Initial commit

2 files changed, 4300 insertions, 0 deletions

diff --git a/69697-0.txt b/69697-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..7a3b141
--- /dev/null
+++ b/69697-0.txt
@@ -0,0 +1,4300 @@
+The Project Gutenberg eBook of Suuri arvoitus, by Jack London

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

+most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions

+whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms

+of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at

+www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you

+will have to check the laws of the country where you are located before

+using this eBook.

+

+Title: Suuri arvoitus

+

+Author: Jack London

+

+Translator: A.I.R.

+

+Release Date: January 3, 2023 [eBook #69697]

+

+Language: Finnish

+

+Produced by: Petri Sipola and Tapio Riikonen

+

+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUURI ARVOITUS ***

+

+

+

+

+

+SUURI ARVOITUS

+

+Kirj.

+

+Jack London

+

+

+Suomentanut

+

+A.I.R.

+

+

+

+

+

+Helsingissä,

+Kustannusosakeyhtiö Suomi,

+1927.

+

+

+

+

+

+

+SUURI ARVOITUS.

+

+

+— Niin, olen kyllä pannut merkille, että sinä et ole järin kärkkäästi

+ponnistellut avioliittoon päästäksesi — toisti Shorty jatkoksi

+keskusteluun, joka parisen minuuttia aikaisemmin oli katkennut.

+

+Kit ei vastannut. Hän istui makuusäkin reunalla tulen ääressä ja tutki

+lumeen kellistämänsä vetokoiran käpäliä tämän murahteluista huolimatta.

+Shorty käänteli kepin päässä höyryävää mokkasiinia ja tarkasteli

+samalla terävästi toverinsa kasvoja.

+

+— Silmäileppä revontulia! — hän jatkoi. — Kevytmielisen näköisiä, eikö

+totta? Ihanhan ne muistuttavat noita oikullisia naisia, jotka tanssivat

+heilutellen hameitaan. Kaikki parhaatkin naiset ovat kevytmielisiä,

+elleivät satu olemaan tyhmiä. Ja kaikki ne ovat kissojen tapaisia

+niin isot kuin pienet, herttaiset ja ei herttaiset. Ne ovat kuin

+kiljuvat jalopeurat ja hyeenat, niin, jumala paratkoon, sitä ne ovat

+vainotessaan miestä, jota mielivät. —

+

+Shortyn yksinpuhelu jäi vastausta vaille. Kit läimäytti kädellään

+koiraa, kun se tapaili häntä purra ja tarkasteli edelleen sen

+vereslihalle vioittuneita käpäliä.

+

+— Hm! — hymähti Shorty. — Kenties ajattelet, että minä en olisi päässyt

+naimisiin, vaikka itse olisin halunnutkin? Luultavasti sinä et usko,

+että minä olisin saattanut joutua naimisiin, ellen olisi lähtenyt

+karkuun? Kuulehan, Storm, huvittaako sinua kuulla, mikä minut pelasti?

+Niin, siitä saan kiittää hyviä keuhkojani. Minä kiisin kuin salama!

+Tahtoisinpa nähdä sen hamehelman, joka kykenisi saamaan keuhkoni

+salpautumaan. —

+

+Kit päästi koiran jalan irti ja kääntyi hänkin huolehtimaan keppien

+päissä höyryävistä mokkasiineistaan. — Olemme pakoitetut huomispäivän

+viipymään täällä suutaroimassa mokkasiinejamme — hän sanoi. — Jäätynyt

+hangen pinta kuluttaa anturoita ihan tavattomasti. —

+

+— Eiköhän olisi parasta jatkaa matkaa — ehdotti Shorty. — Meillä ei ole

+riittävästi muonaa paluumatkaa varten ja meidän on helkkarin kiiruusti

+saatava käsiimme joko peuroja tai valkeita intiaaneja tai muutoin

+olemme pakoitetut pistämään poskeemme koiramme koipineen päivineen.

+Mutta tahtoisinpa kysyä, onko kukaan koskaan nähnyt valkoisia

+intiaaneja? Varmasti mielikuvitusta koko juttu? Mitenkä intiaani voisi

+olla valkoinen? Se on yhtä luonnonvastaista kuin että olisi olemassa

+valkoisia neekereitä. Storm, kyllä meidän on jatkettava matkantekoa

+huomenna. Nämä seudut vaikuttavat täysin kuolleilta — ainakin mitä

+riistaan tulee. Kokonaiseen viikkoon me emme ole osuneet edes jäniksen

+jäljille, senhän hyvin tiedät. Ja meidän on kiirehdittävä pakoon täältä

+korvesta runsasriistaisimmille seuduille. —

+

+— Matkanteko sujuu paljon joutuisammin, kun kaikki olemme saaneet

+päivän verran lepuuttaa jalkojamme ja uusia mokkasiinimme — neuvoi Kit.

+— Ja jos sattunet jollekin ylevämmälle paikalle, niin luo yleissilmäys

+joka suunnalle. Todennäköisesti me tulemme tasankoseuduille minä

+hetkenä tahansa. Siihenhän La Perle meitä myös kehoitti. —

+

+— Hm! Omista kertomuksistaan päättäen La Perle samoili näillä seuduin

+kymmenisen vuotta sitten ja hän ei voi muistaa mitä hän silloin näki,

+koska hän oli ollut niin hirveän nälkiintynyt. Hänhän mainitsi vuoren

+huipulla liehuvan isoja lippuja! Yksistään se osoittaa, ettei hän ollut

+täysin selvä päästään. Ja hän sanoi myös, ettei hän ollut tavannut

+mitään valkoisia intiaaneja — ne olivat Antonin keksintöä. Ja tämä

+Anton siirtyi muille paremmille maille jo parisen vuotta ennen meidän

+tuloamme tänne Alaskaan. Mutta huomenna aion koettaa parhaani ja ehkäpä

+hyvinkin onnistun saamaan hirven näköpiiriini. Mitä arvelet makuulle

+menosta?

+

+Kit oleili aamupäivän leiripaikalla, ompeli ahkerasti koiran

+mokkasiineja ja korjaili valjaita. Puolelta päiviltä hän valmisti

+aterian kahdelle hengelle, söi oman osansa ja kävi odottelemaan Shortyn

+tuloa takaisin. Tunnin kuluttua hän sitoi lumikengät jalkoihinsa

+ja lähti etsiskelemään toveriaan. Hän seurasi tämän jälkiä ja ne

+veivät hänet joenäyrästä pitkin kapeaan rotkoon, jonka takana avautui

+sopivia hirvilaidunmaita. Mutta mitään hirviä siellä ei ollut käynyt

+viime syksynä sataneen lumen jälkeen. Shortyn mokkasiinien jäljet

+johtivat hirvilaitumen poikki pitkin loivasti ylenevää vuorenrinnettä.

+Saavuttuaan vuorenharjanteelle Kit pysähtyi. Jäljet jatkuivat

+vastakkaisella puolella rinnettä alas. Noin mailin päässä hän huomasi

+jokiäyräällä kasvavan kuusia, ja oli Shorty kaikesta päättäen kulkenut

+kuusikkoon ja sieltä edelleen. Kit vilkaisi kelloonsa, ajatteli pian

+alkavaa pimeää, koiria ja leiripaikkaa ja päätti vastahakoisesti olla

+jatkamatta matkaa. Mutta ennenkuin hän kääntyi paluumatkalle, hän

+tähyili kauan ympärillensä. Koko itäisen taivaanrannan täyttivät Rocky

+Mountainen lumipeitteiset huippuvuoret. Näytti siltä kuin olisi tuo

+loputon vuoristosarja auttamattomasti nostanut tien pystyyn siltä,

+joka halusi päästä La Perlen kuvaamalle tasankomaalle. Oli kuin vuoret

+olisivat yhteisesti vannoutuneet työntämään takaisin länttä kohti

+ja Yukon joelle jokaisen ylipyrkijän. Kit tuumaili, että mitenköhän

+monta kulkijaa ennen häntä tuo peloittava näky oli yllättänyt heidän

+saavuttuaan tänne asti. La Perle tosin ei ollut masentunut tuosta

+näystä, mutta hän olikin tullut vastakkaiselta suunnalta.

+

+Keskiyöhön saakka Kit piti yllä suurta tulta opastaakseen Shortya,

+ja heti aamun valjettua hän valjasti koirat ja ryhtyi uudelleen

+seuraamaan jälkiä. Ahtaan jokilaakson keskikohdalla hänen johtokoiransa

+höristi korviaan ja haukahti. Häntä vastaan asteli kuusi intiaania,

+jotka ollen koiritta kantoivat selässään hyvin vähäisiä kantamuksia.

+Intiaanit ympäröivät heti Kitin, ja monta seikkaa heissä ihmetytti

+häntä. Ilmeisesti he olivat etsineet häntä. He puhuivat sellaista

+intiaanimurretta, josta hän ei ymmärtänyt ainoatakaan sanaa. He

+eivät olleet valkoisia intiaaneja, joskin he pituudellaan ja

+jykevämmyydellään erosivat Yukonin jokilaakson intiaaneista. Viidellä

+heistä oli Hudson Bay Companyn vanhamalliset rihlapyssyt, kun taasen

+kuudennen kädessä Kit näki winchesterin, jonka hän heti tunnusteli

+Shortyn omaksi.

+

+Ensitöikseen he vangitsivat Kitin, joka aseettomana ei kyennyt

+ryhtymään vastarintaan. Sitten he vetivät reestä esiin kaiken

+mitä siinä oli, jakoivat saaliin keskenään, kukin liittäen osansa

+kantamukseensa, niin että Kitin kannettavaksi jäi vain hänen oma ja

+Shortyn makuusäkki. Lopuksi koirat vapautettiin valjaista, ja kun Kit

+pani sitä vastaan, viittoilivat intiaanit tien olevan siksi huonon,

+että sitä oli reellä mahdoton kulkea. Kitin ei siis auttanut muu

+kuin taipua välttämättömyyteen; hän nosti reen kannoilleen pystyyn

+jokiäyrään reunalle ja lähti tallustelemaan vartijainsa parissa. He

+kulkivat pohjoista kohti vuoriharjanteen yli ja saapuivat kuusikkoon,

+jonka Kit edellisenä päivänä vilahdukselta oli nähnyt. He seurasivat

+joenvartta päälle kymmenisen mailia ja kun se alkoi kiertää länteen

+päin, niin he jättivät sen suunnaten kulkunsa itään pienenlaista joen

+sivuhaaraa pitkin.

+

+Ensimmäisen yön he viettivät leirissä, joka oli ollut käytännössä

+useampia päiviä. Täällä oli suuri varasto tuoretta lohta ja eräänlaista

+lihajauhetta, minkä kaiken intiaanit nyt ottivat mukaansa. Leiriltä

+lähti lukuisia lumikengänjälkiä — varmasti Shortyn vangitsijoitten,

+päätteli Kit ja ennenkuin ilta oli täysin pimennyt, onnistui hänen

+eroittaa Shortyn tavallisuutta kapeammat lumikengänjäljet. Kun hän

+merkkien avulla tiedusteli intiaaneilta oliko asianlaita näin,

+nyökkäsivät nämä hyväksyvästi ja viittoilivat pohjoista kohti.

+

+Seuraavina päivinä viittoilivat intiaanit alati pohjoista kohti,

+ja tallottu tiekin, joka kiemurteli babylonimaisen sekasotkuisesti

+kalliolohkareitten lomitse, osoitti koko ajan pohjoista suuntaa.

+Yhäti näytti siltä kuin tie siinä paikassa päättyisi, mutta aina

+se vaan kiertäen ja kaartaen etsi itselleen uusia ylimenopaikkoja

+kulkukelvottomat vuoriharjanteet vältellen. Alavammissa laaksoissa

+oli hanki erittäin syvää, eivätkä he lumikengittä olisi voineet edetä

+askeltakaan. Kitin vartijat olivat kaikki nuoria, reippaita miehiä,

+jotka kulkivat sangen nopeasti, ja niinpä hän tunsi mielensä ylpeäksi

+kestäessään vaivatta heidän rinnallaan. Intiaanit olivat lapsuudestaan

+saakka totuttautuneet pitkiin matkoihin ja lumikenkiin, mutta myös Kit

+oli siksi hyvässä kunnossa, ettei matkanteko rasittanut häntä enemmän

+kuin heitäkään.

+

+Kuudentena päivänä he tulivat keskimmäiselle vuoristosolalle, joka

+sitä ympäröiviin kallioseinämiin verraten oli matalalla, mutta silti

+itsessään peloittavan korkealla ja kuormitetuin re'in luoksepääsemätön,

+ja he kulkivat sen läpi. Vielä viisi päivää samoiltuaan ja

+laskeuduttuaan alamäkeä he saapuivat aukealle, matalakumpuiselle

+maastolle, jonka La Perle kymmenisen vuotta sitten oli löytänyt. Kit

+tunsi sen heti ensi näkemältä. Pakkanen oli pureva, lämpömittari

+osoitti neljäkymmentä astetta alle nollan ja ilma oli niin kuulas, että

+Kit saattoi nähdä jopa sadan mailin päähän. Ja hän näki edessään vain

+loppumattomia tasankomaita. Ylempänä idässä Rocky Mountain tapaili

+lumipeitteisillä huipuillaan pilviä. Etelässä ja lännessä kiertelivät

+ne lukuisat vuoristosarjat, joiden yli he olivat kulkeneet. Ja tässä

+valtavassa piilopaikassa lepäsi se maa, jonka läpi La Perle oli

+kulkenut — luminen, mutta osan vuotta varmasti runsasriistainen ja

+kesäisin hymyilevä ja ihana lukuisine kukkineen.

+

+He samosivat leveää jokea pitkin, ohi lumipeitteisten raitojen ja

+lehdettömien haapojen ja sivuutettuaan useita kuusikkoviidakkoja

+he puolilta päiviltä saapuivat äskenjätetylle leiripaikalle. Mutta

+intiaanit eivät pysähtyneet tähän, ja Kit ehti vain hätäisesti laskea

+neljä, viisisataa nuotionsijaa, josta hän päätteli kansan lukumäärän

+useaksi tuhanneksi. Väkijoukko oli vasta äskettäin polkenut tien niin

+kovaksi, että Kit ja hänen vartijansa saattoivat irroittaa lumikengät

+jaloistaan ja jatkaen matkaa pelkissä mokkasiineissa parantaa vauhtia

+tuntuvasti. Moni seikka osoitti metsänriistaa löytyvän runsaasti

+— näkyi suden- ja ilveksenjälkiä, joita eläimiä täällä ei olisi

+voinut olla ilman liharuuan saantia. Kerran yksi intiaaneista päästi

+tyytyväisen huudahduksen ja osoitti laajaa lumitasannetta, jolla näkyi

+lukemattomia peurankalloja ja joka oli niin ylösalaisin pengottu ja

+tallattu kuin olisivat oikeat sotajoukot siinä temmeskelleet. Heti

+Kit arvasi, että metsästäjät olivat siinä toimeenpanneet todellisen

+joukkoteurastuksen viime lumisateen jälkeen.

+

+Pitkäaikaisen hämärän valjettua eivät intiaanit osoittaneet

+vähäisintäkään aikomusta leiriytyä. He jatkoivat vaellustaan yhä

+enenevässä pimeydessä johtonaan taivaalla tuikkivat tähdet, joitten

+loistoa kuitenkin vihertävät revontulet himmensivät. Kitin koirat

+eroittivat ensimmäiseksi leirin äänet; ne höristivät korviaan ja

+päästivät pitkällisestä odotuksesta jännittyneinä sekä peräti

+ikävystyneinä kiihkeän haukunnan. Vähitellen miehetkin eroittivat

+melun tapaisen äänen tosin välimatkan vaientamana, mutta vailla

+tuota miellyttävää sävyä, mikä tapaa olla ominaista kaukaiselle

+hälinälle. Se kuulosti hurjalle, sietämättömälle kiljunnalle, jota

+säestivät toiset vieläkin vihlovammat äänet: susikoirien pitkäveteinen

+sudenulvonta. Kit eroitti varovaisesti kellonsa lasin ja tapaillen

+viisareita sormenpäillään päätteli hän kellon olevan yksitoista. Hänen

+seuralaisensa kiristivät vauhtia. He olivat kulkeneet kaksitoista

+tuntia yhteen menoon, mutta siitä huolimatta muuttui heidän kulkunsa

+miltei juoksumarssiksi. Vielä heillä oli edessään tiheä kuusiviidakko,

+mutta päästyään siitä he tulivat monen monien tulten loisteeseen,

+miltei keskelle äkkiä kiihtyvää melua. He olivat suuressa leirissä.

+

+Heidän kulkiessaan metsästäjäleirin säännöttömissä sokkeloissa löi

+hälinä joka taholta hyökyaaltona heitä vastaan; kuului huutoja,

+tervehdyksiä, kysymyksiä ja vastauksia, kokkasanoja, jotka eivät

+suinkaan jääneet vastausta vaille, susikoirien vihaista murinaa, kun ne

+raivostuneina tykinammusten tavoin hyökkäsivät Kitin outojen koirien

+kimppuun, naisten torailua, lasten kirkunaa ja uusiin tuskiin herääväin

+sairasten valitusta, koko tuo helvetillinen melu, jollaista saattoi

+syntyä vain raakain villikansain leirissä.

+

+He pysähtyivät nuotion ääreen, jolla Shorty muutamien nuorten

+intiaanien kanssa taljoilla istuen parhaillaan paistoi suuria

+peuranlihakimpaleita. Kolme nuorta intiaania, jotka makasivat

+turkiksiin kääriytyneinä viereisellä kuusenhavuvuoteella, kohosivat

+istualleen. Shorty tuijotti nuotion yli toveriinsa yhtä järkkymättömän

+vakavailmeisenä kuin intiaanitkin, ja hän jatkoi lihan paistamista

+tekemättä pienintäkään elettä.

+

+— Mitä tämä merkitsee? — kysyi Kit puolittain kiusaantuneena. — Oletko

+kadottanut puhelahjasi? —

+

+Shortyn kasvoille ilmaantui entinen tuttu virnistys.

+

+— Enpä tietenkään — hän vastasi — olen vain intiaani. Opettelen olemaan

+osoittamatta mielenliikutusta. Milloin ne sinut kaappasivat käsiinsä? —

+

+— Katoamisesi jälkeisenä päivänä. —

+

+— Hm! — sanoi Shorty silmissään puolittain ilakoiva ilme. — Suuret

+kiitokset vain — minulla on nykyisin erikoisen hyvä. Meillä on

+tässä poikamiesleiri. — Ja hän osoitti kädellään sen ihanuuksia:

+nuotiota, kuusenhavuvuoteita, peurannahoista valmistettuja telttoja

+ja pajunvarvuista punottuja tuulensuojustimia. — Ja tuossa ovat

+poikamiehet. — Hän viittoili nuoria miehiä kohti ja sokelsi heidän

+kielellään joitakin kurkkuääniä, huomaavaisuus, joka silmänräpäyksessä

+sai miesten silmät säteilemään ja heidän valkeat hampaansa

+välähtelemään. — Ne ovat ihastuksissaan tavatessaan sinut, Kit. Käyhän

+istumaan ja kuivattele mokkasiinejasi, niin minä hommaan sinulle

+sillä välin hieman syötävää. Enkö olekin aika mestari oppimaan heidän

+kieltään, vai miten? Ja samoin on sinunkin yritettävä, sillä näyttää

+siltä kuin täytyisi meidän jäädä pitemmäksi aikaa näitten ihmisten

+pariin. On täällä kolmaskin valkoinen mies. Hänet ne sieppasivat kuusi

+vuotta sitten — irlantilainen, joka joutui satimeen Suuren Orjajärven

+seutuvilla. Hänen nimensä on Danny Mc Can. Hän on lyöttäytynyt yhteen

+erään intiaaninaisen kanssa. Heillä on jo kaksi lastakin. Mutta hän

+aikoo livistää tiehensä heti tilaisuuden tullen. Näetkö tuon pikku

+nuotion tuolla oikealla? Siellä hän asustaa.—

+

+Kit oli ilmeisesti saavuttanut määräpaikkansa, sillä hänen

+seuralaisensa jättivät hänet koirineen tähän ja marssivat eteenpäin

+suuren leirin keskustaan. Hänen tarkastellessaan jalkavarusteitaan ja

+pureskellessaan pieniä lihakimpaleita jatkoi Shorty ruokahommiaan ja

+puheli:

+

+— Niin, Kit, nyt me vasta olemme joutuneet satimeen. Ja meidän

+on pinnistettävä kaikkemme päästäksemme pakoon. Nämä ovat oikein

+pesunkestäviä, villejä intiaaneja. Ne eivät ole valkoisia, mutta

+niitten päällikkö on. Hän puhuu ikäänkuin hänellä olisi suu täynnä

+kuumaa puuroa, ja ellei hän ole täysiverinen skotlantilainen, ei

+skotlantilaisia ole maailmassa laisinkaan. Mies on koko joukon käskijä

+ja päämies. Hänen sanansa on laki, pane se mieleesi heti alussa. Danny

+Mc Can on yrittänyt pujahtaa tiehensä jo kuutisen vuotta. Danny on

+kaikin puolin sukkela poika, mutta hänessä ei ole kylliksi pontta.

+Hän tuntee tien täältä pois — metsästysmatkoilla hän sen on saanut

+tietoonsa, ja se on länteenpäin tiestä, jota pitkin sinä ja minä

+tulimme. Hän ei ole ollut kyllin rohkea lähteäkseen yksin taipaleelle,

+mutta kolmeen mieheen me sen kyllä voimme tehdä. Poskiparta on kyllä

+mahtava mies, mutta kaikesta huolimatta on hän vetelys. —

+

+— Kuka on Poskiparta? — Ja huolimatta siitä, että suunsa oli täynnä

+kuumaa lihaa, Kit hetkiseksi pysähdytti pureskelunsa tehdäkseen tämän

+kysymyksen.

+

+— No, tietysti tuo ylihölmö — tuo skotlantilainen! Hän on jo käynyt

+vanhaksi, ja nyt hän varmasti nukkuu. Mutta huomenna hän sinulle kyllä

+osoittaa kuinka vähäpätöinen olento sinä olet hänen valtakunnassaan.

+Kaikki nämä seudut kuuluvat hänelle, se sinun on kaikin mokomin

+taottava päähäsi. Ei täällä koskaan ole toimitettu mitään maanjaon

+tapaista, kaikki on hänen omaansa. Ja hän kyllä pitää huolen siitä,

+ettet sitä unohda. Hänen metsästysmaansa ovat kahdenkymmenen tuhannen

+neliömailin laajuiset, eikä hän ole kenenkään käskettävissä. Hän

+on valkoinen intiaani, hän ja hänen tyttöletukkansa. Mutta et saa

+tuijottaa minuun tuolla tavoin. Odotahan, kun saat nähdä tuon

+tyttölapsen. Se on jotain erikoista se, hän on aivan yhtä valkoinen

+kuin ukkorähjänsä — tarkoitan Poskipartaa. Entä peurat! Olen ne omin

+silmin nähnyt. Siinä oli varmasti satatuhatta naulaa elävää, maukasta

+lihaa, ja laumaa seurasi kymmenentuhatta sutta ja villikissaa, jotka

+elivät eksyneistä peuroista ja jätteistä. Mutta viis me jätteistä.

+Dauma on nyt menossa itää kohti, ja pian me seuraamme sitä. Me syömme

+peuranlihaa ja mitä emme jaksa syödä sen me savustamme tai suolaamme

+kevätpuolen tarpeiksi, kunnes lohi kutee. Niin, jos voit sanoa lohesta

+ja peuroista jotain sellaista mitä Poskiparta ei tiedä, niin silloin

+olen minä vihoviimeinen kerskailija. —

+

+Oli aamu ja molemmat nuoret miehet istuivat peurantaljoilla ja söivät

+aamiaistaan, minkä muodosti paistettu peuranliha sikäli kuin se ehti

+kypsyä. Kitin katsahtaessa ylös osuivat hänen silmänsä erääseen

+pieneen, hintelään mieheen, joka oli puettu villi-ihmisten tavoin

+nahkoihin, mutta oli eittämättömästi valkoihoinen. Mies asteli

+koiravaljakon edellä ja kaksitoista intiaania seurasi perästä. Kit

+taittoi höyryävän peuranluun ja imeskellessään lämmintä ydintä hän

+tarkkaili isäntänsä liikkeitä tämän yhä lähestyessä heitä. Pörröinen

+poskiparta ja kellanharmaat hiukset, jotka olivat leirisavussa

+tummentuneet, peittivät suurimman osan miehen kasvoja, mutta jättivät

+näkyviin hänen laihat, kuopille painuneet poskensa. Mutta tuo on

+terveen ihmisen laihuutta, tuumaili Kit pannessaan merkille miehen

+laajentuneet sieraimet ja leveän, kohoilevan rinnan, jotka seikat

+olivat omiansa todistamaan mitä terveet elämäntavat saavat aikaan

+ihmisessä.

+

+— Hyvää päivää! — sanoi mies riisuen kintaan kädestään. — Nimeni on

+Snass — hän lisäsi ja ojensi paljaan kätensä Kitille.

+

+— Minun nimeni on Bellew — vastasi Kit, joka tunsi rohkeutensa

+heikkenevän kohdatessaan toisen läpitunkevat, mustat silmät.

+

+— Teillä on nähdäkseni kaikissa tapauksissa jotain syötävää! —

+

+Kit nyökkäsi ja tarttui jälleen ydinluuhun. Tuon skotlantilaisen

+sorahteleva puhetapa hyväili niin oudosti hänen korviaan.

+

+— Laihaa ruokaa, mutta me emme juuri koskaan näe nälkää. Ja näin on

+luonnollisempaa kuin tuo keinotekoisesti lihotettujen eläinten syönti

+kaupungeissa. —

+

+— Ette näy pitävän kaupungeista — sanoi Kit hymyillen vain jotakin

+sanoakseen. Mutta hän hämmästyi suuresti nähdessään kuinka Snass

+muuttui.

+

+Näytti siltä kuin olisi miehen koko ruumis käpristynyt kokoon, ja

+hän värähti kuin herkkä kasvi kosketuksesta. Mutta pian hän jälleen

+pääsi tasapainoon, hänen kasvonsa kävivät ankaran katkerailmeisiksi

+ja silmänsä ikäänkuin syytivät määrätöntä tuskaa ja vihaa. Hän

+käännähti nopeasti, hillitsi itsensä täydellisesti ja virkahti yli olan

+puolittain välinpitämättömästi: — Tapaamme myöhemmin, herra Bellew.

+Peurat painuvat itää kohti, ja minä tahdon mennä edeltäkäsin sopivaa

+leiripaikkaa valitsemaan. Kaikki toiset seuraavat jäljessä huomenna. —

+

+— Häntä voi sanoa Poskiparraksi, eikö totta? — mutisi Shorty Snassin

+poistuttua pienen joukkonsa etunenässä.

+

+Kit kuivasi kätensä susikoiran turkkiin ja koira tuntui moisesta

+käsittelystä olevan erittäin hyvillään, sillä heti se alkoi nuoleskella

+makeaa rasvaa. Myöhemmin aamupäivällä Kit lähti kiertämään leiriä,

+jonka kaikki asukkaat näyttivät olevan kiinni mitä erilaisimmissa,

+arkisissa askareissa. Aivan äskettäin oli suuri metsästysjoukkue

+palannut kotiin, ja miehet hajaantuivat kukin omille tulilleen.

+Naisia ja lapsia oli juuri lähdössä ajelemaan koirilla, jotka olivat

+valjastetut tyhjien kanadalaismallisten rekien eteen; naisia, lapsia

+ja koiria tuli vetäen raskaita, hiljattain tapettujen eläinten

+ruhoja, jotka kuitenkin jo olivat ehtineet jäätyä. Sillä joskin kevät

+oli tulossa, oli ilma varsin kylmää ja koko tämä villi näytelmä

+tapahtui kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Mitään kudottuja vaatteita

+ei näkynyt, vaan kaikki olivat puetut turkkeihin ja parkittuihin

+nahkoihin. Poikia kulki edestakaisin jousipyssyt käsissä ja

+luukärkisillä nuolilla täytetyt viinet selässä; ja lukuisasti Kit myös

+näki veitsiä joko kivestä tai luusta valmistettuja riippuvan vöissä

+ja erikoisissa kaulahihnoissa. Nuotioitten ääressä istuskeli naisia

+lihaa savustamassa ja heidän selässään näkyi lapsia, jotka silmät

+suurina ihmettelivät maailman touhinaa ja imeskelivät talikimpaleita.

+Koirat, jotka olivat läheistä sukua susien kanssa, lähentelivät karvat

+pörröisinä Kitiä, sillä ne vainusivat hänessä muukalaisen, johon eivät

+kuitenkaan uskaltaneet käydä käsiksi, hänellä kun oli lyhyt ryhmysauva

+kädessä.

+

+Leirin keskustassa Kit tuli nuotiolle, joka, laajemmassa aukiossa

+ollen, ilmeisesti oli Snassin. Vaikka kaikki olikin tilapäisen

+yksinkertaista, niin oli se muita suuremmassa ja tukevammassa

+mittakaavassa tehty. Suuri joukko nahkoja ja kaikenlaisia varusteita

+oli kasattu eräänlaiselle puutelineelle, jonne koirat eivät ylettyneet.

+Suurenlainen puoliteltanmuotoon pingoitettu purjekangas oli makuu-

+ja työpaikan suojana. Yhdelle sivulle oli pystytetty silkkiteltta,

+jollaisia tutkimusmatkailijat ja suurriistaa metsästävät rikkaat

+miehet käyttävät. Kit ei ollut vielä koskaan nähnyt sellaista telttaa

+ja sentähden hän meni lähemmäksi sitä. Hänen tarkastellessaan telttaa

+avautui sen esirippu ja nuori nainen astui siitä ulos. Nainen ilmestyi

+niin äkkiä hänen eteensä, että Kitistä kaikki tuntui kuin unennäöltä.

+Ja hän itse näytti tehneen saman vaikutuksen naiseen, ja niin he jäivät

+pitkäksi aikaa tuijottamaan toisiinsa.

+

+Nainen oli kokonaan turkiksiin puettu, ja nämä turkikset olivat niin

+upeat ja ihanat ettei Kit koskaan ollut sellaisista edes uneksinutkaan.

+Hänen _parkansa_ huppukauluksineen oli valmistettu jostakin

+eriskummallisesta verrattain vaaleahkosta, hopeanharmaasta nahasta;

+hänen _muklukinsa_, joitten anturat olivat mursunnahasta, olivat tehdyt

+monen monesta, hopeanharmaasta ilveksennahasta. Kirjaellut käsineet

+polvitupsut — kaikki nuo lukemattomat pukunsa eri turkislajit olivat

+himmeää hopeaa, joka loisti päivän kylmässä valossa, ja kaikesta

+tästä hopeanhohteesta kohosi kapea, ylväs kaula, ruusuposkinen pää

+sinisine silmineen, pienet korvat, jotka muistuttivat vaaleanpunaisia

+simpukankuoria ja kastanjanruskeat hiukset, joilla huurrehelmet

+kimaltelivat auringossa.

+

+Tämän kaiken ja paljon muutakin Kit näki kuin unennäkönä, mutta sitten

+hänen tietoisuutensa palasi, ja hän tapaili kädellään päähinettään.

+Siinä samassa nuoren naisen kasvojen hämmästynyt ilme muuttui

+hymyilyksi ja nopein, eloisin liikkein hän vetäisi kintaan kädestään ja

+ojensi kätensä Kitille.

+

+— Hyvää päivää! — sanoi nainen vakavasti ja hillitysti ihmeen somalla

+äänenpainolla ja hänen äänensä, joka oli yhtä hopeanhelakka kuin hänen

+turkistensa väri, vaikutti ihmeellisesti Kitiin, joka oli tottunut

+intiaaninaisten kimeään kirkunaan.

+

+Kit kykeni sopertamaan vain muutamia jokapäiväisiä sanoja, mitkä olivat

+kuin heikko kajastus hänen parhaista seurustelutavoistaan.

+

+— Minua ilahduttaa suuresti tavata teidät! — jatkoi nainen hitaasti ja

+hapuillen, mutta samalla viehkeästi hymyillen. — Teidän täytyy antaa

+anteeksi huono englanninkielen taitoni. Se ei ole hyvä. Minä olen

+englantilainen niinkuin tekin —vakuutti hän vakavana. — Isäni, hän on

+skotlantilainen. Äitini, hän on kuollut. Hän oli puoleksi ranskalainen

+ja englantilainen sekä sen lisäksi hivenen verran intiaani. Hänen

+isänsä oli mahtava mies Hudson Bay-yhtiössä. Brr — — on kylmä! — Hän

+pisti kätensä kintaaseen ja alkoi hieroa korviaan, mitkä vähitellen

+olivat käyneet yhä valkoisemmiksi. — Menkäämme nuotion luo juttelemaan.

+Nimeni on Labiskwee. Miksi teitä sanotaan? —

+

+Tällä tavoin Kit tutustui Labiskweehen, Snassin tyttäreen, jota Suass

+itse nimitti Margaretiksi.

+

+— Snass ei ole isäni oikea nimi — sanoi nainen Kitille. — Snass on vain

+intiaaninimi. —

+

+Kit sai sinä päivänä paljon tietää ja samoin sitä seuraavinakin,

+kun metsästäjäleiri seurasi peuralauman jälkiä. Nämä olivat oikeita

+villi-intiaaneja, samaa heimoa kuin ne, joita Anton oli useita vuosia

+sitten kohdannut ja päässyt pakoon.

+

+Nyt ne olivat alueensa länsirajoilla ja kesäisin niillä oli tapana

+siirtyä Jäämeren tundrarannoille ja itäänpäin aina Luskwalle saakka.

+Mikä joki Luskwa oli, siitä ei Kit päässyt selville, eikä Labiskwee

+enempää kuin Mc Cankaan tainnut sitä hänelle selittää. Silloin tällöin

+Snass seurueineen, jonka muodosti joukko rotevia metsästäjiä, teki

+retkiä itään Kalliovuorten yli, ohi järvien ja Mackenzie-joen takana

+oleviin erämaihin. Viimeksi sinne tehdyllä retkellä oli Labiskween

+käyttämä silkkiteittä löydetty.

+

+— Se kuului Millicent-Adbury retkikunnalle — selitti Snass Kiitlle.

+

+— Niin, nyt muistan koko jutun. He olivat lähteneet liikkeelle

+myskihärkiä metsästämään. Apuretkikunta ei löytänyt heistä pienintäkään

+jälkeä. —

+

+— Minä tapasin heidät — sanoi Snass. — Mutta he olivat kuolleet

+kumpikin. —

+

+— Mutta sitä ei kukaan tiedä. Uutista ei ole tiedoitettu maailman

+kuuluville. —

+

+— Eikä tiedoitetakaan — lisäsi Snass hymyillen.

+

+— Tarkoitatte, että jos he olisivat olleet hengissä, niin te olisitte

+ottanut heidät vangeiksi? —

+

+Snass nyökkäsi päällään. — Niin, heidän olisi täytynyt jäädä elämään

+minun ja kansani pariin. —

+

+— Mutta Antonin onnistui kuitenkin paeta — sanoi Kit uhmaten.

+

+— Minä en muista sellaista nimeä. Kuinka kauan siitä olisi? —

+

+— Neljä — tai viisitoista vuotta — vastasi Kit.

+

+— Hän siis pääsi täältä tosiaankin pujahtamaan? Tiedättekö, olen

+useasti ajatellut miten hänen on mahtanut käydä. Me nimitimme häntä

+Pitkähampaaksi. Hän oli voimakas mies — voimakas mies. —

+

+— La Perle kulki näitten seutujen poikki kymmenen vuotta sitten. —

+

+Snass pudisti päätään.

