Update

2 files changed, 53 insertions, 52 deletions

diff --git a/75424-0.txt b/75424-0.txt
index d7056c9..ecf00d1 100644
--- a/75424-0.txt
+++ b/75424-0.txt
@@ -431,7 +431,7 @@ iltapäivällä. Sitä en muistanut tiedustella. Mutta kun en nyt tiennyt,
 oliko se tapahtunut, ja olinhan jo liian kaukana taipaleella
 kääntyäkseni takaisin, en sen seikan antanut matkaani häiritä,
 semminkin kun oli suuresti epäiltävää, tapaisinko ollenkaan
-suomalaisia, jotka pystvisivät lukemaan suomen kieltä.
+suomalaisia, jotka pystyisivät lukemaan suomen kieltä.
 
 
 
@@ -757,7 +757,7 @@ vaimojen puoli syödä purusteli kenenkään pistämättä mitään suuhunsa.
 Olin ihmeissäni nähdessäni seurakunnan hengellisen ravinnon ohella
 nauttivan myöskin maallista. Jos se olisi tapahtunut muualla, olisin
 luullut heidän syövän konvehteja. Mutta Taalaissa ei voinut kuvitella
-muuta, kuin että he mutustelivat juustoa ja leipää, jola heillä ehkä
+muuta, kuin että he mutustelivat juustoa ja leipää, jota heillä ehkä
 oli hameentaskuissa. Uteliaana kysyin sen vuoksi unilukkarilla eli
 suntiolta, mitä tuo märehtiminen merkitsi. Hän vastasi jotakin, josta
 en mitään ymmärtänyt. Mutta kun kysyin uudelleen, mitä he söivät,
@@ -777,7 +777,7 @@ syndaskalk» (Käytöstään paratkoon jok' ilkee syntisäkki).
 Svärdsjöläisille oli vielä ominaista heidän ehtoollisella käyntinsä.
 En ole missään nähnyt Herran pyhällä ehtoollisella käytävän niin
 arvokkaasti kuin täällä. Ei mikään tungos, tyrkkiminen, hätiköinti ja
-hutiloiminen, paikkojen valilseminen ja turhanpäiväinen ystävien ja
+hutiloiminen, paikkojen valitseminen ja turhanpäiväinen ystävien ja
 omaisten odottelu häirinnyt hiljaista hartautta. Ja kumminkin oli
 pöytään pyrkivien ja sieltä tulevien luku suuri.
 
@@ -933,7 +933,7 @@ Kullankimalteinen kirjoitus ei ollut syvämietteinen eikä mieltä
 ylentävä. Olisin sen sentään kopioinut, jos minulla olisi ollut
 käsillä kirjoituslevyni, mutta se oli kirstussani arkitakkini mukana.
 Minua painosti frakki, kaksi lievetakkia (surtuuttia) ja levätti ja
-olin sekä lämpimissäni että märkä, joten en ollut halukas mäkemään
+olin sekä lämpimissäni että märkä, joten en ollut halukas näkemään
 vaivaa, joka ei ollut sen arvoinen. Hiljaisen totisena katselin siis
 huonetta ja poistuin siitä liikutuksen ja kunnioituksen tuntein.
 
@@ -2183,7 +2183,7 @@ vastenmielisiä nähdä, mutta minussa ne herättivät suloisia kaihon
 tunteita. Niin vaikuttavat tottumus ja vanhat muistot
 ennakkoluulottomaankin ihmiseen. Niinkuin lappalainen ikävöi
 tuntureilleen, sveitsiläinen alppilaaksoihinsa, niin puhuu suomalaisen
-tunteille sauna ja pirtti vieraassa maassa. Pyysin päästä lukiltuun
+tunteille sauna ja pirtti vieraassa maassa. Pyysin päästä lukittuun
 pirttiin, joka ulkoapäin näytti meidän köyhältä
 mäkitupalaispirtiltämme. Minun oli kumarruttava mahtuakseni
 oviaukosta. Sisällä oli ajan hammas tehnyt näkyvää jälkeä: uuni oli
@@ -2600,7 +2600,7 @@ kaksi killinkiä. Niin mielelläni kuin harvinaisuutena sekä muistona
 matkoiltani suomalaismetsillä sen olisinkin tahtonut omistaa, ei
 minulla olisi ollut sydäntä anastaa häneltä aarretta, uskonnollista
 nautintoa ja ainoata muistoa, mikä hänellä oli esi-isistänsä ja heidän
-paostaan Suomesta. Mutta nyt en voinut muuta kain olla vihoissani
+paostaan Suomesta. Mutta nyt en voinut muuta kuin olla vihoissani
 siitä vähästä arvosta, mikä sillä hänen silmissään oli. Mutta niinhän
 on ihmisen laita: mikä toiselle on arvokasta, sitä toinen halveksii —
 vain raha on väline, jota kaikki ymmärtävät ja joka puhuu heidän
@@ -2661,7 +2661,7 @@ _»villi-turkin moahan»_. Siellä hän oli tovereineen mennyt paikkaan,
 missä heille tarjottiin kaikenkaltaisia juomia. Mutta hän epäili, että
 niihin oli sekoitettu unijuomaa tai horroksiin vievää ainetta, jonka
 vuoksi hän päinvastoin kuin toverit, oli sitä juovinaan, mutta vei
-vain huulilleen pikaria siitä milään maistamatta. Heille osoitettiin
+vain huulilleen pikaria siitä mitään maistamatta. Heille osoitettiin
 yöksi matala, pimeä huone. Toverit heti nukkuivat sikeään uneen. Mutta
 Pöntisen maatessa rauhattomana valveilla kuului yön hiljaisuudesta
 sellaista ääntä, kuin olisi katosta jotakin tipahdellut. Hän nousi
@@ -2751,7 +2751,7 @@ unohtunut ajan virtaan. Poikkesimme Lisbetsgårdiin, missä söimme hyvän
 aterian omista eväistämme, kuten hölmöläinen Smålen kievarissa.
