisuutensa vaitioloksi ja
-ikäänkuin tuudittaneet hänet outoihin, epämääräisiin unelmiin, joilla
-ei ollut mitään suuntaa, vaan joissa oli yksi ainoa varmuus, se näet,
-että Kustaa Mauritz Armfelt ihmetellen oli häntä silmäillyt.
-
-Hän, jolla oli kyky miellyttää ketä tahtoi... hän oli siis _tahtonut_
-häntä miellyttää?
-
-Sen vilkkaan pakinoimisen ajalla, johon Magdalenakin nyt otti osaa,
-leijaili tämä ajatus lakkaamatta hänen mielessänsä; yht'äkkiä hän
-vaikeni, hiekka kirisi hänen takanansa ja hän kuuli läheneviä
-askeleita. Aavistuksensa sanoi hänelle, kuka tulija oli; tyttöjoukko
-hajosi, ja Armfelt sillä ritarillisella ryhdillä, joka hänellä oli
-omituinen, seisoi tervehtien Magdalenan edessä.
-
-— Te, nuoret immet, olette mieluummin kukkien parissa: — vertaistensa
-seurassapa parhain viihtyykin.
-
-— Perhoset leijailevat kukkien ympärillä, ja siksipä te, paroni
-Armfelt, etsittekin nuorten impien seuraa, lausui kreivitär Vrede, joka
-seisoi Magdalenan läheisyydessä; — mutta nyt arvelen, että noudatamme
-toisten esimerkkiä ja astuskelemme Kiinaan päin.
-
-Vitkallisesti kulkien eteenpäin astuskeli nyt Magdalena paroni
-Armfeltin rinnalla. Tyyni elokuun yö oli lämmin, ja järven pinnalle oli
-levinnyt usvan keveä hopeaharso.
-
-— Onpa milt'ei kummallista, ett'ei minulla koskaan ennen ole
-ollut onnea kohdata teitä, neiti Rudenschöld; lausui nyt Armfelt,
-tarkastellen Magdalenan ujoja silmäyksiä, — ja te olette kuitenkin
-kolme vuotta oleskelleet Sofia Albertina-ruhtinattaren hovissa!...
-Nuoren kaunottaren olemassa olo ei jää kuitenkaan koskaan
-tietämättömiin; olen usein kuullut teitä mainittavan.
-
-Samassa silmänräpäyksessä kuului järveltä joitakuita mandolinin ääniä,
-jonka jälkeen sieltä alkoi kuulua erään italialaisen pursilaulun
-tuttuja säveliä.
-
-— Karstenpa siellä laulaakin; kuningas on pannut toimeen tämän
-odottamattoman huvin, kuului nyt joka haaralta, ja sen seuraelämässä
-luvallisen vapauden nojassa, joka linnassa oli sallittu noille
-valituille, hovipiiriin kuuluville henkilöille, alkoivat kaikki
-kuulijat taputella käsiänsä, odottamatta ensiksi kuninkaan merkin antoa.
-
-Tuskin oli laulu vaijennut, kun puiston syvimmästä varjostosta virtasi
-harmonionääniä, ja ikäänkuin merkin saatua leimusi tuliroihuja Kiinan
-ympärillä, jota kävelijät nyt olivat lähestyneet; ovet lensivät auki
-tähän Lovisa Ulrikan lempipaikkaan, ja portailla näkyi kiinalaisjono,
-joka, mandariini edellänsä, meni kuningattaren luokse. Heittäen itsensä
-maahan Sofia Magdalenan jalkoihin pyysi mandariini, jolla oli Elia
-Schröderheim'in kasvonjuonteet, häntä suomaan heille sen armon, että
-tulisi heidän herransa asuntoon ja että hän suvaitsisi tuoda muassaan
-ne herrat ja naiset, jotka olivat hänen seuruessansa.
-
-Hymyillen suostui kuningatar sekä seurasi tuota kirjavaa jonoa, ja
-portailla oli kuningas häntä vastaanottamassa, joka vaatehittuna
-loistavaan, itämaalaiseen pukuun, täällä häntä tervehti ja johti
-hänet jonkinlaatuiselle korkealle valtaistuimelle sekä istuutui hänen
-rinnallensa.
-
-— Hyvät herrat ja naiset, lausui kuningas ranskaksi, — kaikki huoneet
-ovat täynänsä pieniä pöytiä, jotka tulevat pian olemaan katettuina
-kiinalaisilla ruokalajeilla. Rohkenenko pyytää teitä olemaan minun
-vieraanani?
-
-Kova-ääninen torventoitotus seurasi näitä sanoja, ja hoviseurue
-kokoontui noiden herkullisten pöytäin ympärille, samalla kuin
-kiinalaisissa puvuissa olevat palvelijat toimeliaina juoksentelivat
-edestakasin.
-
-— Minä pidin kävelyn kuuvalossa milt'ei tätä parempana, kuiskasi
-Armfelt Magdalena Rudenschöld'ille; — panettekohan pahaksenne, kun
-sanon tämän illan tuntuvan minusta onnellisimmalta elämässäni?
-
-— Kuinka monelle olette jo kuiskanneet näitä sanoja? vastasi Magdalena,
-joka nyt oli jälleen saanut entisen vilkkautensa.
-
-— Niin, sellaisia sanoja olen kentiesi lausunut, neiti Rudenschöld,
-mutta en ole koskaan ennen, kuin vasta nyt, tietänyt, ett'ei niissä
-ollutkaan mitään perää. Te pudistatte päätänne, te ette minua usko!
-Muistatteko, mitä äsken näitte kuvastimessa? Niin, se kuva, sepä minua
-opetti käsittämään...
-
-Magdalena riensi pois hänen luotansa, kuuntelematta hänen puoliääneen
-lausuttujen sanojensa jatkoa.
-
-Tuo unenkaltainen, kummallinen tila oli tällä silmänräpäyksellä
-poistunut hänen sielustansa. Hän tunsi viehättävän sulon, tietäessään,
-että paroni Armfelt silmäyksillänsä seurasi kaikkia hänen liikkeitänsä,
-ja hän teeskensteli siis vilkasta virnuilemista, samalla kun hän yhä
-väisteli paronia.
-
-
-
-
-SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
-
-
-Kuningas oli useita tuntia työskennellyt yhdessä Scröderheimin ja
-valtiovarainhoitaja Liljenkrantz'in kera. Hän oli nyt yksinänsä,
-mutta istui vielä kirjoituspöytänsä ääressä, kun eräs uusi henkilö
-päästettiin hänen huoneesensa. Tämä oli eräs kylmäkiskoisen ja
-jyrkännäköinen mies, ja hänen mustilla, syvään vajonneilla silmillänsä
-oli vakava, tyyni ja läpitunkeva katsanto. Ystävällisellä hymyllä
-vastasi kuningas hänen syvään kumarrukseensa, lausuen:
-
-— Nyt, Liljensparre-hyväni, olen valmis kuulemaan, mitä tärkeitä
-asioita minun poissaollessani on tapahtunut.
-
-— Ensiksikin saan ilmoittaa, että Kaarlo-herttualle on tarjottu eräs
-kruunu.
-
-— Eräs kruunu, foi de gentilhomme, tämäpä on tarjomus, josta minulla ei
-ole ollut pienintä aavistustakaan: mutta uutinen on kumminkin hauska,
-jatkakaa.
-
-— Erittäin hauska mahtaa se olla teidän majesteetillenne, sillä asia ei
-koske mitään vähäpätöisempää, kuin että tahtovat julistaa Suomenmaan
-itsenäiseksi ja ovat pyytäneet herttuata rupeamaan sen hallitsijaksi.
-
-— Mitä se merkitsee, laamanni Liljensparre? Kuinka rohkenee minun
-veljeni... kuningas keskeytti puheensa ja heitti kynän, joka hänellä
-oli kädessä, kiivaudella pöydälle.
-
-— Hän ei ole sitä rohjennutkaan, teidän majesteettinne, jatkoi
-poliisimestari, — tarjoumus on häikäissyt häntä, se on tosi, kovin
-häikäissyt, eikä hän sentähden voinut tykkänänsä sitä hyljätä, mutta
-hänen suosikkinsa, paroni Bonden, neuvosta, että koettasivat voittaa
-aikaa, on asia vielä ratkaisemattomalla kannalla.
-
-— Kestä on tämä ehdoitus oikeastansa saanut alkunsa? kysyi äkkiä
-kuningas.
-
-— Yrjö Maunu Sprengtporten'istä. Rivakka ja kekseliäs kuin hän on, ei
-hän kammo minkäänmoisia keinoja aikeidensa toteuttamiseksi. Mutta mitä
-hän herttualle lienee esitellytkin, ei hän kuitenkaan uneksu mistäkään
-vähemmästä kuin omasta tulemisestansa Suomenmaan Frankliniksi ja sitte
-sen Vashingtoniksi.
-
-— Sprengtporten — täytyy saada täältä pois... Hollannissa valmistetaan
-sotaa Itävaltaa vastaan, ja minä annan hänelle suosituskirjeen. Hän
-on saanut Ranskasta kaikki nuot mietteensä. Keitä muita kuuluu hänen
-puolueesensa?
-
-— Siinä on suomalaisia; Sprengtporten on erään klubin jäsen, jossa
-tuon nykyajan vapauden oppia Montesquieun ja Rousseaun hengessä
-salaisesti saarnataan ja jossa hän on ilmaissut aikeensa Suomenmaan
-itsenäisyydestä. Aije on saavuttanut yleistä mieltymystä.
-
-— Ja tämän klubin jäsenet, miten voisi päästä perille, ketkä nämät ovat?
-
-— Olen ollut kylläkin onnellinen tämän perille pääsemisessä, teidän
-majesteettinne, ja tulen mitä pikimmin tuomaan teidän majesteetillenne
-luettelon sen jäsenistä.
-
-— Ei kymmenenkään poliisimestaria ole sinun vertaisiasi,
-Liljensparre-hyväni, — tyytyväisyyden hymyily ilmestyi Kustaa-kuninkaan
-huulille; — sinun olennossasi on jotakin kaikkitietävää, joka mahtanee
-olla kaikkien ihmisten hirmu, joilla on huono omatunto. Todellakin,
-sinulla on ihmeellinen Arguksen silmä.
-
-— Jos minussa on yhtään teräväpäisyyttä, on se minun intoni teidän
-majesteettinne palvelemiseen sekä teidän majesteettinne neron
-ihmettelemisen synnyttämää.
-
-— Viisaudella voi koko salaliiton tukehduttaa kapalossansa, jatkoi
-Kustaa-kuningas moniaan silmänräpäyksen mietittyänsä. — Ankaruutta
-ei tässä tarvitse käyttää. Minä en ole tietävinänikään koko asiasta,
-samalla kun ryhdyn varokeinoihin, ja näitä ei ole vaikea keksiä, kun
-tuntee miehensä. Tiedätkö vielä muuta tästä aikeesta.
-
-— He aikovat levittää perättömiä huhuja teidän majesteetistanne,
-yllyttää suomalaisia kapinaan ja julistaa Suomenmaan itsenäiseksi.
-Ensimäinen, jolle paroni Sprengtporten Ruotsiin tultuansa ilmoitti
-tämän aikeen, oli kreivi Axel Fersen.
-
-— Noh, ja hän?
-
-— Uskollisena alamaisena neuvoi hän luopumaan koko aikeesta.
-
-— Hyvä, Axel Fersen saa siis olla minulle avullinen Sprengtportenin
-poislähettämisessä... tämän, joka ennen oli minun innokkaimpia
-puolustajiani ja jolle minä olen tehnyt... mutta vähät siitä!... Noh,
-laamanni Liljesparre, mitä muuta uutta minun poissa olemiseni ajalta?
-— Vähää ennen teidän majesteettinne lähtöä Italiaan saapui tänne muuan
-luutnantti suomalaisesta laivastosta, Ulfvenklou nimeltänsä.
-
-— Onko hänkin osallinen salaliitossa.
-
-— Hän kapinoitsee omin päinsä, luullakseni ja tätä tekee hän
-houkuttelemalla rahoja herkkäuskoisten ihmisten taskuista. Hän on
-profeetta, teidän majesteettinne.
-
-— Ja sen johdosta kuuluu hän tietysti myöskin niiden joukkoon, jotka
-ihailevat Södermanlannin herttuata?
-
-— Teidän majesteettinne huomaa kaikki. Hän ihailee herttuata ja herttua
-vuorostansa ihailee häntä.
-
-— Syyksi herttuan ihailemiseen luulen tuon vanhan ennustuksen taaskin
-uudistetuksi, että hänestä joskus tulisi kuningas.
-
-— Niin on, teidän majesteettinne.
-
-— Kaarlo-veljeni mieli on aina palanut johonkin kruunuun... muistanpa
-vielä, kuinka, hän lapsena aina unesta herättyään kertoi minulle
-olleensa kantavinaan kultakruunua päässänsä tahi olleensa olevinaan
-kuningas, ynnä muuta sellaista; mutta mitäs, kun hän nyt vielä
-hereillänsäkin ollen uneksii... sellaiset ovat vaarallisia haaveiluja
-ruhtinaalle, nuoremmalle pojalle, jonka vanhempi veli on hallitseva
-kuningas, kenen pojalle vallanperimys kerta tulee jäämään.
-
-Kuningas vaikeni, ja poliisimestari lausui jälleen, katseltuansa
-hetkisen kuningasta läpitunkevilla silmäyksillänsä:
-
-— Tuo lapsellinen uneksuminen ilmautuu vielä lapsellisissa leikeissä.
-Voisinpa kertoa niistä jonkun osan, jos ei teidän majesteetillanne ole
-liian kiireellistä toimitettavaa.
-
-— Puhu, käski kuningas, tähystellen vilkkailla silmillänsä
-poliisimestarin liikkumattomia, kylmiä ja tyyniä kasvoja.
-
-— Ulfvenklou luuloittelee omaavansa kaikenlaisia salaisia tietoja
-ja taitoja; hän esiintyykin mieluummin ennustajana. Selvää on että
-hänellä sentähden on sanktuarionsa (kaikkein pyhimpänsä) ja sinne
-kutsui hän äskettäin herttuan. Sittekuin hänen kuninkaallinen
-korkeutensa oli taipunut muutamiin temppuihin, sanoi Ulfvenklou
-olevansa yliluonnollisen hengen valtaamana, ja että tämä hänessä nyt
-vaikutti, toimi sekä puhui. Jonkinmoisessa hurmaustilassa valeli hän
-sitte herttuan päälaelle pyhää öljyä ja voiteli hänet Ruotsin sekä
-Norjan kuninkaaksi.
-
-Kuningas punastui hieman.
-
-— Norjan, kertoi hän; tämän maan, jota hän itse salaisuudessa halusi
-saada valtaansa, oltiin rohjettu jonkinlaisessa mielettömyydessä sanoa
-herttuan joskus tulevan omistamaan; tämän maan ja Ruotsin — hillitty
-kiukku alkoi kuohua Kustaa-kuninkaan suonissa, ja lisäämättä sanaakaan
-viittasi hän Liljensparrea jatkamaan.
-
-— Pelkäänpä kertomukseni tuntuvan teidän majesteetistanne liian
-vastenmieliseltä.
-
-— Etpä uskoisi minua, jos sanoisin sen olevan mitä hauskinta laatua,
-mutta minä huomaan sinun pitäväsi minulle hyödyllisenä, että saan
-tietoa tuosta leikistä sen tärkeimpine sivuseikkoinensa ja minä
-olen sinulle kiitollinen valppaudestasi ja innostasi; — keveällä
-huokauksella jatkoi kuningas: kerro siis, Liljensparre-hyväni!
-
-— Voitelun jälkeen esitteli nyt Ulfvenklou herttualle muutamia
-kirjallisia ehtoja, joiden alle tämä piirsi nimensä.
-
-— Mitkä ne olivat? kysyi kuningas, Liljensparren tehtyä pienen
-pysäyksen.
-
-— Kuninkaaksi päästyänsä tulisi hänen määrätä Fredrik Sparre
-valtiokansleriksi...
-
-— Siis on Sparre se, joka pitää nuot salaiset langat tässä
-narrivehkeilyssä kädessänsä? Entä muuta?
-
-— Siihen asti tulisi hänen olla, kuten sanat kuuluivat, "veljellensä
-alamainen ja häntä totella, niin kauan kuin tämä viisaasti elää ja
-hallitsee."
-
-Hymy ilmautui Kustaa-kuninkaan huulille.
-
-— Tuopa kuuluu kauniilta lausui hän, — enkä todella voi pyytääkään
-enempää herra Ulfvenklou'lta. Noh, siihenkö siis koko tuo juttu loppui?
-
-— Eipä aivan, vastasi Liljensparre, — sillä tämän jälkeen piti hän
-pienen puheen herttualle, — taaskin vaikeni poliisimestari, jolloin
-kuningas vilkkaasti lausui:
-
-— Tänäänpä saan oikein urkkia teiltä sanoja, laamanni Liljensparre.
-Millainen tämä puhe oli?
-
-— Ulfvenklou alkoi sen Herran nimeen. Minulle on se tässä
-kirjoitettuna, vastasi poliisimestari, joka ei rohjennut kertoa
-Ulfvenklou'n sanoja kuninkaalle ja joka kunnioituksella tarjosi
-hänelle paperin, josta Kustaa-kuningas nyt luki: "Älä huoli enään nyt
-hallitsevasta Kustaa-kuninkaasta, sillä minä olen hyljännyt hänet ja
-_hänen sikiönsä_, koska hän on pysynyt maailmallisissa ja hyljännyt
-minut; sentähden tahdon hänelle kostaa. Ja minä olen määrännyt hänelle
-rajansa, jonka yli hän ei voi mennä; hän on valinnut itsellensä muita
-jumalia, jotka häntä eivät voi auttaa, sentähden en enään ajattele
-häntä, vaan _ihmiskäden_ kautta pitää hänen maailmasta erkaneman, koska
-hän on koettanut viekkaudella juonilla ja petoksilla sekä ihmiskäden
-avulla valtaansa vahvistaa?" (35)
-
-Kustaa-kuningas, jolla oli vilkas mielikuvitelma ja joka uskoi
-aavistuksia sekä oli kuten Kaarlo-veljensäkin, taipuvainen luottamaan
-ennustuksiin, tunsi itseänsä karmivan näitä sanoja lukiossansa. Jokin
-hänen sielussansa puhui tämän ennustuksen totuudesta ja jonkinlainen
-kauhistus valloitti hänen mielensä; mutta tottunut kuin hän oli
-hillitsemään tunteitansa ja ainoastansa ilmaisemaan niitä, joita hän
-soi maailman huomaavan, hän hymyili, laskien välinpitämättömällä
-katsannolla tuon hienolla käsialalla kirjoitetun paperilapun
-kädestänsä. Liljensparren epäluuloiset silmäykset tähystelivät
-hänen liikkeitänsä ja tämä mies, joka tarkoin tunsi ihmiset ja voi
-helposti saada ilmi lähimäisensä salaisimmatkin ajatukset ja tunteet,
-huomasi Kustaa-kuninkaan sielussa vallitsevan ainoastansa huolettoman
-välinpitämättömyyden.
-
-— Teidän majesteettinne antaa näille sanoille sen arvon, jonka ne
-ansaitsee; lausui hän, — ennustuksena ei niillä ole mitään merkitystä
-teidän majesteettiinne nähden, mutta noiden salaisten ajatusten, joita
-muutamilla on, ei saa kuitenkaan luulla puuttuvan kaikkea merkitystä,
-ja sentähden pidin velvollisuutenani tuoda tuon pienen paperilapun
-teidän majesteettinne luettavaksi. Ulfvenklou'lla on sitäpaitse paljo
-tekemistä teidän majesteettinne tähden. Monien satojen henkilöiden
-seurassa väitti hän teidän majesteettinne poissa ollessa, että teidän
-majesteettinne tulisi niinkuin viime maaliskuun kululla murhatuksi
-Roomassa.
-
-Kuningas nauroi.
-
-— Jos kaikki hänen ennustuksensa ovat yhtä luotettavia, niin... hän
-keskeytti äkkiä puheensa; — tahdonpa kuitenkin itse ottaa selvän tuosta
-Ulfvenklou'sta... mieleni tekee kutsua hänet tänne hoviin... olisipa
-kylläkin hauskaa nähdä, miltä hän näyttää, huomatessaan minun olevani
-elossa. Olenpa todellakin, Liljensparre-hyväni, varma siitä, että jos
-noituminen ja taikatemput auttaisi, olisi hän jo aikoja sitte laskenut
-kruunun herttuan päähän, lausui kuningas hilpeästi, jonka jälkeen hän
-yhä hymyillen lisäsi: — Jos jotakin uutta tapahtuu, anna minulle siitä
-heti tieto... minusta on hauskaa, että pidät herttuan toimia tarkalla
-silmällä.
-
-— Rohkenenko alamaisuudessa lausua ajatukseni? kysyi poliisimestari
-uudelleen kumartaen, ja jatkoi, kuninkaan ystävällisesti viitattua:
-
-— Hänen kuninkaalliselta korkeudeltansa, Södermanlannin herttualta, ei
-puutu kentiesi kunnianhimoa, ja sitäpaitsi on hän kovassa rahanpulassa;
-hänen täytyy saada rahoja, jottei puute kiihdyttäisi häntä heittäymään
-johonkin ajattelemattomaan ja epätoivon synnyttämään yritykseen.
-
-— Hänen pitää saada rahoja. Onko teillä vielä muuta sanomista?
-
-— Ei tällä kertaa, teidän majesteettinne, vastasi poliisimestari, joka
-nyt meni pois.
-
-Muutama silmänräpäys tämän jälkeen istui kuningas vaunuissansa;
-ajajan ruoska vinkui, selässä ratsastaja antoi lentävien he voisten
-tuntea teräviä kannuksiansa, ja tulisessa vauhdissa riensivät he
-Drottningholmiin vievää tietä eteenpäin.
-
-Oli täysi hämärä, kun kuningas saapui huvilinnaan, ja jo muutama
-minuutti tulonsa jälkeen näkyi hän kuningattaren seurassa, jossa hänen
-kumpikin veljensä, kälynsä ja sisarensa ynnä näiden seurueet ja osa
-hovijuhlalta jäämään käskettyjä henkilöjä liikkuivat vahakynttiläin
-valaisemissa saleissa.
-
-Vaihdettuaan moniaan sanan puolisonsa kanssa, lausui kuningas:
-
-— Järjestäkäämme äkkipikaa puutarhassa muutamia eläviä kuvia. Olenpa
-utelias näkemään, miltä nämät tulevat näyttämään noiden luonnollisten,
-vihriäin verhojen takaa, joita olen hakkauttanut Floran kukkulan
-vieressä oleviin pensastoihin. — Kustaa-kuninkaan vilkkaat silmät
-lensivät hetkeksi naisiin, ja hän jatkoi: —Niin, neiti Rudenschöld,
-teistä tulee viehättävä kevään kuva, ja vapaaherratar Höpken tulee
-esittelemään meille ihaninta kesäpäivää; mutta syksykään ei saa
-suloudessa jäädä muista jäljelle, ja ehkäpä te, kreivitär Löwenhjelm,
-otatte kuvaellaksenne hohtavan kuuvalon, kypsyneen elon ja hedelmäin
-vuodenaikaa.
-
-— Nämät kuninkaan viimeiset sanat antoivat Södermanlannin
-herttuattarelle syytä kuiskaamaan hiukan, ivallisella silmäyksellä
-puolisolleen toivovansa, ett'ei kreivitär Löwenhjelm tulisi esiintymään
-kielletyllä hedelmällä, komppasana, johon herttua vastasi nolomaisella
-hymyilyllä, samalla kuin kuningas, joka nyt kääntyi nuoremman veljensä
-puoleen, jatkoi:
-
-— Ja sinä, Fredrik-veljeni, olet hopeaharmaalla parralla ja viitalla
-sekä tukkajauholla riputeltuna varsin sovelias talveksi. Kaikki
-tulee sitte valaistuksi tulisoihduilla. Niin tuosta voi tulla varsin
-oivallista! Useampain kuvaelmien järjestelemisen jätän sille, ketä
-haluttaa. Ja nyt hyvät herrat ja naiset menkäät valmistamaan pukujanne!
-Noin puolen tunnin kuluttua ovat katselijat paikoillansa.
-
-Suuri joukko naisia ja herroja menivät nyt pois, ja kuningas, joka
-näyttäen lempeältä oli tarttunut Kaarlo-ruhtinaan käsivarteen, lausui
-aivan ystävällisesti:
-
-— Aijoin tulla kotiin ennen hämärän tuloa järjestämään kaiken tämän
-kunnollisesti, mutta Liljensparre viivytteli minua; Kustaa-kuningas
-heitti salavihkaan silmäyksen veljeensä, joka äkkiä käänsi kasvonsa
-pois kuninkaasta, ollen silmäilevinään erästä nuorta, ihanaa
-hovineitiä, joka samassa silmänräpäyksessä astui sisään, — todellakin
-merkillinen mies, tuo Liljensparre — jatkoi kuningas yhä samalla
-ystävällisellä ja lempeällä äänellä. — Hänen erinomaisen tarkka
-silmänsä huomaa ja ottaa selvän mitä kekseliäimmin harkituista
-yrityksistä ja syvimmistäkin salaisuuksista... hän on verratoin, ja
-minä todella häntä ihmettelen.
-
-Herttua heitti nyt aran silmäyksen Kustaa-kuninkaasen. — Tiesiköhän
-tämä mitään pulaan saattavaa, mitään, joka voisi olla vaarallista
-herttualle itsellensä? — Äkkiä teki Kaarlo tämän kysymyksen itsellensä,
-mutta kuninkaan täydellisesti tyynet kasvot karkoitti tämän ajatuksen,
-ja hän yhtyi kehumaan tätä poliisimestaria, joka oli niin suuressa
-Kustaa-kuninkaan suosiossa, samalla kun hän lisäsi muutamia imartelevia
-sanoja vanhemman veljensä omasta teräväpäisyydestä.
-
-Esiintyvän auringonsäteen kaltainen hymyily ilmautui kuninkaan
-kasvoille ja vieden Kaarlo-ruhtinaan erääsen etäämpänä olevaan akkunan
-aukkoon, alkoi hän kuiskaten jutella hänen kanssansa. Kustaa-kuninkaan
-hienojuoteiset kasvot osoittivat tällöin hilpeyttä, samalla kuin
-hänen säkenöivät silmänsä väliin läpitunkevalla kirkkaudella katseli
-ruhtinasta, jonka kasvot loisti tyytyväisyydestä, — ja hänellä oli
-syytä tyytyväisyyteen, sillä hänellä oli kädessänsä valtakirja nostaa
-kuninkaan käsirahastosta isonlaisen rahasumman. Kustaa-kuningaskin oli
-tyytyväinen ostettuansa tavallisella keinolla kumminkin joksikuksi
-ajaksi itsellensä rauhaa ja Kaarlo-herttuan mielisuosion. Erottuaan
-tästä ystävällisellä nyökkäyksellä, lausui hän ääneensä läsnäoleville:
-— Ja nyt puistoon, hyvät herrat, puistoon!
-
-
-
-
-KAHDEKSASTOISTA LUKU.
-
-
-Magdalena istui auringonpaistamalla kukkulalla; hänen vieno vartalonsa
-oli puolittain heittäytynyt pehmeöille mättäille, ja hän nojasi päätään
-käsivarrellansa.
-
-Sen, jota hän kerran tulisi lempimään, pitäisi olla kauniin,
-uskollisen, uljaan, viehättävän, — niin oli hän ajatellut, ja Kustaa
-Mauritz Armfelt oli sattunut hänen tiellensä. Tämä älykäs, haaveileva
-hoviherra, hienolla käytöksellänsä, oli tuo ruumiillisesti toteutunut,
-hänen mielikuvitelmansa luoma, ihannekuva.
-
-Hänen unelmansa rakkaudesta olivat tähän saakka olleet hämärät ja
-epämääräiset. Tuo ihmeellinen tunne, jota hän oli ikävöinyt ja jota hän
-turhaan oli koettanut itsessänsä herättää paroni Stjerneld'iä kohtaan,
-oli nyt, ikäänkuin salama iskenyt hänen sieluunsa, sytyttänyt koko
-hänen olentonsa, ja hehkuvin poskin, loistavin silmin sekä hymyhuulin
-ajatteli hän Armfelt'in kohtaamista ja autuutta tulla kentiesi joskus
-tämän rakastamaksi. Hänen unelmansa olivat nyt löytäneet sankarin.
-
-Olikohan hän mitään Armfelt'in mielestä, ja olikohan tämän äänellä
-sama suloinen sointu jutellessansa muiden naisten kanssa? Uudestansa
-liehahti hänen ajatuksensa jälleen siihen silmänräpäykseen, jolloin
-hän näki tämän ensi kerran; olikohan hän uudelleen kuulevinansa
-ne ihastuksen sanat, joita tämä silloin oli lausunut; oliko hän
-taaskin kulkevinaan tämän kanssa kuun valaisemilla poluilla ja
-puistokäytävillä? Nuot tummat, kuun kirkkaiden, väräjävien, sinertävien
-säteiden lävistämät lehviköt olivat pohja, jolta paroni Armfelt'in
-kuva selvästi ja huomattavasti hänelle esiytyi. Hän kertoi itseksensä
-tämän heidän kävelyretkellänsä sekä Kinassa illallisaterialla lausumia
-sanoja; hän kuuli taaskin niiden sanain soinnun, jotka sisälsivät
-jonnijoutavaa ja tavallista imartelua — näin ei hän olisi suonut
-tämän häntä puhuttelevan, ja siitä huolimatta ei tämä tulisi kentiesi
-milloinkaan puhuttelemaan häntä muulla tavalla. Ja sittenkin oli hän
-sen tehnyt; hän oli nähdessänsä ensi kerran Magdalenan osoittanut
-tälle ihailua, joka täytti hänen mielensä hurmaavalla riemulla. Niin,
-Magdalena halusi olla kaunis, kaunis ainoastansa hänelle — hän tulisi
-jälleen puhuttelemaan Magdalenaa täynänsä ihmettelevää ihastusta, eikä
-enään käyttämään tuota jokapäiväistä puhetapaa, noita teeskenneltyjä
-lauseparsia, joista hän tunsi enemmän inhoa kuin iloa, enemmän
-kyllästymistä kuin huvia; hän tulisi puhumaan Magdalenalle niin, kuten
-ei kukaan ihminen vielä sitä ennen ollut puhunut, hän tulisi sanomaan
-rakastavansa Magdalenaa niin, kuin ei kukaan ihminen vielä ollut
-osannut hänelle sitä sanoa, ja tämä tulisi vaipumaan hänen syliinsä.
-
-Hän loi Armfelt'in kuvan silmihinsä. Hän tahtoi kietoa sormiensa
-ympärille tämän tuoksuvat, hiukan tukkajauholla riputellut,
-kastanjaruskeat hiukset, hän ikävöi saadakseen katsella kuvaansa
-hänen sinisissä, lumoavissa silmissänsä, hän aavisti niitä suuteloja,
-joita hänen hehkuvat huulensa voisivat antaa. — Hän vajosi suloisiin
-tulevaisuuden unelmiin, lemmen synnyttämä sulous täytti hänet
-autuaallisuudella ja hän oli vetäytynyt yksinäisyyteen, saadaksensa
-vilkkaassa mielikuvitelmassansa hänestä haaveilla. Hän ummisti
-silmänsä, Armfelt'in kuva näkyi hänen edessänsä yhä selvemmissä
-piirteissä, ja lempeällä hymyllä hän tätä tervehti.
-
-— Nukuksissa tahi valveillanne olette aina yhtä kaunis, lausui nyt eräs
-henkilö puoliääneen.
-
-Magdalena avasi silmänsä, ja hänen unelmansa jatkona esiintyi nyt
-viehättävä todellisuus — Armfelt seisoi hänen edessänsä; mutta hänen
-tunteensa, jotka äsken olivat niin hartoavat ja tuliset, muuttuivat
-aroiksi sekä pelkääväisiksi siitä silmäyksestä, jonka tämä häneen
-loi, ja hän nousi äkkiä seisovallensa valmisna jättämään Armfelt'in
-yksinänsä.
-
-— Minä mahdan olla teistä kovin vastenmielinen, neiti Rudenschöld,
-te väistätte minua yhä, jatkoi hän ja katseli yhä Magdalenaa pitkien
-ripsiänsä puoleksi peittämillä silmillänsä,— ja minä... minä etsin
-teitä! Te vedätte minua puoleenne sellaisella viehätysvoimalla, jota ei
-vielä kellään naisella teitä ennen ole ollut. Vai niin... teistä ei ole
-mieluista kuulla minun lausuvani tätä! Noh, tahdon muuttaa puhettani,
-kunhan vaan jäätte tänne vielä hetkiseksi.
-
-— Magdalena vastasi ruhtinattaren kentiesi häntä kaipaavan mainitsi ja
-kauan poissa viipymisestänsä, kuinka kauan, sitä ei hän itsekään oikein
-tietänyt; mutta hän istahti jälleen noille pehmoisille mättäille, ja
-Armfelt istuutui vähän matkaa hänen viereensä.
-
-— Te olette olleet poissa yhden tunnin ja kymmenen minuuttia, vastasi
-hän hymyillen, — minulla on tarkka tieto siitä ajasta, jonka te olette
-viipyneet poissa, ja tämä tunti, nämät minuutit ovat tuntuneet minusta
-pitkältä, tukalalta ijankaikkisuudelta. Minäpä en vapaaehtoisesti
-karsikaan sellaisia tukaluuksia, — jatkoi hän yhä hymyillen, — minä
-tulin suorastansa tänne; en tiedä mistä syystä luulin niin varmaan
-löytäväni teidät täältä notkosta... niin teidän vetovoimannehan sen
-vaikutti.
-
-— Epäilemättä, vastasi Magdalena, koettaen poistaa tuntemaansa
-hämmästystä ja sen sijaan yrittäen puhua iloisella, leikillisellä
-tavalla; mutta se jäikin vaan yritykseen, ja heidän juttelunsa
-keskeytyi silmänräpäykseksi. Tässä vaitiolossa oli Magdalenan mielestä
-joku unenkaltainen suloisuus, joka tuntui niin hyvin soveltuvan tuohon
-vaitonaisuuteen, joka tässä puita kasvavassa notkossa vallitsi, ja hän
-saattoi nyt häiritsemättä katsella Armfelt'in kasvoihin.
-
-Luonto oli tuhlannut hänelle lahjojansa, oli antanut hänelle älyä
-ja kauneutta ja ennen kaikkea tuon teeskentelemättömän sulon, jota
-ainoastaan luonto voi antaa. Hän oli aina viehättävä. Teeskentelemättä
-oli hänen vartalonsa ryhti miellyttävä, ja joko hän ojensi itsensä
-nurmikolle tahi pyöriskeli tanssissa; tahi nojasi itseänsä ovenpieleen
-tahi oli jossakin syrjäisessä huoneessa polvillansa jonkin kaunottaren
-jalkain juuressa, näytti hän aina ansaitsevan olla mallina jollekin
-maalarille tahi kuvanveistäjälle. Ja nyt, kun hän istui Magdalenan
-edessä, pää nojattuna erästä koivun runkoa vastaan ja toinen kätensä
-huolimattomasti leikkien muutamilla auringon paistamilla kukilla ja
-tällä kertaa tyynet ja hymyilevät kasvonsa häneen päin käännettynä,
-ei tämä muuta voinut kuin vajota hänen autuaalliseen katselemiseen,
-samalla kuin hän kuulteli hänen leikillisiä pilapuheitansa.
-
-Viimeisinä vuosina oli hän vaeltanut kaikkialla katselemassa kaikkea,
-mikä näkemistä ansaitsi, ja juttuamisen taidossa oli hän mestari.
-Hän puhui Magdalenan kanssa maalauksista, ulkomaan kaupungeista,
-kuvapatsaista ja merkillisistä ihmisistä sekä elävistä että vainajista;
-hän kertoi Maria Anttoinetten hovista ja siellä tapahtuneista
-seikkailuista ja siitä loistavasta esiintymisestä, jota Kustaa-kuningas
-siellä noudatti ja siitä ihmettelemisestä, jota hän oli herättänyt;
-hän kertoi myöskin tuosta älyllä, omituisuuksilla ja nerolla
-yltäkylläisesti lahjoitetusta neiti Neekeristä, jonka paroni Stedingk
-niin oli lumonnut, että tämän onnelliseksi aviomieheksi tuleminen
-riippui hänestä itsestänsä, kun hän tuon rakastuneen paroni Stäelin
-rukouksista peräytyi. — Noh, Stedingk'in rakkaus ei lienee ollutkaan
-kovin luja, muutoin, — paroni Armfelt teki pienen pysähdyksen, —
-muutoin ei hän olisi ollut niin uhraavainen; rakkauden laita on samoin
-kuin pelinkin... siinä ei ole kukaan ystävyyksiä, vaan kukin on lähin
-itseänsä.
-
-Ei, nyt täytyi Magdalenan mennä, hän oli jo liian kauan ollut poissa:
-ja hän katseli kainoilla silmäyksillä tuota solakkaa vartaloa joka
-nyt astui hänen rinnallansa, ja joka silloin tällöin notkeana
-taivutteli eteensattuvia puiden oksia. Magdalena, joka tavallisesti
-piloillansa antoi sadella ympärillensä leikillisiä komppasanoja ja
-iloisia sukkeluuksia, käveli nyt hiljaa ja vaitonaisena, piirtäen
-muistiinsa hänen kuvansa. — Ajattelikohan hän tätä sellaiseksi, kuin
-hän todellakin oli, nuoreksi keikariksi, joka ei pitänyt lukua,
-vaikka sulloikin naisen viattomuuden jalkoihinsa, tyydyttääkseen
-kunnianhimoansa? Ei, sellaiseksi hän ei tätä koskaan luullut! Hän oli
-nainen, joka sellaisessa tapauksessa olisi karkoittanut hänet siltä
-paikalta, jonka hän Magdalenan sydämessä oli valloittanut, ennenkuin
-hänen kuvansa olisi ennättänyt kiinnittyä sinne ijäksi. Ei, hän oli
-Magdalenan mielestä tuo uneksittu sankari, varustettuna kaikilla
-hyvillä avuilla, ja joka tässä silmänräpäyksessä esiintyi hänelle
-auringonsäteiden ympäröimänä, puhtaiden ja kirkkaiden kuni hänen omat
-ajatuksensa ja mielensäkin. Ei mitkään vaarojen ja tulevien murheiden
-aavistukset häirinneet hänen unelmiansa autuudesta hurmaantuneena
-astui hän Armfeltin rinnalla ja katsoessansa häntä silmiin, tuntui
-Magdalenasta ikäänkuin olisi hänen henkinen osansa virrannut häntä
-kohden ja ikäänkuin liittyisi heidän sielunsa toisihinsa ikuisesti.
-
-
-
-
-YHDEKSÄSTOISTA LUKU.
-
-
-— Tervetultuasi, Ulfvenklou-hyväni, — lausui Södennanlannin herttua,
-joka alavaisella ystävyydellä tervehti tuota huoneesen astuvaa
-haaveilijaa; tepä olette visu asioissanne, ettekä tule minuuttiakaan
-varhemmin ettekä myöhemmin, kuin milloin olen teitä kutsunut.
-
-— Sen unen, jonka teidän korkeutenne on nähnyt, tunnen itseni tässä
-silmänräpäyksessä täydellisesti kykeneväni selittämään, — vastasi
-Ulfvenklou syvään kumartuen.
-
-— Unen, — herttua säpsähti, — mistä te tiedätte... en ole virkkanut
-siitä kenellekään.
-
-— Minulle ei teidän kuninkaallinen korkeutenne tarvitse sitä kertoa,
-sillä minä tiedän sen täydellisesti.
-
-Ulfvenklou oli hetkisen ääneti, ja hänen silmänsä, jotka tähän asti
-olivat herttuan puoleen käännetyt, katselivat nyt häntä, ikäänkuin ei
-huoneen seinätkään estäisi häntä näkemästä äärettömään etäisyyteen,
-jolloin hän kohotti kättänsä ja avasi huulensa valmiina selittämään
-niitä kummia, joita hän näki, sekä alkoi matalalla, sointuvalla äänellä:
-
-— Metsä vihannoi, ja auringonpaiste tunkee esiin kirkkaana oksien
-välistä, metsästäjän torvet raikuvat, ja koirat rientävät haukkuen
-eteenpäin; sarvikruunuinen peura juoksee nopein jaloin pitkin puron
-vartta, koirat saartavat peuran kaikkialta, vavisten kääntää se
-päätänsä — tätä päätä, jolla on ihmisen kasvot ja jonka kasvojen
-juonteet... — haaveilija vaikeni, hänen kätensä vajosi ales, ja hän loi
-herttuaan silmäyksen, jossa haltioissaolemisen leimu vielä tuikki, sekä
-kumartui syvään.
-
-Ruhtinas, joka huomattavasti oli vaalennut, Ulfvenkloun lausuessa
-viimeisiä sanojansa, lausui mielenliikutuksesta väräjävällä äänellä:
-
-— Niin peuran sarvikruunun alla nä'in minä omat kasvonijuonteet. En
-tiedä, miksi minut silloin saavutti ahdistus, joka ei vieläkään minusta
-ole luopunut.
-
-— Ja tämä ahdistus pani teidän korkeutenne ääneen parkaisemaan, joka
-sai teidät unestanne heräjämään.
-
-— Niin, se on totta... senkin te tiedätte! keskeytti herttua
-vilkkaasti. Tuleekohan minulle tapahtumaan jotakin ikävää? Melkeinpä
-aavistan, että niin tulee käymään.
-
-— Mikään suuri onnettomuus ei voi koskaan tulla kohtaamaan Herran
-voideltua, jonka hän on valinnut, vaan ainoastansa sitä, jonka hän
-on hyljännyt. Teidän kuninkaallisen korkeutenne on taivas määrännyt
-tekemään suuria töitä, — vastasi Ulfvenklou, joka kädet ristissä
-katseli herttuata, valliten häntä ikäänkuin kummallisesta loistosta
-leimuavilla silmäyksillänsä, jotka saivat herttuata hirmulla haluamaan
-panna toimeen näitä suuria töitä. - Mitä teidän kuninkaallisen
-korkeutenne uneen tulee, — jatkoi haaveilija,— saanko alamaisuudessa
-vuorostani kertoa teille toisen?
-
-— Kertokaa —, vastasi herttua, yhä Ulfvenkloun silmäyksen vallan
-alaisena.
-
-— Viime yönä olin näkevinäni loistavan kristallipalatsin
-pilarikäytävillä, taajaan olevine kimaltelevine suihkulähteilleen,
-jotka valoivat vihmantapaista sadettansa korskuvien kukkaisten yli.
-Ihmeen ihana ruhtinatar, jonka viitasta levisi auringonvaloa kirkkaampi
-loisto, kulki pilarikäytävissä ja tuli suorastansa luokseni. "Olen
-Chierlin'in kartanon haltijatar,": lausui hän hymyillen, "ja minä olen
-etsinyt sinut, ilmoittaakseni sinulle, mitä jo tätä ennen joillekuille
-muillekin olen ilmoittanut. Huoneuksessa, jota suojelen, on eräässä
-syvässä kellarissa äärettömiä aarteita kätkettyinä. Mutta _oikea
-henkilö_ ei ole niitä vielä etsinyt."
-
-— "Ken se oikea sitte on?" kysyin minä.
-
-— "Sinun pitää kertoa minun sanani sille, joka tässä silmänräpäyksessä
-näkee omat kasvonsa erään peuran sarvikruunun alla."
-
-Sitte kertoi hän minulle teidän kuninkaallisen korkeutenne unen.
-
-Ulfvenklou vaikeni. Ruhtinas pyyhki pellavaisella nenäliinallansa
-kosteata otsaansa: hänen kätensä vapisi huomattavasti.
-
-— Chierlin'in kartano, lausui hän — niin olenpa todellakin monta vuotta
-sitte kuullut siellä olevan aarteita kätkössä.
-
-— Siellä on niitä, — vastasi Ulfvenklou tyynellä vakavaisuudella, joka
-saattoi herttuan sydämen sykkimään huimaavasta riemusta, ja hän jatkoi:
-— Teidän kuninkaallisen korkeutenne uni merkitsee huolia, rahahuolia...
-rahanpuute tuotti huolta ja _minulta_ tuli apu.
-
-— Ja sinä arvelet siis, että minä?... mutta miksi et ole itse?... Niin,
-miksi et aijo itse koettaa onneasi? — Herttua teki hätäisesti nämät
-katkonaiset kysymykset; silmänräpäyksellinen epäilyn tunne häiritsi
-hänen suloista sydämentykytystänsä.
-
-Teidän kuninkaallinen korkeutenne _yksinänsä_ on se henkilö, joka
-voi löytää tämän aarteen. Olen nyt sanonut, mitä minua on käsketty
-sanomaan, mutta minä ainoastansa voin olla teidän kuninkaalliselle
-korkeudellenne apuna, sillä aarteen saaminen on yhdistetty
-salaperäiseen uhriin.
-
-— Ja se on?
-
-— Sitä en saa ilmaista.
-
-— Chierlin'in kartanohan on itäisen Pitkäkadun varrella?
-
-— Aivan oikein, teidän kuninkaallinen korkeutenne.
-
-— Luuletteko, että hän sallisi tehdä siellä tutkimuksia?
-
-— Jos hän sen sallisi — niin kuka tulisi samaan tuon löydetyn aarteen?
-
-— Ja sinun neuvosi tässä asiassa?
-
-— Teidän kuninkaallisen korkeutenne tulee ostaa koko kartano.
-
-— Ostaa koko kartano? — Herttua oli nähtävästi tykkänään hämillänsä, —
-siihen tarvitaan rahaa...
-
-— Milt'ei huomaamatoin hymyily ilmaantui silmänräpäykseksi Ulfvenklou'n
-kovasti yhteenpuristetuille huulille, ja hän vastasi:
-
-— Siitä on pieni maksu ja suuri voitto. Juuri niin on asianlaita.
-Teidän kuninkaallinen korkeutenne menetelköön nyt mielensä mukaan.
-
-— Ulfvenklou-hyväni, rupeaisitkohan sinä jollakin tavalla panemaan tätä
-kauppaa alkuun?
-
-Minä sekaannun sangen vastenmielisesti mihinkään kauppaan. Tätä asiaa
-varten rohkenen ehdoittaa, että teidän kuninkaallinen korkeutenne
-kääntyy jonkun muun puoleen.
-
-— Sitä en tahtoisi mielelläni tehdä; ihmiset alkaisivat kentiesi
-arvella tuhannellekin päin tämän kartanon ostamisen syistä.
-Liljensparre nuuski kaikkialla, ja jos meidän tutkimuksemme tuottavat
-odotetun hedelmän... lyhyesti sanoen, jos te, kuten sanoin, rupeaisitte
-panemaan tätä kauppaa alkuun, olisin teille todellakin kiitollinen.
-
-— Olkoon siinä tapauksessa teidän kuninkaallisen korkeutenne toivo
-minun lakini.
-
-— Koettakaatte saada se jokseenkin kohtuullisella hinnalla... mutta
-missä tapauksessa hyvänsä minä ostan sen kartanon; tämä kauppa
-jää tietysti meidän kesken. Herttuan silmäykset jotka osoittivat
-viekkautta ja mielihyvää, kääntyivät tällä hetkellä rautauuniin
-päin, jonka lähellä seinäkellon viisarit hiljaa kulkivat eteenpäin.
-Niin Ulfvenklou-hyväni, enpä tietä, miten osoittaisin sinulle
-kiitollisuuttani, jos meidän yrityksemme tulee onnistumaan! Mutta
-tosiaankin, älä unohda sitä, että Chierlin oi saa luulla minua
-ostajaksi, ennenkuin hän on määrännyt myymähintansa. Tästä ei pidä
-kenenkään saada tietää, ei edes Reuterholminkaan... minä odotan häntä
-tänne ja tulen kertomaan hänelle sinun todellakin merkillisen unesi.
-Kun hän tulee, tekee tosiaankin mieleni koettaa hiukka "seulomista,"
-(36) tiedustellakseni, onko tuota aarretta todellakin olemassa.
-Tahdotteko olla meille apuna, Ulfvenklou? Hyvä! Niin, Rosersbergillä
-teki Björnram puolitoista vuotta sitte pienen kokeen sillä alalla;
-Reuterholm ja Ruuth olivat saapuvilla, ja tästä syntyi todellakin
-merkillinen tulos. Vähän tämän jälkeen tehtiin toinen koe Reuterholmin
-kotona, muutama viikko ennen tuon pienen Smålannin herttuan kuolemaa,
-joka siten edeltäpäin saatiin tietää.
-
-Tuo herttuan jo vähän aikaa odottama suosikki astui tällä hetkellä
-huoneesen. Hänen kauniille kasvoillensa piirsi äkkiä haihtuva
-tyytymättömyys synkkiä varjojansa, nähdessään herttuan kahdenkesken
-Ulfvenklou'n kanssa; sitä vaikutusmahtia, jonka tämä oli saavuttanut,
-oli tuon vallanhimoisen paroni Reuterholmin vaikea suvaita, ja hänen
-tervehdyksensä Ulfvenklo'ulle oli jäykkä sekä korskea.
-
-— Minä kerroin juuri — alkoi herttua, — siitä "seulomisesta," jonka
-me kerran toimeenpanimme Rosersberg'issä, ja nyt minulla on tehtävä
-erittäin hauska kysymys, — jonka jälkeen herttua juurta jaksain
-kertoi tuon unen tahi ilmestyksen, jonka Ulfvenklou sanoi nähneensä.
-Se mahdollisuus, että herttua jollakin yliluonnollisella tavalla
-tulisi saamaan suuria aarteita, vaikutti erinomaisella tavalla
-paroni Reuterholm'iin, ja vähemmin korskeana pakinoi hän hetkisen
-Ulfvenklou'n kanssa tästä asiasta, jonka jälkeen nuot kolme herraa
-menivät perimmäisempään huoneesen, jossa herttua otti käsille seulan ja
-antoi sen haaveilijalle, joka poistui muutaman askeleen herttuasta ja
-Reuterholm'ista.
-
-Poppamies ja ennustaja oli tässä oikealla paikallansa, ja tietäen nyt
-olevansa parhain mies joukossa piti hän seulaa toisessa kädessänsä,
-samalla kun hän veti lakkaristansa linkkuveitsen, jonka toisen,
-kirkkaan terän hän paljasti ja asettaen veitsen tasaiseksi katkaistun
-pään laattialle, pani hän seulan hienoilla reijillä lävistetyn pohjan
-keskeltä veitsenkärkeä vastaan, ja seula pysähtyi pienen heilauksen
-tehtyään pian liikkumattomaksi. Tämän teki hän silmänkääntäjän
-taidolla, ja Södermanlannin herttua sekä paroni Reuterholm seuraisi
-jännitetyllä huomiolla hänen vikkelöitä liikkeitänsä.
-
-— Suvaitsetteko, teidän kuninkaallinen korkeutenne, minun tekeväni
-muutamia kysymyksiä? — lausui Ulfvenklou.
-
-Herttua antoi päätänsä nyökäten suostumuksensa, jolloin haaveilija
-juhlallisella eljeellä ojensi toisen käsivartensa ja hetkisen
-vaijettuansa alkoi:
-
-— Tuleeko hänen kuninkaallinen korkeutensa, Södermanlannin herttua
-Ruotsin kuninkaaksi?
-
-Vitkallisella heilahduksella Kaarlo-herttuata kohden teki seula
-liikkeen, ikäänkuin antaen myöntävän merkin.
-
-— Tuleeko hän valloittamaan Norjan?
-
-Taaskin heilahti seula yhtä vitkallisesti.
-
-— Tuleeko Kustaa III kuolemaan aavistamatta ja äkillisesti?
-
-Kolmannen kerran teki seula saman liikkeen.
-
-— Saako meidän nykyinen kuningattaremme, Sofia Magdalena, useampia
-perillisiä?
-
-Seula heilui sinne tänne, ikäänkuin jonkun sisällisen epäävän liikkeen
-pudistelemana.
-
-Ulfvenklou ei kääntänyt silmiänsä tästä yksinkertaisesta, elottomasta
-ennustajasta, jonka antamat merkit nostivat kaksi heleänpunaista täplää
-herttuan poskille ja panivat hänen sydämensä kovasti sykkimään, samalla
-kun paroni Reuterholm tunsi rintansa paisuvan, jolloin hänen kauniit,
-ruskeat silmänsä loistivat ylpeydestä ja vallanhimosta.
-
-Ulfvenklou, jonka oikea käsi yhä oli ojennettu eteenpäin ikäänkuin
-manaisi hän esille jotakin näkymätöintä henkeä, taivutti nyt toistakin
-kättänsä ollen yhä enemmän haltioissansa olevan näköinen.
-
-— Ja nyt viimeinen kysymykseni, huomaa ja käsitä se tarkoin, — lausui
-haaveilija hiukan korkeammalla äänellä ja milt'ei leimuavalla loistolla
-tummissa silmissänsä, — lausu meille, onko Chierlin'in kartanossa
-salaisia aarteita?
-
-Seula pyöri kiivaasti ympäri, joutui tasapainostansa ja kopsahti
-veitsineen kovasti permantoon.
-
-— Björnram ei käsitellyt seulaa sillä tavoin; mitä tähän tulee, en ole
-nähnyt koskaan tämän vertaista, — keskeytti herttua, joka tyytyväisenä
-niihin vastauksiin, joita Ulfvenkloun kysymykset olivat saaneet, heitti
-häneen ihmeteltävän silmäyksen.
-
-Ikäänkuin tuntien arvonsa seisoi haaveilija tyynenä ja milt'ei ylpeänä
-ruhtinaan edessä. Reuterholm, joka hetkeksi oli tuntenut katkeruutensa
-häntä kohtaan vähentyneen, huomasi, minkä vaikutusvallan Ulfvenklou
-tulisi saavuttamaan, jos tuo aarre todellakin hänen neuvojansa mukaan
-löytyisi, ja lausui nyt:
-
-Niin, varsin kummallista! Sellaista vastausten selvyyttä en ole koskaan
-tätä ennen nähnyt, kumminkaan, mitä noihin neljään ensimmäiseen
-kysymykseen tulee; tuon viimeisen, aarretta koskevan, voi selittää niin
-ja näin, — ja tätä lausuessansa nauroi suosikki hieman.
-
-Tuo viimeinen vastaus ei ollut epäselvempi kuin edellisetkään,
-keskeytti herttua vakuutuksella. — Eikö niin, Ulfvenklou?
-
-Olematta laisinkaan kuulevinansa tuota viimeistä kysymystä,
-otti haaveilija veitsensä laattiasta ja laski sen terän jälleen
-vitkallisesti paikoillensa.
-
-— Epäilenpä kuitenkin, — jatkoi Reuterholm yhä hymyillen, — koko tämän
-aarteen olemista.
-
-— En tahdo pahoittaa ketään sitä uskomaan. Olkoon siis niin, kuin en
-tästä asiasta koskaan olisi maininnut sanakaan teidän kuninkaalliselle
-korkeudellenne, — lausui haaveilija tuolla tyynellä vakavuudella, jolla
-hän aina puhui.
-
-— Ei, ei, Ulfvenklou-hyväni, ymmärräthän kait pilaa, — keskeytti
-herttua, joka tunsi hieman tyytymättömyyttä Reuterholmin osoittamasta
-epäilyksestä. — Minusta kumminkin tuntuu se ilmestys, joka sinulle on
-näkynyt, sangen merkilliseltä, ja me tulemme vielä joskus puhumaan
-enemmän siitä asiasta.
-
-Suosikki koetti näyttää välinpitämättömältä, ja Ulfvenklou nyökäytti
-myöntäen päätänsä, samalla kuin nyt toisen kerran tämän kohtauksen
-ajalla salaperäinen hymy silmänräpäykseksi ilmestyi hänen ohuville
-huulillensa.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENES LUKU.
-
-
-Hovi oli tehnyt huviretken maalle; se oli lähtenyt kaupungista lehvillä
-koristetuissa vaunuissa sekä kulkenut pitkät matkat ja aikoi syödä
-päivällisateriansa ulkoilmassa. Kustaa III oli järjestänyt tämän
-retken, ja noiden loistavien herrojen sekä viehättävien naisten mieli
-oli sopusoinnussa tuon hymyilevän auringonpaisteen kanssa, joka oli
-levittäinyt koko maiseman yli, jossa ei vielä mitkään kellastuneet
-lehdet muistuttaneet syksyä eikä katoavaisuutta.
-
-Kaikki hovimenot olivat karkoitetut; nyt aiottiin huvitteleida kansan
-tavoin ja heittää tykkänänsä tuo teeskennelty ihminen sekä muuttua
-luonnonlapseksi, ja mitä runollisimmilla tunteilla kuunneltiin nyt
-lintujen iloista livertelyä puiden oksilla tahi karjan pitkäveteistä
-mylvintää etäällä olevilla niityillä. Jotkut menivät niinkin pitkälle
-halussansa olla yleisen kansan ja luonnonlapsen kaltaisia, että
-alkoivat puhua, mikä onni olisi omata pienen majasen ja rakastavan
-sydämen.
-
-Erään lehdon reunassa kohousi viheriäinen kumpu; ollen puhdas pensaista
-ja kannoista oli se houkutellut tänne tuon iloisen joukon, joka oli
-asettaunut kummulle, ja palvelijat riensivät nyt tuomaan isoista
-vasuista huikaisevan valkoisia pöytäliinoja, joilla pian nähtiin
-järjestettyinä tarkoin peitettyjä astioita, korkeita hopea-kulhoja
-täynänsä tummansinisiä rypäleitä ja punertavia pääroneja joiden
-varressa vielä istui kiinni viheriä lehtiä, jään seassa olevia
-sampanjapulloja ja monenkarvaisia jäätelöjä. Vaikka tämä nurmikossa
-pidetty ateria ei ollutkaan niin kohtuullinen kuin meikäläisillä on
-tapana tällaisilla huviretkillä nauttia, ei tästä kuitenkaan ollut
-kellään minkäänmoista muistuttamista; kannet nostettiin pois noilta
-höyryäviltä ruoka-astioilta, samppanja kuohui laseissa, ja tässä
-syötiin, juotiin ja naureskeltiin niin luonnollisesti, kuin kukin voi.
-
-Armfelt oli sijoittunut Magdalena Rudenschöldin lähelle ja tarjonnut
-hänelle lautasella tuoksuvia hedelmiä, ja heidän ympärillänsä
-pakinoitiin, näiden kumpaisenkaan oikeastansa kuultelematta, mitä
-sanottiin.
-
-Tuolla hienolla, sivistyneellä hoviherralla oli tosin ollut joitakuita
-kohteliaita sanoja lausuttavana niille ihanille naisille, jotka tänään
-ikäänkuin kimaltelevat perhoset olivat liehuneet niityillä ja poluilla;
-hän oli tosin kuiskannut muutamille tuttavillensa joitakuita pilasanoja
-siihen vapaasen tapaan, jota useammat tämän aikakauden nuoret
-vapaasukuiset noudattivat; mutta nyt näytti hän siihen kyllästyneen,
-hänen silmäyksensä etsivät Magdalenaa, ja matalalla äänellä sanoi hän
-tälle hiljaa, että Italian lauluissa ylistellyt myrttilehdot eivät
-olleet mitään kauneuteen nähden verrattuina hänen vierellänsä oleviin
-orjantappurapensaisiin, kun Magdalena niiden varjossa lepäsi, ja
-että hänen loistavien silmiensä vaihettelevat vivahdukset sekä nuot
-katoavat ja jälleen palajavat ruusut hänen poskillansa olivat paljoa
-ihmeellisemmät kuin mitkään taikanäytelmät. Mutta kääntyen puolittain
-poispäin hänestä, vajosi hän pian kokonansa äänettömyyteen, joka
-saattoi Magdalenan hämille, ja samalla kuin autuaallinen huokaus kuului
-hänen huuliltansa, silmäili hän syrjästä lemmikkinsä hienoja kasvoja,
-joiden juonteet kuvautuivat tummansinistä taivasta kohden.
-
-— Otaksukaatte olevani paimen, — alkoi Armfelt taaskin, katsoi häneen,
-— ja te paimentyttö, sekä että me molemmat oleskelisimme vihannoilla
-nurmikoilla laitumella käyvien lampaiden ympäröimänä, joilla olisi
-ruusunkarvaiset nauhat ja hopeaiset kellot kaulassa... otaksukaatte,
-että tämä olisi mahdollista, niin saatte selvän käsityksen
-niistä tunteista, joita te minussa herätätte... rauhallisesta,
-auringonpaisteisesta hiljaisuudesta, jonkalaista en vielä koskaan ole
-tuntenut ja joka mahtaa olla autuaiden henkien rauhan kaltaista.
-
-Jos hänen sanoissansa olisi ollut jotain jokapäiväistä, olisi kentiesi
-tuon haaveilevan tytön häntä kohtaan heränneet tunteet saaneet pahan
-loukkauksen, joka olisi ne hälventänyt ja hajoittanut kuni sumu
-tuuleen. Mutta Kustaa Mauriz Armfelt puhui hänelle niin, kuin hänen
-mielestänsä uneksumansa lemmikin tulisi puhuakin, ja katseli häntä
-tuolla tulisella ihastuksella, jota Magdalena tahtoi herättää tässä
-miehessä, jolle niin monen naisen sydän oli palanut, ja joita hänkin
-vuorostansa oli lempinyt; niin hän tahtoi vallita Armfelt'in niin, kuin
-ei vielä yksikään nainen siihen asti ollut voinut tehdä, ja tässä hän
-onnistuikin. Suloinen voittoriemun tunne valloitti hänet, Armfelt'in
-puhuessa hänelle puoleksi käsittämättömiä lauseita, joita hänen
-sydämensä kuitenkin varsin hyvin tajusi.
-
-Hän tunsi, ett'ei hän koskaan tulisi unohtamaan tämänpäiväistä
-huviretkeä eikä Armfelt'in viehättävää läsnäoloa. Jokainen mieletöin
-sana, jonka hän lausui, oli hänestä yhä uusi todistus siihen, että
-Armfelt häntä lempi, jokainen silmäys, jokainen elje olivat yhä uusia
-tunteenosoitteita, jotka panivat hänen sydämensä sykkimään ja poskensa
-punoittamaan.
-
-Ateria oli loppunut. Palvelijat asettelivat jälleen astioita, kulhoja
-ja hopeaisia pöytäkaluja, kunkin vasuhunsa, ja nyt viittasi Kustaa III
-alkaamaan huveja ynnä leikkejä. Ruhtinoita ja ylhäisiä virkamiehiä
-työnsivät, nyt vilkkaat hovipojat tieltänsä tuossa vanhanaikuisessa
-laululeikissä "kun kukin ottaa omansa, niin muut ei saakaan ketään,"
-johon leikkiin kuningaskin otti osaa.
-
-Nuot nuoret naiset juoksivat nostetuilla hameenhelmoilla ja liehuvin
-kiharoin; tuo heidän poskillensa noussut puna lisäsi heidän silmäinsä
-loistoa, ja tieto heidän suloudestansa ja viehättäväisyydestänsä
-teki heidät kaikki tyytyväisiksi. Hovimenot olivat karkoitetut,
-puvut olivat kohtuulliset ja tuo yksinkertaisuus, joka alussa oli
-teeskennelty, muuttui luonnolliseksi, todellinen iloisuus oli vallannut
-kaikkein mielen, ja hovijuonet sekä vilpistelemiset lepäisivät tässä
-tilaisuudessa.
-
-Eipä alhaisin porvariston jäsenkään voinut olla huolettomampi kuin tämä
-kuningas ja nämät ruhtinaat sekä ruhtinattaret, ja vaikka kuningatar
-Sofia Magdalena oli hiukan jäykkä ja isoinen, ei hän ollut koskaan
-muulloinkaan toisenlainen, eikä myöskään voinut koskaan toisellaiseksi
-muuttua, vaikka Kustaa-kuninkaan mahtisanat tuhat kertaa olisi käskenyt
-sellaista muuttumista. Hänen kauniit, kylmyyttä osoittavat kasvonsa
-olivat aina yhtäläiset, ja vaikka hänen silmänsä eivät säihkyneetkään
-riehuvasta ilosta, ei ollut kuitenkaan mitään häiritsevää eikä
-masentavaa niissä silmäyksissä, joilla hän katseli noita tuhansia
-kolttosia, joita hänen lähellänsä tehtiin. Södermanlannin herttuatar
-oli oikeassa elämässänsä, hän liihoitteli ikäänkuin keijukainen
-niityllä, antoi itsensä kiinni leskisillä ollessa eikä laisinkaan
-huolinut, vaikka hänen puolisonsa joskus poikkesi jollekin syrjäpolulle
-kohtaamaan jotakin jumaloimaansa neitoista.
-
-Kustaa III oli käskenyt olemaan iloisena, ja itse antautui hän näille
-yksinkertaisille huvituksille nuorukaisen vallattomalla innolla tahi
-oikaisi hän itsensä nurmikolle, kertoen vilkkaasti niistä maalaisen
-tapaisista juhlista, joilla Maria Antoinette vietti aikaansa Trianiossa.
-
-Tullessani Versailliin, saavuin sinne aivan odottamatta, — jatkoi
-kuningas, ja menin äkkiarvaamatta kuningattaren puheille. Tuo hyvä
-Ludvig oli metsästämässä; ja kun vihdoin sain syleillen häntä
-tervehtiä, oli hän kiireissänsä heittänyt metsästysnutun päähänsä ja
-esiintyi kengissä, joista toisella oli punainen toisella musta korko,
-toisessa kultainen ja toisessa hopeainen solki, lyhyesti sanoen, hän
-näytti kovin kummalliselta. Kuningatar kysyi häneltä, aikoiko hän panna
-tanssiaisia toimeen ja joko hän oli alkanut naamiaishuveija, vai oliko
-hänen tarkoituksensa antaa minulle käsitys ranskalaisesta komeudesta.
-Tämä kaikki herätti suurta naurua, ja Ludvig laski pilaa siitä, ett'ei
-ollut löytänyt ketään, joka olisi ollut hänelle avullisna tuossa
-kiireellisessä pukeumisessa, ja että hän innoissansa saada minua pian
-tavata oli ottanut yllensä, mitä hänen käteensä vaan ensiksi sattui. —
-Hymyily oli kuninkaan huulilla, ja hän jatkoi kertomustaan Ranskassa
-olostansa.
-
-Kaikki se sulous, mikä Kustaa-kuninkaan olennossa oli, esiytyi tänä
-päivänä kaikessa lumoavassa viehättäväisyydessänsä, ja erinomaisella
-kohteliaisuudella hän haasteli seurueensa kera tahi otti miellyttävällä
-vilkkaudella osaa niihin yksinkertaisiin huvituksiin, jotka viehättivät
-uutuudellansa, loukkaamatta hänen hienoa kauneudenaistiansa.
-
-Vasta huomattuansa sen ihastuksen, jolla hänen etevin suosikkinsa
-silminnähtävästi kohteli neiti Magdalena Rudenschöld'iä, näytti
-vähäinen varjo laskeutuvan hänen otsallensa.
-
-— Elis-hyväni, — kuningas oli äkkiä kääntynyt Schröderheimiin päin
-ja puhutteli häntä ystävällisellä äänellä, — Armfelt kohtelee tuota
-viehättävää Magdalenaa sangen silmäänpistävällä suosiolla.
-
-— Se on uusi todistus hänen hyvästä aististansa, teidän majesteettinne.
-
-— Sellaisena en minäkään voi muuta kuin hyväksyä sitä. Hän on
-todellakin viehättävä... todellinen ruusunnuppu; mutta muuksi kuin
-perhon huikentelevaksi ihastukseksi ei hänen suosionsa saa muuttua.
-
-— Häneen nähden en siitä luule muuta _voivankaan_ tulla.
-
-Kuningas nauroi.
-
-— Mutta jos otaksuisimme mahdottomuudenkin mahdolliseksi, ovat nuot
-kumpikin liian köyhiä, ajatellaksensa avioliittoa. Foi de gentilhomme,
-Armfelt yksin maksaa minulle kylläksi, mitä hänen perheensä sitte
-tulisikaan maksamaan?... Saanpa todellakin ajoissa toimittaa hänet
-soveliaasen naimiseen.
-
-Tietämätöin näistä sanoista, näistä ensimäisistä pilvistä, jotka
-nousivat Magdalenan niin kirkkaalle ja viehättävälle lemmentaivaalle,
-astuskeli hän kaidalla, puoleksi raivatulla metsäpolulla lemmikkinsä
-rinnalla, kuunnellen hänen sanojansa ja vastaten niihin sekä osoittaen
-hänelle kaiken sen suosion, jota hänen tulinen luonteensa ja tuntehikas
-sielunsa voi osoittaa.
-
-Tuo viehättävä hovimies ja tuo ihana hovineiti kävivät aivan
-vieretysten, puhuen metsän ihmeellisestä huminasta ja omista
-kummallisista tunteistansa, ja astuen hiukan erään nuorukaisen ja
-tytön tieltä, joilla luultavasti oli sama halu yksinäisyyteen kuin
-Magdalenalla ja hänen ihailijallansakin, sattui tuo vapaasukuinen neiti
-luomaan silmänsä tähän pariin. Silmäyksellä, joka osoitti Magdalenan
-tuntevan tuon nöyrästi kumartavan tytön, tervehti hän tätä, kentiesi
-huomaten jonkun yhtäläisyyden hänen ja tuon nuoren tytön olosuhteissa,
-— heidän molempain, jotka elämässä olivat niin äärettömän erilaisessa
-asemassa, — lähetti neiti Rudenschöld hymyilyn tytölle, tuolle
-pienelle, vähäpätöiselle ompelijattarelle, jonka Magdalena pari vuotta
-sitte ensi kerran kohtasi Daschka-kreivittären luona ja jonka olemassa
-olon tuo ylhäinen neiti milt'ei kokonansa oli unohtanut. Tämän hymyilyn
-ohessa tunsi hän jonkunlaisen mielisuosion tuota halpaa tyttöä kohtaan
-valtaavan itsensä ja, pysähtyen hänen eteensä; lausui hän alavaisella
-ystävyydellä:
-
-— Minulla olisi teille hiukka työtä. Vielähän te ompelette? Noh,
-hyvä! Kokonainen teaatteripuku, — jos tahdotte auttaa minua sen
-valmistamisessa, niin tulkaa huomenaamulla Drottningholm'iin.
-
-Ja Magdalena liihoitteli eteenpäin, jälleen hymyillen tuolle
-hämmästykselle, jonka hän tytön kasvoissa oli huomannut. Muutama
-minuutti tämän jälkeen oli hän ja Armfelt ehtinyt tuolle viheriöivälle,
-nyt kokonansa jaloilla poljetulle kummulla, jossa huviretkeilijät
-jo olivat valmistauneet palajamaan Drottningholmiin, ja he pääsivät
-tähän linnaan juuri kun täysi kuu nousi valjusti kumottaen itäisellä
-taivaalla olevien illan pilvien välistä.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESENSIMÄINEN LUKU.
-
-
-Neiti Rudenschöld'in huoneessa oli pöydät ja sohvat täynänsä
-levantiinia (hienoa kangasta), kassiaania (ohutta villakangasta),
-hopeaharsoa, hienompaa ja paksumpaa silkkikangasta, tavallista
-harsoa, kukkasia, nauhoja ja punoksia. Tuo kalpea ompelijatar,
-jonka Magdalena edellisenä päivänä oli kohdannut, seisoi läheisessä
-huoneessa ahkerasti valmistaen hameenlaskoksia ja kureuumia. Magdalena
-aikoi esiintyä eräässä ranskalaisessa, yksinäytöksisessä komediassa,
-näytellen kamarineitsyen osaa, jossa oli sukkelia sanasutkauksia sekä
-hauskaa pilaa, ja hänen pukunsa piti olla tehty uusimman ranskalaisen
-kuosin mukaan. Väliin harjoittaen osaansa ja väliin tutkien erästä
-kuosilehteä, lausui hän noita enemmän tahi vähemmän epäsiveellisiä
-sanoja, joita hänen tuli puhua tahi vajosi hän yksitotisiin mietelmiin
-hameista, kauluksista ja kalvoisimista.
-
-— Olenpa todellakin mielissäni, että satuin teidät kohtaamaan, neiti
-Holm, sillä täten pääsin kaupunkiin matkustamisen vaivasta, saadakseni
-pukuni reilaan. Pitääkö minun ottaa hopeaharsoinen myssy päähäni? Mitä
-siitä sanotte?
-
-— Se tulee näyttämään somalta.
-
-Noh, sitte päätän todellakin käyttää sellaista.
-
-— Tässä silmänräpäyksessä avasi hymy Magdalenan huulet, ja hän jatkoi:
-— niin, me kohtasimme toisemme eilen, neiti Holm! Arvelenpa sen nuoren
-miehen, joka käveli kanssanne olleen teidän veljenne tahi läheisen
-sukulaisenne?
-
-Ennenkuin pieni ompelijatar ennätti vastata, kuului hiljainen naputus,
-ja kun Magdalena riensi avaamaan sivuovea, joka johti läpikäytävään,
-astui Fredrik-ruhtinas sisään Armfelt'in seuraamana.
-
-— Anteeksi, neiti Rudenschöld, — pyysi ruhtinas, kumartaen kaunista
-päätänsä ja lähettäen Magdalenalle ihailevan silmäyksen, — minä olen
-etsinyt teitä kaikkiaalta ja teidän närkästymisennekin uhalla tulen
-luoksenne neuvottelemaan muutamista tärkeistä asioista.
-
-— Noiden "tärkeiden asiain" tähden, joista teidän korkeudellanne on
-neuvotteleminen, en tahdo närkästyksellä kohdella teidän korkeuttanne,
-— lausui Magdalena hämillänsä tästä käynnistä, punastuvin poskin sekä
-luonnollisella yksinkertaisuudella olennossansa, ja hänen äänessänsä
-oli samoinkuin linnun laulussa metsässä huoletoin hilpeys jatkeessansa:
-— olenpa erinomaisen utelias ja kokonansa korvana, teidän korkeutenne.
-
-— Ihana Margot, — lausui ruhtinas hymyillen, — te näette minussa
-Juhanin, tuon teitä jumaloivan palvelijan, joka koko tänä aamuna ei ole
-muuta tehnyt, kuin kertonut mitä hellimpiä lemmenlauseita...
-
-— Mutta minun huoneeni, teidän korkeutenne, ei ole sovelias paikka
-näytelmäkappaleiden harjoittamiseen!
-
-— En tulekaan sellaisessa tarkoituksessa, vaan siitä syystä, että
-Armfelt äsken keskeytti minun lemmenlauseeni ja tuli sillä sanomalla
-hänen majesteetiltansa, että minun pitäisi viivyttelemättä käskeä
-valmistamaan se puku, jota aijon laskiaishuvissa käyttää. Siitä syystä
-olen etsinyt teitä kaikkiaalta, sillä vaihtokohtauksessa tulee meidän
-olla yhtäläisessä puvussa, ja minä haluan siis tietää, minkälaisen
-puvun te valitsette, jotta minä voin määrätä omani sen mukaan.
-
-— Teidän korkeutenne kohteliaisuus on ääretöin, — vastasi Magdalena,
-jonka jälkeen he alkoivat vilkkaasti keskustella, minkälaisissa
-puvuissa heidän tulisi esiytyä sekä niistä kappaleista, joita aiottiin
-näytellä kuin myöskin Kustaa III:nen väsymättomyydestä kaikkein
-harjoitusten huolenpidosta ja kunkin näyttelijän suuremmasta tahi
-pienemmästä ky'ystä.
-
-— Te olette tänään ollut niin näkymätöin, neiti Rudenschöld, ikäänkuin
-olisitte ollut kuollut. Ah, jopa käsitän, tämä selittää syyt, te
-tutkitte kuoseja! — lausui Armfelt, joka nyt otti ylös tuon pienen
-kaavan, jonka Magdalena herrojen sisäänastuessa oli pudottanut
-laattiaan — Se on mitä vaarallisinta tutkimusta, jopa valtiota
-hävittävääkin. Humen mietteiden mukaan oli muotihulluus Kaarlo II:n
-hallitessa Englannille vahingollisempi kuin nälkä ja rutto sekä
-sodat, sillä nämät lakkasivat joskus, mutta muotihulluus ei herennyt
-koskaan. Tämänpä meidän viisas kuninkaamme älysikin, ja meidän
-kansallispuvullamme on maamme paljo voittanut. Toivon myöskin teidän
-käsittävänne tämän ajanviettonne turhuuden, ja että te opitte paremmin
-käyttämään aikaanne, esimerkiksi — lähtemällä puistoon kävelemään. —
-Näitä viimeisiä sanoja lausuessa ilmautui hymyily Armfelt'in huulille,
-ja ruhtinas nauroi ääneensä.
-
-— Antakaa Humen mietteet vakuuttaa teitä, kuinka turhaa on viettäminen
-päiviänne peilin edessä. Minä olen siinä yhtä mieltä Armfelt'in kanssa,
-että nuori nainen käyttää aikaansa verrattomasti paremmin puistossa
-kävellessänsä, etenkin jos hänellä on hurmaantunut ihailija rinnallansa.
-
-— Mutta kuosien tutkiminen on erinomattain hauskaa, — väitti Magdalena,
-ollen, ikäänkuin hän ei olisi huomannutkaan sitä salaista silmäystä,
-jonka ruhtinas loi Armfelt'iin, — ja kaikeksi onneksi saa vielä
-näyttämöllä noissa ranskalaisissa näytelmäkappaleissa antautua näihin
-pieniin haaveiluihin.
-
-— Soma puku ja tuhansittain muserrettuja sydämiä, niinkö ajattelette,
-neiti Rudenschöld?— kysyi Armfelt, leikitellen eräällä Magdalenan
-pienellä sormikkaalla, joka oli saanut sijansa kukkaisten ja nauhain
-keskellä tuolla pienellä, marmorista tehdyllä ompelupöydällä, jonka
-jalka oli muodostettu kielillä varustetun, kultaisen kanteleen
-kaltaiseksi ja jonka Magdalena oli sysännyt syrjään, asettuessansa
-jälleen nojatuoliin.
-
-— Muserrettuja sydämiä, — kertoi hän, — mikä kauhea sana, eikö niin!
-Hyvin käytetty nauharuusu, hivuskähärä, tekopilkku, voivat syöstä meidät
-turmioon. Ja nämät pienet sormikkaat sitten, lyönpä vetoa, että ne,
-jotka saattoivat Englannin Anna-kuningattaren äksyihinsä suosikilleen,
-Marlboroughin herttualle, eivät olleet näitä hienommat eikä komeammat!
-Tuo pieni sormikasjuttu on myöskin lisänä kuosien historiaan; ei,
-älkäätte huoliko muotihullutuksista, neiti Rudenschöld, te olette ihana
-koristelemattakin, ja hymyilyllänne saatatte te yllin kyllin meidän
-aivomme ymmälle.
-
-— Armfelt on täydellisesti oikeassa, taiteen apukeinoja te ette
-tarvitse käyttää meitä voittaaksenne, — lausui Fredrik-ruhtinas
-ritarillisella imartelulla, nousten istuviltansa. — Niin, me tapaamme
-toisemme jälleen, neiti Rudenschöld.
-
-Ruhtinas ja Armfelt olivat poissa, ja nyt laski Magdalena kätensä
-sykkivälle sydämellensä. Armfelt oli kehoittanut ruhtinasta käymään
-Magdalenan puheilla, jota hän oli ikävöinyt: Magdalenan silmät loisti
-ja hänen huulensa hymyilivät. Menisikö hän puistoon tätä tapaamaan,
-kuten hän kiertelemällä oli pyytänyt? Ei sitä hän ei tahtonut tehdä!
-Eikö Daschka-kreivitär ollut hänelle sanonut, ett'ei koskaan pitäisi
-antaa miehen olla varma siitä, että häntä rakastetaan? Naisen
-veikistelyhalu sanoi hänelle, että tämä ei ollut hyljeksittävä neuvo,
-ja hymy vielä huulillansa avasi hän lähimäisen huoneen oven ja
-ottaen sieltä moniaita karrikkaita, valmistaakseen niistä kauluksen
-_á la Medicis_ (ranskalaiseen kuosiin tehty pystykaulus) jossa oli
-konstikkaita, liljan lehden kaltaisia poimuja, lausui hän:
-
-— Mistäs me puhuimmekaan? Niin tosiaankin... siis oli se teidän
-veljenne tahi läheinen sukulaisenne, jonka seurassa te eilen kävelitte?
-
-Heleä puna lensi näitä sanoja kuullossa Maria Holm'in poskille,
-lausuessansa:
-
-— Ei kumpikaan, armollinen neiti.
-
-— Ah, Jumalani, neiti Holm, — lausui Magdalena nauraen, — ja kuitenkin
-kävelette te metsässä ja kun asiaa tarkoin tutkitaan, olette kentiesi
-kävelleet siellä teille tykkänänsä vieraan miehen seurassa.
-
-— Eipä ventovieraankaan, — vastasi ompelijatar, joka turhaan koetti
-näyttää välinpitämättömältä.
-
-— Minun arvaamiskykyni ei ole suuri, huomaan; teidän täytyy tulla minun
-uteliaisuudelleni avuksi.
-
-Magdalena oli huvitettuna tuon pienen, kalpean tytön lemmensuhteista.
-He olivat kohdanneet toisensa tuolla yksittäisellä metsäpolulla,
-kentiesi oli heidän tunteissansa jonkinmoista yhtäläisyyttä; kaikilla
-rakastavilla on varmaankin yhtäläiset mietiskelyt; paimentytöstä
-ruhtinattareen asti on heillä lemmenunelmansa, vaikka enemmän tahi
-vähemmän runollista laatua. Nämät ajatukset risteilivät Magdalenan
-mielessä; rakkaudesta jutteleminen oli hänestä hauskaa, hän halusi
-vertailla omia tunteitansa tuon kalpean tytön tunteisiin, tuon
-vähäpätöisen olennon, — voikohan hänkin lempiä samalla lailla?
-
-— Niin, neiti Holm, — jatkoi Magdalena, — teidän täytyy ripittää
-itsenne minulle, teidän täytyy puhua hänestä, jonka seurassa minä eilen
-teidät nä'in; mutta ennen kaikkia, jutelkaa minulle siitä ensimäisestä
-hetkestä, jolloin hänet näitte.
-
-— Minun kertomuksellani tulisi olemaan niin vähän arvoa... se tulisi
-olemaan niin yksitoikkoinen...
-
-— Olkoon niinkin, — vastasi Magdalena iloisesti, — te olette aina
-olleet erinomaisen umpimielinen, mutta minä olen päättänyt ottaa teistä
-selvän.
-
-Tuon nuoren hovineidin oikku saattoi neiti Holmin nähtävästi hämille,
-ja kierrellen rihmanpätkää sormiensa välissä, oli hän yhä vaiti.
-
-— Jos hänestä on niin vaikeaa jutella, niin kertokaatte minulle jotain
-vanhemmistanne ja teidän entisestä elämästänne, mistä tahansa, tehkää
-hyvin ja alkakaa, minä kuultelen.
-
-— Äitini on erään tullivirkamiehen leski,— vastasi kainon epäröimisen
-jälkeen tuo nuori neiti, — isäni eläessä asuimme me eräässä
-pikkukaupungissa, ja meillä oli hyvä jokapäiväinen toimeentulo. Hänen
-kuoltuansa tuli tästä loppu, ja maksaaksemme jonkun osan velkojamme,
-täytyi meidän myydä asumuksemme. Isossa kaupungissa voi helpommin
-salata köyhyytensä sekä huolensa ja saa myöskin helpommin työtä.
-Ah, armollinen neiti, ihminen on aina taipuvainen toivomaan ja
-suunnittelemaan; eipä ollutkaan työnsaaminen aivan helppoa... vasta nyt
-viime vuonna...
-
-— Minä ymmärrän, teillä on ollut paljo murheita, mutta nyt teidän
-on parempi, — keskeytti Magdalena, joka tunsi todellisen ilon
-ajatellessansa, ett'ei tuon tyttöparan päivät kuluneet alituisissa
-kyynelissä ja puutteissa. — Ja nyt ryhtykäämme häneen, mitä te
-ajattelitte, ensi kerran hänet nähtyänne?
-
-— Niin, mitäkö ajattelin, sitä en tiedä tuskin itsekään; hän ja minä
-olemme olleet leikkitovereja, ja nyt...
-
-— Nyt, — kertoi Magdalena hymyillen.
-
-— Nyt olemme ottaneet ikuiset jäähyväiset toisiltamme.
-
-— Jäähyväiset, — jonkinlainen hämmästyminen ilmautui näissä Magdalenan
-sanoissa, — ikuiset jäähyväiset siltä, jota lempii, kuinka hirmuista!
-ja milt'ei hengittämättömänä lisäsi hän: — minkätähden?
-
-— Me olemme liian köyhät, me emme voi ajatella yhteenmenemistä, —
-vastasi tyttö tyynellä sekä vakavalla äänellä, ja ainoastansa hänen
-silmissänsä ilmautui hänen tuntemansa tuska.
-
-— Ja niin olette sanoneet toisillenne jäähyväiset sekä kulkeneet kukin
-haarallenne, — lausui Magdalena, joka tunsi miltei mielikarvautta
-tuosta tyyneydestä, jota hän oi voinut käsittää.
-
-— Me olemme tehneet tämän, sillä meidän _on täytynyt_.
-
-Täytymiselle alistumiseen, tuimalle, rasittavalle, tukalalle
-täytymiselle, mitä kylmäverisyyttä tähän vaaditaan! Ja nyt, sanottuansa
-yhdellä hetkellä ikuiset jäähyväiset lemmityllensä, tuli hän toisella
-aivan tyynesti neula kädessänsä istumaan sekä puhui paljeteista ja
-muista teaaterikoristuksista, kun hänen olisi pitänyt olla valmis
-kuolemaan epätoivosta!...
-
-— Mutta sehän on kauheata, — lausui Magdalena enemmän ajatuksissansa
-kuin vastaukseksi kuulemiinsa sanoihin. Ei, heidän tunteissansa ei
-ollut mitään yhtäläisyyttä! Jos tuo tyttö todellakin lempi, mitä
-olisi köyhyys lemmityn rinnalla häntä haitannut? — Tarvitsetteko te
-siis rikkautta, ollaksenne onnellisia? — kysyi hän ääneensä milt'ei
-surkutellen tämän tytön kylmäkiskoista tyyneyttä ja sitä, että oli
-huomannut ainoastansa omien etujen punnitsemista sekä harkitsemista,
-missä hän kankaittaan oli odottanut omien tunteidensa kanssa
-sopusoinnussa olevaa haaveilemista.
-
-— Rikkautta, ei, armollinen neiti! — Neiti Holm, joka kummastuksella
-oli luonut häneen silmänsä työstään, lisäsi hetken kuluttua: — mutta
-minun äitin ja kuuromykän sisareni, miten heille kävisi? Ei, minä en
-voinut tehdä toisin! Kauan tosin olin kahdella päällä ja epäröin, mutta
-kun tuo vaikea askel nyt on otettu, olen tyytyväinen.
-
-Nuori tyttö lausui nuot viimeiset sanat milt'ei puolittain kuiskaavalla
-äänellä, samalla kun hänen huulensa värisivät.
-
-— Hän ei siis kuitenkaan ole tunteetoin, ajatteli Magdalena, —
-epäilemättä olen tässä kohdassa arvostellut tuota nuorta tyttöä väärin;
-haluaisinpa mielelläni olla rikas ja voimallinen tehdäkseni hänet
-onnelliseksi.
-
-— Te ette saa kokonansa menettää toivoanne, — lausui vähän tämän
-jälkeen neiti Rudenschöld ystävyydellä, — milt'eipä kadun, että
-pakoitin teitä kaiken tämän kertomaan, se mahtoi tuntua teistä sangen
-tuskalliselta. Älkää nyt surko itseänne kuoliaaksi, älkääkä tehkö
-kokonaista pientä murhenäytelmää tuosta lapsuutenne rakkaudesta, —
-lisäsi hän hymyillen sekä meni vierimmäiseen huoneesen, ja kiinnittäen
-peilin edessä moniaita hohtokiviä hameensa vyöhyeesen, mietti hän,
-kuinka kauheata ero lemmitystänsä mahtane ollakaan.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESTOINEN LUKU.
-
-
-— Kas tässä anomuskirje, jonka olen saanut Bellman'ilta, — lausui
-Kustaa III, antaen kirjeen valtiosihteeri Schröderheimille, joka
-vaitonaisena silmäili seuraavia rivejä:
-
- "Jaloin, kaikkein armollisin kuningas!
-
- Sittenkuin Korkeimman avulla minun alamainen ahkeroimiseni ja
- ilolauluni ovat paljo edistäneet valtion polttimoissa valmistettujen,
- hyväin juomatavarain menekkiä ja myöskin voittamiseen nähden
- epävarmojen arpojen ostamiseen kuninkaallisesta valtionarpomisesta,
- rohkenen alamaisuudessa anoa pientä, 333 riksin palkintoa
- jommastakummasta näistä rahastoista. Armollisin kuningas!
- Bakko-jumalan temppeli on nyt avattu! Yleisö on siten ensi kerran
- saanut tietoa minun kirjoituksistani. Ne eivät vaikuta mitään pahaa,
- koska ne myöskin huvittavat. Ja jos minun kanteleeni joskus on
- karkoittanut murheet valtaistuimelta, on minulla, kaikki ne ansiot,
- jotka perustivat Maron onnen. Olen j.n.e.
-
- Teidän majesteettinne alamaisin ja uskollisin C. M. Bellman."
-
-— Voit rauhoittaa suosikkiasi, Elis-hyväni, — jatkoi kuningas; tuon
-anotun palkkion tulee hän saamaan.
-
-— Kuinka voin kylläksi kiittää teidän majesteettianne tästä armosta!
-— vastasi Schröderheim riemusta loistavin silmin. — Ei missään
-aikakaudessa ole ollut Kustaa III:tta suurempaa kuningasta, eikä
-missään aikakaudessa ole ollut Kaarlo Michael Bellman'ia suurempaa
-laulajaa! Kuningas ja runoilijat ovat toistensa vertaiset; tuolla
-verrattomalla runoilijalla on kuitenkin kova rahanpula, ja hän
-ansaitsee kannatusta.
-
-— Ja kelläpä ei tällaista pulaa olisi, Elis-hyväni, — kysyi
-Kustaa-kuningas, joka mielihyvällä oli kuullellut Schröderholm'in
-lauselmia. —
-
-— Vaikka "Bakko-jumalan temppeli on avattu," eikä minun rakkaita
-alamaisiani sovi soimata liian raittiiksi kansaksi (37), vaan se sangen
-mielellänsä nauttii valtion paloviinaa (38) eivät polttimot sittenkään
-anna likimainkaan sitä tuloa, jota minulle kuvattiin niistä lähtevän.
-Pelkäänpä Höpken'in olleen oikeassa, kieltäessänsä mitä jyrkimmin
-tekemästä paloviinaa valtion yksinomaisesti valmistettavaksi... kaikki
-muut neuvoston jäsenet sitä puolsivat; mutta minulla olisi pitänyt olla
-kylläksi älyä huomaamaan hänen olleen ainoan, joka oli oikeassa.
-
-— Tämän asian hyväksymiseenhän Venäjä ja Preussi antoivat hyvän
-esimerkin, — vastasi Schröderheim, joka ei mielellänsä suonut
-levottomuuden varjoa nousevan kuninkaan otsalle, ja hän lisäsi
-piloillansa: — runoilijat ovat laulaneet valtion valmistaman väkijuoman
-ylistystä, eikä kansalla ole mitään parempaa lohduttajaa onnettomuuden
-kohtauksissa.
-
-Mutta kuningas ei hymyillyt. — Niin, niin, — vastasi hän, — kentiesi
-ainoastansa minä tänäpäivänä olen taipuvainen näkemään kaikki synkältä
-puolen. Mitä uutta, Elis-hyväni? — jatkoi hän muutaman minuutin vaiti
-oltuansa, — kerro jotakin, joka voisi minua oikein huvittaa.
-
-— Sittenpä saankin kertoa aivan tuoreen uutisen, uutisen josta mies
-mieheltä ainoastansa kuiskataan. Ensiksi kerrotaan hänen kuninkaallisen
-korkeutensa, Södermanlannin herttuan, äärettömästä hinnasta ostaneen
-Chierlinin, itäisen Pitkäkadun varrella olevan talon, ja toiseksi,
-että kartanosta, sittekun herttua tuli sen omistajaksi, on ruvennut
-kuulumaan kummeaa kolketta jonka syitä on kaikilla keinoin koetettu
-saada selville.
-
-— Kummeaa kolketta, sepä kuuluu hauskalta, ja siinä on jotakin
-salaperäistä, joka lienee minun veljestäni mieluista. Noh, entä vielä?
-
-— Naapurit ovat peloissansa, etenkin naiset, jotka usein antavat
-viittauksia teurastetuista ja suolatuista lapsista, koirankuonolaisista
-ja vapaamuurareista.
-
-Kuningas nauroi; — siis piilee kaikessa tässä vapaamuurarien
-vehkeitä... niin, sitä voin odottaakin, niinpian kuin minun veljeni oli
-mukana. Vapaamuurausta ja kapinoitsemista, — lisäsi Kustaa-kuningas
-vakavammin ja katsellen Schröderheim'iä kirkkailla, läpitunkevilla
-silmillänsä, jatkoi hän: — sinä olet sanonut mitä _kuiskataan_, mutta
-sinä et olisi kertonut sitä minulle, jos et _tietäisi_ enempää.
-
-— Teidän majesteettinne huomaa kaiken,— vastasi Schröderheim hymyillen;
-— niin pian kuin kuulin näitä huhuja, otin selon siitä, oliko herttua
-todellakin tullut Chierlin'in talon omistajaksi; sitte menin siihen
-aikaan, jona tuo mainittu kolke tavallisesti sanottiin kuuluvan,
-kävelemään itäiselle Pitkäkadulle.
-
-— Ja sinä huomasit? — keskeytti Kustaa-kuningas vilkkaasti.
-
-— En mitään, teidän majesteettinne, — vastasi Schröderheim; mutta minä
-kuulin todellakin heikkoa kolketta, ja kun seuraavana päivänä kohtasin
-Liljensparren, mainitsin hänelle niistä huhuista, joita olin kuullut
-sekä omasta iltakulustani. "Sittepä minä tiedänkin enemmän kuin te,"
-vastasi hän totutulla, kuivalla tavallansa; "minä tiedän muutamain
-herrojen, niiden joukossa Södermanlannin herttuankin, kaikki puettuina
-avaroihin kaapuihin ja keltainen nauha vasemman käsivarren ympärillä,
-noin viikon aikaa sitten alkaneen käydä siinä talossa. Kokous on tähän
-asti alkanut noin seitsemän aikaan illalla, ja kolke kuuluu ikäänkuin
-joku tekisi kellarissa kaivamistyötä, korjausta tahi muuta sellaista."
-
-— Nuot kellarin korjaamiset tuntuu minusta sangen omituisilta, — lausui
-kuningas, ja hymyillen jatkoi hän: — ollen hyvä veli, pidän sangen
-paljo lukua Kaarlo-veljeni hankkeista ja toimista.
-
-— Jos teidän majesteettinne käskee Liljensparrea ottamaan tarkempia
-tietoja...
-
-— Kentiesi, Elis; mutta tällä silmänräpäyksellä on uteliaisuuteni
-herännyt, kello tulee seitsemän, ja minua haluttaa mennä hiukan
-kävelemään itäiselle Pitkäkadulle, tuntemattomana tietysti ja puettuna
-mustaan avaraan kaapuun ja keltainen nauha käsivarteni ympärillä.
-
-— Ette kait, teidän majesteettinne, ai'o...
-
-— En tiedä mitä ai'on, mutta jos sinulla on halua tulla mukaani, niin
-te'e itsesi joutuin valmiiksi.
-
-Avaroihin kaapuihin puettuina ja kasvot milt'ei kokonansa peitettyinä
-leveäreunaisiin hattuihin kulkivat Kustaa III ja Schröderheim muutama
-minuutti tämän jälkeen pitkin itäistä Pitkäkatua.
-
-Pieni seikkailu oli kuninkaasta varsin mieluista ja leikillisellä
-pilalla vastasi hän niihin varoituksiin, joita hänen suosikkinsa
-silloin tällöin rohkeni antaa heidän kulkunsa johdosta ja jotka hän
-vihdoin kokonansa katkasi, muistuttaen suosikkiansa, ett'ei hän ensi
-kertaa itse ottanut selkoa niistä asioista ja hankkeista, joista hän
-piti lukua. Tuo kapea katu, jota pitkin he nyt kulkivat, oli tällä
-hetkellä miltei kokonansa tyhjä ihmisistä, muutama lyhty levitti
-heikkoa valoa ympärillensä, samalla kun toiset kohdat olivat kokonansa
-öisen pimeyden peittämät. Nuot molemmat kävelijät astuivat rivakkailla
-askeleilla ja, vaihdettuansa hiljaa joitakuita sanoja, menivät he
-erääsen etehiseen, jonka puoleksi avatut ovet he työnsivät selälleen
-jäljestänsä. Tältä paikalta voivat he pitää silmällä tuota milt'ei
-vastapäätä olevaa, entistä Chierlin'in taloa ja kaikkea, mitä sen
-läheistössä saattaisi tulla tapahtumaan, samalla kun he itse, pysyen
-varjossa, voivat olla kokonansa näkymättömät.
