diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68461-0.txt | 11630 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68461-0.zip | bin | 260236 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 11630 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9488086 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #68461 (https://www.gutenberg.org/ebooks/68461) diff --git a/old/68461-0.txt b/old/68461-0.txt deleted file mode 100644 index 74ecc79..0000000 --- a/old/68461-0.txt +++ /dev/null @@ -1,11630 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Entisyyden varjo, by E. M. Hull - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Entisyyden varjo - -Author: E. M. Hull - -Translator: Alpo Kupiainen - -Release Date: July 5, 2022 [eBook #68461] - -Language: Finnish - -Produced by: Anna Siren and Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ENTISYYDEN VARJO *** - - - - - -ENTISYYDEN VARJO - -Kirj. - -E. M. Hull - - -12. englantilaisesta painoksesta [»The Shadow of the East»] -suomentanut - -Alpo Kupiainen - - - -Naisten romaaneja 43 - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1925. - - - - -I - - -Jokohaman satamassa keinui keulasta perään saakka kirkkaasti valaistu -amerikkalainen huvipursi. Sen ja rannan välillä kimalteli täyden -kuun välke vedenpinnalla, hipoen mustien, leveiden rantaportaiden -askelmia. Itäisen yön viehätysvoima ja kuutamo loivat yhdessä tenhoista -hohdetta näyttämölle, joka päivisin on meluisa ja räikeän kirjava, ja -lukemattomat värilliset lyhdyt, joita tuikki pitkin laituripatoa ja -rantakallioita, muuttivat jaappanilaisen kaupungin tarumaaksi. - -Yö oli lämmin ja tyyni; meren pinnalla liikkui vain vähäisiä kareita. -Lahti oli täynnä aluksia — postihöyryjä, rahtilaivoja ja huvipursia, -jotka verkalleen kääntyivät vuoroveden mukaan, sekä sinne tänne -kiitäviä ja sekavasti pujottelehtivia sampaneja ja moottoriveneitä. - -Huvipurren kannella lojui kolme miestä pitkillä lepotuoleilla. -Jermyn Atherton, purren omistaja ja miljoonamies, pitkä, laiha -amerikkalainen, jonka teräväpiirteiset, älykkäät kasvot näyttivät -erittäin nuorekkailta tiheän, lyhyeksi leikatun, raudanharmaan tukan -reunustamina, nousi istumaan tuoliinsa sytyttääkseen uuden sikaarin -ja kääntyi sitten oikealla puolellaan olevan miehen puoleen. »Lienen -pannut Jaappanin kaikki viranomaiset sinua etsimään viimeisten kahden -päivän aikana, Barry. Jollen olisi tänä aamuna saanut Tokiosta -lähettämääsi sähkösanomaa, olisin vedonnut konsuliimme, pudistanut -liikkeelle Jaappanin koko keskuspoliisin ja tehnyt siitä kansainvälisen -asian», virkkoi hän nauraen. »Missä ihmeessä sinä oikein olit? Tuskin -olisin uskonut, että tällä vanhalla pikku saarella saattaa päästä pois -näkyvistä. Myöskin viranomaiset tunsivat asiasi tarkoin ja luulivat -saavansa sinut käsiinsä kahdessatoista tunnissa. Minä ravistin heitä -hieman», lisäsi hän ilmeisen tyytyväisenä. - -Englantilainen hymyili. - -»Siltä tuntui», sanoi hän kuivakiskoisesti. »Kun tänä aamuna -saavuin Tokioon, hyökkäsi kimppuuni hysteerinen poliisikomisarius -ja vedet silmissä rukoili minua vitkastelematta lähettämään sanoman -raivostuneelle amerikkalaiselle, joka Jokohamassa piti pahaa -melua minun katoamisestani. Itse olin pienessä kylässä, joka on -noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Tokiosta sisämaahan päin — -ihan syrjässä tavallisesti käytetyiltä teiltä. Siellä on vanha -shinto-temppeli, jota olen jo kauan halunnut piirtää.» - -»Athertonin onni!» huomautti amerikkalainen hyvillä mielin. »Se pettää -harvoin. En voinut poistua Jaappanista tapaamatta sinua, ja minun -täytyy lähteä merelle tänä yönä.» - -»Mikä kiire sinulla on — joutuuko Wall Street hunningolle, jos sinä -olet poissa?» - -»Eipä niinkään. Olen kokonaan erossa Wall Streetistä. Olen kasannut -niin paljon rahaa kuin tarvitaan, ja nyt on ainoana huolenani sen -kuluttaminen. Ei; asia on niin, että — hm — että lähdin kotoa -jotensakin äkkiä.» - -Kolmannessa tuolissa lojuvalta mieheltä pääsi hiljainen hihitys. Mutta -Atherton ei ollut siitä millänsäkään, vaan ehätti jatkamaan esitystään, -puhuessaan kierittäen vinhasti ohueen mustaan nauhaan kiinnitettyä -paritonta silmälasia. - -»Aina siitä alkaen, kun Nina ja minä viime vuonna menimme naimisiin, -on meillä ollut hitonmoista humua. Meidän oli kestittävä kaikkia, -jotka olivat kestinneet meitä, ja muutamia ihmisiä kaupanpäällisiksi. -Aamusta iltaan oli joka päivä jos jonkinlaisia tilaisuuksia, kunnes -minusta tuntui siltä kuin en olisi koskaan nähnyt vaimoani muualla -kuin ruokapöydän toisessa päässä, jolloin aina oli välissämme lauma -hullunkurisia houkkioita. Tunsin saaneeni siitä kyllikseni. Se ajatus -välähti päähäni kuin salama eräänä aamuna toimistossani kaupungilla; -ajaa huristin heti autolla kotiin, sanoin Ninalle perinpohjin -kyllästyneeni koko hommaan ja tahtovani hänet mukaani näkemään -todellista elämää — kaukaiseen länteen tai minne muualle hyvänsä, kauas -tympeästä seuraelämästä. Myönnän menettäneeni malttini ja jonkun verran -huutaneeni. Nina ei kyennyt ottamaan asiaa minun kannaltani.» - -»Hyvä Jumala, Jermyn! Eihän se ole ihmekään», kuului venyttelevä, -uninen ääni kolmannelta tuolilta, ja lyhyt, tavattoman tanakka mies -reutoutui siihen istumaan, pyyhkien otsaansa voimaperäisesti. »Sinulla -on pikemminkin turkkilaisen kuin Amerikan valistuneen kansalaisen -vaistot. Ette ole vielä nähnyt kälyäni, herra Craven», jatkoi hän, -kääntyen englantilaisen puoleen. »Hän on mainio! Koko N'Yorkin näppärin -tyttö. Seuraelämän johtaja — dollarit sivuseikkoja — eipä ihmekään, -ettei hän viehättynyt Jermynin esihistoriallisiin mielitekoihin. Sinä -olet luola-ihminen, vanhempi veljeni — minä olen joka kerta asettunut -Ninan puolelle. Hemmetti! Kylläpä on kuuma!» Hän vaipui uudelleen -pitkäkseen, veltosti hosuen nenäliinallaan itsepäisesti ahdistavaa -moskiittoa. - -»Väittelimme viikon», alkoi Jermyn Atherton jälleen veljensä unisen -venyttelevän äänen vaiettua, »emmekä tuntuneet pääsevän mihinkään. -Vihdoin menetin malttini tyyten ja päätin lähteä yksin, jollei Nina -haluaisi tulla mukaan. Lesliellä ei siihen aikaan ollut mitään -tekemistä, joten taivutin myöskin hänet lähtemään mukaan.» - -Leslie Atherton kiskaisihe uudelleen istumaan. - -»_Taivutit_!» pamautti hän. »Kirotun kummallinen käsitys -taivuttamisesta. Shanghaijasit, niin minä sitä nimitän. Keksi minut -käsiinsä kerhosta kello viisi, ja lähdimme merelle kello kahdeksan. -Jollei palvelijani olisi pitänyt merestä ja kovin mielellään itse -tullut mukaan retkelle, olisin joutunut matkaamaan maapallon ympäri -siinä asussa, joka oli ylläni — ja Jermynin keikarivaatteista olisi -ollut minulle suunnilleen yhtä paljon hyötyä kuin jostakin valmiiden -vaatteiden myymälässä riippuvasta puvusta. Taivutti? Hölynpölyä! -Jermynistä oli leikillistä lähteä valtamerelle muutamien minuuttien -pituisen valmistusajan jälkeen ja näyttää Ninalle, ettei hän -häikäillyt. Mielipuolista huumoria.» Hän laskeutui veltosti selälleen -ja levitti kasvoilleen laajan silkkisen nenäliinan. - -Barry Craven kääntyi isäntänsä puoleen harmaissa silmissään huvitetun -utelias ilme. - -»No?» kysyi hän vihdoin. - -Atherton vastasi hänen katseeseensa hymyillen hieman hämmentyneenä. - -»Se ei sittenkään ole ollut niin moitittavan hullua», virkkoi hän -rauhallisesti. - -»Kiinalainen ruumisarkkulaiva 'Friscosta olisi ollut riemuisa -verrattuna tähän matkaan», tokaisi purevan ivallinen ääni silkkisen -nenäliinan alta. - -»Olen tuntenut olevani raakalainen aina siitä saakka, kun loittonimme -Sandy Hookin näkyvistä», jatkoi Atherton, katsellen rannalla tuikkivia -tulia, »ja tänne saavuttuamme en enää jaksanut kestää, vaan sähkötin -Ninalle palaavani heti. Olen varsin valmis kärsimään nöyryytyksen ja -kaiken muun — oikeastaan nautin siitä», lisäsi hän, ujosti naurahtaen. - -Valtaisin ponnistuksin hänen veljensä kiskoi suunnattoman ruhonsa -kansituolilta. - -»Nöyryytyksen! Huuh!» murahti hän halveksivasti. »Nina teurastaa -juotetun vasikan, laskee kunniakkaan sädekehän päähäsi ja kutsuu -pitoihin kaikki naapurit, 'sillä tämä tuhlaajapuolisoni on palannut -luokseni'!» Hämmästyttävän vikkelästi hän kumartui väistääkseen kirjan, -jonka Atherton sinkautti hänen päätänsä kohti, ja pudisti moittivasti -paksua etusormeaan. - -»Älä ahdista ainoata neuvonantajaasi ja filosofi-ystävääsi, jolla on -rohkeutta lausua sinulle muutamia kirpeitä totuuksia. Sanopa, Jermyn, -tiedätkö, minkätähden lopultakin suostuin tulemaan tälle mielettömälle -retkelle? Sentähden että Nina kutsui minut puhelimeen, silloin kun -sinä kerhossa vasaroit minua, ja käski minua lähtemään mukaasi ja -pitämään huolta siitä, ettet tekisi kovin pahoja tuhmuuksia. Ja kylläpä -hän toimittikin minulle hoppua. No niin, taidanpa mennä hyttiini ja -paneutua nukkumaan, ennenkuin kone-pahukset alkavat taaskin jyskyttää -päänalukseni alla. Teidän, pojat, on saatava tarinoida kahden kesken; -joskus tuntuu kolme ihmistä väkijoukolta. Hyvästi, herra Craven; -oli hauska tavata teitä. Toivottavasti kohtaan teidät ensi kesänä -Adirondack-vuoristossa — siellä liikkuu hieman enemmän väkeä kuin -Kalliovuorilla, jossa Jermynin Mekka on, mutta ne ovat kotoisemmat ja -mukavammat — miellyttävät minun kaltaistani.» Hän poistui, liikkuen -meluttomin askelin kuten niin monet raskaat miehet tekevät. - -Jermyn Atherton katsoi etääntyvää veljeään ja nauroi. - -»Eikö hän ole umpisuu? Simpukkakin on puhelias verrattuna Lesliehen. -Ajattele, että hänellä on ollut tuollainen tieto koko ajan! Nina on -pitänyt minua tiukalla yhtä mittaa.» - -Hän työnsi sikaarilaatikon heidän välissään olevan juurikudoksisen -pöydän ylitse. - -»Ei, kiitos. Mieluummin poltan savukkeen.» - -Amerikkalainen sijoittui tuoliinsa, pani kädet ristiin päänsä taakse -ja tuijotteli sataman tulia ajatuksissaan silminnähtävästi tuhansien -kilometrien päässä. Craven tarkkaili häntä miettivästi. Hän tunsi -oikein hyvin Athertonin, suurriistan metsästäjän, ja Athertonin, -kaivostenomistajan — mutta Athertoniin, newyorkilaiseen liikemieheen, -aviomies-Athertoniin, hän ei ollut tutustunut ja koetti nyt sovittaa -yhteen näitä kahta henkilöä. - -Tämä oli sama Atherton, mutta inhimillisempi, vaatimattomampi, jos -sellaista sanaa sopii käyttää amerikkalaisesta miljoonamiehestä. -Craven tuli äkkiä uteliaaksi ja toivoi näkevänsä sen naisen, joka oli -nostattanut tuon uuden ilmeen hänen vanhan ystävänsä teräviin, sinisiin -silmiin. Hänessä sykähti kummallinen kateuden tunne. Vihdoin Atherton -huomasi hänen tarkkaavan katseensa ja hymähti aristellen. - -»Sinusta näytän varmaankin hupakolta, veikko, mutta minusta tuntuu -samanlaiselta kuin kotiin lomaa viettämään lähtevästä koulupojasta, ja -se on totta. Mutta nyt olen pakissut omista asioistani koko illan. Entä -miten on sinun laitasi — aiotko jäädä edelleen Jaappaniin? Oletko ollut -täällä jo aika tovin, etkö olekin?» - -»Vähän toista vuotta.» - -»Pidätkö siitä?» - -»Kyllä, Jaappani on imeytynyt ytimiini.» - -»Laiskanlaista elämää, eikö niin?» - -Athertonin venyttelevä ääni ei ollut muuttunut huomattavasti, mutta -Craven käänsi nopeasti päätään ja katsahti häneen, ennenkuin vastasi. - -»Minä olen laiskanlainen mies», sanoi hän sitten rauhallisesti. - -»Kalliovuorilla et ollut laiska», muistutti Atherton tiukasti. - -»No, kyllä minä olin. Laiskuutta on monenlaista.» - -Atherton viskasi sikaarinsa pätkän mereen, valitsi uuden ja katkaisi -sen pään huolellisesti. - -»Onko sinulla vielä se jaappanilainen poika, joka oli palveluksessasi -Amerikassa?» - -»Joshio? Kyllä. Otin hänet hoiviini kymmenen vuotta sitten San -Franciscossa. Nyt hän ei enää lähde luotani.» - -»Pelastit hänen henkensä, eikö niin? Hän kertoi minulle pitkän tarinan -eräänä päivänä leirissä.» - -Craven naurahti ja kohautti olkapäitään. »Joshiolla on itämaalaisen -mielikuvitus, ja hän vainuaa kaikessa romanttisuutta. Pelastin hänet -pinteestä 'Friscossa, mutta hän itse antoi samalla aika kauniin -näytteen kunnostaan. Hän on sitkein pikku pahus mitä ikinä olen -tavannut eikä tunne pelon merkitystä. Jos milloinkaan joudun pahaan -pulaan, toivon Joshion olevan takanani.» - -»Sinut nähtävästi tunnetaan tuolla varsin hyvin», virkkoi Atherton, -nyökäyttäen epämääräisesti päätään rantaan päin. - -»Se ei ole suurkaupunki, eikä siellä ole kovin paljoa ulkomaalaisia. -Sitäpaitsi se on perinnöllistä. Minä olen toinen Jokohamassa asuva -Barry Craven — isäni vietti täällä useita vuosia ja lopuksi kuolikin -täällä. Hän oli hullaantunut Jaappaniin.» - -»Ja jaappanilaisiin?» - -»Ja jaappanilaisiin.» - -Atherton silmäili sikaarinsa hehkuvaa päätä otsa rypyssä. - -»Ollessamme viime vuonna häämatkallamme Englannissa Nina ja minä -pistäydyimme katsomassa Craven Towersia», sanoi hän vihdoin, -näennäisesti poiketen asiasta. »Isännöitsijäsi, herra Peters, näytteli -meille sitä.» - -»Kelpo Peters», jupisi Craven veltosti. »Ilman häntä olisi tila jo -aikoja sitten mennyt hunningolle. Hän jumaloi äitiäni, mutta minusta -hänellä on mahdollisimman huonot käsitykset. Mutta hän on uskollinen -mies, ja teille hän otaksuttavasti kehui minua kaikkien hyveiden -esikuvaksi.» - -Atherton ei ollut kuulevinaan toisen huomautusta. Kiilloitettuaan -silmälasiaan pontevasti hän kiinnitti sen tanakasti paikalleen. - -»Jos minä olisin englantilainen ja minulla olisi Craven Towersin -kaltainen maatila, joka olisi ollut sukuni hallussa miespolvia», puhui -hän vakavasti, »menisin kotiin, ottaisin puolisokseni jonkun herttaisen -tytön ja asettuisin tilalleni». - -»Ihan sama on Petersin mielipide», vastasi Craven kerkeästi, naurahtaen -hyväntuulisesti. »Saan häneltä melkein joka postissa pitkiä, siihen -tähtääviä kirjeitä, joissa hän yksityiskohtaisesti kuvailee sopivina -pitämiään, vaalikelpoisia nuoria neitoja. Usein olen aprikoinut, -pitääköhän hän tilaa hoitaessaan myöskin naimatoimistoa vuokramiesten -tarpeiksi.» - -Atherton yhtyi hänen nauruunsa, mutta jatkoi hellittämättä: - -»Jolleivät oman maasi naiset miellytä sinua, niin tule käymään -Yhdysvalloissa katsomassa, mitä me saamme aikaan hyväksesi.» - -Nauru häipyi Cravenin silmistä, ja hän liikahti rauhattomasti -tuolissaan. - -»Se ei hyödytä mitään, Jermyn. Minä en aio mennä naimisiin», murahti -hän lyhyesti. - -Atherton hymyili jurosti muistellessaan, kuinka jyrkästi hän itse oli -lausunut samanlaisen väitteen heidän viimeksi tavatessaan. - -Vähään aikaan ei kumpikaan puhunut mitään. Kumpikin vaistosi toisessa -tapahtuneen epämääräisen muutoksen niiden vuosien aikana, jotka olivat -vierineet heidän edellisestä kohtauksestaan. Se oli näkymätön toe, -joka teki heidän välillään aikaisemmin vallinneen avoimen luottamuksen -mahdottomaksi. - -Alkoi olla myöhäistä. Sampanit olivat melkein kaikki kadonneet, ja vain -jokunen moottorivene kiiti satamassa. - -Lähellä olevan purren soittokunta, joka oli ollut hiljaa viimeksi -kuluneen tunnin ajan, alkoi uudelleen soittaa — ympäristöön sopivaa -kappaletta, Puccinin tunnettua oopperaa. Sävelet kantautuivat -hillittyinä, mutta selvinä vedenpinnalla tuoksuisessa ilmassa. -Craven istui etukumarassa tuolissaan, kantapäät kannella, kädet -höllästi ristissä polvien välissä, ja vihelsi hiljaa konsulin sooloa -ensimmäisessä näytöksessä. Sikaarinsavun muodostaman pilven takaa -Atherton tähysti häntä terävästi, samalla ajatellen ankarasti. Hän -oli tottunut tekemään päätöksensä ripeästi — tottunut panemaan -alttiiksi niin paljon, että toiset sellaista kaihtoivat, mutta hänen -nyt miettimänsä uhkayritys oli sellainen, että hän aikoi ottaa -itselleen epäoikeutetun vapauden, joka ehkä synnyttäisi pahastumista -ja mahdollisesti veisi häneltä arvossapidetyn ystävän. Mutta hän -antautuisi siihen vaaraan — kuten oli antautunut niin moneen muuhunkin -— hän oli tiennyt sen alusta alkaen. Hän kiersi silmälasinsa tiukemmin -paikalleen — se oli luonteenomainen liike, joka tunnettiin hyvin New -Yorkin pörssissä. - -»Oletko oopperassa nähnyt _Madame Butteflyta_!» kysyi hän äkkiä. - -»Kyllä.» - -Atherton puhalsi uuden laajan savupilven. - -»Aika narri, se Pinkerton», virkkoi hän äreästi. »En koskaan ole -jaksanut käsittää, mikä vetovoima siinä on — tanssivia tyttöjä — -mantelisilmiä — ja kaikkea muuta sentapaista.» - -Craven ei vastannut mitään, mutta hänen vihellyksensä katkesi jyrkästi, -ja hänen ristissä olevien käsiensä rystöset vaalenivat. Atherton -kääntyi nopeasti katsomaan toisaalle, ja hänen silmälasinsa putosi -hiljaa kilahtaen liivinnappia vasten. Taaskin syntyi pitkä äänettömyys. -Vihdoin lakkasi soittokin, ja hiljaisuutta rikkoi vain veden vieno -loiske aluksen laitoja vasten. - -Otsa rypyssä Atherton tuijotti tahrattoman valkeihin purjehduskenkiinsä -ja tarttui sitten uudelleen päättävästi silmälasiinsa. - -»Kuulehan, Barry, sinä pelastit henkeni ollessamme retkeilyllä -Kalliovuorilla, ja pelastettu pystynee vaikuttamaan pelastajaansa -paremmin kuin kukaan muu. Joka tapauksessa minä yritän, ja jos -hävyttömästi sekaannun vieraaseen asiaan, on sinun se sanottava, -jolloin minä pyydän anteeksi — kauniisti. Oletko pulassa?» - -Craven nousi pystyyn, meni purren laidalle ja nojasi kaiteeseen, -tuijottaen veteen. Yksinäinen sampan lipui leveänä kuutamojuovan -poikki, ja hän katseli sitä tarkkaavasti, kunnes se katosi pimentoon. - -»Olen ollut tavallinen hupsu», virkkoi hän vihdoin rauhallisesti. - -»Voi, hemmetti!» kuului hiljainen pahoittelu hänen takaansa. »Anna -palttua koko jutulle, Barry! Lähde näiltä mailta heti — meidän -kanssamme! Minä siirrän lähtömme huomiseen.» - -»Minä — en voi.» - -Atherton nousi, tuli hänen luokseen, ja hetkisen hänen kätensä lepäsi -nuoremman miehen olalla. - -»Olen pahoillani — kirotun pahoillani», jupisi hän. »Kas niin!» lisäsi -hän, silmissään puolittain veitikkamainen, puolittain arkaileva ilme, -ja pyyhkäisi otsaansa avosydämisen näköisenä. »Mieluummin ottelisin -harmaan karhun kanssa kuin tekisin sen toistamiseen. Leslie vakuuttaa -minulle tavantakaa, että puskemalla tapani mukaan pääni joka paikkaan -joudun perhehautaamme ennen aikaani.» - -Craven hymyili väkinäisesti. - -»Ei tässä ollut mitään pahaa. Olen kiitollinen — ihan tosissani. Mutta -minun on vastattava teoistani.» - -Amerikkalainen pyörähti kantapäällään kahden vaiheilla. - -»Niinhän se on, niinhän se on», myönsi hän vastahakoisesti. »Voi -kirottua sentään», tuskaili hän sitten. »Ota ryyppy!» Hän siirtyi -jälleen pöydän ääreen ja painoi rajusti soodavesipullon hanaa. - -Craven naurahti pakotetusti kaataessaan wiskyä lasiin. - -»Kaikkeen tepsivä yleislääke», sanoi hän hieman katkerasti, »mutta se -ei ole minun tapani etsiä unohdusta». - -Tukahduttaen huokauksen hän laski suipon pikarin kädestään. - -»Minun on poistuttava, Jermyn. Teidän on aika laittautua matkalle. -Entiset ajat muistuvat mieleen, kun taaskin sain pakista kanssasi. -Olkoon onni kanssasi ja luistakoon kotimatkasi sukkelasti — sinä -onnellinen pahus!» - -Atherton asteli hänen rinnallaan tikkaiden yläpäähän ja katseli hänen -laskeutuessaan veneeseen. - -»Odotamme sinua kesällä Adirondackin vuoristoon», huusi hän hilpeästi, -nojautuen kauas kaiteen ylitse. - -Craven katsahti ylöspäin, hymyili ja heilautti kättään, mutta ei -vastannut mitään, ja moottorivene lähti kiitämään rantaa kohti. - -Noustuaan leveälle laiturille hän viipyi siellä hetkisen, tarkkaillen -takaisin purrelle porhaltavaa venettä. Sitten hän verkalleen asteli -portaiden toiseen päähän, jossa hänen rickshawinsa odotti. Molemmat -maassa kyyköttävät miehet ponnahtivat pystyyn hänen lähestyessään, ja -toinen heistä sytytti lohikäärmeen kuvilla koristetun paperilyhdyn, -samalla kun toinen ojensi hänelle keveän pölyvaipan. Craven viskasi sen -rickshawiin, viittasi äänettömästi pohjoiseen päin ja kapusi sisään. -Nojautuen taaksepäin hän viritti savukkeen. Miehet lähtivät juoksemaan -nopeata ravia Bundia pitkin ja alkoivat sitten kiivetä kaupungin takana -kohoavalle rinteelle. Hitaasti he etenivät kapeilla, mutkikkailla -teillä, sivuuttaen lukemattomia riippuvien lyhtyjen valaisemia -huviloita, joista kantautui ääniä hiljaiseen ilmaan. - -Kuutamo oli kirkas ja yö ihmeen ihana ja valoisa, mutta Craven ei -kiinnittänyt lainkaan huomiota maiseman kauneuteen eikä iloisesti -valaistuihin huviloihin. Athertonin kehoitusta oli ollut omituisen -vaikea hylätä, ja nytkin hänet valtasi melkein vastustamaton halu -käskeä palvelijoittensa kääntyä takaisin satamaan. Ihan tämän halun -kintereillä tuli sitten ajatuksia, jotka pehmensivät hänen suunsa -ympärille muodostuneita kovia piirteitä. Hän sinkautti savukkeen -kädestään ikäänkuin olisi sen mukana sysännyt luotaan hetkellisen -houkutuksen, ja karkoitti päättävästi mielestään Athertonin ja -pakoehdotuksen. - -Yhäti ylöspäin kiiveten rickshaw sivuutti uloimmat eurooppalaisten -huvilat ja kääntyi sivutielle, jonka varrella ei ollut taloja. Kolmisen -kilometriä miehet riensivät pitkin tasaista polkua, joka oli hakattu -toisaalta jyrkästi kohoavan, toisaalta äkkijyrkästi mereen laskeutuvan -rinteen sivuun, kunnes äkillisesti nykäisten pysähtyivät puisen portin -eteen, jonka päällystää peittivät köynnöskasvit ja jonka kummallakin -puolella kasvoi kookasta vahtia muistuttava matsupuu. - -Avoimen portin vieressä oli odottamassa lyhyt, voimakkaan näköinen, -eurooppalaiseen asuun puettu jaappanilainen. Cravenin laskeutuessa -maahan hän astui esille, otti rickshawista vaipan ja hatun ja lähetti -pois kyyditsijät, jotka katosivat näkyvistä, edeten kauemmaksi -pimentoiselle tielle. Sitten hän kääntyi vartoamaan, että hänen -isäntänsä menisi edellä portista. Mutta Craven antoi hänelle merkin -lähteä, ja miehen poistuttua puutarhapolkua myöten hän astui tien -poikki jyrkänteen reunalle katselemaan satamaan. Amerikkalainen -huvipursi oli ankkuripaikalla olevista lajinsa isoin, ja sen erotti -helposti kuutamossa. Loistava kansivalaistus oli sammutettu, ja nyt -näkyi vain muutamia tulia. Cravenilta pääsi nopea huokaus. Athertonin -saapuminen oli ollut kuin häntä muassaan kuljettavan virran eteen -vedetty sulkupuomi. Kunpa Jermyn olisikin tullut viime vuonna! -Hänessä aikaisemmin illalla herännyt kateuden tunne voimistui. Hän -ajatteli Athertonin silmissä näkemäänsä katsetta ja amerikkalaisen -äänen värähtelyä hänen puhuessaan vaimostaan, jonka luokse hän aikoi -palata. Mitä merkitsikään miehelle sellainen rakkaus? Mikä vaikutin oli -Athertonin puuhaisan ja seikkailurikkaan elämän aikana tehonnut häneen -samalla tavoin kuin tämä oli tehnyt? Minkälaiset olivat sellaisen -rakkauden siveelliset säännöt, joka puhtaana ja pyyteettömänä kohosi -ruumiillisen vetovoiman, ympäristön, ulkonäön yläpuolelle, joka paisui -ja voimistui ja nieli kaikki, kunnes se ei enää ollut elämän osa, vaan -itse elämä — sen pääsisältö, sen perusolemus? - -Ja katsellessaan Craven näki purren alkavan verkkaisesti lipua -lahdella. Hän veti syvän henkäyksen. - -»Sinä onnellinen, onnellinen pahus!» kuiskasi hän taaskin ja -pyörähti kantapäällään ympäri. Hetkiseksi hän seisahtui ihan portin -sisäpuolelle, puutarhan ainoassa tasaisessa osassa olevan vähäisen -lammikon rannalle, jota reunustivat bamburuo'ot ja oleanderryhmät ja -johon laski pieni, rinnettä myöten pikku putouksina huppelehtien ja -solisten koukerteleva, azaleapensaiden ja hentojen kirsikkapuiden -varjostama puro. Sitten hän hitaasti asteli sinne tänne mutkittelevaa -polkua pitkin mänty- ja setriryhmien peittämää, sammaltunutta rinnettä -ylöspäin pienelle talolle, joka oli puutarhan korkeimmalle kohdalle -raivatulla aukeamalla kuusien ympäröimänä ja taustalla olevan, -köynnöskasvien verhoaman paaluaitauksen suojaamana. - -Pengermän reunalle paalujen varaan rakennetulta laajalta kuistilta -oli esteetön näköala satamaan. Hän nousi puisten, neliaskelmaisten -portaiden ylimmälle astuimelle ja kääntyi sitten taaskin silmäilemään -lahdelle. Purtta ei enää näkynyt, mutta mielessään hän seurasi sitä -sen lipuessa avoimelle merelle. Ja Atherton — mitähän hän ajatteli -kävellessään aluksensa leveällä kannella tai lojuessaan hytissään, -kuunnellen potkurin tärinää, jonka jokainen pyörähdys vei häntä -likemmäksi hänen maallisen onnensa keskipistettä? Olivatkohan Jermynin -ajatukset lainkaan samanlaisia kuin hänen, mietti hän seisoessaan -paljain päin kuutamossa, näyttäen oudon kookkaalta ja ympäristöönsä -sopimattomalta pienen, haaveellisen nukketalon kuistilla? - -Hän kohautti kärsimättömästi olkapäitään. Sellainen vertaus oli -herjaamista, ajatteli hän katkerasti. Uudelleen hän tähysti selälle, -jännittäen silmiään koettaessaan erottaa purren valoja kaukaa lahdelta. -Oli hyvin hiljaista, lievä tuulenhenki kuiski kuusissa ja leyhytti -hänen kasvoilleen kukkivan pensaan suloista tuoksua. Heinäsirkka sirisi -ruohikossa hänen jalkojensa juurella. - -Sitten kuului hänen takaansa heikkoa silkin kahinaa ja nopean henkäisyn -vienoa, suhisevaa ääntä. - -»Suvaitseeko mylord ylevyydessään astua sisälle?» Ääni oli hyvin -hiljainen ja viehättävä, ja englanninkieliset sanat lausuttiin hitaasti -ja huolellisesti. - -Craven ei liikahtanut. - -»Yritä uudelleen, O Hara San!» - -Helähti hiljainen, tyttömäinen naurunpurskahdus. - -»Tulehan toki sisälle, Bar-rii!» - -Barry kääntyi hitaasti, näyttäen entistäkin rotevammalta verrattuna -edessään seisovaan, hentoon, pieneen jaappanilaistyttöön. Tämä oli -vain seitsentoistavuotias, siro ja näköjään helposti särkyvä kuin -posliinimuovaus. Hänen viimeistellyn hieno asunsa sopi hänelle -mainiosti, mutta sittenkin tekivät hänen poskiensa puna — jota ei -salannut hänen kotimaansa naisten yleisesti käyttämä, rumentava, paksu, -valkea tahna — ja hänen kasvojensa vilkkaan eloisa ilme omituisen -länsimaalaisen vaikutuksen, ja silmät, jotka olivat niin kiihkeästi -suunnatut Cravenin silmiin, olivat yhtä harmaat kuin hänenkin. - -Mies levitti kätensä, ja tyttö hypähti hänen syliinsä, päästäen pienen -henkäyksettömän äännähdyksen ja takertuen häneen intohimoisesti. - -»Pikku O Hara San», virkkoi Craven hellästi tytön painautuessa -likemmäksi häntä, taivutti päätään ja kumartui suutelemaan pientä -suuta, joka värisi hänen huuliensa kosketuksesta. Tyttö sulki silmänsä, -ja Craven tunsi hänen vapisevan melkein suonen vedontapaisesti. - -»Oletko kaivannut minua, O Hara San?» - -»Sinun lähdettyäsi on kuu kiertänyt tuhannesti», tuli vastaus -värähtelevänä kuiskauksena. - -»Oletko iloissasi nähdessäsi minut?» - -Tytön harmaat silmät revähtivät äkkiä levälleen, ja niissä oli -äärimmäisen onnellinen ja tyytyväinen ilme. - -»Tiedäthän sen, Bar-rii. Oi, Bar-rii!» - -Cravenin kasvot synkkenivät, hänen huulilleen kohonnut kiusoitteleva -sana jäi lausumatta, ja hän painoi tytön päätä rintaansa vasten miltei -karkeasti peittääkseen toisen kasvoilla väikkyvän luottavan antaumuksen -ilmeen, joka äkkiä alkoi vihloa hänen mieltään. Vähän aikaa tyttö -pysyi hiljaa, mutta pujottautui sitte irti hänen syleilystään ja jäi -seisomaan hänen eteensä, hieman huojuen puolelta toiselle, järjestäen -näppärin käsin tukkaansa ja silmäillen häntä onnellinen hymy huulillaan. - -»Olen kovin epäkohtelias. Unohdan säädyllisen vierasvaraisuuden -vaatimukset. Suothan anteeksi?» - -Hän peräytyi muutamia askelia ovelle päin ja hänen joustava vartalonsa -taipui hetkiseksi jaappanilaisen kohteliaisuuden määräämään -tervehdykseen. Sitten hän löi kätensä yhteen, huudahtaen hieman -harmista. »Voi, olen niin pahoillani», mutisi hän katuvaisesti. -»Unohdin, että ylevä herrani on kieltänyt minua tekemästä niin.» - -»Ylevä herrasi lyö sinua hyvin vankalla kepillä, jos sen vielä -unohdat», sanoi Craven nauraen seuratessaan tyttöä pieneen huoneeseen. -O Hara San pani tulipunaiset huulensa lerpalleen ja nauroi hiljaa -laskeutuessaan lattiamatolle ja taputti käsiään. Craven istuutui -hänen vastaansa hitaammin. Vaikka hän oli viettänyt Jaappanissa -kuukausimääriä, tuntui hänestä vaikealta sovittaa pitkiä jalkojaan -jaappanilaisten kansalliseen asentoon. - -Kutsun johdosta toi iäkäs armah teetä ja riisileivoksia, joita O Hara -San tarjosi hyvin arvokkaasti ja vakavasti. Hän joi lukemattomia -kupillisia, kun taas Craven nautti hänen mielikseen kolme tai -neljä, sytyttäen sitten savukkeen. Äänettömänä poltellen hän -tarkkaili polvillaan olevaa, pientä, hennon siroa olentoa, hänen -käsiensä vikkeliä liikkeitä, kun hän hoiteli edessään olevalle -matalalle jakkaralle järjestettyjä, hauraita posliiniastioita, hänen -ponnisteluaan, kun hän koetti hillitä kiihkeätä onnentunnettaan, joka -ilmeni hänen rintansa rajussa nousussa ja laskussa, ja hänen huulillaan -väikkyvää, nopeasti häipyvää hymyä. Cravenin kasvoille levisi raskaan -synkkä ilme. Äkkiä O Hara San katsahti häneen päin pieni kuppi -nostettuna puoliväliin matkalla huulille. - -»Oliko sinulla hauska Tokiossa?» - -»Kyllä.» - -Tyttö ei ollut toivonut sellaista vastausta, ja tuon lyhyen sanan -kuullessaan hän loi katseensa lattiaan. Hän laski kupin takaisin -tarjottimelle, pani kätensä ristiin helmaansa, huoahtaen heikosti -pettymyksestä, ja hänen päänsä painui miettivästi nuokuksiin. -Vaistomaisesti Craven tunsi loukanneensa häntä ja soimasi itseään. -Se oli samanlaista kuin lapsen lyöminen. Mutta pian O Hara San nosti -jälleen katseensa, silmäili häntä vakavasti ja rypisti otsaansa, -tietämättään jäljitellen häntä. - -»O Hara San on kovin paha, itsekäs tyttö. Toivoin, että olisit ollut -Tokiossa hyvin onnellinen», tunnusti hän katuvana. - -Tämä lapsellinen teeskentelemätön tunnustus nauratti Cravenia; synkkä -ilme katosi hänen kasvoiltaan ja hän nousi pystyyn oikaisemaan -epämukavan asennon puuduttamia, pitkiä raajojaan. - -»Mitä olet puuhaillut minun poissaoloni aikana?» tiedusti hän, mennen -lattian poikki katsomaan seinällä riippuvaa, uutta kakemonoa. - -Tyttö liiti äänettömästi huoneesta ja palasi muutaman minuutin -kuluttua, tuoden pienen levyn. Hän pisti sen Cravenin käteen, vetäytyi -lähemmäksi miehen kiertäessä kätensä hänen ympärilleen, nojasi -päätään häneen ja odotti hänen arvosteluaan rodulleen ominaiseen, -kärsivälliseen tapaan. - -Craven silmäili maalausta kauan. Se oli harjoitelma ja kuvasi -yksinäistä, kallion reunalla kasvavaa puuta — tuulen tuivertamaa, -käppyräistä. Korkea jyrkänne, jonka partaalle se oli takertunut, oli -vain hahmoteltu ja syvällä sen alapuolella häämötti rajaton, vaahtoava -valtameri. - -Huomio kiintyi puuhun — yksinäiseen etuvartijaan, joka itsepäisenä -seisoi ulkonevalla niemekkeellään, eristetyssä asemassaan kohottaen -ylväästi päätään; tuuli tuntui humisevan sen oksissa, sen pahkainen -runko näytti karkealta ja säiden pieksämältä. Se oli yksinäisyyden ja -voiman runoelma. - -Vihdoin Craven laski sen varovasti tuolille, tarttui tytön hentoihin, -ristissä oleviin käsiin ja suuteli niitä mitään virkkamatta. Tämä -äänetön kunnioituksenosoitus oli O Hara Sanista enemmän kuin sanat. -Hänen poskilleen lehahti puna, ja hänen silmissään oli melkein -nälkiintyneen ilme niiden suuntautuessa miehen kasvoihin. - -»Pidätkö siitä?» kuiskasi hän kaihoisasti. - -»Pidänkö?» kertasi Craven. »Totisesti! Pikku tyttöseni, se on -ihastuttava. Se on enemmän kuin mänty — se on voimaa, sitkeyttä, -riippumattomuutta. Tiedän, että kaikissa töissäsi on kuvaannollinen -merkitys. Mitä tuo puu merkitsee — Jaappaniako?» - -O Hara San käänsi päänsä toisaalle, hänen poskiensa puna tummeni, ja -hänen sormensa puristivat Cravenin kättä. - -»Se merkitsee — minun ajatuksissani enemmän kuin Jaappania», jupisi -hän. »Enemmän kuin elämää — se merkitsee — sinua», lisäsi hän melkein -kuulumattomasti. - -Mies sieppasi hänet syliinsä, kantoi hänet kuistille ja istuutui isoon -ruokotuoliin, joka oli hänen länsimaisille raajoilleen tehty myönnytys. - -»Sinä teet minusta jumalan, O Hara San», virkkoi hän käheästi. - -»Sinä olet jumalani», vastasi tyttö koruttomasti, ja kun toinen yritti -väittää vastaan, painoi hän pehmeän kämmenensä hänen suulleen ja -sykertyi tiukemmin hänen syliinsä. - -»Minä puhun nyt», sanoi hän omituisesti. »Minulla on paljon -kerrottavaa.» - -Mutta luvatut tiedot eivät tuntuneet oikein heruvan, sillä hän kävi -jälleen äänettömäksi, leväten hiljaisen tyytyväisenä, tavantakaa -hieroen päätään Cravenin käsivarteen ja kierrellen hänen kellonperiään -ohuiden sormiensa ympärille. - -Yö oli hyvin rauhallinen. Talosta ei kuulunut ääntäkään, ja ulkona -rikkoivat hiljaisuutta vain puissa humiseva, lauha tuuli, lakkaamatta -sirkuttavat heinäsirkat ja rinteellä rientävä, meluisasti soliseva -puro. Luonto, nukkumaton luonto, oli valveilla ja toi ilmoille -vaikutuksensa lempeissä luonnonäänissä, jotka lieventävät täydellisen -hiljaisuuden kammottavuutta — äänissä, jotka olivat sopusoinnussa -pikku puutarhassa vallitsevan rauhan kanssa. Vieläkin selvemmin kuin -tavallisesti Craven tunsi, kuinka jyrkkänä vastakohtana Jokohamalle ja -sen surkealle, länsimaiselle jokapäiväisyydelle, joka pisti silmään -kaikissa käänteissä, oli hänen ympäristönsä levollinen kauneus. -Tuntui mahdottomalta, että ainoastaan kolmen kilometrin päässä -oli Teatterikatu tulvillaan valoa ja täynnä elämänhumua räikeine, -koreankirjavine väreineen, lepattavine lyhtyineen ja vinkuvine -gramofoneineen. Täällä oli toinen maailma — ja täällä hän oli löytänyt -enemmän jatkuvaa tyytyväisyyttä kuin sitä ennen kymmeneen vuoteen. -Puutarha oli vanha, ja sen oli suunnitellut mestarinkäsi. Päivällä -se oli viehättävä, mutta yöllä sen kauneus oli taikamainen, melkein -epätodellinen. Kuun valo loi voimakkaita, tummia varjoja, syviä ja -läpitunkemattomia, ja ne väikkyivät puiden seassa, muistuttaen pimeässä -väijyviä, uhkaavia aaveita. - -Kuutamon vääristeleminä näyttivät itse puut omituisen muotoisilta — -niiden seassa vilahti epämääräisiä hahmoja — tummissa pensaissa luuli -näkevänsä eläviä, pilkisteleviä kasvoja. Se oli lumottu puutarha, jossa -asusti tuhansittain muinaisen Jaappanin dshinnejä ja haltioita. Ilmassa -oli salaperäinen tuntu, ja se oli suloisten, huumaavien tuoksujen -kyllästämä. - -Craven oli intohimoinen yön rakastaja. Sen pimeys, hiljaisuus ja -salaperäisyys tehosivat häneen. Hän tunsi hyvin sen kaikki vaiheet -monissa ilmastoissa. Se oli viekoitellut hänet pitkille yksinäisille -vaelluksille kaikissa niissä maissa, joissa hän oli käynyt -vuosikymmenen kestäneen harhailunsa aikana. Luonto, joka aina oli -kiehtova, oli silloin kaksin kerroin puoleensavetävä, kaksin kerroin -houkutteleva. Yöhön hän turvautui kaivatessaan myötätuntoa. Yöltä hän -etsi innoitusta. Juuri sydänöisillä kävelyillään hän tunsi pääsevänsä -lähemmäksi asioiden perusjuuria. Juuri yöltä hän haki lohdutusta -raskaina hetkinään. Silloin hän aina karkoitti rauhattomuuden hengen, -joka aika-ajoin valtasi hänen mielensä. - -Koko hänen elämänsä ajan oli yö kutsunut häntä, ja koko elämänsä -ajan hän oli tottelevaisesti noudattanut kutsua. Varhaisessa -lapsuudessaan hän muisti kerran sujahtaneensa vuoteesta ja hiipineensä -hoitajattarien ja palvelijain näkemättä Craven Towersin puistoon -etsimään yöltä parannusta johonkin lapselliseen sydämenkipuun. Hän -oli rientänyt pitkän lehtokujan päähän, kiivennyt rauta-aidalle ja -kyyröttänyt kaiteella, katsellen kuutamossa laitumella käyskenteleviä -kauriita, kunnes kaikki suru oli haihtunut ja hänen lapsensydämessään -lauloi huumeinen riemu, jota hän ei ymmärtänyt ja joka vuorostaan -väistyi, antaen tilaa lapsen luonnolliselle, ilmeisesti luvattoman -seikkailun tuottamalle nautinnolle. Hän oli liukunut aidalta ja -palannut lehtokujaa myöten polulle, joka vei ruusutarhaan ja -sitten talon läheiselle pengermälle. Pienet jalat paljaina hän oli -astellut, vapisten silloin tällöin, mutta pikemminkin kiihtymyksestä -kuin vilusta, kunnes oli saapunut pengermälle vieville pitkille -kiviportaille. Hän oli vaivaloisesti kavunnut niitä myöten askelman -kerrallaan, ja hänen varpaansa olivat käpertyneet osuessaan kylmään -kiveen, mutta niiden yläpäässä hän oli äkkiä seisahtanut, pidättäen -henkeään. - -Ihan hänen likellään oli ollut pitkä, himmeä, tummaan vaippaan kiedottu -hahmo. Hetkiseksi oli häntä kouristanut pelko, mutta sitten oli rajaton -uteliaisuus pyyhkäissyt tieltään kaikki muut tunteet, ja hän oli -edennyt varovasti. Kookas olento oli äkkiä kääntynyt ympäri, ja hän oli -nähnyt äitinsä surulliset, tyttömäiset kasvot. Äiti oli ottanut hänet -syliinsä ja kietonut hänen keveästi puetun pienen vartalonsa lämpimään -vaippaan — kyselemättä ja torumatta. Äiti oli tuntunut ymmärtävän, -vaikka hän ei ollutkaan millään tavoin selittänyt, ja silloin oli -saanut alkunsa heidän kahden välinen myötätunto, joka oli kehittynyt -harvinaisen voimakkaaksi ja kestänyt äidin kymmenen vuotta sitten -sattuneeseen kuolemaan asti. Äiti oli painanut häntä lujasti rintaansa -vasten, ja hän oli aina muistanut, vaikka ei lapsena ollutkaan täysin -ymmärtänyt, kuinka äiti oli puolittain epäillen, puolittain pahoitellen -kuiskannut hänen korvaansa: »Onko se herännyt sinussa näin aikaisin, -pikku pojuni?» - -Tällä tavoin virinnyt perinnöllinen vaisto oli vahvistunut hänen -kasvaessaan pojasta mieheksi ja muuttunut hänen olemuksensa -varsinaiseksi osaksi. - -Ja itämaisten öiden — ihmeellisempien ja tenhoisampien kuin kylmemmissä -ilmanaloissa — viehätys oli paisunut hänessä miltei sairaloiseksi. - -Pieni O Hara San, joka vakaasti uskoi kaikkiin pahoihin henkiin, -dshinneihin ja keskiöisiin keppostentekijöihin, oli tottunut sen -miehen omituisuuksiin, joka oli hänen koko maailmansa. Jos Barryä -huvitti viettää öisin tuntikausia istumalla kuistilla tavallisten -ihmisten pysytellessä järkevästi huoneissaan, ei hän siitä välittänyt, -kunhan hän vain sai olla mukana. Ei yksikään haltia koko Jaappanissa -mahtanut hänelle mitään hänen levätessään turvassa Barryn voimakkaassa -syleilyssä. Ja jos epämieluisia varjoja hiipi kiusallisen lähelle -pientä taloa, käänsi hän päättävästi päätään, painoi kasvonsa Cravenin -rintaa vasten, torjui luotaan kaikki epämieluiset näyt ja nukkui -rauhallisesti, varmasti luottaen, että mies kykeni pitämään kaikki -vaarat loitolla. Hänen rakkautensa oli rajaton ja hänen luottamuksensa -ehdoton. - -Mutta tänä yönä ei uni johtunut hänen mieleensä. Hän ei ollut nähnyt -Cravenia kolmeen pitkään viikkoon ja sinä aikana ei päivä ollut hänelle -paistanut. Hän oli laskenut tunnit odottaessaan Barryn palaamista, ja -nyt hänen todella saavuttuaan hän ei hennonut tuhlata kallisarvoisia -hetkiä. Puutarhan dshinnit ja pahat henget saivat näyttäytyä niin -kammottavina kuin halusivat; tänä iltana hän ei niistä piittaisi. Hän -ei nähnyt mitään muuta kuin palvomansa miehen. Vaikka mies olikin -vaiti, oli hän silti tyytyväinen. Hänestä oli kylliksi, kun hän tunsi -Cravenin käsivarret ympärillään, kuuli hänen sydämensä rytmillisen -sykinnän päänsä alla ja sillä tavoin maaten sai katsella hänen -voimakkaasti kaartuvaa leukaansa ja päivettyneitä poskia vastaan -kullanruskeina kuvastuvia, pieniä viiksiään. - -Hän liikahti hiljaa miehen sylissä, ja häneltä pääsi vieno, onnekas -huokaisu; tämä vähäinen liike herätti Cravenin aatoksistaan. - -»Nukutko?» kysyi hän hellästi. - -Tyttö naurahti hilpeästi vihjaisulle ja nousi pystyyn istumaan -näyttääkseen, kuinka täysin valveilla hän oli. Lyhdyn valo osui -hänen kasvoihinsa, ja Craven silmäili niitä tarkkaavammin kuin itse -oikein aavistikaan. O Hara San kesti tarkastusta äänettömänä muutamia -minuutteja, mutta kääntyi sitten katsomaan toisaalle, vääntäen hieman -kasvojaan. - -»Pidätkö minua kovin rumana?» tokaisi hän koetteeksi. - -»En. Hyvin kauniina», vastasi Craven totuudenmukaisesti. Tyttö -kallistui eteenpäin ja painoi sekunniksi poskensa hänen poskeaan -vasten, sykertyen sitten jälleen hänen syliinsä ja naurahtaen -onnellisena. Mies sytytti savukkeen ja heitti tulitikun kuistin kaiteen -ylitse. - -»Mitä sinulla on kerrottavaa, O Hara San?» - -Tyttö ei virkkanut mitään vähään aikaan eikä sittenkään vastannut -kysymykseen. Hän kiersi kätensä Cravenin kaulaan, veti hänen päätään -lähemmäksi itseään ja katsoi häntä vakavasti silmiin. - -»Rakastatko minua?» kysyi hän, hiukan arkaillen. - -»Tiedäthän, että rakastan sinua», vakuutti mies rauhallisesti. - -»Hyvin paljonko?» - -»Hyvin paljon.» - -O Hara Sanin silmät värähtivät, ja hänen käsiensä ote heltisi. - -»Miehet eivät rakasta samoin kuin naiset», mutisi hän vihdoin -kaihoisesti. Ja kasvot kätkettyinä Cravenin rintaa vasten hän sitten -äkkiä kertoi hänelle — suurimman toiveensa, itämaiden naisen korkeimman -kaipauksen toteutumisesta, valaen julki onnensa nopeissa, kiihkeissä -lauseissa, samalla kun hänen ruumiinsa vavahteli mielenliikutuksesta ja -hänen sormensa puristivat Barryn kättä suonenvedontapaisesti. - -Craven istui tyrmistyneenä. Siitä mahdollisuudesta hän oli aina -ollut tietoinen, mutta muiden epämieluisten ajatusten muassa hän oli -karkoittanut sen mielensä takalistoon. Hän oli sysännyt sen luotaan, -huolettomana ja välinpitämättömänä antaen asiain mennä menojaan. Mutta -nyt oli tämä hämärä mahdollisuus muuttunut varmaksi todellisuudeksi, ja -nyt oli hänen ratkaistavanaan kysymys, joka kammotti häntä. Unohtunut -savuke paloi, kunnes tuli saavutti hänen sormensa, ja hän viskasi sen -pois, huudahtaen kiivaasti. Hän ei puhunut mitään, ja tyttö virui -liikahtamatta miehen äänettömyyden lannistamana. Vähitellen sammui -onnentunne hänen rinnassaan, ja hän tunsi epämääräistä, hyydyttävää -pelkoa. Olisiko se rengas, jota hän oli kaivannut sitomaan heitä -tiukemmin yhteen, sittenkin hyödytön? Eikö tämä onni, jonka Craven oli -antanut hänelle, eivätkö miehen hänelle tuhlaamat hyvyys ja hellyys -merkinneetkään onnea hänelle itselleen? Se ajatus vihlaisi pistävästi. -Hän nielaisi nyyhkytyksen ja kohotti päätään, mutta nähdessään Barryn -kasvot hyytyi hänen mielessään pyörinyt kysymys hänen huulilleen. - -»Bar-rii, ethän ole minulle vihainen?» supatti hän epätoivoisena. - -»Miten voisin olla vihainen sinulle?» vastasi toinen vältellen. O Hara -San värisi ja puri hammasta, mutta pelätty kysymys oli lausuttava. - -»Etkö ole iloissasi?» Siihen huudahdukseen sisältyi rukous. Mies ei -virkkanut mitään, ja hiljaa ähkäisten koetti tyttö irtautua hänen -sylistään, mutta oli voimaton hänen otteessaan ja taukosi pian -rimpuilemasta, jääden lepäämään hiljaa ja nyyhkyttäen haikeasti. Craven -veti häntä tiukemmin itseään vasten, painoi poskensa hänen tummaan -tukkaansa ja etsi lohdutuksen sanoja niitä kuitenkaan löytämättä. -O Hara San oli nähnyt harmin ilmeen hänen kasvoillaan, oli turhaan -odottanut, että hän puhuisi jotakin, eikä mikään myöhästynyt valhe -kykenisi enää muuttamaan tytön vakaumusta. Hän oli loukannut tyttöä -julmasti eikä voisi sitä millään tavoin hyvittää. Hän oli pettänyt -tytön juuri sillä hetkellä, jolloin hänen tukensa oli ollut kipeimmin -tarpeen Hän soimasi itseään katkerasti. Vähitellen O Hara Sanin -nyyhkytykset vaimenivat, ja hänen kätensä pujottautui Cravenin käteen, -puristaen sitä lujasti. Vihdoin hän nousi istumaan suorana, päästäen -hiljaisen huokauksen, väsyneesti pyyhkäisten tuuhean tukan otsaltaan ja -pakottautuen katsomaan Cravenia silmiin — ja katsoi häntä murheellisena -huuliensa vavahdellessa. - -»Annathan anteeksi, Bar-rii», kuiskasi hän nöyrästi, ja hänen -nöyryytensä koski mieheen vieläkin kipeämmin kuin hänen mielipahansa. - -»Ei minulla ole mitään anteeksiannettavaa, O Hara San», sanoi hän -kömpelösti, ja kun tyttö sitten pyrki lähtemään, ei hän enää tällä -kertaa sitä estänyt. - -Tyttö meni kuistin laidalle ja jäi tuijottamaan puutarhaan. -Tuntemattomat aaveet ja haltiat kalpenivat näkymättömiksi tämän -todellisen huolen rinnalla. Hän ponnisteli uljaasti, tukehduttaen -surunsa ja pettymyksensä ja koettaen saada takaisin itsehillintänsä, -jonka hän oli sallinut laueta. Hänen naisellinen toimintaohjeensa oli -yksinkertainen — täydellinen kieltäytyminen ja pidättyminen. Ja hän -oli sortunut ensimmäisessä koettelemuksessa! Barry halveksisi häntä, -sellaisen rodun tytärtä, jonka jäseniä lapsuudesta saakka harjoitettiin -salaamaan kärsimyksiään ja tukahduttamaan kaikki mielenliikutuksen -merkit. Barry ei milloinkaan jaksaisi käsittää, että vain hänen -suonissaan virtaava muukalaisveri ja kosketus hänen kanssaan olivat -saaneet hänet luopumaan kansalleen ominaisesta järkkymättömyydestä, -pakottaneet hänet paljastamaan surunsa. Craven oli laskenut pilaa -hänen näennäisestä tunteettomuudestaan, vaatien häneltä ilmeitä ja -rakkaudennäytteitä, jotka hänen kasvatuksensa johdosta olivat hänelle -tyyten vieraita, kunnes hän, joka toivoi ainoastaan miellyttävänsä -Barryä, oli menettänyt itämaalaisen umpimielisen varovaisuutensa. -Hän oli omaksunut Cravenin menettely- ja käytöstavat, unohtaen heitä -erottavan aidan. Mutta tänä yönä oli rotujen välinen luonnonlaadun -erotus kohonnut selvänä heidän väliinsä. Hänen riemunsa ei ollut -Cravenin riemu. Jos Barry olisi ollut jaappanilainen, olisi hän -ymmärtänyt. Mutta hän ei ollut ymmärtänyt, ja O Hara Sanin täytyi -salata sekä ilonsa että surunsa. Barryn tyytyväisyys oli kaikki -kaikessa, hän itse ei merkinnyt mitään. Kaikkina näinä ihanan -onnellisina kuukausina oli hänen sydämensä sisimmässä sopukassa -väijynyt pelko, ettei se ole pysyväistä, ja hän oli pelännyt jollakin -teollaan vastoin tahtoaan jouduttavansa romahdusta. - -Hän vilkaisi vaivihkaa olkansa ylitse taakseen. Craven istui -ruokotuolissa, etukumarassa, pää käsien varassa, ja tyttö kääntyi -hätäisesti toisaalle katse kyynelten sumentamana. Hän oli vaivannut -Barryä — tuskastuttanut häntä. Hän oli »pannut toimeen kohtauksen», -»made a scene» — tämä jostakin englantilaisesta kirjasta luettu -sanontatapa välähti hänen mieleensä. Englantilaiset kammosivat -kohtauksia. Hän reipastautui päättävästi, ja kun Craven nousi -tuolistaan ja tuli hänen luokseen, hymyili hän urheasti. - -»Katsos, kaikki dshinnit ovat kaikonneet», virkkoi hän, naurahtaen -hermostuneesti. - -Craven aavisti, kuinka ankarasti hän oli ponnistanut, ja mukautui hänen -mielialaansa. - -»Järkeviä veitikoita», pilaili hän keveästi, naputtaen savuketta -kuistin kaiteeseen. »Otaksuttavasti menneet kotiinsa nukkumaan. On aika -sinunkin paneutua makuulle. Minä vain poltan tämän savukkeen.» Mutta -kun O Hara San kääntyi tottelevaisena poistumaan, pysähytti hän hänet, -huudahtaen äkkiä: - -»Mutta totisesti! Minulta oli vähällä unohtua.» - -Hän otti taskustaan pienoisen käärön ja antoi sen O Hara Sanille. -Tyttömäisen kiihkeänä tämä innosta vapisevin sormin repi kääreet -pienen, ohuihin ketjuihin kiinnitetyn kultaisen kotelon ympäriltä. -Painettuaan joustinta hän huudahti ihastuksesta. Kotelossa oli Cravenin -pienoiskuva, jonka oli maalannut eräs Jokohamassa käynyt ranskalainen -taiteilija ja joka oli hyvin onnistunut. - -»Oi, Bar-rii», äänsi hän silmät loistavina, kohottaen lapsen lailla -kasvojaan suudeltaviksi. Craveniin nojautuneena hän tarkasti kuvaa -vakavasti, arvostellen ammattitoverin mestarituotetta haltioituneen -onnellisena. Sitten hän sujautti ketjut päänsä ylitse, sulki kotelon ja -pisti sen kimononsa povelle. - -»Nyt minulla on kaksi», jupisi hän hiljaa. - -»Kaksi?» kertasi Craven, keskeyttäen savukkeensa sytyttämisen. »Mitä -tarkoitat?» - -»Maltahan, kun näytän», vastasi tyttö ja katosi sisälle taloon. -Hetkisen kuluttua hän palasi kädessään toinen kotelo. Craven otti sen -häneltä ja siirtyi lähemmäksi lyhtyä katsoakseen sitä. - -Se riippui paksussa kultapunoksessa ja oli helmireunuksen ympäröimänä -isompi ja raskaampi kuin se siro kotelo, jonka O Hara San oli -piilottanut sydämelleen. Hetkisen hän epäröi, koettaen voittaa sen -avaamista kohtaan tuntemaansa selittämätöntä vastenmielisyyttä. Sitten -hän painoi joustinta ja kotelo naksahti auki. - -»Hyvä Jumala!» lähti hidas kuiskaus hänen kuivilta huuliltaan. Ja -kuitenkin hän oli tiennyt, hänen sisäinen näkemyksensä oli aavistanut -sen, ennenkuin kansi ponnahti auki, sillä sellainen kotelo oli ollut -hänen käsissään kerran ennenkin — silloin hän oli jättänyt sen -äiti-vainajansa rinnalle. - -Hän seisoi kuin kivettyneenä, kauhistuneena tuijottaen kämmenensä -kuopassa olevaan oman muotokuvansa toisintoon. Tuuhea, tumma tukka, -kullanruskeat viikset, syvät, harmaat silmät — kaikki olivat samat. -Vain kuvan leuka oli erilainen, sillä sitä peitti lyhyt, suippo parta; -samanlainen oli se ollut siinä pienoiskuvassa, joka oli haudattu hänen -äitinsä kanssa, samanlainen oli se siinä isossa muotokuvassa, joka -riippui Craven Towersin ruokasalissa. - -»Kuka sinulle tämän antoi?» tiedusti hän käheästi, ja O Hara San -tuijotti häneen hämmentyneenä ja hänen äänensä oudon soinnun -säikäyttämänä. - -»Äitini», vastasi hän ihmeissään. »Tuo mies oli myös Bar-rii. -Katsohan!» lisäsi hän, osoittaen hoikalla etusormellaan kotelon -sisäpintaan kaiverrettua nimeä. - -Yölintu kirkui kaameasti talon läheisyydessä, ja kuusien latvoissa -humahti äkillinen tuulenpuuska. Cravenin otsalle kihosi hiki isoina -karpaloina, ja hänen kädestään tipahtanut savuke kyti matolla hänen -jalkojensa juuressa. - -Hän tempasi tytön luokseen, käänsi hänen kasvonsa ylöspäin ja tähysti -suuriin harmaisiin silmiin, joiden ilmeen jokin outo pelko nyt oli -muuttanut surkeaksi, ja kiroili sokeuttaan. Usein oli yhdennäköisyys, -jota hän ei ollut selvästi huomannut, pannut hänet ymmälle. Hän pudotti -pienoiskuvan lattialle, jauhoi sen rajusti kantapäällään siruiksi -välittämättä O Hara Sanin kiivaasta harmin huudahduksesta ja kääntyi -kaiteeseen päin, tarttuen siihen vapisevin käsin. - -»Kirottu! Kirottu olkoon hän!» - -Miksi ei vaisto ollut häntä varoittanut? Miksi ei hän ollut suorittanut -tiedusteluja, vaikka tiesi, että tyttö oli sekarotuinen, ja tunsi oman -perheensä tarinan? Hänet valtasi ellottava vastenmielisyys. Hänen -päätään pyörrytti. Hän kääntyi O Hara Sanin puoleen, joka nyyhkyttäen -kyyrötti matolla pienen, murskatun kulta- ja helmikasan kohdalla. Oliko -ehkä, vielä joku pelastusaukko? - -»Mitä hän oli sinulle?» kysyi hän käheästi tuntematta omaa ääntään. - -O Hara San katsahti häneen peloissaan, horjahti sitten taaksepäin, -parkaisi ja peitti silmänsä välttyäkseen näkemästä puoleensa -kallistuneita vääntyneitä kasvoja. - -»Hän oli isäni», kuiskasi hän tuskin kuuluvasti. Mutta Cravenista -kuulosti, ikäänkuin hän olisi huutanut ne sanat talon katolta. -Sanaakaan sanomatta mies kääntyi poispäin ja hoippui kuistin portaille. -Hänen täytyi päästä pois, hänen täytyi olla yksin — yksin yön seurassa -rimpuillakseen tässä kamalassa verkossa. - -O Hara San ponnahti säikähtäneenä pystyyn. Hän ei käsittänyt mitä oli -tapahtunut. Hänen äitinsä oli vain harvoin puhunut siitä miehestä, -joka oli ensin pettänyt ja sitten hylännyt hänet — hän oli rakastanut -miestä liian uskollisesti. Tytön kokemukset olivat suppeat, ja kaikkien -länsimaalaisten kasvot näyttivät hänestä kummallisen samanlaisilta, -ja se, että näillä miehillä oli sama harvinainen nimi, ei herättänyt -hänessä mitään ajatuksia, sillä hän ei tietänyt, että se oli -harvinainen. Hän ei jaksanut ymmärtää tämän miehen outoa muutosta, -joka aina oli ollut hellä häntä kohtaan. Hän tiesi ainoastaan sen, -että mies poistui, että jokin selittämätön riisti hänet pois. Hänen -huuliltaan pääsi hurja kirkaisu, ja hän syöksähti kuistin poikki, -takertuen Craveniin rajusti, koetti pidättää häntä, ja hänen ylöspäin -käännetyillä kasvoillaan oli rukoileva ilme. - -»Bar-rii, Bar-rii, sinä et saa mennä! Minä kuolen ilman sinua. Bar-rii, -rakkaani —» Hänen äänensä särkyi kauhua uhkuvaksi kuiskutukseksi, kun -Craven otti hänen päänsä käsiensä väliin ja tuijotti häneen peloittavin -silmin. - -»Sinun — rakkaasi?» kertasi hän äänessään outo sointu ja purskahti -sitten nauramaan — hirvittävää naurua, joka kaikui kaameasti yön -hiljaisuudessa ja tuntui katkaisevan jonkun pingoittuneen kuidun hänen -aivoissaan. Sitten hän kiskaisi kätensä irti ja pakeni portaita myöten -puutarhaan. Hän juoksi sokeasti, vaistomaisesti kääntyen rinteelle -nousevalle polulle, joka vei kauemmaksi sisämaahan, ja kiipesi yhtä -mittaa ylöspäin, pyrkien metsän yksinäisyyteen. Hän ei kuullut tytön -epätoivoista huudahdusta, ei nähnyt hänen tajuttomana kaatuvan -lattiamatolle, ei huomannut notkeata haamua, joka riensi esille talon -takaa eikä erottanut takanaan kiiruhtavien jalkojen töminää. - -Hän ei kuullut eikä nähnyt mitään. Hänen aivonsa olivat tylstyneet. -Hänet oli kokonaan vallannut haavoitetun eläimen halu — kätkeytyä yksin -luonnon ja yön seuraan. Rajusti, väsymättömästi hän kapusi rinnettä, -kahlasi vuoristopurojen poikki, raivasi tiensä sankan pensaikon -lävitse. Aikaisemmin illalla hän oli riisunut takin yltään, ja hänen -silkkipaitansa oli nyt repeytynyt siekaleiksi. Hänen tukkansa oli -märkänä liimaantunut hänen otsalleen, ja verta tihkui hänen poskestaan, -johon bambusälö oli raapaissut haavan, mutta hän ei sitä tuntenut. - -Vihdoin hän saapui vähäiselle aukeamalle, johon kuu paistoi puiden -lomitse. Siellä hän pysähtyi, huojui epävarmasti ja pyyhkäisi -kädellään kasvojaan poistaakseen veren ja hien silmistään ja kaatui -sitten kuin pölkky. Seuraavalla hetkellä jakautuivat pensaat, ja -hänen jaappanilainen palvelijansa hiipi meluttomasti hänen luokseen, -kumartuen vähäksi aikaa hänen puoleensa. Craven virui liikkumattomana -kasvot käsivarsien peitossa, mutta jaappanilaisen katsellessa värisytti -häntä puistatus päästä jalkoihin saakka, ja mies peräytyi varovasti, -kadoten puiden sekaan yhtä hiljaa kuin oli tullutkin. - -Tuulenhenki tyyntyi, ja kuutamoisella aukeamalla oli aivan hiljaista. -Pitkänään olevaan hahmoon osui leveä viiru kylmää, valkeata valoa. Hän -oli siveellisesti huumaantunut, ja hänen sielunsa tuska oli turtunut -pitkäksi aikaa. Mutta vähitellen ensimmäinen tyrmistys häipyi, ja äkkiä -hän tajusi kaikki. Hänen kätensä kaivautuivat suonenvedontapaisesti -pehmeään maahan, ja hän kiemuroi avuttomuudessaan. Hän tekonsa oli -korvaamaton. Se oli hänen kirkkaalta taivaaltaan äkkiä iskenyt salama. -Tänä aamuna oli aurinko paistanut kuten tavallisesti, ja hänestä, jonka -elämä oli aina ollut kevyttä, oli kaikki näyttänyt kirkkaalta — tänä -iltana hän vääntelehti omassa valmistamassaan helvetissä. - -Minkätähden oli hänen käynyt näin? Hän tunsi elämänsä verrattain -moitteettomaksi. Miksi piti juuri tämän synnin, joka oli niin -tavallinen kaikkialla maailmassa, kimmahtaa takaisin häneen niin -hirvittävästi? Miksi oli juuri hänelle kaikista samalla tavoin -rikkoneista ihmisistä varattu sellainen kosto? Minkätähden yksin -häneltä vaadittiin sellainen tilitys? Varmasti ei syy ollut hänen. -Varmasti oli syy sen miehen, jonka synti oli alunpitäen tehnyt tämän -mahdolliseksi — sen miehen, joka oli turmellut hänen äitinsä elämän -ja murtanut hänen sydämensä, joka oli lyönyt velvollisuutensa laimin -ja kaihtanut vastuunalaisuuttaan, ollen uskoton sekä vaimolleen että -rakastajattarelleen. _Häneen_ piti moitteen kohdistua. - -Isäänsä ajatellessaan Craven joutui raivon valtaan ja sadatteli häntä -synkän vimmaisesti. Hänen sormensa kouristivat maata ikäänkuin olisivat -puristaneet sen miehen kurkkua, jota hän vihasi olemuksensa koko -voimalla. Isän salaperäisyys oli aina luonut varjon hänen elämäänsä. -Siitä asiasta ei hänen äitinsä ollut suostunut keskustelemaan. -Nyt häntä puistatti, kun hän käsitti, kuinka kipeätä tuskaa hänen -alituisten poikamaisten kysymystensä oli täytynyt äidille tuottaa. -Uhkamielisen nenäkkäästi hän oli huomautellut, että »toisten poikien -isät» saattoi tarpeen tullen näyttää, eivätkä he olleet selittämättömän -hämärän verhossa. Hän muisti, kuinka ehtymättömän kärsivällinen -äiti oli ollut häntä kohtaan, kuinka horjumattoman uskollinen hän -oli ollut puolisolleen, joka oli pettänyt hänet niin perin pahasti, -kuinka rohkeasti hän oli täyttänyt isän paikan jumaloimaansa poikaan -nähden. Nyt hän ymmärsi äidin suvaitsemattoman vihan Jaappania ja -jaappanilaisia kohtaan — ja tietämättömyydessään hän oli usein -kiusoitellut äitiä tämän suvaitsemattomuuden tähden. - -Yksi muisto välähti hänen mieleensä huikaisevan kirkkaana — -talvi-ilta — hänen miehuutensa kynnyksellä — ja he olivat olleet -päivällisen jälkeen Craven Towersin kirjastossa — äiti leväten -takan eteen työnnetyllä sohvalla ja hän pitkänään uunimatolla äidin -jalkojen juuressa. Kookkaana ja väkevänä ikäisekseen hän oli jo -silloin, luottaen nuoruutensa täyteen kukoistukseen, antautunut -unelmoimaan häntä odottavasta elämästä. Hän oli pannut merkille, -että äidin vastaukset olivat yksitavusia ja epämääräisiä, ja kun hän -sitten oli tauonnut kyselemästä loukkaantuneena äidin näennäisestä -haluttomuudesta, oli äiti äkkiä puhjennut puhumaan — haastellen -sellaista, minkä julkituomista varten hän oli koko illan koettanut -vahvistaa itseään. Kerran tai pari oli hänen äänensä ollut sortua, -mutta hän oli uljaasti pakottanut sen pysymään tasaisena ja puhunut -loppuun saakka, kaihtamatta mitään, välttämättä mitään, käsitellen -vilpittömästi koko sukupuolikysymystä siinä laajuudessa kuin kykeni — -loukaten omaa ujosteluaan, jotta hänen poikansa osaisi karttaa niitä -salahautoja ja viettelyksiä, jotka varmasti häntä väijyisivät, uhraten -oman kainoutensa, jotta poika voisi pysyä siveellisesti puhtaana. -Craven muisti poskilleen levinneen helakan punan ja yltyvän, kiihkeän -vastenmielisyyden, joka hänet oli vallannut hänen kuunnellessaan äidin -hiljaista ääntä, ja kiitollisuuden ja harmin sekaiset tunteensa. -Mutta vasta vilkaistuaan äitiinsä tuuheiden silmäripsiensä valitse ja -nähtyään hänen häveliäisyydestä punehtuneet poskensa ja maahanluodut, -vavahtelevat silmänsä hän oli tajunnut, kuinka paljon lujuutta ja -rohkeutta puhuminen oli äidiltä vaatinut. Hän oli jupissut jotakin -katkonaisesti, painaen päänsä äidin polvea vasten ja synnynnäisen -ritarillisesti suudellut pientä, valkeata kättä, jota hän piti omien -isojen, ruskeiden käsiensä välissä. — »Pysy puhtaana, Barry!» oli äiti -ääni värähtäen kuiskannut, hivellen kädellään hänen pörröttynyttä -tukkaansa. »Muista pysyä puhtaana!» - -Ja myöhemmin samana iltana äiti oli puhunut hänelle siitä naisesta, -joka kerran välttämättömästi ilmestyisi hänen elämäänsä. »Ole hänelle -hellä, Barry-poikaseni! Sinä olet niin iso, vahva mies, ja naiset, -voimakkaimmatkin, ovat heikkoja verrattuina miehiin. Me olemme hentoja -olento-parkoja, parhaatkin meistä, ja me _murjoudumme_ niin helposti», -oli hän selittänyt naurahtaen, mutta se nauru oli ollut enemmän kuin -puoleksi nyyhkytystä. Ja äitinsä tähden hän oli vannonut olevansa hellä -kaikille naisille, jotka ikinä osuisivat hänen tielleen. - -Mutta miten hän oli pitänyt valansa? Tänä iltana oli itsekkyys sen -niellyt, ja hän oli raukan tavoin paennut yksin hautomaan surkeuttaan. -Voimakas nyyhkytys kohosi hänen kurkkuunsa. Luonnostaan raukka, -mietti hän katkerasti ja kirosi taaskin isäänsä, joka oli jättänyt -hänelle sellaisen perinnön, mutta samassa hänen ajatuksensa äkkiä -katkesivat, sillä hänen korvansa juuressa kuului lempeä, kirkas ääni. -»Ei ainoankaan ihmisen tarvitse koko elinikäänsä olla kahlehdittuna -perittyyn heikkouteen. Jokainen mies, joka ansaitsee sen nimen, kykenee -nousemaan perinnöllisten vajavaisuuksien yläpuolelle.» - -Hän virui jännittyneenä, hänen sydämensä sykähti voimakkaasti, ja -sitten hän muisti. Ääni oli sisäinen — se oli vain uusi muisto, nuoren, -kymmenen vuotta sitten kuolleen äidin äänen kaiku. Hänet valtasi -rusentava häpeä. »Äiti, äiti!» kuiski hän tukahdetusti, ja syvät, -raastavat nyyhkytykset pudistivat hänen leveitä hartioitaan. - -Kuu oli sivuuttanut puiden välisen loman, pieni aukeama oli nyt -pimeässä, ja miehestä, joka virui maassa menetettyään kaikki ylväät -haaveensa, oli pimeys armeliaan tyynnyttävä. Hän näki selvästi itsensä -sellaisena kuin hän oli: itsekkäänä, röyhkeänä, ylpeänä — ja hänen -mielensä täytti ellottava inho itseään kohtaan. Nyt hänestä tuntui -halveksittavalta se, että hän oli niin kiihkeästi koettanut vierittää -isänsä niskoille oman syntinsä vian. Aina hän vihaisi sen miehen -muistoa, jonka välinpitämättömyys oli tappanut hänen äitinsä, mutta -tämän kauhean teon vastuunalaisuus oli hänen itsensä kannettava. Itse -hän oli valmistanut oman helvettinsä, ja sen paino oli yksinomaan -hänen hartioillaan. Se, että hän ei ollut tiennyt, millä tavoin hänen -isänsä oli elänyt Jaappanissa, ja ettei hän Jokohamassa asuessaan ollut -huolettomuudessaan mitään tiedustellut, ei ollut mikään puolustus. -Häneen yksin piti moitteen kohdistua. - -Ilma alkoi äkkiä tuntua tukahduttavalta, hänen ohimokaan jyskytti, -ja hän läähätti hengästyneenä. Yhtä äkkiä se tunne sitten meni -ohitse, syvään huoahtaen hän kierähti selälleen, ja hänen raajansa -herpaantuivat liian väsyneinä liikkumaan. Hän loikoi kauan, kunnes -puiden latvojen yläpuolella alkoi näkyä alkusarastuksen kalpeita -viiruja. Sitten hän nousi väristen istumaan ja silmäili uteliaasti -hiljaisia puita ja bamburyhmiä, jotka olivat nähneet hänen tuskansa. - -Hänen päätään pakotti sietämättömästi, hänen suutaan poltti, ja haava -hänen poskessaan oli jäykkä ja hellä. Kompuroituaan pystyyn hän seisoi -vähän aikaa, puristaen päätään käsillään, ja O Hara San tunkeutui -väkisinkin hänen mieleensä. Taaskin hän vapisi, kun hänen mieleensä -kohosi tytön vääntyneiden kasvojen ja rukoilevien silmien kuva. -Muutamien tuntien kuluttua hänen olisi mentävä tytön puheille, ja sen -käynnin ajatteleminen teki hänet sairaaksi. Mutta nyt hän ei voisi -mennä, hänen ulkonäkönsä säikäyttäisi O Hara Sania, joka ehkä nukkuisi, -eikä hän saisi herättää häntä, jos luonto olisi armeliaisuudessaan -vaimentanut hänen murheensa muutamiksi tunneiksi. - -Mielettömästi paetessaan hän oli menettänyt hermonsa ja -paikkakäsityksensä, mutta sarastuksen vaaletessa hän tunsi ympäristönsä -ja lähti marssimaan omalle majalleen, joka oli jyrkänteen reunalla. -Väsymyksestä hoippuen hän kiiruhti metsän läpi ennättääkseen kotiin, -ennenkuin päivä valkenisi. - -Oli vielä hämärä, kun hän saapui perille, meni kuistin poikki -makuuhuoneeseensa ja heittäytyi riisumatta vuoteelleen. Ja hänen -jälessään illalla kuuluneet hiipivät askeleet seurasivat häntä hiljaa -ja pysähtyivät avoimen oven ulkopuolelle. Jaappanilainen seisoi -muutamia minuutteja paikallaan, kuunnellen tarkkaavasti. - - - - -II - - -Craven heräsi äkkiä muutamia tunteja myöhemmin lihastensa supistuessa -suonenvedontapaisesti, niin että hän keikahti istuvaan asentoon. -Vieläkin puolittain unen pöpperössä hän heilautti jalkansa lattialle -ja jäi istumaan vuoteensa laidalle, tylsästi silmäillen pölyisiä -saappaitaan ja multaisia sormiaan. - -Sitten virkosi muisti, ja hän puristi kätensä nyrkkiin, ähkäisten -hillitysti. Juotuaan janoisesti teen, joka oli sängyn vieressä olevalla -pöydällä, hän meni avoimen ikkunan ääreen. Lattian poikki astellessaan -hän hätkähti nähdessään peilistä veren tahraamat, riutuneet kasvonsa. -Kylpy ja puhtaat vaatteet olivat välttämättömät, ennenkuin hän taaskin -menisi rinteellä sijaitsevaan, pieneen, yksinäiseen taloon. - -Ikkunan ääressä hän viipyi muutamia minuutteja hyvillään kasvoihinsa -puhaltavasta, vilpoisesta aamutuulesta, koettaen reipastautua, -terästäytyä kestämään ajattelemattomuutensa seurauksia ja koota sekavia -ajatuksiaan yhtenäisiksi. Hän tuijotti lahdelle, ja päivänpaisteessa -välkkyvä ulappa ilkkui hänelle huppelehtivine väreineen, jotka toinen -toisensa jälkeen hilpeästi lipuivat rantaan. Maisema, jota hän katseli, -oli tähän aamuun saakka ollut ehtymätön nautinnon lähde, mutta nyt -se vain johti hänen mieleensä vanhan virren usein lauletun säkeen — -»missä ihminen vain halpa on». Ja hän oli ollut halpa, eikä hän kyennyt -millään tavoin sitä hyvittämään. - -Toisille oli annettu mahdollisuus korjata vääryytensä. Hänellä ei sitä -ollut. Hän ei voinut millään tavoin lieventää tekemäänsä pahaa. Hänen -loukkaamansa tytön täytyi kärsiä hänen puolestaan, eikä hän kyennyt -poistamaan niitä kärsimyksiä. Avuttomuus painoi häntä rusentavasti. -O Hara San, pikku O Hara San, joka oli antanut tinkimättä, innokkaan -auliilla kädellä! - -Kun hän kääntyi pois ikkunan luota, olivat hänen kasvonsa jyrkän -päättäväiset. Hän alkoi riisua repalaista paitaansa ja huusi Joshiota. -Mutta Joshiota ei kuulunut, ja hänen kärsimättömästi luikattuaan -toistamiseen astui kumarrellen huoneeseen eräs toinen jaappanilainen -palvelija ja ilmoitti, että Joshio oli jo lähtenyt jalosukuisen -herran asialle, odottaen häntä siellä, että sillä välin hänen arvoisa -kylpynsä oli järjestetty ja että hänen arvoisa aamiaisensa olisi valmis -kymmenessä minuutissa. - -Craven pysähtyi paita kiskottuna puoliväliin yltä. - -»Mille asialle?» äänsi hän hämmästyneenä, huomaamattaan lausuen -kysymyksen kuuluvasti. - -Mies kumarsi uudelleen, levittäen kätensä ja ravistaen vakavana päätään -osoittaakseen, ettei hänellä ollut aavistustakaan tästä seikasta, -joka ei kuulunut hänen toimialaansa, mutta Craven ei nähnyt hänen -eleitään raastaessaan paitaa yltään ja tietämättä edes puhuneensakaan -ääneen. Ensimmäisen kerran Joshion kymmenvuotisen palveluksen aikana -sattui, ettei hän vastannut kutsuun, ja ärtyneenä Craven kummasteli, -mikä oli saanut hänet poistumaan siihen aikaan aamulla, ja päätteli -itse edellisenä päivänä antaneensa hänelle jonkun nyt unohtamansa -määräyksen. Karkoittaen sen vuoksi Joshion asioineen mielestään hän -viittasi yhäti hiljaa selittelevää palvelijaa menemään tiehensä. - -Hänen aivonsa tuntuivat raskailta ja väsyneiltä, ja hänen ajatuksensa -olivat sekasortoiset. Edessään hän ei erottanut selvää polkua. Millä -tavoin hän katselikin, hirveä sotku näytti vain yhä hirveämmältä. Yhä -uudelleen oli hänellä sellainen tunne, että kaikki oli epätodellista, -kummallista haavetta, joten hän saattoi tarkastaa tilannetta -persoonattomalta näkökannalta, kuten arvostellaan painajaista, varmasti -tietäen, että se on pelkkää unta. Mutta tässä tapauksessa ei sillä -uskolla ollut kouraantuntuvaa pohjaa, ja se harhaluulo haihtui yhtä -nopeasti kuin heräsikin, ja hänen edessään oli räikeä totuus, jota hän -ei voinut kiertää. - -Pukeutumishuoneessa oli kaikki, mitä hän tarvitsi, laitettu valmiiksi -esille, ja hän pukeutui koneellisesti ja kuumeisen hätäisesti, -hermostuneen avuttomasti nykien vastahakoista kauluksennappia ja -sydämensä pohjasta sadatellen poissaolevaa kamaripalvelijaansa ja -hänen arvoituksellisia asioitansa. Vielä kymmenen minuuttia hukkautui -hänen etsiessään kelloansa ja savukekoteloaan, joiden hän äkkiä -muisti olevan pikku taloon jääneen takkinsa taskuissa. Vai oliko hän -etsinytkään oikein tosissaan? Eikö hän pikemminkin — ehkä tietämättään, -tahtomattaan — ollut vain vitkastellut, kaihtaen häntä odottavaa -tehtävää, siirtäen ilkeätä hetkeä tuonnemmaksi? Hän pyörähti rajusti -kantapäällään ja meni kuistille. Mutta portaiden yläpäässä nousi -valpas olento pystyyn, kumarsi nöyrästi ja ilmoitti mielistellen, että -aamiainen odotti. - -Otsa rypyssä silmäili Craven miestä hetkisen, ennenkuin sanojen -merkitys selvisi hänen väsyneille aivoilleen, ja sysäsi hänet sitten -töykeästi syrjään. - -»Viisi aamiaisesta!» kiljaisi hän rajusti, painoi hellehatun päähänsä -ja juoksi puutarhapolun päässä odottavan rickshawin luokse. Hänen -mieleensäkään ei johtunut kummastella, miten se sattui olemaan siellä -niin tavattomaan aikaan. Hän painautui rickshawin perälle hattu -silmillä, hermot arkoina, mieli hillittömästi myllerryksissä. Matka -ei ollut koskaan tuntunut niin pitkältä. Hän katsahti maltittomasti -ympärilleen. Rickshaw eteni kuin madellen. Hidas vauhti ja pakollinen -toimettomuus raivostuttivat häntä, ja ainakin kymmenen kertaa hän oli -huutamaisillaan miehille käskeäkseen heitä pysähtymään ja hypätäkseen -kävelemään, mutta pakottautui istumaan rauhallisena tarkkaillen miesten -tavattoman voimakkaiksi kehittyneiden lihasten liikkeitä; ne näkyivät -selvästi ohuiden, puuvillavaatteiden lävitse, jotka olivat takertuneet -hiestä märkään ihoon heidän ponnistellessan jyrkkiä teitä ylöspäin. Ja -tänään vaikutti häneen tavallista voimakkaammin heidän jännittyneiden -raajojensa ja huohottavien rintojensa näkeminen. Hän käytti rickshawia -tarpeen tähden eikä ollut voinut voittaa vastenmielisyyttään sellaisia -kulkuneuvoja kohtaan. - -Tultuaan esille mäntyryhmästä he lähestyivät pikku porttia, ja kun -miehet heittäytyivät taaksepäin päästäen syvän ähkäisyn pysähtymisen -aiheuttamasta ruumiillisesta ponnistuksesta, hyppäsi Craven maahan ja -syöksyi polulle pelokkaiden aavistusten ajamana. Hän nousi kuistin -portaista kahdella harppauksella, mutta seisahtui sitten äkkiä, ja -hänen tummiksi ahavoituneet kasvonsa kalpenivat. - -Ulomman huoneen ovella seisoi Joshio kädet levällään, sulkien häneltä -tien. Palvelijan kasvoilla oli säikähtyneen itämaalaisen harmaa, -lyijynkarvainen väri ja silmissä kummallinen säälin ilme. Hänen -käytöksensä kiihdytti Cravenin tuskaisen levottomuuden ylimmilleen, ja -hän astui askeleen eteenpäin. - -»Pois tieltä!» käski hän käheästi. - -Mutta Joshio ei hievahtanut paikaltaan. - -»Isäntä ei mene sisälle», esteli hän hiljaa. - -Craven keikautti päätään. - -»Pois tieltä!» toisti hän yksitoikkoisesti. - -Vielä hetkisen jaappanilainen seisoi uppiniskaisesti paikallaan; -sitten hänen katseensa painui maahan Cravenin tuijotuksen tieltä, ja -hän siirtyi vastahakoisesti syrjään, tehden puolittain mukaantumista, -puolittain valittelua kuvastavan eleen. Craven astui huoneeseen. Se oli -tyhjä. Hän seisoi hetkisen kahdella päällä — epämääräisen levottomuuden -väistyessä varman pelon tieltä. - -»O Hara San», kuiskasi hän, ja kuiskaus tuntui pilkallisesti kajahtavan -takaisin tyhjästä huoneesta. Korviaan herkistäen hän kuunteli -erottaakseen vastauksen, erottaakseen askelia, mutta ei kuullut muuta -kuin oman sydämensä raskaan sykinnän. Sitten kuului viereisestä -huoneesta valitusta, ja hän meni nopeasti sinne. Huoneen ikkunoiden -eteen oli vedetty verhot, ja aluksi häh seisahtui ovelle näkemättä -hämärässä mitään. Valitus kävi äänekkäämmäksi, ja kun hänen silmänsä -tottuivat pimeään, näki hän vanhan palvelijattaren kyyröttävän -pielusläjän ääressä. - -Silmänräpäyksessä hän oli naisen vieressä, joka hänen tullessaan -ponnistautui pystyyn, parkaisi rajusti, tuijotti häneen hurjistuneena -ja syöksyi sitten ulos huoneesta. - -Craven jäi yksin seisomaan ja katseli pieluksia. Hänen sydämensä tuntui -herkeävän sykkimästä, ja vähän aikaa hän horjui, mutta terästäytyi -sitten ja polvistui verkkaisesti. - -»O Hara San», kuiskasi hän taaskin vavahtelevin huulin. »Pikku O Hara -San — pieni —» Kuiskaus häipyi repivään, läähättävään nyyhkytykseen. - -Tyttö lepäsi kuin unessa — toinen käsivarsi ojennettuna kupeelle, -toinen taivutettuna rinnalle, pieni, nyrkkiin puristettu käsi leuan -alla, pää hieman kallellaan ja luonnollisen näköisesti pielukseen -nojattuna. Se oli hänen tavallinen asentonsa. Satoja kertoja Craven -oli nähnyt hänet sellaisena — nukkuvana. Oli mahdotonta, että hän oli -kuollut. - -Taaskin Craven puhui hänelle — huutaen tuskissaan äänekkäästi — mutta -tuuhearipsiset silmäluomet eivät auenneet, raottuneiden huulien -välistä ei lähtenyt iloista tervehdyshuudahdusta, pieni pyöreä rinta, -joka hänen saapuessaan oli aina noussut ja laskenut rajusti, oli -liikkumattomana silkkisen kimonon alla. Kasvot tuhkanharmaina Craven -kumartui hänen puoleensa ja laski hiljaa kätensä hänen rinnalleen, -mutta jäinen kylmyys värähdytti hänen sydäntään ja hänen kosketuksensa -tuntui häpäisyltä. Hän peräytyi, vapisten kauhuissaan. - -Kuinka hän rohkeni koskettaa O Hara Sania? Murhaaja. Sillä murha -se oli. Se oli hänen työtään yhtä varmasti kuin jos hän itse olisi -iskenyt puukon tuohon tyttömäiseen rintaan tai kuristanut hengen -tuosta hennosta kaulasta. Häntä eivät harhaluulot pettäneet. Hän -ymmärsi jaappanilaisten luonnetta liian hyvin ja tunsi O Hara Sanin -liian perinpohjaisesti antautuakseen vääriin kuvitteluihin. Hän -tiesi, kuinka kiihkeästi tyttö oli häntä rakastanut, mikä usein oli -saanut hänet huolestumaan. Hän oli ollut O Hara Sanin jumala, hänen -kaikkensa. O Hara San oli palvonut häntä sokeasti. Ja hän oli jättänyt -tytön — jättänyt hänet yksin muistelemaan hänen kummallista, töykeätä -käyttäytymistään, yksin murtuneine sydämineen ja pelkoineen. Ja tyttö -oli ollut niin kumman yksinäinen. Hänellä ei ollut ketään muita paitsi -häntä. O Hara San oli luottanut häneen — ja hän oli poistunut. O Hara -San oli luottanut häneen. Voi, hyvä Jumala, luottanut häneen! - -Hänen vilkas mielikuvituksensa loihti näkyviin, miten kaikki oli -käynyt. Hurjana epätoivosta ja masentuneena pelokkaiden aavistustensa -näennäisestä toteutumisesta tyttö ei ollut pysähtynyt järkeilemään -eikä malttanut punnita rauhallisemmin, vaan itämaalaisten omituiseen -tunnekiihkoiseen, mutta samalla järkkymättömän harkitsevaan tapaan -surmannut itsensä, etsien surkeuteensa huojennusta hienosta myrkystä -jonka jokainen jaappanilainen nainen tuntee. Rajusti Craven laski -kätensä pienelle, liikkumattomalle ruumiille, hänen päänsä retkahti -pielukselle tytön pään viereen, ja hänen sielunsa laskeutui syvyyksiin. - - * * * * * - -Kului sanomattoman katkera tunti, ennenkuin hän jälleen kykeni -hillitsemään itseään. - -Sitten hän pakottautui taaskin katsomaan vainajaa. Myrkky oli -ollut nopeastitepsivä ja armelias. Pienet, soikeat kasvot eivät -olleet vääntyneet, kaunis hipiä ei ollut menettänyt väriään. O Hara -San oli yhtä kaunis kuin aina ennenkin. Ja kuolema oli lisännyt -yhdennäköisyyttä, niin että hän alkoi uskoa olleensa sokea, kun ei -ollut pannut sitä merkille aikaisemmin. - -Vielä viimeisen kerran hän katsahti kyynelusvan lävitse. Tuntui -kauhealta jättää vainaja muiden hoidettavaksi, hänen teki mielensä -ottaa hento ruumis syliinsä ja omin käsin laskea se tytön niin -suuresti rakastaman puutarhan viehättävimpään soppeen. Hän koetti -sopertaa rukouksen, mutta sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa. Hänen -esirukouksensa eivät olleet mahdollisia, eikä kuollut niitä kaivannut. -Hän oli siirtynyt Rajattoman Ymmärtämyksen valtakuntaan. - -Craven nousi hitaasti pystyyn ja viipyi hetkisen, viimeisen kerran -silmäillen ympärilleen hänelle niin kovin tutussa pienessä huoneessa. -Siellä oli muutamia O Hara Sanin rakkaimpia tavaroita, joista osan hän -oli saanut äidiltään, osan Cravenilta. Craven tunsi ne kaikki niin -hyvin, oli hypistellyt niitä niin usein. Hänen kasvonsa värähtelivät. -Täällä oli ollut lumotun prinsessan koti, suljettuna koko maailmalta -— kunnes hän oli tullut. Ja hänen saapumisensa oli tuonut muassaan -lohdutonta hävitystä. Hänen lähellään oli kallisarvoinen maljakko, -jota O Hara San oli ylistänyt, sirpaleina lattialla; sen oli vanha -palvelijatar murheensa ensimmäisessä puuskassa kaatanut. Se oli -symbolinen, ja huulet vapisten Craven kääntyi toisaalle ja poistui -raskain askelin. - -Kirkas valo häikäisi häntä, ja hetkisen hän varjosti silmiään kädellään. - -Joshio odotti häntä samassa paikassa, johon oli jäänyt. Craven meni -kuistin reunalle ja seisoi siellä muutamia minuutteja äänettömänä, -koettaen rauhoittua. - -»Missä olit viime yönä, Joshio?» tiedusti hän vihdoin ilmeettömästi ja -väsyneesti. - -Jaappanilainen kohautti olkapäitään. - -»Kaupungissa», vastasi hän Kaliforniassa opittuun, lyhyeen -amerikkalaiseen tapaan. - -»Miksi tulit tänne tänä aamuna?» - -Joshio katsahti häneen lapsellisen hämmästyneen näköisenä. - -»Isännän kello. Tulin tänne sitä etsimään», virkkoi hän huolettomasti, -ja hänen ilmeensä kuvasti oman älykkyyden herättämää ylpeyttä. Mutta se -ei pystynyt Craveniin. Hän silmäili palvelijaa terävästi, tietäen hänen -valehtelevan, mutta käsittämättä sen syytä ja liian väsyneenä edes -koettaakseen käsittää sitä. Häntä pyörrytti, ja hänen päätään pakotti -ankarasti — vähän aikaa näytti kaikki hänen ympärillään huojuvan, ja -hän tarttui umpimähkään kuistin kaiteeseen. Mutta huimaus meni pian -ohitse, ja hän terästäytyi. Joshio oli hänen vierellään, työntäen -hattua hänen käsiinsä. - -»Isännän on paras palata huvilaan. Minä järjestän kaikki; tunnen -jaappanilaisten tavat», sanoi hän rauhallisesti. - -Hänen kylmän asialliset, melkeinpä jyrkän karkeat sanansa siirsivät -Cravenin äkkiä todellisuuteen. Vitkastelematon toiminta oli tarpeen. -Oltiin idässä, jossa synkkiä loppusuorituksia oli välttämättä -joudutettava. Mutta hän ei taipunut palvelijan ehdotukseen. Huvilaan -palaaminen tuntui vastuunalaisuuden kaihtamiselta, viimeiseltä teolta, -jolla hän voisi loukata O Hara Sania. Mutta Joshio puhui kiivaasti, -melkeinpä tylyn suoraan, ja kerran tai pari saivat hänen esittämänsä -vääjäämättömät syyt Cravenin säpsähtämään. Oli totta, ettei hän voinut -tehdä mitään todellista hyvää jäämällä tänne. Oli totta, ettei hänestä -näissä oloissa ollut mitään hyötyä, että hänen poissaolonsa tekisi -kaikki helpommaksi. Mutta vaikka se olikin totta, ei sen kuuleminen -silti ollut helpompaa. Vihdoin hän antoi perään ja myöntyi Joshion -ehdotuksiin — joihin omituisesti sekaantui rakkautta isäntää kohtaan, -ovelaa älykkyyttä ja maan lakien tuntemista. - -Craven asteli kiemurtelevaa polkua pitkin ripeästi portille. Puutarha -kiusasi häntä. Vähäisen putouksen huoleton solinaa vihloi kirpeästi -hänen mieltään — puro nauroi vähääkään välittämättä siitä, että se -käsi, joka oli istuttanut suuren osan sen äyräitä kaunistavista -kasveista, oli iäksi jäykistynyt. Puro oli aina tuntunut hänestä -elävältä, riemuisesti rinnettä alaspäin huppelehtivalta olennolta; -elävältä se tuntui nytkin — tunteettomalta, itsekylläiseltä. - -Hän ei selvästi tajunnut matkan sujumista ajaessaan takaisin Jokohamaan -ja katsahti kummastuneena ympärilleen kyyditsijäin pysähtyessä. -Vähän aikaa hän seisoi portilla, silmäillen satamaa. Hän tuijotti -amerikkalaisen purren äskeiselle ankkuripaikalle. Vielä eilenillallako -hän oli naureskellut ja tarinoinut Athertonien seurassa? Siitä oli -kokonainen elinikä! Yhdessä yössä oli hänen nuoruutensa mennyt. -Yhdessä yössä hän oli hankkinut niskaansa velan, jonka maksaminen oli -mahdoton. Nopeasti vilkaistuaan säteilevän kirkkaalle taivaalle hän -meni sisälle. Arkihuoneessa hän alkoi verkalleen kävellä edestakaisin, -kädet ristissä selän takana, sytyttämätön savuke yhteenpurtujen -hampaiden välissä. Tämä koneellinen liikkuminen tyynnytti häntä, ja hän -kykeni taaskin keskittämään ajatuksiaan. Yksitoikkoisesti hän marssi -pitkän, kapean huoneen päästä päähän huomaamatta ajan kulkua, kunnes -vihdoin vaipui kirjoituspöydän vieressä olevalle tuolille ja laski -päänsä käsivarsilleen, huoahtaen väsyneesti. Pieni, liikkumaton ruumis -näytti olevan hänen luonaan, O Hara Sanin kasvot väikkyivät yhtä mittaa -hänen edessään — säälittävinä kuten silloin, kun hän viimeksi ne näki, -hilpeinä kuten tytön tervehtiessä häntä ja miettiväisinä kuten silloin, -kun hän oli nähnyt ne ensi kerran. - -Se ensimmäinen kerta — sen muisto välähti eloisana hänen mieleensä. -Hän oli ollut Jokohamassa kuukauden päivät ja sijoittunut huvilaansa. -Kävellessään metsässä piirtämässä luonnoksia hän oli kohdannut O -Hara Sanin; tyttö oli kyyröttänyt jyrkän kallion juurella, jolta -hän oli luiskahtanut. Hänen nilkkansa oli nyrjähtänyt, eikä hän -kyennyt liikkumaan. Craven oli tarjonnut apuaan, ja O Hara San oli -mitään virkkamatta vähän aikaa katsellut häntä vakavilla, harmailla -silmillään, jotka näyttivät omituisen sopimattomilta hänen pieniin, -soikeihin kasvoihinsa. Sitten hän oli vastannut englanninkielellä, -puhuen hitaasti ja lausuen sanat huolellisesti. Nauraen oli Craven -yhä tahtonut kantaa hänet kotiin ja oli juuri ottanut hänet syliinsä, -kun vanha palvelijatar saapui, päivitellen kiihkeän levottomasti -ja suulaasti. Mutta tyttö oli nopeasti selittänyt hänelle asian -jaappaninkielellä, ja hän oli ehättänyt kotiin ottamaan heitä vastaan, -jättäen Cravenin taakkoineen seuraamaan hitaammin jälessä. Craven -oli viipynyt talossa vain muutamia minuutteja ja juonut teetä, jota -tarjottiin ujosti. - -Seuraavana päivänä hän oli uskotellut itselleen, että oli pelkkää -kohteliaisuutta hänen käydä tiedustamassa loukkaantuneen jalan vointia. -Sitten hän oli mennyt uudelleen, toivoen voivansa lyhentää tytön -ikävää, pakollista toimettomuutta, ja niin oli niistä vierailuista -tullut tottumus. - -Tuttavuus oli kehittynyt nopeasti. Alusta alkaen O Hara San oli -luottanut häneen, pian lakannut pelkäämästä ja vieromasta häntä ja -ottanut hänet vastaan teeskentelemättömästi kuin lapsi. Kohta alussa -hän oli kertonut Cravenille lyhyen, yksinäisen ja ystävättömän elämänsä -tarinan, puhunut hänelle äidistään, joka oli kuollut viisi vuotta -sitten, jättäen hänelle perinnöksi pienen talon, viimeisen lahjan -O Hara Sanin isältä, englantilaiselta, joka oli kyllästynyt hänen -äitiinsä ja karannut hänen luotaan kaksi vuotta tytön syntymän jälkeen; -hän oli kertonut köyhyydestä, jota vastaan he olivat saaneet kamppailla -— sillä englantilainen ei ollut millään tavoin turvannut heitä -taloudellisesti, uskollisesta, vanhasta palvelijattaresta, joka oli -ollut hänen äitinsä hoitajatar, siitä havainnostaan, että hänellä oli -taiteellisia taipumuksia, joiden avulla hän pystyi huolehtimaan heidän -vähäisen taloutensa yksinkertaisista tarpeista. - -Hän oli kasvanut yksin — erillään maailmasta, vanhan naisen -valvonnassa, mieli täynnä sekavia keijukaistaruja ja romanttisia -haaveita — eläen taiteelleen, tyytyväisenä yksinäisyyteensä. - -Ja hänen yksinäiseen elämäänsä oli Barry Craven tullut yllättävänä -ilmestyksenä. Luonnonlapsena hän ei ollut osannut salata Cravenilta -rakkautta, joka hänet pian valtasi. Ja Craven oli tervehtinyt -tutustumista pelkästään itämaiden joutilaan ihastelun lievityksenä: -hänet oli vain ikävystyminen ajanut solmiamaan suhteita tytön kanssa. -Sitten oli herännyt mielenkiinto. Aikaisemmin ei yksikään nainen -ollut kiinnittänyt hänen mieltään. Milloinkaan hän ei ollut osannut -määritellä, mikä O Hara Sanissa veti häntä puoleensa, mistä johtui -hänen tyttöä kohtaan tuntemansa kummallinen hellyys. Hän oli kohdellut -tyttöä leikkikaluna, hauraana olentona, jota oli kiusoiteltava ja -hyviteltävä. - -Ja hänen käsissään O Hara San oli kehittynyt viattomasta lapsesta -naiseksi, jolla oli naisen kyky antautua ja uhrautua. O Hara San -oli antanut kaikkensa, luottavasti ja ilomielin. Ja hän oli ottanut -kaikki, mitä sai, suunnattoman itsekkäästi oikeutetun omistajan tavoin -— ottanut keveästi kaikki, mitä tyttö antoi lainkaan ajattelematta -turmelemaansa viattomuutta, tahraamaansa puhtautta. Hän oli liannut O -Hara Sanin sielun ja sitten tappanut hänen ruumiinsa. Hänen kätensä -puristuivat suonenvedontapaisesti nyrkkiin ja avautuivat jälleen -tuskaisen katumuksen kalvaessa häntä. Muisteleminen oli raatelevaa. -Katumus tuli liian myöhään. - -_Liian myöhään! Liian myöhään!