+

+— Hän löysi leiritulienne jätteitä. Silloin oli kesä. —

+

+— Se selittää koko jutun — vastasi Snass. — Kesäisin me samoilemme

+satojen peninkulmien päässä pohjoisessa. —

+

+Ponnistuksistaan huolimatta Kitin ei onnistunut saada vähäisintäkään

+vihiä siitä, mikä mies Snass oli ollut ennen Pohjolan lumiaavikoille

+kotiutumistaan. Hän oli saanut hyvän kasvatuksen, mutta siitä

+huolimatta ei hän ollut tänne tulonsa jälkeen lukenut ainoatakaan

+kirjaa tai sanomalehteä. Hän ei tiennyt mitä maailmalla oli tapahtunut

+tai tapahtui, eikä hän osoittanut yhtään halua sitä tietääkään. Hän oli

+kuullut Yukonin kullankaivajista ja Clondyken kultalöydöistä. Mutta

+kullanetsijöitä ei ollut milloinkaan näyttäytynyt hänen alueellaan ja

+siitä hän oli iloinen. Mitään ulkomaailmaa ei hänelle ollut olemassa.

+Hän ei kärsinyt siitä edes puhuttavan.

+

+Ei Labiskweekaan voinut Kitille kertoa menneistä ajoista. Hän oli

+syntynyt metsästysalueella. Hänen äitinsä oli ollut hyvin kaunis

+— ainoa valkoinen nainen, minkä Labiskwee oli koskaan nähnyt. Hän

+mainitsi tämän kaihoavin äänin ja niinikään kaipuuta ilmaisivat ne

+lukuisat tilanteet, joina hän teki Kitille tiettäväksi olevansa

+selvillä ulkomaailmasta, jonka ovet hänen isänsä oli sulkenut. Mutta

+mitä hän tiesi, sen hän säilytti salaisuutenaan. Hän oli jo aikaisin

+oppinut, että hänen isänsä joutui aina raivon valtaan, kun hän siitä

+yritti puhua.

+

+Anton oli kertonut eräälle intiaaninaiselle hänen äidistään, jonka

+isä oli ollut korkeassa asemassa oleva virkamies Hudson Bay-yhtiössä.

+Myöhemmin oli intiaaninainen kertonut kuulemansa Labiskweelle. Mutta

+äitinsä nimeä ei Labiskwee ollut koskaan kuullut.

+

+Danny Mac Canelta oli aivan mahdotonta saada mitään tietoja. Hän

+ei pitänyt seikkailuista. Tämänlainen alkuperäiselämä oli hänelle

+kauhistus ja hänen oli täytynyt sitä kestää kokonaista yhdeksän vuotta.

+Hänet oli houkuteltu ottamaan pesti valaanpyytilaivaan San Fransiscossa

+ja oli hän sitten karannut kolmen toverinsa kanssa. Kaksi heistä oli

+kuollut ja kolmas oli heittänyt hänet oman onnensa nojaan kauhistavalla

+etelään vaelluksella. Hän oli elänyt kaksi vuotta eskimojen parissa,

+kunnes rohkeni lähteä vaeltamaan etelää kohti, ja saavuttuaan vain

+parisen päivämatkan päähän eräältä Hudson Bay-yhtiön kauppa-asemalta

+oli joukkue Snassin nuoria miehiä vanginnut hänet. Hän oli pieni,

+ahdasmielinen mies, joka vain uneksi ja jutteli paluumahdollisuuksista

+rakkaaseen San Fransiscoonsa ja mieliammatistaan siellä.

+

+— Te olette ensimmäinen sivistynyt mies joukossamme — sanoi Snass

+eräänä iltana mairitellen Kitille heidän istuessaan leiritulen ääressä

+— lukuunottamatta vanhaa Nelisilmää. Intiaanit nimittivät häntä

+siten. Hän oli lyhytnäköinen ja käytti senvuoksi silmälaseja ja hän

+oli zologianprofessori. (Kit pani merkille sen, että Snass lausui

+nimityksen aivan virheettömästi). Hän kuoli vuosi sitten. Hän oli

+eksynyt retkikunnastaan ja nuoret mieheni tapasivat hänet Porcupine

+joen yläjuoksulla. Hän oli hyvin sivistynyt, niin, mutta hän oli myös

+suuri narri, sillä hänen heikkoutensa oli alituinen pakoonyrittely.

+Zologiasta hän oli selvillä ja hän kykeni käsittelemään metalleja,

+Luskwan tuolla puolen, missä on hiiliä, on meillä muutamia erittäin

+ansiokkaita käsitaoksia. Hän korjasi pyssymme ja opetti tämän

+välttämättömän taidon nuoremmillemme. Vuosi sitten hän kuoli, ja me

+surimme häntä vilpittömästi. Hän hävisi jälleen luotamme — kuten niin

+monasti ajemminkin — ja me löysimme hänet kuoliaaksi paleltuneena

+tuskin mailin matkan päässä leiristä. —

+

+Samana iltana Snass sanoi Kitille: — Parasta olisi, että valitsisitte

+itsellenne vaimon ja saisitte oman leiritulen. Silloin olisi olonne

+paljon mukavampaa kuin asua yhdessä noitten nuorten miesten kanssa.

+"Neitotulia" — ne ovat nuorten tyttöjemme esittämisjuhla, ymmärrättekö

+— ei tosin sytytetä ennenkuin keskikesällä, lohen kutuaikana, mutta jos

+haluatte voin ne määrätä sytytettäviksi aikaisemminkin. —

+

+Kit hymyili ja pudisti päätään.

+

+— Pitäkää mielessänne — sanoi Snass rauhallisesti — että Anton oli

+ainoa, jonka on onnistunut päästä täältä pois. Hänellä oli mainio onni,

+tavaton onni. —

+

+Labiskwee kertoi Kitille, että hänen isällään oli rautainen

+tahto. — Vanha Nelisilmä nimitti häntä Jääkuninkaaksi — mitä

+se sitten merkinneekään — tai Pakkastyranniksi, Luolakarhuksi,

+Villieläimeksi, Peurakuninkaaksi, Partaleopardiksi ja jos miksi.

+Vanha Nelisilmä rakasti sentapaisia nimiä. Hän se minulle opetti

+englanninkielentaitoni. Hän oli suuri leikinlaskija ja mahdotonta oli

+tietää milloin hän puheli tosissaan. Ollessani vihainen sanoi hän minua

+_Cheetah_-kumppanikseen. Mitä merkitsee _Cheetah_? [Cheetah oikeammin

+Tshitah, laji metsästysleopardeja]. Aina hän minua sillä kiusoitteli. —

+

+Labiskwee jatkoi laverteluaan niin avomielisesti ja lapsellisen

+yksinkertaisesti, että Kitin mielestä se ei yhtään sopeutunut hänen

+täysin kypsälle naiselliselle ulkomuodolleen.

+

+Niin, hänen isänsä oli hyvin päättäväinen mies. Kaikki ihmiset

+pelkäsivät häntä. Kun hän suuttui, niin oli hän hirvittävä kuten

+esimerkiksi porcupinejä kohtaan. Näiden ja luskwa-intiaanien

+välityksellä hän vaihtoi turkisvarastonsa kauppa-asemilla ampumatarve-

+ja tupakkavarastoihin. Hän oli aina menetellyt rehellisesti, mutta

+poreupinien päällikkö alkoi pettää. Snass varoitti häntä kahdesti,

+mutta kun se ei auttanut, poltatti Snass hänen hirsimajakylänsä ja

+tusinan verran porcupinejä kaatui taistelussa. Mutta senjälkeen ei

+kukaan yrittänyt pettää. Erään kerran Labiskween ollessa pieni tyttö

+tuli muuan valkoinen mies surmatuksi yritellessään paeta. Tosin ei

+hänen isänsä sitä tehnyt, mutta hän käski nuorten miestensä ampua

+pakolaisen. Joka ainoa intiaani tottelee aina hänen isäänsä.

+

+Ja mitä enemmän Labiskwee kertoili Kitille, sen hämärämmäksi muuttui

+Snassin salaisuus jälkimäiselle.

+

+— Niin — sanoi nuori tyttö Kitille — vastatkaa minulle, onko totta,

+että on ollut olemassa mies ja nainen, nimiltään Paolo ja Francesca ja

+että he ovat rakastaneet toisiaan suuresti?

+

+Kit nyökkäsi.

+

+— Nelisilmä kertoili minulle heistä — puheli tyttö säteilevänä. — Hän

+ei siis tekaissutkaan kertomusta omasta päästään. En ollut siitä varma.

+Kun kysyin isältä, niin hän suuttui. Intiaanit kertoivat minulle, että

+isäni oli antanut Nelisilmälle huiman läksytyksen. Ja sitten on

+ollut olemassa Tristan ja Isolde — kaksi Isoldea — se oli tavattoman

+surullista. Sillä tavoin tahtoisin minä rakastaa. Rakastavatko kaikki

+nuoret miehet ja naiset maailmassa noin? Täällä he eivät tee niin.

+He menevät vain naimisiin. Minä olen englantilaista syntyperää enkä

+tahdo mennä naimisiin intiaanin kanssa — menisittekö te naimisiin

+intiaaninaisen kera? Sentähden en tähän mennessä ole sytyttänyt

+neitotultani. Muutamat nuoret miehet ovat vaatineet isältä, että minun

+on se sytytettävä. Libash on eräs heistä. Hän on suuri metsästäjä.

+Ja Mahkook käy laulamassa laulujaan. Hän on niin leikillinen. Jos

+lähestytte telttaani tänä iltana kun on tullut pimeä, saatte kuulla

+hänen laulavan pakkasessa. Mutta isä sanoo, että saan menetellä mieleni

+mukaisesti, ja sentähden en sytytä tultani. Ymmärrättekö, kun nuori

+tyttö päättää mennä naimisiin, niin hän ilmoittaa siitä tällä tavoin

+nuorille miehille. Nelisilmä sanoi aina, että se on kaunis tapa. Mutta

+itselleen hän ei ottanut vaimoa. Kenties hän oli liian vanha. Tosin

+hänellä oli vähän hiuksia, mutta en silti luule hänen olleen kovin

+iäkkään. Mutta mistä tietää olevansa rakastunut? — kuten Paolo ja

+Francesca, tarkoitan? —

+

+Tytön sinisten silmien kirkas ja avoin katse saattoi Kitin hämilleen. —

+Sanotaan — änkytti hän — niin, rakastuneet väittävät, että rakkaus on

+enemmän arvoista kuin itse elämä. Kun mies tai nainen tuntee pitävänsä

+jostakin ihmisestä enemmän kuin kestään muusta koko maailmassa —

+silloin hän voi sanoa olevansa rakastunut. Sellaista se on, mutta sitä

+on hyvin vaikea selittää. Sitä saattaa vain tuntea — siinä koko juttu! —

+

+Labiskween katse tähyili leiritulten yllä leijailevaa savua, hän

+huokasi ja ryhtyi jatkamaan valmisteilla olevan nahkakintaan

+neulomista. — No niin — sanoi hän päättävällä äänellä — minä en missään

+tapauksessa milloinkaan mene naimisiin. —

+

+— Jos pääsemme pujahtamaan pakoon, niin on meidän toden totta juostava

+säälimättä jalkojamme — sanoi Shorty synkästi.

+

+— Tämä on kaikki kuin yhtä jättiläisansaa — yhtyi Kit puheeseen.

+

+He tähyilivät paljaalta vuorenharjanteelta Snassin lumista valtakuntaa.

+Idässä, lännessä ja etelässä sulkivat tien korkeat vuorenhuiput ja

+harjanteet. Kumpuinen tasanko pohjoisessa näytti rannattomalta, mutta

+he tiesivät että silläkin suunnalla haittaisi kulkua puolikymmentä

+poikittaista vuoriketjua.

+

+— Tähän vuodenaikaan voisin antaa teille kolmen päivän etumatkan —

+sanoi Snass samana iltana Kitille.

+

+— Te ette voi peittää jälkiänne, ymmärrättekö? Anton pääsi pujahtamaan

+pakoon lumettomana aikana. Minun nuoret mieheni kykenevät kulkemaan

+yhtä nopeasti kuin paras valkoinen mies, ja sen lisäksi te polkisitte

+heille tien. Ja kun lumi on sulanut pois, pidän minä kyllä varani,

+ettette te saa samanlaista tilaisuutta kuin Anton. Täällä vietämme

+terveellistä elämää ja maailma unohtuu pian mielestämme. En koskaan voi

+olla ihmettelemättä sitä, kuinka helppoa itse asiassa on tulla toimeen

+ilman maailmaa. —

+

+— Eniten minua kiusoittaa tuo Danny McCan — puheli Shorty kaikessa

+salaisuudessa Kitille. — Hän tapaa aina uupua pitkillä rekimatkoilla.

+Mutta hän vannoo tuntevansa länteen vievän tien ja sentähden olemme

+pakoitetut ottamaan hänet mukaamme — tai muuten joudut sinä satimeen

+heti paikalla, Kit. —

+

+— Kai meitä kaikkia kolmea odottaa sama kohtalo — vastasi Kit.

+

+— Eipä niinkään, siitä olen valmis vaikka lyömään veikkaa. Sinä olet

+heille erikoisen tärkeä. —

+

+— Mitä sillä tarkoitat? —

+

+— Etkö siis ole kuullut viimeistä uutista? — Kit pudisti päätään.

+

+— Nuoret miehet sen minulle ilmoittivat. He olivat vastikään saaneet

+sen kuulla. Se tapahtuu tänä iltana, joskin almanakan mukaan sen tulisi

+alkaa vasta moniaan kuukauden kuluttua. — Kit kohautti olkapäitään.

+

+— Eikö sinua huvitakaan kuulla uutista? —

+

+— Olen pelkkänä korvana. —

+

+— No niin, Dannyn vaimo on äskettäin kertonut siitä nuorille miehille.

+— Shorty vaikeni hetken verran tehostaakseen sanojensa vaikutusta. — Ja

+nuoret miehet kiirehtivät tietysti minulle kertomaan, että neitotulet

+sytytetään tänä iltana. Mitä siitä sanot? —

+

+— En käsitä mihin sinä tähtäät, Shorty? —

+

+— Vai et? No mutta sehän on täysin selvää Onhan joukossamme eräs

+hame, joka sinua haluaa, ja se hame sytyttää tulensa ja hameen nimi

+on Labiskwee. Kyllä minä olen nähnyt miten hän sinua silmäilee. Hän

+ei vielä tähän mennessä ole sytyttänyt tultaan. Hän on sanonut, ettei

+hän tahdo mennä naimisiin intiaanin kanssa. Ja nyt, kun hän sytyttää

+tulensa, on täysin selvä juttu, että hän sillä tarkoittaa minun

+poloista vanhaa veljeäni Kit Stormia. —

+

+— Se kuulostaa kyllä täysin uskottavalta — sanoi Kit raskain sydämin

+muistellessaan Labiskween käytöstä viimeisten päivien aikana.

+

+— Niin tapaa aina käydä — jatkoi Shorty — juuri kun olemme

+toteuttamaisillamme pakoaikeemme, sotkeutuu nainen peliin ja vetää

+ristin suunnitelmiemme yli. Meillä ei ole onnea matkassamme. Mutta

+kuuntelehan tuota, Kit! —

+

+Kolme vanhaa intiaaninaista oli pysähtynyt poikamiesleirin ja McCanin

+nuotion puoliväliin ja vanhin heistä kuulutti jotakin kimeällä äänellä.

+

+Kit kuuli nimet, mutta ei ymmärtänyt kaikkia sanoja, ja Shorty tulkitsi

+ne hänelle puoleksi valittavalla ja puoleksi ivallisella äänellä:

+

+— Labiskwee, Snassin, Sateensynnyttäjän, suuren Päällikön tytär

+sytyttää tänä iltana ensimmäisen neitotulensa. Maka, Owitsin,

+Sudenpyytäjän tytär — — —

+

+Luettelo käsitti kymmenkunnan tytönnimeä, ja ne lueteltuaan kolme

+kuuluttajatarta hoippuivat seuraaville tulille samassa asiassa.

+

+Nuoret miehet, jotka olivat vannoneet poikamaisen valan olla

+puhuttelematta tyttöjä, eivät olleet huvitettuja lähestyvistä

+juhlallisuuksista, vaan osoittaakseen ylenkatsettaan tekivät nyt

+jo valmistuksia retkelle, jolle Snass oli heidät määrännyt vasta

+seuraavana päivänä lähtemään. Ollen tyytymätön vanhojen metsästäjiensä

+peurojen lukumäärästä tekemiin laskelmiin, Snass arveli lauman

+jakautuneen kahtia. Ja senvuoksi oli hän käskenyt nuorten miesten

+tutkia pohjoisia ja läntisiä alueita ja etsiä lauman toista osaa.

+

+Kit, joka oli hyvin huolissaan Labiskween neitotulesta, ilmoitti

+nuorille miehille lähtevänsä heidän kanssaan. Mutta ensin hän

+keskusteli Shortyn ja McCanin kanssa.

+

+— Tulet siis määräpaikalle kolmantena päivänä, Storm, — sanoi Shorty. —

+Olemme silloin varmasti siellä koirat ja varusteet mukanamme. —

+

+— Mutta muistakaa — lisäsi Kit varoittaen — että jos asiat käyvät

+hullusti niin etten voisikaan teitä tavata siellä, niin jatkakaa

+silloin matkaanne Yukonille. Jos pääsette ehjin nahoin perille,

+voittehan silloin palata kesällä minua vastaan. Ainakin silloin lähden

+pakoon ja etsin teidät. —

+

+McCan, joka seisoi nuotion ääressä, teki liikkeen jyrkkiä vuoria kohti,

+joitten rinteet lännessä kohosivat tasangolta.

+

+— Tuolla se on! — hän sanoi — etelärinnettä kaartaa pieni puro. Sitä

+myöten me nousemme. Olemme siellä kolmantena päivänä. Kunhan vain

+löydätte joen, niin olette oikeilla jäljillä. —

+

+Mutta kolmantena päivänä oli Kitillä huono onni. Nuoret miehet

+olivatkin muuttaneet haeskelusuunnitelmaansa, ja sillä välin kuin

+Shorty ja McCan koirineen samosivat jokea ylös olivat Kit ja nuoret

+miehet kuutisenkymmenenmailin päässä koillisessa seuraamassa toisen

+peuralauman jälkiä. Pari päivää sen jälkeen he hämärissä palasivat

+suurelle leirille. Erään nuotion ääressä istui intiaaninainen ja

+parkui, mutta huomatessaan tulijat hän hyökkäsi Kitiä kohti. Hän

+sadatteli hirveästi ja osoitti kädellään vihaa leimuavin silmin

+liikkumatonta olentoa, joka turkkeihin käärittynä makasi reessä.

+

+Kit aavisti mitä oli tapahtunut ja lähetessään McCanin nuotiota hän

+valmistautui uusia kirouksia vastaanottamaan. Mutta sen sijaan hän

+näkikin McCanin istumassa nuotionsa ääressä halukkaasti peuranlihaa

+pureskellen.

+

+— Minusta ei ole taistelupukariksi — selitti McCan surkeaäänisesti.

+— Mutta Shorty pääsi pujahtamaan edelleen. Tosin he ovat hänen

+kintereillään, mutta hän tappelee kuin mielipuoli. Kyllä ne saavat

+hänetkin käsiinsä. Hänellä ei ole pienintäkään mahdollisuutta

+pelastautua. Hän ampui kahta intiaania — ne siitä kyllä toipuvat. Mutta

+erästä hän ampui keskelle rintaa niin että hän kuoli. —

+

+— Niin, tiedän sen! — vastasi Kit. — Tapasin juuri lesken. —

+

+— Vanha Snass tahtoo puhella kanssasi — lisäsi McCan. — Hän on

+käskenyt, että niin pian kuin saavut leiriin, on sinun mentävä hänen

+nuotiolleen. Minulla ei ole hätää. Älä ole tietävinäsi mitään. Shorty

+läksi omalla uhallaan. —

+

+Snassin nuotiolla Kit tapasi Labiskween. Tämä tervehti häntä niin

+säteilevin ja onnellisin silmin että hän tunsi sydämensä pysähtyvän.

+

+— Olen niin iloinen siitä, ettet sinä yrittänyt paeta. Ymmärrätkö

+minä, minä... — hän epäröi mutta katsoi yhä Kitiin. Ja hänen silmänsä

+loistivat tavattomasti. — Minä sytytin tuleni ja tein sen tietysti

+sinun tähtesi. Nyt se on tapahtunut. Minä pidän sinusta enemmän kuin

+kenestäkään muusta koko maailmassa. Enemmän kuin isästäni. Tuhat

+kertaa enemmän kuin Libashista ja Mahkookista. Minä rakastan. Se on

+ihmeellistä. Minä rakastan kuin Francesca ja Isolde rakastivat. Vanha

+Nelisilmä ilmaisi minulle totuuden. Intiaanit eivät rakasta sillä

+tavalla. Mutta minun silmäni ovat siniset ja minä olen valkoinen. Me

+olemme valkoisia, sinä ja minä! —

+

+Kitiä ei tähän mennessä oltu koskaan kosittu, eikä hän siis ollut

+tilanteen tasalla. Ja asiahan oli sitäkin pahempi — kysymyksessä ei

+ollut todellinen kosinta. Labiskwee oli täydellisesti vakuutettu siitä,

+että Kit oli samaa mieltä hänen kanssaan. Ja hänen silmänsä säteilivät

+niin lämpimästi, että Kitiä oikein ihmetytti se, ettei tyttö kietonut

+käsiään hänen kaulaansa ja painanut päätään hänen rintaansa vastaan.

+Mutta sitten hän tuli ajatelleeksi, että tämä luonnonlapsi ei tuntenut

+rakkauden ilmaisutapoja. Sellaiset ovat tuntemattomia villien kansojen

+keskuudessa. Tytöllä ei ollut tilaisuutta oppia niitä.

+

+Tyttö jatkoi puhelemistaan ja toisti yhäti kuinka suloista oli rakastaa

+ja samalla Kit koetti saada tilaisuuden haavoittaa häntä totuuden

+ilmaisemisella. Nyt oli vielä otollinen aika kunhan hän vain pääsisi

+alkuun.

+

+— Mutta kuulehan toki, Labiskwee! — alkoi hän. — Oletko varma siitä,

+että Nelisilmä kertoi sinulle Paolo ja Francescan rakkaustarinan

+kokonaan? —

+

+Tyttö löi kätensä yhteen ja hymyili autuaan onnellisesti ja

+luottavaisesti. — Niinkö, sitä on siis pitemmältikin! Aavistelinkin,

+että rakkaudesta voitaisiin sanoa paljon enemmän! Olen ajatellut paljon

+siitä lähtien kuin sytytin tuleni. Olen... —.

+

+Siinä samassa Snass lähestyi sankassa lumipyryssä nuotiota, ja nyt Kit

+huomasi, että hän oli menettänyt hyvän tilaisuuden.

+

+— Hyvää iltaa! — murahti Snass. — Teidän toverinne on käyttäytynyt kuin

+suuri houkka. Minua ilahduttaa, että te olette ollut järkevämpi. —

+

+— Ettekö tahtoisi kertoa minulle mitä on tapahtunut — pyysi Kit.

+

+Valkoiset hampaat välkkyivät parran lomitse tavalla, joka ei suinkaan

+ennustanut hyvää. — Tietysti kerron sen teille. Toverinne on surmannut

+erään miehistäni.

+

+Tuo kurja McCan pötki pakoon ensi laukauksen pamahtaessa. Hän

+ei tämän jälkeen enää yritä pakoa. Metsästäjäni ovat toverinne

+kintereillä tuolla vuoristossa ja he kyllä saavat hänet käsiinsä. Hän

+ei milloinkaan saavuta Yukonin laaksoa. Ja mitä teihin tulee niin

+tästälähtien te nukutte minun nuotiollani. Ja nuorten miesten seurassa

+ei enää tulla tekemään huviretkiä. Minä kyllä pidän teitä silmällä. —

+

+Jouduttuaan Snassin nuotiolle muuttui Kitin asema kovin pulmalliseksi.

+Hän tapasi Labiskween entistä useammin, ja vaikkakin tyttö oli kovin

+ihastuttava ja viaton, niin tuo hänen teeskentelemätön suoruutensa

+aivan peloitti Kitiä. Hänen katseensa uhkui rakkautta, jokainen

+silmäys oli kuin hyväily. Lukemattomat kerrat Kit kokosi kaiken

+rohkeutensa kertoakseen Labiskweelle Joy Gastellista ja yhtä monta

+kertaa täytyi hänen tunnustaa olevansa kurja raukka. Vaikeinta asiassa

+oli se, että tyttö oli niin hurmaava. Hän oli kovin kaunis ja sievä

+ja Kitin itsekunnioitus väheni jokaiselta silmänräpäykseltä, minkä he

+keskenään vaihtoivat, sillä hän nautti ja itsetiedottomasti odotti

+näitä silmänräpäyksiä. Ensi kertaa elämässään hän nyt oppi tuntemaan

+todellisen naisen, ja Labiskween sielu oli niin puhdas, niin tavattoman

+raikas ja yksinkertainen, että hän saattoi sitä lukea kuin avointa

+kirjaa. Kaiken naisellisuudelle ominaisen, alkuvoimaisen hyvyyden hän

+tapasi tässä tytössä, jonka käsitteitä eivät sumentaneet sovinnainen

+sivistys eikä kuviteltu itsensäsäilyttämisvaisto. Kit kertasi

+ajatuksissaan Schopenhauerinsa ja tuli eittämättömään varmuuteen siitä,

+että tämä pessimismin filosoofi oli väärässä. Kun saattoi tutustua

+naiseen sillä tavoin kuin Kit nyt oppi tuntemaan Labiskween — merkitsi

+se tietoisuutta siitä, että kaikki naisvihaajat olivat sairaita sieluja.

+

+Labiskwee oli ihmeellinen, ja kuitenkin kohosi hänen kasvojensa

+rinnalle — kasvojen, joita Kit silmillään joka päivä seurasi —

+toinenkin kuva — Joy Gastellin. Joy tiesi hillitä itsensä, hänessä oli

+häveliäisyyttä ja maailmannaisen pidättäväisyyttä, joskin sen ohella

+— — — ja hänen mielikuvituksensa lenteli edestakaisin ja vertailu

+Labiskweehen sai hänet unohtamaan Joysta kaiken muun ja rinnastamaan

+nämä molemmat naiset samanarvoisiksi. Snassin nuotiolla Labiskween

+sielua tarkkaillessaan kohosi kaikkien maailman naisten arvo Kitin

+mielessä.

+

+Ja Kit teki syvällisiä huomioita myös itsestään. Hän palautti

+muistiinsa kaiken mitä hän tiesi Joy Gastellista, ja hän tunsi

+rakastavansa tätä. Mutta siitä huolimatta Labiskwee miellytti häntä, ja

+mitä muuta saattoi tämä mieltyminen olla kuin rakkautta? Hän ei kyennyt

+sitä vähemmäksi nimeämään. Se oli rakkautta. Sen täytyi olla rakkautta.

+Ja häntä kauhistutti sielunsa syvyyksiä myöten havaitessaan itsessään

+taipumuksia moiseen moniavioisuuteen. San Fransiscon ateljeissa hän oli

+kuullut vihjailtavan, että mies saattoi rakastaa kahta naista, vieläpä

+kolmeakin samalla kertaa. Mutta hän ei ollut uskonut siihen. Kuinka

+hän sitä olisi voinut uskoa, kun hän ei ollut sitä kokenut? Mutta nyt

+oli kaikki varsin toisin. Todenteolla hän rakasti kahta naista, ja

+vaikkakin hän useasti oli täysin vakuutettu siitä, että hän rakasti Joy

+Gastelliä enemmän, niin oli myös hetkiä, joina hän tunsi rakastavansa

+Labiskweetä enemmän.

+

+— Kyllä kai maailmassa on paljon naisia — sanoi Labiskwee eräänä

+päivänä. — Ja naiset pitävät miehistä. Monet naiset ovat varmasti

+pitäneet sinustakin. Kerro minulle siitä! —

+

+Kit ei vastannut.

+

+— Kerro minulle siitä! — toisti tyttö vaateliaasti.

+

+— En ole mennyt naimisiin — vastasi Kit vältellen.

+

+— Eikä sinulla ole ketään toista? Ei mitään Isoldea tuolla vuorten

+takana? —

+

+Nyt se oli kun Kit havaitsi olevansa kurja raukka. Hän valehteli. Tosin

+hän sen teki vastoin tahtoaan, mutta hän valehteli. Hän pudisti päätään

+hieman ylimalkaisesti hymyillen, mutta hänen kasvonsa kuvastavatkin

+suurempaa hellyyttä kuin mitä hän oli tarkoittanut huomatessaan kuinka

+Labiskween kasvot alkoivat säteillä riemusta.

+

+Hän koetti pyydellä itseltään anteeksi. Mutta tapa, jota hän käytti

+itsepuolustuksessaan, oli eittämättömän jesuiittamainen, hän ei

+kyennyt ilmaisemaan totuutta tälle puhtaalle lapselle. Myös Snass

+osaltaan vaikeutti tilannetta. Hänen teräskatseeltaan ei mikään jäänyt

+huomaamatta ja avoimesti hän asiasta puheli.

+

+— Ei ole sitä miestä, joka mielellään näkee tyttärensä naimisissa —

+jutteli hän Kitille. — Ei ainakaan mies, joka omaa mielikuvitusta.

+Yksistään sitä ajatteleminenkin kiduttaa. Mutta luonnonjärjestyksen

+mukaisesti Margaretin jonakin päivänä täytyy mennä naimisiin. —

+

+Hän vaikeni hetkiseksi ja Kit koetti tuhannennen kerran arvailla kuka

+ja mitä Snass oikeastaan oli miehiään.

+

+— Minä olen kova ja julma mies — jatkoi Snass.— Mutta laki on laki, ja

+minä olen oikeamielinen. Niin, tämän luonnonkansan parissa edustan minä

+lakia ja oikeamielisyyttä, ja kaikki toimivat tahtoni mukaisesti. Mutta

+minä olen myöskin isä ja koko elämäni ajan on vilkas mielikuvitus ollut

+kirouksenani. —

+

+Kit ei koskaan saanut tietää mitä Snass tällä yksinpuhelullaan

+tarkoitti, sillä sen keskeytti Labiskween teltasta kuuluva hopeankirkas

+ja heleä nauru tytön siellä leikitellessä vastasyntyneen susikoiran

+penikan kanssa. Snassin kasvot värähtelivät tuskallisesti.

+

+— Minä jaksan sen kestää — murahti hän synkästi. — Margaret saakoon

+miehen ja hänen ja minun onnemme on, että te olette täällä. Nelisilmää

+en erikoisemmin toivonut. McCan taasen oli niin mahdoton, että

+naitin hänet intiaaninaiselle, joka oli sytyttänyt neitotulensa

+jo kaksikymmentäkertaa. Ellei teitä olisi, olisin valinnut jonkun

+intiaanin. Kenties Eibashista olisi tullut lastenlasteni isä. —

+

+Siinä samassa Labiskwee ilmestyi penikka kainalossa nuotiolle ja kuin

+magneetin vetämänä hänen katseensa haki miestä, jota hän rakasti.

+Ja hänen silmänsä säteilivät rakkautta, sillä hän ei ollut oppinut

+salaamaan tunteitaan.

+

+— — —

+

+— Kuulehan — sanoi McCan. — Keväthankien paras aika on käsissä ja

+pian muodostuu jääkuorta lumenpinnalle. Nyt on paras aika vuodesta

+matkantekoon, kunhan varoo kevätmyrskyjä vuoristossa. Minä tunnen

+vuoriston. En ajattelisikaan pakoa, ellei toverinani olisi sinun

+kaltaisesi mies. —

+

+— Mutta sinusta ei ole pakoon lähtijäksi —väitti Kit. — Sinä et kykene

+pysymään kenenkään rinnalla. Selkärankasi on pehmeä kuin keitetty ydin.

+Jos pakoon aion, niin yritän yksinäni. Maailma alkaa vähitellen häipyä

+mielestäni ja kenties en lainkaan lähde. Peuranliha maistuu mainiolta

+ja pian on meillä kesä ja lohi-aika. —

+

+Ja Snass sanoi: — Toverisi on kuollut. Metsästäjäni eivät häntä

+tappaneet. He löysivät hänen jäykäksi paleltuneen ruumiinsa vuorilta

+ensi kevätmyrskyjen jälkeen. Täältä ei kukaan pääse pakenemaan. Milloin

+vietämme häitäsi? —

+

+Mutta Labiskwee jutteli: — Minä olen tarkkaillut sinun kasvojesi

+mielialoja. Silmistäsi näen, että sinun sielusi kalvaa levottomuus.

+Niin hyvin, niin kauttaaltaan tunnen minä sinun kasvojesi ilmeet.

+Kaulallasi, tuossa aivan korvan alapuolella, on sinulla pieni arpi.

+Ollessasi iloisella päällä kohoavat suupielesi, mutta ne laskeutuvat,

+kun milloin synkät ajatukset mieltäsi painavat. Kun hymyilet, muodostuu

+silmäkulmiisi kolme, neljä pientä poimua. Nauraessasi on niitä kuusi

+ja aika ajoin olen voinut laskea jopa yhteentoista. Mutta nyt minä

+en huomaa niitä. Minä en ole koskaan lukenut kirjoja. En osaa lukea.

+Mutta Nelisilmä opetti minulle suuren joukon asioita. Hän opetti minut

+oikein puhumaan. Ja hänen silmistään minä luin kuinka levottomasti hän

+kaipasi takaisin maailmaan. Ja kuitenkin olihan meillä täällä yllin

+kyllin hyvää lihaa ja kaloja ja marjoja sekä juuriksia, ja ajottain

+me myös saimme jauhoja vaihtaessamme turkiksemme Porcupine ja Luskwa

+jokien varsilla asuvien intiaanien välityksellä. Mutta siitä huolimatta

+hän ikävöi takaisin maailmaan. Onko maailma todella niin ihana, että

+sinäkin sitä ikävöit? Nelisilmä ei omistanut mitään. Mutta minä olen

+sinun. — Tyttö huokasi ja pudisti päätään, — Nelisilmä kuoli ja

+kuollessaankin hän ikävöi maailmaa. Jos eläisit aina täällä, olisiko

+sinullakin kuollessasi samainen maailmanikävä? Minä pelkään, kun en

+tunne maailmaa. Tahdotko sinäkin paeta palataksesi takaisin maailmaan? —

+

+Kit ei kyennyt vastaamaan, mutta Labiskwee luki haluamansa tiedon

+hänen suupielistään. Monet minuutit kuluivat äänettömyydessä. Tyttö

+taisteli silminnähtävästi itsensä kanssa Kitin sadatellessa äkkinäistä

+heikkouttaan, joka itsetiedottomasti oli saanut hänet ilmaisemaan

+kaipuunsa maailmaan, joskin se samalla pakoitti hänet olemaan

+ilmaisematta tuon toisen naisen olemassaoloa.

+

+Labiskwee huokasi jälleen.

+

+— Hyvä! Rakkauteni sinuun on suurempi kuin isäni vihastumisen pelko,

+joskin hän vihassaan on vuoristomyrskyä hirveämpi. Sinä olet opettanut

+minut tuntemaan mitä rakkaus on. Tämä on rakkauden tulikoe. Minä tahdon

+auttaa sinua palaamaan maailmaan. —

+

+Hellävaroin ja hiljaa Kit herätettiin unestaan. Pienet lämpöiset kädet

+koskettivat hänen poskeaan ja siirtyivät siitä hänen huulilleen painaen

+niitä kevyesti. Hän tunsi jääkylmän turkin hipaisevan ihoaan, ja yksi

+ainoa sana "tulkaa!" kuiskattiin hänen korvaansa. Hän kohosi varovasti

+vuoteeltaan ja kuunteli. Leirin sadat susikoirat olivat alkaneet öiset

+laulajaisensa. Mutta siitä huolimatta hän saattoi aivan välittömässä

+läheisyydessään tuntea Snassin kevyen ja säännöllisen hengityksen.