-
-Eipä viipynytkään kauan, ennenkuin he kuulivat askeleita, ja sen
-etehisen ohi, jossa he seisoivat piilossa, kulki nyt vaitonaisina kolme
-viittoihin puettua henkilöä. Ei ollut epäilemistäkään näiden olevan
-niitä henkilöjä, jotka tavallisesti kävivät Chierlin'in talossa, sillä
-tähystettyään vaanien ympärillensä, menivät he suoraan tuon vanhan
-rakennuksen suljetulle portille, joka kolmen hiljaisen kolkutuksen
-jälkeen ääneti aukeni. Siinä valossa, joka tällöin ilmautui, näki
-kuningas heidän aukaisevan viittansa ja näyttävän jollekin hänelle
-näkymättömälle henkilölle niitä keltaisia nauhoja, jotka heillä oli
-käsivartensa ympärillä. Heti tämän jälkeen sulkeutui portti jälleen,
-ja muutaman silmänräpäyksen perästä lähestyi sitä taaskin kävelijä,
-jonka kintereillä kulki puolikasvuinen poika, joka, kädet pistettyinä
-avaroihin housunsa lakkareihin, kimakasti viheltäen kulki katua
-eteenpäin. Poika juoksi nyt tuon yksinäisen kävelijän ohi ja rientäen
-hänen eteensä lausui hän:
-
-— Armollinen herra, jos te kuulutte koirankuonolaisiin, sallikaa minun
-teitä seurata, minä olen lihava ja valkeanpunainen kuin juotetun
-vasikan paisti...
-
-— Sittenpä olet kelvollinen, — lausui mies hänelle, jonka jälkeen poika
-suin päin riensi katua eteenpäin.
-
-— Se oli Fredrik Sparren ääni,— lausui kuningas hiljaa, nojautuen
-eteenpäin, voidakseen paremmin nähdä kaikki hänen liikkeensä, joista
-ei yksikään jäänyt häneltä huomaamatta aina tuosta varovaisesta
-koputuksesta porttiin sen sulkeumiseen asti hänen jäljestänsä.
-
-Seuraavassa silmänräpäyksessä seisoi kuningas kadulla, kuiskattuansa
-Schröderheimille:
-
-Mene minua päinvastaiseen suuntaan ja yhdy minuun läntisellä
-Pitkäkadulla, Harmaaveljesten kadun risteyksessä.
-
-Kuningas oli iloinen mielessänsä, lähestyen nopeasti tuota määrättyä
-yhtymispaikkaa, johon valtiosihteeri nyt kokonansa hengästyneenä saapui.
-
-— Pääsö minun veljeni kartanoon ei näytä olevan vaikea, — lausui
-Kustaa-kuningas, — kun koputtaa porttiin, näyttää keltaista nauhaa ja
-astuu sisään... kaikki tämä on varsin helppoa; — seuraa minua nyt,
-ystäväni!
-
-— Mutta, teidän majesteettinne, miettikää...
-
-— Mitä tulee minun miettiä, — keskeytti Kustaa-kuningas, kohottaen
-päätänsä, — minä, kuningas, voin astua sisään, mihin mieleni tekee.
-Mitään väkivaltaa ei minulle _voi_ tapahtua... eivät he _uskalla_
-tehdä minulle. Veljeni tulee varmaankin kovin hämmästymään ja samalla
-näyttämään ääretöintä iloa minut nähdessänsä, jos minä hänet tapaisin.
-Eteenpäin, ystäväni, meillä ei ole aikaa viivytellä!
-
-Kepein askelin meni Kustaa-kuningas jälleen itäiselle Pitkäkadulle, ja
-Schröderheim, joka koetti pysyä hänen rinnallansa, kuiskasi levottomana:
-
-— Sallikaatte minun yksinäni mennä sisään, teidän majesteettinne...
-
-— Nyt ei mitään majesteettia, — keskeytti Kustaa-kuningas, ja
-huolimatta siitä, huomaisiko hänet joku ohikulkeva, astui hän rohkeasti
-tuota vanhaa rakennusta kohti, jonka tummain akkunaruutujen läpi ei
-voinut huomata, mitä siellä sisällä tapahtui, ja nyt kuului hiljaa nuo
-kolme kolkutusta. Portti lensi auki, ja Kustaa-kuningas seuraajineen
-aukaisi kaapunsa vasempaa lievettä, näyttäen tuota keltaista nauhaa,
-joka oli kiedottu hänen käsivartensa ympärille, eräälle hartiakkaalle,
-jäntevälle miehelle, joka kunnioituksella kumarsi päätänsä. Samassa
-silmänräpäyksessä tuli portti heidän takanansa suljetuksi raskaalla
-telkineellä, ja seikkailuja rakastava kuningas ja hänen mukanansa oleva
-suosikkinsa kävivät nyt sitä suuntaa, jota lampun valo heille osoitti.
-
-— Tie ei viekään ylös- vaan alaspäin, — muistutti kuningas, heidän
-ollessa eräässä etehisessä, samassa silmänräpäyksessä, kun hän laski
-jalkansa eräälle portaalle, joka selvästi johti ales kellariin. Portaat
-olivat peitetyt matoilla, eikä heidän askeleitansa enään kuulunut
-kivilaskoksella, ja heidän ympärillänsä olevaa vaitonaisuutta keskeytti
-väliin heikko hyminä, joka kuului tulevan ikäänkuin maan alta.
-
-— Kokous näyttää alkaaneen, — kuiskasi kuningas, joka nyt pysähtyi
-eräälle portaalle, heittäen vaanivan silmäyksen ympärillensä. Eräs
-kellariholvi, jossa oli terävät ulospäin pistäytyvät nurkat, näytti
-olevan suorastaan hänen allansa ja vasemmalla puoleksi auki oleva
-ovi, josta huikaiseva valo virtasi, sekä oikealla tumma, leveä
-esirippu, joka oli kiinnitetty kahden nurkan väliin. Kuulumattomin
-askelin lähestyi kuningas tuota puoleksi, avattua ovea, ja pysyen itse
-varjossa, katseli hän nyt erääsen jokseenkin matalaan holviin, jossa
-paitsi kapeata läpikäytävää oli useampia osastoja tahi komeroja, jotka
-nähtävästi olivat olleet joitakuita tässä talossa vuokralla asujien
-tarvekalujen säilytyspaikkoja, mutta jotka nyt avonaisine ovineen
-ainoastansa näyttivät pimeiltä aukoilta sekä luukuilta. Tuon kaidan
-läpikäytävän päässä näkyi suljettu ovi, jonka takaa äänet luultavasti
-tulivat, ja kääntyen äkkiä seuraajaansa, lausui kuningas:
-
-— Tuo ovi on kiinni lautaseinässä, sen lähellä on eräs aukko, —
-rientäkäämme sinne, sillä minä kuulen askeleita porttikäytävän
-kivilaskoksella, ja joku tulee varmaankin meidän takanamme.
-
-Muutama sekunti tämän jälkeen oli kuningas ja Schröderheim ennättänyt
-tälle paikalle ja vedettyään tuon paksuista laudoista kokoonliitetyn
-oven milt'ei kiinni jäljessänsä, seisoivat he aivan liikkumattomina,
-samalla kuin kaksi keskenänsä puhelevaa miestä kiireellisesti riensivät
-heidän ohitsensa, jolloin lautaseinänä oleva, suljettu ovi narisi.
-
-Joku sekunti tämän jälkeen kuului kuninkaan lähellä muuan ääni:
-
-— Kaikki kutsutut ovat nyt tulleet saapuville, ja tiedän kuninkaallisen
-korkeutenne armollisella suostumuksella voimme siis alkaa tämän
-kokouksen.
-
-— Sitenpä emme tarvitse enään peljätä tulevamme huomatuiksi, lausui
-kuningas, kääntyen varovasti, ja huomattuaan raon lautaseinässä jatkoi
-hän: — foi de gentilhomme, mikä onni meillä onkin, tässähän voimme
-sekä kuulla että nähdä! Me olemme oikeissa näytännöissä, ystäväiseni;
-tämä sija saa olla häränsilmänä, — lisäsi hän piloillansa, — hiukan
-epämukava kentiesi, mutta ehkäpä näyttämö tulee tarjoamaan siitä
-jonkinmoista korvausta, — ja kumartuen tuohon ravistaneessa seinässä
-olevaan lomaan, huomasi hän kokonansa, mitä hänen edessänsä tapahtui.
-
-Perimmällä loisti muutamia lamppuja, jotka olivat asetetut ristiin;
-näiden alla seisoi muuan tummaverinen mies, puettu punaiseen,
-kantapäihin ulottuvaan viittaan, jonka reunus oli täynänsä mustia
-merkkejä, jonkunmoinen mustalaispuku, joka hyvin soveltui miehen
-tulisiin silmäyksiin ja kalpeihin kasvoihin, jotka täydellisesti
-käännettyinä kuninkaasen päin kokonansa kiinnittivät puoleensa tämän
-huomion.
-
-— Kolminaisuuden nimessä, — alkoi ristin alla oleva mies, — tervehdin
-täten teitä, veljet Nyt on alakuu, ja hetki on tullut, jolloin saan
-teille ilmoittaa, mitä minulle on käsketty. Tämän kartanon mahtava
-haltijahenki on käskenyt minua kysymään, oletteko te, veljeni, valmiit
-ryhtymään työhön?
-
-— Ollaan, — kuului nyt jotkut äänet yksimielisesti huutavan.
-
-— Oletteko valmiit tottelemaan ja uskomaan?
-
-— Ollaan, — kuului taaskin tuo heleä vastaus.
-
-— Siis kuulkaatte minua, jatkoi mies, joka tyynenä ja vakavana silmäili
-läsnäolevia, — tuo mahtava hallitsijahenki käskee teitä kaivamaan ei
-ainoastansa tämän kellarin koko kivipermannosta, vaan myöskin tämän
-viereisen. Vasta sen jälkeen on meillä oikeus ryhtyä tarkempiin
-etsimisiin, ja se paikka, johon aarre on kätketty täytyy meidän itse
-löytää; mutta se järjestys jota etsimisessä on noudatettava, on
-seuraava: ylhäisin työnjohtaja on hänen kuninkaallinen korkeutensa,
-Södermanlannin herttua. Olenpa, haltiahengen käskyn mukaan kirjoittanut
-muistiin, mitä järjestystä meidän sittemmin tulee noudattaa. — Tuo
-punaiseen viittaan puettu mies kääntyi nyt syvään kumartaen oikealle,
-jossa Kaarlo-herttua vakavan ja juhlallisen näköisenä kuulteli hänen
-puhettansa, ja antoi tälle erään kirjoituksen, josta hän nyt luki:
-
-— Muut työnjohtajat ovat Fredrik Sparre, Ruuth, Oxenstjerna ja
-Stenbock; rahastonhoitajia: Bonde ja Chierlin; salaisessa neuvostossa:
-Ulfvenklou ja Håkan Pietarinpoika (39) salaisen neuvoston apulainen:
-Reuterholm.
-
-— Oletteko, herrat, tyytyväisiä tähän jakoon? — kysyi taaskin
-tuo punaisiin puettu mies, jonka kuningas nyt varmaan otaksui
-Ulfvenklou'ksi ja jota hän sentähden kahdenkertaisella uteliaisuudella
-katseli.
-
-Sittekuin yhteen ääneen lausuttu "ollaan" oli kuulunut näiden sanojen
-jälkeen, katseli puhuja muutaman silmänräpäyksen vaitonaisena ja
-loistavin silmin eteensä.
-
-— Minä näen ikäänkuin kristallista rakennetun linnan, — alkoi hän
-matalalla ja hillityllä äänellä, joka, kuuluen suloiselta korvaan,
-innostutti kuulijat ja saattoi heidät milt'ei näkemään hänen
-kertomaansa näkyä, ja sen loistavista pilari käytävistä astuu nyt
-minua kohden ihmeen ihana ruhtinatar, tämän kartanon haltijahenki.
-Hänen hymyilynsä on kuni auringonpaiste, sillä me olemme kaikessa
-noudattaneet hänen käskyjänsä, ja hän on tyytyväinen. Sidottuna
-valaansa ei hän uskalla neuvoa minulle paikkaa, mihin aarre on
-kätketty. Tätä aarretta ei hän salli meidän etsiä noudattamattamme
-joitakuita temppuja, joista tulen ensi kokouksessa tekemään tarkempaa
-tolkkua ja vieläpä sellaisessa puvussakin, johon tulen näyttämään
-mallin meidän ylhäiselle ruhtinaallemme, ainoalle, joka tulee löytämään
-nuot äärettömät aarteet, jotka ovat kätkössä täällä alhaalla. Hän
-on oikea etsijä, joka tulee täyttämään sen uhrin, mikä kahdeksan
-vuosisataa on pitänyt aarteen maan sisässä. Kun hänen lapionsa
-kopsahtaa metalliarkkuun, silloin, mutta vasta silloin saan kuiskeista
-hänelle taikasanat; — etsiköön hän uupumatta, niin hän tulee löytämään
-— sellainen on ruhtinattaren kehoittava tervehdys.
-
-— Siis aarteenkaivajia, — ajatteli kuningas, joka, huomattuaan,
-ett'ei tällä kokouksella ollut minkäänmoista salaista valtiollista
-tarkoitusta, yhä oli pysynyt tuolla hilpeällä, vallattomalla tuulella,
-jolla hän oli tähän seikkailuun heittäytynyt. Ollen katselijana
-näytelmässä, jossa hänen veljellänsä oli sangen narrimainen osa, tunsi
-Kustaa-kuningas äkkiä halun ruveta näyttelemään ruhtinattaren osaa.
-Samassa silmänräpäyksessä pisti hän suunsa lähelle erästä seinänrakoa
-ja lausui naisen kimeällä äänellä:
-
-— Niin, etsi ja sinä tulet löytämään!
-
-Odottamatta, minkä vaikutuksen nämät sanat kuulijoihin tekivät, riensi
-kuningas pois tästä epämukavasta paikasta, jossa hän nyt pitkän
-ajan oli ollut, ja Schröderheim'in seuraamana tuli hän kenenkään
-häntä viivyttelemättä tahi huomaamatta suljetulle mutta vartioimatta
-jätetylle portille, jonka telineen suosikki veti auki, ja makeasti
-nauraen seisoivat he taaskin itäisellä Pitkäkadulla.
-
-Puoli tuntia tämän jälkeen astui kuningas yhteen noista operahuoneen
-viereisistä pikkukamareista, joissa niitä kuuluisia iltaseuroja
-pidettiin, jotka, ollen järjestetyt Katarina-keisarinnan, Hermitagissa
-pitämien iltamien mukaan, olivat niin sanoakseni oppikoulu
-kaikkeen, mitä siihen aikaan pidettiin täydellisenä puheessa ja
-käytöksessä. Täällä kehitti Kustaa-kuningas esimerkillänsä tuota
-loistavaa käytöstapaa, joka on mennyt perinnöksi meidän aikaamme
-asti; täällä loistivat nuot "kolme sulotarta," kreivittäret Höpken,
-Meijerfelt ja Löwenhjelm; täällä antoivat kreivinna Piper, rouva
-Schröderheim ja neiti Rudenschöld — yhdistys suloudesta ja nerosta —
-sanasukkeluuksillansa vilkkautta näille iltamilla, joita kuningas niin
-suuresti suosi ja joissa Armfelt, Taube ja Essen olivat loistavina
-tähtinä seuraelämän taivaalla.
-
-Heti tultuansa näihin huvituksia varten rakennettuihin pikkukamareihin,
-viittasi kuningas Armfelt'ia luoksensa, ja kertoi hänelle niistä
-menoista, joita hän äsken oli katsellut. Kuninkaan vilkkaassa
-mielikuvitelmassa syntynyt ajatus, että aarre todellakin voisi olla
-kätkettynä tässä kartanossa, oli poistanut suurimman osan sitä
-naurettavaa, jota tuossa hänen äsken näkemässänsä kokouksessa oli
-ollut, ja hän lisäsi puolittain todella, puolittain pilalla:
-
-— Äärettömiä aarteita minä juuri tarvitsisin, tehdäkseni muita
-onnellisiksi, mutta ennen kaikkea tullakseni itse onnelliseksi. Kun
-armeliaisuutta ruvetaan harjoittamaan, aletaan aina omasta itsestänsä.
-
-— Aivan niin, jalo kuningas, — vastasi Armfelt, jonka silmät usein
-lensivät neiti Rudenschöld'iin, jonka vierestä Kustaa-kuningas oli
-viitannut häntä luoksensa.
-
-— Tuolle Ulfvenkloulle, jatkoi kuningas — voit lähettää sanan
-tulemaan jonakuna päivänä tänne hoviin, ennustamaan Kustaa Aadolfin
-tulevaisuutta. Tahi maltapas, huomenillalla aion lähteä Ulriksdal'iin;
-sinne voi hän tulla jälkeenpäin! Tuleepa hauskaksi kuulla, mitä hänellä
-voi olla ennustamista minun pojastani, sittekun hän on suvainnut
-voidella Södermanlannin herttuan Ruotsin ja Norjan kuninkaaksi.
-
-— Teidän majesteettinne suvaitsee laskea pilaa!
-
-— Ei sanaakaan, Gösta, — vastasi kuningas hymyillen — tämä seikka
-on kyllä totta; mutta sinä et saa laverrella siitä sen kauemmaksi.
-Ulfvenklou on rohkea herra, ja hänen kanssansa jutteleminen tulee
-antamaan minulle todellista huvitusta. Seltterivettä ja samppanjaa!
-Tuolla etäämmällä seisoo eräs nuori nainen, silmäillen sinua
-salaisesti... todellakin on hän Venus, ja jos minä olisin Paris,
-tulisi Magdalena Rudenschöld saamaan kauneuden kilvan. Sinun tähtesi,
-Gösta-hyväni, toivon, ett'ei hän ole mikään "Gibraltar." (40)
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESKOLMAS LUKU.
-
-
-Huilujen ja torvien äänet kaikuivat lavealta ympäris, ja yön pimeydessä
-loisti sadottain tuikkavia soihtuja, jotka loivat punertavaa valoansa
-lumella peitettyyn maahan, jolla korskuvia hevoista, valjastettuina
-keveöiden ajorekien eteen, lensivät eteenpäin hyppivää vauhtia.
-Tämä oli loistava jono heiluvia huntuja ja kiiltäviä ajoneuvoja,
-liehuvia suojusverkkoja sekä sulkatöyhtöjä, valoa ja hymyilyjä,
-ja yksinäinen yöllämatkustaja, joka astui syrjään tuon ikäänkuin
-lumouksesta ilmestyneen komeuden tieltä, tiesi kuninkaan veljineen,
-kuningattarineen ja tämän kälyineen sekä noiden eri hovien herroineen
-ja naisineen nyt operanäytelmän loputtua etsivän uusia huveja sekä
-hauskutuksia.
-
-Tänä iltana tehtiin retki Ulriksdal'iin, jonka pihaan tuo pitkä
-rekijono pysähtyi, ja lyhtyen valossa riensi tämä kuninkaan itse
-valitsema seurue neuvottuihin pukemahuoneisin, joissa kukin kiirehti
-pukeumaan niihin vaatteisin, jotka olivat määrätyt tanssiaisiin, joita
-kuningas tänä iltana oli käskenyt toimeenpanemaan.
-
-Nuot lukemattomista kynttilöistä loistavat huoneet täyttyvätkin pian
-vieraista, joita, ollen joko kirjavissa puvuissa tahi jonkinmoisessa
-naamiaispuvussa, nyt alkoi vilistä kirjavassa, loistavassa
-sekamelskassa, jota nuot venetialaiset peilit tarkoin heijastivat.
-Tanssisoitto kaikui täysin sävelin huoneiden läpi, kohteliaita sanoja
-hyvemmin tahi huonommin onnistuneita sanankäänteitä kuului kaikkialla
-ja hymyileviä naisia heittelihe viehättäviä silmäyksiä ympärillensä,
-joita hienot hoviherrat huomasivat sekä joihin he vastasivat tavalla,
-joka ei jäänyt naisten veikistelemisestä jäljelle. Ei mikään peittävä,
-silkistä ja sametista tehty naamio salannut heidän kasvojansa, ja nuot
-aistilla valmistetut, hyvin ruumista myöten asuvat puvut lisäsivät
-heidän soreuttansa ja loivat vähemmin soreoille jotakin omituista,
-jotakin uutuuden viehättäväisyyttä, ja tyytyväisen sekä iloisen
-näköisenä katseli Kustaa III ympärillensä, kun hän nyt tervehtien astui
-huoneesen.
-
-Kuningas oli lähestynyt kuningattaren piiriä ja juteltuansa muutaman
-silmänräpäyksen puolisonsa kanssa, kääntyi hän neiti Hedvig de la
-Gardien puoleen, joka italialaisen talonpoikaistytön puvussa tervehti
-häntä kainolla suloudella.
-
-— Neiti-hyvä, — sanoi kuningas, lausuttuansa joitakuita leikillisiä
-kokkapuheita, — olenpa muistellut teitä paljo tänään. Mitähän siihen
-sanotte, että kauniin kavalieeri hovissani on teihin rakastunut?
-
-- Siihen sanon, että vaikka hän olisi kuinka kaunis hyvänsä, täytyy
-hänellä kuitenkin olla yksi vika.
-
-— Mikähän se olisi?
-
-— Huono kauneudenaisti, teidän majesteettinne.
-
-— Foi de gentilhomme, teillä neiti, on myöskin yksi vika.
-
-— Monta, teidän majesteettinne.
-
-— Te olette liian kaino... vai mistä syystä ette luule voivanne
-herättää nuoren miehen rakkautta?
-
-— Siitä syystä, että minulta puuttuu se kauneus, jota tuolla
-tuntemattomalla kavalieerilla sanotaan olevan.
-
-— Mutta teidän silmistänne saa lukea teidän sielunne kauneuden...
-ruumiillinen kauneus kuihtuu, te tulette solmiamaan hänet lujemmilla,
-pyhemmillä siteillä, kuin ne ovat, joilla moni kaunotar voisi sitoa
-hänet. Totta puhuen, neiti, minä mietin teidän yhdistämistänne erääsen
-henkilöön, jota kohtaan tunnen mitä suurinta luottamusta ja jolle itse
-puolestani olen antanut ystävyyteni.
-
-Heleä puna nousi neiti de la Gardien poskille, ja syvällä kumarruksella
-salaten sitä hämmästystä, jota kuninkaan sanat hänessä oli vaikuttanut,
-antoi hän nyt tämän kulkea ohitsensa.
-
-— Henkilöön, jolle Kustaa-kuningas oli antanut ystävyytensä,...
-kauniimpaan hänen hovissansa, — voisikohan se olla?... Hedvig de la
-Gardie, joka loi tutkaisevan silmäyksen tuohon kirjavilla väreillä
-ja hohtokivillä koristettuun joukkoon, antoi nyt silmänsä pysähtyä
-Armfelt'iin jota kuningas nyt lähestyi. Samalla hetkellä avattiin salin
-ovet, ja Fredrik-herttua astui sisään sulttaanin komeassa puvussa,
-seraljinsa, vartijoiden, soittajien ja tanssijattarien seuraamana.
-Tämä loistava joukko, jossa Magdalena Rudenschöld'kin oli, pysähtyi
-keskelle laattiata, missä herttua-sulttaani istahti muutamille
-täytetyille patjoille, joita mustat orjat hänen luoksensa vierittivät,
-samalla kuin seraljin naiset ryhmään järjestettyinä häntä ympäröivät
-ja tanssijattaret hyppivät erästä tätä tilaisuutta varten harjoitettua
-tanssia, joka oli odottamatoin huvi Kustaa-kuninkaalle, joka tämän
-johdosta heti lausuikin veljellensä joitakuita kohteliaita sanoja.
-
-Pian tuli tanssi yhä yleisemmäksi ja sen sulous, vilkas jutteleminen,
-soitannon säveleet ja korkeissa kristallilaseissa kimalteleva viini
-vaikutti elähyttäen tuohon loistavaan hovipiiriin, jonka koko tarkoitus
-oli huvitteleiminen ja joka tarmonsa takaa koetti toteuttaa tätä
-tarkoitustansa.
-
-— Näitä juhlia minä suosin, sillä no tuovat minut teidän
-läheisyyteenne, — lausui Armfelt, johtaessansa Magdalenaa tanssista, —
-ne ovat ainoat tilaisuudet, joissa saan teitä lähestyä.
-
-Magdalenan kirkkaalle hipiälle nousi hieno ruso, ja hän löyhytti
-kasvoinsa edessä viuhkaansa edestakasin.
-
-— Magdalena, lemmittyni, rakastettuni, kuinka minä ikävöin yksinäistä
-hetkeä, saadakseni lausua teille... hän vaikeni; tuo iloinen melu
-läheisistä huoneista eneni ja väheni samoin kuin aaltojen kohina;
-mutta siinä syrjähuoneessa, johon hän oli vienyt Magdalenan, olivat
-ainoastansa he kahden. Tulinen suudelma, sellainen, jota Magdalena
-oli uneksinut ainoastansa Armfelt'in voivan antaa, poltti hänen
-huulillansa. Olihan tuo autuaallinen tunne, että hänen jumaloimisensa
-uljas esine häntä lempi, nyt muuttunut riemulliseksi varmuudeksi!
-Elämässä ja kuolemassa oli hän Armfelt'in oma ja hymyillen katseli hän
-tämän silmiin.
-
-Tanssisäveleiden iloiset äänet kuuluivat jälleen kehoittavina, iloiset
-vieraat, jotka nyt riensivät tanssisaliin täyttivät syrjähuoneen;
-Armfelt silmäili Magdalenaa, jota Fredrik-ruhtinas nyt vei tanssimaan.
-
-— Kas tässä, Gösta, — lausui Kustaa-kuningas, laskien kätensä kepeästi
-Armfelt'in olalle, — kas tässä se nainen, jota te niin ahkeraan
-olette etsineet aljettavaan katrilliin; — ja kuningas vei tuon hänen
-oikkuihinsa tottuneen suosikkinsa neiti Hedvig de la Gardien luo, joka
-nähtävällä hämmästyksellä myöntyi Armfelt'in tanssitarjoumukseen.
-
-Hienolla hymyllä katseli kuningas heidän jälkeensä, ja riensi sitte
-noiden tanssivien ryhmien ohi koko valaistun huonerivin ja etehisen
-sekä portaiden kautta ja tuli muutaman minuutin kuluttua erääsen
-nelisnurkkaiseen huoneesen, jossa eräällä pöydällä olevan lampun himmeä
-valo koetti ehkäistä nousevaa, vielä hämärää aamusarastusta.
-
-Huoneesen tultuansa heitti Kustaa-kuningas silmäyksen huoneen ainoaan,
-avonaiseen akkunaan, jossa eräs kaukoputki oli asetettu maapallon
-viereen ja jonka viereisellä pöydällä, lampun lähellä, oli muutamia
-papereja hujan hajan. Näiden yli istui kyyrysissänsä eräs mieshenkilö,
-joka kuninkaan tullessa sisään äkkiä nousi seisovallensa ja syvään
-kumartuen tervehti kuningasta.
-
-— Noh, luutnantti Ulfvenklou, — lausui Kustaa-kuningas tuolla
-avonaisella, sydämellisellä tavalla, jota hän harvoin viehättämättä
-käytti,— te olette nyt ryhtyneet perintöruhtinaan tulevaisuuden
-ennustamiseen, näen, ma. Onko hän syntynyt pahan vai hyvän tähden
-vaikutuksen alla?
-
-— Tähti, oli, teidän majesteettinne, kirkas hänen syntyessänsä, mutta
-sen loisto on häälyvä, ja valo liehuu ikäänkuin sammumaisillansa olevan
-lampun.
-
-— Hän tulee siis teidän arvelunne mukaan kuolemaan nuorena?
-
-— Ei hyvinkään nuorena. Nyt en ajattelekaan hänen kuolemaansa — siitä
-ei kerran kukaan tule pitämään suurta lukua.
-
-— Mitä se merkitsee, herra-hyväni, — keskeytti kuningas maltittomasti,
-— te arvelette siis, ettei minun pojastani tulekaan hallitsijaa?
-
-Ulfvenklou silmäili kuningasta mustilla silmillänsä ja hänen ohuville
-huulillensa ilmautui hetkeksi hienon ivan vivahdus. Sitte kohotti hän
-päätänsä uljuudella, joka ei ollut vähempi kuin kuninkaankaan, lausuen
-tyynesti ja vakavasti:
-
-— Kustaa Adolf on tuleva kuninkaaksi! Hän on tuleva kruunatuksi; hän on
-menevä naimisiin ja saava perillisiä!
-
-— Jo riittää, — vastasi kuningas, — joka hymyillen muisteli kaikkea,
-mitä Liljensparre oli hänelle kertonut, Ulfvenklou'n Kaarlo-herttuaa
-koskevista ennustuksista.
-
-— Ei, se ei vielä riitä, — vastasi Ulfvenklou, joka ylevänä ja
-onnettomuutta ennustavana asettui kuninkaan eteen, — sillä kaikesta
-tästä huolimatta tulee Södermanlannin herttua sittekin kuninkaaksi...
-
-— Foi de gentilhomme, — vastasi kuningas, joka koki säilyttää hyvällä
-tuulella olemistansa, — näillä suunnitelmilla on kentiesi yhtä suuri
-toteutumisen mahdollisuus kuin teidän väitteellänne, että minut Romassa
-ollessani murhattaisiin! Hyvästi, luutnantti Ulfvenklou, te tulette
-tänään saamaan sata riksiä palkinnoksi valvomastanne yöstä.
-
-Ja majesteetillisella ryhdillä viittasi kuningas kädellänsä, jonka
-jälkeen hän jälleen riensi tanssisaliin, jossa hänen poissaolonsa jo
-hetki sitten oli tullut huomatuksi.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESNELJÄS LUKU.
-
-
-Kas tässä olen piirustanut teille mallin, neiti Rudenschöld, — lausui
-Kustaa III, joka oli juhlallisella tervehdyskäynnillä Sofia Albertinan
-luona. Tällöin oli hän paljo jutellut Magdalenan kanssa, katsellut
-hänen ompelutyötänsä ja ryhtynyt hänen kanssansa mutkalliseen
-keskusteluun, olisiko viiniköynnöksen haara tahi tammenlehtiseppele
-parempi ympäröimään sitä loistavaa joutsenen kuvaa, jota hän
-parhaillansa ompeli. Kas tässä on kaava, — jatkoi hän, — ainoastansa
-muutamia simpsukan näköisiä koristuksia; nepä muistuttavatkin tuota
-peilikirkasta vedenpintaa, jolla joutsen hiljaa keinuilee. Mitä siitä
-arvelette?
-
-Läsnäolijoista olivat simpsukat erinomaisia, eikä vähin Magdalenasta,
-joka tunsi viehätystä kuninkaan hänelle osoittamasta kohteliaisuudesta.
-
-Tahtoisinpa puhua moniaan sanan teille kahdenkesken, neiti
-Rudenschöld, — lausui kuningas hiljaisella äänellä, — jotakin teidän
-tulevaisuudestanne... Menkää tuonne viereiseen huoneesen, jossa ei ole
-ketään; minä tulen heti jäljestä.
-
-"Jotakin hänen tulevaisuudestansa." Tuo kuuma veri loi purppurapilviä
-Magdalenan poskille. Tulisiko kuningas puhumaan hänelle Armfelt'ista?
-Tulisi aivan varmaan: — hän oli kait huomannut suosikkinsa rakkauden
-Magdalenaan, tahi oli tämä puhunut jotakin kuninkaalle, — ja sykkivin
-sydämin näki hän tämän nyt lähestyvän.
-
-— Istukaa tähän minun viereeni, neiti Rudenschöld... minulla on tärkeä
-asia, josta tahdon teille jutella... jotakin, jota tahdon teiltä pyytää.
-
-Kuningas, joka kohteliaalla eljeellä oli tarttunut hänen käteensä, piti
-sitä yhä omassansa, jatkaen vilkkaasti:
-
-— Te lemmitte Armfelt'ia, minä tiedän sen, sillä kun minä tänään
-kehoitin häntä tekemään asiasta totta ja naimaan neiti Hedvig de la
-Gardien, pelkäsi hän saattavansa teille surua.
-
-Kuuliko Magdalena oikein! Voisiko hänen autuuden unelmansa muuttua
-murheeksi?
-
-Tuijottavin silmin katseli hän Kustaa-kuningasta ja huomaten
-kohteliaisuuden vaativan häntä jotakin vastaamaan, tankkasi hän
-ahdistuksen valtaamana:
-
-— Hän ei siis luvannut mennä tämän kanssa naimisiin?
-
-— Ei, hän vaan epäili sekä näytti epäröivän, ja minä päätin pyytää
-teitä kehoittamaan häntä siihen, koska tunnen teidän mielenne lujuuden
-ja minulla sitäpaitsi on tärkeitä valtiollisia syitä tämän naimisen
-toteuttamiseen.
-
-— Minäkö kehoittasin! — lausui Magdalena ja ilmaisten sanomatointa
-surua veti hän kätensä Kustaa-kuninkaan kädestä. — Sire, pyytäkää
-minulta mitä muuta tahansa!
-
-— Jos te olisitte tavallinen nainen, neiti Rudenschöld, en olisi
-puhunut teille niin, kuin nyt olen tehnyt, — Kustaa-kuninkaan ääni
-ilmaisi kunnioitusta ynnä tuota vastustamatointa suloa, jolta, milloin
-hän tahtoi ihastuttaa, harvoin puuttui viehätysvoimaa, ja huolimatta
-siitä ankarasta ja tuimasta tuskasta, joka Magdalenan valtasi, tunsi
-hän milt'ei mielihyvää siitä tavasta, millä kuningas häntä puhutteli;
-pidättäen kyyneleensä, koetti hän näyttää sitä mielen lujuutta, jota
-tämä luuli hänellä olevan.
-
-— Teidän terävällä älyllänne — jatkoi kuningas, huomaatte myöskin
-tarkemmin ajateltuanne, että avioliittoa teidän ja Armfelt'in välillä
-ei voi syntyä. Rahoja puuttuu teiltä, puuttuu häneltä, puuttuu minulta,
-— kumminkaan ei minulla ole niitä riittävästi, voidakseni turvata
-teidän molempain tulevaisuutta. Raha on onnellisuuden välttämätöin
-ehto; te pudistatte päätänne, te luulette voivanne ilman sitäkin löytää
-autuaallisuutta... niin, kentiesi te, vaan ei hän.
-
-— Teidän majesteettinne on antanut minulle paljo ajattelemista,
-mutta kehoittamiseen tässä asiassa en luule voivani ryhtyä, vaikka
-minua kuinka miellyttäisikin ne hyvät ajatukset, joita teidän
-majesteetillanne minusta on.
-
-Armollisella silmäyksellä meni Kustaa-kuningas hänen luotansa.
-Magdalena nojasi käsillään kasvojansa ja koetti löytää selvää ajatusta
-siinä sekamelskassa, jonka kuninkaan sanat olivat luoneet hänen
-mielessänsä.
-
-Mikä muutos hänen elämässänsä, mitä aavistamattomia murheita, jotka nyt
-karkoittivat sen levon, jossa hänen elinpäivänsä olivat kuluneet! Niin,
-kuinka onnellinen hän oli ollut, ja vielä hetkinen tätä ennen oli hän
-ajatellut, että kaikki aina pysyisi yhtäläisenä! Koko hänen elämänsä
-oli viimeisinä aikoina ollut lumottu piiri, jonka keskustassa Armfelt
-oli, — piiri oli hajonnut, ja hänen sydämensä epäjumalaa ai'ottiin
-häneltä riistää! Mutta voisiko tämä pettää? Hän sai taaskin toivoa,
-vaikka epävakaista, häälyvää toivoa. Ah, olihan avioliitto tuo odotettu
-autuaallisuus, jota hän oli uneksinut! — Oliko se pelkkä kaupanteko,
-jossa kulta ja rakkaus painavat yhtä paljo, — ei, jossa kulta painaa
-enemmän ja jossa rakkautta poljetaan turhuutena, jonakin, jonka
-mielinmäärin kävisi heittäminen pois, ensimäisessä tilaisuudessa, kun
-huomattiin, ett'ei tämä tunne tuottaisikaan kaikkia niitä etuja, jotka
-toisella taholla olivat voitettavissa? Kuinka katkera kokemus, mikä
-heräjäminen tuosta autuaallisesta unelmasta, jolle hän oli antautunut.
-
-Hän oli ollut niin lapsellinen, hän oli järjettömällä
-ajattelemattomuudella kokonansa antautunut unelmiensa valtaan, — hän
-oli pitänyt totena, mitä hänen kentiesi olisi tullut pitää pelkkänä
-leikillisenä ivana! Jos asia nyt oli sellainen, miten olisi hänen
-vastedes meneteltävä?
-
-Omituinen hämäryys syntyi hänen mielessänsä; olipa ikäänkuin olisi
-huntu laskettu hänen silmillensä, eikä hän voinut nähdä asioita
-sellaisina, jonkalaisiksi ne todellisuudessa tulisivat muodostumaan;
-hän voi ainoastansa käsittää tulevansa ikäänkuin syöstyksi johonkin
-pimeään, kauhean syvään alhoon, tuskien kuiluun, ja että yksinäinen
-leskenäoleminen yhä tekisi itsensä tuntuvaksi hänen sydämessänsä.
-
-Mutta kentiesi oli hän syyttä levoton! Hän koetti temmata itseänsä
-irti siitä hermottomuuden tilasta, joka oli vallannut hänen mielensä,
-hän koetti antaa ajatuksillensa selvän juoksun ja hän tunsi hiukan
-lohdutusta tiedosta, että Armfelt pian tulisi hänen luoksensa. Niin,
-hän tulisi! Muutamaksi silmänräpäykseksi poistui levottomuus hänen
-sielustansa. Ah, ei hän tahtonut epäillä lemmityistänsä.
-
-Hän koetti suunnitella, miten hänen pitäisi tälle puhua, hän koetti
-kuvitella mielessänsä, miten tämä tulisi puhumaan hänelle. Mutta
-miten hänen ajatuksensa häälyivätkin sinne tänne, selveni hänelle
-yhä enemmän, että jos Armfelt todellakin häntä lempii niinkuin hän
-ansaitsi, vaati arkatuntoisuus, ett'ei tämä mainitsisikaan hänelle
-kuninkaan ehdoituksesta, mutta jos hän mainitsisi, — niin silloin oli
-Magdalena tehnyt suuren erehdyksen, silloin ei Armfelt'in rakkaus
-täyttänyt niitä ehtoja, joita hän siltä vaati, ja silloin tahtoi hän
-olla valmis tuohon suureen uhraukseen — itsensäkieltämiseen...
-
-Magdalena oli lapsellisesta tytöstä äkkiä muuttunut naiseksi; hän
-oli tullut kymmenen vuotta vanhemmaksi tänä auringonpaisteisena
-aamuhetkenä, ja lapsuuden leikittelevät hengettäret, jotka usein
-olivat yhtyneet immen unelmiin, levittivät kimaltelevat siipensä ja
-pakenivat ainiaaksi. Hänestä oli tullut nainen, ja hänen innokas
-mielikuvitelmansa ei enää luonut hänen sieluunsa petollisia utukuvia;
-näiden sijaan tuli järki sulottomain mietintöjen seuraamana, ja hän
-koetti niin tyynesti kuin mahdollista, sovelluttaa itsensä niihin
-olosuhteisiin, joita yksinänsä eläminen tulisi synnyttämään. Niin,
-yksinänsä eläminen, jossa tuon lemmityn muisteleminen oli ainoa
-valokohta. Hän voi tehdä tämän uhrauksen, mutta temmata hänen kuvansa
-sydämestänsä, sitä Magdalena ei voinut; ikäänkuin aarretta vartioiva
-lohikäärme, tahtoi hän säilyttää tätä muistoa.
-
-Hän poisti kätensä kasvoiltaan sekä silmäili ympärillensä ja hymyily
-huulillansa riensi hän Armfelt'ia kohden, joka, seisoen noiden raskaiden
-oviverhojen alla, katseli häntä epäröivänä.
-
-— Sinäkö täällä? — lausui Magdalena. Kaikki levottomuus oli paennut
-hänen sielustansa, ja painaen hänen käsiänsä hehkuville poskillensa,
-katsoi hän Armfelt'in silmiin. Mikä autuus häntä katsella!... Ei, heitä
-ei tultaisi eroittamaan, sitä ei voitaisi tehdä!
-
-Hurmaantuneena hänen kauneudestansa ja siitä suloudesta, joka oli
-kaikissa hänen liikunnoissansa, sekä niistä loistavista silmäyksistä,
-joilla Magdalena häntä katseli, kuiskasi Armfelt:
-
-— Minun läsnäoloni suo siis sinulle paljon hauskuutta, Magdalena?
-
-— Mikä itserakkaus sitä luullessasi! — Hän muuttui taaskin tuoksi
-iloiseksi, leikilliseksi nuoreksi naiseksi; ja kaikki elämän murheet
-poistuivat hänestä kauvaksi.
-
-— Mieleni miltei tekee toivomaan, että asia niin olisi, — vastasi
-Armfelt, tarttuen, hänen käteensä, jota hän hellästi suuteli, — niin,
-Magdalena, jos en olisi milloinkaan saavuttanut lempeäsi, en kärsisi
-niin, kuin nyt kärsin.
-
-— Puhukaamme jostakin muusta kuin kärsimisistä, — vastasi Magdalena,
-koettaen heikosti väistää sitä raskasta hetkeä, jonka hän nyt aavisti
-olevan tulossa, — Eikö meidän lemmessämme ole meille kyllin? Eikö
-se korvaa meille kaikkea? Eikö se poista meiltä kaikkia maailman
-kärsimyksiä? Eikö ole niin lemmittyni?
-
-— Voisipa kentiesi niin olla, — vastasi Armfelt vakavasti, — jos ei
-elämän tie olisi täynnänsä loukkakiviä ja vaarallisia salakareja,
-joihin ennemmin tai myöhemmin loukkaantuu. Minä olen sattunut
-semmoiseen. Tiedäthän, Magdalena, missä suhteessa minä olen
-kuninkaasen... jokainen hänen toivomuksensa on minulle sama kuin käsky,
-— ja nyt mainitsi hän tuosta Kustaa-kuninkaan ehdottamasta avioliitosta
-neiti Hedvig de la Gardien kanssa, sekä niistä suurista eduista,
-joita tämä naiminen toisi hänelle muassansa. — Mutta voi, lisäsi hän,
-keskeyttäin itsensä, — minä näen, kuinka saatan sinut mielipahoillesi;
-tätäpä minä pelkäsinkin. Niin, Magdalena, mitä tulee minun tehdä...
-mitä sanot sinä tästä kaikesta?
-
-— Minun saattamisen! mielipahoilleni oli ainoa, jota sinä pelkäsit, —
-kertoi hän hiljaa murtuneella äänellä, — jos se on sinun ainoa huolesi,
-niin älä ajattele minua! Sinun ei pidä hyljätä niin loistavaa onnea,
-vaan täyttää kuninkaan toiveet.
-
-— Tekö itse, Magdalena, annatte minulle tällaisen neuvon?... Noh, niin,
-minä tulen sitä noudattamaan!
-
-Eivätkö hänen sanansa olleet hirmuista, kauheata haaveilua, jonka
-Magdalenan oma, järjetön mielikuvitelma oli synnyttänyt? Ei, Magdalena
-piti hänen käsiään omissansa; tämä seisoi hänen edessänsä niin
-totisena, jonkalaisena Magdalena ei koskaan ennen ollut häntä nähnyt,
-ja nuot lausutut sanat eivät koskaan enää tulisi peruutetuiksi. Mutta
-eikö hän ollut liiaksi hätäillyt — ja Armfelt? Hän oli poissa eikä
-ikänä enään palajaisi.
-
-Kaikki hänen tuulentupansa oli menneet ikäänkuin vihurin lakaisemina,
-eikä hän enää milloinkaan tulisi löytämään niiden pirstaleitakaan.
-Niin, hän oli poissa, tuo puolijumala, jota hän oli palvellut, eikä
-hän tästälähin tulisi enää koskaan saamaan katsella hänen kasvoinsa
-loistavaa kauneutta. Hän oli poissa, ja se kuva, jonka Magdalena
-hänestä oli itsellensä luonut, ei enään ollut olemassa hänen
-sielussansa, kaikki hänen mietteensä Armfelt'istä oli näyttäytynyt
-petollisen haaveksimisen tuottamiksi; hän ei ollutkaan tuo jalo,
-uskollinen ystävä, johon hän olisi voinut luottaa myötä- ja
-vastoinkäymisessä.
-
-— Kaikki oli mennyttä, — hän musersi sydäntänsä kertomalla näitä
-sanoja, samalla kuin hänen sielussansa heräsi häämöittävä kuvitus siitä
-onnellisuudesta, joka olisi voinut tulla hänen osaksensa, jos hänellä
-olisi ollut tuota viheliäistä kultaa, jonka kiillon vuoksi Armfelt
-hänet nyt hylkäsi.
-
-Mutta Armfelt'in ei pitäisi saada huomata, mitä tämä vilppi nyt maksoi
-Magdalenalle; välinpitämättömyydellä tahtoi hän katsella Armfelt'ia ja
-osasihan hän vieläkin hymyillä.
-
-— Hän nosti päänsä pystyyn; Armfelt ei tulisi koskaan näkemään
-sitä nyökällänsä; hän pyyhki silmänsä; Armfelt ei tulisi niissä
-koskaan näkemään kyynelten jälkiä — ei kukaan tulisi niitä näkemään!
-Hän tahtoi hillitä sydämensä tykytyksen ja luoda levollisuuden
-sekä päättäväisyyden näyn väräjäville huulillensa, pakoittaen ne
-hymyilemään. Niin, sellaisena päätti hän esiintyä maailman silmissä.
-
-Noiden entisten unelmain oireita pyrki taaskin hiipimään hänen
-mieleensä. Entä jos Armfelt palajaisi jälleen hänen luoksensa, jos
-hän pyytäsi Magdalenaa unohtamaan ja suomaan anteeksi. Hän kuulteli,
-pidättäen hengitystänsä, mutta hänen ympärillänsä vallitsi täydellinen
-äänettömyys ja elämän todellisuus sekä kaikki sen haikea synkeys hiipi
-hänen luoksensa, ja peittäen kasvonsa pellavaisella nenäliinallaan,
-nyyhki hän ääneensä.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESVIIDES LUKU.
-
-
-— Ja mikä on sitte sinun oma mielipiteesi, Regina, — kertoi neiti
-Rudenschöld, joka hajamielisenä oli kuullellut imettäjänsä puhetta,
-ollen kuumeessansa puolittain pitkänään eräällä sohvalla.
-
-— Noh, niin, Malla-neiti, minua ei kukaan petä! Teidän ollessanne tuon
-korkuinen, — Regina piti kättänsä noin kyynärän verran laattiasta, —
-niin, muistanpa ikäänkuin olisi se tapahtunut eilen, kun te säritte sen
-ison juoma-astian, makasitte silloinkin kuumeessanne, pelosta saavanne
-toria kreivittäreltä...
-
-— Ja nyt luulette samanlaisen onnettomuuden minua kohdanneen. Hieman
-hymyilyä ilmestyi Magdalenan huulille.
-
-— Vaikk'ei juuri aivan samallaisen, niin... niin, Malla-neiti, mielen
-levottomuus teidät tälläkin kertaa on tehnyt sairaaksi.
-
-— Regina-hyväni, sinä tarkoitat minulle hyvää, sen kyllä tiedän, —
-keskeytti Magdalena maltittomasti: — mutta vähästä pahoinvoimisesta ei
-sinun kuitenkaan tarvitse pitää niin suurta lukua, ikäänkuin olisi joku
-onnettomuus tapahtunut.
-
-— Onnettomuus! — vastasi Regina milt'ei yhtä nurjamielisesti kuin
-Magdalenakin. Eipä voi juuri ajatella onneakaan, kun nyt näkee teidät,
-Malla-neiti. Mitä teillä olikaan hovissa tekemistä? Hovi on kanakopin
-kaltainen, niinhän olette itse sanonut, ja nyt on joku räpytellyt
-siipiänsä sekä satuttanut teihin, neiti, siitä olen yhtä varma kuin...
-
-— Luulkaa, mitä tahdotte, mutta nyt pyydän, Regina, että pidätte
-luulonne itsellänne.
-
-Nämät sanat panivat hovimestari Lundeqvist'in leskeä pudistamaan
-päätään pudistamistansa, samalla kun hän huomautti ennustaneensa
-Magdalenalle tukaluuksia hovissa ja että jos vaan ihminen ottaisi
-varteen ne merkit, joita kaitselmus väliin suvaitsee antaa, välttäisi
-hän monta hankaluutta. Mutta Magdalena makasi hiljaa, ikäänkuin
-nukuksissansa, ja niin lakkasi jutteleminen, joka oli herättänyt
-pelkkää levottomuutta tuon nuoren tytön mielessä.
-
-Näkikö siis kaikki ihmiset hänestä, että koko hänen elämänsä ilo
-oli poissa? Olihan hän päättänyt, ett'ei kukaan saisi aavistaa sitä
-tuskaa, jonka hän tunsi siitä, että lemmittynsä oli hänet niin julmasti
-pettänyt. Ja siitä huolimatta, oli Sofia Albertina-ruhtinatar huomannut
-hänen murheensa, vaikka hän oli koettanutkin näyttää iloiselta, ja
-mitä lempeimmällä sääliväisyydellä puhunut hänelle sekä vapauttanut
-hänet muutamaksi viikoksi kaikesta hovipalveluksesta, että hän äitinsä
-kodissa ja salattuna uteliailta silmiltä voisi saavuttaa mielen rauhaa,
-unhoitusta ja lepoa.
-
-Mutta voiko hän unohtaa? Hän oli antanut lempensä kokonaan,
-muuttumattomana ja ijäiseksi. Eikö unhoitus olisi hänelle sama kuin
-kuolema? Hän laski riemun tunteilla ankarasti sykkivän valtimonsa
-tykytyksiä, jotka kentiesi ennustivat pikaista muutosta ja loppua hänen
-tuskillensa. Hän toivoi pääsevänsä pois ja tunsi hartoavaa ikävöimistä
-saada ikäänkuin kukkanen ensi kukoistuksessansa kuihtua sekä kuolla,
-ja hän ainoastansa saisi tietää, minkätähden. Niin, hän oli lempinyt
-Magdalenaa, vaikka yhtä huikentelevaisesti ja kevytmielisesti
-kuin Magdalenan rakkaus oli ikuinen, — _hän_ oli ollut Magdalenan
-koko maailma samalla kuin tällä itsellänsä oli ollut ainoastansa
-pienoinen sija hänen sydämessänsä — ja tältä sijalta oli tämä
-ensimäisessä soveliaassa tilaisuudessa sysännyt hänet pois. — Nämät
-ajatukset täyttivät hänen mielensä Armfelt'ia kohtaan katkeruudella,
-terveellisellä katkeruudella, joka antoi hänen sielullensa voimaa
-kestämään elämää, antoi hänelle lihallisen tunteen, halun näyttämään
-Armfelt'ille, ett'ei hän ollut mitään Magdalenan mielestä. Sellaisilla
-hetkillä halusi hän rientää hoviin, asettautuaksensa hymyillen
-Armfelt'in eteen ja osoittaaksensa kaikille muille paitsi hänelle niin
-paljo viehättäväisyyttä kuin hän suinkin voi. — Tulisikohan Armfelt
-tuntemaan tuskaa, nähdessänsä hänet niin iloisena ja huolettomana,
-ikäänkuin Armfelt'in menettäminen ei merkitsisi hänelle enempää
-kuin pöly, jota hän polki jalkainsa alla. Niin, jos ei hän vaan
-kuolisi, tahtoisi hän musertaa Armfelt'in välinpitämättömyydellänsä
-ja kylmyydellänsä! Silloinhan olisi hänellä kuitenkin jotakin iloa
-elämästänsä, jotakin riemua noita pitkiä, ikäviä päiviä viettäessänsä!
-
-Mutta kentiesi Armfelt ei laisinkaan tulisi pitämään hänestä lukua
-— kentiesi ei hänen teoillansa tulisi Armfelt'in silmissä olemaan
-vähintäkään arvoa ja josko hän riemuitsi tahi tunsi tuskaa, tuntisi
-Armfelt kentiesi häntä kohtaan samaa välinpitämättömyyttä, jota hän
-toivoi voivansa osoittaa Armfelt'ille.
-
-Jospa hän vaan voisi olla kohtaloonsa tyytyväinen, jospa hän vaan
-voisi ottaa vastaan päivät sellaisina, kuin ne tulivat, hyvät sekä
-pahat, iloiset sekä murheiset, hetken lapsena, joka ei pitäisi lukua
-muusta, kuin, tuosta turhasta komeudesta, joka häntä ympäröi, ja
-joka sen kestämisestä löysi ainoan riemunsa! Niin, miksi ei hän,
-kuten niin moni muukin, ollut jaellut lempeänsä! vähin erin, miksi ei
-_hän_ ollut viettänyt sitä perhoiselämää, joka oli niin tavallista
-ja joka oli ainoa, mitä Armfelt osasi elää? Miksi oli hän omannut
-yksinomaan tälle kaikki unelmansa, ja kiinnittänyt yksinomaan tälle
-kaikki sielunsa ajatukset sillä innokkaalla epäjumaloimisella, jota
-hän nyt itse niin moittimalla koki tarkastella? Rajusti oli hän tullut
-syöstyksi haaveilujensa tuulentuvasta, elämän runollisuus kultaisella
-auringonpaisteellaan oli muuttunut pimeydeksi, ja hän koetti turhaan
-perehtyä siihen jokapäiväis-maailmaan, jossa hän vast'edes tulisi
-elämään, maailmaan, jonka hänen vilkas mielikuvitelmansa nyt muutti
-Siperian erämaaksi, jossa hän pakolaisena ainiaan tulisi harhailemaan,
-ja Armfelt'han hänet oli sinne ajanut, sinne syössyt.
-
-Näin leijaili tuon haaveilevan tytön ajatukset sinne tänne, mutta eipä
-hän aina tuntenutkaan katkeruutta Armfelt'ia kohtaan; — olipa niitäkin
-hetkiä, jolloin hän ajatteli, kuinka riemullista olisi häntä vielä
-kerran kohdata, katsella hänen mustiin silmiinsä, kuulla hänen ääntänsä
-ja sulkeutua hänen syliinsä, sanoaksensa hänelle, kuinka äärettömän
-katkerasti Magdalena oli kärsinyt. Olipa hetkiä, jolloin hän ei voinut
-kiinnittää ajatuksiensa muuhun kuin kaipaukseensa ja jolloin hän
-jälleen tahtoi nähdä Armfelt'ia sanoaksensa hänelle, kuinka rakas ja
-kallis, kuinka korvaamatoin hän oli Magdalenan sydämelle, jolloin hän
-halusi luottamuksella katsella hänen kasvojensa ihanata kauneutta ja
-saada laskea — ah, vaikka kuinka hiljaakin — kätensä hänen käteensä ja
-samalla sanoa tahtovansa kuolla, koska tämä oli hänet hyljännyt...
-
-Onkohan kukaan kärsinyt niinkuin hän? Laajalle leijailivat hänen
-ajatuksensa ja mihin no kiinnittyivätkin, huomasivat ne vaan lyhyviä
-lemmenliittoja, silmänräpäykseksi solmittuja, tahi liittoja, joita
-ylpeys sekä edut olivat luoneet, haihtuvia lemmentunteita tahi
-kylmäkiskoista yhdessä elämistä, jotka eivät edes ansainneet lemmen
-nimeäkään!
-
-Eikö hän siis tietänyt ketään, joka todellakin oli lempinyt? Tiesi,
-tiesi, _yhdellä_ oli kentiesi ollut samanlaatuisia tunteita kuin
-hänelläkin, yhdellä alhaisella, vähäpätöisellä tytöllä, ja äkkiä
-johtui Maria Holm hänen mieleensä. Tuo ylpeä hovineiti tunsi milt'ei
-yhdenvertaisuutta hänen kanssansa, jotakin myötätuntoisuuden tapaista
-tuota kalpeata ompelijatarta kohtaan; jonkinlainen oikku tahi halu
-hänen näkemiseensä heräsi Magdalenassa ja nousten pois puolittain
-makaavasta asemastansa, lausui hän äkkiä:
-
-— Kuulehan, Regina, kaiketi olet sinä oikeassa, minä en todellakaan ole
-sairas, ja vaikk'en olekaan särkenyt mitään enkä pelkää saavani toria,
-on minussa sittekin jotakin vikaa...
-
-— Tiesinhän minä sen. Ah, lapsi-kultani, kuinka olenkaan huolissani
-teidän tähtenne! Jos te olette tehneet jonkun tyhmyyden, josta nyt
-pelkäätte, niin puhukaa; puhuminen lieventää tuskia.
-
-Magdalena hymyili. Hän, jonka toivomukset oli muille laki ja jonka
-tielle kylvettiin kohteliaisuuden kukkasia, oli yhä Reginasta tuo
-vähäpätöinen mutta kuitenkin niin rakas lapsi, ja hänen sydämellensä
-tuntui hyvältä kuunteleminen noita puoleksi nuhtelevia puoleksi
-lemmekkäitä sanoja, joita Regina nyt suvaitsi hänelle lausua.
-
-— Niin, Regina, minä olen tehnyt tyhmyyden, olen antanut jotakin
-eräälle, joka sitä lahjaa ei ansainnutkaan, ja se minua nyt suututtaa.
-
-— Tiesinhän minä sen niin käyvän; tiesinhän, ett'ette koskaan tulisi
-löytämään onnea tuolla hovissa, — mietti Regina pudistaen päätänsä,
-— pitäisipä todellakin tarkoin miettiä, ennenkuin jakelee liian
-kalliita lahjoja, ja kylläpä hän muisti, miten hän oli menetellyt
-Lundeqvist-vainajan kanssa, joka hyvinkin puoli vuotta ennakolta oli
-omannut hänen kätensä, ennenkuin sai hänen sydämensä. — Niin, enpä
-olekaan niin typerä, ett'en käsittäisi, mikä hänellä on, ajatteli
-Regina taaskin; mutta ääneensä puhui hän tulipunaisista nauhoista ja
-pääronankarvaisesta korvarengas-parista, jonka Magdalena edellisenä
-päivänä oli lahjoittanut eräälle kamarineitsyellensä, ja että niin
-kalliiden lahjain antaminen oli sekä syntiä että häpeää, nuhdellen
-hoitolastansa ajattelemattomuudesta, kunnes tämä naurahtaen pyysi häntä
-muistamaan tällä kertaa puhuvansa hovineidin kanssa; — nyt hymyili
-Regina-vanhuskin sangen tyytyväisenä siitä iloisesti heläjävästä
-naurusta, jonka hänen pakinoimisensa oli herättänyt.
-
-— Niin, enhän minä osaa ruusata enkä pokkuroida...
-
-— Regina-kultani, sepä onkin hyvä... Mutta pankaa nyt huntu päähänne,
-minua haluttaa mennä kävelemään, raitis ilma tulee tekemään minulle
-hyvää, ja Regina voi tulla mukaani.
-
-Magdalena teki pitkän kävelyretken tänä varhaisena aamuhetkenä,
-kaupungin kadut olivat jo aikoja sitte jääneet hänen jälkeensä, ja
-hän pysähtyi erään Eläintarha-kaupungiksi nimitetyssä kaupunginosassa
-olevan mökin edustalle.
-
-— Ai'otteko, neiti, mennä sisään tuonne?— rohkeni Regina kysyä.
-
-Magdalena nyökkäsi myöntäen päällänsä:
-
-— Ai'on etsiä erästä ompelijatarta, jonka luulen täällä asuvan. Uusi,
-valkoinen hameeni tarvitsee korjaamista, reunusteet ovat varsin
-sopimattomat ja laskokset peräti epäonnistuneet. Tulkaa nyt tännepäin...
-
-Regina hymyili tuon kauniin hovineidin seljän takana. Eikö se, että
-Magdalena tällä hetkellä ajatteli huonosti tehtyä hametta, todistanut,
-ett'ei hänen sydämensä suru mahtanut olla liian raskas? — Ja vaikka
-Regina piti kovin tavattomana ja sopimattomana että vapaasukuinen neiti
-itse toimitteli tällaisia asioita, ei hän tehnyt vastaväitteitä, joita
-hän varmaankin muutoin olisi tuonut kuuluviin, vaan seurasi häntä
-vaijeten.
-
-Huone, johon Magdalena nyt tuli, oli pitkä, nelisnurkkainen, ja suuri
-oli neiti Holm'in hämmästys nähdessänsä niin ylhäisen naisen halvan
-ovensa sisäpuolella.
-
-— Täällähän on oikein hauskaa,— lausui eläväisellä ystävyydellä neiti
-Rudenschöld, silmäillen noita valkaistuja seiniä sekä akkunan laudalle
-riviin asetettuja kukkaruukkuja ja valkoisia verhoja pienten akkunain
-edessä. — Minun pisti tänään päähäni, — jatkoi neiti Rudenschöld, —
-nähdä teitä kodissanne, neiti Holm, ja nyt olen täällä. Tulkaa sisään,
-Regina-hyväni. Niin, neiti Holm, teidän pitää tulla luokseni korjaamaan
-erästä hametta. Ah, nuot ovat varmaankin teidän äitinne ja sisarenne,
-joista olette maininneet, — keskeytti Magdalena, nähdessään avonaisesta
-ovesta erään kalpean vaimon, jonka rinnalla istui puolikasvuinen tyttö,
-joka hymyillen antoi villakarstat levätä Magdalenaa tervehtiessänsä.
-
-— Äitini on nyt varsin halvattu eikä voi liikkua, — lausui neiti Holm,
-anteeksi anoen, kun tuo i'äkäs vaimo ei Magdalenan sisääntullessa
-noussut seisovallensa; — mutta sisareni on vireä ja näyttää tulevan
-kunnolliseksi sekä hyväksi oppimaan.
-
-— Niin, Jumala sitä lasta siunatkoon, hän tekee hyvin muiden mukaan,
-vaikk'ei voi nähdä eikä kuulla, keskeytti äiti, vilkaisten lempeydellä
-nuorimpaan lapseensa, joka, hyvin käsittäen puheen olevan itsestänsä,
-kainosti loi silmänsä ales, samalla kuin Magdalena silitteli hänen
-vaaleatukkaista päätänsä.
-
-— Olipa meillä raskas aika, — kertoi vanhus, ennenkuin tuo tyttö tuossa
-tuli siksi järkeensä, että hän oppi meitä käsittämään, mutta nyt hän
-tajuaa kaikki, ja kun olen sairas enkä jaksa olla istuvillani, silloin
-laskeikse hän maata viereeni, ja minä huomaan tarkoin hänen luulevan
-minun meneväni pois ikuiseksi, ja silloin tahtoo hän tulla mukaani.
-Sepä olisikin parasta tuolle raukalle!
-
-— Älkää, äiti, pitäkö turhia huolia, — lausui tuo pieni ompelijatar
-niin iloisella äänellä ja sellaisella vilkkaudella kalpeissa
-kasvoissansa, ikäänkuin olisi kaikki, mitä hän vaan osoittaisi, hänen
-omaansa, — muistakaatte vaan, kuinka paljo minä voin ansaita, ja
-niin kauan kuin minä elän ja pysyn terveenä, ei tule meillä olemaan
-minkäänmoista hätää kodissamme! Vai onko teillä, äitini, kentiesi
-jotakin valittamisen syytä?
-
-— Jumalan kiitos, että otat kaikki niin huokealta kannalta, Maria;
-mutta sinä näännytät itsesi, sinä tulet...
-
-— Minä olen nyt paljo terveempi kuin ennen. Mutta mitähän armollinen
-neiti meistä ajattelee, kun me näin vapaasti puhelemme hänen
-läsnäollessansa. Näettekö, äidilläni oli eilen yksi heikompia
-päiviänsä, ja silloin tulee hän aina jälkeenpäin hiukan alakuloiseksi;
-— lisäsi Maria sekä loi ujostelevan ja anteeksi anovan silmäyksen
-Magdalenaan, joka silkkisessä laahushameessa ja geneveläinen hattu
-jauhoitetuilla kiharoillansa, täytti tuon pienen huoneen heikolla
-jasmiinin tuoksulla, ja erinomaisen kauneutensa täydessä kukoistuksessa
-näytti Maria ylhäisemmältä olennolta, jonka edessä oli liian rohkeata
-kosketella tavallisia inhimillisiä pyrinnöitä, huolia sekä toivomuksia.
-
-— Neiti Holm-hyväni, minä tulin tänne, koska halusin nähdä teitä
-kodissanne, ja olen iloissani, että sen tein. — Magdalena laski kätensä
-ystävällisesti ompelijattaren käsivarrelle ja lisäsi syrjään — olisinpa
-valmis oppimaan teiltä kärsivällisyyttä ja nöyryyttä... kas niin, ei
-mitään vastaväitteitä, minä käsitän kaiken tuon täydellisesti. Onpa
-teidän hameenne, kannattimessa kauniita tupsuja, teidän työnne on aina
-erittäin somaa...
-
-Magdalena oli istahtahtunut tuolille, joka hänelle oli tarjottu,
-ja noiden sanojen luiskahdellessa hänen huuliltansa aprikoi hän,
-oliko minkäänlaista yhtäläisyyttä tuossa uhrauksessa, jota heidän
-molempainkin täytyi kärsiä ja oliko ylipäänsä heidän tunteillansa
-minkäänmoista yhdenvertaisuutta — ja ehkäpä saadaksensa tästä selkoa
-tahi kentiesi halusta puhella menneistä asioista, lisäsi hän hetken
-vaitioltuansa:
-
-— Noh, neiti Holm, muistatteko sitä päivää, jolloin kohtasimme toisemme
-tuolla metsäpolulla?
-
-Heleä purppuraleimu nousi Magdalenan poskille, hän musersi omaa
-sydäntänsä tällä kysymyksellä, samalla kuin hänestä oli mieluista
-taaskin uneksia tästä hetkestä.
-
-— Sellaiset päivät eivät hevin unohdu... mutta katsokaapas eikö nämät
-puuhkat ole somia ja pulleoita?
-
-Maria oli kumartunut syvään työnsä yli.
-
-Myönnän olevanne oikeassa sekä muistutukseenne että, kysymykseenne
-nähden... mutta millainen on tätä nykyä teidän välinne ja... hänen,
-jonka tiedätte?
-
-— Millainenko on... niin, yhtäläinen kuin se oli.
-
-— Silloinko kuin hänen kanssansa kävelitte?
-
-— Ei, ei, se on lopussa... kaikki on lopussa.
-
-— Ja te olette nyt hänet unohtaneet?
-
-— Sen hän kait on tehnyt. — Regina ryhtyi äkkiä näillä sanoilla
-jutteluun, nyökäten neiti Holmille ikäänkuin olisivat he olleet vanhoja
-tuttuja ja hän varsin hyvin tietäisi neiti Holm'in ajatukset tahi
-ikäänkuin toivoisi hän tuon pienen ompelijattaren myöntävän hänen
-sanansa todeksi.
-
-— Vaikk'en juuri unohtanutkaan, tiedän kuitenkin, ett'emme koskaan
-voisi saada toisiamme. Köyhä tulliviraston kirjuri ja yhtä köyhä
-ompelijatar... se oli tyhmyyttä kaikki tyyni, että me koskaan voimme
-toisin ajatellakaan, enkä... enkä todellakaan tiedä, miten edes
-rohkenin tuosta kaikesta teille puhuakaan.
-
-— Minä pakoitin teitä avaamaan sydämenne, — lausui Magdalena, koettaen
-puhua iloisesti ja teeskentelemättä, — teitäpä oi todellakaan saa
-puhumaan, jos ei teitä siihen pakoiteta. Ettekö te siis ole nähneet
-häntä sitte... sitte, kun tiedätte?
-
-Maria loi äkkiä häneen silmänsä, jotka näyttivät rukoilevan armoa;
-en vastasi hän hätäisesti — toivotoin seurusteleminen, mitä se
-hyödyttäisi? Äidilläni on aina tapana sanoa: parempi paeta kuin
-huonosti sotia... hän on epäilemättä oikeassa, minä pakenen.
-
-Tuntuivatkohan Magdalenan kysymykset hänestä kovin kiusallisilta? Tämä
-ajatus juolahti äkkiä neiti Rudonschöld'in mieleen. Kentiesi oli hänen,
-joka oli yhteiskunnan ylhäisemmällä ja neiti Holm'in, joka oli sen
-alhaisimmalla portaalla, välillä jonkinmoista tunteiden yhtäläisyyttä,
-jonkinmoista yhdyssidettä. Sitä hän ei itsekään tietänyt Mutta hän
-hengitti ikäänkuin keveimmin, ja joku osa sitä tyyneyttä, joka vallitsi
-tuossa halvassa tytössä, näytti siirtyneen Magdalenaan, hänen heti
-tämän jälkeen mennessänsä pois Vihriän Lehdon tietä.
-
-Sieltä häämöitti hänelle jo etäältä kansajoukko, jolle muuan pyylevä
-mies, joka oli kiivennyt eräälle nurkkakivelle, nyt kähisevällä ja
-hiukan sammaltavalla äänellä puhui:
-
-— Niin, minä olen aina iloinen! — lausui hän, ja hänen lauhkeat
-kasvonsa kilpailivat hänen liivinsä punan kanssa, — tässä on minun
-suloinen lohduttajattareni, ja sitä minä suutelen, — tätä saneessansa
-otti hän taskustansa latuskaisen pullon, jonka vei huulillensa. —
-Sinutta, jatkoi hän, —olisin istunut synkkänä ja äreänä kotonani, jossa
-vaimoni ja lapseni... ei eläköön ilo, eläköön Kustaa-kuningas! Tähän
-pullooni on sulatettu hänen rakastettu nimensä! Saas tästä! Niin,
-täällä tullaan tanssimaan!
-
-Tätä saneessansa teki tuo pyylevä mies äkkinäisen kiekahduksen, moni
-kuperkeikkaa ja kaatui suin päin maahan.
-
-— Mies on taittanut jalkansa, hän ei liikahdakaan, — huudettiin
-joukosta.
-
-— Hän on mennyt hengettömäksi, — huusi eräs korttiin puettu hempukka.
-
-— Noh, yksi päälle tahi vaille, antakaat hänet olla, — arveli nauraen
-eräs horjuileva merimies.
-
-— Tule, Regina, tämähän on kauheata, kun ei yksikään käsi mene apuun! —
-lausui Magdalena, joka tässä silmänräpäyksessä raivasi itsellensä tietä
-väkijoukon läpi. — Tuokaa kantotuoli, pian, tässä on rahaa, — ja hän
-ojensi kouransa, joka oli hopearahaa täynänsä.
-
-— Minä autan mieluummin itse itseäni, — lausui tuo pyylevä mies, joka
-nyt äkkiä avasi silmänsä, koettaen nousta jaloillensa, — minä otan
-mieluummin itse teidän rahanne! Minä juon teidän maljanne, te ihanin
-ihaninten joukossa!... te kauniin olento, kuin koskaan on polkenut
-syntistä maatamme! — Ja tuo pyylevä mies teki nyt kumarruksen, joka
-väkijoukon nauraa kohottaessa onnistui siten, että hän taaskin meni
-kuperkeikkaa.
-
-— Nyt näette, — jatkoi tuo pyylevä mies, — että olen sitkeä kuin kissa
-ja iloinen kuin pelimanni:
-
-    Valko säärykset,
-    Ja lamput loistoiset!
-
-— Niin, täällä pitää tanssia! Tanssi käymään! Eläköön Kustaa-kuningas!
-— huudettiin joukosta, ja laulua, hälinää sekä naurua kaikui lavealta
-ympäristössä.
-
-— Minä olen peloissani kovin peloissani — kuiskasi neiti Rudenschöld
-seuraajattarellensa, rientäen pois.
-
-— Niin, mitäpä meillä täällä olikaan tekemistä! — lausui Regina, — oh,
-hoh, niin, niin minkälainen aika; kun vaan pistää nenänsä ulos, näkee
-pelkkää juopumusta ja kurjuutta. Mitähän, mitähän tästäkin on tuleva?
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESKUUDES LUKU.
-
-
-Hovin loistava seurue oli ko'olla Drottningholm'in kirkossa.
-Hohtokiviä, laahavia silkkihameita, töyhtöjä ja tekokukkasia,
-virkapukuja ja tuikkavia lamppuja liehui Magdalenan silmissä, hänen
-kykenemättänsä eroittamaan mitään erityistä esinettä sekä omaamattansa
-muuta selvää ajatusta kuin että elämä oli täynänsä katkeruutta, ja että
-murheen malja nyt hänelle kukkuroihin.
-
-Vapisevin käsin piti hän vihkimystelttaa _hänen_ yllänsä. _Hän_
-temmattiin nyt ainaiseksi pois Magdalenalta ja vihkimäsanat,
-jotka juhlallisesti kuuluivat hänen korviinsa, kuuluivat hänestä
-sielukelloilta. Hän kiristi pieniä, valkoisia hampaitansa, jott'ei hän
-päästäisi ilmi sitä tuskan parahdusta, joka tahtoi tunkeutua kuuluviin
-niiden välistä. Ah, miksi seisoi hän siis tässä, miksi ei hän maannut
-syvällä maan mustassa mullassa? Kuinka hän ikävöi sitä paikkaa, missä
-vihriä turve peittäisi hänen tomunsa, rauhallista paikkaa, auringon
-paistamilla, tuoksuavilla kukkasilla ja niissä kimaltelevilla
-kastehelmillä!
-
-Alakuloinen, milt'ei masentava tunne valtasi hänet muutamiksi
-silmänräpäyksiksi. Ei, _hänen_ ei pitäisi saada huomata, mitä hänen
-petollisuutensa maksoi Magdalenalle, kuninkaan nimenomaisesta käskystä
-oli hän saapunut näihin häihin; sitä luonteen lujuutta, jonka kuningas
-luuli hänellä olevan, tahtoi hän näyttää omaavansakin ja hän lähestyi
-noita äsken vihityltä toivottaakseen vuorostansa heille onnea. Tässä
-silmänräpäyksessä loi Armfelt häneen silmäyksensä, ja Magdalena nosti
-hymyillen päätänsä, samalla kuin laattia ikäänkuin kiikkui hänen
-allansa, ja hän olisi kaatunut kumoon, jos ei pari pehmeätä käsivartta
-olisi kietounut hänen ympärillensä, ja muuan ääni samassa kuuluvasti
-lausunut:
-
-— Ruhtinatar kutsuu teitä, Magdalena!
-
-Ja nyt tunsi hän itsensä samojen suojelevien käsivarsien poisvetämäksi,
-ja sulhanen sekä morsian ja tuo iloinen hääjoukko sekä kirkko olivat
-kaukana hänen takanansa.
-
-— Se ei olekaan totta, Magdalena, teitä ei olo kukaan kutsunut; mutta
-minä ajattelin... niin, minä huomasin teidän voivanne pahoin ja...
-
-Magdalena, joka yhä antoi taluttaa itseänsä kauemmaksi, näki
-hämmästyneenä vapaaherratar Rålamb'in, joka säälien häntä katseli, ja
-nojaten hänen olkapäähänsä antoi neiti Rudenschöld muutaman sekunnin
-kyyneleensä vapaasti vuotaa.
-
-Mennyttä, ijäti mennyttä oli Armfelt hänelle, tahi tuli tämän kumminkin
-hänelle olla! Ah, mitä oli hänellä enään jäljellä maan päällä, sittekun
-tämä oli toisen oma.
-
-— Päätäni vaan vähän huimasi, pyörrytti,— kuiskasi Magdalena,
-nähdessään ne levottomat silmäykset, joita tuo suojeleva ystävättärensä
-häneen kiinnitti, — kirkossa oli kentiesi liian lämmin, tahi kentiesi
-kukkakimppujen tuoksu tahi...
-
-— Älkäämme ajatelko teidän pahoinvointinne syytä, pääasia on, että
-jälleen tulette terveeksi...
-
-— Luuletteko te kenenkään huomanneen,., oi, minä en soisi...
-
-— Vihkimisen aikana olin minä teitä lähinnä, ja muiden huomio oli
-niin kiinnitetty morsiuspariin... juokaa hiukka vettä, Magdalena, ja
-sallikaa minun hautoa ohimoisiannne...
-
-— Minä voin nyt paremmin...
-
-— Kuten sanoin, minä luulen sangen harvan teitä katselleen ja jos
-te pian voitte mennä sisään, tulee teidän poissaolonne tuskin
-huomatuksikaan. Niin, mikä vaihetteleva päivä, hoijakoita ja näytelmiä;
-mutta näistä puhuen teillä oli miellyttävä osa tuossa "Lumotun metsän
-valloittaminen" -nimisessä näytelmässä!
-
-Katkera tuskan vivahdus ilmestyi Magdalenan huulille. Eikö elämäkin
-ollut näytelmää ja eikö seuraelämä pakoittanut kutakin näyttelemään eri
-osaansa? Eikö hänenkin täytynyt hymyillä ja laskea leikkiä, samalla
-kuin tuska ahdisteli hänen sydäntänsä! Mutta tulisiko hänellä olemaan
-nyt voimaa näyttämään Armfelt'ille välinpitämättömyyttä ja kylmyyttä?
-Hänen täytyi, — tuo suuri uhri oli täytettävä!
-
-Hän nousi äkkiä tuolta pitkältä, kapealta sohvalta, jolle hän tuskansa
-valtaamana oli vaipunut, ja mennen kuvastimen eteen, katseli hän
-itseänsä tarkoin. Niin, tuolla huulillansa olevalla hymyllä voi
-hän esiytyä hänen silmäinsä edessä ja kohdata häntä. Magdalenan
-kasvot olivat kalpeat ja hiukan laihahkot, hänen silmänsä näyttivät
-suuremmilta ja loistavammilta — hänen ajatustensa tuskallinen
-ristiriitaisuus oli jättänyt nämät jäljet itsestänsä. Tulisiko Armfelt
-tätä huomaamaan ja mitä tulisi hän siitä ajattelemaan? Voisiko hän tänä
-päivänä puhua Magdalenalle, ja mitä olisi hänellä tälle sanomista? —
-Täten kiusasi hän itseänsä tuskissaan alituisesti uusilla, ikävillä
-kysymyksillä ja antoi vaan lyhyviä, katkonaisia vastauksia niihin
-kysymyksiin, joita vapaaherratar Rålamb hänelle teki ja jotka koskivat
-joko sitä hoijakkaa, jota he edellä puolenpäivää olivat olleet
-katsomassa tahi sitä näytelmää, jossa he vähää ennen vihkimistä olivat
-olleet sekä johon kuningas itse oli tehnyt suunnitelman ja jonka
-aineena oli ollut Tasson "vapautettu Jerusalem"; siinä oli näyttelijänä
-ottanut osaa kuningaskin ynnä hänen molemmat veljensä, ruhtinatar Sofia
-Albertina sekä kaikki, joita, ollen heidän läheisessä seuruessaan,
-voitiin pitää nuorina ja kauneina.
-
-— Nyt olen minä jokseenkin voimissani... oi, kiitoksia kaikesta
-osoittamastanne ystävyydestä! — lausui vihdoin Magdalena, joka iloisen
-näköisenä kääntyi vapaaherratar Rälamb'in puoleen.
-
-— Morsiusväki on nyt kokoontunut saliin, tulkaa, rientäkäämme sinne!
-
-Pian oli Magdalena ruhtinatar Sofia Albertinan lähellä, joka
-ystävällisesti viittasi nuorta hovineitiään luoksensa ja nyt alkoi
-jutella puoliääneen hänen kanssansa.
-
-Mutta Magdalenan selän takana viuhdottiin ahkeraan viuhkoilla ja
-kuiskaeltiin, että neiti Rudenschöld'illä oli äsken kirkossa ollut joku
-taudinkohtaus.
-
-— Se oli veikistelemistä ja huomioa herättämistä, — lausui naurahtaen
-kreivitär Vrede.
-
-— Anteeksi armollinen kreivitär, — keskeytti Axel Fersen, joka seisoi
-niin lähellä, että hän oli kuullut nuot muistutukset, — haluaisinpa nyt
-lausua erään vanhan sananparren.
-
-— Mikähän se olisi? — kreivitär Vrede kumartui veikistellen eteenpäin,
-jolloin kreivi Fersen hiljaa kuiskasi:
-
-— Muita luullaan itsensä kaltaiseksi.
-
-Tämän lausuttuansa riensi hän pois ja silmänräpäys sen jälkeen seisoi
-hän Magdalenan luona.
-
-— Neiti-hyvä — lausui tuo nuori jalosukuinen nähtävällä ihastuksella,
-— sallitteko minun johtaa teitä valtiosaliin, jossa tanssi soihtujen
-valossa kohta alkaa?
-
-Magdalena katsoi häneen lempeällä hymyllä, hyvin huomaten Armfelt'in
-silmäykset, jotka toistamiseen vihkimisen jälkeen olivat häneen
-luodut, mutta hän ei menettänyt tuota mielensä malttia, jonka hän oli
-päättänyt pitää, — hetki oli tullut, jolloin hän tahtoi näyttää tuolle
-petolliselle, kuinka vähän hän tästä piti lukua ja kuinka täydellisesti
-hän oli Armfelt'in unohtanut; hän valmistiihe tuohon tuskalliseen
-riemuun, että hän tämän silmäin edessä sai näyttää sitä viehätystä,
-jonka hän sillä hetkellä voi, ja hänen paisuvilta rusohuuliltansa
-luiskahti hiljaa sanat:
-
-— Enpä tiedä ketään, jota teitä mieluisammin ottasin johtajakseni.
-
-— Jos rohkenisin teitä uskoa olisin onnellisin ihmisistä.
-
-— Naisen sanojen epäileminen ei sovellu hyvin teidän tunnettuun
-ritarillisuuteenne.
-
-Neiti Rudenschöld'in ja kreivi Fersen'in sanat luikuivat helposti
-heidän huuliltansa, ja tämän rinnalla liihoitteli Magdalena eteenpäin
-sekä saapui valtiosaliin, jossa Armfelt ikäänkuin sattumasta meni aivan
-hänen ohitsensa.
-
-Magdalenan silmät loistivat, hänen kosteat huulensa olivat puoleksi
-auki ja hänen huikaisevan valkoisella hipiällänsä oli vieno ruso. Mitä
-ajatteli Kustaa Mauritz Armfelt hänestä tässä silmänräpäyksessä? Eikö
-hänen silmänsä viipynyt Magdalenassa mustasukkaisen mielikarvauden
-vivahduksella? Oi, jospa tämä vaan voisi oikein hymyillä Axel
-Fersen'ille! Ja sitten?... oli koko maailma vaan synkkä pimeys ja
-lemmen "tulkoon valkeus" ei koskaan enään tulisi soimaan hänelle.
-
-— Ettekö tekin mene soihtukulkuun?... Ettekö ai'o olla mukana
-tanssimassa ruusua sulhasen rinnasta? — Magdalena kääntyi näillä
-sanoilla kreivi Fersen'iin, joka koko illallisaterioimisen ajalla ei
-ollut poistunut hänen luotansa.
-
-— Jos sallitte, viivyn mieluummin teidän luonanne.
-
-Vielä yksi niitä hymyilyjä, joita Magdalena tänä viimeisenä
-tuntikautena niin runsaasti oli tuhlannut, valaisi taaskin hänen
-kasvojansa, samalla kun hän tunsi todellista helpoitusta ovien
-lentäessä auki ja kun uudet menot vetivät puoleensa kaikkien huomion
-sekä saivat tuon häntä kohteliaasti palvelevan kavalieerin silmät
-muutamaksi minuutiksi käännetyiksi pois Magdalenasta. Käyttäen
-hyväksensä tätä tilaisuutta, vetäytyi hän kenenkään huomaamatta erääsen
-akkunanloukkoon.
-
-Eräs viehättävä keijukainen, jolla oli kreivitär Höpken'in ihanat
-kasvot, oli ovien auetessa näyttäynyt niiden aukossa; astuen salin
-keskelle seurasi häntä hovipojat puetut — tahi kentiesi oikeammin:
-pukemattomat — villeiksi, jotka, soihdut käsissänsä, alkoivat tanssin,
-minkä loputtua keijukainen alkoi laulun, jossa hän kehoitti sotaan
-noita kristityitä ritareja, jotka villein tanssiessa olivat tulleet
-sisään salin vastakkaiselta puolelta. Kovalla torven toitahduksella
-vastasivat ritarit kristittyjen puolesta tuohon kehotukseen. Tässä
-silmänräpäyksessä säpsähti Magdalena, muuan ääni tunki hänen korviinsa,
-eräs tuttu, rakas ääni kuiskasi:
-
-— Hyvästi Magdalena! Lempeni jää sinulle ikuisesti!
-
-Magdalenan suoniin lensi ikäänkuin tuli, hänen hengähdyksensä pysähtyi
-muutamaksi sekunniksi, hänen kosteat huulensa muuttuivat polttaviksi ja
-hänen vajonneiden silmäluomiensa alta loisti hehkuvia säteitä.
-
-Kun Magdalena taaskin loi silmänsä auki olivat ritarit, villit sekä
-keijukainen kadonneet ja hänen edessänsä seisoi kreivitär Piper.
-
-— Tulkaa, tulkaa, neiti Rudenschöld, siellä tanssitaan morsiamen päästä
-seppelettä!
-
-Magdalena meni hänen mukanansa ikäänkuin unessa, ja yhä soi hänen
-korvissansa: — lempeni jää sinulle ikuisesti!
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESSEITSEMÄS LUKU.
-
-
-— Teidän majesteettinne puhuu lähestymisestä Tanskaan — lausui Armfelt,
-joka päivä päivältä näytti nousevan kuninkaan suosiossa ja nyt oli
-kuunnellut eräitä tämän salaisempia mietteitä; — mutta sellainen
-lähestyminen, —jatkoi suosikki — on sen mukaan, mitä olen kuullut
-paroni d'Albedyhl'iltä, peräti hyödytöin. Tanskan perintöruhtinas on,
-lieveimmin sanottu, vähäpätöinen henkilö, siinä maassa on viisaiden
-ja älykkäiden miesten puute, siellä ei ole voimaa eikä rahaa, ja
-ministeristö on Venäjän orjana.
-
-— Siitä huolimatta välittää nyt paroni d'Albedyhl minun puolestani
-avioliittoa poikani ja perintöruhtinatar Lovisa Augustan välillä.
-
-— Mutta onhan ruhtinatar vähintänsäkin kahdeksan vuotta meidän
-perintöruhtinastamme vanhempi ja sitäpaitsi kihloissa erään
-Augustenburgin ruhtinaan kanssa...
-
-Kuningas hymyili. — Noh, mitäs kaikki tämä asiaan vaikuttaa?
-
-— Minusta näyttää se mahdottomalta... onhan hänen kuninkaallinen
-korkeutensa, Kustaa Adolf, vielä lapsi.
-
-Nyt nauroi kuningas ääneensä, ja muutaman silmänräpäyksen kuluttua
-yhtyi Armfelt mitä iloisimmasti tuohon nauruun sekä lausui:
-
-— Luulenpa nyt rohkenevani käsittää...
-
-— Gösta-hyväni, eihän minulla silloin, kun mitä innokkaammin koen
-saada avioliittoa toimeen, voitolla vihollisia hankkeita. Tanska
-on minua epäillyt, mutta minä toivon meidän hyvän välimme jälleen
-palajavan. Niin, sen täytyy minussa nähdä ystävänsä, jos... — kuningas
-keskeytti puheensa, ja hänen loistavat silmänsä kohtasivat Armfelt'in
-ihmetteleviä silmäyksiä.
-
-— Minä olen ikäänkuin pimeydessä, jota teidän majesteettinne suurten,
-nerokkaiden hankkeiden salama väliin valaisee.
-
-— Kuulehan, Gösta, muuan salainen asiamies on ollut Norjassa tutkimassa
-kansan mieltä olisiko se halukas liittymään Ruotsiin, ja tämä asiamies
-on tuonut minulle sangen mieluisen viestin.
-
-— Tunnettu asia on koko Europan katsovan teihin ihmetellen, ja
-norjalaisten salaisen suosion johdosta näen jo hengessä suuren
-kuninkaani sotajoukon eturivissä voittajana tunkeutuvan tuohon maahan.
-
-— Ei aivan niinkään. Ilman syyttä on tahdo hyökätä heidän kimppuunsa,
-_minä_ en tahdo alkaa sotaa, minua miellyttää enemmin itseni
-puolustajana oleminen. Sinä panet silmäsi suureksi, Gösta...
-leskikuningatar Juhana Maria on minun välikappaleeni; hän pelkää
-valtansa menettämistä; jos hän rupeaa luulemaan sen olevan vaarassa
-samoin kuin henkensäkin... niin, että kaikenlaatuiset vaarat häntä
-ympäröivät — ja hän _tulee_ uskomaan sen, siitä minä kyllä pidän
-huolen, — niin tulee hän peljästyksissänsä olemaan halukas käyttämään
-tehokkaita keinoja, joihin valtansa suojelemisen halu häntä tulee
-pakoittamaan. Jos ei hän onnistuisi, tulee hän kiitollisuudella
-vastaanottamaan sen turvan sekä avun, jota Ruotsi hänelle tarjoaa.
-Missä tapauksessa hyvänsä saamme tilaisuutta näyttää laivastomme,
-Köpenhamina hämmästyy ja sitte...
-
-— Sitte, teidän majesteettinne?
-
-— Tulen kentiesi säätämään lakeja — Kristianborg'issa.
-
-— Teidän majesteettina ajatuksien juoksu on kuin kotkan lento, kun
-minä tahdon sitä seurata. Oi, jalo kuninkaani, minulta puuttuu sanoja
-osoittaakseni teille kunnioitustani ja kiitollisuuttani.
-
-— Kuninkaan silmät loistivat. Hänen kunnianhimosta kuohuva verensä
-oli saattanut hänen aikeensa puhkeamaan sanoihin, yksi noita
-rohkeita, vaihettelevia yrityksiä, jotka silmänräpäyksessä tulivat
-hänen mieleensä, kentiesi yhtä helposti sieltä poistuaksensa, ja
-hänen vilkkaat, avonaiset, nuoruutta osoittavat kasvonsa kääntyivät
-suosikkiin, samalla kun hän mielihyvällä kuulteli tämän sanoja.
-
-— Niin, minun täytyy saada sotaa, — kertoi Kustaa-kuningas, — sotaa
-jonkun naapurini kanssa, olkoonpa se sitte Venäjän tahi Tanskan kanssa;
-sisälliset olosuhteet tässä maassa ovat todellakin sellaiset, että
-ne pakoiltavat minua sellaisiin hankkeisin. Tyytymättömyys enenee
-enenemistänsä, ja nuot rahalliset pulat sitä lisäävät.
-
-— Jos meidän maassamme onkin tyytymätöin puolue, — riensi Armfelt
-keskeyttämään,— on tämä vähälukuinen, sillä teidän majesteettinne
-alamaiset tuntevat rakkautta jaloa sekä nerokasta kuningastansa kohtaan.
-
-— Tähän rakkauteen luottaminen on mieluista minun sydämelleni, —
-lausui Kustaa-kuningas lempeästi ja jatkoi tuolla terävällä ja
-asiaansattuvalla aistilla, joka loi hänelle ikään kuin vaistonaisen
-aavistuksen tulevaisista seikoista sekä tapahtumista, — mutta ne,
-joille enin olen loivannut kunnianimiä ja virkoja, ovat kuitenkin
-salaisia vihamiehiäni, ja tekevät työtä minun kukistamisekseni...
-Ei, ei, Gösta, älä koetakaan saada minua muuhun luuloon! Minä tiedän
-ja tunnen näiden jalosukuisten ylimysten ainoastansa vartoavan
-tilaisuutta, saadakseen muuttaa hallitusmuotoa, joten he jälleen
-voisivat määrätä lakeja kuningasvallalle. Mutta se _ei saa_ tapahtua,
-se _ei tule_ tapahtumaan, minä olen mies pitämään heitä aisoissa, ja
-niinkauan kuin pääni on pystyssä, tulen kyllä pysymään ohjaksissa.
-Kuningas vaikeni muutamaksi silmänräpäykseksi, jonka jälkeen hän
-jatkoi: — Mutta ah, soisinpa asiat olevan taasen entisellään ja
-ystävällisellä kannallansa! Niin, onnellinen sota tulee taas kaikki
-selvittämään, tulee antamaan minulle takasin, mitä olen menettänyt, ja
-minun lippuni alle tulevat taas kaikki puolueet kokoontumaan! Mutta
-ensiksikin pitää minun pitämäni valtiopäiviä... säädyt ovat kutsuttavat
-ko'olle, sen olen nyt päättänyt;... rahaa täytyy minun saada, paljo
-rahaa!
-
-Luottamus pettämättömään onneen kaikissa hankkeissansa oli kuninkaan
-sanoissa, ja kentiesi vielä enemmän äänessä, jolla hän ne lausui. Tämä
-sisällinen vakuutus levitti ikäänkuin loiston hänen hienojuonteisille
-kasvoillensa, samalla kuin hänen tummat, vilkkaat silmänsä säkenöi
-nerosta, tuosta miltei kiihkoisesta haaveilusta, joka niin helposti
-näytti saavuttavan hänessä vallan, kun hän selitteli jotakin asiaa,
-joka oli voittanut hänen täydellisen mieltymyksensä, ja hän alkoi
-antaa viittauksia sukkelasti sommitelluista juonista, joiden menoa hän
-niin hyvin osasi johtaa, kunnes hän vihdoinkin aseet kädessänsä tulisi
-rientämään voitosta voittoon, tulisi saavuttamaan tarkoituksensa, ja
-ulkonaisten sekä omassa maassakin olevien vihollisten täytyisi taipua,
-heittäen pois aseensa, hänen tahtoonsa.
-
-Harvoin oli Kustaa-kuningas tällä tavoin puhunut suosikillensa, jonka
-seikkailuja rakastava mieli helposti käsitti ja seurasi häntä hänen
-ajatustensa haaveilevassa lennossa, jossa hänelle ei näkynyt mitään
-voittamatointa eikä mikään tarkoitus liian vaikealta saavuttaa.
-
-Nämät tunteet elähyttivät vielä kuninkaan kasvoja, hänen vielä kepeästi
-kiekahtaen kengänkorollansa kääntyessään Armfelt'iin ja tarttuessaan
-hänen käsivarteensa sekä mennessänsä suorastaan kuningattaren luokse,
-joka tänä iltana oli kutsunut luoksensa suuremman hoviseuran.
-
-Tuolla vastustamattomalla viehätysvoimalla, joka oli Kustaa-kuninkaan
-käytöksessä, jutteli hän hetken kuningattaren ja Sofia Albertinan
-kanssa. Sitte kääntyi hän Magdalena Rudenchöld'iin, jota hän aina siitä
-asti, kuin hän oli keskustellut tämän kanssa Armfelt'in avioliitosta,
-oli erinomattain ystävällisesti kohdellut. Ollen yhä yhtä ystävällinen,
-lausui hän Magdalenalle kohteliaita sanoja tavalla semmoisella,
-joka veti hänen puoleensa monta kateellista silmäystä, ja siellä
-täällä alettiin kuiskeella keskenänsä, että neiti Rudenschöld'in
-virnasteleminen jo meni kaikkein rajain yli.
-
-Erittäinkin oli näiden ylhäisten naisten joukossa yksi, joka seurasi
-Magdalenan kaikkia liikkeitä, kuitenkin enemmän tutkivilla ja
-utelevilla kuin moittivilla silmäyksillä. Tämä nainen oli kreivitär
-Piper, tuo miellyttävä Sohvi Fersen, ja kuninkaan istahtaessa pitkän,
-vihriällä veralla peitetyn pöydän ääreen pelataksensa hiukan _trente et
-quarante_-peliä (kolmea- ja neljääkymmentä, erästä uhkapeliä), lähestyi
-kreivitär Magdalenaa ja vei hänet erääsen syrjähuoneesen, jossa hän
-hymyillen veti tämän erääsen matalaan sohvaan istumaan.
-
-— Minulla on tuhansia terveisiä teille Magdalena, — lausui kreivitär
-Piper hymyillen, — keneltä, sen saatte itse arvata.
-
-— Arvaamistaidossa en ole juuri etevä, — vastasi Magdalena väistellen.
-
-— Mutta koska olen ottanut tuodakseni teille terveiset, niin...
-— Kreivitär leikitteli veitikkamaisesti viuhkallansa, silmäillen
-Magdalenan viehättäviä kasvoja, jotka, puolittain poispäin
-käännettyinä, ilmaisivat hämmästystä, joka pusersi punan hänen
-poskillensa. — Noh, tuntuuko se nimi niin vaikealta saada huuliltanne?
-— Kreivitär nojausi, lempeällä äänellä kysäisten, Magdalenaan, joka,
-silmät luotuna laattiaan, vastasi:
-
-— Terveisenne ovat Axel Fersen'iltä.
-
-— Noh, vihdoinkin! Niin, Magdalena... ja kuulkaahan nyt: veljeni on
-pyytänyt minua puhumaan teille eräästä asiasta, jonka keskustelemisen
-hän sanoo teidän aina keskeyttävänne.
-
-— Ja jos minä sen keskeytän, niin...
-
-— Niin se tapahtuu kahdesta syystä, — lausui vilkkaasti Sohvi Piper, —
-joko te ette häntä lemmi, tahi olette te liian ujo, ystäväiseni.
-
-Heleä nauru avasi Magdalenan huulet.
-
-— Eipä minua juuri moitita siitä, — vastasi hän tuolla vilkkaalla,
-vapaalla tavalla, joka hänellä oli ja jota väliin nimitettiin
-"viehättäväksi," väliin, "sopimattomaksi" tuota vilkasta hilpeyttä,
-joka hänellä oli synnyinnältänsä ja jonka edessä tuo hämmästys, mikä
-tämän keskustelun alussa hänet oli vallannut, nyt oli poistunut, ja hän
-katseli kreivitär Piperiin kirkkailla, vilkkailla silmillänsä, lisäten:
-— Teeskennellä en osaa ja, totta puhuen, sitä halveksinkin; tosin olen,
-— jatkoi hän vitkallisesti, — koettanut näyttää iloiselta murheellisena
-ollessani ja välinpitämättömältä, kun olin levottomana; onhan elämässä
-sellaisiakin kohtia, joissa se on velvollisuuskin, mutta halusta tahi
-taipumuksesta... ei, ei!
-
-— Siis te ette lemmi Axelia?
-
-— Minä kunnioitan hänen jaloa luonnottansa sekä pidän arvossa hänen
-ritarillista käytöstänsä...
-
-— Noh, siispä tahdon tehdä hänet onnelliseksi tämän tunnustuksenne
-kertomisella... te tulette kerta oppimaan häntä rakastamaan, Magdalena;
-hän on todellinen jalosukuinen, jota te ylpeydellä voisitte nimittää
-puolisoksenne.
-
-— Oi, en, en, sitä en voi, sitä en koskaan tule oppimaan! Todellisesta
-ja vilpittömästä rakkaudesta voi sydän sykkiä ainoastansa yhden
-kerran elämässä... olenhan kerta tuntenut tätä autuutta... sanokaa se
-hänelle... ja minun lempeni on yhtä uskollinen kuin toivotoinkin.
-
-Kirkkaat kyyneleet kimaltelivat Magdalenan silmissä ja hellästi
-puristaen piti hän kreivitär Piperin kättä omassansa.
-
-— Te puhutte ikäänkuin mieletöin lapsi,— vastasi Sohvi Piper,
-puolittain sääliväisesti puolittain loukatusta ylpeydestä, että hänen
-veljensä, hänen, jolle eräs ruhtinas turhaan oli kosijana kumarrellut,
-ja erään Ruotsin mainiomman jalosukuisen poika, eräs tämän maan
-etevimmistä ylhäisistä tuli hyljätyksi eräältä köyhältä ja toisen
-vallassa olevalta hovineidiltä, jonka ainoa etevyys ainoastansa oli
-harvoin nähty kauneutensa. — Niin, Magdalena, ikäänkuin mieletöin
-lapsi,— kertoi kreivitär — ja uskokaa minua, te työnnätte luotanne
-tällä hetkellä todellisen onnen ja varman menestyksen; te tulette
-joskus selvästi huomaamaan tämän, mutta silloin se jo on liian
-myöhäistä!
-
-Liikutettuna nojausi Magdalena sohvan patjoihin; jonkinlainen
-ahdistuksen kaltainen epäröiminen oli hänet vallannut. — Entä jos hän
-ehkä... entä jos hän lupaisi koettaa lempiä Axel Fersen'iä?
-
-Tässä silmänräpäyksessä kävi Armfelt tuon pienen syrjähuoneen läpi,
-jossa kreivitär Piper ja Magdalena tähän asti häiritsemättä olivat
-vaihettaneet ajatuksiansa; kylmästi ja vieraasti tervehtivät hän ja
-Magdalena Rudenschöld toisiansa.
-
-— Ei, ei, en voi! — kuiskasi Magdalena puristaen vielä kerran
-helleydellä kreivitär Pipetin kättä.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESKAHDEKSAS LUKU.
-
-
-Haga'n tuuheassa puistossa astuskeli kuningas Kaarlo-herttuan rinnalla.
-Päättäen herttuan synkeästä otsasta ja tuosta vähäisestä värisemisestä,
-joka väliin pudistutteli hänen käsiänsä, ei keskustelun aihe ollut
-hänestä mieluisinta laatua.
-
-— Tunnenpa jokseenkin hyvin tuon Ulfvenklou'n sekä kaikki hänen
-juonensa, — lausui kuningas, joka ivallisella silmäyksellä katseli sitä
-hämmästystä, jonka hänen sanansa vaikuttivat Södermanlannin herttuassa.
-— Sinulla voi kentiesi hänen ennustuksissansa ja haaveiluissansa olla
-jotakin mieluista; mutta foi de gentilhomme, jopa sanotaan sinun siinä
-kohdassa toimittavan sangen naurettavaa osaa, — osaa, joka loukkaa
-minua kuninkaana ja huolettaa minua veljenä.
-
-Kaarlo-herttua heitti nopean silmäyksen kuninkaasen, silmäyksen, joka
-koetti tutkia, kuinka paljo kuninkaalla voisi olla tiedossa näitä
-Ulfvenklou'n ennustuksia, mutta hänen silmäyksenpä luikui arasti
-ohitse, kohdatessansa ainoastaan Kustaa-kuninkaan läpitunkevat ja
-kirkkaat silmät ja tuon milt'ei ylenkatsetta osoittavan virnistyksen
-hänen huulillansa.
-
-— Sinun täytyy karkoittaa tuo seikkailija luotasi, — jatkoi
-Kustaa-kuningas lempeällä innolla, joka ei sallinut yhtään
-vastustelemista, — ja että hän sitte tulee pois maasta, siitä minä
-kyllä tulen huolta pitämään. Niin kauan kuin häntä pidetään sinun
-suosikkinasi en tahdo ryhtyä asiaan; sellaista menettelyä voisivat
-käsittää väärin... minua koetetaan kyllä ilman sitäkin lahmata.
-Vetoaan siis sinuun avosydämisesti siinä toivossa, että sinä huomaisit,
-mitä laatua tuo Ulfvenklou oikeastansa on.
-
-— Tähän asti olen huomannut hänen olevan sangen merkillisen miehen, —
-vastasi herttua, ottaen vakavan ryhdin, — ja minä olon nähnyt hänen
-tekevän sangen kummallisia temppuja ja seikkoja, jotka, sen tunnustan
-julkisesti, ovat vaikuttaneet minussa todellista ihmettelyä ja
-kummastusta, voimattani siltä käsittää toimittaneeni tuota naurettavaa
-osaa, josta mainitsit. Etpä ole itsekään halveksinut...
-
-— Minä itse, — kertoi kuningas, vilkkaasti keskeyttäen, — olen nähnyt
-näiden herrain salatieteilijäin temppuja sekä kuullellut heidän
-ennustuksiansa, se on totta; mutta mitä minä silloin olen ajatellut,
-ja mistä syystä se on tapahtunut... niin, yhdentekevä, — keskeytti
-hän vähän ajan kuluttua, — minä pidän näitä herroja enemmän salaisina
-kapinoitsijoina kuin salaisten tietojen omistajina, asiamiehinä, jotka
-sanovat meille, hallitsijoille, kentiesi terveellisiä totuuksia...
-jonkinlaisina rahvaan tribuneina, jotka ainoastansa tällä tiellä
-rohkenevat valtaistuimen ääressä ilmaista ajatuksiansa. — Kuninkaan
-tulee mikäli mahdollista tietää kaikki, ja tässäkin kohtaa olen kokenut
-tunkea hämäryyden läpi. Mitä siis on ladeltu omalla suostumuksellani,
-sitä olen suvainnut, mutta jos joku heistä omalla luvallansa tuo
-kuuluviin varoituksia sekä neuvoja, pidän sen loukkauksena, ja
-Ulfvenklou on rohjennut lähettää minulle kirjoituksen, jossa hän
-varoittaa minua _Maaliskuulta_ ja etenkin, että minun tulee olla
-varoillani _punaisiin puetuilta_ henkilöiltä. (41)
-
-Kustaa-kuningas vaikeni. Tämä kirje oli nähtävästi tehnyt tukalan
-vaikutuksen hänen vilkkaasen mieleensä, vaikutuksen, jonka
-uudistatamista hän tahtoi välttää ja sai häntä haluamaan sen
-alkuunpanijan kartoittamista. Muutaman silmänräpäyksen kuluttua jatkoi
-kuningas:
-
-— Nyt tiedät, miksi toivon sinun lakkaavasi seurustelemasta
-Ulfvenklou'n kanssa; hän on seikkailija... minä pyydän sinua pitämään
-häntä sellaisena. Mitä hän sinun kauttasi toivoo saavuttavansa, en
-tiedä, mutta olenpa aivan vakuutettu hänen vieneen sinulta kauniit
-rahat ja että sinä, jos tahdot pitää silmäsi auki, jos tahdot pitää
-häntä sinä, jona hän on pidettävä, piankin tulet huomaamaan sanojani
-totuuden.
-
-Kustaa-kuningas tarttui veljellisellä suosiolla herttuan käsivarteen.
-Tuolla sujuvalla puhetaidolla, jonka luonto hänelle niin auliisti oli
-lahjoittanut, lasketteli hän pian leikkiä päivän tapahtumista, etenkin
-niistä, jotka koskivat omaa hovi piiriä, ja lähestyi täten erästä
-nelisnurkkaista, kuninkaallisen huvilan toisella sivustalla olevaa
-nurmikkoa, jossa joukko herroja ja naisia olivat "leskisillä" tahi
-muuten katselivat noita kansallisia leikkejä, jotka kuuluivat tämän
-päiväiseen ohjelmaan.
-
-— Naiset ovat vastaanväittämättä kepeät jaloiltansa, — lausui
-Kustaa-kuningas. — Minusta on mieluista nähdä valkoisten hameiden
-liehuvan nurmikolla... kreivitär Höpken muistuttaa metsäkauriista.
-
-Kaarlo-herttuan silmät kääntyivät noihin leikitteleviin henkilöihin.
-
-— Luulenpa Fredrik'in aikovan ahdistaa hengen neiti Rudenschöld'stä...
-hän on todellakin rehoittava kaunotar, ja Fredrik näyttää ihastuneelta,
-— lausui Kaarlo-herttua, jonka silmät olivat ikäänkuin tarttuneet
-kiinni Magdalenan pieniin jalkoihin, jotka hänen juostessansa
-vilahtelivat hänen runsaspoimuisen hameensa laskoksien alta.
-
-Ja Fredrik-herttua oli todellakin ihastunut. Pienellä kaappauksella
-onnistui hänen saada kiinni tuota läähättävää tyttöä kädestä:
-
-— Sainpa teidät sittekin kiinni, — lausui hän katsellen tulisilla
-silmäyksillä Magdalenan hehkuvia kasvoja — seisottehan te, paroni
-Armfelt, aivan meidän tiellämme! Eikö teillä ole halua olla vuorostanne
-leskenä?
-
-— Ei sinä eikä tänä. Kuninkaan suosikin vastaus oli jokseenkin lyhyt,
-ja se silmäys jonka hän loi herttuaan oli kaikkea muuta paitsi
-herttainen.
-
-Fredrik kääntyi Magdalenaan hymyillen: —Nyt emme enään eriä
-toisistamme, neiti Rudenschöld, suostutteko siihen?
-
-— Koetan tehdä parastani, — lausui Magdalena hilpeästi, luoden salaisen
-silmäyksen Armfelt'iin, joka nyt oli lähestynyt sitä ryhmää, missä
-kuningas oli.
-
-— Gösta-hyväni, — lausui Kustaa III, joka hiukka tämän jälkeen
-Armfelt'in rinnalla meni liinaan päin: — sinä näytät synkältä kuin
-ukkoisilma. Jos kellään olisi syytä näyttää sellaisia kasvoja, olisi
-sitä minulla.
-
-— Huolien ja murheiden täytyy kuten kaiken muunkin olla teidän
-majesteetillenne alamaisia.
-
-- Typerästi sekä sanottu että ajateltu, Gösta! Minun huoleni ja
-murheeni ovat väliin sangen lähelle tuppaavia. Tiedätkö miten minun
-hyvästi harkitun hankkeen! leskikuningatar Juliana Mariaan nähden on
-käynyt? Niin, koko tulos on eräs kohtelias kirje häneltä tavallisilla
-ystävyyden vakuutuksilla, — hymyily ilmestyi Kustaa-kuninkaan huulille,
-— kuitenkin olemme kaikessa hyvällä kannalla Tanskan suhteen, enkä minä
-_tietysti_ muuta enemmän toivokaan kuin rauhaa naapurieni kanssa.
-
-Kuningas, joka tässä silmänräpäyksessä kokonaan oli vajonnut omiin
-ajatuksiinsa, ei huomannut tuota hajamielisyyttä, millä Armfelt häntä
-kuulteli, ja hän jatkoi hetkisen vaijettuansa:
-
-— Valtakunnan sisällinen hoito vetää kokonaan puoleensa kaiken huomioni
-keskellä huvitusten pyörteitä... toivon, etteivät naapurivaltakuntain
-lähettiläät unohda kertoa hallitsijoillensa huvitusten riistävän
-minulta milt'ei kaiken aikani. Minä olen erittäinkin kutsunut tänne
-venäläisen lähettilään, jotta hän tänään oikein läheltä saisi nähdä
-huolettomuuttani ja sokeata kevytmielisyyttäni, joka saattaa minut
-unohtamaan kaiken muun. Niin, tämä mies, joka rahoja jakamalla ja
-juonittelemisella on herättänyt valtiopäiväin uppiniskaisuuden minua
-vastaan... hänen tahtonsapa se määrääkin päätökset... nyt on minulla
-syytä rauhanrikkomiseen Venäjän kanssa ja, jos Jumala suo, ei tämä tule
-kauan viipymään, vaikka minä nyt olen menevinäni heidän mukiinsa.
-
-Kuningas, joka astui työhuoneesensa, työnsi syrjään tuon vihriän
-silkkiverhon, joka varjosti akkunaa, ja silmäillen ulos jatkoi hän:
-
-Nämät valtiosäädyt, joilta odotin kannatusta ja rahanpulan poistamista,
-kuinka no ovat minut pettäneet! Venäjän johdannon alla oleva aatelisto
-tahtoo olla muurina minun ja kansan välillä, rientääksensä minun
-perikatoni avulla tarkoitustensa perille, mutta minä tahdon kumminkin
-ehkäistä Venäjän kunnianhimoa.
-
-— Kansan toivo luottaa siinä kohdassa järkähtämättömästi teidän
-majesteettinne...
-
-— Kansa — keskeytti häntä Kustaa-kuningas, ja sisällinen tuska
-piirsi uurtojaan hänen kasvoillensa; — kuinka onnetoin minä olenkin!
-Kansani rakkaus on menetetty! Mitä on tullut tuosta innostuksesta,
-joka minua kaikkiaalla ympäröi, tuosta luottamuksesta, joka oli minun
-onnellisuuteni? Kaikki nämät sydämet, jotka ennen olivat täynänsä
-suosioa ja rakkautta, ovat nyt kuni jäästä; minulla ei ole enään mitään
-toivomista. Oltuaan rakastettu kuten minäkin, ei enään koskaan voita
-takaisin niitä sydämiä, jotka ovat katkaisseet niin lujat siteet. (42)
-
-— Teidän majesteettinne oman ja maamme menestyksen nimessä... oi, sire,
-älkäät antautuko näille tuskallisille ajatuksille — huudahti Armfelt,
-hämmästyneenä siitä epätoivosta, jonka valtaan kuningas muutamaksi
-sekunniksi hervottomasti oli heittäytynyt.
-
-— Mutta niinpä on... kuinka voivatkin he neuvoa kutsumaan ko'olle
-valtiopäiviä mielipiteiden ollessa sellaisina... ja Toll, joka lupasi
-johtaa valtiopäiviä minun toivomusteni ja maamme tarpeiden mukaan!
-Minun omat sukulaisena liittyvät vihollisiini... Kaarlo imartelee
-heitä, ja he vuorostansa häntä. Juuri äsken koetin antaa hänen
-ajatuksillensa toisen suunnan — ivallinen, milt'ei iloinen hymy
-ilmestyi kuninkaan huulille, — ja muutaman päivän kuluttua toivon
-hänen heittävän vehkeilemisensä minua kohtaan. Kas tuolla hän istuukin
-rakkaan Reuterholm'insa rinnalla! Lyönpä vetoa vaikka tuhansia, että
-hän nyt päivittelen tälle hätäänsä, mutta jos en erehdy, mitä tuohon
-kelpo paroniin tulee, on hän kylläksi kateellinen ja siis minun
-puolellani sekä tulee häntä pitämään ymmällä niin kauan.
-
-Tässä luulossansa oli kuningas vastaanväittämättä oikeassa, sillä
-samassa silmänräpäyksessä lausui Reuterholm:
-
-— Hän on niin suuressa määrässä voittanut teidän kuninkaallisen
-korkeutenne suosion, ja sen tähden en olekaan lausunut julki,
-mitä hänestä olen pitänyt. Mutta nämät vuosia kestävät, turhat
-aarteenkaivamiset esimerkiksi; ainoa, joka niiden kautta on saanut
-rahoja taskuunsa, on Ulfvenklou, hän, eikä kukaan muu.
-
-— Mutta hänen ennustuksensa... minä puolestani...
-
-— Ne tulevat korkeimman avulla toteutumaan.
-
-— Jos kaitselmus ennakolta niin on määrännyt, voin siihen ainoastansa...
-
-— Lausua: amen, — keskeytti Reuterholm tulisesti.
-
-— Mutta en voi todellakaan tykkänänsä karkoittaa Ulfvenklou'ta...
-
-Reuterholm loi herttuaan silmäyksen, jonka kentiesi olisi voinut
-selittää merkitsevän: "sinun täytyy," ja keskeyttäen ylhäisen
-suojelijansa puheen, kuiskasi hän:
-
-— Puhukaamme jostakin muusta, kuningas tulee tännepäin... hän näyttää
-olevan erinomaisen hyvällä tuulella, vaikka...
-
-Aivan kuninkaan seljän takana pyöri Kustaa Mauritz Armfelt'inkin
-silmät ikäänkuin etsien jotakin; hänen harhailevat silmäyksensä
-kiinnittyivät nyt Magdalena Rudenschöld'in milt'ei lapsellisen
-viehättäviin kasvoihin, jotka, käännettyinä Fredrik-herttuaan päin,
-hymyilivät tälle, samalla kun Magdalena irroitti vyöhyestänsä valkoisen
-orjantappura-kukan, jonka hän suloisella vilkkaudella tarjosi
-herttualle, joka puolittain polvillansa otti vastaan hänen lahjansa.
-Seuraavassa silmänräpäyksessä riensi hän herttuan läheisyydestä erään
-ruusupensaan luo ja ojentaen hienon kätensä, taittaakseensa muutamia
-nuppuja, jatkoi hän yhä hymyilemistänsä. Tässä silmänräpäyksessä seisoi
-Armfelt äkkiä hänen edessänsä.
-
-— Ketä ritaria ai'otte koristaa näillä kukilla? — kysyi hän.
-
-Magdalena loi häneen silmänsä. — En ainakaan teitä, paroni Armfelt!
-
-— Sitäpä en ajattelekaan. Enpä haluakaan jakaa suosion osoitteita
-Fredrik-herttuan kanssa, ja minä onnittelen teitä, neiti, tuohon
-tekemäänne, ylhäiseen valloitukseen.
-
-— Kiitoksia, — vastasi Magdalena, vetäen henkeensä ruusun tuoksua
-samalla kuin hän veitikkamaisesti katseli Armfelt'in hehkuvia kasvoja
-ja yhteen puristettuja huulia.
-
-— Ette kait tahdo väittää minun erehtyneeni?
-
-— En väitä mitään. Fredrik-herttua on Europan kauniin ruhtinas, ja minä
-olisin sangen mielissäni, jos te olisitte oikeassa.
-
-— Sitä ihmettelyä, jota te häntä kohtaan tunnette, näytätte te, neiti,
-niin julkisesti, ett'ei minun arvaamisky'ylleni jää mitään tehtävää.
-
-— Te suvaitsette puhutella minua tavalla semmoisella, että se tekee
-kaikki vastaukset minun puoleltani tarpeettomiksi. — Magdalena kääntyi
-hänestä äkkiä pois, hänen silmänsä loistivat kirkkaasta kimalluksesta
-ja puolittain avatuilla huulillaan veti hän äkkiä henkeänsä.
-
-— Magdalena, suokaatte anteeksi! Ettekö voi ymmärtää?... Ei, te ette
-ymmärrä, te ette ole ikänä minua lempinyt! Ah, näitä pitkiä kuukausia,
-joina en ole saanut puhua kanssanne, joina en...
-
-— Sellaisia sanoja en tahdo kuulla teiltä, paroni Armfelt! — Magdalena
-oli pysähtynyt, tuon ankaran mielenliikutuksen, jota hän tunsi, pakoiti
-hän takasi sydämeensä ja, kääntyessänsä jälleen Armfelt'iin, oli hänen
-kasvonsa tyynet, milt'ei marmorivaaleat, samalla kuin Armfelt'in sanat
-helähtivät hänen korvissansa ikäänkuin soitannolta. — Muistakaatte, —
-jatkoi hän vitkallisesti, — muistakaatte niitä siteitä, jotka liittävät
-teidät toiseen!... Meidän välillämme on ikäänkuin suuri juopa, jonka
-yli ette te, enkä minä voi astua, putoamatta syvyyteen.
-
-— Kuulkaa minua, Magdalena...
-
-Ei, hän ei tahtonut kuulla Armfelt'ia! Hämillänsä, milt'ei
-huumauksissansa riensi hän pois.
-
-Armfelt lempi häntä!
-
-Ijäti eroitettuina omasivat he myöskin ijäti toisensa sydämen.
-Riemullinen vakuutus, joka jälleen toi autuuden Magdalenan sieluun!
-Kalvava levottomuus, joka toi hänen sydämellensä tuhansia uusia tuskia!
-
-Riemun ja häiritsemättömän ihastuksen tunne milt'ei tauottanut hänen
-hengitystänsä, mutta hän riensi eteenpäin nurmikolle ja kiiruhti pois
-Armfelt'in silmäyksien edestä.
-
-Rientäen näin eteenpäin, oli hän tullut hyvän matkaa linnasta, ja
-istahti tuuheaan lehtimajaan sekä kuuli samassa silmänräpäyksessä kaksi
-henkilöä haastelevan.
-
-— Teidän kodissanne vallitsevaa kurjuutta voin kumminkin täksi hetkeksi
-poistaa — lausui miehinen, sointuva ääni, — minä olen saanut rahalahjan
-kuninkaalta ja mulla on siitä vielä vähän jäljellä.
-
-— Oletpa yhä kaltaisesi, Kaarlo Mikael, sanoi muuan epävakainen ääni,
-kiitoksia sydä...
-
-— Ei enään sanaakaan tästä! — keskeytti tuo ensimäinen puhuja. —
-Oikeastansa olen minä kiitollisuuden velassa sinulle... olethan sinä
-parhaimpia laulelmissani esiytyviä henkilöjä.
-
-— Enpä, lempo vieköön, olekaan! Niin, sinä naurat, sinusta ei saa
-koskaan tolkkua, josko sinä puhut totta, vai lasket pilaa! Ei,
-todellakaan, enpä soisi sinulle koskaan anteeksi...
-
-— Niin, ole sitte suomatta! Mutta vaiti, nyt olen aivan runollisella
-mielellä sille tulen helposti, Hagaan jouduttuani!
-
-Ja annettuaan kanteleen hiukan helähdellä, alkoi eräs ääni laulaa,
-jonka ihmeellistä sointua Magdalena ei ollut koskaan kuullut eikä
-koskaan tulisi unohtamaan:
-
-    Sa yösen haltija, hälvennä päivän paahto,
-    Ja pilven tähtönen, himmennä illan rusko,
-    Laimenna laineetkin,
-    Vaivuta väsyneet, lievennä tuska, poltto
-    Ja veren kuohukin.
-
-    Nurmesta pilkistää voikukka, valkovuokko,
-    Ja peippo visertäen, tuo metsän kirjavikko,
-    Se riemuin hyppivi;
-    Myös kertun poikaisten äänestä soi varvikko:
-    Pi, pii, pi, pii, pi, pii!
-
-Magdalena taivutti hiljaa oksat edestänsä, ja nurmisella kukkulalla
-näki hän sen henkilön, jonka hän oli aavistanut saavansa nähdä; hän
-näki Kaarlo Mikael Bellman'in, jonka rinnalla hän tunsi tuon "viheriän
-Lehdon" edustalla olleen puhujan pulleat ja punaiselta paistavat kasvot.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESYHDEKSÄS LUKU.
-
-
-Vuodon 1786 vuodon valtiopäivät olivat menneet. Kuninkaan yritykset
-rahapulan auttamiseksi eivät olleet onnistuneet, ja valtiosäädyt,
-aatelisto eturivissä, olivat lausuneet hänelle epäluottamustansa.
-
-Asioiden näin ollessa ja nyt todellakin haluten Tanskaa
-liittolaiseksensa, oli kuningas oleskellessansa Skoonessa pyörähtänyt
-Seelantiin, jossa hän kohtasi Tanskan kuninkaallisen perheen.
-
-— Äsken kotiin pääsneenä ei minua kohdannut muuta kuin valitusvirsiä, —
-lausui kuningas erään hallitustoimissa Armfelt'in kanssa kahden kesken
-valvomansa yön jälkeen. — Liljenkrantz (43) ei puhu muusta kuin menojen
-vähentämisestä ja säästäväisyydestä; minun täytyy siis keksiä keinoja
-hänettäkin... olen lähettänyt kirjeen Toll'ille; hänen täytyy tulla
-tänne!
-
-— Eiköhän muu keino kuin sota voisi järjestää maamme asioita?
-
-— Sinäkin, Gösta? Mutta minä ymmärrän... sinun nurjamielisyytesi
-Toll'ia kohtaan synnyttää sinussa vastaväitteitä.
-
-— Nurjamielisyyteni Toll'ia kohtaan, — kertoi Armfelt tuolla
-avosydämisellä rohkeudella, joka hänelle oli omituista, — niin, teidän
-majesteettinne, en tahdo väittää pitäväni tuota everistiä ystävänäni,
-mutta milloin on kysymys maamme menestyksestä, en ota lukuun omia
-tunteitani. Toll on huimapää ja näyttää aina sellaista uhkarohkeutta,
-joka, jos teidän majesteettinne avokorvin kuultelee hänen neuvoansa,
-helposti voisi...
-
-— Foi de gentilhomme, mitä sinä mietitkään! Luuletko minun antavani
-johtaa itseäni?
-
-— Sire, se ei ollut ajatukseni! Luulen vaan Toll'in omista, kunnian
-himoisista syistään haluavan sotaa, ja hänestä on yhdentekevä, millä
-tavalla tämä hänen halunsa tulee täytetyksi. Nykyään kun oli puhe sodan
-mahdollisuudesta, ja että siinä tapauksessa saisimme odottaa venäläistä
-ja tanskalaista sotalaivastoa, kuulin hänen lausuvan kanslianeuvos
-Rosenstein'ille: "Ne eivät voi purjehtia samalla tuulella, ja siitä
-seuraa, että me _ensiksi_ lähdemme sitä vastaan, jolla on vastatuuli,
-_jolloin tähdissä on kirjoitettu sen tulevan saamaan selkäänsä_; sitte
-menemme toista vastaan ja voitamme sen."
-
-Kuningas nauroi: — Hän on vähän gascognalaisen tapainen, mutta sydän on
-hänellä oikealla paikallansa. Jos kaikilla tässä valtakunnassa olisi
-Toll'in sotaisa uskallus ja rohkeus... niin, Gösta, noita molempia
-viimeksimainittuja ominaisuuksia ei sinultakaan puutu, ja jos sinulla
-olisi vaan hiukka enemmän sota-intoa olisit täydellinen.
-
-— Vaikka minulla olisi kaikki, mikä tekisi minut täydelliseksi, —
-vastasi Armfelt hymyillen, — niin... on minullakin ollut unelmia
-sodista ja voitoista, mutta nyt olen herännyt, sillä teidän
-majesteettinne suuri ja armollinen luottamus on pahoittanut minua
-ottamaan selvää seikoista sekä olosuhteista, ja siinä kurjassa tilassa,
-jossa maamme nyt on, on sota mahdotonta.
-
-— Minä tulen toteuttamaan mahdottomuudenkin. —.Kuninkaan tummansiniset
-silmät loistivat uskalluksesta ja hän jatkoi: — Venäjä on jo liian
-paljo sekaantunut Ruotsin asioihin; se koettaa kiihoittaa mieliä tässä
-maassa, ja tämä näin vireillä pidetty tyytymättömyys tulee leviämään
-ikäänkuin tulipalo ympäris, jos en saa sitä ajoissa sammumaan. En sano
-sillä sodan olevan syttymäisillänsä, mutta näen ainoastansa selvemmin
-nyt, mihin kaikki lopulta tulee viemään. Mutta aurinko on jo korkealla
-taivaalla, keskeytti hän äkkiä puheensa, — minä olen väsyksissä. Soita,
-Gösta, kamaripalvelijaani tulemaan, ja seuraa sitte minun esimerkkiäni.
-
-Miltei samassa silmänräpäyksessä, jolloin Armfelt ojensi tarttuakseen
-kellon nauhaan, sulki Magdalena Rudenschöld jonkinmoisella
-varovaisuudella huoneensa oven. Hänen keveistä liikunnoistansa ja
-siitä nopeudesta, jolla hän, kuullessaan jotakin odottamatointa
-kolketta, käänsi päätänsä, näytti miltei ikäänkuin aikoisi hän
-lähteä niin huomaamattomana kuin suinkin aamukävelylle. Jos tämä oli
-hänen aikomuksensa, onnistui hän siinä milt'ei täydellisesti, sillä
-ainoastansa pieni kamarineiti, joka näytti olevan yhtä halukas kuin
-Magdalenakin saada olla huomaamatta, tuli hänen vastaansa tuossa
-pitkässä läpikäytävässä, ja pian astuskeli tuo nuori hovineiti
-auringonpaistamissa puistokäytävissä, jotka suoraan suuntaan johtivat
-yhä kauemmaksi Drottningholm'in linnasta.
-
-Päästyänsä kappaleen matkaa linnasta, poikkesi Magdalena vasemmalle
-ja jatkaen kävelyänsä kostealla nurmikolla, kulki hän hiukan
-vitkallisemmilla askelilla yhä eteenpäin. Lintujen pyrähtelemiset ja
-viserrykset olivat ainoat äänet, jotka silloin tällöin kuuluivat hänen
-korviinsa. Kaikki oli muutoin niin hiljaa, niin auringonpaisteista
-ja tyyntä hänen ympärillänsä, että näytti ikäänkuin olisi ikuinen
-rauha laskenut lempeän kätensä kukkasille, ruohoille ja puille.
-Täynänsä mielihyvää pysähtyi Magdalena muutaman silmänräpäyksen, —
-noin rauhallista oli hänenkin elämänsä kerran ollut, mutta rauha oli
-kadonnut, ja mitä oli hänelle vast'edes tuleva? Hiljainen humina kuului
-puissa, ja lehdet, kukat sekä korret värisivät hiljaa.
-
-— Jos olisin taikauskoinen kuin vanha Regina, niin...
-
-— Mitä sitte?
-
-Magdalena kääntyi hymyillen: — Joko teidän korkeutenne on täällä!
-
-— Minun olisi pitänyt vielä olla vaiti hetkinen, sillä silloin...
-
-— Ja minä olisin kävellyt täällä sekä puhunut itsekseni, ja teidän
-korkeutenne olisi sitä kuunnellut. Tämä ei laisinkaan ole minun
-mieleeni.
-
-Magdalena lausui nämät sanat vilkkaasti ja iloisesti, astuen
-Fredrik-ruhtinaan rinnalla eräälle nurmea kasvavalle töyräälle, johon
-molemmatkin istahtivat.
-
-— Vihdoinkin olette suoneet minun kohdata teitä, mitä tuhansin kerroin
-teiltä olen anellut...
-
-— Niin monta kertaa en luule sen täydelleen tapahtuneen, teidän
-korkeutenne. — Magdalena näytti veitikkamaiselta, ja järjestäessään
-kiharoitansa, valuivat hänen aamupuvussaan olevat valkoiset karrikkaat
-ales hänen somista, pyöreöistä käsiranteistansa.
-
-Ruhtinas katseli hänen valjusti: rusottavia sormiansa, joissa kiilteli,
-missä rubiinikivestä tehty sydän, missä smaragdiruusu tahi hohtokiven
-säkenöivä loisto. Kohteliaalla eljeellä tarttui Fredrik-ruhtinas hänen
-käteensä, ja painaen suudelman sen lumivalkealle hipiälle, lausui hän:
-
-— Vieläkin tuhatta pyyntöä ei olisi liikaa siitä suosiosta, jota nyt
-olette minulle osoittaneet.
-
-Magdalena nauroi sydämellisesti: — Jumalani, jos joku hovista meidät
-näkisi: hän veti tätä sanoessaan kätensä pois ja jatkoi iloisesti; —
-Kuinka siellä päiviteltäisiin ja punastuttaisiin minun puolestani...
-pyörtymistä ja hajuvettä tulisi ilmestymään, ja minua pidettäisiin
-menneenä!
-
-— Te pidätte minun lempeäni kokonansa arvotoinna, Magdalena.
-
-— Niin, todellakin aivan arvotoinna, — kertoi hän välinpitämättömästi.
-
-— Mutta _minä_ on ole tullut tänne laskemaan pilaa, vaan puhumaan
-täyttä totta.
-
-— Minäkin olen tullut tänne puhumaan täyttä totta, ruhtinas; uskokaa
-minua, sillä muutoinpa en olisi tänne tullutkaan.
-
-— Teidän kohtelunne saattaa minut epätoivoon...
-
-— Minun kohteluni saattaa teidät, kuten toivon, järkeenne ja unohtamaan.
-
-— Minut... voisinkohan eläessäni tulla teitä unohtamaan?
-
-— Siinä tapauksessa ennustan teidän korkeudellenne lyhyttä elämää.
-
-— Minä lemmin teitä, enkä voi unohtaa.
-
-— Teidän tulee sekä täytyy; juuri tästä olen tullut tänne puhumaan
-kanssanne, teidän korkeutenne.
-
-— Magdalena... tässä nimessä on ikäänkuin sulosointua, minä kerron sitä
-alituisesti... ei, älkäätte ruvetko taas laskemaan pilaa! Säälikäätte
-minua hiukan... sitä teiltä rukoilen! Mitä minä antaisinkaan, jos...
-voisin lukea sydämestänne!
-
-— Te tulette saamaan sen tehdä, teidän korkeutenne.
-
-— Jos voisin lukea teidän sydämestänne ja huomata sen vihdoin tulevan
-sykkimään vastarakkaudesta.
-
-Magdalena pudisti päätänsä.
-
-— Ihmiset ovat jo ruvenneet puhumaan teidän korkeutenne
-suosiollisuudesta minua kohtaan; tämän puheen minä soisin loppuvan.
-
-— Minä kylläkin käsitän, kuinka tukalalta se teistä tuntuu. Hovi on
-täynänsä kielilakkareja... te olette kaunis, Magdalena, te herätätte
-välttämättömästi kateutta... teillä on avonainen ja hilpeä luonne.
-Ulkokultaiset siveyden saarnaajat, jotka eivät ole arvolliset
-irrottamaan teidän kengännauhojannekaan, rohkenevat teitä moittia.
-Mutta ah, Magdalena, eihän teidän tarvitsekaan jäädä sellaiseen ilmaan,
-joka, tukehduttaen kaiken luonnollisuuden, lopulta tulee teidät
-surmaamaan.
-
-— Teidän korkeutenne, minä en todeltakaan teitä käsitä.
-
-— Suvaitkaatte minun puhua unelmistani, Magdalena. Onhan olemassa
-ihanoita maita, joissa vallitsee ikuiset kesät, ja joissa on
-kukkaistuoksua ja viehätystä... onhan maita, joissa on piilossa olevia
-suviasumuksia peilikirkkaiden järvien rannoilla ja metsääkasvavien,
-lumihuippuisten vuorten juurella... onhan kaupunkeja täynänsä hurmaavia
-huveja ja vilkasta elämää... kaupunkeja, joissa on viehättäviä
-taideteoksia ja mahtavia muinaismuistoja. Olenpa uneksinut teidät,
-Magdalena, lepäävänä tuoksuvissa, auringonpaisteisissa maissa;
-olen uneksinut teidän olevanne marmorikuisteilla, kuultelemassa
-mandoliinein säveliä; olen nähnyt teidän valkoisen hameenne kuun
-säteiden valaisemana, olen nähnyt teidän kasvonne sitroonapuiden varjon
-peittämänä. Olen nähnyt teidät vallattomissa karnevaalihuveissa ja St
-Germains'in loistavissa saleissa, — olen nähnyt teidät ja uneksinut
-teistä kaikkiaalla, missä on suloista ja ihanaa, vaan en täällä — en
-täällä.
-
-— Ja miksi ette täällä?
-
-— Sillä täällä, Magdalena, tulisitte te, jos voisitte suoda minulle
-tilaa sydämessänne, sellaiseen asemaan, joka ei olisi teille mieluinen
-ja joka saattaisi teidät alttiiksi moitteelle... sanalla sanoen,
-paetkaamme täältä, Magdalena!
-
-— Tuo uusi elämä, jota minun kanssani aikoisitte viettää, tulisi
-antamaan teille sangen vähän korvausta siitä, mitä te täällä
-menettäisitte.
-
-— Olen miettinyt kaikki, Magdalena... älkää luulko sen ehdoituksen,
-jonka nyt olen tehnyt, olevan silmänräpäyksen ihastuksen tuottaman;
-minä olen tarkoin punninnut kaikki ja kun sanon: lähtekäämme täältä,
-tiedän sekä mitä voitan että mitä häviän... voittoni on suurempi,
-Magdalena! Lähtekäätte mukaani puolisonani, lemmittynä, laillisesti
-vihittynä aviopuolisonani! Ah, Magdalena, te tiedätte lempeni olevan
-puhtaan...
-
-— Juuri sentähden pidänkin teidän esitystänne vastausta ansaitsevana,
-mutta siitä huolimatta...
-
-— Onko siis se, mitä täällä menettäisitte, teidän mielestänne
-korvaamatointa?
-
-Magdalena antoi päänsä vaipua liikutetun, masennetun näköisenä.
-
-— Tunnetteko itsenne loukatuksi siitä, ett'en voi tarjota teille
-ruhtinattaren arvoa? — jatkoi herttua, joka oli ottanut hatun päästänsä
-ja käänsi häneen kauniit, vilkkaat kasvonsa, ja sillä kunnioitusta sekä
-rakkautta ilmaisevalta äänellä, jolla hän koko ajan oli Magdalenaa
-puhutellut, jatkoi hän: — Te ansaitsisitte kantaa kuningattaren
-kruunua, Magdalena, mutta enhän olekaan kuningas, enkä voi itse
-kauttani antaa teille sitä arvoa, joka teille minun aviopuolisonani
-olisi tuleva.
-
-— Minulta ei ota minkäänmoisia kunnianhimoisia unelmia, uskokaa minua,
-ja kun hylkään...
-
-— Pelkäättekö te myöntymyksenne tulevan suututtamaan kuningasta? Ah,
-Kustaa-kuningas on lempeä, minä tunnen hänen sydämensä, hän tulee
-huomaamaan... hän tulee käsittämään minun sydämellisen rakkauteni
-teihin ja vihdoin...
-
-— En ajattele kuningasta, en ajattele mitään maailmassa paitsi...
-— Magdalena vaikeni, hän oli tullut tänne herttuata tapaamaan,
-vieroittaaksensa häntä itsestänsä ivalla sekä kylmäkiskoisuudella;
-hänen tahtomattansakin oli heidän pakinoimisensa saanut sellaisen
-suunnan joka yht'aikaa vaikutti hänessä hämmästystä ja tuskaa.
-Antamatta tämän avioliiton tarjoumuksen itseänsä soaista, oli
-hän lujasti päättänyt sen hyljätä ja hän mietti nyt vaan muutama
-silmänräpäys kyllin lempeitä sanoja, ilmaistaksensa herttualle tämän
-hylkäämisensä.
-
-— En ole laisinkaan kunnianhimoinen enkä epäilisi, jos... jos en jo
-kauan sitä ennen, kuin te puhuitte minulle sanaakaan rakkaudesta, olisi
-kiinnittänyt sydäntäni toiseen.
-
-— Ja sittekin, Magdalena, sittekin...
-
-— Ah, teidän kohteliaisuutenne oli minusta mieluista... en voinut
-ajatellakaan... ei, hetkeksikään en voinut luulla teidän korkeutenne
-suovan minulle huomiotanne niin, kuin nyt on tapahtunut... minun
-elämäni sai milt'ei teidän kauttanne jotakin hauskuutta, teille
-mieliksi oleminen oli usein minun ajatukseni pitkinä, ikävinä hetkinäni.
-
-— Pitkinä, ikävinä hetkinänne?
-
-— Minun iloni on kuni kuohu aaltoilevalla vedenpinnalla: sydämeni
-pohjassa nousee murheen liejuiset laineet! Minä lemmin, mutta lempeni
-ei suo minulle minkäänmoista autuutta, ei anna minulle mitään paitsi
-muistoa... tämä muisto on minusta pyhä, ja se on meidän välillämme!
-
-Magdalena oli noussut seisovallensa, hänen liikkeensä olivat vakavat,
-ja nöyrän anteeksianomisen eljeellä tarttui hän herttuan käteen, jota
-hän helleydellä puristi.
-
-— Tämän muiston takia täytyy meidän vaeltaa eri haaroillemme, —
-hän vaikeni muutaman silmänräpäyksen, jonka jälkeen hän jälleen
-iloisesti jatkoi: — minä olen teidän edessänne veikistellyt, naisen
-turhamielisyydestä olen tahtonut teitä miellyttää... ja kenpä ei
-haluaisikaan miellyttää teidän korkeuttanne?... Katselkaa vaan
-ympärillenne!
-
-— Magdalena, minun pitäisi vihastua...
-
-— Sitä tulee teidän korkeutenne tehdä! Sitte, ah, minä rukoilen,
-tulette te suomaan anteeksi...
-
-— Sen te'en, sen te'en!...
-
-— Jos sen voi tehdä sydämestänsä, niin...
-
-— Niin?
-
-— Voi myöskin unohtaa.
-
-Hän oli jo etäällä herttuasta ja keveästi hengittäen riensi hän
-nopein askelin eteenpäin, tyytyväisenä, että tuo vaikea asia nyt
-oli suoritettu ja tyytyväisenä itseensäkin, huomattuaan, kuinka
-järkähtämättömän luja hänen lempensä oli. Ei mikään maailman loisto,
-ei mitkään houkutukset tahranneet tätä tunnetta. Yksinänsä tulisi
-hän vaeltamaan elämässänsä ja hän tunsi jonkinlaista onnellisuutta,
-tietäessään, kuinka selvänä ja muuttumattomana kaikki hänelle oli
-suunniteltuna.
-
-Notkeana ja hilpeänä näytti hän rientävän eteenpäin. Auringon säteet
-olivat jo alkaneet leikitellä suihkukaivojen vesihelmien kanssa, ja
-niiden välkkyvissä kimalluksessa kuvautui maan ja taivaan värit.
-Kumartuen siellä täällä niiden kukkalavojen yli, jotka ympäröivät
-vesialtaita, poimi hän muutamia kurenpolven oksia.
-
-— Te olette juuri auringon säteen kaltainen, neiti Rudenschöld?
-
-Tämä oli Södermanlannin herttua, joka hänen takanansa puhui. Magdalena
-kääntyi äkkiä; syvään kumartuen ja lausumatta sanaakaan antoi hän
-ruhtinaan mennä ohitsensa.
-
-Pieni tyytymättömyyden varjo synkisti silmänräpäyksen Magdalenan
-kasvoja hänen rientäessänsä kiiruusti eteenpäin linnaa kohti.
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENES LUKU.
-
-
-Niin, Magdalena tiesi, minkälaiseksi hänen elämänsä tulisi kehittymään;
-_yksinään_ tahtoi hän vaeltaa elämänsä uraa, ja niitä riemun kukkaisia,
-jotka hänen tiellensä puhkesi, tahtoi hän kerätä ja olla niihin
-tyytyväinen sekä niillä onnellinen.
-
-— Nähdä Armfelt'ia jonkun kerran, nähdä häntä vilahdukselta oli kaikki,
-mitä hänen sydämensä halusi, ja hän väisti tämän kanssa juttelemista
-suurissa seuroissa sekä kohtaamasta yksinänsä. Kuukausia kului tällä
-tavalla, kuukausia täynänsä rauhaa ja tyytyväisyyttä.
-
-Uusi ajanjakso oli tullut, vaan ei mitään muutosta Magdalenan
-tunteissa, ja milt'ei mielihyvällä pysyi hän väliin Sofia
-Albertina-ruhtinattaren heikon terveyden vuoksi poissa niistä
-juhlallisuuksista, jotka yhä vaihettelivat Kustaa III:n hovissa. Osa
-aatelistoa oli alkanut osoittaa jonkinmoista hitautta, kun tuli asiaksi
-näyttäytyä tässä hovissa, ja kuningas, joka nyt tavallista enemmän
-halusi näyttää maailmalle sitä hyvää sopua, joka vallitsi hänen sekä
-hänen omaiseensa välillä, kävi eräänä päivänä alkuvuodesta suosikkinsa
-seurassa Sofia Albertinaa tervehtimässä.
-
-Ainoa ruhtinattaren luona tässä tilaisuudessa palvelusta tekevä neiti
-ja ainoa kuninkaan seurueessa oleva hoviherra jäivät yksinänsä,
-ja Magdalena Rudenschöld sekä Kustaa Mauritz Armfelt olivat nyt
-kahdenkesken sen perähuoneen viereisessä kamarissa, jossa Sofia
-Albertina päästi puheellensa Kustaa-kuninkaan.
-
-— Vihdoinkin on onni suonut minulle tilaisuuden teidän kanssanne
-puhelemiseen, Magdalena! Ei, älkäätte kääntykö pois! — pyysi Armfelt
-hiljaa ja nöyrästi — Oi, sallikaa minun uneksivan! kaiken olevan
-entisellänsä! Suokaa minulle vaan hetkikin sitä autuaallisuutta...
-
-— Se on ijäksi paennut.
-
-— Mitähän minä mielinkään sinusta luopuessani? Kuinka voit sinä niin
-helposti... niinkuin teit, eritä minusta?
-
-— Helposti? Jumalani, hyvä Jumalani? Tahdoitko sinä edes tietääkään
-minun tuskastani? Et, vaan tahdoit tulla rikkaaksi, tahdoit tulla
-mahtavammaksi kuin olitkaan, — ja minä?... Loukattuna ja hyljättynä,
-voinko minä muuta kuin luopua?... Vai luuletko, että olisin alentanut
-itseni kerjäämään rakkautta?
-
-Äkillinen, ankaran kiivastumisen näköinen leimu nousi Magdalenan
-kasvoille, hänen silmänsä aukenivat ja, näyttäen kirkasta säihkyä
-näiden sinisissä terissä, loi hän silmäyksensä Armfelt'iin.
-
-— Sinäkö kerjäämään, Magdalena — kuningatar puhuu kerjäämisestä!
-
-— Kuningatar?
-
-— Kauneudessa... sinisilmä, ah, katso minuun kuni ennenkin!
-
-— En, en, nyt on asiat niin, kuin on.
-
-— Mutta ne voisivat muuttua toisellaisiksi.
-
-— Oi, ei koskaan, ei koskaan.
-
-— Lausu, oletko vihoissasi?
-
-— Olenhan aivan tyyni.
-
-— Ja oletko ollut kovin vihoissasi?
-
-— Jätä menneet siksensä, paroni Armfelt, minä en niitä enään muistele.
-
-— Mutta minä... minä palajan yhä...
-
-— Se on anteeksiantamattoman yksitoikkoisena elämistä.
-
-— Sinun sydämesi on jäästä.
-
-— Vaikk'ei täydellisesti niin kylmäkään, ei sitä kuitenkaan voi saada
-sulamaan.
-
-— Kuinka voit laskea pilaa nyt?
-
-— Koska kaikki meidän välillämme on unohdettu ijäisesti.
-
-— Mainitse siinä tapauksessa ainoastansa itseäsi. Minä olen koettanut
-unohtaa, mutta yhä selvemmin on sinun kuvasi esiintynyt sielussani.
-
-— Koeta siis alati minua muistella, niin tulee siitä toisellainen
-päätös.
-
-— Kuinka voit noin tehdä pilaa?
-
-— Pilaa? sen taidon olen varmaankin oppinut sinulta; sen ensimäinen
-oppiminen maksoi minulle ehkäpä kyyneliäkin, jättääksensä lopulta vaan
-hymyilyä jälkeensä.
-
-— Mutta nyt — sinä itket...
-
-— Itken niin... enkö ma itkisikään! Oi, päästä käteni, — kerta ei
-se ollut sinusta minkään arvoinen! Minä itken, voidakseni paremmin
-hymyillä kaikelle, joka elämässä muserretaan ja turmellaan.
-
-— Kuinka katkera! Tuskinpa sinua enään tunnenkaan.
-
-— En tunne enään itseänikään. Ei, mene tieltäni, Kustaa Mauritz!
-
-— En siirry, ennenkuin olet rauhoittunut. Oi, kuule lemmikkini,
-rakastettuni, suloinen sydän käpyni! Lausu, oletko kärsinyt paljokin
-minun tähteni? Tästä kärsimisestäsi voin arvostella rakkauttasi, tässä
-kärsimisessä olen kyllin itsekäs löytämään autuutta.
-
-— Ah, vielä vaan sananen... kerro minulle vielä, että olet minua
-lempinyt,.
-
-— Minä olen sinua lempinyt...
-
-— Ja nyt, ja nyt?
-
-— Ei, ei, päästä minua menemään!
-
-— Ja nyt, ah, vielä vaan sananen yksi ainoa sananen... yksi ainoa
-"lemmin." Te pudistatte päätänne, te ette tahdo vastata!... Minä tulen
-siis toisella kertaa saamaan tämän vastauksen.
-
-Sykkivin sydämin kumartui Magdalena, vastaten nöyrästi kuninkaan
-tervehdykseen, ja hän sekä Armfelt olivat poissa.
-
-Magdalenasta tuntui ikäänkuin heräjäisi hän vähitellen huumauksesta
-selvälle järjelle. Mitä oli hän sanonutkaan?
-
-Ääneti ja kylmäverisenä olisi hänen tullut kuullella Armfelt'in sanoja.
-Miksi, miksi oli hän siis puhunut? Mihin olivat kaikki hänen hyvät
-päätöksensä joutuneet? Oliko hänen tunteensa voimakkaammat hänen
-järkeänsä?
-
-Näin kysyi hän itseltään ahdistuksessansa.
-
-Ja nyt, mitä tuli hänen tehdä?
-
-— Pakene! huusi eräs ääni hänen sielussansa; pysähdy! kuiskasi toinen,
-ja se ääni muuttui yhä kovemmaksi, kunnes nuot molemmat ristiriitaiset
-mieliteot ikäänkuin tuimasti taistellen koettivat voittaa toistansa.
-
-Kuten harhatielle joutunut matkustaja, haapuili hän näin ympäris, ja
-sille tielle, joka tähän asti oli ollut niin hyvin viitoitettuna ja
-takaisena, oli nyt laskeutunut sumua.
-
-Hän tarvitsi suojaa, — suojaa itseänsä vastaan!
-
-Sen hän olisi voinut saada Axel Fersen'istä, — mutta hänet oli
-Magdalena hyljännyt, ja nyt se jo oli liian myöhäistä.
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESENSIMÄINEN LUKU.
-
-
-— Ei, ei, Sohvi, sitä en tahdo... en, kun asiata oikein mietin!
-Sinä, joka olot puhunut heidän puolestansa, kerro heille tämä minun
-viimeiseni, peruuttamatoin vastaukseni.
-
-— Mutta jos Suomi tempaa itsensä irti Ruotsin vallasta, Fredrik, jos se
-yksimielisesti tarjoaisi sinulle hallitusta, mitäs sitte?
-
-— En tahdo olla osallisna kaikkeen tuohon.
-
-— Että se kentiesi voisi tulla venäläiseksi maakunnaksi... oi, sitä en
-saata ajatella... ja saatpa nähdä sen niin käyvän, jos et sinä...
-
-— Ei, ei, en minä, — keskeytti Fredrik-ruhtinas, joka istuen Sofia
-Albertina-ruhtinattaren rinnalla nyt työnsi luotansa kääryn kirjeitä ja
-asiapapereja, jatkaen: — Tosin olen antanut soaista itseni muutamiksi
-silmänräpäykseksi. Valtakunnan ja alamaisten menestys... luulinpa sen
-edestä maksavan vaivaa elää ja vaikuttaa!... Mutta en tahdo tehdä
-mitään väkivaltaa Kustaa-kuninkaan oikeuksille.
-
-— Ei sinun tarvitsekaan tehdä mitään väkivaltaa, ole vaan aloillasi...
-
-— Jospa en edeltäkäsin olisi tietänyt mitään, ja sattumus olisi
-johtanut minua siihen... niin, silloin kentiesi, mutta ei nyt.
-En tahdo olla osallisena minkäänmoisissa juonissa, tahdon katsoa
-Kustaa-kuningasta ja kaikkia ihmisiä suoraan silmiin; tahdon ennen
-kuolla unohdettuna ja vähäpätöisenä, kuin että pieninkään tahrapilkku
-tarttuisi nimeeni.
-
-— Fredrik-hyväni, en voi muuta kuin hyväksyä mielipiteitäsi, mutta
-sittekin...
-
-— Minä pysyn sanoissani.
-
-Fredrik-ruhtinas nousi istuviltansa, ja astuen moniaita kertoja
-huoneessa edestakasin, lensi hänen silmäyksensä silloin tällöin
-ruhtinattareen, joka vahakynttelien valossa tarkasteli kirjeessä olevia
-nimiä, ennenkuin pani nuot kokoontaitetut paperit jälleen kuorihinsa.
-
-— Elämäni on sittekin sangen onnellinen, — jatkoi ruhtinas, — onhan
-minulla sinut, Sofia, rakastettavana ja vielä toinenkin Sofia...
-tiedäthän, tuo, josta sinulle olen puhunut. Halpa tyttö se on, niin,
-onpa aivan moskaväkeäkin, jos niin tahdot, mutta minä vakuutan, ett'ei
-kellään voi olla puhtaampaa sydäntä ja ylevämpiä mietteitä kuin Sofia
-Hagman'illa. Sinä tulisit hänestä pitämään, Sofia, jos sattumus voisi
-antaa teidän tavata toisenne... kuten asiat nyt ovat, voin ainoastansa
-puhua sinulle hänestä.
-
-Hiljainen huokaus hiipi Sofia Albertina» huulille!
-
-— Me molemmat, hän ja minä olemme sinulle kuitenkin vähäpätöinen
-korvaus, kuten pelkään. Mutta mitä kahinaa tuolta ulkoa kuuluu?... Ah,
-olenpa unohtanut? päästää Rudenschöld'ini palveluksestansa. Hyvää yötä,
-Magdalena, nuku makeasti!
-
-Kepein askelin saapui Magdalena huoneensa ovelle, jonka lukossa oli
-avain, ja sisäänastuessansa kohtasi häntä kuuvalon väräjävä hopeahohto,
-joka syrjäänvedettyjen akuttimien välistä valui laattia-maton
-kukkasille ja viipyi leikitellen seinäverhoilla.
-
-Magdalena meni akkunaan, ja hänen silmäyksensä lensivät tuolle heikosti
-siniseltä paistavalle lumipeitolle, joka lähellä ja kaukana levisi maan
-pinnalle.
-
-Hiljainen huokaus avasi hänen huulensa, ja ajatuksiinsa vaipuneena
-seisoi hän silmänräpäyksen liikkumattomana. — Nuku makeasti, — kuului
-vielä hänen korvissaan”ruhtinattaren jäähyvästit. Ah, tuntuihan
-ikäänkuin tahtoisi uni täydellä todella paeta häntä siitä alkaen...
-niin, missähän _hänkin_ tällä hetkellä oli? Muistiko hän Magdalenaa? —
-Mutta tätä ei hän tahtonut ei hänen sopinut kysyä itseltänsä. Ei, hän
-ei tahtonut laisinkaan ajatella, hän tahtoi mennä makuulle! Mutta missä
-Lovisa oli! Miksi; ei hänen kamarineitsyensä ollut saapuvilla, miksi
-ei hän ollut sytyttänyt kynttelejä?
-
-— Lovisa, Lovisa! — huusi neiti Rudenschöld maltittomana, — nytpä
-tapahtuu ensi kerran, että tyttö... Olisikohan hän nukkunut?
-
-— Lovisa ei ole täällä, — vastasi nyt eräs ääni, jonka tunnetun soinnun
-kuullessansa Magdalena ääneensä kirkasi. Se oli varmaankin erehdys,
-niin se ei voinut olla mitään muuta, ja torjuvalla, milt'ei kauhistusta
-ilmaisevalla eljeellä oli hän pysähtynyt keskelle laattiata, silmäillen
-tuota ko'okasta olentoa, joka nyt liikkui huoneen pimeimmässä nurkassa.
-
-— Älkäätte peljästykö... oi, suokaatte anteeksi rohkeuteni!
-
-— Kuulenko siis oikein... Niin, tehän, paroni Armfelt, siellä
-olettekin. Kuinka olette uskaltaneet tätä tehdä?
-
-— Ikäväni ajoi minut tänne, minulla ei ole muuta puollustusta.
-
-— Se on liian heikko. Oi, Jumalani, Jumalani, mitä te minusta
-ajattelette?
-
-— Kaikkea hyvää, kaikkea ylevää, kaikkea...
-
-— Älkäätte enään puhuko niin!... Kun ensin kuulin teidän äänenne,
-luulin mielikuvitelmani jotenkin leikittelevän kanssani; mutta tehän
-siinä olettekin... te itse ja minä... kuinka tahdotte loukata minua
-näin suuresti?
-
-— Tuhansien silmien vartioimana, en saa koskaan lausua teille sanaakaan
-enkä vaihtaa kanssanne ajatustakaan, ja itse te minua pakenette...
-
-— Me olemme kylläksi puhuneet keskenämme.
-
-— Magdalena te käännytte vihamielin minusta pois! Niin, totta on; enpä
-muuta ole odottanutkaan. Kehnon voiton takia olen menettänyt teidän
-lempenne kallisarvoisen aarteen.
-
-— Menettänyt, niin, niin!
-
-— Sen kyllä tiedän ja sittekin tulin tänne; tulin koska en voinut
-muuta. Hyvää yötä, sa armas, minä menen ainiaaksi, mutta salli minulle
-vielä sitä ennen yksi rukous, suo minun kuun valossa nähdä kasvojasi!
-
-— Hyvää yötä, paroni, nukkukaa makeasti!
-
-— Ei hereilläni tahdon uneksia, uneksia erään silmän einestä, uneksia
-pehmeiden käsivarsien ansasta, rusohuulista, joilta mettä juon... ja
-salli minun nyt tummansinisistä silmistäsi etsiä omaa kuvaani. Täytä
-tämä pyyntöni, menenhän minä pian, enkä enään koskaan palaja.
-
-— Jos et koskaan enään palaja, niin... etsi kuvaasi; omaa kuvaasipa
-sinä, itserakas, haluatkin nähdä.
-
-— Tähän asti olen unohtanut tulleeni ainoastansa saamaan sinulta yhden
-ainoan sanan. Yhden ainoan kieltävän, yhden ainoan myöntävän sanan, oi,
-virka!
-
-— En käsitä sinua... en, en, ah, päästä käteni!
-
-— Magdalena, vanno taivaan nimessä tämän kieltämisesi olevan totta, ja
-ett'et minua rakasta!
-
-— Sitä en voi vannoa. Jumalani, minua armahda!
-
-— Autuaallinen lepo tuntuu laskeuvan sieluuni! Älä ole
-peljästyksissäsi, armaani, näethän että menen pois!
-
-Niin, mene ainiaaksi; mutta ennenkuin menet, oma Kustaa Mauriz'ini,
-salli pääni viivähtää rinnallasi, ja käteni kädessäsi, kas niin! Sua
-olen aina, aina lempinyt!
-
-— Kuinka lahealta hiuksesi tuntuu poskeeni!
-
-— Unesi toteutuu... kas tässä käsivarsieni ansa, ja tässä huuleni...
-juo mettä, juo... Ja nyt, hyvästi, lemmittyni, ijäti hyvästi!
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESTOINEN LUKU.
-
-
-— Tässä, teidän majesteettinne, ovat Yrjö Maunu Sprengtporten'in
-paperit.
-
-— Ehrenström-hyväni (44), tepä olette onnistuneet oivallisesti ja
-paremmin kuin voin odottaakaan. En tietänyt oikein, mitä minun tuli
-ajatella, kun en kuullut teiltä niitäkään, en edes terveisiäkään.
-
-— Minun täytyi olla suuresti varovainen; viestin lähettäminen, jopa
-ainoa sanakin, olisi voinut saattaa vaaranalaiseksi...
-
-— Niin, niin, sehän on totta! Minulla oli monta syytä häntä epäillä
-(45) ja tässä on minulla todistuksia, — kuningas laski kätensä noille
-äsken vastaanottamillensa papereille, joita hän yhtä toisensa perään
-silmäili, samalla kuin Ehrenström kunniaa osoittavassa asemassa
-odotti hänen muita käskyjänsä. — Ehdoitus uuteen hallitusmuotoon
-Suomelle Hollannin mallin mukaan — jatkoi Kustaa-kuningas, — ja sen
-toteuttamiseksi pyyntö saada kaksi miljoonaa ruplaa eräästä pankista
-Suomessa. Eipä aivan hullusti mietitty, Sprengtporten-hyväni, eipä
-aivan hullusti! — ja ylenkatseellisella eljeellä heitti hän nuot
-lukemansa paperit eteensä pöydälle; — ja tässä keisarinnan armollinen
-suostumus. Foi de gentilhomme, nyt minulla on syytä... vihastuneen
-näköisenä keskeytti hän puheensa ja, tarkasti tähystellen Ehrenströmiä,
-kysyi hän vilkkaasti: — Noh, millä keinoin te onnistuitte?
-
-— Alussa, teidän majesteettinne, en ollut laisinkaan huomaavinanikaan
-paroni Sprengtportenia, vaan pyrin niihin piireihin, joissa hän
-seurusteli ja joissa minä, toivoen teidän majesteettinne armollista
-anteeksiantamista, silloin tällöin rohkenin lausua muutamia vihollisia
-lauseita ruotsalaisesta hovista.
-
-— Hyvä, hyvä!
-
-— Näitä lauseita annoin kuulua yhä korkeammalla äänellä, ja eräänä
-päivänä tuli Sprengtporten luokseni ja sanoi luullaksensa minun olevani
-hänen miehiänsä sekä tarjosi minulle sihteerinvirkaa luonansa. Minä
-vastustelin, sanoen itselläni olevan muita aikeita, mutta paljon
-puhuttelemisen jälkeen myönnyin rupeamaan ja... teidän majesteetillanne
-ovat hänen paperinsa.
-
-— Teidän uskollisuuttanne ja intoanne, Ehrenström-hyväni, tulen kyllä
-palkitsemaan. Niin, Kaisa-keisarinna joutuu kylläksi kireälle Portin
-kanssa, kuten arvelen. — Kuningas hymyili ja, nyökäten Ehrenström'ille
-armollisesti päätänsä, jatkoi hän: — Jääkäätte nyt tänne, näytelmä
-alkaa heti, te tulette saamaan kuulla joitakuita Kraus'in suloisia
-säveleitä, me näemme jälleen toisemme, minulla on teille tilaa
-loosissani.
-
-Jokseenkin hajamielisen näköisenä katseli kuningas tätä näytelmää;
-mutta hänen hajamielisyytensä muuttui kuitenkin äkkiä tuleksi ja
-leimuksi — hän oli saanut tietää erään uutisen juuri kuullessansa
-muutamia eräässä ranskalaisessa kometiassa olevia kevytmielisiä
-sanasutkauksia — uutisen, että Venäjän ministeri Konstantinopolissa,
-Bulgakov, oli suljettu noihin "seitsemään Torniin", ja että Turkki oli
-julistanut Venäjälle sodan.
-
-Kuningas astuskeli nyt näytelmähuoneen lämpiössä edestakasin Armfelt'in
-rinnalla, keskustellen tuosta tärkeästä uutisesta:
-
-— Enpä kuitenkaan luullut asian niin käyvän, — lausui hän. — Heidenstam
-(46) on toimittanut tehtävänsä hyvin. Tämä on meille ilopäivä!... Enpä
-tule aivan helposti unohtamaan Syyskuun 19 päivää. Nyt, ystäväiseni,
-saat tulla mukanani Tanskaan, minä matkustan sinne itse, se on tukala
-toimi... mutta Tanskan kanssa liitossa Venäjää vastaan... niin, saatpa
-nähdä, että tulen tempaamaan pois hampaat tuolta kaikkea nielevältä
-pedolta; se on jo liian kauan ammoitellut kitaansa meitä nielläksensä
-— noh, niin, mitä sanot Ruotsin entisten Itämeren-maakuntain takasin
-valloittamisesta?... Ehrenström on siihen varsin sovelias, ja minä
-tulen lähettämään hänet Viron- ja Liivinmaalle tiedustelemaan
-aatelisten mielipiteitä, ja onko heillä halua Ruotsin avulla suistaa
-venäläisten i'es niskoiltansa, ja Engeström'in tulen minä lähettämään
-Varsovaan...
-
-Sitte kääntyi Kustaa-kuningas Kaarlo-herttuaan ja, lyöden häntä
-keveästi olalle, tarttui sekä tämän käsivarteen kuiskasi hänen
-korvaansa:
-
-— Mitä sanot kohta syttyvästä sodasta ja mahdollisuudesta saadaksesi
-kantaa Kuurinmaan kruunua?
-
-— Käteni sekä miekkani Ruotsin ja teidän majesteettinne edestä!
-
-— Lähtekäätte Hagaan, jossa minä tulen pitämään neuvottelua... sinne
-olon jo käskenyt Toll'in ja Ruuth'in (47), — ja, huomaten ruhtinaan
-kysyvän silmäyksen, lisäsi hän äkkiä: — ei, ei, ei Armfelt'ia, ei
-vielä... hän ei suvaitse Toll'ia, eikä Toll häntä. Heti näytelmän
-loputtua me lähdemme, ei ennen, sillä se herättäisi huomiota; vielä on
-suurin salaperäisyys tarpeen Kaarlo hyväni.
-
-Esirippu oli vajonnut, ja keskiyöllä riensi kuningas pois
-Drottningholm'ista Hagaan.
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESKOLMAS LUKU.
-
-
-— Salli minun istuani tässä, jatkaisi juuressa, Gösta!
-
-— Mikä oikku!
-
-— Tässä tahdon istua ja silmäillä sinua.
-
-— Sydämeni ainoa, armas hallitsijatar, virka minulle, miksi
-alakuloisuuden huntu verhoaa kasvojasi?
-
-— Sinä olet ollut poissa, ja kentiesi minun ikävöimiseni... kentiesi
-minun ajatukseni ovat kutoneet sen verhon, jonka sinun silmäsi nyt
-poistavat; sinun silmäyksesi ovat auringonpaistetta sydänparalleni.
-
-— Salli siis sen auringonpaisteen vapaasti säteillä ympärilläsi, salli
-minun silmäni nauttia sinun ihanuudestasi ja hiivi jälleen hiljaa
-syliini.
-
-— Ei, tässä tahdon olla ja koettaa ajatella; minulla olisi niin paljo
-sinulle sanomista.
-
-— Oi, Magdalenani!
-
-— Sinä olet koko maailmani, oi, älä arvostele minua liian ankarasti!
-
-— Älä lausu niin...
-
-— Minun sielussani on ikäänkuin sumua, ja mennyt aika samoinkuin
-tulevakin on hämärä, epäselvä... ainoastaan nykyinen hetki... juuri
-nyt... sinun läheisyydessäsi tunnen onnellisuuteni täyden määrän.
-
-— Eikö siinä ole kylläksi?
-
-— On, on... ei, älä toisin luulekaan!
-
-— Miksi siis himmennät ilosi kirkkaan lähteen huokauksilla?
-
-— Ah, paljon olen kärsinyt, enemmän tullen kentiesi vielä kärsimään...
-jos, Jumalani, sen ehkä olen ansainnut.
-
-— Kuinka voit niin puhua?
-
-— Göstani... mitä ennen pidin vääränä, pidän nyt oikeana.
-
-— Sidettä, joka meidät yhdistää, ei voi kukaan katkaista, eipä
-kuolemakaan... niinhän olet itse sanonut?
-
-— Niin, niin, lemmessäni tunnen ikäänkuin ijäisyyden todellisuuden
-löyhäyksen, ja tunteeni otan kerran puhdistettuna mukaani maan päältä.
-
-— Magdalena, Malla, pieni haaveilija, virka, miksi vaivaat itseäsi
-synkillä ajatuksilla? Minä lemmin sinua... sinä minua, ja eikö tämä
-tieto ole meille kylläksi? Oikein tahi väärin, mieletöintä puhetta!
-Mitä ovat kaikki maalliset siteet, joilla me annamme sitoa itsemme
-ainoastansa tavan vuoksi, omanvoiton pyynnistä, pakosta ynnä muusta
-sellaisesta! Ne ovat i'es, kahle, — jonka vapaa henki varhemmin tahi
-myöhemmin ravistaa niskoiltansa ja tempoa rikki.
-
-— Sinä lemmit minua, minä sinua, Magdalenani, — ainoastansa tässä
-ajatuksessa löydän autuutta; kaikki, mikä on synkkää, vastenmielistä,
-on minusta kaukana... lemmittyni kasvojen vivahdukset ovat ainoa tuuli,
-jonka mukaan käännän mielialani purjeen. Sinä avaat huulesi, niin, kas
-niin, kuinka suloinen sinun hymysi on, tyttöseni, sydämeni puoliso,
-sinä... oletko minulle hellä?
-
-— Mitä sanovat silmäni, Kustaa Mauritz?
-
-— Tahtoisinpa kerätä aarteita ympärillesi!
-
-— Tiedäthän ainoan aarteen, jota rakastan olevan sinun lempesi.
-
-— Kaikki, mitä sinulle tarjoan, hylkäät sinä kovapintaisesti.
-
-— Yhden anomuksen pyydän kuitenkin saada täytetyksi.
-
-— Se on jo myönnetty, armahani, sano vaan, käske! Noh, mitä haluat?
-
-— En minä, en; itselleni, minä ajattelen erästä toista.
-
-— Erästä toista vaan, niinhän se aina on...
-
-— Näetkö, tällä kertaa on kysymys eräästä tytöstä, eräästä, joka on
-lempinyt melkein kuin minäkin... hartain toivoni on, että hän tulisi
-onnelliseksi.
-
-— Amen, katselkoon hän kernaasti minun puolestani poikasia!
-
-— Ei, ei, noin et saa hymyillä!
-
-— Kaiken minkä voin, lupaan sinulle tehdä, jos et vaan vaadi minun
-persoonallista välitystäni tuon kaunottaren onnellisuuteen.
-
-— Niin mielelläsi kuin leijailetkin kaikkialla, liehuva perhonen, tämän
-kukkasen ympärillä et kuitenkaan saa kierrellä.
-
-— Veitikka pilkistää sinun silmistäsi, kas kuinka se leikkii
-sinun huulillasi, ja nyt se piilottaiksi poskesi kuopuraan,
-Magdalenani, ihana...
-
-— Huikenteleva perho!... Mutta tosiaankin, pitihän meidän puhuman
-muustakin kuin itsestämme. Kuten sanoin, tiedän erään tytön, joka on
-rakastanut kentiesi yhtä hellästi kuin minäkin; mutta viisaammin...
-ei, innokkaammin, ylevämmin kuin minä on hän osannut säilyttää tätä
-tunnetta rinnassansa, on osannut tyytyä ilmanolemiseen ja...
-
-— Onnekseni et ollut hänen kaltaisensa...
-
-— Minä koetin paeta, mutta, ah, en voinut! Ja... hair... oi, mikä
-sokeus!
-
-— Mitä, virka?...
-
-— Hairahduksessani löydän autuaallisuuteni.
-
-— Se tunne, joka meidät yhdistää, ei olekaan hairahdus. Kuinka usein
-täytyy minun sitä kertoa, lemmittyni?
-
-— Tahdon sinua niin mielelläni uskoa... niin, sinua uskon! Herrani
-ja haltijani... vaan eipä oikein niinkään, sillä ennemmin olet sinä
-sieluni kaksoisveljes, osa minusta, minun oma pojuni. Ja kuule nyt
-vaatimukseni, minä pyydän vakinaista virkaa korkealla vuosipalkalla
-tuon tytön lemmikille...
-
-— Sen viran hän tulee saamaan, Magdalena, toimita minulle vaan hänen
-paperinsa...
-
-— Ja sitte sinä puhut asiasta kuninkaalle?
-
-— Tässä käteni vakuudeksi.
-
-— Tyttö tulee hämmästymään, tulee onnelliseksi morsiameksi ja siksi hän
-tulee minun kauttani!
-
-— Salli minun painaa huuleni noille vienoille kukkasille, joita ilosi
-on luonut valkoisille poskillesi.
-
-— Koko suudelmatulvan, lemmikkini, jos niin haluat!
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESNELJÄS LUKU.
-
-
-Linnassa oli vastaanotto. Tungos etehisessä oli milt'ei yhtä suuri
-kuin ennenkin, ja kiihkoisella uteliaisuudella silmäiltiin kuninkaan
-kasvoja, kuunnellen hänen pienintä sanaansakin. — Miksi oli hän
-äskettäin ollut Köpenhaminassa, mitä olikaan oikeastansa tekeillä,
-mitähän salaisia kokouksia kuningas silloin tällöin suvaitsi pitää? —
-Vaiti! tuossa puheli kuningas Kaarlo-herttuan kanssa.
-
-— Minulla oli hauska viikko Köpenhaminassa. Leskikuningatar piti
-minulle milt'ei koko ajan seuraa... matkani tulos oli hyvä, ja
-ystävällinen liitto Tanskan kanssa on meille erinomaisen edullinen —
-nyt vaipui Kustaa III:n ääni milt'ei kuiskaukseksi ja hänen hoviväkensä
-olivat niin onnellisia, että saivat kuulla hänen saaneen jonkun
-asiakirjan, jonka omaamisesta hän ilmaisi häiritsemätöintä riemua,
-samalla kertaa kun hän peitti sen sisällön salaperäisyyden hämärään.
-
-— Erään asiakirjan, mikähän se mahtanee olla? — kysyivät kaksi
-kunnianmerkillä koristettua herraa toisiltansa.
-
-— Usko minun sanani, se on jotakin erinomaista... jokin liitto, jonka
-ainoastansa kuningas on voinut aikaansaada, jokin...
-
-— Hän on vastaanväittämättä suuri nero, kreivi-hyväni!
-
-— Olenpa häntä aina ihmetellyt, hym. —
-
-— Minä olen niin paljon kuullut kuiskattavan tuosta asiakirjasta,
-— lausui salaperäisesti muuan kultaanpuettu kamariherra eräälle
-henkivartija-väessä palvelevalle katteinille.
-
-— Se on tietysti esim. joku kuninkaan oikku, jonka pitäisi vaikuttaman
-tämän maan asujanten mieliin.
-
-Kamariherra otti pari askeletta takaperin, samalla kun katteini
-silmäili häntä hymyillen ja äkkiä lisäsi:
-
-— Ei kukaan voi rakastaa hänen majesteettiansa suuremmalla
-kunnioituksella kuin minä, ja...
-
-— Siihen teillä onkin syytä, katteini Liljehorn!
-
-— Suuria syitä; minun on kiittäminen hänen majesteettiansa kaikesta,
-kasvatuksestani, eläkerahastani hänen käsikassastansa ynnä muusta.
-Minä tarkoitin vaan hänellä olevan pienet oikkunsa, ja että tämä olisi
-vaan sukkela keksintö, jota minä erinomaisesti ihmettelisin, jos esim.
-koko kirjoitus sisältäisi vaan yleisiä ystävyyden vakuutuksia... niin,
-mitäpä minä tiedän.
-
-— Mutta jotakin tärkeätä sinä on. Onhan Armfelt'ista tehty Norsun
-tähdistön ritari, ja minä tiedän varmalta taholta, että Köpenhaminassa
-oltiin suuresti ihastuksissa kuninkaaseemme. Fredrik-ruhtinas,
-Huth-kenraali ja Bernstorff-kreivi ovat olleet lumottuina hänen
-kaunopuheliaisuudestansa. Te hymyilette vieläkin, katteini Liljehorn,
-ette kait tahdo väittää?...
-
-— En millään lailla, hänen majesteettinsa puhuu vastaanväittämättä
-hyvin.
-
-— Jotakin täytyy olla tapahtumaisillansa, se näkyy kuninkaasta ja se
-näkyy Armfelt'istakin... Norsuntähdistön ritariksi, sepä on jotakin!...
-kuninkaalla mahtane olla suuri vaikutusmahti Köpenhaminassa, — arveli
-muuan valtiollisista asioista huvitettu, hohtokivillä koristettu
-leskikreivitär, silmäillen erästä hovimarsalkkaa, jonka toinen silmä
-oli ummistettu ja joka puristi yhteen huuliansa ikäänkuin olisi
-hän lujasti päättänyt, ett'ei niiltä tulisi pääsemään nuot tärkeät
-salaisuudet, joita hän voisi ilmaista jos tahtoisi.
-
-— Noh, kreivi Taube, teidän kävi siis hyvin Köpenhaminassa?
-
-— Kävi niin, valtiosihteeri-hyväni... hys, vaiti!
-
-— Tosiaan, jos tuota ymmärrän, — lausui Schröderheim hiljaa, samalla
-kun hänen levotoin silmäyksensä lensi kuninkaasen, — kuinka, Herran
-nimessä siellä kävi?
-
-— Menikö kaikki hunningolle, peräti hunningolle?
-
-— Mutta Armfelt'in koroittaminen Norsuntähdistön ritariksi?
-
-— Se oli sumua silmiin. Älä millään ehdolla ole tietävinäsi niistäkään!
-
-— Melkein tällaisia olivat nuot monet kuiskahdukset kuninkaan
-ympärillä, joka nyt oli kääntynyt Magdalena Rudenschöld'iin. Tuskin
-olisi hän ollut kohteliaampi kenelle kuningattarellekaan kuin
-tuolle Sofia Albertinan nuorelle hovineidille, ja hoviherrat olivat
-kokoontuneet kunnioituksella hänen ympärillensä samalla kuin naiset
-silmäilivät häntä suloisilla hymyilyillä. Missä Magdalena vaan liikkui,
-kohdeltiin häntä mitä ystävällisimmästi; olipa hänen ihailemisensa
-milt'ei tullut tavaksi, ja harvoin oltiin niin monta sievistelysanaa
-lausuttu hänen läheisyydessänsä kuin näinä päivinä.
-
-Vilkkaasti muistellen kuninkaan ystävällistä kohteliaisuutta, joka
-muisteleminen loi hänen huulillensa iloisen hymyilyn, astui Magdalena
-huoneesensa, jossa hän kohtasi sisarensa, paronitar Ehrenkronan.
-
-— Miten on Karolina-hyväni, sinä näytät raju-ilmalta tahi oikeammin
-sateiselta päivältä? Olethan itkenyt, sisar-kultani, avaa sydämesi
-minulle!
-
-— Ah, Malla, minua on kohdannut suuri ja raskas huoli, — vastasi hänen
-muutamaa vuotta vanhempi sisarensa, silmäillen levottomasti Magdalenaa,
-joka nyt vakavan näköisenä kumartui häneen päin.
-
-— Mitä, Herran nimessä, sinulle siis on tapahtunut?
-
-— Ei mitään itselleni... sinun takiasi, Magdalena, sinun takiasi olen
-huolissani ja levotoin.
-
-— Minunko takiani? — Tumma purppuran puna lensi äkkiä Magdalenan
-kasvoille.
-
-— Sinusta ovat alkaneet kuiskaella hirmuisia, kummallisia asioita. Ah,
-ah, sinä punastut!...
-
-— Säikähdyksestähän...
-
-— Niin, suokoon Jumala, ett'ei se o... olisi häpeästä!
-
-— Häpeästä, — kertoi Magdalena, painoi kätensä silmilleen ja jatkoi
-kiivaasti — ei, ei, en häpeästä! mutta miten voit lausua sellaista
-sanaa minulle?... kuinka kauheata!
-
-— Niin, se on kauheata, että meidän molempain täytyy vaihtaa sanoja
-sellaisesta asiasta, joka on joka miehen suussa, mutta jonka kuitenkin
-on niin vaikea päästä minun huuliltani.
-
-— Mitä sinä oikeastansa minusta tahdot, Karolina?
-
-— Olen tullut varoittamaan ja rukoilemaan sinua kaiken pyhän nimessä,
-— kertoi rouva Ehrenkrona liikutetulla äänellä — tullut pyytämään
-sinua isämme muiston nimessä, hänen kuolemansa sekä niiden varoitusten
-nimessä, joita hän sinulle ja meille antoi, oi, kunnioita kantamaasi
-nimeä kuitenkin hänen tähtensä, joka jo makaa haudassaan!
-
-— Mitä olen siis tehnyt, Herran nimessä, koska voit puhua minulle tällä
-tavalla! En, en tahdo sinua enään kuulla ja minä pyydän sinua antamaan
-minulle sitä kunnioitusta, jota vaadin ja jota kaikki, niin kaikki yhä
-ovat minulle antaneet.
-
-— Kunnioitusta, lapsi-raukkani, sinua imarrellaan, kentiesi ryömivät he
-sinun edessäsi ja ehkäpä omantavat sinulle jonkinmoista valtiollistakin
-tärkeyttä ja luulevat sinun voivasi vaikuttaa asiain menoon ja
-ratkaisuun, sillä he pitävät sinua _kuninkaan parhaimman suosikin
-rakastajattarena_.
-
-— Kuinka on sinulla sydäntä puhua minulle näin?
-
-— Sentähden, että ainoastansa ankarin totuus voi temmata pois ne
-petolliset verhot, joihin sinun tunteesi varmaankin on itsensä
-pukeutunut ja jolla se on koristanut semmoista tilaa, kuin sinun on.
-Sinun tulee suoraan ja selvästi huomata kantasi ja sinun täytyy poistua
-hovista, häpeästä ja alentumisesi tilasta.
-
-— Parhaintako, jalointako tunnettani siis nimitetään alentumisen
-tilaksi! — huudahti Magdalena ja pannen äkkiä kätensä ristiin jatkoi
-hän: — Niin, Karolina, minä lemmin Kustaa Mauritz Armfelt'ia, ja häntä
-lemmin jo ennen kuin... Jumalani, oi, Jumalani!... ennen kuin Hedvig de
-la Gardie tuli... tuli hänelle siksi, mikä hän nyt on. Minun lemmelläni
-on vanhempia oikeuksia...
-
-— Vaiti, Magdalena, vaiti!... Oikeuksia!... Mitäpä sanotkaan?
-
-— Sanon, että minä lemmin häntä, ja että hän lempii minua, sanon,
-ett'en tahdo luopua siitä autuudesta, jonka hänen lempensä minulle tuo.
-Palajaminen on liian myöhäistä, Karolina, liian myöhäistä... en voi
-temmata sieluani irti hänen sielustansa, ja tämä ratkeamatoin side on
-Jumalan edessä yhtä pyhä kuin kaikki papiston toimituksetkin.
-
-— Malla, Malla, nämätkö sanat tulevat sinulta! Mihin on siis järkeni
-joutunut, sinä, joka olit niin järkevä? Mihin hyvänsuopa sydämesi? Ah,
-kuinka haikeasti suren kaikkea sitä hyvää ja jaloa, joka sinussa on
-menetetty!
-
-— Sinun kyyneleesi näkeminen, Karolina, on minusta tuskallista!
-
-— Tätähän minä aina pelkäsinkin! Sellainen hovi ja sellaiset tavat sekä
-lisäksi sinun huikenteleva luontosi! Sinä olet imenyt itseesi myrkkyä,
-sisarparkani, pilalle menneiden tapojen turmelevaa myrkkyä, kun oikeus
-ja kunnia ovat poljetut jalkoihin tahi tulleet pilkatuiksi. Aviomiehiä
-ja henttuja, aviovaimoja ja rakastajia... ja sinä turvatta, alttiina
-viettelyksille...
-
-— Ei laisinkaan viettelyksille, Karolina, ei mitkään houkuttelemiset,
-kuinka loistavia ovat olleetkin, ole koskaan saaneet valtaa ylitseni.
-Uskollinen olen ollut rakkaudelleni ja luulinpa omaavani kylläksi
-voimaa sulkeakseni tämän tunteen ijäti omaan poveeni. Tämä voima
-minulta puuttui. Älä siis syytä muita siitä, jossa pidät minunkin
-rikkoneeni.
-
-— Useammin kuin kerran olen sinua, Magdalena, varoittanut... —
-keskeytti rouva Ehrenkrona, jonka kyyneleet milt'ei koko tämän
-puhelemisen ajan oli juossut, — huomasinhan minä, mihin sinun
-ajattelemattomuutesi lopulta tulisi sinua viemään.
-
-— Usko minua, miesten imarteleminen ei ole minua laisinkaan
-houkutellut, ja jos olen ollut veikistelevä, on se tapahtunut siitä
-syystä, että olen tahtonut olla mieluinen yhdelle, ainoastansa yhdelle.
-
-— Magdalena-hyväni, vielä ei ole palajaminen liian myöhäistä — jätä
-hovi, poistu kauaksi tästä kaupungista ja sen turmeluksesta, niin
-tulevat ihmiset unohtamaan...
-
-— Sitä en voi tehdä, en voi!
-
-— Malla, lemmikkini, salli vaan yksi kysymys: voitko todellakin tuntea
-itsesi onnelliseksi niissä oloissa, joihin olet joutunut? Voiko sinulla
-olla mielen lepoa ja rauhaa?
-
-— Älä kysele minulta, Karolina! — pyysi Magdalena liikutettuna.
-
-— Jumalan kiitos, ett'ei omatuntosi vielä ole kokonansa nukkunut!
-Sinä huomaat itse, niin te'et, kaiken tuon onnettoman hairahduksesi.
-Ja mihin tulee se lopulta viemään? Ennemmin tahi myöhemmin tulee hän,
-jolle sinä olet kaikki uhrannut, sinut hylkäämään. Joku oikku, uusi
-kaunotar...
-
-— Kuinka vähän sinä häntä tunnet! Mutta minä sanon sinulle, että
-jalompaa sydäntä kuin hänen ei olo toista olemassa! — Magdalenan
-äärettömästä autuaallisuudesta loistavat kasvot kääntyivät hänen
-sisärensä päin. Niin kauan, kuin häntä itseänsä ahdistettiin, tunsi hän
-itsensä alakuloiseksi ja tuskan valtaamaksi sekä sydäntänsä syvältä
-vihlovan; mutta nyt oli kysymys _hänestä_, — ei mihinkään siihen
-ylevään ja jaloon, jolla Magdalena mielikuvitelmassansa oli hänet
-koristanut, saisi kajota, sen pitäisi olla menehtymätöintä ja ikuista
-kuin hänen lempensäkin; ja vakavan näköisenä lisäsi hän: — Sano, mitä
-tahdot, mutta älä lausu mitään pahaa hänestä!
-
-— Sinä olet oikeassa, hänestä olemmekin jo keskenämme puhuneet
-liiaksikin monta sanaa! — vastasi Karolina Ehrenkrona kylmäkiskoisesti.
-Hetken vaijettuansa jatkoi hän: — Minä vastustelin aina sitä, että sinä
-niin nuorena kuin toit, jättäisit kodin suojelevan turvallisuuden.
-Turhaan varoitin minä äitiämme; kunhan se vaan ei koskisi häneen liian
-kipeästi, kun lavertelevat kielet ennemin tahi myöhemmin tulevat
-kertomaan hänelle niitä huhuja, joita sinusta on kulkemassa! Ah,
-Magdalena, äsken puhuit nauttimastasi kunnioituksesta... jospa kuulisit
-viuhkojen takaiset; kuiskeet, jospa näkisit ne ivalliset silmäykset,
-joita sinuun luodaan, niin ei "kunnioitus"-sanaa koskaan pääsisi
-huuliltasi.
-
-— Kuinka oletkaan katkera!
-
-— Siksi, että sinua niin paljo rakastan. Malla, suo minulle sananenkin
-lohdutukseksi!
-
-— Asia on nyt niin, kuin se on.
-
-— Mutta eihän se tule jäämään sellaiseksi?
-
-— En voi lausua sinulle sitä sanaa, jota haluat.
-
-— Siis ovat kaikki varoitukseni menneet hukkaan! Niin, itke, Magdalena,
-itke itseäsi ja sokeuttasi!
-
-Karolina Ehrenkrona, joka helleydellä oli tarttunut Magdalenan käteen,
-jatkoi väräjävällä äänellä: — Meidän mielipiteemme ovat niin erilaiset,
-ja sentähden käyvät meidän tiemmekin tästälähin eri suunnille. Hyvästi,
-Magdalena! Tuon uuden siteesi solmiamisen tähden ratkeaa tällä hetkellä
-eräs vanhempi. — Ja painaen suudelman Magdalenan otsalle, meni hän
-kiiruusti huoneesta pois.
-
-— Ei enään sisartakaan! — huudahti Magdalena, heittäytyen ääneensä
-nyyhkien sohvan patjoille; — mutta en voi muuta! Sokea, sokea, — oi,
-jospa se olisin!
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESVIIDES LUKU.
-
-
-Eräässä huoneessa, jonka karmiinipunaiset seinät olivat verhotut
-silkkikankaalla, runsaasti kullatuilla reunustoilla ja loistavasti
-koristetuilla, valkoisesta atlaskankaasta tehdyillä akuttimilla,
-astuskeli Kaarlo-herttua edeltäkäsin, ollen vilkkaassa keskustelussa
-paroni Reuterholm'in kanssa.
-
-— Tukalaa, että Ulfvenklou on poissa, — lausui herttua, — en voi
-väittää, ett'en tässä asiassa mielelläni haluaisi hänen kanssansa
-neuvotella.
-
-— Suokaatte anteeksi, teidän kuninkaallinen korkeutenne, että minä
-rohkenen lausua kummastukseni tämän toivomuksen kuullessani... hän
-on ilmeinen petturi, siihenhän saatiin kumoamattomia todistuksia,
-— vastasi suosikki, jonka tummat, tuliset silmät ilmaisivat hiukka
-mielikarvauden sekaista maltittomuutta, —ja minusta nähden voi teidän
-korkeutenne olla sangen tyytyväinen, että olette hänestä päässeet.
-
-— Niin, niin, suittaa siten olla, mutta tällaisissa asioissa näyttiihe
-hän useammin kuin kerran omaavansa mitä ihmeellisimmän taidon, ja juuri
-tämän unen haluaisin saada tarkoin selitetyksi.
-
-— Minun mielestäni se ei kaipaa sellaista selitystä, se on vaan seikka,
-joka kerran tulee tapahtumaan.
-
-— Sinä puhut niin ratkaisevasti, Kustaa Aadolf-hyväni, — lausui herttua
-nauraen.
-
-— Haluaisinpa teidän kuninkaallisen korkeutenne lauselman mukaan
-kirjoittaa muistiin tuon unen, — jatkoi Reuterholm, — kentiesi voisin
-jonakuna päivänä tuoda ilmi todistukset siihen, että ennustukseni ovat
-oikeat.
-
-— Noh, niin _voisihan se olla mahdollista_. Siis, istuhan tähän
-kirjoittamaan!
-
-Paroni Reuterholm istahti nyt mustan, saksantammesta tehdyn pöydän
-ääreen, samalla kuin herttua milloin nojasi kyynärpäätänsä siihen
-tuoliin, jolla hänen suosikkinsa istui, milloin taas astuskeli muutamia
-kertoja edestakasin laattialla.
-
-— Onpa jo kulunut paljon yli vuoden siitä, kun nä'in tämän unen, josta
-sattumalta tänään tulin sinulle maininneeksi, jatkoi herttua, — mutta
-minä muistan sen vielä aivan hyvin ja selvään... sepä tapahtuikin
-vielä Lokakuun 23-24 päiväin välisenä yönä. (48) — Sinä, Kustaa
-Aadolf-hyväni, olit tulevinasi minun luokseni kertomaan kuninkaan
-kuolleen ja pyytämään minua kutsumaan seuran kokoon, jonka heti
-olin tekevinänikin ja silloin olivat he lupaavinansa liittyä minuun
-isänmaamme menestykseksi.
-
-— Seuramme jäsenet ovat täydellisesti luotettavia ja teidän
-kuninkaalliselle korkeudellenne vilpittömästi uskollisia, — keskeytti
-Reuterholm.
-
-— Sen tiedän, ja luultavasti olikin sen vuoksi... niin, kuten sanottu;
-noh, sitte olin olevinani Upsalan linnassa sinun ja sisareni sekä
-puolisoni läsnäollessa, ja tuo viimeksimainittu kehoitti minua
-erittäinkin puolustamaan perintöruhtinaan oikeutta; hänen sanojansa
-oli kuitenkin keskeyttämässä muuan sotajoukosta tullut lähetystö,
-jossa olivat, kreivi Brahe, paroni Kaarlo de Geer, ja joitakuita
-muita, jotka ensinmainitun johdolla olivat tarjoavinansa minulle
-valtionhoitajan tointa perintöruhtinaan alaikäisyyden ajaksi. Minä olin
-myöntyvinäni ehdoilla, että hallitusmuoto pysyisi muuttamattomana,
-jonka jälkeen oltiin tekevinämme julkinen sopimus kaikesta,
-joka alle minä ja kaikki läsnäolijat, jotka olivat näyttävinään
-niin iloisilta, että kerääntyivät ympärilleni ja sulkivat minut
-syliinsä, olivat piirtävinään nimensä. Samassa silmänräpäyksessä oli
-Kuninkaanniitty leviävinänsä silmieni eteen, koko sotajoukko oli
-olevinaan kokoontunut sinne ja perintöruhtinas, joka oli seisovinaan
-minun oikealla puolellani, oli tulevinaan julistetuksi kuninkaaksi
-sellaisella hälinällä, että minä hämmästyneenä ja levottomana heräsin.
-— Herttua vaikeni, hänen tuolinselkään nojaava kätensä vapisi
-suonenvedontapaisesti ja hän lisäsi hymyillen: — Luulenpa vieläkin
-tuntevani itseni aivan levottomaksi.
-
-— Minäkin olen nähnyt unta, jolloin korkein valta tässä maassa oli
-annettavinansa teidän kuninkaalliselle korkeudellenne, — vastasi
-Reuterholm, käärien kokoon tuon kirjoitetun paperin ja pistäen
-sen talteen lisäsi hän terävällä äänennousulla, samassa kun hänen
-säihkyvät silmänsä kiinnittyivät herttuaan: — Minun uneni tarkoitti
-_vallankumousta_.
-
-— Se oli vaarallinen uni, Kustaa Aadolf-hyväni, — lausui herttua
-kiivaasti, samalla kun hän, alkaen jälleen astuskella laattialla,
-käänsi suosikilleen selkänsä.
-
-Tämän keskustelun ajalla oli kuningas sulkeutunut Sergel'in kanssa
-työhuoneesensa.
-
-— Minä tahdon saada teidän veistämänne rintakuvan itsestäni, — lausui
-Kustaa-kuningas tuolla miellyttävällä imartelemisella, jolla hän aina
-kohteli mainittua taiteilijaa.
-
-— Tähän työhön ryhtyminen tulee olemaan minusta erinomaisen hauskaa,
-teidän majesteettinne.
-
-— Ja kuulkaahan, minä olen ajatellut, että te tekisitte tämän työn
-minun salissani, jotta naiset sekä koko hoviseurue olisi jokaisella
-taltaniskulla todistajana kuinka minun kasvoni ilmautuvat marmorista...
-ja tulisivat saamaan ilon ihmetellä teidän neroanne.
-
-— Niin miellyttävää kuin se minulle olisikin, täytyy minun kuitenkin
-luopua sellaisesta kunniasta, — vastasi mestari hienolla hymyilyllä.
-
-— Foi de gentilhomme, Sergel-hyväni, mutta...
-
-Tässä silmänräpäyksessä ilmoitettiin kuninkaalle laamanni Liljensparren
-haluavan päästä hänen puheellensa.
-
-— Jotakin tärkeää, — ajatteli kuningas, armollisesti päästäen tuon niin
-suuresti suosimansa taiteilijan luotansa menemään, joka tunsi itsensä
-sangen tyytyväiseksi päästyänsä täten kuninkaan omituisesta esityksestä.
-
-— Nähdessäni teidät, laamanni Liljensparre, olen aina halukas kysymään:
-mitä uutta? — lausui kuningas, joka ystävällisesti nyökäten vastasi
-tuon huoneesen astuvan kunnioitusta osoittavaan tervehdykseen.
-
-— Alamaisuudessa rohkenen toivoa teidän majesteettinne harvoin
-tehneenne turhaan tämän kysymyksen.
-
-— Ja nytkö vaaditte, poliisimestari-hyväni, kiitoslausetta?
-
-— En; vaan minä ansaitsisin tulla eroitetuksi virastani, jos en
-täyttäisi velvollisuuttani, vastasi Liljensparre, joka tyynesti katsoi
-kuninkaan tähysteleviin silmiin.
-
-— Hyvä, hyvä! Kulkekaa te yhä vaan velvollisuutenne tietä, minä tahdon
-olla kokonansa korvana.
-
-— Teidän majesteettinne on armollisesti käskenyt minua tarkasti
-pitämään silmällä Venäjän ministerin, kreivi Rasumoffskyn, hankkeita.
-
-— Entä muuta?
-
-— Kreivi vehkeilee sekä rakkaudessa että valtioasioissa.
-
-— Rakkaudessakin? — kuningas naurahti. — Alahan ensin rakkaudesta,
-Liljensparre-hyväni.
-
-— Hänen lemmensuhteensa ovat erinomaisen salaperäisiä, sillä hän lempii
-erästä naimisissa olevaa naista.
-
-— Vaarallista, kreivi-hyväni, kovin vaarallista... Entä jos tuo
-aviomies rupeaisi väijyksiin!... Mikä yhteiskunnallinen asema tuolla
-heikkoluontoisella tuntemattomalla on?
-
-— Hän on hovissa?
-
-— Kaikkitietävä herra laamanni, toivonpa ett'ei hänen nimensä ole
-teiltä salassa?
-
-— Se on kreivitär Vrede.
-
-Kuningas ei enää hymyillyt; vakaisella katsannolla kertoi hän
-kreivittären nimeä.
-
-— Hänen kauttansa saa kreivi jokseenkin tarkat tiedot meidän hovimme
-suhteista, — jatkoi Liljensparre, samassa silmänräpäyksessä kuin
-kuningas viittasi häntä jatkamaan; — hänen saa kreivi tiedon jokaisesta
-lausutusta sanasta, jokaisesta kasvojen vivahduksestakin; etenkin
-taitane häntä erinomaisesti huvittaa teidän majesteettinne hankkeet
-sekä ne sanat, joita teidän majesteettinne suvaitsee lausua.
-
-— Kreivitär-parka! — Hymyily ilmestyi jälleen Kustaa-kuninkaan
-huulille, — herra Rasumoffskyn lemmenhommat näyttävät vaan olevan hänen
-valtiollisten vehkeilemisiensä apuna.
-
-— Rohkenen olla tässä asiassa samaa mielipidettä kuin teidän
-majesteettinnekin.
-
-— Tuo kaunotar tulee täst'edes saamaan sangen vähän tahi sangen paljo
-kertomista, niin, saa nähdä, miten rupeaa käymään! Nyt minä käsitän
-ne molemmatkin juonet, joissa tuo arvoisa kreivi toimii: Vreden rouva
-tekee itsensä pienillä uutisilla hänelle mieluiseksi ja hän taas
-puolestansa tekee itsensä mieluiseksi Katarina-keisarinnalle.
-
-— Melkein niin, teidän majesteettinne, mutta tähän tulee lisäksi vielä
-muutakin.
-
-— Suokaahan kuullani, Liljensparre-hyväni.
-
-— Kreivi Rasumoffsky viettää hauskaa kotielämää ja on miellyttävä
-isäntä sekä on avannut ovensa ja kukkaronsa tyytymättömille aateliston
-joukossa.
-
-— Sen tiedän, — lausui kuningas, jonka silmät säkenöi suuttumuksesta, —
-mitä muuta lähtee tuon venäläisen ministerin asunnosta?
-
-— Kreivi huvitteleikse välistä pitämällä esitelmiä ja näiden tavallinen
-sisältö on, kuinka onnellisena Ruotsi voisi pitää itseänsä, jos se
-olisi esim. venäläinen maakunta.
-
-— Foi de gentilhomme! — Kustaa III:n silmistä suitsui vihaisia leimuja,
-— ja ruotsalaiset voivat häväistä itseänsä siihen määrään, että
-tyynesti kuultelevat sellaista puhetta!
-
-Poliisimestari kumarsi äänetöinnä.
-
-— Tästä "_onnellisuudesta_" pelastin minä Ruotsin vuonna 1772; Jumalan
-avulla tulen pelastamaan sen vieläkin kerran, jos niin tarvitsee.
-
-— Tietysti keskustellaan ministerin asunnossa myöskin, — jatkoi
-Liljensparre vitkallisesti ja kentiesi etsien kylläksi lieviä sanoja,
-antaaksensa kuninkaalle tämän viimeisen ja vaarallisimman tiedon, — ja
-keskustelu koskee välistä sotaakin... pian syttyvää ja odotettavissa
-olevaa sotaa...
-
-— Ja mitä nämät herrat siitä miettivät?
-
-— Heidän mietteensä ovat sangen erilaisia... useammat toivovat
-kuitenkin rauhaa, ja venäläinen ministeri puolustaa etenkin tätä
-mielipidettä sekä on monta kertaa antanut viittauksia, että jos
-sotajoukko tässä asiassa lakkaisi tottelemasta, tulisi teidän
-majesteettinne pakoitetuksi kutsumaan kokoon valtiosäädyt, ja siten
-arvellaan asian tulevan voitetuksi.
-
-Kuningas astui muutaman askeleen Liljensparrea kohti, ja kiinnittäen
-häneen vihasta säihkyvät silmänsä kertoi hän: — _sotajoukko lakkaisi
-minua tottelemasta_. Ei, tämä on aivan suunnatointa! Te erehdytte aivan
-varmaan, laamanni Liljensparre!
-
-— Suokoon Jumala, että niin olisi, teidän majesteettinne, ja että sen
-seuraukset tulisivat näkyviin...
-
-— Riittää, laamanni Liljensparre, riittää! Minä luotan vielä
-ruotsalaisten soturein kunniaan! — Ja viitaten kädellänsä käski
-kuningas poliisimestaria poistumaan.
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESKUUDES LUKU.
-
-
-Magdalena oli pitkänänsä eräällä sohvalla. Hän oli yksin huoneessansa,
-ja hänen kirkkaat, siniset silmänsä olivat haaveilevina kiinnittyneet
-pesävalkeasta leimuaviin liekkeihin. Nojaten kyynäspäätänsä
-koruompeloituun silkkipatjaan, ja hameensa runsaat laskokset
-liittyneenä hänen mallikelpoisen vartalonsa mukaan, sekä tuo leimuava
-liekki valaisevana hänen kasvojansa ja heijastuen hänen tukkansa
-kultaloistosta, ilmestyi hänen kuvansa selvästi häntä ympäröivästä
-puolihämärästä, ja hän oli viehättävä nuoruuden sekä kauneuden ilmiö.
-
-Kentiesi muisteli hän tällä hetkellä menneitä vuosia, lapsellisen
-viattomuuden ja lapsellisen ajattelemattomuuden aikoja, sekä noita
-pieniä kevytmielisyyden syntejä, jotka eivät olleet suuresti
-rasittaneet hänen omaatuntoansa. Kenties! vertasi hän tätä aikaa
-nykyiseen ja kentiesi huomasi hän itseltänsä olevan paljo katumista
-sekä murehtimista, sillä hänen kasvonsa yhä vaihettelevat vivahdukset
-osoittivat yhä enenevää levottomuutta, samalla kun hän silloin
-tällöin kohotti päätänsä. Tahi viettikö hän kentiesi tuota joutilasta
-hämärähetkeä kuultelemalla keväisen tuulen suhinaa ulkona olevissa
-lehteen puhkeavissa puissa tahi kuulteliko hän jalan astuntaa
-läheisestä käytävästä? Mikä hänen mielessänsä nyt lienee ollutkin,
-hän nousi äkkiä jalkuvillensa ja silittäen kähäränsä pois otsaltansa,
-riensi hän ovea kohti. Tässä silmänräpäyksessä näytti kaikki
-levottomuus karkkautuneen hänestä kauaksi ja hymyilevin huulin sekä
-loistavin silmin lausui hän paroni Armfelt'ia tervetulleeksi.
-
-— Kuinka oletkin viipynyt... aloin jo luulla ett'et tulisikaan.
-
-— Ja sitte rupesit kait arvelemaan minun ehdoin tahdoin laiminlyöväni
-sinua.
-
-— Sellaiseen ajatukseen et sinä, Gösta, vielä ole antanut minulle
-syytä; mutta kuinka sinä näytätkin palavaiselta ja väsyneeltä...
-
-— Minä olenkin väsynyt; koko yön olen ollut kuninkaan seurassa,
-eikä kumpikaan meistä ole nukkunut vähäistäkään; majori Morian on
-palannut...
-
-— Ja mitä uutisia on hän tuonut paroni Nolcken'ilta sekä Pietarista?
-
-— Kaikki hyvin... koko venäjänpuolinen raja on milt'ei aivan
-puollustuksetta. Sota turkkilaisia vastaan yhdeltä puolen ja meitä
-vastaan... — Armfelt keskeytti puheensa hymyillen — pidätkö sinä minua
-pelkurina, — Magdalena — kysyi hän.
-
-— En, lemmikkini?
-
-— Ja kuitenkin on tämä sota minulle kovin vastenmielinen... kuningas
-väittää sen tulevan minun vastenmielisyydestäni Toll'ia kohtaan.
-
-— Ja onko hän sitä väittäessään peräti väärässä? — keskeytti Magdalena
-hymyillen.
-
-— Niin, saadaan nyt nähdä, tulevatko ne edut, joita Toll on kuvaillut
-kuninkaalle todellakin toteutumaan, — jatkoi Armfelt ajatuksiinsa
-vaipuneena, siinä tapauksessa olen minä ennen muita halukkaampi sotaan,
-mutta...
-
-— Ja sinä luulet siis sodan olevan tulossa? Magdalenan äänessä oli
-vapiseva värähdys.
-
-— Josko se on tulossa... sitä ei ole enään epäilemistäkään. Kuningas on
-tänään esiintynyt valtioneuvostossa sellaisilla uutisilla Nolcken'ilta,
-että kahdenkymmenentuhannen miehen lukuinen sotajoukko on koottu
-seitsemäntoista virstaa Pietarista sekä käsketty lähtemään rajalle, ja
-että me tässä maassa voimme odottaa kaikkea.
-
-— Mutta minä luulen sinun sanoneesi majori Morian'illa olleen
-kaikenlaista hyvää ilmoitettavana, että venäjänpuoleinen raja oli
-milt'ei puolustamatta ja...
-
-— Jos sen sanoin, — Armfelt hymyili, — tapahtui se hajamielisyydestä,
-ja minä pyydän sinua, lemmikkini, unohtamaan sen... nähdessäni sinut,
-Magdalena...
-
-— Et voi laskea pilaa, noh, sepä on todellakin hyvä ja hauskaa minulle,
-— vastasi Magdalena iloisesti; — mutta en käsitä kuitenkaan vielä
-täydellisesti tarkoitustasi.
-
-— Onko sen käsittäminen niin tarpeellinenkaan?
-
-— Mitä tarpeellisin, — vastasi hän veitikkamaisesti.
-
-— Vaikka nyt olenkin maininnut majori Morian'in tuoneen hyviä tietoja,
-niin en voi... voi... niin, Magdalena, kuninkaassa täytyy olla hiukka
-poppamiehenkin vikaa, ymmärräthän, ja hyvät uutiset voivat pian muuttua
-huonoiksi ja päinvastoin. Tarvitaan vaan muutamia pieniä temppuja,
-niin ovat uppiniskaiset valtioneuvokset lauhkeita kuni lampaat, ja
-lampaat voivat pian muuttua aroiksi jäniksiksi, jos no kasakoissa ja
-tataroissa näkevät julmia metsästäjiä. Niin kaikki riippuu siitä, että
-ymmärtää hyvin asiansa, ja sen meidän kuningas tekeekin, ja sentähden
-onkin meidän valtioneuvostomme hänen mielensä mukaan äänestäneet
-mitä kiireellisimpiä ja voimallisimpia keinoja voidaksemme kohdata
-väkivaltaa väkivallalla.
-
-— Väkivaltaa väkivallalla; mutta jos kaikki on niin rauhallista Venäjän
-rajalla, niin?...
-
-— Niin kuningas kyllä tulee pitämään huolta, että... mutta puhukaamme
-jostakin muusta, Magdalena.
-
-— Mielelläni... valtioviisaus on minusta ikäänkuin petollinen
-virvatuli, joka voi panna minut oikein päästäni pyörälle. Mutta sota
-Göstani...
-
-— Niin, Magdalena... meidän täytyy eroita; ja huomenna lähden Suomeen.
-
-— Lähdet... huomena.
-
-— Kenraalimajuri Armfelt on määrätty ylipäälliköksi, ja everisti
-Hastfer ynnä minä tulemme hänen ylipäällikkyydellänsä johdattamaan
-kolmea pienempää osastoa.
-
-— Sinä lähdet, ja jo huomenna, — kertoi Magdalena, joka ei ajatellut
-mitään muuta, ja katseli häntä kyyneleistä kimaltelevin silmin.
-
-— Kuinka olenkin tänään rientänyt tulemaan luoksesi... niin, moniaita
-rauhallisia silmänräpäyksiä luonasi, joiden suloisen muiston tahdon
-viedä muassani...
-
-— Oi, jospa saisin sua seurata.
-
-— Sinun ajatuksesi mua seuraavat... suloinen tieto!
-
-— Aina ja ijäti!... mutta kun tiedän sinun olevasi sodan
-hirmuisuuksissa... nyt, kun niin hyvin olisin tarvinnut läsnäoloasi ja
-lohduttavia sanojasi rohkeuteni ylläpitämiseksi.
-
-— Lupaa minulle, ett'et anna sen masentua.
-
-— Vaikea lupaus...
-
-— Mutta sinä annat sen, lemmittyni!
-
-— Mitäpä voisinkaan kieltää, sinun pyytäessäsi. Ah, Gösta, se, joka
-on naineen naisen suurin autuaallisuus saattaa minut punastumaan...
-katkera on punastuminen ja vaikea salata...
-
-— Kuullessani sinun noin puhuvan, milt'ei pelkään sinun rakastavaa!
-minua vähemmin kuin ennen...
-
-— Varastettua onneani en tahtoisi vaihettaa mihinkään, mutta varastettu
-onni ja salaiset riemut ovat kuni ruusuilla tanssiminen jonkun kuilun
-reunalla, jonka syvyyteen usein olen katsellut ja tullut päästäni
-huumatuksi sekä...
-
-— Miksi tahdot huolestuttaa minua näillä sanoillasi? Ei, älä itke noin,
-älä! Onko meidän rakkaudellamme mitäkään yhteistä maailman kurjain
-menojen kanssa, eikö se ole kahden sydämen vapaa uhri toisillensa?
-
-— Niin, se on totta, Göstani! Unohda katkerat sanani ja kyyneleeni...
-näethän, minä hymyilen, minä nauran omille sanoilleni, nauran koska
-sinä olet omani, ja tämä omaaminen on suurin ylpeyteni.
-
-— Pääsi siis pystyyn, Magdalena, en ole lempinyt ketään naista niin
-kuin sinua.
-
-— Sinä olet lempinyt monta... minä haluaisin olla ainoa...
-
-— Mustasukkaisuuden mielettömyyttä...
-
-— Ainoa, kuten sinäkin olet minulle.
-
-— Sydämesi ensimäisen liekin olen sytyttänyt, se on _minun_ ylpeyteni.
-
-— Ah, ensi kerran sinut nähdessäni tuntui minusta, ikäänkuin olisin
-herännyt pitkällisestä, ikävästä unesta.
-
-— Sinut nähdessäni muuttuivat minusta muut mielitekoni ikäänkuin
-varjoiksi.
-
-— Ja nyt sinä tulet minut jättämään... onnellisuuteni oli liian suuri,
-ollaksensa pysyväinen, niin, siten se on. Sinä lähdet pois sotaan ja
-vaaroihin... kentiesi et milloinkaan palaja...
-
-— Jos kaadun, tulet sinä olemaan viimeinen ajatukseni!
-
-— Minusta tuntuu, ikäänkuin voisivat minun käsivarteni sinua suojella.
-
-— Valkoiset kuin lumi...
-
-— Kuolema... masentava ajatus. Ei, sinä et saa erota täältä ennen minua!
-
-— Sitä en tule tekemäänkään, minä aavistan, ett'ei se tule tapahtumaan!
-
-— Tällä silmänräpäyksellä tunnen sielussani, ikäänkuin olisi lempeni
-näkymätöin suojus ympärilläsi.
-
-— Niin se on, armahani!... Kultakutrinen impi, kuinka aika rientää
-sinun läheisyydessäsi. Ah, salli minun nyt sinua oikein katsella!
-
-— Ei, ei, vielä et saa mennä!
-
-— Lausu vielä kerran minua lempiväsi...
-
-— Niin, sydämeni pohjasta!
-
-— Tuota suloista ääntä en koskaan unohda! Hyvästi, sa rusoposki, sa
-simasuu, hyvästi! Ei, ei ikuisesti... vielä näemme toisemme, vielä saan
-levätä sylissäsi!
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESSEITSEMÄS LUKU.
-
-
-Oli juhannusaaton ilta vuonna 1788. Pääkaupungin kaduilla oli niin
-suuri väentungos, että näillä usein syntyi täydellinen ahdinko.
-Väki ei kuitenkaan samonnut tulliporteille viettämän nurmikolla
-tavallista suviriemua, vaan ikäänkuin sopimuksen johdosta kulki
-tämä juhlapukuinen, vakavissa mietinnöissä oleva väkijoukko ales
-laivasillalle, satamaa kohti.
-
-Hovissa oli tänä iltana illanvietto. Kustaa III näytti iloiselta,
-ja hänen tuliset silmäyksensä lensivät väliin läpitunkevina
-noihin juhlapuvussa oleviin herroihin ja naisiin, jotka
-tässä silmänräpäyksessä paistattelivat itseänsä siinä armon
-auringonpaisteessa, joka säteili näissä kuninkaallisissa saleissa.
-
-— Kahdeksan päivän kuluessa on Rasumoffskyä käsketty lähtemään
-Tukholmasta, — lausui spanialainen ministeri huolellisella katsannolla
-puoliääneen kreivi Oxenstjernalle. — Minä en ole hänen personallinen
-ystävänsä, mutta mitä te tästä ajattelette? Sitä pidän varsin
-varomattomana.
-
-— Asiain tullessa vissille kannalle, vastasi kreivi Oxentsjerna, —
-lakkaa te'eskenteleminen. Onhan valtiollisissa tapahtumissa samoinkuin
-yksityistenkin elämässä joitakuita silmänräpäyksiä, jolloin totuus
-näkyy alastomana, ja silloin on vähäpätöistä, josko se tulee ilmi
-muutama hetki ennemmin tahi myöhemmin.
-
-— Tämän ankaruuden johdosta luulee kuningas varmaankin
-Katharina-keisarinnan julistavan hänelle sotaa, — kuiskasi tanskalainen
-lähettiläs eräälle ystävällensä, — mutta siihen on tämä liian viisas,
-— ja hän avasi hymyillen hohtokivillä koristetun nuuskarasiansa, jonka
-kanteen Venäjän keisarinnan kasvot olivat taiteellisesti piirretyt.
-
-Kuningas jutteli, vielä milloin yhden milloin toisen kanssa. Hänen
-olennossansa oli huomattava levottomuus, ja useimpien kasvoissa nähtiin
-surua ja huolta sekä kyyneleisiä silmäyksiä. Tuo tavallinen leikkisä
-puhetapa ei tahtonut oikein päästä vauhtiin, mielet olivat alakuloiset,
-eikä Kustaa-kuninkaan hymyilylläkään ollut kuten tavallisesti,
-rauhoittavaa vaikutustansa. Etenkin oli alakuloisuus huomattava
-naisten piirissä, sillä useimmat olivat täytyneet erota tahi tulisivat
-eroamaan rakkaimmastansa, eikä Magdalena Rudenshöld'inkään tarvinnut
-tänä päivänä hillitä noita tuskallisia tunteitansa, jotka häntä olivat
-ahdistaneet aina siitä päivästä asti, kun Armfelt oli lähtenyt.
-
-— Saanko viedä muassani muutamia rakkaita terveisiä? — kysyi kuningas
-puoliääneensä, katsellen häntä suojelijan ja ystävän sääliväisyydellä?
-
-— Sire? — Magdalenan silmäripsissä kimalteli kyyneleitä, ja katsahtaen
-näiden väikkyviin helmiin jatkoi Kustaa-kuningas:
-
-— Minä tulen kertomaan eräälle mitä olen nähnyt... tämän sanottuansa
-oli kuningas poissa hänen luotansa, ja vieraiden lähettiläiden
-ympäröimä näytti hän ainoastansa näkevän ja kuulevan sitä kunnioitusta,
-jota hänelle osoitettiin sekä niitä sattuvia muistutuksia, joita hänen
-läheisyydessänsä rohjettiin tehdä päivän tärkeimmästä kysymyksestä:
-sodasta Venäjää vastaan.
-
-Noin yhdeksän paikoilla meni kuningas suoraa tietä laivasillalle
-puolisonsa, kuninkaallisen perheen, valtioneuvostojen ja niiden
-herrojen sekä naisten seuraamana, jotka olivat olleet läsnä
-hovipidoissa. Tämä oli Kustaa-kuninkaan mielen mukainen, juhlallinen
-esiytyminen, täynänsä loistavia pukuja, ritarillisuutta, suloutta
-ja kauneutta, ja kuningas, joka oli ottanut osaksensa sankarin
-toimen, salli uskollisten alamaistensa ihmetellä ja kummeksia sitä
-loistoa, jota hän itse levitti kunnianmerkillään, hohtokivillään ja
-koristuksillansa, ja joita myöskin, voittamatta kuitenkaan hänen
-komeuttansa, joka taholla loisteli hänen ympärillänsä.
-
-Korkeaäänisiä hurraahuutoja sekaantui huokauksiin sekä kyyneleihin, ja
-kuningas, joka oli noussut Amfion-nimiseen laivaan, lähetti liikutetun
-hyvästijätön silmäyksen rantaan.
-
-Kuningas oli poissa, ja pääkaupungin asujamet, levottomuuden valtaamina
-ja aavistaen tulevaisuutta täynänsä onnettomuuksia, odottivat
-tuskallisessa jännityksessä niitä uutisia, joita sotatantereelta
-rupeaisi kuulumaan.
-
-Eräänä sellaisena päivänä teki neiti Rudenschöld palvelusta ruhtinatar
-Sofia Albertinan luona.
-
-Aamupostissa oli tullut joitakuita kirjeitä, ja Sofia Albertina,
-vaatehittuna hienosta silkkikankaasta, kalliista karrikkaista
-ja koruompeluksista valmistettuun aamupukuun, työskenteli niin
-innokkaasti niiden lukemisella ja niihin vastaamalla, että tavallinen
-edellä puolenpäivän pukemisaika oli mennyt ohitse. Vihdoinkin nousi
-hän kirjoituspöytänsä äärestä, joka oli tehty jostakin mustasta
-puulajista porsliinisilauksilla, joihin oli painettuna ajatuslauseita,
-ruusunnuppuja, perhoisia y.m., ja järjestäen papereja, jotka olivat
-levitetyt maalausten yli, lausui hän:
-
-— En voi käsittää, mitä Kustaa-kuningas lienee ajatellutkaan, sitä en
-todellakaan voi! — Nämät sanat lausui hän kentiesi enemmän itsellensä
-kuin Magdalenalle, mutta huomaten tämän kysyväisen silmäyksen,
-lisäsi hän: — Viime kuun 22 päivänä tuli meidän laivastomme näkyviin
-Dagerort'in kohdalla eräs venäläinen laivasto, jossa oli muutamia
-linjalaivoja ja rekatteja. Minä näen, ystäväiseni, että te luulette
-meidän laivastomme taistelleen ja voittaneen...
-
-— Sitä toivon, teidän kuninkaallinen korkeutenne.
-
-— Siten olisi voinut tapahtua, niin varmaankin olisi niin käynytkin,
-— ruhtinattaren kalpeille kasvoille ilmestyi levottomuuden vivahdus;
-— mutta mitä voikaan Kaarlo tehdä, ollen estettynä kiellolla, ett'ei
-hän saisi olla päällehyökkääjänä. Tästä syystä täytyi hänen antaa
-vihollisen esteettä mennä menojansa ja vihoissansa paiskasi hän
-hattunsa laivankanteen, jotta höyhenet lenteli ympäri. Voin kylläkin
-käsittää Kaarlon kiukkua; mutta ihmettelenpä, eikö, asiain ollessa
-sillä kannalla, hänen majesteettinsa ole ajatellut... — ruhtinatar
-keskeytti puheensa hymyillen: — mutta mitäpä minä oikeastansa kaikesta
-tästä ymmärrän! Sota ja valtiovehkeet oikein saattavat meidän päämme
-pyörälle... meidän toimemme, Magdalena, pitäisi oikeastansa olla
-pukeuminen, ja todella onkin aika, että ryhdyn siihen.
-
-Tällä tavoin ei tuskin yhteiskunnan ylhäisimmistä alhaisimpiin asti
-puhuttu näinä aikoina muusta kuin sodasta. Suursaaren tappelusta
-riemuittiin, ja vuodatettiin kyyneliä tuon onnettoman retken johdosta
-Haminaa vastaan, ja ne viestit, joita tästä lähtein yhä taajemmin
-saapuivat, antoivat alati uutta levottomuuden ja alakuloisuuden aihetta.
-
-Magdalena seurasi tapauksia sekä vehkeitä Suomessa ja Tanskan pian
-tämän jälkeen tapahtunutta sodanjulistusta lempivän sydämen kaikella
-ahdistuksella. Valtakunta vaarallisessa tilassa, ja hänen lemmikkinsä,
-kuninkaan ystävä ja suosikki tekemisissä kapinallisen sotajoukon kansaa
-— mikä vaarallinen asema, kadehtijoiden ja vihamiesten ympäröimänä kuin
-hän oli kaikkiaalla! Hän kuvitteliihe Armfeltin asemaa vaihettelevilla
-väreillä, voimatta saada minkäänmoista lohdutuksen aihetta. Kuninkaan
-lyhyt olo Tukholmassa, Magdalenan saamatta edes silmänräpäystäkään
-häntä nähdä saati puhutella, hänen alakuloisuutensa ja tuo miltei
-ihmispeloksi sanottava, joka oli hänen olennossansa, jyrkkä vastakohta
-hänen entiselle esiintymisellensä, joka kaikki Magdalenalle kerrottiin,
-lisäsi hänen pelkoansa. Huojennuksena oli hänelle kuitenkin se, ettei
-hänen tarvinnut näyttää iloa, jota hän ei tuntenut, ja ettei hänen
-tarvinnut vaivata itseänsä huvittamalla leikillisillä pilapuheillansa
-Sofia Albertinaa, joka kuninkaan lähdettyä oli rientänyt Svartsjöhön,
-jossa hän yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa vietti kauniin syyskuun
-ajan.
-
-Eräänä sellaisena päivänä istui Magdalena puutarhan lehtimajassa,
-joku kirja oli auki hänen polvellansa, samalla kuin hänen haaveilevat
-silmänsä katselivat auringon laskua. Linnan akkunat loistivat
-purppuraleimussa, kukkakihermäin ja pensaiden yli värisi punainen
-hohto, ja heisipuiden tuoksu lisääntyi.
-
-Tässä silmänräpäyksessä kuului nopeita askeleita hänen takanansa
-olevalla nurmikolla, ja lehtimajan suulla oleva aukko sulkeutui.
-Riemuhuudahtuksella hypähti Magdalena seisovallensa, kirja putosi
-maahan ja joutui hänen pienten jalkainsa poljettavaksi, samalla kun hän
-riensi tullaksensa tässä silmänräpäyksessä suljetuksi avonaiseen syliin.
-
-— Sinäkö täällä! lausui Magdalena, joka itkein ja hymyillen silmäili
-Kustaa Mauritz Armfelt'ia.
-
-— Minun täytyi saada sinua nähdä, täytyi ryöstää itselleni muutaman
-silmänräpäyksen autuaallisuuden.
-
-— Göstani, oma lemmikkini, kuinka olenkaan sinua ikävöinyt!
-
-— Samaa tunnetta olen uskollisesti noudattanut.
-
-— Mitä mulkkauksia, millaiset ajat! Ja tämä Anjalan liitto... sotilaat
-eroavat virastansa... kieltäytyvät tappelemasta ja pitävät vihollisen
-kanssa salaisia neuvotteluja rauhasta. Niin, tuntemattomia, synkkiä
-kohtaloja vastaan me ja meidän maamme kentiesi menemme...
-
-— Toivo vielä, lemmittyni, varmaankin asiat valkenevat! Taalainmaassa
-on kuningas löytänyt, mitä hän on etsinyt, uskollisen kansan, joka
-on vannonut hänen kanssaan voittavansa tahi kaatuvansa ja joka osaa
-toteuttaa valansa... Ranska ja Espanja ovat luvanneet hänelle apuansa;
-Englanti samoinkuin Preussikin tulevat kyllä väliin! Ei, sellaisen kuin
-Kustaa-kuninkaan...
-
-— Itse hän lienee kokonansa menettänyt rohkeutensa ja hän häpeää
-näyttäytyä kansallensa...
-
-— Hänen mielensä horjunee silmänräpäyksen, mutta terävimmin ilmaantuu
-hänen ajatustensa selvyys, hänen sielunsa jalous kuitenkin murheissa ja
-vastoinkäymisissä.
-
-— Häneltä puuttunee urhoollisuutta.
-
-— Olkoon niinkin, rohkenenpa vielä sanoa hänen olevan suurimman
-pelkurin, kuin tunnen; mutta eihän se estä häntä asettumasta joukon
-eturiviin ja tekemästä päällekarkausta. Hänen rohkeutensa on
-teeskenneltyä ja näyttää minusta paljoa jalommalta kuin synnynnäinen, —
-hän on meidän kuninkaamme eikä hän sitä koskaan unohda.
-
-— Ah, jospa hän pian voisi tehdä rauhan!
-
-— Sitä toivon, saadakseni oleskella kanssasi... mikä autuaallisuus
-sinun omaamisesi on!... Ainoastansa valoisat kuvat, iloiset ajatukset
-voivat tällä hetkellä päästä minun sielussani valloillensa.
-
-— Niin on minunkin laitani... vaikka olenkin peljännyt, tunnen nyt vaan
-riemua.
-
-— Magdalenani!
-
-— Oi, että vielä kerran saan olla sinun läheisyydessäsi...
-vaarallisessa läheisyydessäsi.
-
-— Lempeni on liekkiä, vereni on tulta... kuultele sydämeni tykytystä!...
-
-— Ajeltuina kuin rajutuulessa...
-
-— Poskesi ovat hieman vaalenneet...
-
-— Sinun tähtesi ja sinun kauttasi!
-
-— Valkoinen ruusuni!... Ah, joku tulee tännepäin — varmaankin
-ruhtinatar; niin hän se on! Hyvästi, lemmittyni! Kukaan ei saa nähdä
-minua, eikä aavistaa minun olleeni täällä. Minun luullaan olevan
-matkalla Karlstad'iin, jossa minun tulee kohdata kuningasta.
-
-— Joudu, riennä! Kiitoksia lemmestäsi, kiitoksia tästä kohtaamisesta...
-rahtunen taivasta maailman murheissa!
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESKAHDEKSAS LUKU.
-
-
-_Pöytäkirja laadittu Helmik. 28 p. 1789, jolloin paroni Silfverhjelm
-hermosähkön avulla kuudennen kerran nukutti Kaarlo-herttuan. Läsnä
-olivat H.K.K. herttuatar, paronit J.J. de Geer, Kaarlo Bonde ja Kustaa
-Adolf Reuterholm_.
-
-Kello oli noin puoli yhdeksän ehtoolla, ja puolenkolmatta minuuttia
-kestävän sivelemisen jälkeen huomattiin herttuan nukkuneen.
-Suurin hiljaisuus vallitsi huoneessa, jolloin Silfverhjelm alkoi
-tehdä kysymyksiä, joihin kaikkiin kysytty vastasi erinomaisella
-järjellisyydellä ja äänen selvyydellä.
-
-_Silfverhjelm_: Joko nukutte, herttua?
-
-_Herttua_: Jo.
-
-_Silfverhjelm_: Onko Reuterholmin jätettävä paperinsa ritarihuoneesen
-sellaisina, jollaisiksi hän ne nyt on korjannut?
-
-_Herttua_: Jahka ma kysyn. — Nyt olen kysynyt. Hänen isänsä ei soisi
-hänen enään antavan minkäänlaisia papereja. Isänsä tahtoo hänen siinä
-asiassa olemaan kokonansa toimetoinna. — Jos hän pysyy kokonansa pois
-ritarihuoneesta, on sitä parempi.
-
-_Silfverhjelm_: Voitteko, herttua, sanoa meille miten voisimme tehdä
-suurinta hyötyä yhteiskunnalle?
-
-_Herttua_: Kysyttekö sitä kansalaisena, vai veljeskunnan jäsenenä?
-
-_Silfverhjelm_: Kansalaisena.
-
-_Herttua_: Ei maksa vaivaa potkia tutkainta vastaan. Mitä on
-aavistettu, tulee tapahtumaan. Sitä ei voi välttää. Maan täytyy tulla
-puhdistetuksi. Näinä aikoina tulevat kaikki valtakunnat muuttumaan.
-Mikä yhdellä tavalla tapahtuu Ruotsissa, tulee vähän ajan kuluttua
-toisella tavalla tapahtumaan Venäjällä. Mitä tulevaisuudessa tapahtuu,
-sitä on jo kauan aavistettu, ennustettu ja hankittu. — Ne, jotka
-asettauvat sitä vastaan, syöksyvät ainoastaan omaan onnettomuuteensa.
-
-_Silfverhjelm_: Voitteko, herttua, sanoa meille enempää tästä asiasta?
-
-_Herttua_: Olen jo sanonut enemmän, kuin minun olisi pitänytkään.
-
-_Silfverhjelm_: Millä tavoin voimme käyttää hyväksemme saamiamme
-tietoja?
-
-_Herttua_: Saamanne tiedot tulee teidän pitää itsellänne, kunnes
-valtakunta tulee siihen rauhallisuuteen, että niitä voitte ilmaista.
-Ne tulevat hyödyttämään teitä itsiänne; mutta jos ne tulisivat ilmi
-ennen aikaansa, heittäsivät ne varjon teihin muihin ja minuun, ja
-se olisi asialle turmioksi. — Että puhun näin unissani, se tapahtuu
-antaakseni teille varmuutta ja vakuutusta niistä seikoista, jotka jo
-ovat tunnettuja, ja suojellakseni ystäviäni, joita pahat henget ovat
-koettaneet johtaa harhateille ja jotka kerran minun kanssani tulevat
-auttamaan ja jälleen järjestämään valtakuntaa. Täällä on ollut paljon
-suuren työn aikaansaamaa jyryä. Pahat henget ovat tahtoneet vietellä
-minun ystäviäni väkivaltaisuuksiin ja potkimaan tutkainta vastaan,
-jotta he joutuisivat turmioon ja yhdysside minun ja niiden välillä,
-jotka ovat määrätyt minun kanssani valaisemaan maailmaa, tulisi
-katkaistuksi, ja juuri sitä estääkseni, puhun nyt tällä lailla. Mutta
-sen, mitä ollaan aavistettu, täytyy tapahtua eikä sitä voi estää. —
-Nuot kuusi voideltua ovat lausuneet, ett'ei niiden, jotka tahtovat olla
-ja pysyä tässä yhteydessä, pidä potkia tutkainta vastaan, sillä sitte,
-kun kaikki on ohi ja olot ovat jälleen rauhallisia, on heidän aikansa
-tuleva.
-
-_Silfverhjelm_: Mikä henki nyt teidän kauttanne, herttua, puhuu?
-
-_Herttua_: Hyvä henki.
-
-_Silfverhjelm_: Tuleeko tässä kaupungissa piakkoin tulipalo?
-
-_Herttua_: Minä en saa ilmoittaa mitään maallista. — Minä puhun tässä
-vaan, valaistakseni teitä, ystäviäni. Teille voi olla yhdentekevä, jos
-te ennakolta tiedätte tulipalosta tahi ette. En saa ilmaista enempää,
-kuin mitä jo olen sanonut. — Minun kutsumukseni on vielä vähän aikaa
-valvominen kaikkein turvallisuutta tässä kaupungissa ja ett'ei ketään
-häiritä kodissansa. Muista asioista on pidä lukua. — En saa puhua
-itsestäni. Tämän ainoan tulee minun tietää, voidakseni sitä noudattaa.
-
-Hetken vaijettuaan jatkoi hän:
-
-"Yhden seikan ilmaisen omaksi ohjakseni, sen nimittäin, ett'en saa
-ryhtyä valtiopäiväasioihin, en pieniin enkä suuriin, vaan pitää
-minun olla aivan toimetoinna. Mutta jos väkivaltaisuuksia tapahtuisi,
-tulee minun tehdä, niitä estääkseni, muistutuksia ja sitte olla aivan
-toimettomana kaikessa mitä tapahtuneekin. Tämä on sanasta sanaan
-kirjoitettava minun tiedokseni sittekun heräjän."
-
-_Silfverhjelm_: Eikö teidän, herttua tulisi tehdä kuninkaalle
-muistutuksia hänen väkivaltaisuuksistansa?
-
-_Herttua_: Minä sanoin, että minun tulisi tehdä muistutuksia väkivaltaa
-vastaan. Näitä muistutuksia tulee minun aivan yksinäni tehdä
-kuninkaalle, vakuuttaen, ett'en sellaiseen tahdo ottaa minkäänmoista
-osaa; mutta jos sitä sittekin tapahtuu, tulee minun vetäytyä pois
-ja pysyä hiljaisuudessa huoneessani tämän ajan. Minä tiedän teidän
-kirjottavanne tämän paperille, mutta lukekaa se nyt minulle, että saan
-kuulla, onko kaikki oikein kirjoitettu.
-
-Tämän jälkeen luki ylläolevan ensiksi Reuterholm, joka kirjoitti
-pöytäkirjaa; mutta koska herttua ei sitä kuullut, hikisen sitte
-Silverhjehn, jolloin herttua heti kuuli jokaisen sanan ja lausui
-vihdoin:
-
-— Se on aivan oikein kirjoitettu, ja minulle on varsin tärkeää saada
-herättyäni tietää sen sisällön.
-
-_Silfverhjem_: Onko teillä, herttua, muutoin jotakin neuvoa tahi
-varoitusta ystävillenne annettavana?
-
-_Herttua_: On, — Reuterholm ei saa olla kiivas. Hänen tulee varoa
-itseänsä ylpeydeltä, jott'ei lankeaisi samaan virheesen kuin ne, jotka
-ovat olleet valitut, mutta ovat tulleet hyljätyiksi.
-
-De Geer'in tulee varoa itseänsä kiivaudesta, — hänen tulee järjestää
-asiansa, sillä järjestystä seuraa onnellisuus. Hänen tulee hoitaa
-pieniä lapsiansa.
-
-Bonden tulee jatkaa, kuten hän on alkanut, vetäytyä pois valtiollisista
-puuhista, hoitaa maatilaansa eikä luopua perintöruhtinaasta, sillä
-hän on ainoa rehellinen mies, kuin täällä on olemassa. Hänen tulee
-välttämättömästi jäädä perintöruhtinaan luokse. Hän on niistä kaikista
-ainoa, joka rakastaa isänmaatansa ja joka voi antaa perintöruhtinaalle
-uskonnollisia ohjeita ja hän tuleekin siitä palkituksi, lähdettyään
-tästä maailmasta. Tämän lasken hänen omalletunnollensa. Mutta tätä ei
-saa minulle herättyäni sanoa. Minun ja perintöruhtinaan kohtalot ovat
-toisiinsa läheisessä yhteydessä.
-
-_Silfverhjelm_: Voiko Silfverhjelm antaa Reuterholm'ille minkäänmoisia
-hyödyllisiä neuvoja?
-
-_Herttua_: Voi. — Sellaisia, että hän aina olisi maltillinen, ja
-sentähden tulee hänen aina pitää niitä ystävän neuvoina.
-
-_Silfverhjelm_: Tuleeko Reuterholm milloinkaan suuremmassa määrässä
-hyödyttämään isänmaatansa?
-
-_Herttua_: Tulee. — Se aika tulee, jolloin hän on tuleva isänmaallensa
-sangen hyödylliseksi. Sen sanoin jo eilenkin. Mutta minun ja hänen
-kohtalonsa ovat niin likeisessä yhteydessä, ett'en siitä herätessäni
-saa mitään tietää.
-
-Hetken äänettömyyden jälkeen jatkoi herttua taasen:
-
-— Nyt minä sanon teille ennakolta, mitä on tapahtuva, kun minä heräjän.
-— Voi sattua, että olen utelias saamaan tietää, mitä minä olen puhunut;
-mutta sitä kirjoitustanne ei millään ehdoilla pidä minulle näyttämän.
-Minä tulen sitä sitte kyselemään. Silloin tulee teidän lukea minulle
-ne rivit, joista olen pyytänyt saada tietoa. Enempää ei teidän pidä
-minulle näyttämän, vaan sitte tulee jonkun teistä alkaa jutella niistä
-näistä asioista, jolloin heti unohdan kysellä enempää; sitte minä heti
-nousen jalkuvilleni ja menen ulos. Te panette silloin pois pöytäkirjan,
-mutta kirjoitatte siitä sitte jäljennöksen, joita teette kaksi, jotta
-siitä, joka minulle näytetään, ne rivit ovat poissa, joita minä en saa
-nähdä. Säilyttäkää sitte huolellisesti tämä pöytäkirja. Ennen kuuden
-vuoden kuluttua ei sitä saa minulle näyttää. Kuuletteko nyt tarkoin,
-mitä minä siitä teille sanon! Tämän tarkoin noudattaminen on sangen
-tärkeätä.
-
-Nyt en saa enään nukkua kauemmin, teidän täytyy herättää minut.
-Kentiesi saankin enään maata viimeisen kerran. Joutukaatte minua nyt
-herättämään!
-
-Herttua herätettiin heti ja hän heräsi oitis, määrältänsä kello
-kymmenen iltasella.
-
-Tämän pöytäkirjan todellisuuden kuin myöskin sen lopussa mainittujen,
-herttuan herätessä sattuneiden tapahtumain ja kyselemisten y.m. jotka
-täsmällensä toteutui, kuten hän oli ennustanutkin, vakuutamme ja
-vahvistamme me autuutemme ja kunniamme nimessä:
-
-Charlotta. Karl Bonde. J.J. de Geer. G. . Reuterholm. Pöytäkirjuri.
-J. Silfverhjelm. Nukuttaja.
-
-Reuterholm oli jäänyt yksinänsä huoneesen ja taittaen kokoon toisen
-kappaleen tätä pöytäkirjaa, nousi hän kirjoituspöydän äärestä samassa
-silmänräpäyksessä, jolloin herttua taaskin astui sisään.
-
-— Niin, niin, varovaisuus on parhain näillä valtiopäivillä, se on
-aina ollut minunkin mielipiteeni, lausui herttua, joka jälleen jatkoi
-pakinoimistaan käytöksestänsä tällä levottomalla ajalla, — ja minä
-tekisin sitäpaitsi väärin Kustaa-kuninkaalle, jos väittäisin hänen
-ainoastansa vallan ja sortamisen himosta laventavan oikeuksiansa... hän
-on luonnostansa lempeä ja hyvänsuopa... hänen menettelynsä on pakon
-määräämä, ja minä tiedän hänen luulevan, että tämä on ainoa keino,
-joten hän voi järjestää raha-asiansa ja saada varoja sodan jatkamiseen
-sekä...
-
-— Sekä antaa omalle hallituksellensa hirmuvaltaisuuden vivahduksen, —
-keskeytti Reuterholm kiivaasti. — Ei, minä moitin hänen menettelyänsä,
-minä kammoksun sitä ja tulen viimeiseen hengenvetooni...
-
-— Puhukaamme jostakin muusta, Kustaa Aadolf-hyväni!
-
-— Mielelläni minun puolestani; mutta se on totta, että näytelmä
-lähestyy välttämättömästi loppuansa. Tuo niin monta vuotta kytenyt,
-katkera viha tulee kerta leimahtamaan ilmi, ja tuho silloin...
-
-— Jumalan nimessä, vaiti! Entä jos joku kuulisi sanasi! — lausui
-herttua todellisella säikähdyksellä.
-
-— Niin, niin, jos tämä sekanainen vyyhti enään milloinkaan saadaan
-selville, tulette te, minun armollinen herrani, sen selvittämään,
-— vastasi Reuterholm matalalla äänellä, — kansan rakkaudella ja
-kunnioituksella sekä laakeriseppele päässänne...
-
-— Niin, totta on, että minulle kentiesi ei olisi vaikeata saavuttaa,
-mitä vaan haluaisin, jos kunnianhimoni olisi suuri, mutta minä pidän
-hyvää omatuntoa ja mieleni rauhaa liian kalliina hintana luullusta
-kunniasta, jonka virvatuli synnyttäisi minussa salaisen levottomuuden
-pyhimpäin siteiden rikkomisesta. Minä tiedän varsin hyvin mitä
-epäluuloja minusta on olemassa, mutta minulla on levollinen omatunto,
-tuntiessani toiminneeni sen vakuutuksen mukaan, jota kunniani ja
-sydämeni vaativat.
-
-— Mutta muistakaatte, mistä me niin usein keskenämme olemme puhuneet
-kirjastohuoneessa... ajatelkaatte sitä loistoa, joka tulisi teidän
-korkeutenne osaksi...
-
-— Pyytäkää minua ennemmin unohtamaan kaiken tämän, Kustaa Aadolf... ne
-ovat unelmia, haaveiluja, eikä mitään todellisuutta, ei mitään! Minä
-olen kuninkaan mies, minun tulee se olla, sillä olenhan tänä iltana
-tuossa horroksessani saanut määräykset käytökselleni... toimettomana
-aloillani olemiselleni, ei mitään muuta. Minä olen isänmaani ystävä,
-ja jos sen oikeuksia jotenkin loukattaisi, olen valmis sen edestä
-uhraamaan henkenikin, samoinkuin sen tekisin, jos kuninkaanvalta
-vähennettäisi; Kustaa-kuningas on veljeni, ja minä hänen ensimäinen
-alamaisensa.
-
-Herttua puhui voimalla, ja Reuterholm rypisti tätä kuullessaan
-maltittomuudella kulmakarvojansa sekä naputteli kiiltävillä kynsillänsä
-jotakin marssintapaista mustaan, somasti kiilloitettuun pöytään,
-jupisten hiljaa jotakin "epäröimisestä" ja "kummallisesta luonteen
-omaisuuksien sekoituksesta, joka vaikutti, ett'ei hän koskaan tietänyt,
-millä kannalla hän herttuan kanssa oli."
-
-— Näen, ett'et ole oikein tyytyväinen, — lausui herttua, molempainkin
-oltua hetkisen äänetöinnä, ja sillä epäröimisellä, joka väliin
-teki hänet tuoksi uskolliseksi ja kuuliaiseksi kansalaiseksi, sekä
-rehelliseksi veljeksi, väliin taas tuoksi haaveilijaksi, vehkeilijäksi,
-taikauskoiseksi ja kunniahimoiseksi, joka uneksui kruunuista ja
-tyhjäksi joutuneista kuningasistuimista, lisäsi hän nyt: — Mutta mitä
-luulet minun pitäväni tehdä?
-
-— Minä näen yhä selvemmin, että minun armollisen herrani uskollisten
-ystävien onkin rupeaminen toimimaan.
-
-— Ystävyytesi minua kohtaan, Kustaa Aadolf-hyväni, ei saa kuitenkaan
-viedä sinua liian pitkälle... niin, ystävyytesi... en tiedä, miten
-sinua kiittäisin tuosta tunteesta, jonka todellisuudesta olet antanut
-minulle tuhansittain todistuksia.
-
-Suosikin kasvot riemastuivat ja hän katseli herttuata todellisella
-ystävällisyyden silmäyksellä: — Niin, kaikki teidän kuninkaallisen
-korkeutenne edestä, — vastasi hän.
-
-— Tule, ystäväni, niin saat kuulla muutaman yksinkertaisen värsyn,
-jonka olen sinun varaltasi kirjoittanut... Sköldebrand on sepittänyt
-siihen säveleet, ja nyt sitä de Geer parhaallansa laulelee...
-oikeastansa tulin sinua tämän tähden noutamaankin.
-
-    "Ystävyys on lemmen sisko,
-    Yhtä lämmin, vaikk'ei vauhko.
-    Lempi elon teillä on
-    Meille loisto auringon.
-    Ystävyys kuin kuuhut paistaa
-    Vielä onnen raunioista."
-
-lauloi de Geer, ja syvimmällä liikutuksella kuulteli herttua sekä hänen
-suosikkinsa näitä sanoja; vuodattaen kuumia kyyneleitä, suutelivat he
-toisiaan hellästi poskelle.
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENESYHDEKSÄS LUKU.
-
-
-Sodat ja puolueriidat olivat jokapäiväisinä puheenaineena, ja
-Magdalena seurasi näiden vaiheita suuremmalla tahi vähemmällä
-välinpitäväisyydellä, aina sen mukaan, miten paroni Armfelt oli niissä
-osallinen eli niihin sattuva.
-
-Aselevon tehtyä Tanskan kanssa tuli hänen sydämellensä joku levollinen
-aika. Armfelt oli hänen läheisyydessänsä; hän oli täydellisesti
-onnellinen.
-
-Vuoden 1789 valtiopäivät, aatelisten kukistaminen ja hallitusmuodon
-muuttaminen olivat hänestä jokseenkin vähäpätöisiä tapahtumia.
-Mitä piti hän lukua noista myrskyisistä ajoista, vähennetystä tahi
-laajennetusta vallasta, kunhan vaan hänen oma viehätysvoimansa oli
-pysyväinen ja hänen sydämensä epäjumala sen rajattomaksi tunnusti?
-
-Hovin huvitukset olivat tänä talvena tulleet yhä harvalukuisimmaksi.
-Nuot vanhat ylimysperheet olivat milt'ei kokonansa vetäyneet pois
-kuninkaan seurapiiristä. Ett'ei tämä tapahtunut tuottamatta hänelle
-todellista kaipuuta, siitä oltiin vakuutetut, ja hänen kuiskaeltiin
-lausuneen:
-
-— Koska en voi kuluttaa elämääni hauskuudella, olen halunnut elää
-kunnialla historiassa, ja kaikki pyrintöni on nyt tähdätty siihen
-suuntaan.
-
-Tuo tyytymätöin puolue kävi sillä välin ahkeraan tervehtimässä Sofia
-Albertina-ruhtinatarta, ja koska Kaarlo-herttua syystä tahi toisesta
-pysyi liittyneenä kuninkaasen ja täten petti heidän toiveensa, alettiin
-nyt erinomattain suosia Fredrik-ruhtinasta. Charlotta-herttuatar,
-joka tavallisesti kannatti puolisonsa valtiollisia mielipiteitä, etsi
-kuitenkin nyt ahkeraan kälynsä seuraa, tunnustaen avosydämisesti
-mielipiteensä sekä itse kuuluvansa tuohon tyytymättömään puolueesen,
-jolloin Armfelt hymyillen oli kuiskannut Magdalenalle, että herttua
-halusi puolisonsa avulla säilyttää selkäänsä vapaana. Magdalena
-oli kuitenkin yhä jokseenkin välinpitämätöin kaikista näistä
-mielenosoituksista ja heittäytyi varsin levollisesti onnellisuutensa
-unelmiin.
-
-Kevään tullessa heräsi hänessä kuitenkin uusi levottomuus.
-
-Ne vieraat valtakunnat, jotka hieroivat jokseenkin otollista rauhaa
-Venäjän kanssa eivät olleet voineet saada mitään aikaan, ja hämäriä,
-epämääräisiä sotahankkeita aiottiin ruveta jälleen panemaan toimeen.
-Kustaa-kuningas oli päättänyt voittaa itsellensä edeltäjöidensä
-huimaavaa sotakunniaa, ja hänen loistavia urotöitä harrastava mielensä
-oli taaskin virkistynyt ensimäisten vastoinkäymisten synnyttämästä
-alakuloisesta, ja hän mietti nyt täydellä todella uuden sotaretken
-toimeenpanemista.
-
-— Nämät kauheat, kammoksuttavat sodat herättävät minussa kuolettavaa
-tuskaa, — lausui Magdalena, tehden eräänä suvipäivänä palvelusta
-ruhtinattaren luona.
-
-— Ratkaisevia tapahtumia ei ole toisella eikä toisella puolen
-sattunut, ja meillä ei siis ole suuria rauhan toiveita, — vastasi
-Sofia Albertina, joka meni lausumaan tervetulleiksi muutamia ylhäisiä
-ja siis tyytymättömään puolueesen kuuluvia naisia, jotka näillä
-tervehtimässä käynnillänsä eivät varsin paljo koettaneetkaan salata
-tunteitansa kuningasta kohtaan, ja jonkun muistuttaessa hänen ivallista
-luonnottansa, keskeytti kreivitär Lantinghausen kiivaudella:
-
-— Hänen kerrotaan valtiopäivillä nimittäneen meitä, naisia, viidenneksi
-valtiosäädyksi ja sanoneen kunnioittavansa meitä enemmän kuin kaikkia
-neljää säätyä yhteensä.
-
-Ruhtinatar ei voinut pidättää hymyilyänsä, keskeyttäen: —
-Mieluisempaahan kuin kunnioittamista, emme voi vaatiakaan.
-
-— Emme, emme tosin; kuitenkin riippuu asia siitä, missä suhteessa...
-minä tiedän varmalta taholta hänen sydämellisesti nauraneen, kun
-hänelle kerrottiin meidän sekaantuvamme päivän valtiollisiin
-kysymyksiin.
-
-— Jos meidän mielipiteemme olisivat enemmän olleet sopusoinnussa
-hänen omiensa kanssa olen vakuutettu, ett'ei hän olisi nauranut, vaan
-armollisella hymyilyllä...
-
-— Hyvät naiset, — lausui ruhtinatar vilkkaasti keskeyttäen: —
-muistakaatte hänen majesteettinsa olevan minun veljeni ja meidän
-hallitsevan kuninkaamme!
-
-— Teidän korkeutenne suokoon armollisesti anteeksi, — vastasivat
-molemmat naiset pian ohimenevällä nolostumisella.
-
-Tässä silmänräpäyksessä astui Södermanlannin herttuatar huoneesen,
-hän joka kiivastuneena Liljehorn'in kehnosta käyttäymisestä Ölannin
-tappelussa väliin oli nimittänyt häntä petturiksi ja väliin antanut
-viittauksia, että Kustaa-kuningas, joka kentiesi kadehti puolisonsa,
-herttuan, sotaonnea merellä oli suuri syy siihen, että laivasto ei
-totellut herttuan käskyjä.
-
-— Ei, ei, — keskeytti Sofia Albertina mielenliikutuksella, — ei
-koskaan Kustaa-kuninkaalla, ei koskaan! Eipä hänen vihamiehensäkään
-voisi esiintyä semmoisella epäluulolla, enkä käsitä, miten sinä...
-Ei, ei mistään syistä olisi Kustaa-kuningas voinut toimia niin
-halventavaisesti itseänsä sekä kantamaansa nimeä!
-
-— Niin, sinä voit kyllä olla oikeassa, ja minustakin näyttää hän tätä
-nykyä olevan liian hyvä ystävä Kaarlolle, voidaksensa tällä tavoin...
-
-— Noh, kun tämän huomaat itsekin, Charlotta, kummastuttaa minua
-vieläkin enemmän, että olet voinut antaa viittauksia semmoisesta
-kelvottomuudesta Kustaa-kuninkaan puolelta, — vastasi Sofia Albertina
-jalolla mielikarvaudella vilkkaissa kasvoissansa; — ensiksi sinä
-esiinnyt mitä kauheimmilla uutisilla ja sitte mitä hirveimmillä
-epäluuloilla.
-
-— Niin, ystäväiseni, eihän aina tarkoiteta mitä sanotaan, ja olkoon
-mitä tahansa, niin voihan tällaisilla ajoilla...
-
-— Sillä yhteiskunnan asteella, jossa sinä olet, on todellakin
-anteeksiantamatointa esiintyä sellaisilla ajattelemattomilla lauseilla.
-
-Herttuatar otti nöyryydellä vastaan tuon ankaran nuhteen, ja
-läsnäolevat naiset riensivät vakuuttamaan, että he puolestansa, ja
-mitä heillä muutoin olikin kuningasta vastaan, kuitenkin pitivät häntä
-liian hyvänä ruotsalaisena, omatakseen edes pienintä aijettakaan
-ruotsalaisten sotakunnian ehkäisemiseksi.
-
-Yksinään jäätyänsä seisoi Sofia Albertina kauan avonaisessa akkunassa
-vajonneena syviin ajatuksiin, jotka koskivat hänen kolmea veljeänsä: —
-Heittäytyä vehkeilemisiin ja heti säikähtää, kunnianhimoisia, velttoja
-ja voimattomia, sellaisia he ovat, Kaarlo ja Fredrik, — hän ajatteli,
-— ei kumpaisellakaan heistä olisi rohkeutta jos tarvittaisiin.
-Heissä oi ole äitini ylevää henkeä, Kustaa-kuningas on ainoa...
-Kustaa-parka, tämäkö siis on ainoa tulos hallituksesta, joka alkoi
-niin loistavasti ja onnellisesti... sinä olet joutunut asemaan, jossa
-sinua väärin arvostellaan... miksi et tyytynyt tuohon vähäpätöisempään,
-vaan kuitenkin kunniakkaampaan toimeen, että olisit; ollut rauhan
-ylläpitäjänä ja harrastanut alamaistesi edistystä siveellisessä ja
-taloudellisessa vaurastumisessa... miksi, niin, miksi et sitä tehnyt!
-Sofia Albertina peitti kasvonsa käsillään, ja alakuloisuuden sekä
-levottomuuden huokaus kuului hänen huuliltansa.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENES LUKU.
-
-
-Nuot kolme sotaretkeä Venäjätä vastaan olivat päättyneet. Kumpaisenkin
-sotivan valtakunnan hallitsija oli puolestansa ikävöinyt rauhaa.
-Kustaa-kuningas oli väsynyt sisällisistä ja ulkonaisista riidoista;
-hänen aikeensa koota kaikki puolueet isänmaan lipun ympärille eivät
-olleet onnistuneet, vaan siitä huolimatta oli hän saavuttanut etuja ja
-voittoja sekä onnistunut tehdä vastarintaa vihollisille. Katharina,
-joka kentiesi pelkäsi sitä yksimielisyyttä ja innostusta, joka ehkä
-voisi herätä oloon saavutetuista voitoista, oli ollut yhtä halukas
-kuin Kustaa-kuningaskin saamaan lopun tästä sodasta, ja Verälän rauhan
-sopimuksen allekirjoitettua, elokuun 14 p. 1790, piti Kustaa kuningas
-juhlallisen tuloretkensä Tukholmaan, elokuun 30 p. 1790.
-
-Kuninkaan väsymätöin sielu työskenteli kotimaisten olojen
-järjestämisessä, urhollisten soturein sekä kaikkein, jotka tässä
-sodassa olivat itsensä kunnostaneet, palkitsemisessa ja teki yhä
-jättiläissuunnitelmia tulevaisuuden varalta sekä otti samalla innolla
-kuin ennenkin osaa toisten valtakuntain asioihin etenkin tuon nyt
-niin onnettoman Ranskan, ja Moniteurin, Journal de Paris'in ja muiden
-sanomalehtien vuoksi laiminlyötiin milt'ei kaiken muun lukeminen.
-
-Aina Ranskan vallankumouksen alusta oli hän seurannut sen kehittymistä
-mitä suurimmalla hartaudella ja hän oli se hallitsija, joka muita
-selvemmin käsitti sen merkityksen ja surulliset seuraukset.
-
-— Niin, Elis-hyväni, — lausui kuningas, joka jutellen näistä
-vaiherikkaista ajoista astuskeli edestakasin Schröderheim'in rinnalla,
-— Ranskan kuningaskunnan vaarallinen asema on epäkohta, joka voi kojua
-kaikkiin kuningaskuntiin. Muutamat viestit ovat vaikuttaneet minussa
-sellaisen hirmun, että niitä ajatellessani kauhistun. Ei tullut unta
-silmiini sinä yönä, kun sain kuulla tuon riehuvan roistojoukon antaneen
-Feneloun pään hänen vävynsä Berthierin suudeltavaksi; koko yön oli tuo
-kauhea näky silmissäni enkä voinut nukkua vähääkään. Kuitenkin nukuin
-minä makeasti yöllä ennen elokuun 19 päivää. Ei, minä kammoksun tätä
-vallankumousta, minä vihaan sitä!... Maasta paenneille Bourboneille
-tahdon tarjota suojapaikkaa valtakunnassani ja minä tahdon tehdä
-kaikki, ollakseni muiden hallitsijani luona hyödyksi Ludvig XVI:sta
-asialle.
-
-— Teidän majesteettinne hyvä ja jalo sydän on aina sama!
-
-— Se ei kannata mainitsemista, Elis. Enhän olisi ihminenkään, jos en
-nyt ponnistaisi kaikkia voimiani. Axel Fersen on tätä nykyä Parisissa
-ja ystävällisessä yhteydessä kuninkaallisen perheen kanssa; hän auttaa
-Maria Antoinettea, ja tunnen itseni levolliseksi, tietäessäni heillä
-hänessä olevan luotettavan ystävän, jolla on pää ja sydän paikallansa.
-Ja itsekin lähden kentiesi sinne vast'edes, niin saammehan nähdä...
-
-— Teidän majesteettinne innolla ja nerolla saatane kentiesi jotakin
-toimeen tässä onnettomassa asiassa, jos vaan nuot muut vallat...
-
-— Pitäisihän kaikkein olla halukkaat tukahuttamaan... niin, kaikissa
-tapauksissa luulen herättäneeni Katharina-keisarinnan halun ja
-toivon saavani pysymään sen vireillä, sillä hän käsittää selvään
-esimerkin tuottaman vaaran, innostuksen voiman ja kansassa heränneiden
-liikkeiden tarttuvaisuuden, joka on levinnyt Amerikan aarniometsistä
-Ranskaan saakka ja joka vallattomuuden viehätyksen ja petollisen
-kaunopuheisuuden houkuttelemisien kannattamana on erittäin sovelias
-viettelemään roskaväkeä, joka aina pitää vallattomuutta vapautena. —
-Minä itse suosin kansanvaltaisuutta ja olen riidellyt tuota vanhaa
-neuvostoa vastaan sekä ollut ainoa puolustamaan kansan oikeutta
-näiden yksivaltaisuus-ehdoituksilta. Olenpa itse pannut toimeen
-vallankumouksenkin isänmaani vapauden ja turvallisuuden edestä; mutta,
-foi de gentilhomme, olisinpa valmis uhraamaan henkeni, kukistaakseni
-tuon ranskalaisen... heidän "vapauttansa" minä kammoksun sekä halveksin
-heidän "tasa-arvoisuuttansa" ja "yhdenvertaisuuttansa" ja inholla
-mainitsen minä näitä sanoja, vaikka ajatukseni ikäänkuin lumottuina
-niissä riippuvat.
-
-Kuningas vaikeni muutamaksi sekunniksi, hänen hienot kasvonsa
-leimusivat mielikarvaudesta ja hän jatkoi äkkiä: — Olen jo
-koettanut estää ja tulen tästälähtein nimenomaan kovasti kieltämään
-sanomalehden-kirjoittajia ja kirjailijoita sanallakaan mainitsemasta
-Ranskassa ilmautuneita levottomuuksia sekä kansalliskokouksen
-keskusteluja ja päätöksiä.
-
-— Valistunut ja sivistynyt kansa, joka on tottunut mielihalulla
-seuraamaan asiain menoa, pitää tätä kieltoa liian ankarana kovuutena.
-Sire, olen rohjennut ilmaista tämän vilpittömän mielipiteeni. Ei
-yksikään hallitsija, paitsi Augustoa, olo niin laajan vallan ohessa,
-kuin teidän majesteetillanne on, voimallisemmin suojellut ja hartaammin
-kunnioittanut sanan vapautta ja tieto...
-
-— Elis-hyväni, seuraukset voisivat tosin olla sellaiset kuin sanot;
-mutta minun syyni ovat pakoittavia, — vastasi Kustaa-kuningas lempeästi
-ja näyttämättä panneen pahaksensa Scröderheimin rohkeata muistutusta.
-Astuttuaan vielä kerran vaitonaisena laattian poikki, jatkoi hän
-enevällä alakuloisuudella: — Minä olen hallituksessani ollut liiaksi
-lempeä, liiaksi myöntyisä... olen antanut sydämeni ja tunteeni puhua
-liian paljo, ja silloin kun olisin pitänyt panna toimeen varoittavia
-esimerkkejä, olen antanut armon astua rangaistuksen sijaan. Jo kapinan
-ja uppiniskaisuuden ensimäisten oireidenkin ilmestyessä olisin... mutta
-saadaanhan nähdä, mitä meille tästä lähtein on odotettavissa, jos
-he ottavat esimerkkiä Anjalan liitosta... yhden verisen pään täytyy
-pudota...
-
-— Sire, suvaitkaatte...
-
-— Ei, ei sanaakaan Hästesko'sta eikä niistä muista!... Minä olen
-karkaissut itseni kaikkia esirukouksia vastaan, vieläpä omaa itseänikin
-vastaan. Ajan henki vaatii ankaruutta, jott'ei sen mielettömyys
-tempaisi meitä turmion pyörteisiin... Minun päätökseni on luja kuin
-kallio.
-
-Kuningas pysähtyi erääsen linnan akkunaan, kääntäen mielenliikutusta
-osoittavat kasvonsa pois Schröderheimistä. Se ankaruus, jota
-Kustaa-kuningas piti tarpeellisena, täytti hänen sielunsa
-kauhistuksella, ja hän tunsi todellista riemua päästessään niistä
-synkistä ajatuksista, jotka häntä rasittivat, kun hän nyt lausui:
-
-— Tule tänne, Elis, niin saat nähdä, — kuninkaan huulille ilmautui
-iloinen hymyily, samalla kuin hänen hienosta ivasta loistava silmänsä
-katseli ales linnan pihaan, jossa Armfelt istui eräässä kantotuolissa
-suuren kunniavahtinsa ympäröimänä, jolla hän oli kannattanut itsensä
-linnaan. Osoittaen tuota loistavaa seuruetta, lausui kuningas: —
-Minkälainen narri Armfelt onkaan. Hän käyttäikse, ikäänkuin olisi
-hän turkkilainen pasha! Minä pelkään sananparren toteutuvan, jossa
-sanotaan, että ylpeys käy lankeemuksen edellä.
-
-— Minuun koskee todellakin kipeästi, nähdessäni hänet noin mieletöinnä,
-— jatkoi kuningas vakavammin, — mikä hän on, miksi hän itseänsä luulee?
-Suoraan sanoen ei ole mitään, jota hänen kunnianhimonsa ei luule
-saavuttavansa! — Niin, me tapaamme toisemme jälleen, Elis-hyväni;
-minä menen tekemään suunnitelmaa uuteen näytelmäkappaleesen, enkä
-suvaitse kenenkään itseäni häiritä, _ei kenenkään_, ja, — mennessänsä
-kääntyi hän äkkiä ympäri, lausuen: — Minä olen antanut Armfelt'ille
-ystävyyteni, ja hän on tehnyt minulle monta palvelusta, joiden takia
-pidän häntä arvossa ja joita olen myöskin osannut palkita; mutta
-eikö hän luule jo saaneensa kyllältä? Hän menee liian pitkälle
-vaatimuksinensa. Jos hän haluaa kreiviksi, tulee hän siksi pääsemään,
-mutta ei miksikään muuksi, — ja sen täytyy sinun hänelle sanoa.
-
-Schröderheim, joka oli Armfelt'in todellinen ystävä, joutui hämillensä
-ja koetti etsiä joitakuita sanoja ystävänsä puolustukseksi, mutta
-Kustaa-kuningas keskeytti häntä hymyillen: — Niin niin, eihän se ole
-kovin vaarallista, — lausui hän; — Armfelt on hemmoiteltu onnen poika,
-ja hänen on vaikea kestää myötäkäymistä. Vielähän asia on autettavissa,
-kun hän vaan ymmärtää pysyä aloillansa...
-
-Ja kuningas sulki nyt itsensä työhuoneesensa, kentiesi antaaksensa
-tällä tavoin suosikillensa pienen muistutuksen ja pidättääksensä häntä
-etäämpänä sekä saattaaksensa hänet jälleen järkeensä.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESENSIMÄINEN LUKU.
-
-
-— Älkäätte panko pahaksenne, että olen rohjennut tunkea tänne saakka;
-mutta en ole voinut hillitä sydämeni halua saada itse kiittää teitä,
-armollinen neiti!
-
-Se oli Maria Holm, tätä nykyä rouva Eneroth, neiti Rudenschöldin
-entinen ompelijatar, joka tällä tavoin ilmaisi sydämensä kiitollisuutta.
-
-— Oletteko nyt todellakin onnellinen?
-
-— Minun mieheni on niin hyvä, äitini ja sisareni ovat luonani, ja me
-tulemme kaikki hyvin toimeen. Niin, minä olen niin onnellinen, ja
-teidän kauttanne, armollinen neiti, ovat kaikki: nämät levolliset
-päivät tulleet! — Marian tavallisesti kalpeilla kasvoilla oli rusottava
-hohto, jonka riemu ja kiitollisuus oli synnyttänyt: — Että te, neiti
-ajattelitte kaikkea tuota, jota minä koetin kuvailla itselleni pelkäksi
-mielettömyydeksi, mahdottomuudeksi ja hulluudeksi... ja että minä
-kerta satuin teille mainitsemaan lapsellisesta lemmestäni, kuinka
-kummalliselta minusta kaikki tämä tuntuu! Niin, mikä harvinainen onni
-minulla oli ensi kerran sattuessani teidän läheisyyteenne, se oli
-Daschka-kreivittären luona. Ah, te, armollinen neiti, olette unohtaneet
-kaiken tämän, vaan en minä, en koskaan!
-
-Tuo umpimielinen ja kaino tyttö oli tullut aviovaimoksi, ja tuon
-nuoren aviovaimon onnellisuus pani sanat vierimään hänen autuudesta
-hymyileviltä huuliltansa.
-
-— Niin, niin, Daschka-kreivittären, — kertoi Magdalena, ja hänen
-ajatuksensa riensivät taasen tuohon ensimäiseen viehättävään nuoruuden
-aikaan, jolloin lapsuus riehakkaana leikintekona oli hänen takanansa
-ja tulevaisuus ikäänkuin tämän vaiherikkaana jatkona hänen edessänsä:
-entisyys muserretuista nukenpäistä ja tulevaisuus muserretuista
-sydämistä...
-
-Hiljainen huokaus nousi Magdalenan povesta. _Nyt_ ja _silloin_,
-kuinka erinkaltaista! Vihlovalla levottomuuden tunteella silmäili hän
-Marian, — tuon huolettoman ja viattoman — tyyniä, levollisia kasvoja;
-ah, sellainen olisi hän itsekin voinut olla! — Daschka-kreivittären,
-niin, se oli silloin! — kertoi Magdalena: — Mihinkähän tuo iloinen,
-veikistelevä venakko oli joutunut? Mihin olivat joutuneet hänen kaikki
-senaikuiset ihailijansa? Ja minkähän tuloksen hänen oma haaveileva
-käsityksensä elämästä oli saavuttanut?
-
-— Ja sitte... jatkoi Maria, — oletteko, armollinen neiti unohtanut sen
-päivän, jolloin kohtasimme metsäpolulla?
-
-— Juuri tämän suvipäivän, tämän elämäni suvipäivän ja kaikkein niiden
-viattomain lapsellisten muistojen johdosta, jotka olivat tämän
-päivän kanssa yhteydessä, tulinkin teitä ajatelleeksi! Kaikki nämät
-sydämelleni niin rakkaat muistot haluaisin vielä kerran saada elää
-uudestansa ja pysähtyä niihin!
-
-Alakuloisuuden vivahdus himmensi Magdalenan silmissä olevaa tulta,
-auringon säteet valuivat hänen kultaisille kutrillensa, ja hänen
-paisuville huulillensa ilmautui murheellisen kaipuun hymyily.
-
-Maria huomasi koskettaneensa joitakuita Magdalenalle surullisia
-muistoja, — tällä jalosukuisella neidillä, joka näytti hänestä kuuluvan
-ylhäisempään maailmaan, — voiko hänelläkin todella olla jonkinlaista
-surua? — Hämmästyksellä kysyi Maria tätä itseltänsä, ja kyyneleet
-kostuttivat hänen silmänsä, kun hän, kädet ristissä, hiljaa lausui: —
-Ah, jospa voisin jollakin tavalla osoittaa kiitollisuuttani!
-
-— Teidän pitää silloin tällöin tulla tänne sanomaan minulle, että
-olette onnellinen, — vastasi Magdalena tuolla sievällä, iloisen
-avosydämisyyden sekaisella kohteliaisuudella, jota hän, vaikka
-sydämensä pohjassa olisikin ollut mitä tahansa, kuitenkin aina osasi
-käyttää, ja jossa olikin hänen suurin viehätysvoimansa, — teidän pitää
-välistä tulla tänne, se tulee todellakin tekemään minut iloiseksi...
-
-Näillä jäähyväisillä meni Maria pois, ja jäätyänsä yksin, meni
-Magdalena suorastaan ruhtinattaren luokse, joka esihuoneessa hän
-tapasi Södermanlannin herttuan.
-
-— Mikä onnellinen kohtaus! — lausui Kaarlo-ruhtinas hymyillen.
-
-— Siihen tarvitaan teidän korkeutenne suuri suosio, että pidätte tämän
-onnenanne, — vastasi Magdalena, aikoen nöyrästi tervehtien mennä hänen
-ohitsensa.
-
-— Ei sellaista kiirettä, neiti Rudenschöld-hyväni, se auringonpaiste,
-jonka teidän läsnäolonne luo, on yhä vaan ohikiitäviä säteitä.
-Suvaitkaatte viipyä muutama minuutti, että saan ilmaista teille sitä
-harrasta ihantelemista, jota omannan kauneudellenne ja nerollenne.
-
-— Olen todellakin hämilläni, kun en voi löytää kyllin soveliaita sanoja
-vastatakseni teidän korkeutenne korulauseista.
-
-— Ei _korulauseisin_, neiti Rudenschöld; nämät ovat sydämeni todellisia
-ajatuksia.
-
-— Se on liian suuri armo, teidän korkeutenne!
-
-— Te tahdotte taaskin minut jättää? Mitä teillä oikeastansa on minua
-vastaan?
-
-— En tiedä, onko minulla mitään teitä vastaan... minä tiedän vaan,
-ett'eivät ajatukseni milloinkaan ole harhailleet niin kauas... niin
-korkealle, kuin teidän kuninkaalliseen korkeuteenne.
-
-— Kovaa puhetta, neiti-hyväni, josta minä voisin tuntea itseni
-loukatuksi!
-
-— Pyydän anteeksi, teidän korkeutenne, mutta minä arvelin teidän
-kysymyksenne vaativan totuutta sisältävän vastauksen.
-
-— Noh, olkoon niinkin! Te olette kuitenkin aina yhtä viehättävä,
-ja minä rukoilen siis, että te joskus suvaitsisitte ajatuksissanne
-muistella minuakin! Niin, Magdalena, ihana viehättävä Magdalena,
-minä lemmin teitä, ja minä pitäisin itseni onnellisimpana ihmisenä,
-jos te tahtoisitte... jos te voisitte vastata minun tunteisiini! —
-Kaarlo-ruhtinas oli puolittain polvistuneena tarttunut Magdalenan
-käteen, jolle hän painoi suutelolta.
-
-— Kaikki vaihettelee tässä maailmassa, _nyt_ on _minun_ vuoroni tuntea
-itseni loukatuksi, — ja puolittain iloisen ja puolittain vihastuneen
-näköisenä veti hän pois kätensä, jatkaen: — ja kerrassansa pyydän,
-että teidän korkeutenne nyt viimeisen kerran pitäisi minulle tällaista
-loukkaavaa puhetta!
-
-Ennenkuin herttua ennätti sitä estää, oli Magdalena jo pois huoneesta.
-
-Suljetun oven ollessa itsensä ja Kaarlo-ruhtinaan välillä, hengähti
-Magdalena helpommin; hänen poskensa hehkuivat, ja hänen sydämensä
-tykytti ankarasti. — Kuinka voi hän _rohjeta_? — Hän painoi kättään
-kovasti rintaansa. — _Hänkin, kuinka rohkeni hänkin!_ — nämät
-puoliääneen lausutut sanat kuuluivat milt'ei huokaukselta. Tuo ihana
-Magdalena Rudenschöld huokasi kasvojensa juonteiden vienouden,
-suloisuuden ja viehättävän ihanuuden vuoksi... Ainoastansa yhdellä
-oli oikeus riemuita niiden suloudesta, ainoastansa yhdellä oli
-hänen sydämensä ja tulisi muuttumatta olemaan. Tuolla pikaisella
-vaihettelevaisuudella, joka oli hänen luonteessansa, pudisteli hän nyt
-keveitä, kullanhohtavia kutriansa.
-
-— _Hyi sentään!_ — lausahti hän pienellä ivallisella naurulla.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESTOINEN LUKU.
-
-
-Magdalena istui äitinsä rinnalla. Tuota hyvää sopua ja rakkautta, joka
-näiden välillä aina oli vallinnut, verhosi nyt ikäänkuin peittävä
-huntu. Ei niin, kuin olisi äiti ja tytär rakastaneet toisiansa vähemmin
-kuin ennenkään; mutta äidin oli valloittanut värisyttävä levottomuus
-lapsestansa; ja voiko tämäkään suoraan katsella äitinsä silmiin?
-
-Tämä ei ollut Magdalenalle helppo asia, ja heidän liikkeissänsä oli
-jäykkyys sekä heidän sanoissansa laimeus, jota ei kumpikaan rohjennut
-ehkäistä, pelosta että joko toinen lausuisi tahi toinen saisi kuulla
-liian paljo.
-
-Heidän pakinoimisensa ei siis koskenut heitä itsiänsä, vaan he pysyivät
-kumpikin puoluettomalla alalla ja koettivat sanoa toisillensa totuuden
-keskustelematta suorastansa niin arkaluontoisesta asiasta, kuin tuo
-häviämätöin pilkku nuoren tytön nimessä ja hyvässä maineessa on.
-
-He juttelivat nyt sangen ystävällisesti. Pentistä, Magdalenan
-rakkaimmasta veljestä sekä iloisesta ja reippaasta leikkitoverista.
-
-— Lapset pienet, surut pienet, lapset isot, surut suuret, — lausui
-kreivitär Rudenschöld, luoden äkisti silmäyksen Magdalenaan. Pentti
-saattaa minulle paljo huolta, hän on liian rohkea liian varomatoin...
-ah, niin, varomatoin! — Hän huokasi, ja hänen silmäyksensä
-kiinnittyivät taasen tyttäreensä.
-
-— Oh, hän tulee kait järkevämmäksi, hänen täytyy kait tulla siksi, —
-vastasi Magdalena, koettaen näyttää hämmästymättömältä; — hänellä on
-niin hellä ja hyvä sydän.
-
-— Ja luuletko siis tämän tulevan _puhumaan minun puolestani_... ja että
-hän tulee _säälimään_ minun tuskaani?
-
-— Varmaan, varmaan?
-
-— Niin, kentiesi. Lapsen rakkaus voi tosin olla suuri, mutta
-äidinrakkaus... sitä et sinä voi käsittää... et voi käsittää minun
-levottomuuttani ja pelkoani.
-
-Magdalena hento vartalo värisi, mutta voittaen mielenliikutuksensa,
-silmäili hän suloisesti hymyillen äitiänsä; ei millään tavalla voinut
-hän nyt puhua. Pelko, että hän saattaisi äidillensä menehtymättömän
-surun, valtasi hänet ahdistuksella, ja äitinsä rauhoittaminen ja kaiken
-pelon poistaminen häneltä oli kaikki, mitä Magdalena tällä hetkellä
-halusi.
-
-— Niin, kentiesi ei se olekaan mitään, — lausui kreivitär Rudenschöld,
-joka Magdalenan hymyilystä sai uutta toivoa ja uutta voimaa — kentiesi
-on se vaan juorupuhetta... panettelemista...
-
-— Mitä hänestä sitte jutellaan? — kysyi Magdalena, koettaen hämmentää
-asiata.
-
-— Hänestäkö? Ah, niin!... Kevytmielisten toverien seura, jossa saadut
-esimerkit ovat vaaralliset sellaiselle luonteelle, kuin hänellä on...
-siinä on kaikki, mutta siinä on kylläksi herättämään minussa pelkoa.
-Toivoisin sydämestäni hänen tulevan varovaisemmaksi... häneltä kuluu
-paljo rahaa, ja sinä tiedät minun varallisuuteni. Vaiti, luulenpa
-kuulevani hänen askeleensa.
-
-— Minä tulen puhumaan tästä hänelle.
-
-— Ei nyt. Joskus toiste, kun joudutte kahdenkesken, on parempi.
-
-— Kuten haluatte, äitini, — lausui Magdalena, suudellen hellästi
-äitinsä kättä. Mikä anteeksi rukoileminen tässä suudelmassa olikaan!
-Mikä pelko, ett'ei hän voisi lykätä kauaksi selityksen antamista eikä
-ajan pitkään estää äitiänsä kuulemasta niitä huhuja, joita Magdalena
-tiesi itsestänsä olevan kulkemassa. Siis näki hän helpoituksen
-tunteella yksissä olon äitinsä kanssa keskeytetyksi ja hymyillen
-tarjosi hän kättä Pentille:
-
-— Noh, mitä uutta, veliseni? — kysyi hän iloisesti.
-
-— Uuttako? Sen kait pitäisi koskea uusia kuoseja? — lausui tuo uljas
-ja pulska kaartin upseeri, joka veitikkamaisella silmäyksellä katseli
-tuota karvanahka ranteista päähinettä, joka Magdalenalla oli ollut
-päässänsä ja jonka hän oli laskenut marmoripöydälle. Näenpä sinunkin
-käyttäväsi puolalaista päähinettä! Potocki seurueneensa on tehnyt
-kuoseissa perinpohjaisen mullistuksen, ja aina siitä ajasta asti, kuin
-kuningas on esiintynyt Taratalka-nutussa (49), on...
-
-— Se puku on soma ja soveltuu hänelle erinomaisen hyvin.
-
-— Puolan kruunu soveltuisi myöskin hänelle, luullakseni.
-
-— Hyvänen aika, mitä puhetta se on, Pentti, — keskeytti häntä äitinsä.
-
-— Mitä vaan on joka ihmisen kielellä... Kustaa-kuningas pyrkii Puolan
-kuninkaaksi. Se on tietty asia, että hän pitää sen maan kruunua vanhana
-Vasa-suvun perintönä. Tuleepa hauska nähdä, miten hän aikoo suoriutua
-uskonnon kysymyksestä!... Kentiesi saamme jonakin kauniina päivänä
-kuninkaan, joka tunnustaa katholilaista...
-
-— Pyydän sinua, Pentti, itsesi ja meidän tähdemme, ajattele hyvin,
-ennenkuin puhut tuollaista! Ne ovat liian vaarallisia asioita...
-
-— En minä, äitikultani, mitään pahaa tarkoita! Magdalenahan tiedustelee
-uutisia, ja minä... mutta ryhtykäämme johonkin muuhun, joka kentiesi
-enemmän miellyttää sisartani: sinun entinen vihapitosi, paroni
-Reuterholm, tulee taas pian matkustamaan.
-
-— Kernaasti minun puolestani...
-
-— Joku aika sitte oli hänen ja kuninkaan välillä ollut kiivas
-kohtaus, joka viimeksimainittu oli nuhdellut häntä valtiollisista
-mielipiteistänsä sekä hänen kapinallisesta mielenlaadustansa ja
-yhteydestänsä Ranskassa olevien, vallankumouksellisten seurain kanssa,
-ja kuninkaan sanotaan kiivaudessansa menneen niin pitkälle, että
-hän riisti Reuterholm'ilta sen eläkkeenkin, jota hän sitte viime
-valtiopäiväin on nauttinut.
-
-— Syyttä ei kuningas suinkaan ole vihastunut! Minä puolestani on tiedä
-ketään vastenmielisempää ihmistä, kuin Reuterholm, joka on tullut
-ikävämmäksi kuin koskaan ennen, oleskeltuansa Parisissa, jossa hän
-oli joutunut n.s. salatieteilijäin seuraan, jotka ovat eriskummaisia
-puoleksi hupsuja ihmisiä. Niin, hänellä on omituinen mielitekonsa, —
-lisäsi Magdalena hymyillen: hermosähköllä nukuttajia, aaveennäkijöitä,
-haaveilijoita, siinä hänen miehensä!...
-
-— Ja niiden avulla hän kokonansa panee Kaarlo-herttuankin sekaisin.
-Niin, kuinka voisi tämä tulla toimeen ilman parhainta ystäväänsä!
-Kuningas...
-
-— Pentti-hyväni, — keskeytti häntä heleästi naurahtaen Magdalena, —
-etpä ole tänään muuta tehnytkään, kuin puhunut kuninkaasta!
-
-— Enkö muuta? Noh, niin, eipä sitä paljo olekaan ihmettelemistä, sillä
-minä olin tänään aamiaisilla, ja siellä puhuttiin... Niin, minuun ei
-kaikki tuo todellakaan koske! Mutta Kustaa-kuninkaalla on suuri puolue
-vastassansa, ja nuori Ribbing nauroi sydämellisesti kolttosellansa,
-kun hän meni kuningasta vastaan punaiseen hännystakkiin puettuna (50),
-ja sekä hän että Liljehorn sanoivat suorastaan kuninkaan menettäneen
-järkensä!
-
-— Liljehorn, jonka on kiittäminen Kustaa-kuningasta kaikesta? Ei, tämä
-on mahdotointa! — huudahti Magdalena. — Olenpa hänen äsken kuullut
-puhuvan kuninkaalle mitä nöyrimmillä ja mielittelevimmillä sanoilla...
-Ja että hän sitte rupeaa... ei, älä seurustele, Pentti, näiden ihmisten
-kanssa, joiden vilppi herättää minussa todellista inhoa!
-
-— Malla-kultani, älä tule noin tuimetuksiisi monioista ohimennen
-lausutuista sanoista. Jospahan olisit kuullut...
-
-— En tahdo enään kuulla enempää! "Ohimennen lausuttuja sanoja!"
-Minä tunnen ne sellaiset: kerrottuina mies mieheltä käyvät ne pian
-täysistä tosista. — Magdalena vaikeni muutamaksi silmänräpäykseksi,
-ja sitte lisäsi hän hymyillen kiivaudellensa: — Niin, panetteleminen
-ja väärät syytökset takanapäin, mielisteleminen, mateleminen ja
-epäjumaloiminen edessäpäin, sellainen on tavallisesti maailman meno! Ja
-mitä Kustaa-kuninkaasen erittäin tulee, tarvitsee hän todellakin suuren
-neronsa, ett'ei menettäisi järkeänsä!
-
-Magdalena oli viimeisiä sanoja lausuessansa kietonut huivin
-olkapäillensä ja laskien tuon pienen puolalaisen lakin päähänsä, lausui
-hän äidillensä sydämelliset jäähyväiset, ojensi Pentille kätensä ja
-lisäsi iloisesti:
-
-— Hoida vaan itseäsi, Pentti-kultani, ja sitä sinä todella
-tarvitsetkin, sillä pitihän sinun tulla kenraaliksi mitä pikemmin!
-
-— Ja rikkaaksi sekä mahtavaksi, älä suinkaan tätä unohda, — lisäsi hän
-hymyillen, seuraten sisartansa ulkona odottavaan kantotuoliin.
-
-Kun se, vieden neiti Rudenschöld'iä, kulki Pohjoismalmi-torin poikki
-(nykyisen Kustaa Aadolfin torin), näkyi hänen vierellänsä äkkiä
-loistava ratsastaja-joukko, jonka eturivissä paroni Armfelt, pää
-pystyssä ja uljaalla ryhdillä, antoi tulisen ratsunsa vitkallisesti
-ravata, tervehtien ritarillisesti Magdalenaa. Tämän äidin tuskalliset
-silmäykset ja puolittain lausumat viittaukset olivat kalvavia
-muistutuksia, ja samalla kuin purppuranpuna peitti hänen otsansa ja
-poskensa, loi hän silmäyksensä pois Armfelt'ista.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESKOLMAS LUKU.
-
-
-— Epämääräisiä lupauksia, makeoita miellittelysanoja; mutta joku
-sellainenkin sana, jonka tulee ottaa huomioonkin... Niin, parasta on
-tallentaa kaikki hänen kirjeensä, — sanoi kuningas eräänä toukokuun
-päivänä, vuonna 1791, paroni Armfelt'ille, joka taaskin kohdeltuna
-tuolla entisellä ystävyydellä, auttoi kuningasta lukemaan joitakuita
-Katharina-keisarinnalta tulleita kirjeitä, joita Kustaa-kuningas ennen
-Aacheniin matkustamistansa halusi järjestää ja tallentaa. — Kas tässä
-on hän kirjoittanut jotakin ranskalaisista oloista... niin, Parisista
-tulevat uutiset muuttuvat yhä peloittavimmiksi.
-
-— Todellinen murhenäytelmä, teidän majesteettinne, johon historiasta
-saa etsimällä etsiä vastakohtia.
-
-— Mutta jota voivat ruveta seuraamaan, — vastasi Kustaa-kuningas, jonka
-sääliminen noiden ranskalaisten Bourbonein kohtaloa ei ainoastansa
-ilmaantunut ystävyyden osoituksissa ja turvapaikan tarjoamisessa,
-vaan hän oli myöskin ensimäinen Europan ruhtinoista, joka oli
-tarjonnut sotajoukkonsa ja laivastonsa Ludvig XVI:sta valtaistuimen
-ylläpitämiseksi.
-
-- Minä olen Axel Fersen'iltä, — lisäsi kuningas, vaijettuaan hetkisen
-ajatuksiinsa vaipuneena, — saanut tiedon, että Ludvig-kuningas aikoo
-puolisoinensa salaisesti lähteä Ranskasta. Niin, pako on nyt minun
-mielestäni heidän ainoa pelastuksensa, ja sitte täytyy ulkomaalainen
-apu tulla väliin, palauttamaan järjestystä. Mikä minulle tässä asiassa
-on tuottanut suurta iloa, on Katharina-keisarinnan tarjoamat sotajoukot
-ja rahat Ranskan palvelukseen käytettäväksi. Niin, luulenpa tässä
-asiassa onnistuneeni herättää keisarinnan erinomaista sääliväisyyttä.
-
-— Epäilemättä, teidän majesteettinne! Kreivi Stackelberg on lukenut
-minulle otteen eräästä Zouboff'in kirjoittamasta kirjeestä, jonka
-milt'ei sanasta sanaan luulen muistavani, ja muun muassa kirjoittaa
-hän melkein näin: Tätä nykyä vannoo meidän hallitsijattaremme
-ainoastaan Ruotsin kuninkaan nimessä, ja hän kertoo meille satoja
-kertoja päivässä, että sittekun kuningas on alkanut ajatella samoin
-kuin hänkin Ranskan olosuhteista, tulee asiat menemään hänen toivonsa
-mukaan, — ja että oli olemassa ruhtinas, joka ei ainoastansa kyennyt
-tekemään suurta ja laveaa suunnitelmaa, vaan oli myöskin varustettuna
-niillä ominaisuuksilla, joita tämän toteuttamiseen tarvitaan, sekä
-että kuningas tulisi olemaan hänen ritarinsa, jonka edestä hän mitä
-hartaimmin tulisi rukoilemaan ja pitämään mitä tehokkaimpia neuvoja
-sekä toimia, tämän pääsemiseksi tarkoitustensa perille.
-
-Kuningas hymyili: — Kohteliaasti sanottu, lausui hän, — niin,
-keisarinna kentiesi tuhlaa kohteliaisia sanoja ja lupauksia; mutta
-näiden viimeksimainittujen toteuttaminen... foi de gentilhomme,
-miten on hän täyttänyt Verälän rauhanteossa antamansa lupaukset
-apuvaroista? Minä tahdon kuitenkin pitää Stackelbergiä kireällä,
-kunnes kaikesta tästä jotakin syntyy! Mutta kaikessa tapauksessa ei
-keisarinnan Norjaa koskeva ehdoitus ole hyleksittävä, ja minä myönnän
-maanalojen voittamisen Norjan puolelta olevan meille tärkeimpiä sekä
-hyödyllisimpiä kuin kaikki Suomen kalliot, Viipurikin siihen luettuna,
-niin kauan kuin Venäjällä tulee olemaan jalankaan levyinen maanala
-Itämeren rannikolla sekä laivasto; silloin on vähästä arvosta, onko
-Ruotsilla Suomessa joitakuita korpia enemmän tahi vähemmän. Mutta minä
-tulen kuitenkin yhä vaatimaan Savonlinnan sekä Korkeakosken meille
-luovuttamista ja tarjoamaan ruotsalainen Karjala väliksi... Niin, miten
-Katharina-keisarinna käänteleikse ja väänteleiksekin, tulen kuitenkin
-pian ottamaan selon, mitä hänen kilpensä alla piilee.
-
-— Mitä avunantoon tulee, luulen hänen majesteettinsa tulevan täyttämään
-kaikki, mitä teidän majesteettinne...
-
-— Niin, sen saamme nähdä! Nyt matkustan minä kuitenkin heti Aachen'iin;
-sieltä tahdon lähteä kohtaamaan Ludvig-kuningasta ja Maria Antoinettea
-Montmédyyn, johon he aikovat mennä ja jossa saamme suullisesti sopia
-keskenämme parhaasta tavasta heidän jälleen asettamisesta entiseen
-valtaansa.
-
-Kuninkaan kasvot loistivat toivosta sekä luottamuksesta. Hänen
-arkuutensa yksivaltaisuudesta sekä kunnianhimonsa ja nuot lupaavat
-toiveet äärettömistä rahallisista eduista olivat ne monet vaikuttimet
-tuohon intoon, jolla hän sekaantui päivän tapahtumiin ja niihin
-tuleviin seikkailuihin, joita nämät puolueriidoista levottomat ajat
-voivat tuoda mukanansa.
-
-— Niin, minä lähden, ja sinun tulee valtiosihteeri Franc'in kera jatkaa
-keskusteluja kreivi Stackelberg'in kanssa, — lausui kuningas, joka
-hymyillen lisäsi: — ja muistakin: _rahoja_, niin, etupäässä rahoja!
-
-— En tule jättämään huomaamatta enkä täyttämättä ainoatakaan niistä
-neuvoista, joita teidän majesteettinne suvaitsee laskea sydämelleni,
-— vastasi suosikki, joka nyt oli sulkenut erääsen kuninkaan
-kirjoituspöydässä olevaan laatikkoon nuot läpiluetut kirjeet.
-
-— Kuinka olenkin halunnut täältä päästä! Sitä ennen on minulla
-joitakuita asioita ja hommia, jotka kuitenkin ehdin tällä lyhyellä
-ajalla toimittaa!
-
-Kustaa-kuningas nyökkäsi nyt Armfelt'ille ystävällisesti jäähyväisiksi.
-Ja vuorotellen puuhaten hallitustoimissa, valtiollisissa vehkeilyissä,
-kirjallisuudessa ja huveissa pääsi hän yhä lähemmäksi lähtöpäiväänsä.
-
-Tämä oli toukokuun 24 päivä. Ainoastansa muutamain ystäväinsä
-seuraamana saapui kuningas kesäkuun 14 päivänä Aacheniin.
-
-Loistava joukko vallankumouksen vihollisia ympäröi Ruotsin
-kuningasta, jota kaikkein silmät vartijoitsi, tervehtien häntä
-pelastaja-enkelinänsä.
-
-Henkilöt sellaiset kuin Artois'in kreivi, markiisi Bouillé,
-paroni Breteuil, Pamiers'in piispa, rouvat d'Harcourt, Lamballe
-y.m. seurustelivat täällä kuninkaan kanssa, ja heidän haaveilunsa
-yksinvaltaisuudesta saattoi heidät kaikki mitä toivorikkaimmalla
-innostuksella kuultelemaan Kustaa-kuninkaan neuvoja ja aikeita.
-
-Myöskin tuo jalo Ranskan kuningatar osoitti hänelle kunnioitustansa,
-tietäen pitää arvossa Kustaa-kuninkaan ritarillista intoa
-kuningaskunnan eduksi, ja lahjoitti hänelle kultamiekan, johon oli
-piirretty sanat: "sorrettujen puolustukseksi!"
-
-Kuningas itse lausuu Oxenstjernalle eräässä kirjeessä Aachen'ista
-kesäkuun 16 päivältä 1791:
-
- "Täällä olen kohdannut milt'ei kaikki Ranskan suuret henkilöt. Kaikki
- nämät loistavat maanpakolaiset ovat miellyttäviä seurakumppaneja.
- Heissä elää yhtä katkera viha kansalliskokousta vastaan, kuin he ovat
- kaikessakin liioittelevia, josta teillä ei voi olla käsitystäkään.
- Onpa todellakin heidän kuulemisensa ja näkemisensä sekä kummallista
- että surkeata..."
-
-Tuota kohteliaisuutta ja hienoa aistia, joka oli Kustaa-kuninkaassa
-synnynnäistä, osoitti hän kaikille näille maanpakolaisille. Hänen
-neronsa ei koskaan väsynyt uusien suunnitelmien tekemisessä, joista
-toinen oli usein toistansa kummallisempi, ja jota arveluttavimpia
-kuninkaan esittelemät hankkeet olivat, sitä enemmän ne viehättivät
-hänen mielikuvitelmaansa.
-
-Saatuaan lentoviestin kautta tietää ranskalaisen kuninkaallisen perheen
-paosta meni Kustaa-kuningas jalkasin heitä vastaanottamaan ja laski
-kello kädessä, millä minuutilla he tulisivat saapumaan.
-
-Mutta turha oli tämä hänen odotuksensa; mitä synkimmät aavistukset
-heräsivät hänen mielessänsä, ja pian sai hän tiedon, että
-kuninkaallisten pako oli tullut ilmi, ja että he, kiinniotettuina
-Varenissa, vangittuina tuotiin takaisin Paris'iin.
-
-Kustaa-kuninkaan tekemät suunnitelmat eivät enään kelvanneet, uusia
-täytyi keksiä, ja sangen tärkeä kysymys oli myöskin: _kuka tulisi koko
-tuon Ranskaa vastaan ryntäävän, yhdistetyn sotajoukon johtajaksi?_
-
-Katharina-keisarinna oli sanonut haluavansa täksi Ruotsin kuningasta.
