2 files changed, 23516 insertions, 0 deletions

diff --git a/old/kalev10.txt b/old/kalev10.txt
new file mode 100644
index 0000000..38478ef
--- /dev/null
+++ b/old/kalev10.txt
@@ -0,0 +1,23516 @@
+The Project Gutenberg EBook of The Kalevala, compiled and edited
+by Elias Lönnrot
+
+Copyright laws are changing all over the world. Be sure to check the
+copyright laws for your country before downloading or redistributing
+this or any other Project Gutenberg eBook.
+
+This header should be the first thing seen when viewing this Project
+Gutenberg file.  Please do not remove it.  Do not change or edit the
+header without written permission.
+
+Please read the "legal small print," and other information about the
+eBook and Project Gutenberg at the bottom of this file.  Included is
+important information about your specific rights and restrictions in
+how the file may be used.  You can also find out about how to make a
+donation to Project Gutenberg, and how to get involved.
+
+
+**Welcome To The World of Free Plain Vanilla Electronic Texts**
+
+**eBooks Readable By Both Humans and By Computers, Since 1971**
+
+*****These eBooks Were Prepared By Thousands of Volunteers!*****
+
+
+Title: The Kalevala
+
+Author: Compiled and edited by Elias Lönnrot
+
+Release Date: November, 2004  [EBook #7000]
+[Yes, we are more than one year ahead of schedule]
+[This file was first posted on October 23, 2002]
+[Date last updated: February 25, 2005]
+
+Edition: 10
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: Latin-4
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK, THE KALEVALA ***
+
+
+
+
+Kalevala
+[1849 edition]
+
+
+Elias Lönnrot
+(1802- 1884)
+
+
+[This electronic edition has been copied verbatim from the 28th printed edition
+produced by the Finnish Literature Society as posted on their web site:
+http://www.finlit.fi/kalevala/index.html  The text is in the public domain.
+
+The FLF has also given Project Gutenberg permission to also post their
+copyrighted introduction.  For more information on 'Kalevala', please visit
+their web site.]
+
+
+
+Kalevala 1849
+
+Kalevalan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1835. Teos syntyi Elias Lönnrotin
+(1802- 1884) työn tuloksena ja koostui hänen keräämistään kansanrunoista.
+
+Kalevala merkitsi käännettä suomenkieliselle kulttuurille ja herätti huomiota
+myös ulkomailla. Se synnytti suomalaisten keskuudessa itseluottamusta oman
+kielen ja kulttuurin mahdollisuuksiin. Kalevalaa ruvettiin kutsumaan
+suomalaisten kansalliseepokseksi.
+
+Lönnrot ystävineen jatkoi edelleen kansanrunojen keräämistä. Uutta aineistoa
+kertyi runsaasti. Sen pohjalta Lönnrot julkaisi Kalevalan toisen, laajemman
+version vuonna 1849. Eepoksessa oli nyt 50 runoa (22 000 säettä) ja se oli
+juonenkulultaan yhtenäisempi kuin vanha Kalevala.
+
+Vuoden 1849 Kalevala on se, jota siitä lähtien on Suomessa luettu ja johon myös
+useimmat käännökset pohjautuvat.
+
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, jonka perustajiin Lönnrotkin kuuluu, julkaisi
+sekä vuoden 1835 että 1849 Kalevalan.
+
+Oheinen teksti perustuu SKS:n julkaiseman 1849 Kalevalan 28. painokseen. Sen on
+Anssi Toivon tekstistä muotoillut ja tarkastanut Johanna Kurela.
+
+Kommentit ja korjaukset:
+ Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
+ Sirkka-Liisa Mettomaki
+ Sirkka-Liisa.Mettomaki@finlit.fi
+
+
+
+
+  Ensimmäinen runo
+
+
+Mieleni minun tekevi,
+aivoni ajattelevi
+lähteäni laulamahan,
+saa'ani sanelemahan,
+sukuvirttä suoltamahan,
+lajivirttä laulamahan.
+Sanat suussani sulavat,
+puhe'et putoelevat,
+kielelleni kerkiävät,
+hampahilleni hajoovat.
+Veli kulta, veikkoseni,
+kaunis kasvinkumppalini!
+Lähe nyt kanssa laulamahan,
+saa kera sanelemahan
+yhtehen yhyttyämme,
+kahta'alta käytyämme!
+Harvoin yhtehen yhymme,
+saamme toinen toisihimme
+näillä raukoilla rajoilla,
+poloisilla Pohjan mailla.
+Lyökämme käsi kätehen,
+sormet sormien lomahan,
+lauloaksemme hyviä,
+parahia pannaksemme,
+kuulla noien kultaisien,
+tietä mielitehtoisien,
+nuorisossa nousevassa,
+kansassa kasuavassa:
+noita saamia sanoja,
+virsiä virittämiä
+vyöltä vanhan Väinämöisen,
+alta ahjon Ilmarisen,
+päästä kalvan Kaukomielen,
+Joukahaisen jousen tiestä,
+Pohjan peltojen periltä,
+Kalevalan kankahilta.
+Niit' ennen isoni lauloi
+kirvesvartta vuollessansa;
+niitä äitini opetti
+väätessänsä värttinätä,
+minun lasna lattialla
+eessä polven pyöriessä,
+maitopartana pahaisna,
+piimäsuuna pikkaraisna.
+Sampo ei puuttunut sanoja
+eikä Louhi luottehia:
+vanheni sanoihin sampo,
+katoi Louhi luottehisin,
+virsihin Vipunen kuoli,
+Lemminkäinen leikkilöihin.
+Viel' on muitaki sanoja,
+ongelmoita oppimia:
+tieohesta tempomia,
+kanervoista katkomia,
+risukoista riipomia,
+vesoista vetelemiä,
+päästä heinän hieromia,
+raitiolta ratkomia,
+paimenessa käyessäni,
+lasna karjanlaitumilla,
+metisillä mättähillä,
+kultaisilla kunnahilla,
+mustan Muurikin jälessä,
+Kimmon kirjavan keralla.
+Vilu mulle virttä virkkoi,
+sae saatteli runoja.
+Virttä toista tuulet toivat,
+meren aaltoset ajoivat.
+Linnut liitteli sanoja,
+puien latvat lausehia.
+Ne minä kerälle käärin,
+sovittelin sommelolle.
+Kerän pistin kelkkahani,
+sommelon rekoseheni;
+ve'in kelkalla kotihin,
+rekosella riihen luoksi;
+panin aitan parven päähän
+vaskisehen vakkasehen.
+Viikon on virteni vilussa,
+kauan kaihossa sijaisnut.
+Veänkö vilusta virret,
+lapan laulut pakkasesta,
+tuon tupahan vakkaseni,
+rasian rahin nenähän,
+alle kuulun kurkihirren,
+alle kaunihin katoksen,
+aukaisen sanaisen arkun,
+virsilippahan viritän,
+kerittelen pään kerältä,
+suorin solmun sommelolta?
+Niin laulan hyvänki virren,
+kaunihinki kalkuttelen
+ruoalta rukihiselta,
+oluelta ohraiselta.
+Kun ei tuotane olutta,
+tarittane taarivettä,
+laulan suulta laihemmalta,
+vetoselta vierettelen
+tämän iltamme iloksi,
+päivän kuulun kunniaksi,
+vaiko huomenen huviksi,
+uuen aamun alkeheksi.
+
+
+Noin kuulin saneltavaksi,
+tiesin virttä tehtäväksi:
+yksin meillä yöt tulevat,
+yksin päivät valkeavat;
+yksin syntyi Väinämöinen,
+ilmestyi ikirunoja
+kapehesta kantajasta,
+Ilmattaresta emosta.
+Olipa impi, ilman tyttö,
+kave luonnotar korea.
+Piti viikoista pyhyyttä,
+iän kaiken impeyttä
+ilman pitkillä pihoilla,
+tasaisilla tanterilla.
+Ikävystyi aikojansa,
+ouostui elämätänsä,
+aina yksin ollessansa,
+impenä eläessänsä
+ilman pitkillä pihoilla,
+avaroilla autioilla.
+Jop' on astuiksen alemma,
+laskeusi lainehille,
+meren selvälle selälle,
+ulapalle aukealle.
+Tuli suuri tuulen puuska,
+iästä vihainen ilma;
+meren kuohuille kohotti,
+lainehille laikahutti.
+Tuuli neittä tuuitteli,
+aalto impeä ajeli
+ympäri selän sinisen,
+lakkipäien lainehien:
+tuuli tuuli kohtuiseksi,
+meri paksuksi panevi.
+Kantoi kohtua kovoa,
+vatsantäyttä vaikeata
+vuotta seitsemän satoa,
+yheksän yrön ikeä;
+eikä synny syntyminen,
+luovu luomatoin sikiö.
+Vieri impi veen emona.
+Uipi iät, uipi lännet,
+uipi luotehet, etelät,
+uipi kaikki ilman rannat
+tuskissa tulisen synnyn,
+vatsanvaivoissa kovissa;
+eikä synny syntyminen,
+luovu luomatoin sikiö.
+Itkeä hyryttelevi;
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Voi poloinen, päiviäni,
+lapsi kurja, kulkuani!
+Jo olen joutunut johonki:
+iäkseni ilman alle,
+tuulen tuuiteltavaksi,
+aaltojen ajeltavaksi
+näillä väljillä vesillä,
+lake'illa lainehilla!
+"Parempi olisi ollut
+ilman impenä eleä,
+kuin on nyt tätä nykyä
+vierähellä veen emona:
+vilu tääll' on ollakseni,
+vaiva värjätelläkseni,
+aalloissa asuakseni,
+veessä vierielläkseni.
+"Oi Ukko, ylijumala,
+ilman kaiken kannattaja!
+Tule tänne tarvittaissa,
+käy tänne kutsuttaessa!
+Päästä piika pintehestä,
+vaimo vatsanvääntehestä!
+Käy pian, välehen jou'u,
+välehemmin tarvitahan!"
+Kului aikoa vähäisen,
+pirahteli pikkaraisen.
+Tuli sotka, suora lintu;
+lenteä lekuttelevi
+etsien pesän sijoa,
+asuinmaata arvaellen.
+Lenti iät, lenti lännet,
+lenti luotehet, etelät.
+Ei löyä tiloa tuota,
+paikkoa pahintakana,
+kuhun laatisi pesänsä,
+ottaisi olosijansa.
+Liitelevi, laatelevi;
+arvelee, ajattelevi:
+"Teenkö tuulehen tupani,
+aalloillen asuinsijani?
+Tuuli kaatavi tupasen,
+aalto vie asuinsijani."
+Niin silloin ve'en emonen,
+veen emonen, ilman impi,
+nosti polvea merestä,
+lapaluuta lainehesta
+sotkalle pesän sijaksi,
+asuinmaaksi armahaksi.
+Tuo sotka, sorea lintu,
+liiteleikse, laateleikse.
+Keksi polven veen emosen
+sinerväisellä selällä;
+luuli heinämättähäksi,
+tuoreheksi turpeheksi.
+Lentelevi, liitelevi,
+päähän polven laskeuvi.
+Siihen laativi pesänsä,
+muni kultaiset munansa:
+kuusi kultaista munoa,
+rautamunan seitsemännen.
+Alkoi hautoa munia,
+päätä polven lämmitellä.
+Hautoi päivän, hautoi toisen,
+hautoi kohta kolmannenki.
+Jopa tuosta veen emonen,
+veen emonen, ilman impi,
+tuntevi tulistuvaksi,
+hipiänsä hiiltyväksi;
+luuli polvensa palavan,
+kaikki suonensa sulavan.
+Vavahutti polveansa,
+järkytti jäseniänsä:
+munat vierähti vetehen,
+meren aaltohon ajaikse;
+karskahti munat muruiksi,
+katkieli kappaleiksi.
+Ei munat mutahan joua,
+siepalehet veen sekahan.
+Muuttuivat murut hyviksi,
+kappalehet kaunoisiksi:
+munasen alainen puoli
+alaiseksi maaemäksi,
+munasen yläinen puoli
+yläiseksi taivahaksi;
+yläpuoli ruskeaista
+päivöseksi paistamahan,
+yläpuoli valkeaista,
+se kuuksi kumottamahan;
+mi munassa kirjavaista,
+ne tähiksi taivahalle,
+mi munassa mustukaista,
+nepä ilman pilvilöiksi.
+Ajat eellehen menevät,
+vuoet tuota tuonnemmaksi
+uuen päivän paistaessa,
+uuen kuun kumottaessa.
+Aina uipi veen emonen,
+veen emonen, ilman impi,
+noilla vienoilla vesillä,
+utuisilla lainehilla,
+eessänsä vesi vetelä,
+takanansa taivas selvä.
+Jo vuonna yheksäntenä,
+kymmenentenä kesänä
+nosti päätänsä merestä,
+kohottavi kokkoansa.
+Alkoi luoa luomiansa,
+saautella saamiansa
+selvällä meren selällä,
+ulapalla aukealla.
+Kussa kättä käännähytti,
+siihen niemet siivoeli;
+kussa pohjasi jalalla,
+kalahauat kaivaeli;
+kussa ilman kuplistihe,
+siihen syöverit syventi.
+Kylin maahan kääntelihe:
+siihen sai sileät rannat;
+jaloin maahan kääntelihe:
+siihen loi lohiapajat;
+pä'in päätyi maata vasten:
+siihen laitteli lahelmat.
+Ui siitä ulomma maasta,
+seisattelihe selälle:
+luopi luotoja merehen,
+kasvatti salakaria
+laivan laskemasijaksi,
+merimiesten pään menoksi.
+Jo oli saaret siivottuna,
+luotu luotoset merehen,
+ilman pielet pistettynä,
+maat ja manteret sanottu,
+kirjattu kivihin kirjat,
+veetty viivat kallioihin.
+Viel' ei synny Väinämöinen,
+ilmau ikirunoja.
+Vaka vanha Väinämöinen
+kulki äitinsä kohussa
+kolmekymmentä keseä,
+yhen verran talviaki,
+noilla vienoilla vesillä,
+utuisilla lainehilla.
+Arvelee, ajattelevi,
+miten olla, kuin eleä
+pimeässä piilossansa,
+asunnossa ahtahassa,
+kuss' ei konsa kuuta nähnyt
+eikä päiveä havainnut.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Kuu, keritä, päivyt, päästä,
+otava, yhä opeta
+miestä ouoilta ovilta,
+veräjiltä vierahilta,
+näiltä pieniltä pesiltä,
+asunnoilta ahtahilta!
+Saata maalle matkamiestä,
+ilmoillen inehmon lasta,
+kuuta taivon katsomahan,
+päiveä ihoamahan,
+otavaista oppimahan,
+tähtiä tähyämähän!"
+Kun ei kuu kerittänynnä
+eikä päivyt päästänynnä,
+ouosteli aikojansa,
+tuskastui elämätänsä:
+liikahutti linnan portin
+sormella nimettömällä,
+lukon luisen luikahutti
+vasemmalla varpahalla;
+tuli kynsin kynnykseltä,
+polvin porstuan ovelta.
+Siitä suistui suin merehen,
+käsin kääntyi lainehesen;
+jääpi mies meren varahan,
+uros aaltojen sekahan.
+Virui siellä viisi vuotta,
+sekä viisi jotta kuusi,
+vuotta seitsemän, kaheksan.
+Seisottui selälle viimein,
+niemelle nimettömälle,
+manterelle puuttomalle.
+Polvin maasta ponnistihe,
+käsivarsin käännältihe.
+Nousi kuuta katsomahan,
+päiveä ihoamahan,
+otavaista oppimahan,
+tähtiä tähyämähän.
+Se oli synty Väinämöisen,
+rotu rohkean runojan
+kapehesta kantajasta,
+Ilmattaresta emosta.
+
+
+
+  Toinen runo
+
+
+Nousi siitä Väinämöinen
+jalan kahen kankahalle
+saarehen selällisehen,
+manterehen puuttomahan.
+Viipyi siitä vuotta monta,
+aina eellehen eleli
+saaressa sanattomassa,
+manteressa puuttomassa.
+Arvelee, ajattelevi,
+pitkin päätänsä pitävi:
+kenpä maita kylvämähän,
+toukoja tihittämähän?
+Pellervoinen, pellon poika,
+Sampsa poika pikkarainen,
+sep' on maita kylvämähän,
+toukoja tihittämähän!
+Kylvi maita kyyhätteli,
+kylvi maita, kylvi soita,
+kylvi auhtoja ahoja,
+panettavi paasikoita.
+Mäet kylvi männiköiksi,
+kummut kylvi kuusikoiksi,
+kankahat kanervikoiksi,
+notkot nuoriksi vesoiksi.
+Noromaille koivut kylvi,
+lepät maille leyhke'ille,
+tuomet kylvi tuorehille,
+raiat maille raikkahille,
+pihlajat pyhille maille,
+pajut maille paisuville,
+katajat karuille maille,
+tammet virran vieremille.
+Läksi puut ylenemähän,
+vesat nuoret nousemahan.
+Kasvoi kuuset kukkalatvat,
+lautui lakkapäät petäjät.
+Nousi koivupuut noroilla,
+lepät mailla leyhke'illä,
+tuomet mailla tuorehilla,
+katajat karuilla mailla,
+katajahan kaunis marja,
+tuomehen hyvä he'elmä.
+Vaka vanha Väinämöinen
+kävi tuota katsomahan
+Sampsan siemenen aloa,
+Pellervoisen kylvämiä.
+Näki puut ylenneheksi,
+vesat nuoret nousneheksi;
+yks' on tammi taimimatta,
+juurtumatta puu Jumalan.
+Heitti herjan valloillensa,
+olevillen onnillensa;
+vuotti vielä yötä kolme,
+saman verran päiviäki.
+Kävi siitä katsomahan
+viikon päästä viimeistäki:
+ei ole tammi kasvanunna,
+juurtununna puu Jumalan.
+Niin näkevi neljä neittä,
+viisi veen on morsianta.
+Ne oli nurmen niitännässä,
+kastekorren katkonnassa
+nenässä utuisen niemen,
+päässä saaren terhenisen;
+mink' on niitti, sen haravoi,
+kaikki karhille veteli.
+Tulipa merestä Tursas,
+uros aalloista yleni.
+Tunki heinäset tulehen,
+ilmivalkean väkehen;
+ne kaikki poroksi poltti,
+kypeniksi kyyetteli.
+Tuli tuhkia läjänen,
+koko kuivia poroja.
+Saip' on siihen lemmen lehti,
+lemmen lehti, tammen terho,
+josta kasvoi kaunis taimi,
+yleni vihanta virpi;
+nousi maasta mansikkaisna,
+kasvoi kaksihaarukkaisna.
+Ojenteli oksiansa,
+levitteli lehviänsä.
+Latva täytti taivahalle,
+lehvät ilmoille levisi:
+piätti pilvet juoksemasta,
+hattarat hasertamasta,
+päivän peitti paistamasta,
+kuuhuen kumottamasta.
+Silloin vanha Väinämöinen
+arvelee, ajattelevi:
+oisko tammen taittajata,
+puun sorean sortajata?
+Ikävä inehmon olla,
+kamala kalojen uia
+ilman päivän paistamatta,
+kuuhuen kumottamatta.
+Ei ole sitä urosta
+eikä miestä urheata,
+joka taisi tammen kaata,
+satalatvan langettoa.
+Siitä vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Kave äiti, kantajani,
+luonnotar, ylentäjäni!
+Laitapa ve'en väkeä
+- veessä on väkeä paljo -
+tämä tammi taittamahan,
+puu paha hävittämähän
+eestä päivän paistavaisen,
+tieltä kuun kumottavaisen!"
+Nousipa merestä miesi,
+uros aallosta yleni.
+Ei tuo ollut suuren suuri
+eikä aivan pienen pieni:
+miehen peukalon pituinen,
+vaimon vaaksan korkeuinen.
+Vaski- oli hattu hartioilla,
+vaskisaappahat jalassa,
+vaskikintahat käessä,
+vaskikirjat kintahissa,
+vaskivyöhyt vyölle vyötty,
+vaskikirves vyön takana:
+varsi peukalon pituinen,
+terä kynnen korkeuinen.
+Vaka vanha Väinämöinen
+arvelee, ajattelevi:
+on miesi näkemiänsä,
+uros silmänluontiansa,
+pystyn peukalon pituinen,
+härän kynnen korkunainen!
+Siitä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Mi sinä olet miehiäsi,
+ku, kurja, urohiasi?
+Vähän kuollutta parempi,
+katonutta kaunihimpi!"
+Sanoi pikku mies merestä,
+uros aallon vastaeli:
+"Olen mie mokoma miesi,
+uros pieni, veen väkeä.
+Tulin tammen taittamahan,
+puun murskan murentamahan."
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Ei liene sinua luotu,
+eipä luotu eikä suotu
+ison tammen taittajaksi,
+puun kamalan kaatajaksi."
+Sai toki sanoneheksi;
+katsahtavi vielä kerran:
+näki miehen muuttunehen,
+uuistunehen urohon!
+Jalka maassa teutaroivi,
+päähyt pilviä pitävi;
+parta on eessä polven päällä,
+hivus kannoilla takana;
+syltä oli silmien välitse,
+syltä housut lahkehesta,
+puoltatoista polven päästä,
+kahta kaation rajasta.
+Hivelevi kirvestänsä,
+tahkaisi tasatereä
+kuutehen kovasimehen,
+seitsemähän sieran päähän.
+Astua lykyttelevi,
+käyä kulleroittelevi
+lave'illa lahkehilla,
+leve'illä liehuimilla.
+Astui kerran keikahutti
+hienoiselle hietikolle,
+astui toisen torkahutti
+maalle maksankarvaiselle,
+kolmannenki koikahutti
+juurelle tulisen tammen.
+Iski puuta kirvehellä,
+tarpaisi tasaterällä.
+Iski kerran, iski toisen,
+kohta kolmannen yritti;
+tuli tuiski kirvehestä,
+panu tammesta pakeni:
+tahtoi tammi kallistua,
+lysmyä rutimoraita.
+Niin kerralla kolmannella
+jopa taisi tammen kaata,
+ruhtoa rutimoraian,
+satalatvan lasketella.
+Tyven työnnytti itähän,
+latvan laski luotehesen,
+lehvät suurehen suvehen,
+oksat puolin pohjosehen.
+Kenpä siitä oksan otti,
+se otti ikuisen onnen;
+kenpä siitä latvan taittoi,
+se taittoi ikuisen taian;
+kenpä lehvän leikkaeli,
+se leikkoi ikuisen lemmen.
+Mi oli lastuja pirannut,
+pälähellyt pälkäreitä
+selvälle meren selälle,
+lake'ille lainehille,
+noita tuuli tuuitteli,
+meren läikkä läikytteli
+venosina veen selällä,
+laivasina lainehilla.
+Kantoi tuuli Pohjolahan.
+Pohjan piika pikkarainen
+huntujahan huuhtelevi,
+virutteli vaattehia
+rannalla vesikivellä
+pitkän niemyen nenässä.
+Näki lastun lainehilla;
+tuon kokosi konttihinsa,
+kantoi kontilla kotihin,
+pitkäkielellä piha'an,
+tehä noian nuoliansa,
+ampujan asehiansa.
+Kun oli tammi taittununna,
+kaatununna puu katala,
+pääsi päivät paistamahan,
+pääsi kuut kumottamahan,
+pilvet pitkin juoksemahan,
+taivon kaaret kaartamahan
+nenähän utuisen niemen,
+päähän saaren terhenisen.
+Siit' alkoi salot silota,
+metsät mielin kasvaella,
+lehti puuhun, ruoho maahan,
+linnut puuhun laulamahan,
+rastahat iloitsemahan,
+käki päällä kukkumahan.
+Kasvoi maahan marjanvarret,
+kukat kultaiset keolle;
+ruohot kasvoi kaikenlaiset,
+monenmuotoiset sikesi.
+Ohra on yksin nousematta,
+touko kallis kasvamatta.
+Siitä vanha Väinämöinen
+astuvi, ajattelevi
+rannalla selän sinisen,
+ve'en vankan vieremillä.
+Löyti kuusia jyviä,
+seitsemiä siemeniä
+rannalta merelliseltä,
+hienoiselta hietiköltä;
+kätki nää'än nahkasehen,
+koipehen kesäoravan.
+Läksi maata kylvämähän,
+siementä sirottamahan
+vierehen Kalevan kaivon,
+Osmon pellon penkerehen.
+Tirskuipa tiainen puusta:
+"Eipä nouse Osmon ohra,
+ei kasva Kalevan kaura
+ilman maan alistamatta,
+ilman kasken kaatamatta,
+tuon tulella polttamatta."
+Vaka vanha Väinämöinen
+teetti kirvehen terävän.
+Siitä kaatoi kasken suuren,
+mahottoman maan alisti.
+Kaikki sorti puut soreat;
+yhen jätti koivahaisen
+lintujen leposijaksi,
+käkösen kukuntapuuksi.
+Lenti kokko halki taivon,
+lintunen ylitse ilman.
+Tuli tuota katsomahan:
+"Miksipä on tuo jätetty
+koivahainen kaatamatta,
+puu sorea sortamatta?"
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Siksipä on tuo jätetty:
+lintujen lepeämiksi,
+kokon ilman istumiksi."
+Sanoi kokko, ilman lintu:
+"Hyvinpä sinäki laait:
+heitit koivun kasvamahan,
+puun sorean seisomahan
+linnuille lepeämiksi,
+itselleni istumiksi."
+Tulta iski ilman lintu,
+valahutti valkeaista.
+Pohjaistuuli kasken poltti,
+koillinen kovin porotti:
+poltti kaikki puut poroksi,
+kypeniksi kyyetteli.
+Siitä vanha Väinämöinen
+otti kuusia jyviä,
+seitsemiä siemeniä
+yhen nää'än nahkasesta,
+koivesta kesäoravan,
+kesäkärpän kämmenestä.
+Läksi maata kylvämähän,
+siementä sirottamahan.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Minä kylvän kyyhättelen
+Luojan sormien lomitse,
+käen kautta kaikkivallan
+tälle maalle kasvavalle,
+ahollen ylenevälle.
+"Akka manteren-alainen,
+mannun eukko, maan emäntä!
+Pane nyt turve tunkemahan,
+maa väkevä vääntämähän!
+Eip' on maa väkeä puutu
+sinä ilmoisna ikänä,
+kun lie armo antajista,
+lupa luonnon tyttäristä.
+"Nouse, maa, makoamasta,
+Luojan nurmi, nukkumasta!
+Pane korret korttumahan
+sekä varret varttumahan!
+Tuhansin neniä nosta,
+saoin haaroja hajota
+kynnöstäni, kylvöstäni,
+varsin vaivani näöstä!
+"Oi Ukko, ylijumala
+tahi taatto taivahinen,
+vallan pilvissä pitäjä,
+hattarojen hallitsija!
+Piä pilvissä keräjät,
+sekehissä neuvot selvät!
+Iätä iästä pilvi,
+nosta lonka luotehesta,
+toiset lännestä lähetä,
+etelästä ennättele!
+Vihmo vettä taivosesta,
+mettä pilvistä pirota
+orahille nouseville,
+touoille tohiseville!"
+Tuo Ukko, ylijumala,
+taatto taivon valtiainen,
+piti pilvissä keräjät,
+sekehissä neuvot selvät.
+Iätti iästä pilven,
+nosti longan luotehesta,
+toisen lännestä lähetti,
+etelästä ennätteli;
+syrjin yhtehen sysäsi,
+lomituksin loukahutti.
+Vihmoi vettä taivosesta,
+mettä pilvistä pirotti
+orahille kasvaville,
+touoille tohiseville.
+Nousipa oras okinen,
+kannonkarvainen yleni
+maasta pellon pehmeästä,
+Väinämöisen raatamasta.
+Jopa tuosta toisna päänä,
+kahen, kolmen yön perästä,
+viikon päästä viimeistäki
+vaka vanha Väinämöinen
+kävi tuota katsomahan
+kyntöänsä, kylvöänsä,
+varsin vaivansa näköä:
+kasvoi ohra mieltä myöten,
+tähkät kuuella taholla,
+korret kolmisolmuisena.
+Siinä vanha Väinämöinen
+katseleikse, käänteleikse.
+Niin tuli kevätkäkönen,
+näki koivun kasvavaksi:
+"Miksipä on tuo jätetty
+koivahainen kaatamatta?"
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Siksipä on tuo jätetty
+koivahainen kasvamahan:
+sinulle kukuntapuuksi.
+Siinä kukkuos, käkönen,
+helkyttele, hietarinta,
+hoiloa, hopearinta,
+tinarinta, riukuttele!
+Kuku illoin, kuku aamuin,
+kerran keskipäivälläki,
+ihanoiksi ilmojani,
+mieluisiksi metsiäni,
+rahaisiksi rantojani,
+viljaisiksi vieriäni!"
+
+
+
+  Kolmas runo
+
+
+Vaka vanha Väinämöinen
+elelevi aikojansa
+noilla Väinölän ahoilla,
+Kalevalan kankahilla.
+Laulelevi virsiänsä,
+laulelevi, taitelevi.
+Lauloi päivät pääksytysten,
+yhytysten yöt saneli
+muinaisia muisteloita,
+noita syntyjä syviä,
+joit' ei laula kaikki lapset,
+ymmärrä yhet urohot
+tällä inhalla iällä,
+katovalla kannikalla.
+Kauas kuuluvi sanoma,
+ulos viestit vierähtävät
+Väinämöisen laulannasta,
+urohon osoannasta.
+Viestit vierähti suvehen,
+sai sanomat Pohjolahan.
+Olipa nuori Joukahainen,
+laiha poika lappalainen.
+Se kävi kylässä kerran;
+kuuli kummia sanoja,
+lauluja laeltavaksi,
+parempia pantavaksi
+noilla Väinölän ahoilla,
+Kalevalan kankahilla,
+kuin mitä itseki tiesi,
+oli oppinut isolta.
+Tuo tuosta kovin pahastui,
+kaiken aikansa kaehti
+Väinämöistä laulajaksi
+paremmaksi itseänsä.
+Jo tuli emonsa luoksi,
+luoksi valtavanhempansa.
+Lähteäksensä käkesi,
+tullaksensa toivotteli
+noille Väinölän tuville
+kera Väinön voitteloille.
+Iso kielti poikoansa,
+iso kielti, emo epäsi
+lähtemästä Väinölähän
+kera Väinön voitteloille:
+"Siellä silma lauletahan,
+lauletahan, lausitahan
+suin lumehen, päin vitihin,
+kourin ilmahan kovahan,
+käsin kääntymättömäksi,
+jaloin liikkumattomaksi."
+Sanoi nuori Joukahainen:
+"Hyväpä isoni tieto,
+emoni sitäi parempi,
+oma tietoni ylinnä.
+Jos tahon tasalle panna,
+miesten verroille vetäitä,
+itse laulan laulajani,
+sanelen sanelijani:
+laulan laulajan parahan
+pahimmaksi laulajaksi,
+jalkahan kiviset kengät,
+puksut puiset lantehille,
+kiviriipan rinnan päälle,
+kiviharkon hartioille,
+kivihintahat kätehen,
+päähän paatisen kypärän."
+Siitä läksi, ei totellut.
+Otti ruunansa omansa,
+jonka turpa tulta iski,
+säkeniä säärivarret;
+valjasti tulisen ruunan
+korjan kultaisen etehen.
+Itse istuvi rekehen,
+kohennaikse korjahansa,
+iski virkkua vitsalla,
+heitti helmiruoskasella.
+Läksi virkku vieremähän,
+hevonen helettämähän.
+Ajoa suhuttelevi.
+Ajoi päivän, ajoi toisen,
+ajoi kohta kolmannenki.
+Jo päivänä kolmantena
+päätyi Väinölän ahoille,
+Kalevalan kankahille.
+Vaka vanha Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen,
+oli teittensä ajaja,
+matkojensa mittelijä
+noilla Väinölän ahoilla,
+Kalevalan kankahilla.
+Tuli nuori Joukahainen,
+ajoi tiellä vastatusten:
+tarttui aisa aisan päähän,
+rahe rahkehen takistui,
+länget puuttui länkilöihin,
+vemmel vempelen nenähän.
+Siitä siinä seisotahan,
+seisotahan, mietitähän...
+vesi vuoti vempelestä,
+usva aisoista usisi.
+Kysyi vanha Väinämöinen:
+"Kuit' olet sinä sukua,
+kun tulit tuhmasti etehen,
+vastahan varattomasti?
+Säret länget länkäpuiset,
+vesapuiset vempelehet,
+korjani pilastehiksi,
+rämäksi re'en retukan!"
+Silloin nuori Joukahainen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Mie olen nuori Joukahainen.
+Vaan sano oma sukusi:
+kuit' olet sinä sukua,
+kuta, kurja, joukkioa?"
+Vaka vanha Väinämöinen
+jo tuossa nimittelihe.
+Sai siitä sanoneheksi:
+"Kun liet nuori Joukahainen,
+veäite syrjähän vähäisen!
+Sie olet nuorempi minua."
+Silloin nuori Joukahainen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Vähä on miehen nuoruuesta,
+nuoruuesta, vanhuuesta!
+Kumpi on tieolta parempi,
+muistannalta mahtavampi,
+sep' on tiellä seisokahan,
+toinen tieltä siirtykähän.
+Lienet vanha Väinämöinen,
+laulaja iän-ikuinen,
+ruvetkamme laulamahan,
+saakamme sanelemahan,
+mies on miestä oppimahan,
+toinen toista voittamahan!"
+Vaka vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Mitäpä minusta onpi
+laulajaksi, taitajaksi!
+Ain' olen aikani elellyt
+näillä yksillä ahoilla,
+kotipellon pientarilla
+kuunnellut kotikäkeä.
+Vaan kuitenki kaikitenki
+sano korvin kuullakseni:
+mitä sie enintä tieät,
+yli muien ymmärtelet?"
+Sanoi nuori Joukahainen:
+"Tieänpä minä jotaki!
+Sen on tieän selvällehen,
+tajuelen tarkoillehen:
+reppänä on liki lakea,
+liki lieska kiukoata.
+"Hyvä on hylkehen eleä,
+ve'en koiran viehkuroia:
+luotansa lohia syöpi,
+sivultansa siikasia.
+"Siiall' on sileät pellot,
+lohella laki tasainen.
+Hauki hallalla kutevi,
+kuolasuu kovalla säällä.
+Ahven arka, kyrmyniska
+sykysyt syvillä uipi,
+kesät kuivilla kutevi,
+rantasilla rapsehtivi.
+"Kun ei tuosta kyllin liene,
+vielä tieän muunki tieon,
+arvoan yhen asian:
+pohjola porolla kynti,
+etelä emähevolla,
+takalappi tarvahalla.
+Tieän puut Pisan mäellä,
+hongat Hornan kalliolla:
+pitkät on puut Pisan mäellä,
+hongat Hornan kalliolla.
+"Kolme on koskea kovoa,
+kolme järveä jaloa,
+kolme vuorta korkeata
+tämän ilman kannen alla:
+Hämehess' on Hälläpyörä,
+Kaatrakoski Karjalassa;
+ei ole Vuoksen voittanutta,
+yli käynyttä Imatran."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Lapsen tieto, naisen muisti,
+ei ole partasuun urohon
+eikä miehen naisekkahan!
+Sano syntyjä syviä,
+asioita ainoisia!"
+Se on nuori Joukahainen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Tieän mä tiaisen synnyn,
+tieän linnuksi tiaisen,
+kyyn viherän käärmeheksi,
+kiiskisen ve'en kalaksi.
+Rauan tieän raukeaksi,
+mustan mullan muikeaksi,
+varin veen on vaikeaksi,
+tulen polttaman pahaksi.
+"Vesi on vanhin voitehista,
+kosken kuohu katsehista,
+itse Luoja loitsijoista,
+Jumala parantajista.
+"Vuoresta on vetosen synty,
+tulen synty taivosesta,
+alku rauan ruostehesta,
+vasken kanta kalliosta.
+"Mätäs on märkä maita vanhin,
+paju puita ensimäinen,
+hongan juuri huonehia,
+paatonen patarania."
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Muistatko mitä enemmin,
+vain jo loppuivat lorusi?"
+Sanoi nuori Joukahainen:
+"Muistan vieläki vähäisen!
+Muistanpa ajan mokoman,
+kun olin merta kyntämässä,
+meren kolkot kuokkimassa,
+kalahauat kaivamassa,
+syänveet syventämässä,
+lampiveet on laskemassa,
+mäet mylleröittämässä,
+louhet luomassa kokohon.
+"Viel' olin miesnä kuuentena,
+seitsemäntenä urosna
+tätä maata saataessa,
+ilmoa suettaessa,
+ilman pieltä pistämässä,
+taivon kaarta kantamassa,
+kuuhutta kulettamassa,
+aurinkoa auttamassa,
+otavaa ojentamassa,
+taivoa tähittämässä."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Sen varsin valehtelitki!
+Ei sinua silloin nähty,
+kun on merta kynnettihin,
+meren kolkot kuokittihin,
+kalahauat kaivettihin,
+syänveet syvennettihin,
+lampiveet on laskettihin,
+mäet mylleröitettihin,
+louhet luotihin kokohon.
+"Eikä lie sinua nähty,
+ei lie nähty eikä kuultu
+tätä maata saataessa,
+ilmoa suettaessa,
+ilman pieltä pistettäissä,
+taivon kaarta kannettaissa,
+kuuhutta kuletettaissa,
+aurinkoa autettaissa,
+otavaa ojennettaissa,
+taivoa tähitettäissä."
+Se on nuori Joukahainen
+tuosta tuon sanoiksi virkki:
+"Kun ei lie minulla mieltä,
+kysyn mieltä miekaltani.
+Oi on vanha Väinämöinen,
+laulaja laveasuinen!
+Lähe miekan mittelöhön,
+käypä kalvan katselohon!"
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"En noita pahoin pelänne
+miekkojasi, mieliäsi,
+tuuriasi, tuumiasi.
+Vaan kuitenki kaikitenki
+lähe en miekan mittelöhön
+sinun kanssasi, katala,
+kerallasi, kehno raukka."
+Siinä nuori Joukahainen
+murti suuta, väänti päätä,
+murti mustoa haventa.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Ken ei käy miekan mittelöhön,
+lähe ei kalvan katselohon,
+sen minä siaksi laulan,
+alakärsäksi asetan.
+Panen semmoiset urohot
+sen sikäli, tuon täkäli,
+sorran sontatunkiohon,
+läävän nurkkahan nutistan."
+Siitä suuttui Väinämöinen,
+siitä suuttui ja häpesi.
+Itse loihe laulamahan,
+sai itse sanelemahan:
+ei ole laulut lasten laulut,
+lasten laulut, naisten naurut,
+ne on partasuun urohon,
+joit' ei laula kaikki lapset
+eikä pojat puoletkana,
+kolmannetkana kosijat
+tällä inhalla iällä,
+katovalla kannikalla.
+
+Lauloi vanha Väinämöinen:
+järvet läikkyi, maa järisi,
+vuoret vaskiset vapisi,
+paaet vahvat paukahteli,
+kalliot kaheksi lenti,
+kivet rannoilla rakoili.
+Lauloi nuoren Joukahaisen:
+vesat lauloi vempelehen,
+pajupehkon länkilöihin,
+raiat rahkehen nenähän.
+Lauloi korjan kultalaian:
+lauloi lampihin haoiksi;
+lauloi ruoskan helmiletkun
+meren rantaruokosiksi;
+lauloi laukkipään hevosen
+kosken rannalle kiviksi.
+Lauloi miekan kultakahvan
+salamoiksi taivahalle,
+siitä jousen kirjavarren
+kaariksi vesien päälle,
+siitä nuolensa sulitut
+havukoiksi kiitäviksi,
+siitä koiran koukkuleuan,
+sen on maahan maakiviksi.
+Lakin lauloi miehen päästä
+pilven pystypää kokaksi;
+lauloi kintahat käestä
+umpilammin lumpehiksi,
+siitä haljakan sinisen
+hattaroiksi taivahalle,
+vyöltä ussakan utuisen
+halki taivahan tähiksi.
+Itsen lauloi Joukahaisen:
+lauloi suohon suonivöistä,
+niittyhyn nivuslihoista,
+kankahasen kainaloista.
+Jo nyt nuori Joukahainen
+jopa tiesi jotta tunsi:
+tiesi tielle tullehensa,
+matkallen osannehensa
+voittelohon, laulelohon
+kera vanhan Väinämöisen.
+Jaksoitteli jalkoansa:
+eipä jaksa jalka nousta;
+toki toistakin yritti:
+siin' oli kivinen kenkä.
+Siitä nuoren Joukahaisen
+jopa tuskaksi tulevi,
+läylemmäksi lankeavi.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Oi on viisas Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen!
+Pyörrytä pyhät sanasi,
+peräytä lausehesi!
+Päästä tästä pälkähästä,
+tästä seikasta selitä!
+Panenpa parahan makson,
+annan lunnahat lujimmat."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Niin mitä minullen annat,
+jos pyörrän pyhät sanani,
+peräytän lauseheni,
+päästän siitä pälkähästä,
+siitä seikasta selitän?"
+Sanoi nuori Joukahainen:
+"Onp' on mulla kaarta kaksi,
+jousta kaksi kaunokaista;
+yks' on lyömähän riveä,
+toinen tarkka ammunnalle.
+Ota niistä jompikumpi!"
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Huoli en, hurja, jousistasi,
+en, katala, kaaristasi!
+On noita itselläniki
+joka seinä seisoteltu,
+joka vaarnanen varottu:
+miehittä metsässä käyvät,
+urohitta ulkotöillä."
+Lauloi nuoren Joukahaisen,
+lauloi siitäki syvemmä.
+Sanoi nuori Joukahainen:
+"Onp' on mulla purtta kaksi,
+kaksi kaunoista venoa;
+yks' on kiistassa kepeä,
+toinen paljo kannattava.
+Ota niistä jompikumpi!"
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Enp' on huoli pursistasi,
+venehistäsi valita!
+On noita itselläniki
+joka tela tempaeltu,
+joka lahtema laottu,
+mikä tuulella tukeva,
+mikä vastasään menijä."
+Lauloi nuoren Joukahaisen,
+lauloi siitäki syvemmä.
+Sanoi nuori Joukahainen:
+"On mulla oritta kaksi,
+kaksi kaunoista hepoa;
+yks' on juoksulle jalompi,
+toinen raisu rahkehille.
+Ota niistä jompikumpi!"
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"En huoli hevosiasi,
+sure en sukkajalkojasi!
+On noita itselläniki
+joka soimi solmieltu,
+joka tanhua taluttu:
+vesi selvä selkäluilla,
+rasvalampi lautasilla."
+Lauloi nuoren Joukahaisen,
+lauloi siitäki syvemmä.
+Sanoi nuori Joukahainen:
+"Oi on vanha Väinämöinen!
+Pyörrytä pyhät sanasi,
+peräytä lausehesi!
+Annan kultia kypärin,
+hope'ita huovan täyen,
+isoni soasta saamat,
+taluttamat tappelosta."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"En huoli hope'itasi,
+kysy en, kurja, kultiasi!
+On noita itselläniki
+joka aitta ahtaeltu,
+joka vakkanen varottu:
+ne on kullat kuun-ikuiset,
+päivän-polviset hopeat."
+Lauloi nuoren Joukahaisen,
+lauloi siitäki syvemmä.
+Sanoi nuori Joukahainen:
+"Oi on vanha Väinämöinen!
+Päästä tästä pälkähästä,
+tästä seikasta selitä!
+Annan aumani kotoiset,
+heitän hietapeltoseni
+oman pääni päästimeksi,
+itseni lunastimeksi."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"En halaja aumojasi,
+herjä, hietapeltojasi!
+On noita itselläniki,
+peltoja joka perällä,
+aumoja joka aholla.
+Omat on paremmat pellot,
+omat aumat armahammat."
+Lauloi nuoren Joukahaisen,
+lauloi ainakin alemma.
+Siitä nuori Joukahainen
+toki viimein tuskautui,
+kun oli leuan liettehessä,
+parran paikassa pahassa,
+suun on suossa, sammalissa,
+hampahin haon perässä.
+Sanoi nuori Joukahainen:
+"Oi on viisas Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen!
+Laula jo laulusi takaisin,
+heitä vielä heikko henki,
+laske täältä pois minua!
+Virta jo jalkoa vetävi,
+hiekka silmiä hiovi.
+"Kun pyörrät pyhät sanasi,
+luovuttelet luottehesi,
+annan Aino siskoseni,
+lainoan emoni lapsen
+sulle pirtin pyyhkijäksi,
+lattian lakaisijaksi,
+hulikkojen huuhtojaksi,
+vaippojen viruttajaksi,
+kutojaksi kultavaipan,
+mesileivän leipojaksi."
+Siitä vanha Väinämöinen
+ihastui ikihyväksi,
+kun sai neion Joukahaisen
+vanhan päivänsä varaksi.
+Istuiksen ilokivelle,
+laulupaaelle paneikse.
+Lauloi kotvan, lauloi toisen,
+lauloi kotvan kolmannenki:
+pyörti pois pyhät sanansa,
+perin laski lausehensa.
+Pääsi nuori Joukahainen,
+pääsi leuan liettehestä,
+parran paikasta pahasta,
+hevonen kosken kivestä,
+reki rannalta haosta,
+ruoska rannan ruokosesta.
+Kohoeli korjahansa,
+reutoihe rekosehensa;
+läksi mielellä pahalla,
+syämellä synkeällä
+luoksi armahan emonsa,
+tykö valtavanhempansa.
+Ajoa karittelevi.
+Ajoi kummasti kotihin:
+rikki riihe'en rekensä,
+aisat poikki portahasen.
+Alkoi äiti arvaella,
+isonen sanan sanovi:
+"Suottapa rikoit rekesi,
+tahallasi aisan taitoit!
+Mitäpä kummasti kuletki,
+tulet tuhmasti kotihin?"
+Tuossa nuori Joukahainen
+itkeä vetistelevi
+alla päin, pahoilla mielin,
+kaiken kallella kypärin
+sekä huulin hyypynyisin,
+nenän suulle langennuisen.
+Emo ennätti kysyä,
+vaivan nähnyt vaaitella:
+"Mitä itket, poikueni,
+nuorna saamani, nureksit,
+olet huulin hyypynyisin,
+nenän suulle langennuisen?"
+Sanoi nuori Joukahainen:
+"Oi on maammo, kantajani!
+Jo on syytä syntynynnä,
+taikoja tapahtununna,
+syytä kyllin itkeäni,
+taikoja nureksiani!
+Tuot' itken tämän ikäni,
+puhki polveni murehin:
+annoin Aino siskoseni,
+lupasin emoni lapsen
+Väinämöiselle varaksi,
+laulajalle puolisoksi,
+turvaksi tutisevalle,
+suojaksi sopenkululle."
+Emo kahta kämmentänsä
+hykersi molempiansa;
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Elä itke, poikueni!
+Ei ole itkettäviä,
+suuresti surettavia:
+tuota toivoin tuon ikäni,
+puhki polveni halasin
+sukuhuni suurta miestä,
+rotuhuni rohkeata,
+vävykseni Väinämöistä,
+laulajata langokseni."
+Sisar nuoren Joukahaisen
+itse itkullen apeutui.
+Itki päivän, itki toisen
+poikkipuolin portahalla;
+itki suuresta surusta,
+apeasta miel'alasta.
+Sai emo sanelemahan:
+"Mitä itket, Ainoseni,
+kun olet saava suuren sulhon,
+miehen korkean kotihin
+ikkunoillen istujaksi,
+lautsoille lavertajaksi?"
+Tuon tytär sanoiksi virkki:
+"Oi emoni, kantajani!
+Itkenpä minä jotaki:
+itken kassan kauneutta,
+tukan nuoren tuuheutta,
+hivuksien hienoutta,
+jos ne piennä peitetähän,
+katetahan kasvavana.
+"Tuotapa ikäni itken,
+tuota päivän armautta,
+suloutta kuun komean,
+ihanuutta ilman kaiken,
+jos oisi nuorna jättäminen,
+lapsena unohtaminen
+veikon veistotanterille,
+ison ikkunan aloille."
+Sanovi emo tytölle,
+lausui vanhin lapsellensa:
+"Mene, huima, huolinesi,
+epäkelpo, itkuinesi!
+Ei ole syytä synkistyä,
+aihetta apeutua.
+Paistavi Jumalan päivä
+muuallaki maailmassa,
+ei isosi ikkunoilla,
+veikkosi veräjän suulla.
+Myös on marjoja mäellä,
+ahomailla mansikoita
+poimia sinun poloisen
+ilmassa etempänäki,
+ei aina ison ahoilla,
+veikon viertokankahilla."
+
+
+
+  Neljäs runo
+
+
+Tuopa Aino, neito nuori,
+sisar nuoren Joukahaisen,
+läksi luutoa lehosta,
+vastaksia varvikosta.
+Taittoi vastan taatollensa,
+toisen taittoi maammollensa,
+kokoeli kolmannenki
+verevälle veijollensa.
+Jo astui kohin kotia,
+lepikköä leuhautti.
+Tuli vanha Väinämöinen;
+näki neitosen lehossa,
+hienohelman heinikössä.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Eläpä muille, neiti nuori,
+kuin minulle, neiti nuori,
+kanna kaulanhelmilöitä,
+rinnanristiä rakenna,
+pane päätä palmikolle,
+sio silkillä hivusta!"
+Neiti tuon sanoiksi virkki:
+"En sinulle enkä muille
+kanna rinnanristilöitä,
+päätä silkillä sitaise.
+Huoli on haahen haljakoista,
+vehnän viploista valita;
+asun kaioissa sovissa,
+kasvan leivän kannikoissa
+tykönä hyvän isoni,
+kanssa armahan emoni."
+Riisti ristin rinnaltansa,
+sormukset on sormestansa,
+helmet kaulasta karisti,
+punalangat päänsä päältä,
+jätti maalle maan hyviksi,
+lehtohon lehon hyviksi.
+Meni itkien kotihin,
+kallotellen kartanolle.
+Iso istui ikkunalla,
+kirvesvartta kirjoavi:
+"Mitä itket, tyttö raukka,
+tyttö raukka, neito nuori?"
+"Onpa syytä itkeäni,
+vaivoja valittoani!
+Sitä itken, taattoseni,
+sitä itken ja valitan:
+kirpoi risti rinnaltani,
+kaune vyöstäni karisi,
+rinnalta hopearisti,
+vaskilangat vyöni päästä."
+Veljensä veräjän suulla
+vemmelpuuta veistelevi:
+"Mitä itket, sisko raukka,
+sisko raukka, neito nuori?"
+"Onpa syytä itkeäni,
+vaivoja valittoani!
+Sitä itken, veikko rukka,
+sitä itken ja valitan:
+kirpoi sormus sormestani,
+helmet kaulasta katosi,
+kullansormus sormestani,
+kaulasta hopeahelmet."
+Sisko sillan korvasella
+vyötä kullaista kutovi:
+"Mitä itket, sisko raukka,
+sisko raukka, neito nuori?"
+"Onpa syytä itkijällä,
+vaivoja vetistäjällä!
+Sitä itken, sisko rukka,
+sitä itken ja valitan:
+kirpoi kullat kulmiltani,
+hopeat hivuksiltani,
+sinisilkit silmiltäni,
+punanauhat pääni päältä."
+Emo aitan portahalla
+kuoretta kokoelevi:
+"Mitä itket, tytti raukka,
+tyttö raukka, neito nuori?"
+
+"Oi on maammo, kantajani,
+oi emo, imettäjäni!
+Onp' on syitä synke'itä,
+apeita ani pahoja!
+Sitä itken, äiti rukka,
+sitä, maammoni, valitan:
+läksin luutoa lehosta,
+vastanpäitä varvikosta.
+Taitoin vastan taatolleni,
+toisen taitoin maammolleni,
+kokoelin kolmannenki
+verevälle veijolleni.
+Aloin astua kotihin;
+astuinpa läpi ahosta:
+Osmoinen orosta virkkoi,
+Kalevainen kaskesmaalta:
+'Eläpä muille, neiti rukka,
+kuin minulle, neiti rukka,
+kanna kaulanhelmilöitä,
+rinnanristiä rakenna,
+pane päätä palmikolle,
+sio silkillä hivusta!'
+"Riistin ristin rinnaltani,
+helmet kaulasta karistin,
+sinilangat silmiltäni,
+punalangat pääni päältä,
+heitin maalle maan hyviksi,
+lehtohon lehon hyviksi.
+Itse tuon sanoiksi virkin:
+'En sinulle enkä muille
+kanna rinnanristiäni,
+päätä silkillä sitaise.
+Huoli en haahen haljakoista,
+vehnän viploista valita;
+asun kaioissa sovissa,
+kasvan leivän kannikoissa
+tykönä hyvän isoni,
+kanssa armahan emoni.'"
+Emo tuon sanoiksi virkki,
+lausui vanhin lapsellensa:
+"Elä itke, tyttäreni,
+nuorna saamani, nureksi!
+Syö vuosi suloa voita:
+tulet muita vuolahampi;
+toinen syö sianlihoa:
+tulet muita sirkeämpi;
+kolmas kuorekokkaroita:
+tulet muita kaunihimpi.
+Astu aittahan mäelle
+- aukaise parahin aitta - !
+Siell' on arkku arkun päällä,
+lipas lippahan lomassa.
+Aukaise parahin arkku,
+kansi kirjo kimmahuta:
+siin' on kuusi kultavyötä,
+seitsemän sinihamoista.
+Ne on Kuuttaren kutomat,
+Päivättären päättelemät.
+"Ennen neinnä ollessani,
+impenä eläessäni
+läksin marjahan metsälle,
+alle vaaran vaapukkahan.
+Kuulin Kuuttaren kutovan,
+Päivättären kehreävän
+sinisen salon sivulla,
+lehon lemmen liepehellä.
+"Minä luoksi luontelime,
+likelle lähentelime.
+Aloinpa anella noita,
+itse virkin ja sanelin:
+'Anna, Kuutar, kultiasi,
+Päivätär, hope'itasi
+tälle tyhjälle tytölle,
+lapsellen anelijalle!'
+"Antoi Kuutar kultiansa,
+Päivätär hope'itansa.
+Minä kullat kulmilleni,
+päälleni hyvät hopeat!
+Tulin kukkana kotihin,
+ilona ison pihoille.
+"Kannoin päivän, kannoin toisen.
+Jo päivänä kolmantena
+riisuin kullat kulmiltani,
+päältäni hyvät hopeat,
+vein ne aittahan mäelle,
+panin arkun kannen alle:
+siit' on asti siellä ollut
+ajan kaiken katsomatta.
+"Sio nyt silkit silmillesi,
+kullat kulmille kohota,
+kaulahan heleät helmet,
+kullanristit rinnoillesi!
+Pane paita palttinainen,
+liitä liinan-aivinainen,
+Hame verkainen vetäise,
+senp' on päälle silkkivyöhyt,
+sukat sulkkuiset koreat,
+kautokengät kaunokaiset!
+Pääsi kääri palmikolle,
+silkkinauhoilla sitaise,
+sormet kullansormuksihin,
+käet kullankäärylöihin!
+"Niin tulet tupahan tuolta,
+astut aitasta sisälle
+sukukuntasi suloksi,
+koko heimon hempeäksi:
+kulet kukkana kujilla,
+vaapukkaisena vaellat,
+ehompana entistäsi,
+parempana muinaistasi."
+Sen emo sanoiksi virkki,
+senp' on lausui lapsellensa.
+Ei tytär totellut tuota,
+ei kuullut emon sanoja;
+meni itkien pihalle,
+kaihoellen kartanolle.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Miten on mieli miekkoisien,
+autuaallisten ajatus?
+Niinp' on mieli miekkoisien,
+autuaallisten ajatus,
+kuin on vellova vetonen
+eli aalto altahassa.
+Mitenpä poloisten mieli,
+kuten allien ajatus?
+Niinpä on poloisten mieli,
+niinpä allien ajatus,
+kuin on hanki harjun alla,
+vesi kaivossa syvässä.
+"Usein nyt minun utuisen,
+use'in, utuisen lapsen,
+mieli kulkevi kulossa,
+vesakoissa viehkuroivi,
+nurmessa nuhaelevi,
+pensahassa piehtaroivi;
+mieli ei tervoa parempi,
+syän ei syttä valkeampi.
+"Parempi minun olisi,
+parempi olisi ollut
+syntymättä, kasvamatta,
+suureksi sukeumatta
+näille päiville pahoille,
+ilmoille ilottomille.
+Oisin kuollut kuusiöisnä,
+kaonnut kaheksanöisnä,
+oisi en paljoa pitänyt:
+vaaksan palttinapaloa,
+pikkaraisen pientaretta,
+emon itkua vähäisen,
+ison vieläki vähemmän,
+veikon ei väheäkänä."
+Itki päivän, itki toisen.
+Sai emo kyselemähän:
+"Mitä itket, impi rukka,
+kuta, vaivainen, valitat?"
+"Sitä itken, impi rukka,
+kaiken aikani valitan,
+kun annoit minun poloisen,
+oman lapsesi lupasit,
+käskit vanhalle varaksi,
+ikäpuolelle iloksi,
+turvaksi tutisevalle,
+suojaksi sopenkululle.
+Oisit ennen käskenynnä
+alle aaltojen syvien
+sisareksi siikasille,
+veikoksi ve'en kaloille!
+Parempi meressä olla,
+alla aaltojen asua
+sisarena siikasilla,
+veikkona ve'en kaloilla,
+kuin on vanhalla varana,
+turvana tutisijalla,
+sukkahansa suistujalla,
+karahkahan kaatujalla."
+Siitä astui aittamäelle,
+astui aittahan sisälle.
+Aukaisi parahan arkun,
+kannen kirjo kimmahutti:
+löysi kuusi kultavyötä,
+seitsemän sinihametta;
+ne on päällensä pukevi,
+varrellensa valmistavi.
+Pani kullat kulmillensa,
+hopeat hivuksillensa,
+sinisilkit silmillensä,
+punalangat päänsä päälle.
+Läksi siitä astumahan
+ahon poikki, toisen pitkin;
+vieri soita, vieri maita,
+vieri synkkiä saloja.
+Itse lauloi mennessänsä,
+virkki vieriellessänsä:
+"Syäntäni tuimelevi,
+päätäni kivistelevi.
+Eikä tuima tuimemmasti,
+kipeämmästi kivistä,
+jotta, koito, kuolisinki,
+katkeaisinki, katala,
+näiltä suurilta suruilta,
+ape'ilta miel'aloilta.
+"Jo oisi minulla aika
+näiltä ilmoilta eritä,
+aikani Manalle mennä,
+ikä tulla Tuonelahan:
+ei mua isoni itke,
+ei emo pane pahaksi,
+ei kastu sisaren kasvot,
+veikon silmät vettä vuoa,
+vaikka vierisin vetehen,
+kaatuisin kalamerehen
+alle aaltojen syvien,
+päälle mustien murien."
+Astui päivän, astui toisen,
+päivänäpä kolmantena
+ennätti meri etehen,
+ruokoranta vastahansa:
+tuohon yöhyt yllättävi,
+pimeä piättelevi.
+Siinä itki impi illan,
+kaikerteli kaiken yötä
+rannalla vesikivellä,
+laajalla lahen perällä.
+Aamulla ani varahin
+katsoi tuonne niemen päähän:
+kolme oli neittä niemen päässä ...
+ne on merta kylpemässä!
+Aino neiti neljänneksi,
+vitsan varpa viienneksi!
+Heitti paitansa pajulle,
+hamehensa haapaselle,
+sukkansa sulalle maalle,
+kenkänsä vesikivelle,
+helmet hietarantaselle,
+sormukset somerikolle.
+Kivi oli kirjava selällä,
+paasi kullan paistavainen:
+kiistasi kivellen uia,
+tahtoi paaelle paeta.
+Sitte sinne saatuansa
+asetaiksen istumahan
+kirjavaiselle kivelle,
+paistavalle paaterelle:
+kilahti kivi vetehen,
+paasi pohjahan pakeni,
+neitonen kiven keralla,
+Aino paaen palleassa.
+Siihenpä kana katosi,
+siihen kuoli impi rukka.
+Sanoi kerran kuollessansa,
+virkki vielä vierressänsä:
+"Menin merta kylpemähän,
+sainp' on uimahan selälle;
+sinne mä, kana, katosin,
+lintu, kuolin liian surman:
+elköhön minun isoni
+sinä ilmoisna ikänä
+vetäkö ve'en kaloja
+tältä suurelta selältä!
+"Läksin rannalle pesohon,
+menin merta kylpemähän;
+sinne mä, kana, katosin,
+lintu, kuolin liian surman:
+elköhön minun emoni
+sinä ilmoisna ikänä
+panko vettä taikinahan
+laajalta kotilahelta!
+"Läksin rannalle pesohon,
+menin merta kylpemähän;
+sinne mä, kana, katosin,
+lintu, kuolin liian surman:
+elköhönp' on veikkoseni
+sinä ilmoisna ikänä
+juottako sotaoritta
+rannalta merelliseltä!
+"Läksin rannalle pesohon,
+menin merta kylpemähän;
+sinne mä, kana, katosin,
+lintu, kuolin liian surman:
+elköhönp' on siskoseni
+sinä ilmoisna ikänä
+peskö tästä silmiänsä
+kotilahen laiturilta!
+Mikäli meren vesiä,
+sikäli minun veriä;
+mikäli meren kaloja,
+sikäli minun lihoja;
+mikä rannalla risuja,
+se on kurjan kylkiluita;
+mikä rannan heinäsiä,
+se hivusta hierottua."
+Se oli surma nuoren neien,
+loppu kaunihin kanasen...
+Kukas nyt sanan saatantahan,
+kielikerran kerrontahan
+neien kuuluhun kotihin,
+kaunihisen kartanohon?
+Karhu sanan saatantahan,
+kielikerran kerrontahan!
+Ei karhu sanoa saata:
+lehmikarjahan katosi.
+Kukas sanan saatantahan,
+kielikerran kerrontahan
+neien kuuluhun kotihin,
+kaunihisen kartanohon?
+Susi sanan saatantahan,
+kielikerran kerrontahan!
+Ei susi sanoa saata:
+lammaskarjahan katosi.
+Kukas sanan saatantahan,
+kielikerran kerrontahan
+neien kuuluhun kotihin,
+kaunihisen kartanohon?
+Repo sanan saatantahan,
+kielikerran kerrontahan!
+Ei repo sanoa saata:
+hanhikarjahan katosi.
+Kukas sanan saatantahan,
+kielikerran kerrontahan
+neien kuuluhun kotihin,
+kaunihisen kartanohon?
+Jänö sanan saatantahan,
+kielikerran kerrontahan!
+Jänis varman vastaeli:
+"Sana ei miehe'en katoa!"
+Läksi jänis juoksemahan,
+pitkäkorva piippomahan,
+vääräsääri vääntämähän,
+ristisuu ripottamahan
+neien kuuluhun kotihin,
+kaunihisen kartanohon.
+Juoksi saunan kynnykselle;
+kyykistäikse kynnykselle:
+sauna täynnä neitosia,
+vasta käessä vastoavat:
+"Saitko, kiero, keittimiksi,
+paltsasilmä, paistimiksi,
+isännällen iltaseksi,
+emännällen eineheksi,
+tyttären välipaloiksi,
+pojan puolipäiväseksi?"
+Jänis saattavi sanoa,
+kehräsilmä kerskaella:
+"Liepä lempo lähtenynnä
+kattiloihin kiehumahan!
+Läksin sanan saatantahan,
+kielikerran kerrontahan:
+jop' on kaunis kaatununna,
+tinarinta riutununna,
+sortunna hopeasolki,
+vyö vaski valahtanunna:
+mennyt lietohon merehen,
+alle aavojen syvien,
+sisareksi siikasille,
+veikoksi ve'en kaloille."
+Emo tuosta itkemähän,
+kyynelvierus vieremähän.
+Sai siitä sanelemahan,
+vaivainen valittamahan:
+"Elkätte, emot poloiset,
+sinä ilmoisna ikänä
+tuuitelko tyttäriä,
+lapsianne liekutelko
+vastoin mieltä miehelähän,
+niinkuin mie, emo poloinen,
+tuuittelin tyttöjäni,
+kasvatin kanasiani!"
+Emo itki, kyynel vieri:
+vieri vetrehet vetensä
+sinisistä silmistänsä
+poloisille poskillensa.
+Vieri kyynel, vieri toinen:
+vieri vetrehet vetensä
+poloisilta poskipäiltä
+ripe'ille rinnoillensa.
+Vieri kyynel, vieri toinen:
+vieri vetrehet vetensä
+ripe'iltä rinnoiltansa
+hienoisille helmoillensa.
+Vieri kyynel, vieri toinen:
+vieri vetrehet vetensä
+hienoisilta helmoiltansa
+punasuille sukkasille.
+Vieri kyynel, vieri toinen:
+vieri vetrehet vetensä
+punasuilta sukkasilta
+kultakengän kautosille.
+Vieri kyynel, vieri toinen:
+vieri vetrehet vetensä
+kultakengän kautosilta
+maahan alle jalkojensa;
+vieri maahan maan hyväksi,
+vetehen ve'en hyväksi.
+Ve'et maahan tultuansa
+alkoivat jokena juosta:
+kasvoipa jokea kolme
+itkemistänsä vesistä,
+läpi päänsä lähtemistä,
+alta kulman kulkemista.
+Kasvoipa joka jokehen
+kolme koskea tulista,
+joka kosken kuohumalle
+kolme luotoa kohosi,
+joka luo'on partahalle
+kunnas kultainen yleni;
+kunki kunnahan kukulle
+kasvoi kolme koivahaista,
+kunki koivun latvasehen
+kolme kullaista käkeä.
+Sai käköset kukkumahan.
+Yksi kukkui: "lemmen, lemmen!"
+Toinen kukkui: "sulhon, sulhon!"
+Kolmas kukkui: "auvon, auvon!"
+Kuka kukkui: "lemmen, lemmen!"
+Sep' on kukkui kuuta kolme
+lemmettömälle tytölle,
+meressä makoavalle.
+Kuka kukkui: "sulhon, sulhon!"
+Sep' on kukkui kuusi kuuta
+sulholle sulottomalle,
+ikävissä istuvalle.
+Kuka kukkui: "auvon, auvon!"
+Se kukkui ikänsä kaiken
+auvottomalle emolle,
+iän päivät itkevälle.
+Niin emo sanoiksi virkki
+kuunnellessansa käkeä:
+"Elköhön emo poloinen
+kauan kuunnelko käkeä!
+Kun käki kukahtelevi,
+niin syän sykähtelevi,
+itku silmähän tulevi,
+ve'et poskille valuvi,
+hereämmät herne-aarta,
+paksummat pavun jyveä:
+kyynärän ikä kuluvi,
+vaaksan varsi vanhenevi,
+koko ruumis runnahtavi
+kuultua kevätkäkösen."
+
+
+
+  Viides runo
+
+
+Jo oli sanoma saatu,
+viety viesti tuonnemmaksi
+neien nuoren nukkumasta,
+kaunihin katoamasta.
+Vaka vanha Väinämöinen,
+tuo tuosta pahoin pahastui:
+itki illat, itki aamut,
+yöhyet enemmin itki,
+kun oli kaunis kaatununna,
+neitonen nukahtanunna,
+mennyt lietohon merehen,
+alle aaltojen syvien.
+Astui huollen, huokaellen,
+syämellä synkeällä
+rannalle meren sinisen.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Sano nyt, Untamo, unesi,
+maku'usi, maan venyjä:
+missä Ahtola asuvi,
+neiot Vellamon venyvi?"
+Sanoipa Untamo unensa,
+maku'unsa maan venyjä:
+"Tuolla Ahtola asuvi,
+neiot Vellamon venyvi.
+Nenässä utuisen niemen,
+päässä saaren terhenisen
+alla aaltojen syvien,
+päällä mustien mutien.
+"Siellä Ahtola asuvi,
+neiot Vellamon venyvi
+pikkuisessa pirttisessä,
+kamarissa kaitaisessa,
+kiven kirjavan kylessä,
+paaen paksun kainalossa."
+Siitä vanha Väinämöinen
+vetihe venesijoille.
+Silmeävi siimojansa,
+katselevi onkiansa;
+otti ongen taskuhunsa,
+väkärauan väskyhynsä.
+Soutoa melastelevi,
+päähän saaren saauttavi,
+nenähän utuisen niemen,
+päähän saaren terhenisen.
+Siin' oli ongella olija,
+aina siimalla asuja,
+käeksellä kääntelijä.
+Laski launihin merelle,
+ongitteli, orhitteli:
+vapa vaskinen vapisi,
+hope'inen siima siukui,
+nuora kultainen kulisi.
+Jo päivänä muutamana,
+huomenna moniahana
+kala otti onkehensa,
+taimen takrarautahansa.
+Sen veti venosehensa,
+talui talkapohjahansa.
+Katselevi, kääntelevi.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Onp' on tuo kala kalanen,
+kun en tuota tunnekana!
+Sileähk' on siikaseksi,
+kuleahka kuujaseksi,
+haleahka haukiseksi,
+evätöin emäkalaksi;
+ihala imehnoksiki,
+päärivatoin neitoseksi,
+vyötöin veen on tyttöseksi,
+korvitoin kotikanaksi:
+luopuisin meriloheksi,
+syvän aallon ahveneksi."
+Vyöll' on veitsi Väinämöisen,
+pää hopea huotrasessa.
+Veti veitsen viereltänsä,
+huotrastansa pää hopean
+kalan palstoin pannaksensa,
+lohen leikkaellaksensa
+aamuisiksi atrioiksi,
+murkinaisiksi muruiksi,
+lohisiksi lounahiksi,
+iltaruoiksi isoiksi.
+Alkoi lohta leikkaella,
+veitsen viilteä kaloa:
+lohi loimahti merehen,
+kala kirjo kimmeltihe
+pohjasta punaisen purren,
+venehestä Väinämöisen.
+Äsken päätänsä ylenti,
+oikeata olkapäätä
+vihurilla viiennellä,
+kupahalla kuuennella;
+nosti kättä oikeata,
+näytti jalkoa vasenta
+seitsemännellä selällä,
+yheksännen aallon päällä.
+Sieltä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui ja pakisi:
+"Oi sie vanha Väinämöinen!
+En ollut minä tuleva
+lohi leikkaellaksesi,
+kala palstoin pannaksesi,
+aamuisiksi atrioiksi,
+murkinaisiksi muruiksi,
+lohisiksi lounahiksi,
+iltaruoiksi isoiksi."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Miksi sie olit tuleva?"
+"Olinpa minä tuleva
+kainaloiseksi kanaksi,
+ikuiseksi istujaksi,
+polviseksi puolisoksi,
+sijasi levittäjäksi,
+päänalaisen laskijaksi,
+pirtin pienen pyyhkijäksi,
+lattian lakaisijaksi,
+tulen tuojaksi tupahan,
+valkean virittäjäksi,
+leivän paksun paistajaksi,
+mesileivän leipojaksi,
+olutkannun kantajaksi,
+atrian asettajaksi.
+"En ollut merilohia,
+syvän aallon ahvenia:
+olin kapo, neiti nuori,
+sisar nuoren Joukahaisen,
+kuta pyyit kuun ikäsi,
+puhki polvesi halasit.
+"Ohoh, sinua, ukko utra,
+vähämieli Väinämöinen,
+kun et tuntenut piteä
+Vellamon vetistä neittä,
+ahon lasta ainokaista!"
+Sanoi vanha Väinämöinen
+alla päin, pahoilla mielin:
+"Oi on sisar Joukahaisen!
+Toki tullos toinen kerta!"
+Eip' on toiste tullutkana,
+ei toiste sinä ikänä:
+jo vetihe, vierähtihe,
+ve'en kalvosta katosi
+kiven kirjavan sisähän,
+maksankarvaisen malohon.
+Vaka vanha Väinämöinen
+tuo on tuossa arvelevi,
+miten olla, kuin eleä.
+Jo kutaisi sulkkunuotan,
+veti vettä ristin rastin,
+salmen pitkin, toisen poikki;
+veti vienoja vesiä,
+lohiluotojen lomia,
+noita Väinölän vesiä,
+Kalevalan kannaksia,
+synkkiä syväntehiä,
+suuria selän napoja,
+Joukolan jokivesiä,
+Lapin lahtirantasia.
+Sai kyllin kaloja muita,
+kaikkia ve'en kaloja,
+ei saanut sitä kalaista,
+mitä mielensä pitävi:
+Vellamon vetistä neittä,
+ahon lasta ainokaista.
+Siitä vanha Väinämöinen
+alla päin, pahoilla mielin,
+kaiken kallella kypärin
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Ohoh, hullu, hulluuttani,
+vähämieli, miehuuttani!
+Olipa minulla mieltä,
+ajatusta annettuna,
+syäntä suurta survottuna,
+oli ennen aikoinansa.
+Vaanpa nyt tätä nykyä,
+tällä inhalla iällä,
+puuttuvalla polveksella
+kaikki on mieli melkeässä,
+ajatukset arvoisessa,
+kaikki toimi toisialla.
+"Kuta vuotin kuun ikäni,
+kuta puolen polveani,
+Vellamon vetistä neittä,
+veen on viimeistä tytärtä
+ikuiseksi ystäväksi,
+polviseksi puolisoksi,
+se osasi onkeheni,
+vierähti venoseheni:
+minä en tuntenut piteä,
+en kotihin korjaella,
+laskin jälle lainehisin,
+alle aaltojen syvien!"
+Meni matkoa vähäisen,
+astui huollen, huokaellen;
+kulkevi kotia kohti.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Kukkui muinaiset käkeni,
+entiset ilokäkeni,
+kukkui ennen illoin, aamuin,
+kerran keskipäivälläki:
+mikä nyt sorti suuren äänen,
+äänen kaunihin kaotti?
+Suru sorti suuren äänen,
+huoli armahan alenti;
+sill' ei kuulu kukkuvaksi,
+päivän laskun laulavaksi
+minun iltani iloksi,
+huomeneni huopeheksi.
+"Enkä nyt tuota tieäkänä
+miten olla, kuin eleä,
+tällä ilmalla asua,
+näillä mailla matkaella.
+Oisiko emo elossa,
+vanhempani valvehella,
+sepä saattaisi sanoa,
+miten pystössä pysyä,
+murehisin murtumatta,
+huolihin katoamatta
+näissä päivissä pahoissa,
+ape'issa miel'aloissa!"
+Emo hauasta havasi,
+alta aallon vastaeli:
+"Viel' onpi emo elossa,
+vanhempasi valvehella,
+joka saattavi sanoa,
+miten olla oikeana,
+murehisin murtumatta,
+huolihin katoamatta
+niissä päivissä pahoissa,
+ape'issa miel'aloissa:
+mene Pohjan tyttärihin!
+Siell' on tyttäret somemmat,
+neiet kahta kaunihimmat,
+viittä, kuutta virkeämmät,
+ei Joukon jorottaria,
+Lapin lapsilönttäreitä.
+"Sieltä naios, poikaseni,
+paras Pohjan tyttäristä,
+jok' on sievä silmiltänsä,
+kaunis katsannoisiltansa,
+aina joutuisa jalalta
+sekä liukas liikunnolta!"
+
+
+
+  Kuudes runo
+
+
+Vaka vanha Väinämöinen
+lähteäksensä käkesi
+tuonne kylmähän kylähän,
+pimeähän Pohjolahan.
+Otti olkisen orihin,
+hernevartisen hevosen,
+pisti suitset kullan suuhun,
+päitsensä hopean päähän:
+itse istuvi selälle,
+löihe reisin ratsahille.
+Ajoa hyryttelevi,
+matkoansa mittelevi
+orihilla olkisella,
+hernevarrella hevolla.
+Ajoi Väinölän ahoja,
+Kalevalan kankahia:
+hepo juoksi, matka joutui,
+koti jääpi, tie lyheni.
+Jo ajoi meren selälle,
+ulapalle aukealle
+kapioisen kastumatta,
+vuohisen vajoumatta.
+Olipa nuori Joukahainen,
+laiha poika lappalainen.
+Piti viikoista vihoa,
+ylen kauaista kaetta
+kera vanhan Väinämöisen,
+päälle laulajan ikuisen.
+Laativi tulisen jousen,
+jalon kaaren kaunistavi:
+kaaren rauasta rakenti,
+vaskesta selän valavi;
+noita on kullalla kuvaili,
+hopealla huolitteli.
+Mistä siihen nauhan saapi,
+kusta jäntehen tapasi?
+Hiien hirven suoniloista,
+Lemmon liinanuorasista!
+Sai kaaren kanineheksi,
+jousen varsin valmihiksi.
+Kaari on kaunihin näköinen,
+jousi jonki maksavainen:
+hevonen selällä seisoi,
+varsa juoksi vartta myöten,
+kapo kaarella makasi,
+jänö jäntimen sijassa.
+Vuoli piiliä pinosen,
+kolmisulkia kokosen:
+varret tammesta vanuvi,
+päät tekevi tervaksesta.
+Minkä saapi valmihiksi,
+sen sitte sulittelevi
+pääskyn pienillä sulilla,
+varpusen vivustimilla.
+Karkaeli nuoliansa,
+puretteli piiliänsä
+maon mustissa mujuissa,
+käärmehen kähyverissä.
+Sai vasamat valmihiksi,
+jousen jänniteltäväksi.
+Siitä vuotti Väinämöistä,
+saavaksi suvantolaista;
+vuotti illan, vuotti aamun,
+vuotti kerran keskipäivän.
+Viikon vuotti Väinämöistä,
+viikon vuotti, ei väsynyt,
+istuellen ikkunoissa,
+valvoen vajojen päissä,
+kuunnellen kujan perällä,
+vahtaellen vainiolla,
+viini nuolia selässä,
+hyvä kaari kainalossa.
+Vuotteli ulompanaki,
+talon toisen tuolla puolla:
+nenässä tulisen niemen,
+tulikaiskun kainalossa,
+korvalla tulisen kosken,
+pyhän virran viertimellä.
+Niin päivänä muutamana,
+huomenna moniahana
+loi silmänsä luotehelle,
+käänti päätä päivän alle;
+keksi mustasen merellä,
+sinerväisen lainehilla:
+"Onko se iässä pilvi,
+päivän koite koillisessa?"
+Ei ollut iässä pilvi,
+päivän koite koillisessa:
+oli vanha Väinämöinen,
+laulaja iän-ikuinen,
+matkoava Pohjolahan,
+kulkeva Pimentolahan
+orihilla olkisella,
+hernevarrella hevolla.
+Tuop' on nuori Joukahainen,
+laiha poika lappalainen,
+jou'utti tulisen jousen,
+koppoi kaaren kaunihimman
+pään varalle Väinämöisen,
+surmaksi suvantolaisen.
+Ennätti emo kysyä,
+vanhempansa tutkaella:
+"Kellen jousta jouahutat,
+kaarta rauta rauahutat?"
+Tuop' on nuori Joukahainen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Tuohon jousta jouahutan,
+kaarta rauta rauahutan:
+pään varalle Väinämöisen,
+surmaksi suvantolaisen.
+Ammun vanhan Väinämöisen,
+lasken laulajan ikuisen
+läpi syämen, maksan kautta,
+halki hartiolihojen."
+Emo kielti ampumasta,
+emo kielti ja epäsi:
+"Elä ammu Väinämöistä,
+kaota kalevalaista!
+Väinö on sukua suurta:
+lankoni sisaren poika.
+"Ampuisitko Väinämöisen,
+kaataisit kalevalaisen,
+ilo ilmalta katoisi,
+laulu maalta lankeaisi.
+Ilo on ilmalla parempi,
+laulu maalla laatuisampi,
+kuin onpi Manalan mailla,
+noilla Tuonelan tuvilla."
+Tuossa nuori Joukahainen
+jo vähän ajattelevi,
+pikkuisen piättelevi:
+käsi käski ampumahan,
+käsi käski, toinen kielti,
+sormet suoniset pakotti.
+Virkki viimeinki sanoiksi,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Kaotkohot jos kahesti
+kaikki ilmaiset ilomme,
+kaikki laulut langetkohot!
+Varsin ammun, en varanne."
+Jännitti tulisen jousen,
+veti vaskisen vekaran
+vasten polvea vasenta,
+jalan alta oikeansa.
+Veti viinestä vasaman,
+sulan kolmikoipisesta,
+otti nuolen orhe'imman,
+valitsi parahan varren;
+tuon on juonelle asetti,
+liitti liinajäntehelle.
+Oikaisi tulisen jousen
+olallehen oikealle,
+asetaiksen ampumahan,
+ampumahan Väinämöistä.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Iske nyt, koivuinen sakara,
+petäjäinen selkä, lyö'ös,
+jänne liina, lippaellos!
+Min käsi alentanehe,
+sen nuoli ylentäköhön;
+min käsi ylentänehe,
+sen nuoli alentakohon!"
+Lekahutti liipaisinta,
+ampui nuolen ensimäisen:
+se meni kovan ylätse,
+päältä pään on taivahalle,
+pilvihin pirajavihin,
+hattaroihin pyörivihin.
+Toki ampui, ei totellut.
+Ampui toisen nuoliansa:
+se meni kovan alatse,
+alaisehen maa-emähän;
+tahtoi maa manalle mennä,
+hietaharju halkiella.
+Ampui kohta kolmannenki:
+kävi kohti kolmannesti,
+sapsohon sinisen hirven
+alta vanhan Väinämöisen;
+ampui olkisen orihin,
+hernevartisen hevosen
+läpi länkiluun lihoista,
+kautta kainalon vasemman.
+Siitä vanha Väinämöinen
+sormin suistuvi sulahan,
+käsin kääntyi lainehesen,
+kourin kuohu'un kohahti
+selästä sinisen hirven,
+hernevartisen hevosen.
+Nousi siitä suuri tuuli,
+aalto ankara merellä;
+kantoi vanhan Väinämöisen,
+uitteli ulomma maasta
+noille väljille vesille,
+ulapoille auke'ille.
+Siinä nuori Joukahainen
+itse kielin kerskaeli:
+"Et sinä, vanha Väinämöinen,
+enämpi elävin silmin
+sinä ilmoisna ikänä,
+kuuna kullan valkeana
+astu Väinölän ahoja,
+Kalevalan kankahia!
+"Kupli nyt siellä kuusi vuotta,
+seuro seitsemän kesyttä,
+karehi kaheksan vuotta
+noilla väljillä vesillä,
+lake'illa lainehilla:
+vuotta kuusi kuusipuuna,
+seitsemän petäjäpuuna,
+kannon pölkkynä kaheksan!"
+Siitä pistihe sisälle.
+Sai emo kysyneheksi:
+"Joko ammuit Väinämöisen,
+kaotit Kalevan poian?"
+Tuop' on nuori Joukahainen
+sanan vastahan sanovi:
+"Jo nyt ammuin Väinämöisen
+ja kaaoin kalevalaisen,
+loin on merta luutimahan,
+lainetta lakaisemahan.
+Tuohon lietohon merehen,
+aivan aaltojen sekahan
+sortui ukko sormillehen,
+kääntyi kämmenyisillehen;
+siitä kyykertyi kylelle,
+selällehen seisottihe
+meren aaltojen ajella,
+meren tyrskyn tyyräellä."
+Tuon emo sanoiksi virkki:
+"Pahoin teit sinä poloinen,
+kun on ammuit Väinämöisen,
+kaotit kalevalaisen,
+Suvantolan suuren miehen,
+Kalevalan kaunihimman!"
+
+
+
+  Seitsemäs runo
+
+
+Vaka vanha Väinämöinen
+uipi aavoja syviä;
+kulki kuusisna hakona,
+petäjäisnä pehkiönä
+kuusi päiveä kesäistä,
+kuusi yötä järkiähän,
+eessänsä vesi vetelä,
+takanansa taivas selvä.
+Uip' on vielä yötä kaksi,
+kaksi päiveä pisintä.
+Niin yönä yheksäntenä,
+kaheksannen päivän päästä
+toki tuskaksi tulevi,
+painuvi pakolliseksi.
+Kun ei ole kynttä varpahissa
+eikä sormissa niveltä.
+Siinä vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Voi minä poloinen poika,
+voi poika polon-alainen,
+kun läksin omilta mailta,
+elomailta entisiltä
+iäkseni ilman alle,
+kuuksi päiväksi kululle,
+tuulten tuuiteltavaksi,
+aaltojen ajeltavaksi
+näillä väljillä vesillä,
+ulapoilla auke'illa!
+Vilu on täällä ollakseni,
+vaiva värjätelläkseni,
+aina aalloissa asua,
+veen selällä seurustella.
+"Enkä tuota tieäkänä,
+miten olla, kuin eleä
+tällä inhalla iällä,
+katovalla kannikalla:
+tuulehenko teen tupani,
+vetehenkö pirtin veistän?
+"Teen mä tuulehen tupani:
+ei ole tuulessa tukea;
+veistän pirttini vetehen:
+vesi viepi veistokseni."
+Lenti lintunen Lapista,
+kokkolintu koillisesta.
+Ei ole kokko suuren suuri
+eikä kokko pienen pieni:
+yksi siipi vettä viisti,
+toinen taivasta lakaisi,
+pursto merta pyyhätteli,
+nokka luotoja lotaisi.
+Lenteleikse, liiteleikse,
+katseleikse, käänteleikse.
+Näki vanhan Väinämöisen
+selällä meren sinisen:
+"Mit' olet meressä, miesi,
+uros, aaltojen seassa?"
+Vaka vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Sit' olen meressä miesi,
+uros aaltojen varassa:
+läksin neittä Pohjolasta,
+impeä Pimentolasta.
+"Ajoa karautime
+suloa meryttä myöten.
+Niin päivänä muutamana,
+huomenna moniahana
+tulin Luotolan lahelle,
+Joukolan jokivesille:
+hepo alta ammuttihin,
+itseäni mielittihin.
+"Siitä vierähin vetehen,
+sorruin sormin lainehesen
+tuulen tuuiteltavaksi,
+aaltojen ajeltavaksi.
+"Tulipa tuuli luotehesta,
+iästä iso vihuri;
+se mun kauas kannatteli,
+uitteli ulomma maasta.
+Mont' olen päiveä pälynnyt,
+monta yötä uiksennellut
+näitä väljiä vesiä,
+ulapoita auke'ita;
+enk' on tuota tunnekana,
+arvoa, älyäkänä,
+kumpi kuoloksi tulevi,
+kumpi ennen ennättävi:
+nälkähänkö nääntyminen,
+vai vetehen vaipuminen."
+Sanoi kokko, ilman lintu:
+"Ellös olko milläskänä!
+Seisotaite selkähäni,
+nouse kynkkäluun nenille!
+Mie sinun merestä kannan,
+minne mielesi tekevi.
+Vielä muistan muunki päivän,
+arvoan ajan paremman,
+kun ajoit Kalevan kasken,
+Osmolan salon sivallit:
+heitit koivun kasvamahan,
+puun sorean seisomahan
+linnuille lepeämiksi,
+itselleni istumiksi."
+Siitä vanha Väinämöinen
+kohottavi kokkoansa;
+mies on nousevi merestä,
+uros aallosta ajaikse,
+siiville sijoitteleikse,
+kokon kynkkäluun nenille.
+Tuop' on kokko, ilman lintu,
+kantoi vanhan Väinämöisen,
+viepi tuulen tietä myöten,
+ahavan ratoa myöten
+Pohjan pitkähän perähän,
+summahan Sariolahan.
+Siihen heitti Väinämöisen,
+itse ilmahan kohosi.
+Siinä itki Väinämöinen,
+siinä itki ja urisi
+rannalla merellisellä,
+nimen tietämättömällä,
+sata haavoa sivulla,
+tuhat tuulen pieksemätä,
+partaki pahoin kulunut,
+tukka mennyt tuuhakaksi.
+Itki yötä kaksi, kolme,
+saman verran päiviäki;
+eikä tiennyt tietä käyä,
+outo, matkoa osannut
+palataksensa kotihin,
+mennä maille tuttaville,
+noille syntymäsijoille,
+elomaillen entisille.
+Pohjan piika pikkarainen,
+vaimo valkeanverinen,
+teki liiton päivän kanssa,
+päivän kanssa, kuun keralla
+yhen ajan noustaksensa
+ja yhen havataksensa:
+itse ennen ennätteli,
+ennen kuuta, aurinkoa,
+kukonki kurahtamatta,
+kanan lapsen laulamatta.
+Viisi villoa keritsi,
+kuusi lammasta savitsi,
+villat saatteli saraksi,
+kaikki vatvoi vaattehiksi
+ennen päivän nousemista,
+auringon ylenemistä.
+Pesi siitä pitkät pöyät,
+laajat lattiat lakaisi
+vastasella varpaisella,
+luutasella lehtisellä.
+Ammueli rikkasensa
+vaskisehen vakkasehen;
+vei ne ulos usta myöten,
+pellolle pihoa myöten,
+perimäisen pellon päähän,
+alimaisen aian suuhun.
+Seisattelihe rikoille,
+kuuntelihe, kääntelihe:
+kuulevi mereltä itkun,
+poikki joen juorotuksen.
+Juosten joutuvi takaisin,
+pian pirttihin menevi;
+sanoi tuonne saatuansa,
+toimitteli tultuansa:
+"Kuulin mie mereltä itkun,
+poikki joen juorotuksen."
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+Pohjan akka harvahammas,
+pian pistihe pihalle,
+vierähti veräjän suuhun;
+siinä korvin kuunteleikse.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ei ole itku lapsen itku
+eikä vaimojen valitus;
+itku on partasuun urohon,
+jouhileuan juorottama."
+Työnnälti venon vesille,
+kolmilaian lainehille;
+itse loihe soutamahan.
+Sekä souti jotta joutui:
+souti luoksi Väinämöisen,
+luoksi itkevän urohon.
+Siinä itki Väinämöinen,
+urisi Uvannon sulho
+pahalla pajupurolla,
+tiheällä tuomikolla:
+suu liikkui, järisi parta,
+vaan ei leuka lonkaellut.
+Sanoi Pohjolan emäntä,
+puhutteli, lausutteli:
+"Ohoh sinua, ukko utra!
+Jo olet maalla vierahalla."
+Vaka vanha Väinämöinen
+päätänsä kohottelevi.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Jo ma tuon itseki tieän:
+olen maalla vierahalla,
+tuiki tuntemattomalla.
+Maallani olin parempi,
+kotonani korkeampi."
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Saisiko sanoakseni,
+oisiko lupa kysyä,
+mi sinä olet miehiäsi
+ja kuka urohiasi?"
+Vaka vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Mainittihinpa minua,
+arveltihin aikoinansa
+illoilla iloitsijaksi,
+joka laakson laulajaksi
+noilla Väinölän ahoilla,
+Kalevalan kankahilla.
+Mi jo lienenki katala,
+tuskin tunnen itsekänä."
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Nouse jo norosta, miesi,
+uros, uuelle uralle,
+haikeasi haastamahan,
+satuja sanelemahan!"
+Otti miehen itkemästä,
+urohon urisemasta;
+saattoi siitä purtehensa,
+istutti venon perähän.
+Itse airoille asettui,
+soutimille suorittihe;
+souti poikki Pohjolahan,
+viepi vierahan tupahan.
+Syötteli nälästynehen,
+kastunehen kuivaeli;
+siitä viikon hierelevi,
+hierelevi, hautelevi:
+teki miehen terveheksi,
+urohon paranneheksi.
+Kysytteli, lausutteli,
+itse virkki, noin nimesi:
+"Mitä itkit, Väinämöinen,
+uikutit, uvantolainen,
+tuolla paikalla pahalla,
+rannalla meryttä vasten?"
+Vaka vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Onpa syytä itkeäni,
+vaivoja valittoani!
+Kauan oon meriä uinut,
+lapioinnut lainehia
+noilla väljillä vesillä,
+ulapoilla auke'illa.
+"Tuota itken tuon ikäni,
+puhki polveni murehin,
+kun ma uin omilta mailta,
+tulin mailta tuttavilta
+näille ouoille oville,
+veräjille vierahille.
+Kaikki täällä puut purevi,
+kaikki havut hakkoavi,
+joka koivu koikkoavi,
+joka leppä leikkoavi:
+yks' on tuuli tuttuani,
+päivä ennen nähtyäni
+näillä mailla vierahilla,
+äkkiouoilla ovilla."
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+siitä tuon sanoiksi saatti:
+"Elä itke, Väinämöinen,
+uikuta, uvantolainen!
+Hyvä tääll' on ollaksesi,
+armas aikaellaksesi,
+syöä lohta luotaselta,
+sivulta sianlihoa."
+Silloin vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Kylkehen kyläinen syönti
+hyvissäki vierahissa;
+mies on maallansa parempi,
+kotonansa korkeampi.
+Soisipa sula Jumala,
+antaisipa armoluoja:
+pääsisin omille maille,
+elomaillen entisille!
+Parempi omalla maalla
+vetonenki virsun alta,
+kuin on maalla vierahalla
+kultamaljasta metonen."
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Niin mitä minullen annat,
+kun saatan omille maille,
+oman peltosi perille,
+kotisaunan saapuville?"
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Mitäpä kysyt minulta,
+jos saatat omille maille,
+oman peltoni perille,
+oman käen kukkumille,
+oman linnun laulamille!
+Otatko kultia kypärin,
+hope'ita huovallisen?"
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ohoh viisas Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen!
+En kysele kultiasi,
+halaja hope'itasi:
+kullat on lasten kukkasia,
+hopeat hevon helyjä.
+Taiatko takoa sammon,
+kirjokannen kalkutella
+joutsenen kynän nenästä,
+maholehmän maitosesta,
+yhen ohrasen jyvästä,
+yhen uuhen villasesta,
+niin annan tytön sinulle,
+panen neien palkastasi,
+saatan sun omille maille,
+oman linnun laulamille,
+oman kukon kuulumille,
+oman peltosi perille."
+Vaka vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Taia en sampoa takoa,
+kirjokantta kirjoitella.
+Saata mie omille maille:
+työnnän seppo Ilmarisen,
+joka samposi takovi,
+kirjokannet kalkuttavi,
+neitosi lepyttelevi,
+tyttäresi tyy'yttävi.
+"Se on seppo sen mokoma,
+ylen taitava takoja,
+jok' on taivoa takonut,
+ilman kantta kalkutellut:
+ei tunnu vasaran jälki
+eikä pihtien pitämät."
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Sille työnnän tyttäreni,
+sille lapseni lupoan,
+joka sampuen takovi,
+kannen kirjo kirjoittavi
+joutsenen kynän nenästä,
+maholehmän maitosesta,
+yhen ohrasen jyvästä,
+yhen uuhen untuvasta."
+Pani varsan valjahisin,
+ruskean re'en etehen;
+saattoi vanhan Väinämöisen,
+istutti oron rekehen.
+Siitä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Elä päätäsi ylennä,
+kohottele kokkoasi,
+kun ei uupune oronen,
+tahi ei ilta ennättäne:
+josp' on päätäsi ylennät,
+kohottelet kokkoasi,
+jo toki tuho tulevi,
+paha päivä päälle saapi."
+Siitä vanha Väinämöinen
+löi orosen juoksemahan,
+harjan liina liikkumahan.
+Ajoa karittelevi
+pimeästä Pohjolasta,
+summasta Sariolasta.
+
+
+
+  Kahdeksas runo
+
+
+Tuo oli kaunis Pohjan neiti,
+maan kuulu, ve'en valio.
+Istui ilman vempelellä,
+taivon kaarella kajotti
+pukehissa puhta'issa,
+valke'issa vaattehissa;
+kultakangasta kutovi,
+hope'ista huolittavi
+kultaisesta sukkulasta,
+pirralla hope'isella.
+Suihki sukkula piossa,
+käämi käessä kääperöitsi,
+niiet vaskiset vatisi,
+hope'inen pirta piukki
+neien kangasta kutoissa,
+hope'ista huolittaissa.
+Vaka vanha Väinämöinen
+ajoa karittelevi
+pimeästä Pohjolasta,
+summasta Sariolasta.
+Ajoi matkoa palasen,
+pikkaraisen piirrätteli:
+kuuli sukkulan surinan
+ylähältä päänsä päältä.
+Tuossa päätänsä kohotti,
+katsahtavi taivahalle:
+kaari on kaunis taivahalla,
+neiti kaaren kannikalla,
+kultakangasta kutovi,
+hope'ista helkyttävi.
+Vaka vanha Väinämöinen
+heti seisatti hevosen.
+Tuossa tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Tule, neiti, korjahani,
+laskeite rekoseheni!"
+Neiti tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui ja kysyvi:
+"Miksi neittä korjahasi,
+tyttöä rekosehesi?"
+Vaka vanha Väinämöinen
+tuop' on tuohon vastaeli:
+"Siksi neittä korjahani,
+tyttöä rekoseheni:
+mesileivän leipojaksi,
+oluen osoajaksi,
+joka lautsan laulajaksi,
+ikkunan iloitsijaksi
+noilla Väinölän tiloilla,
+Kalevalan kartanoilla."
+Neiti tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui ja pakisi:
+"Kun kävin mataramaalla,
+keikuin keltakankahalla
+eilen iltamyöhäsellä,
+aletessa aurinkoisen,
+lintu lauleli lehossa,
+kyntörastas raksutteli:
+lauleli tytärten mielen
+ja lauloi miniän mielen.
+"Mie tuota sanelemahan,
+linnulta kyselemähän:
+'Oi sie kyntörastahainen!
+Laula korvin kuullakseni:
+kumman on parempi olla,
+kumman olla kuuluisampi,
+tyttärenkö taattolassa
+vai miniän miehelässä?'
+"Tiainenpa tieon antoi,
+kyntörastas raksahutti:
+'Valkea kesäinen päivä,
+neitivalta valkeampi;
+vilu on rauta pakkasessa,
+vilumpi miniävalta.
+Niin on neiti taattolassa,
+kuin marja hyvällä maalla,
+niin miniä miehelässä,
+kuin on koira kahlehissa.
+Harvoin saapi orja lemmen,
+ei miniä milloinkana.'"
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Tyhjiä tiaisen virret,
+rastahaisen raksutukset!
+Lapsi on tytär kotona,
+vasta on neiti naituansa.
+Tule, neiti, korjahani,
+laskeite rekoseheni!
+En ole mitätön miesi,
+uros muita untelompi."
+Neiti taiten vastaeli,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Sitte sun mieheksi sanoisin,
+urohoksi arveleisin,
+jospa jouhen halkaiseisit
+veitsellä kärettömällä,
+munan solmuhun vetäisit
+solmun tuntumattomaksi."
+Vaka vanha Väinämöinen
+jouhen halki halkaisevi
+veitsellä kärettömällä,
+aivan tutkaimettomalla;
+munan solmuhun vetävi
+solmun tuntumattomaksi.
+Käski neittä korjahansa,
+tyttöä rekosehensa.
+Neiti taiten vastaeli:
+"Ehkäpä tulen sinulle,
+kun kiskot kivestä tuohta,
+säret jäästä aiaksia
+ilman palan pakkumatta,
+pilkkehen pirahtamatta."
+Vaka vanha Väinämöinen
+ei tuosta kovin hätäile:
+kiskoipa kivestä tuohta,
+särki jäästä aiaksia
+ilman palan pakkumatta,
+pilkkehen pirahtamatta.
+Kutsui neittä korjahansa,
+tyttöä rekosehensa.
+Neiti taiten vastoavi,
+sanovi sanalla tuolla:
+"Sillenpä minä menisin,
+kenp' on veistäisi venosen
+kehrävarteni muruista,
+kalpimeni kappaleista,
+työntäisi venon vesille,
+uuen laivan lainehille
+ilman polven polkematta,
+ilman kouran koskematta,
+käsivarren kääntämättä,
+olkapään ojentamatta."
+Siitä vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Liene ei maassa, maailmassa,
+koko ilman kannen alla
+mointa laivan laatijata,
+vertoani veistäjätä."
+Otti värttinän muruja,
+kehrävarren kiertimiä;
+läksi veistohon venosen,
+satalauan laittelohon
+vuorelle teräksiselle,
+rautaiselle kalliolle.
+Veikaten venettä veisti,
+purtta puista uhkaellen.
+Veisti päivän, veisti toisen,
+veisti kohta kolmannenki:
+ei kirves kivehen koske,
+kasa ei kalka kalliohon.
+Niin päivällä kolmannella
+Hiisi pontta pyörähytti,
+Lempo tempasi tereä,
+Paha vartta vaapahutti.
+Kävipä kivehen kirves,
+kasa kalkkoi kalliohon;
+kirves kilpistyi kivestä,
+terä liuskahti liha'an,
+polvehen pojan pätöisen,
+varpahasen Väinämöisen.
+Sen Lempo lihoille liitti,
+Hiisi suonille sovitti:
+veri pääsi vuotamahan,
+hurme huppelehtamahan.
+Vaka vanha Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen,
+tuossa tuon sanoiksi virkki,
+noin on lausui ja pakisi:
+"Oi sie kirves kikkanokka,
+tasaterä tapparainen!
+Luulitko puuta purrehesi,
+honkoa hotaisnehesi,
+petäjätä pannehesi,
+koivua kohannehesi,
+kun sa lipsahit liha'an,
+solahutit suonilleni?"
+Loihe siitä loitsimahan,
+sai itse sanelemahan.
+Luki synnyt syitä myöten,
+luottehet lomia myöten,
+mutt' ei muista muutamia
+rauan suuria sanoja,
+joista salpa saataisihin,
+luja lukko tuotaisihin
+noille rauan ratkomille,
+suu sinervän silpomille.
+Jo veri jokena juoksi,
+hurme koskena kohisi:
+peitti maassa marjan varret,
+kanervaiset kankahalla.
+Eik' ollut sitä mätästä,
+jok' ei tullut tulvillehen
+noita liikoja veriä,
+hurmehia huurovia
+polvesta pojan totisen,
+varpahasta Väinämöisen.
+Vaka vanha Väinämöinen
+ketti villoja kiveltä,
+otti suolta sammalia,
+maasta mättähän repäisi
+tukkeheksi tuiman reiän,
+paikaksi pahan veräjän;
+ei vääjä vähäistäkänä,
+pikkuistakana piätä.
+Jopa tuskaksi tulevi,
+läylemmäksi lankeavi.
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse itkuhun hyräytyi;
+pani varsan valjahisin,
+ruskean re'en etehen,
+siitä reuoikse rekehen,
+kohennaikse korjahansa.
+Laski virkkua vitsalla,
+helähytti helmisvyöllä;
+virkku juoksi, matka joutui,
+reki vieri, tie lyheni.
+Jo kohta kylä tulevi:
+kolme tietä kohtoavi.
+Vaka vanha Väinämöinen
+ajavi alinta tietä
+alimaisehen talohon.
+Yli kynnyksen kysyvi:
+"Oisiko talossa tässä
+rauan raannan katsojata,
+uron tuskan tuntijata,
+vammojen vakittajata?"
+Olipa lapsi lattialla,
+poika pieni pankon päässä.
+Tuop' on tuohon vastoavi:
+"Ei ole talossa tässä
+rauan raannan katsojata,
+uron tuskan tuntijata,
+kivun kiinniottajata,
+vammojen vakittajata;
+onpi toisessa talossa:
+aja toisehen talohon!"
+Vaka vanha Väinämöinen
+laski virkkua vitsalla,
+ajoa suhuttelevi.
+Ajoi matkoa palasen,
+keskimäistä tietä myöten
+keskimäisehen talohon.
+Kysyi kynnyksen takoa,
+anoi alta ikkunaisen:
+"Oisiko talossa tässä
+rauan raannan katsojata,
+salpoa verisatehen,
+suonikosken sortajata?"
+Akka oli vanha vaipan alla,
+kielipalku pankon päässä.
+Akka varsin vastaeli,
+hammas kolmi kolkkaeli:
+"Ei ole talossa tässä
+rauan raannan katsojata,
+verisynnyn tietäjätä,
+kivun kiinniottajata;
+onpi toisessa talossa:
+aja toisehen talohon!"
+Vaka vanha Väinämöinen
+laski virkkua vitsalla,
+ajoa suhuttelevi.
+Ajoi matkoa palasen,
+ylimäistä tietä myöten
+ylimäisehen talohon.
+Yli kynnyksen kysyvi,
+lausui lakkapuun takoa:
+"Oisiko talossa tässä
+rauan raannan katsojata,
+tämän tulvan tukkijata,
+veren summan sulkijata?"
+Ukko oli uunilla asuva,
+halliparta harjun alla.
+Ukko uunilta urahti,
+halliparta paukutteli:
+"On sulettu suuremmatki,
+jalommatki jaksettuna
+Luojan kolmella sanalla,
+syvän synnyn säätämällä:
+joet suista, järvet päistä,
+virrat niskalta vihaiset,
+lahet niemien nenistä,
+kannakset kape'immilta."
+
+
+
+  Yhdeksäs runo
+
+
+Siitä vanha Väinämöinen
+itse korjasta kohosi,
+nousi reestä nostamatta,
+yleni ylentämättä;
+tuosta pirttihin tulevi,
+alle kattojen ajaikse.
+Tuoahan hopeatuoppi,
+kultakannu kannetahan:
+ei veä vähäistäkänä,
+pikkuistakana piätä
+verta vanhan Väinämöisen,
+hurmetta jalon urohon.
+Ukko uunilta urahti,
+halliparta paukutteli:
+"Mi sinä lienet miehiäsi
+ja kuka urohiasi?
+Verta on seitsemän venettä,
+kantokorvoa kaheksan
+sun, poloinen, polvestasi
+lattialle laskettuna!
+Muut on muistaisin sanaset,
+vaan en arvoa alusta,
+mist' on rauta syntynynnä,
+kasvanunna koito kuona."
+Silloin vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Itse tieän rauan synnyn,
+arvoan alun teräksen:
+ilma on emoja ensin,
+vesi vanhin veljeksiä,
+rauta nuorin veljeksiä,
+tuli kerran keskimäinen.
+"Tuo Ukko, ylinen luoja,
+itse ilmojen jumala,
+ilmasta ve'en eroitti,
+veestä maati manterehen.
+Rauta on raukka syntymättä,
+syntymättä, kasvamatta.
+"Ukko, ilmoinen jumala,
+hieroi kahta kämmentänsä,
+mykelti molempiansa
+vasemmassa polven päässä.
+Siitä syntyi kolme neittä,
+koko kolme luonnotarta
+rauan ruostehen emoiksi,
+suu sinervän siittäjiksi.
+"Neiet käyä notkutteli,
+astui immet pilven äärtä
+utarilla uhkuvilla,
+nännillä pakottavilla.
+Lypsit maalle maitojansa,
+uhkutit utariansa;
+lypsit maille, lypsit soille,
+lypsit vienoille vesille.
+"Yksi lypsi mustan maion:
+vanhimpainen neitosia;
+toinen valkean valutti:
+keskimäinen neitosia;
+kolmas puikutti punaisen:
+nuorimpainen neitosia.
+"Ku on lypsi mustan maion,
+siitä syntyi meltorauta;
+ku on valkean valutti,
+siit' on tehtynä teräkset;
+ku on puikutti punaisen,
+siit' on saatu rääkyrauta.
+"Olipa aikoa vähäinen.
+Rauta tahteli tavata
+vanhempata veikkoansa,
+käyä tulta tuntemahan.
+"Tuli tuhmaksi rupesi,
+kasvoi aivan kauheaksi:
+oli polttoa poloisen,
+rauta raukan, veikkosensa.
+"Rauta pääsi piilemähän,
+piilemähän, säilymähän
+tuon tuiman tulen käsistä,
+suusta valkean vihaisen.
+"Siitä sitte rauta piili,
+sekä piili jotta säilyi
+heiluvassa hettehessä,
+läikkyvässä lähtehessä,
+suurimmalla suon selällä,
+tuiman tunturin laella,
+jossa joutsenet munivat,
+hanhi poiat hautelevi.
+"Rauta suossa soikottavi,
+veteläisessä venyvi;
+piili vuoen, piili toisen,
+piili kohta kolmannenki
+kahen kantosen välissä,
+koivun kolmen juuren alla.
+Ei toki pakohon pääsnyt
+tulen tuimista käsistä;
+piti tulla toisen kerran,
+lähteä tulen tuville
+astalaksi tehtäessä,
+miekaksi taottaessa.
+"Susi juoksi suota myöten,
+karhu kangasta samosi;
+suo liikkui suen jälessä,
+kangas karhun kämmenissä:
+siihen nousi rautaruoste
+ja kasvoi teräskaranko
+suen sorkkien sijoille,
+karhun kannan kaivamille.
+"Syntyi seppo Ilmarinen,
+sekä syntyi jotta kasvoi.
+Se syntyi sysimäellä,
+kasvoi hiilikankahalla
+vaskinen vasara käessä,
+pihet pikkuiset piossa.
+"Yöllä syntyi Ilmarinen,
+päivällä pajasen laati.
+Etsi paikkoa pajalle,
+levitystä lietsimille.
+Näki suota salmekkehen,
+maata märkeä vähäisen,
+läksi tuota katsomahan,
+likeltä tähyämähän:
+tuohon painoi palkehensa,
+tuohon ahjonsa asetti.
+"Jo joutui suen jälille,
+karhun kantapään sijoille;
+näki rautaiset orahat,
+teräksiset tierottimet
+suen suurilla jälillä,
+karhun kämmenen tiloilla.
+"Sanovi sanalla tuolla:
+'Voi sinua, rauta raukka,
+kun olet kurjassa tilassa,
+alahaisessa asussa,
+suolla sorkissa sutosen,
+aina karhun askelissa!'
+"Arvelee, ajattelevi:
+'Mitä tuostaki tulisi,
+josp' on tunkisin tulehen,
+ahjohon asettelisin?'
+"Rauta raukka säpsähtihe,
+säpsähtihe, säikähtihe,
+kun kuuli tulen sanomat,
+tulen tuimat maininnaiset.
+"Sanoi seppo Ilmarinen:
+'Ellös olko milläskänä!
+Tuli ei polta tuttuansa,
+herjaele heimoansa.
+Kun tulet tulen tuville,
+valkean varustimille,
+siellä kasvat kaunihiksi,
+ylenet ylen ehoksi:
+miesten miekoiksi hyviksi,
+naisten nauhan päättimiksi.'
+"Senp' on päivyen perästä
+rauta suosta sotkettihin,
+vetelästä vellottihin,
+tuotihin sepon pajahan.
+"Tuon seppo tulehen tunki,
+alle ahjonsa ajeli.
+Lietsoi kerran, lietsoi toisen,
+lietsoi kerran kolmannenki:
+rauta vellinä viruvi,
+kuonana kohaelevi,
+venyi vehnäisnä tahasna,
+rukihisna taikinana
+sepon suurissa tulissa,
+ilmivalkean väessä.
+"Siinä huuti rauta raukka:
+'Ohoh seppo Ilmarinen!
+Ota pois minua täältä
+tuskista tulen punaisen!'
+"Sanoi seppo Ilmarinen:
+'Jos otan sinun tulesta,
+ehkä kasvat kauheaksi,
+kovin raivoksi rupeat,
+vielä veistät veljeäsi,
+lastuat emosi lasta.'
+"Siinä vannoi rauta raukka,
+vannoi vaikean valansa
+ahjolla, alasimella,
+vasaroilla, valkkamilla;
+sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+'Onpa puuta purrakseni,
+kiven syäntä syöäkseni,
+etten veistä veikkoani,
+lastua emoni lasta.
+Parempi on ollakseni,
+eleäkseni ehompi
+kulkijalla kumppalina,
+käyvällä käsiasenna,
+kuin syöä omaa sukua,
+heimoani herjaella.'
+"Silloin seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+rauan tempasi tulesta,
+asetti alasimelle;
+rakentavi raukeaksi,
+tekevi teräkaluiksi,
+keihä'iksi, kirvehiksi,
+kaikenlaisiksi kaluiksi.
+"Viel' oli pikkuista vajalla,
+rauta raukka tarpehessa:
+eipä kiehu rauan kieli,
+ei sukeu suu teräksen,
+rauta ei kasva karkeaksi
+ilman veessä kastumatta.
+"Siitä seppo Ilmarinen
+itse tuota arvelevi.
+Laati pikkuisen poroa,
+lipeäistä liuotteli
+teräksenteko-mujuiksi,
+rauankarkaisu-vesiksi.
+"Koitti seppo kielellänsä,
+hyvin maistoi mielellänsä;
+itse tuon sanoiksi virkki:
+'Ei nämät hyvät minulle
+teräksenteko-vesiksi,
+rautojen rakentomaiksi.'
+"Mehiläinen maasta nousi,
+sinisiipi mättähästä.
+Lentelevi, liitelevi
+ympäri sepon pajoa.
+"Niin seppo sanoiksi virkki:
+'Mehiläinen, mies kepeä!
+Tuo simoa siivessäsi,
+kanna mettä kielessäsi
+kuuen kukkasen nenästä,
+seitsemän on heinän päästä
+teräksille tehtäville,
+rauoille rakettaville!'
+"Herhiläinen, Hiien lintu,
+katselevi, kuuntelevi,
+katseli katon rajasta,
+alta tuohen tuijotteli
+rautoja rakettavia,
+teräksiä tehtäviä.
+"Lenteä hyrähtelevi;
+viskoi Hiien hirmuloita,
+kantoi käärmehen kähyjä,
+maon mustia mujuja,
+kusiaisen kutkelmoita,
+sammakon salavihoja
+teräksenteko-mujuihin,
+rauankarkaisu-vetehen.
+"Itse seppo Ilmarinen,
+takoja alinomainen,
+luulevi, ajattelevi
+mehiläisen tulleheksi,
+tuon on mettä tuoneheksi,
+kantaneheksi simoa.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+'Kas nämät hyvät minulle
+teräksenteko-vesiksi,
+rautojen rakentamiksi!'
+"Siihen tempasi teräksen,
+siihen kasti rauta raukan
+pois tulesta tuotaessa,
+ahjosta otettaessa.
+"Sai siitä teräs pahaksi,
+rauta raivoksi rupesi,
+petti, vaivainen, valansa,
+söi kuin koira kunniansa:
+veisti, raukka, veljeänsä,
+sukuansa suin piteli,
+veren päästi vuotamahan,
+hurmehen hurahtamahan."
+Ukko uunilta urahti,
+parta lauloi, pää järähti:
+"Jo nyt tieän rauan synnyn,
+tajuan tavat teräksen.
+"Ohoh sinua, rauta raukka,
+rauta raukka, koito kuona,
+teräs tenhon-päivällinen!
+Siitäkö sinä sikesit,
+siitä kasvoit kauheaksi,
+ylen suureksi sukesit?
+"Et sä silloin suuri ollut
+etkä suuri etkä pieni,
+et kovin koreakana
+etkä äijältä äkäinen,
+kun sa maitona makasit,
+rieskasena riuottelit
+nuoren neitosen nisissä,
+kasvoit immen kainalossa
+pitkän pilven rannan päällä,
+alla taivahan tasaisen.
+"Etkä silloin suuri ollut,
+et ollut suuri etkä pieni,
+kun sa liejuna lepäsit,
+seisoit selvänä vetenä
+suurimmalla suon selällä,
+tuiman tunturin laella,
+muutuit tuolla maan muraksi,
+ruostemullaksi rupesit.
+"Etkä silloin suuri ollut,
+et ollut suuri etkä pieni,
+kun sua hirvet suolla hieroi,
+peurat pieksi kankahalla,
+susi sotki sorkillansa,
+karhu kämmenyisillänsä.
+"Etkä silloin suuri ollut,
+et ollut suuri etkä pieni,
+kun sa suosta sotkettihin,
+maan muasta muokattihin,
+vietihin sepon pajahan,
+alle ahjon Ilmarisen.
+"Etkä silloin suuri ollut,
+et ollut suuri etkä pieni,
+kun sa kuonana kohisit,
+läikyit lämminnä vetenä
+tuimissa tulisijoissa,
+vannoit vaikean valasi
+ahjolla, alasimella,
+vasaroilla, valkkamilla,
+sepon seisontasijoilla,
+takehinta-tanterilla.
+"Joko nyt suureksi sukenit,
+äreäksi ärtelihit,
+rikoit, vaivainen, valasi,
+söit kuin koira kunniasi,
+kun sa syrjit syntyäsi,
+sukuasi suin pitelit?
+"Ku käski pahalle työlle,
+kenp' on kehnolle kehoitti?
+Isosiko vai emosi
+vaiko vanhin veljiäsi
+vai nuorin sisariasi
+vaiko muu sukusi suuri?
+"Ei isosi, ei emosi
+eikä vanhin veljiäsi,
+ei nuorin sisariasi
+eikä muu sukusi suuri:
+itse teit tihua työtä,
+katkoit kalmankarvallista.
+"Tule nyt työsi tuntemahan,
+pahasi parantamahan,
+ennenkuin sanon emolle,
+vanhemmallesi valitan!
+Enemp' on emolla työtä,
+vaiva suuri vanhemmalla,
+kun poika pahoin tekevi,
+lapsi tuhmin turmelevi.
+"Piäty, veri, vuotamasta,
+hurme, huppelehtamasta,
+päälleni päräjämästä,
+riuskumasta rinnoilleni!
+Veri, seiso kuni seinä,
+asu, hurme, kuni aita,
+kuin miekka meressä seiso,
+saraheinä sammalessa,
+paasi pellon pientaressa,
+kivi koskessa kovassa!
+"Vaan jos mieli laatinevi
+liikkua lipeämmästi,
+niin sä liikkuos lihassa
+sekä luissa luistaellos!
+Sisässä sinun parempi,
+alla kalvon kaunihimpi,
+suonissa sorottamassa
+sekä luissa luistamassa,
+kuin on maahan vuotamassa,
+rikoille ripajamassa.
+"Et sä, maito, maahan joua,
+nurmehen, veri viatoin,
+miesten hempu, heinikkohon,
+kumpuhun, urosten kulta.
+Syämessä sinun sijasi,
+alla keuhkon kellarisi;
+sinne siirräite välehen,
+sinne juoskos joutuisasti!
+Et ole joki juoksemahan
+etkä lampi laskemahan,
+suohete solottamahan,
+venelotti vuotamahan.
+"Tyy'y nyt, tyyris, tippumasta,
+punainen, putoamasta!
+Kun et tyy'y, niin tyrehy!
+Tyytyi ennen Tyrjän koski,
+joki Tuonelan tyrehtyi,
+meri kuivi, taivas kuivi
+sinä suurna poutavuonna,
+tulivuonna voimatoinna.
+"Jos et tuostana totelle,
+viel' on muita muistetahan,
+uuet keinot keksitähän:
+huuan Hiiestä patoa,
+jolla verta keitetähän,
+hurmetta varistetahan,
+ilman tilkan tippumatta,
+punaisen putoamatta,
+veren maahan vuotamatta,
+hurmehen hurajamatta.
+"Kun ei lie minussa miestä,
+urosta Ukon pojassa
+tämän tulvan tukkijaksi,
+suonikosken sortajaksi,
+onp' on taatto taivahinen,
+pilven-päällinen jumala,
+joka miehistä pätevi,
+urohista kelpoavi
+veren suuta sulkemahan,
+tulevata tukkimahan.
+"Oi Ukko, ylinen luoja,
+taivahallinen jumala!
+Tule tänne tarvittaissa,
+käy tänne kutsuttaessa!
+Tunge turpea kätesi,
+paina paksu peukalosi
+tukkeheksi tuiman reiän,
+paikaksi pahan veräjän!
+Veä päälle lemmen lehti,
+kultalumme luikahuta
+veren tielle telkkimeksi,
+tulevalle tukkeheksi,
+jottei parsku parralleni,
+valu vaaterievuilleni!"
+Sillä sulki suun vereltä,
+tien on telkki hurmehelta.
+Pani poikansa pajahan
+tekemähän voitehia
+noista heinän helpehistä,
+tuhatlatvan tutkaimista,
+me'en maahan vuotajista,
+simatilkan tippujista.
+Poikanen meni pajahan,
+läksi voitehen tekohon;
+tuli tammi vastahansa.
+Kysytteli tammeltansa:
+"Onko mettä oksillasi,
+alla kuoresi simoa?"
+Tammi taiten vastoavi:
+"Päivänäpä eilisenä
+sima tippui oksilleni,
+mesi latvalle rapatti
+pilvistä pirisevistä,
+hattaroista haihtuvista."
+Otti tammen lastuloita,
+puun murskan murenemia;
+otti heiniä hyviä,
+ruohoja monennäköjä,
+joit' ei nähä näillä mailla
+kaikin paikoin kasvaviksi.
+Panevi pa'an tulelle,
+laitti keiton kiehumahan
+täynnä tammen kuoriloita,
+heiniä hyvännäköjä.
+Pata kiehui paukutteli
+kokonaista kolme yötä,
+kolme päiveä keväistä.
+Siitä katsoi voitehia,
+onko voitehet vakaiset,
+katsehet alinomaiset.
+Ei ole voitehet vakaiset,
+katsehet alinomaiset.
+Pani heiniä lisäksi,
+ruohoa monennäöistä,
+kut oli tuotu toisialta,
+sa'an taipalen takoa
+yheksältä loitsijalta,
+kaheksalta katsojalta.
+Keitti vielä yötä kolme,
+ynnähän yheksän yötä.
+Nostavi pa'an tulelta,
+katselevi voitehia,
+onko voitehet vakaiset,
+katsehet alinomaiset.
+Olipa haapa haaraniekka,
+kasvoi pellon pientarella.
+Tuon murha murenti poikki,
+kaikki kahtia hajotti;
+voiti niillä voitehilla,
+katsoi niillä katsehilla.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Kun lie näissä voitehissa
+vian päälle vietävätä,
+vammoille valettavata,
+haapa, yhtehen paratkos
+ehommaksi entistäsi!"
+Haapa yhtehen parani
+ehommaksi entistänsä,
+kasvoi päältä kaunihiksi,
+alta aivan terveheksi.
+Siitä koitti voitehia,
+katselevi katsehia,
+koitteli kiven koloihin,
+paasien pakahtumihin:
+jo kivet kivihin tarttui,
+paaet paatehen rupesi.
+Tuli poikanen pajasta
+tekemästä voitehia,
+rasvoja rakentamasta;
+ne työnti ukon kätehen:
+"Siin' on voitehet vakaiset,
+katsehet alinomaiset,
+vaikka vuoret voitelisit,
+kaikki kalliot yheksi."
+Koki ukko kielellänsä,
+maistoi suullansa sulalla,
+tunsi katsehet hyviksi,
+voitehet vaka'isiksi.
+Siitä voiti Väinämöistä,
+pahoin-tullutta paranti,
+voiti alta, voiti päältä,
+kerta keskeä sivalti.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"En liiku omin lihoini,
+liikun Luojani lihoilla,
+en väiky omin väkini,
+väikyn väellä kaikkivallan,
+en puhu omalla suulla,
+puhelen Jumalan suulla.
+Josp' on mulla suu suloinen,
+suloisempi suu Jumalan,
+jospa on kaunoinen käteni,
+käsi Luojan kaunihimpi."
+Kun oli voie päälle pantu,
+nuot on katsehet vakaiset,
+murti se puolipyörryksihin,
+Väinämöisen väännyksihin:
+lyökse sinne, lyökse tänne,
+vaan ei löytänyt lepoa.
+Niin ukko kipuja kiisti,
+työnti tuosta tuskapäitä
+keskelle Kipumäkeä,
+Kipuvuoren kukkulalle
+kiviä kivistämähän,
+paasia pakottamahan.
+Tukun silkkiä sivalti,
+senpä leikkeli levyiksi,
+senp' on katkoi kappaleiksi,
+sitehiksi suoritteli.
+Sitoi niillä silkillänsä,
+kapaloivi kaunoisilla
+polvea pojan pätöisen,
+varpahia Väinämöisen.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Siteheksi Luojan silkki,
+Luojan kaapu katteheksi
+tälle polvelle hyvälle,
+vakaisille varpahille!
+Katso nyt, kaunoinen Jumala,
+varjele, vakainen Luoja,
+jottei vietäisi vioille,
+vammoille veällettäisi!"
+Siitä vanha Väinämöinen
+jo tunsi avun totisen.
+Pian pääsi terveheksi;
+liha kasvoi kaunihiksi,
+alta aivan terveheksi,
+keskeä kivuttomaksi,
+vieriltä viattomaksi,
+päältä päärmehettömäksi,
+ehommaksi entistänsä,
+paremmaksi tuonoistansa.
+Jo nyt jaksoi jalka käyä,
+polvi polkea kykeni;
+ei nuuru nimeksikänä
+vaikerra vähäistäkänä.
+Siitä vanha Väinämöinen
+siirti silmänsä ylemmä,
+katsahtavi kaunihisti
+päälle pään on taivosehen;
+sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Tuoltapa aina armot käyvät,
+turvat tuttavat tulevat
+ylähältä taivahasta,
+luota Luojan kaikkivallan.
+"Ole nyt kiitetty, Jumala,
+ylistetty, Luoja, yksin,
+kun annoit avun minulle,
+tuotit turvan tuttavasti
+noissa tuskissa kovissa,
+terän rauan raatamissa!"
+Siitä vanha Väinämöinen
+vielä tuon sanoiksi virkki:
+"Elkätte, etinen kansa,
+kansa vasta kasvavainen,
+veikaten venettä tehkö,
+uhkaellen kaartakana!
+Jumalass' on juoksun määrä,
+Luojassa lopun asetus,
+ei uron osoannassa,
+vallassa väkevänkänä."
+
+
+
+  Kymmenes runo
+
+
+Vaka vanha Väinämöinen
+otti ruskean orihin,
+pani varsan valjahisin,
+ruskean re'en etehen;
+itse reuoikse rekehen,
+kohennaikse korjahansa.
+Laski virkkua vitsalla,
+helähytti helmisvyöllä;
+virkku juoksi, matka joutui,
+reki vieri, tie lyheni,
+jalas koivuinen kolasi,
+vemmel piukki pihlajainen.
+Ajavi karettelevi.
+Ajoi soita, ajoi maita,
+ajoi aavoja ahoja.
+Kulki päivän, kulki toisen,
+niin päivällä kolmannella
+tuli pitkän sillan päähän,
+Kalevalan kankahalle,
+Osmon pellon pientarelle.
+Siinä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui ja pakisi:
+"Syö, susi, unennäkijä,
+tapa, tauti, lappalainen!
+Sanoi ei saavani kotihin
+enämpi elävin silmin
+sinä ilmoisna ikänä,
+kuuna kullan valkeana
+näille Väinölän ahoille,
+Kalevalan kankahille."
+Siitä vanha Väinämöinen
+laulelevi, taitelevi:
+lauloi kuusen kukkalatvan,
+kukkalatvan, kultalehvän;
+latvan työnti taivahalle,
+puhki pilvien kohotti,
+lehvät ilmoille levitti,
+halki taivahan hajotti.
+Laulelevi, taitelevi:
+lauloi kuun kumottamahan
+kultalatva-kuusosehen,
+lauloi oksillen otavan.
+Ajavi karettelevi
+kohti kullaista kotia,
+alla päin, pahoilla mielin,
+kaiken kallella kypärin,
+kun oli seppo Ilmarisen,
+takojan iän-ikuisen,
+luvannut lunastimeksi,
+oman päänsä päästimeksi
+pimeähän Pohjolahan,
+summahan Sariolahan.
+Jop' on seisottui oronen
+Osmon uuen pellon päähän.
+Siitä vanha Väinämöinen
+päätä korjasta kohotti:
+kuuluvi pajasta pauke,
+hilke hiilihuonehesta.
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse pistihe pajahan.
+Siell' on seppo Ilmarinen:
+takoa taputtelevi.
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Oi sie vanha Väinämöinen!
+Miss' olet viikon viipynynnä,
+kaiken aikasi asunut?"
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Tuoll' olen viikon viipynynnä,
+kaiken aikani elellyt
+pimeässä Pohjolassa,
+summassa Sariolassa,
+liukunut Lapin lauilla,
+tietomiesten tienohilla."
+Siitä seppo Ilmarinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Oi sie vanha Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen!
+Mitä lausut matkoiltasi
+tultua kotituville?"
+Virkki vanha Väinämöinen:
+"Äijä on mulla lausumista:
+onp' on neiti Pohjolassa,
+impi kylmässä kylässä,
+jok' ei suostu sulhosihin,
+mielly miehi'in hyvihin.
+Kiitti puoli Pohjan maata,
+kun onpi kovin korea:
+kuuhut paistoi kulmaluilta,
+päivä rinnoilta risotti,
+otavainen olkapäiltä,
+seitsentähtinen selältä.
+"Sinä, seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+lähe neittä noutamahan,
+päätä kassa katsomahan!
+Kun saatat takoa sammon,
+kirjokannen kirjaella,
+niin saat neion palkastasi,
+työstäsi tytön ihanan."
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Ohoh vanha Väinämöinen!
+Joko sie minun lupasit
+pimeähän Pohjolahan
+oman pääsi päästimeksi,
+itsesi lunastimeksi?
+En sinä pitkänä ikänä,
+kuuna kullan valkeana
+lähe Pohjolan tuville,
+Sariolan salvoksille,
+miesten syöjille sijoille,
+urosten upottajille."
+Siitä vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Viel' on kumma toinen kumma:
+onp' on kuusi kukkalatva,
+kukkalatva, kultalehvä
+Osmon pellon pientarella;
+kuuhut latvassa kumotti,
+oksilla otava seisoi."
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"En usko toeksi tuota,
+kun en käyne katsomahan,
+nähne näillä silmilläni."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Kun et usko kuitenkana,
+lähtekämme katsomahan,
+onko totta vai valetta!"
+Lähettihin katsomahan
+tuota kuusta kukkapäätä,
+yksi vanha Väinämöinen,
+toinen seppo Ilmarinen.
+Sitte tuonne tultuansa
+Osmon pellon pientarelle
+seppo seisovi likellä,
+uutta kuusta kummeksivi,
+kun oli oksilla otava,
+kuuhut kuusen latvasessa.
+Siinä vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Nyt sinä, seppo veikkoseni,
+nouse kuuta noutamahan,
+otavaista ottamahan
+kultalatva-kuusosesta!"
+Siitä seppo Ilmarinen
+nousi puuhun korkealle,
+ylähäksi taivahalle,
+nousi kuuta noutamahan,
+otavaista ottamahan
+kultalatva-kuusosesta.
+Virkki kuusi kukkalatva,
+lausui lakkapää petäjä:
+"Voipa miestä mieletöintä,
+äkkioutoa urosta!
+Nousit, outo, oksilleni,
+lapsen-mieli, latvahani
+kuvakuun on nouantahan,
+valetähtyen varahan!"
+Silloin vanha Väinämöinen
+lauloa hyrähtelevi:
+lauloi tuulen tuppurihin,
+ilman raivohon rakenti;
+sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Ota, tuuli, purtehesi,
+ahava, venosehesi
+vieä vieretelläksesi
+pimeähän Pohjolahan!"
+Nousi tuuli tuppurihin,
+ilma raivohon rakentui,
+otti seppo Ilmarisen
+vieä viiletelläksensä
+pimeähän Pohjolahan,
+summahan Sariolahan.
+Siinä seppo Ilmarinen
+jopa kulki jotta joutui!
+Kulki tuulen tietä myöten,
+ahavan ratoa myöten,
+yli kuun, alatse päivän,
+otavaisten olkapäitse;
+päätyi Pohjolan pihalle,
+Sariolan saunatielle,
+eikä häntä koirat kuullut
+eikä haukkujat havainnut.
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+Pohjan akka harvahammas
+tuop' on päätyvi pihalle.
+Itse ennätti sanoa:
+"Mi sinä lienet miehiäsi
+ja kuka urohiasi?
+Tulit tänne tuulen tietä,
+ahavan rekiratoa,
+eikä koirat kohti hauku,
+villahännät virkkaele!"
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"En mä tänne tullutkana
+kylän koirien kuluiksi,
+villahäntien vihoiksi,
+näillen ouoillen oville,
+veräjille vierahille."
+Siitä Pohjolan emäntä
+tutkaeli tullehelta:
+"Oletko tullut tuntemahan,
+kuulemahan, tietämähän
+tuota seppo Ilmarista,
+takojata taitavinta?
+Jo on viikon vuotettuna
+sekä kauan kaivattuna
+näille Pohjolan perille
+uuen sammon laaintahan."
+Se on seppo Ilmarinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Lienen tullut tuntemahan
+tuon on seppo Ilmarisen,
+kun olen itse Ilmarinen,
+itse taitava takoja."
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+Pohjan akka harvahammas,
+pian pistihe tupahan,
+sanovi sanalla tuolla:
+"Neityeni nuorempani,
+lapseni vakavimpani!
+Pane nyt päällesi parasta,
+varrellesi valke'inta,
+hempe'intä helmoillesi,
+ripe'intä rinnoillesi,
+kaulallesi kaunihinta,
+kukke'inta kulmillesi,
+poskesi punottamahan,
+näköpääsi näyttämähän!
+Jo on seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+saanut sammon laaintahan,
+kirjokannen kirjantahan."
+Tuop' on kaunis Pohjan tytti,
+maan kuulu, ve'en valio,
+otti vaattehet valitut,
+pukehensa puhtahimmat;
+viitiseikse, vaatiseikse,
+pääsomihin suoritseikse,
+vaskipantoihin paneikse,
+kultavöihin kummitseikse.
+Tuli aitasta tupahan,
+kaapsahellen kartanolta
+silmistänsä sirkeänä,
+korvistansa korkeana,
+kaunihina kasvoiltansa,
+poskilta punehtivana;
+kullat riippui rinnan päällä,
+pään päällä hopeat huohti.
+Itse Pohjolan emäntä
+käytti seppo Ilmarisen
+noissa Pohjolan tuvissa,
+Sariolan salvoksissa;
+siellä syötti syöneheksi,
+juotti miehen juoneheksi,
+apatti ani hyväksi.
+Sai tuosta sanelemahan:
+"Ohoh seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen!
+Saatatko takoa sammon,
+kirjokannen kirjaella
+joutsenen kynän nenästä,
+maholehmän maitosesta,
+ohran pienestä jyvästä,
+kesäuuhen untuvasta,
+niin saat neion palkastasi,
+työstäsi tytön ihanan."
+Silloin seppo Ilmarinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Saattanen takoa sammon,
+kirjokannen kalkutella
+joutsenen kynän nenästä,
+maholehmän maitosesta,
+ohran pienestä jyvästä,
+kesäuuhen untuvasta,
+kun olen taivoa takonut,
+ilman kantta kalkuttanut
+ilman alkusen alutta,
+riporihman tehtyisettä."
+Läksi sammon laaintahan,
+kirjokannen kirjontahan.
+Kysyi paikalta pajoa,
+kaipasi sepinkaluja:
+ei ole paikalla pajoa,
+ei pajoa, ei paletta,
+ahjoa, alasintana,
+vasarata, varttakana!
+Silloin seppo Ilmarinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Akatp' on epäelköhöt,
+herjat kesken heittäköhöt,
+eip' on mies pahempikana,
+uros untelompikana!"
+Etsi ahjollen alusta,
+leveyttä lietsehelle
+noilla mailla, mantereilla,
+Pohjan peltojen perillä.
+Etsi päivän, etsi toisen.
+Jo päivänä kolmantena
+tuli kirjava kivonen,
+vahatukko vastahansa.
+Tuohon seppo seisottihe,
+takoja tulen rakenti;
+päivän laati palkehia,
+toisen ahjoa asetti.
+Siitä seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+tunki ainehet tulehen,
+takehensa alle ahjon;
+otti orjat lietsomahan,
+väkipuolet vääntämähän.
+Orjat lietsoi löyhytteli,
+väkipuolet väännätteli
+kolme päiveä kesäistä
+ja kolme kesäistä yötä:
+kivet kasvoi kantapäihin,
+vahat varvasten sijoille.
+Niin päivänä ensimäisnä
+itse seppo Ilmarinen
+kallistihe katsomahan
+ahjonsa alaista puolta,
+mitä tullehe tulesta,
+selvinnehe valkeasta.
+Jousi tungeikse tulesta,
+kaasi kulta kuumoksesta,
+kaari kulta, pää hopea,
+varsi vasken-kirjavainen.
+On jousi hyvän näköinen,
+vaan onpi pahan tapainen:
+joka päivä pään kysyvi,
+parahana kaksi päätä.
+Itse seppo Ilmarinen
+ei tuota kovin ihastu:
+kaaren katkaisi kaheksi,
+siitä tunkevi tulehen;
+laitti orjat lietsomahan,
+väkipuolet vääntämähän.
+Jop' on päivänä jälestä
+itse seppo Ilmarinen
+kallistihe katsomahan
+ahjonsa alaista puolta:
+veno tungeikse tulesta,
+punapursi kuumoksesta,
+kokat kullan kirjaeltu,
+hangat vaskesta valettu.
+On veno hyvän näköinen,
+ei ole hyvän tapainen:
+suotta lähtisi sotahan,
+tarpehetta tappelohon.
+Se on seppo Ilmarinen
+ei ihastu tuotakana:
+venon murskaksi murenti,
+tunkevi tulisijahan;
+laitti orjat lietsomahan,
+väkipuolet vääntämähän.
+Jo päivänä kolmantena
+itse seppo Ilmarinen
+kallistihe katsomahan
+ahjonsa alaista puolta:
+hieho tungeikse tulesta,
+sarvi kulta kuumoksesta,
+otsassa otavan tähti,
+päässä päivän pyöryläinen.
+On hieho hyvän näköinen,
+ei ole hyvän tapainen:
+metsässä makaelevi,
+maion maahan kaatelevi.
+Se on seppo Ilmarinen
+ei ihastu tuotakana:
+lehmän leikkeli paloiksi,
+siitä tunkevi tulehen;
+laitti orjat lietsomahan,
+väkipuolet vääntämähän.
+Jo päivänä neljäntenä
+itse seppo Ilmarinen
+kallistihe katsomahan
+ahjonsa alaista puolta:
+aura tungeikse tulesta,
+terä kulta kuumoksesta,
+terä kulta, vaski varsi,
+hopeata ponnen päässä.
+On aura hyvän näköinen,
+ei ole hyvän tapainen:
+kylän pellot kyntelevi,
+vainiot vakoelevi.
+Se on seppo Ilmarinen
+ei ihastu tuotakana:
+auran katkaisi kaheksi,
+alle ahjonsa ajavi.
+Laittoi tuulet lietsomahan,
+väkipuuskat vääntämähän.
+Lietsoi tuulet löyhytteli:
+itä lietsoi, lietsoi länsi,
+etelä enemmän lietsoi,
+pohjanen kovin porotti.
+Lietsoi päivän, lietsoi toisen,
+lietsoi kohta kolmannenki:
+tuli tuiski ikkunasta,
+säkehet ovesta säykkyi,
+tomu nousi taivahalle,
+savu pilvihin sakeni.
+Se on seppo Ilmarinen
+päivän kolmannen perästä
+kallistihe katsomahan
+ahjonsa alaista puolta:
+näki sammon syntyväksi,
+kirjokannen kasvavaksi.
+Siitä seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+takoa taputtelevi,
+lyöä lynnähyttelevi.
+Takoi sammon taitavasti:
+laitahan on jauhomyllyn,
+toisehen on suolamyllyn,
+rahamyllyn kolmantehen.
+Siitä jauhoi uusi sampo,
+kirjokansi kiikutteli,
+jauhoi purnun puhtehessa:
+yhen purnun syötäviä,
+toisen jauhoi myötäviä,
+kolmannen kotipitoja.
+Niin ihastui Pohjan akka;
+saattoi sitte sammon suuren
+Pohjolan kivimäkehen,
+vaaran vaskisen sisähän
+yheksän lukon ta'aksi.
+Siihen juuret juurrutteli
+yheksän sylen syvähän:
+juuren juurti maaemähän,
+toisen vesiviertehesen,
+kolmannen kotimäkehen.
+Siitä seppo Ilmarinen
+tyttöä anelemahan.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Joko nyt minulle neiti,
+kun sai sampo valmihiksi,
+kirjokansi kaunihiksi?"
+Tuop' on kaunis Pohjan tyttö
+itse noin sanoiksi virkki:
+"Kukapa tässä toisna vuonna,
+kenpä kolmanna kesänä
+käkiä kukutteleisi,
+lintusia laulattaisi,
+jos minä menisin muunne,
+saisin, marja, muille maille!
+"Jos tämä kana katoisi,
+tämä hanhi hairahtaisi,
+eksyisi emosen tuoma,
+punapuola pois menisi,
+kaikkipa käet katoisi,
+ilolinnut liikahtaisi
+tämän kunnahan kukuilta,
+tämän harjun hartehilta.
+"Enkä joua ilmankana,
+pääse en neitipäiviltäni,
+noilta töiltä tehtäviltä,
+kesäisiltä kiirehiltä:
+marjat on maalla poimimatta,
+lahen rannat laulamatta,
+astumattani ahoset,
+lehot leikin lyömättäni."
+Siitä seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+alla päin, pahoilla mielin,
+kaiken kallella kypärin
+jo tuossa ajattelevi,
+pitkin päätänsä pitävi,
+miten kulkea kotihin,
+tulla maille tuttaville
+pimeästä Pohjolasta,
+summasta Sariolasta.
+Sanoi Pohjolan emäntä:
+"Ohoh seppo Ilmarinen!
+Mit' olet pahoilla mielin,
+kaiken kallella kypärin?
+Laatisiko mieli mennä
+elomaillen entisille?"
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Sinne mieleni tekisi
+kotihini kuolemahan,
+maalleni masenemahan."
+Siitä Pohjolan emäntä
+syötti miehen, juotti miehen,
+istutti perähän purren
+melan vaskisen varahan;
+virkki tuulen tuulemahan,
+pohjasen puhaltamahan.
+Siitä seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+matkasi omille maille
+ylitse meren sinisen.
+Kulki päivän, kulki toisen;
+päivälläpä kolmannella
+jo tuli kotihin seppo,
+noille syntymäsijoille.
+Kysyi vanha Väinämöinen
+Ilmariselta sepolta:
+"Veli, seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen!
+Joko laait uuen sammon,
+kirjokannen kirjaelit?"
+Sanoi seppo Ilmarinen,
+itse laatija pakisi:
+"Jopa jauhoi uusi sampo,
+kirjokansi kiikutteli,
+jauhoi purnun puhtehessa:
+yhen purnun syötäviä,
+toisen jauhoi myötäviä,
+kolmannen pi'eltäviä."
+
+
+
+  Yhdestoista runo
+
+
+Aika on Ahtia sanoa,
+veitikkätä vieretellä.
+Ahti poika Saarelainen,
+tuo on lieto Lemmin poika,
+kasvoi koissa korkeassa
+luona armahan emonsa
+laajimman lahen perällä,
+Kaukoniemen kainalossa.
+Kaloin siinä Kauko kasvoi,
+Ahti ahvenin yleni.
+Tuli mies mitä parahin,
+puhkesi punaverinen,
+joka päästänsä pätevi,
+kohastansa kelpoavi;
+vaan tuli vähän vialle,
+tavoiltansa turmiolle:
+ain' oli naisissa eläjä,
+yli öitä öitsilöissä,
+noien impien iloissa,
+kassapäien karkeloissa.
+Kylli oli Saaren neiti,
+Saaren neiti, Saaren kukka.
+Kasvoi koissa korkeassa,
+yleni ylen ehossa,
+istuen ison majoilla,
+peräpenkin notkumilla.
+Kauan kasvoi, kauas kuului:
+kaukoa tuli kosijat
+neien kuuluhun kotihin,
+kaunoisehen kartanohon.
+Kosi Päivä poiallehen:
+eip' on mennyt Päivälähän
+Päivän luona paistamahan
+kesäisillä kiirehillä.
+Kosi Kuuhut poiallehen:
+eip' on mennyt Kuutolahan
+Kuun luona kumottamahan,
+kehät ilman kiertämähän.
+Kosi Tähti poiallehen:
+eip' on mennyt Tähtelähän
+pitkin öitä pilkkimähän
+talvisilla taivahilla.
+Tulevi Virosta sulhot,
+toiset tuolta Inkereltä:
+eip' on neiti mennytkänä;
+itse vasten vastaeli:
+"Suotta kultanne kuluvi,
+hopeanne hoikkenevi!
+En lähe minä Virohon,
+en lähe, lupoakana,
+Viron vettä soutamahan,
+saarellista sauvomahan,
+syömähän Viron kaloja,
+Viron lientä lippomahan.
+"Enkä lähe Inkerelle,
+penkerelle, pänkerelle;
+siell' on nälkä, kaiken nälkä:
+puun nälkä, pärehen nälkä,
+ve'en nälkä, vehnän nälkä,
+rukihisen leivän nälkä."
+Tuop' on lieto Lemminkäinen,
+itse kaunis Kaukomieli,
+lähteäksensä lupasi
+Saaren kukkoa kosihin,
+tuota mointa morsianta,
+kaunokaista kassapäätä.
+Emo kielteä käkesi,
+varoitteli vaimo vanha:
+"Ellös menkö, poikaseni,
+parempihin itseäsi!
+Ei suattane sinua
+Saaren suurehen sukuhun."
+Sanoi lieto Lemminkäinen,
+virkki kaunis Kaukomieli:
+"Jos en ole koiltani korea,
+su'ultani aivan suuri,
+mie valitsen varrellani,
+otan muilla muo'oillani."
+Aina kieltävi emonsa
+lähtemästä Lemminkäistä
+Saaren suurehen sukuhun,
+laajahan lajiperähän:
+"Siellä piiat pilkkoavat,
+naiset nauravat sinua."
+Mitä huoli Lemminkäinen!
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Kyllä hää'än naisten naurun,
+soppityrskyt tyttärien:
+potkaisen pojan povehen,
+käsikannon kainalohon;
+siin' on pää hyvänki pilkan,
+parahanki parjauksen."
+Emo tuon sanoiksi virkki:
+"Voi poloinen, päiviäni!
+Nauraisitko Saaren naiset,
+pitäisit pyhäiset piiat,
+niin siitä tora tulisi,
+sota suuri lankeaisi!
+Saisi kaikki Saaren sulhot,
+sata miestä miekkoinensa
+päällesi sinun, poloisen,
+yksinäisen ympärille."
+Mitä huoli Lemminkäinen
+varoituksista emonsa!
+Ottavi hyvän orosen,
+valjasti valion varsan;
+ajavi karittelevi
+Saaren kuuluhun kylähän
+Saaren kukkoa kosihin,
+Saaren mointa morsianta.
+Nauroi naiset Lemminkäistä,
+piiat pisti pilkkojansa,
+kun ajoi kummasti kujalle,
+kamalasti kartanolle:
+ajoi korjansa kumohon,
+veräjähän vierähytti.
+Siinä lieto Lemminkäinen
+murti suuta, väänti päätä,
+murti mustoa haventa.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"En ole tuota ennen nähnyt,
+en ole nähnyt enkä kuullut
+naisen nauravan minulle,
+piian pilkkoja suannut."
+Mitä huoli Lemminkäinen!
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Onko saarella sijoa,
+maata Saaren manterella,
+minun leikki lyöäkseni,
+tanner tanhuellakseni
+Saaren impien iloissa,
+kassapäien karkeloissa?"
+Saaren impyet sanovat,
+niemen neiet vastoavat:
+"Onp' on Saarella sijoa,
+maata Saaren manterella,
+sinun leikki lyöäksesi,
+tanner tanhuellaksesi
+karjalaisna kaskimailla,
+paimenpoikana palolla:
+lapset on laihat Saaren mailla,
+lihavat hevosen varsat."
+Mitä huoli Lemminkäinen!
+Palkkasihe paimeneksi:
+kävi päivät paimenessa,
+yöt on impien iloissa,
+noien neitojen kisoissa,
+kassapäien karkeloissa.
+Sillä lieto Lemminkäinen,
+itse kaunis Kaukomieli,
+jopa hääti naisen naurun,
+piätteli piian pilkan.
+Ei ollut sitä tytärtä,
+piikoa pyhintäkänä,
+kuta hän ei kosketellut,
+jonk' ei vieressä venynyt.
+Yksi on impi kaikkinensa
+Saaren suuressa su'ussa,
+jok' ei suostu sulhasihin,
+mielly miehi'in hyvihin:
+se oli Kyllikki korea,
+Saaren kukka kaunokainen.
+Tuop' on lieto Lemminkäinen,
+itse kaunis Kaukomieli,
+sa'at saappahat kulutti,
+sa'at airot poikki souti
+tuota neittä saaessansa,
+Kyllikkiä pyytessänsä.
+Kyllikki, korea neiti,
+hänpä tuon sanoiksi virkki:
+"Mitä, kehno, kierteletki,
+rannan raukuja, ajelet,
+täältä tyttöjä kyselet,
+tinavöitä tieustelet?
+En mä tästä ennen joua,
+kuin kiven kuluksi jauhan,
+pieksän petkelen periksi,
+huhmaren sukuksi survon.
+"Enkä huoli huitukoille,
+huitukoille, haitukoille;
+mie tahon tasaisen varren
+tasaiselle varrelleni,
+tahon muo'on muhkeamman
+muhke'ille muo'oilleni
+sekä kasvon kaunihimman
+kaunihille kasvoilleni."
+Oli aikoa vähäisen,
+kului tuskin puoli kuuta.
+Jo päivänä muutamana,
+iltana moniahana
+neitoset kisaelevi,
+kaunokaiset karkelevi
+mannerpuolella saloa
+kaunihilla kankahalla;
+Kyllikki ylinnä muita,
+Saaren kukka kuuluisinna.
+Tuli veitikkä verevä,
+ajoi lieto Lemminkäinen
+orihillansa omalla,
+valitulla varsallansa
+keskelle kisaketoa,
+kaunokaisten karkeloa;
+reutoi Kyllikin rekehen,
+koppoi neien korjahansa,
+tuon asetti taljallensa,
+liitti liistehyisillensä.
+Laski ruoskalla hevoista,
+nauskahutti nauhasella,
+siitä läksi liukumahan.
+Lähtiessänsä sanovi:
+"Elkätte minua, immet,
+ilmi antako ikänä,
+minun täällä käyneheni,
+täältä neien vieneheni!
+"Jos ette totelle tuosta,
+niin teille paha paneikse:
+laulan sulhonne sotahan,
+nuoret miehet miekan alle,
+ettei kuulla kuuna päänä,
+nähä ilmoisna ikänä
+kujasilla kulkemassa,
+ahoilla ajelemassa."
+Kyllä Kyllikki valitti,
+Saaren kukka kuikutteli:
+"Päästä jo minua poies,
+laske lasta vallallensa,
+kotihinsa kulkemahan
+luoksi itkevän emonsa!
+"Jos et laskea luvanne
+kotihini kulkemahan,
+viel' on viisi veljeäni,
+seitsemän setäni lasta
+jänön jälen polkijaksi,
+neien pään perilliseksi."
+Kun ei pääsnyt kuitenkana,
+itse itkulle hyräytyi.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Joutenpa, poloinen, synnyin,
+jouten synnyin, jouten kasvoin,
+jouten aikani elelin;
+jo nyt sainki joutavalle
+miehelle mitättömälle,
+suojihin soankävijän,
+aina tuiman tappelijan!"
+Virkki lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Kyllikki, syänkäpyni,
+minun maire marjueni!
+Ellös olko milläkänä!
+En sua pahoin pitäne:
+sylissäni syöessäni,
+käsissäni käyessäni,
+sivullani seistessäni,
+vieressä venyessäni.
+"Mitäpä sinä sureksit,
+mitä huollen huokaelet?
+Tuotako sinä sureksit,
+tuota huollen huokaelet,
+lehmityyttä, leivätyyttä
+ja kaiken elon vähyyttä?
+"Ellös olko milläkänä!
+Mont' on lehmeä minulla,
+monta maion antajata:
+yks' on suolla Muurikkinen,
+toinen mäellä Mansikkinen,
+kolmas Puolukka palolla.
+Ne on syömättä soreat,
+katsomatta kaunokaiset;
+ei ole illoin kytkemistä
+eikä aamuin laskemista,
+heinävihkon heittämistä,
+suolan, suuruksen surua.
+"Vaiko tuotaki surisit,
+tuota huollen huokoaisit,
+ettei oo sukuni suuri,
+kovin korkea kotini?
+"Jos en oo su'ulta suuri
+enkä korkea ko'ilta,
+on mulla tulinen miekka,
+säkenevä säilärauta.
+Se onpi sukua suurta,
+laajoa lajipereä:
+onp' on Hiiessä hiottu,
+jumaloissa kirkastettu.
+Sillä suurennan sukuni,
+laajennan lajini kaiken,
+miekalla tuliterällä,
+säilällä säkenevällä."
+Neiti parka huokoaikse,
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Oi on Ahti, Lemmin poika!
+Jos tahot minuista neittä
+ikuiseksi puolisoksi,
+kainaloiseksi kanaksi,
+sie vanno valat ikuiset
+et sotia käyäksesi
+kullankana tarpehella,
+hopeankana halulla!"
+Siinä lieto Lemminkäinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Vannon mie valat ikuiset
+en sotia käyäkseni
+kullankana tarpehella,
+hopeankana halulla.
+Sie itse valasi vanno
+et kyliä käyäksesi
+hyvänki hypyn halulla,
+tanhujuoksun tarpehella!"
+Siitä vannoivat valansa,
+laativat ikilupansa
+eessä julkisen Jumalan,
+alla kasvon kaikkivallan,
+ei Ahin sotia käyä
+eikä Kyllikin kyleä.
+Siitä lieto Lemminkäinen
+veti virkkua vitsalla,
+löi oritta ohjaksella.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Jää hyvästi, Saaren nurmet,
+kuusen juuret, tervaskannot,
+joit' olen kesän kävellyt,
+talvet kaiket tallaellut,
+piileskellen pilviöillä,
+paeten pahalla säällä,
+tätä pyytä pyytessäni,
+allia ajellessani!"
+Ajoa hypittelevi:
+jo kohta koti näkyvi.
+Neiti tuon sanoiksi virkki
+itse lausui, noin nimesi:
+"Tupa tuolla tuulottavi,
+nälkäraunio näkyvi.
+Kenen onpi tuo tupanen,
+kenen koti kunnottoman?"
+Se on lieto Lemminkäinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Elä sie sure tuvista,
+huokaele huonehista!
+Tuvat toiset tehtänehe,
+paremmaiset pantanehe
+hirve'istä hirsiköistä,
+parahista parsikoista."
+Siitä lieto Lemminkäinen
+jo kohta kotihin saapi
+luoksi armahan emonsa,
+tykö valtavanhempansa.
+Emo tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Viikon viivyit, poikaseni,
+viikon mailla vierahilla."
+Lausui lieto Lemminkäinen,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Piti naiset naurellani,
+kostoa pyhäiset piiat
+piännästä pitkän pilkan,
+naurannoistansa minulle.
+Sain parahan korjahani,
+tuon asetin taljalleni,
+liitin liistehyisilleni,
+alle viltin vierähytin.
+Sillä maksoin naisten naurun,
+piikojen ilopiännän.
+"Oi emoni, kantajani,
+äitini, ylentäjäni!
+Mitä läksin, senpä sainki,
+kuta pyysin, sen tapasin.
+Pane nyt patjasi parahat,
+pehme'immät päänalaiset,
+maatani omalla maalla
+nuoren neiteni keralla!"
+Emo tuon sanoiksi virkkoi,
+itse lausui ja pakisi:
+"Ole nyt kiitetty, Jumala,
+ylistetty, Luoja, yksin,
+kun annoit miniän mulle,
+toit hyvän tulen puhujan,
+oivan kankahan kutojan,
+aivan kenstin kehreäjän,
+pulskin poukkujen pesijän,
+vaattehien valkaisijan!
+"Itse kiitä onneasi!
+Hyvän sait, hyvän tapasit,
+hyvän Luojasi lupasi,
+hyvän antoi armollinen:
+puhas on pulmonen lumella,
+puhtahampi puolellasi;
+valkea merellä vaahti,
+valkeampi vallassasi;
+sorea merellä sorsa,
+soreampi suojassasi;
+kirkas tähti taivahalla,
+kirkkahampi kihloissasi.
+"Laai nyt lattiat laveat,
+hanki ikkunat isommat,
+seisottele seinät uuet,
+tee koko tupa parempi,
+kynnykset tuvan etehen,
+uuet ukset kynnykselle,
+nuoren neien saatuasi,
+kaunihin katsottuasi,
+paremmaisen itseäsi,
+sukuasi suuremmaisen!"
+
+
+
+  Kahdestoista runo
+
+
+Siitä Ahti Lemminkäinen,
+tuo on kaunis kaukolainen,
+aina aikoja eleli
+nuoren neitosen keralla;
+ei itse sotia käynyt
+eikä Kyllikki kyleä.
+Niin päivänä muutamana,
+huomenna moniahana
+itse Ahti Lemminkäinen
+lähtevi kalankutuhun;
+tullut ei illaksi kotihin,
+ensi yöksi ennättänyt.
+Jo meni Kyllikki kylähän,
+noien neitojen kisahan.
+Kenpä saattavi sanoman,
+kenpä kielen kantelevi?
+Ainikki sisar Ahilla;
+sep' on saattavi sanoman,
+sepä kielen kantelevi:
+"Armas Ahti veikkoseni!
+Jo kävi Kyllikki kylässä,
+veräjillä vierahilla,
+kylän neitojen kisassa,
+kassapäien karkelossa."
+Ahti poika, aino poika,
+itse lieto Lemminkäinen
+tuosta suuttui, tuosta syäntyi,
+tuosta viikoksi vihastui.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Oi emoni, vaimo vanha!
+Jospa paitani pesisit
+mustan käärmehen mujuissa,
+kiirehesti kuivoaisit,
+mun sotahan mennäkseni
+Pohjan poikien tulille,
+Lapin lasten tanterille:
+jo kävi Kyllikki kylässä,
+veräjillä vierahilla,
+noien neitojen kisassa,
+kassapäien karkelossa."
+Kyllä Kyllikki sanovi,
+nainen ensin ennättävi:
+"Ohoh armas Ahtiseni!
+Ellös lähtekö sotahan!
+Näin mä unta maatessani,
+sike'in levätessäni:
+tuli ahjona ajeli,
+valkea välähtelihe
+aivan ikkunan alatse,
+periseinän penkeretse;
+siitä tuiskahti tupahan,
+koskena kohahtelihe
+siltalauoista lakehen,
+ikkunasta akkunahan."
+Siitä lieto Lemminkäinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"En usko unia naisten
+enkä vaimojen valoja.
+Oi emoni, kantajani!
+Tuo tänne sotisopani,
+kanna vainovaatteheni!
+Mieleni minun tekevi
+juomahan soan olutta,
+soan mettä maistamahan."
+Tuon emo sanoiksi virkki:
+"Oi on Ahti poikaseni!
+Ellös lähtekö sotahan!
+On meillä oloista koissa
+leppäisessä lekkerissä
+tapin tammisen takana;
+tuon sinulle juoaksesi,
+josp' on joisit kaiken päivän."
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"En huoli koto-oloista!
+Ennen juon joesta vettä
+melan tervaisen terältä:
+makeamp' on juoakseni,
+kuin kaikki kotoiset kaljat.
+Tuo tänne sotisopani,
+kanna vainovaatteheni!
+Lähen Pohjolan tuville,
+Lapin lasten tanterille
+kultia kyselemähän,
+hope'ita haastamahan."
+Sanoi äiti Lemminkäisen:
+"Ohoh Ahti poikaseni!
+Onp' on kultia ko'issa,
+hope'ita aitassamme.
+Vasta päänä eilisenä,
+aamulla ani varahin
+kynti orja kyisen pellon,
+käärmehisen käännätteli;
+nosti aura arkun kannen,
+perä penningin ylenti:
+siihen on salvattu satoja,
+tuhansia tukkueltu.
+Arkun aittahan ehätin,
+panin aitan parven päähän."
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"En huoli kotieloista!
+Jos markan soasta saanen,
+parempana tuon pitelen,
+kuin kaikki kotoiset kullat,
+auran nostamat hopeat.
+Tuo tänne sotisopani,
+kanna vainovaatteheni!
+Lähen Pohjolan sotahan,
+Lapin lasten tappelohon.
+"Mieleni minun tekevi,
+aivoni ajattelevi
+itse korvin kuullakseni,
+nähä näillä silmilläni,
+onko neittä Pohjolassa,
+piikoa Pimentolassa,
+jok' ei suostu sulhosihin,
+mielly miehi'in hyvihin."
+Sanoi äiti Lemminkäisen:
+"Ohoh Ahti poikaseni!
+Sull' on Kyllikki ko'issa,
+kotinainen korkeampi!
+Kamala on kaksi naista
+yhen miehen vuotehella."
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Kyllikki on kylänkävijä:
+juoskohon joka kisassa,
+maatkohon joka majassa,
+kylän impien iloissa,
+kassapäien karkeloissa!"
+Emo kielteä käkesi,
+varoitteli vaimo vanha:
+"Ellös vainen, poikueni,
+menkö Pohjolan tuville
+ilman tieon tietämättä,
+ilman taion taitamatta,
+Pohjan poikien tulille,
+Lapin lasten tanterille!
+Siellä lappi laulanevi,
+tunkenevi turjalainen
+suin sytehen, päin savehen,
+kypenihin kyynäsvarsin,
+kourin kuumihin poroihin,
+palavihin paateroihin."
+Niin sanovi Lemminkäinen:
+"Jo minua noiat noitui,
+noiat noitui, kyyt kiroili;
+koki kolme lappalaista
+yhtenä kesäisnä yönä,
+alasti alakivellä,
+ilman vyöttä, vaattehitta,
+rikorihman kiertämättä:
+senpä hyötyivät minusta,
+sen verran, katalat, saivat,
+min kirves kivestä saapi,
+napakaira kalliosta,
+järky jäästä iljanesta,
+Tuoni tyhjästä tuvasta.
+"Toisinpa oli uhattu,
+toisinpa kävi kätehen.
+Mielivät minua panna,
+uhkasivat uuvutella
+soille sotkuportahiksi,
+silloiksi likasijoille,
+panna leuan liettehesen,
+parran paikkahan paha'an.
+Vaan minäpä, mies mokoma,
+en tuossa kovin hätäillyt;
+itse loime loitsijaksi,
+sain itse sanelijaksi:
+lauloin noiat nuolinensa,
+ampujat asehinensa,
+velhot veitsirautoinensa,
+tietäjät teräksinensä
+Tuonen koskehen kovahan,
+kinahmehen kauheahan,
+alle koprun korke'imman,
+alle pyörtehen pahimman.
+Siellä noiat nukkukohot,
+siellä maatkohot katehet,
+kunnes heinä kasvanevi
+läpi pään, läpi kypärin,
+läpi noian olkapäien,
+halki hartialihojen
+noialta makoavalta,
+katehelta nukkuvalta!"
+Ainapa emo epäsi
+lähtemästä Lemminkäistä;
+emo kielti poikoansa,
+nainen miestänsä epäsi:
+"Ellös vainen menkökänä
+tuonne kylmähän kylähän,
+pimeähän Pohjolahan!
+Tuho ainaki tulevi,
+tuho poikoa pätöistä,
+hukka lieto Lemminkäistä.
+Jos sanot sa'alla suulla,
+enp' on tuota uskokana:
+ei sinussa laulajata
+Pohjan poikien sekahan,
+etkä tunne kieltä Turjan,
+maha et lausua lapiksi."
+silloin lieto Lemminkäinen,
+itse kaunis Kaukomieli,
+oli päätänsä sukiva,
+hapsiansa harjoava.
+Suan seinähän sivalti,
+harjan paiskoi patsahasen,
+sanan virkkoi, noin nimesi,
+itse lausui ja pakisi:
+"Silloin on hukka Lemminkäistä,
+tuho poikoa pätöistä,
+kun suka verin valuvi,
+harja hurmehin loruvi."
+Läksi lieto Lemminkäinen
+pimeähän Pohjolahan
+vastoin kieltoa emonsa,
+varoitusta vanhempansa.
+Hyöteleikse, vyöteleikse,
+rautapaitoihin paneikse,
+teräsvöihin telkitäikse.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Mies on luustossa lujempi,
+rautapaiassa parempi,
+teräsvyössä tenhoisampi
+noien noitien sekahan,
+jottei huoli huonommista,
+hätäile hyviäkänä."
+Otti miekkansa omansa,
+tempasi tuliteränsä,
+jok' oli Hiiessä hiottu,
+jumaloissa kuuraeltu;
+tuon sivullehen sitovi,
+tunki tuppihuotrasehen.
+Missä mies varaeleikse,
+uros tuima turveleikse?
+Jo vähin varaeleikse,
+tuossa tuima turveleikse:
+oven suussa orren alla,
+pirtin pihtipuolisessa,
+pihalla kujasen suussa,
+veräjissä viimeisissä.
+Siinä mies varaelihe
+vaimollisesta väestä;
+ei ole ne varat väkevät
+eikä turvat luotettavat,
+niin vielä varoitteleikse
+urohoisesta väestä
+tien kahen jaka'imessa,
+sinisen kiven selässä,
+hettehillä heiluvilla,
+läikkyvillä lähtehillä,
+kosken kopruilla kovilla,
+ve'en vankan vääntehessä.
+Tuossa lieto Lemminkäinen
+itse lausui ja saneli:
+"Ylös maasta, miekkamiehet,
+mannun-aikaiset urohot,
+kaivoloista, kalpamiehet,
+jokiloista, jousimiehet!
+Nouse, metsä, miehinesi,
+korpi kaikki, kansoinesi,
+vuoren ukko, voiminesi,
+vesihiisi, hirmuinesi,
+väkinesi, veen emäntä,
+ve'en vanhin, valtoinesi,
+neitoset, joka norosta,
+hienohelmat, hettehistä
+miehen ainoan avuksi,
+pojan kuulun kumppaliksi,
+jottei pysty noian nuolet
+eikä tietäjän teräkset
+eikä velhon veitsirauat,
+ei asehet ampumiehen!
+"Kun ei tuosta kyllä liene,
+vielä muistan muunki keinon:
+ylemmäksi huokoaime
+tuolle taivahan Ukolle,
+joka pilviä pitävi,
+hattaroita hallitsevi.
+"Oi Ukko, ylijumala,
+taatto vanha taivahinen,
+puhki pilvien puhuja,
+halki ilman haastelija!
+Tuo mulle tulinen miekka
+tulisen tupen sisässä,
+jolla haittoja hajotan,
+jolla riitsin rikkehiä,
+kaa'an maalliset katehet,
+ve'elliset velhot voitan
+etiseltä ilmaltani,
+takaiselta puoleltani,
+päältä pääni, viereltäni,
+kupehelta kummaltani,
+- kaa'an noiat nuolihinsa,
+velhot veitsirautoihinsa,
+tietäjät teräksihinsä,
+pahat miehet miekkoihinsa!"
+Siitä lieto Lemminkäinen,
+tuo on kaunis Kaukomieli,
+varsan viiasta vihelti,
+kulokosta kultaharjan;
+pisti varsan valjahisin,
+puikkoihin tulipunaisen.
+Itse istuikse rekehen,
+kohautti korjahansa,
+laski virkkua vitsalla,
+karkutti kariperällä.
+Virkku juoksi, matka joutui,
+reki vieri, tie lyheni,
+hope'inen hiekka helkki,
+kangas kultainen kumisi.
+Kulki päivän, kulki toisen,
+kulki kohta kolmannenki.
+Päivänäpä kolmantena
+kylä vastahan tulevi.
+Siitä lieto Lemminkäinen
+ajavi karittelevi
+vierimäistä tietä myöten
+vierimäisehen talohon.
+Yli kynnyksen kysyvi,
+lausui lakkapuun takoa:
+"Oisiko talossa tässä
+rinnukseni riisujata,
+aisani alentajata,
+luokin lonkahuttajata?"
+Lausui lapsi lattialta,
+poika portahan nenältä:
+"Ei ole talossa tässä
+rinnuksesi riisujata,
+aisasi alentajata,
+luokin lonkahuttajata."
+Mitä huoli Lemminkäinen!
+Laski virkkua vitsalla,
+helähytti helmisvyöllä;
+ajavi karittelevi
+keskimäistä tietä myöten
+keskimäisehen talohon.
+Yli kynnyksen kysyvi,
+lausuvi lakan takoa:
+"Oisiko talossa tässä
+ottajata ohjaksien,
+rinnuksien riistojata,
+rahkehien raastajata?"
+Kiisti akka kiukahalta,
+kielipalko pankon päästä:
+"Kyllä saat talosta tästä
+ottajia ohjaksesi,
+rinnuksesi riisujia,
+aisasi alentajia:
+onp' on kyllä kymmeniä,
+saat jos tahtonet satoja,
+jotka sulle kyyin saavat,
+antavat ajohevosen,
+kotihisi, konnan, mennä,
+maahasi, pahan, paeta,
+isäntäsi istumille,
+emäntäsi astumille,
+veljesi veräjän suulle,
+sisaresi sillan päähän
+ennen päivän päätymistä,
+auringon alenemista."
+Mitä huoli Lemminkäinen!
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Oisi akka ammuttava,
+koukkuleuka kolkattava."
+Laski virkun vieremähän;
+ajavi suhuttelevi
+ylimäistä tietä myöten
+ylimäisehen talohon.
+Siinä lieto Lemminkäinen
+lähetessänsä taloa
+sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Sule, Hiisi, haukun suuta,
+Lempo, koiran leukaluuta,
+laita sulku suun etehen,
+haitta hammasten välihin,
+ettei ennen ääntä päästä
+miehen mentyä sivutse!"
+Niin pihalle tultuansa
+lyöpi maata ruoskallansa:
+utu nousi ruoskan tiestä,
+mies pieni u'un seassa;
+sepä riisui rinnuksia,
+sepä aisoja alenti.
+Siitä lieto Lemminkäinen
+itse korvin kuuntelevi
+kenenkänä keksimättä,
+kunkana havaitsematta:
+kuuli ulkoa runoja,
+läpi sammalen sanoja,
+läpi seinän soittajoita,
+läpi lauan laulajoita.
+Katsahti tupahan tuosta,
+pilkisteli piilokkali:
+tupa oli täynnä tuntijoita,
+autsat täynnä laulajoita,
+sivuseinät soittajoita,
+ovensuu osoavia,
+peripenkki tietäjiä,
+karsina karehtijoita;
+lauloivat Lapin runoja,
+Hiien virttä vinguttivat.
+Siitä lieto Lemminkäinen
+tohti toisiksi ruveta,
+ruohti muuksi muutellaita;
+meni nurkasta tupahan,
+sai sisähän salvoimesta.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Hyvä on laulu loppuvasta,
+lyhyestä virsi kaunis;
+miel' on jäämähän parempi
+kuin on kesken katkemahan."
+Itse Pohjolan emäntä
+liikkui sillan liitoksella,
+laahoi keskilattialla.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Olipa tässä ennen koira,
+rakki rauankarvallinen,
+lihan syöjä, luun purija,
+veren uuelta vetäjä.
+Mi lienetki miehiäsi,
+ku ollet urohiasi,
+kun tulit tähän tupahan,
+sait sisähän salvoksehen
+ilman koiran kuulematta,
+haukkujan havaitsematta?"
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"En mä tänne tullutkana
+taioittani, tieoittani,
+mahittani, maltittani,
+ilman innotta isoni,
+varuksitta vanhempani,
+koiriesi syötäväksi,
+haukkujen hakattavaksi.
+"Pesipä emo minua,
+pesi piennä hutjukkana,
+kolmasti kesäisnä yönä,
+yheksästi syksy-yönä,
+joka tielle tietäjäksi,
+joka maalle malttajaksi,
+kotonani laulajaksi,
+ulkona osoajaksi."
+Siitä lieto Lemminkäinen,
+itse kaunis Kaukomieli,
+jop' on loihe loitsijaksi,
+laikahtihe laulajaksi:
+tulta iski turkin helmat,
+valoi silmät valkeata
+Lemminkäisen laulaessa,
+laulaessa, lausiessa.
+Lauloi laulajat parahat
+pahimmiksi laulajiksi;
+kivet suuhun syrjin syösti,
+paaet lappehin lateli
+parahille laulajille,
+taitavimmille runoille.
+Niin lauloi mokomat miehet
+minkä minne, kunka kunne:
+ahoille vesattomille,
+maille kyntämättömille,
+lampihin kalattomihin,
+aivan ahvenettomihin,
+Rutjan koskehen kovahan,
+palavahan pyörtehesen,
+virran alle vaahtipäiksi,
+kosken keskelle kiviksi,
+tulena palelemahan,
+säkehinä säykkymähän.
+Sinne lieto Lemminkäinen
+lauloi miehet miekkoinensa,
+urohot asehinensa;
+lauloi nuoret, lauloi vanhat,
+lauloi kerran keskilaaun;
+yhen heitti laulamatta:
+karjapaimenen pahaisen,
+ukko vanhan umpisilmän.
+Märkähattu karjanpaimen,
+hänpä tuon sanoiksi virkki:
+"Oi sie lieto Lemmin poika!
+Lauloit nuoret, lauloit vanhat,
+lauloit kerran keskilaaun:
+niin miks' et minua laula?"
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Siksi en sinuhun koske,
+kun olet katsoa katala,
+kurja koskemaisittani.
+Vielä miesnä nuorempana,
+karjanpaimenna pahaisna
+turmelit emosi tuoman,
+sisaresi siuvahutit;
+kaikki herjasit hevoset,
+tamman varsat vaivuttelit
+suon selillä, maan navoilla,
+ve'en liivan liikkumilla."
+Märkähattu karjanpaimen
+tuosta suuttui ja vihastui.
+Meni ulos usta myöten,
+pellolle pihoa myöten;
+juoksi Tuonelan joelle,
+pyhän virran pyörtehelle.
+Siellä katsoi Kaukomieltä,
+vuottelevi Lemminkäistä
+Pohjasta paloavaksi,
+kotihinsa kulkevaksi.
+
+
+
+  Kolmastoista runo
+
+
+Siitä lieto Lemminkäinen
+sanoi Pohjolan akalle:
+"Anna nyt, akka, piikojasi,
+tuopa tänne tyttöjäsi,
+paras parvesta minulle,
+pisin piikajoukostasi!"
+Tuop' on Pohjolan emäntä
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Anna en sulle piikojani
+nkä työnnä tyttöjäni,
+en parasta, en pahinta,
+en pisintä, en lyhintä:
+sull' on ennen naitu nainen,
+ennen juohettu emäntä."
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Kytken Kyllikin kylähän,
+kylän kynnysportahille,
+veräjille vierahille;
+täältä saan paremman naisen.
+Tuo nyt tänne tyttäresi,
+impiparvesta ihanin,
+kassapäistä kaunokaisin!"
+Sanoi Pohjolan emäntä:
+"Enpä anna tyttöäni
+miehille mitättömille,
+urohille joutaville.
+Äsken tyttöjä anele,
+kuulustele kukkapäitä,
+kun sa hiihät Hiien hirven
+Hiien peltojen periltä!"
+Siitä lieto Lemminkäinen
+kengitteli keihojansa,
+jännitteli jousiansa,
+vasamoitansa varusti.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Jo oisi keihäs kengitetty,
+kaikki valmihit vasamat,
+jousi jäntehen varassa,
+ei lyly lykittävänä,
+kalhu kannan lyötävänä."
+Siinä lieto Lemminkäinen
+arvelee, ajattelevi,
+mistäpä sivakat saisi,
+kusta suksia sukusen.
+Kävi Kaupin kartanohon,
+päätyi Lyylikin pajahan:
+"Oi on viisas vuojelainen,
+kaunis Kauppi lappalainen!
+Tee mulle sukeat sukset,
+kalhut kaunoiset kaverra,
+joilla hiihän Hiien hirven
+Hiien peltojen periltä!"
+Lyylikki sanan sanovi,
+Kauppi kielin kerkiävi:
+"Suotta lähet, Lemminkäinen,
+Hiien hirveä ajohon:
+saat palan lahoa puuta,
+senki suurella surulla."
+Mitä huoli Lemminkäinen!
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Tee lyly lykittäväksi,
+kalhu kalpoeltavaksi!
+Lähen hirven hiihäntähän
+Hiien peltojen periltä."
+Lyylikki, lylyjen seppä,
+Kauppi, kalhujen tekijä,
+sykysyn lylyä laati,
+talven kalhua kaverti,
+päivän vuoli sauvan vartta,
+toisen sompoa sovitti.
+Sai lyly lykittäväksi,
+kalhu kannan lyötäväksi,
+sauvan varret valmihiksi,
+sompaset sovitetuksi.
+Saukon maksoi sauvan varsi,
+sompa ruskean reposen.
+Voiti voilla suksiansa,
+talmasi poron talilla;
+itse tuossa arvelevi,
+sanovi sanalla tuolla:
+"Liekö tässä nuorisossa,
+kansassa kasuavassa
+tuon lylyni lykkijäistä,
+kalhun kannan potkijaista?"
+Sanoi lieto Lemminkäinen,
+virkki veitikkä verevä:
+"Kyll' on tässä nuorisossa,
+kansassa kasuavassa
+tuon lylysi lykkijäistä,
+kalhun kannan potkijaista."
+Viinen selkähän sitaisi,
+olallensa uuen jousen,
+sauvan survaisi kätehen;
+läksi lylyn lykkimähän,
+kalhun kannan potkimahan.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Eip' on ilmalla Jumalan,
+tämän taivon kannen alla
+löytyne sitä metsässä
+jalan neljän juoksevata,
+kut' ei näillä yllätetä,
+kaunihisti kannateta
+kalhuilla Kalevan poian,
+liukoimilla Lemminkäisen."
+Päätyi hiiet kuulemassa,
+juuttahat tähyämässä.
+Hiiet hirveä rakenti,
+juuttahat poroa laati:
+pään panevi pökkelöstä,
+sarvet raian haarukasta,
+jalat rannan raippasista,
+sääret suolta seipähistä,
+selän aian aiaksesta,
+suonet kuivista kuloista,
+silmät lammin pulpukoista,
+korvat lammin lumpehista,
+ketun kuusen koskuesta,
+muun lihan lahosta puusta.
+Hiisi neuvoi hirveänsä,
+porollensa suin puheli:
+"Nyt sie juokse, hiitten hirvi,
+jalkoa, jalo tevana,
+poron poikimasijoille,
+Lapin lasten tanterille!
+Hiihätä hikehen miestä,
+Lemminkäistä liiatenki!"
+Siitä juoksi hiitten hirvi,
+poropeura poimetteli
+Pohjan aittojen alatse,
+Lapin lasten tanteritse:
+potkaisi koasta korvon,
+kaatoi kattilat tulelta,
+lihat tuhkahan tuherti,
+liemet lietehen levitti.
+Nousi melkoinen meteli
+Lapin lasten tanterilla:
+Lapin koirat haukkumahan,
+Lapin lapset itkemähän,
+Lapin naiset nauramahan,
+muu väki murajamahan!
+Itse lieto Lemminkäinen
+ain' oli hirven hiihännässä.
+Hiihti soita, hiihti maita,
+hiihti aukkoja ahoja:
+tuli suihki suksiloista,
+savu sauvojen nenistä;
+eikä nähnyt hirveänsä,
+eip' on nähnyt eikä kuullut.
+Liukui linnat, liukui lannat,
+liukui maat meren-takaiset;
+hiihti kaikki Hiien korvet,
+kaikki Kalman kankahatki,
+hiihti Surman suun e'etse,
+Kalman kartanon perätse.
+Surma jo suutansa avavi,
+Kalma päätä kallistavi
+ottoaksensa urosta,
+nielläksensä Lemminkäistä:
+ei tarkoin tavannutkana,
+ennättänyt ensinkänä.
+Viel' oli liuska liukumatta,
+korven kolkka koskematta
+Pohjan pitkässä perässä,
+Lapin maassa laukeassa.
+Läksi senki liukumahan,
+korven kolkan koskemahan.
+Niin perille päästessänsä
+kuuli melkoisen metelin
+Pohjan pitkästä perästä,
+Lapin lasten tanterilta:
+kuuli koirat haukkuvaksi,
+Lapin lapset itkeväksi,
+Lapin naiset nauravaksi,
+muun Lapin murajavaksi.
+Siitä lieto Lemminkäinen
+heti tuonne hiihtämähän
+koiran haukuntasijoille,
+Lapin lasten tanterille.
+Sanoi sinne saatuansa,
+tutkaeli tultuansa:
+"Mitä täällä naiset nauroi,
+naiset nauroi, lapset itki,
+väki vanha vaikeroitsi,
+kuta haukkui hallikoirat?"
+"Sitä täällä naiset nauroi,
+naiset nauroi, lapset itki,
+väki vanha vaikerteli,
+sitä haukkui hallikoirat:
+juoksi tästä hiitten hirvi,
+silosorkka sorkutteli;
+potkaisi koasta korvon,
+kaatoi kattilat tulelta,
+selin keitot keikahutti,
+vellit lietehen levitti."
+Siitä veitikkä verevä,
+tuo on lieto Lemminkäinen,
+lykkäsi lylyn lumelle,
+kuni kyyn kulon-alaisen,
+solahutti suopetäjän,
+kuni käärmehen elävän;
+itse virkki vierressänsä,
+sanoi sauvakätteheltä:
+"Mi lienee Lapissa miestä,
+kaikki hirven kannantahan;
+mi lienee Lapissa naista,
+kaikki kattilan pesohon;
+mi lienee Lapissa lasta,
+kaikki lastun poimintahan;
+mi Lapilla kattiloa,
+kaikki hirven keitäntähän!"
+Kiinnistihe, jännistihe,
+potkaisihe, ponnistihe.
+Ensi kerran potkaisihe
+silmän siintämättömähän,
+kerran toisen kuopaisihe
+korvan kuulemattomahan,
+kolmannen kohenteleikse
+lautasille hiitten hirven.
+Otti vaajan vaahterisen,
+raksin koivuisen rapasi,
+jolla kytki hiitten hirven
+tarhan tammisen sisähän:
+"Siinä seiso, hiitten hirvi,
+poropeura, poimettele!"
+Selkeä silittelevi,
+taljoa taputtelevi:
+"Oisi tuossa ollakseni,
+sopisipa maatakseni
+nuoren neitosen keralla,
+kanssa kasvavan kanasen!"
+Siitä kiihtyi Hiien hirvi,
+poropeura potkimahan,
+itse virkki, noin sanovi:
+"Lempo saakohon sinulle
+nuorin nei'in maataksesi,
+tyttärin elelläksesi!"
+Ponnistihe, jännistihe:
+raksin koivuisen revitti,
+rikkoi vaajan vaahterisen,
+tarhan tammisen hajotti.
+Siitä sai samoamahan,
+läksi hirvi hippomahan,
+vasten soita, vasten maita,
+vasten varvikkomäkeä
+silmän siintämättömihin,
+korvan kuulemattomihin.
+Siinä veitikkä verevä
+jopa suuttui jotta syäntyi,
+kovin suuttui ja vihastui.
+Hiihti hirveä jälestä;
+niin kun kerran potkaisevi,
+lysmätti lyly lävestä,
+sortui suksi pälkähästä,
+kalhu taittui kannan tiestä,
+keihäs kenkimäsijoilta,
+sauva somman suoverosta.
+Itse juoksi Hiien hirvi,
+jottei päätänä näkynnä.
+Siinä lieto Lemminkäinen
+alla päin, pahoilla mielin
+kalujansa katselevi.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Elköhön sinä ikänä
+menkö toinen miehiämme
+uhalla metsän ajohon,
+Hiien hirven hiihäntähän,
+kuin menin minä, poloinen!
+Hävitin hyvät sivakat,
+sauvan kaunihin kaotin,
+kiihke'immän keihojani!"
+
+
+
+  Neljästoista runo
+
+
+Siitä lieto Lemminkäinen
+arveli, ajattelihe,
+kulle syylle sylveäisi,
+kulle laskisi laulle:
+heittäisikö Hiien hirvet,
+itse kulkisi kotihin,
+vai vielä yritteleisi,
+hiihteleisi hiljallehen
+mieliksi metsän emännän,
+salon impien iloksi.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Oi Ukko, ylijumala
+tahi taatto taivahinen!
+Tee nyt mulle suorat sukset,
+kepeäiset kalhuttimet,
+joilla hiihteä hivitän
+poikki soien, poikki maien,
+hiihän kohti Hiien maita,
+poikki Pohjan kankahista
+Hiien hirven käytäville,
+poropeuran polkemille!
+"Lähen nyt miehistä metsälle,
+urohista ulkotöille
+Tapiolan tietä myöten,
+Tapion talojen kautta.
+Terve, vuoret, terve, vaarat,
+terve, kuusikot kumeat,
+terve, haavikot haleat,
+terve, tervehyttäjänne!
+"Miesty, metsä, kostu, korpi,
+taivu, ainoinen Tapio!
+Saata miestä saarekselle,
+sille kummulle kuleta,
+jost' on saalis saatavana,
+erän toimi tuotavana!
+"Nyyrikki, Tapion poika,
+mies puhas, punakypärä!
+Veistä pilkut pitkin maita,
+rastit vaaroihin rakenna,
+jotta tunnen, tuhma, käyä,
+äkkiouto, tien osoan
+etsiessäni ereä,
+antia anellessani!
+"Mielikki, metsän emäntä,
+puhas muori, muoto kaunis!
+Pane kulta kulkemahan,
+hopea vaeltamahan
+miehen etsivän etehen,
+anelijan askelille!
+"Ota kultaiset avaimet
+renkahalta reieltäsi,
+aukaise Tapion aitta,
+metsän linna liikahuta
+minun pyytöpäivinäni,
+eränetso-aikoinani!
+"Kunp' on et kehanne itse,
+niin on pistä piikojasi,
+pane palkkalaisiasi,
+käske käskyn kuulijoita!
+Et emäntä lienekänä,
+jos et piikoa pitäne,
+sata piikoa pitäne,
+tuhat käskyn kuulijata,
+karjan kaiken kaitsijata,
+viitsijätä viljan kaiken.
+"Metsän piika pikkarainen,
+simasuu Tapion neiti!
+Soitellos metinen pilli,
+simapilli piiperoita
+korvallen ehon emännän,
+mieluisan metsän emännän,
+jotta kuulisi välehen,
+nousisi makoamasta,
+kun ei kuule kumminkana,
+ei hava'a harvoinkana,
+vaikka ainoisin anelen,
+kielen kullan kuikuttelen!"
+Siinä lieto Lemminkäinen
+ajan kaiken annitoinna
+hiihti soita, hiihti maita,
+hiihti korpia kovia,
+Jumalan sysimäkiä,
+Hiien hiilikankahia.
+Hiihti päivän, hiihti toisen.
+Jo päivänä kolmantena
+meni suurelle mäelle,
+nousi suurelle kivelle,
+loi silmänsä luotehesen,
+poikki soien pohjosehen:
+Tapion talot näkyivät,
+ukset kulta kuumottivat
+poikki suosta, pohjosesta,
+alta vaaran, varvikosta.
+Tuop' on lieto Lemminkäinen
+heti luoksi luontelihe,
+lähelle lähentelihe,
+alle ikkunan Tapion.
+Kuuristihe katsomahan
+kuuennesta ikkunasta:
+siellä antajat asuivat
+ja viruivat viljan eukot
+aivan arkivaattehissa,
+ryysyissä ryvennehissä.
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Mintähen, metsän emäntä,
+asut arkivaattehissa,
+riihiryysyissä rypeät,
+kovin musta muo'oltasi,
+katsannaltasi kamala,
+ilkeä imertimiltä,
+rungolta ruman näköinen?
+"Kun ennen kävin metsässä,
+kolm' oli linnoa metsässä:
+yksi puinen, toinen luinen,
+kolmansi kivinen linna;
+kuus' oli kultaikkunoa
+kunki linnan kulmanteella.
+Katsahin sisähän noista
+seinän alla seistessäni:
+Tapion talon isäntä,
+Tapion talon emäntä,
+Tellervo, Tapion neiti,
+kanssa muu Tapion kansa,
+kaikki kullassa kuhisi,
+hopeassa horjeksihe.
+Itsensä metsän emännän,
+ehtoisan metsän emännän,
+käet oli kullankäärehissä,
+sormet kullansormuksissa,
+pää kullanpätinehissä,
+tukat kullansuortuvissa,
+korvat kullankoltuskoissa,
+kaula helmissä hyvissä.
+"Oi mielu metsän emäntä,
+Metsolan metinen muori!
+Heitä poies heinäkengät,
+kaskivirsusi karista,
+riisu riihiryökälehet,
+arkipaitasi alenna!
+Lyöte lykkyvaattehisin,
+antipaitoihin paneite
+minun metsipäivinäni,
+eränetso-aikoinani!
+Ikävä minun tulevi,
+ikävä tulettelevi
+tätä tyhjänä-oloa,
+ajan kaiken annituutta,
+kun et anna aioinkana,
+harvoinkana hoivauta.
+Ikävä ilotoin ilta,
+pitkä päivä saalihitoin.
+"Metsän ukko halliparta,
+havuhattu, naavaturkki!
+Pane nyt metsät palttinoihin,
+salot verkahan vetäise,
+haavat kaikki haljakkoihin,
+lepät lempivaattehisin!
+Hope'ihin hongat laita,
+kuuset kultihin rakenna,
+vanhat hongat vaskivöille,
+petäjät hopeavöille,
+koivut kultakukkasihin,
+kannot kultakalkkaroihin!
+Pane, kuinp' on muinaiselta,
+parempina päivinäsi:
+kuuna paistoi kuusen oksat,
+päivänä petäjän latvat,
+metsä haiskahti me'elle,
+simalle salo sininen,
+ahovieret viertehelle,
+suovieret sulalle voille.
+"Metsän tyttö, mielineiti,
+Tuulikki, tytär Tapion!
+Aja vilja vieremille,
+auke'immille ahoille!
+Kun lie jäykkä juoksullehen
+eli laiska laukallehen,
+ota vitsa viiakosta,
+koivu korven notkelmosta,
+jolla kutkutat kuvetta
+sekä kaivat kainaloita!
+Anna juosta joutuisasti,
+vikevästi viiletellä,
+miehen etsivän etehen,
+aina käyvän askelille!
+"Kun vilja uralle saapi,
+tupita uroa myöten!
+Pane kaksi kämmentäsi
+kahen puolen kaiteheksi,
+jottei vilja vieprahtaisi,
+tiepuolehen poikeltaisi!
+Josp' on vilja vieprahtavi,
+tiepuolehen poikeltavi,
+tielle korvista kohenna,
+saata sarvista uralle!
+"Hako on tiellä poikkipuolin:
+sepä syrjähän syseä;
+puita maalla matkallansa:
+ne on katkaise kaheksi!
+"Aita vastahan tulevi:
+kaa'a aita kallellehen
+viieltä vitsasväliltä,
+seitsemältä seipähältä!
+"Joki joutuvi etehen,
+puro tielle poikkipuolin:
+silkki sillaksi sivalla,
+punaverka portahaksi!
+Saata poikki salmistaki,
+vetele vesien poikki,
+poikki Pohjolan joesta,
+yli kosken kuohuloista!
+"Tapion talon isäntä,
+Tapion talon emäntä,
+metsän ukko halliparta,
+metsän kultainen kuningas!
+Mimerkki, metsän emäntä,
+metsän armas antimuori,
+siniviitta viian eukko,
+punasukka suon emäntä!
+Tule jo kullan muuttelohon,
+hopean vajehtelohon!
+Minun on kullat kuun-ikuiset,
+päivän-polviset hopeat,
+käeten soasta käymät,
+uhotellen tappelosta;
+ne kuluvat kukkarossa,
+tummentuvat tuhniossa,
+kun ei oo kullan muuttajata,
+hopean vajehtajata."
+Niinp' on lieto Lemminkäinen
+viikon hiihteä hivutti,
+lauloi virret viian päässä,
+kolmet korven kainalossa:
+miellytti metsän emännän,
+itsenki metsän isännän,
+ihastutti immet kaikki,
+taivutti Tapion neiet.
+Juoksuttivat, jou'uttivat
+Hiien hirven kätköstänsä,
+takoa Tapion vaaran,
+Hiien linnan liepehiltä
+miehen etsijän etehen,
+sanelijan saataville.
+Itse lieto Lemminkäinen
+jopa lämsänsä lähetti
+Hiien hirven hartioille,
+kaulalle kamelivarsan,
+jottei potkinut pahasti
+selkeä silittäessä.
+Siitä lieto Lemminkäinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Salon herra, maan isäntä,
+kaunis kankahan eläjä!
+Mielikki, metsän emäntä,
+metsän armas antimuori!
+Tule nyt kullat ottamahan,
+hopeat valitsemahan!
+Pane maalle palttinasi,
+lempiliinasi levitä
+alle kullan kuumottavan,
+alle huohtavan hopean,
+tuon on maahan tippumatta,
+rikkoihin rivestymättä!"
+Läksi siitä Pohjolahan;
+sanoi tuonne tultuansa:
+"Jo nyt hiihin Hiien hirven
+Hiien peltojen periltä.
+Anna, akka, tyttöäsi,
+mulle nuorta morsianta!"
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+tuop' on tuohon vastaeli:
+"Äsken annan tyttäreni
+sekä nuoren morsiamen,
+kun sa suistat suuren ruunan,
+Hiien ruskean hevosen,
+Hiien varsan vaahtileuan
+Hiien nurmien periltä."
+Silloin lieto Lemminkäinen
+otti kultaohjaksensa,
+hope'isen marhaminnan;
+lähtevi hevon hakuhun,
+kuloharjan kuuntelohon
+Hiien nurmien periltä.
+Astua taputtelevi,
+käyä kulleroittelevi
+vihannalle vainiolle,
+pyhän pellon pientarelle.
+Siellä etsivi hevosta,
+kulokasta kuuntelevi
+suvikunnan suitset vyöllä,
+varsan valjahat olalla.
+Etsi päivän, etsi toisen,
+niin päivänä kolmantena
+nousi suurelle mäelle,
+kiipesi kiven selälle;
+iski silmänsä itähän,
+käänti päätä päivän alle:
+näki hiekalla hevosen,
+kuloharkan kuusikolla;
+senpä tukka tulta tuiski,
+harja suihkivi savua.
+Niin sanovi Lemminkäinen:
+"Oi Ukko ylijumala,
+Ukko, pilvien pitäjä,
+hattarojen hallitsija!
+Taivas auoksi avaos,
+ilma kaikki ikkunoiksi!
+Sa'a rautaiset rakehet,
+laske jäiset jäähyttimet
+harjalle hyvän hevosen,
+Hiien laukin lautasille!"
+Tuo Ukko, ylinen luoja,
+pilven-päällinen jumala,
+ilman riehoiksi revitti,
+taivon kannen kahtaloksi;
+satoi hyytä, satoi jäätä,
+satoi rauaista raetta,
+pienemmät hevosen päätä,
+päätä ihmisen isommat,
+harjalle hyvän hevosen,
+Hiien laukin lautasille.
+Siitä lieto Lemminkäinen
+kävi luota katsomahan,
+likeltä tähyämähän.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Hiitolan hyvä hevonen,
+vuoren varsa vaahtileuka!
+Tuo nyt kultaturpoasi,
+pistä päätäsi hopea
+kultaisihin koltuskoihin,
+hope'isihin helyihin!
+En sua pahoin pitäne,
+aivan anke'in ajane:
+ajan tietä pikkuruisen,
+matkoa ani vähäisen,
+tuonne Pohjolan tuville,
+ankaran anopin luoksi.
+Minkä siimalla sivallan
+eli vitsalla vetelen,
+senpä silkillä sivallan,
+veran äärellä vetelen."
+Hiien ruskea hevonen,
+Hiien varsa vaahtileuka
+tunki kultaturpoansa,
+pisti päätänsä hopea
+kultaisihin koltuskoihin,
+hope'isihin helyihin.
+Niinpä lieto Lemminkäinen
+jopa suisti suuren ruunan,
+pisti suitset kullan suuhun,
+päitsensä hopean päähän;
+hyppäsi hyvän selälle,
+Hiien laukin lautasille.
+Veti virkkua vitsalla,
+paiskasi pajun vesalla.
+Ajoi matkoa vähäisen,
+tuuritteli tunturia
+pohjoispuolelle mäkeä,
+lumivaaran kukkuroa:
+tuli Pohjolan tuville.
+Meni pirttihin pihalta,
+sanoi tuonne tultuansa,
+Pohjolahan päästyänsä:
+"Jopa suistin suuren ruunan,
+Hiien varsan valjastelin
+vihannalta vainiolta,
+pyhän pellon pientarelta,
+sekä hiihin Hiien hirven
+Hiien peltojen periltä.
+Anna jo, akka, tyttöäsi,
+mulle nuorta morsianta!"
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+hänpä tuon sanoiksi virkki:
+"Äsken annan tyttäreni
+sekä nuoren morsiamen,
+kun ammut joutsenen joesta,
+virrasta vihannan linnun,
+Tuonen mustasta joesta,
+pyhän virran pyörtehestä
+yhellä yrittämällä,
+yhen nuolen nostamalta."
+Siitä lieto Lemminkäinen,
+tuo on kaunis Kaukomieli,
+läksi joutsenen joruhun,
+pitkäkaulan katselohon
+Tuonen mustasta joesta,
+Manalan alantehesta.
+Astua lykyttelevi,
+käyä kälkähyttelevi
+tuonne Tuonelan joelle,
+pyhän virran pyörtehelle,
+jalo jousi olkapäällä,
+viini nuolia selässä.
+Märkähattu karjanpaimen,
+ukko Pohjolan sokea,
+tuop' on Tuonelan joella,
+pyhän virran pyörtehellä;
+katselevi, kääntelevi
+tulevaksi Lemminkäistä.
+Jo päivänä muutamana
+näki lieto Lemminkäisen
+saavaksi, läheneväksi
+tuonne Tuonelan joelle,
+vierehen vihaisen kosken,
+pyhän virran pyörtehelle.
+Vesikyyn ve'estä nosti,
+umpiputken lainehista,
+syöksi miehen syämen kautta,
+läpi maksan Lemminkäisen,
+kautta kainalon vasemman
+oikeahan olkapäähän.
+Jopa lieto Lemminkäinen
+tunsi koskevan kovasti.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Sen mä tein pahinta työtä,
+kun en muistanut kysyä
+emoltani, kantajalta,
+kaiketi sanaista kaksi,
+kovin äijä, kun on kolme,
+miten olla, kuin eleä
+näinä päivinä pahoina:
+en tieä vesun vikoja,
+umpiputken ailuhia.
+"Oi emoni, kantajani,
+vaivan nähnyt vaalijani!
+Tietäisitkö, tuntisitko,
+miss' on poikasi poloinen,
+tokipa rientäen tulisit,
+avukseni ennättäisit;
+päästäisit pojan poloisen
+tältä tieltä kuolemasta,
+nuorena nukahtamasta,
+verevänä vieremästä."
+Siitä Pohjolan sokea
+märkähattu karjanpaimen
+syöksi lieto Lemminkäisen,
+kaotti Kalevan poian
+Tuonen mustahan jokehen,
+pahimpahan pyörtehesen.
+Meni lieto Lemminkäinen,
+meni koskessa kolisten,
+myötävirrassa vilisten
+tuonne Tuonelan tuville.
+Tuo verinen Tuonen poika
+iski miestä miekallansa,
+kavahutti kalvallansa.
+Löi on kerran leimahutti
+miehen viieksi muruksi,
+kaheksaksi kappaleksi;
+heitti Tuonelan jokehen,
+Manalan alusvesille:
+"Viru siinä se ikäsi
+jousinesi, nuolinesi!
+Ammu joutsenet joelta,
+vesilinnut viertehiltä!"
+Se oli loppu Lemminkäisen,
+kuolo ankaran kosijan
+Tuonen mustassa joessa,
+Manalan alantehessa.
+
+
+
+  Viidestoista runo
+
+
+Äiti lieto Lemminkäisen
+aina koissa arvelevi:
+"Minne on saanut Lemminkäinen,
+kunne Kaukoni kaonnut,
+kun ei kuulu jo tulevan
+matkoiltansa maailmassa?"
+Ei tieä emo poloinen
+eikä kantaja katala,
+missä liikkuvi lihansa,
+vierevi oma verensä,
+kävikö käpymäkeä,
+kanervaista kangasmaata,
+vai meni meren selällä,
+lakkipäillä lainehilla,
+vaiko suuressa soassa,
+kapinassa kauheassa,
+joss' on verta säärivarsi,
+polven korkeus punaista.
+Kyllikki, korea nainen,
+katseleikse, käänteleikse
+koissa lieto Lemminkäisen,
+Kaukomielen kartanossa.
+Katsoi illalla sukoa,
+huomenella harjoansa;
+niin päivänä muutamana,
+huomenna moniahana
+jo veri suasta vuoti,
+hurme harjasta norahti.
+Kyllikki, korea nainen,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Jo nyt on mennyt mies minulta,
+kaunis Kaukoni kaonnut
+matkoille majattomille,
+teille tietämättömille:
+veri jo vuotavi suasta,
+hurme harjasta noruvi!"
+Siitä äiti Lemminkäisen
+itse katsovi sukoa;
+itse itkulle apeutui:
+"Voi, poloisen, päiviäni,
+angervoisen, aikojani!
+Jo nyt on poikani, poloisen,
+jopa, laiton, lapsueni
+saanut päiville pahoille!
+Tuho on poikoa pätöistä,
+hukka lieto Lemminkäistä:
+jo suka verin valuvi,
+harja hurmehin noruvi!"
+Kourin helmansa kokosi,
+käsivarsin vaattehensa.
+Pian juoksi matkan pitkän,
+sekä juoksi jotta joutui:
+mäet mätkyi mennessänsä,
+norot nousi, vaarat vaipui,
+ylähäiset maat aleni,
+alahaiset maat yleni.
+Tuli Pohjolan tuville.
+Kysytteli poikoansa,
+kysytteli, lausutteli:
+"Oi sie Pohjolan emäntä!
+Kunne saatoit Lemminkäisen,
+minne poikani menetit?"
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+tuop' on tuohon vastaeli:
+"Enpä tieä poikoasi,
+kunne kulki ja katosi.
+Istutin oron rekehen,
+korjahan kovan tulisen;
+oisko uhkuhun uponnut,
+meren jäälle jähmettynyt
+vai saanut sutosen suuhun,
+karhun kauhean kitahan?"
+Sanoi äiti Lemminkäisen:
+"Jo vainen valehtelitki!
+Susi ei syö minun sukua,
+karhu ei kaa'a Lemminkäistä:
+sormin sortavi sutoset,
+käsin karhut kaatelevi.
+Kunp' on et sanone tuota,
+kunne saatoit Lemminkäisen,
+rikon uksen uuen riihen,
+taitan sampuen sarahat."
+Sanoi Pohjolan emäntä:
+"Syötin miehen syöneheksi,
+juotin miehen juoneheksi,
+apatin alanenäksi;
+istutin venon perähän,
+laitoin kosket laskemahan.
+Enkä tuota tunnekana,
+kunne sai katala raukka,
+koskihinko kuohuvihin,
+virtoihin vipajavihin."
+Sanoi äiti Lemminkäisen:
+"Jo vainen valehtelitki!
+Sano tarkkoja tosia,
+valehia viimeisiä,
+kunne saatoit Lemminkäisen,
+kaotit kalevalaisen,
+taikka surmasi tulevi,
+kuolemasi kohtoavi!"
+Sanoi Pohjolan emäntä:
+"Jospa jo sanon toenki:
+panin hirvet hiihtämähän,
+jalopeurat jaksamahan,
+ruunat suuret suistamahan,
+varsat valjastuttamahan;
+laitoin joutsenen hakuhun,
+pyhän linnun pyyäntähän.
+Nyt en tuota tunnekana,
+mi on tullunna tuhoksi,
+esteheksi ennättännä,
+kun ei kuulu jo tulevan
+morsianta pyytämähän,
+tyttöä anelemahan."
+Emo etsi eksynyttä,
+kaonnutta kaipoavi.
+Juoksi suuret suot sutena,
+kulki korvet kontiona,
+ve'et saukkona samosi,
+maat käveli mauriaisna,
+neuliaisna niemen reunat,
+jäniksenä järven rannat.
+Kivet syrjähän sytäsi,
+kannot käänti kallellehen,
+risut siirti tien sivuhun,
+haot potki portahiksi.
+Viikon etsi eksynyttä,
+viikon etsi, eipä löyä.
+Kysyi puilta poikoansa,
+kaipasi kaonnuttansa.
+Puu puheli, honka huokui,
+tammi taiten vastaeli:
+"On huolta itsestäniki
+huolimatta poiastasi,
+kun olen koville luotu,
+pantu päiville pahoille:
+pinopuiksi pilkkumahan,
+haloiksi hakattamahan,
+riutumahan riihipuiksi,
+kaskipuiksi kaatumahan."
+Viikon etsi eksynyttä,
+viikon etsi eikä löyä.
+Tiehyt vastahan tulevi;
+niin tielle kumarteleikse:
+"Oi tiehyt, Jumalan luoma!
+Etkö nähnyt poikoani,
+kullaista omenatani,
+hope'ista sauvoani?"
+Tiehyt taiten vastaeli
+sekä lausui ja pakisi:
+"On huolta itsestäniki
+huolimatta poiastasi,
+kun olen koville luotu,
+pantu päiville pahoille:
+joka koiran juostavaksi,
+ratsahan ajeltavaksi,
+kovan kengän käytäväksi,
+kannan karskuteltavaksi."
+Viikon etsi eksynyttä,
+viikon etsi, eipä löyä.
+Kuuhut vastahan tulevi;
+niin kuulle kumarteleikse:
+"Kuu kulta, Jumalan luoma!
+Etkö nähnyt poikoani,
+kullaista omenatani,
+hope'ista sauvoani?"
+Tuo kuuhut, Jumalan luoma,
+taiten kyllä vastaeli:
+"On huolta itsestäniki
+huolimatta poiastasi,
+kun olen koville luotu,
+pantu päiville pahoille:
+yksin öitä kulkemahan,
+pakkasella paistamahan,
+talvet tarkoin valvomahan,
+kesäksi katoamahan."
+Viikon etsi eksynyttä,
+viikon etsi eikä löyä.
+Päivyt vastahan tulevi;
+päivälle kumarteleikse:
+"Oi päivyt, Jumalan luoma!
+Etkö nähnyt poikoani,
+kullaista omenatani,
+hope'ista sauvoani?"
+Jopa päivyt jonki tiesi,
+arvaeli aurinkoinen:
+"Jo on poikasi, poloisen,
+kaotettu, kuoletettu
+Tuonen mustahan jokehen,
+Manalan ikivetehen:
+mennyt koskia kolisten,
+myötävirtoja vilisten
+tuonne Tuonelan perille,
+Manalan alantehille."
+Siitä äiti Lemminkäisen
+itse itkulle hyräytyi.
+Meni seppojen pajahan:
+"Oi sie seppo Ilmarinen!
+Taoit ennen, taoit eilen,
+taopa tänäki päänä!
+Varta vaskinen harava,
+piitä piihin rautaisihin;
+piit tao satoa syltä,
+varsi viittä valmistellos!"
+Se on seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+vartti vaskisen haravan,
+piitti piillä rautaisilla;
+piit takoi satoa syltä,
+varren viittä valmisteli.
+Itse äiti Lemminkäisen
+saapi rautaisen haravan,
+lenti Tuonelan joelle.
+Päiveä rukoelevi:
+"Oi päivyt, Jumalan luoma,
+luoma Luojan valkeamme!
+Paista hetki heltehesti,
+toinen himmesti hiosta,
+kolmansi koko terältä:
+nukuttele nuiva kansa,
+väsytä väki Manalan,
+Tuonen valta vaivuttele!"
+Tuo päivyt, Jumalan luoma,
+luoma Luojan aurinkoinen,
+lenti koivun konkelolle,
+lepän lengolle lehahti.
+Paistoi hetken heltehesti,
+toisen himmesti hiosti,
+kolmannen koko terältä:
+nukutteli nuivan joukon,
+väsytti väen Manalan,
+nuoret miehet miekoillehen,
+vanhat vasten sauvojansa,
+keski-iän keihä'ille.
+Siitä lenti lepsahutti
+päälle taivahan tasaisen
+entisellensä sijalle,
+majallensa muinaiselle.
+Siitä äiti Lemminkäisen
+otti rautaisen haravan;
+haravoipi poikoansa
+koskesta kohisevasta,
+virrasta vilisevästä.
+Haravoipi eikä löyä.
+Siitä siirtihen alemma:
+meni myötänsä merehen,
+sukkarihmasta sulahan,
+vyötäröistä veen sisähän.
+Haravoipi poikoansa
+pitkin Tuonelan jokea,
+vetelevi vastavirran.
+Veti kerran, tuosta toisen:
+saapi paian poikoansa,
+paian mieliksi pahoiksi;
+veti vielä kerran toisen:
+sai sukat, hatun tapasi,
+sukat suureksi suruksi,
+hatun mieliharmiksensa.
+Astui siitäkin alemma,
+Manalan alantehelle.
+Veti kerran pitkin vettä,
+kerran toisen poikki vettä,
+kolmannen vitahan vettä.
+Kerrallapa kolmannella
+elotukku sai etehen
+haravahan rautaisehen.
+Elotukku ei se ollut:
+olipa lieto Lemminkäinen,
+itse kaunis Kaukomieli,
+puuttunut haravan piihin
+sormesta nimettömästä,
+vasemmasta varpahasta.
+Nousi lieto Lemminkäinen,
+kohosi Kalevan poika
+haravassa vaskisessa
+päälle selvien vesien;
+vaan oli pikkuista vajalla:
+yhtä kättä, puolta päätä,
+paljo muita muskuloita,
+siihen henkeä lisäksi.
+Emo tuossa arvelevi,
+itse itkien sanovi:
+"Vieläkö tästä mies tulisi,
+uros uusi toimeaisi?"
+Päätyi korppi kuulemahan.
+Tuop' on tuohon vastoavi:
+"Ei ole miestä mennehessä
+eikä tuiki tullehessa:
+jo silt' on siika silmät syönyt,
+hauki hartiat halaisnut.
+Sie päästä merehen miestä,
+työnnä Tuonelan jokehen!
+Ehkä turskaksi tulisi,
+valahaksi vahvistuisi."
+Tuop' on äiti Lemminkäisen
+eipä työnnä poikoansa.
+Vetelevi vielä kerran
+haravalla vaskisella
+pitkin Tuonelan jokea,
+sekä pitkin jotta poikki:
+saapi kättä, saapi päätä,
+saapi puolen selkäluuta,
+toisen puolen kylkiluuta,
+monta muuta muskulata.
+Niistä poikoa rakenti,
+laati lieto Lemminkäistä.
+Liitteli lihat lihoihin,
+luut on luihin luikahutti,
+jäsenet jäsenihinsä,
+suonet suonten sortumihin.
+Itse suonia siteli,
+päitä suonten solmieli,
+suonilankoa lukevi
+sanoen sanalla tuolla:
+"Sorea on suonten vaimo
+Suonetar, sorea vaimo,
+soma suonten kehreäjä
+sorealla kehrinpuulla,
+vaskisella värttinällä,
+rautaisella rattahalla!
+Tule tänne tarvittaissa,
+käy tänne kutsuttaessa,
+suonisykkyrä sylissä,
+kalvokääri kainalossa
+suonia sitelemähän,
+päitä suonten solmimahan
+haavoissa halennehissa,
+rei'issä revennehissä!
+"Kun ei tuosta kyllin liene,
+onp' on impi ilman päällä
+venehellä vaskisella,
+purrella punaperällä.
+Tule, impi, ilman päältä,
+neiti, taivahan navalta!
+Soua suonista venettä,
+jäsenistä järkyttele,
+soua luun lomia myöten,
+jäsenten rakoja myöten!
+"Sijallensa suonet laita,
+asemellensa aseta:
+suutatusten suuret suonet,
+valtasuonet vastatusten,
+limitysten liutasuonet,
+pienet suonet pääksytysten!
+"Siit' ota utuinen neula,
+sulkkuniitti neulan päässä!
+Ompele utuisin neuloin,
+tinaneuloin tikkaele,
+päitä suonten solmiele,
+silkkinauhoilla sitele!
+"Kun ei tuosta kyllä liene
+itse ilmoinen jumala,
+valjastele varsojasi,
+rakentele ratsujasi!
+Aja kirjakorjinesi
+läpi luun, läpi jäsenen,
+läpi liikkumalihojen,
+läpi suonten soljuvaisten!
+Liitä luu lihoa myöten,
+suoni suonen päätä myöten,
+luo hopea luun lomahan,
+kulta suonen sortumahan!
+"Mist' on kalvo katkennunna,
+siihen kalvo kasvattele,
+mistä suonta sortununna,
+siihen suonta solmiele,
+kusta verta veihlähtännä,
+siihen verta vierettele;
+kusta luu luhoksi mennyt,
+siihen luuta luikahuta,
+kusta liikkunna lihoa,
+siihen liittele lihoa,
+sijallensa siunaele,
+asemellensa aseta:
+luu luuhun, liha liha'an,
+jäsenet jäsenihinsä!"
+Sillä äiti Lemminkäisen
+loi miehen, uron sukesi
+entisillehen eloille,
+muinaisille muo'oillensa.
+Sai suonet lukeneheksi,
+päät suonten si'elleheksi,
+ei miestä sanalliseksi,
+lasta lausehelliseksi.
+Siitä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Mistä nyt voie saatanehe,
+simatilkka tuotanehe,
+jolla voian voipunutta,
+pahoin-tullutta parannan,
+jotta mies sanoille saisi,
+vierähtäisi virsillehen?
+"Mehiläinen, meiän lintu,
+metsän kukkien kuningas!
+Lähe nyt mettä noutamahan,
+simoa tavottamahan
+mieluisasta Metsolasta,
+tarkasta Tapiolasta,
+monen kukkasen kuvusta,
+monen heinän helpehestä
+kipehille voitehiksi,
+pahoille parantehiksi!"
+Mehiläinen, liukas lintu,
+jopa lenti löyhäytti
+mieluisahan Metsolahan,
+tarkkahan Tapiolahan.
+Nokki kukkia keolta,
+keitti mettä kielellänsä
+kuuen kukkasen nenästä,
+sa'an heinän helpehestä.
+Niin tulla tuhuttelevi,
+käyä käärämöittelevi,
+kaikki siipensä simassa,
+sulkansa sulassa meessä.
+Itse äiti Lemminkäisen
+otti noita voitehia,
+niillä voiti voipunutta,
+pahoin-tullutta paranti:
+ei tullut apua noista,
+saanut miehelle sanoja.
+Siitä tuon sanoiksi virkki:
+"Mehiläinen, lintuseni!
+Lennä tuonne toisialle,
+ylitse meren yheksän
+saarehen selällisehen,
+metisehen manterehen,
+Tuurin uutehen tupahan,
+Palvoisen laettomahan!
+Siell' on mettä mieluhista,
+siellä voietta hyveä,
+joka suonihin sopivi,
+jäsenihin kelpoavi.
+Tuop' on niitä voitehia,
+kanna niitä katsehia
+vian päälle pannakseni,
+vammoille valellakseni!"
+Mehiläinen, mies kepeä,
+taasen lenti liihytteli
+ylitse meren yheksän,
+meri-puolen kymmenettä.
+Lenti päivän, lenti toisen,
+lenti kohta kolmannenki,
+ruokosella istumatta,
+lehellä levähtämättä,
+saarehen selällisehen,
+metisehen manterehen,
+korvalle tulisen kosken,
+pyhän virran pyörtehelle.
+Siellä mettä keitettihin,
+rasvoja rakennettihin,
+pikkuisissa pottiloissa,
+kaunoisissa kattiloissa,
+peukalon mahuttavissa,
+sormenpään sovittavissa.
+Mehiläinen, mies kepeä,
+saip' on niitä voitehia.
+Vähän aikoa kuluvi,
+pikkuisen pirahtelevi:
+jo tulla turahtelevi,
+saa'a saaveroittelevi,
+kuusi kuppia sylissä,
+seitsemän selän takana,
+ne on täynnä voitehia,
+täynnä rasvoja hyviä.
+Itse äiti Lemminkäisen
+voiti noilla voitehilla,
+yheksillä voitehilla,
+kaheksilla katsehilla:
+ei vielä apua saanut,
+tok' ei tuostana tavannut.
+Niin sanoi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Mehiläinen, ilman lintu!
+Lennä tuonne kolmas kerta
+ylähäksi taivosehen,
+päälle taivosen yheksän!
+Siell' on viljalta simoa,
+siellä mettä mielin määrin,
+joilla ennen Luoja loitsi,
+puheli puhas Jumala,
+voiti Luoja lapsiansa
+pahan vallan vammaksissa.
+Kasta siipesi simassa,
+sulkasi sulassa meessä,
+tuo simoa siivessäsi,
+kanna mettä kaapussasi
+kipehille voitehiksi,
+vammoille valantehiksi!"
+Mehiläinen, mielilintu,
+hänpä tuon sanoiksi saatti:
+"Mitenkä mä sinne pääsen,
+minä mies vähäväkinen!"
+"Hyvä on sinne päästäksesi,
+kaunis kaapsahellaksesi:
+yli kuun, alatse päivän,
+toivon tähtien välitse.
+Lennät päivän löyhyttelet
+kuutamoisen kulmaluille,
+siitä toisen siuottelet
+otavaisen olkapäille,
+kolmannen kohotteleihet
+seitsentähtisen selälle;
+siit' on matkoa palanen,
+pikkarainen piiramata
+perille pyhän Jumalan,
+asunnoille autuahan."
+Mehiläinen maasta nousi,
+simasiipi mättähältä;
+jopa lenti löyhytteli,
+pienin siivin siuotteli.
+Lenti kuun keheä myöten,
+päivän päärmettä samosi,
+otavaisten olkapäitse,
+seitsentähtyen selitse:
+lenti Luojan kellarihin,
+kamarihin kaikkivallan.
+Siellä voietta tehä'än,
+rasvoja rakennetahan
+hope'isissa paoissa,
+kultaisissa kattiloissa:
+mettä kiehui keskimaissa,
+laioilla suloa voita,
+simoa suvinenässä,
+päässä pohja rasvasia.
+Mehiläinen, ilman lintu,
+sai siitä simoja kyllin,
+metosia mielin määrin.
+Oli aikoa vähäinen:
+jo tulla tuhuttelevi,
+saa'a käärähyttelevi
+sata sarvea sylissä,
+tuhat muuta muhkurata;
+missä mettä, kussa vettä,
+kussa voietta parasta.
+Siitä äiti Lemminkäisen
+otti suuhunsa omahan,
+noita koitti kielellänsä,
+hyvin maistoi mielellänsä:
+"Nämät on niitä voitehia,
+kaikkivallan katsehia,
+joillapa Jumala voiti,
+Luoja vammoja valeli."
+Siitä voiti voipunutta,
+pahoin-tullutta paranti.
+Voiti luun lomia myöten,
+jäsenten rakoja myöten,
+voiti alta, voiti päältä,
+kerran keskeä sivalti.
+Siitä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui ja pakisi:
+"Nouse pois makoamasta,
+ylene uneksimasta
+näiltä paikoilta pahoilta,
+kovan onnen vuotehelta!"
+Nousi mies makoamasta,
+heräsi uneksimasta.
+Jop' on saattavi sanoa,
+itse kielin kertoella:
+"Viikon, utra, uinaelin,
+kauan, malkio, makasin!
+Makasin unen makean,
+sikeäisen siuvattelin."
+Sanoi äiti Lemminkäisen,
+itse lausui ja pakisi:
+"Oisit maannut kauemminki,
+vielä viikomman venynyt
+ilman äitittä pahatta,
+katalatta kantajatta.
+"Sano nyt, poikani poloinen,
+kerro korvin kuullakseni:
+mi sinun Manalle saattoi,
+työnti Tuonelan jokehen?"
+Sanoi lieto Lemminkäinen,
+vastaeli äitillensä:
+"Märkähattu karjanpaimen,
+Untamolan umpisilmä,
+se minun Manalle saattoi,
+työnti Tuonelan jokehen.
+Vesikyyn ve'estä nosti,
+lapokyyn on lainehesta
+vasten vaivaista minua;
+enkä tuota tiennytkänä,
+en tiennyt vesun vihoa,
+umpiputken ailuhia."
+Sanoi äiti Lemminkäisen:
+"Voipa miestä mieletöintä!
+Kehuit noiat noituvasi,
+lappalaiset laulavasi:
+et tieä vesun vihoa,
+umpiputken ailuhia!
+Veestä on vesusen synty,
+umpiputken lainehista,
+allin aivoista hyvistä,
+meripääskyn pään sisästä.
+Sylki Syöjätär vesille,
+laski laatan lainehille;
+vesi sen pitkäksi venytti,
+päivä paistoi pehmeäksi.
+Siitä tuuli tuuitteli,
+ve'en henki heilutteli,
+aallot rannalle ajeli,
+tyrsky maalle tyyräeli."
+Siitä äiti Lemminkäisen
+tuuitteli tuttuansa
+entisillehen eville,
+muinaisille muo'oillensa,
+pikkuista paremmaksiki,
+ehommaksi entistänsä.
+Kysyi siitä poialtansa,
+jos oli mitä vajoa.
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Viel' olen äijeä vajoa:
+tuollapa syämykseni,
+tuolla tuntoni makaapi
+noissa Pohjan neitosissa,
+kaunoisissa kassapäissä.
+Homekorva Pohjan eukko
+eip' on anna tyttöänsä
+ilman allin ampumatta,
+joutsenen osoamatta
+tuosta Tuonelan joesta,
+pyhän virran pyörtehestä."
+Sanoi äiti Lemminkäisen,
+itse lausui ja pakisi:
+"Heitä herjät joutsenesi,
+anna allien asua
+Tuonen mustassa joessa,
+palavissa pyörtehissä!
+Sie lähe kotiperille
+kanssa äitisi katalan!
+Vielä kiitä onneasi,
+julkista Jumalatasi,
+kun antoi avun totisen,
+vielä henkihin herätti
+Tuonen tieltä tiettävältä,
+Manalan majan periltä!
+En minä mitänä voisi,
+en mitänä itsestäni,
+ilman armotta Jumalan,
+toimetta totisen Luojan."
+Siitä lieto Lemminkäinen
+jo kohta kotia läksi
+kanssa armahan emonsa,
+kera valtavanhempansa.
+Sinne nyt Kaukoni kaotan,
+heitän lieto Lemminkäisen
+virrestäni viikommaksi.
+Väännän virteni välehen,
+lasken laulun toisa'alle,
+työnnän uuelle uralle.
+
+
+
+  Kuudestoista runo
+
+
+Vaka vanha Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen,
+oli veistävä venoista,
+uutta purtta puuhoava
+nenässä utuisen niemen,
+päässä saaren terhenisen.
+Puita puuttui purren seppä,
+lautoja venon tekijä.
+Kenpä puuta etsimähän,
+tammea tavoittamahan
+Väinämöiselle venoksi,
+laulajalle pohjapuuksi?
+Pellervoinen, pellon poika,
+Sampsa poika pikkarainen,
+sep' on puuta etsimähän,
+tammea tavoittamahan
+Väinämöiselle venoksi,
+laulajalle pohjapuuksi!
+Käypi tietä, astelevi
+koillisille maailmoille.
+Meni mäen, menevi toisen,
+kulki kohta kolmannenki,
+kirves kultainen olalla,
+vaskivarsi kirvehessä.
+Yhtyi haapa vastahansa,
+sylen kolmen korkeuinen.
+Tahtoi haapoa tavata,
+puia puuta kirvehellä.
+Haapa haastaen sanovi,
+itse kielin kerkiävi:
+"Mitä, mies, tahot minusta,
+kuta kuitenki hala'at?"
+Sampsa poika Pellervoinen,
+hänpä tuon sanoiksi virkki:
+"Tuotapa tahon sinusta,
+tuota etsin ja hala'an:
+Väinämöiselle venettä,
+laulajalle purren puuta."
+Haapa haastoi kummemmasti,
+sataoksainen osasi:
+"Vuotava veno minusta
+ja pursi putoavainen!
+Minä olen ontelo tyveltä:
+kolmasti tänä kesänä
+toukka söi syämyeni,
+mato juureni makasi."
+Sampsa poika Pellervoinen
+siitä eistyvi etemmä;
+astua ajattelevi
+maailmoille pohjaisille.
+Tuli honka vastahansa,
+sylen kuuen korkeuinen.
+Iski puuta kirvehellä,
+kolahutti kuokallansa,
+kysytteli, lausutteli:
+"Oisiko sinusta, honka,
+Väinämöiselle venoksi,
+laulajalle laivapuuksi?"
+Honka vastata hotaisi,
+itse äänehen ärähti:
+"Ei minusta purtta tulle,
+kuuen kaaren kantajata!
+Mie olen honka huolainniekka;
+kolmasti tänä kesänä
+korppi koikkui latvallani,
+varis vaakkui oksillani."
+Sampsa poika Pellervoinen
+aina eistyvi etemmä;
+astua ajattelevi
+suvisille maailmoille.
+Tuli tammi vastahansa,
+ympäri yheksän syltä.
+Kysytteli, lausutteli:
+"Tulisko sinusta, tammi,
+emeä erävenehen,
+sotapurren pohjapuuta?"
+Tammi taiten vastaeli,
+osaeli puu omena:
+"On vainen minussa puuta
+emäksi yhen venosen,
+enk' ole hoikka huolainniekka
+enkä ontelo sisältä.
+Kolmasti tänä kesänä,
+tänä suurena suvena
+päivyt kierti keskipuuta,
+kuuhut latvalla kumotti,
+käet kukkui oksillani,
+linnut lehvillä lepäsi."
+Sampsa poika Pellervoinen
+otti kirvehen olalta,
+iski puuta kirvehellä,
+tammea tasaterällä;
+pian taisi tammen kaata,
+puun sorean sorrutella.
+Ensin laski latvan poikki,
+tyven tyynni halkaisevi.
+Veisti siitä pohjapuita,
+lautoja epälukuisin
+laulajalle laivaksiksi,
+Väinämöiselle venoksi.
+Siitä vanha Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen,
+teki tieolla venettä,
+laati purtta laulamalla
+yhen tammen taittumista,
+puun murskan murenemista.
+Lauloi virren: pohjan puutti,
+lauloi toisen: liitti laian;
+lauloi kohta kolmannenki
+hankoja hakatessansa,
+päitä kaaren päätellessä,
+liitellessänsä limiä.
+Kaaritettua venosen,
+liitettyä laian liitot
+uupui kolmea sanoa
+panemilla parraspuien,
+kokkien kohentimilla,
+peräpään on päättimillä.
+Vaka vanha Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Voi poloinen, päiviäni!
+Ei saanut veno vesille,
+uusi laiva lainehille!"
+Arvelee, ajattelevi,
+mistäpä sanoja saisi,
+loisi lempiluottehia;
+pääskyjenkö päälaelta,
+joutsenkarjan juonen päästä,
+hanhilauman hartioilta?
+Läksi saamahan sanoja.
+Tuhoi joukon joutsenia,
+harkun hanhia hävitti,
+päättömästi pääskysiä:
+ei saanut sanoakana,
+ei sanoa eikä puolta.
+Arvelee, ajattelevi:
+"Tuoll' oisi sata sanoa
+kesäpeuran kielen alla,
+suussa valkean oravan."
+Läksi saamahan sanoja,
+ongelmoita ottamahan.
+Pellon peuroja levitti,
+oravia suuren orren:
+sai siitä sanoja paljo,
+ne kaikki avuttomia.
+Arvelee, ajattelevi:
+"Tuolta saan sa'an sanoja,
+tuolta Tuonelan ko'ista,
+Manalan ikimajasta."
+Läksi Tuonelta sanoja,
+Manalalta mahtiloita.
+Astua taputtelevi;
+kävi viikon vitsikkoa,
+viikon toisen tuomikkoa,
+kolmannen katajikkoa:
+jo näkyi Manalan saari,
+Tuonen kumpu kuumottavi.
+Vaka vanha Väinämöinen
+jo huhuta huikahutti
+tuossa Tuonelan joessa,
+Manalan alantehessa:
+"Tuo venettä, Tuonen tytti,
+lauttoa, Manalan lapsi,
+yli salmen saa'akseni,
+joen poikki päästäkseni!"
+Lyhykäinen Tuonen tytti,
+matala Manalan neiti,
+tuo oli poukkujen pesijä,
+räpähien räimyttäjä
+Tuonen mustassa joessa,
+Manalan alusve'essä.
+Sanan virkkoi, noin nimesi,
+itse lausui ja pakisi:
+"Vene täältä tuotanehe,
+kuni syy sanottanehe,
+mi sinun Manalle saattoi
+ilman tauin tappamatta,
+ottamatta oivan surman,
+muun surman musertamatta."
+Vaka vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Tuoni minun tänne tuotti,
+Mana mailtani veteli."
+Lyhykäinen Tuonen tytti,
+matala Manalan neiti,
+tuonpa hän sanoiksi virkki:
+"Jopa keksin kielastajan!
+Kunp' on Tuoni tänne toisi,
+Mana mailta siirteleisi,
+Tuoni toisi tullessansa,
+Manalainen matkassansa
+Tuonen hattu hartioilla,
+Manan kintahat käessä.
+Sano totta, Väinämöinen:
+mi sinun Manalle saattoi?"
+Vaka vanha Väinämöinen
+jo tuossa sanoiksi virkki:
+"Rauta mun Manalle saattoi,
+teräs tempoi Tuonelahan."
+Lyhykäinen Tuonen tytti,
+matala Manalan neiti,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Tuosta tunnen kielastajan!
+Kun rauta Manalle saisi,
+teräs toisi Tuonelahan,
+verin vaattehet valuisi,
+hurmehen hurahteleisi.
+Sano totta, Väinämöinen,
+sano totta toinen kerta!"
+Vaka vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Vesi sai minun Manalle,
+aalto toi on Tuonelahan."
+Lyhykäinen Tuonen tytti,
+matala Manalan neiti,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ymmärrän valehtelijan!
+Jos vesi Manalle saisi,
+aalto toisi Tuonelahan,
+vesin vaattehet valuisi,
+helmasi herahteleisi.
+Sano tarkkoja tosia:
+mi sinun Manalle saattoi?"
+Tuossa vanha Väinämöinen
+vielä kerran kielastavi:
+"Tuli toi mun Tuonelahan,
+valkea Manalle saattoi."
+Lyhykäinen Tuonen tytti,
+matala Manalan neiti,
+hänpä tuon sanoiksi virkki:
+"Arvoan valehtelijan!
+Jos tuli Manalle toisi,
+valkeainen Tuonelahan,
+oisi kutrit kärventynnä,
+partaki pahoin palanut.
+"Oi sie vanha Väinämöinen!
+Jos tahot venettä täältä,
+sano tarkkoja tosia,
+valehia viimeisiä,
+mitenkä tulit Manalle
+ilman tauin tappamatta,
+ottamatta oivan surman,
+muun surman murentamatta!"
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Jos vähän valehtelinki,
+kerran toisen kielastelin,
+toki ma sanon toetki.
+Te'in tieolla venettä,
+laain purtta laulamalla.
+Lauloin päivän, lauloin toisen,
+niin päivällä kolmannella
+rikkoihe reki runoilta,
+jalas taittui lausehilta:
+läksin Tuonelta oroa,
+Manalalta vääntiätä
+rekosen rakentoani,
+laulukorjan laatiani.
+Tuopa nyt venoista tänne,
+laita mulle lauttoasi
+yli salmen saa'akseni,
+joen poikki päästäkseni!"
+Kyllä Tuonetar toruvi,
+Manan neiti riitelevi:
+"Oi on, hullu, hulluuttasi,
+mies on, mielesi vähyyttä!
+Tulet syyttä Tuonelahan,
+tauitta Manan majoille!
+Parempi sinun olisi
+palata omille maille:
+äijä on tänne tullehia,
+ei paljo palannehia."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Akka tieltä kääntyköhön,
+eip' on mies pahempikana,
+uros untelompikana!
+Tuo venettä, Tuonen tytti,
+lauttoa, Manalan lapsi!"
+Vei venehen Tuonen tytti;
+sillä vanhan Väinämöisen
+yli salmen saattelevi,
+joen poikki päästelevi.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Voi sinua, Väinämöinen!
+Läksit surmatta Manalle,
+kuolematta Tuonelahan!"
+Tuonetar, hyvä emäntä,
+Manalatar, vaimo vanha,
+toip' on tuopilla olutta,
+kantoi kaksikorvaisella;
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Juop' on, vanha Väinämöinen!"
+Vaka vanha Väinämöinen
+katsoi pitkin tuoppiansa:
+sammakot kuti sisällä,
+maot laioilla lateli.
+Siitä tuon sanoiksi virkki:
+"En mä tänne tullutkana
+juomahan Manalan maljat,
+Tuonen tuopit lakkimahan:
+juopuvat oluen juojat,
+kannun appajat katoovat."
+Sanoi Tuonelan emäntä:
+"Oi on vanha Väinämöinen!
+Mitä sie tulit Manalle,
+kuta Tuonelan tuville
+ennen Tuonen tahtomatta,
+Manan mailta kutsumatta?"
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Veistäessäni venoista,
+uutta purtta puuhatessa
+uuvuin kolmea sanoa
+peripäätä päätellessä,
+kokkoa kohottaessa.
+Kun en noita saanutkana,
+mailta, ilmoilta tavannut,
+piti tulla Tuonelahan,
+lähteä Manan majoille
+saamahan sanoja noita,
+ongelmoita oppimahan."
+Tuopa Tuonelan emäntä
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ei Tuoni sanoja anna,
+Mana mahtia jakele!
+Etkä täältä pääsnekänä
+sinä ilmoisna ikänä
+kotihisi kulkemahan,
+maillesi matelemahan."
+Uuvutti unehen miehen,
+pani maata matkalaisen
+Tuonen taljavuotehelle.
+Siinä mies makaelevi,
+uros unta ottelevi:
+mies makasi, vaate valvoi.
+Oli akka Tuonelassa,
+akka vanha käykkäleuka,
+rautarihman kehreäjä,
+vaskilankojen valaja.
+Kehräsi sataisen nuotan,
+tuhantisen tuuritteli
+yönä yhtenä kesäisnä
+yhellä vesikivellä.
+Oli ukko Tuonelassa;
+se on ukko kolmisormi,
+rautaverkkojen kutoja,
+vaskinuotan valmistaja.
+Se kutoi sataisen nuotan,
+tuhantisen tuikutteli
+samana kesäisnä yönä
+samalla vesikivellä.
+Tuonen poika koukkusormi,
+koukkusormi, rautanäppi,
+se veti sataisen nuotan
+poikki Tuonelan joesta,
+sekä poikki jotta pitkin,
+jotta vieläkin vitahan,
+jottei päästä Väinämöisen,
+selvitä uvantolaisen
+sinä ilmoisna ikänä,
+kuuna kullan valkeana
+tuolta Tuonelan ko'ista,
+Manalan ikimajoista.
+Vaka vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Joko lie tuhoni tullut,
+hätäpäivä päälle pääsnyt
+näillä Tuonelan tuvilla,
+Manalan majantehilla?"
+Pian muuksi muuttelihe,
+ruton toiseksi rupesi:
+meni mustana merehen,
+saarvana sara'ikkohon;
+matoi rautaisna matona,
+kulki kyisnä käärmehenä
+poikki Tuonelan joesta,
+läpi Tuonen verkkoloista.
+Tuonen poika koukkusormi,
+koukkusormi, rautanäppi,
+kävi aamulla varahin
+verkkojansa katsomahan:
+sa'an saapi taimenia,
+tuhat emon alvehia,
+eip' on saanut Väinämöistä,
+ukkoa uvantolaista.
+Siitä vanha Väinämöinen
+Tuonelasta tultuansa
+sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Elköhön hyvä Jumala,
+elköhön sitä suetko,
+itse-mennyttä Manalle,
+Tuonelahan tunkeinutta!
+Äijä on sinne saanehia,
+vähä tuolta tullehia,
+tuolta Tuonelan ko'ista,
+Manalan ikimajoista."
+Vielä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin lateli
+nuorisolle nousevalle,
+kansalle ylenevälle:
+"Elkätte, imeisen lapset,
+sinä ilmoisna ikänä
+tehkö syytä syyttömälle,
+vikoa viattomalle!
+Pahoin palkka maksetahan
+tuolla Tuonelan ko'issa:
+sija on siellä syyllisillä,
+vuotehet viallisilla,
+alus kuumista kivistä,
+palavoista paateroista,
+peitto kyistä, käärmehistä,
+Tuonen toukista ku'ottu."
+
+
+
+  Seitsemästoista runo
+
+
+Vaka vanha Väinämöinen,
+kun ei saanunna sanoja
+tuolta Tuonelan ko'ista,
+Manalan ikimajoista,
+ain' yhä ajattelevi,
+pitkin päätänsä pitävi,
+mistäpä sanoja saisi,
+loisi lempiluottehia.
+Paimen vastahan tulevi;
+hänpä tuon sanoiksi virkki:
+"Saat tuolta sata sanoa,
+tuhat virren tutkelmusta
+suusta Antero Vipusen,
+vatsasta varaväkevän.
+Vaan se on sinne mentävätä,
+polku poimeteltavata,
+ei ole matkoa hyveä,
+ei aivan pahintakana:
+yks' on juoni juostaksesi
+naisten neulojen neniä,
+tuosta toinen käyäksesi
+miehen miekan tutkaimia,
+kolmas koikutellaksesi
+uron tapparan teriä."
+Vaka vanha Väinämöinen
+toki mietti mennäksensä.
+Painuvi sepän pajahan,
+sanovi sanalla tuolla:
+"Ohoh seppo Ilmarinen!
+Taos rautaiset talukset,
+tao rautarukkahiset,
+paita rautainen rakenna!
+Laai rautainen korento,
+teräksinen tienaellos:
+pane syämehen teräkset,
+veä päälle melto rauta!
+Lähen saamahan sanoja,
+ongelmoita ottamahan
+vatsasta varaväkevän,
+suusta Antero Vipusen."
+Se on seppo Ilmarinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Viikon on Vipunen kuollut,
+kauan Antero kaonnut
+vipunsa virittämästä,
+ahtamasta ansatiensä;
+et sieltä sanoa saane,
+et sanoa puoltakana."
+Vaka vanha Väinämöinen
+toki läksi, ei totellut.
+Astui päivän helkytteli
+naisten neulojen neniä,
+astui toisen torkutteli
+miesten miekan tutkaimia,
+kolmannenki koikutteli
+uron tapparan teriä.
+Itse virsikäs Vipunen,
+mies vanha varaväkevä,
+tuo viruvi virsinensä,
+luottehinensa lojuvi;
+haapa kasvoi hartioilla,
+koivu kulmilla yleni,
+leppä leukaluun nenässä,
+pajupehko parran päällä,
+otsalla oravikuusi,
+havuhonka hampahilla.
+Jo tulevi Väinämöinen.
+Veti miekan, riitsi rauan
+huotrasta huveksisesta,
+vyöstä vennon-selkäisestä;
+kaatoi haavan hartioilta,
+koivut kulmilta kukisti,
+leuoilta lepät leveät,
+pajupehkot parran päältä,
+otsalta oravikuuset,
+havuhongat hampahilta.
+Syösti rautaisen korennon
+suuhun Antero Vipusen,
+ikenihin irjuvihin,
+leukoihin lotisevihin.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Nouse pois, inehmon orja,
+maan alla makoamasta,
+viikon unta ottamasta!"
+Tuop' on virsikäs Vipunen
+heti herkesi unesta.
+Tunsi koskevan kovasti,
+kipeästi kiusaisevan:
+puri rautaisen korennon,
+puri päältä mellon rauan;
+ei tiennyt terästä purra,
+ei syöä syäntä rauan.
+Tuossa vanhan Väinämöisen,
+suun ohella seistessänsä,
+jalka toinen torkahtavi,
+vasen jalka vaapahtavi
+suuhun Antero Vipusen,
+leukaluulle luikahutti.
+Heti virsikäs Vipunen
+avoi suunsa suuremmaksi,
+leukapielensä levitti,
+- nieli miehen miekkoinensa,
+kulahutti kulkkuhunsa
+tuon on vanhan Väinämöisen.
+Siinä virsikäs Vipunen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Jo olen jotaki syönyt,
+syönyt uuhta, syönyt vuohta,
+syönyt lehmeä mahoa,
+syönyt karjua sikoa:
+en ole vielä mointa syönyt,
+en tämän palan makuista!"
+Itse vanha Väinämöinen,
+hänpä tuon sanoiksi virkki:
+"Jo taisi tuhoni tulla,
+hätäpäivä hämmenteä
+tämän hiien hinkalossa,
+tämän kalman karsinassa."
+Arvelee, ajattelevi,
+miten olla, kuin eleä.
+Veitsi on vyöllä Väinämöisen,
+pää visainen veitsessänsä;
+tuosta hän teki venosen,
+teki tieolla venosen.
+Soutelevi, luitelevi
+suolen päästä suolen päähän,
+souteli joka solukan,
+joka supun suikerteli.
+Vanha virsikäs Vipunen
+ei tuosta totella ollut.
+Silloin vanha Väinämöinen
+löihen itsensä sepoksi,
+rakentihe rautioksi;
+painoi paitansa pajaksi,
+hiat paian palkehiksi,
+turkkinsa tuhottimeksi,
+housut hormiksi rakenti,
+sukat hormin suulliseksi,
+polvensa alasimeksi,
+vasaraksi kyynäspäänsä.
+Takoa taputtelevi,
+lyöä lynnähyttelevi;
+takoi yön lepeämättä,
+päivän pouahuttamatta
+vatsassa varaväkevän,
+mahtipontisen povessa.
+Silloin virsikäs Vipunen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Mi sinä lienet miehiäsi
+ja kuka urohiasi?
+Jo olen syönyt saan urosta,
+tuhonnut tuhannen miestä,
+enpä liene mointa syönyt:
+syet suuhuni tulevat,
+kekälehet kielelleni,
+rauan kuonat kulkkuhuni!
+"Lähe nyt, kumma, kulkemahan,
+maan paha, pakenemahan,
+ennenkuin emosi etsin,
+haen valtavanhempasi!
+Jos sanon minä emolle,
+virkan, vierin vanhemmalle,
+enemp' on emolla työtä,
+vaiva suuri vanhemmalla,
+kun poika pahoin tekevi,
+lapsi anke'in asuvi.
+"En nyt tuota tunnekana
+enkä arvoa alusta,
+mist' olet, hiisi, hingannunna,
+kusta, turma, tänne tullut
+puremahan, jäytämähän,
+syömähän, kaluamahan.
+Oletko tauti Luojan luoma,
+surma säätämä Jumalan,
+vain olet teko tekemä,
+toisen tuoma, toisen luoma,
+pantu tänne palkan eestä,
+rakettu rahan nenästä?
+"Ollet tauti Luojan luoma,
+surma säätämä Jumalan,
+niinp' on luome Luojahani,
+heitäime Jumalahani:
+ei Herra hyveä heitä,
+Luoja ei kaunista kaota.
+"Kun lienet teko tekemä,
+pulma toisen pungastama,
+kyllä saan sukusi tietä,
+löyän synnyntäsijasi!
+"Tuolta ennen pulmat puuttui,
+tuolta taikeat tapahtui:
+tietomiesten tienohilta,
+laulumiesten laitumilta,
+konnien kotisijoilta,
+taikurien tanterilta;
+tuolta Kalman kankahilta,
+maasta manteren sisästä,
+miehen kuollehen ko'ista,
+kaonnehen kartanosta;
+mullista muhajavista,
+maista liikuteltavista,
+somerilta pyöriviltä,
+hiekoilta heliseviltä;
+notkoilta noroperiltä,
+soilta sammalettomilta,
+here'istä hettehistä,
+läikkyvistä lähtehistä;
+metsän hiien hinkalosta,
+viien vuoren vinkalosta,
+vaaran vaskisen laelta,
+kuparisen kukkulalta;
+kuusista kuhisevista,
+hongista hohisevista,
+latvasta lahon petäjän,
+mätäpäistä mäntylöistä;
+revon rääyntäsijoilta,
+hirven hiihtokankahilta,
+kontion kivikolosta,
+karhun louhikammiosta;
+Pohjan pitkästä perästä,
+Lapin maasta laukeasta,
+ahoilta vesattomilta,
+mailta kyntämättömiltä;
+suurilta sotakeoilta,
+miehentappo-tanterilta,
+ruohoista rohisevista,
+hurmehista huuruvista;
+suurilta meren seliltä,
+ulapoilta auke'ilta,
+meren mustista mu'ista,
+tuhannen sylen syvästä;
+virroista vihisevistä,
+palavoista pyörtehistä,
+Rutjan koskesta kovasta,
+ve'en vankan vääntehestä;
+takaisesta taivahasta,
+poutapilvien periltä,
+ahavan ajeloteiltä,
+tuulen tuutimasijoilta.
+"Sieltäkö sinäki puutuit,
+sieltä, taikea, tapahuit
+syämehen syyttömähän,
+vatsahan viattomahan,
+syömähän, kaluamahan,
+puremahan, louhtamahan?
+"Himmene nyt, Hiien hurtta,
+raukea, Manalan rakki,
+lähe pois kohusta, konna,
+maan kamala, maksoistani,
+syömästä syänkäpyä,
+pernoani pehkomasta,
+vatsoa vanuttamasta,
+keuhkoloita kiertämästä,
+napoa navertamasta,
+ohimoita ottamasta,
+selkäluita luistamasta,
+sivuja sivertämästä!
+"Jos ei minussa miestä liene,
+niin panen parempiani
+tämän pulman purkajaksi,
+kauhean kaottajaksi.
+"Nostan maasta mannun eukot,
+pellosta peri-isännät,
+kaikki maasta miekkamiehet,
+hiekasta hevoisurohot
+väekseni, voimakseni,
+tuekseni, turvakseni
+tässä työssä työlähässä,
+tässä tuskassa kovassa.
+"Kun ei tuostana totelle,
+vääjänne väheäkänä,
+nouse, metsä, miehinesi,
+katajikko, kansoinesi,
+petäikkö, perehinesi,
+umpilampi, lapsinesi,
+sata miestä miekallista,
+tuhat rauaista urosta
+tätä hiittä hieromahan,
+juutasta rutistamahan!
+"Kun ei tuostana totelle,
+vääjänne väheäkänä,
+nouse veestä, veen emäntä,
+sinilakki, lainehista,
+hienohelma, hettehestä,
+puhasmuotoinen, muasta
+väeksi vähän urohon,
+miehen pienen miehuueksi,
+jottei minua syyttä syöä
+eikä tauitta tapeta!
+"Kun ei tuostana totelle,
+vääjänne väheäkänä,
+kave eukko, luonnon tytti,
+kave kultainen korea,
+jok' olet vanhin vaimoloita,
+ensin emä itselöitä,
+käy nyt tuskat tuntemahan,
+hätäpäivät häätämähän,
+tämä jakso jaksamahan,
+puutunnainen purkamahan!
+"Ja kun ei sitä totelle,
+välttäne väheäkänä,
+ukko taivahan-napainen,
+remupilven-reunahinen,
+tule tänne tarvittaissa,
+ajaite anottaessa,
+työt kehnot kerittämähän,
+rikkonaiset riisumahan
+miekalla tuliterällä,
+säilällä säkehisellä!
+"Lähe nyt, kumma, kulkemahan,
+maan paha, pakenemahan!
+Ei täällä sinun sijoa
+sijankana tarpehella.
+Muunne muuttaos majasi,
+etemmä elosijasi,
+isäntäsi istumille,
+emäntäsi astumille!
+"Sitte sinne tultuasi,
+matkan päähän päästyäsi,
+tekijäsi tienohille,
+laittajasi laitumille,
+laai tunnus tultuasi,
+salamerkki saatuasi,
+jyskä kuin ukon jyrynen,
+välkä kuin tulen välähys!
+Potkaise pihalta portti,
+laske lauta ikkunasta,
+siitä siirräite sisähän,
+lennä tupruna tupahan!
+Ota kiinni kinterestä,
+kai'immasta kantapäästä,
+isännät perisopesta,
+emännät ovisopesta!
+Isännältä silmä kaiva,
+emännältä pää murota,
+sormet koukkuhun koverra,
+väännä päätä väärällehen!
+"Jos siitä vähän tulisi,
+lennä kukkona kujalle,
+kanan lasna kartanolle,
+rinnoin rikkatunkiolle!
+Sorra soimelta hevonen,
+navetasta sarvinauta,
+sarvet sontahan sovita,
+häntä laske lattialle,
+silmät käännä kellellehen,
+niskat ruttohon rutaise!
+"Oletko tauti tuulen tuoma,
+tuulen tuoma, vuon ajama,
+ahavaisen antelema,
+vilun ilman viehättämä,
+mene tuulen tietä myöten,
+ahavan rekiratoja,
+ilman puussa istumatta,
+lepässä lepeämättä
+vaaran vaskisen laelle,
+kuparisen kukkulalle,
+siellä tuulen tuuitella,
+ahavaisen akkiloia!
+"Lienet tullut taivahalta,
+poutapilvien periltä,
+nouse taasen taivahalle,
+tuonne ilmoille ylene,
+pilvihin pirisevihin,
+tähtihin tärisevihin,
+tulena palelemahan,
+säkehinä säikkymähän
+auringon ajelemilla,
+kuun kehyen kiertämillä!
+"Lienet, vieno, veen vetämä,
+meren aaltojen ajama,
+niin, vieno, vetehen mennös,
+alle aaltojen ajaite,
+mutalinnan liepehille,
+vesiharjun hartehille,
+siellä aaltojen ajella,
+ve'en synkän sylkytellä!
+"Lienet Kalman kankahalta,
+ikimennehen majoilta,
+toki koitellos kotia,
+noille Kalman kartanoille,
+multihin muhajavihin,
+maihin liikuteltavihin,
+johon on kansa kaatununna,
+väki vahva vääntynynnä!
+"Kun liet, tuhma, tuolta tullut,
+metsän hiien hinkalosta,
+petäjäisistä pesistä,
+honkaisista huonehista,
+niin sinne sinun manoan
+metsän hiien hinkalohon,
+honkaisihin huonehisin,
+petäjäisihin pesihin,
+sini siellä ollaksesi,
+kunnes lattiat lahovat,
+seinähirret sienettyvät,
+laki päältä laukeavi.
+"Ja tuonne sinun manoan,
+tuonne kehnoa kehoitan
+ukkokontion kotihin,
+akkakarhun kartanohon,
+notkoille noroperille,
+soille räykymättömille,
+heiluvihin hettehisin,
+läilyvihin lähtehisin,
+lampihin kalattomihin,
+aivan ahvenettomihin.
+"Et siellä sijoa saane,
+niin tuonne sinun manoan
+Pohjan pitkähän perähän,
+Lapin maahan laukeahan,
+ahoille vesattomille,
+maille kyntämättömille,
+kuss' ei kuuta, aurinkoa
+eikä päiveä iässä.
+Siell' on onni ollaksesi,
+lempi liehaellaksesi:
+hirvet on puihin hirtettynä,
+jalot peurat jaksettuna
+syöä miehen nälkähisen,
+haukata halun-alaisen.
+"Ja tuonne sinun manoan,
+tuonne käsken ja kehoitan
+Rutjan koskehen kovahan,
+palavahan pyörtehesen,
+johon puut pä'in putoovat,
+perin vierivät petäjät,
+tyvin syösten suuret hongat,
+latvoin lakkapäät petäjät.
+Ui siellä, paha pakana,
+kosken kuohuja kovia,
+ve'et väljät väännättele,
+ve'et ahtahat asuile!
+"Et siellä sijoa saane,
+niin tuonne sinun manoan
+Tuonen mustahan jokehen,
+Manalan ikipurohon,
+jost' et pääse päivinäsi,
+selviä sinä ikänä,
+kun en pääsne päästämähän,
+kerinne kerittämähän
+yheksällä oinahalla,
+yhen uuhen kantamalla,
+yheksällä härkäsellä,
+yhen lehmäsen vasoilla,
+yheksän oron keralla,
+yhen tamman varsasilla.
+"Josp' on kyytiä kysynet,
+anonet ajohevoista,
+kyllä mä sulle kyyin laitan
+ja annan ajohevosen:
+Hiiess' on hyvä hevonen,
+punatukka tunturissa,
+jonka turpa tulta tuiski,
+nenä varsin valkeata,
+kaikki on rautaiset kapiot,
+teräksiset temmottimet;
+ne jaksaa mäkehen mennä,
+nousta notkon penkerehen
+hyvällä hypittäjällä,
+ajajalla ankaralla.
+"Kun ei siitä kyllin liene,
+saaos Hiien hiihtoneuvot,
+Lemmon leppäiset sivakat,
+pahalaisen paksu sauva,
+joilla hiihät Hiien maita,
+Lemmon lehtoja samoat,
+hilpotellen Hiien maita,
+pahan maita paipotellen!
+Kivi on tiellä poikkipuolin:
+se poikki porahtakohon,
+hako tiellä pitkin puolin:
+tuo kaheksi katketkohon,
+uros tiellä pystyn puolin:
+sep' on laitahan lähetä!
+"Lähe nyt, liika, liikkumahan,
+mies paha, pakenemahan
+ennen päivän nousemista,
+koi-jumalan koittamista,
+auringon ylenemistä,
+kukon äänen kuulumista!
+Nyt on liian liikeaika
+ja pahan pakenoaika,
+kuutamainen kulkeasi,
+valkea vaeltoasi.
+"Kun et vääjänne välehen,
+eronne, emotoin rakki,
+saan minä kokolta kourat,
+veren juojalta vekarat,
+linnulta lihan pitimet,
+havukalta haarottimet,
+joilla konnat kouristelen,
+ilkeät iki asetan
+pään pärisemättömäksi,
+hengen huokumattomaksi.
+"Luopui ennen luotu lempo,
+eksyipä emollinenki
+tullessa Jumalan tunnin,
+avun Luojan auetessa:
+etkö sie, emotoin, eksy,
+luovu, luonnotoin sikiä,
+haihu, koira haltiatoin,
+erkane, emotoin rakki,
+tämän tunnin tutkaimella,
+tämän kuuhuen kululla?"
+Vaka vanha Väinämöinen
+silloin tuon sanoiksi virkki:
+"Hyvä tääll' on ollakseni,
+armas aikaellakseni:
+maksat leiväksi pätevi,
+marut maksan särpimeksi,
+keuhkot käypi keitokseksi,
+rasvat ruoiksi hyviksi.
+"Asetan alasimeni
+syvemmin syänlihoille,
+painan paljani lujemmin
+paikoille pahemmillenki,
+ettet pääse päivinäsi,
+selviä sinä ikänä,
+kun en saa sanoja kuulla,
+luoa lempiluottehia,
+kuulla kyllältä sanoja,
+tuhansia tutkelmoita.
+Ei sanat salahan joua
+eikä luottehet lovehen;
+mahti ei joua maan rakohon,
+vaikka mahtajat menevät."
+Silloin virsikäs Vipunen,
+tuo vanha varaväkevä,
+jonk' oli suussa suuri tieto,
+mahti ponnetoin povessa,
+aukaisi sanaisen arkun,
+virsilippahan levitti
+lauloaksensa hyviä,
+parahia pannaksensa,
+noita syntyjä syviä,
+ajan alkuluottehia,
+joit' ei laula kaikki lapset,
+ymmärrä yhet urohot
+tällä inhalla iällä,
+katovalla kannikalla.
+Lauloi synnyt syitä myöten,
+luottehet lomia myöten,
+kuinka Luojansa luvalla,
+kaikkivallan vaatimalla
+itsestänsä ilma syntyi,
+ilmasta vesi erosi,
+veestä manner maatelihe,
+manterelle kasvut kaikki.
+Lauloi kuun kuvoannasta,
+auringon asetannasta,
+ilman pielten pistännästä,
+taivosen tähytännästä.
+Siinä virsikäs Vipunen
+kyllä lauloi ja osasi!
+Ei ole kuultu eikä nähty
+sinä ilmoisna ikänä
+parempata laulajata,
+tarkempata taitajata:
+suu se syyteli sanoja,
+kieli laski lausehia,
+kuin on sälkö sääriänsä,
+ratsu jalkoja jaloja.
+Lauloi päivät pääksytysten,
+yhytysten yöt saneli:
+päätyi päivä kuulemahan,
+kuu kulta tähyämähän;
+aallot seisottui selällä,
+lainehet lahen perällä;
+puuttui virrat vieremästä,
+Rutjan koski kuohumasta,
+vuotamasta Vuoksen koski,
+joki Juortanin pysähtyi.
+Siitä vanha Väinämöinen,
+kun oli sanoja kuullut,
+saanut kylliksi sanoja,
+luonut lempiluottehia,
+rupeavi lähtemähän
+suusta Antero Vipusen,
+vatsasta varaväkevän,
+mahtipontisen povesta.
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Oi sie Antero Vipunen!
+Ava suusi suuremmaksi,
+leukapielesi levitä,
+pääsisin mahasta maalle,
+kotihini kulkemahan!"
+Siinä virsikäs Vipunen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Mont' olen syönyt, monta juonut,
+tuhonnut tuhatlukuja;
+moint' en vielä konsa syönyt,
+kuin söin vanhan Väinämöisen!
+Hyvin laait tultuasi,
+teet paremmin, kun paloat."
+Siitä Antero Vipunen
+irvisti ikeniänsä,
+avoi suunsa suuremmaksi,
+leukapielensä levitti.
+Itse vanha Väinämöinen
+läksi suusta suuritieon,
+vatsasta varaväkevän,
+mahtipontisen povesta;
+luiskahtavi poies suusta,
+kaapsahtavi kankahalle,
+kuin on kultainen orava
+tahi näätä kultarinta.
+Läksi siitä astumahan;
+tuli sepponsa pajahan.
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Joko sait sanoja kuulla,
+luoa lempiluottehia,
+miten laita lasketahan,
+perilaita liitetähän,
+kokkapuut kohennetahan?"
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Jo nyt sain sa'an sanoja,
+tuhansia tutkelmoita,
+sain sanat salasta ilmi,
+julki luottehet lovesta."
+Niin meni venonsa luoksi,
+tieokkaille tehtahille.
+Sai venonen valmihiksi,
+laian liitto liitetyksi,
+peripäähyt päätetyksi,
+kokkapuut kohotetuksi:
+veno syntyi veistämättä,
+laiva lastun ottamatta.
+
+
+
+  Kahdeksastoista runo
+
+
+Vaka vanha Väinämöinen
+arveli, ajattelihe
+mennä neittä kosjomahan,
+päätä kassa katsomahan
+pimeästä Pohjolasta,
+summasta Sariolasta,
+Pohjan kuulua tytärtä,
+Pohjan mointa morsianta.
+Pani haahen haljakkahan,
+punaisehen pursipuolen,
+kokat kullalla kuvasi,
+hopealla holvaeli.
+Niin huomenna muutamana,
+aamulla ani varahin
+lykkäsi venon vesille,
+satalauan lainehille
+kuorikiskoilta teloilta,
+mäntyisiltä järkälöiltä.
+Nosti päälle purjepuunsa,
+veti puuhun purjehia:
+veti purjehen punaisen,
+toisen purjehen sinisen;
+itse laivahan laseikse,
+aluksehen asteleikse.
+Läksi merta laskemahan,
+sinistä sirottamahan.
+Siinä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui ja pakisi:
+"Tule nyt purtehen, Jumala,
+aluksehen, armollinen,
+väeksi vähän urohon,
+miehen pienen miehuueksi
+noilla väljillä vesillä,
+lake'illa lainehilla!
+"Tuuittele, tuuli, purtta,
+aalto, laivoa ajele
+ilman sormin soutamatta,
+ve'en kieron rikkomatta,
+väljille meren selille,
+ulapalle aukealle!"
+Annikki hyväniminen,
+yön tytti, hämärän neiti,
+pitkän puhtehen pitäjä,
+aamun valvoja varainen,
+joutui sotkut sotkemassa,
+vaattehet viruttamassa
+päässä portahan punaisen,
+laajan laiturin laella,
+nenässä utuisen niemen,
+päässä saaren terhenisen.
+Katselevi, kääntelevi
+ympäri ihalat ilmat,
+päänsä päälle taivahalle,
+rannatse meriä myöten:
+ylähällä päivä paistoi,
+alahalla aallot välkkyi.
+Loip' on silmänsä selälle,
+käänti päätä päivän alle
+suitse Suomelan joesta,
+päitse Väinölän vesistä:
+keksi mustasen merellä,
+sinervöisen lainehilla.
+Sanan virkkoi, noin nimesi,
+itse lausui ja pakisi:
+"Mi olet merellä musta,
+ku sinervä lainehilla?
+Kun sa ollet hanhikarja
+tahi armas alliparvi,
+niin sä lentohon lemaha
+ylähäksi taivahalle!
+"Kun ollet lohinen luoto
+tahi muu kalainen karja,
+niin sä uimahan pulaha,
+veäite ve'en sisähän!
+"Olisit kivinen luoto
+tahikka vesihakonen,
+aalto päällesi ajaisi,
+vesi päälle vierähtäisi."
+Vene vierivi lähemmä,
+uusi pursi purjehtivi
+nenätse utuisen niemen,
+päitse saaren terhenisen.
+Annikki hyväniminen
+jo tunsi venon tulevan,
+satalauan laiehtivan.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Lienet veikkoni venonen
+elikkä isoni pursi,
+niin koe kohin kotia,
+käänny päin omille maille,
+nenin näihin valkamoihin,
+perin muille valkamoille!
+Lienet pursi ventovieras,
+ulommaksi uiksennellos,
+vastoin muita valkamoita,
+perin näihin valkamoihin!"
+Ei ollut veno kotoinen
+eikä pursi ventovieras:
+olipa pursi Väinämöisen,
+laiva laulajan ikuisen.
+Jo luoksi lähentelihe,
+pakinoille painatteli,
+sanan vieä, toisen tuoa,
+kolmannen kovin puhua.
+Annikki hyväniminen,
+yön tytti, hämärän neiti,
+purrelta kyselemähän:
+"Kunne läksit, Väinämöinen,
+suorihit, suvannon sulho,
+maan valio, valmistihit?"
+Tuop' on vanha Väinämöinen
+puhelevi purrestansa:
+"Läksin lohta pyytämähän,
+kuujoa kuettamahan
+Tuonen mustasta joesta,
+syvästä saraojasta."
+Annikki hyväniminen,
+hänpä tuon sanoiksi virkki:
+"Elä tyhjiä valehi,
+tunnen mie kalanku'unki!
+Toisinpa isoni ennen,
+toisin valtavanhempani
+läksi lohta pyytämähän,
+taimenta tavottamahan:
+oli verkkoja venonen,
+laivan täysi laskimia,
+siinä nuotat, siinä nuorat,
+siinä tarpoimet sivulla,
+atra'imet alla teljon,
+pitkät sauvoimet perässä.
+Kunne läksit, Väinämöinen,
+ulkosit, uvantolainen?"
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Läksin hanhien hakuhun,
+kirjasiipien kisahan,
+kuolasuien korjelohon
+Saksan salmilta syviltä,
+ulapoilta auke'ilta."
+Annikki hyväniminen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Tunnen mie toen puhujan
+ekä keksin kielastajan!
+Toisinpa isoni ennen,
+toisin valtavanhempani
+läksi hanhien ajohon,
+punasuien puujelohon:
+jousi oli suuri jäntehessä,
+vetehessä kaari kaunis,
+koira musta kahlehissa,
+kahle kaarehen siottu;
+rakki juoksi rannan teitä,
+pennut kiiteli kiviä.
+Sano totta, Väinämöinen:
+kunne kuitenki käkesit?"
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Entä jos minä menisin
+noihin suurihin sotihin,
+tasapäihin tappeloihin,
+joss' on verta säärivarsi,
+polven korkeus punaista?"
+Aina Annikki sanovi,
+tinarinta riukuttavi:
+"Tunnen mie soanki käynnin!
+Kun ennen isoni läksi
+noihin suurihin sotihin,
+tasapäihin tappeloihin,
+sata miest' oli soutamassa,
+tuhat ilman istumassa,
+nenin jousia nenässä,
+terin miekat teljopuilla.
+Sano jo toet totiset,
+valehettomat, vakaiset:
+kunne läksit, Väinämöinen,
+suorihit, suvantolainen?"
+Silloin vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Tule, tytti, purteheni,
+neitonen, venoseheni,
+niin sanon toet totiset,
+valehettomat, vakaiset!"
+Annikki sanan sanovi,
+tinarinta riuvahutti:
+"Tuuli sulle purtehesi,
+ahava venosehesi!
+Käännän purtesi kumohon,
+alas keulan keikahutan,
+jos en saa tosia kuulla,
+kunne lähteä käkesit,
+kuulla tarkkoja tosia,
+valehia viimeisiä."
+Silloin vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Toki ma sanon toetki,
+jos vähän valehtelinki:
+läksin neittä kosjomahan,
+impeä anelemahan
+pimeästä Pohjolasta,
+summasta Sariolasta,
+miehen syöjästä sijasta,
+urohon upottajasta."
+Annikki hyväniminen,
+yön tytti, hämärän neito,
+kun tunsi toet totiset,
+valehettomat, vakaiset,
+heitti hunnut huuhtomatta,
+vaattehet viruttamatta
+laajan laiturin laelle,
+päähän portahan punaisen.
+Käsin vaali vaattehensa,
+kourin helmansa kokosi,
+siitä sai samoamahan,
+heti joutui juoksemahan;
+tulevi sepon kotihin,
+itse astuvi pajahan.
+Tuo oli seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+takoi rautaista rahia,
+hope'ista huolitteli,
+kyynärä kyventä päässä,
+syli syttä hartioilla.
+Astui Annikki ovelle,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Veli, seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen!
+Taos mulle sukkulainen,
+tao sormukset soreat,
+kahet, kolmet korvakullat,
+viiet, kuuet vyöllisvitjat,
+niin sanon toet totiset,
+valehettomat, vakaiset!"
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Kun sanot hyvät sanomat,
+taon sulle sukkulaisen,
+taon sormukset soreat,
+taon ristin rinnoillesi,
+päällispankasi parannan;
+sanonet pahat sanomat,
+rikki murran muinaisetki,
+tungen päältäsi tulehen,
+alle ahjoni ajelen."
+Annikki hyvänimikkö,
+hänpä tuon sanoiksi virkki:
+"Ohoh seppo Ilmarinen!
+Muistat sa mokomin naia,
+jonka muinen kihlaelit,
+varoittelit vaimoksesi!
+"Takoa yhä taputat,
+ajan kaiken kalkuttelet;
+kesän kengität hevoista,
+talven rautoja rakennat,
+yön kohennat korjiasi,
+päivän laait laitioita
+kulkeaksesi kosihin,
+päästäksesi Pohjolahan:
+jo nyt vievät viekkahammat,
+etevämmät ennättävät,
+ottavat sinun omasi,
+anastavat armahasi,
+vuosin kaksin katsomasi,
+kolmin vuosin kosjomasi.
+Jo menevi Väinämöinen
+selässä meren sinisen
+kokan kultaisen kuvussa,
+melan vaskisen varassa
+pimeähän Pohjolahan,
+summahan Sariolahan."
+Tunkihe sepolle tuska,
+rautiolle raskas tunti:
+kirposi pihet piosta,
+vasara käestä vaipui.
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Annikki sisarueni!
+Taon sulle sukkulaisen,
+taon sormukset soreat,
+kahet, kolmet korvaskullat,
+viiet, kuuet vyöllisvitjat:
+lämmitä kyly metinen,
+saustuta simainen sauna
+hienoisilla halkosilla,
+pienillä pirastehilla!
+Laai pikkuisen poroa,
+lipeäistä liuvahuta,
+millä päätäni pesisin,
+varruttani valkoaisin
+sykysyisistä sysistä,
+taonnoista talvisista!"
+Annikki hyvänimikkö
+lämmitti saloa saunan
+puilla tuulen taittamilla,
+Ukon ilman iskemillä.
+Kivet koskesta kokosi,
+saattoi löylyn lyötäviksi,
+ve'et lemmen lähtehestä,
+heraisesta hettehestä.
+Taittoi vastan varvikosta,
+lempivastasen lehosta,
+hauteli metisen vastan
+metisen kiven nenässä.
+Laati piimäistä poroa,
+ytelmäistä saipuata,
+saipuata säihkyväistä,
+säihkyväistä, suihkuvaista,
+sulhon pään pesettimeksi,
+vartalon valattimeksi.
+Itse seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+takoi neien tarpehia,
+päällispankoja paranti
+yhen kylyn joutuessa,
+yhen saunan saapuessa;
+ne työnti tytön kätehen.
+Tyttö tuon sanoiksi virkki:
+"Jo nyt saunan saustuttelin,
+lämmitin kylyn utuisen,
+hauoin vastat valmihiksi,
+lempivastat liehautin.
+Kylve, veikko, kyllältäsi,
+vala vettä vallaltasi,
+pese pääsi pellaviksi,
+silmäsi lumisiruiksi!"
+Siitä seppo Ilmarinen
+kävi itse kylpemähän
+sekä kylpi kylläksensä,
+valelihe valkeaksi;
+pesi silmät sirkeäksi,
+silmäkulmat kukkeaksi,
+kaulansa kananmuniksi,
+koko varren valkeaksi.
+Tuli saunasta tupahan,
+- tuli tuntemattomana,
+kasvot vallan kaunihina,
+poskipäät punertavina.
+Siitä tuon sanoiksi virkki:
+"Annikki sisarueni!
+Tuo nyt paita palttinainen,
+kanna vaattehet vakaiset,
+millä vartta valmistelen
+sulhoseksi suoritessa!"
+Annikki hyväniminen
+toip' on paian palttinaisen
+hipiälle hiettömälle,
+iholle alastomalle;
+siitä kaatiot kapoiset,
+nuo emosen ompelemat,
+sivuille syettömille,
+luien tuntumattomille.
+Toi siitä sukat sulavat,
+emon impenä kutomat,
+säärille säsyttömille,
+luuttomille pohke'ille;
+siitä kengät kelvolliset,
+Saksan saappahat parahat
+päälle sukkien sulien,
+emon neinnä neulomien.
+Haki haljakan sinisen,
+alta maksankarvallisen,
+päälle paian palttinaisen,
+tuon on aivan aivinaisen;
+siihen sarkakauhtanaisen,
+veroin neljin vieritetyn,
+päälle haljakan sinisen,
+tuon on uuen uutukaisen;
+tuhatnyplän uuen turkin,
+saoin kaunoin kaunistetun,
+päälle sarkakauhtanaisen,
+tuon veralla vierittämän;
+vielä vyön on vyöhyställe,
+kultakirjan kussakkaisen,
+emon impenä kutoman,
+kassapäänä kaikuttaman;
+siitä kirjakintahaiset,
+kultasuiset sormikkahat,
+Lapin lapsien latomat,
+kätösille kaunihille;
+siitä pystyisen kypärin
+kultaisille kutrisille,
+tuon isonsa ostamaisen,
+sulhaismiesnä suorittaman.
+Siitä seppo Ilmarinen
+vaatettihe, valmistihe,
+pukihe, somistelihe.
+Sanoi sitte orjallensa:
+"Valjasta nyt viljo varsa
+kirjokorjasen etehen
+lähteäkseni ajohon,
+mennäkseni Pohjolahan!"
+Orja tuon sanoiksi virkki:
+"On meillä oroista kuusi,
+kauran syöpeä hepoa.
+Minkä noista valjastaisin?"
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Sie ota paras oronen:
+pistä varsa valjahisin,
+ruskea re'en etehen!
+Pane kuusi kukkulaista,
+seitsemän siniotusta
+vempelille viekumahan,
+rahkehille raukumahan,
+jotta kaunot katsahtaisi,
+impyet ihasteleisi!
+Kanna tuohon karhun talja
+päällä istuellakseni,
+tuopa toinen, turskan talja
+kirjokorjan katteheksi!"
+Tuo orja alinomainen,
+rahan pantu palkkalainen
+pisti varsan valjahisin,
+ruskean re'en etehen.
+Pani kuusi kukkulaista,
+seitsemän siniotusta
+vempelille viekumahan,
+rahkehille raukumahan.
+Kantoi tuohon karhun taljan
+istuaksensa isännän,
+toip' on toisen, turskan taljan
+kirjokorjan katteheksi.
+Itse seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+Ukkoa rukoelevi,
+Pauannetta palvoavi:
+"Laske, Ukko, uutta lunta,
+visko hienoa vitiä,
+lunta korjan luikutella,
+vitiä re'en vilata!"
+Laskip' Ukko uutta lunta,
+viskoi hienoista vitiä;
+se katti kanervan varret,
+peitti maalta marjan varret.
+Siitä seppo Ilmarinen
+istuikse teräsrekehen;
+sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Lähe nyt, onni, ohjilleni,
+Jumala rekoseheni!
+Onni ei taita ohjaksia,
+Jumala ei riko rekeä."
+Otti ohjakset kätehen,
+siiman toisehen sivalti,
+heitti siimalla hevoista,
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Lähe nyt, laukki, laskemahan,
+liinaharja, liikkumahan!"
+Ajavi hypittelevi
+meren hietaharjuloita,
+simasalmien sivutse,
+leppäharjun hartioitse.
+Ajoi rannat raksutellen,
+rannan hiekat helskytellen:
+somer silmille sirisi,
+meri parskui parmahille.
+Ajoi päivän, ajoi toisen,
+kohta kolmannen ajavi;
+jo päivänä kolmantena
+yllättävi Väinämöisen.
+Sanan virkkoi, noin nimesi,
+itse lausui ja pakisi:
+"Oi on vanha Väinämöinen!
+Tehkämme sula sovinto,
+jos on kiistoin kihlonemme,
+kiistoin käynemme kosissa:
+ei neittä väellä vieä,
+vastoin mieltä miehelähän."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Teen minä sulan sovinnon:
+ei neittä väellä vieä,
+vastoin mieltä miehelähän.
+Sille neiti antaminen,
+kelle mielensä tekevi,
+pitämättä pitkän kaihon,
+vihan viikon kantamatta."
+Ajoivat e'elle siitä
+matkoansa kumpainenki:
+pursi juoksi, ranta roikki,
+oro juoksi, maa jämäsi.
+Kului aikoa vähäisen,
+pirahteli pikkaraisen.
+Jopa haukkui hallikoira,
+linnan lukki luskutteli
+pimeässä Pohjolassa,
+sangassa Sariolassa;
+hiisti ensin hiljemmältä,
+harviammalta murahti
+perän lyöen pientarehen,
+hännän maahan torkutellen.
+Sanoi Pohjolan isäntä:
+"Käyös, tyttö, katsomahan,
+mitä haukkui hallikoira,
+luppakorva luikutteli!"
+Tytti taiten vastaeli:
+"En joua, isäni kulta:
+suur' on läävä läänittävä,
+karja suuri katsottava,
+paasi paksu jauhettava,
+jauhot hienot seulottavat;
+paasi paksu, jauhot hienot,
+jauhaja vähäväkinen."
+Hiljan haukkui linnan hiisi,
+harvoin harmio mureksi.
+Sanoi Pohjolan isäntä:
+"Käyös, akka, katsomahan,
+mitä haukkuvi halikka,
+linnan luppa luikuttavi!"
+Akka tuon sanoiksi virkki:
+"En joua, käkeäkänä:
+pere on suuri syötettävä,
+murkinainen suorittava,
+leipä paksu leivottava,
+taikina taputettava;
+leipä paksu, jauhot pienet,
+leipoja vähäväkinen."
+Sanoi Pohjolan isäntä:
+"Ainap' on akoilla kiire,
+aina työtä tyttärillä,
+pankollaki paistuessa,
+vuotehellaki venyissä.
+Mene, poika, katsomahan!"
+Poika tuon sanoiksi virkki:
+"Min' en joua katsomahan:
+kirves on tylsä tahkottava,
+pölkky paksu leikattava,
+pino suuri pilkottava,
+halko hieno latjattava;
+pino suuri, halko hieno,
+pilkkoja vähäväkinen."
+Aina haukkui linnan hakki,
+linnan lukki luksutteli,
+peni julma juhmutteli,
+saaren vartio valitti
+perän peltohon sysäten,
+hännän kääten käppyrähän.
+Sanoi Pohjolan isäntä:
+"Ei halli valetta hauku,
+ikipuol' ei ilman virka,
+ei se honkihin horise."
+Kävi itse katsomahan.
+Astuvi pihalta poikki
+pellolle perimäiselle,
+ta'immalle tanhualle.
+Katsoi koiran suuta myöten,
+nenävartta valvatteli
+tuulikunnahan kukutse,
+leppäharjun hartioitse.
+Jo näki toen totisen,
+mitä haukkui hallikoira,
+maan valio vaikutteli,
+villahäntä vieretteli:
+purjehti veno punainen
+selän puolen Lemmenlahta,
+kirjokorja kiitelevi
+maapuolen Simasaloa.
+Itse Pohjolan isäntä
+pian pirttihin menevi,
+alle kattojen ajaikse;
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Jo tulevi vierahia
+selällä meren sinisen:
+ajetahan kirjokorjin
+tuon puolen Simasaloa,
+lasketahan laivoin suurin
+tämän puolen Lemmenlahta."
+Sanoi Pohjolan emäntä:
+"Mistä arpa saatanehe
+tulevista vierahista?
+Oi on pieni piikaseni!
+Pane pihlajat tulehen,
+puu valio valkeahan!
+Kun on verta vuotanevi,
+niin silloin sota tulevi;
+kunp' on vettä vuotanevi,
+aina rauhassa elämme."
+Pohjan piika pikkarainen,
+neiti nöyrä, käskyläinen,
+pisti pihlajat tulehen,
+puun valion valkeahan;
+eip' on verta vuoakana,
+eip' on verta eikä vettä:
+läksi mettä vuotamahan,
+simoa sirettämähän.
+Virkkoi Suovakko sopesta,
+akka vanha vaipan alta:
+"Puu kun mettä vuotanevi,
+simoa sirettänevi,
+niin mi saapi vierahia,
+se on suuri sulhaiskansa."
+Siitä Pohjolan emäntä,
+Pohjan akka, Pohjan tyttö
+pian pistihe pihalle,
+kaapsahtihe kartanolle
+luoen silmänsä selälle,
+kääten päätä päivän alle.
+Näki tuolta tuon tulevan,
+uuen purren purjehtivan,
+satalauan laiehtivan
+selän puolen Lemmenlahta;
+haaksi paistoi haljakalle,
+punaiselle pursipuoli;
+mies puhas perässä purren
+melan vaskisen varassa.
+Näki juoksevan orosen,
+vierevän reki punaisen,
+kirjokorjan kiiättävän
+maapuolen Simasaloa,
+kuusin kultaisin käkösin
+vempelellä kukkumassa,
+seitsemin siniotuksin
+rahkehella laulamassa;
+mies rehevä reen perässä,
+uros selvä ohjaksissa.
+Sanoi Pohjolan emäntä,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Kummallenp' on mielit mennä,
+kun tulevat tahtomahan
+ikuiseksi ystäväksi,
+kainaloiseksi kanaksi?
+"Ken se haahella tulevi,
+laskevi veno punaisin
+selän puolen Lemmenlahta,
+se on vanha Väinämöinen:
+tuopi laivalla eloa,
+aluksella aartehia.
+"Ken se korjalla ajavi,
+kirjavalla kiiättävi
+maapuolen Simasaloa,
+se on seppo Ilmarinen:
+tuopi tyhjeä valetta,
+korjan täyen luottehia.
+"Kunpa tullahan tupahan,
+tuop' on tuopilla simoa,
+kanna kaksikorvaisella;
+työnnä tuoppi sen kätehen,
+kellen on mieli mennäksesi!
+Anna Väinölän ukolle,
+ku tuo haahella hyvyyttä,
+aluksella aartehia!"
+Tuop' on kaunis Pohjan tyttö,
+tuo osasi noin sanoa:
+"Oi on maammo, kantajani,
+oi emo, ylentäjäni!
+En mene osan hyvyylle
+enkä miehen mielevyylle,
+menenp' on otsan hyvyylle,
+varren kaiken kauneuulle.
+Eikä neittä ennenkänä
+ei ole myötynä eloihin;
+neiti on ilman antaminen
+Ilmariselle sepolle,
+ku on sampuen takonut,
+kirjokannen kalkutellut."
+Sanoi Pohjolan emäntä:
+"Ohoh lasta lampahutta!
+Menet seppo Ilmarille,
+vaahtiotsalle varaksi,
+sepon hurstin huuhtojaksi,
+sepon pään pesettimeksi!"
+Tyttö tuohon vastoavi,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Mene en Väinölän ukolle,
+ikivanhalle varaksi:
+vaiva vanhasta tulisi,
+ikävä iällisestä."
+Silloin vanha Väinämöinen
+oli eellä ennättäjä.
+Ajoi purtensa punaisen,
+laski haahen haljakkaisen
+teloille teräksisille,
+vaskisille valkamoille;
+itse tungeikse tupahan,
+alle kattojen ajaikse.
+Siinä lausui lattialta,
+oven suusta, alta orren,
+sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Tuletko minulle, neiti,
+ikuiseksi ystäväksi,
+polviseksi puolisoksi,
+kainaloiseksi kanaksi?"
+Tuopa kaunis Pohjan tytti
+itse ennätti sanoa:
+"Joko sie venosen veistit,
+joko laait laivan suuren
+kehrävarteni muruista,
+kalpimeni kappaleista?"
+Sanoi vanha Väinämöinen,
+itse lausui ja pakisi:
+"Jo laain hyvänki laivan,
+veistin ankaran venosen,
+jok' on tuulessa tukeva
+ja varava vastasäällä
+halki aaltojen ajella,
+selät vetten seurustella:
+kuplina kohotteleikse,
+lumpehina luikahaikse
+poikki Pohjolan vesien,
+lakkipäien lainehien."
+Tuopa kaunis Pohjan tytti
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"En kiitä meristä miestä,
+aallonlaskija-urosta:
+tuuli vie merellä mielen,
+aivot särkevi ahava.
+Enkä taia tullakana,
+en tulla minä sinulle
+ikuiseksi ystäväksi,
+kainaloiseksi kanaksi,
+sun sijan levittäjäksi,
+päänalaisen laskijaksi."
+
+
+
+  Yhdeksästoista runo
+
+
+Siitä seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+itse tungeikse tupahan,
+kaivaikse katoksen alle.
+Tuotihin simoa tuoppi,
+mettä kannu kannettihin
+seppo Ilmarin kätehen.
+Seppo tuon sanoiksi virkki:
+"En ennen sinä ikänä,
+kuuna kullan valkeana
+juone näitä juomisia,
+kuin ma saan nähä omani,
+onko valmis valvattini,
+valmis valvateltavani."
+Tuop' on Pohjolan emäntä
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Vaiv' on suuri valvatissa,
+vaiva valvateltavassa:
+jalk' on kesken kenkimistä,
+toinen vieläki kesempi.
+Äsken on valmis valvattisi,
+oike'in otettavasi,
+kun sa kynnät kyisen pellon,
+käärmehisen käännättelet
+ilman auran astumatta,
+vaarnojen värisemättä.
+Senpä Hiisi ennen kynti,
+Lempo varsinki vakoili
+vaarnasilla vaskisilla,
+auralla tuliterällä;
+oma poikani poloinen
+heitti kesken kyntämättä."
+Silloin seppo Ilmarinen
+meni neitonsa tupahan.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Yön tyttö, hämärän neito!
+Muistatko ajan mokoman,
+kun kuvasin uuen sammon,
+kirjokannen kalkuttelin?
+Sie vannoit ikivalasi
+eessä julkisen Jumalan,
+alla kasvon kaikkivallan,
+tullaksesi toivottelit mulle,
+miehelle hyvälle,
+ikuiseksi ystäväksi,
+kainaloiseksi kanaksi:
+nyt ei äiti annakana,
+työnnä mulle tyttöänsä
+kyntämättä kyisen pellon,
+käärmehisen kääntämättä."
+Antoi morsian apua,
+työnti neito neuvokkia:
+"Ohoh seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen!
+Aura kultainen kuvoa,
+hope'inen huolittele!
+Sillä kynnät kyisen pellon,
+käärmehisen käännättelet."
+Tuop' on seppo Ilmarinen
+kullan ahjohon asetti,
+hopeansa lietsimehen,
+tuosta aurasen takovi.
+Takoi rautaiset talukset,
+teräksiset säärystimet,
+ne on päällensä pukevi,
+säärillensä säätelevi;
+rautapaitahan paneikse,
+teräsvöihin vyöteleikse,
+otti rautarukkasensa,
+nouti kintahat kiviset.
+Sai siitä tulisen ruunan,
+valjasti hyvän hevosen,
+läksi pellon kynnäntähän,
+vainion vakoantahan.
+Näki päitä pyöriviä,
+raivoja ratisevia.
+Sanovi sanalla tuolla:
+"Hoi mato, Jumalan luoma!
+Kuka nosti nokkoasi,
+kenpä käski ja kehoitti
+päätä pystössä piteä,
+kaulan vartta kankeata?
+Pois nyt tieltä poikellaite,
+tungeite kulohon, kurja,
+alas kursohon kuoite,
+heilauta heinikkohon!
+Josp' on tuolta pääsi nostat,
+Ukko pääsi särkenevi
+nuolilla teräsnenillä,
+rakehilla rautaisilla."
+Siitä kynti kyisen pellon,
+akoeli maan matoisen,
+nosti kyitä kynnökselle,
+käärmehiä käännökselle.
+Sanoi tuolta tultuansa:
+"Jo nyt kynnin kyisen pellon,
+vakoelin maan matoisen,
+käärmehisen käännättelin.
+Joko tyttö työnnetähän,
+annetahan ainoiseni?"
+Tuop' on Pohjolan emäntä
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Äsken neiti annetahan,
+tyttö täältä työnnetähän,
+kun sa tuonet Tuonen karhun,
+suistanet suen Manalan
+tuolta Tuonelan salosta,
+Manalan majan periltä;
+sata on saanut suistamahan,
+tullut ei yhtänä takaisin."
+Siitä seppo Ilmarinen
+meni neitonsa tupahan.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Työ minulle määrättihin:
+suistoa suet Manalan,
+Tuonen karhut tuoakseni
+tuolta Tuonelan salosta,
+Manalan majan periltä."
+Antoi morsian apua,
+työnti neito neuvokkia:
+"Ohoh seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen!
+Teräksestä tehkös suitset,
+päitset rauasta rakenna
+yhellä vesikivellä,
+kolmen kosken kuohumilla!
+Niillä tuonet Tuonen karhut,
+suistanet suet Manalan."
+Siitä seppo Ilmarinen,
+akoja iän-ikuinen,
+teräksestä suitti suitset,
+päitset rauasta rakenti
+yhellä vesikivellä,
+kolmen kosken kuohumilla.
+Kävi siitä suistamahan;
+itse noin sanoiksi virkki:
+"Ututyttö Terhenetär!
+Seulo seulalla utua,
+terhenistä tepsuttele
+viljan vierimäsijoille,
+jottei kuule kulkevaksi
+eik' on eestäni pakene!"
+Sai sutosen suitsi-suuhun,
+karhun rautakahlehesen
+tuolta Tuonen kankahalta,
+sinisen salon sisästä.
+Sanoi tuolta tultuansa:
+"Anna, akka, tyttäresi!
+Jo olen tuonut Tuonen karhun,
+suistanut suen Manalan."
+Tuop' on Pohjolan emäntä
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Äsken alli annetahan,
+sinisotka suoritahan,
+kun saat suuren suomuhauin,
+liikkuvan kalan lihavan,
+tuolta Tuonelan joesta,
+Manalan alantehesta
+ilman nuotan nostamatta,
+käsiverkon kääntämättä.
+Sata on saanut pyytämähän,
+tullut ei yhtänä takaisin."
+Jopa tuskiksi tulevi,
+läylemmäksi lankeavi.
+Meni neitonsa tupahan,
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Työ minulle määrättihin
+aina entistä parempi:
+saa'a suuri suomuhauki,
+liikkuva kala lihava,
+Tuonen mustasta joesta,
+Manalan ikipurosta
+verkotoinna, nuotatoinna,
+ilman muutta pyy'yksettä."
+Antoi morsian apua,
+työnti neito neuvokkia:
+"Ohoh seppo Ilmarinen!
+Ellös olko milläskänä!
+Taop' on tulinen kokko,
+vaakalintu valke'inen!
+Sillä saanet suuren hauin,
+liikkuvan kalan lihavan,
+Tuonen mustasta joesta,
+Manalan alantehesta."
+Se on seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+takovi kokon tulisen,
+vaakalinnun valke'isen;
+kourat rauasta kuvasi,
+teräksestä temmottimet,
+siiviksi venehen vieret.
+Itse siiville yleni,
+selkähän sijoittelihe,
+kokon kynkkäluun nenille.
+Siitä neuvoi kokkoansa,
+vaakalintua varoitti:
+"Kokkoseni, lintuseni!
+Menes lennä, kunne käsken:
+Tuonen mustalle joelle,
+Manalan alantehelle!
+Iske suuri suomuhauki,
+liikkuva kala lihava!"
+Tuo kokko, komea lintu,
+lenteä lekuttelevi;
+lenti hauin pyyäntähän,
+hirmuhampahan hakuhun,
+tuonne Tuonelan joelle,
+Manalan alantehelle.
+Yksi siipi vettä viisti,
+toinen taivasta tapasi,
+kourat merta kuopaeli,
+nokka luotoja lotaisi.
+Siitä seppo Ilmarinen
+lähtevi haroamahan
+tuota Tuonelan jokea,
+kokko luona vahtimahan.
+Vetehinen veestä nousi,
+koppoi kiinni Ilmarisen.
+Kokko niskahan kohahti,
+Vetehisen päätä väänti,
+polki päätä pohjemmaksi,
+kohti mustia mutia.
+Jo tulevi Tuonen hauki,
+ve'en koira vengottavi.
+Ei ole hauki pienen pieni
+eikä hauki suuren suuri:
+kieli kahta kirvesvartta,
+hampahat haravan varren,
+kita kolmen kosken verta,
+selkä seitsemän venehen.
+Tahtoi seppoa tavata,
+syöä seppo Ilmarisen.
+Tuli kokko kouotellen,
+isketellen ilman lintu.
+Eik' ole kokko pienen pieni
+eikä aivan suuren suuri:
+suu sen on satoa syltä,
+kita kuusi koskellista,
+kieli kuutta keihäsvartta,
+kynnet viittä viikatetta.
+Keksi suuren suomuhauin,
+liikkuvan kalan lihavan,
+iskevi kaloa tuota,
+vasten suomuja sukaisi.
+Silloin suuri suomuhauki,
+liikkuja kala lihava,
+painavi kokon kynimen
+alle selvien vesien.
+Niin kokko kohotteleikse,
+ilmahan ylenteleikse:
+nosti mustia muria
+päälle selvien vesien.
+Liiteleikse, laateleikse;
+toki toisesti kokevi.
+Yhen iski kynsiänsä
+hauin hirmun hartioihin,
+ve'en koiran koukkuluihin;
+toisen iski kynsiänsä
+vuorehen teräksisehen,
+rautaisehen kalliohon.
+Kilpestyi kivestä kynsi,
+kalpistihe kalliosta:
+jo hauki sukeltelihe,
+ve'en venkale vetihe
+kynsistä kokon kynimen,
+vaakalinnun varpahista,
+- jälet kynnen kylkiluilla,
+halennehet hartioilla.
+Siitä kokko rautakoura
+kivastihe vielä kerran;
+siivet välkkyi valkeana,
+silmät selvänä tulena:
+saip' on hauin kynsihinsä,
+ve'en koiran kourihinsa.
+Nosti suuren suomuhauin,
+ve'en venkalan veälti
+alta aaltojen syvien
+päälle selvien vesien.
+Niinp' on kokko rautakoura
+kerrallansa kolmannella
+toki saapi Tuonen hauin,
+liikkuvan kalan lihavan,
+tuosta Tuonelan joesta,
+Manalan alantehesta:
+ei vesi ve'elle tullut
+hauin suuren suomuloista,
+ilma ei ilmalle hajaisnut
+kokon suuren höyhenistä.
+Siitä kokko rautakoura
+kantoi suuren suomuhauin
+oksalle omenatammen,
+päähän lakkapään petäjän.
+Siinä maisteli makua,
+viilti halki hauin vatsan,
+riipoeli rintapäätä,
+pään on varsin poikki pahkoi.
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Oi sinua, kurja kokko!
+Mikä lienet lintujasi,
+ku ollet otuksiasi,
+kun nyt maistelit makua,
+viillit halki hauin vatsan,
+kanssa riivoit rintapäätä,
+pään on varsin poikki pahkoit!"
+Tuop' on kokko rautakoura
+siitä syäntyi lentämähän.
+Ylös ilmahan kohosi
+pitkän pilven rannan päälle:
+pilvet liikkui, taivot naukui,
+ilman kannet kallistihe,
+katkesi Ukolta kaari,
+kuulta sarviset sakarat.
+Siitä seppo Ilmarinen
+itse kantoi pään kaloa
+anopille antehiksi.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Tuoss' onpi ikuinen tuoli
+hyvän Pohjolan tupahan."
+Siitä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui ja pakisi:
+"Jo nyt kynnin kyiset pellot,
+vakoelin maat matoiset,
+suistelin suet Manalan,
+Tuonen karhut kahlestutin;
+sain on suuren suomuhauin,
+liikkuvan kalan lihavan,
+tuosta Tuonelan joesta,
+Manalan alantehesta.
+Joko nyt neiti annetahan,
+tyttö täältä työnnetähän?"
+Sanoi Pohjolan emäntä:
+"Pahoinpa sinäki laait,
+kun sa päätä poikki pahkoit,
+laskit halki hauin vatsan,
+vielä riivoit rintapäätä,
+kanssa maistelit makua."
+Silloin seppo Ilmarinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Ei saalis viatta saa'a
+paikoilta paremmiltana,
+saati Tuonelan joesta,
+Manalan alantehesta.
+Joko on valmis valvattini,
+valmis valvateltavani?"
+Sanoi Pohjolan emäntä,
+itse lausui ja nimesi:
+"Jo on valmis valvattisi,
+valmis valvateltavasi!
+Annettava on alliseni,
+sorsaseni suorittava
+Ilmariselle sepolle
+ikuiseksi istujaksi,
+polviseksi puolisoksi,
+kainaloiseksi kanaksi."
+Olipa lapsi lattialla.
+Lauloi lapsi lattialta:
+"Jo tuli tuville näille
+liika lintu linnahamme.
+Lenti kokko koillisesta,
+halki taivahan havukka;
+siipi iski ilman äärtä,
+toinen lainetta lakaisi,
+pursto merta pyyhätteli,
+päähyt taivoa tapasi.
+Katseleikse, käänteleikse,
+liiteleikse, laateleikse;
+liiti miesten linnan päälle,
+nokalla kolistelevi;
+miesten linna rautakatto:
+ei siihen sisälle pääsnyt.
+"Katseleikse, käänteleikse,
+liiteleikse, laateleikse.
+Liiti naisten linnan päälle,
+nokalla kolistelevi;
+naisten linna vaskikatto:
+ei siihen sisälle pääsnyt.
+"Katseleikse, käänteleikse,
+liiteleikse, laateleikse.
+Liiti neitten linnan päälle,
+nokalla kolistelevi;
+neitten linna liinakatto:
+jo siihen sisälle pääsi!
+"Liiti linnan patsahalle,
+siitä laskihe laelle;
+liikahutti linnan lauan,
+istui linnan ikkunalle,
+seinälle selinäsulka,
+satasulka salvoimelle.
+"Katselevi kassapäitä,
+tukkapäitä tunnusteli,
+neitiparvesta parasta,
+kassapäistä kaunihinta,
+hele'intä helmipäistä,
+kukkapäistä kuuluisinta.
+"Siitä kokko kouraisevi,
+havulintu haivertavi:
+iski parvesta parahan,
+sorsajoukosta somimman,
+hele'immän, hempe'immän,
+verevimmän, valke'imman.
+Senpä iski ilman lintu,
+kynsi pitkä piirrällytti,
+ku oli pysty pään piolta
+sekä varrelta valittu,
+sulkasiltahan sulavin,
+hienukaisin höyheniltä."
+Siitä Pohjolan emäntä
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Mistä tiesit, teltamoinen,
+kuulit, kultainen omena,
+tämän neien kasvavaksi,
+tukan liina liikkuvaksi?
+Huohtiko hopeat neien,
+neien kullat sinne kuului,
+sinne paistoi meiän päivät,
+meiän kuuhuet kumotti?"
+Lausui lapsi lattialta,
+vasta kasvava karehti:
+"Siitä tiesi teltamoinen,
+onnen myyrä tien osasi
+neien kuuluhun kotihin,
+kaunihisen kartanohon:
+hyvä oli isosta huuto
+laivan suuren laskennalta,
+emosta sitäi parempi
+leivän paksun paistannalta,
+vehnäleivän leivonnalta,
+vierahan ravitsennalta.
+"Siitä tiesi teltamoinen,
+äkkioutoinen älysi
+neien nuoren nousneheksi,
+impyen ylenneheksi:
+kun kävi pihatse kerran,
+astui aittojen alatse
+varsin aamulla varahin,
+aivan aika-huomenessa,
+noki nousi nuoraisesti,
+savu paksusti pakeni
+neien kuulusta ko'ista,
+kasvavaisen kartanosta;
+neiti oli itse jauhamassa,
+kivenpuussa kiikkumassa:
+kivenpuu käkenä kukkui,
+laklana kiven lapatta,
+kiven siili sirkkusena,
+kivi helmenä heläsi.
+"Kävi siitä toisen kerran,
+astui pellon pientaretse:
+neiti oli mataramaalla,
+keikkui keltakankahilla,
+paineli punapatoja,
+keitti keltakattiloita.
+"Kävi kerran kolmannenki
+neien akkunan alatse,
+kuuli neitosen kutovan,
+pirta käessä piukkoavan:
+sukkulainen suikahteli
+kuin kärppä kiven kolossa,
+pirkaeli pirran pii'it
+kuin on tikka puun kylessä,
+käärilauta käännähteli
+kuin orava oksapuussa."
+Siitä Pohjolan emäntä
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Kutti, kutti, neitoseni!
+Enkö jo sanonut aina:
+elä kuusissa kukahu,
+elä laula laksoloissa,
+näytä kaulan kaarevuutta,
+käsivarren valkeutta,
+ripeyttä rinnan nuoren,
+muun on muo'on muhkeutta!
+"Kaiken syystä syyättelin,
+keikutin tämän kesosen,
+jop' on kerkeän keväimen,
+jopa toisen toukoaian:
+laatiomme piilopirtti,
+pienet piiloikkunaiset,
+neien kangasta kutoa,
+neljin niisin niukutella,
+ettei kuule Suomen sulhot,
+Suomen sulhot, maan kosijat!"
+Lausui lapsi lattialta,
+kaksiviikkoinen kajahui:
+"Helppo on hepo salata,
+sorajouhi suojaella,
+paha on neitonen salata,
+hivus pitkä piilotella.
+Laatisit kivisen linnan
+keskelle meren seläistä
+siellä piikoja pi'ellä,
+kanojasi kasvatella,
+eip' on piile piiat siellä,
+eipä impyet ylene,
+ettei pääse suuret sulhot,
+suuret sulhot, maan kosijat,
+miehet pystyisin kypärin,
+heposet teräskape'in."
+Itse vanha Väinämöinen
+alla päin, pahoilla mielin
+kotihinsa kulkiessa
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Voi minua, mies kuluista,
+kun en tuota tuntenunna,
+naia nuorella iällä,
+etsiä elon ajalla!
+Kaikkiansa se katuvi,
+joka nuorta naimistansa,
+lasna lapsen saamistansa,
+pienenä perehtimistä."
+Siinä kielti Väinämöinen,
+epäsi suvantolainen
+vanhan nuorta noutamasta,
+kaunista käkeämästä;
+kielti uimasta uhalla,
+veikan vettä soutamasta,
+kilvoin neittä kosjomasta
+toisen, nuoremman keralla.
+
+
+
+  Kahdeskymmenes runo
+
+
+Mitä nyt laulamme lajia,
+kuta virttä vieretämme?
+Tuota laulamme lajia,
+tuota virttä vieretämme:
+noita Pohjolan pitoja,
+jumalisten juominkia.
+Viikon häitä hankittihin,
+valmistettihin varoja
+noilla Pohjolan tuvilla,
+Sariolan salvoksilla.
+Mitä tuohon tuotettihin
+ja kuta veätettihin,
+Pohjan pitkihin pitoihin,
+suuren joukon juominkihin
+rahvahan ravitsemiksi,
+joukon suuren syöttämiksi?
+Kasvoi härkä Karjalassa,
+sonni Suomessa lihosi;
+ei ollut suuri eikä pieni,
+olihan oikea vasikka!
+Hämehessä häntä häilyi,
+pää keikkui Kemijoella;
+sata syltä sarvet pitkät,
+puoltatoista turpa paksu.