+

+Labiskwee tarttui Kitiä kevyesti hihasta ja tästä hän arvasi tytön

+tahtovan häntä seuraamaan itseään. Hän otti villasukkansa ja

+mokkasiininsa käteensä ja hiipi ulos lumeen yömokkasiinit jaloissa. Kun

+he olivat tulleet hiiltyneen leiritulen taakse, antoi Labiskwee Kitille

+merkin pukeutua ulkoilmatamineihinsa ja palasi itse takaisin telttaan,

+jossa Snass nukkui.

+

+Kit tapaili sormillaan kellonsa viisareita ja arvioi ajan olevan yksi

+yöllä. On verrattain lämmintä, puheli hän itsekseen — korkeintaan

+kymmenen astetta alle nollan. Sitten Labiskwee palasi ja johdatti hänet

+nukkuvan leirin pimeiden sokkeloiden läpi. Vaikka he koettivat kulkea

+mahdollisimman kevyesti, niin sittenkin narahteli jäätynyt lumenpinta

+heidän mokkasiiniensa alla. Koirien ulvonta kuitenkin vaimensi siitä

+syntyneen äänen, eivätkä koirat ulvonnastaan kiihdyksissä kiinnittäneet

+sen suurempaa huomiota ohikulkevaan mieheen ja naiseen.

+

+— Nyt voimme keskustella! — sanoi Labiskwee, kun he olivat ehtineet

+kappaleen matkaa viimeiseltä nuotiolta. Ja vasta nyt seistessään

+tähtien tuikkeessa kasvotusten Labiskween kanssa Kit huomasi,

+että tytöllä oli suuri kantamus sylissään, siinä näkyivät hänen

+lumikenkänsä, pyssy, kaksi patruunavyötä ja hänen makuusäkkinsä.

+

+— Minulla on kaikki järjestyksessä — sanoi Labiskwee iloisesti

+naurahtaen. — Olen kaksi päivää kerännyt varastoja. Täällä on lihaa,

+jauhoja, tulitikkuja ja erikoiset lumikengät, jotka ovat tarkoitetut

+kantamaan hangella. Minä olen kyllä tottunut liikkumaan lumessa, ja me

+kykenemme nopeasti etenemään, rakkaani. —

+

+Kit olisi tahtonut sanoa jotakin, mutta ei tiennyt mitä vastata.

+Että Labiskwee oli järjestänyt kaiken hänen pakoaan varten, se

+itsessään oli jo kyllin hämmästyttävää, mutta että hän sen lisäksi oli

+suunnitellut seurata mukana, se meni yli hänen odotuksensa. Hän ei

+todella siinä hetkessä osannut päättää mitä hänen olisi tehtävä, ja

+niin hän varovaisesti ryhtyi keventämään Labiskween kantamusta, tavaran

+kerrallaan. Sitten hän kiersi käsivartensa tytön vyötäröjen ympäri ja

+veti hänet puoleensa, mutta vieläkään hän ei osannut päätellä mitä

+tekisi.

+

+— Jumala on hyvä — kuiskasi Labiskwee. — Hän on minulle lähettänyt

+rakastavan miehen. —

+

+Mutta Kitillä ei ollut tarpeeksi voimaa ehdottaa, että tyttö antaisi

+hänen paeta yksin, ja ennenkuin hän vielä oli sanonut mitään, hän näki

+entisten valoisien ulkomaailmallisien muistojensa sammuvan ja katoavan.

+

+— Palatkaamme takaisin leiriin, Labiskwee — hän sanoi. — Sinä tulet

+vaimokseni ja me jäämme ainiaaksi elämään peurakansan pariin. —

+

+— Ei, ei! — Labiskwee pudisti päätään, ja Kit tunsi pitäessään tyttöä

+syleilyssään, että koko hänen olemuksensa vastusti moista ehdotusta.

+— Kyllä minä tiedän. Olen ajatellut paljon. Ikävöimisesi maailmaan

+palaisi jälleen ja pitkinä öinä kalvaisi se sydäntäsi. Nelisilmä kuoli

+maailma-ikäväänsä. Ja niin kuolisit sinäkin. Kaikki suuresta maailmasta

+tulleet miehet tuntevat täällä ikävää... Ja minä en tahdo, että sinä

+kuolisit. Me kuljemme lumivuorten yli ja seuraamme sitten etelää kohti

+johtavaa tietä. —

+

+— Rakas tyttöseni, kuule minua! — sanoi hän kiihkeästi. — Meidän täytyy

+palata takaisin. — Labiskwee painoi kintaansa hänen huulilleen, niin

+että hän ei voinut puhua. — Sinä rakastat minua. Sano, että rakastat

+minua. —

+

+— Minä rakastan sinua, Labiskwee. Sinä olet minun oma ihmeellinen

+armaani. —

+

+Taasen kinnas sulki hyväillen hänen suunsa. — Menkäämme ruokatarpeiden

+varastolle — sanoi tyttö päättävällä äänenpainolla. — Sinne on kolmisen

+mailia. Tule! —

+

+Kit ei hievahtanut paikaltaan ja vaikka Labiskwee veti Kitiä

+käsipuolesta, niin ei hän saanut Kitia edes liikahtamaan. Kit tunsi

+äkkiä kuin kiusaannusta kertoa tuosta toisesta naisesta etelään

+johtavan tien toisella puolella.

+

+— Kääntyminen takaisin olisi suurin vääryys sinua kohtaan — sanoi

+Labiskwee. — Minä — minä olen vain pieni villi tyttö ja minä pelkään

+maailmaa, mutta vielä enemmän minua peloittaa sinun tähtesi. Tuo

+mistä minulle kerroit, on tapahtunut. Minä rakastan sinua enemmän

+kuin mitään muuta maailmassa. Minä rakastan sinua enemmän kuin

+itseäni. Intiaanikieli on sanoista köyhää. Eikä siihen riitä

+englannintaitonikaan. Sydämeni ajatukset leijailevat sinun ympärilläsi

+ja ne ovat niin säteileviä ja niitä on yhtä paljon kuin taivaalla

+tähtiä — minä en kykene niitä selittämään millään kielellä. Kuinka

+voisinkaan ne sinulle ilmaista? Ne ovat täällä, minussa — ymmärräthän? —

+

+Ja samalla kuin Labiskwee näin puheli veti hän kintaan Kitin kädestä

+ja ohjasi hänen paljaan kätensä lämpimän turkkinsa sisälle asettaen

+sen suoraan sydämellensä. Ja pitkäaikaisessa äänettömyydessä Kit tunsi

+nuoren naisen sydämen lyönnit, ja hän tiesi, että jokaikinen lyönti

+uhkui rakkautta. Ja hitaasti, melkein huomaamatta ja pitäen lujasti

+Kitin kädestä kiinni Labiskwee alkoi taivuttaa yläruumistaan poispäin

+Kitistä sitä suuntaa kohti, jossa varasto sijaitsi. Näytti siltä kuin

+olisi tytön sydän suorastaan ohjannut Kitia, tuo sydän, joka nyt lepäsi

+hänen kämmenessään.

+

+Eilisen suojailman jälkeen muodostunut hankiainen oli hyvin kiinteää ja

+niinpä he saattoivat antaa suksiensa kiitää hyvää vauhtia.

+

+— Tässä puitten välissä on salainen varastopaikkani, — sanoi

+Labiskwee. Mutta jo seuraavassa hetkessä hän pelästyneenä tarttui

+Kitin käsivarteen. Heidän lähellään paloi pieni, iloinen nuotio ja

+nuotion ääressä istui McCan. Labiskweelta pääsi hiljainen huudahdus

+ja se muistutti niin suuresti vingahtavaa piiskaniskua, että Kitille

+johtui mieleen _Cheetah_, tiikerikissa, nimi, jonka Nelisilmä oli

+aikoinaan Labiskweelle antanut.— Minulla oli salainen aavistus siitä,

+että tahdoit lähteä ilman minua — selitti McCan heidän lähestyessään

+häntä ja hänen silmänsä kiiluivat kavalasti. — Sentähden pidin tyttöä

+silmällä ja kun näin hänen varastoivan tänne muonaa, niin silloin olin

+asiasta selvillä. Minulla on muassani sukset, lumikengät ja evästä.

+Tuliko? Siitä ei ole vaaraa. Koko leiri nukkuu sikeästi ja kovin oli

+minulla kylmä odottaessani. Lähdemmekö nyt samalla? —

+

+Labiskwee heitti Kitiin nopean, hämmästyneen katseen, mutta melkein

+siinä samassa silmänräpäyksessä hän jo oli tehnyt päätöksensä asiassa.

+Ja hän osoitti pian esiintymisellään, niin lapsellinen kuin hän

+rakkaudessaan olikin, omaavansa erikoisen tarmokkaan luonteen päättää

+ja toimia.

+

+— McCan, sinä olet lurjus! — sähisi hän ja hänen silmänsä salamoivat

+vihaa. — Tiedän, että herättäisit koko leirin, ellemme ottaisi sinua

+mukaamme. No hyvä! Olemme siis pakoitetut myöntymään. Mutta sinä tunnet

+isäni. Minä olen isäni kaltainen. Sinun on suoritettava osa työstä.

+Sinun täytyy totella. Ja jos kerrankaan koettelet meitä petellä,

+silloin olisi sinulle ollut paljon parempi olla lähtemättä tiehesi. –

+

+McCan vilkuili pienillä porsaansilmillään tyttöä ja hänen katseensa

+ilmaisi sekä vihaa että pelonsekaista alistuvaisuutta, mutta Labiskween

+silmistä vaihtui viha säteileväksi rakkaudeksi heti hänen kääntyessään

+Kitin puoleen.

+

+— Enkö ollut oikeassa siinä mitä sanoin? —hän kysyi.

+

+Kun päivä alkoi valjeta olivat he yhä matkanteossa pitkin alavaa

+kukkulasarjaa, joka eroitti vuoriston kumputasangosta. McCan ehdotti,

+että he pysähtyisivät aterioimaan, mutta Labiskwee ja Kit eivät

+ottaneet ehdotusta edes kuuleviin korviin ja vasta iltapuoleen,

+hankiaisen muuttuessa pehmeäksi, he sallivat ruuasta puhuttavan.

+

+Alavat kukkulat korkenivat vähitellen ja joki, jonka jäätynyttä pintaa

+he seurasivat, mutkitteli yhä jylhenevempiä laaksoja kohti. Lähenevän

+kevään merkit kävivät harvemmiksi, mutta erään joen mutkauksessa he

+tapasivat avovettä ja kaksi kertaa he näkivät vaivaispajupensaita,

+joitten nuput olivat puhkeamaisillaan.

+

+Labiskwee selitti Kitille, miten hyvin hän tunsi nämä seudut ja millä

+tapaa hän aikoi eksyttää takaa-ajajat. Paeta saattoi vain kahta tietä,

+toinen vei länteen, toinen etelään. Tietysti Snass heti lähettäisi

+joukottain nuoria miehiä kumpaankin tietä tutkimaan. Mutta sitäpaitsi

+oli olemassa vielä kolmaskin tie ja sekin suuntautui etelään. Se

+erkani korkean vuoristoketjun puolitiessä länttä kohti, kulki kolmen

+harjanteen yli ja yhtyi jälleen tavalliseen tiehen. Kun nuoret miehet

+eivät tavanneet jälkiä tavalliselta tieltä, tulisivat he kääntymään

+takaisin arvellen pakolaisten valinneen läntisen tien, sillä heille ei

+edes johtuisi mieleen se, että joku voisi paeta tätä vaivaloisempaa ja

+pitempää kiertotietä.

+

+Silmäiltyään taaempana astelevaan McCaniin Labiskwee kuiskasi Kitille:

+— Hän syö. Siitä ei seuraa hyvää.

+

+Kit katsahti irlantilaiseen ja huomasi kuinka tämä salaa syödä

+maksutteli peurantalia, jota hänellä näkyi olevan taskussaan.

+— Syöminen ruoka-aikojen välillä on kiellettyä, McCan — huusi

+hän käskevällä äänellä. — Seuduissa, joihin nyt tulemme, ei ole

+metsänriistaa, ja kaikki muonamme on jaettava määräannoksiin. Teidän

+täytyy käyttäytyä rehellisesti, jos seurassamme pysyä tahdotte. —

+

+Kello yhden ajoissa hanki kävi niin pehmeäksi, että suksilla ei voinut

+kulkea ja jo ennen kahta lumikengätkin upposivat. He pysähtyivät

+lepäämään ja söivät ensimäisen ateriansa. Kit tarkasti muonavarat,

+McCanin varasto tuotti pettymyksen. Hän oli kätkenyt lihasäkkinsä

+pohjalle niin paljon hopeaketunnahkoja, että peuranlihalle oli jäänyt

+varsin vähän tilaa.

+

+— Enpä todellakaan huomannut niitä tulleen mukaan noin monta — hän

+selitti. — Sulloin matkasäkkini pimeässä. Mutta niiden rahallinen

+arvo on suuri. Ja kaikilla näillä ampumatarpeillamme voimme ampua

+tavattomasti riistaa. —

+

+— Susia me kaipaamme — varmasti ne sinut kernaasti ahmisivat — kuului

+Kitin lohtuisa selitys, ja Labiskween silmät säihkyivät vihaa.

+

+Kit ja Labiskwee laskivat muonan riittävän kuukaudeksi ehdolla, että

+he eivät kertaakaan söisi itseään täysin kylläisiksi. Kit määräsi

+kantamusten koon ja painon ja suostui lopulta Labiskween itsepintaiseen

+tahtoon saada itse kantaa kantamuksensa.

+

+Seuraavana päivänä joki laajeni yli leveän vuorilaakson, ja jo sen

+alkupäässä he olivat takertua jalkojen alla vajoavaan lumisohjuun.

+Kun he ponnistuksista hengästyneinä viimein saavuttivat lähimmän

+vuorenharjanteen, jolle pysähtyivät hetkiseksi hengähtämään, sanoi

+Kit: — Jos olisimme myöhästyneet kymmenisen minuuttia, niin yli emme

+enää olisi päässeet. Tällä vuorenharjanteella olemme tuhat jalkaa

+korkeammalla. —

+

+Mutta sanomatta sanaakaan Labiskwee osoitti puitten välitse näkyvälle

+avonaiselle kentälle. Sen keskellä saattoi eroittaa viisi perättäistä

+mustaa pilkkua, jotka tuskin liikkuivat eteenpäin.

+

+— Nuoret miehet! — huomautti Labiskwee.

+

+— He ovat vajonneet vyötäisiään myöten — lisäsi Kit. — Ja he eivät

+tämän päivän kuluessa saavuta tukevaa jalansijaa. Meillä on monen

+tunnin etumatka. Koettakaa kiirehtiä, McCan! Joutukaa! Me emme syö

+niin, ettemme jaksa matkaa jatkaa. —

+

+McCan murisi jotain, mutta hänellä ei enää ollut peuranlihaa

+taskuissaan ja tavallisuuden mukaisesti vihaisena hän jättäytyi

+jälkimäiseksi.

+

+Ylänkölaaksossa, jossa he nyt olivat, kannatti hanki kello kolmeen

+saakka ja siihen mennessä he olivat ehtineet vuoren varjoon, jossa

+hankiainen oli parahiksi jäätynyt jälleen. Vain kerran he pysähtyivät

+jakaakseen tasan McCanilta takavarikoidun peurantalin ja sitä he sitten

+söivät kulkiessaan. Liha oli jäätynyt kovaksi, eikä sitä voinut syödä

+kuin tulella sulatettuna, mutta tali suli suussa ja täytti edes osaksi

+vatsan vaatimukset.

+

+Kello yhdeksältä seurasi pitkäaikaista hämärää, pilkkosenpimeä —

+taivaskin oli paksujen pilvien peitossa, ja he leiriytyivät yöksi

+muutamien vaivaiskuusien suojaan. McCan ontui ja oli sairas.

+Päivämarssi oli ollut hyvin rasittava; ja huolimatta yhdeksänvuotisesta

+napaseutukokemuksestaan oli McCan syönyt lunta niin että hänen

+suutaan nyt kuivasi ja poltti ja hän oli kovissa tuskissa. Hän istua

+kyyrötti tulen ääressä ja valitti sillä aikaa kuin toiset toimittivat

+välttämättömät askareet.

+

+Labiskwee oli uupumaton, ja Kit ei voinut olla ihmettelemättä hänen

+tavatonta elämäntarmokkuuttaan ja kestävyyttään. Ja hänen hilpeytensä

+ei milloinkaan ollut teeskenneltyä. Aina hän jaksoi hymyillä Kitille,

+hänen naurunsa helähti lakkaamatta ja hänen kätensä viivähti Kitin

+kädessä hyväillen, kun tämä milloin sattui sitä koskettamaan. Mutta

+sen sijaan Labiskwee kasvot kovenivat ja synkistyivät heti kun hän

+katsahti McCaniin, ja hänen silmänsä säihkyivät tällöin kylmästi.

+Yöllä alkoi tuulla, sitten nousi ankara lumipyry ja koko seuraavan

+päivän heidän täytyi ponnistella eteenpäin lumen sokaisemina, niin että

+he huomaamattaan sivuuttivat pienen joen, jonka uomaa pitkin heidän

+olisi täytynyt kulkea päästäkseen sitten yli vuoriharjanteitten länttä

+kohden. Niin jatkoivat he harhailuaan kaksi päivää, kulkivat monien

+väärien harjanteitten yli, ja näiden kahden päivän kuluessa he jättivät

+taakseen kevään ja olivat tulleet talven valtakuntaan.

+

+— Nuoret miehet ovat kadottaneet jälkemme. Emmekö siis voi ottaa

+yhtä lepopäivää? — rukoili McCan. Mutta Kit ja Labiskwee eivät

+suoneet itselleen lepoa. He käsittivät tilanteen vaarallisuuden. He

+olivat eksyneet korkealle vuoristoon ja he eivät olleet tavanneet

+metsänriistaa, ei edes jälkiä sellaisesta. Päivän toisensa jälkeen he

+raivasivat itselleen tietä kivikovassa ja mitä vaikeakulkuisimmassa

+maastossa. Umpimähkään he olivat pakoitetut seuraamaan vastaantulevia

+joenuomia, jotka ani harvoin suuntautuivat länttä kohti, sillä

+heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin edetä pitkin näitä jokia,

+joitten kupeilla jääpeitteiset vuorienhuiput ja harjanteet olivat

+luoksepääsemättömät. Kauheat ponnistukset ja pakkanen kuluttivat

+heidän voimiaan ja kuitenkin he olivat pakoitetut pienentämään

+ruoka-annoksiaan.

+

+Eräänä yönä Kit heräsi tappelun nujakkaan. Verrattain selvästi hän

+kuuli ähkymistä McCanin makuusijalta. Hän potkaisi nuotiota niin että

+tuli leimahti ilmiliekkiin ja nyt hän saattoi nähdä kuinka Labiskwee

+kuristamalla irlantilaista kurkusta pakoitti tämän sylkemään suustaan

+puoleksi pureskelemansa lihan. Sitten Labiskwee vei kätensä vyötäisille

+ja pian välkkyi paljas puukko hänen kädessään.

+

+— Labiskwee! — huudahti Kit käskevästi.

+

+Käsi epäröi.

+

+— Älä tee tuota! — sanoi Kit astuen samalla hänen luokseen.

+

+Labiskwee vapisi vihasta, mutta epäröityään hetkisen hän painoi

+puukon takaisin tuppeen. Ja ikäänkuin peläten, ettei kykenisi itseään

+hillitsemään, hän meni nuotiolle ja heitti siihen lisää puita. McCan

+nousi istualleen, voihkien ja sähisten ja änkytti puoleksi kauhun,

+puolittain vihan vallassa käsittämättömän selityksen.

+

+— Mistä olet tuon kaiken saanut? — kysyi Kit.

+

+— Toimita ruumiintarkastus — sanoi Labiskwee. Ne olivat hänen

+ensimmäiset sanansa, ja hänen äänensä värisi vihasta, jota hän ei

+voinut hillitä.

+

+McCan koetti tehdä vastarintaa, mutta Kit tarttui häneen lujin ottein,

+tarkasti hänet ja veti peuranlihakimpaleen hänen kainalostaan, jossa se

+oli sulannut ruumiinlämmöstä. Samassa Kit kuuli Labiskween huudahtavan.

+Hän oli kiirehtinyt tarkastamaan McCanin kantamusta ja lihan asemasta

+hän nyt veti sieltä esiin sammalia, kuusenhavuja, risuja — ja muuta

+sen tapaista roskaa, jolla mies oli täyttänyt kantamuksensa, jotta se

+näyttäisi oikean kokoiselta ollen kuitenkin painoltaan keveämpi.

+

+Jälleen vei Labiskwee salamannopeasti kätensä vyötäisilleen ja hän

+hyökkäsi roistoa kohti, mutta osuikin Kitin syliin, jossa hän antautui

+voimattomaan raivoonsa.

+

+— Voi, oma rakkaani, en minä ruokaa ajattele! — nyyhkytti Labiskwee —

+sinun elämäsi tähden minä! Tuo koira, hän syö sinua, hän elää sinun

+elämäsi kustannuksella! —

+

+— Kyllä me kaikesta vielä selviydymme — lohdutti Kit. — Tästä lähtien

+annamme hänen kantaa vain jauhoja. Niitä hän ei voi syödä raakana,

+mutta jos hän senkin tekee, silloin minä surmaan hänet, sillä hän

+syö yhtä paljon sinun elämääsi kuin minunkin. — Hän veti Labiskween

+lähemmäksi itseänsä. — Rakkaani, surmaaminen kuuluu miesten tehtäviin.

+Naiset eivät surmaa. —

+

+— Etkö siis rakastaisi minua, jos surmaisin tuon koiran? — kysyi

+Labiskwee hämmästyneenä.

+

+— En niin paljon kuin nyt — vastasi Kit vältellen. Labiskwee huokasi

+alistuvasti. — Hyvä — hän sanoi — minä en surmaa häntä. —

+

+Nuoret miehet ajoivat hellittämättä heitä takaa. Sattumalta ja

+seututuntemuksensa perusteella laskien, mikä tie pakolaisten oli

+valittava, nuoret miehet löysivät lumen puolittain peittämät jäljet ja

+alkoivat seurata niitä.

+

+Lumipyryn sattuessa kokeilivat Kit ja Labiskwee kaikkein

+mahdottomimmilla teillä, kääntyivät itään, vaikkakin parempi tie

+kulki etelää tai länttä kohden ja kiersivät matalat harjanteet

+kiivetäkseen korkeammille. Olivathan he eksyksissä ja sen tähden

+heistä oli samantekevää mihin suuntaan tie vei, mutta tästä huolimatta

+he eivät päässeet eroon nuorista miehistä. Useat kerrat he jo olivat

+päivämatkojen päässä vainoojistaan, mutta sitten nämä jälleen äkkiä

+ilmaantuivat heidän lähettyvilleen. Jos intiaanit lumipyryssä olivat

+kadottaneet kaikki jäljet, niin hajaantuivat he heti ajokoiralauman

+tavoin eri suunnille ja se, joka löysi tuoreimmat jäljet, kutsui

+savumerkeillä toverit luokseen.

+

+Kit ei enää voinut määritellä aikaa. Yöt ja päivät, levähdykset

+ja lumipyryt vain tulivat ja menivät. Kärsimysten ja rasitusten

+synnyttämien järjettömien haavekuvien vallassa hän ja Labiskwee

+ponnistelivat eteenpäin, ja McCan hoiperteli heidän kintereillään

+alituisesti höperöiden San Franciscosta, tuosta ikuisesta unelmastaan.

+

+Heidän ympärillään kohosivat korkeat, säälimättömät vuorenhuiput. He

+pakenivat synkkiä rotkosolia pitkin, joitten seinämät olivat niin

+äkkijyrkät, ettei edes lumi niillä pysynyt, tahi samosivat poikki

+jääpettoisten laaksojen, joissa jäätyneet järvet lepäsivät syvällä

+heidän jalkainsa alla. Ja eräänä yönä kahden lumimyrskyn väliajalla

+he näkivät loisteen kaukasesta tulivuorenpurkauksesta. Mutta näky

+ei sittemmin toistunut, ja niinpä he aika-ajoin arvelivat kenties

+nähneensä vain unta.

+

+Hankiainen oli peittynyt uuteen, monien metrien paksuiseen lumeen, mikä

+vuorostaan pinnalta kovettui ja peittyi uuteen lumeen. Paikotellen

+he jokilaaksoissa ja rotkoissa kulkivat jopa useamman sadan metrin

+paksuisessa lumessa, kun sitävastoin tuulisilla vuorenharjanteilla,

+joitten yli heidän täytyi samota, ei ollut edes lumenhiventäkään.

+

+He hiipivät kuin haamut uhkaavien lumivyöryjen yli aina silloin tällöin

+painostavasta uneliaisuudestaan havahtuen, kun jokin lumivyöry heidän

+lähettyvillään irtaantui syöksyen syvyyteen. He lepuuttivat itseään

+metsärajan yläpuolella, ja tulta he eivät uskaltaneet tehdä ja niin

+heidän täytyi ruumiinlämmöllään sulattaa liha-annoksensa, ennekuin

+saattoivat ne syödä. Mutta Labiskwee kesti tämän kaiken samanlaisena

+kuin ennenkin. Hänen hyvätuulisuutensa pysyi entisen säteilevänä,

+paitsi kun hän katseli McCania, ja vaikka hän olisi ollut kuinka

+väsynyt ja kylmissään, niin aina hän rakkaudessaan Kitiin oli yhtä

+kaunopuheinen kuin ennenkin.

+

+Kissan tavoin Labiskwee seurasi jokaista laihojen annosten jakoa, ja

+Kit huomasi kuinka hän oli harmissaan niistäkin vähistä paloista, mitkä

+McCan pisti poskeensa. Kerran Labiskwee jakeli ruokaosuudet, ja heti

+seuraavassa hetkessä Kit kuuli McCanin raivoisan vastalauseen. Mutta

+ei vain hänelle vaan samalla itselleenkin oli hän antanut pienemmän

+osuuden kuin Kitille. Tämän tapahtuman jälkeen Kit itse jakoi lihan.

+Eräänä aamuna he öisen lumimyrskyn jäljiltä joutuivat vähäiseen

+lumivyöryyn, mikä kiidätti heidät parisen sataa metriä vuorenrinnettä

+alas. Tästä he selviytyivät puoleksi paleltuneina, mutta muuten

+vahingoittumattomina. Sensijaan oli McCan kadottanut kantamuksensa

+ja siinä olivat kaikki heidän jauhonsa. Kun sitten uusi, vieläkin

+suurempi lumivyöry täytti paikan, oli heidän jätettävä kaikki toivo sen

+löytämisestä. McCan tosin oli syytön onnettomuuteen, mutta Labiskwee ei

+siitä huolimatta enää milloinkaan katsonut häneen, ja Kit tiesi, että

+se oli itsensä vuoksi, kun Labiskwee ei uskaltanut sitä tehdä.

+

+Oli tyynen tyyni ammu, taivas kuulakan sininen ja sokaiseva hohde

+valkoisella lumella. Tie kohosi pitkin loivaa rinnettä, jota kattoi

+hankiainen. He laahustivat eteenpäin ikäänkuin väsyneet haamut

+kuolleitten valtakunnassa. Ei pienintä tuulenhengähdystä loputtomassa,

+valkoisessa hiljaisuudessa. Kaukaiset vuorenhuiput, jotka muodostivat

+Kalliovuorten selkärangan, eroittautuivat sadan mailin etäisyydestä

+niin selvinä kuin olisivat olleet vain viitisen mailin päässä.

+

+— Varmasti pian jotakin tapahtuu! — Labiskwee kuiskasi. — Etkö

+sinäkin sitä tunne? Tässä — tuolla, joka paikassa. Kaikki tuntuu niin

+kummalliselta. —

+

+— Minua ikäänkuin värisyttää, mutta se ei johdu kylmästä — vastasi Kit.

+— Eikä nälästäkään. — — Se johtuu sinun päästäsi, sinun sydämestäsi —

+sanoi Labiskwee kiihkeästi. — Niin minä sen tunnen. —

+

+— Aistimieni kanssa sillä ei ole mitään tekemistä — määritteli Kit.

+— Minä tunnen itsessäni jotain ulkoapäin tullutta, kuin jääneulojen

+pistoksia; ja tämänlainen kylmyys herpaannuttaa hermoni. —

+

+Neljännestunnin kuluttua he pysähtyivät hengähtämään.

+

+— En näe enää kaukaisia vuorenhuippuja — sanoi Kit.

+

+— Ilma käy sakeaksi ja raskaaksi — jatkoi Labiskwee. — On niin vaikeata

+hengittää. —

+

+— Näen kolme aurinkoa — mutisi McCan käheästi hoippuroidessaan sauvansa

+turvin.

+

+Auringon kangastus näkyi molemmin puolin todellista aurinkoa.

+

+— Niitähän on viisi aurinkoa — huomautti Labiskwee, ja sillävälin kuin

+he siinä seisoivat ja katselivat syttyi yhä uusia ja uusia säteileviä

+aurinkoja taivaankannelle.

+

+— Hyvä Jumala, taivashan on täynnä aurinkoja — niitten lukumäärä on

+mahdoton laskea — huudahti McCan kauhun valtaamana.

+

+Ja se oli totta, sillä minne he vain katsoivatkin, aina hulmahti

+taivaankaarelle uusia, häikäiseviä aurinkoja.

+

+McCan huudahti hämmästyksestä ja tuskasta. — Minua on joku pistänyt! —

+hän huusi ja jatkoi vanhoja valitusvirsiään.

+

+Sitten Labiskwee päästi äänekkään huudahduksen, ja Kit tunsi polttoa

+poskellaan ikäänkuin sille olisi heitetty syövyttävää happoa.

+Vaistomaisesti hän tapaili kädellään poskeaan, mutta sillä ei ollutkaan

+mitään. Pamahti laukaus, niin kummallisen äänettömästi kuin olisi se

+ammuttu jossain hyvin kaukana. Rinteen alapäässä näkyivät nuoret miehet

+suksillaan, ja toinen toisensa jälkeen antoi tulta.

+

+— Hajaantukaa sivuille! — huusi Kit — ja pitäkää kiirettä, olemme pian

+huipulla. Ne ovat neljännesmailin jäljessämme ja se merkitsee parin

+mailin etumatkaa tuolle puolen alamäkeen päästyämme. —

+

+Kirpeä ilma pisti ja kirveli heidän ihoaan, kun he parhaansa mukaan

+toisistaan eroten kapusivat vuorenrinnettä ylös. Rihlapyssyjen

+pamahdukset kuulostivat niin oudon kummallisilta heidän korvissaan.

+

+— Jumalan kiitos! — sanoi Kit Labiskweelle. — Neljällä heistä on

+muskettipyssyt ja vain yhdellä winchesteri. Senlisäksi eivät he

+noitten aurinkojen valossa kykene kunnolla tähtäämään. He eivät ole

+tavoittaneet meitä edes sataa metriä.

+

+— Näkyy kuinka julmistunut isä on — Labiskwee sanoi. — Hän on käskenyt

+surmata meidät. —

+

+— Kuinka kummallisesti sinä puhut! — sanoi Kit. — Äänesi kuulostaa kuin

+olisit sinä hyvin kaukana minusta. —

+

+— Suu peittoon! — huusi Labiskwee äkkiä. — Ja älä puhele. Tiedän hyvin

+mitä tämä on. Peitä suusi hihalla, tällä tavoin, äläkä puhele enää. —

+

+McCan kaatui ensimäisenä ja hänen täytyi pinnistää kaikki voimansa

+päästäkseen jälleen pystyyn. Ja senjälkeen he kaatuilivat vuoronperään

+ennenkuin pääsivät huipulle. Heidän tahtonsa oli lihaksia voimakkaampi,

+ja he eivät, käsittäneet mistä johtui, että ruumiinsa olivat kuin

+halvautuneet ja vailla liikuntokykyä. Päästyään harjalle he katsoivat

+taakseen ja näkivät nuorten miesten ehtimiseen kaatuilevan kiivetessään

+rinnettä ylöspäin.

+

+He eivät koskaan saavuta huippua! — sanoi Labiskwee. — Se on valkoinen

+kuolema. Minä tiedän sen, vaikkakaan en ole koskaan sitä nähnyt. Olen

+kuullut vanhojen ihmisten siitä puhuvan. Aivan äkkiä tulee hetki, mikä

+ei ole ennen elettyjen tapainen. Silmiisi nousee huurretta, jonka läpi

+et voi nähdä. Harvat ne, jotka ovat sen nähneet ja jääneet eloon. —

+

+McCan haukotteli niin että olisi luullut hänen tukehtuvan.

+

+— Peittäkää suunne! — komensi Kit.

+

+Kirkas hohde, joka pani kaiken heidän ympärillään kimeltämään, sai

+Kitin katsahtamaan moniin aurinkoihin. Ne loistivat ikäänkuin hunnun

+takaa. Ilma oli täynnä pieniä valokipinöitä. Läheiset vuorenhuiput

+häipyivät omituiseen sumuun; nuoret miehet, jotka urhoollisesti

+ponnistelivat eteenpäin, kietoi sumu näkymättömiin. McCan oli

+lyyhistynyt suksilleen, suu ja silmät hihaan painettuina.

+

+— Tule, meidän täytyy jatkaa matkaa! – komensi Kit.

+

+— En pääse paikaltani — vaikeroi McCan.

+

+Hän aivan lysähti kokoon ja hänen ruumiinsa alkoi huojua puoleen ja

+toiseen. Kit läheni häntä hitaasti, myös hänkin oli uupumuksesta niin

+lamaantunut, että hänellä tuskin riitti tahdonvoimaa liikahtamaan

+paikoiltaan. Ajatuskykynsä hän tunsi terveeksi. Se oli vain ruumis,

+joka oli sorruksissa.

+

+— Anna hänen olla — mutisi Labiskwee tylysti.

+

+Mutta Kit piti päänsä ja hänen onnistui saada irlantilainen jaloilleen

+sekä hänen kasvonsa käännettyä kohti rinnettä, jota heidän oli

+laskeuduttava alas. Sitten Kit sysäsi hänet liikkeelle, ja ohjaten ja

+hilliten vauhtia sauvallaan McCan katosi välkkyvään timanttipölyyn.

+

+Kit huomasi Labiskween hymyilevän, vaikkakin tyttö töin tuskin jaksoi

+pysyä pystyssä. Hän nyökkäsi päällään lähtömerkin, mutta Labiskwee tuli

+hänen luokseen, ja lähetysten he sitten kiisivät paksun, purevan ilman

+halki, joka löi heitä vastaan kuin kylmät liekit.

+

+Suuremman ruumiinpainonsa vuoksi Kit ei jaksanut pysytellä Labiskween

+rinnalla, vaan kiisi edelle hirvittävällä vauhdilla, mikä hiljeni vasta

+hänen päästyä kauas tasaisemmalle maalle. Hän pysähtyi odottamaan,

+kunnes Labiskwee saavutti hänet, ja sitten he jälleen jatkoivat

+vieretysten alamäkeä yhä pienenevällä vauhdilla, joka sekin pian

+loppui. Heidän uupumuksensa oli lisääntynyt vastustamattomaksi.

+Ankarimmatkaan tahdonponnistukset eivät saaneet heitä etanaa nopeammin

+etenemään. He saavuttivat McCanin, joka taasen torkkui suksilleen

+lyyhistyneenä, ja Kit survaisi miestä ohimennen sauvallaan.