-Tähän imartelevaan ehdotukseen, joka niin suuresti miellytti Kustaa
-III:nen turhamielisyyttä ja kunnianhimoa tuli kuitenkin toisten suurien
-hovien ynnä ranskalaisten ruhtinoiden lausua myöntymyksensä. Tämän
-johdosta lähetti kuningas kreivi Fersen'in Vien'iin ja paroni Tauben
-Coblenz'iin, antaen näille toimeksi vaikuttaa hänen eduksensa, jonka
-tehtyä hän itse viipymättä palasi kotia.
-
-Tulisiko kuningas taaskin pian lähtemään Ruotsista esiintyäksensä
-Ranskassa? Tämä kysymys antoi paljo ajatuksen aihetta sekä Kustaa
-III:lle että yleisölle.
-
-Vienissä ja Coblenz'issa olivat asiat kuitenkin menestyneet
-huononpuoleisesti; mutta Fersen sai uuden käskyn kiihoittamaan
-kuningasta tehokkaasen toimintaan, ja Venäjän puolelta riippui asia
-miltei yksinomaan siitä, ryhtyisikö kuningas itse välittömästi näihin
-meteleihin; mutta Katharina kieltäytyi kumminkin tänä vuonna ottamasta
-osaa minkäänmoiseen toimintaan.
-
-Erilaisia tapahtumia sattui nyt joka päivä, jotka vaikuttivat, että
-Berlinissä, Vienissä ja Parisissa toivottiin vallankumouksen pysähtyvän
-Ludvig-kuninkaan hyväksymällä uuden hallitusmuodon, ja yleisen
-turvallisuuden jälleen palajavan jonka johdosta pakolaisia ja vieraita
-valtoja ahkeraan kehotettiin lakkaamaan aseilla varusteleimisesta.
-
-— Nämät ovat liian varhaita toiveita, Kaarlo-hyväni, — lausui kuningas
-eräänä päivänä Södermanlannin herttualle, heidän kävellessänsä Hagan
-syksyn kellastumassa puistossa. — Minä puolestani olen tarkoin oppinut
-tuntemaan Ranskan olosuhteita. Vallankumouksen myrskyt meuruavat siellä
-vieläkin, eivätkä tule niin pian lakkaamaankaan. Jos kuninkaan veljet
-ja pakolaiset nyt palajavat isänmaansa rajojen sisäpuolelle, ovat he
-hukassa, samoinkuin jo pidän Ludvig-kuninkaan ja Maria Antoinetten
-olevan. Katharina on samaa mielipidettä kuin minäkin, ja onpa verratoin
-lyhytnäköisyys luulla järjestyksen Ranskassa ilman mitäkään palajavan.
-Minä jatkan siis rykmenttien varustamista kaikella, mitä sotaretkellä
-tarvitaan. Niin, minulla on tuhannenkin hanketta mielessäni, ja yhä
-veisaan minä vaan tuota vanhaa virttä: jos minulla vaan olisi rahoja,
-kylläksi rahoja!
-
-— Olenpa siinä tapauksessa milloin tahansa valmis laulamaan samaa
-teidän majesteettinne kanssa — keskeytti herttua hymyillen.
-
-— Niin, rahanpulasta on päästävä! Armfelt kehottaa innokkaasti
-valtiosäätyjen koolle kutsumista ainoana pelastuksena. Olen
-paljo epäillyt, mutta olen kuitenkin nyt päättänyt kutsua säädyt
-valtiopäiville.
-
-— Sepä on näinä aikoina liian rohkeasti tehty, ja ruhtinoiden on syytä
-peljätä saavansa nähdä yhtä surullisia kohtauksia kuin Ranskassakin, —
-vastasi herttua.
-
-— Se on tosi, — vastasi kuningas vilkkaasti; — mutta siinä tapauksessa
-olen päättänyt ennen ehkäistä kuin tulla ehkäistyksi, ja minä
-työskentelen paraikaa uuden hallitusehdoituksen laatimisella, jonka
-hyväksyttyä kuninkaanvaltaa ei voi valtiosäätyjen oikut kukistaa eikä
-häväistä ja joka kuitenkin tulee, toivoakseni, sovittamaan kaikki
-puolueet, sillä se tulee perustumaan kansan lailliseen osanottoon
-hallituksessa yleisillä vaaleilla sekä kaksikamari-laitokseen.
-Kuninkaan silmät loistivat nerosta sekä vilkkaudesta ja hetken kuluttua
-lausui hän: — Valtiollisesta pakosta täytyi minun saada vakuutuskirja
-hyväksytyksi, jonka jälleen aion peruuttaa, niin pian kuin olosuhteet
-sen sallivat, ja minä tulen riemulla jälleen antamaan alamaisilleni
-kaikki ne oikeudet, jotka minä heiltä olen riistänyt. Niin, kun kerta
-olen toteuttanut kaikki unelmani ja pannut toimeen kaikki mielitekoni,
-silloin tahdon levätä, ja elämäni loppupäivät tulevat kulumaan
-onnellisina ja rauhallisina... katsos Brunnsvik'in tyyntä pintaa...
-noin, kas noin, tulee elämäni olemaan! Ja tässä uudessa linnassani,
-jonka vertaa rakennustavan kauneudessa ei ole, tahdon viettää
-vanhuuteni ja yksinäisyydessä johdattaa mieleeni nuoruuteni rakkaimpia
-muistoja!
-
-Kuninkaan kasvot olivat lempeän, haaveilevan näköiset, ja ajatuksiinsa
-vaipuneena astuskeli hän edemmäksi. Äkkiä synkistyi hänen otsansa, ja
-hän jatkoi huoaten:
-
-— Auringon lasku on ihana purppurassaan; mutta Brunnsvik'in pinta
-näyttää ikäänkuin veriseltä. Tulevatko minun tulevaisuuden unelmani
-jäämäänkin pelkiksi unelmiksi?
-
-Kuninkaan tätä kysyessä muuttui herttuan kasvot hieman, samalla kun
-hän iloisesti vastasi: — Unelmia ja todellisuutta, Kustaa. Niin, mitä
-meidän elämämme muuta onkaan kuin yhä jatkuva jono tulevaisuuden
-unelmia?
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESNELJÄS LUKU.
-
-
-— Tiedätkö varmaan hänen olevan täällä?
-
-— Minä nä'in hänen puolipäivän aikaan lähtevän tänne.
-
-Näitä sanoja lausuivat kaksi naista, jotka eräänä jälkeenpuolipäivänä
-uudella vuodella 1792 kulkivat Hagaan päin. He olivat kumpikin hyvin
-kiedotut avaroihin kaapuihin ja karvapäähineihin, ja yhdestä näistä
-kurkisti eräät lukijalle tutut kasvot, jonka hienoille poskille
-talvipakkanen oli lumonnut mitä ihanimpia ruusuja. Tämä oli rouva
-Enerot, tuo entinen Maria Holm, joka kälynsä seurassa teki tämän
-kävelyretken; hän jatkoi hymyillen: — Mutta vaikka minä nä'inkin hänen
-lähtevän kaupungista, en voi kuitenkaan mennä takaamaan, että sinä
-tulet saamaan häntä nähdä!
-
-— Minä olen koettanut sitä kumminkin kymmenen kertaa, vaan aina
-turhaan... enkä luule itselläni tänäänkään olevan onnea. Kuitenkin
-tuntuisi minusta harmittavalta palata jälleen kotia, voimatta sanoa
-nähneeni kuningasta! Niin, sinä naurat; mutta teille, täällä asuville,
-on niin tavallista, että...
-
-— Ei, älä sano sitä! Minä puolestani olen kylläkin ihastunut
-kuninkaasen, ja minulla on suuret syyt... eikö minun oikeastansa tule
-kiittää häntä siitä, että Enerot'in... että meidän tulevaisuutemme on
-tullut turvatuksi?
-
-— Ja tämäkö siis on hänen mieluinen Hagansa? — kysyi rouva Enerotin
-käly, joka tultuaan kaupunkiin maaseudulta, nyt loi uteliaita
-silmäyksiä tuohon valkoiseen lumihuntuun, joka peitti kedot sekä
-keinui puiston lehdittömillä oksilla ja taivaanrannalla oli ripustanut
-valkoisia köynnöksiä alati vihantaan havumetsään. — Niin suloista
-on päästä maalle! Mutta nyt alkaa jo hämärtää, ja ennenkuin ehdimme
-perille...
-
-— Tulee pimeä. Niin, kentiesi haluat palata takaisin?
-
-— Enpä suinkaan; me olemme jo tulleet niin pitkälle, että voimme hyvin
-mennä perille asti. Kaikessa tapauksessa tulee linnan näkeminen olemaan
-hauskaa, ja kuu on jo noussut. Kunhan et vaan pelkää kävellä näin
-myöhään minun seurassani?...
-
-— Minä pelkäisin enemmän, jos joku tahtoisi tulla pitämään meille
-seuraa, — vastasi veitikkamaisesti tuo nuori rouva.
-
-— Minä tarkoitin...
-
-— Niin, kyllä minä olen käsittänyt sinua, kultaseni; mutta olemmehan
-me ilman seikkailuksitta päässeet tännekin, ja minä toivon meillä
-kotimatkallamme olevan samanlaisen onnen, kaikessa tapauksessa en
-ainakaan minä pelkää.
-
-— Noh, astukaamme sitte rivakkaasti. Klaara-tädin illallinen tulee
-minulle oikein maistumaan. Tulethan sinä mukana hänen luoksensa?
-
-— Sen kylläkin teen; Enerot on luvannut tulla minua sieltä hakemaan.
-
-Näin jutellen ennättivät molemmat naishenkilöt linnan läheistöön. Kuu
-oli nyt täydellisesti noussut, ja puut sekä maa kimaltelivat kauniisti.
-Yhtäkkiä pysähtyi Maria, tarttuen kiivaasti kälynsä käsivarteen ja
-osoittaen erääsen alakerrassa olevaan akkunaan: — Kas, tuossa on
-kuningas! — lausui hän.
-
-Hengittämättä ja äänetöinnä sekä kunnioituksen sekaisella
-hämmästyksellä ja maaseutulaisen koko uteliaisuudella katseli nyt rouva
-Enerot'in toveri kuninkaan tällä hetkellä kalpeita ja miettiväisen
-näköisiä kasvoja.
-
-— Vaiti, minä kuulen ääniä etäältä, joku tulee tännepäin, — lausui
-Maria, ja jos me tahdomme välttää seikkailuja, on parasta vetäytyä
-syrjään, luulen ma.
-
-Mutta seisommehan me tässä varjossa...
-
-— Tule, tule! — ja pitäen kälyänsä käsivarresta, riensi Maria sisään
-eräästä läheisestä, avoinna olevasta ovesta. Vetäytyen erääsen piilossa
-olevaan nurkkaan, näkivät he vähän tämän jälkeen kaksi kaapuihin
-kiedottua miestä, jotka pysähtyivät muutamaksi silmänräpäykseksi sen
-akkunan edustalle, jossa kuningas oli näyttäytynyt.
-
-— Hänen piilossa pitämisensä sen aikaa, kuin hallitusmuodon muutos
-tapahtuu, on minun mielestäni ainoa keino sen perillesaamiseksi, —
-lausui nyt eräs ääni, jonka hiljaisen kuiskauksen nuot molemmat naiset
-kuitenkin kuulivat.
-
-— Hänen poisviemisensä täältä on todellakin mahdotointa, — vastasi yhtä
-hiljaa toinen ääni, jolloin tuo ensimäinen puhuja vilkkaasti keskeytti:
-
-— Mutta minä en tahtoisi tehdä hänelle mitään pahaa tahi vahingoittaa
-hänen henk... vaiti, etkö kuullut mitään rapinaa? Rientäkäämme täältä!
-— ja nuot molemmat salaperäiset vaeltajat katosivat puiston öisiin
-varjoihin.
-
-— Mitä ihmeen ihmisiä ne olivat, ja kestä he puhuivat? — kysyi rouva
-Enerot, puristaen peljästyneenä kälynsä käsivartta. — Niillä oli
-varmaan jotakin pahaa mielessä... niin, olipa tyhmästi, että rohkenimme
-tulla tänne näin yksinämme.
-
-— Olithan sinä äsken niin miehuullinen! Kas niin, rohkaise nyt mielesi,
-ja lähtekäämme kumpikin jälleen kotimatkalle! Tunnin kuluttua istumme
-taas levollisina "Kolmen Liljan" ravintolassa!
-
-Rivakkain askelin menivät he taaskin kaupunkiin päin ja ilman
-seikkailuitta pääsivät he kulkunsa perille.
-
-Säkenöivän tulennoksen ääressä laskivat he nyt rouva Elfvingin
-makuuhuoneessa pilaa tuntemastansa säikähdyksestä, ja tuo vieraisilla
-oleva nainen ilmaisi ihastustansa siitä, että hän vihdoinkin oli saanut
-nähdä kuninkaan: — vaikka vaan silmänräpäykseltä ja kuutamossa, —
-lisäsi hän.
-
-— Sinä et vaan ole koskaan tyytyväinen! — vastasi Maria hymyillen; —
-mutta miten ruokahalusi laita on?
-
-— Se on kylläkin oivallinen! Mutta mitä herkkuja te, Klaara-täti,
-olette pöydälle asettaneetkaan?
-
-— Vähä kutakin. Täällä on tänään ollut suuret päivälliset, muutamilla
-upseereilla on ollut pienempi sali, ja kaikki pienet huoneet ovat
-olleet täpöisen täynänsä. Niin, Jumala paratkoon, kyllä täällä väkeä
-on, ja ihmisparalla on myöskin touhua sen mukaan. Valvomista myöhään
-yöhön ja loppumatointa puuhaa, — vastasi rouva Elfving, joka tällöin
-oli "Kolmen Liljan" ravintolan hyvin voiva emäntä ja joka nyt aikoi
-omaisiensa seurassa viettää hauskaa iltahetkeä.
-
-— Niin tämä juokseminen rasittaa ihmisen elinvoimia!
-
-Nuot kumpaisetkin nuoret naiset nauroivat.
-
-— Ja kuitenkin olette, täti, lihava kuin... kuin...
-
-— Noh, antakaatte kuulua!
-
-— Kuin pieni porsas...
-
-— Oh, älkäätte imarrelko! — pyysi rouva Elfving ja läimäsi Marian
-kälyä käsivarteen pyyhinliinalla, jolla hän hiveli muutamain
-pääronanmuotoisten lasien jalkaa, ja tuo arvoisa emäntä jatkoi: —
-Saihan sitä ennen hiukka lepoa, kun sinä, Maria, olit naimatoinna;
-tosin tulit sinä tänne ompelemaan, mutta sinä olit yhtä paljo
-kellarissa ja aitassa kuin ompeluksesi ääressäkin, ja minä sain
-kuitenkin väliin hengähtää.
-
-— Tänä iltana pääsette, täti, juoksentelemasta. Sallikaa minun pitää
-huolta kaikesta, eihän nyt olekaan varsin paljo puuhaa, ja ruoan
-jakaminenhan toimitetaan keittiössä. Kas niin tehkää hyvin ja istukaa!
-Minä kyllä tiedän täällä vallitsevan järjestyksen...
-
-— Mutta olithan äsken niin kaukana kävelemässä...
-
-— Olisipa häpeää, jos minun ijälläni tuntisin itseni väsyneeksi!
-
-Tätä lausuessansa pyörähti Maria keittiöön, ja hetken poissa oltuansa
-tuli hän pyytämään kellarin avainta, sillä muutamat herrat olivat
-pyytäneet pullollisen Bordeaux-viiniä.
-
-— Ei sinun, lapsi-hyväni, tarvitse mennä kellariin; päivällisen jälkeen
-asetin tänään muutamia pulloja sellaista viiniä salin loukkoon...
-
-Hiukka nyökäyttäen päätänsä katosi Maria ja rientäen saliin avasi hän
-tuohon mainittuun loukkoon johtavan tapettioven, joka loukko aikanansa
-oli ollut pienten huoneiden välillä oleva läpikäytävä ja joka nyt
-ainoastansa ohuella lautaseinällä oli niistä eroitettu.
-
-— Vaiti, eikö joku ovi narissut? — kuuli Maria jonkun lausuvan
-puoliääneensä, johon kysymykseen toinen nauraen vastasi:
-
-— Sinäpä kuulet tänään pelkkää rapinaa, napsauksia ja narinaa!
-
-— Niin, voit olla oikeassa, mutta, sacre Dieu, parasta on olla
-varovainen!
-
-— On, on, veliseni! Ei täällä ulkopuolella ei ole ketään, katsohan
-itsekin!... Noh, sinä luulet siis kaikkien puolueiden tulevan
-tyytyväisiksi?
-
-— Meidän joukossamme ei ole ketään, joka ei ilolla käyttäisi
-tilaisuutta saadaksensa tehdyn tekemättömäksi. En käsitä, miksi ei
-hänen Aachenissa ollessaan käytetty hänen poissaoloansa vallankumouksen
-toimeenpanemiseksi. Olihan uusi hallitusmuoto jo valmiiksi suunniteltu;
-mutta he ovat epäröiviä, kun heidän tulisi toimia...
-
-— Niin, parannusta ei ole toivomistakaan, ennenkuin hänestä pääsemme.
-
-— Vaiti, älä puhu niin kovaa!
-
-— Saammehan puhua asiasta, tarvitsematta siltä peljätä...
-
-— Pyydän sinua vielä kerran, älä puhu niin kovaa, se voisi maksaa
-meidän...
-
-— Jopa!
-
-— Ja kuka tulisi sitte ottamaan toimeksensa...?
-
-— Sinä olot oikeassa! Minä _tahdon_ ja _tulen_ sen tekemään! Sota,
-vakuuskirja, raskaat verot, ulkomaanmatkat, tuhlaaminen, ylellisyys,
-tuhansien kansalaisten veri, joka on vuodatettu hänen mielioikkunsa
-tyydyttämiseksi! Luulisinpa siinä olevan syntiluettelon, joka
-ansaitsee...
-
-— Ei niin kiivaasti, Juha Jaakko, sitä pyydän! Mutta enpä käsitä, miksi
-ei meidän pieni kolmiapilaamme tulekaan koolle tänä iltana, vaikka
-hänkin niin varmaan lupasi tulla...
-
-— Kolmiapilaamme? Ei, sano neliapilaamme — onnen lehtemme — siksi
-itseämme nimittäkäämme. Niin, nyt ei hän enään tule, kello on puoli
-yhdeksän; mutta kentiesi hän peräytyykin.
-
-— Sitä hän ei tee, siinä tapauksessa hänet hyvin tunnen jo entisistä
-ajoista... lapsuudesta asti; minä takaan hänen puolestansa!
-
-— Tänä iltanahan meidän pitää määrätä tilaisuus...
-
-—Sellainen kyllä ilmestyy.
-
-— Naamiaisissa, mitä siitä sanot? Tahi kentiesi Geflessä? Niin, tästä
-lähtein tulen minä seuraamaan _sitä miestä_ ikäänkuin hänen varjonsa.
-Mutta vaiti, kentiesi Aadolf Ludvig tulee, sillä nyt minäkin varmaan
-kuulin jotakin rapinaa.
-
-— Niin, katsokaamme!
-
-Maria, joka noita ensimäisiä lauseita puhuttaessa oli seisonut hiljaa
-ja liikkumatta sekä hengittämättä kuullellut tätä salaperäistä
-keskustelua, lähti nyt hiljaa liikkeelle ja riensi pois tuon ohuen
-lautaseinän vierestä. Mennen huomaamatta salista, tuli hän vähän
-jälkeenpäin rouva Elfving'in makuuhuoneesen. Hämmästyksellä huomattiin
-hänen kalpeutensa ja hänen vastaansa huudettiin:
-
-— Mitä, Jumalan nimessä, on tapahtunut? Istu tähän, vapisethan sinä
-kuin haavan lehti! Oletko sairas? Oletko juossut itsesi lämpöiseksi ja
-sitte vilustunut? Kas niin, juo tilkkanen viiniä!
-
-— Ei se ole mitään, ei laisinkaan mitään,— vastasi tuo nuori rouva,
-niin pian kuin hänelle annettiin tilaisuutta puhua, — minä vaan hiukka
-peljästyin...
-
-— Vaiti, vaiti, ei sanaakaan! — lausui rouva Elfving, pannen lihavan
-kätensä Marian huulille, — minä ymmärrän, mutta sellaisesta ei pidä
-koskaan puhua, sillä se vaikuttaa aina pahaa. Niin, kyllä minä tiedän,
-ett'ei tuolla salissa kaikki ole oikein, se on vanha, tuttu asia, mutta
-kukapa sitä nyt tuli ajatelleeksikaan... minä tarkoitin vaan hyvää
-säästäessäni sinua tarvitsemasta mennä pakkasessa kellariin... näitkö
-sinä päättömän miehen tahi valkoisiin puetun naisen? Tahi kentiesi
-harmaisiin puetun ukon punaisella...?
-
-— En, en, vastasi hymyillen Maria, — en en mitään sellaista,
-täti-hyväni!
-
-— Niin, älä vaan puhu siitä, vaan ole vaiti kaikin mokomin, lapseni!
-Siitä puhuminen voi kolmen päivän sisään tuottaa sinulle kuoleman!
-Huu, minua oikein karmii! En kuolemaksenikaan uskalla mennä tuonne
-ylös. Gertrud ottakoon avaimen ja menköön kellariin... kai herrat
-ihmettelevät, miksi heille ei vielä ole tuotu viiniä... hyvänen aika,
-mikä tapahtuma! Ei koskaan ole meidän vieraillemme näin sattunut, ja
-mitähän he ajattelevatkaan...? Kas niin, nyt he jo ovat menneet pois,
-senpä todella voin aavistaakin! Meidän ravintolamme joutuu pahaan
-huutoon huonosta kohtelemisesta, ja mieheni tulee kai raivoiseksi!
-Niin, älä ole pahoillasi, Maria, ethän sinä voi mitään siihen... ei
-maksa vaivaa tulla liioin pahoillensa, jos pari vierasta meneekin
-pois, ja sen tulen kylläkin sanomaan miehelleni, jos hän siitä ärisee.
-Juokaamme itse viinimme, ja sen me kyllä ansaitsemmekin.
-
-— Melkein tällä tavoin jutellen jatkoi rouva Elfving käymistänsä
-keittiön ja huoneiden välillä, samalla kuin Maria hiukan toivutteli
-itseänsä.
-
-Niin, mitä kaikkea hän olikaan saanut kuulla tänä iltana! Olihan
-selvää, että puhe tarkoitti kuningasta! Mutta mitä voisi hän tehdä
-näiden kuultujen sanojen johdosta? Eikö ne ilmaisseet jotakin
-kapinanyritystä? Ja keitä nämät vaaralliset vieraat olivat? Maria
-koetti saada tästä selkoa: — hienoja herroja, aatelismiehiä — oli
-kaikki, mitä hän sai tietää.
-
-Mietiskellen ajatuksissansa kaikkea tätä, ryhtyi hän vähitellen
-pakinoimiseen. Tuo pieni seura, johon nyt oli tullut lisäksi hänen
-miehensä, ravintolan isäntä Elfving, oli iloisena istuutunut
-katettuun pöytään, ja "Kolmen Liljan" arvoisa emäntä nautti useampia
-saksanhirvi-paistin viipaleita sekä voikakkuja syltin kera, vakuuttaen
-tykkänään menettäneensä ruokahalunsa sekä että huoneissa, joissa
-kummitteli, oli oikein hirveä asua.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESVIIDES LUKU.
-
-
-— Toivon teidän tulleenne sanomaan minulle yhä olevanne onnellinen,
-— lausui neiti Rudenschöld, joka mitä ystävällisemmällä tavalla oli
-tervehtinyt rouva Enerot'ia ja nyt oli istautunut hänen vierellensä
-eräälle korkeaselkäiselle tuolille.
-
-— Niin todellakin olen, mutta...
-
-— Onko siinä kuitenkin joku "mutta?"
-
-— Ei onnellisuudessani, ei! Ah, minä olen tullut puhumaan teidän
-kanssanne, armollinen neiti, kertomaan teille...
-
-— Puhukaa vaan, sitä pyydän, älkäätkä yhtään epäröikö! Jos voin
-jollakin neuvolla tahi avullani teitä hyödyttää, teen sen mielelläni.
-
-— Ah, teidän hyvyytenne, armollinen neiti, minä hyvin tiedän! Ei, en
-ole tullut käyttämään sitä hyödykseni; mutta minä kuulin eilen jotakin,
-joka... niin en ole voinut nukkua vähääkään viime yönä ja, ja...
-
-— Ja nyt olette tulleet ilmoittamaan minulle, miksi ette ole nukkuneet,
-— keskeytti Magdalena hymyillen.
-
-— Levottomuuteni syynä on eräs seikka, jonka olen saanut kuulla, ja
-teille, armollinen neiti, toivon siitä olevan hyötyä, jos voitte
-varoittaa kuningasta...
-
-— Kuningasta?
-
-— Sattumalta sain eilen kuulla eräitä viittauksia... osan eräästä
-keskustelusta. Minua hävettää tunnustaa kuuleskelleeni; mutta sen
-tein, en voinut muuta! Pari aatelismiestä puhuivat hallitusmuodon
-muutoksesta, jonkun poisviemisestä sill'aikaa, kun tämä pantaisiin
-toimeen, ja ett'ei parannusta olisi toivomistakaan, ennenkuin tämä
-joku saataisi pois tieltä ja jota toinen heistä lupasi ikäänkuin varjo
-seurata kaikkiaalle, Gefleen, näytelmiin, naamiaisiin, kunnes... enkä
-tiedä mitä kaikkia! Vaikkeivät he maininneet mitään nimeä, ymmärsin
-kuitenkin hyvin heidän tarkoittaneen kuningasta, jota kentiesi uhkaa
-joku vaara, jonka ehkä voisi estää, jos hän ajoissa saisi siitä tiedon
-sekä voisi olla varoillansa... ja minä arvelin teidän, armollinen
-neiti...
-
-— Nämäthän ovat kauheita asioita, rouva Enerot-hyväni; mutta kuka näitä
-puhui?
-
-— En tiedä, minä koetin turhaan saada siitä selkoa; ei kukaan heitä
-tuntenut tahi ollut ottanut heistä huomiota... se tapahtui yleisessä
-ravintolassa, jossa väkeä alituisesti tulvaa ulos ja sisään... itse
-olin lähimäisessä huoneessa enkä nähnyt ketään.
-
-— Kentiesi olisi parasta, että ilmoittaisitte asian laamanni
-Liljensparrelle, — lausui Magdalena miettien.
-
-— Mutta siitä syntyisi tutkinto, kentiesi oikeudenkäyntikin! keskeytti
-rouva Enerot vilkkaasti.
-
-— Mitä hirmuista sitte oikeudenkäynnissä olisi? — kysyi neiti
-Rudenschöld, hymyillen Marian hämmästykselle.
-
-— Ah, armollinen neiti, en ole tottunut mihinkään sellaiseen, en voi
-sitä tehdä; mutta minä... ei, ei!
-
-— Mutta entä jos poliisimestari olisi ainoa joka voisi ottaa selkoa?...
-
-— Minun luullakseni olisi kaikki nuuskiminen turhaa... oma
-säikähdykseni ja hämmästykseni teki minut mahdottomaksi heti rupeamaan
-panemaan toimeen niitä tutkistelemuksia, joita selvästi huomaan, että
-olisi pitänyt tapahtua. Kaikki, mitä sain selville, oli, että heitä
-luultiin aatelismiehiksi.
-
-— Kuninkaan varoittaminen, kun ei ole mitään näytöstä, olisi, kuten
-pelkään, hänen saattamistansa levottomaksi, voimatta häntä hyödyttää...
-älkäätte näyttäkö niin alakuloiselta, minä tahdon... minä lupaan antaa
-tästä tiedon eräälle henkilölle, joka on Kustaa-kuninkaan likimmäisiä
-ja joka kentiesi voisi suojella...
-
-— Niin, niin, juuri sitä minäkin tarkoitin... joku vaara uhkaa
-varmaankin kuningasta... ja koska en tiedä, mikä se on, näyttänee se
-kentiesi suuremmalta ja hirveämmältä, kuin se todella onkaan. Minulla
-on liian löyhät perusteet rohjetakseni ruveta kenenkään ilmiantajaksi,
-voisihan syyttömiä henkilöjä tulla kiedotuksi asiaan sekä epäluulon
-alaiseksi, ja siten saisin aikaan enemmän pahaa kuin hyvää. Niin,
-uskokaa minua, mielelläni heittäytyisin minkälaisiin rettelöihin
-hyvänsä, jos ne vaan kohtaisivat ainoastansa minua, ja jos siten saisin
-estetyksi...
-
-— Niin, minä uskon teitä, keskeytti vilkkaasti Magdalena, ja te olette
-kentiesi oikeassa. Kuitenkin voin luvata teille, tulevani kertomaan
-meidän puheemme eräälle henkilölle, jonka varmaan tiedän mielellänsä
-tahtovan uhrata henkensäkin kuninkaan suojelemiseksi.
-
-— Kiitoksia, kiitoksia! Minä menen täältä levollisempana, kuin tänne
-tulin! Ah, minä olen ollut niin levotoin! Mutta minä tiesin myöskin,
-että jos jotakin olisi tehtävissä, voisitte te, armollinen neiti,
-parhain...
-
-— Teillä onkin minusta suuria luuloja; mutta tosiaankin, ettekö te
-kuulleet mainittavan yhtään nimeä?
-
-— Sitä, joka oli kiivain ja rohkein, nimitettiin Jaakopiksi tahi
-Juhaksi tahi kumpaisellakin nimellä, en muista niin tarkoin!
-
-— Noh, niin, suurta tolkkua ei siitä juuri lähde! Niin, rouva Enerot,
-teidän kauttanne olen todellakin saanut pääni ymmälle! Mutta jos te
-tiedustelisitte enemmän, niin — Magdalena hymyili, — niin tunnustan
-itsessäni olevan tarpeeksi naisellista uteliaisuutta tämän asian
-johdosta sekä sen verran innostusta kuninkaan varalta, ett'ei minulla
-olisi mitään ilmestymistäni vastaan hänen edessänsä pelastavana
-enkelinä.
-
-Magdalena oli nyt yksinänsä. Samalla kun hän hymyillen oli lausunut
-noita viimeisiä sanojansa, oli hänen silmäyksensä lentänyt
-kaminiin, jonka edustalla eräs mustasta saksantammesta tehty,
-simpsukankuori-koristeilla varustettu seinäkello sijaitsi. Hänen
-silmäyksissänsä näkyi jonkinmoinen levottomuus, joka kuitenkin pian
-vaihtui hymyilyksi, sillä ovi aukeni samassa silmänräpäyksessä ja,
-ojentaen molemmat kätensä sisäänastuvalle paroni Armfelt'ille, lausui
-hän:
-
-— Sinua varrotessani muuttuvat minuutit pitkiksi ijankaikkisuuksiksi.
-
-— Sinä lemmit minua yhä yhtä paljon?
-
-— Aina, aina! Istu nyt tähän viereeni... kuinka tyytyväiseltä ja
-onnelliselta sinä näytät!
-
-— Sepä minä olenkin!
-
-— Armas ystäväni, minulla olisi yksi asia sinulta pyydettävänä!
-
-— Mielelläni kuultelen pyyntöjäsi!
-
-— Kentiesi et kuitenkaan niin helposti voi?...
-
-— Ole huoleti siinä tapauksessa, Malla; minä sanon vaan; jos kuningas
-voi täyttää, mitä pyydät, voin minäkin... mitä minä tahdon, tahtoo
-hänkin!
-
-— Eikö sinun ennemmin tulisi sanoa: mitä hän tahtoo, tahdot sinäkin?
-
-— Miten sinun purppurahuulesi hymyillekin, en kuitenkaan peruuta
-sanojani.
-
-— Noh, sinä kaikkivaltias, minä pyydän sinua siis suojelemaan
-puoliskoasi!
-
-— Suojelemaan?... Tätä en käsitä!
-
-— Tuntomatoin vaara uhkaa häntä? Mikä se on, tahi miten se saataisiin
-estetyksi, en tiedä; mutta ah, ystäväiseni, pidä tarkoin silmällä,
-ketkä kuningasta lähestyvät, ja jos huomaat jotakin pienintäkin
-epäiltävää, niin... niin, kapinaliitto on olemassa, jossa puhutaan
-vallankumoukesta sekä ett'ei parannusta ole toivomistakaan, ennenkuin
-kuningas saadaan pois, ja sinä... naurat!
-
-— Kuninkaat pois ja kansa hallitukseen! Tämähän on tavallista puhetta,
-ranskalaista lausetapaa, jonka luullaan heläjävän kauniilta... ei
-mitään muuta! Niin, puhukoot he vaan, kuningas voi pitää heitä kaikkia
-aisoissa, eikä kukaan rohkene ryhtyä häneen eikä hänen valtaansa!
-
-— Mutta kansa on tyytymätöin...
-
-— Se huuhkajanhuuto on liian vanhentunutta ketään peloittamaan.
-
-— Minä tunnen mieleni kummallisesti ahdistetuksi... he ovat luvanneet
-seurata kuningasta ikäänkuin hänen varjonsa, naamiaisissa, näytelmissä,
-kaikkiaalla... kunnes... mitä? Niin, en tiedä, mutta jotakin kauheata
-tulee kentiesi tapahtumaan. Ah, suojele häntä, jos voit, seuraa häntä
-lakkaamatta!
-
-Edellisen lupaan tehdä, vaan en tuota toista! Hänen _puoliskonansa_,
-olkoon menneeksi; mutta ei koskaan hänen _varjonansa_!
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESKUUDES LUKU.
-
-
-Nuot vähän aikaa kestävät valtiopäivät Geflessä olivat päätetyt, ja
-niitä oli pidetty kaikessa hiljaisuudessa. Tyytymätöin puolue, joka
-ei mitään enemmän toivonutkaan, kuin kuninkaan sekaantumista Ranskan
-asioihin, jotta he voisivat häiritsemättömämmin toteuttaa aikeitansa,
-olivat tämän johdosta olevinaan myöten antavia ja kuninkaan tarkoitus
-valtiopäiväin kokoonkutsumisella tuli jokseenkin saavutetuksi.
-
-— Nämät ovat minun hallitusaikanani olleet rauhallisimmat valtiopäivät,
-— lausui kuningas eräänä päivänä Tukholmiin palattuansa, ja minä, joka
-odotin...
-
-— Teidän majesteettinne toimeenpanemat valmistukset vastasi paroni
-Armfelt hymyillen,— olivat sellaiset, että vihollinen hyökkäyskin olisi
-pysähtynyt puoliväliin.
-
-— Ja ne vaikuttivat näihin paatuneihin valtiosäätyihin, jotka... ei,
-tässä täytyy luoda toisellainen edustamistapa, ja, foi de gentilhomme,
-jälkimaailma tulee minua siitä kiittämään!
-
-— Mutta mitä luulet Katharina-keisarinnasta. Minä joka olin liian
-sokea luottamaan hänen rehellisyytensä ja joka luulin hänen olevan
-yhtä halukkaan kuin minäkin järjestämään Ranskan asioita!... ja nyt,
-kun toimeen olisi ryhtyminen, eihän ole tietävinänsäkään rahoista
-eikä sotajoukoista, ja kysyessäni, mitä hän oikeastansa aikoo, pyytää
-hän vuorostansa saada tietää minun aikomuksiani Puolan suhteen...
-— Kuningas hymyili jatkeessansa: — Hän tahtoo antaa minulle vapaan
-menetysvallan Norjassa, jos minä tahtoisin tehdä hänelle samaa, mitä
-Puolaan tulee. Puolalaisten avulla ja tehden hyökkäyksen Puolasta sekä
-Suomesta, tekisin pian lopun Venäjän mahtavuudesta. Niin voisinpa
-toteuttaa jo vuosikausia haaveksimani unelman!... Stanislaus (51)
-neuvottelee nyt minun kanssani valtikastaan luopumisesta vuotuista,
-80,000 tukaatin suuruista, eläkerahaa vastaan sekä vaatii itsellensä
-ylimaaherran virkataloa talviasunnoksensa ja Ulriksdal'in suvi
-linnaksensa. Katherina pelkää kaikkea tätä ja pelkää minuakin! Mutta
-tästä en ole vielä mitään päättänyt!
-
-— Ranskan onnettomuudet ovat keisarinnalle olleet ainoastansa
-tervetulleina välikappaleina haitallisten naapurein karkoittamiseksi,
-voidakseen sitä paremmassa rauhassa panna toimeen aikeitansa, jotka jo
-kauan ovat olleet hänen mielessänsä. Tämä on sangen selvää, — vastasi
-Armfelt, — ja hän paljastaa nyt oikeat ajatuksensa.
-
-— Minulle ei ole päättäminen ollut koskaan niin vaikeaa kuin nyt,
-Puola, Ranska, Norja? Minkä näistä? Niin, Norjan... tuon suuren
-Oxenstjernan, Kaarlo X Kustaan ja Kaarlo kahdennentoista — kaikkein
-silmät paloivat aina tähän maahan. Se todella sietääkin miettimistä!
-Niin, ystäväiseni, enpä ole koskaan ajatellut tärkeämpätä asiaa! Nyt
-alankin nähdä yhä selvemmin, ja tuntuu ikäänkuin olisi suomukset
-pudonneet silmistäni! Hyödyllisen eroittaminen hyödyttömästä ei ole
-helppoa; mutta luulenpa vähitellen tämän oppineeni, — kallis oppi,
-joka on ollut maksamaisillansa minulle alamaisteni rakkauden! Mutta,
-jos Jumala suo, tulen voittamaan sen takasin! Niin, maani tulee
-saamaan hyötyä minun kokemuksistani, ja minä tulen jälleen sovittamaan
-entisyyden sekä voittamaan takaisin sen, mikä ei mahda vielä ijäksi
-olla menetettyä.
-
-Ja tuo nerokas sekä ritarillinen kuningas hymyili iloisilla toiveilla,
-jatkaessansa:
-
-— Tänään on Maaliskuun 16 päivä; kahden päivän kuluttua saat kuulla
-minun päätökseni, sillä niin pitkän ajan tarvitsen ajatuksieni ja
-uusien aikeideni järjestämiseen; mutta sinä tulet olemaan ensimäinen
-saamaan niistä tietoa. Vaan nyt tahdon mennä ulkoilmaan... Hagan
-rannoille. Mitähän sanot ajoretkestä? Näen kuitenkin sinusta, ett'et
-ole halukas... kyllä ymmärrän — kentiesi tahdot tavata erästä...? Sano
-terveisiä sille nuorelle kaunottarelle!
-
-Ja hymyillen erosivat kuningas sekä hänen suosikkinsa toisistaan.
-
-Samaan aikaan riensi rouva Enerot etehisen läpi, joka johti neiti
-Rudenschöldin huoneesen, mutta turhaan kolkutti hän sen ovelle. Tuo
-kaunis hovineiti ei ollut kotona, vaan hän oli lähtenyt ulos, eikä
-tiedetty mihin, ja häntä varrottiin tulevaksi kotia vasta iltasella.
-
-— Minä tulen silloin takaisin, ja jos hän ei olisi vielä palannut,
-kotia tulen häntä vartoamaan, mutta jos hän palajaisi ennen minun
-tuloani, niin pyytäkää häntä olemaan kotona. Minulla on hänelle
-puhumista jotakin sellaista, joka ei siedä viivytystä. Ah, älkää
-Jumalan nimessä unohtako lausua hänelle juuri näitä sanoja! — pyysi
-tuo pieni rouva, jolloin jalosukuisen neidin kamarineitsyt korskeasti
-hymyili ja alavaisesti lupasi täyttää tämän pyynnön, joka ei juuri
-ollut sommiteltu siihen tapaan, jolla hän oli tottunut saamaan
-asioita toimitettavaksi hallitsijattarellensa. Mutta rouva Enerot
-ei tänäpäivänä juuri paljon ajatellut, mikä oli soveliasta, mikä
-ei, ja rientäessänsä kotiaan päin, oli jonkinlainen arkuus niissä
-silmäyksissä, joita hän loi ympärillensä. Kotiaskareissaan vajosi
-hän usein ajatuksiinsa, joista hän yhtäkkiä säpsähti toimeensa.
-Levottomuus, jota hän tähän asti ei koskaan ollut tuntenut, oli
-vallannut hänet, ja ilmaistuaan miehellensä sen syyt, vakuutti hän
-tälle, ett'ei hän tulisi saamaan lepoa, ennenkuin oli saanut puhua
-asiasta neiti Rudenschöldin kanssa, ja että nyt oli hämärä, jonkatähden
-hänen oli meneminen tämän luokse.
-
-— Kaiketi ei maksa vaivaa vastustella niin päättävästi lausuttuja
-sanoja, — virkkoi hänen miehensä leikillisellä hymyilyllä.
-
-— Ja sinäkin voit nauraa nyt! Ah ystäväiseni!
-
-— Sinä olet lapsellinen hupakko, enkä todellakaan käsitä, miten sinä
-moniaista katkonaisista lauselmista... sinä, joka muutoin tavallisesti
-olet niin tyyni ja...
-
-— Enpä käsitä sitä itsekään! Mutta minä vakuutan, ett'en eläessäni
-saisi enään rauhaa, jos en saisi yrittää...
-
-— Niin, mene, mene lapsikultani!
-
-Sellaisella innolla ikäänkuin olisi hän siten voinut jouduttaa neiti
-Rudenschöldin kohtaamista, kiirehti hän askeleitansa, mutta nyt sai hän
-samallaisen vastauksen kuin edelläpuolenpäivänäkin: neiti Rudenschöld
-ei ollut kotona, mutta kentiesi sopisi rouva Enerotin nyt odottaa häntä.
-
-Rouva Enerotin levottomuus muuttui täydelliseksi ahdistukseksi, kun
-hetki toisensa perään kului tässä tuskallisessa odotuksessa; kotiansa
-ei hän voinut mennä ja viipyminen voisi kentiesi synnyttää pelkoa hänen
-kotonansa. Hänen silmänsä etsivät usein seinäkellon viisareja, jotka
-nyt osoittivat viittä minuuttia yli yhdentoista. Epätoivon eljeellä
-pani hän kätensä ristiin. Äkkiä lensi ilon vivahdus hänen kasvoillensa.
-Jumala oli siis vihdoinkin kuullut hänen rukouksensa. Niin, se oli
-neiti Rudenschöld, ku tuli, se oli hänen keveä astuntansa, hänen ihanat
-kasvonsa, jotka nyt hiukka hämmästyksen sekaisella säälillä katselivat
-tuota levotointa, pientä rouvaa, joka oli tarttunut hänen kumpaankin
-käteensä, kuiskaen hiljaa:
-
-— Nyt on teidän vuoronne ruveta pelastavaksi enkeliksi! Suokoon Jumala,
-ett'ei se vaan olisi liian myöhäistä!
-
-— Mitä te rouva-hyväni, tarkoitatte? Te todellakin minua peljästytätte!
-Mitä onkaan tapahtunut? — kysyi neiti Rudenschöld, viitaten
-kamarineitsyttänsä poistumaan.
-
-— Tänään edelläpuolenpäivänä olin eräässä kauppapuodissa tekemässä
-joitakuita ostoksia ja kuljin pitkin katua eteenpäin, jolloin joku
-aivan minun takanani lausui: — Tuleeko hän varmaan naamiaisiin? —
-Tulee, ole huoletta, siellä syntyy väentungosta. Mutta palatkaamme
-takasin, — lausui eräs toinen. Minä seisoin liikkumattomana, ja heidän
-äänessänsä oli jotakin, joka muistutti minua tuosta puhelemisesta
-Uudenvuodenpäivänä, jonka te, armollinen neiti, kentiesi...
-
-— Niin, minä muistan!
-
-— Luuletteko, armollinen neiti, kuninkaan ensi yönä menevän naamiaisiin?
-
-— Niin olen kumminkin kuullut.
-
-— Jumala, oi Jumala häntä varjelkoon!
-
-- Neiti Rudenschöld tunsi tuon nuoren vaimon ahdistuksen tarttuvan
-itseensäkin, tämän jatkaessa:
-
-— Olen tänään miettinyt tuhansiakin keinoja, voidakseni varoittaa
-kuningasta. Ainoa varma toivoni olette te, armollinen neiti!
-
-— Ja minä, ku palasin kotia niin myöhään! Mutta emmeköhän ole pari
-hupakkoa, me molemmat? — lausui neiti Rudenschöld heleällä naurulla.
-— Pari henkilöä ovat kadulla jutelleet naamiaisista, jutelleet
-luultavasti jonkun tapaamisesta... kukapa tänään muusta on puhunutkaan!
-
-— Ei, ei, joku tunne sanoo minulle, että joitakin hankkeita on
-tekeillä, ja että ne tarkoittavat kuningasta. Hyvä Jumala, minuutit
-rientävät! Nyt, nyt on kaikki liian myöhäistä!
-
-— Tulkaatte, rientäkäämme naamiaisiin! Minulla on vaatteita, jotka
-voivat sopia teille!... mutta se käy liian vitkallisesti, dominopuku
-on parempi; minä myöskin otan ylleni sellaisen, vaikka se kentiesi
-ei täydellisesti sovellu minulle enkelinä. Kas niin, joutukaatte!
-Minun kamarineitsyni saa meitä seurata. Niin, minä tunnen taas samaa
-levottomuutta kuin tekin, se on yhtä käsittämätöntä, kuin se perustuu
-järjettömiin syihinkin. Pian, pian! Niin, nähdessäni kuninkaan, tulen
-heti viemään hänet mukaani naamiaisista — lisäsi neiti Rudenschöld,
-yrittäen laskea leikkiä, — minä tunnen hänet tuhansienkin joukosta.
-
-Muutama minuutti tämän jälkeen olivat he kaikki kadulla.
-
-Tultuansa operahuoneesen, löi kello neljännestä vaille kaksitoista.
-Muutama silmänräpäys tämän jälkeen olivat he peräsalissa, joka oli
-koristettu Armidan linnan sivuseinämillä. Ankara kuumuus, huikaiseva
-valo, naamioitten ja kirjavien värien vilinä, riehakka, vallatoin ilo
-ja hurmaava soitto — sellaisen vaikutuksen tunsivat nuot molemmat
-naiset, kun he, kantapäihin ulottuvassa dominopuvussansa pitelivät
-kiini toisiltansa.
-
-— Kuinka lapsellisia me olemmekin olleet, kuiskasi neiti Rudenschöld,
-— olenpa oikein tyytyväinen, että tulin tänne. Niin, minun tarvitsee
-todellakin rauhoittuakseni nähdä tätä hurmaavaa iloa.
-
-— Minäpä sitä en ole, en, en! Täyttäkää lupauksenne, neiti Rudenschöld,
-ja jos näette kuninkaan, koettakaatte saada häntä silmänräpäyksessä
-lähtemään...
-
-— Lapsellisuutta!
-
-— Te olette luvanneet, luvanneet!
-
-— Niin, minä täytän kaiketi lupaukseni. Näettekö tuolla ylärivillä,
-kuninkaan loosissa...
-
-— Jumalan kiitos!... Kuningas!
-
-— Terveenä ja paroni Essen'in seurassa!
-
-— Vielä on aikaa, älkäämme viivytelkö!
-
-Tässä silmänräpäyksessä suljettiin kullatut ristikot kuninkaan loosissa.
-
-— Niin, missä me nyt hänet tapaamme? Varmaankin tulee hän tänne ales...
-älkäätte tuolla lailla vapisko, te saatte minut levottomaksi! Kas,
-tuolla, luulen ma... ei, se ei ole hän! Kävelkäämme kerran ympäri
-salia! Ei, pysähtykää silmänräpäykseksi! Näettekö tuota rotevaa
-sulttaania, jonka käsivarressa tuo sievä paimentyttö sipsuttaa; tuolla
-edempänä luulin näkeväni vilahduksen... tulkaa, rientäkäämme! Tässä
-on pieni avonainen paikka... kuulkaapa sitä melua! On ikäänkuin koski
-kuohuisi, ja minä tuskin kuulen omaa puhettani. Näettekö tuota mustassa
-dominossa ja punaisilla saappaan koroilla? Se on hän, minä en erehdy!
-
-— Ah, joutukaa, joutukaa!
-
-— Se on helppo sanoa, mutta ne kymmenen askelta, jotka meidät hänestä
-eroittavat, eivät ole niin helpot ottaa. Jumala, mikä tungos!... Hyvät,
-mustaan dominoon puetut herrat, te liikutte liian tylysti. Huomatkaa
-hiukka kahta naistakin! Niin, äsken olin iloissani tänne tulemisestani,
-mutta nyt sitä kadun; kauhean raskasta on tulla tukahdutetuksi!
-
-Tällä tavoin, puoleksi laskien leikkiä, puoleksi puhuen lyhyvillä
-väliajoilla, pääsi neiti Rudenschöld yhä lähemmäksi tuota mustaa
-dominoa, jonka punaiset saappaankorot väliin vilahtelivat tuon
-meluavan, nauravan, ja tanssista sekä viinistä hurmautuneen väkijoukon
-satunnaisesti liikkuessa, joka kirjavassa kimalluksessa tungeskeli
-laattialla.
-
-Neiti Rudenschöld ojensi kätensä, tarttuakseen domino-miehen
-käsivarteen, kun hänet äkkiä työnnettiin takasin, ja samassa
-silmänräpäyksessä paukahti kumea laukaus aivan hänen lähellänsä.
-
-— Ai, minä olen haavoitettu, ottakaa hänet kiinni! — kuului nyt eräs
-huuto.
-
-— Se oli kuninkaan... kuninkaan ääni, Jumala, te olitte sittekin
-oikeassa! — lausui neiti Rudenschöld, joka milt'ei tainnoksissa nojausi
-seuraajattariinsa.
-
-— Tuli on valloillaan! Katto putoaa sisääni Pelastakaa itsenne!
-
-Nämät huudot kuuluivat toistensa perään, ne tulivat yhä raivoisimmiksi,
-ja niihin sekaantui kimakoita parahduksia. Hämmennys ja sekamelska
-eneni jokaisessa silmänräpäyksessä, ja tungos oli hirveä, — tuo
-hämmästynyt väkijoukko, joka oli rynnännyt oville, huomasi ne
-suljetuiksi.
-
-— Kuningasta on ammuttu, kuningas on haavoitettu!
-
-Salaman nopeudella levisi tämä sanoma väkijoukossa.
-
-— Naamiot pois! Kuka on murhamies?
-
-Ja kukin katseli toistansa synkillä, epäluuloa ilmaisevilla
-silmäyksillä.
-
-Naamiaisjuhlan vaihettelevat leikit olivat nyt loppuneet. Ilveilyelämä
-oli, päättynyt, juhlan ja riemun kuningas ei enään liikkunut
-hopeaneulosten eikä teaatterikoristuksien keskellä, hänen suosiollinen
-hymyilynsä ei enään kehoittanut leikkimään eikä ilveilemään,
-ihastuttajakuningas oli vaalennut, kolmas Kustaa ui veressänsä...
-
-Vaitonaisena ja hämmästyksissänsä tunki väki nyt sen penkin ympärille,
-jolle kuningas hiljaa oli vaipunut. Jokainen pieninkin liike tuotti
-hänelle sanomatointa tuskaa; mutta hänen kalpeilla huulillansa näkyi
-lempeä, taivaallinen, anteeksiantava hymyily — tällä tahtoi hän
-katsella murhamiestänsä — niin tämä oli siinä väkijoukossa, hänen
-silmäinsä edessä — hänen sydämensä tunsi tuota kohtaan sääliä sekä
-niitä onnettomia kohtaan, jotka olivat osalliset tähän rikokseen. —
-Verhotkoon valhepuku heidät kaikki, peittäköön öinen pimeys heidän
-pimeän työnsä! Niin ajatteli kuningas, luoden paroni Essen'iin
-nojautuneena silmäyksensä ympäri tätä salia ja antaen ne viimeisen
-kerran viivähtää tällä näyttämöllä, jonka hän oli luonut ja jota hän
-niin paljo oli rakastanut.
-
-Sääliväisyyden hyminää kuului ympäri salia, se eneni enenemistänsä, ja
-Kustaa-kuninkaan ahdistettu sydän tunsi itsensä tästä rauhoitetuksi
-ja vahvistetuksi. Majesteetillisella eljeellä nosti hän hervotointa
-päätänsä, hänen tummat silmänsä leimusivat ilosta — rakkaus, kansan
-rakkaus, tulisi kuitenkin häntä seuraamaan, rakkaus tulisi säilyttämään
-hänen muistoansa sekä unohtamaan hänen virheensä! Tuo itsevaltias
-hallitsija ei enään ajatellut valtaansa, vaan tuon virtaavan veren
-kanssa väheni pisara pisaralta hänen elinvoimansakin, katosi
-silmänräpäys silmänräpäykseltä tuo kuninkaallinen purppurakin ja pian
-oli hänen hänestä lausuttava:
-
-"Tuomio vainajasta."
-
-— Jumala, hyvä Jumala! — huokasi neiti Rudenschöld, — jospa vaan olisin
-ehtinyt muutaman silmänräpäyksen ennemmin, niin kentiesi... tuskallinen
-ajatus! tämän yön kauheat muistot tulevat minua seuraamaan!
-
-— Kas tässä on vettä, juokaa joku pisara! — pyysi rouva Enerot,
-säikähtyneenä neiti Rudenschöld'in levottomasta olennosta.
-
-— En soisi kenenkään saavan tietää minun olleeni täällä, — jatkoi
-Magdalena, vetäen dominopuvun kauluksen ales kasvoillensa; — mutta
-miten voisin pitää sitä salassa? — Hänen silmänsä vilkuivat ikäänkuin
-etsien ympärillensä, ja nähden paroni Armfelt'in, joka nyt kenraalin
-virkapuvussa oli antanut uusia, ankaria käskyjä ovilla oleville
-vahtimiehille, riensi hän kiiruusti tämän luokse, kuiskaen:
-
-— Salli minun sekä seuralaistani kenenkään näkemättä päästä ulos!
-
-— Magd...
-
-— Vaiti!... mikä kauhea onnettomuus!
-
-— Niin, niin!... Mutta sinäkö täällä?... Kuinka tulee minun ymmärtää?
-
-— Sinä saat sitte kuulla...
-
-— Kuningas pyrkii nyt pieniin huoneisinsa. Mene mukana pientä porrasta
-ylöspäin, Magdalena, niin päästän sinut sitte menemään.
-
-— Muutama minuutti tämän jälkeen oli neiti Rudenschöld sekä hänen kaksi
-seuralaistansa jättäneet operahuoneen taaksensa, laamanni Liljensparren
-kirjoittamatta heidän nimiään kirjaansa.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESSEITSEMÄS LUKU.
-
-
-Siinä neuvostossa, jonka kuninkaan sairauden aikana tuli hoitaa
-hallitusta, olivat Kaarlo-herttua ja hänen apunansa valtionvalvoja
-Oxenstjerna, sekä paronit Taube ja Armfelt.
-
-Kuningas voi murhayrityksen jälkeisenä päivänä jokseenkin hyvin.
-Tyyneydellä sekä maltilla kärsi hän kovia tuskiansa ja otti vastaan
-nähtävällä ilolla entisiä ystäviään ja ihailijoitansa, jotka
-levottomina ja huolestuneina olivat rientäneet hänen vuoteellensa.
-
-— Schröderheim-hyväni, — lausui hän tuolle nyyhkivälle
-valtiosihteerille, joka, ollen polvillansa suuteli Kustaa-kuninkaan
-valkoista ja hermotointa kättä, — muistathan kentiesi minkälaisella
-mielialalla olin ennen Gotlannin herttuan kuolinpäivää? Niin, poikani,
-joka meni minun edelläni sitä tietä, jota minäkin kentiesi pian tulen
-vaeltamaan, tietä, jolla kohtaa katoavaisuutta ja häviämistä... ei, ei,
-ei sitä! Tahdoin vaan sanoa: tietä, jolla on katoavaisuus jäljessänsä.
-Niin, minulla oli sellainen aavistus, että joku Damiens tahi Ravaillac
-oli minun läheisyydessäni, ja tässä minä nyt makaan.
-
-— Sire, tämä on surkea todistus sen aavistuksen toteutumisesta!
-
-— Ole hyvässä turvassa, ystäväni! Haavaa ei arvella varsin
-vaaralliseksi; voinhan minä itse vielä käydä naamiais-salista aina
-pieniin huoneisiini saakka. Tietämätöintä on kuitenkin, miten rupeaa
-käymään; mutta jos minä paranen, niin pane mieleesi, mitä minä teille
-nyt sanon: _Vastusteleminen on lopussa!_ Sitte riippuu jäljellä olevien
-päivieni levollisiksi tekeminen kentiesi enin minusta itsestäni sekä
-omasta varovaisuudestani.
-
-— Oletko sinäkin täällä! — lausui Kustaa-kuningas hetken vaijettuansa,
-samassa kun hänen vilkkaat ja säkenöivät silmänsä kohtasivat luutnantti
-Liljehorn'in, jota hän nyt viittasi luoksensa, — niin olenpa todellakin
-sinut nähdessäni iloissani!
-
-— Sire, — keskeytti Liljehorn liikutetulla ja väräjävällä äänellä, —
-suokaatte anteeksi!
-
-— Kaikki, kaikki! Niin, meillä ei ole kentiesi aina ollut yhtäläiset
-mielipiteet, mutta ystäväiseni, millaiselta minä teistä lienen
-näyttänytkin, ja millainen lienen ollutkin... kiivastunut Jupiter en
-ole koskaan ollut! — lisäsi kuningas leikillisesti.
-
-— Minä, jonka tulee kiittää teidän majesteettianne niin paljosta, niin,
-kaikestakin, olen ollut liian kiittämätöin, liian...
-
-— Vaiti, vaiti, älä ole noin tuskissasi! Onhan kaikki jälleen hyvin
-meidän välillämme! kentiesi minä vielä paranen, ja silloin tulen
-saamaan takasin entiset ystäväni. Se on minulle mieluinen ajatus, joka
-virkistää minun mieltäni ja lievittää tuskiani!
-
-Lempeällä eljeellä tarjosi kuningas hänelle kättänsä, johon Liljehorn
-tuskallisella epätoivolla painoi huulensa. (52)
-
-— Ja nyt, hyvät herrat, — jatkoi kuningas, — jättäkää minut ynnä
-veljeni joksikuksi hetkeksi kahdenkesken. — Viitaten ystävällisesti
-jäähyväisiksi, kääntyi kuningas Södermanlannin herttuan puoleen, jonka
-hän oli antanut kutsua luoksensa: — Pyytäisin teitä, ett'ette kieltäisi
-minulta viimeistä palvelustanne, — alkoi kuningas jäätyänsä herttuan
-kanssa kahdenkesken. Se neuvosto, jonka äsken määräsin sairauteni
-ajalla hoitamaan hallitusta, tulee saamaan surulliseksi toimeksensa
-tutkinnon pitämisen siinä rikoksessa, joka on valmistanut minulle
-tämän kuolinvuoteen, ja lain ankaruudella kohtelemisen tämän julmuuden
-alkuunpanijoita, jonka toivoisin olevan ikuiseen pimeyteen haudattuna.
-Enpä tahdo, että edes poikanikaan heitä tuntisi. Onhan hän määrätty
-tätä kansaa hallitsemaan, ja sentähden ei pidä kylvää hänen sieluunsa
-vihan ja vainon siemeniä ketään kohtaan, enkä tahdo häväistä lukuisia
-perheitä rikoksesta, joka ainoastansa on yksilöiden tekemä ja minua
-kohtaan tähdätty.
-
-— Mutta teidän majesteettinne...
-
-— Ei, teidän tulee luvata minulle tämä! Tutkinto tästä murhayrityksestä
-on pidettävä mitä suurimmalla tunnollisuudella ja varovaisuudella.
-Aateliston tyytymättömyys minuun on ollut jokseenkin yleinen, ja
-salaliitto on samassa suhteessa levinnyt. Sekä valtioviisaus että oma
-sydämenikin käskevät menettelemään varovasti.
-
-— Tahdon siis luvata, että tutkinto tulee pidettäväksi teidän
-majesteettinne toivomuksen mukaan, ja samalla kun ilmaisen
-kunnioitukseni tästä teidän sovinnollisesta mielialastanne, tunnustan
-aateliston juuri pelkäävän itseänsä ruvettavan vainoamaan ja...
-
-— Ei, ei, tämä ei ole suinkaan minun tarkoitukseni! Kosto synnyttää
-vihaa, ja viha synnyttää uutta kostoa; keskitie on etsittävä ja
-noudatettava. Ainoastansa rikoksellisimmat saakoot rangaistuksensa.
-
-— Kreivi Brahe on tässä asiassa lausunut teidän majesteettinne
-armollisen päätöksen mukaisia mielipiteitä... Kreivi on epätoivossansa
-siitä, mitä on tapahtunut, sekä on rientänyt tänne ja odottaa eräässä
-etuhuoneessa. Jos teidän majesteettinne suvaitsisi...?
-
-— Brahe! — lausui kuningas. — Ah, minä ymmärrän, hän on siis noita
-rikoksellisimpia! Hän on ystävällisesti seurustellut minun ankarimpien
-vihamiesteni kanssa... niin, se on selvää!
-
-— Ei, ei, älkäätte sitä uskoko, teidän majesteettinne!
-
-Terävä silmäys kuninkaalta saattoi herttuan samassa vaikenemaan. —
-Kaarlo-hyväni, en ole vielä niin heikko, ett'en täydellä selvyydellä
-voisi käsittää sekä arvostella asioita ja seikkoja. Niin, kreivi Brahe,
-hän kuten niin monta muutakin... Mutta käske häntä astumaan sisään!
-Saat olla levollinen... — lisäsi kuningas, kun herttua levottomana
-ja epäröivänä ei liikahtanut paikaltansa: — niin, sinä saat olla
-täydellisesti levollinen, sillä minä olen sydämessäni tehnyt lopputilin
-maailman kanssa, ja kaikkinainen viha on minusta kaukana...
-
-Kaikilla sovinnollisuuden osoitteilla tervehti nyt Kustaa-kuningas
-kreivi Brahea.
-
-— Ei, ei, — lausui hän, — älkäätte langetko polvillenne, kreivi Brahe!
-Syleilkää minua! Minä olen onnellinen tästä tapahtumasta, koska minun
-on onnistunut sen kautta saada takasin entisiä ystäviäni, jotka minusta
-ovat luopuneet. — Samassa syleili kuningas kreiviä sekä lisäsi: — Niin,
-rakas kreivi, minä unohdan kaikki!
-
-Näin kului, kuninkaan ollessa mitä sovinnollisimmalla mielellä, hänen
-sairautensa ensimäiset päivät, ja suosikkeinsa sekä entisten, jälleen
-palajavien ystäväinsä ympäröimänä tunsi hän mielen rauhaa ja lepoa
-ahdistavan kivunkin kourissa.
-
-— Onko kansa yhä yhtä sääliväinen? Niin ystäväni, enpä voi kyllin
-ilmaista iloani siitä, — lausui kuningas eräänä päivänä paroni
-Armfelt'ille.
-
-— Kansa tuntee rakkautta teidän majesteettianne kohtaan, mutta...
-
-— Mutta mitä, Gösta?
-
-— Minä milt'ei pelkään lausua ajatuksiani!
-
-— Puhu, — käski kuningas, — olemmehan me kahdenkesken. Minulla on
-kyllin voimaa kuulla mitä tahansa, ja minun pitää saamani tietää totuus.
-
-— Kapinallisten hankkeista saadaan yhä enemmän selkoa, ja nyt
-kuiskeellaan heidän jonakuna määrättynä päivänä aikovan asettaa
-väliaikaista hallitusta ja kutsua säädyt ko'olle, voidaksensa sitte
-häiritsemättä panna toimeen...
-
-— Mitä?
-
-— Voidaksensa sitte samoinkuin heidän hengenheimolaisensa Parisissakin
-hirttää lyhdyntolppaan teidän majesteettinne parahaimmat ystävät sekä
-hallituksen miehet...
-
-Hymyily ilmautui kuninkaan ruumiillisesta tuskasta väräjäville
-huulille: — Ja uskotko sinä todellakin mitään semmoista, Gösta-hyväni?
-Ei tuhat kertaa ei! Minkämoisia aikeita noilla kapinallisilla lienee
-ollutkin, ovat he kuitenkin niin vähälukuiset saamaan niitäkään aikaan
-sillä tiellä; sellaista vallankumousta ei voi panna toimeen ilman
-kansan avutta, ja se on minun sekä minun hallitukseni puolella. Kaikki
-nuot hankkeet ovat jonkun pilkkakirveen laverrusta, kuten tietysti
-huomaat itsekin.
-
-— Teidän majesteettinne on kentiesi oikeassa, — vastasi Armfelt
-epäilevän näköisenä; — mutta niin vähäinen ei noiden kapinallisten
-luku kuitenkaan ole, ett'ei niiden joukossa voi löytyä miehiä, jotka
-saisivat osan kansaa puolellensa, jos he tahtoisivat esiytyä.
-
-— Luuletko jonkun _Kain'in_ olevan heidän joukossansa?
-
-— Olkoon sellainen väitös kaukana minusta!
-
-Kuninkaan kasvot olivat milt'ei yhtä valkoiset, kuin ne patjat, joilla
-hän lepäsi; hänen silmissänsä leimusi levotoin tuli, ja vetäen syvään
-henkeänsä, lausui hän:
-
-— Minä olen karkottanut sen ajatuksen kauaksi itsestäni... ja
-kuitenkin! Mutta puhukaamme jostakin muusta!
-
-Tuo ylpeä suosikki, joka osaksi ylellisen ja ruhtinaallisen elämänsä,
-mutta kentiesi enin korskean käytöksensä kautta oli herättänyt
-kuninkaan epäsuosion, oli kuitenkin osoittamallansa uskollisuudella
-onnistunut jälleen lauhduttaa kuninkaan, ja hänelle oli edullista
-kuvailla niin kirjavilla väreillä kuin mahdollista niitä vaaroja, jotka
-uhkasivat valta-istuinta, saadakseen Kustaa-kuninkaan huomaamaan hänen
-tarpeellisuuttansa valtaistuimen varmimpana tukena.
-
-Armfelt'in siis uudestansa vähä jälkeenpäin antaessa viittauksia
-kapinallisten salaisista hankkeista, olivat kuninkaan korvat
-halukkaammat kuulemaan ja hän herätti vihdoin kuninkaassa siihen
-määrään epäluuloja, että tämä useiden henkilöjen läsnäollessa lausui:
-— Jos he yrittävät joitakin hankkeita minun poikaani tahi hallitsijan
-oikeuksia vastaan, tulen kannattamaan paarilla itseni Ilvestarhaan
-ja puhuttelemaan kansaa, samoinkuin Antoniuskin, ja näyttämään sille
-Caesarin verisiä vaatteita sekä kehoittamaan sitä hävittämään nämät
-valtaistuimen alituiset viholliset.
-
-Näitä sanoja kerrottiin, ja ne pian levisivät sekä herättivät suurinta
-levottomuutta ja peljästystä.
-
-Kaiken tämän ohessa oli kuninkaan tila kuitenkin huonontunut, ja hänen
-pian tapahtuva lähtönsä tuli yhä selvemmäksi.
-
-Yöllä 28 ja 29 päivän välillä tuli henkilääkäri Dalberg, jota oli
-lähetetty noutamaan, huomasi, ett'ei kuninkaalla enään ollut monta
-tuntia elonaikaa ja sanoi hänelle Södermanlannin herttuan vartoavan
-vastaanotto-huoneessa sekä kysyi, eikö kuningas tahtoisi häntä nähdä.
-
-— En, en, — vastasi Kustaa-kuningas, silmäillen kummastuksella
-Dalberg'ia. — Ah, nyt minä ymmärrän; tulenko minä nyt heti kuolemaan?
-Sanokaa minulle suoraan, tulenko minä nyt heti kuolemaan? — kysyi hän
-jälleen, lyöden kiivaasti rintaansa.
-
-— Kuinka kauan teidän majesteetillanne enään on elinaikaa, en voi
-varmuudella sanoa; mutta teidän majesteettinne ei pidä antaa kuoleman
-tulla aavistamatta, sydämenne ollessa taipumatoin sovintoon, ja minä
-rohkenen alamaisuudessa mitä nöyrimmästi pyytää teidän majesteettianne
-päästämään Södermanlannin herttuata puheillenne.
-
-— En!... vastasi kuningas tavattomalla kiivaudella. — Ah, älkäätte
-menkö luotani! — Hän tarttui nyt Dalberg'in käteen ja lisäsi: —
-Kutsukaa tänne Schröderheim.
-
-— Schröderheim-hyväni, nyt on hetki tullut, eron vaikea hetki!
-Ei, älkäätte itkekö niin. Sinun pitää kirjoittaa... joutuisaan...
-Armfelt'ille valtakirja ylimaaherran-virkaan ja Taubelle olemaan
-poikani alaikäisyyden ajalla ulkoasiain johtajana... Perintöruhtinaan
-hoitajat ja kasvattajat tulevat pysymään virassansa.
-
-Schröderheim'in kirjoitettua nämät asiapaperit, käskettiin häntä
-tekemään kuninkaan testamenttiin seuraava, lyhyt lisäys:
-
- "Hänen majesteettinsa viimeinen tahto on, että hallitus hänen poikansa
- alaikäisyyden ajalla pysyy sellaisena, kuin se nyt on, ja että
- perintöruhtinas heti julistetaan kuninkaaksi sekä kahdeksantoista
- vuotta täytettyänsä täysi-ikäiseksi."
-
-Kuningas kirjoitti nyt näiden alle nimensä, joka etenkin tuli
-testamentin lisäyksen alle niin epäselväksi, että siinä tuskin muuta
-näkyikään kuin K-kirjain.
-
-— Teidän majesteettinne — jatkoi henkilääkäri Dahlberg — suvaitsee
-kentiesi, että kutsumme tänne piispa Vallqvist'in?
-
-— Niin, minä tahdon ottaa sakramentin, — lausui kuningas hiljaisella
-äänellä; mutta ensiksi jäähyväiseni teille, rakkaat, uskolliset
-ystäväni!
-
-Ja tarttuen Armfelt'in käteen, sillaikaa kun kamaripalvelija Robert
-piti kuninkaan päätä koholla, lisäsi hän:
-
-— Vannokaa kätenne minun kädessäni omantavanne pojalleni samaa
-ystävyyttä ja uskollisuutta, jota olette osoittaneet minullekin!
-
-— Teidän majesteettinne ei tarvitse minkäänmoista valaa, — vastasi
-Armfelt; — teidän majesteettinne tietää minun sydämeni ja tuntooni.
-
-Puristaen Armfeltin kättä, piti hän sen omassansa ja kuiskaten
-joitakuita epäselviä sanoja, jatkoi hän jokseenkin korkealla äänellä:
-
-— Lapsi-raukka, hän tarvitsee ystäviä! Teidän tulee olla hänen
-ystävänsä, samoinkuin olette olleet minunkin ystäväni, ja te ette tule
-koskaan pettämään hänen asiaansa, eikö niin?
-
-— Ah, sire, — vastasi Armfelt, joka kyyneleiltä ja nyykimiseltä tuskin
-sai puhutuksikaan, — tulenko minä aina olemaan tilaisuudessa sitä
-tekemään?
-
-— Aina — vastasi miltei kuolemaisillaan oleva kuningas: — Minä olen sen
-käskenyt.
-
-Piispa Vallqvist astui nyt huoneesen, ja kuningas, nautittuaan
-Herranehtoollista, pani kätensä ristiin, lukien ääneensä Isämeidän sekä
-rukoillen Jumalaa armahtamaan hänen syntejänsä. Sammuvalla äänellä
-lisäsi hän:
-
-— Lukekaa minulle nyt rukous: "Oi! Jumalan karitsa."
-
-Piispa, luettuaan tämän rukouksen, meni pois, jolloin Armfelt lähestyi
-vuodetta ja, kumartuen kuninkaan yli, kysyi:
-
-— Suvaitseeko teidän majesteettinne kuningattaren ja muun perheenne
-tulevan huoneesen?
-
-— Ei... ei vielä!... minua niin nukuttaa... ja minä haluaisin hetkeksi
-lepoa...—
-
-Kuolevan korisevaan henkimiseen yhtyi hänen ympärillänsä olevien
-ankarat, epätoivoiset nyyhkimiset.
-
-— Schröderheim, — kuiskasi nyt kuningas milt'ei kuulumattomalla äänellä.
-
-Koriseminen taukosi sitte äkkiä hänen rinnassansa, ja tyyni levollisuus
-ilmautui hänen marmorinkalpeille kasvoillensa.
-
-Kustaa III:tta ei ollut enään.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESKAHDEKSAS LUKU.
-
-
-— Kustaa-kuningasta ei enään ole, hän on kuollut, kuollut! — lausui
-paroni Armfelt, puristaen kovasti neiti Rudenschöld'in kättä.
-
-— Ah, minä en voi sitä käsittääkään... se tuntuu minusta
-uskomattomalta, mahdottomalta! — vastasi Magdalena, jonka kalpeilta
-poskilta kyyneleet valuivat.
-
-— Mutta tuossapa on valtiosihteeri Schröderheim, — lisäsi hän ja
-jatkoi, keskeyttäen tervehdyksensä: — Jumala, onko suurempata
-onnettomuutta koskaan tapahtunut? Vaiti, kuulkaa, mitä melua!
-
-— Tänään täytyy minun seurustella kuningasvainajan todellisten
-ystäväin kanssa, — virkkoi Schröderheim, joka mieleltään liikutettuna
-ainoastansa piti lukua omista ajatuksistansa, — niin, minun täytyy olla
-teidän seurassanne, ett'en kokonansa lannistuisi tuskissani.
-
-— Surma hänen murhaajillensa! - huudahti Armfelt kiivaudella.
-
-— Murhaajillensa... kuinka kauheata! — keskeytti Magdalena, ja
-vuodattaen kyyneleitä lisäsi hän: — Ei Ankarström'in, Liljehornin,
-Hornin eikä Ribbinginkään sanota olevan tämän teon alkuunpanijoita,
-vaan, vaan...
-
-— Södermanlannin herttuan... keskeytti Armfelt, — niin kuningas
-itsekin epäili häntä, etenkin sitte, kun hänelle oli kerrottu herttuan
-tuona onnettomana naamiaisyönä olleen valveillansa ja maanneen
-virkapuvussansa, tietysti odottaen sitä muutosta hallitusmuodossa, jota
-heti kuninkaan murhan jälkeen aiottiin panna toimeen.
-
-— Mutta herttua nukkui levollisesti, ja hänen kerrotaan, osoittaneen
-mitä suurinta hämmästystä, kun tuo kauhea uutinen hänelle tuotiin,
-— väitti Schröderheim. — Minä olen ollut katteini Reuterskiöld'in
-puheilla, ja hän vakuutti minulle kunniansa nimessä asian niin olleen.
-Jos tätä voi pitää hänelle puolustavana todistuksena, niin...
-
-— Jumala paratkoon! Kuninkaan murha on luonut synkän varjon herttuan
-nimeen!
-
-— Jos, niin, _jos_! Kuka voi nähdä selvään tässä tapauksessa? Minä
-itsekin olen halukas uskomaan hänen syyttömyyttänsä, lisäsi Armfelt
-hiukan mietittyään, hän on liian heikko ja epäröivä ollakseen
-alkuunpanijana ja johtajana niin yhdessä kuin toisessakin yrityksessä.
-Jos Reuterholm olisi ollut hänen rinnallansa, silloin, niin, _silloin_
-epäilemättä!
-
-— Niin, nyt kait tuo kunnon paroni palajaa, — jatkoi Schröderheim! — ja
-saas nähdä, mitä hallitsijamme tämän oikean kätensä avulla voi saada
-aikaan! Tuo nuori kuningas...
-
-— Tulee aina olemaan heidän silmätikkunansa, — keskeytti Armfelt.
-— Hengelläni ja verelläni tulen puolustamaan hänen oikeuksiansa.
-Kustaa-kuninkaalle tekemän valani tulen täyttämään ja minä tahdon
-valvoa hänen poikansa etua sekä suojella häntä, jos tarvis tulisi!
-Ja sen voin minä tehdä. Olenhan minäkin sen hallituksen jäsen, jonka
-Kustaa-kuningas on poikansa ala-ikäisyyden ajaksi määrännyt. — Armfelt
-oli tätä puhuessansa nostanut päänsä, mutta kun hän aikoi jatkaa,
-keskeytti hänet Magdalena, lausuen:
-
-— Vaiti, vaiti! Minä olen kauan kuullut kumeaa hälinää; se enenee...
-Mitä onkaan tekeillä... mitä?
-
-— Kansa on saanut kuulla kuninkaan kuolemasta! Se suree
-Kustaa-kuningastansa! — vastasi Armfelt, peittäen kasvonsa käsillään.
-
-- Väkijoukosta kuuluu hirveätä, uhkaavaa melua...
-
-— Se huutaa kostoa hänen murhaajillensa! Mutta sen ei tule, se ei saa
-itse panna toimeen tätä kostoa!
-
-Heittäen silmäyksellään jäähyvästit Magdalenalle, riensi nyt paroni
-Armfelt pois. Tungos kasvot yhä linnan ympärillä, ja yksityisiä huutoja:
-
-— Surma murhaajille! Surma Kaarlo-herttualle! — kuului väliin
-korkeaäänisesti tuosta kohisevasta melusta, joka ikäänkuin meren
-myrskyiset aallot nousi ja vajosi kiihkoisten ihmisten rinnoista.
-
-Työläästi tunkion eteenpäin kohtasi paroni Armfelt n.s.
-keskusteluhuoneessa Södermanlannin herttuan, joka odotti
-valtioneuvoston kokoontumista sinne. Kalpeana ja levottomana tuli hän
-Armfelt'in vastaan.
-
-— Armfelt-hyväni — lausui herttua, hellästi syleillen paronia, — tieto
-kuninkaan kuolemasta... hänen kauhea kuolemansa on, kuten pelkään,
-sangen kovasti kiihoittanut kansaa...
-
-— Se huutaa kostoa murhaajille, — keskeytti Armfelt, luoden herttuaan
-terävän silmäyksen, jonka tämä tyynenä kesti. — Kuulkaatte itse, teidän
-kuninkaallinen korkeutenne!
-
-— Te ollette ylimaaherra, paroni Armfelt! Ah, minä olen tähän asti
-unohtanut teitä onnitella... aivan luonnollinen unohtaminen tänä
-murheen päivänä! Samalla kun nyt toivotan teille onnea, vakuutan teille
-täydestä sydämestä ikuista ystävyyttäni ja empimättä luottavani teidän
-neuvoihinne!
-
-— Teidän kuninkaallisen korkeutenne armo...!
-
-— Ystäväiseni, — keskeytti häntä herttua kyyneleet silmissään, —
-Jumalan avulla tulevat kaikki riitaisuudet muuttumaan rauhaksi. Kaikki
-puolueet ovat kovin liikutetut veli-vainajani kuolemasta, ja vastustus
-on loppunut. Siitä olen minä vakuutettu... mutta tuolta ulkoa kuuluva
-melu lisääntyy yhä enemmän ja enemmän!
-
-— Vaara uhkaa tulla sangen suureksi niille, jotka eivät ole tunnetut
-kuningasvainajan ystäviksi...
-
-— Minä rukoilen teitä, herra ylimaaherra, — keskeytti herttua
-vilkkaasti — asettamaan tätä kiihkoontunutta väkijoukkoa!
-
-— Se on vaikea, .. kentiesi mahdotoinkin tehtävä...
-
-— Ei kuitenkaan teille, siitä olen vakuutettu! Te, Kustaa-vainajan
-paras ystävä, olette ainoa, joka nyt...
-
-— Niin, hänen muistonsa tähden! — vastasi Armfelt, rientäen äkkiä pois.
-
-Kenraali Armfelt astui nyt palvelusta tekeväin upseereinsa ympäröimänä
-linnan portaille; tungos heidän ympärillänsä tuli nyt niin suureksi,
-ett'ei heidän jalkansa ulottuneet maahan, samalla kuin melu ja huuto:
-Surma Kaarlo herttualle! Surma Kustaa-kuninkaan murhaajille! tulivat
-yhä korkeaäänisemmiksi ja raivommiksi.
-
-Armfelt viittasi kädellään merkiksi, ett'ei hän hyväksynyt näitä
-huutoja ja näytti, ikäänkuin hän haluaisi puhua.
-
-— Vaiti, se on Armfelt! Hän on meidän puolellamme, kuulkaamme mitä
-hänellä on sanomista! Niin, niin, Armfelt puhukoon! —huusivat muutamat
-rajut äänet yht'aikaa, ja vaitonaisena sekä kiihkeässä odotuksessa
-valmistiihe väkijoukko nyt kuultelemaan.
-
-— Jos se on totta, että te olette rakastaneet ja kunnioittaneet tuota
-hyvää kuningas-vainajatamme, — alkoi nyt Armfelt, pää pystyssä ja
-korkealla äänellä: — jos se on totta, että olette lempineet kuningasta,
-jonka olemme menettäneet ja että te tahdotte hänen nuoren poikansa
-menestystä, niin osoittakaatte nyt kuuliaisuuttanne ja kunnioitustanne
-vainajan tahdolle ja viimeiselle käskylle! Jos te ette minua tottele,
-en tahdo enään olla teidän kanssanne minkäänmoisissa tekemisissä.
-
-Muutaman silmänräpäyksen äänettömyys seurasi näitä hänen sanojansa,
-jonka jälkeen koko väkijoukko ikäänkuin yhdestä suusta vastasi:
-
-— Kuten tahdot sinä, meidän hyvän kuningasvainajamme uskollinen ystävä!
-
-— Menkäätte nyt rauhassa kukin kotihinsa ja olkaatte vakuutetut lain
-ankaruuden tulevan kohtaamaan niitä pahantekijöitä, jotka ovat ottaneet
-hengen kuninkaalta!
-
-Neljännestuntia tämän jälkeen oli linnan piha milt'ei kokonansa tyhjä
-väestä, ja paroni Armfelt ilmoitti Södermanlannin herttualle toimensa
-käyneen onnellisesti sekä lisäsi:
-
-— Minä toivon teidän kuninkaallisen korkeutenne tästälähtein olevan
-vakuutetun minun alamaisista mielipiteistäni.
-
-— Niin olen, paroni Armfelt, — vastasi herttua syvästi liikutettuna, —
-ja minä toivon voivani osoittaa teille kiitollisuuttani.
-
-Heidän lausuessansa keskenään näitä tyytyväisyyden ja ystävyyden
-vakuutuksia, kokoontui nyt se valtioneuvosto, joka Kustaa-kuninkaan
-sairauden aikana oli hoitanut hallitusta, jonka jälkeen tämän
-kuningas-vainajan testamentin lukeminen alkoi. — Lukiessa sitä
-lisäystä, jonka kuningas vähää ennen kuolemaansa oli käskenyt
-Schröderholm'in liittämään testamenttiinsa, näyttiihe herttua kovin
-hämmästyneeltä.
-
-— Tätä on mahdotoin panna toimeen, — lausui herttua äkkiä: — Hoitihan
-korkea velivainajani sairaanakin ollessansa muutamia hallitustoimia,
-ja seuraus olisi, että monet hallinnon haarat jäisivät siksensä, jos
-tahtoisi kirjaimen mukaan toteuttaa tätä lisäystä, jota en myöskään
-luule voitavan pitää laillisena, koska siinä on ainoastansa yksi
-todistaja, ja Kustaa-vainajan allekirjoitusta ei voi lukeakaan.
-
-— Mutta kuningas-vainajan tahto on siinä ilmaistu, ja todistajien
-ollessa tahi olematta läsnä, on se kuitenkin laki, — vastasi Armfelt,
-luoden herttuaan ylpeän ja korskean silmäyksen.
-
-— Niin, jos tämä asiakirja on pidettävä laillisena, olen lujasti
-päättänyt, ett'en sekaannu mihinkään! — vastasi herttua tyynellä
-päättäväisyydellä.
-
-— Maan parasta tarkoittaen, — keskeytti valtionvalvoja kreivi
-Vachtmeister, — rukoilen, että teidän kuninkaallinen korkeutenne
-suvaitsisi johtaa hallitusta!
-
-— Minä en tunnusta minkäänmoista muuta testamenttia paitsi vuosilta
-1780 ja 1789, — jatkoi herttua; — se lisäys, jota minulle on tänään
-näytetty voi ainoastansa tarkoittaa sitä neuvostoa, jonka minun
-korkea velivainajani tahtoi antaa minun avukseni hallituksessa. Sitä
-suuremmalla mielihyvällä täyttäsin tämän toiveen, koska se soveltuu
-omaan aikeesenikin.
-
-Kenraalit Taube ja Armfelt katselivat herttuaa ivallisilla
-silmäyksillä, ja tää viimeksimainittu vastasi:
-
-— Teidän kuninkaallinen korkeutenne haluaa siis välttämättömästi
-yksinvaltaa? Onko teidän kuninkaallinen korkeutenne tullut huomaamaan
-sen hyödyllisyyden, vaikka minä muistelen kuningas-vainajalle vuonna
-1789 olleen vaikeata saada teidän korkeuttanne _silloin_ käsittämään
-sen tarpeellisuutta.
-
-— Sanakiista ei ole tässä paikoillansa! — lausui kreivi Oxenstjerna
-lempeällä arvollisuudella. Kustaa-kuninkaan vielä lämpimän tomun
-läheisyydessä täytyy rauhan vallita?... eikö niin, hyvät herrat?
-
-Armfelt purasi huultansa, ja valtionvalvoja, joka vaitonaisena oli
-itsekseen lukenut kuninkaan viimeisen testamentin, virkkoi silloin:
-
-— Teidän kuninkaallinen korkeutenne on todellakin oikeassa, tämä lisäys
-on mahdotoin panna toimeen.
-
-— Siis hyvät herrat, — jatkoi herttua — jätämme tämän asian,
-samalla kun minä julkisesti vakuutan tahtovani, niin paljo kuin
-mahdollista on, noudattaa kuningas-vainajan viimeistä tahtoa, joka
-pysyy muuttumattomana meidän keskuudessamme, mutta joka yleisölle
-ilmoitettuna herättäisi kummastusta ja antaisi syitä selityksiin,
-joita en millään ehdoilla tahdo noudattaa, samalla kuin tahdon
-_pysyväisenä neuvostona_ perintöruhtinaan alaikäisyyden kestäessä pitää
-hallituksessa ne henkilöt, jotka olivat neuvostossa kuninkaan sairauden
-ajallakin.
-
-Niin pian kuin tämä herttuan puolelta sitova asiakirja oli valmiiksi
-kirjoitettu, kirjoitti hallitsija nimensä sen alle, jonka tehtyä
-hän läsnäolevien seuraamana meni nuoren kuninkaan huoneesen ja teki
-hallitsijavalansa.
-
-Armfelt'in kumartaessa Kustaa Aadolf'ille, lausui hän:
-
-— Minä olen pyhästi luvannut kuningas-vainajalle omantaa sen
-uskollisuuden, jonka tunsin häntä kohtaan, teidän majesteetillenne.
-Sydämeni hellimmät tunteet, henkeni ja vereni omannan teidän
-majesteetillenne!
-
-Tuon nuoren kuninkaan kalpeille kasvoille ilmautui väräjävä liikutus,
-ja ääneensä nyyhkien heitti hän itsensä Armfelt'in avonaiseen syliin.
-
-
-
-
-NELJÄSKYMMENESYHDEKSÄS LUKU.
-
-
-— Malja Kustaa-kuninkaan muistolle! — huudahti paroni Armfelt ja,
-säihkyvät silmänsä kosteina kyynelistä, jatkoi hän:
-
- Viel' vuotaa kyynele, tunteeni pyhittäin Muistoilleis ikilemmitylle.
- Kuvasi edessä ma kuiskaan päivittäin: Kerran viel' valokin koittavi
- eksyneille, Sun suuruuttasi silloin vääryyskin käsittäin.
-
-— Niin, hänen muistollensa! Ijäti rakastettuna eläköön hänen muistonsa!
-— huudettiin vilkkaasti Armfelt'in ympärillä, ja nuot äsken tyhjennetyt
-lasit paiskattiin laattiaan.
-
-Tällä tavalla lopetti eräs iloinen seura Liljeholmen ravintolassa
-iloisen päivänsä, mutta maljan juotua hävisi ilokin, ja tuota vilkasta
-riemua verhosi ikäänkuin suruharso.
-
-— Niin, Toll-hyväni, — lausui Armfelt, joka kotiinpalatessa oli
-tarttunut hänen käsivarteensa: — Meidän aikamme loppui Kustaa-kuninkaan
-kanssa!
-
-Toll'in vilkkaille ja liikkuville kasvoille ilmautui hymyily, hänen
-vastatessansa: — Kustaa Aadolfin kanssa me kait rupeamme taas
-uudestansa elämään!
-
-Se vastenmielisyys, kateus ja salainen vihollisuus, joka Kustaa III:nen
-eläessä oli vallinnut Toll'in ja Armfelt'in välillä, muuttui kuninkaan
-kuoltua ystävyydeksi, ja he seurustelivat nyt mitä suosiollisimmasti
-keskenänsä; kuninkaan suosiosta kilvoitteleminen ei enään eroittanut
-näitä kahta nerokasta sekä kekseliästä henkilöä.
-
-— _Meitä_, Kustaa Aadolfin todellisia ystäviä tungetaan yhä takaperin,
-— jatkoi Armfelt; — kuninkaan alaikäisyyden ajalla voi paljonkin
-tapahtua. Toivoisinpa hänen nyt jo alkavan olla laillisessa ijässä.
-Niin, sepä oli ajatus!...
-
-— Ystäväiseni, teillä on väliin ajatuksia, joita syystä voi nimittää...
-
-— Hupsuiksi,— keskeytti Armfelt hymyillen.
-
-— Siihen sanaan minä vielä lisään: toteuttamattomiksi.
-
-— Olkoon tuo ensimäinen, vaan ei viimeinen. Ei mikään ole ihmiselle
-toteuttamatointa, jos hän vaan oikein _tahtoo_. — Armfelt'in kasvot
-jotka loistivat nerosta, kauneudesta ja itseensä luottamuksesta, olivat
-melkein haltioissansa olevan henkilön kasvojen näköiset, kun hän
-lisäsi: — Olisipa minulla halun koettaa!
-
-— Toll nauroi: — Ja mitä sellainen koetus hyödyttäisi?
-
-— Meidän keskemme sanottuna: en luule herttuan aikeiden Kustaa
-Aadolf'iin nähden olevan rehellisiä.
-
-— Hym.
-
-— Minä luulen tuon Reuterholm-veijarin kiihoittavan hallitsijamme
-vallanhimoa... yhäti muistuttaa hän herttuata tuosta vanhasta
-ennustuksesta, jonka mukaan tämä tulisi saamaan kuninkaankruunun, ja
-kun tähän tulee lisäksi ne näyt ja ilmestykset, joita herttua väittää
-näh...
-
-— Niin, kuninkaankruunu on vaarallinen näky herttuan sijassa olevalle
-henkilölle, — vastasi Toll samalla iloisella äänellä, jolla hän oli
-alkanutkin ja jatkanut tätä pakinoimista.
-
-— Minun esitykseni Kustaa Aadolfin julistamisesta piakkoin
-täysi-ikäiseksi, — jatkoi Armfelt, — ei ole kokonaan hyljättävä.
-Reuterholm'illa on valta, eikä hän tule sitä vapaaehtoisesti jättämään
-käsistänsä. Suuri kuningasvainajamme oli oikeassa, hänen poikansa
-tarvitsee vilpittömiä ystäviä, jotka voivat valvoa hänen etuansa...
-samoinkuin he tekivät väkivaltaa isälle, voivat he myöskin tehdä
-pojalle...
-
-— Vaiti, vaiti, ystäväni, mitä ajatuksia!
-
-— Niille on voi mitään... minä ne karkoitan, mutta no palajavat ja
-parhaassa unessakin ollessani väliin säpsähdän, säikähtäneenä tuosta
-kauheasta unennäöstä, kun olon näkevinäni Kustaa Aadolfin runnellun
-ruumiin. — Niin, hänen täysi-ikäiseksi julistamisensa tulisi poistamaan
-ne vaarat, jotka minun tuntoni sanoo nuorta kuningastamme ympäröivän —
-suurin vaara on hänelle Reuterholm'in läsnäolo. Hänen täysi-ikäiseksi
-julistamisensa palauttaisi kaikki jälleen samaan asemaan kuin ennen
-Kustaa-kuninkaan kuolematakin, ja paroni Reuterholm tulisi eroitetuksi
-vallasta sekä herttuasta, jonka pahahenki hän on, ja kaukana tästä
-valtakunnasta ei hän enään voisi kapinoida vallanperimystä vastaan,
-jonka hän vähintäkään omantunnon vaivaamista tahtoisi siirtää
-herttualle.
-
-— Teillä on synkkiä aavistuksia, ystäväni! Minä toivon neljän
-vuoden kuluttua saavamme yhdessä nauraa sydämen pohjasta niiden
-perättömyydelle.
-
-— Niin, soisipa Jumala näiden neljän vuoden onnellisesti kuluneeksi!
-Mutta samoinkuin meitä koetetaan karkoittaa Kustaa Aadolfin
-läheisyydestä, koettavat he karkoittaa meitä hänen sydämestänsäkin,
-ja tämä ajatus koskee minuun kipeästi. Minä rakastan lämpimästi ja
-sydämellisesti tuota poika-parkaa. Ei, minä en kestä tätä elämää! Minä
-haluan päästä täältä pois... sairas kun olen sekä ruumiin että sielun
-puolesta, tahdon jättää tämän maan, jota en enää voi hyödyttää!
-
-— Mutta herttua-hallitsija...
-
-— Ah, älkäämme enään puhuko hänestä! Mitä hän sanoneekin, tulee hän
-mielellänsä sallimaan minun lähteä. Hänen ystävyyden ja luottamuksen
-vakuutuksensa, — Armfelt keskeytti puheensa katkeralla hymyllä, — noh,
-en tahdo syyttää häntä niistäkään; heikkoja epäröivä kuin hän on, uskoo
-hän helposti vihollisieni parjauksia... Minä olen hänen mielestänsä
-vaarallinen ihminen, jonka vaikutus voi hänet muka kukistaa... jos se
-olisi ollut tarkoitukseni, kuinka helposti olisi se käynyt laatuun
-Kustaa-kuninkaan kuolinpäivänä! Ei, minun aikeeni ovat rehelliset,
-ja minä tunnen suurta mielikarvautta asiain nykyisestä menosta sekä
-mielelläni soisin Kustaa Aadolfin olevan kahdeksantoista vuotiaan
-nuorukaisen neljäntoista vuotiaan lapsen sijaan, niin... haluaisinpa
-pienellä tempauksella poistaa nuot välillä olevat neljä vuotta!
-
-Armfelt vaikeni. Ajatus, että Kustaa Aadolfin täysi-ikäiseksi
-pääseminen palauttasi hänet jälleen siihen mahtavuuteen, jonka
-hän näki yhä enemmän liukuvan käsistänsä, viehätti hänen rohkeaa,
-kunnianhimoista luonnettansa. Tuon ala-ikäisen lapsen korottaminen
-yksinvaltiaaksi hallitsijaksi voisi hänen seikkailunhaluisesta
-mielestänsä sangen helposti toteuttaa, jos asianhaarat niin vaatisivat,
-tahi jos se olisi tarpeellista Kustaa Aadolfin omalle turvallisuudelle.
-Armfelt'in tunnokas mieli, jota silmänräpäyksen mielipiteet yhä
-viehätti, sääli tuon nuoren ruhtinaan turvatointa tilaa, joksi hän
-sen nimitti, ja hänen kiihoitettu, vilkas mielikuvitelmansa kuvaili
-mitä mustimmilla väreillä niitä vaaroja, joiden hän luuli tuota lasta
-väijyvän. Mikä äsken oli ollut ainoastansa hätäilty ajatus, muuttui
-nyt joksikin, jota kentiesi pitäisi toteuttaa. Voisihan hän, Armfelt,
-seisoa tuon kokemattoman kuninkaallisen lapsen rinnalla, — hän rakasti,
-näet, mieliteosta sekä tottumuksestakin yksinvaltaista hallitusmuotoa
-ja tämän tahtoi hän säilyttää Ruotsissakin, jossa hän arveli kaikkia
-olevan pelättävänä senlaatuisilta henkilöltä, kuin paroni Reuterholm
-oli, jonka tähän aikaan tunnettiin suosivan ranskalaisia harhaoppia,
-mitkä olivat saattaneet häntä säälimään kuninkaan murhamiehiä, joita
-Armfelt oli halunnut rangaista lain koko ankaruudella.
-
-Armfelt'in vilkas laverteleminen oli äkkiä muuttunut vaitonaiseksi
-mietiskelyksi, valveillansa uneksivaksi tilaksi, jossa hänen vilkas
-mielikuvitelmansa synnytti viehättäviä vallan, kunnian ja lemmen
-unelmia, jotka tulisivat toteutumaan, kun Reuterholm joutui pois, ja
-hän, Armfelt, itse anastaisi hänen sijansa.
-
-— Niin, — lausui hän eroitessaan hymyillen Toll'ista, — minä tulen
-kentiesi toisella kertaa palajamaan hoppuileviin mielipiteisiini!
-
-
-
-
-VIIDESKYMMENES.
-
-
-— En pidä mitään maailmassa suurempana onnena, kuin saada joskus
-vilkaista teidän kauniisin silmihinne! —lausui herttua-hallitsija,
-istahtaen eräänä edellä puolenpäivänä neiti Rudenschöld'in viereen,
-joka, ommellen koruompelusta, veitikkamaisen näköisenä katsahti häneen
-vastatessansa:
-
-
-— Siinä tapauksessa ovat teidän kuninkaallisen korkeutenne vaatimukset
-maallisesta onnesta kovin vähäpätöiset.
-
-— Kuka on opettanut teitä noin hymyilemään, neiti Rudenschöld?
-
-— Luonto ja taide ystävällisessä sopusoinnussa.
-
-— Te laskette yhä pilaa, minulle puhuessanne.