_ Ne sanat kaikuivat hänen päässään, -ikäänkuin hornan henki olisi huutanut niitä hänen korvaansa. Ei -mikään voima maailmassa voisi tehdä tekemättömäksi hänen tekoaan. Ei -mikään voisi virvoittaa henkiin pientä ruumista. Ja jos O Hara San -olisi elänyt! Häntä puistatti. Mutta hän ei ollut jäänyt eloon, hän -oli kuollut — hänen tähtensä. Hänen tähtensä, laupias Jumala, hänen -tähtensä! Eikä hän voinut sitä millään tavoin korjata. Mitä saattoi hän -enää tehdä? Koko elämän kestävä sovitus ei riittäisi. - -Tuntui olevan ainoastaan yksi ratkaisu — henki hengestä. Eikä se olisi -korvaus, vaan oikeudenmukainen rangaistus. Hän ei pitänyt elämäänsä -arvossa — hän olisi hämärästi toivonut sen olevan arvokkaamman — hän -oli vain tuhlannut sitä, ja nyt hän oli menettänyt elämän oikeuden. -Nyt oli vain lopetettava se — heti. Ei ollut mitään syytä siirtää sitä -tuonnemmaksi. Hänen ei tarvinnut tehdä minkäänlaisia valmistuksia. -Hänen asiansa olivat kaikki järjestyksessä. Hänen perijänsä oli hänen -tätinsä, hänen isänsä ainoa sisar, joka paremmin huolehtisi Cravenien -tiluksista ja eduista kuin hän oli koskaan huolehtinut. Peters oli -riippumaton, ja Joshio oli turvattu. Mitään ei ollut enää tekemättä. - -Hän nousi pystyyn, aukaisi pöydän laatikon, otti sieltä revolverin ja -piti sitä hetkisen kädessään, silmäillen sitä kiihkottomasti. Tämä ei -ollut se perimmäinen tarkoitus, johon hän oli sen aikonut. Hän ei ollut -koskaan kuvitellut hetkeä, jolloin hän itse lopettaisi oman elämänsä. -Aina hän oli hämärästi pitänyt itsemurhaa raukkamaisena. Oliko se -raukkojen tapa selviytyä pulmista? Kenties! Kukapa voi sanoa, millaista -pelkuruutta tai rohkeutta vaatii sokea hyppy suureen tuntemattomaan? -Se kysymys ei häntä vaivannut. Kysymys ei ollut rohkeudesta eikä -arkuudesta; hän uskoi, että hänen kuolemansa oli ainoa mahdollinen -suoritus. - -Mutta kun hän painoi liipaisinta, kuului hänen takaansa hiljaista -ääntä, hänen ranteeseensa ja käsivarteensa tarttuivat kädet, jotka -olivat tiukat kuin ruuvipihdit, ja ase laukesi vahinkoa tekemättä -ilmaan, samalla kun hän horjahti taaksepäin käsivarsi murtumaisillaan -jiu-jitsu-otteesta, jota vastaan eivät edes hänenkään suuret voimansa -mahtaneet mitään. Hän rimpuili turhaan, kunnes hänet hellitettiin, ja -hoippui sitten nojaamaan pöytään, purren hampaitaan ja puristellen -pakottavaa rannettaan — vapisten aikeensa äkillisestä raukeamisesta. -Hän kääntyi jäykästi. Hänen vieressään seisoi Joshio järkkymättömänä -kuten tavallisesti; hänessä ei näkynyt minkäänlaisia ponnistelun eikä -mielenliikutuksen merkkejä, kun hän ojensi kiilloitettua tarjotinta, -lausuen tapansa mukaan: »Isännän posti.» - -Cravenin silmien tylsän kärsivä ilme muuttui vähitellen kiukusta -leimuavaksi. Hänet valtasi hillitön raivo. Kuinka oli Joshio uskaltanut -sekaantua? Kuinka hän oli rohjennut kiskoa hänet takaisin tähän -helvettiin, josta hän oli ollut pääsemäisillään? Hän tarttui rajusti -palvelijan olkaan. - -»Sinä kirottu!» karjaisi hän sähisten. »Mitä lempoa tarkoitat —» Mutta -jaappanilaisen tyyneys hillitsi häntä, ja äärettömästi ponnistaen -hän sai takaisin malttinsa. Ja hämmentymättä Joshio uudelleen ojensi -tarjotinta. - -»Isännän posti», toisti hän ihan samalla äänellä kuin äskenkin, mutta -tällä kertaa hän suuntasi verhotun katseensa Cravenin kasvoihin. -Vähän aikaa miehet tuijottivat toisiaan silmiin; harmaiden silmien -ilme oli kiusaantunut ja pingoittunut, ruskeita valaisi hetkiseksi -syvä kiintymys. Sitten Craven otti koneellisesti kirjeet ja lysähti -raskaasti tuoliin. Jaappanilainen otti lattialta revolverin, pani sen -rauhallisesti laatikkoon, josta se oli otettu, ja poistui huoneesta -meluttomasti kuten oli tullutkin. Hän näytti vaistoavan, että ase saisi -jäädä sinne, mihin hän sen pani. - -Yksin jäätyään Craven kumartui ähkäisten etunojaan ja painoi kasvonsa -käsiinsä. - -Vihdoin hän väsyneesti oikaisihe suoraan istumaan, ja hänen katseensa -osui hänen edessään pöydällä avaamattomina viruviin kirjeisiin. -Hypisteltyään niitä jonkun aikaa välinpitämättömästi hän viskasi ne -takaisin pöydälle, alkaen hajamielisesti etsiä taskustaan unohtunutta -savukekoteloa. Sitten hän muisti, ja ponnahti pystyyn, huudahtaen -tuskaisesti. Pitikö hänen koko elämänsä tästä lähtien olla vain sarja -repiviä muistoja? Hän kirosi ja keikautti äkäisesti päänsä pystyyn. -Raukka! Nyt jo uikuttamassa kuin potkun saanut koira! - -Hän otti savukkeen läheiseltä pöydältä, sieppasi kirjeet ja vei ne -kuistille lukeakseen ne siellä. Niitä oli kaksi, molemmat olivat -kirjoihinviedyt. Toisen osoite oli tuttua käsialaa, ja hänen sitä -katsoessaan hänen silmänsä laajenivat. Hän avasi sen ensiksi. Se oli -kirjoitettu Firenzessä ja päivätty kolmea kuukautta aikaisemmin. -Kuoressa oli useita arkkeja halpaa, ulkolaista paperia, jotka -ilman muodollista alkua oli kirjoitettu halvalla, sinipunervalla, -paikoitellen melkein näkymättömän epäselvällä musteella. - -»Missähän maapallon osassa tämä kirje tavoittanee sinut? Pitkän ajan -olen aikonut kirjoittaa sinulle — ja aina jättänyt sen toistaiseksi — -mutta nyt minulle on sanottu, että jos lainkaan mielin kirjoittaa, on -kaikki _mañana_ jätettävä pois. On huudettu 'susi' niin usein muutamien -viime kuukausien aikana, että olen tullut epäuskoiseksi, mutta minäkin -oivallan nyt, että vitkastelusta on luovuttava. Tähän asti olen aina -siirtänyt sen tuonnemmaksi, koska olen aikaillut koko elämäni ajan ja -koska minua hävettää — hävettää ensimmäisen kerran koko hävyttömän -urani aikana. Mutta eihän minun tarvitse kertoa sinulle, mikä olen -— sanoithan sen minulle itse avoimesti entisaikoina — riittää, kun -mainitsen olevani sama John Locke kuin silloinkin — juoppo ja pelaaja, -tuhlari ja hävittäjä! Enkä usko, että pahimmallakaan vihollisellani -olisi paljoakaan lisättävää siihen arvosteluun, mutta pahin viholliseni -olenkin ollut minä itse. Kun nyt silmäilen taaksepäin elämääni — -kummallista, kuinka kiihkeästi kuoleman varmuus kannustaa ihmistä -etsimään edes yhtä hyvää tekoa, jolla voisi rauhoittaa omaatuntoaan -— ihmetyttää minua, että sallimus on sietänyt minun näinkin kauan -olla maan vitsauksena. Mutta nythän se kaikki on ohitse — minulle on -myönnetty korkeintaan muutamia päiviä — joten minun on kirjoitettava -heti tai luovuttava koko aikeesta. - -Barry, olen pulassa, pahemmassa pulassa kuin koskaan ennen — en itseni -tähden — Jumala tietää, etten silloin pyytäisi sinunkaan apuasi — vaan -toisen olennon vuoksi, joka on minulle rakkaampi kuin koko maailma -ja jonka tulevaisuuden hyväksi en kykene tekemään mitään. Et ole -tiennyt minun menneen naimisiin. Tein sen varomattomuuden Roomassa; -otin vaimokseni pienen espanjalaisen tanssijattaren, jonka olisi -pitänyt olla siksi viisas, ettei olisi mieltynyt minun kauniiseen -ulkomuotooni — sillä mitään muuta ei minulla ollut hänelle tarjota. -Elimme köyhyydessä pari vuotta, ja sitten hän hylkäsi minut päästäkseen -loistavampaan asemaan. - -Mutta minulle jäi lapsi, ja mistään muusta en välittänytkään. Hänen -tähtensä kiitän Jumalaa siitä, että olin laillisesti avioliitossa -pienen Lola-paran kanssa, sillä nyt ei ainakaan hänen syntymäänsä -sumenna mikään tahra, josta hän voisi minua moittia. Avulias ihminen, -joka on minua saattamassa varjojen laaksoon, varoittaa minua -kirjoittamaan lyhyesti — pidin lasta luonani niin kauan kuin saatoin; -ihmiset olivat ihmeen ystävällisiä, mutta se ei ollut sopiva paikka -hänelle. Olen painunut alemmaksi yhteiskunnallisessa asteikossa -niidenkin aikojen jälkeen, jolloin sinä tunsit minut, Barry, ja -vihdoin lähetin hänet pois, vaikka se mursi sydämeni. Mutta olihan -sekin parempi kuin nähdä hänen päivä päivältä menettävän kaiken -kunnioituksensa minua kohtaan. Surkean mitätön eläkkeeni lakkaa minun -kuollessani, ja hän jää taloudellisesti ihan turvattomaksi. Jo monta -vuotta sitten sysäsi sukuni minut luotaan eikä tahtonut tietää minusta -mitään, mutta minä nielin ylpeyteni ja vetosin sukulaisiini, rukoillen -apua Gillianille, ja he ehdottivat — kirottua armeliaisuuslaitosta! -Olin miltei epätoivoinen, kunnes sinä johduit mieleeni. En tunne ketään -muuta. Jumalan tähden, Barry, älä hylkää minua. Voin uskoa Gillianin -sinulle ja teen sen. Olen määrännyt sinut hänen holhoojakseen; se -on kaikki laillisesti järjestetty, ja paperit ovat asianajajallani -Lontoossa. Hän on tunnettu mies, ja hänestä huokuu arvokkuutta — -viimeinen vetoomukseni säädyllisyyteen! Gillian on Pyhän Sydämen -luostarissa Pariisissa. Ainoa lohdutukseni on se, että hänestä ei koidu -sinulle rahallista kiusaa, koska olet rikas. Ymmärrän kyllä, mitä ja -kuinka tavattoman paljon pyydän, mutta olen kuoleman kielissä, ja -puolustukseni on — Gillian. Oi, mies, ole hyvä pikku tyttärelleni! Olen -koko ajan toivonut onnellista käännettä, mutta sitä ei ole kuulunut. -Ehkäpä en koskaan ole sitä etsinyt, _quien sabe?_ Enää en saa siihen -tilaisuutta...» - -Allekirjoitus oli vaivoin luettavissa; sen viimeinen kirjain päättyi -epävakaiseen viivaan, ikäänkuin kynä olisi pudonnut hervottomasta -kädestä. - -Jonkun aikaa Craven tuijotti kädessään oleviin irrallisiin arkkeihin -kauhun ja pelästyksen vallassa, aluksi tuskin käsittäen niiden -sisältöä. Kun sitten John Locken jälkisäädöksen merkitys selvisi -hänelle täydelleen, sinkautti hän ne maahan, astui kuistin laidalle -ja alkoi katsella satamaan, pureksien viiksiään otsa rypyssä ja -tyrmistyneenä. - -Lapsi — tyttölapsi! Kuinka hän tahrattuine käsineen voisi antautua -lapsen holhoojaksi? Sen ajatuksen pureva iva nostatti katkeran hymyn -hänen huulilleen. Sallimus oli kova pariisilaisessa luostarissa olevaa -lasta kohtaan — kevytmielinen isä, ja nyt rikollinen holhooja! Mutta -olihan sallimus jo tänä aamuna sekaantunut leikkiin hänen puolestaan — -vain pari minuuttia, eikä enää olisi ollut holhoojaa ottamassa vastaan -uskottua tehtävää. Sallimuksella oli ilmeisesti samanlainen mielipide -armeliaisuuslaitoksista kuin John Lockella. - -Hän muisteli Lockea sellaisena kuin oli tuntenut hänet vuosia -sitten Pariisissa; mies oli ollut kaksikymmentä vuotta häntä -vanhempi — pennitön ja hillitön, mutta vastustamattoman miellyttävä, -tyhjäntoimittaja ja tuhlaaja, mutta ylpeä kuin espanjalainen, -maailmanmies, jolla oli pojan sydän ja vain yksi vihamies, hän itse, -heikko, mutta rakastettava; risainen takki, mutta ruhtinaallinen -käytös; idealisti, mutta maailman murjoma. - -Craven luki kirjeen toistamiseen. Locke oli sitonut hänen kätensä — -hänellä ei ollut valinnan varaa, hänen täytyi ottaa vastaan hänelle -uskottu tehtävä. Millainen jälkisäädös! Jos John Locke olisi tietänyt, -olisi hän varmasti mieluummin uskonut tyttärensä vaikkapa »laitoksen» -hellään hoivaan. Mutta Locke ei ollut tiennyt ja oli luottanut häneen. - -Se ajatus oli kuin äkkiä vaikuttava kannus, kiihoittaen häntä -voimakkaammin kuin mikään muu, pusertaen esille kaikki hänen luonteensa -parhaat ja lujimmat piirteet. Muutamissa tunneissa hän oli romahtanut -korkeudesta, jossa hän itsekkyytensä sokeudessa oli leijaillut, -pohjattomalta tuntuvaan itsearvioinnin kuiluun, mutta synkimmällä -hetkellä, kun hänen maailmansa oli ollut pirstaleina hänen jaloissaan -— oli tullut tämä. Hänelle oli vielä annettu tilaisuus. Cravenin leuka -painui päättävään asentoon, kun hän pisti kuolevan Locken vetoomuksen -taskuunsa. - -Hän repäisi auki toisen kirjeen. Se oli, kuten hän oli arvannut, -asianajajalta ja vain vahvisti Locken kirjeen sisällön, lisäksi -ilmoittaen, että Locke oli kuollut muutamia tunteja sen jälkeen, kun -oli kirjoittanut sanotun kirjeen, ja että asianajaja oli lähettänyt -asiasta tiedon pariisilaisen luostarikoulun johtajattarelle. - -Craven palasi arkihuoneeseensa kirjoittamaan sähkösanomia. - - - - -III - - -RADALLA sattuneen kiskovian vuoksi jyristi laivan saavuttua -Marseillesista lähtenyt juna Pariisin Lyon-asemalle pari tuntia -myöhästyneenä. Craven ei ollut nukkunut. Hän oli luovuttanut -makuupaikkansa sodassa haavoittuneelle matkustajatoverilleen ja -istunut valveilla koko yön liian täyteen ahdetun, hiostavan kuuman -vaunun tukehduttavan ummehtuneessa ilmassa ja jalat puutuneina tilan -puutteesta. - -Oli maaliskuun alku, ja vaunun lämmön ja aseman raa'an ilman erotus -vaikutti häneen vastenmielisesti, kun hän laskeutui junasillalle. - -Jättäen Joshion, joka oli kuin kotonaan yhtä hyvin Pariisissa -kuin Jokohamassa, huolehtimaan matkatavaroista hän antoi merkin -odottavalle ajurille. Hän oli avauttanut vaunujen kuomun, sysäsi -hatun takaraivolleen, ja antoi pirteän tuulen puhaltaa kasvoilleen. -Nytkähdellen vaunut vierivät rosoisilla kaduilla, joilla näinkin -varhaisella aamuhetkellä vilisi väkeä — jokapäiväisiin puuhiinsa -rientäviä työntekijöitä — ja hän katseli ohitse kiiruhtavia ihmisiä -tottuneen välinpitämättömästi. - -Vähitellen hän taukosi katselemastakin erilaisia ihmistyyppejä, -omituisia vetelehtijöitä ja vilkasliikkeisiä sanomalehtikioskeja. Hänen -ajatuksensa lensivät takaisin Jokohamaan. Oli kulunut kuusi viikkoa, -ennenkuin hän oli päässyt lähtemään, kuusi loppumatonta surkeuden ja -itsehalveksinnan viikkoa. Hän ei ollut kaihtanut eikä karttanut mitään. -Paljon olivat jaappanilaiset viranomaiset hienotunteisen kohteliaasti -säästäneet häneltä, mutta sen koettelemuksen jälkeen olivat hänen -hermonsa olleet hyvin ärtyneet. Onneksi oli laiva ollut melkein tyhjä, -ja hän oli saanut kaipaamaansa yksinäisyyttä. Hän oli tuntenut itsensä -hylkiöksi. Hänen olisi ollut mahdoton, kuten hän aikaisemmin oli -tehnyt, liittyä mukaan ihmisten täyttämän laivan keveään elämään ja -hilpeihin huvituksiin. - -Hän etsi mielen huojennusta liikkeestä, ja yksinäisillä kansilla -marssitut tunnit antoivat hänelle kestävyyttä, joskaan eivät -huojennusta. - -Ja aina oli takalistolla Joshio pystyvänä ja alttiina torjumassa -häneltä matkoilla välttämättömästi sattuvia pikku vastuksia — jotka -olisivat hänestä, kun hän oli ylenmäärin rasittunut, tuntuneet kaksin -verroin harmillisilta — osoittaen huolenpitoaan kymmenillä tavoin -äänettömästi valvomalla hänen mukavuuttaan. - -Craven oli varma, että jaappanilainen tiesi pienessä talossa -tapahtuneesta murhenäytelmästä koko paljon enemmän kuin hän, mutta -palvelija ei ollut kertonut mitään omasta aloitteestaan, eikä hän ollut -kysellyt mitään. Hän ei voinut puhella siitä. Ja Joshio, tutkimaton, -pysyi vaiti. Alituisena muistuttajana kaikesta, mitä hän saattoi -toivoa unohtavansa, Joshio — kumma kyllä — kävi hänelle entistä -välttämättömämmäksi. Aluksi hän huumaantuneessa tilassaan oli tuskin -huomannut miehen tahdikkuutta ja huolehtimista, mutta vähitellen -hän alkoi tajuta, kuinka paljon hän oli velkaa jaappanilaiselle -palvelijalleen. Ja kuitenkin se oli hänen vähäisin kiitollisuuden -velkansa. Oli toinen suurempi — elämänvelka. Mitä se lieneekään -Cravenille merkinnyt, Joshiolle se oli vuosia sitten Kaliforniassa -syntyneen velan yksinkertainen maksu. Että jaappanilaisen mielessä -oli ollut enemmän, kun hän teki nopean päätöksensä, siitä ei Craven -saattanut olla varma; itämaalaisen siveelliset ohjesäännöt eivät ole -samat kuin länsimaalaisen, he tulkitsevat ja tyydyttävät kunnian -vaatimukset toisella tavoin. Elämä sellaisenaan ei itämaalaisesta -merkitse mitään; sen lopettaminen on pelkkä hetkellinen tarve ja -kunkin ihmisen oma asia. Kaikkien omien kansallisten ihanteittensa -hyväksyttyjen määräysten mukaan Joshion olisi pitänyt pysyä syrjässä — -mutta hän olikin sensijaan tullut väliin. Mikä lieneekään ollut hänen -vaikuttimensa, velkansa Joshio oli täydellisesti suorittanut. - -Merellä vietetyt viikot reipastuttivat Cravenia enemmän kuin mikään -muu olisi saattanut tehdä. Laivan lähestyessä Ranskaa muuttuivat -neuvottomuus ja huoli sen tehtävän johdosta, johon hän valmistautui -ryhtymään, yhä kalvavammiksi. Hänen täydellinen soveltumattomuutensa -siihen herätti hänessä pelkoa. Saatuaan John Locken yllättävän kirjeen -hän oli sekä sähköttänyt että kirjoittanut tädilleen Lontooseen, -selittäen pulansa, esittäen sopivia kohtia Locken vetoomuksesta ja -rukoillen tädin apua. Mutta kun hän vain ajatteli tätiään lapsen -kasvattamisen yhteydessä, levisi hymy hänen huulilleen. Täti oli omalla -tavallaan yhtä sopimaton siihen kuin hän itsekin. - -Caro Craven oli viisikymmenvuotias nainen, »vanhapoika» — naimaton -neito olisi ollut tyyten soveltumaton sanontatapa lujaluonteisesta, -pienestä naisesta, joka oli harrastanut taideopintoja Pariisissa niihin -aikoihin, jolloin englantilaiset olisivat kauhuissaan nostaneet kätensä -torjuakseen sellaisen ajatuksenkin, ja sitäpaitsi hän itse piti sitä -nimitystä herjauksena olennolle, joka — ainakin omassa piirissään — oli -luomakunnan herrojen tasalla. Hän oli kuvanveistäjä, ja hänen työnsä -olivat tunnetut kanaalin molemmin puolin. Kotosalla ollessaan hän asui -isossa talossa Lontoossa, mutta hän kulutti paljon aikaa matkoilla -seuranaan vanhahko palvelijatar, joka oli ollut hänen palkoissaan -kolmekymmentä vuotta. Ja Craven ajatteli palvelijatarta yhtä paljon -kuin emäntääkin vaunujen jyskiessä eteenpäin mukulakivisillä kaduilla. - -»Jos vain saamme Maryn innostumaan.» Siinä ajatuksessa oli -toivon pilkahdus. »Hän pelastaa tilanteen. Hän hemmotteli minua -perinpohjin, kun olin poikaviikari.» Ja virkistyneenä muistellessaan -tuikeakasvoista, kulmikasta Maryä, jonka jonkun verran töykeän -ulkokuoren alla piili hyvin hellä sydän, hän hilpeästi suoritti -maksunsa ajurille. - -Hotellissa odotti häntä kokonainen kasa kirjeitä, mutta hän työnsi ne -kaikki päällystakkinsa taskuun paitsi yhtä, Petersin lähettämää, jonka -hän heti repi auki ja luki hotellin seurustelusalissa. - -Tuntia myöhemmin hän lähti jalkaisin rauhalliseen hotelliin, jota -hänen tätinsä oli pitänyt majapaikkanaan opiskeluajoiltaan saakka -ja jossa hän nytkin odotti veljenpoikaansa, kuten tämä oli saanut -tietää Marseilleen saavuttuaan saamastaan sähkösanomasta. Tädin -yksityishuoneiston aukaisi vanhanpuoleinen palvelijatar, jonka kasvot -kirkastuivat hänen tervehtiessään tulijaa. - -»Neiti Craven odottaa salissa, sir. Hän on kävellyt lattialla -edestakaisin ainakin tunnin teitä varrotessaan», ilmoitti hän -mennessään edellä käytävää myöten. - -Neiti Craven seisoi luonteenomaisessa asennossa avoimen takan edessä -jalat vankasti uunimatolla, lyhyt, tanakka vartalo puettuna koruttoman -miesmäiseen vaippaan ja hameeseen, kädet työnnettyinä syvälle nutun -taskuihin, lyhyeksi leikattu, harmaa tukka silmäänpistävän pörröllään. -Hän riensi veljenpoikaansa vastaan kädet ojossa. - -»Poika-kulta, siinähän vihdoinkin olet! Olen odottanut sinua -_tuntikausia_. Junasi on täytynyt myöhästyä hyvin paljon — inhoittavan -kehno rautatieliikenne! Oletko syönyt aamiaista? Niinkö? No hyvä. -Ota sitten savuke — niitä on kyynärpääsi vieressä olevassa rasiassa -— ja kerro lisää tänne sinkauttamastasi hämmästyttävästä salamasta! -Mikä nurinkurinen ehdotus kahdelle sellaiselle vanhallepojalle kuin -sinulle ja minulle! Omituinen ystäväsi ei tosin liene ottanut minua -huomioon hurjassa suunnitelmassaan — vaikka epäilemättä hän olisi sen -tehnyt, jos olisi tiennyt mitään olemassaolostani. Oliko mies hullu? -Ja kuka hän oikeastaan oli? John Locke, mutta mistä? Locke-nimisiä on -tusinoittain. Ja minkä tähden hän valitsi ennen kaikkia juuri sinut? -Millaisia hupakkoja miehet ovatkaan!» Äkkiä hän vaipui nojatuoliin -ja nosti toisen soman jalkansa toiselle. »He kaikki!» lisäsi hän -ponnekkaasti, karistaen savukkeestaan tuhkan tuleen reippaalla -sivuheilautuksella. - -Hän silmäili tarkkaavasti Barryn kasvoja, etsien niistä vastauksia -mieskohtaisempiin kysymyksiin, jotka jostakin vähemmän omaperäisestä -naisesta olisivat tuntuneet välttämättömiltä kohdatessaan vuosikausien -kuluttua hyvin rakkaan veljenpojan. Cravenia hymyilytti luonteenomaisen -omituinen tervehdys muistiinpainuneine lauseineen. Hän sijoitti pitkät -jalkansa mukavasti vastassaan olevalle tuolille. - -»Myöskin Peterkö?» kysyi hän, virittäen savukkeen. - -Neiti Craven naurahti säyseästi. - -»Peter», vastasi hän lyhyesti, »on ainoa loistava poikkeus, joka -vahvistaa sääntöä. Tunnen rajatonta kunnioitusta Peteriä kohtaan.» - -Craven katsahti häneen uteliaasti. - -»Entä minua, täti Caro?» kysäisi hän äänessään omituinen soinnahdus. - -Neiti Craven silmäili hetkisen lähellään olevassa tuolissa venyvää -kookasta vartaloa, kääntyi sitten takaisin tuleen päin huulet supussa -ja otsa rypyssä ja pörrötti tukkaansa entistä perinpohjaisemmin. - -»Rakas poika», virkkoi hän vihdoin vakavasti, »muistutat kovaonnista -veljeäni siksi paljon, ettei se ole terveellistä mielenrauhalleni». - -Barry säpsähti. Tädin sanat hipaisivat vielä hellää haavaa. Mutta -huomaamatta, kuinka kipeästi hänen huomautuksensa oli osunut, neiti -Craven jatkoi miettivästi, yhäti tuijottaen tuleen. - -»Minut luodessaan ei Korkein Veistäjä suonut minulle kaunista -ulkomuotoa, joka on tullut sananparreksi suvustamme, mutta sen -korvaukseksi hän lahjoitti minulle vakavan mielen, joka sopii vankkaan -ruumiiseeni. Minulle merkitsee suku paljon, Barry — enemmän kuin -kukaan on koskaan aavistanut — ja joskus aprikoin miksi vakava mieli -on annettu suvun sille ainoalle jäsenelle, joka ei voi jatkaa sitä -suorassa polvessa.» Hän huoahti, mutta ikäänkuin häveten harvinaista -mielenliikutustaan hän sitten keikautti sekavan, harmaan tukan -peittämää päätään, tehden liikkeen, joka herätti veljenpojassa erittäin -paljon muistoja. Craven punehtui. - -»Sinä olet sukumme paras, täti Caro.» - -»Niin oli äitisi tapana sanoa — lapsi-rukan.» Tädin ääni pehmeni äkkiä. -Hän nousi rauhattomasti seisomaan ja sijoittui äskeiseen asentoonsa -tulen ääreen kädet miesmäisen takin taskuissa. - -»Entä suunnitelmasi, Barry? Mitä aiot tehdä?» tiedusti hän ripeästi, -ilmeisesti haluten välttää siveyssaarnan jatkumista. Craven meni hänen -luokseen uunimatolle ja nojautui uuninreunukseen. - -»Aion sijoittua — ainakin joksikin aikaa — asumaan Towersiin», vastasi -hän, »ja innostua tilusten hoitoon. Peter väittää, että minua siellä -tarvitaan, ja vaikka se onkin hölynpölyä ja hän on äärettömän paljon -tarpeellisempi kuin minä, olen kuitenkin valmis yrittämään. Olen -hänelle velkaa enemmän kuin ikinä pystyn maksamaan — me kaikki olemme -— ja jos sielläoloni tosiaankin on hänelle avuksi, niin mielihyvin sen -hänelle suon. Mutta kyllä minusta on siellä suunnilleen yhtä paljon -hyötyä kuin rattaiden kolmannesta pyörästä, joka sekin on lisäksi -kirotun kehno», lisäsi hän katkerasti. Muutamiksi minuuteiksi hän -sitten näytti unohtavan, että puhuttavaa oli enemmänkin ja tuijotti -tuleen, silloin tällöin työntäen jalallaan palavia halkoja likemmäksi -toisiaan. - -Neiti Cravenilla oli se epänaisellinen ominaisuus, että hän osasi -hillitä kieltään ja pitää huomautukset omina tietoinaan. Nytkään hän -ei virkkanut mitään — keinui vain edestakaisin kantapäittensä varassa, -kuten hän tavallisesti teki keskittäessään ajatuksiaan. - -»Otan lapsen Towersiin», jatkoi Barry vihdoin, »ja siellä tarvitsen -sinun apuasi, täti Caro». Hän pysähtyi, sopertaen kankeasti. »On -hävyttömän julkeata pyytää sinua —» - -»Rupeamaan lapsenhoitajattareksi minun iälläni», pisti täti väliin. -»Sitä uraa en todellakaan ole mielessäni haaveksinut. Ja, vilpittömästi -sanoen, minua epäilyttää sen onnistuminen», lisäsi hän nauraen ja -virnistäen koomillisesti. Sitten hän taputti Cravenin käsivartta -hellästi. »Sinun olisi paljoa parempi noudattaa Peterin neuvoa ja ottaa -puolisoksesi sievä tyttö, joka hoitaisi lasta äidillisesti ja antaisi -hänelle veljiä ja sisaria leikkikumppaneiksi.» - -Barry jäykistyi silminnähtävästi. - -»Minä en mene ikänäni naimisiin», tokaisi hän lyhyesti. - -Tädin kulmakarvat kohosivat sentimetrin murto-osan verran, mutta hän -nielaisi vastauksen, joka pyöri hänen kielellään. - -»Ikä — on pitkä aika», sanoi hän keveästi. »Cravenien suku on vanha, -Barry. Ihmisillä on velvollisuuksia.» - -Craven ei vastannut mitään, ja täti ehätti kääntämään keskustelun -toisaalle. Häntä kammotti toisen pakottaminen uskomaan salaisuuksiaan. - -»Vielä on jälellä — Mary», virkkoi hän sellaisen näköisenä kuin olisi -esittänyt lopullisen keinon. Cravenin kasvojen pingoittunut ilme -laukesi. - -»Myöskin Mary on johtunut mieleeni», myönsi hän melkein liikuttavan -innokkaasti. - -Neiti Craven murahti ja tarttui tukkaansa. - -»Mary!» kertasi hän hihittäen. »Mary, joka on koko elämänsä ajan -kanniskellut Wesleyn saarnakirjaa kainalossaan — ja pariisilaisen -luostarin kasvatti! Siinä ajatuksessa on tosiaankin huumoria. Mutta -minun on saatava kuulla yksityiskohtia. Mikä mies tämä Locke oli?» - -Cravenin kerrottua hänelle kaikki tietonsa hän seisoi ihan hiljaa -hetkisen, pyöritellen savukkeenimuketta lujissa käsissään. - -»Irstaileva englantilainen isä ja espanjalainen äiti, jonka -siveellisyys on epäilyttävä. Barry-parka, sinua odottaa ankara työ.» - -»Meitä odottaa», oikaisi Craven. - -»Meitä! Armias taivas, jo se ajatuskin kauhistuttaa minua». Hän -kohautti traagillisesti olkapäitään ja pysyi vaiti siihen saakka, -kunnes Mary tuli ilmoittamaan, että puolinen oli valmis. - -Ruokapöydässä täti silmäili veljenpoikaansa tarkkaavasti koettaen -kuitenkin huolellisesti salata sen. Hän oli tottunut siihen, että Barry -usein tuli ja meni. Äitinsä kuoleman jälkeen poika oli ollut yhtenään -matkoilla ja monesti ilmestynyt enemmän tai vähemmän odottamatta -pitempien tahi lyhempien väliaikojen perästä. He olivat aina olleet -hyviä ystävyksiä, ja Englantiin palattuaan oli Craven aina ensiksi -mennyt tätinsä luokse — varmasti tietäen olevansa tervetullut, varmana -itsestään, hilpeänä, kevyenä ja hyväntuulisena. - -Täti oli syvästi kiintynyt häneen, mutta tarkkaillut huolestuneena -hänen vuosi vuodelta yhä enemmän muuttuessaan vanhemman Barry Cravenin -kaltaiseksi, peläten isän siveellisen rappeutumisen uudistuvan pojassa. -Häntä oli kovasti haluttanut puhua avoimesti, varoittaa. Mutta -luontainen vastenmielisyys toisten asioihin sekaantumista kohtaan ja -kuolevalle kälylle vastahakoisesti annettu lupaus olivat estäneet -häntä puhumasta. Hän oli rakastanut kookasta, kaunista naista joka -oli ollut hänen veljensä vaimo, ja hänelle annettu lupaus oli pyhä — -vaikka hän olikin usein epäillyt, oliko viisasta pysyä vaiti, kun siitä -saattaisi aiheutua arvaamattomia vaaroja. Hän kunnioitti sellaisen -lupauksen vaatijan hienoa uskollisuutta mutta hänen oma ajatustapansa -oli ymmärrettävämpi. Hän oli kyllin voimakas noustakseen vastustamaan -hyväksyttyjä, perinnäisiä katsantokantoja. Hän piti arvossa vainajaa -kohtaan tunnettua uskollisuutta, ja häneen tehosi väkevästi -uskollisuus eläviä ihmisiä kohtaan. Muutamia minuutteja aikaisemmin -hieman häpeillen tunnustaessaan rakastavansa sitä sukua, johon he -kuuluivat, oli neiti Craven vain heikosti tuonut julki kiintymyksensä -sitä kohtaan. Hänessä kyti sukuylpeys harvinaisen kiihkeänä. Oma -heimo oli hänestä kaiken parhaan ja ylevimmän kannattaja. Ja Barry -oli viimeinen Craven. Hänen veljensä oli pettänyt hänen uskonsa ja -raahannut hänen korkeat ihanteensa tomuun. Rohkeus oli kannustanut -häntä kohottamaan ne toistamiseen korkealle. Entä jos Barrykin pettäisi -hänen luottamuksensa? Tähän asti oli hänen pelkonsa ollut vailla varmaa -perustaa. Hänellä ei ollut ollut tosiasiallista huolestumisen syytä, -vain luonteiden samanlaisuus oli herättänyt epämääräistä levottomuutta. - -Mutta katsellessaan nyt Barryä hän oivalsi, ettei se mies, joka istui -hänen vastassaan pöydässä, ollut sama kuin se, josta hän oli eronnut -lähes kaksi vuotta sitten. Oli tapahtunut jotakin — jotakin sellaista, -mikä oli muuttanut hänet perinpohjin. Tämä mies oli vanhentunut paljon -enemmän kuin ne kaksi vuotta, jotka hänen ikänsä oli lisääntynyt. Tätä -miestä hän tuskin tunsi; hän oli kova, jäykkä, äänessään ajoittaisin -omituinen, katkera sointu ja synkkä, murheellinen ilme tummanharmaissa -silmissään, jotka olivat muuttuneet uskomattoman paljon, kun niissä ei -enää milloinkaan näkynyt ennen niin herkästi ilmaantuvaa hymyä. Hänen -suunsa ympärillä oli uurteita ja hänen hiuksissaan harmahtava vivahdus, -jonka täti kerkeästi pani merkille. Mitä olikin tapahtunut — Barry oli -kärsinyt. Se näkyi selvästi hänen kasvoistaan. - -Ja jollei Barry omasta aloitteestaan puhuisi, olisi täti voimaton -auttamaan häntä. Hän ei pyytämättä sekautuisi toisen ihmisen -yksityisiin asioihin. Se, että Barry oli hänen hellästi rakastettu -veljenpoikansa ja että heidän ystävyytensä oli läheinen, ei muuttanut -asiaa; rajat olisivat silti samat. Mutta hänessä oli siksi paljon -naista, että hän oli kiihkeän arka Barrystä. Häntä kiusasi toisen -muuttuminen — sellaista muutosta hän ei ollut toivonut, hän ei lainkaan -jaksanut käsittää sitä ja se herätti hänessä tunteen, että hänen -vastassaan oli tyyten outo ihminen. - -Mutta huolellisesti hän salasi tarkkailunsa, ja vaikka hän mielessään -pohtikin paljon, rupatteli hän silti yhtä mittaa, täydentäen -niukkasisältöisten kirjeittensä kertomia kotoisia uutisia ja pistäen -aina joskus sekaan taidepakinaa. Vain yhden kysymyksen hän esitti. -Oli syntynyt äänettömyys. Hän katkaisi sen äkkiä, kumartuen eteenpäin -tuolissaan ja silmäillen veljenpoikaansa terävästi. - -»Oletko ollut sairaana — siellä?» Hänen kätensä heilahti epämääräisesti -itäänpäin. Craven katsahti häneen kummastuneena. - -»En», vastasi hän yksikantaisesti. »En ole sairas koskaan.» - -Neiti Craven nousi pöydästä ja nyökkäsi, minkä olisi saattanut -tulkita myöntymykseksi. Mutta itse asiassa se johtui hänen oman -tarkkanäköisyytensä aiheuttamasta tyydytyksestä. Hän ei ollut -hetkeäkään epäillyt Barryn sairastaneen, mutta hän ei ollut osannut -millään muulla tavoin lausua sitä, mitä halusi tietää. Se oli -sellaisenaan viaton ja luonnollinen huomautus, mutta Barryn vallannut -äkillinen synkkyys varoitti, ettei tädin kysymys kenties ollutkaan niin -taitavasti sommiteltu kuin hän oli kuvitellut. - -»Kolminkertainen tomppeli!» mietti hän harmissaan kaataessaan kahvia. -»Sinun olisi ollut paras hillitä kieltäsi.» Ja hän koetti hälventää -varjoja Barryn kasvoilta ja karkoittaa kaikki sellaiset mahdolliset -epäluulot, että hän halusi tutkia toisen asioita. Hän oli harvinainen -persoonallisuus ja osasi puhella älykkäästi ja hyvin, jos tahtoi. -Ja tänään hän tahtoi; hän pinnisti kaikki kykynsä torjuakseen pois -vaiteliaisuuden puuskan, joka niin voimakkaasti kuvasti miehessä -tapahtunutta muutosta. Mutta vaikka Barry kuunteli näennäisen -tarkkaavaisena, oli hänen mielensä ilmeisesti muualla, ja hän istui -tuijottaen tuleen ja tuontuostakin koneellisesti karistaen porot -savukkeestaan. Keskustelu kävi veltoksi, ja vihdoin neiti Craven -luopui yrittämästä ja jäi myöskin istumaan hiljaa, yrmeän näköisenä, -rummuttaen sormillaan tuolin käsinojaa. Ajaen takaa Barryn mietteitä -kiitivät hänenkin ajatuksensa kaukana, kunnes hänen vieressään olevan -puhelimen äkillinen kilinä sai hänet rajusti hätkähtämään. - -Hän vastasi soittoon, ojentaen sitten kuulotorven Cravenille. - -»Siellä on pakanasi», huomautti hän kuivasti. - -Vaikka hänellä olikin mahdollisimman vähän englantilaisten naisten -ennakkoluuloja, ei hän ollut sopeutunut sietämään jaappanilaista -kamaripalvelijaa. Craven kääntyi puhelimesta kasvoillaan harmin ja -huojennuksen sekainen ilme. - -»Lähetin tänä aamuna tiedon luostariin. Sain juuri nyt vastauksen -Joshiolta. Johtajatar haluaa tavata minua tänään iltapäivällä.» -Hän koetti saada äänensä kuulostamaan välinpitämättömältä, nykäisi -liivejään suoraksi ja otti pienen langanpätkän takkinsa hihasta. - -Neiti Cravenin suu värähti hänen nähdessään nämä ilmeiset hermostumisen -merkit ja hän katsoi veljenpoikaansa tutkivasti. Nopea toiminta -epämukavassa velvollisuustehtävässä ei ollut tähän saakka ollut Barryn -luonteen huomattavia piirteitä. - -»Etpä totisesti kuhnustele käydessäsi käsiksi asiaan.» - -Craven keikautti päätään kärsimättömästi. - -»Vitkasteleminen ei tee tehtävää hauskemmaksi», vastasi hän, kohauttaen -olkapäitään. »Tahdon nähdä lapsen heti ja järjestää hänen siirtonsa -mahdollisimman pian.» - -Neiti Craven silmäili häntä kiireestä kantapäähän huulillaan juro hymy, -joka muuttui sydämen pohjasta raikuvaksi, hilpeäksi nauruksi. - -»On vahinko, että sinulla on niin paljon rahaa, Barry; sinä ansaitsisit -omaisuuden mallina. Olet liian hauskannäköinen mennäksesi luostareihin -liehumaan.» - -Miehen silmistä pilkahti heikosti entisen tapainen hymy. - -»Lähde sinä saattajakseni, täti Caro!» - -Täti pudisti nauraen päätään. - -»Kiitos — en. Rajansa kullakin. Luostarit ovat minun rajojeni -ulkopuolella. Mene järjestämään asia, ja jos lapsi on -esittelykelpoinen, sopii sinun tuoda hänet tänne teelle. Mary -otaksunee, ettemme me lainkaan pysty selviytymään tilanteesta, -ja on valmis ehättämään avuksi. Hän on jo penkonut _Au Paradis -des Enfantsin_, etsiessään sopivia lahjuksia, joilla houkuttelisi -lapsen mieltymään itseensä. Mikäli kuulin, sattui vilkas kohtaus -hänen ostaessaan nukkea, jonka hinnan — se oli puettu vain -syntymäpäivä-asuunsa — hän väitti olevan »sulaa vääryyttä». Vaikka -Mary onkin ollut täällä jo niin monta vuotta, pilkkaa hän yhäti -mannermaalaisten hintoja. Sillä tavoin hän kannattaa Brittein -valtakunnan arvoa. Yletön hinta on hänen mielestään tahallista -rosvoamista.» - -Autossa Craven etsi sinä aamuna saamansa postin seasta asianajajan -kirjeen, joka todisti, että hänellä oli oikeus vaatia hoivaansa John -Locken lapsi. Sitten hän nojautui takakenoon ja sytytti savukkeen. -Häntä vaivasi järjetön hermostuminen, ja hän kirosi Lockea kymmeneen -kertaan, ennenkuin ehti luostarille. Häntä harmitti oudon vaikea asema, -johon hän oli joutunut ja jonka vaikeuden hän vasta nyt tuntui täysin -käsittävän. Kuta enemmän hän sitä ajatteli, sitä vastenmielisemmäksi se -muuttui. Pian alkava keskustelu luostarin johtajattaren kanssa ei ollut -hänen kiusoistaan vähäisin. - -Kauniin aamun lupaava sää ei ollut pysynyt; taivas oli lyijynharmaa, -ja vinha tuuli pieksi räiskyviä sadepisaroita auton ikkunaan. Kaduilla -virtasi vettä, ja niitä reunustavat lehdettömät puut huojuivat ja -natisivat kaameasti. Katujen ulkoasu oli kolkko ja painostava. - -Cravenia puistatti. Hän muisteli lämmintä ja päivänpaisteista -Jaappania, josta hän äsken oli lähtenyt. Hänen nykyisen ympäristönsä -synkeys oli hänen muistelemansa maan hilpeän hymyilevien maisemien, -ylellisen värirunsauden ja tuoksujen täyttämän ilman jyrkkä vastakohta. -Hänessä heräsi melkein koti-ikävän kaltainen tunne. - -Mutta se ajatus nostatti hänen silmiensä eteen näyn — hintelän, -liikkumattoman, silkkipieluksilla viruvan ruumiin; pienet, kalpeat -kasvot, tiukasti suljetut silmät, pitkät silmäripset tummana reunuksena -jääkylmillä poskilla. Näky oli kammottavan selvä, hirvittävästi -todellisuuden mukainen — ei ainoastaan muisto kuten sinä aamuna, -jona hän oli tavannut O Hara Sanin kuolleena — ja hikihelmien -vieriessä kasvoillaan hän odotti suljettujen silmien avautuvan ja -paljastavan hänelle tuskaisen ilmeen, jonka hän oli nähnyt sinä -iltana riistäytyessään irti tytön häneen takertuneista käsistä ja -poistuessaan hänen luotaan. O Hara Sanin käyttämän hajuveden heikko -tuoksu oli hänen sieraimissaan, vaivaten hänen hengitystään. Näytti -siltä kuin hennoissa jäsenissä alkaisi elämä sykkiä, pienet rinnat -liikkuisivat havaittavasti, raottuneet huulet vavahtelisivat. Hän ei -osannut tarkoin erottaa, milloin muutos tapahtui, mutta kun hän kädet -tiukkaan puristettuina kumartui eteenpäin, huomasi hän äkkiä katsovansa -harmaihin, tuskastuneihin silmiin — vain sekunnin ajan. - -Sitten näky katosi, ja hän nojautui taaksepäin autossa, pyyhkien -hikeä otsaltaan. Hyvä Jumala, eikö se milloinkaan jättäisi häntä -rauhaan! Se oli vainonnut häntä kuin kummitus — jyrkänteen partaalla -sijaitsevassa, avarassa huvilassa, kohoten merestä hänen nojatessaan -laivan kaiteeseen, laivassa vietettyinä pitkinä öinä hänen viruessaan -valveilla ahtaan hyttinsä pronssisängyssä, viime yönä ihmistungoksen -täyttämässä rautatievaunussa — silloin se oli ollut niin elävä, että -hän oli pidättänyt henkeään ja silmissään vainotun masentunut ilme -vilkaissut salavihkaa matkustajatovereihinsa, odottaen näkevänsä -kauhistuneita kasvoja, jotka ilmaisivat toistenkin näkevän sen, minkä -hän näki. Hän ei koskaan tiennyt, kuinka kauan sitä kesti; hän oli -jäykkänä, kunnes se häipyi, jättäen hänet kylpemään hiessään. Ympäristö -ei tuntunut vaikuttavan mitään. Se tuli yhtä helposti ihmistungoksessa -kuin hänen ollessaan yksin. Alituisesti hän pelkäsi paljastajansa -sairaloisen tilansa. Vain kerran se oli tapahtunut — huvilassa, lähdön -edellisenä iltana, ja häneltä aavistamatta päässyt huudahdus oli -kutsunut valppaan kamaripalvelijan saapuville. Ja hänen tullessaan -huoneen poikki oli Craven selvästi nähnyt hänen kävelevän pienen, -lattialla viruvan olennon ylitse ja silmät leimuten kiskaissut hänet -rajusti syrjään, osoittaen sormellaan ja jupisten sekavasti. Ja Joshio -oli tuntunut ymmärtävän. - -Craven epäili kaikkea yliluonnollista, mutta aluksi hänen epäilyksensä -järkkyivät ankarasti. Hermojensa lujittuessa oli hän kuitenkin saanut -sen vakaumuksen, että näky oli sisäinen, vaikkakin näyttäytyessään niin -todellisuuden mukainen, että hänen varmuutensa usein alkoi hetkeksi -horjua kuten edellisenä yönä junassa. Se ilmestyi ihan säännöttömästi, -ilman minkäänlaisia varoittavia ennakkomerkkejä. Eikä se toistuessaan -lieventynyt, tottumus ei jaksanut vähentää sen herättämää jäytävää -kauhua. Kuinka tehoisaksi sen vaikutus saattaisi kehittyä? Kuinka -pitkälle se ajaisi hänet? - -Äkkiä hän katkaisi ajatuksensa. Sen hautominen oli turmiollista, -se veisi mielipuolisuuteen. Hammasta purren hän pakotti mietteensä -uusille urille. Hänellä oli yllin kyllin ajateltavaa. Ensinnäkin oli -hukatun elämän pelastaminen. Viimeisten viikkojen aikana hänen oli -ollut pakko antautua itsetutkisteluun, josta oli koitunut repivän -perinpohjainen. Sen tulos oli ollut tuomitseva. Kerran virinneenä meni -itsearvostelu pitkälle. Hänen viettämänsä tarkoitukseton elämä tuntui -nyt loukkaavan hänen miehuuttaan. Hänen vallassaan olisi ollut tehdä -paljon — mutta hän oli tehnyt surkean vähän. Hän oli vetelehtinyt koko -elämänsä ajattelematta lainkaan muuta kuin kuluvan hetken haihtuvia -mielitekoja. Eikä hän edes noudattaessaan elämänsä suuria harrastuksia, -matkaillessaan ja metsästäessään suurriistaa, ollut kyennyt -ponnistautumaan keskitason yläpuolelle. Hän oli matkustanut paljon ja -ampunut harvinaisen pedon tai pari, mutta niin oli moni muu tehnyt — -ja vastassaan suuremmat vaikeudet kuin ne, jotka olivat olleet hänen -voitettavinaan, sillä hänen ei ollut milloinkaan tarvinnut nähdä vaivaa -kehnojen varuksien eikä kykenemättömien apurien tähden. Lihaksiltaan ja -ruumiinrakenteeltaan kohtalaista vankempana hän olisi ruumiillisesti -pystynyt mihin tahansa. Mutta hän ei ollut saanut aikaan mitään — ei -mitään sellaista, mitä muut eivät olisi suorittaneet yhtä hyvin, jopa -paremminkin. Se oli riittävän nöyryyttävää. - -Ja hänen mietteittensä lopputuloksena oli ollut kiihkeä halu käydä -käsiksi työhön, kovaan, vaativaan työhön, ja hän toivoi ruumiillisen -väsymyksen jossakin määrin tuovan mukanaan mielenhuojennusta. Eikä -hänen edes tarvinnut sitä etsiä. Hieman häpeillen hän tunnusti sen. Se -oli alituisesti odottanut häntä viimeisten kymmenen vuoden aikana hänen -omassa kodissaan. Hänellä oli suuren omaisuuden vastuunalaisuus. Mutta -hän oli kaihtanut sitä. Hän oli karttanut perimäinsä tilusten hoitoon -liittyviä velvollisuuksiaan. Viimeaikaiset ajatukset olivat herättäneet -hänet näkemään asemansa uudelta kannalta. Vieläkään se ei ollut liian -myöhäistä. Hän palaisi tuhlaajapojan tavoin — ei syömään juotettua -vasikkaa, vaan istumaan Petersin jalkojen juuressa oppiakseen häneltä -menestyksellisen tilanhoidon salaisuudet. - -Kolmekymmentä vuotta oli Peter Peters hoitanut Cravenien tiluksia, -ja ne olivat hänen koko elämänsä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana -hän oli yhtenään kiihkeästi vaatinut työnantajaansa ottamaan -itse hallitusohjat käsiinsä. Hänen rukouksensa, vetoumuksensa ja -erouhkauksensa olivat kaikuneet kuuroille korville. Craven oli varma -siitä, ettei hän koskaan luopuisi paikastaan, ja että hän oli juurtunut -kiinni maahan ja oli siinä yhtä vankasti kuin itse Towerskin. Hän -oli piirikunnassaan hallintoelin ja tuomari. Hän hallitsi alueellaan -lempeästi, mutta rajattoman itsevaltaisesti, mikä menestyi mainiosti -Cravenin tiluksilla ja herätti kateutta muissa tilanhoitajissa, -jotka eivät pystyneet menettelemään hänen laillaan. Hyvästä suvusta -syntyneenä, omaperäisenä ja pelottomana hän oli suosittu sekä linnoissa -että mökeissä, ja hänen neuvojaan kunnioittivat kaikki. Hän ei pyytänyt -toisia uskomaan asioitaan hänelle eikä myöskään käyttänyt tietojaan -väärin, ja niinpä hänelle kerrottiinkin enimmät seudun salaisuuksista. -Hänen myötätuntoisiin korviinsa tuotiin sekä raskaita rikkomuksia että -vähäisiä hairahduksia, ja ne jäivät sinne kuin kassakaappiin; hän -neuvoi ja auttoi — ja oli sitten niistä vaiti. Hänen synninpäästöään -pidettiin lopullisen pätevänä. »Tunnustin Peterille», muuttui yleiseksi -sanontatavaksi, jonka ensiksi lausui muuan kreivikunnan pohjoislaidan -huikentelevainen markiisitar, hänen serkkunsa. Ja siihen juttu aina -poikkeuksetta päättyi. Ja Cravenista se oli ainoa kirkkaan valoisa -täplä hänen edessään olevassa pimeydessä. Elämä uhkasi sukeutua -helvetiksi — mutta olihan aina Peter. - -Luostarin portilla auto tärähteli pahasti, kun sitä äkkiä jarrutettiin, -ja peräytyi sitten nytkähdellen lopulliseen asentoonsa. Craven tunsi -melkein vastustamatonta halua lähteä käpälämäkeen. Portinvartijatar, -joka päästi hänet sisälle, oli ilmeisesti saanut määräykset, -sillä äänettömänä hän opasti vieraan odotushuoneeseen, jättäen -hänet sinne yksin. Se oli niukasti kalustettu, mutta sen seinät -olivat osittain hienon, vanhan, ruusupuisen laudoituksen peitossa. -Kapeista, paksujen lyijykehysten ympäröimistä ikkunoista näkyi -kivetylle, neliskulmaiselle, kosteudesta välkkyvälle pihalle. Sade -oli hetkeksi tauonnut, mutta pisaroita tipahteli vielä kiveykselle -kahden ison kastanjapuun oksilta. Näky oli surullinen, ja hän kääntyi -vavahtaen poispäin ikkunasta. Mutta kolea, jäykkä huone oli tuskin -ilahduttavampi. Koko ilmakehä täällä oli hänestä outo. Hän tunsi -joutuneensa sellaiseen maailmaan, jollaisen kanssa hän ei ollut koskaan -ennen ollut kosketuksissa. - -Äkkiä hän alkoi ihmetellä niitä lukemattomia olentoja, jotka viettivät -koko heille suodun iän näiden ja näiden kaltaisten muurien telkeämillä, -suppeilla alueilla. Varmastikaan eivät he kaikki voineet mielisuosiolla -alistua niin painostavaan vankeuteen. Jotkut heistä epäilemättä -kärsivät ja kuluttivat voimiaan hukkaan, samoin kuin linnut pieksävät -siipiään häkin sälöihin pyrkiessään vapauteen. Miehestä, joka oli -samonnut maapallon kaikilla mantereilla, tuntui tällainen pakollinen -toimettomuus hämmästyttävältä — typerältä. Henkilökohtaisen vapauden -kahlehtiminen, riippumattomien henkien pakottaminen määrättyihin, -ahtaisiin uomiin, jotka eivät suoneet yksilöille omintakeista -liikuntatilaa — hänen mielensä nousi kapinaan sitä vastaan, että -täten tuhlattiin aineksia ja sidottiin älyllisiä kykyjä, taivaan -lahjoja, jotka olisi ollut pantava kasvamaan korkoa eikä kiedottava -käärinliinoihin kuihtumaan. Luostarilaitos oli hänestä keskiajan jäte, -pimeiden vuosisatojen muisto; maailmankaihtajien viimeinen pakopaikka. -Jos hän milloinkaan oli edes ajatellut luostariyhdyskuntia, oli hän -punninnut niitä kokonaisuuksina. Koskaan hän ei ollut vaivautunut -arvostelemaan niissä olevia erillisiä yksilöitä. Nyt hän ajatteli -heitä yksityisinä ihmisinä, ja hänen suvaitsemattomuutensa äityi. -Epämääräinen vastenmielisyys, jota hän ei ollut milloinkaan vakavasti -harkinnut, tuntui alastomassa odotushuoneessa vietettyjen muutamien -hetkien aikana yltyneen voimakkaaksi harmiksi. Hän oli perin tyytymätön -ympäristöönsä, ja häntä kiukutti, että hänen oli ollut pakko -saapua paikkaan, jota hän mieluummin olisi karttanut. Hän katseli -ympärilleen silmissään kalsea, halveksiva ilme. Itse rakennuskin näytti -taantumuksen ja sokean taikauskon aineellistumalta. - -Hän uhkui vastustushenkeä, hänen kasvonilmeensä olivat tuikeat, ja -hänen vartalonsa oli jäykästi oikaistu täyteen mittaansa, kun ovi -avautui ja laitoksen johtajatar astui sisälle. - -Hetkisen tulija empi, ja hänen kasvoilleen levisi heikko kummastuksen -ilme. Eikä vastustushenki, olipa se vaikka kuinka suvaitsematon, olisi -jaksanut uhitella hänen lempeätä arvokkuuttaan. »Te olette — _monsieur_ -Craven?» lausui hän, pehmeässä äänessään selvästi kysyvä sointu. - -Hän otti Cravenin ojentamat kirjeet, luki ne tarkkaavasti — pysähtyen -kerran tai pari ikäänkuin miettimään, miten joku sana olisi -täsmällisesti käännettävä — ja antoi ne sitten ääneti takaisin. -Uudelleen hän silmäili vierasta — avoimesti, koettamatta lainkaan -salata tarkastustaan, ja hänen silmistään kuvastui yhä suurempi -hämmästys. Hänen toinen pieni valkea kätensä siirtyi hänen rinnallaan -riippuvaan ristiinnaulitun kuvaan, ikäänkuin etsien apua tutulta -tunnusmerkiltä, ja Craven näki hänen sormiensa vapisevan. Heikko puna -kohosi johtajattaren poskille. - -»_Monsieur_ on kenties naimisissa tai ehkä hänellä on äiti?» kysyi hän -vihdoin, ja puna tummeni hänen katsellessaan edessään seisovaa kookasta -miestä. Hän teki pienen, hämmennystä kuvaavan liikkeen, mutta hänen -silmänsä eivät värähtäneet. Eivätkä ne värähtäisikään, ajatteli Craven -äkillisen mielijohteen vallassa, sillä hän tajusi, että hänen edessään -oleva olento oli samaa maata kuin hän itse. Sellaista hän ei ollut -otaksunut. Hänen ajatuksensa katkesivat, kun johtajatar hiljaisella -äänellään jatkoi selittelyään. - -»_Monsieur_ suonee anteeksi kyselyni, sillä olin odottanut — paljon -vanhempaa miestä.» Hänen huolestumisensa oli silminnähtävä. Ja Craven -vaistosi, ettei hän vastannut toiveita vastaisena huoltajana. Mutta -johtajattaren ainoa epäilys koski nähtävästi hänen nuoruuttaan. Hänen -nuoruuttaan — hyvä Jumala, ja hän tunsi olevansa niin vanha! Hänen -nuoruudestaan aiheutuva haitta ei tässä asiassa merkinnyt mitään. Jos -johtajatar tietäisi kaikki, jos hänen huolestunut, tutkiva katseensa -voisi nähdä Cravenin sydämeen ja ymmärtää, niin hän peräytyisi kuin -saastaa peläten. - -Craven tajusi johtajattaren silmien pelokkaan ilmeen, hänen asennostaan -ilmenevän vastahakoisuuden ja oli kuulevinaan johtajattaren kiihkeän -vastalauseen, kun hän vaati huostaansa lasta, joka oli ollut hänen -halveksimansa yhdyskunnan turvassa. Yhdyskunnan turvassa — se ei ollut -ennen johtunut hänen mieleensä. Ensimmäisen kerran hän ajatteli sitä -pakopaikkana niille, jotka etsivät suojaa ja joita siellä varjeltiin -sellaisilta kuin — häneltä. Hän säpsähti, mutta ei säälinyt itseään. -Synti oli ollut yksin hänen. Lapsi, joka oli kuollut rakkaudesta -häneen, oli ollut yhtä viaton, yhtä synnitön kuin linnut, jotka -rakastivat ja kuhertelivat hänen lumotun puutarhansa mäntyjen oksilla. -Tyttö oli ollut kokonaan hänen tahtonsa ohjattavissa. Röyhkeästi hän -oli ottanut tytön, ja tyttö oli alistunut — eikö hän ollut hänen -herransa? Ennenkuin Cravenin varjo oli osunut hänen polulleen, ei -ainoakaan näiden vanhojen luostarinmuurien sisällä piilevä nuhteeton -sielu ollut puhtaampi ja tahrattomampi kuin O Hara Sanin sielu. -Hänen tapaistensa miesten synnit ne juuri ajoivat naisia tällaisiin -turvapaikkoihin, jotka tarjosivat suojaa ja lohdutusta; välttääkseen -hänen kaltaisiaan he sulkeutuivat vapaaehtoisesti koppeihin, luopuen -olemassaolonsa tarkoituksesta, etsien sielunsa pelastusta ruumiillisen -kieltäymyksen avulla. - -Huone oli käynyt hyvin pimeäksi. Äkillinen valon välähdys herätti -Cravenin oivaltamaan, että lausuttu kysymys oli vielä vastaamatta. -Aatoksissaan ollen hän ei ollut huomannut ajan kulua. Nythän näki -johtajattaren verkkaisesti palaavan ovenpielessä olevan sähkönappulan -luota ja päätteli hänen tyynistä kasvoistaan, että äänettömyys oli -lyhyt ja ettei sitä oltu pantu merkille. Nyt oli vastattava jotakin. -Hän terästi mieltään. - -»En ole naimisissa», alkoi hän väkinäisesti, »eikä minulla ole äitiä. -Mutta tätini — neiti Craven — kuvanveistäjä —» Hän katkaisi lauseensa -kysyvän näköisenä, ja johtajatar hymyili rohkaisevasti. - -»Olen tutustunut neiti Cravenin kauniisiin teoksiin», sanoi hän kerkeän -tahdikkaasti, mikä teki Cravenin esiintymisen helpommaksi. - -»Tätini on hyväntahtoisesti luvannut — apuaan», lopetti hän avuttomasti. - -Huolestuksen ilme häipyi johtajattaren kasvoilta, ja hän istuutui -huojentuneen näköisenä, viitaten Cravenille tuolia. Mutta hiukan -kumarrettuaan mies jäi seisomaan. Hän ei suinkaan halunnut tehdä -keskustelua pitemmäksi kuin kohteliaisuus ja asia vaativat. Sekavin -tuntein hän kuunteli nunnan puhetta. Johtajattaren vakavuutta hän ei -saattanut olla huomaamatta, mutta hänen oli ankarasti keskitettävä -tarkkaavaisuuttaan voidakseen seurata toisen hiljaista, sointuvaäänistä -esitystä. - -Johtajatar puhui hitaasti ja niin tunteikkaasti, että hänen äänensä, -jota hän koetti pitää tyynenä, silloin tällöin särkyi. - -»Olen Gillianin tähden hyvilläni, että vihdoinkin, näin monen -vuoden kuluttua, on ilmestynyt henkilö, joka tahtoo huolehtia hänen -tulevaisuudestaan. Hän ei tunne kutsumusta luostarielämään — ja minä -olen alkanut olla huolissani. Me puolestamme kaipaamme häntä enemmän -kuin sanoilla voi kuvata. Hän on ollut niin kauan luonamme ja käynyt -meille hyvin rakkaaksi. Olen pelännyt hänen isänsä jonakin päivänä -vaativan häntä luokseen. Se tartunnan vaara on häneltä säästetty — -Jumala suokoon minulle anteeksi ne sanani.» Hetkisen hän oli vaiti -katse suunnattuna käsiin, jotka olivat löyhästi ristissä sylissä. - -»Gillian ei ole aivan ystävätön», jatkoi hän sitten. »Lähtiessään -mukaanne on hänellä vähän enemmän maailmantuntemusta kuin -näiden vanhojen muurien sisällä voidaan hankkia.» Hän katseli -huoneen laudoitettuja seiniä kasvoillaan puolittain surumielinen -kiintymyksen ilme. »Hän on suosittu ja viettänyt lomahetkiään -muutamien oppilaskumppaneittensa kodeissa. Hän on selväpiirteinen -persoonallisuus, ja hänellä on kyky saada ihmiset kiintymään itseensä. -Hän on tunteellinen ja ylpeä — jopa kiihkeä joskus. Häntä voidaan -johtaa, mutta ei pakottaa. En puhu teille, _monsieur_, kaikkea tätä -arvostellakseni häntä, vaan tehdäkseni teille helpommaksi käsitellä -harvinaisen monimutkaista luonnetta, joka sekä vaatii että vieroo -rakkautta, joka kaipaa myötätuntoa, mutta samalla halveksii sitä.» - -Hän silmäili Cravenia huolekkaasti. Vihdoinkin oli Cravenin -tarkkaavaisuus saatu kokonaan vireille. Väkisinkin muodostui hänen -mielessään uusi käsitys hänen tuntemattomasta holhotistaan, joten -kaikki huumori, jota hänen mielestään oli saattanut olla tilanteessa, -katosi äkkiä ja vain tehtävän vaikeus jäi jälelle. Johtajatar -tukahdutti huokauksen. Cravenin esiintyminen oli arvoituksellista, -hänen ilmeensä tutkimattomat. Olivatko hänen sanansa liikuttaneet tuota -miestä, oliko hän puhunut parhaita sanoja sen tytön onneksi, joka -oli hänelle niin rakas ja jonka lähtö koski häneen niin haikeasti? -Kuinka hän menestyisi tämän miehen hoivassa? Mitä piili miehen jurojen -kasvojen ja synkän surumielisten silmien takana? Hänen huulensa -liikkuivat, kun hän rukoili hiljaa, mutta hänen alkaessaan jälleen -puhua oli hänen äänensä yhtä rauhallinen kuin ennenkin. - -»On vielä yksi asia, josta minun on mainittava. Gillianilla on -harvinainen lahja.» Muuan Locken kirjeen lause välähti Cravenin mieleen. - -»Ei kai hän _tanssi_?» kysyi hän hiukan pelokkaasti. - -»Tanssiko, _monsieur_ — luostarissa?» Sitten hänen kävi sääli miehen -pahaa hämminkiä, ja hän hymyili heikosti. - -»Onko tanssi niin harvinaista — maailmassa? Ei; Gillian piirtää — -muotokuvia. Hänellä on todella lahjoja. Hänen piirroksensa eivät -ainoastaan ole tarkoin mallin näköisiä, vaan hänen tutkielmansa ovat -myöskin sielun ilmauksia. En usko hänen itsensäkään tietävän, miten -hänen kuvansa saavat tehonsa, se syntyy melkein itsestään, mutta -niistä kuvastuu luonne aina yhtä kummastuttavan hyvin. Eikä sopinut -huomaamatta sivuuttaa tätä poikkeuksellista taipumusta, minkä vuoksi -hankimme hänelle Pariisin parhaan opettajan, ja hänen opiskeluaan -jatkettiin vielä sittenkin, kun —» Hän pysähtyi äkkiä, ja Craven -täydensi katkenneen lauseen. - -»Vielä sittenkin, kun hänen hoitomaksunsa lakkasivat», virkkoi -hän kuivasti. »Kuinka monta vuotta on holhottini elänyt teidän -armeliaisuutenne varassa, kunnioitettava äiti?» - -Johtajatar kohotti kättään torjuvasti. - -»Oh — armeliaisuutemme varassa. Se tuskin on sopiva sana —» vastusti -hän. - -Craven otti taskustaan maksuosoituslehtiön. - -»Kuinka paljon on suoritettavaa, kaikesta?» sanoi hän mutkattomasti. - -Johtajatar otti ruusupuiseen laudoitukseen nojaavasta lipastosta -kirjan, silmäili sitä ja lausui ilmeisen vastahakoisesti summan. - -»Gillianille ei sitä ole ilmaistu, mutta kymmeneen vuoteen ei -_monsieur_ Locke ole maksanut mitään.» Hänen äänessään oli valitteleva -sointu. »Tällaisessa laitoksessa on pakko noudattaa tiukkoja -periaatteita. Vain harvoin voimme tehdä poikkeuksen, vaikka houkutus -on usein suuri. Pää ja sydän — _voyez vous, monsieur_ — vetävät eri -suuntiin.» Samassa hän sujautti kirjan lokeroonsa, ikäänkuin sen -koskettaminenkin olisi ollut vastenmielinen. Vilkaistuaan ensin -ohimennen hänelle ojennettuun maksuosoitukseen hän sitten katsoi siihen -tarkemmin, ja taaskin kohosi puna hänen tunteikkaille kasvoilleen. - -»Mutta _monsieur_ on kirjoittanut kolminkertaisen summan», jupisi hän. - -»Ettekö ottaisi vastaan ylijäämää», ehätti Craven pyytämään, -»holhokiltani käytettäväksi mihin sopivaksi katsomaanne tarkoitukseen -tahansa? Panen vain yhden ehdon — en toivo hänen saavan tietää, että -meidän kesken on lainkaan ollut raha-asioiden järjestelyä.» - -Hänen äänensä oli miltei jyrkkä, eikä nunna voinut enää estellä, vaan -otti vastaan lahjan, joka silminnähtävästi johtui sydämen hyvyydestä, -mutta jota hän silti piti eriskummaisena. Hän ei voinut muuta kuin -taipua antajan päätökseen kiitollisuuden ja arkailun sekaisin tuntein. -Vaikka tytön tulevaisuus olisikin ollut epävarma, toivoi hän kuitenkin -sydämensä sisimmässä, ettei tämä erikoislaatuinen holhooja olisi -saapunut häntä vaatimaan. Hänen anteliaisuutensa oli silminnähtävä, -mutta —. Kun hän lukitsi paperiliuskan lipastoon, painoi häntä -epämääräinen rauhattomuus. Mutta kävipä hyvin tai huonosti, asia ei -ollut hänen määrättävissään. Hän oli puhunut kaikki, mitä osasi. Loppu -oli Jumalan kädessä. - -»Otan sen vastaan», virkkoi hän, »perin kiitollisena. Sen avulla voimme -toteuttaa kauan toivomamme suunnitelman. Runsas lahjanne riittää -ylenmäärin tasoittamaan tien siihen. Lähetän nyt Gillianin luoksenne.» - -Hänen poistuessaan oli Cravenin mieli vaivautuneempi kuin se oli alussa -ollut, ja häntä odottava tehtävä peloitti häntä entistä pahemmin. Hän -odotti hermostuneen maltittomasti, ja se ärsytti häntä. - -Hän meni ikkunan ääreen ja katseli hämärään ulko-ilmaan. Pihan vanhoja -puita tuskin enää erotti. Taaskin satoi, ja pisarat räiskyivät -ikkunanpuitteita ympäröivissä köynnöksissä. Muutamat pihan vastaisella -laidalla olevista ikkunoista tuikkivat himmeät valot olivat vain omiaan -tekemään pimeyden tuntuvammaksi. Aika vieri hitaasti. Kärsimättömästi -hän rummutti sormillaan lyijyreunuksisia ruutuja, korvat herkkinä -kuunnellen, milloin kuuluisi liikettä suljetun oven takaa. Huoneeseen -kantautui kaukaista urkujen ääntä, jonka juhlalliset sävelet sopivat -hyvin sadepisaroiden surulliseen rapinaan ja puuskittaisesti talon -ympärillä huokailevan tuulen kohinaan. - -Hänen tunteissaan tapahtui äkillinen heilahdus, ja hänen itselleen -hahmoittelemansa elämä alkoi tuntua hänestä sanomattoman kammottavalta. -Hän ei jaksanut sitä sietää. Se merkitsi sitä, että hän sitoisi -kätensä, ottaisi niskoilleen vastuunalaisuuden, joka supistaisi hänen -vapauttaan ja kahlehtisi häntä sietämättömän paljon. Hänet valtasi -repivä rauhattomuus, kaipaus välttää vaivaloista sidettä. Yksinäisyyttä -ja aukeita lakeuksia, viljelemätöntä luontoa, villejä aavikoita — -niitä hän kaipasi. Ja se kaipaus kalvoi melkein kuin ruumiillinen -kipu. Aavikko — hän veti kiihkeästi henkeään — jalan alla kuiskaileva, -kuuma hiekka, säteilevän kirkkaalta taivaalta heloittava, paahtava -keskipäivän aurinko, kuinka kiehtovaa se olikaan! Sen petollisesti -hymyilevän pinnan lumousvoima ja sen kavala kauneus, joka viekoitteli -väijyviin vaaroihin, kutsuivat häntä voimakkaasti. Ismaelin kirous, -hänen perintönsä, pakotti häntä kuten se oli pakottanut niin usein -ennenkin. Häntä kuohutti rajoituksia ja sivistystä vastaan tähtäytyvä -kapinahenki, joka hänessä aika-ajoin virisi. - -Vaellushalu oli hänen veressään — monien miespolvien aikana se -oli lähettänyt hänen lukemattomia esi-isiään maailman yksinäisiin -paikkoihin, ja sen rinnalla olivat kodin siteet voimattomat. -Cravenit olivat maksaneet raskaan veron varhaisina aikoina äsken -löydetyn Amerikan romanttiselle hohteelle, myöhemmin jäisten merien -hiljaisuudelle ja tutkimattomalle maiden salaperäiselle syvyydelle. -Eräs Craven oli tunkeutunut Amazonin sekaviin, hämyisiin metsiin -eikä ollut sieltä palannut. Viime vuosisadalla oli kaksi Cravenia -sortunut Luoteisväylän houkuttelemina, ja yksi kadonnut Keski-Aasiaan. -Barryn iso-isä oli tuhoutunut hiekkamyrskyssä Saharalla. Ja juuri -Pohjois-Afrikan aavikolle hänen omat ajatuksensa suuntautuivat -kaihoisimmin. - -Jaappani oli tyydyttänyt häntä jonkun aikaa — mutta vain jonkun aikaa. -Länsimainen sivistys oli ollut siellä liian räikeästi silmäänpistävä, -ja hän oli avoimesti tunnustanut itselleen, ettei häntä Jokohamassa -pidättänyt Jaappani, vaan O Hara San. Pimeä piha ja himmeästi valaistut -ikkunat häipyivät hänen näkyvistään. Sensijaan hän näki pienen, hyvin -muistamansa keitaan Etelä-Algeriassa, kuuli arabialaisten loppumatonta -pakinaa, oriin kimeää hirnuntaa, kamelin kiukkuista murahtelua ja muita -ääniä selvemmin kaivon kohdalla olevan vipulaitteen vinkunaa. Ja haju — -kamelikaravaaneilla ominainen, kyllästyttävä haju — se oli pistävä! - -Hän keikautti päänsä pystyyn ja hengitti syvään, mutta tajusi samassa, -ettei huoneen täyttänyt tuoksu ollutkaan aavikon kirpeä haju, vaan -avoimesta ovesta tulvahtanut voimakas suitsutuksen lemu. Ovi sulkeutui, -ja hän kääntyi vastahakoisesti. - -Aluksi hän näki ainoastaan parin suuria, ruskeita, melkein uhmaavasti -tuijottavia silmiä ja pienet, kalpeat kasvot, jotka tumman ruskean -tukan ympäröiminä näyttivät vieläkin kalpeammilta. Sitten hänen -katseensa hitaasti siirtyi kiilloitettua laudoitusta vasten -kuvastuvaan, hentoon, mustapukuiseen vartaloon. Hänen pelkonsa oli -osoittautunut oikeaksi. Hänen edessään ei ollut lapsi, jonka olisi -voinut jättää hoitajattarien ja opettajattarien huostaan, vaan -naisellisuuden kynnykselle päässyt tyttö. Rajusti hän sadatteli John -Lockea. - -Hän typertyi, ja hänen kielensä oli tylsän jäykkä. Hän oli -valmistautunut esiintymään sopivan isällisesti pikku lapselle, -jollaisen hän oli odottanut kohtaavansa. Isällinen suhtautuminen -tätä itsetietoista nuorta naista kohtaan olisi mahdoton, suorastaan -naurettava. Sillä hetkellä hänestä tuntui, ettei hän ollut tilanteen -tasalla. Ensiksi puhkesi tyttö puhumaan. Hän astui verkalleen -eteenpäin, tuli pitkän, kapean huoneen poikki. - -»Minä olen Gillian Locke, _monsieur_.» - - - - -IV - - -Gillian Locke istui makuukamarinsa pehmeäpäällyksisellä ikkunalaudalla -kädet kierrettyinä polvien ympärille ja odotti aamiaiskutsua. -Lähdettyään neiti Cravenin ja holhoojansa seurassa Lontoosta aamulla -hän oli saapunut Towersiin iltapäivällä ja oli rasittunut ja kiihtynyt -päivän tapahtumista. Nojaten selkäänsä ikkunakomeron laudoitettuun -seinämään hän muisteli niitä kolmea vaiherikasta viikkoa, jotka he -olivat viettäneet Pariisissa ja Lontoossa odotellessaan, että talo -ehdittäisiin siistiä ja panna kuntoon heitä vastaan ottamaan. - -Se oli ollut hänelle ihmeellinen kokemus. Sen uutuus, sen outous -oli salvannut hänen henkeään ja jättänyt hänelle tunteen, että aika -oli rientänyt eteenpäin vuosia eikä ainoastaan viikkoja. Ja kun hän -elävästi tajusi siirtyneensä uuteen elämään, tuntuivat luostarissa -vietetyt ajat jo nyt hyvin kaukaisilta ja itse luostari tuntui -siirtyneen ammoiseen muinaisuuteen. Mutta kuitenkin hän aina joskus -aprikoi, näkikö hän unta, seuraisiko välttämätön herääminen, jolloin -hän huomaisi olevansa vanhassa makuukammiossaan ja rukoilisi palavasti, -että uni uudistuisi. - -Tähän iltaan saakka hänellä tuskin oli ollut aikaa ajatella; -hänen päivänsä olivat tyyten kuluneet monenlaisissa puuhissa, ja -paneuduttuaan iltaisin vuoteeseen hän oli nukkunut onnellisen ihmisen -sikeätä unta. Hotellin makuuhuoneissa, joissa oli kasoittain pikaiseen -lähtöön viittaavia matka-arkkuja, ei hän tuntenut oloaan rauhalliseksi. -Kaiken ohimenevä tuntu oli käynyt Gillianin ennestäänkin ylen määrin -kiihtyneille hermoille ja korostanut hänen unitunnelmaansa, joka sai -kaikki tuntumaan epätodelliselta. - -Mutta täällä, missä matkan näkyvät merkit oli viety syrjään ja missä -avaran maalaistalon syvä hiljaisuus tunkeutui hänen sieluunsa, -tuudittaen häntä rauhaan, hän vihdoinkin saattoi ajatella. Ja ympäristö -edisti sitä. Huoneessa oli pysyväisyyden tuntu, jota hotellin -makuuhuoneissa ei ollut koskaan ollut, sen ilma huokui pysyvää rauhaa, -joka tyynnytti häntä. Hänet valtasi kokonaan uusi ja hyvin suloinen -vaikutelma, joka toi mukanaan omituisen, naurun ja itkun sekaisen -tunnelman ja joka sai huoneen näyttämään toisenlaiselta kuin mikään -muu huone oli sitä ennen näyttänyt. Se oli hänen huoneensa, ja se -oli lausunut hänet tervetulleeksi. Se muistutti isoa, ystävällistä, -äänetöntä henkilöä, joka sanattomasti otti hänet vastaan ja tarjoutui -häntä hoivaamaan. Muutamissa tunneissa huone oli käynyt hänelle -läheiseksi tutuksi, rakkaaksi. - -Hän naurahti onnellisena — mutta hillitsi sitten naurunsa, ja omatunto -soimasi häntä, että hän oli uskoton pariisilaisluostarin vanhoja, -harmaita muureja kohtaan, jotka olivat niin kauan suojanneet häntä. Hän -ei ollut kiittämätön; koko elämänsä muistaisi hän kiitollisena osakseen -tullutta rakkautta ja huolenpitoa. - -Mutta luostari oli ollut vankila. Aina siitä asti, kun hänen isänsä -hänen ollessaan pikkuinen lapsi oli jättänyt hänet sinne, oli hänen -mielensä kapinoinut; sikäläinen elämä kammotti häntä, sen rajoitukset -olivat sietämättömät. Lapsellisen ylpeänä hän oli salannut tunteensa, -eläen haikean, surkean ajan vihjaamattakaan ympärillään oleville -ihmisille, kuinka hän kärsi. Ja lapsuuden aikana hankittu tottumus -pitää ajatuksensa salassa oli vahvistunut hänen kehittyessään. Vuosien -vieriessä muuttuivat luostarin rajoitukset tuntuvammiksi. Hän tunsi sen -puristavan vaikutuksen täysin mitoin, ikäänkuin sen seinät olisivat -supistuneet kokoon tukehduttamaan häntä, hautaamaan hänet elävältä, -ennenkuin hän olisi saanut edes maistaa täydempää, vapaampaa elämää. -Hän kaipasi laajempaa liikkumatilaa; hänen aivoissaan pyöri ja myllersi -ajatuksia, joita hän ei osannut pukea sanoihin, haluja, joita hän ei -osannut lausua. Hän tahtoi nähdä elämää laajemmalti kuin luostarin -suppeista ikkunoista oli mahdollista. Maailmaan, hänen ystäviensä -koteihin tehdyt lyhyet retket olivat lietsoneet hänessä vapauden ja -riippumattomuuden kaipuuta, herättäneet hänessä pyrkimyksen avarampaan -ajatus- ja toimintapiiriin. Hänen taiteelliset harrastuksensa olivat -olleet omiaan kiihdyttämään rauhattomuutta, jota vastaan hän taisteli -uljaasti, ja jota salatakseen hän päivä päivältä sulkeutui yhä -enemmän itseensä. Hänen umpimielisyytensä oli kuin hänen ympärillään -kohoava muuri. Hän oli herttainen ja hellä kaikkia kohtaan, mutta -hieman eristäytynyt ja hyvin harvapuheinen. Muut tytöt pitivät häntä -romaanien sankarittarena; häntä ympäröi läpitunkematon salaperäisyys; -nunnista hän oli arvoitus. Ainoastaan johtajatar oli oppinut osittain -ymmärtämään häntä, sen enempää ei hänkään pystynyt saavuttamaan. -Gillian rakasti häntä, mutta hänen sisäinen arkailunsa oli voimakkaampi -kuin hänen rakkautensa. - -Istuessaan nyt somassa englantilaisessa makuuhuoneessa, nauttien -silmiensä edessä leviävän, pehmeässä iltavalaistuksessa kylpevän, -ihanan maiseman lämpöisestä kauneudesta Gillian ajatteli hieman -murhemielin eroansa luostarinjohtajattaresta. Hän oli koettanut salata -oudon vapaudentunteen silloin virittämää hilpeyttä, tukahduttaa -jokaisen ilmeen ja sanan, joka saattaisi haavoittaa hellän -tunteellista, hentoa, kaapuun puettua naista, jonka silmät lähestyvä -ero oli tehnyt surullisiksi. Omatunto soimasi häntä siitä, ettei hänen -oma sydämensä ollut tuntenut lainkaan murhetta. Hän oli puhunut hyvin -vähän ollenkaan kajoamatta häntä odottavaan uuteen elämään. Hän oli -salannut tulevaisuudentoiveensa yhtä tarkoin kuin oli ennen salannut -kaipauksensa ja poistui luostarista yhtä äänettömänä kuin oli siellä -elänyt. Ajaessaan hotelliin oli hän tuntenut huojennusta siitä, että -kaikki oli ohitse, ja hengittänyt syvään, huokaisten jännityksen -lauettua. Silloin hänestä oli tuntunut siltä, että hän oli oppinut -hengittämään vasta muutamien viime päivien aikana, ikäänkuin itse -ilmakin olisi keveämpää, virkistävämpää. - -Luostarista hänen ajatuksensa siirtyivät kaukaisempiin aikoihin. Hän -muisteli isäänsä, komeata, hillittömästi elänyttä miestä, jonka kuva -oli vuosien vieriessä himmennyt. Pienenä lapsena hän oli kiihkeästi -rakastanut isäänsä, vastuksellisen vaelluselämänsä keskeistä olentoa -— joka oli samalla kertaa isä ja äiti, leikkikumppani ja sankari. -Hänen muistiinsa tuntui jääneen vain alituinen matkustaminen, -pitkiä, rautatievaunussa vietettyjä tunteja, outoja paikkoja, joihin -saavuttiin sydänyöllä ja joista lähdettiin aamun alkaessa sarastaa -hänen ollessaan puolinukuksissa, mutta aina onnellinen, kunhan vain -tutut käsivarret tukivat hänen pientä, väsynyttä ruumistaan ja hän sai -nojata ruskeakiharaisen päänsä vanhaan, nukkavieruun takkiin. Hänellä -oli sekava muisto kaupungeista ja maakylistä, ystävällisistä, vieraista -naisista, jotka katselivat häntä säälien ja mutisivat kymmenellä eri -kielellä. Se oli kaikki ollut toisiinsa sotkeutuneita vaikutelmia ja -kokemuksia — kaikki ohimenevää, ei mitään kestävää paitsi kookasta, -epäsiistiä miestä, joka oli hänen kaikki kaikkensa. - -Ja sitten luostari. Muutamien vuosien aikana John Locke oli -näyttäytynyt aina epäsäännöllisten väliaikojen jälkeen, ja niiden -lyhyiden käyntien muistosta hän oli elänyt, kunnes isä oli tullut -uudelleen. Sitten häntä ei enää ollut kuulunut; hänen kirjeensä olivat -harventuneet, ne olivat käyneet lyhyiksi, sisältäneet epämääräisiä -lupauksia, olleet epätyydyttäviä, niukkoja, ja äkkiä oli niidenkin -tulo lakannut. Aluksi hän ei ollut myöntänyt itselleen, että isä oli -unohtanut, että hän saattoi merkitä niin vähän isälle, että isä voi -tahallaan työntää hänet pois elämästään. Hän oli vartonut, selitellen -ja luottaen, kunnes hän sydän kipeänä toivon täyttymisen siirtymisestä -oli johtunut pitämään isäänsä kuolleena. Silloin hän oli kyllin vanha -käsittääkseen asemansa, ja vaikka häntä olikin kohdeltu rakastavasti -ja hienotuntoisesti, oli hän tuntenut olonsa surkeaksi. Sekin, että -hänestä pidettiin, oli tuskan lähde, sillä ystäviensä onnellisissa -kodeissa hän oli sitäkin katkerammin tuntenut, kuinka orvon yksinäinen -hän itse oli. - -Kun asianajajan kirje oli saapunut, sisältäen muutamia hänen kuolevan -isänsä kirjoittamia rivejä, oli hänestä tuntunut, ettei elämä enää -voinut muuttua katkerammaksi. Hän oli palvonut isää — mutta isä oli -kylmästi hylännyt hänet. Hän oli isänsä tytär, mutta isä ei ollut -lainkaan ponnistanut edes oman lapsensa tähden. Isä oli jättänyt hänet -häntä niin auliisti suojaavan luostarin taakaksi vain senvuoksi, ettei -hänellä ollut tahdonvoimaa voittaakseen heikkoutta, joka oli ehdyttänyt -hänen aivojensa ja ruumiinsa toimintatarmon. Se ajatus oli masentava. -Kun hän luki isän tunnustuksen, joka uhkui myöhäistä katumusta, oli -nöyryytys tehnyt hänen ylpeän sydämensä sairaaksi. Hän hapuili sokeana -epätoivon merellä; hänen uskonsa oli särkynyt, luottamus mennyt. Hän -kätki surunsa ja häpeänsä, suorittaen tavalliset tehtävänsä, toimien -totuttuun tapaan — hieman hiljaisempana, hieman umpimielisempänä — ja -vain hänen silmistään kuvastui myrsky, johon hän oli sortumaisillaan. -Hän oli rakastanut isäänsä niin rajattomasti — se pisti. Hän oli -hellinyt isän muistoa niin hartaasti, kutonut hänen ympärilleen -tuhansittain tavattomia tarinoita, kohottanut hänet kaikkien muiden -miesten yläpuolelle sankarikseen, nuhteettomaksi ja pelottomaksi -ritarikseen. - -Ja nyt hän oivalsi, ettei hänen muistonsa ollutkaan mikään muisto, -että hän oli muovannut romanttisen haaveolennon, jolla ei ollut -minkäänlaista todellisuuspohjaa ja joka oli ollut niin korkealla, -että se kaatuessaan tuhoutui. Hänen jumalallaan oli ollut saviset -jalat. Hänen yli-ihmisensä ei ollut mitään. Kaikki, mitä hänellä oli -milloinkaan ollut — petollinen muisto — oli häneltä riistetty. Äkkiä -herätettynä karkeaan todellisuuteen hän tunsi, ettei hänellä ollut -mitään, mihin takertua; hän oli paljoa yksinäisempi kuin konsanaan -ennen. - -Vähitellen hänen oma rehellisyytensä sitten pakotti hänet tunnustamaan, -että hän oli haaveillut. Hänen kehittämänsä haavemies oli ollut hänen -omaa tekoaan; hyveet, joilla hän oli sen varustanut, olivat olleet -hänen oman mielikuvituksensa tuotteita. Todellisesta miehestä hän ei -tiennyt mitään, ja todellista miestä kohtaan heräsi vähitellen — vaikka -rakkaus häntä kohtaan oli kuollut — sääli. Kiihkeästi koettaessaan -ymmärtää hän johtui ajattelemaan, ettei hän eläessään suojattuna ollut -lainkaan oppinut tuntemaan niitä viettelyksiä, jotka väijyivät ihmistä -suuressa maailmassa. Hämärästi hän tajusi, että jotkut suoriutuivat -voittajina — ja että toiset sortuivat. Hänen isänsä ei ollut jaksanut -kestää. - -Ja hänestä tuntui, että isän velka oli joutunut hänen vastuulleen. -Hänen oli sijoituttava sille paikalle maailmankaikkeudessa, jonka -isä oli menettänyt, hänen oli onnistuttava saavuttaa se, mitä -tavoittaessaan isä oli kärsinyt haaksirikon. Hänen voimiensa täytyi -kasvaa isän heikkoudesta. Hänen oli nostettava isän muisto kunniaan, -kun hän vain saisi tilaisuuden. Ja hän oli saanut tilaisuuden. - -Hänen odottaessaan tuntemattoman holhoojansa saapumista oli hänen -mielessään riehunut nurja kapinanhenki sitä vastaan, että hänet häntä -itseään kuulematta luovutettiin ventovieraan armoille. Vaikka hänelle -ei oltu sitä ilmoitettu, oli hän arvannut, että hänen hoitomaksujaan -ei oltu suoritettu. Luostarinjohtajattaren hyväntahtoinen -totuudensalaaminen oli ollut tehoton. Gillian tiesi olevansa köyhä. -Hänen oli ollut raskasta kestää tietoa, että hän oli luostarikoulussa -armosta. Vieraan armoille joutuminen olisi vieläkin raskaampaa. Hän -vääntelehti sen nöyryytyksen tuskasta. Hän oli yhdeksäntoista vanha — -kaksi vuotta täytyisi hänen sietää tuntemattoman ihmisen oikkuja. - -Ja minkälainen hän olisi, tämä mies, jonka huostaan hänen isänsä oli -hänet uskonut? Minkälaisen valinnan olisi John Locken voinut luulla -pystyvän tekemään — oliko hän näinä viime vuosina osoittanut sellaista -rakkautta, että hänen olisi voinut otaksua valinneen huolellisesti -ja hyvin? Minkälaisesta ihmisluokasta sen piirin keskuudesta, -johon hän oli vajonnut, oli hän etsinyt henkilön, jonka hoivaan -luovuttaisi tyttärensä? Hän oli kirjoittanut vanhasta ystävästään, -Barry Cravenista. Nimi ei ilmaissut mitään, ominaisuussanan saattoi -selittää kahdella tavoin. Kumpi oli oikea? Päivin ja öin Gillianin -silmien edessä väikkyi vanhoja miehiä — muistoja kasvoista, joita -hän oli nähnyt ajellessaan ystäviensä kanssa tai vieraillessaan -heidän kodeissaan; vanhoja miehiä, jotka olivat kiinnittäneet hänen -mieltään, ja toisia, joita hän vaistomaisesti oli pyrkinyt välttämään. -Minkälainen oli se mies, joka oli tulossa häntä noutamaan? - -Joskus hänen rohkeutensa petti, ja tämä alituisesti mieleen nouseva -kysymys oli vähällä tehdä hänet hulluksi pelosta. Hän muistutti ansaan -joutunutta villi-eläintä, joka kuuntelee metsästäjän läheneviä, yhä -läheneviä askelia. Hän oli kaihoten ajatellut aikaa, jolloin hän -voisi poistua luostarista — nyt hän takertui siihen kiinni, peläten -tulevaisuuden ajatustakin. Lontoolainen asianajaja oli kirjoittanut, -että herra Craven oli paluumatkalla Jaappanista ottaakseen hoivaansa -holhottinsa, ja yhä pelokkaampana hän oli päivien vieriessä tarkkaillut -Cravenin kulkemaa uraa — lähestyvän metsästäjän polkua. Hän oli -piilottanut miehen ajattelemisen herättämän kauhun ulkoisen tyyneyden -naamion taakse, näyttäen täysin välinpitämättömältä. - -Ja lopulta Craven oli saapunut aikaisemmin kuin hän oli odottanut, -sillä oli luultu hänen ensin menevän Lontooseen. Eräänä aamuna hän -oli saanut tietää holhoojan olevan Pariisissa; samana iltapäivänä hän -pääsisi selville kohtalostaan. Päivä oli tuntunut loppumattomalta. -Cravenin keskustellessa johtajattaren kanssa oli hän kävellyt siinä -huoneessa, jossa hän oli vartoamassa, kuten hänestä tuntui, tuntikausia -hermot katkeamaisillaan. Kun johtajatar palasi, olisi hän saattanut -parkaista ääneen, eivätkä hänen epätoivon sumentamat silmänsä -kyenneet selittämään nunnan kasvojen ilmettä; hän koetti puhua, mutta -hänen huuliltaan lähti vain käheä kuiskaus, joka häipyi epäselväksi -hyminäksi. Heikosti hän kuuli lempeät rohkaisusanat ja ylpeästi -ponnistaen hän astui ripeästi vierashuoneen ovelle. Siellä hän pysähtyi -empien, ja kaukaisesta kappelista kiirivät urkujen hiljaiset, rauhaiset -äänet tuntuivat ilkkuvan hänelle. Niin usein ne olivat lohduttaneet, -antaneet rohkeutta jatkaa — mutta nyt niiden rauhallisuus vihloi; -hermot ärtyneinä hän ei ollut sopusoinnussa häntä ympäröivän leppoisan -tyynen ilmakehän kanssa. Hän tunsi olevansa muukalainen — yksinäisempi -kuin milloinkaan ennen. Sitten leimahti ylpeys jälleen. Pää pystyssä ja -huulet yhteen puristettuina hän astui sisään. - -Kun ikkunan ääressä seisonut Craven pyörähti ympäri, pistivät -Gillianin silmään ensiksi hänen pituutensa ja leveät hartiansa — hänen -mittaisensa miehet olivat Ranskassa harvinaisia — ja tytön mieleen oli -välähtänyt, että hyvin valmistettu, muodikas aamupuku oli nurinkurisen -sopimaton, ja hän oli ajatuksissaan pukenut miehen pitkät raajat -damaskolaisen teräsasuun. Sitten hän oli nähnyt, että Craven oli nuori; -tarkkaa ikää hän ei tosin osannut määritellä, mutta paljoa nuorempi -kuin hän oli kuvitellut. Kun heidän katseensa osuivat vastakkain, koski -häneen miehen silmien synkän surumielinen ilme. Hän aavisti toista -kalvavan surun, johon verrattuna hänen omansa supistui mitättömäksi, -ja pian sääli tukahdutti hänen pelkonsa. Cravenin murheelliset kasvot -kohottivat hänet täysin tajuamaan naisellisuutensa. Sääli kasvoi -itsekkyyden yläpuolelle. Vaistomaisesti hän tunsi, että puhelu, -jolla oli hänestä niin ratkaiseva merkitys, oli miehestä ainoastaan -harmillinen välinäytös. Arkailu jäi jälelle, mutta hänen aikaisemmin -tuntemansa pelko siirtyi syrjään sellaisen tunteen tieltä, jota hän ei -ollut silloin ymmärtänyt. - -Niin pian kuin mahdollista oli Craven vienyt hänet hotelliinsa, -jättäen tätinsä tehtäväksi antaa kaikki tarpeelliset selitykset. Ja -siitä pitäen mies oli alituisesti pysytellyt takalistolla, luovuttaen -arvovaltansa neiti Cravenille. - -Mutta alusta alkaen oli hänen läheisyytensä painostanut Gilliania -— tyttö tunsi aina hänen läsnäolonsa. Luostarikasvatus oli tehnyt -Gillianista kovin herkän, ja vaistomaisesti hän tiesi, milloin -Craven tuli huoneeseen tai poistui sieltä. Miehet olivat hänelle -tuntemattomia suuruuksia; niitä harvoja, jotka hän oli kohdannut — -koulutovereittensa veljiä tai serkkuja — hän oli tarkkaillut kokonaan -toiselta näkökannalta. Ranskalaisen luostarin jäykät säännöt olivat -estäneet kaikkia tuttavuussuhteita kehittymästä ystävyydeksi — hän -oli ollut vain koulutyttö muiden tyttöjen joukossa, ja vain loitolta -hipaissut nuorimpia miespuolisia jäseniä niissä taloissa, joissa hän -oli vieraillut. Hän oli ollut valmistumaton joutuessaan jokapäiväiseen -kosketukseen Barry Cravenin kaltaisen miehen kanssa. Hän tarvitsi aikaa -sopeutuakseen siihen, perehtyäkseen jatkuvaan miesseuraan. - -Veljenpoikansa huojennukseksi oli neiti Craven ottanut ujon, -kalpeakasvoisen tytön omituisen sydämensä lemmikiksi niin äkkiä ja -intomielisesti, että se oli kummastuttanut häntä itseäänkin. - -Ja Gillianin umpimielisyys ja ylpeys eivät olleet jaksaneet vastustaa -tuulispään tavoin pyörähtelevää, pientä naisihmistä. Neiti Cravenin -persoonallisuus teki häneen väkevän vaikutuksen; hän rakasti hänessä -naista, ihaili taiteilijaa ja oppi hyvin pian pitämään arvossa -hiomattoman käytöksen ja oudolta kuulostavien puheiden takana piileviä -todellisia tunteita ja syvää hyväsydämisyyttä. - -Hänellä oli hyvä arvostelukyky. Nyt hän silmäili ympärilleen avarassa -huoneessa. Kaikkialla oli merkkejä tuhlaavasta autiudesta, jota -hänelle vastalauseista välittämättä osoitettiin. Gillianin silmiin -kihosivat vähitellen kyyneleet. Tämä kaikki oli kuin satua, melkein -liian ihmeellistä ollakseen totta. Miksi hänelle oltiin niin hyviä -— miten hän koskaan kykenisi maksamaan hänelle tuhlattua suopeutta? -Hänen ajatuksensa katkaisi viimeinen lahja, joka nousi kopastaan, -haukotteli unisesti, venyttelihe rehevästi, tuli sitten hänen luokseen, -laski päänsä hänen polvilleen ja katseli häntä surullisilla, ruskeilla -silmillään. Hän oli aina pitänyt eläimistä, halunnut palavasti koiraa, -ja nyt hän huoahtaen syleili isoa, mustaa villakoiraa. - -»Mouston, sinä hemmoteltu olento, oletko milloinkaan ollut yksinäinen? -Osaatko kuvitella, miltä tuntuu, kun taaskin _kuuluu_ jollekulle?» Hän -hieroi poskeaan koiran silkinpehmoiseen päähän, ja eläin värähteli -hänen kosketuksestaan, sen jäsenet hytkähtelivät, ja se päästeli -kimeitä, puolittain tukahdutettuja vinkaisuja. Ensimmäisen kerran -hän nyt tunsi olevansa omistaja, vastuunalainen elävästä olennosta, -joka oli riippuvainen hänestä. Ja todennäköisesti