+

+— Meidän on pysähdyttävä — kuiskasi Labiskwee vaivaloisesti — tai

+muuten me kuolemme. Meidän täytyy peittää itsemme — niin sanovat

+vanhat. —

+

+Hän ei tuhlannut aikaa solmujen aukomiseen, vaan leikkasi poikki

+kantamuksensa hihnat. Samoin teki Kitkin ja katsahdettuaan vielä

+kerran hehkuvaan surmansumuun ja ilvehtiviin aurinkoihin he pujottivat

+makuusäkit ylleen ja ryömivät mahdollisimman lähetysten. He

+tunsivat kuinka raskas ruumis kompastui heidän päällensä; sitten he

+eroittivat heikkoa voihkinaa ja kirouksia, jotka tukahtuivat rajuun

+yskäkohtaukseen, ja he tiesivät, että se oli McCan, joka koetti asettua

+heidän kupeelleen makuusäkkiinsä kietouduttuaan.

+

+Sitten heitä itseänsä alkoi hengenahdistaa ja heitä puistatti

+suonenvedontapainen, sietämättömän kuiva yskä. Kit tunsi

+ruumiinlämpönsä nopeasti kohoavan polttavaksi kuumeeksi, ja Labiskwee

+kärsi samat vaivat. Jokaiselta tunnilta yskäkohtaukset tihenivät ja

+kävivät ankarimmiksi ja myöhään iltapäivällä näytti siltä kuin ne

+olisivat saavuttaneet huippukohtansa. Senjälkeen he tunsivat hitaasti

+toipuvansa ja vaipuivat pelkästä väsymyksestä yskäänsä väliajoin uneen.

+

+Mutta McCanin yskä vain paheni ja hänen tuskanhuudoistaan ja

+ulvonnastaan he päättelivät hänen hourivan. Kit aikoi jo kerran

+tempaista makuusäkin yltänsä, mutta Labiskwee esti hänet siitä.

+

+— Ei — sanoi Labiskwee rukoilevasti — sinä et saa antautua kylmälle

+alttiiksi, se olisi samaa kuin kuolema. Paina kasvosi minun parkaani ja

+hengitä hitaasti, äläkä juttele sanaakaan — aivan kuten minäkin teen. —

+

+Niin torkkuivat he pimeässä ja toisen yhä heikkenevät yskänkohtaukset

+herättivät toisen. Kitin luuleman mukaan McCan oli keskiyöllä yskinyt

+viimeisen kerran. Sen jälkeen he kuulivat vain heikkoja, eläimellisiä

+äänähdyksiä, joista ei tuntunut loppua tulevan.

+

+Kit heräsi huulien kosketuksesta omilleen. Hän lepäsi puolittain

+Labiskween käsivarsilla, pää painuneena hänen rinnoilleen. Tytön ääni

+soi reippaana kuten tavallisesti. Kaikki uneliaisuus oli siitä kadonnut.

+

+— On päivä — hän sanoi ja kohoitti hieman makuusäkkinsä reunaa. — Katso

+armaani. On päivä, me elämme vielä, eikä meitä enää yskitä. Lähtekäämme

+katsomaan maailmaa — vaikka minä sitten jäisinkin tähän lepäämään

+ainiaaksi. Viimeinen tunti on ollut ihana. Olen maannut valveilla ja

+olen rakastanut sinua. —

+

+— McCan ei liikahdakkaan — sanoi Kit. — Ja mitenkähän on käynyt nuorten

+miesten, koska he eivät ole meitä saavuttaneet?

+

+Kit tyrkkäsi makuusäkin sivulle ja näki yhden ainoan, säännöllisen

+auringon taivaalla. Tuulen henkäys oli hiljaista, pakkasen

+läpitunkemaa, mutta se ennusti lämpöisempiä päiviä. Koko luonto oli

+muuttunut tavallisensa näköiseksi. McCan makasi selällään. Hänen

+nuotionsavun mustaamat kasvonsa olivat kovat kuin marmori. Labiskweehen

+näky ei tehnyt vähäisintäkään vaikutusta.

+

+— Katso! — hän huudahti. — Lumikyyhky! Se on hyvä merkki. —

+

+Nuorista miehistä ei näkynyt jälkeäkään. Joko he olivat nääntyneet

+kuoliaiksi harjanteen toisella puolella tai kääntyneet takaisin.

+

+Ruokavarat olivat niin vähissä, etteivät he uskaltaneet syödä

+kymmenettä osaa siitä, mitä tarvitsivat, eivätkä sadatta osaa mitä

+olisivat halunneet, ja vaeltaessaan seuraavina päivinä yksinäisessä

+vuoristossa täytyi heidän yhä niukentaa ruoka-annoksiaan. He

+jatkoivatkin nyttemmin kulkuaan puolittaisessa horrostilassa. Mutta

+sitten Kit äkkiä saattoi havahtua tietoisuuteen ja tavata itsensä

+tuijottamasta noihin loppumattomiin, kirottuihin lumihuippuihin samalla

+kuin hänen oma järjetön loruilemisensa jatkuvasti soi hänen korvissaan.

+Ja nyt, pitkän väliajan kuluttua, mikä hänen mielestään vaikutti

+vuosisadoilta, hän jälleen tunsi jäykistyneen ruumiinsa olemassaolon.

+Myös Labiskwee oli kuin tunnoton, eikä hänkään pysynyt järjellisesti

+ajattelemaan. Melkein kaikki ponnistuksensa tapahtuivat koneellisesti.

+Yhä he pyrkivät länttä kohden ja aina he painautuivat pohjoiseen

+tai eteläiseen suuntaan lumihuippujen ja luoksepääsemättömien

+vuorenharjanteitten pakoittamina.

+

+— Etelään päin ei ole mitään tietä — sanoi Labiskwee — Vanhat tietävät

+sen. Länteen, vain länteen johtaa tie. —

+

+Nuoret miehet eivät heitä enää seuranneet, mutta heitä uhkasi nälkä ja

+se ei suonut heille tarpeellista lepoa.

+

+Tuli sitten päivä, jolloin alkoi pakastaa ja sadella lunta, mutta

+se ei ollut tavallista lunta vaan hiekkajyviä suurempia jääkiteitä.

+Koko päivän ja yön ja lisäksi kolme vuorokautta kesti lumentuloa.

+Matkanjatkaminen oli mahdotonta ennen hankiaisen muodostumista, ja

+sentähden pysyivät he makuusäkeissään ja lepuuttivat itseään. Ja

+nyt levätessään he söivät vieläkin vähemmän. Heidän itselleen suoma

+ruoka-annos oli niin pieni, ettei se läheskään kyennyt tyydyttämään

+kalvavaa näläntunnetta, jonka aiheuttajana olivat pikemmin aivot kuin

+vatsa. Ja Labiskwee, joka kuumetilansa johdosta ei kyennyt itseänsä

+hillitsemiseen tuli aivan raivoihinsa syödessään vähäistä annostaan ja

+nyyhkyttäen hän sokelsi käsittämättömiä sanoja sekä tarttui seuraavan

+päivän ruokaosuuteensa pistäen sen yhdellä siemauksella suuhunsa.

+

+Mutta nyt Kit sai nähdä ihmeen. Kun Labiskwee tunsi ruuan maun

+suussaan, heräsi hän tietoisuuteen. Hän sylkäisi sen ulos ja vihansa

+valloissa iski nyrkillään suulleen, joka oli ollut pahan aiheuttaja.

+

+Seuraavina päivinä Kit koki monta merkillistä seikkaa. Pitkällisen

+lumentulon jälkeen seurasi ankara tuuli, joka kiidätti noita pieniä,

+kuivia jääkiteitä kuten erämaan myrsky hiekkaa. Koko yön kesti

+tätä jäistä myrskyä, ja seuraavan purevankylmän päivän valossa Kit

+turvottunein silmin ja sekavin aivoin näki näyn, jota hän piti unena.

+Kaikilla puolin kohosi korkeita vuorenhuippuja, jotka hänen mielestään

+olivat vahtisotilaita, sotajoukkoja ja mahtavia jättiläisiä. Ja

+jokaisen vuoren harjanteella hulmusi suuria, valkoisia sotaviirejä

+ja ne aaltoilivat edestakaisin heleänsinistä taivasta vasten ollen

+mailinpituisia, maidon valkeita ja välkkyen niin eriskummallisesti

+auringossa.

+

+— Minun silmäni ovat nähneet Jumalan kirkkauden — ylisti Kit

+katsellessaan ohikiitäviä lumipilviä, joita tuuli kiidätti ilmoille

+ikäänkuin silkkisiä huntuja.

+

+Hän jäi yhä tähyilemään, mutta vuorenhuiput liehuvine viireineen eivät

+kadonneet hänen näköpiiristään ja sentähden luuli hän uneksivansa,

+kunnes Labiskwee kohosi makuusäkissään istumaan.

+

+— Näen unta, Labiskwee — hän sanoi. — Katso! Uneksitko myös sinä minun

+untani? —

+

+— Ei se ole unennäköä — vastasi tyttö. — Myös tästä ovat vanhat ihmiset

+minulle kertoneet. Nyt tulevat lämpöisät tuulet, ja me saamme elää ja

+löydämme tien länteen. —

+

+— Kit ampui lumikyyhkyn, ja he jakoivat sen. Kerran eräässä laaksossa,

+jossa vaivaispaju keskellä hankea oli nupulla, Kit sai ammutuksi

+jäniksen. Siinä kaikki se riistä, minkä he vaelluksensa aikana

+tapasivat lukuunottamatta villisorsaparvea, minkä he näkivät lentävän

+hyvin korkealla Yukonin suuntaan.

+

+— Tuolla alempana laaksossa on kesä — Labiskwee sanoi. — Pian se saapuu

+tänne ylöskin. —

+

+Labiskween kasvot olivat laihtuneet. Hänen suuret, säteilevät silmänsä

+olivat muuttuneet suuremmiksi ja yhä kirkkaammiksi ja kun hän katsoi

+Kitiä loistivat hänen kasvonsa yliluonnollisen joskin samalla villin

+kauniina.

+

+Päivät pitenivät ja lumi alkoi aleta. Joka päivä hanki pehmeni ja joka

+yö se jälleen jäätyi, niin että heidän täytyi olla kulussa aamuin ja

+illoin, mutta sensijaan keskipäivän tunnit levätä, koska hanki silloin

+ei kannattanut heidän painoaan. Kun Kit tuli lumisokeaksi, sitoi

+Labiskwee vyötäisilleen hihnan, josta hän ohjasi Kitiä eteenpäin. Ja

+niin he nälästä puolikuolleina yhä toivottomammassa horrostilassa

+ponnistelivat halki kesään heräävien seutujen, joitten ainoat elolliset

+olennot he olivat.

+

+Vaikkakin Kit tunsi itsensä niin äärettömän uupuneeksi, ei hän silti

+saanut rauhallisesti nukutuksi, sillä niin hirvittävät olivat hänen

+unennäkönsä tässä kamalassa synkeyden maassa. Ne keskittyivät aina

+ruokaan, minkä pahansuopa unenantaja tempaisi joka kerralta hänen

+suustaan. Hän järjesteli entisaikaisia päivällisiä tovereilleen San

+Franciscossa ja itse hän silmiähivelevää, huikeaa nälkää nähden valvoi

+kaikki valmistelut ja koristeli päivällispöydän syksyn verenpunaisilla

+villiviinin lehdillä. Kesti kauan ennenkuin vieraat kokoontuivat, ja

+kun hän sitten tervehti heitä, ja he alkoivat kilpailla keskenään

+sukkeluuksilla, poltti häntä, sisäinen raivo päästä käsiksi pöydän

+antimiin. Muiden huomaamatta hän hiipi pöydän luo ja sieppasi

+kourallisen mehukkaita, kypsiä oliiveja ja kääntyi senjälkeen takaisin

+vastaanottamaan viimeisen myöhästyneen vieraan. Ja vieraat piirittivät

+hänet ja heidän naurunsa ja juttelunsa jatkui hänen piiloitellessaan

+suljetussa kämmenessään kypsiä oliiveja, jotka olivat tehdä hänet

+mielipuoleksi.

+

+Hän piti monta sen tapaista päivällistä, mutta kaikki ne

+päättyivät yhtä toivottomasti. Hän otti osaa suuriin pitoihin,

+joissa lukemattomat kutsuvieraat ahmivat kokonaisia härkiä,

+jotka vedettiin esiin hehkuvalta hiillokselta, minkä jälkeen

+vieraat terävillä veitsillä viilsivät itselleen suuria viipaleita

+vielä höyryävistä eläimenruhoista. Hän seisoi aukonaisin suin

+katselemassa kalkkunalaumoja, joita valkoesiliinaiset kaupustelijat

+myyskentelivät, ja kaikki ostivat niitä paitsi hän itse, joka vain

+seisoi suu aukonaisena, sillä hänen lyijynraskaat jäsenensä eivät

+suostuneet liikahtamaan paikoiltaan. Välistä hän uneksi olevansa

+jälleen lapsi ja istuvansa käsi koholla ison vellivadin ääressä. Hän

+ajoi myös takaa pelästyneitä lehmiä ylänkölaitumille ja hän koki

+ankarat tuskat turhaan koettaessaan anastaa niitten maitoa. Hän eli

+inhoittavissa vankiluolissa, joissa hänen täytyi tapella rottien kanssa

+ruuantähteistä. Ei löytynyt mitään syötäväntapaista, mikä ei olisi

+hullaannuttanut häntä, ja hän kuljeskeli suurissa talleissa, joissa

+mailien pituudelta näkyi lihavia hevosia seisovan pilttuissaan ja hän

+haki mutta ei löytänyt hinkaloita, joista ne söivät ruokansa.

+

+Ainoastaan kerran hän näki toisenlaista unta. Nälän uuvuttamana

+haaksirikkoisena tai karkulaisena hän tapasi itsensä autiolta saarelta

+Tyynenmeren rantamilla. Hän pyydysti kallioille ajautuneita simpukoita,

+jotka kantoi ylemmä rannalle, missä oli kevätmyrskyjen tuomia

+polttoaineksia. Niistä hän keräsi nuotion, jonka hiillokselle hän

+asetti kallisarvoisen löytönsä. Hän näki höyryn nousevan simpukoista

+niitten auetessa niin että lohenvärinen liha tuli esiin. Nyt hän

+tiesi niitten olevan kypsiä syötäviksi ja tällä kertaa ei pahansuopa

+ilmaantunut ryöstämään ateriaa häneltä. Siis vihdoinkin — näin ajatteli

+hän unessaan — tulisi hänen toivomuksensa toteutumaan. Tällä erää

+tahtoi hän todella syödä... Ja kuitenkin, huolimatta varmuudestaan, hän

+epäili ollen täysin valmistunut näkynsä välttämättömästä katoamisesta,

+ja näissä ajatuksissa hän pysyi kunnes lohenvärinen, lämmin liha oli

+hänen suussaan. Hänen hampaansa iskeytyivät siihen. Hän söi! Ihme oli

+tapahtunut! Se tuntui niin kummalliselta, että hän heräsi siihen.

+Oli pimeä ja hän makasi selällään ja päästeli lyhyitä, tyytyväisiä

+röhähtelyjä ikäänkuin porsas. Hänen poskipielensä liikkuivat ja liha

+narskui hänen hampaissaan. Hän ei liikahtanut ja pian hän tunsi kuinka

+pienet sormet koskettivat hänen huuhaan ja työnsivät pienen lihapalan

+hänen suuhunsa. Ja ei niin paljon syystä, että Kit vihastui, vaan

+sentähden, että Kit ei tahtonut syödä enempää, Labiskwee itki itsensä

+uuvuksiin hänen käsivarrellaan. Mutta Kit jäi valveille ja miettimään

+naisen rakkautta ja tuota ihmeellistä arvoitusta — nainen.

+

+Valkeni sitten päivä, jolloin ruokavarat loppuivat. Korkeat

+vuorenharjanteet häipyivät etäisyyteen. He olivat nyt kuluttaneet

+voimansa tyystin loppuun ja kun heillä senlisäksi ei ollut mitään

+syötävää, niin koitti pian se levolle käynnin päivä, jota seuraavana

+aamuna he eivät jaksaneet nousta jalkeille. Päästyään jotenkuten

+pystyyn Kit lyyhistyi heti takaisin maahan ja nelinryömin hänen

+täytyi tehdä nuotio. Labiskwee taasen horjahti joka yrityksellä yhä

+uupuneempana takaisin. Niin vajosi Kit hänen vierelleen ja hänen

+huulillaan väikkyi katkera hymy miltei koneellisesti koettaessaan

+tulentekoa. Sillä eihän ollut mitään tulella keitettävää ja päiväkin

+oli verrattain lämmin. Hiljainen tuulenhenki huojutti kuusenoksia

+ja nopeasti sulavan lumen synnyttämät lukuisat purot solisivat

+hiljaisuudessa kuin vieno musiikki.

+

+Labiskwee makasi täydellisessä horrostilassa ja hengitti niin heikosti,

+että Kit vähän väliä luuli hänen kuolleen. Iltapäivällä Kit heräsi

+oravan kuherteluun. Hän koetti edetä nuoskeassa lumessa vetäen raskasta

+pyssyä perässään. Hän ryömi käsin ja polvin tai horjui joka askeleella

+kaatuen kohti oravaa, joka tästä närkästyen lakkasi karahtelemasta

+paeten hänen edellään hitaasti ja viekottelevasti. Yhteen menoon hän ei

+jaksanut ampua, ja orava ei ottanut pysyäkseen hetkeäkään paikoillaan.

+Ajottain Kit kiemurteli lumisohjussa ja itki ääneensä voimattomuuttaan.

+Toisin ajoin oli kuin olisi hänen elämänliekkinsä kokonaan sammunut, ja

+pimeys laskeutunut hänen ylitseen. Hän ei voinut sanoa kuinka kauan hän

+oli ollut pyörryksissä, mutta kun hän heräsi olivat hänen vaatteensa

+iltakylmässä jäätyneet vastamuodostuneeseen jääriitteeseen. Orava oli

+mennyt menojaan ja uuvuksiin asti kamppailtuaan pääsi Kit jälleen

+Labiskween luo. Niin hirveän heikontunut hän oli, että hän makasi kuin

+kuollut mies koko yön, eivätkä unet vaivanneet häntä.

+

+Aurinko loisti taivaalla ja tuo samainen orava kurahteli puissa, kun

+Kit heräsi Labiskween koskettaessa kädellään hänen poskeaan.

+

+— Pane kätesi sydäntäni vastaan, rakkaani! —sanoi Labiskwee ja hänen

+äänensä soi kirkkaana joskin hiljaisena, kuin hyvin kaukaa tulleena. —

+Minun sydämeni on minun rakkauteni ja se on nyt sinulla kädessäsi. —

+

+Kului sitten pitkä aika, ennenkuin hän jälleen aukaisi suunsa. — Pidä

+aina mielessäsi, ettei etelään ole mitään tietä. Peurakansa tietää sen

+hyvin. Länteen — sinne on tie — sinä olet jo melkein siellä — ja sinä

+saavut perille. —

+

+Kit makasi kuolemantapaisessa horrostilassa, kunnes Labiskwee hänet

+jälleen herätti.

+

+— Paina huulesi minun huulilleni — sanoi tyttö. — Minä tahdon kuolla

+sillä tavoin. —

+

+— Me kuolemme yhdessä, rakas tyttöseni — kuului Kitin vastaus.

+

+— Ei! — Labiskwee vaiensi Kitin heikolla, vapisevalla kädenliikkeellä

+ja hänen äänensä oli niin äärimmäisen hiljainen, että sitä tuskin

+kuuli ja kuitenkin eroitti Kit jokaisen sanan. Labiskwee haki jotakin

+huppukauluksensa sisästä ja veti sitten esiin pienen pussin, jonka

+painoi Kitin käteen. — Ja nyt sinun huulesi rakastettuni. Sinun huulesi

+minun huulilleni ja sinun sydämesi minun sydäntäni vastaan. —

+

+Ja tämän pitkän suudelman aikana valtasi pimeys jälleen Kitin ja

+tultuaan tuntoihinsa hän tiesi olevansa yksin ja että hänenkin täytyisi

+kuolla.

+

+Hän huomasi kätensä lepäävän pussilla. Hän hymyili uteliaisuudelle,

+mikä sai hänet tarttumaan sidehihnoihin ja avaamaan sen. Pussista

+valui ulos ruokavaroja. Kit tunsi jokaisen palan ja kaiken oli

+Labiskwee varastanut Labiskweelta — leivänpaloja, jo kauan sitten

+säästöönpantuja, jo sitä ennen kuin McCan oli kadottanut jauhopussin;

+pienen pieniä peuranlihanokareita ja — viiluja, joissa useassa näkyi

+hampaitten jälkiä; talipyörylöitä; koskematon jäniksen takajalka;

+valkean portimon takajalka ja hieman etujalkaa, jossa näkyvistä

+merkeistä saattoi päättää hänen hampaittensa vastahakoisesti luopuneen

+niistä. Säälittäviä jätteitä, traagillisia kieltäymyksiä. Pieniä

+muruja, jotka Labiskween uskomaton rakkaus oli varastanut hänen

+kauheasti nälkiintyneeltä ruumiiltaan. Hurjasti nauraen sinkautti

+Kit pussin sisällön puoleksi jäätyneelle hangelle ja vajosi takaisin

+pimeyteen.

+

+Hän uneksi. Yukon juoksi kuiville. Hän kuljeskeli uoman pohjaa

+vältellen liejuisia lätäköitä ja kallionkupeita, jotka vesi oli hionnut

+sileiksi, ja hän poimi kultakimpaleita. Niitten paino kävi hänelle

+taakaksi, kunnes hän havaitsi, että niitä saattoi syödä. Ja hän söi

+niitä ahmien. Sillä itse asiassa mitä arvoa olisi kullalla, jota

+ihmiset niin suuresti kunnioittivat, ellei se kelpaisi syötäväksi?

+

+Niin heräsi hän uuden auringon paisteeseen. Hänen aivonsa olivat

+ihmeteltävän selvät ja hänen silmänsä eivät enää nähneet mahdottomia

+asioita. Eikä hänen ruumiinsakaan enää vapissut. Tuntui siltä kuin

+joka veripisara olisi riemuinnut, kuin olisi kevät tunkeutunut häneen.

+Suopea hyvinvointi oli laskeutunut hänen ylitseen. Hän kääntyi

+herättämään Labiskweeta, mutta nyt hän näki ja muisti, mitä oli

+tapahtunut.

+

+Hän päätti koota ruuanrippeet, jotka hän oli heittänyt hangelle

+mutta ne olivat poissa. Ja hän tiesi, että juuri ne olivat olleet

+kultakimpaleita, joita hän kuumeisessa unessaan oli luullut Yukonin

+kullaksi. Niistä hän tietämättään oli ammentanut uutta elämänvoimaa,

+uhrista, jonka Labiskwee kuolemallaan oli kruunannut; Labiskwee, joka

+oli asettanut sydämensä hänen käteensä ja avannut hänen silmänsä

+näkemään suuren arvoituksen — naisen.

+

+Häntä hämmästytti liikkeittensä helppous ja että hän jaksoi laahata

+Labiskween turkiksiin verhotun ruumiin sulaneelle hiekkavieremälle,

+johon hän kirveellä kaivoi hänelle haudan ja peitti sen hiekalla umpeen.

+

+Kolme päivää hän syömättä kamppaili länttä kohden. Puolenpäivän

+tienoissa hän sortui muuan yksinäisen kuusen juurelle leveän, avoimena

+virtaavan joen partaalla, jonka hän varmasti luuli tuntevansa

+Yukoniksi. Ennen täydellisen pimeän tuloa hän irroitti kantamuksensa,

+sanoi hyvästit ihanalle elämälle ja kietoutui makuusäkkiinsä.

+

+Hän heräsi uneliaaseen piipitykseen. Pitkä hämäränaika oli alkanut.

+Kuusessa hänen yläpuolellaan istui riekkoja. Nälkä ajoi hänet heti

+toimintaan, vaikkakin se tapahtui loputtoman hitaasti. Kului viitisen

+minuuttia, ennenkuin hän voi nostaa pyssyn maasta ja toiset viisi

+ennenkuin hän selällään maaten ja tähtäillen uskalsi hipaista, paukaus

+ei osunut. Yksikään linnuista ei pudonnut, mutta eivät ne poiskaan

+lentäneet. Ne pudistelivat vain siipiään, rapisuttivat kuusenoksia

+ja olivat velttoja ja uneliaita. Kit tunsi pakoitusta olkapäässään.

+Toinenkin laukaus meni ohi, sillä liipaistessaan oli hän tuskasta

+värähtänyt. Todennäköisesti hän oli viimeisten kolmen päivän kuluessa

+pudonnut, vaikkakin hän ei muistanut tapahtumasta mitään.

+

+Riekot eivät olleet lentäneet pakoon. Hän taittoi makuuturkkinsa

+nelinkerroin ja asetti sen vasemman käsivartensa ja kylkensä väliseen

+aukkoon. Sitten hän kohotti pyssynperän poskelleen, tähtäsi ja

+laukaisi. Yksi lintu putosi, ja hän kurottautui kiihkeästi sitä

+ottamaan ja huomasikin ampuneensa siltä melkein kaiken lihan. Iso

+kuula ei ollut säästänyt muuta kuin kämmenellisen siekaleisia sulkia.

+Mutta yhäti riekot istuivat kuusessa, ja hän päätteli itsekseen, että

+niitä tuli ampua päähän. Hän latasi pyssynsä kerran toisensa jälkeen.

+Hän ampui sekä ohi että sai myös osumaan, ja riekkolaiskurit, jotka

+eivät lähteneet lentoon, putoilivat hänen päälleen kuin ruokasade —

+riekot, joitten elämä sammui, jotta hänen elämänsä säästyisi. Kaikkiaan

+niitä oli yhdeksän ja vihoviimein oli hän saanut murskatuksi pään

+yhdeksänneltäkin, minkä jälkeen hän yhä selällään maaten vuorotellen

+itki ja nauroi tietämättä miksi.

+

+Ensimäisen riekon hän söi raakana. Sen jälkeen hän nukkui sillä aikaa

+kuin linnussa ollut elämä sulautui hänen elämänsä ylläpidoksi. Hän

+heräsi sitten pimeässä nälkäisenä, mutta kyllin voimakkaana jaksaakseen

+tehdä tulen. Ja päivän valkenemiseen saakka hän paistoi ja söi

+murskaten luita hampaillaan, jotka niin kauan olivat saaneet pysyä

+toimettomina. Tämän jälkeen hän nukahti heräten uuden yön pimeässä ja

+nukkui jälleen seuraavan päivän auringonpaisteeseen saakka. Ihmeekseen

+hän huomasi, että uusista puista sytytetty nuotio räiskyi ja että

+mustunut kahvipannu sihisi nuotion äärimäisillä hiilillä. Tulen

+vieressä tuskin käsivarren ulottuvilla hänestä istui Shorty poltellen

+kartuusipaperista kiertämäänsä savuketta ja mielenkiintoisesti

+tähyillen häneen. Kitin huulet liikkuivat, mutta hänen kurkkunsa

+oli kuin lamautunut ja rinnassaan hän tunsi kuin olisivat kyyneleet

+tulossa. Sitten kuroitti hän kätensä savuketta kohti ja nielaisi suurin

+siemauksin savua keuhkonsa täyteen.

+

+— Minä en ole tupakoinut pitkiin aikoihin — hän viimein sanoi matalalla

+ja levollisella äänellä — hyvin, hyvin pitkiin aikoihin. —

+

+— Etkä myöskään syönyt ulkonäöstäsi päättäen —

+

+lisäsi Shorty.

+

+Kit nyökkäsi ja osoitti kädellään ympärillä olevia riekonhöyheniä.

+

+— En ennenkuin vasta viimeisinä päivinä — hän vastasi. — Tiedätkö, minä

+joisin kovin mielelläni kupposen kahvia. Se maistuisi mainiolta! Ja

+sitten pannukakku ja sianlihakimpale. —

+

+— Ja pavut? — virkahti Shorty houkuttelevasti.

+

+— Ne maistuisivat taivaallisilta. Huomaanpa jälleen olevani nälkäinen. —

+

+Toisen valmistaessa ruokaa ja toisen syödessä kertoivat he lyhyesti

+elämyksistään sitten viimeisen tapaamisen.

+

+— Klondykessä oli jäittenlähdön aika — lopetti Shorty kertomuksensa

+— ja meidän täytyi odottaa avovettä. Kaksi sauvoinvenettä ja paitsi

+minua kuusi miestä — sinä tunnet heidät kaikki, sukkelia veitikoita,

+ja lisäksi kaikenlaisia varusteita. Ja olemme saaneet ponnistella

+aikalailla päästäksemme perille — olemme sauvoneet, nousseet joen

+rannoille ja kulkeneet maitse. Mutta nyt putoukset heitä viivyttävät

+viikon verran. Siellä minä heistä erosin—he jäivät raivaamaan tietä,

+jota pitkin voivat vetää venheet. Minusta tuntui siltä kuin olisi

+minun jatkettava matkaani ja niin sulloin reppuuni evästä ja lähdin

+taipaleelle. Tiesinhän, että tapaisin sinut harhailemassa täällä ja

+kaiken tämän.

+

+Kit nyökkäsi, tarttui Shortyn käteen ja puristi sitä lujasti. — Mutta

+nyt meidän on lähdettävä taivaltamaan — hän sanoi.

+

+— Tuhat tulimmaista, sitä me emme tee! huudahti Shorty kiihkeästi. — Me

+jäämme muutamiksi päiviksi tänne, niin että saat kunnollisesti syödä ja

+levätä. —

+

+Kit pudisti päätään.

+

+— Kunhan tietäisit minkä näköinen olet — tenäsi Shorty.

+

+Ja mikään houkutteleva näky Kit todella ei ollut. Hänen kasvonsa,

+mikäli iho oli ollut paljaana, olivat mustansinervät ja ruvessa

+monenmonista paleltumisista. Posket olivat sisäänpainuneet ja yläleuan

+hammasrivi törrötti kuin kampa parrasta huolimatta hyvän matkaa

+kutistuneen suun ulkopuolella. Otsalla ja syvällä päässä olevien

+silmien ympärillä iho oli kovasti pingoittunut ja vapaasti tuhertunut

+parta, joka luonnostaan oli kullankeltainen, oli tulen kärventämä ja

+nuotiosavun mustaama.

+

+— Parasta, että pistät tavarat reppuun — sanoi Kit — Tahdon lähteä. —

+— Mutta sinähän olet heikko kuin vastasyntynyt lapsi. Sinä et kykene

+matkantekoon. Ja mihin kummalla sinulla on kiire? —

+

+— Shorty, minä etsin Klondyken kalleinta aarretta, enkä saata

+viivytellä. Siinä koko juttu. Kokoa kantamukset. Se on ylevintä

+maailmassa. Se on paljon arvokkaampaa kuin kultajärvet ja kultavuoret,

+ihanampaa kuin seikkailut ja karhunliha ja karhunmetsästykset. —

+

+Shorty istui ja tuijotti häneen silmät selkoselällään.

+

+— Taivaan nimessä, mitä se sitten on? — kysyi hän käheällä äänellä. —

+Tai oletko tullut ihkasten hulluksi?

+

+— Ei minua mikään vaivaa. Kaiketi ihmisen on nähtävä nälkää, jotta

+hänen silmänsä avautuisivat näkemään kaiken sellaisena kuin mitä se

+todella on. Minä olen kaikissa tapauksissa kokenut asioita, joita en

+luullut maailmassa olevankaan. Minä tiedän, mitä nainen on — niin, nyt

+minä sen tiedän. —

+

+Shorty aikoi sanoa jotakin ja hänen suupielistään ja silmiensä ilmeestä

+saattoi huomata sen olevan jotakin kujeellista.

+

+— Ei, parempi ettet sano mitään — huokasi Kit sävyisästi. — Siitä

+asiasta et sinä ole perillä, mutta minä olen. —

+

+Shorty antoi ajatuksilleen uuden suunnan. — Hm! Minun ei tarvitse olla

+profeetta arvatakseni naisen nimen. Toiset ovat menneet kuivattamaan

+Surprise laakea, mutta Joy Gastell sanoi, ettei hän halunnut mukaan

+retkelle. Nyt hän samoilee Dawsonin ympäristössä ja odottaa tuonko

+sinut palatessani mukanani. Ja hän on vannonut, että ellen sinua

+tuo, niin myy hän kaiken omaisuutensa ja pestaa kokonaisen armeijan

+aseellista väkeä ja marssii suoraa päätä Peuramaahan antaakseen

+vanhalle Snassille ja koko hänen joukolleen oikein perinpohjaisen

+opetuksen. Ja kunhan sinä nyt vain taltuttelet käpäliäsi muutaman

+sekunnin ajan, niin kokoan minä kantamukset ja selviydyn kanssasi

+matkaa jatkamaan. —

+

+

+

+

+HÄNEN ISIENSÄ JUMALA

+

+

+Aarniometsä, mieluisten huvitelmien ja hiljaisten murhenäytelmien

+temmellyspaikka, jatkui joka suuntaan. Täällä käytiin olemassaolon

+taistelua yhäti alkuperäisellä raakuudella. Englantilaiset ja

+venäläiset eivät näihin aikoihin olleet täyttäneet Sateenkaaren maata

+eikä Pohjois-Amerikan kultakaan ollut vallannut sen suuria lakeuksia.

+Susilaumat seurasivat vapaudessa eläviä hirvilaumoja saalistaen niistä

+heikoimmat ja kantavat eläimet, jotka ne iskivät hengiltä samalla

+säälimättömyydellä kuin tuhansia sukupolvia takaperin. Harvalukuiset

+alkuasukkaat tottelivat päälliköitään ja poppamiehiään; he karkoittivat

+pahoja henkiä, polttivat noitia, taistelivat naapureittensa kanssa

+ja söivät vihollisensa mielihyvällä, mikä asiantila todisti heidän

+vatsojensa erinomaisen kunnon. Mutta näihin aikoihin maan kivikausi

+läheni loppuaan. Tuntemattomien erämaitten raivaamattomilla teillä

+lähenivät teräksen tuojat — vaaleaveriset, sinisilmäiset ja

+tarmokkaat miehet, lannistumattoman rotunsa edustajat. Sattumalta

+tai tarkoituksellisesti, yksittäin, kaksittain tahi kolmekin

+yhteenliittyneinä, he saapuivat — kukaan ei voinut sanoa mistä —

+taistelivat, kaatuivat tai kulkivat edelleen — tietämätöntä minne.

+Papit raivosivat heitä vastaan, päälliköt kokosivat sotilaansa, kivi

+törmäsi teräkseen, mutta turhaan. Samoin kuin vesi tihruu ääriään

+myöten täydestä vesialtaasta, samoin hekin ilmaantuivat läpi synkkien

+metsien ja vuorensolien, sousivat kanooteissa yli vesialueitten tahi

+tasoittivat mokkasiineillaan ladun susikoirilleen. He polveutuivat

+suuren suuresta suvusta, mutta turkiksiin puetut Pohjolan asukkaat

+eivät siitä vielä olleet tietoisia. Usea nimeämätön kulkija taisteli

+täällä viimeisen kamppailunsa heittäen henkensä revontulien kylmässä

+loisteessa samoinkuin hänen veljensä tekivät troopillisten maanosien

+hiekka-aavikoilla: ja kuten he tulevat vastaisuudessakin tekemään,

+kunnes heidän rodulleen asetettu päämäärä on saavutettu.

+

+Keskiyö läheni. Pohjoisella taivaanrannalla näkyi ruusunpunainen hohde,

+joka vaaleni länttä kohden ja tummeni itään, muistuttaen näkymättömän

+keskiyön auringon olemassaoloa. Häviävä päivä ja aamunsarastus

+seurasivat niin lähi toisiaan, että mitään yötä ei ollut — päivä vaan

+yhtyi uuteen päivään tuskin huomattavan auringonkierroksen kautta.

+Sadelintu piipitti hiljaisen "hyvää yötä" ja punarinta-satakieli

+kuulutti täydellä kurkulla "hyviä huomenia". Yukonin keskeltä olevalta

+saarelta päästeli lauma villilintuja loppumattomia valituksia ja

+kauempaa joelta kuului jääkuikan ivallinen vastaus.

+

+Etualalla rantaa, joka tällä kohdin oli muodostunut niemekkeeksi,

+seisoi useammassa perättäisessä rivissä puunkuoresta valmistettuja

+kanootteja. Norsunluupäiset keihäät, luukärkiset viinet, pukinnahkaiset

+jousenjänteet ja yksinkertaiset vitsasverkot osoittivat, että lahnalla

+joessa parhaillaan oli kutuaikansa. Taaempaa, kuivatustelineitten

+ja eläinten nahoilla päällystettyjen telttojen luota kuului

+kalapyydystäjien ääniä. Vallattomat pojat temmeskelivät keskenään tahi

+kujeilivat tyttöjen kanssa, kun sitä vastoin vanhemmat naiset, jotka

+sukua lisäämällä jo olivat täyttäneet tarkoitusperänsä, eivät ottaneet

+osaa toisten leikinlyöntiin, vaan jutellen keskenään punoivat köyttä

+viiniköynnöksien vihreistä juurista... Heidän jalkojensa juuressa

+leikkivät ja torailivat heidän alastomat jälkeläisensä kieriskellen

+liassa ruskeankeltaisten susikoirien kanssa.

+

+Leiripaikan toisella puolella, täysin erillään siitä seisoi toinen

+leiri, jossa oli kaksi telttaa. Tämä leiri kuulut valkoiselle miehelle.

+Ja ellei muu, niin jo yksistään paikan valinta oli omansa ilmaisemaan

+tämän seikan. Hyökkäyksen sattuessa hallitsi se intiaanien asemapaikkaa

+sadan yardin alalta: puolustuksen tullessa kysymykseen oli "sillä

+etuna, että se sijaitsi korkealla mäellä, josta"oli vapaa näköala; jos

+vihdoin tappio sattuisi oli kahdenkymmenen yardin päässä jyrkkä mäki,

+jota pitkin tie johti suoraan kanooteille alhaalla.

+

+Toisesta teltasta kuului sairaan lapsen oikukasta itkua ja äidin

+rauhoittavaa laulua. Ulkona, sammuvan nuotion ääressä istui kaksi

+miestä keskustellen keskenään.

+

+— Mitä? Minäkö rakastaisin kirkkoa kuin uskollinen lapsi? Hyvä!

+Rakkauteni siihen on niin suuri, että päiväni ovat menneet sitä

+paetessani ja yöt raskaissa unelmissa tehdessäni itselleni tiliä

+tästä rakkaudestani. Kuulkaa! — Puoliverisen ääni muuttui vihaiseksi

+murinaksi. — Olen syntynyt Red Riverillä. Isäni oli valkoihoinen,

+yhtä valkoinen kuin te. Mutta te olette jenkki, hän oli syntyään

+englantilainen ja sivistyneen miehen poika. Äitini taasen oli päällikön

+tytär ja minä olin mies. Niin, helppoa ei ollut määritellä minkälainen

+veri suonissani virtasi, sillä asuinhan valkoisten parissa, lukeuduin

+heihin ja isäni sydän sykki minussa. Ja sitten sattui niin, että siellä

+oli tyttö — valkoinen — joka katseli minua suopein silmin. Hänen isänsä

+omisti suuria maa-aloja, paljon hevosia, ja hän oli mahtava henkilö

+omiensa keskuudessa ja ranskalainen alkuperältään. Hän sanoi, että

+tyttö ei ollut selvillä siitä mitä todella tahtoi, hän keskusteli

+paljon tyttärensä kanssa ja oli kovin vihastunut tapahtuneesta.

+

+Mutta tyttö tiesi mitä tahtoi, sillä pian me seisoimme papin edessä.

+Mutta tytön isä oli ollut meitä nopeampi ja pettävin lupauksin oli hän

+saanut kirkonpalvelijan kieltämällä meiltä siunauksensa asettamaan

+niin, ettemme voisi elää yhdessä. Kuten kirkko ensi aluksi ei ollut

+tahtonut siunata syntymistäni, samoin se nyt kielsi avioliittoni

+ja tahri käteni ihmisverellä. Hyvä! Tällä tavoin on minulla siis

+syytä rakastaa kirkkoa. Sentähden minä iskin pappia vasten hänen

+juorusuutaan, ja me otimme pari nopeata hevosta, tyttö ja minä, ja

+ratsastimme Port Pierreen, jonka papin tiesimme olevan hyväsydämisen

+ihmisen. Mutta aivan kintereillämme seurasivat tytön isä ja veljet ja

+hyvät ystävät.

+

+Ja me taistelimme hevosten kiitäessä täyttä laukkaa, kunnes olin lyönyt

+kolme alas satulasta, ja ne toiset jatkoivat Port Pierreen. Mutta me,

+tyttö ja minä, käännyimme vuorille itään ja metsiin, ja me elimme

+yhdessä, mutta meitä ei oltu vihitty — ja se oli hyvän kirkon ansio,

+kirkon, jota rakastin niinkuin uskollinen poika. —

+

+— Mutta pankaa nyt merkille, sillä tässä tulee esiin tuo naisen

+kummallisuus, jota yksikään mies ei voi käsittää. Yhdessä satuloista,

+jotka tyhjensin, oli hänen isänsä, ja hevoset, jotka tulivat

+jäleltäpäin, musersivat hänet kavioillaan. Tämän me näimme, tyttö ja

+minä, mutta minä olisin sen unohtanut, ellei hän olisi sitä muistanut.

+Ja hiljaisina iltoina, kun päivän metsästys oli päättynyt, nousi se

+meidän välillemme, samoin yön äänettömyydessä nukkuessamme tähtien

+alla, juuri nyt kun meidän olisi täytynyt olla yksi. Se seurasi meitä

+kaikkialle. Hän ei siitä koskaan puhunut, mutta se istui tulemme

+ääressä ja vieraannutti meidät toisistamme. Tyttö koetti työntää sen

+luotaan, mutta silloin se juuri kiihdyttikin hänen mieltänsä, niin

+että saatoin lukea sen hänen silmistään ja kuulla hänen epätasaisesta

+hengityksestään. —

+

+— Sitten synnytti hän minulle lopuksi lapsen — tytön — ja kuoli. Minä

+palasin äitini heimon luo hankkiakseni lapselleni mahdollisuuden

+elää. Mutta käteni olivat tahratut ihmisvereen, niin, huomatkaa,

+ne olivat kirkon ansiosta ihmisveren tahraamat. Ja pohjoisesta

+saapuneet ratsastajat etsiskelivät minua, mutta äitini veli, joka

+siihen aikaan oli päällikkönä isänsä jälkeen, piiloitti minut ja

+antoi minulle hevosia ja ruokaa. Ja me lähdimme, tyttäreni ja minä,

+kauas Hudsonlahden rannalle, jossa asusti vähän valkoisia miehiä, ja

+kysymykset, joita he tekivät, eivät olleet monet. Minä työskentelin

+yhtiön metsästäjänä, oppaana, ja koirienajajana, kunnes tyttäreni

+oli varttunut naiseksi, pitkäksi; ja solakaksi sekä kauniiksi

+katsannoltaan. —

+

+— Te tiedätte, että talvi täällä on pitkä ja yksinäinen, ja että se

+helposti synnyttää huonoja ajatuksia ja rumia tekoja. Varastonhoitaja

+oli kovasydäminen mies ja rohkea. Mitään sellaista hänessä ei ollut,

+että naiset olisivat kiintyneet häneen. Mutta hän kiinnitti katseensa

+tyttäreeni, josta oli tullut nainen. Jumalan Äiti! Hän lähetti minut

+koirineni pitkälle matkalle, jotta sillä aikaa voisi — te ymmärrätte,

+hän oli kova mies, mies ilman sydäntä. Tyttäreni oli, voimmehan sanoa,

+kokonaan valkoinen ja hänen sielunsa oli valkoinen, ja hän oli kelpo

+nainen — no niin, hän kuoli.

+

+— Yö oli jääkylmä kun palasin; olin ollut poissa muutamia kuukausia

+ja koirat ontuivat saapuessani perille. Intiaanit ja puoliveriset

+katselivat minua vaieten, ja; minä en sanonut sanaakaan, ennenkuin

+koirat olivat ruokitut ja minä itse olin syönyt navakasti kuten ainakin

+mies, jota työnteko odottaa. Sitten minä puhuin, pyysin selvitystä,

+mutta he ikäänkuin karttoivat minua peläten vihaani ja sen seurauksia.

+Sana sanalta tuli asia kuitenkin kerrotuksi, surkea asia, ja he

+ihmettelivät, että saatoin olla niin rauhallinen. —

+

+— Kun he olivat lopettaneet, menin varastonhoitajan taloon

+rauhallisempana kuin nyt siitä kertoessani. Hän oli pelästynyt ja

+pyytänyt puoliverisiä auttamaan itseään, mutta nämä eivät hyväksyneet

+hänen tekoaan, vaan jättivät hänet yksin selviytymään asiasta. Silloin

+oli hän juossut papin taloon. Minä seurasin sinne. Mutta tullessani

+perille oli pappi ovella vastassani ja alkoi ladella lempeitä sanoja,

+että vihastunut mies ei saa mennä oikeaan eikä vasempaan, vaan on hänen

+käännyttävä suoraan Jumalan puoleen. Rukoilin häntä isän oikeutetun

+vihan nimessä päästämään minut edelleen, mutta hän vastasi, että voisin

+sen tehdä vain hänen ruumiinsa yli, ja sitten hän vannotti minua

+rukoilemaan. Nähkääs, se oli kirkko, jälleen kirkko, sillä minä menin

+hänen ruumiinsa yli ja lähetin varastonhoitajan tapaamaan tyttäreni

+oman jumalansa luo, joka on huono jumala ja valkoisten miesten jumala. —

+

+— Niin jouduin peräänkuulutettavien luetteloon, alempana olevaan

+asemaan lähetettiin sana, ja minulle tuli kiire eteen. Katosin

+Suuren Orjajärven alueen kautta, Mackenzie-laaksoa alas pitkin

+ikuisia jäätiköitä, poikki Valkoisten Vuorien, ohi Yukonin suuren

+mutkan ja aina tänne saakka. Ja tähän päivään saakka ovat teidän

+kasvonne ensimäiset, mitkä sen jälkeen näen valkoisella miehellä. Ja

+toivottavasti viimeisetkin! Täällä oleva kansa, joka on minun kansaani,

+on yksinkertaista väkeä, ja se on nostanut minut kunniaan. Minun

+sanani on heidän lakinsa ja heidän pappinsa tottelevat käskyjäni,

+sillä muuten en minä heitä sietäisi. Kun puhun heidän nimissään, puhun

+omasta puolestani. Me vaadimme saada elää rauhassa. Teidän kansaanne

+me emme tarvitse. Jos me sallimme teidän istua tuliemme ääressä, niin

+teidän jäljessänne tulevat kirkkonne, pappinne ja jumalanne. Siis

+tietäkää: jokaisen valkoisen miehen, joka saapuu kylääni, minä pakoitan

+kieltämään jumalansa. Te olette ensimäinen, ja minä tahdon olla teille

+suopeamielinen. Mutta parasta olisi, että täältä poistuisitte ja mitä

+pikemmin, sen parempi itsellenne. —

+

+— En ole vastuussa veljieni teoista — sanoi toinen merkityksellisesti

+hymyillen ja täyttäen piippunsa. Hay Stockard oli joskus yhtä

+ajattelevainen sanoissa kuin hän oli rohkea teoissa, mutta vain joskus.

+

+— Mutta minä tunnen teidän rotunne — vastasi toinen. — Teillä on paljon

+veljiä ja te väkenne kanssa kuljette vain toisten edellä. Aikaa myöten

+he tulevat valtaamaan tämän maan, mutta ei minun aikanani Olen kuullut

+heidän jo saapuneen Suuren joen pääjuoksulle, ja hyvän matkaa alempana

+joella ovat venäläiset. —

+

+Hay Stockard nosti päänsä yhdellä nykäyksellä. Tämähän oli yllättävä

+maantieteellinen paljastus. Hudson Bay-yhtiön asemalla Fort Yukonissa

+oltiin toista mielipidettä joen suunnasta; siellä otaksuttiin joen

+päättyvän Jäämereen.

+

+— Yukon laskee siis Beringin mereen? — hän kysyi.

+

+— Sitä en tiedä, mutta alempana ovat venäläiset, paljon venäläisiä. Ja

+sellaisia ei ole täällä eikä siellä. Voittehan mennä itse, niin näette

+omin silmin, mutta Koyukukia ylöspäin teidän ei pidä mennä, niinkauan

+kuin sotilaat ja papit tottelevat minun määräyksiäni. Niin kuuluu minun

+käskyni, Punaisen Babtisten, jonka sana on laki, ja joka on tämän

+kansan päällikkö. —

+

+— Mutta jos en menisikään alas venäläisten, enkä takaisin veljieni

+luo? —

+

+— Silloin joudutte te nopeasti jumalanne luo, joka on huono jumala ja

+valkoisten miesten jumala. —

+

+Aurinko nousi veripunaisena pohjoiselle taivaanrannalle. Punainen

+Babtiste nyökkäsi kevyesti ja asteli: takaisin leiriinsä

+punarinta-satakielen liverrellessä.

+

+Hay Stockard poltti piippunsa tyhjäksi tulen ääressä. Tuijottaessaan

+heikkenevään hiillokseen hän koetti ajatuksissaan seurata

+Koyukuk-joen tuntematonta yläjuoksua, tuon ihmeellisen joen, jonka

+pohjoisnavanpuoleinen retkeily päättyi täällä, missä se liitti vetensä

+liejuiseen Yukon-virtaan. Jos erään haaksirikkoutuneen merimiehen

+viimeisiin sanoihin oli luottamista, hän kun oli tehnyt tämän kamalan

+matkan maitse, ja jos hänen nahkaliiveistään tavattu pullo, joka

+sisälsi kultahiekkaa, jotain merkitsi, niin silloin olisi Pohjolan

+aarreaitta tuolla ylhäällä ikuisen talven maassa. Ja sinne johtavan

+portin kaitsijana seisoi Punainen Baptiste, tämä puolienglantilainen

+sekasikiö ja luopio, ja hän sulki tien.

+

+— Haa! — Hay Stockard potkaisi hiilloksen sammuksiin. Sitten ojentautui

+hän laiskasti seisomaan ja kääntyi huolettomin ilmein katselemaan

+hohdetta pohjoisella taivaanrannalla.

+

+

+

+

+2.

+

+

+Hay Stockard sinkautti muutamia äidinkielensä karkeita, yksitavuisia

+kirosanoja. Hänen vaimonsa kohoitti katseensa padoista ja pannuista

+katsahtaen hänkin terävästi joelle. Vaimo oli kotoisin Taslinin maasta,

+ja hän oli oppinut määrittelemään miehensä kiihtyneet mielentilat.

+Koskipa kysymys taittunutta kengänhihnaa tai äkkinäistä hengenvaaraa,

+heti hän saattoi kuulemistaan kirouksista päätellä minkä arvoinen asia

+oli. Ja sentähden ymmärsi hän nyt, että kysymyksessä oli sellaista,

+mikä ansaitsi huomiota. Pitkä kanootti, jonka airoissa mailleen menevä

+aurinko välkehti, läheni joen yläjuoksulta käsin ohjautuen kohti

+maihinnousupaikkaa. Hay Stockard seurasi veneen kulkua jännittynein

+ilmein. Kolme miestä kohottautui ja kumartui, kumartui ja kohottautui

+säännöllisessä tahdissa; mutta punainen huivi, joka oli kierretty yhden

+miehen pään ympäri, veti hänen huomion puoleensa.

+

+— Bill! — hän huusi. — Bill hei! —

+

+Veltto jättiläinen kompuroi huojuvin; askelin toisesta teltasta ulos

+haukotellen ja hieroen unisia silmiään. Mutta uni karkkosi hänestä heti

+nähdessään vieraan kanootin.

+

+— Tuhat tulimmaista! Tätä vielä puuttui! Senkin kirottu taivaaseen

+kaitsija! —

+

+Hay Stockard kurottautui ottamaan pyssynsä, mutta ei sitä sitten

+ottanutkaan, hymähti vain katkerasti.

+

+— Lähettäkää luoti hänen niskaansa — ehdotti Bill. — Siten hänestä

+helpoiten pääsemme. Varmasti hän turmelee meiltä kaiken jos päästämme

+hänet tänne. — Mutta Stockard hylkäsi tämän äärimmäisen ehdotuksen ja

+kääntyi käskemään vaimonsa palaamaan askareihinsa. Sitten huusi hän

+Billin pois rannasta. Kaksi kanooteissa seurannutta intiaania kiinnitti

+aluksen rantateloihin, ja kirkaspäähineinen matkustaja lähti astelemaan

+mäkeä ylös.

+

+— Paavali Tarsolaisen lailla tervehdin minä teitä. Olkoon rauha ja

+Jumalan armo teidän kanssanne! —

+

+Tervehdys vastaanotettiin nyrpeällä vaiteliaisuudella.

+

+— Hay Stockard, jumalankieltäjä ja filistealainen, tervehdykseni!

+Teidän sydäntänne hallitsee mammona, ilkeät henget raatelevat sieluanne

+ja teltassanne on nainen, jonka kanssa te elätte luvattomassa

+rakkaussuhteessa. Ja kaikkien näitten syntienne tähden olen minä,

+Sturges Owen, Jumalan lähetti, saapunut teidän luoksenne erämaahan

+kehoittamaan ja käskemään teitä ajoissa kääntymään ja katumaan pahoja

+tekojanne. —

+

+— Säästäkää nuo lörpötyksenne, säästäkää! — keskeytti Hay Stockard

+suuttuneena. — Pian te tarvitsette kaiken taitonne, jos riittääkään,

+Punaista Baptistea vastaan, joka asuu tuolla. —

+

+Hän osoitti kädellään intiaanileiriä, jossa Punainen Baptiste koetti

+saada selvyyttä vastatulleesta. Sturges Owen, valistaja ja Herran

+apostoli, meni jyrkänteen reunalle ja käski miehensä noutamaan

+leiritarpeet. Stockard seurasi häntä.

+

+— Kuulkaa — tämä sanoi tarttuen lähetyssaarnaajaa olkapäähän. — Onko

+elämänne teille jonkin arvoinen? —

+

+— Elämäni on Herran huomassa, minä olen vain mitätön työmies Hänen

+viinitarhassaan. —

+

+— Voi, jättäkää jo tuo! Haluatteko, että teitä kidutetaan? —

+

+— Jos se on Herran tahto. —

+

+— No, sen päämäärän te täällä saavutatte millon tahansa, mutta sitä

+ennen tahtoisin teille antaa hyvän neuvon. Ottakaa se varteen tai ei —

+miten haluatte. Jäädessänne tänne keskeytyy työnne. Ja samainen kohtalo

+kohtaa ei vain teitä vaan niinikään seuralaisianne, Billiä,

+vaimoani — — —

+

+— — — joka on Belialin tytär, eikä usko pyhään evankeliumiin — —

+

+— ja minuakin. Paitsi kärsimyksiä itsellenne, tuotatte te niitä,

+myös meille. Paleltuani viime talvena yhdessä kanssanne, kuten hyvin

+muistanette, tiedän teidän olevan hyvän miehen ja hullun. Jos te

+pidätte velvollisuutenanne työskennellä pakanoitten hyväksi, niin

+pahaa siitä ei voine sanoa, mutta työnne mahdollisia seurauksia älkää

+unohtako. Tuo mies, Punainen Baptiste, ei ole intiaani. Hän on samaa

+rotua kuin mekin, hän on minunlaiseni visakallo ja yhtä mieletön

+mielipiteittensä kiihkoilija kuin tekin. Kun te molemmat kohtaatte,

+nousee helvetillinen melu, ja minulla ei ole vähäisintäkään halua

+sotkeutua selvittelyihinne. Ymmärrättekö? Noudattakaa neuvoani

+ja matkustakaa pois täältä. Seuratessanne jokea alas te tulette

+venäläisten luo. Heidän joukossaan on varmasti kreikkalaiskatolilaisia

+pappeja, ja he auttavat teitä pääsemään onnellisesti Beringin merelle

+— Yukon-virran suulle — ja sieltä ei sitten ole vaikeata palata

+sivistyneisiin oloihin. Luottakaa sanoihini ja lähtekää täältä niin

+pian kuin Herramme sen myöntää. —

+

+— Se, jonka sydämessä Herra asustaa ja jonka kädessä on evankeliumi,

+ei pelkää ihmisiä eikä saatanaa — vastasi lähetyssaarnaaja

+järkähtämättömästi. — Tahdon tavata tuon miehen ja kamppailla hänen

+kanssansa. Yhdenkin luopion palauttaminen lammaslaumaan on suurempi

+arvoinen kuin tuhannen pakanan käännyttäminen. Se, joka on voimakas

+pahassa, saattaa tulla suureksi hyvänteossa, siitä on meillä

+esimerkkinä Saul, joka lähti Pamaskukseen saattaakseen kristittyjä

+vankeja Jerusalemiin. Tiellä kuuli hän Vapahtajan äänen, joka sanoi:

+Saul, Saul — miksi vainoot minua? Siitä lähtien Paavali muuttui

+Herran palvelijaksi ja hänestä tuli yksi kaikkein suurimpia sielujen

+pelastajia. Ja niinkuin tämä Paavali Tarsolainen, niin työskentelen

+minäkin Herran viinimäessä; tahdon kärsiä koettelemuksia ja tuskia,

+loukkauksia ja pilkkaa, lyöntejä ja kidutuksia Herrani nimessä. —

+

+— Tuokaa tänne ylös se pieni teepussi sekä kattilallinen vettä — huusi

+hän seuraavassa silmänräpäyksessä seuralaisilleen. — Ja älkää unohtako

+hirvenlihaa ja paistinpannua. —

+

+Kun hänen miehensä, jotka hän itse oli käännyttänyt, saapuivat

+rantaäyräälle, polvistuivat he kaikki kolme, kädet ja selkä lastattuina

+leiritarpeilla, ja kiittivät Jumalaa erämaan halki suorittamansa

+onnellisen matkan johdosta. Hay Stockard katseli heitä ivansekaisella

+tyytymättömyydellä; heidän liikkeittensä romantillisuus ja juhlallisuus

+ei liikuttanut hänen kovaa sydäntään. Punainen Baptiste seurasi

+yhä tapahtumia avonaisen paikan tuolta puolen; hän pani merkille

+rukoilevien tutunomaiset asenteet, ja hän muisteli nuorta naista,

+joka oli jakanut vuoteen hänen kanssaan tähtitaivaan alla vuorilla

+ja metsissä sekä tytärtään, joka lepäsi jossain synkän Hudson lahden

+rantamalla.

+

+

+3.

+

+

+— Hitto vie, Baptiste — en olisi saattanut edes ajatella sellaista.

+En hetkeäkään. Myönnän miehen olevan hullun ja suurtakaan hyötyä

+hänestä ei ole, mutta kaikissa tapauksissa en voi häntä luovuttaa,

+ymmärrättehän! —

+

+Hay Stockard vaikeni ja koetti senjälkeen ilmaista sydämensä

+synnynnäisen siveysopin seuraavalla tavalla:

+

+— Tuo mies on suututtanut minua, Baptiste, sekä nyt että

+aikaisemminkin, ja monet kerrat on hän tuottanut minulle kaikenlaisia

+ikävyyksiä. Mutta te ymmärrätte minua kun sanon — hän on samaa rotua

+kuin minä — valkoinen mies — ja — ja — niin, minä en voisi koskaan

+ostaa elämääni hänen elämällään, en vaikkapa hän olisi neekeri. —

+

+— Olkoon niin — kuului Punaisen Baptisten vastaus. — Olen antanut

+teidän vapaasti valita. Palaan takaisin pappieni ja sotilaitteni

+kanssa, ja teidän on kiellettävä jumalanne tai muuten minä tapan

+teidät. Luovuttakaa pappi minulle, niin saatte itse lähteä rauhassa

+täältä. Muussa tapauksessa päättyy kulkunne tähän. Minun kansassani

+kytee vihamielisyys teitä kohtaan, jopa lapsissakin. Katsokaa tuonne —

+ne ovat nyt juuri varastaneet kanoottinne. —

+

+Hän osoitti kädellään joelle. Joukko alastomia poikia oli

+vastakkaisella niemeltä uinut virran mukana kanooteille, joita he nyt

+kuljettivat poispäin ja edettyään rihlapyssyn kantaman ulottuvilta he

+kiipesivät veneenlaitojen yli ja sousivat maihin.

+

+— Jättäkää pappi minulle ja te saatte kanoottinne takaisin. Niin.

+Sanokaa mielipiteenne, mutta älkää hätäilkö. —

+

+Stockard pudisti päätään. Hänen katseensa osui vaimoon Taslinin

+mailta, vaimoon, joka istui lähettyvillä pitäen hänen omaa lastaan

+rinnoillaan ja hän olisi epäröinnyt päätöksessään, ellei olisi tullut

+katsahtaneeksi edessä seisoviin miehiin.

+

+— Minä en pelkää — huomautti Sturges Owen. — Herra suojelee minua

+voimakkaalla kädellään, ja minä olen valmis menemään yksin tämän

+uskottoman leiriin. Vielä ei ole liian myöhäistä. Usko siirtää vuoria.

+Yhdennellätoista hetkellä voin käännyttää hänen sielunsa oikealle

+tielle. —

+

+— Töytäiskää tuo Baptiste lurjus kumoon ja otamme hänet kiinni —

+kuiskasi Bill käheästi herransa korvaan lähetyssaarnaajan jatkaessa

+puhettaan pakanalle. — Pidämme hänet panttivankina ja kidutamme häntä,

+jos nuo toiset käyvät sietämättömiksi. —

+

+— Ei — vastasi Stockard. — Annoin hänelle sanani, että hän voisi tulla

+rauhassa keskustelemaan kanssamme. Tavanmukaiset sodansäännöt, Bill —

+vain sodansäännöt. Ja hän on käyttäytynyt rehellisesti, on varoittanut

+meitä ja muutakin sentapaista, ja — niin enhän, hitto vie, voi rikkoa

+sanaani, mies! —

+

+— Voitte joka tapauksessa luottaa siihen, että hän kyllä panee

+uhkauksensa täytäntöön. —

+

+— Siitä ei ole epäilystäkään, mutta en tahdo, että puoliverinen voisi

+kerskua olevansa minun kunniallisempi. Mutta miksi emme suostuisi hänen

+pyyntöönsä — antamalla hänelle lähetyssaarnaajan teemme lopun koko

+jutusta? —

+

+— Ee-ei — venytteli Bill epäröiden.

+

+— Puristaako varpaitasi — mitä? —

+

+Bill hieman punastui, mutta ei vastannut. Punainen Baptiste odotti yhä

+lopullista päätöstä. Stockard meni hänen luokseen.

+

+— Asianlaita on kuin kerroin. Saavuin teidän kyläänne, Baptiste,

+aikomuksella edetä Koyukukia ylöspäin. Tarkoitukseni eivät olleet

+pahat. Sydämeni oli vapaa pahasta. Ja on sitä nytkin. Niin ilmestyi

+tämä pappi kuten te häntä nimitätte. Minä en ole tuonut häntä tänne.

+Hän olisi tullut olinpa täällä tahi en. Mutta koska hän nyt on täällä

+ja hän kuuluu minun kansaani, niin olen minä velvollinen auttamaan

+häntä. Ja tässä sanassani aion pysyä. Ja mitään lastenleikittelyä

+siitä ei ole tuleva. Sillä kun leikki jälleen hiljenee, on kylänne

+oleva autio ja tyhjä ja teidän kansanne tuhoutunut aivan kuin suuren

+nälänhädän sattuessa. Tosin mekin häviämme samoin kuin useimmat

+sotureistanne — Mutta ne, jotka jäävät elämään, saavuttavat rauhan;

+outojen jumalien ja vieraitten pappien porina ei sitten enää tule

+surisemaan heidän korvissaan. —

+

+Molemmat miehet kohottivat olkapäitään ja erkanivat; puoli-intiaani

+palasi takaisin leirilleen. Lähetyssaarnaaja kutsui molemmat

+seuralaisensa luokseen ja kolmisin he syventyivät rukoukseen. Stockard

+ja Bill hakkasivat kirveillään lähellä seisovat, harvalukuiset petäjät

+maahan ja laittoivat niistä sopivan varusteen. Lapsi oli nukahtanut

+ja vaimo asetti sen nahkakasan päälle, minkä jälkeen hänkin ryhtyi

+auttamaan leirin linnoittamisessa. Kun valmistukset olivat saatetut

+loppuun menivät molemmat miehet avonaiselle paikalle ja hakkasivat

+parista kohden pensaikon pois. Vastakkaiselta leiriltä kajahti

+sotarumpujen pärinä ja pappien äänet, näiden lietsoessa kansassa vihaa.

+

+— Pahinta on että ne tulevat hyökkäämään joukottain — valitti Bill

+heidän palatessaan kirveet olalla takaisin.

+

+— Ja että he odottavat keskiyön tuloa, jolloin on vaikea tähdätä. —

+

+— Siis parhainta alkaa leikki heti. — Bill sieppasi kirveen asemesta

+rihlapyssynsä ja valikoi huolellisesti tuen itselleen. Eräs poppamies,

+joka oli heimolaisiansa pitempi, erottautui hyvin muusta joukosta. Bill

+tähtäsi häneen. — Onko kaikki kunnossa? — hän kysyi.

+

+Stockard avasi ampumatarvelaatikon, osoitti vaimolle turvallisen

+paikan ja antoi merkin ampua. Poppamies kaatui. Hetken verran vallitsi

+täydellinen hiljaisuus, mutta sitten kuului raivokasta ulvontaa ja

+luunuolisade viilsi ilmaa.

+

+— Haluaisinpa nähdä kaatamani lurjuksen — selitti Bill ladatessaan

+pyssynsä uudelleen. — Voisin vannoa ampuneeni häntä silmien väliin. —

+

+— Mitäpä apua siitä olisi. — Stockard pudisti päätään alakuloisesti

+hymyillen. Baptiste oli kaikesta päättäen saanut tyynnytettyä

+sotaisimmat miehensä, sillä intiaanit eivät ryhtyneetkään laukauksen

+johdosta hyökkäykseen päivänvalossa, vaan peräytyivät nopeasti kylästä

+luodin kantaman ulkopuolelle.

+

+Käännytysinnon kiihkeimmillään ollessa, kun Sturges Owen tunsi itsensä

+Jumalan käden suojelemaksi, olisi hän ilman pelkoa yksin uskaltautunut

+uskottomien leiriin yhtä valmiina ihmeen tapahtumiseen kuin marttyyri

+kuolemaan. Mutta sitä seuranneella odotusajalla hänen uskonvimmansa

+heikkeni ja luonnollinen itsesäilytysvaisto astui etualalle.

+Ruumiillinen kauhu voitti haltioituneen toivehikkuuden, rakkaus elämään

+kävi suuremmaksi kuin rakkaus Jumalaan. Mitään uutta tämä ei ollut.

+Hän tunsi uskonsa heikkenevän, kuten monasti aikaisemminkin. Olihan

+hän ennenkin taistellut sitä vastaan, mutta turhaan. Hänelle muistui

+mieleen, kuinka hän kerran keskellä vuolasta virtaa seuralaistensa

+mielipuolten tavoin taistellessa hirmuisia jäävuoria vastaan

+vaarallisimmilla hetkellä oli heittänyt airon kädestään ja alkanut

+hädissään huutaa Jumalalta armoa. Ja sentapaista oli hänelle sattunut

+muulloinkin. Tämänlaiset muistot eivät olleet mieluisia. Hän tunsi

+häpeävänsä sielunsa heikkoutta, sitä, että ruumis niin helposti anasti

+ylivallan. Mutta — rakkaus elämään, rakkaus elämään! Sitä hän ei

+voinut tukahduttaa. Se se oli saanut hänen esi-isänsä jo ammoisista

+ajoista saakka jatkamaan sukua ja se häntäkin velvoitti tekemään

+samoin kuin he. Hänen urhoollisuutensa, jos sitä siksi voi nimittää,

+oli uskonkiihkon tuotetta, kun sitä vastoin Stockard ja Billin rohkeus

+johtui syvälle juurtuneesta ihanteellisuudesta. Heidän rakkautensa

+elämään ei ollut sen vähäisempi, mutta rakkaus rodun perintätapoihin

+oli paljon voimakkaampi — hekin pelkäsivät kuolemaa, mutta silti he

+eivät halunneet häpeän hinnalla ostaa omaa elämäänsä.

+

+Lähetyssaarnaaja nousi hetkellisen uhrautumishalun innoittamana. Hän

+puolittain ryömi rintavarustuksen yli mennäkseen vastakkaiseen leiriin,

+mutta pian hän vaipui voihkien maahan. Koko hänen ruumiinsa vapisi ja

+hän alkoi ääneensä valittaa: — Henki on voimakas! Henki on voimakas!

+Kuka minä olen vastustaakseni Herran tahtoa? Jo ennen maailman luomista

+oli kaikki elämä kirjaan kirjoitettu. Minä vaivainen mato — kuinka

+voisin minä muuttaa sivua, edes yhtäkään sanaa siitä? tapahtukoon

+Herran tahto. —

+

+Bill kurottautui rintavarustuksen yli, nosti papin ylös ja pudisti

+häntä rajusti sanaakaan sanomatta. Sitten jätti hän tämän värisevän

+hermoläjän ja käänsi huomionsa molempiin puoliverisiin. He eivät

+näyttäneet tuntevan pelkoa, vaan valmistautuivat innokkaasti lähenevään

+taisteluun.

+

+Stockard oli puhellut hiljaisella äänellä Taslinin maalta olevan

+vaimon kanssa, ja nyt hän kääntyi katsomaan mihin lähetyssaarnaaja oli

+joutunut.

+

+— Tuokaa hänet tänne — komensi hän Billiä.

+

+Kun Sturges Owen oli asianmukaisesti asetettu hänen eteensä, sanoi

+hän käskevällä äänellä: — No niin — nyt teidän on tehtävä meidät

+mieheksi ja vaimoksi, mutta pian. — Senjälkeen kääntyi hän Billin

+puoleen ja jatkoi selittääkseen käytöstään: — Mahdotonta on edeltäkäsin

+tietää miten tämä jupakka päättyy ja senpä vuoksi parasta saada asiat

+järjestykseen. —

+

+Nainen alistui empimättä valkoisen herransa käskyyn. Hänelle vihkiminen

+ei ollut mistään merkityksestä. Katsantokantansa mukaisesti hän

+piti itseänsä Stockardin vaimona jo siitä lähtien kuin he olivat

+asettautuneet yhteen. Molemmat soutajat olivat todistajina. Bill

+seisoi lähetyssaarnaajan vieressä ja piti varansa, ja kun sormuksen

+antamisen aika tuli, niin tarttui Stockard paremman puutteessa etu- ja

+keskisormellaan naisen sormeen.

+

+— Ja nyt — suudelkaa morsianta! — komensi Bill. Ja Sturgen Owen oli

+liiaksi masennuksissa ollakseen tottelematta.

+

+— Ja nyt ristikää lapsi! —

+

+— Nopeasti ja kunnollisesti! —pauhasi Bill.

+

+— Meidän on valmistauduttava pitkälle matkalle — selitti isä ottaessaan

+lapsen äidin sylistä. — Erään kerran ollessani pitkällä matkalla oli

+minulla muassani kaikkea, paitsi ei suoloja. Ja sitä matkaa en voi

+unohtaa. Jos nyt vaimo ja lapsi on yöllä saatettava yli virran, niin

+kaikkea on pantava mukaan. Ymmärräthän Bill — varovaisuus ei ole

+vahingoksi. —

+

+Tuotiin astiallinen vettä ja kastetoimituksen loputtua kannettiin lapsi

+vaarattomaan nurkkaukseen rintavarustuksen suojaan. Nuo kaksi miestä

+sytyttivät tulen illallisen valmistamista varten.