-
-— Ah, minä olen siis teidän korkeutenne mielestä jokseenkin
-yksitoikkoinen.
-
-— Melkein niin, — herttua hymyili, — niin, jospa te muutteen vuoksi
-kerran puhuisitte minulle vakavastikin.
-
-— Sen lupaan tehdä, kunhan puheenaineemme ei ole niin lystillistä
-laatua, että minun välttämättömästi!...
-
-— Ja lempenikö pidätte te kuuluvana niihin aineisin?
-
-— En rohkene väittää teitä vastaan.
-
-Ruhtinaan kasvoille ilmestyi heleä puna, ja hänen vilkkaista
-silmistänsä loisti tyytymättömyyden säde, joka kuitenkin äkkiä muuttui
-ihailemiseksi, hänen vastatessansa:
-
-— Te olette kovin säälimätöin neiti Rudenschöld, yhtä säälimätöin,
-kuin te olette kauniskin! Minä lemmin teitä, sen te tiedätte...
-lempeni tekee minut teidän orjaksenne; en voi teihin närkästyä, vaikka
-tahtoisinkin.
-
-Ruhtinas vaikeni muutamaksi silmänräpäykseksi, ja kun Magdalena, joka
-oli kumartunut ompeluksensa yli, ei hänelle vastannut, jatkoi hän.
-
-— Koko teidän olentonne on suloisuutta... hurmaavaa suloisuutta,
-Magdalena... teidän hyväilynne edestä tahtoisin panna kaiken valtani
-jalkoihinne jo teidän lemmestänne... kaiken, kaiken, Magdalena! Te
-tulisitte olemaan minun toimintani ohjaajatar, ja koko Ruotsin tulisi
-katsomaan ylös siihen paikkaan, jolla te sijaitsisitte!
-
-Magdalena oli työntänyt tieltänsä tuon ebenpuulla ja norsunluulla
-silatun ompelukaaren, jolla hänen pienet kätösensä vielä lepäsivät,
-valju puna peitti hänen huikaisevan valkoista hipiäänsä, ja kultaisia
-säteitä välähteli hänen höyhenenkevyisissä kutreissansa, jotka, valuen
-alas hänen päälaeltansa, peittivät puolittain hänen paljasta kaulaansa,
-jonka mallikelpoisiin juonteisiin herttuan silmäykset kiintyivät.
-Ei milloinkaan ollut Magdalena näyttänyt hänestä kauniimmalta, eikä
-hänen sydämensä ollut milloinkaan sykkinyt ankarammasta, tulisemmasta
-kiihkosta.
-
-— Jos valta voisi minua houkutella, — vastasi Magdalena; hän vaikeni ja
-hymyillen jatkoi hän äkkiä, — jos se voisi sitä tehdä, niin, silloin,
-teidän kuninkaallinen korkeutenne!
-
-— Mitä sitte, Magdalena?
-
-— Silloin kentiesi kuulisin teidän rukouksenne.
-
-— Magdalena!
-
-— Ei, ei, teidän korkeutenne, päästäkää minun käteni! Valta ei ole
-minusta minkään arvoinen!
-
-— Se tulee teille vielä olemaan, kuulkaa minua, kuulkaa, Magdalena!
-Sinun tulee...
-
-Tässä silmänräpäyksessä ilmoitettiin herttualle paroni Reuterholm'in
-jo kauan varronneen sekä pyytäneen saada puhutella herttuaa eräässä
-tärkeässä asiassa.
-
-— Minä tulen, lausui herttua nureasti, mutta jäätyänsä jälleen
-kahdenkesken neiti Rudenschöld'in kanssa istahti hän samalle paikalle,
-jonka tämä joku silmänräpäys sitte oli jättänyt. — Magdalena, — jatkoi
-hän, — ne autuaalliset hetket, joita teidän seurassanne nautin...
-
-— Ovat nyt menneet...
-
-- Ei, ei!
-
-— Menneet, sillä paroni Reuterholm on pyytänyt saada puhutella teidän
-kuninkaallista korkeuttanne...
-
-— Mitä sen minuun tulee...
-
-— Hän ei tule antamaan teidän korkeudellenne vähintäkään rauhaa
-(53)... muistelkaapa miten oli eilen, toissapäivänä ja joka päivä...
-hän tulee lähettämään sanoja lähettämistänsä, ja jos se ei auta,
-tulee hän vihdoin itse noutamaan teidän kuninkaallista korkeuttanne...
-— veitikkamaisella silmäyksellä lisäsi Magdalena: — Minä rohkenen
-alamaisuudessa esiintyä yhdellä anomuksella.
-
-— Tuhannella, Magdalena!
-
-— Säästäkäätte minua tänään näkemästä paroni Reuterholm'ia!
-
-— Te ette ole hänelle kovin ystävällinen, neiti Rudenschöld... noh,
-niin, tahdon siis mennä...
-
-Pääseminen herttuan ikävästä läsnäolosta täytti Magdalenan
-mielihyvällä, eikä hän koettanutkaan tätä salata niissä silmäyksissä,
-joilla hän seurasi herttuata, joka salaisella vastenmielisyydellä
-noudatti suosikkinsa kutsumusta.
-
-— Eräs varsin omituinen sattuma on syynä, ett'en saa hetkeksikään
-lepoa, ennenkuin olen ollut teidän kuninkaallisen korkeutenne puheilla,
-— lausui Reuterholm, joka, säilyttääkseen valtaansa herttuan yli, osasi
-käyttää hyväksensä hänen heikkoja puoliansa, ja yksi näistä oli etenkin
-hänen taipuvaisuudensa salaseikkoihin.
-
-— Te näytätte todellakin levottomalta, ystäväni, — herttua lähetti
-kaipauksen huokauksen neiti Rudenschöldille, jatkeessansa: — Ah, teille
-on varmaankin tullut kirje Stedingk'iltä ja keisarinnalta...
-
-— Ei, ei, jotakin muuta tapahtui viime yönä.
-
-— Puhu empimättä! — herttua, joka tunsi itsensä uteliaammaksi, kääntyi
-nyt ystävällisesti kehoittavalla nyökkäyksellä suosikkiinsa päin.
-
-— Minä söin jokseenkin myöhään ehtoollista eilen illalla, — alkoi
-Reuterholm, — ja valmistauduin menemään vuoteelleni, kun selittämätöin
-levottomuus pakoitti minua jälleen pukemaan päälleni ja menemään
-ulos. Siten tulin Johanneksen kirkkomaan läheisyyteen. Äkkiä johtui
-mieleeni koettaa, ilmestyisikö siellä kentiesi aaveita. Yö oli ihana
-sekä tyyni ja kello noin puoli kahdentoista paikoilla, kun kiipesin
-etelänpuoleisen muurin yli ja menin suorastansa kirkkoa kohden.
-Valkoinen, ihmisen näköinen olento liihoitteli esiin hautapatsaiden
-välistä ja melkein minun lähelläni; mutta äkkiä katosi tämä näky
-samalla vilahtavalla nopeudella, kuin akutinta ales laskiessa. Sitte
-kuljin kirkon ympäri ja päästyäni sen pohjoiselle ovelle, piirsin
-siihen etusormellani ympyrän, jonka keskelle tein ristin, ja jonka
-keskipisteesen sitte hiljaa naputin. Ensiksi kuulin ympärilläni
-risahtelevaa ääntä, sitte jysähytettiin oven lukkoon kolme kertaa niin
-kovasti, että jonkinmoisella kauhistuksella vetäydyin takaperin, vaikka
-minulla kuitenkin kaikeksi onneksi oli sen verran mielenmalttia, että
-tein oikealla kädelläni rintaani ristinmerkin.
-
-— Sepä ei ollut mikään hyvä henki, jonka olit manannut esille, —
-keskeytti herttua vilkkaasti, — kentiesi sinä olit laiminlyönyt...
-
-— En ollut mitään laiminlyönyt, teidän kuninkaallinen korkeutenne,
-siksi olen liian kauan ollut Björnramin opissa. Olipa Jumalan
-sallimus, etten tänä yönä taas kuten tavallisesti joutunut tekemisiin
-pahojen henkien kanssa; se on varmaa, sillä nyt tapahtui juuri se
-merkillisin: samassa silmänräpäyksessä kun minä tein ristinmerkin,
-huusi eräs valittava ääni: — Kehoita Kaarlo-herttuaa, Ruotsin ja Suomen
-hallitsijaa, rukoilemaan näkymätöintä vapahtamaan hänen veljensä
-syntistä sielua! Samassa silmänräpäyksessä kuului minun lähelläni
-kimakka parahdus, ja minä tunsin niin kovan painon rinnallani, että
-ehdottomasti vaivuin maahan, johon jäin liikkumattomana makaamaan
-joitakuita minuutteja, menettämättä kuitenkaan silmänräpäykseksikään
-tuntoani.
-
-Reuterholm vaikeni.
-
-— Se oli Jumalan henki! — keskeytti herttua-hallitsija, ja peittäen
-kalpeat kasvonsa heikkohermoisesti väriseviin käsiinsä lisäsi hän: —
-Oi, minun aavistukseni, minun aavistukseni!
-
-Kaikki ajatukset neiti Rudenschöld'istä olivat paenneet hänen
-mielestänsä, ja vapisevalla äänellä jatkoi hän: — Seuraa minua
-pyhimpään siellä tahdon rukoilla.
-
-Nopein askelin riensi herttua nyt tähän pyhimpäänsä paroni
-Reuterholm'in seuraamana, joka pysähtyi neljän patsaan eteen, ja veti
-syrjään sen esiripun, joka verhosi alttarin, jolloin herttua mitä
-hartaimmat! näköisenä lankesi polvillensa:
-
-— Rukoilkaamme Jumalan apuun turvaavien sielujen hartaudella! puhui
-Reuterholm, sytyttäen valkean seitsenhaaraiseen kynttiläjalkaan ja
-ottaen käteensä alttarilta suitsutusastian, jota hän hiljaa heilutti
-edestakasin sekä jatkoi: — niin, rukoilkaamme, ja meidän rukouksemme
-tulee enkelin siivillä lentämään Karitsan istuimen eteen! _Hän_
-ainoastansa voi parantaa haavoitetut sydämet ja virvoittaa murheellisia
-sieluja Sionin terveellisestä lähteestä otetulla vedellä! Muserretulla
-sydämellä turvaamme sinun jumaluusvoimaasi, sillä sinun tahtosi on
-sulaa armoa ja sinun päätöksesi sulaa laupeutta. Taivaallinen isä,
-kuule veljen esirukouksia, kuule korkean hallitsijamme huokauksia ja
-pelasta ikuisesta kadotuksesta syntinen kadotettu sielu, pelasta se
-henki, joka on katoamatoin osa hänestä, jota me eläessämme nimitimme
-Kustaa III:ksi!
-
-Vaitonaisena vajosi nyt paroni Reuterholm polvillensa
-herttua-hallitsijan viereen, joka kalpeana, masennettuna ja milt'ei
-tunnotoinna höpisi rukouksen toisensa perään. (54)
-
-
-
-
-VIIDESKYMMENESENSIMMÄINEN LUKU.
-
-
-Makuuhuoneensa sohvalla oli kreivitär Rudenschöld puoleksi pitkällänsä.
-Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja murheen rypistämät, ja se käsi, jonka
-hän nyt ojensi nuoremmalle tyttärellensä, oli kylinä ja hermotoin.
-
-— Lasillinen viiniä, ah, juokaa lasillinen viiniä! — pyysi Magdalena
-tuskaisena. — Mikä teidän, äitini, on? Oletteko suutuksissanne minuun?
-Ette! Noh, Jumalan kiitos! Luottakaatte minuun... puhukaa, se lieventää
-sydäntänne!
-
-— Ah, lapseni, jos puhuisin, saattaisi se ainoastansa murheelliseksi
-sinutkin.
-
-— Ah, kukapa onkaan tytärtä läheisempi ottamaan osaa lemmityn äidin
-murheisin?
-
-— Magdalena-hyväni, minä olen itse syössyt itseni kaikkeen tähän, minun
-tulee syyttää ainoastansa omaa heikkouttani; mutta niinhän se aina on:
-mielettömistä teoista seuraa aina rangaistus!
-
-— Se on tosi, — vastasi Magdalena, sietämättä äitinsä silmäystä.
-
-— Tiedäthän Pentin kevytmielisyyden saattavan minulle paljo
-levottomuutta, tiedäthän hänen tuhlaavan paljo rahoja...
-
-— Tuhlaako hän!... Jumala, sitä en hirveä ajatellakaan!
-
-— Ei, ei hän! Mutta, näetkö, minä olen ottanut ne rahat, joilla
-minun oikeastansa olisi tullut suorittaa omia menojani ja velkojani,
-ja antanut ne Pentille kaikki, kaikki tyyni! Mutta nyt minä olen
-velassa, useimpien vuosien huoneenvuokra on tähän taloon maksamatta ja
-kauppapuoteihin sekä... ah, minun murheeni ovat kauheat, enkä saa enään
-unta öilläkään! Velkojani tulevat yhä ankarammiksi ja vaativammiksi.
-Mitä tulee minun tehdä! — Ja tuo vanha vaimoraukka purskahti ääneensä
-itkemään.
-
-— Oh, eikö asia ole sen pahempi, — virkkoi Magdalena, samalla kuin
-hymyily ilmautui hänen paisuville huulillensa, ja ilon säteet
-loistivat hänen kirkkaissa, sinisissä silmissänsä, — onhan kaikki tämä
-autettavissa! Minulla on jalokivi koristuksia, kalliita helminauhoja...
-sekä ruhtinatar että hänen äitinsä ja leskikuningatar Sofia
-Magdalenakin ovat suosionsa osoitteeksi...
-
-— Ei, ei, lapseni, sitä en voi! En voi riistää sinulta...
-
-— Älkäämme siitä puhukokaan! Tuollaisista turhuuksista luopuminen
-on vähäpätöinen asia, jos minä niiden avulla voin pyyhkiä pois
-nämät kimaltelevat kyyneleet. — Ja yhä hymyillen pyyhki Magdalena
-nenäliinallaan äitinsä silmiä ja poskia. — Kas niin, ei sanaakaan
-enään! Kuinka olenkaan onnellinen, kun nyt voin huojentaa äitini
-huolia! Ja Pentti tulee kyllä järkevämmäksi... tulee oppimaan
-säästäväiseksi. Pentti-parka, minä tunnen hänet ja olon vakuutettu
-teidän pulanne, äitini, käyneen raskaasti hänen mieleensä.
-
-— Hyvä Maalin-tyttäreni! — Ja hymyillen äidillisestä rakkaudesta
-silmäili kreivitär Rudenschöld tytärtänsä, joka iloisella mielellä
-nyt läksi kotia päin, arvostellen ajatuksissaan omaamiansa sormuksia,
-otsaripoja, kaula- ja rannerenkaita. Astuen mitä hilpeimmällä ja
-tyytyväisimmällä mielialalla asuntoonsa, huomasi hän siellä paroni
-Armfelt'in joka jo ovella tuli hänen vastaansa. Nähtyänsä Armfelt'in
-alakuloiset ja synkät kasvot, muuttui hänen ilonsa kuitenkin heti
-ankaraksi tuskaksi.
-
-— Mitä on tapahtunut? — kysyi hän.
-
-— Minä matkustan pois, Malla, matkustan pian, ja olen nyt tullut tänne
-sanomaan sinulle jäähyväiset!
-
-— Sinä olet niin hätäinen... Varmaankin on jotakin tapahtunut...
-
-— Ainoastaan, mitä joka päivä tapahtuu; mutta siinä on kylläksi! Ei,
-tätä asiain uutta menoa en voi katsella! Kustaa-kuninkaan viholliset
-ovat nyt hallituksessa... Reuterholmin kaltainen on nyt vallitsemassa,
-ja vallan pikarin, josta hän on juonut, tulee hän kait haluamaan
-tyhjentää, jos ei...
-
-— Mitä?
-
-— Jos ei häneltä temmata pois maljaa...
-
-— Ja senkö tahdot sinä tehdä?
-
-— Jos meidän nuoren kuninkaamme menestys sen vaatii.
-
-— Sinä pelkäät siis?...
-
-— Kaikkea! Minkä valtaan johtavan tien hyvänsä tulee Reuterholm
-pitämään luvallisena. Hänen mahtavuutensa olisi mennyttä, jos Kustaa
-Aadolf todellakin olisi kuningas.
-
-— Noh, niin, odota siis sitä aikaa!
-
-— Lyhytnäköinen lemmittyseni!... Sitä päivää eivät he koskaan salli
-Kustaa Aadolfin näkevän; muistahan hänen isänsä kohtalon!...
-
-— Kauhea ajatus!
-
-— Tämän onnettomuuden estäminen on nyt ainoa tarkoitukseni, ja
-sentähden ei olisi hullumpaa, jos Reuterholmin hämmästykseksi pantaisi
-toimeen valtiokepponen Kustaa Aadolf'in eduksi. Hänet täytyy julistaa
-täysi-ikäiseksi varhemmin kuin hänen suuri isänsä määräsikään. Minun
-aikomukseni on tosin ristiriidassa testamentin määräykseen nähden,
-mutta kuninkaan etu vaatii juuri sen rikkomista. Niin, Kustaa-kuninkaan
-testamentti! Kuinka täytti hallitsija hänen viimeisen tahtonsa, tämän
-lisäyksen, jonka kuninkaan eteenpäin näkevä äly piti tarpeellisena ja
-joka hänen poikansa alaikäisyyden ajalla olisi rajoittanut herttuan
-valtaa ja suojellut tuota lasta? Ei, minä tahdon päästä pois tästä
-maasta, joka on täynänsä riitoja ja konnantöitä!
-
-— Sinä tahdot lähteä pois ja puhut kuitenkin Kustaa Aadolfin
-suojelemisesta!
-
-— Täällä ei ole oikea paikka aikeideni toteuttamiseen... näetkö, minun
-aikeideni toimeenpanemiseen täytyy muiden valtain... mutta kaikki tuo
-ei ole minulla vielä selvillä, ja siis et sinäkään voi käsittää...
-
-— Yhden asian minä kuitenkin selvästi käsitän: sinä matkustat pois!
-Ah, tämä tieto synnyttää minussa sanomatointa tuskaa, joka voi vaihtua
-äärettömäksi iloksikin: saanko sinua seurata?
-
-— Lemmittyni, suloista olisi saada aina olla sinun läheisyydessäsi;
-mutta sinun tänne jäämisesi on välttämätöintä!
-
-— Minulle ei ole mitään välttämätöintä... minun toimimiseni riippuu
-ainoastaan sinun tahdostasi. Minua ei estä mitkään siteet, eikä pidätä
-mitkään turhat luulot! Niin, sinun kanssasi on minulla _kaikki_, ilman
-sinutta _ei mitään_! Kustaa Mauritz'ini, sano vaan: tule mukaani!
-
-— Minä sanon: _jää tänne_, Magdalena! Kuule minua lemmittyni: ainoa,
-mihin minä tässä maailmassa luotan, on juuri sinun uskollinen
-sydämesi! Sinun pitää auttaa minua... niin, sitä valaa, jonka olen
-vannonut Kustaa-kuninkaalle, pitää sinun auttaa minua täyttämään.
-Siis minä matkustan pois, ja sinun, Magdalena, pitää kirjoittaman
-minulle usein... jokapäivä... vapaasti ja kenenkään vakoamatta voin
-minä silloin toimia, eikä täällä tule mitään tapahtumaan, josta en
-sinun kauttasi saisi tietoa. Sano, tahdothan hyödyttää meidän suuren
-kuningas-vainajamme asiaa?
-
-— Minä tahdon kaikkea, mitä sinäkin!
-
-— Herttua-hallitsijan olet sinä lumonnut... sinun pitää viehättää
-häntä, hurmata ja tehdä hänet mielettömäksi, niin, sinä voit...
-
-— En, en!
-
-— Hurmaantuneena tulee hän tekemään, mitä sinä tahdot... sinun pitää
-saada hänen sydämensä hellyydellä liittymään Kustaa Aadolfiin...
-sinun pitää kukistaa Reuterholm, ja meidän, suuren Kustaa-vainajan
-todellisten ystäväin, puolue tulee voittamaan sinun avullasi.
-
-— Siihen nähden en voi minkäänmoista voittoa hankkia. Sitä en voi
-tehdä... ah, sinuahan minä lemmin! Minun sydäntäni ei voi sinusta
-kukaan temmata! Pyydä minua menemään kuolemaan, ja minä menen
-mielelläni, mutta älä pyydä minua kuultelemaan muita lemmenlauseita,
-paitsi niitä, joita sinä väliin minulle kuiskaat.
-
-— Lapsellinen tyttö... oma, armas Magdalenani, luuletko minun tahtovani
-sinusta luopua! Ei, ei, sinä et saa kuunnella... sitä en tahdo, enkä
-salli! Minä sanon vaan: pieni veikisteleminen ei ole vahingoksi, ja
-kiedo herttua siten ruusukahleisiisi... ei, ei, työnnä hänet luotasi!
-Sinä hymyilet, Magdalena, niin, en tiedä, mitä tahdonkaan, ja sentähden
-lemmittyni, tee, miten itse haluat.
-
-— Göstani, sinä olet valinnut minut ystäväksesi! Luottamustasi minuun
-en luullakseni tule pettämään.
-
-— Sinä olet kaikki minulle!
-
-— Tällä vakuutuksella tulen voimaan kärsiä elämän koettelemuksia, ja
-mitä vaiheita aika tuoneekin helmassansa, tulee tämä ajatus olemaan
-minun lohdutukseni!
-
-— Kuinka vakavasti sinä minua nyt katselet...
-
-— Minä säästän hymyilyni, kunnes palajat... minun mieleni on täynänsä
-murhetta.
-
-— Mitä sinä pelkäät?
-
-— En tiedä... kaikki, minkä tiedän, on se, ett'ei mikään sana ole
-vaikeampi lausua kuin jäähyvästi, eikä mikään tunne toivottomampi kuin
-hyvästijätön.
-
-— Ei, Magdalena, niin et saa puhua! Sinun mielesi on luja samoinkuin
-sinun tunteesikin, eikä se saa muuttua löyhäksi. Synkkämielinen,
-kyynelsilmäinen lemmityinen ei sovi minulle... ei, näytäpä nyt taas
-veitikkamaisia silmäyksiäsi ja poskesi kuopurata! Palajanhan minä pian
-Aachen'ista ja siksi — pidä tarkoin silmältä kaikkea, mitä tapahtuu
-ja kuultele tarkkaan pienintäkäin uutista!... Ja vielä yksi asia: älä
-koskaan unohda, että meidän oma onnemme riippuu eriämättömästi juuri
-Kustaa Aadolf'ista.
-
-— Sitä en tule unohtamaan!
-
-— Kuinka olenkaan onnellinen sinut oma tossuni!
-
-— Göstani, ah, tätä onnellista hetkeä häiritsee synkkäin ajatusten
-tuottama tuska! Niin katso minuun suloisilla silmäyksilläsi!... Sulje
-minut vielä syliisi viimeisen kerran!... _Viimeisen kerran_ — ne sanat
-nousevat ikäänkuin parahdus sydämestäni, jonka tykytystä ehkäisee
-ikäänkuin rautainen koura... Kustaa Mauritz'ini kaikissa elon vaiheissa
-seuraa sinua lempeni!
-
-
-
-
-VIIDESKYMMENESTOINEN LUKU.
-
-
-Armfelt'in jäähyväiset herttua-hallitsijalle olivat merkilliset siitä
-kylmästä kohteliaisuudesta, jonka keskinäinen epäluottamus synnyttää
-ja jonka kuitenkin kumpikin osasi salata, ja herttua pyysi häntä mitä
-teeskennellyimmällä helleydellä hoitamaan hyvin terveyttänsä sekä
-että hän heti palajaisi kylvyiltänsä, sillä herttua tulisi muka häntä
-suuresti kaipaamaan. Nuoresta kuninkaasta eroaminen tapahtui taasen
-syvällä ja todellisella, kummankinpuolisella liikutuksella.
-
-— Väliaikaisen hallituksen vallitessa voi paljokin tapahtua, — lausui
-Armfelt, — sellaisen henkilön kautta, kuin Reuterholm on, jonka
-ylpeydellä, kostonhimolla, puoluevimmalla ja vallankumouksellisella
-aatteilla on ruhtinas, ja rohkenenpa tässä sanoa: heikkokin ruhtinas
-kannattajana. Mutta minä lähden kuitenkin jokseenkin levollisena,
-jos teidän majesteettinne suvaitsette antaa minulle kaksi lupausta,
-joiden kautta suurimmat vaarat, jotka kentiesi uhkaavat teidän
-majesteettianne, voidaan välttää, jos he eivät ryhdy teidän
-majesteettianne vastaan, josta Jumala varjelkoon, minkäänmoisiin
-rikoksellisiin keinoihin.
-
-— Uskollinen ystäväni, — Kustaa Aadolfin ääni värisi, ja kyyneleitä
-valui noilta lapsen pyöreiltä poskilta; — ah, älkäätte matkustako
-pois... älkäätte minusta luopuko!
-
-— Minä matkustan, sillä teidän majesteettinne hyöty sen vaatii. Minä
-matkustan, mutta minä olen varoillani. Kun aika on tullut, tulee teidän
-majesteettinne saamaan tiedon niistä toimenpiteistä, jotka näen käyvän
-yhä tarpeellisemmiksi teidän majesteettinne menestykselle.
-
-— Kiitoksia, Armfelt-hyväni! Niin ilmaiskaapa nyt minulle, mitkä
-lupaukset pidätte tarpeellisina.
-
-— Ensiksikin ei teidän majesteettinne pidä koskaan myöntyä
-valtiopäivien kokoontumisen, ja, jos he ne siitä huolimatta kutsuvat
-koolle, ei teidän pidä koskaan ottaman osaa niiden istuntoihin.
-
-— Sen lupaan, — vastasi kuningas muutaman silmänräpäyksen mietittyänsä
-
-— Ja nyt toinen lupaus, joka ei ole vähäpätöisempi kuin edellinenkään:
-teidän majesteettinne on vasta täysi-ikäisenä meneminen naimiseen.
-
-— Mutta se on ristiriidassa minun autuaasti nukkuneen isävainajani
-testamentin kanssa...
-
-— Mutta on sopusoinnussa viisauden kanssa. Asiat ovat nyt tällä
-kannalla, että teidän majesteettinne isävainaja, jos Jumala sen
-sallisi, antaisi teidän majesteetillenne merkin minun mielipiteideni
-hyväksymiseksi. He voisivat yhden tahi toisen aikeen saavuttamiseksi
-ruveta pakoittamaan teitä ottamaan puolison...
-
-— Lupaan siis tämänkin, — keskeytti ruhtinas vilkkaasti te voitte olla
-levollinen, sillä minä en aijo milloinkaan antaa pakoittaa itseäni
-ottamaan puolisoa, jota ei sydämeni suosi! Heikko puna levisi tuon
-nuoren kuninkaan poskille, ja tuntien itsensä äkkiä ujostuneeksi tämän
-ajatuksen lausumisesta kääntyi hän puolittain pois Armfelt'ista.
-Pitäen hänen kättänsä omassaan, lisäsi hän sitte: — Teen siis tämän
-toisenkin lupauksen. — Muutaman silmänräpäyksen vaijettuansa, jatkoi
-hän: — Jos minä, kuten luulette, todellakin olen vaarojen ympäröimänä,
-lupaan teille olevani niin varovainen kuin suinkin, jotta en niitä itse
-herätä. Tahdon opettaa kasvoni salaamaan mielipiteitäni, tahdon opettaa
-huuleni olemaan vaiti tunteistani... ja siten tahdon viettää päiviäni,
-luottaen kaikkivaltiaan armoon, niin, minä turvaan Jumalaan, joka on
-viattomain ja orpojen väkevin suojelija.
-
-Nuoren kuninkaan kasvot olivat käännetyt ylhäällepäin, hurskas
-haaveellisuus loisti hänen lempeistä silmistänsä ja hänen pehmeille
-huulillensa ilmaantui alakuloinen hymyily.
-
-Kovat omantunnon vaivat ahdistivat Armfelt'ia, ja hän lausui:
-
-— Sire, suokaatte minulle anteeksi, että kova välttämättömyys on
-pakoittanut minua kylvämään teidän mieleenne epäluulon siemeniä!
-
-— Armfelt-hyväni, ettepä te olekaan ensimäinen, ku minulle on puhunut,
-mitä minulla kentiesi on paroni Reuterholm'ilta peljättävänä. Minulla
-on niin harvoja, joihin voin luottaa, niin harvoja! En tiedä väliin
-_ketä_ tahi _mitä_ minun tulee uskoa; mutta teitä minä uskon ennen
-kaikkia ja minä tulen teitä suuresti kaipaamaan. Palatkaa pian ja olkaa
-minulle alati, mitä isävainajallenikin olitte!
-
-— Teidän majesteettinne mielipiteet ovat minun suurin onneni, — Armfelt
-kumartui näitä sanoja lausuessansa suutelemaan kuninkaan kättä, mutta
-tämä avasi sylinsä, ja ankarasti nyyhkien sulkeutuivat kumpikin
-toistensa rinnoille.
-
-Tämä hyvästijättö nuoresta kuninkaasta tuotti tosin Armfelt'in
-loukatulle mielelle hiukka helpoitusta, mutta se ei vähentänyt sitä
-suuttumusta eikä katkeruutta, jota hän tunsi herttuata ja etenkin
-Reuterholmia kohtaan, jonka syyksi hän luki sen kylmäkiskoisuuden,
-jolla herttua oli kuulellut hänen neuvojansa, kun oli kysymys; miten
-nuot Kustaa III:nen murhaan syylliset olisivat rangaistavat, jolloin
-Armfelt'in mielipide oli aivan vastainen herttuan mielipiteelle, joka
-täytti Armfelt'in mitä synkimmillä epäluuloilla herttuaa kohtaan.
-Tämä puolestansa näki salaisella riemulla vaarallisen kilpailijansa
-neiti Rudenschöldin suosiosta joutuvan pois tieltänsä, ja itsensä
-pääsevän eroon henkilöstä, joka antoi hänelle aihetta tuhansiin
-huoliin ja vastoinkäymisiin. Niinpä oli hän valittanut siitä, ett'ei
-tuota nuorta kuningasta otettu herttuan neuvoskuntaan, jonka hän
-väitti olleen Kustaa III:n tahdon, vaikk'ei hänen testamentissansa
-ollut mitään sellaisesta tarkoituksesta mainittu; päälliseksi oli
-hän koettanut houkutella herttuata ryhtymään Ranskankin asioihin, ja
-vihdoin oli heidän onnistunut luulotella herttuaa Armfelt'in lahjoneen
-Tukholman roskaväen ottamaan väkivallalla vankeudesta ulos nuot
-kuolemanrangaistuksesta armahdetut kuninkaan murhaajat, antaaksensa
-heidät alttiiksi rahvaan kostolle. Kaikki nämät yhtenä vaikuttivat,
-että herttua mielihyvällä soi juonittelemisessa näin ovelan henkilön
-poistuvan, ja seuraus tästä oli, että Armfelt ennen virkalomansa loppua
-määrättiin ministeriksi Italiaan.
-
-Rohkea ja kunnianhimoinen, kuin Armfelt oli, ei hän kuitenkaan luopunut
-aikeestansa julistaa Kustaa Aadolfia täysi-ikäiseksi, vaan päinvastoin
-yllytti tämä hänen karkoittamisensa isänmaasta, jonka hän piti uutena
-vainoamisena, häntä koettamaan mielensä koko kiihkeydellä toteuttaa
-tätä aijettansa. Hän ei kuitenkaan nyt enään ajatellut kuninkaan
-täysi-ikäiseksi julistamista Wenäjän ollessa salaisena liittolaisenansa
-ja Tukholman porvariston sekä joidenkuiden muiden ystäväin avulla eikä
-herttuan ynnä hänen etevimpäin neuvonantajaansa vangitsemista, jos
-nämät panisivat itsensä hänen aijettansa vastaan; hän alkoi nyt sen
-sijaan luottaa pelkästänsä Venäjän apuun ja mahtisanaan tässä asiassa.
-
-Armfelt oli valtiollisissa toimissa kekseliäs, ovela, rohkea ja sangen
-lipevä sekä osoitti näissä asioissa kykyä, josta vaikeudet olivat
-leikintekoa, ja joka osasi kiertää esteet. Työn taakka oli hänestä
-yhtä kevyt kuin sodankin, ja hänellä oli aina kylläksi mielenmalttia,
-laskeaksensa pilaa sekä myötä- että vastoinkäymisestä. Hän toimi yhtä
-helposti sodan ja valtioasiain kuin seuraelämän ja lemmenkin aloilla.
-Lavean kirjeenvaihdon vireillä pitäminen ystävien ynnä useiden hänen
-aikuisiensa valtiomiesten ja oppineiden sekä etevien naisten kanssa
-oli hänestä ikäänkuin lepäämistä työstänsä, ja kaikkeen hänen aikansa
-riittikin. Hän tunsi Europan useimmat hovit sekä valtioneuvostot, hän
-oli ottanut selon näiden heikoista puolista sekä arvaellut näiden
-tarkoitukset ja esintyi jonkinmoisena puoluejohtajana kaikilla
-niillä aloilla, joilla häntä määrättiin toimimaan. Mutta eipä tässä
-kyllin. Niiden erinomaisten lahjain avulla, joita luonto oli hänelle
-tuhlaamalla antanut, ja tottumuksensa kautta esiintyä loistavasti
-yhteiselämässä, jossa häntä ihmeteltiin, oli hän saavuttanut suuren
-yleismaailmallisen sivistyksen, jota jalosti hänen luonteensa, missä
-hilpeys, sukkeluus, huolettomuus ja miellyttäväisyys kiistelivät
-voitosta. Hänen puheensa vilisi sanasutkauksista sekä pistosanoista,
-ja ne oli varsin sattuvia sekä kuvaavia, usein ikäänkuin salama
-huimaavia. Useimmiten sai hän ihmisiä vakuutetuksi, sillä hänen
-vilkas mielensä toi tavallisesti ilmi hänen samassa silmänräpäyksessä
-vallitsevain tunteidensa totuutta. Ollen enemmän vehkeilijä kuin
-valtiomies, oli hänessä täytetty kaikki ehdot: rohkeus, oveluus, hieno
-käytös, kaunopuheliaisuus ja notkeus, tullaksensa puolueenjohtajaksi
-vallankumouksissa, kaikkivaltiaaksi hoveissa, vaaralliseksi
-hallitusmenoissa ja onnettomuutta tuottavaksi perustuslaillista
-hallitusmuotoa puuttuville valtioille. Niihin, joita hän tahtoi
-saada valtaansa, vaikutti hän samassa erinomaisen viehättävästi ja
-lumoavasti, kuten etevät henkilöt ainakin, milloin ovat alavaisia,
-harvoin ovat viehättämättä niitä, jotka heidän seuraansa sattuvat.
-Tämä viehätysvoima oli Armfelt'in mitä vaarallisimpia aseita. Tämänpä
-avulla hän voitti Kustaa III:kin ja niin monen muun henkilön mitä
-ystävällisimmän suosion; tämän kautta saavutti hän myöskin voittoja
-ylhäisten seuroissa yhtä helposti kuin porvarienkin, joita hän osasi
-tehdä puoluelaisiksensa, jopa sotamiestenkin joukossa, joiden vaaroihin
-ja vaivoihin hän ilomielin otti osaa. (55)
-
-Nämät luonnonlahjat tekivät Armfelt'in vaaralliseksi ja viehättäväksi
-henkilöksi, milloin hän halusi saavuttaa jotakin tarkoitustansa. Hänen
-aikeensa Kustaa Aadolfiin nähden kysyivät kuitenkin vitkallisesti,
-ja neiti Rudenschöld puuhaeli niitä asioita, joita Armfelt oli häntä
-pyytänyt toimittamaan, suuresti ajattelematta niiden tarkoitusta
-sekä sai ainoastansa vähitellen tietää hänen aikeistansa, joiden
-täydellisesti perille päästyä hän osoitti mitä suurinta säikähtymistä
-sekä hämmästystä, ja huomattuansa jokseenkin selvästi, minkä
-vaaran alaiseksi Armfelt antautui, salli hän, estääksensä asiain
-ilmitulemista, Armfelt'in kirjevaihdon tämän Ruotsissa asuvien ystävien
-kanssa käydä hänen kauttansa, samalla kun hän koko sielussansa
-vapisi siitä vaarasta, johon hänen lemmikkinsä oli heittäytynyt. Ja
-nämät olivat sangen suuret; sillä varovaisuus ja vaitiolo ei tullut
-kysymyksenkään, vaan hän puhui, missä vaan liikkui, Ruotsin oloista,
-jonka hallituksen hän sanoi joutuneen kapinallisen joukkion käsiin,
-joka puolsi kuninkaan murhaajia; hän nimitti paroni Reuterholmia,
-jolla oli herttuan luottamus, jakobinilaiseksi sekä sanoi hänen
-yleisesti olevan niin vihatun ja kammoksutun ynnä henkensä puolesta
-turvattoman, että hänen täytyi jättää kotinsa, viettääkseen yönsä
-herttuan huoneissa; hän ennusti hallituksen kukistumista sekä
-tuon nuoren kuninkaan turmiota välttämättömänä seurauksena siitä
-hallitussuunnitelmasta, joka täällä oli otettu noudatettavaksi,
-jos sen sallittaisiin täydellisesti kehkeentyä; vielä hän väitti
-jakobinilaisten, petturein ja konnain ympäröivän herttuata ja
-tuota nuorta kuningasta, jonka menestyksen ja oikeudet tällaisella
-heikkoudella pantiin vaaranalaiseksi, ja vihdoin ilmoitti hän ainoana
-pelastuksen keinona, että hallitsevat henkilöt karkoitettaisiin ja
-kuningas julistettaisiin täysi-ikäiseksi, jos mieli vielä Ruotsia
-perikadosta pelastaa.
-
-Sellainen puhe ja käytös joka paikassa, missä Armfelt liikkui, ei
-voinut muuta kuin suututtaa mitä maltillisimpaakin hallitusta,
-ja herttua-hallitsija, joka vihdoinkin oli saanut tästä tietoa,
-ryhtyi nyt toimenpiteisin. Armfelt sai itse ankaria nuhteita
-valtiokanslerilta, ja kaikki niillä seuduin olevat Ruotsin asiamiehet,
-missä Armfelt aikoi liikkua, saivat käskyn pitämään tarkasti silmältä
-hänen jokaista askeltansa.
-
-Ruotsissakin tuntui Armfelt'in lausumien mielipiteiden vaikutus, ja
-mitä kummallisimpia, herttuata loukkaavia huhuja alkoi täällä päästä
-liikkeelle. Useampia seuroja perustettiin Tukholmassa, joissa muun
-muassa puhuttiin kapinan nostamisesta herttuaa ja hänen puoluettansa
-vastaan sekä Kustaa Aadolfin julistamisesta täysi-ikäiseksi ja
-koko kustaavilaisen puolueen valtaan jälleen asettamisesta. Eri
-mielipidettä noudattavat olivat keskenänsä kovin kiihkoisia ja niiden,
-jotka puhuivat maltillisuuden, viisauden ja totuuden puolesta, oli
-vaikeaa tulla kuulluiksi.
-
-Kaikki tämä antoi laamanni Liljensparrelle — vaikka Reuterholm häntä
-vastenmielisesti sieti ja suvaitsi — rohkeutta tulemaan herttuan luo,
-jolle hän levottomana puhui kansan mielipiteistä, mitä tuli hänen
-aikeisiinsa tuohon nuoreen kuninkaasen nähden.
-
-— Tuskinpa voin uskoa tätä epäselvää juoruamista, — vastasi
-herttua-hallitsija tyynellä arvollisuudella, — minä luotan omantuntoni
-todistukseen ja viattomuuteeni! Jos joku todellakin miettii sellaisia
-kirottuja hankkeita, tulen ne kyllä estämään ja tyhjäksi tekemään.
-
-— Teidän kuninkaallisen korkeutenne läheisyydessä on _eräs_, joka,
-vaikka hän onkin perinpohjin ylimys, kuitenkin on saastutettu
-jonkinlaisilla vapaamielisyyteen ja kansanvaltaisuuteen vivahtavilla
-mielipiteillä. Minä tarkoitan paroni Reuterholm'ia. Pois se, että
-uskoisin hänen tahtovan täällä perustaa täydellisesti tasavaltaista
-hallitusta, — ei! Mutta nämät hänen mielipiteensä tekevät hänet
-kentiesi taipuvaiseksi luulemaan hetken nyt olevan käsissä, tämän
-ennustajien mainitseman hetken; ja hän tulee yrittämään muuttaa
-kuninkaallisen kruunun teidän kuninkaallisen korkeutenne päähän.
-
-— Tepä puhutte ylen määrin rohkeasti, laamanni Liljensparre, — lausui
-herttua-hallitsija puhisten vihasta.
-
-— Hänen majesteettinsa, kuningas-vainajamme, kuulteli mielellänsä
-todellisen vaaran hetkellä totuuden ääntä ja hän salli minun
-silloin sekä peittelemättä lausua itsellensä omat ajatukseni kuin
-myöskin kertoa muiden. Toivoen teidän kuninkaallisen korkeutenne
-armollisimmasti suovanne anteeksi rohkeuteni, uskallan lisätä, että
-paroni Reuterholm'in vihamiehet väittävät, hänen koettavan saada teidän
-kuninkaallista korkeuttanne kutsumaan valtiosäädyt koolle, saadaksensa
-muutamilla kuninkaan valtaa vähentävillä myönnytyksillä joko kuninkaan
-alaikäisyyden aikaa pitennetyksi tahi Kustaa Aadolf'in julistetuksi
-kuninkaanarvonsa menettäneeksi, osaksi hänen kivulloisuudensa nojalla,
-osaksi, kuten hänen kerrotaan lausuneen, sopimattomuudesta, että maata
-hallitsee nuorukainen, jonka sukuperä _isän_ puolelta oli epätietoinen?
-
-— Mutta tämähän, mitä teillä, laamanni Liljensparre, on minulle
-sanottavaa on varsin hirmuista! Tahdon nyt vastata ainoastansa omasta
-puolestani! Että minun aikeeni ylhäiseen veljenpoikaani nähden ovat
-rehellisiä, tulee aika teille näyttämään, ja nykyinen sekä jälkimaailma
-tulee tätä asiata oikein tuomitsemaan. Niin, tämä valheiden kihermä
-tulee kerta hajoamaan, se on minun luja, häälymätöin toivoni!
-
-Herttua-hallitsijan vilkkaat silmät olivat kiinnittyneet Liljensparreen
-ja tyyneyden vilahdus kohtasi tämän poliisimiehen vakoilevaa, epäluuloa
-osoittavaa silmäystä.
-
-Kumartaen herttualle meni Liljensparre nyt tiehensä, samalla kun hänen
-ohuvilta huuliltansa pääsi joitakuita kuulumattomia sanoja, joita
-kentiesi olisi voinut selittää näin: heikko, viatoin, helppo pettää...
-jos Reuterholm tahtoo, niin... hym!
-
-Kaikkialla otaksuttiin paroni Reuterholm'in työskentelevän äsken
-mainittujen aikeiden toteuttamiseksi. Kustaa III:tta oli hän pitänyt
-verivihollisenansa, ja luonnostansa kostonhimoinen kuin hän oli,
-vihasi hän koko tämän sukua. Mutta eipä siinä kyllin — hän oli
-myöskin taikauskoinen ja valmis uskomaan, luuli itsensä alituisesti
-seurustelevansa henkien kanssa ja etsi haaveilemisista sekä unessa
-kävelijöiden ennustuksista aihetta ja ohjeita toiminnallensa, ja jos
-hän siis _nyt_ luuli ajan olevan käsissä, jolloin kaikki nuot suuret
-ennustukset toteutuisivat, oli tämä kumminkin sopusoinnussa hänen
-luonteensa ja hänen yhä vaarumattoman sallimukseen uskomisensa kanssa.
-(56)
-
-Tämän johdosta on luultava, että Reuterholm suuressa yksinäisyydessänsä
-ja ennustuksiin sekä haaveiluihin luottavan luonteensa yllytyksestä,
-todellakin hautoi; joitakuita aikeita tähän suuntaan, joiden
-hän luultavasti toivoi saavansa nähdä pian toteutuvan, kunnes
-kulkupuheet suurensivat näitä aikeita ja säikähyttivät häntä kaikista
-tämänkaltaisista mietiskelemisistä. Hän antoi Thorid'ille ja useammille
-muille sanomalehdentoimittajille, jotka vaativat vapaamielisempää
-hallitusmuotoa, yhtä salaista kuin tehokastakin suojelusta, ja
-myöntäminen onkin jo tämänkin seikan ankarasti syyttävän Reuterholm'ia.
-(57)
-
-Hänen salaisen suojeluksensa turvissa jatkoi sanomalehdistö työtänsä
-kansanvaltaiseen ja vallankumoukselliseen suuntaan. Mutta kun Thorild,
-yksi edellisen hallituksen innokkaimmista vastustajista, vihdoin
-esiintyi, kehoittaan julkisesti herttuata kääntämään nurin vannomansa
-hallitusmuodon sekä panemaan toimeen yleisiä vaaleja, melkein samaan
-tapaan kuin Ranskassakin y.m. näytti seikat tulleen kireimmillensä.
-Hallituksen ystävät eivät näkyneet olleen toimettomia, ja samana
-päivänä, kuin tämä kirjoitus ilmaantui, riensi Liljensparre herttuan
-luokse, rukoili häntä, ett'ei hän enään jäisi kaikkien näiden
-hankkeiden toimettomaksi katselijaksi, jos hän ei tahtoisi saattaa
-tuon nuoren kuninkaan valta istuinta, kansan tyyneyttä ynnä omaa
-kunniaansa ja turvallisuuttansa vaaran alaiseksi. Liljensparren onneksi
-oli Reuterholm silloin sairaana, jonka tähden herttua pian käsitti
-sekä myönsi edellämainitun puheen oikeaksi. Herttua käski sen vuoksi
-Liljensparren tapaamaan häntä sairaan Reuterholm'in luona, jolloin
-asiasta laveammalta keskusteltaisiin.
-
-Tämä kokous pidettiin samana iltana. Reuterholm koetti turhaan
-vastustella niitä ehdoituksia, joita Liljensparre toi esille. Nämät
-tarkoittivat, että herttua viipymättä antaisi julistuksen, jossa hän
-mitä vakavammin vakuuttaisi tahtovansa neljän vuoden kuluttua, aivan
-velvollisuutensa ja Kustaa-vainajan testamentin mukaisesti, jättää
-nuorelle kuninkaalle valtikan siinä kunnossa, jossa hän sen oli ottanut
-vastaankin; sitte julkaistiin varoitus, painovapauden väärinkäyttämistä
-vastaan, jossa oli määrätty varsinaisia rangaistuksia ja herttua
-istui itse Reuterholm'in kirjoituspöydän ääreen sekä kirjoitti
-omakätisen käskyn valtionvalvojalle ja Liljensparrelle nostamaan
-kanteen Thorild'ia vastaan sekä ottamaan takavarikkoon tämän painosta
-julkaistut kirjoitukset, joka kaikki viipymättä toimitettiin. (58)
-
-Liljensparre meni nyt pois; synkän silmäyksen heitti Reuterholm
-hänen jälkeensä, eikä hän katsellut paljo leppeimmillä silmillä
-herttuatakaan, joka, milt'ei nolostuneena osoittamastansa pontevuudesta
-jopa anteeksianovanakin lausui:
-
-— Kustaa Aadolf-hyväni... tämähän oli aivan välttämätöintä.
-
-— En voi huomata sen sitä olleen!
-
-— Kun tullaan neuvomaan minua panemaan toimeen, kuten Ranskassakin on,
-yleisiä vaaleja ja...
-
-— Ei, ei, — keskeytti Reuterholm, — vaan heidät olisi pitänyt antaa
-olla, niin olisi teidän kuninkaallinen korkeutenne päässyt kuninkaaksi!
-Nyt syntyy tästä viivytystä, joka ei laisinkaan olisi ollut tarpeen.
-Mitä ennustettu on, tulee kerta tapahtumaan! (59)
-
-— Mutta minä en tahdo edes panna kortta ristiin tämän aikeen
-saavuttamiseksi! — keskeytti vilkkaasti herttua-hallitsija sekä jatkoi
-pontevuudella: — Hyvällä omallatunnolla tahdon muistella tekojani
-ja alamaisena kaikkivaltiaan johdolle, tulen, kun aika on käsissä,
-luopumaan vallastani!
-
-— Ja ottamaan sen jälleen takasin, — lisäsi Reuterholm hymyillen.
-
-
-
-
-VIIDESKYMMENESKOLMAS LUKU.
-
-
-Kaikkein näiden tapahtuessa sai ruhtinatar Sofia Albertina
-hallitsijalta kutsut tulla ennen aijottua Italiaan matkustamistansa
-viettämään muutamia viikkoja Drottningholm'illa.
-
-Kustaa III:s oli poissa, mutta huvitusten huimaava pyörre, joka hiukka
-oli pysähtynyt, ei kuitenkaan ollut tauonnut, vaan ilon pauhina
-kuului kaikkine vallattomine vapauksinensa heikkenemättä, vaikka
-toiset ihmiset nyt täyttivätkin ne salit, joissa lumooja-kuningas oli
-koko neronsa ja komeutensa loistossa liikkunut. Tosin jotkut häntä
-kaipasivatkin, mutta heidän kaipuunsa ei noussut heidän hymyileville
-huulillensa, eikä häirinnyt heidän riemujansa, ja etenkin oli kukin
-liian hienotunteinen sitä sikäläisissä olosuhteissa näyttämään.
-
-Ruhtinatar Sofia Albertinan hovineitien joukossa loisti neiti
-Rudenschöld menehtymättömässä kauneudessansa, ja hän näyttiihe aina
-erinomaisen iloiselta; jospa hänen sydämensä pohjalla asuikin joku
-levottomuus, ja hän tunsi tuskaa pettyneistä toiveistansa sekä
-ikävöimisen ahdistusta, nousivat kuitenkin näiden synnyttämät varjot
-harvoin hänen otsallensa, ja harvoin himmensi alakuloisuuden vivahdus
-hänen veitikkamaisen silmäyksensä loistoa.
-
-Arvossa pidettynä ja herttuan jumaloimana, näytti hän tälle
-ystävällisiä kasvoja, samalla kun hän, laskien pilaa, torjui luotansa
-hänen lähestymisyrityksensä; mutta se päivä oli vihdoin tuleva, jolloin
-tällainen torjuminen ei enään ollut mahdollinen, ja leimuavin poskin
-sekä alakuloisin silmin seisoi hän nyt herttuan edessä saarrettuna ja
-kahdenkesken, josta hänellä ei ollut pakoon pääsemisen toivoakaan.
-
-— Tuhat kertaa olen sanonut teille, Magdalena, kuinka äärettömästi
-teitä lemmin! — lausui hallitsija alakuloisella ja hiljaisella äänellä,
-— Ei, älkää tehkö nyt mitään pilaa! Tahdon antaa teille todistuksen
-lemmestäni... koetelkaa sitä... pyytäkää mitä tahansa, niin en tule
-sitä teiltä kieltämään!
-
-— Magdalenan hämmästys näytti äkkiä kadonneen; veitikkamaisesti ja
-hymyillen silmäili hän herttuata: — Ennenkuin pyydän niitäkään, vastasi
-hän, — rohkenen tehdä teidän kuninkaalliselle korkeudellenne erään
-kysymyksen: Mistä syystä menetti paroni Armfelt ylimaaherran-virkansa?
-
-Herttuan kasvot synkistyivät nähtävästi, hänen vastatessansa: — Paroni
-Armfelt ei oikeastansa kuulu siihen asiaan, josta meidän nyt piti
-keskustelemamme; mutta koska teillä on rajaton valta minun ylitseni,
-tahdon teille suoraan vastata: Hän on tehnyt kaikki, halventaaksensa
-minua kuningas-vainajan silmissä, siitä olen minä vakuutettu ja voin
-näyttää kirjallisia todistuksia; mutta enpä ole häntä siitä syystä
-karkottanutkaan, vaan sentähden, että hän oli liian vaarallinen
-henkilö, ollaksensa ylimaaherrana, ja kentiesi olisi koko maamme käynyt
-huonosti, jos hän olisi saanut pitää tämän virkansa.
-
-— Häntä on paneteltu teidän kuninkaallisen korkeutenne edessä,
-suvaitkaatte uskoa minun sanojani. Olkoon niinkin, että hän
-viimeisinä aikoina on tehnyt itsensä syypääksi joihinkuihin katkeriin
-muistutuksiin, nähdessään itseltänsä riistettävän teidän kuninkaallisen
-korkeutenne luottamuksen; mutta se vaarallinen henkilö, jona häntä
-pidetään, hän ei ole... hän on uskollinen Kustaa III:nen muistolle, ja
-eipä suinkaan teidän kuninkaallinen korkeutenne voi pitää sellaista
-uskollisuutta rikoksena. Tehkää hänelle ainoastansa oikeus, teidän
-kuninkaallinen korkeutenne, antakaa hänelle hänen neronsa ja kykynsä
-arvoinen toimi... ja jospa hän ei tätä nykyä saa palata tänne takasin,
-niin... Magdalena vaikeni muutamaksi silmänräpäykseksi; miellyttävällä
-eljeellä lähestyi hän ruhtinasta ja luoden tähän silmäyksensä, jatkoi
-hän: — niin määrätkäätte paroni Armfelt Pommerin kenraalikuvernööriksi
-sekä sallikaa hänen pitää rykmenttinsä ynnä ylimmäisen kamarijunkkarin
-arvonsa.
-
-— Minä täytän teidän pyyntönne, niin, minä täytän sen! Minä lemmin
-teitä, Magdalena, ja kuulkaatte minua nyt... suokaa minulle lempenne,
-jonka palkkioksi saatte minulta _kaikki!_ En yhtäkään toivomustanne,
-mikä se vaan olla mahtaneekin, tule kieltäytymään täyttämästä...
-valtaa, kunniaa, rikkautta... virkkakaatte vaan, minkä näistä tahdotte!
-
-— Minä on myy lempeäni, teidän kuninkaallinen korkeutenne! —
-Purppuraleimuja nousi jälleen Magdalenan poskille, jotka hehkuivat
-yhä heleämmin hänen jatkaessansa: — Lempi on tunne, jonka minä annan
-jakamattomana ja ilman ehdoitta. Ei, päästäkäätte käteni, teidän
-kuninkaallinen korkeutenne, sallikaatte minun olla!
-
-— Teidän _tulee_, teidän _täytyy_ tuntea samaa tulta, joka minutkin
-hivuttaa! Magdalena millä hinnalla tahansa, sama se, mutta teidän
-täytyy tulla omakseni!
-
-— Ei mikään voima maailmassa voi pakoittaa minua siihen! Minä lemmin
-paroni Armfelt'ia, ja olen hänen omansa. Häntä ainoastansa, kuuletteko,
-häntä ainoastansa!
-
-Suljettuna herttuan syliin, onnistui Magdalenan päästä irti, ja
-suuttuneena, kiivastuneena sekä kiukkuisena jatkoi hän: — En koskaan,
-niin en koskaan tule teidän omaksenne! Tepä olette karkoittaneet täältä
-lemmikkini... ajanut hänen maanpakoon... ja tämä ministerintoimi
-Italiassa oi ole mitään muuta kuin maasta pois ajamista; mutta mitä
-onnettomuuksia te hänen antanettekin kärsiä, ja missä hän lienekin,
-tahdon häntä seurata... meitä ette voi eroittaa,... niin, minä tulen
-häntä seuraamaan!
-
-— Jos sen teette, Magdalena, tulee se teidän omaksi onnettomuudeksenne!
-Uskokaan minua, se tulee teidän onnettomuudeksenne, ja minä varoitan
-teitä ystävänä. Te pudistatte päätänne, te ette minua usko... minä
-sanon siis teille, että te ette saa häntä seurata, minä, hallitsija,
-kiellän teitä sitä tekemästä!
-
-Leimuavin silmin lähestyi herttua Magdalenaa, jonka notkea vartalo
-vielä kerran luikui hänen käsivarsistansa, ja rientäen hänen ohitsensa,
-pääsi Magdalena eräälle ovelle, jonka hän äkkiä tempasi auki.
-
-— Älkäätte menkö, Magdalena, älkäätte menkö! — pyysi herttua, joka
-kalpeana ja horjuvana nojasi erään tuolin selkään.
-
-Epäröiden pysähtyi Magdalena muutamaksi silmänräpäykseksi, katsellen
-säikähtyneenä taaksensa, ja herttuan vaivuttua tunnottomana
-eräälle sohvalle, jatkoi hän milt'ei samalla minutilla pakoansa,
-tuoden saapuville kaikkea sitä apua, jonka herttuan tila nyt teki
-tarpeelliseksi.
-
-Magdalenan ensimäinen päätös oli, ettei hän enään jäisi
-Drottningholm'iin. Sofia Albertina aikoi matkustaa ulkomaille, ja
-ottaen tämän syyksi, jättääksensä hovin muutamaksi kuukaudeksi, sanoi
-hän toistaiseksi haluavansa viettää maallaelämisen hiljaisuutta.
-
-Hartaasti ikävöi hän pois, koko sydämestänsä tuskastuneena siihen
-asemaan, johon hän aina paroni Armfelt'in poislähdöstä asti oli
-joutunut, — temmottuna kuin hän oli yhden puolueen välillä, joka häntä
-kammoksui ja pelkäsi häneltä kaikkea, sekä toisen, joka hänen kauttansa
-toivoi saavansa toteutetuiksi mitä mielettömimmätkin toivomuksensa.
-
-Herttuan pahoinvointi ei kuitenkaan näyttänytkään olevan aivan äkkiä
-helpoittavaa laatua, ja peljäten täydellä todella häntä loukanneensa
-sekä täten liian paljo vahingoittaneensa Armfelt'in asiaa, tunsi neiti
-Rudenschöld itsensä samalla kertaa sangen epäröiväksi ja levottomaksi.
-
-— Mitä tulee minun tehdä? Mitä on minun tekeminen? kysyi hän itseltänsä
-alituisesti, ja viisaus neuvoi, että hänen tulisi kirjoittaa herttualle
-joitakuita sanoja lieventääksensä sen kohtauksen katkeruutta, joka
-heidän välillänsä oli ollut.
-
-Vähän aikaa ajatuksiinsa vaipuneena mietittyään, kirjoitti Magdalena
-seuraavaa:
-
- Armollinen herra! Suurella levottomuudella olen saanut kuulla
- teidän kuninkaallisen korkeutenne pahoinvoinnin yhä kestävän ja
- olevan sitä laatua, että se riistää meiltä onnen saada nähdä
- teidän kuninkaallista korkeuttanne. Minä puolestani olen siitä
- sangen pahoillani, muistellessani sitä kohtausta, joka, vaikka se
- ei ollutkaan ensimäinen syy teidän sairauteenne, kuitenkin lisäsi
- teidän levottomuuttanne. Mutta, armollinen herra, älkäätte luulko sen
- avosydämisyyden ja teeskentelemättömyyden, jolla minä teille puhuin,
- lähteneen rikoksellisesta aikeesta loukata teidän tunteitanne. Ei,
- uskokaatte minun puhuvani totta, avonaisesti tunnustaessani teidän
- kuninkaalliselle korkeudellenne, että jos olisin voinut aavistaa
- teidän antavanne niin suurta arvoa omieni ja niiden tunteiden
- täydelliselle yhtäläisyydelle, joita teillä minua kohtaan on,
- olisin minä avannut sydämeni teidän kuninkaalliselle korkeudellenne
- suuremmalla varovaisuudelle sekä ilmituonut teille ehdotukseni
- ystävääni etsimään lähtemisestäni, jos hän tulisi niin onnettomaksi,
- että hänet karkoitettaisiin isänmaastansa ja häneltä riistettäisiin
- pois hänen virkansa. On myöskin minun mielipiteitäni vastoin, että
- hyljäisin ketään onnettomuuteen joutunutta ihmistä, vaikk'en häntä
- lempisikään. Jo ystävyyskin yksinänsä pakoittaa minua estämään hänen
- onnettomuuttansa mitä innokkaimmalla huolella ja tarkkaavaisuudella.
- Jos häntä vainotaan, tulen uhraamaan kaiken, saadakseni hänet jälleen
- nähdä, vaikka hän olisi maailman äärissäkin, huolimatta siitä,
- että te, armollinen herra, minulle olette sanoneet sen tulevan
- onnettomuudekseni. Vaan jos teidän kuninkaallisen korkeutenne ystävyys
- minua kohtaan vaikutti näiden neuvojen antamisen, on sen osoittaminen
- teidän vallassanne siten, että täytätte minulle antamanne lupauksen ja
- määräätte paroni Armfelt'in Pommerin kenraalikuvernööriksi ja annatte
- hänen pitää rykmenttinsä, eläkerahansa ja ylimmäisen kamarijunkkarin
- arvonsa. Jos saisin nähdä ystäväni tällä tavoin kunnioitettuna
- teidän hyvyydellänne, jäisin kotimaahani, ja te, armollinen herra,
- olisitte siten hankkineet itsellenne vastaanväittämättömiä oikeuksia
- minun ystävyyteni. Lisäksi voin ta'ata, ett'ei teidän kuninkaallinen
- korkeutenne tulisi saamaan katua, että olette antaneet niin tärkeän
- viran sellaiselle henkilölle, joka voi kokonaisuudessansa täyttää
- kaikki ne monet velvollisuudet, jotka tämän viran kanssa ovat
- yhdistetyt, sitä enemmän, kuin hän täten pääsisi kauemmaksi siitä
- vehkeilystä, joka selittää kaikki hänen tekonsa pahimpaan päin, jopa
- syyttää hänellä olevan rikoksellisia aikeitakin, jotka kuitenkin ovat
- hänen mielellensä sitä vieraampia, kun ne ovat ristiriitaisuudessa
- yksinvaltaisen hallitusmuodon kanssa, jota hän periaatteen kannalta on
- puolustanut ja aina tulee puolustamaan sitä puoluehenkeä vastaan, joka
- nyt teidän kuninkaallista korkeuttanne ympäröi ja jota te, armollinen
- herra, ette suinkaan muuta voi kuin ylenkatsoa, huomatessanne, että
- samat henkilöt, jotka tänään häntä panettelevat, kuusi vuotta sitte
- kilpailivat hänen ystävyydestänsä. Älkäätte siis, armollinen herra
- heitä kuunnelko, vaan suostukaatte minun pyyntööni, koska minä
- mielelläni haluaisin saada ystäväni kohtalon ratkaistuksi ennen
- maalle muuttamistani. Syyt tähän muuttamisen toivon teidän myöskin
- hyväksyvänne, sillä koska en ole koskaan halunnut vaikuttaa asiain
- menoon yhtä vähän kuin sitä valtaakaan, jota teidän kuninkaallisen
- korkeutenne suosion minua kohtaan luullaan tulevan minulle antamaan,
- tahtoisin siitä vakuuttaa vihamiehiänikin siten, että väistyn niiltä
- paikoilta, joissa olen ilkeimmän kateuden uhrina, joka sepittelee
- minusta rumia kertomuksia, mitkä kylläkin tulevat lakkaaman minun
- lähdettyäni pois. Toivon palatessani tapaavani teidän kuninkaallisen
- korkeutenne onnellisempana tahi kumminkin levollisempana sekä
- parantuneena sairaudesta, joka on niin vaarallinen teidän rauhallenne.
-
- Suurimmalla kunnioituksella j.n.e.
-
- Magdalena Rudenschöld. (60)
-
-Kirje lähetettiin herttualle, ja samassa palasi rauha Magdalenankin
-mieleen. Hän milt'ei riemuitsi ajatellessaan pääsevänsä pois eikä hän
-enään tahtonut nähdä herttuata.
-
-Mitähän tämä tulisi virkkamaan hänen uudelleen kertomastansa pyynnöstä
-Armfelt'in eduksi? Tämä oli Magdalenan ainoa ajatus, repiessään
-seuraavana päivänä auki sen kirjekotelon, joka sisälsi herttuan
-vastauksen, ja sen lemmen koko innolla, joka hänet liitti Armfelt'iin,
-silmäili hän seuraavia rivejä:
-
- Arvoisa neiti!
-
- Teidän nyt jättäessänne olinpaikkanne, jonka ainoastansa teidän
- läsnäolonne on minulle sulostanut, pyydän teitä nyt sallimaan sen,
- joka on omantanut teille mitä vilpittömimmän suosionsa, myöskin
- ilmaista teille suuren kaipauksensa. Suokaa anteeksi rohkeuteni, kun
- vieläkin kerran muistutan teitä niiden tunteiden helleydestä, joita
- te minussa olette herättäneet, ja jotka te tosin olette tuominneet
- vaikenemaan, vaan joita ei mikään voima voi tukahduttaa; ei aika
- eikä se välinpitämättömyyskään, jota minulle olette osoittaneet,
- tule vähentämään sitä tulista rakkautta, jonka te olette sydämeeni
- sytyttäneet.
-
- Poissaolo ei vaikuta muunlaisiin mieliin, paitsi heikosti lempiviin
- tahi semmoisiin, jotka lempivät itsensä takia; mutta ne, joita
- sydämellinen ja vilpitöin tunne on vallannut, saavat siitä vaan
- uutta elvykettä; niin on minunkin laitani. Huolimatta teidän
- ylenkatseestanne, halveksimisestanne sekä välinpitämättömyydestänne ja
- vaikka olenkin menettänyt toivoni teidän milloinkaan tulevanne minua
- lempimään, tulen teitä koko elämäni ajan rakastamaan.
-
- Suokaatte anteeksi, että kirjoitan teille näin avosydämisesti;
- mutta koska minulla ei ole mitään toivomista, ei minulla ole
- mitään pelkäämistäkään; teidän sydämenne on kuitenkin lempeä ja
- jalotunteinen; te voitte sääliä minun tuskaani sekä surkutella sitä
- pahaa, jonka minulle olette matkaansaattaneet, samoinkuin voittajakin
- väliin säälii vankia, joka on kahlehdittu hänen juhlaretki-vaunuunsa.
- Ainoa ja viimeinen lohdutukseni oli, että te olisitte sallineet
- ottaakseni teiltä jäähyväiset kahden kesken, ja jos olisitte sallineet
- minun selittää teille sydämeni tunteita, olisi minusta ollut suloista
- saadakseni vielä kerran lukea teidän ihanista silmistänne vaikkapa
- hylkäämistuomionikin; tämä tuskieni lievitys olisi omannut jotakin
- miellyttävää minun itserakkaudelleni, mutta kaiken olette te minulta
- kieltäneet. Ne toimenpiteet, joita olitte tehneet, välttääksenne
- eilen illalla minun läsnäoloani samoinkuin se kieltokin, jonka tänä
- aamuna olen teiltä saanut, todistavat tarpeeksi, kuinka vähäarvoinen
- minä teidän mielestänne olen. Olen päättänyt teille kirjoittaa; sillä
- ainakaan ei tarvitse kenenkään muun kuin teidän tietää, miten minun
- sydämeni laita on. Ottakaatte siis vastaan viimeinen suosiollisuuteni
- osoitus... tulkaa onnelliseksi oman onnellisuutenikin hinnalla!
- Ah, jospa voisin vaikkapa henkenikin uhraamalla edistää teidän
- onnellisuuttanne! Viimeisen huokauksen omannan teille. Sellainen
- on sydämeni sekä ne tunteet, joita minulla on, ja joita aina tulee
- olemaan sillä, joka koko elinaikansa on pysyvä teidän, arvoisa neiti,
- uskollisimpana palvelijananne.
-
-  Kaarlo (61)
-
-Ei sanaakaan Armfelt'ista, ei sanaakaan! Magdalena rypisti kokoon tämän
-tuoksuavan paperin, joka kertoi tunteesta, jota hän yhtä paljo inhosi
-kuin halveksikin.
-
-Kuinka hän oli sydämensä pohjasta toivonut saavansa nähdä Armfelt'in
-määrätyksi virkaan, joka kaikin puolin olisi tyydyttänyt hänen
-kunnianhimoansa, olisi asettanut hänen levotointa mieltänsä
-ja tehnyt hänet tyytyväiseksi asiain uuteen menoon ja Ruotsin
-hallitsijaan, asema, joka ei häntä enään olisi pahoittanut kulkemaan
-puoluevehkeilijän vaarallista polkua ja joka olisi päästänyt hänet
-kaikista hankkeinsa tuottamista pulista sekä nykyisen asemansa
-epävarmuudesta.
-
-Mutta Magdalena ei onnistunut pelastusyrityksessänsä. Kuitenkin päätti
-hän, minkälaiseksi hänen elämänsä tulisi kehkeytymäänkin, pysyä
-uskollisena lemmellensä ja noudattaa lemmikkinsä tahtoa lakinansa,
-ja jospa tämä syöksyisikin turmioon, tulisi hän vetämään Magdalenan
-mukanansa, ja tämä tulisi kokemaan samoja kohtaloita. Arpa oli heitetty!
-
-
-
-
-VIIDESKYMMENESNELJÄS LUKU.
-
-
-Magdalena vietti nyt muutaman kuukauden Lindnääs'in kartanossa,
-joka oli Armfelt'in oma; hän eli yksinäisyydessä vaan ei kuitenkaan
-toimettomuudessa ja lempensä sekä luonteensa koko vilkkaudella otti hän
-osaa kaikkeen, mikä koski Armfelt'ia. Hänen elämänsä päätarkoitus oli
-nyt puolustajien hankkiminen niille aikeille, joita hänen lemmikkinsä
-piakkoin tulisi toteuttamaan, ja hän oli kirjeenvaihdossa kaikkein
-niiden kanssa sekä keräsi ympärillensä kaikki ne, jotka kuuluivat
-kustaavilaiseen puoluesen. Näiden viimeksimainittujen joukkoon tuli
-kerran Schröderheim, joka, annettuansa leikillisiä viittauksia
-vallankumouksellisista aikeista, joista silloin kuiskaeltiin muutamilla
-siinä maassa olevan, aikeista, joiden todellisuutta hän puolestansa ei
-sanonut uskovansa, pyysi Magdalenaa varoittamaan Armfelt'ia käyttämästä
-kotimaahansa lähettämissä kirjeissänsä liian ankaria lauseita,
-joita voitaisiin pahoin selittää, ja joilla voisi olla huonoja
-seurauksia, näyttäen hänelle erään kirjeen, jossa muiden muassa oli
-tällaisiakin rivejä: "Nyt te saatte päivittäin kaunista joukkoa sinne
-Ruotsiin: kaikki heittiöt, jotka lähetettiin maanpakoon kapinasta ja
-petollisuudesta viimeisessä sodassa, palajavat jälleen, ja vähitellen
-taidatte saada siellä nähdä itse murhamiehetkin. Aikomus lienee suuren
-puolueen luominen heittiöistä. _Tietääköhän kansa siitä, että, samalla
-kun rehelliset ihmiset karkotetaan pois valtakunnasta, ja niitä, jotka
-ovat pukeutuneet verisiin vaatteisiin isänmaansa edestä, vainotaan,
-saavat kaikki pelkurit, petturit ja murhamiehet, konnat sekä rakkarit
-palkinnon ja armon? Minun mielestäni tulisi jokaisessa maanpaikassa
-hauskuttaa kansaa näin iloisilla uutisilla_."
-
-— Totta puhuen, — lisäsi Schröderheim vakavampana, — minä tiedän
-varmalta taholta, että korkeimmassa paikassa on tarkoin pidetty
-silmältä meidän ystävämme kirjeitä, ja te, neiti Rudenschöld, tekisitte
-hyvän työn, jos te häntä varottaisitte.
-
-Useimmalta kuin yhdeltä taholta sai Magdalena samanlaisia kehoituksia;
-mutta Armfelt'in luonne ei sallinut hänen ollaksensa varovainen eikä
-huoliaksensa varoituksista, ja hän jatkoi samalla varomattomuudella
-toimimistansa saavuttaaksensa tuon nuoren kuninkaan kautta sen
-tarkoituksen, jota hänen kunnianhimoinen mielensä kehoitti häntä
-koettamaan toteuttaa.
-
-Magdalenan palattua hoviin marraskuun 1 päivänä, huomasi hän varsin
-hämmästyttävän muutoksen kuninkaan ja herttuan kohtelemisessa;
-sillä hänen ollessa antamaisillansa Kustaa Aadolfille Armfelt'in
-tekemän suunnitelman erääsen keisarinnalle lähetettävään kirjeesen,
-kysyi kuningas kylmäkiskoisesti: — Sallitaanko minun näyttää tätä
-opettajalleni, Gyldenstolpelle?
-
-— Ei, hän on tosin meidän ystäviämme, mutta toivoisin, ett'ei kukaan
-saisi nähdä tätä kirjettä.
-
-— Siinä tapauksessa, — vastasi kuningas, — ei minun sopine ottaa sitä
-vastaan.
-
-— Teidän majesteetillanne, — vastasi Magdalena hämmästyneenä ja
-milt'ei masennettuna, — on valta tehdä, mitä haluatte, mutta teidän
-majesteettinne vastaus ilmaisee luottamattomuutta, joka minua yhtä
-paljo nöyryyttää kuin huolestuttaakin ja jota paroni Armfelt ei
-suinkaan olisi voinut aavistaa.
-
-Kustaa Aadolf punastui kovin ja kääntyi vastaamatta Magdalenasta pois.
-
-— Tämä kuninkaan käytös oli suuri ja aavistamatoin vastus, ja kaikki
-kokeet saaduksi häntä suosimaan Armfelt'in hommia Venäjän apuun
-nähden menivät kokonansa myttyyn. Hänelle olivat he kuvaelleet neiti
-Rudenschöld'in hirmuisessa valossa, samalla kun he olivat huomauttaneet
-häntä Puolan kohtalosta luonnollisena seurauksena ajattelemattomista
-yrityksistä koettaa sekoittaa vierasta valtaa selvittämään jonkin
-valtakunnan sisällisiä asioita. Näillä huomautuksilla olivat he
-onnistuneet peloitella Kustaa Aadolfia, joka nähtävästi yhä enemmän
-liittyi setäänsä sekä hänen puolueesensa.
-
-Samoin ei myöskään neiti Rudenschöld'ille laisinkaan onnistunut voittaa
-Venäjän lähettilästä, kreivi Stackelberg'iä, Armfelt'in aikeelle
-saavuttaa rahalla herttuan myöntymistä aiottuihin valtiokepposiin.
-Tuntien itse puolestansa vastenmielisyyttä hallitsijaa kohtaan, väitti
-lähettiläs, että ainoastansa väkivaltaisilla keinoilla voisi raivata
-tuolle nuorelle kuninkaalle tietä, ryhtyviksensä täysi-ikäisenä
-hallitukseen. Sitäpaitsi olivat Armfelt'in kertomukset herättäneet
-hänessä niin huonon ajatuksen herttuasta, että hän luuli tämän kylläkin
-voivan ottaa rahaa keisarinnalta ja kuitenkin pettää hänet.
-
-Kaikista näistä vastuksista huolimatta, oli neiti Rudenschöld'illä
-kuitenkin ominaisuuksia, jotka tekivät hänet kovin vaaralliseksi
-niissä toimissa, joita hän oli saanut tehtäväksensä. Huomattuna
-ja ihailtuna kaikilta oli hän siis tilaisuudessa päästä tärkeiden
-ja arvoisien henkilöiden pariin; lisäksi varustettuna terävällä
-älyllä, viehättävällä ja teeskentelemättömällä käytöksellä ja tahdon
-lujuudella, joka ei koskaan uupunut, kun oli kysymyksessä niiden
-etujen voittaminen, joita Armfelt oli hänen käskenyt saavuttaa,
-hoiti hän vehkeilyjen hienoa juonta uskollisen naissydämmen innolla,
-hyvin tietäen mihin vaaralliseen leikkiin hänen lemmikkinsä oli
-antautunut. Täten onnistui hänen vihdoin kietoa niin monta henkilöä
-vehkeilemisiinsä, että hän oli tuottamaisillansa kuoleman ja turmion
-koko kustaavilaiselle puolueelle.
-
-Mitä herttuan käytökseen ja siihen kylmäkiskoiseen kohteluun tulee,
-jota hän luuli pitävänsä osoittaa Magdalenalle tämän palattua jälleen
-hoviin, se kuitenkin pian katosi. Neiti Rudenschöldille oli kuitenkin
-tarpeellista tietää, millä kannalla hän herttuaan nähden oli, ja
-olivatko he saaneet minkäänmoisia epäluuloja hänen lemmikistänsä.
-Tästä syystä ei hän väistä nytkään niitä tilaisuuksia, joita hänelle
-tarjoutui, päästäksensä kahden kesken hallitsijan kanssa.
-
-— Te olette ihanampi kuin koskaan ennen, neiti Rudenschöld, —
-lausui herttua, joka hymyillen oli häntä lähestynyt, — eikä teidän
-poissaolonne ole vaikuttanut mitään muutosta niissä tunteissa, joita
-teillä on minua kohtaan.
-
-— Eipä ole ilmankaan, ett'en ole peljännyt kokonansa menettäneeni
-teidän kuninkaallisen korkeutenne suosiota, — vastasi Magdalena
-nöyryyden vivahduksella ihanissa kasvoissansa, joka antoi hänelle
-ruhtinaan silmissä vastustamattoman viehätysvoiman.
-
-— Teidän poissaoloanne on käytetty kuvailemaan teitä sangen
-vaaralliseksi henkilöksi, — keskeytti ruhtinas vilkkaasti, —
-vaaralliseksi muunkin kuin teidän erinomaisen kauneutenne puolesta.
-
-— Ja se olisi?
-
-— On sanottu teidän ystävyytenne Armfelt'ia kohtaan niin suureksi,
-ett'ei hän voisi pyytää teiltä mitään, jota ette rientäisi täyttämään.
-
-— Tässä syytöksessä huomaan yhtä vähän liiallista, kuin vaarallistakaan.
-
-— Jos paroni Armfelt esim. tahtoisi teitä murhaamaan minua, voisitteko
-senkin tehdä?
-
-Nopealla silmäyksellä vilkasi Magdalena herttuata. Hänen vilkkaissa
-silmissänsä kuvautui niin paljo todellista oukamustumista ja niin
-selvää kummastelua, että herttua katseli häntä iloisella hymyllä, äkkiä
-lisäten: — Ei, ei, sitä minä en uskokaan!
-
-— Tuskinpa voin toipua siitä hämmästyksestä, johon teidän
-kuninkaallisen korkeutenne sanat ovat minut saattaneet. Viattomuuden
-tyyneys oli Magdalenan äänessä, ja hänen silmänsä kuvasti koko sitä
-kauhistusta, jota hän tunsi, ajatellessansa sellaista rikosta, johon
-ruhtinas oli viitannut, ja hän jatkoi: — Paroni Armfelt'illa on
-kentiesi syytä tyytymättömyyteen, mutta olkoonpa hän kuinka närkästynyt
-hyvänsä, ei hän kuitenkaan koskaan olisi kylläksi halpamielinen
-pitämään itsessänsä vireillä sellaista toivoa, samoinkuin en minäkään
-panemaan sitä koskaan toimeen.
-
-— Minä uskon teitä, minä vakuutan teitä uskovani, — vastasi herttua,
-tarttuen, helleydellä Magdalenan käteen. — Teidän ystävyytenne
-Armfelt'iin on luja; mutta sen ei pitäisi kuitenkaan mennä niin
-pitkälle, ja... vaikka olettekin myyneet hohtokivenne, hankkiaksenne
-hänelle puoluelaisia...
-
-— Myynyt hohtokiveni, — kertoi Magdalena. Ensi kerran koko tämän
-keskustelun ajalla ilmestyi iloinen hymyily hänen huulillensa, ja
-vetäytyen poispäin herttuasta, jatkoi hän vilkkaasti: — Niin, se on
-totinen tosi; mutta ei ainakaan hankkiakseni paroni Armfelt'illa
-puoluelaisia! Ah, teidän kuninkaallinen korkeutenne, kuinka kaikki
-tässä maailmassa nurinpäin selitetään! Minä olen myynyt hohtokiveni,
-sillä minä tarvitsin rahoja äitini velkojen maksamiseen.
-
-— Äitinne velkojen, — lausui herttua; hänen äänessänsä oli vieno
-väräjäminen, ja hän jatkoi: — Jumala, miten ovat he voineet...
-
-— He voivat paljon, kun on parjaaminen kysymyksessä ja vähän, kun olisi
-puolustaminen... he voivat paljon totuutta vääristellessään; mutta mitä
-tähän juoruun tulee, voin sen helposti näyttää valheeksi ja minä tahdon
-antaa teidän kuninkaalliselle korkeudellenne kirjallisen todistuksen
-sanojani todenperäisyydestä.
-
-— Te olette jalo nainen, Magdalena, olisipa Jumala suonut minulle sen
-onnen, että olisin voittanut teidän sydämenne! Mutta suottehan minun
-pitää teitä'ystävänäni ja sallikaatte minun nyt ystävyyden puolesta
-korvata teille nämät rahat!
-
-— Ei, teidän kuninkaallinen korkeutenne! Äitini sydämellinen kiitos ja
-se lievitys, jonka hän on huolissansa tuntenut, on minusta mitä runsain
-korvaus, — vastasi Magdalena lempeällä arvollisuudella, poistuen
-ruhtinaalliseen ihantelijansa luota, joka suuresti ihmetellen hänen
-sanojensa sekä töidensä jaloutta ei rohjennut häntä pidättää.
-
-Seuraavana päivänä lähetti herttua neiti Rudenschöldille kahdentuhannen
-riksin eläkerahakirjeen, joka oli maksettava hänen omista varoistansa
-sekä saman vuoden kuudelta jo kuluneelta kuukaudelta juoksevan summan.
-
-— Siinä suhteessa, jossa Magdalena oli sekä Armfelt'iin että herttuaan,
-joita kumpaakin hän olisi näyttänyt lahjoja ottamalla pettävän,
-ei Magdalena luullut voivansa ottaa vastaan tätä lahjaa, jonka
-hylkäämisestä herttua kovin närkästyi.
-
-Niitä epäluuloja, joita hänessä oli saatu hereille neiti Rudenschöldiä
-kohtaan, ei voitu tämän tapahduttua enään kokonansa hälventää, samalla
-kertaa kuin herttuan oli mahdotointa hillitä rakkauttansa Magdalenaan.
-Horjuen luottamuksen ja epäluulon välillä, viehätti häntä Magdalenan
-kauneus, samalla kun hän kallisti korvansa niille syytöksille joita
-paroni Reuterholm häntä vastaan teki, jolta valta olisi loppunut,
-jos herttuan olisi onnistunut saavuttaa neiti Rudenschöldin suosion.
-Huomaten tämän, ei Reuterholmista nyt ollut mikään tähdellisempää, kuin
-estää sellaista tapahtumasta, ja hänen onnistui vihdoin saada herttua
-niin pitkälle, että tämä kumminkin suosikkinsa läsnäollessa karttoi
-tunteidensa ilmaisemista. Reuterholmin ponnistukset eivät kuitenkaan
-tähän pysähtyneet; jo pari kuukautta sitte oli hän Hampurissa antanut
-avata ja ottaa jäljennöksen sekä neiti Rudenschöldin kirjeistä, että
-kaikista niistäkin, jotka sieltä hänen nimellänsä lähetettiin; mutta
-kun kaikki nämät kirjeet osaksi olivat kirjoitetut salakirjaimilla
-ja lisäksi olivat nimettömiä sekä suljetut ilman sinetittä, puuttui
-suosikilta vielä ne todistukset, joita hän halusi neiti Rudenschöldiä
-vastaan tuoda herttuan nähtäväksi.
-
-Niitä viettelyksiä ja vaaroja, jotka Magdalenaa hovin saleissa
-väijyivät, oli hänen siis onnistunut jokseenkin hyvin välttää, kun
-Reuterholm eräänä päivänä riemusta loistavin silmin astui herttuan
-huoneesen.
-
-— Vihdoinkin olen saanut hänet kiinni, — huudahti suosikki, — nyt ei
-hän enään tule onnistumaan kauniilla sanoilla päästä väistämään; nyt
-tulen Jumalan avulla armollinen herra saamaan teidän silmänne avatuiksi!
-
-— Kenestä sinä puhut? — kysyi herttua hehkuvin poskin, ja hänen
-kätensä, jossa hän piti äsken sytytettyä tupakkapiippua, alkoi hiljaa
-väristä.
-
-— Neiti Rudenschöldistä, tuosta käärmeestä, jota teidän kuninkaallinen
-korkeutenne on suojellut omassa povessansa! Tuosta kurjasta naisesta,
-joka hautoo mitä alhaisimpia, konnamaisimpia aikeita teidän
-kuninkaallisen korkeutenne valtaa vastaan. Tässä on jäljennöksiä
-useoista kirjeistä, joista en tosin saa selvää kaikista, mutta
-kumminkin tarpeeksi, ymmärtääkseni, kuinka hän on Armfelt'ille
-suvainnut tehdä minusta pilaa, — mutta maltahan, kaunottareni, pian
-tulee sinun vuorosi...
-
-— Jäljennöksiä, — keskeytti herttua — ja hän on tehnyt sinusta pilaa...
-
-— Ja teidän kuninkaallisesta korkeudestanne...
-
-— Annas tänne, — pyysi nyt hallitsija, heittäen tupakkapiippunsa
-pöydälle, — onpa todellakin hauskaa nähdä, mitä hän minusta on
-kirjoittanut.
-
-Nämät ovat ainoastansa jäljennöksiä, mutta tässä on eräs omakätinen
-kirje häneltä, joka on suljettu hänen omalla sinetillänsä... ei, teidän
-kuninkaallinen korkeutenne, minä en anna sitä käsistäni, sillä se on
-nyt minun ainoa todistukseni!
-
-— Lapsellisuutta! Et kai epäile...
-
-— Mitä tähän viettelijättäreen tulee, epäilen kaikkea! Hän tarvitsisi
-vaan joitakuita rukoilevia sanoja, joitakuita huokauksia, ehkäpä
-kyyneliäkin! Teidän kuninkaallinen korkeutenne tietää minun
-sydämellisen rakkauteni teitä kohtaan, mutta mitä arvoa tällä minun
-ystävyydelläni olisi, jos hän vaan olisi luvannut ruveta teidän
-omaksenne; mutta hän halveksi tätä; hän on tehnyt lemmikillensä pilaa
-teidän kuninkaallisen korkeutenne rakkaudesta, eikä hänellä ole ollut
-omantunnon vaivoja teidän, armollinen herra, tekojanne petollisesta
-ilmaisemisesta, samalla kertaa kun hän on heittäytynyt teitä vastaan
-mitä kavalimpiin vehkeilemisiin! Mutta siitä huolimatta olen milt'ei
-vakuutettu teidän kuninkaallisen korkeutenne olevan kylläksi heikko
-antamaan hänelle anteeksi, jos...
-
-— En, en, — keskeytti herttua, joka, väristen vihasta, leimuavin
-silmin kohtasi suosikkinsa silmäystä. — Hänellä ei enään ole mitään
-valtaa minun ylitseni... lemmestä vihaan on vaan yksi askele — ja sen
-askeleen olen ottanut; hän itse on pakoittanut minua sitä ottamaan! Ei
-vähintäkään sääliä, ei, eipä hänkään ole säälinyt minun tunteitani,
-— jatkoi herttua, selaillen edessänsä olevia papereja, — ja nyt
-samaa samalla! Niin, Kustaa Aadolf, minä sanon sinulle, että hän on
-rangaistava!
-
-Reuterholm hymyili: — Hän ja hänen rikostoverinsa, — keskeytti hän.
-
-— Niin, niin!
-
-— Meidän täytyy, — jatkoi Reuterholm,— saada selkoa näistä
-salakirjaimista, joiden avulla hän ja Armfelt ovat olleet
-kirjevaihdossa keskenänsä: muutoin emme juuri saa tietää mitään...
-kumminkaan ei ole meillä muuta selvillä, kuin hänen purevat
-pistosanansa meitä kohtaan...
-
-— Mutta ennen kaikkia, — keskeytti herttua, — tulee meidän saada
-Armfelt'in paperit!
-
-— Ja Armfelt itse, — lisäsi Reuterholm, joka jo nautti mielessään
-vihamiehensä perikadosta.
-
-— Minä tulen lähettämään käskyn majuri Palmqvist'ille, joka on
-laivastoinensa Genuassa, että hän salaisesti ottaa hänet kiinni ja
-viipymättä palajaa tänne, — lausui herttua, joka nyt otti käteensä
-viimeisen, asian ratkaisemiseen vaikuttavan kirjeen.
-
-— Teidän päätöstänne, armollinen ruhtinas, ei voi mikään voittaa
-viisaudessa... Tänään on joulukuun 16 päivä, ja uudenvuoden aikoina on
-tuo kunnon herra oleva täällä! Noh, entä neiti Rudenschöld?
-
-— Viekää hänet vankiuteen, viekää!
-
-
-
-
-VIIDESKYMMENESVIIDES LUKU.
-
-
-Tämän keskustelun ajalla oli Södermanlannin herttuatar kerännyt
-ympärillensä pienen ystävällisen seurueen. Valloilleen lasketut
-pilapuheet tulivat jokseenkin vapaasti kuuluviin, ja vetäen muassaan
-neiti Rudenschöld'in eräälle sohvalle istumaan sanoi herttuatar
-ystävällisesti:
-
-— Ah, kuinka hullunkurisia seikkailuja minulla ja kreivitär Piperillä
-tänä yönä on ollut! Niin, hän ja minä emme tietysti olleet yksinämme,
-meillä oli viisi, kuusi hoviherraa seurassamme ja odotettuamme, kunnes
-koko joukko oli nukkunut, teimme me pienen kiertoretken, syöksyimme
-kuten metsäläiset milloin sinne milloin tänne, vedimme naisilta pois
-päänalusta! ja pakoitimme heidät nousemaan makuultansa. Silloin
-syntyi sellaista huutoa ja naurua, että korvat oli halkeamaisillansa,
-ja puolialastomia ihmisiä sekä naurettavimpia kohtauksia tuli tässä
-näkyviin. Niin, teidän, Fredrik-hyväni, olisi pitänyt olla mukana, —
-olenpa vakuutettu, että teillä olisi ollut kovin hauskaa!
-
-— Sitä en suinkaan epäile, — vastasi herttua nauraen, — ja ensi kerran
-kun teette tällaisen kiertokulun, toivon teidän ilmoittavanne siitä
-minullekin.
-
-— Nyt voin kertoa teille erään uutisen, — jatkoi tuo vilkas herttuatar.
-— Mitä sanotte te, hyvät naiset siihen, että he aikovat esitellä rouva
-Cardel'ia hovissa.
-
-— Mahdotointa, se on aivan uskomatointa! Mitäkään niin outoa
-emme voi ajatellakaan, — keskeyttivät jotkut jalosukuiset naiset
-pyörtymäisillänsä.
-
-— Häntäkö, ku on syntyänsä juutalainen ja epäiltävä maineeltansa!
-Sellaista häpeää emme toivoakseni tule saamaan kärsiä! —
-lausui eräs leskikreivitär, tuntien saavansa mitä ankarimman
-pahoinvoinnin-kohtauksen.
-
-— Mutta hänen miehensä on ratsujoukon päällikkö, — intti herttuatar, —
-niin, saa nähdä, kuinka käy.
-
-— Ei, minä on usko sellaista mahdottomuutta! — keskeytti leskikreivitär.
-
-— Toivokaamme heillä olevan tarpeeksi häveliäisyyden aistia, —
-huudahtivat jotkut enin loukkaantuneet kaunottaret, — niin, se mahtane
-olla turha ja aivan perätöin juoru, ystäväiseni, otaksukaamme niin!
-
-— Voinhan minä näyttää mustaa valkoisella sanojeni totuudeksi, —
-vastasi herttuatar; — pääajutantti Cederström puoltaa häntä erinomaisen
-innokkaasti...
-
-— Siis on paroni Cederström tuo onnellinen... luulinpa hänellä
-todellakin olevan paremman aistin! — lausui leskikreivitär, vilkaisten
-kuvastimeen, — oikein hävettää ajatella tämän alhaisen ihmisen
-unohtaneen säätynsä... minä tulen tätä vastustamaan... minä tulen...
-ah, antakaa tänne hajuvesipullo! Ja täydellisen hermottomuuden eljeellä
-vaipui kreivitär sohvan kulmaan.
-
-— Ei mikään maailmassa tule saamaan meitä puhumaan hänen kanssansa
-eikä häntä tervehtimään — keskeyttivät häntä jalosukuiset naiset
-joukolla, — niin, tähkäämme sopimus, ett'emme mene niihin hovipitoihin,
-joissa hän tulee olemaan saapuvilla, — jatkoivat he ja katselivat mitä
-terävimmillä silmäyksillä tuota iloista ja hyvänsävyistä herttuatarta,
-joka nauraen huudahti:
-
-— Enhän minä sille mitään voi, minä kerron vaan kuulemisiani! Niin,
-onhan minulla kirje siitä asiasta; mutta missä minun uutiseni onkaan?
-— herttuatar etsi kädellänsä noista syvistä taskuista, jotka olivat
-taaksepäin kätketyt hänen hameensa laskokseen, — noh, oikeastansa minä
-siitä viisi.
-
-— Jos te sieltä uutisenne otattekin, Charlotta, en tuon juorun olemista
-laisinkaan epäilekään, — keskeytti Fredrik-herttua, vilkaisten
-tarkoittavasti hänen etsivään käteensä.
-
-— Fredrik on aina kaltaisensa, — lausui herttuatar, joka nauraen antoi
-langollensa pienen läimäyksen viuhkallansa.
-
-Tällä hetkellä astui huoneesen paroni Reuterholm, joka ei ollut
-huomaavinansakaan neiti Rudenschöldiä, vaan meni suorastansa
-herttuattaren luokse, jolle hän lausui mitä kohteliaimpia korusanoja.
-
-Tänään meillä on sangen hauskaa — lausui herttuatar, — mutta
-saadaksemme täydellisesti hauskaa, toivoisin Sofia Albertinan olevan
-täällä!
-
-— Aikoohan hänen kuninkaallinen korkeutensa matkustaa Italiaankin, siis
-tulee joku aika kulumaan, ennenkuin hän palajaa.
-
-— Italiasta puhuessamme, mitenkähän meidän ministerimme siellä
-voi? — kysyi herttuatar, luoden veitikkamaisen silmäyksen neiti
-Rudenschöld'iin.
-
-— Paroni Armfelt voi aina hyvin, — vastasi Reuterholm, — ollessansa
-kaunottarien ympäröimänä. Lempi on hänen elämänsä! Muuan venäläinen
-ruhtinatar, Menschikoff, on liittynyt häneen Aachen'issa, ja Neapelissa
-on eräs englantilainen nainen lady Munck, häneen rakastunut, — näiden
-kumpaisenkin kilpailevan naisen mustasukkaisuuden sanotaan olevan
-sangen suuren.
-
-— Siitä en usko sanaakaan, — vastasi herttuatar, joka varomattomalla
-kysymyksellänsä oli herättänyt tämän parjauksen ja, peljäten neiti
-Rudenschöld'in tuntevan itsensä kiusatuksi sekä loukatuksi, koetti
-hän nyt kaikin tavoin johtaa pakinoimista toiselle uralle; mutta
-paroni Reuterholm ei näkynyt häntä käsittävän, vaan jatkoi vieläkin
-kertomustansa noista onnellisista päivistä, joita Armfelt Neapelissa
-vietti ihanan Karolina-kuningattaren, tuon viehättävän Maria
-Antoinetten sisaren, mitä hellimmästi suosimana, — suloisista päivistä,
-jotka olivat omannetut nautintorikkaalle, ystävyyden ja lemmen helmassa
-vietetylle elämälle.
-
-Kotiin päästyänsä kertoi neiti Rudenschöld itsellensä näitä paroni
-Reuterholm'in sanoja. Hänestä oli selvää paronin tehneen kaiken
-tämän tuottaaksensa hänelle tuskaa; mutta hän ei voinut karkoittaa
-ajatusta, että tämän sanoissa oli totuuttakin. Nuot naiset, jotka
-paroni Armfelt'ia lempivät, — olivatkohan ne viehättäviä ja kauniita?
-— Olkoonpa niinkin! — näin kyseli ja vastaeli Magdalena itseksensä,
-hajoittaen kuvastimen edestä pitkää, kullankiiltävää tukkaansa.
-
-— Olkoonpa niinkin, mutta kuitenkaan ei voinut kukaan lempiä Armfelt'ia
-enemmän, kuin hän! Hymyily ilmestyi hänen huulillensa, kaipuun ja
-autuallisuuden hymyily. Hänen lempeät ja kauniit kasvonsa näyttivät
-puolittain haaveilevilta: — koskahan se päivä oli valkeneva, jolloin
-hän jälleen saisi nähdä lemmikkinsä? Mitenkähän tämän hankkeet
-luonnistuivat?... Mutta hän itse: eikö hän voisi näistä luopua? Tämä
-salaperäisyys, nämät vehkeilemiset eivät soveltuneet hänelle, ne
-katkeroittivat hänen elämäänsä ja olivat saaneet hänen lemmikkinsä
-sangen tylyillä sanoilla ilmaisemaan tyytymättömyyttänsä, milloin
-hänen toiveensa pettyneinä olivat kohdanneet jotakin Magdalenalle
-voittamatointa estettä. Kaikkia näitä tukalia vastoinkäymisiä tahtoi ja
-halusi hän väistää: — suo raati aikoi hän kirjoittaa Armfelt'ille tästä
-päätöksestänsä... tämä ei tulisi estämään häntä peräytymästä, ja sitte
-oli hänellä vaan yksi ainoa tarkoitus — saada jälleen nähdä Armfelt'ia.
-Tästä tulisi hänelle olemaan runsas palkinto kaikista niistä tuskista
-ja vaivoista, joita hän oli saanut kärsiä.
-
-Niin, hän päätti rikkoa herttuan kieltoa vastaan, hän päätti rientää
-lemmikkinsä luokse ja etsiä turvapaikkaa hänen sylissänsä sekä yhdessä
-hänen kanssansa kestää niitä vaaroja, joihin tämä oli heittäytynyt.
-Hänen ei olisikaan pitänyt koskaan antaa houkutella itseänsä jäämään
-kotia, hänen olisi pitänyt seurata Armfelt'ia — ah, hän ei voinut elää,
-paitsi tämän läheisyydessä!
-
-Heleä puna nousi hänen poskillensa, hänen silmänsä loistivat, ja hänen
-pehmeät huulensa avautuivat hymyilyyn. Hän pudisti hiuksensa hajalleen
-yöpukunsa ylle, jonka hienot laskokset valuivat ales pitkin hänen
-hentoa vartaloansa, ja vetäen ylös pitseistä kudotun hihansa, katseli
-hän kuvastimesta käsivartensa mallikelpoista kauneutta sekä huimaavaa
-valkoisuutta.
-
-Tässä silmänräpäyksessä kuului etimmäisen huoneen ovelta muutamia
-kolkutuksia. Magdalena säpsähti äkkiä; olikohan valkea valloillansa,
-vai olisikohan siellä tuo vallatoin herttuatar?
-
-Miehisten henkilöjen ääntä ja melua alkoi nyt kuulua Magdalenan
-huoneeseen. Äkillisellä hyppäyksellä oli hän piilossa vuoteensa
-verhojen takana sekä kysyi säikähtyneenä itseksensä, mitä tämä melu ja
-telme merkitsi. Kauan ei hän kuitenkaan tarvinnut odottaa selitystä,
-sillä everisti Aminoff avasi hänen makuuhuoneesensa johtavan oven.
-
-— Minulla on tukala toimitettava, — lausui hän, minulla on käsky viedä
-teidät vankiuteen, neiti Rudenschöld.
-
-— Viedä minut vankiuteen, - kertoi Magdalena hämmästyneenä, — enpä
-todellakaan käsitä...
-
-— Se ei ole tarpeellistakaan, — vastasi oikeuskansleri Lode, joka nyt
-astui huoneesen polisipäällikkö Ullholm'in ynnä erään Bratt-nimisen
-majurin sekä vahtipalvelusta tekevän upseerin seuraamana, joka tässä
-silmänräpäyksessä käski erään sotamiehen paljastetulla sapelilla
-asettumaan neiti Rudenschöld'in päänalustan viereen.
-
-Poliisipäällikön viittauksesta astui nyt huoneesen joitakuita
-poliisipalvelijoita, jotka, ottaen neiti Rudenschöld'in avaimet,
-aukaisivat kaikki kaapit ja laatikot.
-
-Nauhoja, karrikkaita, samettia ja silkkiä revittiin nyt hujan hajan;
-kukkasia ja töyhtöjä tallattiin jalkoihin; helmiä, koristuksia,
-liinavaatteita, hattuja ja hameita heitettiin sohville ja tuoleille,
-mutta kaikesta tästä kirjavasta ja loistavasta sekamelskasta ei
-löytynyt yhtään paperia. Vihdoin valkeni poliisimestarin kasvot;
-simpsukkakoristuksilla silatusta kirjoituspöydästä oli hän löytänyt
-erään salalaatikon.
-
-— Täällä varmaankin on se, jota etsin, — lausui hän riemuiten, ja
-purkaen auki joitakuita kirjeistä, silmäili hän niitä Ne alkoivat
-tavallisesti sanoilla: "_jumaloimani Magdalena_!" ja loppuivat:
-"_uskollisin teidän palvelijoistanne, Kaarlo_."
-
-Nämät olivat herttua-hallitsijan vaihettelevia ja pitkiä
-rakkaudenkirjeitä, jotka olivat kirjoitetut mitä surkeimmalla
-mielialalla neiti Rudenschöld'in n.s. "julmuuden" johdosta.
-
-Hiukan hymyillen näki Magdalena poliisipäällikön toiveiden pettymistä,
-ollen itsessänsä sangen levollinen sen johdosta, ett'ei hänen
-huostastansa löytyisi minkäänmoisia vaarallisia kirjeitä Armfelt'ilta
-eikä tämän ystäviltä; sillä heti saatuansa oli hän ollut niin
-varovainen, että oli ne polttanut. Ainoa, jota hän pelkäisi, oli
-avaimen löytämistä salakirjaimiin, jota hänellä oli tapana säilyttää
-etuhuoneen sohvan patjassa olevassa pienessä repeämässä. Mutta
-tästäkin pelostaan hän rauhoittui, sillä turhaan etsittyänsä menivät
-poliisimiehet, pois kello kolmen aikaan aamulla, majuri Bratt'in,
-vahtipalvelusta tekevän upseerin sekä sotamiehen jäädessä sinne, jotka
-nyt sijoittuivat aivan neiti Rudenschöld'in vuoteen viereen, silmäillen
-häntä alituisesti.
-
-Ei, tätä ei hän kuitenkaan voinut kestää! Hän ojensi kätensä,
-vetääkseen vuoteenverhoja eteensä, ja peittääkseen itseänsä heidän
-utelioilta, loukkaavilta ja hävyttömiltä silmäyksiltänsä.
-
-— Verhoja ette saa vetää eteenne, — lausui majuri Bratt jyreällä
-äänellä, pidättäen tylysti hänen kättänsä.
-
-— Mutta minä tahdon nousta vuoteeltani — vastasi neiti Rudenschöld.
-
-— En näe mitään, joka estäisi teitä siitä!
-
-— En tiedä vielä, miksi minun luokseni olette näin tunkeneet ja miksi
-minua kohdellaan näin äärettömällä säälimättömyydellä, — keskeytti
-Magdalena vilkkaasti; mutta minä tiedän...
-
-— Te ette saa meille puhua, se on kielletty!
-
-— Teille puhumatta oleminen ei ole minusta vaikeata; mutta minä en
-herkeä vaatimasta itseäni kohdeltavaksi kunnioituksella... muutoin
-vakuutan tulevani valittamaan!
-
-Magdalena mitteli majuri Bratt'ia kylmäkiskoisella ja korskealla
-silmäyksellä, ja hänen vakavasti lausumat sanansa vaikuttivat että
-kumpaisetkin upseerit kuiskaeltuaan keskenänsä, vetäytyivät lähimäiseen
-huoneesen, käskettyänsä sotamiestä sijoittumaan ovelle.
-
-Magdalena veti verhot lähemmäksi, hänen mielensä lujuus oli mennyt, ja
-peittäen kasvonsa käsillään, koetti hän muutaman silmänräpäyksen koota
-ajatuksiansa.
-
-Saatu ilmi... Armfelt'in hanke oli saatu ilmi! Hän ei tällä,
-tuskallisella silmänräpäyksellä ajatellut itseänsä, vaan hänen
-lemmikkinsä vaara täytti hänen mielensä äärettömällä epätoivolla.
-Mitähän he rohkenisivatkaan Armfelt'ia vastaan yrittää! Voisikohan tämä
-vetäytyä pois siitä huonosta leikistä, johon hän oli antautunut...
-voisikohan hän pelastua?
-
-Väristen levottomuudesta ja kyyneleet polttavilla poskillansa, koetti
-hän hillitä mielenliikutustansa, jota hänen vihamiestensä ei pitäisi
-saada nähdä, ja hän järjesti äkkiä pukunsa, mietiskellen, miten hän
-voisi hävittää selityksen noihin onnettomiin salakirjaimiin, joiden
-selkoa saamattomuudesta hänen lemmikkinsä pelastus riippui.
-
-— Valmis tekemään tällaisen yrityksen, järjesti hän nyt lopullisesti
-kuvastimen edessä pukunsa.
-
-Nuot yöpöydällä olevat, hopeasta valetut lemmenjumalaiset kantoivat
-päälaellansa vahakynttilöitä, jotka nyt Magdalenan sytyttäminä loivat
-häneen kirkkaan valonsa. Hänen hento vartalonsa oli peitetty mustaan
-pukuun, joka antoi hänen valkoiselle hipiällensä huimaavan, milt'ei
-välkkyvän loisteen, ja hänen vaalean tukkansa paksut lepeet, jotka
-hän huolimattomasti oli sitonut yhteen, valuivat kähäräisinä ales
-hänen päälaeltansa ja peittivät hänen poskensa ja kaulansa ikäänkuin
-kultaharsolla. Levollisesti silmäillen ympärillensä, astui hän nyt
-etuhuoneesen. Hänet nähdessänsä nousivat nuot molemmatkin upseerit
-vaistomaisesti seisovallensa; hänpä oli emäntä talossa, ja he vieraita,
-suomattomia vieraita varmaankin, ja heidän vastenmielinen siellä olonsa
-alkoi tuntua heistä milt'ei tukalalta. Mutta tuo hieno sivistys ja
-lumoava teeskentelemättömyys, joka oli tämän Kustaa III:n saleissa
-niin jumaloidun kaunottaren suurimpana viehätysvoimana, seurasi häntä
-tässäkin silmänräpäyksessä, ja pienellä kätensä viittauksella ynnä
-puoli hymyilyllä, joka avasi hänen purppurahuulensa, antoi hän heille
-merkin pysymään paikallansa, samalla kun hän silmäyksellänsä pyysi
-heiltä anteeksi sitä satunnaista epäjärjestystä, joka siellä vallitsi.
-Nainen, kodin sulostajatar, ei voinut tässäkään levottomuuden ja
-tämän yöllisen kohtauksen häiritsevässä silmänräpäyksessä kuitenkaan
-tukahuttaa luonnollista haluansa poistamaan tätä sekamelskaa
-järjestävällä kädellänsä. Päivittelevän näköisenä otti hän ylös
-laattiaalta rikkipoljetun helminauhan, järjesti akuttimen laskokset
-ja muutti istuimet paikoillensa. Häntä oli kielletty puhumasta; mutta
-hänen eljeensä olivat ikäänkuin sanoja ja hyvin tajuttavaa puhetta,
-semmoista, joka soveltui lumoja-kuninkaan aikakauteen. Nyt seisoi
-hän etukamarin sohvan patjan vieressä, joka, ollen rikkirevittynä
-laattialla, antoi hänelle hyvää tilaisuutta lähestymään tuota patjaan
-piiloitettua asiakirjainten selitystä. Tulisikohan hän onnistumaan sen
-saamisessa pois?
-
-Heikko väristys tuntui hänen käsissänsä, ja hänen sydämensä tykytti
-ankarasti; mutta tuo häntä kohdannut heikkous katosi yhtä nopeasti,
-kuin se oli tullutkin, ja notkealla kumarruksella taipui hän äkkiä
-alespäin. Tässä silmänräpäyksessä riensivät molemmatkin upseerit
-auttamaan häntä asettamaan patjaa paikoillensa. Nopealla liikkeellä vei
-Magdalena kätensä tuohon salaiseen piilopaikkaan sekä loi, taivuttaen
-päätänsä, lempeät ja kirkkaat silmänsä kumpaiseenkin vartijaansa, jotka
-hänen kauneutensa ja esiintymisensä jalouden viehättäminä kohteliaalla
-eljeellä auttoivat häntä järjestämään sohvan ylenpalttisia pauloja.
-Samassa silmänräpäyksessä oli tuo tärkeä paperi hänen kädessänsä, ja
-huomaamattomalla liikkeellä pisti hän sen valkoisilla karrikkailla
-reunustetun kaulahuivinsa alle, jonka hän nyt heitti olkapäillensä.
-
-Hän oli saavuttanut tarkoituksensa; hänen toimensa oli tehty, ja
-väsyneen näköisenä laskeutui hän sohvan nurkkaan. Istuen siinä
-ajatuksiinsa vaipuneena, ei häntä kukaan häirinnyt ennen kello kuutta
-aamusella, jolloin vahteja muutettiin, ja kaksi varusväen upseeria
-ja yksi sotamies astuivat huoneesen, jonka jälkeen häntä, ollen yhtä
-tarkasti vartioituina kuin yölläkin, ei silmänräpäykseksikään päästetty
-näkyvistä.
-
-Tieto neiti Rudenschöld'in vangitsemisesta oli sillävälin levinnyt
-kaupunkiin, ja hänelle lähetettiin nyt useampia velkomuksia, jotka hän
-maksoi.
-
-Nämät laskut kietoi hän sitte kokoon samoinkuin salakirjainten
-selityksenkin ja pisti ne ikäänkuin ajatuksissansa — kuitenkin niin
-että ne näkyi — kaulahuivinsa laskoksiin. Hän oli äkkiä keksinyt keinon
-kirjainselityksen hävittämiseksi ja pyydettyään vähän jälkeenpäin
-lämmittämään huoneessa olevaa rautauunia, leikitteli hänen sormensa
-ikäänkuin sattumuksesta tuolla pienellä paperikääryllä.
-
-— Nyt tulee poliisipäällikkö, — lausui eräs upseereista, — ja jos hän
-saa nähdä teillä olevan papereja kaulahuivissanne, voi hän luulla
-meidän sallineemme teidän vastaanottaa kirjeitä.
-
-— Te olette oikeassa, — vastasi neiti Rudenschöld välinpitämättömän
-näköisenä. — Teidän luvallanne panen ne palamaan.
-
-Työntäen poveensa laskut, otti hän sieltä samalla kirjainselityksen,
-jonka hän nyt heitti tuleen.
-
-Heti tämän jälkeen tuli poliisipäällikkökin, joka oitis kysyi
-salakirjainten selitystä, jonka Magdalenan omaksi menestykseksensä
-tulisi hänelle antaa.
-
-— Päivällisen aikana olisin minä voinut sen teille antaa, jos olisin
-tahtonut, vaan nyt se on minulle mahdotointa! — vastasi neiti
-Rudenschöld heleällä naurulla, — sillä näiden upseerien nenän edessä
-minä olen sen polttanut... niin tässä näette laskut.
-
-— Herra-hyvät, te tulette saamaan tästä vastata! Miten te hoidatte
-vartijatointanne?— huudahti poliisipäällikkö, silmäillen vihastuneena
-noita hämillään olevia upseeri-parkoja.
-
-— Nuot herrat eivät ole mitään laiminlyöneet, päinvastoin haittaavat
-he minua sangen paljon alituisella läsnäolollansa, — keskeytti
-Magdalena, yhä hymyillen; sitte kääntyi hän poliisipäällikköön, lisäten
-vakavammin: — En luule kuitenkaan tehneeni mitään, joka ei olisi
-luvallista vankiudessa... kukin puolustaa itseänsä mielellään, miten
-parhain voi!
-
-
-
-
-VIIDESKYMMENESKUUDES LUKU.
-
-
-Yhä tarkasti vartioituna pidettiin neiti Rudenschöld'iä parin viikon
-aikana huoneessansa. Hänellä ei ollut lupaa ottaa vastaan keitään
-vieraita, eikä hän tietänyt, mitä hänestä ajateltiin sekä mitä hänelle
-aijottiin tehdä ja ennen kaikkia hän ei ollut saanut minkäänmoisia
-tietoja Armfelt'ista. Tämä aika oli täynänsä epätietoisuutta ja
-sanomatointa tuskaa, jota hän teeskennellyllä levollisuudella koetti
-salata. Niinpä tapahtui sitte toukokuun 4 päivänä v. 1794, että
-herttuan lähettiläsupseeri tuli hänen luoksensa, tuoden sellaisia
-terveisiä hallitsijalta, että jos hän tahtoi ilmaista salakirjainten
-selityksen sekä nimittää kaikki ne, joille Armfelt'in hänen nimellensä
-lähetetyt kirjat olivat määrätyt, päästettäisiin hän heti vapaaksi
-ja ihmisille selitettäisiin hänen ainoastansa erehdyksestä tulleen
-vangituksi. Muussa tapauksessa täytyisi hänet jättää alttiiksi lain
-koko ankaruudelle, ja silloin maksaisi se hänen henkensä.
-
-— Sanokaa herttualle, — vastasi Magdalena tyynellä maltilla, joka
-hänestä ei hetkeksikään luopunut, — sanokaa herttualle, että olen
-valmis antamaan henkeni hänen huostaansa, vaan en ikänä ystävieni
-luottamusta.
-
-Tunti tämän jälkeen tuli poliisipäällikkö Ullholm ilmoittamaan hänelle,
-että hänen oli jättäminen huoneensa, astuaksensa yleiseen vankilaan,
-sekä että husaarijoukko tulisi hänet sinne saattamaan.
-
-— Enkö pääse sinne ilman tuotta vartijaväettä? — kysyi Magdalena,
-ja kyyneleet silmissänsä jatkoi hän vilkkaasti: — Ah, sallikaatte
-minun mennä sinne yksinäni, jalkasin... jospa te luottasitte minun
-kunniasanaani! Te käsitätte, herra poliisipäällikkö, ett'en itseni
-takia ano tätä armoa, vaan sen vuoksi, että onneton äitiparkani asuu
-tässä vastapäätä, ja hän tulisi varmaankin levottomaksi...
-
-— Minä käsitän, — vastasi Ullholm, kääntyen äkkiä poispäin, —
-kreivitär Rudenschöldillä lienee ilman tätäkin näytelmää kylläksi
-syytä murheesen. Minä tulen vartijaväen kanssa olemaan tiellä teidän
-vastassanne, ja luottaen teidän rehellisyyteenne, armollinen neiti,
-tahdon käskeä tänne ajurin vaunut, jossa te myöhäiseen illalla voitte
-täältä lähteä.
-
-Tämän lupauksen johdosta kulki neiti Rudenschöld täydellisessä öisen
-pimeydessä ja ainoastansa yhden upserin seuraamana hänelle määrättyyn
-vankilaan, joka oli sama, mihin vuosi takaperin kuninkaan murhaaja
-Ankarströmkin oli suljettu. Tässä neljä askelta pitkässä huoneessa
-ei ollut vuodettakaan, vaan ainoastansa puinen lavitsa ja joitakuita
-puusta tehtyjä istuimia.
-
-Hänen turvatoin ja surkea tilansa vaikutti hänen syvästi tässä
-silmänräpäyksessä. Häntä kohdeltiin kuten pahantekijää, mutta mitä
-oli hän siis oikeastansa tehnyt? Oliko tuo niin ääretöin rikos, että
-hän sokeasti oli pannut toimeen hankkeita, joiden vaarallisuutta
-isänmaallensa hän ei ollut käsittänyt ja että hän umpimähkään oli
-totellut sen henkilön pienintäkin viittausta, jota hän niin paljon
-rakasti? Ainoastansa _hänen_ onneansahan Magdalena oli tarkoittanut
-ja työskennellyt ainoastansa tuon nuoren kuninkaan menestykseksi!
-Tarkoitus oli ollut hänelle pääasiana ja keinot sivuseikkoina, ja hän
-oli pannut liikkeelle vääriä huhuja hallituksesta sekä hallitsijasta ja
-hankkinut puolustajia tuolle kuninkaalliselle lapselle, koska Armfelt
-oli sanonut hänelle tämän olevan tarpeellista ja välttämättömästi
-pitävän tapahtua, voidakseen täyttää Kustaa III:lle antamaa lupaustansa
-— tuota pyhää lupausta, että Armfelt pitäisi huolta hänen pojastansa.
-
-Nämät ajatukset johtuivat Magdalenan mieleen, silmäillen haikealla
-katsannolla ympärillensä, sill'aikaa kun poliisipäällikkö Ullholm
-järjesteli vahteja, jotka häntä tulisivat vartioimaan.
-
-— Täällä on hirveän kylmä, — lausui neiti Rudenschöld, väristen
-vilusta, — ja jos olisin luullut tällaista vankeutta mahdolliseksikaan,
-olisin totisesti varustanut itseni turkilla. Eikö tänne edes saa
-valkeata?
-
-Molemmatkin vartijaupserit, Hellvig ja Lagerheim, silmäilivät
-epäröivinä toisiansa.
-
-— Tänne ei ole vielä ehditty tuota puita, — vastasi Hellvig, — täällä
-on tosin eräässä nurkassa muutama puu, mutta ne eivät riitä valkeaksi.
-
-— Tunnen itseni tänä iltana tavattoman väsyneeksi, — lausui Magdalena
-alakuloisella hymyilyllä, mutta täytyyhän ottaa vastaan sekä pahat
-että hyvät päivät ja koettaa niihin nöyryydellä mukautua! Jospa
-minulla olisi tässä kylmyydessä edes peitto, koettasin nojata tähän
-puulavitsaan, sillä minä tuskin jaksan istuakaan.
-
-— Tässä on minun viittani, — lausui Hellvig äkkiä, — ei, te ette saa
-kieltäytyä kietomasta sitä ympärillenne!
-
-— Ja tässä on minun nuttuni, — virkkoi Lagerheim, — sallikaatte minun
-levittää se lavitsalle.
-
-Kyyneleet tulivat Magdalenan silmiin; nämät sitte vankeuteen
-astuttuansa niin kauan pidätetyt kyyneleet valuivat nyt näiden
-kumpaisenkin upseerin silminnähtävän sääliväisyyden johdosta ales hänen
-poskillensa.
-
-— Minä itken, — lausui Magdalena, — mutta en tunne itseäni läheskään
-niin onnettomaksi kuin äsken. Ah, tätä teidän hyvyyttänne en tule
-koskaan unohtamaan!
-
-Pannen puunpalikan päänaluiseksensa, valmisti neiti Rudenschöld nyt
-vuoteensa. Nuot ankarat mielen liikutukset, joita hän tänäpäivänä
-oli tuntenut, olivat laskeneet ikäänkuin painon hänen sieluunsa ja
-ummistivat hänen silmäluomensa; hän nukkui pian sikeästi, sill'aikaa
-kun nuot molemmat upseerit istuivat pelkässä virkanutussansa, väristen
-ankarasta vilusta, vaan ei silmänräpäystäkään katuen pientä uhraustansa.
-
-Kello kolmen aikaan yöllä kuului kova huuto: kuka siellä? joka kaikui
-holveissa. Säikähtynenä säpsähti neiti Rudenschöld vuoteeltansa, eikä
-hän suuresti rauhoittunut nähdessänsä poliisipäällikön astuvan sisään.
-
-— Minä tuon teille erästä kirjettä, — lausui hän, — joka on
-tullut teidän nimellänne; mutta osoite on, kuten tavallisesti,
-salakirjaimilla; kenelle on tämä kirje?
-
-Neiti Rudenschöld näki sen olevan Kustaa Aadolf'ille.
-
-— Minä osaan yhtä vähän kuin tekään lukea tätä kirjoitusta, — lausui
-hän äkkiä; — kun ei minulla ole selitystä, on sen lukeminen minulle
-mahdotointa.
-
-— Teidän täytyy tämä kuitenkin lukea, ja jos ette tee sitä hyvällä, on
-keinoja pakoittaa teitä siihen.
-
-— Minä en tiedä mitään muuta keinoa, paitsi sitä, joka riistää minulta
-järkeni — vastasi Magdalena, joka vetäytyen takaperin, nyt kohtasi
-poliisipäällikön ankaran ja terävän silmäyksen, — sillä ei mikään muu
-voi pakoittaa minua toimimaan vastoin tahtoani, ja kidutuksen on Kustaa
-III:s ainiaaksi poistanut.
-
-— Niin on, mutta ei käsirautoja eikä peukalonpuristimia, — lausui
-poliisipäällikkö, joka nyt, vetäen nämät koneet lakkaristansa, pani ne
-pöydälle, jolla ne olivat ainoat esineet, joita kynttilän liehuva leimu
-kirkkaasti valaisi tuossa pimeässä ja kolkossa huoneessa.
-
-Kalmankylmä tunne järisytti Magdalenan mieltä, ja heittäen polvillensa,
-huudahti hän:
-
-— Oi, Jumala, anna minulle anteeksi kaikki pahat tekoni, ja suo minulle
-sitä voimaa, jota tarvitsen!
-
-— Noh, tahdotteko, neiti, jo sanoa, kenelle tämä kirje on määrätty? —
-kysyi poliisimestari äreästi, laskien kätensä pöydälle.
-
-Magdalena oli yhä polvillansa, hänen kätensä olivat ristissä, ja
-silmänsä luodut ylöspäin.
-
-— En! — oli hänen ainoa luja ja vakava vastauksensa.
-
-Poliisipäällikkö Ullholm'in käsi vajosi ales pöydältä, ja hän kumartui
-Magdalenaan päin joka nyt nöyränä oli antanut päänsä vaipua ales.
-
-— Nouskaa pois, neiti Rudenschöld, nouskaa pois! — lausui hän, silmät
-kyyneleissä. — Jumalan kiitos, että huomaan teidät yhtä jaloksi, kuin
-teitä pidinkin; olkaa vakuutettu siitä, että jos milloinkaan näin
-julmiin keinoihin ryhdytään, pakoittaaksi teitä tunnustamaan, tulee
-muiden kuin minun käteni sen tekemään! Minä elän mieluummin vedellä ja
-leivällä, kuin taivun sellaiseen ilkityöhön, ja tunnen itseni jo kyllin
-onnettomaksi, että olen teitä sillä uhannut.
-
-Tämä näin hemmoiteltu kaunotar, jonka koko elämä oli ollut lempimistä
-ja huvitusta, ja jonka pienintäkin toivomusta auliit henkilöt
-olivat rientäneet täyttämään, oli äkkiä joutunut mitä katkerimpiin
-olosuhteisin. Ne ystävyyden osoitteet, joita hänelle nyt tänä iltana ja
-yönä oli suotu, olivat siis tehneet hänen mieleensä mitä syvällisimmän
-vaikutuksen, ja ojentaen poliisipäällikölle kätensä, lausui hän:
-
-— Minä ylistän Jumalaa, että olen teissä löytänyt ystävän!
-
-Liikutetulla mielellä riensi Ullholm pois; mutta Magdalena rupesi
-jälleen lavitsalle istumaan. Hän ei kuitenkaan voinut nukkua, ja
-hänen vilkas mielikuvitelmansa näytti hänelle milloin sellaisia
-kohtauksia, joissa hän äsken oli ollut, milloin taas valoisempia ja
-toivorikkaimpia, jolloin vankeuden portit avautuisi, ja vapaus häntä
-kutsuisi.
-
-Aamun ensimäinen, harmahtava sarastus oli juuri alkanut luoda valonsa
-akkunan rautaristikkoon, kun raskaat oven teljet työnnettiin auki, ja
-poliisipäällikkö jälleen astui sisään.
-
-— Teillä on jotakin uutta minulle ilmoitettavana, — lausui Magdalena,
-mennen äkkiä häntä kohden. — Minä pyydän teitä suoraan sanomaan minulle
-kaiken!
-
-— Minulla ei ole mitään uutta teille ilmoitettavana, olenhan vaan
-tullut teille sanomaan, ett'en enään palaja tänne.
-
-— Ettekö palaja! — kertoi Magdalena epäröiden, — minä en käsitä! Ilon
-säde tuikahti hänen mieleensä: olisikohan poliisipäällikkö tullut
-sanomaan hänen pääsevän vapaaksi!
-
-— Ei, ei, lausui hän, — ikäänkuin lukien hänen ajatuksiansa; — asia on
-vaan sellainen, että minä en saa palata.
-
-— Te olette olleet herttua-hallitsijan puheilla, — virkkoi Magdalena, —
-ah, minä käsitän!
-
-— Niin olen!
-
-— Eikä hän hyväksy teidän sääliväisyyttänne minua kohtaan!
-
-— Hän, sanoo, suokaatte anteeksi, armollinen neiti, — pieni hymyily
-ilmestyi poliisipäällikön huulille, — hän sanoo minunkin teihin
-rakastuneeni!
-
-— Mutta sehän on kauheata!
-
-— Minä vastasin herttualle, — jatkoi poliisipäällikkö vakavasti —
-olevani viisikymmentä vuotias mies, joka ei varsin helposti rakastu,
-ja että tarvitsee olla ainoastansa ihmisyyttä sääliäksensä teidän
-kohtaloanne.
-
-— Kiitoksia, kiitoksia!... Mutta nyt minä tulen teidät kadottamaan,
-ystäväiseni!
-
-— Ei kadottamaan... en tule laiminlyömään mitään, jonka voin tehdä
-teidän asianne eduksi.
-
-— Tieto teidän olemisestanne minun läheisyydessäni olisi antanut
-minulle enemmän rohkeutta.
-
-— Se ei tule teitä pettämään... teillä on luja mieli ynnä ponteva
-tahto, ja juuri tänään tulee teidän koettaa näyttäytyä levolliselta,
-sillä te tulette hovioikeuden tutkittavaksi.
-
-Magdalena pani kätensä ristiin. Hiljainen huokaus kuului hänen
-huuliltansa; ne tuskat, joita hän tähän asti oli saanut kärsiä, olivat
-siis ainoastansa alussa, ja uusi kilvoituksen paikka oli hänelle jo
-määrättynä.
-
-— Nyt vielä yksi neuvo, ennenkuin menen, — jatkoi Ullholm: — _Älkäätte
-milloinkaan unohtako sävyisyyden tulevan olemaan teidän parhain
-aseenne. Jos te kiivastutte, menetätte tuon arvollisuutenne, joka
-viehättää ja joka on teidän varmin turvanne_.
-
-
-
-
-VIIDESKYMMENESSEITSEMÄS LUKU.
-
-
-Tuo ilmisaatu kapinaliitto ja neiti Rudenschöld'in käräjäjuttu
-herätti tietysti yleistä huomiota, ja tutkintoa seurattiin suurella
-uteliaisuudella.
-
-Neiti Rudenschöld'iä viedessä kello yhdeksän seuraavana aamuna
-paljastetuilla sapelilla varustettujen upseerein ja sotamiesten
-ympäröimänä hovioikeuteen, oli siellä paitsi oikeuden jäseniä kolme-
-tahi neljäkymmentä nuorta lainoppinutta saapuvilla, jotka olivat
-tulleet tänne uteliaisuudesta. Tämä ensimäinen tutkinto kesti kuusi
-tuntia, jolla aikaa neiti Rudenschöld'in seisovallansa täytyi vastata
-syyttäjän kysymyksiin. Muistaen poliisipäällikkö Ullholmin neuvoa,
-oli hän päättänyt antaa kylmäverisesti vastauksensa, ja kun hänelle
-tehtiin joku loukkaava kysymys, joka herätti hänen mielikarvauttansa,
-hän vaikeni, kunnes hänen kiivautensa oli mennyt ohitse. Ensimmäisen
-kerran kun tämä tapahtui, kertoi syyttäjä kolme kertaa kysymyksensä,
-koroittaen lopulta äänensä kirkumiseksi. Hymyillen pyysi neiti
-Rudenschöld häntä silloin säästämään keuhkojansa, sillä hän ei sanonut
-olevansa kuuro. Tämä huomasi nyt syyn hänen käytökseensä, eikä enään
-koskaan kertonut kysymyksiänsä.
-
-Magdalenan palattua vankeuteen, oli vahtimiehiä muutettu. Nuot häntä
-nyt vartijoivat upseerit selittivät hauskuudeksensa kaikki pahoin
-päin, hänen unensakin, sillä hänen puhuessaan levottomana unissansa,
-ilmoitettiin ne nimetkin, jotka silloin pääsivät hänen huuliltansa.
-Tämän huomasi Magdalena syyttäjän kummallisista kysymyksistä, ja
-peläten todellakin tulevansa jotakin ilmaisemaan, päätti hän olla niin
-paljon kuin suinkin nukkumatta. Hän pisti nyt nenäliinan suuhunsa,
-joten hän heräsi joka kerta, kun hän oli puremaisillaan yhteen
-hampaansa tahi liikuttamaisillaan kieltänsä ja pysyi siis hereillä
-aamupuoleen asti, jolloin upseerit itsekin rauenneina nukkuivat.
-Vasta silloin uskalsi Magdalena antautua tälle onnettomien ainoalle
-nautinnolle; mutta unen tuottama tervetullut katkerien kärsimysten
-unohtuminen ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä jo kello kuusi
-aamusella muutettiin vahtia, jolloin hänen tuli nousta vuoteeltansa ja
-pukeutua.
-
-Mutta tämä hänen vuoteelta nousemisensa tapahtui siten, että hänen
-kamarineitsyensä, joka myöskin oli vangittu, vaikka tätä pidettiin
-toisessa huoneessa, päästettiin hänen luoksensa panemaan hänen
-vaatteensa vuoteen vieressä olevalle tuolille, jonka tehtyä hänen
-oli meneminen ulos. Vartijaupseerit eivät koskaan menneet huoneesta,
-jonka vuoksi neiti Rudenschöld pukeusi vuoteensa verhojen takana, ja
-hankaluus sangen pitkän ja paksun tukkansa silittämiseen tällaisessa
-olossa pakoitti neiti Rudenschöldiä eräänä päivänä leikkuuttamaan
-hiuksensa aivan lyhyeksi. Hänen koiransa ynnä käsityönsä häneltä
-kiellettiin, ja pyytäessänsä kirjoja aikansa kuluttamiseksi, lähetti
-paroni Reuterholm hänelle rukin. Näinä pitkinä sielua masentavina
-hetkinä alkoi hän sitte kirjoittaa värsyjä vankihuoneensa seiniin
-mutta näiden ulkopuolella levisi kuitenkin pian maine siitä kovasta
-kohtelusta, jota hän sai kärsiä; yleiseen häntä säälittiin ja
-kerrottiimpa vielä tehdyksi heikko yritys hänen vapauttamiseksensakin.
-
-Maaliskuun loppuun asti häntä käytettiin hovioikeudessa tutkisteltavana
-ja tuntemassa sen semmoisiakin henkilöitä. Usein häntä silloin
-loukkaisivat sellaisetkin, joita hän yhdellä ainoalla sanalla olisi
-voinut todistaa paljon syyllisemmäksi itseänsä ja jotka osoittamalla
-hänelle ylenkatsettansa toivoivat itse pääsevänsä syyttömiksi. Hän
-oli kuitenkin lujasti päättänyt, ett'ei hän ilmaisisi keitäkään
-muita, paitsi itseänsä, ja pöytäkirjat näyttävät hänen peruuttaneen
-omat kirjoituksensakin, kun asia koski jonkun toisen suojelemista, ja
-hän väitti sellaisissa tapauksissa sanojansa valheeksi tahi omaksi
-keksinnöksensä.
-
-Maaliskuun 26 päivänä ilmoitti vihdoin kanneviskaali neiti
-Rudenschöld'in asian olevan selvillä ja vaatineensa hänen
-vapauttamistansa velvollisuudella tulla jälleen kutsuttaessa
-saapuville, vaan että herttua-hallitsija oli nähnyt soveliaaksi, että
-häntä pidettäisiin vankeudessa, kunnes paroni Armfelt'in manausaika
-oli kulunut, eli toukokuun 30 päivään, jolloin hänen oli joko itsensä
-saapuminen paikalle, tahi hänet tuomittaisiin kuulustelematta.
-Iloisella tunteella palasi neiti Rudenschöld vankiuteensa.
-Salakirjaimista ei kukaan ollut saanut selkoa, ja yksityisestä
-kirjevaihdosta ei hänelle voinut tuomita rangaistusta; pian
-vapaaksipääsemisen toivo häämöitti loppua näille tuomiopöydän ääressä
-olleille kohtauksille, joita unheen verho pian tulisi peittämään.
-
-
-
-
-VIIDESKYMMENESKAHDEKSAS LUKU.
-
-
-Iltaisella, Huhtikuun 8 päivänä, oli herttua kutsunut kirjastoonsa
-valtionvalvojan, valtiokanslerin, presidentin paroni Kurckin,
-paroni Reuterholm'in ja oikeuskansleri Loden. Pöydällä oli paksuja,
-kirjoitettuja paperikääryjä, ja laskien kätensä yhdelle niistä, lausui
-herttua-hallitsija:
-
-— Onnellisen sattuman kautta, jota en rohjennut toivoakaan, olen saanut
-käsiini ne asiakirjat, jotka todistavat paroni Armfelt'in rikoksellisen
-osallisuuden siihen kapinaliittoon, jolla on tarkoitettu hallituksen
-kumoamista ja valtakunnan asettamista vieraan vallan hoidonalaiseksi.
-
-— Kas tässä, hyvät herrat, — jatkoi herttua, — lukekaa itse nämät
-kirjeet Armfelt'ilta, Ehrenström'iltä ja neiti Rudenschöld'iltä...
-salakirjainten selitys on kaikeksi onneksi löydetty; mitä ennen vaan
-epäiltiin, on nyt näytetty todeksi, ja maamme on temmattu vaarasta,
-joka täydellä todella on sen turvallisuutta uhannut.
-
-Herttua vaikeni, ja noiden lukevien herrojen kasvot ilmaisivat mitä
-suurinta hämmästystä sekä velvollista mielikarvautta valtiorikoksesta,
-jonka johtajana selvästi todistettiin olleen paroni Armfelt, Ruotsin
-ministeri Italiassa ja joka monen sadan penikulman päästä oli pitänyt
-kädessänsä sen vehkeilyn ohjat, jonka surulliset seuraukset nyt niin
-raskaasti tulivat sattumaan siihen osallisiin.
-
-— Neiti Rudenschöld on täällä kaiken toimittaja ja alkuunpanija, —
-keskeytti Reuterholm loistavin silmin, eikä laisinkaan koettaen salata
-kostonhimoansa, joka ei sallinut hänen koskaan suoda anteeksi tuolle
-ihanalle naiselle sitä vaikutusmahtia, jota hänellä herttuaan nähden
-oli, mahtia, joka olisi voinut tulla niin vaaralliseksi Renterholm'ille
-itsellensä; — hän on juonillansa houkutellut mitä rehellisimpiäkin
-miehiä salaliittoon, — jatkoi hän, miehiä sellaisia kuin esim.
-meidän nuoren kuninkaamme opettajan, kreivi Gyldenstolpen. Hän on
-mitä viekoittelevin nainen, — paroni Reuterholm'in silmäykset olivat
-vakavasti luotuina himmenemättömällä loistolla herttuaan, lisätessänsä:
-— nainen, jonka mielestä ei mikään ole pyhää ja joka terävällä sekä
-purevalla kielellänsä ryhtyy kaikkeen, — jatkoi Reuterholm, selaillen
-neiti Rudenschöld'in monia sekä tiheään kirjoitettuja kirjeitä —
-jotka tekivät pilaa ja ivasivat kaikkia, jotka tarkoittavat hänen
-parastansa... niin, hän on vähintänsäkin sanottu, vaarallinen ja hän
-ansaitsee todellakin sen ankaran rangaistuksen, johon laki tulee hänet
-tuomitsemaan.
-
-— Niin, niin, lausui herttua kiivaudella; sitte käski hän valtion
-valvojaa seuraavana päivänä kutsumaan ko'olle Svean hovioikeuden, jotta
-tutkinto voisi heti alkaa.
-
-Kaikki vetäytyivät nyt pois, paitsi Reuterholm, joka jäi yksinänsä
-herttuan luokse.
-
-— Sinua, ystäväiseni tulee minun kiittää näistä tärkeistä papereista,
-jotka ovat opettaneet minua täydellisesti ottamaan selvää tuon
-rikoksellisen naisen vehkeistä, — lausui herttua, joka sytyttäen
-tupakkapiippunsa nyt kääntyi suosikkiinsa, ja puhaltaen suustansa
-paksuja savuja lisäsi hän: — nämät paperit ovat tosin maksaneet suuria
-summia, mutta sitä minä en kadu...
-
-— Niin, sellaisen herran, kuin Armfelt'in jälillä pysyminen ei ollut
-mikään helppo asia, mutta ilman Ruotsin Romassa olevaa konsulia,
-Piranesia, en olisi voinut mitään saada aikaan. Sitä suurta palvelusta,
-jonka hän on tehnyt meille... minä tarkoita Ruotsille, tulisi teidän
-kuninkaallisen korkeutenne _kuninkaallisesti_ palkitakin.
-
-— Mitähän sanot isosta hohtokivillä varustetusta sormuksesta, jossa on
-kuninkaan muotokuva, ja Pohjantähden ritarin merkistä sekä kohteliaasta
-kirjeestä kaikki kuninkaan nimessä!
-
-— Niin, ne ovat hyvät; mutta minä haluaisin vielä lisätä jotakin...
-
-— Puhu, ystäväiseni, puhu!
-
-— Ennenkuin esittelen mitään, tahtoisin muutamalla sanalla koskettaa
-Piranesin käytöstä tässä vaikeassa asiassa. Tarkoin tuntien
-Italiassa vallitsevan vakoilemisen, pääsi hän Armfelt'in jälille;
-tämän kirjeenvaihdosta Venäjän kanssa ja milt'ei yksinomaisesta
-seurustelemisesta venäläisten tahi niiden kanssa, jotka olivat tunnetut
-Ranskan vihollisiksi, vieläpä tämän pienimmistäkin hankkeista sekä
-salaisimmista puheistakin kuin myöskin tuosta "Katsahduksesta Kustaa
-III:nen historiaan," tahi, oikeammin sanottu häväistyskirjoituksesta
-teidän kuninkaallista korkeuttanne vastaan, niin, kaikesta tästä kertoi
-minulle Piranesi jo varhemmin. Mutta eipä siinä kylläksi; meidän
-milt'ei jo epäillessä noiden salakirjainten selityksen saamisesta,
-käsitimme sen Piranesilta, — paroni Palmqvistin ei onnistunut saada
-kouriinsa Armfelt'ia eikä hänen paperejansa; asia olisi ollut
-menetetty, jos ei Piranesi olisi oivaltanut lahjoa erästä palvelijaa,
-joka oli ollut Armfelt'in apuna kaivamassa erääsen puutarhaan sitä
-lipasta, jossa hän tallenteli kirjeitänsä ja muita paperejansa. Nämät
-tärkeät asiakirjat ovat nyt teidän kuninkaallisen korkeutenne pöydällä,
-ja tutkimusta voi jatkaa... koettakoon Armfelt päästä pakoonkin; mutta
-tuomion tuottamaa häpeätä hän ei kuitenkaan voi paeta!
-
-— Niin, sinä olet oikeassa, me olemme todellakin Piranesille sangen
-suuressa kiitollisuuden velassa.
-
-— Hän on minun ystäväni, — paroni Reuterholm pani päänsä pystyyn; minkä
-kunnioituksen hän täten osoitti tuolle Ruotsin konsulille, tunsi hyvin
-tuo ylpein ja korskein Ruotsin aatelisista, — ja minun ystävänäni
-soisin häntä palkittavankin. Esittelen hänet siis Ruotsin ministeriksi
-roomalaisessa hovissa, kolmentuhannen scudin vuotuisella palkalla sekä
-elinkautisella eläkerahalla.
-
-Herttua puhalsi paksun savupilven suustansa, samalla kertaa kuin siinä
-silmäyksessä, jonka hän loi suosikkiinsa, oli milt'ei hämmästyksen
-kummastelemista.
-
-— Ministeriksikö — kertoi hallitsija epäillen, — se ei käyne laatuun...
-noh, niin, mielelläni minun puolestani! lisäsi hän äkkiä ja sävyisästi
-mukiin menemällä, huomatessaan suosikkinsa rypistyneet kulmakarvat ja
-synkän katsannon.
-
-— Teidän, armollinen herrani, tahdon täyttäminen tulee minusta olemaan
-hauskaa, — lausui paroni Reuterholm pienellä päännyökkäyksellä, mutta
-alkakaamme nyt ottaa selkoa näistä kirjeistä.
-
-Seuraavana, huhtikuun 4 päivänä, kokoontui neuvosto uudestansa.
-Kuningas vietiin hallitsijan työhuoneesen, joka sijaitsi sen huoneen
-vieressä, jossa neuvottelua pidettiin. Hallitsija antoi nyt hänelle
-tiedon kaikesta, näyttäen hänelle niitä papereja, joita he olivat
-saaneet ilmi, sekä lausui hänelle, mikä kohtalo hänen opettajaansa,
-kreivi Gyldenstolpea, odotti.
-
-— Se tullee olemaan mitä kauhein, — lisäsi hallitsija, — kuten
-teidän majesteettinne helposti voi huomata, ja minä kysyn siis,
-tahtooko teidän majesteettinne Gyldenstolpea tuomittavaksi lain koko
-ankaruudella, vai pitäisikö häntä kohdella sillä lempeydellä, jonka
-pidän, hänen ikäänsä ja asemaansa teidän majesteettinne luona nähden,
-soveliaana.
-
-Kustaa Aadolf, vaikka vielä lapsi, käyttäytyi kuitenkin sangen
-järkevästi. Hän lausui tuskin sanaakaan, vaan jätti setänsä
-toimitettavaksi milt'ei kaiken, mitä tämä piti hyödyllisenä ja
-tarpeellisena; kuitenkin lisäsi hän aina pitävänsä parempana lempeyttä,
-mikäli se oli sopusoinnussa oikeuden kanssa, etenkin kun kysymys oli
-kreivi Gyldenstolpen arvoisesta henkilöstä, joka jo kauan oli nauttinut
-sekä kuninkaan isän että hänenkin ystävyyttänsä.
-
-Vähän tämän jälkeen vietiin kuningas neuvottelusaliin, jossa hänelle
-ilmoitettiin koko salaliitto.
-
-Tyyneydellä ja näyttämättä tyytyväisyyden tahi tyytymättömyyden
-merkkiäkään kuulteli hän, mitä hänelle ilmoitettiin; sitte noudatti hän
-herttuan kehoitusta palajamaan työhuoneesen, jott'ei hänen tarvitsisi
-vastenmielisesti olla todistajana entisen opettajansa nöyrytykseen
-ja rangaistukseen. Heti tämän jälkeen tuotiin kreivi Gyldenstolpe
-sisään, ja hänelle luettua Armfelt'in kirjeen, tunnusti hän itsensä
-syylliseksi ja tuskin koki puolustaakaan itseänsä. Tuo vanha mies sai
-sitte nuhteita herttualta, joka samalla julisti Gyldenstolpen virkansa
-menettäneeksi sekä kielletyksi enään oleskelemasta Tukholmassa ja
-että hänet armosta ynnä laupeudesta vapautettaisiin muusta kanteesta
-rikokseensa syyllisenä. Gyldenstolpe kumarsi ja pyysi, liikutettuna
-tästä hänelle osoitetusta, suuresta ja ansaitsemattomasta armosta,
-saada suudella herttuan kättä, joka hänelle sallittiin ja jonka tehtyä
-hän meni pois. Sitte kutsuttiin kuningas jälleen huoneesen, jolloin
-korkealla äänellä julkiluettiin hänen herttuan nimessä annettu käskynsä
-Svean hovioikeudelle viivyttelemättä ryhtymään ja joutuin antamaan
-tuomionsa kysymyksessä olevassa valtiorikoksessa, huolimatta paroni
-Armfelt'ia koskevasta manausajasta, jonka ohessa Armfelt itse olisi
-tuomittava, niin pian kuin mainittu aika olisi kulunut, vaikk'ei hän
-olisikaan saapuvilla. Tämä kuninkaan käsky sekä Armfeltin paperit
-jätettiin nyt valtion valvojan käteen, jonka tehtyä neuvosto hajosi.
-
-
-
-
-VIIDESKYMMENESYHDEKSÄS LUKU.
-
-
-Huhtikuun lopussa kutsuttiin neiti Rudenschöld jälleen tutkintoon.
-
-— Magdalenan sukulainen, valtionvalvoja Kaarlo Axel Wachtmeister, joka
-oli hovioikeuden esimies, otti häntä vastaan seuraavilla sanoilla:
-
-— Teidän ei ole enään aika koettaa pitää oikeutta pimeydessä, — jotka
-sanat lausuttiin kiivaalla, milt'ei kiljuvalla äänellä; — tässä ovat
-nyt kaikki teidän kirjeenne, jotka ovat Armfelt petturilta otetut.
-
-_Armfet'ko petturi!_ Kuullessansa nämät sanat kulki heikko väristys
-Magdalenan hennon vartalon läpi, ja heleä puna nousi hänen kalpeille
-poskillensa.
-
-Valtionvalvoja veti nyt esille ison paperikääryn, ja kaikki neiti
-Rudenschöldin kirjeet luettiin ääneen.
-
-— Vaikk'ei niissä ole nimeä, en kuitenkaan kiellä niitä kirjoittaneeni,
-— lausui Magdalena, nostaen päänsä pystyyn; — olen niissä tosin väliin
-lausunut ankaria ja moittivia sanoja sekä heittänyt itseni vapaasti
-ivallisen luonteeni valtaan, koettaen hauskuttaa paroni Armfelt'ia
-pilapuheillani; mutta lauseitani tässä yksityisessä kirjevaihdossa ei
-voi pitää valtiollisena vehkeilynä eikä minua siis niistä tuomita.
-
-— Teidän päänne tulee putoamaan, - vastasi valtionvalvoja entisellä
-kiivaudellansa, — mutta herttua, joka on aina lempeä, tahtoo kuitenkin
-pelastaa teidän sieluparkanne, jonka te syöksette kadotukseen, sekä on
-määrännyt saman pappismiehen, joka valmisti Ankarströmiäkin kuolemaan,
-käymään teidänkin luonanne herättämään teidän rikoksellisen tekonne
-suhteen paatunutta ja nukkuvaa omaatuntoa.
-
-— Kaikki puna oli kadonnut neiti Rudenschöld'in poskilta; hänen päänsä
-oli yhä pystyssä, ja leimuavin silmin katseli hän valtionvalvojaa.
-
-— Lakatkaa, teidän ylhäisyytenne, — lausui hän, mitä kiihkoisimmin
-ärsytettynä näin säälimättömästä kohtelusta, — minä olen jo liian
-pitkältä kuunnellut teidän puhettanne, joka häpäisee teidän virkaanne.
-— Magdalena vaikeni, ja syvään hengäisten jatkoi hän sitte: —
-Valtiollisen toimintanihan tähden olenkin kutsuttu tämän oikeuden
-eteen, joka tulee antamaan siitä tuomionsa, — ja yksityisestä
-elämästäni olen velkapää tilintekoon ainoastansa Jumalalle, joka
-tutkii kaikkein sydämet ja tulee kerran tuomitsemaan minut samoinkuin
-hallitsijankin samalla oikeudella.
-
-Magdalena oli lausunut nämät sanat tuolla tyynellä arvollisuudella,
-joka aina oli huomattava hänen käytöksessään oikeuden edessä; mutta
-tuo ankara ponnistus, jolla hän hillitsi luonteensa kiivastumasta ja
-ne mielenliikutukset, joita hän oikeuden lukiessa hänen kirjeitänsä
-oli tuntenut, kaikki nämät yhdessä saivat hänet nyt horjumaan, ja,
-kaaduttuaan laattialle mitä ankarimmissa väristyksissä, vietiin hän
-milt'ei tunnottomassa tilassa takaisin vankeuteen.
-
-Tutkintoa jatkettiin sitte uudella innolla sekä kostonhimolla, ja
-oikeuden monet sekä pitkät pöytäkirjat painettiin sitä tehden. Näiden
-joukossa oli joitakuita neiti Rudenschöld'in Armfelt'ille kirjoittamia
-rakkaudenkirjeitäkin; heidän kiivaimmat vihamiehensä pitivät huolta
-siitäkin, että pöytäkirjasta, joissa oli otteita äskenmainituista
-Armfelt'in ja neiti Rudenschöldin kirjeistä, julkaistiin eräs lyhempi
-painos, täynänsä mitä katkerimpia ivasanoja, jotka oli olevinansa
-valaisevia muistutuksia. Tämä kirja ilmestyi ensin saksankielellä, ja
-se painettiin heti jälkeenpäin ruotsinkielelläkin, nimellä; _Kustaa
-Mauritz, isänmaansa petturi_.
-
-Tämä tuon ranskalaisen vallankumouksen merkillinen aikakausi ikäänkuin
-täytti ilman uusilla aatteilla, joita jokainen kansakunta imi itseensä;
-mutta tämän vapauden laajemman näköpiirin sisällä tunsi roistoväki
-katkeruutensa onnellisempia lähimäisiänsä kohtaan lisääntyvän. Nyt
-oli taas yksi onnen helmalapsi syösty kadehditusta asemastansa! —
-Magdalena Rudenschöld'in kohtalo tuli joka miehen suuhun, ja jos paroni
-Reuterholm tuolla äskenmainitulla häväistyskirjoituksellansa, joka
-herätti kunkin oikein ajattelevan mielikarvautta, oli koettanutkin
-vaikuttaa rahvaan huonoihin intohimoihin, ei hän siinä pettynytkään;
-kumminkin sai hän kostonhimonsa siihen määrään tyydytetyksi, että
-Magdalenan rakkaudenkirjeitä, katupoikain väärenteleminä, huudettiin
-ja hoilaeltiin tuon milt'ei jo seitsenkymmenvuotiaan leskikreivitär
-Rudenschöldin akkunain alla.
-
-Kun tuomio tuossa yhä jatkuvassa oikeusjutussa oli julistettava,
-sai kanneviskaali Örbom viittauksen yläilmoista, että hän vaatisi
-neiti Rudenschöldiä tuomittavaksi menettämään henkensä, kunniansa
-ja omaisuutensa, ja että hänen mestauksensa tapahtuisi siten että
-häneltä ensin katkaistaisiin oikea käsi, ja sitte kaula. Kanneviskaali
-kieltäytyi kuitenkin tekemästä tätä vaatimusta, väittäen sen olevan
-kaikkea lakia vastaan. Siitä huolimatta sai hän uuden käskyn ynnä
-asessorin valtakirjan, jonka hän kuitenkin lähetti takasin, selittäen
-itseänsä voitavan pakoittaa tähän ainoastansa herttua-hallitsijan
-kirjallisella käskyllä, joka tulisi säilytettäväksi arkistossa hänen
-puolustukseksensa. — Kirjallinen käsky tuli, ja hän teki myöskin
-mainitun vaatimuksen.
-
-Ennen hovioikeuden tuomion tekemistä, pidettiin äänestys, jossa
-neiti Rudenschöld vapautettiin kuolemanrangaistuksesta yhden äänen
-enemmistöllä, ennenkuin valtionvalvoja oli antanut molemmat äänensä.
-Miten nämät tulisivat lankeamaan huomataan edellisestä. Nyt tahtoi
-kuitenkin hallitus äänestyksen käymään tasaan ennenkuin valtionvalvoja
-antoi lausuntonsa, jotta langettava tuomio ratkaistaisiin
-äänienemmistöllä, jonkatähden päätettiin pitää seuraavana päivänä
-uusi äänestys. — Reuterholmin sihteeri, joka oli Edman nimeltään,
-koetti nyt houkutella erästä oikeuden jäsentä (62) muuttamaan äänensä
-vapauttavasta langettavaksi ja piti häntä maaseudulla, kunnes oikeuden
-istunnon hetki tuli, sekä vei hänet suorastansa hovioikeuteen, suomatta
-hänelle hetkeäkään miettimisen aikaa. Tämä peruutti sitte edellisen
-päivän lausuntonsa ja äänesti _kuolemanrangaistusta_. Tarkoitus oli
-saavutettu. Valtion valvojan molemmat, samaa vaativat äänet tekivät
-enemmistön.
-
-Tämä tuomio julistettaisiin neiti Rudenschöldille avonaisien ovien
-sisällä.
-
-Edellisenä eli kesäkuun 30 päivänä istui Magdalena eräässä nurkassa,
-tuossa kauheassa vankilassa, jossa häntä yhä edelleenkin oli pidetty,
-sittekun hänen täytyi lähteä omista huoneistansa. Suviaurinko paahtoi
-kovasti sekä loi huoneesen muutamia säteitä akkunan rautaristikon
-välistä ja tuo kirkas päivä valaisi jokaisen sopukankin, niinkään
-peittävän varjon lievittämättä tuota hänen ympärillänsä vallitsevan
-kurjuuden kauheutta, jota hänen silmänsä näki, samalla kun kyyneleet
-vitkallisesti valuivat hänen poskillensa.
-
-Kaipaisiko neiti Rudenschöld entistä mukavuuttansa, vai katuiko hän
-kentiesi tuota suurta syntiä, jonka hän oli tehnyt hallitsijaa vastaan
-vehkeilemisillään? — Hänen molemmatkin vartijansa katselivat häntä
-tähystelevillä silmäyksillä; kentiesi olisi hän sattunut lausumaan
-jonkun sanan, jonka he sitte saisivat jonakin uutisena kertoa? Mutta
-neiti Rudenschöld istuikin äänetöinnä, ja hänessä työskentelevät
-ajatukset pyrkivät ilmoille ainoastansa hiljaisessa huokauksessa sekä
-tuossa verkalleen ja hänen tietämättänsä valuvassa kyyneleessä. Hänen
-ajatuksensa oli kaukana, niin, kaukana, kaukana... ne harhailivat
-ikäänkuin etsien avaruudessa, — missähän hänen lemmittynsä nytkin
-oli? Ah, hän oli vapaa? Sehän oli riemullinen varmuus, hänen —
-Magdalenan sielun avion ei tarvinnut väärien tuomarien edessä kumartaa
-uljasta päätänsä; Magdalena nautti hänen vapaudestansa, milloin
-hänen ajatuksensa lensivät hänen luoksensa. Olihan Magdalena ja hän
-_yksi_, ja kun jommankumman heistä, jotka kuuluivat tähän yhteyteen
-tuli kärsiä, olihan Magdalenan mielestä onni, että se oli juuri hän
-itse. Jospa vaan Armfelt pääsisi kaikesta pahasta, jospa hän iloisesti
-hymyilisi, sillaikaa kuin Magdalena — niin, hän ei kuitenkaan muuta
-voinut, kuin yksinänsä itkeä; sillä mitäpä hän oikeastansa Armfelt'ista
-tiesikään? Mitä tiesi hän kenestäkään? Mitähän hänen onnetoin äitinsä
-sekä hänen sukulaisensa hänestä ajattelivat? Mutta ei hän voinut antaa
-itsellensä minkäänmoista vastausta, — suljettuna ulkomaailmasta, oli
-hän ikäänkuin elävänä kuollut.
-
-Lähestyvät askeleet keskeyttivät nyt tuon ulkopuolella vallitsevan
-syvän äänettömyyden.
-
-— Tämä hame on annettava neiti Rudenschöld'ille, pukeutuaksensa siihen
-huomenna, mennessään kuulemaan hovioikeuden tuomiota.
-
-Magdalena kuuli selvään nämät vartijoille lausutut sanat, ja hän tunsi
-poliisipäällikkö Ullholm'in äänen. Hänen ensimäinen tunteensa oli
-iloa, kuullessaan ystävän olevan näin lähellä, ja toinen miettimistä.
-Huvituksien pyörteissä oli hän antautunut ainoastansa silmänräpäyksen
-viehätykselle ja mielioikuillensa sekä tunteidensa valtaan. Yksinäisyys
-oli opettanut häntä nyt miettimään.
-
-Hametta tuodessa hänelle, huomasi hän sen olevan oman kauneimman,
-valkoisen pukunsa; tämän sekä poliisipäällikön sanojen arvasi hän
-jotakin merkitsevän, ja että se ystävä, jonka hän vankeutensa ajalla
-oli voittanut, tarkoitti, että hänen jostakin tärkeästä syystä itse
-pitäisi mennä kuulemaan hovioikeuden päätöstä.
-
-Vielä paremmin käsitti hän asian laidan olevan sellaisen, kun
-ennenmainittu Edman iltaisella astui hänen luoksensa, tuoden terveisiä
-herttualta ja Reuterholm'ilta, että hänen itse ei tarvinnut tulla
-kuulemaan tuomiotansa, koska tuo kohtaus tulisi hänelle liian
-tuskalliseksi, päälliseksi kun peljättiin hänen joutuvan alttiiksi
-rahvaan raivolle, vaan että syyttäjä tulisi hänen luoksensa vankeuteen,
-lukemaan hänelle päätöksen.
-
-— Enpä suinkaan tahdo peräytyä täyttämästä hovioikeuden käskyä tulemaan
-saapuville, — vastasi Magdalena tyynellä vakavuudella, — ja minä tunnen
-itselläni olevan siihen tarpeeksi voimia. (63)
-
-Hän huomasi poliisipäällikön tarkoituksen olleen, että hän näyttäisi
-kauniilta ja viehättävältä. Hän pukeusi siis mitä huolellisimmin.
-Nuot lyhyeksi leikatut hiukset ympäröivät luonnollisilla kiharilla
-hänen hieno-ihoisia kasvojansa, jotka olivat menettäneet hiukan
-pulleudestansa, hänen silmänsä olivat tulleet loistavammiksi ja hänen
-silmäyksessänsä oli jotakin enkelintapaista, samalla kuin hänen
-liikkeissänsä oli naisen tieto viehätysvoimastansa.
-
-Kuuden vartijamiehen ja neljän upseerin ympäröimänä astui hän
-hovioikeuteen noita monia portaita, jotka johtivat ylimäiseen
-etehiseen. Ollen vielä alhaalla, näki hän nämät jo täynnänsä väkeä aina
-katon rajaan asti.
-
-Samalla hetkellä, kun neiti Rudenschöld astui jalkansa ylimäiselle
-portaalle, paljastivat kaikki hänelle päänsä. Tuo kunnioitus, joka
-näyttiihe tällaisessa vastaanotossa, herätti hänessä suloisen
-tunteen, ja hänen ahdistettu sydämensä sai tästä tarpeellista
-turvallisuutta. Silloin riensi joukosta muuan nuori mies, jonka kasvoja
-hän ei milloinkaan ennen ollut nähnyt ja joka lähestyi yhä enemmän
-sekä, tunkien vartijajoukon läpi, tarjosi neiti Rudenschöld'ille
-orjantappura- ja muistokukan. Tällöin tuli Magdalenan silmiin
-kyyneleet, joita hän ei voinut pidättää, ja hänen sielunsa oli täynnä
-kiitollisuutta sekä haikeutta.
-
-Saleissa, joiden läpi häntä nyt vietiin oli yhtäläinen väentungos;
-läsnäolijat olivat kiivenneet pöydille ja istuimille sekä toistensa
-olkapäille; he kilpailivat saadaksensa nähdä häntä vilahdukseltakin, ja
-kaikkiaalla ilmautui sama äänetöin sääliväisyys.
-
-Neiti Rudenschöld sijoitettiin etimäiseksi pöydän yläpäähän kaikkein
-näkyviin, ja jokainen silmäys, joka häneen luotiin, ilmaisi
-sääliväisyyttä. Magdalenan silmät katselivat tätä liikkumatointa
-väkijoukkoa ja pysähtyivät sitte hänen toveriinsa onnettomuudessa,
-Aminoff'iin ja Ehrenström'iin. — Magdalenan silmissä näkyi rukous
-antamaan anteeksi, johon nämät vastasivat lempeillä ja lohduttavilla
-silmäyksillä. Heti tämän jälkeen luki syyttäjä näiden kumpaisenkin
-herran kuolemantuomion; mutta tuskin oli hän ehtinyt mainita neiti
-Rudenschöld'in nimeä, ennenkuin sekava nurina ja uhkaavat liikkeet väen
-puolelta panivat valtionvalvojan, kreivi Wachtmeister'in, säpsähtämään,
-ja tarttuen kiivaasti vasaransa, löi hän kovasti kolme kertaa
-pöytään sekä vaati vaitioloa, mutta turhaan, sillä nurina kasvoi yhä
-suuremmaksi, ja liikkeet tulivat yhä peloittavimmiksi.
-
-Neiti Rudenschöld nosti silloin rukoilevin silmin kättänsä, ja kaikki
-vaikenivat.
-
-Neiti Rudenschöld'in tuomio, joka sitte julkiluettiin, alkoi ensiksi
-sillä, että hän oli ollut osallinen niihin hankkeisiin, joita Kustaa
-Mauritz Maununpoika (64) oli yrittänyt valtakunnan hallitusmuodon
-muuttamisen tarkoituksessa, jota aijottiin panna toimeen sillä
-tavoin, että herttua-hallitsija lahjoittaisiin rahoilla luopumaan
-hallituksesta ja päästämään nuoren kuninkaan sijaansa valtioneuvostoon
-sekä että Kustaa Aadolf'ia houkuteltaisiin tässä tarkoituksessa
-kirjoittamaan kirje Venäjän keisarinnalle kuin myöskin kehoituskirje
-Taalain rahvaalle; ja että oli todistettu neiti Rudenschöld'in näiden
-hankkeiden johdosta neuvotelleen venäläisen lähettilään kanssa, sekä
-niiden menestymiseksi levitelleen vääriä huhuja ja mielipiteitä
-ja itse tarjoutuneen matkustamaan Venäjälle vaikuttamaan hankkeen
-toteuttamiseksi, kuin myöskin että hän oli ottanut toimeksensa saada
-tuota alaikäistä kuningasta kutsumaan valtiosäädyt koolle Falun'iin ja
-niiden avulla palauttamaan tuo Kustaa III:nen vähää ennen kuolemaansa
-määräämä hallitus sekä vihdoin, että venäläinen laivasto lähetettäisiin
-Ruotsiin, antamaan hankkeen toteuttamiselle suurempaa vaikutusvoimaa.
-Rikoskaaren 4:nen luvun 1 §:n mukaan oli siis Magdalena Charlotta
-Rudenschöld, — joka oli tietänyt näistä salaisista hankkeista, vaan ei
-ollut vaaran estämiseksi näitä asianmukaisesti ilmaissut eikä koettanut
-niitä ehkäistä —tämän osallisuutensa tähden tehnyt itsensä arvottomaksi
-aatelissäätyyn kuulumaan jonka tähden hän, Magdalena Charlotta
-Kaarlontytär tuomittiin menettämään kunniansa sekä tavaransa ja sitte
-mestattavaksi.
-
-Magdalena kuulteli tuomiotansa kyyneltäkään vuodattamatta. Elämän
-katkeruus oli saavuttanut hänet niin äkkiä ja runnellut hänen sielunsa
-sekä murtanut hänen mielensä, ja hän tunsi haluavansa kuolla.
-
-Valtionvalvoja kääntyi nyt kunkin tuomitun puoleen, kehoittaan heitä
-jättämään selityksensä hallitsijalle sekä anomaan armoa.
-
-Neiti Rudenschöld vastasi silloin, ett'ei hän haluaisi minkäänmoista
-muutosta tuomiossansa, koska hänellä ei kuitenkaan ollut mitään
-oikeutta odotettavissa.
-
-Kaikki näytti Magdalenasta tällä hetkellä aivan yhdentekevältä, mutta
-pian oli hän kuitenkin tunteva, ett'ei niin ollutkaan. Kovin rangaistus
-häntä vielä odotti.
-
-Palattuaan jälleen vankeuteen tuli sinne milt'ei samassa tuokiossa
-Reuterholm'in sihteeri, Edman.
-
-— Minulla on kirje, — lausui hän, — Armfelt'ilta eräälle ystävälleen,
-tehkää hyvin ja lukekaa tämä.
-
-Neiti Rudenschöld piti tuon kokoonkäärityn kirjeen muutamia
-silmänräpäyksiä kourassansa, ja sanomatoin ahdistus täytti hänen
-mielensä, — mitähän tuo lemmitty olikaan kirjoittanut, koska
-herttua-hallitsija oli kirjeen kuoreen piirtänyt: _Oppikoon neiti
-Rudenschöld kerrankin tuntemaan sen konnamaisen ihmisen, jolla hän on
-uhrannut menestyksensä_.
-
-— En tahdo lukea tätä kirjettä, — lausui hän äkkiä.
-
-— Teidän täytyy... herttua on sen nimenomaan käskenyt.
-
-— Noh, minä teen sen siis, en sentähden, että hän on minua käskenyt,
-vaan että Armfelt'in rakkaiden sanojen lukeminen minusta kuitenkin aina
-on mieluista.
-
-Magdalena silmäili nyt läpi tämän kirjeen, jossa paroni Armfelt puhui
-hänestä mitä loukkaavimmilla sanoilla, vieläpä teki pilkkaa hänen
-lemmestänsäkin. — Käsiala, lausetapa, hänen sukkeluuksiensa sekä
-sanasutkauksiensa yhtäläisyys, kaikki vakuuttivat hänelle kirjeen
-todellakin olevan Armfelt'ilta. Pakahtuvalla sydämellä luki Magdalena
-sen läpi useamman kerran, sanat painuivat ikäänkuin tulikirjaimilla
-kirjoitettuina hänen mieleensä, jäinen kylmyys virtasi hänen suoniinsa,
-ja kylmä hiki tippui hänen otsaltansa suurissa pisaroissa.
-
-Salaisella riemulla huomasi Edman hänen kasvoistansa koko hänen
-sielunsa tuskan ja, vaatien saadaksensa kirjeen takasin, jota Magdalena
-piti värisevässä kädessänsä, kysyi hän, mitä hänen tulisi sanoa
-herttualle.
-
-— Sanokaa hänelle, ett'ei paroni Armfelt'in käsialaa oltu osattu kyllin
-hyvästi jäljitellä, pettääksensä minun silmiäni, — vastasi Magdalena,
-jota, vaikka olikin täydellisesti vakuutettu tämän kirjeen olevan
-Armfelt'in kirjoittaman, ei kuitenkaan saatu myöntämään sitä sille,
-jonka hän piti vainoojanansa.
-
-Ei, kaikki ei ollutkaan hänestä yhdentekevää! Ah, miksi ei hän saanut
-kuolla, ennenkuin hän oli tuon julman kirjeen lukenut, — kuinka hän
-halusikin kuolla! — Ja hyljätyksi tuntemisensa koko tuskalla peitti hän
-kasvonsa käsillään.
-
-
-
-
-KUUDESKYMMENES LUKU.
-
-
-— Hänellä mahtanee olla luja mieli, tahi kentiesi ovat
-kärsimiset tehneet hänet välinpitämättömäksi kaikesta, — lausui
-herttua-hallitsija, joka kahdenkesken suosikkinsa kanssa usein puhui
-tästä asiasta, mikä näytti kovin makaavan hänen mielessänsä, ja
-jatkoi: — Sillä neiti Rudenschöld ei näy laisinkaan olevan tyytymätöin
-tuomioonsa.
-
-— Teidän kuninkaallinen korkeutenne tarkoittaa Magdalena
-Kaarlon-tytärtä, — lausui Reuterholm synkällä katsannolla.
-
-— Niin, niin, Kaarlon-tytärtä; mutta miten lieneekään ollut, sanotaan
-hänen tuomiota julistaessa olleen erinomaisen kauniin.
-
-— Pimeyden ruhtinaskin oli enkeli ennen lankeemistansa... Kaarlontytär
-on samoinkuin hänkin saanut kauneuden epäsiveellisen ja turmellun
-sielunsa peitoksi.
-
-Herttua vaikeni hetkisen, jonka tehtyä hän epäröiden jatkoi: —Jos ei
-hän nyt pyydäkään armoa...
-
-— Niin tulee hän kuolemaan, — keskeytti Reuterholm kylmäverisesti.
-
-— Mutta minä en saa sitä päähäni... totta puhuen ystäväiseni, minä
-pelkään kansan rupeavan arvelemaan meidän menneemme liian pitkälle,
-tuomitessamme hänet kuolemaan, ja jos tuomio nyt toteutettaisi...
-
-— Olkaa huoletta teidän kuninkaallinen korkeutenne, kansa ei häntä
-laisinkaan sääli. Olettehan te, armollinen herra, omin korvin kuulleet,
-miten he leski kreivitär Rudenschöld'in omien akkunain alla ovat
-hoilailleet tuon lutkan maankavaltajalle Kustaa Mauritz Maununpojalle
-kirjoittamia rakkaudenkirjeitä!
-
-— Niin, niin, todellakin... se oli hirveätä! —
-
-— Kansa kunnioittaa hallitsijaa, jolla on tukeva käsi ja luja tahto.
-Vakava lujuus tässä asiassa tulee vastaiseksi tukahuttamaan kaikki
-kapinanyritykset; jokainen ajatuskin sinnepäin tulee hälvenemään siitä
-seuraavan rangaistuksen pelosta. Te, armollinen herrani, tulette
-tällä teidän lempeälle sydämellenne raskaalta tuntuvalla ankaruudella
-suojelemaan maatamme, samoinkuin itsestännekin torjumaan uudistetun
-kapinanyrityksen vaaran. Esimerkki on näytettävä.
-
-— Olet kentiesi oikeassa... häntä on rangaistava, vaan ei
-kuolemanrangaistuksella.
-
-Magdalena Rudenschöld ei ollut pyytänyt, eikä ollut aikonutkaan pyytää
-armoa; ja nyt, kun hänen tuomionsa oli hovioikeudessa julistettu, oli
-hän saanut sen lohduttavan tiedon, että hänen omaisiensa sallittaisiin
-käydä häntä tervehtimässä.
-
-Kepein askelin astui hän edestakasin vankihuoneen laattialla —
-tulisikohan kukaan hänen luoksensa? Ah, hänen sukulaisensa olivat
-kentiesi jo katkaisseet ne siteet, jotka hänen ja heidän välillänsä oli
-olemassa! Oliko asia niin, sen tulisi hän nyt pian saamaan tietää...
-riensiväthän minuutit... kohtaamisen hetki löi.
-
-Ilon säde virtasi hänen murheelliseen mieleensä, raskaita telkiä
-vedettäessä ovelta, ja ääneensä itkien suljettiin hän nuorimman
-veljensä syliin.
-
-— Pentti, Pentti! — olivat hänen ainoat sanansa, ja nuot iloiset
-lapsuuden päivät lensivät valoisana kangastuksena hänen mieleensä,—
-leikit ja pikkuriidat, viattomuus ja rauha.
-
-— Kuinka olenkaan ikävöinyt saada sinua nähdä, — nyyhki hän. —
-Voitko suoda anteeksi kaiken sen levottomuuden, jonka olen sinulle
-matkaansaattanut?...
-
-— Tuhannet kerrat olen käynyt täällä ulkopuolella...
-
-— Voitko suoda anteeksi kaiken sen häpeän...
-
-— Vaiti, älä kiusaa itseäsi niin, Malla. Olethan sinä minun sisareni...
-rakkain, lemmityin sisareni.
-
-— Sisareni, — lausui Karolina Ehrenkrona joka, lymyttyään Pentin
-takana, nyt astui esille.
-
-— Sinäkö, oletko sinäkin täällä! Sinä, jonka minä jo luulin ijäksi
-menettäneeni!
-
-— Ilon ja erhetyksen päivinäsi niin; mutta murheen ja kärsimysten
-päivinä... ah, Magdalena, tässä minä nyt olen! — Ja nuot molemmat
-sisarukset sulkeutuivat hellästi toistensa syliin.
-
-— Lapsi-raukka, minä olen ollut liian ankara sinua kohtaan... minä
-luulin siten voivani palauttaa sinut... luulin voivani temmata sinun
-sydämestäsi rakkauden, joka... niin, hyvä Jumala, kuinka suurta
-surkeutta se on matkaansaattanut!
-
-Magdalena antoi päänsä vajota: — Minä olen paljon rikkonut, —
-lausui hän, — ja kärsimisen! olen minä ansainnut... ei kuitenkaan
-valtiollisen rikoksellisuuteni tähden. Ei, ei, — lisäsi hän entisellä
-vilkkaudellansa, — minä luulen rangaistuksen johtuneen rikoksellisesta
-rakkaudestani, — lisäsi hän vitkallisemmin ja hiljaisella äänellä.
-
-— Sinä lemmit kelvotointa, — lausui Pentti, kyyneleet yhä silmissänsä;
-— minä en milloinkaan tahtonut saattaa sinua levottomaksi niiden
-viittauksien kertomalla, joita minä usein tovereiltani sain, enkä
-niiden kulkupuheiden, jotka minun korviini tulivat...
-
-Magdalena puristi, anteeksi anoen, hänen kättänsä. Veli ja sisar
-istuivat lavitsan reunalla käsivarret kiedottuina toistensa kaulalle.
-
-— Minä lemmin ja uhrasin kunniani, — jatkoi Magdalena puoleksi
-kuiskaen, — uhraus ei tapahtunut tuskatta... Minä olen suuresti
-hairahtunut; mutta en ikinä ole ehdollani tahrannut itseäni
-minkäänmoisella rikoksella, en milloinkaan! Mutta kuinka rikokselliset
-minun tunteeni lienevät olleetkin... niin... Jumala katsoo sydämeen,
-ja hän tulee antamaan anteeksi, sillä, ah, minun lempeni oli oikeaa
-laatua... puhdasta, väärentämätöintä kultaa! Minä sanoin _oli_, sillä
-sitä tunnetta ei enään _ole_, sitä ei saa olla, vaan se on kuten
-rikkaruoho perattava pois, koska hän, jonka autuudeksi minä kaiken
-uhrasin, hän...
-
-— Älä puhu hänestä, Malla... itke tässä minun rinnoillani!
-
-— Entä äitimme... tuskin rohkenen häntä kyselläkään.
-
-— Hän on sairas... on ollut jo muutaman viikon, mutta ininä tuon
-sinulle hänen terveisensä.
-
-— Rakkaani, kuinka minä haluankin kuolla!
-
-— Kuolla, — kertoi Karolina, — ei Magdalena, tämä halu sinun pitää
-tukahuttaa! Katumuksessa vietetty elämä voi sovittaa, mitä sinä olet
-rikkonut... sinun, niinkuin niiden muidenkin kuolemaan tuomittujen,
-tarvitsee koettaa saada armoa!
-
-— Minä en voi enkä tahdo!
-
-— Sinä _voit_ ja sinun _tulee_ se tehdä. Sielusi ijankaikkinen
-autuus... ajattelehan tätä, sisareni! Olkoon niinkin, että elämä
-näyttää sinusta kärsimiseltä; mutta kuolema ei olekaan mikään loppu.
-Elä, jotta sinun henkesi kerran voi eritä puhdistettuna taistelusta,
-elä, jotta sinun sielusi tulisi saamaan ijankaikkisen autuuden Jumalan
-luona!
-
-— Ijankaikkisen autuuden... Jumala, oi Jumala! — Magdalena oli
-peittänyt käsillään kasvonsa, ja kyynelvirta valui nyt hänen hienojen
-sormiensa lomista. — Niin, hänen sisarensa oli oikeassa, hän ei ollut
-vielä valmis kuolemaan... ei vielä arvollinen astumaan Jumalan kasvojen
-eteen!
-
-— Tahdon siis elää, jos se on Korkeimman tahto, koettaakseni sovittaa,
-— kuiskasi hän, — johda minua, Karolina, oikealle tielle, tue minua,
-ett'en horjuisi.
-
-
-
-
-KUUDESKYMMENESENSIMÄINEN LUKU.
-
-
-Tuomio oli nyt mennyt tavallista tietä ja jätetty korkeimman oikeuden
-tutkittavaksi sekä sieltä (kuten sanottiin) kuninkaalle.
-
-Jos tuomitut aikoivat lähettää armon pyyntöä kuninkaalle, olisi
-se tehtävä viimeistänsä elokuun 29 päivänä. Sisarellensa antaman
-lupauksensa mukaan kirjoitti siis neiti Rudenschöld seuraavaa:
-
- Suurvaltaisin, Kaikkeinarmollisin Kuningas!
-
- Kuninkaallisen hovioikeuden tuomitsemana ei minulla ole muuta keinoa
- kuin turvautua valtioistuimeen, jossa hallitsijan jalomielisyys ja
- lempeys vielä voi elähyttää pian sammuvan toivon heikkoa tuiketta.
- Minä rohkenen ottaa tämän viimeisen askeleen, ei välttääkseni
- onnettomuutta, ei, se on tullut minusta luopumattomaksi, vaan
- ainoastansa siinä tarkoituksessa, että, mikäli mahdollista, pääsisin
- sen raskaammasta taakasta. Kiellettynä näkemästä kaikkea, jota
- kunnioitan ja johon tunnen ystävyyttä sekä mieltymystä, olen jo omasta
- kohdastani kuollut; nämät suloiset tunteet, jotka ennen olivat elämäni
- viehätys, täydentävät nyt vaan tuskieni lukua. Näin kurjassa tilassa
- ei minun pitäisi koettuakaan jatkaa elämätäni, jonka hallitsijan
- epäsuosio, lain uhka sekä vankeuteni hirmuisuus on tehnyt minulle
- tukalaksi; mutta elämästä luopuminen minun ijälläni rikoksellisena,
- jota kuolinhetkellä vaivaa omantunnon nuhtelemiset omaisieni ja
- masennetun äitini minun onnettomuudestani tuntemasta murheesta ja
- tuskasta sekä seurattuna hautaan kansalaisteni epäsuosiollisilta
- arvosteluilta ja pidettynä arvotoinna saamaan kuninkaani
- sääliväisyyttä ja närkästyneen hallitsijan anteeksi antamasta, —
- kaikki tämä on kauheampaa kuin kuolema ja saattaa minun sieluni
- suureen ahdistukseen.
-
- Jos minä, vietellyn mielikuvitelman harhaan johtamana, olen
- kiihoitetuilla mietteilläni mennyt lain rajain yli, ei se ole
- tapahtunut isänmaani vahingoittamisen aikeessa eikä loukatakseni
- sen suuriarvoista hallitsijaa. Oikeuden tarkkuus ja tuomarein mitä
- ankarin tutkintokaan eivät ole huomanneet minua muuhun syylliseksi,
- kuin että olen ollut ilmiantamatta noita häälyviä hankkeita, joita
- minun rakkauteni niiden yrittäjään ei sallinut minun luulla olevan
- olemassakaan. Tätä, ei kerrallaan tahi missään kokonaisuudessa, vaan
- katkonaisesti ja monenlaisten muiden asioiden sokaisemaa, silloin
- tällöin saatua ilmoitusta alituisesti vaihettelevista ajatuksista
- ja mielioikuista ei kentiesi voitane pitää todellisena tietona
- tuosta pääasiallisimmasta, valtakunnan hallitusmuodon muuttamista
- tarkoittavasta aikeesta, jonka tuottama vaara ei ole, asian näin
- ollen, tullut minun huomioonikaan ja jonka estäminen on osaksi
- näyttänyt minusta tarpeettomaltakin, sittekuin kaikki nämät hankkeet
- minun kehnon käsitykseni mukaan jo aikoja ennen olivat hyljätyt jo
- sillensä jätetyt. Tutkinnossa ja viimeksi hovioikeuteen jättämässäni
- selityksessä olen laveammin, kuin nyt rohkenenkaan kertoa, ilmaissut
- kaikki ne lieventävät seikat, jotka tässä asiassa puhunevat minun
- puolestani. Sidottuna lain ankaraan kirjaimeen, ei oikeus ole voinut
- ottaa niitä mihinkään huomioon; rohkenen kuitenkin vielä kerran
- huomauttaa niitä hallitukselle, jolla on mitä suurin kyky eroittamaan
- rikosta hairahduksesta ja omanvoitonpyynnön, koston tahi kunniahimon
- rohkeita yrityksiä harhailevien tunteiden erehdyksistä ja jolla on tuo
- nimenomainen oikeus, joka sille on milt'ei ainoa palkinto valtikan
- tuottamista huolista, nimittäin armahdusoikeus. Tämäpä valtikkaan
- eroittamattomasti yhdistetty oikeus voi ainoastansa minultakin
- hälventää ne onnettomuutta uhkaavat pilvet, jotka minun ympärilläni
- kulkevat, ja ainoa lohdutukseni on, että sillä nuorella kuninkaalla,
- joka nyt Ruotsin valtaistuinta kaunistaa, sekä sillä jalolla
- ruhtinaalla, jonka valveilla olevan viisauden kautta kaikkinaiset
- vaarat tulevat estetyiksi, on sydän joka heltyy onnettoman huutaessa.
- Jo epäileminenkin armon ja pelastuksen löytämisestä Vasa-suvun
- hallitusistuimelta, olisi heidän majesteetillisyytensä loukkaamista,
- enkä olekaan vielä kylliksi epätoivoisena tätä epäilemäänkään. Ollen
- ensimäinen nainen, jonka ruotsalaiset aikakauskirjat tietävät kertoa
- takertuneena rikokseen valtikkaan pyhyyttä vastaan jätetyksi tuomarein
- tutkittavaksi, älköön laki minussa nähkö ensimäistä järkähtämättömän
- ankaruutensa uhria.
-
- Luottamukseni herättyä kuninkaan ja hallitsijan armoon, rohkenen
- nöyrimmästi anoa helpoitusta ylitseni julistetussa kuolemantuomiossa.
- Tulkoon minulle suotu anteeksiantamus koko Europassa julkisesti
- todistamaan lempeyden pitävän perintöoikeudella Ruotsin valtikkaa;
- valtaistuimelta lähteneen sääliväisyyden hyvittämänä vakuutettuna
- hallitsijan anteeksiantamisesta sekä suopeudesta, tulen saavuttamaan
- kaiken sen onnellisuuden, joka minulla enään voi olla saavutettavissa
- ja kärsivällisyydellä kestää muut onnettomat kohtaloni, jotka
- kuitenkin pian tulleevat avaamaan hautani.
-
- Olen syvimmällä alamaisella kunnioituksella, Suurivaltaisin, Kaikkein
- armollisin Kuningas! Teidän Kunink. Majesteettinne nöyrin ja
- uskollisin palvelijatar sekä alamainen
-
-                                       Madelaine Rudenschöld.(65)
-
-Tämä anomuskirja lähetettiin syyskuun puolivälissä hovioikeuden muiden
-asiakirjain mukana kuninkaallisen majesteetin tutkittavaksi.
-
-Asia otettiin vihdoin punnittavaksi valtioneuvostossa, joka oli
-kutsuttu ko'olle Drottningholm'iin, missä hovi tavallisesti suvisin
-oleskeli.
-
-Kuolemanrangaistus peruutettiin heti; mutta kysymyksessä, mikä
-rangaistus pantaisiin sen sijaan, syntyi monta eri mieltä.
-
-Valtiokansleri Fredrik Sparre, joka oli äksyissänsä niistä pilkka-
-ja herjaussanoista, joita neiti Rudenschöld oli Armfelt'ille
-kirjoittamassa kirjeissään hänestä lausunut, ehdoitteli häntä
-pantavaksi kaakkiin sekä saamaan kolmekymmentä paria vitsoja.
-
-— Minä hyväksyn, — lausui nyt paroni Reuterholm, — sepä rangaistus
-soveltuukin hänen rikoksellisiin tekoihinsa, ja...
-
-— Ei sanaakaan enään! — keskeytti Fredrik-ruhtinas, jonka entinen
-rakkaus Magdalenaan oli muuttunut todelliseksi ystävyydeksi; — ei
-sanaakaan enään, hyvät herrat, — huudahti ruhtinas, nousten kiivaasti
-seisovallensa ja paiskaten tuolinsa seinälle: — Joko ajakoon veljeni
-pois neuvostostansa konnamaiset ihmiset, jotka sellaisia ajatuksia
-hautovat, tahi en minä enään tahdo olla sen jäsenenä.
-
-Valtionvalvoja, kreivi Wachtmeister, joka vaikka ollen neiti
-Rudenschöld'in heimolainen itse oli häntä sangen säälimättömästi
-kohdellut, harjoittaaksensa siten mitä ankarinta oikeutta, sekä
-antanut nykyään hovioikeudessa molemmat äänensä hänen kuolemaan
-tuomitsemiseksi, tunsi itsensä kuitenkin tässä silmänräpäyksessä sangen
-iloiseksi, löytäessänsä jonkun, jonka hän voisi työntää edellänsä sen
-sääliväisyyden tunteen vaikuttaessa, joka hänet oli vallannut, ja hän
-lausui nyt suoraan kolmenkymmenen vitsaparin olevan vastoin lakia.
-
-Mutta hallitsija ei häntä kuunnellut. Kiihkoisena sekä väristen
-kiukusta kääntyi hän Itägötlannin herttuaan ja vastasi yhtäläisellä
-kiivaudella, jolla Fredrik-ruhtinaskin oli puhunut.
-
-— Jos veljeni ei tahdo olla neuvostossa, on hänellä vapaus siitä
-poistua!
-
-Luomatta hallitsijaan silmäystäkään, meni Itägötlannin herttua heti
-pois; häntä seurasi taas valtionvalvoja, ja Magdalena Rudenschöldin
-vainoojilla oli nyt vapaa valta.
-
-— On joitakuita, jotka soisivat, ett'ei tämä Magdalena Kaarlontytär
-saisi laisinkaan rangaistusta, — lausui Reuterholm, samassa kun
-hänen tuliset silmänsä tähystelivät neuvoston jäseniä, joiden
-hämmästynyt enemmistö heti valtionvalvojan sanat kuultuaan oli
-herennyt ajattelemasta noita ehdotettuja "kolmeakymmentä vitsaparia"
-sekä valmistuisivat aivan äänettöminä antamaan erimielisyyden myrskyn
-vapaasti raivota heidän päänsä yli. Mutta, — jatkoi suosikki, —
-vaikkapa se olisikin vastoin Ruotsin lakia, vannon minä hänen tulevan
-rangaistavaksi!
-
-Varoittava, milt'ei rukoileva silmäys sattui Reuterholm'iin
-hallitsijalta, joka häntä keskeytti:
-
-— Hänen rikoksellensa määrää laki kyllä rangaistuksen, ja jos ei yksi...
-
-— Minä pysyn yhä vaatimuksessani vitsarangaistusta, — keskeytti Sparre
-rohkaistuna, tietäessänsä Reuterholm'in hyväksyvän hänen sanojansa.
-
-— Minä kuitenkin pelkään, ett'ei se käy laatuun, - virkkoi hallitsija,
-epäillen, pitäisikö hänen tälläkin kertaa noudattaman suosikkinsa
-toivoimusta.
-
-— Minä puolestani en huomaa tämän rangaistuksen tarvitsevan
-minkäänmoista muuttamista ja pysyn vaatimuksessani vitsarangaistusta.
-vaikkapa hän saisi yhden ainoan parin. (66) — jatkoi Sparre, pysyen
-kovapintaisesti kiinni tässä rangaistustavassa.
-
-— Palatkaamme ensi kokouksessa tähän asiaan, jota täytyy mitä tarkimmin
-punnita, — lausui herttua-hallitsija, ja saatuansa Reuterholm'lta
-tulisen silmäyksen, lisäsi hän, nousten seisovallensa: — Tämä nainen
-ansaitsee todellakin mitä ankarimman rangaistuksen!
-
-Huhu tästä vitsoihin tuomitsemisesta kulki ikäänkuin kulovalkea
-yleisön kesken, joka hämmästyksellä sekä kauhistuksella otti vastaan
-tämän uutisen; hovikin tunsi siitä mitä suurinta suuttumusta, ja sen
-mielipiteellä oli sangen suuri vaikutus tämän asian ratkaisemiseen.
-
-Herttuan puoliso sekä hänen hovinaisensa kulkivat vaitonaisina ympäris,
-eivätkä vastanneetkaan, herttuan tahi Reuterholm'in heitä puhutellessa;
-tätä viimeksimainittua he tuskin olivat näkevinänsäkään. Tässä
-ylhäisessä piirissä oli muuan kreivi Sköldebrand (67), joka päätti
-koettaa kaikkia, pelastaaksensa Rudenschöld'in nimeä tästä hirmuisesta
-häpeästä.
-
-Päästäksensä siis herttua-hallitsijan pakeille, asettui hän tämän
-läheisyyteen, ja herttuan sekä Reuterholmin pyytäessä Sköldebrandia,
-keskeyttääksensä tämän synkän syysillan haudankaltaista äänettömyyttä,
-soittamaan klaverilla, hän sen tekikin; mutta hän lauloi lisäksi
-kappaleen eräästä murhenäytelmästä niin surullisella äänellä, että
-Reuterholm, johon soitanto erinomattain vaikutti, vasten tahtoansakin
-alkoi väristä, ajatellen sitä murhenäytelmää, jonka hän itse pian oli
-toteuttamaisillansa. Levotoinna nousi hän seisovallensa ja syyttäen
-äkillistä pahoinvointia, meni hän pois, kovin liikutettuna mieleltänsä.
-
-Pian menivät myöskin muut seurassa olleet pois, ja, jäätyänsä
-kahdenkesken hallitsijan kanssa, astuskeli Sköldebrand nyt hänen
-rinnallansa edestakasin, ollen hänen kanssansa vakavassa, juuri tätä
-vitsarangaistusta koskevassa keskustelussa, ja hän teki herttualle
-tuon kipeän kysymyksen, eikö tämä kuolinhetkellänsä kauhistuksella
-tulisi muistelemaan sitä rangaistusta, jonka hän aikoi heikon naisen
-antaa kärsiä? Hallitsija näytti liikutetulta, ja kentiesi vaikutti tämä
-keskustelu, että mainittua rangaistusta ei pantu täytäntöön.
-
-Hovioikeuden langettaman kuolemantuomion muutti sitte neuvosto
-seuraavana päivänä, paljon keskusteltuaan sinne tänne, tuntikauden
-seisomiseksi kaakissa sekä elinkautiseksi vankeudeksi kehruuhuoneessa.
-
-Samalla hetkellä, kun tämä tuomio tuli kuuluksi, meni Itägötlannin
-herttua Magdalenan sisaren, paronitar Ehrenkronan, puheille, pyytäen
-häntä heittäymään hallitsijan jalkoihin eikä päästämään tätä, ennenkuin
-hän oli saanut armoa onnettomalle sisarellensa.
-
-— Tuomion sanotaan tosin olevan lievennetyn; mutta tässä
-lievennyksessäkin näen minä hirmuista julmuutta, — lausui
-Fredrik-ruhtinas, jonka hienot, ihanat kasvot ilmaisivat mitä suurinta
-tuskaa. — Ei, en voi ajatellakaan Magdalenaa, tässä hyljätyssä,
-kauheassa tilassa! Minä olen, paronitar-hyvä, häntä lempinyt, olen
-tarjonnut hänelle käteni... minä tunnen hänen jalon sydämensä ja ylevän
-mielensä; — rajattoman lempensä, jota hän tunsi kelvotointa kohtaan,
-harhaan houkuttelemana, on hän uhrannut tälle kaiken; — jos tätä lempeä
-voi moittiakin, ei voi kuitenkaan muuta kuin ihmetellä sen lujuutta. Ja
-mitä pontevuutta sekä vakavuutta hän tämän koettelemisensa ajalla onkin
-näyttänyt! Minä ihmettelen häntä, samalla kertaa toivoen että hän olisi
-saanut kärsiä paremman asian puolesta.
-
-— Niin, minäkin tunnen hänet, — nyyhki paronitar Ehrenkrona, — ja
-tiedän hänen ansaitsevan paremman kohtalon!
-
-— Kuinka vähän me ennakolta voimme aavistaa, mitä tässä maailmassa
-tulee tapahtumaan, — jatkoi Fredrik-ruhtinas hetken vaijettuansa, —
-jos Magdalena olisi voinut aavistaa... niin, olenpa kylläkin itsekäs
-toivomaan, että hän olisi kääntänyt sydämensä minun puoleeni... Muistan
-kerta sanoneeni hänen ansaitsevan kantaa kruunua, ja _sitä_ ei hän ole
-voinut välttääkään. Armfelt'in lempi panee nyt martyyrikruunun hänen
-päähänsä!
-
-— Jumalan avulla toivon hänen kärsimisensä... tarkoitan sitä
-vainoamista, jolla häntä kohdellaan, pian tulevan loppumaan!
-
-— Loppumaan, — kertoi herttua, vilkaisten äkkiä rouva Ehrenkronaan.
-
-— Sillä minkälainen tuomio tulleekin olemaan, on minulla kuitenkin
-täydellä syyllä toivoa sen muuttumisesta. Ensiksikin on minun mieheni
-matkustanut kohtaamaan Sofia Albertina-ruhtinatarta ja pyytämään hänen
-välitystänsä...
-
-— Sen tiedän, — keskeytti ruhtinas, — ja paroni Ehrenkrona saa tietysti
-häneltä tämän lupauksen; mutta siitä huolimatta, paronitar-hyväni...
-
-— Ah, minä olen ollut paroni Reuterholm'in puheilla, joka on mitä
-ystävällisimmin vakuuttanut, ett'ei mitään pahaa tulisi sisarelleni
-enään tapahtumaan... hänkin arvelee Magdalenan jo kyllin kärsineen ja
-on kunniasanallansa luvannut neuvoston tuomion tulevan peruutetuksi, ja
-Magdalenan saavan täydellisen armon... Kaiken pyhän nimessä on hän tätä
-vakuuttanut ei ainoastansa minulle, vaan koko suvullemme ja kaikille
-ystävillemme. Ah, minä tulen viemään Magdalenan mukanani, me tulemme
-asumaan maalla yksinämme sekä levossa ja rauhassa... meidät tullaan
-unohtamaan, ja kentiesi tulemme mekin kerta unohtamaan murheemme.
-
-Vähäinen hymyily ilmaantui rouva Ehrenkronan kalpeille kasvoille, ja
-hän lisäsi:
-
-— Tästä ehdoituksestani olen antanut tiedon herttualle, ja minä tahdon
-tästälähin olla edesvastauksessa Magdalenasta, eikä herttua enään
-tule saamaan vihastumisen syytä... jo huomena saan vastauksen tähän
-pyyntööni.
-
-— Mutta minä neuvon teitä jo _tänään_ heittäymään hallitsijan
-jalkoihin. Olkoon paroni Reuterholm houkutellut häntä mihin tahansa,
-Kaarlo on helläsydäminen ja hän tulee säälimään Magdalenaa ja hänen
-nimeänsä. _Rudenschöld!_ Ei kukaan Lovisa Ulrikan pojista saa unohtaa
-tätä nimeä... ilman teidän isäänne, paronitar, ei meidän nerokas,
-korkeasti nukkunut äitivainajamme olisi ollut Ruotsin kuningattarena! —
-Tuo ritarillinen ruhtinas lausui tämän tunnustuksen kaikella luonteensa
-lämmöllä sekä jatkoi: — Lovisa Ulrika tunsi aina ystävyyttä teidän
-isäänne ja sukuanne kohtaan; Kaarlo ei tule tätä unohtamaan, vaan
-noudattamaan hänen esimerkkiänsä; nyt on aika hänelle näyttää, ett'ei
-entisiä palveluksia unohdeta. Rohkeasti siis, paronitar, älkäätte
-luottako välityksiin eikä lupauksiin, vaan ainoasti omaan itseenne ja
-menkää viipymättä herttuan puheille!