se vastuunalaisuus -osoittautuisi vaivaloiseksi. Otuksen uskollisuus oli vilpitön ja -kiivas; neiti Cravenia se sieti välinpitämättömänä, Cravenia se -avoimesti epäili. Se seurasi Gilliania varjon lailla, jörötteli hänen -poissa ollessaan ja alistuvasti totteli Joshiota, jonka hoidossa se -aina silloin oli, mutta ei ketään muuta talon ihmistä. Moustonin -välityksellä olivat Gillian ja Joshio tutustuneet toisiinsa. - -Tänä iltana olivat Moustonin kiintymyksenilmaukset ylen kiihkeitä -ja vaarallisia helposti repeytyvälle silkki- ja pitsivaatteukselle. -Gillian suuteli sen päälakea, torjui juhlallisena itsepäisesti -häntä tavoittavan käpälän ja työnsi koiran syrjään. Sitten hän meni -pukeutumispöydän ääreen ja tarkasti arvostelevasti itseään laajasta -kuvastimesta. Hän katsoi vakavan huvitettuna. Oliko tuo Gillian Locke? -Näyttiköhän perhonen itsestään noin oudolta luotuaan kotelonsa? Hän oli -vuosikausia käyttänyt luostarikoulun oppilaan synkkää asua, muutos oli -vielä kyllin tuore ilahduttaakseen häntä, ja viehättävä, kaunis puku -tehosi hänessä piilevään luonnolliseen naiseen. Tumma luostarivaatteus -oli käynyt hänestä vastenmieliseksi; hän oli kaivannut värejä melkein -yhtä kiihkeästi kuin nälkiintynyt ihminen ruokaa. - -Pitkästä peilistä heijastuvan kuvan yleisvaikutus oli tyydyttävä, mutta -sen yksityiskohtainen tarkastus nostatti hänen mielessään vakavia -epäilyksiä. Hän ei ollut koskaan pannut merkille hennon vartalonsa -viehkeyttä, kalpeiden, soikeiden kasvojensa harvinaista kauneutta — -muut tyypit olivat tehonneet häneen enemmän, toisenlainen ihonväritys -miellyttänyt häntä. Usein hän oli arvostellut kasvojaan moittivasti. -Kerran tai pari hän oli mallin puutteessa koettanut piirtää omia -kasvojaan. Se oli tyyten epäonnistunut. Muiden muotokuvat hän pystyi -piirtämään tarkan osuvasti, mutta nyt siitä ei tullut mitään. Hän ei -pystynyt omaan kuvaansa saamaan sitä miltei hämmästyttävää, luonnetta -kuvaavaa ilmeikkyyttä, joka tavallisesti näkyi hänen töissään. Hän -itse oli ollut oman kykynsä rajana. Tämä epäonnistuminen oli pannut -hänet ymmälle, herättänyt hänen mielessään tutkivia, sielullisia -kysymyksiä. Hän ei itse tiennyt, miten hänen lahjansa pukeutui -muotoihin, työ valmistui hänen käsissään ikäänkuin itsestään. Hän ei -tuntenut saavansa minkäänlaisia varmoja vaikutelmia, ei milloinkaan -ollut yrittänyt eritellä mallinsa sielua. Hämärästi hän otaksui mallin -luonteen jollakin hienolla, salaperäisellä tavalla vaikuttavan häneen. -Usein olikin hänen työnsä ollut parasta silloin, kun hän oli omistanut -siihen vähimmän huolta. Osoittiko se, ettei hän pystynyt maalaamaan -kankaalle eloisaa kuvaa omista kasvoistaan, sitä, ettei hänellä ollut -luonnetta — että hänen epäonnistumisensa johtui siitä, ettei ollut -mitään ilmituotavaa? Vai oliko syynä se, että hän koetti nähdä jotakin -epätodellista — saada esille vain synnynnäisen pyrkimyksen? Sitä -kysymystä hän ei ollut ratkaissut. - -Nyt hän silmäili kuvaansa tyytymättömästi kuten tavallisesti; suuret -ruskeat silmät katsoivat peilistä äreinä häneen; sitten hän liikautti -kättään, ikäänkuin pyyhkäisten jotakin pois, ja ravisti päätään. -Koskaan ennen hän ei ollut välittänyt ulkonäöstään, mutta nyt hän niin -hartaasti halusi miellyttää — olla hänelle osoitetun huomion arvoinen, -korvata hänen tähtensä kulutetut rahat ja ajan. Hänen silmiinsä tuli -kaihoisa ilme, kun hän kumartui lähemmäksi kuvaansa nähdäkseen, oliko -kasvoilla kieleviä kyynelten jälkiä; sitten hän äkkiä alkoi tanssia -ihastuksesta, otti ihojauhehuiskun ja taputti sillä kasvojaan kokeeksi. - -»Voi, Gillian Locke, mitähän luostarinjohtajatar sanoisi!» mutisi hän -nauraen. - -Ikävystyneenä syrjässäoloon villakoira hypähti häneen vieressään -olevalle tuolille, laski käpälänsä pöydän lasilevylle, niin että -harjat ja pullot hajaantuivat. Yhä nauraen Gillian hieroi jauhetta -sen innokkaasti nuuhkivaan, kosteaan nenään, kunnes se aivastaen pani -moittivan vastalauseensa. - -Tyttö hyväili sitä sovittavasti, jätti sen sotkemaan pukeutumispöytää -yhä pahemmin ja palasi ikkunalle. Hänen alapuolellaan ulottui nurmikko -laajalle pengermälle, jota reunustavan kivisen rintanojan keskikohdalta -veivät pitkät portaat säännöllisesti järjestettyyn ruusutarhaan. -Tarhaa suojasi korkea kuusiaita, ja sen taustalla kasvoi pensaikko, -jonka toisella puolen näkyivät iltavalaistuksessa rajattomiin leviävän -puiston paksut rungot. - -Häntä kiehtoi avaruuden tuntu. Hän oli aina kaivannut esteettömiä -näköaloja, maaseudun hiljaisuutta. Lyhyeksi leikatulla nurmikolla -kohosi korkeita puita ikäänkuin talon ympärille sijoitettuina vahteina; -mielikuvituksessaan hän ajatteli niitä valppaiksi, eläviksi olennoiksi, -jotka olivat valvoneet paikallaan yhtä mittaa vuosisatoja — ja hymyili -lapsellisille kuvitteluilleen. - -Näköala miellytti häntä yhä enemmän. Towersin kauneus oli jo -vallannut hänet, hän oli pitänyt siitä ensi hetkestä alkaen. Pitkällä -rautatiematkalla ja ajettaessa kahdeksan kilometrin päässä olevalta -asemalta tänne hän oli koko ajan kuvitellut sitä, ja todellisuus oli -voittanut hänen kuvitelmansa. Puiston kauneus ja laitumella olevat -kaurislaumat olivat riemastuttaneet häntä; nähdessään vanhan, harmaan -talon hän oli jäänyt seisomaan kuin lumottuna. Hän ei ollut luullut -sitä puoliksikaan niin viehättäväksi, niin vaikuttavan vankaksi. Hän -ei ollut nähnyt mitään, mikä olisi vetänyt vertoja sen hienoille -mittasuhteille, sen rakenteen upeudelle. - -Se oli kokonaan toisenlainen kuin ne Ranskan linnat, joissa hän -oli käynyt; siellä pisti työ silmään, viinitarhat ja aaltoilevat -viljapellot oli siellä ahdettu ulottumaan ihan tilanomistajan asunnon -muurien juurelle, varakkuuden lähdettä näyteltiin peittelemättä; täällä -oli kaikki sentapainen karkoitettu loitolle; huolekkaasti hoidetut -lehtokujat, tasaisiksi leikatut nurmikot ja moitteettomat kukkapenkit -olivat todistuksina työstä, jonka tulokset hivelivät silmää, mutta -olivat aineellisesti hyödyttömät. - -Ympäristön muodollinen uhkeus tehosi häneen. Hän ei ollut ihan -ventovieras, mietti hän, hymyillen omituisesti — myöhemmästä -rappiotilastaan huolimatta John Locke oli saanut alkunsa samanlaisesta -juuresta kuin tämän ihastuttavan talon omistaja. - -Äkkiä hän säikähtäen tajusi myöhästyvänsä ja poistui ikkunalta, kutsuen -koiraa mukaansa. Hänen huoneistostaan päästiin pyöreälle parvekkeelle, -johon makuuhuoneiden ovet avautuivat ja joka kiersi talon keskiosan -ympäri. Sieltä näkyi avaraan, neliskulmaiseen saliin, johon valoa tuli -korkeasta, lasisesta kupukatosta. Itäänpäin ja länteenpäin levisivät -pitkät, laajat, epäsäännölliset kylkirakennukset kerrosta korkeampina -kuin talon ydinosa. Niiden katoilla oli harjatornit, joista koko talo -oli saanut nimensä. - -Alhaalta kuului hiljaista miesäänten sorinaa. Gillian kumartui kaiteen -ylitse ja näki Cravenin ja hänen tilanhoitajansa keskustelevan tyhjän -takan edessä. Hänet valtasi äkillinen ujostelu; hänen holhoojansa -tuntui yhäti hänestä peloittavalta, ja Petersin hän oli ensi kerran -nähnyt muutamia tunteja sitten, kun mies oli ollut heitä vastassa -asemalla; hän oli lyhyt, leveäharteinen ja lihavahko, hänen tukkansa -oli tuuhea ja harmaa, suippoparta lyhyeksi leikattu. Hänen oli kovin -vaikea omasta aloitteestaan mennä alakertaan heidän luokseen. Mutta -hänen tuskaisesti empiessään joudutti Mouston välttämätöntä ratkaisua -syöksymällä portaita alas ja sitten suoraa päätä karhuntaljaiselle -uunimatolle, työntäen sitten kuononsa sen sakeaan turkkiin ja nuuhkien -rajusti. Vastuuntunne voitti arkailun, ja Gillian riensi perässä, mutta -Peters ennätti ennen häntä ja otti vastustelevan koiran pään lujasti -käsiensä väliin. - -»Mitä ihmettä se on saanut kuonoonsa, neiti Locke?» tiedusti hän -kummastellen, mutta tuuheiden, harmaiden kulmakarvojen alitse tyttöön -suunnatut, terävät, siniset silmät tuikkivat hilpeästi, eikä Gillianin -ujous jaksanut vastustaa hänen ystävällisyyttään. - -Tyttö polvistui ja pyyhki koiran kiusattua kuonoa pitsi- ja -harsopuseronsa liepeellä. - -»Ihojauhetta», ilmoitti hän totisena. - -»Te ette voi aavistaa», lisäsi hän, katsahtaen äkkiä heihin päin, -»kuinka hauskaa on panna ihojauhetta nenälleen, kun on kasvatettu -luostarissa. Nunnat pitivät sitä turmeluksen huippuna.» Hän purskahti -nauramaan; se oli tyttömäinen, kiirivä hilpeyden puuska, jollaista -Craven ei vielä ollut kuullut, ja hän katsahti tyttöön, joka -oli polvillaan matolla, tyynnytellen koiran loukattuja tunteita -ja hymyillen Petersille, joka tarjosi omaa, tehtävään paremmin -sopivaa nenäliinaansa. Se nauru paljasti Cravenille erään seikan -— itsehillinnästään ja umpimielisyydestään huolimatta Gillian oli -sittenkin vain tyttö, mutta hänen hiljaisen vakavuutensa tähden Craven -oli sen unohtanut. - -Hänen nyt tarkkaillessaan tyttöä, nousi hänen kasvoilleen keveä -pilvi. Peters näkyi muutamissa tunneissa päässeen sen rajamuurin -sisälle, jonka ulkopuolella hän oli vielä kuukausien jälkeen. Hänen -seurassaan Gillian aina oli ujon äänetön. Niinä muutamina harvoina -kertoina, jolloin hän Pariisissa ja Lontoossa oli joutunut olemaan -kahden kesken tytön kanssa, oli tämä vetäytynyt kuoreensa eikä ollut -puhutellut häntä. Ja ärtyneenä hän oli aprikoinut, kuinka suureksi -osaksi se johtui luontaisesta kainostelusta ja kuinka suureksi osaksi -luostarikasvatuksesta. Mutta hän ei ollut koettanutkaan ymmärtää -tyttöä sen läheisemmin, sillä entisyys väikkyi aina hänen silmäinsä -edessä, valliten hänen taipumuksiaan ja tunteitaan — yhtenään -muistuttaen, ikäänkuin nykien hänen kyynärpäätään. Joinakuina päivinä -saattoi hän saada huojennusta ainoastaan ruumiillisesta väsymyksestä -ja katosi tuntikausiksi kamppaillakseen pahojen henkiensä kanssa -yksinäisyydessä. Eikähän häntä missään nimessä kaivattu; hänen oli joka -suhteessa paras pysytellä syrjässä. Hänellä ei ollut mitään tekemistä -— John Locken harkitsemattoman välinpitämättömyyden johdosta ei -holhoustehtävään liittynyt raha-asiain hoitoa. Neiti Craven oli ottanut -Gillianin kokonaan haltuunsa, ja Craven eristäytyi yrittämättäkään -päästä läheisiin suhteihin holhottinsa kanssa. Mutta nyt — kuinka -ristiriitaista — häntä harmitti se, että Gillian niin helposti taipui -Petersiin. Hän tunsi olevansa hupsu — eihän se merkinnyt hänelle -rahtuakaan — Peters veti ihmisiä puoleensa, sehän oli sananparsi — -mutta järkeilystä huolimatta hänen kasvonsa pysyivät synkkinä. - -Ikäänkuin tuntien hänen tarkastavan itseään Gillian kääntyi ja kohtasi -hänen tutkivan katseensa. Tytön poskille lehahti puna, hän työnsi -koiran luotaan ja nousi hätäisesti pystyyn. Taaskin sai ujous vallan, -ja hän oli hyvillään, kun neiti Craven saapui hengästyneenä ja anteeksi -pyydellen. - -»Myöhästynyt kuten tavallisesti! Minä myöhästyn silloinkin, -kun tuomiopäivän pasuuna törähtää. Mutta tällä kertaa se ei -tosiaankaan ollut oma syyni. Rouva Appleyard tuli luokseni — vanha -taloudenhoitajattaremme — ja hänen kielensä lauloi runsaan tunnin. Nyt -olen perillä kaikesta, mitä Towersissa on tapahtunut sen jälkeen, kun -viimeksi olin täällä — kuumentaako korviasi, Peter? — kuvaannollisesti -hän kiskoi minua perässään ylisiltä kellareihin ja sitten takaisin -ylisille. Hän on liikuttavan mielissään siitä, että talo on taaskin -asuttuna.» - -Puhellessaan hän asteli toisten edellä ruokasaliin. Se oli tavattoman -tilava huone; sen seinät olivat laudoitetut kuten talon useimpien -huoneiden; pöytä muistutti keidasta aavikkomaisella persialaisella -matolla, iso takka oli silmäänpistävä, ja seinillä oli muutamia -perheen arvokkaimpia muotokuvia. Saliin astuessaan neiti Craven -vaistomaisesti etsi katseellaan veljensä kuvaa, joka hänen kuolemansa -jälkeen — suvussa noudatetun tavan mukaisesti — oli riippunut kohokuvin -koristetun uunin reunuksen kohdalla. Mutta se oli siirretty pois, ja -sen sijalle oli pantu Barryn äidin kaunis maalaus. Hän katkaisi äkkiä -lauseensa kesken. »Uudistusko?» jupisi hän veljenpojalleen älykkäät -silmät suunnattuina Cravenin kasvoihin. - -»Korjaus», vastasi Craven lyhyesti, mennen tuolinsa luokse. Ja hänen -sävynsä teki kaikki lisähuomautukset mahdottomiksi. Täti istuutui -mietteissään ja alkoi äänettömänä syödä keittoa epämääräisesti -levottomana siitä, että oli poikettu miespolvia noudatetusta -tavasta. Vaikka hän ei välittänytkään sovinnaisuuksista ja oli perin -uudenaikainen, piti hän kuitenkin kiinni suvun perinnäistavoista, ja -ikimuistoisista ajoista saakka oli Cravenien viimeisen suvunpäämiehen -muotokuva riippunut avaran ruokasalin takan kohdalla siihen asti, -kunnes se siirtyi seuraajansa tieltä. Se kaikki tuntui liittyvän siihen -peloittavaan muutokseen, joka Barryssä oli näkynyt hänen palattuaan -Jaappanista. Muutoksen oli täti yhä varmemmin asettanut sen miehen -yhteyteen, jonka kuva oli ikäänkuin arvottomana poistettu kunniasi -Jaltaan. Arvottomana totisesti — mutta mistä saattoi Barry sen tietää? -Mitä hän oli kuullut siinä maassa, joka niin turmiokkaasti oli vetänyt -hänen isäänsä puoleensa? Vanha, häpeällinen tarina, jonka hän oli -uskonut olevan iäksi haudatun, näytti nousevan kammottavana aaveena -haudastaan, jossa se oli niin kauan virunut kätkettynä. - -Häntä puistatti hieman, ja päättävästi hän karkoitti luotaan mieleensä -tunkeutuvat, tuskalliset ajatukset, antautuen vilkkaasti keskustelemaan -Petersin kanssa. - -Tyytyväisenä siihen, ettei häntä huomattu, Gillian silmäili ympärilleen -arkailevan tarkkaavasti; tilava huone himmeine, varsin muodollisine -kalustoineen ja hienoine tauluineen miellytti häntä. Kaikki oli -järjestetty hyvin sopusointuisesti; räikeätä ja silmäänpistävää oli -vältetty; sähkövaloa oli huolekkaasti kartettu, ja vain vahakynttelit -paloivat paksuissa hopeajaloissaan pöydällä. - -Iso talo muuttui joka hetki yhä kiehtovammaksi, pitäen häntä ikäänkuin -lumoissaan. Hän antautui siihen, sen herättämään, omituiseen -onnentunteeseen. Se tuntui hänestä kummallisen tutulta. Hänet valtasi -outo tunne — ikäänkuin hän olisi ollut matkoilla lapsuudestaan saakka -ja tullut nyt kotiin. Se oli järjetön ajatus, mutta se ihastutti häntä. - -Hänellä ei ollut koskaan ollut kotia, mutta kahden lähimmän vuoden -aikana hän saattaisi olla olevinaan ikäänkuin hänellä olisi koti. Se -olisi helppoa. Koko ikänsä hän oli elänyt unelmien maailmassa, jossa -asui hänen oman mielikuvituksensa luomia haaveolentoja, nukkeja, jotka -nöyrästi noudattaen hänen tahtoaan kulkivat oletetuilla eksyttävillä -poluilla — henkimaailmassa, jossa hän liikkui hänen vapauttaan -rajoittavien, ahtaiden muurien estämättä. Hänen oli ollut helppo -uneksimalla unohtaa todellisuus luostarissa — kuinka paljoa helpommin -se kävisikään täällä, missä unelmien linna oli vankkaa todellisuutta -ja hänen mielikuvituksensa kannustimena oli ihmisten rakkaus, jota -hänen sydämensä oli halannut. Se rakkaus, joka siihen saakka oli -tullut hänen osakseen, oli ollut epätyydyttävää, liian persoonatonta, -liian rajoitettua, liiaksi kietoutunut mystilliseen hartauteen. -Neiti Cravenin kiintymys oli lujempaa, käytännöllisempää laatua. -Ajattelemattoman suorasukaisena ja vilpittömänä hän ei koettanutkaan -salata tunteitaan. Gillian oli häntä miellyttänyt, saavuttanut hänen -hyväksymisensä, ja vihdoin hän puolestaan oli ottanut tytön perheen -lisäjäseneksi. Ja lisäksi hän suuresti luotti omaan arvostelukykyynsä. -Ja osoittaakseen sen luottamuksen paikkansapitäväksi Gillian olisi -ollut valmis menemään vaikka tuleen. - -Hän katsahti kiitollisena pöydän alapäässä istuvaan pieneen, tanakkaan -olentoon, ja hilpeä välke karkoitti vakavuuden hänen silmistään. Neiti -Craven oli syventynyt kiivaasti väittelemään Petersin kanssa, piirtäen -selvitykseksi suolalusikalla taidokkaita kuvioita sileään ruokaliinaan. -Gillianin tarkatessa hän täydensi piirroksensa komealla vetäisyllä ja -nojautui voitonriemuisena taaksepäin tuolissaan, pörröttäen tukkansa -eriskummaisen näköiseksi. Mutta perään antamatta ahdisti tilanhoitaja -häntä, ja hetkisen kuluttua hän oli uudelleen kallistunut eteenpäin, -vakuutellen voimaperäisesti ja naputtaen maltittomasti sormillaan -pöytää naurusuin muuttaessaan kuviotaan. He olivat mitä parhaita -ystävyksiä ja kinastelivat yhtenään. Gillianista se kaikki oli niin -raikkaan uutta. - -Sitten hänen huomionsa kääntyi toisaalle. Koko aterian ajan oli Craven -istunut äänettömänä. Kerran alettuaan sanasodan kiistelivät täti ja -Peters kaikessa ystävyydessä, kunnes asia perinpohjin oli reposteltu, -lainkaan muistamatta ympäristöään. Craven ei ollut sekaantunut -väittelyyn. Kuten aina oli Gillian nytkin liian kaino puhutellakseen -häntä omasta aloitteestaan, mutta tunsi voimakkaasti hänen läsnäolonsa. - -Tyttö moitti omaa käytöstään, mutta vaitiolo oli parempi kuin -jokapäiväiset kuluneet lauseet, ja muuta hän ei olisi osannut sanoa. -Hänen näköpiirinsä oli niin suppea, kun taas Cravenin, joka oli -matkustellut kaikkialla maailmassa, täytyi olla hyvin laaja. Yhtä alaa -lukuunottamatta olivat Gillianin tiedot mitättömät. Mutta Cravenkin oli -taiteilija — oli toivotonta yrittää ottaa sitä puheeksi, hän päätteli, -halveksien vähäisiä tietojaan; olisi julkeata mennä tyrkyttämään -luostarissa kasvaneen amatöörin mielipiteitä sellaiselle henkilölle, -joka oli opiskellut Pariisin kuuluisissa ateliereissä ja tutustunut -useiden maiden taiteeseen. - -Mutta kuitenkin hän oli varma, että hänen oli joskus murrettava oman -ujoutensa kohottama muuri; maalaistalon tuttavallisessa elämässä olisi -sellaisen olotilan jatkuminen sekä mahdoton että naurettava. Harmissaan -itselleen hän tunnusti, että heidän väliensä kireys oli suureksi -osaksi hänen syytänsä, ettei hän harjoituksen puutteessa osannut -menetellä toisin. Mutta hän ei voinut loppumattomasti vedota sellaiseen -pätemättömään puolustukseen. Jos hänestä kerran oli mihinkään, täytyi -hänen vapautua niistä sovinnaistavoista, joihin hänet oli kasvatettu; -hän oli irtautunut ahtaasta entisyydestä; nyt hänen oli ajateltava -laajanäköisesti, luontevasti kaikista asioista — niinkin mitättömästä -seikasta kuin seurustelusta. - -Pelastava huumorintajunta nostatti hänen kaulaansa naurun, joka oli -vähällä purskahtaa ilmoille. Sehän oli niin pieni asia, mutta hän oli -suurentanut sitä niin tavattomasti. Mitä se itse asiassa saattoi olla -— sellaisen koulutytön kömpelyyttä, jota hänen huoltajansa varsin -luonnollisesti ei ollut huomaavinaan, sillä eihän hänen seuransa voinut -olla muuta kuin ikävystyttävä. _Tant pis!_ Hän saattoi ainakin koettaa -olla kohtelias. - -Hän kääntyi, sankarillisesti aikoen murtaa jään ja aloittaa keskustelun -vaikkapa kuinkakin turhanpäiväisistä asioista. Mutta hänen katseensa -ei ennättänyt Cravenin kasvoihin, vaan juuttui hänen käsiinsä, -jotka lepäsivät valkealla pöytäliinalla pitkien, voimakkaiden -sormien pyöritellessä ja kieputellessa tyhjää viinilasia. Käsillä -oli Gillianiin tenhoisa vaikutus. Niistä ilmeni luonne, niistä näki -ihmisen henkilöllisiä ominaisuuksia. Hän oli herkkä tajuamaan niiden -merkkejä. Hän oli harrastanut käsitutkimuksia hänelle tarjona olleen -rajoitetun aineiston avulla — tarkkaillut nunnien käsiä, pappien käsiä, -eri henkilöiden käsiä niissä taloissa, joissa hän oli vieraillut, ja -sen miehen kättä, joka oli häntä opettanut. Siltä mieheltä hän oli -oppinut enemmän kuin taiteensa pelkät alkeet, hänen johdollaan oli -alkeellinen harrastus kehittynyt määrätietoiseksi opiskeluksi, ja kun -hän nyt silmäili Barry Cravenin käsiä, johtui hänen mieleensä muuan -lause opettajansa luennoista: »Joissakuissa käsissä, etenkin miesten -käsissä, on luonteenomaisia piirteitä, jotka ilmaisevat intohimoja ja -ominaisuuksia ja pistävät silmään yhtä selvästi kuin kasvonilmeet.» - -Syventyen tarkkailuunsa hän unohti alkuperäisen tarkoituksensa, -pannen merkille uuden tyypin silmäänpistäviä tunnuksia ja luetellen -yksityiskohtia, jotka yhdessä muodostivat kokonaisuuden. Voimakas -käsi, joka voimassaan saattoi olla armoton — saattoiko se voimassaan -olla myöskin säälivä? Tämä kummallinen ajatus heräsi odottamatta hänen -mieleensä hänen tarkkaillessaan ensin vinhasti, sitten hitaammin -pyörivän viinilasin ohutta kantaa, joka hiljaa kilahtaen äkkiä katkesi, -kun käsi puristui nyrkkiin, niin että päivettynyt iho rystysten -kohdalta vaaleni. Gillian vetäisi nopeasti henkeään. Oliko vahinko -hänen syytään — oliko hän tuijottanut huomiotaherättävästi, niin että -Craven oli suuttunut hänen nenäkkyyteensä? Hänen kasvojaan poltti, -ja surkean ujona hän pakottautui katsomaan Cravenia kasvoihin. Hänen -pahoittelunsa oli aiheeton. Hänestä välittämättä Craven silmäili -sormiensa vieressä olevaa särkynyttä lasia kasvoillaan lievän -kummastuksen ilme, ikäänkuin olisi vahinko saanut hänen harhailevat -ajatuksensa vain puolittain palaamaan nykyisyyteen. Hetkisen hän -tuijotti lasin kappaleihin, pannen ne sitten välinpitämättömästi -syrjään. - -Gillian hillitsi hysteeristä naurunhaluaan. Craven välitti hänestä -niin äärettömän vähän, ettei edes tämä pikku tapaus ollut herättänyt -häntä huomaamaan toisen tarkastelua. Ajatuksiinsa vaipuneena hän ihan -ilmeisesti oli penikulmien päässä Craven Towersista ja vaivaloisesta -holhokista. Ja äkkiä se tuntui loukkaavalta. Hän oli Cravenille -ainoastaan kaino, kömpelö tyttö, jonka pelkkä olemassaolo oli -rasitus. Hänen niin uljaasti tekemänsä päätös särkyi toisen kylmään -eristymiseen. Puheleminen oli mahdottomampaa kuin milloinkaan ennen. - -Hän kohautti vähän olkapäitään huulet hieman lerpallaan. Ja uskoen -Cravenin olevan omissa aatoksissaan hän jatkoi tarkasteluaan. Oliko -kotiintulo tehnyt Cravenin silmien ilmeen entistäkin murheellisemmaksi -ja syventänyt juovia hänen suunsa ympärillä — tekikö palvotun äidin -muisto hänen kasvoillaan väikkyvän kärsimyksen ilmeen vieläkin -terävämmäksi? Vai liioitteliko Gillianin ylenmäärin kiihtynyt -mielikuvitus hänen näkemäänsä, uskotellen pelkkää ikävystymistä syväksi -suruksi? Hän mietti sitä ja oli melkein johtunut sellaiseen päätelmään, -että viimemainittu selitys oli järkevämpi, kun hän — tarkkaillessaan -— näki miehen kasvoilla äkillisen, niin tuskaisen värähdyksen, -että hän rajusti puraisi huultaan tukahduttaakseen huudahduksen. -Silmänräpäykseksi välähtänyt ilme oli paljastanut hänelle kärsivän -sielun. Hätäisesti hän loi katseensa toisaalle, syvästi pahoitellen -väärää arveluaan. Hän oli löytänyt salaisen haavan. Hänen istuessaan -jäykkänä valtasi hänet pelko, että toisetkin mahdollisesti olivat -sen nähneet. Vaivihkaa hän vilkaisi heihin. Mutta väittely oli vielä -ratkaisematta, heidän välillään oli pöytäliina raavittu täyteen sekavia -kuvioita. Hän huoahti huojennuksesta. Vain hän oli sen huomannut, eikä -hänestä ollut väliä. Muutamia minuutteja hänen ajatuksensa risteilivät -hurjasti, kunnes hän seisautti ne, rypistäen otsaansa. Se ei ollut -hänen asiansa — hänellä ei ollut oikeutta edes mietiskellä Cravenin -asioita. - -Äkäisenä itselleen hän haihduttaakseen ajatuksiaan kääntyi katselemaan -seinillä riippuvia kuvia — ne ainakaan eivät herättäisi häiritseviä -kysymyksiä. Mutta hänen päätöksensä pitää ajatuksensa loitolla -holhoojastaan kohtasi esteen jo heti alussa, sillä hän huomasi -tuijottavansa Barry Craveniin, mutta sellaisessa asussa, jollaisen hän -oli kuvitellut hänen ylleen silloin, kun he ensi kerran kohtasivat -toisensa — teräspukimissa. - -Kuva esitti nuorta miestä, joka oli puettu kuningatar Elisabetin -aikaisen kuosin mukaisesti, yllään keveä, siro rautapaita, -huolettomasti nojaamassa kiviseen rintanojaan, ranteellaan haukka, -jonka pää oli verhottu. Kuvattu nuorukainen muistutti Craven Towersin -omistajaa tavattoman läheisesti — ruumiinrakenne oli sama, pään -ylväs asento sama, piirteet ja ihonväri samat. Ainoastaan suu oli -maalatulla urholla toisenlainen, sillä huulet eivät olleet jurosti -yhteenpuristetut, vaan kaartuneet erittäin miellyttävään hymyyn. -Muotokuva oli äsken puhdistettu, ja värit olivat raikkaan kirkkaat. -Miehen ryhti oli omituisen sulava senaikaiseksi, sen ajan sovinnaisesta -maalausta vasta huolimatta huokui siitä tarmoa — jota huoleton -asento vain huonosti salasi — ikäänkuin taiteilija olisi totellut -traditsionia voimakkaampaa vaikutusta. Koko olento tuntui uhkuvan -elämää. Gillian katseli kuvaa lumottuna; vaistomaisesti hänen katseensa -suuntautui muotokuvan käsiin. Toinen, haukkaa pitelevä, oli kirjaillun -nahkahansikkaan peittämä, mutta toinen, jossa oli haukan jalkahihnoja, -oli paljas. Ja myöskin kädet olivat samanlaiset, niiden piirteet -tunnontarkasti kuvatut. - -Petersin ääni sai Gillianin hätkähtämään. »Katselette ensimmäistä Barry -Cravenia, neiti Locke. Se on ihastuttava maalaus. Yhdennäköisyys on -tavaton, eikö totta?» - -Gillian kääntyi katsomaan pöydän toisella puolen istuvaa, herttaisesti -hymyilevää tilanhoitajaa. - -»Se on — tavaton», virkkoi hän hitaasti. »Se saattaisi olla -entisaikojen asuun puetun herra Cravenin muotokuva, jollei taulun -maalaustapa niin suuresti poikkeaisi nykyisestä.» - -Peters naurahti. - -»Ammattimiehen silmä, neiti Locke. Mutta olen hyvilläni siitä, että -myönnätte sen olevan herra Cravenin näköisen. Olisin riidellyt -kanssanne hirveästi, jollette olisi sitä nähnyt. Kuvan esittämä -nuori mies», jatkoi hän, lämmeten puhumaan huomatessaan tytön -mielenkiinnon, »oli aikansa romanttisimpia henkilöitä. Hän eli -Elisabetin hallitusaikana ja oli runoilija, kuvanveistäjä ja säveltäjä -— kirjastossa on kaksi nidettä hänen runojaan, ja salissa oleva -marmorinen Hermes on hänen työtään. Seitsentoistavuotiaana hän lähti -Towersista mennäkseen hoviin. Meidän aikoihimme saakka säilyneistä -monista kirjeistä päättäen hänestä nähtävästi pidettiin yleisesti. -Hän oli sir Philip Sidneyn läheinen ystävä, kuului Spenserin -lukuisain suosijoiden joukkoon ja oli Elisabetin erikoinen suosikki -— kuningattaren suosio näyttääkin aiheuttaneen hänelle jonkun verran -harmia, kuten näkyy hänen päiväkirjansa merkinnöistä. Kuningatar teki -hänestä ritarin ilman minkäänlaista aihetta, mikäli on selvinnyt, ja -näyttääpä se hämmästyttäneen häntä itseäänkin, sillä hän mainitsee -siitä päiväkirjassaan: - -— 'Tänä päivänä löi Gloriana minut ritariksi. Jumala tietää, mistä -ansiosta se tapahtui, mutta minä en.' - -— Hän oli idealisti ja haaveilija, ja hänellä oli kyky pukea -ajatuksensa sanoiksi — hänen rakkausrunonsa ovat kauneimpia, mitä -olen milloinkaan lukenut, mutta ne ovat ihan persoonattomia. Mikään -ei osoita hänen koskaan antaneen rakkauttaan ainoallekaan 'kauniille -naiselle'. Ainoankaan naisen nimeä ei milloinkaan mainittu hänen -nimensä yhteydessä, ja kun hän pysytti hellät tunteet loitolla -itsestään, sai hän haavemielisessä hovissa hyväilynimen _L'amant -d'Amour_. - -— Oltuaan kymmenen vuotta kuningattaren hovissa hän ihan äkkiä varusti -retkikunnan Amerikkaan. Syytä hän ei ilmaissut. Hovissa vallitsevan -teennäisyyden herättämä vastenmielisyys, suru hänen ystävänsä -Sidneyn kuoleman johdosta — tai lukuisten kauppiasseikkailijain -kertomien tarinain lietsoma vaellushalu ovat saattaneet aiheuttaa -tämän yllättävän askeleen. Hänen päätöksensä teki hänen ystävänsä -alakuloisiksi, ja Elisabet puhkesi vimmaiseen sanatulvaan, komentaen -häntä jäämään luokseen. Mutta kuningattaren vannotteluista ja hartaista -pyynnöistä huolimatta — edellisiä oli runsaammin kuin jälkimäisiä — -hän purjehti Virginiaan lähteäkseen sieltä maaretkelle. Seuraavien -lähivuosien aikana saapui häneltä kaksi kirjettä, mutta sitten — ei -kuulunut mitään. Hänen kohtalonsa on tuntematon. Hän oli ensimmäinen -Craven, joka katosi unholaan etsiessään uusia maita. - -Petersin miellyttävän äänen sointu muuttui empiväksi, hiljaisemmaksi, -vakavammaksi. Ja Gillian joutui ymmälle huomatessaan tilanhoitajan -hymyilevistä silmistä äkkiä kuvastuvan huolestumisen. Hän oli -kuunnellut kiihkeän tarkkaavasti. Se oli historiaa, likeistä ja -eloisaa, koska se oli niin läheisesti tämän talon yhteydessä. Unelmien -linna oli vieläkin ihmeellisempi kuin hän oli kuvitellut. Hän hymyili -kiitokseksi Petersille ja hengähti syvään. - -»Minä pidän siitä», sanoi hän. »Rakkauden rakastaja!» kertasi hän -sitten, katsoen uudelleen kuvaa. »Se on hyvin kaunis ajatus.» - -»Perin harmillinen jokaiselle naisparalle, joka on ehkä ollut kyllin -hupakko menettääkseen sydämensä hänelle.» Neiti Cravenin sävy oli -pureva. »Usein olen aprikoinut, onkohan joku neito 'riutunut, -kaihoisasti haaveillessaan' hänestä», lisäsi hän, nousten pöydästä. - -»Jos hän olisi siitä tiennyt, olisi hänellä ollut kylliksi syytä -lähteä Virginiaan», virkkoi Craven, naurahtaen kalseasti. »Sukumme -traditsionit eivät ole koskaan hellineet heikomman sukupuolen -liiallista palvomista.» - -»Barry, sinä olet kamala!» - -»Kenties, rakas täti, mutta sanani ovat osuvat», vastasi Craven -kylmästi, mennen lattian poikki avaamaan ovea. »Myöskin Petersin, joka -tuntee sukumme historian kuin viisi sormeaan, täytyy myöntää se.» - -Hänen äänensä oli uhittelevan vetoava, mutta Peters ei sekaantunut -asiaan lausuen vain lempeän pistävästi: »Kiitos sanasta 'myöskin', -Barry!» - -Veljenpojan sanat olisivat aikaisemmin nostattaneet neiti Cravenin -harmistuneena panemaan jyrkän vastalauseensa, sillä ne osuivat hänen -hellään kohtaansa. Mutta nyt varoitti vaistomainen, sisäinen näkemys -häntä pysymään vaiti. Hän pisti kätensä Gillianin kainaloon ja poistui -huoneesta yrittämättäkään aloittaa kinaa. - -Seurusteluhuoneessa hän istuutui pasianssipöytään, viritti savukkeen, -pörrötti tukkaansa ja levitti kortit pöydälle otsa rypyssä. Nyt hän -oli entistä varmempi siitä, että niiden kahden vuoden aikana, jotka -Barry oli ollut poissa kotoa, oli tapahtunut joku tuhoisa onnettomuus. -Miehen koko luonne tuntui muuttuneen. Hän oli ihan toisenlainen kuin -ennen. Entinen Barry ei ollut ollut kova eikä kyynillinen, mutta -tämä uusi Barry oli. Muutamien viime viikkojen aikana oli tädillä -ollut runsaasti tilaisuutta arvostella. Hän oivalsi, että Barryä -vaivasi joku pimeä varjo, synkistäen hänen kotiintuloaan — hän oli -kuvitellut sen niin toisenlaiseksi ja huokasi ajatellessaan, kuinka -pettäviä toiveet olivat. Veljenpojan onni oli hänestä niin kallis, -että häntä raivostutti, kun hän ei kyennyt auttamaan. Ennenkuin Barry -puhuisi, ei hän voisi tehdä mitään. Ja hän tiesi, ettei Barry puhuisi -koskaan. Iltainen puuha menetti tavallisen viehätyksensä, joten hän -hajamielisesti pyyhkäisi kortit kokoon ja aloitti uudelleen. - -Gillian istui uunimatolla Moustonin pää sylissään. Hän nojasi -neiti Cravenin tuoliin, haaveksien kuten oli haaveillut vanhassa -luostarissa, kunnes koira nostamalla äkkiä päätään kiinnitti hänen -huomiotaan siihen, että Peters seisoi hänen vierellään. Tilanhoitaja -katseli jonkun aikaa ääneti kortteja, osoitti nikotiinin tahraamalla -sormellaan neiti Cravenilta huomaamatta jäänyttä siirtoa, meni sitten -huoneen toiseen päähän ja istahti pianon ääreen. Hetkisen hänen -kätensä hiljaa hipuivat koskettimia; sitten hän alkoi soittaa, ja hän -soitti erinomaisesti. Gillian kuunteli ihmeissään. Peters ja musiikki -olivat tuntuneet olevan hyvin etäällä toisistaan. Mies oli näyttänyt -niin läpikotoiselta urheilijalta; siitä kirjallisuuden tutkimisesta -huolimatta, johon hänen myötätuntoinen esityksensä Elisabetin -aikaisesta Barry Cravenista oli viitannut, oli Gillian kuvitellut hänen -harrastuksiansa karkeamman ruumiillisiksi. Hän oli silminnähtävästi -ulko-ilmassa liikkuva mies, pyssy näytti luonnollisemmalta välineeltä -hänen käsilleen kuin pianon herkät koskettimet; hänen paksujen, -jokseenkin kömpelönnäköisten sormiensa ei olisi mitenkään uskonut -taipuvan siihen vienoon näppäilyyn, joka nyt täytti huoneen ihanilla, -sopusointuisilla sävelillä. Se oli kolaus Gillianin mieliteorialle, -minkä hän vastahakoisesti tunnusti. Mutta hänen ihastuneena -kuunnellessaan häneltä unohtui teoretisoiminen. - -»Miksi hän ei ole antautunut musiikkialalle», kuiskasi hän jymisevien -sävelien suojassa. Hymyillen neiti Craven katsahti hänen intoa uhkuviin -kasvoihinsa. - -»Voitko kuvitella Petersiä sukoilemassa konserttien ohjaajille tai -ilmehtimässä kuulijakunnalle?» huomautti hän, pelastaen kuninkaan -hylättyjen korttien läjästä. - -Hymyillen vastaukseksi Gillian vaipui entiseen asentoonsa. Musiikki -vaikutti häneen syvästi, ja Petersin soitto tehosi hänen herkkään -taiteilijatemperementtiinsa. Kappale oli venäläinen kansanlaulu, -valittava ja koruton, ja siinä oli omituinen, lyhyehkö, kertautuva -loppusävel, joka muistutti tuskaisen sydämen huokausta — siinä oli -villin suruista harmoniaa, johon sisältyvä tuska ahdisti kurkkua. -Gillianin mieleen tulvahti murhetta huokuvan soiton nostattama -pahojen enteiden aalto, outo, epämääräinen pelko, jolla ei ollut -muotoa, mutta joka painoi häntä kuin rusentava taakka. Viimeisten -viikkojen onnellisuus tuntui äkkiä hukkuvan maailmassa rehoittavaan -surkeuteen. Jos sydämen sisimmät sopukat tutkittaisiin, niin kuka oli -tosionnellinen? Sitten hänen ajatuksensa suuntautuivat lähemmäksi häntä -itseänsä, lensivät hänen oman tyttöikänsä lohduttomiin päiviin ja -hänen isänsä kovaosaiseen elämään. Senjälkeen ne hypähtivät eteenpäin, -siirtyen nykyisyyteen, ja hän ajatteli surua, jonka hän oli nähnyt -kuvastuvan Cravenin kasvoista lyhyen hetkisen aikana päivällispöydässä. -Oliko maailmassa ainoastaan murhetta? Haaveksivat ruskeat silmät -sumentuivat. Hänen sydämestään pulpahti palava rukous, että hänen -osakseen kerran tulisi täydellinen onnellisuus, vaikka vain hetkiseksi. - -Sitten muuttui soitto ja sen mukana tytön mieliala. Hän nykäisi -päätään taaksepäin ja räpytti vihaisesti silmiään haihduttaakseen -niistä kosteuden. Mikä hänen oli? Totisesti hän oli koko maailman -epäkiitollisin tyttö. Jos hänellä oli suruja, niin täytyi niiden -olla hänen itsensä tuottamia. Hänelle oli oltu miltei uskomattoman -hyväntahtoisia, ei oltu jätetty tekemättä mitään hänen ilokseen. Hänen -vain muutamia viikkoja sitten viettämänsä elämä oli hänen nykyisen -olonsa mittaamattoman kaukainen vastakohta. Mitä hän vielä kaipasi? -Oliko hän niin itsekäs, että saattoi ajatellakaan entistä kovaa -osaansa? Häpeä täytti hänen mielensä, ja hän loi katseensa vierellään -istuvaan naiseen äkillisen kiitollisuuden ja rakkauden puuskan -vallassa. Mutta neiti Craven oli vihdoinkin kiintynyt kortteihinsa -eikä nähnyt ympäristöään, ja heikko hymy huulillaan Gillian käänsi -huomionsa läheisellä tuolilla istuvaan äänettömään olentoon. Craven -oli tullut huoneeseen muutamia minuutteja aikaisemmin. Hän nojasi -välinpitämättömänä tuolin selkänojaan, varjostaen toisella kädellä -kasvojaan sammuneen savukkeen riippuessa toisen sormien välissä. -Gillian katseli häntä kauan ja vakavasti, ihmetellen, kuten hän -aina ihmetteli, millaisethan olivat olleet Cravenin ja hänen isänsä -tapaisen miehen väliset suhteet, mikä oli saanut Cravenin ottamaan -kannettavakseen taakan, joka oli laskettu hänen hartioilleen. Ja hänen -poskiansa alkoi taaskin kuumentaa hänen ajatellessaan kuinka suurena -rasituksena hän oli Cravenille. Oli nurinkurista, että hänellä oli -sellainen kuorma! - -Hän tukahdutti huokauksen, ja hänen silmiinsä tuli haaveellinen ilme, -kun hän vaipui ajattelemaan häntä odottavaa tulevaisuutta. Ja hänen -innokkaan luottavana suunnitellessaan tuulentupiaan, siveli hänen -kätensä hyväilevästi koiran päätä Petersin soittaman haikean valssin -tahdissa. - -Näpättyään äkillisen, odottamattoman sävelen soittaja nousi pianon -äärestä ja liittyi huoneen toisessa päässä olevaan seurueeseen. Neiti -Craven sekoitteli kortteja touhuisasti. »Kiitos, Peters», sanoi hän ja -nyökkäsi hymyillen. »Kun kuulen sinun soittavan, muistuvat entiset ajat -mieleeni. Gillianista olet antautunut väärälle uralle; hän mieluummin -näkisi sinut Queen's Hallissa.» - -Peters nauroi tytön punehtuneena puolustautuessa ja istuutui lähelle -korttipöytää. Kesken jaon neiti Craven sytytti uuden savukkeen. - -»Mitä uutta kuuluu kreivikuntaamme?» tiedusti hän, lisäten selitykseksi -Gillianille: »Hän on kävelevä tietoaitta, rakas ystävä.» - -Peters naurahti. »Ei mitään erikoista, mylady. Kunnassamme on viime -aikoina vietetty erittäin siivoa elämää. Vanha Holmwoodin Lacy on -kuollut; hänen sijastaan on Bill Lacy ohjaksissa ja hakkauttaa -parhaillaan tammia maksaakseen nuoruuden erehdyksiään — joista muuten -yksikään ei totta puhuen ole kauhea. Hamer-Banisterit ovat vihdoinkin -sortuneet — heitä on enemmän sääli — ja Hamer on vuokrattu joillekin -varakkaille australialaisille, joilla nähtävästi on rajattomasti rahaa, -kovin omituisia sanontatapoja ja jotka ovat kovin kauniin itsevarmoja. -Heillä oli hyvät suositukset, ja Sandra on ottanut, heidät ihastuneena -vastaan — heillä on samanlaisia harrastuksia.» - -»Hevosasioita otaksuttavasti. Miten Horringfordit voivat?» - -»Jotakuinkin entiseen tapaan», vastasi Peters. »Horringford on kokonaan -syventynyt Egyptin asioihin, ja Sandra on jälleen sotapolulla», lisäsi -hän hämärästi. - -Neiti Craven myhähti. »Mistä on tällä kertaa kysymys?» - -Petersin kulmakarvat värähtivät omituisesti. - -»Sosialismista!» Hän hihitti. »Hänellä on ihan uusi, perin omintakeinen -käsitys siitä varsin venyvästä käsitteestä. Pyysin Sandraa selittämään -minulle sen järjestelmän periaatteita, ja hänen esityksensä oli hyvin -monisanainen ja perin arvoituksellinen. Se tuntuu sisältävän ihmisen -oikeudet, joukkojen kohottamisen, maanomistajan ja vuokralaisen -suhteet, joutilaan rikkaan psykologisen huonontumisen —» - -»Sandra ja psykologia — armias taivas!» päivitteli neiti Craven, vieden -kätensä tukkaansa. - -»— Ja köyhien ja sorrettujen aseman parantamisen», jatkoi Peters. -»Se ei kuulosta ihan alkuperäiseltä, mutta minulle on kerrottu, että -agitatsioni on perin uudenlaista. Sandra puuhaa ankarasti oman väkensä -keskuudessa», lopetti hän ja nojautui nauraen taaksepäin tuolissaan. - -»Mutta — köyhät ja sorretut! Pidin Horringfordia mallikelpoisena -maanomistajana ja hänen tiluksensa luulin kelpaavan esimerkiksi muille -kuningaskuntamme tilanhaltijoille.» - -»Juuri niin. Sehän juuri huvittavaa onkin. Mutta sellainen pieni -sivuseikka ei säikytä Sandraa. Siitä koituu hänelle kesäinen -harrastus, hän ei juuri tiedä, mitä tekisi, metsästysajan mentyä. Hän -on käynyt tähän sosialismijuttuun käsiksi varsin perinpohjaisesti, -järjestänyt kokouksia ja luentotilaisuuksia. Heidän pyrkimyksiensä -erikoisena sivuhaarana kuulostaa olevan tyyten uusi suunnitelma -lapsien kasvattamiseksi. Siitä minulla on jokseenkin hatarat tiedot — -sain Sandran kiukustumaan pahanpäiväisesti sanomalla sen mielestäni -muistuttavan tuotteitaan myyvän puutarhurin voimaperäistä viljelyä. -Se, ettei Sandralla ole omia lapsia, ei haittaa mitään — hänen päänsä -on täynnänsä mitä kauneimpia teorioita. Mutta teoriat eivät tunnu -oikein hyvin menevän kylän naisten päähän. Tuonnottain hän tyrmistyi, -kun eräs perheenäiti pamautti hänelle suoraan vasten kasvoja, ettei -hän käsittänyt Sandran puheita — mikä epäilemättä oli ihan totta. -Mutta sanontatapa taisi olla epämieluinen, ja Sandra oli hyvin -harmissaan ja valitti Thomsonille, uudelle tilanhoitajalle. Tämä, -mies-paha, joutui kahden tulen väliin, sillä maan vuokraajatkin -olivat käyneet valittamassa, että heitä häirittiin. Niinpä hänen oli -mentävä Horringfordin puheille, ja siellä sukeutui mainio kohtaus. Sen -johdosta Sandra soitti tänä aamuna minulle ja kertoi, että Horringford -käyttäytyi kuin karhu, että hän oli kokonaan kietoutunut ummehtuneihin -muumioihinsa ja menettänyt viimeisenkin ihmisyyskipinänsä. Huomenna -hän muka aikoi tulla tänne puoliselle kertoakseen minulle kaikki — hän -riemastui kuullessaan, että talo on taaskin asuttu ja tulee teidän -luoksenne teelle, jolloin epäilemättä saatte toisen painoksen hänen -murhevirttään. Puolen tunnin kuluttua soitti Horringford ja valitti -Sandran olleen erittäin vaivaloisen ja puuhailleen jotakin uutta -hullutusta, joka oli ärsyttänyt kaikkia; Thomson toi hänelle joka päivä -ainakin yhden vuokralaisen irtisanoutumiskirjeen; sanalla sanoen: -piru oli merrassa, ja hän pyysi minua käyttämään vaikutusvaltaani ja -puhumaan Sandralle järkeä. Hän nähtävästi valmistaa kaikin voimin -jonkun faaraon elämäkertaa ja oli hyvin harmissaan häiriöstä.» - -»Jos hän välittäisi hiukan vähemmän faaraoista ja rahtusen enemmän -Sandrasta —» virkkoi neiti Craven, puhaltaen miettivästi savurenkaita. -Peters pudisti päätään. - -»Kyllä hän välitti — sehän juuri surkeata onkin», sanoi hän -verkkaisesti. »Mutta mitä olisi voinut odottaa? Tunnethan koko jutun. -Sandra joutui naimisiin lapsena, jolloin hänen olisi pitänyt olla -koulupenkillä, eikä hänen mieltään kuulustettu lainkaan. Horringford -oli lähes kaksikymmentä vuotta vanhempi kuin hän on ja aina ollut -harvapuheinen ja syventynyt egyptiläisiin tutkimuksiinsa. Sandralla -ei ollut koko maailmassa muita ihanteita kuin tallit. Horringford -ikävystytti häntä suunnattomasti, ja vilpitön kun on, ei Sandra -empinyt, vaan sanoi sen hänelle suoraan. Heillä ei ollut ainoatakaan -yhteistä ajatusta. Hän ei voinut pitää miestä minkäänarvoisena, ja -niinpä he loittonivat toisistaan, ja Horringford sulkeutui entistä -enemmän kuoreensa.» - -»Entä mitä sinä aiot tehdä, Peter?» Cravenin äkillinen kysymys -säpsähdytti toisia, sillä hän ei ollut näyttänyt kuuntelevan -keskustelua. - -Peters viritti savukkeen ja poltti vähän aikaa, ennenkuin vastasi. -»Kuuntelen loppuun saakka, mitä Sandralla on sanottavaa», alkoi hän -vihdoin puhua. »Sitten ilmaisen hänelle muutamia seikkoja, jotka hänen -mielestäni pitäisi tietää, ja kehoitan häntä pyytämään Horringfordia -ottamaan hänet mukaansa Egyptiin ensi talvena.» - -»Minkä tähden?» - -»Sen tähden, että Horringford Egyptissä ja Horringford Englannissa ovat -kaksi hyvin erilaista ihmistä. Tiedän sen — koska olen sen nähnyt. -Se on vain ajatus; se saattaa luonnistua. Joka tapauksessa kannattaa -koettaa.» - -»Entäpä jos lady Horringford ei taivu sulavan kielesi neuvoihin?» - -»Kyllä hän taipuu — ennenkuin jätän hänet rauhaan», vakuutti Peters -jurosti, purskahtaen sitten nauramaan. »Hänen tämänaamuisesta -haastelustaan arvasin hänen hieman säikähtäneen, että oli pistänyt -sormensa mehiläispesään. En usko hänen olevan pahoillaan päästessään -vähäksi aikaa muuanne antaakseen kaiken jälleen rauhoittua. Siihen -mennessä hän voi hiljalleen tasaantua ja ilmoittaa Egyptiin lähdön -syyksi vetäytyäkseen lopullisesti pois koko hommasta.» - -»Onko Sandrassa mielestäsi suurempi syy kuin Horringfordissa?» kysyi -neiti Craven äänessään uhitteleva soinnahdus. - -Peters kohautti olkapäitään. »Minusta on vikaa heissä kummassakin. -Mutta ennen kaikkea moitin järjestelmää, josta koko pulma on saanut -alkunsa.» - -»Tarkoitatko, että Sandran olisi pitänyt itsensä saada valita puoliso -itselleen? Hän oli vasta lapsi —» - -»Ja Horringford oli niin helkkarin oivallinen sulhanen», pisti -Craven kyynillisesti väliin, siirtyen tuoliltaan pieluspeitteiselle -pesäristikolle. - -Gillian istui neiti Cravenin tuolin käsinojalla, sovitellen -pasianssikortteja nahkaiseen koteloon. Hän katsahti nopeasti toisiin. - -»Minä olen luullut, että Englannissa kaikki tytöt valitsevat puolisonsa -ja että he menevät naimisiin oman mielensä mukaan», virkkoi hän -kummastuneena. - -»Teoreettisesti on asia niin, rakas», vastasi neiti Craven, »mutta -käytännössä on usein toisin. Yleensä tytöt järjestävät itse -tulevaisuutensa ja valitsevat puolisonsa. Mutta vielä on paljon -vanhanaikaisia ihmisiä, jotka röyhkeästi vaativat itselleen oikeutta -määrätä tytärtensä elämästä ja ovat kouluttaneet heidät niin, että -vanhempien toiveiden vastustaminen on miltei sula mahdottomuus. -Ilmestyy sopiva kosija, vanhemmat painostavat tyttöä — ja kaikki on -valmista. Otetaan esimerkiksi Sandra. Muutamien vuosien kuluttua hän -otaksuttavasti olisi itse valinnut — ja viisaasti. Mutta asiain näin -ollen ei avioliitto ollut johtunut hänen mieleensäkään.» - -»Hän ei olisi voinut valita parempaa miestä», puolusti Peters -lämpimästi. »Jos Horringford vain olisi malttanut odottaa vuoden tai -pari —» - -»Sandra olisi otaksuttavasti karannut jonkun tallirengin -tai sirkusratsastajan kanssa, ennenkuin olisi ehtinyt tulla -täysi-ikäiseksi!» pilaili neiti Craven nauraen. »Mutta se on -vaikea kysymys, se puolison valitseminen», jatkoi hän miettivästi, -»Poikamiehenä kykenen pohtimaan sitä täysin tyynesti. Mutta jos -olisin hulluuden hetkellä mennyt avioliittoon ja minulla olisi talon -täysi tyttäriä, saisin hermopuistatuksia joka kerta, kun vieras mies -ilmestyisi oveni sisäpuolelle.» - -»Et usko meidän olevan varsin korkealla tasolla, mylady», pahoitteli -Peters. - -»Hyvä ihminen, en usko teidän olevan millään tasolla — tiedän teistä -liian paljon», vastasi neiti Craven hymyillen. - -Peters nauroi. »Mitä sinä arvelet, Barry?» - -Ainoan välihuomautuksensa jälkeen Craven oli istunut äänettömänä, -ikäänkuin keskustelu ei enää olisi kiinnittänyt hänen mieltään. Hän -ei vastannut Petersin kysymykseen vähään aikaan, ja kun hän vihdoin -puhkesi puhumaan, oli hänen äänensä omituisen pingoittunut. »En usko -mielipiteeni painavan kovinkaan paljoa, mutta minusta tuntuu, että -naiset panevat paljon alttiiksi kummassakin tapauksessa. Mies ei voi -koskaan tietää, minkälaiseksi lurjukseksi hän muuttuu, kun siksi tulee.» - -Syntyi painostava hiljaisuus. Neiti Craven piti katseensa suunnattuna -korttipöytään hermostuneena ja pahojen aavistusten vallassa; sellaista -hän ei ollut ennen kokenut. Hänen veljenpoikansa sanoissa ja katkerassa -sävyssä tuntui piilevän salattu merkitys, ja hän vaivasi aivojaan -keksiäkseen puheenaiheen, joka lievittäisi huoneessa vallitsevaa -jännitystä. Mutta Peters katkaisi äänettömyyden, ennenkuin se ehti -muuttua vaivaavaksi. »Se ainoa täällä oleva henkilö, jota asia lähemmin -koskee, ei ole lausunut mielipidettään. Mitä te arvelette, neiti Locke?» - -Gillian punehtui hieman. Hänen oli vielä vaikeata sekaantua yleiseen -keskusteluun ja muistaa, että häntä voitaisiin millä hetkellä tahansa -vaatia tuomaan esiin omia ajatuksiaan. - -»Pelkäänpä, että minulla on ennakkoluuloja. Minut on kasvatettu -luostarissa — Ranskassa», vastasi hän empien. - -»Siis kannatatte ranskalaisten tapaa, hehän solmivat sovinnaisia -avioliittoja?» huomautti Peters. - -Gillian loi häneen tummista silmistään vakavan katseen. »Luullakseni se -on — varmempi», sanoi hän hitaasti. - -»Ja siis onnellisempi?» - -Tytön poskien puna tummeni. »Oi, en tiedä. En ymmärrä englantilaisten -tapoja. Osaan puhua vain Ranskasta. Keskustelimme siitä luostarissa -— luonnollisesti, koska se oli kiellettyä, _que voulez vous_?» Hän -hymyili. »Jotkut ystävistäni menivät naimisiin. Heidän vanhempansa -järjestivät heidän avioliittonsa. Tuntuu, että» — hän takertui, jatkaen -sitten hätäisesti — »että puolison valitsemiseen liittyy paljon -sellaista, mitä — tytöt eivät käsitä, minkä vain vanhemmat ihmiset -ymmärtävät. Niin ollen on kenties parasta, että he järjestävät asian, -joka on niin vakava ja niin — niin kestävä. Heidän täytyy tietää -enemmän kuin me tiedämme», lisäsi hän rauhallisesti. - -»Entä ovatko ystäväsi onnellisia?» tiedusti neiti Craven -suorasukaisesti. - -»He ovat tyytyväisiä.» - -Neiti Craven ärähti. »Tyytyväisiä!» kertasi hän halveksivasti. -»Avioliiton pitäisi antaa enemmän kuin tyytyväisyyttä. Se on kovin -laiha elinkautisen kumppanuuden perusta.» - -Tytön kasvoille lehahti varjo. - -»Eräs ystäväni meni naimisiin rakkaudesta», kertoi hän vitkalleen. »Hän -kuului vanhaan ylimystöön, ja hänen sukulaisensa toivoivat hänelle -loistavaa avioliittoa. Mutta hän rakasti muuatta taiteilijaa ja meni -hänen kanssaan naimisiin kaikesta vastustuksesta huolimatta. Kuusi -kuukautta hän oli Ranskan onnellisin tyttö — sitten hän sai tietää, -että hänen puolisonsa oli uskoton. Loukkaako teitä, että puhun siitä -— luostarissa me kaikki tiesimme sen. Pian senjälkeen hän matkusti -Caprille isänsä lahjoittamaan huvilaan, ja eräänä aamuna hän meni -uimaan — se oli hänen jokapäiväinen tapansa, hän osasi tehdä vedessä -kaikenlaisia temppuja. Mutta sinä aamuna hän ui ulapalle — eikä -palannut.» Gillianin hiljainen ääni aleni melkein kuiskaukseksi. - -Neiti Craven katsahti häneen epäilevästi. »Tarkoitatko, että hän -tahallaan hukutti itsensä?» - -Gillian liikahti hieman, ikäänkuin vältellen. »Hän oli hyvin onneton», -virkkoi hän vienosti. - -Sitä seuranneen äänettömyyden aikana hänen huolestunut katseensa -kääntyi melkein hänen huomaamattaan holhoojaan. Craven oli noussut -pystyyn ja seisoi jäykän liikkumattomana kädet taskussa, tuijottaen -suoraan eteensä. Hän näytti kokonaan eristäytyneen muusta seurueesta, -ikäänkuin hänen sielunsa olisi lähtenyt vaeltamaan, jättäen kookkaan -ruumiin tyhjäksi, tunteettomaksi kuin kivikuvan. Gillian tunsi, -ettei Craven ollut tarkannut hänen sanojaan. Häntä harmitti, että -oli lausunut ajatuksia, joiden hän pelkäsi olevan kypsymättömiä ja -arvottomia. Häneltä pääsi nopea huokaus, ja käsittämättä sen syytä -neiti Craven taputti häntä lempeästi olalle. »Se on kovin murheellinen -pikku tarina, rakas.» - -»Ja lujittaako se uskoanne, että tyttö tekee viisaasti hyväksyessään -hänelle valitun puolison, neiti Locke?» kysyi Peters äkkiä, vilkaisten -samalla kelloonsa ja nousten seisomaan. - -Gillian nousi muiden mukana. - -»Luullakseni se on — varmempaa», vastasi hän, kuten oli sanonut -aikaisemminkin, ja kumartui herättämään nukkuvaa villakoiraa. - - - - -V - - -Neiti Craven istui yksin Towersin kirjastossa. Hän oli lukenut, -mutta kirja ei ollut jaksanut kiinnittää hänen mieltään ja virui nyt -lukemattomana hänen sylissään, samalla kun hän oli vaipunut syviin -aatoksiin. - -Hän istui hyvin hiljaa, tavallisesti kirkkaat kasvot pilvessä, ja -kerran tai pari pääsi häneltä raskas huokaus. - -Lyhyt marraskuun päivä alkoi kallistua loppupuolelle, ja vaikka -iltapuoli olikin vasta alussaan, alkoi jo käydä hämäräksi. Pimenemisen -huomasi kirjastossa paremmin kuin muualla talossa — huone oli synkkä -heti aamuauringon siirryttyä sen ohitse. Se oli pitkä ja kaita, -seinissä oli noin kolmen ja puolen metrin korkuinen tammilaudoitus ja -sen yläpuolella kiersi parveke, jolle päästiin takorautaisia portaita -myöten. Sinne oli sijoitettu kokoelma nahka- ja veliinikansiin -sidottuja kirjoja, jotka verhosivat seiniä lattiasta muutamia kymmeniä -sentimetrejä korkean laipion alapuolelle. Huoneen neljännessä seinässä, -jolle parveke ei ulottunut, oli kolme kapeata ikkunaa, joista näkyi -ajotielle. Kalusto oli niukka ja tiukasti Jaakko-kuninkaan ajan tyylin -mukainen, sillä se oli yli kaksisataa vuotta säilynyt jotakuinkin -koskemattomana; siinä oli jykevä kirjoituspöytä, pari pitkää, matalaa -kaappia ja puolitusinaa tilavia nojatuoleja, jotka myöhemmin oli -päällystetty pieluksilla vastaamaan nykyajan mukavuusvaatimuksia. -Joitakuita vanhoja, hienoja pronssiesineitä oli laudoitettujen seinien -vierellä. Huoneessa vallitsi tyynen rauhaisa tuntu. Vanha kalusto -vaikutti upean vankalta. Kiilloitettu laudoitus ja sen yläpuolella -vanhojen kirjojen hyvin järjestetyt rivit tekivät pysyväisen -vaikutuksen; ne olivat aina paikallaan, samalla kun tuli ja meni -miespolvia ohimenevinä, kiiltävistä tammilaudoista kuvastuvina, -käsitellen painettuja aarteita, joita luettaisiin vielä vuosisatoja sen -jälkeen, kun he olivat jälleen rauenneet tomuksi. - -Talon henki tuntui aineellistuneen tässä isossa, hiljaisessa huoneessa, -joka oli avara ja kuitenkin kodikas, muodollinen, mutta kuitenkin -lämmintuntuinen. - -Se oli neiti Cravenin lempipaikka. Ilmakehä siellä oli miellyttävä. -Täällä hän vielä läheisemmin kuin muualla tunsi pääsevänsä kosketuksiin -suvun hienon vaikutuksen kanssa, jota koko talo tuntui huokuvan. -Useimmissa huoneissa sen saattoi havaita, mutta kirjastossa se oli -voimakas. - -Talo ja suku — ne olivat erottamattomasti liittyneet toisiinsa. - -Satoja vuosia, katkeamattomana sarjana, isästä poikaan... isästä -poikaan... Neiti Craven oikaisihe istumaan suorana kuullessaan -nyyhkytyksen äänen, josta ei voinut erehtyä. Hämmästyneenä hän katsoi -kahta kyynelten jättämää märkää jälkeä polvillaan olevan, avoimen -kirjan sivulla. Lapsuudestaan saakka hän ei tietoisesti ollut itkenyt. -Olipa hyvä, että hän oli yksin, mietti hän, hätkähtäen ja vilkaisten -ympärilleen tyhjässä huoneessa. Hänen oli pidettävä itseään tiukemmassa -kurissa. Hän naurahti hieman epävarmasti, yskäisi, niisti nenäänsä -voimaperäisesti ja meni keskimäisen ikkunan ääreen. Ulkosalla oli kolea -marraskuun ilma. Tuuli puhalsi talon ympärillä rajuina puuskina, jotka -huojuttivat ja taivuttivat puiston isoja alastomia puita ja sieppasivat -pyörteisiinsä myöhään varisseita lehtiä, nostaen ne jonoina ilmaan -hajoittaakseen ne sitten jälleen laajalle alueelle. - -Sade pieksi ikkunan ruutuja. Mutta myrskyn myllertämänäkin oli -näköalalla oma omituinen viehätyksensä. Kaikkina vuodenaikoina se oli -kiehtova. - -Neiti Craven katseli vankkoja, alastominakin kauniita puita ja -mietti, kuinkahan usein hän vielä näkisi niissä lehtisilmut. Otsaansa -rypistäen hän tukahdutti ilmoille pyrkivän huokauksen, painautui -likemmäksi ikkunaa ja tähyili ulos entistä tarkkaavammin. Itäänpäin ja -länteenpäin jatkuivat pitkät lehtokujat, jotka kaartuivat ja katosivat -pian näkyvistä. Talon edustalla oli laaja, hiekoitettu alue; sieltä -vei kaksi lyhyempää, tilavan, soikean tarhan kahden puolen kiertävää -lehtokujaa tallille, joka oli rakennettu vähän matkan päähän talon -etusivun kohdalle, mutta jonka kuusiaita piilotti. - -Vaikka neiti Craven katseli jonkun aikaa, meni ohitse vain -riistanvartija kintereillään läpimärkä setteri, ja vavahtaen -tarkkailija kääntyi pois ikkunasta. Hän liikkui rauhattomasti sinne -tänne, otti käsiinsä kirjoja, pannen ne heti taaskin takaisin, -penkoen kaapeista painokuvia, jotka toisella silmäyksellä eivät -häntä huvittaneet, ja tarkastaen lapsuudestaan saakka tuntemiaan -pronssiesineitä pitkään ja tutkivasti, ikäänkuin olisi nyt nähnyt ne -ensimmäisen kerran. - -Huoneeseen tuli palvelija ja mitään virkkamatta lisäsi puita uuniin. -Neiti Cravenin keskeytyneet ajatukset pyörähtivät uuteen uomaan. Hän -istuutui kirjoituspöydän ääreen, veti eteensä paperiarkin ja kirjoitti -vitkalleen päivämäärän. Mutta sitä edemmäksi hän ei päässyt. Muste -kuivui kynään hänen tuijottaessaan valkeaan paperiin kykenemättä -toivomallaan tavalla pukemaan sanoihin sen kirjeen sisältöä, jonka hän -aikoi kirjoittaa. - -Vihdoin hän laski hopeisen kynänvarren kädestään, tehden toivottoman -eleen, ja hänen katseensa suuntautui pronssiveistokseen, jota -käytettiin kirjepainona. Se oli hänen omaa työtään, ja hän hypisteli -sitä hyväillen, huulillaan omituinen, suruinen hymy, kunnes hänen -rinnastaan puristui toinen haikea nyyhkäys; sitten hän pani sen syrjään -ja painoi kädet kasvoilleen. - -»Se ei ole itseni tähden; Jumala tietää, ettei se ole itseni tähden», -supatti hän ikäänkuin puolustellen. Sitten hän pinnisti voimiaan, -sai mielenliikutuksensa hillityksi ja yritti uudelleen kirjoittaa. -Mutta pantuaan paperille viisi tai kuusi sanaa hän nousi maltittomana -pystyyn, rypisti paperin kädessään, meni takan luokse ja heitti sen -loimuavien halkojen sekaan. - -Hän katseli, kuinka se käpertyi, sen väri muuttui mustan kirjoituksen -selvästi näkyessä, ja sitten se raukesi tuhkaksi. Tottumuksesta hän -sitten otti savukkeen uuninreunuksella olevasta rasiasta, mutta -hänen sytyttäessään sitä välähti hänen mieleensä äkillinen ajatus, -ja hetkisen kestäneen epäröinnin jälkeen seurasi savuke aloitettua -kirjettä tuleen. - -Kohautettuaan kärsimättömästi olkapäitään hän meni jälleen istumaan -nojatuoliin ja koetti taaskin lukea, mutta vaikka hänen katseensa -koneellisesti lipui pitkin painettuja rivejä, ei hän tajunnut -lukemaansa, ja laskettuaan kirjan kädestään hän ei enää yrittänytkään -haihduttaa harhailevia ajatuksiaan. Ne eivät olleet hupaisia, ja kun -ovi vähää myöhemmin avautui, käänsi hän hyvillään päätään, huokaisten -helpotuksesta. Sisälle astui Peters reippain askelin. - -»Tulin kuulusteluun», virkkoi mies nauraen. »Perheripitys piti minua -yksinäisyydessä tämän aamun. Aikoinani en välittänyt sellaisesta -mitään, mutta viime vuosi pilasi minut. Olin tilattu puoliselle, mutta -tulin niin pian kuin ehdin. Kaikki voivat toivottavasti hyvin.» - -Neiti Craven silmäili häntä hetkisen ennenkuin vastasi. Peters seisoi -selkä takkaan päin, kädet selän takana, kasvot rusottavina tuulesta ja -sateesta, terävät, siniset silmät suunnattuina häneen luotettavina, -varmoina. Omituinen sattuma oli tuonut miehen tänne — juuri sillä -hetkellä. Neiti Cravenin valtasi voimakas halu ottaa hänet uskotukseen -harvinaisessa asiassa. Hän oli tuntenut Petersin ja luottanut häneen -useampia vuosia kuin oikein muistikaan. Kuinka paljon hän puhuisi? Hän -oli kahdella päällä. - -»Olet aina ajattelevainen, Peter», alkoi hän verkalleen. »Tuskinpa -on mitään anteeksiannettavaa.» Hän hymyili hieman. Barry lähti -ratsastamaan jonnekin varhain tänä aamuna, ja Gillian meni eilen -Horringfordeille. Odotan hänen palaavan tänään teelle. Minua taas -vaivasi luuvalo, reumatismi tai lentoleini selässä. En muista, -mikä niistä! Joka tapauksessa jäin kotiin.» Hän nauroi ja osoitti -savukkeita. Peters otti savukkeen ja naputti sitä peukalonsa kynteen. - -»Olet ollut yksin. Miksi et soittanut? Olisin ollut hyvilläni -päästessäni eroon australialaisista. He ovat tavattoman ystävällisiä, -mutta jollakin tavoin — hm — painostavia», lisäsi hän hymähtäen. - -»Rakas ihminen, ole iloissasi, ettei se johtunut mieleeni. Olen ollut -koko päivän kuin pääkipuinen karhu.» Hän katsoi Petersin ohitse -tuleen, ja kummastuneena hänen äänensä oudosta sävystä mies ei -virkkanut mitään, vaan poltti hitaasti savukettaan, nauttien lämmöstä -ajettuaan kylmässä sateessa avoimessa autossa. Hän ei koskaan käyttänyt -umpinaista vaunua. Jotkut neiti Cravenin lausumat sanat olivat -hämmästyttäneet häntä. - -»Barry ratsastamassa —?» virkkoi hän, vilkaisten ulkona raivoavaan -myrskyyn. - -»Niin. Hän söi aamiaista epä-inhimilliseen aikaan ja lähti varhain. -Säästä hän ei näy välittävän, mutta kyllä hän kastuu likomäräksi.» - -»Hän on karaistunut mies», vastasi Peters lyhyesti. »Arvelinkin -hänen olevan ulkosalla. Tullessani äsken sisälle, vetelehti Joshio -eteishallissa, vilkuillen ajotielle. Odottamassa isäntäänsä kaiketi», -lisäsi hän, karistaen savukkeestaan tuhkakokkareen tuleen. »Hän on -verraton kamaripalvelija», täydensi hän puhettaan jotakin sanoakseen. - -Mutta neiti Craven ei ollut kuulevinaan huomautusta. Hän tuijotti yhäti -lepattaviin liekkeihin, naputellen sormillaan tuolin käsinojia. Kerran -hän yritti puhua, mutta sanoja ei lähtenyt hänen huuliltaan. - -Peters odotti. Hänellä oli selittämätön, mutta varma tunne, että neiti -Craven toivoi hänen odottavan, että hän yllyttämättäkin toisi julki -mielessään ilmeisesti pyörivän asian. Neiti Cravenin käytös osoitti -hänen olevan harvinaisen jännittyneen — hän oli tänään kokonaan -toisenlainen kuin tavallisesti. Vain kerran tai kahdesti koko heidän -elinkautisen ystävyytensä aikana hän oli näyttänyt Petersille vakavaa -puoltaan. Silloin hän oli pyytänyt apua — nytkin mies aavisti hänen -olevan avun tarpeessa. Peters ylpeili siitä, että tunsi hänet yhtä -hyvin kuin hän itsekin, ja ymmärsi, kuinka vaikeata hänen oli puhua. -Vaikka Peters arvasikin hänen huolestumisensa syyn, ei hän silti -tahtonut jouduttaa sen lausumista. Neiti Craven tarvitsi siihen oman -aikansa, hän ei voinut mennä puolitiehen vastaan. Hänen täytyi odottaa -syrjässä. Milloin olisikaan hän menetellyt muulla tavoin Craven -Towersissa! Hänen silmänsä välkkyivät omituisesti takkatulen hohteessa, -ja hän upotti kätensä takintaskuihin, tehden äkillisen liikkeen. Äkkiä -neiti Craven katkaisi äänettömyyden. - -»Peter — olen kauhean huolissani Barrystä.» Sanat tulivat kiivaasti. -Mies ymmärsi häntä liian hyvin tekeytyäkseen ymmälläolevaksi. - -»Mylady, niin olen minäkin», vastasi hän kerkeästi, mikä ei ollut -suinkaan rauhoittavaa. - -»Peter, mikä on vikana?» jatkoi toinen hengähtämättä. »Barry on tyyten -muuttunut. Sinä näet sen yhtä hyvin kuin minäkin. En käsitä sitä — olen -ihan ymmällä — tarvitsen apuasi. En voi keskustella hänestä kenenkään -muun kanssa, mutta sinä — sinä olet yksi meistä, olet aina ollut yksi -meistä. Kaikissa säissä olet ollut tukenamme. Miten meidän olisi käynyt -ilman sinua, sen tietää yksin Jumala. Pidät Barrystä, rakastat häntä -yhtä paljon kuin minäkin, etkö osaa tehdä jotakin? Hänen kärsivät -kasvonsa — hänen murheelliset silmänsä — herään öisin unestani ja näen -ne! Peter, etkö voi _tehdä_ jotakin?» - -Hän seisoi Petersin vieressä takertuneena uuninreunukseen ja vapisten -liikutuksesta. Mies tyrmistyi nähdessään hänet niin masentuneena, -melkeinpä sekavana. Hän tajusi, kuinka syvään asia oli häneen osunut — -totisesti syvään, kun tulos oli tuollainen. Mutta pyyntöä oli mahdoton -täyttää. Peters teki pienen epäävän eleen ja pudisti päätään. - -»Mylady, en voi tehdä mitään. Enkä tiedä, uskotko, kuinka kipeästi -sen sanominen minuun koskee. Oma poikani ei voisi olla minulle -rakkaampi kuin Barry on — hänen äitinsä tähden.» Hänen äänensä särkyi. -»Mutta tosiasia on — hän ei ole minun poikani. Olen vain hänen -tilanhoitajansa. On asioita, joita en voi tehdä enkä lausua, vaikka -minua kuinka haluttaisi», lisäsi hän hymyillen väkinäisesti. - -Neiti Craven näytti tuskin kuuntelevan. - -»Se on tapahtunut Jaappanissa», vakuutti hän kiivaasti, mutta hiljaa. -»Jaappani! Jaappani!» jatkoi hän rajusti. »Kuinka paljon suruja se -maa vielä tuottaa suvullemme! Se on tapahtunut Jaappanissa, ja mitä -se lieneekään, Joshio tietää sen! Puhuit hänestä äsken. Kerroit hänen -vetelehtivän — odottamassa — tähyilemässä. Peter, niin hän vartioi -aina. Hän tähyilee yhtenään. Barryn ei milloinkaan tarvitse lähettää -noutamaan häntä — hän on aina saapuvilla, odottaen kutsua. Kun Barry -on ulkosalla, on mies rauhaton, kunnes hän palaa, liikkuen kuin haamu -hallissa — se käy hermoilleni. Mutta oikeastaan en kuitenkaan pysty -moittimaan häntä mistään. Hän ei häiritse, hän on meluton kuin kissa -ja katoaa heti ihmisen nähtyään, mutta sittenkin aina tietää, että -hän on lähistöllä, parhaiksi poissa näkyvistä — odottaen, kuunnellen. -Peter, mitä hän oikein odottaa? En usko, että taloutemme muut jäsenet -ovat sitä huomanneet, en itsekään pannut sitä aluksi merkille. Mutta -muutamia kuukausia sitten tapahtui jotakin, enkä senjälkeen nähtävästi -saa sitä mielestäni. Oli yö, kello kaksi, olin valveilla, en saanut -unta. Arvelin lukemalla saavani unen päästä kiinni. Huoneessani -ei ollut ainoatakaan huvittavaa kirjaa, mutta muistin jättäneeni -kirjastoon romaanin, jota olin alkanut lukea. En ottanut valoa — -tunnen Towersin jokaisen käänteen ummessa silmin. Kuten tiedät, on -mentävä Barryn oven ohitse päästäkseen minun huoneestani portaille, -ja Barryn huoneen ovella törmäsin pimeässä johonkin olentoon — jolla -oli teräksenlujat kädet. Ne pelastivat minut pahasti kompastumasta ja -kiidättivät minut käytävää myöten kuutamoiselle parvekkeelle, ennenkuin -ehdin sanallakaan puolustautua. Joshio tietysti. Olin tapahtuman -johdosta luonnollisestikin hämmästynyt ja äkäinen. Vaadin selitystä, ja -kauan epäröityään hän jupisi jotakin sellaista että Barry muka tarvitsi -häntä — mikä on suorastaan naurettavaa. Jos Barry olisi tosiaankin -häntä tarvinnut, olisi hän ollut huoneessa eikä kyyrötellyt matolla -oven ulkopuolella. Hän tuntui olevan hyvin kiihtynyt ja rukoili, etten -hiiskuisi siitä mitään. En muista hänen sanojaan, mutta sen vaikutelman -sain, ettei Barryn olisi hyvä tietää sitä. En ymmärrä sitä — Barry -luottaa häneen ehdottomasti — mutta kuitenkin tämä. Minua peloittaa, -enkä tätä ennen ole pelännyt eläissäni.» - -Neiti Cravenin äänen vähäinen särähdys koski Petersiin. Tilanne tuntui -hänestä kummallisen ylivoimaiselta. Toisen kertomus huolestutti häntä -enemmän kuin hän halusi näyttää neiti Cravenin ollessa niin harvinaisen -kiihtynyt. Kahdesti ennen he olivat tukeneet toisiaan hyvin vaikealla -hetkellä, ja nainen oli silloin osoittanut harkitsevansa varovasti, -pyrkivänsä varmasti päämäärään, näyttänyt suorastaan miesmäistä voimaa -ja tervettä punnitsemiskykyä. Hän oli ollut tuiki asiallinen, vapaa -haaveilusta; hän ei ollut antanut mitättömien seikkojen horjuttaa -itseään, ja hänen päätöksensä olivat olleet kantavia. Hän oli ollut -tyynen maltillinen, jättäen tunteet miltei tyyten syrjään, ja niinpä -olikin Peters voinut esiintyä hänelle kuin jollekin toiselle miehelle, -varmana siitä, että hän ymmärtäisi eikä todennäköisesti aavistamatta -sortuisi naisten tavalliseen heikkouteen. Peters oli luullut, että -hän tunsi hänet perinpohjin, etteivät mitkään mahdolliset olosuhteet -pystyisi muuttamaan hänen vakaasti juurtunutta käsitystään hänestä. -Mutta nyt tämä mielenliikutus, joka niin vaarallisen likeisesti -muistutti hysteriaa, paljasti hänet uudessa valossa, tehden hänet -melkein ventovieraaksi. Tämä havainto saattoi Petersin hieman ymmälle. -Kaikkien näiden vuosien jälkeen se oli uskomatonta, ikäänkuin olisi -hänen vankaksi kivirakennukseksi luulemansa talo sortunut hänen -ympärilleen kuin korttikyhäys. Hän tuskin jaksoi sitä tajuta. Hän -tunsi, että kaiken sen takana piili enemmän kuin neiti Craven myönsi. -Hänen teki mielensä kysyä sitä suoraan, mutta tarkemmin ajateltuaan hän -päätteli, että se olisi erehdys, että hän siten käyttäisi arvottomasti -hyväkseen toisen heikkoutta. Tämä riitti täksi päiväksi — nyt hänen -oli vain autettava neiti Cravenia tasaantumaan normaaliseen tilaansa. -Ja sitä varten hänen oli unohdettava puolet siitä, mihin toisen sanat -tuntuivat tähtäävän. Hän tunsi selvästi, kuinka masentunut nainen -oli, hän ei saisi virkkaa mitään, mikä olisi omiaan pahentamaan -hänen levottomuuttaan. Oli parempi näyttää tunteettomalta kuin liian -sydämellisesti ottaa osaa pelkoon, jonka muistaminen, siitä hän oli -varma, rauhallisempana hetkenä harmittaisi toista itseään. Neiti Craven -ei ikinä antaisi sitä itselleen anteeksi — mitä vähemmin hänellä olisi -unohdettavaa, sen parempi. Hän luotti mieheen. Siitä Peters oli varma -ja oli ylpeä hänen luottamuksestaan. He olivat aina olleet ystävyksiä, -mutta nyt neiti Cravenin heikolla hetkellä tunsi Peters olevansa häntä -lähempänä kuin koskaan ennen. Nainen odotti, että hän sanoisi jotakin. -Hän valitsi sellaisen tavan, joka tuntui olevan vähimmän omiaan -herättämään väittelyä. Vihdoin hän alkoi puhua, tyynesti, haluamatta -näyttää epäilevältä tai kovin huolestuneelta, lämpimästi sulkien toisen -vavahtelevat sormet isoon, vankkaan käteensä. - -»En usko, että on mitään aihetta — mitään järkisyytä epäillä -Joshion uskollisuutta. Mies on hartaasti kiintynyt Barryyn. Hänen -käyttäytymisensä tosin kyllä tuntuu — kummalliselta, mutta se, -siitä olen varma, johtuu liiallisesta innosta. Hän on muukalainen -vieraassa maassa, hänellä ei ole tilaisuutta viettää aikaansa eikä -huvitella omalla, luontaisella tavallaan, ja kun hänelle jää runsaasti -aikaa, pukeutuu hänen isäntäänsä kohtaan tuntemansa kiintymys -silmäänpistävämpiin muotoihin kuin englantilaisten miespalvelijani -keskuudessa on tavallista. En jaksa uskoa, että hänellä on mitään pahaa -mielessä. Hän on ollut Barryn palveluksessa jo kauan — oletko niinä -monina kertoina, jolloin hän on isäntänsä kanssa majaillut luonasi -Lontoossa, huomannut hänen käytöksessään jotakin samanlaista kuin olet -äsken pannut merkille? Et? Siispä pidän luultavana, että se johtuu -samasta levottomuudesta, jota me itse olemme tunteneet Barryn palattua. -Mutta Joshiolla se otaksuttavasti pohjautuu varmaan tietoon, kun taas -meillä se on pelkkää arvailua. - -— Barrylle on epäilemättä sattunut jotakin — mullistavaa. Näin meidän -kesken voimme myöntää sen avoimesti. Hän palasi luoksemme ihan -muuttuneena miehenä — emmekä me voi muuta kuin olla entiseen tapaamme -ikäänkuin emme huomaisi mitään. Hän koettaa unohtaa jotakin. Kotiin -saavuttuaan hän on raatanut kuin orja, uurastanut tilan konttorissa -ikäänkuin hänen olisi siellä ansaittava leipänsä. Hän tekee kahden -miehen työn — ja inhoaa sitä. Olen joskus nähnyt hänen unohtavan, -missä on, ja tuijottavan ulos ikkunasta, ja hänen kasvojensa ilme saa -tukahduttavan möhkäleen nousemaan kurkkuuni. Jumalan kiitos, että hän -on nuori — ajan mukana kenties —» Hän kohautti olkapäitään ja katkaisi -lauseensa kesken, käsittäen tyhjät sanat turhiksi. - -Mutta mitäpä muuta hän olisi voinut tehdä? Hän ei osannut ehdottaa -mitään, ei tehdä mitään. Historia toistui; taaskin hänen oli pysyttävä -syrjässä ja katseltava kärsimystä voimatta auttaa, kykenemättä sitä -lievittämään. Ensin äiti ja nyt poika tuntui melkein siltä kuin hän -olisi pettänyt heidät molemmat. Avuttomuuden tunne oli karvas, ja hänen -kasvonsa olivat tuskasta vääntyneet hänen äänettömänä tuijottaessaan -ikkunaan, johon myrsky puski raivoaan entistä kiukkuisemmin. -Luonnonvoimien myllerryksen näkeminen tuntui miltei tyynnyttävältä, -siinä oli sellaista, mitä vastaan hän saisi ponnistaa, minkä hän voisi -voittaa, mikä taltuttaisi häntä kuohuttavaa, voimattomuuden tunteen -nostattamaa kiukkua. Äkkiä alkoi huone tuntua hänestä tukahduttavalta, -hän kaipasi kylmiä, pistäviä sadepisaroita kasvoillaan, tuulen ulvontaa -puissa. Hän pani nopeasti takkinsa napit kiinni, valmistautuen -lähtemään. Neiti Craven reipastautui ja laski kätensä pidättävästi -hänen käsivarrelleen. - -»Peter», virkkoi hän hitaasti, »luuletko, että Barryn vaiva on jollakin -tavoin — veljeni yhteydessä? Taulujen vaihtaminen ruokasalissa — se oli -niin omituista. Hän sanoi, että kysymyksessä oli korjaus. Arveletko -Barryn — saaneen jotakin selville Jaappanissa?» - -Peters pudisti päätään. »Jumala tietää», vastasi hän jörösti. - -Hetkisen olivat molemmat ääneti; sitten neiti Craven huoahti ja meni -soittokellon luokse. - -»Jääthän teelle?» - -»Kiitos, en. Minua tulee muuan mies tapaamaan, minun on mentävä. Kerro -parhaat terveiset Gillianille ja sano hänelle, etten pian anna anteeksi -hänen tämänaamuista karkaamistaan. Onko hän jo päässyt ilkeästä -yskästään?» - -»Melkein. En olisi tahtonut päästää häntä Horringfordeille, mutta hän -lupasi olla varovainen.» Hän pysähtyi hetkeksi. »Mitä tekisimme, jollei -Gilliania olisi, Peter?» lisäsi hän sitten, naurahtaen omituisesti. - -»'Panetpa minut arvaamaan', kuten Atherton sanoo. Hän on velho, jumala -häntä siunatkoon!» vastasi Peters ja ojensi molemmat kätensä. Neiti -Craven tarttui niihin ja piti niitä jonkun aikaa omissaan. - -»Oletpa paras kumppani, mitä minulla on ikinä ollut», sanoi hän -epävarmasti, »ja olet omistanut koko elämäsi meille Craveneille». - -Miehen käsien äkillinen kouraisu oli tuskallinen, sitten hän kumartui -ja painoi odottamatta huulensa lujasti pitämilleen sormille. - -»Olen aina täällä — kun tarvitset minua», virkkoi hän käheästi ja -poistui. - -Neiti Craven seisoi paikallaan, katsellen hänen jälkeensä, huulillaan -kummallinen hymy. - -»Jumalan kiitos, että meillä on Peters!» kuiskasi hän hartaasti ja -palasi entiselle paikalleen ikkunan ääreen. Oli tuntuvasti pimeämpi -kuin äsken, mutta molempia tallille vieviä lehtokujia pitkin näki -jonkun matkan päähän. Katsellessaan ulos, hajamielisesti hypistellen -uutimen punosta, hän ajatteli sitä pitkää aikaa, jonka Peter Peters -oli ollut hänen sukunsa talossa. Kolmekymmentä vuotta — elämänsä -parhaan osan. Ja vastalahjaksi hän oli saanut surua ja häipymättömän -muiston. Hänen rakastamansa nainen ei ollut valinnut häntä, vaan -komean, epäjohdonmukaisen Barry Cravenin ja saanut vaalinsa tähden -kokea surkeutta ja yksinäisyyttä. Ja koska hän oli tiennyt, että -välttämättömyyden pakosta tulisi aika, jolloin nainen tarvitsisi -hänen apuaan ja tukeaan, oli hän haudannut omat tunteensa ja jäänyt -paikalleen. Naisen lyhyttä onnenaikaa oli ollut raskasta tarkkailla — -sitä seuraavat pitkät hyljätyn yksinäiset vuodet jatkuvaa rääkkäystä. -Hän oli ollut raivoissaan oman avuttomuutensa tähden. Ja tietämättä -mitään hänen rakkaudestaan, aavistamatta, mikä häntä pidätti Craven -Towersissa, oli nainen turvautunut häneen ja kertonut kaikki hänelle. -Ilman hänen huolellista hoitoaan olisi Cravenien tilukset saatettu -rappiolle, ja Cravenien omaisuus olisi joutunut auttamattomasti -hunningolle. - -Jonkun aikaa ennen kälynsä kuolemaa oli neiti Craven sen aavistanut, -kuten vain nainen osaa aavistaa, mutta vasta nyt hän oli ensi kerran -kuullut Petersin omin huulin puolittain tunnustavan rakkautensa, jonka -hän oli niin tarkoin pitänyt salassa kolmekymmentä vuotta. - -Harvinaiset kyyneleet, jotka tänään tuntuivat olevan niin kumman -lähellä pintaa, kihosivat vastoin hänen tahtoaan silmiin, ja hän -räpytti häpeilevän ärtyneesti silmiään poistaakseen niistä kosteutta. - -Sitten osui hänen katseensa tallilta tulevaan olentoon, jota hämyssä -tuskin saattoi erottaa, ja hän huoahti voimakkaasti huojennuksesta. - -Mies käveli verkalleen, kädet syvällä taskuissa, hartiat kumarassa -hänen leveään selkäänsä pieksävää tuulta ja sadetta vasten. -Hänen liikkeistään näkyi, että hän oli lopen uupunut, mutta -hänen lähestyessään taloa, kävivät hänen askeleensa vieläkin -vitkallisemmiksi, ikäänkuin hän ruumiillisesta väsymyksestä ja kolkosta -säästä huolimatta olisi pikemminkin pakottautunut palaamaan sisälle -kuin tuntenut luonnollista halua päästä suojaan. - -Hänen käyntinsä oli raskas, hänen entisten, kimmoisten askeleittensa -jyrkkä vastakohta. - -Kun hän meni sen ikkunan ohitse, jonka ääressä neiti Craven seisoi, -näki viimemainittu, että hän oli kurassa päästä jalkoihin saakka. -Säälien täti ajatteli sitä hevosta, jolla Craven oli ratsastanut. -Muutamia viikkoja sitten hän oli ollut tallissa, kun Barry oli -luovuttanut toisen nääntyneen, mutaisen eläimen, jonka jokainen jäsen -vapisi ja jossa näkyi säälimättömän ratsastuksen merkkejä, tallimiesten -vanhalle esimiehelle, joka velvollisuuden mukaisesti oli pysynyt -äänettömänä kuin kivi, mutta jonka tuikeat kasvot kaunopuheisesti -ilmaisivat kaikki, mitä hän ei saanut lausua. Häikäilemätön -ajattelemattomuus oli tyyten vieras piirre Barryssä, eläimiä kohtaan -hän oli aina ollut erikoisen helläsydäminen. - -Täti riensi eteishalliin, ollen vähällä törmätä pienikokoiseen, -tummapukuiseen olentoon, joka väistyi syrjään kumartaen syvään, -itämaalaisten kunnioittavaan tapaan. - -»Isäntä on hyvin märkä», mutisi mies ja katosi. - -»Hänessä on järkeä», jupisi neiti Craven nyreästi. Mutta ihan -äkkiä virisi hänen mielessään odottamaton myötätunto tutkimatonta -jaappanilaista kohtaan, joka siihen saakka oli hänestä ollut -vastenmielinen. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa pohtia tunteittensa -selittämätöntä muutosta, sillä sisäoven lasin lävitse hän näki Cravenin -eteisessä jäykästi kiskovan vettä valuvaa sadetakkia yltään. Se ei -ollut kyennyt suojaamaan häntä, sillä vinhasti pieksävä sade oli -tunkeutunut sen sisälle, ja hänen hitaasti hypistellessään nappeja -kohmettunein sormin, juoksi vettä kapeina, lirisevinä juovina hänen -vartaloaan pitkin matolle. - -Neiti Craven ei lainkaan halunnut näyttää varronneensa häntä. Hän meni -Barryn luokse ikäänkuin sattumalta ja tervehti häntä, teeskennellen -hämmästystä, joka kuulosti vilpittömältä. - -»Kas vain, Barry, parhaiksi teelle! Tiedän kyllä, ettet tavallisesti -ole kovin hempeän herkkä noudattamaan toisten mieltä, mutta tällä -kertaa voit tehdä laupiaan teon huvittamalla minua, kun olen yksin. -Peter pistäytyi luokseni kymmeneksi minuutiksi, mutta hänen oli -kiiruhdettava tapaamaan jotakin ihmistä, eikä Gillian ole vielä -palannut.» - -Cravenin kasvot olivat riutuneen näköiset, mutta hän hymyili -vastatessaan: »Hyvä! Kirjastossako? Siis viiden minuutin kuluttua — -olen hieman märkä.» - -Uskomattoman lyhyessä ajassa hän saapui tädin seuraan yllään toiset, -tahrattomat vaatteet. Teekeittiön ääressä hyörivä täti katsoi häneen, -tuntien mielihyvää, jota veljenpojan komea ulkonäkö aina hänessä -herätti. »Sinäpä olit nopea!» kehui hän. - -»Joshio», vastasi Craven lakoonisesti, ojentaen hänelle paahdettua -voileipää. - -Itse hän söi vähän, mutta joi kaksi kuppia teetä, polttaen sen ohella -lukemattomia savukkeita. Neiti Craven pakisi keveästi, kunnes teepöytä -oli korjattu pois ja Craven oli siirtynyt tavalliselle paikalleen -uunimatolle ja nojasi uuninreunustaan. - -Sitten täti vaikeni, vilkaisten tavantakaa vaivihkaa Barryyn, -rauhattomasti liikutellen käsiään sylissänsä ja kooten rohkeutta -alkaakseen puhua. Sitä, mistä hänen nyt oli haasteltava, vieläkin -vaikeampi pukea sanoihin kuin hänen Petersille uskomaansa asiaa. -Mutta se oli lausuttava julki, eikä hän ehkä milloinkaan saisi tämän -suotuisempaa tilaisuutta. Hän rohkaisi itseään, ja virkkoi empien: - -»Tahtoisin keskustella kanssasi Gillianista.» Barry katsahti häneen -terävästi. »Mitä Gillianista?» Kysymys oli jyrkkä, miehen äänessä -melkein epäilyksen vivahdus, ja täti liikahti rauhattomasti. - -»Herran nimessä, poika, älä vain karkaa kurkkuuni», torjui hän, -naurahtaen hermostuneesti. »Gillianista ei ole sanottavaa muuta kuin -kaikkea kaunista, hyvää ja herttaista, mutta siinä ei sittenkään ole -kaikki — on vielä muutakin. Minun on vaikea sitä lausua. Se on vakava -asia, Barry, ja koskee Gillianin tulevaisuutta.» Hän pysähtyi, toivoen -Cravenin huomauttavan jotakin, mikä helpottaisi hänen tehtäväänsä. -Mutta mies ei virkkanut mitään, ja vilkaistessaan häneen salavihkaa -täti näki hänen kasvoillaan omituisen kivettyneen ilmeen, johon hän oli -viime aikoina tottunut. Outo vaiteliaisuus, joka hänestä vielä tuntui -niin kummalliselta, näytti taas äkkiä vallanneen Barryn. Hän tukahdutti -huokaisun ja ehätti jatkamaan. - -»Onkohan mieleesi koskaan johtunut ajatella Gillianin tulevaisuutta? Se -on usein askarruttanut minun mieltäni, ja viime aikoina on minun ollut -omistettava sille vakavampaa huomiota. Aika on kulunut niin nopeasti. -On vaikea uskoa, että hänestä tuli sinun holhokkisi jo lähes kaksi -vuotta sitten. Hän täyttää kaksikymmentäyksi vuotta maaliskuussa — -tulee täysi-ikäiseksi ja omaksi valtiaakseen. Kysymys on — mihin hän -ryhtyy?» - -»Ryhtyy? Ei ole kysymystäkään, että hän ryhtyisi mihinkään», vastasi -Craven lyhyesti. - -»Tarkoitatko, että hänen tultuaan täysi-ikäiseksi pysyy kaikki -ennallaan, ettei sitten mikään muutu?» Neiti Craven silmäili häntä -uteliaasti. - -»Kyllä. Miksi en tarkoittaisi?» - -»Tunnet Gilliania huonommin kuin luulin.» Vanha pureva sävy soinnahti -terävästi tädin äänestä. - -Barry näytti kummastuneelta. »Eikö hänen ole hyvä olla täällä?» - -»Hyvä!» Neiti Craven naurahti omituisesti. »Se on pieni sana -merkitäkseen niin paljon. Kyllä, hänen on hyvä — hyvä olla kaiket -päivät — mutta se ei pidätä häntä täällä. Hän rakastaa Towersia, hän -on ihastunut tilaan, hänen laajassa sydämessään on sopukka kaikille -täkäläisille, mutta sekään ei häntä pidätä. Oman ajatustapansa mukaan -hänen on maksettava velka, ja opiskellessaan, työskennellessään, -toivoessaan hän on kaikkina näinä kuukausina pyrkinyt siihen -päämäärään. Hän on päättänyt itse raivata itselleen tien maailmassa, -korvata kaikki, mitä hänen tähtensä on kulutettu —» - -»Tuo on typerää hölynpölyä», keskeytti Barry kiivaasti. - -»Se ei ole hölynpölyä Gillianin näkökannalta katsottuna», vastasi -neiti Craven kerkeästi, »vaan tavallista rehellisyyttä. Me, hän ja -minä, olemme pohtineet sitä asiaa moneen kymmeneen kertaan. Olen yhä -uudelleen vakuuttanut, että sinä hänen holhoojanaan olet _in loco -parentis_ ja että sinun oikeudenmukainen velvollisuutesi on senvuoksi -huolehtia hänen tarpeistaan ja hänen taiteellisesta koulutuksestaan, -niin kauan kuin hän on holhokkisi, ja ettei sen korvaaminen voi -tulla kysymykseenkään. Mutta hän ei näe sitä siinä valossa. Omasta -puolestani — vaikka en mistään hinnasta sallisi hänen tietää sitä — -ymmärrän häntä ja olen täydelleen yhtä mieltä hänen kanssaan. Hänen -riippumattomuudenkaipuunsa ja ylpeytensä ovat ihan suhteettomat -hänen voimiinsa verrattuina. En voi tuomita häntä, saatan ainoastaan -ihailla — vaikka visusti varon näyttämästä ihailuani, ja jos voisitkin -taivuttaa hänet jättämään entisyyden silleen, on sittenkin vielä -kysymys hänen tulevaisuudestaan.» - -»Jonka minä voin turvata.» - -Neiti Craven pudisti päätään. - -»Jota sinä et voi turvata», sanoi hän vakavasti. - -Tämä suora vastaväite ärsytti Cravenia. Hän nykäisi itsensä pystyyn -veltosta asennostaan, oikaisihe täyteen mittaansa ja katsoi tätiinsä -otsa rypyssä. »Miksipä en?» tokaisi hän kopeasti. - -Neiti Craven kohautti olkapäitään. »Mitä aikoisit tehdä?» - -Barry erotti hänen äänensä uhittelevan sävyn ja meni hetkeksi -hämilleen. »Olisi keinoja —» virkkoi hän kovin epävarmana. »Jotakin -voitaisiin järjestää —» - -»Tarjoisitko hänelle — almuja?» huomautti neiti Craven itsepäisen -jäykästi. - -»Lempo vieköön almut!» - -»Niin ajattelevat tavallisesti ne, joiden niitä on siedettävä. Niin, -Barry; se ei vetele.» - -Craven kilisteli taskussaan olevia avaimia, ja hänen kasvonsa kävivät -yhä synkemmiksi. - -»Voisin siirtää hänelle jonkun hänen tarpeittensa mukaisen rahasumman, -ja hänelle voitaisiin selittää, että jotkut hänen isänsä vanhat -osakkeet ovat odottamatta muuttuneet tuottaviksi.» - -Mutta neiti Craven ravisti päätään toistamiseen. »Se on taitavasti -suunniteltu, Barry, mutta ei kyllin taitavasti. Gillian ei ole typerä. -Hän tietää, ettei hänen isällään ollut rahaa, vaan että hän eli -vuotuisen määrärahan varassa, jonka kiukustuneet sukulaiset olivat -hänelle luvanneet ja joka lakkasi hänen kuollessaan. John Locke oli -viimeisessä kirjeessään ilmoittanut hänelle suoraan, ettei hänellä -ollut mitään turvaa maailmassa — paitsi sinun armeliaisuuttasi. -Ajattele, millainen Gillian on ja mitä hänen on täytynyt kärsiä — -odottaessaan, kunnes sinä saavuit Jaappanista ja — vähemmässä määrin — -ollessaan sinusta riippuvainen näiden viime vuosien aikana.» - -Barry liikahti rauhattomasti ikäänkuin olisi paheksunut tätinsä sanojen -suorasukaisuutta, otti savukkeen ja viritti sen verkkaisesti. Sitten -hän meni ikkunan ääreen, jonka eteen ei oltu vielä pantu luukkuja, ja -jäi katselemaan pimeään selkä jörösti käännettynä huoneeseen päin. -Hänen välinpitämätön asentonsa näytti melkein vihjaavan, ettei asia -ollut hänestä erittäin tärkeä. - -Neiti Cravenin ilme muuttui vakavammaksi, ja vasta kauan odotettuaan -hän alkoi jälleen puhua. »On vielä toinenkin syy jonka vuoksi olen -kovasti vastustanut Gillianin halua itse raivata itselleen tien -maailmassa, ja sitä hän ei itse tiedä. Hän ei ole ruumiillisesti kyllin -vahva koettaakseen itse ansaita elatustaan, kestääkseen ankaraa työtä -ja siihen liittyviä puutteita. Muistathan, kuinka keuhkoputki-tulehdus -piti häntä vuoteessa viime talvena, ja tämä talvi huolestuttaa minua -jälleen. Hän on heikkorakenteinen; hän saattaa vahvistua, mutta saattaa -olla vahvistumattakin. Taivas tietää, millaisia turman siemeniä hän on -perinyt, kun hänen vanhempansa olivat sellaiset. Hän tarvitsee mitä -huolellisinta hoivaa, kaikenlaisia mukavuuksia — hän ei ole sopiva -ankaraan elämään ja myllerrykseen. Ja, Barry, minä en voi sitä hänelle -sanoa. Se särkisi hänen sydämensä.» - -Hän katseli Cravenia tutkivasti ja odotti kiihkeästi ja henkeään -pidättäen, että hän puhuisi. Mutta kun Craven vihdoin vastasi, levisi -hänen kasvoilleen nopeasti tyytymättömyyden ilme, ja hän vaipui rentona -tuoliinsa väsyneen ja masentuneen näköisenä. Liikahtamatta Barry sanoi: - -»Etkö sinä voisi järjestää jotakin, täti Caro? Pidät Gillianista -hyvin paljon, kaipaisit hänen seuraansa hirveästi; etkö voisi saada -häntä uskomaan, että hän on sinulle välttämätön — että hän saattaisi -tehdä työtä ja kuitenkin jäädä luoksesi? Tiedät, että vielä joskus -tahdot palata omaan taloosi Lontooseen, käydä jälleen käsiksi omiin -harrastuksiisi ja matkustaa. Minun ei sovi odottaa sinun enää kauan -säälivän yksinäistä vanhaapoikaa. Olet luopunut paljosta auttaaksesi -minua — tällaista ei voi ikuisesti jatkua. Siitä, mitä olet tehnyt, -en osaa sinua koskaan kyllin kiittää, se on liian suurenmoista, mutta -minä en saa käyttää väärin sinun hyväsydämisyyttäsi. Jos esität asian -Gillianille niin, ettet sinä tahdo erota hänestä — että hän on sinulle -rakas — se on totta, eikö olekin?» lisäsi hän käyden äkkiä innokkaaksi. -Ja ällistyneenä tädin äänettömyydestä hän pyörähti kantapäällään -ympäri. Täti istui avaran nojatuolinsa selkämykseen nojautuneena -harvinaisen välinpitämättömän näköisenä. - -»Pelkäänpä, ettet voi ottaa laskuissasi minua huomioon, Barry», virkkoi -hän vitkalleen. Craven tuijotti häneen perin ymmällä. - -»Mitä tarkoitat, täti Caro? Pidäthän sinä hänestä, eikö totta?» -»Pidänkö hänestä?» kertasi neiti Craven, ja häneltä pääsi omituinen -nyyhkytykseltä kuulostava naurahdus. »Kyllä, totisesti _pidän_ hänestä. -Pidän niin kovasti, että aion uskaltaa hyvin paljon — hänen tähtensä. -Mutta en voi ehdottaa, että hän jäisi pysyvästi luokseni, koska koko -tulevaisuuteni pysyminen ei ole enää minun vallassani. En mielelläni -siitä puhu, mutta olisihan sinun kerran pitänyt saada se tietää, tämä -vain jouduttaa sitä. Jo jonkun aikaa olen tuntenut, ettei terveyteni -ole kunnossa — vähän aikaa takaperin kävin Lontoossa saadakseni varman -selvyyden. Mies oli kyllin laupias ollakseen vilpitön minua kohtaan -— hän kehoitti minua järjestämään asiani.» Hänen sävynsä ei jättänyt -sijaa väärälle tulkinnalle. Parilla hätäisellä askeleella Barry kiiti -lattian poikki, polvistui hänen viereensä ja tarttui häneen käsiinsä. - -»Täti Caro!» Hänen äänensä vilpitön, syvää huolestumista uhkuva sointu -oli vähällä särkeä tädin itsehillinnän. Täti käänsi päätään, puri -huultaan, kohautti sitten olkapäitään, pääsi ennalleen ja hymyili -hänelle. - -»Rakas poika, täytyyhän sen joskus tulla — nyt se on tullut vähän -aikaisemmin kuin odotin, siinä kaikki. En napise; elämäni on -ollut ihana — olen pystynyt tekemään jotakin. En ole istunut ihan -tyhjäntoimittajana markkinoilla.» - -»Mutta oletko varma? Lääkärit eivät ole erehtymättömiä.» - -»Ihan varma», vastasi täti vakaasti. »Se mies, jonka luona kävin, oli -hyvin ystävällinen, hyvin perinpohjainen. Hän vaati minua hankkimaan -myöskin muiden lausuntoja. Pidettiin neuvottelukokous, jossa oli mukana -mainehikkaita lääkärejä, ja kaikki he johtuivat samaan päätelmään, -mikä ainakin on lohdullista. Jos heidän mielipiteensä olisivat olleet -ristiriitaisia, olisi se raastanut hermoni riekaleiksi. En ole voinut -ilmaista sitä sinulle aikaisemmin, se olisi vaivannut minua. Kammoan -touhua. En tahdo siitä enää mainittavan. Sinä tiedät — ja siihen se -jää.» Hän puristi vähän aikaa lujasti Barryn käsiä, nousi sitten äkkiä -ylös ja meni takan ääreen. - -»Vain yksi asia pahoittaa mieltäni — Gillian», alkoi hän jälleen -Cravenin tultua hänen luokseen. »Nyt käsität, että minun on mahdoton -valmistaa hänelle lopullista kotia, vaikka otaksuisimmekin hänen -suostuvan sellaiseen ehdotukseen. He lupasivat minulle korkeintaan -kaksi tai kolme vuotta — se saattaa tapahtua millä hetkellä tahansa.» - -Craven seisoi hänen vieressään surkeana ja sanattomana. Tädin uutinen -kolahti häneen raskaasti; se tuli niin äkkiä, että hän tyrmistyi, ja -häntä hämmästytti tädin osoittama rohkeus. Tätihän oli puhellut melkein -samalla tavoin kuin jonkun ventovieraan todennäköisestä kuolemasta. -Ja kuitenkin, mietti Craven, se oli täydelleen sopusoinnussa hänen -luonteensa yleissävyn kanssa. Hän oli ollut peloton koko elämänsä ajan, -ja hänestä ei kuolema ollut kammottava. - -Craven koetti lausua jotakin, mutta ei keksinyt sopivia sanoja. Ja pian -alkoi täti taaskin puhua, hätäisesti, katkonaisesti. - -»Minä olen avuton. En kykene tekemään Gillianin hyväksi mitään. -Jos voisin jälkisäädöksessäni määrätä hänelle rahaa, olisi hänen -ylpeydestään huolimatta otettava se vastaan. Mutta en voi tehdä -sitäkään. Minun kuoltuani siirtyy kaikki omaisuuteni, kuten tiedät, -takaisin tilalle. En ole milloinkaan säästänyt mitään, siihen ei -näyttänyt olevan syytä. Ja olen pannut menemään kaikki, mitä olen -ansainnut työstäni. Ei ole muita kuin sinä — ei muuta kuin yksi -keino — Barry, etkö suostu siihen — Barry!» Hän itki peittelemättä, -edes huomaamatta harvinaisia kyyneliä. »Tiedät, mitä tarkoitan -— sinun täytyy tietää», kuiskasi hän rukoilevasti, ponnistellen -mielenliikutustaan vastaan. - -Craven seisoi jäykkänä; tädistä, jonka mielikuvitus oli jännittynyt, -hän näytti melkein lakanneen hengittämästä, ja hänen ryhdissään oli -jotakin, mikä peloitti tätiä. Äkkiä hänen mieleensä välähti, että -veljenpoika sittenkin oli ihan outo hänelle. Ei edes näiden viimeisten -kuukausien läheinen seurustelu heidän asuessaan yhdessä Cravenin -talossa ollut jaksanut murtaa Barryn Jaappanissa ollessa kohonnutta -välimuuria. Hän ei ymmärtänyt Barryä sen paremmin kuin tämän saapuessa -Pariisiin. - -Barry oli koko ajan ollut huomaavainen ja hellä, mutta ei ollut -kertaakaan muuttunut jälleen entiseksi Barryksi, jonka hän oli tuntenut -niin hyvin. Hän oli ikäänkuin vetäytynyt itseensä. Hän eli omaa -erillistä elämäänsä, heidän joukossaan, mutta ei yhtenä heistä, joka -päivä suorittaen raskaat tehtävät, jotka hän itsepintaisen päättävästi, -ilottomasti, oli määrännyt omalle osalleen. Mutta vakavaa ilmettä -lukuunottamatta ei satunnainen tarkkailija kuitenkaan olisi havainnut -hänessä suurta muutosta. Hän järjesti usein pitoja ja oli suosittu -isäntä, huvittava, näyttäen itsekin huvitetulta. Ainoastaan neiti -Craven ja Peters, läheisimmät henkilöt, näkivät, kuinka hänen oli -ponnistettava. - -Neiti Cravenista tuntui joskus, että Barry eli tahallista omaa -määräämänsä koetusaikaa — täti oli aprikoinut, millaiseen myllerrykseen -se päättyisi. Hänellä oli tunnelma, että hän eli toiminnassa olevan -tulivuoren laella, ja hän oli turhaan koettanut haihduttaa sitä -mielestään järjettömänä. Mitä koituisi mullistuksesta, sitten kun -se tulisi? Hän oli hartaasti rukoillut, että Barryssä heräisi joku -harrastus ja että siitä sukeutuisi kyllin voimakas voittaakseen -surullisen muiston, joka häntä nyt kalvoi — joku synkkä muisto se oli, -siitä hän oli varma, ja se näkyi selvästi Barryn kasvoista. - -Hän oli hellinyt toivetta, joka oli syntynyt kohta heidän palattuaan -Craven Towersiin, josta hän ei ollut luopunut, vaikka sen toteutuminen -näyttikin mahdottomalta, ja joka nyt oli paisunut palavaksi. Sen -toiveen toteuttaminen, ajatteli hän, olisi Barryn pelastus. Ja -saatuaan tietää, kuinka hataralla pohjalla hänen oma elämänsä oli, -oli hän entistäkin tiukemmin takertunut siihen toivoon, joka oli -muuttunut voimakkaimmaksi, mitä hän oli milloinkaan tuntenut. Hän -ei ollut tuudittautunut sellaiseen harhakuvitelmaan, että hänen -toiveensa toteutuminen olisi pian odotettavissa, vaan suoraan -myöntänyt itselleen, että Barry oli järkkymättömän tutkimaton, ja -nyt tuntui kaikki toivo melkein rauenneelta. Hän tajusi sen, tuntien -avuttomuutensa. - -Mutta sittenkin hänellä oli kummallinen tunne, sisäinen vakaumus, joka -kannusti häntä pakottavasti, syrjäyttäen kaikki estelyt ja verukkeet. -Hän puhuisi peittelemättä, olisivatpa seuraukset mitkä hyvänsä. -Kysymyksessä oli niiden kahden ihmisen lopullinen onni, joita hän -rakasti eniten koko maailmassa — sen hyväksi hän totisesti saattaisi -jotakin uskaltaa. Hän ei ollut milloinkaan kaihtanut suoraa puhetta; -olisi outoa, jos hän nyt sallisi sovinnaisuuden peloittaa itseään. -Sovinnaisuus! Se oli tuhonnut monta elämää — niin oli myöskin tehnyt -toisten sekaantuminen, mietti hän tuskaisen epävarmana. Entäpä jos -hän sekaantumalla nyt pikemminkin vahingoittaisi kuin edistäisi? Entä -jos puhumisesta olisikin enemmän pahaa kuin äänettömyydestä? Hän -oli kahdella päällä, ja epäröimisen lisäksi välähti hänen päähänsä -lisäksi levottomuutta herättävä ajatus — jos Barry mukautuisi hänen -hartaaseen toivomukseensa, niin millä perusteilla hän voisi otaksua -sen koituvan Barryn onneksi? Hänellä ei ollut selvää tietoa, ei varmaa -vakaumusta, jolla olisi voinut tukahduttaa tämän kysymyksen. Hän ei -tuntenut kummankaan nuoren sisimpiä tunteita. Hänen välityksestään -saattaisi aiheutua vain lisää surua Barrylle, joka jo näytti -olevan nääntymäisillään rusentavan murheen painosta. Gillian tunsi -kiitollisuutta ja innokasta ihailua Barryä kohtaan, sen hän tiesi. -Mutta ihailun ja syvempien tunteiden välillä oli leveä juopa. Mutta -mitä sittenkin saattoi piillä Gillianin suurien, tummien, vakavan -totisten silmien takana, jotka katsoivat näennäisesti yhtä avoimesti -talon kaikkia asukkaita? Kuukausia kestänyt elämä harvinaisen komean -miehen läheisyydessä, heidän välistensä siteiden romanttisuus — -siitä tuskin yksikään nainen, saatikka sitten kokematon, luostarissa -kasvatettu tyttö, olisi saattanut selviytyä haavoittumattomana. Siinä -oli riittävä perusta hänen antautuakseen peliin, ajatteli hän, tajuten -tilanteen synkän huumorin, joka ei ollut huvittava. Se oli huikeata -uhkapeliä, panokset olivat suuremmat kuin ainoassakaan pelissä, -jossa hän oli ollut mukana, ja kuitenkaan ei tappio ollut koskaan -häntä peloittanut. Se ajatus kannusti häntä. Jos se kerran oli oleva -viimeinen heitto, niin pois empiminen! Hänellä oli ollut rohkean ja -kylmäverisen maine koko elämänsä ajan. - -Hän kääntyi jyrkästi Barryn puoleen; epäröiminen oli kadonnut, hän oli -jälleen täydelleen oma itsensä. - -»Barry, etkö käsitä?» kysyi hän verkkaisen selvästi. »Tahtoisin sinun -pyytävän Gilliania vaimoksesi.» - -Craven hätkähti, ikäänkuin täti olisi iskenyt häntä puukolla. - -»Hyvä Jumala», kivahti hän rajusti, »et tiedä, mitä sanot!» Neiti -Cravenin sydäntä vihloi, ja nopeasti hän käänsi katseensa pois -veljenpojan tuskaisista kasvoista. Mutta hän pysyi vankkana, tuntien, -että peräytyminen oli nyt mahdotonta. - -Hän vastasi lempeästi, vaivoin kyeten hillitsemään ääntään: - -»Onko niin kovin tavatonta, että minä toivon sitä kaikesta sydämestäni? -Pidän teistä molemmista niin paljon. Se tieto, että äitisi paikan on -täyttänyt nainen, joka on kyllin arvokas tullakseen hänen seuraajakseen -— kuinka arvokas, sen tiedän yksin minä, joka olen saanut tutustua -hänen korkeihin ihanteisiinsa, se tieto, että sinulla olisi kotoisten -siteiden onni, että Gillian jää varmaan turvaan sinun huostaasi — se -tekisi lähtöni keveäksi, Barry.» - -Craven oli painanut päänsä uuninreunukseen nojaavia käsivarsiaan -vasten, piilottaen kasvonsa tädiltä. »Gillian — turvassa — minun -huostassani — _hyvä Jumala!_» ähkyi hän, vapisten kuin kuolemantuskissa. - -Kaikki neiti Cravenin veljenpoikaansa kohtaan tuntema rakkaus ja -hänen puolestaan tuntema huoli leimahti hänen mielessään äkillisen -voimakkaana, pakottaen hänet puhumaan ja rikkomaan kielen kahleet, -jotka olivat häntä pidättäneet. Hän tarttui Barryn käsivarteen. - -»Barry, mikä sinun on — taivaan tähden puhu! Luuletko, että olen ollut -sokea kaikki nämä kuukaudet, etten ole nähnyt mitään? Etkö voi kertoa -minulle — kaikkea?» - -Hänen liikutuksesta vapisevan äänensä sointu oli outo, niin outo, että -se palautti Cravenin entiselleen. Hän oikaisihe hitaasti ja peräytyi -loitommalle hänestä, hieman vavahtaen. - -»En voi kertoa sinulle mitään», vastasi hän koleasti, »en selittää -mitään. Sen vain voin ilmaista, että Jaappanissa sain kestää helvetin -tuskia. En halua myötätuntoa — se oli omaa syytäni, omaa tekoani... -Äsken käyttäydyin kuin narri, en ollut varuillani, sanasi yllättivät -minut. Unohda se! Et tee minulle hyvää muistelemalla sitä.» - -Hän liikahti maltittomasti ikäänkuin poistuakseen huoneesta, mutta -neiti Craven seisoi suoraan hänen edessään leuka nostettuna itsepäisen -näköisesti. Nyt hän tiesi, että hänen edessään oli vielä hirveämpää -kuin hän oli kuvitellut. Barry oli vältellyt eikä ollut vastannut -suoraan. Kaiken järjen nimessä tädin olisi pitänyt tyytyä siihen, -mutta häntä hallitsi sisäinen näkemys, voimakkaampi kuin järki. Jos -Barry nyt poistuisi, olisi kaikki mennyttä. Siitä hän oli varma. -Kysymystä ei enää milloinkaan voitaisi virittää. Hän ei voinut sallia -tilaisuuden lipua käsistään yrittämättä vielä kerran. Hän ei sietänyt -sitä ajatusta, että tämä varjo aina synkistäisi Bartyn elämää. Olipa -tapahtunut vaikka kuinka murheellista, se kuului menneisyyteen -— varmasti tulevaisuus toisi huojennusta ja onnea korvaukseksi -surusta, joka oli murtanut juovat hänen kasvoihinsa ja siroittanut -harmaita suortuvia hänen tuuheaan, tummaan tukkaansa. Varmastikin -hänen hoivatessaan toisen ihmisen elämää muisto himmenisi ja hänelle -sarastaisi uusi toivo, uusi rauha. Hänen murtuneilta kuulostaneista -sanoistaan huolimatta täti yhäti luotti häneen eikä ollut levoton -Gillianin tulevaisuudesta — hänen rinnallaan tytön tulevaisuus -turvattu. Eikä toista vaihtoehtoa näyttänyt olevan. Neiti Cravenin -luottamus itseensä ei ollut vielä järkkynyt, hänellä oli syvä, -horjumaton vakaumus, että hänen niin hartaasti toivomansa avioliiton -ajatus pohjautui syvempään kuin pelkkään oikkuun. Hän ei osannut -pukea sitä sanoiksi, ei edes kiinteäksi ajatukseksi, mutta usko oli -luja. Elävän, järkeilyä voimakkaamman varmuutensa nojalla hän saattoi -vieläkin koettaa. - -»Aiotko antaa entisyyden vallita koko loppuelämääsi?» kysyi hän -hitaasti. »Eikö tulevaisuus saa merkitä mitään? Kaiken todennäköisyyden -mukaan on sinulla vielä monta vuotta edessäsi — etkö voi niiden aikana -unohtaa mennyttä?» - -Craven kääntyi toisaalle, tehden toivottoman eleen ja jupisten jotakin, -mitä hän ei erottanut, mutta ei poistunut, kuten hän oli pelännyt, vaan -jäi huoneeseen, tuijottaen hehkuvaan takkaan. Neiti Craven löi esille -viimeisen korttinsa. - -»Entä — Gillian?» virkkoi hän lujasti, sisällyttäen sanoihinsa niin -paljon Cravenien itsepintaisuutta kuin suinkin osasi. - -Hän sai odottaa vastausta kauan, ja kun se vihdoin tuli, oli se tympeä -ja yksitoikkoinen. - -»Minä en voi mennä naimisiin hänen kanssaan — en kenenkään kanssa.» - -»Oletko jo naimisissa?» Kysymys luiskahti tädiltä, ennenkuin hän ehti -hillitä kieltään. Sydän kiivaasti sykkien hän odotti rajua purkausta, -tuikeata vastausta, joka lopettaisi kaikki. - -Mutta Barry vastasi tyynesti, yhtä soinnuttomasti kuin ennenkin: »En; -en ole naimisissa.» - -Täti tarttui pelastavaan oljenkorteen, jonka nämä sanat tuntuivat -hänelle tarjoavan. »Jollei ole mitään estettä —» alkoi hän innokkaasti. - -Mutta Craven katkaisi hänen lauseensa kesken. »Olen heittänyt kaikki -sellaiset asiat mielestäni», murahti hän äreästi. - -»Minkä tähden?» tiukkasi täti yhtä itsepäisenä kuin Cravenkin. »Jos -olet kokenut murhetta, niin merkitseekö se, ettet enää koskaan voi -tuntea onnea? Täytyykö sinun — muiston tähden — peruuttamattomasti -kääntää selkäsi kaikille mahdollisuuksille, jotka saattaisivat -palauttaa mielenrauhasi? Minä uskon, että sinulle nyt tarjoutuu -sellainen mahdollisuus.» - -Barry katsoi häneen omituisen tutkivasti. »Minulle...» Hän hymyili -katkerasti. »Jospa tietäisit!» - -»Sen tiedän, että sinä emmit ottaessasi sellaista, mitä muut -miehet innokkaasti tavoittelisivat», vastasi neiti Craven, äkkiä -tajuten, kuinka pingoittuneet hänen hermonsa olivat. Hänestä tuntui -ikäänkuin hän olisi voimattomasti takomalla koettanut horjuttaa -graniittikalliota. Cravenin kädet puristuivat nyrkkiin, mutta hän ei -virkkanut mitään, ja pian tädin valtasi katumus. Hän lähestyi Barryä -kiihkeästi. »Anna minulle anteeksi, Barry! Minun ei olisi pitänyt -sanoa niin, mutta toivon sitä niin epätoivoisesti. Olen varma, että -se koituisi onneksi teille, teille molemmille. Ja kun ajattelen, -että Gillian jäisi yksin — taistelemaan maailmaa vastaan —» Hänen -itsehillintänsä romahti täydelleen, ja Barry tarttui hänen käsiinsä -niin lujasti, että hän vavahti. - -»Hänen ei ikinä tarvitse sitä tehdä, jos minä voin sen torjua», ehätti -Craven vakuuttamaan. - -Neiti Craven katsahti häneen toivon äkkiä viritessä. »Kysytkö häneltä?» -kuiskasi hän odottavasti. - -Craven työnsi hänet hellästi luotaan. »En voi luvata mitään. Minun -täytyy ajatella», väitteli hän harkitsevasti, ja hänen kasvojensa ilme -riisti sanat toisen suusta. - -Sekavin tuntein täti katseli, kun hän poistui huoneesta. - -Alkoi välttämätön vastavaikutus, hän joutui epäilysten valtaan. -Oliko hän menetellyt parhaimmalla tavalla vai oliko hän tehnyt -korjaamattoman virheen? Epävarmoin askelin hän käveli tuolin luokse -tavattoman väsyneenä; hän oli nykyisin muutoinkin heikko, ja hänen -kokemansa mielen jännitys oli tyyten näännyttänyt hänet. Hän alkoi -hieman pelätä sitä, mitä oli tehnyt, sitä voimaa, jonka oli pannut -liikkeelle. Mutta olivathan hänen vaikuttimensa kuitenkin olleet mitä -ylevimmät. Ehdottomasti hän uskoi, että niiden kahden henkilön liitto, -joiden tulevaisuutta hänen kaikki huolensa koskivat, koituisi heidän -kummankin lopulliseksi onneksi. He olivat jo tottuneet toisiinsa. -Heidän ikäeronsa oli verrattain vähäinen, ja likeisempi kuin holhoojan -ja holhokin suhde näytti olevan luonnollinen seuraus siitä läheisestä -seurustelusta, johon he olivat joutuneet. Eikä se suinkaan ollut -ennenkuulumatonta; sellaista oli sattunut aikaisemmin ja sattuisi -epäilemättä vastaisuudessakin, päätteli hän, koettaen vaimentaa -vielä hiipivää epäilystä, joka kuiskasi, että hän oli ylittänyt -toimivaltuuksiansa. Ja hänen tekonsa tuntui tavallaan selittämättömältä -hänestä itsestäänkin. Koko ajan hän oli tuntenut vaistomaista, -voimakasta pakotusta, joka oli ollut melkein kuin kohtalon sormi, hän -oli noudattanut sisäisen vakaumuksen ohjausta. Kenties hän oli pannut -siihen liian suuren merkityksen, suurentanut omaa toivettaan, niin että -se oli tuntunut kohtalon tahdolta. - -Hänen suljetut silmänsä värähtivät hänen nojautuessaan tuolinsa -selkänojaan. - -Hän oli tarkoittanut parasta, hoki hän itsekseen, koettanut tehdä -Barryn elämää onnelliseksi, taata varman tulevaisuuden tytölle, joka -oli käynyt hänelle niin rakkaaksi. Oliko se jo pyörinyt myöskin Barryn -ajatuksissa, ennenkuin hän oli alkanut puhua? Barryn käytös oli ollut -niin kummallista. Barry oli torjunut hänen ehdotuksensa, mutta hänelle -oli jäänyt se vaikutelma, ettei se ajatus ollut veljenpojasta uusi. -Ennenkuin hän oli ottanut kasvoilleen läpitunkemattoman naamarin, oli -täti vilahdukselta nähnyt ilmeen, joka osoitti hänen ponnekkaat sanansa -valheeksi. Hän oli näyttänyt käyvän ankaraa taistelua mielessään, -olipa näkynyt hänen otsalleen kihoavan isoja hikihelmiä, hänen tiukat -piirteensä olivat olleet sennäköiset, etteivät ne enää koskaan voisi -pehmetä. Poistuessaan hän ei ollut antanut varmaa lupausta, eikä täti -mitenkään osannut arvata, mitä hän oli päättänyt. Mutta tarkemman -harkinnan jälkeen tuntui hänen kartteleva vastauksensa toivoa -herättävältä. - -Tädillä ei ollut enää mitään tekemistä. Hän oli pannut parhaansa, -loppu oli Barryn kädessä. Hän huoahti syvään; milloinkaan hän ei ollut -kokenut sellaista sielullista ja ruumiillista väsymystä. Hän antautui -lisääntyvän herpautumisen tunteen valtaan, häntä alkoi unettaa, hän -oli liian väsynyt vastustaakseen sitä ja nukkui sikeästi jonkun -aikaa. Herättyään hätkähtäen hän näki Gillianin, silmät levällään -levottomuudesta, olevan polvillaan hänen vierellään, lujasti puristaen -hennoilla, lämpimillä tytönsormillaan hänen unen puuduttamia käsiään. -Äkillisestä heräämisestä sekavana hän mitään virkkamatta katseli -puoleensa kallistuneita raikkaan nuorteita kasvoja. Gillian hieroi -hellästi hänen kylmiä käsiään. - -»Täti Caro, sinä nukuit! En koskaan ennen ole tavannut sinua -torkkumassa», sanoi tyttö nauraen, mutta hänen äänensä kummastelevaan -sävyyn sekaantui huolestumisen häive. - -Neiti Craven hymyili rauhoittavasti. Heikkous tuntui kaikonneen hänen -nukkuessaan, taaskin hän tunsi itsensä kyllin voimakkaaksi salatakseen -häneen kiintyneen tytön tutkivilta silmiltä kaikki, mikä saattaisi -aiheuttaa tuskaa tai levottomuutta. Hän nousi istumaan pystymmässä. - -»Laiskuutta, rakas, pelkkää laiskuutta», vakuutti hän varmasti. - -Gillian katsoi häneen totisesti. »Ihan tottako?» tiedusti hän. Oletko -varma, että olet aivan terve? Näytit niin uupuneelta kasvosi olivat -ihan valkeat.» - -»Ihan varma — sinä epäuskoinen! Entä sinä — oliko sinulla hauska? -Muistitko nauttia lääkettä ja piditkö itsesi lämpimänä?» - -Gillian naurahti pehmeästi ja nousi pystyyn, nykien käsineitä -sormistaan. »Minulla oli hauska, muistin nauttia lääkettä, ja -tämä taivaallinen vaippa piti minut lämpöisenä kuin tortun — Nina -Atherton sen minulle neuvoi. Se herttainen perhe kartutti runsaasti -sanavarastoani», lisäsi hän hilpeästi, solauttaen paksun turkisvaipan -hartioiltaan ja tullen sitten takaisin neiti Cravenin tuolin -käsinojalle. - -»Eivätkä ainoastaan sinun», oli vastaus. »Peters lainasi isännän sanoja -tänään iltapäivällä.» - -He olivat molemmat ääneti jonkun aikaa, muistellen kolmea -amerikkalaista, jotka edellisenä kesänä olivat viettäneet pari -kuukautta Towersissa mukanaan pieni, jumaloitu ihmisenvesa ja -kokonainen joukkue hoitajattaria, palvelijoita ja palvelijattaria. - -Sitten Gillian kiersi käsivartensa tiukemmin neiti Cravenin ympärille. - -»Sandra vaati minua jäämään vielä huomiseen; minun oli perin -työlästä päästä hänestä eroon. Mutta lupasinhan tulla takaisin -tänään iltapäivällä, ja tiedätkö, täti Caro, minulla oli niin -kovin kummallinen tunne tänä aamuna. Minusta tuntui, että sinä -tarvitsit minua, tarvitsit välttämättä — ikäänkuin ikinä tarvitsisit -ketään välttämättä, sinä itseesiluottava ihmeolento.» Hän likisti -hyväilemiänsä olkapäitä hellästi. »Mutta se oli kummallista, eikö -ollut? Olin vähällä soittaa sinulle, mutta sitten arvelin sinun -ajattelevan, että olin järjiltäni.» - -Neiti Craven istui hyvin hiljaa. - -»Niin olisinkin», virkkoi hän ja toivoi, että hänen äänensä kuulostaisi -Gillianista luonnollisemmalta kuin hänestä itsestään. Tyttö nauroi. - -»Joka tapauksessa olen hyvilläni siitä, että herra Peters tuli -seuraksesi yksinäiseen teepöytääsi. Minusta tuntui pahalta ajatella, -että olit yksin.» - -»Hän ei tullut. Hän poistui aikaisin. Mutta Barry suvaitsi alentuvasti -armahtaa minua.» - -»Herra Craven!» Hän pysähtyi hiukan, ennenkuin lisäsi: »Luulin, että -_le five o'clock_ kiukustuttaa häntä. Hän ei ole läheskään yhtä -sopeutunut perhe-elämään kuin David.» - -»Kuin kuka, rakas?» kummasteli neiti Craven tuijottaen häneen. - -»Oh, se on herra Petersin nimitys, jota käytän itsekseni — hän ei -siitä pahastu — hän hemmoittelee minua kauheasti — 'Israelin suloinen -laulaja' — ymmärräthän. Hänen äänensä on kaunein tenori, mitä olen -ikänäni kuullut.» - -»Peter — laulaa! En ole koskaan kuullut hänen laulavan», ihmetteli -neiti Craven ja katsahti Gillianiin uteliaana. »Minä olen tuntenut -hänet kolmekymmentä vuotta, mutta sinä et tarvitse yhtä monta kuukautta -saadaksesi hänestä selville sellaisia kykyjä, joista kellään muulla ei -ole aavistustakaan. Miten se kävi, lapsi?» - -»Sattumalta, eräänä iltana kesällä. Te olitte päivällisellä ulkosalla, -ja Mouston ja minä olimme harhailemassa puistossa — se on hyvin ihana -hämyssä — ja olimme ihan Erakkomajan läheisyydessä. Kuulin hänen -laulavan ja jäin kuuntelemaan salassa. Se oli niin kaunista, että -minun oli taputettava käsiäni, minkä jälkeen hän tuli ulos ja näki, -että ikkunalaudalla istui kuulijoita hänen aavistamattaan. Eikö se -ollut kauheata? Hän oli niin herttainen ja selitti, että se oli ihan -yksityistä huvittelua; mutta mikä oli tapahtunut, se oli tapahtunut; -hän ei kuitenkaan missään nimessä suostunut esiintymään julkisesti. -Pakotin hänet laulamaan lisää, ja sitten hän saattoi minut kotiin.» - -»Sinä kierrät Peterin pikkusormesi ympäri ja vetoat häpeämättä hänen -hyvään luontoonsa», moitti neiti Craven ankarasti, mutta hänen -nuhtelunsa ei peloittanut. - -»Hän on niin herttainen», toisti tyttö hiljaa, solahti tuolin -käsinojalta lattialle, meni takan luokse, polvistui ja kohensi halkoa, -joka oli vierähtänyt ristikolle ja kyti palamatta. Saatuaan halon -paikalleen hän jäi polvilleen matolle, vaistomaisesti lämmitellen -käsiään. - -Neiti Craven katseli tyttöä. Häntä halutti kovasti puhua siitä, mikä -hänen mieltään painoi, vaatia luottamusta luottamuksesta, tunkeutua -tuon sydämen salaisuuteen, joka oli uskonut hänelle kaiken muun paitsi -tätä ainoata asiaa. Vähitellen, ilman painostusta, telepaattisen -myötätunnon vaikutuksesta oli jäykkyys heidän väliltään sulanut, ja -he olivat kertoneet toisilleen toiveistaan ja pyrkimyksistään ja -pohtineet niitä yhdessä. Mutta tästä asiasta ei keskustelu tullut -kysymykseenkään. Neiti Craven oivalsi sen ja tukahdutti pahoitellen -huokaisun. Ei edes hänkään, vaikka hän tiesikin tytön pitävän häntä -rakkaana, saanut olla niin tungetteleva. Sillä jos hän sen tekisi, -saattaisi hän menettää kaikki saavutuksensa. Hän ei hennonut panna -alttiiksi Gillianin luottamusta, joka oli tullut hänelle niin -suurimerkityksiseksi; se oli liian kallis hinta maksettavaksi siitäkin -tiedosta, jota hän kaipasi. Hänen täytyi olla kärsivällinen, ajatteli -hän, harata vanhaan tapaansa sormillaan harmaita kiharoitaan. Mutta oli -vaikea olla kärsivällinen, kun millä hetkellä tahansa saattaisi saapua -kutsu, joka veisi hänet pois maallisten tapahtumain piiristä. Lähteä -täältä, jättäen tämän kysymyksen ratkaisematta! Hän puri hammasta ja -istui jäykkänä, puristaen tuolin tammireunuksia, niin että sormiin -koski, ja kävi sisäistä taistelua. Hän katsahti uudelleen hentoon, -yhäti polvillaan olevaan olentoon, jonka kalpeat, soikeat kasvot -olivat puolittain käännetyt häneen päin ja jonka pienen, ylvään pään -laelle korkeaksi nutturaksi kammattu, tuuhea, tumma tukka välkkyi -takan hohteessa. Hän oli viehkeä, kaunis olento — sekä mieleltään että -ruumiiltaan tavoittelemisen arvoinen. Kuinka saattoi Barry epäröidä. - -»Barry oli ratsastamassa — koko päivän — näin kolkossa säässä. Hän tuli -kotiin likomärkänä», virkkoi hän äkkiä, miltei valittavasti, poiketen -tavallisesta suopeasta sävystään. Vastausta ei tullut heti, ja hetkisen -hän luuli, ettei hänen sanojaan oltu kuultu. Tyttö oli liikahtanut -hieman, kääntänyt kasvonsa toisaalle, ja vakaalla kädellä rakensi -hiipuvista kekäleistä pyramiidia. Suoritettuaan puuhansa huolellisesti -loppuun saakka hän laskeutui jälleen kantapäittensä varaan ja heilutti -pieniä hiilipihtejä. - -»Hän on karaistunut», vastasi hän sitten keveästi, tietämättään -kerraten Petersin sanat ja nähtävästi huomaamatta väliaikaa, joka oli -kulunut neiti Cravenin huomautuksen ja hänen vastauksensa välillä. -Hänen mieltään tuntui tuli kiinnittävän enemmän kuin holhooja. Pantuaan -verkkaisesti pihdit syrjään hän palasi neiti Cravenin tuolin luokse, -istahti hänen viereensä lattialle, ja laski kätensä ristiin vanhemman -naisen polvelle. Avoimesti hän katsoi tätiä silmiin, ja heikko hymy -kirkasti hänen totisia, ruskeita silmiään. - -»En usko herra Cravenin kaipaavan myötätuntoa, _chérie_», alkoi hän -verkkaisesti. »Minä puolestani olen varannut kaiken myötätuntoni -Joshiolle, joka on niin hirveästi touhuissaan, kun 'arvoisa isäntä' -lähtee kamalille pitkille ratsastusretkilleen tai on metsästämässä. -Oletko pannut merkille, että hän aina odottaa eteishallissa ollakseen -heti valmis noutamaan kuivia vaatteita ja järjestämään lämpimän kylvyn -ja muita itämaisia temppuja estääkseen kylmettymisen ja poistaakseen -kivun heltyneistä jäsenistä. En usko herra Cravenin lihasten -milloinkaan olleen helliä — hän on niin loistavan väkevä — ja varmasti -on Joshio päättänyt, etteivät ne koskaan olekaan. Mary hyväksyy hänen -kaikki puuhansa, myöskin hän on luonnostaan hoppuilija; hän pahoittelee -sitä, että Joshio on pakana, mutta väittää, että hänellä on enemmän -järkeä ja tunteita kuin monella kristityllä. Kohta tänne tultuamme -yllätin hänet kerran tuijottamassa eteishallin ikkunasta, näyttäen -surkeuden esikuvalta, hullunkurisen pienet ja keltaiset kasvot yleensä -rypyissä. Hän näki minut takaraivonsa lävitse, varmasti hän näki, sillä -vilkaisemattakaan taakseen hän koetti pujahtaa tiehensä. Mutta minä -pakotin hänet jäämään ja puhelemaan kanssani. Minä istuin portailla, -ja hän käpertyi matolle — muulla sanalla en osaa sitä kuvata — ja -kertoi minulle kaikenlaista Jaappanista, Kaliforniasta, Algeriasta ja -kaikista muista kummallisista paikoista, joissa hän on ollut herra -Cravenin kanssa. Hänen puhetapansa on niin omituisen draamallinen, ja -hän turvautuu juuri kiihoittavimmilla hetkillä jaappaninkieleen, jota -on mahdoton ymmärtää — niin kiusallista! He ovat nähtävästi olleet -joissakin hyvin tiukoissa paikoissa. Sopeuduimme aika hyvin keskenämme. -Minun oli niin hauska kuunnella hänen kuvauksiaan jaappanilaisten -istuttamista ihmeellisistä puutarhoista, etten huomannut, että herra -Craven tuli sisälle, enkä aavistanut hänen seisovan lähellämme, -ennenkuin Joshio ponnahti pystyyn ja pakeni, kirjaimellisesti katosi, -jättäen minut _plantée'la_. Tunsin itseni kovin typeräksi istuessani -portailla kädet polvien ympärillä herra Cravenin, yltäpäätä kurassa -ja rapakossa, odottaessa, että päästäisin hänet ohitse — pelkäsin -häntä hirveästi siihen aikaan.» Gillianin poskille levisi hieno puna. -»Olisin toivonut maanjäristyksen nielevän minut», lisäsi hän nauraen, -hypähti seisomaan, sieppasi tumman, silkinpehmoisen turkiskasan -syliinsä ja painoi sitä kasvojaan vasten. »Sinun ei olisi pitänyt -lietsoa minussa mieltymystä kauniisiin turkiksiin», jatkoi hän sitten -epäjohdonmukaisesti, käyden äkkiä vakavaksi. »Minulla on vielä kylliksi -järkeä tietääkseni, ettei minun pitäisi hemmotella niillä itseäni, -mutta olen siksi inhimillinen, että olen niihin ihastunut.» - -»Hölynpölyä! Turkikset sopivat sinulle — noudata minun taiteellista -makuani. En yllyttäisi sinua niitä käyttämään, jos kasvosi olisivat -kuin elokuun kuu eikä sinulla olisi ryhtiä — en jaksa sietää -tuhrustamista missään», ärähti neiti Craven ihan vanhaan tapaansa. -»Milloin Horringfordit lähtevät Egyptiin?» tiedusti hän sitten -vaihtaakseen puheenaiheen lopullisesti. - -Gillian hieroi poskeaan pehmeään hylkeennahkaan, hymyillen -ymmärtävästi. Oli toivotonta koettaa torjua neiti Cravenin auliutta, -toivotonta väittää sitä vastaan. »Ensi viikolla», vastasi hän. -»Otaksuttavasti tiistaina. Matkalla he viipyvät kuukauden Pariisissa; -loordi Horringford haluaa saada joitakuita tietoja Louvresta ja -suorittaa alkuvalmistelut heidän seurueeseensa liittyvien ranskalaisten -egyptologien kanssa.» - -»Hm! Entä Sandra — vieläkö hän on innostunut muumioihin?» - -»Enemmän kuin koskaan ennen, hän suorastaan uhkuu intoa, puheli -hallitsijasuvuista ja heimojumalista, kuninkaista ja Kaasta ja -tunnusmerkeistä, niin että pääni meni pyörälle. Loordi Horringford -nuhtelee häntä, mutta helposti näkee, että Sandran harrastus miellyttää -häntä. Hän vakuuttaa, että Sandra on retkikunnan onnentuoja, että hänen -tähtensä viime vuonnakin kaivaminen antoi hyvät tulokset.» - -»Sandra on innostunut jos johonkin, mutta hänen innostustaan ei ole -koskaan kestänyt kahta huvikautta», huomautti neiti Craven miettivästi. -»Olen iloissani siitä, että hän on vihdoinkin löytänyt harrastuksen, -josta lupaa tulla pysyvä.» - -Gillian kääri turkikset tiukemmalle syliinsä ja astui muutamia askelia -ovelle päin. »Hän on löytänyt muutakin», virkkoi hän hiljaa, ja hänen -herkille kasvoilleen lehahti puna. - -Neiti Craven nyökkäsi. »Tarkoitatko, että hän kaivaessaan kuolleen -menneisyyden haudatuita aarteita on löytänyt elävän aarteen, miehen -rakkauden. Niin, eikä se tapahtunutkaan liian aikaisin, viaton -lapsi-parka. Mutta Horringfordin kaltaisten miesten kanssa ei maksa -leikkiä. Tietäneeköhän Sandra, kuinka vähällä hän oli ajaa elämänsä -haaksirikkoon?» - -»Luullakseni hän tietää — nyt», vastasi Gillian, ja hänen huulilleen -levisi heikko viisaudenhymy hänen poistuessaan huoneesta. - -Hänen pehmeä kontra-altonsa, kun hän lauloi vanhaa ranskalaista -kehtolaulua, kantautui hiljaisena kirjastoon. - - »Mon père m'a donné un petit mari, - mon Dieu, quel homme!» - -Sitä kuunnellessaan hymyili neiti Craven puolittain surumielisesti, -sillä nämä hienot sanat siirsivät hänet taaksepäin omaan lapsuuteensa. -Mutta nykyhetken vaatimukset tunkivat syrjään menneisyyden muistot. -Hän istui paikallaan vaipuneena aatoksiinsa, kunnes huone jäähtyi, -niin että häntä äkkiä puistatti vilu, ja hän nousi pystyyn, vilkaisten -hämmästyneenä kelloonsa. - -»Kuivia luita ja rakkautta», äänsi hän mietteissään, »se on kummallinen -yhdistelmä! Peter, kelpo mies, siinä annoit viisaan neuvon... Mutta ei -koko viisautesi pysty auttamaan _minua_.» - - - - -VI - - -Joulukuu oli tuonut muassaan täydellisen ilmanmuutoksen. Jouluun oli -enää vain muutamia päiviä; oli tyypillinen, vanhanmallinen jouluaika, -maata peitti paksu, valkoinen lumivaippa. - -Sen alla oli maanpinta raudankova, ja jo kaksi viikkoa oli metsästys -ollut tyyten pysähdyksissä. - -Craven oli paluumatkalla Towersiin oltuaan sieltä poissa kaksi viikkoa. -Auto vieri hitaasti puistossa, sillä jäätynyt tie oli paikoitellen -livettävä kuin lasi, eikä ohjaaja, varovainen pohjanpuolelainen, -rajattomasti luottanut pyörien ympärille kiedottuihin ketjuihin; -hän ajoi varoen, pitäen tarkoin silmällä ulkoreunan pahimpia -kohtia, ja hänen rinnallaan istui Joshio yhtä valppaana, kiedottuna -korviaan myöten suunnattoman laajaan vaippaan, niin että hän näytti -muodottomalta mytyltä. - -Iltapäivä oli alullaan; sää oli tyyni ja kirkas, ja ilmassa vallitsi -ankaran lumisateen jälkeinen jännittynyt hiljaisuus. Kalpea aurinko, -joka aamupuolella oli pannut lumen välkkymään sateenkaaren väreissä, -oli nyt liian alhaalla vaikuttaakseen maiseman kuolemankalpeuteen, -jota vastaan puut kuvastuivat luonnollista isompina ja synkän mustina. -Sieltä täällä oli hangen sileällä pinnalla molemmin puolin tietä -erilaisia eläinten jälkiä. Auton taka-istuimella yksinään istuva Craven -pani koneellisesti ne merkille. Hän tunsi kaikki jäljet ja olisi -osannut mainita niiden tekijän nimet; tavallisissa oloissa ne olisivat -kiinnittäneet hänen mieltään, mutta nyt hän sivuutti ne sen enempää -niitä ajattelematta. - -Häntä ei harmittanut auton hidas eteneminen, hänellä ei ollut kiirettä -Towersiin. Hän oli tehnyt tärkeän päätöksen, mutta arkaili sitä -välttämättömästi seuraavaa toimintaa. Taloon saavuttuaan hän ei enää -sietäisi vitkastelua, sen hän tiesi, hän toteuttaisi aikomuksensa -mahdollisimman pian — jo tänään, jos se vain kävisi päinsä; nyt oli -vielä aikaa — mihin? aprikoi hän hämärästi. Ei harkintaan, asia oli -jo harkittu. Hän oli kaikin voimin koettanut tehdä oikean ratkaisun; -hän oli ajatellut, kunnes järkeileminen oli muuttunut pelkäksi -kiteytyneiden ajatusten vatvomiseksi ja aatokset kiersivät ympyrässä, -palaten aina samaan lähtökohtaan. Hän oli mielessään punninnut kaikki -asianhaarat, ottanut huomioon kaikki mahdolliset tulokset. Asian enempi -miettiminen olisi nyt samaa kuin sellaisen polun hyödytön polkeminen, -jonka hän oli jo kävellyt sataan kertaan. Kolme päivää sitten hän oli -tehnyt valintansa, eikä hän aikonut siitä luopua. Kävi miten kävi, -nyt oli mentävä eteenpäin. Eikähän lopullinen ratkaisu ollut hänen -vallassaan. Sen myönnettyään hänen ajatuksensa suuntautuivat häneen -itseensä. Harkitessaan hän oli koko ajan pitänyt itseään syrjässä, hän -ei ollut lainkaan ottanut huomioon omia toivomuksiaan; vasta nyt hän -salli häntä itseään koskevien kysymysten estämättä nousta mieleensä. - -Mitä hän toivoi? Hän tiesi, minkä tähden hän niin vastahakoisesti tuli -kotiin — hän toivoi onnistumista, mutta pelkäsi sitä kuitenkin, pelkäsi -siitä mahdollisesti koituvia seurauksia; häntä peloitti, oliko hänellä -tahdonvoimaa pysyäkseen loppuun saakka valitsemallaan tiellä. Muuta -keinoa hänellä ei ollut, mutta, armias Jumala, se kävisi raskaaksi! -Hammasta purren hän tuijotti talviseen maisemaan näkemättömin silmin. -Neljä viikkoa sitten sattuneen mielenpurkauksensa jälkeen ei neiti -Craven ollut hiiskunut mitään sydäntään lähinnä olevasta toiveesta, -mutta Craven tiesi, että hän odotti vastausta, että se vastaus oli -annettava. Se oli annettava — puoleen tai toiseen. Päivä toisensa -jälkeen oli kulunut hänen tuskaisesti arvellessaan. Hän oli elänyt, -nukkunut se kysymys päässään, hetkeksikään se ei ollut lähtenyt hänen -mielestään. Se oli vaivannut häntä pitkillä, entistä tiheämmiksi -käyneillä ratsastusretkillä ja tilan konttorissa vietettyinä -yksitoikkoisina tunteina. Yön unettomina tunteina se askarrutti häntä. -Jos olisi ollut kysymys henkilökohtaisesta mieltymyksestä, jos entisyys -ei olisi kohonnut heidän väliinsä, ei hän olisi hetkeäkään empinyt. Hän -olisi kuukausia sitten mennyt tytön puheille pyytämään arvaamattoman -kallisarvoista lahjaa, jonka ainoastaan hän saattoi antaa. Hän kaipasi -tyttöä melkein enemmän kuin autuuden toivoa, ja halu unohtaa entisyys -oli ollut melkein ylivoimainen. Hän rakasti ja kaipasi niin väkevästi -kuin hänen perimänsä kiihkeä luonto suinkin saattoi. Hän kaipasi tyttöä -suorastaan tuskaisesti, niin että hän joskus aprikoi, kuinka kauan -hänellä riittäisi kestävyyttä, kuinka paljon mies jaksaisi kestää. -Häntä repivät rajut halut ja alkuaikaiset voimat. Ottaa tyttö omakseen, -tahtoipa hän tahi ei, välittämättä kunnian vaatimuksista, välittämättä -mistään, mikä heitä erotti, tehdä tyttö omakseen ja pitää hänet -uhitellen koko maailmaa — aika ajoin oli se kiusaus ollut huumaava. -Joinakuina päivinä hän ei ollut uskaltanut katsella tyttöä, hän oli -vetäytynyt enemmän kuin koskaan pois yhteisestä seurasta, peläten -olosuhteita, joiden ohjaaminen ei tuntunut olevan hänen vallassaan. Ja -se ajatus, että joku toinen saattaisi ottaa sen, mitä hän ei voisi, -oli lietsonut vireille mielettömän mustasukkaisuuden, joka ei totellut -järkeä. Hän ei tuntenut enää itseään, hänellä ei ollut ennen ollut -aavistustakaan oman luontonsa syvyyksistä. Jollei olisi ollut estettä, -jos tyttö olisi vapaaehtoisesti voinut tulla hänen omakseen, jos hän -olisi voinut saada täydelliset kodin siteet — se ajatus oli raateleva. -Neiti Cravenin sanat olivat vihloneet ikäänkuin olisi miekkaa kierretty -avoimessa haavassa. Häntä jo ennestään painavaan taakkaan oli lisätty -tämä. - -Hänen holhokkinsa tulevaisuus oli antanut hänelle päänvaivaa yhtä -hyvin kuin neiti Cravenillekin. Vain vähän aikaa sitten oli tie -näyttänyt selvältä; se ei vienyt hänen onneensa — omalla teollaan -hän oli riistänyt itseltään kaikki sellaiset mahdollisuudet — vaan -sen tytön turvaiseen onneen, joka oli muuttunut hänelle omaa elämää -rakkaammaksi. Hänen menestyksensä tähden Craven olisi ollut valmis -uhraamaan sielunsa. Hänen holhooja-aikansa alkoi olla lopullaan, -muutamien kuukausien kuluttua lakkaisi hän olemasta tytön laillinen -huoltaja. Neiti Craven, joka oli kahdeksi vuodeksi luopunut -riippumattomuudestaan, palaisi omaan kotiinsa, entiseen elämäänsä; oli -ikäänkuin ennakolta päätetty, että Gillian seuraisi häntä. - -Mutta kaksinkertainen isku, joka häntä kohtasi hänen saadessaan tiedon -neiti Cravenin vaarallisesta tilasta ja Gillianin heikosta terveydestä, -oli ollut tyrmistävä. Hän ei ollut arvannut valmistautua sellaisen -mahdollisuuden varalta, joka tuntui poistavan maan hänen jalkojensa -alta. Vaikka hänen tätinsä olisi kuinka tahtonut, ei hän olisi kyennyt -edistämään aiottua suunnitelmaa; minä päivänä hyvänsä saattoi suuri -kutsu saapua. - -Entä Gillian! Hiljainen, sitkeä yskiminen kaikui Cravenin korvissa -aina. Gillian ja köyhyys — päivisin se kalvoi häntä, öisin hän heräsi -märkänä hiestä sen ajatuksen tähden. Se oli sietämätöntä. Eikä -kuitenkaan näyttänyt olevan mitään keinoa sen välttämiseksi — paitsi -yhtä. Hetkisen hän rajun riemuisena näki kohtalon auttavan häntä, -työntävän hänen käsiinsä sen, mitä hän itse kaihoisesti halusi ottaa, -mutta sitten häntä kammotti edes ajatella tytön puhtautta liitettynä -hänen entisyytensä tahraan. Hän oli rääkännyt aivojaan keksiäkseen -jonkun muun keinon. Olisi helppo väkisin tyrkyttää Gillianille -kohtuulliset tulot, jotka turvaisivat hänet puutteelta ja työnteon -välttämättömyydeltä. Mutta hän vaistosi, että olisi mahdotonta -taivuttaa tyttöä käyttämään sillä tavoin varattuja rahoja, sisäinen -näkemys tuntui vakuuttavan Cravenille, ettei Gillianin tahto alistuisi -hänen tahtoonsa. - -Näiden viimeisten viikkojen aikana hän oli oppinut ymmärtämään -Gilliania; hänestä tuntui uskomattomalta, ettei hän ollut aikaisemmin -huomannut tytön ujon lempeyden alla piilevää päättäväisyyttä. Luonnetta -kuvastui avoimista, ruskeista silmistä, epäilemättömän selvästi näkyi -lujuutta kaarevissa huulissa, Gillianin hennon hienojen kasvojen -ainoassa värikkäässä kohdassa. Cravenin varoista hän ei ottaisi -vastaan ropoakaan. Ottaisiko hän hänet itsensä — ainoan, mitä hän -rohkenisi tarjota? Se ei ollut uusi ajatus, se oli usein pyörinyt hänen -mielessään, mutta aina hän oli kammoten ja jyrkästi torjunut sen. Se -oli loukkaus Gillianin naisellisuutta kohtaan, ratkaisu, jolla ei olisi -oikeutusta. Mutta askel askeleelta oli hänen kuitenkin pakko palata -siihen — ei näyttänyt olevan muuta keinoa, jos mieli pelastaa Gillian -itseltään. - -Kiusallisessa epäröinnissä kului päiviä, joina hän ajatteli ainoastaan -Gilliania, pääsemättä vähääkään lähemmäksi ratkaisua. Ja aika -kului. Hän oli saavuttanut sellaisen kohdan, ettei hän enää kyennyt -ajattelemaan; hänen kaikki voimansa tuntuivat keskittyvän toivottomaan -kaipaukseen, joka syrjäytti kaiken muun ja tyytyi vaikkapa luuloteltuun -omistamiseen; päivät olivat kalvavaa tuskaa ja yöt unetonta kauhua. - -Toiselle paikkakunnalle siirtyminen oli sitten auttanut häntä tekemään -lopullisen päätöksen. Skotlannissa oleva tilanhoitaja oli kirjoittanut -hänelle äkkiä ja aavistamatta ilmenneestä vaikeudesta, pyytäen -mieskohtaisia neuvoja. Sähkösanomalla oli miestä kielletty saapumasta -Towersiin, kuten hän oli aikonut, ja Craven oli sensijaan itse lähtenyt -Skotlantiin. Ja pohjoisen kotinsa yksinäisyydessä hän oli valinnut sen -ainoan tien, joka näytti olevan hänelle avoinna. Hän menisi esittämään -Gillianille viheliäisen tarjouksensa, varmasti kurjimman, mitä yksikään -mies oli koskaan naiselle esittänyt, ja loppu olisi tytön vallassa. -Mutta miten ottaisi Gillian sen vastaan? Mielikuvituksessaan Craven -näki lempeiden, ruskeiden silmien säihkyvän ylenkatseesta, hennon -vartalon, jonka hän olisi tahtonut sulkea syliinsä, kääntyvän poispäin -häneltä kylmästi ja inhoten, ja hän puristi kätensä nyrkkiin, niin että -kynnet upposivat syvälle hänen kosteisiin kämmeniinsä. Ilkeä liukahdus, -joka pyöräytti auton puolittain ympäri, katkaisi hänen ajatuksensa, ja -muutamissa minuuteissa he sitten olivat kotona. - -Forbes, iäkäs hovimestari, joka Petersin tullessa Towersiin oli ollut -alempia palvelijoita, odotti häntä hallissa ja kertoi hänelle uutisia -vanhan, etuoikeutetun palvelijan puheliaaseen tapaan. Myöhäinen -puolinen oli pöydässä — mies huoahti kärsivästi kuullessaan, ettei -siltä tarvittu — neiti Craven oli mennyt pappilaan teelle; herra -Petersiä odotettiin päivälliselle sinä iltana, ja hän oli aamulla -puhelimitse pyytänyt ilmoittamaan herra Cravenille — Craven keskeytti -hänen haastelunsa. Petersin sanoma sai jäädä tuonnemmaksi; vain yksi -asia tuntui olevan tärkeä. - -»Missä neiti Locke on?» tiedusti hän lyhyesti. - -»Atelierissa, sir», vastasi Forbes alistuvasti. Jollei herra Barry -halunnut kuulla, mitä herra Petersillä oli sanottavaa, niin ei ainakaan -hän sitä tyrkyttäisi. Herra Barry oli menetellyt oman päänsä mukaan -niistä ajoista asti, jolloin hän oli istunut tarjoiluhuoneen pöydällä, -koputellen kantapäitään, ja heilutellut varastamaansa hillopurkkia -Forbesin nenän edessä — käskevä mies aina, niin hän oli. Ja jos kysymys -oli neiti Gillianista — syli täynnä ulstereita ja turkiksia Forbes -poistui pukuhuoneeseen salatakseen myötätuntoisen virnistyksensä. - -Craven meni hallin poikki työhuoneeseensa. Välinpitämättömästi hän -selaili kirjoituspöydällä olevaa kirjekasaa, nakaten sen sitten pois -käsistään. Siirryttyään takan ääreen hän sytytti savukkeen ja jäi -seisomaan, tuijottaen rattoisasti roihuavaan tuleen. Vihdoin hän -nosti päänsä pystyyn ja silmäili miettivästi itseään uuninreunuksen -yläpuolella olevasta peilistä. Hän rypisti otsaansa peilistä -kuvastuville tuikeille, riutuneille kasvoille ja katsoi uteliaasti -niiden syviä juovia ja tuuhean, ruskean tukan hopeisia läikkiä. Rajusti -huudahtaen hän sitten pyörähti ympäri, sinkautti savukkeen tuleen ja -poistui huoneesta. Verkkaisesti hän asteli yläkertaan, kummastellen -hänet vallannutta turtuuden tunnetta. Kun suoranaisen toiminnan -hetki oli käsillä, oli viime viikkojen tiukka jännitys lauennut, -jättäen hänet tylsäksi, miltei saamattomaksi, ja joka askeleella -kävi eteneminen vastahakoisemmaksi. Mutta portaiden yläpäässä hänen -mielialansa muuttui äkkiä. Kaikki se, mitä tuleva puhelu hänelle -merkitsi, välähti hänen mieleensä häikäisevän kirkkaana. Hengähtäen -syvään hän tarttui kaiteeseen, sillä hän vapisi kykenemättä sitä -hillitsemään, ja painoi kädet kasvoilleen. - -»Hyvä Jumala!» kuiskasi hän. »Hyvä Jumala!» - -Sitten hän terästäytyi, meni ripeästi parvekkeen poikki ja kääntyi -läntiseen siipirakennukseen vievään käytävään. Käytävä koukerteli -omituisesti, siihen oli tullut mutkia, kun huoneita oli miespolvien -aikana laajennettu ja yhdistelty. Sivuutettuaan rivittäin suljettuja -ovia ja toiset portaat hän saapui etsimäänsä huoneeseen. Se oli ollut -vanha leikkihuone, sijaitsi siipirakennuksen päässä, sen ikkunat -avautuivat pohjoiseen ja länteen, ja se sopi hyvin atelieriksi, joksi -se oli muutettu. Se oli Gillianin omaa aluetta, eikä Craven ollut -milloinkaan pyrkinyt käymään siellä. Ehdittyään ovelle hän kuuli sen -takaa pojan kimeää, hilpeätä, sopraanoääntä ja sitten hiljaista, -pehmeätä naurua, joka pani hänen sydämensä sykkimään nopeammin. -Koputettuaan hän astui sisälle ja jäi hetkiseksi töllistelemään -hämmästyneenä. Hän ei tuntenut huonetta; ihan aavistamatta oli hänen -eteensä auennut ranskalainen atelier tyypillisen englantilaisen talon -äärimmäisessä nurkkauksessa. - -Maton peittämä, kiilloitettu lattia, seiniä verhoava uurteisina -poimuina riippuva _toile-de-genes_, luonnos ja taulukasat, piirrokset -ja maalaustelineet, nurkassa eriskummaisessa asennossa viruva, -tutunomainen mallinukke ja ennen kaikkea huoneen ilmakehä siirsivät -hänen ajatuksensa suoraan Pariisiin. Se oli taiteilijan, ranskalaisen -taiteilijan huone. Cravenin silmät suuntautuivat Gillianiin. Tyttö -seisoi isojen maalaustelineiden ääressä, olkansa ylitse ihmeissään -katsoen avautuneeseen oveen, sivellin kädessään, silmät levällään -kummastuksesta, heikon punan levitessä hänen poskilleen. - -Puettuna silmääkiehtovaan maalarinmekkoon ruskeiden hiusten löyhästi -reunustaessa hänen kasvojaan hän näytti kokonaan toisenlaiselta. Barry -ei osannut määritellä, mistä muutos johtui, hänellä ei ollut aikaa -eritellä; hän tiesi vain, että tyttö tällaisena oli tuhat kertaa -viehättävämpi kuin koskaan ennen ja hänen sydämensä kaipasi Gilliania -rajummin kuin konsanaan. Hän katseli tyttöä janoisen kaihoisesti, ja -sitten hänen katseensa siirtyi nopeasti — etteivät vain hänen silmänsä -pettäisi — taitelijattaresta malliin. Tämä oli kymmenvuotinen poika, -jolla oli pienet, ruskeat, älykkäät kasvot, tuuhea, musta kihara -tukka, vekkulimaiseen hymyyn raottuneet, punaiset huulet; hän seisoi -korokkeella ammattimiehen huolettoman varmassa asennossa. - -Craven sulki oven jälkeensä ja astui eteenpäin. Gillian kääntyi häntä -vastaan, ja väri lehahti tulipunaisena aaltona hänen hiusrajaansa -saakka. »_Monsieur, vous êtes de retour, mais, soyez le bienvenu_!» -sopersi hän, hämmästyneenä huomaamatta turvautuen lapsena oppimaansa -kieleen. Sitten hän malttoi mielensä, naurahti hämillään ja ehätti -jatkamaan englanninkielellä: »On kovin ikävää, kotona ei ole muita -kuin minä. Haluatteko teetä? Kello on vasta kolme» — hän vilkaisi -ranteeseensa — »mutta te kai söitte puolista aikaisin?» - -»En välitä teestä», vastasi Craven miettimättä. »Tulin katsomaan -teitä.» Hän puhui ranskaa, tietäen, että korokkeella oli valpas -korvapari. - -Tytön kasvojen puna tummeni kiusallisesti, ja hänen silmänsä painuivat -lattiaan päin, kaihtaen toisen hievahtamatonta katsetta. Hän siirtyi -verkkaisesti takaisin maalaustelineensä ääreen. - -»Jos voisitte odottaa hetkisen —» jupisi hän. - -»En tahdo häiritä», ehätti Barry keskeyttämään. »Lopettakaa työnne, -tehkää hyvin! Ettehän pahastu, jos jään tänne? En ole ollut täällä -poika-aikojeni jälkeen; olette muuttanut huonetta uskomattomasti. -Saanko katsella?» - -Maaliputki kädessään Gillian nyökkäsi myöntymykseksi ja kävi jälleen -käsiksi maalaukseensa. - -Jäätyään omiin hoteisiinsa Craven liikkui hitaasti huoneessa paikasta -toiseen, tarkastaen sekaviin läjiin kasattuja tauluja ja luonnoksia. -Hän ei ollut aikaisemmin koskaan osoittanut mielenkiintoa Gillianin -työtä kohtaan ja hämmästyi nyt näkemästään. Siitä huokui yllättävää -voimaa, joka pakotti hänet ihmettelemään, minkälaisen välittömän -näkemyksen avulla luostarissa kasvatettu tyttö oli saanut sen opin, -joka hänen töistään ilmeni. Gillianin lahjojen kauan viivästynyt -tunnustaminen vahvisti hänen tunteitaan tyttöä kohtaan. Hän meni -aatoksissaan takan ääreen ja jäi seisomaan matolle, silmäillen huonetta -ja siellä olevia ihmisiä. Huoneen tuntu herätti vanhoja muistoja — hän -oli opiskellut Pariisissa lopetettuaan opintonsa Oxfordissa — vain yksi -piirre näytti puuttuvan. - -»Saanko polttaa?» kysäisi hän äkkiä. - -Gillian kääntyi hymyillen häneen päin. - -»No, tietysti. Miksi kysyä? Kun täti Caro on ollut täällä tunnin, on -huone sinisenä.» - -Vielä kymmenen minuuttia hän tarkkaili tyttöä äänettömänä, saaden -katsella oman mielensä mukaan, sillä tyttö oli häneen selin, ja takan -ääressä istuessaan hän oli pienen mallin tutkivien, mustien silmien -näköpiirin ulkopuolella. - -Sitten Gillian laski paletin ja siveltimet läheiselle pöydälle -ja peräytyi otsa rypyssä silmäilemään työtään; pian levisi hymy -verkkaisesti hänen kasvoilleen ja tasoitti kurtut hänen otsaltaan. -Liikahtamatta, yhäti katsellen maalaustaan hän virkkoi: »Nyt riittää -tämän päivän osalle, Danny. Valo on lopussa.» - -Pikku poika ojensihe rehevästi, laskeutui korokkeelta, meni Gillianin -luokse ja silmäili muotokuvaansa ilmeisen huvitettuna. Tiedottomasti, -mutta tarkoin hän tirkistellessään jäljitteli taitelijattaren -arvostelevaa asentoa, pää kallellaan, yhtä vinossa kuin tytönkin. »Se -edistyy», lausui hän juhlallisesti, ja tytön naurahduksesta Craven -arvasi, että se oli hänen kuulemansa ja vastaista käyttöä varten -talletettu huomautus. Poika virnisti vastaukseksi nauruun ja pujahti -hänen taakseen pöydän ääreen, jolle tyttö oli pannut työvälineensä. -»Saanko puhdistaa paletin?» kysyi hän toiveikkaasti käsi ojennettuna -tarttumaan houkuttelevaan, värikkääseen esineeseen. - -»Et tänään; kiitos, Danny.» - -»Noudanko koiran, neiti?» Ääni kuulosti toiveikkaammalta. Gillian -käännähti nopeasti häneen päin. - -»Sehän puri sinua viime kerralla.» - -Danny väännälsi jalkojaan, ja hänen pienet, valkeat hampaansa -välkkyivät suun raottuessa leveään hymyyn. »Ei se enää minua pure», -vakuutti hän luottavasti. »Äiti sanoi sen purreen, koska se rakastaa -teitä eikä siedä ihmisiä lähellänne. Hän käski minun kuiskata sen -korvaan, että minäkin rakastan teitä, koska se ei sitten enää kajoa -minuun. Isä sanoo sitä kirotuksi, mustaksi pahukseksi», lisäsi -hän avoimen leikillisesti, luoden työnantajaansa veitikkamaisen -syrjäsilmäyksen. - -Nauraen Gillian taputti hänen olkapäätään. - -»Pelkäänpä, että se on sellainen», myönsi hän pahoitellen. - -Poika keikautti päätään taaksepäin ja kerskasi ylpeästi: »Minä en sitä -pelkää. Noudanko sen?» - -»Emmeköhän anna sen olla siellä, missä on, Danny», virkkoi tyttö -vakavasti ja tutunomaisesti. »Sen on luultavasti oikein hyvä olla. Ja -nyt juokse kotiisi ja tule jälleen lauantaina!» - -Heilautettuaan väriin tahrattua riepua poikaan päin hän kääntyi -uudelleen katsomaan maalausta. Tottelevasti pikku mies lähti ovea -kohti, mutta pysähtyi äkkiä, vilkaisi epäröiden Craveniin pian ja -sipsutti sitten varpaillaan takaisin telineen luokse. - -»Ne esineet tuolla lippaassa», jupisi hän salaperäisesti ja hiljaa, -ettei uuninmatolla seisova, suurta kunnioitusta herättävä henkilö -kuulisi. - -Gillian pyörähti ympäri katuvan näköisenä. »Danny, minä unohdin ne!» -puolustihe hän, nykäisi mustaa kiharaa, meni lipastolle ja otti esille -neliskulmaisen pahvilaatikon. Danny pisti sen kainaloonsa, jupisten -kiitoksen ja nyökäten päätään, hiipi kuulumattomasti lattian poikki -ovelle, pujahti ulos ja sulki oven hiljaa jälkeensä. - -Craven tuli hitaasti Gillianin luokse. Tyttö siirtyi sivuun antaakseen -hänelle tilaa maalaustelineen edessä. Hän silmäili valppaita, -ruskeita kasvoja, kummallisia, mustia silmiä, joista säihkyi melkein -yliluonnollista hilpeyttä, punaisia huulia, jotka kaareutuivat -ylöspäin arvoitukselliseen hymyyn, ja hänen ihmettelynsä ja ihailunsa -lisääntyivät. - -»Kuka se poika on?» kysyi hän uteliaana; hän oli hämärästi muistavinaan -jonkun samannäköisen henkilön, mutta ei jaksanut muistaa, kuka se oli. - -»Danny Major — erään riistankaitsijanne poika», vastasi Gillian. »Hänen -äidissään on mustalaisverta.» - -Craven vihelsi. »Muistan kyllä», virkkoi hän huvitettuna. »Vanha -Major oli riistankaitsijain päämies. Nuori Major menetti sydämensä -mustalaistytölle, ja isä potkaisi hänet pellolle. Tapansa mukaan -Peters koetti tyynnytellä ja otti miehen palvelukseensa, vaikka monet -panivatkin vastaan — hän oli nähnyt tytön ja saanut oman mielipiteensä. -Tiedustin asiaa kerran tai pari, ja hän selitti kaiken järjestyneen -tyydyttävästi. Tämä siis on poika — hän näyttää hupaiselta pikku -veitikalta.» - -Gillian puhdisti siveltimiä sivupöydän ääressä. »Hän on naapuriston -kauhu», sanoi hän hymyillen. »Mutta jostakin syystä hän tänne tultuaan -on täydellinen enkeli. Ei se johdu suklaamakeisesta», ehätti hän -lisäämään huomatessaan Cravenin kasvoilla väikkyvän hymyn, »hänestä -on hauska käydä täällä. Ja hän kertoo minulle mitä ihmeellisimpiä -tarinoita metsästä ja metsäneläimistä.» - -»Niinpä tietenkin», vahvisti Craven merkitsevästi, »se on veressä. -Mikäs tämä on?» Hän osoitti pienempää levyä, joka oli nurinpäin ison -taulun varassa. - -Vähään aikaan tyttö ei vastannut mitään, ja väri lehahti taaskin hänen -kasvoilleen. Laskettuaan siveltimet kädestään ja pyyhittyään sormensa -kangaskappaleeseen hän otti levyn ja ojensi sen Cravenille. - -»Se on Danny, sellaisena kuin _minä_ hänet näen», selitti hän äänessään -omituinen sointu. - -Sitä katsellessaan Craven tajusi, että laajalle kankaalle taitavasti -maalattu pää himmeni keskinkertaiseksi tekeleeksi hänen kädessään -olevaan loistavan mainioon hiilipiirrokseen verrattuna. Pää oli -sama — mutta ihmeellisen erilainen — faunin hartioilla. Tanssivan -faunin jäsenet uhkuivat elämää, pienet kaviot polkivat kukkaista -tannerta huumeisen kiihkeässä liikkeessä; pää oli työntynyt eteenpäin -ja kallistunut ikäänkuin etäistä kaikua kuuntelemaan, ja sekavien -kiharoiden seasta pilkotti kaksi pientä, kipertynyttä sarvea; -alkuperäiseen arvoitukselliseen hymyyn oli lisätty hieno pilkallisuuden -häive, ja laajoissa silmissä oli salaperäinen tietämisen kaamealta -tuntuva ilme. Craven tarkasti sitä äänettömänä. Hänestä tuntui -mahdottomalta uskoa sitä tytön luomaksi. Ja hänen vieressään odotti -tyttö hänen lausuntoaan hermostuneesti tiukkaan puristettujen sormien -vavahdellessa. Barry ei ollut kertaakaan ennen käynyt täällä, ei -milloinkaan osoittanut vähääkään mielenkiintoa hänen työhönsä, joka -merkitsi hänelle niin paljon. Hän kaipasi kiihkeästi Cravenin kiitosta, -pelkäsi hänen arvosteluaan. Jollei Barry näkisi siinä muuta kuin -amatöörin kypsymätöntä yrittelyä! Hänen sydämensä kutistui. Hän siirtyi -hiukan likemmäksi Cravenia, katse pelokkaan odottavana suunnattuna -miehen kasvoihin, ja hänen hengityksensä kävi nopeasti. Vihdoin Barry -laski luonnoksen varovasti syrjään. - -»Teillä on ihmeelliset lahjat», lausui hän hitaasti. - -Tytöltä pääsi helpotuksen huoahdus, ja hänen huulensa vapisivat, vaikka -hän kuinka koetti pitää niitä värähtämättöminä. - -»Pidättekö siitä?» kuiskasi hän innokkaasti, säikähtäen sitten -nähdessään toisen kasvojen käyvän kalmankalpeiksi. - -Vähään aikaan Craven ei saanut sanaa suustaan. Nuo sanat, niiden -äänenpaino! Hän oli taaskin olevinaan Jaappanissa katsellen -maalausta, joka esitti yksinäistä ulkonevalle, aaltojen huuhtelemalle -kallionkielekkeelle takertunutta mäntyä — ilmassa tuntui leijailevan -hyvin heikko itämaisen hajuveden tuoksu. Hän pyyhkäisi kädellään -silmiään. »Armollinen Jumala... ei täällä... ei nyt!» rukoili hän -hiljaa tuskissaan. Epätoivoisesti ponnistaen hän sitten hillitsi -itseään, kääntyi pelästyneen tytön puoleen ja hymyili väkinäisesti. - -»Suokaa anteeksi — päätäni särkee hirveästi — äsken huone pyöri -silmissäni», puhui hän nykäyksittäin, pyyhkien hikeä otsaltaan. - -Gillian silmäili häntä totisena. »Luultavasti olette lopen väsynyt -ettekä kai ole syönyt puolista», virkkoi hän tyynen päättävästi. »Minä -laitan kahvia. Täti Caro väittää, että minun kahvinjuontini on suurempi -synti kuin hänen kahvinjuontinsa», jatkoi hän, tahtoen antaa Cravenille -tointumisaikaa, meni huoneen toiseen päähän, ottaen sieltä pieniä -kuppeja ja kuparisen kahvipannun. »Joka tapauksessa se on mainio juoma, -eikä täti Carokaan sanoistaan huolimatta sitä halveksi. Säännöllisesti -hän käy täällä puolisen jälkeen juomassa mustaa kahviani ja polttamassa -ruokasavunsa.» - -Craven lysähti raskaasti leveälle pehmeätäytteiselle ikkunalaudalle -kädet painettuina jyskyttäville ohimoille ja ponnisteli saadakseen -takaisin järkkyneen malttinsa. Mutta sarastihan sittenkin suuri toivo. -Ensimmäisen kerran oli uhkaava näky jäänyt ilmaantumatta, ja se antoi -hänelle rohkeutta. Jospa se vielä kerran lopullisesti lakkaisi häntä -vainoamasta! Hän ei voinut koskaan unohtaa, ei milloinkaan heretä -katumasta, mutta hän tuntisi, että hänen rikoksensa Ymmärtämyksen -Maassa oleva onneton uhri oli antanut hänelle anteeksi synnin, joka oli -riistänyt hänen nuoren elämänsä. - -Tyyntyessään hän alkoi tuntea, että siinä huoneessa, jossa hän nyt -istui, vallitsi leppoisa rauha, jollaista hän ei ollut kokenut talon -missään muussa osassa Towersiin palattuaan. Se vaikutti häneen -omituisesti, ja hän aprikoi, mitä se merkitsi. Hänen sitä pohtiessaan -tuli Gillian hänen luokseen kahvikuppi kummassakin kädessään. - -»_Monsieur est servi_», sanoi hän naurahtaen. - -Hän näytti äkkiä voittaneen ujoutensa, ikäänkuin vieraan saapumisen -herättämän ensimmäisen tunteen ohimentyä ympäristö hänen omalla -alueellaan olisi antanut hänelle varmuutta. Tai kenties oli -naisellisuus, jonka hoivaamisvaistoon miehen hetkellinen heikkous oli -vedonnut, nostanut hänet toiselle tasolle. Cravenin pahoinvoinnin -kaikki merkit olivat kadonneet, ja tavalliseen vaistomaisen -tahdikkaaseen tapaansa Gillian ei vaivannut häntä kyselemällä. -Ensimmäisen kerran hänestä oli helppoa puhua holhoojalleen, ja hän -haasteli samalla tavoin kuin keskustellessaan Petersin kanssa. Hän -tiedusti, miten Cravenin matka oli sujunut, ja Barryn johtaessa -keskustelua haasteli vapaasti ja hämmentymättä työstään. Joka hetki -tuntui heidän välillään valinnut jännitys käyvän yhä lievemmäksi. -Tyttö ihmetteli sitä, että Craven oli koskaan tuntunut hänestä -luotaantyötävältä, ja mietti katuvana, oliko syynä kenties ollut vain -hänen ujostelunsa. Hän oli aina ollut jäykkä ja harvasanainen Cravenin -seurassa — ihmekö sitten, että mies oli karttanut häntä, ajatteli hän -nöyrästi. Mutta kuinka olisikaan voinut olla toisin? Heidän välisensä -suhde, holhoojan osoittama tavaton aulius ja eristäytyvä olemus olivat -tehneet hänelle mahdottomaksi pitää Cravenia tavallisena inhimillisenä -olentona. Hän sai kiittää tuota miestä kaikesta, ja harras kiitollisuus -ja tunne siitä, että hän oli velallinen, olivat kasvaneet hänen -mielessään yhtä voimakkaina. Hän oli melkein palvonut Cravenia. Craven -oli ottanut hänet sietämättömäksi käyneestä elämästä, antanut hänelle -tilaisuuden pyrkiä eteenpäin sillä uralla, jolle hän kaipasi. Hän ei -milloinkaan kykenisi sitä korvaamaan; hänen oli vaikea edes omassa -mielessään pukea sanoiksi tunteitaan Cravenia kohtaan. - -Alusta alkaen hän oli nostanut holhoojansa sortuneen ihanteensa, -isänsä, tyhjäksi jättämälle jalustalle. Ja sankarinpalvonta oli -kehittynyt rakkaudeksi. Aluksi se oli ollut kypsymättömän tytön -hurmaannusta, täysin sukupuoletonta ja epäitsekästä ihailua — -mystillistä rakkautta, intohimotonta, henkistä. Craven oli hänestä -tuntunut johonkin toiseen sielulliseen tasoon kuuluvalta olennolta, -ja hän oli polvistunut tämän olennon jalkojen juureen, pitäen häntä -suojeluspyhimyksenään. - -Mutta hänen oman kehityksensä edistyessä oli rakkauskin laajentunut. -Hän käsitti, ettei hänen tunteensa enää ollut lapsellista ihailua, -vaan suurempaa, ihanampaa. Hän oli oppinut täysin ymmärtämään -omaa sydäntään, puolijumalasta oli tullut mies, jonka rakkautta -hän janosi. Mutta hänen rakkautensa oli toivotonta ja syvää, hän -ei ajatellutkaan saavansa vastarakkautta. Cravenin läheisyys oli -aina tehnyt hänet levottomaksi; istuessaan likellä ikkunaa hänen -vieressään hän tunsi voimakkaampaa rauhattomuutta kuin milloinkaan -ennen, ja hänen sydäntänsä sykähdytteli tuskaisesti epämääräinen, -selittämätön, peloittava kaipaus, joka myllersi hänen rinnassaan, -kunnes hänestä alkoi tuntua, ettei hänen mielenliikutuksensa voinut -olla herättämättä huomiota. Taaskin hänet valtasi ujous, kerkeä puhelu -kävi soperrukseksi, ja vähitellen hän muuttui umpisuuksi. - -Craven otti tyhjät kahvikupit ja vei ne takaisin takan vieressä -olevalle pöydälle. Hänen palatessaan ikkunalle oli Gillian polvillaan -pehmeällä istuinlaudalla, kädet ristissä edessään, katsellen valkeata -maisemaa. Lapsellisessa asennossaan, joka hyvin sopi taiteilijanmekkoon -ja sekavaan tukkaan, hän näytti erittäin nuorelta. Craven seisahtui -hänen viereensä, niin lähelle, että melkein hipoi hänen olkapäätänsä, -janoisesti silmäillen koko hänen hennon kaunista olemustaan, hieman -taivutettua, ruskeata päätä, vienosti kaartuvaa, tyttömäistä rintaa, -kunnes kaipaus yltyi sietämättömäksi ja hänen täytyi pinnistää koko -tahdonvoimansa kyetäkseen hillitsemään itsensä. Kiusaus painaa tyttö -rintaansa vasten kävi miltei ylivoimaiseksi, hän kiersi käsivartensa -ristiin rinnalleen, pusertaen niitä tiukasti — hän ei uskaltanut -luottaa niihin. Töintuskin hän voi luottaa itseensäkään. Tytön -harvinainen läheisyys tuotti hienoa, jäytävää tuskaa ja pani hänen -sydämensä sykkimään vimmaisesti. Veri kihisi hänen päässään, hänen -ruumiinsa värisi kiihkeästä kaihosta, hänet vallanneesta rajusta -halusta. Sillä kiihtymyksen hetkellä oli hänessä vain alkuaikojen mies, -ja hän tunsi ainoastaan polttavaa, ruumiillista tarvetta, joka paisui -kaikkia puhtaampia tunteita väkevämmäksi. Painaa tyttö jyskyttävää -sydäntänsä vasten, upottaa kasvonsa hänen pehmeisiin, tuoksuaviin -hiuksiinsa, suudella hänen huuliaan, kunnes hän rukoilisi armoa — sen -suurempaa riemua ei tuntunut olevan koko maan päällä. Hän kaipasi -tyttöä enemmän kuin koko elämänsä aikana oli mitään kaivannut. - -Mutta sittenkin hän oli varma, että jos hän saisi sen, mitä oli -tullut pyytämään, eivät hänen nykyiset kärsimyksensä olisi mitään -verrattuina siihen, mitä hänen olisi kestettävä. Tietää, että Gillian -oli hänen vaimonsa, kaikin puolin häneen sidottu — ja kääntyä poispäin -onnesta, joka kaikkien lakien mukaan oli hänen! Oliko hänellä siihen -voimia? Tuntui melkein siltä kuin hänellä ei olisi ollut. Olihan hän -vain ihminen — ja ihmisen kestämiskyvyllä on rajansa. Jos olosuhteet -kävisivät liian raskaiksi. - -Pieni, hillitty yskäisy katkaisi hänen mietteensä äkkiä. Hän tajusi -itseään surkutellessaan unohtaneensa tulonsa tarkoituksen. Eihän muulla -ollut merkitystä kuin Gillianilla; ainoastaan hänen terveyttään, hänen -onneaan oli ajateltava. Itseään sadatellen Barry turhaan etsi sopivia -sanoja lausuakseen sen, mitä hänen oli sanottava. Ja kuta enemmän hän -ajatteli, sitä loitommaksi tuntuivat sanat pakenevan. Sitten sattuma -auttoi häntä. Tyttö rykäisi uudelleen ja nousi seisomaan, tehden -pienen, kärsimättömän liikkeen. - -»Täti Caro on päättänyt lähteä Cimieziin talven lopuksi — minun -yskäni tähden. Hän ratkaisi asian teidän poissa ollessanne. Minä en -tahtoisi lähteä, yskäni ei ole mitään. En tahtoisi vaihtaa tätä» — -hän viittasi lumiverhoiseen puistoon — »kaikkeen Rivieran lämpöön -ja auringonpaisteeseen. Tahtoisin kasata mieleeni niin paljon -muistoja kuin suinkin. Ette usko, kuinka paljon olen oppinut pitämään -Towersista.» - -Näytti siltä kuin viimeiset sanat olisivat luiskahtaneet huomaamatta -hänen kieleltään, sillä hän punehtui ja kääntyi jälleen äkkiä -tummenevaan ikkunaan päin. Cravenin sydän hätkähti rajusti, mutta hän -ei liikahtanut. - -»Miksi sitten lähteä täältä?» huomautti hän ynseästi. - -Tyttö nojasi otsaansa kylmään ruutuun, ja hänen silmänsä sumenivat. - -»Tiedättehän», virkkoi hän hiljaa, ja hänen äänensä vavahteli. -»Koko maailmassa ei minulla ole muuta kuin — maalauslahjani ja -omanarvontuntoni. Jos menettelisin, kuten te ja täti Caro tavattomassa -auliudessanne ehdotatte — oi, älkää keskeyttäkö minua, teidän _täytyy_ -kuunnella — olisi minulla enää ainoastaan lahjani. Ettekö oivalla, -ettekö käsitä, että minun täytyy tehdä työtä, että minun täytyy -osoittautua omanarvontuntoni veroiseksi. Kaikesta, mitä olette tehneet, -kaikesta, mitä olette antaneet minulle, olen koettanut kiittää — usein. -Te olette aina estäneet minua. Ettekö suo minulle ainoata keinoa, -jolla voin osoittaa olevani kiitollinen, arviointinne arvoinen?» Hänen -äänensä särkyi hiljaiseen nyyhkäykseen. Sitten hän vilkkaasti kääntyi -Cravenin puoleen, vapisevat kädet ojossa. »Jos vain osaisin tehdä -jotakin korvatakseni —» huudahti hän kiihkeän vakavana, jollaisena -Craven ei ollut koskaan ennen häntä nähnyt. - -Barry käytti hyväkseen tarjoutunutta tilaisuutta. »Kyllä te voitte», -vakuutti hän tyynesti, »mutta se teko on niin suuri — siihen verrattuna -ei kaikki se, mitä luulette olevanne minulle velkaa, ole mitään». - -»Neuvokaa se keino», kuiskasi tyttö innokkaasti, kun hän vaikeni. - -Craven siirsi katseensa pois hänen kiihkeän kysyvistä kasvoistaan -voimakkaan hämmennyksen vallassa. Hän inhosi itseään, inhosi -tehtäväänsä, vain huoneen pimeys tuntui tekevän sen mahdolliseksi. - -»Gillian», alkoi hän pakotetun vakaasti, »tulin tänään luoksenne -tietoisesti pyytämään teiltä sellaista, mitä mielestäni yhdelläkään -miehellä ei ole oikeutta pyytää keltään naiselta. Olen koko iltapäivän -koettanut rohkaista itseäni ilmoittaakseni sen teille. Äskeiset sananne -tekevät sen helpommaksi. Sanoitte pitävänne Towersista — pidättekö -siitä kyllin paljon jäädäksenne tänne sen emännäksi sillä ainoalla -ehdolla, jonka voin tarjota?» - -Tytön silmät säpsähtivät, niihin tuli epäilyksen ja kauhun ilme, ja -mies oivalsi, millä tavoin hänen sanansa saattoi tulkita. Hän tarttui -Gillianin käsiin melkein kovakouraisesti. »Armias taivas, lapsi, -ei sitä!» huusi hän tyrmistyneenä. »Minä minua pidät? Pyydän sinua -vaimokseni — mutta en siinä mielessä kuin jokaisella naisella on oikeus -otaksua. Jos voisin esittää sinulle sellaista, niin Jumala tietää, -kuinka mielelläni sen tekisin. Mutta minun elämässäni on sattunut -sellaista, mikä erottaa minut onnesta, jota muut miehet voivat toivoa. -Minuun nähden on elämän se puoli mennyttä. Minä voin tarjota ainoastaan -ystävyyttä. Tiedän pyytäväni enemmän kuin sinusta tuntuu mahdolliselta -antaa, enemmän, tuhat kertaa enemmän kuin saisin pyytää — mutta -sittenkin pyydän sitä, hyvin vakavasti. Jos voit sopeutua tekemään niin -suuren uhrauksen, jos voit alistua avioliittoon, joka olisi avioliitto -vain nimeltään —» - -Vapisten Gillian koetti irtautua hänestä, huudahtaen katkerasti. »Te -tarjoatte minulle _almua_», valitti hän, kiskoen käsiään irti. - -Mutta Craven puristi niitä entistä lujemmin. »Pyydän sinua säälimään -kovin yksinäistä miestä», vakuutti hän hellästi. »Pyydän sinua -hyvin yksinäisen kodin hoitajaksi. Sinä olet tuonut päivänpaistetta -Towersiin, olet luonut päivänpaistetta monen tällä tilalla asuvan -ihmisen elämään. Pyydän sinua jäämään tänne, missä sinua niin paljon -kaivataan — niin paljon — rakastetaan.» - -Sitten hän päästi Gillianin irti, ja epävarmoin askelin tyttö meni -takan luokse. Hetkisen hän seisoi siellä, tuijottaen hiipuviin -kekäleihin, sormiensa nytkähdellessä suonenvedontapaisesti, ja vaipui -sitten tuolille, sillä hänen tutisevat jalkansa pettivät. Craven tuli -hänen luokseen ja kumartui kohentamaan tulta palamaan. Tyttö katseli -salaapäin hänen punertavan hohteen valaisemia kasvojaan, ja hänen -silmiinsä kihosivat kirvelevät kyyneleet. Mutta omituista, hän ei -ajatellut yksinomaan itseään. Tuntien toivotonta, sietämätöntä tuskaa -hän kadehti sitä toista naista, jota Barry oli rakastanut. Sillä Barryn -sanoilla oli saattanut olla vain yksi merkitys, ja hänen kuvittelemansa -suuri murhe näytti äkkiä saavan selityksen. Minkähänlainen se -nainen oli ollut, oliko hän kuollut — vai oliko hän osoittautunut -arvottomaksi? Ja viimeinen ajatus nostatti hänen mielessään rajun, -äkillisen harmin puuskan — miten oli nainen, joka oli saavuttanut -Barryn rakkauden, saattanut viskata sen takaisin miehen jalkoihin, -tarpeettomana? Kateellisia kyyneliä kumpusi ilmoille, ja hän pyyhki ne -salaa pois. - -Mutta sitten hänen ajatuksensa kohdistuivat Craveniin, ja hänet valtasi -sääli. Kuoleman tai uskottomuuden tähden ei rakkaus ollut tuottanut -hänelle riemua — hän oli kärsinyt, kuten hän itse, Gillian, nyt -kärsi. Hän vilkaisi miehen tukassa välkkyviin hopeisiin hiuksiin ja -kasvojen syviin ryppyihin, ja hänen silmiensä tuskainen ilme muuttui -ihmeellisen helläksi. Hän oli rukoillut tilaisuutta voidakseen osoittaa -kiitollisuuttaan; jos tuon pyynnön täyttäminen huojentaisi miehen -elämää, jos hänen läsnäolonsa voisi tuoda lohtua Barryn yksinäisyyteen, -niin eikö sekin ollut enemmän kuin mitä hän olisi koskaan rohjennut -toivoa? Helposti saattoi käsittää, että Craven oli turvautunut häneen. -Barryllä oli yllin kyllin miesystäviä, mutta naisia hän karttoi -avoimesti ja peittelemättä. Hän oli tottunut nuoren holhokkinsa -läsnäoloon Towersissa, hänen ehdottamansa avioliitto ei aiheuttaisi -kovinkaan suuria muutoksia elämän jokapäiväiseen kulkuun, johon hän oli -sopeutunut. Jos siis suostumalla siihen voisi jossakin määrin maksaa... - -Kohennettu tuli täytti huoneen pehmeällä, lepattavalla valolla, -loi kummallisia varjoja verhotuille seinille ja paljasti tytön -pingoittuneet, kalpeat kasvot säälimättömästi. Craven oli noussut -pystyyn ja silmäili häntä. Gillian huomasi toisen tarkastelevan häntä -ja säpsähti, samalla kun kuuma, tuskastuttava puna hitaasti levisi -hänen kasvoilleen ja kaulalleen. Craven puhkesi puhumaan äkkiä, -ikäänkuin olisi väkisin työntänyt sanat suustaan: - -»Tahtoisin sinun täydelleen tajuavan, mitä minun kanssani solmittu -avioliitto merkitsisi, sillä pyydän sinulta hyvin suurta uhrausta. Mitä -tapahtuisikin, sinä olisit sidottu minuun. Jos» — hänen äänensä petti -hetkiseksi — »jos joskus kohtaisit miehen — johon rakastuisit — ja -olisit vaimoni, et olisi vapaa noudattaaksesi sydämesi ääntä». - -Gillian tuijotti suoraan eteensä kädet tiukkaan kierrettyinä polvien -ympäri ja värisi hieman. »En milloinkaan — tahdo mennä naimisiin — -sillä tavoin», virkkoi hän tukahdutetusti. - -Craven hymyili surumielisesti. »Nyt ajattelet siten — olet hyvin -nuori», huomautti hän, »mutta meidän on muisteltava tulevaisuutta». - -Tyttö ei vastannut, ja alkaneen hiljaisuuden aikana mies aprikoi, mikä -oli saanut hänet lausumaan huomautuksen, joka saattaisi tehdä hänen -aikeensa tyhjäksi. Missä muussa tapauksessa hyvänsä se olisi saattanut -olla suorastaan rehellisyyden vaatima, mutta nyt hänen ei olisi -pitänyt sitä uskaltaa. Hän liikahti kärsimättömästi. Sitten hän äkkiä -kumartui eteenpäin, laski kätensä Gillianin olkapäille ja nosti hänet -hellävaroen pystyyn. - -»Gillian!» - -Hitaasti tyttö kohotti päätään. Hän tuskin jaksoi kestää Barryn -kosketusta, mutta hän koetti hillitä vapisevia jäseniään ja katsoi -uljaasti Cravenia silmiin, kun hän alkoi uudelleen puhua. - -»Jos suostut tähän — vaikka se liitto on _mariage de convenance_ — teen -kaiken voitavani tehdäkseni elämäsi onnelliseksi. Olet vapaa kaikissa -suhteissa. En pyydä muuta kuin sitä, että pidät minua ystävänä, -johon aina voit turvautua kaikissa vaikeuksissa ja pulmissa. Saat -olla täydelleen oma itsesi, määrätä aikasi ja harrastuksesi. Minä en -sekaannu asioihisi millään tavoin.» - -Hän silmäili tyttöä tarkoin, koettaen lukea, mitä hänen tutkimattomien -ilmeittensä takana piili. Hänen katseensa oli lempeä, mutta hänen -silmissään oli kummallinen välke, jota Gillian ei ymmärtänyt. Ja hänen -äänensä pani tytön ymmälle. Gillian oli hämmentynyt, hänen mielessään -risteili ristiriitaisia epäilyksiä. Miehen selittämätön ehdotus sai -hänet arkailemaan, hän ei jaksanut käsittää tämän hämmästyttävän -esityksen voivan johtua muusta kuin tavattomasta auliudesta ja -hyvyydestä, joka täytti hänen mielensä kiitollisuudella, mutta jota -vastaan hänen luontonsa kapinoi. - -»Te teette sen säälistä!» parahti hän surkeasti. - -»Jumalan edessä vannon, etten tee sitä säälistä», vastasi Craven -niin odottamattoman kiivaasti, että se hämmästytti Gilliania, ja -hänen olkapäitään puristavien väkevien käsien äkillinen kouristus -osoitti ensi kerran hänelle, kuinka voimakas mies oli. Hän ajatteli -sitä ihmeissään. Jos asianlaita olisi ollut toisin, jos Barry olisi -rakastanut häntä, niin kuinka ilomielin hän olisikaan antautunut. -Se olisi erottanut hänet tuntemattomasta maailmasta, joka hänen -itseluottamuksestaan huolimatta joskus näytti synkältä ja jonka -uhkaavia kauhuja hän ei silloin uskaltanut kuvitella. Barryn -turvallisessa sylissä hän ei olisi ikinä pelännyt mitään, Barryn -voima olisi ollut hänen turvansa koko elämän ajan. Ja saisihan hän -vieläkin turvautua Barryn voimaan, jos tahtoisi, vaikkakaan ei niin -läheisesti. Äkkiä kuvastui suunniteltu tulevaisuus hänelle uudessa -valossa, hänen itsevarmuutensa raukesi äkkiä, jättäen hänet pelon ja -yksinäisyyden kauhun valtaan. Cravenin kosketus oli tuhonnut hänen -itseluottamuksensa. Se oli tehnyt muutakin. Hänestä tuntui, että mies -oli kosketuksellaan jollakin selittämättömällä tavalla vaatinut häntä -omakseen. Ja Barryn käsien yhäti painaessa hänen olkapäitään hänellä -oli kummallinen tunne, ettei hän kyennyt vastustamaan. Barry oli -vakuuttanut, ettei hänen tarjouksensa vaikutin ollut sääli. Hän oli -väittänyt, ettei rakkaus ollut häntä varten. Mikä sitten saattoi hänen -vaikuttimensa olla? Gillian ei jaksanut sitä käsittää. - -»Ettehän valehtele minulle?» kuiskasi hän epäilyksen kiusaamana. -»Toivotteko — tätä avioliittoa — tosissanne?» - -Craven katsoi häntä vakavasti silmiin. - -»Toivon sitä todenteolla», vastasi hän lujasti. - -»Sallisitteko minun jatkaa työskentelyäni?» sopersi tyttö, tahtoen -voittaa aikaa. - -»Johan sanoin, etten sekautuisi asioihisi millään tavoin, että saisit -olla vapaa kaikissa suhteissa», sanoi Barry ja ikäänkuin luvatun -vapauden vakuudeksi hänen kätensä heltisivät Gillianin olkapäiltä. - -Tuli oli taaskin sammunut, ja huone oli melkein pimeä; Craven tuskin -erotti vieressään seisovaa tyttöä. Hän odotti, toivoen tytön sanovan -jotakin, ja virkkoi sitten äkkiä: - -»Voitko antaa minulle vastauksen, Gillian?» - -Hän kuuli tytön nopeasti vetävän henkeään ja tunsi hänen vapisevan. - -»Oi, ettekö voisi myöntää minulle ajatusaikaa», jupisi Gillian -rukoilevasti. »Minun pitäisi miettiä. Se merkitsee niin kovin paljon.» - -»Saat aikaa niin paljon kuin tahdot», lupasi Craven ja poistui hiljaa. - -Hänen mentyään alkoi tytöstä äkkiä tuntua olo lohduttomalta. Hänen -teki mieli huutaa Barryä tulemaan takaisin, myöntyä hänen pyyntöönsä, -taipua rimpuilematta enää vastaan. Mutta epävarmuus pidätti häntä. -Liikkumattomana hän tuijotti himmeästi häämöttävään oveen, joka oli -sulkeutunut Barryn jälkeen, ja hänen rintansa nousi ja laski kiivaasti. -Sitten sumensivat kyyneleet hänen silmänsä, ja hän vaipui nyyhkyttäen -lattialle. Hän ei ollut uskaltanut toivoa, että Barry rakastaisi häntä, -mutta miehen omilta huulilta kuullut totuudensanat tuntuivat karvailta. -Ja vähäksi aikaa niiden herättämä mielenkarvaus turrutti kaikki muut -tunteet. Viime tuntien mielenliikutus oli uuvuttanut häntä, hänen -hermonsa olivat pingoittuneet katketakseen, eikä hän senvuoksi kyennyt -hillitsemään murheen puuskaa, joka järkytti hänen olemastaan pohjia -myöten. Kasvot painettuina pehmeään mattoon hän itki surunsa vallassa, -suonenvedontapaisesti puristellen ojennettuja käsiään nyrkkiin. - -Jos Craven ei olisi