 Hartzell oli ollut siksi varovainen, että oli varustanut eväspussin
 mukaansa. Täällä oli se tarpeetonta, sillä Bingsjön väki on yhtä
-vieraanvaraista kuin muutkin, ja, jos siisteistä, hvvin rakennetuista
+vieraanvaraista kuin muutkin, ja, jos siisteistä, hyvin rakennetuista
 taloista sekä vaateaitoista päättelisi, on osa muita näkemiäni
 metsäsuomalaisia varakkaampia. Vaateaitoissa näimme, paitsi kauniita
 seinämaalauksia, runsaasti puhtaita, useimmiten uusia naisten
@@ -2766,7 +2766,7 @@ kruununtaloa, ovat kaikki itsenäisiä talonpoikia, ja — mikä on
 vieläkin tärkeämpää — yhtään tehdasta ei ole läheisyydessä kansaa
 tyhjiin imemässä.
 
-Dalstuga, joka nykvään on suuri ja väkirikas kylä, kuten Bingsjö ja
+Dalstuga, joka nykyään on suuri ja väkirikas kylä, kuten Bingsjö ja
 Finbykin, on alkuaan suomalainen siirtola, mutta on nyt muuttunut niin
 ruotsalaiseksi taalalaisasutukseksi, ettei jälkeäkään ole alkuperästä
 jäljellä — tuskinpa muistoakaan. Täällä ei ollut yhtään ihmistä, joka
@@ -2896,7 +2896,7 @@ kammio saattoi kelvata, mutta sitä en käsitä, että siinä olisi voitu
 asustaa. Ja miten Toivakka vaimoineen ja lapsineen siellä olisi
 pitänyt asuntoa, jää arvoitukseksi. Seinät olivat sileät kuin höylätyt
 ja aivan yhtä kaukana toisistaan eikä kuten tavallista, niin että
-aukko levenee ylökäsin. Kattokin oli samasta kalliolohkareesta. Enkä
+aukko levenee ylöskäsin. Kattokin oli samasta kalliolohkareesta. Enkä
 ihmettele, että tämä kammio oli antanut aihetta moniin tarinoihin
 siinä asuvista vuorenhaltioista.
 
@@ -2998,10 +2998,10 @@ pidettävä suomalaisille jumalanpalvelus. Se oli minulle tervetullut
 uutinen. Päätin siitä hyötyä ja sovin matkaseurasta Qvarnbergiin,
 missä toivoin tapaavani jumalanpalvelukseen tulleita läheisen Orsan
 suomalaisia. Ofvanåkerin papisto pitää suomalaisille tuollaisen
-saarnalilaisuuden kerran vuodessa, jolloin suomalaisten on kyydittävä
+saarnatilaisuuden kerran vuodessa, jolloin suomalaisten on kyydittävä
 pappia tullen mennen. Lihava ja pyylevä pappi alkoi epäillä, että
 minulla oli joku salainen tehtävä, hän ei voinut uskoa, että
-upsalainen ylioppilas tiedonhalusta ja oppiakseen tuntemaan
+upsalalainen ylioppilas tiedonhalusta ja oppiakseen tuntemaan
 suomalaisia omin kustannuksin ja omasta aloitteestaan lähtisi
 kalliille ja rasittavalle matkalle. Hän vakuutti, että menettelisin
 viisaammin kääntyessäni takaisin, ellen tahtonut suomalaismetsillä
@@ -3406,7 +3406,7 @@ ripsuja koreisiin kintaihin, jommoisia täällä käytetään. Toinen meni
 heti ulos ja palasi hetkisen kuluttua tuoden eteeni vadillisen verestä
 maitoa pyytäen, etten ylenkatsoisi tarjoja. Jokelleltuani tyttöjen
 parissa kotvan aikaa menin muistuttamaan Kasakkaa matkan jatkamisesta.