-
-Näin lausuen meni Fredrik-ruhtinas pois, mutta ei ainoastansa tämä
-ruhtinas eikä herttua: hallitsijan puoliso sekä hoviväki, vaan yleinen
-kansakin ilmaisi julkisesti säälivänsä tuota neiti Rudenschöld-parkaa,
-ja silloin ei säästetty hallitsijaa eikä hänen neuvonantajiansakaan;
-mentiinpä vielä niinkin pitkälle, että isommissa seuroissa
-"vartijahuutona laulettiin Marseillen laulua."
-
-Ruhtinaan kehoituksesta meni kuitenkin paronitar Ehrenkrona suorastansa
-hoviin.
-
-Hallitsijan etehisessä tunkeili herroja virka- ja juhlapuvuissansa;
-siellä näkyi myöskin joukko tummansinisiä hännystakkia, tulipunaisilla
-ompeluksilla ja vapaamuurarein risti kullatuissa napeissansa.
-Tähän huoneesen ohjasi nyt paronitar Ehrenkronakin, puettuna
-mustiin suruvaatteisin, askeleitansa. Tuntemansa levottomuus, joka
-ruhtinaan käytyä hänen puheillansa oli lisääntynyt, ajoi häntä
-nopeasti eteenpäin, ja missä tahansa hän näyttäytyi, väistyttiin
-kunnioittamisella hänen tieltänsä.
-
-Niin, hän tulisi heittäymään hallitsijan jalkoihin eikä hän tulisi
-tästä erkanemaan, ennenkuin hän saisi Magdalenalle täydellisen armon!
-
-Heti rouva Ehrenkronan jälkeen astui paroni Reuterholm huoneesen.
-Korskeasti ja ylpeästi tervehti hän vartoavia ja, nähdessänsä Katharina
-Ehrenkronan, pysähtyivät hänen askeleensa silmänräpäykseksi, ja heleä
-puna nousi hänen uljaille kasvoillensa.
-
-Nuot sohvilla ja tuoleilla istuvat ylimykset olivat nousseet
-seisovallensa, kaikkein selät notkistuivat, ja ne henkilöt,
-joita paroni Reuterholm astuessaan suvaitsi puhutella muutamilla
-vähäpätöisillä sanoilla, näyttivät loistavan ilosta sekä jo tuntevansa
-tuon armon auringon suloista vaikutusta, joka suosikin suosiollisella
-luvalla tulisi valtaistuimelta heille virtaamaan.
-
-Siten, väliin astuen eteenpäin, väliin pysähtyen, oli Reuterholm pian
-ennättänyt sille paikalle, jossa paronitar Ehrenkrona maltillisesti
-varroten odotti.
-
-— Minä käsitän paronitar-hyväni, miksi te olette tänne tulleet, —
-lausui hän äkkiä ja suurella kohteliaisuudella; — mutta te voitte olla
-levollinen, vaikk'ette tänään saakaan puhutella hallitsijaa, joka
-äkkinäisen pahoinvoinnin vuoksi on täytynyt mennä vuoteesen — ja nyt,
-kääntyen muihin odottaviin, lisäsi hän ääneensä:
-
-— Hyvät herrat, hänen kuninkaallinen korkeutensa, herttua-hallitsija ei
-päästä tänään ketäkään puheillensa!
-
-Vahtipalvelusta tekevä kamariherra näytti hämmästystä, jota hän
-kuitenkin äkkiä koetti peittää, ja syvään kumartaen vetäytyi hän
-Reuterholmin taakse, joka yhä kestävällä kohteliaisuudella saattoi
-oukamustunutta paronitar Ehrenkronaa etehisestä, tämän tankatessa
-murtuneella äänellä esityksiä ja rukouksia.
-
-
-
-
-KUUDESKYMMENESTOINEN LUKU.
-
-
-Seuraavana, syyskuun 24, päivänä, samana, jolloin herttua-hallitsija
-oli luvannut antaa vastauksen paronitar Ehrenkronan pyyntöön,
-saadaksensa viedä onnettoman sisarensa mukaansa maalle ja jolloin
-Reuterholm'kin oli luvannut Magdalenan tulevan saamaan täydellisen
-armon, tuli tämän vankeuteen kello 8 aamulla kaartissa palveleva
-majuri, paroni Silfverhjelm. Hän oli kovin mieleltään liikutettuna,
-ja heittäen itsensä nojalleen eräälle pöydälle, peitti hän, ääneensä
-itkien, kasvonsa käsillään.
-
-— Onnetoin neiti Rudenschöld! — huudahti hän, — jos te milloinkaan
-olette tarvinneet mielen lujuutta, tarvitsette sitä tänään. Te ette
-tiedä, mikä teitä odottaa!
-
-— Kuolema! — vastasi Magdalena. Hymyily elähytti hänen kalpeita
-kasvojansa, ja hän pani nöyrästi kätensä ristiin.
-
-— Ei, vaan tuhat kertaa pahempi kuin kuolema!
-
-Kyyneleet estivät häntä jatkamasta.
-
-Samassa silmänräpäyksessä astui linnanvouti sisään ilmoittamaan
-herttuan suuresta armostaan sallineen hänen pitää henkensä, vaan että
-hän kolmen tunnin kuluttua tulisi seisomaan kaakissa Ritariholman
-kirkon edustalla ja sitte vietäisiin kehruuhuoneesen elinkautiseen
-vankeuteen.
-
-— Ei, ei, minä tahdon kuolla! — lausui Magdalena, — minä en voi sitä
-kestää... en voi kärsiä sitä kauheaa rangaistusta! Tätäkö nimitetään
-_armoksi!_ Jumala, hyvä Jumala! Niin hovioikeuden päätöksen pitää tulla
-täytäntöön, minä peruutan armonpyyntini enkä tahdo enään elää!
-
-— Teillä ei ole muu kuin totteleminen keinona! — lausui linnanvouti
-kolkosti.
-
-— Teillä ei ole muuta keinoa, — lisäsi paroni Silfverhjelm, joka ei
-rohjennut luoda silmiään laattiasta.
-
-— Kaikista vähin olon pyytänyt sellaista armoa, jota minulle nyt
-annetaan, — virkkoi neiti Rudenschöld, jonka hennon vartalon läpi kulki
-heikko väristys. — Eikö tässä tule mitään muutosta... eikö tässä ole
-onnettoman viimeistäkään, kuoleman, toivoa.
-
-— Tuomiota ei voi nyt enään muuttaa! Rukoilkaa Jumalaa suomaan teille
-sitä mielen lujuutta, jota tulette tarvitsemaan, — vastasi paroni
-Silfverhjelm, joka yhä liikutettuna nyt loi silmänsä Magdalenaan.
-
-— Mikä armo! — lausui Magdalena, kohottaen ristiinpantuja käsiänsä. —
-Tuomitkoon siis vanhurskas Jumala minun ja tuomarieni välillä!
-
-Vouti meni pois seuralaisinensa, jonka jälkeen vahtipalvelusta tekevä
-upseeri astui sisään ilmoittamaan, että sittekuin neiti Rudenschöld
-nyt oli tuomittu kunniattomaksi, ei hän enään ollut arvollinen heidän
-vartioitavaksensa, jonka vuoksi eräs vartijajoukossa oleva korpraali
-sekä muuan poliisimies rupesivat toimittamaan vartijan virkaa.
-
-Magdalena seisoi liikkumatta; hänen huuliltansa ei kuulunut edes
-lievittävää huokaustakaan, eikä kyynelkään himmentänyt hänen silmäinsä
-loistoa; kauhistava kummasteleminen, mitä nyt lienekään tapahtunut,
-oli vallannut hänen mielensä. Niin, olihan se todellisuus, hirveä,
-muuttumatoin todellisuus! Ja hän laski kiivaasti kätensä kalpeille
-kasvoillensa sekä tahtoi ikäänkuin peittää itseään omalta häpeältänsä.
-
-— Haluaisinpa olla yksinäni, — lausui hän hiljaisella äänellä. Sanansa
-tulivat vaikeasti hänen kuivilta huuliltansa, kääntyessään paroni
-Silfverhjelm'iin. — Minun tarvitsee koota ajatukseni siihen, mikä minua
-odottaa... te olette osoittaneet minulle sääliväisyyttä, lisätkää siis
-hyvyyttänne, jota en koskaan tule unohtamaan!
-
-— Tässä teidän liikutetussa mielentilassanne, neiti Rudenschöld, en
-uskalla jättää teitä yksinänne.
-
-— Luuletteko te siis minun rauhoittuvani, nähdessäni näiden ihmisten
-minuun tuijottelevan? — kysyi Magdalena tuskallisesti hymyillen ja
-osoittaen kumpaakin vartijaansa. — Minä tarvitsen mielen lujuutta,
-niin olette itse sanoneet... sentähden rukoilen teitä sallimaan minun
-häiritsemättä viettää ne kolme tuntia, jotka minulle vielä suodaan!
-
-— Noh, niin kylläkin... jos te vaan lupaatte...
-
-— Rikokselliset ajatukset ovat minusta kaukana, — riensi Magdalena
-keskeyttämään hänen tukalaa lausettansa.
-
-Silfverhjelm meni sitte pois, käskien vartijani jättämään neiti
-Rudenschöldin yksinänsä.
-
-Magdalena seisoi yhä liikkumatta, ja nyt oli jälleen kiinnisuljettujen
-telkimien matkaansaattama ääni vaijennut. Niin, hän oli yksinänsä —
-yksinänsä, valmistaakseen itseänsä tulevaa hetkeä varten! Kalmankylmä
-väristys tauotti hänen sydämensä äsken niin ankaran tykytyksen, tuska
-esti häneltä hengityksen ja horjuen vaipui hän polvillensa.
-
-Äkkiä säpsähti hän seisovallensa, levottomuus antoi hänelle ikäänkuin
-uutta voimaa ja hän alkoi kiivaasti astua edestakasin.
-
-Näin astuskeli hän lakkaamatta, samalla kun hänen ajatuksensa
-kirmailivat keskenänsä.
-
-Mennyt aika lensi ikäänkuin utukuvana hänen sielunsa silmien ohi.
-Tuo mennyt, hovin saleissa vietetty aika, hurmaavine huvituksinensa,
-viettelyksineen, ja viehätyksinensä; entä hänen elämänsä aamusarastus
-alituisen onnellisuuden rusottavine unelminensa, hänen lempensä
-huumaavat riemut, niin, hänen lempensä!
-
-— Jumala, hyvä Jumala, kuiskasi hän, — tempaa hänen kuvansa minun
-sydämestäni, riistä hänen muistonsa minun mielestäni! Puhdista sieluni,
-ja suo minulle se rauha, jota halajan!
-
-Anteeksi, Hedvig De la Gardie!... Ei, ei niin... _Hedvig Armfelt_,
-voitko suoda minulle anteeksi?... Alati olen karttanut sinua muistella,
-sinäpä hänen puolisonsa oletkin! Pois kaikki te petolliset houreet
-ja väärät mielikuvitelmat, joilla olen koettanut itseäni eksyttää ja
-karkoittaa itsestäni omantuntoni soimaukset! Minä olen rikkonut, olen
-tehnyt paljon syntiä; mutta minä olen paljon rakastanutkin! Voiko
-tämä olla minulle miksikään puolustukseksi? Herra, taivaallinen isä,
-minä olen tehnyt kovin pahoin... mikä on naidun naisen suurin onni,
-sitä olen häpeällä täytynyt peitellä; mutta en ikinäni ole tahrannut
-itseäni kauheilla rikoksilla, joista minua on parjattu ja joita on
-arveltu kirjeeni antavan syytä otaksua tehneeni (68). Sinä Jumala,
-sen tiedät, mitä minä olen kärsinyt! Eikä kärsimiseni vieläkään ole
-lopussa... minun tulee tyhjentää kärsimisien malja pohjaan asti,
-lähetä siis luokseni lohdutuksen enkeli... vahvista ja varjele minun
-järkeäni, opeta minulle nöyryyttä sekä löytämään onnellisuuttani sinun
-rauhassasi! Jumala, oi, Jumala! Ilman luottamustani sinuun, mitä
-olisin minä nyt tällä tuskan hetkellä! Sinussa minä riipun ja turvaan
-sinun armohosi, enkä päästä sinua, ennenkuin annat minulle anteeksi ja
-siunaat minua!
-
-Sellaisia ajatuksia nousi hänen ahdistetussa mielessänsä! Näin koetti
-hän palavalla rukouksella lievittää sydäntänsä, milloin, tutkien entistä
-elämäänsä, joka oli ollut täynänsä mielettömiä huvituksia, mieletöintä
-ylellisyyttä sekä mieletöintä rakkautta — milloin miettien tulevaista
-hetkeä, jolloin hirveässä selkeydessä näkyi pystytetty kaakinpuu ynnä
-ahtaat vankilan seinät kaiken loppuna.
-
-— Nyt kirisi jälleen nuot raskaat telkimet, ja paroni Silfverhjelm
-astui sisään, viemään häntä kaakinpuuhun.
-
-Samalla kiivaudella, jolla hän näinä kolmena tuntina lakkaamatta oli
-astunut edestakasin ahtaassa vankeudessansa, juoksi hän nyt portaita
-myöten ales ja oli paroni Silfverhjehm'in yhä kädestä johtaessa pian
-kadulla, ennenkuin vaunut olivat ennättäneet häntä seurata. Tällä
-tavoin murti hän sen vartijarivin, jonka Svean koko kaartin rykmentti
-täällä muodosti.
-
-Siihen hän sitte pysähtyi.
-
-Hänen kultakutriset hiuksensa liehuivat vapaasti hänen kalpeiden
-poskiensa ympärillä ja hänen loistavat silmänsä katselivat
-hämmästyksellä kaakinpuuta, toria, huoneita, kattoja, savutorvia — ja
-kaikkiaalla, mihin hänen silmänsä sattuivat, näkyi väkeä ja kohosi pää
-pään vieressä.
-
-Mutta tämä ei ollut mikään meluava ihmisjoukko, vaan kaikkialla
-vallitsi vaitonaisuus ja haudan hiljaisuus.
-
-Veri virtasi kiivaasti Magdalenan suonissa, hänen korvansa soivat kuten
-kosken kohina, ja otsallensa levisi heikko puna. Hänen voimansa oli
-äkkiä hänet jättänyt, ja ainoastansa hoiperrellen sekä vitkallisesti
-voi hän nousta ylös kaakinpuulle johtavia portaita myöten.
-
-Hiljainen ikäänkuin huokauksen ääni kuului ilmassa, ja nyyhkien
-nojausivat sotamiehet kivääriinsä. Kuolemanhiljaisuus keskeytyi, tuo
-kokoon tungettu väkijoukko antoi päänsä vaipua ales, ja kyyneleet
-kostuttivat kaikkein silmiä.
-
-Magdalena seisoi muutaman minuutin ikäänkuin salaman iskemänä.
-Temmattuna vankeuden yksinäisyydestä ja ollen kaikkein silmäiltävänä,
-tunsi hän voimansa heikkenevän, ja horjuen kaatui hän kaakinpuuta
-vasten. Muuan poliisipäällikkö tarjosi hänelle silloin lasillisen
-vettä, jonka hän tyhjensi väristen hengittämällä.
-
-Nyt luettiin hänen tuomionsa uudestansa väkijoukolle, jonka tehtyä
-pyöveli häntä lähestyi, ja laskien kömpelön kätensä Magdalenan olalle,
-tahtoi hän temmata pois hänen kaulaliinansa, pannaksensa kaularaudan
-hänen kaulaansa. Kauhistuen väistyi hän syrjään ja loi nyt niin
-kunnioitusta herättävän silmäyksen pyöveliinsä, että tämä jäi ikäänkuin
-kivettyneenä seisomaan.
-
-— Jätä se tekemättä, — lausui laamanni Gripenstråle, joka johti
-rangaistuksen toimeen panemista.
-
-Tuo pitkä, hirveä tunti alkoi nyt.
-
-Magdalena piti päänsä tässä silmänräpäyksessä pystyssä, hänen siniset
-silmänsä kiilsivät kuumeenloistosta, hänen kalpeille poskillensa
-nousi väliin purppuraliekkejä, ja hänen höyhenen kevyisillä
-kähärillänsä leikittelivät auringonsäteet ja tuuli. Hän seisoi
-liikkumatta paikallansa, vastaten tuskallisesti hymyillen muutamiin
-kaupunginlääkäri Fröbergin tekemiin kysymyksiin hänen voinnistansa,
-jolla lääkärillä ynnä kahdella pyövelin rengillä oli rangaistuksen
-kestäessä sijansa kaakkilavitsalla.
-
-Sieltä täältä kuului joku kuiskaus joku sääliväisyyden huokaus hänen
-ympärillänsä ja osa väestä peitti liikutettuna kasvonsa käsihinsä;
-näiden joukossa oli Maria Enerot'kin, joka puolipyörtyneenä nojausi
-miehensä käsivarteen.
-
-— Ah, että tämän piti hänelle tapahtuman! — huokasi hän hiljaa, — mistä
-minun, mistä meidän tuleekaan häntä kiittää!
-
-— Sinun ei olisi pitänyt tulla tänne, — lausui hänen miehensä
-levottoman näköisenä.
-
-— Voinko minä jäädä kotiin, kuultuani niin kauhean tuomion julistetuksi
-hänelle? Ah, minä toivoin yhä, ett'ei se tulisi täytäntöön! Jumala
-häntä varjelkoon ja pitäköön suojelevan kätensä hänen ylitsensä!
-
-— Onpa häpeä, että hänen pitää kärsiä, kun lain käsi ei ole saavuttanut
-paroni Armfelt'ia! — keskeytti hänen miehensä mielikarvaudella.
-— Ja mikä muu kuin haaveilija tämä Armfelt sitä paitsi onkaan?
-Hänen hankkeensa ovat häälyneet sinne tänne ja puuttuneet kaikkea
-johdonmukaisuutta, eivätkä ne luultavasti milloinkaan tule toteutumaan.
-
-— Lainko käsi ei ole saavuttanut Armfelt'ia? Riippuupa hänen nimensä
-kaakinpuussa! — huudahti joukosta eräs ryysyihin puettu mies.
-
-— Mutta täll'aikaa hän kentiesi koristaa itseänsä Serafimertähdistön
-kunnianmerkillä, mennäksensä Venäjän Katharinan puheille! — virkkoi
-hänen läheisyydessänsä eräs toinen mies, joka haaveilevan näköisenä
-silmäili kaakinpuuta — Magdalena-parka!
-
-— Vaiti, ei niin kovaa, Kaarlo Michael; — pyysi muuan roteva herra,
-peittäen kasvonsa avaran kaapunsa liepeesen.
-
-— Ah, Elis, haluttaisipa minua juuri puhua kovasti, puhua ääneeni tästä
-heikkoa naista vastaan harjoitetusta väkivallasta ja tyranniudesta...
-Minä en häntä koskaan unohda... Kirkas loiste leimusi tämän miehen
-yhä enemmän haaveilevan näköisiksi muuttuvissa silmäyksissä, ja hän
-jatkoi: — Niin, minä näen hänet hovin saleissa, näen veitikkamaisia
-lemmenjumalaisia leikittelevän hänen hameensa poimuilla, näen huimaavia
-hymyilyjä ilmestyvän hänen huulillensa, avaistessaan silmiänsä niin,
-kuin sen ainoastansa Magdalena voi tehdä!
-
-— Vaiti, vaiti ystäväiseni!
-
-— Kuinka minä tästä kärsinkin... niin... pian katkee kanteleeni
-viimeinen kieli!
-
-— Ei, maailman kauniinta naista ei saa rangaista tällä tavoin! —
-huudahti munan mies, jolla oli milt'ei pallonmuotoinen vartalo,
-koettaen turhaan tunkeutua tuon ahtaasen tupatun väkijoukon läpi. —
-Josko minä hänet tunnen? Onhan hän omilla valkosilla kätösillänsä
-auttanut minua jaloilleni, kun tanssiessani menin kuperkeikkaa
-Vihriäisen Lehdon edustalla.
-
-— Tuoko näyttää siltä, että voisi tanssia! — kuiskasivat hänen
-takanansa moniaat iloiset heilakat, joilla oli sama kova onni,
-ett'eivät päässeet tunkeumaan esille.
-
-— Missä perhanan ajoissa me nyt elämme, — jatkoi tuo pallomainen mies,
-jonka punaiselta hohtavat kasvot kilpaili värin heleydessä hänen
-punaisen liivinsä kanssa. Surma hallitsijalle, eläköön Kustaa III:s!
-
-— Viekää pois se hassu! — käski poliisimies muutamia vartijamiehiä.
-
-— Minähän olen aina iloinen, eikö totta, ystäväiseni? — jatkoi tuo
-punakka mies, näyttämättä vähintäkään haluavansa tulla häirityksi
-puhuessaan viinapullolleen, jonka hän oli vetänyt esille syvästä
-nutuntaskustansa; — mutta tänään tunnen minä olevani hiukka nurpea
-mieleltäni! Emmeköhän vapauta Magdalena Rudenschöld'iä? Tulkaas, pojat!
-Tässä on käsivarsi, joka kelpaa, luullakseni! Hallitsija on käyttäynyt
-konnamaisesti, sillä ensin oli hän rakastunut ja sitte... anna minun
-olla! Minä lausun vaan ääneeni, mitä nuot muut ajattelevat; vai niin,
-onko tässä kysymys pienestä ottelusta! Noh, viekää minut vaan putkaan,
-mutta minä sanon sittekin: Eläköön suuri Kustaa-kuningas, eläköön
-riemu! Tähän pulloseeni on sulattu hänen rakastettu nimensä! Eläköön
-nuot vanhat hyvät ajat! Älä revi minun kaulustani! Älä nakkele minua
-sillälailla, luuletteko, herrat minua palloksi. Surma hallitsijalle,
-surma!... Mikä kurjuus... tuolla tulee vaunut häntä noutamaan!
-
-Neiti Rudenschöld, joka yhä oli seisonut liikkumatta paikallansa, näki
-nyt väkijoukon vitkallisesti hajoavan, tehdäkseen tilaa vaunuille,
-jotka kaupunginvartijain ympäröimänä tulivat häntä noutamaan.
-
-Kalman kalpeus ilmestyi hänen kasvoillensa, ja hänen silmänsä lensivät
-harhaillen väkijoukkoon sekä kaartinrykmentteihin, jotka kaakinpuuta
-ympäröivät, — eräät kalpeat ja tuskasta vinnistelevät kasvot sattuivat
-hänen silmiinsä — olivatkohan he olleet kylläksi julmia antamaan
-hänen oman, rakkaimman Pentti-veljensä komentaa sotamiehiä tässä
-tilaisuudessa? (69)
-
-Niin, ei ollut epäilemistäkään, se oli hän! Se oli hänen iloinen
-leikkikumppaninsa, uskollinen ystävänsä ja rakastettu veljensä!
-
-Epätoivon eljeellä ojensi Magdalena hänelle käsivarsiansa.
-
-— Pentti! — Tämä nimi pääsi tuskan parahduksena hänen huuliltansa, hän
-otti askeleen eteenpäin ja heittäytyen suin päin portaita ales, kaatui
-hän maahan pyörtyneenä.
-
-
-
-
-KUUDESKYMMENESKOLMAS LUKU.
-
-
-Neiti Rudenschöld ei toipunut pyörtymisestänsä, ja tunnotoinna
-nostettiin hän nyt vaunuihin. Vartijaväestö lähti liikkeelle, mutta
-Munkkisillan luona oli niin suuri väentungos, että vaunut töin tuskin
-pääsivät kulkemaan eteenpäin.
-
-Väkijoukon vaitonaisuus oli muuttunut kumeaksi nurinaksi, joka siellä
-täällä tuli kuuluviin ääneen lausuttuina uhkauksina hallitsijaa ja
-hänen suosikkiansa vastaan; tämä nurina levisi yhä laajemmalle ja
-muuttui yhä kiivaammaksi. (70)
-
-Poliisimiehetkin näkivät parhaimmaksi esiintyä mitä kohteliaimmalla
-tavalla, ja poliisipäällikön huutaessa varottaen: — Hyvät ihmiset,
-päästäkää vartijaväkeä kulkemaan, varokaa itseänne varokaa! — vastasi
-hänelle muuan arvossa pidetty kauppias: — Parasta on, että kukin varoo
-itseänsä!
-
-Puolikuolleena ja silmät ummistettuna makasi Magdalena Rudenschöld
-vaunuissa, jotka ahdingon vuoksi ainoastansa vitkallisesti pääsivät
-kulkemaan kaupungin ja Etelämalmin läpi Hornin tulliportin kautta.
-Vaikka vaunuja ympäröi ainoastansa raa'in roskaväki, pysyi se kuitenkin
-alallansa. Vasta velkavankilan kohdalla hyökkäsi muuan kerjäläisjoukko
-esille, joka oli ilveellänsä kerännyt joukon höylänlastuja päähänsä
-sekä joitakuita nuohoojapoikia, pitäen luutia ilmassa, jotka kaikki
-kirkuen ja hoilaten piirittivät vaunuja. Siististi puetut henkilöt
-tahtoivat saada heitä vaikenemaan; mutta vartijaväki antoi melun
-häiritsemättä kestää. (71)
-
-Yhä tunnottomana ei neiti Rudenschöld huomannut tästä mitäkään
-yhtä vähän kuin kehruuhuoneesenkaan tulemisesta, jossa hänet heti
-kannettiin erääsen suojaan, jota tuskin oli ennätetty saada kuntoon
-hänen varaltansa. Hänen pyörtymisensä oli, kuten sanottu, syvä ja
-pitkällinen. Vasta puolenpäivän jälkeen hän toipui, jolloin hän huomasi
-olevansa yksinään ja makaavansa laattialla puolipimeässä huoneessa,
-vesihölkki ja lasillinen viiniä vieressänsä.
-
-Päivän tapahtumat johtuivat vähitellen hänen mieleensä, mutta vielä oli
-tuskan kärki ikäänkuin tylstynyt, ja hänestä tuntui ikäänkuin hän olisi
-jo tyhjentänyt kärsimisten maljan viimeisen pisaraan ja ikäänkuin hänen
-sielunsa ei enään voisi saada huomiota niistäkään enemmästä. Väsyneen
-liikkeellä ojensi hän kätensä, tarttuakseen viinilasiin. Samassa kuului
-hänen lähellänsä huudahtus: hän elää, hän on vielä hengissä!
-
-Magdalenan käsi vaipui ales, ja hän loi silmänsä sitä kohti, mistä
-nämät huudahtukset kuuluivat tulevan. Tuossa näki hän nyt — pää
-pään vieressä — noiden muiden kehruuhuonenalaisten kiivenneen hänen
-akkunaansa häntä töllistelemään.
-
-Magdalena koetti nousta seisovallensa, kätkeäksensä itseään johonkin
-loukkoon heidän silmäyksiltänsä, mutta, ollen liian heikko pääsemään
-liikkeelle, vaipui hän jälleen laattialle.
-
-Nämät hirveät kasvot, jotka katselivat häntä uteliaina ja nauraen
-ivanaurua sekä tieto, että hänen tuli alituisesti olla näiden naisten
-kanssa yksissä herätti jälleen hänen tunteensa alttiiksi kärsimisille.
-Ääneensä kirkaisten löi hän kädellään otsaansa ja sai mitä ankarimmat
-kouristukset.
-
-Noin kello seitsemän, aikaan ehtoolla tuli hänen vankeuteensa hänen
-veljensä, Pentti Rudenschöld, sekä sisarensa, Karolina Ehrenkrona,
-ynnä laamanni Ullholm. Muuan vanha vaimo porvarisäädystä tuli heidän
-jäljessänsä. Näytti ikäänkuin olisi tämän vaikea käsittää tuon hänen
-edessänsä laattialla makaavan, hengettömän olennon todellakin olevan
-neiti Rudenschöldin, hänen rakkaan Malla-neitinsä, tuon lapsen, jota
-hän oli imettänyt omilla rinnoillansa.
-
-Kauhistuksen eljeellä heitti Regina Lindqvist käsistänsä sen raskaan
-makuuvaate-kääryn, joka oli hänen käsivarsillansa, ja huudahtaen: —
-Lapseni, lapsiraukkani! — syöksyi vaimo polvillensa ja nosti Magdalenan
-raskaan pään koholle, samalla virkkaen: — Hän on kuollut, he ovat hänen
-tappaneet!
-
-— Magdalena, sisareni, sisarkultani: — kuiskasi Karolina Ehrenkrona,
-joka oli vaipunut laattialle, samalla kuin Pentti kalpeana ja
-äänettömänä nojasi seinään.
-
-Heikko hymy ilmestyi tällä hetkellä Magdalenan huulille, — niin, hän
-oli hengissä, hän voi huomata heidän läsnäolonsa.
-
-Laamanni Ullholm laski nyt kätensä Reginan olkapäille. — Joutukaa, —
-lausui hän, — kantakaa sukkelaan se vuode tänne huoneesen, jonka me
-toimme mukanamme. Pian, pian!
-
-Regina säpsähti seisovallensa. Toimiminen oli hänestä mieluista, ja
-muutaman silmänräpäyksen kuluttua oli vuode jo valmistettuna.
-
-Laamanni Ullholm ja kreivi Rudenschöld astuskelivat kivillä lasketussa
-etehisessä edestakasin, sill'aikaa kun rouva Ehrenkrona ja Regina
-riisuivat vaatteet Magdalenalta.
-
-Tulisikohan tuo onneloin toipumaan ja virkoamaan jälleen täyteen
-tuntoonsa? — Tämä kysymys oli noiden kumpaisenkin miehen mielessä ja
-pyöri heidän huulillansa, heidän jälleen astuessaan vankihuoneesen.
-
-— Meidän täytyy lähettää sana lääkärille... ah, laamanni Ullholm,
-toimittakaa, että joku lääkäri mitä pikemmin tulee tänne! — lausui
-Karolina Ehrenkrona, jonka hienot kasvot ilmaisivat mitä suurinta
-levottomuutta. — Ajatelkaahan, niin hirveätä... kun minä vedin
-Magdalenan jalasta sukat, lohkeni nahkaa näiden mukana (72). Hän on
-varsin heikko eikä ole voinut puhua eikä liikkua... Jumala siunatkoon
-teitä sääliväisyydestänne, laamanni Ullholm!... Ja vielä yksi seikka,
-saanko minä Pentin kanssa valvoa hänen vuoteensa ääressä ensi yönä?
-
-— Niin, jääkää tänne; siitä otan minä vastatakseni, — virkkoi Ullholm,
-joka nyt poistui.
-
-Täydessä houreessa makasi Magdalena tämän pitkän yön, Reginan ja
-veljensä sekä sisarensa valvoessa vuoteensa ääressä.
-
-Häpeälava, kaakinpuu, vankeus olivat ne synkät kuvat, jotka epäselvässä
-sekamelskassa häälyivät hänen mielikuvitelmassansa ja saivat hänet
-muistissansa taaskin elämään noita viimeisen päivän tapauksia.
-
-— Niin, mitä hänellä olikaan hovissa tekemistä? Johan minä sen sanoin
-— jupisi Regina, joka milloin kostuttaen hänen polttavia huuliansa,
-milloin korjaten hänen päänalustaansa, koko ajan puuhaili tuon
-onnettoman ääressä, samalla kun Magdalenan masennettu sisar ynnä
-veli, pidättäen hengitystänsä, kuultelivat tämän houreellista puhetta
-tahi lievensivät sydäntänsä valituksella tahi lausuivat joitakuita
-lohdutuksen sanoja.
-
-— Minun elinvoimani ovat lopussa — kuiskasi Pentti. — Ah, jospa olisin
-saanut kuolla nähdessäni hänet seisovan siellä ylähällä kaikkein
-kurkisteltavana. Tuota kurjaa hallitsijaa, joka voi sallia heikon
-vaimon näin saavan kärsiä ja joutuvan pilkattavaksi, kuinka häntä
-kammoksun ja halveksin!
-
-— Pentti, Pentti, — kuiskasi hänelle nuhdellen vanhempi sisarensa.
-
-— En voi sanoilla selittää tunteitani! Mutta millainen isäntä,
-sellainen palvelijakin! Niin, tämä Reuterholm!... Kuinka voit sinäkin,
-Karolina, suurella viisaudellasi luottaa hänen petollisiin sanoihinsa?
-Joutukoon se konna pois vallasta ja saakoon hänen ylpeä mielensä kärsiä
-nöyrytyksen kaikkia tuskia! Kirousta hänelle, kirousta!
-
-— Jumalan nimessä, ei sellaisia sanoja! Koeta karkoittaa itsestäsi
-kaikki katkeruus, koeta...
-
-— Sinä olet puhdas ja hyvä sydämeltäsi, sinä voit puhua ja ajatella
-siten, — keskeytti Pentti häntä, — mutta minä... niin en tahdo enään
-puhua tästä asiasta; — hetkisen vaijettuansa lisäsi hän: — Luuletko
-sinä meidän saavamme pitää hänet? Jumala, hyvä Jumala, että asiat jo
-ovat menneet niin pitkälle, että olisin halukas toivomaan häntä pois
-tästä maailmasta!
-
-Tuolla nuorella, uljaalla kaartin katteinilla näytti tuskin olevan
-voimaa pitämään päätänsä pystyssä, hänen solakka vartalonsa oli
-vaipunut kokoon, ja nojaten erääsen seinästä ulkonevaan hirren syrjään
-vaipui hän yhä synkempiin ajatuksiin ja mietteisiin, samalla kuin
-Karolina Ehrenkrona ollen polvillansa Magdalenan vuoteen ääressä
-palavalla hartaudella rukoili Jumalaa armahtamaan kaikkia kärsiviä ja
-murheellisia sydämiä.
-
-
-
-
-KUUDESKYMMENESNELJÄS LUKU.
-
-
-— Tässä olen nyt kirjoittanut... käsialani on kentiesi hiukan
-epäselvää, — lausui neiti Rudenschöld, päänsä vaipuessa levottomana
-patjoille, — mutta hän tulee lukemaan sen minun kiihoitettujen
-tunteideni syyksi. Niin, äitimme tulee nyt luulemaan herttuan antaneen
-minulle täydellisen armon... ja että minua vaan vähän aikaa vielä
-pidetään jollakin maatilalla... sinä, Karolina, tulet antamaan hänelle
-minun kirjeeni... onnetoin äitiraukkamme! — lisäsi Magdalena, samalla
-kun muutamia kyyneleitä valui hänen poskillensa; niitä seurasi pian
-toisia, jotka vierivät yhä kiivaammin ja kiivaammin.
-
-— Nämät kyyneleet; tulevat lieventämään hänen mieltänsä, — ajatteli
-Karolina, joka helleydellä vastasi sisarensa suuteloihin.
-
-— Äitimme, oi äitiparkamme! — kertoi Magdalena, — tullenkohan koskaan
-häntä enään näkemään?... ollessani vartioituna huoneessani, sain
-hänestä väliin nähdä vilahduksen, nä'in hänen tähystelevät silmäyksensä
-luoduiksi akkunaan!... mutta minulla ei ollut rohkeutta tulla näkyviin,
-enkä rohjennut viitata hänelle jäähyväisiäni. Minkä häpeän, mitä
-kurjuutta olenkaan tuottanut hänen harmaille ohimoillensa!
-
-— Sinä tulet mieleltäsi liian liikutetuksi, — huokasi Karolina, — sinä
-et saa puhua ja kaikkein vähimmin tästä!
-
-— Voinhan minä vaijetakin, mutta nämät ajatukset eivät minusta koskaan
-tule luopumaan, vastasi Magdalena murheellisesti hymyillen, jonka
-jälestä hän lisäsi:
-
-— Ja nytkö sinä menet pois?
-
-— Menen, pian jälleen palatakseni!
-
-— Nyt olen ollut täällä toista vuorokautta, — lausui Magdalena,
-kääntyen hetken vaijettuansa tuskallisesti Penttiin päin, joka nyt
-yksinänsä istui hänen vierellänsä. — Ajatella, että vuosi vuodelta
-tulee kulumaan, ja minä aina olemaan täällä, samalla paikalla...
-samassa kauheassa seurassa.
-
-— Sinä olet liian heikko puhumaan, lääkäri on sen kieltänyt... sinun
-kuumeesi kiihkenee, ja sinun kätesi polttavat kuin tuli. Ei, nyt
-on minun puhuminen, ja sinun kiltisti kuulteleminen, — ja sitte
-kertoi Pentti kaikesta siitä sääliväisyydestä, jota Magdalenalle oli
-osoitettu, ja miten väkijoukko oli hyökännyt hänen vankeuteensa,
-kirjoittamaan muistiin niitä värsyjä, joita hän oli seinille piirtänyt
-sekä miten kaikki olivat pidelleet kädessänsä hänen kultakelloansa
-ja katselleet sitä sekä ripustaneet sen jälleen koukkuunsa, samalla
-kun he olivat jaelleet keskenänsä muutamia hänen omaamiansa rihma-
-ja silkkilanka-keriä, vanhoja sormikkaita y.m. hän kertoi myöskin,
-kuinka monen monituista sanansaattajaa muukalaiset ja ystävät
-olivat lähettäneet tuon pitkän matkan Horn'in tulliportin kautta
-tiedustelemaan Magdalenan vointia, ja että Tukholman porvaristo, huhun
-levittyä hänen kuolemastansa, oli lähettänyt asiamiehiä Ullholm'in
-luokse, pyytämään saada pitää huolta Magdalenan hautajaisista, jonka he
-aikoivat kuninkaallisella komeudella toimittaa.
-
-Täten puhui hän kauan, ja kädet ristissä kuulteli Magdalena.
-
-Yön varjot tulivat yhä synkemmiksi, lampun säteet valaisivat himmeästi,
-ja vihdoin vaikeni Penttikin; hänen päänsä vaipui ales Magdalenan
-päänalustalle ja murheen sekä ponnistusten väsyttämällä ei hän enään
-voinut pitää silmiänsä auki.
-
-Näin leväten samalla päänalustalla olivat he lapsenakin nukkuneet.
-Vankilan synkeydessä kuvittelivat unelmat vielä lapsuuden iloista
-rauhaa.
-
-Kauan eivät he kuitenkaan olleet uneskelleet, kun oven raskaat telkimet
-työnnettiin auki, ja Magdalena samassa silmänräpäyksessä heräsi.
-Vanginvartija astui huoneesen ja antaen hänelle kirjeen, pyysi hän
-Magdalenaa joutuin lukemaan sen sisällön, sillä muuan herra oli hänen
-huoneessansa vastausta odottamassa.
-
- "_Jos te haluatte paeta_," luki Magdalena _"on vanginvartija meidän
- puolellamme. Kuudella hevoisella valjastetut vaunut vartoovat teitä
- kamarineitsynenne Horn'in tulliportin ulkopuolella. Eräs rehellinen
- mies, jonka te tunnette, tulee viemään teidät, mihin vaan haluatte.
- Rahoja on hänelle annettu yllin kyllin, ja lisää saa hän Hampurissa,
- Alfverhoffilta, teidän pyynnöllänne. Mutta joutukaatte, aika on
- täperällä_!"
-
-Neiti Rudenschöld kääntyi äkkiä ympäri, silmäillen vanginvartijaa.
-
-— Oletteko te myöntyneet kaikkeen tähän? — kysäsi hän.
-
-— Olen.
-
-Vapaus! — Magdalenan rinta paisui, ja hänen sydämensä tykytti
-ankarasti; mutta sen tykytykset heikkenivät vähitellen, ja veri virtasi
-jälleen tyynesti häneen suonissansa. Hän ei halunnut _tämänkaltaista_
-vapautta, vapautta, jossa häntä ahdistettaisiin kuten metsän otusta! —
-Sitä häpeäpilkkua, joka hänen oli tarttunut, ei voisi pestä puhtaaksi
-paolla. Vapauden mukana tahtoi hän myöskin saada hyvitystä tahi jäädä
-ijäksi päiväksi vankihuoneen seinien sisäpuolelle.
-
-Magdalena, joka yhä oli silmäillyt vanginvartijaa, jatkoi äkkiä:
-
-— Oletteko ajatelleet, mitkä seuraukset minun paostani teille tulisi
-olemaan? Vaan sama se, paosta minä vähät huolin; mutta sen teen minä
-teidän ja teidän lastenne tähden enkä tahdo johdattaa teitä vaaraan
-enkä itseäni uusiin rettelöihin... Sanokaa kiitoksia sille herralle,
-joka on teidän luonanne, mutta minä jään tänne.
-
-Vanginvartija riensi pois, vieden tämän vastauksen; mutta Magdalena ei
-nyt enään voinut nukkua. Monet ajatukset tunkivat hänen mieleensä ja
-kysymistänsä kysyi hän itseltänsä: Oliko se Reuterholm, joka tahtoi
-syöstä hänet uuteen onnettomuuteen, vai oliko hänellä todellakin joku
-uskollinen ystävä, joka halusi häntä pelastaa?
-
-
-
-
-KUUDESKYMMENES VIIDES LUKU.
-
-
-Verkallensa parani jälleen neiti Rudenschöld.
-
-Hänen kirkkaat silmänsä eivät enään säikkyneet salamoita eikä
-liekkejä, vaan loivat lempeitä, alakuloisia säteitä ja hänen kalpeilla
-huulillansa oli tuskan ilmaus; — toivottomuuden tyyneys antoi hänen
-kauneudellensa ikäänkuin uuden leiman.
-
-Se sääliväisyys, jota hän yleisössä oli herättänyt, ei ollut
-huikenteleva, menehtyvä tunne, ja se tekikin kaiken, lievittääkseen
-hänen kohtaloansa. Niinpä tuli eräänä päivänä kauppakollegion jäseniä
-sanomaan hänelle muistavansa, kuinka rakastettu hänen isänsä oli ollut
-sen pitkän aikaa, jonka hän oli ollut heidän esimiehenänsä, ja että he
-nyt halusivat toimittaa hänen onnettomalle tyttärellensä jonkinmoista
-helpoitusta onnettomuudessansa. Tämän johdosta olivat he, koska
-kehruuhuoneen kartano oli kauppakollegion oma, antaneet korjata ja
-sisustaa kaksi huonetta ynnä keittiön, jotka, ollen erääsen puutarhaan
-päin, olivat erillänsä vanki kopeista ja omalla käytävällä, johon iso
-rautaovi johti. Tämä oli avattava aamusilla ja suljettava ehtoisin, kun
-hän vaan antaisi lupauksensa, ett'ei käyttäisi väärin tätä vapauttansa;
-sillä muuten tulisi hän antamaan heidät alttiiksi herttuan vihalle,
-koska tämä ei vielä tietänyt mitään koko toimesta.
-
-Lupauksensa — oliko hänen kunniasanallansa enään minkäänmoista arvoa?
-Heleä puna nousi Magdalenan kalpeille kasvoille.
-
-— Niin, minä lupaan! — vastasi hän ilon ja ylpeyden tunteella; hän ei
-siis ollut kokonaan menettänyt luottamustansa.
-
-Neiti Rudenschöld muutti nyt heti näihin huoneisin, joissa oli
-tuoksuavia kukkia akkunoissa ja pehmeitä peittoja laattialla. Jokaista
-huonekalua tarkasti hän erittäin, ja kyyneleet tulivat silloin hänen
-silmiinsä, — hänellä oli siis taaskin koti kauan puuttuneilla ja
-kaivatuilla mukavuuksilla sekä koristuksilla! Puutarhan käytävät olivat
-poratut, hedelmäpuiden lehdet putosivat kuihtuneina ja kellastuneina
-maahan ja syksyn tuuli puhalteli huoneiden nurkissa, kuitenkin
-kehoittaen: — ulos, ulos!
-
-Niin, hän sai siis vielä kerran nauttia vapauden suloa... hän heitti
-huivin olkapäillensä ja riensi ulos! Kyyneleet valuivat yhä hänen
-poskillensa, hän pani ristiin kätensä, loi korkeuteen silmänsä,
-ja hänen kiitollisuutensa huokaus kohosi pilviä ja avaruuttakin
-korkeammalle.
-
-Hänen huoneensa akkuna avattiin ja muuan ääni mainitsi hänen nimeänsä.
-Pentti oli tullut tänne, ja hymyillen heittäytyi Magdalena hänen
-rinnoillensa; seuraavassa silmänräpäyksessä sulki hänen vanhemman
-sisarensa käsivarret heidät molemmat. Pentti vei nyt Magdalenan
-juhlallisesti katetun pöydän ääreen, ja tämä tarjosi nyt ruokaa noille
-rakkaille vieraille, mutta hän voi töin tuskin käsittää kaiken tämän,
-mikä häntä ympäröi, olevan suloista todellisuutta.
-
-— Minusta tuntuu ikäänkuin olisin pelastettu haaksirikosta — lausui
-hän, tuntien yhtä suurta halua itkemään kuin hymyilemäänkin, — minä
-toivoisin vaan puutarha-aidan olevan poissa, jotta minä... Magdalena
-vaikeni äkkiä ja lisäsi pienellä huokauksella: — Juuri saatuamme, mitä
-tuskin olemme rohjenneet uneksiakaan, olemme heti valmiit toivomaan
-uutta... ei, ei, minä olen tyytyväinen, minä _tahdon_ niin olla...
-ainakin tänään.
-
-Pakinoiminen noiden kolmen sisaruksen kesken tuli yhä
-ystävällisemmäksi; lopulta syntyi kysymys, millä tavoin hänen velkansa
-maksettaisiin.
-
-— Kaikki velat yhteensä ei nouse kuin hiukan yli tuhat riksiä... se
-ei ole suuri raha, mutta kuitenkin liian suuri kumpaisenkaan teidän
-maksettavaksenne, — lausui Magdalena, — ja minä olenkin keksinyt
-keinon, jott'en tarvitse vaivata ketäkään. Sinun, Pentti, tulee mennä
-Sofia Albertina-ruhtinattaren luokse, pyytämään minulle lupaa entisessä
-huoneessani olevien huonekalujen! ja tavaraini myymiseen.
-
-Tämä esitys hyväksyttiin, ja jo pari päivää tämän jälkeen oli
-ruhtinatar antanut suostumuksensa; Pentti-kreivi pani nimensä
-Dagblad-nimiseen sanomalehteen painettavaan ilmoitukseen, jossa tämä
-myyminen julkaistiin.
-
-Lukemattomia ostajia tuli saapuville, kaikki tavarat nousi kalliimpaan,
-kuin mitä olivatkaan arvoltansa, ja väki kilpaili saadaksensa jonkin
-nauhan, kukkasen, kengän tahi sormikkaan, jota hän oli käyttänyt. (73)
-
-Vallan pitäjät eivät sekaantuneet tähän kauppaan. Saatuansa
-kostonhimonsa tyydytetyksi eivät he enään näkyneet etsivän tilaisuutta
-hänen loukkaamiseensa; tähän vaikutti etenkin se sääliväisyys, jota
-hovi yhä häntä kohtaan tunsi, ja kaikkialla mainittiin mitä synkimmän
-mielialan vallinneen Drottningholm'issa sinä päivänä, jolloin neiti
-Rudenschöld seisoi kaakinpuussa Ritariholman torilla.
-
-Ei ollut vielä kukaan unohtanut Magdalenan iloista luonnetta, eloisaa
-vilkkautta, avonaista, miellyttävää esiintymistä, suloisuutta,
-älyä eikä harvinaista kauneutta. Kaikkien silmäykset olivat tänä
-onnettomuuden päivänä suuttumuksella luodut Reuterholm'iin,
-eikä herttuatarkaan ollut voinut pidättää kyyneleitänsä. Sofia
-Albertina-ruhtinattaren kerrotaan, huolissansa siitä julmuudesta, joka
-alensi hänen veljensä arvoa, kieltäytyneen tulemasta päivällispöytään.
-Hovineiditkin olivat osoittaneet Reuterholm'ille peljästyksen sekaista
-kammoa. Herttua näkyi katuvan suosikkinsa kostonhimon noudattamista,
-ja hänen sanottiin näyttäneen kylmäkiskoiselta sekä nolostuneelta.
-Päivällisajan kerrottiin olleen erittäin tukalan. Herttuatar ynnä
-hovineidit olivat ruvenneet itkemään ja hymyillen kuiskailivat he
-keskenänsä Reuterholm'in joutuneen samanlaisen rangaistuksen alaiseksi,
-kuin sekin oli, jonka hän oli antanut neiti Rudenschöld'in kärsiä. (74)
-
-Herttua-hallitsijan puoliso meni vihdoin niin pitkälle
-myötätuntoisuudessaan neiti Rudenschöld'iä kohtaan, että hän toimitti
-paronitar Ehrenkronan pyytämään hänelle jotakin muistoa Magdalenalta,
-joka heti lähetti hänelle vanhan ajan tapaan valmistetun, Minervan
-päällä koristetun sormuksen.
-
-Tämä pieni tapahtuma tuli vihdoin hallitsijan korville, ja hän kysäsi
-herttuattarelta kaikkein läsnäollessa, oliko se totta, ja uskalsiko hän
-todellakin pitää sormessaan tätä sormusta.
-
-— Tässä se on, — vastasi herttuatar teeskentelemättä; — enpä
-todellakaan voi käsittää olevan mitään rikoksellista, että omaan
-muiston sellaisesta henkilöstä, jota suosin, joka on onneloin ja jota
-aina tulen kaipaamaan.
-
-Reuterholm loi nyt herttuaan käskevän silmäyksen, ja seuraten
-puolisoansa syrjähuoneesen, puhutteli hallitsija häntä suosikkinsa
-läsnäollessa sellaisella tylyydellä, että hän rupesi mitä katkerimmasti
-itkemään.
-
-Tätä ja monta muuta tarinaa kerrottiin hovista, mutta huolimatta
-kaikesta sääliväisyydestä yhteiskunnan ylhäisimmästä alhaisimpaan
-kerrokseen saakka, sai neiti Rudenschöld kuitenkin viettää kaksi vuotta
-vankeudessansa, ilman että minkäänmoista vankeuden lieventämisen
-käskyä korkeammasta paikasta annettiin ja saamatta nähdä keitään muita
-paitsi sukulaisiansa. Hänen veljensä ja sisarensa, jotka asuivat
-Tukholmassa, eivät karttaneet minkäänmoista ilmaa, käydessänsä jalkasin
-tuon pitkän matkan häntä tapaamassa, ja tämä sisar, joka huvitusten ja
-erhetysten päivinä oli ollut häntä kohtaan ankarin, tuli nyt uskonnon
-lohdutuksella lieventämään hänen murhettansa.
-
-Myöskin kävivät muutamat herttuan hoviväestä, kuten hänen palvelusta
-tekevä upseerinsa, Adlersparre, kamariherra, kenraali Löwenhjelm,
-tallimestari Rothlieb y.m. häntä tervehtimässä huolimatta siitä
-vaarasta, jolla herttuan vihastuminen heitä uhkasi.
-
-Nämät eivät kuitenkaan olleet ainoat ystävyyden osoitteet, vaan hän
-sai tuta lukemattomia sääliväisyyden todistuksia. Niinpä lähettivät
-leipurit hänelle joulu-iltana isoja, hienoilla leivoksilla täytettyjä
-vasuja, teurastajat lihaa ja höystekauppiaat kaikellaisia mauksia,
-lukuunottamatta monta muuta joululahjaa, mitä miellyttävimmillä
-kuvauksilla.
-
-Toisen vuoden lopulla oli kuitenkin yleinen sääliväisyys vaikuttanut
-herttuankin mielialaan. Hän lähetti lähettämistänsä sanoja neiti
-Rudenschöld'ille, luvaten päästää tämän vapaaksi, jos hän tyytyisi
-siihen, ett'ei hän enään saisi takaisin nimeänsä eikä oikeuksiansa.
-Todella olikin Magdalenasta yhdentekevää, nimitettiinkö häntä neiti
-Rudenschöld'iksi tahi Magdalena Charlotta Kaarlontyttäreksi; mutta
-koska hänen myöntymistänsä tähän asiaan vaadittiin ikäänkuin jonakuna
-häväistyksenä, vastasi hän:
-
-— Täydellisettä hyvityksettä en lähde vankeudestani, jossa muussa
-tapauksessa olen päättänyt kuolla.
-
-Vihdoinkin heinäkuun 24 päivänä v. 1796 antoi hänelle Reuterholm'in
-kirjuri, Edman, herttuan täydellisen hyvityskirjeen, joka lahjoitti
-hänelle korvaukseksi siitä, mitä hän oli hävinnyt palkassa ja
-eläkerahoissa, erään maatilan Gotlannissa, johon hänen tulisi siirtyä,
-sekä elämänsä tarpeesiin kuudensadan riksin eläkerahan.
-
-Neiti Rudenschöld pyysi kirjurin sanomaan herttualle kiitoksia, mutta
-lausui ennen tahtovansa kerjätä, kuin mennä Gotlantiin, jos ei hänelle
-siellä suotaisi täydellistä vapautta.
-
-Tätä hänelle tosin ei ollut aijottu antaa; mutta herttua-hallitsija,
-joka ennen tuon nuoren kuninkaan täysi-ikäiseksi tulemista mielellään
-halusi sovittaa liiallista ankaruuttansa, näkyi nyt olevan taipuvainen
-täyttämään tämänkin pyynnön, ja annettuaan kirjallisen lupauksen,
-ett'ei hän lähtisi saaresta kuninkaan luvatta sai neiti Rudenschöld nyt
-vapautensa.
-
-Herttuan omistama laiva oli laitettu reilaan, ja siihen vietiin nyt
-Magdalena suorastaan vankeudesta.
-
-Laivalla oli Pentti häntä vastaanottamassa.
-
-— Minä lähden mukaasi, Magdalena, — lausui hän, — olen onnistunut
-saamaan luvan siihen.
-
-Magdalena hiipi hänen kainaloonsa.
-
-— Veliseni, — kuiskasi hän, — oma, uskollinen Penttini!
-
-Lukemattomat ajatukset johtuivat nyt hänen mieleensä, seisoessaan siinä
-nojaten veljensä käsivarteen. — Hänen nuoruutensa päivät eivät tulisi
-enään koskaan vapaudenkaan mukana palajanaan eikä hänen lemmenunelmansa
-enään milloinkaan tulisi heräjämään hänen mielikuvitelmassansa;
-muserretulla sydämellä oli hän tuntenut tulleensa unohdetuksi siltä,
-jonka oikuille hän oli uhrannut rauhansa ja menestyksensä. Hänen
-sielunsa pyhin tunne oli tallattu lokaan, tahrattu ja halveksittu;
-mutta sitä ei oltu voitu tukahuttaa, ja puhdistettuna maailman
-saastaisuudesta, maallisista himoista ja kiihkoista oli sillä nyt
-Armfelt'in menestys ainoana harrastuksena.
-
-Aallot nousivat korkealle ja pirskoittivat valkoista vaahtoa laivan
-etukeulaan, nopeat tuulet pullistivat purjeet, ja laiva, joka vei
-Magdalena Rudenschöldin niiltä seuduilta, joissa hän oli riemuinnut
-sekä kärsinyt, kiiti yhä kauemmaksi.
-
-
-
-
-VIIMEINEN LUKU.
-
-
-Oli kylmä huhtikuun päivä. Sade valui virtana kaduilla, joilla
-myrsky riehui, käänsi nurin sateenvarjot ja pieksi akkunoita sekä
-tuiverteliihe vinkuen ilmassa, yhtä nopeasti palataksensa, ja missä se
-vaan reutoeli, syntyi uusia vaurioita sekä meuruamista.
-
-Eräässä Etelämalmin lähellä olevan kadun varrelle rakennetussa
-asumuksessa seisoi hyvästi sisustetussa huoneessa muuan
-solakkavartaloinen nainen, mustiin puettuna; hänen hienot kätensä
-peittivät hänen kasvojansa, ja siinä asemassa, johon hän oli hieman
-kumartanut päänsä, oli ikäänkuin kuvapatsaan liikkumattomuutta. Hänen
-lähellänsä istui sohvalla Itägötlannin herttua, joka sääliväisyydellä
-silmäili tuota heiveröistä naista, lausuen puoliääneensä:
-
-— Olen pahoillani, että minun tervehtimässä käyntini näin on häirinnyt
-teitä, neiti Rudenschöld.
-
-— Minä olen niin tottumatoin näkemään entisiä ystäviäni, —
-vastasi hiukka huoahtaen neiti Rudenschöld, joka nyt kääntyi
-Fredrik-ruhtinaasen: — Niin, minä olen ollut yhteiskunnan hylkäämällä,
-ja yhteiskunta ei tule koskaan tätä unohtamaan yhtä vähän kuin itsekään
-voin unohtaa kärsimyksiäni! Olen saanut hyvitystä (75) kuten sanotaan,
-mutta voiko mitään hyvitystä olla moiselle häväistykselle kuin minun?
-Suokaatte anteeksi sanani, teidän korkeutenne, mutta minun mielessäni
-on ikuisen murheen aihe, ja jokainen muistutus entisyydestä herättää
-minussa yhä uutta tuskaa!
-
-— Minun sääliväisyyttäni, neiti Rudenschöld eivät voi mitkään katkerat
-sanat ehkäistä. Olen tullut tänne puhumaan teille nykyisyydestä; olen
-tullut tuomaan teille mieluisen uutisen.
-
-— Mieluisen uutisen! — kertoi neiti Rudenschöld. Hänen kalpeille
-kasvoillensa ilmestyi ilon vilahdus, hymyily, aukaisi hänen huulensa
-ja loi suurempaa kirkkautta hänen silmiinsä. Mielen muutteella, joka
-antoi vilkkautta ja suloa hänen jokaiselle eljeellensä, lisäsi hän:
-— Jos sallitte, teidän kuninkaallinen korkeutenne tulee tämä uutinen
-olemaan ikäänkuin jälkiruokaa meidän puheellemme, ja tämä saattaa
-olla tarpeellinenkin. Minä arvaan ja aavistan tärkeitä syitä teidän
-kuninkaallisen korkeutenne tänne tulemiseen.
-
-— Kentiesi, — vastasi ruhtinas, leikitellen hämillänsä sohvan
-ripsuilla. — Toivon teidän käsittävänne minun suurta ystävyyttäni, —
-lisäsi hän, — käsittävänne sitä suurta suosiota, jota teitä kohtaan
-tunnen! Noh, niin, te voitte siis päättää, kuinka suurta suuttumusta
-tunnen, huomatessani, että teiltä tahdotaan riistää sitä yleistä
-sääliväisyyttä, jonka teidän onnettomuutenne on herättänyt.
-
-— Teidän korkeutenne tarkoittaa minulle hyvää... puhelkaamme siis
-tyynesti! Nämät sanat lensivät Magdalenan huulilta, hän hengitti
-lyhyeen, ja hänen sinisissä silmissänsä oli kimaltava loisto. Hetken
-vaijettuansa lisäsi hän: — Millä tavoin tahdotaan minulta siis riistää
-tuota yleistä sääliväisyyttä?
-
-— Teistä kuiskaellaan... sanalla sanoen... teistä kuiskaellaan, että...
-että te ette olekaan katuvainen Magdalena.
-
-Tuo nuori nainen säpsähti; loistavin silmin ja heleä puna poskillansa
-silmäili hän ruhtinasta hetkisen.
-
-Siis kohtaa minua häväistys toisensa perään! — huudahti hän puristaen
-ristiinpantuja käsiänsä kovasti toisiinsa ja hän jatkoi kiivaudella:
-— Luulinpa olevani, kärsittyäni rangaistuksen valtiollisista
-rikoksistani, kyllin rangaistu. Luulinpa lempeni, rikoksellisen,
-mielettömän lempeni näyttäneen siksi uskolliselta, ett'ei kukaan
-kunniallinen ihminen olisi uskonut noita turhia juoruja, joita ilkeys
-vielä huviksensa minusta levittelee. Luulinpa jo hairahduksenikin
-suojelevan minua niin kauheasta epäluulosta.
-
-— Te olette kehoittaneet meitä juttelemaan tyynesti... noh, neiti
-Rudenschöld, koettakaamme niin tehdä! Ei ole epäilemistäkään, ett'eivät
-teidän vainoojanne, joiden kostonhimo vielä ei ole tyydytetty, ole tätä
-huhua levittäneet.
-
-— Niin, niin, siten se on, — lausui Magdalena, — niin se mahtanee olla!
-
-— Olen kauan epäillyt, tulisiko minun puhua teille tästä arasta
-asiasta, vai ei... Surujen ja murheiden matkaansaattaminen on minusta
-vastenmielistä. Mutta ystävyyteeni sekä niihin tunteisin, joita minulla
-muinoin oli teitä kohtaan, soveltuu, että koetan pelastaa teidän
-kunnianne niistä ilkeistä hyökkäyksistä, joita, salavihkaan tehtyinä,
-kerrotaan ja... ja...
-
-— Uskotaan, — lisäsi Magdalena katkerasti.
-
-Sitte tuli vaitiolo, tuskallinen vaitiolo, jonka muutamaa
-silmänräpäyksen kuluttua Fredrik-ruhtinas keskeytti:
-
-— Matkustakaa täältä pois, neiti Rudenschöld, — lausui hän. — Olen
-kerta sanonut naisten, jotka eivät ole arvolliset irroittamaan teidän
-kengännauhojannekaan, huvitteleiksevan teitä tuomitsemalla, ja he eivät
-pidä teitä semsemmoisena kuin te olette, vaan semmoisena, kuin he
-luulevat teidän olevanne. Ei mitkään vastaväitteet, ei ritarillisinkaan
-puolustus voi kumota sellaista hylkäämistuomiota; niin puolustus tulisi
-ennemmin vahingoittamaan kuin hyödyttämään teidän asiaanne. Teidän
-avonaista luonnettanne eivät teeskennellyt virnakot tule koskaan
-käsittämään: sitä tulee jokainen naurettava keikailija pitämään
-kehoituksena hänen rohkeimpiinkin aikeisinsa. Suokaatte anteeksi,
-että puhun teille näin peittelemättä ja että vielä kerran sanon
-teille: matkustakaa täältä pois, neiti Rudenschöld!... Lähtekäätte
-asumaan esim. Parisiin; minä olen kirjeenvaihdossa erään siellä asuvan
-ystävätärenne kanssa ja minä tulen kirjoittamaan tästä asiasta hänelle,
-hän saattaisi tulla teille hyödylliseksi... Se on nuori nainen,
-kylläksi jalo teitä käsittämään, minä tarkoitan tuota nerokasta rouva
-Staël'ia... Hänen mieheltänsä olen saanut tiedon siitä suosiosta, jota
-hän onnettomuutenne johdosta teitä kohtaan tuntee.
-
-— Ei, ei, teidän korkeutenne, minä en voi matkustaa pois, en voi
-temmata itseäni irti täältä!
-
-Tietäkäätte, ett'en voi lähteä, ennenkuin olen sopinut äitini kanssa.
-Hän ei tahdo minua nähdä eikä ole minua nähnyt näinä pitkinä viitenä
-vuotena, jotka ovat kuluneet, sittekun... tuo kauhea, jonka muistatte,
-tapahtui!... Miksi luulette minun palanneeni tänne Gotlannista?
-Minä olen häntä etsinyt ja hänen edessänsä itseäni nöyryyttänyt...
-mutta hän ei voi suoda anteeksi, hän ei voi leppyä, ja onhan hänellä
-syytä ollakin ankara! Minun Armfelt'ille kirjoittamieni kirjeiden
-julkaiseminen on häpeä, jota hän ei koskaan voi unohtaa.
-
-— Mutta hänen päätökseensä olla teitä näkemättä sanotaan olevan
-tykkänänsä toisellaiset syyt... Niin, neiti Rudenschöld, olenpa omilla
-silmilläni lukenut erään kälyni kirjoittaman kirjeen veljelleni, jossa
-hän sanoo uusien hairahduksien laajentaneen teidän ja teidän äitinne
-välillä olevaa juopaa.
-
-— Södermanlannin herttuatarko... tankkasi Magdalena masennettuna —
-herttuatar... ja tämä...
-
-— Charlottan kertomuksiin ei ole aina luottamista, sillä hänen
-vilkas luonteensa eksyttää häntä niin helposti; nämät sanat vastasin
-veljelleni ja lisäsin: Mitä tähän uutiseen tulee, tiedän varmuudella
-sen johtuvan erehdyksestä, sillä neiti Rudenschöld'in ja hänen äitinsä
-väli on mitä parahin.
-
-Magdalenan silmäykset kiintyivät kysyväisinä ruhtinaan kalpeihin
-kasvoihin, joita nyt elähytti lempeä hymyily, ja hän lausui
-vitkallisesti:
-
-— Siis on teidän korkeutenne minua hyödyttääksensä...
-
-— Lausunut ainoastansa totuuden, — keskeytti ruhtinas. — Magdalena,
-teidän äitinne ikävöi teitä nähdäksensä... ja minä olen kylliksi
-onnellinen saadessani sitä teille ilmoittaa.
-
-— Teidän korkeutenne! — Magdalena oli tarttunut ruhtinaan kumpaankin
-käteen, hänen huulensa värisi, ja heikko puna nousi hänen poskillensa.
-Tämän on siis teidän korkeutenne tehnyt minulle, — jatkoi hän, — ei,
-minun ei sovi valittaa, sillä niin katkerat kuin elämäni kokemukset
-ovat olleetkin, olen kuitenkin löytänyt todellisen ystävän!
-
-— Meidän tiemme menevät nyt eri suunnille — jatkoi herttua hetken
-vaijettuansa. — Ja matkustattehan te todellakin pois, Magdalena?
-Kaukana täältä ja toissijaisissa oloissa sekä toisissa seuroissa
-tulette te saavuttamaan rauhan... ei, älkää pudistelko päätänne teidän
-on etsiminen ja te tulette saavuttamaan rauhan... suokaatte minun
-kuitenkin niin arvella! Riehakkaat huvitukset eivät enään ole teitä
-varten, vaan hiljainen, huomaamatoin elämä tulee antamaan teille sitä
-levollisuutta, jota te niin hyvin tarvitsette.
-
-— Niin, teidän korkeutenne, yksin oleminen on tarpeellinen minun
-rauhalleni, se ainoastansa voi pysyttää mieltäni tasapainossa. Ei
-kukaan, joka tuntee minut sekä minun kohtaloni, voinee ihmetellä, että
-olen oppinut inhoamaan seuraelämän turhia huveja, joissa minun täytyy
-näyttää tuota ulkonaista iloisuutta, joka nyt jo on niin vieras minun
-sydämelleni.
-
-Magdalena vaikeni, ja puoliääneensä jatkoi ruhtinas:
-
-— Muistatteko erästä päivää Hagan linnassa, Magdalena? Bellman
-oli istuutunut nurmikolle laulamaan, jolloin te ihastuneena häntä
-kuultelitte. Te olitte eräässä vihriässä notkelmassa, ja päänne päällä
-oli taivas laki, jossa kaikki suli yhteen loistavaksi valoksi. Sitä
-kuvaa, jonka silloin nä'in edessäni en tule milloinkaan unohtamaan,
-teidän kuvaanne, jolloin te vaaleassa puvussanne lepäisitte nurmella,
-teidän keveään päähineenne oli runsaasti kiinnitetty väräjäviä
-ruusunnuppuja ja teidän silmänne katselivat kauaksi poispäin. Minä
-seisoin huomaamattanne teitä ihailemassa ja ajattelin: näyttäköön
-maailma hänestä aina yhtä kauniilta, olkoon hänen elämänsä aina yhtä
-suloinen, ja sallittakoon minun tullakseni kerta ystävyydellä häntä
-muistelemaan! Ja minä lemmin teitä, Magdalena: — te työnsitte minut
-pois luotanne, mutta minun ystävyyteni seurasi teitä yhä. Ei mitkään
-olosuhteet ole voineet tukahuttaa tätä tunnetta minun sielustani.
-Suokaatte minulle joskus ystävällinen ajatus!
-
-— Teidän korkeuttanne muisteleminen tulee olemaan valokohta minun
-elämässäni... tässä tulen riippumaan kiinni! Ottakaatte vastaan, teidän
-korkeutenne, minun sydämelliset jäähyväiseni sekä kiitokseni!
-
-
-
-ENSIMÄINEN KOHTAUS.
-
-
-— Anteeksi, äitini!...
-
-— Tule lepäämään rinnoilleni!
-
-— Salli minun suudella tätä otsaa, jonka matkaansaattamani murhe on
-uurtanut! Salli minun suudella näitä rypistyneitä poskia, joilla
-kyyneleitä minun tähteni on valunut! Salli minun suudella näitä
-kalpeita, väräjäviä huulia, jotka ahdistuksella ovat lausuneet minun
-nimeäni!
-
-— Mutta jotka nyt lausuvat siunausta ylitsesi. Herra suojelkoon sinua
-kädellänsä, tyttäreni! Kovin olet sinä rikkonut; mutta minä näen sinun
-silmissäsi katumusta. Pahuus tuo surua ja koettelemuksia muassansa;
-lapseni, lapsiraukkani, oi, että murheen katkeruus olisi puhdistanut
-sinun sydämesi!
-
-— Äitini, äitini, kuinka olenkaan jo vuosikausia sinua ikävöinyt!
-
-Mutta minä olen kieltänyt sinua tulemasta, olen lykännyt syyllisyyden
-taakan ainoastansa sinun hartioillesi; minä olen ummistanut silmäni
-omilta suurilta hairahduksiltani, mutta nyt, nyt näen minä selvään.
-Minäpä, sinun onnetoin äitisi, päästin sinut ajattelemattomasti
-elämän viettelyksiin. Taivaan Jumala, enpä opettanut sinua koskaan,
-kuten minun olisi pitänyt, eroittaman hyvää pahasta. Haluaisinpa
-huutaa ääneeni turhamielisille, ajattelemattomille äideille: ottakaa
-varoittava esimerkki minusta!... Onnetoin on se äiti, jonka täytyy
-sanoa itsellensä: syy on minun!
-
-— Älä sano niin!
-
-— Herra armahtakoon meitä kumpaakin!
-
-Illan varjot vaipuivat yhä alhaammalle, ja äiti sekä tytär syleilivät
-yhä hellemmin toisiansa.
-
-
-
-TOINEN KOHTAUS.
-
-
-— Viimeisen kerran, Magdalena!
-
-Tämä seisoi eräällä Brunkeberg'in korkeimmalla kukkulalla, silmäillen
-sitä ihanaa näköalaa, joka hänen ympärillänsä avautui; hän katseli
-tuota isoa kaupunkia, joiden tornit ja kupulaet kohosivat huoneiden
-yli; hän katseli noita välkkyviä vesiä, joiden pinnalla kultainen
-auringonpaiste yhtyi hataraan usvapeitteesen.
-
-Ja tämän kaupungin, tämän seudun, tämän rakkaan isänmaan aikoi hän nyt
-jättää.
-
-— Viimeisen kerran, Magdalena!
-
-Olivatko nämät sanat kajahdus hänen omista ajatuksistansa, vai olivatko
-ne ihmishuulten lausumat? Oliko tuo hänen rinnallansa seisova,
-korkeavartaloinen henkilö, jonka Magdalena huomasi häntä katselevan
-syvillä, kummallisilla silmäyksillä hänen oman sielunsa kangastama
-ilmiö?
-
-— Niin, viimeisen kerran, Kustaa Mauritz!
-
-Näin väräilivät sanat hänen huulillansa. Vuoroin hän punastui ja
-vuoroin taas kalpeni; vuoroin loistivat hänen silmänsä, vuoroin ne taas
-himmenivät, ja hänen huulensa värisivät vuoroin ihastuksesta, vuoroin
-surullisesta hymyilystä.
-
-— Sinä olet jälleen täällä, — kuiskasi hän; — Kustaa Aadolf on
-sinulle sangen suosiollinen. Onni ja riemu hymyilevät taas uudestansa
-sinulle... _sinun_ menestyksesi ennen kaikkea! Niin, niin, tätä olen
-aina harrastanut, tätä olen aina toivonut.
-
-— Oi, sua uskollista!
-
-— Riemulla olisin voinut mennä kuolemaan edestäsi...
-
-— Magdalena, voitko suoda minulle anteeksi?...
-
-— Sen voin tehdä... sen olenkin tehnyt... Oi, jospa olisin saanut
-kuolla ennen sitä päivää, jona vankeudessa luin kirjeesi, jossa sinä
-loukkaavasti puhuit minusta ja ivasit minun lempeäni!
-
-— Niin totta minua Jumala auttakoon, sitä kirjettä en ole milloinkaan
-kirjoittanut.
-
-— Sinun valasi rauhoittaa mieltäni... minä uskon sinua, uskon sinua
-niin mielelläni!
-
-Vähäinen hymyily viipyi Magdalenan huulilla, ja hän jatkoi:
-
-— Kuinka kaikki nyt tuntuukin toisellaiselta!... Enpä enään halaja
-tulla suljetuksi syliisi, eikä minulla ole mitään toivomuksia tällä
-suloisen kohtauksen hetkellä... kohtauksen, joka on jäähyväiset
-elinajaksemme.
-
-— Niin, niin, viimeisen kerran, Magdalena!
-
-Ja Magdalena käänsi kasvonsa hänestä ainiaaksi. Aamun usvat hälveni,
-aurinko säteili valovirtojaan vesille, vuorille, torneille sekä
-kukkuloille, ja Magdalenan sydämeen tuli sanomatoin rauha — rakkaudesta
-anteeksiantavaisuuden synnyttämä rauha.
-
-
-
-
-VIITTEET:
-
-
-(1) Leskikuningatar Lovisa Ulrikan hovitallimestari.
-
-(2) Itävallan lähettiläs
-
-(3) Näillä ajoin, talvella v. 1872, oli eripuraisuus kuninkaallisessa
-perheessä noussut korkeimmallensa. Tätä lisäsi etenkin nuot surkeat
-ja liiankin yleiseen tunnetut tapahtumat perintöruhtinaan syntyessä.
-Lovisa Ulrika epäili tuon kuninkaallisen lapsen syntyperää, ja
-kuningas, jonka iloa tämä katkeroi, kielsi mitä ankarimmilla sanoilla
-äitiänsä tulemasta hoviin. Hän kirjoitti tälle muun muassa näin:
-"Te olette myrkyttäneet ihanimman päivän elämässäni; nauttikaatte
-kostoanne; mutta Jumalan nimessä, älkää antautuko yleisön kostolle;
-pysykää kotonanne, älkääkä saattako minulle sitä mielikarvautta, että
-näkisin kansani solvaavan omaa äitiäni sen rakkauden vuoksi, jota
-kansa minua kohtaan tuntee." — (Schinkel Bergman'in Muistoja Ruotsin
-Nykyisemmästä historiasta, ensimäinen osa, siv. 357.)
-
-[Bernd von Schinkel (1794-1882): Minnen ur Sveriges nyare historia I.]
-
-(4) Nykyinen Kustaa Aadolfin tori.
-
-(5) Vuorimestari August Nordenskiöld, svedenborgilaisen veli ja
-alkemisti, toimiskeli Drottningholm'illa sievesilaitoksen johtajana,
-joka laitos oli varsinaisesti perustettu kullantekemisen salaamiseksi.
-(Adlersparren Historiall. asiakirj.)
-
-(6) Björnram tuli Tukholmiin 1780; oli samana vuonna Kaarlo-herttuan
-kirjastonhoitajana ja kuninkaallisena kirjurina 400 riksin
-eläkerahalla. Oli salaisten tutkimusten pääjohtajana huhtikuuhun 1782,
-jolloin joutui kuninkaan epäsuosioon, joka alkoi vetäytyä hänestä pois,
-samalla kuin Kaarlo-herttua häntä suojeli. (Adlersparren Historiall.
-asiakirj.)
-
-(7) Tuon pitkän matkan, jonka Toll kuninkaan asioissa vuonna 1782
-teki Saksassa ja Ranskassa, tarkoitus oli pää-asiallisesti hänen
-seurustelemisensa salatieteilijöiden kera, jolta nämät ilmaisisivat
-hänellekin tietojaan, joita kerskailivat omivansa. Toll ei onnistunut,
-mutta kuninkaan into ei laimentunut, jonka seurauksena on tuo vähän
-jälkeenpäin tehty matkustus Italiaan. (Schinkelin Muistelmia Ruotsin
-nykyisemmästä historiasta, I osa).
-
-(8) Mäster Nilses oli suurempi ravintola kuin yksikään nykyisistä. Sen
-liike oli kesä aikana niin suuri — semmenkin kun Kustaa III:s hovineen
-siellä usein piti kemujansa — että sinne ostettiin päivittäin kerman
-takia 3 á 400 kannua maitoa. (Bellman'in Ko'otut teokset.)
-
-(9) Naisten sekä yleinen kuin myöskin hovipuku oli musta; pitsihihoja,
-joissa oli valkoisesta harsokankaasta tehdyt puuhkaat tulipunaisia
-vyöhyitä ja rintaruusuja saivat yksinomaan hoviväki käyttää sekä
-naiset, jotka olivat tulleet majesteeteille esitellyiksi.
-
-(10) Mumma oli sakeata, ravitsevaa, vehnästä ja eräästä kirpeästä
-ruohosta tehtyä olutta, jonka eräs Christian Mumme oli v.1192
-Braunschweig'issä keksinyt.
-
-(11) vanhanaikainen tanssi, jota erittäinkin hypiskeltiin 1750
-vuosisadalla.
-
-(12) Siniportti. Tämä nimi johtuu siitä, että vanha, puistoon johtava
-ajoportti, joka oli aivan lähellä tuota entistä, vähäpätöistä
-ravintolaa, oli siniseksi maalattu. Kustaa III:nen aikana kävi, tässä
-ravintolassa sangen epäiltäviä vieraita.
-
-(13) Eläintarha-kaupunginosa oli tähän aikaan milt'ei yksinomaan pieniä
-hökkelejä.
-
-(14) Katso: Kirjoituskokoelma, koskeva pukujen muutoksesta Ruotsissa
-v. 1778. — Keskutie kansallisen puvun ja nykyisten, ylellisten kuosien
-sekä vaihettelevien värien välillä. Painettu 1773. Kunink. Kirjast.
-
-(15) "Ollen toisen kaartin vänrikkinä Tukholmassa komensi Armfelt eräänä
-päivänä Kustaa Aadolf'in torilla olevaa vahtia. Sattumalta näkee
-hän kreivitär Lövenhjelm'in — yhden noista kolmesta sulottaresta —
-tulevan ajaen torin yli, käskee heti huutaa vahdin aseista ja teettää
-kuninkaallisen kunnian. Tämä tapaus kerrotaan Kustaa III:nelle,
-joka käskettää Armfelt'in puheillensa ja kysyy, mitä niin outo teko
-tarkoitti. Tämä vastasi aivan tyynesti pitäneensä ritarillisena
-velvollisuutenaan osoittaa kauneuden ja sulouden majesteetille samaa
-kunnioitusta kuin tavallisellekin majesteetille. Sekä tuo teko että
-vastaus tuottivat tosin Armfelt'ille moniaan päivän arestin, mutta
-Kustaa III:nen nerokas silmä oli löytänyt miehensä." (Salattu ei ole
-unohdettu, historiallisia lisätietoja, C.F. Ridderstad'in kokoamia,
-VIII:mäs vihko, siv. 66.) "Armfelt alkoi ensin virka-uransa kaartissa
-ja oli ensin kuninkaan suosiossa, mutta hänen nenäkkäisyytensä ja
-kevytmielisyytensä, jotka useassa tilaisuuksissa tulivat näkyviin, teki
-hänet pian vastenmieliseksi, jonka vuoksi hänet käskettiin eroamaan
-kaartista ja palvelemaan jossakin maaseuturykmentissä..." (Muistoja
-Ruotsin nykyisemmästä historiasta, B. von Schinkel'in kokoamia. I osa
-siv. 277.)
-
-(16) Armfelt'in oma kertomus. (Katso Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä
-historiasta. B. von Schinkelin kokoamat, I osa siv. 278.)
-
-(17) Armfelt'ia kohteli Kustaa III:s Spaa'ssa sangen kylmäkiskoisesti;
-olipa hän niinkin jyrkkä tätä kohtaan että, kun, hän eräänä päivänä
-aikoi tulla kreivitär Ramelia tervehtimään ja huomasi Armfelt'in
-kuistilla kreivittään seurueessa, käski hän ajamaan ohitse, koska hän
-ei tahtonut olla tämän seurassa. Mutta Armfelt oli hankkinut itsellensä
-monta ystävää. Hän oli miellyttävä ja sukkelasuinen. Kaikki kaunottaret
-olivat häneen ihastuneet, he liittyivät yhteen, pelastaaksensa hänet
-siitä häpeästä, jota hänelle aiottiin tehdä sulkemalla hänet seurasta
-pois. Nämät juonet, joita Armfelt'in sukkeluus ja oveluus auttoivat,
-voittivat vihdoin kuninkaan vastahakoisuuden. Heidän välillänsä syntyi
-selvityksiä, jotka loppuivat molemminpuoliseen suosioon. Kuninkaasta
-oli Armfelt niin viehättävä ja teräväpäinen, niin peräti hänen
-mielensä mukainen, että hän pyysi tätä tulemaan Ruotsiin ja jäämään
-hänen luoksensa. Armfelt totteli, ja näin oli ensimäinen askel hänen
-tulevaisuutensa loistavalla uralla otettu. Hän pääsi samana vuonna
-luutnantiksi kaartiin ja perintöruhtinaan hoviherraksi. (Schinkel,
-Muistoja Ruotsin nykyisemmästä historiasta, I osa siv. 278).
-
-(18) Regardez moi (katselkaa minua). Näin nimitettiin tekopilkkuja
-naisten poskilla.
-
-(19) Baisez moi (suudelkaa minua). Näin nimitettiin tekopilkkuja
-naisten huulilla tahi suupielessä.
-
-(20) Katso Morianen, aikakausikuvaelmia, II osa siv. 280, 281.
-
-(21) Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta. B. von Schenkel'in
-kokoamat II osa siv. 41.
-
-(22) Geyer a. st. I osa siv. 27.
-
-(23) Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta B. von Schinkel'in
-kokoamat I osa, siv. 152.
-
-(24) Kaarlo Kustaa, Smålandin herttua, syntyi Drottningholm'issa
-Elokuun 25 p. 1872.
-
-(25) Katso historiallista yleiskatsausta Kustaa IV Aadolf-kuninkaan
-ensimäisistä elinvuosista, siv. 101, 102.
-
-(26) Mitä tulee kertomukseen Lovisa Ulrikan kuolemasta ja viimeisistä
-hetkistä, katso Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta, B. von
-Schinkel'in kokoamia. I osa siv. 359, 362, 361.
-
-(27) Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta. B. von Schinkel'in
-kokoamia, I osa, siv. 662.
-
-(28) Suuri Opera avattiin Syyskuun 30 päivänä [1782] uudella
-näytelmäkappaleella: Cora ja Alonzo, sanat Adlerbeth'in ja sävellys
-Nauman'in sepittävät.
-
-(29) Nämät kuninkaan ajatukset ovat luettavina erässä kirjeessä Kustaa
-III:lta kenraliamiraali Trollelle, v. 1783, katso Geijer a. st. III,
-edell. osa, siv. 92.
-
-(30) Eräässä leirikokouksessa Parolan kentällä, Suomessa, edellisenä
-vuonna putosi kuningas hevoisen seljästä ja taittoi kätensä.
-
-(31) Gotlannin herttua kuoli seuraavana päivänä Maaliskuun 25 p. 1785.
-
-(32) Katso Schöderheimin muistiinpanoja, siv. 73.
-
-(33) Kustaa-kuningas ja Josef olivat, vaikka kumpikin neroja,
-kuitenkin liian eriluonteisia tullaksensa ystäviksi keskenänsä; he
-pitivät toisiansa kovin naurettavina. Kustaa-kuningas nimitti Josefia
-preussilaiseksi korpraaliksi, ja tämä taas antoi Vienissä näytellä
-teaaterikappaleita, joissa Ruotsin kuningasta pilkattiin näyttelijäksi.
-— Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta, B. von Schinkel'in
-kokoamia, II osa, siv. 229.
-
-(34) Tämä kertomus n.s. julkisista illallisateroimisista, joita
-tavallisesti kuitenkin pidettiin Tukholman linnassa, on sanasta sanaan
-otettu kirjasta: Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta B. von
-Schinkel'in kokoamia I osa, siv. 246, 247.
-
-(35) Ulfvenkloun puheesta y.m. sekä herttuan kuninkaaksi voitelemisesta
-katso Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta B. von Schinkel'in
-kokoamia I osa, siv. 380, 381.
-
-(36) Seulomiseksi nimitettiin erästä tähän aikaan paljo käytettyä
-ennustamistapaa, jota herttua ja Reuterholmikin väliin harjoitti.
-Jollakin seuralaisella oli seula, jota hän jollakin tavalla käänteli
-ympäri, samalla kuin sille tehtiin monenlaisia kysymyksiä, jolloin
-saatiin erilaisia vastauksia, aina niiden eri asemain mukaan, joihin
-seula pysähtyi.
-
-(37) Tunnettu on juttu Bellman'ista, joka käyden kuninkaan seurassa
-ja nähden päihtyneen horjuvan edessänsä, lausui: "Kas tuossa on yksi
-meidän miehiä!" Vieselgrenin Ruotsin paloviina-asutusten historiasta.
-Lund'issa 1840. Siv. 95.
-
-(38) Kuninkaall. paloviinan polton johtokunta kirjoitti Heinäkuun 2
-p. 1778 piispoille, että "Johtokunnan tarkoitus, joka oli _rakkaus
-siveyteen_, ei voitu muulla tavalla paremmin edistää, kuin että
-rahvaan opettajat jotka heille olivat _sielunpaimeniksi_ määrätyt,
-koettaisivat saada kukin seurakuntalaistansa taipumaan nimenomaisiin
-yhdistyksiin, jotka eivät nauttisi muuta kuin valtion valmistamaa
-paloviinaa sekä etsiskelisivät ilmi salapolttajia." Vieselgren a st,
-siv. 97. Tuota ryyppäämään pakoittamistapaa, lausuu sama kirjailija a
-st. 95, että joku piti kiinni ystäväänsä, samalla kun toinen kaatoi
-ryypyn hänen kurkkuunsa, ensin vannoi itse ryyppäävänsä ja sitte
-todisti ystävänsä tekevän itsensä vikapääksi valapattoisuuteen, jollei
-hänkin ryyppäisi y.m. ei ole voitu huomata ennen tätä aikaa, jolloin
-alamaisten velvollisuutena pidettiin "valtion polttimojen tarkoituksen
-edistäminen."
-
-(39) Håkan Pietarinpoika, talonpoika, Smålannista, aarteenkaivaja.
-
-(40) Siveä hovineiti sanotaan tähän aikaan olleen niin harvoin nähty,
-että häntä piloilla nimitettiin "Gibraltariksi," jonka valloittamiseen
-kaikki nuot urheat ritarit varusteliihevat, jolloin harvoin jäi
-voitonseppele rohkeimmalta heistä saavuttamatta. Siitä syntyi yleinen
-ilo hovissa, jossa juotiin tuon onnellisen urhon maljoja. — Leopold'in
-kertoma juttu.
-
-(41) Kirjettä säilytetään Kustavianilaisessa kokoelmassa.
-
-(42) Kuninkaan omat sanat kreivi Oxenstjernalle näinä päivinä, jolloin
-hänen mielensä milt'ei ollut epätoivoinen.
-
-(43) Paroni Liljenkrantz, valtiovarain ministeri.
-
-(44) Ehrenström, kuninkaallinen sihteeri.
-
-(45) Päästäkseen Sprengtporten'in vehkeilemisien perille, avattin hänen
-kirjeensä Ahvenkosken postilaitoksessa (katso Barfod a. st. s. 7.)
-
-(46) Heidenstam, ruotsalainen ministeri Konstantinopolissa.
-
-(47) Ruuth, valtiovarain ministeri (Liljencrantzin jälkeen) sekä
-taipuvainen välikappale kuninkaan ja Toll'in käsissä.
-
-(48) 1786. Kaarlo-herttuan uni, G. A. Reuterholm'in muistiinkirjoittama.
-
-(49) Jonkinlaatuinen aamunuttu, jota kuningas alkoi käyttää
-edelläpuolinpäivin huvilinnoissansa, jonka mukaan hovin ylimykset
-alkoivat käyttää puolalaisia pukuja.
-
-(50) Kuninkaalle oli ennustettu, että hänen tulisi varoa itseänsä
-punaisiin vaatteisiin puetuilta henkilöiltä.
-
-(51) Puolan kuningas.
-
-(52) Kun seuraavana päivänä saatiin tietää syy Liljehorn'in
-tuskalliseen levottomuuteen ja kerrottiin Kustaa III:lle hänen olleen
-yksi murhaajista, vastasi kuningas ainoastansa: — Niin, minä haluan ja
-tahdon antaa anteeksi.
-
-(53) Paroni Routerholm piti neiti Rudenschöld'iä kovin vaarallisena
-henkilönä, ja hän oli päättänyt millä hinnalla tahansa pitää tätä
-erillään herttuasta. Muistoja Ruotsin nykyisemmästä historiasta, II
-osa, siv. 37.
-
-(54) Houkuttelemalla herttuata mietiskelemään, kuoliko Kustaa III
-autuaana, voi Reuterholm usein saada herttuan unohtamaan milt'ei kaikki
-sekä antamaan suosikkinsa yksinään hallita. Katso: Muistoja Ruotsin
-nykyisemmästä historiasta, Bv. Schinkel'in kirjoittamia III osa, siv.
-38.
-
-(55) Katso "Muistoja Ruotsin nykyisimmästä historiasta", B. v.
-Schinkelin kokoamia. III osa siv. 62, 63.
-
-(56) Katso: "Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta"
-B v. Schinkel'in kokoamia, III osa siv. 33.
-
-(57) Sama kirjailija, III osa, siv. 37.
-
-(58) Katso "Muistelmia Ruotsin nykyisimmästä historiasta," B. v.
-Schinkel'in kokoamia; III osa, siv. 41-43.
-
-(59) Suurin vaikeus hallitsijasukua ja valtaistuinta vastaan, kuten
-luullaan, aijotuissa hankkeissansa oli Reuterholm'illa herttuan
-myöntymisen saavuttamisessa. Herttua oli haaveilija ja heikko, ja
-voittaakseen hänet puolellensa, oli Reuterholm'in vaikuttaminen häneen
-tältä kannalta. Useimpia kokeita tähän suuntaan näyttää myöskin
-tehdyksi... Katso "Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta," B. v.
-Schinkel'ln kokoamia, III osa, siv. 37.
-
-(60) Katso "Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta", B. v.
-Schinkel'in kokoomia, III osa, siv. 378.
-
-(61) Katso "Salattu vaan ei unohdettu," VIII vihko, siv, 25?, 27.
-
-(62) Kerrotaan sen oikeuden jäsenen, joka oli antanut viekoitella
-itseänsä äänestämään vastoin vakuutustansa, sittemmin mielenhäiriössä
-syöksyneen ales eräästä akkunasta. Katso: "Salattu, vaan ei unohdettu,"
-IX vihko, siv. 15.
-
-(63) Neiti Rudenschöld'istä oli levitetty sellainen huhu, ett'ei hän
-voisi näyttäytyä yleisölle koska hän muka oli siunatussa tilassa.
-
-(64) Siksi nimitettiin Armfelt'ia tuomiossa, sittekun hän oli tuomittu
-aateli-arvonsa menettäneeksi.
-
-(65) Katso: "Kunink. Majest, ja Valtakunnan Svean hovioikeuden
-pöytäkirjat valtiokavallusta koskevassa asiassa jonka johdosta useita
-henkilöitä oli syytetty ja vangittu. Painetut 1794."
-
-(66) Tästä kovapintaisesta vaatimuksestaan vitsarangaistusta
-neiti Rudenschöld'ille sai valtiokansleri Sparre sitte yhä kantaa
-_vitsakanslerin_ liikanimeä. Sanasutkaus, jota ei voi suomeksi
-syntymään.
-
-(67) "Kreivi Sköldebrand oli yksi niistä monista, joita neiti
-Rudenschöld'in kauneus oli viehättänyt, ja joka, herttuan käskiessä
-häntä vangitsemaan neiti Rudenschöld'iä, pyysi päästä tästä toimesta,
-sanoen olleensa yksi niistä, jotka olisivat halunneet vangita häntä
-suloisemmilla kahleilla."
-
-(68) Yhdessä näistä kirjeistä, jossa ei ole vuosilukua, kirjoittaa
-Magdalena Rudenschöld muun muassa lemmikillensä: "Minä olen äiti,
-sen tiedän, mutta tämä pyhä nimi, joka nyt on suurin onneni, tulee
-tulevaisuudessa tekemään minut onnettomaksi. Minä tulen jumaloimaan
-lastani; mutta toinen tulee saamaan sen koko helleyden. Minä tulen
-aina pysymään sille vieraana. Ah, ystäväiseni, tämä tuntuu kauhealta
-niin hellälle sydämelle, kuin minun on, joka ei koskaan anna itseänsä
-puolinaisesti ja jolle kylmäsiskoisuuden ajatus on rangaistus. Tämän
-lapsen menettäminen ei siinä tapauksessa olisikaan liian suuresta
-merkityksestä; minä en voisi koskaan missään tapauksessa olla sille
-hyödyksi, koska minun tulevaisuuteni tulee olemaan alati pysyminen
-tässä hovissa, jossa ennakkoluulot pakoittavat minua salaamaan sen
-olennon syntymistä, josta kerran luulin saavani korvauksen kaikista
-murheistani. Mutta minä jätän sinut nyt, enkelini, sillä minä olen
-niin murheellinen tänä iltana; onpa minulla niitäkin hetkiä jolloin
-ankarasti soimaan itseäni tyttöparkani kuolemasta, nähdessäni, että
-olen, huolimatta siitä ahdistuksesta, jossa olen, voinut antaa hengen
-pojalleni. Kuinka väkevä ja jyhkeä hän on jäseniltänsä! Ah, minä
-huomaan hyvin varomattomuudellani tukahuttaneeni tyttäreni kohdussani;
-olen koettanut pettää sillä itseäni, että sellaisessa ahdistuksessa ei
-voinut muuten käydäkään. Mutta verhot ovat nyt silmistäni poistuneet,
-ja minä tulen sen vuoksi kantamaan ikuista murhetta nauttimani
-onnellisuuden keskellä, sillä minulta ei tule todellakaan mikään
-puuttumaan, niinkauan kuin 'parhain poikani' minua uskollisesti
-lempii." Katso: Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta, B. v.
-Schinkel'in kokoamia, II osa siv. 329,330.
-
-(69) Paitsi kreivi Pentti Rudenschöld'iä täytyi erään toisenkin
-sukulaisen, paroni Sven Sturen, tehdä vahtipalvelusta samalla kun
-eräs kolmas sukulainen, kreivi Piper, näyttäytyi hyvällä ryhdillä
-katselijana Hessensteinin huoneesta, kreivi Rudenschöld pani tämän
-sisarensa kaakinpuussa olemisen ja onnettomuuden niin pahaksensa, että
-hän vajosi juoppouteen, joka lyhensi hänen elämänsä.
-
-(70) Aivan ääneensä kuultiin moniaiden englantilaisten merikatteinien
-kiittävän Jumalaa, etteivät olleet Ruotsin alamaisia. Ainoastansa
-poikkeuksena tuli neiti Rudenschöldiä kohtaan tyly mieliala kuuluviin.
-Niinpä ilmaisi muuan vaimo väkijoukosta tyytymättömyyttänsä siitä,
-että neiti Rudenschöld pääsi puolella tunnilla, vaikka hän oli
-tuomittu kaakkiin koko tunniksi. Tähän muistutukseen vastasi eräs
-hänen lähellänsä seisova mies: "Niin, hän tuli ales, ja nyt on teidän
-vuoronne astua hänen sijaansa."
-
-(71) Paikalla ollut näkijä on sittemmin todistanut tunti ennenmainittua
-kohtausta tavanneensa Etelämalmin torilla erään kerjäläispojan, joka
-oli niin humalassa, että tuskin pysyi seisovallansa; mutta hoiperrellen
-oli hän kuitenkin harjoitellut hurraamaan. Ilkeät ihmiset sanoivat
-Kustaa-kuninkaan aikana olleen tapana joissakuissa tilaisuuksissa ostaa
-hurraa-huutoja kahdeksalla äyrillä ja että tätä keinoa nytkin oli
-käytetty. Tätä arvelua vahvisti sekin seikka, ettei poliisit laisinkaan
-koettaneet tukahuttaa tätä melua.
-
-(72) Välskäri, joka seuraavana päivänä sitoi neiti Rudenschöld'in jalat
-kääreillä, sanoi tuon kolme tuntia kestäneen kiivaan astuskelemisen
-vankeudessa ennen kaakinpuuhun menemistä luultavasti vaikuttaneen
-veren vetämistä päästä jalkoihin ja pelastaneen Magdalenan
-halpaudenkohtauksesta.
-
-(73) Eräs hänen aikalaisistansa lausuu: Neiti Rudenschöld‘in omaisuus
-on noussut niin kalliiseen hintaan ja ollut niin haluttua, että olisi
-luullut itsensä muutetuksi aikakauteen, jolloin pyhimysten jäännöksiä
-haluttiin.
-
-(74) Herttuan palvelusta tekevän upseerin, Sköldebrand'in, kertomus
-mainitusta päivästä.
-
-(75) Ensimäinen asiakirja, jonka alle Kustaa IV:s Aadolf kirjoitti
-nimensä hallituksen vastaanottaessansa oli neiti Rudenschöldin
-täydelliseen vapautuskirjeesen.
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAGDALENA RUDENSCHÖLD ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/68012-0.zip b/old/68012-0.zip
deleted file mode 100644
index 27c3bc9..0000000
--- a/old/68012-0.zip
+++ /dev/null