puhunut mitään, jollei hän olisi esittänyt -ehdotustaan, vaan loppuun asti pysynyt eristäytyvän umpimielisenä, -niin että heidän välillään tuntui olevan leveä kuilu, olisi kestäminen -ollut helpompaa. Barry olisi eronnut hänen elämästään tutkimattomana, -jollainen hän oli aina ollut. Mutta tämän muutoksen jälkeen, heidän -kahden kesken likeisessä keskustelussa viettämiensä hetkien aikana oli -Gillian nähnyt hänet uudessa valossa. Salaperäinen, luoksepääsemätön -holhooja oli iäksi mennyt, ja hänen sijalleen oli tullut perin -inhimillinen mies, paljastanut hänelle luonteenpiirteitä, joiden -olemassaoloa hän ei ollut kuvitellutkaan, osoittanut häntä kohtaan -mielenkiintoa ja hellyyttä, joista hänellä ei ollut sitä ennen ollut -aavistustakaan. Barry oli ilmaissut, että hänen makunsa ja ihanteensa -olivat hyvin samanlaisia kuin hänen omansa, puhunut hänelle kuten -toverille puhutaan. Se kumppanuus oli ollut hyvin suloinen — hyvin -murheellinen. Hän ei enää milloinkaan voisi ajatella Barryä samoin -kuin ennen, ja hänen uusi käsityksensä miehestä lisäsi hänen surunsa -vihlovaa haikeutta. Sinä iltapäivänä kokemansa lyhyen onnellisuuden -aikana hän oli vilahdukselta nähnyt, miten olisi saattanut olla, »jos -hän oli rakastanut minua», valitti hän, ja hänestä tuntui, ettei hän -sitä ennen ollut tuntenut, kuinka syvä hänen rakkautensa oikeastaan -oli. Hänen aikaisempia tunteitaan ei voinut verratakaan siihen -kaikkinielevään intohimoon, jota Barryn kosketus oli lietsonut. Se -pyyhkäisi hänet mukaansa kuten riehuva tulva, kiidätti hänet järjen -rajojen ulkopuolelle, herättäen outoa kaipausta, jota hän puolittain -ymmärsi ja häpeissään vieroksui. - -Repivien tunteiden vallassa hän itki, kunnes kyyneleet ehtyivät, -rajusti puistattavat nyyhkytykset vaimenivat ja hänen väsynyt, -surun tärisyttämä ruumiinsa virui hiljaa. Hän oli lopen uupunut, -ja hetkeksi oli hänen mielentuskansa turtunut ja hän kadottanut -ajantajuntansa. Hän ei hievahtanut paikaltaan eikä kohottanut päätään -kyynelten kostuttamalta matolta. Suuri väsymys tuntui puuduttavan -kaikki sielunkyvyt. Minuutit kuluivat huomaamatta. Sitten tuntui -hänen aivoissaan viriävän hämärä tietoisuus, hän säpsähti ja katsahti -ympärilleen. - -Oli ihan pimeä, ja väristen hän tunsi, että huoneessa oli kovin kylmä. -Tyyntä iltapäivää oli seurannut myrskyinen ilta, ja puuskainen tuuli -puski talon nurkkia, vonkuen ja viheltäen kaameasti; ikkunasta kuului -hiljaista rapsetta, kun kova lumi pieksi ruutuja. Hänellä ei ollut -aavistustakaan, kuinka paljon kello oli, mutta paljon sen täytyi olla. -Kenties oli jo soitettu päivälliselle; ehkä oli häntä kaivattu ja joku -saattoi tulla häntä etsimään. Hän vavahti ajatellessaan, että hänet -tavattaisiin sellaisessa tilassa. Hapuillen hän löysi sähkönappulan -ja kiersi sitä; huone muuttui miellyttävän valoiseksi, ja hän siristi -silmiään. Hän vilkaisi kelloonsa; hänellä oli muutamia minuutteja -hiipiäkseen huomiota herättämättä huoneeseensa. - -Hänen päänsä tuntui omituisen tyhjältä, ja jalat laahustivat -väsyneesti. Mutkikas käytävä ei ollut milloinkaan tuntunut -niin loppumattoman pitkältä, ja suljettujen ovien rivi näytti -päättymättömältä. Saavuttuaan omaan huoneeseensa hän tupertui takan -eteen vedetylle sohvalle; hänen päätänsä pakotti, hänen jäsenensä -tutisivat hillittömästi, hän oli nääntynyt mielenliikutuksesta. -Sielullisesti ja ruumiillisesti uupuneena hän ei jaksanut ajatella -loogillisesti ja yhtenäisesti — hänen väsyneissä aivoissaan risteili -katkonaisia, sekavia, yhteydettömiä ajatuksia, kunnes hänen -ohimoitaan jyskytti tuskallisesti. Hän käsitti, että joskus hänen oli -terästäydyttävä, joskus hänen oli tehtävä päätös, mutta ei nyt. Nyt -hän ei kyennyt muuhun kuin makaamaan hiljaa, ponnistelematta. Hän -oli harmissaan itselleen, halveksi omaa heikkouttaan. Hänellä oli -kehnot hermot; itsehillinnän puute, joka hänessä nyt ilmeni, tuntui -nöyryyttävältä. Mutta itsensähalveksiminenkin oli ohimenevä ajatus, -jonka hän väsyneenä työnsi mielestään. - -Ainoastaan yksi seikka jäi kirkkaan selväksi hänen mielessään -vallitsevasta myllerryksestä — Barry ei rakastanut häntä. Se kirveli. -Hän kätki kasvonsa pieluksiin, kiemurrellen häpeästä, jonka tietoisuus -hänen omasta rakkaudestaan aiheutti. Päivälliskellon syvät kumahdukset -herättivät hänet tajuamaan, että oli välttämätöntä tehdä jotakin. Hän -soitti kätensä ulottuvilla olevaa kelloa ja lähetti sitten saapuneen -palvelijattaren pyytämään neiti Cravenilta anteeksi hänen poissaoloaan, -valittaen syyksi päänsärkyä. - -Muutaman minuutin kuluttua tuli hänen luokseen juron näköinen, mutta -hyväsydäminen Mary, tuoden ruokatarjottimen, päänsärkylääkkeitä ja -monenlaisia terveisiä ruokasalista. Hän hautoi tytön pakottavaa päätä, -kampasi tytön sekavaa tukkaa ja kasasi sen uudelleen pehmeäksi, -löyhäksi nutturaksi. Lempeästi muristen pitkistä työpäivistä, joiden -syyksi hän laski Gillianin harvinaisen pahoinvoinnin, hän käytti -täysin määrin harvoin tarjoutuvaa tilaisuutta palvellakseen tyttöä -omin käsin ja puuhaili täydestä sydämestään, riisui hoidokkinsa yltä -tahraisen maalarinnutun, pukien sen sijalle löyhän samettivaipan, ja -jäi sitten hyväntahtoisena vartijana seisomaan vierelle, kunnes hänen -tuomansa keveä päivällinen oli syöty. Sitten hän kohensi pieluksia, -viritti tulen takkaan, sekoitti erittäin äitelän erikoisjuoman -lääkelippaastaan, josta hän ylpeili, ja poistui sitten, yhä lempeästi -varoitellen. - -Gillian painautui pieluksille, tuntien olonsa keveämmäksi ja -levollisemmaksi. Ruoka oli antanut hänelle voimia, ja Maryn hoidellessa -oli hänen mielentilansa tyyntynyt. Hän ei antautuisi pohtimaan -kysymystä, joka oli pian ratkaistava; neiti Craven saapuisi kohta, -ja ennen hänen käyntiään oli mahdoton yrittääkään tehdä lopullista -päätöstä. - -Maatessaan hän katseli tuleen, koettaen olla ajattelematta mitään. -Tuntui oudolta olla yksin, hän kaipasi uuninmatolla tavallisesti -viruvaa otusta, mutta tänä iltana hän ei olisi sietänyt luonaan edes -Moustoniakaan, ja hän oli käskenyt Maryn pyytää Joshiota, jonka -huoneeseen koira oli atelierista karkoitettu, pitämään sitä luonaan -aamuun asti. - -Ovelle koputettiin, ja neiti Craven ilmestyi huolestuneena ja -kyselevänä. - -»Vain päänkipuako? Rakas, minä en sitä usko!» torjui hän, vaipuen -istumaan sohvan viereen ja tarttuen tukkaansa, mikä oli hämmennyksen -varma merkki. »Sinulla ei ole koskaan ennen ollut tällaista päänsärkyä. -Olet työskennellyt liian ankarasti. Maalasit koko aamun, ja minulle -kerrottiin, että olit työssä koko iltapäivän etkä juonut teetäkään. -Gillian, rakas, milloin opit järkeväksi? En lainkaan hyväksy sitä, että -sinulle tuodaan atelieriin teetä vain silloin, kun soitat sitä. Nuoret -ihmiset tarvitsevat ateriansa säännöllisesti, eikä heidän pitäisi lyödä -niitä laimin; nuoret taiteilijat rikkovat siinä suhteessa pahimmin — -et saa väittää minua vastaan, tiedän sen perin hyvin. Niin menettelin -itsekin.» Hän taputti lähellään lepääviä, ristiin liitettyjä käsiä ja -silmäili tytön kasvoja tutkivasti. »Olet kalpea kuin haamu ja silmäsi -ovat liian kirkkaat. Mittasiko Mary, onko sinussa kuumetta? Eikö? Se -nainen on varmaankin menettänyt järkensä. Soitan tohtori Harrisille ja -pyydän häntä tulemaan huomenna sinua katsomaan. Jos olisit hitusenkaan -vertaa enemmän kuumeisen näköinen, lähettäisin noutamaan häntä jo tänä -iltana myrskystä huolimatta. Peter uhmaili sitä, tuli tapansa mukaan -avoimessa autossa. Hän lähetti sydämellisiä terveisiä. Barry palasi -Skotlannista tänään iltapäivällä. Hän näyttää hyvin rasittuneelta — -hänellä oli muka ollut paljon puuhaa, ja matka oli ollut raskas — -Gillian!» huudahti hän terävästi, kun tyttö solahti sohvalta polvilleen -hänen viereensä ja käänsi häneen päin värähtelevät kasvonsa. - -»Täti Caro, en minä sairas ole.» Sanat tulivat kiihkeän hätäisesti. -»Ruumistani ei mikään vaivaa — olen vain hirveän onneton. Tiedän, että -herra Craven on palannut — hän kävi luonani atelierissa iltapäivällä. -Hän pyysi minua vaimokseen» — tytön rasittunut ääni aleni kuiskaukseksi -— »enkä minä — tiedä, mitä tehdä». - -»Rakas!» Neiti Cravenin äänen hellä sointu nosti tukahduttavan -tunneaallon Gillianin kaulaan. - -»Täti Caro, tiesitkö sinä siitä? Oletko sinäkin toivonut sitä?» jupisi -hän kaihoisesti. - -Haluamatta tunnustaa tietäneensä asiasta etukäteen, mitä hänen olisi -ollut vaikea selittää, neiti Craven virkkoi varovasti: »Olen toivonut -sitä hartaasti. Sinä ja Barry olette ainoat sydäntäni lähellä olevat -henkilöt, ja te molemmat olette niin — yksinäisiä. Tiedän sinun -kuvittelevan elämääsi tykkänään toisenlaiseksi — uneksivan, että itse -raivaat itsellesi uran. Mutta uraan ei sisälly kaikki, mitä nainen -elämässään kaipaa; se saattaa kenties merkitä riippumattomuutta ja -mainetta, mutta se saattaa myöskin merkitä suurta yksinäisyyttä -ja sen täydellisen onnen menetystä, jonka pitäisi tulla jokaisen -naisen osaksi. Et saa arvostella kaikkia minun mukaani. Olen ollut -onnellinen omalla tavallani, mutta sinulle, rakas, toivoisin suurempaa, -täydellisempää onnea. Toivoisin sinulle parasta, mitä maailmalla on -tarjolla, ja siksi parhaaksi uskon miehen rakkauden suomaa hoivaa ja -turvaa.» - -Ruskea pää kallistui hänen polvilleen. »Sinä ajattelet minua — minä -ajattelen häntä», kuului hillitty kuiskaus. - -Neiti Craven silitti pehmeitä hiuksia hellästi. »No miksi et sitten -myöntyisi hänen pyyntöönsä, rakas?» huomautti hän lempeästi. »Hän on -kokenut murhetta ja kärsimyksiä. Jos hän sinun avullasi voi unohtaa -entisyyden uudelleen onnellisena, niin suotko sen hänelle? Oi, Gillian, -olen sydämestäni toivonut, että te pitäisitte toisistanne, että yhdessä -tekisitte Towersista ihanteellisen kodin, jollainen sen pitäisi olla, -kodin, jossa keskinäinen luottamus ja rakkaus vallitsisivat. Sinä ja -Barry ja — suokoon sen Jumala — teidän jälkeenne lapsenne.» Odottamaton -mielenliikutuksen puuska sorti hänen äänensä, ja kärsimättömästi hän -pyyhkäisi sumentavan kosteuden silmistään. - -Gillian oli liikkumattomana polvillaan, painaen päätään hänen syliinsä -ja purren huultaan pidättääkseen ilmoille pyrkivää katkeraa valitusta. -Hänen sydämensä oli pakahtumaisillaan. Neiti Cravenin sanat olivat -luoneet kuvan ihanteellisesta onnesta, jollainen olisi saattanut tulla -hänen osakseen. Todellisuus lupasi kärsimyksiä, joita hän tuskin jaksoi -ajatella. Mitäpä onnea voisi näennäisestä avioliitosta koitua? Hänen -tuntemansa outo kaipaus tuntui äkkiä saavan kiteytyneen muodon, ja sen -tunteminen tuotti entistäkin haikeampaa tuskaa. Hän olisi ollut valmis -laskeutumaan kuoleman portille antaakseen Barrylle sitä, mitä hän ei -pyytänyt — sanomaton riemu, johon neiti Craven oli viitannut, ei ikinä -tulisi hänen osakseen. - -Hän etsi sanoja, mietti, miten selittäisi vaitiolonsa, jonka -täytyi tuntua vanhemmasta naisesta kummalliselta. Neiti Cravenilla -ei nähtävästi ollut aavistustakaan Barryn kosintaan liittyvistä -tavattomista ehdoista; hänen sanansa olivat siitä todistuksena, eikä -Gillian tahtonut hänelle niitä ilmaista. Hän ei olisi voinut pettää -Barryn luottamusta, vaikka olisi halunnutkin. Jospa hän olisi voinut -puhua avoimesti, kertoa kaikki vaikeutensa tälle ystävälle, jonka -rakkaus ja myötätunto eivät olleet milloinkaan horjuneet — Hän etsi -turvaa verukkeista. »Kuinka voisin tulla hänen puolisokseen?» valitti -hän surkeasti. »Te ette tiedä minusta mitään. Minä en ole sopiva hänen -vaimokseen — vanhempani —» - -»Vähät vanhemmista!» keskeytti neiti Craven, naurahtaen hieman -epävarmasti. »Rakas tyttö, Barry ei aio mennä naimisiin heidän -kanssaan, vaan sinun kanssasi. He ovat saattaneet olla sellaisia kuin -kuvittelet, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että heidän tyttärensä on -maailman ainoa nainen, jonka toivoisin Barryn puolisoksi.» Hän kumartui -ja sulki tytön syliinsä. »Gillian, voitko suoda meille, Barrylle ja -minulle, tämän suuren onnen?» - -Hellästi Gillian irtautui hänen sylistään ja nousi hitaasti pystyyn. -Hän teki pienen, avuttomuutta kuvastavan liikkeen, huojuen seisoessaan. -»Mitä osaisin sanoa?» virkkoi hän katkonaisesti. »Luuletko, ettei -se merkitse mitään minulle! Etkö tiedä, että jo nyt tuskin jaksan -kantaa kiitollisuudenvelkaani, että olisin valmis uhraamaan henkeni -teidän molempien puolesta. Mutta tämä — voi, sinä et sitä käsitä — en -voi puhua sinulle — en voi selittää —» Hän vaipui takaisin sohvalle -ja hänen äänensä kuului tukahdutettuna ja rukoilevana silkkisten -pieluksien seasta. »Jospa tietäisit, kuinka kiihkeästi tahtoisin -palkita teidän ihmeellisen hyvyytenne, jos tietäisit, mitä rakkautesi -on merkinnyt minulle! Oi, rakas, olisin valmis tekemään vaikka mitä -sinun mieliksesi! Mutta nyt en tiedä, mitä tehdä, en tiedä, mikä on -rehellistä ja kunniallista, etkä sinä voi auttaa minua; minua ei voi -kukaan auttaa. Minun on itseni se ratkaistava. Minun on mietittävä —» - -Neiti Craven tunsi, että viimeisiin, soperrettuihin sanoihin sisältyi -huutavaa yksinäisyyden kaipausta, ja hän nousi seisomaan, noudattaen -lausumatonta pyyntöä. Hetkisen hän seisoi, hellästi silmäillen -pitkänään viruvaa, hoikkaa olentoa, ja hänen mielessään virisi joka -hetki varmistuva pelko, että hän yrittäessään toimia näiden kahden -ihmisen onneksi oli tehnyt tuhoisan virheen. Hän oli menetellyt -typerästi, silmittömästi. Ja melkein säikähtyneenä hän nyt tajusi, -ettei hän enää kyennyt pysähdyttämään sitä vyöryä, jonka oli pannut -liikkeelle. Hän oli samanlainen kuin ihminen, joka on aiheettomasti -päästänyt monimutkaisen koneiston pyörimään ja sitten kauhistuneena -ja avuttomana katselee ajattelemattomuutensa seurauksia. Mutta tästä -hänen toiveittensa saamasta vastaiskusta huolimatta oli hänellä yhäti -sama varma vakaumus, joka oli kannustanut häntä toimimaan; yhä vieläkin -hän uskoi sen lopulliseen tulokseen. Hän kosketti tytön olkapäätä -hyväillen. »Olet lopen uupunut, lapsi. Paneudu nyt vuoteeseen lepäämään -ja ajattele huomenna!» kehoitti hän tyynnyttävästi. - -Kauan aikaa hänen poistuttuaan Gillian virui paikallaan liikkumatta. -Sitten häneltä pääsi pitkä, puistattava huokaus, ja hän nousi -istumaan. Hän koetti keskittäytyä miettimään ratkaisua, joka hänen -oli tehtävä, mutta hillittöminä hänen ajatuksensa itsepäisesti -pyörivät sen tuntemattoman naisen ympärillä, jota hän varmasti -uskoi Barryn rakastaneen, ja hänet valtasi taaskin äskeinen kiihkeä -mustasukkaisuus, käyden niin tuskaiseksi, että hän rukoili voimia -kyetäkseen karkoittamaan sen sydämestään. Kyyröttäen sohvan laidalla -pää käsien varassa hän tuijotti silmiä väräyttämättä tuleen ikäänkuin -olisi lepattavilta liekeiltä koettanut saada vastausta ratkaistavanaan -olevaan kysymykseen. Sitten teki mielentuska paikallaanolon -mahdottomaksi; hän nousi pystyyn ja alkoi astella edestakaisin -huoneessa hätäisin, hermostunein askelin. - -Tehdä oikein — menetellä kunniallisesti; voittaa äänekäs itsekkyys, -joka vaati ottamaan vastaan tarjotun onnenjäljittelyn. Käyttää Barryn -nimeä, saada oikeus olla hänen likellään, huolehtia hänestä ja hänen -pyrkimyksistään niin paljon kuin mahdollista. Olla hänen vaimonsa — -vaikka vain nimellisesti. Laupias Jumala, aavistiko Barry, millaiseen -kiusaukseen hän oli joutunut? Mutta hänellä ei ollut siihen oikeutta. -Rusentava velkataakka nousi ylipääsemättömänä vuorena erottamaan hänet -siitä, mitä hän kaipasi. Vain suorittamalla velkansa saattoi hän -säilyttää itsekunnioituksensa. Riippumattomuuden unelmat, paikka, jonka -hän oli arvellut hankkia itselleen maailmassa, isän nimen puhdistaminen -— voiko hän luopua suunnitelmistaan? Eikö häntä kannustanut helpommalle -tielle ylevämpi päämäärä kuin itsekkyyden tyydyttäminen? Mutta oliko -se tie helpompi? Eikö hän sydämessään pelännyt vaikeuksia ja suruja, -joita tämä rakkaudeton avioliitto toisi mukanaan? Eikö juuri pelkuruus -nostattanut näitä oletetun yleviä ajatuksia, jotka nyt tuntuivat -halpamaisilta? Hän väänteli käsiään epätoivoissaan. Eikö hänellä ollut -lainkaan rohkeutta eikä luonteenlujuutta? Pitikö tahdon heikkouden, -joka oli tuhonnut hänen isänsä elämän, olla hänen kirouksenaan samoin -kuin se oli ollut isän kirouksena? - -Äkkiä hän tunsi itsensä kovin nuoreksi, perin kokemattomaksi. Hänen -lapsuusaikaisessa kasvatuksessaan ei oltu suvaittu yksilöllisen -vastuunalaisuuden kehittämistä, oli teroitettu alistumista, johon -ei sopinut ihmisen oma itsemääräämisvalta, ja sen vaikutus oli -syöpynyt häneen syvemmälle kuin hän oli aavistanutkaan. Luostarista -lähdettyä hänen elämänsä oli sujunut tasaisesti ja ilman käänteitä, -hänelle ei ollut tarjoutunut tilaisuutta käyttää uutta ajatus- ja -toimintavapauttaan. Ja kun hänen kohdalleen nyt sattui ratkaisu, joka -olisi peruuttamaton, joka koski koko hänen elämäänsä — eikä ainoastaan -hänen — tunsi hän täysin mitoin, kuinka kelvoton hänen kasvatuksensa -oli ollut. Hänen oli yksin tehtävä valintansa, ja häntä hirvitti -niskoilleen lankeava vastuunalaisuuden taakka. Hän ei voinut pyytää -keneltäkään neuvoa eikä ohjausta. Yksinäisyydessään hän kaipasi -hellivän äidin lohdutusta, äidin sylin suojaa, ja hänet valtasi -katkeruus hänen muistellessaan vanhempiaan, jotka kumpikin vuorostaan -olivat hylänneet hänet niin tunteettomasti. Häneltä oli riistetty -syntymässä saatu oikeus vaatia osakseen rakkautta ja hoivaa. Hän oli -yksin maailmassa; yksin hänen oli taisteltava taistelunsa, yksin hän -sai olla kirpeimmän hädän hetkellä. - -Äkkiä hän sitten oli näkevinään ajatuksissaan vain äärimmäistä -itsekkyyttä, joka ei nähnyt muuta kuin hänet ja hänen etunsa. Oliko -hänen rakkautensa niin vähäarvoinen, että hän itseään ajatellessaan -oli unohtanut Barryn? Barry oli pyytänyt häntä säälimään hänen -yksinäisyyttään — ja hän oli säälinyt ainoastaan itseään. Hänen -huulensa värisivät, kun hän kuiskasi Barryn nimen tuskaisten -itsesyytösten kalvamana. - -Verkkaisesti palattuaan takan luokse hän laskeutui lattialle ja nojasi -päätään sohvaan, kuunnellen talon ympärillä entistä rajummin riehuvan -myrskyn kohinaa, ja ulkona raivoavan myrskyn mylvintä tuntui olevan -kummassa sopusoinnussa hänen sydämessään myllertävän sekasorron kanssa. -Hänen mieleensä muistuivat Cravenin lausumat sanat. Pystyikö hän -tosiaankin lievittämään Barryn elämän yksinäisyyttä? Suostuminen miehen -pyyntöön — eikö se sittenkin ollut hänen velkansa oikea maksutapa? -Hiljaa nyyhkyttäen hän kallisti päänsä käsiensä varaan... - -Tunnin kuluttua hän nousi pystyyn kankeana, pitkäaikaisen istumisen -puuduttamana ja siirtyi lähemmäksi tulta koneellisesti lämmittelemään -kylmiä käsiään. Hänen kasvonsa olivat hyvin murheelliset, ja hänen -levällään olevia silmiään painostivat vuotamattomat kyyneleet. Hän -hengähti syvään, melkein kuin nyyhkyttäen. »Koska rakastan häntä», -mutisi hän. »Jollen rakastaisi häntä, en voisi sitä tehdä.» Hänen -mielessään heräsi ajatus, joka antoi uutta toivoa. Hän rakasti Barryä -niin syvästi; eikö hänen rakkautensa, mietti hän kaihoisesti, vielä -kerran ehkä jaksaisi parantaa Barryn haavaa — ehkäpä herättää Barryssä -vastarakkautta? Sitten hänet jälleen valtasi epäilys. Saisiko hän, kun -hänen vaikutuspiirinsä olisi niin kovin rajoitettu, siihen tilaisuutta -— päästäisikö Barry milloinkaan hänet kyllin likelle itseään?... Hän -levitti kätensä kiihkeän rukoilevasti. - -»Oi, Jumala, jos teko, jonka aion tehdä, on väärä, jos se tuo surua ja -onnettomuutta, salli rangaistuksen kohdata yksin minua!» - -Äkkiä hänessä virisi voimakas halu tehdä peräytyminen mahdottomaksi. -Huolestuneena hän vilkaisi kelloonsa. Oliko liian myöhäistä mennä -Barryn luokse enää tänä iltana? Vasta ilmoitettuaan päätöksensä -Barrylle hän olisi varma itsestään. Kun hän kerran olisi antanut -sanansa, olisi peräytyminen mahdotonta. - -Puoliyö oli melkein käsissä, mutta hän tiesi Cravenin harvoin poistuvan -työhuoneestaan sitä ennen. Peters olisi poissa, hänen tapansa olivat -täsmälliset, ja hän lähti muuttumattoman säännöllisesti tarkalleen -kello yksitoista. Hän uskoi varmasti tapaavansa Barryn yksin. Hän ei -uskaltanut odottaa huomiseen, hänen täytyi mennä nyt, kun hänellä oli -siihen rohkeutta. Jos hän siirtäisi sen tuonnemmaksi, saattaisi syntyä -uusia epäilyksiä, uutta epävarmuutta. Hän astahti kiivaasti ovelle -päin, mutta pysähtyi sitten äkkiä, kun hänen mieleensä välähti ajatus, -joka nostatti kuuman, tuskallisen punan hänen kasvoilleen. Ymmärtäisikö -Barry häntä väärin, pitäen häntä epänaisellisena, luullen hänen nopean -päätöksensä johtuneen likaisesta aineellisen hyödyn tavoittelusta, -huolettoman elämän ja korkean aseman halusta? Sehän olisi luonnollinen -ajatus; tarjosihan Barry niin paljon, eikä hän antaisi vastalahjaksi -mitään. Eikä se olisi luonnollinen yksistään Barrylle — maailman -silmissä hän olisi vain pieni seikkailijatar, joka oli taitavasti -käyttänyt edukseen olosuhteiden suomaa tilaisuutta. Mutta vähät -maailmasta, mietti hän huuliensa kaareutuessa ylenkatseellisesti, -ainoastaan Barryn silmissä hän tahtoi säilyttää arvonsa. Ja pian häntä -hävetti, että oli kuvitellut Barryn saattavan ajatella niin halvasti; -se oli hänen oman kiihoittuneen mielikuvituksensa tuotetta, ja hän -työnsi sen pois mielestään. Reippaasti hän meni parvekkeelle, jota -himmeästi valaisi yksi ainoa alakerran halliin palamaan jätetty lamppu -— Cravenia varten, sen hän tiesi. Koko iso talo oli hiljaisuuden -vallassa. Myrsky, joka aikaisemmin oli raivoisasti puskenut kupukattoa, -ikäänkuin koettaen murtaa vankkoja, sen vimmaa uhmailevia lasilevyjä, -oli vaimentunut, ja ylöspäin katsahtaessaan Gillian näki laajan kuvun -lumipeitteisenä välkkyvän hämärässä valossa. Hiljaisuus painosti -häntä, ja hänen mielessään risteili kummallisia ajatuksia. Hän vilkui -ympärilleen, ja äkkiä hänet valtasi selittämätön pakokauhu, ja hän -kiiti leveitä portaita alas ja pimentoisen hallin lävitse Cravenin -huoneen ovelle. Siellä hän seisahtui huohottamaan sydämen sykkiessä -hurjasti. Hän ei ollut koskaan käynyt siinä huoneessa, ja melkein -lamauttava ujous sai hänet vapisemaan päästä jalkoihin asti. Ankarasti -jännittämällä tahtoaan hän rohkaisi luontoaan, koputti tutisevin sormin -ovelle ja kuultuaan sisältä vastauksen astui sisälle. - -Hänen voimansa tuntuivat äkkiä pettävän. Hän oli ruumiillisesti ja -sielullisesti nääntynyt, ja kaikki alkoi tuntua epätodelliselta. -Outo huone huojui hänen silmissään. Ikäänkuin unessa hän näki Barryn -ponnahtavan pystyyn ja tulevan nopeasti hänen luokseen loppumattomalta -näyttävää, kummallisesti kohoilevaa ja aaltoilevaa mattoa myöten; -Barryn kookas vartalo näytti kummallisesti kasvaneen, muuttuen lopulta -peloittavan isoksi jättiläishahmoksi; ikäänkuin unessa hän tunsi miehen -ottavan hänen jääkylmät kätensä omiinsa. Mutta lämmin, voimakas ote -ja häneen kiihkeästi suuntautuneet vakavat, harmaat silmät vetivät -hänet pois puistattavasta kuilusta, johon hän oli vaipumassa. Hän -kuuli Barryn puhuvan, mutta ääni kuulosti hyvin kaukaiselta. Ja hänen -äänensä, hellempänä kuin hän oli milloinkaan sitä kuullut, antoi -hänelle rohkeutta kuiskata lupauksen, jota hän oli tullut antamaan, -niin hiljaa, että Barryn oli kallistuttava hänen puoleensa erottaakseen -huokauksen tapaiset sanat. - - - - -VII - - -Eräänä syyskuun alkupuolen iltapäivänä kahdeksantoista kuukautta -vihkiäistensä jälkeen Gillian ajoi puiston halki pieneen, -vanhanaikaiseen ja turmeltumattomaan Cravenin kylään, jonka talot -olivat yhdessä rykelmässä pienen normannilaisen kirkon ympärillä -kolmen kilometrin päässä Towersista. Hän nojasi vaunujensa istuimen -selkämykseen kädet sylissään ja vaipuneena aatoksiinsa. Hänen -jalkojensa juuressa oli tuoksuva kasa tulipunaisia ruusuja ja -hajuneilikoita. Hänen elottoman olemuksensa vastakohtana istui -Mouston hänen vieressään jännitetyn valppaana, terävä kuono eteenpäin -työntyneenä ja mustat sieraimet kiihkeästi värähtelevinä nuuhkien -lämpimässä ilmassa lehahtelevia ärsyttävän kiihoittavia hajuja, jotka -houkuttelivat sitä luopumaan yksitoikkoisesta toimettomuudestaan -ja lähtemään mieltähivelevästi kirmaamaan lyhyeksi niitetyssä -ruohikossa, mutta joita se, tuntien asemansa arvon, halveksi, -esiintyen miltei koomillisen juhlallisesti. Kerran tai pari osui -sen nyrpistyneeseen nenään erikoisen viehättävä tuoksu; sen käpälät -hankasivat istuintyynyä rajusti, ja sen kurkkuun kohosi vinkuva -ärinä. Mutta muita rauhattomuuden merkkejä siinä ei näkynyt — sen -oli kokemus opettanut kärsivälliseksi. Monia kilometrejä laajalla -alueella se oli hyvin tunnettu olento; sen oli usein nähty istuvan -vakavana ja liikkumattomana omalla puolellaan vaunuissa niiden -vieriessä pitkin seudun tietä. Cravenin kyläläisistä, jotka kaikki -olivat joko suoranaisesti tai välillisesti riippuvaisia kartanosta, se -oli tervetullut, koska se aina oli erottamattomasti heidän palvomansa -lempeän ja helläsydämisen naisen seurassa, mutta näkemisen ilo oli -varovaista eikä milloinkaan muuttunut tuttavallisuudeksi; sen outo -ulkonäkö ja kopea eristäytyminen herättivät uteliaisuutta, mutta -sitä oli turvallisinta tarkastella kunnioittavan välimatkan päästä; -aika ei ollut kyennyt totuttamaan kyläläisiä siihen, eivätkä talosta -kylään tihkuneet, suuresti väritetyt kertomukset sen hämmästyttävästä -älykkyydestä olleet omiaan vähentämään sitä kohtaan tunnettua pelokasta -kunnioitusta. He kummastelivat sen emännän mieltymystä sitä kohtaan -jaksamatta sitä käsittää; muutkin kuin riistankaitsija Majorin perhe -pitivät sitä »mustana ranskalaisena pahuksena», ja toiset, joille ei -oltu suotu niin paljon mielikuvitusta, nimittivät sitä »tavattomaksi -otukseksi». - -Moustonista olivat Gillianin säännöllisesti toistuvat käynnit kylässä -ikäviä retkiä, joita se sieti vain sen tähden, että se pääsi niiden -aikana halutulle paikalle emäntänsä viereen. - -Heidän sivuuttaessaan parven kauriita, jotka olivat kiintyneet -syömiseensä ja — yhtä tai kahta hermostuneesti säpsähtävää naarasta -lukuunottamatta — olivat liian hyvin tottuneet vaunuihin välittääkseen -niiden, lähestymisestä, yltyi koiran kiihtymys kuten tavallisesti -ylimmilleen; ne olivat vanhoja vihamiehiä, ja Mouston toi ärtymyksensä -ilmi haukkumalla terävästi ja siirtyi samalla likemmäksi Gilliania, -koettaen kiinnittää hänen huomiotaan hellittämättä sysien häntä -käpälällään. Mutta tällä kertaa Gillian ei välittänyt mykän kumppaninsa -vihjauksista, ja vinkuen koira painui takaisin omaan nurkkaansa, -käpertyen pitkäkseen istuimelle, niin että etukäpälät hipoivat -tuoksuista kukkakasaa. Ja huomaamatta liikuttavan vetoavasti häneen -tähyileviä ruskeita silmiä Gillian antoi huolestuneiden ajatustensa -liitää omaa latuaan. - -Kahdeksantoista kuukautta hän oli ollut Barry Cravenin vaimo, -kahdeksantoista kuukautta hän oli koettanut noudattaa häntä koskevia -kohtia heidän sopimuksestaan — ja itselleen hän tunnusti, ettei se -ollut onnistunut. - -Jännitys alkoi käydä sietämättömäksi. - -Maailman silmissä he olivat ihanteellinen pari, mutta oikeastaan — -aprikoi hän, olikohan koko maailmassa kahta muuta niin yksinäistä -sielua kuin he olivat. Nyt hän tunsi, että se tehtävä, minkä hän -silloin, myrskyisenä syyskuun iltana, oli ottanut suorittaakseen, oli -ylivoimainen, että se oli ollut kypsymättömän, rakkauden janoisen -tytön saavuttamaton haave. Hän oli taistellut säilyttääkseen korkeat -ihanteensa, koettanut uskoa, että rakkaus — niin korkea, niin -epäitsekäs kuin hänen — varmasti synnyttäisi vastarakkautta, mutta hän -oli oppinut käsittämään, kuinka perin turhia hänen unelmansa olivat -olleet, ja ihmettelemään sitä lapsellista tietämättömyyttä, josta ne -olivat saaneet alkunsa. Kannustava toive, että hän todella saattaisi -tuoda lohtua Barryn yksinäisyyteen, oli kuollut hitaasti, mutta -varmasti. Sillä Barry ei antanut hänelle tilaisuutta. Muuttumattomasta -hyvyydestään ja ylenpalttisesta auliudestaan huolimatta hän pysyi aina -tyrmistyttävän umpimielisenä, eikä Gillian ollut voinut tunkeutua hänen -jäykän kuorensa lävitse. - -Barryn sisäisestä olemuksesta hän ei tiennyt sen enempää kuin -ennenkään, eikä hän voinut päästä lähemmäksi miestään. Mutta -kaikissa heidän yhteiselämäänsä koskevissa kysymyksissä Barry oli -tunnontarkasti avonainen ja suorapuheinen; hän oli vaatinut Gilliania -tutustumaan hänen puuhiinsa, saamaan auttavan käsityksen hänen -liikeasioistaan; Gillian oli arkatuntoisesti sitä vastustanut, mutta -Barry oli ollut itsepäinen ja selittänyt, että jos hän kuolisi — ja -kun Peterskään ei ollut kuolematon — olisi Gillianin välttämättä -kyettävä hoitamaan hänelle jäävää omaisuutta — ja sen omaisuuden -ajatteleminen tuntui Gillianista masentavalta. Vasta pitkän taistelun -jälkeen ja oltuaan niin hädissään, että Barry kauhistui, oli Gillian -saanut hänet luopumaan vaimonsa hyväksi suunnittelemastaan suuresta -jälkisäädösmääräyksestä. - -Jollei Gillian olisi rakastanut häntä, ei hänen anteliaisuutensa -olisi tuntunut niin kirvelevältä, mutta koska hän rakasti, viilsivät -toisen tarjoamat rahat kuin piiskan isku. Hän inhosi varoja, joihin -hänellä mielestään ei ollut oikeutta, ja piti itseään tungettelijana ja -petturina. Hän tunsi olevansa alentunut. Hän olisi mieluummin toivonut, -että Barry olisi ostanut hänet, kuten naisia on ostettu ikimuistoisista -ajoista saakka, jotta hän olisi voinut maksaa hinnan, kuten he -maksavat, ja siten säilyttää itsekunnioituksensa, joka nyt tuntui iäksi -menneeltä. Sillä tavoin hän olisi voinut jälleen kohottaa arvoansa -omissa silmissään, keventää velkataakkaansa, joka kävi joka päivä -raskaammaksi ja josta hän ei ikinä pääsisi eroon. Se pisti silmään -koko hänen ympäristössään: Towersissa oli elämä heidän avioliittonsa -jälkeen upeampaa ja muodollisemman juhlallista kuin ennen, mikä tosin -miellytti talon palvelijoita, jotka olivat iloissaan vanhan komennon -palauttamisesta, mutta painosti häntä sanomattomasti; hän jakoi almuja -— Barryn almuja, jotka eivät hänelle suoneet uhrautumisen tunnetta -eivätkä itsensäkieltämisen riemua; hänelle kasaantui seuraelämän -velvollisuuksia. - -Barryn varallisuus oli vain omiaan lujittamaan heitä erottavaa muuria; -ilman sitä hän olisi saattanut merkitä miehelleen sitä, mikä hän -olisi niin kiihkeästi tahtonut olla. Jos hän olisi saanut käyttää -Barryn hyväksi lahjaansa, joka nyt tuntui tuiki hyödyttömältä, olisi -hän voinut saavuttaa jonkun verran onnea, vaikka rakkaus ei olisi -päässytkään kruunaamaan hänen palvelustaan. - -Köyhyydessä hän olisi tehnyt työtä miehensä hyväksi, raatanut kuin -orja, uupumattomilla voimilla, jotka ainoastaan rakkaus saattaa antaa. -Mutta nyt oli antamisen ja palvelemisen ilo häneltä evätty, nyt hän -ei voinut tehdä mitään, ja hänen elämänsä turhuus oli rusentava. -Hän oli tunnollisesti koettanut ottaa niskoilleen uuden asemansa -vastuunalaisuuden ja velvollisuudet, mutta hänellä tuntui olevan -mitättömän vähän tehtävää, sillä laaja talous liukui tasaisesti -kuin öljytyillä rattailla Forbesin ja rouva Appleyardin kyvykkäästi -ohjaamana, joiden tehtäviin — he olivat molemmat rehellisiä ja -valvoivat innokkaasti sen suvun etua, jota he olivat niin kauan ja -uskollisesti palvelleet — sekaantumisen hän tiesi tarpeettomaksi ja -epäviisaaksi. Kaikissa harvinaisissa tapauksissa he vetosivat häneen -tahdikkaan kunnioittavasti, mutta muutoin, sen hän tiesi, hänen oli -ehdottomasti pysyttävä vain nimellisenä päänä. - -Ei edes maalaaminen — jota hänelle kuuluvat ja velvollisuudentunteesta -täytetyt seuraelämän velvollisuudet yhtenään häiritsivät — jaksanut -häntä lohduttaa eikä huvittaa. Se oli niin perin hyödytöntä ja -tarkoituksetonta. Kyky, jolla hän oli arvellut saavansa niin paljon -aikaan, oli mennyt hukkaan. Hän ei pystynyt tekemään sillä mitään. - -Enää hän ei ollut Gillian Locke, joka oli uneksinut -riippumattomuudesta, joka oli toivonut työllään ja ponnistuksillaan -puhdistavansa tahran isänsä nimestä. Hän oli rikas rouva Craven — -jonka täytyi hymyillä salatakseen pakahtumaisillaan olevaa sydäntänsä, -jonka täytyi esittää häneltä odotettua osaa, jonka täytyi aina -näyttää huolettomalta ja onnelliselta. Ja alituinen ponnistaminen -kävi hänelle miltei liian raskaaksi. Kun hän yhtenään piti silmällä -itseään, lakkaamatta tukahdutti tunteitaan, tuntui hänestä siltä kuin -hänen oikea minuutensa olisi kuollut, kuin koko hänen olemuksensa -olisi muuttunut automaatiksi, joka liikkui koneellisesti totellen -hänen tahtonsa ohjausta. Vain yön pitkinä tunteina tai atelierinsa -varmassa yksinäisyydessä saattoi hän antaa jännityksen laueta ja olla -luonnollinen vähän aikaa. - -Ettei Craven saisi koskaan tietää, kuinka surkea hänen elämänsä oli, -ettei hän pettäisi miestään, kuten hän oli pettänyt itsensä, sitä hän -rukoili lakkaamatta. Hän oli kiihkeän hyvillään, kun saapui vieraita, -erittäinkin ulkomaalaisia vieraita — jotka suuremmassa määrin vaativat -hänen seuraansa; kun talo oli täynnä väkeä, kului isännän ja emännän -aika tarkoin, ja vaikeat päivät vierivät keveämmin, nopeammin. Oman -perheen kesken vietettyjä viikkoja hän pelkäsi; aamiaishuoneessa -lausutusta aamutervehdyksestä alkaen siihen hetkeen saakka, jolloin -Barry veljellisen haaleasti toivotti hänelle hyvää yötä, oli hän pelon -vallassa, ettei vain varomaton sana, satunnainen ilme paljastaisi -sitä, mitä hän koetti pitää salassa. Mutta alituisesti mietiskelevä -Barry näytti hänestä niin vähän huomaavan ympäristönsä tapahtumia, -ettei Gillian pelännyt hänen silmäänsä niin paljon kuin Petersiä, -jolla, siitä hän oli varma, oli tarkka aavistus siitä, millaiset heidän -suhteensa olivat. Se kävi ilmi monista seikoista, ei lausutuista -sanoista, ei suoranaisista eikä epäsuorista, vaan yhä enemmän isällisen -helläksi muuttuneesta esiintymisestä, pettämättömästä tahdikkuudesta, -nopeasta väliintulosta, joka oli pelastanut monta vaikeata tilannetta. -Kun hän melkein joka päivä oli talossa ja seurusteli sen asukkaiden -kanssa, oli hänen ollut miltei mahdotonta olla huomaamatta erinäisiä -piirteitä. Mutta ne viisaat, lempeät silmät, joita Gillian oli pahimmin -pelännyt, olivat sulkeutuneet iäksi. - -Suuri kutsu, jota vastaanottamaan neiti Craven oli niin tyynesti -valmistunut, oli tullut vielä äkillisemmin, vielä traagillisemmin kuin -hän oli otaksunut. Hän oli lähtenyt niinkuin olisi toivonut, jos olisi -itse saanut valita, ei kuoleman kammottavassa yksinäisyydessä, vaan -sellaisten sankarillisten luonteiden seurassa, jotka vapaaehtoisesti ja -alttiisti olivat astuneet syrjään, jotta toisille jäisi mahdollisuus -pysyä hengissä. - -Muutamia kuukausia sen avioliiton solmiamisen jälkeen, jonka hän oli -ottanut sydämenasiakseen, oli suvun kirous vallannut hänet niin äkkiä, -niin pakottavasti kuin konsanaan hänen veljenpoikansa. Amerikassa -pidetty veistokuvien näyttely oli ollut riittävä tekosyy, ja hän -oli lähtenyt verrattain lyhyen valmistusajan jälkeen uskollisen -Maryn seuraamana. Sitä ennen hänellä oli ollut myrskyinen kohtaus -lääkärinsä kanssa, jonka synkkiin varoituksiin hän oli vastannut -sillä eittämättömällä totuudella, että yhdessä maassa on yhtä hyvä -kuolla kuin toisessakin. Heidän saavuttuaan muutamien tuntien matkan -päähän Amerikan rannikosta oli murhenäytelmä tapahtunut. Se oli -ollut lyhyt ja valtava. Tuhansien kilometrien päässä pohjoisessa -viruvasta jääkentästä eronnut, tavattoman iso, valkea tuhomöhkäle oli -majesteetillisesti ajautunut määrättyä uraansa väijymään sysipimeässä -yössä, ja seuraus oli ollut tyrmistyttävä. Äkillinen tärähdys, niin -hiljainen, että se jäi sadoilta huomaamatta, ison laivan suonen -vedontapainen tärinä, joka muistutti jättiläisen kuolinkamppailua, ja -sitten sanoinkuvaamaton pakokauhu, sekasortoinen pimeys, riittämättömät -veneet ja pusertavat väliseinät. Neiti Craven ja Mary olivat olleet -kannella ensimmäisten joukossa, ja sinä lyhyenä aikana, joka heille -oli suotu, he olivat kylki kyljessä työskennelleet pelon valtaamien -naisten ja lasten keskellä luovutettuaan jo heti alussa omat -pelastusvyönsä huumaantuneille äideille, jotka syleilivät valittavia -lapsiaan, tuijottaen ympärilleen hurjistunein silmin. Yhdessä he -olivat peräytyneet liian täyteen ahdetuista veneistä, hymyillen ja -pelottomina; yhdessä he olivat vajonneet salaperäiseen syvyyteen, kaksi -uljasta naista, ei enää emäntänä ja palvelijattarena, vaan sisaruksina -uhraten itsensä tietoisina siitä suuresta rakkaudesta, jonka tähden he -ilomielin panivat alttiiksi henkensä. - -Ja vaikka Gillian suri häntä katkerasti, oli hän kuitenkin iloissaan -siitä, että neiti Craven oli säästynyt murheekseen näkemästä, kuinka -täydellisesti hänen lempiunelmansa oli epäonnistunut. - -Pieneen normannilaiseen kirkkoon, jota kohti Gillian ajoi, oli -ripustettu vielä yksi muistotaulu kertomaan traagillisesti kaukana -kotoaan kuolleesta Cravenista; siellä oli kertomus tuhoisista -onnettomuuksista, jotka olivat alkaneet neljäsataa vuotta sitten -Elisabetin aikaisesta urhosta ja sen jälkeen hellittämättä vainonneet -kovaonnista sukua. Kirkko sijaitsi kylän liepeellä, lähellä puiston -eteläistä porttia. - -Gillian seisautti vaunut hetkeksi puhutellakseen huolestuneen näköistä -vaimoa, joka oli rientänyt majasta avaamaan porttia. Mökin ikkunan -takana oli kuolemankielissä lapsi, harvinaisen kauniskasvoinen -raajarikko, jonka Gillian oli maalannut. Murheen murtamasta äidistä -olivat innokkaan hellät sanat, pehmeä, altis käsi, joka puristi -hänen omaa, työn kovettamaa kouraansa, suuret, tummat, myötätunnosta -kosteat silmät paljoa arvokkaampi lahja kuin aineellinen apu, jonka -rouva Appleyard oli huolellisesti sullonut kääröön ja jonka palvelija -kapeata, kivettyä polkua myöten vei majan ovelle. - -Ja kun maltittomat hevoset lähtivät jälleen kiidättämään vaunuja -eteenpäin, nojautui Gillian taaksepäin istuimellaan, ja häneltä -pääsi värähtelevä huokaus. Tuo majan emäntä oli murheentaakastaan -ja alhaisesta asemastaan huolimatta sittenkin rikkaampi kuin hän, -ja sietämätöntä tuskaa tuntien hän kadehti vaimon naisellisuuden -ylintä riemua, jota hän ei milloinkaan saisi kokea. Lapsi, jota hän -kaipasi, ei koskaan toisi lohtua hänen ikävöivälle ja yksinäiselle -sydämelleen koskettamalla häntä pienillä kätösillään. Hänen -ajatuksensa kääntyivät hänen puolisoonsa äkillisessä toivottoman -rakkauden ja kaihon puuskassa. Kantaa hänen lastansa — pitää -käsivarsillaan rakastetun olennon pientä jäljennöstä, riemuiten -tarkkailla alkavaa yhdennäköisyyttä, jonka hänen palava rakkautensa -tekisi välttämättömäksi. Hätäisesti hän pyyhkäisi silmistään niihin -kihoavat kyyneleet, kun vaunut valjaiden natistessa äkkiä pysähtyivät -kirkkotarhan portille. - -Houkuteltuaan vastahakoisen Moustonin vaunujen istuimelta, jossa -se yhä jörötteli, hän sitoi sen portinpieleen, otti sylintäyteisen -kukkavihon totiselta palvelijalta, lähetti vaunut pois ja lähti -hitaasti kävelemään lehmusten reunustamaa lehtokujaa myöten. -Kirkkotarhan siisteys ja kauneus pistivät hänen silmäänsä kuten -aina — se oli todellinen unitarha tasaisine, lyhyiksi leikattuine -nurmikkoineen ja tiheässä kasvavine, korkearuokoisine ruusupuineen, -eivätkä edes hautakivien sankat ryhmät kyenneet tekemään sitä kolkoksi -ja synkäksi. Säteilevän auringonpaisteisesta ulko-ilmasta hän siirtyi -pieneen, viileään ja hämärään rakennukseen. Pienine mittasuhteineen, -koristuksineen, Cravenien muistoksi ripustettuine lukuisine tauluineen -ja — sen kokoon nähden — tavattoman laajoine pääkuorineen se ei niin -suuresti tuntunut seurakunnan kirkolta, joksi se oli muuttunut, kuin -yksityiseltä kappelilta, joksi se oli rakennettu. Silloin oli talo -ollut ihan sen läheisyydessä, mutta Maria Tudorin levottomina aikoina -se oli revitty ja siirretty nykyiselle paikalleen. - -Rauhaisen hiljaisessa kirkossa Gillian asteli lyhyttä keskikuoria -pitkin pääkuorin portaille. Muutamia minuutteja hän sitten rukoili -kasvot painettuina kukkakimppuun; se oli äänetöntä, palavaa rukousta, -muodotonta, sanatonta — kiihkeä vetoomus äärettömän ymmärtämyksen -Jumalalle. Sitten hän verkkaisesti nousi, työnsi auki rautaisen portin -ja astui pääkuoriin. Suoraan vasemmalla välkkyi uusi muistomerkki -puhtaan valkoisena vanhalla, tummalla seinällä. Se oli koruton ja -jalopiirteinen, jollaiseksi vainaja itse olisi sen tahtonut hahmotella, -ja sen oli luonut nykypäivien suurin mestari, joka Cravenin kutsusta -oli empimättä saapunut Ranskasta ikuistamaan taiteilijasisaren ja -elinkautisen ystävänsä muistoa. Vihreästä pronssista muovattu rosoinen -jalusta — johon oli kiinnitetty murheellista tapausta esittävä levy -— kohosi möyryäviksi, pyörteisiksi aalloiksi, kannattaen marmorista -Kristusta, joka seisoi suorana, kädet siunaavasti ojennettuina, -majesteetillisena, mutta sittenkin täysin inhimillisenä. - -Huuliensa värähdellessä Gillian katseli Vapahtajan alaspäin -taivutettuja, lempeitä kasvoja, avasi sylinsä ja antoi tuoksuavan, -tulipunaisen kukkaröykkiön verkalleen valua jalkojensa juuressa -olevalle levylle, johon oli kaiverrettu neiti Cravenin ja sen rinnalle -Maryn nimi. - -»_Suurempi ei ole kenenkään rakkaus kuin sen, joka antaa henkensä -ystävien tähden_.» - -Hän luki sanat ääneen, päästi hillityn nyyhkytyksen ja kallistui -ruusuille ja neilikoille, joita täti Caro oli rakastanut, ja nojasi -pakottavaa päätään kylmään, kovaan pronssiin. »Rakas», kuiskasi hän, -vuodattaen haikeita kyyneliä, »kuuletkohan sinä sanojani? Onkohan sinun -siellä, missä olet, sallittu tietää, mitä täällä maan päällä tapahtuu? -Oi, täti Caro, _chérie_, tiedätkö, ettei minun ole onnistunut — ei -ole onnistunut saada hänelle rauhaa ja lohdutusta, joita antamaan -luulin rakkauttani kyllin voimakkaaksi? Olen niin ankarasti koettanut -ymmärtää, auttaa. Olen hartaasti rukoillut, että hän turvautuisi -minuun, että voisin olla hänelle se, mitä sinä olisit tahtonut minun -olevan... mutta en ole kyennyt, olen ollut pettymys hänelle... -sinulle... itselleni. Oi, rakas, tiedätkö sen?» - -Pitkänään ruusujen seassa, armahtavan Kristuksen jalkojen juuressa -hän valitti ääneen epätoivoista yksinäisyyttään sille naiselle, -jolta hän oli saanut hellintä rakkautta, mitä ikinä oli tullut hänen -osakseen. Varjot olivat jo venyneet pitkiksi, kun hän nousi ja kasasi -hajaantuneet kukat tuoksuiseksi läjäksi. Vähän aikaa hän seisoi -paikallaan, tarkasti silmäillen haaksirikkoa esittävää kohokuvaa. -Se herätti kokonaisen sarjan ajatuksia, ja äkillisen mielijohteen -vallassa hän meni keskikuorin poikki ja etsi kuolleiden Cravenien -muistotaulujen joukosta niitä levyjä, jotka oli ripustettu kadonneiden -tai traagillisesti surmansa saaneiden vainajien muistoksi. Aluksi -sattumalta ja sittemmin tarkoituksellisesti oli ne kaikki sijoitettu -keskikuorin piiriin, joka anasti niin suuren osan pienen kirkon -sisuksesta. Sen upean kauniin italialaisen muistomerkin edessä, johon -oli piirretty kaikki, mitä Elisabetin aikaisen seikkailijan lyhyestä -elämästä tiedettiin, hän seisoi pitkään, sydämensä sykkiessä kiivaasti -silmäillen miellyttävää, polvillaan olevaa hahmoa, jonka kasvot ja -vartalo olivat samanlaiset kuin hänen rakastamansa miehen. - -_Barry Craven... hän suuntasi katseensa länteen..._ -Onnettomuuskertomuksissa mainittiin vielä neljä muuta samannimistä -— heidän ruumiinsa olivat hajallaan kaukaisissa, tuntemattomissa -haudoissa, he olivat seikkailuhalun ja levottomuuden hengen uhreja. -Hän siirtyi hitaasti toiselta toiselle, hikien uudelleen traagilliset -kaiverrukset, jotka hän osasi ulkoa, jotka olivat yhtä lähtemättömästi -syöpyneet hänen muistiinsa kuin hänen edessään oleviin marmorilevyihin. - - Barry Craven — Kadonnut Amazonin aarniometsiin, - Barry Craven — Jäätyneiden merien hiljaisuudessa. - Barry Craven — Menehtyi Saharan hiekkamyrskyyn. - Barry Craven — Jaappanissa. - Barry Craven — Barry Craven. - -Sama nimi kohtasi hänen katsettaan joka taholla, kunnes häntä puistatti -ja hän vei kädet kasvoilleen välttyäkseen näkemästä silmissään -välkkyviä mustan ja kullan kirjavia alkukirjaimia. Häntä alituisesti -kalvava pelko tuntui äkkiä muuttuneen läheisemmäksi, uhkaavaksi, -vääjäämättömäksi. Muuttuisivatko häntä öin ja päivin vainoavat -pahat aavistukset lähitulevaisuudessa tapahtuneiksi tosiasioiksi? -Saisiko kirous, joka jo nyt oli ajanut Barryn kymmeneksi vuodeksi -yhtämittaiselle harhailulle, hänet uudelleen valtoihinsa — katoaisiko -hänkin etsiessään rauhaa, jota hän ei ollut löytänyt, kuten toiset -olivat tehneet? Sitäkö varten Barry oli välttämättä vaatinut häntä -perehtymään asioihinsa? - -Hänen rakkauden herkistämä silmänsä oli kerkeästi huomannut, että -Barryä aika-ajoin vaivasi jaksoittain uudistuva, syvä levottomuus, -joka, sen Gillian oivalsi, oli kokonaan riippumaton ja erillään -hänen elämäänsä synkistävästä, kolkosta muistosta. Horjumattoman -kärsivällisesti hän oli opetellut erottamaan ne toisistaan. Hän oli -salaapäin tarkkaillut miestään, pyrkien tajuamaan hänen erilaisia -mielialojaan, koettaen ennakolta arvata hänen vaihtuvia tuuliaan, -jotka tekivät hänen luonteensa tarkan tuntemisen niin vaikeaksi. -Miellyttävä esiintyminen ja näennäinen iloisuus, jotka narrasivat muut -ihmiset uskomaan elämän lahjoittaneen hänelle kaikki, mitä hän suinkin -saattoi kaivata, eivät pettäneet Gilliania. Barry näytteli, samoin kuin -hän itsekin, luonteensa, kaikkien taipumustensa vastaista osaa. Hän -aavisti Barryä painavan jännityksen, jonka kestäminen hänestä näytti -mahdottomalta, jonka joskus väkisinkin täytyisi johtaa katkeamiseen. -Barryn itsehillintä oli tavallisesti harvinaisen pettämätön — vain -kerran hän oli menettänyt malttinsa heidän avioliittonsa aikana; -silloin oli hänen ylettömästi pingoittuneita hermojaan ärsyttävä tapaus -aiheuttanut kiukunpuuskan, joka oli oloihin nähden tuntunut ylettömän, -aiheettoman rajulta ja joka, jos se olisi ollut tarpeen, olisi -osoittanut Gillianille, millainen hänen miehensä mielentila oli. - -Barryn purkaus oli ollut ihan luonnollisen vastavaikutuksen aiheuttama, -mutta vaikka Gillian sen käsittikin, tunsi hän hermostumista ja pelkoa -ajatellessaan, että se uusiintuisi. - -Hän pelkäsi kaikkea, mikä saattaisi jouduttaa mullistusta, joka aina -väikkyi hänen silmissään uhkaavan pilven tavoin. Sillä ennemmin tai -myöhemmin vaatisi Barryn rinnassa myllertävä rauhattomuus tyydytystä. -Cravenien kirous tempaisi hänet taaskin valtoihinsa, ja hän jättäisi -vaimonsa yksin. Ja Gillianin olisi katseltava hänen lähtöään ja -tuskaisesti odotettava hänen paluutaan, samoin kuin hänen sukunsa -muutkin naiset olivat varronneet ja kärsineet. Ja jos hän lähtisi, niin -palaisiko hän milloinkaan? Vai pitäisikö Gillianinkin kokea riuduttavaa -jännitystä, pitkittynyttä epävarmuuden kauhua, pitäisikö hänenkin -tuntea, kuinka toivo häipyisi, käyden vuosi vuodelta yhä heikommaksi -ja vihdoin tyyten sammuen epätoivon aaltojen sulkeutuessa hänen päänsä -ylitse? Häneltä pääsi valitus, joka muistutti haavoittuneen eläimen -parahdusta. Tuskallisen elävästi hän näki mielikuvituksensa silmillä -synkkien muistotaulujen joukossa vielä yhden levyn — joka olisi -viimeinen. Barry oli viimeinen Craven. Eikö se merkinnyt hänestä mitään -— oliko entisyyden murhe, jota Gillian ei tuntenut, mutta joka oli niin -selvittämättömästi, niin peloittavasti kietoutunut hänenkin elämäänsä, -tukahduttanut Barryn sukuylpeydenkin? Eikö hänen sydämensä syvyydessä, -joka oli puolisolta salattu, piillyt isyyden ajatus, halu pitää elossa -suvun nimeä, suvun perinnäisiä tapoja? Näytti melkein siltä — mutta -kuitenkin Gillian kummasteli. Jos se nainen, jota Barry oli rakastanut -— ja jonka Gillian lujasti uskoi olleen olemassa — olisi elänyt tai -osoittautunut uskolliseksi, niin eikö hän sittenkään olisi toivonut -itselleen poikaa? Hyvin haikeasti huokaisten Gillian koetti haihduttaa -tätä vihlovaa ajatusta mielestään. - -Äkkiä alkoi ympäristö häntä kammottaa. Häntä puistatti, kun hän katsoi -ympärillään oleviin esineisiin; ne herättivät häntä väijyvän pelon, -joka kohosi huippuunsa, muuttui kauhistavaksi. Se ei ollut milloinkaan -ennen ollut niin likeinen ja niin voimakas. Se oli väkevämpi kuin -hänen tahtonsa hänen koettaessaan torjua sitä, ja perinnöllinen -taikausko sai hänet pitämään sitä enteenä. Pieni, rauhaisa kirkko -muuttui äkkiä kauhun paikaksi, hirvittäväksi ruumishuoneeksi, josta -huokui rauenneita toiveita, tuhoutunutta elämää. Hänestä tuntui kuin -olisi hänen ympärillään häilynyt lukemattomien Cravenien henkiä, -vihamielisiä, pahansuovia, ilkkuen hänen heikkoudelleen, nauttien hänen -pelostaan — kuoleman valtakunnan haaveolentoja, jotka tungeksivat, -hyörivät, uhkasivat. Hän oli näkevinään ne sankkana, kammottavana -joukkona piirittämässä häntä, kuulevinaan niiden supattavan, mutisevan, -pilkkaavan — häntä, yksinäistä olentoa — ventovierasta sielua, jonka -läheisyyttä ne inhosivat. Hänen korvissaan kaikui äänten hälinää, -hänen silmiensä edessä väikkyi epämääräisiä, haaveellisia, varjomaisia -hahmoja. Häntä puistatti niiden todelliselta tuntuva kosketus. -Lamaantuneena ja liikarasittuneena hän antautui mielikuvituksensa -luoman kauhun valtaan. Tukahdutetusti parkaisten hän pyörsi pakoon, -kädet ojossa, valmiina torjumaan todelliselta tuntuvaa, näkymätöntä -laumaa, uskaltamatta enää edes katsahtaa armahtavaan Kristukseen, jonka -tyyni rauhallisuus oli niin jyrkkänä vastakohtana hänen sydämessään -riehuvalle myrskylle. - -Silmittömästi hän riensi alas pääkuorin portaita, pitkin lyhyttä -keskikuoria hirsistä veistettyyn eteiseen ja törmäsi siellä rajusti -parhaillaan sisään astuvaan henkilöön. Kuka tulija oli, sillä ei sinä -hetkenä ollut väliä — riitti se, että hän oli inhimillinen olento, -todellinen, kouraantuntuva, johon hän sai takertua vapisevana, -sekavana. Häntä tukemaan kiertyi vankka käsivarsi, ja hän nojasi vähän -aikaa siihen hervottomana kokemansa hermojännityksen lauettua. Kun hän -sitten vähitellen sai takaisin itsehillintänsä, oivalsi hän, kuinka -sopimaton hänen asentonsa oli, ja kuuma puna lehahti hänen poskilleen. -Hän vetäytyi taaksepäin, hellitti sormensa tweedkankaisesta takista, -jota ne olivat niin tiukasti puristaneet, koetti irtautua käsivarresta, -joka vieläkin oli hänen hartioittensa ympärillä, ja katsahti ujosti -auttajaansa, jupisten kiitoksia. - -»David!» huudahti hän sitten. »Oi, David —» Hän purskahti itkemään. - -Peters talutti hänet eteisen seinustalla olevalle penkille ja veti -hänet istumaan viereensä. - -»Niin, David», virkkoi hän huulillaan hieno, surullinen hymy. »Menin -ohitse, ja Mouston ilmaisi minulle sinun olevan täällä.» Hän puhui -verkkaisesti antaakseen Gillianille tointumisaikaa, kiittäen kohtaloa -siitä, että Gillian oli kaatunut hänen syliinsä eikä jonkin juoruilevan -kyläläisen käsivarrelle. Hän oli nähnyt vilahdukselta Gillianin -kasvot, kun hän syöksyi ulos kirkon ovesta, ja arvasi, että hänen -kiihtymyksensä oli aiheutunut jostakin voimakkaammasta vaikuttimesta -kuin murheesta, vaikka hän murehtikin neiti Cravenia suuresti. Hän oli -nähnyt pelkoa Gillianin säikkyneissä silmissä, jotka olivat katsoneet -häneen tuntematta häntä — ja se pelko harmitti häntä, herätti hänessä -avutonta kiukkua. - -Hän oli kiintynyt Gillianiin kuin omaan tyttäreensä, jos sallimus -olisi ollut suopeampi ja suonut hänelle sellaisen. Ja hän oli tuntenut -jäytävää rauhattomuutta, kun hänen kiintymyksen terästämä silmänsä oli -pannut merkille, kuinka Gillian oli viimeisten kahdentoista kuukauden -aikana yhäti muuttunut. Avioliitto, josta hän samoin kuin neiti Craven -oli toivonut niin paljon, ei sittenkään näyttänyt tuovan iloa, ei -miehelle eikä vaimolle. Kun likeisesti tunsi kummankin ja seurusteli -paljon heidän kanssaan, näki hän syvemmälle kuin satunnaiset vieraat, -joista Towersin perhe-elämä näytti ihanteellisen onnelliselta ja -sopuiselta. Mitään varsinaista kiinnekohtaa ei hänelläkään ollut; -Craven oli aina kohtelias ja huomaavainen, ja Gillian oli palvelevaisen -vaimon esikuva. Mutta ilmassa oli tuntu, jonka hän herkkävaistoisena -erotti, epämääräistä, näkymätöntä jännitystä, jonka hän koetti -uskotella olevan pelkkää kuvittelua, mutta jonka hän sydämessään tunsi -olevan olemassa. Joskus hän oli katsellut heitä kumpaakin heidän -aavistamattaan ja lukenut heidän kummankin kasvoista samaa karvasta -tuskaa, samaa tyydyttämätöntä kaipausta. Vaikka heillä olikin niin -suuressa määrin kaikkea, mitä elämä saattoi tarjota, näyttivät he -kuitenkin kaipaavan onnea, joka heillä kaiken järjen mukaan olisi -pitänyt olla. Kenen oli vika? Hän piti heistä molemmista ja torjui -kammoten mielestään sen kysymyksen; hän ei suinkaan halunnut ruveta -heidän suhteittensa tuomariksi eikä tutkistella heidän salattuja -asioitaan. Kun hän yhtenään joutui heidän seuraansa, arvasi hän -paljon, mutta sulki silmänsä vieläkin enemmältä. Mutta huoli jäyti -häntä, ja sitä lietsoi Barryn isän ja äidin surullinen muisto. Oliko -kohtalo määrännyt hänet katselemaan uutta samanlaista murhenäytelmää -kykenemättä torjumaan vielä kahden elämän sortumista? Kuinka surkeata! -Hän ei voinut tehdä mitään, ja hänen avuttomuutensa vimmastutti häntä. - -Istuessaan nyt kirkon pienessä eteisessä, puristaen Gillianin kättä, -tunsi hän paremmin kuin milloinkaan ennen, kuinka äärimmäisen -arkaluontoinen hänen asemansa oli. Vaistomaisesti hän aavisti, että -hänellä oli otollisempi tilaisuus kuin konsanaan tunkeutua Gillianin -ja Barryn elämää synkistävän pilven lävitse, mutta yhtä selvästi hän -tajusi, ettei hän saanut millään tavoin vihjata sitä käsittävänsä. Hän -tunsi Gillianin aran, herkkätuntoisen mielen liian tarkoin, ja hänen -oma uskollisuutensa ja vilpittömyytensä estivät häntä sillä tavoin -pakottamasta toista uskomaan hänelle asioitaan. Sensijaan hän alkoi -puhua ikäänkuin Gillianin kiihtymyksen syynä olisi luonnollisesti ollut -neiti Cravenin muisto. - -»Miksi tulit tänne, jos se tuottaa sinulle tuskaa?» huomautti hän -tyynen moittivasti. »Hän ei ymmärtäisi sitä väärin. Hänen käsityksensä -kuolemasta oli perin järkevä, perin terve. Hän kuoli ylevästi — -alttiisti. Häntä surettaisi äärettömästi, jos hän tietäisi, kuinka -murehdit.» - -Gillianin sormet nytkähtelivät suonenvedontapaisesti hänen kädessään. - -»Kyllä tiedän — tiedän sen», kuiskasi hän, »mutta, David, kaipaan häntä -niin — niin sanomattomasti». - -»Niin me kaikki kaipaamme», vastasi Peters. »Sellaista ystävää kuin -Caro Craven oli ei menetä keveästi. Mutta joskin murehdimme kuolleita, -on meidän ajateltava eläviä — ja sinulla on Barry», lisäsi hän melkein -julman harkitusti. - -Gillian katsoi häneen värähtämättömin silmin, joista hän oli pyyhkinyt -pois kaikki kyynelten jäljet. - -»Barry ymmärtää», ehätti hän uskollisesti vakuuttamaan. »Myöskin hän -suree tätiä — mutta ei _kaipaa_ häntä niinkuin minä.» - -Se oli eittämättömän totta ja sulki Petersiltä suun, ja myöskin Gillian -oli vähän aikaa vaiti. Sitten hän jälleen kääntyi miehen puoleen, -hymyillen epävarmasti, ja hänen hienoille kasvoilleen tulvahti väriä. - -»Olen hyvilläni siitä, että äsken satuit tänne juuri sinä, David. -Unohda koko tapaus, teethän niin? En tiedä, mikä minua tänään vaivaa, -annoin hermoilleni ylivallan — olen väsynyt — päivä paistoi kuumasti —» - -»Senvuoksi tietenkin lähetit vaunut pois ja mielit kävellä kolmen -kilometrin taipaleen kotiin saadaksesi lepoa!» keskeytti Peters, -ponnahtaen hilpeästi pystyyn ja käyttäen hyväkseen keskustelun -käännettä. »Onneksi on minulla auto. Siinä on yllin kyllin tilaa -sinulle ja hemmotelulle lemmikillesi.» Ja heilauttaen kättään toisen -vastalauseille hän työnsi Gillianin pieneen kahden hengen autoon ja -nosti Moustonin mutkattomasti jälessä. - -Kylän koulu oli kirkon läheisyydessä, ja Petersin varovasti ohjatessa -autoa tiellä kuljeksivien lapsiparvien välitse, istui Gillian -äänettömänä hänen vieressään ja katkerasti harmissaan aprikoi, kuinka -paljon hän oli paljastanut lyhyen hysteerisen puuskansa aikana. -Jyrkästi hän päätti vast'edes olla vahva, kyllin vahva torjuakseen -häntä vaanivan pelon, ja hätäillä vain silloin, kun hätä oli käsissä. - -Kun lapset oli sivuutettu ja auto vieri tasaisesti puistossa, katkaisi -Peters äänettömyyden. - -»Millaista Skotlannissa oli?» tiedusti hän, hidastaen vauhtia, sillä -ajotielle oli osunut kauriin vasikka, joka kauhun vallassa kirmasi -heidän edellään pakoon. »Kirjeesi eivät olleet kylliksi kuvaavia.» - -»Minua ei ole opetettu kirjoittamaan kirjeitä, eikä minulla ole -koskaan ollut ketään, jolle kirjoittaisin», vastasi Gillian huulillaan -hymy, joka sai hänen vieressään istuvan herkkätuntoisen miehen -säpsähtämään. »Panin parastani, rakas David. Eikä siellä ollut paljoa -kerrottavaa. Siellä oli ainoastaan miehiä — Barry väitti, ettei hän -enää siedä naisia pyssy kädessä, siksi paljon vaivaa oli heistä -ollut viime vuonna. He olivat kilttejä miehiä, ujon harvapuheisia -olentoja, useimmat mainioita metsästäjiä, ja lisäksi kaksi tohtoria, -jotka ovat olleet tutkimusmatkoilla Keski-Afrikassa. Kun jompikumpi -heistä saatiin taivutetuksi kertomaan kokemuksistaan, menivät silmäni -pystyyn kuullessani, mitä kaikkea miehet saattavat kestää, pitäen sitä -nautintona. Sinä olisit pitänyt heistä, David. Miksi et tullut? Siitä -olisi ollut sinulle enemmän hyvää kuin kehnosta pikku purrestasi. Ja me -olimme yksin kaksi viimeistä viikkoa — kaipasimme sinua», lisäsi hän -nuhtelevasti. - -Petersillä oli ollut omat syynsä pysyäkseen poissa Skotlannissa -olevasta huvilasta, mutta kun ne koskivat Cravenia ja tämän vaimoa, ei -hän voinut niitä ilmaista. Hän selviytyi kysymyksestä nauramalla. - -»Pursi sopi paremmin vanhalle, pinttyneelle poikamiehelle, rakas -ystävä», väisti hän hymyillen. Sitten hän loi Gillianiin tutkivan -katseen. »Entä mitä puuhasit kaiket päivät yksinäsi miesten ollessa -vuorilla?» - -Gillian kohautti hiukan olkapäitään. - -»Piirsin luonnoksia — ja — niin, tein kaikenlaista», vastasi hän -epämääräisesti. »Missä tahansa on yllin kyllin tekemistä, kun vain -viitsii vaivautua sitä etsimään.» - -»Useimmilla ihmisillä ei ole», väitti Peters, pysäyttäen auton talon -pääoven edustalle. - -»Onko Barry palannut Lontoosta?» - -»Tulee tänään iltapäivällä. Kiitos kyydistä, David! Olet esiintynyt -laupiaana samarialaisena koko iltapuolen. En usko, että olisin jaksanut -kävellä. Näkemiin — ja unohda!» kuiskasi Gillian. - -Peters hymyili tyynnyttävästi ja heilautti kättään, pannen samassa -auton uudelleen liikkeeseen. - -Kutsuttuaan Moustonia, joka hilpeästi kieriskeli viileässä ruohikossa, -Gillian meni hitaasti sisälle. Koiran hyppiessä hänen ympärillään hän -nousi aatoksiinsa vaipuneena leveät portaat ja kääntyi atelieriin -vievään käytävään. Kaikista huoneista se tuntui parhaiten sopivan -hänen mielentilaansa. Hän halusi olla yksin, niin syrjässä etteivät -sattumalta saapuneet kyselijät häntä tapaisi ja ettei häntä -häirittäisi; kaikki tiesivät, että atelierissa hänen oli annettava olla -rauhassa. - -Käytävässä hän kohtasi kamaripalvelijattarensa, luovutti hänelle -hattunsa ja käsineensä ja käski tuoda teetä itselleen. - -Mouston marssi edellä huoneeseen varmana kuin ainakin omistaja ja -tutki touhuisesti sen sisältöä koirien innokkaaseen tapaan, ikäänkuin -epäillen, että sen poissa ollessa oli sieltä viety joku tuttu esine, -ja levottomana tahtoen varmistua siitä, että kaikki oli paikoillaan. -Sitten se tyytyväisesti murahtaen käpertyi chesterfieldiläiselle -matolle, jonka luokse, sen se tiesi, teevehkeet sijoitettaisiin. - -Gillian katsahti ympärilleen ja huoahti. Vaikka hän pitikin -huoneesta paljon, ei se enää ollut koskaan tuntunut samalta sen -syyskuun iltapäivän jälkeen, josta tuntui olevan paljon kauemmin kuin -kahdeksantoista kuukautta. Sen aikaisemmin suoma rauha oli poissa. Nyt -siihen aina liittyi haikean tuskan muisto. Hänen ei ollut milloinkaan -enää onnistunut saada takaisin vapauden ja onnen tunnetta, jota se aina -ennen oli herättänyt. Vieläkin se oli hänen pakopaikkansa, johon hän -vetäytyi käymään sisäisiä taistelujaan yksinäisyydessä, jossa hän etsi -unohdusta, työskennellen tuntikausia, mutta enää se ei ollut unelmien -linnan etuhuone. Enää hänellä ei ollut unelmia, jälelle oli jäänyt vain -rusentava, puuduttava todellisuus. - -Hän ajatteli puolisoaan, ja hänen mielessään alituisesti pyörivä -kysymys tuntui nyt entistä itsepintaisemmin vaativan vastausta. -Minkä tähden Barry oli ottanut hänet puolisokseen? Sen syyn, jonka -hän itse oli maininnut, oli hänen myöhäisempi esiintymisensä -osoittanut paikkansapitämättömäksi. Hän oli pyytänyt Gilliania -säälimään yksinäistä miestä, ottamaan osaa hänen yksinäisyyteensä — -mutta hän ei ollut antanut siihen tilaisuutta. Gillian oli kaikin -käytettävissään olevin keinoin koettanut päästä häntä likemmäksi, olla -hänelle sellainen kuin luuli hänen tarkoittaneen, mutta kaikki hänen -ponnistuksensa olivat rauenneet tyhjiin. Oliko hän yrittänyt kylliksi, -tehnyt kylliksi? Sielunhädässään hän aprikoi, olisikohan jonkun -toisen onnistunut saavuttaa se, mihin hän ei ollut kyennyt. Ja oliko -hänen ponnistelunsa rauennut turhaan, koska Barry ei sittenkään ollut -ilmaissut todellista syytä? - -Ja nyt vasta tuntui kirkas älynvälähdys äkkiä selvittävän hänelle -avioliiton pohjana olevan todellisen syyn ja selittämättömän -kummallisen jalomielisyyden. Tuntui siltä kuin olisi huntu raa'asti -riuhtaistu hänen silmiltään. Se selitti paljon, loi kokonaan -uutta valaistusta moniin seikkoihin, jotka olivat panneet hänet -ymmälle. Se muutti toiseksi hänen asemansa, koko hänen sielullisen -katsantokantansa. Kuinka hän oli voinutkaan olla niin typerän sokea, -niin tylsä — kuinka hän oli saattanut olla sitä käsittämättä? Barry -oli valehdellut hänelle; se oli tosin ollut hyväntahtoinen, ylevä -valhe, mutta valhe siitä huolimatta; hän oli mennyt hänen kanssaan -avioliittoon säälistä, pitääkseen huolta hänestä, koska uskoi, ettei -hän itse kykenisi huolehtimaan itsestään. Barrystä siis olivat hänen -riippumattomuusunelmansa olleet lapsellista kunnianhimoa, sulaa -kuvittelua, ja pulassaan hän oli katsonut velvollisuudekseen tehdä, -mikä Gillianista nyt tuntui sietämättömältä. - -Gillianin valtasi kirvelevä häpeä. Hänet oli nöyryytetty, painettu maan -tomuun, hänen niskoillaan oli rusentava velkataakka. Hän oli pelkkä -lisäkuorma; hänet oli sysännyt Barryn hartioille mies, jolla ei ollut -vähääkään oikeutta vedota hänen auliuteensa. Hänen isänsä — hänen -lapsuusaikaisten haaveilujensa yli-ihminen! Kuinka hän oli uskaltanut? -Jollei rakkaus isää kohtaan olisi sammunut jo vuosia sitten, olisi -se kuollut nyt, hänen mielessään palavan kiihkeän harmin hetkellä. -Mutta sitä miestä kohtaan, joka niin auliisti oli ottanut kestääkseen -sellaisen rasituksen, hänen sydämensä tunsi suurempaa rakkautta, -syvempää kiitollisuutta kuin koskaan ennen. - -Mutta kuinka hän, tämän uuden tiedon polttaessa hänen sieluaan, voisi -enää milloinkaan nähdä Barryä? Häntä halutti hiipiä tiehensä ja -piiloutua kuin iskun saanut eläin — ja Barry tulisi kotiin tänään. -Muutamien tuntien kuluttua hänen olisi kohdattava Barry, vihdoinkin -täysin tietäen, kuinka suuri hänen velkansa oli, ja samalla tietäen -senkin, että hänen oli mahdoton puhua havainnostaan. Sillä hän tunsi, -ettei hän voisi koskaan pakottautua mainitsemaan siitä, ja tunsi -Barryn kyllin hyvin tietääkseen, ettei sen mainitseminen saisi tulla -kysymykseenkään. Heidän välisensä juopa oli liian laaja. Ne kaksi -päivää, jotka hän oli yksin viettänyt Towersissa, olivat tuntuneet -loputtomilta, mutta nyt hänen tunteensa heilahtivat toisaalle, ja -hän toivoi Barryn saapumisen siirtyvän tuonnemmaksi. Häntä kammotti -jo se ajatuskin, että he kohtaisivat toisensa. Vaikka hän moittikin -itseään pelkuriksi, päätti hän kuitenkin jättää pelätyn tapaamisen -päivällisajaksi, jolloin Forbes ja pari palvelijaa olisi saapuvilla; -se terästäisi häntä sopeutumaan tilanteeseen ja antaisi hänelle -aikaa valmistautua niiden myöhempien, vaikeampien tuntien varalle, -jolloin hän olisi Barryn kanssa kahden kesken. Sillä Barry oli ottanut -tavakseen istua illoin hänen seurassaan sen lyhyen ajan, jonka hän -viipyi alakerrassa, ja piti siitä tavasta tiukasti kiinni. Siihen -kohteliaisuuteen kuten kaikkiin muihinkin huomaavaisuuden osoituksiin -nähden hän oli tunnontarkka. Hän itse paneutui makuulle paljoa -myöhemmin, ja usein oli Gillian aprikoinut, mitä hän puuhaili, mitä -ajatteli ollessaan yksin työhuoneessaan, joka oli hänen turvapaikkansa. - -Mutta hän oli johtunut melkein pelkäämään heidän yhdessä istumiaan -iltahetkiä; jännitys kävi yhä vaivaavammaksi. Kahden viimeisen -Skotlannissa vietetyn viikon aika oli ollut raskaampi kuin niiden -edellinen. Cravenin rauhattomuus oli ollut näkyvämpi, selvempi. Ja -nyt sitä muistellessaan Gillian mietti, olikohan niiden miesten -seura, joiden kanssa Barry oli matkustellut ja metsästellyt -kaukaisissa maissa, lietsonut hänen veressään piilevää vaellushalua. -Kun skotlantilaisessa huvilassa aina päivällisen jälkeen kerrottiin -entisiä muistoja, oli Barry itse ollut omituisen harvasanainen, -mutta kuunnellut kiihkeän tarkkaavasti; hänen esiintymisensä oli -huolestuneena tarkkailevasta Gillianista muistuttanut häkkiin teljetyn -eläimen pakollista tyyneyttä, kun se näennäisesti alistuneena kestää -vankeutta, mutta koko ajan hautoo karkaamista. - -Juuri silloin olivat hänen pelokkaat aavistuksensa äkkiä muuttuneet -suoranaiseksi peloksi. Muuan tapaus, joka oli sattunut muutamia päiviä -sen jälkeen, kun metsästäjät olivat poistuneet heidän luotaan, oli -lisännyt hänen levottomuuttaan. Hän oli mennyt kysymään Barryltä -neuvoa vaikeissa talousasioissa ja tavannut hänet kumartuneena -tarkastamaan laajaa karttaa. Hänen lähestyessään mies oli käärinyt -sen kokoon, ja hänen käyttäytymisensä tähden oli Gillianin ollut -mahdoton kysellä mitään, mikä muutoin olisi tuntunut luonnolliselta. -Hän oli totuttautunut pysymään ääneti eikä ollut huomauttanut mitään, -mutta kokoon kääritty, piilotettu kartta ja sen mahdollinen merkitys -eivät lähteneet hänen mielestään. Saattoihan se merkitä vain sitäkin, -että Barryn mielenkiinto oli jälleen kohdistunut entisten urotöiden -näyttämöihin — palavasti Gillian toivoi asianlaidan olevan niin. Mutta -se saattoi myöskin merkitä, että Barry suunnitteli uusia retkiä... - -Teetä tuovan palvelijan saapuminen keskeytti hänen ajattelunsa vähäksi -aikaa. Miehen järjestäessä yksinkertaista kalustoa, joka paremmin sopi -atelieriin kuin Forbesin alakerrassa ehdottoman tarpeellisena pitämään -huoliteltuun komeuteen, hän siirtyi keskeneräistä maalausta kannattavan -telineen ääreen. Hän katseli sitä arvostelevasti. Oliko Barry oikeassa -— eivätkö hänen työnsä sittenkään olleet muuta kuin taiteenharrastajan -keskinkertaista tavoittelua? Hän oli ollut niin luottava, niin -itsevarma. Ja häntä opettanut pariisilainen mestari oli myöskin ollut -luottava ja varma. Mutta kun hän silmäili edessään olevaa keskeneräistä -luonnosta, alkoi hänen luottamuksensa horjua. Se ei ollut tyydyttänyt -häntä hänen valmistaessaan sitä, ja nyt se näytti ihan auttamattoman -kelvottomalta. Hän huokasi raskaasti ja tuijotti siihen tarmottomana; -se tuntui kuvaavan hänen kaikkien toiveittensa luhistumista. Mutta -nopeasti hänen rohkeutensa uudelleen elpyi. Yksi huono työ ei merkinnyt -epäonnistumista — hän ei myöntäisi pettyneensä. Sitä hän oli maalannut -ollessaan äärimmäisen masentunut, koko maailman näyttäessä harmaalta -ja toivottomalta, ja huono tulos johtui keskittymisen puutteesta. Hän -oli sallinut levottomien ajatustensa häiritä itseään liian paljon, ja -hänen huomiokykynsä hajaantuminen ja hänen surunsa olivat vaikuttaneet -työhön turmiollisesti. Niin sen täytyi olla. Omaa arvostelukykyään -hän oli saattanut epäillä, mutta opettajansa sanaa — ei. Hänen oli -onnistuttava, hänen oli osoitettava olleensa oikeassa, de Myéresin -olleen oikeassa. »_Travaillez, travaillez, et puis encore travaillez_», -jupisi hän, kuten oli kuullut opettajansa satoja kertoja kehoittavan, -repi luonnoksen palasiksi ja viskasi kappaleet isoon paperikoppaan. - -Kohauttaen hieman olkapäitään hän kääntyi teepöytään päin, jonka -ääressä Mouston istui innokkaasti odottaen ja totisin, ruskein -silmin tarkkaillen teekannun tärisevää kantta. Hän valmisti teen, -veti sitten koiran luokseen ja syleili sitä melkein intohimoisen -rakkaasti. Usein sellaista ei sattunut, mutta joskus hänen kaihoiset -tunteensa pyrkivät purkautumaan, ja muun hellittävän puutteessa hän -valoi ne villakoiraansa, joka vastalahjaksi oli kiintynyt häneen -pettämättömästi. Joshio oli vieläkin ainoa koko talon henkilökunnasta, -joka iltikseen sai koskea siihen, ja Cravenia kohtaan se osoitti -omituisia, vihan ja pelon sekaisia tunteita. Moustonille — ainoalle -uskotulleen — hän nyt kuiski uusia, kahden viimeisen yksinäisen päivän -kuluessa kehitettyjä suunnitelmiaan, miten hän voisi paremmin oppia -tuntemaan Barryn hämärää luonnetta, joka siihen saakka oli uhitellut -hänen ponnistuksiaan, miten hän vielä koettaisi murtaa heitä erottavaa -muuria. Puhuminen, vaikkapa vain koiralle, huojensi mieltä, ja hän oli -liian syventynyt siihen kuullakseen ääntä, jonka koiran herkkä korva -heti erotti. Ärähtäen se kiskaisi päänsä irti hänen sylistään, ja -säpsähtäen hän katsahti ovelle, luullen jonkun palvelijan saapuneen. - -Mutta sensijaan hän näkikin puolisonsa. Barryn odottamaton tulo -huoneeseen, jota hän tavallisesti karttoi, riisti puhekyvyn -Gillianilta, joka ei ollut valmistautunut häntä kohtaamaan. Huulet -kalpeina hän tuijotti mieheensä kykenemättä lausumaan edes sovinnaista -tervehdystä, ja hänen sydämensä jyskytti rajusti hänen katsellessaan, -kun Barry tuli lattian poikki. Ei Barrykään tuntunut osaavan virkkaa -mitään, ja yhä pahemmin hermostuen Gillian pani merkille, että -hänen kasvonsa olivat synkät silminnähtävästä harmista. Nopeasti -painostavaksi käyvän äänettömyyden rikkoi Mouston, joka uudelleen -äkäisesti ärähtäen äkkiä kiukkuisesti syöksähti Cravenin kimppuun. -Mutta vikkelästi Craven tarttui siihen voimakkain käsin ja sinkautti -sen nurkkaan, jonne se putosi jysähtäen; ällistyksestä ja kivusta se -päästi kimeän vinkunan, joka muuttui katkonaiseksi uikutukseksi, kun se -odottamattoman rangaistuksen masentamana ryömi ison kaapin alle, joka -näytti tarjoovan turvallisen pakopaikan. - -»Barry!» Gilianin huudahdus, josta kuvastui epäilevää hämmästystä, sai -Cravenin tajuamaan, että hänen antamansa rangaistuksen oli täytynyt -Gillianista näyttää tarpeettoman ankaralta. Eihän voinut odottaa -Gillianin näkevän hänen ajatuksiaan ja tietävän, kuinka vastenmielistä -hänestä oli nähdä koiraa Gillianin syleilyssä. Hän oli mustasukkainen -— koiralle, eikä hän ollut sellaisella tuulella, että olisi välittänyt -hillitä mustasukkaisuutensa nostattamaa kiukkua. - -»Olen pahoillani», sanoi hän lyhyesti. »En olisi välittänyt siitä, että -se kävi kimppuuni. Se on kenties luonnollinen asia — mutta en siedä -sitä, että sinä suutelet tuota vietävän otusta», lisäsi hän äänessään -kiivas sävy, joka kiihoitti Gilliania enemmän kuin hillitympi selitys -olisi tehnyt. Tahallinen julmuus eläintä kohtaan, olipa sen rikkomus -vaikka kuinka raskas, ei ollut Cravenin tapaista, ja Gillian oli -varma, ettei Mouston ollut hänen ärtymyksensä alunperäinen aiheuttaja. -Jo aikaisemmin oli täytynyt tapahtua jotakin, mikä suututti häntä -— kenties se asia, jota varten hän oli ollut Lontoossa — ja hänen -tänne tullessaan yllättämänsä näky oli vihlaissut hänen ärtyneitä -hermojaan. Hän ei ollut koskaan ennen huomauttanut mitään siitä, että -Gillian piti koirasta, joka seurasi häntä kuin varjo, eikä ollut -edes moittinut häntä siitä, että hän hemmoitteli sen piloille, kuten -Peters oli useinkin tehnyt. Barryn äskeinen menettely tuntui sentähden -sitäkin oudommalta — mutta Gillian oivalsi vastustamisen mahdottomaksi. -Koira oli käyttäytynyt pahasti ja saanut kärsiä varomattomuudestaan; -hän ei voinut puolustaa sitä — vaikka olisikin halunnut. Eikä hän -halunnutkaan. Sillä hetkellä Mouston tuskin merkitsi mitään — mikään -muu ei merkinnyt mitään kuin se sietämätön tosiasia, että Craven oli -pahalla tuulella. Jos hän olisi tietänyt sen huonon tuulen todellisen -syyn, olisi puhuminen ollut helpompaa. Hän pelkäsi yhä enemmän -ärsyttävänsä Barryä, mutta tunsi, että häneltä odotettiin jonkunlaista -vastausta. Äänettömyys saatettaisiin tulkita väärin. - -Hänen tunteensa eivät suinkaan olleet tyynet, mutta hän pakotti äänensä -rauhalliseksi ja virkkoi keveästi: - -»Useimmat naiset ovat narrimaisesti mieltyneet johonkin eläimeen, -_faute de mieux_. Minä vain kuljen joukon mukana.» - -»Sinullakinko _faute de mieux_?» Terävä huomautus sattui Gillianiin -kuin ruumiillinen isku. Hän ei uskaltanut luottaa itseensä eikä kyennyt -hillitsemään huuliensa värähtelyä, ja hän kääntyi toisaalle ja meni -noutamaan toista kuppiparia astiakomerosta. - -»Vastaahan minulle, Gillian!» kehoitti Barry kireästi. »Paremman -puutteessako sinä tuhlaat niin paljon rakkautta tuolle matelevalle -elukalle» — hän osoitti koiraa, joka surkeasti ryömi vatsa lattiata -viiltäen Gilliania kohti pakopaikastaan kaapin alta — »kaipaavatko -käsivartesi lasta — eivätkä koiraa?» - -Hänen kasvonsa olivat pingoittuneet, ja hänen Gillianiin tuijottavista -silmistään hehkui raju kaipaus. Hän kiusasi itseään sanomattomasti -— kiusasiko hän Gillianiakin? Saattoivatko hänen mitkään sanansa -liikuttaa Gilliania, järkyttää hänen levollista tyyneyttään, joka -joskus hänen oman rauhattomuutensa vastakohtana tuntui hänestä -melkein sietämättömältä? Gillian oli tunnollisesti täyttänyt heidän -sopimuksensa ehdot ja oli nähtävästi tyytyväinen sen rajoituksiin. -Häntä näytti tyydyttävän tämä kirottu elämä, jota he elivät. Mutta -äkkiä oli Barryn mielessä herännyt halu varmistautua siitä, että -tämä hänen olettamuksensa piti paikkansa, ettei Gillianin ulkoisen -tyytyväisyyden alla piillyt kaipausta ja toiveita, joita hän koetti -salata. Mutta mitäpä hyödyttäisi heitä kumpaakaan, jos hän puristaisi -Gillianilta salaisuuden, mihin hänellä — hänen omasta syystään — ei -ollut oikeutta? Taivuttaessaan tytön suostumaan tähän rikkinäiseen -avioliittoon hän oli jo tehnyt kyllin suuren vääryyden häntä kohtaan — -hänen ei tarvinnut tehdä toisen elämää enää raskaammaksi. Ja juuri nyt, -hillittömän intohimon hetkellä, hän oli puhunut häikäilemättömästi, -anteeksiantamattoman häikäilemättömästi. Hänen ilmeensä kävi entistä -pingoittuneemmaksi, ja hän siirtyi likemmäksi Gilliania. - -»Gillian, tein sinulle kysymyksen», alkoi hän epävarmasti. Gillian -pyörähti nopeasti häneen päin ja silmäili häntä katse värähtämättä, -vaikka kasvot aavemaisen kalpeina. - -»Sinä olet ainoa henkilö, jolla ei ole oikeutta kysyä minulta sitä, -Barry.» Hänen äänensä ei ollut kiukkuinen, ei edes moittiva, mutta -siitä huokui lempeätä arvokkuutta, joka lamautti Barryn. Hän kääntyi -poispäin, tehden rajattoman katumuksen eleen. - -»Pyydän anteeksi», lausui hän, ja hänen äänensä särähti. »Käyttäydyin -koiramaisesti — sanani olivat hyljeksittävät.» Sitten hän kääntyi -jälleen Gillianiin päin, käyden äkkiä kiivaaksi. »Jospa Jumala olisi -suonut minun jättää sinut vapaaksi! Minulla ei ollut oikeutta mennä -avioliittoon kanssasi, turmella elämääsi itsekkyydelläni, estää sinua -saamasta rakkautta ja lapsia, joita sinulla pitäisi olla. Olisit -saattanut kohdata miehen, joka olisi antanut sinulle niitä molempia, -joka olisi tehnyt elämäsi täysin onnelliseksi, kuten sen pitäisi -olla. Kirotussa itsekkyydessäni olen tehnyt sinulle miltei suurimman -vääryyden, mitä mies voi naiselle tehdä. Hyvä Jumala, minusta on ihme, -ettet vihaa minua!» - -Gillian nielaisi huulilleen tulvivat sanat. Hän tunsi, kuinka -vaarallista oli puhua harkitsematta, kuinka vaarallinen koko -tilanne oli. Heidän vastaisen elämänsä perustus tuntui olevan hänen -vastauksensa varassa, sen jatkuminen riippuvan ohuessa langassa, -joka oli vaarallisesti pingoittunut ja uhkasi joka hetki katketa. -Häntä peloitti jouduttaa ratkaisevaa käännekohtaa, jonka hän oli -kauan tajunnut lähestyvän ja joka nyt näytti olevan melkein käsillä. -Varomaton sana, jopa äänen painostuskin saattaisi aiheuttaa häntä -hirvittävän mullistuksen. - -Hän koetti voittaa aikaa ja rukoili, että hänelle annettaisiin -mielijohde ohjaamaan häntä. Odottava teepöytä soi hänelle hetkisen -aikaa. - -Koneellisesti hän täytti kupit ja leikkasi leipää tahallisen kankeasti -aivojensa työskennellessä kuumeisesti. - -Barryn tuska painoi häntä raskaammin kuin hänen omansa - -Kun hän nyt luuli varmasti tietävänsä, mikä oli kannustanut Barryä -menemään avioliittoon hänen kanssaan, piti hän miehen äskeistä -purkausta vain uutena ritarillisena yrityksenä, jolla hän koetti salata -avioliiton todellista vaikutinta. Barry oli tahallaan koettanut saattaa -itsensä väärään valoon ja kun hän sen ymmärsi, täytti hänen mielensä -kiihkeä kiitollisuus. - -Hänen rakkautensa pyrki kuuluvasti julki. Kunpa hän vain voisi puhua! -Kunpa hän vain voisi rikkoa häntä sitovat kahleet, ilmaista kaikki, -mitä hänen sydämellään oli, panna elävän rakkautensa mittelemään -voimiansa sitä kuolleen entisyyden aavetta vastaan, joka oli riistänyt -Barryltä koko elämän riemun! Mutta hän ei voinut puhua. Hänen suunsa -sulki ylpeys ja sitä tuki se tunne, ettei hän saanut lisätä Barryn -ennestäänkin raskasta taakkaa vastenmielisen rakkauden tuottamalla -harmilla. - -Mutta jotakin hänen täytyi lausua ja tehdä se, ennenkuin toinen -huomaisi hänen empivän, mikä saattaisi tehdä hänen sanansa ihan -arvottomiksi. Vain siten, ettei hän pitäisi miehen äskeisiä sanoja -kovin suurimerkityksisinä, voisi hän tarttua keskustelun vaaralliseen -juoneen ja ohjata sen turvallisemmalle tolalle. - -Hän istuutui verkkaisesti ja järjesteli yksinkertaista tarjotinta -silmäänpistävän huolellisesti. - -»Et sinä pakottanut minua tulemaan vaimoksesi Barry» virkkoi hän -tyynesti. »Tiesin, mitä tein ja millaisia vaikeuksia saattaisi ilmetä. -Sinun ei tarvitse syyttää itseäsi mistään. Sinä olet ollut ystävällinen -ja huomaavainen joka suhteessa. Olen äärettömän kiitollinen sinulle -— ja hyvin tyytyväinen elämääni. Uskothan minua. Vain yhden seikan -toivoisin olevan toisin; sanoit, että meidän pitäisi olla ystävyksiä -— mutta olet sallinut minun olla ystäväsi vain kauniilla säällä. Etkö -voisi sallia minun joskus olla mukanasi ja auttaa sinua vaikeuksissa -yhtä hyvin kuin iloissakin? Sinun harrastuksesi ja velvollisuutesi -ovat niin laajat» — ehätti hän jatkamaan, jottei Barry luulisi hänen -tähtäävän syvällisempiin, likeisemmin mieskohtaisiin huoliin — »ja -enhän voi olla tietämättä, että niissä sattuu vaikeuksia. Jos vain -sallisit minun ottaa niistä osani —» Hän katsahti vihdoinkin miehen -synkästi tuijottaviin silmiin, ja hänen katseeseensa hiipi heikko -vetoomuksen ilme. »En enää, Barry, ole lapsi, jolle on näytettävä -ainoastaan elämän aurinkoista puolta.» - -Miehen kasvoille välähti sanoinkuvaamaton ilme, joka muutti niitä -ihmeellisesti. - -»En soisi sinun ikinä näkevän elämän pimeätä puolta», vastasi hän -lyhyesti, ottaen Gillianin ojentaman kupin. - -Nuori nainen tunsi, ettei jännitys ollut tyyten lauennut, vaikka se -olikin lieventynyt. Barryn esiintyminen oli väkinäistä, ja se pani -hänen sydämensä sykkimään tuskaisesti. Tuontuostakin hän vaivihkaa -vilkaisi miehen tuikeisiin, riutuneihin kasvoihin, ja itku pyrki hänen -kurkkuunsa, kun hän näki toisen silmistä kuvastuvan väsymyksen. - -Barry puheli katkonaisesti Lontoossa kohtaamistaan ystävistä ja -kymmenistä jonninjoutavista seikoista, mutta siitä asiasta, joka -oli viivyttänyt häntä kaupungissa, hän ei hiiskunut mitään, ja -Gillian ihmetteli, mitähän hänellä oli ollut mielessään poiketessaan -vakiintuneista tavoistaan ja tullessaan hänen luokseen huoneeseen, -jossa hän ei koskaan käynyt. Oliko hänellä ollut joku määrätty -tarkoitus, oliko hän aikonut uskoa jotakin, minkä lausumisen Moustonin -typerä käytös oli estänyt? Hän tukahdutti pettymyksen huokauksen. -Kenties ei Barry enää milloinkaan tuntisi samaa halua. - -Yhä enemmän huolestuen hän pani merkille, että Barry oli vielä -tavallistakin rauhattomampi. Hän ei ottanut toista kuppia teetä, vaan -sytytti savukkeen ja alkoi puhellessaan kävellä edestakaisin kädet -työnnettyinä syvälle taskuihin. - -Hänen lauseensa tulivat sysäyksittäin, ja niiden välillä oli aina -pieni pysähdys. Kerran hän tällä tavoin katkaistuaan puhelunsa -seisahtui pienen pöydän ääreen, otti sillä olevan salkun ja alkoi -välinpitämättömästi silmäillä sen sisältämiä piirroksia. Gillian -kävi äkkiä pelokkaan näköiseksi, hätkähti ja liikahti noustakseen -pystyyn, mutta kohautti sitten olkapäitään ja vaipui takaisin sohvaan, -jääden katselemaan miestä tarkkaavasti. Se oli hänen yksityinen -luonnossalkkunsa, ja siinä oli erikoisesti yksi muotokuva — Barryn oma -— jota hän ei olisi millään ehdolla tahtonut näyttää hänelle. Mutta -kieltäminen olisi vain kiinnittänyt toisen huomiota sellaiseen, minkä -hän toivoi ehkä jäävän huomaamatta. - -Craven selaili piirroksia verkkaisesti. Heidän avioliittonsa aikana hän -oli nähnyt vaimonsa töitä vain hyvin vähän, Gillian arkaili tuoda niitä -hänen arvosteltavikseen, ja omaksumansa sekaantumattomuuspolitiikan -mukaisesti hän ei ollut osoittanut olevansa utelias. Hän tunsi useita -kasvoja ja niitä katsellessaan muisti, mikä oli Gillianin taidon -erikoispuoli. Tarkastamissaan miesten ja naisten muotokuvissa hän näki -tuntemiaan luonteenpiirteitä. Niitä ei oltu koetettu salata — paheet -ja hyveet, mielen ylevyys ja sielun halpuus oli tuotu esiin kaikessa -alastomuudessaan. Hänen katseensa kiintyi miellyttävään Petersin -kuvaan, vaikka sen alle merkitty nimi pani hänet ymmälle. Tuntien -kateutta hän silmäili kuvan ystävällisiä, yleviä piirteitä, leppoisia -silmiä, joissa oli surullinen vivahdus, ja herkkäviivaista suuta. Hän -olisi ollut valmis luovuttamaan vuosikausia elämästään saadakseen -sellaisen mielenrauhan, jollaista huokui hänen tilanhoitajansa tyynen -kirkkaista kasvoista. Hänen huulensa puristuivat tiukalle, kun hän -laski piirroksen kädestään. Sekunnin tai pari hänen ajatuksensa -viipyivät siinä, ja hän katseli seuraavaa muotokuvaa hajamielisesti. -Sitten häneltä pääsi hillitty huudahdus, ja hän alkoi silmäillä sitä -tarkemmin. Ja häntä tarkkaileva Gillian veti syvään henkeään, ja hänen -nyrkkinsä puristuivat ja avautuivat suonenvedontapaisesti. Barry seisoi -hievahtamatta niin kauan, että tuntui kuluvan kokonainen iäisyys, -tuli sitten verkalleen lattian poikki ja pysähtyi hänen eteensä. Ja -ensimmäisen kerran häntä nyt peloitti katsoa miestään silmiin. - -»Näytänkö minä — tuollaiselta?» - -Gillianin pää painui alemmaksi, hänen sormensa nytkähtelivät -hermostuneesti, ja hänen kuivilta huuliltaan tuskin lähti ääntä. - -»Olen nähnyt sinut sellaisena.» Kuiskaus tuli hyvin hiljaa ja miltei -kuulumattomasti, mutta Barry erotti vastahakoisesti lähteneen, -myöntävän vastauksen. - -»Noin — _kirotulta_?» - -Gilliania hätkähdytti toisen äänen kammoava sointu. - -»Olen pahoillani —» jupisi hän arasti. - -»Hyvä Jumala!» Voimasana puristui huomaamatta Barryn huulilta, mutta -jos hän olisi ajatellut, olisi hän pitänyt sitä oikeutettuna, sillä -hänen edessään olivat langenneen enkelin kauniit, tuskan vääristämät -kasvot. Kauhistuneena hän katseli janoisen intohimoisia silmiä, -joista hehkui rajua, tyydyttämätöntä kaipausta ja joissa oli hirveän -muiston synkkä, kiusaantunut, toivoton ilme, tiukasti puristettua -suuta, joka näytti sirojen, kullanruskeiden viiksien alla olevalta -suoralta, tuimalta viirulta, traagillisten kasvojen syviä ryppyjä, -jotka kuvastivat katkeruutta ja kapinahenkeä. Inhoten hän pani kuvan -salkkuun. Gillianista hän näytti tuollaiselta! Se oli sietämättömän -tuskallista. - -Hän purskahti koleaan, ilottomaan nauruun, joka värisytti Gilliania. - -»Tuossa olet arvostellut luonnettani suoremmin kuin äsken puhuessasi», -virkkoi hän katkerasti, »ja saat kiittää taivasta, että olen puolisosi -ainoastaan nimellisesti. Varjelkoon Jumala sinua lähemmin tutustumasta -minuun!» - -Sitten hän pyörähti ympäri ja poistui. Kauan senjälkeen Gillian -istui liikkumattomana, koneellisesti hypistellen sormillaan sohvan -sitsipeitettä, tuijottaen avaruuteen kyynelistä kosteat silmät -levällään. Piirros oli armoton, mutta hän ei ollut aikonut sitä Barryn -nähtäväksi. Sen piirtäminen oli käynyt itsetiedottomasti, ja vaikka -hän kammosikin sitä, oli hän kuitenkin säilyttänyt sen, koska se oli -erittäin onnistunut ja ainoa hänellä oleva Barryn muotokuva. - -Paremman keskinäisen ymmärtämyksen unelmat tuntuivat romahtaneen -hänen ajattelemattomuutensa ja tuhmuutensa tähden. Hän oli loukannut -miestään eikä voisi sitä milloinkaan selittää. Jos hän viittaisi -siihen, koettaisi saada häntä käsittämään, niin se vain pahentaisi -asiaa. Surkeasti nyyhkyttäen hän peitti kasvonsa käsillään, ja hänen -vieressään liehakoi ja uikutti hemmoiteltu Mouston hylättynä ja -unohdettuna. - -Hän oli odottanut Barryn palaamista niin suurin toivein, mutta -nyt olivat kaikki toiveet murskana hänen jaloissaan. Sinä lyhyenä -hetkenä, joka olisi saattanut lähentää heitä toisiinsa, he olivat -loukanneet toisiaan, kuten varmasti kummastakin tuntui, tahallisesti -ja tarkoituksellisesti. Omasta puolestaan hän tunsi olevansa viaton, -hänellä ei ollut ollut sellaista tarkoitusta — mutta miten oli Barryn -laita? Barry ei ollut koskaan ennen loukannut häntä; raskaimpienkin -puuskiensa aikana mies oli kohdellut häntä horjumattoman ystävällisesti -ja huomaavasti. Mutta tänään — häntä puistatti, kun hän mietti, oliko -tämä heidän suhteittensa uuden jakson merkki. Ja haikean, turhan -kaipauksen kalvamana hän toivoi, ettei sitä iltapäivää olisi ollutkaan. - -Kaiken nyt tapahtuneen jälkeen herätti se ajatus, että hän joutuisi -istumaan Barryä vastapäätä pöydässä loputtoman päivällisajan ja sitten -kahden kesken hänen kanssaan kesäisen illan pitkät tunnit, hänessä -pakokauhun tapaisen tunteen. Ähkäisten hän pyyhkäisi tuuhean tukan -otsaltaan. Se oli raukkamaista — mutta hän ei voinut alistua siihen, ei -tekisi sitä. Halveksien itseään hän meni huoneen toisessa päässä olevan -puhelimen ääreen. - -Erakkomajassa Peters nautti hyvin ansaittua lepoa pitkän ja kuuman, -raskaan ja väsyttävän päivän jälkeen. Yllään vanha tweedkankainen -takki hän lojui mukavasti tilavassa tuolissa pari torkkuvaa setteriä -jalkojensa juuressa ja hampaissaan tuprahteleva, ruma, vanhanaikainen -piippu. Huone oli tulvillaan ilta-auringon valoa, ja sen täytti sekava -kokoelma kirjoja, käsinkirjoitettuja nuotteja, pyssyjä, onkivapoja -ja raippoja. Se oli kodikas, ja omistajan luonne oli painanut siihen -leimansa; se oli työhuone ja samalla huoahduspaikka. Nyt sen omistaja -levähti, mutta ruumiillinen lepo ei ulottunut aivoihin, sillä ne -olivat kiihkeässä toiminnassa. Hänen tavallisesti leppoiset kasvonsa -olivat rypyissä, ja hän imi vanhaa piippuaan niin tarmokkaasti, -että hänet kokonaan verhosi sininen savupilvi. Huoneen vastaiseen -nurkkaan sijoitetun puhelimen kilinä tuli harmillisena keskeytyksenä. -Hän katsahti puhelimeen tuskastuneena, vastahakoisena liikkumaan -paikaltaan, mutta toisen soiton jälkeen hän nousi jäykästi, jupisten -jotakin harmissaan ja työntäen uniset setterit syrjään. Liikaa -hätäilemättä hän tarttui kuulotorveen ja vastasi äreästi, mutta hänen -kuunnellessaan muuttui hänen vaivautunut ilmeensä nopeasti. Pehmeän, -empivän äänen lausumat sanat kuuluivat selvästi. - -»Sinäkö siellä, David? Etkö voisi tulla tänne päivälliselle — jos — -jos sinulla ei ole muuta menoa. Minun päätäni särkee pahasti, ja se on -niin ikävää Barryn tähden. En tahtoisi, että hänestä tuntuisi tympeältä -ensimmäisenä iltana kotona. Jos siis voit, niin tulethan, David —» - -Petersin kasvot kävivät tuikeiksi, kun hän erotti epävarmasti -sopertavan äänen värähtelevän, mutta hän vastasi reippaasti. - -»Tietysti tulen, kovin mielelläni», lupasi hän herttaisesti, vaikka -hänen mietteensä eivät suinkaan olleet hilpeät. Raskaasti huoaten hän -pani kuulotorven koukkuunsa. Mutta tuskin hän oli ennättänyt liikahtaa, -kun puhelin uudelleen kilahti terävästi. - -»Kirottu vehje!» mutisi hän ärtyneesti. - -Tällä kertaa oli puhujan ääni kokonaan toisenlainen, sanat lyhyet ja -jyrkät! - -»Sinä, Peter? — Hyvä! — Onko sinulla puuhaa tänä iltana? — Eikö? — No, -tule sitten Jumalan tähden tänne päivälliselle!» Ja sitten kuulotorvi -paiskattiin rajusti paikalleen. - -Vielä tuikeamman näköisenä Peters siirtyi miettivästi huoneen poikki -ja painoi takan vieressä olevaa soittonappulaa. Palvelija saapui -viipymättä kuten tavallisesti, isännöitsijä antoi tarpeelliset -määräykset ja miehen poistuttua laski piippunsa syrjään, järjesti -hieman papereitaan ja meni verkkaisesti viereiseen huoneeseen. - -Erakkomaja oli alkujaan ollut Towersin leskellä, mutta sitä ei oltu -kahden viimeisen polven aikana tarvittu siihen tarkoitukseen. Se -huone, johon Peters nyt astui, oli alunpitäen ollut seurusteluhuone, -mutta niinä kolmenakymmenenä vuotena, jotka hän oli siellä asunut, hän -oli pitänyt sitä musiikkisalina. Sen seiniä peitti tammilaudoitus, -lattia oli kiilloitettu eikä verhoja ollut lainkaan; ainoana kalustona -oli iso piano ja yksi ainoa muotokuva; se oli samalla kertaa hänen -turvapaikkansa ja pyhättönsä. Ja kolmeenkymmeneen vuoteen oli hän -suonut oikeuden astua sinne vain kahdelle ihmiselle: sille naiselle, -jonka muotokuva riippui seinällä, ja myöhemmin sille tytölle, josta -sen naisen jälkeen oli tullut Craven Towersin emäntä. Tästä huoneesta, -muotokuvalta ja pianolta hän haki lohtua kaikissa vaikeuksissaan; -täällä hän taisteli yksinäisyyttään ja murheitaan vastaan, joista -maailmalla ei ollut aavistustakaan. Nytkin hänestä tuntui, että vain se -rauha, jota se huone aina valoi hänen mieleensä, antaisi hänelle voimia -selviytyä häntä odottavasta tehtävästä. - - * * * * * - -Hänen saapuessaan oli Craven yksin hallissa, ja vasta ruokakellon -soitua ilmestyi Gillian myöhästyneenä, ja hänen hyvin kalpeilla -poskillaan oli kuumeiset läikät. Petersin tarkka silmä pani heti -merkille, ettei tavallisesti aina hänen kintereillään oleva musta -seuralainen ollut nyt muassa. »Missä on uskollinen Moustonisi? Ei -suinkaan epäsuosiossa — mallikelpoinen otus?» pilaili hän, heti -kuitenkin käyden alakuloiseksi nähdessään Gillianin kasvoille levinneen -tuskaisen punan. - -Mutta Gillian pisti kätensä hänen kainaloonsa ja naurahti väkinäisesti. -»Mouston alkaa muuttua mahdottomasti; olen taitanut pilata sen -auttamattomasti. Kerron sille, että tiedustit sitä; se ilahduttaa -lemmikki-poloistani. Se on katumassa yläkerrassa, kaluten luuta. -Mennään sisälle — minun on hirveän nälkä.» - -Mutta ruokapöydässä hän ei näyttänyt nälkäiseltä, sillä hän ei syönyt -juuri mitään, vaan puheli katkonaisesti, hermostuneesti, sysäyksittäin. -Myöskin Craven oli aluksi hyvin harvasanainen, ja keskustelu jäi -pääasiallisesti Petersin huoleksi, kunnes hän esittämällä suoranaisen -kysymyksen sai isännän puhelemaan heitä molempia huvittavasta aineesta. -Sitten riitti puhelua siihen saakka, kunnes Gillian poistui pöydästä. - -Juotuaan seurusteluhuoneessa kahvia hän avasi pianon ja vaipui sitten -väsyneenä leveään sohvaan. Päivän kuluessa sattuneet mielenliikutukset -ja päivälliselletulon vaatima ponnistus olivat näännyttäneet hänet, -eikä tulevaisuus ollut koskaan näyttänyt niin mustalta, niin vaikealta -kuin nyt hänen ollessaan niin masentunut. Hän oli mittaamattoman -kiitollinen Petersille siitä, että hän oli tullut tänä iltana, -mutta käsitti samalla, että hänen oli mahdoton alituisesti toimia -törmäyspatjana heidän välillään. Mutta huomispäivän, lukemattomien -huomispäivien pohtimisen hän päättävästi karkoitti mielestään. _A -chaque jour suffit sa peine_. - -Hän lepäsi lihakset velttoina ja silmät suljettuina. Tuntui kuluvan -kauan, ennenkuin miehet tulivat hänen seuraansa. Mistähän he puhelivat -— oliko Petersille kerrottu se tieto, jota hänelle ei oltu ilmaistu. -Hänet teki levottomaksi pian uhkaavan onnettomuuden tuntu. Ja kun -he vihdoin saapuivat, vilkaisi hän ensin toiseen, sitten toiseen, -salaten huolestumistaan, mutta heidän kasvoistaan hän ei saanut mitään -selvää. Muutamia minuutteja viipyi Peters hänen vieressään pakisemassa, -siirtyen sitten pianon ääreen, kuten hän oli toivonut. Järjestettyään -pielukset mukavammin ympärilleen hän antautui nauttimaan musiikista, ja -hänestä tuntui, ettei hän ollut milloinkaan kuullut Petersin soittavan -niin hyvin. Hänen lähellään seisoi Craven, nojaten saniaisilla -täytetyn takan reunukseen savuke riippumassa huuliensa välissä. -Gillian saattoi huomaamatta häntä katsella — sillä hänen katseensa -oli suunnattu lasiovesta pengermälle — ja silmäili hänen kauniita -kasvojaan suruisen tarkkaavasti. Hän näytti olevan syvissä aatoksissa -eikä miettivästä ilmeestään päättäen kuullut sopusointuisia säveliä, -jotka täyttivät huoneen. Mutta se otaksuma sai pian ankaran kolauksen. -Peters oli lakannut soittamasta. Kun huoneessa vähän ajan kuluttua -alkoi aaltoilla erään ooppera-aarian valittava sävel, näki hän miehensä -hätkähtävän rajusti ja hirvittävän kalpeuden, jonka hän oli nähnyt -kerran aikaisemmin, leviävän hänen kasvoilleen. Gillian puri huultaan -tukahduttaakseen ilmoille pyrkivän huudahduksen ja tuijotti henkeään -pidättäen, kun Barry meni lattian poikki ja laski kätensä hillitsevästi -Petersin olalle. - -»Jumalan tähden, älä soita sitä kirottua kappaletta!» kuuli hän -miehensä sanovan melkein tuntemattomaksi muuttuneella äänellä. Ja -sitten Craven poistui nopein askelin puutarhaan. - -Mustasukkainen tuska puistatti Gilliania päästä jalkoihin saakka. -Vaistomaisesti hän heti arvasi, että aaria, jota hän ei tuntenut, siis -jollakin tavoin oli Barryn elämää synkentävän muiston yhteydessä, ja -entisyyden aave, jota hän koetti unohtaa, näytti taas kohoavan näkyviin -ja ilkkuvan hänelle voitonriemuisesti. Hän värisi. Kestäisikö sen -valta elämän loppuun asti? Olisiko se aina heidän välillään, hänen -kilpailijanaan, tehden hänen kaikki ponnistuksensa tyhjiksi? - -Pitkään aikaan hän ei rohjennut katsoa Petersiin, joka oli empimättä -noudattanut Cravenin kursailematonta pyyntöä. Mutta kun hän viimein -uskalsi vilkaista sinnepäin, näytti toinen jo unohtaneen koko -keskeytyksen. Hänen kasvoillaan oli hajamielinen, melkein henkevä -ilme kuten tavallisesti hänen istuessaan pianon ääressä, eikä hänen -soitossaan tuntunut merkkiäkään harmista eikä hämmästyksestä. Gillian -huoahti huojennuksesta ja muutti hieman asentoaan, sijoittuen niin, -että saattoi nähdä pengermälle paenneen, yksinäisen olennon. Barry -seisoi kivisen rintasuojan vieressä käsivarret ristissä rinnalla, -tuijottaen värähtämättä yön pimeyteen, ikäänkuin hänen katseensa olisi -tunkeutunut kauas laajan puiston rajojen ulkopuolelle. Hän näytti -ruumiillistuneen yksinäisyyden vertauskuvalta, ja Gillianin sydäntä -ahdisti, kun hän ajatteli miehensä yksinäisyyttä ja kärsimyksiä, joihin -hän ei saanut ottaa osaa. Kunpa Barry vain turvautuisi häneen! Jospa -hänellä olisi oikeus mennä Barryn luokse, vedota rakkauteensa, pyytää -häneltä kaipaamaansa luottamusta ja olla hänen tukenaan suruissa! Mutta -Barry oli yksin, yltämättömissä, eikä edes aavistanut hänen kaipaustaan. - -Kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. - -Vielä kauan sen jälkeen, kun näppäimistö oli käynyt hämyisen sekavaksi, -soitti Peters väsymättömästi. Mutta vihdoin hän nousi pystyyn, sulki -pianon ja kiersi lähellään olevaa sähkönappulaa. - -»Kello jo yksitoista!» huudahti hän pahoitellen. »Hyväinen aika, miksi -et keskeyttänyt minua? Soittaessani unohdan ajan kulun. Olen väsyttänyt -sinut tyyten. Mene vuoteeseen, kalpea lapsi! Minä kävelen kotiin ja -tapaan Barryn pengermällä ohi mennessäni.» - -Gillian solahti sohvalta lattialle ja tarttui toisen ojennettuun -käteen. »Soittosi ei milloinkaan väsytä minua», vakuutti hän, -katsahtaen ylöspäin. »Sinulla on taikavoimaa sormenpäissäsi, rakas -David.» - -Hän siirtyi avoimen ikkunan ääreen katsomaan poistuvaa miestä, -joka pian tuli uudelleen näkyviin talon nurkan takaa ja meni -pengermällä seisovan Cravenin luokse. Puheltuaan muutamia minuutteja -he laskeutuivat yhdessä pitkiä kiviportaita myöten ruusutarhaan, -josta päästiin oikopolkua myöten pienen pensaikon lävitse puiston -halki Erakkomajaan vievälle tielle. Petersillä oli tapana oltuaan -päivällisellä kartanossa kävellä sitä kautta, ja melkein aina kuten -tänäkin iltana Craven saattoi häntä. - -Gillian oli jo kauan tiennyt, että hänen puolisoaan viehättivät -öiset harhailut. Barry saattoi palata vasta tuntikausien kuluttua. -Oliko mies vielä vihoissaan, koska oli jättänyt toivottamatta hyvää -yötä, mitä hän ei ollut koskaan sitä ennen unohtanut? Hänen huulensa -vavahtelivat kuten pettyneen lapsen huulet hänen verkalleen palatessaan -huoneeseensa. Mutta astellessaan hallin lävitse ja pitkiä portaita -myöten yläkertaan tunsi hän sydämessään tuominneensa Barryä väärin. -Barry ei voinut alentua halpamaiseen kostoon. Hän oli vain unohtanut — -kuinka hän olisikaan sitä muistanut? Hänestä se oli pikku seikka, eikä -hän voinut tietää, kuinka tärkeä se oli Gillianista. - -Saavuttuaan makuuhuoneeseensa Gillian lähetti pois -kamaripalvelijattarensa ja meni avoimen ikkunan ääreen. Hän oli hyvin -väsynyt, mutta rauhaton, eikä hänen mielensä tehnyt vuoteeseen. Hän -istuutui matalalle ikkunalaudalle tuijottamaan kuutamoiseen maisemaan. -Hänen jatkuvan huomaamattomuutensa vaivaamana ryömi katuva Mouston -kopastaan ja hiipi arkaillen hänen luokseen, ja kun hän hajamielisesti -ojensi kätensä sitä kohti, rohkaistui se kiipeämään hänen vierelleen. -Sentimetrin toisensa jälkeen se siirtyi likemmäksi häntä, ja kun sitä -ei torjuttu, lisääntyi sen uskallus, kunnes se vihdoin laski päänsä -hänen polvilleen ja vinkui tyytyväisenä. Koneellisesti hän hyväili -koiraa, kunnes sen värisevä, nytkähtelevä ruumis rauhoittui hänen -tyynnyttävästä silittelystään. - -Yö oli pimeä ja hyvin hiljainen. Ei ainoakaan tuulenhengähdys -värisyttänyt tuuhealehväisiä puita, ei ainoakaan ääni rikkonut -hiljaisuutta. Turhaan hän kuunteli; ei kajahtanut pöllön ulvahdusta, -ei fasaanin terävää hälytysääntä; luonnonkin ylle tuntui laskeutuneen -painostava äänettömyys. Kuparinvärinen kuu helotti taivaalla kuin -tulipallo. Pengermän toisella laidalla loi ryhmä korkeita puita -sysimustia varjoja sileäksi leikatulle nurmikolle ja kivikaiteen -valkeille kuvioille. Avoimesta ikkunasta kantautui heikkoa -jasmiinintuoksua, ja hän kallistui eteenpäin, innokkaasti hengittäen -tuoksua, joka toi hänen mieleensä luostarikoulun rauhaisen pihan -muistoja. Ihmeen kaunis, salaperäinen, kiihoittava yö kutsui häntä -kiehtovasti. Hänet vallannut rauhattomuus yltyi äkkiä sietämättömäksi, -ja kun hän vilkaisi taakseen avaraan huoneeseen, tuntui se -tukahduttavalta. - -Seinät tuntuivat puristavan häntä. Hän oli varma, ettei hän saisi lepoa -tilavassa vuoteessaan, vaan heittelehtisi kuumeisen tuskaisesti aamuun -saakka, ja pitkät, näännyttävät tunnit kammottivat häntä. Yön toisensa -jälkeen hän oli maannut yksinään kaihoten, kunnes oli lopen uupuneena -vaipunut katkonaiseen, unien vaivaamaan horrokseen, joka ei virkistänyt. - -Nukkuminen oli mahdotonta — huone, joka oli nähnyt hänen öiset -valvontansa, tuntui vankilalta, jossa oli vain synkkiä, murheellisia -ajatuksia. Kuumuus pani suonet hänen päässään jyskyttämään; hän kaipasi -vapaaseen ulko-ilmaan, raikkaaseen, kuutamoiseen puutarhaan. - -Herätettyään nukkuneen koiran hän meni parvekkeelle ja laskeutui sieltä -portaita myöten, jotka hän tunti sitten oli niin väsyneenä noussut. -Hallissa vielä palavasta yksinäisestä lampusta hän arvasi, ettei Craven -ollut vielä palannut. Hapuillen hän eteni pimeässä seurusteluhuoneessa, -kunnes hänen ojennetut kätensä osuivat lasioven salpaan. Siirrettyään -sen meluttomasti syrjään hän avasi oven ja astui ulos. Hetkisen hän -seisoi paikallaan, hengittäen syvään, nauttien maiseman kauneudesta ja -hänet äkkiä vallanneesta, riemuisesta vapauden tunteesta. Hiljainen -puutarha, aina kaunis, mutta vieläkin kauniimpi yön salaperäisessä -valaistuksessa, kiehtoi hänen mieltään voimakkaammin kuin milloinkaan -ennen. Se oli sama kuin muulloinkin, mutta sittenkin niin ihmeellisen, -omituisen erilainen. Siinä oli lumousvoimaa, horjumatonta rauhaa, joka -tyynnytti hänen mielessään riehuvaa myrskyä ja rauhoitti hermoja. -Sen melkein yliluonnollisen kauneuden tenhoamana hän verkkaisesti -asteli pitkin pengermää Moustonin ihmeissään pysytellessä ihan hänen -kintereillään. - -Kun hänen väsyneet jalkansa eivät sitten enää jaksaneet kävellä, -pysähtyi hän portaiden luokse ja nojasi kyynärpäänsä kaideaidan -harjaan. Tukien leukaansa kämmenillään hän katseli ruusutarhaa, ja -häntä hymyilytti sen oudon siro muodollisuus. Yhdeltä puolen se -rajoittui pengermään, ja muilla kolmella sivulla sitä ympäröi korkea -kuusiaita, jossa pengermän portaiden kohdalla oli portti. Siitä -päästiin pensaikkoon, jonka läpi Petersin oikopolku vei. Korkean, -tiheän kuusiaidan varjo ulottui kauas tarhaan, ja hän katseli -haaveksien sen pimentoihin, loihtien esille menneisyyden, kuvitellen -elottomaan ympäristöönsä niiden unohdettujen polvien aaveita, jotka -muinaisaikaisissa silkki- ja satiinipukimissaan olivat kävelleet noilla -samoilla kivetyillä poluilla, puhelleet, nauraneet ja itkeneet ruusujen -keskellä. Yksinäiset haamu-parat — olivatko ne yksinäisempiä kuin hän? - -Vihdoin hiljaisuus särkyi. Kaukaa puistosta kuului pöllön pehmeä -kutsu, ja pian kajahtanut vastaushuhuilu tuntui ilkkuvan yksinäiselle -kuuntelijalle. Koko hänen olemuksensa keskittyi yhteen ainoaan suureen -äärettömän kaipauksen huutoon: »Barry! Oi, Barry, Barry!» - -Ja ikäänkuin vastaukseksi rukoukseensa hän kuuli ääntä, joka sai veren -nopeasti tulvahtamaan hänen sydämeensä. - -Kuusiaidan tummassa varjossa oli portti auennut ja sitten sulkeutunut -kajahtaen. Painaen käsillään rintaansa hän terästi katsettaan, -tähyillen pimeään. Sitten kuului varmoja askelia, ja Cravenin kookas -vartalo erottui ympäröivästä hämystä. Huohottaen Gillian katseli, kun -hän hitaasti tuli ruusutarhan ylitse ulottuvan kirkkaan kuutamoviirun -poikki ja nousi portaille. Vasta pengermälle saavuttuaan hän näytti -huomaavan vaimonsa ja tuli hänen luokseen, huudahtaen hämmästyneenä: -»Sinä — Gillian?» - -»En saanut unta — oli niin kuuma — puutarha houkutteli minua», sopersi -Gillian, alkaen äkkiä pelätä, että toinen saattaisi luulla hänen -olleen vakoilemassa häntä. Mutta yön kiehtova voima oli Cravenista -liian luonnollinen kaivatakseen mitään selityksiä. Hän sytytti -savukkeen ja poltteli äänettömänä. Gillian ei osannut virkkaa mitään, -ja hänen olemustaan värisytti synkeiden aavistusten kylmä aalto hänen -odottaessaan, että Barry alkaisi puhua. Vihdoin mies kääntyi hänen -puoleensa miettivän näköisenä ja puhkesi puhumaan mutkattoman suoraan. - -»Minua on pyydetty Keski-Afrikkaan lähtevän retkikunnan johtajaksi. Se -on osittain metsästys-, osittain tieteellinen retki. Minun puoleeni -käännyttiin, koska tunnen seudun ja mieltäni kiinnittävät troopilliset -sairaudet, olen valmis suorittamaan osan kulungeista, jotka pakostakin -ovat suuret — olisin ilomielin tehnyt sen joka tapauksessa, meninpä -mukaan tai en. Vastauksen antamista siihen kysymykseen, rupeaisinko -retken johtajaksi, viivytin niin kauan kuin ymmärrettävillä syillä -voin — minun oli otettava huomioon muitakin kuin itseni. Mutta minulta -tiukattiin varmaa vastausta, ja nyt olen suostunut lähtemään. Monet -muut miehet suoriutuisivat siitä tehtävästä paremmin kuin minä, mutta, -kuten mainitsin, satun tuntemaan seudun ja puhun useita sikäläisiä -murteita, joten minun lähtöni tekee puuhan helpommaksi. - -— Mutta minusta ei ratkaiseva tekijä ole ollut se, vaan se olet ollut -sinä. Luuletko, etten tiedä, kuinka perinpohjaisesti olen pettänyt -toiveesi — kuinka raskas elämäsi on? Tiedän sen. Ja koska sen tiedän, -lähden. Sillä en käsitä, miten muuten voisin muuttaa elämäsi edes -siedettäväksi. - -— Meidän on käynyt mahdottomaksi jatkaa tällä tavoin — ja vika on -minun, yksin minun. Sinä olet ollut hyvyyden ja kärsivällisyyden -enkeli, olet tehnyt kaikki, mitä yksikään nainen inhimillisesti katsoen -olisi voinut tehdä, mutta olosuhteet ovat olleet meitä vastaan. -Minulla ei ollut oikeutta pyytää sinua sellaiseen avioliittoon. En -voi tehdä sitä tekemättömäksi. En voi antaa sinulle vapautta, mutta -olemalla poissa voin tehdä elämäsi helpommaksi kuin se on ollut. Olen -järjestänyt kaikki asianajajieni kanssa Lontoossa ja Petersin kanssa -täällä tänä iltana. Jollen palaa, sillä onhan retkellä luonnollisesti -vaaroja, jää kaikki sinun hallintaasi — se on ainoa hyvitys, minkä voin -antaa. Jos palaan — olkoon Jumala armollinen ja suokoon minun olla -sinua kohtaan parempi kuin tähän asti olen ollut.» - -Isku, jota Gillian oli odottanut, oli vihdoin tärähtänyt, hänen -pelokkaat aavistuksensa olivat toteutuneet. Sydämessään hän oli aina -ollut varma, että niin kävisi, mutta sen äkillisyys lamautti. Hän -ei osannut sanoa mitään. Äänettömänä hän seisoi miehensä vieressä -epätoivoisen pelon turruttamana; kädet tiukasti nyrkissä. Barry lähtisi -— eikä milloinkaan palaisi. Hänen aivoissaan takoi, ja hänen teki -mielensä kirkua. Hän tunsi hyvin oman voimattomuutensa, hänen mitkään -sanansa eivät jaksaisi horjuttaa miehen päätöstä. Se oli loppu, jonka -tulon hän oli koko ajan aavistanut, hänen kaikkien unelmiensa loppu, -kaiken muun paitsi surun ja tuskan ja sanoinkuvaamattoman yksinäisyyden -loppu. Ja Cravenille — vaarat ja mahdollisesti kuolema. Hän oli -myöntänyt, että retki oli vaarallinen, järjestänyt sen varalta asiansa. -Cravenin tekemäksi se merkitsi paljon. Niiltä miehiltä, jotka olivat -olleet heidän luonaan Skotlannissa, hän oli saanut tietää, kuinka -äärimmäisen pelottomasti Barry uhitteli vaaroja; hän tunsi Barryn -hillittömän huimapäisyyden metsästysretkillä, se oli niillä seuduin -sananpartena. Barry ei antanut lainkaan arvoa omalle hengelleen — -millä perusteilla olisi voinut olettaa hänen ryhtyvän edes tavallisiin -varokeinoihin salaperäisessä maassa, jossa kuolema väijyi äkillisenä -ja hirvittävänä? Aikoiko hän lähteä edeltäpäin päätettyään lopettaa -elämänsä, joka oli käynyt sietämättömäksi? Tuska raateli hänen -sydäntään, ja hän sulki silmänsä, ettei mies näkisi niiden varmastikin -haikeaa kärsimyksen ilmettä. Kuinka pitkä valmistusaika hänelle oli -suotu, ennenkuin ero jättäisi hänet lohduttomaksi? - -»Milloin lähdet?» - -Kysymys tunkeutui äkkiä hänen huuliltaan, ja Craven silmäili -häntä tutkivasti, koettaen saada selvää värittömistä, valkeata, -värähtämätöntä naamaria muistuttavista kasvoista. Hän oli ollut -erottavinaan värähdyksen vaimonsa äänessä, mutta sitten hän moitti -itseään hupsuksi nähdessään toisen rauhallisen ulkonäön, joka tuntui -todistavan välinpitämättömyyttä. Gillianin tyyneys koski häneen, -vaikka se samalla lujitti häntä. Miksi pitäisi Gillianin välittää -siitä mitään, mietti hän katkerasti. Hänen lähtönsä saattoi merkitä -Gillianille vain helpotusta. Ja pettymys valoi hänen ääneensä kylmän, -ynseän soinnun. - -»Lähiviikkojen aikana. Päivää ei vielä ole tarkalleen määrätty», -vastasi hän vältellen. - -Taaskin oli Gillian ääneti, ja Barry aprikoi, mitähän hän ajatteli. -Äkkiä Gillian kääntyi hänen puoleensa, ja hänen suustaan purkautuivat -hätäisesti soperretut sanat: - -»Kun sinä olet poissa — saanko lähteä Ranskaan — Pariisiin — -työskentelemään? Tämä joutilas elämä tappaa minut!» - -Craven katsahti häneen hämmästyneenä, hänen sanojensa kiihkeyden -säpsähdyttämänä, säikähtäen kuullessaan odottamattoman ehdotuksen. -Hänen ainoana lohdutuksenaan retkellä olisi ollut ajatella, että -Gillian oli Towersissa, siinä asemassa, jossa hän toivoi, Petersin -hoivaamana. Sekunnin ajan hän mietti evätä pyynnön, mikä tuntui olevan -hänen oikeutensa, vaikka se ehkä olisikin ollut mielivaltainen teko. -Mutta hänen antamansa lupaus, että Gillian saisi menetellä vapaasti, -oman tahtonsa mukaan, sitoi hänen kätensä. Hän ei voinut rikkoa -lupaustaan nyt. - -»Kuten itse haluat», virkkoi hän väkinäisen huolettomasti. »Olethan -itsenäinen. Saat tehdä niinkuin tahdot.» - -Kohauttaen hieman olkapäitään hän kääntyi talolle päin. Gillian -käveli hänen rinnallaan tunnemyrskyn raivotessa rinnassaan. Barry ei -koskaan saisi tietää, kuinka kiihkeästi hän rakasti häntä, kuinka -polttava intohimo sykähteli hänessä kuin elävä olento. Hän ei voinut -puhua, heidän välillään oleva kuilu oli liian leveä, ylipääsemätön, -ja Barry lähtisi hänen luotaan, pitäen häntä kylmänä, tunteettomana! -Kyyneleet sumensivat hänen silmänsä, kun hän haparoi eteenpäin pimeässä -seurusteluhuoneessa. - -Himmeästi valaistussa hallissa seisoi Craven portaiden juurella, -puristaen tammista kaidetta, ja katseli tuskaisin silmin hentoa, -kumaraista olentoa, joka hitaasti nousi portaita. Hänen mielessään -riehui taistelu, ja hän rukoili voimia jaksaakseen sallia vaimonsa -mennä — sillä hän tiesi, että jos Gillian vain kääntäisi päätään, hänen -itsehillintänsä olisi mennyttä. Nyt se jo alkoi heikentyä, ja hänen -otsalleen kihosi isoja hikihelmiä, kun hän koetti tukahduttaa kavalaa -sisäistä ääntä, joka kehoitti häntä unohtamaan entisyyden ja ottamaan -omansa. »Sinulla on vain yksi elämä», tuntui se huutavan ilkamoivan -pilkallisesti. »Elä niin kauan kuin voit, ota, mitä saat! Mennyt on -mennyttä; vain nykyisyydellä on merkitystä. Mitä hyödyttää katumus, -mitä pidättyminen, joka puuduttaa, mutta kuitenkin lietsoo halua? -Hupsu, hupsu, kun sysäät luotasi onnen mahdollisuuden!» - -Häneltä pääsi syvä ähkäisyn tapainen hengähdys ja hän syöksähti -eteenpäin. Mutta kuolemanpelon vallassa hän sitten pysähtyi, kiskaisi -katseensa irti kaihoamastaan naisesta ja riensi yöhön. - - - - -VIII - - -Pienessä, arabialaisleirin keskelle pystytetyssä teltassa Algerian -etelärajoilla istui Craven kirjoittamassa. Paahtavan kuumaa päivää oli -seurannut ihan tyyni, tukahduttava yö, ja Craven oli märkä hiestä, -jota tippui hänen otsaltaan ja joka muodosti nahkeita läiskiä hänen -kätensä alle, tehden kirjoittamisen työlääksi ja vaikeaksi; olisipa se -ollut tuiki mahdotonta, jollei hän olisi sormiensa kohdalle levittänyt -imupaperia. Hänen ohut silkkipaitansa, jonka kaula-aukon hän oli -vetänyt hyvin laajaksi ja jonka hihat hän oli käärinyt kyynärpäittensä -yläpuolelle, oli liimaantunut hänen leveihin hartioihinsa. Valon -houkuttelemina kierteli pienen pieniä kärpäsiä sakeana parvena lampun -ympärillä, tanssien liekin hohteessa ja kärventäen siipiänsä, niin että -niitä sakeasti tippui leiripöytää peittäville, tiheästi kirjoitetuille -liuskoille, tahraten vielä kosteata mustetta ja kasaantuen tahmaksi -hänen kynänteräänsä. Vähänväliä hän kärsimättömästi pyyhkäisi ne pois. - -Hänen takanaan nurkassa kyyrötti Joshio, tutkimattomat, keltaiset -kasvot märkinä ja kiiltävinä, ja puhdisti revolveria tavalliseen -perinpohjaiseen ja huolelliseen tapaansa. Hänen vieressään olevalla -neliskulmaisella, risaisella telttakankaan palasella olivat hänen -työssään tarvitsemansa välineet hyvässä järjestyksessä, ja hänen -uutterasti puhdistaessaan, öljytessään ja kiilloittaessaan nostamatta -katsettaan työstänsä löysivät hänen näppärät sormensa erehtymättä -juuri sen esineen, jota hän tarvitsi. Ase näytti jo tahrattomalta, -mutta jonkun aikaa hän vielä hankasi sitä voimaperäisesti, käsitellen -sitä melkein rakastavan huolellisesti, ikäänkuin ei olisi hennonut -laskea sitä pois käsistään. Vihdoin hän murahti empivästi, pani -vastahakoisesti syrjään käyttämänsä rievun, kääri revolverin silkkiseen -nenäliinaan ja verkkaisesti sujutti sen nahkaiseen koteloon, jonka -hänen huolenpitonsa oli pysyttänyt pehmeänä ja taipuisena. Pantuaan sen -meluttomasti eteensä maahan hän suuntasi vinot silmänsä Craveniin ja -katseli häntä tarkkaavasti minuutin tai pari. Varmistuttuaan vihdoin -siitä, että isäntä oli liian syventynyt omaan tehtäväänsä huomatakseen -palvelijansa puuhia, hän otti selkänsä takaa toisen revolverin, jota -hän alkoi puhdistaa hätäisemmin, pintapuolisemmin kuin edellistä, -samalla varovasti pitäen silmällä pöydän ääressä kumarassa istuvaa -miestä. Kun hän oli saanut senkin tyydyttävään kuntoon ja pannut sen -takaisin takataskuunsa, väikkyi hänen tavallisesti värähtämättömillä -kasvoillaan melkein lapsellisen mielihyvän ilme, ja hän kävi viekkaan -huolettoman näköisenä käsiksi pyssyyn, joita oli kaksi pystyssä teltan -seinän varassa hänen lähellään. - -Kaksi vaivoissa ja vaaroissa elettyä vuotta ei ollut jättänyt häneen -minkäänlaisia jälkiä, samottujen seutujen tuhoisan epäterveellinen -ilmasto ei ollut pystynyt hänen vankkaan ruumiiseensa, ja tieteellisen -retkikunnan keskuudessa raivonneet taudit eivät olleet kajonneet häneen -sen enempää kuin Craveniinkaan. Kun hän ei välittänyt mistään muusta -kuin isäntänsä mukavuudesta sekä uhmaili väsymystä ja vaaroja, olivat -Afrikan sydänmailla vietetyt kuukaudet olleet paljoa paremmin hänen -makunsa mukaiset kuin Craven Towersin tympeän yksitoikkoinen elämä. -Mutta kun matka — tosin kiertoteitse — käännettiin kotiin päin — -Joshion omaksumaan kotiin — oli hän sittenkin hyvällä tuulella. Hänestä -oli elämässä ainoastaan yksi kannustin — se mies, joka vuosikausia -sitten oli Kaliforniassa pelastanut hänen henkensä. Joshio oli -tyytyväinen siellä, missä Craven oli. - -Teltan ulkopuolella oli arabialaisten leirissä hälinää. Oven ohitse -käveli yhtenään ryhmittäin miehiä, jotka keskustelivat innokkaasti ja -väitellessään huusivat käheä-äänisesti, meluisan kiihkeästi. Läheltä -kuului hevosten hirnuntaa, ja kerran peräytyi kirkuva ori rajusti -teltan seinää vasten, jonka vierellä Joshio istui, ärryttäen tyynen -jaappanilaisen päästämään harvinaisen kiukunäännähdyksen, samalla kun -hän kumartui sieppaamaan turvaan toista pyssyä. Sitten eläin kiskottiin -kauemmaksi runsaiden, monivivahteisten arabialaisten voimasanojen -kajahdellessa, ja Joshio virnisti leveästi, kun käskevä ääni vaimensi -arabialaisten hälyn ja muukalaisen teltan läheisyydessä syntyi äkkiä -hiljaisuus. - -Joka taholta kuuluvasta häiritsevästä melusta huolimatta Craven -kirjoitti keskeyttämättä vielä jonkun aikaa. Huoahtaen hän sitten -kokosi hajallaan olevat liuskat, pyyhki pois niihin takertuneet -kärventyneet siivet ja pienet, käpertyneet kärpäsenraadot ja lukematta -tiheään kirjoittamiaan arkkeja työnsi ne kuoreen, sulki sen, kirjoitti -osoitteen ja nojautui sitten taaksepäin, huudahtaen huojennuksesta. - -Petersille menevä kirje oli valmis, mutta vielä oli jälellä vaikeampi -kirje, joka hänen oli lähetettävä vaimolleen — jonka kirjoittaminen -häntä peloitti, mutta jonka hän silti kiihkeästi halusi lähettää. Se -saapuisi perille vasta hänen kuolemansa jälkeen, jonka hän varmasti -uskoi hänet saavuttavan ja jota hän hartaasti rukoili, ja paljastaisi -Gillianille koko hänen entisyytensä salaisuuden ja hänen intohimoisen -rakkautensa, joka oli karkoittanut hänet, arvottoman, kauaksi -vaimostaan. Sillä kaksi vuotta kestäneiden seikkailujen ja vaarojen -aikana ei kuolema ollut koskaan näyttänyt niin uhkaavan läheiseltä kuin -nyt, ja ennen kuolemaansa hän tahtoisi saada tämän ainoan tyydytyksen — -hän rikkoisi vaitiolon, joka oli syövän tavoin jäytänyt hänen sieluaan. -Vihdoinkin saisi Gillian tietää kaikki, mistä hän ei ollut milloinkaan -rohjennut puhua, hänen toivottoman rakkautensa, hänen katumuksensa ja -häpeänsä, hänen kiihkeän halunsa tehdä vaimonsa onnelliseksi. - -Kymmeniä kertoja viimeisten kahden vuoden aikana hän oli yrittänyt -kirjoittaa, mutta aina luopunut aikeestaan, mutta tällä kertaa se tarve -oli pakottava. Nyt hänellä oli viimeinen tilaisuus. Aamusarastuksen -varhaisina hetkinä hän seuraisi arabialaisia, joiden vieraana hän -majaili, kostoretkelle, jolta hän ei mielinyt palata elävänä. Kuolema, -jota hän Englannista lähdettyään oli avoimesti uhitellut, olisi -varmastikin helppo löytää niiden sotaa käyvien heimojen keskuudessa, -joiden kohtaloon hän oli liittänyt omansa. Hänen kasvojaan valaisi -hetkisen omituinen hymy, joka sitten äkkiä haihtui epäilyksen -horjuttaessa hänen varmuuttaan. Entäpä jollei kohtalo taaskaan sallisi -hänen päästä irti elämästä, joka oli käynyt sietämättömämmäksi kuin -konsanaan? - -Kun häntä vainosi O Hara Sanin muisto ja hän tuskaisesti ikävöi sitä -naista, jonka hän oli tehnyt puolisokseen, oli tämä kaksinkertainen -taakka käynyt ylivoimaiseksi. Hän oli tarttunut tieteellisen -retkikunnan tarjoamaan tilaisuuteen. Hän oli tuntenut maan vaarallisen -luonnon ja tiennyt sen rämeiden ja metsien uhkuvan kuumehuuruja. Ja -hän olikin lähtenyt Afrikkaan kohtaamaan kuolemaa, joka vapauttaisi -hänet jättämättä silti tahraa hänen vaimonsa kantamaan nimeen. Ja -kuolema, joka vapauttaisi hänet, vapauttaisi myöskin Gillianin! Hän -kiristeli hampaitaan ajatellessaan sen katkeraa oikeudenmukaisuutta. -Sillä hän oli määrännyt omaisuutensa ja laajat tiluksensa Gillianille, -käytettäväksi hänen mielensä mukaan. Nuori, rikas ja vapaa! Kuka -saavuttaisi omakseen sen, mistä hän oli luopunut? Vielä nytkin, -kuukausia kestäneen sielullisen taistelun jälkeen, se ajatus tuntui -kiduttavalta. - -Mutta kuolema, joka oli vaatinut raskaan veron hänen kumppaniensa -keskuudesta, oli kiertänyt häntä. Sairaudet ja tapaturmat olivat -vainonneet retkikuntaa alusta alkaen. Retken lääkeopilliset ja -tieteelliset tulokset olivat olleet odottamattoman runsaat, mutta -kuoleman saalis seurueen jäsenten joukosta oli ollut hirvittävä. -Äärimmäisen huimapäisenä ja kaikista varokeinoista välittämättä Craven -oli nähnyt murhenäytelmän toisensa jälkeen, tuntien kateutta, jota -hän oli tuskin kyennyt salaamaan. Leirissä jaksottaisesti tuhoisesti -raivonneet äkilliset, tappavat kuumetaudit eivät pystyneet häneen, -ja pelottomasti ja väsymättä hän oli uurastanut hoivaillessaan -tartunnan saaneita retkeläisiä ja lamaantuneiden, huolettavan -helposti sortuneiden kantajien nopeasti supistuvaa armeijaa. -Järkkymätön jaappanilainen aina rinnallaan hän oli ponnistellut -yötä päivää pelastaakseen retkikunnan täydellisestä tuhosta. Ja -hoitaessaan sairaita ja paimentaessaan haluttomia kantajia hän oli -lomahetkinään samoillut laajoilla alueilla etsimässä tuoretta ravintoa -leirin tarpeiksi. Mutta vaarat, joita hän oli tahallaan hakenut -niin uhkarohkeasti, että siitä oli peittelemättä puhuttu, olivat -ihmeellisesti väistäneet häntä. Hänen henkeään suojeli taikavoima. Hän -oli antautunut jokaiseen huimaan yritykseen, pannut yhtenään itsensä -alttiiksi vaaralle, kunnes eräänä iltana, vähää ennen kuin retkikunnan -piti kääntyä taivaltamaan takaisin sivistysmaailmaan, leirinuotiolla -sattumoisin lausuttu sana oli äkkiä hänelle selvittänyt, kuinka -suuresti koko retkikunnan turvallinen paluu rannikolle oli riippuvainen -hänestä. - -Omituisesta kohtalonoikusta oli kuolema korjannut runsaimman satonsa -retkikunnan tieteellisesti kouluttamattomien jäsenten keskuudesta. -Vaikka suurriistan metsästäjät olivat karaistuneempia ja ruumiillisesti -paremmin harjaantuneet kestämään vaivoja ja rasituksia kuin seurueen -oppineet jäsenet, olivat he kuitenkin sortuneet kaikki paitsi -Cravenia. Huomautuksen oli eräs tutiseva, kuumeinen tiedemies, -joka nuotion hohteessa kirjoitti muistiinpanoja päiväkirjaansa -tuskin jaksaen vapisevissa sormissaan pitää lannistumattoman tahdon -liikuttamaa, vaivaloisesti pyörivää täytekynää, lausunut sitä ennakolta -ajattelematta ja mitään erikoista tarkoittamatta. Hätkähdyttävää -lausetta oli seurannut juro ele, hirvittävän sisältörikas ele, ja -tyrmistyneenä oli Craven tuijottanut värisevään olentoon, jonka -pingoittuneissa keltaisissa kasvoissa silmät kiilsivät melkein -kammottavan kirkkaina, kunnes miehen sanojen merkitys hitaasti -hänelle selvisi. Mutta kun hän kerran oli tajunnut huomautuksen -koko kantavuuden, oli se herättänyt hänet täysin ymmärtämään -velvollisuutensa niitä miehiä kohtaan, joiden johtajaksi hän oli -ryhtynyt. Kaikista niistä, jotka olisivat kyenneet opastamaan -retkikuntaa kotimatkalla, oli hän yksin jälellä. Ilman häntä -saattaisivat aikoinaan lukuisan seurueen hengissä selviytyneet jäsenet -kenties päästä turvaan, mutta sinä yönä hänelle selvisi, kuinka -ehdottomasti hänen kumppaninsa luottivat, että hän veisi heidät -nopeasti takaisin ja pitäisi aisoissa kantajat, joiden tuontuostakin -uusiintuvat kapinat vain Craven näytti osaavan tukahduttaa. Hän oli -istunut myöhään yöhön, synkästi tuijottaen roihuavaan tuleen, polttaen -piipullisen toisensa jälkeen ja kuunnellen metsän moninaisia ääniä -— kaatuvien puiden kaukaisia rymähdyksiä, hyönteisten taukoamatonta -surinaa, leirin liepeillä hiipivien petoeläinten venytettyjä -ulvahduksia, pöllön pehmeää huhuilua, joka elävästi toi hänen -mieleensä Craven Towersin viileätuoksuisen puutarhan, ja läheisempää, -kammottavaa, hillittyä valitusta, joka kantautui läheisestä teltasta; -siellä ähkyi vielä yksi tieteen uhri kuolemankielissä. - -Tunnin toisensa jälkeen hän istui ja mietti. Siitä ei päässyt mihinkään -— halveksittavaa oli, ettei hän itse ollut sitä aikaisemmin oivaltanut. -Velvollisuuden kaita polku oli hänen edessään, eikä hän saanut poiketa -siltä huojentaakseen mieskohtaisen murheensa taakkaa. Hän oli sidottu -näihin miehiin, jotka luottivat häneen. Kunnia vaati häntä luopumaan -suunnitelmastaan — kunnes hän oli suorittanut tehtävänsä. Uskollisuuden -kumppaneita kohtaan täytyi olla voimakkaampi kuin kaikki itsekkäät -pyyteet. Ja eihän se missään tapauksessa merkitsisi muuta kuin -päätöksen toteuttamisen viivästymistä, ajatteli hän, tuntien katkeraa -tyydytystä. Kun hän vain olisi saattanut retkikunnan tähteet turvaan -rannikolle, olisi hänen vastuunalaisuutensa lopussa, ja hänellä olisi -vapaus lähteä sille uralle, joka vapauttaisi hänen rakastamansa naisen. - -Viimeisenä aamunkoiton edellisenä, viileänä, hiljaisena tuntina hän -oli noussut puutuneena ja väristen istumapaikaltaan hiipuvan nuotion -ääressä, ja kun hänen oli liian myöhäistä enää saada laiminlyötyä -lepoa, oli hän herättänyt Joshion ja lähtenyt tavanmukaiselle -muonitusretkelleen, joka oli hänen jokapäiväinen puuhansa. Ja siitä -ajasta alkaen hän oli huolekkaasti varjellut henkeään, joka tosin -hänestä itsestään oli arvoton, mutta jolla oli korvaamaton arvo -hänen kumppaneilleen. Enää ei ollut sattunut kuolemantapauksia eikä -karkaamisia kantajien jo ennestään huvenneessa joukossa. Kaikki -oli sujunut jatkuvan menestyksellisesti ja kuusi kuukautta sitten, -senjälkeen kun oli suoritettu vaarallinen marssi vihamielisen maan -halki, oli Craven vienyt retkikunnan jätteet turvalliselle rannikolle. - -Retkikunnan palattua Lontooseen hän oli joitakuita viikkoja viipynyt -afrikkalaisessa satamakaupungissa, noussut sitten pieneen kauppahöyryyn -ja matkustanut vähäntunnetulle marokkolaiselle ranta-asemalle ja sieltä -verkkaisesti ja kaartaen nykyiseen olinpaikkaansa, johon hän oli -saapunut vasta viikko sitten. - -Hän oli kahdesti ennen käynyt heimon parissa sheikki Mukair Ibn -Zarrarahin nuoremman pojan, Pariisissa kohtaamansa spahiupseerin -vieraana, ja hänelle osoitettu lämmin vierasystävyys oli tehnyt -häneen syvän vaikutuksen. Äkillinen, selittämätön halu oli vetänyt -hänet uudelleen tänne, missä hän oli viettänyt muutamia elämänsä -onnellisimpia kuukausia. Hänessä oli herännyt voimakas ihailu vanhaa, -juroa arabialaispäällikköä ja hänen kahta perinpohjin erilaista -poikaansa kohtaan; vanhempi heistä oli totinen, tavallisesti -harvapuheinen mies, noudatti vanhoja perinnäistapoja oikeauskoisen -muhamettilaisen jäykän sitkeään tapaan, vihasi ranskalaista -oikeudenkäyttöä, jonka alaisena hänen oli pakko elää, ja uhrasi -kaiken aikansa heimon asioihin ja kauniille, palvotulle vaimolleen, -joka oli yksin hänen haareminsa valtiattarena, vaikka ei ollutkaan -lahjoittanut hänelle lasta; nuorempi oli ihan päinvastoin kuin -veljensä komea-asuinen, perin nykyaikainen nuori arabialainen ja yhtä -innokas ranskalaisten pyrkimysten kannattaja kuin Omar oli niiden -vastustaja. Varakas ja mahtava sheikki, jonka ystävyyteen ranskalaiset -hallintoviranomaiset olivat uutterasti pyrkineet taatakseen itselleen -hänen heimonsa tuen, sillä sen vaikutusvalta ulottui laajalle ja se -olisi saattanut osoittautua vaaralliseksi tekijäksi levottomassa -piirissä, kannatti sydämessään esikoisensa tunteita, mutta viisaampana, -laajanäköisempänä ja harkitsevampana oivalsi, kuinka suotavaa oli, -että ainakin yksi hänen sukunsa jäsenistä oli läheisessä yhteydessä -hallituksen kanssa, joka hänen oli pakko tunnustaa, vaikka hän tekikin -sen nurkuen ja puolittain halveksivasti. Kauan hän oli ollut kahdella -päällä ennakkoluulojen ja poliittisen viisauden taistellessa vallasta -hänen mielessään, ennenkuin oli vastahakoisesti suostunut siihen, että -Said merkittiin spahirykmentin luetteloihin. Ja veljesten välinen -harvinaisen voimakas rakkaus oli kestänyt kokeen, joka olisi saattanut -olla liian ankara sen jatkumiselle; Omar oli alistunut itsevaltaisen -päällikkövanhuksen päätökseen eikä ollut edes huomauttanut asiasta -mitään, ja Said taas oli innostaan huolimatta huolellisesti varonut -lietsomasta ilmiliekkiin veljensä syvälle juurtunutta vihaa sitä -kansaa kohtaan, jota palvellessaan hän itse ylpeili. Hänen suruton -luontonsa mukautui keveästi elämään kahta toisistaan jyrkästi eroavaa -elämää, ja vaikka hän salaisesti pitikin parempina rykmentissään -vietettyjä kuukausia, osasi hän mahdollisimman paljon nauttia -loma-ajoistaan, joiksi hän aina palasi heimon pariin, riisui siellä -komean upseeripukunsa, josta hänen kiihkeä mielensä nautti, salasi -huolellisesti kaikki ranskalaisystävällisten taipumustensa merkit ja -näytteli erittäin tahdikkaasti jonkun verran vastenmielistä osaansa -sheikin nuorempana poikana. - -Nuoren spahin ja Cravenin tutustuttua toisiinsa Pariisissa olivat he -pian huomanneet, että heillä oli samanlaisia harrastuksia, ja tulleet -sitten läheisiksi ystävyksiksi. He olivat olleet yhdessä Algeriassa -metsästämässä panttereja ja berberiläisiä lampaita, ja vihdoin oli -Craven suostunut lähtemään vierailulle heimon luokse. Siellä hän -oli nähnyt aitoa aavikkoelämää, joka oli väkevästi kiehtonut hänen -sovinnaisuutta vierovaa, vaellushaluista luonnettaan. Kaikki olivat -poikkeuksetta ottaneet hänet sydämellisesti vastaan, harvapuheinen -Omarkin oli ollut leppeä häntä kohtaan, pitäen häntä sellaisen kansan -edustajana, jota hän saattoi kunnioittaa menettämättä silti omaa -arvoaan. Cravenista olivat arabialaisten leirissä vietetyt viikot -olleet keskeytymätöntä nautintoa, ja hänen toinen käyntinsä oli -lujittanut heidän keskinäisiä suhteitaan. Heimon alue oli Algerian -rajamaiden äärimmäisellä liepeellä, alituisen kuohunnan myllertämän -piirin sydämessä, ja vaara oli siellä aina uhkaamassa, mikä ei -Cravenista ollut sen vähäisin vetovoima. Hän oli tuntenut haikeata -pettymystä sen tähden, että heimojen välinen sota, jota käytiin siitä -huolimatta, että hallitus ponnisteli säilyttääkseen rauhan aavikon -suurten heimojen välillä, oli hänen molempien käyntiensä aikana ollut -keskeytyksissä. - -Monia miespolvia oli Mukair Ibn Zarrarahin heimo ollut sodassa erään -toisen mahtavan heimon kanssa, joka asuen kauempana etelässä oli -asiallisesti maan nimellisten hallitsijain ylivallan ulkopuolella ja -rikkoi rajarauhaa lakkaamatta. Mutta tietoisina Mukair Ibn Zarrarahin -kasvavasta vallasta ja apulähteistä olivat rosvot karttaneet -yhteentörmäystä hänen kanssaan ja suunnanneet huomionsa vähemmän -vaarallisiin vastustajiin. Mutta perinnöllisten vihollisten näennäinen -syrjässäpysyminen ei kuitenkaan narrannut vanhaa sheikkiä vähentämään -varokeinojaan. Itämaalaisten luonteenomaiseen epäilevään tapaan -hän piti heitä taukoamatta silmällä ja pysyi hyvästi järjestetyn -vakoilukoneistonsa avulla jatkuvasti selvillä heidän kaikista -liikkeistään. Vierailujensa aikana Craven oli usein kuunnellut -tarinoita menneistä otteluista ja nähnyt ympärillään olevien rajun -kiihkeistä kasvoista, että he toivoivat vihollisuuksien uusiintuvan. -Tämä toivo oli erikoisesti elähyttänyt heimon nuorempia jäseniä, ja -englantilainen oli aprikoinut, milloinkahan välähtäisi kipuna, joka -vihdoin sytyttäisi kauan kyteneen vihan ja kilpailun liekit ilmiloimuun. - -Ja oikeastaan olikin alitajuinen aavistus tällaisesta purkauksesta -ajanut hänet jälleen Mukair Ibn Zarrarahin leiriin. Hänen -aavistuksensa, hartaiden toiveiden tulos, oli osoittautunut todeksi. -Samalla hän oli kuullut kuvauksia kauheista yksityiskohdista, jotka -olisivat — jollei se ennestään olisi ollut hänen aikomuksensa — -saaneet hänet pyrkimään mukaan siihen rangaistusretkikuntaan, joka -valmistautui kostamaan heimon kunniaan kolahtanutta loukkausta. Hänen -viikko sitten saapuessaan leiriin oli siellä kihissyt vimmastunutta, -intohimojen valtaamaa väkeä, joka ei lainkaan muistuttanut hänen -aikaisemmilla käynneillään näkemäänsä järjestystä noudattavaa, hyvään -kuriin totutettua heimoa, ja se, että lisävoimia oli joka päivä -saapunut kaukaisista piireistä, oli estänyt jännityksen laukeamisen ja -paisuttanut yötä päivää myllertävää kiihtymystä. - -Avarassa, barbaarisen upeassa teltassaan oli vanha päällikkö, -jonka tyyntä arvokkuutta eivät edes murheelliset tapahtumat -jaksaneet järkyttää, ottanut hänet yksin vastaan, sillä onneton -Omar oli piiloutunut häväistyn ja ryöstetyn haareminsa lohduttomaan -yksinäisyyteen. Englantilaiselle, jolle hän saattoi puhua avoimesti, -oli vanhus kertonut koko hirvittävän tarinan, ja hänen kuvauksensa oli -uhkunut eloisaa dramaattista voimaa ja loistavaa kaunopuheisuutta, -jonka mestari hän oli. Se oli kertomus väärin osuneesta luottamuksesta -ja petturuudesta, joka oli tullut ilmi ja rangaistu itämaalaisten -ankaraan tapaan ja johtanut sitten pikaiseen, raukkamaiseen kostoon. - -Muuan heimon päällikkö, johon sekä sheikki että hänen vanhempi -poikansa olivat rajattomasti luottaneet, oli osoittautunut syypääksi -raskaisiin hairahduksiin, jotka olisivat saattaneet suuresti -vahingoittaa hallitsevan suvun arvoa, jollei niitä olisi saatu ilmi. -Häneltä oli riistetty päällikkyys, ja kun hänen kannattajansa, -joiden tukeen hän oli luottanut, olivat luontaiseen huikentelevaan -tapaansa hylänneet hänet, oli rikollinen paennut kilpailevan heimon -leiriin, jonka kanssa hän jo oli ollut salaisesti neuvotteluissa. -Sen kaiken olivat Mukair Ibn Zarrarahin vakoojat saaneet selville, -mutta tiedot eivät olleet ehtineet kyllin ajoissa, jotta olisi voitu -estää onnettomuus. Rosvoilevalle päällikölle, joka oli kauan etsinyt -tilaisuutta antaakseen tehokkaan iskun vihatulle kilpailijalleen, oli -ilmaistu suunnitelmia, joiden luultiin olevan sheikin ja hänen poikansa -tiedossa, ja Omarin ollessa laajan, hajallaan asuvan heimon syrjäisille -leiripaikoille tekemällään tarkastuskierroksella, oli hänen pienen -karavaaninsa piirittänyt rusentavan ylivoimainen joukko, jota johtivat -heidän perinnöllinen vihamiehensä ja heidän oman heimonsa luopio. -Sijoittuneina hänen hellästi rakastetun, nuoren vaimonsa kantotuolin -ympärille — hän erosi vaimostaan hyvin harvoin — olivat Omar ja hänen -vähäinen henkivartionsa otelleet epätoivoisesti, mutta taistelun tulos -oli ollut etukäteen varma. Yksi toisensa jälkeen he olivat kaatuneet -ylivoimaisten ahdistajien vimmaisissa hyökkäyksissä. Voittoisat -hätyyttäjät olivat sitten peräytyneet etelää kohti yhtä nopeasti kuin -olivat tulleetkin, vieden mennessään kauniin Safiyan — kavaltajan -petturinpalkkion. Omar ja kaksi muuta olivat ainoat eloonjääneet; he -olivat pahasti haavoittuneina maanneet ruumiskasojen alla, ja heitä oli -luultu kuolleiksi. - -Kuolema sydämessään oli nuori mies elänyt ainoastaan siitä toivosta, -että pääsi kostamaan kunniansa loukkaajalle. Tämän ainoan rajun, -voimia antavan halun elähyttämänä nuori Omar oli vielä toipunut -valvomaan ja ohjaamaan, kun valmistauduttiin kostoretkelle, jonka -piti olla ratkaiseva ja lopullinen. Vanhoihin vääryyksiin oli lisätty -tämä äärimmäisen häpäisevä loukkaus, ja vihan vimmaan raivostuneet -Ibn Zarrarahin heimolaiset olivat yhtenä miehenä päättäneet hävittää -vihollisensa sukupuuttoon tai itse tyyten tuhoutua. - -Cravenin saapuessa leiriin oli valmistukset saatu melkein loppuun -suoritetuiksi, ja vasta tänä iltana, sheikin teltassa pidetyssä -lopullisessa sotaneuvottelussa, jossa kaikki ylemmät päälliköt olivat -olleet saapuvilla, oli hän ensi kerran nähnyt iskun kohtaaman miehen. -Hän oli tuskin tuntenut laihaa, kuihtunutta olentoa, jota vain -lannistumaton tahto näytti pitävän pystyssä, komeaksi, jänteväksi -arabialaiseksi, joka koko heimon jäsenistä oli lähimmin vetänyt -vertoja hänen omalle voimakkaalle vartalolleen. Synkästi hehkuvien -silmien hurja epätoivo väräytti vastaavaa kieltä hänen sydämessään, -ja heidän äänetön kädenpuristuksensa tuntui vahvistavan yhteisestä -halusta syntyneen päätöksen. Myöskin tässä oli mies, joka rakkaudesta -naiseen etsi kuolemaa päästäkseen eroon hirveän muiston kalvamasta -elämästä. Heitä tuntui yhdistävän hiljainen ymmärtämyksen synnyttämä -myötätunto; sama päämäärä, joka veti heidät oudon lähelle toisiaan, -herätti Cravenissa kummallisen sukulaisuudentunteen, joka haihdutti -hänen epäröintinsä, niin että hän saattoi avomielisesti ottaa osaa pian -alkaneeseen keskusteluun. Kokouksen jälkeen hän oli palannut telttaansa -suorittamaan omat loppuvalmistuksensa, tuntien melkein hurmiomaista -riemua. Joshiolle, joka oli tavallistakin ilmeettömämpi, hän oli -antanut kaikki tarpeelliset ohjeet tavaroittensa kuljettamisesta -Englantiin. - -Enää oli jälellä hänen vaimolleen menevä kirje, jonka aloittaminen -tuntui kummallisen vaikealta. Sysättyään kirjoitusvehkeet luotaan -hän nojautui kauemmaksi taaksepäin tuolissaan, kopeloi taskujaan, -löysi piippunsa ja täytti sen tahallisen hitaasti. Sitten hän hapuili -tulitikkuja, mutta ei löytänyt niitä taskuistaan, nousi, venyttelihe -pitkään ja kumartui pöydän ylitse sytyttämään piipun lampusta. Hän -meni ovelle ja seisoi siellä muutamia minuutteja, mutta liikkeelläolo -ei tuntunut herättävän mielijohteita, ja kohautettuaan kärsimättömästi -olkapäitään hän palasi istumaan, synkästi tuijottaen edessään olevaan -valkeaan arkkiin. - -Lepattava lamppu valaisi hänen tummiksi paahtuneita kasvojaan ja -laihaa, jäntevälihaksista vartaloaan. Ollen mainiossa ruumiillisessa -kunnossa ja Afrikan auringon päivetyttämä hän oli nuoremman näköinen -kuin Englannista lähtiessään. Sillä hetkellä näyttivät kuolema ja Barry -Craven olevan hyvin loitolla toisistaan — mutta muutamien tuntien -kuluttua, mietti hän kylmäkiskoisesti kuin asia ei koskisi häntä, -voisivat kuitenkin korppikotkat leijailla nyt niin voimakkaan ja elämää -uhkuvan ruumiin ympärillä. »Komea Barry Craven.» Hän oli Lagosissa -kuullut erään naisen lausuvan ne sanat ja tuntenut halveksivaa -mielihyvää. Kun se huomautus nyt johtui hänen mieleensä, lehahti -hänen kasvoilleen kyynillinen hymy, ja hän kuvitteli, kuinka saman -naisen silmien ilme muuttuisi ihailevasta inhoavaksi, jos hän näkisi, -mitä »komeasta Cravenista»; olisi jälellä aavikon haaskankorjaajien -tehtyä työnsä. Se ajatus ei häntä itseään kammottanut. Hän oli aina -elänyt liian likellä luontoa kaihtaakseen sen säälimättömien lakien -ajattelemista. - -Hän täytti piipun uudelleen ja koetti koota harhailevia ajatuksiaan, -mutta nyt tuntui niiden pukeminen täsmällisiksi lauseiksi olevan -mahdotonta, sillä kiihkeä kaipaus, joka ei koskaan lähtenyt hänen -mielestään, heräsi nyt melkein vastustamattomana — halu nähdä Gillian, -kuulla hänen ääntään. Omasta vapaasta tahdostaan hän aikoi luopua -kaikesta, mitä elämä saattoi hänelle merkitä, mitä sillä saattoi olla -hänelle tarjottavana, ja nyt alkoi luonnollinen vastavaikutus, hän -moitti itseään hupsuksi ja napisi omaa langettamaansa tuomiota vastaan. -Vanha taistelu virisi uudelleen, vanha houkutus kiehtoi häntä koko -voimallaan, eikä se koskaan ollut tuntunut niin haikealta kuin tänä -yönä. Tunteittensa heilahdettua toisaanne hän ei kammonnut kuolemaa, -vaan häntä kammotti ajatus iäisyydestä — yksin. Gillian ei olisi hänen -tässä maailmassa eikä iäisessä elämässä, ja tuskaisesti kaivaten hänen -sielunsa valitti kovaa yksinäisyyttään. Hänen tuli sietämättömän ikävä -Gilliania, se oli polttavaa, vihlovaa, ruumiillista kipua; mutta vielä -paljoa voimakkaampana kohosi hienompi, ylevämpi pyrkimys täydelliseen -sielulliseen kumppanuuteen, jota hän ei koskaan saisi tuntea. Hänen -oman tekonsa tähden se olisi häneltä kielletty. Omalla teollaan hän -oli valmistanut tämän helvetin, jossa hän eli, hänen omaa työtään -olisi sekin helvetti, johon hän tämän jälkeen joutuisi. Aina hän oli -tunnustanut sen oikeutetuksi; ei hän yrittänyt inttää sitä vääräksi -nytkään. - -Mutta jos asia olisi ollut toisin — jos hän olisi ollut vapaa -tavoittelemaan Gilliania, koettamaan voittaa hänet omakseen! Hänen -rangaistuksensa lievin puoli ei ollut se, että hän sisimmässään -varmasti uskoi rakkauden uinuvana piilevän Gillianin sydämessä kaikista -hänen päinvastaisista vakuutuksistaan huolimatta. Ja se rakkaus olisi -saattanut kohdistua häneen, olisi kohdistunut häneen, sillä hänen oma -voimakas ja hellä tunteensa olisi vetänyt sitä puoleensa. Gillianin -olisi viimein täytynyt kääntyä hänen puoleensa, ja hänen rakkautensa -olisi luonut Gillianin onnen. Ja hänelle olisi Gillianin rakkaus -ollut elämän kruunu — elämä, täynnä sanomatonta riemua ja kauneutta, -täydellistä, eheää myötätuntoa huokuva liitto. Yhdessä he olisivat -tehneet Towersista maallisen paratiisin; yhdessä he olisivat voineet -murtaa Cravenien kirouksen voiman; yhdessä he olisivat voineet kylvää -onnea monien ihmisten elämään. - -Ja hänen haaveillessaan, miten olisi saattanut olla, heräsi hänessä -ensimmäisen kerran isyyden kaipaus; hän kaipasi lasta, jonka hänen -jumaloimansa nainen olisi synnyttänyt, jonka pienessä olemuksessa -yhtyisivät molempien olennaiset piirteet ja joka siten olisi heidän -keskinäisen rakkautensa kouraantuntuva todistus, joka jatkaisi -hänen juurenaan ollutta sukua. Uusi, järkyttävä tunne pani Cravenin -huohottamaan kiivaasti. Hirvittävän äkillisenä kuin salama välähti -sitten muisto, pistävä muisto, joka paiskasi hänen unelmansa -sirpaleiksi hänen jalkojensa juureen. Taaskin hän kuuli hiljaisen, -vienon, nyyhkivän äänen sanovan: »Etkö ole iloinen?» Taaskin hän näki -O Hara Sanin vetoavat, kyyneleiset silmät, tunsi hänen hennon, surun -puistattaman vartalonsa vapisevan sylissään, ja hän painoi päänsä -käsiensä varaan huumaavan kauhun valtaamana. - -Tuskaisen muiston ja oman inhon turruttamana hän ei havainnut, että -leiristä taaskin kuului meluisia mielenosoituksia, mistä valppaasti ja -tarkkaavasti kuunteleva Joshio arvasi, että sinne oli saapunut joku -uusi Mukair Ibn Zarrarahin kannattaja, vastaanoton lämmöstä päättäen -erikoisen huomatussa asemassa oleva henkilö. Uteliaana jaappanilainen -nousi meluttomasti pystyyn ja pujahti hiljaa isäntänsä huomaamatta -öiseen ulko-ilmaan. - -Vähäistä myöhemmin ponnahti Craven pystyyn kuullessaan kirkkaan -tenoriäänen kuuluvasti mainitsevan hänen nimensä. Nopeasti hän pyörähti -kädet ojossa kookasta, nuorta arabialaista vastaan, joka kursailematta -syöksähti telttaan tervehtimään häntä myrskyisen kiihkeästi. Craveniin -tarttui pari vankkaa käsivartta, ja empivästi hän englantilaisena -alistui tuliseen, itämaiseen syleilyyn, jota seurasi häntä enemmän -miellyttävä, sydämellinen ja pitkä englantilaismallinen kädenpuristus -ja kiivaan vuolas, melkein sekava tervehdyspuhe. - -»_C'est bien toi, mon vieux!_ Olet tervetulleempi kuin konsanaan -— vaikka saattaisinkin toivoa sinun olevan tuhansien kilometrien -päässä, _mon ami_, mutta siitä lisää myöhemmin. _Dame_, kuinka olen -ratsastanut! Ikäänkuin Eblisin laumat olisivat olleet kintereilläni! -Olin lomalla, kun sanansaattaja tuli minua etsimään — hän tuntuu olleen -jyrkkä vaatimuksissaan, tämä Selim. Sähkösanomia oli lähetetty kaikkiin -mahdollisiin paikkoihin — onneksi sain yhden niistä Marseillesissa. -Niin, olin ollut Pariisissa. Kiiruhdin päämajaan pyytämään pitkää lomaa -— epämääräiseksi ajaksi — tärkeiden yksityisasioiden vuoksi, valehtelin -niin paljon kuin suinkin luulin everstin nielevän, mutta ei sanaakaan -sodasta, _bien entendu!_ Allahin kiitos, he eivät estelleet, ja lähdin -heti. Senjälkeen olen ratsastanut miltei pysähtymättä yötä päivää. -Kaksi hevosta olen tappanut, jälkimäinen viruu sydän pakahtuneena isäni -teltan edustalla — muistathan sen? — pieni Mimini, raudikko, valkoinen -tähti otsassa; rakastin sitä kuin sydämeni lemmittyä. En kenenkään -muun kuin Omarin tähden olisi ratsastanut siten, sillä rakastin sitä -hevosta, ymmärräthän, _mon ami_, enemmän kuin ikinä osaisin naista -rakastaa. Naista! Pyh! Ei ainoakaan nainen koko maailmassa ole Mimini -pään keikahduksen arvoinen. Ja minä tapoin sen, Craven. Tapoin sen, -ja se rakasti minua, luotti minuun eikä ikinä pettänyt minua. Pieni -Mimini! Allahin rakkauden nimessä anna minulle wiskyä!» Ja nauraen ja -itkien samalla kertaa hän ähkäisten vaipui Cravenin vuoteelle, mutta -nousi heti jälleen istumaan ja kaatoi kurkkuunsa pikarin kiellettyä -juomaa — melkein viimeisen tähteen pullon pohjasta. - -»Profeetta ei ollut milloinkaan maistanut wiskyä, sillä muutoin hän -ei olisi kieltänyt sitä tosiuskovaisilta», virkkoi hän, poikamaisesti -virnistäen, ojentaessaan tyhjän pikarin takaisin. - -»Jollainen sinä et ole», huomautti Craven hymähtäen. - -»En sellaisessa mielessä, kuin sinä tarkoitat», vastasi Said, -heilauttaen jalkansa maahan ja etsien burnuusinsa laskoksista -savukkeen, jonka hän sitten sytytti, ja poltti muutamia minuutteja -mietteissään. Senjälkeen olivat kaikki äskeisen kiihtymyksen jäljet -hänestä kadonneet, ja hän alkoi järkevästi pohtia hetken polttavaa -kysymystä, osoittaen tervettä harkintakykyä ja mielenmalttia, mikä -tuntui olevan ristiriidassa hänen näennäisesti huolettoman ja -suruttoman luonnonlaatunsa kanssa. Se oli hänen luonteensa syvempi, -visusti salattu puoli, jonka Craven oli vaistonnut jo heidän -tuttavuutensa alkuaikoina. - -Nyt hän puhui peittelemättömän totisesti tilanteen vakavuudesta. Sinä -lyhyenä aikana, jonka hän oli ollut isänsä luona, ennenkuin lähti -etsimään ystäväänsä, hän oli yksityiskohtaisesti perehtynyt retken -suunnitelmaan ja eurooppalaisten tietojensa nojalla ehdottanut, jopa -— esiintyen pontevammin kuin koskaan ennen vanhan sheikin seurassa — -vaatinut siihen erinäisiä muutoksia, jotka hän nyt tarkoin selitti -Cravenille. Tämä kannatti niitä sydämensä pohjasta, sillä hän itse oli -esittänyt ihan samansuuntaiset ehdotukset, mutta vanhoilliset päälliköt -olivat hylänneet ne mahdottomina uudistuksina, eikä hän, tuntien -olevansa vieras, ollut niitä tyrkyttänyt. Äkkiä muuttaen sävyään nuori -arabialainen sitten otsa rypyssä lausui hänelle kysymyksen. - -»Mutta, _mon cher_, mitä tekemistä sinulla on tässä jutussa? -Juuri sitä tarkoitin, kun sanoin toivovani, että olisit tuhansien -kilometrien päässä. Sinä olet ystäväni, meidän kaikkien ystävä, -mutta ystävyys ei vaadi sinua lähtemään tänä yönä mukaamme. Se, että -sinä tarjoutuisit — niin — sehän olikin odotettavissa. Mutta että -me hyväksyisimme tarjoutumisesi — ei! sata kertaa ei! Sinä olet -englantilainen, korkea-arvoinen mies omassa maassasi. Miksi sekaannut -pienten arabialaispäällikköjen heimotaisteluihin — _voyez vous_, -minulla on vaatimattomuudenhetkeni! Jos jotakin sattuisi — kuten hyvin -todennäköisesti sattuu — niin mitä virkkaa isällinen brittiläinen -hallituksesi? Se vain lisää isäni vaikeuksia selittäessään juttua -meidän yliherroillemme.» Hänen äänessään oli naurun häive, vaikka -hänen katseensa olikin vakava. Craven heilautti kättään, ikäänkuin -pyyhkäisten hänen estelynsä syrjään. - -»Englannin hallitus ei vaivaudu minun tähteni», vastasi hän -kuivakiskoisesti. »Minä en ole kyllin tärkeä henkilö.» - -Muutamia minuutteja arabialainen istui ääneti ja poltteli vinhasti, -suunnaten sitten tummat silmänsä tutkivasti Cravenin kasvoihin. - -»Pariisissa minulle kerrottiin, että olet naimisissa», virkkoi hän -hitaasti, ja sellaisenaan tämä huomautus oli selvä merkki hänen -eurooppalaisesta ajatussuunnastaan. - -Craven kääntyi äkkiä toisaalle ja kumartui lampun puoleen, virittämään -piippuaan. »Sinulle puhuttiin totta», myönsi hän hieman vastahakoisesti -kasvot savupilven verhossa. »_Pourtant_, minä lähden mukaanne tänä -yönä.» - -Hänen äänestään soinnahti jyrkkää päättäväisyyttä, jonka Said tunsi. -Nyt arabialainen kohautti olkapäitään mukautumisen merkiksi, sytyttäen -uuden savukkeen. - -»Se on melkein varma kuolema», sanoi hän itämaalaisen huolettoman -levolliseen tapaan. - -Mutta Craven ei vastannut mitään, ja syntyi pitkä äänettömyys. -Ympärillään leijailevan sinisen savupilven keskeltä silmäili Said -puolittain suljetuin silmin tutkivasti ystäväänsä, jonka läheisyys -nyt ensi kerran tuntui hänestä kiusalliselta, tummille poskilleen -kaareutuvien, tuuheiden silmäripsien salatessa hänen vakavan -tarkkailunsa. - -Vaikka hän olikin fatalisti kaikessa, mikä koski häntä itseään, oli -länsimainen vaikutus syöpynyt häneen siksi syvälle, ettei hän uskonut -saman opin ulottuvan Craveniin. Hän tiesi, että englantilaisen uskossa -itsemääräämisellä oli laajempi tila kuin hänen uskossaan. Elipä hän -tai kuoli, se ei merkinnyt paljoa. Mutta Cravenin laita oli toisin, -eikä häntä lainkaan miellyttänyt se ajatus, että jos huominen yritys -luonnistuisi heille huonosti, hänen ystävänsä veri olisi oikeastaan -hänen vastuullaan! Niin kauaksi olivat hänen ranskalaisystävälliset -taipumuksensa vieneet hänet. Ja kuta enemmän hän pohti tätä harmillista -asiaa, sitä vähemmän se häntä miellytti. - -Hän kiinnitti huomionsa suoranaisemmin itse mieheen ja pani merkille -hämmästyttäviä ja levottomuutta herättäviä muutoksia. Nuo jurot, -väsyneen näköiset piirteet eivät olleet ne huolettomat, hymyilevät -kasvot, jotka hän muisti. Hänen tuntemansa mies oli ollut eloisan -vilkas, hilpeä ja henkevä, laskenut keveästi nauraen pilaa sekä -elämästä että kuolemasta, uhitellut vaaroja huimapäisyyteen saakka, -mutta silti koskaan pienimmälläkään merkillä osoittamatta haluavansa -lähteä pois elämästä, joka silminnähtävästi oli helppo ja miellyttävä. -Mutta tämä mies oli toisenlainen, vakava ja jyrkkäpuheinen; hänen -ilmeensä oli väsyneen ja kärsineen ihmisen, ja hänen päätöksensä olla -välittämättä ystävän varoituksesta tuntui synkän tarkoitukselliselta, -tehden sellaisen vaikutuksen, että siinä piili joku tuhoisa aikomus. -Se pani arabialaisen aprikoimaan, mikä oli myrkyttänyt hänen elämäänsä -siinä määrin, että häntä halutti uhrata se. Sillä Cravenin kasvojen -ilme ei ollut hänelle outo, hän oli nähnyt sellaisen ennenkin — eräällä -Algierissa majailleella ranskalaisella upseerilla, joka sittemmin oli -surmannut itsensä, ja toistamiseen tänä samana iltana veljensä Omarin -kasvoilla. Näiden kolmen miehen luonteet olivat hyvin erilaiset, mutta -heillä kaikilla oli ihan samanlainen ilme, ajatteli Said. - -Johtopäätös oli yksinkertainen, mutta sittenkin hänestä tuiki -selittämätön. Nainen — epäilemättä nainen! Kahdessa ensimmäisessä -tapauksessa oli asianlaita varmasti niin; vaistomaisesti hän tunsi, -ettei hänen olettamuksensa tässäkään tapauksessa osunut harhaan. -Hänen kauniisiin, tummiin silmiinsä tuli kummastuksen ilme, ja -hänen suunsa ympärillä väikkyi kyynillinen hymy, kun hän tarkasti -näitä kolmea erilaista miestä oman, kaikkiin naisiin kohdistuvan -välinpitämättömyytensä korkealta jalustalta. Sitä heikkoutta hän ei -ymmärtänyt, sellaisella elämänvaiheella ei hänen mielestään ollut -mitään merkitystä. Hän ei ollut milloinkaan suonut pitkää katsetta -ainoallekaan oman rotunsa naiselle; eurooppalaisten naisten huomioon -Pariisissa ja Algierissa hän oli aina asianhaarojen mukaan vastannut -joko kylmällä halveksumisella, jonka hän oli verhonnut rodulleen -ominaiseen vakavaan esiintymiseen, tai peittelemättömän julkealla -hävyttömyydellä. Hänestä naiset olivat pelkkää ilmaa; hän eli -hevosiaan, rykmenttiään ja urheilua varten. Kun hänen luonteensa oli -niin omituisen kylmä, tuntui hänestä naisten vaikutus muihin miehiin -käsittämättömältä — hänen isiensä uskonnon paratiisin hourit eivät -häntä kannustaneet pyrkimään autuaitten valtakuntaan. Hän oli erillinen -luonne, häntä eivät ymmärtäneet lämminveriset ranskalaiset, joiden -kanssa hän seurusteli, eivätkä hänen omat intohimoiset kansalaisensa, -ja hän säilytti omituisuutensa rauhallisesti, välittämättä ystäviensä -naljailusta tai isänsä kehoituksista, joka viimemainittu esikoisensa -lapsettomuuden tähden kävi vuosien vieriessä yhä huolestuneemmaksi -nuoremman poikansa mielenlaadun vuoksi. - -Algierissa majailleen ranskalaisen upseerin teko oli Saidissa -herättänyt ainoastaan suvaitsematonta halveksumista, mutta nyt hän -tajusi, ettei halveksuminen tullut kysymykseen Craveniin ja hänen -veljeensä nähden. Sitä pohtiessaan hän tunsi kummallista ärtymystä. -Mitä oikeastaan oli tämä tunne, josta hän ei tiennyt mitään — tämä -pakottava vaikutin, joka otti miehen valtoihinsa, ajaen hänet -kestämiskyvyn rajojen ulkopuolelle? Sitä hän ei jaksanut käsittää. Ja -äkkiä hän alkoi ensimmäistä kertaa aprikoida, miksi hänet oli tehty -niin toisenlaiseksi kuin miehet yleensä. Mutta sisäinen mietiskely -ei ollut hänen mukaistaan, hänen tapanaan ei ollut milloinkaan ollut -eritellä omaa minuuttaan, ja pian hänen ajatuksensa kääntyivät paljoa -innokkaampina hänen lähellään istuvaan mieheen, joka samoin kuin hänkin -oli vaipunut hiljaisiin aatoksiin. - -Ja katsellessaan hän rypisti otsaansa kiukkuisen ärtyneenä. Algierin -ranskalaisesta hän ei ollut välittänyt, mutta Omarista ja Cravenista -hän välitti hyvin paljon. Häntä tuskastutti kärsiminen, jota hän ei -ymmärtänyt — hänen arvossapitämänsä ystävyyden päättyminen, sillä niin -melkein vääjäämättömästi kävisi, jos Craven pysyisi päätöksessään, -ja sellaisen veljen menetys, joka oli hänestä rakkaampi kuin hän -mielellään tunnusti ja jonka kuolema toisi hänen elämäänsä niin suuren -muutoksen, ettei hän tahtonut sitä ajatella. Ja kaikki tämä saattoi -tapahtua naisen tähden! Perinpohjaisen sydämekkäästi ja kuvaannollisen -yksityiskohtaisesti hän mielessään sadatteli kaikkia naisia yleensä ja -kahta naista erityisesti. Sillä yrityksen vakavuus painoi häntä sillä -hetkellä raskaasti. Hän oli rasittunut, ja hänen intoaan oli hetkeksi -jäähdyttänyt niiden kahden ainoan miehen odottamaton ja käsittämätön -esiintyminen, joiden hän salli vaikuttaa itseensä. - -Mutta vähitellen hänen luontainen joustavuutensa pääsi oikeuksiinsa, -hän karkoitti hämärän kysymyksen ratkaisemattomana mielestään ja alkoi -jälleen innokkaasti keskustella piakkoin tapahtuvasta taistelusta -perinnöllisten vihollistensa kanssa. Puoli tuntia he puhelivat hyvin -vakavasti. Sitten Said nousi, selittäen aikovansa nukkua muutamia -tunteja, ennenkuin aamuhämärissä lähdettäisiin liikkeelle. Mutta hän -viivytti poistumistaan monenlaisilla verukkeilla, liikkui sinne tänne -pienessä teltassa empivänä ja silminnähtävästi vaivautuneena. - -»Eivätkö mitkään sanani voi saada sinua jäämään pois tältä retkeltä?» - -»Eivät», vakuutti Craven. »Olet aina luvannut, että pääsen joskus -otteluun — tahtoisitko nyt työntää minut syrjään, sinä itsekäs pahus?» -lisäsi hän, purskahtaen nauruun, johon Said ei yhtynyt. - -Epäselvästi murahtaen arabialainen siirtyi ovelle, pysähtyen mennessään -sinkauttamaan olkansa ylitse: »Lähetän sinulle burnuusin ja muut -varukset.» - -»Burnuusin — mitä varten?» - -»Mitäkö varten?» kertasi Said, palaten telttaan silmät levällään -hämmästyksestä. »Allah! Sitä varten, että puet sen yllesi, tietysti, -_mon cher_. Et voi lähteä tuossa asussa.» - -»Miksi en?» - -Arabialainen pyöräytti silmänsä taivasta kohti ja heilautti käsiään -torjuvasti puhjetessaan kiivaasti puhumaan: »Siksi, että sinua -pidettäisiin ranskalaisena, vakoojana, hallituksen urkkijana; he -lopettaisivat sinut ensin ja sitten vasta kääntäisivät huomionsa -meihin. He vihaavat meitä, koraanin kautta! Mutta ranskalaisia -he vihaavat vielä katkerammin. Etkö haluaisi, että sinulla olisi -vähäisintäkään mahdollisuutta jäädä henkiin?» - -Craven katsoi häneen omituisesti vähän aikaa ja hymyili sitten. »Olet -kelpo kumppani, Said», virkkoi hän tyynesti, ottaen toisen tarjoaman -savukkeen, »mutta yhtä kaikki lähden tässä asussa. En ole tottunut -teidän viehättäviin vaippoihinne, ne vain estäisivät liikkeitäni.» - -Jonkun aikaa Said vielä viipyi, vuorotellen vaatien ja rukoillen, ja -poistui sitten äkkiä kesken lauseen. Muutamia minuutteja Craven seisoi -teltan ovella, silmäillen loittonevaa ystäväänsä huulillaan hymy, joka -uskomattomasti pehmensi hänen kasvojaan. - -Sitten hän palasi telttaan ja veti taaskin eteensä kirjoitusvehkeet. - -Äskeinen vaikeuden tuntu oli haihtunut. Nyt tuntui kirjoittaminen -sujuvan varsin helposti, ja hän kummasteli, minkä tähden se -aikaisemmin samana iltana oli tuntunut niin mahdottomalta. Sanoja -ja lauseparsia tuli tulvimalla hänen mieleensä, lauseet tuntuivat -sukeutuvan itsestään, ja kynän vinhasti liikkuessa hän kirjoitti -takertelematta melkein kokonaisen tunnin — kirjoitti kaiken sen, mitä -hän ei ollut milloinkaan uskaltanut lausua, miltei enemmän kuin oli -koskaan rohjennut ajatella. Hän ei säälinyt itseään. O Hara Sanin -traagillisen tarinan hän esitti koko surkeudessaan koettamattakaan -millään tavoin puolustautua tai vähentää omaa syytänsä; hän kuvasi -peittelemättä, kuinka yksinäinen ja lapsellisen tietämätön tyttö -oli ollut ja kuinka hän oli ikäänkuin ohimennen itsekkäästi ottanut -vastaan tytön uhrauksen; kertoi hirveästä loppukohtauksesta, joka -oli saanut hänet jyrkästi ja kammottavasti tuomitsemaan itseään ja -sitten tekemään päätöksen lopettaa elämänsä, jonka hän oli tahrannut -ja hukannut. Hän kirjoitti, kuinka John Locken kirje oli saapunut -hänen syvimmän alennuksensa hetkellä, kuinka se oli tuntunut tarjoavan -hänelle tilaisuuden, kuinka Gillian itse oli ilmestynyt hänen elämäänsä -ja kuinka hänen sydämessään oli melkein heti ensi hetkellä virinnyt -rakkaus Gilliania kohtaan. - -Hän toi täydelleen julki itseään kalvavan, toivottoman, polttavan -intohimoisen rakkautensa, repivän kaipauksensa ja tunnusti, että -hän, tuntien oman arvottomuutensa, oli lähtenyt Gillianin luota -vapauttaakseen hänet, vihdoinkin suodakseen hänelle ehdottoman -vapauden. Mutta tässäkään kirjeessä, joka niin perinpohjaisesti repi -hajalle heitä erottavan välimuurin, hän ei ilmaissut avioliittonsa -varsinaista syytä; hänestä oli parempi jättää se hämäräksi, kuten -se oli aina ollut, vaikkapa Gillianilla olisikin väärä luulo -häntä kannustaneesta vaikuttimesta. Hänen täytyi alistua siihen -mahdollisuuteen ja tyytyä siihen, että Gillianille jäisi se vaikutelma, -joka hänessä heräisi. Vaimonsa vastaiseen elämään hän viittasi hyvin -lyhyesti haluamatta syventyä liikeasioihin, jotka oli jo järjestetty, -ja kehoitti vain Gilliania kääntymään Petersin puoleen, joka oli saanut -täydelliset ohjeet ja jonka neuvoihin ja apuun hän saattoi turvautua. -Hän ei esittänyt minkäänlaisia toivomuksia Craven Towersiin eikä muihin -tiluksiinsa nähden, jättäen niiden myynnin tai pitämisen Gillianin -vapaan valinnan varaan ja karttaen kaikkia sellaisia vihjauksia, että -Gillianilla oli etua hänen kuolemastaan. - -Kirjoittaessaan hän näki Gillianin edessään. Tuntui melkein siltä, -kuin hän olisi puhunut palavan kiihkeät sanansa saapuvilla olevalle -kuuntelijalle. Samoin kuin Petersille kirjoitettuaan ei hän nytkään -lukenut tiheästi kirjoittamiaan arkkeja. Mitäpä se olisi hyödyttänyt? -Hän ei halunnut muuttaa eikä parantaa sanojaan. Hän oli tehnyt -tehtävänsä ja tuli rauhallisemmaksi kuin oli koskaan ollut Jaappanissa -vietettyjen kaukaisten päivien jälkeen. - -Hän kutsui Joshiota. Sanat olivat tuskin ehtineet hänen huuliltaan, -kun palvelija jo oli hänen vierellään. Ja jaappanilaisen kuunnellessa -hänelle annettuja yksityiskohtaisia ohjeita häipyi hänen silmiinsä -välähtänyt valo, ja hänen kasvonsa muuttuivat, jos mahdollista, -tavallistakin ilmeettömämmiksi ja tutkimattomammiksi. - -»Olethan ihan selvillä?» kysyi Craven lopuksi. »Sinun on odotettava -täällä, kunnes on ilmeisen hyödytöntä varrota kauempaa. Sitten sinun -on suoraa päätä palattava Englantiin ja annettava nämä kirjeet rouva -Cravenin omiin käsiin.» - -Silmäänpistävän vastahakoisesti ja hitaasti Joshio otti paksut kirjeet -ja hypisteli niitä äänetönnä jonkin aikaa. Sitten hän äkkiä huudahti -jotakin äidinkielellään ja sysäsi ne takaisin pöydälle. - -»Minä tulen isännän mukaan», ilmoitti hän järkähtämättömän tyynesti ja -loi Craveniin uhmaavan ja itsepäisen katseen. - -Craven silmäili häntä hämmästyneenä. Vain kerran ennen oli nöyrä -jaappanilainen esiintynyt omapäisesti, ja sen kerran muisto teki nyt -suuttumisen mahdottomaksi. Hän osoitti heidän välillään pöydällä olevia -kirjeitä. - -»Olet saanut määräyksesi», virkkoi hän rauhallisesti ja torjui enemmän -vastaväitteen nopealla, käskevällä eleellä. »Tee niinkuin sinua on -käsketty, sinä uppiniskainen pikku pahus», lisäsi hän naurahtaen. - -Nuhteita saaneen lapsen tavoin Joshio pisti jörösti kirjeet taskuunsa. -Tukahduttaen haukotuksen Craven kiskoi saappaat jalastaan ja siirtyi -vuoreen ääreen, katsahtaen kelloonsa. - -»Kaksi tuntia, Joshio — ei minuuttiakaan kauempaa», mutisi hän unisesti -ja vaipui uneen heti, kun hänen päänsä kosketti pielusta. - -Runsaasti tunnin Joshio kyykötti liikkumattomana kantapäittensä varassa -keskellä telttaa ja tarkkaili häntä naamiomaiset kasvonsa ilmeettöminä -ja silmät väsähtämättömän tuijottavina. Sitten hän nousi varovasti -pystyyn ja hiipi ulos teltasta. - -Viimeisten kahden vuoden aikana Craven oli tottunut nukahtamaan -muutamiksi tunneiksi, milloin ja missä vain saattoi. Nytkin hän nukkui -syvää, sikeätä unta. Ja kun Joshio kahden tunnin kuluttua herätti -hänet, ponnahti hän pystyyn heti täysin valveilla, lyhyen levon -virkistämänä. Äänettömänä, mutta ei enää jörönä palvelija osoitti -telttaan tuomaansa täydellistä arabialaisasua, mutta heilauttaen -kättään Craven torjui itse ehdotuksen, hymyili ajatellessaan -Saidin itsepäisyyttä ja pukeutui ripeästi. Lopetettuaan hätäiset -valmistuksensa hän ehti vielä kummastella omaa mielentilaansa. -Hänellä oli omituinen tunne, ikäänkuin hän olisi ollut ihan kiihkoton -syrjästäkatsoja, ikäänkuin hänen henkensä olisi jo vapautuneena -jostakin mittaamattomasta korkeudesta hyvin kylmästi silmäillyt -sellaisen olennon puuhia, jolla oli hänen maallisen olomuotonsa -ulkoasu, mutta joka ei häntä lainkaan liikuttanut. Hän tuntui -olevan nykyisten tapahtumien ulko- ja yläpuolella. Hän kuuli, -kuinka hän toisti aikaisemmin Joshiolle antamansa ohjeet, huomasi -sanovansa jäähyväiset uskolliselle pikku jaappanilaiselle ja hieman -ihmettelevänsä palvelijan näennäistä välinpitämättömyyttä. Mutta -teltan ulkopuolella tämä kummallinen tunne katosi yhtä äkkiä kuin oli -tullutkin. Viileä tuuli, joka tunnin kuluttua toisi päivänkoiton, -puhalsi hänen kasvoihinsa, haihduttaen hänet vallanneen haavetunnelman. -Hän hengitti syvään, katseli ihastuneena kaunista, kuutamoista -yömaisemaa ja tunsi jälleen olevansa pirteän eloisa ja odottavansa -kiihkeän innostuneena pian alkavaa yritystä. - -Myöskin leirissä oli kiihtymys ylimmillään, ja vaivoin hän sai -raivatuksi tiensä kuhisevan mies- ja hevostungoksen lävitse -kokoontumispaikkaan, vanhan sheikin teltan edustalle. Melu oli korvia -huumaava, ja kuopivat, hirnuvat hevoset pyörähtelivät ja teutaroivat -joukon seassa, lisäten ahdinkoa. Suosionosoitusten kajahdellessa -tehtiin englantilaiselle tietä, ja hän asteli sankkojen rivien välitse -avoimelle kohdalle, jossa Mukair Ibn Zarrarah seisoi molempien -poikiensa ja pienen päällikköryhmän ympäröimänä. He tervehtivät häntä -luonteenomaisen juhlalliseen tapaansa, ja Said tarjosi välttämättömän -savukkeen, luoden moittivan katseen hänen khakipukuunsa. Vähän aikaa -he keskustelivat, ja sitten astahti sheikki eteenpäin käsi koholla. -Miesten huudot vaimenivat, ja syntyi syvä hiljaisuus. Lyhyessä, -kiihkottomassa puheessaan vanhus kehoitti heimoaan lähtemään -taisteluun ainoan, armollisen ja laupiaan Jumalan nimessä. Ja kun -hänen kätensä jälleen vaipui hänen kupeelleen, kajahutti kokoontunut -miesjoukko valtavan huudon. _Allah! Allah!