-Mutla ukko ei tahtonut erota iloisesta seurasta; hänen täytyi
+Mutta ukko ei tahtonut erota iloisesta seurasta; hänen täytyi
 välttämättä saada nähdä, miten kauppa päättyi ja kehoitti minua
 Kustaan ja Maleenan seurassa menemään edellä ja Voxnan joella
 odottamaan häntä. Teimme niin, ja kun en uskaltanut erota kirstustani,
@@ -3609,7 +3609,7 @@ runoja y.m. joilla tahdoin ilahduttaa suomalaisia. Kun aioin viipyä
 muutaman päivän, sulloin myttyyni housuparin ja vanhan frakin, sillä
 sunnuntaina tahdoin näyttäytyä hieman erikoisasussa. Paitsi
 povitaskussa olevia pistooleja ripustin sapelin vyölleni, etenkin kun
-emäntäni kehoitti minna ottamaan mukaani tämän aseen, ei suomalaisten,
+emäntäni kehoitti minua ottamaan mukaani tämän aseen, ei suomalaisten,
 vaan monien pahantekijäin ja karkulaisten varalle, joita maleksi
 metsissä. Sitä paitsi otin mukaani Aatamin pyssyn siltä varalta, että
 tapaisin metsänriistaa, joten olin aseistettu kiireestä kantapäähän.
@@ -4548,7 +4548,7 @@ Täällä tapasimme eukon, joka tiesi missä ulkohuoneessa sen talon väki,
 jonne vaatteeni olin jättänyt, tapasi nukkua ja hän opasti meidät
 sinne. Täällä toimelias emäntä sytytti kunnon takkavalkean pesään ja
 se olikin totisesti tarpeen. Oli nautinto saada muuttaa kuivia
-vaalteita. Tänne kokoontuivat harvat kotona olevat miehet, joiden
+vaatteita. Tänne kokoontuivat harvat kotona olevat miehet, joiden
 kanssa pakinoitsin sydänyöhön asti. He valittivat, että ihmiset,
 odotettuaan koko päivän ja lopulta luultuaan, etten enää tulisikaan,
 olivat suurimmaksi osaksi menneet niityilleen ja karjamajoilleen.
@@ -5510,7 +5510,7 @@ karjamajoille. Sisällä näimme kaikkialla köyhyyttä ja kurjuutta.
 Täällä kuulin ensi kertaa Orsan murretta. Sitä puhuivat tuvassa eräs
 eukko ja taalalaistyttö. Hädin tuskin sain tilkkasen maitoa, joka
 tuotiin mustassa ja likaisessa astiassa. Huomasin kyllä, etten enää
-ollut suomalaisten parissa ja epäröin kauvan lohtisinko nauttia sitä.
+ollut suomalaisten parissa ja epäröin kauvan tohtisinko nauttia sitä.
 Nälkä pakotti minua; hinta oli 3 killinkiä.
 
 Täältä oli penikulma Fridshammariin. Tiekin tuli yhä paremmaksi,
@@ -5875,7 +5875,7 @@ löytäisinkö halki metsän tien kievariin. Mutta se seikka, että hän
 peitti kasvonsa osoittamatta minulle luottamusta, vaikutti, etten
 minäkään uskonut hänestä mitään hyvää. Kaikki minun vastasyyni hän
 kumosi käyden yhä kiihkeämmäksi. Lopulta sanoin tiukasti, että minun
-oli mahdotonta jäädä, kun en uskallanut jättää tavaroitani omiin
+oli mahdotonta jäädä, kun en uskaltanut jättää tavaroitani omiin
 hoteisiinsa kestikievariin lukitsemattomaan huoneeseen, jonne jokainen
 matkustaja saattoi päästä. Muistelen vieläkin niitä syviä huokauksia,
 jotka pääsivät ilmoille hänen rinnastaan sydämen kevennykseksi; ja oli
@@ -7078,7 +7078,7 @@ pieni kurja katto, jossa oli yhdessä kulmassa aukko, josta savu
 laskettiin ulos, mutta joka sitten peitettiin kuusenkuorella. Vaikkei
 se ollut kuin 8 tai 9 syltä tieltä, ei siitä näkynyt juuri muuta kuin
 nouseva savu ja vähän kattoa. Kun ryömin sisälle, tapasin miehen ja
-kaksi poikalasta kotona leikkimässä nurkassa, johon oli lehty
+kaksi poikalasta kotona leikkimässä nurkassa, johon oli tehty
 haavanlehdistä vuode. Hökkeli oli 5 kyynärää pitkä, 4 ½ leveä ja
 seinät eivät edes olleet 3 kyynärän korkuiset. Tuvan keskellä mahduin
 seisomaan, mutta en seinän vieressä. Huonekaluina oli pieni arkku,
@@ -7738,7 +7738,7 @@ takaa-ajajaa ohimoon. Tämä kaatui ja kuoli, ennätettyään sanoa: »Kyllä
 minulla nyt on metsää kyllikseni.» Jens oli puolisen vuotta Norjassa,
 mutta tuli takaisin ja maksoi puolet hengen sakot.