+

+Aurinko kiisi pohjoista taivaanrantaa. Sen puoleiset pilvet muuttuivat

+verenpunaisiksi. Varjot pitenivät, ilma hämärtyi ja metsän pimennoissa

+elämä vähinerin kuoleutui. Vieläpä villilintujen joelta kuuluva käheä

+katkatus harveni ja hiljeni. Mutta vastakkaisen leirin alkuasukkaitten

+aikaansaama melu sitä vastoin kasvoi kasvamistaan, rummut pärisivät ja

+hurjat sotalaulut halkaisivat ilmaa. Mutta kun aurinko laski, lakkasi

+melu.

+

+Keskiyön aikana oli kaikki hiljaista. Stockard kohottautui polviensa

+varaan ja alkoi tähyillä hirsien välitse. Lapsi vaikeroi unissaan ja se

+hermostutti häntä. Äiti kumartui pienokaisen puoleen, mutta tämä olikin

+jälleen nukahtanut. Hiljaisuus oli aivan täydellinen. Silloin äkkiä

+punarinta-satakielet alkoivat laulaa täydellä kurkulla. Yö oli loppunut.

+

+Leirien välisellä avonaisella paikalla läheni joukottain tummia

+haamuja. Nuolet suhisivat, kaarijänteet vingahtelivät. Rihlapyssyt

+vastasivat kumeammassa äänilajissa. Voimakkaan käsivarren heittämä

+keihäs lävisti Taslinin mailta olevan naisen kumartuneena lapsen

+yli. Ja toinen keihäs sukeltautui puunrunkojen väliin pysähtyen

+lähetyssaarnaajan käsivarteen.

+

+Hyökkäystä oli mahdoton torjua. Avonaisen paikan keskellä makasi

+läjittäin ruumiita, mutta jäljelle jääneet hyökkäsivät yhä edelleen

+ja paiskautuivat rintavarustuksia vastaan tai niitten yli aivankuin

+mahtavat merenaallot. Sturges Owen pakeni telttaan, ja nuo toiset kolme

+miestä hautautuivat pian eteenpäin vyörivan ihmismeren jalkoihin.

+Vain Hay Stockardin onnistui jälleen kohota pinnalle. Hän käsitteli

+päällekarkaavia alkuasukkaita kuin vikiseviä koiranpenikoita. Hän

+oli saanut siepatuksi käteensä kirveen. Tumma käsi tarttui lapsen

+paljaaseen jalkaan, veti pienokaisen äitinsä ruumiin alta ja heitti

+murskaksi läheisintä kantoa vastaan. Stockard halkaisi pahantekijän

+kallon aina niskaan myöten ja teki sitten parempaa tilaa itselleen.

+Mutta villien rengas vain tiukkeni hänen ympärillään, keihäitä ja

+nuolia lensi häntä kohti aivan satamalla. Aurinko pilkisti esiin

+valaisten punertavilla säteillään taistelijat. Kaksi kertaa hänen

+kirveensä takertui kiinni liian syvän osuman vuoksi, ja vihamiehet

+pääsivät häneen käsiksi. Mutta jälleen hän työnsi heidät syrjään.

+Kaatuneita punanahkoja kasaantui hänen ympärilleen, hänen jalkansa

+polkivat kuolleita ja kuolevia, maa muuttui liukkaaksi verestä. Ja

+päivä valkeni ja linnut lauloivat — — — Äkisti intiaanit perääntyivät

+kauhun valtaamina hänen luotaan, ja hän nojautui hengästyneenä

+kirveeseensä.

+

+— Kautta sieluni! — huusi Punainen Baptiste.— Sinä olet todella mies.

+Kiellä Jumalasi, niin saat elää. —

+

+Stockard vannoi levollisesti, ettei hän tulisi sitä tekemään.

+

+— Katsokaa! Katsokaa! Pelkää kuin nainen! — Se oli Sturges Owen, joka

+vietiin puoli-intiaanin luo.

+

+Lukuunottamatta naarmua käsivarressa oli lähetyssaarnaaja säilynyt

+haavoitta. Täynnä mieletöntä kauhua tähyilivät hänen silmänsä joka

+suuntaan. Stockardherjaajan sankarivartalo, haavojen ja nuolien

+viileskelemänä, uhmaten nojautuneena kirveeseensä, välinpitämättömänä,

+lannistumattomana ja ylpeänä, kiinnitti hänen harhailevan katseensa.

+Ja hän tunsi suurta kateutta tätä miestä kohtaan, joka näin

+rauhallisena saattoi katsoa kuolemaa silmiin. Varmasti oli Kristus

+ollut samaa laatua — mutta ei hän, Sturges Owen. Ja minkätähden ei

+hän? Epämääräisesti hän tunsi esi-isiltään perimänsä hengen heikkouden

+ja hänet valtasi viha sitä kaiken määräävää voimaa kohtaan, joka

+oli tehnyt hänet, palvelijansa, näin heikoksi. Voimakkaampikin mies

+kuin hän olisi näin suuren vihan vallassa ja moisissa olosuhteissa

+joutunut kiusaukseen kieltää uskonsa, ja Sturges Owella ei ollut muita

+mahdollisuuksia valittavana. Peläten ihmisten vihaa hän voi pettää

+jumalan. Hänet oli kasvatettu palvelemaan Herraa ja tullakseen maahan

+lyödyksi. Hänelle oli annettu usko, mutta ei uskon voimaa. Ja se oli

+väärin.

+

+— Missä on nyt sinun jumalasi? — kysyi puoli-intiaani.

+

+— En tiedä. — Hän seisoi suorana ja jäykkänä kuin lapsi, joka vastaa

+ulkoa oppimansa katkismusläksyn.

+

+— Onko sinulla mitään jumalaa? —

+

+— On ollut. —

+

+— Ja nyt? —

+

+— Ei ole. —

+

+Hay Stockard kuivasi veren silmistään ja nauroi.

+

+Lähetyssaarnaaja katseli uteliaana häneen ollen kuin unessa. Hänet

+valtasi poissaolemisen tunne, ikäänkuin hänet olisi siirretty jonnekin

+kauas. Hän ei ottanut osaa siihen mitä oli tapahtunut tai tulisi

+tapahtumaan. Hän esiintyi vain kauempaa katselijana, niin, hyvin

+kaukaa. Baptisten sanat tuskin saavuttivat hänet.

+

+— Hyvin sanottu. Pitäkää silmällä, että tämä mies vapautetaan ja ettei

+hänelle mitään pahaa tapahdu. Lähteköön rauhassa täältä. Antakaa

+hänelle kanootti ja ruokatarpeita. Menköön venäläisten luo, niin että

+voi kertoa näiden papeille Punaisesta Baptistesta, jonka maassa ei ole

+mitään jumalaa. —

+

+He taluttivat lähetyssaarnaajan jyrkänteen reunalle, mutta tässä he

+pysähtyivät nähdäkseen murhenäytelmän loppuosan. Puoli-intiaani kääntyi

+nyt Hay Stockardin puoleen.

+

+— Jumalaa ei ole olemassa — saneli hän. Stockard nauroi vastaukseksi.

+Eräs nuori alkuasukas kohotti keihäänsä iskuasentoon.

+

+— Onko sinulla jumala? —

+

+— On! Minun isieni Jumala. —

+

+Stockard tarttui lujemmin kirveensä varteen. Punainen Baptiste antoi

+merkin ja keihäs lensi suoraan kohti Stockardin rintaa. Sturges Owen

+huomasi keihäänkärjen pistävän esiin selästä — hän näki Stockardin

+naurussa suin horjuvan, ja kuinka keihäänvarsi tunkeutui yhä syvemmälle

+miehen kaatuessa. Sitten hän meni alas joelle ja lähti venäläisten luo

+kertomaan Punaisesta Baptistesta, jonka maassa ei ole mitään jumalaa. —

+

+

+

+

+SIWASH-NAINEN.

+

+

+— Jos minä olisin —

+

+Naisen sanat sinänsä eivät olleet niin räikeät, mutta se musertava

+ylenkatse, joka kiilui hänen mustissa silmissään, ei jäänyt huomaamatta

+molemmilta teltassa olevilta miehiltä.

+

+Tommy, englantilainen merimies, väänteli itseään, mutta vanha,

+ritarillinen Dick Humphries, kalastaja Cornwallista ja entinen

+amerikkalainen lohikapitalisti, hymyili naiselle yhtä hyvänsuopeasti

+kuin konsanaan. Hän oli antanut naisille niin lavean tilan

+parkkiintuneessa sydämessään, ettei hän osannut harmistua heidän

+nyreillä olostaan, kuten hänellä oli tapana sanoa, tai kun heidän

+rajoitettu näköpiirinsä esti heitä tarkkaamasta asiaa joka puolelta.

+Ja sentähden he eivät sanoneet mitään, nämä kaksi miestä, jotka

+kolme päivää sitten olivat ottaneet naisen puoleksi paleltuneena

+telttaansa, jossa hän oli lämminnyt, ja antaneet hänelle ruokaa sekä

+pelastaneet hänen tavaransa intiaanikantajain käsistä. Sitäpaitsi oli

+viimeksimainittu teko vaatinut heiltä joukon dollareita, puhumattakaan

+siitä, että heidän oli täytynyt käyttää väkivaltaa — Dick Humphriesin

+oli koko ajan pitänyt seistä silmä pyssyntähtäimellä Tommyn jaellessa

+intiaaneille kantopalkkiot oman arviointinsa mukaan. Sinänsä koko

+tapahtuma oli vähästä merkityksestä, mutta sitä suurempiarvoinen se oli

+naiselle, joka epätoivoisen yksinäisenä oli mukana yhtä epätoivoisella

+Klondyke-ryntäyksellä vuonna 1897. Miehet yleensä olivat sidotut omiin

+pakoittaviin tehtäviinsä, ja he eivät hyväksyneet sitä, että naiset

+yksinpäin olivat lähteneet uhmaamaan napaseudun vaikeuksia.

+

+— Jos minä olisin mies, niin varmasti tietäisin mitä tehdä — toisti

+Molly, nainen, jonka silmät säkenöivät, tuoden sen kautta ilmi viideltä

+perättäiseltä amerikkalaispolvelta perimänsä karskiuden.

+

+Seuranneen hiljaisuuden vallitessa asetti Tommy pannullisen korppuja

+Yukon-liedelle ja lisäsi polttoaineksia. Hänen auringonpaahtama ihonsa

+oli saanut punertavan hohteen, ja hänen kumartuessa alas voi huomata

+hänen niskansa olevan aivan tulipunaisen. Dick työnteli taukoamatta

+kolmikulmaista purjeneulaa repaleisten solkihihnojen läpi, eikä antanut

+hyväntahtoisuutensa vähimmässäkään määrin häiriytyä rajuilmasta, joka

+uhkasi purkautua heidän häväistyssä teltassaan.

+

+— Niin — jos te siis olisitte mies? — hän kysyi ystävällisyyttä

+ilmaisevalla äänellä. Kolmikulmainen neula juuttui kosteaan nahkaan, ja

+hän lakkasi hetkiseksi työskentelemästä.

+

+— Silloin minä myös _olisin_ mies. Minä kiinnittäisin kantamukset

+selkääni ja lähtisin eteenpäin. Minä en kuluttaisi aikaa leirissä

+täällä, kun Yukon voi jäätyä minä päivänä tahansa, ja kun tavarat eivät

+ole edes kannettavan matkan puolitiessä. Ja te — te olette miehiä,

+ja te istutte täällä kädet ristissä ja pelkäätte vähäistä tuulta ja

+sadetta! Tahdonpa todella sanoa teille, että meidän jenkkimme ovat

+toisenlaista tekoa. _He_ lähtisivät Dawsoniin, vaikka heidän olisi

+kuljettava helvetin liekkien läpi. Ja te, te — — — Kunpa olisin mies! —

+

+— Minä iloitsen siitä, ettette ole mies, rakas lapsi — Dick Humphries

+kietaisi rihman neulan ympärille ja veti sen sitten parilla näppärällä

+väännöllä ja kerran nykäisemällä nahan läpi.

+

+Ankara tuulenpuuska antoi teltalle ohimennen aimo korvapuustin, ja

+jäänsekainen sade rytisi hirveällä voimalla ohutta telttakangasta

+vasten. Savu, joka ei päässyt kohoamaan ylöspäin, löi sensijaan alas

+täyttäen teltan tuoreen kitkerällä kuusipuuntuoksulla.

+

+— Hyvä Jumala! Minkätähden nainen ei pysty käsittämään järkisyitä? —

+Tommy kohotti päänsä savusta ja silmäili tyttöä kirvelevin ja vuotavin

+silmin.

+

+— Ja miksei mies kykene osoittamaan miehuutta? — Tommy hypähti pystyyn

+päästäen kirouksen, mikä olisi saattanut vähemmän arkaluontoisen naisen

+kauhun valtaan. Hän riuhtaisi lujat köysisolmut auki niin että teltan

+ovi avautui.

+

+Kaikki kolme katselivat ulos. Näky ei ollut rohkaiseva. Surkean

+näköisen etualan muodostivat muutamat läpimärät teltat, joitten

+takaiseen alaspäin viettävään maastoon kaikkialla tulvehtiva vesi

+oli syönyt syvän uoman yhtyen alempana kuohuvaan vuoristokoskeen.

+Siellä täällä näkyi vaivaiskuusia, jotka olivat juurtuneet ohueeseen,

+liettyneeseen maahan ja osoittivat oikeata metsää olevan lähistöllä.

+Taaempana, vastakkaisella rinteellä, häämöittivät sadekuurojen

+läpi valkoisen, aavemaisen jäätikön epämääräiset piirteet. Heidän

+parhaillaan katsellessa ulos irtautui sen mahtavalta etusivulta suuri

+lohkare syöksyen alas laaksoon, jossa se osui kohtaan, missä maa pinnan

+alta osui olemaan onttoa, niin että syntyi pauhina, joka hetkeksi

+yritti myrskyn äänen. Molly vetäytyi tahtomattaan kauemmaksi ovelta.

+

+— Katsokaa tuonne, nainen! Katsokaa silmät suurina! Kolme mailia

+myrskyssä Crater Lake'en — kahden jäätikön yli — yli jäähuurteesta

+liukkaiden kalliokielekkeiden — kahlata polvia myöten tulvan

+kuohuttamissa koskissa. Katsokaa, te jenkkinainen, minä sanon —

+katsokaa. Tuolta tapaatte rakkaita maamiehiänne! — Tommy viittoi

+intohimoisesti vapisevalla kädellään kohti huojuvia telttoja. — Ne ovat

+jenkkejä jokaikinen. Ja ovatko _he_ taipaleella? Onko siellä edes yhtä

+ainoata naisesta syntynyttä, joka olisi kiinnittänyt taakan selkäänsä?

+Ja te ryhdytte opettamaan meille miehille mitä tehdä? Katsokaa,

+sanon minä! — Uusi hirvittävän suuri lumivyöry syöksyi jäätiköltä

+alas laaksoon. Tuuli työntyi oviaukosta sisään ja pullistutti teltan

+seinämät niin, että koko teltta huojui kuin suuri, maahan kiinnitetty

+ilmapallo. Savu tunkeutui joka paikkaan ja jääkiteet pieksivät heidän

+kasvojaan ja käsiään. Tommy kiskaisi äkisti ovisuojuksen alas ja ryhtyi

+jälleen kyyneliä kysyvään askarteluunsa lieden ääressä. Dick Humphries

+paiskasi korjaamansa hihnat nurkkaan ja sytytti piippunsa. Molly oli

+joksikin aikaa mykistetty.

+

+— Minun vaatteeni! — huudahti hän äkkiä puolittain itkien —

+naisellisuus oli saanut hänessä ylivallan.

+

+— Ne jäivät varastoteittaan aivan päällimmäisiksi ja tietysti ne nyt

+menevät piloille! Kokonaan piloille! —

+

+— Malttakaahan toki! — virkahti Dick viimeisen valittavan sanan

+päästyä tytön huulilta. — Älkää niitten vuoksi olko huolissanne, pikku

+ystäväiseni. Ikäni Ikäni perusteella soveltuisin hyvin teille sedäksi

+ja minulla on teitä vanhempi tytär, ja minä hankin teille uudet rimssut

+ja rämssyt Dawsoniin tultuamme, vaikka se minulle maksaisi viimeiset

+dollarini. —

+

+— Dawsoniin tultuamme! — Tytön ääni ilmaisi jälleen mitä syvintä

+halveksumista. — Kyllä te lahoatte matkan varrelle, te hukutte johonkin

+pieneen lätäkköön — te — englantilaiset! —

+

+Näillä räjähdyksentapaisen kiivaasti lausumillaan sanoilla hän oli

+ilmaissut keksimänsä pahimman herjauksen. Ellei _siitäkään_ olisi apua,

+niin mikä sitten tepsisi noihin miehiin? Tommyn niska muuttui jälleen

+tulipunaiseksi, mutta hän puri vain hammasta sanomatta sanaakaan.

+Dickin silmät kävivät entistä lempeämmiksi. Hänellä oli Tommyyn nähden

+se etu, että hänellä aikoinaan oli ollut valkoinen vaimo.

+

+Viiden amerikkalaissyntyisen sukupolven veri voi määrätyissä

+olosuhteissa koitua sangen kiusalliseksi perinnöksi, ja niin

+saattaa esimerkiksi käydä, kun on joutunut lähimmän sukulaiskansan

+jäsenten vieraanvaraisuutta nauttimaan. Molemmat miehet olivat

+englantilaisia. Maalla ja merellä olivat tytön esi-isät ja heidän

+jälkeläisensä voittaneet englantilaiset. Ja samoin tulisivat he

+vastedeskin tekemään. Hänen rotunsa perintätavat puolustivat hänessä

+entisyyttä. Hän tosin oli nykyajan nainen, mutta mahtava menneisyys

+kiehui hänen veressään. Ei yksistään Molly Travis käyttänyt kumisia

+saappaita, kuttaperkka-takkia ja solkihihnoja; kymmenien tuhansien

+manalle menneiden sisarien varjokädet kiristivät lujemmiksi hänen

+solkihihnojaan ja saivat aikaan sen, että hänen yhteenpuristettujen

+huultensa ja silmiensä ilme kävi niin päättäväiseksi. Hän, Molly

+Travis, tahtoi saattaa häpeään nämä englantilaiset, ja nuo lukemattomat

+varjot tulisivat häntä tehtävässään auttamaan.

+

+Kumpikaan mies ei millään tavalla estellyt tyttöä. Kerran Dick

+ehdotti, että tyttö ottaisi päällensä hänen öljytakkinsa, koska

+hänen omansa oli tuskin paperia kestävämpi moisessa myrskyssä. Mutta

+tyttö ilmaisi omapäisyytensä niin pontevasti, että Dick senjälkeen

+keskitti kaiken huomionsa vain piippuunsa, kunnes tyttö ulkoapäin oli

+sitonut teltansiekaleet kiinni ja lähtenyt astelemaan poispäin vettä

+tulvehtivassa maassa.

+

+— Luuletko, että hän selviytyy? — Dickin kasvojen ilme ei ollut yhtä

+rauhallinen kuin hänen äänensä.

+

+— Ettäkö selviytyy? Jos hän pysyy pystyssä varastohuoneelle saakka,

+niin voit olla varma siitä, että hän tulee pähkähulluksi pakkasesta

+ja kärsimyksistä. Vai selviytyisi? Halpaantunut ja sekapäinen hänestä

+tulee. Kyllähän sinä sen tiedät, Dick, sinä, joka olet ollut myrskyn

+kynsissä Cap Hornin ympärillä. Sinä tiedät, miltä tuntuu maata

+märssypurjeen raa'alla tällaisessa ilmassa ja kamppailla jääkiteitä ja

+lunta vastaan seilien ollessa jäästä kankeat. Lopulta sitä on valmis

+heittämään kaiken oman onnensa nojaan ja itkemään kuin sylivauva.

+Vaatteitako noutamaan? Hän ei kykenisi eroittamaan hametta teekannusta

+tai huuhtelukattilasta. —

+

+— Oli kai väärin, että päästimme hänet menemään?

+

+— Mitä vielä. Jumala minua auttakoon, Dick, mutta varmasti hän olisi

+tehnyt tämän teltan pieneksi helvetiksi meille koko loppumatkan

+ajaksi, ellemme olisi päästäneet häntä lähtemään. Vika on siinä, että

+hänelle on suotu liiaksi intoa. Mutta tämä retki sitä kaiketi hieman

+jäähdyttää. —

+

+— Niin, tyttö on aivan liian karski — myönsi Dick. — Mutta kunnon

+tyttö hän on joka tapauksessa. Hemmetin hullua oli hänen lähteä

+moiselle retkelle, mutta pidän hänestä kuitenkin paljon enemmän kuin

+senkaltaisista naisista, jotka koko ajan kuin haluaisivat sanoa: ota

+minut syliini ja kanna minua! Hän muistuttaa meidän äitejämme, Tommy,

+niin että kyllä sinun on annettava anteeksi hänen karskiutensa. Kunnon

+miehen synnyttäjäksi vaaditaan kelpo naista. Lapsi ei ime miehuutta

+hentomielisen äidin rinnoilta. Ei lehmä milloinkaan kykene tiikeriä

+synnyttämään. —

+

+— Ja kun naisväki käy tolkuttomaksi, pitääkö meidän muitta mutkitta

+tyytyä siihen, niinkö? —

+

+— Se olisi kyllä parasta. Terävä puukko lyö syvemmän haava kuin tylsä —

+mutta sehän ei lainkaan edellytä takomaan terää tylsäksi. —

+

+— Lienet hyvinkin oikeassa, mutta mitä erikoisesti naisväkeen tulee,

+niin tuntuu minusta siltä kuin olisi kohtalainen terävyys paikallaan. —

+

+— Mitäpä sinä siitä tietäisit? — kysyi Dick.

+

+— Vähän sentään. — Tommy kurottautui ottamaan käteensä parin Mollyn

+märkiä sukkia ja levitti ne polvilleen kuivamaan.

+

+Dick katsoi häneen ärtyisästi ja meni sitten kaivelemaan Mollyn

+yösäkkiin, josta hän veti esille muutamia kastuneita vaatekappaleita ja

+levitti ne kuivamaan liedestä säteilevään lämpöön.

+

+— Muistaakseni olet sanonut, ettet ole ollut naimisissa?— sanoi hän.

+

+— Olenko sanonut? No, enhän olekaan — tahtoo sanoa — niin, totta

+pulmakseni olen ollut. Ja sellaisen kelpo naisen kanssa, että

+vertaistaan tuskin tapaa. —

+

+— Pettikö ankkuri ja myrsky vei mennessään? —

+

+— Tavallaan — — — Lapsivuode — lisäsi Tommy hetken vaitiolon jälkeen

+

+Pavut kiehuivat liian rajusti, niin että hänen oli ne siirrettävä

+kauemmaksi liedelle. Sitten silmäili hän korppujaan, koetteli niitä

+puutikulla ja nosti ne sivulle heittäen samalla kostean pyyhenliinan

+niitten päälle. Kuten Dickin laisilla miehillä oli tapana, niin hänkin

+hillitsi heränneen mielenkiintonsa ja odotti vaitiollen.

+

+— Naiseni oli aivan toista maata kuin Molly — Siwash-heimoa, näetkös.

+

+Dick nyökkäsi merkiksi, että oli ymmärtänyt.

+

+— Ei niin ylpeä ja tahdonluja, mutta peräti uskollinen myötä- ja

+vastoinkäymisessä. Hän hoiti airoa yhtä hyvin kuin kuka tahansa ja

+kesti nälkää kärsivällisesti kuin Job. Meni keulaan, kun se useammin

+oli veden alla kuin päällä ja kokosi purjeet yhtä rivakasti kuin

+mies. Kerran otin hänet mukaan kullanetsintäretkelle ylämaahan Teslin

+taholle, ohi Surprise Daken ja Little Yellow-Headin. Muona loppui,

+ja me söimme koiramme. Koirat loppuivat, ja me söimme valjaat,

+mokkasiinit ja turkikset. Mutta hän ei päästänyt pienintäkään

+valitusta, ei vähäisintäkään ilmettä, mikä oli sanonut: 'ota minut

+syliisi ja kanna minua!' Ennen lähtöämme oli hän ehdottanut, että

+ottaisin enemmän ruokavaroja mukaan, mutta kun ne sitten loppuivat,

+niin ei hän kertaakaan kiusoitellut minua sanomalla: 'mitä minä

+sanoin lähtiessämme?' 'Ei se mitään merkitse, Tommy', sanoi hän päivä

+päivältä, vaikka olikin niin heikko, että tuskin kykeni lumikenkiä

+nostamaan, ja vaikka jalkansa olivat ponnistuksista pahasti hiertyneet.

+'Ei se merkitse kerrassaan mitään. Tahdon mieluummin kuihtua nälkään

+sinun omanasi, Tommy, kuin olla George-päällikön _kloochina_, hänen,

+joka viettää _potlachia_ joka päivä. George oli chilcatkansan

+päällikkö, näetkös, ja hän olisi kauhean mielellään ottanut naiseni. —

+

+— Suuria päiviä ne silloiset. Olin todella pulska poika saapuessani

+rannikolle. Karkasin eräästä valaanpyyntilaivasta, _Pole Starista_,

+Unalaskassa, ja kuljin alas Sitkaan muuan saukonpyytäjän matkassa.

+Siellä yhdyin Onnen-Jackin seuraan — tunnetko hänet? —

+

+— Oli loukkujeni peräänkatsojana Columbiassa — vastasi Dick. — Melko

+hurjapäinen velikulta, eikö niin? Ja kiintynyt wiskyyn ja naisiin? —

+

+— Juuri hän. Pidin kauppaa hänen kanssaan pari myyntikautta —

+hooch-juomia ja huopia ja sentapaista.

+

+Sitten hankin oman aluksen ja etten olisi hänen tiellään, siirryin

+minä Juneaun taholle. Ja siellä se oli kuin minä tapasin Killisnoon

+— lyhykäisyyden vuoksi aloin häntä nimetä Billyksi. Kohtasin hänet

+intiaanien järjestämässä tanssitilaisuudessa rannalla. George-päällikkö

+oli siltä vuodelta päättänyt kauppa-asiansa stickskansan kanssa,

+joka asui solan toisella puolella, ja hän oli Dyeasta saapunut

+juhlaan puoli heimoa mukanaan. Tanssipaikka kiehui siwasheja, ja minä

+olin ainoa valkoinen. Kukaan ei tuntenut minua paria nuorta miestä

+lukuunottamatta, jotka olin tavannut Sitkan seuduilla, mutta Onnen-Jack

+oli minulle jutellut paljon heistä. —

+

+— He puhuivat kaikki chinookkieltä, mutta heillä ei ollut

+aavistustakaan siitä, että minä osasin papattaa sitä paremmin kuin

+monet heistä — ainakin paremmin kuin pari tyttöstä, jotka olivat

+tulleet Haines Missionsista Lynn Canalia ylöspäin. Mainitut tytöt

+olivat näppärän näköisiä, kauniita katsella ja vähältä piti, etten

+käynyt heitä lemmiskelemään, luonteeltaan he olivat terhakoita kuten

+äsken syntyneet turskanpoikaset — ja aivan liian suulaita, käsitäthän.

+Senjohdosta, että olin uusi tulokas alkoivat he tehdä pilaa minusta

+tietämättä, että ymmärsin jokaikisen sanan, minkä he lausuivat. –

+

+— En ollut asioista tietääkseni, vaan aloin tanssia Tillyn kanssa, ja

+mitä kauemmin tanssimme, sitä enemmän sydämemme lämpenivät. 'Varmasti

+hän katselee itselleen tyttöä', sanoi toinen Missionsin tytöistä, ja

+toinen heilahutti niskojaan ja vastasi: 'Ihmekkös hänen on saadessa,

+kun tytöt kilvan heittäytyvät poikien syliin'. Kaikki ympärillä

+seisovat nuoret miehet ja naiset alkoivat nauraa hihittää kuultuaan

+tytön vastauksen. 'Hän on kaunis poika', sanoi edellinen tyttö. En

+tahdo kieltää näyttäneeni poikamaiselta ja ihonikin oli sileä, mutta

+itse asiassa olin jo monet vuodet käynyt täydestä miehestä, niin että

+tytön sanat suututtivat minua. 'Tanssii päällikön tyttären kanssa',

+hihitti toinen, luulen, että George pian iskee häntä airon lavalla ja

+lähettää hänet sinne, missä hänen oikea paikkansa on'. Päällikkö oli

+tähän asti ollut surkean näköinen, mutta nyt hän alkoi nauraa polviaan

+pidellen. Hän oli pitkä roikale ja olisi kyllä voinut lyödä airolla. —

+

+— Mistä nuo tytöt ovat? — kysyin Tillyltä tanssissa pyöriessämme. Ja

+heti kun hän oli maininnut heidän nimensä, muistui mieleeni kaikki

+mitä Onnen-Jack oli heistä kertonut. Hän oli kuvannut koko heidän

+elämänsä yksityisseikkoja myöten — sellaisiakin tapahtumia, joista

+heidän omaisillaan ei ollut aavistustakaan. Mutta minä pysyin yhä vaiti

+ja seurastelin vain Tillyn kanssa Missionsin tyttöjen silloin tällöin

+päästellessä suustaan kirpeitä huomautuksiaan, joille kaikki toiset

+nauroivat. 'Odota hetkinen, Tommy', sanoin itselleni, 'odota vielä

+vähän!' —

+

+— Ja minä maltoin mieleni siihen asti, kunnes seura alkoi hajaantua ja

+huomasin, että George oli hankkinut airon minua varten. Kaikki pitivät

+varmana, että tanssin loputtua syntyisi meteli. Mutta minä astuin

+joukon keskelle yhtä huolettomana kuin nyt tässä istun. Missionsin

+tytöt sinkauttivat vasten kasvojani sukkeluuden ja vaikka olinkin

+sangen kiukuissani piti minun purra huuliani pysyäkseni totisena.

+Sitten käännyin äkkiä heidän puoleensa. —

+

+— Oletteko jo kaiken sanonut? — kysyin heidän omalla kielellään.

+Olisitpa nähnyt heidän ilmeensä, kun kuulivat minun puhuvan

+chinoockkieltä. Ja minä päästin koko kaunopuheisuuteni valloilleen.

+Kuvasin kaiken minkä tiesin heistä itsestään ja koko heidän

+suvustaan, heidän isistään ja äideistään, sisaristaan ja veljistään

+— kerroin tarkalleen, mitä kustakin tiesin. Vedin esille kaikki

+heidän kolttosensa, pälkähät, joissa he olivat olleet ja kaikki ne

+häpeätahrat, joihin he olivat syyssä. Pelkäämättä seurauksia löylyytin

+minä heitä oikein olan takaa, ilman armoa. Kaikki kokoontuivat

+ympärillemme. He eivät olleet tähän mennessä tavanneet valkoista

+miestä, joka olisi osannut niin näppärästi käytellä heidän papatustaan

+kuin minä. Kaikki nauroivat paitsi molemmat Missionsin tytöt. Päällikkö

+Georgekin unohti aironsa tai liekö hänessä herännyt niin suuri

+kunnioitus minua kohtaan, ettei hän ryhtynyt sitä käyttämään. —

+

+— Ja tytöt sitten! 'Ole vaiti, Tommy!' he huusivat ja kyyneleet

+valuivat pitkin heidän poskiaan. 'Oi, ole niin kiltti ja vaikene.

+Tahdomme olla oikein kilttejä. Aivan varmasti, Tommy, siihen voit

+luottaa'. Mutta olinhan selvillä heistä, ja minä en säälinyt heidän

+ainoatakaan heikkoa kohtaansa. Enkä hellittänyt, ennenkuin he langeten

+polvilleen rukoilivat minua vaikenemaan. Pidin koko ajan silmällä

+George-päällikköä, mutta tämä näytti epäröivän uskaltaako vai ei käydä

+kimppuuni ja nauroi lopuksi pois mielestään koko jutun. —

+

+— Niin se oli. Ja ennenkuin sinä iltana erosin Tillystä, annoin hänelle

+lupauksen, että palaisin suunnilleen viikon kuluttua ja että silloin

+halusin tavata häntä. Hänen sukunsa ei ole järin paksunahkaista

+myötä- ja vastenmielisyyden osoittamisessa, ja hän itse näytti kovin

+tyytyväiseltä, tuo rehellinen sielu. Niin, hän oli kelpo tyttö, enkä

+laisinkaan ihmettele sitä, että päällikkö oli häneen ihastunut. —

+

+— Minua onnisti mainiosti. Riistin tuulen päällikön purjeista jo

+ensi luovailulla. Aikomukseni oli ottaa tyttö mukaani ja purjehtia

+alas Wrangelin seuduille, kunnes pahin myrsky olisi ohi ja George

+tyyntynyt, mutta minun ei ollut sallittu saada häntä niin helpolla.

+Hän asui setänsä luona — holhoojansa — ja tämä sairasti keuhkotautia

+tai jotain sentapaista pitkällistä vaivaa. Setänsä oli milloin parempi

+milloin huonompi, ja tyttö ei halunnut jättää häntä ennen lopun tuloa.

+Poikkesin heidän luokseen juuri ennen lähtöäni nähdäkseni miten

+kauan sairautta voi kestää. Mutta tuo vanha veitikka oli luvannut

+tytön päällikölle ja nähdessään minut raivostui hän niin että sai

+verensyöksyn keuhkoihin. —

+

+— 'Tule noutamaan minut, Tommy, sanoi tyttö hyvästellessämme toisiamme

+rannalla. 'Saatuani sanan sinulta tulen heti paikalla', vastasin. Ja

+suutelin häntä valkoisen miehen lailla, niinkuin rakastaja ainakin,

+kunnes hän alkoi väristä kuin haavanlehti ja itsekin jouduin siinä

+määrin pois suunniltani, että vähältä piti, etten mennyt auttamaan

+ukkorähjää pikemmin maailman rajan tuolle puolelle. —

+

+— Suuntasin kulkuni Wrangelin puoleen, ohi S:t Maryn aina Kuningatar

+Charlottan maahan saakka, ja kävin kauppaa ja kuljetin wiskyä ja

+käytin alustani sen ohella muihinkin puuhiin. Sitten tuli talvi, kova

+ja kireä, ja minä olin jälleen Juneaussa, kun sana saapui. 'Tule',

+ilmoitti lähettinsä, Killisnoo sanoo: 'Tule heti!' — 'Mitä uutta?'

+kysyin minä. 'Päällikkö George', vastasi mies. _'Potlach._ Hän tehdä

+Killisnoo omansa _klooch.'_ —

+

+— Niin, oli tuima talvinen sää. Pohjoismyrsky ulvoi, suolavesi jäätyi

+heti kannelle ajauduttuaan, ja vanha purteni ja minä ponnistelimme

+siitä huolimatta eteenpäin nuo sata mailia Dyeaan. Minulla oli

+lähtiessäni laivamiehenä muuan Douglass-saarelainen, mutta puolitiessä

+pyyhkäisivät aallot hänet mereen. Kolmeen kertaan risteilin

+edestakaisin paikalla, mutta en hänestä nähnyt vilahdustakaan. —

+

+— Kohmettui tietysti heti kylmästä — keskeytti Dick ripustaessaan

+Mollyn hameen kuivamaan — ja silloin hän vajosi, luonnollisesti, suoraa

+päätä pohjaan kuin lyijymöhkäle. —

+

+— Niin juuri. Lopun matkaa purjehdin sitten yksinäni, mutta olin

+melkein puolikuollut saapuessani Dyeaan eräänä pimeänä iltana.

+Vuorovesi osui onnekseni ja niin ohjasin purteni aivan joen suulle.

+Mutta tuumaakaan pitemmälle en päässyt, sillä suolaton jokivesi oli

+kovassa jäässä. Köydet ja väkipyörät olivat kauttaaltaan jäänpeittämät,

+niin etten uskaltanut laskea suurpurjetta enkä liian klyyvariakaan.

+Jätin siis kaiken niinkuin se oli, matkavalmiiksi, heitin huovan

+ympärilleni ja suuntasin kulkuni poikki lakeuden leiriä kohti.

+Ajatteles — siellä oli suuret kestit. Kaikki Chileetistä olivat

+kerääntyneet sinne kuin yhteispäätöksestä — mukana koirat, pienet

+lapset ja kanootit — puhumattakaan Hundöronilaisista ja Little

+Salmonsin ja Missionsin väestöä. Ainakin puolisen tuhatta alkuasukasta

+oli kokoontunut viettämään Tillyn häitä ja ketään toista valkoista

+miestä ei ollut kahtakymmentä mailia lähempänä. —

+

+— Minuun ei kukaan tullut kiinnittäneeksi huomiota, sillä olin

+kietaissut huovan pääni ympärille, niin että kasvojani ei voinut nähdä,

+ja kahlasin polviani myöten koira- ja lapsilaumassa, kunnes pääsin

+etualalle. Juhlaa vietettiin puitten ympäröimällä, suurella avonaisella

+kentällä; oli sytytetty valtavia nuotioita ja lumi oli tallattu

+mokkasiineilla kovaksi kuin sementti.

+

+— Lähinnä minua seisoi Tilly, punaisenhelakka puku yllään ja helmillä

+koristeltuna ja vastapäätä häntä päällikkö mahtavimpain miestensä

+kanssa. Shamanilla oli apunaan toisten heimojen suurimmat poppamiehet,

+ja minä värisin ytimiäni myöten seuratessani heidän saatanallisia

+edesottamisiaan. Kesken kaiken juolahti mieleeni: mitähän tuttavani

+Liverpoolissa sanoisivat, jos näkisivät minut tällä hetkellä?

+Ja mieleeni johtui vaaleaverinen Gossie, jonka veljen löylyytin

+aikalailla ensimäiseltä retkeltä palattuani syystä, että poika ei

+pitänyt siitä, että pelkkä merimies hakkaili hänen sisartaan. Ja

+Gossie ajatuksissani katselin Tillyä. Kummallista tämä maailman meno,

+mietiskelin ajatuksissani, ei ollut äitini uneksinut imettäessään minua

+rinnoillaan, että poikansa joutuisi tällaisia kohtaloja kokemaan. —

+

+— Niin, sellaista se oli. Ja kun juhla oli ylimmillään, kun

+valaannahkarummut pärisivät ja papit lauloivat, sanoin Tillylle:

+'Oletko valmis?' Ja voi hyvä Jumala! Hän ei värähtänyt, eikä edes

+katsahtanut minuun! Mutta hän vastasi, 'tiesin että tulisit', vastasi

+hitaasti ja rauhallisesti ja hänen hiljainen äänensä muistutti

+kevätpurojen solinaa. 'Missä?' — 'Joenrannalla korkean rantatörmän

+alla' kuiskasin. 'Lähdet täältä kun sanon.'

+

+— Olenko tullut maininneeksi, että siellä oli susikoiria laumoittain?

+Siellä ja täällä — joka askeleella niitä kohtasi, ja ne olivat kesyjä

+susia, ei muuta. Kun suku käy liian harvalukuiseksi, parittuvat ne

+villien metsäsukulaistensa kanssa, ja jälkeläisistä tulee hurjia

+tappelupukareita. Aivan mokkasiinieni edessä loikoi muuan tällainen iso

+peto ja kantapäitteni takana toinen samanlainen. Nykäisin voimakkaasti

+edessä olevan hännästä, ja kun susikoira kääntyi puraistaakseen

+paikkaan, missä käteni oli ollut, paiskasin takana olleen eläimen

+suoraan sen kitaan. 'Nyt!' huudahdin Tillylle. —

+

+— Sinä tiedät miten hurjasti tuollaiset koirat tappelevat. Muutamassa

+silmänräpäyksessä oli ainakin satakunta koiraa ilmitappelussa

+keskenään. Naiset ja lapset sotkeutuivat toisiinsa, ja koko leirissä

+vallitsi pian kuvaamaton sekasorto. Tilly oli lähtenyt ja minä seurasin

+perästä. Mutta päästyäni jonkun matkaa tulin katsahtaneeksi taakseni ja

+minut valtasi paha henki: heitin huovan ja käännyin takaisin leiriin. —

+

+— Koirat olivat nyt piiskatut eroon toisistaan ja ihmisvilinä oli

+asettumaisillaan. Mutta kukaan ei ollut oikealla paikallaan ja siitä

+johtui, ettei oltu pantu merkille Tillyn poissaoloa. 'Halloo!' sanoin

+minä ja tartuin päällikön käteen. 'Kohotkoon _potlachisi_ savu useasti

+taivaalle ja suokoon _Sticks_ sinulle runsaasti turkiksia ensi

+keväänä!' —

+

+— Et voi kuvitella, Dick, kuinka tyytyväinen hän oli nähdessään minut

+siellä. Hänhän nyt oli yläkynnessä ja vietti häitään Tillyn kanssa.

+Hänellä olisi nyt tilaisuus aimolailla pöyhistellä edessäni. Leirissä

+oli yleisesti kerrottu, että halusin tytön itselleni ja sentähden

+läsnäoloni saattoi miehen ylpeäksi. Kaikki tunsivat minut nyt, kun olin

+ilman huopaa, ja kaikki alkoivat hihittää ja kuiskailla keskenään.

+Olihan moinen "sattuma hemmetin hupaisa, ja minä lisäsin sen hauskuutta

+teeskentelemällä olevani asiasta tietämätön. —

+

+— 'Mistä täällä on kysymys?' tiedustelin. — 'Kuka täällä häitä

+viettää?' —

+

+— 'George-päällikkö', vastasi shamani ja kumarsi syvään päällikölle.

+

+— "Tietämäni mukaan pitäisi hänellä olla jo kaksi _kloochia_

+ennestään?" —

+

+— "Mutta hän ottamas lisää — kolmansi!" Jälleen kumarrus päällikölle. —

+

+— "Vai niin". Käännyin poispäin, ikäänkuin asia ei minua laisinkaan

+huvittaisi. Mutta se ei auttanut, sillä nyt kaikki alkoivat huutaa kuin

+yhdestä suusta: "Killisnoo! Killisnoo!" —

+

+— "Killisnoo — no, mitä hänestä?" — kysyin.

+

+— "Killisnoo George-päällikön _klooch_" — papattivat intiaanit.

+"Killisnoo _klooch_." —

+

+— Minä säpsähdin ja käännyin George-päällikön puoleen. Hän nyökkäsi

+päällään ja pöyhisteli itseään.

+

+— "Ei hänestä tule sinun _kloochiasi_" — ilmoitin juhlallisesti.

+"Hänestä ei ikipäivinä tule sinun _kloochiasi_ — toistin hänen käydessä

+aivan mustaksi muodoltaan ja alkaessa hapuilla metsästyspuukkoaan.

+

+— "Katsokaa tänne!" — huusin minä käyden vaikuttavaan asentoon. "Suuria

+taikatemppuja. Katsokaa!" — Riisuin kintaat käsistäni, käärin hihansuut

+ylös ja tein kaikenmoisia taikaliikkeitä ilmassa.

+

+"Killisnoo!" huusin. "Killisnoo! Killisnoo!"

+

+— Intiaanit arvelivat minun osaavan taikoa ja alkoivat tuntea pelkoa.

+Kaikki silmät kohdistuivat minuun; kenelläkään ei ollut aikaa huomata,

+että Tilly oli poissa. Sitten huusin Killisnoon nimen vielä kolmasti,

+odotin hieman ja huusin jälleen kolme kertaa. Kaiken tämän tein sen

+tähden, että saisin kaiken näyttämään salaperäiseltä ja kuulijani

+hermostumaan. George-päällikkö joutui aivan ymmälle ja tahtoi

+keskeyttää hullutteluni. Mutta shamanit olivat sitä mieltä, että tuli

+odottaa ja että he kyllä pitäisivät silmänsä auki ja minut aisoissa tai

+jotain sentapaista. Ja lisäksi päällikkö oli taikauskoinen retkale ja

+luullakseni hän hieman pelkäsi valkoisen miehen taikamahtia. —

+

+— Sitten huudahdin "Killisnoo!" niin pitkäveteisesti ja laulavalla

+äänellä, että huutoni muistutti suden ulvontaa — ja kaikki naiset

+alkoivat väristä ja miesten ulkomuoto muuttui vakavaksi.

+

+— "Katsokaa!" Hypähdin pari askelta eteenpäin ja viittasin eräälle

+ryhmälle squav-naisia — tiedäthän, että helpompi on pettää naisia kuin

+miehiä. "Katsokaa!" Kohotin ylös sormeni ja osoitin ilmaan ikäänkuin

+lennossa olevaa lintua näyttääkseni. Ylös — yhä ylemmäksi — korkealla

+pääni yläpuolella olin seuraavinani sitä silmilläni, kunnes se katosi

+pilviin.

+

+— "Killisnoo" sanoin katsahtaen George-päällikköön ja samalla osoitin

+yläilmoja kohti. "Killisnoo."

+

+— Ja Herra minua varjelkoon, Dick, eikös hullutukseni tehnytkin

+toivomaani vaikutusta. Vähintäin puolet heistä näki Tillyn katoavan

+korkeuteen. He olivat juoneet wiskyäni Janeaussa, ja rohkenenpa

+väittää, että he silloin olivat nähneet vieläkin merkillisempiä

+näkyjä. Miksikä minä en olisi kyennyt aikaansaamaan moista, minä,

+joka myin pulloihin teljettyjä pahoja henkiä? Osa naisista kirkui.

+Kaikki kuiskailivat keskenään. Minä asetin käsivarteni ristiin

+rintani päälle, ja he vetäytyivät loitommalle minusta. Nyt oli minun

+lähdettävä. "Ottakaa hänet kiinni! huusi George, Kolme tai neljä

+miestä lähestyivät minua, mutta minä pyörähdin äkisti heitä kohden

+ja tein muutamia taikaliikkeitä ja osoitin samalla ylös ilmaan

+ikäänkuin aikomukseni olisi lähettää heidät samaa tietä kuin Tillyn.

+Tarttuako minuun? Ei, sitä he eivät olisi uskaltaneet tehdä. Päällikkö

+piti heille nuhdesaarnan, mutta sekään ei saanut heitä liikahtamaan

+paikoiltaan. Silloin yritti George itse hyökätä kimppuuni — mutta minä

+uudistin taikani ja hän pelkäsi yhtä suuresti kuin nuo muutkin.

+

+— "Käske shamanisi tekemään yhtä suuria ihmeitä kuin minä olen

+tehnyt tänä iltana", sanoin minä. "Kutsukoot he Killisnoon takaisin

+pilvistä jonne hänet lähetin!" Mutta papit kyllä tiesivät, mihin he

+taikuuksillaan pystyivät. "Synnyttäkööt _kloochisi_ sinulle yhtä monta

+poikalasta kuin joessa keväisin on lahnanpoikasia", lisäsin ja käännyin

+poislähteäkseni — "ja älköön leirisavusi milloinkaan lakatko kohoamasta

+kohti korkeuksia."

+

+— Mutta jos ne elukat olisivat huomanneet millaisia hyppyjä tein heti

+päästyäni heidän näkyvistään pikemmin purrelle joutuakseni, niin

+kaiketi he olisivat luulleet, että taikavoimani oli vaikuttanut myös

+minuun itseenikin. Tilly oli sillä välin pysyäkseen lämpimän hakannut

+jäätä pois aluksesta, ja niin me lähdimme heti paikalla purjehtimaan.

+Ja voinet kuvitella matkaamme, kun sanon, että myrsky puski täysin

+voimin purjeisiimme ja jäiset hyökyaallot löivät yli laidan joka

+minuutti. Moisessa kirotussa säässä saimme olla puolen yötä — minä

+peräsimessä ja Tilly hakkasi jäätä pois — kunnes ohjasin Porcupine

+Islandin rantaan. Huopamme olivat läpimärät, samoin tulitikut, jotka

+Tilly kuivatti rinnoillaan.

+

+— Luulenpa siis oppineeni tuntemaan naisia, Dick. Seitsemän vuotta me

+elimme miehenä ja vaimona, purjehdimme yhdessä sekä hyvät että huonot

+säät, mutta sitten hän kuoli, keskellä talvea, kuoli synnytykseen

+kaukana Chilcat-asemalla. Viimeiseen hetkeen asti piteli hän minua

+kädestä; ja jää oven sisäpuolella kohosi kohoamistaan ja valkoinen

+huurre täytti ikkunaruudut; ja luoksemme läheni kuolema ja hiljaisuus.

+Sinä et ole kuunnellut tuollaista hiljaisuutta, Dick, ja suokoon

+Jumala, ettei sinun sitä koskaan tarvitsisi kuulla istuessasi

+kuolinvuoteen ääressä. Niin, kuunnellako sitä? Kuunnella, kuunnella,

+kunnes tuntuu siltä kuin oma hengitys ulvoisi sumusireenin voimalla, ja

+sydän lyö ja pauhaa aivan kuin suuret meren mainingit rantaa vastaan. —

+— —

+

+— Killisnoo oli siwashi, Dick, mutta oi, mikä verraton nainen!

+Valkoinen, ihan valkoinen, Dick, kauttaaltaan valkoinen ja

+läpikuultava. Loppunsa lähetessä sanoi hän minulle: "Säilytä

+höyhenpatjani, Tommy, säilytä se aina". Minä lupasin niin tehdä. Ja

+sitten hän avasi silmänsä ja ne olivat täynnä tuskaa. "Minä olen ollut

+sinulle hyvä vaimo, Tommy, ja sentähden tahdon — sinun täytyy luvata

+— sanat tuskin erkanivat hänen huuliltaan — että ensi kerralla otat

+valkoisen vaimoksesi. Ei toistamiseen siwashia, Tommy-. Minä tiedän.

+Juneaussa tapaat paljon valkoisia naisia. Tiedän miten asia on. Kansasi

+nimittää sinua squaw-mieheksi, sinun heimosi naiset kääntävät päänsä

+toisaalle kohdatessaan sinut kadulla ja heidän luoksensa sinä et

+voi mennä kuten toiset miehet. Minkätähden? Syystä, että vaimosi on

+siwashi. Eikö olekin niin? Ja se ei ole hyväksi. Sentähden minä kuolen.

+Lupaa minulle! Suutele minua merkiksi, että lupaat."

+

+— Suutelin häntä, ja hän nukahti kuiskaten: "Se on hyvä". Mutta noina

+viimeisinä silmänräpäyksinä, kun kumarruin hänen puoleensa painaakseni

+korvani hänen huulilleen, havahtui hän vielä kerran ja sanoi: "Muista

+lupauksesi, Tommy." Ja niin hän kuoli lapsivuoteeseen kaukana

+Chilcat-asemalla. —

+

+Teltta huojui ja painui miltei litteäksi myrskyn kynsissä. Dick täytti

+piippunsa sillä välin kuin Tommy valmisti teen ja asetti sen lieden

+syrjälle Mollyn paluuta odottamaan.

+

+Niin, miten kävi naisen, jonka silmät iskivät tulta ja jonka suonissa

+amerikkalaisveri kuohahteli? Hän oli parhaillaan paluumatkalla

+teltalle, jääsateen ja myrskyn sokaisemana, horjuen ja kaatuillen,

+tuulen tunkeutuessa hänen kurkkuunsa niin että hän oli vähältä

+tukehtua, hän saapui miltei nelinkontin teltalle. Myrsky riuhtoi

+raivoisasti hänen selkäänsä kiinnitettyä suurta kantamusta. Väsyneesti

+hän koetti sormillaan aukoa yhteensidottuja oviverhoja, mitkä Tommyn

+ja Dickin piti päästää hänelle auki. Sitten pinnisti hän viimeiset

+voimansa, hoippui sisälle ja lysähti umpi uuvuksissa lattialle.

+

+Tommy irroitti kantohihnat ja sieppasi kantamuksen tytön hartioilta.

+Sitä nostaessaan kuului sisältä kattiloiden ja pannujen kolinaa. Dick,

+joka parhaillaan oli kaatamassa wiskyä mukiin, vilkuili tytön toisella

+puolella seisovalle toverilleen. Tommy iski silmää takaisin. Hänen

+huulensa muodostivat sanan: "Vaatteet!" mutta Dick pudisti nuhtelevasti

+päätään.

+

+— Tässä olisi, pikku ystävä — hän sanoi Mollyn juotua wiskyn ja

+hiukkasen virkistyttyä — vähän kuivia vaatteita. Sulkeutukaa niihin.

+Me pujahdamme siksi aikaa ulos lujittamaan teltan kiinnitysköysiä. Ja

+pukeuduttuanne voitte huutaa meille, niin tulemme sisälle ja syömme

+yhdessä päivällisen. Huutakaakin lujasti, kun olette valmis! —

+

+— Herra suokoon, Dick, arveluni oikeaksi, että tämä läksytys olisi

+loppumatkan ajaksi taltuttanut hänen liiallisen terävyytensä — läähätti

+Tommy heidän päästessä suojaisemmalle puolelle telttaa.

+

+— Mutta onhan tuo terävyys itse asiassa parasta hänessä — vastasi

+Dick ja koetti suojella päätään jääkidekuurolta, joka tuiskahti

+teltannurkkauksen takaa. — Mollyssä on samaa ydintä kuin mitä on

+sinussa ja minussa, Tommy — sitkeyttä, jota oli äideissämmekin.

+

+

+

+

+

+SUURI KYSYMYS.

+

+I.

+

+Rouva Saytherin menestys Dawsonissa muistutti tähdenlentoa. Hän saapui

+sinne keväällä koiravaljakoilla ranskalais-kanadalaisen saattueen

+mukana, häikäisi ja loisti paikkakunnalla lyhyen kuukauden ja

+jatkoi sitten matkaansa jokea ylöspäin niin pian kuin jäät sulivat.

+Naisista köyhä Dawson ei voinut koskaan oikein käsittää tätä pikaista

+poislähtöä, ja sen merkittävimmät miehet tunsivat kaipuuta ja ikävää,

+kunnes löydöt Nomen seuduilla saivat vanhat asiat unohtumaan. Sillä

+Dawson oli ollut kovin ihastunut rouva Saytheriin ja ottanut hänet

+avosylin vastaan. Hän oli kaunis, ihastuttava ja kaiken hyvän

+lisäksi leski. Tästä johtui, että hän sai ihailijoikseen joukon

+eldoradolaispohattoja, virkamiehiä ja seikkailuhaluisia nuorukaisia,

+jotka kaikki olivat kauan ikävöineet hienohelmojen läheisyyttä.

+

+Kaivosinsinöörit tunsivat syvää kunnioitusta hänen miehensä, eversti

+Saytherin muistoa kohtaan, ja syndikaatin jäsenet ja kaupungin

+edustajat puhuivat ihailevasti miehen toiminnasta, sillä Valtioissa

+tämä oli tunnettu etevänä kaivosmiehenä ja Lontoossa oli hänen

+maineensa kenties vieläkin suurempi. Mutta miksi hänen leskensä —

+juuri hänen leskensä — oli tullut Pohjan perille, kas siinä päivän

+suuri kysymys. Miehet näillä seuduilla olivat kuitenkin käytännöllistä

+väkeä, he eivät välittäneet arveluista, vaan tyytyivät tosiseikkoihin.

+Ja suurelle osalle heistä oli Karen Sayther ylen tärkeä tosiseikka.

+Ettei rouva Sayther katsonut asiaa samalta kannalta, kävi selville

+siitä nopeasta ja sukkelasta tavasta, jolla hän noina neljänä viikkona

+jakeli rukkasia ihailijoilleen. Hänen kadotessaan näyttämöltä katosi

+myös tosiasia, mikä oli hurmannut heidät, mutta suuri kysymys jäi yhä

+ratkaisematta.

+

+Sattuma toi pienen mahdollisuuden arvoituksen selvittämiseksi. Kun

+rouva Saytherin viimeinen uhri, Jack Coughran, turhaan oli laskenut

+sydämensä ja viisisataa jalkaa pitkän valtauksensa hänen jalkojensa

+juureen, juhli mies kärsimäänsä tappiota remuamalla kokonaisen yön.

+Keskiyön seuduilla hän sattui tapaamaan Pierre Fontainen, joka ei

+ollut enempää eikä vähempää kuin rouva Saytherin saattueen johtaja.

+Uudistettiin vanha tuttavuus, juotiin ja oltiin lopuksi melko hutikassa.

+

+— Mitä sanoitte? — sopersi Pierre. — Miksikö madame Sayther tuli

+tänne? Voitte kysyä häneltä itseltään. Minä en tiedä yhtään mitään —

+sen verran vain, että hän lakkaamatta kyselee erästä miestä. "Pierre",

+sanoi hän minulle "teidän on hankittava se mies käsiinne, niin saatte

+paljon rahaa — saatte tuhannen dollaria". Ja sen miehen nimi kuuluu

+olevan David Payne, niinhän te sen lausutte. Kaiken aikaa hän puhui

+tuosta nimestä, ja minä haeskelin miestä kaikkialta, ponnistelin

+hemmetisti, mutta turhaan, ja niin jäivät tuhat dollariani saamatta.

+Lempo soikoon! —

+

+— Kuinka? _Ah oui_. Kerran tuli miehiä Circle Citystä ja he tunsivat

+tuon miehen. Hän asui Birch Creekissä, niin he kertoivat. Ja madame?

+Hän sanoi: "Hyvä!" — ja hän näytti hyvin onnelliselta. Ja sitten hän

+jatkoi: "Pankaa valjakot kuntoon, ja jos me löydämme hänet, niin saatte

+tuhat dollaria lisää". Minä vastasin: "Kyllä — heti paikallako? —

+lähtekäämme, madame!" —

+

+Ja silloin olin tietysti vakuutettu siitä, että nuo kaksi tuhatta

+dollaria olivat varmasti minun. Mutta mitä vielä! Tuli useampia miehiä

+Circle Citystä, ja he sanoivat, että se David Payne oli lähtenyt

+Dawsoniin jonkun aikaa sitten. Siten ei madamen ja minun matkasta Birch

+Creekiin tullut mitään. —

+

+— _Ah, m'sieu_. Sinä päivänä madame sanoi: "Pierre", sanoi hän antaen

+minulle viisisataa dollaria, "menkää ostamaan vene. Huomenna lähdemme

+jokea ylös". _Ah oui_, huomenna, jokea ylöspäin — ja se kirottu Sitka

+Charley pani minut maksamaan nuo viisisataa dollaria veneestä. Lempo

+soikoon! —

+

+Kun siis Jack Coughran seuraavana päivänä oli levittänyt saamiaan

+tietoja, joutui Dawson pohtimaan, kuka kumma tuo David Payne mahtoi

+olla miehiään ja minkätähden hänen olemassaolollaan oli niin suuri

+merkitys Karen Saytheriin. Mutta samana päivänä, yhtäpitävästi Pierre

+Fontainen kertomuksen kanssa, sauvoivat rouva Sayther barbaarisine

+saattajineen venettä vastavirtaan pitkin itäistä rantamaa Klondyke

+Cityyn, poikkesivat länsirannalle väistääkseen kalliojyrkänteet ja

+katosivat saarten sokkeloihin etelää kohti.

+

+II.

+

+— _Oui, madame_, juuri tässä se on. Ensimäinen, toinen, kolmas saari

+Stuart Piveriä laskettaessa. Ja tämä saari on numero kolme. —

+

+Sanottuaan tämän Pierre Fontaine iski sauvoimensa rantatörmään niin

+että veneen perä kääntyi virtaan ja keula läheni maata. Eräs ketterä

+nuorukainen hyppäsi siinä samassa rannalle kiinnitysköysi kädessä ja

+sitoi veneen kiinni.

+

+— Hetkinen, madame, minä käyn katsomassa. — Tuskin oli mies kadonnut

+rantapenkereen taa, kun alkoi kuulua kovaa koiranhaukuntaa, ja minuutin

+kuluttua hän palasi takaisin.

+

+— Kyllä, madame, siellä on maja. Tutkin sitä. Ketään ei ollut kotona.

+Mutta omistaja ei voi olla kaukana, sillä muuten hän ei olisi jättänyt

+koiria. Hän tulee pian, siitä olen varma. —

+

+— Auttakaa minua veneestä, Pierre. Minä olen niin hirveän uupunut

+matkasta. Mielestäni teidän olisi pitänyt valmistaa venesijani hieman

+mukavammaksi. —

+

+Karen Sayther nousi ylös veneen keskelle turkiksista tehdyltä

+istuimeltaan. Kovin hän näytti joustavalta ja kauniilta. Mutta joskin

+hän muistutti hentoa liljaa keskellä tätä alkuperäistä luontoa, niin

+päinvastaisia ominaisuuksia hänessä osoitti se luja ote, jolla hän

+tarttui Pierren käteen ja jota seurasi hänen käsivarsilihaksiensa

+jännittyminen koko ruumiinpainonsa joutuessa käsien varaan, ja lisäksi

+tarmo, jolla hän kiipesi rantaäyrästä ylös. Vaikkakin hänen hintelää

+luustoaan ympäröivä liha oli pehmeän kaunista, kätkeytyi hänen

+ruumiiseensa paljon voimaa.

+

+Vaivattoman kevyesti oli hän noussut maihin, mutta siitä huolimatta

+hehkui hänen poskillaan tavallisuutta lämpöisempi väri ja hänen

+sydämensä löi huomattavasti nopeammin. Ja hän lähestyi majaa

+vapisevalla uteliaisuudella ja samalla hänen hehkuvat kasvonsa

+muuttuivat vieläkin tummemmiksi.

+

+— Kas tässä! — Pierre osoitti puupinon ympärille sinkautuneita lastuja.

+— Ollut äskettäin täällä — kaksi, kolme päivää sitten, ei enempää. —

+

+Rouva Sayther nyökkäsi. Hän koetti katsahtaa sisälle pienestä

+ikkunasta, mutta ruutuna oli öljyttyä pergamenttiä, mikä kyllä päästi

+valoa sisälle, mutta esti sinne näkemästä. Kun tämä siis epäonnistui,

+kiersi hän majan ympäri ovelle, nosti jo puoleksi kömpelön säpin,

+mutta muuttikin mieltään, veti kätensä pois, ja säppi putosi takaisin

+paikoilleen. Sitten hän äkkiä lankesi polvilleen ja suuteli karkeasti

+veistettyä kynnystä. Jos Pierre Fontaine lie nähnytkin tämän, ainakaan

+hän ei vastaisina aikoina kertonut kenellekään tästä muistostaan. Mutta

+eräs venemiehistä, joka täysin rauhallisena sytytteli piippuaan, sai

+samassa aiheen säpsähtää esimiehensä tavallista ankarampaa äänensävyä.

+

+— Hei! Le Goire! Pitäkää huolta madamen vuoteesta — komensi Pierre. —

+Enemmän karhunnahkoja! Lisätkää huopia? Kuulitteko, hemmetissä! —

+

+Mutta pian sen jälkeen vuode purettiin ja suurin osa taljoja ja huopia

+heitettiin rantaäyräälle, mihin rouva Sayther mukavasti sijoittautui

+lepäämään ja alkoi odottaa. Hän asettautui kyljelleen ja katsoi

+edessään olevaa laajaa Yukonia. Vastarannan puolella olevien vuorten

+yläpuolella taivas, oli himmeämpi kaukaisten metsäpalojen savusta

+ja tämän verhon läpi kuulsi iltapäiväaurinko heikosti heittäen

+ympäristöön epämääräistä valoa ja aavemaisesti häilyviä varjoja.

+Joka ilmansuunnalle taivaanrantoja myöten jatkuivat erämaat, joita

+ihmisjalka ei milloinkaan ollut polkenut — hongikkojen peittämiä

+saaria, synkkiä vesistöjä ja jään uurtamia vuorenharjanteita.

+Mikään ei tässä yksinäisyydessä todistanut inhimillisestä elämästä,

+ainoakaan ääni ei häirinnyt hiiskumatonta hiljaisuutta. Maa näytti

+vaipuneen tuntemattomaan epätodellisuuteen, se oli kietoutunut samaan

+selittämättömään salaperäisyyteen kuin mikä väreilee suurten aavikkojen

+yllä. Kenties rouva Saytherin hermostuneisuus johtui tästä; alituisesti

+hän muutti asentoa. Hän tähyili vuoroin ylös, vuoroin alas jokea tai

+heitti jännittyneitä katseita pitkin synkkiä rantamia keksiäkseen

+kaikki puoleksi kätkössä olevatkin sivujokiuomat. Kului tunnin verran

+ja venemiehet lähetettiin maihin yöleiriä pystyttämään, mutta Pierre

+jäi auttamaan rouva Saytheriä tähyilemisessä.

+

+— Katsokaa, tuolta hän tulee kuin tuleekin — kuiskasi Pierre pitkän

+vaitiolon jälkeen, katse suunnattuna joen yläjuoksulle päin saaren

+pohjoiskärkeä.

+

+Kanootti välähtelevine airoineen lähestyi nopeasti myötävirtaa.

+Perässä näkyi mieshenkilö, keulassa nainen; molemmat työskentelivät

+tottuneesti ja tarkassa tahdissa. Rouva Sayther ei välittänyt katsoa

+naiseen, mutta kun vene tuli rantaan, kiintyi hänen huomionsa

+pakostakin tämän ainutlaatuiseen kauneuteen. Tiukasti vartalonmukainen

+hirvennahkapusero mielikuvituksellisesti helmillä koristeltuna noudatti

+uskollisesti vartalon kauniskaarteisia muotoja, ja loistavanvärinen

+silkkiliina, maalauksellisesti sidottuna, peitti osaksi hänen hyvin

+runsaat sinimustat hiuksensa. Mutta ne olivat naisen kasvot, jotka

+— ollen kuin pronssiin valetut — vangitsivat ja pysähdyttivät rouva

+Saytherin ohikiitävän katseen. Silmät, läpitunkevan mustat ja suuret,

+huomattavasti perinnäisen vinot, katsoivat rohkeasti kauniskaarteisen

+otsan alta. Poskipäät tosin olivat korkeat ja ulkonevat, mutta ne eivät

+muistuttaneet pääkallonkuvaa, ja posket kapenivat ja yhtyivät vihdoin

+suun luona, jonka ohuet huulet ilmaisivat hellyyttä ja voimaa. Nämä

+kasvot viittasivat heikosti mongolilaisvereen — paluusta alkuperäisiin

+rotuominaisuuksiin vuosisataisten vaellusten jälkeen. Vaikutusta

+vahvisti hienokaarteinen nenä ohuine, värisevine sieraimineen ja se

+kotkan viileyttä muistuttava yleissävy, mikä näytti antavan leiman ei

+yksistään hänen kasvoilleen vaan koko hänen olemukselleen. Hän oli

+todella tyyppinsä täydellisimmän kauneuden tuote, ja punaisen miehen

+suku voi ylistää itseään onnelliseksi, jos se kahdenkymmenen sukupolven

+aikana saa luoduksi yhdenkin näin ainutlaatuisen olennon.

+

+Pitkin ja voimakkain aironvedoin tyttö yhdessä miehen kanssa sukkelasti

+käänsi pienen aluksen vasten virtaa ja ohjasi varovasti rantaan.

+Seuraavassa hetkessä hän jo oli rantaäyräällä ja veti köyden avulla

+ote otteelta veneestä neljänneksen vastasurmattua hirveä. Sitten mies

+hypähti maihin, ja kiivaalla yhteisvedolla he tempaisivat kanootin ylös

+maalle. Koirat ympäröivät heidät heti, ja kun tyttö lempeästi kumartui

+niitä hyväilemään, sattui miehen katse rouva Saytlieriin, joka oli

+noussut paikaltaan. Hän katseli naista, hieroi vaistomaisesti silmiään,

+ikäänkuin epäillen silmiensä pettäneen, ja katsoi uudemman kerran.

+

+— Mutta sittenkin, tehän se olette Karen — sanoi hän levollisesti

+lähestyen tätä ja ojentaen kätensä — ensi hetkessä luulin näköhäiriön

+itseäni kohdanneen. Yhteen aikaan keväällä olin lumisokea ja sen

+jälkeen ovat silmäni monasti tehneet minulle jos jonkinlaisia

+kepposia. —

+

+Rouva Saytherin poskien puna oli käynyt yhä tummemmaksi ja hänen

+sydämensä löi tuskallisen kiivaasti. Hän oli odottanut mitä muuta

+mahdollista tahansa paitsi että mies näin rauhallisesti ojentaisi

+hänelle kätensä. Mutta hän ei kadottanut itsehillintäänsä ja puristi

+siis sydämellisesti miehen kättä.

+

+— Tiedättehän, Dave, että useasti uhkailin seurata jäljestänne.

+Ja sen olisinkin tehnyt, jos vain — — — jos vain — — — Jos vain

+olisin kehoittanut teitä siihen — David Payne nauroi ja katsoi

+intiaanityttöön, joka meni sisälle majaan.

+

+— Oi, minä käsitän, Dave — ja teidän sijassanne olisin varmasti tehnyt

+samoin. Mutta joka tapauksessa olen minä tullut — _nyt_. —

+

+— Jatkakaa siis hieman vielä matkaanne — menkäämme majaan, niin että

+saatte hiukan syödäksenne — sanoi mies iloisesti kiinnittämättä

+huomiota naisen äänessä ilmenevään rukoilevaan sävyyn. — Ja te olette

+luonnollisesti hyvin väsyksissä. Mitä tietä te tulitte? Ylhäältä

+käsinkö? Te olette siis viettänyt talven Dawsonissa tai sitten

+saavuitte viimeisellä rekikelillä. Onko tämä teidän leirinne? — Hän

+katseli venemiessaattuetta, joka oli leiriytynyt taivasalle nuotion

+ympärille, ja samalla hän piteli ovea auki, jotta nainen voisi astua

+sisälle.

+

+— Minä saavuin tänne jäitse Circle Citystä viime talvena — jatkoi mies

+— ja asettauduin toistaiseksi tänne. Olen suorittanut kullanetsiskely

+retkiä Henderson Creekiin ja jos epäonnistun, niin aion syksyllä

+koettaa onneani Stuart Riverillä. —

+

+— Te ette ole paljoakaan muuttunut, vai kuinka? — huomautti nainen

+ei järin asiaankuuluvasti, mutta koettaen johtaa keskustelun

+henkilökohtaisemmalle pohjalle.

+

+— Hiukan laihtunut kenties, mutta sen enempi lihaksia. Niinkö

+tarkoitatte? —

+

+Mutta rouva Sayther kohautti olkapäitään ja alkoi majan heikossa

+valossa katsoa intiaanityttöä, joka oli virittänyt tulen lieteen ja

+paistoi suuria hirvenlihapaloja ohuiden silavaviilujen kanssa.

+

+— Viivyittekö kauankin Dawsonissa? — Mies kiinnitti innokkaasti uutta

+koivuista vartta kirveenterään ja teki kysymyksensä päätään nostamatta.

+

+— Muutamia päiviä — vastasi nainen seuraten yhä silmillään tyttöä ja

+tuskin kuullen toisen sanoja. — Mitä kysyittekään, Dave? Dawsonissako?

+Kuukauden ja olin hyvin iloinen päästessäni sieltä. Äärimmäisen

+Pohjolan miehet ovat hyvin lapsekkaita, kuten tiedätte, ja liiallisen

+voimakas on heidän tapansa ilmaista tunteitaan. –

+

+— He eivät voi olla toisenlaisia, sillä he ovat siksi läheisessä

+yhteydessä maakamaraan. Jättäessään kotinsa mukavuuksineen he luopuvat

+samalla kaikista muodollisuuksista. Mutta te valitsitte hyvin viisaasti

+matkustamisenne ajan. Te olette täältä pois ennen moskiittojen tuloa.