_ Rajun riemuisena kohosi -yhä paisuva huuto: kun soturit keikahtivat kiihtyneitten ratsujensa -selkään, ohjasivat ne säännöllisiin riveihin ja vimmaisen innostuneina -katselijatungoksesta heiluttelivat pitkiä pyssyjään ilmassa. -Cravenille talutettiin upea, musta ori, ja sheikki silitteli kaunista, -vavahtelevaa eläintä, hyväillen sen siroa päätä hermostunein sormin. - -»Se on mieliratsuni, se kantaa sinua hyvin», jupisi hän, hymyillen -ylpeästi katsellessaan, kun Craven käsitteli virmaa ratsua. - -Satulaan noustuaan Craven kumartui puristamaan Mukair Ibn Zarrarahin -kättä, ja seuraavalla hetkellä hän ratsasti Omarin ja Saidin välissä -jälellejääneiden huutojen kaikuessa liikkeelle lähteneen joukon -etunenässä. Vielä hän näki viimeisen vilahduksen vanhasta sheikistä, -telttansa edessä suorana seisovasta, yksinäisestä, liikuttavan -arvokkaasta olennosta, ja sitten tuntui leiri liukuvan heidän taakseen, -kun he vauhdin kiihtyessä saapuivat keitaan reunaan ja lähtivät -lakealle aavikolle. Muutamien minuuttien kuluttua korskahtelevat -hevoset tyyntyivät laukkaamaan tasaisesti. Ratsastajain tiheät rivit -olivat vihdoinkin äänettömät, eikä kuulunut muuta kuin kavioiden -rytmillistä tömähtelyä pehmeään hiekkaan. - -Craven tunsi kummallisen hyvin sopivansa niiden miesten seuraan, -joiden kanssa hän ratsasti. Hänen veressään oleva hurja seikkailuhalu -puhkesi valloilleen, ja hänessä heräsi voimakas, raju riemu, kun hän -ajatteli tulevaa taistelua. Sellaista kuolemaa, jota hän nyt tavoitti, -hän oli aina toivonut — korvissaan taistelutantereen huumaava melske, -ottelevien hurja myllerrys, kuulien vinkuna. Kuolla — ja kuollessaan -sovittaa! - -»_Tulkaat minun tyköni, kaikki... raskautetut, niin minä annan teille -levon_.» - -Tulisiko luvattu virvoitus ja rauha hänenkin osakseen? Olisivatko hänen -syvä katumuksensa ja hänen kestämänsä sieluntuska riittävä korvaus? -Iankaikkinen kuolema — muinaisaikojen Jehovan ikuinen helvetti! Ei -niin, armollinen Jumala, vaan Kristuksen sääli. - -»_Ken tulee minun tyköni, häntä minä en suinkaan heitä ulos_.» - -Silloin Jokohamassa, hirveänä päivänä, josta tuntui kuluneen niin monta -vuotta, Craven oli laskenut synnin tahraaman sielunsa vilpittömästi -ja nöyrästi jumalallisen Vapahtajan jalkojen juureen, mutta ei ollut -toivonutkaan anteeksiantoa. Aina hän oli ajatellut mieskohtaista -sovitusta, jota ilman, järkeili hän, pelastus oli mahdoton. Sen -jälkeen, mutta vasta sitten, hän saattoi luottaa sääliin, jota ihmisen -ymmärrys ei jaksanut käsittää. Ja tänä yönä — tänä päivänä — hän tunsi -olevansa lähempänä sen pyrkimyksensä toteutumista kuin milloinkaan -ennen. Sielun taakka, joka oli vaivannut häntä rusentavan painon -tavoin, tuntui häviävän olemattomiin. Häneltä pääsi pitkä ja syvä -ihanan helpotuksen huokaus, ja hän ojensihe suoremmaksi satulassa, -ja uusi rauha sarasti hänen silmissään, kun hän loi ne tähtiselle -taivaalle. Hänen mieleensä välähti lapsuusaikoinaan näkemänsä, kauan -unohduksissa ollut kuva ristin juurella olevasta kristitystä, jonka -hartioilta taakka oli otettu pois; se oli ollut vanhassa »Kristityn -vaelluksessa», jota hän oli poikana lukenut viehättyneenä kauniiseen, -melkein kokonaan ulkoa osaamaansa tekstiin ja omituisiin, hänen -lapsellista mielikuvitustaan kiehtoneihin kuviin. - -Vuodet vierivät taaksepäin; hän näki itsensä jälleen pikku poikana -pitkänään matolla Craven Towersin kirjaston uunin ääressä, iso -kirja levitettynä edessään, mieltyneenä eriskummaiseen kuten lapset -yleensä tutkimassa kammottavaa, mustasiipistä Apollyonin kuvaa, jota -hän mielessään oli pitänyt itsensä pirun hahmona, kouraantuntuvana -pahanahenkenä, ja jonka hän oli haaveillut voittavansa miekalla ja -kilvellä aseistettuna kristittynä. Näin lapsen lailla ajateltuna, -kun olisi ollut taisteltava ruumiillista olentoa vastaan — olisi se -ollut yksinkertaisempaa. Mutta kun paha on ihmisen omassa sydämessä, -salakavala, sisäinen synnin vietti, joka karkoittamattomana tulee -väkevämmäksi ja mahtavammaksi, kunnes tehty synti tajutaan hirvittävän -äkkiä! Cravenille kävi, kuten meille muille, hän alkoi toivoa, että -saisi elää elämänsä uudelleen, alkaa jälleen niistä viattomuuden -päivistä, jolloin hän ihastuneena oli katsellut »Kristityn vaelluksen» -puupiirroksia. - -Hän pakotti ajatuksensa takaisin nykyisyyteen. Häntä odotti kuolema -eikä elämä. Vaistomaisesti hän vilkaisi oikealla puolellaan -ratsastavaan mieheen. Kylmässä, vaaleassa kuutamossa arabialaisen -kasvot muistuttivat kaunista pronssiveistosta; niiden värähtämätön, -jyrkän päättäväinen ilme oli peloittava. Hänen oli ilmeisen vaikea -istua hevosen selässä, vain pelkkä tahdonvoima piti hänen kuihtunutta -vartaloaan pystyssä, hänen traagillisen synkät silmänsä tuijottivat -suoraan eteenpäin, ja hän näytti kostavan oikeuden julmaan päämäärään -pyrkivältä ruumiillistumalta. Ja katsellessaan häntä salavihkaa -Craven aprikoi, mitähän piili noiden tiukkojen piirteiden takana, -mitä toiveita, minkälaista pelkoa, minkälaista epätoivoa kiehui -aavikkomiehen rajussa sydämessä. Hellästi rakastetusta vaimosta, -joka oli ryöstetty hänen luotaan, ei ollut kuulunut mitään, hänen -kohtalonsa oli tuntematon. Oliko hän kuollut vai elikö hän vielä — -häpeällisessä vankeudessa, sen luopion orjana, joka oli vaatinut hänet -kavalluksensa palkkioksi? Mitä kauhunsanomia oli vielä odottamassa -kovaosaista puolisoa, joka ratsasti kostamaan hänen puolestaan? -Hieman väristen Craven herkesi ajattelemasta murhetta, joka näytti -vieläkin suuremmalta kuin hänen omansa, ja kääntyi vasemmanpuoliseen -naapuriinsa päin. Saidin kasvoille välähti hymy, kun heidän katseensa -osuivat vastakkain. Sulavasti taivuttaen kaunista vartaloaan hän -ohjasi hevosensa likemmäksi Cravenin ratsastamaa virmaa oritta, mutta -ei virkkanut mitään. Hänen tavallisesti kerkeä puhekykynsä oli tällä -kertaa nähtävästi poissa. - -Nuoren arabialaisen äänettömyys oli Cravenin mieleen; häntä itseään ei -lainkaan haluttanut puhella. Aamutuuli hiveli viileänä, tyynnyttävänä -hänen otsaansa. Nyt, kun suitset olivat höllällä, nelisti hänen -polviensa puristama ratsu säyseänä ja rauhallisena joustavaa -laukkaansa, ja se oli hänestä mitä korkein ruumiillinen nautinto. Hän -nauttisi niin paljon kuin voisi, mietti hän, hymyillen ivallisesti -itselleen — aine esitti vielä vaatimuksiaan vastoin hänen lujaa -päätöstään. Seudussa, jonka läpi he ratsastivat, ei voinut nähdä -kauaksi; vaikka maa olikin näennäisesti tasainen, oli siinä kuitenkin -pitkiä, perättäisiä aaltomaisia muodostumia, jotka salpasivat näköalan. -Mutkittelevien, harhauttavien hietaharjujen välissä olisi voinut -piillä kokonainen rykmentti, jonka ohitse he olisivat kiitäneet sitä -huomaamatta. Ja joka kerta kun Craven arabialaisjoukon etunenässä nousi -jonkun rinteen harjalle, tähyili hän innokkaasti eteenpäin. Hän tuskin -tiesi itsekään, mitä hän odotti näkevänsä, sillä heidän päämääränsä oli -monen penikulman päässä kauempana etelässä ja Mukair Ibn Zarrarah oli -ottanut huomioon aavistamattoman hyökkäyksen mahdollisuuden, lähettäen -jo viikkoja aikaisemmin tiedustelijoita samoilemaan ympäri piirin, -mutta kun hänessä oli kerran herännyt se vaikutelma, että jotakin -oli tulossa, ei se lähtenyt hänen mielestään, vaan askarrutti hänen -ajatuksiaan. - -Tuon tuostakin liittyi heihin odottamassa olleita tiedustelijoita, -yksinäisiä ratsastajia, jotka laskettivat huimaa vauhtia rosoisella -maaperällä tai meluttomasti ilmestyivät jonkun syrjäpolun pimennosta, -esittivät lyhyesti raporttinsa ja sitten sijoittuivat heimolaistensa -riveihin. Tähän saakka eivät he olleet tienneet kertoa sen enempää kuin -jo tiedettiin. Idän taivaalle levisivät ensimmäiset vaaleanpunaiset -viirut, yksi toisensa jälkeen himmenivät ja sammuivat tuikkivat tähdet. -Ilma kävi äkkiä koleaksi. Heitä ympäröivä aavikko oli koko ajan ollut -oudon hiljainen, ei edes shakalin valittava ulvonta ollut rikkonut -syvää äänettömyyttä, mutta nyt syntyi vieläkin syvempi hiljaisuus, -salaperäinen ja painostava. Sillä hetkellä koko luonto tuntui olevan -jännittyneenä, odottavan, varovan. - -Cravenille ei aamunkoiton ihme ollut outo, hän oli nähnyt sen monissa -maissa, mutta se oli sellainen ihme, johon hän ei milloinkaan -kyllästynyt. Ja tällä auringonnousulla oli merkitys, jota ei ollut -millään hänen ennen näkemällään ollut. Kiihkeästi hän tarkkaili, kun -heikko punerrus kirkastui ja kävi voimakkaammaksi, vaaleat viirut -levenivät ja laajenivat kauas ulottuviksi, kultaisina ja tulipunaisina -liekehtiviksi läikiksi. Päivä valkeni hämmästyttävän äkkiä, ja kun -auringon hehkuva kehrä nousi punaisena näköpiirin yläpuolelle, erosi -nelistävistä riveistä ratsumies, kiitäen joukon edelle, pyöräyttäen -sitten hevosensa ympäri ja seisauttaen sen. Nousten seisomaan -jalustimien varaan hän ojensi palavan hartaasti kätensä taivasta -kohti. Craven tunsi hänet nuoreksi, uskonkiihkoisuuteen taipuvaksi -mullahiksi, joka oli edellisen viikon aikana leirissä ollut erikoisen -vilkkaassa toiminnassa. Se, että vihollisheimo oli kuulunut toiseen, -Mukair Ibn Zarrarahin seuralaisten kammoksumaan uskonlahkoon, oli ollut -eripuraisuuden yksi alkusyy, ja papit olivat käyttäneet tilaisuutta -lietsoakseen uskonnollista kiihkoa. - -Ratsujoukko pysähtyi äkkiä, ja Cravenin vaivoin saatua hevosensa -seisautetuksi, kajahti aamu-ilmassa korkeana ja kirkkaana muezzinin -venytetty, läpitunkeva huuto: »_Al-ilah-ilah-ilah_.» Tämä valtava, -juhlallinen rukous oli aina tuntunut Cravenista omituisen kiehtovalta, -ja kun hän viimeisen pitkäveteisen sävelen häivyttyä seurasi esimerkkiä -ja polvistui maahan heittäytyneiden arabialaisten joukkoon, ei se -tapahtunut yksinomaan sopivaisuussyistä. Hänen uskonsa oli erilainen -kuin heidän, mutta hän palvoi samaa Jumalaa kuin he, ja sydämestään hän -kunnioitti heidän avointa rukoilemistaan. - -Noustuaan pystyyn hän huomasi Saidin katsovan häntä silmissään -omituinen, kysyvä, hieman pilkallinen ja samalla surullinen ilme. Mutta -pian se ilme katosi poikamaisen virnistyksen tieltä, ja hän heilautti -sytyttämätöntä savukettaan suoraan pappiin päin, joka oli käyttänyt -tilaisuutta aloittaakseen kiihkoisen saarnan. - -»Kun rukous on päättynyt, hajaantukaa seudulle mielenne mukaan!» jupisi -hän, vallattomasti naurahtaen väärin lainaamalleen lauseelle. »Pyhä -mies saarnaa, kunnes jano on paahtanut kielemme mustaksi.» Ja hän -kääntyi veljensä puoleen yllyttääkseen häntä komentamaan miehet jälleen -ratsaille. - -Omar nojasi hevoseensa, ja hänen kookas vartalonsa oli nääntymäisillään -uupumuksesta. Kun Said puhutteli häntä, hätkähti hän rajusti, horjui -ja olisi kaatunut, jollei toinen olisi kiertänyt vankkaa kättään hänen -ympärilleen. Ja säikähdyksekseen tarkkaileva Craven näki tumman läiskän -tahraavan hänen valkeaa viittaansa auenneen haavan kohdalla ja aprikoi, -jaksaisiko heikentynyt ruumis totella päättävän, sitä armottomasti -eteenpäin ajavan tahdon kannustusta vai siepattaisiinko häneltä -kiihkeästi kaivattu kosto, kun päämäärä oli jo melkein näkyvissä. - -Mutta voimiaan pinnistäen arabialainen terästäytyi, nousi satulaan, -keskeytti tuskastuneena mullahin kaunopuheisen sanatulvan ja lausui -pyydetyn määräyksen lujalla äänellä. - -Uudestaan alkoi vinha nelistys etelää kohti. - -Vähitellen tuuli vaimeni ja vihdoin tyyntyi tyyten, mutta runsaan -tunnin pysyi ilma virkistävän viileänä. Auringon noustessa korkeammalle -ja sen paahteen käydessä voimakkaammaksi, lämpeni ilma jatkuvasti, -kunnes kuumuus muuttui painostavaksi ja Craven alkoi innokkaasti -tähyillä keidasta, jossa heidän ensiksi piti pysähtyä. Maisema, joka -yöllä oli näyttänyt lumotun kiehtovalta, oli kirkkaassa päivänvalossa -tympeän yksitoikkoinen. Maan alituinen kohoaminen ja laskeminen, joka -aina piti näköpiirin suppeana ja kävi väsyttäväksi, ja sokkeloiset, -sekavasti mutkittelevat kumpujonot tuntuivat eksyttävästi sulkevan -heidät väliinsä. Mutta heidän saavuttuaan tavallista pitemmän ja -jyrkemmän, hevosten laukkaa tuntuvasti hidastuttaneen vierun harjalle, -levisi heidän eteensä tasainen, kauas etäisyyteen ulottuva alue. -Himmeä, sininen pilvi kohosi kukkulajonon takaa, joka Saidin selityksen -mukaan oli Mukair Ibn Zarrarahin omakseen katsoman alueen ja samalla -ranskalaisten valtapiirin raja. Kukkuloiden välisen solan kautta -päästiin vihollisten maahan. - -Muutos oli mieluinen sekä miehistä että hevosista. Erehtymättömän -vaistonsa avulla viimemainitut tunsivat veden läheisyyden, lisäsivät -omasta alotteestaan nopeuttaan ja kavioiden tömistessä kiitivät -innokkaasti viimeistä, pitkää, aaltoilevaa rinnettä alaspäin keidasta -kohti, jonka Craven arveli olevan kolmen tai neljän kilometrin -päässä. Kirkkaana, silmää harhauttavassa ilmassa se näytti olevan -paljon lähempänä, mutta heidän rientäessään eteenpäin se ei näyttänyt -lähenevän, vaan pikemminkin loittonevan, ikäänkuin joku ilkeämielinen -aavikonhaltia olisi kujeillessaan ja heitä kiusoitellessaan loitsimalla -siirtänyt sitä yhä kauemmaksi heistä. Värähtelevässä autereessa -näyttivät korkeat, viuhkamaiset palmut luonnottoman pitkiltä ja -kohosivat haaveellisina orjantappurapensaiden yläpuolelle. - -Hetkiseksi valtasi Cravenin epäilys, oliko kangasmainen keidas -todellinen vaiko pelkästään mielikuvituksen ja toiveiden luoma -näky. Mutta sen epäilyksen järjettömyys selveni hänelle, kun hän -jälleen katsahti etäällä häämöttäviin kukkuloihin — ne olivat siksi -silmäänpistävä merkki, että hänen kumppaniensa, jotka tunsivat seudun, -oli niistä mahdoton erehtyä. - -Hänen ajatellessaan pian pääsevänsä mieluisaan varjoon, tuntui polttava -auringonpaahde, joka siihen saakka oli häntä niin lievästi vaivannut, -entistä rasittavammalta. Hän oli tottunut helteeseen, mutta tämä päivä -oli tavattoman kuuma, ja arabialaisissakin alkoi näkyä tuskastumisen -merkkejä. Lähdöstä oli kulunut useita tunteja, ja vauhti oli ollut -murhaava. Hänen suutansa poltti, ja huikaiseva hohde kirveli hänen -silmiänsä. Janon joka hetki yltyessä tuntui viimeinen kilometri -pitemmältä kuin koko sen edellinen taival, ja kun he vihdoinkin -olivat keitaalla, solahti hän hiestyneen ratsunsa selästä, huudahtaen -huojennuksesta. - -Arabialaiset tunkeutuivat kaivon ympärille, ja yhdessä minuutissa oli -pieni, rauhallinen läikkä muuttunut meluisan myllerryksen näyttämöksi; -miehet kiljuivat, tyrkkivät toisiaan ja viittoilivat käsillään, hevoset -hirnuivat, ja kaiken sen ylitse kuului kaivon vipulaitteen surullista -vingahtelua ja kitinää ämpärin noustessa ja laskeutuessa. Said -keikahti keveästi satulasta ja piteli veljensä teiskuvaa ratsua miehen -laskeutuessa maahan. Vähän aikaa he keskustelivat keskenään hätäisesti -kuiskaillen, ja sitten nuorempi mies kääntyi Cravenin puoleen synkkä -ilme kauniilla kasvoillaan. - -»Yhteytemme on katkennut. Kahden tiedustelijan olisi pitänyt olla -täällä meitä vastassa», ilmoitti hän äänessään huolestunut häive. -»Se pilaa suunnitelmamme, sillä odotimme heidän raporttiaan. He ovat -saattaneet myöhästyä — mutta se tuskin on todennäköistä. Heillä -oli runsaasti aikaa. Otaksuttavampaa on, että he ovat joutuneet -väijytykseen — näillä seuduin vilisee urkkijoita — ja siinä ovat -vastustajamme edullisemmassa asemassa. He tietävät meidän lähteneen -liikkeelle, kun taas me emme saa enää tietoja. Nämä kaksi kadonnutta -miestä olivat ainoat rajan toisella puolella toimivat. Viimeinen meihin -liittynyt tiedustelijamme oli ollut heidän kanssaan kosketuksissa -viime yönä. He olivat kertoneet vihollisen kaksi päivää sitten olleen -noin kuudenkymmenenviiden kilometrin päässä noiden kukkuloiden -eteläpuolella. Toivoimme yllättävämme heidät aavistamatta, mutta -he ovat saattaneet saada vihiä aikeistamme ja olla lähempänä kuin -otaksummekaan. Allah heidät kirotkoon!» lisäsi hän kärsimättömästi. - -»Mitä aiotte tehdä?» tiedusti Craven, vilkaisten takanaan hyöriviin, -ratsailta laskeutuneihin arabialaisiin, jotka tungeksivat kaivon -ympärillä ja touhuisasti valmistautuivat lepäämään ja syömään. - -Said viittasi luokseen ohimenevän miehen ja lähetti hänet viemään -kiireellistä määräystä. Sitten hän jälleen kääntyi Cravenin puoleen. -»Hevosten täytyy saada levätä, vaikka miehet olisivat valmiit heti -lähtemään liikkeelle komennuksen kuultuaan. Lähetän kaksi tiedustelijaa -solaan ottamaan selkoa, miltä siellä näyttää.» - -Hänen puhuessaan ilmestyivät hänen kutsumansa miehet kuriin -tottuneiden sotilaiden vitkastelemattomaan tapaan ja pysäyttivät -ratsunsa hänen eteensä. Saatuaan lyhyet ohjeensa he katosivat pöly- -ja hiekkapilveen, ratsastaen totuttua huimaa laukkaansa. Said kääntyi -heti toisaalle ja sekaantui kuhisevaan tungokseen, mutta Craven -viipyi keitaan laidalla, silmäillen nopeasti loittonevia ratsastajia, -jotka kumartuneina hevostensa kaulojen puoleen valkoisten vaippojensa -hulmutessa ympärillään hyvin kirjaimellisesti noudattivat saamaansa -määräystä ratsastaa »vinhasti kuin Asraelin sanansaattajat». Hän oli -aikaisemmilla käynneillään tutustunut heihin molempiin, vaikka ei -ollut tuntenut heitä, kun he aamuhämärässä olivat yhtyneet joukkoon, -ja muisti, että he olivat Mukair Ibn Zarrarahin huimimpia ja -peloittavimpia seuralaisia. Hetkistä aikaisemmin he olivat hupaisesti -virnistäen tervehtineet häntä, osoittaneet melkein lapsellista riemua, -kun hän oli puhutellut heitä nimeltään, ja lähtiessään kumartaneet -hänelle yhtä syvään kuin johtajalleenkin. - -Hänen tarkkaillessaan, kun he liitivät hohtavalla tasangolla, johtui -hänen mieleensä edellisten käyntiensä aikaisia tapauksia, ja hän oli -melkein pahoillaan siitä, että vaaralliseen tehtävään oli valittu juuri -nämä kaksi miestä. Sillä hän aavisti heidän palaamistoiveittensa olevan -hyvin vähäiset. Mutta tuskinpa sittenkään sen heikommat kuin heidän -muidenkaan! - -Olkapäitään kohauttaen hän lähti liikkeelle ja meni orjantappurapensaan -siimekseen. Viruen selällään mieluisessa varjossa hellehattu silmille -vedettynä hän imi kiivaasti savukettaan, turhaan toivoen siten -voivansa torjua ympärillään tuskatuttavasti surisevia kärpäsparvia ja -kärsivällisesti odottaen kaivattua vettä, ennenkuin alkaisi nieleksiä -tummanruskeaksi, pahanmakuisiksi möhkäleiksi puristettuja taateleja, -ainoata tarjona olevaa ruokaa, joka oli lämminnyt hänen taskussaan ja -jossa kirahteli joka paikkaan tunkeutuva hiekka. - -Said puuhaili edelleen miesten ja hevosten seassa, mutta hänen -lähellään istui Omar synkän äänettömänä surumieliset silmät -suunnattuina kaukaisiin kukkuloihin. Hän oli järjestänyt pukuaan ja -piilottanut pahaenteisen tahran ilmaisemasta sitä, mitä hän halusi -salata. Kun miesten ja hevosten huutavimmat tarpeet oli tyydytetty, -vaimeni huumaava melu, ja äkkiä syntyi hiljaisuus, kun arabialaiset -paneutuivat pitkäkseen, kiersivät vaipat päänsä ympärille ja näyttivät -heti vaipuvan uneen. Lopetettuaan tarkastuksensa ilmestyi Said jälleen, -noudatti miestensä esimerkkiä ja kuorsasi pian kaikessa rauhassa. -Craven kierähti kyljelleen, viritti uuden savukkeen ja sijoittui -mukavampaan asentoon hietikolle. Jonkun aikaa hän katseli yksinäistä -vahtia, joka liikkumattomana istui ratsunsa selässä vähän matkan -päässä keitaasta. Sitten hänen huomionsa kiintyi korppikotkaan, joka -verkkaisen raskaasti lensi taivaalla, ja hän tarkkaili sitä, kunnes se -etääntyi pois hänen näköpiiristään. Hän oli liian velttona mukavassa -asennossaan kääntääkseen päätään. Paikallaan viruen hän kuunteli -hyönteisten kimeää surinaa ja poltteli savukkeen toisensa jälkeen, -kunnes hänen ympärillään oli kasoittain savukkeen- ja tulitikunpätkiä. - -Tunnit vierivät hitaasti. Kun hän uudelleen katsahti vahtisotilaaseen, -antoi arabialainen vaihteeksi hevosensa kävellä edestakaisin, mutta -ei ollut edennyt kauemmaksi aavikolle. Ja Cravenin häntä silmäillessä -hän äkkiä pyörsi ympäri ja lähti täyttä laukkaa laskettamaan takaisin -leiriin. Craven hätkähti, nousi kyynärpäänsä varaan, varjosti silmiään -ja tähysti tarkasti kukkuloiden suuntaan. Mutta aavalla, autiolla -tasangolla ei näkynyt mitään, ja hän vaipui jälleen pitkäkseen, -hymähtäen omalle maltittomuudelleen, kun miehen palaamisen syy -johtui hänen mieleensä. Keitaalle saavuttuaan arabialainen talutti -ratsuaan maassa makaavien nukkujien välitse ja potkaisi valveille -kumppaninsa, jonka oli mentävä hänen paikalleen. Tuontuostakin häiritsi -painostavaa hiljaisuutta hevosten liikkuminen, ja kerran tai pari -kajahti rauhattoman naapurinsa lähentelystä ärtyneen oriin kiukkuinen -hirnahdus. Nukkuvat arabialaiset viruivat hiljaa kuin vaipoilla -peitetyt vainajat; vain silloin tällöin joku levoton uneksija muutti -asentoaan, murahtaen hiljaa. Craven oli jo alkanut kummastella, -kestäisiköhän lepohetkeä vielä kauan, kun Omar nousi kankeasti, meni -veljensä luokse ja herätti hänet laskemalla kätensä hänen olalleen. -Said nousi istumaan, räpytti unisesti silmiään ja ponnahti sitten -vilkkaasti pystyyn. Muutaman minuutin kuluttua keitaalla taas kuhisi -meluisa hyörinä. Mutta tällä kertaa ei ollut jälkeäkään hämmingistä. -Miehet nousivat ripeästi ratsaille ja järjestyivät riveihin tavattoman -joutuisasti. Hevoset alkoivat melkein heti pitkän, keinuvan laukkansa, -ja kilometrit näyttivät lipuvan niiden jalkojen alitse. - -Päivän helteisin aika oli ohitse. Tasangon yllä väikkyvä auer oli -hälvennyt, ja kummut, joita he jatkuvasti lähestyivät, kävivät -selväpiirteisemmiksi. Pian oli helppo erottaa jonon muodot sekä -lukemattomiksi rotkoiksi ja halkeamiksi särkynyt kalliopinta, ja -rosoiset selänteet kuvastuivat selvästi syvänsinistä taivasta vasten. -Vielä kilometri, ja Said kääntyi käsi ojossa hänen puoleensa, -innokkaasti osoittaen jotakin. - -»Katsohan tuonne oikealle, tuonne; tuon minarettia muistuttavan -kalliohuipun vieressä on solan suu. Se on hyvästi piilossa. Ihan äkkiä -se aukeaa eteen. Outo tuskin löytäisi aukkoa, ennenkuin osuisi ihan sen -läheisyyteen. Hämärässä kun varjot ovat mustat, olen itse ratsastanut -sen ohitse kerran tai pari, ja minun — _Allah!_ Selim — ja yksin!» -huudahti hän äkkiä ja kannusti ratsuansa kumppaniensa edelle. - -Omarin huutama komennus pysäytti joukon, mutta Craven riensi ystävänsä -jälkeen. Hän oli huomannut solasta tulevan ratsumiehen vähäistä -myöhemmin kuin Said, ja sama ajatus oli välähtänyt heidän mieleensä — -sanoma, josta niin paljon riippui, ei ehkä sittenkään saapuisi heidän -korviinsa. Vakooja lähestyi heitä hitaasti, hevonen huojui hänen -allaan, ja sekä mies että ratsu olivat melkein riekaleiksi ammutut. -Kun Said seisahtui tulijan viereen, vaipui haavoittunut hevonen -maahan, ja mies kaatui sen mukana kykenemättä irtautumaan satulasta. -Silmänräpäyksessä oli arabialaispäällikkö maassa ja kiskoi kauheasti -ponnistellen eläimen ruumiin heimolaisensa rusentuneilta, väriseviltä -raajoilta. Hän kiersi käsivartensa miehen ympärille, kannatti häntä -hellävaroen ja kumartui kuuntelemaan tuskin kuuluvia sanoja, tukien -häntä, kunnes hiljainen kuiske häipyi ja mies kuoli hänen syliinsä -suonenvedontapaisesti vavahtaen. - -Laskettuaan ruumiin hietikolle hän pyyhki veren tahraamia käsiään -vaippansa liepeisiin, keikahti sitten jälleen satulaan ja kääntyi -Cravenin puoleen silmät leimuten raivosta ja kiihtymyksestä. - -»He joutuivat väijytykseen solassa — kymmenen kahta vastaan — mutta -Selim pääsi jollakin tavoin lävitse ja suoritti tiedustelutehtävänsä. -Hänen palatessaan he hänet lopettivat — vaikka en usko hänenkään -jättäneen heistä monta henkiin! Joko on suunnitelmamme kavallettu — -tai on pelkkä sattuma ollut vastassamme. Joka tapauksessa viholliset -odottavat meitä tuolla, kukkuloiden takana. He ovat säästäneet meiltä -päivän kestävän ratsastuksen — vähintään», lisäsi hän naurahtaen -kiihkeän toivehikkaasti. - -He odottivat paikallaan, kunnes Omar ja ratsujoukkue saapuivat heidän -luokseen. Lyhyen neuvottelun jälkeen, jossa päälliköt olivat mukana, -päätettiin tunkeutua eteenpäin viipymättä. Katsoen siihen, ettei -päivänvaloa enää voisi kestää kuin muutamia tunteja, tuntui sellainen -päätös Cravenista ajattelemattomalta, mutta Omaria kiihdytti syvästi -sen miehen läheisyys, joka oli tehnyt hänelle vääryyttä — sillä sen -tiedon Selim oli äsken kiristänyt eräältä vastustajaltaan, ennenkuin -oli surmannut hänet — ja koko joukko halusi heti kiihkeästi päästä -toimintaan. Myöskin ratsut olivat keskipäivän levon jälkeen kylliksi -virkeitä. Joukkue lähti uudelleen liikkeelle viidenkymmenen valitun -miehen edetessä hieman pääjoukon edellä. - -Kallion juurella he pysähtyivät, muuttaen järjestystään, sillä solaan -ei mahtunut enempää kuin kolme hevosta rinnakkain. Varrotessaan, kunnes -tulisi hänen vuoronsa ratsastaa ahtaaseen solaan, Craven silmäili -uteliaana alastonta kallioseinämää, joka melkein kohtisuoraan kohosi -hiekasta. Mutta hän ei saanut kauan sitä tarkastella, sillä muutamien -minuuttien kuluttua hän Omarin ja Saidin välissä ohjasi ratsunsa solan -suuta peittävän kallioulkoneman ympäri rotkon synkkään pimentoon. -Muutos oli hämmästyttävä, ja häntä puistatti äkkiä alkanut viileys, -joka tasangolla vallinneen helteen jälkeen tuntui sitäkin koleammalta. -Paljaiden, uhkaavan näköisten, sivurotkojen tuon tuostakin halkomien -kallioseinämien reunustamana vei mutkitteleva polku pitkin rosoista, -niljakasta maaperää isojen kivijärkäleiden välitse, jotka tekivät -mahdottomaksi edetä nopeammin kuin käymäjalkaa. Hevoset kompastelivat -yhtenään, ja kun Cravenin oli pakko pitää silmällä kaikkia esteitä, -haihtui hänen mielestään kaikki muu paitsi sen hetken tehtävä. Hän -ei muistanut arvailla, kuinka kaukana tai kuinka lähellä kukkuloiden -toisella puolella vihollisjoukko oli, olisiko heillä aikaa järjestäytyä -uudelleen, ennenkuin heidän kimppuunsa hyökättäisiin, vai noukkisivatko -vihollisen tarkk'ampujat heidät sitä mukaa kuin he tulisivat esille -solasta antamatta heille edes taistelutilaisuutta. Hänelle itselleen ei -oikeastaan kovinkaan suuria merkinnyt, miten kävisi, mutta kova onni -olisi, mietti hän, jollei Omar pääsisi luopion kimppuun ja jos Said -ammuttaisiin pääsemättä kiihkeästi odottamaansa otteluun. Hän keskeytti -ajatuksensa sadatellakseen hevostaan, joka oli pahasti kompastunut jo -kuudennen kerran. - -Omar ratsasti askeleen tai parin verran toisten edellä, etukumarassa -ja silloin tällöin huojuen ikäänkuin heikkoudesta. Hänen kiiluvista -silmistään hehkui miltei mystillistä valoa, ikäänkuin hän olisi nähnyt -jonkun näyn, joka muilta salattuna oli ilmestynyt ainoastaan hänelle. -Hänen vaippansa tumma tahra oli levinnyt niin laajaksi, että sitä oli -mahdoton piilottaa, eikä hän ollut virkkanut mitään heidän tultuaan -solaan. Cravenista, joka ei ollut aikaisemmin kulkenut sen lävitse, -se oli hämmästyttävä. Hän ei tiennyt, kuinka pitkä se oli, eikä -hänellä ollut aavistustakaan kallioiden korkeudesta. Mutta pian Saidin -lisääntyvä kiihtymys ilmaisi hänelle, että suun täytyi olla lähellä, -ja hiljaisuuden jatkumisesta saattoi päättää etujoukon päässeen -häiritsemättä lävitse. Hän aukaisi revolverikotelonsa napin ja irroitti -aseen ympäriltä silkkisen nenäliinan, johon Joshio oli sen kietonut. - -Oikealle kääntyvän jyrkän mutkan takana avautui väijytyksen näyttämö, -syrjärotko, jossa Selim kumppaneineen oli joutunut satimeen. -Muutamia minuutteja aikaisemmin paikan sivuuttanut etujoukko oli -siirtänyt miesten ja hevosten ruumiit pois tieltä. Vanhan sheikin -ratsu osoitti syvää inhoa kolkkoa ruumisläjää kohtaan, korskui ja -kavahteli vaarallisesti pystyyn, ja Craven sai jonkun aikaa ponnistella -hillitessään sitä, ennenkuin se äkkiä ponnahti röykkiön ohitse, niin -että kaviot kalahtelivat ja irtonaisia kiviä sinkoili joka suunnalle. - -Vielä toinen taive oikealle, yhtä jyrkkä mutka vasemmalle, samalla kun -polku laajeni melkoisesti, ja he ilmestyivät äkkiä lakealle aavikolle. - -Etujoukko oli sijoittunut järjestykseen, ja sen johtaja riensi -innokkaan hätäisesti ilmoittamaan Omarille kaikkien näkemää ilmiötä. -Craven värähti hieman kiihtymyksestä nähdessään vankan ratsujoukon, -joka oli vielä noin kolmen kilometrin päässä ja kiiti täyttä laukkaa -heitä kohti. Nyt se siis oli käsillä! Omituinen hymy huulillaan hän -kumartui taputtamaan korskuvan ja levottomasti teutaroivan ratsunsa -kaulaa. Vihollisia näytti olevan tuntuvasti enemmän kuin heitä, -mutta Saidilta hän oli kuullut Mukair Ibn Zarrarahin miesten olevan -paremmin varustettuja ja paremmin harjoitettuja. Nyt joutuisi taito -raakaa voimaa vastaan, mutta vielä oli näkemättä, kuinka hyvin -Omarin soturit tiukan tullen vastaisivat koulutuksen herättämiä -toiveita. Kykenisivätkö he hillitsemään itsepäisiä taipumuksiaan -vai kannustaisiko into heitä uhmailemaan huolekkaasti toistettuja -määräyksiä? - -Tieto vihollisen läheisyydestä oli lähetetty niille, jotka vielä olivat -tulossa solassa, ja tähän saakka oli kuri pysynyt hyvänä. Miehiä tulvi -ammottavasta aukosta jatkuvana virtana hevoset niin lähellä toisiaan -kuin suinkin mahdollista, ja tasangolle saavuttuaan kukin osasto -järjestäytyi päällikkönsä johdolla täsmällisesti ja joutuin. - -Tarkkaillessaan vihollisjoukon ripeätä lähestymistä Craven aprikoi, -ennättäisivätkö heidän omat voimansa kaikki kokoontua, jotta he -voisivat noudattaa sovittua taktiikkaa. - -Nyt hyökkääjät olivat jo vajaan kilometrin päässä. Craven oli -ratsastanut puhuttelemaan Omaria, kun Saidin päästämä riemuhuuto, johon -hänen seuralaisensa yhtyivät, niin että huuto kiirien kajahteli heidän -yläpuolellaan kohoavista kallioista, ilmoitti joukon viimeisen osaston -saapuneen. Ei ollut aikaa toistaa määräyksiä eikä teroittaa tyyneyttä -miesten mieliin. Omarin tarvitsematta antaa merkkiä — siltä ainakin -Cravenista näytti — syöksyi koko joukko yhtaikaa eteenpäin, kajauttaen -toisen korvia huumaavan luikkauksen, johon vihollisten kiljunta -hukkui. Cravenin huuli painui hampaiden väliin, kun hänen mieleensä -äkkiä välähti pelko, ettei Omarin hyökkäyssuunnitelma onnistuisi, -mutta vilkaistuaan nopeasti ympärilleen hän varmistui siitä, että -hurjasti nelistävät hevoset pysytettiin hyvässä järjestyksessä ja -että vaikka vauhti olikin huima, kumpikin siipi ohjeiden mukaisesti -yhtenään levisi ja kiiti eteenpäin jatkuneena viivana. Hänen -kiintymyksensä oli haihtunut, revolveri kädessä hän sijoittui tiukemmin -satulaan eikä tuntenut sen kummempaa mielenliikutusta kuin ollessaan -metsästysretkillä kotona. - -Nyt he olivat jo kyllin lähellä toisiaan erottaakseen kasvoja — -törmäyksestä tulisi valtava! Oli kummastuttavaa, ettei siihen -mennessä oltu lainkaan ammuttu. Tottuneena arabialaisten tavalliseen, -hillittömään panoksien tuhlaukseen oli Craven jo minuutteja sitten -odottanut kuulatuiskua. Hänen sitä ajatellessaan kuului hänen -korvissaan yksinäinen vingahdus, ja hänen vasemmalla kupeellaan -ratsastava Said loi häneen moittivan katseen ja luikkasi jotakin, mistä -hän erotti vain sanat: »Ranskalainen... burnuusi.» - -Mutta vastaamiseen ei jäänyt aikaa. Heti yksinäisen panoksen jälkeen -ammuttiin heitä kohti yhteislaukaus, mutta tähtääminen oli kehnoa, -ja he kärsivät hyvin vähän vahinkoja. Se oli tarkoitettu murtamaan -heidän hyökkäyksensä voiman ja saattamaan heidän hyvässä järjestyksessä -pysyneet rivinsä hämminkiin, minkä ilmaisi se, että yhteislaukaukset -toistuivat, ja nyt lähempää ammuttuina ne levittivätkin enemmän tuhoa -ja kuolemaa kuin ensimmäinen. Mutta noudattaen Omarin komennusta -Mukair Ibn Zarrarahin miehet syöksyivät eteenpäin, istuen syvään -kumartuneina satulassaan. Omarin tarkoitus oli rajulla hyökkäyksellään -murtaa vihollisjoukko keskuksesta, samalla kun sivustat saartaisivat -sen molemmilta puolin. Sitä varten hän oli käskenyt miestensä -ratsastaa huimemmin kuin koskaan ennen ja säästää ampumisen viimeiseen -hetkeen, jolloin se olisi tehoisin. Eivätkä viholliset näyttäneet -osanneen odottaa tällaista vinhaa, äänetöntä hyökkäystä, sillä heidän -keskuudessaan näkyi epäröimisen merkkejä, heidän etenemisensä hiljeni -ja ampuminen muuttui sekavammaksi ja umpimähkäisemmäksi. Omar ja hänen -lähimmät kumppaninsa olivat ikäänkuin taikavoiman suojassa; kuulia -viuhahteli heidän ohitseen ja ylitseen, ja vaikka siellä täällä mies -kellahti satulasta tai hevonen äkkiä tuupertui maahan, kiiti pääjoukko -eteenpäin miehet vahingoittumattomina tai niin lievästi haavoittuneina, -etteivät he rajussa liikkeessä sitä huomanneetkaan. - -Vauhti oli hirvittävä, ja kun Omar vihdoin antoi merkin, jota hänen -miehensä olivat varronneet, ei heidän pyssyjensä rätinän kaiku ollut -vielä vaimennut, kun joukkueet jo iskivät vastakkain. Mutta Cravenin -odottamaa tuhoisaa törmäystä ei tullut. Vastustajat peräytyivät heidän -tieltään, hajaantuen oikealle ja vasemmalle; vihollisjoukon riveihin -syntyi aukko, johon he tunkeutuivat elävän kiilan tavoin. Hurjasti -kiljuen ja kiroillen viholliset sitten pysähtyivät, ja seuraavalla -hetkellä Craven huomasi olevansa keskellä sekasortoista käsikähmää, -jossa oli melkein mahdoton erottaa ystävää vihollisesta. Hevosten -kavioiden töminä, arabialaisten käheät karjaisut ja pyssyjen rätinä -yhtyivät huumaavaksi melskeeksi. Ilma oli sakeana pölystä ja savusta ja -kirpeänä ruudinhajusta. Hän oli menettänyt Omarin näkyvistään ja koetti -pysytellä Saidin läheisyydessä, mutta kamppailevien miesten tungoksessa -hän ajautui toisaalle, joutui erilleen seurueestaan ja taisteli yksin -ahdingon rusentamana joka taholta. Hän oli unohtanut kuolemanhalunsa, -hänen sydämensä sykähteli mielipuolisesta riemusta, ja häntä ympäröivä -näky tuotti hänelle vain hurjaa nautintoa. Sieraimiin tunkeutuva veren -ja rikin haju tuntui herättävän hänessä muistoja toisen olemassaolon -ajoilta, jolloin hän oli otellut henkensä edestä, kuten hän teki -nytkin, pelottomasti ja tuloksesta välittämättä. Hän ampui yhtenään, -riemuiten tähtäystaidostaan, eikä hänen mielessään ollut mitään muuta -ajatusta kuin kiihkeä halu tappaa ja tappaa. Ja hän nauroi melkein -hirvittävän mielissään tyhjentäessään revolverinsa panokset häntä -ympäröiviin, raivoaviin arabialaisiin. Juopuneena unholaan vaipuneen -menneisyyden verenhimosta hän oli sillä hetkellä ihan samanlainen villi -kuin hekin. Ja taikauskoiset aavikkolaiset luulivat häntä pahanhengen -riivaamaksi ja olivat kammoten alkaneet vetäytyä loitommalle hänestä, -mutta samassa nelisti uusi ryhmä heidän avukseen. Craven pyöräytti -ratsunsa tulokkaita vastaan, mutta oivalsi samassa, ettei hänellä -enää ollut panoksia. Purskahtaen taaskin hillittömään nauruun hän -paiskasi tyhjän revolverinsa vasten lähimmän arabialaisen kasvoja, -käänsi hevosensa ympäri ja kannusti sitä eteenpäin, koettaen murtautua -ympärillään olevan piirin lävitse. Mutta peräytymistie oli tukossa. -Hänen kimppuunsa karkasi samalla kertaa kolme miestä pyssyt ojossa. -Hän näki heidän laukaisevan, tunsi pistävän vihlaisun kupeessaan, -ikäänkuin sitä olisi hipaissut punahehkuinen metallilanka, horjui -satulassaan ja sekavasti kuuli heidän voitonriemuisen ulvahduksensa, -kun he syöksyivät häntä kohti — kuuli myöskin kirkaisun, joka kajahti -kovemmin kuin arabialaisten huuto, vihlovan kiljaisun, joka tuntui -oudolta hänen korvissaan kaikuvien arabialaisäänien seassa. Ja kun hän -jännittäytyi ja kohotti päätään, näki hän vielä yhden ratsumiehen, -joka ratsasti vimmatusti hyppivällä, punaisenharmaalla hevosella; -hillittömän näköisenä ja hulluna kiihtymyksestä ratsu syöksyi heitä -kohti, ja ratsumiehen hulmuava, tiukalle vedetty päähine varjosti -omituisia, mongolimaisia kasvoja — ja sitten hän sortui mies- ja -hevosrykelmään. Vinhasti kiitävä kavio osui hänen takaraivoonsa, ja hän -meni tajuttomaksi. - - - - -IX - - -Herätessään Craven tunsi polttavaa kipua kyljessään, repivää päänsärkyä -ja sietämätöntä janoa. Herääminen ei ollut käynyt äkkiä, vaan -vähitellen oli tajunta palannut; vielä ei ajalla eikä paikalla ollut -mitään merkitystä, ja vain ruumiillinen tuska tunkeutui vielä osittain -sekavaan mieleen. Hänen aivoissaan liikkui ajatuksenkatkelmia, sekavia -ja pian haihtuvia, jättämättä pysyviä vaikutelmia, eikä hän lainkaan -koettanut niitä selvittää. Kaikenlaiset ponnistukset, sekä sielulliset -että ruumiilliset, tuntuivat sillä hetkellä mahdottomilta. Hän oli -liian väsynyt edes avaamaan silmiään ja virui ne ummessa, heikosti -ihmetellen koko ruumiinsa tuskaista, epämukavaa tuntua. Hänestä -tuntui kuin olisi häntä kolhittu, hän oli hellä päästä jalkoihin -asti. Kärsimykset olivat hänelle outoja. Hän ei ollut eläissään ollut -sairas, ja kaikkina niinä vuosina, jotka hän oli viettänyt vaelluksilla -ja uhkarohkeissa seikkailuissa, oli hän saanut vain mitättömiä -vammoja, jotka olivat parantuneet helposti ja joita hän oli pitänyt -jokapäiväiseen työhön kuuluvina. - -Mutta kun hänen ajatuksensa nyt selventyivät, oivalsi hän, että -varmaankin oli sattunut joku tapaturma, joka oli aiheuttanut tämän -kivun ja tehnyt hänet niin hervottomaksi, että hän virui kuin tukki -pää jyskyttävänä ja jäsenet voimattomina. Hän mietti sitä, koettaen -tunkeutua aivojaan sumentavan sumun lävitse. Hänellä oli alitajuinen -tunne, että hän oli ollut mukana jossakin ponnistuksia kysyvässä -seikkailussa, mutta tieto häilyi yhäti mielikuvituksen ja todellisuuden -rajamailla. Taistelusta ja sen edellä tapahtuneista seikoista hän ei -muistanut mitään. Hän oli Barry Craven, sen hän tiesi; mutta mistä, -siitä hänellä ei ollut aavistustakaan — sen enempää kuin siitäkään, -millainen hänen elämänsä oli ollut. Hänen henkilöllisyydestään oli -jälellä ainoastaan nimi, siitä hän oli aivan varma. Ja entisyydestä -pisti esiin vain yksi selvä muisto — naisen kasvot. Mutta hänen -niitä muistellessaan kohosivat niiden viereen toisen naisen kasvot, -sekaantuen niihin ja imien ne itseensä, kunnes molemmat kasvot -näyttivät kummallisesti sulautuneen toisiinsa, samanlaisiksi ja -kuitenkin pysyen tyyten erilaisina. Ja niiden erottaminen toisistaan -ja niiden pitäminen erillisinä kävi hänen uupuneille aivoilleen -ylivoimaiseksi ja teki hänen päänsärkynsä entistä repivämmäksi. Hän -meni sekaisin, hänestä alkoi äkkiä tuntua pahalta, ja hän liikahti -kärsimättömästi; hänen ruumistaan vihlaiseva pistävä kipu herätti hänet -äkkiä tajuamaan, missä tilassa hän oli, ja hän valitti huutavinta -tarvettaan. Siihen saakka ei hänen mieleensä ollut johtunut ajatus, -oliko hän yksin ja missä hän oli. Mutta kun hän alkoi puhua, työntyi -hänen alleen käsivarsi, joka nosti häntä hieman, ja hänen huulilleen -tuotiin malja. Hän joi halukkaasti ja kun hänet hellävaroen laskettiin -pieluksille, avasi hän silmänsä ja katseli puoleensa kumartuneen -miehen ryppyisiä, keltaisia kasvoja, joiden värähtämätön ilme oli -kerrankin väistynyt silminnähtävän levottomuuden tieltä. Vähän -aikaa Craven tuijotti niihin käsittämättä mitään. Missä hän oli -nähnyt ne aikaisemmin? Hän pinnisti aivojaan, koettaen muistella, -mitä oli tapahtunut ennen tätä kummallisen hämärää heräämistä, ja -hänen mielessään alkoi sarastaa himmeä muisto huumaavasta melusta -ja myllerryksestä, verestä ja kuolemasta ja rajuista, hillittömistä -inhimillisistä intohimoista, laumasta hurja-katseisia, tumma-ihoisia -miehiä, jotka raahasivat ja rimpuilivat hänen ympärillään — ja -tulisella punertavan harmaalla hevosella ratsastavasta, kiljuvasta -arabialaisesta. Äkkiä hän muisti kaikki. Hän naurahti heikosti, -korisevasti. - -»Sinä vietävän uppiniskainen pikku pahus!» sopersi hän ja meni jälleen -tajuttomaksi. - -Toistamiseen herätessään hän muisti täydelleen kaikki, mitä oli -tapahtunut. Hän tuntui naurettavan heikolta, mutta hänen päätään ei -pakottanut niin pahasti, ja hänen ajatuksensa olivat ihan selvät. Vain -siitä alkaen, kun hän oli sortunut maahan arabialaisten hyökätessä, -siihen saakka, kun hän oli vähä aikaa sitten herännyt, hän ei muistanut -mitään. Kuinka kauan hän oli ollut tiedottomana? Hän kummasteli sitä -hieman, mutta mikään ei vielä suuresti kiinnittänyt hänen mieltään. -Tuonnempana olisi yllin kyllin aikaa ottaa selko siitä samoin kuin -Omarin ja Saidin kohtalosta. Eipä silti, ettei hän olisi siitä -välittänyt, mutta sillä hetkellä hän oli liian väsynyt ja tarmoton -yrittääkseen tehdä mitään muuta kuin virua hiljaa ja kestää omaa -epämukavaa oloaan. Hänen kupeessaan tykytti tuskallisesti, ja hänen -vasemmassa kädessään oli jotakin kummallista; se tuntui turralta, -niin että hän aprikoi, oliko sitä olemassakaan. Hän vilkaisi siihen -pahojen aavistusten vallassa — häntä ei raajarikkoisen elämä lainkaan -miellyttänyt — ja näki helpotuksekseen sen olevan paikallaan, mutta -taivutettuna jäykäksi rinnalleen, kierrettynä paksuihin kääreisiin — -otaksuttavasti katkenneena. Yhä tarkkaavampana hän antoi katseensa -harhailla pienessä teltassa, jossa hän makasi. Se oli hänen omansa, -mistä hän päätteli, että taistelun oli täytynyt olla onnellinen Mukair -Ibn Zarrarahin sotajoukolle, sillä eihän häntä muutoin olisi kuljetettu -takaisin telttaansa. Uneliaan tyytyväisenä hän silmäili tuttuja -esineitä yhtä toisensa jälkeen. - -Äkkiä hän tunsi, että joku oli tullut sisälle. Käännettyään päätään -hän näki Joshion katselevan häntä kasvoillaan ilme, jossa huoli, -tyydytys ja hiljainen arkailu taistelivat ylivallasta. Craven arvasi, -mikä miestä vaivasi, mutta häntä ei haluttanut viitata antamaansa -määräykseen, jota toinen liiallisessa innostaan ei ollut totellut. -Sekin saisi jäädä toistaiseksi — tai unohtua. Hän tyytyi lausumaan -yhden ainoan kysymyksen: - -»Kuinka kauan?» tiedusti hän lakoonisesti. - -»Kaksi päivää», vastasi jaappanilainen yhtä lyhyesti ja esti sillä -kerralla enemmät kyselyt sujauttamalla kuumemittarin isäntänsä suuhun. - -Hänestä oli aina ollut apua, kun hoidettiin leirissä saatuja pikku -vammoja, ja kahden viimeisen Keski-Afrikassa vietetyn vuoden aikana hän -oli hankkinut melkoisen määrän alkeellisia välskärin tietoja, jotka nyt -olivat hänelle hyvään tarpeeseen ja joita hän nyt alkoi käyttää niin -juhlallisen näköisenä, että heikossa tilassa olevan Cravenin teki mieli -purskahtaa hysteeriseen hihitykseen. Mutta hän tukahdutti sen halun ja -piti lämpömittaria suussaan, kunnes Joshio vakavan arvokkaasti otti -sen pois, silmäili sitä tarkkaavasti ja nyökkäsi hyvillään. Noudattaen -hallitsevaa intohimoaan, pienimpiin yksityisseikkoihin ulottuvaa -huolellisuutta, hän puhdisti pienen lasikojeen tarkoin ja pani sen -takaisin koteloonsa, ennenkuin poistui teltasta. Muutamien minuuttien -kuluttua hän palasi, tuoden maljakon höyryävää lientä, käsitteli -Cravenia kuten lasta ja ruokki häntä hellästi kuin nainen. Sitten hän -puuhaili teltassa, siistien sitä ja laittaen sen sekasortoon joutuneen -sisustuksen jälleen järjestykseen. - -Craven tarkkaili häntä aluksi välinpitämättömästi, mutta sitten haluten -tarkemmin tietää, mitä oli tapahtunut. Mutta hänen tiedusteluihinsa -jaappanilainen vastaili vältellen, alkoi taaskin esiintyä lääkärin -tapaan ja totisena puhella Cravenin verenvuodosta, päähän osuneesta -potkusta, joka oli pitänyt häntä kaksi päivää tajuttomana, ja senvuoksi -tarpeellisesta levosta ja unesta, lopuksi poistuen teltasta ikäänkuin -estääkseen isäntänsä joutumasta kiusaukseen. Craven sätti pienen -jaappanilaisen varovaisuutta ja sadatteli hänen itsepäisyyttään, -mutta pian häntä alkoi miellyttävästi nukuttaa, ja hän vaipui uneen -ponnistelematta sen enempää vastaan. - -Oli kulunut enemmän kuin kaksitoista tuntia, ennenkuin hän uudelleen -avasi silmänsä. Telttaan paistoi aamuaurinko. - -Joshio hyöri hänen ympärillään näppärin käsin ja kuulumattomin -askelin, syöttäen häntä ja muuttaen siteitä hänen kyljessään oleviin -haavoihin, joista kuula oli mennyt ja tullut. Sen jälkeen hän höllitti -omaksumaansa, hienon ylemmyyden sävyä ja alentui neuvottelemaan -potilaansa kanssa siitä, mitä pienen lääkelaatikon niukoista -lääkkeistä olisi paras käyttää. Hän näytti tyytymättömältä, mutta -mukautui kuitenkin, kun Craven päätti luottaa vain karaistuneeseen -ruumiinrakenteeseensa, jolleivat haavat ärtyisi, ja antaa luonnon tehdä -tehtävänsä. Ja taaskin suositeltuaan nukkumista hän pujahti pois. - -Mutta Craven ei halunnut nukkua, eikä häntä nukuttanut. Hän -oli tavattoman virkeä, koko hänen olemuksensa oli kuohuksissa, -sillä taaskin hän pohti samaa kysymystä, josta hän luuli iäksi -suoriutuneensa. Taaskin oli kohtalo tehnyt tyhjäksi hänen päätöksensä. -Kolmannen kerran oli se evännyt häneltä kuoleman, jota hän kaipasi, -kiskaissut hänet takaisin elämään, joka oli niin karvas, niin arvoton. -Mitä varten? Minkätähden oli hänen kaihoamansa rauha riistetty häneltä -— minkätähden hänet oli pakotettu uudelleen aloittamaan olemassaolonsa -kamaline taisteluineen? Eikö hän ollut katunut, kärsinyt enemmän -kuin useimmat muut ihmiset, koettanut sovittaa? Mitä häneltä vielä -vaadittiin, mietti hän katkerasti. Hänet valtasi vimmastuttava -voimattomuudentunne, ja hän raivosi omaa mitättömyyttään. Tuntui -siltä, että häneltä oli riistetty itsemääräämisvalta, ja kiukkuisesti -harmitellen hän näki olevansa pelkkä nappula elämän leikissä, nukke, -jonka oli noudatettava, ei taas omaa tahtoaan, vaan häntä mahtavamman -voiman tahtoa. Synkän epätoivoisena hän sadatteli sitä mahtavampaa -voimaa, kunnes hän kauhukseen tajusi, kuinka herjaavia hänen -ajatuksensa olivat, ja hänen huuliltaan pääsi katkonainen rukous. -Hän oli saavuttanut kaiken lopun ja ponnisteli manalan pimeydessä. -Hänen hätänsä oli rusentava — yksin hän ei päässyt eteenpäin ja -epätoivoissaan hän turvautui taivaalliseen armonjakajaan ja rukoili -voimia ja opastusta. - -Henkisesti liian väsyneenä pannakseen merkille hitaasti vieriviä -tunteja hän taisteli viimeistä taistoaan. Ja vähitellen hän muuttui -rauhallisemmaksi, kyllin rauhalliseksi alistuakseen sallimuksen -tutkimattomaan ohjaukseen, joskaan ei jaksanut ymmärtää sitä. Hän oli -ylpeydessään vaatinut itselleen oikeutta määrätä omasta elämästään, -mutta nyt hänelle oli selvinnyt, että korkeampi viisaus kuin hänen oli -säätänyt toisin. Hän ei koettanut käsittää, miksi häntä oli säästetty; -taaskin hänelle oli jostakin tajuamattomasta syystä osoitettu, ettei -hän saanut kaihtaa velvollisuuttaan, ja se riitti. Hänen oli elettävä -ja ja tehtävä jälelläoleva elämänsä mahdollisimman hyväksi. Gillian! -Tämä ajatus oli kiduttava. Hän oli koettanut vapauttaa Gillianin, mutta -yhä vielä Gillian oli sidottu. Hänen rangaistukseensa sisältyisi se, -että hänen omien kärsimystensä lisäksi pitäisi nähdä myöskin vaimonsa -kärsivän. Ähkäisten hän heilautti terveen kätensä silmilleen ja virui -hyvin hiljaa. - -Päivä kului. Hän nousi nauttimaan ruokaa, jota Joshio toi hänelle -määrä-ajoin, mutta tekeytyi uneliaaksi voidakseen pysyä yksin, -kuten hänen mielialansa vaati. Ja käyttäen täysin mitoin hyväkseen -väliaikaista määräämisvaltaansa Joshio istui teltan edustalla ja piti -kyselijät loitolla. Välinpitämättömänä Craven tarkkaili, kuinka illan -varjot syvenivät ja tummenivat. Tuntikausia hän oli ajatellut, ei -itseään, vaan rakastamaansa naista, niin että hänen kolhittua päätään -pakotti sietämättömästi. - -Eivätkä hänen mietteensä olleet vieneet häntä vähääkään alkua -edemmäksi. Hänen oli uudelleen aloitettava sama vaikea elämä, jota hän -oli paennut — sillä sitähän se oli. Hän oli karannut naisen luota, -jolla ei ollut koko maailmassa ketään muita kuin hän. Se kuulosti -ilkeältä, ja alaston totuus pani hänet säpsähtämään, mutta hän oli -päättänyt luopua verukkeista, lakata kiertelemästä. Hän oli ottanut -Gillianin puolisokseen ja poistunut hänen luotaan — ei mikään voisi -sitä muuttaa eikä lieventää sen häpeää. Entiset kokemukset eivät olleet -opettaneet hänelle mitään; taaskin hän oli jättänyt hädänalaisen -naisen oman onnensa nojaan. Gillian oli hänen vaimonsa, jota hänen -tuli suojata ja turvata, sitäkin enemmän, kun Gillianin asema oli niin -omituinen, että hänen oli kestettävä paljon sellaista, mistä onnelliset -avioparit säästyivät. - -Niinä muutamina kuukausina, jotka he avioliittonsa solmiamisen jälkeen -olivat viettäneet Craven Towersissa, oli Gillian parhaansa mukaan -näyttänyt haluavansa olla kumppani, joksi hän oli häntä pyytänyt. -Mutta hän oli torjunut Gillianin luotaan. Hän oli pelännyt itseään -ja epäillyt päätöksensä lujuutta. Kun hän nyt, katkerasti moittien -itseään, ajatteli sitä, oivalsi hän, kuinka paljon enemmän hän -olisi voinut tehdä helpottaakseen Gillianin elämää, lievittääkseen -heidän suhteittensa vaikeutta. Sensijaan hän oli pahentanut sitä, -ja jännityksen painamana oli _hän_ murtunut, ei Gillian. Itsekkyys, -jonka hän oli luullut voittaneensa, oli taaskin saanut ylivallan hänen -tuhokseen. Hänen mielensä täytti musertava häpeä, mutta katuminen oli -hyödytöntä. Mennyt oli mennyttä — entä tulevaisuus? - -Hän palaisi Gillianin luokse. Hän saisi tuskallisen riemun nähdä -vaimonsa jälleen — mutta mitä merkitsisi hänen palaamisensa -Gillianille? Miten olivat nämä kaksi vuotta, joista hän ei tiennyt -mitään, vaikuttaneet Gillianiin? Lagosissa oli häntä odottanut -kokonainen kasa kirjeitä. Gillian oli kirjoittanut hänelle -säännöllisesti — mutta kertomatta mitään. Gillianin lyhyet kirjeet -olivat olleet täynnä tiedusteluja retken edistymisestä, viittauksia -Petersin satunnaisiin Pariisin-matkoihin, tyhjänpäiväistä sääpakinaa -— jäykkiä, vaivoin kokoonkyhättyjä tietoja, joista huokui väkinäistä -pinnistystä. Miten Gillian ottaisi hänet vastaan — vai ottaisiko hän -lainkaan? Tuntui uskomattomalta, että hän ottaisi. Hän tiesi, kuinka -luontaisen hellä ja epäitsekäs Gillian oli, mutta olihan kaikella -rajansa. Eikö Gillian pitäisi häntä isäntänä, vanginvartijana, joka -palaisi supistamaan hänen vähäistäkin vapauttaan? Sillä kun Gillian oli -sidottu häneen, oli hänen lupaamansa vapaus ivantekoa. Ja miten hän -selittäisi pitkäaikaisen poissaolonsa? Gillian ei ollut voinut olla -huomaamatta jotakin uutista lääketieteellisen retkikunnan palaamisesta, -ihmettelemättä, miksi hän yhäti viivytteli Afrikassa. Se kirje, jonka -hän oli kirjoittanut ja uskonut Joshiolle, ei nyt joutuisi milloinkaan -perille. Gillian ei saisi tietää sitä, minkä hän oli tarkoittanut hänen -tietoonsa vasta kuolemansa jälkeen. Hän ei voinut selittää, hänen -täytyi sallia Gillianin tulkita kaikki oman päänsä mukaan. Ja voisiko -Gillian otaksua muuta kuin ilmeisimmän tulkinnan? Hän vääntelehti -sielunhädässään, ja äkillisen liikunnon aiheuttamaa ruumiillista kipua -oli helpompi kestää kuin Gillianin halveksumisen ajatusta. Kaikki oli -niin toivotonta, niin sekavaa. Väsyneesti huokaisten hän karkoitti sen -mielestään ja alkoi haaveilla naisesta itsestään. - -Teltta oli käynyt ihan pimeäksi. Leirissä alkoi häly vaimeta. Silloin -tällöin kantautui hänen korviinsa hiljaisia ääniä, ja kerran tai kaksi -hän kuuli Joshion puhuvan jollekulle ohikulkijalle. - -Sitten kajahti jossakin lähistöllä murheinen laulu, kuuluen selvästi -illan hiljaisuudessa, kimakkana ja kuitenkin omituisen pehmeänä — -pieni, valittava, kaihoisen surumielinen, intohimosta värähtelevä -aavikkosävel. Se taukosi äkkiä, kuten oli alkanutkin, ja Craven oli -hyvillään sen lakkaamisesta. Se sointui liian läheisesti hänen omiin -suruisiin ajatuksiinsa ja kaipaukseensa. Hänen huojennuksekseen Joshio -saapui pian, sytytti lampun ja alkoi hoivata häntä. Puuhaillessaan -jaappanilainen pakisi tavalliseen eloisaan tapaansa, ja Craven salli -hänen puhella keskeyttämättä. Hoitajattaren ja kamaripalvelijan -tehtävistä oli vikkelästi selviydytty ja valmistelut yötä varten -lyhyessä ajassa suoritettu, ja Joshio nukkui huopapeitteeseen -kääriytyneenä Cravenin sängyn vieressä. Hän oli tuskin ummistanut -silmiään kostoretkikunnan lähtöpäivän jälkeen, mutta tänä yönä hän -tunsi voivansa höllentää valppauttaan ja vaipui sikeään uneen. - -Craven ei saanut unta. Hän kuunteli palvelijansa tasaista hengitystä, -katseli pikku lampun vähäistä liekkiä, liian pientä lisäämään teltan -hellettä ja liian heikkoa valaisemaan sitä muuta kuin osittain, -ja ajatteli ankarasti. Hän koetti hillitä mietteittensä juoksua, -torjua mielestään kaikki aatokset tai keskittää ne vain mitättömiin -seikkoihin — hän tarkkaili liioitellun hartaasti avoimesta ovesta -sisälle lentäneen lepakon nopeata, sekavaa pyörähtelyä, laski -ympärillään olevia, lepattavassa valossa himmeästi näkyviä tuttuja -esineitä ja sekunteja, jotka kuluivat heinäsirkan jaksottaisen -sirityksen väliaikoina. Mutta aina uudelleen tunkeutui hänen mieleensä -tulevaisuuden kysymys, eikä hän saanut sitä karkoitetuksi. Hänen raskas -sieluntilansa vaikutti ruumiiseenkin. Hän muuttui rauhattomaksi, mutta -jokainen liike tuotti vieläkin tuskaa, ja hän pakottautui virumaan -hiljaa, vaikka hänen jäsenensä vavahtelivat miltei väkisin. Pakollinen -asento, johon hän ei ollut tottunut, väsytti häntä äärettömästi, ja hän -oli lopen kyllästynyt itseensä. - -Kuu nousi myöhään, mutta sitten sen kirkas, kalpea valo tulvi telttaan, -himmensi kylmällä kirkkaudellaan heikosti palavan lampun ja syvensi -varjoja niissä paikoissa, joihin sen säteet eivät tunkeutuneet. Craven -silmäili teltan yli ulottuvaa hopeista juovaa, ja ihan äkkiä välähti -hänen mieleensä jaappanilainen kuutamo — joka korkeiden, tummien -kuusien välitse valaisi lumottua puutarhaa; hän kuuli öisen tuulen -hiljaa huokailevan pienen talon nurkissa; ilma muuttui raskaaksi -mäntyjen ja huumaavahajuisten kukkien tuoksusta, ja siinä lehahteli -sen muistiinpainuneen, pelätyn hajuveden tuoksu, jota _hän_ oli -käyttänyt. Kylpien hiessä, hirvittävän aavistuksen puistattamana hän -tuijotti hurjistunein silmin kuutamojuovaa, jossa kohosi utuinen -hahmo, kiteytyen varmaan muotoon. Hänen lävitsensä kulki jäinen -väristys. Tukehtumaisillaan sydämensä rajuun tykytykseen, sairaana -uhkaavan, välttämättömästi ilmestyvän näyn herättämästä kauhusta -hän tarkkaili, kun varjomainen hahmo verkkaisesti muuttui eläväksi, -hengittäväksi olennoksi, joka ei ollut tuntumaton kuten aina ennen, -vaan seisoi aineellisena, kuten eläissään, kirkkaassa valossa ja -silmäili häntä. Hän erotti naisen hentojen, kimmeltävää taustaa vastaan -tummina piirtyvien jäsenien ääriviivat, näki rinnan, jolla hänen -sirot kätensä olivat ristissä, nousevan ja laskevan, tunsi _obin_, -joka oli naisen yllä — viimeisen lahjansa, jonka hän oli lähettänyt -Tokiosta kolmiviikkoisen poissaolonsa aikana. Pienet, soikeat -kasvot olivat tyynet ja rauhalliset, mutta pelokkaan aavistuksen -valossa hän odotti, että tiukasti ummistetut silmät avautuisivat ja -näyttäisivät hänelle tuskan, jonka hän tiesi niistä näkevänsä. Hän -rukoili, että ne aukenisivat pian, että hänen kärsimyksensä olisi -lyhyt, mutta hirvittävä todellisuus, naisen läheisyys, tuntui tekevän -hänet tarmottomaksi. Hän ei kyennyt kääntämään katsettaan toisaalle -eikä liikauttamaan värähtelevän, nytkähtelevän ruumiinsa ainoatakaan -lihasta. Nainen näytti huojuvan puolelta toiselle hiljaa, melkein -huomaamattomasti — ikäänkuin olisi odottanut jotakin merkkiä tai -pakottavan voiman ohjausta. Kauhusta jähmettyen hän sitten huomasi, -että hahmo hitaasti, ikäänkuin lipuen, siirtyi häntä kohti, häntä -liikkumattomana pitänyt lumous särkyi, ja hän painautui taaksepäin -pieluksia vasten terveen kätensä kouraistessa peitettä ja kuivien -huuliensa sopertaessa kuulumatonta rukousta. Nainen tuli yhä -lähemmäksi, ihan hänen viereensä, ja jäätävän kylmyyden hyytäessä -sydäntään hän mietti, oliko hahmon tulo kuoleman enne, oliko O Hara -Sanin sielu lähetetty noutamaan miestä, joka oli syössyt hänet -niin hirvittävään turmioon. Häneltä pääsi tukahdutettu, melkein -epäinhimillinen parkaisu, hänen silmänsä menivät levälleen, ja -tahmeata hikeä valui pitkin hänen kasvojaan, kun nainen kumartui -hänen puoleensa; hän näki tummien ripsien värisevän kalmankalpeilla -poskilla ja arvasi tuskaisten silmien seuraavana sekuntina avautuvan -ja katsovan häneen kammottavan syyttävinä. Vuode tärisi häntä -puistattavasta vapistuksesta. Verkkaisesti aukenivat paksut luomet, ja -taaskin Craven katsoi sumean syviin, suuriin, harmaisiin silmiin, jotka -olivat samanlaiset kuin hänen omansa. Sitten häneltä pääsi vihlova -ihmeellisen, melkein uskomattoman helpotuksen huokaus, sillä hänen -pelkäämäänsä tuskaa ei näkynyt — hänen lähellään olevat kasvot olivat -sen onnellisen tytön kasvot, joka oli rakastanut Cravenia ennenkuin -epätoivon tuntu oli hipaissut häntä, hellistä, kirkkaista silmistä -loisti luottamusta ja ihailua. Yhä alemmaksi nainen kumartui, ja -raottuneet huulet kaartuivat herttaisen tervehdyksen hymyyn — vai oliko -se jäähyväisiksi? Sillä hänen odottaessaan henkeään pidättäen kiihkeänä -virinneen toivon vallassa, näyttivät naisen hahmon selvät ääripiirteet -himmenevän ja värähtelevän, hänen oli hetkisen kylmä tuntu, ikäänkuin -olisi aave painanut siihen suudelman, hän oli kuulevinaan hiljaista -kuiskutusta — ja näky oli poissa. - -Oliko nainen ollutkaan hänen luonaan? Nääntyneenä hän ei jaksanut -tarkistaa sitä, mutta tunsi varmasti, ettei hän ikinä enää näkisi -pelättyä näkyä, joka oli häntä vainonnut. Hänen jäykistyneet -lihaksensa laukesivat, ja huokaisten rukouksen, joka uhkui sanomatonta -kiitollisuutta, hän käänsi kasvonsa pimeään päin ja heltyi tyyten, itki -kuin lapsi, painaen päätään pieluksiin, jotta Joshio ei heräisi hänen -kauheista nyyhkytyksistään. Ja lopen uupuneena hän sitten nukkui. - -Hänen jälleen herätessään oli jo melkein keskipäivä. Kivut olivat -lieventyneet, ja hän tuntui vahvemmalta kuin edellisenä päivänä. - -Hän muisti elävästi edellisen yön näyn, mutta ei tahtonut mietiskellä -sitä. Se oli hänestä vainajan lähettämä sanoma, melkein pyhä merkki -siitä, että sen naisen sielu, jolle hän oli tehnyt vääryyttä, oli -saanut rauhan, antanut hänelle anteeksi, mitä hän ei ollut koskaan -rohjennut toivoa. Näin hän toivoi sen olevan. Hän kammosi räikeän -repiviä vaikutelmia, jotka sittenkin saattaisivat olla kuumeista -mielikuvitusta, kiihoittavan katumuksen työtä. Hänen saamansa rauha -oli liian kallisarvoinen kevyesti menetettäväksi. O Hara San oli -antanut hänelle anteeksi, vaikka itseltään hän ei milloinkaan saisi -anteeksiantoa. - -Mutta vaikka hänet olikin vallannut anteeksisaamisen rauhoittava tunne, -tiesi hän kuitenkin, ettei hänen virheensä ollut vielä sovitettu, ettei -sitä ikinä voisi sovittaa. Pikku O Hara Sanin traagillinen muisto oli -yhä vielä hänen ja onnen välissä. Hän oli edelleenkin sidottu, yhäti -siinä kuopassa, jonka hän oli itse kaivanut. Hän oli saastainen ja -kelvoton, hänen syntinsä esti häntä noudattamasta sydämensä käskyjä. -Hänen mielensä täytti syvä suru ja raskas menetyksentunne, kun hän -ajatteli naista, jonka oli ottanut puolisokseen. Gillian oli hänen -vaimonsa, hän rakasti vaimoaan intohimoisesti, kaipasi häntä koko -tulisen luonteensa voimalla, mutta synnin tahraamana ei uskaltanut -vaatia häntä omakseen. Moitteettoman puhtaana Gillian oli hänen halunsa -yläpuolella. Ja hänen tähtensä Gillianin täytyi elää ilman naisellista -oikeuttaan. Menemällä avioliittoon Gillianin kanssa hän oli tehnyt -hänelle korvaamattoman vääryyden. Hän oli sen aina tiennyt, mutta -silloin hänellä ei ollut näyttänyt olevan muuta keinoa. Mutta varmasti -olisi ollut joku muu mahdollisuus, jos hän oikein todenteolla olisi -koettanut sitä keksiä. Oliko hän? Itsepintaisesti hän vakuutti, että -hän oli koettanut — että itsensä ajatteleminen ei ollut vaikuttanut -hänen päätökseensä. Mutta hänen sitä vakuutellessaan nousi omatunto -syyttävänä ja repi rikki viimeisetkin häntä sokaisseet itsepetoksen -riekaleet, ja hän tunnusti solminneensa avioliiton sitä varten, ettei -Gillianista tulisi kenenkään toisen miehen vaimo. Hän oli menetellyt -mahdollisimman halpamaisesti. Silloin hän ei ollut sitä tajunnut — hän -oli luullut toimineensa yksinomaan Gillianin eikä itsensä tähden. Mutta -nyt hän selvästi oivalsi, kuinka itsekäs hän oli ollut. Ja mihin se -päättyisi? Miten hän milloinkaan voisi sovittaa Gillianille tekemänsä -vääryyden? - -Joshion saapuminen lopetti hänen itsetutkistelunsa, joka oli sekä -karvas että kirvelevä. Ja palvelijan poistuttua tunnin kuluttua ei -Cravenia vähääkään haluttanut uudelleen aloittaa turhaa mietiskelyä, -joka ei vienyt mihinkään. Hän oli päässyt pohjakallioon saakka — hän -ei voinut arvostella itseään pahemmin kuin jo arvosteli. Kuta vähemmän -hän ajatteli itseään, sen parempi. Nyt hänen oli tultava terveeksi -mahdollisimman nopeasti ja palattava Englantiin — sen edemmäksi hän -ei jaksanut punnita. Ulkoa kuului Saidin ääni, ja se oli mieluisa -helpotus. Arabialainen kuulosti väittelevän Joshion kanssa, joka -itsepäisesti epäsi häneltä sisäänpääsyn. Craven lopetti kinan lyhyeen. - -»Laske sheikki sisälle, Joshio!» huusi hän ja naurahti oman äänensä -heikkoudelle. - -Se oli kuitenkin siksi voimakas, että kuului teltan ovelle, verho -heilahti syrjään, ja arabialaispäällikkö astui sisään. Hän tarttui -Cravenin ojennettuun käteen ja silmäili häntä jonkun aikaa leveä hymy -kauniilla kasvoillaan. - -»_Enfin, mon brave_, luulin jo, etten enää koskaan näkisi sinua! Olit -aina nukuksissa, ainakin minulle niin väitettiin», virkkoi hän nauraen, -laskien kantapäänsä mattoon ja sytyttäen savukkeen. Sitten hän loi -nopean, tutkivan katseen vuoteella viruvaan, kääreiden peittämään -olentoon ja alkoi uudelleen nauraa. - -»Oikeastaan sinun pitäisi olla kuollut, ymmärräthän, ja olisitkin -kuollut ilman tuota palvelijaasi.» Hän keikautti päätään ovea kohti. -»Saat kiittää häntä hengestäsi, rakas ystävä. Tiedäthän, että hän lähti -mukaamme sinä yönä, lainasi ratsun ja burnuusin, jota sinä et suostunut -panemaan yllesi, ja pysytteli poissa näkyvistäsi viimeiseen minuuttiin -saakka. Hyökätessämme hän oli ihan takanasi, eksyi sinusta mylläkässä, -mutta löysi sinut taaskin, kun aika oli jo perin täpärällä. Minä olin -sillä hetkellä erotettuna sinusta, mutta näin sinun haavoittuvan, -hänen raivaavan itselleen tien luoksesi ja sitten teidän molempien -sortuvan maahan. Luulin teitä menneiksi miehiksi. Samassa taistelu -kääntyi meidän onneksemme, pääsin luoksesi, mutta en toivonutkaan -tapaavani sinua elossa. En eläissäni ole ällistynyt enemmän kuin -silloin nähdessäni sen pienen jaappanilais-pahuksen ryömivän esiin -mies- ja hevoskasan alta, kiskoen sinua perässään. Hän oli kolhiutunut -ja huumaantunut, ei erottanut ystävää vihollisesta, mutta hänellä oli -jälellä kyllin järkeä tunteakseen, että olit hengissä, ja hän aikoi -pitääkin sinut elossa. Hän laski sinut hietikolle ja _istui_ päällesi -— naura vain, mutta se on totta — ja välkytteli revolveriaan, tähdäten -jokaista, joka tuli lähelle, ja kiljuen kansansa sotahuutoa, kunnes -minulla oli kyyneleet silmissä naurusta. Ja kun kaikki oli ohitse, -ärisi hän kuin pantteri minun koettaessani koskea sinuun, torjui kaikki -avuntarjoukset ja toi sinut tänne takaisin sylissään ratsunsa selässä -— etkä sinä ole keveän sarjan miehiä. Siinä mies, kautta Allahin!» -lopetti hän haltioissaan. - -Cravenia hymyilytti arabialaisen maalaava kuvaus, mutta sydämessään hän -toivoi, ettei Joshion uskollinen into olisi ollut niin tuloksellinen. -Mutta leikissä oli ollut muidenkin henki vaarassa. - -»Omar?» tiedusti hän levottomana. - -Saidin silmistä katosi nauru äkkiä, ja hänen kasvonsa muuttuivat -vakaviksi. - -»Kuollut», vastasi hän lyhyesti. »Hän ei koettanutkaan jäädä henkiin. -Elämä oli hänestä sisällyksetön ilman Safiyaa», lisäsi hän, kohauttaen -merkitsevästi olkapäitään, mikä kaunopuheisesti osoitti, ettei hän -jaksanut käsittää sellaista ajatustapaa. - -»Entä Safiya —?» - -»Tappoi itsensä samana yönä, jona hänet ryöstettiin. Hänen ryöstäjänsä -ei saanut hänestä vähääkään huvia — ja Omarin kunnia pysyi tahrattomana -— vaikka hän ei sitä tiennyt, poloinen mies. Hän surmasi vihamiehensä», -lisäsi Said, hymyillen julman tyytyväisesti. »Se oli paikallaan, mies -oli luopio, kavaltaja, kypsä kuolemaan. Päällikkö tuli minun osalleni. -Juuri häneltä sain tietoja Safiyasta — hän puhui ennen kuolemaansa.» - -Lyhyt, kolea nauru, joka seurasi näitä paljon merkitseviä sanoja, oli -aito arabialainen. Hän viritti uuden savukkeen ja poltteli jonkun aikaa -ääneti, kun taas Craven katseli avaruuteen ja koetti olla kadehtimatta -vainajaa, joka oli saanut häneltä evätyn levon. - -Katkaistakseen ajatustensa juoksun hän kääntyi jälleen Saidin puoleen. -Hilpeys oli häipynyt arabialaisen kasvoilta, ja hän tuijotti synkästi -matonkaistaleeseen, jolla hän kyykötti. Hänen alakuloinen asentonsa -ei sopinut voittajalle, joka hän epäilemättä oli. Että veljen kuolema -suretti häntä syvästi, sen Craven tiesi sanomattakin, mutta aavisti, -että Saidin masentumiseen oli muutakin syytä kuin Omarin menetys. - -»Se oli kaiketi ratkaiseva», huomautti hän epämääräisesti, tarkoittaen -neljä päivää sitten tapahtunutta ottelua. - -Said nyökkäsi. - -»Se oli pieksämistä», sanoi hän äänessään halveksimisen häive. »Koiria, -jotka osasivat ryöstää ja murhata, kun eivät kohdanneet vastarintaa, -mutta joilta nousi sisu kaulaan, kun joutuivat taisteluun. Mutta -olivathan he aikoinaan miehiä, ja me hupsut pidimme heitä miehinä -vieläkin. He olivat soittaneet suutaan ja rehennelleet, kautta Allahin, -ja pitiväthän heistä jotkut puoliaan päällikkönsä ympärillä. Mutta -rivimiehet — pyh!» Hän sylkäisi savukkeensa lattialle halveksivan -näköisenä. »Aluksi se näytti varsin lupaavalta», murisi hän sitten. -»Arvelin meille tarjoutuneen tilaisuuden nähdä, millaista ainesta -väkemme on. Mutta vihollisilla ei ollut minkäänlaista järjestystä. -Ensimmäisen puolen tunnin kuluttua teimme heille mitä halusimme. Se oli -perin helppo voitto», lisäsi hän, käyttäen melkein ainoita osaamiaan -englanninkielisiä sanoja. - -Cravenia nauratti hänen harminsa. - -»Ja sinä kun aloit menettää taistelukuntosi! Huono onni, sheikki.» - -Said katsahti häneen kasvoillaan virnistys, joka kuitenkin pian -haihtui, ja hän oli yhtä surullisen näköinen kuin ennenkin. Craven -luuli arvaavansa, mikä häntä vaivasi. - -»Se muuttaa elämääsi — Omarin kuolema nimittäin», huomautti hän. - -»Muuttaa!» kertasi toinen happamesti. »Se lopettaa kaikki.» Hän -heilautti käsiään kiivaasti. »Minun on luovuttava rykmentistäni», -jatkoi hän sitten haikeasti, »kumppaneistani, Ranskassa olevasta -kilparatsu-tallistani — kaikesta, mistä pidän ja mikä tekee elämäni -miellyttäväksi. Ja mitä varten? Hallitakseni heimoa, josta on tullut -niin voimakas, ettei sillä ole vihollisia, kuunnellakseni alituisia -juttuja varkauksista ja perintöriidoista ja jakaakseni oikeutta -ihmisille, jotka vannovat koraanin kautta ja sitten valehtelevat -minulle vasten kasvoja, ottaakseni vaimon ja hankkiakseni poikia, jotta -Mukair Ibn Zarrarahin heimo ei kuolisi sukupuuttoon. _Grand dieu_, -millaista elämää!» - -Hänen äänensä traagillisen surkea sävy ei jättänyt vähääkään -epäilyksen varaa hänen vilpittömyydestään. Eikä Craven, joka tunsi -hänet, ollut kärkäs epäilemään. Saidiin sovitettu menettely oli -puolustettavissa, niin kauan kun hän oli nuorempi poika, jolla ei -ollut toiveita välittömästi tulla isänsä jälkeen heimon johtajaksi — -olihan aina voitu toivoa, että Omarin vaimo saisi jälkeläisen — mutta -kun oli käynyt näin, oli se erehdys, joka oli tehnyt hänet kerrassaan -sopimattomaksi siihen osaan, jota esittämään hänet nyt oli kutsuttu. -Hänen synnynnäinen taipumuksensa eurooppalaisuuteen, joka tuntui -selittämättömältä sekä hänestä itsestään että hänen omaisistaan, oli -kehittynyt ja lujittunut hänen seurustellessaan ranskalaisten upseerien -kanssa, joiden pariin hän oli joutunut ja jotka olivat ottaneet hänet -avosylin vastaan aluksi mahtavan aavikkoheimon edustajana ja sitten, -varsin pian, hänen itsensä tähden. Hänen miellyttävä olemuksensa oli -saanut heidät kiintymään häneen, ja hänestä oli hyvin helposti tullut -rykmentin suosituin alkuasukasupseeri. Häntä oli imarreltu, hänelle -oli juhlittu, häntä oli ylistelty sekä mielenylevyyden että auliuden -vuoksi, ja vain hänen oma terve järkensä oli estänyt häntä täydelleen -pilaantumasta. Vähävaraisista ranskalaisista oli hänen varallisuutensa -erittäin edullinen piirre, sillä ratsastuskilpailut olivat hallitsevana -intohimona rykmentissä, ja kun hän pystyi hankkimaan mainioita -hevosia, takasi hän, että rykmenttien välinen kiertopalkinto, joka jo -joitakuita vuosia oli koristanut heidän kasinonsa pöytää, pysyi siellä -edelleenkin. Hän oli täydestä sydämestään antautunut seuraelämään, -saaden yhä enemmän vaikutuksia länsimaisesta ajatustavasta ja -kulttuurista, silti menettämättä omaa yksilöllisyyttään. Hän oli -omaksunut sivistyksen parhaat puolet hankkimatta sen vikoja. - -Mutta se kokemus ei todennäköisesti ollut omiaan edistämään hänen -vastaisen elämänsä onnea. Craven ajatteli sitä elämää, jota spahit -viettivät Algierissa ja loma-aikoinaan Pariisissa, ja vertasi sitä -silmiensä edessä näkyvään, kokonaan toisenlaiseen elämään. Hän arvasi, -mitä vaikeuksia ilmaantuisi, mitä pulmia syntyisi, ja ennen kaikkea hän -ymmärsi Saidia pahimmin harmittavan seikan — avioliiton, jota hänen -naisvihaajansielunsa kammosi. - -Kuten hänellä itsellään oli arabialaisellakin edessään tärkeä -käännekohta. He olivat kyllä hyvin erilaisissa, mutta sittenkin -samantapaisissa asemissa. Hänen oli työskenneltävä pelastuksensa -hyväksi Englannissa, Saidin taas oli meneteltävä samoin -aavikkolinnoituksessaan. Se ajatus vahvisti hänen ystävyyttään -alakuloista nuorta arabialaista kohtaan. Hän olisi ollut valmis -uhraamaan paljon voidakseen auttaa Saidia, mutta hänen luontainen -umpimielisyytensä sitoi hänen kieltään. Hänellä oli ollut kylliksi -ikäviä kokemuksia omassa elämässään, eikä hän tuntenut olevansa pätevä -tyrkyttämään neuvoja toiselle. - -»Tämä maailma on hullunkurinen», virkkoi hän huoahtaen, »vaikka -otaksuttavasti ei vika ole maailmassa, vaan ihmisissä». -Hajamielisyydessään hän puhui äidinkieltään. - -»_Plaît-il_?» - -Saidin kummastelu herätti hänet tajuamaan, missä hän oli, ja hän käänsi -sanansa arabiankielelle lisäten: »Se on kova onni sinulle, sheikki, -mutta se on kismet. Kaikki on kohtalo määrännyt», lopetti hän melkein -ujostellen, tuntien olevansa mahdollisimman huono Jobin lohduttaja. - -Arabialainen kohautti olkapäitään. - -»Niille, jotka uskovat», lausui hän synkästi, »mutta minä, hyvä -ystävä, en usko mihinkään. Entä sinä? Koko ikäni olen epäillyt, en -ole milloinkaan ollut puhdasoppinen muhamettilainen — vaikka minun -on ollut pidettävä ajatukseni omina tietoinani, _bien entendu!_ Ja -viime vuodet olen elänyt sellaisten miesten parissa, joilla ei ole -uskoa, ei jumalaa, ei ajatusta millekään muulle kuin maailmalle -ja sen nautinnoille. Islam ei minulle merkitse mitään. 'Allahin -tahto — Allahin rauha', mitäpä muuta ne ovat kuin sanoja, tyhjiä, -sisällyksettömiä sanoja? Minkälaisen rauhan Allah soi Omarille, joka -uskoi tiukasti? Millaisen rauhan Allah on lahjoittanut isälleni, joka -istuu päivät pääksytysten teltassaan, murehtien esikoistaan? Minä itse -vannon Allahin ja profeetan nimessä, mutta se on totuttu tapa eikä -perustu niiden sanojen minussa herättämiin tunteisiin. Olen lukenut -erään amerikkalaisen kirjoittaman Muhametin elämäkerran ranskalaisen -käännöksen. Se ei tehonnut minuun. Se ei tehnyt minua suopeammaksi -hänen oppiansa kohtaan. Minulla on oma uskontoni — en valehtele, en -varasta, en syö sanaani. Tekevätkö kaikki profeetan hartaat kannattajat -aina yhtä paljon? Sinä tiedät, ja minä tiedän, etteivät he tee. Missä -suhteessa he sitten ovat parempia ihmisiä kuin minä? Ja jos on tuleva -elämä, minkä olen valmis myöntämään, olen taipuvainen uskomaan, että -minun arvolauseeni on siellä yhtä hyvä kuin kenen totisen uskovaisen -hyvänsä», lopetti hän, naurahtaen ilottomasti ja ponnahtaen pystyyn. - -»On — muitakin uskontoja», sanoi Craven kömpelösti. Hän ei missään -nimessä tahtonut esiintyä käännyttäjänä ja karttoi uskonnollisia -väittelyitä mahdollisimman tarkoin, mutta Saidin avomielisyys oli -liikuttanut häntä. Hän käsitti, ettei arabiailainen olisi puhunut niin -peittelemättä kenellekään muulle. Mutta Said pudisti päätään. - -»Minä pidän oman uskontoni. Se kelpaa», vastasi hän lyhyesti. Sitten -hän taaskin kohautti olkapäitään, ikäänkuin sysäten syrjään häntä -vaivaavat huolet, katsahti Craveniin ja purskahti nauramaan. »Ja sinä, -ystävä-parkani, jonka olisi ollut paljoa parempi ottaa tarjoamani -burnuusi, jäät tänne katselemaan spahin muodonvaihdosta, _hein_?» - -»Toivoisin voivani sen tehdä», vakuutti Craven, hymyillen hänkin. -»Mutta minua odottavat omat tehtäväni Englannissa. Minun on lähdettävä -heti, kun vain olen saanut haavani kyllin umpeen.» - -Said nyökkäsi vakavasti. Hän käsitti täydelleen, että Craven oli -tahallaan etsinyt kuolemaa lähtiessään heimon mukana vihollisia -vastaan. Vähemmänkin tarkkanäköinen ihminen kuin teräväsilmäinen -arabialainen olisi huomannut, että hänessä oli retken jälkeen -tapahtunut muutos, ja hänen lausumansa aikomus palata Englantiin -vahvisti sitä. Mistä muutos oli johtunut, se tuntui Saidista -vähäarvoiselta seikalta; riitti se, että se oli mielen tervehtymisen -merkki. Sillä hulluuden puuska se oli tietysti ollut — missään muussa -valossa hän ei voinut sitä nähdä. Mutta koska se oli mennyt ohitse ja -hänen englantilainen ystävänsä oli taaskin täydessä järjessään, ei -hän voinut muuta kuin tyytyä päätökseen, jota hän omasta puolestaan -pahoitteli. Hän olisi tahtonut pidättää Cravenin luonaan epämääräiseksi -ajaksi. Craven edusti menneisyyttä, yhdisti ranskalaisystävällisen -arabialaisen siihen elämään, josta hän vastahakoisesti luopui. Mutta -nyt ei ollut sopiva hetki sen pohtimiseen. Craven alkoi äkkiä näyttää -uupuneelta, ja Joshio, joka oli meluttomasti hiipinyt sisälle, seisoi -vuoteen pääpuolessa isäntänsä näköpiirin ulkopuolella ja viittoili -kiihkeästi vierasta poistumaan. - -Lausuen hilpeän pilan komea Said lähti tottelevasti teltasta. - - - - -X - - -Kului lähes neljä kuukautta, ennenkuin Craven pääsi lähtemään Mukair -Ibn Zarrarahin leiristä. Hänen vammansa olivat parantuneet nopeasti, -ja pian hän oli saanut takaisin entiset voimansa. Kiihkeästi hän -olisi halunnut palata Englantiin viipymättä, mutta oli suostunut -jäämään, kun Said oli hartaasti pyydellyt häntä odottamaan, kunnes he -voisivat ratsastaa Algieriin yhdessä. Nuorella sheikillä oli ollut -paljon puuhaa. Hän oli nyt jo itse teossa heimon johtaja. Mukair Ibn -Zarrarah oli ollut vanhanpuoleinen jo poikiensa syntyessä ja Omarin -kuoleman jälkeen vanhentunut hämmästyttävän pian. Ihan äkkiä hänestä -oli tullut iäkäs mies; hän ei ollut jaksanut toipua häntä kohdanneesta -kolahduksesta; valittaen vanhemman lempipoikansa kohtaloa hän vapisi -ajatellessaan rakastetun heimonsa tulevaisuutta, kun se jäisi sellaisen -miehen hoivattavaksi, joka, kuten hän nyt tunsi, oli pikemminkin -ranskalainen kuin arabialainen. Hän liioitteli kaikkia Saidissa -havaitsemiaan ranskalaisystävällisiä taipumuksia ja kirosi ranskalaisia -yhtä hartaasti kuin Omar oli konsanaan kironnut, unohtaen itse olevansa -suuressa määrin niihin syypää. Mutta hänen pelkonsa oli pääasiallisesti -kuvittelua. Muutamia uudistuksia Said tosin toteutti, mutta hän oli -liian viisas olennaisesti muuttaakseen kansansa hallintotapoja. -Heimo oli uskollinen ja kiintynyt hallitsevaan sukuun, ja hän oli -kyllin älykäs antaakseen sen olla rauhassa, kyllin laajakatseinen -oivaltaakseen, ettei lukuisaa, hajallaan asuvaa heimoa voitu johtaa -saman suunnitelman mukaan kuin spahirykmenttiä, ja kyllin filosofinen -ymmärtääkseen, että hän oli kääntänyt elämänsä tarinan lehden ja -että hänen täytyi tyytyä jossakin määrin seuraamaan edeltäjäinsä -jälkiä. Soturit kannattivat häntä yksimielisesti; niidenkin, -jotka olivat olleet taipuvaiset esittämään huomautuksia hänen -eurooppalaista taktiikkaansa vastaan, oli, nähdessään hänen loistavat -päällikönominaisuutensa, ollut pakko myöntää hänelle se kunnioitus, -mikä hänelle kuului. - -Sillä hänen saavuttamansa voitto ei ollut tullut varsin niin helposti -kuin hän oli Cravenille vakuuttanut sitä hilpeästi kuvatessaan. -Vanhemmat miehet — erikoisesti päälliköt —, joilla vielä oli -ennakkoluuloja ja jotka Mukair Ibn Zarrarahin tavoin olivat -keskittäneet kaikki toiveensa Omariin, alkoivat oivaltaa, että -heidän levottomuutensa Saidin hallituksen tähden oli perusteeton ja -ettei hänen pitkä oleskelunsa vihatun hallitsevan rodun keskuudessa -ollut pilannut hänen rohkeuttaan eikä tartuttanut häneen heidän -kammomiaan tapoja. Cravenista oli mielenkiintoista tarkkailla, kuinka -hyvä yhteisymmärrys vähitellen vakiintui nuoren sheikin ja hänen -alapäällikköjensä välillä. Parannuttuaan hän oli ollut mukana useissa -neuvottelukokouksissa, joita oli pidetty sen johdosta, että vanha -sheikki siirtyi syrjään heimon varsinaisesta johdosta, ja hän oli -ihmetellyt Saidin maltillista ja sovinnollista esiintymistä päällikköjä -kohtaan. Hän oli mennyt puolitiehen heitä vastaan, tukahduttaen omia -tunteitaan ja riistäen heidän epäluuloiltaan kärjen. Ja samalla hän -oli selvästi näyttänyt aikovansa hallita itsevaltaisesti, kuten -hänen isänsäkin oli tehnyt. Häneen syvälle syöpyneestä sivistyksestä -huolimatta hän sittenkin oli liiaksi arabialainen, liiaksi Mukair Ibn -Zarrarahin poika voidakseen sydämestään olla muuta kuin itsevaltainen. -Ja hänen valtaotettaan olivat alemmat päälliköt katselleet suopein -silmin. He olivat tottuneet siihen, että heitä hallittiin rautaisella -kädellä, ja olisivat halveksineet heikkoa johtajaa. He olivat pelänneet -ulkomaisen vaikutuksen seurauksia, kammonneet sellaista komentoa, joka -olisi heikentänyt heimon arvovaltaa. Mutta kun heidän epäilyksensä -olivat rauhoittuneet, olivat he innostuneina kerääntyneet uuden -päällikkönsä ympärille. - -Heti liikkeelle päästyään oli Craven käynyt Mukair Ibn Zarrarahin -luona hänen synkistyneessä teltassaan ja säikähtänyt hänen muuttunutta -ulkonäköään. Hän saattoi tuskin uskoa kumaraista, murtunutta olentoa, -joka vaivoin huomasi hänen tulonsa ja murheeseen vaipuneena huojui -yhtä mittaa edestakaisin, jupisten koraanin lauseita ja hokien -poika-vainajansa nimeä, samaksi jänteväksi, virkeäksi vanhukseksi, -jonka hän vielä muutamia viikkoja sitten oli nähnyt hallitsevan -vimmaista joukkoa persoonallisuutensa voimalla ja puhuvan heille -äänellä, joka oli kantanut kuuntelevan väkijoukon äärimmäisille -liepeille. Rusentava suru ja äkkiä tuntunut vuosien taakka olivat -muuttaneet hänet hylyksi, joka oli romahtamaisillaan pirstoiksi. - -Said oli seurannut häntä päivänpaisteiseen ulko-ilmaan. - -»Näit, miten hänen asiansa ovat», virkkoi hän. »En voi nyt poistua -hänen luotaan. Niin pian kuin mahdollista lähden Algieriin jättämään -erohakemukseni ja selvittämän asiat hallituksen kanssa. Emme ole varsin -hyvissä kirjoissa tämän jutun jälkeen. Olemme säilyttäneet rauhan -näillä seuduin niin kauan, että meidän käy aika vaikeaksi selittää -harkittua sotaretkeämme. He myöntävät kyllä, että meitä oli ärsytetty, -mutta moittivat meidän kostamistapaamme. Moittikoot!» huudahti hän, -nauraen ja kohauttaen olkapäitään. »Minua nimitetään pikaiseksi ja -ajattelemattomaksi. Kuvernööri tutkii minua säälimättömästi — tunnethan -hänet, vanhan, lihavan Faidherben? Hän vapisee aina, huolissaan -asemastaan, pitäen pikkuheimojen mitättömiä kahakoita järjestettyinä -kapinoina ja peläten kuohuntaa, jonka seurauksena saattaisi olla, että -hän menettäisi virkansa. Lihavuori ja kananpojan sydän! Hän raivoaa ja -kiljuu ja puhuu paljon mainiosta ranskalaisesta hallinnosta ja minun -tapaisistani kiittämättömistä päälliköistä, joka lisäävät hallituksen -vaikeuksia. Mutta eversti asettuu puolelleni, epävirallisesti -tietenkin, ja hänen sanansa on painava hallituksen korvissa. Siinä -kokonaan toisenlainen mies, kautta Allahin! Olisi onni tälle maalle, -jos hän olisi Faidherben paikalla. Mutta hän on ainoastaan soturi eikä -politikko, joten hän todennäköisesti elämänsä loppuun saakka pysyy -pelkkänä spahien everstinä.» - -Poistuessaan teltan luota he keskustelivat ranskalaisten Algeriassa -noudattamasta hallintotavasta, ja Craven sai tietää paljon sellaista, -mikä hämmästytti häntä ja olisi myöskin aika lailla hämmästyttänyt -virkahuoneessaan Place Beauveaun varrella kaikessa rauhassa istuvaa -sisäministeriä. Said oli nähnyt ja kuullut paljon. Kun hänen -myötätuntonsa oli tunnettu, oli hänelle uskottu paljon salaisuuksia, -eivätkä edes hänen ranskalaisystävälliset taipumuksensa olleet estäneet -häntä näkemästä rehoittavaa turmelusta, lahjomista ja petosta; hän -tiesi, että lahjuksia tarjottiin runsaasti ja korkeassa asemassa olevat -viranomaiset ottivat niitä vastaan, omaisuuksia kasattiin luvattomasti -keinottelemalla valtion rahoilla; sellaisia virheitä olivat tehneet -viranomaiset, käyttäen väärin asemaansa riistääkseen maata, jota -hallitsemaan heidät oli lähetetty. - -Kuunnellessaan näitä avomielisiä paljastuksia ainoan milloinkaan -kohtaamansa rehellisen arabialaisen suusta Craven aprikoi, minkälainen -vaikutus Saidin tarkoilla tiedoilla olisi hänen elämäänsä, kuinka -paljon ne muuttaisivat hänen toimintaansa ja millaiseksi hänen ja maan -isäntien väliset suhteet todennäköisesti vastaisuudessa muodostuisivat. -Jos kysymyksessä olisi ollut joku toinen päällikkö, joka ei olisi ollut -niin laajasieluinen eikä niin vilpitön kuin Said, olisivat tulokset -saattaneet olla tuhoisat. Mutta Saidilla oli enemmän kokemuksia kuin -useimmilla muilla arabialaispäälliköillä ja hänen kiintymyksensä -ranskalaisiin perustui pikemminkin siihen, mitä hän oli nähnyt -Ranskassa, kuin siihen, mitä hän oli pannut merkille Algeriassa. - -Tammikuun alussa he lähtivät ratsastamaan pitkää taivalta aavikon -halki. Muutamia viikkoja oli Craven jo ollut maltiton, haluten päästä -pois, mutta Saidille annettu lupaus oli pidättänyt häntä. - -Keitaalta lähti lukuisa ratsujoukko, sillä arvo-aseman tähden piti -uudella päälliköllä olla suurempi saattue kuin spahikapteenilla -oli ollut. Matkalla ei sattunut mitään erikoista. Vaikka Cravenia -kalvoikin koti-ikävä, sujui taivaltaminen kaikin puolin hauskasti. Kun -hän kerran oli lähtenyt liikkeelle, vaimeni hänen rauhattomuutensa, -sillä jokainen päivä vei häntä likemmäksi Englantia. Ja myöskin Said -oli karkoittanut alakuloisuutensa ja viimeaikaisen vakavuutensa ja -puheli tulevaisuudesta toiveikkaammin. Pohjoiseen edetessään he -saapuivat paremmille viljelysseuduille ja sivuuttivat joitakuita -laajoja hedelmäviljelyksiä, jotka alkoivat yhä enemmän antaa maisemalle -leimaansa. Ne olivat kauniita pilkkuja aavikolla; kärsivällisesti -ja sitkeästi ne oli muokattu kuivasta erämaasta, ja aina olivat -niiden uhkana tuhoavat heinäsirkat, vaikka enää niiden ei tarvinnut -pelätä arabialaisten ryöstöretkiä, jotka pari-, kolmekymmentä -vuotta sitten olivat olleet alituisena vaarana. Eurooppalaisten -ja alkuasukastyöläisten kirjavat parvet, jotka, mikä ahkerammin, -mikä laiskemmin, uurastivat viinitarhoissa ja hedelmä-istutuksilla, -kokoontuivat aina katselemaan ohiratsastavaa sheikin joukkuetta, joka -mieluisasti katkaisi heidän päivänsä yksitoikkoisuuden, ja kerran tai -pari Said suostui tuttujen viljelyksenomistajain vieraskutsuun. - -Algierissa Craven viipyi vain yhden yön. Kirjoittaessaan kotiin -Lagosista hän oli ilmoittanut algerilaisen osoitteen, johon kirjeet -voitaisiin lähettää, vaikka ei arvellutkaan siitä olevan hyötyä. -Käydessään tulonsa jälkeisenä aamuna postitoimistossa hän sai tietää, -että hänen postinsa oli erään virkailijan erehdyksen tähden palautettu -Englantiin. Sanomien puute teki hänet levottomaksi. Häntä alkoi äkkiä -peloittaa, että Gillianille oli saattanut tapahtua jotakin, ja hän -aprikoi, pitikö ensin mennä Pariisiin etsimään Gilliania sikäläisestä -hänelle vuokratusta asunnosta. Mutta tarkemmin mietittyään hän pysyi -alkuperäisessä aikomuksessaan ja päätti matkustaa suoraa päätä -Craveniin — varmastikin Gillian olisi siihen aikaan jo palannut -Towersiin. - -Muuta hän ei osannut tehdä kuin sähköttää Petersille olevansa -kotimatkalla ja valmistautua lähtemään Afrikasta ensimmäisessä -sopivassa tilaisuudessa. Saatuaan kuulla, ettei Marseillesiin lähtisi -laivoja melkein kokonaiseen viikkoon, hän tilasi itselleen ja Joshiolle -paikat samana yönä Gibraltariin lähtevään rannikkoalukseen. Auringon -laskiessa hän oli laivalla, heiluttaen kättään jäähyväisiksi Saidille, -joka oli tullut laiturille näkemään hänestä vielä viimeisen vilahduksen -ja seisoi silmäänpistävänä roskaväen seassa, ympärillään kaikkiin -kansallisuuksiin kuuluvia kiertolaisia ja sekä yöllä että päivällä -tulevia ja lähteviä laivoja katselemaan keräytyviä rantavetelehtijöitä. -Oli luoteen aika, ja törkyistä vesirajaa reunustivat silmää -miellyttävään epäjärjestykseen vedetyt kalastuspurret; matalassa -vedessä kahlasi kallioiden välissä paljasjalkaisia alkuasukasnaisia -kokoamassa simpukoita ja merileviä selkäänsä kiinnitettyihin koppiin, -ja alastomia lapsia pulikoi heidän ympärillään tai seisoi sormet -suussa, katsellen laiturista verkkaisesti etääntyvän pikku höyryn -vettä pieksäviä siipipyöriä. Craven nojasi aluksen kaiteeseen piippu -hampaissaan — viimeisten neljän kuukauden aikana hän oli poltellut -Saidin savukkeita — ja heilautti kättään vastaukseksi sheikin -viimeiseen jäähyväismerkkiin, katsellen sitten hänen jälkeensä, -kun hän asteli kirjavan tungoksen lävitse kahden satulassa istuvan -seuralaisensa luokse, jotka pitelivät hänen maltitonta ratsuaan. Said -keikahti ratsaille, kävelijät hajaantuivat sivulle, kun kolmikko -lähti liikkeelle arabialaisten tavalliseen raisuun tapaan, ja sitten -rakennusryhmä piilotti sheikin näkyvistä. - -Rannalla liikkuvat joutilaat maleksijat eivät kiinnittäneet Cravenin -mieltä; hän oli liian tottunut heihin, nähnyt ulkomaisten satamien -hylkyväkeä liian usein edes vilkaistakseen heihin. Mutta hetkisen hän -viipyi kannella, silmäillen Notre Dame d'Afrique-kirkkoa, joka kohoten -korkealle sataman yläpuolelle ja kuvastuen selväpiirteisenä taivasta -vasten lämpöisesti välkkyi laskevan auringon säteissä. - -Sitten hän laskeutui pieneen, ummehtuneeseen hyttiin, jossa päivällinen -odotti. - -Seuraavat neljä päivää hän kärsimättömästi kopisteli Gibraltarin -kallioita kantapäillään, odottaen pääsyä johonkin kotimatkalla olevaan -Intian liikennettä välittävään laivaan. Kun se saapui, oli siinä vain -vähän matkustajia, kuten siihen vuodenaikaan saattoi odottaa, ja -myrsky karkoitti heti suurimman osan heistä salonkeihin, joten Craven -sai verrattain rauhassa marssia kannella tarvitsematta kuunnella -epäsuotuiseen vuoden aikaan kotiin palaavien, vilusta hytisevien -englantilaisintialaisten nurkumista. Lainattu öljytakki yllään hän -vietti tuntikausia kannella, tarkkaillen valkoharjaisia laineita, -jotka vyöryivät laivaa vastaan, uhaten haudata sen helmaansa, ja -lipuivat sitten peräpuolelle vaahtoisena myllerryksenä. Meren raju -kauneus kiehtoi häntä, ja raskaina riippuvat, lyijynharmaalla taivaalla -vinhasti ajautuvat pilvet ja purevasti puskeva tuuli tuntuivat -tervetulleelta vaihtelulta hänen kestettyään yli kaksi vuotta Afrikan -armotonta auringonpaahdetta ja näännyttävää hellettä. - -Perin vitkallisesti he kulkivat Thamesia ylöspäin sakeassa sumussa, -joka kävi yhä kosteammaksi heidän lähestyessään telakoita, mutta -ennättivät laituripaikalleen siksi hyvissä ajoin, että Craven ehti -junaan, jolla hän pääsisi kotiin päivällisajaksi. Niin oli parempi kuin -tuhlata yö Lontoossa. - -Hänen hallussaan oli kokonainen osasto, ja hän kulutti aikaa -tuijottelemalla ulos sumeista, sateen pieksämistä ikkunoista -kovasti huolestuneena ja maltittomana. Viisituntinen junamatka ei -ollut milloinkaan tuntunut niin pitkältä. Hän oli ostanut joukon -sanoma- ja aikakauslehtiä, mutta ne viruivat lukemattomina hänen -vieressään. Hän ei ollut selvillä tapahtumien kulusta ja oli käväissyt -sanomalehtimyymälässä pikemminkin tottumuksesta kuin varsinaisen -uutishalun pakotuksesta. Telakalta hän oli taaskin sähköttänyt -Petersille. Olisiko Gillian asemalla häntä vastassa? Se tuskin oli -otaksuttavaa. Heidän tapaamisestaan sukeutuisi pakostakin jäykkä, -syrjäisen rautatieaseman junasilta ei hevin ollut sopiva paikka sitä -varten. Ja miksi taivaan nimessä pitäisi Gillianin suoda hänelle niin -suuri kunnianosoitus? Hänellä ei ollut oikeutta odottaa sitä, ei -minkäänlaista oikeutta odottaa mitään. Jo se, että Gillian oli hänelle -kohtelias, oli enemmän kuin hän ansaitsi. Olikohan Gillian lainkaan -muuttunut? Hyvä Jumala, kuinka hän ikävöi nähdä hänet! Jo se ajatuskin -pani hänen sydämensä hurjasti sykkimään. Takinkaulus käännettynä -korville ja lakki vedettynä silmille hän istui väristen kolean vaunun -nurkassa ja haaveili vaimostaan tuntien vieriessä tuskastuttavan -verkkaisesti. Ulkona alkoi hämärtää, ja ikkunat olivat muuttuneet -niin himmeiksi, ettei hän niiden lävitse tuntenut tuttuja maisemia. -Juna tuntui etenevän matelemalla. Viimeisellä pysäkillä oli viivytty -jostakin selittämättömästä syystä, eikä hukattua aikaa nähtävästi -koetettukaan voittaa takaisin. - -Tämä oli omituinen kotiintulo, juolahti äkkiä hänen mieleensä. Vieläkin -omituisempi kuin yli kuusi vuotta sitten, jolloin hän oli saapunut -Craveniin muassaan tätinsä ja ujo hiljainen tyttö, jonka kohtalo ja -John Locke olivat tehneet hänen holhokikseen. Muistelikohan Gilliankin -sitä aikaa toivoen tulevaisuutensa koituvan paremmaksi? Kammottiko -Gilliania hänen talonsa ja valittiko hän sitä, että Craven oli lainkaan -osunut hänen tielleen? Oli hyvin vähän todennäköistä, että hänellä -voisi olla muunlaisia tunteita puolisoaan kohtaan, joka ei ollut -millään tavoin pyrkinyt tekemään häntä onnelliseksi, vaan pannut -parhaansa tehdäkseen hänestä onnettoman. Päästäen tukahdutetun ähkäisyn -Craven kumartui eteenpäin, painaen kasvonsa käsiinsä ja sadatellen -itseään. - -Miten Gillian ottaisi hänet vastaan? Entäpä jollei hän suostuisikaan -jatkamaan nurinkurisia suhteita, jotka olivat aiheuttaneet niin -paljon surkeutta, jollei hän luopuisikaan miehensä poissaolon aikana -nauttimastaan laajemmasta vapaudesta, vaan vaatisi oikeutta yhä elää -omaa eloaan erillään hänestä? Olisi ihan luonnollista, että hän tekisi -niin. Eikä tietysti siveelliseltä kannalta olisi vähintäkään oikeutta -evätä sitä. Hän oli menettänyt sen oikeuden. Eikä kysymys missään -nimessä ollut siitä, mihin hän suostuisi ja mihin ei, vaan yksinomaan -Gillianin onnesta ja toiveista. - -Oli jo pimeä, kun hän junan nytkähdellen pysähdyttyä laskeutui pienelle -rautatieasemalle. Ilta oli kolkko, ja tuuli raastoi hänen vaatteitaan -hänen tähyillessään hämyssä ja sateessa, oliko ketään häntä vastassa. -Sitten hän huomasi Petersin tutun, tanakan hahmon lepattavan lampun -himmeässä valokehässä. Craven riensi hänen luokseen leppeä hymy -kasvoillaan. Äkkiä hänestä alkoi tuntua, että hänen koko elämänsä -oli ollut pelkkää matkustamista ja että matkojen päässä oli Peters -aina ollut häntä odottamassa, sama Peters, joka sitkeästi suoritti -hänen vieroksumansa tehtävät, joka vilpittömän rehellisesti tuki -työnantajaansa, vaikka hänen täytyi mielessään häntä halveksia, ja -jonka saappaita hän ei ollut kelvollinen puhdistamaan. - -Miehet tervehtivät toisiaan tyynesti, ikäänkuin olisi kulunut vain -viikkoja eikä vuosia siitä, kun he olivat eronneet tällä samalla -pienellä junasillalla. - -»Kurja sää», murahti tilanhoitaja, vaikka yleensä tiedettiin, kuinka -vähän hän välitti ilman huonoudesta. »Tuntuu varmaankin kylmältä -troopillisten seutujen jäljeltä. Toin mukanani palvelijan Joshion -avuksi hoitelemaan tavaroitasi. Maltahan hetkinen; käyn katsomassa, -onko kaikki kunnossa.» Hän lähti reippaasti astelemaan poispäin, mutta -vaivautuneena ja hämillään kuten aina, milloin Peters näki hyväksi -korostaa heidän keskinäisiä suhteitaan, kiiruhti Craven hänen jälkeensä -ja pysäytti hänet rautaisella otteella. - -»Se on tarpeetonta», sanoi hän äreästi. »Toivoisin, ettet aina -käyttäytyisi ikäänkuin olisit jonkunlainen ylempi palvelija, Peters. -Se on kirottua hölynpölyä. Joshio kykenee varsin hyvin huolehtimaan -tavaroistani; niitä onkin varsin vähän. Jätin enimmän osan niistä -Algieriin; niitä ei kannattanut raahata muassa. Täällä ovat vain -pyssykotelot ja pari matkalaukkua. Meillä ei ole paljoa enempää kuin -yllämme olevat asut.» - -Peters mukautui sävyisästi ja meni edellä umpinaiselle autolle, joka -vartosi aseman oven edustalla. Vaunujen lähtiessä liikkeelle kääntyi -Craven kiihkeästi hänen puoleensa, lausuen kysymyksen, joka oli -pyörinyt hänen kielellään viimeiset kymmenen minuuttia. - -»Miten Gillian voi?» - -Peters vilkaisi häneen vaivihkaa. - -»En tiedä», vastasi hän lyhyesti. »Hän ei maininnut mitään voinnistaan -viime kirjeessään — mutta eihän hän koskaan puhu terveydestään.» - -»Viime kirjeessään —» kertasi Craven, ja hänen äänensä soinnahti synkän -pettyneeltä. »Eikö hän olekaan Towersissa? En saanut postia Algierissa -— joku tomppelimainen virkailija oli erehtynyt. En ole saanut tietoja -kotoa lähes vuoteen.» - -»Hän on vielä Pariisissa», virkkoi Peters kuivakiskoisesti, ja -Cravenista hänen sävynsä kuulosti hieman syyttävältä. Otsa rypyssä -hän tuijotteli ikkunasta sanomatta muutamiin minuutteihin mitään ja -aprikoi, kuinka paljon Peters tiesi. Hän oli vastustanut Afrikan-retkeä -ja lausunut mielipiteensä peittelemättä, kun Craven oli keskustellut -siitä hänen kanssaan, eivätkä hänen ajatuksensa ilmeisestikään olleet -sen jälkeen muuttuneet. Craven ymmärsi varsin hyvin hänen mielensä -ja arvasi, mitä Petersin täytyi hänestä arvella. Eikä hän voinut -puolustautua, ei millään tavoin selittää. Häntä suuresti epäilytti, -käsittäisikö Peters, jos hän selittäisikin — hänen siveelliset -ohjesääntönsä olivat siksi yksinkertaiset, hänen käsityksensä oikeasta -ja väärästä siksi hienot, ettei itsemurha niihin mahtunut. Craven -oli myöskin varma siitä, että jos Peters olisi tuntenut, millaisissa -oloissa hänen avioliittonsa solmittiin, olisi hän empimättä vastustanut -sitä. Miksi hän ei ollut Jaappanista palattuaan kertonut Petersille -koko kauheata tarinaansa? Peters ei ollut koskaan pettänyt ainoatakaan -Cravenia eikä olisi pettänyt häntä silloin. Tukahduttaen hyödyttömän -katumuksen haikean huokauksen hän kääntyi jälleen kumppaninsa puoleen. - -»Sitten kai Towers on kylmillään. Annatko minun nukkua Erakkomajassa?» -kysyi hän rauhallisesti. - -»Ei. Olen pitänyt taloa asuttavana, jotta se olisi valmis, jos vaimosi -millä hetkellä hyvänsä päättäisi tulla kotiin. Luulin sinun niin -toivovan.» - -»Niin, niin tietysti», ehätti Craven myöntämään. »Menettelit ihan -oikein.» Sitten hän katsahti ympärilleen ja rypisti taaskin otsaansa -miettivästi. »Eikö tämä ole sama Daimler-auto, jonka Gillian vei -mennessään Ranskaan — ohjaamassa on varmastikin Phillipe?» kysyi hän -äkkiä, tirkistäen ikkunasta ohjaajan selkää, jota valaisi auton katossa -oleva sähkölamppu. - -»Hän lähetti sen takaisin muutamien kuukausien kuluttua, selittäen -sen olevan tarpeettoman», vastasi Peters. »Pidin Phillipen edelleen -palveluksessa, koska hän on parempi mekanikko kuin toinen ohjaaja. -Kahta ei tarvittu.» - -Craven ei virkkanut siihen mitään, vaan vaipui jälleen äänettömäksi. -Kumpikin pysyi vaiti koko matkan loppuosan. - -Päivällispöydässä keskustelu kosketteli etupäässä Afrikkaa ja -tieteellisen retkikunnan tuloksia sekä paikkakunnan tapahtumia, -yleensä sellaisia aiheita, joista arvelematta saattoi puhua Forbesin -ja palvelijain kuullen. Tuon tuostakin Craven vilkaisi huulet tiukkaan -puristettuina ympärilleen tilavassa huoneessa. Se näytti kolkolta ja -tyhjältä, kun siellä ei ollut hentoa, tyttömäistä olentoa, joka oli -tuonut päivänpaistetta koko avaraan taloon. Jospa hän ei koskaan enää -palaisikaan! Craven ei voinut kuvitella asuvansa siellä yksin, siellä -kummittelisivat muistot, hän näkisi Gillianin joka huoneessa. Mutta -sieltä poistumisen ajatus vihlaisi häntä. Vasta mentyään Afrikkaan -aikomatta ikinä palata hän oli tuntenut, kuinka rakas se paikka hänestä -oli. Äkkiä hän oli silloin oivaltanut olevansa Craven Towersin Craven -ja käsittänyt, mitä se merkitsi. Mutta ilman Gilliania se oli arvoton. -Aarteeton aarrelipas. Sisällyksetön tunnusmerkki, joka ei merkinnyt -mitään. Gillianin persoonallisuus oli painanut leimansa taloon; nytkin -tuntui hänen vaikutuksensa isossa, muodollisessa ruokasalissa, jossa -Craven istui. Gillianin oikkuna oli ollut heidän ollessaan kahden -siirrättää syrjään iso pöytä, joka tuntui niin hullunkurisen lavealta -kahta henkeä varten, ja tuottaa sijaan pieni, pyöreä pöytä, joka oli -kodikkaampi ja jonka ylitse keskustelu sujui keveämmin. Forbes oli -vakavasti ajatteleva mies ja hartaasti kiintynyt emäntäänsä. Vaikka -emäntä olikin poissa, noudatettiin hänen toiveitaan tunnollisesti. -Rouva Craven oli säätänyt, että jos aterialla oli vähemmän kuin neljä -henkeä, oli suvun ruokapöytä muinaisaikainen ja vaivaloinen huonekalu; -siispä oli tänäkin iltana katettu päivällinen pyöreälle pikku pöydälle, -ja se muistutti Cravenille vieläkin eloisammin Gillianin poissaolosta. -Tuntui melkein julkeudelta, että Peters istui hänen vastassaan -Gillianin paikalla. - -Häntä alkoi tuskastuttaa pitkäveteinen ja jäykän juhlallinen ateria, -jonka menoja vanha hovimestari johti ilmeisesti mielissään, ja -vähitellen hän kävi harvasanaiseksi, vastaten koneellisesti ja usein -osumattomasti Petersin sujuviin puheisiin. Nyt hän toivoi, että olisi -noudattanut Algierissa saamaansa mielijohdetta ja matkustanut suoraan -Pariisiin. Tähän mennessä hän olisi jo tavannut Gillianin, tietäisi, -miten hänen laitansa oli, ja koko surkea juttu olisi järjestetty -tavalla tai toisella. Häntä ei kummastuttanut, että Gillian oli pitänyt -parhaana jäädä ulkomaille. Hän itse oli saattanut hänet kauheaan -asemaan. Viipymällä Afrikassa retkikunnan muiden jäsenten palattua -hän oli tehnyt hänet turhanpäiväisen uteliaisuuden ja arvailujen -silmätikuksi. Hän oli jättänyt hänet yksin, samoin kuin vanhempi -Barry Craven oli jättänyt hänen äitinsä, juorukellojen hampaisiin ja -myötätuntoisten ystävien säälittäväksi, minkä oli täytynyt tuntua -hänestä vaikealta, vaikka hän ei tuonutkaan sitä julki. - -Hän katsahti kauniin, surullisen näköisen naisen muotokuvaan, joka -riippui seinälaudoituksella uuninreunuksen yläpuolella, ja hänen -kasvoilleen levisi tumma puna, Oli hyvä, että äiti oli kuollut -näkemättä, kuinka täydelleen palvottu poika seurasi hänen sydämensä -murtaneen puolison jälkiä. Se oli suvun perinnäistapa. Jostakin -syystä olivat Cravenit aina olleet armottomia naisiaan kohtaan. Ja -hän, viimeinen heistä, oli kulkenut samaa tietä kuin kaikki muutkin. -Hänet valtasi entistä voimakkaampi, katkera häpeä ja kiihkeä halu -korjata menettelynsä. Mutta hän saattoi tehdä niin surkean vähän. -Sen hän kuitenkin tekisi enää vitkastelematta; hän lähtisi Pariisiin -jo seuraavana päivänä. Nämäkin muutamat odotustunnit tuntuivat -sietämättömiltä. - -Hänen mieleensä juolahti ajatus ajaa samana iltana autolla Lontooseen -ennättääkseen Victoria-asemalta lähtevään junaan, joka saapuisi -Doveriin laivan lähdölle, mutta vilkaistuaan kelloonsa hän näki, -että se oli mahdotonta. Junan myöhästymisen vuoksi hän oli saapunut -Towersiin vasta kello yhdeksän. Nyt oli kello kymmenen. Kuluisi vielä -tunti, ennenkuin Phillipe ja auto olisivat valmiit pitkälle matkalle. -Ja sellaisena yönä olisi ikävä pakottaa miestä lähtemään, hermojännitys -olisi hirveä, kun olisi sellaisissa oloissa ajettava täyttä vauhtia -pimeässä. Vastahakoisesti hän hylkäsi sen suunnitelman. Muuta hän ei -voinut kuin odottaa aamuun saakka. - -Hänen takanaan seisova Forbes herätti hänet tajuamaan -isännänvelvollisuutensa. Jupisten anteeksipyynnön Forbesille hän nousi -pystyyn. - -»Juodaan kahvi työhuoneessa», ehdotti hän ja poistui ruokasalista. - -Työhuoneessa he istuutuivat roihuavan takkavalkean ääreen siirrettyihin -tuoleihin ja polttelivat jonkun aikaa äänettöminä. Vaikka Craven -kiihkeästi halusi kuulla lisätietoja vaimostaan, arkaili hän hieman -mainita hänen nimeään, eikä Peters omasta aloitteestaan hiiskunut -Gillianista mitään. Jonkun ajan kuluttua tilanhoitaja alkoi puhua -tilasta. - -»Tahtoisin selostaa taloudenhoitoani», virkkoi hän äänessään omituinen -sointu, jota Craven ei ymmärtänyt. Ja lähes tunnin hän puheli -maanviljelyksestä ja vuokra-alueista, rakennuksista ja metsistä, -parannuksista ja muutoksista, joita oli Cravenin poissaollessa -suoritettu tai parhaillaan suoritettiin, eräiden siellä täällä tilalla -sijaitsevien, isompien talojen vuokraehdoista. Hän esitti maatilan -töistä ja hoidosta täydellisen kertomuksen, joka ulottui monta vuotta -taaksepäin, ja Craven alkoi yhä enemmän kummastella, mikä tarkoitus oli -tällä selostuksella, joka hänestä tuntui jossakin määrin tarpeettomalta -ja jonka aika ainakin oli huonosti valittu. Hän ei olisi tahtonut, että -häntä häirittiin liikeasioilla heti tultuaan. Peters oli tunnontarkka, -tietysti, oli aina ollut, mutta hänen hallintoaan ei oltu milloinkaan -epäilty, eikä tämä monimutkainen ja pitkä selostus totisesti ollut -tarpeen tänä iltana. - -»Ja sitten tilit», lopetti tilanhoitaja äänessään sama kuiva, omituisen -muodollinen sävy, joka siinä oli ollut koko illan. - -Craven viittasi torjuvasti. - -»Tilit jääköön toistaiseksi», murahti hän lyhyesti. »En käsitä, minkä -ihmeen tähden tahdot vaivata minua kaikella tällä tänä iltana, Peter. -Onhan yllin kyllin aikaa tuonnempana. Olenko koskaan arvostellut mitään -tekojasi? En ole niin typerä. Sinä olet unohtanut enemmän kuin minä -olen ikinä tilasta tiennyt.» - -»Tahtoisin, että silmäilet niitä», intti Peters, vetäen taskustaan -ison paperitukon, aukaisten niitä koossa pitävän nauhan ja kiertäen -sen kokoon säntillisen huolelliseen tapaansa. »En usko niistä löytyvän -virheitä. Maatilan tilit ovat kaikki niinkuin pitääkin. Mutta -mieskohtaisissa tileissä on eräs kohta, johon minun täytyy kiinnittää -huomiotasi. Tulopuolellasi on kahdeksantuhannen punnan suuruinen erä, -enkä tiedä, mitä sille tekisin. Muistanet, että Afrikkaan lähtiessäsi -käskit minun poissaolosi aikana suorittaa vaimollesi neljätuhatta -puntaa vuodessa. Olen lähettänyt hänelle rahat neljänneksittäin, ja hän -on ilmoittanut ne saaneensa. Neljä kuukautta sitten sain lontoolaisesta -pankistasi ilmoituksen, että rouva Craven oli maksanut tilillesi -kahdeksantuhatta puntaa, siis kaikki ne rahat, jotka hänelle on poissa -ollessasi lähetetty.» - -Petersin lakattua puhumasta syntyi pitkä äänettömyys, ja sitten Craven -nosti hitaasti katseensa häneen. - -»En ymmärrä sitä», sanoi hän käheästi, »koko erä! Millä hän on elänyt — -mitä hittoa se merkitsee?» - -Peters kohautti olkapäitään. »En tiedä siitä sen enempää kuin sinäkään. -Olen vain yksinkertaisesti kertonut sinulle, miten asia on. Minun -tehtäväni ei ole tiedustella häneltä sellaisia seikkoja», huomautti hän -kylmästi. - -»Mutta, armias taivas, mies!» alkoi Craven kiivaasti, mutta hillitsi -sitten itseään. Häntä tyrmistytti Petersin lausuma alaston totuus, eikä -hän sillä hetkellä oikein jaksanut sitä käsittää. Hyvä Jumala, kuinka -Gillianin täytyi vihata häntä! Kieltäytyä koskemasta niihin rahoihin, -jotka puoliso oli hänelle varannut! Mistä tai kenen varoilla hän oli -elänyt? Veri tulvahti äkkiä Cravenin päähän. Sitten hän karkoitti niin -kammottavan ajatuksen mielestään. Sellaista oli mahdoton kuvitella -Gillianin yhteydessä. Vain hänen oma likainen mielensä saattoi -sellaista keksiä. Mutta jos Gillian ei olisi ollut se, mikä oli, jos -asia olisi ollut niin, jos hän yksinäisyydessään ja surkeudessaan olisi -löytänyt turvaa ja rakkautta, jota hän ei olisi jaksanut vastustaa — -olisi syy ollut hänen itsensä eikä Gillianin. Hän olisi ajanut vaimonsa -siihen. Hän olisi siitä vastuunalainen. Hetkiseksi huone musteni hänen -silmissään. Sitten hän terästäytyi. Laskien tilinipun takaisin pöydälle -hän katsoi vakaasti Petersin tutkiviin silmiin. - -»Vaimollani on täydellinen vapaus tehdä rahoillaan mitä itse -haluaa», virkkoi hän hitaasti, »vaikka myönnän, etten ymmärrä hänen -menettelyään. Epäilemättä hän sen aikanaan selittää. Siihen saakka -saavat rahat olla koskemattomina. Se ei ole niin suuri summa, että -sinun tarvitsisi niin kovasti hätäillä sen tähden. Joka tapauksessa -lähden huomenna Pariisiin. Ilmoitan sinulle lisää tavattuani hänet.» -Hänen äänensä oli käheä ponnistuksesta, kun hän koetti pitää sitä -tyynenä. - -»Ja tavattuasi hänet — miten aiot menetellä häneen nähden?» Itse -kysymys ja sen lausumistapa saivat Cravenin katsahtamaan Petersiin -ällistyneenä. Tilanhoitajan kasvot olivat tuikeat ja kummallisen -kalpeat, hänen poskensa yläreunassa tykytti suoni näkyvästi, ja -hänen silmistään leimusi suoranaista uhittelua. Cravenin otsa meni -verkkaisesti ryppyyn. - -»Mitä tarkoitat?» - -Peters kallistui eteenpäin, nojaten toista kyynärpäätään polveensa, ja -hänen nyrkkinsä rystöset hohtivat valkeina. - -»Kysyin sinulta, miten aiot menetellä häneen nähden», vastasi hän -äänensä värähdellessä mielenliikutuksesta. »Huomauttanet, ettei se -ole minun asiani. Mutta minä aion tehdä siitä oman asiani. Hyvä -Jumala, Barry, luuletko, etten ole nähnyt mitään kaikkina näinä -vuosina! Arveletko minun voivan tyynenä istua ja katsella, kun -historia toistuu, koettamattakaan sitä estää, koska minulta puuttuu -siveellistä rohkeutta? Sitä en voi. Kun sinä olit vielä poikanen, -täytyi minun olla sivustakatsojana, kun äitisi sydän murtui, ja kirous -minua kohdatkoon, jos pysyn vaiti, kun sinä särjet Gillianin sydämen. -Rakastin äitiäsi, valo sammui elämästäni, kun hän kuoli. Hänen tähtensä -olen pysynyt täällä, toivoen olevani hyödyksi sinulle — koska olet -hänen poikansa. Ja sitten saapui Gillian ja oli osaltaan täyttämässä -hänen jättämäänsä aukkoa. Hän soi minulle ystävyytensä, hän toi valoa -elämääni, kunnes hän vähitellen kävi minulle yhtä rakkaaksi kuin olisi -ollut oma tyttäreni. En välitä mistään muusta kuin hänen onnestaan — -ja sinun onnestasi. Mutta hän on etusijalla, yksinäinen lapsi-raukka. -Miksi otit hänet vaimoksesi, jos mielit heti jälleen jättää hänet -lohduttomaksi. Eikö hänen entisyytensä ollut jo kyllin murheellinen? -Hän oli onnellinen täällä aluksi, ennen teidän avioliittoanne. Mutta -sittemmin — olitko niin sokea, ettet huomannut hänessä tapahtunutta -muutosta? Etkö nähnyt, että hän oli onneton? Minä näin. Ja sanon -sinulle, että minun oli joskus hyvin vaikea pitää suutani kiinni. Minun -asiani ei ollut sekaantua, minun asiani ei ollut nähdä mitään, mutta -en mahtanut mitään sille, että näin, minkä ilmeisen selvästi näkivät -kaikki, jotka tahtoivat. Sinä jätit hänet yksin ja nyt olet tullut -takaisin. Mitä varten? Olet hänen puolisonsa, ainakin nimellisesti — -niin, niin, tiedän kaiken sen, tiedän koko paljon enemmän kuin minun -otaksutaan tietävän, ja luuletko, että minä yksin tiedän? — lain mukaan -hän on sidottu sinuun, vaikka en epäile, että hän voisi helposti päästä -vapaaksi, jos tahtoisi; senvuoksi kysyn sinulta uudelleen — miten aiot -menetellä? Hän on kokonaan vallassasi, tyyten sinun armoillasi. Mitä -hänen vielä pitää kestää sinun käsissäsi? Puhun suoraan, koska minusta -tuntuu, että nyt on suoran puheen aika. En mahda mitään sille, mitä -sinä ajattelet, enkä taida siitä välittääkään. Olet ollut minulle kuin -oma poikani. Lupasin äidillesi hänen kuolinvuoteellaan, etten koskaan -jättäisi sinua tukematta, olisin saattanut antaa sinulle anteeksi -mitä muuta hyvänsä — mutta Gillian! Meitä on kaksi, Gillian ja minä, -Barry. Ja jos on taisteltava hänen onnensa tähden — jumaliste, minä -taistelen! Ja nyt tiedät, miksi olen puhunut sinulle tänä iltana kaiken -sen, mitä olen puhunut, minkätähden olen esittänyt sinulle selostuksen -tilanhoidostani. Jos tahdot minun lähtevän, niin ymmärrän sen varsin -hyvin. Tiedän ylittäneeni valtuuksiani, mutta sille en mahda mitään. -Olen pannut kaikki järjestykseen, kenen hyvänsä on helppo ryhtyä -jatkamaan.» - -Cravenin pää oli vaipunut käsien varaan; nyt hän ponnahti pystyyn -kykenemättä enää hillitsemään itseänsä. - -»Peter — Jumalan tähden —» valitti hän raskaasti, hoippuroi ikkunan -ääreen, kiskaisi syrjään verhot ja sysäsi ikkunan auki, jääden -katselemaan myrskyyn ja sateeseen, joka kohisi hänen ympärillään, rinta -huohottaen, kädet jäykästi painettuina kupeille. - -»Luuletko, etten minä häntä rakasta?» virkkoi hän vihdoin. »Luuletko, -ettei sydäntäni ole repinyt nähdessäni, että hän on onneton — kun en -kykene tekemään mitään? Sinä et tiedä — en ollut kelvollinen olemaan -hänen läheisyydessään, koskemaan häneen. Toivoin menemällä Afrikaan -vapauttavani hänet. Mutta en saanut kuolla. Koetin, Jumala tietää, että -koetin kaikin mahdollisin keinoin, paitsi en tahallisesti ampumalla -itseäni. Itsemurhaajan leski — en voinut häpäistä häntä sillä tavoin. -Miehiä kuoli ympärilläni kuin kärpäsiä, mutta minua kuolema kiersi — en -kai ollut kelvollinen siihenkään.» - -Häneltä pääsi kammottava, kolkko naurahdus, joka säpsähdytti Petersiä, -ja hän palasi verkalleen keskemmälle huonetta, huomaamatta, että ikkuna -jäi auki, asteli takan ääreen, laski käsivartensa uuninreunustalle ja -painoi päänsä sitä vasten. - -»Kysyit minulta äsken, miten aion menetellä Gillianiin nähden — se -ei ole lainkaan minun vallassani; kaikki riippuu siitä, mitä Gillian -tahtoo tehdä. Lähden huomenna hänen luokseen. Tulevaisuus on hänen -kädessään. Jos hän hylkää minut — ja sinä hylkäät minut — menen hornaan -mahdollisimman suoraa tietä. Se ei ole uhkaus, en koeta hieroa kauppaa; -asia on yksinkertaisesti niin, että voimani ovat lopussa. Olen sotkenut -elämäni kirotun pahasti, tuottanut onnettomuutta rakastamalleni -naiselle. Sillä totisesti häntä rakastan, niin totta kuin Jumala minua -auttakoon! Menin hänen kanssaan naimisiin, koska rakastin häntä, -koska en jaksanut kestää sitä ajatusta, että menettäisin hänet. Olin -mielipuolinen mustasukkaisuudesta. Ja taivas tietää, että olen saanut -siitä rangaistuksen. Elämäni on ollut helvettiä. Mutta minusta ei ole -väliä — vain Gillianilla on merkitystä, hän on kaikki kaikessa.» Hänen -äänensä aleni kuiskaukseksi, ja häntä värisytti pitkä puistatus. - -Suuttumus oli häipynyt Petersin kasvoista, ja hänen silmiinsä tuli -entinen hellä ilme, kun hän katseli takan ääressä seisovaa, kookasta, -kumaraista miestä. Hän nousi, meni sulkemaan ikkunan ja veti sitten -uutimet kauniisti paikoilleen. Senjälkeen hän astui lattian poikki ja -laski kätensä hetkiseksi Cravenin olalle, painaltaen sitä lujasti ja -ilmaisten siten enemmän kuin olisi sanoilla osannut ilmaista. - -»Istuhan!» kehoitti hän jurosti, siirtyi pikku pöydän ääreen, kaasi -vähän wiskyä lasiin ja laski sitten sifoonipullosta sekaan soodavettä. - -Craven otti koneellisesti lasin hänen kädestään, mutta laski sen -pöydälle vain maistettuaan siitä ja vaipui jälleen tuoliin, josta hän -oli noussut viisi minuuttia aikaisemmin. Hän viritti savukkeen, ja -piippuaan täyttävä Peters pani merkille, että hänen kätensä vapisi. -Pitkän aikaa hän istui ääneti, ja unohtunut savuke kyti hänen sormiensa -välissä toisen käden peittäessä kasvoja. Vihdoin hän katsahti Petersiin -harmaissa silmissään miltei epätoivoisen vetoava ilme. - -»Jääthän sinä, Peter — Craven Towersin tähden?» pyysi hän epävarmasti. -»Sinä sen teit sellaiseksi kuin se on, ilman sinua se menisi -pirstoiksi. Enkä minä tule toimeen ilman sinua — jos sinä jätät minut, -on se surmanisku minulle.» - -Peters imi kiivaasti piippuaan, ja hetkiseksi sumensi kosteus hänen -katseensa. Hän muisti toista kertaa, jolloin häneen oli vedottu -tässä samassa huoneessa kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin hänen -rakastamansa nainen oli hänen ja hänen isäntänsä välisen myrskyisen -väittelyn jälkeen pyytänyt häntä jäämään ja säilyttämään tilan pienelle -pojalle, joka oli hänen elämänsä ainoa ilo. Äidin kasvot hän nyt näki -edessään eikä pojan, äidin ääni kaikui hänen korvissaan. - -»Minä jään, Barry — niin kauaksi kuin minua tarvitset», lupasi hän -vihdoin hiljaa sakean savupilven sisästä. Cravenin riutuneille -kasvoille välähti voimakkaan huojennuksen ilme. Hän koetti puhua, mutta -ei saanut sanoja suustaan ja tarttui Petersin käteen niin väkevästi, -että toisen sormet melkein turtuivat. - -Taaskin syntyi pitkä äänettömyys. Hiljaisuutta rikkoivat vain -takkatulen rattoisa lepatus ja taloa pieksevän myrskyn kohina. Ensiksi -puhkesi Peters puhumaan: - -»Sanoit lähteväsi huomenna hänen luokseen — tiedätkö, mistä hänet -löydät?» - -Craven vilkaisi häneen hätkähtäen. - -»Onko hän muuttanut?» tiedusti hän levottomana. - -Peters liikahti rauhattomasti ja heilautti kättään puolustelevasti. - -»Vuokra oli kalliinlainen, ymmärräthän. Valitsemasi huone oli Pariisin -kalleimmassa kaupunginosassa», selitti hän vastahakoisesti. Craven -säpsähti, ja hänen kätensä puristuivat tuolin käsinojien ympärille. - -»Mutta sinä — sinähän kirjoittelet hänelle, olet käynyt häntä -tapaamassa useita kertoja», sopersi hän silmissään uuden tuskan ilme, -ja Peters kääntyi katsomaan toisaalle, kaihtaen hänen värähtämätöntä -tuijotustaan. - -»Kirjeet olen hänen pyynnöstään osoittanut pankkiin. Hänen asunnossaan -olen käynyt vain kerran, kohta sinun lähdettyäsi. Luullakseni hän on -luopunut siitä melkein heti. Kun senjälkeen olen siellä pistäytynyt -— olen aina viipynyt vain päivän, hän ei ole tuntunut tahtovan, että -jäisin kauemmaksi — olemme tavanneet toisemme Louvressa tai Tuileriesin -puutarhassa aina ilman mukaan», kertoi hän empien. - -Craven jäykistyi. - -»Louvressa, Tuileriesin puutarhassa», ähkyi hän, »mutta mitä -Herran nimessä —» Hän katkaisi puheensa, lausuen tukahdetun sanan, -josta Peters ei saanut selvää, hypähti pystyyn ja alkoi astella -edestakaisen kädet työnnettyinä syvälle taskuihin. Hänen kasvojensa -ilme oli pingoitettu, ja sirojen viiksien verhoamat huulet tiukasti -yhteenpuristetut. Hänen mielensä oli kuohuksissa, hän tuskin uskalsi -virkkaa mitään. Vihdoin hän seisahtui Petersin eteen, katsellen häntä -silmät soukkina. - -»Onko tarkoituksesi väittää, ettet sinä, ettet sinä itsekään tiedä, -missä hän on?» kysyi hän rajusti. - -Peters pudisti päätään. - -»En tiedä. Kunpa taivas soisi minun tietävän! Mutta mitäpä voisin -tehdä? En voisi kysellä häneltä mitään. Hän osoitti selvästi, ettei -hän halunnut keskustella näistä asioista. Senkin vähän, mitä sanoin, -hän syrjäytti. Minun ei olisi sopinut vakoilla vaimoasi eikä palkata -etsivää väijymään hänen liikkeitään, olinpa vaikka kuinka huolissani.» - -»Niin, sitä et olisi voinut tehdä», myönsi Craven alakuloisena ja -kääntyi poispäin. Äkkiä hänestä alkoi tuntua mahdottomalta enää -pohtia asiaa edes Petersinkään kanssa. Hänen piti saada olla yksin -miettiäkseen tätä uutta pulmaa, vaikka hän samalla käsittikin, ettei -hän saisi sitä ratkaistuksi, vaikka miettisi kuinka paljon. Hänen olisi -niin kärsivällisesti kuin osasi varrottava huomiseen saakka, jolloin -hän voisi toimia tarvitsematta ainoastaan ajatella. - -Ilmeettömin kasvoin hän kääntyi uudelleen Petersin puoleen ja istuutui -pohtimaan liikeasioita. Puolen tunnin kuluttua tilanhoitaja nousi -poistuakseen. - -»Tuon tänne maksuosoituslehtiön ja jonkun verran rahaa, ennenkuin -lähdet. Sinulle ei jää aikaa ehtiäksesi käydä pankissa Lontoossa. -Sähkötä minulle, mihin majoitut Pariisissa — ja tuo hänet takaisin -tullessasi, Barry! Koko talo kaipaa häntä», virkkoi hän äänen -takerrellessa ja työnsi paperitukon taskuunsa. - -Cravenin vastaus oli kuulumaton, mutta Petersin sydän oli keveämpi kuin -vuosikausiin, kun hän meni halliin noutamaan päällystakkiaan. - -»Kyllä; menen kävellen», vastasi hän hänelle lausuttuun kysymykseen, -»ei pieni sade pahaa tee; olenkin liiaksi kuivunut». Ja hän nauroi -ensimmäisen kerran sinä iltana. - -Palattuaan työhuoneeseen Craven viskasi uuden halon pesään, täytti -piipun ja veti tuolin ihan takan ääreen. Kello oli yksi, mutta häntä ei -nukuttanut. Petersin paljastukset olivat tyrmistyttäneet hänet. Hänen -aivonsa olivat kuin tulessa. Hän tunsi, ettei hän saisi unta, ennenkuin -olisi löytänyt Gillianin ja penkonut tämän ongelman pohjia myöten. -Ja kenties ei sittenkään, ajatteli hän ja hänen sydämensä tykytti -kiivaammin, kun hän pelokkaasti aprikoi, mihin Pariisissa suoritettavat -tiedustelut saattaisivat johtaa. - -Ennen Englannista lähtöään hän oli Afrikan-matkan valmistelujen -lomassa itse mieskohtaisesti valvonut, kun valmisteltiin hänen -vaimonsa sijoittumista Pariisiin. Hän oli itse valinnut asunnon ja -sisustanut sen niin mukavasti ja ylellisesti kuin hänen vaimolleen -sopi. Gillian oli kerran tai pari estellyt, moittien häntä liiallisesta -tuhlaamisesta, erittäinkin silloin, kun hän oli välttämättä tahtonut -lähettää Ranskaan auton vaimonsa käytettäväksi, mutta hän oli nauranut -vastalauseille, ja Gillian oli lakannut estelemästä, tyytyen hänen -toivomuksiinsa ujon lempeästi kuten aina muulloinkin. Ja Gilliania oli -sen kaiken täytynyt kammottaa! Minkä tähden? Hän oli hänen vaimonsa, -heidän omaisuutensa oli yhteinen. Yhtenään hän oli aluksi teroittanut -sitä puolisolleen. Mutta ilmeisesti ei Gillian ollut katsonut asiaa -siinä valossa. Craven muisti, kuinka kiihkeästi hän oli torjunut — -lopuksi heltyen kyyneliin, jotka olivat kauhistuttaneet miestä — suuren -rahasumman siirron hänen nimiinsä silloin, kun heidät vihittiin, kuinka -vaivautunut hän oli suostuessaan ottamaan vastaan vuotuisen määrärahan, -jota Cravenin piti hänelle väkisin tyrkyttää. - -Vain hänen rahojaanko Gillian kammosi, vai myöskinkö häntä itseään? -Ja mihin oli se kammo hänet vienyt? Raju tuulenpuuska vonkui talon -nurkissa ja pieksi sadetta kuin saavista kaataen ikkunaa vasten, ja -kuunnellessaan, kuinka vesi terävästi lotisi lasia vasten, Craven -värisi. Missä oli Gillian tänä yönä? Minkälaisen suojan hän oli -löytänyt vastakohtien säälittömässä kaupungissa? Hentona ja yksin — -ja pennittömänä? Hänen kätensä puristui nyrkkiin, niin että hänen -sormiensa välissä ollut piipun varsi naksahti poikki. Hän sinkautti -kappaleet tuleen ja kallistui eteenpäin tuijottamaan tuleen riutunein -silmin — kuvitellen, muistellen. - -Hän tunsi Pariisin hyvin, ainakin kaksi sen moninaisista puolista -— rikkaiden loistavan Pariisin ja ankarasti rehkivien opiskelijain -julman Pariisin. Mutta kuinka vähiin hänen tietonsa viimemainitusta -sittenkin supistuivatkaan! Häntä oli huvittanut elää jonkun aikaa -ylioppilaiden kaupunginosassa Quartier Latinissa — huonomaineisessa -kapakka-pahasessa Seinen eteläpuolella hän oli ensiksi tutustunut -John Lockeenkin — hän oli oleskellut siellä kaikenkarvaisten ihmisten -seurassa, veljeillyt eri kansojen hylkyainesten kanssa; hän oli nähnyt -sen paheet ja puutteen, ollut mukana sen kuumeisissa, pinnallisissa -iloissa, tutustunut kaiken alla piilevään lokaan ja saastaan, mutta -aina hän oli ollut kylmä katselija, satunnainen ohikulkija. Aina -oli hänellä ollut rahaa taskussaan. Hän ei ollut koskaan tuntenut -kuolettavaa, aina väijyvää pelkoa, joka kylmänä painaa sen enimpien -asukkaiden villeimpiäkin sydämiä. Hän oli nähnyt toisten riutuvan -nälästä, mutta ei ollut itse sitä kokenut. Hän ei ollut kertaakaan -myynyt sieluaan leivästä. Mutta hän oli nähnyt sellaisia kauppoja, ei -kerran eikä kahdesti, vaan monta kertaa. Ajattelemattomuudessaan hän -oli pitänyt sitä välttämättömänä. Mutta nyt sen muisteleminen kirveli -häntä vihlovasti. Laupias Jumala, mihin hänen ajatuksensa tähtäsivät! - -Hän pyyhkäisi kädellään silmiänsä ikäänkuin työntääkseen syrjään -jonkun kamalan näyn ja nousi hitaasti pystyyn. Loppuun palaneet -kekäleet romahtivat kasaan hiljaa räiskähtäen, lepattivat hetkisen -ja sammuivat sitten punaiseksi, hiipuvaksi hiillokseksi, joka pian -muuttui harmaaksi ja kylmäksi. Syvään huokaisten Craven kääntyi ja -poistui raskain askelin huoneesta. Vähän aikaa hän viipyi hallissa, -jota yksi ainoa palamaan jätetty lamppu valaisi himmeästi, ja kuunteli -kellon juhlallista, sillä hetkellä luonnottoman kovasti soinnahtelevaa -tikitystä. - -Koneellisesti hän otti esille taskukellonsa, veti sen ja nousi -sitten verkalleen leveitä portaita. Niiden yläpäässä hän pysähtyi -uudelleen. Avara talo ei ollut milloinkaan tuntunut niin hiljaiselta, -niin tyhjältä, niin tarkoituksettomalta. Parvekkeelle avautuvat, -rivissä olevat, suljetut ovet näyttivät tavattoman ison hautakammion -lokeroilta, elottomilta, koleilta. Se oli autiuden ja lohduttomuuden -talo, joka vaati häntä täyttämään sen tyhjyyden elämällä ja -rakkaudella. Laahustavin askelin hän käveli parvekkeen puoliväliin, -sivuuttaen suljetuista ovista kaksi pää toisaalle käännettynä, mutta -kolmannen kohdalla hän äkkiä seisahtui mieleensä johtuneen ajatuksen -pysäyttämänä. Hetkisen hän epäröi, ikäänkuin olisi ollut pyhän paikan -edustalla, jonka häpäiseminen häntä arvelutti, mutta vetäisi sitten -nopeasti henkeään, painoi ripaa ja astui sisälle. - -Huoneessa oli pimeä; hän hapuili ovenpielestä sähkönappulaa ja -löydettyään sen kiersi sitä; huoneeseen tulvahti kaihtimien pehmentämää -valoa. Peters oli puhunut totta sanoessaan, että talo pidettiin -valmiina ottamaan emäntänsä vastaan milloin hyvänsä. Craven ei -ollut kertaakaan ennen astunut tämän huoneen kynnyksen ylitse, ja -nähdessään sen nyt ensi kerran ja sellaisena hän tuskin saattoi -uskoa, että se oli kaksi vuotta ollut asumattomana. Näytti siltä kuin -Gillian olisi poistunut sieltä vasta kymmenen minuuttia sitten. Siitä -huokui hänen läheisyyttään. Pienet, kotoiset yksityispiirteet olivat -hänen jäljeltään. Pukeutumispöydällä oli maljakko pronssinvärisiä -päivänkukkia ja sen vierellä neiti Cravenin lahjoittamat -kilpikonnanluiset pikku esineet. Pieni kello naksutti rattoisasti -uuninreunustalla. Hänen silmiensä ilme muuttui vieläkin tuskaisemmaksi, -kun hän katseli huonetta janoisen kiihkeästi, painaen mieleensä sen -kaikki erikoispiirteet. Gillianin huone! Se huone, jonka hänen oma -arvottomuutensa oli teljennyt häneltä. Kaikki, mitä hän oli menettänyt, -välähti hänen mieleensä, hänet valtasi rusentava, surkea häpeä, ja -polttava puna levisi verkalleen hänen kasvoilleen. Ei koskaan ennen -ollut heitä erottava välimatka tuntunut niin pitkältä. Ei milloinkaan -ennen ollut Gillianin viaton puhtaus kuvastunut hänelle niin pakottavan -selvästi kuin nyt tässä tahrattoman valkeassa kammiossa. Sen -yksinkertainen, raikas, melkeinpä ankara kauneus tuntui heijastavan -Gillianin tahratonta sielua, ja Cravenin riuduttava raju intohimo -tuntui sen rinnalla kammottavalta, raa'alta. Hänestä tuntui siltä kuin -hän olisi häpäissyt luostariin suljetun nunnan pyhättöä. Mutta eikö -intohimokin saattanut olla kaunis, jos se oli rakkauden kirkastama! Hän -ojensi käsiään toivottomasti kaihoten, hänen huuliltaan pääsi tytön -nimi, epätoivoisen yksinäisyyden valitus, ja hän lankesi polvilleen -vuoteen viereen, painoi kasvonsa paksuun, pehmeään peitteeseen, ojensi -voimakkaat, ruskeat kätensä levälleen ja kouristeli silkkiverhoa -sielunhädässään. - -Tuntikausia myöhemmin hän kohotti päätänsä ja käänsi väsyneet silmänsä -talvisen aamusarastuksen kalpeata valoa kohti, joka tunkeutui -huoneeseen umpeen vedettyjen verhojen lävitse. - - * * * * * - -Hän lähti sinä aamuna Pariisiin, yksin. - -Yhäti satoi rankasti, eikä vaununikkunasta näkyvä kolkko, painostava -ulkomaailma ollut omiaan tekemään hänen synkkiä ajatuksiaan -hilpeämmiksi. - -Lontoossa satoi lakkaamatta kuin saavista kaataen. Kadut olivat -lokaiset ja liukkaat, käytävät täynnä kiiruhtavia, tungeksivia ihmisiä, -joiden vettä valuvat sateenvarjot kimaltelivat myymälöiden valojen -hohteessa. Ajaessaan rautatienasemalta toiselle Craven tähyili ilotonta -näkyä, ja häntä puistatti ympäristön synkkyys ja kurjuus. Kehnot kadut -ja ikävät, likaiset talot saivat hänen silmissään suuremman merkityksen -kuin niillä koskaan ennen oli ollut. Nähdessään ohitseen rientävän, -huonosti puetun likomärän naisen tunsi hän rinnassaan hirveästi -vihlaisevan pistoksen. Pariisi saattoi olla yhtä armoton kuin tämä -laajempi, varakkaampi kaupunki. - -Jätettyään matkalaukkunsa Charing Crossin aseman odotussaliin hän -vietti varrotessaan Doveriin lähtevää junaa tuntikausia kävellen aseman -läheisillä kaduilla. Häntä ei vähääkään haluttanut mennä kerhoonsa; -siellä hän tapaisi kokonaisen parven tuttavia, jotka innokkaasti -pyytäisivät häntä kertomaan retkistään ja uteliaina kyselisivät hänen -myöhäisen paluunsa syytä. - -Aika kului hitaasti. Hän poikkesi hiljaiseen ravintolaan aterioimaan -ja söi panematta merkille, mitä hänelle oli tarjottu. Heti junaan -päästessään hän meni sinne ja painautui vaununosaston nurkkaan, toivoen -matkustajia olevan tavallista vähemmän koko yön kestäneen kurjan sään -vuoksi. Pitäen edessään iltalehteä, jota hän ei koettanutkaan lukea, -hän poltteli tupakkaa äänettömänä, eivätkä vaunussa istuvat kaksi muuta -miestä häntä häirinneet. He olivat molemmat ulkomaalaisia, sykertyivät -laajoihin vaippoihin kääriytyneinä vastakkaisiin nurkkiin ja nukkuivat -melkein jo junan lähtiessä liikkeelle asemalta. Laskettuaan syrjään -sanomalehden, joka ei vähääkään kiinnittänyt hänen mieltään, hän -silmäili heitä hetkisen kateellisena, veti sitten hatun silmilleen ja -koetti jäljitellä heidän hyvää esimerkkiään. Mutta vaikka hän olikin -väsynyt, ei uni tahtonut herua hänen silmiinsä. Hän istui, kuunnellen -junan tärinää ja matkakumppaniensa rauhallista kuorsaamista, kunnes -välitön ympäristö lakkasi hajoittamasta hänen ajatuksiaan ja hän -keskittäytyi kokonaan tehtäväänsä. - -Doverissa ei sää ollut sen parempi, ja aallot pärskyivät korkealle -murtuessaan laituriin, kastaen läpimäriksi harvalukuiset matkustajat, -jotka kiiruhtivat laivaan ja painuivat kannen alle suojaan myrskyltä. -Ilmasta välittämättä Craven jäi kannelle ja seisoi koko matkan ajan -kajuutan suojassa, jossa saattoi säilyttää tulen piipussa. - -Vastoin odotustaan hän sai unta junassa ja nukkui siihen saakka, kunnes -saavuttiin Pariisiin. Karttaen sellaisia hotelleja, joissa hänet -tunnettiin, hän ajoi erääseen pienehköön laitokseen, valitsi huoneen, -tilasi aamiaista ja istuutui harkitsemaan, mitä olisi ensinnä tehtävä. - -Tietoja hän voisi mahdollisesti saada kahdesta lähteestä, asunnosta, -jonne Gillian sieltä muuttaessaan oli saattanut ilmoittaa uuden -osoitteensa, ja pankista, josta hän Petersin kertoman mukaan nouti -kirjeensä. Hän kävisi niissä molemmissa paikoissa, ennenkuin -turvautuisi siihen keinoon, että palkkaisi etsivän, mitä hän ei -tahtonut tehdä, ennenkuin kaikki muut tiet olivat tukossa. Se ajatus -oli hänestä kovin vastenmielinen, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut, -jollei hän mielinyt turvautua poliisilaitokseen, jonka apua hän ei -pyytäisi, ennenkuin se olisi ihan välttämätön. Hänen tiedustelunsa piti -ehdottomasti tapahtua mahdollisimman hiljaisesti ja salaisesti. Hän -päätti pistäytyä ensin vuokrahuoneistossa ja lähti sinne jalkaisin sitä -ennen lupauksensa mukaan sähkötettyään Petersille. - -Sillä hetkellä ei satanut, mutta pilvet leijailivat alhaalla ja -uhkaavina, ja ilma oli raaka. Hän asteli ripeästi pitkin tungoksen -täyttämiä katuja ja katse suoraan eteenpäin tähdättynä. Pitkänä, -tummaksi päivettyneenä miehenä hän oli silmäänpistävä ja herätti -huomiota, josta hän itse ei tiennyt mitään. - -Kapealta kadulta, jonka varrella hänen hotellinsa oli, hän -joutui Madeleine-aukiolle ja kääntyi sitten liikevirran -mukana Malesherbes-bulevardille, jota hän noudatti, kävellen -Haussmann-bulevardin poikki ja Saint Augustin-kirkon ohitse, kunnes -Monceau-puiston puut kohosivat hänen eteensä. Kuinka usein hän olikaan -Afrikan helteessä kuvitellut Gillianin istuvan noiden korkeiden, -tuuhealehväisten plataanien siimeksessä lukemassa tai piirtämässä -luonnoksia ympärillään leikkivistä lapsista! Hän oli ajatellut vaimoaan -öin ja päivin, mielessään nähden hänen liikkuvan asunnossa, jonka hän -oli vuokrannut ja sisustanut niin huolekkaasti. Kuinka perin turhia -hänen kaikki sellaiset haaveilunsa olivatkaan olleet! Hänen huulensa -puristuivat tiukalle, kun hän asteli niin hyvin muistamansa talon -portaita ylöspäin. - -Mutta ovenvartija, joka oli vasta äsken tullut toimeensa, ei osannut -vastata hänen tiedustuksiinsa mitään. Hänellä ei ollut aavistustakaan -mistään siellä asuneesta madame Cravenista, eikä hän silminnähtävästi -välittänyt mitään ennen hänen tuloaan talosta muuttaneista asukkaista. -Se oli vanha juttu, joka ei liikuttanut häntä vähääkään ja johon hän, -sen hän ilmaisi selvästi, ei halunnut enää sekaantua. Hänen sanansa -olivat lyhyet ja jyrkät, mutta hän otti huomioon Cravenin voimakkaan -rakenteen ja varoi lausumasta loukkauksia, kuten hänen kaltaisensa -usein tekevät. Se oli ensimmäinen vastoinkäyminen, mutta poistuessaan -sieltä Craven mielessään myönsi, ettei hän ollut kovin suuresti -toivonutkaan saavansa tietoja siltä taholta, katsoen siihen, että -Gillian oli asunut siellä niin lyhyen ajan. - -Jäljellä oli pankki. Hän palasi samaa tietä, astellen suoraa -päätä Ooppera-aukiolle. Mutta pankissa, joka samalla kertaa oli -matkailutoimisto, ei osattu auttaa häntä. Kysytty rouvashenkilö -nouti kirjeitään aina pitkien väliaikojen päästä, heillä ei ollut -aavistustakaan, missä hän olisi tavattavissa. Suvaitsisiko herra jättää -käyntikortin, joka annettaisiin hänelle ensi tilassa? Mutta Craven -pudisti päätään — se mahdollisuus, että Gillian kävisi siellä, oli -liian hatara — ja hän poistui jälleen vilkasliikkeisille kaduille. - -Nyt hänellä ei ollut muuta keinoa kuin turvautua tiedustelutoimistoon, -ja piirteet entistä tuikeimpina hän vitkastelematta meni erään -sellaisen maineelta tuntemansa liikkeen konttoriin. _Chef de bureaun_ -yksityishuoneessa hän esitti asiansa kansallensa ominaiseen lyhyeen, -täsmälliseen tapaan. Hänen kielentaitonsa oli nyt hyvään tarpeeseen, -haastattelun kiusallisuutta lievensi se, että hänen esitystään -kuunneltiin liikemiesmäisesti ja tahdikkaasti. Teräväkatseisella -miehellä, joka muistiinpanojensa lomassa naputteli kultaista lyijykynän -varttaan peukalonsa kynteen, oli sellainen maine, että hän piti -saamansa edun ja oli perin kärkäs sitä kartuttamaan; ulkomaiset -asiakkaat eivät suinkaan olleet harvinaisia, mutta niitä ei ilmestynyt -joka päivä, eivätkä he aina näyttäneet niin kovin varakkailta kuin -tämä tuikeakasvoinen englantilainen, joka puhui käskevästi ikäänkuin -olisi tottunut siihen, että häntä toteltiin, mutta kuitenkin käytti -kohteliaita lausetapoja, jotka hänen maanmiestensä suusta olivat -harvinaisia. - -Seurasi kaksi päivää loppumattomalta tuntuvaa odotusta ja jännitystä, -kaksi päivää, jotka Cravenista olivat pitkiä kuin elinkaudet. Hän -vetelehti hotellin lähistöllä uskaltamatta loitota kauaksi, jotta -saisi heti kaikki tiedot ja selostukset. Ei häntä myöskään haluttanut -ilmoittaa oleskelevansa Pariisissa; hänellä oli siellä liian paljon -tuttavia ja ystäviä, joiden kysymyksiä olisi vaikea vältellä. - -Mutta kolmannen päivän aamuna kello yhdentoista aikaan hänet -kutsuttiin puhelimeen. Häntä värähdyttivät pelokkaat aavistukset, -ja kuulotorveen tarttuessaan hän tunsi kummallista heikkoutta. -Mutta hänelle puhuva ääni oli rauhoittava, ja siitä soinnahti -onnistuneen työskentelyn aiheuttamaa mielihyvää. Monsieurin puoliso -oli löydetty; he olivat tarvinneet siihen aikaa — niinpä kyllä, mutta -he olivat noudattaneet monsieurin ohjeita _au pied de la lettre_ ja -toimineet kerrassaan moitteettoman varovaisesti. Sitten seurasi hyvin -yksityiskohtainen osoite. Hetkisen hän nojasi puhelinkopin seinään, -vapisten hillittömästi. Vasta sillä hetkellä hän täysin tajusi, kuinka -kovasti hän oli pelännyt. Aika-ajoin oli hänen mielessään väikkyvä -tuntemattomien vainajien ruumishuone säälittävine sisältöineen -saattanut hänet tuntemaan helvetin esimakua. Heikkouden tunne haihtui -nopeasti, ja hän meni hotellin ovelle ja hypähti autoon, josta -kyydittävä oli juuri laskeutunut. - -Hän tunsi hyvin paikan, johon hän ajoi. Vuosikausia sitten hän oli -osannut kävellä sinne melkeinpä vaikka ummessa silmin, mutta nyt oli -aika kallista. Ja kun hän istui nytkähtelevässä autossa etukumarassa, -kädet tiukasti yhteen puristettuina, tuntui hänestä kuin olisi hänen -tielleen kasaantunut kaikkia mahdollisia esteitä. Liike kaduilla -ei ollut milloinkaan näyttänyt niin ahdinkoiselta, sitä ohjaavan -järjestysmiehen ponnistukset niin toivottoman tyhjänpäiväisiltä. -Selvittämättömästi yhteen sulloutuneita omnibusseja ja autoja, -kömpelöitä kuormavankkureita ja ajurinrattaita oli joka käänteessä -heidän vastassaan, kunnes heidän vihdoin pyörähdettyään Louvren -nurkitse kadut muuttuivat selvemmiksi ja auto kääntyi jyrkästi, -suuntautuen Seinen poikki. Heidän lähestyessään etsivän ilmoittamaa -taloa ei Craven tuntenut minkäänlaista mielenliikutusta. Hänet tuntui -vallanneen kuoleman tyyneys. Enää hän ei edes kuvitellut, mitä hän -saisi nähdä. Se talo, jonka kohdalle he viimein pysähtyivät, oli -lajinsa esikuvallinen edustaja; opiskeluaikanaan oli hänellä ollut -atelieri täsmälleen samanlaisessa rakennuksessa, ja ovenvartijatar, -jota hän puhutteli, olisi saattanut olla sen puheliaan, reheväruumiisen -_citoyennen_ kaksoissisar, joka kauan aikaa sitten oli äidillisesti -huolehtinut hänen sukistaan ja paidoistaan ja jonka sydämessä -oli varattu hellä sopukka häntä säälimättä pistelevälle, mutta -vuokransa suositettavan säntillisesti maksavalle _bel Anglaisille_. -Ovenvartijatar, kookas nainen, jolla oli älykkäät, ystävälliset kasvot, -istui keinutuolissa pienen pieni kissanpoika olallaan ja kasa kudosta -sylissään. Kuultuaan Cravenin kysymyksen hän pisti kissanpoikasen -koppaan ja kietoi valmisteilla olevan huivin kainaloonsa, nousi -mahtipontisesti seisomaan ja loi vieraaseen tuijottavan, avoimen, -peittelemättömän uteliaan katseen. Tuikkivilla rasvakerrostumain -reunustamilla silmillään hän tarkasti Cravenia kiireestä kantapäähän, -ja mies tunsi, ettei hänen ruumiinsa mikään yksityiskohta jäänyt -huomaamatta, että jopa hänen pukunsa kangas ja hänen jalassaan olevien -saappaiden hinta arvioitiin tarkoin ja nopeasti. Vihdoin nainen -alentui puhumaan omituisen lempeällä äänellä, lämmeten melkeinpä -intomieliseksi. Madame Craven? No, tietysti, _au quatrieme_. Monsieur -oli kenties taiteensuosija ja halusi ostaa taulun? Se oli hyvä, -maalareita oli paljon, mutta ostajia vähä. Madame oli varmasti kotona, -hänellä olikin parhaillaan malli luonaan. Malli — _sapristi!_ — niin -mies itseään nimitti, mutta hänestä hän näytti olevan _un vrai apache, -mon Dieu!_ Hän keskeytti valittelunsa, heilauttaen käsiään kauhuissaan, -ja nyökäten portaille päin, ja jatkoi sitten sydämenpurkaustaan -hiljempaa. Atelierin ovi oli auki; piti näet olla varovainen sellaisiin -herrasmiehiin nähden, eikä hänkään aina istunut hallissa, jotta olisi -ollut äänenkantamissa; eihän koskaan voinut tietää — ja madame oli -enkeli, jolla oli lapsen sydän. Maalattavat kasvot — ja muuta hän -ei ajatellut. Mutta toiset ajattelivat hänen puolestaan, siunatun, -viattoman lapsiparan. Se epäilemättä johtui siitä, että hän oli -englantilainen — monsieur oli myöskin englantilainen, huomautti hän -luoden taaskin Craveniin ovelan katseen ja hymyillen leveästi. Madame -ilostuisi tavatessaan maanmiehensä. Jos monsieur suvaitsisi vaivautua -nousemaan portaita, ei hän voisi erehtyä ovesta; se oli ylimmässä -kerroksessa, ja kuten hän oli sanonut, se oli auki. - -Hän silmäili Cravenia suopean säteilevänä, kun viimemainittu -jupistuaan kiitokset kääntyi nousemaan portaita. Craven tunsi -huojennusta ajatellessaan lämminsydämistä, vapaaehtoista vahtia, joka -hyväntahtoisen valppaana istui alakerrassa isossa keinutuolissaan. -Täälläkin Gillian näkyi saavuttaneen ympäristönsä rakkauden. Hänen -ripeästi astellessaan ylöspäin katosi hänen mielestään luonnoton -tyyneys, antaen sijaa kokonaan toisenlaiselle tunnelmalle. Ihan äkkiä -hänelle selvisi, että se, mitä hän oli ikävöinyt ja rukoillut, oli -toteutumaisillaan. Hän tajusi, että kammottava odotusaika oli ohitse, -että hän muutamien minuuttien kuluttua näkisi vaimonsa, ja hänen -sydämensä alkoi sykkiä rajusti. Jokainen sekunti, joka heidät vielä -erotti, tuntui eliniältä, ja portaiden viimeiset kaksi käänteenväliä -hän harppaili kaksi askelmaa kerrallaan. Mutta niiden yläpäähän -saavuttuaan hän seisahtui äkkiä. Avoin ovi oli muutamien askelien -päässä hänestä, mutta ei näkynyt sille kohdalle. - -Hänet oli pysäyttänyt Gillianin ääni; siinä oli väsynyt sointu, -jota hän ei ollut koskaan ennen kuullut ja joka pani hänen huulensa -värähtelemään. Hänen sormensa kouristivat kädessä olevaa pehmeätä -hattua. - -»Mutta se ei kelpaa ensinkään», kuului Gillian lausuvan, ja sanoja -seurannut tuskallinen yskäisy viilsi veitsen lailla Cravenin sydäntä. -»Ilme on väärä. Jos näytätte tuollaiselta, en voi mitenkään uskoa teitä -siksi, mikä väitätte olevanne. Ajatelkaa jotakin niistä kauheuksista, -joista olette minulle kertonut — koettakaa kuvitella olevanne vieläkin -vainuamassa sitä vintiötä, joka ryösti teiltä pikku Colettenne —» - -Hänet keskeytti arkaileva ääni. - -»Se ei hyödytä, madame, kun muistan, etten voi ajatella muuta kuin -teitä ja amerikkalaista tohtoria, joka antoi hänet minulle takaisin, ja -onneamme.» - -»Te ette ole hänen arvoisensa, ja hän kammoksuu puuhianne», tuli nopea -vastaus, ja äsken puhunut mies naurahti. - -»Mutta ei minua», vastasi hän kerkeästi, »ja puuhani turvaavat meille -katon päämme päälle», lisäsi hän jurosti. »Mutta katsokaahan! Koetan -uudelleen — tyydyttääkö se teitä, madame?» - -Kuullessaan Gillianin innokkaasti myöntävän ja käskevästi kehoittavan -miestä »pysymään sellaisena muutamia minuutteja», Craven siirtyi -eteenpäin ja saapui ovelle sanoja seuranneen hiljaisuuden aikana. - -Yksi ainoa laaja silmäys paljasti hänelle huoneen ankaran alastomuuden, -ja sen kolkkous sai äkkiä kiukun tunteen tulvahtamaan hänen mieleensä. -Hänen kasvonsa oli pingoittuneet, ja hänen silmissään oli miltei -uhkaavan tuskainen ilme, kun hän katseli hentoa olentoa, joka mitään -aavistamatta ja syventyneenä työhönsä seisoi kumartuneena keskelle -matotonta lattiaa sijoitetun maalaustelineen puoleen. Sitten hänen -katseensa hitaasti siirtyi Gillianista pienellä korokkeella seisovaan -malliin, ja nähdessään vaimonsa maalattavana olevan miehen hän heti -ymmärsi, minkä tähden vanha ovenvartijatar tahtoi olla valppaana. -Hoikka, tummaan asuun puettu nuorukainen, jonka pää oli työntynyt -eteenpäin ja painunut syvälle olkapäiden väliin ja jonka tiukasti -sopiva lippalakki oli vedetty silmille varjostamaan kalpeita, -uhkaavannäköisiä kasvoja, oli esikuvallinen näyte sakilaisten -rikollisluokasta, joka Pariisissa tunnetaan nimellä _les apaches_; -hän ei ollut mikään peloittavaksi murhamieheksi naamioitu malli, vaan -todellinen, aito roisto. Siitä Craven oli varma. Vaara, johon Gillian -oli antautunut, harmi, jota Craven tunsi ajatellessaan, että sellainen -otus oli hänen vaimonsa läheisyydessä, puristivat huudahduksen hänen -huuliltaan. - -Taiteilija ja malli pyörähtivät yhtä aikaa ympäri. Syntyi hetkisen -kestävä jännittynyt hiljaisuus, kun mies ja vaimo tuijottivat toisiaan -silmiin. - -»Barry», kuiskasi Gillian pelokkaasti, »Barry —» - -Molemmat miehet syöksähtivät eteenpäin, mutta Craven ennätti tukemaan -kaatuvaa Gilliania. Pyörtynyt lepäsi kuin höyhen hänen vankassa -otteessaan, ja kun hän silmäili rintaansa vasten painuneita heikon -näköisiä kasvoja, kolkutti hänen sydäntään hyytävä pelko, että hän -oli tullut liian myöhään. Suonenvedontapaisesti hänen käsivartensa -tiukkautuivat säälittävän köykäisen, hintelän vartalon ympärille, ja -jyrkästi hän puhui vieressään synkkänä seisovalle miehelle. - -»Lääkäri — niin pian kuin ehditte — ja käskekää ovenvartijattaren tulla -tänne ylös!» - -Levottomuus teki hänen äänensä käreäksi, ja hän kääntyi toisaalle -katsomatta, totteliko toinen hänen määräystään. Sekunnin ajan -sakilainen mulkoili häneen soukin silmin jurojen kasvojen -nytkähdellessä omituisesti, nykäisi sitten mustaa lakkiaan syvemmälle -silmilleen ja puikki kuulumattomin askelin tiehensä. - -Katkonaisesti kuiskien Craven puristi hentoa taakkaansa lujemmin -itseään vasten, ikäänkuin koettaen oman ruumiinsa voimalla ja lämmöllä -elähyttää hinteliä jäseniä, jotka viruivat hänen sylissään niin kylminä -ja elottomina, ja kumartui syvälle kalpeiden huulien puoleen, joilta -hän janosi suudelmaa, mutta ei uskaltanut ottaa. Se ei ollut hänen -otettavissaan, mietti hän katkerasti, ja Gillianin ollessa tajuton -hänen huulensa olivat pyhät. - -Hänen silmänsä olivat synkän surulliset, kun hän nosti päätään ja -vilkaisi nopeasti ympärilleen, etsien vuodetta, johon hän saisi laskea -Gillianin pitkäkseen. Mutta alastomassa atelierissa ei ollut sellaisia -ylellisyyskaluja, ja kasvot jäykkinä hän kantoi taintuneen huoneen läpi -ja sysäsi auki sisemmän makuuhuoneen oven. Se oli vieläkin tyhjempi -ja kolkompi kuin atelieri ja kalseassa köyhyydessään Craven Towersin -upean, valkean makuukammion hirvittävä vastakohta. Hän laski Gillianin -kapealle, kovalle vuoteelle, ja häneltä pääsi tukahdutettu huokaus, -joka tuntui repivän hänen sydämensä palasiksi. - -Ja hänen ollessaan polvillaan vuoteen vieressä, avuttoman hätäisenä -hieroen vaimonsa jääkylmiä käsiä, syöksähti hänen kimppuunsa riehuva -raivotar, joka vimmoissaan huusi taivasta miesten syntisyyden -todistajaksi. - -»_Bête! Animal_!» raivosi hän. »Mitä olette hänelle tehnyt — te ja se -rotannaamainen pahus!» - -Niin sanoen hän työnsi vankan ruhonsa Cravenin ja vuoteen väliin. -Äkkiä hänen käytöksensä sitten muuttui, hänen äänensä kävi pehmeän -hyväileväksi, hän kumartui pyörtyneen tytön puoleen, pujotti -pullean käsivartensa hänen alleen ja leperteli hänelle, koettaen -palauttaa häntä tajuihinsa. Hän ärähti Cravenille kysymyksen, ja kun -viimemainittu oli parhaansa mukaan selittänyt, sai hän niskaansa -purevan ivan ryöpyn. _Cet ange là_ hänen vaimonsa! Taivaan nimessä! -Eikö miesten hölmöydellä ja typeryydellä ollut lainkaan rajoja — eikö -hänellä ollut sen enempää järkeä kuin näyttäytyä niin odottamatta niin -pitkän poissaolon jälkeen? Ihmekö sitten, että _la pauvre petite_ oli -pyörtynyt! Kuinka ajattelematonta! Ja suomien Cravenia kielellään hän -uudisti turhat ponnistelunsa. - -Mutta Craven tuskin huomasi häntä. Hänen katseensa oli värähtämättä -suunnattu pieluksella lepääviin pieniin, kalpeihin kasvoihin, ja hän -rukoili epätoivoisen hartaasti, että Gillian säästettäisiin hänelle, -ettei hänen rangaistuksensa saisi niin hirvittävää muotoa. Sillä -Gillianissa tapahtunut muutos kauhistutti häntä. Aina hän oli ollut -hintelä ja heikko, mutta nyt hän oli pelkkä varjo entisestään. Jos hän -kuolisi! Craven puri hammasta jaksaakseen pysyä ääneti. — Pitäisikö -hänestä tulla kaksinkertainen murhamies? O Hara Sanin veri tahrasi -hänen käsiään, pitäisikö myöskin — - -Hän pyörähti nopeasti ympäri; huoneeseen oli tuoksahtanut pitkä, -velttoryhtinen mies. Tulokas vilkaisi häneen pikaisesti ja meni hänen -ohitseen vuoteen viereen, puhutellen ovenvartijatarta sujuvalla, mutta -selvästi amerikkalaisvoittoisella ranskankielellä. Hän keskeytti -jyrkästi naisen innokkaat selitykset, kumartui vuoteen puoleen ja tutki -potilasta hätäisesti. - -»Sytyttäkää tuli uuniin, tuokaa kaikki peitehuovat, mitä löydätte, -ja keittäkää väkevää kahvia! Olen tätä odottanut; ihme vain, ettei -se sattunut aikaisemmin», puheli hän yrmeästi. Ja naisen riennettyä -hämmästyttävän nöyrästi täyttämään hänen määräyksiään hän kääntyi -jälleen Craveniin. »Oletteko rouva Cravenin ystävä?» tiedusti hän -suorasukaisesti. »Sääli, etteivät hänen ystävänsä ole aikaisemmin -tulleet häntä tapaamaan. Saatatte odottaa toisessa huoneessa, kunnes -minä olen suorittanut tehtäväni täällä — jos nimittäin harrastuksenne -riittää. Se vie luultavasti aikaa, ja kuta vähemmän hän tajuihinsa -tullessansa näkee ihmisiä ympärillään, sitä parempi.» - -Veri tulvahti Cravenin kasvoihin, ja hänen kielellään pyöri kiivas -vastaus, mutta hän malttoi mielensä ja hillitsi itseään. Nyt ei ollut -aika selitellä eikä vaatia oikeutta saada jäädä huoneeseen. Ja oliko -hänellä sellaista oikeutta, aprikoi hän haikeasti. - -»Minä odotan», virkkoi hän rauhallisesti, koettaen masentaa -kärsimätöntä mustasukkaisuuttaan nähdessään tohtorin taitavin käsin -hoivailevan Gilliania. Vieraat saivat häntä hoidella, mutta puoliso, -josta hän ilmeisesti ei ollut hiiskunut mitään, karkoitettiin ulompaan -huoneeseen vartoamaan, »jos hänen harrastuksensa riitti». Hän vavahti -ja siirtyi verkkaisesti atelieriin. Mutta itsehän hän oli siihen -syypää. Gilliania ei ollut voinut kovinkaan suuresti haluttaa puhua -miehestään siinä tilassa, jossa hän oli; alaston yliskamari, jossa -hän itse yksitoikkoisesti käveli edestakaisin, oli sekin sellaisenaan -selvä todistus siitä, että Gillian oli päättänyt täydelleen irtautua -entisestä elämästään ja silminnähtävästi kammoamastaan miehestä. -Ympäristö ei jättänyt epäilyksen varaa siinä suhteessa. Gillian oli -selvästikin mieluummin tahtonut itsenäisesti taistella ansaitakseen -toimeentulonsa kuin olla kiitollisuudenvelassa hänelle, luonnolliselle -suojelijalleen. Hänen sydäntään kivisti, kun hän muisteli Gillianin -silmiin tullutta pelokasta ilmettä ennen pyörtymyskohtausta. Se muisto -ei lähtenyt hänen mielestään, se kalvoi säälimättä hänen astellessaan -edestakaisin levottomana ja huolissaan voimatta pysyä paikallaan. Jos -hän vielä toisen kerran näkisi saman ilmeen vaimonsa silmissä, ei hän -jaksaisi sitä kestää. - -Silloin tällöin meni ovenvartijatar atelierin lävitse, vieden lääkärin -pyytämiä tarvikkeita, mutta hänen suunsa oli jurosti suljettu, eikä -Craven kysellyt häneltä tietoja, joita hän ei näyttänyt olevan halukas -kertomaan. Vihdoin nainen heltyi niin paljon, että sytytti tulen -uuniin, mutta ilmaisi selvästi, ettei se tapahtunut vieraan tähden. - -»Se pitää lämpimämpänä toista huonetta, ja se on ollut kovin kauan -kylmillään», sanoi hän, luoden Craveniin puhuvan silmäyksen ja -kohauttaen olkapäitään. Mutta kun hän näki miehen kasvojen surkean -ilmeen, lieventyi hänen jyrkkyytensä, ja hän alkoi tutunomaisesti puhua -amerikkalaisen lääkärin taidosta; tohtori oli sulasta ihmisystävyydestä -harjoittanut joitakin vuosia ammattiaan sellaisessa kaupunginosassa, -jossa sai paljon kokemusta, mutta vähän tuloja. - -Sitten hän taaskin jätti Cravenin odottamaan yksin. - -Craven ei saanut luonnoltaan katselluksi alastomia seiniä vasten -nojallaan olevia tauluja; ne olivat todistuksia Gillianin työstä, ehkä -myöskin pettymyksistä, jotka olisivat koskeneet kipeämmin Craveniin -kuin ne olivat koskeneet taiteilijattareen itseensä. Hän tiesi, -kuinka näännyttävästi tuntemattoman taiteilijan täytyi ponnistella -saavuttaakseen tunnustusta, ja Gillianin pettymykset olivat sen vuoksi -hänestä sekä luonnollisia sekä ymmärrettäviä. Hän aavisti, että Gillian -ylpeänä oli halveksinut taiteensuosijoitten apua ja tahtonut saavuttaa -menestystä vain ansioittensa perusteella, mutta saanut oppia karvaan -läksyn kuten aina ne, jotka taistelevat vanhoja sovinnaistapoja -vastaan. Hän oli uhmaillut järjestelmää, ja järjestelmä oli rusentanut -hänet. Hänen töistään saattoi ilmetä — niistä ilmeni — lahjakkuutta, -mutta ilman reklaamia oli lahjakkuus jäänyt tunnustuksetta ja -palkkiotta. - -Mutta sen omituisen mallin muotokuvan eteen, jonka hän oli tavannut -Gillianin seurassa, hän pysähtyi pitkäksi aikaa. Keskentekoisenakin -se oli kerrassaan mainio. Kasvojen alaosa ei ilmeisestikään ollut -tyydyttänyt taiteilijatarta, sillä se oli pyyhitty pois, mutta yläosa -oli valmis, ja Craven katseli apashin syvälle painuneita silmiä, jotka -tuijottivat häneen melkein elävän hehkuvasti — surullisia, uhkaavia, -vaivaavia silmiä, — ja kummasteli taaskin, missä oloissa sellainen -mies oli osunut Gillianin tielle. Hän muisti kuulemansa katkonaisen -keskustelun, jossa oli mainittu viereisessä huoneessa Gillianin luona -olevaa miestä, ja häneltä pusertui huokaus, kun hän tajusi, ettei hän -tiennyt mitään siitä elämästä, jota Gillian hänen poissa» ollessaan oli -viettänyt. - -Oliko Gillian aikonut erota hänestä täydelleen, solminnut siteitä, -jotka peruuttamattomasti sitoisivat hänet nykyiseen elämäänsä? -Väsyneenä hän poistui kuvan luota. Kaikki oli sekavaa. Hän ei voinut -muuta kuin odottaa ja odottaessa kärsiä. - -Hän meni ikkunan ääreen, josta näkyi naapuritalojen katoille, nojasi -kyynärpäitään mitään näkemättä korkealla olevaan, kapeaan ikkunalautaan -ja herkisti korviaan kuullakseen hiljaisimmatkin äänet sisemmästä -huoneesta. Hänestä tuntui, että hän oli odottanut tuntikausia, kun ovi -vihdoin kuulumattomasti avautui ja sulkeutui ja amerikkalainen tuli -verkkaisesti hänen luokseen. Hän katsahti lääkäriin kysyvästi, mutta ei -virkkanut mitään. Tohtori nyökkäsi, siirtyen uuniin päin. - -»Enää hänellä ei ole hätää», alkoi hän kuivasti, »mutta en häpeile -sanoessani, että säikähdin hyvin pahasti. Olen ihmetellen odottanut, -milloin se sattuisi; olen jo kauan nähnyt sen olevan tulossa.» Hän -pysähtyi ja silmäili otsa rypyssä Cravenia, lämmittäen samalla käsiään. - -»Saanko kysyä, oletteko rouva Cravenin läheisiä ystäviä — tunnetteko -hänen omaisiaan? Voitteko saattaa minut yhteyteen heidän kanssaan? -Hän ei ole sellaisessa tilassa, että voisi jäädä yksin. Hänellä -pitäisi olla joku luonaan — joku hänen omaisensa nimittäin. Mikäli -olen kuullut, on hänen puolisonsa jossakin ulkomailla — vaikka -suoraan puhuen olen aina epäillyt miehen olemassaoloa — mutta siitä -ei ole mitään hyötyä. Tahtoisin jonkun, joka on täällä, heti nyt. -Rouva Craven ei pidä sitä tarpeellisena. Mutta minä pidän. En koeta -työntää vastuunalaisuutta niskoiltani. Hartioillani on ollut elämäni -aikana aika paljon, enkä viero sitä nytkään — mutta tässä tapauksessa -tarvitaan muutakin kuin lääkäriä. Olisin hyvilläni, jos voisitte -millään tavoin auttaa minua.» - -Pelko, jota Craven oli tuntenut pitäessään Gilliania sylissään, -kouristi häntä uudelleen, ja hänen tummiksi paahtuneet kasvonsa kävivät -harmaiksi. - -»Mikä häntä vaivaa?» - -Hänen äänensä sointu sai tohtorin silmäilemään häntä entistä tarkemmin. - -»Se, hyvä herra», vastasi hän vältellen, »on jokseenkin suora kysymys». - -»Minulla on oikeus tietää se», keskeytti Craven nopeasti. - -»Suonette anteeksi, jos kysyn, — mikä oikeus?» oli yhtä kerkeä vastaus. - -Taaskin lehahti Cravenin kasvoille kuuma puna. - -»Sen miehen oikeus, jonka olemassaoloa olette varsin luonnollisesti -epäillyt», virkkoi hän raskaasti. - -Tohtori oikaisi vartalonsa äkkinykäisyllä. - -»Olette rouva Cravenin puoliso! Sitten suonette anteeksi, jos ilmaisen -teille, ettette tullut hetkeäkään liian aikaisin. Olen vaimonne tähden -hyvilläni, että se puhe on totta», sanoi hän vakavasti. - -Craven seisoi jäykän liikkumattomana, ja hänen sydämensä tuntui -taukoavan sykkimästä. - -»Tiedän, että vaimoni on heikko, etteivät hänen keuhkonsa ole vankat, -mutta mikä on aiheuttanut tämän äkillisen — luhistumisen?» tiedusti hän -hitaasti, ja hänen äänensä värisi tuskasta. - -Hetkisen toinen empi ja kohautti olkapäitään ilmeisesti hämillään. - -»On useita syitä — minun on vaikea sitä ratkaista — ei -luonnollisestikaan saada tietää —» - -Craven keskeytti hänen sanelunsa jyrkästi. »Teidän ei tarvitse sääliä -minun tunteitani», huomautti hän käheästi. »Jumalan tähden, puhukaa -suoraan!» - -»Yhdellä sanalla siis — vaikka minusta on ikävä, että minun on se -lausuttava — nälkiintyminen.» - -Craveniin suunnattujen terävien silmien ilme pehmeni äkkiä -myötätuntoiseksi, mutta Craven ei niitä nähnyt. Hän ei nähnyt mitään, -sillä huone pyöri vinhasti hänen ympärillään, ja hän hoippui takaperin -ikkunaa kohti ja tarttui takanaan olevaan puitteeseen. - -»Voi, hyvä Jumala!» huoahti hän ja pyyhkäisi sumentavan kosteuden -silmistään. Jos Gillianin lempeä luonto olisi sallinut hänen -suunnitella kostoa, ei hän olisi osannut keksiä hirveämpää tapaa kuin -tämä oli. Mutta sydämessään Craven oli varma, ettei se ollut kostoa. -Vähään aikaan hän ei saanut sanaa suustaan, sitten hän ponnistautui -itsensä herraksi. Hän ei voinut selittää mitään tälle ventovieraalle. -Se oli yksinomaan hänen ja Gillianin välinen asia. - -»Se ei olisi ollut mitenkään tarpeellista», virkkoi hän vihdoin -kumeasti, saaden sanat vaivoin lausutuksi. »Hän on käsittänyt väärin -— en voi selittää. Mutta selittäkää, mitä voin tehdä — mitä hyvänsä, -kunhan se vain parantaa hänet! Eihän se ole mitään pysyväistä vammaa, -vai onko — enhän sittenkään ole tullut liian myöhään?» tuskaili hän -vetoavasti. - -Amerikkalainen pudisti päätänsä. - -»Kovin täpärällä se oli», myönsi hän hieno hymy huulillaan, »mutta -luullakseni ehditte ajoissa, juuri parhaiksi. Eihän ole mitään, mitä -ei rahalla voida parantaa. Hänen keuhkonsa eivät ole varsin vahvat, -hänen sydämensä on tällä hetkellä rasittunut, ja hänen hermonsa ovat -riekaleina. Mutta jos voitte viedä hänet etelään — tai vieläkin -parempi, Egyptiin —» Hän empi kysyvän näköisenä, mutta kun Craven -nyökkäsi, jatkoi hän varmemmin: »No hyvä! Sitten en jaksa käsittää, -miksi hänestä ei tulisi terve aikanaan. Hänen ruumiinrakenteensa on -heikko, mutta mitään elimellistä vikaa ei hänessä ole. Viekää hänet -pois mahdollisimman pian, ruokkikaa häntä hyvin — ja pitäkää häntä -onnellisena! Muuta hän ei kaipaa. Käyn uudelleen täällä katsomassa -vielä tänä iltana.» Vielä rauhoittava hymy ja luja kädenpuristus, ja -hän oli poissa. - -Hänen askeltensa äänten häivyttyä Craven asteli hitaasti viereisen -huoneen ovelle oudon ristiriitaisten tunteiden vallassa, »... pitäkää -hänet onnellisena!» Niiden sanojen katkera iva viilsi hänen mieltään, -kun hän meni ovelle, naputti hiljaa ja astui sisään. - -Gillian odotti häntä, viruen melkein pystyssä pielusten varassa, -jotka eivät olleet valkeammat kuin hänen kasvonsa, ja hypistellen -hermostuneesti melkein vyötäisille ulottuvasta pehmeästä, ruskeasta -tukasta punotun paksun palmikon kiharaista latvaa. Hänen silmänsä -olivat vetoavasti suunnatut Craveniin, ja kun tämä lähestyi häntä, -värähtivät hänen kasvonsa äkkiä, ja taaskin mies näki saman pelokkaan -ilmeen, joka oli aikaisemmin kiduttanut häntä. - -»Oi, Barry», valitti Gillian, »älä ole minulle vihainen!» - -Cravenin oli ponnistettava kaikki voimansa estääkseen käsivartensa -kiihkeästi kiertymästä hänen ympärilleen ja pidättääkseen huulilleen -syöksynyttä intohimoisen rakkauden vakuutustulvaa. Mutta hän ei -uskaltanut antaa perään viekoittelevalle heikkoudelle. Jännittämällä -tahtoaan hän sai itsensä hillityksi, istuutui vuoteen laidalle ja -peitti Gillianin vavahtelevat sormet laihoilla, jäntevillä käsillään. - -»En ole vihainen, rakas. Jumala tietää, ettei minulla ole oikeutta -olla», vakuutti hän hellästi. »Mutta minä en ymmärrä. En ole osannut -uneksiakaan mistään tämäntapaisesta. Etkö voisi puhua minulle — -selittää — auttaa minua käsittämään?» - -Gillian veti kätensä irti, vei ne kasvoilleen ja purskahti haikeaan -itkuun. Hänen kyyneleensä polttivat Cravenia, ja hänen sydämensä oli -pakahtumaisillaan hänen niitä katsellessaan. - -»Gillian, sääli minua hiukkasen», pyysi hän. »Luuletko, että olen -kivestä jaksaakseni kestää nähdessäni sinun itkevän?» - -»Mitä voisin puhua?» kuiskasi Gillian nyyhkyttäen. »Sinä et -ymmärtäisi. Et ole koskaan ymmärtänyt. Miten voisitkaan? Olet ollut -liian ylevämielinen. Annoit minulle nimesi, varallisuutesi, uhrasit -vapautesi, jotta minun ei tarvitsisi oppia tuntemaan maailman tylyyttä -ja julmuutta. Näit kauemmaksi kuin minä. Tiesit, että minua odottaisi -pettymys — kuten kävikin. Ja senvuoksi menit säälistä kanssani -avioliittoon. Luulitko, etten koskaan sitä arvaisi? Aluksi en sitä -aavistanutkaan. Olin typerä, tietämätön lapsi, en käsittänyt, mitä -meidän avioliittomme tapainen liitto merkitsisi. Mutta kun sen tajusin -— oi, niin pian — ja kun tiesin, etten milloinkaan voisi korvata -sinulle — olin kuolemaisillani häpeästä. Kun pyysin sinulta lupaa tulla -Pariisiin, en tehnyt sitä viettääkseni täällä sinun tarkoittamaasi -elämää, vaan sen tähden, että velkataakkani oli käynyt sietämättömäksi. -Arvelin, että jos tekisin täällä työtä, hankkisin itse elatukseni ja -saisin takaisin itsekunnioitukseni, olisi sen kestäminen helpompaa. -Kun vuokrasit huoneiston, koetin saada sinua ymmärtämään, mutta sinä -et tahtonut kuunnella, enkä minä voinut vaivata sinua, kun sinä olit -lähdössä. Ja kun sitten myöhemmin minulle luostarissa kerrottiin, -mitä olit tehnyt, kun sain tietää, kuinka paljoa suurempi velkani oli -kuin olin koskaan aavistanutkaan, ja kun kuulin, kuinka paljon rahaa -olit antanut sinne — ja annat vieläkin joka vuosi — rahaa, jota he -nimittävät Gillian Cravenin rahastoksi —» - -»Heillä ei ollut oikeutta; panin ehdoksi —» - -»He eivät käsittäneet sitä, vaan luulivat minun varmasti tietävän sen, -koska olimme naimisissa. En voinut asua siinä huoneistossa enkä ottaa -vastaan elantorahoja, joita tuhlaavasti tarjosit. Lahjojasi — tekojasi -— ylevyyttäsi — en jaksanut kestää sitä! Oi, etkö ymmärrä — rahasi -_tukehduttivat_ minua!» valitti hän itkun puistattamana. - -Craven säikähti, tarttui uudelleen hänen käsiinsä ja piti niitä lujasti. - -»Sinun rahasi yhtä hyvin kuin minunkin, Gillian. Olen aina koettanut -selvittää sinulle sitä. Mikä on minun, se on sinun. Olet vaimoni —» - -»En ole, en ole», sopersi Gillian, rajusti nyyhkyttäen. »Olen vain -hartioillesi työnnetty taakka.» - -Miehen huulilta tunkeutui huudahdus. »Taakka, hyvä Jumala, taakka!» -ähkyi hän. Ja äkkiä hänen kestämiskykynsä loppui. Kuolemantuskainen -ilme silmissään hän sieppasi Gillian syliinsä, pusertaen häntä itseään -vasten intohimoisen voimakkaasti ja painaen huuliaan hänen tuoksuavaan -tukkaansa. »Oi, rakas, rakas», sopersi hän katkonaisesti. »En ole -kelvollinen koskemaan sinuun, mutta olen aina rakastanut sinua, -palvonut sinua, kaivannut sinua, kunnes kaipaus kasvoi ylivoimaiseksi -ja minä lähdin luotasi, koska tiesin, ettei minulla olisi ollut voimaa -antaa sinun olla vapaana, jos olisin jäänyt luoksesi. Menin kanssasi -avioliittoon, koska rakastin sinua, koska tämä kirottu avioliiton -irvikuvakin oli parempi kuin se, että sinä olisit poistunut elämästäni -— olin kyllin halpamainen pitääkseni sinut, vaikka tiesin, etten saisi -ottaa sinua. Ja minä olen kaivannut sinua; Jumala tietää, kuinka olen -kaivannut sinua kaikkina näinä kaameina vuosina. Kaipaan sinua nytkin, -luopuisin sieluni autuuden toivosta voittaakseni rakkautesi; saadakseni -pitää sinua sylissäni vaimonani, olla puolisosi, ei vain nimellisesti -— mutta minä en ole kelvollinen siihen. Et tiedä mitä olen tehnyt — -millainen olen ollut. Minulla ei ollut oikeutta mennä avioliittoon -kanssasi, tahrata puhtauttasi omalla synnilläni, sitoa sinua näin -katalaan olentoon kuin minä olen. Jos tietäisit, et enää ikinä katsoisi -minuun päinkään.» - -Kauheasti nyyhkyttäen hän laski Gillianin takaisin pieluksille ja -vaipui polvilleen hänen viereensä. Naisen kyynelten kostuttamiin -silmiin tuli äkkiä melkein taivaallinen hohde, hänen värähtelevät -kasvonsa kirkastuivat liikuttavasta rakkaudesta. Vapisten hän kallistui -Cravenin puoleen, ja myötätuntoisesti hän hennoilla käsillään veti -Barryn häpeästä painuneen pään hellää rintaansa vasten. - -»Kerro minulle kaikki!» kuiskasi hän. - -Ja hänen pehmeitten käsivarsiensa syleilyssä Craven kertoi, -epätoivoisena odottaen, milloin Gillian väistyisi kauemmaksi hänestä, -torjuen hänet luotaan kauhun ja inhon vallassa. Mutta ihan hiljaa -Gillian kuunteli hänen kertomuksensa lopun, vaikka kerran tai pari -häntä puistatti, ja Craven tunsi hänen sydämensä sykkivän kiivaammin. -Ja kauan senjälkeen, kun miehen hiljainen ääni oli vaimennut, pysyi hän -ääneti. Sitten hänen laiha kätensä siirtyi vapisten Cravenin hiuksiin, -hipaisten niitä arasti, ja kaksi suurta kyyneltä kierähti hänen -poskilleen. - -»Barry, olen ollut niin yksinäinen» — se oli pelästyneen lohduttoman -lapsen valitusta — »jollet säälikään itseäsi, niin etkö tahdo sääliä -minua?» - -»Gillian!» Craven nosti rajusti päänsä pystyyn ja tuijotti häneen -epätoivoisin, epäilevin silmin. »_Rakastatko_ minua?» - -»Rakastanko?» Gillianilta pääsi hiljainen, nyyhkytyksentapainen -naurahdus. »Kuinka muuten voisin! Olen rakastanut siitä päivästä -alkaen, jona tulit tapaamaan minua luostarin vierashuoneessa. Sinä olet -kaikkeni, ja jos nyt jätät minut yksin» — hän takertui äkkiä tiukasti -kiinni Craveniin — »Barry, Barry, en jaksa kestää enää. Minulla ei ole -enää voimia eikä rohkeutta. Minua peloittaa! En jaksa olla maailmassa -yksin — se on julma — säälimätön. Rakastan sinua, kaipaan sinua, en voi -elää ilman sinua.» Surkeasti nyyhkyttäen hän veti Barryä lähemmäksi -itseään ja kätki kasvonsa hänen rintaansa vasten, rukoilevana ja -levottomana. - -Cravenin huulet vavahtelivat, hän otti pienen, värisevän tytön tiukasti -syliinsä, mutta empi sittenkin vielä. - -»Ajattele, rakas, ajattele!» jupisi hän käheästi. »En ole kelvollinen -olemaan luonasi. Olen tehnyt anteeksiantamattoman teon.» - -»Olen vaimosi, minulla on oikeus kantaa osa taakastasi», huudahti -Gillian kiihkeästi. »Et ollut tietoinen, et voinut olla tietoinen -tehdessäsi sen hirveän teon. Ja jos Jumala rankaisee sinua, niin -rangaiskoon myöskin minua! Mutta Jumala on rakkaus, Hän tietää, kuinka -olet kärsinyt, ja niille, jotka katuvat, hänen rangaistuksensa on -anteeksiantamus.» - -»Mutta voitko _sinä_ antaa minulle anteeksi — voitko tulla minun -omakseni?» sopersi Barry, vieläkin vain puolittain uskoen. - -»Minä rakastan sinua», vastasi Gillian koruttomasti, »ja elämä ilman -sinua on kuolemaa». Ja kohottaen kasvojaan Barryyn päin hän antoi -miehelleen suudelman, jota mies et ollut rohjennut ottaa. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ENTISYYDEN VARJO *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/68461-0.zip b/old/68461-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 53e213d..0000000 --- a/old/68461-0.zip +++ /dev/null |