 
-_Rifalletin_ kylä sijaitsee niin korkcalla vaaralla, että sieltä on
+_Rifalletin_ kylä sijaitsee niin korkealla vaaralla, että sieltä on
 näköala yli koko tämän tienoon suomalaismetsien. Tullessani taloon oli
 siellä neljä taalalaista Venjanista. Kolme heistä näytti minusta
 ilkeiltä. He olivat juuri syöneet päivällisen ja heittäneet reput
@@ -7934,7 +7934,7 @@ kehittyneenä. Siellä olivat lapset yksinään kotona, mutta minua oikein
 puistatti heitä katsellessani. Suuremmatkin tytöt olivat rääsyissä ja
 rievuissa puolialastomina ja likaisina kuin torakat. 8-vuotias poika
 makasi ilki alastomana lieden tuhkassa. Hän kömpi sieltä minua
-iähemmin katsellakseen sellaisena kuin Jumala hänet oli luonut.
+lähemmin katsellakseen sellaisena kuin Jumala hänet oli luonut.
 
 Oli jo myöhäinen hetki, kun tulin _Tyyn_ kylään. Menin heti
 puhuttelemaan _Antti Matinpoika Siikaista_, jota nimitettiin
@@ -8787,7 +8787,7 @@ myöskin ruotsinkielisen laulun: »Vackra jungfru, lilla vensko». — —
 _Laala_ (Flaten) on saanut ruotsalaisen nimensä lähellä olevasta
 järvestä, suomalainen nimi on väännös ruotsalaisesta. Ensiksi asettui
 tänne n. 200 vuotta sitten _Eskil Manninen_ asuen pohjoisimmassa
-talossa. Kylä on saanut asukkaansa vähän möyhemmin kuin Ronkala.
+talossa. Kylä on saanut asukkaansa vähän myöhemmin kuin Ronkala.
 Eskilin poika _Matti_ jäi taloon, mutta hänen sisarensa _Margareta_
 joutui naimisiin Tyngsjöhön. Matilla oli kolme lasta, _Erkki_, _Matti_
 ja _Margareta_, joista Erkki tuli kuoliaaksi ammutuksi. Matilla taas
diff --git a/75424-h/75424-h.htm b/75424-h/75424-h.htm
index 0b1b019..ad87cec 100644
--- a/75424-h/75424-h.htm
+++ b/75424-h/75424-h.htm
@@ -588,7 +588,7 @@
           kun en nyt tiennyt, oliko se tapahtunut, ja olinhan jo liian kaukana
           taipaleella kääntyäkseni takaisin, en sen seikan antanut matkaani häiritä,
           semminkin kun oli suuresti epäiltävää, tapaisinko ollenkaan suomalaisia,
-          jotka pystvisivät lukemaan suomen kieltä.
+          jotka pystyisivät lukemaan suomen kieltä.
         </p>
       </div>
       <span class="page-number" id="p11">[s. 11]</span>
@@ -929,7 +929,7 @@
           seurakunnan hengellisen ravinnon ohella nauttivan myöskin maallista. Jos se
           olisi tapahtunut muualla, olisin luullut heidän syövän konvehteja. Mutta
           Taalaissa ei voinut kuvitella muuta, kuin että he mutustelivat juustoa ja
-          <span class="page-number" id="p20">[s. 20]</span>leipää, jola heillä ehkä
+          <span class="page-number" id="p20">[s. 20]</span>leipää, jota heillä ehkä
           oli hameentaskuissa. Uteliaana kysyin sen vuoksi unilukkarilla eli
           suntiolta, mitä tuo märehtiminen merkitsi. Hän vastasi jotakin, josta en
           mitään ymmärtänyt. Mutta kun kysyin uudelleen, mitä he söivät, sanoi hän
@@ -951,7 +951,7 @@
           Svärdsjöläisille oli vielä ominaista heidän ehtoollisella käyntinsä. En ole
           missään nähnyt Herran pyhällä ehtoollisella käytävän niin arvokkaasti kuin
           täällä. Ei mikään tungos, tyrkkiminen, hätiköinti ja hutiloiminen, paikkojen
-          valilseminen ja turhanpäiväinen ystävien ja omaisten odottelu häirinnyt
+          valitseminen ja turhanpäiväinen ystävien ja omaisten odottelu häirinnyt
           hiljaista hartautta. Ja kumminkin oli pöytään pyrkivien ja sieltä tulevien
           luku suuri.
         </p>
@@ -1108,7 +1108,7 @@
           käsillä kirjoituslevyni, mutta se oli kirstussani arkitakkini mukana. Minua
           painosti frakki, kaksi lieve<span class="page-number" id="p25">[s.
           25]</span>takkia (surtuuttia) ja levätti ja olin sekä lämpimissäni että
-          märkä, joten en ollut halukas mäkemään vaivaa, joka ei ollut sen arvoinen.
+          märkä, joten en ollut halukas näkemään vaivaa, joka ei ollut sen arvoinen.
           Hiljaisen totisena katselin siis huonetta ja poistuin siitä liikutuksen ja
           kunnioituksen tuntein.
         </p>
@@ -2390,7 +2390,7 @@
           ne herättivät suloisia kaihon tunteita. Niin vaikuttavat tottumus ja vanhat
           muistot ennakkoluulottomaankin ihmiseen. Niinkuin lappalainen ikävöi
           tuntureilleen, sveitsiläinen alppilaaksoihinsa, niin puhuu suomalaisen
-          tunteille sauna ja pirtti vieraassa maassa. Pyysin päästä lukiltuun
+          tunteille sauna ja pirtti vieraassa maassa. Pyysin päästä lukittuun
           pirttiin, joka ulkoapäin näytti meidän köyhältä mäkitupalaispirtiltämme.
           Minun oli kumarruttava mahtuakseni oviaukosta. Sisällä oli ajan hammas
           tehnyt nä<span class="page-number" id="p62">[s. 62]</span>kyvää jälkeä: uuni
@@ -2805,7 +2805,7 @@
           suomalaismetsillä sen olisinkin tahtonut omistaa, ei minulla olisi ollut
           sydäntä anastaa häneltä aarretta, uskonnollista nautintoa ja ainoata
           muistoa, mikä hänellä oli esi-isistänsä ja heidän paostaan Suomesta. Mutta
-          nyt en voinut muuta kain olla vihoissani siitä vähästä arvosta, mikä sillä
+          nyt en voinut muuta kuin olla vihoissani siitä vähästä arvosta, mikä sillä
           hänen silmissään oli. Mutta niinhän on ihmisen laita: mikä toiselle on
           arvokasta, sitä toinen halveksii — vain raha on väline, jota kaikki
           ymmärtävät ja joka puhuu heidän sydämillensä. Vaikka muuten olisin antanut
@@ -2866,7 +2866,7 @@
           paikkaan, missä heille tarjottiin kaikenkaltaisia juomia. Mutta hän epäili,
           että niihin oli sekoitettu unijuomaa tai horroksiin vievää ainetta, jonka
           vuoksi hän päinvastoin kuin toverit, oli sitä juovinaan, mutta vei vain
-          huulilleen pikaria siitä milään maistamatta. Heille osoitettiin yöksi
+          huulilleen pikaria siitä mitään maistamatta. Heille osoitettiin yöksi
           matala, pimeä huone. Toverit heti nukkuivat sikeään uneen. Mutta Pöntisen
           maatessa rauhattomana valveilla kuului yön hiljaisuudesta sellaista ääntä,
           kuin olisi katosta jotakin tipahdellut. Hän nousi ylös ja <span
@@ -2959,7 +2959,7 @@
           eväistämme, kuten hölmöläinen Smålen kievarissa. Hartzell oli ollut siksi
           varovainen, että oli varustanut eväspussin mukaansa. Täällä oli se
           tarpeetonta, sillä Bingsjön väki on yhtä vieraanvaraista kuin muutkin, ja,
-          jos siisteistä, hvvin rakennetuista taloista sekä vaateaitoista päättelisi,
+          jos siisteistä, hyvin rakennetuista taloista sekä vaateaitoista päättelisi,
           on osa muita näkemiäni metsäsuomalaisia varakkaampia. Vaateaitoissa näimme,
           paitsi kauniita seinämaalauksia, runsaasti puhtaita, useimmiten uusia
           naisten vaatteita, silkki- ja kambrikeliinoja, kamlottihameita, punaisia
@@ -2973,7 +2973,7 @@
           kansaa tyhjiin imemässä.
         </p>
         <p class="paragraph">
-          Dalstuga, joka nykvään on suuri ja väkirikas kylä, kuten Bingsjö ja
+          Dalstuga, joka nykyään on suuri ja väkirikas kylä, kuten Bingsjö ja
           Finbykin, on alkuaan suomalainen siirtola, mutta on nyt muuttunut niin
           ruotsalaiseksi taalalaisasutukseksi, ettei jälkeäkään ole alkuperästä
           jäljellä — tuskinpa muistoakaan. Täällä ei ollut yhtään ihmistä, joka olisi
@@ -3106,7 +3106,7 @@
           ja lapsineen siellä <span class="page-number" id="p83">[s. 83]</span>olisi
           pitänyt asuntoa, jää arvoitukseksi. Seinät olivat sileät kuin höylätyt ja
           aivan yhtä kaukana toisistaan eikä kuten tavallista, niin että aukko levenee
-          ylökäsin. Kattokin oli samasta kalliolohkareesta. Enkä ihmettele, että tämä
+          ylöskäsin. Kattokin oli samasta kalliolohkareesta. Enkä ihmettele, että tämä
           kammio oli antanut aihetta moniin tarinoihin siinä asuvista
           vuorenhaltioista.
         </p>
@@ -3211,9 +3211,9 @@
           siitä hyötyä ja sovin matkaseurasta Qvarnbergiin, missä toivoin tapaavani
           jumalanpalvelukseen tulleita läheisen Orsan suomalaisia. Ofvanåkerin papisto
           pitää suomalaisille <span class="page-number" id="p86">[s.
-          86]</span>tuollaisen saarnalilaisuuden kerran vuodessa, jolloin suomalaisten
+          86]</span>tuollaisen saarnatilaisuuden kerran vuodessa, jolloin suomalaisten
           on kyydittävä pappia tullen mennen. Lihava ja pyylevä pappi alkoi epäillä,
-          että minulla oli joku salainen tehtävä, hän ei voinut uskoa, että upsalainen
+          että minulla oli joku salainen tehtävä, hän ei voinut uskoa, että upsalalainen
           ylioppilas tiedonhalusta ja oppiakseen tuntemaan suomalaisia omin
           kustannuksin ja omasta aloitteestaan lähtisi kalliille ja rasittavalle
           matkalle. Hän vakuutti, että menettelisin viisaammin kääntyessäni takaisin,
@@ -3626,7 +3626,7 @@
           hetkisen kuluttua tuoden eteeni vadillisen verestä maitoa pyytäen, etten
           ylenkatsoisi tarjoja. Jokelleltuani <span class="page-number" id="p98">[s.
           98]</span>tyttöjen parissa kotvan aikaa menin muistuttamaan Kasakkaa matkan
-          jatkamisesta. Mutla ukko ei tahtonut erota iloisesta seurasta; hänen täytyi
+          jatkamisesta. Mutta ukko ei tahtonut erota iloisesta seurasta; hänen täytyi
           välttämättä saada nähdä, miten kauppa päättyi ja kehoitti minua Kustaan ja
           Maleenan seurassa menemään edellä ja Voxnan joella odottamaan häntä. Teimme
           niin, ja kun en uskaltanut erota kirstustani, otimme sen ja hevosen
@@ -3834,7 +3834,7 @@
           ilahduttaa suomalaisia. Kun aioin viipyä muutaman päivän, sulloin myttyyni
           housuparin ja vanhan frakin, sillä sunnuntaina tahdoin näyttäytyä hieman
           erikoisasussa. Paitsi povitaskussa olevia pistooleja ripustin sapelin
-          vyölleni, etenkin kun emäntäni kehoitti minna ottamaan mukaani tämän aseen,
+          vyölleni, etenkin kun emäntäni kehoitti minua ottamaan mukaani tämän aseen,
           ei suomalaisten, vaan monien pahantekijäin ja karkulaisten varalle, joita
           maleksi metsissä. Sitä paitsi otin mukaani Aatamin pyssyn siltä varalta,
           että tapaisin metsänriistaa, joten olin aseistettu kiireestä kantapäähän. En
@@ -4784,7 +4784,7 @@
           jättänyt, tapasi nukkua ja hän opasti meidät sinne. Täällä toimelias emäntä
           sytytti kunnon takkavalkean pesään ja se olikin totisesti tarpeen. Oli
           nautinto saada muuttaa kui<span class="page-number" id="p133">[s.
-          133]</span>via vaalteita. Tänne kokoontuivat harvat kotona olevat miehet,
+          133]</span>via vaatteita. Tänne kokoontuivat harvat kotona olevat miehet,
           joiden kanssa pakinoitsin sydänyöhön asti. He valittivat, että ihmiset,
           odotettuaan koko päivän ja lopulta luultuaan, etten enää tulisikaan, olivat
           suurimmaksi osaksi menneet niityilleen ja karjamajoilleen.
@@ -5783,7 +5783,7 @@
           Orsan murretta. Sitä puhuivat tuvassa eräs eukko ja taalalaistyttö. Hädin
           tuskin sain tilkkasen maitoa, joka tuotiin mustassa ja likaisessa astiassa.
           Huomasin kyllä, etten enää ollut suomalaisten parissa ja epäröin kauvan
-          lohtisinko nauttia sitä. Nälkä pakotti minua; hinta oli 3 killinkiä.
+          tohtisinko nauttia sitä. Nälkä pakotti minua; hinta oli 3 killinkiä.
         </p>
         <p class="paragraph">
           Täältä oli penikulma Fridshammariin. Tiekin tuli yhä paremmaksi, etenkin kun
@@ -6150,7 +6150,7 @@
           vaikutti, etten minäkään uskonut hänestä mitään hyvää. Kaikki minun
           vastasyyni hän kumosi käyden yhä kiihkeämmäksi. Lopulta sanoin tiukasti,
           että minun <span class="page-number" id="p172">[s. 172]</span>oli mahdotonta
-          jäädä, kun en uskallanut jättää tavaroitani omiin hoteisiinsa kestikievariin
+          jäädä, kun en uskaltanut jättää tavaroitani omiin hoteisiinsa kestikievariin
           lukitsemattomaan huoneeseen, jonne jokainen matkustaja saattoi päästä.
           Muistelen vieläkin niitä syviä huokauksia, jotka pääsivät ilmoille hänen
           rinnastaan sydämen kevennykseksi; ja oli oikein paha ollakseni, kun ne
@@ -6323,23 +6323,23 @@
         </p>
         <div class="table verse"><table><tbody>
         <tr><td>
-              
+
                 »Jen åle,<br>
                 Jen stråle,<br>
                 Jen långe —<br>
                 Piinali uppå,<br>
                 Piinalig uppå,<br>
                 Kalsesaali je qväll!»
-              
+
             </td><td>
-              
+
                 (Sa juovikka,<br>
                 Sa kirjava,<br>
                 Sa pitkä —<br>
                 Joudupa jo,<br>
                 joudupa jo,<br>
                 Kalsesaalihin<a href="#fn7" id="fnref7"><sup>[7]</sup></a> yöks!)
-              
+
             </td></tr>
         </tbody></table></div>
         <span class="page-number" id="p178">[s. 178]</span>
@@ -7413,7 +7413,7 @@
           savu laskettiin ulos, mutta joka sitten peitettiin kuusenkuorella. Vaikkei
           se ollut kuin 8 tai 9 syltä tieltä, ei siitä näkynyt juuri muuta kuin
           nouseva savu ja vähän kattoa. Kun ryömin sisälle, tapasin miehen ja kaksi
-          poikalasta kotona leikkimässä nurkassa, johon oli lehty haavanlehdistä
+          poikalasta kotona leikkimässä nurkassa, johon oli tehty haavanlehdistä
           vuode. Hökkeli oli 5 kyynärää pitkä, 4 ½ leveä ja seinät eivät edes olleet 3
           kyynärän korkuiset. Tuvan keskellä mahduin seisomaan, mutta en seinän
           vieressä. Huonekaluina oli pieni arkku, rahi, jota käytettiin pöytänäkin ja
@@ -8104,7 +8104,7 @@
           maksoi puolet hengen sakot.
         </p>
         <p class="paragraph">
-          <i>Rifalletin</i> kylä sijaitsee niin korkcalla vaaralla, että sieltä on
+          <i>Rifalletin</i> kylä sijaitsee niin korkealla vaaralla, että sieltä on
           näköala yli koko tämän tienoon suomalaismetsien. Tullessani taloon oli
           siellä neljä taalalaista Venjanista. Kolme heistä näytti minusta ilkeiltä.
           He olivat juuri syöneet päivällisen ja heittäneet reput selkäänsä ja
@@ -8307,7 +8307,7 @@
           kotona, mutta minua oikein puistatti heitä katsellessani. Suuremmatkin tytöt
           olivat rääsyissä ja rievuissa puolialastomina ja likaisina kuin torakat.