+Ja se on todella onni, jota puuttuvan kokemuksenne perusteella ette

+kykene kyllin korkealle arvioimaan. —

+

+— Sitä en usko. Mutta kertokaa minulle itsestänne, omasta elämästänne.

+Ketä teillä on naapureina? Tai eikö ole ketään? —

+

+Näitä kysymyksiä tehdessään rouva Sayther ei hellittänyt katsettaan

+intiaanitytöstä, joka lieden kulmauksella rouhi jauhosäkin

+nurkkaukseen panemiaan kahvipapuja. Tyttö käytti survaisimena raskasta

+kvartsikappaletta ja voima ja taito, millä hän työnsä suoritti,

+osoittivat hänen hermojensa olevan yhtä alkuperäistä laatua kuin tämän

+hänen menettelyntapansa. David Payne pani merkille vieraansa kiinteän

+katseen ja tuskin huomattava hymy väreili hänen huulillaan.

+

+— Minulla on kyllä ollut joitakin — hän vastasi— muutamia Missourin

+miehiä ja pari Cornwallista, mutta he lähtivät Eldoradoon

+päiväpalkkalaisiksi erääseen kaivokseen. —

+

+Rouva Sayther heitti tutkivan katseen tyttöön. — Mutta ympäristöllä on

+luultavasti runsaasti intiaaneja?

+

+— Joka ikinen niistä on jo aikoja sitten muuttanut Dawsoniin. Koko

+maassa ei ole ainuttakaan alkuasukasta, lukuunottamatta Winapieta

+täällä ja hänkin on kotoisin Koyukukista — noin tuhat mailia täältä

+vastavirtaa. —

+

+Rouva Saytheristä tuntui äkkiä kuin olisi hän pyörtymäisillään. Tosin

+hymy ei kadonnut hänen huuliltaan, mutta hänestä tuntui siltä kuin

+olisivat David Paynen kasvot yhtäkkiä häipyneet loppumattoman kauas ja

+kuin olisivat tuvanhirret liikahtaneet alassortuakseen. Mutta nyt häntä

+pyydettiin siirtymään ruokapöydän ääreen ja aterian aikana hänellä

+oli aikaa ja tilaisuutta tointua. Hän puhui vähän ja pääasiallisesti

+hänen sanansa koskettivat maanoloja ja ilmastoa, kun sitävastoin Payne

+syventyi laajasti kuvailemaan eroavaisuuksia, mitkä ovat vallalla

+kesällä alavissa seuduissa tehtyjen matalain ja talvella ylevimmillä

+paikkakunnilla toimeenpantujen syvien kaivausten välillä.

+

+— Te ette ole kysynyt minkätähden minä olen tullut tänne pohjoiseen

+— sanoi rouva Sayther. — Mutta aivan varmasti te sen tiedätte. — He

+olivat nousseet pöydästä, ja David Payne oli jälleen ryhtynyt äskeiseen

+työhönsä. — Oletteko saanut minun kirjeeni? —

+

+— Viimeisenkö? En luule saaneeni. Luultavasti se kuljeksii jossakin

+ympäri Birch Greek Countryä tai voi se myös lojua jonkun kaupustelijan

+luona Dower Riverin varrella. Niitten tapa huolehtia postista on

+suorastaan häpeällistä. Ei järjestystä, ei minkäänlaista järjestelmää,

+ei — — —

+

+— Älkää olko noin ikävystyttävä, Dave! Auttakaa minua! — Hän sanoi nämä

+sanat jyrkästi, käyttäen menneisiin suhteisiin perustuvaa oikeutta.

+— Minkätähden te ette kysele mitään minusta itsestäni? Ette mitään

+entisajoistamme? Eikö teissä enää ole minkäänlaista mielenkiintoa

+ulkomaailmaa kohtaan? Tiedättekö, että mieheni on kuollut. —

+

+— David! — Hän tahtoi huudahtaa suuttumuksesta, mutta äänensä sai

+nuhtelevan sävyn ja hän tyytyi siihen.

+

+— Oletteko saanut kirjeitäni? Joitakin niistä te olette varmasti

+vastaanottanut, vaikkakin ette ole kertaakaan vastannut niihin. —

+

+— Missään tapauksessa en ole saanut viimeistä, mikä nähtävästi sisälsi

+tiedon miehenne kuolemasta — ja luultavasti on muitakin kirjeitä

+kadonnut — mutta muutamia olen kyllä saanut. Olen — hm — lukenut ne

+ääneen Winapielle saadakseni hänet käsittämään valkoisten sisartensa

+epäluotettavaisuuden. Ja minä luulen — hm — että hänellä on ollut

+hyötyä niistä.

+

+Mitä te ajattelette? —

+

+Nainen ei ollut huomaavinaan miehen ivaa, vaan jatkoi: — Viimeisessä

+kirjeessäni, jota te siis ette ole saanut, kerroin — aivan kuten

+edellytitte — eversti Saytherin kuolemasta. Se oli kirjoitettu vuosi

+sitten. Kirjoitin myöskin, että ellette te tulisi minun luokseni,

+matkustaisin minä teidän luoksenne. Ja minä tulin — kuten jo niin

+monasti olin luvannut. —

+

+— Minä en tiedä mistään sellaisista lupauksista. —

+

+— Aikaisemmissa kirjeissä. —

+

+— Niin, te lupasitte, mutta minä en ole pyytänyt, enkä vastannut,

+joten lupauksenne ovat muuttuneet merkityksettömiksi. Ja sen tähden en

+myöskään tiedä mistään sellaisista lupauksista. Mutta sitä vastoin minä

+muistan erään toisen lupauksen ja sen tekin muistanette. Se annettiin

+hyvin kauan sitten. — Mies antoi kirveenvarren pudota permannolle ja

+kohotti päätään. — Siitä on jo kulunut paljon aikaa, kun se lupaus

+annettiin, mutta silti muistan selvästi — päivän, tunnin, kaikki

+yksityiskohdatkin. Me olimme kauniissa puutarhassa, te ja minä —

+äitinne ruusutarhassa. Kaikki ympärillämme teki terää ja kukki, ja niin

+myös meissäkin heräsi kevään hehku. Minä vedin teidät puoleeni — se

+tapahtui minulle ensimäistä kertaa — ja suutelin teitä keskelle suuta.

+Muistatteko? —

+

+— Älkää puhuko menneisyydestä, Dave — älkää tehkö sitä! Minä kyllä

+muistan kaiken ja häpeän. Kuinka useasti olenkaan itkenyt sen johdosta?

+Jospa tietäisitte kuinka suuresti minä olen kärsinyt — — —

+

+— Ja silloin lupasitte te minulle — niin, ja sen jälkeen tuhannet

+kerrat sitä seuranneina ihanina aikoina. Jokainen silmistänne

+lähtevä katse, jokainen käsienne kosketus, jokainen huuliltanne

+irtautunut tavu, oli lupaus. Ja sitten — niin, mitenkä minun on

+sanani muovailtava? — ilmestyi toinen mies. Hän oli vanha, niin

+vanha, että olisi voinut olla teidän isänne — eikä hän ollut kaunis

+katsella, mutta yleisen mielipiteen mukaan erinomainen. Hän ei ollut

+tehnyt mitään väärää, hän seurasi aina lainkirjainta ja oli siis

+kunnioitettava. Lisäksi — ja sehän juuri tärkeintä — hän omisti joukon

+kurjia huuhtomoita, tietääkseni parisenkymmentä — suuria maa-aloja,

+kallisarvoisia tontteja — ja hän leikkasi kuponkeja. Hän — — —

+

+— Mutta vaikuttimia oli muitakin — keskeytti nainen. — Sanoin sen

+teille. Pakoittavia asianhaaroja — ahtaat ajat — rahahuolet — omaisteni

+kärsimä puute — heidän oli vaikeata tulla toimeen. Te näitte ja

+käsititte tämän raskaan tilanteen täydellisesti. En voinut sitä auttaa.

+Minut uhrattiin — tai minä uhrasin itseni, niinkuin haluatte. Mutta

+oi hyvä Jumalani! — niin minä hylkäsin teidät, Dave! Mutta oletteko

+koskaan ollut minulle oikeudenmukainen. Ajatelkaa, mitä olen saanut

+kärsiä. —

+

+— Eikö se tapahtunut teidän omasta tahdostanne? Pakoittavat

+asianhaarat? Koko maailmassa ei saattanut olla mitään sellaista, mikä

+olisi pakoittanut teidät jakamaan vuoteenne hänen tai kenenkään muun

+kanssa. —

+

+— Mutta sydämeni kuului koko ajan teille — puolustautui nainen

+rukoilevasti. — En ollut oppinut käsittämään rakkautta teidän

+tavallanne. Ja vieras on se tapa minulle vieläkin. En ymmärrä sitä

+laisinkaan. —

+

+— Mutta nyt — nyt! Mehän puhuimme miehestä, jonka te katsoitte

+sopivaksi aviomieheksenne. Mikä oli tämä mies? Millä hän teidät

+lumosi? Mitä suurenmoisia ominaisuuksia hänellä oli? On totta, että

+hänellä oli ansaitsemiskyky — tavaton kyky ansaita. Hän tunsi kaikki

+rikastumismahdollisuudet. Hän tiesi taidon ansaita sata prosenttia.

+Ovela hän oli ja omasi verrattoman vainun saalistaa yksinkertaista

+väkeä ja sen kautta siirtää rahat lähimmäisensä taskusta omaansa. Eikä

+lailla ollut mitään sitä vastaan muistuttamista. Laki ei tuominnut

+häntä; yleinen mielipide hyväksyi hänen menettelytapansa. Mutta teidän

+mittakaavanne mukaan, ja minun mielestäni — meidän ruusutarhamme

+mielestä, millainen hän oli? —

+

+— Muistakaa, että hän on kuollut. —

+

+— Se ei muuta asiaa. _Mikä_ hän oli? — Iso, karkea, materialistinen

+olento, kuuro laululle, sokea kauneudelle, henkisesti kuollut. Hän oli

+lihonut laiskuudessa, hänen ryppyiset poskensa riippuivat ja hänen

+pyöreä vatsansa todisti, että hän oli ahne. —

+

+— Mutta hän on kuollut, Dave! Me taasen elämme yhä — _yhä!_ Kuuletteko?

+Niinkuin sanoitte, minä olin uskoton. Minä olen rikkonut. Hyvä!

+Mutta eikö teidänkin täydy sanoa: _olen rikkonut_ Jos minä rikoin

+lupaukseni, niin olette tekin tehnyt samoin. Teidän rakkautenne,

+ruusutarhassa tunnustamanne rakkauden tuli kestää ikuisesti. Missä se

+nyt on? —

+

+— Täällä se on nytkin — huudahti mies lyöden intohimoisesti nyrkillä,

+rintaansa. — Ja on aina ollut. —

+

+— Ja teidän rakkautenne oli niin suuri, mikään ei voinut olla sen

+suurempi — jatkoi nainen — niin ainakin sanoitte siellä ruusutarhassa.

+Ja kuitenkaan se ei näy olevan kyllin suuri ja jalo kyetäkseen

+anteeksiantamaan minulle, joka jalkojenne juuressa itkien rukoilen.

+

+David Payne epäröi. Hän avasi suunsa puhuakseen mutta sanat eivät

+irtautuneet hänen huuliltaan. Nainen oli saanut hänet paljastamaan

+sydämensä ja ilmilausumaan totuuksia, joita hän tähän saakka oli

+salannut jopa itseltäänkin. Ja nainen oli ihana katsella seisoessaan

+hänen edessään intohimosta säteilevänä ja palauttaen mieleen vanhoja

+muistoja. Hän käänsi päänsä pois päästäkseen näkemästä naista, mutta

+tämä kiersi hänet ja asettui jälleen katsomaan häntä silmiin.

+

+— Katsele minua, Dave! Katsele minua! Minä olen se sama kuin ennenkin.

+Ja niin olet sinäkin, jos tahdot olla suora. Me emme ole muuttuneet. —

+

+Naisen käsi lepäsi miehen olkapäällä ja miehen käsivarsi ojentautui

+kietoutuakseen naisen vyötäisille, kun samassa tulitikun sähähtävä

+rapsahdus saattoi miehen ennalleen, Winapie, käsittämättä mitä

+tapahtui, pani tulen hitaasti syttyvään rasvalamppuun. Hänen vartalonsa

+erottautui selvästi sysimustaa seinää vastaan, ja kun liekki äkkiä

+leimahti täyteen voimaan, näyttäytyi hänen pronssinvärinen kauneutensa

+täydessä kuninkaallisessa hohteessaan.

+

+— Te näette, että se on mahdotonta! — voihkaisi mies työntäen samalla

+varovasti luotansa valkoisen naisen. — Se on mahdotonta — toisti hän. —

+Mahdotonta. —

+

+— Minä en ole pikku tyttö enää, Dave, eikä minulla ole tyttömäisiä

+haaveita — sanoi nainen lempeästi, mutta ei rohjennut palata miehen

+luo. — Olen täysin kehittynyt nainen ja sentähden ymmärrän tämän.

+

+Miehet ovat aina miehiä — — — Sehän on yleinen tapa tässä maassa — eikä

+se minua loukkaa. Arvasin sen heti alusta. Sehän lienee vain tuollainen

+tämän maan tapainen liitto — eikä mikään todellinen avioliitto? —

+

+— Sen tapaisia kysymyksiä me emme tee täällä Alaskassa — vastasi mies

+tuskin kuuluvalla äänellä.

+

+— Tiedän sen, mutta — — —

+

+— No niin — tämä on täällä tavanmukainen avioliitto, ei muuta. —

+

+— Eikä ole lapsia? —

+

+— Ei ole. —

+

+— Eikä myöskään ole — — —

+

+— Ei, ei, ei laisinkaan — — Mutta sittenkin se on

+

+mahdotonta. —

+

+— Se ei ole _mitään_. — Nainen astui jälleen miehen luo ja hänen

+kätensä kosketti lempeästi miehen ruskettunutta niskaa. — Tunnen

+erittäin hyvin täkäläiset tavat. Sellaista tapahtuu täällä joka päivä.

+Miehet eivät aio jäädä tänne, eroittautua ainaiseksi maailmasta ja niin

+antavat he P.C.C-yhtiölle maksumääräyksen vuoden ylöspidosta ja lisäksi

+käteisiä ja silloin tyttö on tyytyväinen. Jonkun ajan kuluttua voi mies

+— — —

+

+Nainen kohautti olkapäitään. — Siten on tämänkin tytön laita. Teemme

+tilauksen yhtiöltä, ei vain vuodeksi, vaan koko hänen elämänsä

+ajaksi. Mikä hän oli, kun hänet ensi kerran tapasit? Raaka, lihaa

+ahmiva villi, jonka ruokana oli kesällä kala, talvella hirvenliha,

+joka juhlien aikana mässäsi, mutta tavallisesti — näki nälkää. Jos et

+sinä olisi osunut hänen tielleen, olisi hän jäänytkin sellaiseksi.

+Sinun ilmaantumisesi saattoi hänet parempaan asemaan; mutta jos sinä

+nyt lähdet pois, kun hänen elämänsä on ainiaaksi turvattu, tulee hän

+luultavasti onnellisemmaksi kuin olisi ollut, ellette olisi lainkaan

+toisianne tavanneet. —

+

+— Ei, ei — vastusti mies — se ei olisi oikein. —

+

+— Kuulehan, Dave, sinun täytyy käsittää. Hän ei ole sinun vertasi.

+Teidän välillänne ei ole rotuyhteyttä. Hän on täkäläinen alkuasukas,

+kasvanut tässä maassa ja sukua sille ja mahdotonta on häntä siitä

+eroittaa. Hän on syntynyt villiksi ja tulee villinä myös kuolemaan.

+Mutta me — sinä ja minä — me kuulumme hallitsevaan, kehittyvään

+rotuun, joka on maan suola ja valtias. Me olemme luodut toisiamme

+varten. Samaan rotuun kuuluvien olentojen kesken vallitsee vetovoima,

+ja sekä järki että tunne ovat tämän vetovoiman takana. Jo yksistään

+vaistomme sen säätävät. Sitä sinä et voi kieltää. Sinä et voi

+riistäytyä sukupolvilta, jotka ovat eläneet ennen sinua. Sinä polveudut

+esi-isistä, jotka ovat jatkaneet sukuaan tuhannet — niin, sadattuhannet

+vuodet, ja sinuun sukusi ei saa sammua. Niin ei voi käydä. Syntyperäsi

+ei sitä salli. Vaisto on tahtoa voimakkaampi. Rotusi voimakkaampi kuin

+sinä. Tule, lähtekäämme, Dave! Me olemme vielä nuoria ja elämä, on

+ihana. Tule! —

+

+Winapie lähti ulos ruokkimaan koiria. Miehen katse seurasi tyttöä ja

+pudistaen päätään hän hiljaisella äänellä uudisti vastaväitteensä.

+Mutta Karen Sayther vei kätensä miehen kaulalle ja painoi poskensa

+tämän poskea vastaan. Ja koko nykyisen elämän synkkyys valtasi miehen

+mielen — tulokseton kamppailu säälimättömiä luonnonvoimia vastaan,

+monet pitkät vuodet täynnä kylmää ja nälkää, ankarat ja julmat

+yhteenotot villin luonnon kanssa, tuskastuttava tyhjyydentunne, jota

+pelkkä eläimellinen olemassaolo ei voinut tyydyttää. Ja tuossa hänen

+vierellään kuiskaili kiusaus aurinkoisista, lämpimämmistä maista,

+soitosta, valosta ja riemusta ja loihti esille menneitten aikojen

+muistot. Itsetiedottomasti ne nousivat kuvina miehen silmien eteen. Hän

+näki tuttuja kasvoja, sirpaleita elämänsä menneiltä ajoilta, onnellisia

+hetkiä, hän oli kuulevinaan soittoa ja iloista naurua — — —

+

+— Tule, Dave, tule! Minulla on riittävästi varoja meille molemmille.

+Tasainen tie häämöttää edessämme. — Nainen katseli ympärilleen köyhästi

+sisustetussa majassa. — Omaisuuteni riittää meille molemmille. Koko

+maailma on jalkojemme juuressa ja sen riemut kuuluvat meille. Tule,

+tule! —

+

+Nainen värisi miehen käsivarsissa ja tämä puristi häntä lujasti

+itseänsä vastaan. Mutta pian mies nousi seisomaan. Nälkäisten koirien

+murina ja Winapien kimeät huutelut, kun tyttö koetti rauhoittaa

+tappelevia, tunkeutuivat hillittynä hänen korviinsa paksujen

+seinähirsien läpi. Ja äkkiä hänen mieleensä muistui kokemansa

+tapaus. Taistelu metsässä — hirvittävän suurta harmaata karhua oli

+haavoitettu lapaan ja siitä peto oli raivoissaan; koirat ulvoivat

+vimmatusti ja Winapie huusi kimakasti yllyttäessään niitä hyökkäämään;

+hän itse ponnisteli karhun kynsissä viimeiset voimansa välttääkseen

+verisen kuoleman; koiria katkaistuine selkärankoineen ja raadeltuine

+sisuksineen kieriskeli kuolintuskissa hangella; neitseellisen valkoinen

+lumi oli muuttunut tulipunaiseksi ihmisen ja eläimen verestä; raivoava

+karhu ylivoimaisena, valmiina antamaan hänelle kuoliniskun — ja vihdoin

+Winapie keskellä tätä kauhun kuvaa, keskellä kamppailua elämästä

+ja kuolemasta, hiukset hajallaan ja silmät salamoiden — ilmettynä

+raivottarena — kerta, kerran jälkeen iskien pitkällä metsästyspuukolla.

+— — — Hiki nousi hänen otsalleen. Hän työnsi luotaan vaaleaverisen

+naisen ja hoiperteli takaisin seinävierelle. Ja nainen, tietäen että

+ratkaiseva hetki oli lyönyt, mutta aavistamatta mitä miehelle oli

+tapahtunut, tunsi vaistomaisesti, että tähän astiset voitonsaavutukset

+luikuivat pois hänen käsistään.

+

+— Dave, Dave! — hän huudahti — Minä en tahdo luopua sinusta! Minä en

+jätä sinua! Ellet sinä halua lähteä täältä, jäämme tänne. Minä jään

+sinun luoksesi. Maailma on minulle vähemmästä merkityksestä kuin

+sinä. Minusta tulee sinun Pohjolan-vaimosi. Valmistan ruokasi, ruokin

+koirasi, tallon tietä sinulle ja soudan sinun kanssasi. Voin tehdä sen.

+Usko minua: minä olen voimakas. —

+

+Mies ei epäillyt katsellessaan naista ja pitäessään hänet loitolla

+itsestään. Mutta hänen kasvonsa olivat muuttuneet synkiksi ja

+värittömiksi ja hänen silmiensä lämpimä katse oli kadonnut.

+

+— Minä maksan Pierrelle ja venemiehille, he saavat lähteä. Ja jään

+tänne sinun luoksesi papin siunaamana tai siunaamatta, vihittynä tai

+vihkimättömänä — olen valmis seuraamaan sinua kaikkialle. Dave, Dave!

+Kuuntele minua! Sanoit minun tehneen sinulle vääryyttä entisaikoina

+— ja niin teinkin — mutta anna minun nyt hyvittää se, salli minun

+sovittaa syntini! Jos minä muinoin arvostelin rakkautta väärin, niin

+rukoilen sinulta, salli minun näyttää, että nyt tiedän arvostella sitä

+oikein. —

+

+Nainen heittäytyi polvilleen ja kietoi itkien käsivartensa miehen

+polvien ympärille. — Ja sinä _tunnet_ hellyyttä minuun. Sinä _tunnet_

+hellyyttä. Ajattele kaikkia niitä hirveän pitkiä vuosia, joina olen

+odottanut ja kärsinyt! Oi, sinä et voi milloinkaan, et ikinä aavistaa

+kärsimyksieni määrää. — Mies kumartui ja nosti hänet permannolta.

+

+— Kuunnelkaa mitä sanon — sanoi mies käskevällä äänellä, avasi oven

+ja ohjasi naisen sen ulkopuolelle. — Se on mahdotonta. Me emme saa

+ajatella vain itseämme. Teidän täytyy lähteä. Toivon teille onnekasta

+matkaa. Sixty Milen luona matkanteko vaikeutuu, mutta teillä on

+maailman parhaat venemiehet, ja he voittavat kyllä kaikki esteet. Ehkä

+nyt haluatte sanoa hyvästi? —

+

+Vaikka nainen jo oli saanut vallan itsensä yli, katseli hän miestä

+epätoivoisin ilmein. — Jos — jos — jos Winapie — läähätti hän ja

+vaikeni.

+

+Mies ymmärsi ajatuksen ja vastasi: — Niin. — Mutta heti sen sanottuaan

+hän tajusi moisen ajatuksen mahdottomuuden ja lisäsi: — Sellainen ei

+saa tulla kysymykseen. Se ei ole lainkaan todennäköistä. Moisesta

+ajatuksesta meidän täytyy luopua. —

+

+— Suutele minua! — kuiskasi nainen kirkastunein katsein. Ja sitten hän

+kääntyi ja lähti astelemaan poispäin.

+

+— Lähdemme heti, Pierre — sanoi nainen saattajalleen, ainoalle, joka

+valveilla odotti hänen paluutaan.

+

+— Meidän täytyy lähteä. —

+

+Pierren terävät silmät havaitsivat nuotion loisteessa tuskan ilmeen

+naisen kasvoilla, mutta hän suhtautui tähän kummalliseen määräykseen

+kuin olisi se maailman luonnollisin asia. — _Out, madame_ — hän sanoi.

+

+— Mitä tietä? Dawsoniinko? —

+

+— Ei — vastasi rouva Sayther melko rauhallisesti — ei, vaan ylöspäin

+Dyeaan. —

+

+Heti Pierre kääntyi nukkuvien saattomiesten puoleen, potki heidät

+murahteluistaan huolimatta pois huopien sisältä ja ajoi työhön.

+Muutamissa minuuteissa rouva Saytherin pieni teltta oli purettu,

+pannut ja kattilat kootut, huovat kerällä, ja miehet matkalla alas

+veneelle kompastellen raskaitten taakkojensa alla. Rouva Sayther odotti

+rannassa, kunnes matkatavarat olivat sijoitetut veneeseen ja hänen oma

+paikkansa oli laitettu kuntoon.

+

+— Hinaamme veneen saaren ulommaiseen kärkeen — selitti Pierre

+puuhaillen pitkän hinausköyden kimpussa. — Ja sitten soudamme salmen

+läpi, missä virta ei ole niin voimakas kuin muualla, ja luulen, että se

+onnistuu meille hyvin. —

+

+Äkkiä hänen herkät korvansa kuulivat edellisenvuotisessa kuivettuneessa

+ruohossa kahisevia askeleita, ja hän käänsi päätään. Intiaanityttö

+tuli heidän luokseen, seuranaan useampia selkäkarvansa pöyhistäneitä

+susikoiria. Rouva Sayther huomasi, että tytön kasvot, jotka olivat

+olleet välinpitämättömän näköiset kohtauksen aikana majassa, olivat nyt

+hehkuvan vihan punertamat.

+

+— Mitä te teitte hänelle? — kysyi tyttö jyrkästi rouva Saytheriltä.

+— Hän paneutui vuoteeseensa ja on niin huonon näköinen. Ja minä

+kysyin: 'Mikä sinua vaivaa, David? Oletko sairas?' Mutta hän ei vastaa

+kerrassaan mitään. Vähän ajan kuluttua hän sanoo: 'Winapie, hyvä tyttö,

+mene pois. Pian voin minä taasen hyvin.' Mutta _mitä te_ olette tehnyt

+hänelle? Puhukaa! Te olette huono nainen. —

+

+Rouva Sayther silmäili uteliaana villinaista, joka jakoi David Paynen

+elämän, kun sitä vastoin hänen itsensä täytyi yksin lähteä yön pimeään.

+

+— Minun nähdäkseni te olette paha nainen — toisti Winapie hitaasti ja

+täsmällisesti niinkuin yleensä käytettäessä vähän tunnettua vierasta

+kieltä. — Minun mielestä parasta, että te menette pois, ettekä enää

+koskaan tule takaisin. Mitä te itse ajattelette? Minulla on vain yksi

+mies. Minä olen intiaanityttö. Te amerikkalainen nainen. Te olette

+kaunis katsella. Te saatte niin monta miestä kuin vaan tahdotte. Teidän

+silmänne siniset kuin taivas. Teidän ihonne on niin valkea, niin

+pehmeä. —

+

+Tyttö ojensi täysin rauhallisesti ruskean etusormensa ja painoi sen

+vasten toisen pehmeätä poskea. Ja Karen Saytherin ikuiseksi kunniaksi

+on luettava, ettei hän peräytynyt. Pierre oli ottamaisillaan askeleen

+eteenpäin suojellakseen häntä, mutta rouva Sayther antoi hänelle merkin

+poistua samalla tosin tuntien voimakasta kiitollisuutta miestä kohtaan.

+— Ei hätää, Pierre — hän sanoi. — Olkaa hyvä ja siirtykää vähän

+loitommalle meistä. —

+

+Mies meni kunnioittavasti kuulomatkan ulottuvilta, mutta siinä hän heti

+pysähtyi, murahteli itsekseen ja jäi silmillään mittailemaan välimatkaa

+naisten luo.

+

+— Niin valkea — niin pehmoisa — aivan kuin pienellä lapsella — Winapie

+kosketti toistakin poskea ja veti sitten kätensä pois. — Mutta

+moskiitit tulevat pian. Silloin hieno iho käy haavoille ja turpoaa —

+ah, turpoaa niin pahasti. Paljon, paljon moskiittoja — paljon, paljon

+haavoja. Minä luulen, on parempi, että matkustatte nyt heti, ennenkuin

+moskiitit tulevat. Tätä tietä — hän viittasi virtaa alas — te tulette

+St. Michaelsiin. Tätä tietä — hän näytti vastavirran suuntaan — te

+tulette Dyeaan. Paras teidän on matkustaa Dyeaan. Hyvästi. —

+

+Ja se, mitä rouva Sayther nyt teki, saattoi Pierren mitä suurimman

+hämmästyksen valtaan. Sillä hän kietoi käsivartensa intiaanitytön

+ympärille, suuteli tätä ja purskahti itkuun.

+

+— Olkaa hänelle hyvä — hän nyyhkytti — olkaa hyvä Davelle! Sitten

+laskeutui hän puolitiehen rantaäyrästä, ennenkuin katsoi taakseen

+ja huudahti: — Jää hyvästi! — minkä sanottuaan hän nousi veneeseen.

+Pierre seurasi häntä ja päästi kiinnitysköyden irti. Sitten mies asetti

+peräsinairon paikoilleen ja antoi lähtömerkin. Le Goire viritti vanhan

+ranskalaisen laulelman. Ja hinausköyteen perättäisin kumartuneet miehet

+muistuttivat tähtien heikossa valossa vaeltavia haamuja; peräsinairo

+halkoi terävästi mustaa vettä, ja vene häipyi yön pimeyteen.

+

+

+

+

+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUURI ARVOITUS ***

+

+Updated editions will replace the previous one--the old editions will

+be renamed.

+

+Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright

+law means that no one owns a United States copyright in these works,

+so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the

+United States without permission and without paying copyright

+royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part

+of this license, apply to copying and distributing Project

+Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm

+concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,

+and may not be used if you charge for an eBook, except by following

+the terms of the trademark license, including paying royalties for use

+of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for

+copies of this eBook, complying with the trademark license is very

+easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation

+of derivative works, reports, performances and research. Project

+Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may

+do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected

+by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark

+license, especially commercial redistribution.

+

+START: FULL LICENSE

+

+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

+

+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

+distribution of electronic works, by using or distributing this work

+(or any other work associated in any way with the phrase "Project

+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full

+Project Gutenberg-tm License available with this file or online at

+www.gutenberg.org/license.

+

+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project

+Gutenberg-tm electronic works

+

+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

+and accept all the terms of this license and intellectual property

+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all

+the terms of this agreement, you must cease using and return or

+destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your

+possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a

+Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound

+by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the

+person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph

+1.E.8.

+

+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

+used on or associated in any way with an electronic work by people who

+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few

+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

+even without complying with the full terms of this agreement. See

+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project

+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this

+agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm

+electronic works. See paragraph 1.E below.

+

+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the

+Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection

+of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual

+works in the collection are in the public domain in the United

+States. If an individual work is unprotected by copyright law in the

+United States and you are located in the United States, we do not

+claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,

+displaying or creating derivative works based on the work as long as

+all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope

+that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting

+free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm

+works in compliance with the terms of this agreement for keeping the

+Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily

+comply with the terms of this agreement by keeping this work in the

+same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when

+you share it without charge with others.

+

+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern

+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are

+in a constant state of change. If you are outside the United States,

+check the laws of your country in addition to the terms of this

+agreement before downloading, copying, displaying, performing,

+distributing or creating derivative works based on this work or any

+other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no

+representations concerning the copyright status of any work in any

+country other than the United States.

+

+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

+

+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

+immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear

+prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work

+on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the

+phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,

+performed, viewed, copied or distributed:

+

+  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

+  most other parts of the world at no cost and with almost no

+  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it

+  under the terms of the Project Gutenberg License included with this

+  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the

+  United States, you will have to check the laws of the country where

+  you are located before using this eBook.

+

+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is

+derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not

+contain a notice indicating that it is posted with permission of the

+copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in

+the United States without paying any fees or charges. If you are

+redistributing or providing access to a work with the phrase "Project

+Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply

+either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or

+obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm

+trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

+with the permission of the copyright holder, your use and distribution

+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any

+additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms

+will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works

+posted with the permission of the copyright holder found at the

+beginning of this work.

+

+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

+License terms from this work, or any files containing a part of this

+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

+

+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

+electronic work, or any part of this electronic work, without

+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

+active links or immediate access to the full terms of the Project

+Gutenberg-tm License.

+

+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,

+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including

+any word processing or hypertext form. However, if you provide access

+to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format

+other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official

+version posted on the official Project Gutenberg-tm website

+(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense

+to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means

+of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain

+Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the

+full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

+

+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works

+provided that:

+

+* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

+  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

+  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed

+  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has

+  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid

+  within 60 days following each date on which you prepare (or are

+  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty

+  payments should be clearly marked as such and sent to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in

+  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg

+  Literary Archive Foundation."

+

+* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

+  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

+  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

+  License. You must require such a user to return or destroy all

+  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue

+  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm

+  works.

+

+* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

+  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

+  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of

+  receipt of the work.

+

+* You comply with all other terms of this agreement for free

+  distribution of Project Gutenberg-tm works.

+

+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project

+Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than

+are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing

+from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of

+the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set

+forth in Section 3 below.

+

+1.F.

+

+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

+works not protected by U.S. copyright law in creating the Project

+Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm

+electronic works, and the medium on which they may be stored, may

+contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate

+or corrupt data, transcription errors, a copyright or other

+intellectual property infringement, a defective or damaged disk or

+other medium, a computer virus, or computer codes that damage or

+cannot be read by your equipment.

+

+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

+liability to you for damages, costs and expenses, including legal

+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

+DAMAGE.

+

+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

+written explanation to the person you received the work from. If you

+received the work on a physical medium, you must return the medium

+with your written explanation. The person or entity that provided you

+with the defective work may elect to provide a replacement copy in

+lieu of a refund. If you received the work electronically, the person

+or entity providing it to you may choose to give you a second

+opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If

+the second copy is also defective, you may demand a refund in writing

+without further opportunities to fix the problem.

+

+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth

+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO

+OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT

+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

+

+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

+warranties or the exclusion or limitation of certain types of

+damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement

+violates the law of the state applicable to this agreement, the

+agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or

+limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or

+unenforceability of any provision of this agreement shall not void the

+remaining provisions.

+

+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in

+accordance with this agreement, and any volunteers associated with the

+production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm

+electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,

+including legal fees, that arise directly or indirectly from any of

+the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this

+or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or

+additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any

+Defect you cause.

+

+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

+

+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

+electronic works in formats readable by the widest variety of

+computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It

+exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations

+from people in all walks of life.

+

+Volunteers and financial support to provide volunteers with the

+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future

+generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see

+Sections 3 and 4 and the Foundation information page at

+www.gutenberg.org

+

+Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation

+

+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit

+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification

+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by

+U.S. federal laws and your state's laws.

+

+The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,

+Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up

+to date contact information can be found at the Foundation's website

+and official page at www.gutenberg.org/contact

+

+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without

+widespread public support and donations to carry out its mission of

+increasing the number of public domain and licensed works that can be

+freely distributed in machine-readable form accessible by the widest

+array of equipment including outdated equipment. Many small donations

+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

+status with the IRS.

+

+The Foundation is committed to complying with the laws regulating

+charities and charitable donations in all 50 states of the United

+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a

+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

+with these requirements. We do not solicit donations in locations

+where we have not received written confirmation of compliance. To SEND

+DONATIONS or determine the status of compliance for any particular

+state visit www.gutenberg.org/donate

+

+While we cannot and do not solicit contributions from states where we

+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

+against accepting unsolicited donations from donors in such states who

+approach us with offers to donate.

+

+International donations are gratefully accepted, but we cannot make

+any statements concerning tax treatment of donations received from

+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

+

+Please check the Project Gutenberg web pages for current donation

+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other

+ways including checks, online payments and credit card donations. To

+donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

+

+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works

+

+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

+Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be

+freely shared with anyone. For forty years, he produced and

+distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of

+volunteer support.

+

+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

+editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in

+the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not

+necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper

+edition.

+

+Most people start at our website which has the main PG search

+facility: www.gutenberg.org

+

+This website includes information about Project Gutenberg-tm,

+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

diff --git a/69697-0.zip b/69697-0.zip
new file mode 100644
index 0000000..8476c43
--- /dev/null
+++ b/69697-0.zip