+Viikon kärppä kääntelihe
+yhen kytkyen sijalla;
+päivän lenti pääskyläinen
+härän sarvien väliä,
+hätäisesti päähän pääsi
+keskenä levähtämättä.
+Kuun juoksi kesäorava
+häpähältä hännän päähän
+eikä päähän pääsnytkänä,
+ensi kuussa ennättänyt.
+Sepä vallatoin vasikka,
+sonni suuri suomalainen,
+Karjalasta kaimattihin
+Pohjan pellon pientarelle.
+Sata miestä sarviloista,
+tuhat turvasta piteli
+härkeä taluttaessa,
+Pohjolahan tuotaessa.
+Härkä käyä källeröitti
+Sariolan salmen suussa,
+syöpi heinät hettehestä,
+selkä pilviä siveli.
+Eikä ollut iskijätä,
+maan kamalan kaatajata
+Pohjan poikien lu'ussa,
+koko suuressa su'ussa,
+nuorisossa nousevassa
+eikä varsin vanhastossa.
+Tulipa ukko ulkomainen,
+Virokannas karjalainen.
+Hänpä tuon sanoiksi virkki:
+"Malta, malta, härkä parka,
+kun tulen kurikan kanssa,
+kamahutan kangellani
+sun, katala, kallohosi:
+tok' et toisena kesänä
+kovin käännä kärseäsi,
+tölläytä turpoasi
+tämän pellon pientarella,
+Sariolan salmen suussa!"
+Läksi ukko iskemähän,
+Virokannas koskemahan,
+Palvoinen pitelemähän.
+Härkä päätä häiläytti,
+mustat silmänsä mulisti:
+ukko kuusehen kavahti,
+Virokannas vitsikkohon,
+Palvoinen pajun sekahan!
+Etsittihin iskijätä,
+sonnin suuren sortajata
+kaunihista Karjalasta,
+Suomen suurilta tiloilta,
+vienosta Venäjän maasta,
+Ruotsin maasta rohkeasta,
+Lapin laajoilta periltä,
+Turjan maasta mahtavasta;
+etsittihin Tuonelasta,
+Manalasta, maanki alta.
+Etsittihin, eipä löytty,
+haettihin, ei havaittu.
+Etsittihin iskijätä,
+katsottihin kaatajata
+selvältä meren selältä,
+lake'ilta lainehilta.
+Mies musta merestä nousi,
+uros umpilainehista,
+aivan selvältä selältä,
+ulapalta aukealta.
+Ei tuo ollut suurimpia
+eikä aivan pienimpiä:
+alle maljan maata mahtui,
+alle seulan seisomahan.
+Se oli ukko rautakoura,
+rauankarva katsannolta;
+päässä paatinen kypärä,
+jaloissa kiviset kengät,
+veitsi kultainen käessä,
+varsi vasken-kirjavainen.
+Saip' on siitä iskijänsä,
+tapasipa tappajansa,
+Suomen sonni sortajansa,
+maan kamala kaatajansa.
+Heti kun näki eränsä,
+ruhtoi niskahan rutosti:
+sorti sonnin polvillensa,
+kylen maahan kyykähytti.
+Saiko paljo saalihiksi?
+Saanut ei paljo saalihiksi:
+sata saavia lihoa,
+sata syltä makkarata,
+verta seitsemän venettä,
+kuuta kuusi tynnyriä
+noihin Pohjolan pitoihin,
+Sariolan syöminkihin.
+Tupa oli tehty Pohjolassa,
+tupa laitto, pirtti suuri,
+sivulta yheksän syltä,
+päästä seitsentä leveä.
+Kukko kun laessa lauloi,
+ei sen ääni maahan kuulu;
+penin haukunta perässä
+ei kuulu ovehen asti.
+Tuop' on Pohjolan emäntä
+liikkui sillan liitoksella,
+laahoi keskilattialla.
+Arvelee, ajattelevi:
+"Mistäpä olutta saamme,
+taarit taiten laittelemme
+näille häille hankkimille,
+pioille pi'ettäville?
+En tieä tekoa taarin
+enkä syntyä olosen."
+Olipa ukko uunin päällä.
+Lausui ukko uunin päältä:
+"Ohrasta oluen synty,
+humalasta julkijuoman,
+vaikk' ei tuo ve'että synny
+eikä tuimatta tuletta.
+"Humala, Remusen poika,
+piennä maahan pistettihin,
+kyynä maahan kynnettihin,
+viholaisna viskottihin
+vierehen Kalevan kaivon,
+Osmon pellon penkerehen.
+Siitä nousi nuori taimi,
+yleni vihanta virpi;
+nousi puuhun pienoisehen,
+kohen latvoa kohosi.
+"Onnen ukko ohran kylvi
+Osmon uuen pellon päähän.
+Ohra kasvoi kaunihisti,
+yleni ylen hyvästi
+Osmon uuen pellon päässä,
+kaskessa pojan Kalevan.
+"Oli aikoa vähäisen,
+jo huuhui humala puusta,
+ohra lausui pellon päästä,
+vesi kaivosta Kalevan:
+'Milloin yhtehen yhymme,
+konsa toinen toisihimme?
+Yksin on elo ikävä,
+kahen, kolmen kaunoisampi.'
+"Osmotar, oluen seppä,
+Kapo, kaljojen tekijä,
+otti ohrasen jyviä,
+kuusi ohrasen jyveä,
+seitsemän humalan päätä,
+vettä kauhoa kaheksan;
+niin pani pa'an tulelle,
+laittoi keiton kiehumahan.
+Keitti ohraista olutta
+kerkeän kesäisen päivän
+nenässä utuisen niemen,
+päässä saaren terhenisen,
+puisen uuen uurtehesen,
+korvon koivuisen sisähän.
+"Sai oluen panneheksi,
+ei saanut hapanneheksi.
+Arvelee, ajattelevi,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+'Mitä tuohon tuotanehe
+ja kuta katsottanehe
+oluelle happaimeksi,
+kaljalle kohottimeksi?'
+"Kalevalatar, kaunis neiti,
+se on sormilta sorea,
+aina liukas liikunnolta,
+aina kengältä kepeä,
+liikkui sillan liitoksella,
+keikkui keskilattialla
+yhtä, toista toimitellen
+kahen kattilan kesellä.
+Näki puikon lattialla:
+poimi puikon lattialta.
+"Katselevi, kääntelevi:
+'Mitä tuostaki tulisi
+Kavon kaunihin käsissä,
+hyvän immen hyppysissä,
+jos kannan Kavon kätehen,
+hyvän immen hyppysihin?'
+"Kantoipa Kavon kätehen,
+hyvän immen hyppysihin.
+Kapo kaksin kämmeninsä,
+hykerti käsin molemmin
+molempihin reisihinsä:
+syntyi valkea orava.
+"Noin se neuvoi poikoansa,
+oravaistansa opasti:
+'Oravainen, kummun kulta,
+kummun kukka, maan ihana!
+Juokse tuonne, kunne käsken,
+kunne käsken ja kehoitan:
+mieluisahan Metsolahan,
+tarkkahan Tapiolahan!
+Nouse puuhun pienoisehen,
+taiten tarhalatvaisehen,
+jottei kokko kouraiseisi
+eikä iskis' ilman lintu!
+Tuo'os kuusesta käpyjä,
+petäjästä helpehiä,
+ne kanna Kavon kätehen,
+oluehen Osmottaren!'
+"Osasi orava juosta,
+pöyhtöhäntä pyörähellä,
+pian juosta matkan pitkän,
+välehen välit samota,
+salon poikki, toisen pitkin,
+kolmannen vähän vitahan
+mieluisahan Metsolahan,
+tarkkahan Tapiolahan.
+"Näki kolme korpikuusta,
+neljä pienoista petäätä;
+nousi kuusehen norolla,
+petäjähän kankahalla.
+Eikä kokko kouraisnunna,
+iskenynnä ilman lintu.
+"Katkoi kuusesta käpyjä,
+petäjästä päitä lehvän.
+Kävyt kätki kynsihinsä,
+kääräisi käpälihinsä;
+ne kantoi Kavon kätehen,
+hyvän immen hyppysihin.
+"Kapo pisti kaljahansa,
+Osmotar oluehensa:
+eip' ota olut hapata,
+juoma nuori noustaksensa.
+"Osmotar, oluen seppä,
+Kapo, kaljojen tekijä,
+ainakin ajattelevi:
+'Mitä tuohon tuotanehe
+oluelle happaimeksi,
+kaljalle kohottimeksi?'
+"Kalevatar, kaunis neiti,
+se on sormilta sorea,
+aina liukas liikunnolta,
+aina kengältä kepeä,
+liikkui sillan liitoksella,
+keikkui keskilattialla
+yhtä, toista toimitellen
+kahen kattilan kesellä.
+Näki lastun lattialla:
+poimi lastun lattialta.
+"Katselevi, kääntelevi:
+'Mitä tuostaki tulisi
+Kavon kaunihin käsissä,
+hyvän immen hyppysissä,
+jos kannan Kavon kätehen,
+hyvän immen hyppysihin?'
+"Kantoipa Kavon kätehen,
+hyvän immen hyppysihin.
+Kapo kaksin kämmeninsä,
+hykerti käsin molemmin
+molempihin reisihinsä:
+syntyi näätä kultarinta.
+"Niin se neuvoi nääteänsä,
+orpolastansa opasti:
+'Näätäseni, lintuseni,
+rahankarva kaunoiseni!
+Mene tuonne, kunne käsken,
+kunne käsken ja kehoitan:
+kontion kivikololle,
+metsän karhun kartanolle,
+jossa karhut tappelevat,
+kontiot kovin elävät!
+Kourin hiivoa kokoa,
+käsin vaahtea valuta,
+se kanna Kavon kätehen,
+tuo olallen Osmottaren!'
+"Jopa taisi näätä juosta,
+rinta kulta riehätellä.
+Pian juoksi matkan pitkän,
+välehen välit samosi,
+joen poikki, toisen pitkin,
+kolmannen vähän vitahan
+kontion kivikololle,
+karhun louhikammiolle.
+Siellä karhut tappelevat,
+kontiot kovin elävät
+rautaisella kalliolla,
+vuorella teräksisellä.
+"Valui vaahti karhun suusta,
+hiiva hirveän kiasta:
+käsin vaahtea valutti,
+kourin hiivoa kokosi;
+sen kantoi Kavon kätehen,
+hyvän immen hyppysihin.
+"Osmotar oluehensa,
+Kapo kaatoi kaljahansa:
+ei ota olut hapata,
+mehu miesten puurakoia.
+"Osmotar, oluen seppä,
+Kapo, kaljojen tekijä,
+ainakin ajattelevi:
+'Mitä tuohon tuotanehe
+oluelle happaimeksi,
+kaljalle kohottimeksi?'
+"Kalevatar, kaunis neiti,
+tyttö sormilta sorea,
+aina liukas liikunnolta,
+aina kengältä kepeä,
+liikkui sillan liitoksella,
+keikkui keskilattialla
+yhtä, toista toimitellen
+kahen kattilan välillä.
+Näki maassa palkoheinän:
+poimi maasta palkoheinän.
+"Katselevi, kääntelevi:
+'Mitä tuostaki tulisi
+Kavon kaunihin käsissä,
+hyvän immen hyppysissä,
+jos kannan Kavon kätehen,
+hyvän immen hyppysihin?'
+"Kantoipa Kavon kätehen,
+hyvän immen hyppysihin.
+Kapo kaksin kämmeninsä,
+hykerti käsin molemmin
+molempihin reisihinsä:
+mehiläinen siitä syntyi.
+"Niin se neuvoi lintuansa,
+mehiläistänsä opasti:
+'Mehiläinen, lintu liukas,
+nurmen kukkien kuningas!
+Lennä tuonne, kunne käsken,
+kunne käsken ja kehoitan:
+saarelle selälliselle,
+luo'olle merelliselle!
+Siell' on neiti nukkununna,
+vyö vaski valahtanunna,
+sivulla simainen heinä,
+mesiheinä helmassansa.
+Tuo simoa siivessäsi,
+kanna mettä kaavussasi
+heleästä heinän päästä,
+kukan kultaisen kuvusta;
+se kanna Kavon kätehen,
+tuo olallen Osmottaren!'
+"Mehiläinen, lintu liukas,
+jopa lenti jotta joutui.
+Pian lenti matkan pitkän,
+välehen välit lyhenti,
+meren poikki, toisen pitkin,
+kolmannen vähän vitahan
+saarehen selällisehen,
+luotohon merellisehen.
+Näki neien nukkunehen,
+tinarinnan riutunehen
+nurmelle nimettömälle,
+mesipellon pientarelle,
+kupehella kultaheinä,
+vyöllänsä hopeaheinä.
+"Kasti siipensä simahan,
+sulkansa mesi sulahan
+helevässä heinän päässä,
+kukan kultaisen nenässä;
+sen kantoi Kavon kätehen,
+hyvän immen hyppysihin.
+"Osmotar oluehensa,
+Kapo pisti kaljahansa:
+siit' otti olut hapata,
+siitä nousi nuori juoma
+puisen uuen uurtehessa,
+korvon koivuisen sisässä;
+kuohui korvien tasalle,
+ärjyi päällen äyrähien,
+tahtoi maahan tyyräellä,
+lattialle lasketella.
+"Oli aikoa vähäisen,
+pirahteli pikkaraisen.
+Joutui juomahan urohot,
+Lemminkäinen liiatenki:
+juopui Ahti, juopui Kauko,
+juopui veitikkä verevä
+oluelta Osmottaren,
+kaljalta Kalevattaren.
+"Osmotar, oluen seppä,
+Kapo, kaljojen tekijä,
+hän tuossa sanoiksi virkki:
+'Voi, poloinen, päiviäni,
+kun panin pahan oluen,
+tavattoman taarin laitoin:
+ulos korvosta kohosi,
+lattialle lainehtivi!'
+"Punalintu puusta lauloi,
+rastas räystähän rajalta:
+'Ei ole pahaoloinen,
+on juoma hyväoloinen,
+tynnyrihin tyhjettävä,
+kellarihin käytettävä
+tynnyrissä tammisessa,
+vaskivannetten sisässä.'
+"Se oli oluen synty,
+kalevaisten kaljan alku;
+siitä sai hyvän nimensä,
+siitä kuulun kunniansa,
+kun oli hyväoloinen,
+hyvä juoma hurskahille:
+pani naiset naurusuulle,
+miehet mielelle hyvälle,
+hurskahat iloitsemahan,
+hullut huppeloitsemahan."
+Siitä Pohjolan emäntä,
+kun kuuli oluen synnyn,
+koki vettä suuren korvon,
+uuen puisen puolellensa,
+siihen ohria oloksi
+ja paljo humalan päitä.
+Alkoi keitteä olutta,
+väkivettä väännätellä
+uuen puisen uurtehessa,
+korvon koivuisen sisässä.
+Kuut kiviä kuumettihin,
+kesät vettä keitettihin,
+salot puita poltettihin,
+kaivot vettä kannettihin:
+jo salot saristui puista,
+veet väheni lähtehistä
+olosia pantaessa,
+kaljoja kyhättäessä
+Pohjan pitkiksi pioiksi,
+hyvän joukon juomingiksi.
+Savu saarella palavi,
+tuli niemen tutkaimella.
+Nousipa savu sakea,
+auer ilmahan ajoihe
+tuimilta tulisijoilta,
+varavilta valke'ilta:
+täytti puolen Pohjan maata,
+kaiken Karjalan sokisti.
+Kansa kaikki katsahtavi,
+katsahtavi, kaivahtavi:
+"Mistäpä savunen saapi,
+auer ilmahan ajaikse?
+Pienikö soan savuksi,
+suuri paimosen paloksi."
+Tuop' on äiti Lemminkäisen
+aivan aamulla varahin
+läksi vettä lähteheltä;
+näkevi savun sakean
+pohjoisilla maailmoilla.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Nuo onpi soan savuja,
+varsin vainovalke'ita!"
+Itse Ahti Saarelainen,
+tuo on kaunis Kaukomieli,
+katseleikse, käänteleikse.
+Arvelee, ajattelevi:
+"Josp' on kaalan katsomahan,
+likeltä tähystämähän,
+mistä tuo savunen saapi,
+auer ilman täyttelevi,
+oisiko soan savuja,
+noita vainovalke'ita."
+Kaaloi Kauko katsomahan
+savun syntymäsijoa:
+ei ollut soan tulia
+eikä vainovalke'ita;
+olipa oluttulia,
+kaljankeitto-valke'ita
+Sariolan salmen suulla,
+niemen kaiskun kainalossa.
+Siinä Kauko katselevi ...
+Silmä karsas Kaukon päässä,
+silmä karsas, toinen kiero,
+suu vähiten väärällänsä.
+Virkki viimein katsellessa,
+poikki salmesta sanovi:
+"Oi armas anoppiseni,
+Pohjan ehtoisa emäntä!
+Laitapa oluet oivat,
+keitä kaljat kelvolliset
+juotavaksi joukon suuren,
+Lemminkäisen liiatenki
+noissa häissänsä omissa
+kera nuoren tyttäresi!"
+Sai olonen valmihiksi,
+mehu miesten juotavaksi.
+Pantihin olut punainen,
+kalja kaunis käytettihin
+maan alle makoamahan
+kivisessä kellarissa,
+tammisessa tynnyrissä,
+tapin vaskisen takana.
+Siitä Pohjolan emäntä
+laittoi keitot kiehumahan,
+kattilat kamuamahan,
+riehtilät remuamahan.
+Leipoi siitä leivät suuret,
+suuret talkkunat taputti
+hyvän rahvahan varaksi,
+joukon suuren syötäviksi
+Pohjan pitkissä pioissa,
+Sariolan juomingissa.
+Saipa leivät leivotuksi,
+talkkunat taputetuksi.
+Kului aikoa vähäisen,
+pirahteli pikkaraisen:
+olut tykki tynnyrissä,
+kalja keikkui kellarissa:
+"Kun nyt juojani tulisi,
+lakkijani laittauisi,
+kunnollinen kukkujani,
+laaullinen laulajani!"
+Etsittihin laulajata,
+laaullista laulajata,
+kunnollista kukkujata,
+kaunista karehtijata:
+lohi on tuotu laulajaksi,
+hauki kunnon kukkujaksi.
+Ei lohessa laulajata,
+hauissa karehtijata:
+lohen on leuat longallahan,
+hauin hampahat hajalla.
+Etsittihin laulajata,
+laaullista laulajata,
+kunnollista kukkujata,
+kaunista karehtijata:
+lapsi on tuotu laulajaksi,
+poika kunnon kukkujaksi.
+Ei lapsessa laulajata,
+kuolasuussa kukkujata:
+lapsen kiel' on kimmeltynnä,
+kielen kanta kammeltunna.
+Uhkasi olut punainen,
+noitueli nuori juoma
+nassakassa tammisessa,
+tapin vaskisen takana:
+"Kun et laita laulajata,
+laaullista laulajata,
+kunnollista kukkujata,
+kaunista karehtijata,
+potkin poikki vanteheni,
+ulos pohjani porotan!"
+Silloin Pohjolan emäntä
+pani kutsut kulkemahan,
+airuhut vaeltamahan.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Ohoh piika pikkarainen,
+orjani alinomainen!
+Kutsu rahvasta kokohon,
+miesten joukko juominkihin!
+Kutsu kurjat, kutsu köyhät,
+sokeatki, vaivaisetki,
+rammatki, rekirujotki!
+Sokeat venehin soua,
+rammat ratsahin ajele,
+rujot re'in remmätellös!
+"Kutsu kaikki Pohjan kansa
+ja kaikki Kalevan kansa,
+kutsu vanha Väinämöinen
+lailliseksi laulajaksi!
+Elä kutsu Kaukomieltä,
+tuota Ahti Saarelaista!"
+Tuop' on piika pikkarainen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Miks' en kutsu Kaukomieltä,
+yhtä Ahti Saarelaista?"
+Tuop' on Pohjolan emäntä
+sanan vastaten sanovi:
+"Siks' et kutsu Kaukomieltä,
+tuota lieto Lemminkäistä,
+kun on kaikitse toraisa,
+aivan tarkka tappelija;
+tehnyt on häissäki häpeät,
+pitoloissa pillat suuret,
+nauranut pyhäiset piiat
+pyhäisissä vaattehissa."
+Tuop' on piika pikkarainen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Mistä tieän Kaukomielen,
+jotta heitän kutsumatta?
+En tunne Ahin kotia,
+Kaukomielen kartanoa."
+Sanoi Pohjolan emäntä,
+itse lausui ja nimesi:
+"Hyvin tunnet Kaukomielen,
+tuon on Ahti Saarelaisen:
+Ahti saarella asuvi,
+veitikkä vesien luona,
+laajimman lahen sivulla,
+Kaukoniemen kainalossa."
+Tuop' on piika pikkarainen,
+raataja rahan-alainen,
+kantoi kutsut kuusialle,
+keruhut kaheksialle.
+Kutsui kaiken Pohjan kansan
+ja kaiken Kalevan kansan,
+nuotki hoikat huonemiehet,
+kaitakauhtanat kasakat.
+Yks' on aino Ahti poika,
+- senp' on heitti kutsumatta.
+
+
+
+  Yhdeskolmatta runo
+
+
+Tuop' on Pohjolan emäntä,
+Sariolan vaimo vanha,
+oli ulkona olija,
+askareillansa asuja.
+Kuului suolta ruoskan roiske,
+rannalta re'en ratina.
+Loi silmänsä luotehelle,
+käänti päätä päivän alle,
+arvelee, ajattelevi:
+"Mi tämä väki väjyvi
+minun, raukan, rannoilleni?
+Suurtako sotaväkeä?"
+Kaaloi tuota katsomahan,
+likeltä tähyämähän:
+ei ollut sotaväkeä;
+oli suuri sulhaiskansa,
+vävy keskellä väkeä,
+hyvän rahvahan raossa.
+Itse Pohjolan emäntä,
+Sariolan vaimo vanha,
+kun tunsi vävyn tulevan,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Luulin tuulen tuulevaksi,
+pinon pystyn viereväksi,
+meren rannan roikkivaksi,
+someren karehtivaksi.
+Kaaloin tuota katsomahan,
+likeltä tähyämähän;
+eipä tuuli tuullutkana,
+pino pysty vierrytkänä,
+meren ranta rauennunna,
+someret karehtinunna:
+vävyni väki tulevi,
+saoin kaksin käänteleikse!
+"Mistä mä vävyni tunnen,
+vävyni väen seasta?
+Tuttu on vävy väestä,
+tuttu tuomi muista puista,
+tammi virpivarpasista,
+kuuhut taivahan tähistä.
+"Vävy on mustalla orolla,
+niinkuin syövällä suella,
+kantavalla kaarnehella,
+lentävällä lievehellä;
+kuusi kultasirkkulaista
+vempelellä kukkumassa,
+seitsemän siniotusta
+rahkehella laulamassa."
+Kuuluvi kumu kujasta,
+aisan kalke kaivotieltä:
+jo vävy pihalle saapi,
+vävyn kansa kartanolle.
+Vävy on keskellä väkeä,
+hyvän rahvahan raossa,
+ei ole varsin eellimäisnä
+eikä aivan jälkimäisnä.
+"Pois, pojat, ulos, urohot,
+pihalle, pitimmät miehet,
+rinnuksia riistamahan,
+rahkehia raastamahan,
+aisoja alentamahan,
+tuomahan vävy tupahan!"
+Juoksevi vävyn oronen,
+kirjokorja kiiättävi
+pitkin appelan pihoa.
+Sanoi Pohjolan emäntä:
+"Oi sie orja, palkkalainen,
+kylän kaunoinen kasakka!
+Ottaos vävyn oronen,
+lasketellos laukkiotsa
+vaskisista valjahista,
+tinaisista rinnuksista,
+rahaisista rahkehista,
+vesaisista vempelistä!
+Viekösi vävyn oronen,
+talutellos taitavasti
+sulkkuisista suitsiloista,
+päitsistä hopeapäistä
+piehtaroille pehme'ille,
+tasaiselle tanterelle,
+vienolle vitilumelle,
+maalle maionkarvaiselle!
+"Juottaos vävyni varsa
+lähisestä lähtehestä,
+joka seisovi sulana,
+heraisena herhettävi
+alla kullan kuusen juuren,
+alla pensivän petäjän!
+"Apata vävyni varsa
+koropasta kultaisesta,
+vaskisesta vakkasesta
+pestyin ohrin, lestyin leivin,
+keitetyin kesäisin vehnin,
+survotuin suvirukihin!
+"Vie siitä vävyn oronen
+soimelle sopimmaiselle,
+ylimäiselle sijalle,
+ta'impahan tanhuahan!
+Sito'os vävyn oronen
+kultaisista koltsasista
+rautaisehen renkaisehen,
+patvisehen patsaisehen!
+Pankosi vävyn orolle
+kappa kauroja etehen,
+toinen heinän helpehiä,
+kolmas ruumenen muruja!
+"Sukios vävyn oronen
+mursunluisella sualla,
+jottei karva katkeaisi,
+sorajouhi sorkahtaisi!
+Kattaos vävyn oronen
+loimella hope'isella,
+kuomikolla kultaisella,
+vanumalla vaskisella!
+"Kylän poiat, kyyhkyläiset!
+Viekätte vävy tupahan,
+hivuksin hatuttomana,
+käen kintahattomana!
+"Vuotas katselen vävyä,
+jos sopii vävy tupahan
+ilman uksen ottamatta,
+pihtipuolen purkamatta,
+kamanan korottamatta,
+kynnyksen alentamatta,
+soppiseinän sortamatta,
+multahirren muuttamatta!
+"Ei mahu vävy tupahan,
+hyvä lahja laipiohon
+ilman uksen ottamatta,
+pihtipuolen purkamatta,
+kamanan korottamatta,
+kynnyksen alentamatta,
+soppiseinän sortamatta,
+multahirren muuttamatta:
+vävy on päätänsä pitempi,
+korvallista korkeampi.
+"Kamanat kohottukohot
+lakin päästä laskematta,
+kynnykset alentukohot
+kengän kannan koskematta,
+pihtipuolet välttyköhöt,
+ovet ilman auetkohot
+tullessa vävyn tupahan,
+astuessa aimo miehen!
+"Kiitos kaunoisen Jumalan,
+jo saapi vävy sisähän!
+Vuotas katsahan tupoa,
+silmeän tuvan sisähän,
+onko täällä pöyät pesty,
+lavitsat vesin valeltu,
+siivottu sileät sillat,
+lautalattiat la'aistu!
+"Katselen tätä tupoa
+- enkä tuota tunnekana,
+mistä puist' on pirtti tehty,
+mistä suoja tänne saatu,
+kusta seinät seisotettu
+sekä lattiat laottu.
+"Sivuseinä on siilin luista,
+periseinä peuran luista,
+oviseinä osman luista,
+kamana karitsan luista.
+"Orret on omenapuista,
+patsas puista patviloista,
+luaslauat lumpehista,
+laki lahnan suomuksista.
+"Rahi on rauasta rakettu,
+lautsat Saksan laahkoloista,
+pöytä kullan kirjoiteltu,
+silta silkillä silattu.
+"Uuni vaskesta valettu,
+pankko paasista hyvistä,
+kiukoa meren kivistä,
+karsina Kalevan puista."
+Sulho tungeikse tupahan,
+alle kattojen ajaikse.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Terve tänneki, Jumala,
+alle kuulun kurkihirren,
+alle kaunihin katoksen!"
+Sanoi Pohjolan emäntä:
+"Terve, terve tultuasi
+tänne pienehen tupahan,
+matalaisehen majahan,
+honkaisehen huonehesen,
+petäjäisehen pesähän!
+"Ohoh orjapiikaseni,
+kylän pantu palkkalainen!
+Tuopa tulta tuohen päässä,
+temmo tervaksen nenässä
+katsellakseni vävyä,
+nähäkseni sulhon silmät,
+sinisetkö vai punaiset
+vaiko vaatevalkeuiset!"
+Orjapiika pikkarainen,
+kylän pantu palkkalainen,
+toip' on tulta tuohosessa,
+tempoi tulta tervaksessa.
+"Tuli on tuohinen rämäkkä,
+savu musta tervaksinen,
+vävyn silmät saastuttaisi,
+mustuttais' ihanan muo'on:
+tuopa tulta tuohuksella,
+vahasella valkeaista!"
+Orjapiika pikkarainen,
+kylän pantu palkkalainen,
+toip' on tulta tuohuksella,
+vahasella valkeaista.
+Valkea savu vahainen,
+tuli kirkas tuohuksinen,
+valotti vävyltä silmät,
+kirkasti vävyltä kasvot.
+"Jo näen vävyni silmät:
+ei siniset, ei punaiset
+eikä vaatevalkeuiset;
+meren on vaahen valkeuiset,
+meren ruo'on ruskeuiset,
+meren kaislan kauneuiset.
+"Kylän poiat, kyyhkyläiset!
+Viekätte tätä vävyä
+isoimmille istuimille,
+ylimäisille sijoille,
+selin seineä sinistä,
+pä'in pöyteä punaista,
+kohin kutsuvierahia,
+rinnoin rahvahan remua!"
+Siitä Pohjolan emäntä
+syötti, juotti vierahia,
+syötti suin sulassa voissa,
+kourin kuorekokkaroissa
+noita kutsuvierahia,
+vävyänsä liiatenki.
+Olipa lohta luotasilla,
+sivulla sianlihoa,
+kupit kukkuraisillansa,
+va'it varpelaitehilla
+syöä kutsuvierahien
+ja vävysen liiatenki.
+Sanoi Pohjolan emäntä:
+"Oi sie piika pikkarainen!
+Tuop' on tuopilla olutta,
+kanna kaksikorvaisella
+noille kutsuvierahille,
+vävylleni liiatenki!"
+Tuop' on piika pikkarainen,
+raataja rahan-alainen,
+antoi tuopin totta tehä,
+viisivantehen vikoa,
+huuhtoa humalan parrat,
+vaahen parrat valkoella
+noilta kutsuvierahilta
+ja vävyltä liiatenki.
+Mitä nyt olut osasi,
+virkki viisivantehinen,
+kun oli luona laulajansa,
+kunnollinen kukkujansa?
+Olipa vanha Väinämöinen,
+virren ponsi polvu'inen,
+laaullisna laulajana,
+parahana taitajana.
+Ensin ottavi olutta,
+siitä tuon sanoiksi virkki:
+"Olukkainen, juomukkainen!
+Elä miestä jouten juota!
+Laita miehet laulamahan,
+kultasuut on kukkumahan!
+Isännät imehtelevät,
+emännät ajattelevat:
+joko on laulut lauennehet,
+ilokielet kirvonnehet,
+vai panin pahan oluen,
+juoksuttelin juoman kehnon,
+kun ei laula laulajamme,
+hyreksi hyvät runomme,
+kuku kultavierahamme,
+iloitse ilokäkemme?
+"Kukas tässä kukkunevi,
+kenpä kielin laulanevi
+näissä Pohjolan pioissa,
+Sariolan juomingissa?
+Eipä tässä lautsat laula,
+kun ei lautsan istujaiset,
+lattiat ei lausahtele,
+kun ei lattian kävijät;
+eikä ikkunat iloitse,
+kun ei ikkunan isännät,
+eikä pöykä pöyän ääret,
+kun ei pöyän äärelliset,
+ei ne reppänät remuile,
+kun ei reppänän alaiset."
+Oli lapsi lattialla,
+maitoparta pankon päässä.
+Lausui lapsi lattialta,
+poika pankolta pakisi:
+"En ole iso iältä,
+vahva varren kasvannolta,
+vaan kuitenki kaikitenki,
+jos ei muut lihavat laula,
+miehet paksummat pajaha,
+verevämmät vierettele,
+niin mä laulan, laiha poika,
+poika kuiva, kuikuttelen;
+laulan laihoilta lihoilta,
+kupehilta kuuttomilta
+tämän iltamme iloksi,
+päivän kuulun kunniaksi."
+Olipa ukko uunin päällä.
+Tuopa tuon sanoiksi virkki:
+"Ei ole lasten laululoista,
+kurjien kujerteloista:
+valehia lasten laulut,
+tyhjiä tytärten virret!
+Anna virsi viisahalle,
+laulu lautsan istujalle!"
+Silloin vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Onko tässä nuorisossa,
+koko suuressa su'ussa,
+ken panisi käen kätehen,
+ha'an toisehen hakahan
+ja saisi sanelemahan,
+laikahtaisi laulamahan
+päivän päätyvän iloksi,
+illan kuulun kunniaksi?"
+Sanoi ukko uunin päältä:
+"Ei ole tässä ennen kuultu,
+ei ole kuultu eikä nähty
+sinä ilmoisna ikänä
+parempata laulajata,
+tarkempata taitajata,
+kuin mitä minä kujerrin,
+lauleskelin lapsempana,
+laulelin lahen vesillä,
+kajahtelin kankahilla,
+kukkuelin kuusikoilla,
+sanelin salometsillä.
+"Ääni oli suuri ja sorea,
+säveleni sangen kaunis:
+se silloin jokena juoksi,
+vesivirtana vilisi,
+kulki kuin lyly lumella,
+purjelaiva lainehilla.
+Vaan en nyt sanoa saata,
+tuot' en tarkoin tunnekana,
+mikä sorti suuren äänen,
+äänen armahan alenti:
+ei se nyt jokena juokse,
+lainehina lailattele,
+on kuin karhi kannostossa,
+hangella havupetäjä,
+reki rannan hiekkasilla,
+vene kuivilla kivillä."
+Silloin vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Kun ei toista tullekana
+kerallani laulamahan,
+yksin lähtenen runoille,
+laikahtanen laulamahan:
+kun olen luotu laulajaksi,
+sattunut sanelijaksi,
+en kysy kylästä tietä,
+päätä virren vierahalta."
+Siitä vanha Väinämöinen,
+virren ponsi polvu'inen,
+istuihen ilon teolle,
+laulutyölle työntelihe,
+ilovirret vieressänsä,
+saatavillansa sanaset.
+Lauloi vanha Väinämöinen,
+sekä lauloi jotta taitoi:
+ei sanat sanoihin puutu,
+virret veisaten vähene;
+ennen kalliot kiviä,
+umpilammit lumpehia.
+Siinä lauloi Väinämöinen,
+pitkin iltoa iloitsi.
+Naiset kaikki naurusuulla,
+miehet mielellä hyvällä
+kuuntelivat, kummeksivat
+Väinämöisen väännätystä,
+kun oli kumma kuulijanki,
+ime ilmankin olijan.
+Sanoi vanha Väinämöinen,
+virkki virtensä lopulla:
+"Mitäpä minusta onpi
+laulajaksi, taitajaksi!
+En minä mitänä saata,
+en kuhunkana kykene.
+Oisi Luoja laulamassa,
+suin sulin sanelemassa!
+Luoja laulun lauleleisi,
+lauleleisi, taiteleisi.
+"Laulaisi meret mesiksi,
+meren hiekat hernehiksi,
+meren mullat maltahiksi,
+suoloiksi meren someret,
+lehot laajat leipämaiksi,
+ahovieret vehnämaiksi,
+mäet mämmikakkaroiksi,
+kalliot kananmuniksi.
+"Lauleleisi, taiteleisi,
+saneleisi, saatteleisi,
+laulaisi tähän talohon
+läävät täysi lähtemiä,
+kujat täysi kukkapäitä,
+ahot maion antajia,
+sata sarven kantajata,
+tuhat tuojoa utaren.
+"Lauleleisi, taiteleisi,
+saneleisi, saatteleisi
+isännille ilvesturkit,
+emännille verkaviitat,
+tyttärille ummiskengät,
+pojille punaiset paiat.
+"Annap' ainaki, Jumala,
+toisteki, totinen Luoja,
+näin näissä elettäväksi,
+toiste toimieltavaksi
+näissä Pohjolan pioissa,
+Sariolan juomingissa,
+oloset jokena juosta,
+me'et virtana vilata
+näissä Pohjolan tuvissa,
+Sariolan salvoksissa,
+jotta päivin lauleltaisi,
+illoin tehtäisi iloa
+iällä tämän isännän,
+elinajalla emännän!
+"Pankohon Jumala palkan,
+Luoja koston kostakohon
+isännälle pöyän päähän,
+emännällen aittahansa,
+pojillen apajaveelle,
+kangaspuihin tyttärille,
+jottei konsana katuisi,
+vuonna toisna voikahtaisi
+näitä pitkiä pitoja,
+suuren joukon juominkia!"
+
+
+
+  Kahdeskolmatta runo
+
+
+Kun oli kyllin häitä juotu,
+pi'etty pitoja noita,
+häitä Pohjolan tuvilla,
+pitoja Pimentolassa,
+sanoi Pohjolan emäntä
+Ilmariselle, vävylle:
+"Mit' istut, isosukuinen,
+maan valio, valvattelet?
+Istutko ison hyvyyttä
+vai emonko armautta
+vaiko pirtin valkeutta,
+naimakansan kauneutta?
+"Et istu ison hyvyyttä,
+et emosen armautta
+etkä pirtin puhtautta,
+naimakansan kauneutta:
+istut impesi hyvyyttä,
+neien nuoren armautta,
+valvattisi valkeutta,
+kassapääsi kauneutta.
+"Sulho, viljon veljyeni!
+Vuotit viikon, vuota vielä!
+Ei ole valmis valvattisi,
+suorinut ikisopusi:
+puol' on päätä palmikolla,
+puoli palmikoitsematta.
+"Sulho, viljon veljyeni!
+Vuotit viikon, vuota vielä!
+Ei ole valmis valvattisi,
+suorinut ikisopusi:
+yks' on hiema hiemoitettu,
+toinen hiemoiteltavana.
+"Sulho, viljon veljyeni!
+Viikon vuotit, vuota vielä!
+Ei ole valmis valvattisi,
+suorinut ikisopusi:
+vast' on jalka kengitetty,
+toinen kengiteltävänä.
+"Sulho, viljon veljyeni!
+Viikon vuotit, vuota vielä!
+Ei ole valmis valvattisi,
+suorinut ikisopusi:
+käsi on toinen kinnastettu,
+toinen kinnasteltavana.
+"Sulho, viljon veljyeni!
+Viikon vuotit, et väsynyt:
+valmis on nyt valvattisi,
+suoriunut sorsasesi.
+"Mene jo myöten, myöty neiti,
+kanssa, kaupattu kananen!
+Jo nyt on liittosi likellä,
+kovin läsnä lähtöaika,
+kun on viejä vieressäsi,
+ottajaisesi ovilla:
+oro suitsia purevi,
+reki neittä vuottelevi.
+"Oltua rakas rahoihin,
+käpäs kättä antamahan,
+kiivas kihlan ottelohon,
+sormuksen sovittelohon,
+ole nyt rakas rekehen,
+kiivas kirjokorjasehen,
+käpäs käymähän kylähän
+sekä sievä lähtemähän!
+"Etpä äijän, nuori neiti,
+kahen puolesi katsellut,
+yli pääsi ymmärrellyt,
+jos te'it ka'utun kaupan,
+iän kaiken itkemisen,
+vuoet voikerrehtamisen,
+kun läksit isosi koista,
+siirryit syntymäsijoilta,
+luota ehtoisen emosi,
+kantajasi kartanoilta.
+"Mi oli sinun eleä
+näillä taattosi tiloilla!
+Kasvoit kukkana kujilla,
+ahomailla mansikkana.
+Nousit voille vuotehelta,
+maioille makoamasta,
+venymästä vehnäsille,
+pettäjäisille pehusta.
+Kun et voinut voita syöä,
+silpaisit sianlihoa.
+"Ei ollut huolta ollenkana,
+ajatusta aioinkana:
+annoit huolla honkasien,
+ajatella aiaksien,
+surra suolla suopetäjän,
+kangaskoivun kankahalla.
+Itse liehuit lehtyisenä,
+perhosena pyörähtelit,
+marjana emosi mailla,
+vaapukkana vainiolla.
+"Lähet nyt talosta tästä,
+menet toisehen talohon,
+toisehen emon alahan,
+perehesen vierahasen.
+Toisin siellä, toisin täällä,
+toisin toisessa talossa!
+Toisin siellä torvet soivat,
+toisin ukset ulvaisevat,
+toisin vierevät veräjät,
+sanovat saranarauat.
+"Et osaa ovissa käyä,
+veräjissä vieretellä
+talon tyttären tavalla;
+et tunne puhua tulta
+etkä liettä lämmitteä
+talon miehen mieltä myöten.
+"Niinkö luulit, neito nuori,
+niinkö tiesit jotta luulit,
+luulit yöksi lähteväsi,
+päivällä paloavasi?
+Etpä yöksi lähtenynnä,
+etkä yöksi, et kaheksi:
+jopa jou'uit viikommaksi,
+kuuksi päiväksi katosit,
+iäksi ison majoilta,
+elinajaksi emosi.
+Askelt' on piha pitempi,
+kynnys hirttä korkeampi
+sinun toiste tullessasi,
+kerran kertaellessasi."
+Neito parka huokaeli,
+huokaeli, henkäeli;
+suru syämelle panihe,
+vesi silmille vetihe.
+Itse tuon sanoiksi saatti:
+"Noinpa tiesin, noinpa luulin,
+noinpa arvelin ikäni,
+sanoin kaiken kasvinaian:
+et sä, neiti, neiti olle
+oman vanhemman varassa,
+oman taaton tanterilla,
+vanhan maammosi majoilla.
+Äskenpä olisit neiti
+miehelähän mennessäsi,
+kuin oisi jalka kynnyksellä,
+toinen korjassa kosijan:
+oisit päätäsi pitempi,
+korvallista korkeampi.
+"Tuota toivoin tuon ikäni,
+katsoin kaiken kasvinaian
+- vuotin kuin hyveä vuotta,
+katsoin kuin kesän tuloa.
+Jo nyt on toivoni toeksi,
+lähtöni lähemmä saanut;
+jop' on jalka kynnyksellä,
+toinen korjassa kosijan.
+Enkä tuota tunnekana,
+mikä muutti multa mielen:
+en lähe ilolla mielin
+enkä riemulla eriä
+tästä kullasta ko'ista,
+iän nuoren istumasta,
+näiltä kasvinkartanoilta,
+ison saamilta eloilta;
+lähen, hoikka, huolissani,
+ikävissäni eriän,
+kuin syksyisen yön sylihin,
+kevä'isen kierän päälle,
+jälen jäällä tuntumatta,
+jalan iskun iljangolla.
+"Miten lieki mieli muien,
+mieli muien morsianten?
+Tok' ei muut muretta tunne,
+kanna kaihoista syäntä,
+kuin kannan minä katala,
+kannan mustoa muretta,
+syäntä syen näköistä,
+huolta hiilenkarvallista.
+"Niin on mieli miekkoisien,
+autuaallisten ajatus,
+kuin keväinen päivännousu,
+kevätaamun aurinkoinen.
+Mitenpä minunki mieli,
+minun synkeä sisuni?
+On kuin laaka lammin ranta,
+kuin pimeä pilven ranta,
+kuin syksyinen yö pimeä,
+talvinen on päivä musta;
+viel' on mustempi sitäki,
+synkeämpi syksy-yötä."
+Olipa akka, askarvaimo,
+talon ainoinen asuja.
+Hänpä tuon sanoiksi virkki:
+"Kutti, kutti, neiti nuori!
+Etkö muista, kuin sanelin,
+sanelin saoinki kerroin:
+elä sulho'on ihastu,
+elä sulhon suumalohon,
+luota silmänluontehesen,
+katso jalkoihin jaloihin!
+Sulovasti suun pitävi,
+silmät luopi luopuisasti,
+vaikka lempo leukaluissa,
+surma suussansa asuisi.
+"Noinpa aina neittä neuvoin,
+orpanaistani opastin:
+kun tulevi suuret sulhot,
+suuret sulhot, maan kosijat,
+sinä vastahan sanele
+ja puhele puoleltasi,
+sanele sanalla tuolla,
+lausu tuolla lausehella:
+'Ei minusta ollekana,
+ollekana, lienekänä
+miniäksi vietävätä,
+orjaksi otettavata.
+Ei neiti minun näköinen
+osaa orjana eleä,
+muista ei mukihin mennä,
+olla aina alla kynsin.
+Toinen kun sanan sanoisi,
+minä kaksi vastoaisin;
+kun tulisi tukkahani,
+hairahtaisi hapsihini,
+tukastani tuivertaisin,
+hapsistani haivertaisin.'
+"Et sinä sitä totellut,
+et kuullut minun sanoa.
+Käeten kävit tulehen,
+tieten tervan keittehesen;
+riensihit revon rekehen,
+läksit karhun kantasille,
+revon reessänsä veteä,
+karhun kauas kannatella,
+ikiorjaksi isännän,
+aikaorjaksi anopin.
+"Läksit kouluhun kotoa,
+piinahan ison pihoilta.
+Kova on koulu käyäksesi,
+piina pitkä ollaksesi:
+siell' on ohjat ostettuna,
+varustettu vankirauat,
+ei ketänä muuta vasten,
+vasten on vaivaista sinua.
+"Kohta saat kokea, koito,
+kokea, kovaosainen,
+apen luista leukaluuta,
+anopin kivistä kieltä,
+ky'yn kylmiä sanoja,
+naon niskan-nakkeloita.
+"Kuules, neiti, kuin sanelen,
+kuin sanelen, kuin puhelen!
+Olit kukkana kotona,
+ilona ison pihoilla:
+iso kutsui kuutamaksi,
+emo päivänpaisteheksi,
+veikkosi vesivaloksi,
+siskosi siniveraksi.
+Menet toisehen talohon,
+vierahan emän alahan:
+ei vieras emosen verta,
+vaimo toinen tuojan verta!
+Harvoin vieras siivoin sinkui,
+harvoin oike'in opetti:
+appi haukkuvi havuiksi,
+anoppisi ahkioksi,
+kyty kynnysportahiksi,
+nato naisien pahoiksi.
+"Äsken sie hyvä olisit,
+äsken kerta kelpoaisit:
+utuna ulos menisit,
+savuna pihalle saisit,
+lehtisenä lenteleisit,
+kipunoina kiiättäisit.
+"Et ole lintu lentäjäksi
+etkä lehti liehujaksi,
+et kipuna kiitäjäksi,
+savu saajaksi pihalle.
+"Voi neiti, sisarueni!
+Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit!
+Vaihoit armahan isosi
+appehen ani paha'an,
+vaihoit ehtoisen emosi
+anoppihin ankarahan!
+Vaihoit viljon veljyesi
+kyyttäniskahan kytyhyn,
+vaihoit siskosi siveän
+naljasilmähän natohon!
+Vaihoit liinavuotehesi
+nokisihin nuotioihin,
+vaihoit valkeat vetesi
+likaisihin lietehisin,
+vaihoit hiekkarantasesi
+mustihin muraperihin!
+Vaihoit armahat ahosi
+kanervikkokankahisin,
+vaihoit marjaiset mäkesi
+kaskikantoihin kovihin!
+"Niinkö luulit, neito nuori,
+niinkö, kasvava kananen:
+huolet loppui, työt väheni
+tämän illan istumilla,
+maata sinne vietäväsi,
+unille otettavasi?
+"Eip' on maata vieäkänä,
+unille otetakana:
+vasta valvoa pitävi,
+vasta huolta hoivatahan,
+ajatusta annetahan,
+pannahan pahoa mieltä.
+"Kunis huiskit hunnutoinna,
+sinis huiskit huoletoinna:
+kunis liikuit liinatoinna,
+liikuit liioitta suruitta.
+Äsken huntu huolta tuopi,
+palttina pahoa mieltä,
+liina liikoja suruja,
+pellava perättömiä.
+"Mikäs neitosen kotona!
+Niin neito ison kotona,
+kuin kuningas linnassansa,
+yhtä miekkoa vajoa.
+Toisin tuon miniä raukan!
+Niin miniä miehelässä,
+kuin vanki Venäehellä,
+yhtä vahtia vajoa.
+"Teki työtä työn ajalla,
+väänti hartian väellä,
+hipiä hi'en väessä,
+otsa vaahen valkeassa.
+Kun tulevi toinen aika,
+niin tulehen tuomitahan,
+ajetahan ahjoksehen,
+sen kätehen käsketähän.
+"Piteä hänen pitäisi,
+piteä, piloisen piian,
+lohen mieli, kiiskin kieli,
+lammin ahvenen ajatus,
+suu sären, salakan vatsa,
+meriteiren tieto saa'a.
+"Eipä tieä yksikänä,
+ymmärrä yheksänkänä
+emon tuomista tytöistä,
+vanhempansa vaalimista,
+mistä syöjä syntynevi,
+kaluaja kasvanevi,
+lihan syöjä, luun purija,
+tukan tuulelle jakaja,
+hapsien hajottelija,
+ahavalle anneksija.
+"Itke, itke, neiti nuori!
+Kun itket, hyvinkin itke!
+Itke kourin kyynelesi,
+kahmaloin haluvetesi,
+pisaret ison pihoille,
+lammit taaton lattioille,
+itke tulville tupanen,
+siltalauat lainehille!
+Kun et itke itkettäissä,
+itket toiste tullessasi,
+kun tulet ison kotihin,
+kun löyät isosi vanhan
+saunahan savuttunehen
+kuiva vasta kainalossa.
+"Itke, itke, neiti nuori!
+Kun itket, hyvinkin itke!
+Kun et itke itkettäissä,
+itket toiste tullessasi,
+kun tulet emon kotihin,
+kun löyät emosi vanhan
+läävähän läkähtynehen,
+kuollehen kupo sylihin.
+"Itke, itke, neiti nuori!
+Kun itket, hyvinkin itke!
+Kun et itke itkettäissä,
+itket toiste tullessasi,
+kun tulet tähän kotihin,
+löyät veikkosi verevän
+kujahan kukistunehen,
+kartanolle kaatunehen.
+"Itke, itke, neiti nuori!
+Kun itket, hyvinkin itke!
+Kun et itke itkettäissä,
+itket toiste tullessasi,
+kun tulet tähän talohon,
+löyät siskosi siveän
+sotkutielle sortunehen
+vanha karttu kainalossa."
+Neito parka huokaeli,
+huokaeli, henkäeli.
+Itse loihen itkemähän,
+vierähti vetistämähän.
+Itki kourin kyyneleitä,
+kahmaloin haluvesiä
+ison pestyille pihoille,
+lammit taaton lattialle.
+Siitä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui ja pakisi:
+"Hoi sisaret, sirkkuseni,
+entiset ikätoverit,
+kaikki kasvinkumppalini!
+Kuulkottenpa, kuin sanelen!
+En nyt tuota tunnekana,
+mikä lienehe minulle
+iskennä tämän ikävän,
+tämän huolen hoivannunna,
+tämän kaihon kantanunna,
+murehen mukaellunna.
+"Toisin tiesin, toisin luulin,
+toisin toivotin ikäni:
+käkesin käkenä käyä,
+kukahella kukkuroilla
+näille päivin päästyäni,
+näille tuumin tultuani.
+Enpä nyt käkenä käyne,
+kukahelle kukkuroilla:
+olen kuin alli aallokossa,
+tavi laajalla lahella
+uiessa vilua vettä,
+vettä jäistä järkyttäissä.
+"Voi isoni, voi emoni,
+voi on valtavanhempani!
+Minnekä minua loitte,
+kunne kannoitte katalan
+nämät itkut itkemähän,
+nämät kaihot kantamahan,
+nämät huolet huolimahan
+ja surut sureksimahan?
+"Mahoit ennen, maammo rukka,
+mahoit, kaunis kantajani,
+armas maion-antajani,
+ihana imettäjäni,
+kapaloia kantosia,
+pestä pieniä kiviä,
+kuin pesit tätä tytärtä,
+kapalojit kaunoistasi
+näille suurille suruille,
+ape'ille miel'aloille!
+"Moni muualla sanovi,
+usea ajattelevi:
+ei ole huolta hurnakolla,
+ajatusta aioinkana.
+Elkätte, hyvät imeiset,
+elkätte sitä sanoko!
+Enemp' on minulla huolta,
+kuin on koskessa kiviä,
+pajuja pahalla maalla,
+kanervia kankahalla.
+Hepo ei jaksaisi veteä,
+rautakisko kingotella
+ilman luokin lekkumatta,
+vempelen värisemättä
+noita, hoikan, huoliani,
+mustia mure'itani."
+Lauloi lapsi lattialta,
+kasvavainen karsinasta:
+"Mitä neien itkemistä,
+suuresti sureksimista!
+Anna huolia hevosen,
+murehtia mustan ruunan,
+rautasuisen surkutella,
+suuripäisen päivitellä!
+Hevosell' on pää parempi,
+pää parempi, luu lujempi,
+kaulan kaari kantavampi,
+koko ruumis runsahampi.
+"Ei ole itettäviä,
+suuresti surettavia.
+Ei sinua suolle vieä,
+ojavarrellen oteta:
+vievät viljamättähältä,
+vievät vielä viljemmälle;
+ottavat oluttuvilta,
+ottavat oluemmille.
+"Kun katsot kupehellesi,
+oikealle puolellesi,
+onpa sulho suojassasi,
+mies verevä vieressäsi!
+Hyvä mies, hyvä hevonen,
+talon kanta kaikenlainen;
+pyyhyet pyräjämässä,
+vempelellä vieremässä,
+rastahat iloitsemassa,
+rahkehilla laulamassa;
+kuusi kullaista käkeä
+änkilöillä lekkumassa,
+seitsemän siniotusta
+reen kokalla kukkumassa.
+"Ellös olko milläkänä,
+emon tuoma, tuollakana!
+Et panna pahenemahan,
+pannahan paranemahan,
+miehen kyntäjän kylelle,
+vakoajan vaipan alle,
+leivän saajan leuan alle,
+kalan saajan kainalohon,
+hirven hiihtäjän hikehen,
+karhun saajan saunasehen.
+"Miehen sait mitä jaloimman,
+urohia uhke'imman:
+ei sen jouset jouten olle,
+viinet vaarnoilla venyne;
+koirat ei ne koissa maanne,
+pennut pehkuilla levänne.
+"Kolmasti tänä keväinä
+aivan aika-huomenessa
+nousi nuotiotulelta,
+havasi havusijalta;
+kolmasti tänä keväinä
+kaste on silmille karisnut,
+havut päänsä harjaellut,
+varvat vartalon sukinut.
+"Mies on joukon jou'uttaja,
+uros karjan kasvattaja.
+Onpa tällä sulhollamme
+korvet koivin kulkevia,
+särkät säärin juoksevia,
+noropohjan noutavia:
+sata on sarven kantajata,
+tuhat tuojoa utaren;
+aumoja joka aholla,
+purnuja joka purolla,
+lepikköiset leipämaina,
+ojavieret ohramaina,
+karivieret kauramaina,
+vesivieret vehnämaina,
+kaikki rauniot rahoina,
+kivet pienet penninkinä."
+
+
+
+  Kolmaskolmatta runo
+
+
+Nyt on neiti neuvominen,
+morsian opastaminen.
+Kenpä neien neuvojaksi,
+impyen opastajaksi?
+Osmotar, oleva vaimo,
+Kalevatar, kaunis impi,
+hänpä neittä neuvomahan,
+orpoa opastamahan,
+miten olla mielevänä,
+kuten kuuluna asua,
+mielevänä miehelässä,
+kuuluna anoppelassa.
+Saneli sanoilla noilla,
+lausui noilla lausehilla:
+"Morsian, sisarueni,
+kapulehti, lempyeni!
+Kuules, kuin minä sanelen,
+kielin toisin kertoelen!
+"Lähet jo, kukka, kulkemahan,
+mansikka, matelemahan,
+verannukka, vieremähän,
+sametti, samoamahan
+tästä kuulusta ko'ista,
+kaunihista kartanosta;
+tulet toisehen talohon,
+perehesen vierahasen.
+Toisin toisessa talossa,
+muiten muissa vierahissa:
+ajatellen astuminen,
+tuumitellen toimiminen;
+ei kuin taaton tanterella,
+oman maammon manterella,
+laksoloissa laulaminen,
+kujilla kukahtaminen.
+"Kun lähet talosta tästä,
+muista kaikki muut kalusi,
+ne kolme kotihin heitä:
+päivän-päälliset unoset,
+emon armahan sanaset,
+joka kirnun pettäjäiset!
+"Kaikki muista muuttelosi
+- unikonttisi unoha
+kotoisille tyttärille,
+kotiuunin korvaselle!
+Laulut heitä lautsan päähän,
+ilovirret ikkunoille,
+tyttöys tyvelle vastan,
+huimuus hurstin hulpiloille,
+pankolle pahat tapasi,
+laiskuutesi lattialle!
+Tahikka kaasolle taritse,
+työnnä kaason kainalohon,
+kaason vieä vitsikkohon,
+kantoa kanervikkohon!
+"Tapa on uusi ottaminen,
+entinen unohtaminen:
+taattoarmo heittäminen,
+appiarmo ottaminen,
+alemma kumartaminen,
+hyvä lause lahjominen.
+"Tapa on uusi ottaminen,
+entinen unohtaminen:
+maammoarmo heittäminen,
+anopp'armo ottaminen,
+alemma kumartaminen,
+hyvä lause lahjominen.
+"Tapa on uusi ottaminen,
+entinen unohtaminen:
+veliarmo heittäminen,
+kytyarmo ottaminen,
+alemma kumartaminen,
+hyvä lause lahjominen.
+"Tapa on uusi ottaminen,
+entinen unohtaminen:
+sisararmo heittäminen,
+natoarmo ottaminen,
+alemma kumartaminen,
+hyvä lause lahjominen.
+"Ellöspä sinä ikänä,
+kuuna kullan valkeana
+tavatoin talohon menkö,
+miehuetoin miehelähän!
+Tapoja talo kysyvi,
+tapoja talo hyväki,
+mies on mieltä koittelevi,
+mies mieltä ani paraski;
+äsken tarkka tarvitahan,
+jos talo epätapainen,
+ja vakainen vaaitahan,
+jos on mies epäpätöinen.
+"Jos ukko susi supussa,
+akka karhu karsinassa,
+kyty kyinä kynnyksellä,
+nato nauloina pihalla,
+sama on arvo antaminen:
+alemma kumartaminen,
+kuin ennen emosi luona,
+oman taattosi tuvilla
+taattoa kumartaminen,
+maammoasi arvominen.
+"Piteä sinun pitävi
+pää tarkka, tanea mieli,
+aina ankara ajatus,
+ymmärrys yhentasainen,
+iltasella silmät virkut
+valkeata vaalimahan,
+aamusella korvat tarkat
+kukon ääntä kuulemahan.
+Konsa kukko kerran lauloi,
+viel' ei toista virkkanunna,
+silloin nuorten nousuaika,
+vanhojen lepu'uaika.
+"Kun ei kukko laulakana,
+ei äännä isännän lintu,
+piä kuuta kukkonasi,
+otavaista oppinasi!
+Käyös ulkona use'in,
+käyös kuuta katsomassa,
+otavaista oppimassa,
+tähtiä tähyämässä!
+"Konsa oike'in otava,
+sarvet suorahan suvehen,
+pursto perin pohjasehen,
+silloin aikasi sinulla
+nousta luota nuoren sulhon,
+saa'a viereltä verevän,
+saa'a tulta tuhkasista,
+valkeata vakkasesta,
+tuli puikkohon puhua
+lienosti levittämättä.
+"Kun ei tulta tuhkasissa,
+valkeata vakkasessa,
+kutkuttele kullaltasi,
+katkuttele kaunoltasi:
+'Anna tulta, armaiseni,
+valkeata, marjaseni!'
+"Saat sa piitä pikkaraisen,
+tauloa taki vähäisen:
+iske tuli tuikahuta,
+päre pihtihin viritä,
+lähe läävä läänimähän,
+raavahat ravitsemahan!
+Ammovi anopin lehmä,
+hirnuvi apen hevonen,
+ky'yn lehmä kytkäisevi,
+naukuvi naon vasikka
+heinän hienon heittäjäistä,
+apilan ojentajaista.
+"Käy kujaset kuurullasi,
+läävät länkämöisilläsi,
+syötä lehmät leyhkeästi,
+lammaskarja lauhkeasti!
+Olet lehmille ojenna,
+juomat vaivaisten vasoille,
+varsoille valitut korret,
+karitsoille hienot heinät!
+Eläkä sioille singu,
+elä potki porsahia:
+kanna kaukalo sioille,
+purtilonsa porsahille!
+"Elä läävässä lepeä,
+lamo lammaskarsinassa!
+Kun olet läävän lääninynnä,
+katsonunna karjan kaiken,
+jo jou'u takaisin tuolta,
+tule tuiskuna tupahan!
+Siell' on lapsi itkemässä,
+pieni peitetten sisässä,
+eikä lausu lapsi rukka,
+saata kieletöin sanoa,
+onko vilu taikka nälkä
+tahi muu tapahtumainen,
+ennenkuin tulevi tuttu,
+kuulevi emonsa äänen.
+"Vaan tupahan tullessasi
+tule neljänä tupahan:
+vesikappanen käessä,
+lehtiluuta kainalossa,
+tulitikku hampahiss
+- itse ollet neljäntenä.
+"Ala sillat siivoella,
+lautalattiat la'aista:
+visko vettä lattialle,
+elä visko lapsen päälle!
+Nähnet lapsen lattialla,
+jos kohta kälynki lapsi:
+nosta lapsi lautsaselle,
+pese silmät, pää silitä,
+anna leipeä kätehen,
+vuole voita leivän päälle!
+Kun ei leipeä talossa,
+anna lastunen kätehen!
+"Kun saat pöytien pesohon
+viikon päästä viimeistäki,
+pese pöyät, laiat muista,
+jalkoja elä unoha!
+Lautsaset vesin valele,
+seinät siivin siivoele,
+lautsat kaikki laitoinensa,
+seinät pitkin juomuinensa!
+"Mi on pöyällä pölyä,
+mi tomua ikkunoilla,
+nepä siivellä sipaise,
+vetäise vesitukolla,
+etteipä tomu tomaha,
+pöly kattohon pölähä!
+"Karista katosta karstat,
+noet nuoho kiukahasta,
+piä patsas muistossasi
+eläkä orsia unoha,
+että tuntuisi tuvaksi,
+asunnoksi arvattaisi!
+"Kuules, neiti, kuin sanelen,
+kuin sanelen, kuin puhelen!
+Elä suihki sutsunatta
+eläkä räämi rätsinättä,
+elä liiku liinasetta,
+elä kengättä kehaja!
+Tuosta sulho suuttuneisi,
+mies nuori nuristuneisi.
+"Noita sie kovin varaja
+pihlajaisia pihalla!
+Pyhät on pihlajat pihalla,
+pyhät oksat pihlajissa,
+pyhät lehvät oksasilla,
+marjaset sitäi pyhemmät,
+joilla neittä neuvotahan,
+orpoa opetetahan
+nuoren miehen mieltä myöten,
+sulhosen syäntä myöten.
+"Piä herkät hiiren korvat,
+terävät jalat jäniksen!
+Niska nuori notkuttele,
+kaula kaunis kaarruttele
+kuni kasvava kataja
+tahi tuore tuomen latva!
+"Valvoa sinun pitävi,
+aina valvoa, varoa,
+ettet pyri pyllyllesi,
+pankon päähän pitkällesi
+etkä vaivu vaattehille,
+veteleite vuotehelle!
+"Kyty kynnöltä tulevi,
+appi aitojen panolta,
+urohosi ulkotöiltä,
+kaunosi kasen ajolta:
+vieminen vesiropehut,
+käsipyyhe kantaminen,
+alaha kumartaminen,
+mielilause lausuminen.
+"Anopp' aitasta tulevi
+jauhovakka kainalossa:
+juokse vastahan pihalle,
+alaha kumarteleite,
+pyyä vakka kainalosta
+tuo tupahan vieäksesi!
+"Kun et arvata osanne,
+itsestäsi ymmärrellä,
+kulle työlle työntyminen,
+toimelle rupeaminen,
+niin taho akalta tietä:
+'Oi armas anoppiseni!
+Kuinka tässä työt tehä'än,
+askarehet arvatahan?'
+"Akka varsin vastoavi,
+anoppi sanan sanovi:
+'Noinpa tässä työt tehä'än,
+askarehet arvatahan:
+survotahan, jauhetahan,
+kivenpuussa kiikutahan,
+vielä vettä kannetahan,
+taikinat alustetahan,
+halot tuoahan tupahan
+pätsin lämmitä-panoksi;
+siitä leivät leivotahan,
+kakut paksut paistetahan,
+astiat virutetahan,
+hulikkaiset huuhotahan.'
+"Kun kuulit akalta työsi,
+anopilta askarehet,
+ota kuivehet kiveltä,
+kiirehi kivitupahan!
+Sitte sinne saatuasi,
+tultua kivitupahan
+elä kuku kulkullasi,
+kalju kaulavarrellasi:
+kukkuos kiven kamulla,
+lapattaisen laulamalla!
+Eläkä ähkeä isosti,
+kivenpuussa puhkaele,
+ettei appi arveleisi,
+anoppi ajatteleisi
+ä'issäsi ähkeävän,
+syämissäsi sysivän!
+"Seulo jauhot siepottele,
+kanna kannella tupahan!
+Leivo leivät leppeästi,
+vastoa ani visusti,
+jottei paikoin jauhot jäisi,
+toisin selkeät seokset!
+"Näet korvon kallellansa:
+ota korvonen olalle,
+vesikappa kainalohon,
+ala astua ve'elle;
+kanna korvo kaunihisti,
+kuleta korennon päässä!
+Tule tuulena takaisin,
+astuos ahavan lailla,
+viikon veellä viipymättä,
+kaivolle katoamatta,
+ettei appi arveleisi,
+anoppi ajatteleisi
+kuvoasi katselevan,
+itseäs' ihastelevan,
+verevyyttäsi vetehen,
+kauneutta kaivosehen!
+"Menet pitkälle pinolle,
+halkosien suollantahan:
+elä halkoa hyleksi,
+ota halko haapainenki!
+Heitä halko hiljallensa,
+kovasti kolajamatta,
+taikka appi arveleisi,
+anoppi ajatteleisi
+vihoissasi viskelevän,
+kiukuissa kolistelevan.
+"Kun sa astut aittasehen,
+lähet jauhon nouantahan,
+elä aittahan asetu,
+viivy viikon aittatiellä,
+taikka appi arvelevi,
+anoppi ajattelevi
+jauhoja jakelevasi,
+antavan kylän akoille.
+"Lähet astian pesohon,
+hulikkojen huuhtelohon:
+pese kannut korvinensa,
+tuopit uurtehuisinensa!
+Maljat huuho - muista laiat,
+lusikkaiset - muista varret!
+"Lusikat piä lu'ussa,
+astiasi arvelussa,
+ettei koirat kollottele,
+kasit noita kannattele,
+linnut liioin liikuttele,
+lapset laittele levälle!
+Kyll' on lapsia kylässä,
+paljo päitä pienoisia,
+jotka kannut kanteleisi,
+lusikat levitteleisi.
+"Iltasaunan saapuessa
+veet vetele, vastat kanna,
+hauo vastat valmihiksi
+saunahan savuttomahan
+ilman viikon viipymättä,
+saunahan katoamatta,
+taikka appi arveleisi,
+anoppi ajatteleisi
+saunan lauoilla lamovan,
+penkin päässä piehtaroivan.
+"Kun tulet tupahan tuolta,
+käske appi kylpemähän:
+'Oi on armas appiseni!
+Jo on sauna joutununna,
+veet ve'etty, vastat saatu,
+kaikki lautaset la'aistu;
+mene, kylve kyllältäsi,
+valeleite vallaltasi!
+Itse lienen löylyn lyöjä,
+alla lautojen asunen.'
+"Kun tulevi kehruuaika,
+kankahan ku'onta-aika,
+käy elä kynsiä kylästä,
+oppia ojan takoa,
+tointa toisesta talosta,
+pirran piitä vierahalta!
+"Itse langat kehräele,
+omin hyppysin kutehet,
+langat laita lievempäiset,
+rihmat aina kierempäiset!
+Keri kiinteä keränen,
+viipsinpuulle viskaele,
+suvakolle suorittele,
+kani siitä kangaspuille!
+Iske pirta piukkeasti,
+nosta niiet notkeasti,
+ku'o sarkakauhtanaiset,
+hanki villaiset hamoset
+yhen villan kylkyestä,
+talvilampahan takuista,
+karvoista kevätkaritsan,
+kesäuuhen untuvista!
+"Kuules siitä, kuin sanelen,
+vielä kerran kertoelen!
+Keitä ohraiset oluet,
+makujuomat maltahiset
+yhen ohrasen jyvästä,
+puolen puun on poltakselta!
+"Kun sa ohria imellät,
+ma'ustelet maltahia,
+elä koukulla kohenna,
+kärryksellä käännyttele:
+aina kourilla kohenna,
+kämmenillä käännyttele!
+Käypä saunassa use'in,
+elä anna iun paheta,
+kissan istua ituja,
+kasin maata maltahia!
+Eläkä sure susia,
+pelkeä metsän petoja
+saunahan samotessasi,
+kesken yötä käyessäsi!
+"Kun konsa tulevi vieras,
+ellös vierasta vihatko!
+Ainapa hyvä talonen
+piti vierahan varoja,
+liikoja lihamuruja,
+kaunihia kakkaroita.
+"Käske vieras istumahan,
+lausuttele laaskavasti:
+syötä vierasta sanoilla,
+kunnes keitto kerkeävi!
+"Taas kun lähtevi talosta,
+jäähyväiset jättelevi,
+ellös viekö vierastasi
+ulkopuolelle ovea:
+tuosta sulho suuttuneisi,
+kaunosi kamaltuneisi.
+"Kun kerran halu tulevi
+käyä itsesi kylässä,
+kysytellen käy kylässä,
+lausutellen vierahissa!
+Sitte siellä ollessasi
+piä taitavat tarinat;
+elä sie kotia moiti,
+alenna anoppiasi!
+"Kysyvät kylän miniät
+tahi muut kyläiset naiset:
+'Antoiko anoppi voita
+kuin ennen emo kotona?'
+Ellös konsana sanoko:
+'Ei anna anoppi voita.'
+Sano aina annettavan,
+kapustalla kannettavan,
+jos kerran kesässä saanet,
+senki toisentalvellista!
+"Kuules vielä, kuin sanelen,
+kerran toisen kertoelen!
+Kun menet talosta tästä,
+tulet toisehen talohon,
+emoa elä unoha,
+masentele maammoasi!
+Emopa sinun elätti,
+imetti ihanat rinnat
+ihanasta itsestänsä,
+valkeasta varrestansa;
+monet yöt unetta vietti,
+monet atriat unohti
+tuuitellessa sinua,
+vaaliessa pienoistansa.
+"Ken emon unohtanevi,
+maammonsa masentanevi,
+elköhön Manalle menkö,
+hyvän tunnon Tuonelahan!
+Manalassa on makso tuhma,
+kova kosto Tuonelassa
+emonsa unohtajalle,
+maammonsa masentajalle.
+Tuonen tyttäret toruvat,
+Manan neiet riitelevät:
+'Kuinka sie emon unohit,
+oman maammosi masensit?
+Emo on nähnyt suuren vaivan,
+kantaja kovan kokenut
+saunamaassa maatessansa,
+olkiloilla ollessansa,
+synnytellessä sinua,
+katalaista kantaessa.'"
+Olipa akka lattialla,
+akka vanha, vaippa päällä,
+kylän kynnysten kävijä,
+mieron teien tietelijä.
+Hänpä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui ja lateli:
+"Kukko lauloi kullallensa,
+kanan lapsi kaunollensa,
+varis lauloi vaahtokuulla,
+kevätkuulla keikutteli.
+Minun lauloa pitäisi,
+heiän olla laulamatta:
+heill' on kultansa kotona,
+aina luona armahansa;
+minä kullatoin, ko'itoin,
+ajan kaiken armahatoin.
+"Kuules, sisko, kuin sanelen!
+Kun menetki miehelähän,
+elä noua miehen mieltä,
+kuin minä poloinen nouin
+miehen mieltä, kiurun kieltä,
+suuren sulhoni syäntä!
+"Olin kukka ollessani,
+kasvaessani kanerva,
+vesa nuori noustessani,
+ympynen yletessäni,
+mesimarja mainittaissa,
+kulta kuiskuteltaessa,
+tavi taattoni pihoilla,
+lakla maammon lattioilla,
+vesilintu veikon luona,
+sirkkunen sisaren luona.
+Kävin kukkana kujilla,
+vaapukkana vainiolla,
+hersuin hiekkarantasilla,
+keikuin kukkakunnahilla;
+laulelin jokaisen lakson,
+joka kummun kukkuelin,
+lehot leikkiä pitelin,
+ahot ainoista iloa.
+"Suu veti revon ritahan,
+kieli kärpän lautasehen,
+mieli neien miehelähän,
+tapa toisehen talohon.
+Niinpä neiti luotunaki,
+tytär tuuiteltunaki
+- miniäksi miehelähän,
+orjaksi anoppelahan.
+"Jou'uin, marja, muille maille,
+tuomi, toisille vesille,
+jou'uin, puola, purtavaksi,
+mansikka, manattavaksi.
+Joka puu puri minua,
+joka leppä leikkaeli,
+joka koivu koiskaeli,
+joka haapa haukkaeli.
+"Naitihin ma miehelähän,
+vietihin anoppelahan.
+Sanottihin siell' olevan,
+neittä sinne naitaessa,
+kuusi kuusista tupoa,
+kaksin kerroin kammaria,
+ahovieret aittamaina,
+kujavieret kukkamaina,
+ojavieret ohramaina,
+kangasvieret kauramaina,
+purnut puitua eloa,
+toiset purnut puitavia,
+sata saatuja rahoja,
+sata toinen saatavia.
+"Sainpa, tuhma, tulleheksi,
+kälkö, kättä lyöneheksi:
+tupa oli kuuella tuella,
+seitsemällä seipähällä,
+ahot täynnä armotuutta,
+lehot täynnä lemmetyyttä,
+kujat, kurjan, huoliani,
+metsät mieliä pahoja,
+purnut puitua vihoa,
+toiset purnut puimatointa,
+sata saatuja sanoja,
+sata toinen saatavia.
+"En mä tuostana totellut,
+ko'in kuuluna asua.
+Tuolla toivoin kunniata,
+tuolla lempeä tavoitin,
+tulen tuomalla tupahan,
+pään päretten poimennalla
+- pieksin otsani ovehen,
+pääni pihtipuolisehen:
+oven suuss' on ouot silmät,
+kaihat silmät karsinassa,
+kierot keskilattialla,
+perässä perivihaiset;
+tuli suusta tuikahuvi,
+kekälehet kielen alta,
+ilkeän isännän suusta,
+alta kielen armottoman.
+"En mä tuostana totellut,
+ko'in kuitenkin eleä,
+olla aina alla armon
+sekä nöyrä neuvottava;
+hyppäsin jänön jaloilla,
+kävin kärpän kämmenillä,
+panin turkan myöhän maata,
+nousin vaivaisen varahin.
+Saanut en, kurja, kunniata,
+leino, lempeä tavannut,
+vaikka vuoret vierettäisin,
+kalliot kaha panisin.
+"Suotta survoin suuret jauhot,
+kiusan karkeat karistin
+syöä ankaran anopin,
+tulikulkun kuiskaella
+päässä pitkän pintapöyän
+kultalaiasta kupista.
+Itse söin, miniä raukka,
+apoin jauhoja kiveltä,
+liesipankko pöytänäni,
+kapusta lusikkanani.
+"Use'in minä utuinen
+miniänä miehelässä
+kannoin suolta sammalia,
+noita leivoin leiväkseni,
+vettä kaivosta kapalla,
+tuota ryypin ryypykseni.
+Sini söin kaloja, kalki,
+sini, koito, kuorehia,
+kuni notkuin nuottapuilla,
+keikuin keskellä venettä;
+en saanut sitä kaloa
+anoppini antamasta,
+joka päiväksi päteisi,
+kerraksensa kelpoaisi.
+"Kesät kontuja keräsin,
+talvet väännin taikon vartta,
+niinkuin muinenki kasakka
+eli orja, palkkalainen.
+Ainapa anoppelassa
+tuo minulle työnnettihin
+riihestä rive'in riusa,
+saunasta jyke'in loukku,
+rannalta rave'in karttu,
+suurin taikko tanhuasta.
+Ei uskottu uupuvani,
+ei varattu vaipuvani,
+vaikka uupuivat urohot,
+vaipuivat hevosen varsat.
+"Niin minä, piloinen piika,
+te'in työtä työn ajalla,
+väännin hartion väellä.
+Annas tulla toisen aian:
+jo tulehen tuomittihin,
+sen kätehen käskettihin.
+"Suotta soimat nostettihin,
+kiusan kielet kannettihin
+päälle mun hyvän tapani,
+päälle kuulun kunniani;
+sanat päälleni satoivat,
+puhe'et putoelivat
+kuin tuimat tulikipunat
+tahi rautaiset rakehet.
+"En mä tuostana epäillyt,
+oisin eeskipäin elellyt
+akan ankaran apuna,
+tulikulkun kumppalina;
+vaan sepä paha panihe,
+sepä suurenti suruni,
+kun sulho sueksi muuttui,
+kauno karhuksi rupesi,
+kylin söi, selin makasi,
+selin työnsä toimitteli.
+"Tuota itkin itsekseni,
+ajattelin aitassani.
+Muistin muita päiviäni,
+entistä elantoani
+ison pitkillä pihoilla,
+emon kaunon kartanolla.
+"Sain tuosta sanelemahan,
+itse virkin, vierettelin:
+'Osasi minun emoni,
+osasi omenan saa'a,
+taisi taimen kasvatella,
+ei osannut istutella:
+istutti ihanan taimen
+ilke'ille istumille,
+pani paikoille pahoille,
+koivun juurille koville,
+iäksensä itkemähän,
+kuuksensa kujertamahan.
+'Oisipa minussa ollut
+paikoille paremmillenki,
+pitemmillenki pihoille,
+laajemmille lattioille,
+paremmanki varren vasta,
+verevämmän miehen verta.
+Puutuin tuohon pulluksehen,
+tartuin tuohon talluksehen:
+varikselt' on varren saanut,
+korpilta nenän kopannut,
+suunsa syövältä suelta,
+koko muo'on kontiolta.
+'Oisinpa mokoman saanut
+mäellenki mentyäni:
+saanut tieltä tervaskannon,
+leppäpökkelön lehosta,
+pannut turvan turpehesta,
+parran naavoista pahoista,
+suun kivestä, pään savesta,
+silmät kuumista sysistä,
+koivun pahkat korviksensa,
+raian haarukan jaloiksi.'
+"Senpä lauloin laitoissani,
+huokaelin huolissani.
+Sattui kauno kuulemahan,
+seinuksella seisomahan!
+Niin kun tuo tulevi tuolta,
+astui aitan portahalle,
+jo ma tuon tulosta tunsin,
+astunnasta arvaelin:
+tukka tuiski tuulettaki,
+hivus viskoi viimattaki;
+ikenet oli irvellänsä,
+silmät kiljan kaljallansa,
+väätty pihlaja piossa,
+käätty karttu kainalossa,
+jolla lyöä lykkeävi,
+kohti päätä kolkkoavi.
+"Annas siitä illan tulla!
+Kun meni makoamahan,
+otti vitsan vierehensä,
+nahkaruoskan naulaltansa,
+ei ketänä muuta vasten,
+vasten vaivaista minua.
+"Meninpä minäki itse
+illalla makoamahan,
+sulhon vierehen venähyin;
+laski sulho vierehensä
+- antoi kyllin kyynäspäätä,
+viljalta vihaista kättä,
+paljo paksuja pajuja,
+mursunluista ruoskan vartta.
+"Nousin kylmältä kyleltä,
+viluiselta vuotehelta.
+Sulho suorihe jälestä,
+ulos uksesta uhitti!
+Käsi käypi tukkahani,
+haparoivi hapsihini,
+tukat tuulelle jakeli,
+ahavalle anneksivi...
+"Mikäs neuvoksi minulle,
+mikä neuvon antajaksi?
+Teräksestä kengät teetin,
+paulat vaskesta panetin,
+joilla seisoin seinävieret,
+kuuntelin kujan perukset,
+kunnes viihtyisi vihainen,
+asettuisi ankarainen.
+Eikä viihy viimeinkänä,
+ei asetu aioinkana!
+"Vilu viimeinki tulevi
+vihattuna vierressäni,
+seinävieret seistessäni,
+ollessa oven takana.
+Arvelin, ajattelime:
+ei minusta lienekänä
+viikoista vihanpitoa,
+kaukaista ylenkatsetta
+tässä lemmon leisiossa,
+pirujen pesäsijassa.
+"Heitin hempeät tupaset,
+armahat asuinmajani,
+läksin, vieno, vieremähän.
+Vierin soita, vierin maita,
+vierin ventoja vesiä;
+vierin veikon pellon päähän
+siinä kukkui kuivat kuuset,
+lauloi lakkapäät petäjät,
+kaikki vaakkuivat varikset,
+harakat hakahtelivat:
+'Ei täällä sinun kotisi
+eikä synnyntäsijasi!'
+"En mä tuotana totellut,
+vierin veikkoni piha'an.
+Jo mulle veräjät virkki,
+kaikki vainiot valitti:
+'Mitäpä tulet kotihin,
+kuta, kurja, kuulemahan?
+Jo ammoin isosi kuoli,
+kaatui kaunis kantajasi;
+veikko sull' on ventovieras,
+veikon nainen kuin venakko.'
+"En mä tuotana totellut,
+menin mie toki tupahan.
+Annoin kättä kääkäselle:
+kylmä kääkä kättä vasten.
+"Tultua tupahan tuosta
+oven suuhun seisotaime.
+Korea kotoinen nainen:
+ei tule likistämähän,
+käy ei kättä antamahan;
+korea minä itseki:
+en mene likistämähän,
+käy en kättä antamahan.
+Pistän kättä kiukahalle:
+kivet kylmät kiukahassa;
+käännän kättä hiilokselle:
+hiilet kylmät hiiloksessa.
+"Veikko lautsalla lamovi,
+päässä pankon pöllöttävi,
+syli syttä hartioilla,
+vaaksa muulla vartalolla,
+kyynärä kyventä päässä,
+kortteli kovaa nokea.
+"Kysyi veikko vierahalta,
+tutkaeli tullehelta:
+'Mistä vieras veen takoa?'
+Minä vainen vastaelin:
+'Etkö tunne siskoasi,
+entistä emosi lasta?
+Me yhen emosen lapset,
+yhen linnun liekuttamat,
+yhen hanhen hautelemat,
+yhen pyyn pesästä saamat!'
+Tuosta veikko itkemähän,
+silmät vettä vieremähän...
+"Virkkoi veikko naisellensa,
+kuiskaeli kullallensa:
+'Hanki syöä siskolleni!'
+Veikon nainen naljasilmä
+kantoi kaalia koasta,
+jost' oli rakki rasvan syönyt,
+koira suolan koitellunna,
+Musti murkinan pitännä.
+"Virkkoi veikko naisellensa,
+kuiskaeli kullallensa:
+'Tuo olutta vierahalle!'
+Veikon nainen naljasilmä
+toip' on vettä vierahalle,
+ei sitänä siivon vettä:
+sisaresten silmivettä,
+kälysten käenpesintä.
+"Vierin jälle veikon luota,
+siirryin synnyntäsijalta.
+Jou'uin, kurja, kulkemahan,
+sain, kurja, samoamahan,
+raukka, rannat kiertämähän,
+vaivainen, vaeltamahan
+aina ouoillen oville,
+veräjille vierahille,
+lapset raukan rannikolle,
+vaivaiset kylän varahan...
+"Moni nyt minulla onpi,
+usea olettelevi
+virkkaja vihaisen äänen,
+äänen tuiman tuikuttaja;
+ei ole minulla monta
+sanan armon antajata,
+suin sulin puhelijata,
+kiukahalle käskijätä
+satehesta saatuani,
+kylmästä kyhättyäni
+hallassa hamehen helmat,
+turkin helmat tuppurissa.
+"Enpä ennen nuorempana,
+en mä uskonut olisi,
+jos oisi sata sanonut,
+tuhat kieltä kertaellut
+näille juonin joutuvani,
+näille päivin pääseväni,
+jotk' on päivät päälle pääsnyt,
+juonet joutunna kätehen."
+
+
+
+  Neljäskolmatta runo
+
+
+Jo nyt on neiti neuvottuna,
+morsian opastettuna.
+Vielä virkin veijolleni,
+sulholleni suin puhelen:
+"Sulho, viljon veikkoseni,
+vielä veikkoa parempi,
+emon lasta armahampi,
+ison lasta lauhkeampi!
+Kuulesta, ma kuin sanelen,
+kuin sanelen, kuin puhelen
+tästä liinalinnustasi,
+saamaisestasi kanasta!
+"Kiitä, sulho, onneasi
+hyvän saaman saamastasi!
+Kun kiität, hyvinki kiitä!
+Hyvän sait, hyvän tapasit,
+hyvän Luojasi lupasi,
+hyvän antoi armollinen.
+Lue kiitokset isolle,
+emoselle viel' enemmin,
+ku tuuti tytön mokoman,
+niin mokoman morsiamen!
+"Puhas on neiti puolellasi,
+neiti kirkas kihloissasi,
+valkeainen vallassasi,
+soreainen suojassasi,
+tytär riski rinnallasi,
+vereväinen vieressäsi,
+tytär riski, riihenpuija,
+hempulainen heinänlyöjä,
+pulski poukkujen pesijä,
+varski vaatevalkaisija,
+kensti rihman kehreäjä,
+karski kankahan kutoja.
+"Niin sen piukki pirran ääni,
+kuin käki mäellä kukkui;
+niin sen suihki sukkulainen,
+kuin on portimo pinossa;
+niin sen käämi käännähteli,
+kuin käpy oravan suussa.
+Ei kylä sike'in maannut,
+linnakunta uinaellut
+neien pirran pirkeheltä,
+sukkulan surinehelta.
+"Sulhokainen, nuorukainen,
+miehen kanta kaunokainen!
+Tao viikate terävä,
+vaali vartehen hyvähän,
+veistele veräjän suussa,
+kannon päässä kalkuttele!
+Kun tulevi päiväpaiste,
+viepä neiti nurmen päälle:
+näet, kuin heinä herskähtävi,
+kova heinä korskahtavi,
+vihviläinen viuskahtavi,
+suolaheinä suiskahtavi,
+mätäs myötähän menevi,
+vesan kanta katkeavi.
+"Kun tulevi toinen päivä,
+hanki suora sukkulainen,
+pirran-päällinen pätevä,
+käärinlauta laaullinen,
+vuoli suksekset soreat,
+hanki kaikki kangasneuvot!
+Laita neiti kangaspuille,
+pirran-päällinen piohon:
+äsken pirta piukkoavi,
+kangaspuut kamahtelevi,
+kuuluvi kylähän kalske,
+pirran pirske loitommalle.
+Akat tuosta arvelevat,
+kysyvät kyläiset naiset:
+'Kuka kangasta kutovi?'
+Sinun vastata sopivi:
+'Oma kultani kutovi,
+herttaiseni helskyttävi.
+Laskiko lapoja kangas,
+päästi pirta piitämiä?'
+'Ei laske lapoja kangas,
+päästä ei pirta piitämiä:
+on kuin Kuuttaren kutoma,
+Päivättären kehreämä,
+Otavattaren osaama,
+Tähettären täyttelemä.'
+"Sulhokainen, nuorukainen,
+miehen kanta kaunokainen!
+Kun nyt lähet kulkemahan,
+saat tästä ajelemahan
+kera nuoren neitosesi,
+kanssa kaunihin kanasi,
+ellös vainen varpuistasi,
+tätä liinalinnuistasi,
+ellös vieruhun ve'elkö,
+aian kolkkihin ajelko,
+kaa'atelko kannon päähän,
+kivilöihin kiskotelko!
+Ei ennen ison ko'issa,
+emon kaunon kartanoilla
+neittä vieruihin ve'elty,
+aian kolkkihin ajeltu,
+kaa'ateltu kannon päähän,
+kivilöihin kiskoteltu.
+"Sulhokainen, nuorukainen,
+miehen kanta kaunokainen!
+Ellös viekö neioistasi,
+kuletelko kullaistasi
+nurkkihin nuhajamahan,
+soppihin sohajamahan!
+Ei neiti ison kotona,
+emon entisen tuvilla
+eip' on nurkissa nuhannut,
+ei sohannut soppiloissa:
+aina istui ikkunoissa,
+keikkui keskilattioilla,
+illat taattonsa ilona,
+aamut äitin armahana.
+"Ellös vainen, sulho rukka,
+ellös sie tätä kanaista
+viekö vehkahuhmarelle,
+panko parkin survontahan,
+olkileivän leivontahan,
+petäjäisen pieksäntähän!
+Ei neittä ison kotona,
+emon kaunon kartanossa
+viety vehkahuhmarelle,
+pantu parkin survontahan,
+olkileivän leivontahan,
+petäjäisen pieksäntähän.
+"Vieös sä tätä kanoa,
+vieös viljamättähälle,
+ru'ispurnun purkajaksi,
+ohrapurnun ottajaksi,
+leivän paksun paistajaksi,
+oluen osoajaksi,
+vehnäleivän leipojaksi,
+taikinan taputtajaksi!
+"Sulho, viljon veljyeni!
+Ellös sie tätä kanoa,
+ellös meiän hanhoistamme
+ikävillä itketelkö!
+Tulisiko tuhma tunti,
+saisi neiollen ikävä,
+pistä puuru puikkoloihin
+tahi valkko valjahisin,
+tuo neittä ison kotihin,
+emon tuttavan tuville!
+"Ellös sie tätä kanaista,
+ellös liinalinnuistamme
+oletelko orjanasi,
+palkanpiikana pi'elkö,
+elä kiellä kellarista
+eläkä aitasta epeä!
+Ei neittä ison kotona,
+emon kaunon kartanossa
+oleteltu orjan arvon,
+palkanpiikana pi'elty,
+ei kielletty kellarista
+eikä aitasta evätty:
+aina viilti vehnäsiä,
+katseli kananmunia
+maitotiinun tienohilla,
+olutpuolikon povella,
+aamut aittoja avellen,
+illat luhtia lukiten.
+"Sulhokainen, nuorukainen,
+miehen kanta kaunokainen!
+Kun neittä hyvin pitelet,
+niin hyväksi tunnetahan:
+kun tulet apen kotihin,
+luoksi ainoan anopin,
+itseäsi syötetähän,
+syötetähän, juotetahan,
+hevosesi riisutahan,
+tallihin talutetahan,
+syötetähän, juotetahan,
+kauravakka kannetahan.
+"Ellös vainen neioistamme,
+tätä liinalinnuistamme
+sanoko su'uttomaksi,
+laatiko lajittomaksi!
+Onpa tällä neiollamme
+suku suuri, laji laaja:
+kappa ois kylveä papuja,
+jyvä kullenki tulisi,
+kappa panna pellavaista,
+kuitu kullenki tulisi.
+"Ellös vainen, sulho rukka,
+neioista pahoin pi'elkö,
+opastelko orjan ruoskin,
+nahkaruoskin nau'utelko,
+vitsoin viisin vingutelko,
+vajan päässä vangutelko!
+Eipä neittä ennenkänä,
+ei ennen ison kotona
+opasteltu orjan ruoskin,
+nahkaruoskin nau'uteltu,
+vitsoin viisin vinguteltu,
+vajan päässä vanguteltu.
+"Seiso seinänä e'essä,
+pysy pihtipuolisena:
+elä anna anopin lyöä
+eläkä apen torua,
+elä vierahan vihata,
+talon toisen soimaella!
+Pere käski pieksämähän,
+muu väki mukittamahan:
+ethän raahi raukaistasi
+etkä henno hertaistasi,
+vuosin kolmin kuultuasi,
+ainoisin aneltuasi!
+"Neuvo, sulho, neitoasi,
+opeta omenoasi,
+neuvo neittä vuotehella,
+opeta oven takana,
+vuosikausi kummassaki,
+yksi vuosi suusanalla,
+toinen silmän iskennällä,
+kolmas on jalan polulla!
+"Kun ei sitte siitä huoli
+eikä tuostana totelle,
+ota ruoko ruo'ostosta,
+karvakorte kankahalta!
+Sillä neuvo neitoasi,
+neuvo neittä neljäs vuosi,
+korahuta korttehella,
+saran syrjällä syseä;
+viel' elä siimalla sivalla,
+neittä raipalla rapoa!
+"Vaan jos sitte siit' ei huoli,
+viel' ei tuostana totelle,
+veä vitsa viiakosta,
+koivu korpinotkelmosta
+- tuopa turkin helman alla,
+talon toisen tietämättä - :
+sitä näytä neiollesi,
+hepäise, elä sivalla!
+"Kun ei vielä siitä huoli,
+ota tuostana totella,
+neuvo neittä vitsasella,
+koivun oksalla opasta!
+Neuvo nelisnurkkaisessa,
+sano sammalhuonehessa,
+elä nurmella nukita,
+pieksä pellon pientarella:
+kuuluisi kumu kylähän,
+tora toisehen talohon,
+naisen itku naapurihin,
+metsähän iso meteli.
+"Aina hauo hartioita,
+pehmitä perälihoja,
+elä silmiä sivele
+eläkä korvia koseta:
+kuppi kulmalle tulisi,
+sinimarja silmän päälle.
+Tuostapa kyty kysyisi,
+tuosta appi arveleisi,
+kylän kyntäjät näkisi,
+nauraisi kyläiset naiset:
+'Onko tuo soassa ollut,
+talununna tappelossa,
+vai onko suen repimä,
+metsän karhun kaapaisema,
+vai susiko sulhasena,
+karhu kanssakumppalina?'"
+Olipa ukko uunin päällä,
+mieronkierto kiukahalla.
+Lausui ukko uunin päältä,
+mieronkierto kiukahalta:
+"Ellös vainen, sulho rukka,
+nouatelko naisen mieltä,
+naisen mieltä, kiurun kieltä,
+kuin minä, poloinen poika!
+Lihat ostin, leivät ostin,
+voit ostin, oluet ostin,
+kalat ostin kaikenlaiset,
+särpimet monensukuiset,
+oluet omilta mailta,
+vehnät mailta vierahilta.
+"En sillä hyveä saanut
+enkä siistiä tavannut.
+Nainen kun tuli tupahan,
+tuli kuin tukan repijä,
+muotoansa mullistellen,
+silmiänsä väännitellen;
+aina äyhki ähmissänsä,
+vihoissansa virkkaeli,
+kutsui kuppeloperäksi,
+haukkui halkohakkuriksi.
+"Jopa muistin uuen mutkan,
+toki toisen tien osasin:
+kun kolotin koivun oksan,
+jo likisti linnuksensa;
+kun karsin katajan latvan,
+jo kumarsi kullaksensa;
+kun vielä panin pajuilla,
+jo kapusi kaulahani."
+Neito parka huokaiseikse,
+huokaiseikse, henkäiseikse,
+itse itkulle hyräytyi.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Lässäp' on nyt muien lähtö,
+liki saanut muien liitto,
+minun lähtöni lähemmä,
+minun liittoni likemmä,
+vaikk' on läyli lähteäki,
+erota tukala tunti
+tästä kuulusta kylästä,
+kaunihista kartanosta,
+jossa kasvoin kaunihisti,
+ylenin ylen ehosti
+kaiken kasvantoikäni,
+lapsipuolen polveani.
+"Enkä tuota ennen luullut
+enkä uskonut ikänä,
+en mä luullut luopuvani,
+uskonut eroavani
+tämän linnan liepeheltä,
+tämän harjun hartiolta.
+Jo nyt luulen, jotta luovun,
+jopa uskon ja eroan:
+ero- on tuopit tyhjettynä,
+ero- juotuna oluet,
+kohta korjat käännettynä
+päin ulos, perin tupahan,
+lappe'in ison latohon,
+kalten karjahuonehesen.
+"Millä nyt erotessani,
+lähtiessäni, katala,
+millä maksan maammon maion
+sekä taattoni hyvyyen,
+millä veikon armauen,
+mielisiivot siskoseni?
+"Kiitän mä, iso, sinua
+entisistäni eloista,
+murkinoista muinaisista,
+parahimmista paloista.
+"Kiitän mä, emo, sinua
+nuorna tuuiteltuasi,
+pienoisna pi'eltyäsi,
+rinnoin ruokkieltuasi.
+"Vielä kiitän veikkoseni,
+veikkoseni, siskoseni,
+kostelen koko perehen,
+kaikki kasvinkumppalini,
+joien joukossa elelin,
+kasvoin kanssa kasvinaian.
+"Ellös nyt, hyvä isoni,
+ellös, ehtoinen emoni,
+tahi muu sukuni suuri,
+heimokuntani heleä,
+tuosta huolelle ruvetko,
+saako suurelle surulle,
+jos menenki muille maille,
+kulkenen johonkuhunki!
+Paistanevi Luojan päivä,
+kuu Luojan kumottanevi,
+tähet taivon välkynevi,
+otavat ojentunevi
+ilmassa etempänäki,
+maailmassa muuallaki,
+ei yksin ison pihoilla,
+näillä kasvinkartanoilla.
+"Lähen nyt tästä kuin lähenki,
+tästä kullasta ko'ista,
+ison saamasta salista,
+äitin kestikellarista.
+Heitän suoni, heitän maani,
+heitän heinikkopihani,
+heitän valkeat veteni,
+heitän hiekkarantaseni
+kylpeä kylän akoille,
+pasikoia paimenille.
+"Heitän suot sorehtijoille,
+maat heitän maleksijoille,
+lepiköt lepeäjille,
+kanervikot kaahlajille,
+aitavieret astujille,
+kujavarret kulkijoille,
+pihat pitkin juoksijoille,
+seinävieret seisojille,
+siltalauat siivojille,
+lattiat lakasijoille.
+Pellot heitän peuran juosta,
+salot ilveksen samota,
+ahot hanhien asua,
+lehot lintujen levätä.
+"Lähen tästä kuin lähenki
+toisen lähtijän keralla
+sykysyisen yön sylihin,
+kevä'isen kierän päälle,
+jottei jälki jäällä tunnu,
+jalan isku iljangolla,
+hangella hamosen toimi,
+helman hiepsintä lumella.
+"Sitte toiste tultuani,
+kotihini käytyäni
+eipä äiti ääntä kuulle,
+iso ei itkua tajunne,
+jos ma kulmilla kujerran,
+päälaella laulattelen:
+jo on nousnut nuori nurmi,
+kasvanut katajapehko
+iholle imettäjäni,
+kasvopäille kantajani.
+"Minun toiste tullessani
+näille pitkille pihoille
+muut ei tuntene minua
+kuin ne kaksi kappaletta:
+alimainen aian vitsa,
+perimäinen pellon seiväs,
+nuo on piennä pistämäni,
+neitona vitsastamani.
+"Emoni mahova lehmä,
+minun nuorna juottamani,
+vasikkana vaalimani,
+ammoa rikottelevi
+pitkillä piharikoilla,
+talvisilla tanterilla:
+tuo minua tuntenevi
+kotoiseksi tyttäreksi.
+"Isoni ikioronen,
+minun piennä syöttämäni,
+neitona apattamani,
+hirnua rikottelevi
+pitkillä piharikoilla,
+talvisilla tanterilla:
+tuntenevi tuo minua
+kotoiseksi tyttäreksi.
+"Veikkoni ikuinen koira,
+minun lasna syöttämäni,
+neitona opastamani,
+haukkua rikottelevi
+pitkillä piharikoilla,
+talvisilla tanterilla:
+tuo minua tuntenevi
+kotoiseksi tyttäreksi.
+"Muut ne ei minua tunne
+kotihini tultuani,
+vaikk' on vanhat valkamani,
+entiset elosijani,
+sijoillansa siikasalmet,
+asemillansa apajat...
+"Jää nyt, pirtti, terveheksi,
+pirtti lautakattoinesi!
+Hyvä on toiste tullakseni,
+kaunis kaaputellakseni.
+"Jää nyt, sintsi, terveheksi,
+sintsi lautasiltoinesi!
+Hyvä on toiste tullakseni,
+kaunis kaaputellakseni.
+"Jääpä, piha, terveheksi,
+piha pihlajaisinesi!
+Hyvä on toiste tullakseni,
+kaunis kaaputellakseni.
+"Jätän kaikki terveheksi:
+maat ja metsät marjoinensa,
+kujavieret kukkinensa,
+kankahat kanervinensa,
+järvet saoin saarinensa,
+syvät salmet siikoinensa,
+hyvät kummut kuusinensa,
+korpinotkot koivuinensa."
+Silloin seppo Ilmarinen
+koppoi neien korjahansa,
+iski virkkua vitsalla,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Jää hyvästi, järven rannat,
+järven rannat, pellon penkat,
+kaikki mäntyset mäellä,
+puut pitkät petäjikössä,
+tuomikko tuvan takana,
+katajikko kaivotiellä,
+kaikki maassa marjan varret,
+marjan varret, heinän korret,
+pajupehkot, kuusen juuret,
+lepän lehvät, koivun kuoret!"
+Siinä seppo Ilmarinen
+läksi Pohjolan pihoilta.
+Jäivät lapset laulamahan;
+lapset lauloi jotta lausui:
+"Lenti tänne musta lintu,
+läpi korven koikutteli,
+suostutteli meiltä sorsan,
+maanitteli meiltä marjan,
+otti tuo omenan meiltä,
+vietteli ve'en kalasen,
+petti pienillä rahoilla,
+hope'illa houkutteli.
+Ken nyt vie ve'elle meitä,
+ken joelle juohattavi?
+Saapi saavit seistäksensä,
+kolataksensa korennot,
+olla sillat siivomatta,
+lattiat lakaisematta,
+pinttyä pikarin laiat,
+tuopin korvat tummentua."
+Itse seppo Ilmarinen
+nuoren neitonsa keralla
+ajoa kahuttelevi
+noita Pohjan rannikoita,
+simasalmien sivutse,
+hietaharjun hartioitse.
+Somer soitti, hiekka helkki,
+reki vieri, tie vilisi,
+rahe rautainen ramasi,
+jalas koivuinen kolasi,
+kapla patvinen pasasi,
+vemmel tuominen tutasi,
+vinkui vitsaiset saverkot,
+vapoi vaskirenkahaiset
+juostessa hyvän hevosen,
+hyvän laukin laukatessa.
+Ajoi päivän, tuosta toisen,
+ajoi kohta kolmannenki,
+käsi ohjassa orosen,
+toinen neien kainalossa,
+jalka laialla rekosen,
+jalka toinen viltin alla.
+Virkku juoksi, matka joutui,
+päivä vieri, tie lyheni.
+Päivänäpä kolmantena
+aletessa aurinkoisen
+jo sepon koti näkyvi,
+tuvat Ilman tuulottavi.
+Noki nousi nuoraisena,
+savu paksuna pakeni,
+tuprusi savu tuvasta,
+ylös pilvihin kohosi.
+
+
+
+  Viideskolmatta runo
+
+
+Jopa viikon vuoteltihin,
+vuoteltihin, katseltihin
+neion nuotehet tulevan
+seppo Ilmarin kotihin:
+silmät vanhoilta valuvi
+ikkunoissa istuessa,
+polvet nuorilta nojuvi
+veräjillä vuottaessa,
+lasten jalkoja paleli
+seinuksilla seisoessa,
+kului kengät kesk'-iältä
+rantasilla raittaessa.
+Niin huomenna muutamana,
+päivänä moniahana
+kumu kuuluvi salolta,
+reen kapina kankahalta.
+Lokka, luopuisa emäntä,
+Kalevatar, kaunis vaimo,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Se on poikani rekonen!
+Jo tulevi Pohjolasta
+nuoren neitonsa keralla!
+"Lähes nyt kohti näitä maita,
+kohin näitä kartanoita,
+ison saamille tuville,
+vanhemman varustamille!"
+Se on seppo Ilmarinen
+jo kohta kotihin saapi,
+ison saamille pihoille,
+vanhemman varustamille.
+Pyyhyet vihertelevät
+vesaisilla vempelillä,
+käkyet kukahtelevat
+korjan kirjavan kokalla,
+oravat samoelevat
+päällä aisan vaahterisen.
+Lokka, luopuisa emäntä,
+Kalevatar, vaimo kaunis,
+tuossa tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Kylä vuotti uutta kuuta,
+nuoret päivän nousentoa,
+lapset maata mansikkaista,
+vesi tervaista venettä;
+mie en kuuta puolinkana,
+päiveä mokominkana:
+minä vuotin veijoani,
+veijoani, minjoani.
+Katsoin aamun, katsoin illan,
+en tiennyt, mihin katosi,
+tokko pientä kasvatteli
+vaiko laihoa lihoitti,
+kun ei tullut kuitenkana,
+vaikka varsinki lupasi
+tulla jälen tuntuessa,
+saa'a jälen jäähtymättä.
+"Aina katsoin aamusilla,
+päivät päässäni pitelin,
+kun ei vieri veijon saani,
+ei kolaja veijon korja,
+näille pienille pihoille,
+kape'ille kartanoille.
+Oisko olkinen oronen,
+reki kaksikaplahinen,
+senki saaniksi sanoisin,
+korjaksi korotteleisin,
+jos se veijoni vetäisi,
+toisi kaunoni kotihin.
+"Niinpä toivoin tuon ikäni,
+katsoin kaiken päiväkauen;
+pääni katsoin kallellehen,
+sykeröni syrjällehen,
+silmät suorat suikulaksi:
+toivoin veijoni tulevan
+näille pienille pihoille,
+kape'ille kartanoille.
+Jo tuo viimeinki tulevi,
+toki kerran kerkiävi,
+vierellä verevä
+muoto, punaposki puolellansa!
+"Sulho, viljon veljyeni!
+Lasketapa laukkiotsa,
+vietätä hyvä hevonen
+entisille heinillensä,
+taanoisille kauroillensa!
+Laai meille terveyttä,
+laai meille, laai muille,
+laai kaikelle kylälle!
+"Tehtyäsi tervehyiset
+sanele tarinojasi:
+matkasitko mainehitta,
+kävit tiesi tervehenä,
+kun läksit anopin luoksi,
+apen ainoan kotihin?
+Saitko neien, voitit vallan,
+sorritko sotiveräjän,
+levititkö neien linnan,
+pirotitko pystyn seinän,
+astuitko anopin sillan,
+istuitko isännän lautsan?
+"Jo tuon näen kyselemättä,
+arvoan anelematta:
+kävipä tiensä tervehenä,
+matkansa imantehena;
+toip' on hanhen, voitti vallan,
+sortipa sotiveräjän,
+langettipa lautalinnan,
+levitteli lehmusseinän
+käyessä anopin luona,
+apen ainoan ko'issa.
+Onp' on sotka suojassansa,
+kana kainaloisessansa,
+puhas neiti puolellansa,
+valkeainen valloissansa.
+"Kenpä toi tämän valehen,
+ken pani pahan sanoman,
+sulhon tyhjin tulleheksi,
+oron jouten juosneheksi?
+Eipä sulho tyhjin tullut,
+ei oronen jouten juosnut:
+on mitä oron veteä,
+liinaharjan liikutella!
+Hiessäpä hyvä hevonen,
+vaahessa valittu varsa
+tuvun tänne tuotuansa,
+verevän ve'ettyänsä.
+"Nouse nyt korjasta, korea,
+hyvä lahja, laitiosta!
+Nouse ilman nostamatta,
+ylene ylentämättä,
+jos on nuori nostajasi,
+ylpeä ylentäjäsi!
+"Korjasta kohottuasi,
+reen perästä päästyäsi
+astu tietä temminkäistä,
+maata maksankarvallista,
+sikojen silittämäistä,
+porsahien polkemaista,
+lampahan latsottamaista,
+hevon harjan hieromaista!
+"Astu hanhen askelilla,
+taputa tavin jaloilla
+näitä pestyjä
+pihoja, tasaisia tanteria,
+apen saamia pihoja,
+anopin asettamia,
+veljen veistopenkeriä,
+sisaren siniketoja!
+Pole jalka portahalle,
+siirrä sintsin siltaselle,
+astu sintsiä simaista;
+siitä siirräite sisähän,
+alle kuulun kurkihirren,
+alle kaunihin katoksen!
+"Jo täällä tämänki talven,
+jopa mennehen kesosen
+silta soitti sorsanluinen
+sillallista seisojaista,
+laki kultainen kumisi
+laen alla astujaista,
+ikkunat iloittelihe
+ikkunaisten istujaista.
+"Jo täällä tämänki talven,
+jopa mennehen kesosen
+kääkäset käkertelihe
+sormuskättä sulkijaista,
+kynnykset kykertelihe
+hienohelman hempujaista,
+ovet aina aukieli
+ovellista aukojaista.
+"Jo täällä tämänki talven,
+jopa mennehen kesosen
+perin pirtti pyörähteli
+pirtillistä pyyhkijäistä,
+sintsinen sijoittelihe
+sintsillistä siivojaista,
+vajaset vasertelihe
+vajallista vastakättä.
+"Jo täällä tämänki talven,
+jopa mennehen kesosen
+piha piilten kääntelihe
+lastun pitkän poimijaista,
+aittaset alentelihe
+aitallista astujaista,
+orret notkui, parret painui
+nuoren vaimon vaattehia.
+"Jo täällä tämänki talven,
+jopa mennehen kesosen
+kujaset kukertelihe
+kujallista kulkijaista,
+lääväset lähentelihe
+läävällistä läänijäistä,
+tanhuaiset taantelihe
+tanhuallista tavia.
+"Jo täällä tämänki päivän,
+jopa päivän eilisenki
+aioin ammoi aikalehmä
+aamuvihkon antajaista,
+hevoisvarsa hirnakoitsi
+heinävihkon heittäjäistä,
+kaikerti kevätkaritsa
+palasen parantajaista.
+"Jo täällä tämänki päivän,
+jopa päivän eilisenki
+vanhat istui ikkunoissa,
+lapset raittoi rantasilla,
+naiset seisoi seinuksilla,
+pojat porstuan ovilla
+nuoren vaimon varronnassa,
+morsiamen vuotannassa.
+"Terve nyt, piha täysinesi,
+ulkoinen urohinesi,
+terve, vaja täysinesi,
+vaja vierahaisinesi,
+terve, sintsi täysinesi,
+tuohikatto kansoinesi,
+terve, pirtti täysinesi,
+satalauta lapsinesi,
+terve, kuu, terve, kuningas,
+terve nuori nuoekansa!
+Ei ole tässä ennen ollut,
+eipä ennen eikä eilen
+tämän joukon juoleutta,
+tämän kansan kauneutta.
+"Sulho, viljon veljyeni!
+Pura pois punaiset paikat,
+sivalluta silkkiverhot!
+Näytä tuota näätäistäsi,
+viisin vuosin käytyäsi,
+kaheksin katseltuasi!
+"Tokko toit, kenen käkesit?
+Käkesit käkösen tuoa,
+maalta valkean valita,
+vesiltä verevän saa'a.
+"Jo tuon näen kyselemättä,
+arvoan anelematta:
+toit käkösen tullessasi,
+sinisotkan suojassasi,
+vihannimman virven latvan
+vihannasta virviköstä,
+tuorehimman tuomen lehvän
+tuorehesta tuomikosta."
+Olipa lapsi lattialla.
+Lausui lapsi lattialta:
+"Voi veikko, mitä vetelet!
+Tervaskannon kauneutta,
+tervapuolikon pituutta,
+kerinkannan korkeutta!
+"Kutti, kutti, sulho rukka!
+Tuota toivotit ikäsi,
+sanoit saavasi sataisen,
+tuovasi tuhannen neien.
+Jo saitki hyvän sataisen:
+- tuon tuhannen tuppeloisen!
+Sait kuin suolta suovariksen,
+aialta ajoharakan,
+pellolta pelotuslinnun,
+mustan linnun mullokselta!
+"Mitä lie ikänsä tehnyt,
+kuta mennehen kesosen,
+kun ei kinnasta kutonut,
+saanut sukkoa su'unki?
+Tyhjänä tuli tupahan,
+annitoinna appelahan:
+hiiret kopsassa kopasi,
+hörppäkorvat lippahassa!"
+Lokka, luopuisa emäntä,
+Kalevatar, vaimo kaunis,
+kuuli kummaisen tarinan.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Mitä lausuit, lapsi kurja,
+kuta, kunnotoin, latelit?
+Muista kummat kuulukohon,
+häväistykset häälyköhön,
+eipä tästä neitosesta,
+ei tämän talon väestä!
+"Jo sanoit pahan sanasen,
+sanan kehnon kertaelit
+suusta yötisen vasikan,
+päästä pennun päiväkunnan!
+Hyvän on sulho neien saanut,
+tuonut maalta maan parahan:
+on kuin puola puolikypsi,
+kuin on mansikka mäellä,
+tahi kuin käkönen puussa,
+pieni lintu pihlajassa,
+koivussa koreasulka,
+valorinta vaahteressa.
+"Oisi ei saanut Saksastana,
+tavannut Viron takoa
+tämän neitosen soreutta,
+tämän allin armautta,
+tämän kasvon kauneutta,
+tämän muo'on muhkeutta,
+käsivarren valkeutta,
+kaulan hoikan kaarevuutta.
+"Eikä neiti tyhjin tullut:
+oli turkit tuotavana,
+vaipat vasta saatavana
+ja verat ve'ettävänä.
+"Paljo on tällä neitosella
+oman värttinän väkeä,
+oman kehrän kiertämätä,
+oman hyppisen hyveä,
+vaattehia valkehia,
+talvisotkun suorimia,
+kevätpäivän valkomia,
+kesäkuien kuivomia:
+hyvät hurstit huilahukset,
+päänalaiset pällähykset,
+sivallukset silkkihuivit,
+vilahukset villavaipat.
+"Hyvä mutso, kaunis mutso,
+mutso valkeanverevä!
+Hyvinpä ko'issa kuuluit,
+tyttönä ison ko'issa;
+hyvin kuulu kuun ikäsi
+miniänä miehelässä!
+"Elä huolelle rupea,
+elä huoli huolehtia!
+Ei sinua suolle viety,
+ojavarrelle otettu:
+viety on viljamättähältä,
+viety vielä viljemmälle,
+otettu oluttuvilta,
+oluemmille otettu.
+"Hyvä neito, kaunis mutso!
+Tuotapa kysyn sinulta:
+näitkö tänne tullessasi
+kekoja keräperiä,
+näsäpäitä närttehiä?
+Ne kaikki tämän talosen,
+tämän sulhon kyntämiä,
+kyntämiä, kylvämiä.
+"Neitokainen, nuorukainen!
+Tuota nyt sanon sinulle:
+kun tunsit talohon tulla,
+niin tunne talossa olla!
+Hyvä tääll' on mutson olla,
+kaunis kasvoa miniän,
+piossasi piimäpytty,
+voivatinen vallassasi.
+"Hyvä täss' on neien olla,
+kaunis kasvoa kanasen.
+Täss' on laajat saunan lauat
+ja leveät pirtin lautsat,
+isännät isosi verrat,
+emännät emosi verrat,
+pojat onpi veikon verrat,
+tyttäret sisaren verrat.
+"Kun sinun himo tulevi,
+noita mielesi tekevi
+ison saamia kaloja,
+veljen pyitä pyytämiä,
+niin elä kysy ky'yltä
+eläkä ano apelta!
+Kysy suorin sulholtasi,
+toimittele tuojaltasi!
+Ei ole sitä metsässä
+jalan neljän juoksijata
+eikä ilman lintusia,
+kahen siiven siukovia,
+ei vielä ve'essäkänä
+kalaparvea parasta,
+kuta sinun ei saaja saane,
+saaja saane, tuoja tuone.
+"Hyvä täss' on neien olla,
+kaunis kasvoa kanasen.
+Ei ole kiirettä kivelle
+eikä huolta huhmarelle:
+vesi tässä vehnät jauhoi,
+koski kuohutti rukihit,
+aalto astiat pesevi,
+meren vaahti valkaisevi.
+"Ohoh kullaista kyläistä,
+maan parasta paikaistani!
+Nurmet alla, pellot päällä,
+keskellä kylä välillä;
+kylän alla armas ranta,
+rannassa rakas vetonen:
+se sopivi sorsan uia,
+vesilinnun vieretellä."
+Siitä joukko juotettihin,
+syötettihin, juotettihin
+liioilla lihamuruilla,
+kaunihilla kakkaroilla,
+olu'illa ohraisilla,
+viertehillä vehnäisillä.
+Olipa kystä kyllin syöä,
+kyllin syöä, kyllin juoa
+punaisissa purtiloissa,
+kaunoisissa kaukaloissa:
+pirotella piirahia,
+murotella voimuruja,
+sirotella siikasia,
+lohkota lohikaloja
+veitsellä hope'isella,
+kuraksella kultaisella.
+Olut juoksi ostamatoin,
+mesi markoin maksamatoin,
+oluoinen orren päästä,
+sima vaarnojen sisästä,
+olut huulten huuhtimeksi,
+mesi mielten kääntimeksi.
+Kukapa tuossa kukkujaksi,
+lailliseksi laulajaksi?
+Vaka vanha Väinämöinen,
+laulaja iän-ikuinen,
+itse laululle rupesi,
+töille virtten työntelihe.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Veli kullat, veitoseni,
+suulliset sanalliseni,
+kielelliset kumppalini!
+Kuulkottenpa, kuin sanelen!
+Harvoin on hanhet suutasusten,
+sisarukset silmätysten,
+harvoin veikot vieretysten,
+emon lapset laiatusten
+näillä raukoilla rajoilla,
+poloisilla Pohjan mailla.
+"Niin joko laululle lähemme,
+töille virtten työnteleimme?
+Laulanta runoilla töitä,
+kukunta kevätkäellä,
+painanta sinettärillä,
+kuonta kankahattarilla.
+"Laulavat Lapinki lapset,
+heinäkengät heittelevät
+hirven harvoilta lihoilta,
+peuran pienen pallehilta;
+niin miks' en minäki laula,
+miks' ei laula meiän lapset
+ruoalta rukihiselta,
+suulta suurukselliselta?
+"Laulavat Lapinki lapset,
+heläjävät heinäkengät
+vesimaljan juotuansa,
+petäjäisen purtuansa;
+niin miks' en minäki laula,
+miks' ei laula meiän lapset
+juomilta jyvällisiltä,
+olu'ilta ohraisilta?
+"Laulavat Lapinki lapset,
+heläjävät heinäkengät
+nokisilta nuotioilta,
+hiilisiltä hiertimiltä;
+niin miks' en minäki laula,
+miks' ei laula meiän lapset
+alta kuulun kurkihirren,
+alta kaunihin katoksen?
+"Hyväpä täss' on miesten olla,
+armas naistenki asua
+olutpuolikon povella,
+mesitiinun tienohilla,
+sivullamme siikasalmet,
+luonamme lohiapajat,
+joist' ei syöen syömät puutu,
+juoen juomiset vähene.
+"Hyväpä täss' on miesten olla,
+armas naistenki elellä.
+Ei tässä surulla syöä,
+ei eletä huolen kanssa;
+tässä syöähän surutta,
+eletähän huoletoinna
+iällä tämän isännän,
+elinajalla emännän.
+"Kumman tässä ensin kiitän,
+isännänkö vai emännän?
+Ainap' entiset urohot
+ensin kiittivät isännän,
+ku on suolta suojan saanut,
+ko'in korvesta kokenut:
+tyvin tuonut tyyskät männyt,
+latvoin lansatut petäjät,
+pannut paikalle hyvälle,
+asettanut ankaralle
+suuriksi sukutuviksi,
+kaunihiksi kartanoiksi;
+salvannut salosta seinät,
+hirret hirmulta mäeltä,
+ruotehet rome'ikolta,
+malat marjakankahalta,
+tuohet tuomivaaran päältä,
+sammalet sulilta soilta.
+"Tupa on tehty tesmällensä,
+suoja pantu paikallensa.
+Sata oli miestä salvaimella,
+tuhat oli tuvan katolla
+tehessä tätä tupoa,
+laaittaissa lattiata.
+"Jopa vaan tämän isännän
+saaessa tätä tupoa
+mont' on tukka tuulta nähnyt,
+hivus säätä hirveätä.
+Use'in hyvän isännän
+jäänyt on kinnasta kivelle,
+hattua havun selälle,
+suohon sukkoa vajonnut.
+"Use'in hyvä isäntä
+aivan aika-huomenessa
+ennen muien nousematta,
+kyläkunnan kuulematta
+nousnut on nuotiotulelta,
+havannut havumajoilta,
+havu päänsä harjaellut,
+kaste pesnyt sirkut silmät.
+"Siitäpä hyvä isäntä
+saapi tuttua tupahan,
+lautsantäyen laulajoita,
+ikkunat iloitsijoita,
+siltalauat lausujoita,
+karsinat karehtijoita,
+seinävieret seisojia,
+aitovieret astujia,
+pihat pitkin kulkijoita,
+maat ristin matelijoita.
+"Isännän esinnä kiitin,
+siitä ehtoisen emännän
+ruokien rakentamasta,
+pitkän pöyän täyttämästä.
+"Hänpä leipoi leivät paksut,
+suuret talkkunat taputti
+käpe'illä kämmenillä,
+kyperillä kymmenillä;
+nosti leivät leppeästi,
+syötti vierahat välehen
+liioilla sianlihoilla,
+kohokuori-kokkaroilla
+- terät vieri veitsistämme,
+päät putosi puukoistamme
+lohen päitä lohkoessa,
+hauin päitä halkoessa.
+"Use'in hyvä emäntä,
+tuo tarkka taloinen vaimo,
+kuullut on kukotta nousta,
+kanan lapsetta karata
+näitä häitä hankittaissa,
+teoksia tehtäessä,
+hiivoja rakettaessa,
+olosia pantaessa.
+"Hyvin on hyvä emäntä,
+tuo tarkka taloinen vaimo,
+osannut oluet panna,
+makujuoman juoksutella
+iuista imeltyneistä,
+make'ista maltahista,
+joit' ei puulla puuhaellut,
+korennolla koukkaellut,
+vaanpa kourilla kohenti,
+käsivarsin käännytteli
+saunassa savuttomassa,
+la'aistuilla lautehilla.
+"Eipä tuo hyvä emäntä,
+tuo tarkka taloinen vaimo,
+laske iskulle ituja,
+päästä maalle maltahia;
+käypi saunassa use'in
+syänyöllä yksinänsä,
+ei huoli susia surra,
+pelätä metsän petoja.
+"Jopa nyt emännän kiitin;
+vuotas kiitän patvaskani!
+Ken on pantu patvaskaksi,
+ken otettu oppahaksi?
+Kylän paras patvaskana,
+kylän onni oppahana.
+"Onpa meiän patvaskalla
+päällä haahen haljakkainen;
+se on kaita kainalosta,
+soma suolien kohasta.
+"Onpa meiän patvaskalla,
+onpa kauhtana kapoinen:
+helmat hietoa vetävi,
+takapuolet tanteria.
+"Vähän paitoa näkyvi,
+pikkaraisen pilkottavi:
+on kuin Kuuttaren kutoma,
+tinarinnan riukuttama.
+"Onpa meiän patvaskalla
+vyöllä ussakka utuinen,
+päivän tyttären kutoma,
+kirjokynnen kirjoittama
+ajalla tulettomalla,
+tulen tietämättömällä.
+"Onpa meiän patvaskalla
+silkkiset sukat jalassa,
+silkkiset sukan sitehet,
+säteriset säärinauhat,
+jotk' on kullalla ku'ottu,
+hopealla huoliteltu.
+"Onpa meiän patvaskalla
+Saksan kengät kelvolliset,
+kuni joutsenet joella,
+vesiteiret vieremillä
+tahi hanhuet havulla,
+muuttolinnut murrikolla.
+"Onpa meiän patvaskalla
+kutrit kullansuortuvaiset,
+parta kullanpalmikkoinen;
+päässä pystyinen kypäri,
+puhki pilvien puhuja,
+läpi metsän läiköttäjä,
+jot' ei saatane sataisin,
+tuotane tuhansin markoin.
+"Jo nyt kiitin patvaskani;
+vuotas kiitän saajanaisen!
+Mist' on saatu saajanainen,
+kust' otettu onnellinen?
+"Tuolt' on saatu saajanainen,
+tuolt' otettu onnellinen
+takoa Tanikan linnan,
+uuen linnan ulkopuolta.
+"Eipä vielä sieltäkänä,
+ei perän pereäkänä!
+Tuolt' on saatu saajanainen,
+tuolt' otettu onnellinen
+Vienan pääliltä vesiltä,
+ulapoilta auke'ilta.
+"Eipä vielä sieltäkänä,
+ei perän pereäkänä!
+Kasvoi maalla mansimarja,
+punapuola kankahalla,
+pellolla heleä heinä,
+kukka kultainen aholla:
+siit' on saatu saajanainen,
+siit' otettu onnellinen.
+"Saajanaisen suu somainen
+kuni Suomen sukkulainen;
+saajanaisen sirkut silmät
+kuni tähet taivahalla;
+saajanaisen kuulut kulmat
+kuni kuu meren-ylinen.
+"Onpa meiän saajanaisen
+kaula kullankiehkuroissa,
+pää kullanvipalehissa,
+käet kullankäärilöissä,
+sormet kullansormuksissa,
+korvat kullanhelmilöissä,
+kulmat kullansolmuloissa,
+silmäripset simpsukoissa.
+"Luulin kuun kumottavaksi,
+kuu kumotti kultasolki;
+luulin päivän paistavaksi,
+kun sen paistoi paian kaulus;
+luulin laivan läikkyväksi,
+kun sen läikkyi lakki päässä.
+"Jopa kiitin saajanaisen;
+annas katson kaiken kansan,
+onko kansa kaunihina,
+väki vanha vänkeänä
+sekä nuoriso somana,
+koko joukko juoleana!
+"Jopa katsoin kaiken kansan,
+ehkä tiesin ennoltaki:
+eip' ole tässä ennen ollut
+eikä varsin vasta liene
+tämän joukon juoleutta,
+tämän kansan kauneutta,
+väen vanhan vänkeyttä,
+väen nuorison somuutta.
+Kaikk' on kansa haljakassa
+kuni metsä huutehessa:
+alta on kuin aamurusko,
+päältä on kuin päivänkoite.
+"Huokeat oli hopeat,
+löyhät kullat kutsuloilla,
+rahataskut tanterilla,
+rahakukkarot kujilla
+näillä kutsuvierahilla
+kutsuloille kunniaksi."
+Vaka vanha Väinämöinen,
+virren ponsi polvu'inen,
+siitä siirtihe rekehen,
+lähtevi kohin kotia;
+laulelevi virsissänsä,
+laulelevi, taitelevi.
+Lauloi virren, lauloi toisen
+- virrelläpä kolmannella
+kilahti jalas kivehen,
+tarttui kapla kannon päähän:
+rikkoihe reki runolta,
+jalas taittui laulajalta,
+kapla poikki paukahutti,
+laiat irti loskahutti.
+Sanoi vanha Väinämöinen,
+itse virkkoi, noin nimesi:
+"Onko tässä nuorisossa,
+kansassa kasuavassa,
+vaiko tässä vanhalassa,
+väessä vähenevässä,
+kenpä Tuonelle kävisi,
+lähtisi Manan majoille,
+toisi Tuonelta orasen,
+vääntiän Manan väeltä
+reki uusi laatiani,
+korjanen kohentoani?"
+Sekä nuoremmat sanovi,
+jotta vanhat vastoavi:
+"Ei ole tässä nuorisossa
+eikä varsin vanhastossa,
+koko suuressa su'ussa
+niin urosta urheata,
+jotta Tuonelle menisi,
+lähtisi Manan majoille,
+toisi Tuonelta orasen,
+vääntiän Manan majoilta
+reki uusi laatiasi,
+korjanen kohentoasi."
+Silloin vanha Väinämöinen,
+laulaja iän-ikuinen,
+läksi toiste Tuonelahan,
+matkasi Manan majoille.
+Toi orasen Tuonelasta,
+vääntiän Manan majoilta.
+Siitä vanha Väinämöinen
+laulavi salon sinisen,
+salohon tasaisen tammen
+sekä pihlajan pätevän;
+ne kohenti korjaksensa,
+painalti jalaksiksensa,
+niistä katsoi kaplaksia
+sekä väänti vempeleitä:
+sai korjan kohennetuksi,
+re'en uuen laaituksi.
+Pisti varsan valjahisin,
+ruskean re'en etehen,
+itse istuihe rekehen,
+laskettihe laitiohon.
+Vitsattaki virkku juoksi,
+helmin lyömättä hevonen
+entisille appehille,
+taanoisille suuruksille;
+saattoi vanhan Väinämöisen,
+laulajan iän-ikuisen,
+oman uksen aukomille,
+oman kynnyksen etehen.
+
+
+
+  Kuudeskolmatta runo
+
+
+Ahti oli saarella asuva,
+Kaukoniemen kainalossa.
+Oli pellon kynnännässä,
+vainion vakoannassa.
+Korvalta ylen korea,
+kovin tarkka kuulennalta.
+Kuulevi jumun kylältä,
+järyn järvien takoa,
+jalan iskun iljeneltä,
+reen kapinan kankahalta.
+Juohtui juoni mielehensä,
+tuuma aivohon osasi:
+häitä Pohjola pitävi,
+salajoukko juominkia!
+Murti suuta, väänti päätä,
+murti mustoa haventa;
+veret vierähti pahaksi
+poloisilta poskipäiltä.
+Heti heitti kynnöksensä,
+vaon keskivainiolle;
+nousi maasta ratsahille,
+lähtevi kohin kotia
+luoksi armahan emonsa,
+tykö valtavanhempansa.
+Sanoi tuonne saatuansa,
+toimitteli tultuansa:
+"Oi emoni, vaimo vanha!
+Pane ruoka ruttoisesti
+syöä miehen nälkähisen,
+haukata halun-alaisen!
+Lämmitä samassa sauna,
+pian pirtti riu'uttele,
+missä mies puhasteleikse,
+sueiksen urosten sulho!"
+Tuop' on äiti Lemminkäisen
+pani ruoan ruttoisesti
+syöä miehen nälkähisen,
+haukata halun-alaisen
+yhen kylyn joutuessa,
+yhen saunan saapuessa.
+Siitä lieto Lemminkäinen
+otti ruokoa rutosti;
+meni saunahan samassa,
+kävi kylpyhuonehesen.
+Siellä peiponen peseikse,
+pulmonen puhasteleikse,
+päänsä pellavaspioksi,
+kaulanvarren valkeaksi.
+Tuli saunasta tupahan.
+Sanan virkkoi,
+noin nimesi:
+"Oi emoni, vaimo vanha!
+Astu aittahan mäelle,
+tuo sieltä somat sopani,
+kanna vaattehet vakaiset,
+jotka päälleni pukisin,
+varustaisin varrelleni!"
+Emo ennätti kysyä,
+vaimo vanha tutkaella:
+"Kunne lähet, poikueni?
+Lähetkö ilveksen ajohon
+vaiko hirven hiihäntähän
+vai oravan ammuntahan?"
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Oi emoni, kantajani!
+Lähe en ilveksen ajohon
+enkä hirven hiihäntähän,
+en oravan ammuntahan;
+lähen Pohjolan pitoihin,
+salajoukon juominkihin.
+Tuo mulle somat sopani,
+vaka'iset vaatteheni,
+häissä häilyteltäväni,
+pioissa pi'eltäväni!"
+Emo kielti poikoansa,
+nainen miestänsä epäsi;
+epäsi kavetta kaksi,
+kielti kolme luonnotarta
+lähtemästä Lemminkäistä
+hyvän Pohjolan pitoihin.
+Noin sanoi emo pojalle,
+lausui vanhin lapsellensa:
+"Ellös menkö, poikueni,
+poikueni, Kaukueni,
+noihin Pohjolan pitoihin,
+suuren joukon juominkihin!
+Ei sua kutsuttu sinne,
+ei tarkoin tahotakana."
+Tuop' on lieto Lemminkäinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Kurjat kutsuen menevi,
+hyvä ilman hyppeleikse!
+Tuoss' on kutsut kuun-ikuiset,
+airuhut alinomaiset
+miekassa tuliterässä,
+säilässä säkenevässä."
+Tuop' on äiti Lemminkäisen
+yhä kielteä käkesi:
+"Ellös vainen, poikueni,
+menkö Pohjolan pitoihin!
+Monet on kummat matkallasi,
+isot tielläsi imehet,
+kolme surmoa kovinta,
+kolme miehen kuolemata."
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Ain' on surmia akoilla,
+kaikin paikoin kuolemia;
+ei uros hätäile noita,
+ei varsin varannekana.
+Vaan kuitenki kaikitenki
+sano korvin kuullakseni:
+mi on surma ensimäinen,
+ensimäinen, viimeinenki?"
+Virkkoi äiti Lemminkäisen,
+vaimo vanha vastaeli:
+"Sanon surmat syytä myöten
+enkä miehen mieltä myöten.
+Sanon surman ensimäisen.
+Se on surma ensi surma:
+menet matkoa vähäisen,
+pääset tietä päiväyksen:
+tulevi joki tulinen
+poikkipuolin vastahasi.
+Joessa tulinen koski,
+koskessa tulinen luoto,
+luo'olla tulinen korko,
+korolla tulinen kokko:
+yöt se hammasta hiovi,
+päivät kynttä kitkuttavi
+tulijalle vierahalle,
+saavalle käkeävälle."
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Se on surma naisen surma,
+ei ole kuolema urohon.
+Kyllä mä siihen keinon keksin,
+arvoan hyvän asian:
+laulan leppäisen hevosen,
+laulan leppäisen urohon
+sivutseni siirtymähän,
+eestäni vaeltamahan;
+itse sorsana sukellan,
+allina alenteleime
+kouritse kokon kynimen,
+vaakalinnun varpahitse.
+Oi emoni, kantajani!
+Sano surma keskimäinen!"
+Sanoi äiti Lemminkäisen:
+"Se on surma toinen surma:
+menet matkoa vähäisen,
+toki toisen päiväyksen:
+tulevi tulinen kuoppa,
+se on poikkipuolin tietä,
+itähän iäti pitkä,
+luotehesen loppumatoin,
+täynnä kuumia kiviä,
+palavia paateroita.
+Sinne on satoja saanut,
+tuhansia tukkueltu,
+sa'an miestä miekallista,
+tuhat rautaista oritta."
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Ei ole siinä miehen surma
+eikä kuolema urohon.
+Kyllä mä siihen mutkan muistan,
+mutkan muistan, keinon keksin:
+laulan ma lumesta miehen,
+uron hangesta hotaisen,
+sen tungen tulen väkehen,
+vaivaelen valkeahan,
+kylpijäksi kuuman saunan
+vastan vaskisen keralla;
+itse siirräime sivutse,
+tungeime tulen lävitse,
+ettei partana palane,
+hivuskutri kurvettune.
+Oi emoni, kantajani!
+Sano surma jälkimäinen!"
+Sanoi äiti Lemminkäisen:
+"Se on surma kolmas surma:
+menet vieläki vähäisen,
+pääset siitä päiväyksen,
+Pohjolan veräjän suulle,
+ahtahimpahan alahan:
+susi päälle suimistaikse,
+karhu toisna kaimistaikse
+suulla Pohjolan veräjän,
+kape'immassa kujassa.
+Syönyt on sa'anki miestä,
+tuhonnut tuhat urosta,
+niin miks' ei sinua söisi,
+tuhoaisi turvatointa?"
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Uuhi uunna syötäköhön,
+rieskana revittäköhön,
+vaan ei mies pahempikana,
+uros untelompikana!
+Minua on vyötty miehen vyöllä,
+pantu miehen palkimella,
+solmittu uron solilla,
+jotten vielä jouakana
+suuhun Untamon susien,
+kitahan kirokavetten.
+"Muistan ma suelle mutkan,
+keksin keinon karhullenki:
+suet laulan suitsi-suuhun,
+karhut rautakahlehisin,
+tahi rutjon ruumeniksi,
+seulaisen sepalehiksi.
+Sillä siitä selvitäime,
+pääsen matkani perille."
+Sanoi äiti Lemminkäisen:
+"Et vielä perille pääsnyt!
+Ne oli sinne mennessäsi
+matkalla isot imehet,
+kolme kummoa kovoa,
+kolme miehen kuolemata;
+viel' on sinne saatuasi
+paikalla pahimmat kummat.
+Kulet tietä pikkaraisen,
+tulet Pohjolan pihalle:
+aita on rautainen rakettu,
+terästarha teeksennelty
+maasta asti taivosehen,
+taivosesta maahan asti,
+keihä'illä seivästetty,
+maan maoilla aiastettu,
+käärmehillä vitsastettu,
+sisiliskoilla si'elty;
+heitty hännät häilymähän,
+pääkurikat kuilumahan,
+pääkehät kähäjämähän,
+päät ulos, sisähän hännät.
+"Maass' on toisia matoja,
+rata kyitä, käärmehiä
+ylös kielin kiehumassa,
+alas hännin häilymässä.
+Yks' on muita kauheampi
+eessä portin poikkipuolin,
+pitelämpi pirtin hirttä,
+paksumpi kujapatsasta,
+ylös kielin kiehumassa,
+suin ylös suhahtamassa,
+ei ketänä muuta vasten,
+vasten vaivaista sinua."
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Seki on surma lapsen surma,
+ei ole kuolema urohon.
+Tunnen ma tulen lumoa,
+valkeaisen vaivutella,
+ja tunnen maot manata,
+käärmehyiset käännytellä.
+Äsken päänä eilisenä
+kynnin maata kyyn-alaista,
+käännin maata käärmehistä
+aivan paljahin kätösin.
+Kyyt pitelin kynsissäni,
+käsissäni käärmehyiset;
+tapoin kyitä kymmenkunnan,
+sa'an mustia matoja:
+viel' on kynnet kyyn veressä,
+käet käärmehen talissa.
+Sill' en taia tullakana,
+viel' en varsin jouakana
+maon suuren suupalaksi,
+käärmehen käsialaksi:
+itse konnat kouristelen,
+ilkeät iki puserran,
+kyyt on laulan laiemmalle,
+maot muutan tien mukahan,
+astun Pohjolan pihalta,
+tungeime tuvan sisähän."
+Sanoi äiti Lemminkäisen:
+"Ellös vainen, poikueni,
+menkö Pohjolan tupahan,
+Sariolan salvoksihin!
+Siell' on miehet miekka vyöllä,
+urohot sota-aseissa,
+humalassa hullut miehet,
+pahat paljo juotuansa.
+Laulavat sinun poloisen
+miekkahan tuliterähän;
+jo on laulettu paremmat,
+jalommatki jaksettuna."
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Jo olen ennenkin elellyt
+noilla Pohjolan tuvilla.
+Ei minua laula lappi
+eikä tunge turjalainen;
+itse laulan lappalaisen
+sekä tungen turjalaisen:
+laulan halki hartionsa,
+puhki leukansa puhelen,
+paian kauluksen kaheksi,
+rikki rintalastasensa."
+Sanoi äiti Lemminkäisen:
+"Ohoh poikani poloinen!
+Vielä muistat muinaistasi,
+kerskut ennen käynnistäsi!
+Jo olet ennenkin elellyt
+noilla Pohjolan tuvilla:
+uinut kaikki umpilammit,
+koirankieliset kokenut,
+käynyt koskia kolisten,
+myötävirtoja vilisten,
+Tuonen kosket tunnustellut,
+mitannut Manalan virrat!
+Siell' oisit tänäki päänä
+ilman äitittä pahatta.
+"Muistapa, mitä sanelen!
+Tulet Pohjolan tuville:
+mäki on täynnä seipähiä,
+piha täynnä pylvähiä,
+ne on täynnä miehen päitä;
+yks' on seiväs päätöin seiväs
+- senpä seipähän nenähän
+sinun pääsi leikatahan!"
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Hurja noita huolinevi,
+epäkelpo keksinevi,
+viittä, kuutta vainovuotta,
+seitsentä sotakeseä!
+Ei noita uro totelle,
+vääjänne väheäkänä.
+Tuo mulle sotisopani,
+vanhat vainovaatteheni!
+Itse käyn isoni miekan,
+katson kalvan taattoseni;
+viikon on vilussa ollut,
+kauan kaihossa sijassa,
+itkenyt ikänsä siellä,
+kantajata kaipaellut."
+Sai siitä sotisopansa,
+vanhat vainovaattehensa,
+isonsa ikuisen miekan,
+tuon taaton sotatoverin.
+Senpä siltahan sysäsi,
+terin työnti lattiahan:
+miekkanen käessä kääntyi
+kuni tuore tuomen latva
+tahi kasvava kataja.
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Tuskin on Pohjolan tuvissa,
+Sariolan salvoksissa
+tämän miekan miettijäistä,
+tämän kalvan katsojaista."
+Jousen seinältä sivalti,
+kaaren vahvan vaarnaselta.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Sen mä mieheksi sanoisin,
+urohoksi arveleisin,
+joka jouseni vetäisi,
+kiveräni kiinnittäisi
+noilla Pohjolan tuvilla,
+Sariolan salvoksilla."
+Siitä lieto Lemminkäinen,
+tuo on kaunis Kaukomieli,
+suorihe sotisopihin,
+puki vainovaattehisin.
+Itse lausui orjallensa,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Oi on osto-orjaseni,
+rahan saatu raatajani!
+Jou'uta sotaoriini,
+valjastele vainovarsa
+lähteäkseni pitoihin,
+lemmon joukon juominkihin!"
+Orja nöyrä, neuvottava,
+pian pistihe pihalle,
+työnti varsan valjahisin,
+puikkoihin tulipunaisen.
+Sanoi tuolta tultuansa:
+"Jo olen tehnyt tehtäväni,
+suorittanut tuon orosi,
+varsan viljon valjastanut."
+Siitä lieto Lemminkäisen
+luku lähteä tulevi.
+Käsi käski, toinen kielti,
+sormet suoniset pakotti.
+Toki läksi, kuin käkesi,
+varsin läksi, ei varannut.
+Emo neuvoi poikoansa,
+vanhin lastansa varoitti
+oven suusta, orren alta,
+kattilan katasijoilta:
+"Poikueni, ainueni,
+lapseni, vakauteni!
+Jos sa jou'ut juominkihin,
+tapahut mihin tahansa,
+juopa puoli tuoppiasi,
+keskimaihin maljasesi;
+anna toisen toinen puoli,
+pahemman pahempi puoli:
+mato maljassa venyvi,
+toukka tuopin pohjukassa."
+Vielä neuvoi poikoansa,
+varsin lastansa vakusti
+perimäisen pellon päästä,
+veräjältä viimeiseltä:
+"Jos sa jou'ut juominkihin,
+tapahut mihin tahansa,
+istu puolella sijoa,
+astu puoliaskelella,
+anna toisen toinen puoli,
+pahemman pahempi puoli,
+niin sinusta mies tulevi,
+uros selvä selkiävi,
+läpi käymähän keräjät,
+jutut julki polkemahan
+urohoisessa väessä,
+miehisessä joukkiossa."
+Siitä läksi Lemminkäinen
+istuen oron re'essä;
+iski virkkua vitsalla,
+heitti helmiruoskasella.
+Läksi virkku vieremähän,
+hevonen helettämähän.
+Ajoi aikoa vähäisen,
+hyvän hetken hetkutteli:
+näki tiellä teirikarjan.
+Teiret lentohon lehahti,
+lintukarja kapsahutti
+eestä juoksevan hevosen.
+Jäi hitusen höyheniä,
+tielle teiren sulkasia.
+Ne kokosi Lemminkäinen,
+tapaeli taskuhunsa:
+ei tieä, mikä tulisi,
+tapahtuisi taipalella;
+kaikki on tarpehen talossa,
+hyväksi hätävarana.
+Ajoi eellehen vähäisen,
+kulki tietä pikkuruisen;
+jo hepo hörösteleikse,
+luppakorva luonteleikse.
+Se on lieto Lemminkäinen,
+itse kaunis Kaukomieli,
+kuorustihe korjastansa,
+kaarastihe katsomahan:
+niin on, kuin sanoi emonsa,
+oma vanhempi vakasi!
+Aivin on joki tulinen
+poikitse hevon e'essä.
+Joess' on tulinen koski,
+koskessa tulinen luoto,
+luo'olla tulinen korko,
+korolla tulinen kokko:
+sillä kulkku tulta kuohui,
+suu valeli valkeata,
+höyhenet tulena tuiski,
+säkeninä säihkäeli.
+Kaukon kaukoa näkevi,
+loitompata Lemminkäisen:
+"Minnepä menevi Kauko,
+kunne läksit, Lemmin poika?"
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Läksin Pohjolan pitoihin,
+salajoukon juominkihin.
+Välty syrjähän vähäisen,
+poikellaite tieltä poies,
+laske eelle matkamiestä,
+Lemminkäistä liiatenki,
+sivutsesi siirtymähän,
+vieretse vaeltamahan!"
+Kokko saatteli sanoa,
+tulikulkku kuiskahella:
+"Lasken eelle matkamiehen,
+Lemminkäisen liiatenki
+- suun kautta samoamahan,
+kautta kulkun kulkemahan:
+siitä sulle tie menevi
+mennä tuosta tuon hyväksi
+noihin pitkihin pitoihin,
+iän kaiken istumihin."
+Mitä huoli Lemminkäinen!
+Ei tuossa kovin hätäillyt.
+Tapasip' on taskuhunsa,
+löihe kukkaroisehensa,
+otti teiren sulkasia;
+hieroa hitustelevi
+kahen kämmenen välissä,
+sormen kymmenen sovussa:
+siitä syntyi teirikarja,
+koko parvi koppeloita.
+Syöksi ne kokolle suuhun,
+antoi appajan kitahan,
+kulkkuhun kokon tulisen,
+ikenihin iskulinnun.
+Sillä siitä selvittihe,
+pääsi päivän ensimäisen.
+Iski virkkua vitsalla,
+helähytti helmisellä.
+Läks' oronen oikomahan,
+hepo helkehyttämähän.
+Ajoi matkoa palasen,
+piirrätteli pikkuruisen;
+jo oronen ouostuvi,
+hevonen hörähtelevi.
+Kohottihe korjastansa,
+kaahistihe katsomahan:
+niin on, kuin sanoi emonsa,
+oma vanhempi vakitti!
+On eessä tulinen kuoppa,
+se on poikkipuolin tietä,
+itähän iäti pitkä,
+luotehesen loppumatoin,
+täynnä kuumoa kiveä,
+palavata paateroa.
+Mitä huoli Lemminkäinen!
+Ukkoa rukoelevi:
+"Oi Ukko, ylijumala,
+tahi taatto taivahinen!
+Nosta lonka luotehelta,
+toinen lännestä lähetä,
+kolmas istuta iästä,
+kohottele koillisesta,
+syrjin yhtehen syseä,
+lomatusten loukahuta!
+Sa'a lunta sauvan varsi,
+kiehittele keihäsvarsi
+noille kuumille kiville,
+palaville paateroille!"
+Tuo Ukko, ylijumala,
+taatto vanha taivahinen,
+nosti longan luotehelta,
+toisen lännestä lähetti,
+iätti iästä pilven,
+kohotteli koilta ilman,
+nepä yhtehen yhytti,
+lomakkohon loukahutti.
+Satoi lunta sauvan varren,
+kiehitteli keihäsvarren
+noille kuumille kiville,
+palaville paateroille:
+tulipa luminen lampi,
+hyinen järvi muo'ostihe.
+Siitä lieto Lemminkäinen
+lauloi tuohon jäisen sillan
+poikitse lumisen lammin,
+äyrähästä äyrähäsen.
+Sillä sen rovin vaelti,
+pääsi toisen päiväyksen.
+Laski virkkua vitsalla,
+helähytti helmisvyöllä.
+Sai virkku vilettämähän,
+hepo hötkelyttämähän.
+Virkku juoksi virstan, toisen,
+maan paras palan pakeni;
+siitä seisahtui äkisti,
+ei pakene paikaltansa.
+Itse lieto Lemminkäinen
+kavahtihe katsomahan:
+on susi veräjän suulla,
+karhu vastassa kujalla,
+suulla Pohjolan veräjän,
+päässä pitkien kujien.
+Silloin lieto Lemminkäinen,
+itse kaunis Kaukomieli,
+tavoitteli taskuhunsa,
+kulki kukkaroisehensa;
+otti uuhen villasia,
+hieroa utustelevi
+kahen kämmenen kesessä,
+sormen kymmenen sovussa.
+Puhui kerran kämmenelle:
+uuhet juoksuhun uhahti,
+koko lauma lampahia,
+karitsoita aika karja.
+Suet sinne ryömäisihe,
+karhut kanssa kaimasihe.
+Itse lieto Lemminkäinen
+ajoi eelle matkoansa.
+Kulki tietä pikkaraisen,
+tuli Pohjolan pihalle.
+Aita oli rautainen rakettu,
+teräksinen tarha tehty,
+sata syltä maaemähän,
+tuhat syltä taivosehen,
+keihä'illä seivästetty,
+maan maoilla aiastettu,
+käärmehillä kiinnitetty,
+sisiliskoilla si'elty:
+heitty hännät häilymähän,
+pääkurikat kuilumahan,
+päät vankat vapajamahan,
+päät ulos, sisähän hännät.
+Se on lieto Lemminkäinen
+jo tuossa ajattelevi:
+"Niin on, kuin sanoi emoni,
+kantajani kaikeroitti:
+on tuossa mokoma aita
+pantu maasta taivosehen!
+Alahatse kyy matavi,
+alemmaksi aita pantu,
+ylähätse lintu lenti,
+ylemmäksi aita pantu."
+Tok' ei tuossa Lemminkäinen
+huolinut kovin hätäillä.
+Veti veitsen huotrastansa,
+tupestansa tuiman rauan,
+sillä aitoa sivalti,
+katkoi aiakset kaheksi;
+aian rautaisen avasi,
+käänti tarhan käärmehisen
+viieltä vitsasväliltä,
+seitsemältä seipähältä.
+Itse eellehen ajavi
+portin Pohjolan etehen.
+Käärme tiellä käänteleikse
+eessä portin poikkipuolin,
+pitelämpi pirtin hirttä,
+paksumpi patsasta portin.
+Sata silmeä maolla,
+tuhat kieltä käärmehellä,
+silmät seulan suuruhiset,
+kielet pitkät keihovartta,
+hampahat haravan varren,
+selkä seitsemän venettä.
+Siinä lieto Lemminkäinen
+ei tohi käsiksi käyä
+satasilmälle maolle,
+tuhatkieli-käärmehelle.
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Mato musta, maanalainen,
+toukka Tuonen-karvallinen,
+kulkija kulon-alainen,
+lehen lemmon juurehinen,
+läpi mättähän menijä,
+puun juuren pujottelija!
+Kuka sun kulosta nosti,
+heinän juuresta herätti
+maan päälle matelemahan,
+tielle teukkalehtamahan?
+Kuka nosti nokkoasi,
+kuka käski, ken kehoitti
+päätä pystössä piteä,
+kaulan vartta kankeata?
+Isosiko vai emosi
+vaiko vanhin veljiäsi
+vai nuorin sisariasi
+vaiko muu sukusi suuri?
+"Sule nyt suusi, peitä pääsi,
+kätke kielesi käpeä,
+sykerräite sykkyrähän,
+käperräite käppyrähän,
+anna tietä, puolen tietä,
+sivu mennä matkamiehen!
+Tahi siirry tieltä poies,
+kule, kurja, kursikkohon,
+kaaloa kanervikkohon,
+sala'aite sammalehen,
+veäite villakuontalona,
+haavan halkona kuleksi, tunge pääsi turpehesen,
+mätä mättähän sisähän
+- turpehessa sun tupasi,
+alla mättähän majasi - :
+jospa tuolta pääsi nostat,
+Ukko pääsi särkenevi
+neuloilla teräsnenillä,
+rakehilla rautaisilla."
+Senpä lausui Lemminkäinen.
+Ei sitä mato totellut;
+ain' yhä kähäelevi,
+ylös kielin kiehahtavi,
+suin ylös suhahtelevi
+pään varalle Lemminkäisen.
+Siitä lieto Lemminkäinen
+muisti vanhoja sanoja,
+ennen eukon neuvomia,
+äitinsä opettamia.
+Sanoi lieto Lemminkäinen,
+virkki kaunis Kaukomieli:
+"Kun et tuostana totelle
+etkä vääjänne vähällä,
+vielä turvut tuskihisi,
+paisut pakkopäivihisi,
+halkeat, paha, kaheksi,
+konna, kolmeksi muruksi,
+kun ma etsinen emosi,
+haen valtavanhempasi.
+Tieän, sykkä, synnyntäsi,
+maan kamala, kasvantasi:
+Syöjätär sinun emosi,
+Vetehinen vanhempasi.
+"Sylki Syöjätär vesille,
+laski kuolan lainehille.
+Tuota tuuli tuuitteli,
+ve'en henki heilutteli,
+tuuitteli vuotta kuusi,
+senki seitsemän keseä
+selvällä meren selällä,
+lapovilla lainehilla.
+Vesi sen pitkäksi venytti,
+päivä paistoi pehmeäksi,
+ve'en tyrsky maalle työnti,
+aalto rannallen ajeli.
+"Kulki kolme luonnotarta
+rannalla meren rapean,
+meren pauhun partahalla.
+Ne tuon rannalla näkivät;
+sanoivat sanalla tuolla:
+'Mipä tuostaki tulisi,
+kunpa Luoja hengen loisi,
+tuolle silmät siunoaisi?'
+"Päätyi Luoja kuulemassa;
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+'Pahasta paha tulisi,
+konna konnan oksennosta,
+jos ma tuolle hengen loisin,
+silmät päähän siunoaisin.'
+"Saipa Hiisi kuulemahan,
+mies häjy tähyämähän.
+Itse luojaksi rupesi;
+antoi Hiisi hengen tuolle
+konnan ilkeän kinalle,
+Syöjättären sylkemälle:
+siitä kääntyi käärmeheksi,
+muuttui mustaksi maoksi.
+"Mist' on tuolle henki saatu?
+Henki Hiien hiiloksesta.
+Mist' on syyetty syäntä?
+Syöjättäreltä syäntä.
+Mist' on aivot ankeloisen?
+Virran vankan vaaluvista.
+Mistä tunto turmiolla?
+Kuohusta tulisen kosken.
+Mist' on pää pahalle pantu?
+Pää pahan pavun jyvästä.
+"Mist' on siihen silmät luotu?
+Lemmon liinan siemenistä.
+Mist' on korvat konnan päässä?
+Lemmon koivun lehtosista.
+Mist' on suuta suunnitettu?
+Suu solesta Syöjättären.
+Mist' on kieli kehnon suussa?
+Keitolaisen keihä'ästä.
+Mist' on hampahat häjyllä?
+Okahista Tuonen ohran.
+Mist' on ilkeän ikenet?
+Ikenistä Kalman immen.
+"Mist' on selkä seisotettu?
+Hiien hiiliseipähästä.
+Mistä häntä häälättynä?
+Pahalaisen palmikosta.
+Mistä suolet solmittuna?
+Suolet surman vyöllisestä.
+"Siin' oli sinun sukusi,
+siinä kuulu kunniasi!
+"Mato musta, maanalainen,
+toukka Tuonen-karvallinen,
+maan karva, kanervan karva,
+kaiken ilmankaaren karva!
+Lähe nyt tieltä matkamiehen,
+eestä kulkijan urohon!
+Anna mennä matkamiehen,
+Lemminkäisen leyhytellä
+noihin Pohjolan pitoihin,
+hyvän synnyn syöminkihin!"
+Jo mato kuvattelihe,
+satasilmä siirtelihe,
+kääntelihe käärme paksu,
+muuttelihe tien mukahan;
+antoi mennä matkamiehen,
+Lemminkäisen leyhytellä
+noihin Pohjolan pitoihin,
+salajoukon juominkihin.
+
+
+
+  Seitsemäskolmatta runo
+
+
+Jo nyt Kaukoni kuletin,
+saatoin Ahti Saarelaisen
+monen surman suun ohitse,
+Kalman kielen kantimetse
+noille Pohjolan pihoille,
+salakansan kartanoille.
+Nyt onpi saneltavana,
+kielin kertoeltavana,
+miten lieto Lemminkäinen,
+tuo on kaunis Kaukomieli,
+tuli Pohjolan tupihin,
+Sariolan salvoksihin,
+ilman kutsutta pitoihin,
+airuhitta juominkihin.
+Tuop' on lieto Lemminkäinen,
+poika, veitikkä verevä,
+heti kun tuli tupahan,
+astui keskilattialle:
+silta liekkui lehmuksinen,
+tupa kuusinen kumahti.
+Sanoi lieto Lemminkäinen,
+itse virkki, noin nimesi:
+"Terve tänne tultuani,
+terve tervehyttäjälle!
+Kuules, Pohjolan isäntä!
+Oisiko talossa tässä
+ohria orosen purra,
+olutta urohon juoa?"
+Itse Pohjolan isäntä
+istui pitkän pöyän päässä.
+Tuop' on tuolta vastoavi,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ollevi talossa tässä
+tannerta orosen olla.
+Eikä kielletä sinua,
+jos olet siivolla tuvassa,
+oven suussa seisomasta,
+oven suussa, orren alla,
+kahen kattilan välissä,
+kolmen koukun koskevilla."
+Siinä lieto Lemminkäinen
+murti mustoa haventa,
+kattilaisen-karvallista.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Lempo tänne lähteköhön
+oven suuhun seisomahan,
+nokianne nuohomahan,
+karstoja karistamahan!
+Eip' ennen minun isoni
+eikä valtavanhempani
+seisonut sijalla sillä,
+oven suussa, orren alla.
+Olipa sijoa silloin:
+tanhua orihin olla,
+tupa pesty miesten tulla,
+sopet luoa sormikasta,
+vaarnat miesten vanttuhia,
+seinät miekkoja laella.
+Miksip' ei ole minulle
+kuin ennen minun isolle?"
+Siitä siirtihen ylemmä,
+pyörähtihe pöyän päähän;
+istuihe rahin nenähän,
+petäjäisen penkin päähän:
+rahi vastahan rasahti,
+petäjäinen penkki notkui.
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Enpäs liene lempivieras,
+kun ei tuotane olutta
+tulevalle vierahalle."
+Ilpotar, hyvä emäntä,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ohoh poika Lemminkäisen!
+Mi sinusta vierahasta!
+Tulit pääni polkemahan,
+aivoni alentamahan!
+Ohrina oluet meillä,
+makujuomat maltahina,
+leipomatta vehnäleivät,
+lihakeitot keittämättä.
+Oisit yötä ennen tullut
+taikka päiveä jälestä."
+Siinä lieto Lemminkäinen
+murti suuta, väänti päätä,
+murti mustoa haventa.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Jop' on täällä syömät syöty,
+häät juotu, piot pi'etty,
+oluet osin jaeltu,
+me'et miehin mittaeltu,
+kannut kannettu kokohon,
+tuopit roukkoihin rovittu!
+"Oi sie Pohjolan emäntä,
+Pimentolan pitkähammas!
+Pi'it häät häjyn tavalla,
+kutsut koiran kunnialla.
+Leipoelit leivät suuret,
+panit ohraiset oluet,
+laitoit kutsut kuusianne,
+anojat yheksiänne:
+kutsuit kurjat, kutsuit köyhät,
+kutsuit ruojat, kutsuit roistot,
+kaikki hoikat huonemiehet,
+kaitakauhtanat kasakat;
+muun on kutsuit kaiken kansan
+- minun heitit kutsumatta!
+"Mintähen tämä minulle
+omistani ohristani?
+Muut ne kantoi kauhasilla,
+muut ne tiiskinä tiputti,
+minä määrin mätkäelin,
+puolikkoisin putkaelin
+omiani ohriani,
+kylvämiäni jyviä.
+"En nyt liene Lemminkäinen,
+en vieras hyvän-niminen,
+kun ei tuotane olutta,
+pantane pata tulelle,
+keittoa pa'an sisähän,
+leiviskä sianlihoa,
+syöäkseni, juoakseni
+päähän matkan päästyäni."
+Ilpotar, hyvä emäntä,
+hänpä tuon sanoiksi virkki:
+"Ohoh piika pikkarainen,
+orjani alinomainen!
+Pane keittoa patahan,
+tuo olutta vierahalle!"
+Tyttö pieni, tyhjä lapsi,
+pahin astian pesijä,
+lusikkojen luutustaja,
+kapustojen kaapustaja
+pani keittoa patahan:
+luut lihoista, päät kaloista,
+vanhat naatit naurihista,
+kuoret leivistä kovista.
+Toi siitä olutta tuopin,
+kannun kaljoa pahinta
+juoa lieto Lemminkäisen,
+appoa halun-alaisen.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Tokko lie sinussa miestä,
+juojoa tämän oluen,
+tämän kannun kaatajata?"
+Lemminkäinen, lieto poika,
+katsoi tuosta tuoppihinsa:
+toukka on tuopin pohjukassa,
+käärmehiä keskimailla;
+äärillä maot mateli,
+sisiliskot liuahteli.
+Sanoi lieto Lemminkäinen,
+kauahutti Kaukomieli:
+"Tuopin tuojat Tuonelahan,
+kannun kantajat Manalle
+ennen kuun ylenemistä,
+tämän päivän päätymistä!"
+Siitä tuon sanoiksi virkki:
+"Oh sinä olut katala!
+Jo nyt jou'uit joutavihin,
+jou'uit joutavan jälille!
+Olut suuhun juotanehe,
+ruhkat maahan luotanehe
+sormella nimettömällä,
+vasemmalla peukalolla!"
+Tapasip' on taskuhunsa,
+kulki kukkaroisehensa.
+Otti ongen taskustansa,
+väkärauan väskystänsä,
+tuonp' on tunki tuoppihinsa,
+alkoi onkia olutta:
+maot puuttui onkehensa,
+väkähänsä kyyt vihaiset.
+Sa'an nosti sammakoita,
+tuhat mustia matoja,
+loi ne maahan maan hyviksi,
+kaikki laski lattialle;
+veti veitsensä terävän,
+tuon on tuiman tuppirauan,
+sillä silpoi päät maoilta,
+katkoi kaulat käärmehiltä
+- joi oluen onneksensa,
+me'en mustan mieliksensä.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"En mä liene lempivieras,
+kun ei tuotane olutta,
+parempata juotavata
+varavammalla käellä,
+suuremmalla astialla,
+tahi ei oinasta isetä,
+suurta sonnia tapeta,
+härkeä tupahan tuoa,
+sorkkasäärtä huonehesen."
+Itse Pohjolan isäntä
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Mitä sie tulitki tänne,
+ken sinua koolle kutsui?"
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Korea kutsuttu vieras,
+koreampi kutsumatoin.
+Kuules, poika pohjolaisen,
+itse Pohjolan isäntä!
+Anna ostoa olutta,
+juomoa rahan-alaista!"
+Tuopa Pohjolan isäntä
+tuosta suuttui ja syäntyi,
+kovin suuttui ja vihastui.
+Lauloi lammin lattialle
+Lemminkäisellen etehen.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Tuoss' on joki juoaksesi,
+lampi laikutellaksesi."
+Mitä huoli Lemminkäinen!
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"En ole vaimojen vasikka
+enkä härkä hännällinen
+juomahan jokivesiä,
+lampivettä lakkimahan."
+Itse loihe loitsimahan,
+laikahtihe laulamahan.
+Lauloi sonnin lattialle,
+härän suuren, kultasarven:
+sepä lammin laikkaeli,
+joi jokosen onneksensa.
+Pohjolainen, pitkä poika,
+suen suustansa sukesi;
+senpä lauloi lattialle
+surmaksi lihavan sonnin.
+Lemminkäinen, lieto poika,
+lauloi valkean jäniksen
+lattialle hyppimähän
+sen sutosen suun e'essä.
+Pohjolainen, pitkä poika,
+lauloi koiran koukkuleuan
+tuon jäniksen tappamahan,
+kierosilmän kiskomahan.
+Lemminkäinen, lieto poika,
+lauloi orrellen oravan,
+orsilla kapahumahan,
+koiran tuota haukkumahan.
+Pohjolainen, pitkä poika,
+lauloi nää'än kultarinnan:
+näätä näppäsi oravan
+orren päässä istumasta.
+Lemminkäinen, lieto poika,
+lauloi ruskean reposen:
+se söi nää'än kultarinnan,
+karvan kaunihin kaotti.
+Pohjolainen, pitkä poika,
+kanan suustansa sukesi
+sillalla sipoamahan
+tuon reposen suun e'essä.
+Lemminkäinen, lieto poika,
+haukan suustansa sukesi,
+kieleltä käpeäkynnen:
+sepä kiskalti kanasen.
+Sanoi Pohjolan isäntä,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Ei tässä piot paranne,
+kun ei vierahat vähenne;
+talo työlle, vieras tielle
+hyvistäki juomingista!
+Lähe tästä, hiien heitto,
+luota kaiken ihmiskansan!
+Kotihisi, konna, koita,
+paha, maahasi pakene!"
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Ei miestä manaten saa'a,
+ei miestä pahempatana
+sijaltansa siirtymähän,
+paikalta pakenemahan."
+Silloin Pohjolan isäntä
+miekan seinältä sivalti,
+tempasi tuliteränsä.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Oi sie Ahti Saarelainen
+tahi kaunis Kaukomieli!
+Mitelkämme miekkojamme,
+katselkamme kalpojamme,
+minunko parempi miekka
+vainko Ahti Saarelaisen!"
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Mitä minun on miekastani,
+kun on luissa lohkiellut,
+pääkasuissa katkiellut!
+Vaan kuitenki kaikitenki,
+kun ei nuo piot paranne,
+mitelkämme, katselkamme,
+kumman miekka mieluhumpi!
+Eip' ennen minun isoni
+miekkamittoja varannut:
+pojastako polvi muuttui,
+lapsesta laji väheni!"
+Otti miekan, riisui rauan,
+tempasi tuliteräisen
+huotrasta huveksisesta,
+vyöstä vennon-selkäisestä.
+Mittelivät, katselivat
+noien miekkojen pituutta:
+olipa pikkuista pitempi
+miekka Pohjolan isännän,
+yhtä kynnen mustukaista,
+puolta sormuen niveltä.
+Sanoi Ahti Saarelainen,
+virkkoi kaunis Kaukomieli:
+"Sinunpa pitempi miekka:
+sinun eellä iskeminen."
+Siitä Pohjolan isäntä
+sivalteli, sieppaeli,
+tavoitteli, ei tavannut,
+Lemminkäistä päälakehen.
+Kerran ortehen osasi,
+kamanahan kapsahutti:
+orsi poikki otskahutti,
+kamana kaheksi lenti.
+Sanoi Ahti Saarelainen,
+virkkoi kaunis Kaukomieli:
+"Min teki pahoa orret,
+kamana tihua työtä,
+jotta orsia osoitat,
+kamanata kapsuttelet?
+"Kuule, poika pohjolaisen,
+itse Pohjolan isäntä!
+Tukela tora tuvassa,
+seikat akkojen seassa:
+tuvan uuen turmelemme,
+lattiat verin panemme.
+Käykämme ulos pihalle,
+ulos pellolle torahan,
+tanterelle tappelohon!
+Pihalla veret paremmat,
+kaunihimmat kartanolla,
+luontevaisemmat lumella."
+Mentihin ulos pihalle.
+Tavattihin lehmän talja,
+levitettihin pihalle
+senp' on päällä seistäksensä.
+Sanoi Ahti Saarelainen:
+"Kuulesta, sa Pohjan poika!
+Sinunpa pitempi miekka,
+sinun kalpa kauheampi
+- ehkä tuon on tarvinnetki,
+ennenkuin ero tulevi
+tahi kaula katkeavi - :
+iske päältä, Pohjan poika!"
+Iski päältä Pohjan poika.
+Iski kerran, iski toisen,
+kohta kolmasti rapasi;
+eipä oike'in osoita,
+lipaise lihoakana,
+ota ei orvaskettuana.
+Sanoi Ahti Saarelainen,
+virkkoi kaunis Kaukomieli:
+"Annapas minäki koitan,
+jo se on vuoroni minunki!"
+Tuopa Pohjolan isäntä
+ei tuosta totella ollut:
+yhä iski, ei epäillyt,
+tarkoitteli, ei tavannut.
+Tulta tuiski tuima rauta,
+terä varsin valkeata
+käessä lieto Lemminkäisen;
+läksi loiste loitommaksi,
+vasten kauloa valahti
+tuon on pojan pohjolaisen.
+Sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Ohoh Pohjolan isäntä!
+Niinp' on kaulasi, katalan,
+kuni koite ruskeana!"
+Tuopa poika pohjolaisen,
+itse Pohjolan isäntä,
+sinne siirti silmiänsä
+pä'in kauloa omoa.
+Tuop' on lieto Lemminkäinen
+siinä lyöä silpahutti,
+iski miestä miekallansa,
+kavahutti kalvallansa.
+Löip' on kerran luimahutti:
+laski pään on päältä olka,
+kallon kaulalta sivalti;
+vei kuin naatin naurihista
+tahikka tähkän olesta,
+evän kaikesta kalasta.
+Päähyt pyörähti pihalle,
+miehen kallo kartanolle,
+kuni nuolen noutaessa
+puusta koppelo putosi.
+Sata oli seivästä mäellä,
+tuhat pystössä pihalla,
+saoin päitä seipähissä.
+Yks' on seiväs ilman päättä:
+tuop' on lieto Lemminkäinen
+otti pään pojan pätöisen,
+kantoi kallon kartanolta
+senki seipähän nenähän.
+Siitä Ahti Saarelainen,
+tuo on kaunis Kaukomieli,
+tupahan palattuansa
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Tuo vettä, vihainen piika,
+käsiäni pestäkseni
+veristä pahan isännän,
+häjyn miehen hurmehista!"
+Pohjan akka syännyksenti,
+syännyksenti, suutuksenti.
+Lauloi miestä miekallista,
+asehellista urosta,
+saa miestä miekallista,
+tuhat kalvan kantajata
+pään varalle Lemminkäisen,
+Kaukomielen kaulan päälle.
+Jo aika tosin tulevi,
+päivä liitolle lipuvi,
+toki käypi tuskemmaksi,
+läylemmäksi lankeavi
+asuskella Ahti poian,
+Lemminkäisen leyhytellä
+noissa Pohjolan pioissa,
+salajoukon juomingissa.
+
+
+
+  Kahdeksaskolmatta runo
+
+
+Jo nyt Ahti Saarelainen,
+itse lieto Lemminkäinen,
+pistäiksen on piilemähän,
+painaikse pakenemahan
+pimeästä Pohjolasta,
+sangasta Saran talosta.
+Läksi tuiskuna tuvasta,
+savuna pihalle saapi
+pakohon pahoja töitä,
+pillojansa piilemähän.
+Niin pihalle tultuansa
+katseleikse, käänteleikse,
+etsi entistä oritta.
+Näe ei entistä oroa:
+näki paaen pellon päässä,
+pajupehkon pientarella.
+Mikäs neuvoksi tulevi,
+mikä neuvon antajaksi,
+ettei pää pahoin menisi,
+tukka turhi'in tulisi,
+hivus hieno lankeaisi
+näillä Pohjolan pihoilla?
+Jo kumu kylästä kuului,
+tomu toisista taloista,
+välkytys kylän väliltä,
+silmän isku ikkunoilta.
+Tuossa lieto Lemminkäisen,
+tuon on Ahti Saarelaisen,
+täytyi toisiksi ruveta,
+piti muiksi muutellaita.
+Kokkona ylös kohosi,
+tahtoi nousta taivahalle:
+päivä poltti poskipäitä,
+kuuhut kulmia valaisi.
+Siinä lieto Lemminkäinen
+Ukkoa rukoelevi:
+"Oi Ukko, hyvä Jumala,
+mies on tarkka taivahinen,
+jymypilvien pitäjä,
+hattarojen hallitsija!
+Laaipa utuinen ilma,
+luopa pilvi pikkarainen,
+jonka suojassa menisin,
+kotihini koitteleisin
+luoksi ehtoisen emoni,
+tykö valtavanhempani!"
+Lenteä lekuttelevi,
+katsoi kerran jälkehensä:
+keksi harmoan havukan
+- sen silmät paloi tulena
+kuni pojan pohjolaisen,
+Pohjan entisen isännän.
+Sanoi harmoa havukka:
+"Ohoh Ahti veikkoseni!
+Muistatko muinaista sotoa,
+tasapäätä tappeloa?"
+Sanoi Ahti Saarelainen,
+virkkoi kaunis Kaukomieli:
+"Havukkani, lintuseni!
+Käännäite kohin kotia!
+Sano tuonne tultuasi
+pimeähän Pohjolahan:
+'Kova on kokko kourin saa'a,
+kynälintu kynsin syöä.'"
+Jo kohta kotihin joutui
+luoksi ehtoisen emonsa
+suulla surkeannäöllä,
+syämellä synkeällä.
+Emo vastahan tulevi
+kulkiessansa kujoa,
+aitoviertä astuessa.
+Ennätti emo kysyä:
+"Poikueni, nuorempani,
+lapseni, vakavampani!
+Mit' olet pahoilla mielin
+Pohjolasta tullessasi?
+Onko sarkoin vaarrettuna
+noissa Pohjolan pioissa?
+Jos on sarkoin vaarrettuna,
+saat sinä paremman sarkan,
+taattosi soasta saaman,
+tavoittaman tappelosta."
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Oi emoni, kantajani!
+Ken mun sarkoin vaarteleisi!
+Itse vaartaisin isännät,
+vaartaisin sata urosta,
+tuhat miestä tunnustaisin."
+Sanoi äiti Lemminkäisen:
+"Mit' olet pahoilla mielin?
+Oletko voitettu orihin,
+herjattu hevosen varsoin?
+Jos olet voitettu orihin,
+ostaos ori parempi
+ison saamilla eloilla,
+vanhemman varustamilla!"
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Oi emoni, kantajani!
+Ken mun herjaisi hevosin
+eli varsoin voitteleisi!
+Itse herjaisin isännät,
+voittaisin oron ajajat,
+miehet vankat varsoinensa,
+urohot orihinensa."
+Sanoi äiti Lemminkäisen:
+"Mit' olet pahoilla mielin,
+kuta synke'in syämin
+Pohjolasta tultuasi?
+Oletko naisin naurettuna
+eli piioin pilkattuna?
+Jos olet naisin naurettuna
+eli piioin pilkattuna,
+toiset toiste pilkatahan,
+naiset vasta nauretahan."
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Oi emoni, kantajani!
+Ken mun naisin naurattaisi
+eli piioin pilkkoaisi!
+Itse nauraisin isännät,
+kaikki piiat pilkkoaisin,
+nauraisin sataki naista,
+tuhat muuta morsianta."
+Sanoi äiti Lemminkäisen:
+"Mi sinulla, poikueni?
+On sulle satunen saanut
+Pohjolassa käyessäsi,
+vainko liioin syötyäsi,
+syötyäsi, juotuasi
+olet öisillä sijoilla
+nähnyt outoja unia?"
+Silloin lieto Lemminkäinen
+sai tuossa sanoneheksi:
+"Akat noita arvelkohot
+öisiä unennäköjä!
+Muistan yölliset uneni,
+sen paremmin päivälliset.
+Oi emoni, vanha vaimo!
+Sääli säkkihin evästä,
+pane jauhot palttinahan,
+suolat riepuhun sovita!
+Pois tuli pojalle lähtö,
+matka maasta ottaminen,
+tästä kullasta ko'ista,
+kaunihista kartanosta:
+miehet miekkoja hiovat,
+kärestävät keihä'itä."
+Emo ennätti kysyä,
+vaivan nähnyt vaaitella:
+"Miksi miekkoja hiovat,
+kärestävät keihä'itä?"
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Siksi miekkoja hiovat,
+kärestävät keihä'itä:
+mun poloisen pään varalle,
+vasten kauloa katalan.
+Tuli työ, tapahtui seikka
+noilla Pohjolan pihoilla:
+tapoin pojan pohjolaisen,
+itsen Pohjolan isännän.
+Nousi Pohjola sotahan,
+takaturma tappelohon
+vasten vaivaista minua,
+yksinäisen ympärille."
+Emo tuon sanoiksi virkki,
+lausui vanhin lapsellensa:
+"Jo sanoin minä sinulle,
+jo vainen varoittelinki,
+yhä kielteä käkesin
+lähtemästä Pohjolahan.
+Mahoit olla oikeassa,
+eleä emon tuvilla,
+oman vanhemman varassa,
+kantajasi kartanossa,
+ei oisi sotoa saanut,
+tapahtunut tappeloa.
+"Kunne nyt, poikani poloinen,
+kunne, kannettu katala,
+lähet pillan piilentähän,
+työn pahan pakenentahan,
+ettei pää pahoin menisi,
+kaula kaunis katkeaisi,
+tukka turhi'in tulisi,
+hivus hieno lankeaisi?"
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"En tieä sitä sijoa,
+kunne painuisin pakohon
+pillojani piilemähän.
+Oi emoni, kantajani!
+Kunne käsket piilemähän?"
+Sanoi äiti Lemminkäisen,
+itse lausui, noin nimesi:
+"En mä tieä, kunne käsken,
+kunne käsken ja kehoitan.
+Menet männyksi mäelle,
+katajaksi kankahalle,
+tuho sielläki tulevi,
+kova onni kohtoavi:
+use'in mäkinen mänty
+pärepuiksi leikatahan,
+usei'in kataja kangas
+seipähiksi karsitahan.
+"Nouset koivuksi norolle
+tahikka lehtohon lepäksi,
+tuho sielläki tulisi,
+kova onni kohti saisi:
+use'in noroinen koivu
+pinopuiksi pilkotahan,
+use'in lepikkölehto
+hakatahan halmeheksi.
+"Menet marjaksi mäelle,
+puolukaksi kankahalle,
+näille maille mansikoiksi,
+mustikoiksi muille maille,
+tuho sielläki tulisi,
+kova onni kohtoaisi:
+noppisivat nuoret neiet,
+tinarinnat riipisivät.
+"Mene hauiksi merehen,
+siiaksi silajokehen,
+tuho sielläki tulisi,
+kova loppu loukahtaisi:
+mies nuori, noentolainen,
+veisi verkkonsa vesille,
+nuoret nuotalla vetäisi,
+vanhat saisi verkollansa.
+"Menet metsähän sueksi,
+korpimaille kontioksi,
+tuho sielläki tulisi,
+kova onni kohtoaisi:
+mies nuori, noen näköinen,
+kärestäisi keihä'änsä
+surmataksensa sutoset,
+metsän karhut kaataksensa."
+Silloin lieto Lemminkäinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Itse tieän ilke'immät,
+paikat arvoan pahimmat,
+kussa surma suin pitäisi,
+kova loppu loukahtaisi.
+Oi emo, elättäjäni,
+maammo, maion-antajani!
+Kunne käsket piilemähän,
+kunne käsket ja kehoitat?
+Aivan on surma suun e'essä,
+paha päivä parran päällä,
+yksi päivä miehen päätä,
+tuskin täytehen sitänä."
+Silloin äiti Lemminkäisen
+itse virkki, noin nimesi:
+"Sanon ma hyvänki paikan,
+ani armahan nimitän,
+missä piillä pillomuksen,
+paeta pahan-alaisen:
+muistan maata pikkuruisen,
+tieän paikkoa palasen,
+syömätöintä, lyömätöintä,
+miekan miehen käymätöintä.
+Sie vanno valat ikuiset,
+valehettomat, vakaiset,
+kuunna, kymmennä kesänä
+et sotia käyäksesi
+hopeankana halulla
+tahi kullan tarpehella!"
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Vannon mie valat vakaiset,
+en kesänä ensimäisnä,
+tok' en vielä toisnakana
+saa'a suurihin sotihin,
+noihin miekan melskehisin.
+Viel' on haavat hartioissa,
+syvät reiät ryntähissä
+entisistäkin iloista,
+mennehistä melskehistä
+suurilla sotamä'illä,
+miesten tappotanterilla."
+Silloin äiti Lemminkäisen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Otapa isosi pursi,
+lähe tuonne piilemähän
+ylitse meren yheksän,
+meri-puolen kymmenettä,
+saarehen selällisehen,
+luotohon merellisehen!
+Siell' ennen isosi piili,
+sekä piili jotta säilyi
+suurina sotakesinä,
+vainovuosina kovina;
+hyvä oli siellä ollaksensa,
+armas aikaellaksensa.
+Siellä piile vuosi, toinen,
+käy kotihin kolmannella
+tutuille ison tuville,
+vanhempasi valkamoille!"
+
+
+
+  Yhdeksäskolmatta runo
+
+
+Lemminkäinen, lieto poika,
+itse kaunis Kaukomieli,
+saapi säkkihin evästä,
+kesävoita vakkahansa,
+vuoeksensa voita syöä,
+toiseksi sianlihoa.
+Siitä läksi piilemähän,
+sekä läksi jotta joutui.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Jo lähenki, jo pakenen
+koko kolmeksi kesäksi,
+viitiseksi vuotoseksi.
+Heitän maat matojen syöä,
+lehot ilvesten levätä,
+pellot peuran piehtaroia,
+ahot hanhien asua.
+"Hyvästi, hyvä emoni!
+Kun tulevi Pohjan kansa,
+Pimentolan pitkä joukko
+päätäni kyselemähän,
+sanopa samonneheksi,
+minun täältä menneheksi
+saman kasken kaattuani,
+joka jo on leikattuna!"
+Vetäisi venon vesille,
+laski laivan lainehille
+teräksisiltä teloilta,
+vaskisilta valkamoilta.
+Veti puuhun purjehia,
+vaattehia varpapuuhun;
+itse istuvi perähän,
+laaittihe laskemahan
+kokan koivuisen nojahan,
+melan vartevan varahan.
+Sanan virkkoi, noin nimesi,
+itse lausui ja pakisi:
+"Puhu, tuuli, purjehesen,
+ahava, aja alusta!
+Anna juosta puisen purren,
+mennä mäntyisen venehen
+saarelle sanattomalle,
+niemelle nimettömälle!"
+Tuuli tuuitti venoista,
+meren tyrsky työnnytteli
+selviä selän vesiä,
+ulapoita auke'ita;
+tuuitteli kuuta kaksi,
+kuun on kohta kolmannenki.
+Tuossa istui niemen neiet
+rannalla meren sinisen;
+katselevat, käänteleivät,
+silmät päin sinistä merta.
+Kenpä vuotti veljeänsä,
+toivoi taattonsa tulevan;
+sepä vasta varsin vuotti,
+joka vuotti sulhoansa.
+Kaukoa näkyvi Kauko,
+Kaukon laiva loitompata:
+on kuin pieni pilven lonka
+veen ja taivahan välillä.
+Niemen neiet arvelevat,
+saaren impyet sanovat:
+"Mipä tuo merellä outo,
+kupa kumma lainehilla?
+Kun ollet omainen laiva,
+saaren pursi purjeniekka,
+niin kohin kotia käänny,
+vasten saaren valkamoita:
+saisimme sanomat kuulla,
+viestit mailta vierahilta,
+rauhassako rantakansat
+vainko vainossa elävät."
+Tuuli purjetta punovi,
+aalto laivoa ajeli.
+Pian lieto Lemminkäinen
+luotti purren luotoselle,
+laski laivan saaren päähän,
+saaren niemyen nenähän.
+Sanoi tuonne saatuansa,
+tutkaeli tultuansa:
+"Onko saarella sijoa,
+maata saaren manterella
+veteä venettä maalle,
+purtta kuivalle kumota?"
+Saaren impyet sanovat,
+niemen neiet vastoavat:
+"Onpa saarella sijoa,
+maata saaren manterella
+veteä venettä maalle,
+purtta kuivalle kumota:
+tääll' on valkamat varavat,
+rannat täynnänsä teloja,
+jos saisit saoin venehin,
+tulisit tuhansin pursin."
+Siitä lieto Lemminkäinen
+veälti venehen maalle,
+purren puisille teloille.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Onko saarella tiloa,
+maata saaren manterella
+piillä miehen pienekkäisen,
+paeta vähäväkisen
+suurista sotajymyistä,
+terän miekan melskehistä?"
+Saaren impyet sanovat,
+niemen neiet vastoavat:
+"Onpa saarella tiloa,
+maata saaren manterella
+piillä miehen pienekkäisen,
+paeta vähäväkisen:
+liiat meill' on linnat täällä,
+kalhot kartanot asua,
+jos saisi sa'an urosta,
+tulisi tuhannen miestä."
+Siitä lieto Lemminkäinen
+sanan virkki, noin nimesi:
+"Onko saarella tiloa,
+maata saaren manterella,
+pieni kolkka koivikkoa
+ja murunen muuta maata
+minun kaski kaatakseni,
+hyvä huuhta raatakseni?"
+Saaren impyet sanovat,
+niemen neiet vastoavat:
+"Ei ole saarella tiloa,
+maata saaren manterella
+yhtä selkäsi sijoa,
+maata karpion aloa
+sinun kaski kaataksesi,
+hyvä huuhta raataksesi:
+saaren maat saroin jaettu,
+pellot pirstoin mittaeltu,
+aholoista arpa lyöty,
+nurmista keräjät käyty."
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+kysyi kaunis Kaukomieli:
+"Onko saarella sijoa,
+maata saaren manterella
+minun laulut laulellani,
+pitkät virret vieretellä?
+Sanat suussani sulavat,
+ikenilläni itävät."
+Saaren impyet sanovat,
+niemen neiet vastoavat:
+"Onpa saarella sijoa,
+maata saaren manterella
+sinun laulut laulellasi,
+hyvät virret vieretellä,
+lehot leikki lyöäksesi,
+tanner tanhuellaksesi."
+Siitä lieto Lemminkäinen
+jopa loihe laulamahan.
+Lauloi pihlajat pihoille,
+tammet keskitanhu'ille,
+tammelle tasaiset oksat,
+joka oksallen omenan,
+omenalle kultapyörän,
+kultapyörälle käkösen:
+kun käki kukahtelevi,
+kulta suusta kuohahtavi,
+vaski leuoilta valuvi,
+hopea hohahtelevi
+kultaiselle kunnahalle,
+hope'iselle mäelle.
+Vielä lauloi Lemminkäinen,
+vielä lauloi ja saneli,
+lauloi hiekat helmilöiksi,
+kivet kaikki kiiltäviksi,
+puut kaikki punertaviksi,
+kukat kullankarvaisiksi.
+Siitä lauloi Lemminkäinen,
+lauloi kaivon kartanolle,
+kultakannen kaivon päälle,
+kultakapan kannen päälle,
+josta veikot vettä juovat,
+siskot silmiä pesevät.
+Lauloi lammin tanterelle,
+lampihin siniset sorsat,
+kulmat kulta, pää hopea,
+kaikki varpahat vasesta.
+Imehtivät immet saaren,
+niemen neiet kummeksivat
+Lemminkäisen laulantoa,
+urohon osoantoa.
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Laulaisin hyvänki virren,
+kaunihinki kaikuttaisin,
+kun oisin katoksen alla,
+päässä pitkän pintapöyän.
+Kun ei täytyne tupoa,
+lainattane lattiata,
+jo puran sanat salolle,
+kaa'an virret viiakkohon."
+Saaren impyet sanovat,
+niemen neiet arvelevat:
+"On meillä tupia tulla,
+kalhot kartanot asua,
+vieä virtesi vilusta,
+sanat saa'a ulkoisesta."
+Siitä lieto Lemminkäinen
+heti tultua tupahan
+lauloi tuopit tuonnempata
+päähän pitkän pintapöyän,
+tuopit täytehen olutta,
+kannut kaunihit simoa,
+va'it varpelaitehille,
+kupit kukkurakuvulle:
+olipa olutta tuopit,
+mettä kannut kannettuna,
+voita pantuna varalle
+ja siihen sianlihoa
+syöä lieto Lemminkäisen,
+Kaukomielen mielitellä.
+Kovin on korea Kauko:
+eipä syömähän rupea
+veitsettä hopeapäättä,
+kuraksetta kultaisetta.
+Sai veitsen hopeapäisen,
+lauloi kultaisen kuraksen;
+siitä syöpi kylliksensä,
+joi olutta onneksensa.
+Siitä lieto Lemminkäinen
+käveli kyliä myöten
+saaren impien ilossa,
+kassapäien kauneussa.
+Kunnepäin on päätä käänti,
+siinä suuta suihkatahan,
+kunne kättänsä ojenti,
+siinä kättä käpsätähän.
+Kävi öillä öitsimässä,
+pime'illä pilkkoisilla.
+Ei ollut sitä kyleä,
+kuss' ei kymmenen taloa,
+eik' ollut sitä taloa,
+kuss' ei kymmenen tytärtä,
+eikäpä sitä tytärtä,
+ei sitä emosen lasta,
+kunk' ei vierehen venynyt,
+käsivartta vaivutellut.
+Tuhat tunsi morsianta,
+sa'an leskiä lepäsi.
+Kaht' ei ollut kymmenessä,
+kolmea koko sa'assa
+piikoa pitämätöintä,
+leskeä lepäämätöintä.
+Niinpä lieto Lemminkäinen
+eleä nutustelevi
+koko kolmisen keseä
+saaren suurissa kylissä;
+ihastutti saaren immet,
+kaikki lesketki lepytti.
+Jäi yksi lepyttämättä,
+yksi vanha impi rukka.
+Se on päässä pitkän niemen,
+kymmenennessä kylässä.
+Jo oli matka mielessänsä
+lähteä omille maille.
+Tuli vanha impi rukka,
+itse noin sanoiksi virkki:
+"Kauko rukka, miesi kaunis!
+Kun et muistane minua,
+annan täältä mennessäsi
+juosta purtesi kivehen."
+Ei kuullut kukotta nousta,
+kanan lapsetta karata
+senki impyen ilohon,
+naisen raukan naurantahan.
+Niin päivänä muutamana,
+iltana moniahana
+laati liiton noustaksensa
+ennen kuuta, kukkoaki.
+Nousi ennen liittoansa,
+ennen ehtoaikoansa.
+Läksi kohta kulkemahan,
+kylitse vaeltamahan
+senki impyen ilohon,
+naisen raukan naurantahan.
+Yöllä yksin käyessänsä,
+kulkiessansa kylitse
+tuonne niemen pitkän päähän,
+kymmenentehen kylähän,
+ei nähnyt sitä taloa,
+kuss' ei kolmea kotoa,
+ei nähnyt sitä kotoa,
+kuss' ei kolmea urosta,
+ei nähnyt sitä urosta,
+ku ei miekkoa hionut,
+tapparata tahkaellut
+pään varalle Lemminkäisen.
+Silloin lieto Lemminkäinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Voi, päivyinen päivä nousi,
+armas aurinko kohosi
+mun, pojan poloisen, päälle,
+päälle kaulani katalan!
+Lempoko yhen urohon
+sovissansa suojelevi,
+vaipoissansa varjelevi,
+kaavuissansa kaitselevi
+päälle saaessa satojen,
+tuhansien tunkiessa!"
+Jäi neiet syliämättä,
+sylityt haloamatta.
+Jo vieri veneteloille
+luoksi purtensa poloinen:
+purs' on poltettu poroksi,
+kypeniksi kyyetelty!
+Jo tunsi tuhon tulevan,
+hätäpäivän päälle saavan.
+Alkoi veisteä venettä,
+uutta purtta puuhaella.
+Puita puuttui purren seppä,
+lautoja venon tekijä.
+Saapi puuta pikkuruisen,
+lautoa ani vähäisen:
+viisi värttinän murua,
+kuusi tainnan taittumoa.
+Siitä veistävi venosen,
+uuen purren puuhoavi.
+Teki tieolla venettä,
+tietoisilla tehtahilla;
+iski kerran: läksi laita,
+iski toisen: syntyi toinen,
+iski kerran kolmannenki:
+siitä sai koko venonen.
+Jo työnti venon vesille,
+laski laivan lainehille.
+Sanan virkki, noin nimesi,
+itse lausui ja pakisi:
+"Kupliksi, veno, vesille,
+lumpehiksi lainehille!
+Kokko, kolme sulkoasi,
+kokko, kolme, kaarne, kaksi
+varaksi vähän venehen,
+pahan purren parraspuuksi!"
+Astaiksen aluksehensa,
+vierähti venon perähän,
+alla päin, pahoilla mielin,
+kaiken kallella kypärin,
+kun ei saanut öitä olla
+eikä päiviä elellä
+saaren impien iloissa,
+kassapäien karkeloissa.
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Pois tuli pojalle lähtö,
+matkansa majoilta näiltä,
+näistä impien iloista,
+kaunokaisten karkeloista.
+Vaan toki lähettyäni,
+minun täältä mentyäni
+eipä impyet iloinne,
+kassapäät ei kalketelle
+näillä tuhmilla tuvilla,
+kataloilla kartanoilla."
+Jopa itki saaren immet,
+niemen neiet vaikeroitsi:
+"Mitä läksit, Lemminkäinen,
+urkenit, urosten sulho?
+Läksitkö piikojen pyhyyttä
+vainko vaimojen vähyyttä?"
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Lähe en piikojen pyhyyttä
+enkä vaimojen vähyyttä:
+saisin jos sataki naista,
+tuhat piikoa pi'ellä.
+Sitä läksin, Lemminkäinen,
+urkenin, urosten sulho,
+kun tuli kova ikävä,
+ikävä omia maita,
+oman maani mansikoita,
+oman vaaran vaapukoita,
+oman niemen neitosia,
+oman kartanon kanoja."
+Siitä lieto Lemminkäinen
+laski laivansa ulomma.
+Tuli tuuli, tuon puhalti,
+tuli aalto, tuon ajeli
+selälle meren sinisen,
+ulapalle aukealle.
+Jäivät raukat rannikolle,
+vienoiset vesikivelle,
+saaren immet itkemähän,
+kultaiset kujertamahan.
+Sini itki saaren immet,
+niemen neiet voikerrehti,
+kuni purjepuu näkyvi,
+rautahankki haimentavi.
+Ei he itke purjepuuta,
+rautahankkia haloa:
+itki purjepuun alaista,
+hankkinuoran haltijata.
+Itse itki Lemminkäinen,
+sini itki ja sureksi,
+kuni saaren maat näkyvi,
+saaren harjut haimentavi.
+Ei hän itke saaren maita,
+saaren harjuja haloa:
+itki saaren impy'itä,
+noita harjun hanhosia.
+Siitä lieto Lemminkäinen
+laskevi sinistä merta.
+Laski päivän, laski toisen.
+Päivälläpä kolmannella
+nousi tuuli tuulemahan,
+ilman ranta riehkumahan,
+suuri tuuli luotehinen,
+kova tuuli koillistuuli:
+otti laian, otti toisen,
+vikelti koko venehen.
+Siitä lieto Lemminkäinen
+kääntihe käsin vetehen,
+läksi sormin soutamahan,
+jaloilla meloamahan.
+Uituansa yön ja päivän,
+melke'in melattuansa
+näki pilven pikkuruisen,
+pilven longan luotehessa.
+Sepä maaksi muuttelihe,
+niemeksi panettelihe.
+Nousi niemelle talohon.
+Löyti emännän leipomassa,
+tyttäret taputtamassa:
+"Oi on ehtoinen emäntä!
+Kunpa nälkäni näkisit,
+asiani arvoaisit,
+juosten aittahan menisit,
+tuiskuna oluttupahan;
+toisit tuoppisen olutta,
+sirusen sianlihoa,
+sen panisit paistumahan,
+vuolaisisit voita päälle
+syöä miehen uupunehen,
+juoa uinehen urohon.
+Jo olen uinut yöt ja päivät
+meren aavan aaltoloita,
+joka tuuli turvanani,
+meren aallot armonani."
+Tuopa ehtoinen emäntä
+meni aittahan mäelle,
+vuoli voita aittasesta,
+sirusen sianlihoa;
+sen panevi paistumahan
+syöä miehen nälkähisen,
+tuopi tuopilla olutta
+juoa uinehen urohon.
+Antoi siitä uuen purren,
+varsin valmihin venehen,
+mennä miehen muille maille,
+kulkea kotiperille.
+Siitä lieto Lemminkäinen,
+päästyä kotiperille,
+tunsi maat on, tunsi rannat,
+sekä saaret jotta salmet,
+tunsi vanhat valkamansa,
+entiset elosijansa;
+mäet tunsi mäntyinensä,
+kummut kaikki kuusinensa
+- ei tunne tuvan aloa,
+seinän seisontasijoa:
+jo tuossa tuvan sijalla
+nuori tuomikko tohisi,
+männikkö tupamäellä,
+katajikko kaivotiellä!
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Tuoss' on lehto, jossa liikuin,
+kivet tuossa, joilla kiikuin,
+tuossa nurmet nukkeroimat,
+pientarehet piehtaroimat.
+Mikä vei tutut tupani,
+kuka kaunihit katokset?
+Tupa on poltettu poroksi,
+tuuli tuhkat korjannunna!"
+Loihe siitä itkemähän;
+itki päivän, itki toisen.
+Ei hän itkenyt tupoa
+eikä aittoa halannut:
+itki tuttua tuvassa,
+aitallista armastansa.
+Linnun lentävän näkevi,
+kokkolinnun liitelevän.
+Sai tuolta kyselemähän:
+"Oi sie kokko, lintuseni!
+Etkö saattaisi sanoa,
+miss' on entinen emoni,
+missä kaunis kantajani,
+ihana imettäjäni?"
+Ei kokko mitänä muista
+eikä tunne tuhma lintu:
+kokko tiesi kuolleheksi
+ja kaarne kaonneheksi,
+miekalla menetetyksi,
+tapetuksi tapparalla.
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Ohoh kaunis kantajani,
+ihana imettäjäni!
+Jo olet kuollut, kantajani,
+mennyt, ehtoinen emoni,
+liha mullaksi lahonnut,
+kuuset päälle kasvanehet,
+katajaiset kantapäihin,
+pajut sormien nenähän!
+"Kostohon minäki koito,
+kostoksi, kovaosainen,
+mittaelin miekkoani,
+kannoin kaunista asetta
+noilla Pohjolan pihoilla,
+Pimentolan pientarilla
+- surmaksi oman sukuni,
+kateheksi kantajani!"
+Katseleikse, käänteleikse:
+näki jälkeä hitusen,
+ruohossa rutistunutta,
+kanervassa katkennutta.
+Läksi tietä tietämähän,
+ojelvoista oppimahan.
+Tiehyt metsähän vetävi,
+ojelvoinen ottelevi.
+Vieri siitä virstan, toisen,
+pakeni palasen maata
+salon synkimmän sisähän,
+korven kolkan kainalohon.
+Näkevi salaisen saunan,
+piilopirtin pikkaraisen
+kahen kallion lomassa,
+kolmen kuusen kulman alla
+- siellä ehtoisen emonsa,
+tuon on valtavanhempansa.
+Siinä lieto Lemminkäinen
+ihastui ikihyväksi.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Ohoh äiti armahani,
+oi emo, elättäjäni!
+Viel' olet, emo, elossa,
+vanhempani, valvehella,
+kun jo luulin kuolleheksi,
+kaiketi kaonneheksi,
+miekalla menetetyksi,
+keihä'ällä keksityksi!
+Itkin pois ihanat silmät,
+kasvon kaunihin kaotin."
+Sanoi äiti Lemminkäisen:
+"Viel' olen toki elossa,
+vaikkapa piti paeta,
+pistäitäni piilosalle
+tänne synkkähän salohon,
+korven kolkan kainalohon.
+Suori Pohjola sotoa,
+takajoukko tappeloa
+vasten vaivaista sinua
+ja kohti kovaosaista:
+poltti huonehet poroksi,
+kaikki kaatoi kartanomme."
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Oi emoni, kantajani!
+Ellös olko milläkänä,
+milläkänä, tuollakana!
+Tuvat uuet tehtänehe,
+paremmat osattanehe,
+Pohjola so'ittanehe,
+Lemmon kansa kaattanehe."
+Siitä äiti Lemminkäisen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Viikon viivyit, poikueni,
+kauan, Kaukoni, elelit
+noilla mailla vierahilla,
+aina ouoilla ovilla,
+niemellä nimettömällä,
+saarella sanattomalla."
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Hyvä oli siellä ollakseni,
+lempi liehaellakseni.
+Puut siellä punalle paistoi,
+puut punalle, maat sinelle,
+hopealle hongan oksat,
+kullalle kukat kanervan.
+Siell' oli mäet simaiset,
+kalliot kananmunaiset;
+mettä vuoti kuivat kuuset,
+maitoa mahot petäjät,
+aian nurkat voita lypsi,
+seipähät valoi olutta.
+"Hyvä oli siellä ollakseni,
+armas aikaellakseni.
+Siitä oli paha elämä,
+siitä outo ollakseni:
+pelkäsivät piikojansa,
+luulivat lutuksiansa,
+noita kehnon kellukoita,
+paholaisen pallukoita
+pahasti piteleväni,
+ylimäärin öitsiväni.
+Minä piilin piikasia,
+varoin vaimon tyttäriä,
+kuin susi sikoja piili,
+havukat kylän kanoja."
+
+
+
+  Kolmaskymmenes runo
+
+
+Ahti poika, aino poika,
+lieto poika Lemminkäinen
+aamulla ani varahin,
+aivan aika-huomenessa
+astuihen alusmajoille,
+läksi laivavalkamoille.
+Siinä itki puinen pursi,
+hanka rauta haikeroitsi:
+"Mi minusta laatimasta,
+kurjasta kuvoamasta!
+Ei Ahti sotia soua
+kuunna, kymmennä kesänä
+hopeankana halulla,
+kullankana tarpehella."
+Se on lieto Lemminkäinen
+iski purtta vanttuhulla,
+kirjasuulla kintahalla.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Elä huoli, hongan pinta,
+varpelaitainen, valita!
+Vielä saat sotia käyä,
+tappeloita tallustella:
+lienet täynnä soutajia
+päivän huomenen perästä."
+Astuvi emonsa luoksi,
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Et nyt itkene, emoni,
+valittane, vanhempani,
+jos menen johonkuhunki,
+suorime sotatiloille.
+Juohtui juoni mieleheni,
+tuuma aivohon osasi
+kaatakseni Pohjan kansa,
+kostoakseni katalat."
+Emo estellä käkesi,
+varoitteli vaimo vanha:
+"Ellös menkö, poikaseni,
+noihin Pohjolan sotihin!
+Siellä surmasi tulevi,
+kuolemasi kohtoavi."
+Mitä huoli Lemminkäinen!
+Toki mietti mennäksensä,
+lähteäksensä lupasi.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Mistä saisin miehen toisen,
+sekä miehen jotta miekan
+Ahille soan avuksi,
+liioin voivalle lisäksi?
+"Onpa Tiera tieossani,
+Kuura kuulemaisissani!
+Siitä saanen miehen toisen,
+sekä miehen jotta miekan
+Ahille soan avuksi,
+liioin voivalle lisäksi."
+Kulkevi kylitse tuonne,
+teitse Tieran kartanohon.
+Sanoi sinne saatuansa,
+toimitteli tultuansa:
+"Tieraseni, tiettyiseni,
+armaiseni, ainoiseni!
+Tokko muistat muinaistamme,
+entistä elämätämme,
+kun ennen kahen kävimme
+suurilla sotatiloilla?
+Ei ollut sitä kyleä,
+kuss' ei kymmenen taloa;
+ei ollut sitä taloa,
+kuss' ei kymmenen urosta;
+ei ollut sitä urosta
+eikä miestä melkeätä,
+kuta emme kaatanehet
+ja kahen kapistanehet."
+Iso päätyi ikkunassa
+keihäsvartta vuolemassa,
+emo aitan kynnyksellä
+kirnua kolistamassa,
+veljekset veräjän suussa
+laitioita laatimassa,
+sisarekset sillan päässä
+vaippoja vanuttamassa.
+Virkkoi iso ikkunasta,
+emo aitan kynnykseltä,
+veljekset veräjän suusta,
+sisarekset sillan päästä:
+"Ei Tiera sotahan joua,
+Tieran tuura tappelohon!
+Tiera on tehnyt kuulun kaupan,
+ikikaupan iskenynnä:
+vast' on nainut naisen nuoren,
+ottanut oman emännän;
+viel' on nännit näppimättä,
+rinnat riuahuttamatta."
+Tiera päätyi kiukahalla,
+Kuura uunin korvasella:
+jalan kenki kiukahalla,
+toisen pankon partahalla,
+veräjällä vyöteleikse,
+ulkona kävysteleikse.
+Tempoi Tiera keihä'änsä;
+ei ole keiho suuren suuri
+eikä keiho pienen pieni,
+keiho keskikertahinen:
+heponen sulalla seisoi,
+varsa vaapui lappealla,
+susi ulvoi suoverolla,
+karhu karjui naulan tiessä.
+Sylkytteli keihoansa,
+sylkytteli, nyrskytteli:
+sylen syöksi keihäsvartta
+peltohon saviperähän,
+nurmehen nukattomahan,
+maahan mättähättömähän.
+Työnti Tiera keihä'änsä
+Ahin keihojen keselle,
+sekä läksi jotta joutui
+Ahille soan avuksi.
+Siitä Ahti Saarelainen
+lykkäsi venon vesille
+kuni kyyn kulon-alaisen
+eli käärmehen elävän.
+Läksi luoen luotehesen
+tuolle Pohjolan merelle.
+Silloin Pohjolan emäntä
+Pakkasen pahan lähetti
+tuolle Pohjolan merelle,
+ulapalle aukealle.
+Itse tuon sanoiksi virkki,
+sekä käski jotta lausui:
+"Pakko poika pienokainen,
+oma kaunis kasvattini!
+Lähe tuonne, kunne käsken,
+kunne käsken ja kehoitan!
+Kylmä veitikän venonen,
+pursi lieto Lemminkäisen
+selvälle meren selälle,
+ulapalle aukealle!
+Kylmä itseki isäntä,
+jää'ä veitikkä vesille,
+jottei pääse päivinänsä,
+selviä sinä ikänä,
+kun en pääsne päästämähän,
+kerinne kehittämähän!"
+Pakkanen pahansukuinen
+ja poika pahantapainen
+läksi merta kylmämähän,
+aaltoja asettamahan.
+Jopa tuonne mennessänsä,
+maata matkaellessansa
+puut puri lehettömäksi,
+heinät helpehettömäksi.
+Sitte sinne saatuansa
+meren Pohjan partahalle,
+äärettömän äyrähälle,
+heti yönä ensimäisnä
+lahet kylmi, lammet kylmi,
+meren rannat rapsutteli;
+viel' ei merta kylmänynnä,
+aaltoja asettanunna.
+Pieni on peiponen selällä,
+västäräkki lainehilla:
+senki on kynnet kylmämättä,
+pää pieni palelematta.
+Äsken tuosta toisna yönä
+jopa suureksi sukeutui,
+heittihe hävyttömäksi,
+kovin kasvoi kauheaksi.
+Kylmi silloin täyen kylmän,
+väki pakkasen paleli:
+kylmi jäätä kyynäsvarren,
+satoi lunta sauvan varren,
+kylmi veitikän venehen,
+Ahin laivan lainehille.
+Aikoi kylmeä Ahinki,
+jääteä jalon urohon;
+jopa kynsiä kyseli,
+anoi alta varpahia.
+Siitä suuttui Lemminkäinen,
+siitä suuttui ja pahastui;
+tunki Pakkasen tulehen,
+työnti rautarauniohon.
+Käsin Pakkasen piteli,
+kovan ilman kouristeli.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Pakkanen, Puhurin poika,
+talven poika hyyelmöinen!
+Elä kylmä kynsiäni,
+vaai varpahuisiani
+eläkä koske korviani,
+elä päätäni palele!
+"Kyll' on sulla kylmämistä,
+paljoki palelemista
+ilman ihmisen ihotta,
+emon tuoman ruumihitta:
+kylmä soita, kylmä maita,
+kylmä kylmiä kiviä,
+palele vesipajuja,
+pane haavan pahkuroita,
+koivun kuoria kolota,
+närehiä näykkäele,
+elä ihmisen ihoa,
+karvoja kavon tekemän!
+"Kun et tuosta kyllin saane,
+kylmä muita kummempia!
+Kylmä kuumia kiviä,
+palavoita paateroita,
+rautaisia kallioita,
+vuoria teräksisiä,
+Vuoksen koskea kovoa,
+Imatrata ilkeätä,
+kurimuksen kulkun suuta,
+kinahmia kauheata!
+"Joko nyt sanon sukusi,
+kuuluttelen kunniasi?
+Tieänpä sinun sukusi,
+tieän kaiken kasvantasi:
+Pakkanen pajuilla syntyi,
+kova ilma koivikolla
+Pohjolan koan perässä,
+Pimentolan pirtin päässä
+ikiturmasta isosta,
+emosta epattomasta.
+"Kukas Pakkasen imetti,
+kovan ilman kostutteli,
+kun oli maammo maiotoinna,
+emonen utaretoinna?
+"Kyyhyt Pakkasen imetti,
+kyy imetti, käärme syötti
+nännillä nenättömillä,
+utarella uuttomalla;
+pohjaistuuli tuuitteli,
+vilu ilma viihytteli
+pahoilla pajupuroilla,
+here'illä hettehillä.
+"Sai poika pahantapainen,
+tuli turmion-alainen.
+Ei ollut nimeä vielä
+pojalla epäpäöllä.
+Pantihin nimi pahalle:
+pantihinpa Pakkaseksi.
+"Siitä aioilla ajeli,
+risukoissa ripsutteli;
+kesät heilui hettehissä,
+suurimmilla suon selillä;
+talvet mäiski männiköissä,
+pelmusi petäjiköissä,
+kolkkaeli koivikoissa,
+lepiköissä leyhkäeli.
+Kylmi puita ja pehuja,
+tasoitteli tanteria,
+puri puut lehettömäksi,
+kanervat kukittomaksi,
+pilvat hongista piristi,
+laski lastut mäntylöistä.
+"Joko nyt suureksi sukesit,
+ylenit ylen ehoksi,
+aioit kylmeä minua,
+kohotella korviani,
+alta jalkoja anella,
+päältä kynsiä kysellä?
+"Etp' on kylmäne minua,
+et pahoin palellekana!
+Tulen tungen sukkahani,
+kekälehet kenkähäni,
+hienot hiilet helmoihini,
+panun alle paulojeni,
+Pakkasen palelematta,
+kovan ilman koskematta.
+"Tuonne ma sinun manoan
+Pohjan pitkähän perähän.
+Sitte sinne tultuasi,
+kotihisi käytyäsi
+kylmä kattilat tulelle,
+hiilet uunin lietoselle,
+käet naisen taikinahan,
+poika neitosen povehen,
+utarihin uuhen maito,
+vatsahan hevosen varsa!
+"Et sinä sitä totelle,
+niin tuonne sinun manoan
+Hiien hiilien sekahan,
+Lemmon liesikiukahille.
+Siellä tungeite tulehen,
+asetu alasimelle
+sepän panna paljallansa,
+vasaralla valkkaella,
+panna paljalla lujasti,
+vasaralla vaikeasti!
+"Et totelle tuotakana,
+vääjänne väheäkänä,
+vielä muistan muunkin paikan,
+arvoan yhen aluen:
+vien suusi suven sijahan,
+kielesi kesän kotihin,
+jost' et pääse päivinäsi,
+selviä sinä ikänä,
+kun en tulle päästämähän
+ja käyne kerittämähän."
+Pakkanen, Puhurin poika,
+jo tunsi tuhon tulevan;
+alkoi armoa anella.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Tehkämme sula sovinto
+toinen ei toistansa viata
+sinä ilmoisna ikänä,
+kuuna kullan valkeana!
+"Jos mun kuulet kylmäväksi,
+toiste tuhmin liikkuvaksi,
+niin tunge tulisijahan,
+vaivuttele valkeahan,
+sepän hiilien sekahan,
+alle ahjon Ilmarisen!
+Tahi vie suvehen suuni,
+kieleni kesän kotihin,
+etten pääse päivinäni,
+selviä sinä ikänä!"
+Siitä lieto Lemminkäinen
+jätti laivan jäätehesen,
+sotapurren puutoksehen,
+itse eellehen menevi.
+Tiera tuossa toisna miesnä
+väänti veitikän jälessä.
+Tallasi tasaista jäätä,
+sileätä siuotteli.
+Astui päivän, tuosta toisen;
+päivänäpä kolmantena
+jo näkyvi Nälkäniemi,
+kylä kurja kuumottavi.
+Astui alle niemen linnan.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Onko linnassa lihoa
+ja kalaista kartanossa
+urohille uupuneille,
+miehille väsynehille?"
+Ollut ei linnassa lihoa,
+ei kalaista kartanossa.
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Tuli, polta tuhma linna,
+vesi vieköhön mokoman!"
+Itse eistyvi etemmä,
+ylös korpehen kohosi,
+matkoille majattomille,
+teille tietämättömille.
+Siitä lieto Lemminkäinen,
+tuo on kaunis Kaukomieli,
+keritsi kiveltä villat,
+katkoi karvat kalliolta,
+suoritteli sukkasiksi,
+kiirehteli kintahiksi
+vilun suurihin sijoihin,
+Pakkasen palelemihin.
+Läksi tietä tietämähän,
+ojelvoista oppimahan:
+tiehyt metsähän vetävi,
+ojelvoinen ottelevi.
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Ohoh Tiera veikkoseni!
+Jo nyt jou'uimme johonki,
+kuuksi päiväksi kululle,
+ilman rannallen iäksi!"
+Tiera tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Kostohonpa, koito raukat,
+kostohon, kovaosaiset,
+saimme suurehen sotahan
+pimeähän Pohjolahan
+- oman hengen heitteheksi,
+itsemme ikimenoksi
+näillä paikoilla pahoilla,
+teillä tietämättömillä.
+"Emme tuota tunnekana,
+emme tunne, emme tieä,
+mikä tie vetävi meiät,
+kuka juoni juohattavi
+kuolemahan korven päähän,
+kaatumahan kankahalle,
+korppien kotisijoille,
+variksien vainioille.
+"Siinä korpit siirtelevät,
+linnut liiat kantelevat:
+saavat lintuset lihoa,
+varikset varia verta,
+korpit noukan kostuketta
+meiän, raukan, raaoistamme;
+luumme luovat rauniolle,
+kantavat kivikarille.
+"Ei tieä emo poloinen
+eikä kantaja katala,
+missä liikkuvi lihansa,
+vierevi oma verensä,
+onko suuressa soassa,
+tasapäässä tappelossa,
+vaiko suurella selällä,
+lakehilla lainehilla,
+vai käypi käpymäkeä,
+vaelsi varvikkosaloa.
+"Ei emo mitänä tieä
+poloisesta poiastansa:
+emo tiesi kuolleheksi,
+kantaja kaonneheksi.
+Noinpa itkevi emoni,
+valittavi vanhempani:
+'Tuoll' on poikani, poloisen,
+tuolla, vaivaisen, varani
+Tuonen toukojen panossa,
+Kalman maien karhinnassa.
+Saapi nyt minun pojalta,
+minun, laiton, lapseltani,
+saapi jouset jouten olla,
+jalot kaaret kuivaella,
+lintuset hyvin lihota,
+pyyt lehossa pyrhistellä;
+kontiot kovin elellä,
+peurat pellon piehtaroia.'"
+Virkkoi lieto Lemminkäinen,
+sanoi kaunis Kaukomieli:
+"Niin on, niin, emo poloinen,
+niinpä, kantaja katala!
+Kasvatit kanoja parven,
+koko joukon joutsenia:
+tuli tuuli, niin hajotti,
+tuli lempo, niin levitti,
+yhet sinne, toiset tänne,
+jonnekunne kolmannetki.
+"Kyllä muistan muinaisenki,
+arvoan ajan paremman,
+kun kulimme kukkasina,
+marjoina omilla mailla:
+moni katsoi muotohomme,
+vartehemme valkotteli.
+Ei kuin nyt tätä nykyä,
+tällä inhalla iällä:
+yks' on tuuli tuttujamme,
+päivä ennen nähtyjämme;
+senki pilvet peittelevät,
+satehet salaelevat.
+"Vaan en huoli huolimahan,
+suuresti sureksimahan,
+jos immet hyvin eläisi,
+kassapäiset kalkettaisi,
+naiset kaikki naurusuulla,
+mesimielin morsiamet,
+ikävissä itkemättä,
+huolihin häviämättä.
+"Viel' ei meitä noiat noiu,
+noiat noiu, näe näkijät
+näille teille kuolevaksi,
+matkoille masenevaksi,
+nuorena nukahtavaksi,
+verevänä viereväksi.
+"Minkä noiat noitunevat,
+kunka nähnevät näkijät,
+kotihinsa koitukohon,
+majahansa maatukohon!
+Noitukohot itsiänsä,
+laulakohot lapsiansa,
+sukuansa surmatkohot,
+heimoansa herjatkohot!
+"Ei ennen minun isoni
+eikä valtavanhempani
+nouatellut noian mieltä,
+lahjoitellut lappalaista.
+Noin sanoi minun isoni,
+noin sanon minä itseki:
+varjele, vakainen Luoja,
+kaitse, kaunoinen Jumala,
+auta armokourallasi,
+väkevällä vallallasi
+miesten mielijuohtehista,
+akkojen ajatuksista,
+pakinoista partasuien,
+pakinoist' on parratointen!
+Ole ainaisna apuna,
+vakaisena vartijana,
+ettei poika pois tulisi,
+emon tuoma erkaneisi
+Luojan luomalta la'ulta,
+Jumalan sukeamalta!"
+Siitä lieto Lemminkäinen,
+itse kaunis Kaukomieli,
+laati huolista hevoset,
+murehista mustat ruunat,
+päitset päivistä pahoista,
+satulat salavihoista.
+Hyppäsi hyvän selälle,
+hyvän laukin lautasille;
+ajoa ramuttelevi
+Tieran tuttavan keralla.
+Ajoi rannat raskutellen,
+hiekkarannat herskytellen
+luoksi ehtoisen emonsa,
+tykö valtavanhempansa.
+Siihen Kaukoni kaotan
+virrestäni viikommaksi,
+Tieran tielle toimittelen
+kotihinsa kulkemahan.
+Itse virren vierähytän,
+panen toiselle tolalle.
+
+
+
+  Yhdesneljättä runo
+
+
+Kasvatti emo kanoja,
+suuren joukon joutsenia.
+Kanat aialle asetti,
+joutsenet joelle saattoi.
+Tuli kokko, niin kohotti,
+tuli haukka, niin hajotti,
+siipilintu, niin sirotti:
+yhen kantoi Karjalahan,
+toisen vei Venäjän maalle,
+kolmannen kotihin heitti.
+Minkä vei Venäehelle,
+siitä kasvoi kaupanmiesi;
+minkä kantoi Karjalahan,
+siitä se Kalervo kasvoi;
+kunkapa kotihin heitti,
+se sikesi Untamoinen
+ison päiviksi pahoiksi,
+emon mielimurtehiksi.
+Untamoinen verkot laski
+Kalervon kalavetehen;
+Kalervoinen verkot katsoi,
+kalat konttihin kokosi.
+Untamo, utala miesi,
+sepä suuttui ja vihastui.
+Teki soan sormistansa,
+kämmenpäistänsä keräjät,
+toran nosti totkusilta,
+artin ahvenmaimasilta.
+Torelivat, tappelivat,
+eikä voita toinen toista:
+minkä toistansa tokaisi,
+sen sai itse vastahansa.
+Jopa tuosta toisen kerran,
+kahen, kolmen päivän päästä
+Kalervoinen kauran kylvi
+Untamon tuvan ta'aksi.
+Untamolan uljas uuhi
+söi Kalervon kaurakylvön.
+Kalervoisen kärtsä koira
+repi uuhen Untamolta.
+Untamo uhittelevi
+Kalervolle veljellensä,
+surmata su'un Kalervon,
+lyöä suuret, lyöä pienet,
+koko kansan kolhaella,
+tuvat polttoa poroksi.
+Laittoi miehet miekka vyölle,
+urohot ase kätehen,
+pojat pienet piikki vyölle,
+kaunot kassara olalle;
+läksi suurehen sotahan
+vasten veljeä omoa.
+Kalervoisen kaunis minjä
+istui ikkunan lähellä.
+Katsoi ulos ikkunasta,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Onko tuo savu sakea
+vai onpi pimeä pilvi
+noien peltojen perillä,
+kujan uuen ulkopäässä?"
+Ei ollut ume umakka
+eikäpä savu sakea:
+ne oli Untamon urohot,
+tulla suorivat sotahan.
+Tuli Untamon urohot,
+saivat miehet miekka vyöllä.
+Kaatoivat Kalervon joukon,
+su'un suuren surmasivat,
+talon polttivat poroksi,
+tasoittivat tantereksi.
+Jäi yksi Kalervon impi
+kera vatsan vaivaloisen.
+Senpä Untamon urohot
+veivät kanssansa kotihin
+pirtin pienen pyyhkijäksi,
+lattian lakaisijaksi.
+Oli aikoa vähäisen;
+syntyi pieni poikalapsi
+emollen osattomalle.
+Miksi tuo nimitetähän?
+Emo kutsui Kullervoksi,
+Untamo sotijaloksi.
+Pantihinpa poika pieni,
+orpolapsi laitettihin
+tuutuhun tutajamahan,
+kätkyehen liekkumahan.
+Liekkui lapsi kätkyessä,
+lapsi liekkui, tukka löyhki.
+Liekkui päivän, liekkui toisen;
+jopa kohta kolmantena,
+kun tuo poika potkaisihe,
+potkaisihe, ponnistihe,
+katkaisi kapalovyönsä,
+pääsi päälle peittehensä,
+särki liekun lehmuksisen,
+kaikki riepunsa revitti.
+Nähtihin hyvä tulevan,
+keksittihin kelpoavan.
+Untamola vuottelevi
+tätä tästä kasvavaksi,
+mieltyväksi, miestyväksi,
+oike'in urostuvaksi,
+saavaksi sataisen orjan,
+tuhantisen turpuvaksi.
+Kasvoi kuuta kaksi, kolme.
+Jopa kuuna kolmantena
+poika polven korkeuisna
+alkoi itse arvaella:
+"Kunpa saisin suuremmaksi,
+vahvistuisin varreltani,
+kostaisin isoni kohlut,
+maksaisin emoni mahlat!"
+Saipa kuulla Untamoinen.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Tästä saa sukuni surma,
+tästä kasvavi Kalervo!"
+Urohot ajattelevat,
+akat kaikki arvelevat,
+minne poika pantanehe,
+kunne surma saatanehe.
+Pannahanpa puolikkohon,
+työnnetähän tynnyrihin;
+siitä vieähän vetehen,
+lasketahan lainehesen.
+Käyähänpä katsomahan
+kahen, kolmen yön perästä,
+joko on hukkunut vetehen,
+kuollut poika puolikkohon!
+Ei ole hukkunut vetehen,
+kuollut poika puolikkohon!
+Poika oli pääsnyt puolikosta
+- istui aaltojen selässä
+vapa vaskinen käessä,
+siima silkkinen perässä;
+onkivi meren kaloja,
+merivettä mittoavi:
+melke'in meressä vettä,
+kun on kaksi kauhallista;
+oisko oike'in mitata,
+osa kolmatta tulisi.
+Untamo ajattelevi:
+"Mihin poika pantanehe,
+kunne tuo tuhottanehe,
+kusta surma saatanehe?"
+Käski orjansa kerätä
+koivuja, kovia puita,
+honkia satahavuja,
+tiettäviä tervaksia
+yhen poian polttimeksi,
+Kullervon kaottimeksi.
+Koottihin, keräeltihin
+koivuja, kovia puita,
+honkia satahavuja,
+tiettäviä tervaksia,
+tuohia tuhat rekeä,
+sata syltä saarnipuita.
+Tuli puihin tuiskattihin,
+roviohon roiskattihin,
+siihen poika paiskattihin
+keskelle tulen palavan.
+Paloi päivän, tuosta toisen,
+paloi päivän kolmannenki.
+Käytihin katsastamahan:
+poik' oli porossa polvin,
+kypenissä kyynäsvarsin,
+hiilikoukkunen käessä,
+millä tulta kiihottavi,
+hiiliä kokoelevi,
+katomatta karvankana,
+kutrisen kähertymättä!
+Untamo ä'itteleikse:
+"Mihin poika pantanehe,
+kunne tuo tuhottanehe,
+surma tuolle saatanehe?"
+Poika puuhun hirtetähän,
+tammehen ripustetahan.
+Kului yötä kaksi, kolme,
+saman verran päiviäki.
+Untamo ajattelevi:
+"Aik' on käyä katsomahan,
+joko Kullervo katosi,
+kuoli poika hirsipuuhun."
+Laittoi orjan katsomahan.
+Orja toi sanan takaisin:
+"Ei ole Kullervo kaonnut,
+kuollut poika hirsipuuhun!
+Poika puuta kirjoittavi
+pieni piikkonen käessä.
+Koko puu kuvia täynnä,
+täynnä tammi kirjoitusta:
+siinä miehet, siinä miekat,
+siinä keihä'ät sivulla."
+Mitäs autti Untamoisen
+tuon pojan katalan kanssa!
+Kuinka surmat suoritteli,
+kuinka kuolemat sukesi,
+poika ei puutu surman suuhun
+eikä kuole kuitenkana.
+Piti viimeinki väsyä
+suorimasta surmiansa,
+kasvatella Kullervoinen,
+orja poikana omana.
+Sanoi Untamo sanansa,
+itse virkki, noin nimesi:
+"Kun elänet kaunihisti,
+aina siivolla asunet,
+saat olla talossa tässä,
+orjan töitä toimitella.
+Palkka pannahan jälestä,
+ansiosta arvatahan:
+vyöhyt vyöllesi korea
+tahi korvalle kolahus."
+Kun oli Kullervo kohonnut,
+saanut vartta vaaksan verran,
+tuopa työlle työnnetähän,
+raaolle rakennetahan,
+lapsen pienen katsontahan,
+sormi pienen souantahan:
+"Katso lasta kaunihisti,
+syötä lasta, syö itseki!
+Rievut virrassa viruta,
+pese pienet vaattehuiset!"
+Katsoi lasta päivän, kaksi:
+käen katkoi, silmän kaivoi.
+Siitä kohta kolmannella
+lapsen tauilla tapatti,
+rievut viskoi virran vieä,
+kätkyen tulella poltti.
+Untamo ajattelevi:
+"Ei tämä tähän sopiva
+lapsen pienen katsontahan,
+sormi pienen souantahan!
+En tieä, kuhun panisin,
+kulle työlle työnteleisin.
+Panenko kasken kaa'antahan?"
+Pani kasken kaa'antahan.
+Kullervo, Kalervon poika,
+tuossa tuon sanoiksi virkki:
+"Äsken lienen mies minäki,
+kun saan kirvehen kätehen,
+paljo katsoa parempi,
+entistäni armahampi:
+lienen mies viien veroinen,
+uros kuuen-kummallinen."
+Meni seppolan pajahan.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Oi on seppo veikkoseni!
+Taos mulle tapparainen!
+Tao kirves miestä myöten;
+rauta raatajan mukahan!
+Lähen kasken kaa'antahan,
+solkikoivun sorrantahan."
+Seppä tarpehen takovi,
+kirvehen kerittelevi.
+Saip' on kirves miestä myöten,
+rauta raatajan mukahan.
+Kullervo, Kalervon poika,
+hioi siitä kirvehensä;
+päivän kirvestä hiovi,
+illan vartta valmistavi.
+Suorihe kasken ajohon
+korkealle korpimaalle,
+parahasen parsikkohon,
+hirveähän hirsikköhön.
+Iski puuta kirvehellä,
+tempasi tasaterällä:
+kerralla hyvätki hirret,
+pahat puolella menevi.
+Vihoin kaatoi viisi puuta,
+kaiketi kaheksan puuta.
+Siitä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Lempo tuota raatakohon!
+Hiisi hirret kaatakohon!"
+Kavahutti kannon päähän,
+niin huhuta heiahutti,
+vihellytti, viuahutti.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Sini kaski kaatukahan,
+koivu solki sortukahan,
+kuni ääni kuulunevi,
+kuni vierrevi vihellys!
+"Elköhön vesa venykö,
+elköhön koretko korsi
+sinä ilmoisna ikänä,
+kuuna kullan valkeana
+kaskessa Kalervon poian,
+otoksessa oivan miehen!
+"Ottaisiko maa orahan,
+nousisiko nuori laiho,
+sekä korsi korteuisi,
+jotta varsi varteuisi,
+elköhön tereä tehkö,
+varsi päätä valmistako!"
+Untamoinen, mies utala,
+kävi tuota katsomahan
+kaskea Kalervon poian,
+ajamoa uuen orjan:
+ei kaski kaselle tunnu,
+ajamaksi nuoren miehen.
+Untamo ajattelevi:
+"Ei tämä tähän sopiva!
+Hyvän hirsikön pilasi,
+kaatoi parsikon parahan!
+En tieä, kuhun panisin,
+kulle työlle työnteleisin.
+Panenko aitojen panohon?"
+Pani aitojen panohon.
+Kullervo, Kalervon poika,
+jopa aitoa panevi.
+Kohastansa kokkahongat
+aiaksiksi asettelevi,
+kokonansa korpikuuset
+seipähiksi pistelevi;
+veti vitsakset lujahan
+pisimmistä pihlajista;
+pani aian umpinaisen,
+veräjättömän kyhäsi.
+Siitä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Ku ei lintuna kohonne,
+kahen siiven siuotelle,
+elköhön ylitse pääskö
+aiasta Kalervon poian!"
+Untamo osaelevi
+tulla tuota katsomahan
+aitoa Kalervon poian,
+sotaorjan sortamoa.
+Näki aian aukottoman,
+raottoman, reiättömän,
+jok' oli pantu maaemästä,
+ylös pilvihin osattu.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ei tämä tähän sopiva!
+Pani aian aukottoman,
+veräjättömän kyhäsi,
+tuon on nosti taivosehen,
+ylös pilvihin kohotti:
+en tuosta ylitse pääse
+enkä reiästä sisälle!
+En tieä, mihin panisin,
+kulle työlle työnteleisin.
+Panenko puimahan rukihit?"
+Pani puimahan rukihit.
+Kullervo, Kalervon poika,
+jo oli puimassa rukihit:
+pui rukihit ruumeniksi,
+olet kaunaksi kaotti.
+Tulipa isäntä tuohon,
+kävi itse katsomahan
+puintoa Kalervon poian,
+Kullervoisen kolkintoa:
+rukihit on ruumenina,
+olet kaunoina kahisi!
+Untamo ä'itteleikse:
+"Ei ole tästä raatajasta!
+Kulle työlle työntänenki,
+työnsä tuhmin turmelevi.
+Joko vien Venäehelle
+tahi kaupin Karjalahan
+Ilmariselle sepolle,
+sepon paljan painajaksi?"
+Möi siitä Kalervon poian,
+pani kaupan Karjalahan
+Ilmariselle sepolle,
+takojalle taitavalle.
+Minpä seppo tuosta antoi?
+Äijän seppo tuosta antoi:
+kaksi kattilarania,
+kolme koukun puoliskoa,
+viisi viikatekulua,
+kuusi kuokan kuolioa
+miehestä mitättömästä,
+orjasta epäpäöstä.
+
+
+
+  Kahdesneljättä runo
+
+
+Kullervo, Kalervon poika,
+sinisukka äijön poika,
+hivus keltainen, korea,
+kengän kauto kaunokainen,
+jo kohta sepon ko'issa
+kysyi työtä iltasella
+isännältä iltaseksi,
+emännältä aamuseksi:
+"Työt tässä nimettäköhön,
+nimi työlle pantakohon,
+kulle työlle työntyminen,
+raaolle rakentuminen!"
+Seppo Ilmarin emäntä,
+tuopa tuossa arvelevi,
+kulle työlle uusi orja,
+raaolle rahan-alainen.
+Pani orjan paimeneksi,
+karjan suuren kaitsijaksi.
+Tuopa ilkoinen emäntä,
+sepän akka irvihammas,
+leipoi leivän paimenelle,
+kakun paksun paistelevi:
+kauran alle, vehnän päälle,
+keskelle kiven kutovi.
+Kakun voiti voiheralla,
+kuoren rasvalla rakenti,
+pani orjalle osaksi,
+palaseksi paimenelle.
+Itse orjoa opasti,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ellös tätä ennen syökö
+karjan mentyä metsälle!"
+Siitä Ilmarin emäntä
+laittoi karjan laitumelle.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Lasken lehmäni leholle,
+maion antajat aholle,
+hatasarvet haavikolle,
+kourusarvet koivikolle;
+työnnän kuuta ottamahan,
+talia tavottamahan
+ahomailta auke'ilta,
+leve'iltä lehtomailta,
+korke'ilta koivikoilta,
+mataloilta haavikoilta,
+kultaisilta kuusikoilta,
+hope'isilta saloilta.
+"Katso, kaunoinen Jumala,
+varjele, vakainen Luoja,
+varjele vahingon tieltä,
+kaitse kaikista pahoista,
+ettei tuskihin tulisi,
+häpe'ihin hämmentyisi!
+"Kuin katsoit katollisessa,
+alla varjon vartioitsit,
+niin katso katottomassa,
+vaali vartijattomassa,
+jotta karja kaunistuisi,
+eistyisi emännän vilja
+hyvänsuovan mieltä myöten,
+pahansuovan paitsi mieltä!
+"Kun lie kurjat paimeneni,
+ylen kainut karjapiiat,
+paju pannos paimeneksi,
+leppä lehmän katsojaksi,
+pihlaja pitelijäksi,
+tuomi tuojaksi kotihin
+emännäisen etsimättä,
+muun väen murehtimatta!
+"Kun ei paju paimentane,
+pihlaja hyvin pi'elle,
+leppä ei lehmiä ajane,
+tuomi ei kotihin tuone,
+niin pane parempiasi,
+työnnä luonnon tyttäriä
+minun viljan viitsijäksi,
+katsojaksi karjan kaiken!
+Paljo on piikoja sinulla,
+saoin käskyn kuulijoita,
+eläjiä ilman alla,
+luonnottaria hyviä.
+"Suvetar, valio vaimo,
+Etelätär, luonnon eukko,
+Hongatar, hyvä emäntä,
+Katajatar, kaunis neiti,
+Pihlajatar, piika pieni,
+Tuometar, tytär Tapion,
+Mielikki, metsän miniä,
+Tellervo, Tapion neiti!
+Katso'ote karjoani,
+viitsiöte viljoani
+kesä kaikki kaunihisti,
+lehen aika leppeästi,
+lehen puussa liehuessa,
+ruohon maassa roikatessa!
+"Suvetar, valio vaimo,
+Etelätär, luonnon eukko!
+Heitä hienot helmuksesi,
+esiliinasi levitä
+karjalleni katteheksi,
+pienilleni peitteheksi,
+vihoin tuulen tuulematta,
+vihoin saamatta satehen!
+"Kaitse karjani pahoista,
+varjele vahingon teiltä,
+noista soista soiluvista,
+lähtehistä läilyvistä,
+heiluvista hettehistä,
+pyöre'istä pyötiköistä,
+ettei tuskihin tulisi,
+häpe'ihin hämmentyisi,
+sorkka suohon sorkahtaisi,
+hettehesen herkähtäisi
+ylitse Jumalan tunnin,
+päitse aivon autuahan!
+"Tuo'os torvi tuonnempata,
+tuolta taivahan navalta,
+mesitorvi taivosesta,
+simatorvi maaemästä!
+Puhu tuohon torvehesi,
+kumahuta kuuluhusi:
+puhu kummut kukkahaksi,
+kangasvieret kaunihiksi,
+ahovieret armahaksi,
+lehtovieret leppeäksi,
+suovieret sulaksi meeksi,
+hetevieret vierteheksi!
+"Siitä syötä karjoani,
+raavahiani ravitse,
+syöttele metisin syömin,
+juottele metisin juomin!
+Syötä kullaista kuloa,
+hope'ista heinän päätä
+heraisista hettehistä,
+läikkyvistä lähtehistä,
+koskilta kohisevilta,
+jokiloilta juoksevilta,
+kultaisilta kunnahilta,
+hope'isilta ahoilta!
+"Kaivo kultainen kuvoa
+kahen puolen karjan maata,
+josta karja vettä joisi,
+simoa siretteleisi
+utarihin uhkuvihin,
+nisihin pakottavihin:
+saisi suonet soutamahan,
+maitojoet juoksemahan,
+maitopurot purkemahan,
+maitokosket kuohumahan,
+puhumahan maitoputket,
+maitohormit huokumahan,
+joka aika antamahan,
+joka vuoro vuotamahan
+ylitse vihanki suovan,
+pahansuovan sormiloitse,
+maion saamatta manalle,
+katehesen karjanannin!
+"Paljo on niitä ja pahoja,
+kut maion manalle vievät,
+katehesen karjanannin,
+lehmän tuoman toisialle;
+vähä on niitä ja hyviä,
+kut maion manalta saavat,
+piimänsä kylän piolta,
+tuorehensa toisialta.
+"Ei ennen minun emoni
+kysynyt kylästä mieltä,
+tointa toisesta talosta;
+sai se maitonsa manalta,
+piimänsä pitelijältä,
+tuorehensa toisialta.
+Antoi tulla tuonnempata,
+ehtiä etempätäki:
+tulla maion Tuonelasta,
+Manalasta, maankin alta,
+tulla yöllä yksinänsä,
+pimeällä piilokkali,
+kuulematta kunnottoman,
+kelvottoman keksimättä,
+vihansuovan sortamatta,
+katehen kaehtimatta.
+"Noin sanoi minun emoni,
+noin sanon minä itseki:
+minne viipyi lehmän vilja,
+kunne maitoni katosi?
+Onko viety vierahalle,
+kytketty kylän pihoille,
+mieron porttojen povehen,
+katehien kainalohon,
+vai on puihin puuttununna,
+metsihin menehtynynnä,
+levennynnä lehtomaille,
+kaonnunna kankahille?
+"Ei maito manalle joua,
+lehmän vilja vierahalle,
+mieron porttojen povehen,
+katehien kainalohon
+eikä puihin puuttumahan,
+metsihin menehtymähän,
+lehtoihin levenemähän,
+kaatumahan kankahalle.
+Maito koissa tarvitahan,
+ajan kaiken kaivatahan:
+koissa vuottavi emäntä
+katajainen rainta käessä.
+"Suvetar, valio vaimo,
+Etelätär, luonnon eukko!
+Käy nyt, syötä Syötikkini
+sekä juota Juotikkini,
+herustele Hermikkiä,
+tuorustele Tuorikkia,
+anna maito Mairikille,
+Omenalle uuet piimät
+hele'istä heinänpäistä,
+kaunihista kastikoista,
+mairehista maaemistä,
+metisistä mättähistä,
+nurmelta mesinukalta,
+maalta marjanvartiselta,
+kanervan-kukattarilta,
+heinän-helpehettäriltä,
+pilven piimätyttäriltä,
+taivahan-navattarilta,
+tuoa maitoiset maruet,
+aina uhkuvat utaret
+lypseä lyhyen vaimon,
+pienen piian piukutella!
+"Nouse, neitonen, norosta,
+hienohelma, hettehestä,
+neiti lämmin, lähtehestä,
+puhasmuotoinen, muasta!
+Ota vettä lähtehestä,
+jolla kastat karjoani,
+jotta karja kaunistuisi,
+eistyisi emännän vilja
+ennen käymistä emännän,
+katsomista karjapiian,
+emännän epäpätöisen,
+ylen kainun karjapiian.
+"Mielikki, metsän emäntä,
+lavekämmen karjan eukko!
+Työnnä pisin piikojasi,
+paras palkkalaisiasi,
+viitsimähän viljoani,
+katsomahan karjoani
+tänä suurena suvena,
+Luojan lämminnä kesänä,
+Jumalan suaitsemana,
+antamana armollisen!
+"Tellervo, Tapion neiti,
+metsän tyttö tylleröinen,
+utupaita, hienohelma,
+hivus keltainen, korea,
+jok' olet karjan kaitselija,
+viitsijä emännän viljan
+mieluisassa Metsolassa,
+tarkassa Tapiolassa!
+Kaitse karja kaunihisti,
+viitsi vilja virkeästi!
+"Kaitse kaunoisin kätösin,
+somin sormin suorittele,
+su'i ilveksen iholle,
+kampua kalan evälle,
+karvalle meren kapehen,
+metsän uuhen untuvalle!
+Illan tullen, yön pimeten,
+hämärien hämmetessä
+saata karjani kotihin,
+etehen hyvän emännän,
+hete heiluva selällä,
+maitolampi lautasilla!
+"Päivän mennessä majoille,
+iltalinnun laulellessa
+itse virki viljalleni,
+sano sarvijuonelleni:
+'Kotihinne, kourusarvet,
+maion antajat, majalle!
+Koissa on hyvä ollaksenne,
+maa imara maataksenne;
+korpi on kolkko käyäksenne,
+ranta raikutellaksenne.
+Kotihinne tullaksenne
+vaimot valkean tekevät
+nurmelle mesinukalle,
+maalle marjanvartiselle.'
+"Nyyrikki, Tapion poika,
+siniviitta viian poika!
+Tyvin pistä pitkät kuuset,
+latvoin lakkapäät petäjät
+sillaksi likasijoille,
+paikaksi pahoille maille,
+suosulihin, maasulihin,
+lätäkköihin läilyvihin!
+Anna käyä käyräsarven,
+haarasorkan sorkutella,
+joutua joka savulle
+viatoinna, vilpitöinnä,
+ilman suohon sortumatta,
+likahan litistymättä!
+"Kun ei karja tuosta huoli,
+yöksi ei kulkene kotihin,
+Pihlajatar, piika pieni,
+Katajatar, kaunis neiti,
+leikkoa lehosta koivu,
+ota vitsa viiakosta,
+käyös piiska pihlajainen,
+katajainen karjanruoska
+takoa Tapion linnan,
+tuolta puolen Tuomivaaran!
+Aja karja kartanolle,
+saunan lämmitä-panolle,
+kotihin kotoinen karja,
+metsän karja Metsolahan!
+"Otsonen, metsän omena,
+mesikämmen käyretyinen!
+Tehkämme sulat sovinnot,
+rajarauhat rapsakamme
+iäksemme, ilmaksemme,
+polveksemme, päiviksemme,
+ettet sorra sorkkasäärtä,
+kaa'a maion kantajata
+tänä suurena suvena,
+Luojan lämminnä kesänä!
+"Kun sa kuulet kellon äänen
+tahi torven toitotuksen,
+lyöte maata mättähälle,
+nurmelle nukahtamahan,
+tunge korvasi kulohon,
+paina pääsi mättähäsen!
+Tahi korpehen kokeos,
+saaos sammalhuonehesen,
+mene toisille mä'ille,
+muille kummuille kuvahu,
+jottei kuulu karjan kello
+eikä paimenen pakina!
+"Otsoseni, ainoiseni,
+mesikämmen, kaunoiseni!
+En sua kiellä kiertämästä
+enkä käymästä epeä;
+kiellän kielen koskemasta,
+suun ruman rupeamasta,
+hampahin hajottamasta,
+kämmenin käpyämästä.
+"Käyös kaarten karjamaita,
+piilten piimäkankahia,
+kierten kellojen remua,
+ääntä paimenen paeten!
+Konsa on karja kankahalla,
+sinä suolle soiverraite;
+kun karja solahti suolle,
+silloin korpehen kokeos!
+Karjan käyessä mäkeä
+astu sie mäen alatse;
+karjan käyessä alatse
+mene sie mäkeä myöten!
+Astuessansa aholla
+sinä viere viiakkoa;
+viiakkoa vierressänsä
+sinä astuos ahoa!
+Kule kullaisna käkenä,
+hope'isna kyyhkyläisnä,
+siirry siikana sivutse,
+veteleite veen kalana,
+viere villakuontalona,
+kule pellavaskupona,
+kätke kynnet karvoihisi,
+hampahat ikenihisi,
+jottei karja kammastuisi,
+pieni vilja pillastuisi!
+"Anna rauha raavahille,
+sorkkasäärille sovinto,
+käyä karjan kaunihisti,
+soreasti sorkutella
+poikki soista, poikki maista,
+halki korven kankahista,
+ettet koske konsakana,
+rupea rumanakana!
+"Muista muinainen valasi
+tuolla Tuonelan joella,
+kynsikoskella kovalla,
+Luojan polvien e'essä!
+Lupa sulle annettihin
+kolme kertoa kesässä
+käyä kellon kuuluvilla,
+tiukujen tirinämailla,
+vaan eipä sitä suattu
+eikä annettu lupoa
+ruveta rumille töille,
+häpeähän hämmentyä.
+"Jos sulle viha tulisi,
+hampahat halutteleisi,
+visko viitahan vihasi,
+honkihin pahat halusi!
+Hakkoa lahoa puuta,
+kaa'a koivunpökkelöitä,
+vääntele vesihakoja,
+määhki marjamättähiä!
+"Kun tulevi ruoan tarvis,
+syöä mielesi tekevi,
+syö'ös sieniä metsästä,
+murra muurahaiskekoja,
+juuria punaisen putken,
+Metsolan mesipaloja
+ilman ruokaruohoittani,
+minun henkiheinittäni!
+"Metsolan metinen amme
+hapata hihittelevi
+kultaisella kunnahalla,
+hope'isella mäellä:
+siin' on syöä syölähänki,
+juoa miehen juolahanki,
+eikä syöen syömät puutu,
+juoen juomiset vähene.
+"Niin teemme ikisovinnot,
+ikirauhat ratkoamme
+eleäksemme ehosti,
+kesän kaiken kaunihisti:
+maat on meillä yhtehiset,
+evähät erinomaiset.
+"Vaan jos tahtonet tapella,
+eleä soan tavalla,
+tapelkamme talvikauet,
+lumiajat luskailkamme!
+Suven tullen, suon sulaen,
+lätäkköjen lämmitessä
+ellös tänne tulkokana
+karjan kullan kuuluville!
+"Josp' on tullet näille maille,
+sattunet saloille näille,
+täällä aina ammutahan.
+Kun ei ampujat kotona,
+on meillä osaavat vaimot,
+emännät alinomaiset,
+jotka tiesi turmelevi,
+matkasi pahoin panevi,
+ettet koske konsakana,
+rupea rumanakana
+ylitse tahon Jumalan,
+päitse auvon autuahan.
+"Oi Ukko, ylijumala!
+Kun kuulet toen tulevan,
+muuta muiksi lehmäseni,
+kamahuta karjaseni,
+kiviksi minun omani,
+kantoloiksi kaunoiseni,
+kumman maata kulkiessa,
+vantturan vaeltaessa!
+"Kun ma otsona olisin,
+mesikämmennä kävisin,
+en mä noissa noin asuisi
+aina akkojen jaloissa.
+Onpa maata muuallaki,
+tarhoa taempanaki
+juosta miehen joutilahan,
+virattoman viiletellä,
+käyä halki kämmenpääsi,
+poikki pohkealihasi,
+sinisen salon sisässä,
+korven kuulun kainalossa.
+"Käpy- on kangas käyäksesi,
+hiekka helkytelläksesi,
+tie on tehty mennäksesi,
+meren ranta juostaksesi
+Pohjan pitkähän perähän,
+Lapin maahan laakeahan.
+Siell' on onni ollaksesi,
+armas aikaellaksesi,
+käyä kengättä kesällä,
+sykysyllä syylingittä
+suurimmilla suon selillä,
+leve'illä liettehillä.
+"Kun et tuonne mennekänä
+etkä oike'in osanne,
+ota juoni juostaksesi,
+polku poimetellaksesi
+tuonne Tuonelan salolle
+tahi Kalman kankahalle!
+Siell' on suohut sorkutella,
+kanervikko kaalaella,
+siellä Kirjos, siellä Karjos,
+siellä muita mullukoita
+rautaisissa rahkehissa,
+kymmenissä kytky'issä.
+Siellä laihatki lihovat,
+lihaviksi luutki saavat.
+"Lepy, lehto, kostu, korpi,
+lempeä, salo sininen!
+Anna rauha raavahille,
+sorkkasäärille sovinto
+tänä suurena suvena,
+Herran hellennä kesänä!
+"Kuippana, metsän kuningas,
+metsän hippa halliparta!
+Korjaele koiriasi,
+raivaele rakkiasi!
+Pistä sieni sieramehen,
+toisehen omenamarja,
+jottei henki haisahtele,
+tuuhahtele karjan tuuhku!
+Silmät silkillä sitele,
+korvat kääri käärehellä,
+jottei kuule kulkevia,
+ei näe käveleviä!
+"Kun ei tuosta kyllin liene,
+ei vielä kovin varone,
+kiellä poies poikoasi,
+epeä äpärettäsi!
+Saattele saloilta näiltä,
+näiltä rannoilta rapoa,
+kape'ilta karjan mailta,
+leve'iltä liepehiltä!
+Kätke koirasi kolohon,
+rakkisi rapoa kiinni
+kultaisihin kytky'ihin,
+hihnoihin hope'isihin,
+jottei pilloa pitäisi,
+häpehiä hämmentäisi!
+"Kun ei tuosta kyllin liene,
+ei vielä sitä varone,
+Ukko, kultainen kuningas,
+hope'inen hallitsija,
+kuule kultaiset sanani,
+armahaiset lauseheni!
+Paina panta pihlajainen
+ympäri nenän nykerän!
+Kun ei pihlaja pitäne,
+niin sä vaskesta valata;
+jos ei vaski vahva liene,
+panta rautainen rakenna!
+Vaan jos rauan ratkaisnehe,
+vielä mennehe vioille,
+syökse kultainen korento
+leukaluusta leukaluuhun,
+päät on päättele lujasti,
+kotkoa kovasti kiinni,
+ettei liiku liiat leuat,
+harvat hampahat hajoa,
+kun ei rauoin ratkottane,
+teräksillä temmottane,
+veitsillä veristettäne,
+kirvehellä kiskottane!"
+Siitä Ilmarin emäntä,
+tuo takojan tarkka vaimo,
+lehmät läävästä lähetti,
+laski karjan laitumelle,
+pani paimenen perähän,
+orjan lehmien ajohon.
+
+
+
+  Kolmasneljättä runo
+
+
+Kullervo, Kalervon poika,
+otti konttihin evästä,
+ajoi lehmät suota myöten,
+itse kangasta kapusi.
+Sanan virkki vierressänsä,
+kertoeli käyessänsä:
+"Voi minä poloinen poika,
+voi poika polon-alainen!
+Jo minä johonki jou'uin,
+jou'uin joutavan jälille,
+härän hännän paimeneksi,
+vasikkojen vaalijaksi,
+joka suon on sotkijaksi,
+maan pahan matelijaksi!"
+Istui maahan mättähälle,
+päätyi päivän rintehesen.
+Siinä virkki virsissänsä,
+lauluissansa noin lateli:
+"Paistapa, Jumalan päivä,
+Herran kehrä, hellittele
+sepon karjan kaitsijalle,
+poloiselle paimenelle,
+elä Ilmarin tuville,
+emännällen ensinkänä!
+Emäntä hyvin elävi,
+vehnäsiä viiltelevi,
+piirosia pistelevi,
+voita päälle vuolaisevi.
+Paimen parka kuivan leivän,
+kuivan kuoren kurskuttavi,
+kauraisen kavertelevi,
+lemettisen leikkoavi,
+olkisen ojentelevi,
+petäjäisen peiputtavi,
+veen lipillä luikkoavi
+märän mättähän nenästä.
+"Mene, päivä, viere, vehnä,
+alene, Jumalan aika!
+Kule, päivä, kuusikolle,
+viere, vehnä, vitsikölle,
+karkoa katajikolle,
+lennä leppien tasalle!
+Päästä paimenta kotihin
+voivatia vuolemahan,
+rieskoa repäisemähän,
+kakkaroita kaivamahan!"
+Silloin Ilmarin emäntä,
+paimenen pajattaessa,
+Kullervoisen kukkuessa,
+jo oli vuollut voivatinsa,
+itse rieskansa reväisnyt,
+kakkaransa kaivaellut;
+keittänyt vetisen vellin,
+kylmän kaalin Kullervolle,
+jos' oli rakki rasvan syönyt,
+Musti murkinan pitänyt,
+Merkki syönyt mielin määrin,
+Halli haukannut halunsa.
+Lintunen lehosta lauloi,
+pieni lintu pensahasta:
+"Jos oisi aika orjan syöä,
+isottoman illastella."
+Kullervo, Kalervon poika,
+katsoi pitkän päivän päälle.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Jo nyt on aika atrioia,
+aika ruoalle ruveta,
+evähiä etsiskellä."
+Ajoi lehmänsä levolle,
+karjan maata kankahalle;
+itse istui mättähälle,
+vihannalle turpehelle.
+Laski laukkunsa selästä,
+otti leivän laukustansa,
+katselevi, kääntelevi.
+Tuosta tuon sanoiksi virkki:
+"Moni on kakku päältä kaunis,
+kuorelta kovin sileä,
+vaan on silkkoa sisässä,
+akanoita alla kuoren."
+Veti veitsensä tupesta
+leivän leikkaellaksensa:
+veitsi vierähti kivehen,
+kasahutti kalliohon;
+terä vieri veitsosesta,
+katkesi kurauksuesta.
+Kullervo, Kalervon poika,
+katselevi veitsyttänsä,
+itse päätyi itkemähän.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Yks' oli veitsi veikkoutta,
+yksi rauta rakkautta,
+isän saamoa eloa,
+vanhemman varustamata;
+senki katkaisin kivehen,
+karahutin kalliohon,
+leipähän pahan emännän,
+pahan vaimon paistamahan!
+"Millä nyt maksan naisen naurun,
+naisen naurun, piian pilkan,
+akan ilkeän evähät,
+pahan porton paistannaiset?"
+Varis vaakkui varvikosta,
+varis vaakkui, korppi koikkui:
+"Oi on kurja kullansolki,
+ainoa Kalervon poika!
+Mit' olet mielellä pahalla,
+syämellä synkeällä?
+Ota vitsa viiakosta,
+koivu korven notkelmosta,
+aja suolle sontareiet,
+lehmät liejuhun levitä
+puolen suurille susille,
+toisen korven kontioille!
+"Kaikoa suet kokohon,
+karhut kaikki katrahasen!
+Suet pistä Pienikiksi,
+karhut Kyytäksi kyhäise,
+aja karjana kotihin,
+kirjavana kartanolle!
+Sillä maksat naisen naurun,
+pahan vaimon parjaukset."
+Kullervo, Kalervon poika,
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Malta, malta, hiien huora!
+Jos itken isoni veistä,
+vielä itkenet itseki,
+itket lypsylehmiäsi."
+Otti vitsan viiakosta,
+katajaisen karjanruoskan;
+sorti suohon lehmäkarjan,
+härät murtohon murenti
+puoliksi susien syöä,
+puolen korven kontioille.
+Suet lausui lehmäsiksi,
+karhut karjaksi rakenti,
+minkä pisti Pienikiksi,
+kunka Kyytäksi kyhäisi.
+Lonkui päivä lounahasen,
+kiertyi keski-illoillensa,
+kulki kuusikon tasalle,
+lenti lehmäslypsykselle.
+Tuo pahainen paimen raiska,
+Kullervo, Kalervon poika,
+ajoi kontiot kotihin,
+susikarjan kartanolle.
+Vielä neuvoi karhujansa,
+susillensa suin puheli:
+"Repäise emännän reisi,
+pure puoli pohkeata,
+kun tulevi katsomahan,
+lyykistäikse lypsämähän!"
+Teki luikun lehmän luista,
+härän sarvesta helinän,
+torven Tuomikin jalasta,
+pillin Kirjon kinterestä.
+Lujahutti luikullansa,
+toitahutti torvellansa
+kolmasti kotimäellä,
+kuuesti kujosten suussa.
+Tuop' on Ilmarin emäntä,
+sepon akka, selvä nainen,
+viikon maiotta viruvi,
+kesävoitta kellettävi.
+Kuuli suolta soittamisen,
+kajahuksen kankahalta.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Ole kiitetty, Jumala!
+Torvi soipi, karja saapi!
+Mist' on orja sarven saanut,
+torven raataja tavannut,
+kun tuo soitelleen tulevi,
+toitatellen torvettavi,
+puhki korvani puhuvi,
+läpi pääni läylentävi?"
+Kullervo, Kalervon poika,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Suolt' on orja sarven saanut,
+tuonut torven liettehestä.
+Jo nyt on karjasi kujalla,
+lehmät lääväpellon päässä;
+saaospa savun panohon,
+käyös lehmät lypsämähän!"
+Sepä Ilmarin emäntä
+käski muorin lypsämähän:
+"Käypä, muori, lypsämähän,
+raavahat rakentamahan!
+Enpä itse ennättäisi
+taikinan alustehelta."
+Kullervo, Kalervon poika,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ainapa hyvät emännät,
+taitavat taloiset vaimot
+itse ennen lehmät lypsi,
+itse raavahat rakenti."
+Siitä Ilmarin emäntä
+sai itse savupanolle,
+tuosta lypsylle tulevi.
+Katsoi kerran karjoansa,
+silmäeli siivatoita;
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Karja on kaunihin näköinen,
+siivatat sileäkarvat,
+kaikki ilveksen iholla,
+metsän uuhen untuvalla,
+tuntuvilla tummelilla,
+nännillä näpähyvillä."
+Lyhmistihe lypsämähän,
+heittihe heruttamahan.
+Veti kerran, tuosta toisen,
+kohta kolmatta yritti:
+susi päälle suimastaikse,
+karhu päälle kuopaiseikse.
+Susi suun revittelevi,
+karhu kiskoi kinttusuonet,
+puri puolen pohkeata,
+katkoi kannan sääriluusta.
+Kullervo, Kalervon poika,
+sillä kosti piian pilkan,
+piian pilkan, naisen naurun,
+pahan vaimon palkan maksoi.
+Ilmarin iso emäntä
+itse loihe itkemähän,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Pahoin teit sä, paimo parka!
+Ajoit kontiot kotihin,
+suet suurille pihoille!"
+Kullervo, Kalervon poika,
+tuopa tuohon vastaeli:
+"Pahoin tein mä, paimen parka,
+et hyvin, emäntä parka!
+Leivoit sie kivisen leivän,
+kakun paistoit kallioisen:
+ve'in veitseni kivehen,
+karahutin kalliohon
+- ainoan isoni veitsen,
+sukukuntani kuraksen!"
+Sanoi Ilmarin emäntä:
+"Oi sie paimo, armas paimo!
+Myöstytäpä miettehesi,
+perin lausu lausehesi,
+päästä suen suutehista,
+karhun kynnestä kavista!
+Mie sun paioilla parannan,
+kaatioilla kaunistelen,
+syötän voilla, vehnäsillä,
+juotan rieskamaitosilla;
+vuoen syötän raatamatta,
+toisen työlle työntämättä.
+"Kun et jou'u päästämähän,
+käy pian kerittämähän,
+kohta kaaun kuolijaksi,
+muutun mullan muotoiseksi."
+Kullervo, Kalervon poika,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Kun on kuollet, kuolkosipa,
+kaotkosi, kun kaonnet!
+Sija on maassa mennehillä,
+kalmassa kaonnehilla,
+maata mahtavaisimmanki,
+leve'immänki levätä."
+Sanoi Ilmarin emäntä:
+"Oi Ukko, ylijumala!
+Jou'uttele jousi suuri,
+katso kaaresi parahin,
+pane vaskinen vasama
+tuon tulisen jousen päälle!
+Työnnytä tulinen nuoli,
+ammu vaskinen vasama,
+ammu kautta kainaloien,
+halki hartiolihojen:
+kaa'a tuo Kalervon poika,
+ammu kurja kuolijaksi
+nuolella teräsnenällä,
+vasamalla vaskisella!"
+Kullervo, Kalervon poika,
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Oi Ukko, ylijumala!
+Elä sie minua ammu!
+Ammu Ilmarin emäntä,
+kaota katala nainen
+siirtymättänsä sijalta,
+kulkematta kunnekana!"
+Siitä Ilmarin emäntä,
+tuo tarkan takojan nainen,
+vieri kohta kuolijaksi,
+kaatui kattilanoeksi
+oman pirttinsä pihalle,
+kape'ille kartanoille.
+Se oli meno nuoren naisen,
+kanssa kaunihin emännän,
+jot' oli viikon valvateltu,
+vuosin kuusin kuulusteltu
+Ilmarin iki-iloksi,
+sepon kuulun kunniaksi.
+
+
+
+  Neljäsneljättä runo
+
+
+Kullero, Kalervon poika,
+sinisukka äijön lapsi,
+hivus keltainen, korea,
+kengän kauto kaunokainen,
+itse läksi astumahan
+luota seppo Ilmarisen,
+ennenkuin isäntä saisi
+naisen kuolon korvihinsa,
+painuisi pahoille mielin,
+tapahtuisi tappelohon.
+Läksi soitellen seposta,
+ilon lyöen Ilman mailta,
+kullervoiten kankahalla,
+patakoitellen palolla:
+suo sorahti, maa järähti,
+kangas vastahan kajahti
+Kullervoisen soitantoa,
+ilkeän ilonpitoa.
+Kuului se sepon pajahan.
+Seppo seisottui pajassa,
+sai kujalle kuulemahan,
+kartanolle katsomahan,
+mikä soitanta salolla,
+kullervointa kankahalla.
+Jo näki toet totiset,
+valehettomat, vakaiset:
+näki naisen nukkunehen,
+kaunoisensa kaatunehen,
+kaatunehen kartanolle,
+kellistynehen keolle.
+Siihen seppo seisottihe
+syämellä synkeällä.
+Puuttui yöksi itkemähän,
+viikoksi vetistämähän.
+Mieli ei tervoa parempi,
+syän ei syttä valkeampi.
+Itse Kullervo käveli,
+astui eelle jonnekunne,
+päivän korpia kovia,
+hiien hirsikankahia.
+Illan tullen, yön pimeten
+päätyi maahan mättähälle.
+Siinä istuvi isotoin,
+armotoin ajattelevi:
+"Mikä lie minunki luonut,
+kuka kurjaisen kuvannut
+kuuksi päiväksi kululle,
+iäkseni ilman alle?
+"Kotihinsa muut menevät,
+majoillensa matkoavat:
+mull' on korvessa kotini,
+kankahalla kartanoni,
+tuulessa tulisijani,
+satehessa saunan löyly.
+"Ellöspä, hyvä Jumala,
+elkösi sinä ikänä
+luoko lasta luonnotointa
+eikä aivan armotointa,
+isotointa alle ilman,
+emotointa ensinkänä,
+niinkuin loit minun, Jumala,
+minun kurjaisen kuvasit,
+loit kuin lokkien sekahan,
+karille meren kajavan!
+Päivä pääskyille tulevi,
+varpusille valkenevi,
+ilo ilman lintusille;
+ei minulle milloinkana,
+tule ei päivä polvenensa,
+ei ilo sinä ikänä!
+"En tieä tekijätäni
+enkä tunne tuojoani.
+Liekö telkkä tielle tehnyt,
+sorsa suolle suorittanut,
+tavi rannalle takonut,
+koskelo kiven kolohon?
+"Piennä jäin minä isosta,
+matalana maammostani.
+Iso kuoli, äiti kuoli,
+kuoli muu sukuni suuri;
+jätti mulle jäiset kengät,
+sukat uhkuiset unohti;
+jätti jäisille jälille,
+pyöriville portahille,
+joka suohon sortumahan,
+likahan litistymähän...
+Vaan en nyt iällä tällä,
+en mä vielä jouakana
+soille sotkuportahiksi,
+silloiksi likasijoille.
+Enkä sinnes suohon sorru,
+kunnes kannan kahta kättä,
+viittä sormea viritän,
+kynttä kymmentä ylennän."
+Jopa juohtui mielehensä,
+puuttui aivohon ajatus
+käyä Untamon kylähän,
+kostoa isonsa kohlut,
+ison kohlut, maammon mahlat,
+itsensä pahoin-piännät.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Vuota, vuota, Untamoinen,
+maltapa, sukuni surma!
+Kun tulen minä sotahan,
+tokko saan tuvat tuhaksi,
+kartanot kekälehiksi?"
+Tuli akka vastahansa,
+siniviitta viian eukko.
+Hänpä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Kunne läksit, Kullervoinen,
+kaaloat, Kalervon poika?"
+Kullervo, Kalervon poika,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Juohtui mielehen minulle,
+puuttui aivohon ajatus
+mennä tuonne toisialle,
+käyä Untamon kylähän,
+kostoa sukuni surma,
+ison kohlut, maammon mahlat,
+polttoa tuvat tuhaksi,
+kypeniksi kyyetellä."
+Akka tuo sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Ei ole surmattu sukusi,
+viel' ei kaatunut Kalervo.
+On sulla iso elossa,
+maammo maille tervehenä."
+"Oi on armas akkaseni!
+Sano, armas akkaseni:
+missäpä minun isoni,
+kussa kaunis kantajani?"
+"Tuollapa sinun isosi,
+tuolla kaunis kantajasi
+Lapin laajalla rajalla,
+kalalammin laitehella."
+"Oi on armas akkaseni!
+Sano, armas akkaseni:
+mitenkä mä sinne pääsnen,
+kuten kulkea osannen?"
+"Hyvä on sinne päästäksesi,
+ouonkin osataksesi,
+korven kolkka käyäksesi,
+joen ranta juostaksesi.
+Astut päivän, tuosta toisen,
+astut kohta kolmannenki,
+kulet kohti luotehesen.
+Vaara vastahan tulevi:
+sie astu alatse vaaran,
+käy vaaran vasenta puolta!
+Tuostapa joki tulevi
+oikealle puolellesi:
+käy sitä joen sivua
+kolmen kosken kuohumitse!
+Tulet niemen tutkaimehen,
+pääyt päähän pitkän kaiskun;
+tupa on niemen tutkaimessa,
+kalasauna kaiskun päässä:
+siinäpä iso elävi,
+siinä kaunis kantajasi,
+siinäpä sisaresiki,
+kaksi kaunista tytärtä."
+Kullervo, Kalervon poika,
+läksi tuosta astumahan.
+Astui päivän, tuosta toisen,
+astui kohta kolmannenki,
+kulki kohti luotehesen.
+Tuli vaara vastahansa:
+hän astui alaisin puolin,
+vaaran lievettä vasenta.
+Joutuvi joelle tuosta:
+astuvi joen sivua,
+jokivarrutta vasenta.
+Kulki kolmen kosken kautta,
+tuli niemen tutkaimehen,
+päätyi päähän pitkän niemen:
+tupa oli niemen tutkaimessa,
+kalasauna kaiskun päässä.
+Meni hän tupahan tuosta
+- eipä tunneta tuvassa:
+"Mistä vieras veen takoa,
+kusta kulkijain kotoisin?"
+"Etkö tunne poikoasi,
+tunne et lastasi omoa,
+jonka Untamon urohot
+veivät kanssansa kotihin
+ison vaaksan varrellisna,
+emon värttinän pituisna?"
+Emo ennätti sanoa,
+vaimo vanha lausuella:
+"Ohoh poikani poloinen,
+ohoh kurja kullansolki!
+Ettäpäs elävin silmin
+näitä maita matkaelet,
+kun jo itkin kuolleheksi,
+jo kauan kaonneheksi!
+"Kaks' oli poikoa minulla,
+kaksi kaunista tytärtä.
+Niist' oli osattomalta
+kaksi vanhinta kaonnut:
+poika suurehen sotahan,
+tyttö tietämättömihin.
+Poikani tuli takaisin,
+eipä tyttö tullekana."
+Kullervo, Kalervon poika,
+itse ennätti kysyä:
+"Kunne tyttösi katosi,
+minne sai sisarueni?"
+Emo tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Tuonne tyttöni katosi,
+tuonne sai sisaruesi:
+läksi marjahan metsälle,
+alle vaaran vaapukkahan;
+sinnepä kana katosi,
+lintu kuoli liian surman,
+surmahan sanattomahan,
+nimen tietämättömähän.
+"Kenen tyttöä ikävä?
+Kenen muun, kun ei emonsa!
+Emon etso eellimäisnä,
+emon etso, emon kaiho.
+Läksinpä, emo poloinen,
+etsimähän tyttöäni;
+juoksin korvet kontiona,
+salot saukkona samosin.
+Etsin päivän, tuosta toisen,
+etsin kohta kolmannenki.
+Päivän kolmannen perästä,
+viikon päästä viimeistäki
+nousin suurelle mäelle,
+korkealle kukkulalle.
+Huusin tuosta tyttöäni,
+kaonnutta kaihoelin:
+'Missä olet, tyttöseni?
+Tule jo, tyttöni, kotihin!'
+"Noinpa huusin tyttöäni,
+kaonnutta kaipaelin.
+Vaarat vastahan saneli,
+kankahat kajahtelivat:
+'Elä huua tyttöäsi,
+elä huua, hoilaele!
+Ei se saa sinä ikänä,
+ei paloa polvenansa
+emon entisen tiloille,
+taaton vanhan valkamoille.'"
+
+
+
+  Viidesneljättä runo
+
+
+Kullervo, Kalervon poika,
+sinisukka äijön lapsi,
+sai tuosta elelemähän
+alla varjon vanhempien;
+ei saanut älyämähän,
+miehen mieltä ottamahan,
+kun oli kaltoin kasvateltu,
+tuhmin lasna tuuiteltu
+luona kalton kasvattajan,
+tuon on tuhman tuuittajan.
+Poika työlle työnteleikse,
+raaolle rakenteleikse.
+Kaalasi kalastamahan,
+nuotan suuren souantahan.
+Itse tuossa noin sanovi,
+airo käessä arvelevi:
+"Veänkö väen mukahan,
+souan tarmoni takoa
+vai veän asun mukahan,
+souan tarpehen takoa?"
+Perimies perältä lausui,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Jos veät väen mukahan,
+souat tarmosi takoa,
+et vetäne purtta poikki
+etkä hankoja hajalle."
+Kullervo, Kalervon poika,
+veälti väen mukahan,
+souti tarmonsa takoa:
+souti poikki puiset hangat,
+katajaiset kaaret katkoi,
+venon haapaisen hajotti.
+Sai Kalervo katsomahan.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ei sinusta soutajaksi!
+Souit poikki puiset hangat,
+katajaiset kaaret katkoit,
+koko haapion hajotit!
+Mene nuotan tarvontahan!
+Lienet tarpoja parempi."
+Kullervo, Kalervon poika,
+meni nuotan tarvontahan.
+Itse tuossa tarpoimelta
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Tarvonko olan takoa,
+panen miehuuen nojassa
+vai panen asun mukahan,
+tarvon tarpehen takoa?"
+Vetäjä sanansa virkki:
+"Mi on siitä tarpojasta,
+ku ei tarvo olan takoa,
+pane miehuuen nojassa!"
+Kullervo, Kalervon poika,
+tarpaisi olan takoa,
+pani miehuuen nojassa:
+ve'en velliksi seotti,
+tarpoi nuotan tappuroiksi,
+kalat liivaksi litsotti.
+Sai Kalervo katsomahan.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ei sinusta tarpojaksi!
+Tarvoit nuotan tappuroiksi,
+ruumeniksi pullot rouhit,
+selykset paloin paloitit!
+Lähe viemähän vetoja,
+maarahoja maksamahan!
+Lienet matkassa parempi,
+taipalella taitavampi."
+Kullervo, Kalervon poika,
+sinisukka äijön lapsi,
+hivus keltainen, korea,
+kengän kauto kaunokainen,
+läksi viemähän vetoja,
+maajyviä maksamahan.
+Vietyä vetoperänsä,
+maajyväset maksettua
+rekehensä reutoaikse,
+kohennaikse korjahansa.
+Alkoi kulkea kotihin,
+matkata omille maille.
+Ajoa järyttelevi,
+matkoansa mittelevi
+noilla Väinön kankahilla,
+ammoin raatuilla ahoilla.
+Neiti vastahan tulevi,
+hivus kulta hiihtelevi
+noilla Väinön kankahilla,
+ammoin raatuilla ahoilla.
+Kullervo, Kalervon poika,
+jo tuossa piättelevi;
+alkoi neittä haastatella,
+haastatella, houkutella:
+"Nouse, neito, korjahani,
+taaksi maata taljoilleni!"
+Neiti suksilta sanovi,
+hiihtimiltä hiioavi:
+"Surma sulle korjahasi,
+tauti taaksi taljoillesi!"
+Kullervo, Kalervon poika,
+sinisukka äijön lapsi,
+iski virkkua vitsalla,
+helähytti helmivyöllä.
+Virkku juoksi, matka joutui,
+tie vieri, reki rasasi.
+Ajoa järyttelevi,
+matkoansa mittelevi
+selvällä meren selällä,
+ulapalla aukealla.
+Neiti vastahan tulevi,
+kautokenkä kaaloavi
+selvällä meren selällä,
+ulapalla aukealla.
+Kullervo, Kalervon poika,
+hevoista piättelevi,
+suutansa sovittelevi,
+sanojansa säätelevi:
+"Tule korjahan, korea,
+maan valio, matkoihini!"
+Neiti vastahan sanovi,
+kautokenkä kalkuttavi:
+"Tuoni sulle korjahasi,
+Manalainen matkoihisi!"
+Kullervo, Kalervon poika,
+sinisukka äijön lapsi,
+iski virkkua vitsalla,
+helähytti helmivyöllä.
+Virkku juoksi, matka joutui,
+reki vieri, tie lyheni.
+Ajavi karettelevi,
+matkoansa mittelevi
+noilla Pohjan kankahilla,
+Lapin laajoilla rajoilla.
+Neiti vastahan tulevi,
+tinarinta riioavi
+noilla Pohjan kankahilla,
+Lapin laajoilla rajoilla.
+Kullervo, Kalervon poika,
+hevoistansa hillitsevi,
+suutansa sovittelevi,
+sanojansa säätelevi:
+"Käy, neito, rekoseheni,
+armas, alle vilttieni,
+syömähän omeniani,
+puremahan päähkeniä!"
+Neiti vastahan sanovi,
+tinarinta riuskuttavi:
+"Sylen, kehno, kelkkahasi,
+retkale, rekosehesi!
+Vilu on olla viltin alla,
+kolkko korjassa eleä."
+Kullervo, Kalervon poika,
+sinisukka äijön lapsi,
+koppoi neion korjahansa,
+reualti rekosehensa,
+asetteli taljoillensa,
+alle viltin vieretteli.
+Neiti tuossa noin sanovi,
+tinarinta riitelevi:
+"Päästä pois minua tästä,
+laske lasta vallallensa
+kunnotointa kuulemasta,
+pahalaista palvomasta,
+tahi potkin pohjan puhki,
+levittelen liistehesi,
+korjasi pilastehiksi,
+rämäksi re'en retukan!"
+Kullervo, Kalervon poika,
+sinisukka äijön lapsi,
+aukaisi rahaisen arkun,
+kimahutti kirjakannen;
+näytteli hope'itansa,
+verkaliuskoja levitti,
+kultasuita sukkasia,
+vöitänsä hopeapäitä.
+Verat veivät neien mielen,
+raha muutti morsiamen,
+hopea hukuttelevi,
+kulta kuihauttelevi.
+Kullervo, Kalervon poika,
+sinisukka äijön lapsi,
+tuossa neittä mairotteli,
+kuihutteli, kutkutteli,
+käsi orosen ohjaksissa,
+toinen neitosen nisoissa.
+Siinä neitosen kisasi,
+tinarinnan riu'utteli
+alla vaipan vaskikirjan,
+päällä taljan taplikkaisen.
+Jo antoi Jumala aamun,
+toi Jumala toisen päivän.
+Niin neiti sanoiksi virkki,
+kysytteli, lausutteli:
+"Mist' olet sinä sukuisin,
+kusta, rohkea, rotuisin?
+Lienet suurtaki sukua,
+isoa isän aloa."
+Kullervo, Kalervon poika,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"En ole sukua suurta,
+enkä suurta enkä pientä,
+olen kerran keskimäistä:
+Kalervon katala poika,
+tuhma poika tuiretuinen,
+lapsi kehjo keiretyinen.
+Vaan sano oma sukusi,
+oma rohkea rotusi,
+jos olet sukua suurta,
+isoa isän aloa!"
+Neiti varsin vastoavi,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"En ole sukua suurta,
+enkä suurta enkä pientä,
+olen kerran keskimäistä:
+Kalervon katala tyttö,
+tyhjä tyttö tuiretuinen,
+lapsi kehjo keiretyinen.
+"Ennen lasna ollessani
+emon ehtoisen eloilla
+läksin marjahan metsälle,
+alle vaaran vaapukkahan.
+Poimin maalta mansikoita,
+alta vaaran vaapukoita;
+poimin päivän, yön lepäsin.
+Poimin päivän, poimin toisen;
+päivälläpä kolmannella
+en tiennyt kotihin tietä:
+tiehyt metsähän veteli,
+ura saatteli salolle.
+"Siinä istuin jotta itkin.
+Itkin päivän jotta toisen;
+päivänäpä kolmantena
+nousin suurelle mäelle,
+korkealle kukkulalle.
+Tuossa huusin, hoilaelin.
+Salot vastahan saneli,
+kankahat kajahtelivat:
+'Elä huua, hullu tyttö,
+elä, mieletöin, melua!
+Ei se kuulu kumminkana,
+ei kuulu kotihin huuto.'
+"Päivän päästä kolmen, neljän,
+viien, kuuen viimeistäki
+kohennihin kuolemahan,
+heitihin katoamahan.
+Enkä kuollut kuitenkana,
+en mä kalkinen kaonnut!
+"Oisin kuollut, kurja raukka,
+oisin katkennut, katala,
+äsken tuosta toisna vuonna,
+kohta kolmanna kesänä
+oisin heinänä helynnyt,
+kukoistellut kukkapäänä,
+maassa marjana hyvänä,
+punaisena puolukkana,
+nämät kummat kuulematta,
+haikeat havaitsematta."
+Sai toki sanoneheksi,
+kerran kertoelleheksi:
+heti repsahti re'estä,
+siitä juoksihe jokehen,
+kosken kuohu'un kovahan,
+palavahan pyörtehesen.
+Siihen surmansa sukesi,
+kuolemansa kohtaeli;
+löyti turvan Tuonelassa,
+armon aaltojen seassa.
+Kullervo, Kalervon poika,
+pyyhältihe korjastansa,
+alkoi itkeä isosti,
+valitella vaikeasti:
+"Voi poloinen, päiviäni,
+voipa, kurja, kummiani,
+kun pi'in sisarueni,
+turmelin emoni tuoman!
+Voi isoni, voi emoni,
+voi on valtavanhempani!
+Minnekä minua loitte,
+kunne kannoitte katalan?
+Parempi olisin ollut
+syntymättä, kasvamatta,
+ilmahan sikeämättä,
+maalle tälle täytymättä.
+Eikä surma suorin tehnyt,
+tauti oike'in osannut,
+kun ei tappanut minua,
+kaottanut kaksiöisnä."
+Veitsin länkensä levitti,
+rauoin rahnoi rahkehensa,
+hyppäsi hyvän selälle,
+hyvän laukin lautasille.
+Ajavi palasen maata,
+pikkaraisen piirrältävi,
+päätyvi ison pihoille,
+oman taaton tanterelle.
+Emo päätyvi pihalle:
+"Oi emoni, kantajani!
+Kun oisit, emo kuluni,
+synnyteltäissä minua
+pannut saunahan savua,
+lyönyt saunan salpa päälle,
+tukahuttanut savuhun,
+kaottanut kaksiöisnä,
+vienyt hurstilla vetehen,
+upotellut uutimella,
+luonut tuutusen tulehen,
+liekun lietehen sysännyt!
+"Oisiko kylä kysynyt:
+'Missä tuutunen tuvasta,
+mitä sauna salpa päällä?'
+Sinä oisit vastannunna:
+'Tuutusen tulessa poltin,
+liekun liesivalkeassa.
+Saunassa te'in ituja,
+ma'ustelin maltahia.'"
+Emo ennätti kysyä,
+vanhempansa tutkaella:
+"Mi sinulla, poikaseni,
+mikä kumma kuulumassa?
+On kuin Tuonelta tulisit,
+Manalalta matkoaisit!"
+Kullervo, Kalervon poika,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Jo nyt on kummat kuulununna,
+turmiot tapahtununna,
+kun pi'in oman sisaren,
+turmelin emoni tuoman!
+"Tulin viennästä vetojen,
+maarahojen maksannasta.
+Päätyi neito vastahani;
+mie tuota kisauttelin:
+se oli sisarueni,
+se oman emoni lapsi!
+"Se jo surmansa sukesi,
+kuolemansa kohtaeli
+kosken kuohu'un kovahan,
+palavahan pyörtehesen.
+Itse en nyt tieäkänä,
+arvoa, älyäkänä,
+kunne surmani sukean,
+kunne, kurja, kuoletaime:
+suuhun ulvovan sutosen,
+karhun kiljuvan kitahan
+vainko vatsahan valahan,
+meren hauin hampahisin?"
+Emo tuon sanoiksi virkki:
+"Ellös menkö, poikaseni,
+suuhun ulvovan sutosen,
+karhun kiljuvan kitahan
+eläkä vatsahan valahan,
+hauin hirmun hampahisin!
+Onpa suurta Suomen nientä,
+sankoa Savon rajoa
+piillä miehen pillojansa,
+hävetä pahoja töitä,
+piillä vuotta viisi, kuusi,
+ynnähän yheksän vuotta,
+kunnes aika armon tuopi,
+vuoet huolen huojentavi."
+Kullervo, Kalervon poika,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Enkä lähe piilemähän,
+en, paha, pakenemahan!
+Lähen surman suun esille,
+Kalman kartanon oville,
+suurille sotasijoille,
+miesten tappotanterille:
+viel' on Unto oikeana,
+mies katala kaatamatta,
+kostamatta taaton kohlut,
+maammon mahlat maksamatta,
+muistamatta muutki vaivat,
+itseni hyvin-piännät."
+
+
+
+  Kuudesneljättä runo
+
+
+Kullervo, Kalervon poika,
+sinisukka äijön lapsi,
+siitä suorikse sotahan,
+vainotielle valmistaikse.
+Hioi hetken miekkoansa,
+toisen keihoa teroitti.
+Emo tuon sanoiksi virkki:
+"Ellös, poikani poloinen,
+saako suurehen sotahan,
+menkö miekan melskehesen!
+Ken suotta sotahan saapi,
+tahallansa tappelohon,
+se soassa surmatahan,
+tapetahan tappelossa,
+miekkoihin menetetähän,
+kalpoihinsa kaaetahan.
+"Lähet vuohella sotahan,
+kaurihilla tappelohon.
+Pian vuohi voitetahan,
+kauris kaatahan likahan:
+tulet koiralla kotihin,
+sammakolla saat piha'an."
+Kullervo, Kalervon poika,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"En mä silloin suohon sorru
+enkä kaau kankahalle,
+korppien kotisijoille,
+variksien vainioille,
+kun sorrun sotatiloille,
+vaivun vainotanterille.
+Somap' on sotahan kuolla,
+kaunis miekan kalskehesen!
+Sorea sotainen tauti:
+äkin poika pois tulevi,
+potematta pois menevi,
+laihtumatta lankeavi."
+Tuon emo sanoiksi virkki:
+"Kun sinä sotahan kuolet,
+mitä jääpi taatollesi
+vanhan päivänsä varaksi?"
+Kullervo, Kalervon poika,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Kuolkohon kujarikoille,
+kaatukohon kartanolle!"
+"Mitä jääpi maammollesi
+vanhan päivänsä varaksi?"
+"Kuolkohon kupo sylihin,
+läävähän läkähtyköhön!"
+"Mitä jääpi veikollesi
+päivän vastaisen varaksi?"
+"Metsähän menettyköhön,
+vainiolle vaipukohon!"
+"Mitä jääpi siskollesi
+päivän vastaisen varaksi?"
+"Kaivotielle kaatukohon,
+sotkutielle sortukohon!"
+Kullervo, Kalervon poika,
+kohta lähtevi ko'ista.
+Sanovi sanan isolle:
+"Hyvästi, hyvä isoni!
+Itketkö sinä minua,
+koskas kuulet kuolleheksi,
+kansasta kaonneheksi,
+sortuneheksi su'usta?"
+Tuon isä sanoiksi virkki:
+"En minä sinua itke,
+jospa kuulen kuolleheksi:
+poika toinen tehtänehe,
+poika paljoa parempi,
+äijeä älykkähämpi."
+Kullervo, Kalervon poika,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Enkä itke mie sinua,
+kuulisinko kuolleheksi.
+Saan minä mokoman taaton:
+suun savesta, pään kivestä,
+silmät suolta karpaloista,
+parran kuivista kuloista,
+jalat raian haarukasta,
+muun lihan lahosta puusta."
+Virkkoi siitä veikollensa:
+"Jää hyvästi, veikkoseni!
+Itketkö sinä minua,
+koskas kuulet kuolleheksi,
+kansasta kaonneheksi,
+sortuneheksi su'usta?"
+Veikko tuon sanoiksi virkki:
+"En itke minä sinua,
+josko kuulen kuolleheksi:
+veli toinen saatanehe,
+veli paljoa parempi,
+kahta mointa kaunihimpi."
+Kullervo, Kalervon poika,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Enkä itke mie sinua,
+kuulisinko kuolleheksi.
+Saan minä mokoman veljen:
+pään kivestä, suun savesta,
+silmät suolta karpaloista,
+hiukset kuivista kuloista,
+jalat raian haarukasta,
+muun lihan lahosta puusta."
+Sanoi siitä siskollensa:
+"Hyvästi, sisarueni!
+Itketkö sinä minua,
+koskas kuulet kuolleheksi,
+kansasta kaonneheksi,
+sortuneheksi su'usta?"
+Noin sisar sanoiksi virkki:
+"En itke minä sinua,
+josko kuulen kuolleheksi:
+veli toinen saatanehe,
+veli paljoa parempi,
+äijeä älykkähämpi."
+Kullervo, Kalervon poika,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Enkä itke mie sinua,
+kuulisinko kuolleheksi.
+Saan minä mokoman siskon:
+pään kivestä, suun savesta,
+silmät suolta karpaloista,
+hiukset kuivista kuloista,
+korvat lammin lumpehista,
+varren vaahteren vesasta."
+Sanoi siitä äitillensä:
+"Äitiseni, armaiseni,
+minun kaunis kantajani,
+kultainen kulettajani!
+Itketkö sinä minua,
+koskas kuulet kuolleheksi,
+kansasta kaonneheksi,
+sortuneheksi su'usta?"
+Tuon emo sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Et älyä äitin mieltä,
+arvoa emon syäntä.
+Itkenpä minä sinua,
+kun sun kuulen kuolleheksi,
+väestä vähenneheksi,
+sortuneheksi su'usta:
+itken tulville tupamme,
+siltalauat lainehille,
+kujat kaikki kuurullani,
+läävät länkämöisilläni;
+lumet itken iljeniksi,
+iljenet suliksi maiksi,
+sulat maat vihottaviksi,
+vihottavat viereviksi.
+"Mit' en itkeä ilenne,
+kut' en voine voivotella,
+itkeä inehmisissä,
+itken saunassa saloa,
+yliset kulasvesille,
+saunan lauat lainehille."
+Kullervo, Kalervon poika,
+sinisukka äijön lapsi,
+läksi soitellen sotahan,
+iloitellen tappelohon.
+Soitti suolla, soitti maalla,
+kajahutti kankahalla,
+rojahutti ruohokossa,
+kulahutteli kulossa.
+Vieri viestinen jälestä,
+sai sanoma korvihinsa:
+"Jo iso kotona kuoli,
+vaipui valtavanhempasi.
+Käypäs tuota katsomahan,
+kuten kuollut hauatahan!"
+
+Kullervo, Kalervon poika,
+hänpä varsin vastaeli:
+"Kun lie kuollut, kuolkahansa!
+On meillä kotona ruuna,
+millä maahan vietäkähän,
+kalmahan katettakahan!"
+Soitti suolla mennessänsä,
+patakoitteli palolla.
+Vieri viestinen jälestä,
+sai sanoma korvihinsa:
+"Jo veli kotona kuoli,
+vaipui lapsi vanhempasi.
+Käypäs tuota katsomahan,
+kuten kuollut hauatahan!"
+Kullervo, Kalervon poika,
+hänpä varsin vastaeli:
+"Kun lie kuollut, kuolkahansa!
+On siellä ori kotona,
+millä maahan vietäkähän,
+kalmahan katettakahan!"
+Soitti suolla käyessänsä,
+kullervoitsi kuusikossa.
+Vieri viestinen jälestä,
+sai sanoma korvihinsa:
+"Jo sisar kotona kuoli,
+vaipui lapsi vanhempasi.
+Käypäs tuota katsomahan,
+kuten kuollut hauatahan!"
+Kullervo, Kalervon poika,
+hänpä varsin vastaeli:
+"Kun lie kuollut, kuolkahansa!
+On meillä kotona tamma,
+millä maahan vietäkähän,
+kalmahan katettakahan!"
+Kulaten kulossa astui,
+heläellen heinikossa.
+Vieri viestinen jälestä,
+sai sanoma korvihinsa:
+"Kuoli ehtoinen emosi,
+kaatui maire maammuesi.
+Käypäs tuota katsomahan,
+miten miero hautoavi!"
+Kullervo, Kalervon poika,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Voi minä poloinen poika,
+kun kuoli emo minulta,
+uupui uutimen tekijä,
+vaipui vaipan kirjoittaja,
+pitkän piustan kehreäjä,
+väkivärttinän vetäjä;
+enk' ollut luona luopuessa,
+läsnä hengen lähtiessä!
+Lie kuollut kovin viluhun
+vainko leivän puuttehesen?
+"Kuollut koissa pestäköhön
+Saksan saippuavesillä,
+silkkihin si'eltäköhön,
+palttinoihin pantakohon!
+Siitä maahan vietäköhön,
+kalmahan katettakohon,
+itkuvirsin vietäköhön,
+laulaen lasettakohon!
+En vielä kotihin joua:
+viel' on Unto kostamatta,
+mies katala kaatamatta,
+ilkeä hävittämättä."
+Meni soitellen sotahan,
+ilon lyöen Untolahan.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Oi Ukko, ylijumala!
+Jos nyt mulle miekan saisit
+sekä kalvan kaunihimman,
+joka joukolle pitäisi,
+saattaisi satalu'ulle!"
+Saip' on miekan mielehisen,
+kalvan kaikkien parahan,
+jolla kaatoi kaiken kansan,
+joukon Untamon hävitti.
+Tuvat poltteli poroksi,
+kypeniksi kyyetteli:
+kivet jätti kiukahista,
+pitkän pihlajan pihoista.
+Kullervo, Kalervon poika,
+jo tuosta kotihin kääntyi
+ison entisen tuville,
+vanhempansa vainioille:
+tupa on tyhjä tultuansa,
+autio avattuansa;
+ei tulla likistämähän,
+käyä kättä antamahan.
+Antoi kättä hiilokselle:
+hiilet kylmät hiiloksessa.
+Tuosta tunsi tultuansa:
+ei ole emo elossa.
+Pisti kättä kiukahalle:
+kivet kylmät kiukahassa.
+Tuosta tunsi tultuansa:
+ei ole iso elossa.
+Loi on silmät sillan päälle:
+silta kaikki siivomatta.
+Tuosta tunsi tultuansa:
+ei ole sisar elossa.
+Vieri valkamavesille:
+ei venettä valkamassa.
+Tuosta tunsi tultuansa:
+ei ole veli elossa.
+Loihe siitä itkemähän;
+itki päivän, itki toisen.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Oi on ehtoinen emoni!
+Mitäs mulle tänne heitit
+eläessä tällä maalla?
+"Et kuule, emo, minua,
+jos ma silmillä siherrän
+eli kulmilla kujerran,
+päälaella lausuelen!"
+Emo hauasta havasi,
+alta mullan muistuttavi:
+"Jäihän multa Musti koira
+käyäksesi metsämaille.
+Ota koirasi keralle,
+mene tuonne metsämaille,
+ylös korpehen kohoa
+metsän tyttöjen tyköhön,
+sinipiikojen pihalle,
+havulinnan liepehille,
+evähiä etsimähän,
+antia anelemahan!"
+Kullervo, Kalervon poika,
+otti koiransa keralle,
+läksi tietä telkkimähän,
+korpehen kohoamahan.
+Kävi matkoa vähäisen,
+astui tietä pikkaraisen;
+tuli tuolle saarekselle,
+tuolle paikalle tapahtui,
+kuss' oli piian pillannunna,
+turmellut emonsa tuoman.
+Siin' itki ihana nurmi,
+aho armahin valitti,
+nuoret heinät hellitteli,
+kuikutti kukat kanervan
+tuota piian pillamusta,
+emon tuoman turmelusta:
+eikä nousnut nuori heinä,
+kasvanut kanervan kukka,
+ylennyt sijalla sillä,
+tuolla paikalla pahalla,
+kuss' oli piian pillannunna,
+emon tuoman turmellunna.
+Kullervo, Kalervon poika,
+tempasi terävän miekan;
+katselevi, kääntelevi,
+kyselevi, tietelevi.
+Kysyi mieltä miekaltansa,
+tokko tuon tekisi mieli
+syöä syyllistä lihoa,
+viallista verta juoa.
+Miekka mietti miehen mielen,
+arvasi uron pakinan.
+Vastasi sanalla tuolla:
+"Miks' en söisi mielelläni,
+söisi syyllistä lihoa,
+viallista verta joisi?
+Syön lihoa syyttömänki,
+juon verta viattomanki."
+Kullervo, Kalervon poika,
+sinisukka äijön lapsi,
+pään on peltohon sysäsi,
+perän painoi kankahasen,
+kären käänti rintahansa,
+itse iskihe kärelle.
+Siihen surmansa sukesi,
+kuolemansa kohtaeli.
+Se oli surma nuoren miehen,
+kuolo Kullervo urohon,
+loppu ainakin urosta,
+kuolema kovaosaista.
+Silloin vanha Väinämöinen,
+kunpa kuuli kuolleheksi,
+Kullervon kaonneheksi,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Elkötte, etinen kansa,
+lasta kaltoin kasvatelko
+luona tuhman tuuittajan,
+vierahan väsyttelijän!
+Lapsi kaltoin kasvattama,
+poika tuhmin tuuittama
+ei tule älyämähän,
+miehen mieltä ottamahan,
+vaikka vanhaksi eläisi,
+varreltansa vahvistuisi."
+
+
+
+  Seitsemäsneljättä runo
+
+
+Se on seppo Ilmarinen
+naista itki illat kaiket,
+yöt itki unettomana,
+päivät einehettömänä;
+aamut aikaisin valitti,
+huomeniset huokaeli,
+kun oli kuollut nuori nainen,
+kaunis kalmahan katettu.
+Eipä kääntynyt käessä
+vaskinen vasaran varsi,
+kuulunut pajasta kalke
+yhen kuuhuen kululla.
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"En tieä, poloinen poika,
+miten olla, kuin eleä.
+Istun yön eli makoan,
+äijä on yötä, tunti tuhma,
+vaivoja, matala mahti.
+"Ikävät on iltaseni,
+apeat on aamuseni,
+äsken yöllä äitelämpi,
+havatessa haikeampi.
+Ei ole iltoja ikävä,
+ei apea aamujani,
+mure muita aikojani:
+ihanaistani ikävä,
+apeainen armastani,
+mure mustakulmaistani.
+"Jo vainen iällä tällä
+use'in minun utuisen
+keskiöisissä unissa
+koura tyhjeä kokevi,
+käsi vaalivi valetta
+kupehelta kummaltaki."
+Seppo naisetta elävi,
+puolisotta vanhenevi.
+Itki kuuta kaksi, kolme.
+Niinpä kuulla neljännellä
+poimi kultia mereltä,
+hope'ita lainehilta;
+keräsi kekosen puita,
+kolmekymmentä rekoista;
+puunsa poltti hiililöiksi,
+hiilet ahjohon ajeli.
+Otti noita kultiansa,
+valitsi hope'itansa
+sykysyisen uuhen verran,
+verran talvisen jäniksen.
+Työnti kullat kuumentohon,
+ajoi ahjohon hopeat,
+pani orjat lietsomahan,
+palkkalaiset painamahan.
+Orjat lietsoi löyhytteli,
+palkkalaiset painatteli
+kintahattomin kätösin,
+hatuttoman hartioisen.
+Itse seppo Ilmarinen
+ahjoa kohentelevi,
+pyyti kullaista kuvaista,
+hope'ista morsianta.
+Ei orjat hyvästi lietso
+eikä paina palkkalaiset.
+Se on seppo Ilmarinen
+itse löihe lietsomahan.
+Lietsahutti kerran, kaksi,
+niin kerralla kolmannella
+katsoi ahjonsa alusta,
+lietsehensä liepehiä,
+mitä ahjosta ajaikse,
+tungeikse tulisijasta.
+Uuhi ahjosta ajaikse,
+lähetäikse lietsehestä,
+karva kulta, toinen vaski,
+kolmas on hopeakarva.
+Muut tuota ihastelevi,
+ei ihastu Ilmarinen.
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Se susi sinuista toivoi!
+Toivon kullaista sopua,
+hope'ista puolisoa."
+Siitä seppo Ilmarinen
+uuhen työntävi tulehen.
+Liitti kultia lisäksi,
+hope'ita täytteheksi,
+pani orjat lietsomahan,
+palkkalaiset painamahan.
+Orjat lietsoi löyhytteli,
+palkkalaiset painatteli
+kintahattomin kätösin,
+hatuttoman hartioisen.
+Itse seppo Ilmarinen
+ahjoa kohentelevi,
+pyyti kullaista kuvoa,
+hope'ista morsianta.
+Ei orjat hyvästi lietso
+eikä paina palkkalaiset.
+Se on seppo Ilmarinen
+itse loihe lietsomahan.
+Lietsahutti kerran, kaksi,
+niin kerralla kolmannella
+katsoi ahjonsa alusta,
+lietsehensä liepehiä,
+mitä ahjosta ajaikse,
+lähetäikse lietsehestä.
+Varsa ahjosta ajaikse,
+lähetäikse lietsehestä,
+harja kulta, pää hopea,
+kaikki vaskesta kaviot.
+Muut tuota hyvin ihastui,
+ei ihastu Ilmarinen.
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Se susi sinuista toivoi!
+Toivon kullaista sopua,
+hope'ista puolisoa."
+Siitä seppo Ilmarinen
+varsan työntävi tulehen.
+Liitti kultia lisäksi,
+hope'ita täytteheksi,
+pani orjat lietsomahan,
+palkkalaiset painamahan.
+Orjat lietsoi löyhytteli,
+palkkalaiset painatteli
+kintahattomin kätösin,
+hatuttoman hartioisen.
+Itse seppo Ilmarinen
+ahjoa kohentelevi,
+pyyti kullaista kuvoa,
+hope'ista morsianta.
+Ei orjat hyvästi lietso
+eikä paina palkkalaiset.
+Se on seppo Ilmarinen
+itse loihe lietsomahan.
+Lietsahutti kerran, kaksi,
+niin kerralla kolmannella
+katsoi ahjonsa alusta,
+lietsehensä liepehiä,
+mitä ahjosta ajaikse,
+lähetäikse lietsehestä.
+Neiti ahjosta ajaikse,
+kultaletti lietsehestä,
+pää hopea, kassa kulta,
+varsi kaikki kaunokainen.
+Muut tuota pahoin pelästyi,
+ei pelästy Ilmarinen.
+Siitä seppo Ilmarinen
+takoi kullaista kuvoa,
+takoi yön levähtämättä,
+päivän pouahuttamatta.
+Jalat laati neitoselle,
+jalat laati, käet kuvasi:
+eipä jalka nousekana,
+käänny käet syleilemähän.
+Takoi korvat neiollensa:
+eipä korvat kuulekana.
+Niin sovitti suun sorean,
+suun sorean, sirkut silmät.
+Saanut ei sanoa suuhun
+eikä silmähän suloa.
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Oisi tuo sorea neito,
+kun oisi sanallisena,
+mielellisnä, kielellisnä."
+Saattoi siitä neitosensa
+utuisehen uutimehen,
+pehme'ille pääaloille,
+sulkkuisille vuotehille.
+Siitä seppo Ilmarinen
+lämmitti kylyn utuisen,
+laati saunan saipuaisen;
+vastat varpaiset varusti,
+vettä kolme korvollista,
+jolla peiponen peseikse,
+pulmunen puhasteleikse
+noista kullan kuonasista.
+Kylpi seppo kyllitellen,
+valelihe vallotellen.
+Neien vierehen venähti
+utuisehen uutimehen,
+teltahan teräksisehen,
+rankisehen rautaisehen.
+Siinä seppo Ilmarinen
+heti yönä ensimäisnä
+kyllä peitettä kysyvi,
+vaippoja varustelevi,
+kahet, kolmet karhuntaljat,
+viiet, kuuet villavaipat,
+maata kera puolisonsa,
+tuon on kultaisen kuvansa.
+Se oli kylki kyllä lämmin,
+ku oli vasten vaippojansa;
+ku oli nuorta neittä vasten,
+vasten kullaista kuvoa,
+se oli kylki kylmimässä,
+oli hyyksi hyytymässä,
+meren jääksi jäätymässä,
+kiveksi kovoamassa.
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Ei tämä hyvä minulle!
+Vienen neien Väinölähän
+Väinämöiselle varaksi,
+polviseksi puolisoksi,
+kainaloiseksi kanaksi."
+Viepi neien Väinölähän.
+Sitte sinne tultuansa
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Oi sie vanha Väinämöinen!
+Tuossa on sinulle tyttö,
+neiti kaunis katsannolta,
+eik' ole suuri suun piolta,
+kovin leuoilta leveä."
+Vaka vanha Väinämöinen
+katsahti kuvoa tuota,
+luopi silmät kullan päälle.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Miksi toit minulle tuota,
+tuota kullan kummitusta?"
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Miksi muuksi kuin hyväksi!
+Polviseksi puolisoksi,
+kainaloiseksi kanaksi."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Oi on seppo veikkoseni!
+Tunge neitosi tulehen,
+tao kaikiksi kaluiksi,
+tahi vie Venäehelle,
+saata Saksahan kuvasi
+rikkahien riian naia,
+suurien soan kosia!
+Ei sovi minun su'ulle,
+ei minullen itselleni
+naista kullaista kosia,
+hope'ista huolitella."
+Siitä kielti Väinämöinen,
+epäsi suvannon sulho,
+kielti kansan kasvavaisen,
+epäsi yleneväisen
+kullalle kumartamasta,
+hopealle horjumasta.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Elkätte, pojat poloiset,
+vasta kasvavat urohot,
+ollette elonkeraiset
+elikkä elottomatki,
+sinä ilmoisna ikänä,
+kuuna kullan valkeana
+naista kullaista kosiko,
+hope'ista huolitelko!
+Kylmän kulta kuumottavi,
+vilun huohtavi hopea."
+
+
+
+  Kahdeksasneljättä runo
+
+
+Tuop' on seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+heitti kultaisen kuvansa,
+hope'isen neitosensa.
+Pisti varsan valjahisin,
+ruskean re'en etehen,
+itse istuvi rekehen,
+kohennaikse korjahansa.
+Lähteäksensä lupasi
+sekä mietti mennäksensä
+pyytämähän Pohjolasta
+toista Pohjolan tytärtä.
+Sai päivän ajaneheksi,
+tuosta toisen vierneheksi;
+päivälläpä kolmannella
+tuli Pohjolan pihalle.
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+itse päätyvi pihalle.
+Sai tuossa sanelemahan,
+kääntihe kyselemähän
+oman lapsensa oloa,
+asuntoa armahansa
+miniänä miehelässä,
+naisena anoppelassa.
+Se on seppo Ilmarinen
+alla päin, pahoilla mielin,
+kaiken kallella kypärin
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ellös nyt, anoppiseni,
+ellös sie kyselkö tuota,
+elämiä tyttäresi,
+asuntoa armahasi!
+Jo sen on surma suin pi'ellyt,
+kova loppu loukahtanut.
+Maassa on jo marjaseni,
+kankahassa kaunoiseni,
+mustakulmani kulossa,
+hopeani heinikossa.
+Läksin toista tyttöäsi,
+nuorempata neitoasi.
+Annapa, anoppiseni,
+työnnä toinen tyttäresi
+naisen entisen eloille,
+sijalle sisaruensa!"
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Pahoin tein minä poloinen,
+pahoinpa, polon-alainen,
+kun ma lapseni lupasin,
+työnsin sulle toisenkana
+nuorena nukahtamahan,
+verevänä vieremähän:
+annoin kuin sutosen suuhun,
+karhun kiljuvan kitahan.
+"En nyt toista annakana,
+en mä työnnä tyttöäni
+nokiesi nuohojaksi,
+karstojesi kaapijaksi.
+Ennen työnnän tyttäreni,
+laitan lapseni vakavan
+koskehen kohisevahan,
+palavahan pyörtehesen,
+Manalan matikan suuhun,
+Tuonen hauin hampahisin."
+Siitä seppo Ilmarinen
+murti suuta, väänti päätä,
+murti mustoa haventa,
+käänti päätä käiväräistä.
+Itse tunkihe tupahan,
+alle kattojen ajoihe.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Tulepa minulle, tyttö,
+sijalle sisaruesi,
+naisen entisen eloille
+mesileivän leipojaksi,
+oluen osoajaksi!"
+Lauloi lapsi lattialta,
+sekä lauloi jotta lausui:
+"Pois on, liika, linnastamme,
+mies outo, ovilta näiltä!
+Tukon linnoa tuhosit,
+palan linnoa pahensit
+kerran ennen käytyäsi,
+ovillen osattuasi.
+"Neitonen, sinä sisari!
+Elä sulho'on ihastu,
+elä sulhon suun pitohon
+eläkä jalkoihin jaloihin!
+Sulholl' on suen ikenet,
+revon koukut kormanossa,
+karhun kynnet kainalossa,
+veren juojan veitsi vyöllä,
+jolla päätä piirtelevi,
+selkeä sirettelevi."
+Neiti itse noin saneli
+Ilmariselle sepolle:
+"En lähe minä sinulle
+enkä huoli huitukoille!
+Tapoit naisen ennen naiun,
+surmasit sisarueni:
+vielä tappaisit minunki,
+surmoaisit itseniki.
+Onpa tässä neitosessa
+paremmanki miehen verta,
+kaunihimman varren kauppa,
+koreamman korjan täysi,
+paikoille paremmillenki,
+isommille istuimille,
+ei sepon sysisijoille,
+miehen tuhmaisen tulille."
+Se on seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+murti suuta, väänti päätä,
+murti mustoa haventa.
+Saautti tytön samassa,
+käärälti käpälihinsä,
+läksi tuiskuna tuvasta,
+riepsahti rekensä luoksi;
+työnnälti tytön rekehen,
+koksahutti korjahansa.
+Läksi kohta kulkemahan,
+valmistui vaeltamahan,
+käsi ohjassa orosen,
+toinen neien nännisillä.
+Neiti itki ja urisi,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Sain nyt suolle karpalohon,
+vehkahan vesiperille;
+tuonne ma kana katoan,
+kuolen, lintu, liian surman!
+"Kuule, seppo Ilmarinen!
+Kun et laskene minua,
+potkin korjasi paloiksi,
+sären reen repalehiksi,
+potkin poikki polvillani,
+sären säärivarsillani."
+Se on seppo Ilmarinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Sentähen sepon rekosen
+laiat rautahan rakettu,
+jotta potkia pitävi,
+hyvän immen heiskaroia."
+Neitonen kujertelevi,
+vyö vaski valittelevi,
+sormiansa murtelevi,
+katkovi kätösiänsä.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Kun et laskene minua,
+laulaime meren kalaksi,
+syvän aallon siikaseksi."
+Se on seppo Ilmarinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Etpä sinä sinne pääse:
+minä haukina jälessä."
+Neitonen kujertelevi,
+vyö vaski valittelevi,
+sormiansa murtelevi,
+katkovi kätösiänsä.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Kun et laskene minua,
+metsähän menetteleime,
+kärpäksi kiven kolohon."
+Se on seppo Ilmarinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Etpä sinä sinne pääse:
+minä saukkona jälessä."
+Neitonen kujertelevi,
+vyö vaski valittelevi,
+sormiansa murtelevi,
+katkovi kätösiänsä.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Kun et laskene minua,
+kiuruna kiverteleime
+taaksi pilven piilemähän."
+Se on seppo Ilmarinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Etpä sinä sinne pääse:
+minä kokkona jälessä."
+Kulki matkoa palasen,
+ajoi tietä pikkuruisen.
+Jo hepo höryeleikse,
+luppakorva luonteleikse.
+Neiti päätänsä kohotti,
+näki jälkiä lumessa.
+Kysytteli, lausutteli:
+"Mi on tästä poikki juosnut?"
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Jänö on juosnut siitä poikki."
+Neiti parka huokaiseikse,
+huokaiseikse, henkäiseikse.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Voi minua, kurja raukka!
+Parempi minun olisi,
+parempi oletteleisi
+jänön juoksevan jälillä,
+koukkupolven polkemilla,
+kuin tämän kosijan reessä,
+viirunaaman viltin alla.
+Jänön on karvat kaunihimmat,
+jänön suumalo somempi."
+Se on seppo Ilmarinen
+puri huulta, väänti päätä;
+ajoa kahattelevi.
+Ajoi matkoa palasen:
+taas hepo höryeleikse,
+luppakorva luonteleikse.
+Neiti päätänsä kohotti,
+näki jälkiä lumessa.
+Kysytteli, lausutteli:
+"Mi on tästä poikki juosnut?"
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Repo on juosnut siitä poikki."
+Neiti parka huokaiseikse,
+huokaiseikse, henkäiseikse.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Voi minua, kurja raukka!
+Parempi minun olisi,
+parempi oletteleisi
+revon reyhkävän re'essä,
+aina käyvän ahkiossa,
+kuin tämän kosijan reessä,
+viirunaaman viltin alla.
+Revon on karvat kaunihimmat,
+revon suumalo somempi."
+Se on seppo Ilmarinen
+puri huulta, väänti päätä;
+ajoa kahattelevi.
+Ajoi matkoa palasen:
+taas hepo höryeleikse,
+luppakorva luonteleikse.
+Neiti päätänsä kohotti,
+näki jälkiä lumessa.
+Kysytteli, lausutteli:
+"Mi on tästä poikki juosnut?"
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Hukka on juosnut siitä poikki."
+Neiti parka huokaiseikse,
+huokaiseikse, henkäiseikse.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Voi minua, kurja raukka!
+Parempi minun olisi,
+parempi oletteleisi
+hukan hurskavan jälillä,
+alakärsän askelilla,
+kuin tämän kosijan reessä,
+viirunaaman viltin alla.
+Hukan on karva kaunihimpi,
+hukan suumalo somempi."
+Se on seppo Ilmarinen
+puri huulta, väänti päätä.
+Ajoa kahattelevi
+yöksi uutehen kylähän.
+Matkalta väsynehenä
+seppo nukkuvi sike'in
+- toinen naista naurattavi
+mieheltä unekkahalta.
+Siitä seppo Ilmarinen
+aamulla havattuansa
+murti suuta, väänti päätä,
+murti mustoa haventa.
+Sanoi seppo Ilmarinen,
+itse mietti, noin nimesi:
+"Joko luome laulamahan,
+laulan moisen morsiamen
+metsähän metsän omaksi
+vai vetehen veen omaksi?
+"En laula metsän omaksi:
+metsä kaikki kaihostuisi;
+enkäpä ve'en omaksi:
+vieroaisi veen kalaset.
+Ennen kaa'an kalvallani,
+menettelen miekallani."
+Miekka mietti miehen kielen,
+arvasi uron pakinan.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ei liene minua luotu
+naisia menettämähän,
+kataloita kaatamahan."
+Se on seppo Ilmarinen
+jopa loihe laulamahan,
+syäntyi sanelemahan.
+Lauloi naisensa lokiksi
+luo'olle lekottamahan,
+veen karille kaikkumahan,
+nenät nienten niukumahan,
+vastatuulet vaapumahan.
+Siitä seppo Ilmarinen
+rekehensä reutoaikse.
+Ajoa kahattelevi
+alla päin, pahoilla mielin;
+matkasi omille maille,
+tuli maille tuttaville.
+Vaka vanha Väinämöinen
+tiellä vastahan tulevi.
+Sai tuosta sanelemahan:
+"Veli, seppo Ilmarinen!
+Mit' olet pahoilla mielin,
+kahta kallella kypärin
+Pohjolasta tullessasi?
+Miten Pohjola elävi?"
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Mi on Pohjolan eleä!
+Siell' on sampo jauhamassa,
+kirjokansi kallumassa:
+päivän jauhoi syötäviä,
+päivän toisen myötäviä,
+kolmannen kotipitoja.
+"Jotta sanon kuin sanonki,
+vielä kerran kertaelen:
+mi on Pohjolan eleä,
+kun on sampo Pohjolassa!
+Siin' on kyntö, siinä kylvö,
+siinä kasvo kaikenlainen,
+siinäpä ikuinen onni."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Veli, seppo Ilmarinen!
+Minne heitit naisen nuoren,
+kunne kuulun morsiamen,
+kun sa tyhjänä tuletki,
+aina naisetta ajelet?"
+Se on seppo Ilmarinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Lauloin ma mokoman naisen
+meren luo'olle lokiksi.
+Nyt se lokkina lojuvi,
+kajavana kaakahtavi,
+kiljuvi vesikivillä,
+kariloilla kaljahuvi."
+
+
+
+  Yhdeksäsneljättä runo
+
+
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Ohoh seppo Ilmarinen!
+Lähtekämme Pohjolahan
+hyvän sammon saa'antahan,
+kirjokannen katsantahan!"
+Se on seppo Ilmarinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ei ole sampo saatavana,
+kirjokansi tuotavana
+pimeästä Pohjolasta,
+summasta Sariolasta!
+Siell' on sampo saatettuna,
+kirjokansi kannettuna
+Pohjolan kivimäkehen,
+vaaran vaskisen sisähän
+yheksän lukon ta'aksi;
+siihen juuret juurruteltu
+yheksän sylen syvähän,
+yksi juuri maaemähän,
+toinen vesiviertehesen,
+kolmas on kotimäkehen."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Veli seppo, veikkoseni!
+Lähtekämme Pohjolahan
+tuon on sammon saa'antahan!
+Laatikamme laiva suuri,
+johon sampo saatetahan,
+kirjokansi kannetahan
+Pohjolan kivimäestä,
+vaaran vaskisen sisästä,
+yheksän lukon takoa!"
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Vakavampi maisin matka.
+Lempo menköhön merelle,
+surma suurelle selälle!
+Siellä tuuli turjuttaisi,
+siellä viskaisi vihuri,
+saisi sormet soutimeksi,
+kämmenet käsimeloiksi."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Vakavampi maisin matka,
+vakavampi, vaikeampi,
+vielä muuten mutkaisempi.
+Lysti on venon vesillä,
+purren juosta jolkutella,
+ve'et väljät välkytellä,
+selät selvät seurustella:
+tuuli purtta tuuittavi,
+aalto laivoa ajavi,
+länsituuli läikyttävi,
+etelä e'elle viepi.
+Vaan kuitenki kaikitenki,
+kun et mieline merisin,
+niin on maisin matkatkamme,
+rantaisin ratustelkamme!
+"Tao nyt mulle uusi miekka,
+tee miekka tuliteräinen,
+jolla hurttia hutelen,
+Pohjan kansan kaikottelen
+saaessa otolle sammon
+tuonne kylmähän kylähän,
+pimeähän Pohjolahan,
+summahan Sariolahan!"
+Tuo on seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+tunki rautoja tulehen,
+teräksiä hiiloksehen,
+kultia koko piosen,
+hope'ita kourallisen.
+Laittoi orjat lietsomahan,
+palkkalaiset painamahan.
+Orjat lietsoi löyhytteli,
+hyvin painoi palkkalaiset:
+rauta vellinä venyvi,
+teräs taipui tahtahana,
+hopea vetenä välkkyi,
+kulta läikkyi lainehena.
+Siitä seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+katsoi alle ahjoksensa,
+lietsimensä liepehelle:
+näki miekan syntyväksi,
+pää kullan kuvauvaksi.
+Otti ainehet tulesta,
+tempasi hyvät takehet
+ahjosta alasimelle,
+vasarille, valkkamille.
+Takoi miekan mieltä myöten,
+kalvan kaikkien parahan,
+jonka kullalla kuvasi,
+hopealla huolitteli.
+Vaka vanha Väinämöinen
+tuli tuota katsomahan.
+Sai miekan tuliteräisen
+kätehensä oikeahan.
+Katselevi, kääntelevi;
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Onko miekka miestä myöten,
+kalpa kantajan mukahan?"
+Olipa miekka miestä myöten,
+kalpa kantajan mukahan,
+jonka kuu kärestä paistoi,
+päivä paistoi lappeasta,
+tähet västistä välötti,
+hevonen terällä hirnui,
+kasi naukui naulan päässä,
+penu putkessa puhusi.
+Sylkytteli miekkoansa
+vuoren rautaisen raossa.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Jo minä terällä tällä
+vaikka vuoret poikki löisin,
+kalliot kaha jakaisin!"
+Itse seppo Ilmarinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Milläpä minä poloinen,
+millä, tuima, turveleime,
+hyöteleime, vyöteleime
+maan varalle, veen varalle?
+Joko luustoihin lueime,
+rautapaitoihin paneime,
+teräsvöihin telkitäime?
+Mies on luustossa lujempi,
+rautapaiassa parempi,
+teräsvyössä tenhoisampi."
+Lähteä luku tulevi,
+liitto käyä kerkiävi.
+Yks' on vanha Väinämöinen,
+toinen seppo Ilmarinen
+läksivät hevon hakuhun,
+kuloharjan kuuntelohon,
+suvikunnan suitset vyöllä,
+varsan valjahat olalla.
+Kahen etsivät hevoista,
+päätä puitse katselevat,
+tarkasti tähystelevät
+ympäri salon sinisen:
+löytivät hevon lehosta,
+kuloharjan kuusikosta.
+Vaka vanha Väinämöinen,
+toinen seppo Ilmarinen
+painoi päähän kullan päitset,
+suvikunnan suitset suuhun.
+Ajoa ratustelevat
+kahen miehen rantamaata:
+kuului rannalta kujerrus,
+valitanta valkamalta.
+Vaka vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Siell' on impi itkemässä,
+kana kaikerrehtamassa!
+Joko käymme katsomahan,
+likeltä tähystämähän?"
+Itse astuvi likemmä,
+meni luota katsomahan.
+Eipä impi itkekänä
+eikä kaikerra kananen:
+oli pursi itkemässä,
+venonen valittamassa.
+Virkki vanha Väinämöinen
+luoksi purren päästyänsä:
+"Mitä itket, puinen pursi,
+vene hankava, valitat?
+Itketkö sä puisuuttasi,
+hankavuuttasi haveksit?"
+Pursi puinen vastoavi,
+vene hankava sanovi:
+"Vesille venosen mieli
+tervaisiltaki teloilta,
+mieli neien miehelähän
+korkeastaki ko'ista.
+Sitä itken, pursi raukka,
+vene vaivainen, valitan:
+itken viejäistä vesille,
+laskijaista lainehille.
+"Sanottihin tehtäessä,
+laulettihin laitettaissa
+saatavan sotivenettä,
+vainopurtta puuhattavan,
+tuovan täyteni eloa,
+alustani aartehia:
+ei ole sotahan saatu,
+eloteillen ensinkänä!
+"Muut purret, pahatki purret,
+ne aina sotia käyvät,
+tappeloita tallustavat;
+kolme kertoa kesässä
+tuovat täytensä rahoja,
+alustansa aartehia.
+Minä, veistämä venonen,
+satalauta laaittama,
+tässä lahon lastuillani,
+venyn veistännäisilläni.
+Pahimmatki maan matoset
+alla kaarien asuvat,
+linnut ilman ilke'immät
+pesän pielessä pitävät,
+kaikki korven konnikatki
+kokillani koksentavat.
+Oisi kahta kaunihimpi,
+kahta, kolmea parempi
+olla mäntynä mäellä,
+petäjänä kankahalla,
+oksilla oravan juosta,
+penun alla pyörähellä."
+Vaka vanha Väinämöinen
+tuossa tuon sanoiksi virkki:
+"Elä itke, puinen pursi,
+vene hankava, havise!
+Kohta saat sotia käyä,
+tappeloita tallustella.
+"Lienet pursi Luojan luoma,
+Luojan luoma, tuojan tuoma,
+syrjin syökseite vetehen,
+laion aalloillen ajaite,
+ilman kouran koskematta,
+käen päälle käyttämättä,
+olkapään ojentamatta,
+käsivarren vaalimatta!"
+Pursi puinen vastoavi,
+vene hankava sanovi:
+"Eipä muu sukuni suuri
+eikä veljeni, venoset,
+lähe työnnyttä vesille,
+laskematta lainehille,
+kun ei kourin koskettane,
+käsivarsin käännettäne."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Jos ma sun vesille työnnän,
+joko juokset soutamatta,
+airoilla avittamatta,
+huoparilla huopimatta,
+puhumatta purjehesen?"
+Pursi puinen vastoavi,
+vene hankava sanovi:
+"Eipä muu sukuni suuri
+eikä toinen joukkioni
+juokse sormin soutamatta,
+airoilla avittamatta,
+huoparilla huopimatta,
+puhumatta purjehesen."
+Vaka vanha Väinämöinen
+tuosta tuon sanoiksi virkki:
+"Joko juokset soutamalla,
+airoilla avittamalla,
+huoparilla huopimalla,
+puhumalla purjehesen?"
+Pursi puinen vastoavi,
+vene hankava sanovi:
+"Jo vainen sukuni muuki,
+kaikki veljeni, venoset,
+juoksi sormin soutamalla,
+airoilla avittamalla,
+huoparilla huopimalla,
+puhumalla purjehesen."
+Siitä vanha Väinämöinen
+heitti hiekalle hevosen,
+painoi puuhun marhaminnan,
+ohjat oksalle ojenti,
+lykkäsi venon vesille,
+lauloi purren lainehille.
+Kysytteli puista purtta,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Oi sie kaareva venonen,
+pursi puinen, hankaniekka!
+Ootko kaunis kannannalta,
+kuin oot kaunis katsonnalta?"
+Pursi puinen vastoavi,
+vene hankava sanovi:
+"Oonpa kaunis kannannalta
+sekä pohjalta sijava:
+soutoa sa'an urohon,
+ilman istua tuhannen."
+Siitä vanha Väinämöinen
+lauloa hyrähtelevi.
+Lauloi ensin laitapuolen
+sukapäitä sulhosia,
+sukapäitä, piipioja,
+saapasjalkoja jaloja.
+Lauloi toisen laitapuolen
+tinapäitä tyttäriä,
+tinapäitä, vaskivöitä,
+kultasormia somia.
+Lauloi vielä Väinämöinen
+teljot täytehen väkeä,
+ne on vanhoa väkeä,
+iän kaiken istunutta,
+kuss' oli vähän sijoa
+nuorukaisilta esinnä.
+Itse istuvi perähän,
+kokan koivuisen kuvulle,
+lasketteli laivoansa.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Juokse, pursi, puittomia,
+vene, väljiä vesiä!
+Kule kuplina merellä,
+lumpehina lainehilla!"
+Pani sulhot soutamahan,
+neiet ilman istumahan.
+Sulhot souti, airot notkui:
+eipä matka eistykänä.
+Pani neiet soutamahan,
+sulhot ilman istumahan.
+Neiet souti, sormet notkui:
+eipä matka eistykänä.
+Muutti vanhat soutamahan,
+nuoret päältä katsomahan.
+Vanhat souti, päät vapisi:
+eipä vielä matka eisty.
+Siitä seppo Ilmarinen
+itse istui soutamahan:
+jopa juoksi puinen pursi,
+pursi juoksi, matka joutui.
+Loitos kuului airon loiske,
+kauas hankojen hamina.
+Soutavi sorehtelevi:
+teljot rytkyi, laiat notkui,
+airot piukki pihlajaiset,
+airon pyörät pyinä vinkui,
+terät teirinä kukerti,
+nenä joikui joutsenena,
+perä kaarskui kaarnehena,
+hangat hanhina havisi.
+Itse vanha Väinämöinen
+laskea karehtelevi
+perässä punaisen purren,
+melan vartevan varassa.
+Niemi matkalla näkyvi,
+kylä kurja kuumottavi.
+Ahti niemellä asuvi,
+Kauko niemen kainalossa.
+Kalatuutta Kauko itki,
+leivätyyttä Lemminkäinen,
+Ahti aitan pieneyttä,
+veitikkä osan vähyyttä.
+Veisti laitoja venehen,
+uuen purren pohjapuuta
+päässä pitkän nälkäniemen,
+paltalla kylän katalan.
+Se oli korvalta korea,
+silmältä sitäi parempi.
+Loi silmänsä luotehelle,
+käänti päätä päivän alle:
+kaaren kaukoa näkevi,
+pilven longan loitompata.
+Eipä kaari ollutkana
+eikä pieni pilven lonka:
+oli pursi kulkemassa,
+venonen vaeltamassa
+selvällä meren selällä,
+ulapalla aukealla;
+mies puhas perässä purren,
+mies sorea soutimilla.
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"En mä tunne tuota purtta,
+keksi kelvoista venettä;
+souten Suomesta tulevi,
+airon iske'in iästä,
+melan luoen luotehesen."
+Jo huhuta huikahutti,
+mäjellytti, mäikähytti,
+huuti mies nenästä niemen,
+verevä vesien poikki:
+"Kenen on veno vesillä,
+kenen laiva lainehilla?"
+Miehet purresta puhuvat
+sekä vaimot vastoavat:
+"Mi olet mies metsän asuja,
+uros korven kolkuttaja,
+kun et tunne tuota purtta,
+keksi Väinölän venettä,
+et tunne peräurosta
+etkä miestä airollista?"
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Jo tunnen peränpitäjän
+ja älyän airollisen:
+vaka vanha Väinämöinen
+itse on perän piossa,
+Ilmarinen airollisna.
+Minnekkä menette, miehet,
+kunne läksitte, urohot?"
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Kohti pohjaista kulemme,
+kohti kuohuja kovia,
+lakkipäitä lainehia:
+sampoa tapoamahan,
+kirjokantta katsomahan
+Pohjolan kivimäestä,
+vaaran vaskisen sisästä."
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Ohoh vanha Väinämöinen!
+Otapa minua, miestä,
+urohoksi kolmanneksi,
+kun saat sammon nostantahan,
+kirjokannen kannantahan!
+Vielä mieki miesnä maksan,
+jos saisi tapella tarve:
+annan käskyn kämmenille,
+olkapäilleni opaston."
+Vaka vanha Väinämöinen
+otti miehen matkoihinsa,
+veitikän venosehensa.
+Se on lieto Lemminkäinen
+jo tulla tuhuttelevi,
+käyä luikerrehtelevi.
+Tuopi laian tullessansa
+venehesen Väinämöisen.
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Oisi puuta purressani,
+laitoa venehessäni,
+parahiksi painoaki.
+Miksi laitat laitoasi,
+puuta purtehen liseät?"
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Ei vara venettä kaa'a,
+tuki suovoa tuhoa.
+Use'in merellä Pohjan
+tuuli laitoa kysyvi,
+vastatuuli varppehia."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Sentähen sotavenosen
+rinta rautahan rakettu
+ja tehty teräsnenähän,
+jottei tuulen tuiki vieä
+eikä viskoa vihurin."
+
+
+
+  Neljäskymmenes runo
+
+
+Vaka vanha Väinämöinen
+laskea karehtelevi
+tuon on pitkän niemen päästä,
+kylän kurjan kuuluvilta.
+Laski laulellen vesiä,
+ilon lyöen lainehia.
+Neiet niemien nenissä
+katselevat, kuuntelevat:
+"Mi lienee ilo merellä,
+mikä laulu lainehilla,
+ilo entistä parempi,
+laulu muita laatuisampi?"
+Laski vanha Väinämöinen,
+laski päivän maavesiä,
+päivän toisen suovesiä,
+kolmannen kosen vesiä.
+Siinä lieto Lemminkäinen
+muisti muutaman sanansa
+korvalla tulisen kosken,
+pyhän virran pyörtehessä.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Heitä, koski, kuohuminen,
+vesi vankka, vellominen!
+Kosken tyttö, kuohuneiti!
+Istuite kihokivelle,
+kihopaaelle paneite!
+Sylin aaltoja aseta,
+käsin kääri käppyröitä,
+kourin kuohuja kohenna,
+jottei riusko rinnoillemme
+eikä päällemme päräjä!
+"Akka aaltojen-alainen,
+vaimo kuohun-korvallinen!
+Nouse kourin kuohun päälle,
+yskin aallollen ylene
+kuohuja kokoamahan,
+vaahtipäitä vaalimahan,
+jottei syytöintä syseä,
+viatointa vierettele!
+"Kivet keskellä jokea,
+paaet kuohun kukkuralla
+otsansa alentakohon,
+päälakensa painakohon
+matkalta punaisen purren,
+tieltä tervaisen venehen!
+"Kun ei tuosta kyllin liene,
+Kivi-Kimmo, Kammon poika,
+väännä reikä vääntimellä,
+puhkaise purasimella
+keskelle kosen kiveä,
+pahan paaen palleahan,
+juosta purren puuttumatta,
+venehen vikaumatta!
+"Kun ei tuosta kyllin liene,
+veen isäntä, vuon alio,
+kivet saata sammaliksi,
+hauin vuoluksi venonen
+kuohuja kulettaessa,
+mäkipäitä mentäessä!
+"Neiti kosken-korvallinen,
+impi virran-vierellinen!
+Kehreäs utuinen lanka
+utuisesta kuontalosta!
+Veä lankasi ve'elle,
+sinerväsi lainehelle,
+jota pitkin purren juosta,
+tervarinnan teuotella,
+mennä miehen melkeänki,
+äkkiouonkin osata!
+"Melatar on, mielivaimo!
+Ota mieluisa melasi,
+jollapa piät pereä,
+noitivirrat viilettelet
+katehen koan e'etse,
+noian ikkunan alatse!
+"Kun ei tuosta kyllin liene,
+Ukko, taivahan jumala,
+piä miekalla pereä,
+tuijota tupettomalla,
+jotta juosta puisen purren,
+mennä mäntyisen venehen!"
+Itse vanha Väinämöinen
+laskea karehtelevi.
+Laski louhien lomitse
+noita kuohuja kovia;
+eikä puutu puinen pursi,
+vene tietäjän takellu.
+Äsken tuonne tultuansa
+noille väljille vesille
+puuttui pursi juoksemasta,
+venonen pakenemasta.
+Pursi puuttuvi lujahan,
+vene vieremättömäksi.
+Se on seppo Ilmarinen,
+toinen lieto Lemminkäinen
+pistivät melan merehen,
+lastun kuusen lainehesen;
+päästeä nytystelevät
+tuota purtta puutoksesta:
+ei ota venonen juosta
+eikä pääse puinen pursi.
+Vaka vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Oi sie lieto Lemmin poika!
+Kallistaite katsomahan,
+miss' on pursi puuttumassa,
+venonen takistumassa
+näillä väljillä vesillä,
+vienolla alantehella,
+kivelläkö vai haolla
+vaiko muulla vastuksella!"
+Se on lieto Lemminkäinen
+pyörähtihe katsomahan.
+Katsovi venosen alle,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ei ole veno kivellä,
+ei kivellä, ei haolla:
+vene on hauin hartioilla,
+ve'en koiran konkkaluilla!"
+Vaka vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Jotaki joessa onpi,
+hakojaki, haukiaki.
+Kun lie hauin hartioilla,
+ve'en koiran konkkaluilla,
+veä miekalla vetehen,
+katkaise kala kaheksi!"
+Se on lieto Lemminkäinen,
+poika, veitikkä verevä,
+miekan vyöltänsä vetävi,
+luunpurijan puoleltansa.
+Veti miekalla meryttä,
+alta laian laskettavi:
+itse vierähti vetehen,
+kourin aaltohon kohahti.
+Siitä seppo Ilmarinen
+tarttui tukkahan urosta,
+nostalti merestä miehen.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Kaikki on mieheksi kyhätty,
+pantu parran kantajaksi,
+lisäksi satalu'ulle,
+tuhannelle täytteheksi!"
+Miekan vyöltänsä vetävi,
+tupestansa tuiman rauan,
+jolla kalhaisi kaloa,
+alta laian läimähytti:
+miekka murskaksi mureni,
+eipä hauki tiennytkänä.
+Vaka vanha Väinämöinen
+tuossa tuon sanoiksi virkki:
+"Ei ole teissä puolta miestä,
+ei urosta kolmannesta!
+Kun konsa tulevi tarve,
+miehen mieltä vaaitahan,
+silloin mieli melkeässä,
+kaikki toimi toisialla."
+Itse miekkansa veälti,
+tempasi terävän rauan.
+Työnti miekkansa merehen,
+alle laian langetteli
+kalahauin hartioihin,
+ve'en koiran konkkaluihin.
+Miekka luottihe lujahan,
+kitasihin kiinnittihe.
+Siitä vanha Väinämöinen
+nostalti kaloa tuota,
+veti haukia ve'estä:
+hauki katkesi kaheksi;
+pursto pohjahan putosi,
+pää kavahti karpahasen.
+Jo otti venonen juosta,
+pääsi pursi puutoksesta.
+Vaka vanha Väinämöinen
+luotti purren luotoselle,
+ravahutti rantasehen.
+Katselevi, kääntelevi
+tuota hauin pääpaloa.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Ken on vanhin sulholoista,
+sepä hauki halkomahan,
+kala viploin viiltämähän,
+pää paloiksi pahkomahan!"
+Miehet purresta puhuvat,
+vaimot lausui laitasilta:
+"Saajanpa käet sulimmat,
+sormet pyytäjän pyhimmät."
+Vaka vanha Väinämöinen
+veti veitsen huotrastansa,
+kyleltänsä kylmän rauan,
+jolla hauin halkaisevi,
+pahkovi kalan paloiksi.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Ken on nuorin neitosista,
+sepä hauki keittämähän
+murkinaisiksi muruiksi,
+kalaisiksi lounahiksi!"
+Kävi neiet keittämähän
+- kävi kilvan kymmenenki.
+Siitä hauki keitetähän,
+murkinoiahan muruina.
+Jäipä luita luotoselle,
+kalanluita kalliolle.
+Vaka vanha Väinämöinen
+noita tuossa katselevi,
+katselevi, kääntelevi.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Mikä tuostaki tulisi,
+noista hauin hampahista,
+leveästä leukaluusta,
+jos oisi sepon pajassa,
+luona taitavan takojan,
+miehen mahtavan käsissä?"
+Sanoi seppo Ilmarinen:
+"Ei tule tyhjästä mitänä,
+kalan ruotasta kalua,
+ei seponkana pajassa,
+luona taitavan takojan,
+miehen mahtavan käsissä."
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Näistäpä toki tulisi
+kalanluinen kanteloinen,
+kun oisi osoajata,
+soiton luisen laatijata."
+Kun ei toista tullutkana,
+ei ollut osoajata,
+soiton luisen laatijata,
+vaka vanha Väinämöinen
+itse loihe laatijaksi,
+tekijäksi teentelihe.
+Laati soiton hauinluisen,
+suoritti ilon ikuisen.
+Kust' on koppa kanteletta?
+Hauin suuren leukaluusta.
+Kust' on naulat kanteletta?
+Ne on hauin hampahista.
+Kusta kielet kanteletta?
+Hivuksista Hiien ruunan.
+Jo oli soitto suorittuna,
+valmihina kanteloinen,
+soitto suuri hauinluinen,
+kantelo kalaneväinen.
+Tuli tuohon nuoret miehet,
+tuli nainehet urohot,
+tuli pojat puol'-ikäiset
+sekä pienet piikalapset,
+tytöt nuoret, vaimot vanhat,
+naiset keskikertaisetki,
+kanteletta katsomahan,
+soittoa tähyämähän.
+Vaka vanha Väinämöinen
+käski nuoren, käski vanhan,
+käski keskikertaisenki
+soittamahan sormillansa
+tuota ruotaista romua,
+kalanluista kanteletta.
+Soitti nuoret, soitti vanhat,
+soitti keskikertaisetki.
+Nuoret soitti, sormet notkui,
+vanhat väänti, pää vapisi:
+ei ilo ilolle nousnut,
+soitto soitolle ylennyt.
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Oi te pojat puol'älyiset,
+teki tyttäret typerät
+sekä muu katala kansa!
+Ei ole teissä soittajata,
+oike'in osoajata!
+Tuokatte minulle soitto,
+kantakatte kanteloinen
+kahen polven pystyn päähän,
+kynnen kymmenen nenähän!"
+Siitä lieto Lemminkäinen
+saip' on kantelon käsille,
+ilon itsensä likemmä,
+soiton alle sormiensa.
+Soittoa sovittelevi,
+kanteletta kääntelevi:
+eipä soitto soitakana,
+ei ilo iloakana.
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Ei ole tässä nuorisossa,
+kansassa kasuavassa
+eikä vanhassa väessä
+tuon on soiton soittajaista,
+tuon ilon iloajaista.
+Joko Pohjola paremmin
+saisi soiton soittamahan,
+tuon ilon iloamahan,
+jospa laitan Pohjolahan?"
+Laittoi soiton Pohjolahan,
+saatatti Sariolahan.
+Soitti pojat Pohjolassa,
+soitti pojat jotta piiat,
+soitti miehet naisekkahat
+sekä naiset miehekkähät.
+Itsekin emäntä soitti,
+tuota käänti, tuota väänti,
+tuota sormin suoritteli,
+kynsin kymmenin piteli.
+Soitti pojat Pohjolassa,
+soitti kansa kaikenlainen.
+Ei ilo ilolle tunnu
+eikä soitto soitannalle:
+kielet kierohon kävivät,
+jouhet parkuivat pahasti,
+ääni kaikkui karkeasti,
+soitto julmasti sorisi.
+Sokea sopessa nukkui,
+ukko vanha uunin päällä.
+Ukko uunilta havannut,
+kiukahalta kirsahtanut
+urahti unisijalta,
+nurahutti nurkastansa:
+"Heretkätte, heittäkätte,
+luokatte, lopettakatte!
+Puhki korvani puhuvi,
+läpi pääni läylentävi,
+kaikki käypi karvoilleni,
+viepi viikoksi uneni!
+"Jos ei soitto Suomen kansan
+vasta vaikuta ilolle
+eli uuvuta unehen,
+maku'usen maanittele,
+niin vetehen visko'otte,
+aaltoihin upottaotte,
+tahi viekötte takaisin,
+soitto tuonne saattaotte
+miehen tehnehen käsille,
+sormille sovittelijan!"
+Soitto kielin kerkiävi,
+kantelo sanoin kajahui:
+"En vielä vetehen joua,
+alle aaltojen asetu!
+Ennen soitan soittajalla,
+vangun vaivan nähnehellä."
+Jopa vietihin visusti,
+kannettihin kaunihisti
+miehen laatijan kätehen,
+pyytänehen polvuksille.
+
+
+
+  Yhdesviidettä runo
+
+
+Vaka vanha Väinämöinen,
+laulaja iän-ikuinen,
+sormiansa suorittavi,
+peukaloitansa pesevi.
+Istuiksen ilokivelle,
+laulupaaelle paneikse
+hope'iselle mäelle,
+kultaiselle kunnahalle.
+Otti soiton sormillensa,
+käänti käyrän polvillensa,
+kantelen kätensä alle.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Tulkohonpa kuulemahan,
+ku ei liene ennen kuullut
+iloa ikirunojen,
+kajahusta kanteloisen!"
+Siitä vanha Väinämöinen
+alkoi soittoa somasti
+hauinruotaista romua,
+kalanluista kanteletta.
+Sormet nousi notkeasti,
+peukalo ylös keveni.
+Jo kävi ilo ilolle,
+riemu riemulle remahti,
+tuntui soitto soitannalle,
+laulu laululle tehosi.
+Helähteli hauin hammas,
+kalan pursto purkaeli,
+ulvosi upehen jouhet,
+jouhet ratsun raikkahuivat.
+Soitti vanha Väinämöinen.
+Ei ollut sitä metsässä
+jalan neljän juoksevata,
+koivin koikkelehtavata,
+ku ei tullut kuulemahan,
+iloa imehtimähän.
+Oravat ojentelihe
+lehväseltä lehväselle;
+tuohon kärpät kääntelihe,
+aioillen asettelihe.
+Hirvet hyppi kankahilla,
+ilvekset piti iloa.
+Heräsi susiki suolta,
+nousi karhu kankahalta
+petäjäisestä pesästä,
+kutiskosta kuusisesta.
+Susi juoksi suuret matkat,
+karhu kankahat samosi;
+viimein aiallen asettui,
+veräjälle vieretäikse:
+aita kaatui kalliolle,
+veräjä aholle vieri.
+Siitä kuusehen kuvahti,
+petäjähän pyörähytti
+soitantoa kuulemahan,
+iloa imehtimähän.
+Tapiolan tarkka ukko,
+itse Metsolan isäntä,
+ja kaikki Tapion kansa,
+sekä piiat jotta poiat,
+kulki vuoren kukkulalle
+soittoa tajuamahan.
+Itseki metsän emäntä,
+Tapiolan tarkka vaimo,
+sinisukkahan siroikse,
+punapaulahan paneikse;
+loihe koivun konkelolle,
+lepän lengolle levahti
+kanteloista kuulemahan,
+soittoa tajuamahan.
+Mi oli ilman lintujaki,
+kahen siiven sirkovia,
+ne tulivat tuiskutellen,
+kiiätellen kiirehtivät
+kunnioa kuulemahan,
+iloa imehtimähän.
+Kokko kun kotona kuuli
+sen sorean Suomen soiton,
+heitti pentunsa pesähän;
+itse loihe lentämähän
+soittohon sulan urohon,
+Väinämöisen vääntelöhön.
+Korkealta kokko lenti,
+halki pilvien havukka,
+allit aalloilta syviltä,
+joutsenet sulilta soilta.
+Pieniäki peiposia,
+lintuja livertäviä,
+sirkkuja satalukuisin,
+leivoja liki tuhatta
+ilmassa ihastelivat,
+hartioilla haastelivat,
+tehessä isän iloa,
+soitellessa Väinämöisen.
+Itse ilman luonnottaret,
+ilman impyet ihanat,
+iloa imehtelivät,
+kanteloista kuuntelivat;
+mikä ilman vempelellä,
+taivon kaarella kajotti,
+mikä pienen pilven päällä,
+rusoreunalla rehotti.
+Tuo Kuutar, korea impi,
+neiti Päivätär pätevä
+pitelivät pirtojansa,
+niisiänsä nostelivat,
+kultakangasta kutoivat,
+hope'ista helskyttivät
+äärellä punaisen pilven,
+pitkän kaaren kannikalla.
+Kunpa saivat kuullaksensa
+tuon sorean soiton äänen,
+jo pääsi piosta pirta,
+suistui sukkula käestä,
+katkesihe kultarihmat,
+helkähti hopeaniiet.
+Ei sitä oloista ollut,
+ei ollut ve'essäkänä
+evän kuuen kulkevata,
+kalaparvea parasta,
+ku ei tullut kuulemahan,
+iloa imehtimähän.
+Uipi hauit hangotellen,
+ve'en koirat vengotellen,
+lohet luo'oilta samosi,
+siikaset syväntehiltä.
+Säret pienet, ahvenetki,
+mujehetki, muut kalatki
+rinnoin ruokohon ajaikse,
+rantahan rakenteleikse
+virttä Väinön kuulemahan,
+soittoa tajuamahan.
+Ahto, aaltojen kuningas,
+ve'en ukko ruohoparta,
+ve'en kalvolle veäikse,
+luikahaikse lumpehelle;
+siinä kuunteli iloa.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"En ole mointa ennen kuullut
+sinä ilmoisna ikänä,
+soitantoa Väinämöisen,
+iloa ikirunojan!"
+Sisarekset sotkottaret,
+rannan ruokoiset kälykset,
+hiipoivat hivuksiansa,
+hapsiansa harjasivat
+harjalla hopeapäällä,
+sukimella kultaisella.
+Saivat kuulla äänen ouon,
+tuon on soitannan sorean:
+sulkahti suka vetehen,
+haihtui harja lainehesen.
+Jäi hivukset hiipomatta,
+tukat kesken suorimatta.
+Itseki ve'en emäntä,
+ve'en eukko ruokorinta,
+jopa nousevi merestä
+ja lapaikse lainehesta;
+ruokorintahan rivahti,
+väännäikse vesikarille
+tuota ääntä kuulemahan,
+soitantoa Väinämöisen,
+kun oli ääni kummanlainen,
+soitanto ylen sorea.
+Se siihen sike'in nukkui,
+vaipui maata vatsallehen
+kirjavan kiven selälle,
+paaen paksun pallealle.
+Siinä vanha Väinämöinen
+soitti päivän, soitti toisen.
+Ei ollut sitä urosta
+eikä miestä urheata,
+ollut ei miestä eikä naista
+eikä kassan kantajata,
+kellen ei itkuksi käynyt,
+kenen syäntä ei sulannut.
+Itki nuoret, itki vanhat,
+itki miehet naimattomat,
+itki nainehet urohot,
+itki pojat puol'-ikäiset,
+sekä pojat jotta neiet,
+jotta pienet piikasetki,
+kun oli ääni kummanlainen,
+ukon soitanto suloinen.
+Itsensäki Väinämöisen
+kyynel vieri kyykähteli.
+Tippui tilkat silmistänsä,
+vierivät vesipisarat,
+karkeammat karpaloita,
+herkeämmät hernehiä,
+pyöreämmät pyyn munia,
+päreämmät päitä pääskyn.
+Ve'et vieri silmästänsä,
+toiset toisesta noruvi.
+Putosivat poskipäille,
+kaunihille kasvoillensa,
+kaunihilta kasvoiltansa
+leve'ille leuoillensa,
+leve'iltä leuoiltansa
+rehe'ille rinnoillensa,
+rehe'iltä rinnoiltansa
+päteville polvillensa,
+päteviltä polviltansa
+jalkapöyille jaloille,
+jalkapöyiltä jaloilta
+maahan alle jalkojensa
+läpi viien villavaipan,
+kautta kuuen kultavyönsä,
+seitsemän sinihamosen,
+sarkakauhtanan kaheksan.
+Vierivät vesipisarat
+luota vanhan Väinämöisen
+rannalle meren sinisen,
+rannalta meren sinisen
+alle selvien vesien,
+päälle mustien murien.
+Siitä vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Onko tässä nuorisossa,
+nuorisossa kaunoisessa,
+tässä suuressa su'ussa,
+isossa isän alassa
+kyyneleni poimijata
+alta selvien vesien?"
+Nuoret tuossa noin sanovi
+sekä vanhat vastoavi:
+"Ei ole tässä nuorisossa,
+nuorisossa kaunoisessa,
+tässä suuressa su'ussa,
+isossa isän alassa
+kyynelesi poimijata
+alta selvien vesien."
+Sanoi vanha Väinämöinen,
+itse virkki, noin nimesi:
+"Kenpä toisi kyyneleni,
+poimisi vesipisarat
+alta selvien vesien,
+saisi multa sulkaturkin."
+Tuli korppi koikotellen.
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Käyös, korppi, kyyneleni
+alta selvien vesien!
+Annan sulle sulkaturkin."
+Eipä korppi saanutkana.
+Kuuli tuon sininen sotka,
+niin tuli sininen sotka.
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Use'in, sininen sotka,
+suullasi sukelteleihet,
+ve'essä vilotteleihet:
+käypä, poimi kyyneleni
+alta selvien vesien!
+Saat sinä parahan palkan:
+annan sulle sulkaturkin."
+Kävi sotka poimimahan
+Väinämöisen kyyneleitä
+alta selvien vesien,
+päältä mustien murien.
+Poimi kyynelet merestä,
+kantoi Väinölle kätehen:
+jo oli muiksi muuttunehet,
+kasvanehet kaunoisiksi,
+helmiksi heristynehet,
+simpsukoiksi siintynehet,
+kuningasten kunnioiksi,
+valtojen iki-iloiksi.
+
+
+
+  Kahdesviidettä runo
+
+
+Vaka vanha Väinämöinen,
+toinen seppo Ilmarinen,
+kolmas lieto Lemmin poika,
+tuo on kaunis Kaukomieli,
+läksi selvälle merelle,
+lake'ille lainehille
+tuonne kylmähän kylähän,
+pimeähän Pohjolahan,
+miehen syöjähän sijahan,
+urohon upottajahan.
+Kenpä tuossa soutajaksi?
+Yks' on seppo Ilmarinen.
+Sepä tuossa soutajaksi
+airoillen ylimäisille;
+toinen lieto Lemminkäinen
+airoillen alimaisille.
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse istuihe perähän.
+Laskea karehtelevi;
+laski halki lainehien,
+noien kuohujen kovien,
+lakkipäien lainehien
+vasten Pohjan valkamoita,
+ennen tiettyjä teloja.
+Jopa tuonne tultuansa,
+matkan päähän päästyänsä
+vetivät venosen maalle,
+tempasivat tervarinnan
+teloille teräksisille,
+valkamoille vaskisille.
+Tulivat tuville tuosta,
+pian pistihe sisälle.
+Kysyi Pohjolan emäntä,
+tutkaeli tullehilta:
+"Mipä miehillä sanoma,
+urohilla uusi tieto?"
+Vaka vanha Väinämöinen,
+tuopa tuohon vastoavi:
+"Sammosta sanomat miesten,
+kirjokannesta urosten:
+saimme sampuen jaolle,
+kirjokannen katselulle."
+Itse Pohjolan emäntä
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ei pyyssä kahen jakoa,
+oravassa miehen kolmen.
+Hyvä on sampuen hyrätä,
+kirjokannen kahnatella
+Pohjolan kivimäessä,
+vaaran vaskisen sisässä.
+Hyvä olla itseniki
+sammon suuren haltijana."
+Vaka vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Kun et antane osoa,
+tuota sammon toista puolta,
+niin on kaiken kantanemme,
+vienemme venehesemme."
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+tuo tuosta pahoin pahastui.
+Kutsui Pohjolan kokohon,
+nuoret miehet miekkoinensa,
+urohot asehinensa
+pään varalle Väinämöisen.
+Vaka vanha Väinämöinen
+kävi kanteloisehensa,
+itse istui soittamahan,
+alkoi soittoa somasti.
+Tuota kaikki kuulemahan,
+iloa imehtimähän,
+miehet mielellä hyvällä,
+naiset suulla nauravalla,
+urohot vesissä silmin,
+pojat maassa polvillansa.
+Väkeä väsyttelevi,
+rahvahaista raukaisevi:
+kaikki nukkui kuuntelijat
+sekä vaipui katselijat;
+nukkui nuoret, nukkui vanhat
+Väinämöisen soitantohon.
+Siitä viisas Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen,
+tapasi on taskuhunsa,
+kulki kukkaroisehensa.
+Ottavi uniset neulat,
+voiteli unella silmät,
+ripset ristihin panevi,
+painoi luomet lukkosehen
+väeltä väsyneheltä,
+urohilta uinuvilta:
+pani pitkähän unehen,
+viikommaksi nukkumahan
+koko Pohjolan perehen
+ja kaiken kyläisen kansan.
+Meni sammon saa'antahan,
+kirjokannen katsontahan
+Pohjolan kivimäestä,
+vaaran vaskisen sisästä,
+yheksän lukon takoa,
+takasalvan kymmenennen.
+Tuossa vanha Väinämöinen
+lauloa hyrähtelevi
+vaaran vaskisen ovilla,
+kivilinnan liepehillä:
+jopa liikkui linnan portit,
+järkkyi rautaiset saranat.
+Itse seppo Ilmarinen,
+tuopa tuossa toisna miesnä.
+Voilla voiti lukkoloita,
+saranoita rasvasilla,
+jottei ukset ulvahuisi
+eikä naukuisi saranat.
+Lukot sormin luksutteli,
+salvat kuokalla kohotti:
+jo lukot lusuna vieri,
+ovet vahvat aukieli.
+Siitä vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Oi sie lieto Lemmin poika,
+ylimäinen ystäväni!
+Mene sampo ottamahan,
+kirjokansi kiskomahan!"
+Tuopa lieto Lemminkäinen
+tahi kaunis Kaukomieli,
+kyllä kärkäs käskemättä,
+kehumattaki kepeä,
+meni sammon saa'antahan,
+kirjokannen kiskontahan.
+Sanoi tuonne mennessänsä,
+kerskaeli käyessänsä:
+"Mi lienee minussa miestä,
+urosta Ukon pojassa,
+senpä sampo siirtyköhön,
+kirjokansi kääntyköhön
+jalan oikean avulla,
+takakannan koskemalla!"
+Siirrytteli Lemminkäinen,
+siirrytteli, käännytteli,
+sylin sampoa syleili,
+polvin maassa puuhaeli:
+eipä sampo liikukana,
+kirjokansi kallukana;
+sen oli juuret juurruteltu
+yheksän sylen syvähän.
+Hyvä on härkä Pohjolassa,
+jok' on vahva vartalolta,
+ylen sitkeä sivulta,
+suonilta kovin sorea;
+sen on syltä sarvet pitkät,
+puolentoista turpa paksu.
+Otti härän heinikosta,
+auran pellon pientarelta;
+sillä kynti sammon juuret,
+kirjokannen kiinnittimet:
+saipa sampo liikkumahan,
+kirjokansi kallumahan.
+Siitä vanha Väinämöinen,
+toinen seppo Ilmarinen,
+kolmas lieto Lemminkäinen
+saattelivat sammon suuren
+Pohjolan kivimäestä,
+vaaran vaskisen sisästä.
+Veivät sen venosehensa,
+latjasivat laivahansa.
+Saivat sammon purtehensa,
+kirjokannen kaarillensa;
+työntivät venon vesille,
+satalauan lainehille.
+Tyrskähti veno vetehen,
+läksi laioin lainehesen.
+Kysyi seppo Ilmarinen,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Minne sampo saatetahan,
+kunnepa kuletetahan
+näiltä paikoilta pahoilta,
+poloisesta Pohjolasta?"
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse virkki, noin nimesi:
+"Tuonne sampo saatetahan,
+kirjokansi kaimatahan
+nenähän utuisen niemen,
+päähän saaren terhenisen,
+siellä onnen ollaksensa,
+ainian asuaksensa.
+On siellä vähän sijoa,
+toki paikkoa palanen,
+syömätöintä, lyömätöintä,
+miekan miehen käymätöintä."
+Siitä vanha Väinämöinen
+läksi poies Pohjolasta,
+läksi mielellä hyvällä,
+iloten omille maille.
+Itse tuossa noin saneli:
+"Käänny, pursi, Pohjolasta,
+käännäite kohen kotia,
+perin maille vierahille!
+"Tuuittele, tuuli, purtta,
+soutele, vesi, venettä,
+anna airoillen apua,
+huoparille huoitusta
+noilla väljillä vesillä,
+ulapoilla auke'illa!
+"Oisiko airot pikkaraiset,
+soutajat vähäväkiset,
+pienoiset peränpitäjät,
+lapset laivan hallitsijat,
+anna, Ahto, airojasi,
+venettäsi, veen isäntä,
+airot uuet ja paremmat,
+mela toinen ja lujempi,
+itse airoillen asetu,
+sovitaite soutamahan!
+Anna juosta puisen purren,
+rautahangan hakkaella
+halki kuohujen kovien,
+lakkipäien lainehien!"
+Siitä vanha Väinämöinen
+laskea karehtelevi.
+Itse seppo Ilmarinen,
+toinen lieto Lemminkäinen,
+nepä tuossa soutelevat,
+soutelevat, joutelevat
+selviä selän vesiä,
+lake'ita lainehia.
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Olipa ennen aikoinani,
+oli vettä soutajalla
+sekä virttä laulajalla.
+Vaan ei nyt, nykyisin aioin
+tuota kuulla kulloinkana
+venehessä vierentätä,
+lainehilla laulantata."
+Vaka vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ei vesillä vieremistä,
+lainehilla laulamista!
+Laulu laiskana pitävi,
+virret sou'un viivyttävi.
+Päivä kultainen kuluisi,
+yöhyt kesken yllättäisi
+näillä väljillä vesillä,
+lake'illa lainehilla."
+Se on lieto Lemminkäinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Aika kuitenki kuluvi,
+päivä kaunis karkelevi,
+yö tulla tuhuttelevi,
+hämärä häkyttelevi,
+jos et laula polvenasi,
+hyrehi sinä ikänä."
+Laski vanha Väinämöinen
+selkeä meren sinisen,
+laski päivän, laski toisen.
+Päivänäpä kolmantena
+tuo on lieto Lemminkäinen
+kerran toisen kertaeli:
+"Miks' et laula, Väinämöinen,
+hyrehi, hyväntöläinen,
+hyvän sammon saatuasi,
+tien oikein osattuasi?"
+Vaka vanha Väinämöinen,
+hänpä varman vastoavi:
+"Varahainen laulannaksi,
+aikainen ilonpioksi.
+Äsken laulanta sopisi,
+ilon teentä kelpoaisi,
+kun omat ovet näkyisi,
+omat ukset ulvahtaisi."
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Oisinko itse perässä,
+lauleleisin voiessani,
+kukkuisin kyetessäni;
+ehk' ei toiste voiakana,
+ei kyllin kyetäkänä.
+Kun et lauloa luvanne,
+itse laululle rupean."
+Siinä lieto Lemminkäinen,
+tuo on kaunis Kaukomieli,
+suutansa sovittelevi,
+säveltänsä säätelevi.
+Sai itse hyräilemähän,
+loihe, kurja, kukkumahan
+äreällä äänellänsä,
+käreällä kulkullansa.
+Lauloi lieto Lemminkäinen,
+karjahteli Kaukomieli;
+suu liikkui, järisi parta,
+leukapielet lonkaeli.
+Laulu kuului loitommalle,
+vierähys vesien poikki,
+kuului kuutehen kylähän,
+seitsemän selän ylitse.
+Kurki istui kannon päässä,
+märän mättähän nenässä,
+sormiluitansa lukevi,
+jalkojansa nostelevi.
+Sepä säikähti kovasti
+Lemminkäisen laulantata.
+Päästi kurki kumman kulkun,
+säikähti pahan sävelen;
+heti loihe lentämähän,
+lenti poikki Pohjolahan.
+Sitte tuonne tultuansa,
+Pohjan suolle saatuansa
+vielä parkaisi pahasti,
+äkeästi ärjähteli:
+sillä Pohjolan herätti,
+pahan vallan valveutti.
+Nousi Pohjolan emäntä
+unen pitkän maattuansa.
+Kävi karjakartanohon,
+juoksi riistariihen luoksi;
+katselevi karjoansa,
+elojansa arvelevi:
+ei ollut karjoa kaonnut,
+riistettynä riistojansa.
+Jo kävi kivimäelle,
+vaaran vaskisen ovelle.
+Sanoi tuonne tultuansa:
+"Voi, poloinen, päiviäni!
+Jop' on täällä vieras käynyt,
+kaikki lukot lonkaellut,
+liikutellut linnan portit,
+särkenyt saranarauat!
+Oisko täältä sampo saatu,
+otettu omin lupinsa?"
+Jo oli sieltä sampo saatu,
+anastettu kirjokansi
+Pohjolan kivimäestä,
+vaaran vaskisen sisästä,
+yheksän lukon takoa,
+takasalvan kymmenennen.
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+tuo tuosta pahoin pahastui,
+katsoi valtansa vajuvan,
+alenevan arvionsa.
+Uutarta rukoelevi:
+"Ututyttö, terhenneiti!
+Seulo seulalla utua,
+terhenistä tepsuttele,
+laske talma taivahalta,
+auer ilmasta alenna
+selvälle meren selälle,
+ulapalle aukealle,
+jottei päästä Väinämöisen,
+osata uvantolaisen!
+"Kun ei tuosta kyllin tulle,
+Iku-Turso, Äijön poika,
+nosta päätäsi merestä,
+lakkoasi lainehesta!
+Kaataos Kalevan miehet,
+upota uvantolaiset,
+hävitä häjyt urohot
+alle aaltojen syvien!
+Saata sampo Pohjolahan
+venehestä vierimättä!
+"Kun ei tuosta kyllin tulle,
+oi Ukko, ylijumala,
+ilman kultainen kuningas,
+hope'inen hallitsija,
+rakenna rajuinen ilma,
+nosta suuri säien voima!
+Luo tuuli, lähetä aalto
+aivan vastahan venettä,
+jottei päästä Väinämöisen,
+kulkea uvantolaisen!"
+Ututyttö, neiti terhen,
+u'un huokuvi merelle,
+sumun ilmahan sukesi;
+piti vanhan Väinämöisen
+kokonaista kolme yötä
+sisässä meren sinisen
+pääsemättänsä perille,
+kulkematta kunnekana.
+Yön kolmen levättyänsä
+sisässä meren sinisen
+virkki vanha Väinämöinen,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Ei ole mies pahempikana,
+uros untelompikana
+u'ulla upottaminen,
+terhenellä voittaminen."
+Veti vettä kalvallansa,
+merta miekalla sivalti.
+Sima siukui kalvan tiestä,
+mesi miekan roiskehesta:
+nousi talma taivahalle,
+utu ilmoillen yleni.
+Selvisi meri sumusta,
+meren aalto auteresta;
+meri suureksi sukeutui,
+maailma isoksi täytyi.
+Oli aikoa vähäinen,
+pirahteli pikkarainen.
+Jo kuului kova kohina
+viereltä veno punaisen;
+nousi kuohu korkeaksi
+vasten purtta Väinämöisen.
+Siinä seppo Ilmarinen
+toki säikähti kovasti:
+veret vieri kasvoiltansa,
+puna poskilta putosi.
+Veti viltin päänsä päälle,
+yli korvien kohenti,
+peitti kasvot kaunihisti,
+silmänsä sitäi paremmin.
+Itse vanha Väinämöinen
+katsoi vierellä vesiä,
+loi silmät sivulle purren.
+Näki kummoa vähäisen:
+Iku-Turso, Äijön poika,
+vieressä veno punaisen
+nosti päätänsä merestä,
+lakkoansa lainehesta.
+Vaka vanha Väinämöinen
+saipa korvat kourihinsa.
+Korvista kohottelevi,
+kysytteli, lausutteli,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Iku-Turso, Äijön poika!
+Miksi sie merestä nousit,
+kuksi aallosta ylenit
+etehen imehnisille,
+saanikka Kalevan poian?"
+Iku-Turso, Äijön poika,
+eikä tuo ihastu tuosta
+eikä tuo kovin pelästy
+eikä varsin vastaele.
+Vaka vanha Väinämöinen
+tarkoin toiste tutkaeli,
+kolmasti kovin kysyvi:
+"Iku-Turso, Äijön poika!
+Miksi sie merestä nousit,
+kuksi aallosta ylenit?"
+Iku-Turso, Äijön poika,
+jo kerralla kolmannella
+sanan vastaten sanovi:
+"Siksi mie merestä nousin,
+siksi aallosta ylenin:
+oli mielessä minulla
+surmata suku Kalevan,
+saa'a sampo Pohjolahan.
+Kun nyt lasket lainehisin,
+heität vielä herjan hengen,
+enpä toiste tullekana
+etehen imehnisille."
+Silloin vanha Väinämöinen
+heitti herjan lainehisin.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Iku-Turso, Äijön poika!
+Ellös sie merestä nousko,
+ellös aallosta yletkö
+etehen imehnisille
+tämän päivyen perästä!"
+Senpä päivyen perästä
+ei Turso merestä nouse
+etehen imehnisille,
+kuni kuuta, aurinkoa,
+kuni päiveä hyveä,
+ilmoa ihailtavata.
+Siitä vanha Väinämöinen
+laski eelle laivoansa.
+Oli aikoa vähäinen,
+pirahteli pikkarainen.
+Jo Ukko, ylijumala,
+itse ilmojen isäntä,
+virkki tuulet tuulemahan,
+säät rajut rajuamahan.
+Nousi tuulet tuulemahan,
+säät rajut rajuamahan.
+Kovin läikkyi länsituuli,
+luoetuuli tuikutteli;
+enemmän etelä tuuli,
+itä inkui ilkeästi;
+kauheasti kaakko karjui,
+pohjonen kovin porasi.
+Tuuli puut lehettömäksi,
+havupuut havuttomaksi,
+kanervat kukattomaksi,
+heinät helpehettömäksi.
+Nosti mustia muria
+päälle selvien vesien.
+Kovin silloin tuulet tuuli,
+aallot hakkasi alusta.
+Veivät harpun hauinluisen,
+kantelon kalaneväisen
+väen Vellamon hyväksi,
+Ahtolan iki-iloksi.
+Ahto aalloilta havainnut,
+Ahon lapset lainehilta;
+ottivat sorean soiton,
+kotihinsa korjasivat.
+Siinä vanhan Väinämöisen
+ve'et silmihin vetihe.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Sinne sattui saalahani,
+meni mielisoittimeni,
+katosi iki-iloni!
+En tuota enämpi saane
+sinä ilmoisna ikänä
+hauin hampahan iloa,
+kalanluista luikutusta."
+Itse seppo Ilmarinen,
+tuopa tuiki tuskautui.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Voi, poloinen, päiviäni,
+kun läksin selille näille,
+ulapoille auke'ille,
+polin puulle pyörivälle,
+varvalle vapisevalle!
+Jo on tukka tuulta nähnyt,
+hivus säätä hirveätä,
+parta päiviä pahoja,
+nähnyt näilläki vesillä;
+harvoin on havaita tainnut
+tuulta ennen tuon näöistä,
+noita kuohuja kovia,
+lakkipäitä lainehia.
+Jo nyt on tuuli turvanani,
+meren aalto armonani!"
+Vaka vanha Väinämöinen,
+tuopa tuossa arvelevi:
+"Ei venossa vieremistä,
+purressa parahtamista!
+Itku ei hä'ästä päästä,
+parku päivistä pahoista."
+Siitä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Vesi, kiellä poikoasi,
+laine, lastasi epeä,
+Ahto, aaltoja aseta,
+Vellamo, ve'en väkeä,
+ettei parsku parraspuille,
+pääse päälle kaarieni!
+"Nouse, tuuli, taivahalle,
+ylös pilvihin ajaite,
+sukuhusi, syntyhysi,
+heimohon, perehesesi!
+Elä kaa'a puista purtta,
+vierrä hongaista venettä!
+Ennen kaa'a puut palolla,
+kuuset kummuilla kumoa!"
+Se on lieto Lemminkäinen,
+itse kaunis Kaukomieli,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Tule, kokko turjalainen!
+Tuopa kolme sulkoasi,
+kokko, kolme, kaarne, kaksi
+varaksi vähän venehen,
+pahan purren parraspuuksi!"
+Itse laitoa lisäsi,
+varppehia valmisteli;
+liitti tuohon liikalaiat,
+koko sylen korkeuiset,
+aallon käymättä ylitse,
+partahille parskumatta.
+Jo oli kyllin laitoaki,
+venehessä varppehia
+tuulen tuiman tuikutella,
+aallon ankaran lykätä,
+kuohuja kulettaessa,
+mäkipäitä mentäessä.
+
+
+
+  Kolmasviidettä runo
+
+
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+kutsui Pohjolan kokohon.
+Pani joukon jousihinsa,
+laittoi miehet miekkoihinsa;
+rakenteli Pohjan purren,
+suoritti sotavenosen.
+Latoi miehet laivahansa,
+suoritti sotaurohot,
+kuni sotka poikasensa,
+tavi lapsensa latovi:
+sata miestä miekallista,
+tuhat jousella urosta.
+Kohenteli purjepuita,
+vaatevarpoja varasi;
+nosti puuhun purjehia,
+vaattehia varpapuihin,
+kuin on pitkän pilven longan,
+pilven tönkän taivahalla.
+Siitä läksi laskemahan,
+sekä läksi jotta joutui
+sampoa tapoamahan
+venehestä Väinämöisen.
+Vaka vanha Väinämöinen
+laskevi sinistä merta.
+Itse tuon sanoiksi virkki,
+puhui purtensa perästä:
+"Oi sie lieto Lemmin poika,
+ylimäinen ystäväni!
+Nouse purjepuun nenähän,
+vaatevarpahan ravaha!
+Katsaise etinen ilma,
+tarkkoa takainen taivas,
+onko selvät ilman rannat,
+onko selvät vai sekavat!"
+Tuopa lieto Lemminkäinen,
+poika, veitikkä verevä,
+hyvin kärkäs käskemättä,
+kehumattaki kepeä,
+nousi purjepuun nenähän,
+vaatevarpahan ravahti.
+Katsoi iät, katsoi lännet,
+katsoi luotehet, etelät,
+katsoi poikki Pohjan rannan.
+Siitä tuon sanoiksi virkki:
+"Selvänä etinen ilma,
+taakea takainen taivas:
+pieni on pilvi pohjosessa,
+pilven lonka luotehessa."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Jo vainen valehtelitki!
+Ei se pilvi ollekana,
+pilven lonka lienekänä:
+se on pursi purjehinen.
+Katso toiste tarkemmasti!"
+Katsoi toiste, katsoi tarkoin.
+Sanovi sanalla tuolla:
+"Saari kaukoa näkyvi,
+etähältä haamottavi;
+havukoita haavat täynnä,
+koivut kirjokoppeloita."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Jo vainen valehtelitki!
+Havukoita ei ne olle
+eikä kirjokoppeloita:
+ne on Pohjan poikasia.
+Katso tarkoin kolmannesti!"
+Se on lieto Lemminkäinen
+katsoi kerran kolmannenki.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Jo tulevi Pohjan pursi,
+satahanka hakkoavi!
+Sata on miestä soutimilla,
+tuhat ilman istumassa!"
+Silloin vanha Väinämöinen
+jo tunsi toet totiset.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Soua, seppo Ilmarinen,
+soua, lieto Lemminkäinen,
+soutakatte, kaikki kansa,
+jotta juoksisi venonen,
+pursi eestä ennättäisi!"
+Souti seppo Ilmarinen,
+souti lieto Lemminkäinen,
+souti kansa kaikenlainen.
+Lyllyivät melat lylyiset,
+hangat piukki pihlajaiset,
+vene honkainen vapisi;
+nenä hyrski hylkehenä,
+perä koskena kohisi,
+vesi kiehui kelloloissa,
+vaahti palloissa pakeni.
+Kilvan kiskoivat urohot,
+miehet veikaten vetivät:
+eipä matka eistykänä,
+ei pakene puinen pursi
+eestä purren purjehisen,
+tuon on Pohjolan venehen.
+Silloin vanha Väinämöinen
+jo tunsi tuhon tulevan,
+hätäpäivän päälle saavan.
+Arvelee, ajattelevi,
+miten olla, kuin eleä.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Vielä mä tuohon mutkan muistan,
+keksin kummoa vähäisen."
+Tavoittihe tauloihinsa,
+tunkihe tuluksihinsa.
+Otti piitä pikkuruisen,
+tauloa taki vähäisen;
+ne merehen mestoavi
+yli olkansa vasemman.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Tuosta tulkohon karinen,
+salasaari kasvakohon,
+johon juosta Pohjan purren,
+satahangan halkiella
+meren myrskyn hiertimessä,
+lainehen rapa'imessa!"
+Se siitä kariksi kasvoi,
+loihe luo'oksi merehen,
+itähän pitemmin puolin,
+poikkipuolin pohjosehen.
+Tulla puikki Pohjan pursi,
+halki aallon hakkoavi:
+jopa joutuvi karille,
+puuttui luotohon lujasti.
+Lenti poikki puinen pursi,
+satakaari katkieli;
+mastot maiskahti merehen,
+purjehet putoelivat
+noiksi tuulen vietäviksi,
+ahavan ajeltaviksi.
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+jaloin juoksevi vetehen,
+läksi purtta nostamahan,
+laivoa kohottamahan.
+Ei ota vene yletä
+eikä pursi liikahella:
+kaikk' oli kaaret katkennunna,
+kaikki hangatki hajalla.
+Arvelee, ajattelevi.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Mikäs neuvoksi tulevi,
+kukas pannahan etehen?"
+Jopa muiksi muutaltihe,
+tohti toisiksi ruveta.
+Otti viisi viikatetta,
+kuusi kuokan kuolioa:
+nepä kynsiksi kyhäsi,
+kohenteli kouriksensa;
+puolen purtta särkynyttä:
+senpä allensa asetti;
+laiat siiviksi sivalti,
+peräpuikon purstoksensa;
+sata miestä siiven alle,
+tuhat purston tutkaimehen,
+sata miestä miekallista,
+tuhat ampujaurosta.
+Levitäikse lentämähän,
+kokkona kohotteleikse.
+Lenteä lekuttelevi
+tavoitellen Väinämöistä:
+siipi pilviä sipaisi,
+toinen vettä vieprahteli.
+Veen emonen, vaimo kaunis,
+hänpä tuon sanoiksi virkki:
+"Oi on vanha Väinämöinen!
+Käännä päätä päivän alta,
+luo'os silmät luotehesen,
+katso taaksesi vähäisen!"
+Vaka vanha Väinämöinen
+käänti päätä päivän alta,
+luopi silmät luotehesen,
+katsoi taaksensa vähäisen:
+jo tulevi Pohjan eukko,
+lintu kumma liitelevi,
+harte'ista kuin havukka,
+vaakalintu vartalolta!
+Yllättävi Väinämöisen.
+Lenti purjepuun nenähän,
+vaatevarpahan rapasi,
+päähän pielen seisotaikse:
+oli pursi päin pu'ota,
+laiva laioin kallistua.
+Siinä seppo Ilmarinen
+heitäikse Jumalahansa,
+Luojahansa luotteleikse.
+Sanovi sanalla tuolla:
+"Varjele, vakainen Luoja,
+kaitse, kaunoinen Jumala,
+ettei poika pois tulisi,
+emon lapsi lankeaisi
+Luojan luomalta lu'ulta,
+Jumalan sukeamalta!
+"Ukko, julkinen jumala,
+itse taatto taivahinen!
+Tuo mulle tulinen turkki,
+päälleni panuinen paita,
+jonka suojasta sotisin
+ja takoa tappeleisin,
+ettei pää pahoin menisi,
+tukka turhi'in tulisi
+rauan kirkkahan kisassa,
+terän tuiman tutkaimessa!"
+Itse vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ohoh Pohjolan emäntä!
+Joko saat jaolle sammon
+nenähän utuisen niemen,
+päähän saaren terhenisen?"
+Sanoi Pohjolan emäntä:
+"En lähe jakohon sammon
+sinun kanssasi, katala,
+kerallasi, Väinämöinen!"
+Itse sampoa tavoitti
+venehestä Väinämöisen.
+Siinä lieto Lemminkäinen
+miekan vyöltänsä vetäisi,
+tempasi terävän rauan
+vasemmalta puoleltansa;
+kokon kourille kokevi,
+räpylöille räimilöivi.
+Iski lieto Lemminkäinen,
+sekä iski jotta lausui:
+"Maahan miehet, maahan miekat,
+maahan untelot urohot,
+sa'at miehet siiven alta,
+kymmenet kynän nenästä!"
+Virkki tuossa Pohjan eukko,
+puhui purjepuun nenästä:
+"Oi sie lieto, Lemmin poika,
+Kauko rukka, mies katala!
+Pettelit oman emosi,
+valehtelit vanhempasi:
+sanoit et käyväsi sotoa
+kuunna, kymmennä kesänä
+kullankana tarpehella,
+hopeankana halulla!"
+Vaka vanha Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen,
+arvasi ajan olevan,
+tunsi hetken tulleheksi.
+Jo veti melan merestä,
+tammen lastun lainehesta;
+sillä kalhaisi kavetta,
+iski kynsiä kokolta:
+muut kynnet meni muruiksi,
+jäi yksi sakarisormi.
+Pojat siiviltä putosi,
+melskahti merehen miehet,
+sata miestä siiven alta,
+tuhat purstolta urosta.
+Itse kokko kopsahtihe,
+kapsahutti kaaripuille,
+kuni puusta koppeloinen,
+kuusen oksalta orava.
+Siitä sampoa tavoitti
+sormella nimettömällä.
+Sammon vuoalti vetehen,
+kaatoi kaiken kirjokannen
+punapurren laitimelta
+keskelle meren sinisen:
+siinä sai muruiksi sampo,
+kirjokansi kappaleiksi.
+Niin meni muruja noita,
+sammon suuria paloja
+alle vienojen vesien,
+päälle mustien murien;
+ne jäivät ve'en varaksi,
+ahtolaisten aartehiksi.
+Siitäp' ei sinä ikänä,
+kuuna kullan valkeana
+vesi puuttune varoja,
+ve'en Ahto aartehia.
+Jäipä toisia muruja,
+pienempäisiä paloja
+selälle meren sinisen,
+meren laajan lainehille,
+tuulen tuuiteltavaksi,
+aaltojen ajeltavaksi.
+Niitä tuuli tuuitteli,
+meren läikkä läikytteli
+selällä meren sinisen,
+meren laajan lainehilla.
+Tuuli maalle työnnytteli,
+aalto rannallen ajeli.
+Vaka vanha Väinämöinen
+näki tyrskyn työntelevän,
+hyrskyn maalle hylkeävän,
+aallon rannallen ajavan
+noita sampuen muruja,
+kirjokannen kappaleita.
+Hän tuosta toki ihastui.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Tuost' on siemenen sikiö,
+alku onnen ainiaisen,
+tuosta kyntö, tuosta kylvö,
+tuosta kasvu kaikenlainen!
+Tuosta kuu kumottamahan,
+onnen päivä paistamahan
+Suomen suurille tiloille,
+Suomen maille mairehille!"
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Vielä mä tuohon mutkan muistan,
+mutkan muistan, keinon keksin
+kynnöllesi, kylvöllesi,
+karjoillesi, kasvuillesi,
+kuillesi kumottaville,
+päivillesi paistaville:
+tungen kuuhuen kivehen,
+päivän kätken kalliohon;
+annan pakkasen palella,
+vilun ilman viivytellä
+kyntöjäsi, kylvöjäsi,
+elojasi, toukojasi;
+saatan rautaisen rakehen,
+teräksisen tellittelen
+halmehillesi hyville,
+parahille pelloillesi.
+Nostan karhun kankahalta,
+harvahampahan havuilta
+ruuniasi ruhtomahan,
+tammojasi tappamahan,
+karjojasi kaatamahan,
+lehmiä levittämähän.
+Kansan tauilla tapatan,
+surmoan sukusi kaiken,
+ettei kuulla kuun ikänä
+maailmassa mainittavan."
+Silloin vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Ei minua laula lappi
+eikä tunge turjalainen!
+Jumalall' on ilman viitta,
+Luojalla avaimet onnen,
+ei katehen kainalossa,
+vihansuovan sormen päässä.
+"Kun ma luome Luojahani,
+turvoan Jumalahani,
+saa se toukat touoistani,
+viholliset viljastani,
+tonkimasta toukojani,
+kasvujani kaatamasta,
+orahia ottamasta,
+viljoa vihoamasta.
+"Sinä, Pohjolan emäntä,
+tunge turmiot kivehen,
+pahat paina kalliohon,
+vaivat vuorehen valitse,
+elä kuuta kulloinkana,
+aurinkoa milloinkana!
+"Anna pakkasen palella,
+vilun ilman viivytellä
+omia orahiasi,
+kylvämiäsi jyviä!
+Sa'a rauaista raetta,
+teräksistä telkyttele
+oman auran kääntämille,
+Pohjan peltojen perille!
+"Nosta karhu kankahalta,
+viiasta vihainen kissa,
+korvesta koverakoura,
+havun alta harvahammas
+Pohjolan kujan perille,
+Pohjan karjan käytäville!"
+Siitä Pohjolan emäntä
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Jo minulta valta vaipui,
+jo aleni arvioni:
+eloni meni merehen,
+sampo särkyi lainehisin!"
+Läksi itkien kotihin,
+polotellen pohjosehen.
+Ei saanut sanottavata
+koko sammosta kotihin;
+veipä kuitenki vähäisen
+sormella nimettömällä:
+kantoi kannen Pohjolahan,
+sai rivan Sariolahan.
+Siit' on polo Pohjolassa,
+elo leivätöin Lapissa.
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse maalle mentyänsä
+löyti sampuen muruja,
+kirjokannen kappaleita
+rannalta merelliseltä,
+hienoiselta hietiköltä.
+Saattoi sampuen muruset,
+kirjokannen kappalehet
+nenähän utuisen niemen,
+päähän saaren terhenisen,
+kasvamahan, karttumahan,
+saamahan, satoamahan
+olu'iksi ohraisiksi,
+leiviksi rukihisiksi.
+Siinä vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Anna, Luoja, suo, Jumala,
+anna onni ollaksemme,
+hyvin ain' eleäksemme,
+kunnialla kuollaksemme
+suloisessa Suomenmaassa,
+kaunihissa Karjalassa!
+"Varjele, vakainen Luoja,
+kaitse, kaunoinen Jumala,
+miesten mielijuohtehista,
+akkojen ajatuksista!
+Kaa'a maalliset katehet,
+ve'elliset velhot voita!
+"Ole puolla poikiesi,
+aina lastesi apuna,
+aina yöllisnä tukena,
+päivällisnä vartijana,
+vihoin päivän paistamatta,
+vihoin kuun kumottamatta,
+vihoin tuulen tuulematta,
+vihoin saamatta satehen,
+pakkasen palelematta,
+kovan ilman koskematta!
+"Aita rautainen rakenna,
+kivilinna liitättele
+ympäri minun eloni,
+kahen puolen kansoani,
+maasta saaen taivosehen,
+taivosesta maahan asti,
+asukseni, ainokseni,
+tuekseni, turvakseni,
+jottei liika liioin söisi,
+vastus viljalta vitaisi
+sinä ilmoisna ikänä,
+kuuna kullan valkeana!"
+
+
+
+  Neljäsviidettä runo
+
+
+Vaka vanha Väinämöinen
+arvelevi aivossansa:
+"Nytpä soitanto sopisi,
+ilon teentä kelpoaisi
+näillä uusilla oloilla,
+kaunihilla kartanoilla!
+Vaan on kantele kaonnut,
+iloni iäti mennyt
+kalaisehen kartanohon,
+lohisehen louhikkohon,
+meren hauan haltijoille,
+Vellamon ikiväelle.
+Eikä tuota tuonekana,
+Ahto antane takaisin.
+"Oi on seppo Ilmarinen!
+Taoit ennen, taoit eilen,
+taopa tänäki päänä!
+Tao rautainen harava,
+haravahan piit tiheät,
+piit tiheät, varsi pitkä,
+jolla lainehet haroan,
+laposille aallot lasken,
+meren ruoikot ru'olle,
+rannat kaikki karhikoille,
+soitto jälle saa'akseni,
+kantelo tavatakseni
+kalaisesta kaartehesta,
+lohisesta louhikosta!"
+Se on seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+takoi rautaisen haravan
+varren vaskisen keralla.
+Piit takoi satoa syltä,
+varren viittä valmisteli.
+Siitä vanha Väinämöinen
+otti rautaisen haravan.
+Astui tietä pikkaraisen,
+kulki matkoa palasen
+teloille teräksisille,
+vaskisille valkamoille.
+Tuoss' oli purtta, kaksi purtta,
+kaksi valmista venettä
+teloilla teräksisillä,
+vaskisilla valkamoilla:
+yksi pursi uusi pursi,
+toinen pursi vanha pursi.
+Sanoi vanha Väinämöinen,
+virkki uuelle venolle:
+"Lähepä, veno, vesille,
+pursi, aalloillen ajaite
+käsivarren kääntämättä,
+peukalon pitelemättä!"
+Läksipä veno vesille,
+pursi aalloillen ajoihe.
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse istuihe perähän;
+läksi merta luutimahan,
+lainetta lakaisemahan.
+Luopi lumpehet kokohon,
+haravoipi rannan raiskat,
+ruoposteli ruo'on ruutut,
+ruo'on ruutut, kaislan kaitut,
+joka hauanki harasi,
+karit kaikki karhieli:
+eipä saanut, ei tavannut
+hauinluista soittoansa,
+ikimennyttä iloa,
+kaonnutta kanteloa.
+Vaka vanha Väinämöinen
+astuvi kohen kotia
+alla päin, pahoilla mielin,
+kaiken kallella kypärin.
+Itse tuon sanoiksi kertoi:
+"Ei tuota enämpi olle
+hauin hampahan iloa,
+kalanluista luikutusta!"
+Astuessansa ahoa,
+saloviertä vierressänsä
+kuuli koivun itkeväksi,
+puun visan vetistäväksi.
+Jopa luoksi luontelihe,
+lähemmäksi laittelihe.
+Kysytteli, lausutteli:
+"Mit' itket, ihana koivu,
+puu vihanta, vierettelet,
+vyöhyt valkea, valitat?
+Ei sua sotahan vieä,
+ei tahota tappelohon."
+Koivu taiten vastaeli,
+itse virkki puu vihanta:
+"Niinpä muutamat sanovi,
+moniahat arvelevi
+elävän minun ilossa,
+riemussa remuelevan:
+minä hoikka huolissani,
+ikävissäni iloitsen,
+panen pakkopäivissäni,
+murehissa murmattelen.
+"Typeryyttä, tyhjä, itken,
+vajauttani valitan,
+kun olen osatoin, raukka,
+tuiki, vaivainen, varatoin
+näillä paikoilla pahoilla,
+lake'illa laitumilla.
+"Osalliset, onnelliset
+tuota toivovat alati
+kesän kaunihin tulevan,
+suven suuren lämpiävän.
+Toisinpa minä typerä,
+minä vaivainen varoan
+- kuoreni kolottavaksi,
+lehtivarvat vietäväksi!
+"Useinpa minun utuisen,
+use'in, utuisen raukan,
+lapset kerkeän keväimen
+luokseni lähenteleikse,
+veitsin viisin viiltelevät
+halki mahlaisen mahani.
+Paimenet pahat kesällä
+vievät vyöni valkeaisen,
+ken lipiksi, ken tupeksi,
+kenpä marjatuohiseksi.
+"Use'in minun utuisen,
+use'in, utuisen raukan,
+tytöt allani asuvat,
+vierelläni viehkuroivat,
+lehvät päältä leikkelevät,
+varvat vastoiksi sitovat.
+"Use'in minä utuinen,
+use'in, utuinen raukka,
+kaaetahan kaskipuiksi,
+pinopuiksi pilkotahan.
+Kolmasti tänäi kesänä,
+tänä suurena suvena
+miehet allani asuivat,
+kirvestänsä kitkuttivat
+mun poloisen pään menoksi,
+heikon henkeni lähöksi.
+"Se oli ilo kesästä,
+riemu suuresta suvesta.
+Ei ole talvi sen parempi,
+lumen aika armahampi.
+"Jopa aina aikaisehen
+mure muo'on muuttelevi,
+pääni painuvi pahaksi,
+kasvot käypi kalveaksi
+muistellessa mustat päivät,
+pahat ajat arvellessa.
+"Siitä tuuli tuskat tuopi,
+halla huolet haike'immat:
+tuuli vie vihannan turkin,
+halla kaunihin hamehen.
+Niin minä vähävarainen,
+minä, koito koivu raukka,
+jään aivan alastomaksi,
+varsin vaattehettomaksi
+vilussa värisemähän,
+pakkasessa parkumahan."
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Elä itke, puu vihanta,
+vesa lehti, vierettele,
+vyöhyt valkea, valita!
+Saat sinä olevan onnen,
+elon uuen armahamman;
+kohta itkenet ilosta,
+riemusta remahutellet."
+Siitä vanha Väinämöinen
+koivun soitoksi kuvasi.
+Veisteli kesäisen päivän,
+kalkutteli kanteletta
+nenässä utuisen niemen,
+päässä saaren terhenisen.
+Veisti kopan kanteletta,
+emäpuun iloa uutta,
+kopan koivusta lujasta,
+emäpuun visaperästä.
+Sanoi vanha Väinämöinen,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Tuoss' on koppa kanteletta,
+emäpuu iki-iloa.
+Mistä naulat saatanehe,
+vääntimet perittänehe?"
+Kasvoi tammi tanhualla,
+puu pitkä pihan perällä,
+tammessa tasaiset oksat,
+joka oksalla omena,
+omenalla kultapyörä,
+kultapyörällä käkönen.
+Kun käki kukahtelevi,
+sanoin viisin virkkelevi,
+kulta suusta kumpuavi,
+hopea valahtelevi
+kultaiselle kunnahalle,
+hope'iselle mäelle:
+siitä naulat kantelehen,
+vääntimet visaperähän!
+Sanoi vanha Väinämöinen,
+itse virkki, noin nimesi:
+"Sain ma naulat kantelehen,
+vääntimet visaperähän.
+Vielä uupuvi vähäisen,
+viittä kieltä kanteloinen.
+Mistä tuohon kielet saisin,
+äänöset asetteleisin?"
+Läksi kieltä etsimähän.
+Astuvi ahoa myöten:
+istui immikkö aholla,
+nuori neitonen norolla.
+Ei se impi itkenynnä,
+ei varsin ilonnutkana;
+ilman lauloi itseksensä:
+lauloi iltansa kuluksi,
+sulhon toivossa tulevan,
+armahansa aikehessa.
+Vaka vanha Väinämöinen
+tuonne kengättä kepitti,
+ilman hampsi hattaratta.
+Sitte sinne tultuansa
+alkoi hapsia anella.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Anna, impi, hapsiasi,
+hieprukka, hivuksiasi
+kanteloisen kielosiksi,
+ääniksi ilon ikuisen!"
+Antoi impi hapsiansa,
+hienoja hivuksiansa;
+antoi hasta viisi, kuusi
+sekä seitsemän hivusta:
+siit' on kielet kantelessa,
+ääntimet iki-ilossa.
+Saip' on soitto valmihiksi.
+Siitä vanha Väinämöinen
+istuiksen alakivelle,
+paatiselle portahalle.
+Otti kantelon käsille,
+ilon itsensä lähemmä.
+Kären käänti taivahalle,
+ponnen polville tukesi:
+ääniä asettelevi,
+säveliä sääntelevi.
+Sai äänet asetetuksi,
+soittonsa sovitetuksi,
+niin käänti alakäsille,
+poikkipuolin polvillensa.
+Laski kynttä kymmenkunnan,
+viisi sormea viritti
+kielille kapahumahan,
+sävelille hyppimähän.
+Siinä vanha Väinämöinen
+kun on soitti kanteletta
+käsin pienin, hoikin sormin,
+peukaloin ulos kiverin,
+jopa virkki puu visainen,
+vesa lehti vieretteli,
+kukahti käkösen kulta,
+hivus impyen ilosi.
+Sormin soitti Väinämöinen,
+kielin kantelo kajasi:
+vuoret loukkui, paaet paukkui,
+kaikki kalliot tärähti,
+kivet laikkui lainehilla,
+somerot vesillä souti,
+petäjät piti iloa,
+kannot hyppi kankahilla.
+Kälykset Kalevan naiset,
+kesken kirjan neulomisen
+ne tuohon jokena juoksi,
+kaikki virtana vilisi,
+nuoret naiset naurusuulla,
+emännät ilolla mielin
+soitteloa kuulemahan,
+iloa imehtimähän.
+Mi oli miehiä lähellä,
+ne kaikki lakit käessä;
+mi oli akkoja lähellä,
+ne kaikki käsi posella.
+Tyttäret vesissä silmin,
+pojat maassa polvillansa
+kanteloista kuuntelivat,
+iloa imehtelivät.
+Sanoivat samalla suulla,
+yhen kielen kerkesivät:
+"Ei ole tuota ennen kuultu
+noin suloista soitantoa,
+sinä ilmoisna ikänä,
+kuuna kullan valkeana!"
+Kuuluvi sorea soitto,
+kuului kuutehen kylähän.
+Eik' ollut sitä otusta,
+ku ei tullut kuulemahan
+tuota soittoa suloista,
+kajahusta kanteloisen.
+Mi oli metsän eläintä,
+kyykistyivät kynsillehen
+kanteloista kuulemahan,
+iloa imehtimähän.
+Ilman linnut lentäväiset
+varvuille varustelihe,
+veen kalaset kaikenlaiset
+rantahan rakentelihe.
+Matosetki maanalaiset
+päälle mullan muuttelihe
+- käänteleivät, kuuntelevat
+tuota soittoa suloista,
+kantelen iki-iloa,
+Väinämöisen väännätystä.
+Siinä vanha Väinämöinen
+kyllä soitteli somasti,
+kajahutti kaunihisti.
+Soitti päivän, soitti toisen
+yhtehen rupeamahan,
+yhen aamun atriahan,
+yhen vyönsä vyötäntähän,
+yhen paitansa panohon.
+Kun hän soitteli kotona,
+huonehessa honkaisessa,
+niin katot kajahtelivat,
+permannot pemahtelivat;
+laet lauloi, ukset ulvoi,
+kaikki ikkunat iloitsi,
+kiukoa kivinen liikkui,
+patsas patvinen pajahti.
+Kun hän kulki kuusikossa,
+vaelti petäjikössä,
+kuusoset kumartelihe,
+männyt mäellä kääntelihe,
+käpöset keolle vieri,
+havut juurelle hajosi.
+Kun hän liikahti lehossa
+tahi astahti aholla,
+lehot leikkiä pitivät,
+ahot ainoista iloa,
+kukat kulkivat kutuhun,
+vesat nuoret notkahteli.
+
+
+
+  Viidesviidettä runo
+
+
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+sai sanoman korvihinsa
+Väinölän eleleväksi,
+Kalevalan kasvavaksi
+sammon saauilla muruilla,
+kirjokannen kappaleilla.
+Tuo tuota kovin kaehti.
+Itse aina arvelevi,
+minkä surman suorittaisi,
+kunka kuoleman kokisi
+tuolle Väinölän väelle,
+kansalle kalevalaisten.
+Ukkoa rukoelevi,
+Pauannetta palvoavi:
+"Oi Ukko, ylijumala!
+Kaataos Kalevan kansa
+rakehilla rautaisilla,
+neuloilla teräsnenillä!
+Tahikka tauilla tapata,
+surmoa suku katala,
+miehet pitkille pihoille,
+naiset läävän lattioille!"
+Tyttö oli Tuonelan sokea,
+Loviatar, vaimo vanha,
+pahin Tuonen tyttäriä,
+ilke'in manattaria,
+alku kaikille pahoille,
+tuhansille turmioille.
+Sill' oli muoto mustanlainen,
+iho inhon-karvallinen.
+Tuopa musta Tuonen tyttö,
+ulappalan umpisilmä,
+teki tielle vuotehensa,
+pahnansa pahalle maalle.
+Selin tuulehen makasi,
+kaltoin säähän karkeahan,
+perin viimahan viluhun,
+kohin päivänkoittehesen.
+Tuli suuri tuulen puuska,
+iästä iso vihuri,
+tuuli tuhman raskahaksi,
+kostutti kohulliseksi
+aholla vesattomalla,
+maalla mättähättömällä.
+Kantoi kohtua kovoa,
+vatsantäyttä vaikeata;
+kantoi kuuta kaksi, kolme,
+neljännenki, viiennenki,
+kuuta seitsemän, kaheksan,
+ympäri yheksän kuuta,
+vaimon vanha'an lukuhun
+kuuta puolen kymmenettä.
+Yheksännen kuun lopulla,
+kuun alulla kymmenennen
+kohtu kääntyvi kovaksi,
+painuvi pakolliseksi;
+eikä synny syntyminen,
+luovu luomaiset sikiöt.
+Siirrälti sijan aloa,
+paneutti toisen paikan.
+Meni portto poikimahan,
+tulen lautta lapsimahan
+kahen kallion välihin,
+viien vuoren viukelohon:
+eipä tuolla synty synny,
+luovu luomainen sikiö.
+Etsi synnytössijoa,
+vatsansa vajennusmaata
+heiluvilla hettehillä,
+läikkyvillä lähtehillä:
+ei siellä sijoa saanut,
+vajennusta vatsallensa.
+Synnytteli poikiansa,
+vajenteli vatsoansa
+kuohussa tulisen kosken,
+ve'en vankan vääntehessä,
+alla kolmen kosken koprun,
+alla äyrähän yheksän;
+vaan ei vielä synty synny,
+kehnon kohtu ei kevene.
+Alkoi itkeä iletys,
+parkua paha kuvatus.
+Ei tieä, mihin menisi,
+kunne kulkea pitäisi
+vatsansa vajentamahan,
+poikiansa poikimahan.
+Puhui pilvestä Jumala,
+lausui Luoja taivahalta:
+"Tuoll' on suolla kolmisoppi
+rannalla meryttä vasten,
+pimeässä Pohjolassa,
+sangassa Sariolassa.
+Mene sinne poikimahan,
+kohtusi keventämähän!
+Siellä silma tarvitahan,
+väkeäsi vuotetahan."
+Tuopa musta Tuonen tyttö,
+ilkeä Manalan impi,
+tuli Pohjolan tuville,
+Sariolan saunan maille
+latomahan lapsiansa,
+saamahan sikiöitänsä.
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+Pohjan akka harvahammas,
+vei tuon saunahan saloa,
+kylin kylpyhuonehesen,
+kyläkunnan kuulematta,
+sanan saamatta kylähän.
+Lämmitti saloa saunan,
+rikenehen riuahutti;
+oluella ukset voiti,
+kasti kaljalla saranat,
+jottei ukset ulvonunna,
+saranat narahtanunna.
+Siitä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Kave eukko, luonnon tyttö,
+kave kultainen, korea,
+jok' olet vanhin vaimoloita,
+ensin emä itselöitä!
+Juokse polvesta merehen,
+vyö lapasta lainehesen,
+ota kiiskiltä kinoa,
+matehelta nuljaskata,
+jolla voiat luun lomia,
+sivelet sivuja myöten,
+päästät piian pintehistä,
+vaimon vatsanvääntehistä,
+tästä tuskasta kovasta,
+vatsantyöstä vaikeasta!
+"Kun ei tuosta kyllin liene,
+oi Ukko, ylijumala,
+tule tänne tarvittaissa,
+käy tänne kutsuttaessa!
+Tääll' on piika pintehessä,
+vaimo vatsanvääntehessä
+saunassa savun seassa,
+kylän kylpyhuonehessa.
+"Ota kultainen kurikka
+kätehesi oikeahan!
+Sillä haittoja hajota,
+pihtipuoliset porota,
+lukot Luojan lonkahuta,
+takasalvat poikki taita
+mennä suuren, mennä pienen,
+kulkea vähäväkisen!"
+Siinä tuo paha pahennus,
+Tuonen tyttö umpisilmä
+jopa vatsansa vajenti,
+latoi lapsensa vihaiset
+alla vaipan vaskikirjan,
+alla uutimen utuisen.
+Teki poikoa yheksän
+yhtenä kesäisnä yönä,
+yhen löylyn lyötävillä,
+yhen saunan saatavilla,
+yhestä vatsan väestä,
+kohuntäyestä kovasta.
+Nimitteli poikiansa,
+laaitteli lapsiansa,
+kuin kuki tekemiänsä,
+itse ilmi luomiansa:
+minkä pisti pistokseksi,
+kunka änkäsi ähyksi,
+minkä laati luuvaloksi,
+kunka riieksi risasi;
+minkä painoi paiseheksi,
+kunka ruohutti ruveksi,
+minkä syöjäksi sysäsi,
+kunka ruhtosi rutoksi.
+Jäi yksi nimittämättä,
+poika pahnan-pohjimmainen.
+Senpä sitte käski tuonne,
+työnti velhoiksi vesille,
+noi'iksi noroperille,
+katehiksi kaikin paikoin.
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+muut on käski käyä tuonne
+nenähän utuisen niemen,
+päähän saaren terhenisen.
+Ärrytti äkäiset luomat,
+tavattomat tauit työnti
+vasten Väinölän väkeä,
+surmaksi su'un Kalevan.
+Pojat Väinölän potevi,
+läsivi Kalevan kansa
+tautia tavattomia,
+nimen tietämättömiä:
+alta lattiat lahovi,
+päältä peite märkänevi.
+Silloin vanha Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen,
+läksi päitä päästämähän,
+henkiä lunastamahan,
+läksi Tuonelle sotahan,
+kera tauin tappelohon.
+Saattoi saunan lämpimäksi,
+kivet löylyn lyötäväksi
+puuhu'illa puhtahilla,
+ve'en tuomilla haloilla.
+Vei on vettä verhossansa,
+kantoi vastat varjossansa,
+hauteli haluiset vastat,
+satalatvat lauhutteli.
+Löi siitä simaisen löylyn,
+mesilöylyn löyhäytti
+läpi kuumien kivien,
+palavojen paaterojen.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Tule nyt löylyhyn, Jumala,
+iso ilman, lämpimähän
+tekemähän terveyttä,
+rauhoa rakentamahan!
+Pyyhi pois pyhät kipunat,
+pyhät saastat sammuttele,
+lyötä maahan liika löyly,
+paha löyly pois lähetä,
+ettei polta poikiasi,
+turmele tekemiäsi!
+"Minkä vettä viskaelen
+noille kuumille kiville,
+se me'eksi muuttukohon,
+simaksi sirahtakohon!
+Juoskohon joki metinen,
+simalampi laikkukohon
+läpi kiukahan kivisen,
+läpi saunan sammalisen!
+"Ei nyt meitä syyttä syöä
+eikä tauitta tapeta,
+ei luvatta suuren Luojan,
+ilman surmatta Jumalan.
+Kenpä meitä syyttä söisi,
+suuhunsa omat sanansa,
+päähänsä pahat panonsa,
+ajatukset itsehensä!
+"Jos ei minussa miestä liene,
+urosta Ukon pojassa
+rikkehistä riisumahan,
+päättehistä päästämähän,
+onp' on itsessä Ukossa,
+joka pilviä pitävi,
+poutapilvessä asuvi,
+hattaroissa hallitsevi.
+"Oi Ukko, ylijumala,
+pilven-päällinen jumala!
+Tule tänne tarvittaissa,
+ajaite anottaessa
+nämä tuskat tuntemahan,
+hätäpäivät häätämähän,
+rikonnaiset riisumahan,
+puutunnaiset purkamahan!
+"Tuo mulle tulinen miekka,
+säkehinen säilä kanna,
+jolla ma pahat pitelen,
+ilkeät iki asetan,
+tuskat tuulen teitä myöten,
+kivut aavoillen ahoille!
+"Tuonne ma kipuja kiistän,
+tuonne tuskia manoan
+kivisihin kellarihin,
+rautaisihin raunioihin,
+kiviä kivistämähän,
+paasia pakottamahan.
+Ei kivi kipuja itke,
+paasi ei vaivoja valita,
+vaikka paljo pantahisi,
+määrättä mätettähisi.
+"Kiputyttö, Tuonen neiti,
+joka istut kipukivellä
+joen kolmen juoksevassa,
+veen kolmen jaka'imessa
+jauhaen kipukiveä,
+Kipuvuorta väännätellen!
+Käy kivut kereämähän
+kitahan kiven sinisen,
+tahi vieretä vetehen,
+syytäise meren syvähän,
+tuulen tuntumattomahan,
+päivän paistamattomahan!
+"Kun ei tuosta kyllin liene,
+Kivutar, hyvä emäntä,
+Vammatar, valio vaimo,
+tule kanssa, käy keralla
+tekemähän terveyttä,
+rauhoa rakentamahan!
+Tee kivut kivuttomaksi,
+vammat värjymättömäksi,
+jotta saisi sairas maata,
+huono huoletta levätä,
+tuskahinen tunnin olla,
+vikahinen vieretellä!
+"Ota kivut kippasehen,
+vaivat vaskivakkasehen,
+kivut tuonne vieäksesi,
+vammat vaivutellaksesi
+keskelle Kipumäkeä,
+Kipuvuoren kukkulata!
+Siellä keittäös kipuja
+pikkuisessa kattilassa,
+yhen sormen mentävässä,
+peukalon mahuttavassa!
+"Kivi on keskellä mäkeä,
+reikä keskellä kiveä,
+jok' on väätty vääntiällä,
+puhkaistu purasimella:
+siihen kivut kiskotahan,
+pahat vammat vallatahan,
+tuskat tuimat tungetahan,
+pakkopäivät painetahan
+öin yrittämättömiksi,
+päivin pääsemättömiksi."
+Siitä vanha Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen,
+vielä voiteli vikoja,
+noita vammoja valeli
+yheksillä voitehilla,
+kaheksilla katsehilla.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Oi Ukko, ylijumala,
+mies on vanha taivahinen!
+Iätä iästä pilvi,
+nosta lonka luotehesta,
+länkä lännestä lähetä!
+Sa'a mettä, sa'a vettä
+kipehille voitehiksi,
+vammoille valantehiksi!
+"En minä mitänä voine,
+kun ei Luojani luvanne.
+Avun Luoja antakohon,
+avun tuokohon Jumala
+minun silmin nähtyäni,
+käsin päällä käytyäni,
+suin sulin puheltuani,
+hengin henkäeltyäni!
+"Kuhun ei käteni käyne,
+käyköhön käet Jumalan;
+kuhun ei sormeni sopine,
+sopikohon Luojan sormet!
+Luojan on somemmat sormet,
+Luojan kämmenet käpeät.
+"Tule nyt, Luoja, loitsimahan,
+Jumala, puhelemahan,
+kaikkivalta, katsomahan!
+Tehkös yöllä terveheksi,
+päivällä imanteheksi,
+jottei tuska päällä tunnu,
+kipu keskeä kivistä,
+pakko ei syämehen paneite,
+jottei tunnu pikkuistana,
+vaivoa vähäistäkänä
+sinä ilmoisna ikänä,
+kuuna kullan valkeana!"
+Vaka vanha Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen,
+sillä riisui rikkehiä,
+purkaeli puuttehia.
+Poies poisti poikenluomat,
+paranti pahat panoset,
+päästi kansan kuolemasta,
+Kalevan katoamasta.
+
+
+
+  Kuudesviidettä runo
+
+
+Sai sanoma Pohjolahan,
+tieto kylmähän kylähän
+Väinölän vironneheksi,
+Kalevalan pääsneheksi
+noista nostamavioista,
+tauista tavattomista.
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+Pohjan akka harvahammas,
+tuo tuosta kovin pahastui.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Vielä muistan muunki keinon,
+toki toisen tien osoan:
+nostan karhun kankahalta,
+korvesta koverakouran
+päälle Väinölän elojen,
+Kalevalan karjan päälle."
+Nosti karhun kankahalta,
+kontion kovilta mailta
+noille Väinölän ahoille,
+Kalevalan karjamaille.
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Veli, seppo Ilmarinen!
+Taos mulle uusi keihäs,
+tao keiho kolmisulka
+varren vaskisen keralla!
+Ois' otso otettavana,
+rahakarva kaattavana
+ruuniani ruhtomasta,
+tammojani tahtomasta,
+kaatamasta karjoani,
+lehmiä levittämästä."
+Seppo keihyen takovi,
+eikä pitkän, ei lyhyen,
+takoi keskilaaullisen:
+sen susi sulalla seisoi,
+kontio terän kohalla,
+hirvi hiihti suoverossa,
+varsa varrella samosi,
+peura potki ponnen päässä.
+Satoi siitä uutta lunta,
+hiukan hienoista vitiä,
+sykysyisen uuhen verran,
+verran talvisen jäniksen.
+Sanoi vanha Väinämöinen,
+itse virkki, noin nimesi:
+"Mieleni minun tekevi,
+mieli käyä Metsolassa
+metsän tyttöjen tykönä,
+sinipiikojen pihoilla.
+"Lähen miehistä metsälle,
+urohista ulkotöille.
+Ota, metsä, miehiksesi,
+urohiksesi, Tapio!
+Auta onni ottamahan,
+metsän kaunis kaatamahan!
+"Mielikki, metsän emäntä,
+Tellervo, Tapion vaimo!
+Kytke kiinni koiroasi,
+rakentele rakkiasi
+kuusamisehen kujahan,
+talahasen tammisehen!
+"Otsonen, metsän omena,
+mesikämmen källeröinen!
+Kun kuulet minun tulevan,
+miehen aimo astelevan,
+kytke kynnet karvoihisi,
+hampahat ikenihisi,
+ettei koske konsakana,
+liikuta lipeänänä!
+"Otsoseni, ainoiseni,
+mesikämmen, kaunoiseni!
+Lyöte maata mättähälle,
+kaunihille kalliolle,
+hongat päällä huojumassa,
+kuuset päällä kuulumassa!
+Siinä, otso, pyörteleite,
+mesikämmen, käänteleite,
+kuni pyy pesänsä päällä,
+hanhi hautomaisillansa!"
+Siinä vanha Väinämöinen
+kuuli koiran haukkuvaksi,
+penun julki juttavaksi
+pikkusilmäisen pihalla,
+tasakärsän tanhu'illa.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Luulin kukkuvan käkösen,
+lempilinnun laulelevan;
+ei käki kukahakana,
+lempilintu laulakana:
+tääll' on koirani komehin,
+otukseni oivallisin
+otsosen tuvan ovella,
+miehen kaunon kartanolla!"
+Vaka vanha Väinämöinen
+siinä otsosen tapasi;
+säteriset sängyt kaati,
+sijat kultaiset kumosi.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Ole kiitetty, Jumala,
+ylistetty, Luoja yksin,
+kun annoit otson osaksi,
+salon kullan saalihiksi!"
+Katselevi kultoansa.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Otsoseni, ainoiseni,
+mesikämmen, kaunoiseni!
+Elä suutu suottakana!
+En minä sinua kaannut:
+itse vierit vempeleltä,
+hairahit havun selältä,
+puhki puiset kaatiosi,
+halki haljakan havuisen.
+Sykysyiset säät lipeät,
+päivät pilviset pimeät.
+"Metsän kultainen käkönen,
+kaunis karva röyhetyinen!
+Heitä nyt kylmille kotosi,
+asuinmaasi autiaksi,
+koivunoksainen kotosi,
+vasunvarpainen majasi!
+Lähe, kuulu, kulkemahan,
+metsän auvo, astumahan,
+käymähän, käpeäkenkä,
+sinisukka, sipsomahan
+näiltä pieniltä pihoilta,
+kape'ilta käytäviltä
+urohoisehen väkehen,
+miehisehen joukkiohon!
+Ei siellä pahoin pi'etä,
+ei eletä kehnon lailla:
+sima siellä syötetähän,
+mesi nuori juotetahan
+tulevalle vierahalle,
+saavalle käkeävälle.
+"Lähe nyt tästä kuin lähetki,
+tästä pienestä pesästä
+alle kuulun kurkihirren,
+alle kaunihin katoksen!
+Niin sä luikkaos lumella,
+kuni lumme lammin päällä,
+niin sä haihaos havulla,
+kuni oksalla orava!"
+Siitä vanha Väinämöinen,
+laulaja iän-ikuinen,
+astui soitellen ahoja,
+kajahellen kankahia
+kera kuulun vierahansa,
+kanssa karvalallusensa.
+Jo soitto tupahan kuului,
+alle kattojen kajahus.
+Virkahti väki tuvassa,
+kansa kaunis vieretteli:
+"Kuulkottes tätä kumua,
+salon soittajan sanoja,
+käpylinnun kälkytystä,
+metsän piian pillin ääntä!"
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse ennätti pihalle.
+Vierähti väki tuvasta,
+kansa kaunis lausutteli:
+"Joko on kulta kulkemassa,
+hopea vaeltamassa,
+rahan armas astumassa,
+tenka tietä poimimassa?
+Mesijänkö metsä antoi,
+ilveksen salon isäntä,
+koska laulaen tulette,
+hyreksien hiihtelette?"
+Vaka vanha Väinämöinen
+tuossa tuon sanoiksi virkki:
+"Sanomiks' on saukko saatu,
+virsiksi Jumalan vilja;
+sillä laulaen tulemme,
+hyreksien hiihtelemme.
+"Eikä saukko ollekana,
+eikä saukko eikä ilves:
+itse on kuulu kulkemassa,
+salon auvo astumassa,
+mies vanha vaeltamassa,
+verkanuttu vieremässä.
+Kun lie suotu vierahamme,
+ovet auki paiskatkatte,
+vaan kun lie vihattu vieras,
+kiinni lyökätte lujahan!"
+Väki vastaten sanovi,
+kansa kaunis vieretteli:
+"Terve, otso, tultuasi,
+mesikämmen, käytyäsi
+näille pestyille pihoille,
+kaunoisille kartanoille!
+"Tuota toivoin tuon ikäni,
+katsoin kaiken kasvinaian
+soivaksi Tapion torven,
+metsän pillin piukovaksi,
+kulkevaksi metsän kullan,
+saavaksi salon hopean
+näille pienille pihoille,
+kape'ille käytäville.
+"Toivoin kuin hyveä vuotta,
+katsoin kuin kesän tuloa,
+niinkuin suksi uutta lunta,
+lyly liukasta lipua,
+neiti nuorta sulhokaista,
+punaposki puolisoa.
+"Illat istuin ikkunoissa,
+aamut aitan portahilla,
+veräjillä viikkokauet,
+kuukauet kujaisten suussa,
+talvikauet tanhu'illa.
+Lumet seisoin tanteriksi,
+tanteret suliksi maiksi,
+sulat maat somerikoiksi,
+somerikot hiesukoiksi,
+hiesukot vihottaviksi.
+Ajattelin aamut kaiket,
+päivät päässäni pitelin,
+missä viikon otso viipyi,
+salon armas aikaeli,
+oisiko Virohon viernyt,
+maasta Suomen sorkehtinut."
+Siitä vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Minne vienen vierahani,
+kulettanen kultaiseni?
+Tokko laittanen latohon,
+pannen pahnahuonehesen?"
+Väki vastaten sanovi,
+kansa kaunis vieretteli:
+"Tuonne vienet vierahamme,
+kulettanet kultaisemme
+alle kuulun kurkihirren,
+alle kaunihin katoksen.
+Siell' on syömät suoriteltu,
+juomaneuvot jou'uteltu,
+kaikki sillat siivottuna,
+lakaistuna lattiaiset;
+kaikki vaimot vaatehtinna
+pukemihin puhtahisin,
+sore'ihin pääsomihin,
+valke'ihin vaattehisin."
+Siitä vanha Väinämöinen
+itse virkki, noin nimesi:
+"Otsoseni, lintuseni,
+mesikämmen, kääröseni!
+Viel' on maata käyäksesi,
+kangasta kavutaksesi.
+"Lähes nyt, kulta, kulkemahan,
+armas, maata astumahan,
+mustasukka, muikumahan,
+verkahousu, vieremähän,
+käymähän tiaisen teitä,
+varpusen vaeltamia
+alle viien viilohirren,
+alle kuuen kurkiaisen!
+"Varo'otte, vaimo raukat,
+ettei karja kammastuisi,
+pieni vilja pillastuisi,
+vikoisi emännän vilja
+tullessa otson tuville,
+karvaturvan tunkeitessa!
+"Pois on, pojat, porstuasta,
+piiat, pihtipuolisista
+uron tullessa tupahan,
+astuessa aimo miehen!
+"Metsän otsonen, omena,
+metsän kaunis källeröinen!
+Ellös piikoja pelätkö,
+kassapäitä kammastelko
+eläkä vaimoja varoa,
+sure sylttysukkaisia!
+Mi on akkoja tuvassa,
+ne on kaikki karsinahan
+miehen tullessa tupahan,
+astuessa aika poian!"
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Terve tänneki, Jumala,
+alle kuulun kurkiaisen,
+alle kaunihin katoksen!
+Mihin nyt heitän hempuseni,
+lasken karvalalluseni?"
+Väki vastahan sanovi:
+"Terve, terve tultuasi!
+Tuohon liitä lintusesi,
+kulettele kultaisesi
+petäjäisen pienan päähän,
+rautaisen rahin nenähän
+turkin tunnusteltavaksi,
+karvojen katseltavaksi!
+"Elä, otso, tuosta huoli
+eläkä pane pahaksi,
+jos tulevi turkin tunti,
+karvojen katsanto-aika!
+Ei tuhota turkkiasi,
+karvojasi ei katsota
+herjojen hetalehiksi,
+vaivaisien vaattehiksi."
+Siitä vanha Väinämöinen
+otatti otsolta turkin,
+pani aitan parven päähän;
+lihat liitti kattilahan,
+kuparihin kullattuhun,
+vaskipohjahan patahan.
+Jo oli pa'at tulella,
+vaskilaiat valkealla,
+täpittynä, täytettynä
+liioilla lihamuruilla;
+suolat saatettu sekahan,
+jotk' oli tuotu tuonnempata,
+saatu suolat Saksanmaalta,
+Vienan pääliltä vesiltä,
+souttu Suolasalmen kautta,
+laivan päältä laskettuna.
+Kun oli keitto keitettynä,
+saatu kattilat tulelta,
+jopa saalis saatettihin,
+käpylintu käytettihin
+päähän pitkän pintapöyän
+kultaisihin kuppiloihin
+simoa sirettämähän,
+olosia ottamahan.
+Petäjäst' oli pöytä tehty,
+va'it vaskesta valettu,
+lusikkaiset hopeasta,
+veitset kullasta kuvattu.
+Kupit kaikki kukkusilla,
+va'it varpelaitasilla
+metsän mieliantehia,
+salon kullan saalihia.
+Siinä vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Kummun ukko kultarinta,
+Tapion talon isäntä,
+Metsolan metinen vaimo,
+metsän ehtoisa emäntä,
+mies puhas, Tapion poika,
+mies puhas, punakypärä,
+Tellervo, Tapion neiti,
+kanssa muu Tapion kansa!
+Tule nyt häihin härkösesi,
+pitkävillasi pitoihin!
+Nyt on kyllin kystä syöä,
+kyllin syöä, kyllin juoa,
+kyllin itsensä piteä,
+kyllin antoa kylälle."
+Väki tuossa noin sanovi,
+kansa kaunis vieretteli:
+"Miss' on otso syntynynnä,
+rahankarva kasvanunna?
+Tokko tuo olilla syntyi,
+kasvoi saunan karsinassa?"
+Silloin vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Ei otso olilla synny
+eikä riihiruumenilla!
+Tuoll' on otso synnytelty,
+mesikämmen käännytelty
+luona kuun, malossa päivän,
+otavaisen olkapäillä,
+ilman impien tykönä,
+luona luonnon tyttärien.
+"Astui impi ilman äärtä,
+neiti taivahan napoa,
+kävi pilven piirtä myöten,
+taivahan rajoa myöten
+sukassa sinertävässä,
+kirjavassa kaplukassa,
+villavakkanen käessä,
+karvakoppa kainalossa.
+Viskoi villan pään vesille,
+laski karvan lainehille.
+Tuota tuuli tuuitteli,
+ilma lieto liikutteli,
+ve'en henki heilutteli,
+aalto rannalle ajeli,
+rannalle salon simaisen,
+nenähän metisen niemen.
+"Mielikki, metsän emäntä,
+Tapiolan tarkka vaimo,
+koppoi kuontalon vesiltä,
+villat hienot lainehilta.
+"Siitä liitti liukkahasti,
+kapaloitsi kaunihisti
+vaahterisehen vasuhun,
+kaunoisehen kätkyehen.
+Nostatti kapalonuorat,
+vitjat kultaiset kuletti
+oksalle olovimmalle,
+lehvälle leve'immälle.
+"Tuuitteli tuttuansa,
+liekutteli lempeänsä
+alla kuusen kukkalatvan,
+alla penseän petäjän.
+Siinä otsosen sukesi,
+jalokarvan kasvatteli
+vieressä metisen viian,
+simaisen salon sisässä.
+"Kasvoi otso kaunihiksi,
+yleni ylen ehoksi:
+lyhyt jalka, lysmä polvi,
+tasakärsä talleroinen,
+pää levyt, nenä nykerä,
+karva kaunis röyhetyinen.
+Ei ollut vielä hampahia
+eikä kynsiä kyhätty.
+"Mielikki, metsän emäntä,
+itse tuon sanoiksi virkki:
+'Kyheäisin kynnet tuolle,
+kanssa hampahat hakisin,
+kun tuo ei vioille saisi,
+painuisi pahoille töille.'
+"Niin otso valansa vannoi
+polvilla metsän emännän,
+eessä julkisen Jumalan,
+alla kasvon kaikkivallan,
+ei tehäksensä pahoa,
+ruveta rumille töille.
+"Mielikki, metsän emäntä,
+Tapiolan tarkka vaimo,
+läksi hammasta hakuhun,
+kynsiä kyselemähän
+pihlajilta piuke'ilta,
+katajilta karke'ilta,
+jukaisilta juurikoilta,
+kesunkannoilta kovilta:
+eipä sieltä kynttä saanut
+eikä hammasta tavannut.
+"Honka kasvoi kankahalla,
+kuusi kummulla yleni,
+hongassa hopeaoksa,
+kultaoksa kuusosessa:
+ne kapo käsin tavoitti,
+niistä kynsiä kyhäsi,
+niitä liitti leukaluuhun,
+ikenihin istutteli.
+"Siitä laski lallokkinsa,
+ulos lempensä lähetti;
+pani suota soutamahan,
+viitoa vitaisemahan,
+ahoviertä astumahan,
+kangasta kapuamahan.
+Käski käyä kaunihisti,
+soreasti sorkutella,
+elellä ajat iloiset,
+kulutella kuulut päivät
+suon selillä, maan navoilla,
+kisakangasten perillä,
+käyä kengättä kesällä,
+sykysyllä syylingittä;
+asua ajat pahemmat,
+talvikylmät kyhmästellä
+tuomisen tuvan sisässä,
+havulinnan liepehellä,
+kengällä korean kuusen,
+katajikon kainalossa,
+alla viien villavaipan,
+alla kaapuan kaheksan.
+"Sieltä sain nyt saalihini,
+ehätin tämän eräni."
+Väki nuori noin sanovi,
+väki vanha virkkelevi:
+"Mitä tehen metsä mieltyi,
+metsä mieltyi, korpi kostui,
+ihastui salon isäntä,
+taipui ainoinen Tapio,
+jotta antoi ainokkinsa,
+menetti mesikkisensä?
+Oliko keihon keksimistä
+eli nuolen noutamista?"
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Hyvin meihin metsä mieltyi,
+metsä mieltyi, korpi kostui,
+ihastui salon isäntä,
+taipui ainoinen Tapio.
+"Mielikki, metsän emäntä,
+Tellervo, Tapion neiti,
+metsän neiti muoto kaunis,
+metsän piika pikkarainen,
+läksi tietä neuvomahan,
+rastia rakentamahan,
+tien vieriä viittomahan,
+matkoa opastamahan.
+Veisti pilkat pitkin puita,
+rastit vaaroihin rakenti
+jalon otsosen oville,
+rahasaaren rantehille.
+"Sitte sinne tultuani,
+perillen osattuani
+ei ollut keihon keksimistä,
+ampuen ajelemista:
+itse vieri vempeleltä,
+horjahti havun selältä;
+risut rikkoi rintapäänsä,
+varvut vatsansa hajotti."
+Siitä tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Otsoseni, ainoiseni,
+lintuseni, lempiseni!
+Päästä nyt tänne pääripasi,
+pujota puraisimesi,
+heitä harvat hampahasi,
+liitä leukasi leveät!
+Eläkä pane pahaksi,
+jos meille mikä tulisi,
+luien luske, päien pauke,
+kova hammasten kolina!
+"Jo otan nenän otsolta
+nenän entisen avuksi;
+en ota osattomaksi
+enkä aivan ainoaksi.
+"Otan ma otsolta korvan
+korvan entisen avuksi;
+en ota osattomaksi
+enkä aivan ainoaksi.
+"Otan ma otsolta silmän
+silmän entisen avuksi;
+en ota osattomaksi
+enkä aivan ainoaksi.
+"Otan ma otsan otsolta
+otsan entisen avuksi;
+en ota osattomaksi
+enkä aivan ainoaksi.
+"Otan ma otsolta turvan
+turvan entisen avuksi;
+en ota osattomaksi
+enkä aivan ainoaksi.
+"Otan ma otsolta kielen
+kielen entisen avuksi;
+en ota osattomaksi
+enkä aivan ainoaksi.
+"Sen nyt mieheksi sanoisin,
+urohoksi arvoaisin,
+joka umpiluut lukisi,
+saisi sarjahampahuiset
+leuasta teräksisestä
+rusamilla rautaisilla."
+Eipä toista tullutkana,
+ei ollut urosta tuota.
+Itse umpiluut lukevi,
+sarjahampahat sanovi
+alla luisten polviensa,
+rautaisten rusamiensa.
+Otti hampahat otsolta.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Metsän otsonen, omena,
+metsän kaunis källeröinen!
+Nyt on matka käyäksesi,
+retki reiahellaksesi
+tästä pienestä pesästä,
+matalaisesta majasta
+korkeampahan kotihin,
+avarampahan asuhun.
+"Lähe nyt, kulta, kulkemahan,
+rahan armas, astumahan,
+sivutse sikojen teistä,
+poikki porsasten poluista
+vasten varvikkomäkeä,
+kohti vuorta korkeata
+petäjähän penseähän,
+honkahan havusatahan!
+Hyvä siin' on ollaksesi,
+armas aikaellaksesi
+- kuuluvilla karjan kellon,
+luona tiukujen tirinän."
+Vaka vanha Väinämöinen
+jo tuli kotihin tuolta.
+Väki nuori noin sanovi,
+kansa kaunis lausutteli:
+"Minne saatit saalihisi,
+kunne ennätit eräsi?
+Lienet jäälle jättänynnä,
+uhkuhun upottanunna,
+suomutihin sortanunna,
+kaivanunna kankahasen."
+Vaka vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Enpä jäälle jättänynnä,
+uhkuhun upottanunna:
+siinä koirat siirteleisi,
+linnut liiat peitteleisi;
+enkä suohon sortanunna,
+kaivanunna kankahasen:
+siinä toukat turmeleisi,
+söisi mustat muurahaiset.
+"Tuonne saatin saalihini,
+ehätin erän vähäni
+kultakunnahan kukulle,
+vaskiharjun hartioille.
+Panin puuhun puhtahasen,
+honkahan havusatahan,
+oksalle olovimmalle,
+lehvälle leve'immälle
+iloksi inehmisille,
+kunnioiksi kulkijoille.
+"Ikenin panin itähän,
+silmin loin on luotehesen.
+Enkä aivan latvasehen:
+oisin luonut latvasehen,
+siinä tuuli turmeleisi,
+ahava pahoin panisi;
+enkä pannut maavarahan:
+oisin pannut maavarahan,
+siat siinä siirteleisi,
+alakärsät käänteleisi."
+Siitä vanha Väinämöinen
+laikahtihe laulamahan
+illan kuulun kunniaksi,
+päivän päätyvän iloksi.
+Sanoi vanha Väinämöinen,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Piä nyt, pihti, valkeata,
+jotta lauloa näkisin!
+Lauloa luku tulevi,
+suuni soia tahtelevi."
+Siinä lauloi jotta soitti,
+pitkin iltoa iloitsi.
+Lausui laulunsa lopulla,
+itse virkki viimeiseksi:
+"Anna toisteki, Jumala,
+vastaki, vakainen Luoja,
+näin näissä ilottavaksi,
+toiste toimiteltavaksi,
+näissä häissä pyylypoian,
+pitkävillaisen pioissa!
+"Anna ainaki, Jumala,
+toisteki, totinen Luoja,
+rastia rakettaviksi,
+puita pilkoteltaviksi
+urohoisessa väessä,
+miehisessä joukkiossa!
+"Anna ainaki, Jumala,
+toisteki, totinen Luoja,
+soivaksi Tapion torven,
+metsän pillin piukovaksi
+näillä pienillä pihoilla,
+kape'illa kartanoilla!
+Päivät soisin soitettavan,
+illat tehtävän iloa
+näillä mailla, mantereilla,
+Suomen suurilla tiloilla,
+nuorisossa nousevassa,
+kansassa kasuavassa."
+
+
+
+  Seitsemäsviidettä runo
+
+
+Vaka vanha Väinämöinen
+kauan soitti kanteletta,
+sekä soitti jotta lauloi,
+jotta ilmankin iloitsi.
+Soitto kuului kuun tupihin,
+ilo päivän ikkunoille.
+Kuu tuvastahan tulevi,
+astui koivun konkelolle,
+päivä päätyi linnastansa,
+loihe latvahan petäjän
+kanteletta kuulemahan,
+iloa imehtimähän.
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+Pohjan akka harvahammas,
+siitä päivän kiinni saapi,
+kuuhuen käsin tavoitti,
+kuun on koivun konkelolta,
+päivän latvasta petäjän.
+Ne kohta kotihin saattoi,
+pimeähän Pohjolahan.
+Kätki kuun kumottamasta
+kirjarintahan kivehen,
+lauloi päivän paistamasta
+vuorehen teräksisehen.
+Itse tuossa noin saneli:
+"Ellös täältä ilman pääskö,
+nousko, kuu, kumottamahan,
+pääskö, päivä, paistamahan,
+kun en käyne päästämähän,
+itse tulle noutamahan
+yheksän orihin kanssa,
+yhen tamman kantamalla!"
+Kun oli kuun kulettanunna
+sekä päivän saattanunna
+Pohjolan kivimäkehen,
+rautaisehen kalliohon,
+jopa valkean varasti,
+tulen Väinölän tuvilta:
+sai tuvat tulettomaksi,
+pirtit valkeattomaksi.
+Jo oli yö alinomainen,
+pitkä, pilkkoisen pimeä.
+Oli yö Kalevalassa,
+noilla Väinölän tuvilla
+sekä tuolla taivahassa,
+Ukon ilman istuimilla.
+Tukela on tuletta olla,
+vaiva suuri valkeatta,
+ikävä inehmisien,
+ikävä itsen Ukonki.
+Tuo Ukko, ylijumala,
+itse ilman suuri luoja,
+alkoi tuota ouostella.
+Arvelee, ajattelevi,
+mikä kumma kuun e'essä,
+mikä terhen päivän tiessä,
+kun ei kuu kumotakana
+eikä päivä paistakana.
+Astui pilven äärtä myöten,
+taivahan rajoa myöten
+sukassa sinertävässä,
+kirjavassa kaplukassa;
+kävi kuuta etsimähän,
+päiveä tapoamahan:
+eipä kuuta löyäkänä,
+päiveä tapoakana.
+Tulta iski ilman Ukko,
+valahutti valkeata
+miekalla tuliterällä,
+säilällä säkenevällä;
+iski tulta kyntehensä,
+järskytti jäsenehensä
+ylähällä taivosessa,
+tähtitarhojen tasalla.
+Saipa tulta iskemällä.
+Kätkevi tulikipunan
+kultaisehen kukkarohon,
+hope'isehen kehä'än.
+Antoi neien tuuitella,
+ilman immen vaapotella
+kuun uuen kuvoamaksi,
+uuen auringon aluksi.
+Neiti pitkän pilven päällä,
+impi ilman partahalla
+tuota tulta tuuitteli,
+valkeaista vaapotteli
+kultaisessa kätkyessä,
+hihnoissa hope'isissa.
+Hope'iset orret notkui,
+kätkyt kultainen kulisi,
+pilvet liikkui, taivot naukui,
+taivon kannet kallistihe
+tulta tuuiteltaessa,
+valkeaista vaapottaissa.
+Impi tulta tuuitteli,
+vaapotteli valkeaista,
+tulta sormilla somitti,
+käsin vaali valkeaista:
+tuli tuhmalta putosi,
+valkea varattomalta,
+kätösiltä kääntelijän,
+sormilta somittelijan.
+Taivas reikihin repesi,
+ilma kaikki ikkunoihin.
+Kirposi tulikipuna,
+suikahti punasoronen,
+läpi läikkyi taivosista,
+puhki pilvistä pirisi,
+läpi taivahan yheksän,
+halki kuuen kirjokannen.
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Veli, seppo Ilmarinen!
+Lähtekämme katsomahan,
+saakamme opastumahan,
+mikä tuo tuli tulonen,
+outo valkea valahti
+yläisistä taivosista
+alaisihin maaemihin,
+jos olisi kuun kehänen
+eli päivän pyöryläinen!"
+Läksivät urosta kaksi.
+Astuivat, ajattelivat,
+miten tuonne tullaksensa
+ja kuten osataksensa
+tulen siirtymäsijoille,
+valkean valantomaille.
+Joki joutuvi etehen,
+melkeän meren tapainen.
+Siinä vanha Väinämöinen
+alkoi veisteä venettä,
+alla korven kolkutella.
+Toinen seppo Ilmarinen
+laati kuusesta meloja,
+petäjästä järkäleitä.
+Sai venonen valmihiksi
+hankoinensa, airoinensa;
+niin veivät venon vesille.
+Soutelevat, joutelevat
+ympäri Nevan jokea,
+Nevan nientä kiertelevät.
+Ilmatar, ihana impi,
+vanhin luonnon tyttäristä,
+tuopa vastahan tulevi
+puhutellen, lausutellen:
+"Mitä miehiä olette,
+kuinka teitä kutsutahan?"
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Merimiehiä olemme,
+minä vanha Väinämöinen,
+toinen seppo Ilmarinen.
+Vaan sano oma sukusi,
+kuin sinua kutsutahan!"
+Vaimo tuon sanoiksi virkki:
+"Minä olen vanhin vaimoksia,
+vanhin ilman impilöitä,
+ensin emä itselöitä,
+joll' on vihki viien vaimon,
+muoto kuuen morsiamen.
+Minne te menette, miehet,
+kunne läksitte, urohot?"
+Sanoi vanha Väinämöinen,
+itse virkki, noin nimesi:
+"Tukehtui tulonen meiltä,
+vaipui meiltä valkeainen.
+Viikon on tuletta oltu,
+pime'issä piileskelty.
+Nyt on meillä mielessämme
+mennä tulta tietämähän,
+jok' on tullut taivahasta,
+päältä pilvien pu'onnut."
+Vaimo tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Tuli on tuima tie'ettävä,
+valkeainen vaaittava.
+Jo teki tuli tekoset,
+valkea vahingot laati!
+Tuikahti tulikipuna,
+putosi punakeränen
+Luojan luomilta tiloilta,
+Ukon ilman iskemiltä
+läpi taivahan tasaisen,
+halki tuon ihalan ilman,
+puhki reppänän retuisen,
+kautta kuivan kurkihirren
+Tuurin uutehen tupahan,
+Palvoisen laettomahan.
+"Sitte sinne tultuansa
+Tuurin uutehen tupahan
+panihe pahoille töille,
+löihe töille törke'ille:
+rikkoi rinnat tyttäriltä,
+neitosilta nännit näppi,
+turmeli pojalta polvet,
+isännältä parran poltti.
+"Äiti lastansa imetti
+kätkyessä vaivaisessa.
+Tuohon tultua tulonen
+jo teki pahinta työtä:
+poltti lapsen kätkyestä,
+poltti paarmahat emolta.
+Se lapsi meni Manalle,
+toki poika Tuonelahan,
+ku oli luotu kuolemahan,
+katsottu katoamahan
+tuskissa tulen punaisen,
+vaike'issa valkeaisen.
+"Niin emo enemmän tiesi,
+ei emo Manalle mennyt;
+se tunsi tulen manata,
+valkeaisen vaivutella
+läpi pienen neulansilmän,
+halki kirvehen hamaran,
+puhki kuuman tuuran putken,
+pitkin pellon pientaretta."
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse ennätti kysyä:
+"Kunne tulet tuosta läksi,
+kunne kiiähti kipunat
+Tuurin pellon pientarelta?
+Metsällenkö vai merelle?"
+Vaimo vastaten sanovi,
+itse virkki, noin nimesi:
+"Tuli tuosta mennessänsä,
+valkeainen vierressänsä
+ensin poltti paljo maita,
+paljo maita, paljo soita;
+viimein vierähti vetehen,
+aaltoihin Aluen järven:
+se oli syttyä tulehen,
+säkehinä säihkyellä.
+"Kolmasti kesäisnä yönä,
+yheksästi syksy-yönä,
+kuohui kuusien tasalle,
+ärjyi päälle äyrähien
+tuon tuiman tulen käsissä,
+varin valkean väessä.
+"Kuohui kuiville kalansa,
+arinoille ahvenensa.
+Kalat tuossa katselevat,
+ahvenet ajattelevat,
+miten olla, kuin eleä:
+ahven itki aittojansa,
+kalat kartanoisiansa,
+kiiski linnoa kivistä.
+"Läksi ahven kyrmyniska,
+tavoitti tulisoroista:
+eipä ahven saanutkana.
+Niin meni sinervä siika:
+se nieli tulisorosen,
+vajotteli valkeaisen.
+"Jo vettyi Aluen järvi,
+pääsi päältä äyrästensä
+sijallensa entiselle
+yhtenä kesäisnä yönä.
+"Oli aikoa vähäisen:
+tuli tuska nielijälle,
+vaikea vajottajalle,
+pakko paljo syönehelle.
+"Uiskenteli, kuiskenteli.
+Uipi päivän, uipi toisen
+siikasaarien sivuja,
+lohiluotojen lomia,
+tuhannen nenätse niemen,
+sa'an saaren kainalotse.
+Joka niemi neuvon pisti,
+joka saari sai sanoman:
+'Ei ole vienossa ve'essä,
+Aluessa ankehessa
+kalan kurjan nielijätä,
+katalan kaottajata
+näissä tuskissa tulosen,
+vaivannoissa valkeaisen.'
+"Niin kuuli kulea kuuja,
+nieli tuon sinervän siian.
+Oli aikoa vähäisen:
+tuli tuska nielijälle,
+vaikea vajottajalle,
+pakko paljo syönehelle.
+"Uiskenteli, kuiskenteli.
+Uipi päivän, uipi toisen
+lohiluotojen lomia,
+kalahauin kartanoita,
+tuhannen nenitse niemen,
+sa'an saaren kainaloitse.
+Joka niemi neuvon pisti,
+joka saari sai sanoman:
+'Ei ole vienossa ve'essä,
+Aluessa ankehessa
+kalan kurjan appajata,
+katalan kaottajata
+tuskissa tulen palavan,
+vaivannoissa valkeaisen.'
+"Niin tuli halea hauki,
+nieli tuon kulean kuujan.
+Oli aikoa vähäisen:
+tuli tuska nielijälle,
+vaikea vajottajalle,
+pakko paljo syönehelle.
+"Uiskenteli, kuiskenteli.
+Uipi päivän, uipi toisen
+lokkiluotojen lomitse,
+kajavan kivikaritse,
+tuhannen nenätse niemen,
+sa'an saaren kainalotse.
+Joka niemi neuvon pisti,
+joka saari sai sanoman:
+'Ei ole vienossa ve'essä,
+Aluessa ankehessa
+kalan kurjan nielijätä,
+katalan kaottajata
+tuskissa tulen palavan,
+vaivannoissa valkeaisen.'"
+Vaka vanha Väinämöinen,
+toinen seppo Ilmarinen
+nuotan niinisen kutovi,
+katajaisen kaikuttavi;
+sen painoi pajuvesillä,
+raian kuorilla rakenti.
+Vaka vanha Väinämöinen
+työnti naiset nuottaselle.
+Läksi naiset nuottaselle,
+sisarekset silpomahan.
+Soutelevat, luitelevat
+niemi nientä, saari saarta,
+lohiluotojen lomatse,
+siikasaarien sivutse
+ruskeahan ruoikkohon,
+kaunihisen kaislikkohon.
+Pyritähän, pyyetähän,
+ve'etähän, vellotahan
+- nurin nuotta potketahan,
+väärin veetähän apaja:
+ei saa'a sitä kaloa,
+kuta kilvoin pyyetähän.
+Veljekset vesille läksi,
+miehet nuotalle menevät.
+Pohetahan, potketahan,
+ve'etähän, vennotahan
+lahen suita, luo'on päitä,
+Kalevan kivikaria:
+ei saa'a kaloa tuota,
+mitä tarkoin tarvittihin.
+Tullut ei halea hauki
+vienoilta lahen vesiltä
+eikä suurelta selältä:
+kalat pienet, verkot harvat.
+Jo tuossa kalat valitti,
+hauki hauille sanovi,
+kysyi siika säynähältä,
+lohi toiselta lohelta:
+"Joko kuoli kuulut miehet,
+katosi Kalevan poiat,
+liinanuotan nuikuttajat,
+lankapaulan laaittajat,
+suuren tarpoimen talujat,
+pitkän varren vaikuttajat?"
+Kuuli vanha Väinämöinen.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Ei ole kuollehet urohot,
+kaatunut Kalevan kansa.
+Yksi kuoli, kaksi syntyi,
+joill' on tarpoimet paremmat,
+varret vaaksoa pitemmät,
+nuotat kahta kauheammat."
+
+
+
+  Kahdeksasviidettä runo
+
+
+Vaka vanha Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen,
+tuosta tuumille tulevi,
+ajeleiksen arveloille
+nuotan liinaisen kutoa,
+satahisen saautella.
+Jopa tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Onko liinan kylväjätä,
+kylväjätä, kyntäjätä,
+verkko valmistellakseni,
+satasilmä saa'akseni
+kalan kurjan tappajaksi,
+katalan kaottajaksi?"
+Löytähän vähäisen maata,
+paikkoa palamatointa
+suurimmalla suon selällä,
+kahen kantosen lomassa.
+Kannon juuri kaivetahan:
+sieltä löytyi liinan siemen
+Tuonen toukan kätköksestä,
+maan maon varustamista.
+Olipa tuhkia läjänen,
+koko kuivia poroja
+purren puisen polttamilta,
+venehen kyettämiltä.
+Siihen liina kylvettihin,
+kypenihin kynnettihin,
+rannallen Aluen järven,
+peltohon saviperähän.
+Siitä silloin taimi nousi,
+pensi pellavas peritöin,
+liina liitotoin yleni
+yhtenä kesäisnä yönä.
+Yöllä liina kylvettihin,
+kuutamella kynnettihin,
+perattihin, koirittihin,
+nyhettihin, riivittihin,
+terävästi temmottihin,
+rotevasti rohkittihin.
+Vietihin likohon liina;
+sai pian lionneheksi.
+Nopeasti nostettihin,
+kiirehesti kuivattihin.
+Kohta tuotihin kotihin,
+pian luista luistettihin,
+loteasti loukuttihin,
+lipeästi lipsuttihin.
+Hapeasti harjattihin,
+hämysillä häpsittihin,
+joutui kohta kuontalolle,
+välehemmin värttinälle,
+yhtenä kesäisnä yönä,
+kahen päivyen kesellä.
+Sen sisaret kehreävät,
+kälykset kävylle lyövät,
+veljet verkoksi kutovat,
+apet ainoille panevat.
+Siinäkö käpynen kääntyi,
+palautui painopalko,
+kun sai nuotta valmihiksi,
+lankapaula laaituksi
+yhtenä kesäisnä yönä,
+vielä puolessa sitäki!
+Saipa nuotta valmihiksi,
+lankapaula laaituksi,
+perältä satoa syltä,
+siulat seitsentä satoa.
+Sen kivestivät somasti,
+lau'ustivat laatuisasti.
+Nuoret nuotalle menevät,
+vanhat koissa arvelevat:
+tokko tuota saatanehe,
+mitä mielin pyyetähän?
+Ve'etähän, vennotahan,
+pyyetähän, pynnetähän:
+ve'etähän pitkin vettä,
+pohetahan poiken vettä.
+Saa'ahan vähän kaloja:
+kiiskiä kirokaloja,
+ahvenia ruotaisia,
+särkiä sapikkahia;
+ei saatu sitä kaloa,
+kuta vasten nuotta tehty.
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Oi on seppo Ilmarinen!
+Lähtekämme itse tuonne,
+kera verkkojen vesille!"
+Läksivät urosta kaksi,
+veivät verkkonsa vesille.
+Yksi siula heitettihin
+saarehen selällisehen,
+siula toinen heitettihin
+niittykannan niemeksehen;
+nostin tuonne laaitahan
+vanhan Väinön valkamahan.
+Pohetahan, potketahan,
+ve'etähän, vennätähän.
+Saa'ahan kaloja kyllin:
+ihveniä, ahvenia,
+tuimenia, taimenia,
+lahnoja, lohikaloja,
+kaikkia ve'en kaloja;
+ei saa'a kaloa tuota,
+kuta vasten nuotta tehty,
+lankapaula laaittuna.
+Silloin vanha Väinämöinen
+vielä verkkoja lisäsi;
+jatkoi siuloja sivulta
+viiellä sylisa'alla,
+köyttä saalla seitsemällä.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Viekämme syville verkot,
+etemmä ehättäkämme,
+vetäkämme vettä vielä
+toki toinenkin apajas!"
+Verkot vietihin syville,
+ennätettihin etemmä;
+ve'ettihin vettä vielä
+toki toinenkin apajas.
+Siinä vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Vellamo, ve'en emäntä,
+ve'en eukko ruokorinta!
+Tules paian muuttelohon,
+vaattehen vajehtelohon!
+Sinull' on rytinen paita,
+merenvaahtivaippa päällä,
+tuulen tyttären tekemä,
+Aallottaren antelema:
+minä annan liinapaian,
+panen aivan aivinaisen;
+se on Kuuttaren kutoma,
+Päivättären kehreämä.
+"Ahto, aaltojen isäntä,
+satahauan hallitsija!
+Ota virpi viittä syltä,
+salko seitsentä tapoa,
+jolla selät seuruelet,
+meren pohjat meuruelet,
+nostat ruotaisen romuen,
+kaiotat kalaisen karjan
+tämän nuotan nostimille,
+satalauan laskimille,
+kalaisista kaartehista,
+lohisista loukeroista,
+suurilta selän navoilta,
+synkiltä syväntehiltä,
+päivän paistamattomilta,
+hiekan hieromattomilta!"
+Pikku mies merestä nousi,
+uros aalloista yleni;
+seisovi meren selällä.
+Siitä tuon sanoiksi virkki:
+"Onko tarve tarpojata,
+puun pitkän pitelijätä?"
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Onpa tarve tarpojata,
+puun pitkän pitelijätä."
+Mies pieni, uros vähäinen,
+hongan rannalta hotaisi,
+puun pitkän petäjiköstä,
+paaen painoi tarpoimeksi.
+Kyselevi, lauselevi:
+"Tarvonko väen mukahan,
+oike'in olan takoa,
+vai tarvon asun mukahan?"
+Vanha viisas Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Jos tarvot asun mukahan,
+äijä on siinä tarpomista."
+Mies pieni, uros vähäinen,
+jo nyt tuossa tarpaisevi,
+tarpovi asun mukahan;
+kaiotti kaloja paljon
+tuon on nuotan nostimille,
+satalauan laskimille.
+Seppo airoilla asuvi;
+vaka vanha Väinämöinen
+itse on nuotan nostajana,
+lankapaulan lappajana.
+Sanoi vanha Väinämöinen:
+"Jo nyt on kalainen karja
+tämän nuotan nostimilla,
+satalauan laskimilla."
+Siitä nuotta nostetahan,
+puretahan, puistetahan
+venehesen Väinämöisen:
+saa'ahan kalainen karhi,
+kut' oli vasten nuotta tehty,
+lankapaula laaittuna.
+Vaka vanha Väinämöinen
+viiletti venehen maalle
+sivuhun sinisen sillan,
+päähän portahan punaisen.
+Siivosi kalaisen karhin,
+purki ruotaisen romuen:
+sai sieltä halean hauin,
+kut' oli viikon pyyettynä.
+Silloin vanha Väinämöinen
+itse tuossa arvelevi:
+"Ruohinko käsin ruveta
+ilman rautarukkasitta,
+kivisittä kintahitta,
+vaskisitta vanttuhitta?"
+Senpä kuuli Päivän poika.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Minä hauin halkoaisin,
+tohtisin käsiksi käyä,
+kun oisi isoni puukko,
+veitsi valtavanhempani."
+Vieri veitsi taivosesta,
+puukko pilvistä putosi,
+pää kulta, terä hopea,
+vieri vyölle Päivän poian.
+Niin pätevä Päivän poika
+tuon veitsen käsin tavoitti;
+sillä hauin halkaisevi,
+suu levän levittelevi.
+Vatsassa halean hauin
+löytähän kulea kuuja;
+vatsassa kulean kuujan,
+siell' oli sileä siika.
+Halkaisi sileän siian:
+sai sieltä sinikeräsen
+siian suolen soukerosta,
+kolmannesta koukerosta.
+Kehitti sinikeräsen:
+sisältä sinikeräsen
+putosi punakeränen.
+Purki tuon punakeräsen:
+keskeltä punakeräsen
+tapasi tulisorosen,
+jok' oli tullut taivosesta,
+puhki pilvien pu'onnut,
+päältä taivosen kaheksan,
+ilmalta yheksänneltä.
+Väinämöisen arvellessa,
+millä tuota vietänehe
+tupihin tulettomihin,
+pime'ihin pirttilöihin,
+jopa tuikahti tulonen,
+pääsi käestä Päivän poian.
+Poltti parran Väinämöisen;
+sepolta sitäi pahemmin
+tuli poltti poskipäitä,
+käsiänsä kärventeli.
+Meni siinä mennessänsä
+aalloitse Aluen järven.
+Karkasi katajikolle,
+niin paloi katajakangas;
+kohautti kuusikkohon:
+poltti kuusikon komean.
+Vieri vieläkin etemmä,
+poltti puolen Pohjan maata,
+sakaran Savon rajoa,
+kahen puolen Karjalata.
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse läksi astumahan,
+ylös korpehen kohosi
+tuon tuiman tulen jälille.
+Tapasi tulosen tuolta
+kahen kannon juuren alta,
+leppäpökkelön sisästä,
+lahokannon kainalosta.
+Siinä vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Tulonen, Jumalan luoma,
+luoma Luojan, valkeainen!
+Syyttäpä menit syville,
+asiatta aivan kauas!
+Teet paremmin, kun paloat
+kivisehen kiukahasen,
+kytkeihet kypenihisi,
+himmennäihet hiilihisi,
+päivällä pi'eltäväksi
+kotapuissa koivuisissa,
+yöllä piileteltäväksi
+kehän kultaisen kuvussa."
+Tempasi tulikipunan
+palavoihin pakkuloihin,
+koivun kääpihin kovihin,
+vaskisehen kattilahan.
+Kantoi tulta kattilassa,
+koivun kuorella kuletti
+nenähän utuisen niemen,
+päähän saaren terhenisen:
+sai tuvat tulelliseksi,
+pirtit valkealliseksi.
+Itse seppo Ilmarinen
+syrjin syöstihe merehen,
+veäikse vesikivelle,
+rantapaaelle paneikse
+tuskissa tulen palavan,
+vaike'issa valkeaisen.
+Siinä tulta tummenteli,
+valkeaista varventeli.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Tulonen, Jumalan luoma,
+panu, poika Aurinkoisen!
+Mikä sun pani pahaksi,
+jotta poltit poskiani,
+kuumotit kupehiani,
+ääriäni ärjöttelit?
+"Millä nyt tulta tummentelen,
+valkeaista varventelen,
+teen tulen tehottomaksi,
+valkean varattomaksi,
+ettei viikkoa vihoisi,
+kovin kauan karvastaisi?
+"Tule, tytti, Turjan maalta,
+neiti, laskeite Lapista
+hyyssä sukka, jäässä kenkä,
+hallassa hamehen helmat,
+hyinen kattila käessä,
+jäinen kauha kattilassa!
+Viskoa vilua vettä,
+riittehistä ripsuttele
+paikoille palanehille,
+tulen tuhmille vihoille!
+"Kun ei tuosta kyllin liene,
+tule, poika, Pohjolasta,
+lapsi, täyestä Lapista,
+mies pitkä, Pimentolasta,
+korpikuusien kokoinen,
+suopetäjän suuruhinen,
+hyiset kintahat käessä,
+hyiset saappahat jalassa,
+hyinen lakki päälaella,
+hyinen vyöhyt vyölle vyötty!
+"Tuo'os hyytä Pohjolasta,
+jäätä kylmästä kylästä!
+Paljo on hyytä Pohjolassa,
+jäätä kylmässä kylässä:
+hyyss' on virrat, jäässä järvet,
+ilmat kaikki iljenessä;
+hyiset hyppivät jänikset,
+jäiset karhut karkelevat
+keskellä lumimäkeä,
+lumivaaran liepehellä;
+hyiset joutsenet joluvat,
+jäiset sorsat soutelevat
+keskellä lumijokea,
+jäisen kosken korvaksella.
+"Hyytä kelkalla vetäös,
+jäätä reellä reutoellos
+tuiman tunturin laelta,
+vaaran vankan liepeheltä!
+Sillä hyyllä hyy'yttele,
+jäävilulla jäähyttele
+tulen viemiä vikoja,
+panun tuiki paahtamia!
+"Kun ei tuosta kyllin liene,
+oi Ukko ylijumala,
+Ukko, pilvien pitäjä,
+hattarojen hallitsija,
+iätä iästä pilvi,
+jänkä lännestä lähetä,
+syrjin yhtehen syseä,
+lomatusten loukahuta!
+Sa'a hyytä, sa'a jäätä,
+sa'a voietta hyveä
+paikoille palanehille,
+vian tuiki tullehille!"
+Sillä seppo Ilmarinen
+tuota tulta tummenteli,
+valkeata vaimenteli.
+Sai seppo paranneheksi,
+entisellehen ehoksi
+tuimista tulen vioista.
+
+
+
+  Yhdeksäsviidettä runo
+
+
+Ain' on päivä paistamatta,
+kuu kulta kumottamatta
+noilla Väinölän tuvilla,
+Kalevalan kankahilla.
+Vilu viljalle tulevi,
+karjoille olo kamala,
+outo ilman lintusille,
+ikävä imehnoisille,
+kun ei konsa päivyt paista
+eikä kuuhuet kumota.
+Hauki tiesi hauan pohjat,
+kokko lintujen kulennan,
+tuuli haahen päiväyksen;
+ei tieä imehnon lapset,
+milloin aamu alkanevi,
+milloin yö yrittänevi
+nenässä utuisen niemen,
+päässä saaren terhenisen.
+Nuoret neuvoa pitävät,
+ikäpuolet arvelevat,
+kuinka kuutta lietänehe,
+päivättä elettänehe
+noilla raukoilla rajoilla,
+poloisilla Pohjan mailla.
+Neiet neuvoa pitävät,
+orpanat osaelevat.
+Päätyvät sepon pajahan.
+Sanovat sanalla tuolla:
+"Nouse, seppo, seinän alta,
+takoja, kiven takoa
+takomahan uutta kuuta,
+uutta auringon keheä!
+Pah' on kuun kumottamatta,
+outo päivän paistamatta."
+Nousi seppo seinän alta,
+takoja kiven takoa
+takomahan uutta kuuta,
+uutta auringon kehäistä.
+Kuun on kullasta kuvasi,
+hopeasta päivän laati.
+Tuli vanha Väinämöinen,
+ovelle asetteleikse.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Oi on seppo veikkoseni!
+Mitä paukutat pajassa,
+ajan kaiken kalkuttelet?"
+Se on seppo Ilmarinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Kuuta kullaista kuvoan,
+hope'ista aurinkoa
+tuonne taivahan laelle,
+päälle kuuen kirjokannen."
+Silloin vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Ohoh seppo Ilmarinen!
+Jo nyt laait joutavia!
+Ei kumota kulta kuuna,
+paista päivänä hopea."
+Seppo kuuhuen kuvasi,
+takoi päivän valmihiksi.
+Noita nosteli halulla,
+kaunihisti kannatteli,
+kuun on kuusen latvasehen,
+päivän pitkän männyn päähän.
+Hiki vieri viejän päästä,
+kaste kantajan otsasta
+työssä tuiki työlähässä,
+nostannassa vaikeassa.
+Saipa kuun kohotetuksi,
+auringon asetetuksi,
+kuun on kuusen kukkuralle,
+päivyen petäjän päähän:
+eipä kuu kumotakana
+eikä päivyt paistakana.
+Silloin vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Nyt on aika arvan käyä,
+miehen merkkiä kysyä,
+minne meiltä päivä päätyi,
+kunne meiltä kuu katosi."
+Itse vanha Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen,
+leikkasi lepästä lastut,
+laittoi lastut laaullensa,
+kävi arvat kääntämähän,
+sormin arvat suortamahan.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Kysyn Luojalta lupoa,
+vaain varsin vastinetta.
+Sano totta, Luojan merkki,
+juttele, Jumalan arpa:
+minne meiltä päivä päätyi,
+kunne meiltä kuu katosi,
+kun ei ilmoisna ikänä
+nähä noita taivahalla?
+"Sano, arpa, syytä myöten,
+elä miehen mieltä myöten,
+tuo tänne toet sanomat,
+varmat liitot liikahuta!
+Jos arpa valehteleisi,
+niin arvo alennetahan:
+arpa luoahan tulehen,
+merkki miesten poltetahan."
+Toi arpa toet sanomat,
+merkki miesten vastoavi:
+sanoi päivän saaneheksi,
+kuun tuonne kaonneheksi
+Pohjolan kivimäkehen,
+vaaran vaskisen sisähän.
+Vaka vanha Väinämöinen
+siitä tuon sanoiksi virkki:
+"Jos ma nyt lähen Pohjolahan,
+Pohjan poikien poluille,
+saan ma kuun kumottamahan,
+päivä kullan paistamahan."
+Jopa läksi jotta joutui
+pimeähän Pohjolahan.
+Astui päivän, astui toisen:
+päivänäpä kolmantena
+jo näkyvi Pohjan portti,
+kivikummut kuumottavi.
+Ensin huuti huikahutti
+tuolla Pohjolan joella:
+"Tuokatte venettä tänne
+joen poikki päästäkseni!"
+Kun ei huuto kuulununna
+eikä tuotuna venettä,
+keräsi kekosen puita,
+kuivan kuusen lehväsiä;
+teki tulen rantaselle,
+saavutti savun sakean.
+Tuli nousi taivahalle,
+savu ilmahan sakeni.
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+itse päätyi ikkunahan.
+Katsoi tuonne salmen suuhun,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Mi tuolla tuli palavi,
+tuolla saaren salmen suulla?
+Pieni on sotatuliksi,
+suuri nuottavalke'iksi."
+Itse poika pohjolaisen
+pian pistihe pihalle
+katsomahan, kuulemahan,
+tarkasti tähyämähän:
+"On tuolla joen takana
+mies kempi kävelemässä."
+Siinä vanha Väinämöinen
+jo huhusi toisen kerran:
+"Tuo venettä, Pohjan poika,
+Väinämöiselle venettä!"
+Niin sanovi Pohjan poika,
+itse lausui, vastaeli:
+"Ei täältä venehet joua.
+Tule sormin soutimina,
+kämmenin käsimeloina
+poikki Pohjolan joesta!"
+Siinä vanha Väinämöinen
+arvelee, ajattelevi:
+"Sep' ei miesi lienekänä,
+ku on tieltä myösteleikse."
+Meni haukina merehen,
+siikana silajoelle,
+pian uipi salmen poikki,
+välehen välin samosi.
+Astui jalan, astui toisen,
+Pohjan rannalle rapasi.
+Niin sanovi Pohjan poiat,
+paha parvi pauhoavi:
+"Käypä Pohjolan pihalle!"
+Meni Pohjolan pihalle.
+Pohjan poikaset sanovat,
+paha parvi pauhoavi:
+"Tules Pohjolan tupahan!"
+Meni Pohjolan tupahan;
+jalan polki porstuahan,
+laski kääkähän kätensä,
+siitä tunkihe tupahan,
+ajoihe katoksen alle.
+Siellä miehet mettä juovat,
+simoa sirettelevät,
+miehet kaikki miekka vyöllä,
+urohot sota-aseissa
+pään varalle Väinämöisen,
+surmaksi suvantolaisen.
+Nuo kysyivät tullehelta,
+sanoivat sanalla tuolla:
+"Ku sanoma kurjan miehen,
+tuuma uinehen urohon?"
+Vaka vanha Väinämöinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Kuusta on sanomat kummat,
+päivästä iki-imehet.
+Minnes meiltä päivä päätyi,
+kunnes meiltä kuu katosi?"
+Pohjan poikaset sanovi,
+paha parvi lausueli:
+"Tuonne teiltä päivä päätyi,
+päivä päätyi, kuu katosi
+kirjarintahan kivehen,
+rautaisehen kalliohon.
+Sielt' ei pääse päästämättä,
+selviä selittämättä."
+Silloin vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Kun ei kuu kivestä pääsne,
+pääsne päivä kalliosta,
+käykämme käsirysyhyn,
+ruvetkamme miekkasille!"
+Veti miekan, riisti rauan,
+tempasi tupesta tuiman,
+jonka kuu kärestä paistoi,
+päivä västistä välähyi,
+hepo seisovi selällä,
+kasi naukui naulan tiessä.
+Mittelivät miekkojansa,
+koittelivat korttiansa:
+olipa pikkuista pitempi
+miekka vanhan Väinämöisen,
+yhtä ohrasen jyveä,
+olen kortta korkeampi.
+Mentihin ulos pihalle,
+tasarinnan tanterelle.
+Siitä vanha Väinämöinen
+löip' on kerran leimahutti,
+löipä kerran, löipä toisen:
+listi kuin naurihin napoja,
+lippasi kuin liinan päitä
+päitä Pohjan poikasien.
+Siitä vanha Väinämöinen
+kävi kuuta katsomahan,
+päiveä kerittämähän
+kirjarinnasta kivestä,
+vuoresta teräksisestä,
+rautaisesta kalliosta.
+Astui tietä pikkuruisen,
+kulki matkoa vähäisen,
+niin näki vihannan saaren.
+Saarell' on komea koivu,
+koivun alla paasi paksu,
+alla paaen kallioinen,
+yheksin ovia eessä,
+saoin salpoja ovilla.
+Keksi piirtämän kivessä,
+valeviivan kalliossa.
+Veti miekkansa tupesta,
+kirjoitti kivehen kirjan
+miekalla tuliterällä,
+säilällä säkenevällä:
+katkesi kivi kaheksi,
+paasi kolmeksi pakahtui.
+Vaka vanha Väinämöinen
+katsovi kiven rakohon:
+siellä kyyt olutta juovat,
+maot vierrettä vetävät
+kirjavan kiven sisässä,
+maksankarvaisen malossa.
+Sanoi vanha Väinämöinen,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Sentähen emäntä raukat
+vähemmin olutta saavat,
+kunp' on kyyt oluen juovat,
+maot viertehen vetävät."
+Leikkasip' on pään maolta,
+katkoi kaulan käärmeheltä.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Elköhön sinä ikänä,
+tämän päivyen perästä
+kyyt juoko olosiamme,
+maot mallasjuomiamme!"
+Siitä vanha Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen,
+kourin koitteli ovia,
+salpoja sanan väellä:
+ei ovet käsin avau,
+salvat ei sanoista huoli.
+Silloin vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Akka mies asehitoinna,
+konna kirves-kuokatoinna."
+Kohta lähtevi kotia,
+alla päin, pahoilla mielin,
+kun ei vielä kuuta saanut
+eikä päiveä tavannut.
+Sanoi lieto Lemminkäinen:
+"Ohoh vanha Väinämöinen!
+Miks'et ottanut minua
+kanssasi karehtijaksi?
+Oisi lukot luikahtanna,
+takasalvat taittununna,
+pääsnyt kuu kumottamahan,
+nousnut päivä paistamahan."
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Ei salvat sanoilla taitu,
+lukot loihulla murene
+eikä kourin koskemalla,
+käsivarsin vääntämällä."
+Meni sepponsa pajahan.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ohoh seppo Ilmarinen!
+Taos kuokka kolmihaara,
+tao tuuria tusina,
+avaimia aika kimppu,
+jolla kuun kivestä päästän,
+päivän päästän kalliosta!"
+Se on seppo Ilmarinen,
+takoja iän-ikuinen,
+takoi miehen tarpehia;
+takoi tuuria tusinan,
+avaimia aika kimpun,
+kelpo kimpun keihä'itä,
+eikä suurta eikä pientä,
+takoi kerran keskoisia.
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+Pohjan akka harvahammas,
+siitti siivet sulkinensa,
+levahutti lentämähän.
+Lenteli liki kotia,
+tuosta loihe loitommaksi,
+poikki Pohjolan merestä
+sepon Ilmarin pajalle.
+Aukoi seppo ikkunansa,
+katsoi, kuin tulisi tuuli:
+ei ollut tulento tuulen,
+oli harmoa havukka.
+Se on seppo Ilmarinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Mit' olet, otus, hakeva,
+istut alla ikkunani?"
+Lintu kielelle paneikse,
+havukkainen haastelevi:
+"Ohoh seppo Ilmarinen,
+takoja alinomainen,
+kuin olet kovin osaava,
+varsin taitava takoja!"
+Sanoi seppo Ilmarinen,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Ei tuo kumma ollekana,
+jos olen takoja tarkka,
+kun olen taivoa takonut,
+ilman kantta kalkutellut."
+Lintu kielelle paneikse,
+havukkainen haastelevi:
+"Mitä, seppo, siitä laait,
+kuta, rautio, rakennat?"
+Se on seppo Ilmarinen
+sanan vastaten sanovi:
+"Taon kaularenkahaista
+tuolle Pohjolan akalle,
+jolla kiinni kytketähän
+vaaran vankan liepehesen."
+Louhi, Pohjolan emäntä,
+Pohjan akka harvahammas,
+jo tunsi tuhon tulevan,
+hätäpäivän päälle saavan.
+Heti loihe lentämähän,
+pääsi poies Pohjolahan.
+Laski kuun kivestä irti,
+päästi päivän kalliosta.
+Itse muuksi muutaltihe,
+kyhäisihe kyyhkyseksi;
+lenteä lekuttelevi
+sepon Ilmarin pajahan.
+Lenti lintuna ovelle,
+kyyhkysenä kynnykselle.
+Se on seppo Ilmarinen
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Mitä, lintu, tänne lennit,
+tulit, kyyhky, kynnykselle?"
+Vastasi otus ovelta,
+virkkoi kyyhky kynnykseltä:
+"Tuota lienen kynnyksellä
+sanomata saattamassa:
+jopa kuu kivestä nousi,
+päivä pääsi kalliosta."
+Se on seppo Ilmarinen
+kävi itse katsomahan.
+Astuvi pajan ovelle,
+katsoi tarkan taivahalle:
+katsoi kuun kumottavaksi,
+näki päivän paistavaksi.
+Meni luoksi Väinämöisen,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Ohoh vanha Väinämöinen,
+laulaja iän-ikuinen!
+Käypä kuuta katsomahan,
+päiveä tähyämähän!
+Jo ovat tarkoin taivahalla,
+sijoillansa muinaisilla."
+Vaka vanha Väinämöinen
+itse pistihe pihalle,
+varsin päätänsä kohotti,
+katsahtavi taivahalle:
+kuu oli nousnut, päivä pääsnyt,
+taivon aurinko tavannut.
+Silloin vanha Väinämöinen
+sai itse sanelemahan.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Terve, kuu, kumottamasta,
+kaunis, kasvot näyttämästä,
+päivä kulta, koittamasta,
+aurinko, ylenemästä!
+"Kuu kulta, kivestä pääsit,
+päivä kaunis, kalliosta,
+nousit kullaisna käkenä,
+hope'isna kyyhkyläisnä
+elollesi entiselle,
+matkoillesi muinaisille.
+"Nouse aina aamusilla
+tämän päivänki perästä!
+Teepä meille terveyttä,
+siirrä saama saatavihin,
+pyytö päähän peukalomme,
+onni onkemme nenähän!
+"Käy nyt tiesi tervehenä,
+matkasi imantehena,
+päätä kaari kaunihisti,
+pääse illalla ilohon!"
+
+
+
+  Viideskymmenes runo
+
+
+Marjatta, korea kuopus,
+se kauan kotona kasvoi,
+korkean ison kotona,
+emon tuttavan tuvilla.
+Piti viiet vitjat poikki,
+kuuet renkahat kulutti
+isonsa ava'imilla,
+helmassa helottavilla.
+Puolen kynnystä kulutti
+helevillä helmoillansa,
+puolen hirttä päänsä päältä
+sile'illä silkillänsä,
+puolet pihtipuolisia
+hienoilla hiansa suilla,
+siltalaahkon lattiata
+kautokengän-kannoillansa.
+Marjatta, korea kuopus,
+tuo on piika pikkarainen,
+piti viikoista pyhyyttä,
+ajan kaiken kainoutta.
+Syöpi kaunista kaloa,
+petäjätä pehmeätä,
+ei syönyt kananmunia,
+kukerikun riehkatuita,
+eikä lampahan lihoa,
+ku oli ollut oinahilla.
+Emo käski lypsämähän:
+eipä mennyt lypsämähän.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Ei neiti minun näköinen
+koske sen lehmän nisähän,
+jok' on häilynyt härillä,
+kun ei hiehoista herune,
+vasikkaisista valune."
+Iso käski orin rekehen:
+ei istu orin rekehen.
+Veikko vei emähevosen:
+neiti tuon sanoiksi virkki:
+"En istu hevon rekehen,
+joka lie orilla ollut,
+kun ei varsaset vetäne,
+kuletelle kuutiaiset."
+Marjatta, korea kuopus,
+aina piikoina elävä,
+neitosena niekottava,
+kassapäänä kainustava,
+päätyi karjanpaimeneksi,
+läksi lammasten keralle.
+Lampahat meni mäkeä,
+vuonat vuoren kukkulata;
+neiti asteli ahoa,
+lepikköä leyhytteli
+käen kullan kukkuessa,
+hope'isen hoilatessa.
+Marjatta, korea kuopus,
+katselevi, kuuntelevi.
+Istui marjamättähälle,
+vaipui vaaran rintehelle.
+Tuossa tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"Kuku, kultainen käkönen,
+hope'inen, hoilattele,
+tinarinta, riukuttele,
+Saksan mansikka, sanele,
+käynkö viikon villapäänä,
+kauan karjanpaimenena
+näillä aavoilla ahoilla,
+leve'illä lehtomailla!
+Kesosenko, kaksosenko,
+viitosenko, kuutosenko,
+vainko kymmenen keseä
+tahi ei täytehen tätänä?"
+Marjatta, korea kuopus,
+viikon viipyi paimenessa.
+Paha on olla paimenessa,
+tyttölapsen liiatenki:
+mato heinässä matavi,
+sisiliskot siuottavi.
+Ei mato maellutkana,
+sisilisko siuotellut.
+Kirkui marjanen mäeltä,
+puolukkainen kankahalta:
+"Tule, neiti, noppimahan,
+punaposki, poimimahan,
+tinarinta, riipimähän,
+vyö vaski, valitsemahan,
+ennenkuin etana syöpi,
+mato musta muikkoavi!
+Sata on saanut katsomahan,
+tuhat ilman istumahan,
+sata neittä, tuhat naista,
+lapsia epälukuisin,
+ei ken koskisi minuhun,
+poimisi minun poloisen."
+Marjatta, korea kuopus,
+meni matkoa vähäisen,
+meni marjan katsantahan,
+punapuolan poimintahan
+hyppysillähän hyvillä,
+kätösillä kaunihilla.
+Keksi marjasen mäeltä,
+punapuolan kankahalta:
+on marja näkemiänsä,
+puola ilmoin luomiansa,
+ylähähkö maasta syöä,
+alahahko puuhun nousta!
+Tempoi kartun kankahalta,
+jolla marjan maahan sorti.
+Niinpä marja maasta nousi
+kaunoisille kautoloille,
+kaunoisilta kautoloilta
+puhtahille polviloille,
+puhtahilta polviloilta
+heleville helmasille.
+Nousi siitä vyörivoille,
+vyörivoilta rinnoillensa,
+rinnoiltansa leuoillensa,
+leuoiltansa huulillensa;
+siitä suuhun suikahutti,
+keikahutti kielellensä,
+kieleltä keruksisihin,
+siitä vatsahan valahti.
+Marjatta, korea kuopus,
+tuosta tyytyi, tuosta täytyi,
+tuosta paksuksi panihe,
+lihavaksi liittelihe.
+Alkoi pauloitta asua,
+ilman vyöttä völlehtiä,
+käyä saunassa saloa,
+pime'issä pistelläitä.
+Emo aina arvelevi,
+äitinsä ajattelevi:
+"Mi on meiän Marjatalla,
+ku meiän kotikanalla,
+kun se pauloitta asuvi,
+aina vyöttä völlehtivi,
+käypi saunassa saloa,
+pime'issä pisteleikse?"
+Lapsi saattavi sanoa,
+lapsi pieni lausuella:
+"Se on meiän Marjatalla,
+sepä Kurjetta rukalla,
+kun oli paljon paimenessa,
+kauan karjassa käveli."
+Kantoi kohtua kovoa,
+vatsantäyttä vaikeata
+kuuta seitsemän, kaheksan,
+ynnähän yheksän kuuta,
+vaimon vanha'an lukuhun
+kuuta puolen kymmenettä.
+Niin kuulla kymmenennellä
+impi tuskalle tulevi:
+kohtu kääntyvi kovaksi,
+painuvi pakolliseksi.
+Kysyi kylpyä emolta:
+"Oi, emoni, armahani!
+Laita suojoa sijoa,
+lämpymyttä huonehutta
+piian pieniksi pyhiksi,
+vaimon vaivahuoneheksi!"
+Emo saattavi sanoa,
+oma vanhin vastaella:
+"Voi sinua, hiien huora!
+Kenen oot makaelema?
+Ootko miehen naimattoman
+eli nainehen urohon?"
+Marjatta, korea kuopus,
+tuop' on tuohon vastoavi:
+"En ole miehen naimattoman
+enkä nainehen urohon.
+Menin marjahan mäelle,
+punapuolan poimentahan,
+otin marjan mielelläni,
+toisen kerran kielelläni.
+Se kävi kerustimille,
+siitä vatsahan valahti:
+tuosta tyy'yin, tuosta täy'yin,
+tuosta sain kohulliseksi."
+Kysyi kylpyä isolta:
+"Oi isoni, armahani!
+Anna suojoa sijoa,
+lämpymyttä huonehutta,
+jossa huono hoivan saisi,
+piika piinansa pitäisi!"
+Iso saattavi sanoa,
+taatto taisi vastaella:
+"Mene, portto, poikemmaksi,
+tulen lautta, tuonnemmaksi,
+kontion kivikoloihin,
+karhun louhikammioihin,
+sinne, portto, poikimahan,
+tulen lautta, lapsimahan!"
+Marjatta, korea kuopus,
+tuop' on taiten vastaeli:
+"En mä portto ollekana,
+tulen lautta lienekänä.
+Olen miehen suuren saava,
+jalon synnyn synnyttävä,
+joll' on valta vallallenki,
+väki Väinämöisellenki."
+Jo on piika pintehissä,
+minne mennä, kunne käyä,
+kusta kylpyä kysellä.
+Sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Piltti, pienin piikojani,
+paras palkkalaisiani!
+Käypä kylpyä kylästä,
+saunoa Saraojalta,
+jossa huono hoivan saisi,
+piika piinansa pitäisi!
+Käy pian, välehen jou'u,
+välehemmin tarvitahan!"
+Piltti, piika pikkarainen,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Keltä mä kysyn kylyä,
+keltä aihelen apua?"
+Sanoi meiän Marjattainen,
+itse virkki, noin nimesi:
+"Kysy Ruotuksen kylyä,
+saunoa Sarajan-suista!"
+Piltti, piika pikkarainen,
+tuo oli nöyrä neuvottava,
+kärkäs ilman käskemättä,
+kehumattaki kepeä,
+utuna ulos menevi,
+savuna pihalle saapi.
+Kourin helmansa kokosi,
+käsin kääri vaattehensa,
+sekä juoksi jotta joutui
+kohin Ruotuksen kotia.
+Mäet mätkyi mennessänsä,
+vaarat notkui noustessansa,
+kävyt hyppi kankahalla,
+someret hajosi suolla.
+Tuli Ruotuksen tupahan,
+sai sisälle salvoksehen.
+Ruma Ruotus paitulainen
+syöpi, juopi suurten lailla
+päässä pöyän paioillansa,
+aivan aivinaisillansa.
+Lausui Ruotus ruoaltansa,
+tiuskui tiskinsä nojalta:
+"Mitä sie sanot, katala?
+Kuta, kurja, juoksentelet?"
+Piltti, piika pikkarainen,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Läksin kylpyä kylästä,
+saunoa Saraojalta,
+jossa huono hoivan saisi:
+avun ange tarvitseisi."
+Ruma Ruotuksen emäntä
+käet puuskassa käveli,
+liehoi sillan liitoksella,
+laahoi keskilattialla.
+Itse ennätti kysyä,
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+"Kellen kylpyä kyselet,
+kellen aihelet apua?"
+Sanoi Piltti, pieni piika:
+"Kysyn meiän Marjatalle."
+Ruma Ruotuksen emäntä
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Ei kylyt kylähän joua,
+ei saunat Sarajan suulta.
+On kyly kytömäellä,
+hepohuone hongikossa
+tuliporton poiat saa'a,
+lautan lapsensa latoa:
+kun hevonen hengännevi,
+niinp' on siinä kylpeötte!"
+Piltti, piika pikkarainen,
+pian pistihe takaisin,
+sekä juoksi jotta joutui.
+Sanoi tultua ta'atse:
+"Ei ole kylpyä kylässä,
+saunoa Saraojalla.
+Ruma Ruotuksen emäntä
+sanan virkkoi, noin nimesi:
+'Ei kylyt kylähän joua,
+ei saunat Sarajan suulta.
+On kyly kytömäellä,
+hepohuone hongikossa
+tuliporton poiat saa'a,
+lautan lapsensa latoa:
+kun hevonen hengännevi,
+niin on siinä kylpeköhön!'
+Niinp' on, niin sanoi mokomin,
+niinpä vainen vastaeli."
+Marjatta, matala neiti,
+tuosta täytyi itkemähän.
+Itse tuon sanoiksi virkki:
+"Lähteä minun tulevi
+niinkuin muinenki kasakan
+eli orjan palkollisen
+- lähteä kytömäelle,
+käyä hongikkokeolle!"
+Käsin kääri vaattehensa,
+kourin helmansa kokosi;
+otti vastan varjoksensa,
+lehen lempi suojaksensa.
+Astua taputtelevi
+vatsanvaivoissa kovissa
+huonehesen hongikkohon,
+tallihin Tapiomäelle.
+Sanovi sanalla tuolla,
+lausui tuolla lausehella:
+"Tule, Luoja, turvakseni,
+avukseni, armollinen,
+näissä töissä työlähissä,
+ajoissa ani kovissa!
+Päästä piika pintehestä,
+vaimo vatsanvääntehestä,
+ettei vaivoihin vajoisi,
+tuskihinsa tummeneisi!"
+Niin perille päästyänsä
+itse tuon sanoiksi virkki:
+"Henkeäs, hyvä hevonen,
+huokoas, vetäjä varsa,
+kylylöyly löyhäytä,
+sauna lämpöinen lähetä,
+jotta, huono, hoivan saisin!
+Avun, ange, tarvitseisin."
+Henkäsi hyvä hevonen,
+huokasi vetäjä varsa
+vatsan kautta vaivaloisen:
+min hevonen hengähtävi,
+on kuin löyly lyötäessä,
+viskattaessa vetonen.
+Marjatta, matala neiti,
+pyhä piika pikkarainen,
+kylpi kylyn kyllältänsä,
+vatsan löylyn vallaltansa.
+Teki tuonne pienen poian,
+latoi lapsensa vakaisen
+heinille hevosen luoksi,
+sorajouhen soimen päähän.
+Pesi pienen poikuensa,
+kääri kääreliinahansa;
+otti pojan polvillensa,
+laittoi lapsen helmahansa.
+Piiletteli poiuttansa,
+kasvatteli kaunoistansa,
+kullaista omenuttansa,
+hope'ista sauvoansa.
+Sylissänsä syöttelevi,
+käsissänsä kääntelevi.
+Laski pojan polvillensa,
+lapsen lantehuisillensa,
+alkoi päätänsä sukia,
+hapsiansa harjaella.
+Katoi poika polviltansa,
+lapsi lannepuoliltansa.
+Marjatta, matala neiti,
+tuosta tuskille tulevi.
+Rapasihe etsimähän.
+Etsi pientä poiuttansa,
+kullaista omenuttansa,
+hope'ista sauvoansa
+alta jauhavan kivosen,
+alta juoksevan jalaksen,
+alta seulan seulottavan,
+alta korvon kannettavan,
+puiten puut, jaellen ruohot,
+hajotellen hienot heinät.
+Viikon etsi poiuttansa,
+poiuttansa, pienuttansa.
+Etsi mäiltä, männiköiltä,
+kannoilta, kanervikoilta,
+katsoen joka kanervan,
+joka varvikon vatoen,
+kaivellen katajajuuret,
+ojennellen puien oksat.
+Astua ajattelevi,
+käyä kääperöittelevi:
+Tähti vastahan tulevi.
+Tähelle kumarteleikse:
+"Oi Tähti, Jumalan luoma!
+Etkö tieä poiuttani,
+miss' on pieni poikueni,
+kultainen omenueni?"
+Tähti taisi vastaella:
+"Tietäisinkö, en sanoisi.
+Hänpä on minunki luonut
+näille päiville pahoille,
+kylmillä kimaltamahan,
+pime'illä pilkkimähän."
+Astua ajattelevi,
+käyä kääperöittelevi:
+Kuuhut vastahan tulevi.
+Niin Kuulle kumarteleikse:
+"Oi Kuuhut, Jumalan luoma!
+Etkö tieä poiuttani,
+miss' on pieni poikueni,
+kultainen omenueni?"
+Kuuhut taisi vastaella:
+"Tietäisinkö, en sanoisi.
+Hänpä on minunki luonut
+näille päiville pahoille,
+yksin öillä valvomahan,
+päivällä makoamahan."
+Astua ajattelevi,
+käyä kääperöittelevi:
+päätyi Päivyt vastahansa.
+Päivälle kumarteleikse:
+"Oi Päivyt, Jumalan luoma!
+Etkö tieä poiuttani,
+miss' on pieni poikueni,
+kultainen omenueni?"
+Päivyt taiten vastaeli:
+"Kyllä tieän poikuesi!
+Hänpä on minunki luonut
+näille päiville hyville,
+kullassa kulisemahan,
+hopeassa helkkimähän.
+"Jopa tieän poikuesi!
+Voi, poloinen, poiuttasi!
+Tuoll' on pieni poikuesi,
+kultainen omenuesi,
+onp' on suossa suonivyöstä,
+kankahassa kainalosta."
+Marjatta, matala neiti,
+etsi suolta poikoansa.
+Poika suolta löyettihin,
+tuolta tuotihin kotia.
+Siitä meiän Marjatalle
+kasvoi poika kaunokainen.
+Ei tieä nimeä tuolle,
+millä mainita nimellä.
+Emo kutsui kukkaseksi,
+vieras vennon joutioksi.
+Etsittihin ristijätä,
+katsottihin kastajata.
+Tuli ukko ristimähän,
+Virokannas kastamahan.
+Ukko tuon sanoiksi virkki,
+itse lausui, noin nimesi:
+"En mä risti riivattua,
+katalata kastakana,
+kun ei ensin tutkittane,
+tutkittane, tuomittane."
+Kenpä tuohon tutkijaksi,
+tutkijaksi, tuomariksi?
+Vaka vanha Väinämöinen,
+tietäjä iän-ikuinen,
+sepä tuohon tutkijaksi,
+tutkijaksi, tuomariksi!
+Vaka vanha Väinämöinen
+tuop' on tuossa tuomitsevi:
+"Kun lie poika suolta saatu,
+maalta marjasta si'ennyt,
+poika maahan pantakohon,
+marjamättähän sivulle,
+tahi suolle vietäköhön,
+puulla päähän lyötäköhön!"
+Puhui poika puolikuinen,
+kaksiviikkoinen kajahui:
+"Ohoh sinua, ukko utra,
+ukko utra, unteloinen,
+kun olet tuhmin tuominnunna,
+väärin laskenna lakia!
+Eipä syistä suuremmista,
+töistä tuhmemmistakana
+itseäsi suolle viety
+eikä puulla päähän lyöty,
+kun sa miesnä nuorempana
+lainasit emosi lapsen
+oman pääsi päästimeksi,
+itsesi lunastimeksi.
+"Ei sinua silloinkana,
+eip' on vielä suolle viety,
+kun sa miesnä nuorempana
+menettelit neiet nuoret
+alle aaltojen syvien,
+päälle mustien mutien."
+Ukko risti ripsahutti,
+kasti lapsen kapsahutti
+Karjalan kuninkahaksi,
+kaiken vallan vartijaksi.
+Siitä suuttui Väinämöinen,
+jopa suuttui ja häpesi.
+Itse läksi astumahan
+rannalle merelliselle.
+Tuossa loihe laulamahan,
+lauloi kerran viimeisensä:
+lauloi vaskisen venehen,
+kuparisen umpipurren.
+Itse istuvi perähän,
+läksi selvälle selälle.
+Virkki vielä mennessänsä,
+lausui lähtiellessänsä:
+"Annapas ajan kulua,
+päivän mennä, toisen tulla,
+taas minua tarvitahan,
+katsotahan, kaivatahan
+uuen sammon saattajaksi,
+uuen soiton suorijaksi,
+uuen kuun kulettajaksi,
+uuen päivän päästäjäksi,
+kun ei kuuta, aurinkoa
+eikä ilmaista iloa."
+Siitä vanha Väinämöinen
+laskea karehtelevi
+venehellä vaskisella,
+kuutilla kuparisella
+yläisihin maaemihin,
+alaisihin taivosihin.
+Sinne puuttui pursinensa,
+venehinensä väsähtyi.
+Jätti kantelon jälille,
+soiton Suomelle sorean,
+kansalle ilon ikuisen,
+laulut suuret lapsillensa.
+
+* * *
+
+Suuni jo sulkea pitäisi,
+kiinni kieleni sitoa,
+laata virren laulannasta,
+heretä heläjännästä.
+Hevonenki hengähtävi
+matkan pitkän mentyänsä,
+rautanenki raukeavi
+kesäheinän lyötyänsä,
+vetonenki vierähtävi
+joen polvet juostuansa,
+tulonenki tuikahtavi
+yön pitkän palettuansa;
+niin miks' ei runo väsyisi,
+virret vienot vierähtäisi
+illan pitkiltä iloilta,
+päivänlaskun laulannoilta?
+Noin kuulin saneltavaksi,
+toisin tutkaeltavaksi:
+"Eipä koski vuolaskana
+laske vettänsä loputen,
+eikä laulaja hyväinen
+laula tyynni taitoansa.
+Mieli on jäämähän parempi
+kuin on kesken katkemahan."
+Niin luonen, lopettanenki,
+herennenki, heittänenki.
+Kerin virteni kerälle,
+sykkyrälle syylättelen,
+panen aitan parven päähän,
+luisten lukkojen sisälle,
+jost' ei pääse päivinänsä,
+selviä sinä ikänä
+ilman luien lonsumatta,
+leukojen leveämättä,
+hammasten hajoamatta,
+kielen keikkelehtämättä.
+Mitäs tuosta, jos ma laulan,
+jos ma paljoki pajahan,
+jos laulan jokaisen lakson,
+joka kuusikon kujerran!
+Ei ole emo elossa,
+oma vanhin valvehella
+eikä kulta kuulemassa,
+oma armas oppimassa:
+on mua kuuset kuulemassa,
+hongan oksat oppimassa,
+koivun lehvät lempimässä,
+pihlajat pitelemässä.
+Piennä jäin minä emosta,
+matalana maammostani.
+Jäin kuin kiuruksi kivelle,
+rastahaksi rauniolle,
+kiuruna kivertämähän,
+rastahana raikkumahan,
+vaimon vierahan varahan,
+ehtohon emintimäisen.
+Se mun karkotti, katalan,
+ajoi lapsen armottoman
+tuulipuolelle tupoa,
+pohjaispuolelle kotia,
+vieä tuulen turvatointa,
+ahavaisen armotointa.
+Sainpa, kiuru, kiertämähän,
+lintu kurja, kulkemahan,
+vieno, maita vieremähän,
+vaivainen, vaeltamahan,
+joka tuulen tuntemahan,
+ärjynnän älyämähän,
+vilussa värisemähän,
+pakkasessa parkumahan.
+Moni nyt minulla onpi,
+usea olettelevi
+virkkaja vihaisen äänen,
+äänen tuiman tuikuttaja.
+Ken se kieltäni kirosi,
+kenpä ääntä ärjähteli;
+soimasi sorisevani,
+lausui liioin laulavani,
+pahasti pajattavani,
+väärin virttä vääntäväni.
+Elkätte, hyvät imeiset,
+tuota ouoksi otelko,
+jos ma, lapsi, liioin lauloin,
+pieni, pilpatin pahasti!
+En ole opissa ollut,
+käynyt mailla mahtimiesten,
+saanut ulkoa sanoja,
+loitompata lausehia.
+Muut kaikki oli opissa,
+mie en joutanut kotoa
+emon ainoan avusta,
+yksinäisen ympäriltä.
+Piti oppia kotona,
+oman aitan orren alla,
+oman äitin värttinöillä,
+veikon veistoslastusilla,
+senki piennä, pikkaraisna,
+paitaressuna pahaisna.
+Vaan kuitenki kaikitenki
+la'un hiihin laulajoille,
+la'un hiihin, latvan taitoin,
+oksat karsin, tien osoitin.
+Siitäpä nyt tie menevi,
+ura uusi urkenevi
+laajemmille laulajoille,
+runsahammille runoille,
+nuorisossa nousevassa,
+kansassa kasuavassa.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK, THE KALEVALA ***
+
+This file should be named kalev10.txt or kalev10.zip
+Corrected EDITIONS of our eBooks get a new NUMBER, kalev11.txt
+VERSIONS based on separate sources get new LETTER, kalev10a.txt
+
+Project Gutenberg eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the US
+unless a copyright notice is included.  Thus, we usually do not
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+We are now trying to release all our eBooks one year in advance
+of the official release dates, leaving time for better editing.
+Please be encouraged to tell us about any error or corrections,
+even years after the official publication date.
+
+Please note neither this listing nor its contents are final til
+midnight of the last day of the month of any such announcement.
+The official release date of all Project Gutenberg eBooks is at
+Midnight, Central Time, of the last day of the stated month.  A
+preliminary version may often be posted for suggestion, comment
+and editing by those who wish to do so.
+
+Most people start at our Web sites at:
+http://gutenberg.net or
+http://promo.net/pg
+
+These Web sites include award-winning information about Project
+Gutenberg, including how to donate, how to help produce our new
+eBooks, and how to subscribe to our email newsletter (free!).
+
+
+Those of you who want to download any eBook before announcement
+can get to them as follows, and just download by date.  This is
+also a good way to get them instantly upon announcement, as the
+indexes our cataloguers produce obviously take a while after an
+announcement goes out in the Project Gutenberg Newsletter.
+
+http://www.ibiblio.org/gutenberg/etext04 or
+ftp://ftp.ibiblio.org/pub/docs/books/gutenberg/etext04
+
+Or /etext03, 02, 01, 00, 99, 98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90
+
+Just search by the first five letters of the filename you want,
+as it appears in our Newsletters.
+
+
+Information about Project Gutenberg (one page)
+
+We produce about two million dollars for each hour we work.  The
+time it takes us, a rather conservative estimate, is fifty hours
+to get any eBook selected, entered, proofread, edited, copyright
+searched and analyzed, the copyright letters written, etc.   Our
+projected audience is one hundred million readers.  If the value
+per text is nominally estimated at one dollar then we produce $2
+million dollars per hour in 2002 as we release over 100 new text
+files per month:  1240 more eBooks in 2001 for a total of 4000+
+We are already on our way to trying for 2000 more eBooks in 2002
+If they reach just 1-2% of the world's population then the total
+will reach over half a trillion eBooks given away by year's end.
+
+The Goal of Project Gutenberg is to Give Away 1 Trillion eBooks!
+This is ten thousand titles each to one hundred million readers,
+which is only about 4% of the present number of computer users.
+
+Here is the briefest record of our progress (* means estimated):
+
+eBooks Year Month
+
+    1  1971 July
+   10  1991 January
+  100  1994 January
+ 1000  1997 August
+ 1500  1998 October
+ 2000  1999 December
+ 2500  2000 December
+ 3000  2001 November
+ 4000  2001 October/November
+ 6000  2002 December*
+ 9000  2003 November*
+10000  2004 January*
+
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation has been created
+to secure a future for Project Gutenberg into the next millennium.
+
+We need your donations more than ever!
+
+As of February, 2002, contributions are being solicited from people
+and organizations in: Alabama, Alaska, Arkansas, Connecticut,
+Delaware, District of Columbia, Florida, Georgia, Hawaii, Illinois,
+Indiana, Iowa, Kansas, Kentucky, Louisiana, Maine, Massachusetts,
+Michigan, Mississippi, Missouri, Montana, Nebraska, Nevada, New
+Hampshire, New Jersey, New Mexico, New York, North Carolina, Ohio,
+Oklahoma, Oregon, Pennsylvania, Rhode Island, South Carolina, South
+Dakota, Tennessee, Texas, Utah, Vermont, Virginia, Washington, West
+Virginia, Wisconsin, and Wyoming.
+
+We have filed in all 50 states now, but these are the only ones
+that have responded.
+
+As the requirements for other states are met, additions to this list
+will be made and fund raising will begin in the additional states.
+Please feel free to ask to check the status of your state.
+
+In answer to various questions we have received on this:
+
+We are constantly working on finishing the paperwork to legally
+request donations in all 50 states.  If your state is not listed and
+you would like to know if we have added it since the list you have,
+just ask.
+
+While we cannot solicit donations from people in states where we are
+not yet registered, we know of no prohibition against accepting
+donations from donors in these states who approach us with an offer to
+donate.
+
+International donations are accepted, but we don't know ANYTHING about
+how to make them tax-deductible, or even if they CAN be made
+deductible, and don't have the staff to handle it even if there are
+ways.
+
+Donations by check or money order may be sent to:
+
+Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+PMB 113
+1739 University Ave.
+Oxford, MS 38655-4109
+
+Contact us if you want to arrange for a wire transfer or payment
+method other than by check or money order.
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation has been approved by
+the US Internal Revenue Service as a 501(c)(3) organization with EIN
+[Employee Identification Number] 64-622154.  Donations are
+tax-deductible to the maximum extent permitted by law.  As fund-raising
+requirements for other states are met, additions to this list will be
+made and fund-raising will begin in the additional states.
+
+We need your donations more than ever!
+
+You can get up to date donation information online at:
+
+http://www.gutenberg.net/donation.html
+
+
+***
+
+If you can't reach Project Gutenberg,
+you can always email directly to:
+
+Michael S. Hart <hart@pobox.com>
+
+Prof. Hart will answer or forward your message.
+
+We would prefer to send you information by email.
+
+
+**The Legal Small Print**
+
+
+(Three Pages)
+
+***START**THE SMALL PRINT!**FOR PUBLIC DOMAIN EBOOKS**START***
+Why is this "Small Print!" statement here? You know: lawyers.
+They tell us you might sue us if there is something wrong with
+your copy of this eBook, even if you got it for free from
+someone other than us, and even if what's wrong is not our
+fault. So, among other things, this "Small Print!" statement
+disclaims most of our liability to you. It also tells you how
+you may distribute copies of this eBook if you want to.
+
+*BEFORE!* YOU USE OR READ THIS EBOOK
+By using or reading any part of this PROJECT GUTENBERG-tm
+eBook, you indicate that you understand, agree to and accept
+this "Small Print!" statement. If you do not, you can receive
+a refund of the money (if any) you paid for this eBook by
+sending a request within 30 days of receiving it to the person
+you got it from. If you received this eBook on a physical
+medium (such as a disk), you must return it with your request.
+
+ABOUT PROJECT GUTENBERG-TM EBOOKS
+This PROJECT GUTENBERG-tm eBook, like most PROJECT GUTENBERG-tm eBooks,
+is a "public domain" work distributed by Professor Michael S. Hart
+through the Project Gutenberg Association (the "Project").
+Among other things, this means that no one owns a United States copyright
+on or for this work, so the Project (and you!) can copy and
+distribute it in the United States without permission and
+without paying copyright royalties. Special rules, set forth
+below, apply if you wish to copy and distribute this eBook
+under the "PROJECT GUTENBERG" trademark.
+
+Please do not use the "PROJECT GUTENBERG" trademark to market
+any commercial products without permission.
+
+To create these eBooks, the Project expends considerable
+efforts to identify, transcribe and proofread public domain
+works. Despite these efforts, the Project's eBooks and any
+medium they may be on may contain "Defects". Among other
+things, Defects may take the form of incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other
+intellectual property infringement, a defective or damaged
+disk or other eBook medium, a computer virus, or computer
+codes that damage or cannot be read by your equipment.
+
+LIMITED WARRANTY; DISCLAIMER OF DAMAGES
+But for the "Right of Replacement or Refund" described below,
+[1] Michael Hart and the Foundation (and any other party you may
+receive this eBook from as a PROJECT GUTENBERG-tm eBook) disclaims
+all liability to you for damages, costs and expenses, including
+legal fees, and [2] YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE OR
+UNDER STRICT LIABILITY, OR FOR BREACH OF WARRANTY OR CONTRACT,
+INCLUDING BUT NOT LIMITED TO INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE
+OR INCIDENTAL DAMAGES, EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE
+POSSIBILITY OF SUCH DAMAGES.
+
+If you discover a Defect in this eBook within 90 days of
+receiving it, you can receive a refund of the money (if any)
+you paid for it by sending an explanatory note within that
+time to the person you received it from. If you received it
+on a physical medium, you must return it with your note, and
+such person may choose to alternatively give you a replacement
+copy. If you received it electronically, such person may
+choose to alternatively give you a second opportunity to
+receive it electronically.
+
+THIS EBOOK IS OTHERWISE PROVIDED TO YOU "AS-IS". NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, ARE MADE TO YOU AS
+TO THE EBOOK OR ANY MEDIUM IT MAY BE ON, INCLUDING BUT NOT
+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A
+PARTICULAR PURPOSE.
+
+Some states do not allow disclaimers of implied warranties or
+the exclusion or limitation of consequential damages, so the
+above disclaimers and exclusions may not apply to you, and you
+may have other legal rights.
+
+INDEMNITY
+You will indemnify and hold Michael Hart, the Foundation,
+and its trustees and agents, and any volunteers associated
+with the production and distribution of Project Gutenberg-tm
+texts harmless, from all liability, cost and expense, including
+legal fees, that arise directly or indirectly from any of the
+following that you do or cause:  [1] distribution of this eBook,
+[2] alteration, modification, or addition to the eBook,
+or [3] any Defect.
+
+DISTRIBUTION UNDER "PROJECT GUTENBERG-tm"
+You may distribute copies of this eBook electronically, or by
+disk, book or any other medium if you either delete this
+"Small Print!" and all other references to Project Gutenberg,
+or:
+
+[1]  Only give exact copies of it.  Among other things, this
+     requires that you do not remove, alter or modify the
+     eBook or this "small print!" statement.  You may however,
+     if you wish, distribute this eBook in machine readable
+     binary, compressed, mark-up, or proprietary form,
+     including any form resulting from conversion by word
+     processing or hypertext software, but only so long as
+     *EITHER*:
+
+     [*]  The eBook, when displayed, is clearly readable, and
+          does *not* contain characters other than those
+          intended by the author of the work, although tilde
+          (~), asterisk (*) and underline (_) characters may
+          be used to convey punctuation intended by the
+          author, and additional characters may be used to
+          indicate hypertext links; OR
+
+     [*]  The eBook may be readily converted by the reader at
+          no expense into plain ASCII, EBCDIC or equivalent
+          form by the program that displays the eBook (as is
+          the case, for instance, with most word processors);
+          OR
+
+     [*]  You provide, or agree to also provide on request at
+          no additional cost, fee or expense, a copy of the
+          eBook in its original plain ASCII form (or in EBCDIC
+          or other equivalent proprietary form).
+
+[2]  Honor the eBook refund and replacement provisions of this
+     "Small Print!" statement.
+
+[3]  Pay a trademark license fee to the Foundation of 20% of the
+     gross profits you derive calculated using the method you
+     already use to calculate your applicable taxes.  If you
+     don't derive profits, no royalty is due.  Royalties are
+     payable to "Project Gutenberg Literary Archive Foundation"
+     the 60 days following each date you prepare (or were
+     legally required to prepare) your annual (or equivalent
+     periodic) tax return.  Please contact us beforehand to
+     let us know your plans and to work out the details.
+
+WHAT IF YOU *WANT* TO SEND MONEY EVEN IF YOU DON'T HAVE TO?
+Project Gutenberg is dedicated to increasing the number of
+public domain and licensed works that can be freely distributed
+in machine readable form.
+
+The Project gratefully accepts contributions of money, time,
+public domain materials, or royalty free copyright licenses.
+Money should be paid to the:
+"Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+If you are interested in contributing scanning equipment or
+software or other items, please contact Michael Hart at:
+hart@pobox.com
+
+[Portions of this eBook's header and trailer may be reprinted only
+when distributed free of all fees.  Copyright (C) 2001, 2002 by
+Michael S. Hart.  Project Gutenberg is a TradeMark and may not be
+used in any sales of Project Gutenberg eBooks or other materials be
+they hardware or software or any other related product without
+express permission.]
+
+*END THE SMALL PRINT! FOR PUBLIC DOMAIN EBOOKS*Ver.02/11/02*END*
+
diff --git a/old/kalev10.zip b/old/kalev10.zip
new file mode 100644
index 0000000..2ccd871
--- /dev/null
+++ b/old/kalev10.zip