           8-vuotias poika makasi ilki alastomana lieden tuhkassa. Hän kömpi sieltä
-          minua iähemmin katsellakseen sellaisena kuin Jumala hänet oli luonut.
+          minua lähemmin katsellakseen sellaisena kuin Jumala hänet oli luonut.
         </p>
         <p class="paragraph">
           Oli jo myöhäinen hetki, kun tulin <i>Tyyn</i> kylään. Menin heti
@@ -9199,7 +9199,7 @@
           <i>Laala</i> (Flaten) on saanut ruotsalaisen nimensä lähellä olevasta
           järvestä, suomalainen nimi on väännös ruotsalaisesta. Ensiksi asettui tänne
           n. 200 vuotta sitten <i>Eskil Manninen</i> asuen pohjoisimmassa talossa.
-          Kylä on saanut asukkaansa vähän möyhemmin kuin Ronkala. Eskilin poika
+          Kylä on saanut asukkaansa vähän myöhemmin kuin Ronkala. Eskilin poika
           <i>Matti</i> jäi taloon, mutta hänen sisarensa <i>Margareta</i> joutui <span
           class="page-number" id="p257">[s. 257]</span>naimisiin Tyngsjöhön. Matilla
           oli kolme lasta, <i>Erkki</i>, <i>Matti</i> ja <i>Margareta</i>, joista
@@ -10738,19 +10738,19 @@
           majurin virkatalossa.  Tytär Christina Johanna, joka 1816 muutti isänsä kanssa
           Lindköpingiin.  Äiti muutti 1824 Leksandiin.  Kuoli siellä 3/12 1854.</div>
       <div class="footnote"><a href="#fnref7" id="fn7">[7]</a> Kalsesaali on vuoren nimi.</div>
-      <div class="footnote"><a href="#fnref8" id="fn8">[8]</a> Olof Gransell, synt.  Grangårdissä maalisk.  23 p. 
+      <div class="footnote"><a href="#fnref8" id="fn8">[8]</a> Olof Gransell, synt.  Grangårdissä maalisk.  23 p.
           1771, isä talonpoika.  Opiskeli Upsalassa 1796, vihitty papiksi 1799, apulaisena
-          Venjanissa, Grytnäsissä y.m.; vihdoin Hedemoran komministeri.  Kuoli helmik.  22 p 1817. 
+          Venjanissa, Grytnäsissä y.m.; vihdoin Hedemoran komministeri.  Kuoli helmik.  22 p 1817.
           (vrt.  Vesterås Stifts Herdaminne af J.  F.  Muncktell, III s.  28).</div>
-      <div class="footnote"><a href="#fnref9" id="fn9">[9]</a> Olof Grandell, synt.  Grangärdissä elok.  6 p. 
+      <div class="footnote"><a href="#fnref9" id="fn9">[9]</a> Olof Grandell, synt.  Grangärdissä elok.  6 p.
           1734, kuoll.  1783.  Isä vuorityömies Antti Ollinpoika, äiti Briita Ollintytär.  Opiskeli
           1758 Upsalassa, filos.  maist.  1761, teol.  kand.  1764, vihitty papiksi 1766,
           tuomiokirkon toimitsija Vesteråsissa 1767—81, v.t.  pastori 1771—2, supremus collega
           oppilaitoksessa 1777, konrektor 1779, rehtori 1781 (Muncktell, I s.  382).</div>
-      <div class="footnote"><a href="#fnref10" id="fn10">[10]</a>  Maisteri Johan Gerén, synt. 
-          Grangärdissä Rifalletissa varattomista vuorityöläisistä syysk.  9 p.  1753, kuoll. 
+      <div class="footnote"><a href="#fnref10" id="fn10">[10]</a>  Maisteri Johan Gerén, synt.
+          Grangärdissä Rifalletissa varattomista vuorityöläisistä syysk.  9 p.  1753, kuoll.
           kesäk.  30 p.  1817.  Kasvatettiin aluksi isän ammattiin ja alkoi aikuisena opiskella
-          mennen 24:n ikäisenä Upsalaan.  Fil.  kand.  1786, maist.  1788, vihitty samana v. 
+          mennen 24:n ikäisenä Upsalaan.  Fil.  kand.  1786, maist.  1788, vihitty samana v.
           papiksi, v.t.  kirkkoherra Ramsbergissä 1801, Grangärdissä 1802, Oressa 1803.</div>
       <div class="footnote"><a href="#fnref11" id="fn11">[11]</a> Minun ei tarvitse
           huomauttaa, että tämä tarina, kuten kansantarinat yleensä, ovat mielikuvituksen-omaisia,
@@ -10771,3 +10771,4 @@
   </body>
 </html>
 
+