diff options
Diffstat (limited to '7000-8.txt')
| -rw-r--r-- | 7000-8.txt | 23563 |
1 files changed, 23563 insertions, 0 deletions
diff --git a/7000-8.txt b/7000-8.txt new file mode 100644 index 0000000..0294d4d --- /dev/null +++ b/7000-8.txt @@ -0,0 +1,23563 @@ +The Project Gutenberg EBook of The Kalevala, by Elias Lönnrot + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: The Kalevala + +Author: Elias Lönnrot + +Posting Date: September 20, 2010 [EBook #7000] +Release Date: November, 2004 +First Posted: October 23, 2002 +Last Updated: February 25, 2005 + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK THE KALEVALA *** + + + + +Produced by an anonymous Project Gutenberg volunteer. HTML +version by Al Haines. + + + + + + + + + + +Kalevala +[1849 edition] + + +Elias Lönnrot +(1802- 1884) + + +[This electronic edition has been copied verbatim from the 28th printed edition +produced by the Finnish Literature Society as posted on their web site: +http://www.finlit.fi/kalevala/index.html The text is in the public domain. + +The FLF has also given Project Gutenberg permission to also post their +copyrighted introduction. For more information on 'Kalevala', please visit +their web site.] + + + +Kalevala 1849 + +Kalevalan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1835. Teos syntyi Elias Lönnrotin +(1802- 1884) työn tuloksena ja koostui hänen keräämistään kansanrunoista. + +Kalevala merkitsi käännettä suomenkieliselle kulttuurille ja herätti huomiota +myös ulkomailla. Se synnytti suomalaisten keskuudessa itseluottamusta oman +kielen ja kulttuurin mahdollisuuksiin. Kalevalaa ruvettiin kutsumaan +suomalaisten kansalliseepokseksi. + +Lönnrot ystävineen jatkoi edelleen kansanrunojen keräämistä. Uutta aineistoa +kertyi runsaasti. Sen pohjalta Lönnrot julkaisi Kalevalan toisen, laajemman +version vuonna 1849. Eepoksessa oli nyt 50 runoa (22 000 säettä) ja se oli +juonenkulultaan yhtenäisempi kuin vanha Kalevala. + +Vuoden 1849 Kalevala on se, jota siitä lähtien on Suomessa luettu ja johon myös +useimmat käännökset pohjautuvat. + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, jonka perustajiin Lönnrotkin kuuluu, julkaisi +sekä vuoden 1835 että 1849 Kalevalan. + +Oheinen teksti perustuu SKS:n julkaiseman 1849 Kalevalan 28. painokseen. Sen on +Anssi Toivon tekstistä muotoillut ja tarkastanut Johanna Kurela. + +Kommentit ja korjaukset: + Suomalaisen Kirjallisuuden Seura + Sirkka-Liisa Mettomaki + Sirkka-Liisa.Mettomaki@finlit.fi + + + + + Ensimmäinen runo + + + Mieleni minun tekevi, + aivoni ajattelevi + lähteäni laulamahan, + saa'ani sanelemahan, + sukuvirttä suoltamahan, + lajivirttä laulamahan. + Sanat suussani sulavat, + puhe'et putoelevat, + kielelleni kerkiävät, + hampahilleni hajoovat. + Veli kulta, veikkoseni, + kaunis kasvinkumppalini! + Lähe nyt kanssa laulamahan, + saa kera sanelemahan + yhtehen yhyttyämme, + kahta'alta käytyämme! + Harvoin yhtehen yhymme, + saamme toinen toisihimme + näillä raukoilla rajoilla, + poloisilla Pohjan mailla. + Lyökämme käsi kätehen, + sormet sormien lomahan, + lauloaksemme hyviä, + parahia pannaksemme, + kuulla noien kultaisien, + tietä mielitehtoisien, + nuorisossa nousevassa, + kansassa kasuavassa: + noita saamia sanoja, + virsiä virittämiä + vyöltä vanhan Väinämöisen, + alta ahjon Ilmarisen, + päästä kalvan Kaukomielen, + Joukahaisen jousen tiestä, + Pohjan peltojen periltä, + Kalevalan kankahilta. + Niit' ennen isoni lauloi + kirvesvartta vuollessansa; + niitä äitini opetti + väätessänsä värttinätä, + minun lasna lattialla + eessä polven pyöriessä, + maitopartana pahaisna, + piimäsuuna pikkaraisna. + Sampo ei puuttunut sanoja + eikä Louhi luottehia: + vanheni sanoihin sampo, + katoi Louhi luottehisin, + virsihin Vipunen kuoli, + Lemminkäinen leikkilöihin. + Viel' on muitaki sanoja, + ongelmoita oppimia: + tieohesta tempomia, + kanervoista katkomia, + risukoista riipomia, + vesoista vetelemiä, + päästä heinän hieromia, + raitiolta ratkomia, + paimenessa käyessäni, + lasna karjanlaitumilla, + metisillä mättähillä, + kultaisilla kunnahilla, + mustan Muurikin jälessä, + Kimmon kirjavan keralla. + Vilu mulle virttä virkkoi, + sae saatteli runoja. + Virttä toista tuulet toivat, + meren aaltoset ajoivat. + Linnut liitteli sanoja, + puien latvat lausehia. + Ne minä kerälle käärin, + sovittelin sommelolle. + Kerän pistin kelkkahani, + sommelon rekoseheni; + ve'in kelkalla kotihin, + rekosella riihen luoksi; + panin aitan parven päähän + vaskisehen vakkasehen. + Viikon on virteni vilussa, + kauan kaihossa sijaisnut. + Veänkö vilusta virret, + lapan laulut pakkasesta, + tuon tupahan vakkaseni, + rasian rahin nenähän, + alle kuulun kurkihirren, + alle kaunihin katoksen, + aukaisen sanaisen arkun, + virsilippahan viritän, + kerittelen pään kerältä, + suorin solmun sommelolta? + Niin laulan hyvänki virren, + kaunihinki kalkuttelen + ruoalta rukihiselta, + oluelta ohraiselta. + Kun ei tuotane olutta, + tarittane taarivettä, + laulan suulta laihemmalta, + vetoselta vierettelen + tämän iltamme iloksi, + päivän kuulun kunniaksi, + vaiko huomenen huviksi, + uuen aamun alkeheksi. + + + Noin kuulin saneltavaksi, + tiesin virttä tehtäväksi: + yksin meillä yöt tulevat, + yksin päivät valkeavat; + yksin syntyi Väinämöinen, + ilmestyi ikirunoja + kapehesta kantajasta, + Ilmattaresta emosta. + Olipa impi, ilman tyttö, + kave luonnotar korea. + Piti viikoista pyhyyttä, + iän kaiken impeyttä + ilman pitkillä pihoilla, + tasaisilla tanterilla. + Ikävystyi aikojansa, + ouostui elämätänsä, + aina yksin ollessansa, + impenä eläessänsä + ilman pitkillä pihoilla, + avaroilla autioilla. + Jop' on astuiksen alemma, + laskeusi lainehille, + meren selvälle selälle, + ulapalle aukealle. + Tuli suuri tuulen puuska, + iästä vihainen ilma; + meren kuohuille kohotti, + lainehille laikahutti. + Tuuli neittä tuuitteli, + aalto impeä ajeli + ympäri selän sinisen, + lakkipäien lainehien: + tuuli tuuli kohtuiseksi, + meri paksuksi panevi. + Kantoi kohtua kovoa, + vatsantäyttä vaikeata + vuotta seitsemän satoa, + yheksän yrön ikeä; + eikä synny syntyminen, + luovu luomatoin sikiö. + Vieri impi veen emona. + Uipi iät, uipi lännet, + uipi luotehet, etelät, + uipi kaikki ilman rannat + tuskissa tulisen synnyn, + vatsanvaivoissa kovissa; + eikä synny syntyminen, + luovu luomatoin sikiö. + Itkeä hyryttelevi; + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Voi poloinen, päiviäni, + lapsi kurja, kulkuani! + Jo olen joutunut johonki: + iäkseni ilman alle, + tuulen tuuiteltavaksi, + aaltojen ajeltavaksi + näillä väljillä vesillä, + lake'illa lainehilla! + "Parempi olisi ollut + ilman impenä eleä, + kuin on nyt tätä nykyä + vierähellä veen emona: + vilu tääll' on ollakseni, + vaiva värjätelläkseni, + aalloissa asuakseni, + veessä vierielläkseni. + "Oi Ukko, ylijumala, + ilman kaiken kannattaja! + Tule tänne tarvittaissa, + käy tänne kutsuttaessa! + Päästä piika pintehestä, + vaimo vatsanvääntehestä! + Käy pian, välehen jou'u, + välehemmin tarvitahan!" + Kului aikoa vähäisen, + pirahteli pikkaraisen. + Tuli sotka, suora lintu; + lenteä lekuttelevi + etsien pesän sijoa, + asuinmaata arvaellen. + Lenti iät, lenti lännet, + lenti luotehet, etelät. + Ei löyä tiloa tuota, + paikkoa pahintakana, + kuhun laatisi pesänsä, + ottaisi olosijansa. + Liitelevi, laatelevi; + arvelee, ajattelevi: + "Teenkö tuulehen tupani, + aalloillen asuinsijani? + Tuuli kaatavi tupasen, + aalto vie asuinsijani." + Niin silloin ve'en emonen, + veen emonen, ilman impi, + nosti polvea merestä, + lapaluuta lainehesta + sotkalle pesän sijaksi, + asuinmaaksi armahaksi. + Tuo sotka, sorea lintu, + liiteleikse, laateleikse. + Keksi polven veen emosen + sinerväisellä selällä; + luuli heinämättähäksi, + tuoreheksi turpeheksi. + Lentelevi, liitelevi, + päähän polven laskeuvi. + Siihen laativi pesänsä, + muni kultaiset munansa: + kuusi kultaista munoa, + rautamunan seitsemännen. + Alkoi hautoa munia, + päätä polven lämmitellä. + Hautoi päivän, hautoi toisen, + hautoi kohta kolmannenki. + Jopa tuosta veen emonen, + veen emonen, ilman impi, + tuntevi tulistuvaksi, + hipiänsä hiiltyväksi; + luuli polvensa palavan, + kaikki suonensa sulavan. + Vavahutti polveansa, + järkytti jäseniänsä: + munat vierähti vetehen, + meren aaltohon ajaikse; + karskahti munat muruiksi, + katkieli kappaleiksi. + Ei munat mutahan joua, + siepalehet veen sekahan. + Muuttuivat murut hyviksi, + kappalehet kaunoisiksi: + munasen alainen puoli + alaiseksi maaemäksi, + munasen yläinen puoli + yläiseksi taivahaksi; + yläpuoli ruskeaista + päivöseksi paistamahan, + yläpuoli valkeaista, + se kuuksi kumottamahan; + mi munassa kirjavaista, + ne tähiksi taivahalle, + mi munassa mustukaista, + nepä ilman pilvilöiksi. + Ajat eellehen menevät, + vuoet tuota tuonnemmaksi + uuen päivän paistaessa, + uuen kuun kumottaessa. + Aina uipi veen emonen, + veen emonen, ilman impi, + noilla vienoilla vesillä, + utuisilla lainehilla, + eessänsä vesi vetelä, + takanansa taivas selvä. + Jo vuonna yheksäntenä, + kymmenentenä kesänä + nosti päätänsä merestä, + kohottavi kokkoansa. + Alkoi luoa luomiansa, + saautella saamiansa + selvällä meren selällä, + ulapalla aukealla. + Kussa kättä käännähytti, + siihen niemet siivoeli; + kussa pohjasi jalalla, + kalahauat kaivaeli; + kussa ilman kuplistihe, + siihen syöverit syventi. + Kylin maahan kääntelihe: + siihen sai sileät rannat; + jaloin maahan kääntelihe: + siihen loi lohiapajat; + pä'in päätyi maata vasten: + siihen laitteli lahelmat. + Ui siitä ulomma maasta, + seisattelihe selälle: + luopi luotoja merehen, + kasvatti salakaria + laivan laskemasijaksi, + merimiesten pään menoksi. + Jo oli saaret siivottuna, + luotu luotoset merehen, + ilman pielet pistettynä, + maat ja manteret sanottu, + kirjattu kivihin kirjat, + veetty viivat kallioihin. + Viel' ei synny Väinämöinen, + ilmau ikirunoja. + Vaka vanha Väinämöinen + kulki äitinsä kohussa + kolmekymmentä keseä, + yhen verran talviaki, + noilla vienoilla vesillä, + utuisilla lainehilla. + Arvelee, ajattelevi, + miten olla, kuin eleä + pimeässä piilossansa, + asunnossa ahtahassa, + kuss' ei konsa kuuta nähnyt + eikä päiveä havainnut. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Kuu, keritä, päivyt, päästä, + otava, yhä opeta + miestä ouoilta ovilta, + veräjiltä vierahilta, + näiltä pieniltä pesiltä, + asunnoilta ahtahilta! + Saata maalle matkamiestä, + ilmoillen inehmon lasta, + kuuta taivon katsomahan, + päiveä ihoamahan, + otavaista oppimahan, + tähtiä tähyämähän!" + Kun ei kuu kerittänynnä + eikä päivyt päästänynnä, + ouosteli aikojansa, + tuskastui elämätänsä: + liikahutti linnan portin + sormella nimettömällä, + lukon luisen luikahutti + vasemmalla varpahalla; + tuli kynsin kynnykseltä, + polvin porstuan ovelta. + Siitä suistui suin merehen, + käsin kääntyi lainehesen; + jääpi mies meren varahan, + uros aaltojen sekahan. + Virui siellä viisi vuotta, + sekä viisi jotta kuusi, + vuotta seitsemän, kaheksan. + Seisottui selälle viimein, + niemelle nimettömälle, + manterelle puuttomalle. + Polvin maasta ponnistihe, + käsivarsin käännältihe. + Nousi kuuta katsomahan, + päiveä ihoamahan, + otavaista oppimahan, + tähtiä tähyämähän. + Se oli synty Väinämöisen, + rotu rohkean runojan + kapehesta kantajasta, + Ilmattaresta emosta. + + + + Toinen runo + + + Nousi siitä Väinämöinen + jalan kahen kankahalle + saarehen selällisehen, + manterehen puuttomahan. + Viipyi siitä vuotta monta, + aina eellehen eleli + saaressa sanattomassa, + manteressa puuttomassa. + Arvelee, ajattelevi, + pitkin päätänsä pitävi: + kenpä maita kylvämähän, + toukoja tihittämähän? + Pellervoinen, pellon poika, + Sampsa poika pikkarainen, + sep' on maita kylvämähän, + toukoja tihittämähän! + Kylvi maita kyyhätteli, + kylvi maita, kylvi soita, + kylvi auhtoja ahoja, + panettavi paasikoita. + Mäet kylvi männiköiksi, + kummut kylvi kuusikoiksi, + kankahat kanervikoiksi, + notkot nuoriksi vesoiksi. + Noromaille koivut kylvi, + lepät maille leyhke'ille, + tuomet kylvi tuorehille, + raiat maille raikkahille, + pihlajat pyhille maille, + pajut maille paisuville, + katajat karuille maille, + tammet virran vieremille. + Läksi puut ylenemähän, + vesat nuoret nousemahan. + Kasvoi kuuset kukkalatvat, + lautui lakkapäät petäjät. + Nousi koivupuut noroilla, + lepät mailla leyhke'illä, + tuomet mailla tuorehilla, + katajat karuilla mailla, + katajahan kaunis marja, + tuomehen hyvä he'elmä. + Vaka vanha Väinämöinen + kävi tuota katsomahan + Sampsan siemenen aloa, + Pellervoisen kylvämiä. + Näki puut ylenneheksi, + vesat nuoret nousneheksi; + yks' on tammi taimimatta, + juurtumatta puu Jumalan. + Heitti herjan valloillensa, + olevillen onnillensa; + vuotti vielä yötä kolme, + saman verran päiviäki. + Kävi siitä katsomahan + viikon päästä viimeistäki: + ei ole tammi kasvanunna, + juurtununna puu Jumalan. + Niin näkevi neljä neittä, + viisi veen on morsianta. + Ne oli nurmen niitännässä, + kastekorren katkonnassa + nenässä utuisen niemen, + päässä saaren terhenisen; + mink' on niitti, sen haravoi, + kaikki karhille veteli. + Tulipa merestä Tursas, + uros aalloista yleni. + Tunki heinäset tulehen, + ilmivalkean väkehen; + ne kaikki poroksi poltti, + kypeniksi kyyetteli. + Tuli tuhkia läjänen, + koko kuivia poroja. + Saip' on siihen lemmen lehti, + lemmen lehti, tammen terho, + josta kasvoi kaunis taimi, + yleni vihanta virpi; + nousi maasta mansikkaisna, + kasvoi kaksihaarukkaisna. + Ojenteli oksiansa, + levitteli lehviänsä. + Latva täytti taivahalle, + lehvät ilmoille levisi: + piätti pilvet juoksemasta, + hattarat hasertamasta, + päivän peitti paistamasta, + kuuhuen kumottamasta. + Silloin vanha Väinämöinen + arvelee, ajattelevi: + oisko tammen taittajata, + puun sorean sortajata? + Ikävä inehmon olla, + kamala kalojen uia + ilman päivän paistamatta, + kuuhuen kumottamatta. + Ei ole sitä urosta + eikä miestä urheata, + joka taisi tammen kaata, + satalatvan langettoa. + Siitä vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Kave äiti, kantajani, + luonnotar, ylentäjäni! + Laitapa ve'en väkeä + - veessä on väkeä paljo - + tämä tammi taittamahan, + puu paha hävittämähän + eestä päivän paistavaisen, + tieltä kuun kumottavaisen!" + Nousipa merestä miesi, + uros aallosta yleni. + Ei tuo ollut suuren suuri + eikä aivan pienen pieni: + miehen peukalon pituinen, + vaimon vaaksan korkeuinen. + Vaski- oli hattu hartioilla, + vaskisaappahat jalassa, + vaskikintahat käessä, + vaskikirjat kintahissa, + vaskivyöhyt vyölle vyötty, + vaskikirves vyön takana: + varsi peukalon pituinen, + terä kynnen korkeuinen. + Vaka vanha Väinämöinen + arvelee, ajattelevi: + on miesi näkemiänsä, + uros silmänluontiansa, + pystyn peukalon pituinen, + härän kynnen korkunainen! + Siitä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Mi sinä olet miehiäsi, + ku, kurja, urohiasi? + Vähän kuollutta parempi, + katonutta kaunihimpi!" + Sanoi pikku mies merestä, + uros aallon vastaeli: + "Olen mie mokoma miesi, + uros pieni, veen väkeä. + Tulin tammen taittamahan, + puun murskan murentamahan." + Vaka vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Ei liene sinua luotu, + eipä luotu eikä suotu + ison tammen taittajaksi, + puun kamalan kaatajaksi." + Sai toki sanoneheksi; + katsahtavi vielä kerran: + näki miehen muuttunehen, + uuistunehen urohon! + Jalka maassa teutaroivi, + päähyt pilviä pitävi; + parta on eessä polven päällä, + hivus kannoilla takana; + syltä oli silmien välitse, + syltä housut lahkehesta, + puoltatoista polven päästä, + kahta kaation rajasta. + Hivelevi kirvestänsä, + tahkaisi tasatereä + kuutehen kovasimehen, + seitsemähän sieran päähän. + Astua lykyttelevi, + käyä kulleroittelevi + lave'illa lahkehilla, + leve'illä liehuimilla. + Astui kerran keikahutti + hienoiselle hietikolle, + astui toisen torkahutti + maalle maksankarvaiselle, + kolmannenki koikahutti + juurelle tulisen tammen. + Iski puuta kirvehellä, + tarpaisi tasaterällä. + Iski kerran, iski toisen, + kohta kolmannen yritti; + tuli tuiski kirvehestä, + panu tammesta pakeni: + tahtoi tammi kallistua, + lysmyä rutimoraita. + Niin kerralla kolmannella + jopa taisi tammen kaata, + ruhtoa rutimoraian, + satalatvan lasketella. + Tyven työnnytti itähän, + latvan laski luotehesen, + lehvät suurehen suvehen, + oksat puolin pohjosehen. + Kenpä siitä oksan otti, + se otti ikuisen onnen; + kenpä siitä latvan taittoi, + se taittoi ikuisen taian; + kenpä lehvän leikkaeli, + se leikkoi ikuisen lemmen. + Mi oli lastuja pirannut, + pälähellyt pälkäreitä + selvälle meren selälle, + lake'ille lainehille, + noita tuuli tuuitteli, + meren läikkä läikytteli + venosina veen selällä, + laivasina lainehilla. + Kantoi tuuli Pohjolahan. + Pohjan piika pikkarainen + huntujahan huuhtelevi, + virutteli vaattehia + rannalla vesikivellä + pitkän niemyen nenässä. + Näki lastun lainehilla; + tuon kokosi konttihinsa, + kantoi kontilla kotihin, + pitkäkielellä piha'an, + tehä noian nuoliansa, + ampujan asehiansa. + Kun oli tammi taittununna, + kaatununna puu katala, + pääsi päivät paistamahan, + pääsi kuut kumottamahan, + pilvet pitkin juoksemahan, + taivon kaaret kaartamahan + nenähän utuisen niemen, + päähän saaren terhenisen. + Siit' alkoi salot silota, + metsät mielin kasvaella, + lehti puuhun, ruoho maahan, + linnut puuhun laulamahan, + rastahat iloitsemahan, + käki päällä kukkumahan. + Kasvoi maahan marjanvarret, + kukat kultaiset keolle; + ruohot kasvoi kaikenlaiset, + monenmuotoiset sikesi. + Ohra on yksin nousematta, + touko kallis kasvamatta. + Siitä vanha Väinämöinen + astuvi, ajattelevi + rannalla selän sinisen, + ve'en vankan vieremillä. + Löyti kuusia jyviä, + seitsemiä siemeniä + rannalta merelliseltä, + hienoiselta hietiköltä; + kätki nää'än nahkasehen, + koipehen kesäoravan. + Läksi maata kylvämähän, + siementä sirottamahan + vierehen Kalevan kaivon, + Osmon pellon penkerehen. + Tirskuipa tiainen puusta: + "Eipä nouse Osmon ohra, + ei kasva Kalevan kaura + ilman maan alistamatta, + ilman kasken kaatamatta, + tuon tulella polttamatta." + Vaka vanha Väinämöinen + teetti kirvehen terävän. + Siitä kaatoi kasken suuren, + mahottoman maan alisti. + Kaikki sorti puut soreat; + yhen jätti koivahaisen + lintujen leposijaksi, + käkösen kukuntapuuksi. + Lenti kokko halki taivon, + lintunen ylitse ilman. + Tuli tuota katsomahan: + "Miksipä on tuo jätetty + koivahainen kaatamatta, + puu sorea sortamatta?" + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Siksipä on tuo jätetty: + lintujen lepeämiksi, + kokon ilman istumiksi." + Sanoi kokko, ilman lintu: + "Hyvinpä sinäki laait: + heitit koivun kasvamahan, + puun sorean seisomahan + linnuille lepeämiksi, + itselleni istumiksi." + Tulta iski ilman lintu, + valahutti valkeaista. + Pohjaistuuli kasken poltti, + koillinen kovin porotti: + poltti kaikki puut poroksi, + kypeniksi kyyetteli. + Siitä vanha Väinämöinen + otti kuusia jyviä, + seitsemiä siemeniä + yhen nää'än nahkasesta, + koivesta kesäoravan, + kesäkärpän kämmenestä. + Läksi maata kylvämähän, + siementä sirottamahan. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Minä kylvän kyyhättelen + Luojan sormien lomitse, + käen kautta kaikkivallan + tälle maalle kasvavalle, + ahollen ylenevälle. + "Akka manteren-alainen, + mannun eukko, maan emäntä! + Pane nyt turve tunkemahan, + maa väkevä vääntämähän! + Eip' on maa väkeä puutu + sinä ilmoisna ikänä, + kun lie armo antajista, + lupa luonnon tyttäristä. + "Nouse, maa, makoamasta, + Luojan nurmi, nukkumasta! + Pane korret korttumahan + sekä varret varttumahan! + Tuhansin neniä nosta, + saoin haaroja hajota + kynnöstäni, kylvöstäni, + varsin vaivani näöstä! + "Oi Ukko, ylijumala + tahi taatto taivahinen, + vallan pilvissä pitäjä, + hattarojen hallitsija! + Piä pilvissä keräjät, + sekehissä neuvot selvät! + Iätä iästä pilvi, + nosta lonka luotehesta, + toiset lännestä lähetä, + etelästä ennättele! + Vihmo vettä taivosesta, + mettä pilvistä pirota + orahille nouseville, + touoille tohiseville!" + Tuo Ukko, ylijumala, + taatto taivon valtiainen, + piti pilvissä keräjät, + sekehissä neuvot selvät. + Iätti iästä pilven, + nosti longan luotehesta, + toisen lännestä lähetti, + etelästä ennätteli; + syrjin yhtehen sysäsi, + lomituksin loukahutti. + Vihmoi vettä taivosesta, + mettä pilvistä pirotti + orahille kasvaville, + touoille tohiseville. + Nousipa oras okinen, + kannonkarvainen yleni + maasta pellon pehmeästä, + Väinämöisen raatamasta. + Jopa tuosta toisna päänä, + kahen, kolmen yön perästä, + viikon päästä viimeistäki + vaka vanha Väinämöinen + kävi tuota katsomahan + kyntöänsä, kylvöänsä, + varsin vaivansa näköä: + kasvoi ohra mieltä myöten, + tähkät kuuella taholla, + korret kolmisolmuisena. + Siinä vanha Väinämöinen + katseleikse, käänteleikse. + Niin tuli kevätkäkönen, + näki koivun kasvavaksi: + "Miksipä on tuo jätetty + koivahainen kaatamatta?" + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Siksipä on tuo jätetty + koivahainen kasvamahan: + sinulle kukuntapuuksi. + Siinä kukkuos, käkönen, + helkyttele, hietarinta, + hoiloa, hopearinta, + tinarinta, riukuttele! + Kuku illoin, kuku aamuin, + kerran keskipäivälläki, + ihanoiksi ilmojani, + mieluisiksi metsiäni, + rahaisiksi rantojani, + viljaisiksi vieriäni!" + + + + Kolmas runo + + + Vaka vanha Väinämöinen + elelevi aikojansa + noilla Väinölän ahoilla, + Kalevalan kankahilla. + Laulelevi virsiänsä, + laulelevi, taitelevi. + Lauloi päivät pääksytysten, + yhytysten yöt saneli + muinaisia muisteloita, + noita syntyjä syviä, + joit' ei laula kaikki lapset, + ymmärrä yhet urohot + tällä inhalla iällä, + katovalla kannikalla. + Kauas kuuluvi sanoma, + ulos viestit vierähtävät + Väinämöisen laulannasta, + urohon osoannasta. + Viestit vierähti suvehen, + sai sanomat Pohjolahan. + Olipa nuori Joukahainen, + laiha poika lappalainen. + Se kävi kylässä kerran; + kuuli kummia sanoja, + lauluja laeltavaksi, + parempia pantavaksi + noilla Väinölän ahoilla, + Kalevalan kankahilla, + kuin mitä itseki tiesi, + oli oppinut isolta. + Tuo tuosta kovin pahastui, + kaiken aikansa kaehti + Väinämöistä laulajaksi + paremmaksi itseänsä. + Jo tuli emonsa luoksi, + luoksi valtavanhempansa. + Lähteäksensä käkesi, + tullaksensa toivotteli + noille Väinölän tuville + kera Väinön voitteloille. + Iso kielti poikoansa, + iso kielti, emo epäsi + lähtemästä Väinölähän + kera Väinön voitteloille: + "Siellä silma lauletahan, + lauletahan, lausitahan + suin lumehen, päin vitihin, + kourin ilmahan kovahan, + käsin kääntymättömäksi, + jaloin liikkumattomaksi." + Sanoi nuori Joukahainen: + "Hyväpä isoni tieto, + emoni sitäi parempi, + oma tietoni ylinnä. + Jos tahon tasalle panna, + miesten verroille vetäitä, + itse laulan laulajani, + sanelen sanelijani: + laulan laulajan parahan + pahimmaksi laulajaksi, + jalkahan kiviset kengät, + puksut puiset lantehille, + kiviriipan rinnan päälle, + kiviharkon hartioille, + kivihintahat kätehen, + päähän paatisen kypärän." + Siitä läksi, ei totellut. + Otti ruunansa omansa, + jonka turpa tulta iski, + säkeniä säärivarret; + valjasti tulisen ruunan + korjan kultaisen etehen. + Itse istuvi rekehen, + kohennaikse korjahansa, + iski virkkua vitsalla, + heitti helmiruoskasella. + Läksi virkku vieremähän, + hevonen helettämähän. + Ajoa suhuttelevi. + Ajoi päivän, ajoi toisen, + ajoi kohta kolmannenki. + Jo päivänä kolmantena + päätyi Väinölän ahoille, + Kalevalan kankahille. + Vaka vanha Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen, + oli teittensä ajaja, + matkojensa mittelijä + noilla Väinölän ahoilla, + Kalevalan kankahilla. + Tuli nuori Joukahainen, + ajoi tiellä vastatusten: + tarttui aisa aisan päähän, + rahe rahkehen takistui, + länget puuttui länkilöihin, + vemmel vempelen nenähän. + Siitä siinä seisotahan, + seisotahan, mietitähän... + vesi vuoti vempelestä, + usva aisoista usisi. + Kysyi vanha Väinämöinen: + "Kuit' olet sinä sukua, + kun tulit tuhmasti etehen, + vastahan varattomasti? + Säret länget länkäpuiset, + vesapuiset vempelehet, + korjani pilastehiksi, + rämäksi re'en retukan!" + Silloin nuori Joukahainen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Mie olen nuori Joukahainen. + Vaan sano oma sukusi: + kuit' olet sinä sukua, + kuta, kurja, joukkioa?" + Vaka vanha Väinämöinen + jo tuossa nimittelihe. + Sai siitä sanoneheksi: + "Kun liet nuori Joukahainen, + veäite syrjähän vähäisen! + Sie olet nuorempi minua." + Silloin nuori Joukahainen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Vähä on miehen nuoruuesta, + nuoruuesta, vanhuuesta! + Kumpi on tieolta parempi, + muistannalta mahtavampi, + sep' on tiellä seisokahan, + toinen tieltä siirtykähän. + Lienet vanha Väinämöinen, + laulaja iän-ikuinen, + ruvetkamme laulamahan, + saakamme sanelemahan, + mies on miestä oppimahan, + toinen toista voittamahan!" + Vaka vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Mitäpä minusta onpi + laulajaksi, taitajaksi! + Ain' olen aikani elellyt + näillä yksillä ahoilla, + kotipellon pientarilla + kuunnellut kotikäkeä. + Vaan kuitenki kaikitenki + sano korvin kuullakseni: + mitä sie enintä tieät, + yli muien ymmärtelet?" + Sanoi nuori Joukahainen: + "Tieänpä minä jotaki! + Sen on tieän selvällehen, + tajuelen tarkoillehen: + reppänä on liki lakea, + liki lieska kiukoata. + "Hyvä on hylkehen eleä, + ve'en koiran viehkuroia: + luotansa lohia syöpi, + sivultansa siikasia. + "Siiall' on sileät pellot, + lohella laki tasainen. + Hauki hallalla kutevi, + kuolasuu kovalla säällä. + Ahven arka, kyrmyniska + sykysyt syvillä uipi, + kesät kuivilla kutevi, + rantasilla rapsehtivi. + "Kun ei tuosta kyllin liene, + vielä tieän muunki tieon, + arvoan yhen asian: + pohjola porolla kynti, + etelä emähevolla, + takalappi tarvahalla. + Tieän puut Pisan mäellä, + hongat Hornan kalliolla: + pitkät on puut Pisan mäellä, + hongat Hornan kalliolla. + "Kolme on koskea kovoa, + kolme järveä jaloa, + kolme vuorta korkeata + tämän ilman kannen alla: + Hämehess' on Hälläpyörä, + Kaatrakoski Karjalassa; + ei ole Vuoksen voittanutta, + yli käynyttä Imatran." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Lapsen tieto, naisen muisti, + ei ole partasuun urohon + eikä miehen naisekkahan! + Sano syntyjä syviä, + asioita ainoisia!" + Se on nuori Joukahainen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Tieän mä tiaisen synnyn, + tieän linnuksi tiaisen, + kyyn viherän käärmeheksi, + kiiskisen ve'en kalaksi. + Rauan tieän raukeaksi, + mustan mullan muikeaksi, + varin veen on vaikeaksi, + tulen polttaman pahaksi. + "Vesi on vanhin voitehista, + kosken kuohu katsehista, + itse Luoja loitsijoista, + Jumala parantajista. + "Vuoresta on vetosen synty, + tulen synty taivosesta, + alku rauan ruostehesta, + vasken kanta kalliosta. + "Mätäs on märkä maita vanhin, + paju puita ensimäinen, + hongan juuri huonehia, + paatonen patarania." + Vaka vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Muistatko mitä enemmin, + vain jo loppuivat lorusi?" + Sanoi nuori Joukahainen: + "Muistan vieläki vähäisen! + Muistanpa ajan mokoman, + kun olin merta kyntämässä, + meren kolkot kuokkimassa, + kalahauat kaivamassa, + syänveet syventämässä, + lampiveet on laskemassa, + mäet mylleröittämässä, + louhet luomassa kokohon. + "Viel' olin miesnä kuuentena, + seitsemäntenä urosna + tätä maata saataessa, + ilmoa suettaessa, + ilman pieltä pistämässä, + taivon kaarta kantamassa, + kuuhutta kulettamassa, + aurinkoa auttamassa, + otavaa ojentamassa, + taivoa tähittämässä." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Sen varsin valehtelitki! + Ei sinua silloin nähty, + kun on merta kynnettihin, + meren kolkot kuokittihin, + kalahauat kaivettihin, + syänveet syvennettihin, + lampiveet on laskettihin, + mäet mylleröitettihin, + louhet luotihin kokohon. + "Eikä lie sinua nähty, + ei lie nähty eikä kuultu + tätä maata saataessa, + ilmoa suettaessa, + ilman pieltä pistettäissä, + taivon kaarta kannettaissa, + kuuhutta kuletettaissa, + aurinkoa autettaissa, + otavaa ojennettaissa, + taivoa tähitettäissä." + Se on nuori Joukahainen + tuosta tuon sanoiksi virkki: + "Kun ei lie minulla mieltä, + kysyn mieltä miekaltani. + Oi on vanha Väinämöinen, + laulaja laveasuinen! + Lähe miekan mittelöhön, + käypä kalvan katselohon!" + Sanoi vanha Väinämöinen: + "En noita pahoin pelänne + miekkojasi, mieliäsi, + tuuriasi, tuumiasi. + Vaan kuitenki kaikitenki + lähe en miekan mittelöhön + sinun kanssasi, katala, + kerallasi, kehno raukka." + Siinä nuori Joukahainen + murti suuta, väänti päätä, + murti mustoa haventa. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Ken ei käy miekan mittelöhön, + lähe ei kalvan katselohon, + sen minä siaksi laulan, + alakärsäksi asetan. + Panen semmoiset urohot + sen sikäli, tuon täkäli, + sorran sontatunkiohon, + läävän nurkkahan nutistan." + Siitä suuttui Väinämöinen, + siitä suuttui ja häpesi. + Itse loihe laulamahan, + sai itse sanelemahan: + ei ole laulut lasten laulut, + lasten laulut, naisten naurut, + ne on partasuun urohon, + joit' ei laula kaikki lapset + eikä pojat puoletkana, + kolmannetkana kosijat + tällä inhalla iällä, + katovalla kannikalla. + + Lauloi vanha Väinämöinen: + järvet läikkyi, maa järisi, + vuoret vaskiset vapisi, + paaet vahvat paukahteli, + kalliot kaheksi lenti, + kivet rannoilla rakoili. + Lauloi nuoren Joukahaisen: + vesat lauloi vempelehen, + pajupehkon länkilöihin, + raiat rahkehen nenähän. + Lauloi korjan kultalaian: + lauloi lampihin haoiksi; + lauloi ruoskan helmiletkun + meren rantaruokosiksi; + lauloi laukkipään hevosen + kosken rannalle kiviksi. + Lauloi miekan kultakahvan + salamoiksi taivahalle, + siitä jousen kirjavarren + kaariksi vesien päälle, + siitä nuolensa sulitut + havukoiksi kiitäviksi, + siitä koiran koukkuleuan, + sen on maahan maakiviksi. + Lakin lauloi miehen päästä + pilven pystypää kokaksi; + lauloi kintahat käestä + umpilammin lumpehiksi, + siitä haljakan sinisen + hattaroiksi taivahalle, + vyöltä ussakan utuisen + halki taivahan tähiksi. + Itsen lauloi Joukahaisen: + lauloi suohon suonivöistä, + niittyhyn nivuslihoista, + kankahasen kainaloista. + Jo nyt nuori Joukahainen + jopa tiesi jotta tunsi: + tiesi tielle tullehensa, + matkallen osannehensa + voittelohon, laulelohon + kera vanhan Väinämöisen. + Jaksoitteli jalkoansa: + eipä jaksa jalka nousta; + toki toistakin yritti: + siin' oli kivinen kenkä. + Siitä nuoren Joukahaisen + jopa tuskaksi tulevi, + läylemmäksi lankeavi. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Oi on viisas Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen! + Pyörrytä pyhät sanasi, + peräytä lausehesi! + Päästä tästä pälkähästä, + tästä seikasta selitä! + Panenpa parahan makson, + annan lunnahat lujimmat." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Niin mitä minullen annat, + jos pyörrän pyhät sanani, + peräytän lauseheni, + päästän siitä pälkähästä, + siitä seikasta selitän?" + Sanoi nuori Joukahainen: + "Onp' on mulla kaarta kaksi, + jousta kaksi kaunokaista; + yks' on lyömähän riveä, + toinen tarkka ammunnalle. + Ota niistä jompikumpi!" + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Huoli en, hurja, jousistasi, + en, katala, kaaristasi! + On noita itselläniki + joka seinä seisoteltu, + joka vaarnanen varottu: + miehittä metsässä käyvät, + urohitta ulkotöillä." + Lauloi nuoren Joukahaisen, + lauloi siitäki syvemmä. + Sanoi nuori Joukahainen: + "Onp' on mulla purtta kaksi, + kaksi kaunoista venoa; + yks' on kiistassa kepeä, + toinen paljo kannattava. + Ota niistä jompikumpi!" + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Enp' on huoli pursistasi, + venehistäsi valita! + On noita itselläniki + joka tela tempaeltu, + joka lahtema laottu, + mikä tuulella tukeva, + mikä vastasään menijä." + Lauloi nuoren Joukahaisen, + lauloi siitäki syvemmä. + Sanoi nuori Joukahainen: + "On mulla oritta kaksi, + kaksi kaunoista hepoa; + yks' on juoksulle jalompi, + toinen raisu rahkehille. + Ota niistä jompikumpi!" + Sanoi vanha Väinämöinen: + "En huoli hevosiasi, + sure en sukkajalkojasi! + On noita itselläniki + joka soimi solmieltu, + joka tanhua taluttu: + vesi selvä selkäluilla, + rasvalampi lautasilla." + Lauloi nuoren Joukahaisen, + lauloi siitäki syvemmä. + Sanoi nuori Joukahainen: + "Oi on vanha Väinämöinen! + Pyörrytä pyhät sanasi, + peräytä lausehesi! + Annan kultia kypärin, + hope'ita huovan täyen, + isoni soasta saamat, + taluttamat tappelosta." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "En huoli hope'itasi, + kysy en, kurja, kultiasi! + On noita itselläniki + joka aitta ahtaeltu, + joka vakkanen varottu: + ne on kullat kuun-ikuiset, + päivän-polviset hopeat." + Lauloi nuoren Joukahaisen, + lauloi siitäki syvemmä. + Sanoi nuori Joukahainen: + "Oi on vanha Väinämöinen! + Päästä tästä pälkähästä, + tästä seikasta selitä! + Annan aumani kotoiset, + heitän hietapeltoseni + oman pääni päästimeksi, + itseni lunastimeksi." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "En halaja aumojasi, + herjä, hietapeltojasi! + On noita itselläniki, + peltoja joka perällä, + aumoja joka aholla. + Omat on paremmat pellot, + omat aumat armahammat." + Lauloi nuoren Joukahaisen, + lauloi ainakin alemma. + Siitä nuori Joukahainen + toki viimein tuskautui, + kun oli leuan liettehessä, + parran paikassa pahassa, + suun on suossa, sammalissa, + hampahin haon perässä. + Sanoi nuori Joukahainen: + "Oi on viisas Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen! + Laula jo laulusi takaisin, + heitä vielä heikko henki, + laske täältä pois minua! + Virta jo jalkoa vetävi, + hiekka silmiä hiovi. + "Kun pyörrät pyhät sanasi, + luovuttelet luottehesi, + annan Aino siskoseni, + lainoan emoni lapsen + sulle pirtin pyyhkijäksi, + lattian lakaisijaksi, + hulikkojen huuhtojaksi, + vaippojen viruttajaksi, + kutojaksi kultavaipan, + mesileivän leipojaksi." + Siitä vanha Väinämöinen + ihastui ikihyväksi, + kun sai neion Joukahaisen + vanhan päivänsä varaksi. + Istuiksen ilokivelle, + laulupaaelle paneikse. + Lauloi kotvan, lauloi toisen, + lauloi kotvan kolmannenki: + pyörti pois pyhät sanansa, + perin laski lausehensa. + Pääsi nuori Joukahainen, + pääsi leuan liettehestä, + parran paikasta pahasta, + hevonen kosken kivestä, + reki rannalta haosta, + ruoska rannan ruokosesta. + Kohoeli korjahansa, + reutoihe rekosehensa; + läksi mielellä pahalla, + syämellä synkeällä + luoksi armahan emonsa, + tykö valtavanhempansa. + Ajoa karittelevi. + Ajoi kummasti kotihin: + rikki riihe'en rekensä, + aisat poikki portahasen. + Alkoi äiti arvaella, + isonen sanan sanovi: + "Suottapa rikoit rekesi, + tahallasi aisan taitoit! + Mitäpä kummasti kuletki, + tulet tuhmasti kotihin?" + Tuossa nuori Joukahainen + itkeä vetistelevi + alla päin, pahoilla mielin, + kaiken kallella kypärin + sekä huulin hyypynyisin, + nenän suulle langennuisen. + Emo ennätti kysyä, + vaivan nähnyt vaaitella: + "Mitä itket, poikueni, + nuorna saamani, nureksit, + olet huulin hyypynyisin, + nenän suulle langennuisen?" + Sanoi nuori Joukahainen: + "Oi on maammo, kantajani! + Jo on syytä syntynynnä, + taikoja tapahtununna, + syytä kyllin itkeäni, + taikoja nureksiani! + Tuot' itken tämän ikäni, + puhki polveni murehin: + annoin Aino siskoseni, + lupasin emoni lapsen + Väinämöiselle varaksi, + laulajalle puolisoksi, + turvaksi tutisevalle, + suojaksi sopenkululle." + Emo kahta kämmentänsä + hykersi molempiansa; + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Elä itke, poikueni! + Ei ole itkettäviä, + suuresti surettavia: + tuota toivoin tuon ikäni, + puhki polveni halasin + sukuhuni suurta miestä, + rotuhuni rohkeata, + vävykseni Väinämöistä, + laulajata langokseni." + Sisar nuoren Joukahaisen + itse itkullen apeutui. + Itki päivän, itki toisen + poikkipuolin portahalla; + itki suuresta surusta, + apeasta miel'alasta. + Sai emo sanelemahan: + "Mitä itket, Ainoseni, + kun olet saava suuren sulhon, + miehen korkean kotihin + ikkunoillen istujaksi, + lautsoille lavertajaksi?" + Tuon tytär sanoiksi virkki: + "Oi emoni, kantajani! + Itkenpä minä jotaki: + itken kassan kauneutta, + tukan nuoren tuuheutta, + hivuksien hienoutta, + jos ne piennä peitetähän, + katetahan kasvavana. + "Tuotapa ikäni itken, + tuota päivän armautta, + suloutta kuun komean, + ihanuutta ilman kaiken, + jos oisi nuorna jättäminen, + lapsena unohtaminen + veikon veistotanterille, + ison ikkunan aloille." + Sanovi emo tytölle, + lausui vanhin lapsellensa: + "Mene, huima, huolinesi, + epäkelpo, itkuinesi! + Ei ole syytä synkistyä, + aihetta apeutua. + Paistavi Jumalan päivä + muuallaki maailmassa, + ei isosi ikkunoilla, + veikkosi veräjän suulla. + Myös on marjoja mäellä, + ahomailla mansikoita + poimia sinun poloisen + ilmassa etempänäki, + ei aina ison ahoilla, + veikon viertokankahilla." + + + + Neljäs runo + + + Tuopa Aino, neito nuori, + sisar nuoren Joukahaisen, + läksi luutoa lehosta, + vastaksia varvikosta. + Taittoi vastan taatollensa, + toisen taittoi maammollensa, + kokoeli kolmannenki + verevälle veijollensa. + Jo astui kohin kotia, + lepikköä leuhautti. + Tuli vanha Väinämöinen; + näki neitosen lehossa, + hienohelman heinikössä. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Eläpä muille, neiti nuori, + kuin minulle, neiti nuori, + kanna kaulanhelmilöitä, + rinnanristiä rakenna, + pane päätä palmikolle, + sio silkillä hivusta!" + Neiti tuon sanoiksi virkki: + "En sinulle enkä muille + kanna rinnanristilöitä, + päätä silkillä sitaise. + Huoli on haahen haljakoista, + vehnän viploista valita; + asun kaioissa sovissa, + kasvan leivän kannikoissa + tykönä hyvän isoni, + kanssa armahan emoni." + Riisti ristin rinnaltansa, + sormukset on sormestansa, + helmet kaulasta karisti, + punalangat päänsä päältä, + jätti maalle maan hyviksi, + lehtohon lehon hyviksi. + Meni itkien kotihin, + kallotellen kartanolle. + Iso istui ikkunalla, + kirvesvartta kirjoavi: + "Mitä itket, tyttö raukka, + tyttö raukka, neito nuori?" + "Onpa syytä itkeäni, + vaivoja valittoani! + Sitä itken, taattoseni, + sitä itken ja valitan: + kirpoi risti rinnaltani, + kaune vyöstäni karisi, + rinnalta hopearisti, + vaskilangat vyöni päästä." + Veljensä veräjän suulla + vemmelpuuta veistelevi: + "Mitä itket, sisko raukka, + sisko raukka, neito nuori?" + "Onpa syytä itkeäni, + vaivoja valittoani! + Sitä itken, veikko rukka, + sitä itken ja valitan: + kirpoi sormus sormestani, + helmet kaulasta katosi, + kullansormus sormestani, + kaulasta hopeahelmet." + Sisko sillan korvasella + vyötä kullaista kutovi: + "Mitä itket, sisko raukka, + sisko raukka, neito nuori?" + "Onpa syytä itkijällä, + vaivoja vetistäjällä! + Sitä itken, sisko rukka, + sitä itken ja valitan: + kirpoi kullat kulmiltani, + hopeat hivuksiltani, + sinisilkit silmiltäni, + punanauhat pääni päältä." + Emo aitan portahalla + kuoretta kokoelevi: + "Mitä itket, tytti raukka, + tyttö raukka, neito nuori?" + + "Oi on maammo, kantajani, + oi emo, imettäjäni! + Onp' on syitä synke'itä, + apeita ani pahoja! + Sitä itken, äiti rukka, + sitä, maammoni, valitan: + läksin luutoa lehosta, + vastanpäitä varvikosta. + Taitoin vastan taatolleni, + toisen taitoin maammolleni, + kokoelin kolmannenki + verevälle veijolleni. + Aloin astua kotihin; + astuinpa läpi ahosta: + Osmoinen orosta virkkoi, + Kalevainen kaskesmaalta: + 'Eläpä muille, neiti rukka, + kuin minulle, neiti rukka, + kanna kaulanhelmilöitä, + rinnanristiä rakenna, + pane päätä palmikolle, + sio silkillä hivusta!' + "Riistin ristin rinnaltani, + helmet kaulasta karistin, + sinilangat silmiltäni, + punalangat pääni päältä, + heitin maalle maan hyviksi, + lehtohon lehon hyviksi. + Itse tuon sanoiksi virkin: + 'En sinulle enkä muille + kanna rinnanristiäni, + päätä silkillä sitaise. + Huoli en haahen haljakoista, + vehnän viploista valita; + asun kaioissa sovissa, + kasvan leivän kannikoissa + tykönä hyvän isoni, + kanssa armahan emoni.'" + Emo tuon sanoiksi virkki, + lausui vanhin lapsellensa: + "Elä itke, tyttäreni, + nuorna saamani, nureksi! + Syö vuosi suloa voita: + tulet muita vuolahampi; + toinen syö sianlihoa: + tulet muita sirkeämpi; + kolmas kuorekokkaroita: + tulet muita kaunihimpi. + Astu aittahan mäelle + - aukaise parahin aitta - ! + Siell' on arkku arkun päällä, + lipas lippahan lomassa. + Aukaise parahin arkku, + kansi kirjo kimmahuta: + siin' on kuusi kultavyötä, + seitsemän sinihamoista. + Ne on Kuuttaren kutomat, + Päivättären päättelemät. + "Ennen neinnä ollessani, + impenä eläessäni + läksin marjahan metsälle, + alle vaaran vaapukkahan. + Kuulin Kuuttaren kutovan, + Päivättären kehreävän + sinisen salon sivulla, + lehon lemmen liepehellä. + "Minä luoksi luontelime, + likelle lähentelime. + Aloinpa anella noita, + itse virkin ja sanelin: + 'Anna, Kuutar, kultiasi, + Päivätär, hope'itasi + tälle tyhjälle tytölle, + lapsellen anelijalle!' + "Antoi Kuutar kultiansa, + Päivätär hope'itansa. + Minä kullat kulmilleni, + päälleni hyvät hopeat! + Tulin kukkana kotihin, + ilona ison pihoille. + "Kannoin päivän, kannoin toisen. + Jo päivänä kolmantena + riisuin kullat kulmiltani, + päältäni hyvät hopeat, + vein ne aittahan mäelle, + panin arkun kannen alle: + siit' on asti siellä ollut + ajan kaiken katsomatta. + "Sio nyt silkit silmillesi, + kullat kulmille kohota, + kaulahan heleät helmet, + kullanristit rinnoillesi! + Pane paita palttinainen, + liitä liinan-aivinainen, + Hame verkainen vetäise, + senp' on päälle silkkivyöhyt, + sukat sulkkuiset koreat, + kautokengät kaunokaiset! + Pääsi kääri palmikolle, + silkkinauhoilla sitaise, + sormet kullansormuksihin, + käet kullankäärylöihin! + "Niin tulet tupahan tuolta, + astut aitasta sisälle + sukukuntasi suloksi, + koko heimon hempeäksi: + kulet kukkana kujilla, + vaapukkaisena vaellat, + ehompana entistäsi, + parempana muinaistasi." + Sen emo sanoiksi virkki, + senp' on lausui lapsellensa. + Ei tytär totellut tuota, + ei kuullut emon sanoja; + meni itkien pihalle, + kaihoellen kartanolle. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Miten on mieli miekkoisien, + autuaallisten ajatus? + Niinp' on mieli miekkoisien, + autuaallisten ajatus, + kuin on vellova vetonen + eli aalto altahassa. + Mitenpä poloisten mieli, + kuten allien ajatus? + Niinpä on poloisten mieli, + niinpä allien ajatus, + kuin on hanki harjun alla, + vesi kaivossa syvässä. + "Usein nyt minun utuisen, + use'in, utuisen lapsen, + mieli kulkevi kulossa, + vesakoissa viehkuroivi, + nurmessa nuhaelevi, + pensahassa piehtaroivi; + mieli ei tervoa parempi, + syän ei syttä valkeampi. + "Parempi minun olisi, + parempi olisi ollut + syntymättä, kasvamatta, + suureksi sukeumatta + näille päiville pahoille, + ilmoille ilottomille. + Oisin kuollut kuusiöisnä, + kaonnut kaheksanöisnä, + oisi en paljoa pitänyt: + vaaksan palttinapaloa, + pikkaraisen pientaretta, + emon itkua vähäisen, + ison vieläki vähemmän, + veikon ei väheäkänä." + Itki päivän, itki toisen. + Sai emo kyselemähän: + "Mitä itket, impi rukka, + kuta, vaivainen, valitat?" + "Sitä itken, impi rukka, + kaiken aikani valitan, + kun annoit minun poloisen, + oman lapsesi lupasit, + käskit vanhalle varaksi, + ikäpuolelle iloksi, + turvaksi tutisevalle, + suojaksi sopenkululle. + Oisit ennen käskenynnä + alle aaltojen syvien + sisareksi siikasille, + veikoksi ve'en kaloille! + Parempi meressä olla, + alla aaltojen asua + sisarena siikasilla, + veikkona ve'en kaloilla, + kuin on vanhalla varana, + turvana tutisijalla, + sukkahansa suistujalla, + karahkahan kaatujalla." + Siitä astui aittamäelle, + astui aittahan sisälle. + Aukaisi parahan arkun, + kannen kirjo kimmahutti: + löysi kuusi kultavyötä, + seitsemän sinihametta; + ne on päällensä pukevi, + varrellensa valmistavi. + Pani kullat kulmillensa, + hopeat hivuksillensa, + sinisilkit silmillensä, + punalangat päänsä päälle. + Läksi siitä astumahan + ahon poikki, toisen pitkin; + vieri soita, vieri maita, + vieri synkkiä saloja. + Itse lauloi mennessänsä, + virkki vieriellessänsä: + "Syäntäni tuimelevi, + päätäni kivistelevi. + Eikä tuima tuimemmasti, + kipeämmästi kivistä, + jotta, koito, kuolisinki, + katkeaisinki, katala, + näiltä suurilta suruilta, + ape'ilta miel'aloilta. + "Jo oisi minulla aika + näiltä ilmoilta eritä, + aikani Manalle mennä, + ikä tulla Tuonelahan: + ei mua isoni itke, + ei emo pane pahaksi, + ei kastu sisaren kasvot, + veikon silmät vettä vuoa, + vaikka vierisin vetehen, + kaatuisin kalamerehen + alle aaltojen syvien, + päälle mustien murien." + Astui päivän, astui toisen, + päivänäpä kolmantena + ennätti meri etehen, + ruokoranta vastahansa: + tuohon yöhyt yllättävi, + pimeä piättelevi. + Siinä itki impi illan, + kaikerteli kaiken yötä + rannalla vesikivellä, + laajalla lahen perällä. + Aamulla ani varahin + katsoi tuonne niemen päähän: + kolme oli neittä niemen päässä ... + ne on merta kylpemässä! + Aino neiti neljänneksi, + vitsan varpa viienneksi! + Heitti paitansa pajulle, + hamehensa haapaselle, + sukkansa sulalle maalle, + kenkänsä vesikivelle, + helmet hietarantaselle, + sormukset somerikolle. + Kivi oli kirjava selällä, + paasi kullan paistavainen: + kiistasi kivellen uia, + tahtoi paaelle paeta. + Sitte sinne saatuansa + asetaiksen istumahan + kirjavaiselle kivelle, + paistavalle paaterelle: + kilahti kivi vetehen, + paasi pohjahan pakeni, + neitonen kiven keralla, + Aino paaen palleassa. + Siihenpä kana katosi, + siihen kuoli impi rukka. + Sanoi kerran kuollessansa, + virkki vielä vierressänsä: + "Menin merta kylpemähän, + sainp' on uimahan selälle; + sinne mä, kana, katosin, + lintu, kuolin liian surman: + elköhön minun isoni + sinä ilmoisna ikänä + vetäkö ve'en kaloja + tältä suurelta selältä! + "Läksin rannalle pesohon, + menin merta kylpemähän; + sinne mä, kana, katosin, + lintu, kuolin liian surman: + elköhön minun emoni + sinä ilmoisna ikänä + panko vettä taikinahan + laajalta kotilahelta! + "Läksin rannalle pesohon, + menin merta kylpemähän; + sinne mä, kana, katosin, + lintu, kuolin liian surman: + elköhönp' on veikkoseni + sinä ilmoisna ikänä + juottako sotaoritta + rannalta merelliseltä! + "Läksin rannalle pesohon, + menin merta kylpemähän; + sinne mä, kana, katosin, + lintu, kuolin liian surman: + elköhönp' on siskoseni + sinä ilmoisna ikänä + peskö tästä silmiänsä + kotilahen laiturilta! + Mikäli meren vesiä, + sikäli minun veriä; + mikäli meren kaloja, + sikäli minun lihoja; + mikä rannalla risuja, + se on kurjan kylkiluita; + mikä rannan heinäsiä, + se hivusta hierottua." + Se oli surma nuoren neien, + loppu kaunihin kanasen... + Kukas nyt sanan saatantahan, + kielikerran kerrontahan + neien kuuluhun kotihin, + kaunihisen kartanohon? + Karhu sanan saatantahan, + kielikerran kerrontahan! + Ei karhu sanoa saata: + lehmikarjahan katosi. + Kukas sanan saatantahan, + kielikerran kerrontahan + neien kuuluhun kotihin, + kaunihisen kartanohon? + Susi sanan saatantahan, + kielikerran kerrontahan! + Ei susi sanoa saata: + lammaskarjahan katosi. + Kukas sanan saatantahan, + kielikerran kerrontahan + neien kuuluhun kotihin, + kaunihisen kartanohon? + Repo sanan saatantahan, + kielikerran kerrontahan! + Ei repo sanoa saata: + hanhikarjahan katosi. + Kukas sanan saatantahan, + kielikerran kerrontahan + neien kuuluhun kotihin, + kaunihisen kartanohon? + Jänö sanan saatantahan, + kielikerran kerrontahan! + Jänis varman vastaeli: + "Sana ei miehe'en katoa!" + Läksi jänis juoksemahan, + pitkäkorva piippomahan, + vääräsääri vääntämähän, + ristisuu ripottamahan + neien kuuluhun kotihin, + kaunihisen kartanohon. + Juoksi saunan kynnykselle; + kyykistäikse kynnykselle: + sauna täynnä neitosia, + vasta käessä vastoavat: + "Saitko, kiero, keittimiksi, + paltsasilmä, paistimiksi, + isännällen iltaseksi, + emännällen eineheksi, + tyttären välipaloiksi, + pojan puolipäiväseksi?" + Jänis saattavi sanoa, + kehräsilmä kerskaella: + "Liepä lempo lähtenynnä + kattiloihin kiehumahan! + Läksin sanan saatantahan, + kielikerran kerrontahan: + jop' on kaunis kaatununna, + tinarinta riutununna, + sortunna hopeasolki, + vyö vaski valahtanunna: + mennyt lietohon merehen, + alle aavojen syvien, + sisareksi siikasille, + veikoksi ve'en kaloille." + Emo tuosta itkemähän, + kyynelvierus vieremähän. + Sai siitä sanelemahan, + vaivainen valittamahan: + "Elkätte, emot poloiset, + sinä ilmoisna ikänä + tuuitelko tyttäriä, + lapsianne liekutelko + vastoin mieltä miehelähän, + niinkuin mie, emo poloinen, + tuuittelin tyttöjäni, + kasvatin kanasiani!" + Emo itki, kyynel vieri: + vieri vetrehet vetensä + sinisistä silmistänsä + poloisille poskillensa. + Vieri kyynel, vieri toinen: + vieri vetrehet vetensä + poloisilta poskipäiltä + ripe'ille rinnoillensa. + Vieri kyynel, vieri toinen: + vieri vetrehet vetensä + ripe'iltä rinnoiltansa + hienoisille helmoillensa. + Vieri kyynel, vieri toinen: + vieri vetrehet vetensä + hienoisilta helmoiltansa + punasuille sukkasille. + Vieri kyynel, vieri toinen: + vieri vetrehet vetensä + punasuilta sukkasilta + kultakengän kautosille. + Vieri kyynel, vieri toinen: + vieri vetrehet vetensä + kultakengän kautosilta + maahan alle jalkojensa; + vieri maahan maan hyväksi, + vetehen ve'en hyväksi. + Ve'et maahan tultuansa + alkoivat jokena juosta: + kasvoipa jokea kolme + itkemistänsä vesistä, + läpi päänsä lähtemistä, + alta kulman kulkemista. + Kasvoipa joka jokehen + kolme koskea tulista, + joka kosken kuohumalle + kolme luotoa kohosi, + joka luo'on partahalle + kunnas kultainen yleni; + kunki kunnahan kukulle + kasvoi kolme koivahaista, + kunki koivun latvasehen + kolme kullaista käkeä. + Sai käköset kukkumahan. + Yksi kukkui: "lemmen, lemmen!" + Toinen kukkui: "sulhon, sulhon!" + Kolmas kukkui: "auvon, auvon!" + Kuka kukkui: "lemmen, lemmen!" + Sep' on kukkui kuuta kolme + lemmettömälle tytölle, + meressä makoavalle. + Kuka kukkui: "sulhon, sulhon!" + Sep' on kukkui kuusi kuuta + sulholle sulottomalle, + ikävissä istuvalle. + Kuka kukkui: "auvon, auvon!" + Se kukkui ikänsä kaiken + auvottomalle emolle, + iän päivät itkevälle. + Niin emo sanoiksi virkki + kuunnellessansa käkeä: + "Elköhön emo poloinen + kauan kuunnelko käkeä! + Kun käki kukahtelevi, + niin syän sykähtelevi, + itku silmähän tulevi, + ve'et poskille valuvi, + hereämmät herne-aarta, + paksummat pavun jyveä: + kyynärän ikä kuluvi, + vaaksan varsi vanhenevi, + koko ruumis runnahtavi + kuultua kevätkäkösen." + + + + Viides runo + + + Jo oli sanoma saatu, + viety viesti tuonnemmaksi + neien nuoren nukkumasta, + kaunihin katoamasta. + Vaka vanha Väinämöinen, + tuo tuosta pahoin pahastui: + itki illat, itki aamut, + yöhyet enemmin itki, + kun oli kaunis kaatununna, + neitonen nukahtanunna, + mennyt lietohon merehen, + alle aaltojen syvien. + Astui huollen, huokaellen, + syämellä synkeällä + rannalle meren sinisen. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Sano nyt, Untamo, unesi, + maku'usi, maan venyjä: + missä Ahtola asuvi, + neiot Vellamon venyvi?" + Sanoipa Untamo unensa, + maku'unsa maan venyjä: + "Tuolla Ahtola asuvi, + neiot Vellamon venyvi. + Nenässä utuisen niemen, + päässä saaren terhenisen + alla aaltojen syvien, + päällä mustien mutien. + "Siellä Ahtola asuvi, + neiot Vellamon venyvi + pikkuisessa pirttisessä, + kamarissa kaitaisessa, + kiven kirjavan kylessä, + paaen paksun kainalossa." + Siitä vanha Väinämöinen + vetihe venesijoille. + Silmeävi siimojansa, + katselevi onkiansa; + otti ongen taskuhunsa, + väkärauan väskyhynsä. + Soutoa melastelevi, + päähän saaren saauttavi, + nenähän utuisen niemen, + päähän saaren terhenisen. + Siin' oli ongella olija, + aina siimalla asuja, + käeksellä kääntelijä. + Laski launihin merelle, + ongitteli, orhitteli: + vapa vaskinen vapisi, + hope'inen siima siukui, + nuora kultainen kulisi. + Jo päivänä muutamana, + huomenna moniahana + kala otti onkehensa, + taimen takrarautahansa. + Sen veti venosehensa, + talui talkapohjahansa. + Katselevi, kääntelevi. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Onp' on tuo kala kalanen, + kun en tuota tunnekana! + Sileähk' on siikaseksi, + kuleahka kuujaseksi, + haleahka haukiseksi, + evätöin emäkalaksi; + ihala imehnoksiki, + päärivatoin neitoseksi, + vyötöin veen on tyttöseksi, + korvitoin kotikanaksi: + luopuisin meriloheksi, + syvän aallon ahveneksi." + Vyöll' on veitsi Väinämöisen, + pää hopea huotrasessa. + Veti veitsen viereltänsä, + huotrastansa pää hopean + kalan palstoin pannaksensa, + lohen leikkaellaksensa + aamuisiksi atrioiksi, + murkinaisiksi muruiksi, + lohisiksi lounahiksi, + iltaruoiksi isoiksi. + Alkoi lohta leikkaella, + veitsen viilteä kaloa: + lohi loimahti merehen, + kala kirjo kimmeltihe + pohjasta punaisen purren, + venehestä Väinämöisen. + Äsken päätänsä ylenti, + oikeata olkapäätä + vihurilla viiennellä, + kupahalla kuuennella; + nosti kättä oikeata, + näytti jalkoa vasenta + seitsemännellä selällä, + yheksännen aallon päällä. + Sieltä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui ja pakisi: + "Oi sie vanha Väinämöinen! + En ollut minä tuleva + lohi leikkaellaksesi, + kala palstoin pannaksesi, + aamuisiksi atrioiksi, + murkinaisiksi muruiksi, + lohisiksi lounahiksi, + iltaruoiksi isoiksi." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Miksi sie olit tuleva?" + "Olinpa minä tuleva + kainaloiseksi kanaksi, + ikuiseksi istujaksi, + polviseksi puolisoksi, + sijasi levittäjäksi, + päänalaisen laskijaksi, + pirtin pienen pyyhkijäksi, + lattian lakaisijaksi, + tulen tuojaksi tupahan, + valkean virittäjäksi, + leivän paksun paistajaksi, + mesileivän leipojaksi, + olutkannun kantajaksi, + atrian asettajaksi. + "En ollut merilohia, + syvän aallon ahvenia: + olin kapo, neiti nuori, + sisar nuoren Joukahaisen, + kuta pyyit kuun ikäsi, + puhki polvesi halasit. + "Ohoh, sinua, ukko utra, + vähämieli Väinämöinen, + kun et tuntenut piteä + Vellamon vetistä neittä, + ahon lasta ainokaista!" + Sanoi vanha Väinämöinen + alla päin, pahoilla mielin: + "Oi on sisar Joukahaisen! + Toki tullos toinen kerta!" + Eip' on toiste tullutkana, + ei toiste sinä ikänä: + jo vetihe, vierähtihe, + ve'en kalvosta katosi + kiven kirjavan sisähän, + maksankarvaisen malohon. + Vaka vanha Väinämöinen + tuo on tuossa arvelevi, + miten olla, kuin eleä. + Jo kutaisi sulkkunuotan, + veti vettä ristin rastin, + salmen pitkin, toisen poikki; + veti vienoja vesiä, + lohiluotojen lomia, + noita Väinölän vesiä, + Kalevalan kannaksia, + synkkiä syväntehiä, + suuria selän napoja, + Joukolan jokivesiä, + Lapin lahtirantasia. + Sai kyllin kaloja muita, + kaikkia ve'en kaloja, + ei saanut sitä kalaista, + mitä mielensä pitävi: + Vellamon vetistä neittä, + ahon lasta ainokaista. + Siitä vanha Väinämöinen + alla päin, pahoilla mielin, + kaiken kallella kypärin + itse tuon sanoiksi virkki: + "Ohoh, hullu, hulluuttani, + vähämieli, miehuuttani! + Olipa minulla mieltä, + ajatusta annettuna, + syäntä suurta survottuna, + oli ennen aikoinansa. + Vaanpa nyt tätä nykyä, + tällä inhalla iällä, + puuttuvalla polveksella + kaikki on mieli melkeässä, + ajatukset arvoisessa, + kaikki toimi toisialla. + "Kuta vuotin kuun ikäni, + kuta puolen polveani, + Vellamon vetistä neittä, + veen on viimeistä tytärtä + ikuiseksi ystäväksi, + polviseksi puolisoksi, + se osasi onkeheni, + vierähti venoseheni: + minä en tuntenut piteä, + en kotihin korjaella, + laskin jälle lainehisin, + alle aaltojen syvien!" + Meni matkoa vähäisen, + astui huollen, huokaellen; + kulkevi kotia kohti. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Kukkui muinaiset käkeni, + entiset ilokäkeni, + kukkui ennen illoin, aamuin, + kerran keskipäivälläki: + mikä nyt sorti suuren äänen, + äänen kaunihin kaotti? + Suru sorti suuren äänen, + huoli armahan alenti; + sill' ei kuulu kukkuvaksi, + päivän laskun laulavaksi + minun iltani iloksi, + huomeneni huopeheksi. + "Enkä nyt tuota tieäkänä + miten olla, kuin eleä, + tällä ilmalla asua, + näillä mailla matkaella. + Oisiko emo elossa, + vanhempani valvehella, + sepä saattaisi sanoa, + miten pystössä pysyä, + murehisin murtumatta, + huolihin katoamatta + näissä päivissä pahoissa, + ape'issa miel'aloissa!" + Emo hauasta havasi, + alta aallon vastaeli: + "Viel' onpi emo elossa, + vanhempasi valvehella, + joka saattavi sanoa, + miten olla oikeana, + murehisin murtumatta, + huolihin katoamatta + niissä päivissä pahoissa, + ape'issa miel'aloissa: + mene Pohjan tyttärihin! + Siell' on tyttäret somemmat, + neiet kahta kaunihimmat, + viittä, kuutta virkeämmät, + ei Joukon jorottaria, + Lapin lapsilönttäreitä. + "Sieltä naios, poikaseni, + paras Pohjan tyttäristä, + jok' on sievä silmiltänsä, + kaunis katsannoisiltansa, + aina joutuisa jalalta + sekä liukas liikunnolta!" + + + + Kuudes runo + + + Vaka vanha Väinämöinen + lähteäksensä käkesi + tuonne kylmähän kylähän, + pimeähän Pohjolahan. + Otti olkisen orihin, + hernevartisen hevosen, + pisti suitset kullan suuhun, + päitsensä hopean päähän: + itse istuvi selälle, + löihe reisin ratsahille. + Ajoa hyryttelevi, + matkoansa mittelevi + orihilla olkisella, + hernevarrella hevolla. + Ajoi Väinölän ahoja, + Kalevalan kankahia: + hepo juoksi, matka joutui, + koti jääpi, tie lyheni. + Jo ajoi meren selälle, + ulapalle aukealle + kapioisen kastumatta, + vuohisen vajoumatta. + Olipa nuori Joukahainen, + laiha poika lappalainen. + Piti viikoista vihoa, + ylen kauaista kaetta + kera vanhan Väinämöisen, + päälle laulajan ikuisen. + Laativi tulisen jousen, + jalon kaaren kaunistavi: + kaaren rauasta rakenti, + vaskesta selän valavi; + noita on kullalla kuvaili, + hopealla huolitteli. + Mistä siihen nauhan saapi, + kusta jäntehen tapasi? + Hiien hirven suoniloista, + Lemmon liinanuorasista! + Sai kaaren kanineheksi, + jousen varsin valmihiksi. + Kaari on kaunihin näköinen, + jousi jonki maksavainen: + hevonen selällä seisoi, + varsa juoksi vartta myöten, + kapo kaarella makasi, + jänö jäntimen sijassa. + Vuoli piiliä pinosen, + kolmisulkia kokosen: + varret tammesta vanuvi, + päät tekevi tervaksesta. + Minkä saapi valmihiksi, + sen sitte sulittelevi + pääskyn pienillä sulilla, + varpusen vivustimilla. + Karkaeli nuoliansa, + puretteli piiliänsä + maon mustissa mujuissa, + käärmehen kähyverissä. + Sai vasamat valmihiksi, + jousen jänniteltäväksi. + Siitä vuotti Väinämöistä, + saavaksi suvantolaista; + vuotti illan, vuotti aamun, + vuotti kerran keskipäivän. + Viikon vuotti Väinämöistä, + viikon vuotti, ei väsynyt, + istuellen ikkunoissa, + valvoen vajojen päissä, + kuunnellen kujan perällä, + vahtaellen vainiolla, + viini nuolia selässä, + hyvä kaari kainalossa. + Vuotteli ulompanaki, + talon toisen tuolla puolla: + nenässä tulisen niemen, + tulikaiskun kainalossa, + korvalla tulisen kosken, + pyhän virran viertimellä. + Niin päivänä muutamana, + huomenna moniahana + loi silmänsä luotehelle, + käänti päätä päivän alle; + keksi mustasen merellä, + sinerväisen lainehilla: + "Onko se iässä pilvi, + päivän koite koillisessa?" + Ei ollut iässä pilvi, + päivän koite koillisessa: + oli vanha Väinämöinen, + laulaja iän-ikuinen, + matkoava Pohjolahan, + kulkeva Pimentolahan + orihilla olkisella, + hernevarrella hevolla. + Tuop' on nuori Joukahainen, + laiha poika lappalainen, + jou'utti tulisen jousen, + koppoi kaaren kaunihimman + pään varalle Väinämöisen, + surmaksi suvantolaisen. + Ennätti emo kysyä, + vanhempansa tutkaella: + "Kellen jousta jouahutat, + kaarta rauta rauahutat?" + Tuop' on nuori Joukahainen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Tuohon jousta jouahutan, + kaarta rauta rauahutan: + pään varalle Väinämöisen, + surmaksi suvantolaisen. + Ammun vanhan Väinämöisen, + lasken laulajan ikuisen + läpi syämen, maksan kautta, + halki hartiolihojen." + Emo kielti ampumasta, + emo kielti ja epäsi: + "Elä ammu Väinämöistä, + kaota kalevalaista! + Väinö on sukua suurta: + lankoni sisaren poika. + "Ampuisitko Väinämöisen, + kaataisit kalevalaisen, + ilo ilmalta katoisi, + laulu maalta lankeaisi. + Ilo on ilmalla parempi, + laulu maalla laatuisampi, + kuin onpi Manalan mailla, + noilla Tuonelan tuvilla." + Tuossa nuori Joukahainen + jo vähän ajattelevi, + pikkuisen piättelevi: + käsi käski ampumahan, + käsi käski, toinen kielti, + sormet suoniset pakotti. + Virkki viimeinki sanoiksi, + itse lausui, noin nimesi: + "Kaotkohot jos kahesti + kaikki ilmaiset ilomme, + kaikki laulut langetkohot! + Varsin ammun, en varanne." + Jännitti tulisen jousen, + veti vaskisen vekaran + vasten polvea vasenta, + jalan alta oikeansa. + Veti viinestä vasaman, + sulan kolmikoipisesta, + otti nuolen orhe'imman, + valitsi parahan varren; + tuon on juonelle asetti, + liitti liinajäntehelle. + Oikaisi tulisen jousen + olallehen oikealle, + asetaiksen ampumahan, + ampumahan Väinämöistä. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Iske nyt, koivuinen sakara, + petäjäinen selkä, lyö'ös, + jänne liina, lippaellos! + Min käsi alentanehe, + sen nuoli ylentäköhön; + min käsi ylentänehe, + sen nuoli alentakohon!" + Lekahutti liipaisinta, + ampui nuolen ensimäisen: + se meni kovan ylätse, + päältä pään on taivahalle, + pilvihin pirajavihin, + hattaroihin pyörivihin. + Toki ampui, ei totellut. + Ampui toisen nuoliansa: + se meni kovan alatse, + alaisehen maa-emähän; + tahtoi maa manalle mennä, + hietaharju halkiella. + Ampui kohta kolmannenki: + kävi kohti kolmannesti, + sapsohon sinisen hirven + alta vanhan Väinämöisen; + ampui olkisen orihin, + hernevartisen hevosen + läpi länkiluun lihoista, + kautta kainalon vasemman. + Siitä vanha Väinämöinen + sormin suistuvi sulahan, + käsin kääntyi lainehesen, + kourin kuohu'un kohahti + selästä sinisen hirven, + hernevartisen hevosen. + Nousi siitä suuri tuuli, + aalto ankara merellä; + kantoi vanhan Väinämöisen, + uitteli ulomma maasta + noille väljille vesille, + ulapoille auke'ille. + Siinä nuori Joukahainen + itse kielin kerskaeli: + "Et sinä, vanha Väinämöinen, + enämpi elävin silmin + sinä ilmoisna ikänä, + kuuna kullan valkeana + astu Väinölän ahoja, + Kalevalan kankahia! + "Kupli nyt siellä kuusi vuotta, + seuro seitsemän kesyttä, + karehi kaheksan vuotta + noilla väljillä vesillä, + lake'illa lainehilla: + vuotta kuusi kuusipuuna, + seitsemän petäjäpuuna, + kannon pölkkynä kaheksan!" + Siitä pistihe sisälle. + Sai emo kysyneheksi: + "Joko ammuit Väinämöisen, + kaotit Kalevan poian?" + Tuop' on nuori Joukahainen + sanan vastahan sanovi: + "Jo nyt ammuin Väinämöisen + ja kaaoin kalevalaisen, + loin on merta luutimahan, + lainetta lakaisemahan. + Tuohon lietohon merehen, + aivan aaltojen sekahan + sortui ukko sormillehen, + kääntyi kämmenyisillehen; + siitä kyykertyi kylelle, + selällehen seisottihe + meren aaltojen ajella, + meren tyrskyn tyyräellä." + Tuon emo sanoiksi virkki: + "Pahoin teit sinä poloinen, + kun on ammuit Väinämöisen, + kaotit kalevalaisen, + Suvantolan suuren miehen, + Kalevalan kaunihimman!" + + + + Seitsemäs runo + + + Vaka vanha Väinämöinen + uipi aavoja syviä; + kulki kuusisna hakona, + petäjäisnä pehkiönä + kuusi päiveä kesäistä, + kuusi yötä järkiähän, + eessänsä vesi vetelä, + takanansa taivas selvä. + Uip' on vielä yötä kaksi, + kaksi päiveä pisintä. + Niin yönä yheksäntenä, + kaheksannen päivän päästä + toki tuskaksi tulevi, + painuvi pakolliseksi. + Kun ei ole kynttä varpahissa + eikä sormissa niveltä. + Siinä vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Voi minä poloinen poika, + voi poika polon-alainen, + kun läksin omilta mailta, + elomailta entisiltä + iäkseni ilman alle, + kuuksi päiväksi kululle, + tuulten tuuiteltavaksi, + aaltojen ajeltavaksi + näillä väljillä vesillä, + ulapoilla auke'illa! + Vilu on täällä ollakseni, + vaiva värjätelläkseni, + aina aalloissa asua, + veen selällä seurustella. + "Enkä tuota tieäkänä, + miten olla, kuin eleä + tällä inhalla iällä, + katovalla kannikalla: + tuulehenko teen tupani, + vetehenkö pirtin veistän? + "Teen mä tuulehen tupani: + ei ole tuulessa tukea; + veistän pirttini vetehen: + vesi viepi veistokseni." + Lenti lintunen Lapista, + kokkolintu koillisesta. + Ei ole kokko suuren suuri + eikä kokko pienen pieni: + yksi siipi vettä viisti, + toinen taivasta lakaisi, + pursto merta pyyhätteli, + nokka luotoja lotaisi. + Lenteleikse, liiteleikse, + katseleikse, käänteleikse. + Näki vanhan Väinämöisen + selällä meren sinisen: + "Mit' olet meressä, miesi, + uros, aaltojen seassa?" + Vaka vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Sit' olen meressä miesi, + uros aaltojen varassa: + läksin neittä Pohjolasta, + impeä Pimentolasta. + "Ajoa karautime + suloa meryttä myöten. + Niin päivänä muutamana, + huomenna moniahana + tulin Luotolan lahelle, + Joukolan jokivesille: + hepo alta ammuttihin, + itseäni mielittihin. + "Siitä vierähin vetehen, + sorruin sormin lainehesen + tuulen tuuiteltavaksi, + aaltojen ajeltavaksi. + "Tulipa tuuli luotehesta, + iästä iso vihuri; + se mun kauas kannatteli, + uitteli ulomma maasta. + Mont' olen päiveä pälynnyt, + monta yötä uiksennellut + näitä väljiä vesiä, + ulapoita auke'ita; + enk' on tuota tunnekana, + arvoa, älyäkänä, + kumpi kuoloksi tulevi, + kumpi ennen ennättävi: + nälkähänkö nääntyminen, + vai vetehen vaipuminen." + Sanoi kokko, ilman lintu: + "Ellös olko milläskänä! + Seisotaite selkähäni, + nouse kynkkäluun nenille! + Mie sinun merestä kannan, + minne mielesi tekevi. + Vielä muistan muunki päivän, + arvoan ajan paremman, + kun ajoit Kalevan kasken, + Osmolan salon sivallit: + heitit koivun kasvamahan, + puun sorean seisomahan + linnuille lepeämiksi, + itselleni istumiksi." + Siitä vanha Väinämöinen + kohottavi kokkoansa; + mies on nousevi merestä, + uros aallosta ajaikse, + siiville sijoitteleikse, + kokon kynkkäluun nenille. + Tuop' on kokko, ilman lintu, + kantoi vanhan Väinämöisen, + viepi tuulen tietä myöten, + ahavan ratoa myöten + Pohjan pitkähän perähän, + summahan Sariolahan. + Siihen heitti Väinämöisen, + itse ilmahan kohosi. + Siinä itki Väinämöinen, + siinä itki ja urisi + rannalla merellisellä, + nimen tietämättömällä, + sata haavoa sivulla, + tuhat tuulen pieksemätä, + partaki pahoin kulunut, + tukka mennyt tuuhakaksi. + Itki yötä kaksi, kolme, + saman verran päiviäki; + eikä tiennyt tietä käyä, + outo, matkoa osannut + palataksensa kotihin, + mennä maille tuttaville, + noille syntymäsijoille, + elomaillen entisille. + Pohjan piika pikkarainen, + vaimo valkeanverinen, + teki liiton päivän kanssa, + päivän kanssa, kuun keralla + yhen ajan noustaksensa + ja yhen havataksensa: + itse ennen ennätteli, + ennen kuuta, aurinkoa, + kukonki kurahtamatta, + kanan lapsen laulamatta. + Viisi villoa keritsi, + kuusi lammasta savitsi, + villat saatteli saraksi, + kaikki vatvoi vaattehiksi + ennen päivän nousemista, + auringon ylenemistä. + Pesi siitä pitkät pöyät, + laajat lattiat lakaisi + vastasella varpaisella, + luutasella lehtisellä. + Ammueli rikkasensa + vaskisehen vakkasehen; + vei ne ulos usta myöten, + pellolle pihoa myöten, + perimäisen pellon päähän, + alimaisen aian suuhun. + Seisattelihe rikoille, + kuuntelihe, kääntelihe: + kuulevi mereltä itkun, + poikki joen juorotuksen. + Juosten joutuvi takaisin, + pian pirttihin menevi; + sanoi tuonne saatuansa, + toimitteli tultuansa: + "Kuulin mie mereltä itkun, + poikki joen juorotuksen." + Louhi, Pohjolan emäntä, + Pohjan akka harvahammas, + pian pistihe pihalle, + vierähti veräjän suuhun; + siinä korvin kuunteleikse. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ei ole itku lapsen itku + eikä vaimojen valitus; + itku on partasuun urohon, + jouhileuan juorottama." + Työnnälti venon vesille, + kolmilaian lainehille; + itse loihe soutamahan. + Sekä souti jotta joutui: + souti luoksi Väinämöisen, + luoksi itkevän urohon. + Siinä itki Väinämöinen, + urisi Uvannon sulho + pahalla pajupurolla, + tiheällä tuomikolla: + suu liikkui, järisi parta, + vaan ei leuka lonkaellut. + Sanoi Pohjolan emäntä, + puhutteli, lausutteli: + "Ohoh sinua, ukko utra! + Jo olet maalla vierahalla." + Vaka vanha Väinämöinen + päätänsä kohottelevi. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Jo ma tuon itseki tieän: + olen maalla vierahalla, + tuiki tuntemattomalla. + Maallani olin parempi, + kotonani korkeampi." + Louhi, Pohjolan emäntä, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Saisiko sanoakseni, + oisiko lupa kysyä, + mi sinä olet miehiäsi + ja kuka urohiasi?" + Vaka vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Mainittihinpa minua, + arveltihin aikoinansa + illoilla iloitsijaksi, + joka laakson laulajaksi + noilla Väinölän ahoilla, + Kalevalan kankahilla. + Mi jo lienenki katala, + tuskin tunnen itsekänä." + Louhi, Pohjolan emäntä, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Nouse jo norosta, miesi, + uros, uuelle uralle, + haikeasi haastamahan, + satuja sanelemahan!" + Otti miehen itkemästä, + urohon urisemasta; + saattoi siitä purtehensa, + istutti venon perähän. + Itse airoille asettui, + soutimille suorittihe; + souti poikki Pohjolahan, + viepi vierahan tupahan. + Syötteli nälästynehen, + kastunehen kuivaeli; + siitä viikon hierelevi, + hierelevi, hautelevi: + teki miehen terveheksi, + urohon paranneheksi. + Kysytteli, lausutteli, + itse virkki, noin nimesi: + "Mitä itkit, Väinämöinen, + uikutit, uvantolainen, + tuolla paikalla pahalla, + rannalla meryttä vasten?" + Vaka vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Onpa syytä itkeäni, + vaivoja valittoani! + Kauan oon meriä uinut, + lapioinnut lainehia + noilla väljillä vesillä, + ulapoilla auke'illa. + "Tuota itken tuon ikäni, + puhki polveni murehin, + kun ma uin omilta mailta, + tulin mailta tuttavilta + näille ouoille oville, + veräjille vierahille. + Kaikki täällä puut purevi, + kaikki havut hakkoavi, + joka koivu koikkoavi, + joka leppä leikkoavi: + yks' on tuuli tuttuani, + päivä ennen nähtyäni + näillä mailla vierahilla, + äkkiouoilla ovilla." + Louhi, Pohjolan emäntä, + siitä tuon sanoiksi saatti: + "Elä itke, Väinämöinen, + uikuta, uvantolainen! + Hyvä tääll' on ollaksesi, + armas aikaellaksesi, + syöä lohta luotaselta, + sivulta sianlihoa." + Silloin vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Kylkehen kyläinen syönti + hyvissäki vierahissa; + mies on maallansa parempi, + kotonansa korkeampi. + Soisipa sula Jumala, + antaisipa armoluoja: + pääsisin omille maille, + elomaillen entisille! + Parempi omalla maalla + vetonenki virsun alta, + kuin on maalla vierahalla + kultamaljasta metonen." + Louhi, Pohjolan emäntä, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Niin mitä minullen annat, + kun saatan omille maille, + oman peltosi perille, + kotisaunan saapuville?" + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Mitäpä kysyt minulta, + jos saatat omille maille, + oman peltoni perille, + oman käen kukkumille, + oman linnun laulamille! + Otatko kultia kypärin, + hope'ita huovallisen?" + Louhi, Pohjolan emäntä, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ohoh viisas Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen! + En kysele kultiasi, + halaja hope'itasi: + kullat on lasten kukkasia, + hopeat hevon helyjä. + Taiatko takoa sammon, + kirjokannen kalkutella + joutsenen kynän nenästä, + maholehmän maitosesta, + yhen ohrasen jyvästä, + yhen uuhen villasesta, + niin annan tytön sinulle, + panen neien palkastasi, + saatan sun omille maille, + oman linnun laulamille, + oman kukon kuulumille, + oman peltosi perille." + Vaka vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Taia en sampoa takoa, + kirjokantta kirjoitella. + Saata mie omille maille: + työnnän seppo Ilmarisen, + joka samposi takovi, + kirjokannet kalkuttavi, + neitosi lepyttelevi, + tyttäresi tyy'yttävi. + "Se on seppo sen mokoma, + ylen taitava takoja, + jok' on taivoa takonut, + ilman kantta kalkutellut: + ei tunnu vasaran jälki + eikä pihtien pitämät." + Louhi, Pohjolan emäntä, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Sille työnnän tyttäreni, + sille lapseni lupoan, + joka sampuen takovi, + kannen kirjo kirjoittavi + joutsenen kynän nenästä, + maholehmän maitosesta, + yhen ohrasen jyvästä, + yhen uuhen untuvasta." + Pani varsan valjahisin, + ruskean re'en etehen; + saattoi vanhan Väinämöisen, + istutti oron rekehen. + Siitä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Elä päätäsi ylennä, + kohottele kokkoasi, + kun ei uupune oronen, + tahi ei ilta ennättäne: + josp' on päätäsi ylennät, + kohottelet kokkoasi, + jo toki tuho tulevi, + paha päivä päälle saapi." + Siitä vanha Väinämöinen + löi orosen juoksemahan, + harjan liina liikkumahan. + Ajoa karittelevi + pimeästä Pohjolasta, + summasta Sariolasta. + + + + Kahdeksas runo + + + Tuo oli kaunis Pohjan neiti, + maan kuulu, ve'en valio. + Istui ilman vempelellä, + taivon kaarella kajotti + pukehissa puhta'issa, + valke'issa vaattehissa; + kultakangasta kutovi, + hope'ista huolittavi + kultaisesta sukkulasta, + pirralla hope'isella. + Suihki sukkula piossa, + käämi käessä kääperöitsi, + niiet vaskiset vatisi, + hope'inen pirta piukki + neien kangasta kutoissa, + hope'ista huolittaissa. + Vaka vanha Väinämöinen + ajoa karittelevi + pimeästä Pohjolasta, + summasta Sariolasta. + Ajoi matkoa palasen, + pikkaraisen piirrätteli: + kuuli sukkulan surinan + ylähältä päänsä päältä. + Tuossa päätänsä kohotti, + katsahtavi taivahalle: + kaari on kaunis taivahalla, + neiti kaaren kannikalla, + kultakangasta kutovi, + hope'ista helkyttävi. + Vaka vanha Väinämöinen + heti seisatti hevosen. + Tuossa tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Tule, neiti, korjahani, + laskeite rekoseheni!" + Neiti tuon sanoiksi virkki, + itse lausui ja kysyvi: + "Miksi neittä korjahasi, + tyttöä rekosehesi?" + Vaka vanha Väinämöinen + tuop' on tuohon vastaeli: + "Siksi neittä korjahani, + tyttöä rekoseheni: + mesileivän leipojaksi, + oluen osoajaksi, + joka lautsan laulajaksi, + ikkunan iloitsijaksi + noilla Väinölän tiloilla, + Kalevalan kartanoilla." + Neiti tuon sanoiksi virkki, + itse lausui ja pakisi: + "Kun kävin mataramaalla, + keikuin keltakankahalla + eilen iltamyöhäsellä, + aletessa aurinkoisen, + lintu lauleli lehossa, + kyntörastas raksutteli: + lauleli tytärten mielen + ja lauloi miniän mielen. + "Mie tuota sanelemahan, + linnulta kyselemähän: + 'Oi sie kyntörastahainen! + Laula korvin kuullakseni: + kumman on parempi olla, + kumman olla kuuluisampi, + tyttärenkö taattolassa + vai miniän miehelässä?' + "Tiainenpa tieon antoi, + kyntörastas raksahutti: + 'Valkea kesäinen päivä, + neitivalta valkeampi; + vilu on rauta pakkasessa, + vilumpi miniävalta. + Niin on neiti taattolassa, + kuin marja hyvällä maalla, + niin miniä miehelässä, + kuin on koira kahlehissa. + Harvoin saapi orja lemmen, + ei miniä milloinkana.'" + Vaka vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Tyhjiä tiaisen virret, + rastahaisen raksutukset! + Lapsi on tytär kotona, + vasta on neiti naituansa. + Tule, neiti, korjahani, + laskeite rekoseheni! + En ole mitätön miesi, + uros muita untelompi." + Neiti taiten vastaeli, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Sitte sun mieheksi sanoisin, + urohoksi arveleisin, + jospa jouhen halkaiseisit + veitsellä kärettömällä, + munan solmuhun vetäisit + solmun tuntumattomaksi." + Vaka vanha Väinämöinen + jouhen halki halkaisevi + veitsellä kärettömällä, + aivan tutkaimettomalla; + munan solmuhun vetävi + solmun tuntumattomaksi. + Käski neittä korjahansa, + tyttöä rekosehensa. + Neiti taiten vastaeli: + "Ehkäpä tulen sinulle, + kun kiskot kivestä tuohta, + säret jäästä aiaksia + ilman palan pakkumatta, + pilkkehen pirahtamatta." + Vaka vanha Väinämöinen + ei tuosta kovin hätäile: + kiskoipa kivestä tuohta, + särki jäästä aiaksia + ilman palan pakkumatta, + pilkkehen pirahtamatta. + Kutsui neittä korjahansa, + tyttöä rekosehensa. + Neiti taiten vastoavi, + sanovi sanalla tuolla: + "Sillenpä minä menisin, + kenp' on veistäisi venosen + kehrävarteni muruista, + kalpimeni kappaleista, + työntäisi venon vesille, + uuen laivan lainehille + ilman polven polkematta, + ilman kouran koskematta, + käsivarren kääntämättä, + olkapään ojentamatta." + Siitä vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Liene ei maassa, maailmassa, + koko ilman kannen alla + mointa laivan laatijata, + vertoani veistäjätä." + Otti värttinän muruja, + kehrävarren kiertimiä; + läksi veistohon venosen, + satalauan laittelohon + vuorelle teräksiselle, + rautaiselle kalliolle. + Veikaten venettä veisti, + purtta puista uhkaellen. + Veisti päivän, veisti toisen, + veisti kohta kolmannenki: + ei kirves kivehen koske, + kasa ei kalka kalliohon. + Niin päivällä kolmannella + Hiisi pontta pyörähytti, + Lempo tempasi tereä, + Paha vartta vaapahutti. + Kävipä kivehen kirves, + kasa kalkkoi kalliohon; + kirves kilpistyi kivestä, + terä liuskahti liha'an, + polvehen pojan pätöisen, + varpahasen Väinämöisen. + Sen Lempo lihoille liitti, + Hiisi suonille sovitti: + veri pääsi vuotamahan, + hurme huppelehtamahan. + Vaka vanha Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen, + tuossa tuon sanoiksi virkki, + noin on lausui ja pakisi: + "Oi sie kirves kikkanokka, + tasaterä tapparainen! + Luulitko puuta purrehesi, + honkoa hotaisnehesi, + petäjätä pannehesi, + koivua kohannehesi, + kun sa lipsahit liha'an, + solahutit suonilleni?" + Loihe siitä loitsimahan, + sai itse sanelemahan. + Luki synnyt syitä myöten, + luottehet lomia myöten, + mutt' ei muista muutamia + rauan suuria sanoja, + joista salpa saataisihin, + luja lukko tuotaisihin + noille rauan ratkomille, + suu sinervän silpomille. + Jo veri jokena juoksi, + hurme koskena kohisi: + peitti maassa marjan varret, + kanervaiset kankahalla. + Eik' ollut sitä mätästä, + jok' ei tullut tulvillehen + noita liikoja veriä, + hurmehia huurovia + polvesta pojan totisen, + varpahasta Väinämöisen. + Vaka vanha Väinämöinen + ketti villoja kiveltä, + otti suolta sammalia, + maasta mättähän repäisi + tukkeheksi tuiman reiän, + paikaksi pahan veräjän; + ei vääjä vähäistäkänä, + pikkuistakana piätä. + Jopa tuskaksi tulevi, + läylemmäksi lankeavi. + Vaka vanha Väinämöinen + itse itkuhun hyräytyi; + pani varsan valjahisin, + ruskean re'en etehen, + siitä reuoikse rekehen, + kohennaikse korjahansa. + Laski virkkua vitsalla, + helähytti helmisvyöllä; + virkku juoksi, matka joutui, + reki vieri, tie lyheni. + Jo kohta kylä tulevi: + kolme tietä kohtoavi. + Vaka vanha Väinämöinen + ajavi alinta tietä + alimaisehen talohon. + Yli kynnyksen kysyvi: + "Oisiko talossa tässä + rauan raannan katsojata, + uron tuskan tuntijata, + vammojen vakittajata?" + Olipa lapsi lattialla, + poika pieni pankon päässä. + Tuop' on tuohon vastoavi: + "Ei ole talossa tässä + rauan raannan katsojata, + uron tuskan tuntijata, + kivun kiinniottajata, + vammojen vakittajata; + onpi toisessa talossa: + aja toisehen talohon!" + Vaka vanha Väinämöinen + laski virkkua vitsalla, + ajoa suhuttelevi. + Ajoi matkoa palasen, + keskimäistä tietä myöten + keskimäisehen talohon. + Kysyi kynnyksen takoa, + anoi alta ikkunaisen: + "Oisiko talossa tässä + rauan raannan katsojata, + salpoa verisatehen, + suonikosken sortajata?" + Akka oli vanha vaipan alla, + kielipalku pankon päässä. + Akka varsin vastaeli, + hammas kolmi kolkkaeli: + "Ei ole talossa tässä + rauan raannan katsojata, + verisynnyn tietäjätä, + kivun kiinniottajata; + onpi toisessa talossa: + aja toisehen talohon!" + Vaka vanha Väinämöinen + laski virkkua vitsalla, + ajoa suhuttelevi. + Ajoi matkoa palasen, + ylimäistä tietä myöten + ylimäisehen talohon. + Yli kynnyksen kysyvi, + lausui lakkapuun takoa: + "Oisiko talossa tässä + rauan raannan katsojata, + tämän tulvan tukkijata, + veren summan sulkijata?" + Ukko oli uunilla asuva, + halliparta harjun alla. + Ukko uunilta urahti, + halliparta paukutteli: + "On sulettu suuremmatki, + jalommatki jaksettuna + Luojan kolmella sanalla, + syvän synnyn säätämällä: + joet suista, järvet päistä, + virrat niskalta vihaiset, + lahet niemien nenistä, + kannakset kape'immilta." + + + + Yhdeksäs runo + + + Siitä vanha Väinämöinen + itse korjasta kohosi, + nousi reestä nostamatta, + yleni ylentämättä; + tuosta pirttihin tulevi, + alle kattojen ajaikse. + Tuoahan hopeatuoppi, + kultakannu kannetahan: + ei veä vähäistäkänä, + pikkuistakana piätä + verta vanhan Väinämöisen, + hurmetta jalon urohon. + Ukko uunilta urahti, + halliparta paukutteli: + "Mi sinä lienet miehiäsi + ja kuka urohiasi? + Verta on seitsemän venettä, + kantokorvoa kaheksan + sun, poloinen, polvestasi + lattialle laskettuna! + Muut on muistaisin sanaset, + vaan en arvoa alusta, + mist' on rauta syntynynnä, + kasvanunna koito kuona." + Silloin vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Itse tieän rauan synnyn, + arvoan alun teräksen: + ilma on emoja ensin, + vesi vanhin veljeksiä, + rauta nuorin veljeksiä, + tuli kerran keskimäinen. + "Tuo Ukko, ylinen luoja, + itse ilmojen jumala, + ilmasta ve'en eroitti, + veestä maati manterehen. + Rauta on raukka syntymättä, + syntymättä, kasvamatta. + "Ukko, ilmoinen jumala, + hieroi kahta kämmentänsä, + mykelti molempiansa + vasemmassa polven päässä. + Siitä syntyi kolme neittä, + koko kolme luonnotarta + rauan ruostehen emoiksi, + suu sinervän siittäjiksi. + "Neiet käyä notkutteli, + astui immet pilven äärtä + utarilla uhkuvilla, + nännillä pakottavilla. + Lypsit maalle maitojansa, + uhkutit utariansa; + lypsit maille, lypsit soille, + lypsit vienoille vesille. + "Yksi lypsi mustan maion: + vanhimpainen neitosia; + toinen valkean valutti: + keskimäinen neitosia; + kolmas puikutti punaisen: + nuorimpainen neitosia. + "Ku on lypsi mustan maion, + siitä syntyi meltorauta; + ku on valkean valutti, + siit' on tehtynä teräkset; + ku on puikutti punaisen, + siit' on saatu rääkyrauta. + "Olipa aikoa vähäinen. + Rauta tahteli tavata + vanhempata veikkoansa, + käyä tulta tuntemahan. + "Tuli tuhmaksi rupesi, + kasvoi aivan kauheaksi: + oli polttoa poloisen, + rauta raukan, veikkosensa. + "Rauta pääsi piilemähän, + piilemähän, säilymähän + tuon tuiman tulen käsistä, + suusta valkean vihaisen. + "Siitä sitte rauta piili, + sekä piili jotta säilyi + heiluvassa hettehessä, + läikkyvässä lähtehessä, + suurimmalla suon selällä, + tuiman tunturin laella, + jossa joutsenet munivat, + hanhi poiat hautelevi. + "Rauta suossa soikottavi, + veteläisessä venyvi; + piili vuoen, piili toisen, + piili kohta kolmannenki + kahen kantosen välissä, + koivun kolmen juuren alla. + Ei toki pakohon pääsnyt + tulen tuimista käsistä; + piti tulla toisen kerran, + lähteä tulen tuville + astalaksi tehtäessä, + miekaksi taottaessa. + "Susi juoksi suota myöten, + karhu kangasta samosi; + suo liikkui suen jälessä, + kangas karhun kämmenissä: + siihen nousi rautaruoste + ja kasvoi teräskaranko + suen sorkkien sijoille, + karhun kannan kaivamille. + "Syntyi seppo Ilmarinen, + sekä syntyi jotta kasvoi. + Se syntyi sysimäellä, + kasvoi hiilikankahalla + vaskinen vasara käessä, + pihet pikkuiset piossa. + "Yöllä syntyi Ilmarinen, + päivällä pajasen laati. + Etsi paikkoa pajalle, + levitystä lietsimille. + Näki suota salmekkehen, + maata märkeä vähäisen, + läksi tuota katsomahan, + likeltä tähyämähän: + tuohon painoi palkehensa, + tuohon ahjonsa asetti. + "Jo joutui suen jälille, + karhun kantapään sijoille; + näki rautaiset orahat, + teräksiset tierottimet + suen suurilla jälillä, + karhun kämmenen tiloilla. + "Sanovi sanalla tuolla: + 'Voi sinua, rauta raukka, + kun olet kurjassa tilassa, + alahaisessa asussa, + suolla sorkissa sutosen, + aina karhun askelissa!' + "Arvelee, ajattelevi: + 'Mitä tuostaki tulisi, + josp' on tunkisin tulehen, + ahjohon asettelisin?' + "Rauta raukka säpsähtihe, + säpsähtihe, säikähtihe, + kun kuuli tulen sanomat, + tulen tuimat maininnaiset. + "Sanoi seppo Ilmarinen: + 'Ellös olko milläskänä! + Tuli ei polta tuttuansa, + herjaele heimoansa. + Kun tulet tulen tuville, + valkean varustimille, + siellä kasvat kaunihiksi, + ylenet ylen ehoksi: + miesten miekoiksi hyviksi, + naisten nauhan päättimiksi.' + "Senp' on päivyen perästä + rauta suosta sotkettihin, + vetelästä vellottihin, + tuotihin sepon pajahan. + "Tuon seppo tulehen tunki, + alle ahjonsa ajeli. + Lietsoi kerran, lietsoi toisen, + lietsoi kerran kolmannenki: + rauta vellinä viruvi, + kuonana kohaelevi, + venyi vehnäisnä tahasna, + rukihisna taikinana + sepon suurissa tulissa, + ilmivalkean väessä. + "Siinä huuti rauta raukka: + 'Ohoh seppo Ilmarinen! + Ota pois minua täältä + tuskista tulen punaisen!' + "Sanoi seppo Ilmarinen: + 'Jos otan sinun tulesta, + ehkä kasvat kauheaksi, + kovin raivoksi rupeat, + vielä veistät veljeäsi, + lastuat emosi lasta.' + "Siinä vannoi rauta raukka, + vannoi vaikean valansa + ahjolla, alasimella, + vasaroilla, valkkamilla; + sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + 'Onpa puuta purrakseni, + kiven syäntä syöäkseni, + etten veistä veikkoani, + lastua emoni lasta. + Parempi on ollakseni, + eleäkseni ehompi + kulkijalla kumppalina, + käyvällä käsiasenna, + kuin syöä omaa sukua, + heimoani herjaella.' + "Silloin seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + rauan tempasi tulesta, + asetti alasimelle; + rakentavi raukeaksi, + tekevi teräkaluiksi, + keihä'iksi, kirvehiksi, + kaikenlaisiksi kaluiksi. + "Viel' oli pikkuista vajalla, + rauta raukka tarpehessa: + eipä kiehu rauan kieli, + ei sukeu suu teräksen, + rauta ei kasva karkeaksi + ilman veessä kastumatta. + "Siitä seppo Ilmarinen + itse tuota arvelevi. + Laati pikkuisen poroa, + lipeäistä liuotteli + teräksenteko-mujuiksi, + rauankarkaisu-vesiksi. + "Koitti seppo kielellänsä, + hyvin maistoi mielellänsä; + itse tuon sanoiksi virkki: + 'Ei nämät hyvät minulle + teräksenteko-vesiksi, + rautojen rakentomaiksi.' + "Mehiläinen maasta nousi, + sinisiipi mättähästä. + Lentelevi, liitelevi + ympäri sepon pajoa. + "Niin seppo sanoiksi virkki: + 'Mehiläinen, mies kepeä! + Tuo simoa siivessäsi, + kanna mettä kielessäsi + kuuen kukkasen nenästä, + seitsemän on heinän päästä + teräksille tehtäville, + rauoille rakettaville!' + "Herhiläinen, Hiien lintu, + katselevi, kuuntelevi, + katseli katon rajasta, + alta tuohen tuijotteli + rautoja rakettavia, + teräksiä tehtäviä. + "Lenteä hyrähtelevi; + viskoi Hiien hirmuloita, + kantoi käärmehen kähyjä, + maon mustia mujuja, + kusiaisen kutkelmoita, + sammakon salavihoja + teräksenteko-mujuihin, + rauankarkaisu-vetehen. + "Itse seppo Ilmarinen, + takoja alinomainen, + luulevi, ajattelevi + mehiläisen tulleheksi, + tuon on mettä tuoneheksi, + kantaneheksi simoa. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + 'Kas nämät hyvät minulle + teräksenteko-vesiksi, + rautojen rakentamiksi!' + "Siihen tempasi teräksen, + siihen kasti rauta raukan + pois tulesta tuotaessa, + ahjosta otettaessa. + "Sai siitä teräs pahaksi, + rauta raivoksi rupesi, + petti, vaivainen, valansa, + söi kuin koira kunniansa: + veisti, raukka, veljeänsä, + sukuansa suin piteli, + veren päästi vuotamahan, + hurmehen hurahtamahan." + Ukko uunilta urahti, + parta lauloi, pää järähti: + "Jo nyt tieän rauan synnyn, + tajuan tavat teräksen. + "Ohoh sinua, rauta raukka, + rauta raukka, koito kuona, + teräs tenhon-päivällinen! + Siitäkö sinä sikesit, + siitä kasvoit kauheaksi, + ylen suureksi sukesit? + "Et sä silloin suuri ollut + etkä suuri etkä pieni, + et kovin koreakana + etkä äijältä äkäinen, + kun sa maitona makasit, + rieskasena riuottelit + nuoren neitosen nisissä, + kasvoit immen kainalossa + pitkän pilven rannan päällä, + alla taivahan tasaisen. + "Etkä silloin suuri ollut, + et ollut suuri etkä pieni, + kun sa liejuna lepäsit, + seisoit selvänä vetenä + suurimmalla suon selällä, + tuiman tunturin laella, + muutuit tuolla maan muraksi, + ruostemullaksi rupesit. + "Etkä silloin suuri ollut, + et ollut suuri etkä pieni, + kun sua hirvet suolla hieroi, + peurat pieksi kankahalla, + susi sotki sorkillansa, + karhu kämmenyisillänsä. + "Etkä silloin suuri ollut, + et ollut suuri etkä pieni, + kun sa suosta sotkettihin, + maan muasta muokattihin, + vietihin sepon pajahan, + alle ahjon Ilmarisen. + "Etkä silloin suuri ollut, + et ollut suuri etkä pieni, + kun sa kuonana kohisit, + läikyit lämminnä vetenä + tuimissa tulisijoissa, + vannoit vaikean valasi + ahjolla, alasimella, + vasaroilla, valkkamilla, + sepon seisontasijoilla, + takehinta-tanterilla. + "Joko nyt suureksi sukenit, + äreäksi ärtelihit, + rikoit, vaivainen, valasi, + söit kuin koira kunniasi, + kun sa syrjit syntyäsi, + sukuasi suin pitelit? + "Ku käski pahalle työlle, + kenp' on kehnolle kehoitti? + Isosiko vai emosi + vaiko vanhin veljiäsi + vai nuorin sisariasi + vaiko muu sukusi suuri? + "Ei isosi, ei emosi + eikä vanhin veljiäsi, + ei nuorin sisariasi + eikä muu sukusi suuri: + itse teit tihua työtä, + katkoit kalmankarvallista. + "Tule nyt työsi tuntemahan, + pahasi parantamahan, + ennenkuin sanon emolle, + vanhemmallesi valitan! + Enemp' on emolla työtä, + vaiva suuri vanhemmalla, + kun poika pahoin tekevi, + lapsi tuhmin turmelevi. + "Piäty, veri, vuotamasta, + hurme, huppelehtamasta, + päälleni päräjämästä, + riuskumasta rinnoilleni! + Veri, seiso kuni seinä, + asu, hurme, kuni aita, + kuin miekka meressä seiso, + saraheinä sammalessa, + paasi pellon pientaressa, + kivi koskessa kovassa! + "Vaan jos mieli laatinevi + liikkua lipeämmästi, + niin sä liikkuos lihassa + sekä luissa luistaellos! + Sisässä sinun parempi, + alla kalvon kaunihimpi, + suonissa sorottamassa + sekä luissa luistamassa, + kuin on maahan vuotamassa, + rikoille ripajamassa. + "Et sä, maito, maahan joua, + nurmehen, veri viatoin, + miesten hempu, heinikkohon, + kumpuhun, urosten kulta. + Syämessä sinun sijasi, + alla keuhkon kellarisi; + sinne siirräite välehen, + sinne juoskos joutuisasti! + Et ole joki juoksemahan + etkä lampi laskemahan, + suohete solottamahan, + venelotti vuotamahan. + "Tyy'y nyt, tyyris, tippumasta, + punainen, putoamasta! + Kun et tyy'y, niin tyrehy! + Tyytyi ennen Tyrjän koski, + joki Tuonelan tyrehtyi, + meri kuivi, taivas kuivi + sinä suurna poutavuonna, + tulivuonna voimatoinna. + "Jos et tuostana totelle, + viel' on muita muistetahan, + uuet keinot keksitähän: + huuan Hiiestä patoa, + jolla verta keitetähän, + hurmetta varistetahan, + ilman tilkan tippumatta, + punaisen putoamatta, + veren maahan vuotamatta, + hurmehen hurajamatta. + "Kun ei lie minussa miestä, + urosta Ukon pojassa + tämän tulvan tukkijaksi, + suonikosken sortajaksi, + onp' on taatto taivahinen, + pilven-päällinen jumala, + joka miehistä pätevi, + urohista kelpoavi + veren suuta sulkemahan, + tulevata tukkimahan. + "Oi Ukko, ylinen luoja, + taivahallinen jumala! + Tule tänne tarvittaissa, + käy tänne kutsuttaessa! + Tunge turpea kätesi, + paina paksu peukalosi + tukkeheksi tuiman reiän, + paikaksi pahan veräjän! + Veä päälle lemmen lehti, + kultalumme luikahuta + veren tielle telkkimeksi, + tulevalle tukkeheksi, + jottei parsku parralleni, + valu vaaterievuilleni!" + Sillä sulki suun vereltä, + tien on telkki hurmehelta. + Pani poikansa pajahan + tekemähän voitehia + noista heinän helpehistä, + tuhatlatvan tutkaimista, + me'en maahan vuotajista, + simatilkan tippujista. + Poikanen meni pajahan, + läksi voitehen tekohon; + tuli tammi vastahansa. + Kysytteli tammeltansa: + "Onko mettä oksillasi, + alla kuoresi simoa?" + Tammi taiten vastoavi: + "Päivänäpä eilisenä + sima tippui oksilleni, + mesi latvalle rapatti + pilvistä pirisevistä, + hattaroista haihtuvista." + Otti tammen lastuloita, + puun murskan murenemia; + otti heiniä hyviä, + ruohoja monennäköjä, + joit' ei nähä näillä mailla + kaikin paikoin kasvaviksi. + Panevi pa'an tulelle, + laitti keiton kiehumahan + täynnä tammen kuoriloita, + heiniä hyvännäköjä. + Pata kiehui paukutteli + kokonaista kolme yötä, + kolme päiveä keväistä. + Siitä katsoi voitehia, + onko voitehet vakaiset, + katsehet alinomaiset. + Ei ole voitehet vakaiset, + katsehet alinomaiset. + Pani heiniä lisäksi, + ruohoa monennäöistä, + kut oli tuotu toisialta, + sa'an taipalen takoa + yheksältä loitsijalta, + kaheksalta katsojalta. + Keitti vielä yötä kolme, + ynnähän yheksän yötä. + Nostavi pa'an tulelta, + katselevi voitehia, + onko voitehet vakaiset, + katsehet alinomaiset. + Olipa haapa haaraniekka, + kasvoi pellon pientarella. + Tuon murha murenti poikki, + kaikki kahtia hajotti; + voiti niillä voitehilla, + katsoi niillä katsehilla. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Kun lie näissä voitehissa + vian päälle vietävätä, + vammoille valettavata, + haapa, yhtehen paratkos + ehommaksi entistäsi!" + Haapa yhtehen parani + ehommaksi entistänsä, + kasvoi päältä kaunihiksi, + alta aivan terveheksi. + Siitä koitti voitehia, + katselevi katsehia, + koitteli kiven koloihin, + paasien pakahtumihin: + jo kivet kivihin tarttui, + paaet paatehen rupesi. + Tuli poikanen pajasta + tekemästä voitehia, + rasvoja rakentamasta; + ne työnti ukon kätehen: + "Siin' on voitehet vakaiset, + katsehet alinomaiset, + vaikka vuoret voitelisit, + kaikki kalliot yheksi." + Koki ukko kielellänsä, + maistoi suullansa sulalla, + tunsi katsehet hyviksi, + voitehet vaka'isiksi. + Siitä voiti Väinämöistä, + pahoin-tullutta paranti, + voiti alta, voiti päältä, + kerta keskeä sivalti. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "En liiku omin lihoini, + liikun Luojani lihoilla, + en väiky omin väkini, + väikyn väellä kaikkivallan, + en puhu omalla suulla, + puhelen Jumalan suulla. + Josp' on mulla suu suloinen, + suloisempi suu Jumalan, + jospa on kaunoinen käteni, + käsi Luojan kaunihimpi." + Kun oli voie päälle pantu, + nuot on katsehet vakaiset, + murti se puolipyörryksihin, + Väinämöisen väännyksihin: + lyökse sinne, lyökse tänne, + vaan ei löytänyt lepoa. + Niin ukko kipuja kiisti, + työnti tuosta tuskapäitä + keskelle Kipumäkeä, + Kipuvuoren kukkulalle + kiviä kivistämähän, + paasia pakottamahan. + Tukun silkkiä sivalti, + senpä leikkeli levyiksi, + senp' on katkoi kappaleiksi, + sitehiksi suoritteli. + Sitoi niillä silkillänsä, + kapaloivi kaunoisilla + polvea pojan pätöisen, + varpahia Väinämöisen. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Siteheksi Luojan silkki, + Luojan kaapu katteheksi + tälle polvelle hyvälle, + vakaisille varpahille! + Katso nyt, kaunoinen Jumala, + varjele, vakainen Luoja, + jottei vietäisi vioille, + vammoille veällettäisi!" + Siitä vanha Väinämöinen + jo tunsi avun totisen. + Pian pääsi terveheksi; + liha kasvoi kaunihiksi, + alta aivan terveheksi, + keskeä kivuttomaksi, + vieriltä viattomaksi, + päältä päärmehettömäksi, + ehommaksi entistänsä, + paremmaksi tuonoistansa. + Jo nyt jaksoi jalka käyä, + polvi polkea kykeni; + ei nuuru nimeksikänä + vaikerra vähäistäkänä. + Siitä vanha Väinämöinen + siirti silmänsä ylemmä, + katsahtavi kaunihisti + päälle pään on taivosehen; + sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Tuoltapa aina armot käyvät, + turvat tuttavat tulevat + ylähältä taivahasta, + luota Luojan kaikkivallan. + "Ole nyt kiitetty, Jumala, + ylistetty, Luoja, yksin, + kun annoit avun minulle, + tuotit turvan tuttavasti + noissa tuskissa kovissa, + terän rauan raatamissa!" + Siitä vanha Väinämöinen + vielä tuon sanoiksi virkki: + "Elkätte, etinen kansa, + kansa vasta kasvavainen, + veikaten venettä tehkö, + uhkaellen kaartakana! + Jumalass' on juoksun määrä, + Luojassa lopun asetus, + ei uron osoannassa, + vallassa väkevänkänä." + + + + Kymmenes runo + + + Vaka vanha Väinämöinen + otti ruskean orihin, + pani varsan valjahisin, + ruskean re'en etehen; + itse reuoikse rekehen, + kohennaikse korjahansa. + Laski virkkua vitsalla, + helähytti helmisvyöllä; + virkku juoksi, matka joutui, + reki vieri, tie lyheni, + jalas koivuinen kolasi, + vemmel piukki pihlajainen. + Ajavi karettelevi. + Ajoi soita, ajoi maita, + ajoi aavoja ahoja. + Kulki päivän, kulki toisen, + niin päivällä kolmannella + tuli pitkän sillan päähän, + Kalevalan kankahalle, + Osmon pellon pientarelle. + Siinä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui ja pakisi: + "Syö, susi, unennäkijä, + tapa, tauti, lappalainen! + Sanoi ei saavani kotihin + enämpi elävin silmin + sinä ilmoisna ikänä, + kuuna kullan valkeana + näille Väinölän ahoille, + Kalevalan kankahille." + Siitä vanha Väinämöinen + laulelevi, taitelevi: + lauloi kuusen kukkalatvan, + kukkalatvan, kultalehvän; + latvan työnti taivahalle, + puhki pilvien kohotti, + lehvät ilmoille levitti, + halki taivahan hajotti. + Laulelevi, taitelevi: + lauloi kuun kumottamahan + kultalatva-kuusosehen, + lauloi oksillen otavan. + Ajavi karettelevi + kohti kullaista kotia, + alla päin, pahoilla mielin, + kaiken kallella kypärin, + kun oli seppo Ilmarisen, + takojan iän-ikuisen, + luvannut lunastimeksi, + oman päänsä päästimeksi + pimeähän Pohjolahan, + summahan Sariolahan. + Jop' on seisottui oronen + Osmon uuen pellon päähän. + Siitä vanha Väinämöinen + päätä korjasta kohotti: + kuuluvi pajasta pauke, + hilke hiilihuonehesta. + Vaka vanha Väinämöinen + itse pistihe pajahan. + Siell' on seppo Ilmarinen: + takoa taputtelevi. + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Oi sie vanha Väinämöinen! + Miss' olet viikon viipynynnä, + kaiken aikasi asunut?" + Vaka vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Tuoll' olen viikon viipynynnä, + kaiken aikani elellyt + pimeässä Pohjolassa, + summassa Sariolassa, + liukunut Lapin lauilla, + tietomiesten tienohilla." + Siitä seppo Ilmarinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Oi sie vanha Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen! + Mitä lausut matkoiltasi + tultua kotituville?" + Virkki vanha Väinämöinen: + "Äijä on mulla lausumista: + onp' on neiti Pohjolassa, + impi kylmässä kylässä, + jok' ei suostu sulhosihin, + mielly miehi'in hyvihin. + Kiitti puoli Pohjan maata, + kun onpi kovin korea: + kuuhut paistoi kulmaluilta, + päivä rinnoilta risotti, + otavainen olkapäiltä, + seitsentähtinen selältä. + "Sinä, seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + lähe neittä noutamahan, + päätä kassa katsomahan! + Kun saatat takoa sammon, + kirjokannen kirjaella, + niin saat neion palkastasi, + työstäsi tytön ihanan." + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Ohoh vanha Väinämöinen! + Joko sie minun lupasit + pimeähän Pohjolahan + oman pääsi päästimeksi, + itsesi lunastimeksi? + En sinä pitkänä ikänä, + kuuna kullan valkeana + lähe Pohjolan tuville, + Sariolan salvoksille, + miesten syöjille sijoille, + urosten upottajille." + Siitä vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Viel' on kumma toinen kumma: + onp' on kuusi kukkalatva, + kukkalatva, kultalehvä + Osmon pellon pientarella; + kuuhut latvassa kumotti, + oksilla otava seisoi." + Sanoi seppo Ilmarinen: + "En usko toeksi tuota, + kun en käyne katsomahan, + nähne näillä silmilläni." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Kun et usko kuitenkana, + lähtekämme katsomahan, + onko totta vai valetta!" + Lähettihin katsomahan + tuota kuusta kukkapäätä, + yksi vanha Väinämöinen, + toinen seppo Ilmarinen. + Sitte tuonne tultuansa + Osmon pellon pientarelle + seppo seisovi likellä, + uutta kuusta kummeksivi, + kun oli oksilla otava, + kuuhut kuusen latvasessa. + Siinä vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Nyt sinä, seppo veikkoseni, + nouse kuuta noutamahan, + otavaista ottamahan + kultalatva-kuusosesta!" + Siitä seppo Ilmarinen + nousi puuhun korkealle, + ylähäksi taivahalle, + nousi kuuta noutamahan, + otavaista ottamahan + kultalatva-kuusosesta. + Virkki kuusi kukkalatva, + lausui lakkapää petäjä: + "Voipa miestä mieletöintä, + äkkioutoa urosta! + Nousit, outo, oksilleni, + lapsen-mieli, latvahani + kuvakuun on nouantahan, + valetähtyen varahan!" + Silloin vanha Väinämöinen + lauloa hyrähtelevi: + lauloi tuulen tuppurihin, + ilman raivohon rakenti; + sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Ota, tuuli, purtehesi, + ahava, venosehesi + vieä vieretelläksesi + pimeähän Pohjolahan!" + Nousi tuuli tuppurihin, + ilma raivohon rakentui, + otti seppo Ilmarisen + vieä viiletelläksensä + pimeähän Pohjolahan, + summahan Sariolahan. + Siinä seppo Ilmarinen + jopa kulki jotta joutui! + Kulki tuulen tietä myöten, + ahavan ratoa myöten, + yli kuun, alatse päivän, + otavaisten olkapäitse; + päätyi Pohjolan pihalle, + Sariolan saunatielle, + eikä häntä koirat kuullut + eikä haukkujat havainnut. + Louhi, Pohjolan emäntä, + Pohjan akka harvahammas + tuop' on päätyvi pihalle. + Itse ennätti sanoa: + "Mi sinä lienet miehiäsi + ja kuka urohiasi? + Tulit tänne tuulen tietä, + ahavan rekiratoa, + eikä koirat kohti hauku, + villahännät virkkaele!" + Sanoi seppo Ilmarinen: + "En mä tänne tullutkana + kylän koirien kuluiksi, + villahäntien vihoiksi, + näillen ouoillen oville, + veräjille vierahille." + Siitä Pohjolan emäntä + tutkaeli tullehelta: + "Oletko tullut tuntemahan, + kuulemahan, tietämähän + tuota seppo Ilmarista, + takojata taitavinta? + Jo on viikon vuotettuna + sekä kauan kaivattuna + näille Pohjolan perille + uuen sammon laaintahan." + Se on seppo Ilmarinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Lienen tullut tuntemahan + tuon on seppo Ilmarisen, + kun olen itse Ilmarinen, + itse taitava takoja." + Louhi, Pohjolan emäntä, + Pohjan akka harvahammas, + pian pistihe tupahan, + sanovi sanalla tuolla: + "Neityeni nuorempani, + lapseni vakavimpani! + Pane nyt päällesi parasta, + varrellesi valke'inta, + hempe'intä helmoillesi, + ripe'intä rinnoillesi, + kaulallesi kaunihinta, + kukke'inta kulmillesi, + poskesi punottamahan, + näköpääsi näyttämähän! + Jo on seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + saanut sammon laaintahan, + kirjokannen kirjantahan." + Tuop' on kaunis Pohjan tytti, + maan kuulu, ve'en valio, + otti vaattehet valitut, + pukehensa puhtahimmat; + viitiseikse, vaatiseikse, + pääsomihin suoritseikse, + vaskipantoihin paneikse, + kultavöihin kummitseikse. + Tuli aitasta tupahan, + kaapsahellen kartanolta + silmistänsä sirkeänä, + korvistansa korkeana, + kaunihina kasvoiltansa, + poskilta punehtivana; + kullat riippui rinnan päällä, + pään päällä hopeat huohti. + Itse Pohjolan emäntä + käytti seppo Ilmarisen + noissa Pohjolan tuvissa, + Sariolan salvoksissa; + siellä syötti syöneheksi, + juotti miehen juoneheksi, + apatti ani hyväksi. + Sai tuosta sanelemahan: + "Ohoh seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen! + Saatatko takoa sammon, + kirjokannen kirjaella + joutsenen kynän nenästä, + maholehmän maitosesta, + ohran pienestä jyvästä, + kesäuuhen untuvasta, + niin saat neion palkastasi, + työstäsi tytön ihanan." + Silloin seppo Ilmarinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Saattanen takoa sammon, + kirjokannen kalkutella + joutsenen kynän nenästä, + maholehmän maitosesta, + ohran pienestä jyvästä, + kesäuuhen untuvasta, + kun olen taivoa takonut, + ilman kantta kalkuttanut + ilman alkusen alutta, + riporihman tehtyisettä." + Läksi sammon laaintahan, + kirjokannen kirjontahan. + Kysyi paikalta pajoa, + kaipasi sepinkaluja: + ei ole paikalla pajoa, + ei pajoa, ei paletta, + ahjoa, alasintana, + vasarata, varttakana! + Silloin seppo Ilmarinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Akatp' on epäelköhöt, + herjat kesken heittäköhöt, + eip' on mies pahempikana, + uros untelompikana!" + Etsi ahjollen alusta, + leveyttä lietsehelle + noilla mailla, mantereilla, + Pohjan peltojen perillä. + Etsi päivän, etsi toisen. + Jo päivänä kolmantena + tuli kirjava kivonen, + vahatukko vastahansa. + Tuohon seppo seisottihe, + takoja tulen rakenti; + päivän laati palkehia, + toisen ahjoa asetti. + Siitä seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + tunki ainehet tulehen, + takehensa alle ahjon; + otti orjat lietsomahan, + väkipuolet vääntämähän. + Orjat lietsoi löyhytteli, + väkipuolet väännätteli + kolme päiveä kesäistä + ja kolme kesäistä yötä: + kivet kasvoi kantapäihin, + vahat varvasten sijoille. + Niin päivänä ensimäisnä + itse seppo Ilmarinen + kallistihe katsomahan + ahjonsa alaista puolta, + mitä tullehe tulesta, + selvinnehe valkeasta. + Jousi tungeikse tulesta, + kaasi kulta kuumoksesta, + kaari kulta, pää hopea, + varsi vasken-kirjavainen. + On jousi hyvän näköinen, + vaan onpi pahan tapainen: + joka päivä pään kysyvi, + parahana kaksi päätä. + Itse seppo Ilmarinen + ei tuota kovin ihastu: + kaaren katkaisi kaheksi, + siitä tunkevi tulehen; + laitti orjat lietsomahan, + väkipuolet vääntämähän. + Jop' on päivänä jälestä + itse seppo Ilmarinen + kallistihe katsomahan + ahjonsa alaista puolta: + veno tungeikse tulesta, + punapursi kuumoksesta, + kokat kullan kirjaeltu, + hangat vaskesta valettu. + On veno hyvän näköinen, + ei ole hyvän tapainen: + suotta lähtisi sotahan, + tarpehetta tappelohon. + Se on seppo Ilmarinen + ei ihastu tuotakana: + venon murskaksi murenti, + tunkevi tulisijahan; + laitti orjat lietsomahan, + väkipuolet vääntämähän. + Jo päivänä kolmantena + itse seppo Ilmarinen + kallistihe katsomahan + ahjonsa alaista puolta: + hieho tungeikse tulesta, + sarvi kulta kuumoksesta, + otsassa otavan tähti, + päässä päivän pyöryläinen. + On hieho hyvän näköinen, + ei ole hyvän tapainen: + metsässä makaelevi, + maion maahan kaatelevi. + Se on seppo Ilmarinen + ei ihastu tuotakana: + lehmän leikkeli paloiksi, + siitä tunkevi tulehen; + laitti orjat lietsomahan, + väkipuolet vääntämähän. + Jo päivänä neljäntenä + itse seppo Ilmarinen + kallistihe katsomahan + ahjonsa alaista puolta: + aura tungeikse tulesta, + terä kulta kuumoksesta, + terä kulta, vaski varsi, + hopeata ponnen päässä. + On aura hyvän näköinen, + ei ole hyvän tapainen: + kylän pellot kyntelevi, + vainiot vakoelevi. + Se on seppo Ilmarinen + ei ihastu tuotakana: + auran katkaisi kaheksi, + alle ahjonsa ajavi. + Laittoi tuulet lietsomahan, + väkipuuskat vääntämähän. + Lietsoi tuulet löyhytteli: + itä lietsoi, lietsoi länsi, + etelä enemmän lietsoi, + pohjanen kovin porotti. + Lietsoi päivän, lietsoi toisen, + lietsoi kohta kolmannenki: + tuli tuiski ikkunasta, + säkehet ovesta säykkyi, + tomu nousi taivahalle, + savu pilvihin sakeni. + Se on seppo Ilmarinen + päivän kolmannen perästä + kallistihe katsomahan + ahjonsa alaista puolta: + näki sammon syntyväksi, + kirjokannen kasvavaksi. + Siitä seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + takoa taputtelevi, + lyöä lynnähyttelevi. + Takoi sammon taitavasti: + laitahan on jauhomyllyn, + toisehen on suolamyllyn, + rahamyllyn kolmantehen. + Siitä jauhoi uusi sampo, + kirjokansi kiikutteli, + jauhoi purnun puhtehessa: + yhen purnun syötäviä, + toisen jauhoi myötäviä, + kolmannen kotipitoja. + Niin ihastui Pohjan akka; + saattoi sitte sammon suuren + Pohjolan kivimäkehen, + vaaran vaskisen sisähän + yheksän lukon ta'aksi. + Siihen juuret juurrutteli + yheksän sylen syvähän: + juuren juurti maaemähän, + toisen vesiviertehesen, + kolmannen kotimäkehen. + Siitä seppo Ilmarinen + tyttöä anelemahan. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Joko nyt minulle neiti, + kun sai sampo valmihiksi, + kirjokansi kaunihiksi?" + Tuop' on kaunis Pohjan tyttö + itse noin sanoiksi virkki: + "Kukapa tässä toisna vuonna, + kenpä kolmanna kesänä + käkiä kukutteleisi, + lintusia laulattaisi, + jos minä menisin muunne, + saisin, marja, muille maille! + "Jos tämä kana katoisi, + tämä hanhi hairahtaisi, + eksyisi emosen tuoma, + punapuola pois menisi, + kaikkipa käet katoisi, + ilolinnut liikahtaisi + tämän kunnahan kukuilta, + tämän harjun hartehilta. + "Enkä joua ilmankana, + pääse en neitipäiviltäni, + noilta töiltä tehtäviltä, + kesäisiltä kiirehiltä: + marjat on maalla poimimatta, + lahen rannat laulamatta, + astumattani ahoset, + lehot leikin lyömättäni." + Siitä seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + alla päin, pahoilla mielin, + kaiken kallella kypärin + jo tuossa ajattelevi, + pitkin päätänsä pitävi, + miten kulkea kotihin, + tulla maille tuttaville + pimeästä Pohjolasta, + summasta Sariolasta. + Sanoi Pohjolan emäntä: + "Ohoh seppo Ilmarinen! + Mit' olet pahoilla mielin, + kaiken kallella kypärin? + Laatisiko mieli mennä + elomaillen entisille?" + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Sinne mieleni tekisi + kotihini kuolemahan, + maalleni masenemahan." + Siitä Pohjolan emäntä + syötti miehen, juotti miehen, + istutti perähän purren + melan vaskisen varahan; + virkki tuulen tuulemahan, + pohjasen puhaltamahan. + Siitä seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + matkasi omille maille + ylitse meren sinisen. + Kulki päivän, kulki toisen; + päivälläpä kolmannella + jo tuli kotihin seppo, + noille syntymäsijoille. + Kysyi vanha Väinämöinen + Ilmariselta sepolta: + "Veli, seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen! + Joko laait uuen sammon, + kirjokannen kirjaelit?" + Sanoi seppo Ilmarinen, + itse laatija pakisi: + "Jopa jauhoi uusi sampo, + kirjokansi kiikutteli, + jauhoi purnun puhtehessa: + yhen purnun syötäviä, + toisen jauhoi myötäviä, + kolmannen pi'eltäviä." + + + + Yhdestoista runo + + + Aika on Ahtia sanoa, + veitikkätä vieretellä. + Ahti poika Saarelainen, + tuo on lieto Lemmin poika, + kasvoi koissa korkeassa + luona armahan emonsa + laajimman lahen perällä, + Kaukoniemen kainalossa. + Kaloin siinä Kauko kasvoi, + Ahti ahvenin yleni. + Tuli mies mitä parahin, + puhkesi punaverinen, + joka päästänsä pätevi, + kohastansa kelpoavi; + vaan tuli vähän vialle, + tavoiltansa turmiolle: + ain' oli naisissa eläjä, + yli öitä öitsilöissä, + noien impien iloissa, + kassapäien karkeloissa. + Kylli oli Saaren neiti, + Saaren neiti, Saaren kukka. + Kasvoi koissa korkeassa, + yleni ylen ehossa, + istuen ison majoilla, + peräpenkin notkumilla. + Kauan kasvoi, kauas kuului: + kaukoa tuli kosijat + neien kuuluhun kotihin, + kaunoisehen kartanohon. + Kosi Päivä poiallehen: + eip' on mennyt Päivälähän + Päivän luona paistamahan + kesäisillä kiirehillä. + Kosi Kuuhut poiallehen: + eip' on mennyt Kuutolahan + Kuun luona kumottamahan, + kehät ilman kiertämähän. + Kosi Tähti poiallehen: + eip' on mennyt Tähtelähän + pitkin öitä pilkkimähän + talvisilla taivahilla. + Tulevi Virosta sulhot, + toiset tuolta Inkereltä: + eip' on neiti mennytkänä; + itse vasten vastaeli: + "Suotta kultanne kuluvi, + hopeanne hoikkenevi! + En lähe minä Virohon, + en lähe, lupoakana, + Viron vettä soutamahan, + saarellista sauvomahan, + syömähän Viron kaloja, + Viron lientä lippomahan. + "Enkä lähe Inkerelle, + penkerelle, pänkerelle; + siell' on nälkä, kaiken nälkä: + puun nälkä, pärehen nälkä, + ve'en nälkä, vehnän nälkä, + rukihisen leivän nälkä." + Tuop' on lieto Lemminkäinen, + itse kaunis Kaukomieli, + lähteäksensä lupasi + Saaren kukkoa kosihin, + tuota mointa morsianta, + kaunokaista kassapäätä. + Emo kielteä käkesi, + varoitteli vaimo vanha: + "Ellös menkö, poikaseni, + parempihin itseäsi! + Ei suattane sinua + Saaren suurehen sukuhun." + Sanoi lieto Lemminkäinen, + virkki kaunis Kaukomieli: + "Jos en ole koiltani korea, + su'ultani aivan suuri, + mie valitsen varrellani, + otan muilla muo'oillani." + Aina kieltävi emonsa + lähtemästä Lemminkäistä + Saaren suurehen sukuhun, + laajahan lajiperähän: + "Siellä piiat pilkkoavat, + naiset nauravat sinua." + Mitä huoli Lemminkäinen! + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Kyllä hää'än naisten naurun, + soppityrskyt tyttärien: + potkaisen pojan povehen, + käsikannon kainalohon; + siin' on pää hyvänki pilkan, + parahanki parjauksen." + Emo tuon sanoiksi virkki: + "Voi poloinen, päiviäni! + Nauraisitko Saaren naiset, + pitäisit pyhäiset piiat, + niin siitä tora tulisi, + sota suuri lankeaisi! + Saisi kaikki Saaren sulhot, + sata miestä miekkoinensa + päällesi sinun, poloisen, + yksinäisen ympärille." + Mitä huoli Lemminkäinen + varoituksista emonsa! + Ottavi hyvän orosen, + valjasti valion varsan; + ajavi karittelevi + Saaren kuuluhun kylähän + Saaren kukkoa kosihin, + Saaren mointa morsianta. + Nauroi naiset Lemminkäistä, + piiat pisti pilkkojansa, + kun ajoi kummasti kujalle, + kamalasti kartanolle: + ajoi korjansa kumohon, + veräjähän vierähytti. + Siinä lieto Lemminkäinen + murti suuta, väänti päätä, + murti mustoa haventa. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "En ole tuota ennen nähnyt, + en ole nähnyt enkä kuullut + naisen nauravan minulle, + piian pilkkoja suannut." + Mitä huoli Lemminkäinen! + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Onko saarella sijoa, + maata Saaren manterella, + minun leikki lyöäkseni, + tanner tanhuellakseni + Saaren impien iloissa, + kassapäien karkeloissa?" + Saaren impyet sanovat, + niemen neiet vastoavat: + "Onp' on Saarella sijoa, + maata Saaren manterella, + sinun leikki lyöäksesi, + tanner tanhuellaksesi + karjalaisna kaskimailla, + paimenpoikana palolla: + lapset on laihat Saaren mailla, + lihavat hevosen varsat." + Mitä huoli Lemminkäinen! + Palkkasihe paimeneksi: + kävi päivät paimenessa, + yöt on impien iloissa, + noien neitojen kisoissa, + kassapäien karkeloissa. + Sillä lieto Lemminkäinen, + itse kaunis Kaukomieli, + jopa hääti naisen naurun, + piätteli piian pilkan. + Ei ollut sitä tytärtä, + piikoa pyhintäkänä, + kuta hän ei kosketellut, + jonk' ei vieressä venynyt. + Yksi on impi kaikkinensa + Saaren suuressa su'ussa, + jok' ei suostu sulhasihin, + mielly miehi'in hyvihin: + se oli Kyllikki korea, + Saaren kukka kaunokainen. + Tuop' on lieto Lemminkäinen, + itse kaunis Kaukomieli, + sa'at saappahat kulutti, + sa'at airot poikki souti + tuota neittä saaessansa, + Kyllikkiä pyytessänsä. + Kyllikki, korea neiti, + hänpä tuon sanoiksi virkki: + "Mitä, kehno, kierteletki, + rannan raukuja, ajelet, + täältä tyttöjä kyselet, + tinavöitä tieustelet? + En mä tästä ennen joua, + kuin kiven kuluksi jauhan, + pieksän petkelen periksi, + huhmaren sukuksi survon. + "Enkä huoli huitukoille, + huitukoille, haitukoille; + mie tahon tasaisen varren + tasaiselle varrelleni, + tahon muo'on muhkeamman + muhke'ille muo'oilleni + sekä kasvon kaunihimman + kaunihille kasvoilleni." + Oli aikoa vähäisen, + kului tuskin puoli kuuta. + Jo päivänä muutamana, + iltana moniahana + neitoset kisaelevi, + kaunokaiset karkelevi + mannerpuolella saloa + kaunihilla kankahalla; + Kyllikki ylinnä muita, + Saaren kukka kuuluisinna. + Tuli veitikkä verevä, + ajoi lieto Lemminkäinen + orihillansa omalla, + valitulla varsallansa + keskelle kisaketoa, + kaunokaisten karkeloa; + reutoi Kyllikin rekehen, + koppoi neien korjahansa, + tuon asetti taljallensa, + liitti liistehyisillensä. + Laski ruoskalla hevoista, + nauskahutti nauhasella, + siitä läksi liukumahan. + Lähtiessänsä sanovi: + "Elkätte minua, immet, + ilmi antako ikänä, + minun täällä käyneheni, + täältä neien vieneheni! + "Jos ette totelle tuosta, + niin teille paha paneikse: + laulan sulhonne sotahan, + nuoret miehet miekan alle, + ettei kuulla kuuna päänä, + nähä ilmoisna ikänä + kujasilla kulkemassa, + ahoilla ajelemassa." + Kyllä Kyllikki valitti, + Saaren kukka kuikutteli: + "Päästä jo minua poies, + laske lasta vallallensa, + kotihinsa kulkemahan + luoksi itkevän emonsa! + "Jos et laskea luvanne + kotihini kulkemahan, + viel' on viisi veljeäni, + seitsemän setäni lasta + jänön jälen polkijaksi, + neien pään perilliseksi." + Kun ei pääsnyt kuitenkana, + itse itkulle hyräytyi. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Joutenpa, poloinen, synnyin, + jouten synnyin, jouten kasvoin, + jouten aikani elelin; + jo nyt sainki joutavalle + miehelle mitättömälle, + suojihin soankävijän, + aina tuiman tappelijan!" + Virkki lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Kyllikki, syänkäpyni, + minun maire marjueni! + Ellös olko milläkänä! + En sua pahoin pitäne: + sylissäni syöessäni, + käsissäni käyessäni, + sivullani seistessäni, + vieressä venyessäni. + "Mitäpä sinä sureksit, + mitä huollen huokaelet? + Tuotako sinä sureksit, + tuota huollen huokaelet, + lehmityyttä, leivätyyttä + ja kaiken elon vähyyttä? + "Ellös olko milläkänä! + Mont' on lehmeä minulla, + monta maion antajata: + yks' on suolla Muurikkinen, + toinen mäellä Mansikkinen, + kolmas Puolukka palolla. + Ne on syömättä soreat, + katsomatta kaunokaiset; + ei ole illoin kytkemistä + eikä aamuin laskemista, + heinävihkon heittämistä, + suolan, suuruksen surua. + "Vaiko tuotaki surisit, + tuota huollen huokoaisit, + ettei oo sukuni suuri, + kovin korkea kotini? + "Jos en oo su'ulta suuri + enkä korkea ko'ilta, + on mulla tulinen miekka, + säkenevä säilärauta. + Se onpi sukua suurta, + laajoa lajipereä: + onp' on Hiiessä hiottu, + jumaloissa kirkastettu. + Sillä suurennan sukuni, + laajennan lajini kaiken, + miekalla tuliterällä, + säilällä säkenevällä." + Neiti parka huokoaikse, + itse tuon sanoiksi virkki: + "Oi on Ahti, Lemmin poika! + Jos tahot minuista neittä + ikuiseksi puolisoksi, + kainaloiseksi kanaksi, + sie vanno valat ikuiset + et sotia käyäksesi + kullankana tarpehella, + hopeankana halulla!" + Siinä lieto Lemminkäinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Vannon mie valat ikuiset + en sotia käyäkseni + kullankana tarpehella, + hopeankana halulla. + Sie itse valasi vanno + et kyliä käyäksesi + hyvänki hypyn halulla, + tanhujuoksun tarpehella!" + Siitä vannoivat valansa, + laativat ikilupansa + eessä julkisen Jumalan, + alla kasvon kaikkivallan, + ei Ahin sotia käyä + eikä Kyllikin kyleä. + Siitä lieto Lemminkäinen + veti virkkua vitsalla, + löi oritta ohjaksella. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Jää hyvästi, Saaren nurmet, + kuusen juuret, tervaskannot, + joit' olen kesän kävellyt, + talvet kaiket tallaellut, + piileskellen pilviöillä, + paeten pahalla säällä, + tätä pyytä pyytessäni, + allia ajellessani!" + Ajoa hypittelevi: + jo kohta koti näkyvi. + Neiti tuon sanoiksi virkki + itse lausui, noin nimesi: + "Tupa tuolla tuulottavi, + nälkäraunio näkyvi. + Kenen onpi tuo tupanen, + kenen koti kunnottoman?" + Se on lieto Lemminkäinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Elä sie sure tuvista, + huokaele huonehista! + Tuvat toiset tehtänehe, + paremmaiset pantanehe + hirve'istä hirsiköistä, + parahista parsikoista." + Siitä lieto Lemminkäinen + jo kohta kotihin saapi + luoksi armahan emonsa, + tykö valtavanhempansa. + Emo tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Viikon viivyit, poikaseni, + viikon mailla vierahilla." + Lausui lieto Lemminkäinen, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Piti naiset naurellani, + kostoa pyhäiset piiat + piännästä pitkän pilkan, + naurannoistansa minulle. + Sain parahan korjahani, + tuon asetin taljalleni, + liitin liistehyisilleni, + alle viltin vierähytin. + Sillä maksoin naisten naurun, + piikojen ilopiännän. + "Oi emoni, kantajani, + äitini, ylentäjäni! + Mitä läksin, senpä sainki, + kuta pyysin, sen tapasin. + Pane nyt patjasi parahat, + pehme'immät päänalaiset, + maatani omalla maalla + nuoren neiteni keralla!" + Emo tuon sanoiksi virkkoi, + itse lausui ja pakisi: + "Ole nyt kiitetty, Jumala, + ylistetty, Luoja, yksin, + kun annoit miniän mulle, + toit hyvän tulen puhujan, + oivan kankahan kutojan, + aivan kenstin kehreäjän, + pulskin poukkujen pesijän, + vaattehien valkaisijan! + "Itse kiitä onneasi! + Hyvän sait, hyvän tapasit, + hyvän Luojasi lupasi, + hyvän antoi armollinen: + puhas on pulmonen lumella, + puhtahampi puolellasi; + valkea merellä vaahti, + valkeampi vallassasi; + sorea merellä sorsa, + soreampi suojassasi; + kirkas tähti taivahalla, + kirkkahampi kihloissasi. + "Laai nyt lattiat laveat, + hanki ikkunat isommat, + seisottele seinät uuet, + tee koko tupa parempi, + kynnykset tuvan etehen, + uuet ukset kynnykselle, + nuoren neien saatuasi, + kaunihin katsottuasi, + paremmaisen itseäsi, + sukuasi suuremmaisen!" + + + + Kahdestoista runo + + + Siitä Ahti Lemminkäinen, + tuo on kaunis kaukolainen, + aina aikoja eleli + nuoren neitosen keralla; + ei itse sotia käynyt + eikä Kyllikki kyleä. + Niin päivänä muutamana, + huomenna moniahana + itse Ahti Lemminkäinen + lähtevi kalankutuhun; + tullut ei illaksi kotihin, + ensi yöksi ennättänyt. + Jo meni Kyllikki kylähän, + noien neitojen kisahan. + Kenpä saattavi sanoman, + kenpä kielen kantelevi? + Ainikki sisar Ahilla; + sep' on saattavi sanoman, + sepä kielen kantelevi: + "Armas Ahti veikkoseni! + Jo kävi Kyllikki kylässä, + veräjillä vierahilla, + kylän neitojen kisassa, + kassapäien karkelossa." + Ahti poika, aino poika, + itse lieto Lemminkäinen + tuosta suuttui, tuosta syäntyi, + tuosta viikoksi vihastui. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Oi emoni, vaimo vanha! + Jospa paitani pesisit + mustan käärmehen mujuissa, + kiirehesti kuivoaisit, + mun sotahan mennäkseni + Pohjan poikien tulille, + Lapin lasten tanterille: + jo kävi Kyllikki kylässä, + veräjillä vierahilla, + noien neitojen kisassa, + kassapäien karkelossa." + Kyllä Kyllikki sanovi, + nainen ensin ennättävi: + "Ohoh armas Ahtiseni! + Ellös lähtekö sotahan! + Näin mä unta maatessani, + sike'in levätessäni: + tuli ahjona ajeli, + valkea välähtelihe + aivan ikkunan alatse, + periseinän penkeretse; + siitä tuiskahti tupahan, + koskena kohahtelihe + siltalauoista lakehen, + ikkunasta akkunahan." + Siitä lieto Lemminkäinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "En usko unia naisten + enkä vaimojen valoja. + Oi emoni, kantajani! + Tuo tänne sotisopani, + kanna vainovaatteheni! + Mieleni minun tekevi + juomahan soan olutta, + soan mettä maistamahan." + Tuon emo sanoiksi virkki: + "Oi on Ahti poikaseni! + Ellös lähtekö sotahan! + On meillä oloista koissa + leppäisessä lekkerissä + tapin tammisen takana; + tuon sinulle juoaksesi, + josp' on joisit kaiken päivän." + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "En huoli koto-oloista! + Ennen juon joesta vettä + melan tervaisen terältä: + makeamp' on juoakseni, + kuin kaikki kotoiset kaljat. + Tuo tänne sotisopani, + kanna vainovaatteheni! + Lähen Pohjolan tuville, + Lapin lasten tanterille + kultia kyselemähän, + hope'ita haastamahan." + Sanoi äiti Lemminkäisen: + "Ohoh Ahti poikaseni! + Onp' on kultia ko'issa, + hope'ita aitassamme. + Vasta päänä eilisenä, + aamulla ani varahin + kynti orja kyisen pellon, + käärmehisen käännätteli; + nosti aura arkun kannen, + perä penningin ylenti: + siihen on salvattu satoja, + tuhansia tukkueltu. + Arkun aittahan ehätin, + panin aitan parven päähän." + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "En huoli kotieloista! + Jos markan soasta saanen, + parempana tuon pitelen, + kuin kaikki kotoiset kullat, + auran nostamat hopeat. + Tuo tänne sotisopani, + kanna vainovaatteheni! + Lähen Pohjolan sotahan, + Lapin lasten tappelohon. + "Mieleni minun tekevi, + aivoni ajattelevi + itse korvin kuullakseni, + nähä näillä silmilläni, + onko neittä Pohjolassa, + piikoa Pimentolassa, + jok' ei suostu sulhosihin, + mielly miehi'in hyvihin." + Sanoi äiti Lemminkäisen: + "Ohoh Ahti poikaseni! + Sull' on Kyllikki ko'issa, + kotinainen korkeampi! + Kamala on kaksi naista + yhen miehen vuotehella." + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Kyllikki on kylänkävijä: + juoskohon joka kisassa, + maatkohon joka majassa, + kylän impien iloissa, + kassapäien karkeloissa!" + Emo kielteä käkesi, + varoitteli vaimo vanha: + "Ellös vainen, poikueni, + menkö Pohjolan tuville + ilman tieon tietämättä, + ilman taion taitamatta, + Pohjan poikien tulille, + Lapin lasten tanterille! + Siellä lappi laulanevi, + tunkenevi turjalainen + suin sytehen, päin savehen, + kypenihin kyynäsvarsin, + kourin kuumihin poroihin, + palavihin paateroihin." + Niin sanovi Lemminkäinen: + "Jo minua noiat noitui, + noiat noitui, kyyt kiroili; + koki kolme lappalaista + yhtenä kesäisnä yönä, + alasti alakivellä, + ilman vyöttä, vaattehitta, + rikorihman kiertämättä: + senpä hyötyivät minusta, + sen verran, katalat, saivat, + min kirves kivestä saapi, + napakaira kalliosta, + järky jäästä iljanesta, + Tuoni tyhjästä tuvasta. + "Toisinpa oli uhattu, + toisinpa kävi kätehen. + Mielivät minua panna, + uhkasivat uuvutella + soille sotkuportahiksi, + silloiksi likasijoille, + panna leuan liettehesen, + parran paikkahan paha'an. + Vaan minäpä, mies mokoma, + en tuossa kovin hätäillyt; + itse loime loitsijaksi, + sain itse sanelijaksi: + lauloin noiat nuolinensa, + ampujat asehinensa, + velhot veitsirautoinensa, + tietäjät teräksinensä + Tuonen koskehen kovahan, + kinahmehen kauheahan, + alle koprun korke'imman, + alle pyörtehen pahimman. + Siellä noiat nukkukohot, + siellä maatkohot katehet, + kunnes heinä kasvanevi + läpi pään, läpi kypärin, + läpi noian olkapäien, + halki hartialihojen + noialta makoavalta, + katehelta nukkuvalta!" + Ainapa emo epäsi + lähtemästä Lemminkäistä; + emo kielti poikoansa, + nainen miestänsä epäsi: + "Ellös vainen menkökänä + tuonne kylmähän kylähän, + pimeähän Pohjolahan! + Tuho ainaki tulevi, + tuho poikoa pätöistä, + hukka lieto Lemminkäistä. + Jos sanot sa'alla suulla, + enp' on tuota uskokana: + ei sinussa laulajata + Pohjan poikien sekahan, + etkä tunne kieltä Turjan, + maha et lausua lapiksi." + silloin lieto Lemminkäinen, + itse kaunis Kaukomieli, + oli päätänsä sukiva, + hapsiansa harjoava. + Suan seinähän sivalti, + harjan paiskoi patsahasen, + sanan virkkoi, noin nimesi, + itse lausui ja pakisi: + "Silloin on hukka Lemminkäistä, + tuho poikoa pätöistä, + kun suka verin valuvi, + harja hurmehin loruvi." + Läksi lieto Lemminkäinen + pimeähän Pohjolahan + vastoin kieltoa emonsa, + varoitusta vanhempansa. + Hyöteleikse, vyöteleikse, + rautapaitoihin paneikse, + teräsvöihin telkitäikse. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Mies on luustossa lujempi, + rautapaiassa parempi, + teräsvyössä tenhoisampi + noien noitien sekahan, + jottei huoli huonommista, + hätäile hyviäkänä." + Otti miekkansa omansa, + tempasi tuliteränsä, + jok' oli Hiiessä hiottu, + jumaloissa kuuraeltu; + tuon sivullehen sitovi, + tunki tuppihuotrasehen. + Missä mies varaeleikse, + uros tuima turveleikse? + Jo vähin varaeleikse, + tuossa tuima turveleikse: + oven suussa orren alla, + pirtin pihtipuolisessa, + pihalla kujasen suussa, + veräjissä viimeisissä. + Siinä mies varaelihe + vaimollisesta väestä; + ei ole ne varat väkevät + eikä turvat luotettavat, + niin vielä varoitteleikse + urohoisesta väestä + tien kahen jaka'imessa, + sinisen kiven selässä, + hettehillä heiluvilla, + läikkyvillä lähtehillä, + kosken kopruilla kovilla, + ve'en vankan vääntehessä. + Tuossa lieto Lemminkäinen + itse lausui ja saneli: + "Ylös maasta, miekkamiehet, + mannun-aikaiset urohot, + kaivoloista, kalpamiehet, + jokiloista, jousimiehet! + Nouse, metsä, miehinesi, + korpi kaikki, kansoinesi, + vuoren ukko, voiminesi, + vesihiisi, hirmuinesi, + väkinesi, veen emäntä, + ve'en vanhin, valtoinesi, + neitoset, joka norosta, + hienohelmat, hettehistä + miehen ainoan avuksi, + pojan kuulun kumppaliksi, + jottei pysty noian nuolet + eikä tietäjän teräkset + eikä velhon veitsirauat, + ei asehet ampumiehen! + "Kun ei tuosta kyllä liene, + vielä muistan muunki keinon: + ylemmäksi huokoaime + tuolle taivahan Ukolle, + joka pilviä pitävi, + hattaroita hallitsevi. + "Oi Ukko, ylijumala, + taatto vanha taivahinen, + puhki pilvien puhuja, + halki ilman haastelija! + Tuo mulle tulinen miekka + tulisen tupen sisässä, + jolla haittoja hajotan, + jolla riitsin rikkehiä, + kaa'an maalliset katehet, + ve'elliset velhot voitan + etiseltä ilmaltani, + takaiselta puoleltani, + päältä pääni, viereltäni, + kupehelta kummaltani, + - kaa'an noiat nuolihinsa, + velhot veitsirautoihinsa, + tietäjät teräksihinsä, + pahat miehet miekkoihinsa!" + Siitä lieto Lemminkäinen, + tuo on kaunis Kaukomieli, + varsan viiasta vihelti, + kulokosta kultaharjan; + pisti varsan valjahisin, + puikkoihin tulipunaisen. + Itse istuikse rekehen, + kohautti korjahansa, + laski virkkua vitsalla, + karkutti kariperällä. + Virkku juoksi, matka joutui, + reki vieri, tie lyheni, + hope'inen hiekka helkki, + kangas kultainen kumisi. + Kulki päivän, kulki toisen, + kulki kohta kolmannenki. + Päivänäpä kolmantena + kylä vastahan tulevi. + Siitä lieto Lemminkäinen + ajavi karittelevi + vierimäistä tietä myöten + vierimäisehen talohon. + Yli kynnyksen kysyvi, + lausui lakkapuun takoa: + "Oisiko talossa tässä + rinnukseni riisujata, + aisani alentajata, + luokin lonkahuttajata?" + Lausui lapsi lattialta, + poika portahan nenältä: + "Ei ole talossa tässä + rinnuksesi riisujata, + aisasi alentajata, + luokin lonkahuttajata." + Mitä huoli Lemminkäinen! + Laski virkkua vitsalla, + helähytti helmisvyöllä; + ajavi karittelevi + keskimäistä tietä myöten + keskimäisehen talohon. + Yli kynnyksen kysyvi, + lausuvi lakan takoa: + "Oisiko talossa tässä + ottajata ohjaksien, + rinnuksien riistojata, + rahkehien raastajata?" + Kiisti akka kiukahalta, + kielipalko pankon päästä: + "Kyllä saat talosta tästä + ottajia ohjaksesi, + rinnuksesi riisujia, + aisasi alentajia: + onp' on kyllä kymmeniä, + saat jos tahtonet satoja, + jotka sulle kyyin saavat, + antavat ajohevosen, + kotihisi, konnan, mennä, + maahasi, pahan, paeta, + isäntäsi istumille, + emäntäsi astumille, + veljesi veräjän suulle, + sisaresi sillan päähän + ennen päivän päätymistä, + auringon alenemista." + Mitä huoli Lemminkäinen! + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Oisi akka ammuttava, + koukkuleuka kolkattava." + Laski virkun vieremähän; + ajavi suhuttelevi + ylimäistä tietä myöten + ylimäisehen talohon. + Siinä lieto Lemminkäinen + lähetessänsä taloa + sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Sule, Hiisi, haukun suuta, + Lempo, koiran leukaluuta, + laita sulku suun etehen, + haitta hammasten välihin, + ettei ennen ääntä päästä + miehen mentyä sivutse!" + Niin pihalle tultuansa + lyöpi maata ruoskallansa: + utu nousi ruoskan tiestä, + mies pieni u'un seassa; + sepä riisui rinnuksia, + sepä aisoja alenti. + Siitä lieto Lemminkäinen + itse korvin kuuntelevi + kenenkänä keksimättä, + kunkana havaitsematta: + kuuli ulkoa runoja, + läpi sammalen sanoja, + läpi seinän soittajoita, + läpi lauan laulajoita. + Katsahti tupahan tuosta, + pilkisteli piilokkali: + tupa oli täynnä tuntijoita, + autsat täynnä laulajoita, + sivuseinät soittajoita, + ovensuu osoavia, + peripenkki tietäjiä, + karsina karehtijoita; + lauloivat Lapin runoja, + Hiien virttä vinguttivat. + Siitä lieto Lemminkäinen + tohti toisiksi ruveta, + ruohti muuksi muutellaita; + meni nurkasta tupahan, + sai sisähän salvoimesta. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Hyvä on laulu loppuvasta, + lyhyestä virsi kaunis; + miel' on jäämähän parempi + kuin on kesken katkemahan." + Itse Pohjolan emäntä + liikkui sillan liitoksella, + laahoi keskilattialla. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Olipa tässä ennen koira, + rakki rauankarvallinen, + lihan syöjä, luun purija, + veren uuelta vetäjä. + Mi lienetki miehiäsi, + ku ollet urohiasi, + kun tulit tähän tupahan, + sait sisähän salvoksehen + ilman koiran kuulematta, + haukkujan havaitsematta?" + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "En mä tänne tullutkana + taioittani, tieoittani, + mahittani, maltittani, + ilman innotta isoni, + varuksitta vanhempani, + koiriesi syötäväksi, + haukkujen hakattavaksi. + "Pesipä emo minua, + pesi piennä hutjukkana, + kolmasti kesäisnä yönä, + yheksästi syksy-yönä, + joka tielle tietäjäksi, + joka maalle malttajaksi, + kotonani laulajaksi, + ulkona osoajaksi." + Siitä lieto Lemminkäinen, + itse kaunis Kaukomieli, + jop' on loihe loitsijaksi, + laikahtihe laulajaksi: + tulta iski turkin helmat, + valoi silmät valkeata + Lemminkäisen laulaessa, + laulaessa, lausiessa. + Lauloi laulajat parahat + pahimmiksi laulajiksi; + kivet suuhun syrjin syösti, + paaet lappehin lateli + parahille laulajille, + taitavimmille runoille. + Niin lauloi mokomat miehet + minkä minne, kunka kunne: + ahoille vesattomille, + maille kyntämättömille, + lampihin kalattomihin, + aivan ahvenettomihin, + Rutjan koskehen kovahan, + palavahan pyörtehesen, + virran alle vaahtipäiksi, + kosken keskelle kiviksi, + tulena palelemahan, + säkehinä säykkymähän. + Sinne lieto Lemminkäinen + lauloi miehet miekkoinensa, + urohot asehinensa; + lauloi nuoret, lauloi vanhat, + lauloi kerran keskilaaun; + yhen heitti laulamatta: + karjapaimenen pahaisen, + ukko vanhan umpisilmän. + Märkähattu karjanpaimen, + hänpä tuon sanoiksi virkki: + "Oi sie lieto Lemmin poika! + Lauloit nuoret, lauloit vanhat, + lauloit kerran keskilaaun: + niin miks' et minua laula?" + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Siksi en sinuhun koske, + kun olet katsoa katala, + kurja koskemaisittani. + Vielä miesnä nuorempana, + karjanpaimenna pahaisna + turmelit emosi tuoman, + sisaresi siuvahutit; + kaikki herjasit hevoset, + tamman varsat vaivuttelit + suon selillä, maan navoilla, + ve'en liivan liikkumilla." + Märkähattu karjanpaimen + tuosta suuttui ja vihastui. + Meni ulos usta myöten, + pellolle pihoa myöten; + juoksi Tuonelan joelle, + pyhän virran pyörtehelle. + Siellä katsoi Kaukomieltä, + vuottelevi Lemminkäistä + Pohjasta paloavaksi, + kotihinsa kulkevaksi. + + + + Kolmastoista runo + + + Siitä lieto Lemminkäinen + sanoi Pohjolan akalle: + "Anna nyt, akka, piikojasi, + tuopa tänne tyttöjäsi, + paras parvesta minulle, + pisin piikajoukostasi!" + Tuop' on Pohjolan emäntä + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Anna en sulle piikojani + nkä työnnä tyttöjäni, + en parasta, en pahinta, + en pisintä, en lyhintä: + sull' on ennen naitu nainen, + ennen juohettu emäntä." + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Kytken Kyllikin kylähän, + kylän kynnysportahille, + veräjille vierahille; + täältä saan paremman naisen. + Tuo nyt tänne tyttäresi, + impiparvesta ihanin, + kassapäistä kaunokaisin!" + Sanoi Pohjolan emäntä: + "Enpä anna tyttöäni + miehille mitättömille, + urohille joutaville. + Äsken tyttöjä anele, + kuulustele kukkapäitä, + kun sa hiihät Hiien hirven + Hiien peltojen periltä!" + Siitä lieto Lemminkäinen + kengitteli keihojansa, + jännitteli jousiansa, + vasamoitansa varusti. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Jo oisi keihäs kengitetty, + kaikki valmihit vasamat, + jousi jäntehen varassa, + ei lyly lykittävänä, + kalhu kannan lyötävänä." + Siinä lieto Lemminkäinen + arvelee, ajattelevi, + mistäpä sivakat saisi, + kusta suksia sukusen. + Kävi Kaupin kartanohon, + päätyi Lyylikin pajahan: + "Oi on viisas vuojelainen, + kaunis Kauppi lappalainen! + Tee mulle sukeat sukset, + kalhut kaunoiset kaverra, + joilla hiihän Hiien hirven + Hiien peltojen periltä!" + Lyylikki sanan sanovi, + Kauppi kielin kerkiävi: + "Suotta lähet, Lemminkäinen, + Hiien hirveä ajohon: + saat palan lahoa puuta, + senki suurella surulla." + Mitä huoli Lemminkäinen! + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Tee lyly lykittäväksi, + kalhu kalpoeltavaksi! + Lähen hirven hiihäntähän + Hiien peltojen periltä." + Lyylikki, lylyjen seppä, + Kauppi, kalhujen tekijä, + sykysyn lylyä laati, + talven kalhua kaverti, + päivän vuoli sauvan vartta, + toisen sompoa sovitti. + Sai lyly lykittäväksi, + kalhu kannan lyötäväksi, + sauvan varret valmihiksi, + sompaset sovitetuksi. + Saukon maksoi sauvan varsi, + sompa ruskean reposen. + Voiti voilla suksiansa, + talmasi poron talilla; + itse tuossa arvelevi, + sanovi sanalla tuolla: + "Liekö tässä nuorisossa, + kansassa kasuavassa + tuon lylyni lykkijäistä, + kalhun kannan potkijaista?" + Sanoi lieto Lemminkäinen, + virkki veitikkä verevä: + "Kyll' on tässä nuorisossa, + kansassa kasuavassa + tuon lylysi lykkijäistä, + kalhun kannan potkijaista." + Viinen selkähän sitaisi, + olallensa uuen jousen, + sauvan survaisi kätehen; + läksi lylyn lykkimähän, + kalhun kannan potkimahan. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Eip' on ilmalla Jumalan, + tämän taivon kannen alla + löytyne sitä metsässä + jalan neljän juoksevata, + kut' ei näillä yllätetä, + kaunihisti kannateta + kalhuilla Kalevan poian, + liukoimilla Lemminkäisen." + Päätyi hiiet kuulemassa, + juuttahat tähyämässä. + Hiiet hirveä rakenti, + juuttahat poroa laati: + pään panevi pökkelöstä, + sarvet raian haarukasta, + jalat rannan raippasista, + sääret suolta seipähistä, + selän aian aiaksesta, + suonet kuivista kuloista, + silmät lammin pulpukoista, + korvat lammin lumpehista, + ketun kuusen koskuesta, + muun lihan lahosta puusta. + Hiisi neuvoi hirveänsä, + porollensa suin puheli: + "Nyt sie juokse, hiitten hirvi, + jalkoa, jalo tevana, + poron poikimasijoille, + Lapin lasten tanterille! + Hiihätä hikehen miestä, + Lemminkäistä liiatenki!" + Siitä juoksi hiitten hirvi, + poropeura poimetteli + Pohjan aittojen alatse, + Lapin lasten tanteritse: + potkaisi koasta korvon, + kaatoi kattilat tulelta, + lihat tuhkahan tuherti, + liemet lietehen levitti. + Nousi melkoinen meteli + Lapin lasten tanterilla: + Lapin koirat haukkumahan, + Lapin lapset itkemähän, + Lapin naiset nauramahan, + muu väki murajamahan! + Itse lieto Lemminkäinen + ain' oli hirven hiihännässä. + Hiihti soita, hiihti maita, + hiihti aukkoja ahoja: + tuli suihki suksiloista, + savu sauvojen nenistä; + eikä nähnyt hirveänsä, + eip' on nähnyt eikä kuullut. + Liukui linnat, liukui lannat, + liukui maat meren-takaiset; + hiihti kaikki Hiien korvet, + kaikki Kalman kankahatki, + hiihti Surman suun e'etse, + Kalman kartanon perätse. + Surma jo suutansa avavi, + Kalma päätä kallistavi + ottoaksensa urosta, + nielläksensä Lemminkäistä: + ei tarkoin tavannutkana, + ennättänyt ensinkänä. + Viel' oli liuska liukumatta, + korven kolkka koskematta + Pohjan pitkässä perässä, + Lapin maassa laukeassa. + Läksi senki liukumahan, + korven kolkan koskemahan. + Niin perille päästessänsä + kuuli melkoisen metelin + Pohjan pitkästä perästä, + Lapin lasten tanterilta: + kuuli koirat haukkuvaksi, + Lapin lapset itkeväksi, + Lapin naiset nauravaksi, + muun Lapin murajavaksi. + Siitä lieto Lemminkäinen + heti tuonne hiihtämähän + koiran haukuntasijoille, + Lapin lasten tanterille. + Sanoi sinne saatuansa, + tutkaeli tultuansa: + "Mitä täällä naiset nauroi, + naiset nauroi, lapset itki, + väki vanha vaikeroitsi, + kuta haukkui hallikoirat?" + "Sitä täällä naiset nauroi, + naiset nauroi, lapset itki, + väki vanha vaikerteli, + sitä haukkui hallikoirat: + juoksi tästä hiitten hirvi, + silosorkka sorkutteli; + potkaisi koasta korvon, + kaatoi kattilat tulelta, + selin keitot keikahutti, + vellit lietehen levitti." + Siitä veitikkä verevä, + tuo on lieto Lemminkäinen, + lykkäsi lylyn lumelle, + kuni kyyn kulon-alaisen, + solahutti suopetäjän, + kuni käärmehen elävän; + itse virkki vierressänsä, + sanoi sauvakätteheltä: + "Mi lienee Lapissa miestä, + kaikki hirven kannantahan; + mi lienee Lapissa naista, + kaikki kattilan pesohon; + mi lienee Lapissa lasta, + kaikki lastun poimintahan; + mi Lapilla kattiloa, + kaikki hirven keitäntähän!" + Kiinnistihe, jännistihe, + potkaisihe, ponnistihe. + Ensi kerran potkaisihe + silmän siintämättömähän, + kerran toisen kuopaisihe + korvan kuulemattomahan, + kolmannen kohenteleikse + lautasille hiitten hirven. + Otti vaajan vaahterisen, + raksin koivuisen rapasi, + jolla kytki hiitten hirven + tarhan tammisen sisähän: + "Siinä seiso, hiitten hirvi, + poropeura, poimettele!" + Selkeä silittelevi, + taljoa taputtelevi: + "Oisi tuossa ollakseni, + sopisipa maatakseni + nuoren neitosen keralla, + kanssa kasvavan kanasen!" + Siitä kiihtyi Hiien hirvi, + poropeura potkimahan, + itse virkki, noin sanovi: + "Lempo saakohon sinulle + nuorin nei'in maataksesi, + tyttärin elelläksesi!" + Ponnistihe, jännistihe: + raksin koivuisen revitti, + rikkoi vaajan vaahterisen, + tarhan tammisen hajotti. + Siitä sai samoamahan, + läksi hirvi hippomahan, + vasten soita, vasten maita, + vasten varvikkomäkeä + silmän siintämättömihin, + korvan kuulemattomihin. + Siinä veitikkä verevä + jopa suuttui jotta syäntyi, + kovin suuttui ja vihastui. + Hiihti hirveä jälestä; + niin kun kerran potkaisevi, + lysmätti lyly lävestä, + sortui suksi pälkähästä, + kalhu taittui kannan tiestä, + keihäs kenkimäsijoilta, + sauva somman suoverosta. + Itse juoksi Hiien hirvi, + jottei päätänä näkynnä. + Siinä lieto Lemminkäinen + alla päin, pahoilla mielin + kalujansa katselevi. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Elköhön sinä ikänä + menkö toinen miehiämme + uhalla metsän ajohon, + Hiien hirven hiihäntähän, + kuin menin minä, poloinen! + Hävitin hyvät sivakat, + sauvan kaunihin kaotin, + kiihke'immän keihojani!" + + + + Neljästoista runo + + + Siitä lieto Lemminkäinen + arveli, ajattelihe, + kulle syylle sylveäisi, + kulle laskisi laulle: + heittäisikö Hiien hirvet, + itse kulkisi kotihin, + vai vielä yritteleisi, + hiihteleisi hiljallehen + mieliksi metsän emännän, + salon impien iloksi. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Oi Ukko, ylijumala + tahi taatto taivahinen! + Tee nyt mulle suorat sukset, + kepeäiset kalhuttimet, + joilla hiihteä hivitän + poikki soien, poikki maien, + hiihän kohti Hiien maita, + poikki Pohjan kankahista + Hiien hirven käytäville, + poropeuran polkemille! + "Lähen nyt miehistä metsälle, + urohista ulkotöille + Tapiolan tietä myöten, + Tapion talojen kautta. + Terve, vuoret, terve, vaarat, + terve, kuusikot kumeat, + terve, haavikot haleat, + terve, tervehyttäjänne! + "Miesty, metsä, kostu, korpi, + taivu, ainoinen Tapio! + Saata miestä saarekselle, + sille kummulle kuleta, + jost' on saalis saatavana, + erän toimi tuotavana! + "Nyyrikki, Tapion poika, + mies puhas, punakypärä! + Veistä pilkut pitkin maita, + rastit vaaroihin rakenna, + jotta tunnen, tuhma, käyä, + äkkiouto, tien osoan + etsiessäni ereä, + antia anellessani! + "Mielikki, metsän emäntä, + puhas muori, muoto kaunis! + Pane kulta kulkemahan, + hopea vaeltamahan + miehen etsivän etehen, + anelijan askelille! + "Ota kultaiset avaimet + renkahalta reieltäsi, + aukaise Tapion aitta, + metsän linna liikahuta + minun pyytöpäivinäni, + eränetso-aikoinani! + "Kunp' on et kehanne itse, + niin on pistä piikojasi, + pane palkkalaisiasi, + käske käskyn kuulijoita! + Et emäntä lienekänä, + jos et piikoa pitäne, + sata piikoa pitäne, + tuhat käskyn kuulijata, + karjan kaiken kaitsijata, + viitsijätä viljan kaiken. + "Metsän piika pikkarainen, + simasuu Tapion neiti! + Soitellos metinen pilli, + simapilli piiperoita + korvallen ehon emännän, + mieluisan metsän emännän, + jotta kuulisi välehen, + nousisi makoamasta, + kun ei kuule kumminkana, + ei hava'a harvoinkana, + vaikka ainoisin anelen, + kielen kullan kuikuttelen!" + Siinä lieto Lemminkäinen + ajan kaiken annitoinna + hiihti soita, hiihti maita, + hiihti korpia kovia, + Jumalan sysimäkiä, + Hiien hiilikankahia. + Hiihti päivän, hiihti toisen. + Jo päivänä kolmantena + meni suurelle mäelle, + nousi suurelle kivelle, + loi silmänsä luotehesen, + poikki soien pohjosehen: + Tapion talot näkyivät, + ukset kulta kuumottivat + poikki suosta, pohjosesta, + alta vaaran, varvikosta. + Tuop' on lieto Lemminkäinen + heti luoksi luontelihe, + lähelle lähentelihe, + alle ikkunan Tapion. + Kuuristihe katsomahan + kuuennesta ikkunasta: + siellä antajat asuivat + ja viruivat viljan eukot + aivan arkivaattehissa, + ryysyissä ryvennehissä. + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Mintähen, metsän emäntä, + asut arkivaattehissa, + riihiryysyissä rypeät, + kovin musta muo'oltasi, + katsannaltasi kamala, + ilkeä imertimiltä, + rungolta ruman näköinen? + "Kun ennen kävin metsässä, + kolm' oli linnoa metsässä: + yksi puinen, toinen luinen, + kolmansi kivinen linna; + kuus' oli kultaikkunoa + kunki linnan kulmanteella. + Katsahin sisähän noista + seinän alla seistessäni: + Tapion talon isäntä, + Tapion talon emäntä, + Tellervo, Tapion neiti, + kanssa muu Tapion kansa, + kaikki kullassa kuhisi, + hopeassa horjeksihe. + Itsensä metsän emännän, + ehtoisan metsän emännän, + käet oli kullankäärehissä, + sormet kullansormuksissa, + pää kullanpätinehissä, + tukat kullansuortuvissa, + korvat kullankoltuskoissa, + kaula helmissä hyvissä. + "Oi mielu metsän emäntä, + Metsolan metinen muori! + Heitä poies heinäkengät, + kaskivirsusi karista, + riisu riihiryökälehet, + arkipaitasi alenna! + Lyöte lykkyvaattehisin, + antipaitoihin paneite + minun metsipäivinäni, + eränetso-aikoinani! + Ikävä minun tulevi, + ikävä tulettelevi + tätä tyhjänä-oloa, + ajan kaiken annituutta, + kun et anna aioinkana, + harvoinkana hoivauta. + Ikävä ilotoin ilta, + pitkä päivä saalihitoin. + "Metsän ukko halliparta, + havuhattu, naavaturkki! + Pane nyt metsät palttinoihin, + salot verkahan vetäise, + haavat kaikki haljakkoihin, + lepät lempivaattehisin! + Hope'ihin hongat laita, + kuuset kultihin rakenna, + vanhat hongat vaskivöille, + petäjät hopeavöille, + koivut kultakukkasihin, + kannot kultakalkkaroihin! + Pane, kuinp' on muinaiselta, + parempina päivinäsi: + kuuna paistoi kuusen oksat, + päivänä petäjän latvat, + metsä haiskahti me'elle, + simalle salo sininen, + ahovieret viertehelle, + suovieret sulalle voille. + "Metsän tyttö, mielineiti, + Tuulikki, tytär Tapion! + Aja vilja vieremille, + auke'immille ahoille! + Kun lie jäykkä juoksullehen + eli laiska laukallehen, + ota vitsa viiakosta, + koivu korven notkelmosta, + jolla kutkutat kuvetta + sekä kaivat kainaloita! + Anna juosta joutuisasti, + vikevästi viiletellä, + miehen etsivän etehen, + aina käyvän askelille! + "Kun vilja uralle saapi, + tupita uroa myöten! + Pane kaksi kämmentäsi + kahen puolen kaiteheksi, + jottei vilja vieprahtaisi, + tiepuolehen poikeltaisi! + Josp' on vilja vieprahtavi, + tiepuolehen poikeltavi, + tielle korvista kohenna, + saata sarvista uralle! + "Hako on tiellä poikkipuolin: + sepä syrjähän syseä; + puita maalla matkallansa: + ne on katkaise kaheksi! + "Aita vastahan tulevi: + kaa'a aita kallellehen + viieltä vitsasväliltä, + seitsemältä seipähältä! + "Joki joutuvi etehen, + puro tielle poikkipuolin: + silkki sillaksi sivalla, + punaverka portahaksi! + Saata poikki salmistaki, + vetele vesien poikki, + poikki Pohjolan joesta, + yli kosken kuohuloista! + "Tapion talon isäntä, + Tapion talon emäntä, + metsän ukko halliparta, + metsän kultainen kuningas! + Mimerkki, metsän emäntä, + metsän armas antimuori, + siniviitta viian eukko, + punasukka suon emäntä! + Tule jo kullan muuttelohon, + hopean vajehtelohon! + Minun on kullat kuun-ikuiset, + päivän-polviset hopeat, + käeten soasta käymät, + uhotellen tappelosta; + ne kuluvat kukkarossa, + tummentuvat tuhniossa, + kun ei oo kullan muuttajata, + hopean vajehtajata." + Niinp' on lieto Lemminkäinen + viikon hiihteä hivutti, + lauloi virret viian päässä, + kolmet korven kainalossa: + miellytti metsän emännän, + itsenki metsän isännän, + ihastutti immet kaikki, + taivutti Tapion neiet. + Juoksuttivat, jou'uttivat + Hiien hirven kätköstänsä, + takoa Tapion vaaran, + Hiien linnan liepehiltä + miehen etsijän etehen, + sanelijan saataville. + Itse lieto Lemminkäinen + jopa lämsänsä lähetti + Hiien hirven hartioille, + kaulalle kamelivarsan, + jottei potkinut pahasti + selkeä silittäessä. + Siitä lieto Lemminkäinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Salon herra, maan isäntä, + kaunis kankahan eläjä! + Mielikki, metsän emäntä, + metsän armas antimuori! + Tule nyt kullat ottamahan, + hopeat valitsemahan! + Pane maalle palttinasi, + lempiliinasi levitä + alle kullan kuumottavan, + alle huohtavan hopean, + tuon on maahan tippumatta, + rikkoihin rivestymättä!" + Läksi siitä Pohjolahan; + sanoi tuonne tultuansa: + "Jo nyt hiihin Hiien hirven + Hiien peltojen periltä. + Anna, akka, tyttöäsi, + mulle nuorta morsianta!" + Louhi, Pohjolan emäntä, + tuop' on tuohon vastaeli: + "Äsken annan tyttäreni + sekä nuoren morsiamen, + kun sa suistat suuren ruunan, + Hiien ruskean hevosen, + Hiien varsan vaahtileuan + Hiien nurmien periltä." + Silloin lieto Lemminkäinen + otti kultaohjaksensa, + hope'isen marhaminnan; + lähtevi hevon hakuhun, + kuloharjan kuuntelohon + Hiien nurmien periltä. + Astua taputtelevi, + käyä kulleroittelevi + vihannalle vainiolle, + pyhän pellon pientarelle. + Siellä etsivi hevosta, + kulokasta kuuntelevi + suvikunnan suitset vyöllä, + varsan valjahat olalla. + Etsi päivän, etsi toisen, + niin päivänä kolmantena + nousi suurelle mäelle, + kiipesi kiven selälle; + iski silmänsä itähän, + käänti päätä päivän alle: + näki hiekalla hevosen, + kuloharkan kuusikolla; + senpä tukka tulta tuiski, + harja suihkivi savua. + Niin sanovi Lemminkäinen: + "Oi Ukko ylijumala, + Ukko, pilvien pitäjä, + hattarojen hallitsija! + Taivas auoksi avaos, + ilma kaikki ikkunoiksi! + Sa'a rautaiset rakehet, + laske jäiset jäähyttimet + harjalle hyvän hevosen, + Hiien laukin lautasille!" + Tuo Ukko, ylinen luoja, + pilven-päällinen jumala, + ilman riehoiksi revitti, + taivon kannen kahtaloksi; + satoi hyytä, satoi jäätä, + satoi rauaista raetta, + pienemmät hevosen päätä, + päätä ihmisen isommat, + harjalle hyvän hevosen, + Hiien laukin lautasille. + Siitä lieto Lemminkäinen + kävi luota katsomahan, + likeltä tähyämähän. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Hiitolan hyvä hevonen, + vuoren varsa vaahtileuka! + Tuo nyt kultaturpoasi, + pistä päätäsi hopea + kultaisihin koltuskoihin, + hope'isihin helyihin! + En sua pahoin pitäne, + aivan anke'in ajane: + ajan tietä pikkuruisen, + matkoa ani vähäisen, + tuonne Pohjolan tuville, + ankaran anopin luoksi. + Minkä siimalla sivallan + eli vitsalla vetelen, + senpä silkillä sivallan, + veran äärellä vetelen." + Hiien ruskea hevonen, + Hiien varsa vaahtileuka + tunki kultaturpoansa, + pisti päätänsä hopea + kultaisihin koltuskoihin, + hope'isihin helyihin. + Niinpä lieto Lemminkäinen + jopa suisti suuren ruunan, + pisti suitset kullan suuhun, + päitsensä hopean päähän; + hyppäsi hyvän selälle, + Hiien laukin lautasille. + Veti virkkua vitsalla, + paiskasi pajun vesalla. + Ajoi matkoa vähäisen, + tuuritteli tunturia + pohjoispuolelle mäkeä, + lumivaaran kukkuroa: + tuli Pohjolan tuville. + Meni pirttihin pihalta, + sanoi tuonne tultuansa, + Pohjolahan päästyänsä: + "Jopa suistin suuren ruunan, + Hiien varsan valjastelin + vihannalta vainiolta, + pyhän pellon pientarelta, + sekä hiihin Hiien hirven + Hiien peltojen periltä. + Anna jo, akka, tyttöäsi, + mulle nuorta morsianta!" + Louhi, Pohjolan emäntä, + hänpä tuon sanoiksi virkki: + "Äsken annan tyttäreni + sekä nuoren morsiamen, + kun ammut joutsenen joesta, + virrasta vihannan linnun, + Tuonen mustasta joesta, + pyhän virran pyörtehestä + yhellä yrittämällä, + yhen nuolen nostamalta." + Siitä lieto Lemminkäinen, + tuo on kaunis Kaukomieli, + läksi joutsenen joruhun, + pitkäkaulan katselohon + Tuonen mustasta joesta, + Manalan alantehesta. + Astua lykyttelevi, + käyä kälkähyttelevi + tuonne Tuonelan joelle, + pyhän virran pyörtehelle, + jalo jousi olkapäällä, + viini nuolia selässä. + Märkähattu karjanpaimen, + ukko Pohjolan sokea, + tuop' on Tuonelan joella, + pyhän virran pyörtehellä; + katselevi, kääntelevi + tulevaksi Lemminkäistä. + Jo päivänä muutamana + näki lieto Lemminkäisen + saavaksi, läheneväksi + tuonne Tuonelan joelle, + vierehen vihaisen kosken, + pyhän virran pyörtehelle. + Vesikyyn ve'estä nosti, + umpiputken lainehista, + syöksi miehen syämen kautta, + läpi maksan Lemminkäisen, + kautta kainalon vasemman + oikeahan olkapäähän. + Jopa lieto Lemminkäinen + tunsi koskevan kovasti. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Sen mä tein pahinta työtä, + kun en muistanut kysyä + emoltani, kantajalta, + kaiketi sanaista kaksi, + kovin äijä, kun on kolme, + miten olla, kuin eleä + näinä päivinä pahoina: + en tieä vesun vikoja, + umpiputken ailuhia. + "Oi emoni, kantajani, + vaivan nähnyt vaalijani! + Tietäisitkö, tuntisitko, + miss' on poikasi poloinen, + tokipa rientäen tulisit, + avukseni ennättäisit; + päästäisit pojan poloisen + tältä tieltä kuolemasta, + nuorena nukahtamasta, + verevänä vieremästä." + Siitä Pohjolan sokea + märkähattu karjanpaimen + syöksi lieto Lemminkäisen, + kaotti Kalevan poian + Tuonen mustahan jokehen, + pahimpahan pyörtehesen. + Meni lieto Lemminkäinen, + meni koskessa kolisten, + myötävirrassa vilisten + tuonne Tuonelan tuville. + Tuo verinen Tuonen poika + iski miestä miekallansa, + kavahutti kalvallansa. + Löi on kerran leimahutti + miehen viieksi muruksi, + kaheksaksi kappaleksi; + heitti Tuonelan jokehen, + Manalan alusvesille: + "Viru siinä se ikäsi + jousinesi, nuolinesi! + Ammu joutsenet joelta, + vesilinnut viertehiltä!" + Se oli loppu Lemminkäisen, + kuolo ankaran kosijan + Tuonen mustassa joessa, + Manalan alantehessa. + + + + Viidestoista runo + + + Äiti lieto Lemminkäisen + aina koissa arvelevi: + "Minne on saanut Lemminkäinen, + kunne Kaukoni kaonnut, + kun ei kuulu jo tulevan + matkoiltansa maailmassa?" + Ei tieä emo poloinen + eikä kantaja katala, + missä liikkuvi lihansa, + vierevi oma verensä, + kävikö käpymäkeä, + kanervaista kangasmaata, + vai meni meren selällä, + lakkipäillä lainehilla, + vaiko suuressa soassa, + kapinassa kauheassa, + joss' on verta säärivarsi, + polven korkeus punaista. + Kyllikki, korea nainen, + katseleikse, käänteleikse + koissa lieto Lemminkäisen, + Kaukomielen kartanossa. + Katsoi illalla sukoa, + huomenella harjoansa; + niin päivänä muutamana, + huomenna moniahana + jo veri suasta vuoti, + hurme harjasta norahti. + Kyllikki, korea nainen, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Jo nyt on mennyt mies minulta, + kaunis Kaukoni kaonnut + matkoille majattomille, + teille tietämättömille: + veri jo vuotavi suasta, + hurme harjasta noruvi!" + Siitä äiti Lemminkäisen + itse katsovi sukoa; + itse itkulle apeutui: + "Voi, poloisen, päiviäni, + angervoisen, aikojani! + Jo nyt on poikani, poloisen, + jopa, laiton, lapsueni + saanut päiville pahoille! + Tuho on poikoa pätöistä, + hukka lieto Lemminkäistä: + jo suka verin valuvi, + harja hurmehin noruvi!" + Kourin helmansa kokosi, + käsivarsin vaattehensa. + Pian juoksi matkan pitkän, + sekä juoksi jotta joutui: + mäet mätkyi mennessänsä, + norot nousi, vaarat vaipui, + ylähäiset maat aleni, + alahaiset maat yleni. + Tuli Pohjolan tuville. + Kysytteli poikoansa, + kysytteli, lausutteli: + "Oi sie Pohjolan emäntä! + Kunne saatoit Lemminkäisen, + minne poikani menetit?" + Louhi, Pohjolan emäntä, + tuop' on tuohon vastaeli: + "Enpä tieä poikoasi, + kunne kulki ja katosi. + Istutin oron rekehen, + korjahan kovan tulisen; + oisko uhkuhun uponnut, + meren jäälle jähmettynyt + vai saanut sutosen suuhun, + karhun kauhean kitahan?" + Sanoi äiti Lemminkäisen: + "Jo vainen valehtelitki! + Susi ei syö minun sukua, + karhu ei kaa'a Lemminkäistä: + sormin sortavi sutoset, + käsin karhut kaatelevi. + Kunp' on et sanone tuota, + kunne saatoit Lemminkäisen, + rikon uksen uuen riihen, + taitan sampuen sarahat." + Sanoi Pohjolan emäntä: + "Syötin miehen syöneheksi, + juotin miehen juoneheksi, + apatin alanenäksi; + istutin venon perähän, + laitoin kosket laskemahan. + Enkä tuota tunnekana, + kunne sai katala raukka, + koskihinko kuohuvihin, + virtoihin vipajavihin." + Sanoi äiti Lemminkäisen: + "Jo vainen valehtelitki! + Sano tarkkoja tosia, + valehia viimeisiä, + kunne saatoit Lemminkäisen, + kaotit kalevalaisen, + taikka surmasi tulevi, + kuolemasi kohtoavi!" + Sanoi Pohjolan emäntä: + "Jospa jo sanon toenki: + panin hirvet hiihtämähän, + jalopeurat jaksamahan, + ruunat suuret suistamahan, + varsat valjastuttamahan; + laitoin joutsenen hakuhun, + pyhän linnun pyyäntähän. + Nyt en tuota tunnekana, + mi on tullunna tuhoksi, + esteheksi ennättännä, + kun ei kuulu jo tulevan + morsianta pyytämähän, + tyttöä anelemahan." + Emo etsi eksynyttä, + kaonnutta kaipoavi. + Juoksi suuret suot sutena, + kulki korvet kontiona, + ve'et saukkona samosi, + maat käveli mauriaisna, + neuliaisna niemen reunat, + jäniksenä järven rannat. + Kivet syrjähän sytäsi, + kannot käänti kallellehen, + risut siirti tien sivuhun, + haot potki portahiksi. + Viikon etsi eksynyttä, + viikon etsi, eipä löyä. + Kysyi puilta poikoansa, + kaipasi kaonnuttansa. + Puu puheli, honka huokui, + tammi taiten vastaeli: + "On huolta itsestäniki + huolimatta poiastasi, + kun olen koville luotu, + pantu päiville pahoille: + pinopuiksi pilkkumahan, + haloiksi hakattamahan, + riutumahan riihipuiksi, + kaskipuiksi kaatumahan." + Viikon etsi eksynyttä, + viikon etsi eikä löyä. + Tiehyt vastahan tulevi; + niin tielle kumarteleikse: + "Oi tiehyt, Jumalan luoma! + Etkö nähnyt poikoani, + kullaista omenatani, + hope'ista sauvoani?" + Tiehyt taiten vastaeli + sekä lausui ja pakisi: + "On huolta itsestäniki + huolimatta poiastasi, + kun olen koville luotu, + pantu päiville pahoille: + joka koiran juostavaksi, + ratsahan ajeltavaksi, + kovan kengän käytäväksi, + kannan karskuteltavaksi." + Viikon etsi eksynyttä, + viikon etsi, eipä löyä. + Kuuhut vastahan tulevi; + niin kuulle kumarteleikse: + "Kuu kulta, Jumalan luoma! + Etkö nähnyt poikoani, + kullaista omenatani, + hope'ista sauvoani?" + Tuo kuuhut, Jumalan luoma, + taiten kyllä vastaeli: + "On huolta itsestäniki + huolimatta poiastasi, + kun olen koville luotu, + pantu päiville pahoille: + yksin öitä kulkemahan, + pakkasella paistamahan, + talvet tarkoin valvomahan, + kesäksi katoamahan." + Viikon etsi eksynyttä, + viikon etsi eikä löyä. + Päivyt vastahan tulevi; + päivälle kumarteleikse: + "Oi päivyt, Jumalan luoma! + Etkö nähnyt poikoani, + kullaista omenatani, + hope'ista sauvoani?" + Jopa päivyt jonki tiesi, + arvaeli aurinkoinen: + "Jo on poikasi, poloisen, + kaotettu, kuoletettu + Tuonen mustahan jokehen, + Manalan ikivetehen: + mennyt koskia kolisten, + myötävirtoja vilisten + tuonne Tuonelan perille, + Manalan alantehille." + Siitä äiti Lemminkäisen + itse itkulle hyräytyi. + Meni seppojen pajahan: + "Oi sie seppo Ilmarinen! + Taoit ennen, taoit eilen, + taopa tänäki päänä! + Varta vaskinen harava, + piitä piihin rautaisihin; + piit tao satoa syltä, + varsi viittä valmistellos!" + Se on seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + vartti vaskisen haravan, + piitti piillä rautaisilla; + piit takoi satoa syltä, + varren viittä valmisteli. + Itse äiti Lemminkäisen + saapi rautaisen haravan, + lenti Tuonelan joelle. + Päiveä rukoelevi: + "Oi päivyt, Jumalan luoma, + luoma Luojan valkeamme! + Paista hetki heltehesti, + toinen himmesti hiosta, + kolmansi koko terältä: + nukuttele nuiva kansa, + väsytä väki Manalan, + Tuonen valta vaivuttele!" + Tuo päivyt, Jumalan luoma, + luoma Luojan aurinkoinen, + lenti koivun konkelolle, + lepän lengolle lehahti. + Paistoi hetken heltehesti, + toisen himmesti hiosti, + kolmannen koko terältä: + nukutteli nuivan joukon, + väsytti väen Manalan, + nuoret miehet miekoillehen, + vanhat vasten sauvojansa, + keski-iän keihä'ille. + Siitä lenti lepsahutti + päälle taivahan tasaisen + entisellensä sijalle, + majallensa muinaiselle. + Siitä äiti Lemminkäisen + otti rautaisen haravan; + haravoipi poikoansa + koskesta kohisevasta, + virrasta vilisevästä. + Haravoipi eikä löyä. + Siitä siirtihen alemma: + meni myötänsä merehen, + sukkarihmasta sulahan, + vyötäröistä veen sisähän. + Haravoipi poikoansa + pitkin Tuonelan jokea, + vetelevi vastavirran. + Veti kerran, tuosta toisen: + saapi paian poikoansa, + paian mieliksi pahoiksi; + veti vielä kerran toisen: + sai sukat, hatun tapasi, + sukat suureksi suruksi, + hatun mieliharmiksensa. + Astui siitäkin alemma, + Manalan alantehelle. + Veti kerran pitkin vettä, + kerran toisen poikki vettä, + kolmannen vitahan vettä. + Kerrallapa kolmannella + elotukku sai etehen + haravahan rautaisehen. + Elotukku ei se ollut: + olipa lieto Lemminkäinen, + itse kaunis Kaukomieli, + puuttunut haravan piihin + sormesta nimettömästä, + vasemmasta varpahasta. + Nousi lieto Lemminkäinen, + kohosi Kalevan poika + haravassa vaskisessa + päälle selvien vesien; + vaan oli pikkuista vajalla: + yhtä kättä, puolta päätä, + paljo muita muskuloita, + siihen henkeä lisäksi. + Emo tuossa arvelevi, + itse itkien sanovi: + "Vieläkö tästä mies tulisi, + uros uusi toimeaisi?" + Päätyi korppi kuulemahan. + Tuop' on tuohon vastoavi: + "Ei ole miestä mennehessä + eikä tuiki tullehessa: + jo silt' on siika silmät syönyt, + hauki hartiat halaisnut. + Sie päästä merehen miestä, + työnnä Tuonelan jokehen! + Ehkä turskaksi tulisi, + valahaksi vahvistuisi." + Tuop' on äiti Lemminkäisen + eipä työnnä poikoansa. + Vetelevi vielä kerran + haravalla vaskisella + pitkin Tuonelan jokea, + sekä pitkin jotta poikki: + saapi kättä, saapi päätä, + saapi puolen selkäluuta, + toisen puolen kylkiluuta, + monta muuta muskulata. + Niistä poikoa rakenti, + laati lieto Lemminkäistä. + Liitteli lihat lihoihin, + luut on luihin luikahutti, + jäsenet jäsenihinsä, + suonet suonten sortumihin. + Itse suonia siteli, + päitä suonten solmieli, + suonilankoa lukevi + sanoen sanalla tuolla: + "Sorea on suonten vaimo + Suonetar, sorea vaimo, + soma suonten kehreäjä + sorealla kehrinpuulla, + vaskisella värttinällä, + rautaisella rattahalla! + Tule tänne tarvittaissa, + käy tänne kutsuttaessa, + suonisykkyrä sylissä, + kalvokääri kainalossa + suonia sitelemähän, + päitä suonten solmimahan + haavoissa halennehissa, + rei'issä revennehissä! + "Kun ei tuosta kyllin liene, + onp' on impi ilman päällä + venehellä vaskisella, + purrella punaperällä. + Tule, impi, ilman päältä, + neiti, taivahan navalta! + Soua suonista venettä, + jäsenistä järkyttele, + soua luun lomia myöten, + jäsenten rakoja myöten! + "Sijallensa suonet laita, + asemellensa aseta: + suutatusten suuret suonet, + valtasuonet vastatusten, + limitysten liutasuonet, + pienet suonet pääksytysten! + "Siit' ota utuinen neula, + sulkkuniitti neulan päässä! + Ompele utuisin neuloin, + tinaneuloin tikkaele, + päitä suonten solmiele, + silkkinauhoilla sitele! + "Kun ei tuosta kyllä liene + itse ilmoinen jumala, + valjastele varsojasi, + rakentele ratsujasi! + Aja kirjakorjinesi + läpi luun, läpi jäsenen, + läpi liikkumalihojen, + läpi suonten soljuvaisten! + Liitä luu lihoa myöten, + suoni suonen päätä myöten, + luo hopea luun lomahan, + kulta suonen sortumahan! + "Mist' on kalvo katkennunna, + siihen kalvo kasvattele, + mistä suonta sortununna, + siihen suonta solmiele, + kusta verta veihlähtännä, + siihen verta vierettele; + kusta luu luhoksi mennyt, + siihen luuta luikahuta, + kusta liikkunna lihoa, + siihen liittele lihoa, + sijallensa siunaele, + asemellensa aseta: + luu luuhun, liha liha'an, + jäsenet jäsenihinsä!" + Sillä äiti Lemminkäisen + loi miehen, uron sukesi + entisillehen eloille, + muinaisille muo'oillensa. + Sai suonet lukeneheksi, + päät suonten si'elleheksi, + ei miestä sanalliseksi, + lasta lausehelliseksi. + Siitä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Mistä nyt voie saatanehe, + simatilkka tuotanehe, + jolla voian voipunutta, + pahoin-tullutta parannan, + jotta mies sanoille saisi, + vierähtäisi virsillehen? + "Mehiläinen, meiän lintu, + metsän kukkien kuningas! + Lähe nyt mettä noutamahan, + simoa tavottamahan + mieluisasta Metsolasta, + tarkasta Tapiolasta, + monen kukkasen kuvusta, + monen heinän helpehestä + kipehille voitehiksi, + pahoille parantehiksi!" + Mehiläinen, liukas lintu, + jopa lenti löyhäytti + mieluisahan Metsolahan, + tarkkahan Tapiolahan. + Nokki kukkia keolta, + keitti mettä kielellänsä + kuuen kukkasen nenästä, + sa'an heinän helpehestä. + Niin tulla tuhuttelevi, + käyä käärämöittelevi, + kaikki siipensä simassa, + sulkansa sulassa meessä. + Itse äiti Lemminkäisen + otti noita voitehia, + niillä voiti voipunutta, + pahoin-tullutta paranti: + ei tullut apua noista, + saanut miehelle sanoja. + Siitä tuon sanoiksi virkki: + "Mehiläinen, lintuseni! + Lennä tuonne toisialle, + ylitse meren yheksän + saarehen selällisehen, + metisehen manterehen, + Tuurin uutehen tupahan, + Palvoisen laettomahan! + Siell' on mettä mieluhista, + siellä voietta hyveä, + joka suonihin sopivi, + jäsenihin kelpoavi. + Tuop' on niitä voitehia, + kanna niitä katsehia + vian päälle pannakseni, + vammoille valellakseni!" + Mehiläinen, mies kepeä, + taasen lenti liihytteli + ylitse meren yheksän, + meri-puolen kymmenettä. + Lenti päivän, lenti toisen, + lenti kohta kolmannenki, + ruokosella istumatta, + lehellä levähtämättä, + saarehen selällisehen, + metisehen manterehen, + korvalle tulisen kosken, + pyhän virran pyörtehelle. + Siellä mettä keitettihin, + rasvoja rakennettihin, + pikkuisissa pottiloissa, + kaunoisissa kattiloissa, + peukalon mahuttavissa, + sormenpään sovittavissa. + Mehiläinen, mies kepeä, + saip' on niitä voitehia. + Vähän aikoa kuluvi, + pikkuisen pirahtelevi: + jo tulla turahtelevi, + saa'a saaveroittelevi, + kuusi kuppia sylissä, + seitsemän selän takana, + ne on täynnä voitehia, + täynnä rasvoja hyviä. + Itse äiti Lemminkäisen + voiti noilla voitehilla, + yheksillä voitehilla, + kaheksilla katsehilla: + ei vielä apua saanut, + tok' ei tuostana tavannut. + Niin sanoi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Mehiläinen, ilman lintu! + Lennä tuonne kolmas kerta + ylähäksi taivosehen, + päälle taivosen yheksän! + Siell' on viljalta simoa, + siellä mettä mielin määrin, + joilla ennen Luoja loitsi, + puheli puhas Jumala, + voiti Luoja lapsiansa + pahan vallan vammaksissa. + Kasta siipesi simassa, + sulkasi sulassa meessä, + tuo simoa siivessäsi, + kanna mettä kaapussasi + kipehille voitehiksi, + vammoille valantehiksi!" + Mehiläinen, mielilintu, + hänpä tuon sanoiksi saatti: + "Mitenkä mä sinne pääsen, + minä mies vähäväkinen!" + "Hyvä on sinne päästäksesi, + kaunis kaapsahellaksesi: + yli kuun, alatse päivän, + toivon tähtien välitse. + Lennät päivän löyhyttelet + kuutamoisen kulmaluille, + siitä toisen siuottelet + otavaisen olkapäille, + kolmannen kohotteleihet + seitsentähtisen selälle; + siit' on matkoa palanen, + pikkarainen piiramata + perille pyhän Jumalan, + asunnoille autuahan." + Mehiläinen maasta nousi, + simasiipi mättähältä; + jopa lenti löyhytteli, + pienin siivin siuotteli. + Lenti kuun keheä myöten, + päivän päärmettä samosi, + otavaisten olkapäitse, + seitsentähtyen selitse: + lenti Luojan kellarihin, + kamarihin kaikkivallan. + Siellä voietta tehä'än, + rasvoja rakennetahan + hope'isissa paoissa, + kultaisissa kattiloissa: + mettä kiehui keskimaissa, + laioilla suloa voita, + simoa suvinenässä, + päässä pohja rasvasia. + Mehiläinen, ilman lintu, + sai siitä simoja kyllin, + metosia mielin määrin. + Oli aikoa vähäinen: + jo tulla tuhuttelevi, + saa'a käärähyttelevi + sata sarvea sylissä, + tuhat muuta muhkurata; + missä mettä, kussa vettä, + kussa voietta parasta. + Siitä äiti Lemminkäisen + otti suuhunsa omahan, + noita koitti kielellänsä, + hyvin maistoi mielellänsä: + "Nämät on niitä voitehia, + kaikkivallan katsehia, + joillapa Jumala voiti, + Luoja vammoja valeli." + Siitä voiti voipunutta, + pahoin-tullutta paranti. + Voiti luun lomia myöten, + jäsenten rakoja myöten, + voiti alta, voiti päältä, + kerran keskeä sivalti. + Siitä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui ja pakisi: + "Nouse pois makoamasta, + ylene uneksimasta + näiltä paikoilta pahoilta, + kovan onnen vuotehelta!" + Nousi mies makoamasta, + heräsi uneksimasta. + Jop' on saattavi sanoa, + itse kielin kertoella: + "Viikon, utra, uinaelin, + kauan, malkio, makasin! + Makasin unen makean, + sikeäisen siuvattelin." + Sanoi äiti Lemminkäisen, + itse lausui ja pakisi: + "Oisit maannut kauemminki, + vielä viikomman venynyt + ilman äitittä pahatta, + katalatta kantajatta. + "Sano nyt, poikani poloinen, + kerro korvin kuullakseni: + mi sinun Manalle saattoi, + työnti Tuonelan jokehen?" + Sanoi lieto Lemminkäinen, + vastaeli äitillensä: + "Märkähattu karjanpaimen, + Untamolan umpisilmä, + se minun Manalle saattoi, + työnti Tuonelan jokehen. + Vesikyyn ve'estä nosti, + lapokyyn on lainehesta + vasten vaivaista minua; + enkä tuota tiennytkänä, + en tiennyt vesun vihoa, + umpiputken ailuhia." + Sanoi äiti Lemminkäisen: + "Voipa miestä mieletöintä! + Kehuit noiat noituvasi, + lappalaiset laulavasi: + et tieä vesun vihoa, + umpiputken ailuhia! + Veestä on vesusen synty, + umpiputken lainehista, + allin aivoista hyvistä, + meripääskyn pään sisästä. + Sylki Syöjätär vesille, + laski laatan lainehille; + vesi sen pitkäksi venytti, + päivä paistoi pehmeäksi. + Siitä tuuli tuuitteli, + ve'en henki heilutteli, + aallot rannalle ajeli, + tyrsky maalle tyyräeli." + Siitä äiti Lemminkäisen + tuuitteli tuttuansa + entisillehen eville, + muinaisille muo'oillensa, + pikkuista paremmaksiki, + ehommaksi entistänsä. + Kysyi siitä poialtansa, + jos oli mitä vajoa. + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Viel' olen äijeä vajoa: + tuollapa syämykseni, + tuolla tuntoni makaapi + noissa Pohjan neitosissa, + kaunoisissa kassapäissä. + Homekorva Pohjan eukko + eip' on anna tyttöänsä + ilman allin ampumatta, + joutsenen osoamatta + tuosta Tuonelan joesta, + pyhän virran pyörtehestä." + Sanoi äiti Lemminkäisen, + itse lausui ja pakisi: + "Heitä herjät joutsenesi, + anna allien asua + Tuonen mustassa joessa, + palavissa pyörtehissä! + Sie lähe kotiperille + kanssa äitisi katalan! + Vielä kiitä onneasi, + julkista Jumalatasi, + kun antoi avun totisen, + vielä henkihin herätti + Tuonen tieltä tiettävältä, + Manalan majan periltä! + En minä mitänä voisi, + en mitänä itsestäni, + ilman armotta Jumalan, + toimetta totisen Luojan." + Siitä lieto Lemminkäinen + jo kohta kotia läksi + kanssa armahan emonsa, + kera valtavanhempansa. + Sinne nyt Kaukoni kaotan, + heitän lieto Lemminkäisen + virrestäni viikommaksi. + Väännän virteni välehen, + lasken laulun toisa'alle, + työnnän uuelle uralle. + + + + Kuudestoista runo + + + Vaka vanha Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen, + oli veistävä venoista, + uutta purtta puuhoava + nenässä utuisen niemen, + päässä saaren terhenisen. + Puita puuttui purren seppä, + lautoja venon tekijä. + Kenpä puuta etsimähän, + tammea tavoittamahan + Väinämöiselle venoksi, + laulajalle pohjapuuksi? + Pellervoinen, pellon poika, + Sampsa poika pikkarainen, + sep' on puuta etsimähän, + tammea tavoittamahan + Väinämöiselle venoksi, + laulajalle pohjapuuksi! + Käypi tietä, astelevi + koillisille maailmoille. + Meni mäen, menevi toisen, + kulki kohta kolmannenki, + kirves kultainen olalla, + vaskivarsi kirvehessä. + Yhtyi haapa vastahansa, + sylen kolmen korkeuinen. + Tahtoi haapoa tavata, + puia puuta kirvehellä. + Haapa haastaen sanovi, + itse kielin kerkiävi: + "Mitä, mies, tahot minusta, + kuta kuitenki hala'at?" + Sampsa poika Pellervoinen, + hänpä tuon sanoiksi virkki: + "Tuotapa tahon sinusta, + tuota etsin ja hala'an: + Väinämöiselle venettä, + laulajalle purren puuta." + Haapa haastoi kummemmasti, + sataoksainen osasi: + "Vuotava veno minusta + ja pursi putoavainen! + Minä olen ontelo tyveltä: + kolmasti tänä kesänä + toukka söi syämyeni, + mato juureni makasi." + Sampsa poika Pellervoinen + siitä eistyvi etemmä; + astua ajattelevi + maailmoille pohjaisille. + Tuli honka vastahansa, + sylen kuuen korkeuinen. + Iski puuta kirvehellä, + kolahutti kuokallansa, + kysytteli, lausutteli: + "Oisiko sinusta, honka, + Väinämöiselle venoksi, + laulajalle laivapuuksi?" + Honka vastata hotaisi, + itse äänehen ärähti: + "Ei minusta purtta tulle, + kuuen kaaren kantajata! + Mie olen honka huolainniekka; + kolmasti tänä kesänä + korppi koikkui latvallani, + varis vaakkui oksillani." + Sampsa poika Pellervoinen + aina eistyvi etemmä; + astua ajattelevi + suvisille maailmoille. + Tuli tammi vastahansa, + ympäri yheksän syltä. + Kysytteli, lausutteli: + "Tulisko sinusta, tammi, + emeä erävenehen, + sotapurren pohjapuuta?" + Tammi taiten vastaeli, + osaeli puu omena: + "On vainen minussa puuta + emäksi yhen venosen, + enk' ole hoikka huolainniekka + enkä ontelo sisältä. + Kolmasti tänä kesänä, + tänä suurena suvena + päivyt kierti keskipuuta, + kuuhut latvalla kumotti, + käet kukkui oksillani, + linnut lehvillä lepäsi." + Sampsa poika Pellervoinen + otti kirvehen olalta, + iski puuta kirvehellä, + tammea tasaterällä; + pian taisi tammen kaata, + puun sorean sorrutella. + Ensin laski latvan poikki, + tyven tyynni halkaisevi. + Veisti siitä pohjapuita, + lautoja epälukuisin + laulajalle laivaksiksi, + Väinämöiselle venoksi. + Siitä vanha Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen, + teki tieolla venettä, + laati purtta laulamalla + yhen tammen taittumista, + puun murskan murenemista. + Lauloi virren: pohjan puutti, + lauloi toisen: liitti laian; + lauloi kohta kolmannenki + hankoja hakatessansa, + päitä kaaren päätellessä, + liitellessänsä limiä. + Kaaritettua venosen, + liitettyä laian liitot + uupui kolmea sanoa + panemilla parraspuien, + kokkien kohentimilla, + peräpään on päättimillä. + Vaka vanha Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Voi poloinen, päiviäni! + Ei saanut veno vesille, + uusi laiva lainehille!" + Arvelee, ajattelevi, + mistäpä sanoja saisi, + loisi lempiluottehia; + pääskyjenkö päälaelta, + joutsenkarjan juonen päästä, + hanhilauman hartioilta? + Läksi saamahan sanoja. + Tuhoi joukon joutsenia, + harkun hanhia hävitti, + päättömästi pääskysiä: + ei saanut sanoakana, + ei sanoa eikä puolta. + Arvelee, ajattelevi: + "Tuoll' oisi sata sanoa + kesäpeuran kielen alla, + suussa valkean oravan." + Läksi saamahan sanoja, + ongelmoita ottamahan. + Pellon peuroja levitti, + oravia suuren orren: + sai siitä sanoja paljo, + ne kaikki avuttomia. + Arvelee, ajattelevi: + "Tuolta saan sa'an sanoja, + tuolta Tuonelan ko'ista, + Manalan ikimajasta." + Läksi Tuonelta sanoja, + Manalalta mahtiloita. + Astua taputtelevi; + kävi viikon vitsikkoa, + viikon toisen tuomikkoa, + kolmannen katajikkoa: + jo näkyi Manalan saari, + Tuonen kumpu kuumottavi. + Vaka vanha Väinämöinen + jo huhuta huikahutti + tuossa Tuonelan joessa, + Manalan alantehessa: + "Tuo venettä, Tuonen tytti, + lauttoa, Manalan lapsi, + yli salmen saa'akseni, + joen poikki päästäkseni!" + Lyhykäinen Tuonen tytti, + matala Manalan neiti, + tuo oli poukkujen pesijä, + räpähien räimyttäjä + Tuonen mustassa joessa, + Manalan alusve'essä. + Sanan virkkoi, noin nimesi, + itse lausui ja pakisi: + "Vene täältä tuotanehe, + kuni syy sanottanehe, + mi sinun Manalle saattoi + ilman tauin tappamatta, + ottamatta oivan surman, + muun surman musertamatta." + Vaka vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Tuoni minun tänne tuotti, + Mana mailtani veteli." + Lyhykäinen Tuonen tytti, + matala Manalan neiti, + tuonpa hän sanoiksi virkki: + "Jopa keksin kielastajan! + Kunp' on Tuoni tänne toisi, + Mana mailta siirteleisi, + Tuoni toisi tullessansa, + Manalainen matkassansa + Tuonen hattu hartioilla, + Manan kintahat käessä. + Sano totta, Väinämöinen: + mi sinun Manalle saattoi?" + Vaka vanha Väinämöinen + jo tuossa sanoiksi virkki: + "Rauta mun Manalle saattoi, + teräs tempoi Tuonelahan." + Lyhykäinen Tuonen tytti, + matala Manalan neiti, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Tuosta tunnen kielastajan! + Kun rauta Manalle saisi, + teräs toisi Tuonelahan, + verin vaattehet valuisi, + hurmehen hurahteleisi. + Sano totta, Väinämöinen, + sano totta toinen kerta!" + Vaka vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Vesi sai minun Manalle, + aalto toi on Tuonelahan." + Lyhykäinen Tuonen tytti, + matala Manalan neiti, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ymmärrän valehtelijan! + Jos vesi Manalle saisi, + aalto toisi Tuonelahan, + vesin vaattehet valuisi, + helmasi herahteleisi. + Sano tarkkoja tosia: + mi sinun Manalle saattoi?" + Tuossa vanha Väinämöinen + vielä kerran kielastavi: + "Tuli toi mun Tuonelahan, + valkea Manalle saattoi." + Lyhykäinen Tuonen tytti, + matala Manalan neiti, + hänpä tuon sanoiksi virkki: + "Arvoan valehtelijan! + Jos tuli Manalle toisi, + valkeainen Tuonelahan, + oisi kutrit kärventynnä, + partaki pahoin palanut. + "Oi sie vanha Väinämöinen! + Jos tahot venettä täältä, + sano tarkkoja tosia, + valehia viimeisiä, + mitenkä tulit Manalle + ilman tauin tappamatta, + ottamatta oivan surman, + muun surman murentamatta!" + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Jos vähän valehtelinki, + kerran toisen kielastelin, + toki ma sanon toetki. + Te'in tieolla venettä, + laain purtta laulamalla. + Lauloin päivän, lauloin toisen, + niin päivällä kolmannella + rikkoihe reki runoilta, + jalas taittui lausehilta: + läksin Tuonelta oroa, + Manalalta vääntiätä + rekosen rakentoani, + laulukorjan laatiani. + Tuopa nyt venoista tänne, + laita mulle lauttoasi + yli salmen saa'akseni, + joen poikki päästäkseni!" + Kyllä Tuonetar toruvi, + Manan neiti riitelevi: + "Oi on, hullu, hulluuttasi, + mies on, mielesi vähyyttä! + Tulet syyttä Tuonelahan, + tauitta Manan majoille! + Parempi sinun olisi + palata omille maille: + äijä on tänne tullehia, + ei paljo palannehia." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Akka tieltä kääntyköhön, + eip' on mies pahempikana, + uros untelompikana! + Tuo venettä, Tuonen tytti, + lauttoa, Manalan lapsi!" + Vei venehen Tuonen tytti; + sillä vanhan Väinämöisen + yli salmen saattelevi, + joen poikki päästelevi. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Voi sinua, Väinämöinen! + Läksit surmatta Manalle, + kuolematta Tuonelahan!" + Tuonetar, hyvä emäntä, + Manalatar, vaimo vanha, + toip' on tuopilla olutta, + kantoi kaksikorvaisella; + itse tuon sanoiksi virkki: + "Juop' on, vanha Väinämöinen!" + Vaka vanha Väinämöinen + katsoi pitkin tuoppiansa: + sammakot kuti sisällä, + maot laioilla lateli. + Siitä tuon sanoiksi virkki: + "En mä tänne tullutkana + juomahan Manalan maljat, + Tuonen tuopit lakkimahan: + juopuvat oluen juojat, + kannun appajat katoovat." + Sanoi Tuonelan emäntä: + "Oi on vanha Väinämöinen! + Mitä sie tulit Manalle, + kuta Tuonelan tuville + ennen Tuonen tahtomatta, + Manan mailta kutsumatta?" + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Veistäessäni venoista, + uutta purtta puuhatessa + uuvuin kolmea sanoa + peripäätä päätellessä, + kokkoa kohottaessa. + Kun en noita saanutkana, + mailta, ilmoilta tavannut, + piti tulla Tuonelahan, + lähteä Manan majoille + saamahan sanoja noita, + ongelmoita oppimahan." + Tuopa Tuonelan emäntä + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ei Tuoni sanoja anna, + Mana mahtia jakele! + Etkä täältä pääsnekänä + sinä ilmoisna ikänä + kotihisi kulkemahan, + maillesi matelemahan." + Uuvutti unehen miehen, + pani maata matkalaisen + Tuonen taljavuotehelle. + Siinä mies makaelevi, + uros unta ottelevi: + mies makasi, vaate valvoi. + Oli akka Tuonelassa, + akka vanha käykkäleuka, + rautarihman kehreäjä, + vaskilankojen valaja. + Kehräsi sataisen nuotan, + tuhantisen tuuritteli + yönä yhtenä kesäisnä + yhellä vesikivellä. + Oli ukko Tuonelassa; + se on ukko kolmisormi, + rautaverkkojen kutoja, + vaskinuotan valmistaja. + Se kutoi sataisen nuotan, + tuhantisen tuikutteli + samana kesäisnä yönä + samalla vesikivellä. + Tuonen poika koukkusormi, + koukkusormi, rautanäppi, + se veti sataisen nuotan + poikki Tuonelan joesta, + sekä poikki jotta pitkin, + jotta vieläkin vitahan, + jottei päästä Väinämöisen, + selvitä uvantolaisen + sinä ilmoisna ikänä, + kuuna kullan valkeana + tuolta Tuonelan ko'ista, + Manalan ikimajoista. + Vaka vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Joko lie tuhoni tullut, + hätäpäivä päälle pääsnyt + näillä Tuonelan tuvilla, + Manalan majantehilla?" + Pian muuksi muuttelihe, + ruton toiseksi rupesi: + meni mustana merehen, + saarvana sara'ikkohon; + matoi rautaisna matona, + kulki kyisnä käärmehenä + poikki Tuonelan joesta, + läpi Tuonen verkkoloista. + Tuonen poika koukkusormi, + koukkusormi, rautanäppi, + kävi aamulla varahin + verkkojansa katsomahan: + sa'an saapi taimenia, + tuhat emon alvehia, + eip' on saanut Väinämöistä, + ukkoa uvantolaista. + Siitä vanha Väinämöinen + Tuonelasta tultuansa + sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Elköhön hyvä Jumala, + elköhön sitä suetko, + itse-mennyttä Manalle, + Tuonelahan tunkeinutta! + Äijä on sinne saanehia, + vähä tuolta tullehia, + tuolta Tuonelan ko'ista, + Manalan ikimajoista." + Vielä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin lateli + nuorisolle nousevalle, + kansalle ylenevälle: + "Elkätte, imeisen lapset, + sinä ilmoisna ikänä + tehkö syytä syyttömälle, + vikoa viattomalle! + Pahoin palkka maksetahan + tuolla Tuonelan ko'issa: + sija on siellä syyllisillä, + vuotehet viallisilla, + alus kuumista kivistä, + palavoista paateroista, + peitto kyistä, käärmehistä, + Tuonen toukista ku'ottu." + + + + Seitsemästoista runo + + + Vaka vanha Väinämöinen, + kun ei saanunna sanoja + tuolta Tuonelan ko'ista, + Manalan ikimajoista, + ain' yhä ajattelevi, + pitkin päätänsä pitävi, + mistäpä sanoja saisi, + loisi lempiluottehia. + Paimen vastahan tulevi; + hänpä tuon sanoiksi virkki: + "Saat tuolta sata sanoa, + tuhat virren tutkelmusta + suusta Antero Vipusen, + vatsasta varaväkevän. + Vaan se on sinne mentävätä, + polku poimeteltavata, + ei ole matkoa hyveä, + ei aivan pahintakana: + yks' on juoni juostaksesi + naisten neulojen neniä, + tuosta toinen käyäksesi + miehen miekan tutkaimia, + kolmas koikutellaksesi + uron tapparan teriä." + Vaka vanha Väinämöinen + toki mietti mennäksensä. + Painuvi sepän pajahan, + sanovi sanalla tuolla: + "Ohoh seppo Ilmarinen! + Taos rautaiset talukset, + tao rautarukkahiset, + paita rautainen rakenna! + Laai rautainen korento, + teräksinen tienaellos: + pane syämehen teräkset, + veä päälle melto rauta! + Lähen saamahan sanoja, + ongelmoita ottamahan + vatsasta varaväkevän, + suusta Antero Vipusen." + Se on seppo Ilmarinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Viikon on Vipunen kuollut, + kauan Antero kaonnut + vipunsa virittämästä, + ahtamasta ansatiensä; + et sieltä sanoa saane, + et sanoa puoltakana." + Vaka vanha Väinämöinen + toki läksi, ei totellut. + Astui päivän helkytteli + naisten neulojen neniä, + astui toisen torkutteli + miesten miekan tutkaimia, + kolmannenki koikutteli + uron tapparan teriä. + Itse virsikäs Vipunen, + mies vanha varaväkevä, + tuo viruvi virsinensä, + luottehinensa lojuvi; + haapa kasvoi hartioilla, + koivu kulmilla yleni, + leppä leukaluun nenässä, + pajupehko parran päällä, + otsalla oravikuusi, + havuhonka hampahilla. + Jo tulevi Väinämöinen. + Veti miekan, riitsi rauan + huotrasta huveksisesta, + vyöstä vennon-selkäisestä; + kaatoi haavan hartioilta, + koivut kulmilta kukisti, + leuoilta lepät leveät, + pajupehkot parran päältä, + otsalta oravikuuset, + havuhongat hampahilta. + Syösti rautaisen korennon + suuhun Antero Vipusen, + ikenihin irjuvihin, + leukoihin lotisevihin. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Nouse pois, inehmon orja, + maan alla makoamasta, + viikon unta ottamasta!" + Tuop' on virsikäs Vipunen + heti herkesi unesta. + Tunsi koskevan kovasti, + kipeästi kiusaisevan: + puri rautaisen korennon, + puri päältä mellon rauan; + ei tiennyt terästä purra, + ei syöä syäntä rauan. + Tuossa vanhan Väinämöisen, + suun ohella seistessänsä, + jalka toinen torkahtavi, + vasen jalka vaapahtavi + suuhun Antero Vipusen, + leukaluulle luikahutti. + Heti virsikäs Vipunen + avoi suunsa suuremmaksi, + leukapielensä levitti, + - nieli miehen miekkoinensa, + kulahutti kulkkuhunsa + tuon on vanhan Väinämöisen. + Siinä virsikäs Vipunen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Jo olen jotaki syönyt, + syönyt uuhta, syönyt vuohta, + syönyt lehmeä mahoa, + syönyt karjua sikoa: + en ole vielä mointa syönyt, + en tämän palan makuista!" + Itse vanha Väinämöinen, + hänpä tuon sanoiksi virkki: + "Jo taisi tuhoni tulla, + hätäpäivä hämmenteä + tämän hiien hinkalossa, + tämän kalman karsinassa." + Arvelee, ajattelevi, + miten olla, kuin eleä. + Veitsi on vyöllä Väinämöisen, + pää visainen veitsessänsä; + tuosta hän teki venosen, + teki tieolla venosen. + Soutelevi, luitelevi + suolen päästä suolen päähän, + souteli joka solukan, + joka supun suikerteli. + Vanha virsikäs Vipunen + ei tuosta totella ollut. + Silloin vanha Väinämöinen + löihen itsensä sepoksi, + rakentihe rautioksi; + painoi paitansa pajaksi, + hiat paian palkehiksi, + turkkinsa tuhottimeksi, + housut hormiksi rakenti, + sukat hormin suulliseksi, + polvensa alasimeksi, + vasaraksi kyynäspäänsä. + Takoa taputtelevi, + lyöä lynnähyttelevi; + takoi yön lepeämättä, + päivän pouahuttamatta + vatsassa varaväkevän, + mahtipontisen povessa. + Silloin virsikäs Vipunen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Mi sinä lienet miehiäsi + ja kuka urohiasi? + Jo olen syönyt saan urosta, + tuhonnut tuhannen miestä, + enpä liene mointa syönyt: + syet suuhuni tulevat, + kekälehet kielelleni, + rauan kuonat kulkkuhuni! + "Lähe nyt, kumma, kulkemahan, + maan paha, pakenemahan, + ennenkuin emosi etsin, + haen valtavanhempasi! + Jos sanon minä emolle, + virkan, vierin vanhemmalle, + enemp' on emolla työtä, + vaiva suuri vanhemmalla, + kun poika pahoin tekevi, + lapsi anke'in asuvi. + "En nyt tuota tunnekana + enkä arvoa alusta, + mist' olet, hiisi, hingannunna, + kusta, turma, tänne tullut + puremahan, jäytämähän, + syömähän, kaluamahan. + Oletko tauti Luojan luoma, + surma säätämä Jumalan, + vain olet teko tekemä, + toisen tuoma, toisen luoma, + pantu tänne palkan eestä, + rakettu rahan nenästä? + "Ollet tauti Luojan luoma, + surma säätämä Jumalan, + niinp' on luome Luojahani, + heitäime Jumalahani: + ei Herra hyveä heitä, + Luoja ei kaunista kaota. + "Kun lienet teko tekemä, + pulma toisen pungastama, + kyllä saan sukusi tietä, + löyän synnyntäsijasi! + "Tuolta ennen pulmat puuttui, + tuolta taikeat tapahtui: + tietomiesten tienohilta, + laulumiesten laitumilta, + konnien kotisijoilta, + taikurien tanterilta; + tuolta Kalman kankahilta, + maasta manteren sisästä, + miehen kuollehen ko'ista, + kaonnehen kartanosta; + mullista muhajavista, + maista liikuteltavista, + somerilta pyöriviltä, + hiekoilta heliseviltä; + notkoilta noroperiltä, + soilta sammalettomilta, + here'istä hettehistä, + läikkyvistä lähtehistä; + metsän hiien hinkalosta, + viien vuoren vinkalosta, + vaaran vaskisen laelta, + kuparisen kukkulalta; + kuusista kuhisevista, + hongista hohisevista, + latvasta lahon petäjän, + mätäpäistä mäntylöistä; + revon rääyntäsijoilta, + hirven hiihtokankahilta, + kontion kivikolosta, + karhun louhikammiosta; + Pohjan pitkästä perästä, + Lapin maasta laukeasta, + ahoilta vesattomilta, + mailta kyntämättömiltä; + suurilta sotakeoilta, + miehentappo-tanterilta, + ruohoista rohisevista, + hurmehista huuruvista; + suurilta meren seliltä, + ulapoilta auke'ilta, + meren mustista mu'ista, + tuhannen sylen syvästä; + virroista vihisevistä, + palavoista pyörtehistä, + Rutjan koskesta kovasta, + ve'en vankan vääntehestä; + takaisesta taivahasta, + poutapilvien periltä, + ahavan ajeloteiltä, + tuulen tuutimasijoilta. + "Sieltäkö sinäki puutuit, + sieltä, taikea, tapahuit + syämehen syyttömähän, + vatsahan viattomahan, + syömähän, kaluamahan, + puremahan, louhtamahan? + "Himmene nyt, Hiien hurtta, + raukea, Manalan rakki, + lähe pois kohusta, konna, + maan kamala, maksoistani, + syömästä syänkäpyä, + pernoani pehkomasta, + vatsoa vanuttamasta, + keuhkoloita kiertämästä, + napoa navertamasta, + ohimoita ottamasta, + selkäluita luistamasta, + sivuja sivertämästä! + "Jos ei minussa miestä liene, + niin panen parempiani + tämän pulman purkajaksi, + kauhean kaottajaksi. + "Nostan maasta mannun eukot, + pellosta peri-isännät, + kaikki maasta miekkamiehet, + hiekasta hevoisurohot + väekseni, voimakseni, + tuekseni, turvakseni + tässä työssä työlähässä, + tässä tuskassa kovassa. + "Kun ei tuostana totelle, + vääjänne väheäkänä, + nouse, metsä, miehinesi, + katajikko, kansoinesi, + petäikkö, perehinesi, + umpilampi, lapsinesi, + sata miestä miekallista, + tuhat rauaista urosta + tätä hiittä hieromahan, + juutasta rutistamahan! + "Kun ei tuostana totelle, + vääjänne väheäkänä, + nouse veestä, veen emäntä, + sinilakki, lainehista, + hienohelma, hettehestä, + puhasmuotoinen, muasta + väeksi vähän urohon, + miehen pienen miehuueksi, + jottei minua syyttä syöä + eikä tauitta tapeta! + "Kun ei tuostana totelle, + vääjänne väheäkänä, + kave eukko, luonnon tytti, + kave kultainen korea, + jok' olet vanhin vaimoloita, + ensin emä itselöitä, + käy nyt tuskat tuntemahan, + hätäpäivät häätämähän, + tämä jakso jaksamahan, + puutunnainen purkamahan! + "Ja kun ei sitä totelle, + välttäne väheäkänä, + ukko taivahan-napainen, + remupilven-reunahinen, + tule tänne tarvittaissa, + ajaite anottaessa, + työt kehnot kerittämähän, + rikkonaiset riisumahan + miekalla tuliterällä, + säilällä säkehisellä! + "Lähe nyt, kumma, kulkemahan, + maan paha, pakenemahan! + Ei täällä sinun sijoa + sijankana tarpehella. + Muunne muuttaos majasi, + etemmä elosijasi, + isäntäsi istumille, + emäntäsi astumille! + "Sitte sinne tultuasi, + matkan päähän päästyäsi, + tekijäsi tienohille, + laittajasi laitumille, + laai tunnus tultuasi, + salamerkki saatuasi, + jyskä kuin ukon jyrynen, + välkä kuin tulen välähys! + Potkaise pihalta portti, + laske lauta ikkunasta, + siitä siirräite sisähän, + lennä tupruna tupahan! + Ota kiinni kinterestä, + kai'immasta kantapäästä, + isännät perisopesta, + emännät ovisopesta! + Isännältä silmä kaiva, + emännältä pää murota, + sormet koukkuhun koverra, + väännä päätä väärällehen! + "Jos siitä vähän tulisi, + lennä kukkona kujalle, + kanan lasna kartanolle, + rinnoin rikkatunkiolle! + Sorra soimelta hevonen, + navetasta sarvinauta, + sarvet sontahan sovita, + häntä laske lattialle, + silmät käännä kellellehen, + niskat ruttohon rutaise! + "Oletko tauti tuulen tuoma, + tuulen tuoma, vuon ajama, + ahavaisen antelema, + vilun ilman viehättämä, + mene tuulen tietä myöten, + ahavan rekiratoja, + ilman puussa istumatta, + lepässä lepeämättä + vaaran vaskisen laelle, + kuparisen kukkulalle, + siellä tuulen tuuitella, + ahavaisen akkiloia! + "Lienet tullut taivahalta, + poutapilvien periltä, + nouse taasen taivahalle, + tuonne ilmoille ylene, + pilvihin pirisevihin, + tähtihin tärisevihin, + tulena palelemahan, + säkehinä säikkymähän + auringon ajelemilla, + kuun kehyen kiertämillä! + "Lienet, vieno, veen vetämä, + meren aaltojen ajama, + niin, vieno, vetehen mennös, + alle aaltojen ajaite, + mutalinnan liepehille, + vesiharjun hartehille, + siellä aaltojen ajella, + ve'en synkän sylkytellä! + "Lienet Kalman kankahalta, + ikimennehen majoilta, + toki koitellos kotia, + noille Kalman kartanoille, + multihin muhajavihin, + maihin liikuteltavihin, + johon on kansa kaatununna, + väki vahva vääntynynnä! + "Kun liet, tuhma, tuolta tullut, + metsän hiien hinkalosta, + petäjäisistä pesistä, + honkaisista huonehista, + niin sinne sinun manoan + metsän hiien hinkalohon, + honkaisihin huonehisin, + petäjäisihin pesihin, + sini siellä ollaksesi, + kunnes lattiat lahovat, + seinähirret sienettyvät, + laki päältä laukeavi. + "Ja tuonne sinun manoan, + tuonne kehnoa kehoitan + ukkokontion kotihin, + akkakarhun kartanohon, + notkoille noroperille, + soille räykymättömille, + heiluvihin hettehisin, + läilyvihin lähtehisin, + lampihin kalattomihin, + aivan ahvenettomihin. + "Et siellä sijoa saane, + niin tuonne sinun manoan + Pohjan pitkähän perähän, + Lapin maahan laukeahan, + ahoille vesattomille, + maille kyntämättömille, + kuss' ei kuuta, aurinkoa + eikä päiveä iässä. + Siell' on onni ollaksesi, + lempi liehaellaksesi: + hirvet on puihin hirtettynä, + jalot peurat jaksettuna + syöä miehen nälkähisen, + haukata halun-alaisen. + "Ja tuonne sinun manoan, + tuonne käsken ja kehoitan + Rutjan koskehen kovahan, + palavahan pyörtehesen, + johon puut pä'in putoovat, + perin vierivät petäjät, + tyvin syösten suuret hongat, + latvoin lakkapäät petäjät. + Ui siellä, paha pakana, + kosken kuohuja kovia, + ve'et väljät väännättele, + ve'et ahtahat asuile! + "Et siellä sijoa saane, + niin tuonne sinun manoan + Tuonen mustahan jokehen, + Manalan ikipurohon, + jost' et pääse päivinäsi, + selviä sinä ikänä, + kun en pääsne päästämähän, + kerinne kerittämähän + yheksällä oinahalla, + yhen uuhen kantamalla, + yheksällä härkäsellä, + yhen lehmäsen vasoilla, + yheksän oron keralla, + yhen tamman varsasilla. + "Josp' on kyytiä kysynet, + anonet ajohevoista, + kyllä mä sulle kyyin laitan + ja annan ajohevosen: + Hiiess' on hyvä hevonen, + punatukka tunturissa, + jonka turpa tulta tuiski, + nenä varsin valkeata, + kaikki on rautaiset kapiot, + teräksiset temmottimet; + ne jaksaa mäkehen mennä, + nousta notkon penkerehen + hyvällä hypittäjällä, + ajajalla ankaralla. + "Kun ei siitä kyllin liene, + saaos Hiien hiihtoneuvot, + Lemmon leppäiset sivakat, + pahalaisen paksu sauva, + joilla hiihät Hiien maita, + Lemmon lehtoja samoat, + hilpotellen Hiien maita, + pahan maita paipotellen! + Kivi on tiellä poikkipuolin: + se poikki porahtakohon, + hako tiellä pitkin puolin: + tuo kaheksi katketkohon, + uros tiellä pystyn puolin: + sep' on laitahan lähetä! + "Lähe nyt, liika, liikkumahan, + mies paha, pakenemahan + ennen päivän nousemista, + koi-jumalan koittamista, + auringon ylenemistä, + kukon äänen kuulumista! + Nyt on liian liikeaika + ja pahan pakenoaika, + kuutamainen kulkeasi, + valkea vaeltoasi. + "Kun et vääjänne välehen, + eronne, emotoin rakki, + saan minä kokolta kourat, + veren juojalta vekarat, + linnulta lihan pitimet, + havukalta haarottimet, + joilla konnat kouristelen, + ilkeät iki asetan + pään pärisemättömäksi, + hengen huokumattomaksi. + "Luopui ennen luotu lempo, + eksyipä emollinenki + tullessa Jumalan tunnin, + avun Luojan auetessa: + etkö sie, emotoin, eksy, + luovu, luonnotoin sikiä, + haihu, koira haltiatoin, + erkane, emotoin rakki, + tämän tunnin tutkaimella, + tämän kuuhuen kululla?" + Vaka vanha Väinämöinen + silloin tuon sanoiksi virkki: + "Hyvä tääll' on ollakseni, + armas aikaellakseni: + maksat leiväksi pätevi, + marut maksan särpimeksi, + keuhkot käypi keitokseksi, + rasvat ruoiksi hyviksi. + "Asetan alasimeni + syvemmin syänlihoille, + painan paljani lujemmin + paikoille pahemmillenki, + ettet pääse päivinäsi, + selviä sinä ikänä, + kun en saa sanoja kuulla, + luoa lempiluottehia, + kuulla kyllältä sanoja, + tuhansia tutkelmoita. + Ei sanat salahan joua + eikä luottehet lovehen; + mahti ei joua maan rakohon, + vaikka mahtajat menevät." + Silloin virsikäs Vipunen, + tuo vanha varaväkevä, + jonk' oli suussa suuri tieto, + mahti ponnetoin povessa, + aukaisi sanaisen arkun, + virsilippahan levitti + lauloaksensa hyviä, + parahia pannaksensa, + noita syntyjä syviä, + ajan alkuluottehia, + joit' ei laula kaikki lapset, + ymmärrä yhet urohot + tällä inhalla iällä, + katovalla kannikalla. + Lauloi synnyt syitä myöten, + luottehet lomia myöten, + kuinka Luojansa luvalla, + kaikkivallan vaatimalla + itsestänsä ilma syntyi, + ilmasta vesi erosi, + veestä manner maatelihe, + manterelle kasvut kaikki. + Lauloi kuun kuvoannasta, + auringon asetannasta, + ilman pielten pistännästä, + taivosen tähytännästä. + Siinä virsikäs Vipunen + kyllä lauloi ja osasi! + Ei ole kuultu eikä nähty + sinä ilmoisna ikänä + parempata laulajata, + tarkempata taitajata: + suu se syyteli sanoja, + kieli laski lausehia, + kuin on sälkö sääriänsä, + ratsu jalkoja jaloja. + Lauloi päivät pääksytysten, + yhytysten yöt saneli: + päätyi päivä kuulemahan, + kuu kulta tähyämähän; + aallot seisottui selällä, + lainehet lahen perällä; + puuttui virrat vieremästä, + Rutjan koski kuohumasta, + vuotamasta Vuoksen koski, + joki Juortanin pysähtyi. + Siitä vanha Väinämöinen, + kun oli sanoja kuullut, + saanut kylliksi sanoja, + luonut lempiluottehia, + rupeavi lähtemähän + suusta Antero Vipusen, + vatsasta varaväkevän, + mahtipontisen povesta. + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Oi sie Antero Vipunen! + Ava suusi suuremmaksi, + leukapielesi levitä, + pääsisin mahasta maalle, + kotihini kulkemahan!" + Siinä virsikäs Vipunen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Mont' olen syönyt, monta juonut, + tuhonnut tuhatlukuja; + moint' en vielä konsa syönyt, + kuin söin vanhan Väinämöisen! + Hyvin laait tultuasi, + teet paremmin, kun paloat." + Siitä Antero Vipunen + irvisti ikeniänsä, + avoi suunsa suuremmaksi, + leukapielensä levitti. + Itse vanha Väinämöinen + läksi suusta suuritieon, + vatsasta varaväkevän, + mahtipontisen povesta; + luiskahtavi poies suusta, + kaapsahtavi kankahalle, + kuin on kultainen orava + tahi näätä kultarinta. + Läksi siitä astumahan; + tuli sepponsa pajahan. + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Joko sait sanoja kuulla, + luoa lempiluottehia, + miten laita lasketahan, + perilaita liitetähän, + kokkapuut kohennetahan?" + Vaka vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Jo nyt sain sa'an sanoja, + tuhansia tutkelmoita, + sain sanat salasta ilmi, + julki luottehet lovesta." + Niin meni venonsa luoksi, + tieokkaille tehtahille. + Sai venonen valmihiksi, + laian liitto liitetyksi, + peripäähyt päätetyksi, + kokkapuut kohotetuksi: + veno syntyi veistämättä, + laiva lastun ottamatta. + + + + Kahdeksastoista runo + + + Vaka vanha Väinämöinen + arveli, ajattelihe + mennä neittä kosjomahan, + päätä kassa katsomahan + pimeästä Pohjolasta, + summasta Sariolasta, + Pohjan kuulua tytärtä, + Pohjan mointa morsianta. + Pani haahen haljakkahan, + punaisehen pursipuolen, + kokat kullalla kuvasi, + hopealla holvaeli. + Niin huomenna muutamana, + aamulla ani varahin + lykkäsi venon vesille, + satalauan lainehille + kuorikiskoilta teloilta, + mäntyisiltä järkälöiltä. + Nosti päälle purjepuunsa, + veti puuhun purjehia: + veti purjehen punaisen, + toisen purjehen sinisen; + itse laivahan laseikse, + aluksehen asteleikse. + Läksi merta laskemahan, + sinistä sirottamahan. + Siinä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui ja pakisi: + "Tule nyt purtehen, Jumala, + aluksehen, armollinen, + väeksi vähän urohon, + miehen pienen miehuueksi + noilla väljillä vesillä, + lake'illa lainehilla! + "Tuuittele, tuuli, purtta, + aalto, laivoa ajele + ilman sormin soutamatta, + ve'en kieron rikkomatta, + väljille meren selille, + ulapalle aukealle!" + Annikki hyväniminen, + yön tytti, hämärän neiti, + pitkän puhtehen pitäjä, + aamun valvoja varainen, + joutui sotkut sotkemassa, + vaattehet viruttamassa + päässä portahan punaisen, + laajan laiturin laella, + nenässä utuisen niemen, + päässä saaren terhenisen. + Katselevi, kääntelevi + ympäri ihalat ilmat, + päänsä päälle taivahalle, + rannatse meriä myöten: + ylähällä päivä paistoi, + alahalla aallot välkkyi. + Loip' on silmänsä selälle, + käänti päätä päivän alle + suitse Suomelan joesta, + päitse Väinölän vesistä: + keksi mustasen merellä, + sinervöisen lainehilla. + Sanan virkkoi, noin nimesi, + itse lausui ja pakisi: + "Mi olet merellä musta, + ku sinervä lainehilla? + Kun sa ollet hanhikarja + tahi armas alliparvi, + niin sä lentohon lemaha + ylähäksi taivahalle! + "Kun ollet lohinen luoto + tahi muu kalainen karja, + niin sä uimahan pulaha, + veäite ve'en sisähän! + "Olisit kivinen luoto + tahikka vesihakonen, + aalto päällesi ajaisi, + vesi päälle vierähtäisi." + Vene vierivi lähemmä, + uusi pursi purjehtivi + nenätse utuisen niemen, + päitse saaren terhenisen. + Annikki hyväniminen + jo tunsi venon tulevan, + satalauan laiehtivan. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Lienet veikkoni venonen + elikkä isoni pursi, + niin koe kohin kotia, + käänny päin omille maille, + nenin näihin valkamoihin, + perin muille valkamoille! + Lienet pursi ventovieras, + ulommaksi uiksennellos, + vastoin muita valkamoita, + perin näihin valkamoihin!" + Ei ollut veno kotoinen + eikä pursi ventovieras: + olipa pursi Väinämöisen, + laiva laulajan ikuisen. + Jo luoksi lähentelihe, + pakinoille painatteli, + sanan vieä, toisen tuoa, + kolmannen kovin puhua. + Annikki hyväniminen, + yön tytti, hämärän neiti, + purrelta kyselemähän: + "Kunne läksit, Väinämöinen, + suorihit, suvannon sulho, + maan valio, valmistihit?" + Tuop' on vanha Väinämöinen + puhelevi purrestansa: + "Läksin lohta pyytämähän, + kuujoa kuettamahan + Tuonen mustasta joesta, + syvästä saraojasta." + Annikki hyväniminen, + hänpä tuon sanoiksi virkki: + "Elä tyhjiä valehi, + tunnen mie kalanku'unki! + Toisinpa isoni ennen, + toisin valtavanhempani + läksi lohta pyytämähän, + taimenta tavottamahan: + oli verkkoja venonen, + laivan täysi laskimia, + siinä nuotat, siinä nuorat, + siinä tarpoimet sivulla, + atra'imet alla teljon, + pitkät sauvoimet perässä. + Kunne läksit, Väinämöinen, + ulkosit, uvantolainen?" + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Läksin hanhien hakuhun, + kirjasiipien kisahan, + kuolasuien korjelohon + Saksan salmilta syviltä, + ulapoilta auke'ilta." + Annikki hyväniminen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Tunnen mie toen puhujan + ekä keksin kielastajan! + Toisinpa isoni ennen, + toisin valtavanhempani + läksi hanhien ajohon, + punasuien puujelohon: + jousi oli suuri jäntehessä, + vetehessä kaari kaunis, + koira musta kahlehissa, + kahle kaarehen siottu; + rakki juoksi rannan teitä, + pennut kiiteli kiviä. + Sano totta, Väinämöinen: + kunne kuitenki käkesit?" + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Entä jos minä menisin + noihin suurihin sotihin, + tasapäihin tappeloihin, + joss' on verta säärivarsi, + polven korkeus punaista?" + Aina Annikki sanovi, + tinarinta riukuttavi: + "Tunnen mie soanki käynnin! + Kun ennen isoni läksi + noihin suurihin sotihin, + tasapäihin tappeloihin, + sata miest' oli soutamassa, + tuhat ilman istumassa, + nenin jousia nenässä, + terin miekat teljopuilla. + Sano jo toet totiset, + valehettomat, vakaiset: + kunne läksit, Väinämöinen, + suorihit, suvantolainen?" + Silloin vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Tule, tytti, purteheni, + neitonen, venoseheni, + niin sanon toet totiset, + valehettomat, vakaiset!" + Annikki sanan sanovi, + tinarinta riuvahutti: + "Tuuli sulle purtehesi, + ahava venosehesi! + Käännän purtesi kumohon, + alas keulan keikahutan, + jos en saa tosia kuulla, + kunne lähteä käkesit, + kuulla tarkkoja tosia, + valehia viimeisiä." + Silloin vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Toki ma sanon toetki, + jos vähän valehtelinki: + läksin neittä kosjomahan, + impeä anelemahan + pimeästä Pohjolasta, + summasta Sariolasta, + miehen syöjästä sijasta, + urohon upottajasta." + Annikki hyväniminen, + yön tytti, hämärän neito, + kun tunsi toet totiset, + valehettomat, vakaiset, + heitti hunnut huuhtomatta, + vaattehet viruttamatta + laajan laiturin laelle, + päähän portahan punaisen. + Käsin vaali vaattehensa, + kourin helmansa kokosi, + siitä sai samoamahan, + heti joutui juoksemahan; + tulevi sepon kotihin, + itse astuvi pajahan. + Tuo oli seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + takoi rautaista rahia, + hope'ista huolitteli, + kyynärä kyventä päässä, + syli syttä hartioilla. + Astui Annikki ovelle, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Veli, seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen! + Taos mulle sukkulainen, + tao sormukset soreat, + kahet, kolmet korvakullat, + viiet, kuuet vyöllisvitjat, + niin sanon toet totiset, + valehettomat, vakaiset!" + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Kun sanot hyvät sanomat, + taon sulle sukkulaisen, + taon sormukset soreat, + taon ristin rinnoillesi, + päällispankasi parannan; + sanonet pahat sanomat, + rikki murran muinaisetki, + tungen päältäsi tulehen, + alle ahjoni ajelen." + Annikki hyvänimikkö, + hänpä tuon sanoiksi virkki: + "Ohoh seppo Ilmarinen! + Muistat sa mokomin naia, + jonka muinen kihlaelit, + varoittelit vaimoksesi! + "Takoa yhä taputat, + ajan kaiken kalkuttelet; + kesän kengität hevoista, + talven rautoja rakennat, + yön kohennat korjiasi, + päivän laait laitioita + kulkeaksesi kosihin, + päästäksesi Pohjolahan: + jo nyt vievät viekkahammat, + etevämmät ennättävät, + ottavat sinun omasi, + anastavat armahasi, + vuosin kaksin katsomasi, + kolmin vuosin kosjomasi. + Jo menevi Väinämöinen + selässä meren sinisen + kokan kultaisen kuvussa, + melan vaskisen varassa + pimeähän Pohjolahan, + summahan Sariolahan." + Tunkihe sepolle tuska, + rautiolle raskas tunti: + kirposi pihet piosta, + vasara käestä vaipui. + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Annikki sisarueni! + Taon sulle sukkulaisen, + taon sormukset soreat, + kahet, kolmet korvaskullat, + viiet, kuuet vyöllisvitjat: + lämmitä kyly metinen, + saustuta simainen sauna + hienoisilla halkosilla, + pienillä pirastehilla! + Laai pikkuisen poroa, + lipeäistä liuvahuta, + millä päätäni pesisin, + varruttani valkoaisin + sykysyisistä sysistä, + taonnoista talvisista!" + Annikki hyvänimikkö + lämmitti saloa saunan + puilla tuulen taittamilla, + Ukon ilman iskemillä. + Kivet koskesta kokosi, + saattoi löylyn lyötäviksi, + ve'et lemmen lähtehestä, + heraisesta hettehestä. + Taittoi vastan varvikosta, + lempivastasen lehosta, + hauteli metisen vastan + metisen kiven nenässä. + Laati piimäistä poroa, + ytelmäistä saipuata, + saipuata säihkyväistä, + säihkyväistä, suihkuvaista, + sulhon pään pesettimeksi, + vartalon valattimeksi. + Itse seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + takoi neien tarpehia, + päällispankoja paranti + yhen kylyn joutuessa, + yhen saunan saapuessa; + ne työnti tytön kätehen. + Tyttö tuon sanoiksi virkki: + "Jo nyt saunan saustuttelin, + lämmitin kylyn utuisen, + hauoin vastat valmihiksi, + lempivastat liehautin. + Kylve, veikko, kyllältäsi, + vala vettä vallaltasi, + pese pääsi pellaviksi, + silmäsi lumisiruiksi!" + Siitä seppo Ilmarinen + kävi itse kylpemähän + sekä kylpi kylläksensä, + valelihe valkeaksi; + pesi silmät sirkeäksi, + silmäkulmat kukkeaksi, + kaulansa kananmuniksi, + koko varren valkeaksi. + Tuli saunasta tupahan, + - tuli tuntemattomana, + kasvot vallan kaunihina, + poskipäät punertavina. + Siitä tuon sanoiksi virkki: + "Annikki sisarueni! + Tuo nyt paita palttinainen, + kanna vaattehet vakaiset, + millä vartta valmistelen + sulhoseksi suoritessa!" + Annikki hyväniminen + toip' on paian palttinaisen + hipiälle hiettömälle, + iholle alastomalle; + siitä kaatiot kapoiset, + nuo emosen ompelemat, + sivuille syettömille, + luien tuntumattomille. + Toi siitä sukat sulavat, + emon impenä kutomat, + säärille säsyttömille, + luuttomille pohke'ille; + siitä kengät kelvolliset, + Saksan saappahat parahat + päälle sukkien sulien, + emon neinnä neulomien. + Haki haljakan sinisen, + alta maksankarvallisen, + päälle paian palttinaisen, + tuon on aivan aivinaisen; + siihen sarkakauhtanaisen, + veroin neljin vieritetyn, + päälle haljakan sinisen, + tuon on uuen uutukaisen; + tuhatnyplän uuen turkin, + saoin kaunoin kaunistetun, + päälle sarkakauhtanaisen, + tuon veralla vierittämän; + vielä vyön on vyöhyställe, + kultakirjan kussakkaisen, + emon impenä kutoman, + kassapäänä kaikuttaman; + siitä kirjakintahaiset, + kultasuiset sormikkahat, + Lapin lapsien latomat, + kätösille kaunihille; + siitä pystyisen kypärin + kultaisille kutrisille, + tuon isonsa ostamaisen, + sulhaismiesnä suorittaman. + Siitä seppo Ilmarinen + vaatettihe, valmistihe, + pukihe, somistelihe. + Sanoi sitte orjallensa: + "Valjasta nyt viljo varsa + kirjokorjasen etehen + lähteäkseni ajohon, + mennäkseni Pohjolahan!" + Orja tuon sanoiksi virkki: + "On meillä oroista kuusi, + kauran syöpeä hepoa. + Minkä noista valjastaisin?" + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Sie ota paras oronen: + pistä varsa valjahisin, + ruskea re'en etehen! + Pane kuusi kukkulaista, + seitsemän siniotusta + vempelille viekumahan, + rahkehille raukumahan, + jotta kaunot katsahtaisi, + impyet ihasteleisi! + Kanna tuohon karhun talja + päällä istuellakseni, + tuopa toinen, turskan talja + kirjokorjan katteheksi!" + Tuo orja alinomainen, + rahan pantu palkkalainen + pisti varsan valjahisin, + ruskean re'en etehen. + Pani kuusi kukkulaista, + seitsemän siniotusta + vempelille viekumahan, + rahkehille raukumahan. + Kantoi tuohon karhun taljan + istuaksensa isännän, + toip' on toisen, turskan taljan + kirjokorjan katteheksi. + Itse seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + Ukkoa rukoelevi, + Pauannetta palvoavi: + "Laske, Ukko, uutta lunta, + visko hienoa vitiä, + lunta korjan luikutella, + vitiä re'en vilata!" + Laskip' Ukko uutta lunta, + viskoi hienoista vitiä; + se katti kanervan varret, + peitti maalta marjan varret. + Siitä seppo Ilmarinen + istuikse teräsrekehen; + sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Lähe nyt, onni, ohjilleni, + Jumala rekoseheni! + Onni ei taita ohjaksia, + Jumala ei riko rekeä." + Otti ohjakset kätehen, + siiman toisehen sivalti, + heitti siimalla hevoista, + itse tuon sanoiksi virkki: + "Lähe nyt, laukki, laskemahan, + liinaharja, liikkumahan!" + Ajavi hypittelevi + meren hietaharjuloita, + simasalmien sivutse, + leppäharjun hartioitse. + Ajoi rannat raksutellen, + rannan hiekat helskytellen: + somer silmille sirisi, + meri parskui parmahille. + Ajoi päivän, ajoi toisen, + kohta kolmannen ajavi; + jo päivänä kolmantena + yllättävi Väinämöisen. + Sanan virkkoi, noin nimesi, + itse lausui ja pakisi: + "Oi on vanha Väinämöinen! + Tehkämme sula sovinto, + jos on kiistoin kihlonemme, + kiistoin käynemme kosissa: + ei neittä väellä vieä, + vastoin mieltä miehelähän." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Teen minä sulan sovinnon: + ei neittä väellä vieä, + vastoin mieltä miehelähän. + Sille neiti antaminen, + kelle mielensä tekevi, + pitämättä pitkän kaihon, + vihan viikon kantamatta." + Ajoivat e'elle siitä + matkoansa kumpainenki: + pursi juoksi, ranta roikki, + oro juoksi, maa jämäsi. + Kului aikoa vähäisen, + pirahteli pikkaraisen. + Jopa haukkui hallikoira, + linnan lukki luskutteli + pimeässä Pohjolassa, + sangassa Sariolassa; + hiisti ensin hiljemmältä, + harviammalta murahti + perän lyöen pientarehen, + hännän maahan torkutellen. + Sanoi Pohjolan isäntä: + "Käyös, tyttö, katsomahan, + mitä haukkui hallikoira, + luppakorva luikutteli!" + Tytti taiten vastaeli: + "En joua, isäni kulta: + suur' on läävä läänittävä, + karja suuri katsottava, + paasi paksu jauhettava, + jauhot hienot seulottavat; + paasi paksu, jauhot hienot, + jauhaja vähäväkinen." + Hiljan haukkui linnan hiisi, + harvoin harmio mureksi. + Sanoi Pohjolan isäntä: + "Käyös, akka, katsomahan, + mitä haukkuvi halikka, + linnan luppa luikuttavi!" + Akka tuon sanoiksi virkki: + "En joua, käkeäkänä: + pere on suuri syötettävä, + murkinainen suorittava, + leipä paksu leivottava, + taikina taputettava; + leipä paksu, jauhot pienet, + leipoja vähäväkinen." + Sanoi Pohjolan isäntä: + "Ainap' on akoilla kiire, + aina työtä tyttärillä, + pankollaki paistuessa, + vuotehellaki venyissä. + Mene, poika, katsomahan!" + Poika tuon sanoiksi virkki: + "Min' en joua katsomahan: + kirves on tylsä tahkottava, + pölkky paksu leikattava, + pino suuri pilkottava, + halko hieno latjattava; + pino suuri, halko hieno, + pilkkoja vähäväkinen." + Aina haukkui linnan hakki, + linnan lukki luksutteli, + peni julma juhmutteli, + saaren vartio valitti + perän peltohon sysäten, + hännän kääten käppyrähän. + Sanoi Pohjolan isäntä: + "Ei halli valetta hauku, + ikipuol' ei ilman virka, + ei se honkihin horise." + Kävi itse katsomahan. + Astuvi pihalta poikki + pellolle perimäiselle, + ta'immalle tanhualle. + Katsoi koiran suuta myöten, + nenävartta valvatteli + tuulikunnahan kukutse, + leppäharjun hartioitse. + Jo näki toen totisen, + mitä haukkui hallikoira, + maan valio vaikutteli, + villahäntä vieretteli: + purjehti veno punainen + selän puolen Lemmenlahta, + kirjokorja kiitelevi + maapuolen Simasaloa. + Itse Pohjolan isäntä + pian pirttihin menevi, + alle kattojen ajaikse; + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Jo tulevi vierahia + selällä meren sinisen: + ajetahan kirjokorjin + tuon puolen Simasaloa, + lasketahan laivoin suurin + tämän puolen Lemmenlahta." + Sanoi Pohjolan emäntä: + "Mistä arpa saatanehe + tulevista vierahista? + Oi on pieni piikaseni! + Pane pihlajat tulehen, + puu valio valkeahan! + Kun on verta vuotanevi, + niin silloin sota tulevi; + kunp' on vettä vuotanevi, + aina rauhassa elämme." + Pohjan piika pikkarainen, + neiti nöyrä, käskyläinen, + pisti pihlajat tulehen, + puun valion valkeahan; + eip' on verta vuoakana, + eip' on verta eikä vettä: + läksi mettä vuotamahan, + simoa sirettämähän. + Virkkoi Suovakko sopesta, + akka vanha vaipan alta: + "Puu kun mettä vuotanevi, + simoa sirettänevi, + niin mi saapi vierahia, + se on suuri sulhaiskansa." + Siitä Pohjolan emäntä, + Pohjan akka, Pohjan tyttö + pian pistihe pihalle, + kaapsahtihe kartanolle + luoen silmänsä selälle, + kääten päätä päivän alle. + Näki tuolta tuon tulevan, + uuen purren purjehtivan, + satalauan laiehtivan + selän puolen Lemmenlahta; + haaksi paistoi haljakalle, + punaiselle pursipuoli; + mies puhas perässä purren + melan vaskisen varassa. + Näki juoksevan orosen, + vierevän reki punaisen, + kirjokorjan kiiättävän + maapuolen Simasaloa, + kuusin kultaisin käkösin + vempelellä kukkumassa, + seitsemin siniotuksin + rahkehella laulamassa; + mies rehevä reen perässä, + uros selvä ohjaksissa. + Sanoi Pohjolan emäntä, + itse lausui, noin nimesi: + "Kummallenp' on mielit mennä, + kun tulevat tahtomahan + ikuiseksi ystäväksi, + kainaloiseksi kanaksi? + "Ken se haahella tulevi, + laskevi veno punaisin + selän puolen Lemmenlahta, + se on vanha Väinämöinen: + tuopi laivalla eloa, + aluksella aartehia. + "Ken se korjalla ajavi, + kirjavalla kiiättävi + maapuolen Simasaloa, + se on seppo Ilmarinen: + tuopi tyhjeä valetta, + korjan täyen luottehia. + "Kunpa tullahan tupahan, + tuop' on tuopilla simoa, + kanna kaksikorvaisella; + työnnä tuoppi sen kätehen, + kellen on mieli mennäksesi! + Anna Väinölän ukolle, + ku tuo haahella hyvyyttä, + aluksella aartehia!" + Tuop' on kaunis Pohjan tyttö, + tuo osasi noin sanoa: + "Oi on maammo, kantajani, + oi emo, ylentäjäni! + En mene osan hyvyylle + enkä miehen mielevyylle, + menenp' on otsan hyvyylle, + varren kaiken kauneuulle. + Eikä neittä ennenkänä + ei ole myötynä eloihin; + neiti on ilman antaminen + Ilmariselle sepolle, + ku on sampuen takonut, + kirjokannen kalkutellut." + Sanoi Pohjolan emäntä: + "Ohoh lasta lampahutta! + Menet seppo Ilmarille, + vaahtiotsalle varaksi, + sepon hurstin huuhtojaksi, + sepon pään pesettimeksi!" + Tyttö tuohon vastoavi, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Mene en Väinölän ukolle, + ikivanhalle varaksi: + vaiva vanhasta tulisi, + ikävä iällisestä." + Silloin vanha Väinämöinen + oli eellä ennättäjä. + Ajoi purtensa punaisen, + laski haahen haljakkaisen + teloille teräksisille, + vaskisille valkamoille; + itse tungeikse tupahan, + alle kattojen ajaikse. + Siinä lausui lattialta, + oven suusta, alta orren, + sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Tuletko minulle, neiti, + ikuiseksi ystäväksi, + polviseksi puolisoksi, + kainaloiseksi kanaksi?" + Tuopa kaunis Pohjan tytti + itse ennätti sanoa: + "Joko sie venosen veistit, + joko laait laivan suuren + kehrävarteni muruista, + kalpimeni kappaleista?" + Sanoi vanha Väinämöinen, + itse lausui ja pakisi: + "Jo laain hyvänki laivan, + veistin ankaran venosen, + jok' on tuulessa tukeva + ja varava vastasäällä + halki aaltojen ajella, + selät vetten seurustella: + kuplina kohotteleikse, + lumpehina luikahaikse + poikki Pohjolan vesien, + lakkipäien lainehien." + Tuopa kaunis Pohjan tytti + sanan virkkoi, noin nimesi: + "En kiitä meristä miestä, + aallonlaskija-urosta: + tuuli vie merellä mielen, + aivot särkevi ahava. + Enkä taia tullakana, + en tulla minä sinulle + ikuiseksi ystäväksi, + kainaloiseksi kanaksi, + sun sijan levittäjäksi, + päänalaisen laskijaksi." + + + + Yhdeksästoista runo + + + Siitä seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + itse tungeikse tupahan, + kaivaikse katoksen alle. + Tuotihin simoa tuoppi, + mettä kannu kannettihin + seppo Ilmarin kätehen. + Seppo tuon sanoiksi virkki: + "En ennen sinä ikänä, + kuuna kullan valkeana + juone näitä juomisia, + kuin ma saan nähä omani, + onko valmis valvattini, + valmis valvateltavani." + Tuop' on Pohjolan emäntä + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Vaiv' on suuri valvatissa, + vaiva valvateltavassa: + jalk' on kesken kenkimistä, + toinen vieläki kesempi. + Äsken on valmis valvattisi, + oike'in otettavasi, + kun sa kynnät kyisen pellon, + käärmehisen käännättelet + ilman auran astumatta, + vaarnojen värisemättä. + Senpä Hiisi ennen kynti, + Lempo varsinki vakoili + vaarnasilla vaskisilla, + auralla tuliterällä; + oma poikani poloinen + heitti kesken kyntämättä." + Silloin seppo Ilmarinen + meni neitonsa tupahan. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Yön tyttö, hämärän neito! + Muistatko ajan mokoman, + kun kuvasin uuen sammon, + kirjokannen kalkuttelin? + Sie vannoit ikivalasi + eessä julkisen Jumalan, + alla kasvon kaikkivallan, + tullaksesi toivottelit mulle, + miehelle hyvälle, + ikuiseksi ystäväksi, + kainaloiseksi kanaksi: + nyt ei äiti annakana, + työnnä mulle tyttöänsä + kyntämättä kyisen pellon, + käärmehisen kääntämättä." + Antoi morsian apua, + työnti neito neuvokkia: + "Ohoh seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen! + Aura kultainen kuvoa, + hope'inen huolittele! + Sillä kynnät kyisen pellon, + käärmehisen käännättelet." + Tuop' on seppo Ilmarinen + kullan ahjohon asetti, + hopeansa lietsimehen, + tuosta aurasen takovi. + Takoi rautaiset talukset, + teräksiset säärystimet, + ne on päällensä pukevi, + säärillensä säätelevi; + rautapaitahan paneikse, + teräsvöihin vyöteleikse, + otti rautarukkasensa, + nouti kintahat kiviset. + Sai siitä tulisen ruunan, + valjasti hyvän hevosen, + läksi pellon kynnäntähän, + vainion vakoantahan. + Näki päitä pyöriviä, + raivoja ratisevia. + Sanovi sanalla tuolla: + "Hoi mato, Jumalan luoma! + Kuka nosti nokkoasi, + kenpä käski ja kehoitti + päätä pystössä piteä, + kaulan vartta kankeata? + Pois nyt tieltä poikellaite, + tungeite kulohon, kurja, + alas kursohon kuoite, + heilauta heinikkohon! + Josp' on tuolta pääsi nostat, + Ukko pääsi särkenevi + nuolilla teräsnenillä, + rakehilla rautaisilla." + Siitä kynti kyisen pellon, + akoeli maan matoisen, + nosti kyitä kynnökselle, + käärmehiä käännökselle. + Sanoi tuolta tultuansa: + "Jo nyt kynnin kyisen pellon, + vakoelin maan matoisen, + käärmehisen käännättelin. + Joko tyttö työnnetähän, + annetahan ainoiseni?" + Tuop' on Pohjolan emäntä + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Äsken neiti annetahan, + tyttö täältä työnnetähän, + kun sa tuonet Tuonen karhun, + suistanet suen Manalan + tuolta Tuonelan salosta, + Manalan majan periltä; + sata on saanut suistamahan, + tullut ei yhtänä takaisin." + Siitä seppo Ilmarinen + meni neitonsa tupahan. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Työ minulle määrättihin: + suistoa suet Manalan, + Tuonen karhut tuoakseni + tuolta Tuonelan salosta, + Manalan majan periltä." + Antoi morsian apua, + työnti neito neuvokkia: + "Ohoh seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen! + Teräksestä tehkös suitset, + päitset rauasta rakenna + yhellä vesikivellä, + kolmen kosken kuohumilla! + Niillä tuonet Tuonen karhut, + suistanet suet Manalan." + Siitä seppo Ilmarinen, + akoja iän-ikuinen, + teräksestä suitti suitset, + päitset rauasta rakenti + yhellä vesikivellä, + kolmen kosken kuohumilla. + Kävi siitä suistamahan; + itse noin sanoiksi virkki: + "Ututyttö Terhenetär! + Seulo seulalla utua, + terhenistä tepsuttele + viljan vierimäsijoille, + jottei kuule kulkevaksi + eik' on eestäni pakene!" + Sai sutosen suitsi-suuhun, + karhun rautakahlehesen + tuolta Tuonen kankahalta, + sinisen salon sisästä. + Sanoi tuolta tultuansa: + "Anna, akka, tyttäresi! + Jo olen tuonut Tuonen karhun, + suistanut suen Manalan." + Tuop' on Pohjolan emäntä + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Äsken alli annetahan, + sinisotka suoritahan, + kun saat suuren suomuhauin, + liikkuvan kalan lihavan, + tuolta Tuonelan joesta, + Manalan alantehesta + ilman nuotan nostamatta, + käsiverkon kääntämättä. + Sata on saanut pyytämähän, + tullut ei yhtänä takaisin." + Jopa tuskiksi tulevi, + läylemmäksi lankeavi. + Meni neitonsa tupahan, + itse tuon sanoiksi virkki: + "Työ minulle määrättihin + aina entistä parempi: + saa'a suuri suomuhauki, + liikkuva kala lihava, + Tuonen mustasta joesta, + Manalan ikipurosta + verkotoinna, nuotatoinna, + ilman muutta pyy'yksettä." + Antoi morsian apua, + työnti neito neuvokkia: + "Ohoh seppo Ilmarinen! + Ellös olko milläskänä! + Taop' on tulinen kokko, + vaakalintu valke'inen! + Sillä saanet suuren hauin, + liikkuvan kalan lihavan, + Tuonen mustasta joesta, + Manalan alantehesta." + Se on seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + takovi kokon tulisen, + vaakalinnun valke'isen; + kourat rauasta kuvasi, + teräksestä temmottimet, + siiviksi venehen vieret. + Itse siiville yleni, + selkähän sijoittelihe, + kokon kynkkäluun nenille. + Siitä neuvoi kokkoansa, + vaakalintua varoitti: + "Kokkoseni, lintuseni! + Menes lennä, kunne käsken: + Tuonen mustalle joelle, + Manalan alantehelle! + Iske suuri suomuhauki, + liikkuva kala lihava!" + Tuo kokko, komea lintu, + lenteä lekuttelevi; + lenti hauin pyyäntähän, + hirmuhampahan hakuhun, + tuonne Tuonelan joelle, + Manalan alantehelle. + Yksi siipi vettä viisti, + toinen taivasta tapasi, + kourat merta kuopaeli, + nokka luotoja lotaisi. + Siitä seppo Ilmarinen + lähtevi haroamahan + tuota Tuonelan jokea, + kokko luona vahtimahan. + Vetehinen veestä nousi, + koppoi kiinni Ilmarisen. + Kokko niskahan kohahti, + Vetehisen päätä väänti, + polki päätä pohjemmaksi, + kohti mustia mutia. + Jo tulevi Tuonen hauki, + ve'en koira vengottavi. + Ei ole hauki pienen pieni + eikä hauki suuren suuri: + kieli kahta kirvesvartta, + hampahat haravan varren, + kita kolmen kosken verta, + selkä seitsemän venehen. + Tahtoi seppoa tavata, + syöä seppo Ilmarisen. + Tuli kokko kouotellen, + isketellen ilman lintu. + Eik' ole kokko pienen pieni + eikä aivan suuren suuri: + suu sen on satoa syltä, + kita kuusi koskellista, + kieli kuutta keihäsvartta, + kynnet viittä viikatetta. + Keksi suuren suomuhauin, + liikkuvan kalan lihavan, + iskevi kaloa tuota, + vasten suomuja sukaisi. + Silloin suuri suomuhauki, + liikkuja kala lihava, + painavi kokon kynimen + alle selvien vesien. + Niin kokko kohotteleikse, + ilmahan ylenteleikse: + nosti mustia muria + päälle selvien vesien. + Liiteleikse, laateleikse; + toki toisesti kokevi. + Yhen iski kynsiänsä + hauin hirmun hartioihin, + ve'en koiran koukkuluihin; + toisen iski kynsiänsä + vuorehen teräksisehen, + rautaisehen kalliohon. + Kilpestyi kivestä kynsi, + kalpistihe kalliosta: + jo hauki sukeltelihe, + ve'en venkale vetihe + kynsistä kokon kynimen, + vaakalinnun varpahista, + - jälet kynnen kylkiluilla, + halennehet hartioilla. + Siitä kokko rautakoura + kivastihe vielä kerran; + siivet välkkyi valkeana, + silmät selvänä tulena: + saip' on hauin kynsihinsä, + ve'en koiran kourihinsa. + Nosti suuren suomuhauin, + ve'en venkalan veälti + alta aaltojen syvien + päälle selvien vesien. + Niinp' on kokko rautakoura + kerrallansa kolmannella + toki saapi Tuonen hauin, + liikkuvan kalan lihavan, + tuosta Tuonelan joesta, + Manalan alantehesta: + ei vesi ve'elle tullut + hauin suuren suomuloista, + ilma ei ilmalle hajaisnut + kokon suuren höyhenistä. + Siitä kokko rautakoura + kantoi suuren suomuhauin + oksalle omenatammen, + päähän lakkapään petäjän. + Siinä maisteli makua, + viilti halki hauin vatsan, + riipoeli rintapäätä, + pään on varsin poikki pahkoi. + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Oi sinua, kurja kokko! + Mikä lienet lintujasi, + ku ollet otuksiasi, + kun nyt maistelit makua, + viillit halki hauin vatsan, + kanssa riivoit rintapäätä, + pään on varsin poikki pahkoit!" + Tuop' on kokko rautakoura + siitä syäntyi lentämähän. + Ylös ilmahan kohosi + pitkän pilven rannan päälle: + pilvet liikkui, taivot naukui, + ilman kannet kallistihe, + katkesi Ukolta kaari, + kuulta sarviset sakarat. + Siitä seppo Ilmarinen + itse kantoi pään kaloa + anopille antehiksi. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Tuoss' onpi ikuinen tuoli + hyvän Pohjolan tupahan." + Siitä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui ja pakisi: + "Jo nyt kynnin kyiset pellot, + vakoelin maat matoiset, + suistelin suet Manalan, + Tuonen karhut kahlestutin; + sain on suuren suomuhauin, + liikkuvan kalan lihavan, + tuosta Tuonelan joesta, + Manalan alantehesta. + Joko nyt neiti annetahan, + tyttö täältä työnnetähän?" + Sanoi Pohjolan emäntä: + "Pahoinpa sinäki laait, + kun sa päätä poikki pahkoit, + laskit halki hauin vatsan, + vielä riivoit rintapäätä, + kanssa maistelit makua." + Silloin seppo Ilmarinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Ei saalis viatta saa'a + paikoilta paremmiltana, + saati Tuonelan joesta, + Manalan alantehesta. + Joko on valmis valvattini, + valmis valvateltavani?" + Sanoi Pohjolan emäntä, + itse lausui ja nimesi: + "Jo on valmis valvattisi, + valmis valvateltavasi! + Annettava on alliseni, + sorsaseni suorittava + Ilmariselle sepolle + ikuiseksi istujaksi, + polviseksi puolisoksi, + kainaloiseksi kanaksi." + Olipa lapsi lattialla. + Lauloi lapsi lattialta: + "Jo tuli tuville näille + liika lintu linnahamme. + Lenti kokko koillisesta, + halki taivahan havukka; + siipi iski ilman äärtä, + toinen lainetta lakaisi, + pursto merta pyyhätteli, + päähyt taivoa tapasi. + Katseleikse, käänteleikse, + liiteleikse, laateleikse; + liiti miesten linnan päälle, + nokalla kolistelevi; + miesten linna rautakatto: + ei siihen sisälle pääsnyt. + "Katseleikse, käänteleikse, + liiteleikse, laateleikse. + Liiti naisten linnan päälle, + nokalla kolistelevi; + naisten linna vaskikatto: + ei siihen sisälle pääsnyt. + "Katseleikse, käänteleikse, + liiteleikse, laateleikse. + Liiti neitten linnan päälle, + nokalla kolistelevi; + neitten linna liinakatto: + jo siihen sisälle pääsi! + "Liiti linnan patsahalle, + siitä laskihe laelle; + liikahutti linnan lauan, + istui linnan ikkunalle, + seinälle selinäsulka, + satasulka salvoimelle. + "Katselevi kassapäitä, + tukkapäitä tunnusteli, + neitiparvesta parasta, + kassapäistä kaunihinta, + hele'intä helmipäistä, + kukkapäistä kuuluisinta. + "Siitä kokko kouraisevi, + havulintu haivertavi: + iski parvesta parahan, + sorsajoukosta somimman, + hele'immän, hempe'immän, + verevimmän, valke'imman. + Senpä iski ilman lintu, + kynsi pitkä piirrällytti, + ku oli pysty pään piolta + sekä varrelta valittu, + sulkasiltahan sulavin, + hienukaisin höyheniltä." + Siitä Pohjolan emäntä + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Mistä tiesit, teltamoinen, + kuulit, kultainen omena, + tämän neien kasvavaksi, + tukan liina liikkuvaksi? + Huohtiko hopeat neien, + neien kullat sinne kuului, + sinne paistoi meiän päivät, + meiän kuuhuet kumotti?" + Lausui lapsi lattialta, + vasta kasvava karehti: + "Siitä tiesi teltamoinen, + onnen myyrä tien osasi + neien kuuluhun kotihin, + kaunihisen kartanohon: + hyvä oli isosta huuto + laivan suuren laskennalta, + emosta sitäi parempi + leivän paksun paistannalta, + vehnäleivän leivonnalta, + vierahan ravitsennalta. + "Siitä tiesi teltamoinen, + äkkioutoinen älysi + neien nuoren nousneheksi, + impyen ylenneheksi: + kun kävi pihatse kerran, + astui aittojen alatse + varsin aamulla varahin, + aivan aika-huomenessa, + noki nousi nuoraisesti, + savu paksusti pakeni + neien kuulusta ko'ista, + kasvavaisen kartanosta; + neiti oli itse jauhamassa, + kivenpuussa kiikkumassa: + kivenpuu käkenä kukkui, + laklana kiven lapatta, + kiven siili sirkkusena, + kivi helmenä heläsi. + "Kävi siitä toisen kerran, + astui pellon pientaretse: + neiti oli mataramaalla, + keikkui keltakankahilla, + paineli punapatoja, + keitti keltakattiloita. + "Kävi kerran kolmannenki + neien akkunan alatse, + kuuli neitosen kutovan, + pirta käessä piukkoavan: + sukkulainen suikahteli + kuin kärppä kiven kolossa, + pirkaeli pirran pii'it + kuin on tikka puun kylessä, + käärilauta käännähteli + kuin orava oksapuussa." + Siitä Pohjolan emäntä + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Kutti, kutti, neitoseni! + Enkö jo sanonut aina: + elä kuusissa kukahu, + elä laula laksoloissa, + näytä kaulan kaarevuutta, + käsivarren valkeutta, + ripeyttä rinnan nuoren, + muun on muo'on muhkeutta! + "Kaiken syystä syyättelin, + keikutin tämän kesosen, + jop' on kerkeän keväimen, + jopa toisen toukoaian: + laatiomme piilopirtti, + pienet piiloikkunaiset, + neien kangasta kutoa, + neljin niisin niukutella, + ettei kuule Suomen sulhot, + Suomen sulhot, maan kosijat!" + Lausui lapsi lattialta, + kaksiviikkoinen kajahui: + "Helppo on hepo salata, + sorajouhi suojaella, + paha on neitonen salata, + hivus pitkä piilotella. + Laatisit kivisen linnan + keskelle meren seläistä + siellä piikoja pi'ellä, + kanojasi kasvatella, + eip' on piile piiat siellä, + eipä impyet ylene, + ettei pääse suuret sulhot, + suuret sulhot, maan kosijat, + miehet pystyisin kypärin, + heposet teräskape'in." + Itse vanha Väinämöinen + alla päin, pahoilla mielin + kotihinsa kulkiessa + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Voi minua, mies kuluista, + kun en tuota tuntenunna, + naia nuorella iällä, + etsiä elon ajalla! + Kaikkiansa se katuvi, + joka nuorta naimistansa, + lasna lapsen saamistansa, + pienenä perehtimistä." + Siinä kielti Väinämöinen, + epäsi suvantolainen + vanhan nuorta noutamasta, + kaunista käkeämästä; + kielti uimasta uhalla, + veikan vettä soutamasta, + kilvoin neittä kosjomasta + toisen, nuoremman keralla. + + + + Kahdeskymmenes runo + + + Mitä nyt laulamme lajia, + kuta virttä vieretämme? + Tuota laulamme lajia, + tuota virttä vieretämme: + noita Pohjolan pitoja, + jumalisten juominkia. + Viikon häitä hankittihin, + valmistettihin varoja + noilla Pohjolan tuvilla, + Sariolan salvoksilla. + Mitä tuohon tuotettihin + ja kuta veätettihin, + Pohjan pitkihin pitoihin, + suuren joukon juominkihin + rahvahan ravitsemiksi, + joukon suuren syöttämiksi? + Kasvoi härkä Karjalassa, + sonni Suomessa lihosi; + ei ollut suuri eikä pieni, + olihan oikea vasikka! + Hämehessä häntä häilyi, + pää keikkui Kemijoella; + sata syltä sarvet pitkät, + puoltatoista turpa paksu. + Viikon kärppä kääntelihe + yhen kytkyen sijalla; + päivän lenti pääskyläinen + härän sarvien väliä, + hätäisesti päähän pääsi + keskenä levähtämättä. + Kuun juoksi kesäorava + häpähältä hännän päähän + eikä päähän pääsnytkänä, + ensi kuussa ennättänyt. + Sepä vallatoin vasikka, + sonni suuri suomalainen, + Karjalasta kaimattihin + Pohjan pellon pientarelle. + Sata miestä sarviloista, + tuhat turvasta piteli + härkeä taluttaessa, + Pohjolahan tuotaessa. + Härkä käyä källeröitti + Sariolan salmen suussa, + syöpi heinät hettehestä, + selkä pilviä siveli. + Eikä ollut iskijätä, + maan kamalan kaatajata + Pohjan poikien lu'ussa, + koko suuressa su'ussa, + nuorisossa nousevassa + eikä varsin vanhastossa. + Tulipa ukko ulkomainen, + Virokannas karjalainen. + Hänpä tuon sanoiksi virkki: + "Malta, malta, härkä parka, + kun tulen kurikan kanssa, + kamahutan kangellani + sun, katala, kallohosi: + tok' et toisena kesänä + kovin käännä kärseäsi, + tölläytä turpoasi + tämän pellon pientarella, + Sariolan salmen suussa!" + Läksi ukko iskemähän, + Virokannas koskemahan, + Palvoinen pitelemähän. + Härkä päätä häiläytti, + mustat silmänsä mulisti: + ukko kuusehen kavahti, + Virokannas vitsikkohon, + Palvoinen pajun sekahan! + Etsittihin iskijätä, + sonnin suuren sortajata + kaunihista Karjalasta, + Suomen suurilta tiloilta, + vienosta Venäjän maasta, + Ruotsin maasta rohkeasta, + Lapin laajoilta periltä, + Turjan maasta mahtavasta; + etsittihin Tuonelasta, + Manalasta, maanki alta. + Etsittihin, eipä löytty, + haettihin, ei havaittu. + Etsittihin iskijätä, + katsottihin kaatajata + selvältä meren selältä, + lake'ilta lainehilta. + Mies musta merestä nousi, + uros umpilainehista, + aivan selvältä selältä, + ulapalta aukealta. + Ei tuo ollut suurimpia + eikä aivan pienimpiä: + alle maljan maata mahtui, + alle seulan seisomahan. + Se oli ukko rautakoura, + rauankarva katsannolta; + päässä paatinen kypärä, + jaloissa kiviset kengät, + veitsi kultainen käessä, + varsi vasken-kirjavainen. + Saip' on siitä iskijänsä, + tapasipa tappajansa, + Suomen sonni sortajansa, + maan kamala kaatajansa. + Heti kun näki eränsä, + ruhtoi niskahan rutosti: + sorti sonnin polvillensa, + kylen maahan kyykähytti. + Saiko paljo saalihiksi? + Saanut ei paljo saalihiksi: + sata saavia lihoa, + sata syltä makkarata, + verta seitsemän venettä, + kuuta kuusi tynnyriä + noihin Pohjolan pitoihin, + Sariolan syöminkihin. + Tupa oli tehty Pohjolassa, + tupa laitto, pirtti suuri, + sivulta yheksän syltä, + päästä seitsentä leveä. + Kukko kun laessa lauloi, + ei sen ääni maahan kuulu; + penin haukunta perässä + ei kuulu ovehen asti. + Tuop' on Pohjolan emäntä + liikkui sillan liitoksella, + laahoi keskilattialla. + Arvelee, ajattelevi: + "Mistäpä olutta saamme, + taarit taiten laittelemme + näille häille hankkimille, + pioille pi'ettäville? + En tieä tekoa taarin + enkä syntyä olosen." + Olipa ukko uunin päällä. + Lausui ukko uunin päältä: + "Ohrasta oluen synty, + humalasta julkijuoman, + vaikk' ei tuo ve'että synny + eikä tuimatta tuletta. + "Humala, Remusen poika, + piennä maahan pistettihin, + kyynä maahan kynnettihin, + viholaisna viskottihin + vierehen Kalevan kaivon, + Osmon pellon penkerehen. + Siitä nousi nuori taimi, + yleni vihanta virpi; + nousi puuhun pienoisehen, + kohen latvoa kohosi. + "Onnen ukko ohran kylvi + Osmon uuen pellon päähän. + Ohra kasvoi kaunihisti, + yleni ylen hyvästi + Osmon uuen pellon päässä, + kaskessa pojan Kalevan. + "Oli aikoa vähäisen, + jo huuhui humala puusta, + ohra lausui pellon päästä, + vesi kaivosta Kalevan: + 'Milloin yhtehen yhymme, + konsa toinen toisihimme? + Yksin on elo ikävä, + kahen, kolmen kaunoisampi.' + "Osmotar, oluen seppä, + Kapo, kaljojen tekijä, + otti ohrasen jyviä, + kuusi ohrasen jyveä, + seitsemän humalan päätä, + vettä kauhoa kaheksan; + niin pani pa'an tulelle, + laittoi keiton kiehumahan. + Keitti ohraista olutta + kerkeän kesäisen päivän + nenässä utuisen niemen, + päässä saaren terhenisen, + puisen uuen uurtehesen, + korvon koivuisen sisähän. + "Sai oluen panneheksi, + ei saanut hapanneheksi. + Arvelee, ajattelevi, + sanan virkkoi, noin nimesi: + 'Mitä tuohon tuotanehe + ja kuta katsottanehe + oluelle happaimeksi, + kaljalle kohottimeksi?' + "Kalevalatar, kaunis neiti, + se on sormilta sorea, + aina liukas liikunnolta, + aina kengältä kepeä, + liikkui sillan liitoksella, + keikkui keskilattialla + yhtä, toista toimitellen + kahen kattilan kesellä. + Näki puikon lattialla: + poimi puikon lattialta. + "Katselevi, kääntelevi: + 'Mitä tuostaki tulisi + Kavon kaunihin käsissä, + hyvän immen hyppysissä, + jos kannan Kavon kätehen, + hyvän immen hyppysihin?' + "Kantoipa Kavon kätehen, + hyvän immen hyppysihin. + Kapo kaksin kämmeninsä, + hykerti käsin molemmin + molempihin reisihinsä: + syntyi valkea orava. + "Noin se neuvoi poikoansa, + oravaistansa opasti: + 'Oravainen, kummun kulta, + kummun kukka, maan ihana! + Juokse tuonne, kunne käsken, + kunne käsken ja kehoitan: + mieluisahan Metsolahan, + tarkkahan Tapiolahan! + Nouse puuhun pienoisehen, + taiten tarhalatvaisehen, + jottei kokko kouraiseisi + eikä iskis' ilman lintu! + Tuo'os kuusesta käpyjä, + petäjästä helpehiä, + ne kanna Kavon kätehen, + oluehen Osmottaren!' + "Osasi orava juosta, + pöyhtöhäntä pyörähellä, + pian juosta matkan pitkän, + välehen välit samota, + salon poikki, toisen pitkin, + kolmannen vähän vitahan + mieluisahan Metsolahan, + tarkkahan Tapiolahan. + "Näki kolme korpikuusta, + neljä pienoista petäätä; + nousi kuusehen norolla, + petäjähän kankahalla. + Eikä kokko kouraisnunna, + iskenynnä ilman lintu. + "Katkoi kuusesta käpyjä, + petäjästä päitä lehvän. + Kävyt kätki kynsihinsä, + kääräisi käpälihinsä; + ne kantoi Kavon kätehen, + hyvän immen hyppysihin. + "Kapo pisti kaljahansa, + Osmotar oluehensa: + eip' ota olut hapata, + juoma nuori noustaksensa. + "Osmotar, oluen seppä, + Kapo, kaljojen tekijä, + ainakin ajattelevi: + 'Mitä tuohon tuotanehe + oluelle happaimeksi, + kaljalle kohottimeksi?' + "Kalevatar, kaunis neiti, + se on sormilta sorea, + aina liukas liikunnolta, + aina kengältä kepeä, + liikkui sillan liitoksella, + keikkui keskilattialla + yhtä, toista toimitellen + kahen kattilan kesellä. + Näki lastun lattialla: + poimi lastun lattialta. + "Katselevi, kääntelevi: + 'Mitä tuostaki tulisi + Kavon kaunihin käsissä, + hyvän immen hyppysissä, + jos kannan Kavon kätehen, + hyvän immen hyppysihin?' + "Kantoipa Kavon kätehen, + hyvän immen hyppysihin. + Kapo kaksin kämmeninsä, + hykerti käsin molemmin + molempihin reisihinsä: + syntyi näätä kultarinta. + "Niin se neuvoi nääteänsä, + orpolastansa opasti: + 'Näätäseni, lintuseni, + rahankarva kaunoiseni! + Mene tuonne, kunne käsken, + kunne käsken ja kehoitan: + kontion kivikololle, + metsän karhun kartanolle, + jossa karhut tappelevat, + kontiot kovin elävät! + Kourin hiivoa kokoa, + käsin vaahtea valuta, + se kanna Kavon kätehen, + tuo olallen Osmottaren!' + "Jopa taisi näätä juosta, + rinta kulta riehätellä. + Pian juoksi matkan pitkän, + välehen välit samosi, + joen poikki, toisen pitkin, + kolmannen vähän vitahan + kontion kivikololle, + karhun louhikammiolle. + Siellä karhut tappelevat, + kontiot kovin elävät + rautaisella kalliolla, + vuorella teräksisellä. + "Valui vaahti karhun suusta, + hiiva hirveän kiasta: + käsin vaahtea valutti, + kourin hiivoa kokosi; + sen kantoi Kavon kätehen, + hyvän immen hyppysihin. + "Osmotar oluehensa, + Kapo kaatoi kaljahansa: + ei ota olut hapata, + mehu miesten puurakoia. + "Osmotar, oluen seppä, + Kapo, kaljojen tekijä, + ainakin ajattelevi: + 'Mitä tuohon tuotanehe + oluelle happaimeksi, + kaljalle kohottimeksi?' + "Kalevatar, kaunis neiti, + tyttö sormilta sorea, + aina liukas liikunnolta, + aina kengältä kepeä, + liikkui sillan liitoksella, + keikkui keskilattialla + yhtä, toista toimitellen + kahen kattilan välillä. + Näki maassa palkoheinän: + poimi maasta palkoheinän. + "Katselevi, kääntelevi: + 'Mitä tuostaki tulisi + Kavon kaunihin käsissä, + hyvän immen hyppysissä, + jos kannan Kavon kätehen, + hyvän immen hyppysihin?' + "Kantoipa Kavon kätehen, + hyvän immen hyppysihin. + Kapo kaksin kämmeninsä, + hykerti käsin molemmin + molempihin reisihinsä: + mehiläinen siitä syntyi. + "Niin se neuvoi lintuansa, + mehiläistänsä opasti: + 'Mehiläinen, lintu liukas, + nurmen kukkien kuningas! + Lennä tuonne, kunne käsken, + kunne käsken ja kehoitan: + saarelle selälliselle, + luo'olle merelliselle! + Siell' on neiti nukkununna, + vyö vaski valahtanunna, + sivulla simainen heinä, + mesiheinä helmassansa. + Tuo simoa siivessäsi, + kanna mettä kaavussasi + heleästä heinän päästä, + kukan kultaisen kuvusta; + se kanna Kavon kätehen, + tuo olallen Osmottaren!' + "Mehiläinen, lintu liukas, + jopa lenti jotta joutui. + Pian lenti matkan pitkän, + välehen välit lyhenti, + meren poikki, toisen pitkin, + kolmannen vähän vitahan + saarehen selällisehen, + luotohon merellisehen. + Näki neien nukkunehen, + tinarinnan riutunehen + nurmelle nimettömälle, + mesipellon pientarelle, + kupehella kultaheinä, + vyöllänsä hopeaheinä. + "Kasti siipensä simahan, + sulkansa mesi sulahan + helevässä heinän päässä, + kukan kultaisen nenässä; + sen kantoi Kavon kätehen, + hyvän immen hyppysihin. + "Osmotar oluehensa, + Kapo pisti kaljahansa: + siit' otti olut hapata, + siitä nousi nuori juoma + puisen uuen uurtehessa, + korvon koivuisen sisässä; + kuohui korvien tasalle, + ärjyi päällen äyrähien, + tahtoi maahan tyyräellä, + lattialle lasketella. + "Oli aikoa vähäisen, + pirahteli pikkaraisen. + Joutui juomahan urohot, + Lemminkäinen liiatenki: + juopui Ahti, juopui Kauko, + juopui veitikkä verevä + oluelta Osmottaren, + kaljalta Kalevattaren. + "Osmotar, oluen seppä, + Kapo, kaljojen tekijä, + hän tuossa sanoiksi virkki: + 'Voi, poloinen, päiviäni, + kun panin pahan oluen, + tavattoman taarin laitoin: + ulos korvosta kohosi, + lattialle lainehtivi!' + "Punalintu puusta lauloi, + rastas räystähän rajalta: + 'Ei ole pahaoloinen, + on juoma hyväoloinen, + tynnyrihin tyhjettävä, + kellarihin käytettävä + tynnyrissä tammisessa, + vaskivannetten sisässä.' + "Se oli oluen synty, + kalevaisten kaljan alku; + siitä sai hyvän nimensä, + siitä kuulun kunniansa, + kun oli hyväoloinen, + hyvä juoma hurskahille: + pani naiset naurusuulle, + miehet mielelle hyvälle, + hurskahat iloitsemahan, + hullut huppeloitsemahan." + Siitä Pohjolan emäntä, + kun kuuli oluen synnyn, + koki vettä suuren korvon, + uuen puisen puolellensa, + siihen ohria oloksi + ja paljo humalan päitä. + Alkoi keitteä olutta, + väkivettä väännätellä + uuen puisen uurtehessa, + korvon koivuisen sisässä. + Kuut kiviä kuumettihin, + kesät vettä keitettihin, + salot puita poltettihin, + kaivot vettä kannettihin: + jo salot saristui puista, + veet väheni lähtehistä + olosia pantaessa, + kaljoja kyhättäessä + Pohjan pitkiksi pioiksi, + hyvän joukon juomingiksi. + Savu saarella palavi, + tuli niemen tutkaimella. + Nousipa savu sakea, + auer ilmahan ajoihe + tuimilta tulisijoilta, + varavilta valke'ilta: + täytti puolen Pohjan maata, + kaiken Karjalan sokisti. + Kansa kaikki katsahtavi, + katsahtavi, kaivahtavi: + "Mistäpä savunen saapi, + auer ilmahan ajaikse? + Pienikö soan savuksi, + suuri paimosen paloksi." + Tuop' on äiti Lemminkäisen + aivan aamulla varahin + läksi vettä lähteheltä; + näkevi savun sakean + pohjoisilla maailmoilla. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Nuo onpi soan savuja, + varsin vainovalke'ita!" + Itse Ahti Saarelainen, + tuo on kaunis Kaukomieli, + katseleikse, käänteleikse. + Arvelee, ajattelevi: + "Josp' on kaalan katsomahan, + likeltä tähystämähän, + mistä tuo savunen saapi, + auer ilman täyttelevi, + oisiko soan savuja, + noita vainovalke'ita." + Kaaloi Kauko katsomahan + savun syntymäsijoa: + ei ollut soan tulia + eikä vainovalke'ita; + olipa oluttulia, + kaljankeitto-valke'ita + Sariolan salmen suulla, + niemen kaiskun kainalossa. + Siinä Kauko katselevi ... + Silmä karsas Kaukon päässä, + silmä karsas, toinen kiero, + suu vähiten väärällänsä. + Virkki viimein katsellessa, + poikki salmesta sanovi: + "Oi armas anoppiseni, + Pohjan ehtoisa emäntä! + Laitapa oluet oivat, + keitä kaljat kelvolliset + juotavaksi joukon suuren, + Lemminkäisen liiatenki + noissa häissänsä omissa + kera nuoren tyttäresi!" + Sai olonen valmihiksi, + mehu miesten juotavaksi. + Pantihin olut punainen, + kalja kaunis käytettihin + maan alle makoamahan + kivisessä kellarissa, + tammisessa tynnyrissä, + tapin vaskisen takana. + Siitä Pohjolan emäntä + laittoi keitot kiehumahan, + kattilat kamuamahan, + riehtilät remuamahan. + Leipoi siitä leivät suuret, + suuret talkkunat taputti + hyvän rahvahan varaksi, + joukon suuren syötäviksi + Pohjan pitkissä pioissa, + Sariolan juomingissa. + Saipa leivät leivotuksi, + talkkunat taputetuksi. + Kului aikoa vähäisen, + pirahteli pikkaraisen: + olut tykki tynnyrissä, + kalja keikkui kellarissa: + "Kun nyt juojani tulisi, + lakkijani laittauisi, + kunnollinen kukkujani, + laaullinen laulajani!" + Etsittihin laulajata, + laaullista laulajata, + kunnollista kukkujata, + kaunista karehtijata: + lohi on tuotu laulajaksi, + hauki kunnon kukkujaksi. + Ei lohessa laulajata, + hauissa karehtijata: + lohen on leuat longallahan, + hauin hampahat hajalla. + Etsittihin laulajata, + laaullista laulajata, + kunnollista kukkujata, + kaunista karehtijata: + lapsi on tuotu laulajaksi, + poika kunnon kukkujaksi. + Ei lapsessa laulajata, + kuolasuussa kukkujata: + lapsen kiel' on kimmeltynnä, + kielen kanta kammeltunna. + Uhkasi olut punainen, + noitueli nuori juoma + nassakassa tammisessa, + tapin vaskisen takana: + "Kun et laita laulajata, + laaullista laulajata, + kunnollista kukkujata, + kaunista karehtijata, + potkin poikki vanteheni, + ulos pohjani porotan!" + Silloin Pohjolan emäntä + pani kutsut kulkemahan, + airuhut vaeltamahan. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Ohoh piika pikkarainen, + orjani alinomainen! + Kutsu rahvasta kokohon, + miesten joukko juominkihin! + Kutsu kurjat, kutsu köyhät, + sokeatki, vaivaisetki, + rammatki, rekirujotki! + Sokeat venehin soua, + rammat ratsahin ajele, + rujot re'in remmätellös! + "Kutsu kaikki Pohjan kansa + ja kaikki Kalevan kansa, + kutsu vanha Väinämöinen + lailliseksi laulajaksi! + Elä kutsu Kaukomieltä, + tuota Ahti Saarelaista!" + Tuop' on piika pikkarainen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Miks' en kutsu Kaukomieltä, + yhtä Ahti Saarelaista?" + Tuop' on Pohjolan emäntä + sanan vastaten sanovi: + "Siks' et kutsu Kaukomieltä, + tuota lieto Lemminkäistä, + kun on kaikitse toraisa, + aivan tarkka tappelija; + tehnyt on häissäki häpeät, + pitoloissa pillat suuret, + nauranut pyhäiset piiat + pyhäisissä vaattehissa." + Tuop' on piika pikkarainen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Mistä tieän Kaukomielen, + jotta heitän kutsumatta? + En tunne Ahin kotia, + Kaukomielen kartanoa." + Sanoi Pohjolan emäntä, + itse lausui ja nimesi: + "Hyvin tunnet Kaukomielen, + tuon on Ahti Saarelaisen: + Ahti saarella asuvi, + veitikkä vesien luona, + laajimman lahen sivulla, + Kaukoniemen kainalossa." + Tuop' on piika pikkarainen, + raataja rahan-alainen, + kantoi kutsut kuusialle, + keruhut kaheksialle. + Kutsui kaiken Pohjan kansan + ja kaiken Kalevan kansan, + nuotki hoikat huonemiehet, + kaitakauhtanat kasakat. + Yks' on aino Ahti poika, + - senp' on heitti kutsumatta. + + + + Yhdeskolmatta runo + + + Tuop' on Pohjolan emäntä, + Sariolan vaimo vanha, + oli ulkona olija, + askareillansa asuja. + Kuului suolta ruoskan roiske, + rannalta re'en ratina. + Loi silmänsä luotehelle, + käänti päätä päivän alle, + arvelee, ajattelevi: + "Mi tämä väki väjyvi + minun, raukan, rannoilleni? + Suurtako sotaväkeä?" + Kaaloi tuota katsomahan, + likeltä tähyämähän: + ei ollut sotaväkeä; + oli suuri sulhaiskansa, + vävy keskellä väkeä, + hyvän rahvahan raossa. + Itse Pohjolan emäntä, + Sariolan vaimo vanha, + kun tunsi vävyn tulevan, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Luulin tuulen tuulevaksi, + pinon pystyn viereväksi, + meren rannan roikkivaksi, + someren karehtivaksi. + Kaaloin tuota katsomahan, + likeltä tähyämähän; + eipä tuuli tuullutkana, + pino pysty vierrytkänä, + meren ranta rauennunna, + someret karehtinunna: + vävyni väki tulevi, + saoin kaksin käänteleikse! + "Mistä mä vävyni tunnen, + vävyni väen seasta? + Tuttu on vävy väestä, + tuttu tuomi muista puista, + tammi virpivarpasista, + kuuhut taivahan tähistä. + "Vävy on mustalla orolla, + niinkuin syövällä suella, + kantavalla kaarnehella, + lentävällä lievehellä; + kuusi kultasirkkulaista + vempelellä kukkumassa, + seitsemän siniotusta + rahkehella laulamassa." + Kuuluvi kumu kujasta, + aisan kalke kaivotieltä: + jo vävy pihalle saapi, + vävyn kansa kartanolle. + Vävy on keskellä väkeä, + hyvän rahvahan raossa, + ei ole varsin eellimäisnä + eikä aivan jälkimäisnä. + "Pois, pojat, ulos, urohot, + pihalle, pitimmät miehet, + rinnuksia riistamahan, + rahkehia raastamahan, + aisoja alentamahan, + tuomahan vävy tupahan!" + Juoksevi vävyn oronen, + kirjokorja kiiättävi + pitkin appelan pihoa. + Sanoi Pohjolan emäntä: + "Oi sie orja, palkkalainen, + kylän kaunoinen kasakka! + Ottaos vävyn oronen, + lasketellos laukkiotsa + vaskisista valjahista, + tinaisista rinnuksista, + rahaisista rahkehista, + vesaisista vempelistä! + Viekösi vävyn oronen, + talutellos taitavasti + sulkkuisista suitsiloista, + päitsistä hopeapäistä + piehtaroille pehme'ille, + tasaiselle tanterelle, + vienolle vitilumelle, + maalle maionkarvaiselle! + "Juottaos vävyni varsa + lähisestä lähtehestä, + joka seisovi sulana, + heraisena herhettävi + alla kullan kuusen juuren, + alla pensivän petäjän! + "Apata vävyni varsa + koropasta kultaisesta, + vaskisesta vakkasesta + pestyin ohrin, lestyin leivin, + keitetyin kesäisin vehnin, + survotuin suvirukihin! + "Vie siitä vävyn oronen + soimelle sopimmaiselle, + ylimäiselle sijalle, + ta'impahan tanhuahan! + Sito'os vävyn oronen + kultaisista koltsasista + rautaisehen renkaisehen, + patvisehen patsaisehen! + Pankosi vävyn orolle + kappa kauroja etehen, + toinen heinän helpehiä, + kolmas ruumenen muruja! + "Sukios vävyn oronen + mursunluisella sualla, + jottei karva katkeaisi, + sorajouhi sorkahtaisi! + Kattaos vävyn oronen + loimella hope'isella, + kuomikolla kultaisella, + vanumalla vaskisella! + "Kylän poiat, kyyhkyläiset! + Viekätte vävy tupahan, + hivuksin hatuttomana, + käen kintahattomana! + "Vuotas katselen vävyä, + jos sopii vävy tupahan + ilman uksen ottamatta, + pihtipuolen purkamatta, + kamanan korottamatta, + kynnyksen alentamatta, + soppiseinän sortamatta, + multahirren muuttamatta! + "Ei mahu vävy tupahan, + hyvä lahja laipiohon + ilman uksen ottamatta, + pihtipuolen purkamatta, + kamanan korottamatta, + kynnyksen alentamatta, + soppiseinän sortamatta, + multahirren muuttamatta: + vävy on päätänsä pitempi, + korvallista korkeampi. + "Kamanat kohottukohot + lakin päästä laskematta, + kynnykset alentukohot + kengän kannan koskematta, + pihtipuolet välttyköhöt, + ovet ilman auetkohot + tullessa vävyn tupahan, + astuessa aimo miehen! + "Kiitos kaunoisen Jumalan, + jo saapi vävy sisähän! + Vuotas katsahan tupoa, + silmeän tuvan sisähän, + onko täällä pöyät pesty, + lavitsat vesin valeltu, + siivottu sileät sillat, + lautalattiat la'aistu! + "Katselen tätä tupoa + - enkä tuota tunnekana, + mistä puist' on pirtti tehty, + mistä suoja tänne saatu, + kusta seinät seisotettu + sekä lattiat laottu. + "Sivuseinä on siilin luista, + periseinä peuran luista, + oviseinä osman luista, + kamana karitsan luista. + "Orret on omenapuista, + patsas puista patviloista, + luaslauat lumpehista, + laki lahnan suomuksista. + "Rahi on rauasta rakettu, + lautsat Saksan laahkoloista, + pöytä kullan kirjoiteltu, + silta silkillä silattu. + "Uuni vaskesta valettu, + pankko paasista hyvistä, + kiukoa meren kivistä, + karsina Kalevan puista." + Sulho tungeikse tupahan, + alle kattojen ajaikse. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Terve tänneki, Jumala, + alle kuulun kurkihirren, + alle kaunihin katoksen!" + Sanoi Pohjolan emäntä: + "Terve, terve tultuasi + tänne pienehen tupahan, + matalaisehen majahan, + honkaisehen huonehesen, + petäjäisehen pesähän! + "Ohoh orjapiikaseni, + kylän pantu palkkalainen! + Tuopa tulta tuohen päässä, + temmo tervaksen nenässä + katsellakseni vävyä, + nähäkseni sulhon silmät, + sinisetkö vai punaiset + vaiko vaatevalkeuiset!" + Orjapiika pikkarainen, + kylän pantu palkkalainen, + toip' on tulta tuohosessa, + tempoi tulta tervaksessa. + "Tuli on tuohinen rämäkkä, + savu musta tervaksinen, + vävyn silmät saastuttaisi, + mustuttais' ihanan muo'on: + tuopa tulta tuohuksella, + vahasella valkeaista!" + Orjapiika pikkarainen, + kylän pantu palkkalainen, + toip' on tulta tuohuksella, + vahasella valkeaista. + Valkea savu vahainen, + tuli kirkas tuohuksinen, + valotti vävyltä silmät, + kirkasti vävyltä kasvot. + "Jo näen vävyni silmät: + ei siniset, ei punaiset + eikä vaatevalkeuiset; + meren on vaahen valkeuiset, + meren ruo'on ruskeuiset, + meren kaislan kauneuiset. + "Kylän poiat, kyyhkyläiset! + Viekätte tätä vävyä + isoimmille istuimille, + ylimäisille sijoille, + selin seineä sinistä, + pä'in pöyteä punaista, + kohin kutsuvierahia, + rinnoin rahvahan remua!" + Siitä Pohjolan emäntä + syötti, juotti vierahia, + syötti suin sulassa voissa, + kourin kuorekokkaroissa + noita kutsuvierahia, + vävyänsä liiatenki. + Olipa lohta luotasilla, + sivulla sianlihoa, + kupit kukkuraisillansa, + va'it varpelaitehilla + syöä kutsuvierahien + ja vävysen liiatenki. + Sanoi Pohjolan emäntä: + "Oi sie piika pikkarainen! + Tuop' on tuopilla olutta, + kanna kaksikorvaisella + noille kutsuvierahille, + vävylleni liiatenki!" + Tuop' on piika pikkarainen, + raataja rahan-alainen, + antoi tuopin totta tehä, + viisivantehen vikoa, + huuhtoa humalan parrat, + vaahen parrat valkoella + noilta kutsuvierahilta + ja vävyltä liiatenki. + Mitä nyt olut osasi, + virkki viisivantehinen, + kun oli luona laulajansa, + kunnollinen kukkujansa? + Olipa vanha Väinämöinen, + virren ponsi polvu'inen, + laaullisna laulajana, + parahana taitajana. + Ensin ottavi olutta, + siitä tuon sanoiksi virkki: + "Olukkainen, juomukkainen! + Elä miestä jouten juota! + Laita miehet laulamahan, + kultasuut on kukkumahan! + Isännät imehtelevät, + emännät ajattelevat: + joko on laulut lauennehet, + ilokielet kirvonnehet, + vai panin pahan oluen, + juoksuttelin juoman kehnon, + kun ei laula laulajamme, + hyreksi hyvät runomme, + kuku kultavierahamme, + iloitse ilokäkemme? + "Kukas tässä kukkunevi, + kenpä kielin laulanevi + näissä Pohjolan pioissa, + Sariolan juomingissa? + Eipä tässä lautsat laula, + kun ei lautsan istujaiset, + lattiat ei lausahtele, + kun ei lattian kävijät; + eikä ikkunat iloitse, + kun ei ikkunan isännät, + eikä pöykä pöyän ääret, + kun ei pöyän äärelliset, + ei ne reppänät remuile, + kun ei reppänän alaiset." + Oli lapsi lattialla, + maitoparta pankon päässä. + Lausui lapsi lattialta, + poika pankolta pakisi: + "En ole iso iältä, + vahva varren kasvannolta, + vaan kuitenki kaikitenki, + jos ei muut lihavat laula, + miehet paksummat pajaha, + verevämmät vierettele, + niin mä laulan, laiha poika, + poika kuiva, kuikuttelen; + laulan laihoilta lihoilta, + kupehilta kuuttomilta + tämän iltamme iloksi, + päivän kuulun kunniaksi." + Olipa ukko uunin päällä. + Tuopa tuon sanoiksi virkki: + "Ei ole lasten laululoista, + kurjien kujerteloista: + valehia lasten laulut, + tyhjiä tytärten virret! + Anna virsi viisahalle, + laulu lautsan istujalle!" + Silloin vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Onko tässä nuorisossa, + koko suuressa su'ussa, + ken panisi käen kätehen, + ha'an toisehen hakahan + ja saisi sanelemahan, + laikahtaisi laulamahan + päivän päätyvän iloksi, + illan kuulun kunniaksi?" + Sanoi ukko uunin päältä: + "Ei ole tässä ennen kuultu, + ei ole kuultu eikä nähty + sinä ilmoisna ikänä + parempata laulajata, + tarkempata taitajata, + kuin mitä minä kujerrin, + lauleskelin lapsempana, + laulelin lahen vesillä, + kajahtelin kankahilla, + kukkuelin kuusikoilla, + sanelin salometsillä. + "Ääni oli suuri ja sorea, + säveleni sangen kaunis: + se silloin jokena juoksi, + vesivirtana vilisi, + kulki kuin lyly lumella, + purjelaiva lainehilla. + Vaan en nyt sanoa saata, + tuot' en tarkoin tunnekana, + mikä sorti suuren äänen, + äänen armahan alenti: + ei se nyt jokena juokse, + lainehina lailattele, + on kuin karhi kannostossa, + hangella havupetäjä, + reki rannan hiekkasilla, + vene kuivilla kivillä." + Silloin vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Kun ei toista tullekana + kerallani laulamahan, + yksin lähtenen runoille, + laikahtanen laulamahan: + kun olen luotu laulajaksi, + sattunut sanelijaksi, + en kysy kylästä tietä, + päätä virren vierahalta." + Siitä vanha Väinämöinen, + virren ponsi polvu'inen, + istuihen ilon teolle, + laulutyölle työntelihe, + ilovirret vieressänsä, + saatavillansa sanaset. + Lauloi vanha Väinämöinen, + sekä lauloi jotta taitoi: + ei sanat sanoihin puutu, + virret veisaten vähene; + ennen kalliot kiviä, + umpilammit lumpehia. + Siinä lauloi Väinämöinen, + pitkin iltoa iloitsi. + Naiset kaikki naurusuulla, + miehet mielellä hyvällä + kuuntelivat, kummeksivat + Väinämöisen väännätystä, + kun oli kumma kuulijanki, + ime ilmankin olijan. + Sanoi vanha Väinämöinen, + virkki virtensä lopulla: + "Mitäpä minusta onpi + laulajaksi, taitajaksi! + En minä mitänä saata, + en kuhunkana kykene. + Oisi Luoja laulamassa, + suin sulin sanelemassa! + Luoja laulun lauleleisi, + lauleleisi, taiteleisi. + "Laulaisi meret mesiksi, + meren hiekat hernehiksi, + meren mullat maltahiksi, + suoloiksi meren someret, + lehot laajat leipämaiksi, + ahovieret vehnämaiksi, + mäet mämmikakkaroiksi, + kalliot kananmuniksi. + "Lauleleisi, taiteleisi, + saneleisi, saatteleisi, + laulaisi tähän talohon + läävät täysi lähtemiä, + kujat täysi kukkapäitä, + ahot maion antajia, + sata sarven kantajata, + tuhat tuojoa utaren. + "Lauleleisi, taiteleisi, + saneleisi, saatteleisi + isännille ilvesturkit, + emännille verkaviitat, + tyttärille ummiskengät, + pojille punaiset paiat. + "Annap' ainaki, Jumala, + toisteki, totinen Luoja, + näin näissä elettäväksi, + toiste toimieltavaksi + näissä Pohjolan pioissa, + Sariolan juomingissa, + oloset jokena juosta, + me'et virtana vilata + näissä Pohjolan tuvissa, + Sariolan salvoksissa, + jotta päivin lauleltaisi, + illoin tehtäisi iloa + iällä tämän isännän, + elinajalla emännän! + "Pankohon Jumala palkan, + Luoja koston kostakohon + isännälle pöyän päähän, + emännällen aittahansa, + pojillen apajaveelle, + kangaspuihin tyttärille, + jottei konsana katuisi, + vuonna toisna voikahtaisi + näitä pitkiä pitoja, + suuren joukon juominkia!" + + + + Kahdeskolmatta runo + + + Kun oli kyllin häitä juotu, + pi'etty pitoja noita, + häitä Pohjolan tuvilla, + pitoja Pimentolassa, + sanoi Pohjolan emäntä + Ilmariselle, vävylle: + "Mit' istut, isosukuinen, + maan valio, valvattelet? + Istutko ison hyvyyttä + vai emonko armautta + vaiko pirtin valkeutta, + naimakansan kauneutta? + "Et istu ison hyvyyttä, + et emosen armautta + etkä pirtin puhtautta, + naimakansan kauneutta: + istut impesi hyvyyttä, + neien nuoren armautta, + valvattisi valkeutta, + kassapääsi kauneutta. + "Sulho, viljon veljyeni! + Vuotit viikon, vuota vielä! + Ei ole valmis valvattisi, + suorinut ikisopusi: + puol' on päätä palmikolla, + puoli palmikoitsematta. + "Sulho, viljon veljyeni! + Vuotit viikon, vuota vielä! + Ei ole valmis valvattisi, + suorinut ikisopusi: + yks' on hiema hiemoitettu, + toinen hiemoiteltavana. + "Sulho, viljon veljyeni! + Viikon vuotit, vuota vielä! + Ei ole valmis valvattisi, + suorinut ikisopusi: + vast' on jalka kengitetty, + toinen kengiteltävänä. + "Sulho, viljon veljyeni! + Viikon vuotit, vuota vielä! + Ei ole valmis valvattisi, + suorinut ikisopusi: + käsi on toinen kinnastettu, + toinen kinnasteltavana. + "Sulho, viljon veljyeni! + Viikon vuotit, et väsynyt: + valmis on nyt valvattisi, + suoriunut sorsasesi. + "Mene jo myöten, myöty neiti, + kanssa, kaupattu kananen! + Jo nyt on liittosi likellä, + kovin läsnä lähtöaika, + kun on viejä vieressäsi, + ottajaisesi ovilla: + oro suitsia purevi, + reki neittä vuottelevi. + "Oltua rakas rahoihin, + käpäs kättä antamahan, + kiivas kihlan ottelohon, + sormuksen sovittelohon, + ole nyt rakas rekehen, + kiivas kirjokorjasehen, + käpäs käymähän kylähän + sekä sievä lähtemähän! + "Etpä äijän, nuori neiti, + kahen puolesi katsellut, + yli pääsi ymmärrellyt, + jos te'it ka'utun kaupan, + iän kaiken itkemisen, + vuoet voikerrehtamisen, + kun läksit isosi koista, + siirryit syntymäsijoilta, + luota ehtoisen emosi, + kantajasi kartanoilta. + "Mi oli sinun eleä + näillä taattosi tiloilla! + Kasvoit kukkana kujilla, + ahomailla mansikkana. + Nousit voille vuotehelta, + maioille makoamasta, + venymästä vehnäsille, + pettäjäisille pehusta. + Kun et voinut voita syöä, + silpaisit sianlihoa. + "Ei ollut huolta ollenkana, + ajatusta aioinkana: + annoit huolla honkasien, + ajatella aiaksien, + surra suolla suopetäjän, + kangaskoivun kankahalla. + Itse liehuit lehtyisenä, + perhosena pyörähtelit, + marjana emosi mailla, + vaapukkana vainiolla. + "Lähet nyt talosta tästä, + menet toisehen talohon, + toisehen emon alahan, + perehesen vierahasen. + Toisin siellä, toisin täällä, + toisin toisessa talossa! + Toisin siellä torvet soivat, + toisin ukset ulvaisevat, + toisin vierevät veräjät, + sanovat saranarauat. + "Et osaa ovissa käyä, + veräjissä vieretellä + talon tyttären tavalla; + et tunne puhua tulta + etkä liettä lämmitteä + talon miehen mieltä myöten. + "Niinkö luulit, neito nuori, + niinkö tiesit jotta luulit, + luulit yöksi lähteväsi, + päivällä paloavasi? + Etpä yöksi lähtenynnä, + etkä yöksi, et kaheksi: + jopa jou'uit viikommaksi, + kuuksi päiväksi katosit, + iäksi ison majoilta, + elinajaksi emosi. + Askelt' on piha pitempi, + kynnys hirttä korkeampi + sinun toiste tullessasi, + kerran kertaellessasi." + Neito parka huokaeli, + huokaeli, henkäeli; + suru syämelle panihe, + vesi silmille vetihe. + Itse tuon sanoiksi saatti: + "Noinpa tiesin, noinpa luulin, + noinpa arvelin ikäni, + sanoin kaiken kasvinaian: + et sä, neiti, neiti olle + oman vanhemman varassa, + oman taaton tanterilla, + vanhan maammosi majoilla. + Äskenpä olisit neiti + miehelähän mennessäsi, + kuin oisi jalka kynnyksellä, + toinen korjassa kosijan: + oisit päätäsi pitempi, + korvallista korkeampi. + "Tuota toivoin tuon ikäni, + katsoin kaiken kasvinaian + - vuotin kuin hyveä vuotta, + katsoin kuin kesän tuloa. + Jo nyt on toivoni toeksi, + lähtöni lähemmä saanut; + jop' on jalka kynnyksellä, + toinen korjassa kosijan. + Enkä tuota tunnekana, + mikä muutti multa mielen: + en lähe ilolla mielin + enkä riemulla eriä + tästä kullasta ko'ista, + iän nuoren istumasta, + näiltä kasvinkartanoilta, + ison saamilta eloilta; + lähen, hoikka, huolissani, + ikävissäni eriän, + kuin syksyisen yön sylihin, + kevä'isen kierän päälle, + jälen jäällä tuntumatta, + jalan iskun iljangolla. + "Miten lieki mieli muien, + mieli muien morsianten? + Tok' ei muut muretta tunne, + kanna kaihoista syäntä, + kuin kannan minä katala, + kannan mustoa muretta, + syäntä syen näköistä, + huolta hiilenkarvallista. + "Niin on mieli miekkoisien, + autuaallisten ajatus, + kuin keväinen päivännousu, + kevätaamun aurinkoinen. + Mitenpä minunki mieli, + minun synkeä sisuni? + On kuin laaka lammin ranta, + kuin pimeä pilven ranta, + kuin syksyinen yö pimeä, + talvinen on päivä musta; + viel' on mustempi sitäki, + synkeämpi syksy-yötä." + Olipa akka, askarvaimo, + talon ainoinen asuja. + Hänpä tuon sanoiksi virkki: + "Kutti, kutti, neiti nuori! + Etkö muista, kuin sanelin, + sanelin saoinki kerroin: + elä sulho'on ihastu, + elä sulhon suumalohon, + luota silmänluontehesen, + katso jalkoihin jaloihin! + Sulovasti suun pitävi, + silmät luopi luopuisasti, + vaikka lempo leukaluissa, + surma suussansa asuisi. + "Noinpa aina neittä neuvoin, + orpanaistani opastin: + kun tulevi suuret sulhot, + suuret sulhot, maan kosijat, + sinä vastahan sanele + ja puhele puoleltasi, + sanele sanalla tuolla, + lausu tuolla lausehella: + 'Ei minusta ollekana, + ollekana, lienekänä + miniäksi vietävätä, + orjaksi otettavata. + Ei neiti minun näköinen + osaa orjana eleä, + muista ei mukihin mennä, + olla aina alla kynsin. + Toinen kun sanan sanoisi, + minä kaksi vastoaisin; + kun tulisi tukkahani, + hairahtaisi hapsihini, + tukastani tuivertaisin, + hapsistani haivertaisin.' + "Et sinä sitä totellut, + et kuullut minun sanoa. + Käeten kävit tulehen, + tieten tervan keittehesen; + riensihit revon rekehen, + läksit karhun kantasille, + revon reessänsä veteä, + karhun kauas kannatella, + ikiorjaksi isännän, + aikaorjaksi anopin. + "Läksit kouluhun kotoa, + piinahan ison pihoilta. + Kova on koulu käyäksesi, + piina pitkä ollaksesi: + siell' on ohjat ostettuna, + varustettu vankirauat, + ei ketänä muuta vasten, + vasten on vaivaista sinua. + "Kohta saat kokea, koito, + kokea, kovaosainen, + apen luista leukaluuta, + anopin kivistä kieltä, + ky'yn kylmiä sanoja, + naon niskan-nakkeloita. + "Kuules, neiti, kuin sanelen, + kuin sanelen, kuin puhelen! + Olit kukkana kotona, + ilona ison pihoilla: + iso kutsui kuutamaksi, + emo päivänpaisteheksi, + veikkosi vesivaloksi, + siskosi siniveraksi. + Menet toisehen talohon, + vierahan emän alahan: + ei vieras emosen verta, + vaimo toinen tuojan verta! + Harvoin vieras siivoin sinkui, + harvoin oike'in opetti: + appi haukkuvi havuiksi, + anoppisi ahkioksi, + kyty kynnysportahiksi, + nato naisien pahoiksi. + "Äsken sie hyvä olisit, + äsken kerta kelpoaisit: + utuna ulos menisit, + savuna pihalle saisit, + lehtisenä lenteleisit, + kipunoina kiiättäisit. + "Et ole lintu lentäjäksi + etkä lehti liehujaksi, + et kipuna kiitäjäksi, + savu saajaksi pihalle. + "Voi neiti, sisarueni! + Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit! + Vaihoit armahan isosi + appehen ani paha'an, + vaihoit ehtoisen emosi + anoppihin ankarahan! + Vaihoit viljon veljyesi + kyyttäniskahan kytyhyn, + vaihoit siskosi siveän + naljasilmähän natohon! + Vaihoit liinavuotehesi + nokisihin nuotioihin, + vaihoit valkeat vetesi + likaisihin lietehisin, + vaihoit hiekkarantasesi + mustihin muraperihin! + Vaihoit armahat ahosi + kanervikkokankahisin, + vaihoit marjaiset mäkesi + kaskikantoihin kovihin! + "Niinkö luulit, neito nuori, + niinkö, kasvava kananen: + huolet loppui, työt väheni + tämän illan istumilla, + maata sinne vietäväsi, + unille otettavasi? + "Eip' on maata vieäkänä, + unille otetakana: + vasta valvoa pitävi, + vasta huolta hoivatahan, + ajatusta annetahan, + pannahan pahoa mieltä. + "Kunis huiskit hunnutoinna, + sinis huiskit huoletoinna: + kunis liikuit liinatoinna, + liikuit liioitta suruitta. + Äsken huntu huolta tuopi, + palttina pahoa mieltä, + liina liikoja suruja, + pellava perättömiä. + "Mikäs neitosen kotona! + Niin neito ison kotona, + kuin kuningas linnassansa, + yhtä miekkoa vajoa. + Toisin tuon miniä raukan! + Niin miniä miehelässä, + kuin vanki Venäehellä, + yhtä vahtia vajoa. + "Teki työtä työn ajalla, + väänti hartian väellä, + hipiä hi'en väessä, + otsa vaahen valkeassa. + Kun tulevi toinen aika, + niin tulehen tuomitahan, + ajetahan ahjoksehen, + sen kätehen käsketähän. + "Piteä hänen pitäisi, + piteä, piloisen piian, + lohen mieli, kiiskin kieli, + lammin ahvenen ajatus, + suu sären, salakan vatsa, + meriteiren tieto saa'a. + "Eipä tieä yksikänä, + ymmärrä yheksänkänä + emon tuomista tytöistä, + vanhempansa vaalimista, + mistä syöjä syntynevi, + kaluaja kasvanevi, + lihan syöjä, luun purija, + tukan tuulelle jakaja, + hapsien hajottelija, + ahavalle anneksija. + "Itke, itke, neiti nuori! + Kun itket, hyvinkin itke! + Itke kourin kyynelesi, + kahmaloin haluvetesi, + pisaret ison pihoille, + lammit taaton lattioille, + itke tulville tupanen, + siltalauat lainehille! + Kun et itke itkettäissä, + itket toiste tullessasi, + kun tulet ison kotihin, + kun löyät isosi vanhan + saunahan savuttunehen + kuiva vasta kainalossa. + "Itke, itke, neiti nuori! + Kun itket, hyvinkin itke! + Kun et itke itkettäissä, + itket toiste tullessasi, + kun tulet emon kotihin, + kun löyät emosi vanhan + läävähän läkähtynehen, + kuollehen kupo sylihin. + "Itke, itke, neiti nuori! + Kun itket, hyvinkin itke! + Kun et itke itkettäissä, + itket toiste tullessasi, + kun tulet tähän kotihin, + löyät veikkosi verevän + kujahan kukistunehen, + kartanolle kaatunehen. + "Itke, itke, neiti nuori! + Kun itket, hyvinkin itke! + Kun et itke itkettäissä, + itket toiste tullessasi, + kun tulet tähän talohon, + löyät siskosi siveän + sotkutielle sortunehen + vanha karttu kainalossa." + Neito parka huokaeli, + huokaeli, henkäeli. + Itse loihen itkemähän, + vierähti vetistämähän. + Itki kourin kyyneleitä, + kahmaloin haluvesiä + ison pestyille pihoille, + lammit taaton lattialle. + Siitä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui ja pakisi: + "Hoi sisaret, sirkkuseni, + entiset ikätoverit, + kaikki kasvinkumppalini! + Kuulkottenpa, kuin sanelen! + En nyt tuota tunnekana, + mikä lienehe minulle + iskennä tämän ikävän, + tämän huolen hoivannunna, + tämän kaihon kantanunna, + murehen mukaellunna. + "Toisin tiesin, toisin luulin, + toisin toivotin ikäni: + käkesin käkenä käyä, + kukahella kukkuroilla + näille päivin päästyäni, + näille tuumin tultuani. + Enpä nyt käkenä käyne, + kukahelle kukkuroilla: + olen kuin alli aallokossa, + tavi laajalla lahella + uiessa vilua vettä, + vettä jäistä järkyttäissä. + "Voi isoni, voi emoni, + voi on valtavanhempani! + Minnekä minua loitte, + kunne kannoitte katalan + nämät itkut itkemähän, + nämät kaihot kantamahan, + nämät huolet huolimahan + ja surut sureksimahan? + "Mahoit ennen, maammo rukka, + mahoit, kaunis kantajani, + armas maion-antajani, + ihana imettäjäni, + kapaloia kantosia, + pestä pieniä kiviä, + kuin pesit tätä tytärtä, + kapalojit kaunoistasi + näille suurille suruille, + ape'ille miel'aloille! + "Moni muualla sanovi, + usea ajattelevi: + ei ole huolta hurnakolla, + ajatusta aioinkana. + Elkätte, hyvät imeiset, + elkätte sitä sanoko! + Enemp' on minulla huolta, + kuin on koskessa kiviä, + pajuja pahalla maalla, + kanervia kankahalla. + Hepo ei jaksaisi veteä, + rautakisko kingotella + ilman luokin lekkumatta, + vempelen värisemättä + noita, hoikan, huoliani, + mustia mure'itani." + Lauloi lapsi lattialta, + kasvavainen karsinasta: + "Mitä neien itkemistä, + suuresti sureksimista! + Anna huolia hevosen, + murehtia mustan ruunan, + rautasuisen surkutella, + suuripäisen päivitellä! + Hevosell' on pää parempi, + pää parempi, luu lujempi, + kaulan kaari kantavampi, + koko ruumis runsahampi. + "Ei ole itettäviä, + suuresti surettavia. + Ei sinua suolle vieä, + ojavarrellen oteta: + vievät viljamättähältä, + vievät vielä viljemmälle; + ottavat oluttuvilta, + ottavat oluemmille. + "Kun katsot kupehellesi, + oikealle puolellesi, + onpa sulho suojassasi, + mies verevä vieressäsi! + Hyvä mies, hyvä hevonen, + talon kanta kaikenlainen; + pyyhyet pyräjämässä, + vempelellä vieremässä, + rastahat iloitsemassa, + rahkehilla laulamassa; + kuusi kullaista käkeä + änkilöillä lekkumassa, + seitsemän siniotusta + reen kokalla kukkumassa. + "Ellös olko milläkänä, + emon tuoma, tuollakana! + Et panna pahenemahan, + pannahan paranemahan, + miehen kyntäjän kylelle, + vakoajan vaipan alle, + leivän saajan leuan alle, + kalan saajan kainalohon, + hirven hiihtäjän hikehen, + karhun saajan saunasehen. + "Miehen sait mitä jaloimman, + urohia uhke'imman: + ei sen jouset jouten olle, + viinet vaarnoilla venyne; + koirat ei ne koissa maanne, + pennut pehkuilla levänne. + "Kolmasti tänä keväinä + aivan aika-huomenessa + nousi nuotiotulelta, + havasi havusijalta; + kolmasti tänä keväinä + kaste on silmille karisnut, + havut päänsä harjaellut, + varvat vartalon sukinut. + "Mies on joukon jou'uttaja, + uros karjan kasvattaja. + Onpa tällä sulhollamme + korvet koivin kulkevia, + särkät säärin juoksevia, + noropohjan noutavia: + sata on sarven kantajata, + tuhat tuojoa utaren; + aumoja joka aholla, + purnuja joka purolla, + lepikköiset leipämaina, + ojavieret ohramaina, + karivieret kauramaina, + vesivieret vehnämaina, + kaikki rauniot rahoina, + kivet pienet penninkinä." + + + + Kolmaskolmatta runo + + + Nyt on neiti neuvominen, + morsian opastaminen. + Kenpä neien neuvojaksi, + impyen opastajaksi? + Osmotar, oleva vaimo, + Kalevatar, kaunis impi, + hänpä neittä neuvomahan, + orpoa opastamahan, + miten olla mielevänä, + kuten kuuluna asua, + mielevänä miehelässä, + kuuluna anoppelassa. + Saneli sanoilla noilla, + lausui noilla lausehilla: + "Morsian, sisarueni, + kapulehti, lempyeni! + Kuules, kuin minä sanelen, + kielin toisin kertoelen! + "Lähet jo, kukka, kulkemahan, + mansikka, matelemahan, + verannukka, vieremähän, + sametti, samoamahan + tästä kuulusta ko'ista, + kaunihista kartanosta; + tulet toisehen talohon, + perehesen vierahasen. + Toisin toisessa talossa, + muiten muissa vierahissa: + ajatellen astuminen, + tuumitellen toimiminen; + ei kuin taaton tanterella, + oman maammon manterella, + laksoloissa laulaminen, + kujilla kukahtaminen. + "Kun lähet talosta tästä, + muista kaikki muut kalusi, + ne kolme kotihin heitä: + päivän-päälliset unoset, + emon armahan sanaset, + joka kirnun pettäjäiset! + "Kaikki muista muuttelosi + - unikonttisi unoha + kotoisille tyttärille, + kotiuunin korvaselle! + Laulut heitä lautsan päähän, + ilovirret ikkunoille, + tyttöys tyvelle vastan, + huimuus hurstin hulpiloille, + pankolle pahat tapasi, + laiskuutesi lattialle! + Tahikka kaasolle taritse, + työnnä kaason kainalohon, + kaason vieä vitsikkohon, + kantoa kanervikkohon! + "Tapa on uusi ottaminen, + entinen unohtaminen: + taattoarmo heittäminen, + appiarmo ottaminen, + alemma kumartaminen, + hyvä lause lahjominen. + "Tapa on uusi ottaminen, + entinen unohtaminen: + maammoarmo heittäminen, + anopp'armo ottaminen, + alemma kumartaminen, + hyvä lause lahjominen. + "Tapa on uusi ottaminen, + entinen unohtaminen: + veliarmo heittäminen, + kytyarmo ottaminen, + alemma kumartaminen, + hyvä lause lahjominen. + "Tapa on uusi ottaminen, + entinen unohtaminen: + sisararmo heittäminen, + natoarmo ottaminen, + alemma kumartaminen, + hyvä lause lahjominen. + "Ellöspä sinä ikänä, + kuuna kullan valkeana + tavatoin talohon menkö, + miehuetoin miehelähän! + Tapoja talo kysyvi, + tapoja talo hyväki, + mies on mieltä koittelevi, + mies mieltä ani paraski; + äsken tarkka tarvitahan, + jos talo epätapainen, + ja vakainen vaaitahan, + jos on mies epäpätöinen. + "Jos ukko susi supussa, + akka karhu karsinassa, + kyty kyinä kynnyksellä, + nato nauloina pihalla, + sama on arvo antaminen: + alemma kumartaminen, + kuin ennen emosi luona, + oman taattosi tuvilla + taattoa kumartaminen, + maammoasi arvominen. + "Piteä sinun pitävi + pää tarkka, tanea mieli, + aina ankara ajatus, + ymmärrys yhentasainen, + iltasella silmät virkut + valkeata vaalimahan, + aamusella korvat tarkat + kukon ääntä kuulemahan. + Konsa kukko kerran lauloi, + viel' ei toista virkkanunna, + silloin nuorten nousuaika, + vanhojen lepu'uaika. + "Kun ei kukko laulakana, + ei äännä isännän lintu, + piä kuuta kukkonasi, + otavaista oppinasi! + Käyös ulkona use'in, + käyös kuuta katsomassa, + otavaista oppimassa, + tähtiä tähyämässä! + "Konsa oike'in otava, + sarvet suorahan suvehen, + pursto perin pohjasehen, + silloin aikasi sinulla + nousta luota nuoren sulhon, + saa'a viereltä verevän, + saa'a tulta tuhkasista, + valkeata vakkasesta, + tuli puikkohon puhua + lienosti levittämättä. + "Kun ei tulta tuhkasissa, + valkeata vakkasessa, + kutkuttele kullaltasi, + katkuttele kaunoltasi: + 'Anna tulta, armaiseni, + valkeata, marjaseni!' + "Saat sa piitä pikkaraisen, + tauloa taki vähäisen: + iske tuli tuikahuta, + päre pihtihin viritä, + lähe läävä läänimähän, + raavahat ravitsemahan! + Ammovi anopin lehmä, + hirnuvi apen hevonen, + ky'yn lehmä kytkäisevi, + naukuvi naon vasikka + heinän hienon heittäjäistä, + apilan ojentajaista. + "Käy kujaset kuurullasi, + läävät länkämöisilläsi, + syötä lehmät leyhkeästi, + lammaskarja lauhkeasti! + Olet lehmille ojenna, + juomat vaivaisten vasoille, + varsoille valitut korret, + karitsoille hienot heinät! + Eläkä sioille singu, + elä potki porsahia: + kanna kaukalo sioille, + purtilonsa porsahille! + "Elä läävässä lepeä, + lamo lammaskarsinassa! + Kun olet läävän lääninynnä, + katsonunna karjan kaiken, + jo jou'u takaisin tuolta, + tule tuiskuna tupahan! + Siell' on lapsi itkemässä, + pieni peitetten sisässä, + eikä lausu lapsi rukka, + saata kieletöin sanoa, + onko vilu taikka nälkä + tahi muu tapahtumainen, + ennenkuin tulevi tuttu, + kuulevi emonsa äänen. + "Vaan tupahan tullessasi + tule neljänä tupahan: + vesikappanen käessä, + lehtiluuta kainalossa, + tulitikku hampahiss + - itse ollet neljäntenä. + "Ala sillat siivoella, + lautalattiat la'aista: + visko vettä lattialle, + elä visko lapsen päälle! + Nähnet lapsen lattialla, + jos kohta kälynki lapsi: + nosta lapsi lautsaselle, + pese silmät, pää silitä, + anna leipeä kätehen, + vuole voita leivän päälle! + Kun ei leipeä talossa, + anna lastunen kätehen! + "Kun saat pöytien pesohon + viikon päästä viimeistäki, + pese pöyät, laiat muista, + jalkoja elä unoha! + Lautsaset vesin valele, + seinät siivin siivoele, + lautsat kaikki laitoinensa, + seinät pitkin juomuinensa! + "Mi on pöyällä pölyä, + mi tomua ikkunoilla, + nepä siivellä sipaise, + vetäise vesitukolla, + etteipä tomu tomaha, + pöly kattohon pölähä! + "Karista katosta karstat, + noet nuoho kiukahasta, + piä patsas muistossasi + eläkä orsia unoha, + että tuntuisi tuvaksi, + asunnoksi arvattaisi! + "Kuules, neiti, kuin sanelen, + kuin sanelen, kuin puhelen! + Elä suihki sutsunatta + eläkä räämi rätsinättä, + elä liiku liinasetta, + elä kengättä kehaja! + Tuosta sulho suuttuneisi, + mies nuori nuristuneisi. + "Noita sie kovin varaja + pihlajaisia pihalla! + Pyhät on pihlajat pihalla, + pyhät oksat pihlajissa, + pyhät lehvät oksasilla, + marjaset sitäi pyhemmät, + joilla neittä neuvotahan, + orpoa opetetahan + nuoren miehen mieltä myöten, + sulhosen syäntä myöten. + "Piä herkät hiiren korvat, + terävät jalat jäniksen! + Niska nuori notkuttele, + kaula kaunis kaarruttele + kuni kasvava kataja + tahi tuore tuomen latva! + "Valvoa sinun pitävi, + aina valvoa, varoa, + ettet pyri pyllyllesi, + pankon päähän pitkällesi + etkä vaivu vaattehille, + veteleite vuotehelle! + "Kyty kynnöltä tulevi, + appi aitojen panolta, + urohosi ulkotöiltä, + kaunosi kasen ajolta: + vieminen vesiropehut, + käsipyyhe kantaminen, + alaha kumartaminen, + mielilause lausuminen. + "Anopp' aitasta tulevi + jauhovakka kainalossa: + juokse vastahan pihalle, + alaha kumarteleite, + pyyä vakka kainalosta + tuo tupahan vieäksesi! + "Kun et arvata osanne, + itsestäsi ymmärrellä, + kulle työlle työntyminen, + toimelle rupeaminen, + niin taho akalta tietä: + 'Oi armas anoppiseni! + Kuinka tässä työt tehä'än, + askarehet arvatahan?' + "Akka varsin vastoavi, + anoppi sanan sanovi: + 'Noinpa tässä työt tehä'än, + askarehet arvatahan: + survotahan, jauhetahan, + kivenpuussa kiikutahan, + vielä vettä kannetahan, + taikinat alustetahan, + halot tuoahan tupahan + pätsin lämmitä-panoksi; + siitä leivät leivotahan, + kakut paksut paistetahan, + astiat virutetahan, + hulikkaiset huuhotahan.' + "Kun kuulit akalta työsi, + anopilta askarehet, + ota kuivehet kiveltä, + kiirehi kivitupahan! + Sitte sinne saatuasi, + tultua kivitupahan + elä kuku kulkullasi, + kalju kaulavarrellasi: + kukkuos kiven kamulla, + lapattaisen laulamalla! + Eläkä ähkeä isosti, + kivenpuussa puhkaele, + ettei appi arveleisi, + anoppi ajatteleisi + ä'issäsi ähkeävän, + syämissäsi sysivän! + "Seulo jauhot siepottele, + kanna kannella tupahan! + Leivo leivät leppeästi, + vastoa ani visusti, + jottei paikoin jauhot jäisi, + toisin selkeät seokset! + "Näet korvon kallellansa: + ota korvonen olalle, + vesikappa kainalohon, + ala astua ve'elle; + kanna korvo kaunihisti, + kuleta korennon päässä! + Tule tuulena takaisin, + astuos ahavan lailla, + viikon veellä viipymättä, + kaivolle katoamatta, + ettei appi arveleisi, + anoppi ajatteleisi + kuvoasi katselevan, + itseäs' ihastelevan, + verevyyttäsi vetehen, + kauneutta kaivosehen! + "Menet pitkälle pinolle, + halkosien suollantahan: + elä halkoa hyleksi, + ota halko haapainenki! + Heitä halko hiljallensa, + kovasti kolajamatta, + taikka appi arveleisi, + anoppi ajatteleisi + vihoissasi viskelevän, + kiukuissa kolistelevan. + "Kun sa astut aittasehen, + lähet jauhon nouantahan, + elä aittahan asetu, + viivy viikon aittatiellä, + taikka appi arvelevi, + anoppi ajattelevi + jauhoja jakelevasi, + antavan kylän akoille. + "Lähet astian pesohon, + hulikkojen huuhtelohon: + pese kannut korvinensa, + tuopit uurtehuisinensa! + Maljat huuho - muista laiat, + lusikkaiset - muista varret! + "Lusikat piä lu'ussa, + astiasi arvelussa, + ettei koirat kollottele, + kasit noita kannattele, + linnut liioin liikuttele, + lapset laittele levälle! + Kyll' on lapsia kylässä, + paljo päitä pienoisia, + jotka kannut kanteleisi, + lusikat levitteleisi. + "Iltasaunan saapuessa + veet vetele, vastat kanna, + hauo vastat valmihiksi + saunahan savuttomahan + ilman viikon viipymättä, + saunahan katoamatta, + taikka appi arveleisi, + anoppi ajatteleisi + saunan lauoilla lamovan, + penkin päässä piehtaroivan. + "Kun tulet tupahan tuolta, + käske appi kylpemähän: + 'Oi on armas appiseni! + Jo on sauna joutununna, + veet ve'etty, vastat saatu, + kaikki lautaset la'aistu; + mene, kylve kyllältäsi, + valeleite vallaltasi! + Itse lienen löylyn lyöjä, + alla lautojen asunen.' + "Kun tulevi kehruuaika, + kankahan ku'onta-aika, + käy elä kynsiä kylästä, + oppia ojan takoa, + tointa toisesta talosta, + pirran piitä vierahalta! + "Itse langat kehräele, + omin hyppysin kutehet, + langat laita lievempäiset, + rihmat aina kierempäiset! + Keri kiinteä keränen, + viipsinpuulle viskaele, + suvakolle suorittele, + kani siitä kangaspuille! + Iske pirta piukkeasti, + nosta niiet notkeasti, + ku'o sarkakauhtanaiset, + hanki villaiset hamoset + yhen villan kylkyestä, + talvilampahan takuista, + karvoista kevätkaritsan, + kesäuuhen untuvista! + "Kuules siitä, kuin sanelen, + vielä kerran kertoelen! + Keitä ohraiset oluet, + makujuomat maltahiset + yhen ohrasen jyvästä, + puolen puun on poltakselta! + "Kun sa ohria imellät, + ma'ustelet maltahia, + elä koukulla kohenna, + kärryksellä käännyttele: + aina kourilla kohenna, + kämmenillä käännyttele! + Käypä saunassa use'in, + elä anna iun paheta, + kissan istua ituja, + kasin maata maltahia! + Eläkä sure susia, + pelkeä metsän petoja + saunahan samotessasi, + kesken yötä käyessäsi! + "Kun konsa tulevi vieras, + ellös vierasta vihatko! + Ainapa hyvä talonen + piti vierahan varoja, + liikoja lihamuruja, + kaunihia kakkaroita. + "Käske vieras istumahan, + lausuttele laaskavasti: + syötä vierasta sanoilla, + kunnes keitto kerkeävi! + "Taas kun lähtevi talosta, + jäähyväiset jättelevi, + ellös viekö vierastasi + ulkopuolelle ovea: + tuosta sulho suuttuneisi, + kaunosi kamaltuneisi. + "Kun kerran halu tulevi + käyä itsesi kylässä, + kysytellen käy kylässä, + lausutellen vierahissa! + Sitte siellä ollessasi + piä taitavat tarinat; + elä sie kotia moiti, + alenna anoppiasi! + "Kysyvät kylän miniät + tahi muut kyläiset naiset: + 'Antoiko anoppi voita + kuin ennen emo kotona?' + Ellös konsana sanoko: + 'Ei anna anoppi voita.' + Sano aina annettavan, + kapustalla kannettavan, + jos kerran kesässä saanet, + senki toisentalvellista! + "Kuules vielä, kuin sanelen, + kerran toisen kertoelen! + Kun menet talosta tästä, + tulet toisehen talohon, + emoa elä unoha, + masentele maammoasi! + Emopa sinun elätti, + imetti ihanat rinnat + ihanasta itsestänsä, + valkeasta varrestansa; + monet yöt unetta vietti, + monet atriat unohti + tuuitellessa sinua, + vaaliessa pienoistansa. + "Ken emon unohtanevi, + maammonsa masentanevi, + elköhön Manalle menkö, + hyvän tunnon Tuonelahan! + Manalassa on makso tuhma, + kova kosto Tuonelassa + emonsa unohtajalle, + maammonsa masentajalle. + Tuonen tyttäret toruvat, + Manan neiet riitelevät: + 'Kuinka sie emon unohit, + oman maammosi masensit? + Emo on nähnyt suuren vaivan, + kantaja kovan kokenut + saunamaassa maatessansa, + olkiloilla ollessansa, + synnytellessä sinua, + katalaista kantaessa.'" + Olipa akka lattialla, + akka vanha, vaippa päällä, + kylän kynnysten kävijä, + mieron teien tietelijä. + Hänpä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui ja lateli: + "Kukko lauloi kullallensa, + kanan lapsi kaunollensa, + varis lauloi vaahtokuulla, + kevätkuulla keikutteli. + Minun lauloa pitäisi, + heiän olla laulamatta: + heill' on kultansa kotona, + aina luona armahansa; + minä kullatoin, ko'itoin, + ajan kaiken armahatoin. + "Kuules, sisko, kuin sanelen! + Kun menetki miehelähän, + elä noua miehen mieltä, + kuin minä poloinen nouin + miehen mieltä, kiurun kieltä, + suuren sulhoni syäntä! + "Olin kukka ollessani, + kasvaessani kanerva, + vesa nuori noustessani, + ympynen yletessäni, + mesimarja mainittaissa, + kulta kuiskuteltaessa, + tavi taattoni pihoilla, + lakla maammon lattioilla, + vesilintu veikon luona, + sirkkunen sisaren luona. + Kävin kukkana kujilla, + vaapukkana vainiolla, + hersuin hiekkarantasilla, + keikuin kukkakunnahilla; + laulelin jokaisen lakson, + joka kummun kukkuelin, + lehot leikkiä pitelin, + ahot ainoista iloa. + "Suu veti revon ritahan, + kieli kärpän lautasehen, + mieli neien miehelähän, + tapa toisehen talohon. + Niinpä neiti luotunaki, + tytär tuuiteltunaki + - miniäksi miehelähän, + orjaksi anoppelahan. + "Jou'uin, marja, muille maille, + tuomi, toisille vesille, + jou'uin, puola, purtavaksi, + mansikka, manattavaksi. + Joka puu puri minua, + joka leppä leikkaeli, + joka koivu koiskaeli, + joka haapa haukkaeli. + "Naitihin ma miehelähän, + vietihin anoppelahan. + Sanottihin siell' olevan, + neittä sinne naitaessa, + kuusi kuusista tupoa, + kaksin kerroin kammaria, + ahovieret aittamaina, + kujavieret kukkamaina, + ojavieret ohramaina, + kangasvieret kauramaina, + purnut puitua eloa, + toiset purnut puitavia, + sata saatuja rahoja, + sata toinen saatavia. + "Sainpa, tuhma, tulleheksi, + kälkö, kättä lyöneheksi: + tupa oli kuuella tuella, + seitsemällä seipähällä, + ahot täynnä armotuutta, + lehot täynnä lemmetyyttä, + kujat, kurjan, huoliani, + metsät mieliä pahoja, + purnut puitua vihoa, + toiset purnut puimatointa, + sata saatuja sanoja, + sata toinen saatavia. + "En mä tuostana totellut, + ko'in kuuluna asua. + Tuolla toivoin kunniata, + tuolla lempeä tavoitin, + tulen tuomalla tupahan, + pään päretten poimennalla + - pieksin otsani ovehen, + pääni pihtipuolisehen: + oven suuss' on ouot silmät, + kaihat silmät karsinassa, + kierot keskilattialla, + perässä perivihaiset; + tuli suusta tuikahuvi, + kekälehet kielen alta, + ilkeän isännän suusta, + alta kielen armottoman. + "En mä tuostana totellut, + ko'in kuitenkin eleä, + olla aina alla armon + sekä nöyrä neuvottava; + hyppäsin jänön jaloilla, + kävin kärpän kämmenillä, + panin turkan myöhän maata, + nousin vaivaisen varahin. + Saanut en, kurja, kunniata, + leino, lempeä tavannut, + vaikka vuoret vierettäisin, + kalliot kaha panisin. + "Suotta survoin suuret jauhot, + kiusan karkeat karistin + syöä ankaran anopin, + tulikulkun kuiskaella + päässä pitkän pintapöyän + kultalaiasta kupista. + Itse söin, miniä raukka, + apoin jauhoja kiveltä, + liesipankko pöytänäni, + kapusta lusikkanani. + "Use'in minä utuinen + miniänä miehelässä + kannoin suolta sammalia, + noita leivoin leiväkseni, + vettä kaivosta kapalla, + tuota ryypin ryypykseni. + Sini söin kaloja, kalki, + sini, koito, kuorehia, + kuni notkuin nuottapuilla, + keikuin keskellä venettä; + en saanut sitä kaloa + anoppini antamasta, + joka päiväksi päteisi, + kerraksensa kelpoaisi. + "Kesät kontuja keräsin, + talvet väännin taikon vartta, + niinkuin muinenki kasakka + eli orja, palkkalainen. + Ainapa anoppelassa + tuo minulle työnnettihin + riihestä rive'in riusa, + saunasta jyke'in loukku, + rannalta rave'in karttu, + suurin taikko tanhuasta. + Ei uskottu uupuvani, + ei varattu vaipuvani, + vaikka uupuivat urohot, + vaipuivat hevosen varsat. + "Niin minä, piloinen piika, + te'in työtä työn ajalla, + väännin hartion väellä. + Annas tulla toisen aian: + jo tulehen tuomittihin, + sen kätehen käskettihin. + "Suotta soimat nostettihin, + kiusan kielet kannettihin + päälle mun hyvän tapani, + päälle kuulun kunniani; + sanat päälleni satoivat, + puhe'et putoelivat + kuin tuimat tulikipunat + tahi rautaiset rakehet. + "En mä tuostana epäillyt, + oisin eeskipäin elellyt + akan ankaran apuna, + tulikulkun kumppalina; + vaan sepä paha panihe, + sepä suurenti suruni, + kun sulho sueksi muuttui, + kauno karhuksi rupesi, + kylin söi, selin makasi, + selin työnsä toimitteli. + "Tuota itkin itsekseni, + ajattelin aitassani. + Muistin muita päiviäni, + entistä elantoani + ison pitkillä pihoilla, + emon kaunon kartanolla. + "Sain tuosta sanelemahan, + itse virkin, vierettelin: + 'Osasi minun emoni, + osasi omenan saa'a, + taisi taimen kasvatella, + ei osannut istutella: + istutti ihanan taimen + ilke'ille istumille, + pani paikoille pahoille, + koivun juurille koville, + iäksensä itkemähän, + kuuksensa kujertamahan. + 'Oisipa minussa ollut + paikoille paremmillenki, + pitemmillenki pihoille, + laajemmille lattioille, + paremmanki varren vasta, + verevämmän miehen verta. + Puutuin tuohon pulluksehen, + tartuin tuohon talluksehen: + varikselt' on varren saanut, + korpilta nenän kopannut, + suunsa syövältä suelta, + koko muo'on kontiolta. + 'Oisinpa mokoman saanut + mäellenki mentyäni: + saanut tieltä tervaskannon, + leppäpökkelön lehosta, + pannut turvan turpehesta, + parran naavoista pahoista, + suun kivestä, pään savesta, + silmät kuumista sysistä, + koivun pahkat korviksensa, + raian haarukan jaloiksi.' + "Senpä lauloin laitoissani, + huokaelin huolissani. + Sattui kauno kuulemahan, + seinuksella seisomahan! + Niin kun tuo tulevi tuolta, + astui aitan portahalle, + jo ma tuon tulosta tunsin, + astunnasta arvaelin: + tukka tuiski tuulettaki, + hivus viskoi viimattaki; + ikenet oli irvellänsä, + silmät kiljan kaljallansa, + väätty pihlaja piossa, + käätty karttu kainalossa, + jolla lyöä lykkeävi, + kohti päätä kolkkoavi. + "Annas siitä illan tulla! + Kun meni makoamahan, + otti vitsan vierehensä, + nahkaruoskan naulaltansa, + ei ketänä muuta vasten, + vasten vaivaista minua. + "Meninpä minäki itse + illalla makoamahan, + sulhon vierehen venähyin; + laski sulho vierehensä + - antoi kyllin kyynäspäätä, + viljalta vihaista kättä, + paljo paksuja pajuja, + mursunluista ruoskan vartta. + "Nousin kylmältä kyleltä, + viluiselta vuotehelta. + Sulho suorihe jälestä, + ulos uksesta uhitti! + Käsi käypi tukkahani, + haparoivi hapsihini, + tukat tuulelle jakeli, + ahavalle anneksivi... + "Mikäs neuvoksi minulle, + mikä neuvon antajaksi? + Teräksestä kengät teetin, + paulat vaskesta panetin, + joilla seisoin seinävieret, + kuuntelin kujan perukset, + kunnes viihtyisi vihainen, + asettuisi ankarainen. + Eikä viihy viimeinkänä, + ei asetu aioinkana! + "Vilu viimeinki tulevi + vihattuna vierressäni, + seinävieret seistessäni, + ollessa oven takana. + Arvelin, ajattelime: + ei minusta lienekänä + viikoista vihanpitoa, + kaukaista ylenkatsetta + tässä lemmon leisiossa, + pirujen pesäsijassa. + "Heitin hempeät tupaset, + armahat asuinmajani, + läksin, vieno, vieremähän. + Vierin soita, vierin maita, + vierin ventoja vesiä; + vierin veikon pellon päähän + siinä kukkui kuivat kuuset, + lauloi lakkapäät petäjät, + kaikki vaakkuivat varikset, + harakat hakahtelivat: + 'Ei täällä sinun kotisi + eikä synnyntäsijasi!' + "En mä tuotana totellut, + vierin veikkoni piha'an. + Jo mulle veräjät virkki, + kaikki vainiot valitti: + 'Mitäpä tulet kotihin, + kuta, kurja, kuulemahan? + Jo ammoin isosi kuoli, + kaatui kaunis kantajasi; + veikko sull' on ventovieras, + veikon nainen kuin venakko.' + "En mä tuotana totellut, + menin mie toki tupahan. + Annoin kättä kääkäselle: + kylmä kääkä kättä vasten. + "Tultua tupahan tuosta + oven suuhun seisotaime. + Korea kotoinen nainen: + ei tule likistämähän, + käy ei kättä antamahan; + korea minä itseki: + en mene likistämähän, + käy en kättä antamahan. + Pistän kättä kiukahalle: + kivet kylmät kiukahassa; + käännän kättä hiilokselle: + hiilet kylmät hiiloksessa. + "Veikko lautsalla lamovi, + päässä pankon pöllöttävi, + syli syttä hartioilla, + vaaksa muulla vartalolla, + kyynärä kyventä päässä, + kortteli kovaa nokea. + "Kysyi veikko vierahalta, + tutkaeli tullehelta: + 'Mistä vieras veen takoa?' + Minä vainen vastaelin: + 'Etkö tunne siskoasi, + entistä emosi lasta? + Me yhen emosen lapset, + yhen linnun liekuttamat, + yhen hanhen hautelemat, + yhen pyyn pesästä saamat!' + Tuosta veikko itkemähän, + silmät vettä vieremähän... + "Virkkoi veikko naisellensa, + kuiskaeli kullallensa: + 'Hanki syöä siskolleni!' + Veikon nainen naljasilmä + kantoi kaalia koasta, + jost' oli rakki rasvan syönyt, + koira suolan koitellunna, + Musti murkinan pitännä. + "Virkkoi veikko naisellensa, + kuiskaeli kullallensa: + 'Tuo olutta vierahalle!' + Veikon nainen naljasilmä + toip' on vettä vierahalle, + ei sitänä siivon vettä: + sisaresten silmivettä, + kälysten käenpesintä. + "Vierin jälle veikon luota, + siirryin synnyntäsijalta. + Jou'uin, kurja, kulkemahan, + sain, kurja, samoamahan, + raukka, rannat kiertämähän, + vaivainen, vaeltamahan + aina ouoillen oville, + veräjille vierahille, + lapset raukan rannikolle, + vaivaiset kylän varahan... + "Moni nyt minulla onpi, + usea olettelevi + virkkaja vihaisen äänen, + äänen tuiman tuikuttaja; + ei ole minulla monta + sanan armon antajata, + suin sulin puhelijata, + kiukahalle käskijätä + satehesta saatuani, + kylmästä kyhättyäni + hallassa hamehen helmat, + turkin helmat tuppurissa. + "Enpä ennen nuorempana, + en mä uskonut olisi, + jos oisi sata sanonut, + tuhat kieltä kertaellut + näille juonin joutuvani, + näille päivin pääseväni, + jotk' on päivät päälle pääsnyt, + juonet joutunna kätehen." + + + + Neljäskolmatta runo + + + Jo nyt on neiti neuvottuna, + morsian opastettuna. + Vielä virkin veijolleni, + sulholleni suin puhelen: + "Sulho, viljon veikkoseni, + vielä veikkoa parempi, + emon lasta armahampi, + ison lasta lauhkeampi! + Kuulesta, ma kuin sanelen, + kuin sanelen, kuin puhelen + tästä liinalinnustasi, + saamaisestasi kanasta! + "Kiitä, sulho, onneasi + hyvän saaman saamastasi! + Kun kiität, hyvinki kiitä! + Hyvän sait, hyvän tapasit, + hyvän Luojasi lupasi, + hyvän antoi armollinen. + Lue kiitokset isolle, + emoselle viel' enemmin, + ku tuuti tytön mokoman, + niin mokoman morsiamen! + "Puhas on neiti puolellasi, + neiti kirkas kihloissasi, + valkeainen vallassasi, + soreainen suojassasi, + tytär riski rinnallasi, + vereväinen vieressäsi, + tytär riski, riihenpuija, + hempulainen heinänlyöjä, + pulski poukkujen pesijä, + varski vaatevalkaisija, + kensti rihman kehreäjä, + karski kankahan kutoja. + "Niin sen piukki pirran ääni, + kuin käki mäellä kukkui; + niin sen suihki sukkulainen, + kuin on portimo pinossa; + niin sen käämi käännähteli, + kuin käpy oravan suussa. + Ei kylä sike'in maannut, + linnakunta uinaellut + neien pirran pirkeheltä, + sukkulan surinehelta. + "Sulhokainen, nuorukainen, + miehen kanta kaunokainen! + Tao viikate terävä, + vaali vartehen hyvähän, + veistele veräjän suussa, + kannon päässä kalkuttele! + Kun tulevi päiväpaiste, + viepä neiti nurmen päälle: + näet, kuin heinä herskähtävi, + kova heinä korskahtavi, + vihviläinen viuskahtavi, + suolaheinä suiskahtavi, + mätäs myötähän menevi, + vesan kanta katkeavi. + "Kun tulevi toinen päivä, + hanki suora sukkulainen, + pirran-päällinen pätevä, + käärinlauta laaullinen, + vuoli suksekset soreat, + hanki kaikki kangasneuvot! + Laita neiti kangaspuille, + pirran-päällinen piohon: + äsken pirta piukkoavi, + kangaspuut kamahtelevi, + kuuluvi kylähän kalske, + pirran pirske loitommalle. + Akat tuosta arvelevat, + kysyvät kyläiset naiset: + 'Kuka kangasta kutovi?' + Sinun vastata sopivi: + 'Oma kultani kutovi, + herttaiseni helskyttävi. + Laskiko lapoja kangas, + päästi pirta piitämiä?' + 'Ei laske lapoja kangas, + päästä ei pirta piitämiä: + on kuin Kuuttaren kutoma, + Päivättären kehreämä, + Otavattaren osaama, + Tähettären täyttelemä.' + "Sulhokainen, nuorukainen, + miehen kanta kaunokainen! + Kun nyt lähet kulkemahan, + saat tästä ajelemahan + kera nuoren neitosesi, + kanssa kaunihin kanasi, + ellös vainen varpuistasi, + tätä liinalinnuistasi, + ellös vieruhun ve'elkö, + aian kolkkihin ajelko, + kaa'atelko kannon päähän, + kivilöihin kiskotelko! + Ei ennen ison ko'issa, + emon kaunon kartanoilla + neittä vieruihin ve'elty, + aian kolkkihin ajeltu, + kaa'ateltu kannon päähän, + kivilöihin kiskoteltu. + "Sulhokainen, nuorukainen, + miehen kanta kaunokainen! + Ellös viekö neioistasi, + kuletelko kullaistasi + nurkkihin nuhajamahan, + soppihin sohajamahan! + Ei neiti ison kotona, + emon entisen tuvilla + eip' on nurkissa nuhannut, + ei sohannut soppiloissa: + aina istui ikkunoissa, + keikkui keskilattioilla, + illat taattonsa ilona, + aamut äitin armahana. + "Ellös vainen, sulho rukka, + ellös sie tätä kanaista + viekö vehkahuhmarelle, + panko parkin survontahan, + olkileivän leivontahan, + petäjäisen pieksäntähän! + Ei neittä ison kotona, + emon kaunon kartanossa + viety vehkahuhmarelle, + pantu parkin survontahan, + olkileivän leivontahan, + petäjäisen pieksäntähän. + "Vieös sä tätä kanoa, + vieös viljamättähälle, + ru'ispurnun purkajaksi, + ohrapurnun ottajaksi, + leivän paksun paistajaksi, + oluen osoajaksi, + vehnäleivän leipojaksi, + taikinan taputtajaksi! + "Sulho, viljon veljyeni! + Ellös sie tätä kanoa, + ellös meiän hanhoistamme + ikävillä itketelkö! + Tulisiko tuhma tunti, + saisi neiollen ikävä, + pistä puuru puikkoloihin + tahi valkko valjahisin, + tuo neittä ison kotihin, + emon tuttavan tuville! + "Ellös sie tätä kanaista, + ellös liinalinnuistamme + oletelko orjanasi, + palkanpiikana pi'elkö, + elä kiellä kellarista + eläkä aitasta epeä! + Ei neittä ison kotona, + emon kaunon kartanossa + oleteltu orjan arvon, + palkanpiikana pi'elty, + ei kielletty kellarista + eikä aitasta evätty: + aina viilti vehnäsiä, + katseli kananmunia + maitotiinun tienohilla, + olutpuolikon povella, + aamut aittoja avellen, + illat luhtia lukiten. + "Sulhokainen, nuorukainen, + miehen kanta kaunokainen! + Kun neittä hyvin pitelet, + niin hyväksi tunnetahan: + kun tulet apen kotihin, + luoksi ainoan anopin, + itseäsi syötetähän, + syötetähän, juotetahan, + hevosesi riisutahan, + tallihin talutetahan, + syötetähän, juotetahan, + kauravakka kannetahan. + "Ellös vainen neioistamme, + tätä liinalinnuistamme + sanoko su'uttomaksi, + laatiko lajittomaksi! + Onpa tällä neiollamme + suku suuri, laji laaja: + kappa ois kylveä papuja, + jyvä kullenki tulisi, + kappa panna pellavaista, + kuitu kullenki tulisi. + "Ellös vainen, sulho rukka, + neioista pahoin pi'elkö, + opastelko orjan ruoskin, + nahkaruoskin nau'utelko, + vitsoin viisin vingutelko, + vajan päässä vangutelko! + Eipä neittä ennenkänä, + ei ennen ison kotona + opasteltu orjan ruoskin, + nahkaruoskin nau'uteltu, + vitsoin viisin vinguteltu, + vajan päässä vanguteltu. + "Seiso seinänä e'essä, + pysy pihtipuolisena: + elä anna anopin lyöä + eläkä apen torua, + elä vierahan vihata, + talon toisen soimaella! + Pere käski pieksämähän, + muu väki mukittamahan: + ethän raahi raukaistasi + etkä henno hertaistasi, + vuosin kolmin kuultuasi, + ainoisin aneltuasi! + "Neuvo, sulho, neitoasi, + opeta omenoasi, + neuvo neittä vuotehella, + opeta oven takana, + vuosikausi kummassaki, + yksi vuosi suusanalla, + toinen silmän iskennällä, + kolmas on jalan polulla! + "Kun ei sitte siitä huoli + eikä tuostana totelle, + ota ruoko ruo'ostosta, + karvakorte kankahalta! + Sillä neuvo neitoasi, + neuvo neittä neljäs vuosi, + korahuta korttehella, + saran syrjällä syseä; + viel' elä siimalla sivalla, + neittä raipalla rapoa! + "Vaan jos sitte siit' ei huoli, + viel' ei tuostana totelle, + veä vitsa viiakosta, + koivu korpinotkelmosta + - tuopa turkin helman alla, + talon toisen tietämättä - : + sitä näytä neiollesi, + hepäise, elä sivalla! + "Kun ei vielä siitä huoli, + ota tuostana totella, + neuvo neittä vitsasella, + koivun oksalla opasta! + Neuvo nelisnurkkaisessa, + sano sammalhuonehessa, + elä nurmella nukita, + pieksä pellon pientarella: + kuuluisi kumu kylähän, + tora toisehen talohon, + naisen itku naapurihin, + metsähän iso meteli. + "Aina hauo hartioita, + pehmitä perälihoja, + elä silmiä sivele + eläkä korvia koseta: + kuppi kulmalle tulisi, + sinimarja silmän päälle. + Tuostapa kyty kysyisi, + tuosta appi arveleisi, + kylän kyntäjät näkisi, + nauraisi kyläiset naiset: + 'Onko tuo soassa ollut, + talununna tappelossa, + vai onko suen repimä, + metsän karhun kaapaisema, + vai susiko sulhasena, + karhu kanssakumppalina?'" + Olipa ukko uunin päällä, + mieronkierto kiukahalla. + Lausui ukko uunin päältä, + mieronkierto kiukahalta: + "Ellös vainen, sulho rukka, + nouatelko naisen mieltä, + naisen mieltä, kiurun kieltä, + kuin minä, poloinen poika! + Lihat ostin, leivät ostin, + voit ostin, oluet ostin, + kalat ostin kaikenlaiset, + särpimet monensukuiset, + oluet omilta mailta, + vehnät mailta vierahilta. + "En sillä hyveä saanut + enkä siistiä tavannut. + Nainen kun tuli tupahan, + tuli kuin tukan repijä, + muotoansa mullistellen, + silmiänsä väännitellen; + aina äyhki ähmissänsä, + vihoissansa virkkaeli, + kutsui kuppeloperäksi, + haukkui halkohakkuriksi. + "Jopa muistin uuen mutkan, + toki toisen tien osasin: + kun kolotin koivun oksan, + jo likisti linnuksensa; + kun karsin katajan latvan, + jo kumarsi kullaksensa; + kun vielä panin pajuilla, + jo kapusi kaulahani." + Neito parka huokaiseikse, + huokaiseikse, henkäiseikse, + itse itkulle hyräytyi. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Lässäp' on nyt muien lähtö, + liki saanut muien liitto, + minun lähtöni lähemmä, + minun liittoni likemmä, + vaikk' on läyli lähteäki, + erota tukala tunti + tästä kuulusta kylästä, + kaunihista kartanosta, + jossa kasvoin kaunihisti, + ylenin ylen ehosti + kaiken kasvantoikäni, + lapsipuolen polveani. + "Enkä tuota ennen luullut + enkä uskonut ikänä, + en mä luullut luopuvani, + uskonut eroavani + tämän linnan liepeheltä, + tämän harjun hartiolta. + Jo nyt luulen, jotta luovun, + jopa uskon ja eroan: + ero- on tuopit tyhjettynä, + ero- juotuna oluet, + kohta korjat käännettynä + päin ulos, perin tupahan, + lappe'in ison latohon, + kalten karjahuonehesen. + "Millä nyt erotessani, + lähtiessäni, katala, + millä maksan maammon maion + sekä taattoni hyvyyen, + millä veikon armauen, + mielisiivot siskoseni? + "Kiitän mä, iso, sinua + entisistäni eloista, + murkinoista muinaisista, + parahimmista paloista. + "Kiitän mä, emo, sinua + nuorna tuuiteltuasi, + pienoisna pi'eltyäsi, + rinnoin ruokkieltuasi. + "Vielä kiitän veikkoseni, + veikkoseni, siskoseni, + kostelen koko perehen, + kaikki kasvinkumppalini, + joien joukossa elelin, + kasvoin kanssa kasvinaian. + "Ellös nyt, hyvä isoni, + ellös, ehtoinen emoni, + tahi muu sukuni suuri, + heimokuntani heleä, + tuosta huolelle ruvetko, + saako suurelle surulle, + jos menenki muille maille, + kulkenen johonkuhunki! + Paistanevi Luojan päivä, + kuu Luojan kumottanevi, + tähet taivon välkynevi, + otavat ojentunevi + ilmassa etempänäki, + maailmassa muuallaki, + ei yksin ison pihoilla, + näillä kasvinkartanoilla. + "Lähen nyt tästä kuin lähenki, + tästä kullasta ko'ista, + ison saamasta salista, + äitin kestikellarista. + Heitän suoni, heitän maani, + heitän heinikkopihani, + heitän valkeat veteni, + heitän hiekkarantaseni + kylpeä kylän akoille, + pasikoia paimenille. + "Heitän suot sorehtijoille, + maat heitän maleksijoille, + lepiköt lepeäjille, + kanervikot kaahlajille, + aitavieret astujille, + kujavarret kulkijoille, + pihat pitkin juoksijoille, + seinävieret seisojille, + siltalauat siivojille, + lattiat lakasijoille. + Pellot heitän peuran juosta, + salot ilveksen samota, + ahot hanhien asua, + lehot lintujen levätä. + "Lähen tästä kuin lähenki + toisen lähtijän keralla + sykysyisen yön sylihin, + kevä'isen kierän päälle, + jottei jälki jäällä tunnu, + jalan isku iljangolla, + hangella hamosen toimi, + helman hiepsintä lumella. + "Sitte toiste tultuani, + kotihini käytyäni + eipä äiti ääntä kuulle, + iso ei itkua tajunne, + jos ma kulmilla kujerran, + päälaella laulattelen: + jo on nousnut nuori nurmi, + kasvanut katajapehko + iholle imettäjäni, + kasvopäille kantajani. + "Minun toiste tullessani + näille pitkille pihoille + muut ei tuntene minua + kuin ne kaksi kappaletta: + alimainen aian vitsa, + perimäinen pellon seiväs, + nuo on piennä pistämäni, + neitona vitsastamani. + "Emoni mahova lehmä, + minun nuorna juottamani, + vasikkana vaalimani, + ammoa rikottelevi + pitkillä piharikoilla, + talvisilla tanterilla: + tuo minua tuntenevi + kotoiseksi tyttäreksi. + "Isoni ikioronen, + minun piennä syöttämäni, + neitona apattamani, + hirnua rikottelevi + pitkillä piharikoilla, + talvisilla tanterilla: + tuntenevi tuo minua + kotoiseksi tyttäreksi. + "Veikkoni ikuinen koira, + minun lasna syöttämäni, + neitona opastamani, + haukkua rikottelevi + pitkillä piharikoilla, + talvisilla tanterilla: + tuo minua tuntenevi + kotoiseksi tyttäreksi. + "Muut ne ei minua tunne + kotihini tultuani, + vaikk' on vanhat valkamani, + entiset elosijani, + sijoillansa siikasalmet, + asemillansa apajat... + "Jää nyt, pirtti, terveheksi, + pirtti lautakattoinesi! + Hyvä on toiste tullakseni, + kaunis kaaputellakseni. + "Jää nyt, sintsi, terveheksi, + sintsi lautasiltoinesi! + Hyvä on toiste tullakseni, + kaunis kaaputellakseni. + "Jääpä, piha, terveheksi, + piha pihlajaisinesi! + Hyvä on toiste tullakseni, + kaunis kaaputellakseni. + "Jätän kaikki terveheksi: + maat ja metsät marjoinensa, + kujavieret kukkinensa, + kankahat kanervinensa, + järvet saoin saarinensa, + syvät salmet siikoinensa, + hyvät kummut kuusinensa, + korpinotkot koivuinensa." + Silloin seppo Ilmarinen + koppoi neien korjahansa, + iski virkkua vitsalla, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Jää hyvästi, järven rannat, + järven rannat, pellon penkat, + kaikki mäntyset mäellä, + puut pitkät petäjikössä, + tuomikko tuvan takana, + katajikko kaivotiellä, + kaikki maassa marjan varret, + marjan varret, heinän korret, + pajupehkot, kuusen juuret, + lepän lehvät, koivun kuoret!" + Siinä seppo Ilmarinen + läksi Pohjolan pihoilta. + Jäivät lapset laulamahan; + lapset lauloi jotta lausui: + "Lenti tänne musta lintu, + läpi korven koikutteli, + suostutteli meiltä sorsan, + maanitteli meiltä marjan, + otti tuo omenan meiltä, + vietteli ve'en kalasen, + petti pienillä rahoilla, + hope'illa houkutteli. + Ken nyt vie ve'elle meitä, + ken joelle juohattavi? + Saapi saavit seistäksensä, + kolataksensa korennot, + olla sillat siivomatta, + lattiat lakaisematta, + pinttyä pikarin laiat, + tuopin korvat tummentua." + Itse seppo Ilmarinen + nuoren neitonsa keralla + ajoa kahuttelevi + noita Pohjan rannikoita, + simasalmien sivutse, + hietaharjun hartioitse. + Somer soitti, hiekka helkki, + reki vieri, tie vilisi, + rahe rautainen ramasi, + jalas koivuinen kolasi, + kapla patvinen pasasi, + vemmel tuominen tutasi, + vinkui vitsaiset saverkot, + vapoi vaskirenkahaiset + juostessa hyvän hevosen, + hyvän laukin laukatessa. + Ajoi päivän, tuosta toisen, + ajoi kohta kolmannenki, + käsi ohjassa orosen, + toinen neien kainalossa, + jalka laialla rekosen, + jalka toinen viltin alla. + Virkku juoksi, matka joutui, + päivä vieri, tie lyheni. + Päivänäpä kolmantena + aletessa aurinkoisen + jo sepon koti näkyvi, + tuvat Ilman tuulottavi. + Noki nousi nuoraisena, + savu paksuna pakeni, + tuprusi savu tuvasta, + ylös pilvihin kohosi. + + + + Viideskolmatta runo + + + Jopa viikon vuoteltihin, + vuoteltihin, katseltihin + neion nuotehet tulevan + seppo Ilmarin kotihin: + silmät vanhoilta valuvi + ikkunoissa istuessa, + polvet nuorilta nojuvi + veräjillä vuottaessa, + lasten jalkoja paleli + seinuksilla seisoessa, + kului kengät kesk'-iältä + rantasilla raittaessa. + Niin huomenna muutamana, + päivänä moniahana + kumu kuuluvi salolta, + reen kapina kankahalta. + Lokka, luopuisa emäntä, + Kalevatar, kaunis vaimo, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Se on poikani rekonen! + Jo tulevi Pohjolasta + nuoren neitonsa keralla! + "Lähes nyt kohti näitä maita, + kohin näitä kartanoita, + ison saamille tuville, + vanhemman varustamille!" + Se on seppo Ilmarinen + jo kohta kotihin saapi, + ison saamille pihoille, + vanhemman varustamille. + Pyyhyet vihertelevät + vesaisilla vempelillä, + käkyet kukahtelevat + korjan kirjavan kokalla, + oravat samoelevat + päällä aisan vaahterisen. + Lokka, luopuisa emäntä, + Kalevatar, vaimo kaunis, + tuossa tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Kylä vuotti uutta kuuta, + nuoret päivän nousentoa, + lapset maata mansikkaista, + vesi tervaista venettä; + mie en kuuta puolinkana, + päiveä mokominkana: + minä vuotin veijoani, + veijoani, minjoani. + Katsoin aamun, katsoin illan, + en tiennyt, mihin katosi, + tokko pientä kasvatteli + vaiko laihoa lihoitti, + kun ei tullut kuitenkana, + vaikka varsinki lupasi + tulla jälen tuntuessa, + saa'a jälen jäähtymättä. + "Aina katsoin aamusilla, + päivät päässäni pitelin, + kun ei vieri veijon saani, + ei kolaja veijon korja, + näille pienille pihoille, + kape'ille kartanoille. + Oisko olkinen oronen, + reki kaksikaplahinen, + senki saaniksi sanoisin, + korjaksi korotteleisin, + jos se veijoni vetäisi, + toisi kaunoni kotihin. + "Niinpä toivoin tuon ikäni, + katsoin kaiken päiväkauen; + pääni katsoin kallellehen, + sykeröni syrjällehen, + silmät suorat suikulaksi: + toivoin veijoni tulevan + näille pienille pihoille, + kape'ille kartanoille. + Jo tuo viimeinki tulevi, + toki kerran kerkiävi, + vierellä verevä + muoto, punaposki puolellansa! + "Sulho, viljon veljyeni! + Lasketapa laukkiotsa, + vietätä hyvä hevonen + entisille heinillensä, + taanoisille kauroillensa! + Laai meille terveyttä, + laai meille, laai muille, + laai kaikelle kylälle! + "Tehtyäsi tervehyiset + sanele tarinojasi: + matkasitko mainehitta, + kävit tiesi tervehenä, + kun läksit anopin luoksi, + apen ainoan kotihin? + Saitko neien, voitit vallan, + sorritko sotiveräjän, + levititkö neien linnan, + pirotitko pystyn seinän, + astuitko anopin sillan, + istuitko isännän lautsan? + "Jo tuon näen kyselemättä, + arvoan anelematta: + kävipä tiensä tervehenä, + matkansa imantehena; + toip' on hanhen, voitti vallan, + sortipa sotiveräjän, + langettipa lautalinnan, + levitteli lehmusseinän + käyessä anopin luona, + apen ainoan ko'issa. + Onp' on sotka suojassansa, + kana kainaloisessansa, + puhas neiti puolellansa, + valkeainen valloissansa. + "Kenpä toi tämän valehen, + ken pani pahan sanoman, + sulhon tyhjin tulleheksi, + oron jouten juosneheksi? + Eipä sulho tyhjin tullut, + ei oronen jouten juosnut: + on mitä oron veteä, + liinaharjan liikutella! + Hiessäpä hyvä hevonen, + vaahessa valittu varsa + tuvun tänne tuotuansa, + verevän ve'ettyänsä. + "Nouse nyt korjasta, korea, + hyvä lahja, laitiosta! + Nouse ilman nostamatta, + ylene ylentämättä, + jos on nuori nostajasi, + ylpeä ylentäjäsi! + "Korjasta kohottuasi, + reen perästä päästyäsi + astu tietä temminkäistä, + maata maksankarvallista, + sikojen silittämäistä, + porsahien polkemaista, + lampahan latsottamaista, + hevon harjan hieromaista! + "Astu hanhen askelilla, + taputa tavin jaloilla + näitä pestyjä + pihoja, tasaisia tanteria, + apen saamia pihoja, + anopin asettamia, + veljen veistopenkeriä, + sisaren siniketoja! + Pole jalka portahalle, + siirrä sintsin siltaselle, + astu sintsiä simaista; + siitä siirräite sisähän, + alle kuulun kurkihirren, + alle kaunihin katoksen! + "Jo täällä tämänki talven, + jopa mennehen kesosen + silta soitti sorsanluinen + sillallista seisojaista, + laki kultainen kumisi + laen alla astujaista, + ikkunat iloittelihe + ikkunaisten istujaista. + "Jo täällä tämänki talven, + jopa mennehen kesosen + kääkäset käkertelihe + sormuskättä sulkijaista, + kynnykset kykertelihe + hienohelman hempujaista, + ovet aina aukieli + ovellista aukojaista. + "Jo täällä tämänki talven, + jopa mennehen kesosen + perin pirtti pyörähteli + pirtillistä pyyhkijäistä, + sintsinen sijoittelihe + sintsillistä siivojaista, + vajaset vasertelihe + vajallista vastakättä. + "Jo täällä tämänki talven, + jopa mennehen kesosen + piha piilten kääntelihe + lastun pitkän poimijaista, + aittaset alentelihe + aitallista astujaista, + orret notkui, parret painui + nuoren vaimon vaattehia. + "Jo täällä tämänki talven, + jopa mennehen kesosen + kujaset kukertelihe + kujallista kulkijaista, + lääväset lähentelihe + läävällistä läänijäistä, + tanhuaiset taantelihe + tanhuallista tavia. + "Jo täällä tämänki päivän, + jopa päivän eilisenki + aioin ammoi aikalehmä + aamuvihkon antajaista, + hevoisvarsa hirnakoitsi + heinävihkon heittäjäistä, + kaikerti kevätkaritsa + palasen parantajaista. + "Jo täällä tämänki päivän, + jopa päivän eilisenki + vanhat istui ikkunoissa, + lapset raittoi rantasilla, + naiset seisoi seinuksilla, + pojat porstuan ovilla + nuoren vaimon varronnassa, + morsiamen vuotannassa. + "Terve nyt, piha täysinesi, + ulkoinen urohinesi, + terve, vaja täysinesi, + vaja vierahaisinesi, + terve, sintsi täysinesi, + tuohikatto kansoinesi, + terve, pirtti täysinesi, + satalauta lapsinesi, + terve, kuu, terve, kuningas, + terve nuori nuoekansa! + Ei ole tässä ennen ollut, + eipä ennen eikä eilen + tämän joukon juoleutta, + tämän kansan kauneutta. + "Sulho, viljon veljyeni! + Pura pois punaiset paikat, + sivalluta silkkiverhot! + Näytä tuota näätäistäsi, + viisin vuosin käytyäsi, + kaheksin katseltuasi! + "Tokko toit, kenen käkesit? + Käkesit käkösen tuoa, + maalta valkean valita, + vesiltä verevän saa'a. + "Jo tuon näen kyselemättä, + arvoan anelematta: + toit käkösen tullessasi, + sinisotkan suojassasi, + vihannimman virven latvan + vihannasta virviköstä, + tuorehimman tuomen lehvän + tuorehesta tuomikosta." + Olipa lapsi lattialla. + Lausui lapsi lattialta: + "Voi veikko, mitä vetelet! + Tervaskannon kauneutta, + tervapuolikon pituutta, + kerinkannan korkeutta! + "Kutti, kutti, sulho rukka! + Tuota toivotit ikäsi, + sanoit saavasi sataisen, + tuovasi tuhannen neien. + Jo saitki hyvän sataisen: + - tuon tuhannen tuppeloisen! + Sait kuin suolta suovariksen, + aialta ajoharakan, + pellolta pelotuslinnun, + mustan linnun mullokselta! + "Mitä lie ikänsä tehnyt, + kuta mennehen kesosen, + kun ei kinnasta kutonut, + saanut sukkoa su'unki? + Tyhjänä tuli tupahan, + annitoinna appelahan: + hiiret kopsassa kopasi, + hörppäkorvat lippahassa!" + Lokka, luopuisa emäntä, + Kalevatar, vaimo kaunis, + kuuli kummaisen tarinan. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Mitä lausuit, lapsi kurja, + kuta, kunnotoin, latelit? + Muista kummat kuulukohon, + häväistykset häälyköhön, + eipä tästä neitosesta, + ei tämän talon väestä! + "Jo sanoit pahan sanasen, + sanan kehnon kertaelit + suusta yötisen vasikan, + päästä pennun päiväkunnan! + Hyvän on sulho neien saanut, + tuonut maalta maan parahan: + on kuin puola puolikypsi, + kuin on mansikka mäellä, + tahi kuin käkönen puussa, + pieni lintu pihlajassa, + koivussa koreasulka, + valorinta vaahteressa. + "Oisi ei saanut Saksastana, + tavannut Viron takoa + tämän neitosen soreutta, + tämän allin armautta, + tämän kasvon kauneutta, + tämän muo'on muhkeutta, + käsivarren valkeutta, + kaulan hoikan kaarevuutta. + "Eikä neiti tyhjin tullut: + oli turkit tuotavana, + vaipat vasta saatavana + ja verat ve'ettävänä. + "Paljo on tällä neitosella + oman värttinän väkeä, + oman kehrän kiertämätä, + oman hyppisen hyveä, + vaattehia valkehia, + talvisotkun suorimia, + kevätpäivän valkomia, + kesäkuien kuivomia: + hyvät hurstit huilahukset, + päänalaiset pällähykset, + sivallukset silkkihuivit, + vilahukset villavaipat. + "Hyvä mutso, kaunis mutso, + mutso valkeanverevä! + Hyvinpä ko'issa kuuluit, + tyttönä ison ko'issa; + hyvin kuulu kuun ikäsi + miniänä miehelässä! + "Elä huolelle rupea, + elä huoli huolehtia! + Ei sinua suolle viety, + ojavarrelle otettu: + viety on viljamättähältä, + viety vielä viljemmälle, + otettu oluttuvilta, + oluemmille otettu. + "Hyvä neito, kaunis mutso! + Tuotapa kysyn sinulta: + näitkö tänne tullessasi + kekoja keräperiä, + näsäpäitä närttehiä? + Ne kaikki tämän talosen, + tämän sulhon kyntämiä, + kyntämiä, kylvämiä. + "Neitokainen, nuorukainen! + Tuota nyt sanon sinulle: + kun tunsit talohon tulla, + niin tunne talossa olla! + Hyvä tääll' on mutson olla, + kaunis kasvoa miniän, + piossasi piimäpytty, + voivatinen vallassasi. + "Hyvä täss' on neien olla, + kaunis kasvoa kanasen. + Täss' on laajat saunan lauat + ja leveät pirtin lautsat, + isännät isosi verrat, + emännät emosi verrat, + pojat onpi veikon verrat, + tyttäret sisaren verrat. + "Kun sinun himo tulevi, + noita mielesi tekevi + ison saamia kaloja, + veljen pyitä pyytämiä, + niin elä kysy ky'yltä + eläkä ano apelta! + Kysy suorin sulholtasi, + toimittele tuojaltasi! + Ei ole sitä metsässä + jalan neljän juoksijata + eikä ilman lintusia, + kahen siiven siukovia, + ei vielä ve'essäkänä + kalaparvea parasta, + kuta sinun ei saaja saane, + saaja saane, tuoja tuone. + "Hyvä täss' on neien olla, + kaunis kasvoa kanasen. + Ei ole kiirettä kivelle + eikä huolta huhmarelle: + vesi tässä vehnät jauhoi, + koski kuohutti rukihit, + aalto astiat pesevi, + meren vaahti valkaisevi. + "Ohoh kullaista kyläistä, + maan parasta paikaistani! + Nurmet alla, pellot päällä, + keskellä kylä välillä; + kylän alla armas ranta, + rannassa rakas vetonen: + se sopivi sorsan uia, + vesilinnun vieretellä." + Siitä joukko juotettihin, + syötettihin, juotettihin + liioilla lihamuruilla, + kaunihilla kakkaroilla, + olu'illa ohraisilla, + viertehillä vehnäisillä. + Olipa kystä kyllin syöä, + kyllin syöä, kyllin juoa + punaisissa purtiloissa, + kaunoisissa kaukaloissa: + pirotella piirahia, + murotella voimuruja, + sirotella siikasia, + lohkota lohikaloja + veitsellä hope'isella, + kuraksella kultaisella. + Olut juoksi ostamatoin, + mesi markoin maksamatoin, + oluoinen orren päästä, + sima vaarnojen sisästä, + olut huulten huuhtimeksi, + mesi mielten kääntimeksi. + Kukapa tuossa kukkujaksi, + lailliseksi laulajaksi? + Vaka vanha Väinämöinen, + laulaja iän-ikuinen, + itse laululle rupesi, + töille virtten työntelihe. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Veli kullat, veitoseni, + suulliset sanalliseni, + kielelliset kumppalini! + Kuulkottenpa, kuin sanelen! + Harvoin on hanhet suutasusten, + sisarukset silmätysten, + harvoin veikot vieretysten, + emon lapset laiatusten + näillä raukoilla rajoilla, + poloisilla Pohjan mailla. + "Niin joko laululle lähemme, + töille virtten työnteleimme? + Laulanta runoilla töitä, + kukunta kevätkäellä, + painanta sinettärillä, + kuonta kankahattarilla. + "Laulavat Lapinki lapset, + heinäkengät heittelevät + hirven harvoilta lihoilta, + peuran pienen pallehilta; + niin miks' en minäki laula, + miks' ei laula meiän lapset + ruoalta rukihiselta, + suulta suurukselliselta? + "Laulavat Lapinki lapset, + heläjävät heinäkengät + vesimaljan juotuansa, + petäjäisen purtuansa; + niin miks' en minäki laula, + miks' ei laula meiän lapset + juomilta jyvällisiltä, + olu'ilta ohraisilta? + "Laulavat Lapinki lapset, + heläjävät heinäkengät + nokisilta nuotioilta, + hiilisiltä hiertimiltä; + niin miks' en minäki laula, + miks' ei laula meiän lapset + alta kuulun kurkihirren, + alta kaunihin katoksen? + "Hyväpä täss' on miesten olla, + armas naistenki asua + olutpuolikon povella, + mesitiinun tienohilla, + sivullamme siikasalmet, + luonamme lohiapajat, + joist' ei syöen syömät puutu, + juoen juomiset vähene. + "Hyväpä täss' on miesten olla, + armas naistenki elellä. + Ei tässä surulla syöä, + ei eletä huolen kanssa; + tässä syöähän surutta, + eletähän huoletoinna + iällä tämän isännän, + elinajalla emännän. + "Kumman tässä ensin kiitän, + isännänkö vai emännän? + Ainap' entiset urohot + ensin kiittivät isännän, + ku on suolta suojan saanut, + ko'in korvesta kokenut: + tyvin tuonut tyyskät männyt, + latvoin lansatut petäjät, + pannut paikalle hyvälle, + asettanut ankaralle + suuriksi sukutuviksi, + kaunihiksi kartanoiksi; + salvannut salosta seinät, + hirret hirmulta mäeltä, + ruotehet rome'ikolta, + malat marjakankahalta, + tuohet tuomivaaran päältä, + sammalet sulilta soilta. + "Tupa on tehty tesmällensä, + suoja pantu paikallensa. + Sata oli miestä salvaimella, + tuhat oli tuvan katolla + tehessä tätä tupoa, + laaittaissa lattiata. + "Jopa vaan tämän isännän + saaessa tätä tupoa + mont' on tukka tuulta nähnyt, + hivus säätä hirveätä. + Use'in hyvän isännän + jäänyt on kinnasta kivelle, + hattua havun selälle, + suohon sukkoa vajonnut. + "Use'in hyvä isäntä + aivan aika-huomenessa + ennen muien nousematta, + kyläkunnan kuulematta + nousnut on nuotiotulelta, + havannut havumajoilta, + havu päänsä harjaellut, + kaste pesnyt sirkut silmät. + "Siitäpä hyvä isäntä + saapi tuttua tupahan, + lautsantäyen laulajoita, + ikkunat iloitsijoita, + siltalauat lausujoita, + karsinat karehtijoita, + seinävieret seisojia, + aitovieret astujia, + pihat pitkin kulkijoita, + maat ristin matelijoita. + "Isännän esinnä kiitin, + siitä ehtoisen emännän + ruokien rakentamasta, + pitkän pöyän täyttämästä. + "Hänpä leipoi leivät paksut, + suuret talkkunat taputti + käpe'illä kämmenillä, + kyperillä kymmenillä; + nosti leivät leppeästi, + syötti vierahat välehen + liioilla sianlihoilla, + kohokuori-kokkaroilla + - terät vieri veitsistämme, + päät putosi puukoistamme + lohen päitä lohkoessa, + hauin päitä halkoessa. + "Use'in hyvä emäntä, + tuo tarkka taloinen vaimo, + kuullut on kukotta nousta, + kanan lapsetta karata + näitä häitä hankittaissa, + teoksia tehtäessä, + hiivoja rakettaessa, + olosia pantaessa. + "Hyvin on hyvä emäntä, + tuo tarkka taloinen vaimo, + osannut oluet panna, + makujuoman juoksutella + iuista imeltyneistä, + make'ista maltahista, + joit' ei puulla puuhaellut, + korennolla koukkaellut, + vaanpa kourilla kohenti, + käsivarsin käännytteli + saunassa savuttomassa, + la'aistuilla lautehilla. + "Eipä tuo hyvä emäntä, + tuo tarkka taloinen vaimo, + laske iskulle ituja, + päästä maalle maltahia; + käypi saunassa use'in + syänyöllä yksinänsä, + ei huoli susia surra, + pelätä metsän petoja. + "Jopa nyt emännän kiitin; + vuotas kiitän patvaskani! + Ken on pantu patvaskaksi, + ken otettu oppahaksi? + Kylän paras patvaskana, + kylän onni oppahana. + "Onpa meiän patvaskalla + päällä haahen haljakkainen; + se on kaita kainalosta, + soma suolien kohasta. + "Onpa meiän patvaskalla, + onpa kauhtana kapoinen: + helmat hietoa vetävi, + takapuolet tanteria. + "Vähän paitoa näkyvi, + pikkaraisen pilkottavi: + on kuin Kuuttaren kutoma, + tinarinnan riukuttama. + "Onpa meiän patvaskalla + vyöllä ussakka utuinen, + päivän tyttären kutoma, + kirjokynnen kirjoittama + ajalla tulettomalla, + tulen tietämättömällä. + "Onpa meiän patvaskalla + silkkiset sukat jalassa, + silkkiset sukan sitehet, + säteriset säärinauhat, + jotk' on kullalla ku'ottu, + hopealla huoliteltu. + "Onpa meiän patvaskalla + Saksan kengät kelvolliset, + kuni joutsenet joella, + vesiteiret vieremillä + tahi hanhuet havulla, + muuttolinnut murrikolla. + "Onpa meiän patvaskalla + kutrit kullansuortuvaiset, + parta kullanpalmikkoinen; + päässä pystyinen kypäri, + puhki pilvien puhuja, + läpi metsän läiköttäjä, + jot' ei saatane sataisin, + tuotane tuhansin markoin. + "Jo nyt kiitin patvaskani; + vuotas kiitän saajanaisen! + Mist' on saatu saajanainen, + kust' otettu onnellinen? + "Tuolt' on saatu saajanainen, + tuolt' otettu onnellinen + takoa Tanikan linnan, + uuen linnan ulkopuolta. + "Eipä vielä sieltäkänä, + ei perän pereäkänä! + Tuolt' on saatu saajanainen, + tuolt' otettu onnellinen + Vienan pääliltä vesiltä, + ulapoilta auke'ilta. + "Eipä vielä sieltäkänä, + ei perän pereäkänä! + Kasvoi maalla mansimarja, + punapuola kankahalla, + pellolla heleä heinä, + kukka kultainen aholla: + siit' on saatu saajanainen, + siit' otettu onnellinen. + "Saajanaisen suu somainen + kuni Suomen sukkulainen; + saajanaisen sirkut silmät + kuni tähet taivahalla; + saajanaisen kuulut kulmat + kuni kuu meren-ylinen. + "Onpa meiän saajanaisen + kaula kullankiehkuroissa, + pää kullanvipalehissa, + käet kullankäärilöissä, + sormet kullansormuksissa, + korvat kullanhelmilöissä, + kulmat kullansolmuloissa, + silmäripset simpsukoissa. + "Luulin kuun kumottavaksi, + kuu kumotti kultasolki; + luulin päivän paistavaksi, + kun sen paistoi paian kaulus; + luulin laivan läikkyväksi, + kun sen läikkyi lakki päässä. + "Jopa kiitin saajanaisen; + annas katson kaiken kansan, + onko kansa kaunihina, + väki vanha vänkeänä + sekä nuoriso somana, + koko joukko juoleana! + "Jopa katsoin kaiken kansan, + ehkä tiesin ennoltaki: + eip' ole tässä ennen ollut + eikä varsin vasta liene + tämän joukon juoleutta, + tämän kansan kauneutta, + väen vanhan vänkeyttä, + väen nuorison somuutta. + Kaikk' on kansa haljakassa + kuni metsä huutehessa: + alta on kuin aamurusko, + päältä on kuin päivänkoite. + "Huokeat oli hopeat, + löyhät kullat kutsuloilla, + rahataskut tanterilla, + rahakukkarot kujilla + näillä kutsuvierahilla + kutsuloille kunniaksi." + Vaka vanha Väinämöinen, + virren ponsi polvu'inen, + siitä siirtihe rekehen, + lähtevi kohin kotia; + laulelevi virsissänsä, + laulelevi, taitelevi. + Lauloi virren, lauloi toisen + - virrelläpä kolmannella + kilahti jalas kivehen, + tarttui kapla kannon päähän: + rikkoihe reki runolta, + jalas taittui laulajalta, + kapla poikki paukahutti, + laiat irti loskahutti. + Sanoi vanha Väinämöinen, + itse virkkoi, noin nimesi: + "Onko tässä nuorisossa, + kansassa kasuavassa, + vaiko tässä vanhalassa, + väessä vähenevässä, + kenpä Tuonelle kävisi, + lähtisi Manan majoille, + toisi Tuonelta orasen, + vääntiän Manan väeltä + reki uusi laatiani, + korjanen kohentoani?" + Sekä nuoremmat sanovi, + jotta vanhat vastoavi: + "Ei ole tässä nuorisossa + eikä varsin vanhastossa, + koko suuressa su'ussa + niin urosta urheata, + jotta Tuonelle menisi, + lähtisi Manan majoille, + toisi Tuonelta orasen, + vääntiän Manan majoilta + reki uusi laatiasi, + korjanen kohentoasi." + Silloin vanha Väinämöinen, + laulaja iän-ikuinen, + läksi toiste Tuonelahan, + matkasi Manan majoille. + Toi orasen Tuonelasta, + vääntiän Manan majoilta. + Siitä vanha Väinämöinen + laulavi salon sinisen, + salohon tasaisen tammen + sekä pihlajan pätevän; + ne kohenti korjaksensa, + painalti jalaksiksensa, + niistä katsoi kaplaksia + sekä väänti vempeleitä: + sai korjan kohennetuksi, + re'en uuen laaituksi. + Pisti varsan valjahisin, + ruskean re'en etehen, + itse istuihe rekehen, + laskettihe laitiohon. + Vitsattaki virkku juoksi, + helmin lyömättä hevonen + entisille appehille, + taanoisille suuruksille; + saattoi vanhan Väinämöisen, + laulajan iän-ikuisen, + oman uksen aukomille, + oman kynnyksen etehen. + + + + Kuudeskolmatta runo + + + Ahti oli saarella asuva, + Kaukoniemen kainalossa. + Oli pellon kynnännässä, + vainion vakoannassa. + Korvalta ylen korea, + kovin tarkka kuulennalta. + Kuulevi jumun kylältä, + järyn järvien takoa, + jalan iskun iljeneltä, + reen kapinan kankahalta. + Juohtui juoni mielehensä, + tuuma aivohon osasi: + häitä Pohjola pitävi, + salajoukko juominkia! + Murti suuta, väänti päätä, + murti mustoa haventa; + veret vierähti pahaksi + poloisilta poskipäiltä. + Heti heitti kynnöksensä, + vaon keskivainiolle; + nousi maasta ratsahille, + lähtevi kohin kotia + luoksi armahan emonsa, + tykö valtavanhempansa. + Sanoi tuonne saatuansa, + toimitteli tultuansa: + "Oi emoni, vaimo vanha! + Pane ruoka ruttoisesti + syöä miehen nälkähisen, + haukata halun-alaisen! + Lämmitä samassa sauna, + pian pirtti riu'uttele, + missä mies puhasteleikse, + sueiksen urosten sulho!" + Tuop' on äiti Lemminkäisen + pani ruoan ruttoisesti + syöä miehen nälkähisen, + haukata halun-alaisen + yhen kylyn joutuessa, + yhen saunan saapuessa. + Siitä lieto Lemminkäinen + otti ruokoa rutosti; + meni saunahan samassa, + kävi kylpyhuonehesen. + Siellä peiponen peseikse, + pulmonen puhasteleikse, + päänsä pellavaspioksi, + kaulanvarren valkeaksi. + Tuli saunasta tupahan. + Sanan virkkoi, + noin nimesi: + "Oi emoni, vaimo vanha! + Astu aittahan mäelle, + tuo sieltä somat sopani, + kanna vaattehet vakaiset, + jotka päälleni pukisin, + varustaisin varrelleni!" + Emo ennätti kysyä, + vaimo vanha tutkaella: + "Kunne lähet, poikueni? + Lähetkö ilveksen ajohon + vaiko hirven hiihäntähän + vai oravan ammuntahan?" + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Oi emoni, kantajani! + Lähe en ilveksen ajohon + enkä hirven hiihäntähän, + en oravan ammuntahan; + lähen Pohjolan pitoihin, + salajoukon juominkihin. + Tuo mulle somat sopani, + vaka'iset vaatteheni, + häissä häilyteltäväni, + pioissa pi'eltäväni!" + Emo kielti poikoansa, + nainen miestänsä epäsi; + epäsi kavetta kaksi, + kielti kolme luonnotarta + lähtemästä Lemminkäistä + hyvän Pohjolan pitoihin. + Noin sanoi emo pojalle, + lausui vanhin lapsellensa: + "Ellös menkö, poikueni, + poikueni, Kaukueni, + noihin Pohjolan pitoihin, + suuren joukon juominkihin! + Ei sua kutsuttu sinne, + ei tarkoin tahotakana." + Tuop' on lieto Lemminkäinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Kurjat kutsuen menevi, + hyvä ilman hyppeleikse! + Tuoss' on kutsut kuun-ikuiset, + airuhut alinomaiset + miekassa tuliterässä, + säilässä säkenevässä." + Tuop' on äiti Lemminkäisen + yhä kielteä käkesi: + "Ellös vainen, poikueni, + menkö Pohjolan pitoihin! + Monet on kummat matkallasi, + isot tielläsi imehet, + kolme surmoa kovinta, + kolme miehen kuolemata." + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Ain' on surmia akoilla, + kaikin paikoin kuolemia; + ei uros hätäile noita, + ei varsin varannekana. + Vaan kuitenki kaikitenki + sano korvin kuullakseni: + mi on surma ensimäinen, + ensimäinen, viimeinenki?" + Virkkoi äiti Lemminkäisen, + vaimo vanha vastaeli: + "Sanon surmat syytä myöten + enkä miehen mieltä myöten. + Sanon surman ensimäisen. + Se on surma ensi surma: + menet matkoa vähäisen, + pääset tietä päiväyksen: + tulevi joki tulinen + poikkipuolin vastahasi. + Joessa tulinen koski, + koskessa tulinen luoto, + luo'olla tulinen korko, + korolla tulinen kokko: + yöt se hammasta hiovi, + päivät kynttä kitkuttavi + tulijalle vierahalle, + saavalle käkeävälle." + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Se on surma naisen surma, + ei ole kuolema urohon. + Kyllä mä siihen keinon keksin, + arvoan hyvän asian: + laulan leppäisen hevosen, + laulan leppäisen urohon + sivutseni siirtymähän, + eestäni vaeltamahan; + itse sorsana sukellan, + allina alenteleime + kouritse kokon kynimen, + vaakalinnun varpahitse. + Oi emoni, kantajani! + Sano surma keskimäinen!" + Sanoi äiti Lemminkäisen: + "Se on surma toinen surma: + menet matkoa vähäisen, + toki toisen päiväyksen: + tulevi tulinen kuoppa, + se on poikkipuolin tietä, + itähän iäti pitkä, + luotehesen loppumatoin, + täynnä kuumia kiviä, + palavia paateroita. + Sinne on satoja saanut, + tuhansia tukkueltu, + sa'an miestä miekallista, + tuhat rautaista oritta." + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Ei ole siinä miehen surma + eikä kuolema urohon. + Kyllä mä siihen mutkan muistan, + mutkan muistan, keinon keksin: + laulan ma lumesta miehen, + uron hangesta hotaisen, + sen tungen tulen väkehen, + vaivaelen valkeahan, + kylpijäksi kuuman saunan + vastan vaskisen keralla; + itse siirräime sivutse, + tungeime tulen lävitse, + ettei partana palane, + hivuskutri kurvettune. + Oi emoni, kantajani! + Sano surma jälkimäinen!" + Sanoi äiti Lemminkäisen: + "Se on surma kolmas surma: + menet vieläki vähäisen, + pääset siitä päiväyksen, + Pohjolan veräjän suulle, + ahtahimpahan alahan: + susi päälle suimistaikse, + karhu toisna kaimistaikse + suulla Pohjolan veräjän, + kape'immassa kujassa. + Syönyt on sa'anki miestä, + tuhonnut tuhat urosta, + niin miks' ei sinua söisi, + tuhoaisi turvatointa?" + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Uuhi uunna syötäköhön, + rieskana revittäköhön, + vaan ei mies pahempikana, + uros untelompikana! + Minua on vyötty miehen vyöllä, + pantu miehen palkimella, + solmittu uron solilla, + jotten vielä jouakana + suuhun Untamon susien, + kitahan kirokavetten. + "Muistan ma suelle mutkan, + keksin keinon karhullenki: + suet laulan suitsi-suuhun, + karhut rautakahlehisin, + tahi rutjon ruumeniksi, + seulaisen sepalehiksi. + Sillä siitä selvitäime, + pääsen matkani perille." + Sanoi äiti Lemminkäisen: + "Et vielä perille pääsnyt! + Ne oli sinne mennessäsi + matkalla isot imehet, + kolme kummoa kovoa, + kolme miehen kuolemata; + viel' on sinne saatuasi + paikalla pahimmat kummat. + Kulet tietä pikkaraisen, + tulet Pohjolan pihalle: + aita on rautainen rakettu, + terästarha teeksennelty + maasta asti taivosehen, + taivosesta maahan asti, + keihä'illä seivästetty, + maan maoilla aiastettu, + käärmehillä vitsastettu, + sisiliskoilla si'elty; + heitty hännät häilymähän, + pääkurikat kuilumahan, + pääkehät kähäjämähän, + päät ulos, sisähän hännät. + "Maass' on toisia matoja, + rata kyitä, käärmehiä + ylös kielin kiehumassa, + alas hännin häilymässä. + Yks' on muita kauheampi + eessä portin poikkipuolin, + pitelämpi pirtin hirttä, + paksumpi kujapatsasta, + ylös kielin kiehumassa, + suin ylös suhahtamassa, + ei ketänä muuta vasten, + vasten vaivaista sinua." + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Seki on surma lapsen surma, + ei ole kuolema urohon. + Tunnen ma tulen lumoa, + valkeaisen vaivutella, + ja tunnen maot manata, + käärmehyiset käännytellä. + Äsken päänä eilisenä + kynnin maata kyyn-alaista, + käännin maata käärmehistä + aivan paljahin kätösin. + Kyyt pitelin kynsissäni, + käsissäni käärmehyiset; + tapoin kyitä kymmenkunnan, + sa'an mustia matoja: + viel' on kynnet kyyn veressä, + käet käärmehen talissa. + Sill' en taia tullakana, + viel' en varsin jouakana + maon suuren suupalaksi, + käärmehen käsialaksi: + itse konnat kouristelen, + ilkeät iki puserran, + kyyt on laulan laiemmalle, + maot muutan tien mukahan, + astun Pohjolan pihalta, + tungeime tuvan sisähän." + Sanoi äiti Lemminkäisen: + "Ellös vainen, poikueni, + menkö Pohjolan tupahan, + Sariolan salvoksihin! + Siell' on miehet miekka vyöllä, + urohot sota-aseissa, + humalassa hullut miehet, + pahat paljo juotuansa. + Laulavat sinun poloisen + miekkahan tuliterähän; + jo on laulettu paremmat, + jalommatki jaksettuna." + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Jo olen ennenkin elellyt + noilla Pohjolan tuvilla. + Ei minua laula lappi + eikä tunge turjalainen; + itse laulan lappalaisen + sekä tungen turjalaisen: + laulan halki hartionsa, + puhki leukansa puhelen, + paian kauluksen kaheksi, + rikki rintalastasensa." + Sanoi äiti Lemminkäisen: + "Ohoh poikani poloinen! + Vielä muistat muinaistasi, + kerskut ennen käynnistäsi! + Jo olet ennenkin elellyt + noilla Pohjolan tuvilla: + uinut kaikki umpilammit, + koirankieliset kokenut, + käynyt koskia kolisten, + myötävirtoja vilisten, + Tuonen kosket tunnustellut, + mitannut Manalan virrat! + Siell' oisit tänäki päänä + ilman äitittä pahatta. + "Muistapa, mitä sanelen! + Tulet Pohjolan tuville: + mäki on täynnä seipähiä, + piha täynnä pylvähiä, + ne on täynnä miehen päitä; + yks' on seiväs päätöin seiväs + - senpä seipähän nenähän + sinun pääsi leikatahan!" + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Hurja noita huolinevi, + epäkelpo keksinevi, + viittä, kuutta vainovuotta, + seitsentä sotakeseä! + Ei noita uro totelle, + vääjänne väheäkänä. + Tuo mulle sotisopani, + vanhat vainovaatteheni! + Itse käyn isoni miekan, + katson kalvan taattoseni; + viikon on vilussa ollut, + kauan kaihossa sijassa, + itkenyt ikänsä siellä, + kantajata kaipaellut." + Sai siitä sotisopansa, + vanhat vainovaattehensa, + isonsa ikuisen miekan, + tuon taaton sotatoverin. + Senpä siltahan sysäsi, + terin työnti lattiahan: + miekkanen käessä kääntyi + kuni tuore tuomen latva + tahi kasvava kataja. + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Tuskin on Pohjolan tuvissa, + Sariolan salvoksissa + tämän miekan miettijäistä, + tämän kalvan katsojaista." + Jousen seinältä sivalti, + kaaren vahvan vaarnaselta. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Sen mä mieheksi sanoisin, + urohoksi arveleisin, + joka jouseni vetäisi, + kiveräni kiinnittäisi + noilla Pohjolan tuvilla, + Sariolan salvoksilla." + Siitä lieto Lemminkäinen, + tuo on kaunis Kaukomieli, + suorihe sotisopihin, + puki vainovaattehisin. + Itse lausui orjallensa, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Oi on osto-orjaseni, + rahan saatu raatajani! + Jou'uta sotaoriini, + valjastele vainovarsa + lähteäkseni pitoihin, + lemmon joukon juominkihin!" + Orja nöyrä, neuvottava, + pian pistihe pihalle, + työnti varsan valjahisin, + puikkoihin tulipunaisen. + Sanoi tuolta tultuansa: + "Jo olen tehnyt tehtäväni, + suorittanut tuon orosi, + varsan viljon valjastanut." + Siitä lieto Lemminkäisen + luku lähteä tulevi. + Käsi käski, toinen kielti, + sormet suoniset pakotti. + Toki läksi, kuin käkesi, + varsin läksi, ei varannut. + Emo neuvoi poikoansa, + vanhin lastansa varoitti + oven suusta, orren alta, + kattilan katasijoilta: + "Poikueni, ainueni, + lapseni, vakauteni! + Jos sa jou'ut juominkihin, + tapahut mihin tahansa, + juopa puoli tuoppiasi, + keskimaihin maljasesi; + anna toisen toinen puoli, + pahemman pahempi puoli: + mato maljassa venyvi, + toukka tuopin pohjukassa." + Vielä neuvoi poikoansa, + varsin lastansa vakusti + perimäisen pellon päästä, + veräjältä viimeiseltä: + "Jos sa jou'ut juominkihin, + tapahut mihin tahansa, + istu puolella sijoa, + astu puoliaskelella, + anna toisen toinen puoli, + pahemman pahempi puoli, + niin sinusta mies tulevi, + uros selvä selkiävi, + läpi käymähän keräjät, + jutut julki polkemahan + urohoisessa väessä, + miehisessä joukkiossa." + Siitä läksi Lemminkäinen + istuen oron re'essä; + iski virkkua vitsalla, + heitti helmiruoskasella. + Läksi virkku vieremähän, + hevonen helettämähän. + Ajoi aikoa vähäisen, + hyvän hetken hetkutteli: + näki tiellä teirikarjan. + Teiret lentohon lehahti, + lintukarja kapsahutti + eestä juoksevan hevosen. + Jäi hitusen höyheniä, + tielle teiren sulkasia. + Ne kokosi Lemminkäinen, + tapaeli taskuhunsa: + ei tieä, mikä tulisi, + tapahtuisi taipalella; + kaikki on tarpehen talossa, + hyväksi hätävarana. + Ajoi eellehen vähäisen, + kulki tietä pikkuruisen; + jo hepo hörösteleikse, + luppakorva luonteleikse. + Se on lieto Lemminkäinen, + itse kaunis Kaukomieli, + kuorustihe korjastansa, + kaarastihe katsomahan: + niin on, kuin sanoi emonsa, + oma vanhempi vakasi! + Aivin on joki tulinen + poikitse hevon e'essä. + Joess' on tulinen koski, + koskessa tulinen luoto, + luo'olla tulinen korko, + korolla tulinen kokko: + sillä kulkku tulta kuohui, + suu valeli valkeata, + höyhenet tulena tuiski, + säkeninä säihkäeli. + Kaukon kaukoa näkevi, + loitompata Lemminkäisen: + "Minnepä menevi Kauko, + kunne läksit, Lemmin poika?" + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Läksin Pohjolan pitoihin, + salajoukon juominkihin. + Välty syrjähän vähäisen, + poikellaite tieltä poies, + laske eelle matkamiestä, + Lemminkäistä liiatenki, + sivutsesi siirtymähän, + vieretse vaeltamahan!" + Kokko saatteli sanoa, + tulikulkku kuiskahella: + "Lasken eelle matkamiehen, + Lemminkäisen liiatenki + - suun kautta samoamahan, + kautta kulkun kulkemahan: + siitä sulle tie menevi + mennä tuosta tuon hyväksi + noihin pitkihin pitoihin, + iän kaiken istumihin." + Mitä huoli Lemminkäinen! + Ei tuossa kovin hätäillyt. + Tapasip' on taskuhunsa, + löihe kukkaroisehensa, + otti teiren sulkasia; + hieroa hitustelevi + kahen kämmenen välissä, + sormen kymmenen sovussa: + siitä syntyi teirikarja, + koko parvi koppeloita. + Syöksi ne kokolle suuhun, + antoi appajan kitahan, + kulkkuhun kokon tulisen, + ikenihin iskulinnun. + Sillä siitä selvittihe, + pääsi päivän ensimäisen. + Iski virkkua vitsalla, + helähytti helmisellä. + Läks' oronen oikomahan, + hepo helkehyttämähän. + Ajoi matkoa palasen, + piirrätteli pikkuruisen; + jo oronen ouostuvi, + hevonen hörähtelevi. + Kohottihe korjastansa, + kaahistihe katsomahan: + niin on, kuin sanoi emonsa, + oma vanhempi vakitti! + On eessä tulinen kuoppa, + se on poikkipuolin tietä, + itähän iäti pitkä, + luotehesen loppumatoin, + täynnä kuumoa kiveä, + palavata paateroa. + Mitä huoli Lemminkäinen! + Ukkoa rukoelevi: + "Oi Ukko, ylijumala, + tahi taatto taivahinen! + Nosta lonka luotehelta, + toinen lännestä lähetä, + kolmas istuta iästä, + kohottele koillisesta, + syrjin yhtehen syseä, + lomatusten loukahuta! + Sa'a lunta sauvan varsi, + kiehittele keihäsvarsi + noille kuumille kiville, + palaville paateroille!" + Tuo Ukko, ylijumala, + taatto vanha taivahinen, + nosti longan luotehelta, + toisen lännestä lähetti, + iätti iästä pilven, + kohotteli koilta ilman, + nepä yhtehen yhytti, + lomakkohon loukahutti. + Satoi lunta sauvan varren, + kiehitteli keihäsvarren + noille kuumille kiville, + palaville paateroille: + tulipa luminen lampi, + hyinen järvi muo'ostihe. + Siitä lieto Lemminkäinen + lauloi tuohon jäisen sillan + poikitse lumisen lammin, + äyrähästä äyrähäsen. + Sillä sen rovin vaelti, + pääsi toisen päiväyksen. + Laski virkkua vitsalla, + helähytti helmisvyöllä. + Sai virkku vilettämähän, + hepo hötkelyttämähän. + Virkku juoksi virstan, toisen, + maan paras palan pakeni; + siitä seisahtui äkisti, + ei pakene paikaltansa. + Itse lieto Lemminkäinen + kavahtihe katsomahan: + on susi veräjän suulla, + karhu vastassa kujalla, + suulla Pohjolan veräjän, + päässä pitkien kujien. + Silloin lieto Lemminkäinen, + itse kaunis Kaukomieli, + tavoitteli taskuhunsa, + kulki kukkaroisehensa; + otti uuhen villasia, + hieroa utustelevi + kahen kämmenen kesessä, + sormen kymmenen sovussa. + Puhui kerran kämmenelle: + uuhet juoksuhun uhahti, + koko lauma lampahia, + karitsoita aika karja. + Suet sinne ryömäisihe, + karhut kanssa kaimasihe. + Itse lieto Lemminkäinen + ajoi eelle matkoansa. + Kulki tietä pikkaraisen, + tuli Pohjolan pihalle. + Aita oli rautainen rakettu, + teräksinen tarha tehty, + sata syltä maaemähän, + tuhat syltä taivosehen, + keihä'illä seivästetty, + maan maoilla aiastettu, + käärmehillä kiinnitetty, + sisiliskoilla si'elty: + heitty hännät häilymähän, + pääkurikat kuilumahan, + päät vankat vapajamahan, + päät ulos, sisähän hännät. + Se on lieto Lemminkäinen + jo tuossa ajattelevi: + "Niin on, kuin sanoi emoni, + kantajani kaikeroitti: + on tuossa mokoma aita + pantu maasta taivosehen! + Alahatse kyy matavi, + alemmaksi aita pantu, + ylähätse lintu lenti, + ylemmäksi aita pantu." + Tok' ei tuossa Lemminkäinen + huolinut kovin hätäillä. + Veti veitsen huotrastansa, + tupestansa tuiman rauan, + sillä aitoa sivalti, + katkoi aiakset kaheksi; + aian rautaisen avasi, + käänti tarhan käärmehisen + viieltä vitsasväliltä, + seitsemältä seipähältä. + Itse eellehen ajavi + portin Pohjolan etehen. + Käärme tiellä käänteleikse + eessä portin poikkipuolin, + pitelämpi pirtin hirttä, + paksumpi patsasta portin. + Sata silmeä maolla, + tuhat kieltä käärmehellä, + silmät seulan suuruhiset, + kielet pitkät keihovartta, + hampahat haravan varren, + selkä seitsemän venettä. + Siinä lieto Lemminkäinen + ei tohi käsiksi käyä + satasilmälle maolle, + tuhatkieli-käärmehelle. + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Mato musta, maanalainen, + toukka Tuonen-karvallinen, + kulkija kulon-alainen, + lehen lemmon juurehinen, + läpi mättähän menijä, + puun juuren pujottelija! + Kuka sun kulosta nosti, + heinän juuresta herätti + maan päälle matelemahan, + tielle teukkalehtamahan? + Kuka nosti nokkoasi, + kuka käski, ken kehoitti + päätä pystössä piteä, + kaulan vartta kankeata? + Isosiko vai emosi + vaiko vanhin veljiäsi + vai nuorin sisariasi + vaiko muu sukusi suuri? + "Sule nyt suusi, peitä pääsi, + kätke kielesi käpeä, + sykerräite sykkyrähän, + käperräite käppyrähän, + anna tietä, puolen tietä, + sivu mennä matkamiehen! + Tahi siirry tieltä poies, + kule, kurja, kursikkohon, + kaaloa kanervikkohon, + sala'aite sammalehen, + veäite villakuontalona, + haavan halkona kuleksi, tunge pääsi turpehesen, + mätä mättähän sisähän + - turpehessa sun tupasi, + alla mättähän majasi - : + jospa tuolta pääsi nostat, + Ukko pääsi särkenevi + neuloilla teräsnenillä, + rakehilla rautaisilla." + Senpä lausui Lemminkäinen. + Ei sitä mato totellut; + ain' yhä kähäelevi, + ylös kielin kiehahtavi, + suin ylös suhahtelevi + pään varalle Lemminkäisen. + Siitä lieto Lemminkäinen + muisti vanhoja sanoja, + ennen eukon neuvomia, + äitinsä opettamia. + Sanoi lieto Lemminkäinen, + virkki kaunis Kaukomieli: + "Kun et tuostana totelle + etkä vääjänne vähällä, + vielä turvut tuskihisi, + paisut pakkopäivihisi, + halkeat, paha, kaheksi, + konna, kolmeksi muruksi, + kun ma etsinen emosi, + haen valtavanhempasi. + Tieän, sykkä, synnyntäsi, + maan kamala, kasvantasi: + Syöjätär sinun emosi, + Vetehinen vanhempasi. + "Sylki Syöjätär vesille, + laski kuolan lainehille. + Tuota tuuli tuuitteli, + ve'en henki heilutteli, + tuuitteli vuotta kuusi, + senki seitsemän keseä + selvällä meren selällä, + lapovilla lainehilla. + Vesi sen pitkäksi venytti, + päivä paistoi pehmeäksi, + ve'en tyrsky maalle työnti, + aalto rannallen ajeli. + "Kulki kolme luonnotarta + rannalla meren rapean, + meren pauhun partahalla. + Ne tuon rannalla näkivät; + sanoivat sanalla tuolla: + 'Mipä tuostaki tulisi, + kunpa Luoja hengen loisi, + tuolle silmät siunoaisi?' + "Päätyi Luoja kuulemassa; + sanan virkkoi, noin nimesi: + 'Pahasta paha tulisi, + konna konnan oksennosta, + jos ma tuolle hengen loisin, + silmät päähän siunoaisin.' + "Saipa Hiisi kuulemahan, + mies häjy tähyämähän. + Itse luojaksi rupesi; + antoi Hiisi hengen tuolle + konnan ilkeän kinalle, + Syöjättären sylkemälle: + siitä kääntyi käärmeheksi, + muuttui mustaksi maoksi. + "Mist' on tuolle henki saatu? + Henki Hiien hiiloksesta. + Mist' on syyetty syäntä? + Syöjättäreltä syäntä. + Mist' on aivot ankeloisen? + Virran vankan vaaluvista. + Mistä tunto turmiolla? + Kuohusta tulisen kosken. + Mist' on pää pahalle pantu? + Pää pahan pavun jyvästä. + "Mist' on siihen silmät luotu? + Lemmon liinan siemenistä. + Mist' on korvat konnan päässä? + Lemmon koivun lehtosista. + Mist' on suuta suunnitettu? + Suu solesta Syöjättären. + Mist' on kieli kehnon suussa? + Keitolaisen keihä'ästä. + Mist' on hampahat häjyllä? + Okahista Tuonen ohran. + Mist' on ilkeän ikenet? + Ikenistä Kalman immen. + "Mist' on selkä seisotettu? + Hiien hiiliseipähästä. + Mistä häntä häälättynä? + Pahalaisen palmikosta. + Mistä suolet solmittuna? + Suolet surman vyöllisestä. + "Siin' oli sinun sukusi, + siinä kuulu kunniasi! + "Mato musta, maanalainen, + toukka Tuonen-karvallinen, + maan karva, kanervan karva, + kaiken ilmankaaren karva! + Lähe nyt tieltä matkamiehen, + eestä kulkijan urohon! + Anna mennä matkamiehen, + Lemminkäisen leyhytellä + noihin Pohjolan pitoihin, + hyvän synnyn syöminkihin!" + Jo mato kuvattelihe, + satasilmä siirtelihe, + kääntelihe käärme paksu, + muuttelihe tien mukahan; + antoi mennä matkamiehen, + Lemminkäisen leyhytellä + noihin Pohjolan pitoihin, + salajoukon juominkihin. + + + + Seitsemäskolmatta runo + + + Jo nyt Kaukoni kuletin, + saatoin Ahti Saarelaisen + monen surman suun ohitse, + Kalman kielen kantimetse + noille Pohjolan pihoille, + salakansan kartanoille. + Nyt onpi saneltavana, + kielin kertoeltavana, + miten lieto Lemminkäinen, + tuo on kaunis Kaukomieli, + tuli Pohjolan tupihin, + Sariolan salvoksihin, + ilman kutsutta pitoihin, + airuhitta juominkihin. + Tuop' on lieto Lemminkäinen, + poika, veitikkä verevä, + heti kun tuli tupahan, + astui keskilattialle: + silta liekkui lehmuksinen, + tupa kuusinen kumahti. + Sanoi lieto Lemminkäinen, + itse virkki, noin nimesi: + "Terve tänne tultuani, + terve tervehyttäjälle! + Kuules, Pohjolan isäntä! + Oisiko talossa tässä + ohria orosen purra, + olutta urohon juoa?" + Itse Pohjolan isäntä + istui pitkän pöyän päässä. + Tuop' on tuolta vastoavi, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ollevi talossa tässä + tannerta orosen olla. + Eikä kielletä sinua, + jos olet siivolla tuvassa, + oven suussa seisomasta, + oven suussa, orren alla, + kahen kattilan välissä, + kolmen koukun koskevilla." + Siinä lieto Lemminkäinen + murti mustoa haventa, + kattilaisen-karvallista. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Lempo tänne lähteköhön + oven suuhun seisomahan, + nokianne nuohomahan, + karstoja karistamahan! + Eip' ennen minun isoni + eikä valtavanhempani + seisonut sijalla sillä, + oven suussa, orren alla. + Olipa sijoa silloin: + tanhua orihin olla, + tupa pesty miesten tulla, + sopet luoa sormikasta, + vaarnat miesten vanttuhia, + seinät miekkoja laella. + Miksip' ei ole minulle + kuin ennen minun isolle?" + Siitä siirtihen ylemmä, + pyörähtihe pöyän päähän; + istuihe rahin nenähän, + petäjäisen penkin päähän: + rahi vastahan rasahti, + petäjäinen penkki notkui. + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Enpäs liene lempivieras, + kun ei tuotane olutta + tulevalle vierahalle." + Ilpotar, hyvä emäntä, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ohoh poika Lemminkäisen! + Mi sinusta vierahasta! + Tulit pääni polkemahan, + aivoni alentamahan! + Ohrina oluet meillä, + makujuomat maltahina, + leipomatta vehnäleivät, + lihakeitot keittämättä. + Oisit yötä ennen tullut + taikka päiveä jälestä." + Siinä lieto Lemminkäinen + murti suuta, väänti päätä, + murti mustoa haventa. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Jop' on täällä syömät syöty, + häät juotu, piot pi'etty, + oluet osin jaeltu, + me'et miehin mittaeltu, + kannut kannettu kokohon, + tuopit roukkoihin rovittu! + "Oi sie Pohjolan emäntä, + Pimentolan pitkähammas! + Pi'it häät häjyn tavalla, + kutsut koiran kunnialla. + Leipoelit leivät suuret, + panit ohraiset oluet, + laitoit kutsut kuusianne, + anojat yheksiänne: + kutsuit kurjat, kutsuit köyhät, + kutsuit ruojat, kutsuit roistot, + kaikki hoikat huonemiehet, + kaitakauhtanat kasakat; + muun on kutsuit kaiken kansan + - minun heitit kutsumatta! + "Mintähen tämä minulle + omistani ohristani? + Muut ne kantoi kauhasilla, + muut ne tiiskinä tiputti, + minä määrin mätkäelin, + puolikkoisin putkaelin + omiani ohriani, + kylvämiäni jyviä. + "En nyt liene Lemminkäinen, + en vieras hyvän-niminen, + kun ei tuotane olutta, + pantane pata tulelle, + keittoa pa'an sisähän, + leiviskä sianlihoa, + syöäkseni, juoakseni + päähän matkan päästyäni." + Ilpotar, hyvä emäntä, + hänpä tuon sanoiksi virkki: + "Ohoh piika pikkarainen, + orjani alinomainen! + Pane keittoa patahan, + tuo olutta vierahalle!" + Tyttö pieni, tyhjä lapsi, + pahin astian pesijä, + lusikkojen luutustaja, + kapustojen kaapustaja + pani keittoa patahan: + luut lihoista, päät kaloista, + vanhat naatit naurihista, + kuoret leivistä kovista. + Toi siitä olutta tuopin, + kannun kaljoa pahinta + juoa lieto Lemminkäisen, + appoa halun-alaisen. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Tokko lie sinussa miestä, + juojoa tämän oluen, + tämän kannun kaatajata?" + Lemminkäinen, lieto poika, + katsoi tuosta tuoppihinsa: + toukka on tuopin pohjukassa, + käärmehiä keskimailla; + äärillä maot mateli, + sisiliskot liuahteli. + Sanoi lieto Lemminkäinen, + kauahutti Kaukomieli: + "Tuopin tuojat Tuonelahan, + kannun kantajat Manalle + ennen kuun ylenemistä, + tämän päivän päätymistä!" + Siitä tuon sanoiksi virkki: + "Oh sinä olut katala! + Jo nyt jou'uit joutavihin, + jou'uit joutavan jälille! + Olut suuhun juotanehe, + ruhkat maahan luotanehe + sormella nimettömällä, + vasemmalla peukalolla!" + Tapasip' on taskuhunsa, + kulki kukkaroisehensa. + Otti ongen taskustansa, + väkärauan väskystänsä, + tuonp' on tunki tuoppihinsa, + alkoi onkia olutta: + maot puuttui onkehensa, + väkähänsä kyyt vihaiset. + Sa'an nosti sammakoita, + tuhat mustia matoja, + loi ne maahan maan hyviksi, + kaikki laski lattialle; + veti veitsensä terävän, + tuon on tuiman tuppirauan, + sillä silpoi päät maoilta, + katkoi kaulat käärmehiltä + - joi oluen onneksensa, + me'en mustan mieliksensä. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "En mä liene lempivieras, + kun ei tuotane olutta, + parempata juotavata + varavammalla käellä, + suuremmalla astialla, + tahi ei oinasta isetä, + suurta sonnia tapeta, + härkeä tupahan tuoa, + sorkkasäärtä huonehesen." + Itse Pohjolan isäntä + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Mitä sie tulitki tänne, + ken sinua koolle kutsui?" + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Korea kutsuttu vieras, + koreampi kutsumatoin. + Kuules, poika pohjolaisen, + itse Pohjolan isäntä! + Anna ostoa olutta, + juomoa rahan-alaista!" + Tuopa Pohjolan isäntä + tuosta suuttui ja syäntyi, + kovin suuttui ja vihastui. + Lauloi lammin lattialle + Lemminkäisellen etehen. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Tuoss' on joki juoaksesi, + lampi laikutellaksesi." + Mitä huoli Lemminkäinen! + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "En ole vaimojen vasikka + enkä härkä hännällinen + juomahan jokivesiä, + lampivettä lakkimahan." + Itse loihe loitsimahan, + laikahtihe laulamahan. + Lauloi sonnin lattialle, + härän suuren, kultasarven: + sepä lammin laikkaeli, + joi jokosen onneksensa. + Pohjolainen, pitkä poika, + suen suustansa sukesi; + senpä lauloi lattialle + surmaksi lihavan sonnin. + Lemminkäinen, lieto poika, + lauloi valkean jäniksen + lattialle hyppimähän + sen sutosen suun e'essä. + Pohjolainen, pitkä poika, + lauloi koiran koukkuleuan + tuon jäniksen tappamahan, + kierosilmän kiskomahan. + Lemminkäinen, lieto poika, + lauloi orrellen oravan, + orsilla kapahumahan, + koiran tuota haukkumahan. + Pohjolainen, pitkä poika, + lauloi nää'än kultarinnan: + näätä näppäsi oravan + orren päässä istumasta. + Lemminkäinen, lieto poika, + lauloi ruskean reposen: + se söi nää'än kultarinnan, + karvan kaunihin kaotti. + Pohjolainen, pitkä poika, + kanan suustansa sukesi + sillalla sipoamahan + tuon reposen suun e'essä. + Lemminkäinen, lieto poika, + haukan suustansa sukesi, + kieleltä käpeäkynnen: + sepä kiskalti kanasen. + Sanoi Pohjolan isäntä, + itse lausui, noin nimesi: + "Ei tässä piot paranne, + kun ei vierahat vähenne; + talo työlle, vieras tielle + hyvistäki juomingista! + Lähe tästä, hiien heitto, + luota kaiken ihmiskansan! + Kotihisi, konna, koita, + paha, maahasi pakene!" + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Ei miestä manaten saa'a, + ei miestä pahempatana + sijaltansa siirtymähän, + paikalta pakenemahan." + Silloin Pohjolan isäntä + miekan seinältä sivalti, + tempasi tuliteränsä. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Oi sie Ahti Saarelainen + tahi kaunis Kaukomieli! + Mitelkämme miekkojamme, + katselkamme kalpojamme, + minunko parempi miekka + vainko Ahti Saarelaisen!" + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Mitä minun on miekastani, + kun on luissa lohkiellut, + pääkasuissa katkiellut! + Vaan kuitenki kaikitenki, + kun ei nuo piot paranne, + mitelkämme, katselkamme, + kumman miekka mieluhumpi! + Eip' ennen minun isoni + miekkamittoja varannut: + pojastako polvi muuttui, + lapsesta laji väheni!" + Otti miekan, riisui rauan, + tempasi tuliteräisen + huotrasta huveksisesta, + vyöstä vennon-selkäisestä. + Mittelivät, katselivat + noien miekkojen pituutta: + olipa pikkuista pitempi + miekka Pohjolan isännän, + yhtä kynnen mustukaista, + puolta sormuen niveltä. + Sanoi Ahti Saarelainen, + virkkoi kaunis Kaukomieli: + "Sinunpa pitempi miekka: + sinun eellä iskeminen." + Siitä Pohjolan isäntä + sivalteli, sieppaeli, + tavoitteli, ei tavannut, + Lemminkäistä päälakehen. + Kerran ortehen osasi, + kamanahan kapsahutti: + orsi poikki otskahutti, + kamana kaheksi lenti. + Sanoi Ahti Saarelainen, + virkkoi kaunis Kaukomieli: + "Min teki pahoa orret, + kamana tihua työtä, + jotta orsia osoitat, + kamanata kapsuttelet? + "Kuule, poika pohjolaisen, + itse Pohjolan isäntä! + Tukela tora tuvassa, + seikat akkojen seassa: + tuvan uuen turmelemme, + lattiat verin panemme. + Käykämme ulos pihalle, + ulos pellolle torahan, + tanterelle tappelohon! + Pihalla veret paremmat, + kaunihimmat kartanolla, + luontevaisemmat lumella." + Mentihin ulos pihalle. + Tavattihin lehmän talja, + levitettihin pihalle + senp' on päällä seistäksensä. + Sanoi Ahti Saarelainen: + "Kuulesta, sa Pohjan poika! + Sinunpa pitempi miekka, + sinun kalpa kauheampi + - ehkä tuon on tarvinnetki, + ennenkuin ero tulevi + tahi kaula katkeavi - : + iske päältä, Pohjan poika!" + Iski päältä Pohjan poika. + Iski kerran, iski toisen, + kohta kolmasti rapasi; + eipä oike'in osoita, + lipaise lihoakana, + ota ei orvaskettuana. + Sanoi Ahti Saarelainen, + virkkoi kaunis Kaukomieli: + "Annapas minäki koitan, + jo se on vuoroni minunki!" + Tuopa Pohjolan isäntä + ei tuosta totella ollut: + yhä iski, ei epäillyt, + tarkoitteli, ei tavannut. + Tulta tuiski tuima rauta, + terä varsin valkeata + käessä lieto Lemminkäisen; + läksi loiste loitommaksi, + vasten kauloa valahti + tuon on pojan pohjolaisen. + Sanoi kaunis Kaukomieli: + "Ohoh Pohjolan isäntä! + Niinp' on kaulasi, katalan, + kuni koite ruskeana!" + Tuopa poika pohjolaisen, + itse Pohjolan isäntä, + sinne siirti silmiänsä + pä'in kauloa omoa. + Tuop' on lieto Lemminkäinen + siinä lyöä silpahutti, + iski miestä miekallansa, + kavahutti kalvallansa. + Löip' on kerran luimahutti: + laski pään on päältä olka, + kallon kaulalta sivalti; + vei kuin naatin naurihista + tahikka tähkän olesta, + evän kaikesta kalasta. + Päähyt pyörähti pihalle, + miehen kallo kartanolle, + kuni nuolen noutaessa + puusta koppelo putosi. + Sata oli seivästä mäellä, + tuhat pystössä pihalla, + saoin päitä seipähissä. + Yks' on seiväs ilman päättä: + tuop' on lieto Lemminkäinen + otti pään pojan pätöisen, + kantoi kallon kartanolta + senki seipähän nenähän. + Siitä Ahti Saarelainen, + tuo on kaunis Kaukomieli, + tupahan palattuansa + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Tuo vettä, vihainen piika, + käsiäni pestäkseni + veristä pahan isännän, + häjyn miehen hurmehista!" + Pohjan akka syännyksenti, + syännyksenti, suutuksenti. + Lauloi miestä miekallista, + asehellista urosta, + saa miestä miekallista, + tuhat kalvan kantajata + pään varalle Lemminkäisen, + Kaukomielen kaulan päälle. + Jo aika tosin tulevi, + päivä liitolle lipuvi, + toki käypi tuskemmaksi, + läylemmäksi lankeavi + asuskella Ahti poian, + Lemminkäisen leyhytellä + noissa Pohjolan pioissa, + salajoukon juomingissa. + + + + Kahdeksaskolmatta runo + + + Jo nyt Ahti Saarelainen, + itse lieto Lemminkäinen, + pistäiksen on piilemähän, + painaikse pakenemahan + pimeästä Pohjolasta, + sangasta Saran talosta. + Läksi tuiskuna tuvasta, + savuna pihalle saapi + pakohon pahoja töitä, + pillojansa piilemähän. + Niin pihalle tultuansa + katseleikse, käänteleikse, + etsi entistä oritta. + Näe ei entistä oroa: + näki paaen pellon päässä, + pajupehkon pientarella. + Mikäs neuvoksi tulevi, + mikä neuvon antajaksi, + ettei pää pahoin menisi, + tukka turhi'in tulisi, + hivus hieno lankeaisi + näillä Pohjolan pihoilla? + Jo kumu kylästä kuului, + tomu toisista taloista, + välkytys kylän väliltä, + silmän isku ikkunoilta. + Tuossa lieto Lemminkäisen, + tuon on Ahti Saarelaisen, + täytyi toisiksi ruveta, + piti muiksi muutellaita. + Kokkona ylös kohosi, + tahtoi nousta taivahalle: + päivä poltti poskipäitä, + kuuhut kulmia valaisi. + Siinä lieto Lemminkäinen + Ukkoa rukoelevi: + "Oi Ukko, hyvä Jumala, + mies on tarkka taivahinen, + jymypilvien pitäjä, + hattarojen hallitsija! + Laaipa utuinen ilma, + luopa pilvi pikkarainen, + jonka suojassa menisin, + kotihini koitteleisin + luoksi ehtoisen emoni, + tykö valtavanhempani!" + Lenteä lekuttelevi, + katsoi kerran jälkehensä: + keksi harmoan havukan + - sen silmät paloi tulena + kuni pojan pohjolaisen, + Pohjan entisen isännän. + Sanoi harmoa havukka: + "Ohoh Ahti veikkoseni! + Muistatko muinaista sotoa, + tasapäätä tappeloa?" + Sanoi Ahti Saarelainen, + virkkoi kaunis Kaukomieli: + "Havukkani, lintuseni! + Käännäite kohin kotia! + Sano tuonne tultuasi + pimeähän Pohjolahan: + 'Kova on kokko kourin saa'a, + kynälintu kynsin syöä.'" + Jo kohta kotihin joutui + luoksi ehtoisen emonsa + suulla surkeannäöllä, + syämellä synkeällä. + Emo vastahan tulevi + kulkiessansa kujoa, + aitoviertä astuessa. + Ennätti emo kysyä: + "Poikueni, nuorempani, + lapseni, vakavampani! + Mit' olet pahoilla mielin + Pohjolasta tullessasi? + Onko sarkoin vaarrettuna + noissa Pohjolan pioissa? + Jos on sarkoin vaarrettuna, + saat sinä paremman sarkan, + taattosi soasta saaman, + tavoittaman tappelosta." + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Oi emoni, kantajani! + Ken mun sarkoin vaarteleisi! + Itse vaartaisin isännät, + vaartaisin sata urosta, + tuhat miestä tunnustaisin." + Sanoi äiti Lemminkäisen: + "Mit' olet pahoilla mielin? + Oletko voitettu orihin, + herjattu hevosen varsoin? + Jos olet voitettu orihin, + ostaos ori parempi + ison saamilla eloilla, + vanhemman varustamilla!" + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Oi emoni, kantajani! + Ken mun herjaisi hevosin + eli varsoin voitteleisi! + Itse herjaisin isännät, + voittaisin oron ajajat, + miehet vankat varsoinensa, + urohot orihinensa." + Sanoi äiti Lemminkäisen: + "Mit' olet pahoilla mielin, + kuta synke'in syämin + Pohjolasta tultuasi? + Oletko naisin naurettuna + eli piioin pilkattuna? + Jos olet naisin naurettuna + eli piioin pilkattuna, + toiset toiste pilkatahan, + naiset vasta nauretahan." + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Oi emoni, kantajani! + Ken mun naisin naurattaisi + eli piioin pilkkoaisi! + Itse nauraisin isännät, + kaikki piiat pilkkoaisin, + nauraisin sataki naista, + tuhat muuta morsianta." + Sanoi äiti Lemminkäisen: + "Mi sinulla, poikueni? + On sulle satunen saanut + Pohjolassa käyessäsi, + vainko liioin syötyäsi, + syötyäsi, juotuasi + olet öisillä sijoilla + nähnyt outoja unia?" + Silloin lieto Lemminkäinen + sai tuossa sanoneheksi: + "Akat noita arvelkohot + öisiä unennäköjä! + Muistan yölliset uneni, + sen paremmin päivälliset. + Oi emoni, vanha vaimo! + Sääli säkkihin evästä, + pane jauhot palttinahan, + suolat riepuhun sovita! + Pois tuli pojalle lähtö, + matka maasta ottaminen, + tästä kullasta ko'ista, + kaunihista kartanosta: + miehet miekkoja hiovat, + kärestävät keihä'itä." + Emo ennätti kysyä, + vaivan nähnyt vaaitella: + "Miksi miekkoja hiovat, + kärestävät keihä'itä?" + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Siksi miekkoja hiovat, + kärestävät keihä'itä: + mun poloisen pään varalle, + vasten kauloa katalan. + Tuli työ, tapahtui seikka + noilla Pohjolan pihoilla: + tapoin pojan pohjolaisen, + itsen Pohjolan isännän. + Nousi Pohjola sotahan, + takaturma tappelohon + vasten vaivaista minua, + yksinäisen ympärille." + Emo tuon sanoiksi virkki, + lausui vanhin lapsellensa: + "Jo sanoin minä sinulle, + jo vainen varoittelinki, + yhä kielteä käkesin + lähtemästä Pohjolahan. + Mahoit olla oikeassa, + eleä emon tuvilla, + oman vanhemman varassa, + kantajasi kartanossa, + ei oisi sotoa saanut, + tapahtunut tappeloa. + "Kunne nyt, poikani poloinen, + kunne, kannettu katala, + lähet pillan piilentähän, + työn pahan pakenentahan, + ettei pää pahoin menisi, + kaula kaunis katkeaisi, + tukka turhi'in tulisi, + hivus hieno lankeaisi?" + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "En tieä sitä sijoa, + kunne painuisin pakohon + pillojani piilemähän. + Oi emoni, kantajani! + Kunne käsket piilemähän?" + Sanoi äiti Lemminkäisen, + itse lausui, noin nimesi: + "En mä tieä, kunne käsken, + kunne käsken ja kehoitan. + Menet männyksi mäelle, + katajaksi kankahalle, + tuho sielläki tulevi, + kova onni kohtoavi: + use'in mäkinen mänty + pärepuiksi leikatahan, + usei'in kataja kangas + seipähiksi karsitahan. + "Nouset koivuksi norolle + tahikka lehtohon lepäksi, + tuho sielläki tulisi, + kova onni kohti saisi: + use'in noroinen koivu + pinopuiksi pilkotahan, + use'in lepikkölehto + hakatahan halmeheksi. + "Menet marjaksi mäelle, + puolukaksi kankahalle, + näille maille mansikoiksi, + mustikoiksi muille maille, + tuho sielläki tulisi, + kova onni kohtoaisi: + noppisivat nuoret neiet, + tinarinnat riipisivät. + "Mene hauiksi merehen, + siiaksi silajokehen, + tuho sielläki tulisi, + kova loppu loukahtaisi: + mies nuori, noentolainen, + veisi verkkonsa vesille, + nuoret nuotalla vetäisi, + vanhat saisi verkollansa. + "Menet metsähän sueksi, + korpimaille kontioksi, + tuho sielläki tulisi, + kova onni kohtoaisi: + mies nuori, noen näköinen, + kärestäisi keihä'änsä + surmataksensa sutoset, + metsän karhut kaataksensa." + Silloin lieto Lemminkäinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Itse tieän ilke'immät, + paikat arvoan pahimmat, + kussa surma suin pitäisi, + kova loppu loukahtaisi. + Oi emo, elättäjäni, + maammo, maion-antajani! + Kunne käsket piilemähän, + kunne käsket ja kehoitat? + Aivan on surma suun e'essä, + paha päivä parran päällä, + yksi päivä miehen päätä, + tuskin täytehen sitänä." + Silloin äiti Lemminkäisen + itse virkki, noin nimesi: + "Sanon ma hyvänki paikan, + ani armahan nimitän, + missä piillä pillomuksen, + paeta pahan-alaisen: + muistan maata pikkuruisen, + tieän paikkoa palasen, + syömätöintä, lyömätöintä, + miekan miehen käymätöintä. + Sie vanno valat ikuiset, + valehettomat, vakaiset, + kuunna, kymmennä kesänä + et sotia käyäksesi + hopeankana halulla + tahi kullan tarpehella!" + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Vannon mie valat vakaiset, + en kesänä ensimäisnä, + tok' en vielä toisnakana + saa'a suurihin sotihin, + noihin miekan melskehisin. + Viel' on haavat hartioissa, + syvät reiät ryntähissä + entisistäkin iloista, + mennehistä melskehistä + suurilla sotamä'illä, + miesten tappotanterilla." + Silloin äiti Lemminkäisen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Otapa isosi pursi, + lähe tuonne piilemähän + ylitse meren yheksän, + meri-puolen kymmenettä, + saarehen selällisehen, + luotohon merellisehen! + Siell' ennen isosi piili, + sekä piili jotta säilyi + suurina sotakesinä, + vainovuosina kovina; + hyvä oli siellä ollaksensa, + armas aikaellaksensa. + Siellä piile vuosi, toinen, + käy kotihin kolmannella + tutuille ison tuville, + vanhempasi valkamoille!" + + + + Yhdeksäskolmatta runo + + + Lemminkäinen, lieto poika, + itse kaunis Kaukomieli, + saapi säkkihin evästä, + kesävoita vakkahansa, + vuoeksensa voita syöä, + toiseksi sianlihoa. + Siitä läksi piilemähän, + sekä läksi jotta joutui. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Jo lähenki, jo pakenen + koko kolmeksi kesäksi, + viitiseksi vuotoseksi. + Heitän maat matojen syöä, + lehot ilvesten levätä, + pellot peuran piehtaroia, + ahot hanhien asua. + "Hyvästi, hyvä emoni! + Kun tulevi Pohjan kansa, + Pimentolan pitkä joukko + päätäni kyselemähän, + sanopa samonneheksi, + minun täältä menneheksi + saman kasken kaattuani, + joka jo on leikattuna!" + Vetäisi venon vesille, + laski laivan lainehille + teräksisiltä teloilta, + vaskisilta valkamoilta. + Veti puuhun purjehia, + vaattehia varpapuuhun; + itse istuvi perähän, + laaittihe laskemahan + kokan koivuisen nojahan, + melan vartevan varahan. + Sanan virkkoi, noin nimesi, + itse lausui ja pakisi: + "Puhu, tuuli, purjehesen, + ahava, aja alusta! + Anna juosta puisen purren, + mennä mäntyisen venehen + saarelle sanattomalle, + niemelle nimettömälle!" + Tuuli tuuitti venoista, + meren tyrsky työnnytteli + selviä selän vesiä, + ulapoita auke'ita; + tuuitteli kuuta kaksi, + kuun on kohta kolmannenki. + Tuossa istui niemen neiet + rannalla meren sinisen; + katselevat, käänteleivät, + silmät päin sinistä merta. + Kenpä vuotti veljeänsä, + toivoi taattonsa tulevan; + sepä vasta varsin vuotti, + joka vuotti sulhoansa. + Kaukoa näkyvi Kauko, + Kaukon laiva loitompata: + on kuin pieni pilven lonka + veen ja taivahan välillä. + Niemen neiet arvelevat, + saaren impyet sanovat: + "Mipä tuo merellä outo, + kupa kumma lainehilla? + Kun ollet omainen laiva, + saaren pursi purjeniekka, + niin kohin kotia käänny, + vasten saaren valkamoita: + saisimme sanomat kuulla, + viestit mailta vierahilta, + rauhassako rantakansat + vainko vainossa elävät." + Tuuli purjetta punovi, + aalto laivoa ajeli. + Pian lieto Lemminkäinen + luotti purren luotoselle, + laski laivan saaren päähän, + saaren niemyen nenähän. + Sanoi tuonne saatuansa, + tutkaeli tultuansa: + "Onko saarella sijoa, + maata saaren manterella + veteä venettä maalle, + purtta kuivalle kumota?" + Saaren impyet sanovat, + niemen neiet vastoavat: + "Onpa saarella sijoa, + maata saaren manterella + veteä venettä maalle, + purtta kuivalle kumota: + tääll' on valkamat varavat, + rannat täynnänsä teloja, + jos saisit saoin venehin, + tulisit tuhansin pursin." + Siitä lieto Lemminkäinen + veälti venehen maalle, + purren puisille teloille. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Onko saarella tiloa, + maata saaren manterella + piillä miehen pienekkäisen, + paeta vähäväkisen + suurista sotajymyistä, + terän miekan melskehistä?" + Saaren impyet sanovat, + niemen neiet vastoavat: + "Onpa saarella tiloa, + maata saaren manterella + piillä miehen pienekkäisen, + paeta vähäväkisen: + liiat meill' on linnat täällä, + kalhot kartanot asua, + jos saisi sa'an urosta, + tulisi tuhannen miestä." + Siitä lieto Lemminkäinen + sanan virkki, noin nimesi: + "Onko saarella tiloa, + maata saaren manterella, + pieni kolkka koivikkoa + ja murunen muuta maata + minun kaski kaatakseni, + hyvä huuhta raatakseni?" + Saaren impyet sanovat, + niemen neiet vastoavat: + "Ei ole saarella tiloa, + maata saaren manterella + yhtä selkäsi sijoa, + maata karpion aloa + sinun kaski kaataksesi, + hyvä huuhta raataksesi: + saaren maat saroin jaettu, + pellot pirstoin mittaeltu, + aholoista arpa lyöty, + nurmista keräjät käyty." + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + kysyi kaunis Kaukomieli: + "Onko saarella sijoa, + maata saaren manterella + minun laulut laulellani, + pitkät virret vieretellä? + Sanat suussani sulavat, + ikenilläni itävät." + Saaren impyet sanovat, + niemen neiet vastoavat: + "Onpa saarella sijoa, + maata saaren manterella + sinun laulut laulellasi, + hyvät virret vieretellä, + lehot leikki lyöäksesi, + tanner tanhuellaksesi." + Siitä lieto Lemminkäinen + jopa loihe laulamahan. + Lauloi pihlajat pihoille, + tammet keskitanhu'ille, + tammelle tasaiset oksat, + joka oksallen omenan, + omenalle kultapyörän, + kultapyörälle käkösen: + kun käki kukahtelevi, + kulta suusta kuohahtavi, + vaski leuoilta valuvi, + hopea hohahtelevi + kultaiselle kunnahalle, + hope'iselle mäelle. + Vielä lauloi Lemminkäinen, + vielä lauloi ja saneli, + lauloi hiekat helmilöiksi, + kivet kaikki kiiltäviksi, + puut kaikki punertaviksi, + kukat kullankarvaisiksi. + Siitä lauloi Lemminkäinen, + lauloi kaivon kartanolle, + kultakannen kaivon päälle, + kultakapan kannen päälle, + josta veikot vettä juovat, + siskot silmiä pesevät. + Lauloi lammin tanterelle, + lampihin siniset sorsat, + kulmat kulta, pää hopea, + kaikki varpahat vasesta. + Imehtivät immet saaren, + niemen neiet kummeksivat + Lemminkäisen laulantoa, + urohon osoantoa. + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Laulaisin hyvänki virren, + kaunihinki kaikuttaisin, + kun oisin katoksen alla, + päässä pitkän pintapöyän. + Kun ei täytyne tupoa, + lainattane lattiata, + jo puran sanat salolle, + kaa'an virret viiakkohon." + Saaren impyet sanovat, + niemen neiet arvelevat: + "On meillä tupia tulla, + kalhot kartanot asua, + vieä virtesi vilusta, + sanat saa'a ulkoisesta." + Siitä lieto Lemminkäinen + heti tultua tupahan + lauloi tuopit tuonnempata + päähän pitkän pintapöyän, + tuopit täytehen olutta, + kannut kaunihit simoa, + va'it varpelaitehille, + kupit kukkurakuvulle: + olipa olutta tuopit, + mettä kannut kannettuna, + voita pantuna varalle + ja siihen sianlihoa + syöä lieto Lemminkäisen, + Kaukomielen mielitellä. + Kovin on korea Kauko: + eipä syömähän rupea + veitsettä hopeapäättä, + kuraksetta kultaisetta. + Sai veitsen hopeapäisen, + lauloi kultaisen kuraksen; + siitä syöpi kylliksensä, + joi olutta onneksensa. + Siitä lieto Lemminkäinen + käveli kyliä myöten + saaren impien ilossa, + kassapäien kauneussa. + Kunnepäin on päätä käänti, + siinä suuta suihkatahan, + kunne kättänsä ojenti, + siinä kättä käpsätähän. + Kävi öillä öitsimässä, + pime'illä pilkkoisilla. + Ei ollut sitä kyleä, + kuss' ei kymmenen taloa, + eik' ollut sitä taloa, + kuss' ei kymmenen tytärtä, + eikäpä sitä tytärtä, + ei sitä emosen lasta, + kunk' ei vierehen venynyt, + käsivartta vaivutellut. + Tuhat tunsi morsianta, + sa'an leskiä lepäsi. + Kaht' ei ollut kymmenessä, + kolmea koko sa'assa + piikoa pitämätöintä, + leskeä lepäämätöintä. + Niinpä lieto Lemminkäinen + eleä nutustelevi + koko kolmisen keseä + saaren suurissa kylissä; + ihastutti saaren immet, + kaikki lesketki lepytti. + Jäi yksi lepyttämättä, + yksi vanha impi rukka. + Se on päässä pitkän niemen, + kymmenennessä kylässä. + Jo oli matka mielessänsä + lähteä omille maille. + Tuli vanha impi rukka, + itse noin sanoiksi virkki: + "Kauko rukka, miesi kaunis! + Kun et muistane minua, + annan täältä mennessäsi + juosta purtesi kivehen." + Ei kuullut kukotta nousta, + kanan lapsetta karata + senki impyen ilohon, + naisen raukan naurantahan. + Niin päivänä muutamana, + iltana moniahana + laati liiton noustaksensa + ennen kuuta, kukkoaki. + Nousi ennen liittoansa, + ennen ehtoaikoansa. + Läksi kohta kulkemahan, + kylitse vaeltamahan + senki impyen ilohon, + naisen raukan naurantahan. + Yöllä yksin käyessänsä, + kulkiessansa kylitse + tuonne niemen pitkän päähän, + kymmenentehen kylähän, + ei nähnyt sitä taloa, + kuss' ei kolmea kotoa, + ei nähnyt sitä kotoa, + kuss' ei kolmea urosta, + ei nähnyt sitä urosta, + ku ei miekkoa hionut, + tapparata tahkaellut + pään varalle Lemminkäisen. + Silloin lieto Lemminkäinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Voi, päivyinen päivä nousi, + armas aurinko kohosi + mun, pojan poloisen, päälle, + päälle kaulani katalan! + Lempoko yhen urohon + sovissansa suojelevi, + vaipoissansa varjelevi, + kaavuissansa kaitselevi + päälle saaessa satojen, + tuhansien tunkiessa!" + Jäi neiet syliämättä, + sylityt haloamatta. + Jo vieri veneteloille + luoksi purtensa poloinen: + purs' on poltettu poroksi, + kypeniksi kyyetelty! + Jo tunsi tuhon tulevan, + hätäpäivän päälle saavan. + Alkoi veisteä venettä, + uutta purtta puuhaella. + Puita puuttui purren seppä, + lautoja venon tekijä. + Saapi puuta pikkuruisen, + lautoa ani vähäisen: + viisi värttinän murua, + kuusi tainnan taittumoa. + Siitä veistävi venosen, + uuen purren puuhoavi. + Teki tieolla venettä, + tietoisilla tehtahilla; + iski kerran: läksi laita, + iski toisen: syntyi toinen, + iski kerran kolmannenki: + siitä sai koko venonen. + Jo työnti venon vesille, + laski laivan lainehille. + Sanan virkki, noin nimesi, + itse lausui ja pakisi: + "Kupliksi, veno, vesille, + lumpehiksi lainehille! + Kokko, kolme sulkoasi, + kokko, kolme, kaarne, kaksi + varaksi vähän venehen, + pahan purren parraspuuksi!" + Astaiksen aluksehensa, + vierähti venon perähän, + alla päin, pahoilla mielin, + kaiken kallella kypärin, + kun ei saanut öitä olla + eikä päiviä elellä + saaren impien iloissa, + kassapäien karkeloissa. + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Pois tuli pojalle lähtö, + matkansa majoilta näiltä, + näistä impien iloista, + kaunokaisten karkeloista. + Vaan toki lähettyäni, + minun täältä mentyäni + eipä impyet iloinne, + kassapäät ei kalketelle + näillä tuhmilla tuvilla, + kataloilla kartanoilla." + Jopa itki saaren immet, + niemen neiet vaikeroitsi: + "Mitä läksit, Lemminkäinen, + urkenit, urosten sulho? + Läksitkö piikojen pyhyyttä + vainko vaimojen vähyyttä?" + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Lähe en piikojen pyhyyttä + enkä vaimojen vähyyttä: + saisin jos sataki naista, + tuhat piikoa pi'ellä. + Sitä läksin, Lemminkäinen, + urkenin, urosten sulho, + kun tuli kova ikävä, + ikävä omia maita, + oman maani mansikoita, + oman vaaran vaapukoita, + oman niemen neitosia, + oman kartanon kanoja." + Siitä lieto Lemminkäinen + laski laivansa ulomma. + Tuli tuuli, tuon puhalti, + tuli aalto, tuon ajeli + selälle meren sinisen, + ulapalle aukealle. + Jäivät raukat rannikolle, + vienoiset vesikivelle, + saaren immet itkemähän, + kultaiset kujertamahan. + Sini itki saaren immet, + niemen neiet voikerrehti, + kuni purjepuu näkyvi, + rautahankki haimentavi. + Ei he itke purjepuuta, + rautahankkia haloa: + itki purjepuun alaista, + hankkinuoran haltijata. + Itse itki Lemminkäinen, + sini itki ja sureksi, + kuni saaren maat näkyvi, + saaren harjut haimentavi. + Ei hän itke saaren maita, + saaren harjuja haloa: + itki saaren impy'itä, + noita harjun hanhosia. + Siitä lieto Lemminkäinen + laskevi sinistä merta. + Laski päivän, laski toisen. + Päivälläpä kolmannella + nousi tuuli tuulemahan, + ilman ranta riehkumahan, + suuri tuuli luotehinen, + kova tuuli koillistuuli: + otti laian, otti toisen, + vikelti koko venehen. + Siitä lieto Lemminkäinen + kääntihe käsin vetehen, + läksi sormin soutamahan, + jaloilla meloamahan. + Uituansa yön ja päivän, + melke'in melattuansa + näki pilven pikkuruisen, + pilven longan luotehessa. + Sepä maaksi muuttelihe, + niemeksi panettelihe. + Nousi niemelle talohon. + Löyti emännän leipomassa, + tyttäret taputtamassa: + "Oi on ehtoinen emäntä! + Kunpa nälkäni näkisit, + asiani arvoaisit, + juosten aittahan menisit, + tuiskuna oluttupahan; + toisit tuoppisen olutta, + sirusen sianlihoa, + sen panisit paistumahan, + vuolaisisit voita päälle + syöä miehen uupunehen, + juoa uinehen urohon. + Jo olen uinut yöt ja päivät + meren aavan aaltoloita, + joka tuuli turvanani, + meren aallot armonani." + Tuopa ehtoinen emäntä + meni aittahan mäelle, + vuoli voita aittasesta, + sirusen sianlihoa; + sen panevi paistumahan + syöä miehen nälkähisen, + tuopi tuopilla olutta + juoa uinehen urohon. + Antoi siitä uuen purren, + varsin valmihin venehen, + mennä miehen muille maille, + kulkea kotiperille. + Siitä lieto Lemminkäinen, + päästyä kotiperille, + tunsi maat on, tunsi rannat, + sekä saaret jotta salmet, + tunsi vanhat valkamansa, + entiset elosijansa; + mäet tunsi mäntyinensä, + kummut kaikki kuusinensa + - ei tunne tuvan aloa, + seinän seisontasijoa: + jo tuossa tuvan sijalla + nuori tuomikko tohisi, + männikkö tupamäellä, + katajikko kaivotiellä! + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Tuoss' on lehto, jossa liikuin, + kivet tuossa, joilla kiikuin, + tuossa nurmet nukkeroimat, + pientarehet piehtaroimat. + Mikä vei tutut tupani, + kuka kaunihit katokset? + Tupa on poltettu poroksi, + tuuli tuhkat korjannunna!" + Loihe siitä itkemähän; + itki päivän, itki toisen. + Ei hän itkenyt tupoa + eikä aittoa halannut: + itki tuttua tuvassa, + aitallista armastansa. + Linnun lentävän näkevi, + kokkolinnun liitelevän. + Sai tuolta kyselemähän: + "Oi sie kokko, lintuseni! + Etkö saattaisi sanoa, + miss' on entinen emoni, + missä kaunis kantajani, + ihana imettäjäni?" + Ei kokko mitänä muista + eikä tunne tuhma lintu: + kokko tiesi kuolleheksi + ja kaarne kaonneheksi, + miekalla menetetyksi, + tapetuksi tapparalla. + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Ohoh kaunis kantajani, + ihana imettäjäni! + Jo olet kuollut, kantajani, + mennyt, ehtoinen emoni, + liha mullaksi lahonnut, + kuuset päälle kasvanehet, + katajaiset kantapäihin, + pajut sormien nenähän! + "Kostohon minäki koito, + kostoksi, kovaosainen, + mittaelin miekkoani, + kannoin kaunista asetta + noilla Pohjolan pihoilla, + Pimentolan pientarilla + - surmaksi oman sukuni, + kateheksi kantajani!" + Katseleikse, käänteleikse: + näki jälkeä hitusen, + ruohossa rutistunutta, + kanervassa katkennutta. + Läksi tietä tietämähän, + ojelvoista oppimahan. + Tiehyt metsähän vetävi, + ojelvoinen ottelevi. + Vieri siitä virstan, toisen, + pakeni palasen maata + salon synkimmän sisähän, + korven kolkan kainalohon. + Näkevi salaisen saunan, + piilopirtin pikkaraisen + kahen kallion lomassa, + kolmen kuusen kulman alla + - siellä ehtoisen emonsa, + tuon on valtavanhempansa. + Siinä lieto Lemminkäinen + ihastui ikihyväksi. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Ohoh äiti armahani, + oi emo, elättäjäni! + Viel' olet, emo, elossa, + vanhempani, valvehella, + kun jo luulin kuolleheksi, + kaiketi kaonneheksi, + miekalla menetetyksi, + keihä'ällä keksityksi! + Itkin pois ihanat silmät, + kasvon kaunihin kaotin." + Sanoi äiti Lemminkäisen: + "Viel' olen toki elossa, + vaikkapa piti paeta, + pistäitäni piilosalle + tänne synkkähän salohon, + korven kolkan kainalohon. + Suori Pohjola sotoa, + takajoukko tappeloa + vasten vaivaista sinua + ja kohti kovaosaista: + poltti huonehet poroksi, + kaikki kaatoi kartanomme." + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Oi emoni, kantajani! + Ellös olko milläkänä, + milläkänä, tuollakana! + Tuvat uuet tehtänehe, + paremmat osattanehe, + Pohjola so'ittanehe, + Lemmon kansa kaattanehe." + Siitä äiti Lemminkäisen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Viikon viivyit, poikueni, + kauan, Kaukoni, elelit + noilla mailla vierahilla, + aina ouoilla ovilla, + niemellä nimettömällä, + saarella sanattomalla." + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Hyvä oli siellä ollakseni, + lempi liehaellakseni. + Puut siellä punalle paistoi, + puut punalle, maat sinelle, + hopealle hongan oksat, + kullalle kukat kanervan. + Siell' oli mäet simaiset, + kalliot kananmunaiset; + mettä vuoti kuivat kuuset, + maitoa mahot petäjät, + aian nurkat voita lypsi, + seipähät valoi olutta. + "Hyvä oli siellä ollakseni, + armas aikaellakseni. + Siitä oli paha elämä, + siitä outo ollakseni: + pelkäsivät piikojansa, + luulivat lutuksiansa, + noita kehnon kellukoita, + paholaisen pallukoita + pahasti piteleväni, + ylimäärin öitsiväni. + Minä piilin piikasia, + varoin vaimon tyttäriä, + kuin susi sikoja piili, + havukat kylän kanoja." + + + + Kolmaskymmenes runo + + + Ahti poika, aino poika, + lieto poika Lemminkäinen + aamulla ani varahin, + aivan aika-huomenessa + astuihen alusmajoille, + läksi laivavalkamoille. + Siinä itki puinen pursi, + hanka rauta haikeroitsi: + "Mi minusta laatimasta, + kurjasta kuvoamasta! + Ei Ahti sotia soua + kuunna, kymmennä kesänä + hopeankana halulla, + kullankana tarpehella." + Se on lieto Lemminkäinen + iski purtta vanttuhulla, + kirjasuulla kintahalla. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Elä huoli, hongan pinta, + varpelaitainen, valita! + Vielä saat sotia käyä, + tappeloita tallustella: + lienet täynnä soutajia + päivän huomenen perästä." + Astuvi emonsa luoksi, + itse tuon sanoiksi virkki: + "Et nyt itkene, emoni, + valittane, vanhempani, + jos menen johonkuhunki, + suorime sotatiloille. + Juohtui juoni mieleheni, + tuuma aivohon osasi + kaatakseni Pohjan kansa, + kostoakseni katalat." + Emo estellä käkesi, + varoitteli vaimo vanha: + "Ellös menkö, poikaseni, + noihin Pohjolan sotihin! + Siellä surmasi tulevi, + kuolemasi kohtoavi." + Mitä huoli Lemminkäinen! + Toki mietti mennäksensä, + lähteäksensä lupasi. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Mistä saisin miehen toisen, + sekä miehen jotta miekan + Ahille soan avuksi, + liioin voivalle lisäksi? + "Onpa Tiera tieossani, + Kuura kuulemaisissani! + Siitä saanen miehen toisen, + sekä miehen jotta miekan + Ahille soan avuksi, + liioin voivalle lisäksi." + Kulkevi kylitse tuonne, + teitse Tieran kartanohon. + Sanoi sinne saatuansa, + toimitteli tultuansa: + "Tieraseni, tiettyiseni, + armaiseni, ainoiseni! + Tokko muistat muinaistamme, + entistä elämätämme, + kun ennen kahen kävimme + suurilla sotatiloilla? + Ei ollut sitä kyleä, + kuss' ei kymmenen taloa; + ei ollut sitä taloa, + kuss' ei kymmenen urosta; + ei ollut sitä urosta + eikä miestä melkeätä, + kuta emme kaatanehet + ja kahen kapistanehet." + Iso päätyi ikkunassa + keihäsvartta vuolemassa, + emo aitan kynnyksellä + kirnua kolistamassa, + veljekset veräjän suussa + laitioita laatimassa, + sisarekset sillan päässä + vaippoja vanuttamassa. + Virkkoi iso ikkunasta, + emo aitan kynnykseltä, + veljekset veräjän suusta, + sisarekset sillan päästä: + "Ei Tiera sotahan joua, + Tieran tuura tappelohon! + Tiera on tehnyt kuulun kaupan, + ikikaupan iskenynnä: + vast' on nainut naisen nuoren, + ottanut oman emännän; + viel' on nännit näppimättä, + rinnat riuahuttamatta." + Tiera päätyi kiukahalla, + Kuura uunin korvasella: + jalan kenki kiukahalla, + toisen pankon partahalla, + veräjällä vyöteleikse, + ulkona kävysteleikse. + Tempoi Tiera keihä'änsä; + ei ole keiho suuren suuri + eikä keiho pienen pieni, + keiho keskikertahinen: + heponen sulalla seisoi, + varsa vaapui lappealla, + susi ulvoi suoverolla, + karhu karjui naulan tiessä. + Sylkytteli keihoansa, + sylkytteli, nyrskytteli: + sylen syöksi keihäsvartta + peltohon saviperähän, + nurmehen nukattomahan, + maahan mättähättömähän. + Työnti Tiera keihä'änsä + Ahin keihojen keselle, + sekä läksi jotta joutui + Ahille soan avuksi. + Siitä Ahti Saarelainen + lykkäsi venon vesille + kuni kyyn kulon-alaisen + eli käärmehen elävän. + Läksi luoen luotehesen + tuolle Pohjolan merelle. + Silloin Pohjolan emäntä + Pakkasen pahan lähetti + tuolle Pohjolan merelle, + ulapalle aukealle. + Itse tuon sanoiksi virkki, + sekä käski jotta lausui: + "Pakko poika pienokainen, + oma kaunis kasvattini! + Lähe tuonne, kunne käsken, + kunne käsken ja kehoitan! + Kylmä veitikän venonen, + pursi lieto Lemminkäisen + selvälle meren selälle, + ulapalle aukealle! + Kylmä itseki isäntä, + jää'ä veitikkä vesille, + jottei pääse päivinänsä, + selviä sinä ikänä, + kun en pääsne päästämähän, + kerinne kehittämähän!" + Pakkanen pahansukuinen + ja poika pahantapainen + läksi merta kylmämähän, + aaltoja asettamahan. + Jopa tuonne mennessänsä, + maata matkaellessansa + puut puri lehettömäksi, + heinät helpehettömäksi. + Sitte sinne saatuansa + meren Pohjan partahalle, + äärettömän äyrähälle, + heti yönä ensimäisnä + lahet kylmi, lammet kylmi, + meren rannat rapsutteli; + viel' ei merta kylmänynnä, + aaltoja asettanunna. + Pieni on peiponen selällä, + västäräkki lainehilla: + senki on kynnet kylmämättä, + pää pieni palelematta. + Äsken tuosta toisna yönä + jopa suureksi sukeutui, + heittihe hävyttömäksi, + kovin kasvoi kauheaksi. + Kylmi silloin täyen kylmän, + väki pakkasen paleli: + kylmi jäätä kyynäsvarren, + satoi lunta sauvan varren, + kylmi veitikän venehen, + Ahin laivan lainehille. + Aikoi kylmeä Ahinki, + jääteä jalon urohon; + jopa kynsiä kyseli, + anoi alta varpahia. + Siitä suuttui Lemminkäinen, + siitä suuttui ja pahastui; + tunki Pakkasen tulehen, + työnti rautarauniohon. + Käsin Pakkasen piteli, + kovan ilman kouristeli. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Pakkanen, Puhurin poika, + talven poika hyyelmöinen! + Elä kylmä kynsiäni, + vaai varpahuisiani + eläkä koske korviani, + elä päätäni palele! + "Kyll' on sulla kylmämistä, + paljoki palelemista + ilman ihmisen ihotta, + emon tuoman ruumihitta: + kylmä soita, kylmä maita, + kylmä kylmiä kiviä, + palele vesipajuja, + pane haavan pahkuroita, + koivun kuoria kolota, + närehiä näykkäele, + elä ihmisen ihoa, + karvoja kavon tekemän! + "Kun et tuosta kyllin saane, + kylmä muita kummempia! + Kylmä kuumia kiviä, + palavoita paateroita, + rautaisia kallioita, + vuoria teräksisiä, + Vuoksen koskea kovoa, + Imatrata ilkeätä, + kurimuksen kulkun suuta, + kinahmia kauheata! + "Joko nyt sanon sukusi, + kuuluttelen kunniasi? + Tieänpä sinun sukusi, + tieän kaiken kasvantasi: + Pakkanen pajuilla syntyi, + kova ilma koivikolla + Pohjolan koan perässä, + Pimentolan pirtin päässä + ikiturmasta isosta, + emosta epattomasta. + "Kukas Pakkasen imetti, + kovan ilman kostutteli, + kun oli maammo maiotoinna, + emonen utaretoinna? + "Kyyhyt Pakkasen imetti, + kyy imetti, käärme syötti + nännillä nenättömillä, + utarella uuttomalla; + pohjaistuuli tuuitteli, + vilu ilma viihytteli + pahoilla pajupuroilla, + here'illä hettehillä. + "Sai poika pahantapainen, + tuli turmion-alainen. + Ei ollut nimeä vielä + pojalla epäpäöllä. + Pantihin nimi pahalle: + pantihinpa Pakkaseksi. + "Siitä aioilla ajeli, + risukoissa ripsutteli; + kesät heilui hettehissä, + suurimmilla suon selillä; + talvet mäiski männiköissä, + pelmusi petäjiköissä, + kolkkaeli koivikoissa, + lepiköissä leyhkäeli. + Kylmi puita ja pehuja, + tasoitteli tanteria, + puri puut lehettömäksi, + kanervat kukittomaksi, + pilvat hongista piristi, + laski lastut mäntylöistä. + "Joko nyt suureksi sukesit, + ylenit ylen ehoksi, + aioit kylmeä minua, + kohotella korviani, + alta jalkoja anella, + päältä kynsiä kysellä? + "Etp' on kylmäne minua, + et pahoin palellekana! + Tulen tungen sukkahani, + kekälehet kenkähäni, + hienot hiilet helmoihini, + panun alle paulojeni, + Pakkasen palelematta, + kovan ilman koskematta. + "Tuonne ma sinun manoan + Pohjan pitkähän perähän. + Sitte sinne tultuasi, + kotihisi käytyäsi + kylmä kattilat tulelle, + hiilet uunin lietoselle, + käet naisen taikinahan, + poika neitosen povehen, + utarihin uuhen maito, + vatsahan hevosen varsa! + "Et sinä sitä totelle, + niin tuonne sinun manoan + Hiien hiilien sekahan, + Lemmon liesikiukahille. + Siellä tungeite tulehen, + asetu alasimelle + sepän panna paljallansa, + vasaralla valkkaella, + panna paljalla lujasti, + vasaralla vaikeasti! + "Et totelle tuotakana, + vääjänne väheäkänä, + vielä muistan muunkin paikan, + arvoan yhen aluen: + vien suusi suven sijahan, + kielesi kesän kotihin, + jost' et pääse päivinäsi, + selviä sinä ikänä, + kun en tulle päästämähän + ja käyne kerittämähän." + Pakkanen, Puhurin poika, + jo tunsi tuhon tulevan; + alkoi armoa anella. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Tehkämme sula sovinto + toinen ei toistansa viata + sinä ilmoisna ikänä, + kuuna kullan valkeana! + "Jos mun kuulet kylmäväksi, + toiste tuhmin liikkuvaksi, + niin tunge tulisijahan, + vaivuttele valkeahan, + sepän hiilien sekahan, + alle ahjon Ilmarisen! + Tahi vie suvehen suuni, + kieleni kesän kotihin, + etten pääse päivinäni, + selviä sinä ikänä!" + Siitä lieto Lemminkäinen + jätti laivan jäätehesen, + sotapurren puutoksehen, + itse eellehen menevi. + Tiera tuossa toisna miesnä + väänti veitikän jälessä. + Tallasi tasaista jäätä, + sileätä siuotteli. + Astui päivän, tuosta toisen; + päivänäpä kolmantena + jo näkyvi Nälkäniemi, + kylä kurja kuumottavi. + Astui alle niemen linnan. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Onko linnassa lihoa + ja kalaista kartanossa + urohille uupuneille, + miehille väsynehille?" + Ollut ei linnassa lihoa, + ei kalaista kartanossa. + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Tuli, polta tuhma linna, + vesi vieköhön mokoman!" + Itse eistyvi etemmä, + ylös korpehen kohosi, + matkoille majattomille, + teille tietämättömille. + Siitä lieto Lemminkäinen, + tuo on kaunis Kaukomieli, + keritsi kiveltä villat, + katkoi karvat kalliolta, + suoritteli sukkasiksi, + kiirehteli kintahiksi + vilun suurihin sijoihin, + Pakkasen palelemihin. + Läksi tietä tietämähän, + ojelvoista oppimahan: + tiehyt metsähän vetävi, + ojelvoinen ottelevi. + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Ohoh Tiera veikkoseni! + Jo nyt jou'uimme johonki, + kuuksi päiväksi kululle, + ilman rannallen iäksi!" + Tiera tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Kostohonpa, koito raukat, + kostohon, kovaosaiset, + saimme suurehen sotahan + pimeähän Pohjolahan + - oman hengen heitteheksi, + itsemme ikimenoksi + näillä paikoilla pahoilla, + teillä tietämättömillä. + "Emme tuota tunnekana, + emme tunne, emme tieä, + mikä tie vetävi meiät, + kuka juoni juohattavi + kuolemahan korven päähän, + kaatumahan kankahalle, + korppien kotisijoille, + variksien vainioille. + "Siinä korpit siirtelevät, + linnut liiat kantelevat: + saavat lintuset lihoa, + varikset varia verta, + korpit noukan kostuketta + meiän, raukan, raaoistamme; + luumme luovat rauniolle, + kantavat kivikarille. + "Ei tieä emo poloinen + eikä kantaja katala, + missä liikkuvi lihansa, + vierevi oma verensä, + onko suuressa soassa, + tasapäässä tappelossa, + vaiko suurella selällä, + lakehilla lainehilla, + vai käypi käpymäkeä, + vaelsi varvikkosaloa. + "Ei emo mitänä tieä + poloisesta poiastansa: + emo tiesi kuolleheksi, + kantaja kaonneheksi. + Noinpa itkevi emoni, + valittavi vanhempani: + 'Tuoll' on poikani, poloisen, + tuolla, vaivaisen, varani + Tuonen toukojen panossa, + Kalman maien karhinnassa. + Saapi nyt minun pojalta, + minun, laiton, lapseltani, + saapi jouset jouten olla, + jalot kaaret kuivaella, + lintuset hyvin lihota, + pyyt lehossa pyrhistellä; + kontiot kovin elellä, + peurat pellon piehtaroia.'" + Virkkoi lieto Lemminkäinen, + sanoi kaunis Kaukomieli: + "Niin on, niin, emo poloinen, + niinpä, kantaja katala! + Kasvatit kanoja parven, + koko joukon joutsenia: + tuli tuuli, niin hajotti, + tuli lempo, niin levitti, + yhet sinne, toiset tänne, + jonnekunne kolmannetki. + "Kyllä muistan muinaisenki, + arvoan ajan paremman, + kun kulimme kukkasina, + marjoina omilla mailla: + moni katsoi muotohomme, + vartehemme valkotteli. + Ei kuin nyt tätä nykyä, + tällä inhalla iällä: + yks' on tuuli tuttujamme, + päivä ennen nähtyjämme; + senki pilvet peittelevät, + satehet salaelevat. + "Vaan en huoli huolimahan, + suuresti sureksimahan, + jos immet hyvin eläisi, + kassapäiset kalkettaisi, + naiset kaikki naurusuulla, + mesimielin morsiamet, + ikävissä itkemättä, + huolihin häviämättä. + "Viel' ei meitä noiat noiu, + noiat noiu, näe näkijät + näille teille kuolevaksi, + matkoille masenevaksi, + nuorena nukahtavaksi, + verevänä viereväksi. + "Minkä noiat noitunevat, + kunka nähnevät näkijät, + kotihinsa koitukohon, + majahansa maatukohon! + Noitukohot itsiänsä, + laulakohot lapsiansa, + sukuansa surmatkohot, + heimoansa herjatkohot! + "Ei ennen minun isoni + eikä valtavanhempani + nouatellut noian mieltä, + lahjoitellut lappalaista. + Noin sanoi minun isoni, + noin sanon minä itseki: + varjele, vakainen Luoja, + kaitse, kaunoinen Jumala, + auta armokourallasi, + väkevällä vallallasi + miesten mielijuohtehista, + akkojen ajatuksista, + pakinoista partasuien, + pakinoist' on parratointen! + Ole ainaisna apuna, + vakaisena vartijana, + ettei poika pois tulisi, + emon tuoma erkaneisi + Luojan luomalta la'ulta, + Jumalan sukeamalta!" + Siitä lieto Lemminkäinen, + itse kaunis Kaukomieli, + laati huolista hevoset, + murehista mustat ruunat, + päitset päivistä pahoista, + satulat salavihoista. + Hyppäsi hyvän selälle, + hyvän laukin lautasille; + ajoa ramuttelevi + Tieran tuttavan keralla. + Ajoi rannat raskutellen, + hiekkarannat herskytellen + luoksi ehtoisen emonsa, + tykö valtavanhempansa. + Siihen Kaukoni kaotan + virrestäni viikommaksi, + Tieran tielle toimittelen + kotihinsa kulkemahan. + Itse virren vierähytän, + panen toiselle tolalle. + + + + Yhdesneljättä runo + + + Kasvatti emo kanoja, + suuren joukon joutsenia. + Kanat aialle asetti, + joutsenet joelle saattoi. + Tuli kokko, niin kohotti, + tuli haukka, niin hajotti, + siipilintu, niin sirotti: + yhen kantoi Karjalahan, + toisen vei Venäjän maalle, + kolmannen kotihin heitti. + Minkä vei Venäehelle, + siitä kasvoi kaupanmiesi; + minkä kantoi Karjalahan, + siitä se Kalervo kasvoi; + kunkapa kotihin heitti, + se sikesi Untamoinen + ison päiviksi pahoiksi, + emon mielimurtehiksi. + Untamoinen verkot laski + Kalervon kalavetehen; + Kalervoinen verkot katsoi, + kalat konttihin kokosi. + Untamo, utala miesi, + sepä suuttui ja vihastui. + Teki soan sormistansa, + kämmenpäistänsä keräjät, + toran nosti totkusilta, + artin ahvenmaimasilta. + Torelivat, tappelivat, + eikä voita toinen toista: + minkä toistansa tokaisi, + sen sai itse vastahansa. + Jopa tuosta toisen kerran, + kahen, kolmen päivän päästä + Kalervoinen kauran kylvi + Untamon tuvan ta'aksi. + Untamolan uljas uuhi + söi Kalervon kaurakylvön. + Kalervoisen kärtsä koira + repi uuhen Untamolta. + Untamo uhittelevi + Kalervolle veljellensä, + surmata su'un Kalervon, + lyöä suuret, lyöä pienet, + koko kansan kolhaella, + tuvat polttoa poroksi. + Laittoi miehet miekka vyölle, + urohot ase kätehen, + pojat pienet piikki vyölle, + kaunot kassara olalle; + läksi suurehen sotahan + vasten veljeä omoa. + Kalervoisen kaunis minjä + istui ikkunan lähellä. + Katsoi ulos ikkunasta, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Onko tuo savu sakea + vai onpi pimeä pilvi + noien peltojen perillä, + kujan uuen ulkopäässä?" + Ei ollut ume umakka + eikäpä savu sakea: + ne oli Untamon urohot, + tulla suorivat sotahan. + Tuli Untamon urohot, + saivat miehet miekka vyöllä. + Kaatoivat Kalervon joukon, + su'un suuren surmasivat, + talon polttivat poroksi, + tasoittivat tantereksi. + Jäi yksi Kalervon impi + kera vatsan vaivaloisen. + Senpä Untamon urohot + veivät kanssansa kotihin + pirtin pienen pyyhkijäksi, + lattian lakaisijaksi. + Oli aikoa vähäisen; + syntyi pieni poikalapsi + emollen osattomalle. + Miksi tuo nimitetähän? + Emo kutsui Kullervoksi, + Untamo sotijaloksi. + Pantihinpa poika pieni, + orpolapsi laitettihin + tuutuhun tutajamahan, + kätkyehen liekkumahan. + Liekkui lapsi kätkyessä, + lapsi liekkui, tukka löyhki. + Liekkui päivän, liekkui toisen; + jopa kohta kolmantena, + kun tuo poika potkaisihe, + potkaisihe, ponnistihe, + katkaisi kapalovyönsä, + pääsi päälle peittehensä, + särki liekun lehmuksisen, + kaikki riepunsa revitti. + Nähtihin hyvä tulevan, + keksittihin kelpoavan. + Untamola vuottelevi + tätä tästä kasvavaksi, + mieltyväksi, miestyväksi, + oike'in urostuvaksi, + saavaksi sataisen orjan, + tuhantisen turpuvaksi. + Kasvoi kuuta kaksi, kolme. + Jopa kuuna kolmantena + poika polven korkeuisna + alkoi itse arvaella: + "Kunpa saisin suuremmaksi, + vahvistuisin varreltani, + kostaisin isoni kohlut, + maksaisin emoni mahlat!" + Saipa kuulla Untamoinen. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Tästä saa sukuni surma, + tästä kasvavi Kalervo!" + Urohot ajattelevat, + akat kaikki arvelevat, + minne poika pantanehe, + kunne surma saatanehe. + Pannahanpa puolikkohon, + työnnetähän tynnyrihin; + siitä vieähän vetehen, + lasketahan lainehesen. + Käyähänpä katsomahan + kahen, kolmen yön perästä, + joko on hukkunut vetehen, + kuollut poika puolikkohon! + Ei ole hukkunut vetehen, + kuollut poika puolikkohon! + Poika oli pääsnyt puolikosta + - istui aaltojen selässä + vapa vaskinen käessä, + siima silkkinen perässä; + onkivi meren kaloja, + merivettä mittoavi: + melke'in meressä vettä, + kun on kaksi kauhallista; + oisko oike'in mitata, + osa kolmatta tulisi. + Untamo ajattelevi: + "Mihin poika pantanehe, + kunne tuo tuhottanehe, + kusta surma saatanehe?" + Käski orjansa kerätä + koivuja, kovia puita, + honkia satahavuja, + tiettäviä tervaksia + yhen poian polttimeksi, + Kullervon kaottimeksi. + Koottihin, keräeltihin + koivuja, kovia puita, + honkia satahavuja, + tiettäviä tervaksia, + tuohia tuhat rekeä, + sata syltä saarnipuita. + Tuli puihin tuiskattihin, + roviohon roiskattihin, + siihen poika paiskattihin + keskelle tulen palavan. + Paloi päivän, tuosta toisen, + paloi päivän kolmannenki. + Käytihin katsastamahan: + poik' oli porossa polvin, + kypenissä kyynäsvarsin, + hiilikoukkunen käessä, + millä tulta kiihottavi, + hiiliä kokoelevi, + katomatta karvankana, + kutrisen kähertymättä! + Untamo ä'itteleikse: + "Mihin poika pantanehe, + kunne tuo tuhottanehe, + surma tuolle saatanehe?" + Poika puuhun hirtetähän, + tammehen ripustetahan. + Kului yötä kaksi, kolme, + saman verran päiviäki. + Untamo ajattelevi: + "Aik' on käyä katsomahan, + joko Kullervo katosi, + kuoli poika hirsipuuhun." + Laittoi orjan katsomahan. + Orja toi sanan takaisin: + "Ei ole Kullervo kaonnut, + kuollut poika hirsipuuhun! + Poika puuta kirjoittavi + pieni piikkonen käessä. + Koko puu kuvia täynnä, + täynnä tammi kirjoitusta: + siinä miehet, siinä miekat, + siinä keihä'ät sivulla." + Mitäs autti Untamoisen + tuon pojan katalan kanssa! + Kuinka surmat suoritteli, + kuinka kuolemat sukesi, + poika ei puutu surman suuhun + eikä kuole kuitenkana. + Piti viimeinki väsyä + suorimasta surmiansa, + kasvatella Kullervoinen, + orja poikana omana. + Sanoi Untamo sanansa, + itse virkki, noin nimesi: + "Kun elänet kaunihisti, + aina siivolla asunet, + saat olla talossa tässä, + orjan töitä toimitella. + Palkka pannahan jälestä, + ansiosta arvatahan: + vyöhyt vyöllesi korea + tahi korvalle kolahus." + Kun oli Kullervo kohonnut, + saanut vartta vaaksan verran, + tuopa työlle työnnetähän, + raaolle rakennetahan, + lapsen pienen katsontahan, + sormi pienen souantahan: + "Katso lasta kaunihisti, + syötä lasta, syö itseki! + Rievut virrassa viruta, + pese pienet vaattehuiset!" + Katsoi lasta päivän, kaksi: + käen katkoi, silmän kaivoi. + Siitä kohta kolmannella + lapsen tauilla tapatti, + rievut viskoi virran vieä, + kätkyen tulella poltti. + Untamo ajattelevi: + "Ei tämä tähän sopiva + lapsen pienen katsontahan, + sormi pienen souantahan! + En tieä, kuhun panisin, + kulle työlle työnteleisin. + Panenko kasken kaa'antahan?" + Pani kasken kaa'antahan. + Kullervo, Kalervon poika, + tuossa tuon sanoiksi virkki: + "Äsken lienen mies minäki, + kun saan kirvehen kätehen, + paljo katsoa parempi, + entistäni armahampi: + lienen mies viien veroinen, + uros kuuen-kummallinen." + Meni seppolan pajahan. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Oi on seppo veikkoseni! + Taos mulle tapparainen! + Tao kirves miestä myöten; + rauta raatajan mukahan! + Lähen kasken kaa'antahan, + solkikoivun sorrantahan." + Seppä tarpehen takovi, + kirvehen kerittelevi. + Saip' on kirves miestä myöten, + rauta raatajan mukahan. + Kullervo, Kalervon poika, + hioi siitä kirvehensä; + päivän kirvestä hiovi, + illan vartta valmistavi. + Suorihe kasken ajohon + korkealle korpimaalle, + parahasen parsikkohon, + hirveähän hirsikköhön. + Iski puuta kirvehellä, + tempasi tasaterällä: + kerralla hyvätki hirret, + pahat puolella menevi. + Vihoin kaatoi viisi puuta, + kaiketi kaheksan puuta. + Siitä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Lempo tuota raatakohon! + Hiisi hirret kaatakohon!" + Kavahutti kannon päähän, + niin huhuta heiahutti, + vihellytti, viuahutti. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Sini kaski kaatukahan, + koivu solki sortukahan, + kuni ääni kuulunevi, + kuni vierrevi vihellys! + "Elköhön vesa venykö, + elköhön koretko korsi + sinä ilmoisna ikänä, + kuuna kullan valkeana + kaskessa Kalervon poian, + otoksessa oivan miehen! + "Ottaisiko maa orahan, + nousisiko nuori laiho, + sekä korsi korteuisi, + jotta varsi varteuisi, + elköhön tereä tehkö, + varsi päätä valmistako!" + Untamoinen, mies utala, + kävi tuota katsomahan + kaskea Kalervon poian, + ajamoa uuen orjan: + ei kaski kaselle tunnu, + ajamaksi nuoren miehen. + Untamo ajattelevi: + "Ei tämä tähän sopiva! + Hyvän hirsikön pilasi, + kaatoi parsikon parahan! + En tieä, kuhun panisin, + kulle työlle työnteleisin. + Panenko aitojen panohon?" + Pani aitojen panohon. + Kullervo, Kalervon poika, + jopa aitoa panevi. + Kohastansa kokkahongat + aiaksiksi asettelevi, + kokonansa korpikuuset + seipähiksi pistelevi; + veti vitsakset lujahan + pisimmistä pihlajista; + pani aian umpinaisen, + veräjättömän kyhäsi. + Siitä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Ku ei lintuna kohonne, + kahen siiven siuotelle, + elköhön ylitse pääskö + aiasta Kalervon poian!" + Untamo osaelevi + tulla tuota katsomahan + aitoa Kalervon poian, + sotaorjan sortamoa. + Näki aian aukottoman, + raottoman, reiättömän, + jok' oli pantu maaemästä, + ylös pilvihin osattu. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ei tämä tähän sopiva! + Pani aian aukottoman, + veräjättömän kyhäsi, + tuon on nosti taivosehen, + ylös pilvihin kohotti: + en tuosta ylitse pääse + enkä reiästä sisälle! + En tieä, mihin panisin, + kulle työlle työnteleisin. + Panenko puimahan rukihit?" + Pani puimahan rukihit. + Kullervo, Kalervon poika, + jo oli puimassa rukihit: + pui rukihit ruumeniksi, + olet kaunaksi kaotti. + Tulipa isäntä tuohon, + kävi itse katsomahan + puintoa Kalervon poian, + Kullervoisen kolkintoa: + rukihit on ruumenina, + olet kaunoina kahisi! + Untamo ä'itteleikse: + "Ei ole tästä raatajasta! + Kulle työlle työntänenki, + työnsä tuhmin turmelevi. + Joko vien Venäehelle + tahi kaupin Karjalahan + Ilmariselle sepolle, + sepon paljan painajaksi?" + Möi siitä Kalervon poian, + pani kaupan Karjalahan + Ilmariselle sepolle, + takojalle taitavalle. + Minpä seppo tuosta antoi? + Äijän seppo tuosta antoi: + kaksi kattilarania, + kolme koukun puoliskoa, + viisi viikatekulua, + kuusi kuokan kuolioa + miehestä mitättömästä, + orjasta epäpäöstä. + + + + Kahdesneljättä runo + + + Kullervo, Kalervon poika, + sinisukka äijön poika, + hivus keltainen, korea, + kengän kauto kaunokainen, + jo kohta sepon ko'issa + kysyi työtä iltasella + isännältä iltaseksi, + emännältä aamuseksi: + "Työt tässä nimettäköhön, + nimi työlle pantakohon, + kulle työlle työntyminen, + raaolle rakentuminen!" + Seppo Ilmarin emäntä, + tuopa tuossa arvelevi, + kulle työlle uusi orja, + raaolle rahan-alainen. + Pani orjan paimeneksi, + karjan suuren kaitsijaksi. + Tuopa ilkoinen emäntä, + sepän akka irvihammas, + leipoi leivän paimenelle, + kakun paksun paistelevi: + kauran alle, vehnän päälle, + keskelle kiven kutovi. + Kakun voiti voiheralla, + kuoren rasvalla rakenti, + pani orjalle osaksi, + palaseksi paimenelle. + Itse orjoa opasti, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ellös tätä ennen syökö + karjan mentyä metsälle!" + Siitä Ilmarin emäntä + laittoi karjan laitumelle. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Lasken lehmäni leholle, + maion antajat aholle, + hatasarvet haavikolle, + kourusarvet koivikolle; + työnnän kuuta ottamahan, + talia tavottamahan + ahomailta auke'ilta, + leve'iltä lehtomailta, + korke'ilta koivikoilta, + mataloilta haavikoilta, + kultaisilta kuusikoilta, + hope'isilta saloilta. + "Katso, kaunoinen Jumala, + varjele, vakainen Luoja, + varjele vahingon tieltä, + kaitse kaikista pahoista, + ettei tuskihin tulisi, + häpe'ihin hämmentyisi! + "Kuin katsoit katollisessa, + alla varjon vartioitsit, + niin katso katottomassa, + vaali vartijattomassa, + jotta karja kaunistuisi, + eistyisi emännän vilja + hyvänsuovan mieltä myöten, + pahansuovan paitsi mieltä! + "Kun lie kurjat paimeneni, + ylen kainut karjapiiat, + paju pannos paimeneksi, + leppä lehmän katsojaksi, + pihlaja pitelijäksi, + tuomi tuojaksi kotihin + emännäisen etsimättä, + muun väen murehtimatta! + "Kun ei paju paimentane, + pihlaja hyvin pi'elle, + leppä ei lehmiä ajane, + tuomi ei kotihin tuone, + niin pane parempiasi, + työnnä luonnon tyttäriä + minun viljan viitsijäksi, + katsojaksi karjan kaiken! + Paljo on piikoja sinulla, + saoin käskyn kuulijoita, + eläjiä ilman alla, + luonnottaria hyviä. + "Suvetar, valio vaimo, + Etelätär, luonnon eukko, + Hongatar, hyvä emäntä, + Katajatar, kaunis neiti, + Pihlajatar, piika pieni, + Tuometar, tytär Tapion, + Mielikki, metsän miniä, + Tellervo, Tapion neiti! + Katso'ote karjoani, + viitsiöte viljoani + kesä kaikki kaunihisti, + lehen aika leppeästi, + lehen puussa liehuessa, + ruohon maassa roikatessa! + "Suvetar, valio vaimo, + Etelätär, luonnon eukko! + Heitä hienot helmuksesi, + esiliinasi levitä + karjalleni katteheksi, + pienilleni peitteheksi, + vihoin tuulen tuulematta, + vihoin saamatta satehen! + "Kaitse karjani pahoista, + varjele vahingon teiltä, + noista soista soiluvista, + lähtehistä läilyvistä, + heiluvista hettehistä, + pyöre'istä pyötiköistä, + ettei tuskihin tulisi, + häpe'ihin hämmentyisi, + sorkka suohon sorkahtaisi, + hettehesen herkähtäisi + ylitse Jumalan tunnin, + päitse aivon autuahan! + "Tuo'os torvi tuonnempata, + tuolta taivahan navalta, + mesitorvi taivosesta, + simatorvi maaemästä! + Puhu tuohon torvehesi, + kumahuta kuuluhusi: + puhu kummut kukkahaksi, + kangasvieret kaunihiksi, + ahovieret armahaksi, + lehtovieret leppeäksi, + suovieret sulaksi meeksi, + hetevieret vierteheksi! + "Siitä syötä karjoani, + raavahiani ravitse, + syöttele metisin syömin, + juottele metisin juomin! + Syötä kullaista kuloa, + hope'ista heinän päätä + heraisista hettehistä, + läikkyvistä lähtehistä, + koskilta kohisevilta, + jokiloilta juoksevilta, + kultaisilta kunnahilta, + hope'isilta ahoilta! + "Kaivo kultainen kuvoa + kahen puolen karjan maata, + josta karja vettä joisi, + simoa siretteleisi + utarihin uhkuvihin, + nisihin pakottavihin: + saisi suonet soutamahan, + maitojoet juoksemahan, + maitopurot purkemahan, + maitokosket kuohumahan, + puhumahan maitoputket, + maitohormit huokumahan, + joka aika antamahan, + joka vuoro vuotamahan + ylitse vihanki suovan, + pahansuovan sormiloitse, + maion saamatta manalle, + katehesen karjanannin! + "Paljo on niitä ja pahoja, + kut maion manalle vievät, + katehesen karjanannin, + lehmän tuoman toisialle; + vähä on niitä ja hyviä, + kut maion manalta saavat, + piimänsä kylän piolta, + tuorehensa toisialta. + "Ei ennen minun emoni + kysynyt kylästä mieltä, + tointa toisesta talosta; + sai se maitonsa manalta, + piimänsä pitelijältä, + tuorehensa toisialta. + Antoi tulla tuonnempata, + ehtiä etempätäki: + tulla maion Tuonelasta, + Manalasta, maankin alta, + tulla yöllä yksinänsä, + pimeällä piilokkali, + kuulematta kunnottoman, + kelvottoman keksimättä, + vihansuovan sortamatta, + katehen kaehtimatta. + "Noin sanoi minun emoni, + noin sanon minä itseki: + minne viipyi lehmän vilja, + kunne maitoni katosi? + Onko viety vierahalle, + kytketty kylän pihoille, + mieron porttojen povehen, + katehien kainalohon, + vai on puihin puuttununna, + metsihin menehtynynnä, + levennynnä lehtomaille, + kaonnunna kankahille? + "Ei maito manalle joua, + lehmän vilja vierahalle, + mieron porttojen povehen, + katehien kainalohon + eikä puihin puuttumahan, + metsihin menehtymähän, + lehtoihin levenemähän, + kaatumahan kankahalle. + Maito koissa tarvitahan, + ajan kaiken kaivatahan: + koissa vuottavi emäntä + katajainen rainta käessä. + "Suvetar, valio vaimo, + Etelätär, luonnon eukko! + Käy nyt, syötä Syötikkini + sekä juota Juotikkini, + herustele Hermikkiä, + tuorustele Tuorikkia, + anna maito Mairikille, + Omenalle uuet piimät + hele'istä heinänpäistä, + kaunihista kastikoista, + mairehista maaemistä, + metisistä mättähistä, + nurmelta mesinukalta, + maalta marjanvartiselta, + kanervan-kukattarilta, + heinän-helpehettäriltä, + pilven piimätyttäriltä, + taivahan-navattarilta, + tuoa maitoiset maruet, + aina uhkuvat utaret + lypseä lyhyen vaimon, + pienen piian piukutella! + "Nouse, neitonen, norosta, + hienohelma, hettehestä, + neiti lämmin, lähtehestä, + puhasmuotoinen, muasta! + Ota vettä lähtehestä, + jolla kastat karjoani, + jotta karja kaunistuisi, + eistyisi emännän vilja + ennen käymistä emännän, + katsomista karjapiian, + emännän epäpätöisen, + ylen kainun karjapiian. + "Mielikki, metsän emäntä, + lavekämmen karjan eukko! + Työnnä pisin piikojasi, + paras palkkalaisiasi, + viitsimähän viljoani, + katsomahan karjoani + tänä suurena suvena, + Luojan lämminnä kesänä, + Jumalan suaitsemana, + antamana armollisen! + "Tellervo, Tapion neiti, + metsän tyttö tylleröinen, + utupaita, hienohelma, + hivus keltainen, korea, + jok' olet karjan kaitselija, + viitsijä emännän viljan + mieluisassa Metsolassa, + tarkassa Tapiolassa! + Kaitse karja kaunihisti, + viitsi vilja virkeästi! + "Kaitse kaunoisin kätösin, + somin sormin suorittele, + su'i ilveksen iholle, + kampua kalan evälle, + karvalle meren kapehen, + metsän uuhen untuvalle! + Illan tullen, yön pimeten, + hämärien hämmetessä + saata karjani kotihin, + etehen hyvän emännän, + hete heiluva selällä, + maitolampi lautasilla! + "Päivän mennessä majoille, + iltalinnun laulellessa + itse virki viljalleni, + sano sarvijuonelleni: + 'Kotihinne, kourusarvet, + maion antajat, majalle! + Koissa on hyvä ollaksenne, + maa imara maataksenne; + korpi on kolkko käyäksenne, + ranta raikutellaksenne. + Kotihinne tullaksenne + vaimot valkean tekevät + nurmelle mesinukalle, + maalle marjanvartiselle.' + "Nyyrikki, Tapion poika, + siniviitta viian poika! + Tyvin pistä pitkät kuuset, + latvoin lakkapäät petäjät + sillaksi likasijoille, + paikaksi pahoille maille, + suosulihin, maasulihin, + lätäkköihin läilyvihin! + Anna käyä käyräsarven, + haarasorkan sorkutella, + joutua joka savulle + viatoinna, vilpitöinnä, + ilman suohon sortumatta, + likahan litistymättä! + "Kun ei karja tuosta huoli, + yöksi ei kulkene kotihin, + Pihlajatar, piika pieni, + Katajatar, kaunis neiti, + leikkoa lehosta koivu, + ota vitsa viiakosta, + käyös piiska pihlajainen, + katajainen karjanruoska + takoa Tapion linnan, + tuolta puolen Tuomivaaran! + Aja karja kartanolle, + saunan lämmitä-panolle, + kotihin kotoinen karja, + metsän karja Metsolahan! + "Otsonen, metsän omena, + mesikämmen käyretyinen! + Tehkämme sulat sovinnot, + rajarauhat rapsakamme + iäksemme, ilmaksemme, + polveksemme, päiviksemme, + ettet sorra sorkkasäärtä, + kaa'a maion kantajata + tänä suurena suvena, + Luojan lämminnä kesänä! + "Kun sa kuulet kellon äänen + tahi torven toitotuksen, + lyöte maata mättähälle, + nurmelle nukahtamahan, + tunge korvasi kulohon, + paina pääsi mättähäsen! + Tahi korpehen kokeos, + saaos sammalhuonehesen, + mene toisille mä'ille, + muille kummuille kuvahu, + jottei kuulu karjan kello + eikä paimenen pakina! + "Otsoseni, ainoiseni, + mesikämmen, kaunoiseni! + En sua kiellä kiertämästä + enkä käymästä epeä; + kiellän kielen koskemasta, + suun ruman rupeamasta, + hampahin hajottamasta, + kämmenin käpyämästä. + "Käyös kaarten karjamaita, + piilten piimäkankahia, + kierten kellojen remua, + ääntä paimenen paeten! + Konsa on karja kankahalla, + sinä suolle soiverraite; + kun karja solahti suolle, + silloin korpehen kokeos! + Karjan käyessä mäkeä + astu sie mäen alatse; + karjan käyessä alatse + mene sie mäkeä myöten! + Astuessansa aholla + sinä viere viiakkoa; + viiakkoa vierressänsä + sinä astuos ahoa! + Kule kullaisna käkenä, + hope'isna kyyhkyläisnä, + siirry siikana sivutse, + veteleite veen kalana, + viere villakuontalona, + kule pellavaskupona, + kätke kynnet karvoihisi, + hampahat ikenihisi, + jottei karja kammastuisi, + pieni vilja pillastuisi! + "Anna rauha raavahille, + sorkkasäärille sovinto, + käyä karjan kaunihisti, + soreasti sorkutella + poikki soista, poikki maista, + halki korven kankahista, + ettet koske konsakana, + rupea rumanakana! + "Muista muinainen valasi + tuolla Tuonelan joella, + kynsikoskella kovalla, + Luojan polvien e'essä! + Lupa sulle annettihin + kolme kertoa kesässä + käyä kellon kuuluvilla, + tiukujen tirinämailla, + vaan eipä sitä suattu + eikä annettu lupoa + ruveta rumille töille, + häpeähän hämmentyä. + "Jos sulle viha tulisi, + hampahat halutteleisi, + visko viitahan vihasi, + honkihin pahat halusi! + Hakkoa lahoa puuta, + kaa'a koivunpökkelöitä, + vääntele vesihakoja, + määhki marjamättähiä! + "Kun tulevi ruoan tarvis, + syöä mielesi tekevi, + syö'ös sieniä metsästä, + murra muurahaiskekoja, + juuria punaisen putken, + Metsolan mesipaloja + ilman ruokaruohoittani, + minun henkiheinittäni! + "Metsolan metinen amme + hapata hihittelevi + kultaisella kunnahalla, + hope'isella mäellä: + siin' on syöä syölähänki, + juoa miehen juolahanki, + eikä syöen syömät puutu, + juoen juomiset vähene. + "Niin teemme ikisovinnot, + ikirauhat ratkoamme + eleäksemme ehosti, + kesän kaiken kaunihisti: + maat on meillä yhtehiset, + evähät erinomaiset. + "Vaan jos tahtonet tapella, + eleä soan tavalla, + tapelkamme talvikauet, + lumiajat luskailkamme! + Suven tullen, suon sulaen, + lätäkköjen lämmitessä + ellös tänne tulkokana + karjan kullan kuuluville! + "Josp' on tullet näille maille, + sattunet saloille näille, + täällä aina ammutahan. + Kun ei ampujat kotona, + on meillä osaavat vaimot, + emännät alinomaiset, + jotka tiesi turmelevi, + matkasi pahoin panevi, + ettet koske konsakana, + rupea rumanakana + ylitse tahon Jumalan, + päitse auvon autuahan. + "Oi Ukko, ylijumala! + Kun kuulet toen tulevan, + muuta muiksi lehmäseni, + kamahuta karjaseni, + kiviksi minun omani, + kantoloiksi kaunoiseni, + kumman maata kulkiessa, + vantturan vaeltaessa! + "Kun ma otsona olisin, + mesikämmennä kävisin, + en mä noissa noin asuisi + aina akkojen jaloissa. + Onpa maata muuallaki, + tarhoa taempanaki + juosta miehen joutilahan, + virattoman viiletellä, + käyä halki kämmenpääsi, + poikki pohkealihasi, + sinisen salon sisässä, + korven kuulun kainalossa. + "Käpy- on kangas käyäksesi, + hiekka helkytelläksesi, + tie on tehty mennäksesi, + meren ranta juostaksesi + Pohjan pitkähän perähän, + Lapin maahan laakeahan. + Siell' on onni ollaksesi, + armas aikaellaksesi, + käyä kengättä kesällä, + sykysyllä syylingittä + suurimmilla suon selillä, + leve'illä liettehillä. + "Kun et tuonne mennekänä + etkä oike'in osanne, + ota juoni juostaksesi, + polku poimetellaksesi + tuonne Tuonelan salolle + tahi Kalman kankahalle! + Siell' on suohut sorkutella, + kanervikko kaalaella, + siellä Kirjos, siellä Karjos, + siellä muita mullukoita + rautaisissa rahkehissa, + kymmenissä kytky'issä. + Siellä laihatki lihovat, + lihaviksi luutki saavat. + "Lepy, lehto, kostu, korpi, + lempeä, salo sininen! + Anna rauha raavahille, + sorkkasäärille sovinto + tänä suurena suvena, + Herran hellennä kesänä! + "Kuippana, metsän kuningas, + metsän hippa halliparta! + Korjaele koiriasi, + raivaele rakkiasi! + Pistä sieni sieramehen, + toisehen omenamarja, + jottei henki haisahtele, + tuuhahtele karjan tuuhku! + Silmät silkillä sitele, + korvat kääri käärehellä, + jottei kuule kulkevia, + ei näe käveleviä! + "Kun ei tuosta kyllin liene, + ei vielä kovin varone, + kiellä poies poikoasi, + epeä äpärettäsi! + Saattele saloilta näiltä, + näiltä rannoilta rapoa, + kape'ilta karjan mailta, + leve'iltä liepehiltä! + Kätke koirasi kolohon, + rakkisi rapoa kiinni + kultaisihin kytky'ihin, + hihnoihin hope'isihin, + jottei pilloa pitäisi, + häpehiä hämmentäisi! + "Kun ei tuosta kyllin liene, + ei vielä sitä varone, + Ukko, kultainen kuningas, + hope'inen hallitsija, + kuule kultaiset sanani, + armahaiset lauseheni! + Paina panta pihlajainen + ympäri nenän nykerän! + Kun ei pihlaja pitäne, + niin sä vaskesta valata; + jos ei vaski vahva liene, + panta rautainen rakenna! + Vaan jos rauan ratkaisnehe, + vielä mennehe vioille, + syökse kultainen korento + leukaluusta leukaluuhun, + päät on päättele lujasti, + kotkoa kovasti kiinni, + ettei liiku liiat leuat, + harvat hampahat hajoa, + kun ei rauoin ratkottane, + teräksillä temmottane, + veitsillä veristettäne, + kirvehellä kiskottane!" + Siitä Ilmarin emäntä, + tuo takojan tarkka vaimo, + lehmät läävästä lähetti, + laski karjan laitumelle, + pani paimenen perähän, + orjan lehmien ajohon. + + + + Kolmasneljättä runo + + + Kullervo, Kalervon poika, + otti konttihin evästä, + ajoi lehmät suota myöten, + itse kangasta kapusi. + Sanan virkki vierressänsä, + kertoeli käyessänsä: + "Voi minä poloinen poika, + voi poika polon-alainen! + Jo minä johonki jou'uin, + jou'uin joutavan jälille, + härän hännän paimeneksi, + vasikkojen vaalijaksi, + joka suon on sotkijaksi, + maan pahan matelijaksi!" + Istui maahan mättähälle, + päätyi päivän rintehesen. + Siinä virkki virsissänsä, + lauluissansa noin lateli: + "Paistapa, Jumalan päivä, + Herran kehrä, hellittele + sepon karjan kaitsijalle, + poloiselle paimenelle, + elä Ilmarin tuville, + emännällen ensinkänä! + Emäntä hyvin elävi, + vehnäsiä viiltelevi, + piirosia pistelevi, + voita päälle vuolaisevi. + Paimen parka kuivan leivän, + kuivan kuoren kurskuttavi, + kauraisen kavertelevi, + lemettisen leikkoavi, + olkisen ojentelevi, + petäjäisen peiputtavi, + veen lipillä luikkoavi + märän mättähän nenästä. + "Mene, päivä, viere, vehnä, + alene, Jumalan aika! + Kule, päivä, kuusikolle, + viere, vehnä, vitsikölle, + karkoa katajikolle, + lennä leppien tasalle! + Päästä paimenta kotihin + voivatia vuolemahan, + rieskoa repäisemähän, + kakkaroita kaivamahan!" + Silloin Ilmarin emäntä, + paimenen pajattaessa, + Kullervoisen kukkuessa, + jo oli vuollut voivatinsa, + itse rieskansa reväisnyt, + kakkaransa kaivaellut; + keittänyt vetisen vellin, + kylmän kaalin Kullervolle, + jos' oli rakki rasvan syönyt, + Musti murkinan pitänyt, + Merkki syönyt mielin määrin, + Halli haukannut halunsa. + Lintunen lehosta lauloi, + pieni lintu pensahasta: + "Jos oisi aika orjan syöä, + isottoman illastella." + Kullervo, Kalervon poika, + katsoi pitkän päivän päälle. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Jo nyt on aika atrioia, + aika ruoalle ruveta, + evähiä etsiskellä." + Ajoi lehmänsä levolle, + karjan maata kankahalle; + itse istui mättähälle, + vihannalle turpehelle. + Laski laukkunsa selästä, + otti leivän laukustansa, + katselevi, kääntelevi. + Tuosta tuon sanoiksi virkki: + "Moni on kakku päältä kaunis, + kuorelta kovin sileä, + vaan on silkkoa sisässä, + akanoita alla kuoren." + Veti veitsensä tupesta + leivän leikkaellaksensa: + veitsi vierähti kivehen, + kasahutti kalliohon; + terä vieri veitsosesta, + katkesi kurauksuesta. + Kullervo, Kalervon poika, + katselevi veitsyttänsä, + itse päätyi itkemähän. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Yks' oli veitsi veikkoutta, + yksi rauta rakkautta, + isän saamoa eloa, + vanhemman varustamata; + senki katkaisin kivehen, + karahutin kalliohon, + leipähän pahan emännän, + pahan vaimon paistamahan! + "Millä nyt maksan naisen naurun, + naisen naurun, piian pilkan, + akan ilkeän evähät, + pahan porton paistannaiset?" + Varis vaakkui varvikosta, + varis vaakkui, korppi koikkui: + "Oi on kurja kullansolki, + ainoa Kalervon poika! + Mit' olet mielellä pahalla, + syämellä synkeällä? + Ota vitsa viiakosta, + koivu korven notkelmosta, + aja suolle sontareiet, + lehmät liejuhun levitä + puolen suurille susille, + toisen korven kontioille! + "Kaikoa suet kokohon, + karhut kaikki katrahasen! + Suet pistä Pienikiksi, + karhut Kyytäksi kyhäise, + aja karjana kotihin, + kirjavana kartanolle! + Sillä maksat naisen naurun, + pahan vaimon parjaukset." + Kullervo, Kalervon poika, + itse tuon sanoiksi virkki: + "Malta, malta, hiien huora! + Jos itken isoni veistä, + vielä itkenet itseki, + itket lypsylehmiäsi." + Otti vitsan viiakosta, + katajaisen karjanruoskan; + sorti suohon lehmäkarjan, + härät murtohon murenti + puoliksi susien syöä, + puolen korven kontioille. + Suet lausui lehmäsiksi, + karhut karjaksi rakenti, + minkä pisti Pienikiksi, + kunka Kyytäksi kyhäisi. + Lonkui päivä lounahasen, + kiertyi keski-illoillensa, + kulki kuusikon tasalle, + lenti lehmäslypsykselle. + Tuo pahainen paimen raiska, + Kullervo, Kalervon poika, + ajoi kontiot kotihin, + susikarjan kartanolle. + Vielä neuvoi karhujansa, + susillensa suin puheli: + "Repäise emännän reisi, + pure puoli pohkeata, + kun tulevi katsomahan, + lyykistäikse lypsämähän!" + Teki luikun lehmän luista, + härän sarvesta helinän, + torven Tuomikin jalasta, + pillin Kirjon kinterestä. + Lujahutti luikullansa, + toitahutti torvellansa + kolmasti kotimäellä, + kuuesti kujosten suussa. + Tuop' on Ilmarin emäntä, + sepon akka, selvä nainen, + viikon maiotta viruvi, + kesävoitta kellettävi. + Kuuli suolta soittamisen, + kajahuksen kankahalta. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Ole kiitetty, Jumala! + Torvi soipi, karja saapi! + Mist' on orja sarven saanut, + torven raataja tavannut, + kun tuo soitelleen tulevi, + toitatellen torvettavi, + puhki korvani puhuvi, + läpi pääni läylentävi?" + Kullervo, Kalervon poika, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Suolt' on orja sarven saanut, + tuonut torven liettehestä. + Jo nyt on karjasi kujalla, + lehmät lääväpellon päässä; + saaospa savun panohon, + käyös lehmät lypsämähän!" + Sepä Ilmarin emäntä + käski muorin lypsämähän: + "Käypä, muori, lypsämähän, + raavahat rakentamahan! + Enpä itse ennättäisi + taikinan alustehelta." + Kullervo, Kalervon poika, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ainapa hyvät emännät, + taitavat taloiset vaimot + itse ennen lehmät lypsi, + itse raavahat rakenti." + Siitä Ilmarin emäntä + sai itse savupanolle, + tuosta lypsylle tulevi. + Katsoi kerran karjoansa, + silmäeli siivatoita; + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Karja on kaunihin näköinen, + siivatat sileäkarvat, + kaikki ilveksen iholla, + metsän uuhen untuvalla, + tuntuvilla tummelilla, + nännillä näpähyvillä." + Lyhmistihe lypsämähän, + heittihe heruttamahan. + Veti kerran, tuosta toisen, + kohta kolmatta yritti: + susi päälle suimastaikse, + karhu päälle kuopaiseikse. + Susi suun revittelevi, + karhu kiskoi kinttusuonet, + puri puolen pohkeata, + katkoi kannan sääriluusta. + Kullervo, Kalervon poika, + sillä kosti piian pilkan, + piian pilkan, naisen naurun, + pahan vaimon palkan maksoi. + Ilmarin iso emäntä + itse loihe itkemähän, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Pahoin teit sä, paimo parka! + Ajoit kontiot kotihin, + suet suurille pihoille!" + Kullervo, Kalervon poika, + tuopa tuohon vastaeli: + "Pahoin tein mä, paimen parka, + et hyvin, emäntä parka! + Leivoit sie kivisen leivän, + kakun paistoit kallioisen: + ve'in veitseni kivehen, + karahutin kalliohon + - ainoan isoni veitsen, + sukukuntani kuraksen!" + Sanoi Ilmarin emäntä: + "Oi sie paimo, armas paimo! + Myöstytäpä miettehesi, + perin lausu lausehesi, + päästä suen suutehista, + karhun kynnestä kavista! + Mie sun paioilla parannan, + kaatioilla kaunistelen, + syötän voilla, vehnäsillä, + juotan rieskamaitosilla; + vuoen syötän raatamatta, + toisen työlle työntämättä. + "Kun et jou'u päästämähän, + käy pian kerittämähän, + kohta kaaun kuolijaksi, + muutun mullan muotoiseksi." + Kullervo, Kalervon poika, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Kun on kuollet, kuolkosipa, + kaotkosi, kun kaonnet! + Sija on maassa mennehillä, + kalmassa kaonnehilla, + maata mahtavaisimmanki, + leve'immänki levätä." + Sanoi Ilmarin emäntä: + "Oi Ukko, ylijumala! + Jou'uttele jousi suuri, + katso kaaresi parahin, + pane vaskinen vasama + tuon tulisen jousen päälle! + Työnnytä tulinen nuoli, + ammu vaskinen vasama, + ammu kautta kainaloien, + halki hartiolihojen: + kaa'a tuo Kalervon poika, + ammu kurja kuolijaksi + nuolella teräsnenällä, + vasamalla vaskisella!" + Kullervo, Kalervon poika, + itse tuon sanoiksi virkki: + "Oi Ukko, ylijumala! + Elä sie minua ammu! + Ammu Ilmarin emäntä, + kaota katala nainen + siirtymättänsä sijalta, + kulkematta kunnekana!" + Siitä Ilmarin emäntä, + tuo tarkan takojan nainen, + vieri kohta kuolijaksi, + kaatui kattilanoeksi + oman pirttinsä pihalle, + kape'ille kartanoille. + Se oli meno nuoren naisen, + kanssa kaunihin emännän, + jot' oli viikon valvateltu, + vuosin kuusin kuulusteltu + Ilmarin iki-iloksi, + sepon kuulun kunniaksi. + + + + Neljäsneljättä runo + + + Kullero, Kalervon poika, + sinisukka äijön lapsi, + hivus keltainen, korea, + kengän kauto kaunokainen, + itse läksi astumahan + luota seppo Ilmarisen, + ennenkuin isäntä saisi + naisen kuolon korvihinsa, + painuisi pahoille mielin, + tapahtuisi tappelohon. + Läksi soitellen seposta, + ilon lyöen Ilman mailta, + kullervoiten kankahalla, + patakoitellen palolla: + suo sorahti, maa järähti, + kangas vastahan kajahti + Kullervoisen soitantoa, + ilkeän ilonpitoa. + Kuului se sepon pajahan. + Seppo seisottui pajassa, + sai kujalle kuulemahan, + kartanolle katsomahan, + mikä soitanta salolla, + kullervointa kankahalla. + Jo näki toet totiset, + valehettomat, vakaiset: + näki naisen nukkunehen, + kaunoisensa kaatunehen, + kaatunehen kartanolle, + kellistynehen keolle. + Siihen seppo seisottihe + syämellä synkeällä. + Puuttui yöksi itkemähän, + viikoksi vetistämähän. + Mieli ei tervoa parempi, + syän ei syttä valkeampi. + Itse Kullervo käveli, + astui eelle jonnekunne, + päivän korpia kovia, + hiien hirsikankahia. + Illan tullen, yön pimeten + päätyi maahan mättähälle. + Siinä istuvi isotoin, + armotoin ajattelevi: + "Mikä lie minunki luonut, + kuka kurjaisen kuvannut + kuuksi päiväksi kululle, + iäkseni ilman alle? + "Kotihinsa muut menevät, + majoillensa matkoavat: + mull' on korvessa kotini, + kankahalla kartanoni, + tuulessa tulisijani, + satehessa saunan löyly. + "Ellöspä, hyvä Jumala, + elkösi sinä ikänä + luoko lasta luonnotointa + eikä aivan armotointa, + isotointa alle ilman, + emotointa ensinkänä, + niinkuin loit minun, Jumala, + minun kurjaisen kuvasit, + loit kuin lokkien sekahan, + karille meren kajavan! + Päivä pääskyille tulevi, + varpusille valkenevi, + ilo ilman lintusille; + ei minulle milloinkana, + tule ei päivä polvenensa, + ei ilo sinä ikänä! + "En tieä tekijätäni + enkä tunne tuojoani. + Liekö telkkä tielle tehnyt, + sorsa suolle suorittanut, + tavi rannalle takonut, + koskelo kiven kolohon? + "Piennä jäin minä isosta, + matalana maammostani. + Iso kuoli, äiti kuoli, + kuoli muu sukuni suuri; + jätti mulle jäiset kengät, + sukat uhkuiset unohti; + jätti jäisille jälille, + pyöriville portahille, + joka suohon sortumahan, + likahan litistymähän... + Vaan en nyt iällä tällä, + en mä vielä jouakana + soille sotkuportahiksi, + silloiksi likasijoille. + Enkä sinnes suohon sorru, + kunnes kannan kahta kättä, + viittä sormea viritän, + kynttä kymmentä ylennän." + Jopa juohtui mielehensä, + puuttui aivohon ajatus + käyä Untamon kylähän, + kostoa isonsa kohlut, + ison kohlut, maammon mahlat, + itsensä pahoin-piännät. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Vuota, vuota, Untamoinen, + maltapa, sukuni surma! + Kun tulen minä sotahan, + tokko saan tuvat tuhaksi, + kartanot kekälehiksi?" + Tuli akka vastahansa, + siniviitta viian eukko. + Hänpä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Kunne läksit, Kullervoinen, + kaaloat, Kalervon poika?" + Kullervo, Kalervon poika, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Juohtui mielehen minulle, + puuttui aivohon ajatus + mennä tuonne toisialle, + käyä Untamon kylähän, + kostoa sukuni surma, + ison kohlut, maammon mahlat, + polttoa tuvat tuhaksi, + kypeniksi kyyetellä." + Akka tuo sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Ei ole surmattu sukusi, + viel' ei kaatunut Kalervo. + On sulla iso elossa, + maammo maille tervehenä." + "Oi on armas akkaseni! + Sano, armas akkaseni: + missäpä minun isoni, + kussa kaunis kantajani?" + "Tuollapa sinun isosi, + tuolla kaunis kantajasi + Lapin laajalla rajalla, + kalalammin laitehella." + "Oi on armas akkaseni! + Sano, armas akkaseni: + mitenkä mä sinne pääsnen, + kuten kulkea osannen?" + "Hyvä on sinne päästäksesi, + ouonkin osataksesi, + korven kolkka käyäksesi, + joen ranta juostaksesi. + Astut päivän, tuosta toisen, + astut kohta kolmannenki, + kulet kohti luotehesen. + Vaara vastahan tulevi: + sie astu alatse vaaran, + käy vaaran vasenta puolta! + Tuostapa joki tulevi + oikealle puolellesi: + käy sitä joen sivua + kolmen kosken kuohumitse! + Tulet niemen tutkaimehen, + pääyt päähän pitkän kaiskun; + tupa on niemen tutkaimessa, + kalasauna kaiskun päässä: + siinäpä iso elävi, + siinä kaunis kantajasi, + siinäpä sisaresiki, + kaksi kaunista tytärtä." + Kullervo, Kalervon poika, + läksi tuosta astumahan. + Astui päivän, tuosta toisen, + astui kohta kolmannenki, + kulki kohti luotehesen. + Tuli vaara vastahansa: + hän astui alaisin puolin, + vaaran lievettä vasenta. + Joutuvi joelle tuosta: + astuvi joen sivua, + jokivarrutta vasenta. + Kulki kolmen kosken kautta, + tuli niemen tutkaimehen, + päätyi päähän pitkän niemen: + tupa oli niemen tutkaimessa, + kalasauna kaiskun päässä. + Meni hän tupahan tuosta + - eipä tunneta tuvassa: + "Mistä vieras veen takoa, + kusta kulkijain kotoisin?" + "Etkö tunne poikoasi, + tunne et lastasi omoa, + jonka Untamon urohot + veivät kanssansa kotihin + ison vaaksan varrellisna, + emon värttinän pituisna?" + Emo ennätti sanoa, + vaimo vanha lausuella: + "Ohoh poikani poloinen, + ohoh kurja kullansolki! + Ettäpäs elävin silmin + näitä maita matkaelet, + kun jo itkin kuolleheksi, + jo kauan kaonneheksi! + "Kaks' oli poikoa minulla, + kaksi kaunista tytärtä. + Niist' oli osattomalta + kaksi vanhinta kaonnut: + poika suurehen sotahan, + tyttö tietämättömihin. + Poikani tuli takaisin, + eipä tyttö tullekana." + Kullervo, Kalervon poika, + itse ennätti kysyä: + "Kunne tyttösi katosi, + minne sai sisarueni?" + Emo tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Tuonne tyttöni katosi, + tuonne sai sisaruesi: + läksi marjahan metsälle, + alle vaaran vaapukkahan; + sinnepä kana katosi, + lintu kuoli liian surman, + surmahan sanattomahan, + nimen tietämättömähän. + "Kenen tyttöä ikävä? + Kenen muun, kun ei emonsa! + Emon etso eellimäisnä, + emon etso, emon kaiho. + Läksinpä, emo poloinen, + etsimähän tyttöäni; + juoksin korvet kontiona, + salot saukkona samosin. + Etsin päivän, tuosta toisen, + etsin kohta kolmannenki. + Päivän kolmannen perästä, + viikon päästä viimeistäki + nousin suurelle mäelle, + korkealle kukkulalle. + Huusin tuosta tyttöäni, + kaonnutta kaihoelin: + 'Missä olet, tyttöseni? + Tule jo, tyttöni, kotihin!' + "Noinpa huusin tyttöäni, + kaonnutta kaipaelin. + Vaarat vastahan saneli, + kankahat kajahtelivat: + 'Elä huua tyttöäsi, + elä huua, hoilaele! + Ei se saa sinä ikänä, + ei paloa polvenansa + emon entisen tiloille, + taaton vanhan valkamoille.'" + + + + Viidesneljättä runo + + + Kullervo, Kalervon poika, + sinisukka äijön lapsi, + sai tuosta elelemähän + alla varjon vanhempien; + ei saanut älyämähän, + miehen mieltä ottamahan, + kun oli kaltoin kasvateltu, + tuhmin lasna tuuiteltu + luona kalton kasvattajan, + tuon on tuhman tuuittajan. + Poika työlle työnteleikse, + raaolle rakenteleikse. + Kaalasi kalastamahan, + nuotan suuren souantahan. + Itse tuossa noin sanovi, + airo käessä arvelevi: + "Veänkö väen mukahan, + souan tarmoni takoa + vai veän asun mukahan, + souan tarpehen takoa?" + Perimies perältä lausui, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Jos veät väen mukahan, + souat tarmosi takoa, + et vetäne purtta poikki + etkä hankoja hajalle." + Kullervo, Kalervon poika, + veälti väen mukahan, + souti tarmonsa takoa: + souti poikki puiset hangat, + katajaiset kaaret katkoi, + venon haapaisen hajotti. + Sai Kalervo katsomahan. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ei sinusta soutajaksi! + Souit poikki puiset hangat, + katajaiset kaaret katkoit, + koko haapion hajotit! + Mene nuotan tarvontahan! + Lienet tarpoja parempi." + Kullervo, Kalervon poika, + meni nuotan tarvontahan. + Itse tuossa tarpoimelta + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Tarvonko olan takoa, + panen miehuuen nojassa + vai panen asun mukahan, + tarvon tarpehen takoa?" + Vetäjä sanansa virkki: + "Mi on siitä tarpojasta, + ku ei tarvo olan takoa, + pane miehuuen nojassa!" + Kullervo, Kalervon poika, + tarpaisi olan takoa, + pani miehuuen nojassa: + ve'en velliksi seotti, + tarpoi nuotan tappuroiksi, + kalat liivaksi litsotti. + Sai Kalervo katsomahan. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ei sinusta tarpojaksi! + Tarvoit nuotan tappuroiksi, + ruumeniksi pullot rouhit, + selykset paloin paloitit! + Lähe viemähän vetoja, + maarahoja maksamahan! + Lienet matkassa parempi, + taipalella taitavampi." + Kullervo, Kalervon poika, + sinisukka äijön lapsi, + hivus keltainen, korea, + kengän kauto kaunokainen, + läksi viemähän vetoja, + maajyviä maksamahan. + Vietyä vetoperänsä, + maajyväset maksettua + rekehensä reutoaikse, + kohennaikse korjahansa. + Alkoi kulkea kotihin, + matkata omille maille. + Ajoa järyttelevi, + matkoansa mittelevi + noilla Väinön kankahilla, + ammoin raatuilla ahoilla. + Neiti vastahan tulevi, + hivus kulta hiihtelevi + noilla Väinön kankahilla, + ammoin raatuilla ahoilla. + Kullervo, Kalervon poika, + jo tuossa piättelevi; + alkoi neittä haastatella, + haastatella, houkutella: + "Nouse, neito, korjahani, + taaksi maata taljoilleni!" + Neiti suksilta sanovi, + hiihtimiltä hiioavi: + "Surma sulle korjahasi, + tauti taaksi taljoillesi!" + Kullervo, Kalervon poika, + sinisukka äijön lapsi, + iski virkkua vitsalla, + helähytti helmivyöllä. + Virkku juoksi, matka joutui, + tie vieri, reki rasasi. + Ajoa järyttelevi, + matkoansa mittelevi + selvällä meren selällä, + ulapalla aukealla. + Neiti vastahan tulevi, + kautokenkä kaaloavi + selvällä meren selällä, + ulapalla aukealla. + Kullervo, Kalervon poika, + hevoista piättelevi, + suutansa sovittelevi, + sanojansa säätelevi: + "Tule korjahan, korea, + maan valio, matkoihini!" + Neiti vastahan sanovi, + kautokenkä kalkuttavi: + "Tuoni sulle korjahasi, + Manalainen matkoihisi!" + Kullervo, Kalervon poika, + sinisukka äijön lapsi, + iski virkkua vitsalla, + helähytti helmivyöllä. + Virkku juoksi, matka joutui, + reki vieri, tie lyheni. + Ajavi karettelevi, + matkoansa mittelevi + noilla Pohjan kankahilla, + Lapin laajoilla rajoilla. + Neiti vastahan tulevi, + tinarinta riioavi + noilla Pohjan kankahilla, + Lapin laajoilla rajoilla. + Kullervo, Kalervon poika, + hevoistansa hillitsevi, + suutansa sovittelevi, + sanojansa säätelevi: + "Käy, neito, rekoseheni, + armas, alle vilttieni, + syömähän omeniani, + puremahan päähkeniä!" + Neiti vastahan sanovi, + tinarinta riuskuttavi: + "Sylen, kehno, kelkkahasi, + retkale, rekosehesi! + Vilu on olla viltin alla, + kolkko korjassa eleä." + Kullervo, Kalervon poika, + sinisukka äijön lapsi, + koppoi neion korjahansa, + reualti rekosehensa, + asetteli taljoillensa, + alle viltin vieretteli. + Neiti tuossa noin sanovi, + tinarinta riitelevi: + "Päästä pois minua tästä, + laske lasta vallallensa + kunnotointa kuulemasta, + pahalaista palvomasta, + tahi potkin pohjan puhki, + levittelen liistehesi, + korjasi pilastehiksi, + rämäksi re'en retukan!" + Kullervo, Kalervon poika, + sinisukka äijön lapsi, + aukaisi rahaisen arkun, + kimahutti kirjakannen; + näytteli hope'itansa, + verkaliuskoja levitti, + kultasuita sukkasia, + vöitänsä hopeapäitä. + Verat veivät neien mielen, + raha muutti morsiamen, + hopea hukuttelevi, + kulta kuihauttelevi. + Kullervo, Kalervon poika, + sinisukka äijön lapsi, + tuossa neittä mairotteli, + kuihutteli, kutkutteli, + käsi orosen ohjaksissa, + toinen neitosen nisoissa. + Siinä neitosen kisasi, + tinarinnan riu'utteli + alla vaipan vaskikirjan, + päällä taljan taplikkaisen. + Jo antoi Jumala aamun, + toi Jumala toisen päivän. + Niin neiti sanoiksi virkki, + kysytteli, lausutteli: + "Mist' olet sinä sukuisin, + kusta, rohkea, rotuisin? + Lienet suurtaki sukua, + isoa isän aloa." + Kullervo, Kalervon poika, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "En ole sukua suurta, + enkä suurta enkä pientä, + olen kerran keskimäistä: + Kalervon katala poika, + tuhma poika tuiretuinen, + lapsi kehjo keiretyinen. + Vaan sano oma sukusi, + oma rohkea rotusi, + jos olet sukua suurta, + isoa isän aloa!" + Neiti varsin vastoavi, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "En ole sukua suurta, + enkä suurta enkä pientä, + olen kerran keskimäistä: + Kalervon katala tyttö, + tyhjä tyttö tuiretuinen, + lapsi kehjo keiretyinen. + "Ennen lasna ollessani + emon ehtoisen eloilla + läksin marjahan metsälle, + alle vaaran vaapukkahan. + Poimin maalta mansikoita, + alta vaaran vaapukoita; + poimin päivän, yön lepäsin. + Poimin päivän, poimin toisen; + päivälläpä kolmannella + en tiennyt kotihin tietä: + tiehyt metsähän veteli, + ura saatteli salolle. + "Siinä istuin jotta itkin. + Itkin päivän jotta toisen; + päivänäpä kolmantena + nousin suurelle mäelle, + korkealle kukkulalle. + Tuossa huusin, hoilaelin. + Salot vastahan saneli, + kankahat kajahtelivat: + 'Elä huua, hullu tyttö, + elä, mieletöin, melua! + Ei se kuulu kumminkana, + ei kuulu kotihin huuto.' + "Päivän päästä kolmen, neljän, + viien, kuuen viimeistäki + kohennihin kuolemahan, + heitihin katoamahan. + Enkä kuollut kuitenkana, + en mä kalkinen kaonnut! + "Oisin kuollut, kurja raukka, + oisin katkennut, katala, + äsken tuosta toisna vuonna, + kohta kolmanna kesänä + oisin heinänä helynnyt, + kukoistellut kukkapäänä, + maassa marjana hyvänä, + punaisena puolukkana, + nämät kummat kuulematta, + haikeat havaitsematta." + Sai toki sanoneheksi, + kerran kertoelleheksi: + heti repsahti re'estä, + siitä juoksihe jokehen, + kosken kuohu'un kovahan, + palavahan pyörtehesen. + Siihen surmansa sukesi, + kuolemansa kohtaeli; + löyti turvan Tuonelassa, + armon aaltojen seassa. + Kullervo, Kalervon poika, + pyyhältihe korjastansa, + alkoi itkeä isosti, + valitella vaikeasti: + "Voi poloinen, päiviäni, + voipa, kurja, kummiani, + kun pi'in sisarueni, + turmelin emoni tuoman! + Voi isoni, voi emoni, + voi on valtavanhempani! + Minnekä minua loitte, + kunne kannoitte katalan? + Parempi olisin ollut + syntymättä, kasvamatta, + ilmahan sikeämättä, + maalle tälle täytymättä. + Eikä surma suorin tehnyt, + tauti oike'in osannut, + kun ei tappanut minua, + kaottanut kaksiöisnä." + Veitsin länkensä levitti, + rauoin rahnoi rahkehensa, + hyppäsi hyvän selälle, + hyvän laukin lautasille. + Ajavi palasen maata, + pikkaraisen piirrältävi, + päätyvi ison pihoille, + oman taaton tanterelle. + Emo päätyvi pihalle: + "Oi emoni, kantajani! + Kun oisit, emo kuluni, + synnyteltäissä minua + pannut saunahan savua, + lyönyt saunan salpa päälle, + tukahuttanut savuhun, + kaottanut kaksiöisnä, + vienyt hurstilla vetehen, + upotellut uutimella, + luonut tuutusen tulehen, + liekun lietehen sysännyt! + "Oisiko kylä kysynyt: + 'Missä tuutunen tuvasta, + mitä sauna salpa päällä?' + Sinä oisit vastannunna: + 'Tuutusen tulessa poltin, + liekun liesivalkeassa. + Saunassa te'in ituja, + ma'ustelin maltahia.'" + Emo ennätti kysyä, + vanhempansa tutkaella: + "Mi sinulla, poikaseni, + mikä kumma kuulumassa? + On kuin Tuonelta tulisit, + Manalalta matkoaisit!" + Kullervo, Kalervon poika, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Jo nyt on kummat kuulununna, + turmiot tapahtununna, + kun pi'in oman sisaren, + turmelin emoni tuoman! + "Tulin viennästä vetojen, + maarahojen maksannasta. + Päätyi neito vastahani; + mie tuota kisauttelin: + se oli sisarueni, + se oman emoni lapsi! + "Se jo surmansa sukesi, + kuolemansa kohtaeli + kosken kuohu'un kovahan, + palavahan pyörtehesen. + Itse en nyt tieäkänä, + arvoa, älyäkänä, + kunne surmani sukean, + kunne, kurja, kuoletaime: + suuhun ulvovan sutosen, + karhun kiljuvan kitahan + vainko vatsahan valahan, + meren hauin hampahisin?" + Emo tuon sanoiksi virkki: + "Ellös menkö, poikaseni, + suuhun ulvovan sutosen, + karhun kiljuvan kitahan + eläkä vatsahan valahan, + hauin hirmun hampahisin! + Onpa suurta Suomen nientä, + sankoa Savon rajoa + piillä miehen pillojansa, + hävetä pahoja töitä, + piillä vuotta viisi, kuusi, + ynnähän yheksän vuotta, + kunnes aika armon tuopi, + vuoet huolen huojentavi." + Kullervo, Kalervon poika, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Enkä lähe piilemähän, + en, paha, pakenemahan! + Lähen surman suun esille, + Kalman kartanon oville, + suurille sotasijoille, + miesten tappotanterille: + viel' on Unto oikeana, + mies katala kaatamatta, + kostamatta taaton kohlut, + maammon mahlat maksamatta, + muistamatta muutki vaivat, + itseni hyvin-piännät." + + + + Kuudesneljättä runo + + + Kullervo, Kalervon poika, + sinisukka äijön lapsi, + siitä suorikse sotahan, + vainotielle valmistaikse. + Hioi hetken miekkoansa, + toisen keihoa teroitti. + Emo tuon sanoiksi virkki: + "Ellös, poikani poloinen, + saako suurehen sotahan, + menkö miekan melskehesen! + Ken suotta sotahan saapi, + tahallansa tappelohon, + se soassa surmatahan, + tapetahan tappelossa, + miekkoihin menetetähän, + kalpoihinsa kaaetahan. + "Lähet vuohella sotahan, + kaurihilla tappelohon. + Pian vuohi voitetahan, + kauris kaatahan likahan: + tulet koiralla kotihin, + sammakolla saat piha'an." + Kullervo, Kalervon poika, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "En mä silloin suohon sorru + enkä kaau kankahalle, + korppien kotisijoille, + variksien vainioille, + kun sorrun sotatiloille, + vaivun vainotanterille. + Somap' on sotahan kuolla, + kaunis miekan kalskehesen! + Sorea sotainen tauti: + äkin poika pois tulevi, + potematta pois menevi, + laihtumatta lankeavi." + Tuon emo sanoiksi virkki: + "Kun sinä sotahan kuolet, + mitä jääpi taatollesi + vanhan päivänsä varaksi?" + Kullervo, Kalervon poika, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Kuolkohon kujarikoille, + kaatukohon kartanolle!" + "Mitä jääpi maammollesi + vanhan päivänsä varaksi?" + "Kuolkohon kupo sylihin, + läävähän läkähtyköhön!" + "Mitä jääpi veikollesi + päivän vastaisen varaksi?" + "Metsähän menettyköhön, + vainiolle vaipukohon!" + "Mitä jääpi siskollesi + päivän vastaisen varaksi?" + "Kaivotielle kaatukohon, + sotkutielle sortukohon!" + Kullervo, Kalervon poika, + kohta lähtevi ko'ista. + Sanovi sanan isolle: + "Hyvästi, hyvä isoni! + Itketkö sinä minua, + koskas kuulet kuolleheksi, + kansasta kaonneheksi, + sortuneheksi su'usta?" + Tuon isä sanoiksi virkki: + "En minä sinua itke, + jospa kuulen kuolleheksi: + poika toinen tehtänehe, + poika paljoa parempi, + äijeä älykkähämpi." + Kullervo, Kalervon poika, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Enkä itke mie sinua, + kuulisinko kuolleheksi. + Saan minä mokoman taaton: + suun savesta, pään kivestä, + silmät suolta karpaloista, + parran kuivista kuloista, + jalat raian haarukasta, + muun lihan lahosta puusta." + Virkkoi siitä veikollensa: + "Jää hyvästi, veikkoseni! + Itketkö sinä minua, + koskas kuulet kuolleheksi, + kansasta kaonneheksi, + sortuneheksi su'usta?" + Veikko tuon sanoiksi virkki: + "En itke minä sinua, + josko kuulen kuolleheksi: + veli toinen saatanehe, + veli paljoa parempi, + kahta mointa kaunihimpi." + Kullervo, Kalervon poika, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Enkä itke mie sinua, + kuulisinko kuolleheksi. + Saan minä mokoman veljen: + pään kivestä, suun savesta, + silmät suolta karpaloista, + hiukset kuivista kuloista, + jalat raian haarukasta, + muun lihan lahosta puusta." + Sanoi siitä siskollensa: + "Hyvästi, sisarueni! + Itketkö sinä minua, + koskas kuulet kuolleheksi, + kansasta kaonneheksi, + sortuneheksi su'usta?" + Noin sisar sanoiksi virkki: + "En itke minä sinua, + josko kuulen kuolleheksi: + veli toinen saatanehe, + veli paljoa parempi, + äijeä älykkähämpi." + Kullervo, Kalervon poika, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Enkä itke mie sinua, + kuulisinko kuolleheksi. + Saan minä mokoman siskon: + pään kivestä, suun savesta, + silmät suolta karpaloista, + hiukset kuivista kuloista, + korvat lammin lumpehista, + varren vaahteren vesasta." + Sanoi siitä äitillensä: + "Äitiseni, armaiseni, + minun kaunis kantajani, + kultainen kulettajani! + Itketkö sinä minua, + koskas kuulet kuolleheksi, + kansasta kaonneheksi, + sortuneheksi su'usta?" + Tuon emo sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Et älyä äitin mieltä, + arvoa emon syäntä. + Itkenpä minä sinua, + kun sun kuulen kuolleheksi, + väestä vähenneheksi, + sortuneheksi su'usta: + itken tulville tupamme, + siltalauat lainehille, + kujat kaikki kuurullani, + läävät länkämöisilläni; + lumet itken iljeniksi, + iljenet suliksi maiksi, + sulat maat vihottaviksi, + vihottavat viereviksi. + "Mit' en itkeä ilenne, + kut' en voine voivotella, + itkeä inehmisissä, + itken saunassa saloa, + yliset kulasvesille, + saunan lauat lainehille." + Kullervo, Kalervon poika, + sinisukka äijön lapsi, + läksi soitellen sotahan, + iloitellen tappelohon. + Soitti suolla, soitti maalla, + kajahutti kankahalla, + rojahutti ruohokossa, + kulahutteli kulossa. + Vieri viestinen jälestä, + sai sanoma korvihinsa: + "Jo iso kotona kuoli, + vaipui valtavanhempasi. + Käypäs tuota katsomahan, + kuten kuollut hauatahan!" + + Kullervo, Kalervon poika, + hänpä varsin vastaeli: + "Kun lie kuollut, kuolkahansa! + On meillä kotona ruuna, + millä maahan vietäkähän, + kalmahan katettakahan!" + Soitti suolla mennessänsä, + patakoitteli palolla. + Vieri viestinen jälestä, + sai sanoma korvihinsa: + "Jo veli kotona kuoli, + vaipui lapsi vanhempasi. + Käypäs tuota katsomahan, + kuten kuollut hauatahan!" + Kullervo, Kalervon poika, + hänpä varsin vastaeli: + "Kun lie kuollut, kuolkahansa! + On siellä ori kotona, + millä maahan vietäkähän, + kalmahan katettakahan!" + Soitti suolla käyessänsä, + kullervoitsi kuusikossa. + Vieri viestinen jälestä, + sai sanoma korvihinsa: + "Jo sisar kotona kuoli, + vaipui lapsi vanhempasi. + Käypäs tuota katsomahan, + kuten kuollut hauatahan!" + Kullervo, Kalervon poika, + hänpä varsin vastaeli: + "Kun lie kuollut, kuolkahansa! + On meillä kotona tamma, + millä maahan vietäkähän, + kalmahan katettakahan!" + Kulaten kulossa astui, + heläellen heinikossa. + Vieri viestinen jälestä, + sai sanoma korvihinsa: + "Kuoli ehtoinen emosi, + kaatui maire maammuesi. + Käypäs tuota katsomahan, + miten miero hautoavi!" + Kullervo, Kalervon poika, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Voi minä poloinen poika, + kun kuoli emo minulta, + uupui uutimen tekijä, + vaipui vaipan kirjoittaja, + pitkän piustan kehreäjä, + väkivärttinän vetäjä; + enk' ollut luona luopuessa, + läsnä hengen lähtiessä! + Lie kuollut kovin viluhun + vainko leivän puuttehesen? + "Kuollut koissa pestäköhön + Saksan saippuavesillä, + silkkihin si'eltäköhön, + palttinoihin pantakohon! + Siitä maahan vietäköhön, + kalmahan katettakohon, + itkuvirsin vietäköhön, + laulaen lasettakohon! + En vielä kotihin joua: + viel' on Unto kostamatta, + mies katala kaatamatta, + ilkeä hävittämättä." + Meni soitellen sotahan, + ilon lyöen Untolahan. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Oi Ukko, ylijumala! + Jos nyt mulle miekan saisit + sekä kalvan kaunihimman, + joka joukolle pitäisi, + saattaisi satalu'ulle!" + Saip' on miekan mielehisen, + kalvan kaikkien parahan, + jolla kaatoi kaiken kansan, + joukon Untamon hävitti. + Tuvat poltteli poroksi, + kypeniksi kyyetteli: + kivet jätti kiukahista, + pitkän pihlajan pihoista. + Kullervo, Kalervon poika, + jo tuosta kotihin kääntyi + ison entisen tuville, + vanhempansa vainioille: + tupa on tyhjä tultuansa, + autio avattuansa; + ei tulla likistämähän, + käyä kättä antamahan. + Antoi kättä hiilokselle: + hiilet kylmät hiiloksessa. + Tuosta tunsi tultuansa: + ei ole emo elossa. + Pisti kättä kiukahalle: + kivet kylmät kiukahassa. + Tuosta tunsi tultuansa: + ei ole iso elossa. + Loi on silmät sillan päälle: + silta kaikki siivomatta. + Tuosta tunsi tultuansa: + ei ole sisar elossa. + Vieri valkamavesille: + ei venettä valkamassa. + Tuosta tunsi tultuansa: + ei ole veli elossa. + Loihe siitä itkemähän; + itki päivän, itki toisen. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Oi on ehtoinen emoni! + Mitäs mulle tänne heitit + eläessä tällä maalla? + "Et kuule, emo, minua, + jos ma silmillä siherrän + eli kulmilla kujerran, + päälaella lausuelen!" + Emo hauasta havasi, + alta mullan muistuttavi: + "Jäihän multa Musti koira + käyäksesi metsämaille. + Ota koirasi keralle, + mene tuonne metsämaille, + ylös korpehen kohoa + metsän tyttöjen tyköhön, + sinipiikojen pihalle, + havulinnan liepehille, + evähiä etsimähän, + antia anelemahan!" + Kullervo, Kalervon poika, + otti koiransa keralle, + läksi tietä telkkimähän, + korpehen kohoamahan. + Kävi matkoa vähäisen, + astui tietä pikkaraisen; + tuli tuolle saarekselle, + tuolle paikalle tapahtui, + kuss' oli piian pillannunna, + turmellut emonsa tuoman. + Siin' itki ihana nurmi, + aho armahin valitti, + nuoret heinät hellitteli, + kuikutti kukat kanervan + tuota piian pillamusta, + emon tuoman turmelusta: + eikä nousnut nuori heinä, + kasvanut kanervan kukka, + ylennyt sijalla sillä, + tuolla paikalla pahalla, + kuss' oli piian pillannunna, + emon tuoman turmellunna. + Kullervo, Kalervon poika, + tempasi terävän miekan; + katselevi, kääntelevi, + kyselevi, tietelevi. + Kysyi mieltä miekaltansa, + tokko tuon tekisi mieli + syöä syyllistä lihoa, + viallista verta juoa. + Miekka mietti miehen mielen, + arvasi uron pakinan. + Vastasi sanalla tuolla: + "Miks' en söisi mielelläni, + söisi syyllistä lihoa, + viallista verta joisi? + Syön lihoa syyttömänki, + juon verta viattomanki." + Kullervo, Kalervon poika, + sinisukka äijön lapsi, + pään on peltohon sysäsi, + perän painoi kankahasen, + kären käänti rintahansa, + itse iskihe kärelle. + Siihen surmansa sukesi, + kuolemansa kohtaeli. + Se oli surma nuoren miehen, + kuolo Kullervo urohon, + loppu ainakin urosta, + kuolema kovaosaista. + Silloin vanha Väinämöinen, + kunpa kuuli kuolleheksi, + Kullervon kaonneheksi, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Elkötte, etinen kansa, + lasta kaltoin kasvatelko + luona tuhman tuuittajan, + vierahan väsyttelijän! + Lapsi kaltoin kasvattama, + poika tuhmin tuuittama + ei tule älyämähän, + miehen mieltä ottamahan, + vaikka vanhaksi eläisi, + varreltansa vahvistuisi." + + + + Seitsemäsneljättä runo + + + Se on seppo Ilmarinen + naista itki illat kaiket, + yöt itki unettomana, + päivät einehettömänä; + aamut aikaisin valitti, + huomeniset huokaeli, + kun oli kuollut nuori nainen, + kaunis kalmahan katettu. + Eipä kääntynyt käessä + vaskinen vasaran varsi, + kuulunut pajasta kalke + yhen kuuhuen kululla. + Sanoi seppo Ilmarinen: + "En tieä, poloinen poika, + miten olla, kuin eleä. + Istun yön eli makoan, + äijä on yötä, tunti tuhma, + vaivoja, matala mahti. + "Ikävät on iltaseni, + apeat on aamuseni, + äsken yöllä äitelämpi, + havatessa haikeampi. + Ei ole iltoja ikävä, + ei apea aamujani, + mure muita aikojani: + ihanaistani ikävä, + apeainen armastani, + mure mustakulmaistani. + "Jo vainen iällä tällä + use'in minun utuisen + keskiöisissä unissa + koura tyhjeä kokevi, + käsi vaalivi valetta + kupehelta kummaltaki." + Seppo naisetta elävi, + puolisotta vanhenevi. + Itki kuuta kaksi, kolme. + Niinpä kuulla neljännellä + poimi kultia mereltä, + hope'ita lainehilta; + keräsi kekosen puita, + kolmekymmentä rekoista; + puunsa poltti hiililöiksi, + hiilet ahjohon ajeli. + Otti noita kultiansa, + valitsi hope'itansa + sykysyisen uuhen verran, + verran talvisen jäniksen. + Työnti kullat kuumentohon, + ajoi ahjohon hopeat, + pani orjat lietsomahan, + palkkalaiset painamahan. + Orjat lietsoi löyhytteli, + palkkalaiset painatteli + kintahattomin kätösin, + hatuttoman hartioisen. + Itse seppo Ilmarinen + ahjoa kohentelevi, + pyyti kullaista kuvaista, + hope'ista morsianta. + Ei orjat hyvästi lietso + eikä paina palkkalaiset. + Se on seppo Ilmarinen + itse löihe lietsomahan. + Lietsahutti kerran, kaksi, + niin kerralla kolmannella + katsoi ahjonsa alusta, + lietsehensä liepehiä, + mitä ahjosta ajaikse, + tungeikse tulisijasta. + Uuhi ahjosta ajaikse, + lähetäikse lietsehestä, + karva kulta, toinen vaski, + kolmas on hopeakarva. + Muut tuota ihastelevi, + ei ihastu Ilmarinen. + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Se susi sinuista toivoi! + Toivon kullaista sopua, + hope'ista puolisoa." + Siitä seppo Ilmarinen + uuhen työntävi tulehen. + Liitti kultia lisäksi, + hope'ita täytteheksi, + pani orjat lietsomahan, + palkkalaiset painamahan. + Orjat lietsoi löyhytteli, + palkkalaiset painatteli + kintahattomin kätösin, + hatuttoman hartioisen. + Itse seppo Ilmarinen + ahjoa kohentelevi, + pyyti kullaista kuvoa, + hope'ista morsianta. + Ei orjat hyvästi lietso + eikä paina palkkalaiset. + Se on seppo Ilmarinen + itse loihe lietsomahan. + Lietsahutti kerran, kaksi, + niin kerralla kolmannella + katsoi ahjonsa alusta, + lietsehensä liepehiä, + mitä ahjosta ajaikse, + lähetäikse lietsehestä. + Varsa ahjosta ajaikse, + lähetäikse lietsehestä, + harja kulta, pää hopea, + kaikki vaskesta kaviot. + Muut tuota hyvin ihastui, + ei ihastu Ilmarinen. + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Se susi sinuista toivoi! + Toivon kullaista sopua, + hope'ista puolisoa." + Siitä seppo Ilmarinen + varsan työntävi tulehen. + Liitti kultia lisäksi, + hope'ita täytteheksi, + pani orjat lietsomahan, + palkkalaiset painamahan. + Orjat lietsoi löyhytteli, + palkkalaiset painatteli + kintahattomin kätösin, + hatuttoman hartioisen. + Itse seppo Ilmarinen + ahjoa kohentelevi, + pyyti kullaista kuvoa, + hope'ista morsianta. + Ei orjat hyvästi lietso + eikä paina palkkalaiset. + Se on seppo Ilmarinen + itse loihe lietsomahan. + Lietsahutti kerran, kaksi, + niin kerralla kolmannella + katsoi ahjonsa alusta, + lietsehensä liepehiä, + mitä ahjosta ajaikse, + lähetäikse lietsehestä. + Neiti ahjosta ajaikse, + kultaletti lietsehestä, + pää hopea, kassa kulta, + varsi kaikki kaunokainen. + Muut tuota pahoin pelästyi, + ei pelästy Ilmarinen. + Siitä seppo Ilmarinen + takoi kullaista kuvoa, + takoi yön levähtämättä, + päivän pouahuttamatta. + Jalat laati neitoselle, + jalat laati, käet kuvasi: + eipä jalka nousekana, + käänny käet syleilemähän. + Takoi korvat neiollensa: + eipä korvat kuulekana. + Niin sovitti suun sorean, + suun sorean, sirkut silmät. + Saanut ei sanoa suuhun + eikä silmähän suloa. + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Oisi tuo sorea neito, + kun oisi sanallisena, + mielellisnä, kielellisnä." + Saattoi siitä neitosensa + utuisehen uutimehen, + pehme'ille pääaloille, + sulkkuisille vuotehille. + Siitä seppo Ilmarinen + lämmitti kylyn utuisen, + laati saunan saipuaisen; + vastat varpaiset varusti, + vettä kolme korvollista, + jolla peiponen peseikse, + pulmunen puhasteleikse + noista kullan kuonasista. + Kylpi seppo kyllitellen, + valelihe vallotellen. + Neien vierehen venähti + utuisehen uutimehen, + teltahan teräksisehen, + rankisehen rautaisehen. + Siinä seppo Ilmarinen + heti yönä ensimäisnä + kyllä peitettä kysyvi, + vaippoja varustelevi, + kahet, kolmet karhuntaljat, + viiet, kuuet villavaipat, + maata kera puolisonsa, + tuon on kultaisen kuvansa. + Se oli kylki kyllä lämmin, + ku oli vasten vaippojansa; + ku oli nuorta neittä vasten, + vasten kullaista kuvoa, + se oli kylki kylmimässä, + oli hyyksi hyytymässä, + meren jääksi jäätymässä, + kiveksi kovoamassa. + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Ei tämä hyvä minulle! + Vienen neien Väinölähän + Väinämöiselle varaksi, + polviseksi puolisoksi, + kainaloiseksi kanaksi." + Viepi neien Väinölähän. + Sitte sinne tultuansa + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Oi sie vanha Väinämöinen! + Tuossa on sinulle tyttö, + neiti kaunis katsannolta, + eik' ole suuri suun piolta, + kovin leuoilta leveä." + Vaka vanha Väinämöinen + katsahti kuvoa tuota, + luopi silmät kullan päälle. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Miksi toit minulle tuota, + tuota kullan kummitusta?" + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Miksi muuksi kuin hyväksi! + Polviseksi puolisoksi, + kainaloiseksi kanaksi." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Oi on seppo veikkoseni! + Tunge neitosi tulehen, + tao kaikiksi kaluiksi, + tahi vie Venäehelle, + saata Saksahan kuvasi + rikkahien riian naia, + suurien soan kosia! + Ei sovi minun su'ulle, + ei minullen itselleni + naista kullaista kosia, + hope'ista huolitella." + Siitä kielti Väinämöinen, + epäsi suvannon sulho, + kielti kansan kasvavaisen, + epäsi yleneväisen + kullalle kumartamasta, + hopealle horjumasta. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Elkätte, pojat poloiset, + vasta kasvavat urohot, + ollette elonkeraiset + elikkä elottomatki, + sinä ilmoisna ikänä, + kuuna kullan valkeana + naista kullaista kosiko, + hope'ista huolitelko! + Kylmän kulta kuumottavi, + vilun huohtavi hopea." + + + + Kahdeksasneljättä runo + + + Tuop' on seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + heitti kultaisen kuvansa, + hope'isen neitosensa. + Pisti varsan valjahisin, + ruskean re'en etehen, + itse istuvi rekehen, + kohennaikse korjahansa. + Lähteäksensä lupasi + sekä mietti mennäksensä + pyytämähän Pohjolasta + toista Pohjolan tytärtä. + Sai päivän ajaneheksi, + tuosta toisen vierneheksi; + päivälläpä kolmannella + tuli Pohjolan pihalle. + Louhi, Pohjolan emäntä, + itse päätyvi pihalle. + Sai tuossa sanelemahan, + kääntihe kyselemähän + oman lapsensa oloa, + asuntoa armahansa + miniänä miehelässä, + naisena anoppelassa. + Se on seppo Ilmarinen + alla päin, pahoilla mielin, + kaiken kallella kypärin + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ellös nyt, anoppiseni, + ellös sie kyselkö tuota, + elämiä tyttäresi, + asuntoa armahasi! + Jo sen on surma suin pi'ellyt, + kova loppu loukahtanut. + Maassa on jo marjaseni, + kankahassa kaunoiseni, + mustakulmani kulossa, + hopeani heinikossa. + Läksin toista tyttöäsi, + nuorempata neitoasi. + Annapa, anoppiseni, + työnnä toinen tyttäresi + naisen entisen eloille, + sijalle sisaruensa!" + Louhi, Pohjolan emäntä, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Pahoin tein minä poloinen, + pahoinpa, polon-alainen, + kun ma lapseni lupasin, + työnsin sulle toisenkana + nuorena nukahtamahan, + verevänä vieremähän: + annoin kuin sutosen suuhun, + karhun kiljuvan kitahan. + "En nyt toista annakana, + en mä työnnä tyttöäni + nokiesi nuohojaksi, + karstojesi kaapijaksi. + Ennen työnnän tyttäreni, + laitan lapseni vakavan + koskehen kohisevahan, + palavahan pyörtehesen, + Manalan matikan suuhun, + Tuonen hauin hampahisin." + Siitä seppo Ilmarinen + murti suuta, väänti päätä, + murti mustoa haventa, + käänti päätä käiväräistä. + Itse tunkihe tupahan, + alle kattojen ajoihe. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Tulepa minulle, tyttö, + sijalle sisaruesi, + naisen entisen eloille + mesileivän leipojaksi, + oluen osoajaksi!" + Lauloi lapsi lattialta, + sekä lauloi jotta lausui: + "Pois on, liika, linnastamme, + mies outo, ovilta näiltä! + Tukon linnoa tuhosit, + palan linnoa pahensit + kerran ennen käytyäsi, + ovillen osattuasi. + "Neitonen, sinä sisari! + Elä sulho'on ihastu, + elä sulhon suun pitohon + eläkä jalkoihin jaloihin! + Sulholl' on suen ikenet, + revon koukut kormanossa, + karhun kynnet kainalossa, + veren juojan veitsi vyöllä, + jolla päätä piirtelevi, + selkeä sirettelevi." + Neiti itse noin saneli + Ilmariselle sepolle: + "En lähe minä sinulle + enkä huoli huitukoille! + Tapoit naisen ennen naiun, + surmasit sisarueni: + vielä tappaisit minunki, + surmoaisit itseniki. + Onpa tässä neitosessa + paremmanki miehen verta, + kaunihimman varren kauppa, + koreamman korjan täysi, + paikoille paremmillenki, + isommille istuimille, + ei sepon sysisijoille, + miehen tuhmaisen tulille." + Se on seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + murti suuta, väänti päätä, + murti mustoa haventa. + Saautti tytön samassa, + käärälti käpälihinsä, + läksi tuiskuna tuvasta, + riepsahti rekensä luoksi; + työnnälti tytön rekehen, + koksahutti korjahansa. + Läksi kohta kulkemahan, + valmistui vaeltamahan, + käsi ohjassa orosen, + toinen neien nännisillä. + Neiti itki ja urisi, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Sain nyt suolle karpalohon, + vehkahan vesiperille; + tuonne ma kana katoan, + kuolen, lintu, liian surman! + "Kuule, seppo Ilmarinen! + Kun et laskene minua, + potkin korjasi paloiksi, + sären reen repalehiksi, + potkin poikki polvillani, + sären säärivarsillani." + Se on seppo Ilmarinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Sentähen sepon rekosen + laiat rautahan rakettu, + jotta potkia pitävi, + hyvän immen heiskaroia." + Neitonen kujertelevi, + vyö vaski valittelevi, + sormiansa murtelevi, + katkovi kätösiänsä. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Kun et laskene minua, + laulaime meren kalaksi, + syvän aallon siikaseksi." + Se on seppo Ilmarinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Etpä sinä sinne pääse: + minä haukina jälessä." + Neitonen kujertelevi, + vyö vaski valittelevi, + sormiansa murtelevi, + katkovi kätösiänsä. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Kun et laskene minua, + metsähän menetteleime, + kärpäksi kiven kolohon." + Se on seppo Ilmarinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Etpä sinä sinne pääse: + minä saukkona jälessä." + Neitonen kujertelevi, + vyö vaski valittelevi, + sormiansa murtelevi, + katkovi kätösiänsä. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Kun et laskene minua, + kiuruna kiverteleime + taaksi pilven piilemähän." + Se on seppo Ilmarinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Etpä sinä sinne pääse: + minä kokkona jälessä." + Kulki matkoa palasen, + ajoi tietä pikkuruisen. + Jo hepo höryeleikse, + luppakorva luonteleikse. + Neiti päätänsä kohotti, + näki jälkiä lumessa. + Kysytteli, lausutteli: + "Mi on tästä poikki juosnut?" + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Jänö on juosnut siitä poikki." + Neiti parka huokaiseikse, + huokaiseikse, henkäiseikse. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Voi minua, kurja raukka! + Parempi minun olisi, + parempi oletteleisi + jänön juoksevan jälillä, + koukkupolven polkemilla, + kuin tämän kosijan reessä, + viirunaaman viltin alla. + Jänön on karvat kaunihimmat, + jänön suumalo somempi." + Se on seppo Ilmarinen + puri huulta, väänti päätä; + ajoa kahattelevi. + Ajoi matkoa palasen: + taas hepo höryeleikse, + luppakorva luonteleikse. + Neiti päätänsä kohotti, + näki jälkiä lumessa. + Kysytteli, lausutteli: + "Mi on tästä poikki juosnut?" + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Repo on juosnut siitä poikki." + Neiti parka huokaiseikse, + huokaiseikse, henkäiseikse. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Voi minua, kurja raukka! + Parempi minun olisi, + parempi oletteleisi + revon reyhkävän re'essä, + aina käyvän ahkiossa, + kuin tämän kosijan reessä, + viirunaaman viltin alla. + Revon on karvat kaunihimmat, + revon suumalo somempi." + Se on seppo Ilmarinen + puri huulta, väänti päätä; + ajoa kahattelevi. + Ajoi matkoa palasen: + taas hepo höryeleikse, + luppakorva luonteleikse. + Neiti päätänsä kohotti, + näki jälkiä lumessa. + Kysytteli, lausutteli: + "Mi on tästä poikki juosnut?" + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Hukka on juosnut siitä poikki." + Neiti parka huokaiseikse, + huokaiseikse, henkäiseikse. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Voi minua, kurja raukka! + Parempi minun olisi, + parempi oletteleisi + hukan hurskavan jälillä, + alakärsän askelilla, + kuin tämän kosijan reessä, + viirunaaman viltin alla. + Hukan on karva kaunihimpi, + hukan suumalo somempi." + Se on seppo Ilmarinen + puri huulta, väänti päätä. + Ajoa kahattelevi + yöksi uutehen kylähän. + Matkalta väsynehenä + seppo nukkuvi sike'in + - toinen naista naurattavi + mieheltä unekkahalta. + Siitä seppo Ilmarinen + aamulla havattuansa + murti suuta, väänti päätä, + murti mustoa haventa. + Sanoi seppo Ilmarinen, + itse mietti, noin nimesi: + "Joko luome laulamahan, + laulan moisen morsiamen + metsähän metsän omaksi + vai vetehen veen omaksi? + "En laula metsän omaksi: + metsä kaikki kaihostuisi; + enkäpä ve'en omaksi: + vieroaisi veen kalaset. + Ennen kaa'an kalvallani, + menettelen miekallani." + Miekka mietti miehen kielen, + arvasi uron pakinan. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ei liene minua luotu + naisia menettämähän, + kataloita kaatamahan." + Se on seppo Ilmarinen + jopa loihe laulamahan, + syäntyi sanelemahan. + Lauloi naisensa lokiksi + luo'olle lekottamahan, + veen karille kaikkumahan, + nenät nienten niukumahan, + vastatuulet vaapumahan. + Siitä seppo Ilmarinen + rekehensä reutoaikse. + Ajoa kahattelevi + alla päin, pahoilla mielin; + matkasi omille maille, + tuli maille tuttaville. + Vaka vanha Väinämöinen + tiellä vastahan tulevi. + Sai tuosta sanelemahan: + "Veli, seppo Ilmarinen! + Mit' olet pahoilla mielin, + kahta kallella kypärin + Pohjolasta tullessasi? + Miten Pohjola elävi?" + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Mi on Pohjolan eleä! + Siell' on sampo jauhamassa, + kirjokansi kallumassa: + päivän jauhoi syötäviä, + päivän toisen myötäviä, + kolmannen kotipitoja. + "Jotta sanon kuin sanonki, + vielä kerran kertaelen: + mi on Pohjolan eleä, + kun on sampo Pohjolassa! + Siin' on kyntö, siinä kylvö, + siinä kasvo kaikenlainen, + siinäpä ikuinen onni." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Veli, seppo Ilmarinen! + Minne heitit naisen nuoren, + kunne kuulun morsiamen, + kun sa tyhjänä tuletki, + aina naisetta ajelet?" + Se on seppo Ilmarinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Lauloin ma mokoman naisen + meren luo'olle lokiksi. + Nyt se lokkina lojuvi, + kajavana kaakahtavi, + kiljuvi vesikivillä, + kariloilla kaljahuvi." + + + + Yhdeksäsneljättä runo + + + Vaka vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Ohoh seppo Ilmarinen! + Lähtekämme Pohjolahan + hyvän sammon saa'antahan, + kirjokannen katsantahan!" + Se on seppo Ilmarinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ei ole sampo saatavana, + kirjokansi tuotavana + pimeästä Pohjolasta, + summasta Sariolasta! + Siell' on sampo saatettuna, + kirjokansi kannettuna + Pohjolan kivimäkehen, + vaaran vaskisen sisähän + yheksän lukon ta'aksi; + siihen juuret juurruteltu + yheksän sylen syvähän, + yksi juuri maaemähän, + toinen vesiviertehesen, + kolmas on kotimäkehen." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Veli seppo, veikkoseni! + Lähtekämme Pohjolahan + tuon on sammon saa'antahan! + Laatikamme laiva suuri, + johon sampo saatetahan, + kirjokansi kannetahan + Pohjolan kivimäestä, + vaaran vaskisen sisästä, + yheksän lukon takoa!" + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Vakavampi maisin matka. + Lempo menköhön merelle, + surma suurelle selälle! + Siellä tuuli turjuttaisi, + siellä viskaisi vihuri, + saisi sormet soutimeksi, + kämmenet käsimeloiksi." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Vakavampi maisin matka, + vakavampi, vaikeampi, + vielä muuten mutkaisempi. + Lysti on venon vesillä, + purren juosta jolkutella, + ve'et väljät välkytellä, + selät selvät seurustella: + tuuli purtta tuuittavi, + aalto laivoa ajavi, + länsituuli läikyttävi, + etelä e'elle viepi. + Vaan kuitenki kaikitenki, + kun et mieline merisin, + niin on maisin matkatkamme, + rantaisin ratustelkamme! + "Tao nyt mulle uusi miekka, + tee miekka tuliteräinen, + jolla hurttia hutelen, + Pohjan kansan kaikottelen + saaessa otolle sammon + tuonne kylmähän kylähän, + pimeähän Pohjolahan, + summahan Sariolahan!" + Tuo on seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + tunki rautoja tulehen, + teräksiä hiiloksehen, + kultia koko piosen, + hope'ita kourallisen. + Laittoi orjat lietsomahan, + palkkalaiset painamahan. + Orjat lietsoi löyhytteli, + hyvin painoi palkkalaiset: + rauta vellinä venyvi, + teräs taipui tahtahana, + hopea vetenä välkkyi, + kulta läikkyi lainehena. + Siitä seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + katsoi alle ahjoksensa, + lietsimensä liepehelle: + näki miekan syntyväksi, + pää kullan kuvauvaksi. + Otti ainehet tulesta, + tempasi hyvät takehet + ahjosta alasimelle, + vasarille, valkkamille. + Takoi miekan mieltä myöten, + kalvan kaikkien parahan, + jonka kullalla kuvasi, + hopealla huolitteli. + Vaka vanha Väinämöinen + tuli tuota katsomahan. + Sai miekan tuliteräisen + kätehensä oikeahan. + Katselevi, kääntelevi; + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Onko miekka miestä myöten, + kalpa kantajan mukahan?" + Olipa miekka miestä myöten, + kalpa kantajan mukahan, + jonka kuu kärestä paistoi, + päivä paistoi lappeasta, + tähet västistä välötti, + hevonen terällä hirnui, + kasi naukui naulan päässä, + penu putkessa puhusi. + Sylkytteli miekkoansa + vuoren rautaisen raossa. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Jo minä terällä tällä + vaikka vuoret poikki löisin, + kalliot kaha jakaisin!" + Itse seppo Ilmarinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Milläpä minä poloinen, + millä, tuima, turveleime, + hyöteleime, vyöteleime + maan varalle, veen varalle? + Joko luustoihin lueime, + rautapaitoihin paneime, + teräsvöihin telkitäime? + Mies on luustossa lujempi, + rautapaiassa parempi, + teräsvyössä tenhoisampi." + Lähteä luku tulevi, + liitto käyä kerkiävi. + Yks' on vanha Väinämöinen, + toinen seppo Ilmarinen + läksivät hevon hakuhun, + kuloharjan kuuntelohon, + suvikunnan suitset vyöllä, + varsan valjahat olalla. + Kahen etsivät hevoista, + päätä puitse katselevat, + tarkasti tähystelevät + ympäri salon sinisen: + löytivät hevon lehosta, + kuloharjan kuusikosta. + Vaka vanha Väinämöinen, + toinen seppo Ilmarinen + painoi päähän kullan päitset, + suvikunnan suitset suuhun. + Ajoa ratustelevat + kahen miehen rantamaata: + kuului rannalta kujerrus, + valitanta valkamalta. + Vaka vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Siell' on impi itkemässä, + kana kaikerrehtamassa! + Joko käymme katsomahan, + likeltä tähystämähän?" + Itse astuvi likemmä, + meni luota katsomahan. + Eipä impi itkekänä + eikä kaikerra kananen: + oli pursi itkemässä, + venonen valittamassa. + Virkki vanha Väinämöinen + luoksi purren päästyänsä: + "Mitä itket, puinen pursi, + vene hankava, valitat? + Itketkö sä puisuuttasi, + hankavuuttasi haveksit?" + Pursi puinen vastoavi, + vene hankava sanovi: + "Vesille venosen mieli + tervaisiltaki teloilta, + mieli neien miehelähän + korkeastaki ko'ista. + Sitä itken, pursi raukka, + vene vaivainen, valitan: + itken viejäistä vesille, + laskijaista lainehille. + "Sanottihin tehtäessä, + laulettihin laitettaissa + saatavan sotivenettä, + vainopurtta puuhattavan, + tuovan täyteni eloa, + alustani aartehia: + ei ole sotahan saatu, + eloteillen ensinkänä! + "Muut purret, pahatki purret, + ne aina sotia käyvät, + tappeloita tallustavat; + kolme kertoa kesässä + tuovat täytensä rahoja, + alustansa aartehia. + Minä, veistämä venonen, + satalauta laaittama, + tässä lahon lastuillani, + venyn veistännäisilläni. + Pahimmatki maan matoset + alla kaarien asuvat, + linnut ilman ilke'immät + pesän pielessä pitävät, + kaikki korven konnikatki + kokillani koksentavat. + Oisi kahta kaunihimpi, + kahta, kolmea parempi + olla mäntynä mäellä, + petäjänä kankahalla, + oksilla oravan juosta, + penun alla pyörähellä." + Vaka vanha Väinämöinen + tuossa tuon sanoiksi virkki: + "Elä itke, puinen pursi, + vene hankava, havise! + Kohta saat sotia käyä, + tappeloita tallustella. + "Lienet pursi Luojan luoma, + Luojan luoma, tuojan tuoma, + syrjin syökseite vetehen, + laion aalloillen ajaite, + ilman kouran koskematta, + käen päälle käyttämättä, + olkapään ojentamatta, + käsivarren vaalimatta!" + Pursi puinen vastoavi, + vene hankava sanovi: + "Eipä muu sukuni suuri + eikä veljeni, venoset, + lähe työnnyttä vesille, + laskematta lainehille, + kun ei kourin koskettane, + käsivarsin käännettäne." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Jos ma sun vesille työnnän, + joko juokset soutamatta, + airoilla avittamatta, + huoparilla huopimatta, + puhumatta purjehesen?" + Pursi puinen vastoavi, + vene hankava sanovi: + "Eipä muu sukuni suuri + eikä toinen joukkioni + juokse sormin soutamatta, + airoilla avittamatta, + huoparilla huopimatta, + puhumatta purjehesen." + Vaka vanha Väinämöinen + tuosta tuon sanoiksi virkki: + "Joko juokset soutamalla, + airoilla avittamalla, + huoparilla huopimalla, + puhumalla purjehesen?" + Pursi puinen vastoavi, + vene hankava sanovi: + "Jo vainen sukuni muuki, + kaikki veljeni, venoset, + juoksi sormin soutamalla, + airoilla avittamalla, + huoparilla huopimalla, + puhumalla purjehesen." + Siitä vanha Väinämöinen + heitti hiekalle hevosen, + painoi puuhun marhaminnan, + ohjat oksalle ojenti, + lykkäsi venon vesille, + lauloi purren lainehille. + Kysytteli puista purtta, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Oi sie kaareva venonen, + pursi puinen, hankaniekka! + Ootko kaunis kannannalta, + kuin oot kaunis katsonnalta?" + Pursi puinen vastoavi, + vene hankava sanovi: + "Oonpa kaunis kannannalta + sekä pohjalta sijava: + soutoa sa'an urohon, + ilman istua tuhannen." + Siitä vanha Väinämöinen + lauloa hyrähtelevi. + Lauloi ensin laitapuolen + sukapäitä sulhosia, + sukapäitä, piipioja, + saapasjalkoja jaloja. + Lauloi toisen laitapuolen + tinapäitä tyttäriä, + tinapäitä, vaskivöitä, + kultasormia somia. + Lauloi vielä Väinämöinen + teljot täytehen väkeä, + ne on vanhoa väkeä, + iän kaiken istunutta, + kuss' oli vähän sijoa + nuorukaisilta esinnä. + Itse istuvi perähän, + kokan koivuisen kuvulle, + lasketteli laivoansa. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Juokse, pursi, puittomia, + vene, väljiä vesiä! + Kule kuplina merellä, + lumpehina lainehilla!" + Pani sulhot soutamahan, + neiet ilman istumahan. + Sulhot souti, airot notkui: + eipä matka eistykänä. + Pani neiet soutamahan, + sulhot ilman istumahan. + Neiet souti, sormet notkui: + eipä matka eistykänä. + Muutti vanhat soutamahan, + nuoret päältä katsomahan. + Vanhat souti, päät vapisi: + eipä vielä matka eisty. + Siitä seppo Ilmarinen + itse istui soutamahan: + jopa juoksi puinen pursi, + pursi juoksi, matka joutui. + Loitos kuului airon loiske, + kauas hankojen hamina. + Soutavi sorehtelevi: + teljot rytkyi, laiat notkui, + airot piukki pihlajaiset, + airon pyörät pyinä vinkui, + terät teirinä kukerti, + nenä joikui joutsenena, + perä kaarskui kaarnehena, + hangat hanhina havisi. + Itse vanha Väinämöinen + laskea karehtelevi + perässä punaisen purren, + melan vartevan varassa. + Niemi matkalla näkyvi, + kylä kurja kuumottavi. + Ahti niemellä asuvi, + Kauko niemen kainalossa. + Kalatuutta Kauko itki, + leivätyyttä Lemminkäinen, + Ahti aitan pieneyttä, + veitikkä osan vähyyttä. + Veisti laitoja venehen, + uuen purren pohjapuuta + päässä pitkän nälkäniemen, + paltalla kylän katalan. + Se oli korvalta korea, + silmältä sitäi parempi. + Loi silmänsä luotehelle, + käänti päätä päivän alle: + kaaren kaukoa näkevi, + pilven longan loitompata. + Eipä kaari ollutkana + eikä pieni pilven lonka: + oli pursi kulkemassa, + venonen vaeltamassa + selvällä meren selällä, + ulapalla aukealla; + mies puhas perässä purren, + mies sorea soutimilla. + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "En mä tunne tuota purtta, + keksi kelvoista venettä; + souten Suomesta tulevi, + airon iske'in iästä, + melan luoen luotehesen." + Jo huhuta huikahutti, + mäjellytti, mäikähytti, + huuti mies nenästä niemen, + verevä vesien poikki: + "Kenen on veno vesillä, + kenen laiva lainehilla?" + Miehet purresta puhuvat + sekä vaimot vastoavat: + "Mi olet mies metsän asuja, + uros korven kolkuttaja, + kun et tunne tuota purtta, + keksi Väinölän venettä, + et tunne peräurosta + etkä miestä airollista?" + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Jo tunnen peränpitäjän + ja älyän airollisen: + vaka vanha Väinämöinen + itse on perän piossa, + Ilmarinen airollisna. + Minnekkä menette, miehet, + kunne läksitte, urohot?" + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Kohti pohjaista kulemme, + kohti kuohuja kovia, + lakkipäitä lainehia: + sampoa tapoamahan, + kirjokantta katsomahan + Pohjolan kivimäestä, + vaaran vaskisen sisästä." + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Ohoh vanha Väinämöinen! + Otapa minua, miestä, + urohoksi kolmanneksi, + kun saat sammon nostantahan, + kirjokannen kannantahan! + Vielä mieki miesnä maksan, + jos saisi tapella tarve: + annan käskyn kämmenille, + olkapäilleni opaston." + Vaka vanha Väinämöinen + otti miehen matkoihinsa, + veitikän venosehensa. + Se on lieto Lemminkäinen + jo tulla tuhuttelevi, + käyä luikerrehtelevi. + Tuopi laian tullessansa + venehesen Väinämöisen. + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Oisi puuta purressani, + laitoa venehessäni, + parahiksi painoaki. + Miksi laitat laitoasi, + puuta purtehen liseät?" + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Ei vara venettä kaa'a, + tuki suovoa tuhoa. + Use'in merellä Pohjan + tuuli laitoa kysyvi, + vastatuuli varppehia." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Sentähen sotavenosen + rinta rautahan rakettu + ja tehty teräsnenähän, + jottei tuulen tuiki vieä + eikä viskoa vihurin." + + + + Neljäskymmenes runo + + + Vaka vanha Väinämöinen + laskea karehtelevi + tuon on pitkän niemen päästä, + kylän kurjan kuuluvilta. + Laski laulellen vesiä, + ilon lyöen lainehia. + Neiet niemien nenissä + katselevat, kuuntelevat: + "Mi lienee ilo merellä, + mikä laulu lainehilla, + ilo entistä parempi, + laulu muita laatuisampi?" + Laski vanha Väinämöinen, + laski päivän maavesiä, + päivän toisen suovesiä, + kolmannen kosen vesiä. + Siinä lieto Lemminkäinen + muisti muutaman sanansa + korvalla tulisen kosken, + pyhän virran pyörtehessä. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Heitä, koski, kuohuminen, + vesi vankka, vellominen! + Kosken tyttö, kuohuneiti! + Istuite kihokivelle, + kihopaaelle paneite! + Sylin aaltoja aseta, + käsin kääri käppyröitä, + kourin kuohuja kohenna, + jottei riusko rinnoillemme + eikä päällemme päräjä! + "Akka aaltojen-alainen, + vaimo kuohun-korvallinen! + Nouse kourin kuohun päälle, + yskin aallollen ylene + kuohuja kokoamahan, + vaahtipäitä vaalimahan, + jottei syytöintä syseä, + viatointa vierettele! + "Kivet keskellä jokea, + paaet kuohun kukkuralla + otsansa alentakohon, + päälakensa painakohon + matkalta punaisen purren, + tieltä tervaisen venehen! + "Kun ei tuosta kyllin liene, + Kivi-Kimmo, Kammon poika, + väännä reikä vääntimellä, + puhkaise purasimella + keskelle kosen kiveä, + pahan paaen palleahan, + juosta purren puuttumatta, + venehen vikaumatta! + "Kun ei tuosta kyllin liene, + veen isäntä, vuon alio, + kivet saata sammaliksi, + hauin vuoluksi venonen + kuohuja kulettaessa, + mäkipäitä mentäessä! + "Neiti kosken-korvallinen, + impi virran-vierellinen! + Kehreäs utuinen lanka + utuisesta kuontalosta! + Veä lankasi ve'elle, + sinerväsi lainehelle, + jota pitkin purren juosta, + tervarinnan teuotella, + mennä miehen melkeänki, + äkkiouonkin osata! + "Melatar on, mielivaimo! + Ota mieluisa melasi, + jollapa piät pereä, + noitivirrat viilettelet + katehen koan e'etse, + noian ikkunan alatse! + "Kun ei tuosta kyllin liene, + Ukko, taivahan jumala, + piä miekalla pereä, + tuijota tupettomalla, + jotta juosta puisen purren, + mennä mäntyisen venehen!" + Itse vanha Väinämöinen + laskea karehtelevi. + Laski louhien lomitse + noita kuohuja kovia; + eikä puutu puinen pursi, + vene tietäjän takellu. + Äsken tuonne tultuansa + noille väljille vesille + puuttui pursi juoksemasta, + venonen pakenemasta. + Pursi puuttuvi lujahan, + vene vieremättömäksi. + Se on seppo Ilmarinen, + toinen lieto Lemminkäinen + pistivät melan merehen, + lastun kuusen lainehesen; + päästeä nytystelevät + tuota purtta puutoksesta: + ei ota venonen juosta + eikä pääse puinen pursi. + Vaka vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Oi sie lieto Lemmin poika! + Kallistaite katsomahan, + miss' on pursi puuttumassa, + venonen takistumassa + näillä väljillä vesillä, + vienolla alantehella, + kivelläkö vai haolla + vaiko muulla vastuksella!" + Se on lieto Lemminkäinen + pyörähtihe katsomahan. + Katsovi venosen alle, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ei ole veno kivellä, + ei kivellä, ei haolla: + vene on hauin hartioilla, + ve'en koiran konkkaluilla!" + Vaka vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Jotaki joessa onpi, + hakojaki, haukiaki. + Kun lie hauin hartioilla, + ve'en koiran konkkaluilla, + veä miekalla vetehen, + katkaise kala kaheksi!" + Se on lieto Lemminkäinen, + poika, veitikkä verevä, + miekan vyöltänsä vetävi, + luunpurijan puoleltansa. + Veti miekalla meryttä, + alta laian laskettavi: + itse vierähti vetehen, + kourin aaltohon kohahti. + Siitä seppo Ilmarinen + tarttui tukkahan urosta, + nostalti merestä miehen. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Kaikki on mieheksi kyhätty, + pantu parran kantajaksi, + lisäksi satalu'ulle, + tuhannelle täytteheksi!" + Miekan vyöltänsä vetävi, + tupestansa tuiman rauan, + jolla kalhaisi kaloa, + alta laian läimähytti: + miekka murskaksi mureni, + eipä hauki tiennytkänä. + Vaka vanha Väinämöinen + tuossa tuon sanoiksi virkki: + "Ei ole teissä puolta miestä, + ei urosta kolmannesta! + Kun konsa tulevi tarve, + miehen mieltä vaaitahan, + silloin mieli melkeässä, + kaikki toimi toisialla." + Itse miekkansa veälti, + tempasi terävän rauan. + Työnti miekkansa merehen, + alle laian langetteli + kalahauin hartioihin, + ve'en koiran konkkaluihin. + Miekka luottihe lujahan, + kitasihin kiinnittihe. + Siitä vanha Väinämöinen + nostalti kaloa tuota, + veti haukia ve'estä: + hauki katkesi kaheksi; + pursto pohjahan putosi, + pää kavahti karpahasen. + Jo otti venonen juosta, + pääsi pursi puutoksesta. + Vaka vanha Väinämöinen + luotti purren luotoselle, + ravahutti rantasehen. + Katselevi, kääntelevi + tuota hauin pääpaloa. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Ken on vanhin sulholoista, + sepä hauki halkomahan, + kala viploin viiltämähän, + pää paloiksi pahkomahan!" + Miehet purresta puhuvat, + vaimot lausui laitasilta: + "Saajanpa käet sulimmat, + sormet pyytäjän pyhimmät." + Vaka vanha Väinämöinen + veti veitsen huotrastansa, + kyleltänsä kylmän rauan, + jolla hauin halkaisevi, + pahkovi kalan paloiksi. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Ken on nuorin neitosista, + sepä hauki keittämähän + murkinaisiksi muruiksi, + kalaisiksi lounahiksi!" + Kävi neiet keittämähän + - kävi kilvan kymmenenki. + Siitä hauki keitetähän, + murkinoiahan muruina. + Jäipä luita luotoselle, + kalanluita kalliolle. + Vaka vanha Väinämöinen + noita tuossa katselevi, + katselevi, kääntelevi. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Mikä tuostaki tulisi, + noista hauin hampahista, + leveästä leukaluusta, + jos oisi sepon pajassa, + luona taitavan takojan, + miehen mahtavan käsissä?" + Sanoi seppo Ilmarinen: + "Ei tule tyhjästä mitänä, + kalan ruotasta kalua, + ei seponkana pajassa, + luona taitavan takojan, + miehen mahtavan käsissä." + Vaka vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Näistäpä toki tulisi + kalanluinen kanteloinen, + kun oisi osoajata, + soiton luisen laatijata." + Kun ei toista tullutkana, + ei ollut osoajata, + soiton luisen laatijata, + vaka vanha Väinämöinen + itse loihe laatijaksi, + tekijäksi teentelihe. + Laati soiton hauinluisen, + suoritti ilon ikuisen. + Kust' on koppa kanteletta? + Hauin suuren leukaluusta. + Kust' on naulat kanteletta? + Ne on hauin hampahista. + Kusta kielet kanteletta? + Hivuksista Hiien ruunan. + Jo oli soitto suorittuna, + valmihina kanteloinen, + soitto suuri hauinluinen, + kantelo kalaneväinen. + Tuli tuohon nuoret miehet, + tuli nainehet urohot, + tuli pojat puol'-ikäiset + sekä pienet piikalapset, + tytöt nuoret, vaimot vanhat, + naiset keskikertaisetki, + kanteletta katsomahan, + soittoa tähyämähän. + Vaka vanha Väinämöinen + käski nuoren, käski vanhan, + käski keskikertaisenki + soittamahan sormillansa + tuota ruotaista romua, + kalanluista kanteletta. + Soitti nuoret, soitti vanhat, + soitti keskikertaisetki. + Nuoret soitti, sormet notkui, + vanhat väänti, pää vapisi: + ei ilo ilolle nousnut, + soitto soitolle ylennyt. + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Oi te pojat puol'älyiset, + teki tyttäret typerät + sekä muu katala kansa! + Ei ole teissä soittajata, + oike'in osoajata! + Tuokatte minulle soitto, + kantakatte kanteloinen + kahen polven pystyn päähän, + kynnen kymmenen nenähän!" + Siitä lieto Lemminkäinen + saip' on kantelon käsille, + ilon itsensä likemmä, + soiton alle sormiensa. + Soittoa sovittelevi, + kanteletta kääntelevi: + eipä soitto soitakana, + ei ilo iloakana. + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Ei ole tässä nuorisossa, + kansassa kasuavassa + eikä vanhassa väessä + tuon on soiton soittajaista, + tuon ilon iloajaista. + Joko Pohjola paremmin + saisi soiton soittamahan, + tuon ilon iloamahan, + jospa laitan Pohjolahan?" + Laittoi soiton Pohjolahan, + saatatti Sariolahan. + Soitti pojat Pohjolassa, + soitti pojat jotta piiat, + soitti miehet naisekkahat + sekä naiset miehekkähät. + Itsekin emäntä soitti, + tuota käänti, tuota väänti, + tuota sormin suoritteli, + kynsin kymmenin piteli. + Soitti pojat Pohjolassa, + soitti kansa kaikenlainen. + Ei ilo ilolle tunnu + eikä soitto soitannalle: + kielet kierohon kävivät, + jouhet parkuivat pahasti, + ääni kaikkui karkeasti, + soitto julmasti sorisi. + Sokea sopessa nukkui, + ukko vanha uunin päällä. + Ukko uunilta havannut, + kiukahalta kirsahtanut + urahti unisijalta, + nurahutti nurkastansa: + "Heretkätte, heittäkätte, + luokatte, lopettakatte! + Puhki korvani puhuvi, + läpi pääni läylentävi, + kaikki käypi karvoilleni, + viepi viikoksi uneni! + "Jos ei soitto Suomen kansan + vasta vaikuta ilolle + eli uuvuta unehen, + maku'usen maanittele, + niin vetehen visko'otte, + aaltoihin upottaotte, + tahi viekötte takaisin, + soitto tuonne saattaotte + miehen tehnehen käsille, + sormille sovittelijan!" + Soitto kielin kerkiävi, + kantelo sanoin kajahui: + "En vielä vetehen joua, + alle aaltojen asetu! + Ennen soitan soittajalla, + vangun vaivan nähnehellä." + Jopa vietihin visusti, + kannettihin kaunihisti + miehen laatijan kätehen, + pyytänehen polvuksille. + + + + Yhdesviidettä runo + + + Vaka vanha Väinämöinen, + laulaja iän-ikuinen, + sormiansa suorittavi, + peukaloitansa pesevi. + Istuiksen ilokivelle, + laulupaaelle paneikse + hope'iselle mäelle, + kultaiselle kunnahalle. + Otti soiton sormillensa, + käänti käyrän polvillensa, + kantelen kätensä alle. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Tulkohonpa kuulemahan, + ku ei liene ennen kuullut + iloa ikirunojen, + kajahusta kanteloisen!" + Siitä vanha Väinämöinen + alkoi soittoa somasti + hauinruotaista romua, + kalanluista kanteletta. + Sormet nousi notkeasti, + peukalo ylös keveni. + Jo kävi ilo ilolle, + riemu riemulle remahti, + tuntui soitto soitannalle, + laulu laululle tehosi. + Helähteli hauin hammas, + kalan pursto purkaeli, + ulvosi upehen jouhet, + jouhet ratsun raikkahuivat. + Soitti vanha Väinämöinen. + Ei ollut sitä metsässä + jalan neljän juoksevata, + koivin koikkelehtavata, + ku ei tullut kuulemahan, + iloa imehtimähän. + Oravat ojentelihe + lehväseltä lehväselle; + tuohon kärpät kääntelihe, + aioillen asettelihe. + Hirvet hyppi kankahilla, + ilvekset piti iloa. + Heräsi susiki suolta, + nousi karhu kankahalta + petäjäisestä pesästä, + kutiskosta kuusisesta. + Susi juoksi suuret matkat, + karhu kankahat samosi; + viimein aiallen asettui, + veräjälle vieretäikse: + aita kaatui kalliolle, + veräjä aholle vieri. + Siitä kuusehen kuvahti, + petäjähän pyörähytti + soitantoa kuulemahan, + iloa imehtimähän. + Tapiolan tarkka ukko, + itse Metsolan isäntä, + ja kaikki Tapion kansa, + sekä piiat jotta poiat, + kulki vuoren kukkulalle + soittoa tajuamahan. + Itseki metsän emäntä, + Tapiolan tarkka vaimo, + sinisukkahan siroikse, + punapaulahan paneikse; + loihe koivun konkelolle, + lepän lengolle levahti + kanteloista kuulemahan, + soittoa tajuamahan. + Mi oli ilman lintujaki, + kahen siiven sirkovia, + ne tulivat tuiskutellen, + kiiätellen kiirehtivät + kunnioa kuulemahan, + iloa imehtimähän. + Kokko kun kotona kuuli + sen sorean Suomen soiton, + heitti pentunsa pesähän; + itse loihe lentämähän + soittohon sulan urohon, + Väinämöisen vääntelöhön. + Korkealta kokko lenti, + halki pilvien havukka, + allit aalloilta syviltä, + joutsenet sulilta soilta. + Pieniäki peiposia, + lintuja livertäviä, + sirkkuja satalukuisin, + leivoja liki tuhatta + ilmassa ihastelivat, + hartioilla haastelivat, + tehessä isän iloa, + soitellessa Väinämöisen. + Itse ilman luonnottaret, + ilman impyet ihanat, + iloa imehtelivät, + kanteloista kuuntelivat; + mikä ilman vempelellä, + taivon kaarella kajotti, + mikä pienen pilven päällä, + rusoreunalla rehotti. + Tuo Kuutar, korea impi, + neiti Päivätär pätevä + pitelivät pirtojansa, + niisiänsä nostelivat, + kultakangasta kutoivat, + hope'ista helskyttivät + äärellä punaisen pilven, + pitkän kaaren kannikalla. + Kunpa saivat kuullaksensa + tuon sorean soiton äänen, + jo pääsi piosta pirta, + suistui sukkula käestä, + katkesihe kultarihmat, + helkähti hopeaniiet. + Ei sitä oloista ollut, + ei ollut ve'essäkänä + evän kuuen kulkevata, + kalaparvea parasta, + ku ei tullut kuulemahan, + iloa imehtimähän. + Uipi hauit hangotellen, + ve'en koirat vengotellen, + lohet luo'oilta samosi, + siikaset syväntehiltä. + Säret pienet, ahvenetki, + mujehetki, muut kalatki + rinnoin ruokohon ajaikse, + rantahan rakenteleikse + virttä Väinön kuulemahan, + soittoa tajuamahan. + Ahto, aaltojen kuningas, + ve'en ukko ruohoparta, + ve'en kalvolle veäikse, + luikahaikse lumpehelle; + siinä kuunteli iloa. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "En ole mointa ennen kuullut + sinä ilmoisna ikänä, + soitantoa Väinämöisen, + iloa ikirunojan!" + Sisarekset sotkottaret, + rannan ruokoiset kälykset, + hiipoivat hivuksiansa, + hapsiansa harjasivat + harjalla hopeapäällä, + sukimella kultaisella. + Saivat kuulla äänen ouon, + tuon on soitannan sorean: + sulkahti suka vetehen, + haihtui harja lainehesen. + Jäi hivukset hiipomatta, + tukat kesken suorimatta. + Itseki ve'en emäntä, + ve'en eukko ruokorinta, + jopa nousevi merestä + ja lapaikse lainehesta; + ruokorintahan rivahti, + väännäikse vesikarille + tuota ääntä kuulemahan, + soitantoa Väinämöisen, + kun oli ääni kummanlainen, + soitanto ylen sorea. + Se siihen sike'in nukkui, + vaipui maata vatsallehen + kirjavan kiven selälle, + paaen paksun pallealle. + Siinä vanha Väinämöinen + soitti päivän, soitti toisen. + Ei ollut sitä urosta + eikä miestä urheata, + ollut ei miestä eikä naista + eikä kassan kantajata, + kellen ei itkuksi käynyt, + kenen syäntä ei sulannut. + Itki nuoret, itki vanhat, + itki miehet naimattomat, + itki nainehet urohot, + itki pojat puol'-ikäiset, + sekä pojat jotta neiet, + jotta pienet piikasetki, + kun oli ääni kummanlainen, + ukon soitanto suloinen. + Itsensäki Väinämöisen + kyynel vieri kyykähteli. + Tippui tilkat silmistänsä, + vierivät vesipisarat, + karkeammat karpaloita, + herkeämmät hernehiä, + pyöreämmät pyyn munia, + päreämmät päitä pääskyn. + Ve'et vieri silmästänsä, + toiset toisesta noruvi. + Putosivat poskipäille, + kaunihille kasvoillensa, + kaunihilta kasvoiltansa + leve'ille leuoillensa, + leve'iltä leuoiltansa + rehe'ille rinnoillensa, + rehe'iltä rinnoiltansa + päteville polvillensa, + päteviltä polviltansa + jalkapöyille jaloille, + jalkapöyiltä jaloilta + maahan alle jalkojensa + läpi viien villavaipan, + kautta kuuen kultavyönsä, + seitsemän sinihamosen, + sarkakauhtanan kaheksan. + Vierivät vesipisarat + luota vanhan Väinämöisen + rannalle meren sinisen, + rannalta meren sinisen + alle selvien vesien, + päälle mustien murien. + Siitä vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Onko tässä nuorisossa, + nuorisossa kaunoisessa, + tässä suuressa su'ussa, + isossa isän alassa + kyyneleni poimijata + alta selvien vesien?" + Nuoret tuossa noin sanovi + sekä vanhat vastoavi: + "Ei ole tässä nuorisossa, + nuorisossa kaunoisessa, + tässä suuressa su'ussa, + isossa isän alassa + kyynelesi poimijata + alta selvien vesien." + Sanoi vanha Väinämöinen, + itse virkki, noin nimesi: + "Kenpä toisi kyyneleni, + poimisi vesipisarat + alta selvien vesien, + saisi multa sulkaturkin." + Tuli korppi koikotellen. + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Käyös, korppi, kyyneleni + alta selvien vesien! + Annan sulle sulkaturkin." + Eipä korppi saanutkana. + Kuuli tuon sininen sotka, + niin tuli sininen sotka. + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Use'in, sininen sotka, + suullasi sukelteleihet, + ve'essä vilotteleihet: + käypä, poimi kyyneleni + alta selvien vesien! + Saat sinä parahan palkan: + annan sulle sulkaturkin." + Kävi sotka poimimahan + Väinämöisen kyyneleitä + alta selvien vesien, + päältä mustien murien. + Poimi kyynelet merestä, + kantoi Väinölle kätehen: + jo oli muiksi muuttunehet, + kasvanehet kaunoisiksi, + helmiksi heristynehet, + simpsukoiksi siintynehet, + kuningasten kunnioiksi, + valtojen iki-iloiksi. + + + + Kahdesviidettä runo + + + Vaka vanha Väinämöinen, + toinen seppo Ilmarinen, + kolmas lieto Lemmin poika, + tuo on kaunis Kaukomieli, + läksi selvälle merelle, + lake'ille lainehille + tuonne kylmähän kylähän, + pimeähän Pohjolahan, + miehen syöjähän sijahan, + urohon upottajahan. + Kenpä tuossa soutajaksi? + Yks' on seppo Ilmarinen. + Sepä tuossa soutajaksi + airoillen ylimäisille; + toinen lieto Lemminkäinen + airoillen alimaisille. + Vaka vanha Väinämöinen + itse istuihe perähän. + Laskea karehtelevi; + laski halki lainehien, + noien kuohujen kovien, + lakkipäien lainehien + vasten Pohjan valkamoita, + ennen tiettyjä teloja. + Jopa tuonne tultuansa, + matkan päähän päästyänsä + vetivät venosen maalle, + tempasivat tervarinnan + teloille teräksisille, + valkamoille vaskisille. + Tulivat tuville tuosta, + pian pistihe sisälle. + Kysyi Pohjolan emäntä, + tutkaeli tullehilta: + "Mipä miehillä sanoma, + urohilla uusi tieto?" + Vaka vanha Väinämöinen, + tuopa tuohon vastoavi: + "Sammosta sanomat miesten, + kirjokannesta urosten: + saimme sampuen jaolle, + kirjokannen katselulle." + Itse Pohjolan emäntä + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ei pyyssä kahen jakoa, + oravassa miehen kolmen. + Hyvä on sampuen hyrätä, + kirjokannen kahnatella + Pohjolan kivimäessä, + vaaran vaskisen sisässä. + Hyvä olla itseniki + sammon suuren haltijana." + Vaka vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Kun et antane osoa, + tuota sammon toista puolta, + niin on kaiken kantanemme, + vienemme venehesemme." + Louhi, Pohjolan emäntä, + tuo tuosta pahoin pahastui. + Kutsui Pohjolan kokohon, + nuoret miehet miekkoinensa, + urohot asehinensa + pään varalle Väinämöisen. + Vaka vanha Väinämöinen + kävi kanteloisehensa, + itse istui soittamahan, + alkoi soittoa somasti. + Tuota kaikki kuulemahan, + iloa imehtimähän, + miehet mielellä hyvällä, + naiset suulla nauravalla, + urohot vesissä silmin, + pojat maassa polvillansa. + Väkeä väsyttelevi, + rahvahaista raukaisevi: + kaikki nukkui kuuntelijat + sekä vaipui katselijat; + nukkui nuoret, nukkui vanhat + Väinämöisen soitantohon. + Siitä viisas Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen, + tapasi on taskuhunsa, + kulki kukkaroisehensa. + Ottavi uniset neulat, + voiteli unella silmät, + ripset ristihin panevi, + painoi luomet lukkosehen + väeltä väsyneheltä, + urohilta uinuvilta: + pani pitkähän unehen, + viikommaksi nukkumahan + koko Pohjolan perehen + ja kaiken kyläisen kansan. + Meni sammon saa'antahan, + kirjokannen katsontahan + Pohjolan kivimäestä, + vaaran vaskisen sisästä, + yheksän lukon takoa, + takasalvan kymmenennen. + Tuossa vanha Väinämöinen + lauloa hyrähtelevi + vaaran vaskisen ovilla, + kivilinnan liepehillä: + jopa liikkui linnan portit, + järkkyi rautaiset saranat. + Itse seppo Ilmarinen, + tuopa tuossa toisna miesnä. + Voilla voiti lukkoloita, + saranoita rasvasilla, + jottei ukset ulvahuisi + eikä naukuisi saranat. + Lukot sormin luksutteli, + salvat kuokalla kohotti: + jo lukot lusuna vieri, + ovet vahvat aukieli. + Siitä vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Oi sie lieto Lemmin poika, + ylimäinen ystäväni! + Mene sampo ottamahan, + kirjokansi kiskomahan!" + Tuopa lieto Lemminkäinen + tahi kaunis Kaukomieli, + kyllä kärkäs käskemättä, + kehumattaki kepeä, + meni sammon saa'antahan, + kirjokannen kiskontahan. + Sanoi tuonne mennessänsä, + kerskaeli käyessänsä: + "Mi lienee minussa miestä, + urosta Ukon pojassa, + senpä sampo siirtyköhön, + kirjokansi kääntyköhön + jalan oikean avulla, + takakannan koskemalla!" + Siirrytteli Lemminkäinen, + siirrytteli, käännytteli, + sylin sampoa syleili, + polvin maassa puuhaeli: + eipä sampo liikukana, + kirjokansi kallukana; + sen oli juuret juurruteltu + yheksän sylen syvähän. + Hyvä on härkä Pohjolassa, + jok' on vahva vartalolta, + ylen sitkeä sivulta, + suonilta kovin sorea; + sen on syltä sarvet pitkät, + puolentoista turpa paksu. + Otti härän heinikosta, + auran pellon pientarelta; + sillä kynti sammon juuret, + kirjokannen kiinnittimet: + saipa sampo liikkumahan, + kirjokansi kallumahan. + Siitä vanha Väinämöinen, + toinen seppo Ilmarinen, + kolmas lieto Lemminkäinen + saattelivat sammon suuren + Pohjolan kivimäestä, + vaaran vaskisen sisästä. + Veivät sen venosehensa, + latjasivat laivahansa. + Saivat sammon purtehensa, + kirjokannen kaarillensa; + työntivät venon vesille, + satalauan lainehille. + Tyrskähti veno vetehen, + läksi laioin lainehesen. + Kysyi seppo Ilmarinen, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Minne sampo saatetahan, + kunnepa kuletetahan + näiltä paikoilta pahoilta, + poloisesta Pohjolasta?" + Vaka vanha Väinämöinen + itse virkki, noin nimesi: + "Tuonne sampo saatetahan, + kirjokansi kaimatahan + nenähän utuisen niemen, + päähän saaren terhenisen, + siellä onnen ollaksensa, + ainian asuaksensa. + On siellä vähän sijoa, + toki paikkoa palanen, + syömätöintä, lyömätöintä, + miekan miehen käymätöintä." + Siitä vanha Väinämöinen + läksi poies Pohjolasta, + läksi mielellä hyvällä, + iloten omille maille. + Itse tuossa noin saneli: + "Käänny, pursi, Pohjolasta, + käännäite kohen kotia, + perin maille vierahille! + "Tuuittele, tuuli, purtta, + soutele, vesi, venettä, + anna airoillen apua, + huoparille huoitusta + noilla väljillä vesillä, + ulapoilla auke'illa! + "Oisiko airot pikkaraiset, + soutajat vähäväkiset, + pienoiset peränpitäjät, + lapset laivan hallitsijat, + anna, Ahto, airojasi, + venettäsi, veen isäntä, + airot uuet ja paremmat, + mela toinen ja lujempi, + itse airoillen asetu, + sovitaite soutamahan! + Anna juosta puisen purren, + rautahangan hakkaella + halki kuohujen kovien, + lakkipäien lainehien!" + Siitä vanha Väinämöinen + laskea karehtelevi. + Itse seppo Ilmarinen, + toinen lieto Lemminkäinen, + nepä tuossa soutelevat, + soutelevat, joutelevat + selviä selän vesiä, + lake'ita lainehia. + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Olipa ennen aikoinani, + oli vettä soutajalla + sekä virttä laulajalla. + Vaan ei nyt, nykyisin aioin + tuota kuulla kulloinkana + venehessä vierentätä, + lainehilla laulantata." + Vaka vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ei vesillä vieremistä, + lainehilla laulamista! + Laulu laiskana pitävi, + virret sou'un viivyttävi. + Päivä kultainen kuluisi, + yöhyt kesken yllättäisi + näillä väljillä vesillä, + lake'illa lainehilla." + Se on lieto Lemminkäinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Aika kuitenki kuluvi, + päivä kaunis karkelevi, + yö tulla tuhuttelevi, + hämärä häkyttelevi, + jos et laula polvenasi, + hyrehi sinä ikänä." + Laski vanha Väinämöinen + selkeä meren sinisen, + laski päivän, laski toisen. + Päivänäpä kolmantena + tuo on lieto Lemminkäinen + kerran toisen kertaeli: + "Miks' et laula, Väinämöinen, + hyrehi, hyväntöläinen, + hyvän sammon saatuasi, + tien oikein osattuasi?" + Vaka vanha Väinämöinen, + hänpä varman vastoavi: + "Varahainen laulannaksi, + aikainen ilonpioksi. + Äsken laulanta sopisi, + ilon teentä kelpoaisi, + kun omat ovet näkyisi, + omat ukset ulvahtaisi." + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Oisinko itse perässä, + lauleleisin voiessani, + kukkuisin kyetessäni; + ehk' ei toiste voiakana, + ei kyllin kyetäkänä. + Kun et lauloa luvanne, + itse laululle rupean." + Siinä lieto Lemminkäinen, + tuo on kaunis Kaukomieli, + suutansa sovittelevi, + säveltänsä säätelevi. + Sai itse hyräilemähän, + loihe, kurja, kukkumahan + äreällä äänellänsä, + käreällä kulkullansa. + Lauloi lieto Lemminkäinen, + karjahteli Kaukomieli; + suu liikkui, järisi parta, + leukapielet lonkaeli. + Laulu kuului loitommalle, + vierähys vesien poikki, + kuului kuutehen kylähän, + seitsemän selän ylitse. + Kurki istui kannon päässä, + märän mättähän nenässä, + sormiluitansa lukevi, + jalkojansa nostelevi. + Sepä säikähti kovasti + Lemminkäisen laulantata. + Päästi kurki kumman kulkun, + säikähti pahan sävelen; + heti loihe lentämähän, + lenti poikki Pohjolahan. + Sitte tuonne tultuansa, + Pohjan suolle saatuansa + vielä parkaisi pahasti, + äkeästi ärjähteli: + sillä Pohjolan herätti, + pahan vallan valveutti. + Nousi Pohjolan emäntä + unen pitkän maattuansa. + Kävi karjakartanohon, + juoksi riistariihen luoksi; + katselevi karjoansa, + elojansa arvelevi: + ei ollut karjoa kaonnut, + riistettynä riistojansa. + Jo kävi kivimäelle, + vaaran vaskisen ovelle. + Sanoi tuonne tultuansa: + "Voi, poloinen, päiviäni! + Jop' on täällä vieras käynyt, + kaikki lukot lonkaellut, + liikutellut linnan portit, + särkenyt saranarauat! + Oisko täältä sampo saatu, + otettu omin lupinsa?" + Jo oli sieltä sampo saatu, + anastettu kirjokansi + Pohjolan kivimäestä, + vaaran vaskisen sisästä, + yheksän lukon takoa, + takasalvan kymmenennen. + Louhi, Pohjolan emäntä, + tuo tuosta pahoin pahastui, + katsoi valtansa vajuvan, + alenevan arvionsa. + Uutarta rukoelevi: + "Ututyttö, terhenneiti! + Seulo seulalla utua, + terhenistä tepsuttele, + laske talma taivahalta, + auer ilmasta alenna + selvälle meren selälle, + ulapalle aukealle, + jottei päästä Väinämöisen, + osata uvantolaisen! + "Kun ei tuosta kyllin tulle, + Iku-Turso, Äijön poika, + nosta päätäsi merestä, + lakkoasi lainehesta! + Kaataos Kalevan miehet, + upota uvantolaiset, + hävitä häjyt urohot + alle aaltojen syvien! + Saata sampo Pohjolahan + venehestä vierimättä! + "Kun ei tuosta kyllin tulle, + oi Ukko, ylijumala, + ilman kultainen kuningas, + hope'inen hallitsija, + rakenna rajuinen ilma, + nosta suuri säien voima! + Luo tuuli, lähetä aalto + aivan vastahan venettä, + jottei päästä Väinämöisen, + kulkea uvantolaisen!" + Ututyttö, neiti terhen, + u'un huokuvi merelle, + sumun ilmahan sukesi; + piti vanhan Väinämöisen + kokonaista kolme yötä + sisässä meren sinisen + pääsemättänsä perille, + kulkematta kunnekana. + Yön kolmen levättyänsä + sisässä meren sinisen + virkki vanha Väinämöinen, + itse lausui, noin nimesi: + "Ei ole mies pahempikana, + uros untelompikana + u'ulla upottaminen, + terhenellä voittaminen." + Veti vettä kalvallansa, + merta miekalla sivalti. + Sima siukui kalvan tiestä, + mesi miekan roiskehesta: + nousi talma taivahalle, + utu ilmoillen yleni. + Selvisi meri sumusta, + meren aalto auteresta; + meri suureksi sukeutui, + maailma isoksi täytyi. + Oli aikoa vähäinen, + pirahteli pikkarainen. + Jo kuului kova kohina + viereltä veno punaisen; + nousi kuohu korkeaksi + vasten purtta Väinämöisen. + Siinä seppo Ilmarinen + toki säikähti kovasti: + veret vieri kasvoiltansa, + puna poskilta putosi. + Veti viltin päänsä päälle, + yli korvien kohenti, + peitti kasvot kaunihisti, + silmänsä sitäi paremmin. + Itse vanha Väinämöinen + katsoi vierellä vesiä, + loi silmät sivulle purren. + Näki kummoa vähäisen: + Iku-Turso, Äijön poika, + vieressä veno punaisen + nosti päätänsä merestä, + lakkoansa lainehesta. + Vaka vanha Väinämöinen + saipa korvat kourihinsa. + Korvista kohottelevi, + kysytteli, lausutteli, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Iku-Turso, Äijön poika! + Miksi sie merestä nousit, + kuksi aallosta ylenit + etehen imehnisille, + saanikka Kalevan poian?" + Iku-Turso, Äijön poika, + eikä tuo ihastu tuosta + eikä tuo kovin pelästy + eikä varsin vastaele. + Vaka vanha Väinämöinen + tarkoin toiste tutkaeli, + kolmasti kovin kysyvi: + "Iku-Turso, Äijön poika! + Miksi sie merestä nousit, + kuksi aallosta ylenit?" + Iku-Turso, Äijön poika, + jo kerralla kolmannella + sanan vastaten sanovi: + "Siksi mie merestä nousin, + siksi aallosta ylenin: + oli mielessä minulla + surmata suku Kalevan, + saa'a sampo Pohjolahan. + Kun nyt lasket lainehisin, + heität vielä herjan hengen, + enpä toiste tullekana + etehen imehnisille." + Silloin vanha Väinämöinen + heitti herjan lainehisin. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Iku-Turso, Äijön poika! + Ellös sie merestä nousko, + ellös aallosta yletkö + etehen imehnisille + tämän päivyen perästä!" + Senpä päivyen perästä + ei Turso merestä nouse + etehen imehnisille, + kuni kuuta, aurinkoa, + kuni päiveä hyveä, + ilmoa ihailtavata. + Siitä vanha Väinämöinen + laski eelle laivoansa. + Oli aikoa vähäinen, + pirahteli pikkarainen. + Jo Ukko, ylijumala, + itse ilmojen isäntä, + virkki tuulet tuulemahan, + säät rajut rajuamahan. + Nousi tuulet tuulemahan, + säät rajut rajuamahan. + Kovin läikkyi länsituuli, + luoetuuli tuikutteli; + enemmän etelä tuuli, + itä inkui ilkeästi; + kauheasti kaakko karjui, + pohjonen kovin porasi. + Tuuli puut lehettömäksi, + havupuut havuttomaksi, + kanervat kukattomaksi, + heinät helpehettömäksi. + Nosti mustia muria + päälle selvien vesien. + Kovin silloin tuulet tuuli, + aallot hakkasi alusta. + Veivät harpun hauinluisen, + kantelon kalaneväisen + väen Vellamon hyväksi, + Ahtolan iki-iloksi. + Ahto aalloilta havainnut, + Ahon lapset lainehilta; + ottivat sorean soiton, + kotihinsa korjasivat. + Siinä vanhan Väinämöisen + ve'et silmihin vetihe. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Sinne sattui saalahani, + meni mielisoittimeni, + katosi iki-iloni! + En tuota enämpi saane + sinä ilmoisna ikänä + hauin hampahan iloa, + kalanluista luikutusta." + Itse seppo Ilmarinen, + tuopa tuiki tuskautui. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Voi, poloinen, päiviäni, + kun läksin selille näille, + ulapoille auke'ille, + polin puulle pyörivälle, + varvalle vapisevalle! + Jo on tukka tuulta nähnyt, + hivus säätä hirveätä, + parta päiviä pahoja, + nähnyt näilläki vesillä; + harvoin on havaita tainnut + tuulta ennen tuon näöistä, + noita kuohuja kovia, + lakkipäitä lainehia. + Jo nyt on tuuli turvanani, + meren aalto armonani!" + Vaka vanha Väinämöinen, + tuopa tuossa arvelevi: + "Ei venossa vieremistä, + purressa parahtamista! + Itku ei hä'ästä päästä, + parku päivistä pahoista." + Siitä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Vesi, kiellä poikoasi, + laine, lastasi epeä, + Ahto, aaltoja aseta, + Vellamo, ve'en väkeä, + ettei parsku parraspuille, + pääse päälle kaarieni! + "Nouse, tuuli, taivahalle, + ylös pilvihin ajaite, + sukuhusi, syntyhysi, + heimohon, perehesesi! + Elä kaa'a puista purtta, + vierrä hongaista venettä! + Ennen kaa'a puut palolla, + kuuset kummuilla kumoa!" + Se on lieto Lemminkäinen, + itse kaunis Kaukomieli, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Tule, kokko turjalainen! + Tuopa kolme sulkoasi, + kokko, kolme, kaarne, kaksi + varaksi vähän venehen, + pahan purren parraspuuksi!" + Itse laitoa lisäsi, + varppehia valmisteli; + liitti tuohon liikalaiat, + koko sylen korkeuiset, + aallon käymättä ylitse, + partahille parskumatta. + Jo oli kyllin laitoaki, + venehessä varppehia + tuulen tuiman tuikutella, + aallon ankaran lykätä, + kuohuja kulettaessa, + mäkipäitä mentäessä. + + + + Kolmasviidettä runo + + + Louhi, Pohjolan emäntä, + kutsui Pohjolan kokohon. + Pani joukon jousihinsa, + laittoi miehet miekkoihinsa; + rakenteli Pohjan purren, + suoritti sotavenosen. + Latoi miehet laivahansa, + suoritti sotaurohot, + kuni sotka poikasensa, + tavi lapsensa latovi: + sata miestä miekallista, + tuhat jousella urosta. + Kohenteli purjepuita, + vaatevarpoja varasi; + nosti puuhun purjehia, + vaattehia varpapuihin, + kuin on pitkän pilven longan, + pilven tönkän taivahalla. + Siitä läksi laskemahan, + sekä läksi jotta joutui + sampoa tapoamahan + venehestä Väinämöisen. + Vaka vanha Väinämöinen + laskevi sinistä merta. + Itse tuon sanoiksi virkki, + puhui purtensa perästä: + "Oi sie lieto Lemmin poika, + ylimäinen ystäväni! + Nouse purjepuun nenähän, + vaatevarpahan ravaha! + Katsaise etinen ilma, + tarkkoa takainen taivas, + onko selvät ilman rannat, + onko selvät vai sekavat!" + Tuopa lieto Lemminkäinen, + poika, veitikkä verevä, + hyvin kärkäs käskemättä, + kehumattaki kepeä, + nousi purjepuun nenähän, + vaatevarpahan ravahti. + Katsoi iät, katsoi lännet, + katsoi luotehet, etelät, + katsoi poikki Pohjan rannan. + Siitä tuon sanoiksi virkki: + "Selvänä etinen ilma, + taakea takainen taivas: + pieni on pilvi pohjosessa, + pilven lonka luotehessa." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Jo vainen valehtelitki! + Ei se pilvi ollekana, + pilven lonka lienekänä: + se on pursi purjehinen. + Katso toiste tarkemmasti!" + Katsoi toiste, katsoi tarkoin. + Sanovi sanalla tuolla: + "Saari kaukoa näkyvi, + etähältä haamottavi; + havukoita haavat täynnä, + koivut kirjokoppeloita." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Jo vainen valehtelitki! + Havukoita ei ne olle + eikä kirjokoppeloita: + ne on Pohjan poikasia. + Katso tarkoin kolmannesti!" + Se on lieto Lemminkäinen + katsoi kerran kolmannenki. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Jo tulevi Pohjan pursi, + satahanka hakkoavi! + Sata on miestä soutimilla, + tuhat ilman istumassa!" + Silloin vanha Väinämöinen + jo tunsi toet totiset. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Soua, seppo Ilmarinen, + soua, lieto Lemminkäinen, + soutakatte, kaikki kansa, + jotta juoksisi venonen, + pursi eestä ennättäisi!" + Souti seppo Ilmarinen, + souti lieto Lemminkäinen, + souti kansa kaikenlainen. + Lyllyivät melat lylyiset, + hangat piukki pihlajaiset, + vene honkainen vapisi; + nenä hyrski hylkehenä, + perä koskena kohisi, + vesi kiehui kelloloissa, + vaahti palloissa pakeni. + Kilvan kiskoivat urohot, + miehet veikaten vetivät: + eipä matka eistykänä, + ei pakene puinen pursi + eestä purren purjehisen, + tuon on Pohjolan venehen. + Silloin vanha Väinämöinen + jo tunsi tuhon tulevan, + hätäpäivän päälle saavan. + Arvelee, ajattelevi, + miten olla, kuin eleä. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Vielä mä tuohon mutkan muistan, + keksin kummoa vähäisen." + Tavoittihe tauloihinsa, + tunkihe tuluksihinsa. + Otti piitä pikkuruisen, + tauloa taki vähäisen; + ne merehen mestoavi + yli olkansa vasemman. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Tuosta tulkohon karinen, + salasaari kasvakohon, + johon juosta Pohjan purren, + satahangan halkiella + meren myrskyn hiertimessä, + lainehen rapa'imessa!" + Se siitä kariksi kasvoi, + loihe luo'oksi merehen, + itähän pitemmin puolin, + poikkipuolin pohjosehen. + Tulla puikki Pohjan pursi, + halki aallon hakkoavi: + jopa joutuvi karille, + puuttui luotohon lujasti. + Lenti poikki puinen pursi, + satakaari katkieli; + mastot maiskahti merehen, + purjehet putoelivat + noiksi tuulen vietäviksi, + ahavan ajeltaviksi. + Louhi, Pohjolan emäntä, + jaloin juoksevi vetehen, + läksi purtta nostamahan, + laivoa kohottamahan. + Ei ota vene yletä + eikä pursi liikahella: + kaikk' oli kaaret katkennunna, + kaikki hangatki hajalla. + Arvelee, ajattelevi. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Mikäs neuvoksi tulevi, + kukas pannahan etehen?" + Jopa muiksi muutaltihe, + tohti toisiksi ruveta. + Otti viisi viikatetta, + kuusi kuokan kuolioa: + nepä kynsiksi kyhäsi, + kohenteli kouriksensa; + puolen purtta särkynyttä: + senpä allensa asetti; + laiat siiviksi sivalti, + peräpuikon purstoksensa; + sata miestä siiven alle, + tuhat purston tutkaimehen, + sata miestä miekallista, + tuhat ampujaurosta. + Levitäikse lentämähän, + kokkona kohotteleikse. + Lenteä lekuttelevi + tavoitellen Väinämöistä: + siipi pilviä sipaisi, + toinen vettä vieprahteli. + Veen emonen, vaimo kaunis, + hänpä tuon sanoiksi virkki: + "Oi on vanha Väinämöinen! + Käännä päätä päivän alta, + luo'os silmät luotehesen, + katso taaksesi vähäisen!" + Vaka vanha Väinämöinen + käänti päätä päivän alta, + luopi silmät luotehesen, + katsoi taaksensa vähäisen: + jo tulevi Pohjan eukko, + lintu kumma liitelevi, + harte'ista kuin havukka, + vaakalintu vartalolta! + Yllättävi Väinämöisen. + Lenti purjepuun nenähän, + vaatevarpahan rapasi, + päähän pielen seisotaikse: + oli pursi päin pu'ota, + laiva laioin kallistua. + Siinä seppo Ilmarinen + heitäikse Jumalahansa, + Luojahansa luotteleikse. + Sanovi sanalla tuolla: + "Varjele, vakainen Luoja, + kaitse, kaunoinen Jumala, + ettei poika pois tulisi, + emon lapsi lankeaisi + Luojan luomalta lu'ulta, + Jumalan sukeamalta! + "Ukko, julkinen jumala, + itse taatto taivahinen! + Tuo mulle tulinen turkki, + päälleni panuinen paita, + jonka suojasta sotisin + ja takoa tappeleisin, + ettei pää pahoin menisi, + tukka turhi'in tulisi + rauan kirkkahan kisassa, + terän tuiman tutkaimessa!" + Itse vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ohoh Pohjolan emäntä! + Joko saat jaolle sammon + nenähän utuisen niemen, + päähän saaren terhenisen?" + Sanoi Pohjolan emäntä: + "En lähe jakohon sammon + sinun kanssasi, katala, + kerallasi, Väinämöinen!" + Itse sampoa tavoitti + venehestä Väinämöisen. + Siinä lieto Lemminkäinen + miekan vyöltänsä vetäisi, + tempasi terävän rauan + vasemmalta puoleltansa; + kokon kourille kokevi, + räpylöille räimilöivi. + Iski lieto Lemminkäinen, + sekä iski jotta lausui: + "Maahan miehet, maahan miekat, + maahan untelot urohot, + sa'at miehet siiven alta, + kymmenet kynän nenästä!" + Virkki tuossa Pohjan eukko, + puhui purjepuun nenästä: + "Oi sie lieto, Lemmin poika, + Kauko rukka, mies katala! + Pettelit oman emosi, + valehtelit vanhempasi: + sanoit et käyväsi sotoa + kuunna, kymmennä kesänä + kullankana tarpehella, + hopeankana halulla!" + Vaka vanha Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen, + arvasi ajan olevan, + tunsi hetken tulleheksi. + Jo veti melan merestä, + tammen lastun lainehesta; + sillä kalhaisi kavetta, + iski kynsiä kokolta: + muut kynnet meni muruiksi, + jäi yksi sakarisormi. + Pojat siiviltä putosi, + melskahti merehen miehet, + sata miestä siiven alta, + tuhat purstolta urosta. + Itse kokko kopsahtihe, + kapsahutti kaaripuille, + kuni puusta koppeloinen, + kuusen oksalta orava. + Siitä sampoa tavoitti + sormella nimettömällä. + Sammon vuoalti vetehen, + kaatoi kaiken kirjokannen + punapurren laitimelta + keskelle meren sinisen: + siinä sai muruiksi sampo, + kirjokansi kappaleiksi. + Niin meni muruja noita, + sammon suuria paloja + alle vienojen vesien, + päälle mustien murien; + ne jäivät ve'en varaksi, + ahtolaisten aartehiksi. + Siitäp' ei sinä ikänä, + kuuna kullan valkeana + vesi puuttune varoja, + ve'en Ahto aartehia. + Jäipä toisia muruja, + pienempäisiä paloja + selälle meren sinisen, + meren laajan lainehille, + tuulen tuuiteltavaksi, + aaltojen ajeltavaksi. + Niitä tuuli tuuitteli, + meren läikkä läikytteli + selällä meren sinisen, + meren laajan lainehilla. + Tuuli maalle työnnytteli, + aalto rannallen ajeli. + Vaka vanha Väinämöinen + näki tyrskyn työntelevän, + hyrskyn maalle hylkeävän, + aallon rannallen ajavan + noita sampuen muruja, + kirjokannen kappaleita. + Hän tuosta toki ihastui. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Tuost' on siemenen sikiö, + alku onnen ainiaisen, + tuosta kyntö, tuosta kylvö, + tuosta kasvu kaikenlainen! + Tuosta kuu kumottamahan, + onnen päivä paistamahan + Suomen suurille tiloille, + Suomen maille mairehille!" + Louhi, Pohjolan emäntä, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Vielä mä tuohon mutkan muistan, + mutkan muistan, keinon keksin + kynnöllesi, kylvöllesi, + karjoillesi, kasvuillesi, + kuillesi kumottaville, + päivillesi paistaville: + tungen kuuhuen kivehen, + päivän kätken kalliohon; + annan pakkasen palella, + vilun ilman viivytellä + kyntöjäsi, kylvöjäsi, + elojasi, toukojasi; + saatan rautaisen rakehen, + teräksisen tellittelen + halmehillesi hyville, + parahille pelloillesi. + Nostan karhun kankahalta, + harvahampahan havuilta + ruuniasi ruhtomahan, + tammojasi tappamahan, + karjojasi kaatamahan, + lehmiä levittämähän. + Kansan tauilla tapatan, + surmoan sukusi kaiken, + ettei kuulla kuun ikänä + maailmassa mainittavan." + Silloin vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Ei minua laula lappi + eikä tunge turjalainen! + Jumalall' on ilman viitta, + Luojalla avaimet onnen, + ei katehen kainalossa, + vihansuovan sormen päässä. + "Kun ma luome Luojahani, + turvoan Jumalahani, + saa se toukat touoistani, + viholliset viljastani, + tonkimasta toukojani, + kasvujani kaatamasta, + orahia ottamasta, + viljoa vihoamasta. + "Sinä, Pohjolan emäntä, + tunge turmiot kivehen, + pahat paina kalliohon, + vaivat vuorehen valitse, + elä kuuta kulloinkana, + aurinkoa milloinkana! + "Anna pakkasen palella, + vilun ilman viivytellä + omia orahiasi, + kylvämiäsi jyviä! + Sa'a rauaista raetta, + teräksistä telkyttele + oman auran kääntämille, + Pohjan peltojen perille! + "Nosta karhu kankahalta, + viiasta vihainen kissa, + korvesta koverakoura, + havun alta harvahammas + Pohjolan kujan perille, + Pohjan karjan käytäville!" + Siitä Pohjolan emäntä + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Jo minulta valta vaipui, + jo aleni arvioni: + eloni meni merehen, + sampo särkyi lainehisin!" + Läksi itkien kotihin, + polotellen pohjosehen. + Ei saanut sanottavata + koko sammosta kotihin; + veipä kuitenki vähäisen + sormella nimettömällä: + kantoi kannen Pohjolahan, + sai rivan Sariolahan. + Siit' on polo Pohjolassa, + elo leivätöin Lapissa. + Vaka vanha Väinämöinen + itse maalle mentyänsä + löyti sampuen muruja, + kirjokannen kappaleita + rannalta merelliseltä, + hienoiselta hietiköltä. + Saattoi sampuen muruset, + kirjokannen kappalehet + nenähän utuisen niemen, + päähän saaren terhenisen, + kasvamahan, karttumahan, + saamahan, satoamahan + olu'iksi ohraisiksi, + leiviksi rukihisiksi. + Siinä vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Anna, Luoja, suo, Jumala, + anna onni ollaksemme, + hyvin ain' eleäksemme, + kunnialla kuollaksemme + suloisessa Suomenmaassa, + kaunihissa Karjalassa! + "Varjele, vakainen Luoja, + kaitse, kaunoinen Jumala, + miesten mielijuohtehista, + akkojen ajatuksista! + Kaa'a maalliset katehet, + ve'elliset velhot voita! + "Ole puolla poikiesi, + aina lastesi apuna, + aina yöllisnä tukena, + päivällisnä vartijana, + vihoin päivän paistamatta, + vihoin kuun kumottamatta, + vihoin tuulen tuulematta, + vihoin saamatta satehen, + pakkasen palelematta, + kovan ilman koskematta! + "Aita rautainen rakenna, + kivilinna liitättele + ympäri minun eloni, + kahen puolen kansoani, + maasta saaen taivosehen, + taivosesta maahan asti, + asukseni, ainokseni, + tuekseni, turvakseni, + jottei liika liioin söisi, + vastus viljalta vitaisi + sinä ilmoisna ikänä, + kuuna kullan valkeana!" + + + + Neljäsviidettä runo + + + Vaka vanha Väinämöinen + arvelevi aivossansa: + "Nytpä soitanto sopisi, + ilon teentä kelpoaisi + näillä uusilla oloilla, + kaunihilla kartanoilla! + Vaan on kantele kaonnut, + iloni iäti mennyt + kalaisehen kartanohon, + lohisehen louhikkohon, + meren hauan haltijoille, + Vellamon ikiväelle. + Eikä tuota tuonekana, + Ahto antane takaisin. + "Oi on seppo Ilmarinen! + Taoit ennen, taoit eilen, + taopa tänäki päänä! + Tao rautainen harava, + haravahan piit tiheät, + piit tiheät, varsi pitkä, + jolla lainehet haroan, + laposille aallot lasken, + meren ruoikot ru'olle, + rannat kaikki karhikoille, + soitto jälle saa'akseni, + kantelo tavatakseni + kalaisesta kaartehesta, + lohisesta louhikosta!" + Se on seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + takoi rautaisen haravan + varren vaskisen keralla. + Piit takoi satoa syltä, + varren viittä valmisteli. + Siitä vanha Väinämöinen + otti rautaisen haravan. + Astui tietä pikkaraisen, + kulki matkoa palasen + teloille teräksisille, + vaskisille valkamoille. + Tuoss' oli purtta, kaksi purtta, + kaksi valmista venettä + teloilla teräksisillä, + vaskisilla valkamoilla: + yksi pursi uusi pursi, + toinen pursi vanha pursi. + Sanoi vanha Väinämöinen, + virkki uuelle venolle: + "Lähepä, veno, vesille, + pursi, aalloillen ajaite + käsivarren kääntämättä, + peukalon pitelemättä!" + Läksipä veno vesille, + pursi aalloillen ajoihe. + Vaka vanha Väinämöinen + itse istuihe perähän; + läksi merta luutimahan, + lainetta lakaisemahan. + Luopi lumpehet kokohon, + haravoipi rannan raiskat, + ruoposteli ruo'on ruutut, + ruo'on ruutut, kaislan kaitut, + joka hauanki harasi, + karit kaikki karhieli: + eipä saanut, ei tavannut + hauinluista soittoansa, + ikimennyttä iloa, + kaonnutta kanteloa. + Vaka vanha Väinämöinen + astuvi kohen kotia + alla päin, pahoilla mielin, + kaiken kallella kypärin. + Itse tuon sanoiksi kertoi: + "Ei tuota enämpi olle + hauin hampahan iloa, + kalanluista luikutusta!" + Astuessansa ahoa, + saloviertä vierressänsä + kuuli koivun itkeväksi, + puun visan vetistäväksi. + Jopa luoksi luontelihe, + lähemmäksi laittelihe. + Kysytteli, lausutteli: + "Mit' itket, ihana koivu, + puu vihanta, vierettelet, + vyöhyt valkea, valitat? + Ei sua sotahan vieä, + ei tahota tappelohon." + Koivu taiten vastaeli, + itse virkki puu vihanta: + "Niinpä muutamat sanovi, + moniahat arvelevi + elävän minun ilossa, + riemussa remuelevan: + minä hoikka huolissani, + ikävissäni iloitsen, + panen pakkopäivissäni, + murehissa murmattelen. + "Typeryyttä, tyhjä, itken, + vajauttani valitan, + kun olen osatoin, raukka, + tuiki, vaivainen, varatoin + näillä paikoilla pahoilla, + lake'illa laitumilla. + "Osalliset, onnelliset + tuota toivovat alati + kesän kaunihin tulevan, + suven suuren lämpiävän. + Toisinpa minä typerä, + minä vaivainen varoan + - kuoreni kolottavaksi, + lehtivarvat vietäväksi! + "Useinpa minun utuisen, + use'in, utuisen raukan, + lapset kerkeän keväimen + luokseni lähenteleikse, + veitsin viisin viiltelevät + halki mahlaisen mahani. + Paimenet pahat kesällä + vievät vyöni valkeaisen, + ken lipiksi, ken tupeksi, + kenpä marjatuohiseksi. + "Use'in minun utuisen, + use'in, utuisen raukan, + tytöt allani asuvat, + vierelläni viehkuroivat, + lehvät päältä leikkelevät, + varvat vastoiksi sitovat. + "Use'in minä utuinen, + use'in, utuinen raukka, + kaaetahan kaskipuiksi, + pinopuiksi pilkotahan. + Kolmasti tänäi kesänä, + tänä suurena suvena + miehet allani asuivat, + kirvestänsä kitkuttivat + mun poloisen pään menoksi, + heikon henkeni lähöksi. + "Se oli ilo kesästä, + riemu suuresta suvesta. + Ei ole talvi sen parempi, + lumen aika armahampi. + "Jopa aina aikaisehen + mure muo'on muuttelevi, + pääni painuvi pahaksi, + kasvot käypi kalveaksi + muistellessa mustat päivät, + pahat ajat arvellessa. + "Siitä tuuli tuskat tuopi, + halla huolet haike'immat: + tuuli vie vihannan turkin, + halla kaunihin hamehen. + Niin minä vähävarainen, + minä, koito koivu raukka, + jään aivan alastomaksi, + varsin vaattehettomaksi + vilussa värisemähän, + pakkasessa parkumahan." + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Elä itke, puu vihanta, + vesa lehti, vierettele, + vyöhyt valkea, valita! + Saat sinä olevan onnen, + elon uuen armahamman; + kohta itkenet ilosta, + riemusta remahutellet." + Siitä vanha Väinämöinen + koivun soitoksi kuvasi. + Veisteli kesäisen päivän, + kalkutteli kanteletta + nenässä utuisen niemen, + päässä saaren terhenisen. + Veisti kopan kanteletta, + emäpuun iloa uutta, + kopan koivusta lujasta, + emäpuun visaperästä. + Sanoi vanha Väinämöinen, + itse lausui, noin nimesi: + "Tuoss' on koppa kanteletta, + emäpuu iki-iloa. + Mistä naulat saatanehe, + vääntimet perittänehe?" + Kasvoi tammi tanhualla, + puu pitkä pihan perällä, + tammessa tasaiset oksat, + joka oksalla omena, + omenalla kultapyörä, + kultapyörällä käkönen. + Kun käki kukahtelevi, + sanoin viisin virkkelevi, + kulta suusta kumpuavi, + hopea valahtelevi + kultaiselle kunnahalle, + hope'iselle mäelle: + siitä naulat kantelehen, + vääntimet visaperähän! + Sanoi vanha Väinämöinen, + itse virkki, noin nimesi: + "Sain ma naulat kantelehen, + vääntimet visaperähän. + Vielä uupuvi vähäisen, + viittä kieltä kanteloinen. + Mistä tuohon kielet saisin, + äänöset asetteleisin?" + Läksi kieltä etsimähän. + Astuvi ahoa myöten: + istui immikkö aholla, + nuori neitonen norolla. + Ei se impi itkenynnä, + ei varsin ilonnutkana; + ilman lauloi itseksensä: + lauloi iltansa kuluksi, + sulhon toivossa tulevan, + armahansa aikehessa. + Vaka vanha Väinämöinen + tuonne kengättä kepitti, + ilman hampsi hattaratta. + Sitte sinne tultuansa + alkoi hapsia anella. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Anna, impi, hapsiasi, + hieprukka, hivuksiasi + kanteloisen kielosiksi, + ääniksi ilon ikuisen!" + Antoi impi hapsiansa, + hienoja hivuksiansa; + antoi hasta viisi, kuusi + sekä seitsemän hivusta: + siit' on kielet kantelessa, + ääntimet iki-ilossa. + Saip' on soitto valmihiksi. + Siitä vanha Väinämöinen + istuiksen alakivelle, + paatiselle portahalle. + Otti kantelon käsille, + ilon itsensä lähemmä. + Kären käänti taivahalle, + ponnen polville tukesi: + ääniä asettelevi, + säveliä sääntelevi. + Sai äänet asetetuksi, + soittonsa sovitetuksi, + niin käänti alakäsille, + poikkipuolin polvillensa. + Laski kynttä kymmenkunnan, + viisi sormea viritti + kielille kapahumahan, + sävelille hyppimähän. + Siinä vanha Väinämöinen + kun on soitti kanteletta + käsin pienin, hoikin sormin, + peukaloin ulos kiverin, + jopa virkki puu visainen, + vesa lehti vieretteli, + kukahti käkösen kulta, + hivus impyen ilosi. + Sormin soitti Väinämöinen, + kielin kantelo kajasi: + vuoret loukkui, paaet paukkui, + kaikki kalliot tärähti, + kivet laikkui lainehilla, + somerot vesillä souti, + petäjät piti iloa, + kannot hyppi kankahilla. + Kälykset Kalevan naiset, + kesken kirjan neulomisen + ne tuohon jokena juoksi, + kaikki virtana vilisi, + nuoret naiset naurusuulla, + emännät ilolla mielin + soitteloa kuulemahan, + iloa imehtimähän. + Mi oli miehiä lähellä, + ne kaikki lakit käessä; + mi oli akkoja lähellä, + ne kaikki käsi posella. + Tyttäret vesissä silmin, + pojat maassa polvillansa + kanteloista kuuntelivat, + iloa imehtelivät. + Sanoivat samalla suulla, + yhen kielen kerkesivät: + "Ei ole tuota ennen kuultu + noin suloista soitantoa, + sinä ilmoisna ikänä, + kuuna kullan valkeana!" + Kuuluvi sorea soitto, + kuului kuutehen kylähän. + Eik' ollut sitä otusta, + ku ei tullut kuulemahan + tuota soittoa suloista, + kajahusta kanteloisen. + Mi oli metsän eläintä, + kyykistyivät kynsillehen + kanteloista kuulemahan, + iloa imehtimähän. + Ilman linnut lentäväiset + varvuille varustelihe, + veen kalaset kaikenlaiset + rantahan rakentelihe. + Matosetki maanalaiset + päälle mullan muuttelihe + - käänteleivät, kuuntelevat + tuota soittoa suloista, + kantelen iki-iloa, + Väinämöisen väännätystä. + Siinä vanha Väinämöinen + kyllä soitteli somasti, + kajahutti kaunihisti. + Soitti päivän, soitti toisen + yhtehen rupeamahan, + yhen aamun atriahan, + yhen vyönsä vyötäntähän, + yhen paitansa panohon. + Kun hän soitteli kotona, + huonehessa honkaisessa, + niin katot kajahtelivat, + permannot pemahtelivat; + laet lauloi, ukset ulvoi, + kaikki ikkunat iloitsi, + kiukoa kivinen liikkui, + patsas patvinen pajahti. + Kun hän kulki kuusikossa, + vaelti petäjikössä, + kuusoset kumartelihe, + männyt mäellä kääntelihe, + käpöset keolle vieri, + havut juurelle hajosi. + Kun hän liikahti lehossa + tahi astahti aholla, + lehot leikkiä pitivät, + ahot ainoista iloa, + kukat kulkivat kutuhun, + vesat nuoret notkahteli. + + + + Viidesviidettä runo + + + Louhi, Pohjolan emäntä, + sai sanoman korvihinsa + Väinölän eleleväksi, + Kalevalan kasvavaksi + sammon saauilla muruilla, + kirjokannen kappaleilla. + Tuo tuota kovin kaehti. + Itse aina arvelevi, + minkä surman suorittaisi, + kunka kuoleman kokisi + tuolle Väinölän väelle, + kansalle kalevalaisten. + Ukkoa rukoelevi, + Pauannetta palvoavi: + "Oi Ukko, ylijumala! + Kaataos Kalevan kansa + rakehilla rautaisilla, + neuloilla teräsnenillä! + Tahikka tauilla tapata, + surmoa suku katala, + miehet pitkille pihoille, + naiset läävän lattioille!" + Tyttö oli Tuonelan sokea, + Loviatar, vaimo vanha, + pahin Tuonen tyttäriä, + ilke'in manattaria, + alku kaikille pahoille, + tuhansille turmioille. + Sill' oli muoto mustanlainen, + iho inhon-karvallinen. + Tuopa musta Tuonen tyttö, + ulappalan umpisilmä, + teki tielle vuotehensa, + pahnansa pahalle maalle. + Selin tuulehen makasi, + kaltoin säähän karkeahan, + perin viimahan viluhun, + kohin päivänkoittehesen. + Tuli suuri tuulen puuska, + iästä iso vihuri, + tuuli tuhman raskahaksi, + kostutti kohulliseksi + aholla vesattomalla, + maalla mättähättömällä. + Kantoi kohtua kovoa, + vatsantäyttä vaikeata; + kantoi kuuta kaksi, kolme, + neljännenki, viiennenki, + kuuta seitsemän, kaheksan, + ympäri yheksän kuuta, + vaimon vanha'an lukuhun + kuuta puolen kymmenettä. + Yheksännen kuun lopulla, + kuun alulla kymmenennen + kohtu kääntyvi kovaksi, + painuvi pakolliseksi; + eikä synny syntyminen, + luovu luomaiset sikiöt. + Siirrälti sijan aloa, + paneutti toisen paikan. + Meni portto poikimahan, + tulen lautta lapsimahan + kahen kallion välihin, + viien vuoren viukelohon: + eipä tuolla synty synny, + luovu luomainen sikiö. + Etsi synnytössijoa, + vatsansa vajennusmaata + heiluvilla hettehillä, + läikkyvillä lähtehillä: + ei siellä sijoa saanut, + vajennusta vatsallensa. + Synnytteli poikiansa, + vajenteli vatsoansa + kuohussa tulisen kosken, + ve'en vankan vääntehessä, + alla kolmen kosken koprun, + alla äyrähän yheksän; + vaan ei vielä synty synny, + kehnon kohtu ei kevene. + Alkoi itkeä iletys, + parkua paha kuvatus. + Ei tieä, mihin menisi, + kunne kulkea pitäisi + vatsansa vajentamahan, + poikiansa poikimahan. + Puhui pilvestä Jumala, + lausui Luoja taivahalta: + "Tuoll' on suolla kolmisoppi + rannalla meryttä vasten, + pimeässä Pohjolassa, + sangassa Sariolassa. + Mene sinne poikimahan, + kohtusi keventämähän! + Siellä silma tarvitahan, + väkeäsi vuotetahan." + Tuopa musta Tuonen tyttö, + ilkeä Manalan impi, + tuli Pohjolan tuville, + Sariolan saunan maille + latomahan lapsiansa, + saamahan sikiöitänsä. + Louhi, Pohjolan emäntä, + Pohjan akka harvahammas, + vei tuon saunahan saloa, + kylin kylpyhuonehesen, + kyläkunnan kuulematta, + sanan saamatta kylähän. + Lämmitti saloa saunan, + rikenehen riuahutti; + oluella ukset voiti, + kasti kaljalla saranat, + jottei ukset ulvonunna, + saranat narahtanunna. + Siitä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Kave eukko, luonnon tyttö, + kave kultainen, korea, + jok' olet vanhin vaimoloita, + ensin emä itselöitä! + Juokse polvesta merehen, + vyö lapasta lainehesen, + ota kiiskiltä kinoa, + matehelta nuljaskata, + jolla voiat luun lomia, + sivelet sivuja myöten, + päästät piian pintehistä, + vaimon vatsanvääntehistä, + tästä tuskasta kovasta, + vatsantyöstä vaikeasta! + "Kun ei tuosta kyllin liene, + oi Ukko, ylijumala, + tule tänne tarvittaissa, + käy tänne kutsuttaessa! + Tääll' on piika pintehessä, + vaimo vatsanvääntehessä + saunassa savun seassa, + kylän kylpyhuonehessa. + "Ota kultainen kurikka + kätehesi oikeahan! + Sillä haittoja hajota, + pihtipuoliset porota, + lukot Luojan lonkahuta, + takasalvat poikki taita + mennä suuren, mennä pienen, + kulkea vähäväkisen!" + Siinä tuo paha pahennus, + Tuonen tyttö umpisilmä + jopa vatsansa vajenti, + latoi lapsensa vihaiset + alla vaipan vaskikirjan, + alla uutimen utuisen. + Teki poikoa yheksän + yhtenä kesäisnä yönä, + yhen löylyn lyötävillä, + yhen saunan saatavilla, + yhestä vatsan väestä, + kohuntäyestä kovasta. + Nimitteli poikiansa, + laaitteli lapsiansa, + kuin kuki tekemiänsä, + itse ilmi luomiansa: + minkä pisti pistokseksi, + kunka änkäsi ähyksi, + minkä laati luuvaloksi, + kunka riieksi risasi; + minkä painoi paiseheksi, + kunka ruohutti ruveksi, + minkä syöjäksi sysäsi, + kunka ruhtosi rutoksi. + Jäi yksi nimittämättä, + poika pahnan-pohjimmainen. + Senpä sitte käski tuonne, + työnti velhoiksi vesille, + noi'iksi noroperille, + katehiksi kaikin paikoin. + Louhi, Pohjolan emäntä, + muut on käski käyä tuonne + nenähän utuisen niemen, + päähän saaren terhenisen. + Ärrytti äkäiset luomat, + tavattomat tauit työnti + vasten Väinölän väkeä, + surmaksi su'un Kalevan. + Pojat Väinölän potevi, + läsivi Kalevan kansa + tautia tavattomia, + nimen tietämättömiä: + alta lattiat lahovi, + päältä peite märkänevi. + Silloin vanha Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen, + läksi päitä päästämähän, + henkiä lunastamahan, + läksi Tuonelle sotahan, + kera tauin tappelohon. + Saattoi saunan lämpimäksi, + kivet löylyn lyötäväksi + puuhu'illa puhtahilla, + ve'en tuomilla haloilla. + Vei on vettä verhossansa, + kantoi vastat varjossansa, + hauteli haluiset vastat, + satalatvat lauhutteli. + Löi siitä simaisen löylyn, + mesilöylyn löyhäytti + läpi kuumien kivien, + palavojen paaterojen. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Tule nyt löylyhyn, Jumala, + iso ilman, lämpimähän + tekemähän terveyttä, + rauhoa rakentamahan! + Pyyhi pois pyhät kipunat, + pyhät saastat sammuttele, + lyötä maahan liika löyly, + paha löyly pois lähetä, + ettei polta poikiasi, + turmele tekemiäsi! + "Minkä vettä viskaelen + noille kuumille kiville, + se me'eksi muuttukohon, + simaksi sirahtakohon! + Juoskohon joki metinen, + simalampi laikkukohon + läpi kiukahan kivisen, + läpi saunan sammalisen! + "Ei nyt meitä syyttä syöä + eikä tauitta tapeta, + ei luvatta suuren Luojan, + ilman surmatta Jumalan. + Kenpä meitä syyttä söisi, + suuhunsa omat sanansa, + päähänsä pahat panonsa, + ajatukset itsehensä! + "Jos ei minussa miestä liene, + urosta Ukon pojassa + rikkehistä riisumahan, + päättehistä päästämähän, + onp' on itsessä Ukossa, + joka pilviä pitävi, + poutapilvessä asuvi, + hattaroissa hallitsevi. + "Oi Ukko, ylijumala, + pilven-päällinen jumala! + Tule tänne tarvittaissa, + ajaite anottaessa + nämä tuskat tuntemahan, + hätäpäivät häätämähän, + rikonnaiset riisumahan, + puutunnaiset purkamahan! + "Tuo mulle tulinen miekka, + säkehinen säilä kanna, + jolla ma pahat pitelen, + ilkeät iki asetan, + tuskat tuulen teitä myöten, + kivut aavoillen ahoille! + "Tuonne ma kipuja kiistän, + tuonne tuskia manoan + kivisihin kellarihin, + rautaisihin raunioihin, + kiviä kivistämähän, + paasia pakottamahan. + Ei kivi kipuja itke, + paasi ei vaivoja valita, + vaikka paljo pantahisi, + määrättä mätettähisi. + "Kiputyttö, Tuonen neiti, + joka istut kipukivellä + joen kolmen juoksevassa, + veen kolmen jaka'imessa + jauhaen kipukiveä, + Kipuvuorta väännätellen! + Käy kivut kereämähän + kitahan kiven sinisen, + tahi vieretä vetehen, + syytäise meren syvähän, + tuulen tuntumattomahan, + päivän paistamattomahan! + "Kun ei tuosta kyllin liene, + Kivutar, hyvä emäntä, + Vammatar, valio vaimo, + tule kanssa, käy keralla + tekemähän terveyttä, + rauhoa rakentamahan! + Tee kivut kivuttomaksi, + vammat värjymättömäksi, + jotta saisi sairas maata, + huono huoletta levätä, + tuskahinen tunnin olla, + vikahinen vieretellä! + "Ota kivut kippasehen, + vaivat vaskivakkasehen, + kivut tuonne vieäksesi, + vammat vaivutellaksesi + keskelle Kipumäkeä, + Kipuvuoren kukkulata! + Siellä keittäös kipuja + pikkuisessa kattilassa, + yhen sormen mentävässä, + peukalon mahuttavassa! + "Kivi on keskellä mäkeä, + reikä keskellä kiveä, + jok' on väätty vääntiällä, + puhkaistu purasimella: + siihen kivut kiskotahan, + pahat vammat vallatahan, + tuskat tuimat tungetahan, + pakkopäivät painetahan + öin yrittämättömiksi, + päivin pääsemättömiksi." + Siitä vanha Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen, + vielä voiteli vikoja, + noita vammoja valeli + yheksillä voitehilla, + kaheksilla katsehilla. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Oi Ukko, ylijumala, + mies on vanha taivahinen! + Iätä iästä pilvi, + nosta lonka luotehesta, + länkä lännestä lähetä! + Sa'a mettä, sa'a vettä + kipehille voitehiksi, + vammoille valantehiksi! + "En minä mitänä voine, + kun ei Luojani luvanne. + Avun Luoja antakohon, + avun tuokohon Jumala + minun silmin nähtyäni, + käsin päällä käytyäni, + suin sulin puheltuani, + hengin henkäeltyäni! + "Kuhun ei käteni käyne, + käyköhön käet Jumalan; + kuhun ei sormeni sopine, + sopikohon Luojan sormet! + Luojan on somemmat sormet, + Luojan kämmenet käpeät. + "Tule nyt, Luoja, loitsimahan, + Jumala, puhelemahan, + kaikkivalta, katsomahan! + Tehkös yöllä terveheksi, + päivällä imanteheksi, + jottei tuska päällä tunnu, + kipu keskeä kivistä, + pakko ei syämehen paneite, + jottei tunnu pikkuistana, + vaivoa vähäistäkänä + sinä ilmoisna ikänä, + kuuna kullan valkeana!" + Vaka vanha Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen, + sillä riisui rikkehiä, + purkaeli puuttehia. + Poies poisti poikenluomat, + paranti pahat panoset, + päästi kansan kuolemasta, + Kalevan katoamasta. + + + + Kuudesviidettä runo + + + Sai sanoma Pohjolahan, + tieto kylmähän kylähän + Väinölän vironneheksi, + Kalevalan pääsneheksi + noista nostamavioista, + tauista tavattomista. + Louhi, Pohjolan emäntä, + Pohjan akka harvahammas, + tuo tuosta kovin pahastui. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Vielä muistan muunki keinon, + toki toisen tien osoan: + nostan karhun kankahalta, + korvesta koverakouran + päälle Väinölän elojen, + Kalevalan karjan päälle." + Nosti karhun kankahalta, + kontion kovilta mailta + noille Väinölän ahoille, + Kalevalan karjamaille. + Vaka vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Veli, seppo Ilmarinen! + Taos mulle uusi keihäs, + tao keiho kolmisulka + varren vaskisen keralla! + Ois' otso otettavana, + rahakarva kaattavana + ruuniani ruhtomasta, + tammojani tahtomasta, + kaatamasta karjoani, + lehmiä levittämästä." + Seppo keihyen takovi, + eikä pitkän, ei lyhyen, + takoi keskilaaullisen: + sen susi sulalla seisoi, + kontio terän kohalla, + hirvi hiihti suoverossa, + varsa varrella samosi, + peura potki ponnen päässä. + Satoi siitä uutta lunta, + hiukan hienoista vitiä, + sykysyisen uuhen verran, + verran talvisen jäniksen. + Sanoi vanha Väinämöinen, + itse virkki, noin nimesi: + "Mieleni minun tekevi, + mieli käyä Metsolassa + metsän tyttöjen tykönä, + sinipiikojen pihoilla. + "Lähen miehistä metsälle, + urohista ulkotöille. + Ota, metsä, miehiksesi, + urohiksesi, Tapio! + Auta onni ottamahan, + metsän kaunis kaatamahan! + "Mielikki, metsän emäntä, + Tellervo, Tapion vaimo! + Kytke kiinni koiroasi, + rakentele rakkiasi + kuusamisehen kujahan, + talahasen tammisehen! + "Otsonen, metsän omena, + mesikämmen källeröinen! + Kun kuulet minun tulevan, + miehen aimo astelevan, + kytke kynnet karvoihisi, + hampahat ikenihisi, + ettei koske konsakana, + liikuta lipeänänä! + "Otsoseni, ainoiseni, + mesikämmen, kaunoiseni! + Lyöte maata mättähälle, + kaunihille kalliolle, + hongat päällä huojumassa, + kuuset päällä kuulumassa! + Siinä, otso, pyörteleite, + mesikämmen, käänteleite, + kuni pyy pesänsä päällä, + hanhi hautomaisillansa!" + Siinä vanha Väinämöinen + kuuli koiran haukkuvaksi, + penun julki juttavaksi + pikkusilmäisen pihalla, + tasakärsän tanhu'illa. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Luulin kukkuvan käkösen, + lempilinnun laulelevan; + ei käki kukahakana, + lempilintu laulakana: + tääll' on koirani komehin, + otukseni oivallisin + otsosen tuvan ovella, + miehen kaunon kartanolla!" + Vaka vanha Väinämöinen + siinä otsosen tapasi; + säteriset sängyt kaati, + sijat kultaiset kumosi. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Ole kiitetty, Jumala, + ylistetty, Luoja yksin, + kun annoit otson osaksi, + salon kullan saalihiksi!" + Katselevi kultoansa. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Otsoseni, ainoiseni, + mesikämmen, kaunoiseni! + Elä suutu suottakana! + En minä sinua kaannut: + itse vierit vempeleltä, + hairahit havun selältä, + puhki puiset kaatiosi, + halki haljakan havuisen. + Sykysyiset säät lipeät, + päivät pilviset pimeät. + "Metsän kultainen käkönen, + kaunis karva röyhetyinen! + Heitä nyt kylmille kotosi, + asuinmaasi autiaksi, + koivunoksainen kotosi, + vasunvarpainen majasi! + Lähe, kuulu, kulkemahan, + metsän auvo, astumahan, + käymähän, käpeäkenkä, + sinisukka, sipsomahan + näiltä pieniltä pihoilta, + kape'ilta käytäviltä + urohoisehen väkehen, + miehisehen joukkiohon! + Ei siellä pahoin pi'etä, + ei eletä kehnon lailla: + sima siellä syötetähän, + mesi nuori juotetahan + tulevalle vierahalle, + saavalle käkeävälle. + "Lähe nyt tästä kuin lähetki, + tästä pienestä pesästä + alle kuulun kurkihirren, + alle kaunihin katoksen! + Niin sä luikkaos lumella, + kuni lumme lammin päällä, + niin sä haihaos havulla, + kuni oksalla orava!" + Siitä vanha Väinämöinen, + laulaja iän-ikuinen, + astui soitellen ahoja, + kajahellen kankahia + kera kuulun vierahansa, + kanssa karvalallusensa. + Jo soitto tupahan kuului, + alle kattojen kajahus. + Virkahti väki tuvassa, + kansa kaunis vieretteli: + "Kuulkottes tätä kumua, + salon soittajan sanoja, + käpylinnun kälkytystä, + metsän piian pillin ääntä!" + Vaka vanha Väinämöinen + itse ennätti pihalle. + Vierähti väki tuvasta, + kansa kaunis lausutteli: + "Joko on kulta kulkemassa, + hopea vaeltamassa, + rahan armas astumassa, + tenka tietä poimimassa? + Mesijänkö metsä antoi, + ilveksen salon isäntä, + koska laulaen tulette, + hyreksien hiihtelette?" + Vaka vanha Väinämöinen + tuossa tuon sanoiksi virkki: + "Sanomiks' on saukko saatu, + virsiksi Jumalan vilja; + sillä laulaen tulemme, + hyreksien hiihtelemme. + "Eikä saukko ollekana, + eikä saukko eikä ilves: + itse on kuulu kulkemassa, + salon auvo astumassa, + mies vanha vaeltamassa, + verkanuttu vieremässä. + Kun lie suotu vierahamme, + ovet auki paiskatkatte, + vaan kun lie vihattu vieras, + kiinni lyökätte lujahan!" + Väki vastaten sanovi, + kansa kaunis vieretteli: + "Terve, otso, tultuasi, + mesikämmen, käytyäsi + näille pestyille pihoille, + kaunoisille kartanoille! + "Tuota toivoin tuon ikäni, + katsoin kaiken kasvinaian + soivaksi Tapion torven, + metsän pillin piukovaksi, + kulkevaksi metsän kullan, + saavaksi salon hopean + näille pienille pihoille, + kape'ille käytäville. + "Toivoin kuin hyveä vuotta, + katsoin kuin kesän tuloa, + niinkuin suksi uutta lunta, + lyly liukasta lipua, + neiti nuorta sulhokaista, + punaposki puolisoa. + "Illat istuin ikkunoissa, + aamut aitan portahilla, + veräjillä viikkokauet, + kuukauet kujaisten suussa, + talvikauet tanhu'illa. + Lumet seisoin tanteriksi, + tanteret suliksi maiksi, + sulat maat somerikoiksi, + somerikot hiesukoiksi, + hiesukot vihottaviksi. + Ajattelin aamut kaiket, + päivät päässäni pitelin, + missä viikon otso viipyi, + salon armas aikaeli, + oisiko Virohon viernyt, + maasta Suomen sorkehtinut." + Siitä vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Minne vienen vierahani, + kulettanen kultaiseni? + Tokko laittanen latohon, + pannen pahnahuonehesen?" + Väki vastaten sanovi, + kansa kaunis vieretteli: + "Tuonne vienet vierahamme, + kulettanet kultaisemme + alle kuulun kurkihirren, + alle kaunihin katoksen. + Siell' on syömät suoriteltu, + juomaneuvot jou'uteltu, + kaikki sillat siivottuna, + lakaistuna lattiaiset; + kaikki vaimot vaatehtinna + pukemihin puhtahisin, + sore'ihin pääsomihin, + valke'ihin vaattehisin." + Siitä vanha Väinämöinen + itse virkki, noin nimesi: + "Otsoseni, lintuseni, + mesikämmen, kääröseni! + Viel' on maata käyäksesi, + kangasta kavutaksesi. + "Lähes nyt, kulta, kulkemahan, + armas, maata astumahan, + mustasukka, muikumahan, + verkahousu, vieremähän, + käymähän tiaisen teitä, + varpusen vaeltamia + alle viien viilohirren, + alle kuuen kurkiaisen! + "Varo'otte, vaimo raukat, + ettei karja kammastuisi, + pieni vilja pillastuisi, + vikoisi emännän vilja + tullessa otson tuville, + karvaturvan tunkeitessa! + "Pois on, pojat, porstuasta, + piiat, pihtipuolisista + uron tullessa tupahan, + astuessa aimo miehen! + "Metsän otsonen, omena, + metsän kaunis källeröinen! + Ellös piikoja pelätkö, + kassapäitä kammastelko + eläkä vaimoja varoa, + sure sylttysukkaisia! + Mi on akkoja tuvassa, + ne on kaikki karsinahan + miehen tullessa tupahan, + astuessa aika poian!" + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Terve tänneki, Jumala, + alle kuulun kurkiaisen, + alle kaunihin katoksen! + Mihin nyt heitän hempuseni, + lasken karvalalluseni?" + Väki vastahan sanovi: + "Terve, terve tultuasi! + Tuohon liitä lintusesi, + kulettele kultaisesi + petäjäisen pienan päähän, + rautaisen rahin nenähän + turkin tunnusteltavaksi, + karvojen katseltavaksi! + "Elä, otso, tuosta huoli + eläkä pane pahaksi, + jos tulevi turkin tunti, + karvojen katsanto-aika! + Ei tuhota turkkiasi, + karvojasi ei katsota + herjojen hetalehiksi, + vaivaisien vaattehiksi." + Siitä vanha Väinämöinen + otatti otsolta turkin, + pani aitan parven päähän; + lihat liitti kattilahan, + kuparihin kullattuhun, + vaskipohjahan patahan. + Jo oli pa'at tulella, + vaskilaiat valkealla, + täpittynä, täytettynä + liioilla lihamuruilla; + suolat saatettu sekahan, + jotk' oli tuotu tuonnempata, + saatu suolat Saksanmaalta, + Vienan pääliltä vesiltä, + souttu Suolasalmen kautta, + laivan päältä laskettuna. + Kun oli keitto keitettynä, + saatu kattilat tulelta, + jopa saalis saatettihin, + käpylintu käytettihin + päähän pitkän pintapöyän + kultaisihin kuppiloihin + simoa sirettämähän, + olosia ottamahan. + Petäjäst' oli pöytä tehty, + va'it vaskesta valettu, + lusikkaiset hopeasta, + veitset kullasta kuvattu. + Kupit kaikki kukkusilla, + va'it varpelaitasilla + metsän mieliantehia, + salon kullan saalihia. + Siinä vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Kummun ukko kultarinta, + Tapion talon isäntä, + Metsolan metinen vaimo, + metsän ehtoisa emäntä, + mies puhas, Tapion poika, + mies puhas, punakypärä, + Tellervo, Tapion neiti, + kanssa muu Tapion kansa! + Tule nyt häihin härkösesi, + pitkävillasi pitoihin! + Nyt on kyllin kystä syöä, + kyllin syöä, kyllin juoa, + kyllin itsensä piteä, + kyllin antoa kylälle." + Väki tuossa noin sanovi, + kansa kaunis vieretteli: + "Miss' on otso syntynynnä, + rahankarva kasvanunna? + Tokko tuo olilla syntyi, + kasvoi saunan karsinassa?" + Silloin vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Ei otso olilla synny + eikä riihiruumenilla! + Tuoll' on otso synnytelty, + mesikämmen käännytelty + luona kuun, malossa päivän, + otavaisen olkapäillä, + ilman impien tykönä, + luona luonnon tyttärien. + "Astui impi ilman äärtä, + neiti taivahan napoa, + kävi pilven piirtä myöten, + taivahan rajoa myöten + sukassa sinertävässä, + kirjavassa kaplukassa, + villavakkanen käessä, + karvakoppa kainalossa. + Viskoi villan pään vesille, + laski karvan lainehille. + Tuota tuuli tuuitteli, + ilma lieto liikutteli, + ve'en henki heilutteli, + aalto rannalle ajeli, + rannalle salon simaisen, + nenähän metisen niemen. + "Mielikki, metsän emäntä, + Tapiolan tarkka vaimo, + koppoi kuontalon vesiltä, + villat hienot lainehilta. + "Siitä liitti liukkahasti, + kapaloitsi kaunihisti + vaahterisehen vasuhun, + kaunoisehen kätkyehen. + Nostatti kapalonuorat, + vitjat kultaiset kuletti + oksalle olovimmalle, + lehvälle leve'immälle. + "Tuuitteli tuttuansa, + liekutteli lempeänsä + alla kuusen kukkalatvan, + alla penseän petäjän. + Siinä otsosen sukesi, + jalokarvan kasvatteli + vieressä metisen viian, + simaisen salon sisässä. + "Kasvoi otso kaunihiksi, + yleni ylen ehoksi: + lyhyt jalka, lysmä polvi, + tasakärsä talleroinen, + pää levyt, nenä nykerä, + karva kaunis röyhetyinen. + Ei ollut vielä hampahia + eikä kynsiä kyhätty. + "Mielikki, metsän emäntä, + itse tuon sanoiksi virkki: + 'Kyheäisin kynnet tuolle, + kanssa hampahat hakisin, + kun tuo ei vioille saisi, + painuisi pahoille töille.' + "Niin otso valansa vannoi + polvilla metsän emännän, + eessä julkisen Jumalan, + alla kasvon kaikkivallan, + ei tehäksensä pahoa, + ruveta rumille töille. + "Mielikki, metsän emäntä, + Tapiolan tarkka vaimo, + läksi hammasta hakuhun, + kynsiä kyselemähän + pihlajilta piuke'ilta, + katajilta karke'ilta, + jukaisilta juurikoilta, + kesunkannoilta kovilta: + eipä sieltä kynttä saanut + eikä hammasta tavannut. + "Honka kasvoi kankahalla, + kuusi kummulla yleni, + hongassa hopeaoksa, + kultaoksa kuusosessa: + ne kapo käsin tavoitti, + niistä kynsiä kyhäsi, + niitä liitti leukaluuhun, + ikenihin istutteli. + "Siitä laski lallokkinsa, + ulos lempensä lähetti; + pani suota soutamahan, + viitoa vitaisemahan, + ahoviertä astumahan, + kangasta kapuamahan. + Käski käyä kaunihisti, + soreasti sorkutella, + elellä ajat iloiset, + kulutella kuulut päivät + suon selillä, maan navoilla, + kisakangasten perillä, + käyä kengättä kesällä, + sykysyllä syylingittä; + asua ajat pahemmat, + talvikylmät kyhmästellä + tuomisen tuvan sisässä, + havulinnan liepehellä, + kengällä korean kuusen, + katajikon kainalossa, + alla viien villavaipan, + alla kaapuan kaheksan. + "Sieltä sain nyt saalihini, + ehätin tämän eräni." + Väki nuori noin sanovi, + väki vanha virkkelevi: + "Mitä tehen metsä mieltyi, + metsä mieltyi, korpi kostui, + ihastui salon isäntä, + taipui ainoinen Tapio, + jotta antoi ainokkinsa, + menetti mesikkisensä? + Oliko keihon keksimistä + eli nuolen noutamista?" + Vaka vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Hyvin meihin metsä mieltyi, + metsä mieltyi, korpi kostui, + ihastui salon isäntä, + taipui ainoinen Tapio. + "Mielikki, metsän emäntä, + Tellervo, Tapion neiti, + metsän neiti muoto kaunis, + metsän piika pikkarainen, + läksi tietä neuvomahan, + rastia rakentamahan, + tien vieriä viittomahan, + matkoa opastamahan. + Veisti pilkat pitkin puita, + rastit vaaroihin rakenti + jalon otsosen oville, + rahasaaren rantehille. + "Sitte sinne tultuani, + perillen osattuani + ei ollut keihon keksimistä, + ampuen ajelemista: + itse vieri vempeleltä, + horjahti havun selältä; + risut rikkoi rintapäänsä, + varvut vatsansa hajotti." + Siitä tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Otsoseni, ainoiseni, + lintuseni, lempiseni! + Päästä nyt tänne pääripasi, + pujota puraisimesi, + heitä harvat hampahasi, + liitä leukasi leveät! + Eläkä pane pahaksi, + jos meille mikä tulisi, + luien luske, päien pauke, + kova hammasten kolina! + "Jo otan nenän otsolta + nenän entisen avuksi; + en ota osattomaksi + enkä aivan ainoaksi. + "Otan ma otsolta korvan + korvan entisen avuksi; + en ota osattomaksi + enkä aivan ainoaksi. + "Otan ma otsolta silmän + silmän entisen avuksi; + en ota osattomaksi + enkä aivan ainoaksi. + "Otan ma otsan otsolta + otsan entisen avuksi; + en ota osattomaksi + enkä aivan ainoaksi. + "Otan ma otsolta turvan + turvan entisen avuksi; + en ota osattomaksi + enkä aivan ainoaksi. + "Otan ma otsolta kielen + kielen entisen avuksi; + en ota osattomaksi + enkä aivan ainoaksi. + "Sen nyt mieheksi sanoisin, + urohoksi arvoaisin, + joka umpiluut lukisi, + saisi sarjahampahuiset + leuasta teräksisestä + rusamilla rautaisilla." + Eipä toista tullutkana, + ei ollut urosta tuota. + Itse umpiluut lukevi, + sarjahampahat sanovi + alla luisten polviensa, + rautaisten rusamiensa. + Otti hampahat otsolta. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Metsän otsonen, omena, + metsän kaunis källeröinen! + Nyt on matka käyäksesi, + retki reiahellaksesi + tästä pienestä pesästä, + matalaisesta majasta + korkeampahan kotihin, + avarampahan asuhun. + "Lähe nyt, kulta, kulkemahan, + rahan armas, astumahan, + sivutse sikojen teistä, + poikki porsasten poluista + vasten varvikkomäkeä, + kohti vuorta korkeata + petäjähän penseähän, + honkahan havusatahan! + Hyvä siin' on ollaksesi, + armas aikaellaksesi + - kuuluvilla karjan kellon, + luona tiukujen tirinän." + Vaka vanha Väinämöinen + jo tuli kotihin tuolta. + Väki nuori noin sanovi, + kansa kaunis lausutteli: + "Minne saatit saalihisi, + kunne ennätit eräsi? + Lienet jäälle jättänynnä, + uhkuhun upottanunna, + suomutihin sortanunna, + kaivanunna kankahasen." + Vaka vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Enpä jäälle jättänynnä, + uhkuhun upottanunna: + siinä koirat siirteleisi, + linnut liiat peitteleisi; + enkä suohon sortanunna, + kaivanunna kankahasen: + siinä toukat turmeleisi, + söisi mustat muurahaiset. + "Tuonne saatin saalihini, + ehätin erän vähäni + kultakunnahan kukulle, + vaskiharjun hartioille. + Panin puuhun puhtahasen, + honkahan havusatahan, + oksalle olovimmalle, + lehvälle leve'immälle + iloksi inehmisille, + kunnioiksi kulkijoille. + "Ikenin panin itähän, + silmin loin on luotehesen. + Enkä aivan latvasehen: + oisin luonut latvasehen, + siinä tuuli turmeleisi, + ahava pahoin panisi; + enkä pannut maavarahan: + oisin pannut maavarahan, + siat siinä siirteleisi, + alakärsät käänteleisi." + Siitä vanha Väinämöinen + laikahtihe laulamahan + illan kuulun kunniaksi, + päivän päätyvän iloksi. + Sanoi vanha Väinämöinen, + itse lausui, noin nimesi: + "Piä nyt, pihti, valkeata, + jotta lauloa näkisin! + Lauloa luku tulevi, + suuni soia tahtelevi." + Siinä lauloi jotta soitti, + pitkin iltoa iloitsi. + Lausui laulunsa lopulla, + itse virkki viimeiseksi: + "Anna toisteki, Jumala, + vastaki, vakainen Luoja, + näin näissä ilottavaksi, + toiste toimiteltavaksi, + näissä häissä pyylypoian, + pitkävillaisen pioissa! + "Anna ainaki, Jumala, + toisteki, totinen Luoja, + rastia rakettaviksi, + puita pilkoteltaviksi + urohoisessa väessä, + miehisessä joukkiossa! + "Anna ainaki, Jumala, + toisteki, totinen Luoja, + soivaksi Tapion torven, + metsän pillin piukovaksi + näillä pienillä pihoilla, + kape'illa kartanoilla! + Päivät soisin soitettavan, + illat tehtävän iloa + näillä mailla, mantereilla, + Suomen suurilla tiloilla, + nuorisossa nousevassa, + kansassa kasuavassa." + + + + Seitsemäsviidettä runo + + + Vaka vanha Väinämöinen + kauan soitti kanteletta, + sekä soitti jotta lauloi, + jotta ilmankin iloitsi. + Soitto kuului kuun tupihin, + ilo päivän ikkunoille. + Kuu tuvastahan tulevi, + astui koivun konkelolle, + päivä päätyi linnastansa, + loihe latvahan petäjän + kanteletta kuulemahan, + iloa imehtimähän. + Louhi, Pohjolan emäntä, + Pohjan akka harvahammas, + siitä päivän kiinni saapi, + kuuhuen käsin tavoitti, + kuun on koivun konkelolta, + päivän latvasta petäjän. + Ne kohta kotihin saattoi, + pimeähän Pohjolahan. + Kätki kuun kumottamasta + kirjarintahan kivehen, + lauloi päivän paistamasta + vuorehen teräksisehen. + Itse tuossa noin saneli: + "Ellös täältä ilman pääskö, + nousko, kuu, kumottamahan, + pääskö, päivä, paistamahan, + kun en käyne päästämähän, + itse tulle noutamahan + yheksän orihin kanssa, + yhen tamman kantamalla!" + Kun oli kuun kulettanunna + sekä päivän saattanunna + Pohjolan kivimäkehen, + rautaisehen kalliohon, + jopa valkean varasti, + tulen Väinölän tuvilta: + sai tuvat tulettomaksi, + pirtit valkeattomaksi. + Jo oli yö alinomainen, + pitkä, pilkkoisen pimeä. + Oli yö Kalevalassa, + noilla Väinölän tuvilla + sekä tuolla taivahassa, + Ukon ilman istuimilla. + Tukela on tuletta olla, + vaiva suuri valkeatta, + ikävä inehmisien, + ikävä itsen Ukonki. + Tuo Ukko, ylijumala, + itse ilman suuri luoja, + alkoi tuota ouostella. + Arvelee, ajattelevi, + mikä kumma kuun e'essä, + mikä terhen päivän tiessä, + kun ei kuu kumotakana + eikä päivä paistakana. + Astui pilven äärtä myöten, + taivahan rajoa myöten + sukassa sinertävässä, + kirjavassa kaplukassa; + kävi kuuta etsimähän, + päiveä tapoamahan: + eipä kuuta löyäkänä, + päiveä tapoakana. + Tulta iski ilman Ukko, + valahutti valkeata + miekalla tuliterällä, + säilällä säkenevällä; + iski tulta kyntehensä, + järskytti jäsenehensä + ylähällä taivosessa, + tähtitarhojen tasalla. + Saipa tulta iskemällä. + Kätkevi tulikipunan + kultaisehen kukkarohon, + hope'isehen kehä'än. + Antoi neien tuuitella, + ilman immen vaapotella + kuun uuen kuvoamaksi, + uuen auringon aluksi. + Neiti pitkän pilven päällä, + impi ilman partahalla + tuota tulta tuuitteli, + valkeaista vaapotteli + kultaisessa kätkyessä, + hihnoissa hope'isissa. + Hope'iset orret notkui, + kätkyt kultainen kulisi, + pilvet liikkui, taivot naukui, + taivon kannet kallistihe + tulta tuuiteltaessa, + valkeaista vaapottaissa. + Impi tulta tuuitteli, + vaapotteli valkeaista, + tulta sormilla somitti, + käsin vaali valkeaista: + tuli tuhmalta putosi, + valkea varattomalta, + kätösiltä kääntelijän, + sormilta somittelijan. + Taivas reikihin repesi, + ilma kaikki ikkunoihin. + Kirposi tulikipuna, + suikahti punasoronen, + läpi läikkyi taivosista, + puhki pilvistä pirisi, + läpi taivahan yheksän, + halki kuuen kirjokannen. + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Veli, seppo Ilmarinen! + Lähtekämme katsomahan, + saakamme opastumahan, + mikä tuo tuli tulonen, + outo valkea valahti + yläisistä taivosista + alaisihin maaemihin, + jos olisi kuun kehänen + eli päivän pyöryläinen!" + Läksivät urosta kaksi. + Astuivat, ajattelivat, + miten tuonne tullaksensa + ja kuten osataksensa + tulen siirtymäsijoille, + valkean valantomaille. + Joki joutuvi etehen, + melkeän meren tapainen. + Siinä vanha Väinämöinen + alkoi veisteä venettä, + alla korven kolkutella. + Toinen seppo Ilmarinen + laati kuusesta meloja, + petäjästä järkäleitä. + Sai venonen valmihiksi + hankoinensa, airoinensa; + niin veivät venon vesille. + Soutelevat, joutelevat + ympäri Nevan jokea, + Nevan nientä kiertelevät. + Ilmatar, ihana impi, + vanhin luonnon tyttäristä, + tuopa vastahan tulevi + puhutellen, lausutellen: + "Mitä miehiä olette, + kuinka teitä kutsutahan?" + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Merimiehiä olemme, + minä vanha Väinämöinen, + toinen seppo Ilmarinen. + Vaan sano oma sukusi, + kuin sinua kutsutahan!" + Vaimo tuon sanoiksi virkki: + "Minä olen vanhin vaimoksia, + vanhin ilman impilöitä, + ensin emä itselöitä, + joll' on vihki viien vaimon, + muoto kuuen morsiamen. + Minne te menette, miehet, + kunne läksitte, urohot?" + Sanoi vanha Väinämöinen, + itse virkki, noin nimesi: + "Tukehtui tulonen meiltä, + vaipui meiltä valkeainen. + Viikon on tuletta oltu, + pime'issä piileskelty. + Nyt on meillä mielessämme + mennä tulta tietämähän, + jok' on tullut taivahasta, + päältä pilvien pu'onnut." + Vaimo tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Tuli on tuima tie'ettävä, + valkeainen vaaittava. + Jo teki tuli tekoset, + valkea vahingot laati! + Tuikahti tulikipuna, + putosi punakeränen + Luojan luomilta tiloilta, + Ukon ilman iskemiltä + läpi taivahan tasaisen, + halki tuon ihalan ilman, + puhki reppänän retuisen, + kautta kuivan kurkihirren + Tuurin uutehen tupahan, + Palvoisen laettomahan. + "Sitte sinne tultuansa + Tuurin uutehen tupahan + panihe pahoille töille, + löihe töille törke'ille: + rikkoi rinnat tyttäriltä, + neitosilta nännit näppi, + turmeli pojalta polvet, + isännältä parran poltti. + "Äiti lastansa imetti + kätkyessä vaivaisessa. + Tuohon tultua tulonen + jo teki pahinta työtä: + poltti lapsen kätkyestä, + poltti paarmahat emolta. + Se lapsi meni Manalle, + toki poika Tuonelahan, + ku oli luotu kuolemahan, + katsottu katoamahan + tuskissa tulen punaisen, + vaike'issa valkeaisen. + "Niin emo enemmän tiesi, + ei emo Manalle mennyt; + se tunsi tulen manata, + valkeaisen vaivutella + läpi pienen neulansilmän, + halki kirvehen hamaran, + puhki kuuman tuuran putken, + pitkin pellon pientaretta." + Vaka vanha Väinämöinen + itse ennätti kysyä: + "Kunne tulet tuosta läksi, + kunne kiiähti kipunat + Tuurin pellon pientarelta? + Metsällenkö vai merelle?" + Vaimo vastaten sanovi, + itse virkki, noin nimesi: + "Tuli tuosta mennessänsä, + valkeainen vierressänsä + ensin poltti paljo maita, + paljo maita, paljo soita; + viimein vierähti vetehen, + aaltoihin Aluen järven: + se oli syttyä tulehen, + säkehinä säihkyellä. + "Kolmasti kesäisnä yönä, + yheksästi syksy-yönä, + kuohui kuusien tasalle, + ärjyi päälle äyrähien + tuon tuiman tulen käsissä, + varin valkean väessä. + "Kuohui kuiville kalansa, + arinoille ahvenensa. + Kalat tuossa katselevat, + ahvenet ajattelevat, + miten olla, kuin eleä: + ahven itki aittojansa, + kalat kartanoisiansa, + kiiski linnoa kivistä. + "Läksi ahven kyrmyniska, + tavoitti tulisoroista: + eipä ahven saanutkana. + Niin meni sinervä siika: + se nieli tulisorosen, + vajotteli valkeaisen. + "Jo vettyi Aluen järvi, + pääsi päältä äyrästensä + sijallensa entiselle + yhtenä kesäisnä yönä. + "Oli aikoa vähäisen: + tuli tuska nielijälle, + vaikea vajottajalle, + pakko paljo syönehelle. + "Uiskenteli, kuiskenteli. + Uipi päivän, uipi toisen + siikasaarien sivuja, + lohiluotojen lomia, + tuhannen nenätse niemen, + sa'an saaren kainalotse. + Joka niemi neuvon pisti, + joka saari sai sanoman: + 'Ei ole vienossa ve'essä, + Aluessa ankehessa + kalan kurjan nielijätä, + katalan kaottajata + näissä tuskissa tulosen, + vaivannoissa valkeaisen.' + "Niin kuuli kulea kuuja, + nieli tuon sinervän siian. + Oli aikoa vähäisen: + tuli tuska nielijälle, + vaikea vajottajalle, + pakko paljo syönehelle. + "Uiskenteli, kuiskenteli. + Uipi päivän, uipi toisen + lohiluotojen lomia, + kalahauin kartanoita, + tuhannen nenitse niemen, + sa'an saaren kainaloitse. + Joka niemi neuvon pisti, + joka saari sai sanoman: + 'Ei ole vienossa ve'essä, + Aluessa ankehessa + kalan kurjan appajata, + katalan kaottajata + tuskissa tulen palavan, + vaivannoissa valkeaisen.' + "Niin tuli halea hauki, + nieli tuon kulean kuujan. + Oli aikoa vähäisen: + tuli tuska nielijälle, + vaikea vajottajalle, + pakko paljo syönehelle. + "Uiskenteli, kuiskenteli. + Uipi päivän, uipi toisen + lokkiluotojen lomitse, + kajavan kivikaritse, + tuhannen nenätse niemen, + sa'an saaren kainalotse. + Joka niemi neuvon pisti, + joka saari sai sanoman: + 'Ei ole vienossa ve'essä, + Aluessa ankehessa + kalan kurjan nielijätä, + katalan kaottajata + tuskissa tulen palavan, + vaivannoissa valkeaisen.'" + Vaka vanha Väinämöinen, + toinen seppo Ilmarinen + nuotan niinisen kutovi, + katajaisen kaikuttavi; + sen painoi pajuvesillä, + raian kuorilla rakenti. + Vaka vanha Väinämöinen + työnti naiset nuottaselle. + Läksi naiset nuottaselle, + sisarekset silpomahan. + Soutelevat, luitelevat + niemi nientä, saari saarta, + lohiluotojen lomatse, + siikasaarien sivutse + ruskeahan ruoikkohon, + kaunihisen kaislikkohon. + Pyritähän, pyyetähän, + ve'etähän, vellotahan + - nurin nuotta potketahan, + väärin veetähän apaja: + ei saa'a sitä kaloa, + kuta kilvoin pyyetähän. + Veljekset vesille läksi, + miehet nuotalle menevät. + Pohetahan, potketahan, + ve'etähän, vennotahan + lahen suita, luo'on päitä, + Kalevan kivikaria: + ei saa'a kaloa tuota, + mitä tarkoin tarvittihin. + Tullut ei halea hauki + vienoilta lahen vesiltä + eikä suurelta selältä: + kalat pienet, verkot harvat. + Jo tuossa kalat valitti, + hauki hauille sanovi, + kysyi siika säynähältä, + lohi toiselta lohelta: + "Joko kuoli kuulut miehet, + katosi Kalevan poiat, + liinanuotan nuikuttajat, + lankapaulan laaittajat, + suuren tarpoimen talujat, + pitkän varren vaikuttajat?" + Kuuli vanha Väinämöinen. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Ei ole kuollehet urohot, + kaatunut Kalevan kansa. + Yksi kuoli, kaksi syntyi, + joill' on tarpoimet paremmat, + varret vaaksoa pitemmät, + nuotat kahta kauheammat." + + + + Kahdeksasviidettä runo + + + Vaka vanha Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen, + tuosta tuumille tulevi, + ajeleiksen arveloille + nuotan liinaisen kutoa, + satahisen saautella. + Jopa tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Onko liinan kylväjätä, + kylväjätä, kyntäjätä, + verkko valmistellakseni, + satasilmä saa'akseni + kalan kurjan tappajaksi, + katalan kaottajaksi?" + Löytähän vähäisen maata, + paikkoa palamatointa + suurimmalla suon selällä, + kahen kantosen lomassa. + Kannon juuri kaivetahan: + sieltä löytyi liinan siemen + Tuonen toukan kätköksestä, + maan maon varustamista. + Olipa tuhkia läjänen, + koko kuivia poroja + purren puisen polttamilta, + venehen kyettämiltä. + Siihen liina kylvettihin, + kypenihin kynnettihin, + rannallen Aluen järven, + peltohon saviperähän. + Siitä silloin taimi nousi, + pensi pellavas peritöin, + liina liitotoin yleni + yhtenä kesäisnä yönä. + Yöllä liina kylvettihin, + kuutamella kynnettihin, + perattihin, koirittihin, + nyhettihin, riivittihin, + terävästi temmottihin, + rotevasti rohkittihin. + Vietihin likohon liina; + sai pian lionneheksi. + Nopeasti nostettihin, + kiirehesti kuivattihin. + Kohta tuotihin kotihin, + pian luista luistettihin, + loteasti loukuttihin, + lipeästi lipsuttihin. + Hapeasti harjattihin, + hämysillä häpsittihin, + joutui kohta kuontalolle, + välehemmin värttinälle, + yhtenä kesäisnä yönä, + kahen päivyen kesellä. + Sen sisaret kehreävät, + kälykset kävylle lyövät, + veljet verkoksi kutovat, + apet ainoille panevat. + Siinäkö käpynen kääntyi, + palautui painopalko, + kun sai nuotta valmihiksi, + lankapaula laaituksi + yhtenä kesäisnä yönä, + vielä puolessa sitäki! + Saipa nuotta valmihiksi, + lankapaula laaituksi, + perältä satoa syltä, + siulat seitsentä satoa. + Sen kivestivät somasti, + lau'ustivat laatuisasti. + Nuoret nuotalle menevät, + vanhat koissa arvelevat: + tokko tuota saatanehe, + mitä mielin pyyetähän? + Ve'etähän, vennotahan, + pyyetähän, pynnetähän: + ve'etähän pitkin vettä, + pohetahan poiken vettä. + Saa'ahan vähän kaloja: + kiiskiä kirokaloja, + ahvenia ruotaisia, + särkiä sapikkahia; + ei saatu sitä kaloa, + kuta vasten nuotta tehty. + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Oi on seppo Ilmarinen! + Lähtekämme itse tuonne, + kera verkkojen vesille!" + Läksivät urosta kaksi, + veivät verkkonsa vesille. + Yksi siula heitettihin + saarehen selällisehen, + siula toinen heitettihin + niittykannan niemeksehen; + nostin tuonne laaitahan + vanhan Väinön valkamahan. + Pohetahan, potketahan, + ve'etähän, vennätähän. + Saa'ahan kaloja kyllin: + ihveniä, ahvenia, + tuimenia, taimenia, + lahnoja, lohikaloja, + kaikkia ve'en kaloja; + ei saa'a kaloa tuota, + kuta vasten nuotta tehty, + lankapaula laaittuna. + Silloin vanha Väinämöinen + vielä verkkoja lisäsi; + jatkoi siuloja sivulta + viiellä sylisa'alla, + köyttä saalla seitsemällä. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Viekämme syville verkot, + etemmä ehättäkämme, + vetäkämme vettä vielä + toki toinenkin apajas!" + Verkot vietihin syville, + ennätettihin etemmä; + ve'ettihin vettä vielä + toki toinenkin apajas. + Siinä vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Vellamo, ve'en emäntä, + ve'en eukko ruokorinta! + Tules paian muuttelohon, + vaattehen vajehtelohon! + Sinull' on rytinen paita, + merenvaahtivaippa päällä, + tuulen tyttären tekemä, + Aallottaren antelema: + minä annan liinapaian, + panen aivan aivinaisen; + se on Kuuttaren kutoma, + Päivättären kehreämä. + "Ahto, aaltojen isäntä, + satahauan hallitsija! + Ota virpi viittä syltä, + salko seitsentä tapoa, + jolla selät seuruelet, + meren pohjat meuruelet, + nostat ruotaisen romuen, + kaiotat kalaisen karjan + tämän nuotan nostimille, + satalauan laskimille, + kalaisista kaartehista, + lohisista loukeroista, + suurilta selän navoilta, + synkiltä syväntehiltä, + päivän paistamattomilta, + hiekan hieromattomilta!" + Pikku mies merestä nousi, + uros aalloista yleni; + seisovi meren selällä. + Siitä tuon sanoiksi virkki: + "Onko tarve tarpojata, + puun pitkän pitelijätä?" + Vaka vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Onpa tarve tarpojata, + puun pitkän pitelijätä." + Mies pieni, uros vähäinen, + hongan rannalta hotaisi, + puun pitkän petäjiköstä, + paaen painoi tarpoimeksi. + Kyselevi, lauselevi: + "Tarvonko väen mukahan, + oike'in olan takoa, + vai tarvon asun mukahan?" + Vanha viisas Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Jos tarvot asun mukahan, + äijä on siinä tarpomista." + Mies pieni, uros vähäinen, + jo nyt tuossa tarpaisevi, + tarpovi asun mukahan; + kaiotti kaloja paljon + tuon on nuotan nostimille, + satalauan laskimille. + Seppo airoilla asuvi; + vaka vanha Väinämöinen + itse on nuotan nostajana, + lankapaulan lappajana. + Sanoi vanha Väinämöinen: + "Jo nyt on kalainen karja + tämän nuotan nostimilla, + satalauan laskimilla." + Siitä nuotta nostetahan, + puretahan, puistetahan + venehesen Väinämöisen: + saa'ahan kalainen karhi, + kut' oli vasten nuotta tehty, + lankapaula laaittuna. + Vaka vanha Väinämöinen + viiletti venehen maalle + sivuhun sinisen sillan, + päähän portahan punaisen. + Siivosi kalaisen karhin, + purki ruotaisen romuen: + sai sieltä halean hauin, + kut' oli viikon pyyettynä. + Silloin vanha Väinämöinen + itse tuossa arvelevi: + "Ruohinko käsin ruveta + ilman rautarukkasitta, + kivisittä kintahitta, + vaskisitta vanttuhitta?" + Senpä kuuli Päivän poika. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Minä hauin halkoaisin, + tohtisin käsiksi käyä, + kun oisi isoni puukko, + veitsi valtavanhempani." + Vieri veitsi taivosesta, + puukko pilvistä putosi, + pää kulta, terä hopea, + vieri vyölle Päivän poian. + Niin pätevä Päivän poika + tuon veitsen käsin tavoitti; + sillä hauin halkaisevi, + suu levän levittelevi. + Vatsassa halean hauin + löytähän kulea kuuja; + vatsassa kulean kuujan, + siell' oli sileä siika. + Halkaisi sileän siian: + sai sieltä sinikeräsen + siian suolen soukerosta, + kolmannesta koukerosta. + Kehitti sinikeräsen: + sisältä sinikeräsen + putosi punakeränen. + Purki tuon punakeräsen: + keskeltä punakeräsen + tapasi tulisorosen, + jok' oli tullut taivosesta, + puhki pilvien pu'onnut, + päältä taivosen kaheksan, + ilmalta yheksänneltä. + Väinämöisen arvellessa, + millä tuota vietänehe + tupihin tulettomihin, + pime'ihin pirttilöihin, + jopa tuikahti tulonen, + pääsi käestä Päivän poian. + Poltti parran Väinämöisen; + sepolta sitäi pahemmin + tuli poltti poskipäitä, + käsiänsä kärventeli. + Meni siinä mennessänsä + aalloitse Aluen järven. + Karkasi katajikolle, + niin paloi katajakangas; + kohautti kuusikkohon: + poltti kuusikon komean. + Vieri vieläkin etemmä, + poltti puolen Pohjan maata, + sakaran Savon rajoa, + kahen puolen Karjalata. + Vaka vanha Väinämöinen + itse läksi astumahan, + ylös korpehen kohosi + tuon tuiman tulen jälille. + Tapasi tulosen tuolta + kahen kannon juuren alta, + leppäpökkelön sisästä, + lahokannon kainalosta. + Siinä vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Tulonen, Jumalan luoma, + luoma Luojan, valkeainen! + Syyttäpä menit syville, + asiatta aivan kauas! + Teet paremmin, kun paloat + kivisehen kiukahasen, + kytkeihet kypenihisi, + himmennäihet hiilihisi, + päivällä pi'eltäväksi + kotapuissa koivuisissa, + yöllä piileteltäväksi + kehän kultaisen kuvussa." + Tempasi tulikipunan + palavoihin pakkuloihin, + koivun kääpihin kovihin, + vaskisehen kattilahan. + Kantoi tulta kattilassa, + koivun kuorella kuletti + nenähän utuisen niemen, + päähän saaren terhenisen: + sai tuvat tulelliseksi, + pirtit valkealliseksi. + Itse seppo Ilmarinen + syrjin syöstihe merehen, + veäikse vesikivelle, + rantapaaelle paneikse + tuskissa tulen palavan, + vaike'issa valkeaisen. + Siinä tulta tummenteli, + valkeaista varventeli. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Tulonen, Jumalan luoma, + panu, poika Aurinkoisen! + Mikä sun pani pahaksi, + jotta poltit poskiani, + kuumotit kupehiani, + ääriäni ärjöttelit? + "Millä nyt tulta tummentelen, + valkeaista varventelen, + teen tulen tehottomaksi, + valkean varattomaksi, + ettei viikkoa vihoisi, + kovin kauan karvastaisi? + "Tule, tytti, Turjan maalta, + neiti, laskeite Lapista + hyyssä sukka, jäässä kenkä, + hallassa hamehen helmat, + hyinen kattila käessä, + jäinen kauha kattilassa! + Viskoa vilua vettä, + riittehistä ripsuttele + paikoille palanehille, + tulen tuhmille vihoille! + "Kun ei tuosta kyllin liene, + tule, poika, Pohjolasta, + lapsi, täyestä Lapista, + mies pitkä, Pimentolasta, + korpikuusien kokoinen, + suopetäjän suuruhinen, + hyiset kintahat käessä, + hyiset saappahat jalassa, + hyinen lakki päälaella, + hyinen vyöhyt vyölle vyötty! + "Tuo'os hyytä Pohjolasta, + jäätä kylmästä kylästä! + Paljo on hyytä Pohjolassa, + jäätä kylmässä kylässä: + hyyss' on virrat, jäässä järvet, + ilmat kaikki iljenessä; + hyiset hyppivät jänikset, + jäiset karhut karkelevat + keskellä lumimäkeä, + lumivaaran liepehellä; + hyiset joutsenet joluvat, + jäiset sorsat soutelevat + keskellä lumijokea, + jäisen kosken korvaksella. + "Hyytä kelkalla vetäös, + jäätä reellä reutoellos + tuiman tunturin laelta, + vaaran vankan liepeheltä! + Sillä hyyllä hyy'yttele, + jäävilulla jäähyttele + tulen viemiä vikoja, + panun tuiki paahtamia! + "Kun ei tuosta kyllin liene, + oi Ukko ylijumala, + Ukko, pilvien pitäjä, + hattarojen hallitsija, + iätä iästä pilvi, + jänkä lännestä lähetä, + syrjin yhtehen syseä, + lomatusten loukahuta! + Sa'a hyytä, sa'a jäätä, + sa'a voietta hyveä + paikoille palanehille, + vian tuiki tullehille!" + Sillä seppo Ilmarinen + tuota tulta tummenteli, + valkeata vaimenteli. + Sai seppo paranneheksi, + entisellehen ehoksi + tuimista tulen vioista. + + + + Yhdeksäsviidettä runo + + + Ain' on päivä paistamatta, + kuu kulta kumottamatta + noilla Väinölän tuvilla, + Kalevalan kankahilla. + Vilu viljalle tulevi, + karjoille olo kamala, + outo ilman lintusille, + ikävä imehnoisille, + kun ei konsa päivyt paista + eikä kuuhuet kumota. + Hauki tiesi hauan pohjat, + kokko lintujen kulennan, + tuuli haahen päiväyksen; + ei tieä imehnon lapset, + milloin aamu alkanevi, + milloin yö yrittänevi + nenässä utuisen niemen, + päässä saaren terhenisen. + Nuoret neuvoa pitävät, + ikäpuolet arvelevat, + kuinka kuutta lietänehe, + päivättä elettänehe + noilla raukoilla rajoilla, + poloisilla Pohjan mailla. + Neiet neuvoa pitävät, + orpanat osaelevat. + Päätyvät sepon pajahan. + Sanovat sanalla tuolla: + "Nouse, seppo, seinän alta, + takoja, kiven takoa + takomahan uutta kuuta, + uutta auringon keheä! + Pah' on kuun kumottamatta, + outo päivän paistamatta." + Nousi seppo seinän alta, + takoja kiven takoa + takomahan uutta kuuta, + uutta auringon kehäistä. + Kuun on kullasta kuvasi, + hopeasta päivän laati. + Tuli vanha Väinämöinen, + ovelle asetteleikse. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Oi on seppo veikkoseni! + Mitä paukutat pajassa, + ajan kaiken kalkuttelet?" + Se on seppo Ilmarinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Kuuta kullaista kuvoan, + hope'ista aurinkoa + tuonne taivahan laelle, + päälle kuuen kirjokannen." + Silloin vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Ohoh seppo Ilmarinen! + Jo nyt laait joutavia! + Ei kumota kulta kuuna, + paista päivänä hopea." + Seppo kuuhuen kuvasi, + takoi päivän valmihiksi. + Noita nosteli halulla, + kaunihisti kannatteli, + kuun on kuusen latvasehen, + päivän pitkän männyn päähän. + Hiki vieri viejän päästä, + kaste kantajan otsasta + työssä tuiki työlähässä, + nostannassa vaikeassa. + Saipa kuun kohotetuksi, + auringon asetetuksi, + kuun on kuusen kukkuralle, + päivyen petäjän päähän: + eipä kuu kumotakana + eikä päivyt paistakana. + Silloin vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Nyt on aika arvan käyä, + miehen merkkiä kysyä, + minne meiltä päivä päätyi, + kunne meiltä kuu katosi." + Itse vanha Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen, + leikkasi lepästä lastut, + laittoi lastut laaullensa, + kävi arvat kääntämähän, + sormin arvat suortamahan. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Kysyn Luojalta lupoa, + vaain varsin vastinetta. + Sano totta, Luojan merkki, + juttele, Jumalan arpa: + minne meiltä päivä päätyi, + kunne meiltä kuu katosi, + kun ei ilmoisna ikänä + nähä noita taivahalla? + "Sano, arpa, syytä myöten, + elä miehen mieltä myöten, + tuo tänne toet sanomat, + varmat liitot liikahuta! + Jos arpa valehteleisi, + niin arvo alennetahan: + arpa luoahan tulehen, + merkki miesten poltetahan." + Toi arpa toet sanomat, + merkki miesten vastoavi: + sanoi päivän saaneheksi, + kuun tuonne kaonneheksi + Pohjolan kivimäkehen, + vaaran vaskisen sisähän. + Vaka vanha Väinämöinen + siitä tuon sanoiksi virkki: + "Jos ma nyt lähen Pohjolahan, + Pohjan poikien poluille, + saan ma kuun kumottamahan, + päivä kullan paistamahan." + Jopa läksi jotta joutui + pimeähän Pohjolahan. + Astui päivän, astui toisen: + päivänäpä kolmantena + jo näkyvi Pohjan portti, + kivikummut kuumottavi. + Ensin huuti huikahutti + tuolla Pohjolan joella: + "Tuokatte venettä tänne + joen poikki päästäkseni!" + Kun ei huuto kuulununna + eikä tuotuna venettä, + keräsi kekosen puita, + kuivan kuusen lehväsiä; + teki tulen rantaselle, + saavutti savun sakean. + Tuli nousi taivahalle, + savu ilmahan sakeni. + Louhi, Pohjolan emäntä, + itse päätyi ikkunahan. + Katsoi tuonne salmen suuhun, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Mi tuolla tuli palavi, + tuolla saaren salmen suulla? + Pieni on sotatuliksi, + suuri nuottavalke'iksi." + Itse poika pohjolaisen + pian pistihe pihalle + katsomahan, kuulemahan, + tarkasti tähyämähän: + "On tuolla joen takana + mies kempi kävelemässä." + Siinä vanha Väinämöinen + jo huhusi toisen kerran: + "Tuo venettä, Pohjan poika, + Väinämöiselle venettä!" + Niin sanovi Pohjan poika, + itse lausui, vastaeli: + "Ei täältä venehet joua. + Tule sormin soutimina, + kämmenin käsimeloina + poikki Pohjolan joesta!" + Siinä vanha Väinämöinen + arvelee, ajattelevi: + "Sep' ei miesi lienekänä, + ku on tieltä myösteleikse." + Meni haukina merehen, + siikana silajoelle, + pian uipi salmen poikki, + välehen välin samosi. + Astui jalan, astui toisen, + Pohjan rannalle rapasi. + Niin sanovi Pohjan poiat, + paha parvi pauhoavi: + "Käypä Pohjolan pihalle!" + Meni Pohjolan pihalle. + Pohjan poikaset sanovat, + paha parvi pauhoavi: + "Tules Pohjolan tupahan!" + Meni Pohjolan tupahan; + jalan polki porstuahan, + laski kääkähän kätensä, + siitä tunkihe tupahan, + ajoihe katoksen alle. + Siellä miehet mettä juovat, + simoa sirettelevät, + miehet kaikki miekka vyöllä, + urohot sota-aseissa + pään varalle Väinämöisen, + surmaksi suvantolaisen. + Nuo kysyivät tullehelta, + sanoivat sanalla tuolla: + "Ku sanoma kurjan miehen, + tuuma uinehen urohon?" + Vaka vanha Väinämöinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Kuusta on sanomat kummat, + päivästä iki-imehet. + Minnes meiltä päivä päätyi, + kunnes meiltä kuu katosi?" + Pohjan poikaset sanovi, + paha parvi lausueli: + "Tuonne teiltä päivä päätyi, + päivä päätyi, kuu katosi + kirjarintahan kivehen, + rautaisehen kalliohon. + Sielt' ei pääse päästämättä, + selviä selittämättä." + Silloin vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Kun ei kuu kivestä pääsne, + pääsne päivä kalliosta, + käykämme käsirysyhyn, + ruvetkamme miekkasille!" + Veti miekan, riisti rauan, + tempasi tupesta tuiman, + jonka kuu kärestä paistoi, + päivä västistä välähyi, + hepo seisovi selällä, + kasi naukui naulan tiessä. + Mittelivät miekkojansa, + koittelivat korttiansa: + olipa pikkuista pitempi + miekka vanhan Väinämöisen, + yhtä ohrasen jyveä, + olen kortta korkeampi. + Mentihin ulos pihalle, + tasarinnan tanterelle. + Siitä vanha Väinämöinen + löip' on kerran leimahutti, + löipä kerran, löipä toisen: + listi kuin naurihin napoja, + lippasi kuin liinan päitä + päitä Pohjan poikasien. + Siitä vanha Väinämöinen + kävi kuuta katsomahan, + päiveä kerittämähän + kirjarinnasta kivestä, + vuoresta teräksisestä, + rautaisesta kalliosta. + Astui tietä pikkuruisen, + kulki matkoa vähäisen, + niin näki vihannan saaren. + Saarell' on komea koivu, + koivun alla paasi paksu, + alla paaen kallioinen, + yheksin ovia eessä, + saoin salpoja ovilla. + Keksi piirtämän kivessä, + valeviivan kalliossa. + Veti miekkansa tupesta, + kirjoitti kivehen kirjan + miekalla tuliterällä, + säilällä säkenevällä: + katkesi kivi kaheksi, + paasi kolmeksi pakahtui. + Vaka vanha Väinämöinen + katsovi kiven rakohon: + siellä kyyt olutta juovat, + maot vierrettä vetävät + kirjavan kiven sisässä, + maksankarvaisen malossa. + Sanoi vanha Väinämöinen, + itse lausui, noin nimesi: + "Sentähen emäntä raukat + vähemmin olutta saavat, + kunp' on kyyt oluen juovat, + maot viertehen vetävät." + Leikkasip' on pään maolta, + katkoi kaulan käärmeheltä. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Elköhön sinä ikänä, + tämän päivyen perästä + kyyt juoko olosiamme, + maot mallasjuomiamme!" + Siitä vanha Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen, + kourin koitteli ovia, + salpoja sanan väellä: + ei ovet käsin avau, + salvat ei sanoista huoli. + Silloin vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Akka mies asehitoinna, + konna kirves-kuokatoinna." + Kohta lähtevi kotia, + alla päin, pahoilla mielin, + kun ei vielä kuuta saanut + eikä päiveä tavannut. + Sanoi lieto Lemminkäinen: + "Ohoh vanha Väinämöinen! + Miks'et ottanut minua + kanssasi karehtijaksi? + Oisi lukot luikahtanna, + takasalvat taittununna, + pääsnyt kuu kumottamahan, + nousnut päivä paistamahan." + Vaka vanha Väinämöinen + itse tuon sanoiksi virkki: + "Ei salvat sanoilla taitu, + lukot loihulla murene + eikä kourin koskemalla, + käsivarsin vääntämällä." + Meni sepponsa pajahan. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ohoh seppo Ilmarinen! + Taos kuokka kolmihaara, + tao tuuria tusina, + avaimia aika kimppu, + jolla kuun kivestä päästän, + päivän päästän kalliosta!" + Se on seppo Ilmarinen, + takoja iän-ikuinen, + takoi miehen tarpehia; + takoi tuuria tusinan, + avaimia aika kimpun, + kelpo kimpun keihä'itä, + eikä suurta eikä pientä, + takoi kerran keskoisia. + Louhi, Pohjolan emäntä, + Pohjan akka harvahammas, + siitti siivet sulkinensa, + levahutti lentämähän. + Lenteli liki kotia, + tuosta loihe loitommaksi, + poikki Pohjolan merestä + sepon Ilmarin pajalle. + Aukoi seppo ikkunansa, + katsoi, kuin tulisi tuuli: + ei ollut tulento tuulen, + oli harmoa havukka. + Se on seppo Ilmarinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Mit' olet, otus, hakeva, + istut alla ikkunani?" + Lintu kielelle paneikse, + havukkainen haastelevi: + "Ohoh seppo Ilmarinen, + takoja alinomainen, + kuin olet kovin osaava, + varsin taitava takoja!" + Sanoi seppo Ilmarinen, + itse lausui, noin nimesi: + "Ei tuo kumma ollekana, + jos olen takoja tarkka, + kun olen taivoa takonut, + ilman kantta kalkutellut." + Lintu kielelle paneikse, + havukkainen haastelevi: + "Mitä, seppo, siitä laait, + kuta, rautio, rakennat?" + Se on seppo Ilmarinen + sanan vastaten sanovi: + "Taon kaularenkahaista + tuolle Pohjolan akalle, + jolla kiinni kytketähän + vaaran vankan liepehesen." + Louhi, Pohjolan emäntä, + Pohjan akka harvahammas, + jo tunsi tuhon tulevan, + hätäpäivän päälle saavan. + Heti loihe lentämähän, + pääsi poies Pohjolahan. + Laski kuun kivestä irti, + päästi päivän kalliosta. + Itse muuksi muutaltihe, + kyhäisihe kyyhkyseksi; + lenteä lekuttelevi + sepon Ilmarin pajahan. + Lenti lintuna ovelle, + kyyhkysenä kynnykselle. + Se on seppo Ilmarinen + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Mitä, lintu, tänne lennit, + tulit, kyyhky, kynnykselle?" + Vastasi otus ovelta, + virkkoi kyyhky kynnykseltä: + "Tuota lienen kynnyksellä + sanomata saattamassa: + jopa kuu kivestä nousi, + päivä pääsi kalliosta." + Se on seppo Ilmarinen + kävi itse katsomahan. + Astuvi pajan ovelle, + katsoi tarkan taivahalle: + katsoi kuun kumottavaksi, + näki päivän paistavaksi. + Meni luoksi Väinämöisen, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Ohoh vanha Väinämöinen, + laulaja iän-ikuinen! + Käypä kuuta katsomahan, + päiveä tähyämähän! + Jo ovat tarkoin taivahalla, + sijoillansa muinaisilla." + Vaka vanha Väinämöinen + itse pistihe pihalle, + varsin päätänsä kohotti, + katsahtavi taivahalle: + kuu oli nousnut, päivä pääsnyt, + taivon aurinko tavannut. + Silloin vanha Väinämöinen + sai itse sanelemahan. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Terve, kuu, kumottamasta, + kaunis, kasvot näyttämästä, + päivä kulta, koittamasta, + aurinko, ylenemästä! + "Kuu kulta, kivestä pääsit, + päivä kaunis, kalliosta, + nousit kullaisna käkenä, + hope'isna kyyhkyläisnä + elollesi entiselle, + matkoillesi muinaisille. + "Nouse aina aamusilla + tämän päivänki perästä! + Teepä meille terveyttä, + siirrä saama saatavihin, + pyytö päähän peukalomme, + onni onkemme nenähän! + "Käy nyt tiesi tervehenä, + matkasi imantehena, + päätä kaari kaunihisti, + pääse illalla ilohon!" + + + + Viideskymmenes runo + + + Marjatta, korea kuopus, + se kauan kotona kasvoi, + korkean ison kotona, + emon tuttavan tuvilla. + Piti viiet vitjat poikki, + kuuet renkahat kulutti + isonsa ava'imilla, + helmassa helottavilla. + Puolen kynnystä kulutti + helevillä helmoillansa, + puolen hirttä päänsä päältä + sile'illä silkillänsä, + puolet pihtipuolisia + hienoilla hiansa suilla, + siltalaahkon lattiata + kautokengän-kannoillansa. + Marjatta, korea kuopus, + tuo on piika pikkarainen, + piti viikoista pyhyyttä, + ajan kaiken kainoutta. + Syöpi kaunista kaloa, + petäjätä pehmeätä, + ei syönyt kananmunia, + kukerikun riehkatuita, + eikä lampahan lihoa, + ku oli ollut oinahilla. + Emo käski lypsämähän: + eipä mennyt lypsämähän. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Ei neiti minun näköinen + koske sen lehmän nisähän, + jok' on häilynyt härillä, + kun ei hiehoista herune, + vasikkaisista valune." + Iso käski orin rekehen: + ei istu orin rekehen. + Veikko vei emähevosen: + neiti tuon sanoiksi virkki: + "En istu hevon rekehen, + joka lie orilla ollut, + kun ei varsaset vetäne, + kuletelle kuutiaiset." + Marjatta, korea kuopus, + aina piikoina elävä, + neitosena niekottava, + kassapäänä kainustava, + päätyi karjanpaimeneksi, + läksi lammasten keralle. + Lampahat meni mäkeä, + vuonat vuoren kukkulata; + neiti asteli ahoa, + lepikköä leyhytteli + käen kullan kukkuessa, + hope'isen hoilatessa. + Marjatta, korea kuopus, + katselevi, kuuntelevi. + Istui marjamättähälle, + vaipui vaaran rintehelle. + Tuossa tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "Kuku, kultainen käkönen, + hope'inen, hoilattele, + tinarinta, riukuttele, + Saksan mansikka, sanele, + käynkö viikon villapäänä, + kauan karjanpaimenena + näillä aavoilla ahoilla, + leve'illä lehtomailla! + Kesosenko, kaksosenko, + viitosenko, kuutosenko, + vainko kymmenen keseä + tahi ei täytehen tätänä?" + Marjatta, korea kuopus, + viikon viipyi paimenessa. + Paha on olla paimenessa, + tyttölapsen liiatenki: + mato heinässä matavi, + sisiliskot siuottavi. + Ei mato maellutkana, + sisilisko siuotellut. + Kirkui marjanen mäeltä, + puolukkainen kankahalta: + "Tule, neiti, noppimahan, + punaposki, poimimahan, + tinarinta, riipimähän, + vyö vaski, valitsemahan, + ennenkuin etana syöpi, + mato musta muikkoavi! + Sata on saanut katsomahan, + tuhat ilman istumahan, + sata neittä, tuhat naista, + lapsia epälukuisin, + ei ken koskisi minuhun, + poimisi minun poloisen." + Marjatta, korea kuopus, + meni matkoa vähäisen, + meni marjan katsantahan, + punapuolan poimintahan + hyppysillähän hyvillä, + kätösillä kaunihilla. + Keksi marjasen mäeltä, + punapuolan kankahalta: + on marja näkemiänsä, + puola ilmoin luomiansa, + ylähähkö maasta syöä, + alahahko puuhun nousta! + Tempoi kartun kankahalta, + jolla marjan maahan sorti. + Niinpä marja maasta nousi + kaunoisille kautoloille, + kaunoisilta kautoloilta + puhtahille polviloille, + puhtahilta polviloilta + heleville helmasille. + Nousi siitä vyörivoille, + vyörivoilta rinnoillensa, + rinnoiltansa leuoillensa, + leuoiltansa huulillensa; + siitä suuhun suikahutti, + keikahutti kielellensä, + kieleltä keruksisihin, + siitä vatsahan valahti. + Marjatta, korea kuopus, + tuosta tyytyi, tuosta täytyi, + tuosta paksuksi panihe, + lihavaksi liittelihe. + Alkoi pauloitta asua, + ilman vyöttä völlehtiä, + käyä saunassa saloa, + pime'issä pistelläitä. + Emo aina arvelevi, + äitinsä ajattelevi: + "Mi on meiän Marjatalla, + ku meiän kotikanalla, + kun se pauloitta asuvi, + aina vyöttä völlehtivi, + käypi saunassa saloa, + pime'issä pisteleikse?" + Lapsi saattavi sanoa, + lapsi pieni lausuella: + "Se on meiän Marjatalla, + sepä Kurjetta rukalla, + kun oli paljon paimenessa, + kauan karjassa käveli." + Kantoi kohtua kovoa, + vatsantäyttä vaikeata + kuuta seitsemän, kaheksan, + ynnähän yheksän kuuta, + vaimon vanha'an lukuhun + kuuta puolen kymmenettä. + Niin kuulla kymmenennellä + impi tuskalle tulevi: + kohtu kääntyvi kovaksi, + painuvi pakolliseksi. + Kysyi kylpyä emolta: + "Oi, emoni, armahani! + Laita suojoa sijoa, + lämpymyttä huonehutta + piian pieniksi pyhiksi, + vaimon vaivahuoneheksi!" + Emo saattavi sanoa, + oma vanhin vastaella: + "Voi sinua, hiien huora! + Kenen oot makaelema? + Ootko miehen naimattoman + eli nainehen urohon?" + Marjatta, korea kuopus, + tuop' on tuohon vastoavi: + "En ole miehen naimattoman + enkä nainehen urohon. + Menin marjahan mäelle, + punapuolan poimentahan, + otin marjan mielelläni, + toisen kerran kielelläni. + Se kävi kerustimille, + siitä vatsahan valahti: + tuosta tyy'yin, tuosta täy'yin, + tuosta sain kohulliseksi." + Kysyi kylpyä isolta: + "Oi isoni, armahani! + Anna suojoa sijoa, + lämpymyttä huonehutta, + jossa huono hoivan saisi, + piika piinansa pitäisi!" + Iso saattavi sanoa, + taatto taisi vastaella: + "Mene, portto, poikemmaksi, + tulen lautta, tuonnemmaksi, + kontion kivikoloihin, + karhun louhikammioihin, + sinne, portto, poikimahan, + tulen lautta, lapsimahan!" + Marjatta, korea kuopus, + tuop' on taiten vastaeli: + "En mä portto ollekana, + tulen lautta lienekänä. + Olen miehen suuren saava, + jalon synnyn synnyttävä, + joll' on valta vallallenki, + väki Väinämöisellenki." + Jo on piika pintehissä, + minne mennä, kunne käyä, + kusta kylpyä kysellä. + Sanan virkkoi, noin nimesi: + "Piltti, pienin piikojani, + paras palkkalaisiani! + Käypä kylpyä kylästä, + saunoa Saraojalta, + jossa huono hoivan saisi, + piika piinansa pitäisi! + Käy pian, välehen jou'u, + välehemmin tarvitahan!" + Piltti, piika pikkarainen, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Keltä mä kysyn kylyä, + keltä aihelen apua?" + Sanoi meiän Marjattainen, + itse virkki, noin nimesi: + "Kysy Ruotuksen kylyä, + saunoa Sarajan-suista!" + Piltti, piika pikkarainen, + tuo oli nöyrä neuvottava, + kärkäs ilman käskemättä, + kehumattaki kepeä, + utuna ulos menevi, + savuna pihalle saapi. + Kourin helmansa kokosi, + käsin kääri vaattehensa, + sekä juoksi jotta joutui + kohin Ruotuksen kotia. + Mäet mätkyi mennessänsä, + vaarat notkui noustessansa, + kävyt hyppi kankahalla, + someret hajosi suolla. + Tuli Ruotuksen tupahan, + sai sisälle salvoksehen. + Ruma Ruotus paitulainen + syöpi, juopi suurten lailla + päässä pöyän paioillansa, + aivan aivinaisillansa. + Lausui Ruotus ruoaltansa, + tiuskui tiskinsä nojalta: + "Mitä sie sanot, katala? + Kuta, kurja, juoksentelet?" + Piltti, piika pikkarainen, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Läksin kylpyä kylästä, + saunoa Saraojalta, + jossa huono hoivan saisi: + avun ange tarvitseisi." + Ruma Ruotuksen emäntä + käet puuskassa käveli, + liehoi sillan liitoksella, + laahoi keskilattialla. + Itse ennätti kysyä, + sanan virkkoi, noin nimesi: + "Kellen kylpyä kyselet, + kellen aihelet apua?" + Sanoi Piltti, pieni piika: + "Kysyn meiän Marjatalle." + Ruma Ruotuksen emäntä + itse tuon sanoiksi virkki: + "Ei kylyt kylähän joua, + ei saunat Sarajan suulta. + On kyly kytömäellä, + hepohuone hongikossa + tuliporton poiat saa'a, + lautan lapsensa latoa: + kun hevonen hengännevi, + niinp' on siinä kylpeötte!" + Piltti, piika pikkarainen, + pian pistihe takaisin, + sekä juoksi jotta joutui. + Sanoi tultua ta'atse: + "Ei ole kylpyä kylässä, + saunoa Saraojalla. + Ruma Ruotuksen emäntä + sanan virkkoi, noin nimesi: + 'Ei kylyt kylähän joua, + ei saunat Sarajan suulta. + On kyly kytömäellä, + hepohuone hongikossa + tuliporton poiat saa'a, + lautan lapsensa latoa: + kun hevonen hengännevi, + niin on siinä kylpeköhön!' + Niinp' on, niin sanoi mokomin, + niinpä vainen vastaeli." + Marjatta, matala neiti, + tuosta täytyi itkemähän. + Itse tuon sanoiksi virkki: + "Lähteä minun tulevi + niinkuin muinenki kasakan + eli orjan palkollisen + - lähteä kytömäelle, + käyä hongikkokeolle!" + Käsin kääri vaattehensa, + kourin helmansa kokosi; + otti vastan varjoksensa, + lehen lempi suojaksensa. + Astua taputtelevi + vatsanvaivoissa kovissa + huonehesen hongikkohon, + tallihin Tapiomäelle. + Sanovi sanalla tuolla, + lausui tuolla lausehella: + "Tule, Luoja, turvakseni, + avukseni, armollinen, + näissä töissä työlähissä, + ajoissa ani kovissa! + Päästä piika pintehestä, + vaimo vatsanvääntehestä, + ettei vaivoihin vajoisi, + tuskihinsa tummeneisi!" + Niin perille päästyänsä + itse tuon sanoiksi virkki: + "Henkeäs, hyvä hevonen, + huokoas, vetäjä varsa, + kylylöyly löyhäytä, + sauna lämpöinen lähetä, + jotta, huono, hoivan saisin! + Avun, ange, tarvitseisin." + Henkäsi hyvä hevonen, + huokasi vetäjä varsa + vatsan kautta vaivaloisen: + min hevonen hengähtävi, + on kuin löyly lyötäessä, + viskattaessa vetonen. + Marjatta, matala neiti, + pyhä piika pikkarainen, + kylpi kylyn kyllältänsä, + vatsan löylyn vallaltansa. + Teki tuonne pienen poian, + latoi lapsensa vakaisen + heinille hevosen luoksi, + sorajouhen soimen päähän. + Pesi pienen poikuensa, + kääri kääreliinahansa; + otti pojan polvillensa, + laittoi lapsen helmahansa. + Piiletteli poiuttansa, + kasvatteli kaunoistansa, + kullaista omenuttansa, + hope'ista sauvoansa. + Sylissänsä syöttelevi, + käsissänsä kääntelevi. + Laski pojan polvillensa, + lapsen lantehuisillensa, + alkoi päätänsä sukia, + hapsiansa harjaella. + Katoi poika polviltansa, + lapsi lannepuoliltansa. + Marjatta, matala neiti, + tuosta tuskille tulevi. + Rapasihe etsimähän. + Etsi pientä poiuttansa, + kullaista omenuttansa, + hope'ista sauvoansa + alta jauhavan kivosen, + alta juoksevan jalaksen, + alta seulan seulottavan, + alta korvon kannettavan, + puiten puut, jaellen ruohot, + hajotellen hienot heinät. + Viikon etsi poiuttansa, + poiuttansa, pienuttansa. + Etsi mäiltä, männiköiltä, + kannoilta, kanervikoilta, + katsoen joka kanervan, + joka varvikon vatoen, + kaivellen katajajuuret, + ojennellen puien oksat. + Astua ajattelevi, + käyä kääperöittelevi: + Tähti vastahan tulevi. + Tähelle kumarteleikse: + "Oi Tähti, Jumalan luoma! + Etkö tieä poiuttani, + miss' on pieni poikueni, + kultainen omenueni?" + Tähti taisi vastaella: + "Tietäisinkö, en sanoisi. + Hänpä on minunki luonut + näille päiville pahoille, + kylmillä kimaltamahan, + pime'illä pilkkimähän." + Astua ajattelevi, + käyä kääperöittelevi: + Kuuhut vastahan tulevi. + Niin Kuulle kumarteleikse: + "Oi Kuuhut, Jumalan luoma! + Etkö tieä poiuttani, + miss' on pieni poikueni, + kultainen omenueni?" + Kuuhut taisi vastaella: + "Tietäisinkö, en sanoisi. + Hänpä on minunki luonut + näille päiville pahoille, + yksin öillä valvomahan, + päivällä makoamahan." + Astua ajattelevi, + käyä kääperöittelevi: + päätyi Päivyt vastahansa. + Päivälle kumarteleikse: + "Oi Päivyt, Jumalan luoma! + Etkö tieä poiuttani, + miss' on pieni poikueni, + kultainen omenueni?" + Päivyt taiten vastaeli: + "Kyllä tieän poikuesi! + Hänpä on minunki luonut + näille päiville hyville, + kullassa kulisemahan, + hopeassa helkkimähän. + "Jopa tieän poikuesi! + Voi, poloinen, poiuttasi! + Tuoll' on pieni poikuesi, + kultainen omenuesi, + onp' on suossa suonivyöstä, + kankahassa kainalosta." + Marjatta, matala neiti, + etsi suolta poikoansa. + Poika suolta löyettihin, + tuolta tuotihin kotia. + Siitä meiän Marjatalle + kasvoi poika kaunokainen. + Ei tieä nimeä tuolle, + millä mainita nimellä. + Emo kutsui kukkaseksi, + vieras vennon joutioksi. + Etsittihin ristijätä, + katsottihin kastajata. + Tuli ukko ristimähän, + Virokannas kastamahan. + Ukko tuon sanoiksi virkki, + itse lausui, noin nimesi: + "En mä risti riivattua, + katalata kastakana, + kun ei ensin tutkittane, + tutkittane, tuomittane." + Kenpä tuohon tutkijaksi, + tutkijaksi, tuomariksi? + Vaka vanha Väinämöinen, + tietäjä iän-ikuinen, + sepä tuohon tutkijaksi, + tutkijaksi, tuomariksi! + Vaka vanha Väinämöinen + tuop' on tuossa tuomitsevi: + "Kun lie poika suolta saatu, + maalta marjasta si'ennyt, + poika maahan pantakohon, + marjamättähän sivulle, + tahi suolle vietäköhön, + puulla päähän lyötäköhön!" + Puhui poika puolikuinen, + kaksiviikkoinen kajahui: + "Ohoh sinua, ukko utra, + ukko utra, unteloinen, + kun olet tuhmin tuominnunna, + väärin laskenna lakia! + Eipä syistä suuremmista, + töistä tuhmemmistakana + itseäsi suolle viety + eikä puulla päähän lyöty, + kun sa miesnä nuorempana + lainasit emosi lapsen + oman pääsi päästimeksi, + itsesi lunastimeksi. + "Ei sinua silloinkana, + eip' on vielä suolle viety, + kun sa miesnä nuorempana + menettelit neiet nuoret + alle aaltojen syvien, + päälle mustien mutien." + Ukko risti ripsahutti, + kasti lapsen kapsahutti + Karjalan kuninkahaksi, + kaiken vallan vartijaksi. + Siitä suuttui Väinämöinen, + jopa suuttui ja häpesi. + Itse läksi astumahan + rannalle merelliselle. + Tuossa loihe laulamahan, + lauloi kerran viimeisensä: + lauloi vaskisen venehen, + kuparisen umpipurren. + Itse istuvi perähän, + läksi selvälle selälle. + Virkki vielä mennessänsä, + lausui lähtiellessänsä: + "Annapas ajan kulua, + päivän mennä, toisen tulla, + taas minua tarvitahan, + katsotahan, kaivatahan + uuen sammon saattajaksi, + uuen soiton suorijaksi, + uuen kuun kulettajaksi, + uuen päivän päästäjäksi, + kun ei kuuta, aurinkoa + eikä ilmaista iloa." + Siitä vanha Väinämöinen + laskea karehtelevi + venehellä vaskisella, + kuutilla kuparisella + yläisihin maaemihin, + alaisihin taivosihin. + Sinne puuttui pursinensa, + venehinensä väsähtyi. + Jätti kantelon jälille, + soiton Suomelle sorean, + kansalle ilon ikuisen, + laulut suuret lapsillensa. + + * * * + + Suuni jo sulkea pitäisi, + kiinni kieleni sitoa, + laata virren laulannasta, + heretä heläjännästä. + Hevonenki hengähtävi + matkan pitkän mentyänsä, + rautanenki raukeavi + kesäheinän lyötyänsä, + vetonenki vierähtävi + joen polvet juostuansa, + tulonenki tuikahtavi + yön pitkän palettuansa; + niin miks' ei runo väsyisi, + virret vienot vierähtäisi + illan pitkiltä iloilta, + päivänlaskun laulannoilta? + Noin kuulin saneltavaksi, + toisin tutkaeltavaksi: + "Eipä koski vuolaskana + laske vettänsä loputen, + eikä laulaja hyväinen + laula tyynni taitoansa. + Mieli on jäämähän parempi + kuin on kesken katkemahan." + Niin luonen, lopettanenki, + herennenki, heittänenki. + Kerin virteni kerälle, + sykkyrälle syylättelen, + panen aitan parven päähän, + luisten lukkojen sisälle, + jost' ei pääse päivinänsä, + selviä sinä ikänä + ilman luien lonsumatta, + leukojen leveämättä, + hammasten hajoamatta, + kielen keikkelehtämättä. + Mitäs tuosta, jos ma laulan, + jos ma paljoki pajahan, + jos laulan jokaisen lakson, + joka kuusikon kujerran! + Ei ole emo elossa, + oma vanhin valvehella + eikä kulta kuulemassa, + oma armas oppimassa: + on mua kuuset kuulemassa, + hongan oksat oppimassa, + koivun lehvät lempimässä, + pihlajat pitelemässä. + Piennä jäin minä emosta, + matalana maammostani. + Jäin kuin kiuruksi kivelle, + rastahaksi rauniolle, + kiuruna kivertämähän, + rastahana raikkumahan, + vaimon vierahan varahan, + ehtohon emintimäisen. + Se mun karkotti, katalan, + ajoi lapsen armottoman + tuulipuolelle tupoa, + pohjaispuolelle kotia, + vieä tuulen turvatointa, + ahavaisen armotointa. + Sainpa, kiuru, kiertämähän, + lintu kurja, kulkemahan, + vieno, maita vieremähän, + vaivainen, vaeltamahan, + joka tuulen tuntemahan, + ärjynnän älyämähän, + vilussa värisemähän, + pakkasessa parkumahan. + Moni nyt minulla onpi, + usea olettelevi + virkkaja vihaisen äänen, + äänen tuiman tuikuttaja. + Ken se kieltäni kirosi, + kenpä ääntä ärjähteli; + soimasi sorisevani, + lausui liioin laulavani, + pahasti pajattavani, + väärin virttä vääntäväni. + Elkätte, hyvät imeiset, + tuota ouoksi otelko, + jos ma, lapsi, liioin lauloin, + pieni, pilpatin pahasti! + En ole opissa ollut, + käynyt mailla mahtimiesten, + saanut ulkoa sanoja, + loitompata lausehia. + Muut kaikki oli opissa, + mie en joutanut kotoa + emon ainoan avusta, + yksinäisen ympäriltä. + Piti oppia kotona, + oman aitan orren alla, + oman äitin värttinöillä, + veikon veistoslastusilla, + senki piennä, pikkaraisna, + paitaressuna pahaisna. + Vaan kuitenki kaikitenki + la'un hiihin laulajoille, + la'un hiihin, latvan taitoin, + oksat karsin, tien osoitin. + Siitäpä nyt tie menevi, + ura uusi urkenevi + laajemmille laulajoille, + runsahammille runoille, + nuorisossa nousevassa, + kansassa kasuavassa. + + + + + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of The Kalevala, by Elias Lönnrot + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK THE KALEVALA *** + +***** This file should be named 7000-8.txt or 7000-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/7/0/0/7000/ + +Produced by an anonymous Project Gutenberg volunteer. HTML +version by Al Haines. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |