diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 77079-0.txt | 4184 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 4200 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/77079-0.txt b/77079-0.txt new file mode 100644 index 0000000..89c2acc --- /dev/null +++ b/77079-0.txt @@ -0,0 +1,4184 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77079 *** + +language: Finnish + + + + +KANKURIT + +5-näytöksinen näytelmä 1840-luvulta + + +Kirj. + +GERHARD HAUPTMANN + + +Suomentanut + +Kaarle Halme + + + + + +Helsingissä, +Yrjö Weilin, +1906. + + + + +HENKILÖT: + +DREISZIGER, tehtailija. +NEUMANN, rahastonhoitaja. +PFEIFER, toimitsija. +KONTTOORIPOIKA. +BÄCKER | +BAUMERT | +REIMANN | Kankureita. +HEIBER | +VAIMO | +POIKA | +Mies- ja naiskankureita. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS + + +Avara, harmaa huone Dreiszigerin talossa Peterswaldaussa. Paikka, +jonne kankurit jättävät valmiita töitänsä. Vasemmalla verhoten +akkuna, perällä lasiovi, oikealla samallainen ovi, josta kankurit, +vaimot ja lapset taukoamatta tulevat ja menevät. Kaikilla seinillä +on kangashyllyjä. Oikealla seinustalla on penkki, jolle kankurit +ovat panneet töitänsä. Järjestyksessä astuvat he esiin töitänsä +tarkastuttamaan, jota työtä hoitaa toimitsija Pfeifer, seisten suuren +pöydän takana. Tarkastuksessa käyttää hän sirkkeliä ja suurennuslasia. +Tarkastuksen tapahduttua asettaa kankuri kankaansa vaa'alle, jolla +konttooripoika sen punnitsee, heittäen sitten kankaan hyllylle. Pfeifer +huutaa kuuluvasti joka kerta rahastonhoitaja Neumannille, joka istuu +pienen pöydän ääressä, miten iso työpalkka on maksettava. + +On kuuma päivä toukokuun lopulla. Kello osoittaa kahtatoista. Suurin +osa odottavista kankureista näyttää ihmisiltä, jotka ovat saapuneet +tuomioistuimen eteen, odottaen tuskallisessa tunnelmassa päätöstä +elämästä ja kuolemasta. Kaikilla on samallainen, kerjäläismäinen, +masennettu ja nöyrä käytös. He ovat, alituista nöyryytystä kärsien, +tulleet tietoisiksi siitä, että he korkeintaan voivat olla siedettäviä. +Sentähden tekeytyvät he niin pieniksi kuin suinkin. Tämän lisäksi +ilmenee heidän kasvoillaan toivottomuuden ja kalvavan mietiskelyn +leima. Miehillä on ylipäänsä kääpiömäinen vartalo ja sisäänpainunut +rinta. He ovat ryiskeleviä, kurjia rujoja. Väri heidän kasvoillaan +on likaisen harmaa ja heidän säärensä ovat koukistuneet alituisesta +kangastuolissa istumisesta. Vaimot ovat kuihtuneita, kuivettuneita +ja väsyneitä olioita, puettuina mitä kurjimpiin risoihin. Miehillä +on sentään edes paikattuja riekaleita, ja kurjuudestaan huolimatta +on heissä jonkun verran säälittävää arvokkuutta. Muutamat nuoret +tytöt ovat jonkun verran viehättäviäkin. Sen vaikuttaa heidän kaunis +kalpeutensa, vartalon sirot muodot ja suuret, avonaiset, kaihomieliset +silmät. + +NEUMANN (laskee rahoja). + +Siitä tulee kuusitoista hopeagrosseniä ja kaksi pfenningiä. + +VAIMO (30-vuotias ja kovin kuihtunut, ottaa rahat vapisevin käsin). + +Kiitoksia vaan! + +NEUMANN (huomaa, että nainen jää paikalleen). + +Noo? — Eikö ole oikein? + +VAIM0 (liikutuksella, rukoilevasti). + +Parisen pfenningin etumaksun minä niin haineesti tarttisin. + +NEUMANN + +Ja niinä tarvitsisin pari sataa taalerfa. Jos tarpeet saisivat määrätä, +niin — (maksaa jo eräälle toiselle kankurille. Lyhyesti). Etumaksuista +päättää herra Dreisziger itse. + +VAIMO + +Voisinko sitte saada puhutella herra Dreiszigeriä itteä? + +PFEIFER (Entisen kankurin tunnusmerkit ovat hänessä jäljellä, vaikka +hän nyt on hyvinvoipa ja huolella puettu. Nuuskaa paljon. Huutaa +ärtyisesti). + +Olispa, jukoliste, herra Deiszigerillä sitte paljo tekemista, jos hän +itte sekaantuisi kaikellaisiin jonnin joutaviin. Sitävartenhan me +olemme täällä. (Tarkastelee suurennuslasilla). Jukoliste! Täällä käy +viuka. (Kiertää paksun huivin kaulaansa). Sulkekaa ovi, kun tulette +sisään! + +KONTTOORIPOIKA (kuuluvasti Pfeiferille). + +Sama jos seinille puhuisi. + +PFEIFER + +Auttais yhtä hyvin. — (Muuan kankuri asettaa kudoksensa vaa'alle). Jos +te edes kelpaisitte johonki! Solmuja ihan täynnä! Minä en voi kattella +tommosta hutiloimista! + +BÄCKER (harvinaisen voimakasrakenteinen kankuri, jonka esiintyminen +on vapaata, melkein röyhkeäta, on tullut sisään. Hänet huomattuaan, +katsovat Pfeifer, Neumann ja konttooripoika merkitsevästi toisiinsa). + +Lempo soikoon! Tässä sitä taas saa hikoilla kuin paistinuunissa. + +REIMANN (puoliääneen). + +Niinpä niin! Sadetta kaipaisi tämä helle. + +BAUMERT (tunkeutuu tungoksessa sisään ja nilkuttaa penkin luo, jolle +asettaa kudoksensa, sekti istuu itse Bäckerin viereen, pyyhkii hikeä). + +Onpa tuota jo vähän levon tarpeessa. + +BÄCKER + +Lepo on totisesti parempi kuin lantit. + +BAUMERT + +Kyllähän se lanttikin tekee hyvää. Päivää muuten, Bäcker! + +BÄCKER + +Hyvää päivää, setä! Tässä sitä taas saa odotella noljailla +tavallisuuden mukaan. + +BAUMERT + +Siitä he viis veisaavat. Kankuri odottakoon vaikka koko päivän. Kuinka +vaan kulloinkin. + +PFEIFER + +Tukkikaa suunne siellä! Eihän täällä kuule edes omaa ääntään. (Reimann +jättää kangaspakkansa Pfeiferille). + +BÄCKER (hiljaa). + +Kylläpä hän tänään taas on hyvällä päällä. + +PFEIFER (Reimannille). + +Enkö minä ole sanonu, että kudos on paremmaksi harjattava! Tällaista +huolimattomuutta! Täällähän on langanpäitä, oljenkorsia ja vaikka +minkälaista rojua. + +REIMANN + +Minä tarttisin uudet atunat. + +KÖNTTOORIPÖIKA + +Se ei o' täyspainoinenkaan. + +PFEIFER + +Kauniita kankureita nykyään! Hukkaan menee kaikki loimet. Sus +siunatkoon! Toista oli mun aikanani. Tuollaisesta öisin saanu +mestariltani kelpo selkäsaunan. Silloin oli toisella tavalla +kutomateollisuuden laita. Silloin täytyi jokaisen taitaa tehtävänsä. +Ny' käy kaikki jalkojansa myöten. — Reimannille kymmenen hopeagrossenia. + +RElMANN + +Sitenhän vähennetään kokonainen naula. + +PFEIFER + +Ei o' aikaa! Selvitetty! — Paljoko siellä on? + +HEIBER (antaa kankaansa. Puoliääneen, kiihkeästi). + +Antakaa anteeksi, herra Pfeifer! Minä pyytäisin niin kovin nöyrästi, +että te olsitte niin hyväntahtonen, että vapauttasitte mun +suorittamasta entistä etusaantiani tällä kertaa. + +PFEIFER (mittaa ja tarkastelee, ivallisesti). + +Tietysti! Tämä näyttää kauniilta! Puolet kudoksesta näkyy jääneen +kangaspuihin. + +HEIBER (jatkaa). + +Minä niin mielelläni maksasin sen ensi viikolla. Tällä viikolla piti +mun olla kaksi kokonaista päivää päivätöitä tekemässä. Muija vielä +lisäksi makaa sairaana ja — + +PFEIFER (heittää kankaan vaa'alle). + +Taaskin vain paljasta hutiloimista! (tarkastelee uutta kangasta). +Senkin kopelokoura! Paikoin leveätä, paikoin kapeata, paikoin taas +on loimi ollu liian kireellä ja epätasaisesti kaiteeseen pantuna. Ei +tarpeeksi montaa lointa tuumalla. Mihin jäännökset o' joutuneet? Onko, +sanon minä. + +HEIBER (seisoo nöyränä ja avuttomana, sekä alkaa itkeä). + +VAIMÖ (on katsellut jäykillä silmillä ympärilleen, ikäänkuin apua +etsien, kääntyy rukoilevana rahastonhoitajaan). + +Kohta minä en saata enää — mulla ei o' enää mitään neuvoa, jollette +tahdo olla niin hyvä, että annatte mulle hiukan etumaksua. — Sus +siunatkoon, Sus siunatkoon! + +PFEIFER (kirkuu.). + +Hiiteen ulvomasta! Jätä sinä Jesus rauhaan! Tavallisesti ei ollenkaan +olla Jesuksen tarpeessa, Parempi jos hoitaisit miestäsi, ettei hän +alituiseen saisi kapakassa istuskella. — Me emme voi antaa mitään +etumaksua. Meidän täytyy tehdä tili rahoista. Ne eivät ole meidän +omiamme. — Ken vain ahkeroitsee ja osaa tehtävänsä, sekä tekee sen +Herran pelossa, hän ei, jukoliste, tartte mitään etumaksua. Sanottu ja +päätetty! + +NEUMÄNhi + +Vaikka Bielaun kankurit saisivat nelinkertaisen palkan, niin +tuhlaisivat he kuitenkin kaikki, ja sentään velkaantuisivat. + +VAIMO (lujaa ja ikäänkuin vedoten läsnäolevien oikeudentuntoon). + +Minä en o' laiska, mutta minä en tätä enää kestä; Jo kahdesti on mulla +ollu verensyöksy. Eikä miehenikään laita o' sen parempi. Myötäänsä +sekin sairastelee. Eikä sairaudestaan kukaan väkipakolla loppua saa... +mutta työtä sentään yritämme ihan hengen edestä. 'Minä en o' silmääni +uneen ummistanu useaan viikkoon — mutta tulishan tästä taas hyvä, jos +vain saisin heikkouden ruumiistani karkkoomaan. — Ajatelkaa edes vähä +meidän tilaamme! (pyytää itsepintaisesti, mielistelevästi). Olkaa ny' +kilttiä ja antakaa mulle pari grossenia tämä kerta! + +PFEIFER (häiriytymättä). + +Fiedlerille yksitoista hopeagrossenia. + +VAIMO + +Pari pahaista grossenia vain, että saisimme hiukan leipää. Me emme saa +enää velaksi — ja kun on sellainen iso iapsiliuta. + +REIMANN (ei ole koskenut rahoihin,'jotka rahastonhoitaja on hänelle +laskenut). + +Mutta me olemme aina saanu kakstoista: ja puoli grossenia kudoksesta. + +PFEIFER (huutaa hänelle). + +Ellei se sovi Reimannilie, niin sopii vain sanoa. Kankureita kyllä +löytyy — vieläpä parempiakin kuin Reimaan. Täydestä painosta maksetaan +myöskin täysi palkka. + +RElMANN + +Minunko kankaani ei olsi täyspainoinen —? + +PFEilFER + +Jös vain tuodaan virheetön kudos, niin'ei tilityskään o' virheellinen. + +REIMANN + +Minun kudoksessani ei voi olla moitteen sijaa — se on vallan mahdotonta. + +PFEIFER (tarkastaessaan uutta kahgasta). + + Aina puhtaan leivän syön, + Jos vain puhtaan, teen ma työn. + +HEIBER (on Pfeiferin läheisyydessä vaaninut sopivaa tilaisuutta. +On naureskellut Pfeiferin jutuille: Puhuttelee Pfeiffefiä entiseen +tapaansa). + +Minä pyytäisin kaikkein nöyrimmästi, eikö herra Pfeifer tahtoisi +olla niin hyvä ja armollinen, ettei tällä kertaa pidättäisi mun, +yhden grossenin etusaantiani. Meidän muija ei o' ollu jalkeilla sitte +pääsiäisen. Hän el voi minkään näköistä työtä tehdä — joten mun täytyy +erittäin palkata huittajatyttö; Sentähden minä — + +PFEIFER (nuuskaa). + +Heiber ei o' tässä yksin asioimassa. Toisetkin tahtovat tilinsä. + +REIMANN + +Semmosta oli loimi, kun sain sen. Semmosena myöskin tuoliin pantu ja +alasotettu. E' minä voi parempaa lankaa kuin mitä mulle annetaan, +takaisin tuoda. + +PFEIFER + +Ellei Reimannilie sovellu, niin sopii jättää loimen ottamatta. +Työnpyytäjiä juoksee meillä päivät päästään. + +NEUMANN (Reimannilie). + +Eikö raha kelpaa? + +RETMANN + +Minä en mitenkään voi tyytyä siihen. + +NEUMANN (välittämättä Reimannista). + +Heiberille kymmenen hopeagrossenia. Pidätetään viiden grossenin +etumaksu. Jäännös viisi grossenia. + +HEIBER (menee esille, katselee rahoja ja pudistelee päätänsä aivan +kuin ei ymmärtäisi miten menetellä. Noukkii sitten pitkäveteisesti ja +huolellisesti rahat kouraansa). + +Muija raukkaani. (Huokaa). Hoh, hoh, jaa! + +BAUMERT (Heiberille). + +Niinpä niin, Frans! Huokailla tässä saa kyllä tarpeekseen. + +HEIBÉR (puhuu vaikeudella). + +Sitte vielä tytärpoloinen makaa sairaana. — Mun piti viedä vähän +rohtoja sille. Kurjuuden kitumista lie, mitäs muuta. + +BAUMERT + +Jokaisella on kärsimyksensä. Kun kerran köyhyyteen on joutunu, niin +joutuu myös onnettomuudesta onnettomuuteen. Eikä siihen löydy apua, +eikä loppua. + +HEIBER + +Mitä sulla on tuossa käärössä? + +BÄUMERT + +Kun olimme aivan ilman ruokaa, niin täytyi antaa tappaa pieni koira +parkamme. Paljon siinäkään ei ole syötävää — olihan sekin raukka jo +melkein kuoliaaksi nälkiintyny. Se oli herttainen pikku koiru. Itte en +sitä voinu tappaa. Siihen mulla ei ollu sydäntä. + +PFEIFER (on tarkastanut Bäckerin kankaan, huutaa). + +Bäcker, kakstoista ja puoli grossenia. + +BÄCKER + +Se on kurja almu, vaan ei mikään palkka. + +PFEIFER + +Se kun on saanu asiansa toimitetuksi, voi lähteä. Täällä tuskin voi +liikkua. + +BÄCKER (toisille, hillitsemättä ääntään). + +Se on kurja juomaraha, eikä mitään muuta! Varhaisesta aamusta saa +tässä istua ja polkea myöhäiseen yöhön asti. Kun sitte tällä tavalla +on hikoillu ja pohtinu kangastuolissa kahdeksantoista päivää, jotta +iltasilla on ollu hiestä märkä, kuin uitettu koira, sekä tomusta ja +kuumuudesta tukehtumaisillaan, niin silloin on voinu kokoon ahertaa +kaksioista tuollaista lanttia. + +PFEIFER + +Pitäkää suu kiinni täällä! + +BÄCKER + +Kyllä kestää ennenkuin minä opin tukkimaan suuni sinun edessäs. + +PFEIFER (huudahtaa kiukustuneena). + +Senpä tahtoisi nähdä! (Menee peräovesta huutamaan konttooriin). + +Herra Dreisziger, herra Dreisziger, tahtoisitteko tehdä hyvin ja tulla +silmänräpäykseksi — + +DREISZIGER (tulee. Neljänkymmenen vuotias, lihavahko ja ahdashenkinen. +Ankaran näköinen). + +Mitä — mistä on kysymys, Pfeifer? + +PFEIFER (kantelevasti). + +Bäcker ei tahdo sulkea suutaan, kun käsketään. + +DREISZIGER (tarkastelee ylpeänä ja pidätetyllä kinkulla Bäckeriä). + +Vai niin — Bäcker! — (Pfeiferille) Onko se tuo tuossa? (Virkailijat +myöntävät). + +BÄCKER (julkeasti). + +Niinpä niin —, herra Dreisziger! (Osoittaa itseään). Tässä on tuo — +(osoittaa Dreiszigeriä) ja tuossa on tuo! + +DREISZIGER (raivossa). + +Kuinka uskallat, mies! + +PFEIFER + +Hän tanssii jäällä siksi kunnes putoo railoon. + +BÄCKER (karkeasti). + +Tuki paikalla roskainen suusi, verenimijä! Äitisi on mahtanu olla +luudalla ratsastava noita, koska on synnättäny sinunlaisesi perkeleen. + +DREISZIGER (silmittömässä raivossa. Karjuu). + +Suusi kiinni! Paikalla suusi kiinni, tai muuten... (astuu vavisten +lähemmäksi Bäckeriä). + +BÄCKER (päättäväisenä). + +Minä en o' kuuro. Kyllä kuulen vähemmänkin. + +DREISZIGER (pakoittaa itsensä näennäiseen levollisuuteen). + +Eikö tuo mies myöskin ollut mukana? + +PFEIFER + +Hän on bielaulainen. Ne ovat mukana kaikkialla, missä roistomaisuuksia +harjoitetaan. + +DREISZIGER (vapisevana). + +Niinpä sanon minä teille: jos vielä kerran sattuu, että tuollainen +puolijuopunut roistojoukkio kuljeksii minun taloni ohi — kirkuen tuota +hävytöntä viisua — + +BÄCKER + +Verituomiota, tarkotatte kai? + +DREISZIGER + +Niin — jos minä vielä kerran saan kuulla sen, niin, sieluni kautta, +otan minä yhden heistä kiinni ja jätän poliisimestarin haltuun. Ja jos +minä saan kiinni sen, joka on sepittänyt tuon kurjan remputuksen — + +BÄCKER + +Se on ihana laulu, se! + +DREISZIGER + +Vaikene! Tai lähetän silmänräpäyksessä hakemaan poliisia. Kyllä +teidän kaltaisistanne nulikoista pian selvitään. Olen selviytynyt +pahemmistakin. + +BÄCKER + +Minä uskon myöskin, että pari, — kolme sataa kankuria kyllä pian +"selviytyy" tuollaisesta tehtailijasta. Hänestä ei taida jäädä +luunnystyrääkään jälelle. + +DREISZIGER + +Tuo mies ei saa koskaan enään mitään työtä meiltä. + +BÄCKER + +Jos minä näännyn nälkään kangastuolissa tai kujalla, lienee saman +tekevä. + +DREISZIGER + +Ulos — paikalla ulos! + +BÄCKER (lujasti). + +Ensin tahdon minä palkkani. + +DREISZIGER + +Paljonko mies on saapa, Neumann? + +NEUMANN + +Kaksioista ja puoli grossenia. + +DREISZIGER (tempaa rahat Neumannilta ja heittää ne pöydälle, jolta +muutamia lantteja putoaa lattialle). + +Kas tuossa — saat! — Ja nyt tiehesi — mutta nopeasti! + +BÄCKER + +Ensin tahdon minä palkkani! + +DREISZIGER + +Siinä on palkkasi — ja ellet nyt poistu, niin — + +BÄCKER + +Palkkani tahdon käteeni! Tähän tahdon palkkani! (lyö kämmeneensä). + +DRÉIRZIGER (konttooripojalle). + +Nouki rahat! + +KONTTOORIPOIKA (noukkii rahat ja antaa ne Bäckerille). + +BÄCKER + +Kaikki pitää käydä hyvässä järjestyksessä! (Panee rahat kiirehtimättä +kukkaroonsa). + +DREISZIGER + +No? — Täytyykö minun auttaa sinua ulos? + +(Kankurien tiheässä ryhmässä tapahtuu hälinää. Kuuluu syvä huokaus, +joku vaipuu lattialle. Kaikkien huomio kääntyy tähän uuteen +tapahtumaan). + +DREISZIGER + +Miia se on? + +REIMANN + +Yksi kaatui — + +BAUMERT + +Pieni pojan pahainen — + +HEIBER + +Onko hän sairas, tai mikä häneen tuli? + +DREISZIGER + +Mitä tapahtui? Kaatuiko hän? (Lähenee). + +BAUMERT + +Kaatui kyllä. Tuossa! (Noin 8-vuotias poika makaa liikkumattomana +lattialla). + +DREISZIGER + +Tunteeko kukaan häntä? + +BAUMERT + +Näkyy olevan Heinrichin Gustaf. + +DREISZIGER + +Missä ne ihmiset asuvat? + +BAUMERT + +Lähellä meitä. Hän käy illoilla soittelemassa kylällä ja päivät istuu +hän kangastuolissa. Niitä on yhdeksän lasta. + +HEIBER + +Heillä on kauhea kurjuus. + +REIMANN + +Tupaan sataa ja tuulee. + +HEIBER + +Äidillä on tuskin kahden repaleet yhdeksälle lapselleen. + +BAUMERT + +No, poikaseni! Miten jaksat? Koetahan virkistyä! + +DREISZIGER + +Nostakaa hänet ylös. On anteeksi antamatonta huolimattomuutta päästää +tuollaista heikkoa poikaa näin pitkille matkoille. Hankkikaa vähän +vettä, Pfeifer! + +VAIMO (auttaessaan poikaa). + +Älä ny' huoli kuolla sentään! + +DREISZIGER. + +Tai konjakkia, Pfeifer, konjakki on parempaa! + +BÄCKER (ovessa, ilkkuen). + +Antakaa hänelle vähän leipää, niin kyllä hän paranee! (Menee). + +DREISZIGER + +Tuolle miehelle käy vielä huonosti — Auttakaa häntä, Neumann — hitaasti +— noin — viekää minun huoneeseeni! + +NEUMANN + +Hän sanoo jotakin. Hän liikuttaa huuliaan. + +DREISZIGER + +Mitä tahdot, poikaseni! + +POIKA (kuiskaa). + +Minulla on — nälkä. + +DREISZIGER (kalpeana). + +Ei voi ymmärtää hänen puhettaan. + +VAIMO + +Hän sanoi, että — + +DREISZIGER + +No, sitten nähdään! Kiireesti vain! Hän saa levätä minun sohvallani. +Saamme kuulla mitä lääkäri sanoo, (vie Neumannin ja vaimon kanssa +pojan konttooriinsa. Heidän mentyään alkaa vilkas liike, aivan kuin +koulupoikain kesken, opettajan poistuttua. Kaikki vapautuvat ja alkavat +puhella). + +BAUMERT + +Bäcker oli aivan oikeassa! + +HEIBER + +Niin olikin. — Ei o' meikäläisille outoa, että joku silloin tällöin +nääntyy nälkään — + +REIMANN + +Miten käyneekään taas talvella, kun palkat vieläkin pienentyvät. + +BAUMERT + +Ja perunasato on niin perin huono! + +HEIBER + +Ei tapahdu mitään muutosta. Kaikki me saamme kuolla nälkään. + +BAUMERT + +Parasta olis ripustaa ittensä kangastuoliin kuivamaan. (Reimaiinille). +Mitä sulla on nyytissäs? + +REIMANN + +Hyppysellinen ryynejä. Myllykuorma ajoi mun edelläni ja yhdestä säkistä +tippui tielle. Ajatteles sellaista onnea! + +BAUMERT + +Kakskolmattä myllyä käy Peterswaldaussa, mutta ei edes niiden tomut +tule meidän osaksemme. + +REIMANN + +Kun vain säilyis miehuus, niin ehkä jaksais odottaa. Ehkä joskus tulis +apukin jostain päin. + +HEIBER + +Nälästä ei miehuus pelasta. Vatta ei täyty, vaikka olis miehuutta kiveä +puremaan. Eikö niin, Baumert? + +DREISZIGER (y.m. tulevat takaisin). + +Se ei ollut vaarallista. Poika virkosi jo. (Puhkuu liikutuksesta). +Kauhean sydämetöntä tuollaista poikaa kohtaan, jonka tuulikin voi +kaataa. On käsittämätöntä, että ihmiset — että vanhemmat ovat niin +ajattelemattomia — että lähettävät tuollaisen pojan puolentoista +penikulman päähän kantamaan kahta kangaspakkaa. Se on melkein +uskomatonta! Täytyy määrätä sellainen sääntö, ettei koskaan oteta +kankaita vastaan lapsilta. Tällaista ei enään saa tapahtua! — Kenen +syyksi tämä lopulta jää? Tietysti meidän tehtailijoitten. Kaikkeenhan +me olemme syypäät. Jos tuollainen poika sattuisi talvella jäämään +lumikinokseen, niin kiertäisi parin päivän perästä hirmuinen historia +sanomalehdissä. Isä ja vanhemmat, jotka ovat lähettäneet lapsen matkaan +— ovat tietysti syyttömiä, jumala paratkoon. Mutta tehtailija — hän on +syntipukki. — Kankuria kyllä sanomalehdet säälivät, mutta tehtailijaa +on rökitettävä: hänellä ei ole sydäntä, ei lähimmäisen rakkautta. Hän +on vaarallinen mies, jota jokainen sanomalehden juoksukoira voi purra +sääreen. Hän elää komeasti ja antaa kankuri-raukoille nälkäpalkan. +— Kukaan ei ajattele miten paljon huolta ja surua, unettomia öitä +ja tuskaisia, toivottomia hetkiä hän saa viettää, voidakseen pitää +liikettään pystyssä ja hanMiakseen työmiehilleen keskeytymätöntä työtä. +Sitä ei kukaan ajattele. Miten käyttäytyi tuokin äskeinen lurjus, tuo +Bäcker! Nyt hän luonnollisesti toitottaa mailmalle minun pohjatonta +armottomuuttani. Vähimmästäkin syystä heitän minä kankurini ulos. — +Onko se totta? Olenko minä niin säälimätön? + +USEAT KANKURIT + +Ette, herra Dreisziger! + +DREISZIGER + +En minäkään sitä usko. Mutta kuitenkin kuljeskelevat nuo lurjukset +ympäri, lauleskellen ilkeitä loilujansa meistä tehtailijoista. +He kirkuvat nälkäänsä, vaikka heillä on rahoja alituiseen +ryypiskelemiseen. He voisivat käydä joskus katsomassa liinakankureita. +He voivat puhua puutteesta. Mutta teillä, parkkumikankureilla on siihen +määrään hyvät olot, että teillä on syytä kaikessa hiljaisuudessa +kiittää jumalaa. — Minä kysyn kaikilta ahkeroilta ja kunnollisilta +kankureilta, jotka ovat täällä: eikö kelvollinen työmies voi ansaita +toimeentuloaan minun luonani — vai kuinka? + +USEAT KANKURIT + +Kyllä voi, herra Dreisziger. + +DREISZIGER + +Siinä näette. Bäckerin kaltainen mies sitä tietysti ei voi. Nyt minä +neuvon teitä pitämään noita lurjuksia kurissa. — Jos minulle tulee +vastahakoisuuksia niin lopetan kaikki. Minä hajoitan osakeyhtiön ja +silloin saatte katsoa eteenne mistä työtä saatte. Tuo kunnon Räcker ei +sitä teille antane — se kai on varma. + +VAIMO (pyyhkii nöyrän matelevasti tomua Dreissigarin takista). + +DREISZIGER + +Liike käy aivan kurjasti, sen tiedätte itsekin. Minulla on vain +menoja, vaikka pitäisi ansaita. Mutta jos minä tästä huolimatta +pidän huolta siitä, että minun kankureillani on työtä, niin teen +sen sillä edellytyksellä, että minun hyväntahtoisuuteni myöskin +tunnustetaan. Tuhannet kangasröykkiöt täyttävät minun varastohuoneeni, +eikä voi tietää jos milloinkaan saan ne myydyiksi. — Olen vielä +kuullut, että suuri joukko kankureita näillä seuduilla kuljeskelee +työttöminä, jonkatähden minä — no niin, Pfeifer kyllä selittää +teille miten ajattelen tehdä. — Saatte kyllä tulla huomaamaan minun +hyvän tahtoni — almuja minä tietysti en voi ryhtyä jakamaan — siihen +minun varallisuuteni ei riitä, mutta minä voin jossain määrin noille +työttömille hankkia tilaisuutta edes jonkinlaiseen ansioon. Tällainen +toimenpide voi kyllä tuottaa minulle tavatonta vauriota, mutta sehän on +minun yksinomainen asiani. Minä ajattelen näin: jos joku ei voi ansaita +enempää, kuin juustopalasen leivälleen, niin on se joka tapauksessa +parempi, kuin nälän näkeminen. Enkö ole oikeassa? + +USEAT KANKURIT + +Kyllä, kyllä, herra Dreisziger! + +DREISZIGER + +Sentähden olen minä valmistanut työskentelytilaisuutta vielä kahdelle +sadalle kutojalle. Lähemmistä ehdoista tekee Pfeifer selkoa, (Aikoo +mennä). + +VAIMO (asettuu Dreissigerin tielle, puhuu hätäisesti, valittavasti ja +tiukkaavasti). + +Armollinen herra Dreisziger, minä mielisin pyytää suurimmalla +nöyryydellä — ettekö tekis niin hyvin — mulla on ollu veren syöksy jo +kaks kertaa. + +DREISZIGER (nopeasti). + +Puhutelkaa Pfeiferiä, muori kulta! Olen jo viipynyt täällä aivan liian +kauvan. + +REIMANN (astuu esiin. Loukkaantuneella ja syyttävällä äänellä). + +Herra Dreisziger! Minun täytyy tosiaankin valittaa. Herra Pfeifer on — +minä en o' koskaan saanu vähempää kuin kakstoista ja puoli grossenia +kankaastani! + +DREISZIGER (keskeyttää). + +Tuossa istuu toimitsija! Hänen puoleensa on teidän käännyttävä — +puhutelkaa häntä! + +HEIBER + +Armollinen herra Dreisziger! (Hämmentyy). Minä pyytäisin nöyrimmästi +rukoilla — enkö minä mahdollisesti vois — eikö Pfeifer vois — enkö +minä — + +DREISZIGER + +Mitä oikeastaan tahdotte? — + +HEIBER + +Tuo etumaksu, joka viime kerralla — minä tarkotan — kun minä — + +DREISZIGER + +En tosiaankaan ymmärrä teitä. + +HEIBER + +Minä olen totisesti niin kurjassa tilassa, että minä — + +DREISZIGER + +Se on Pfeiferin asia! Kääntykää häneen! Minä en voi — Tehkää selvä +Pfeiferin kanssa! (Menee konttooriinsa). + +KANKURIT (katselevat avuttomina toisiinsa ja peräytyvät huokaillen). + +PFEIFER (alkaa tarkastuksensa). + +No, paljoko sulla on? + +BAUMERT + +Paljoko sitte kudoksesta maksetaan täst'edes, herra Pfeifer? + +PFEIFER + +Täst'edes maksetaan vain kymmenen hopeagrossenia kudoksesta. + +BAUMERT + +No, sitä kelpaa kuulla! (Liikettä, kuiskauksia ja mutinaa kankurien +keskuudessa). + + Esirippu. + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + + BAUMERT. + MUORI BAUMERT, hänen vaimonsa. + AUGUST, heidän poikansa. + EMMA, | heidän tyttärensä. + BERTHA, | + FRITZ, Emman äpärä. + ANSORGE, mökkiläinen ja kankuri. + MUORI HEINRICH, kankuri-vaimo. + MORITZ JÄGER, palvellut sotilas, entinen kankuri-sälli. + +Wilhelm Ansorgen mökki Kaschbachissa, Eulengebirgessä. + +Pienessä, ahtaassa huoneessa, jonka korkeus likaisesta lattiasta +mustuneeseen kattoon on tuskin kuutta jalkaa, istuvat kangastuoleissaan +22-vuotias Emma ja 15-vuotias Bertha Baumert. — Muori Baumert, +köykistynyt akka istuu sängyn vieressä jakkaralla, puolarukki edessä. +August, 20-vuotias, tylsämielinen, kapearintainen, pienipäinen +ja hämähäkki-raajainen poika, istuu myös jakkaralla, puolaten. +Papereilla ja oljilla paikatusta akkunasta paistaa ilta-aurinko +tyttöjen vaaleille, hajanaisille hiuksille, paljaille, laihtuneille ja +vahankeltaisille kauloille. Heidän pukunaan on karkealiinainen paita +ja lyhyt, risainen hame. Muori Baumert on kuin luuranko. Kasvojen +veretön nahka on kurtistunut, silmät sisään painuneet ja vetiset. Rinta +litistynyt ja kaulajänteet näkyvissä. — + +Huoneessa on uuni, sänky, pankko uuninvieressä ja muutamia +pyhimyskuvia. Uunilla on lumppuja kuivamassa ja uunin nurkassa läjä +kaikenlaista roskaa. Uunin pankolla on savi- ja keittoastioita, sekä +perunan kuoria paperilla kuivamassa J.n.e. Kangastuolien vieressä +puolakoreja. Perällä matala ovi, ilman lukkoa. Ovipielessä kimppu +pajunoksia ja joukko rikkinäisiä koreja. Kangaspuitten tasaiset iskut +ja syöstäväin helskähdykset saattavat aikaan suuren melun. Tähän +sekaantuu vielä puolarukkien alituinen surina. + +MUORI BAUMERT (valittavalla, väsyneellä äänellä, kun tytöt lakkaavat +kutomasta ja kumartuvat kankaansa yli). + +Joko ny' taas lanka katkes? + +EMMA (solmitessaan). + +Sellaista lankaa tämä — + +BERTHA + +Tässä kuteessa on alituista solmiamista. + +EMMA + +Missä kummassa hän voi viipyä näin kauvan? On jo ollu poissa yhdeksästä +asti. + +MUORI BAUMERT + +Niin onkin. Missä kummassa viipyneekään? + +BERTHA + +Älä ny' äiti kulta noin kovin tuskaile! + +MUORI BAUMERT + +Eihän tässä o' muuta kuin tuskaa. (Emma alkaa kutoa). + +BERTHA + +Oles hiljaa, Emma! + +EMMA + +Mitä sitten? + +BERTHA + +Luulen jonkun tulevan. + +EMMA + +Ansorge kai tulee kotia. — + +FRITZ (4-vuotias, avojalkainen ja risainen poika, tulee sisään itkien). + +Äiti! Minulla on nälkä. + +EMMA + +Ekkös kuullu, mitä sanoin? Kohta hän tulee ja tuo leipää ja kahvia +sinulle. + +FRITZ + +Missä vaari sitte on? + +EMMA + +Hän on tehtailijalle kankaita viemässä, Fritz pikkuiseni. + +FRITZ + +Saako hän sieltä leipää? + +EMMA + +Hän saa rahaa, jolla ostaa leipää. + +FRITZ + +Saako vaari paljo rahaa? + +EMMA (äkäisesti). + +Älä ny' lorua, poika! (Alkaa kutoa). + +BERTHA + +Me' sinä, August, kysymään Ansorgelta, eikö hän jo sytyttäis tulta. +(August menee ja ottaa Fritzin mukaansa). + +MUORI BAUMERT (melkein valittavalta, lapsellisella tuskalla). + +Voi lapset, missä mahtanee hän viipyä? (Itkee). Kun vain ei olis +poikennu krouviin. + +EMMA + +Älä ny' itke, äiti! Eihän isä o' sellainen. + +MUORI BAUMERT (yhä enemmän peläten). + +Mutta sanokaas, kuinka — kuinka sitte kävis — jos hän ei tulis +kotia — jos ryyppäis kaikki rahat, eikä tois mitään kotia. Ei löydy +hyppysellistä suolaa, eikä leivän muruakaan kotona — ja vähän puitakin +pitäis saada. — + +BERTHA + +Rauhoitu ny' äiti, onhan ny' kuuvalo — otetaan August mukaan ja mennään +metsästä noukkimaan rikkoja ja varpuja. + +MUORI BAUMERT + +Mutta jos metsänvartija saa kiinni teidät niin pieksee hän teitä. + +ANSORGE (vanha kankuri, pitkä, koukkuinen luuranko. Hänen tukkansa ja +partansa ovat leikkaamattomat. Pistää päänsä ovesta). + +Mitä tahdotte? + +BERTHA + +Ettekö jo sytytä tulta? + +ANSORGE (puhuu kuiskaamalla). + +Onhan vielä hämyä. + +MUORI BAUMERT + +Pimeässäkö annat meidän istua? + +ANSORGE + +Täytyy tässä itteäänkin ajatella? (Menee). + +BERTHA + +Siitä näkee miten itara hän ori? + +EMMA + +Ei näe enää. Täytyy odottaa. + +MUORI HEINRICH (tulee. 30-vuotias. Hänellä on nälkiintynyt, kurjuuden +ja surun syömä ulkomuoto). + +Jumal' antakoon taloon! + +MUORI BAUMERT + +Mitäpä asioitset? + +MUORI HEINRICH (ontuu). + +Sain lasinsirun jalkaani. + +BERTHA + +Tulkaa istumaan tänne! Koetan vetää pois. (Muori Heinrich istuu, +Bertha asettuu polvilleen hänen viereensä ja alkaa tarkastella hänen +jalkaansa). + +MUORI BAUMERT + +Mitä teille kuuluu, muori Heinrich? + +MUORI HEINRICH (tyrskyy toivottomasti). + +Ny' on kohta meidän elämämme lopussa. (Taistelee turhaan kyyneliään +vastaan. Itkee hiljaa). + +MUORI BAUMERT + +Meille molemmille, muori Heinrich, olis parempi, jos hyvä jumala +kutsuis meidät pois tästä maailmasta. + +MUORI HEINRICH (ei voi enään hillitä itseään, vaan huutaa, hurjasti +itkien). + +Minun lapsiraukkani kuolevat kaikki nälkään! (nyyhkii ja valittaa). En +tiedä enään mitään neuvoa. Koettipa kuinka päin tahansa. Olen raatanu +itteni puolikuoliaaksi — mutta siitä ei o' mitään apua. Millä vois +täyttää yhdeksän nälkäistä suuta! Millä jo! Illalla oli mulla pieni +leivän syrjä, joka tuskin riitti kahdelle pienimmälle. En tienny kelle +sen oisin antanu. Kaikki kirkuivat ympärilläni: äiti, minä — minä — +minä — — — Tuskin ittekään pysyn enää jaloillani — kuinka käy sitte kun +en enään nouse — Perunatkin pilas sade. Ei o' yhtään murenaakaan suuhun +pantavaa. + +BERTHA (on saanut sirun pois ja pessyt jalan). + +Pannaan ny' riepu ympärille! (Emmalle). Etsipä jonkunlaista tilkkua! + +MUORI BAUMERT + +Ei o' meillä sen paremmin asiat, muori Heinrich! + +MUORI HEINRICH + +Sulla on kumminkin' tyttäresi, sulla on miehesi, joka voi tehdä työtä +— mutta mun mieheni sai taas kaatuma-kohtauksensa ja makaa vuoteessa +— makaa ja kärsii kauheita tuskia, joita ei voi kuvatakaan — ja aina +sellaisen kohtauksen jälkeen saa hän maata kuitenkin kokonaisen viikon. + +MUORI BAUMERT + +Minun mieheni alkaa jo loppua hänkin. Hän tuntee sen jo rinnassaan ja +selässään. Köyhtyneitä olemme myöskin ihan ihoon asti. Ellemme tänään +saa muutamia grossenia, niin en ymmärrä kuinka käy. + +EMMA + +Voitteko ajatella, muori Heinrich! Niin ilman me olemme, että isän +täytyi viedä pikku Ami-raukka tapettavaksi. Täytyi teurastaa koira, +saadaksemme jotakin nälänhätäämme. + +MUORI HEINRICH + +Eikö teillä o' ainuttakaan kourallista jauhoja enää? + +MUORI BAUMERT + +Ei tomuakaan enää, eikä myöskään ainuttakaan suolaraetta. + +MUORI HEINRICH + +Sitte en tiedä — (nousee ja seisoo hetkisen mietteissään) en +tosiaankaan tiedä, en tiedä mitään neuvoa. (Huutaa tuskassa ja +raivossa). Oisin tyytyväinen, jos edes saisin vähän sianruokaa! Tyhjin +käsin en voi palata kotia. Se ei käy. — Sitten armahtakoon minua +jumala! Mitään muuta pelastusta ei tästä ole! (menee ontuen, astuen +vasemmalla jalalla ainoastaan kantapäällä). + +MUORI BAUMERT (huutaa varoittaen hänen jälkeensä). + +Muori Heinrich, muori Heinrich! Älä ny' vain tee mitään tyhmyyksiä! + +BERTHA + +Ei hän ittellensä mitään pahaa tee. Ette kai sitä usko. + +EMMA + +Siten hän aina kåyttäytyy. (Istuu jälleen kangastuoliin. August tulee +palava talikynttilä kädessään, näyttäen tietä isälleen, vanhalle +Baumertille, joka laahaa lankapakkaa mukanaan). + +MUORI BAUMERT + +Sus siunatkoon sentään, isä! Missä olet ollu niin kauvan? + +BAUMERT + +Älä ny' heti purase! Anna mun ensin edes huoahtaa! Katteles tarkemmin, +kenen tuon tullessani! + +MORITZ JÄOER (on tullut sisåån. Hän on jäykkä, keskikokoinen, +punaposkinen reservisotilas, husaarilakki kallellaan, ehjissä +vaatteissa, kengissä ja paidassa, mutta ilman kaulusta. Tervehtii +sotilaallisesti ja voimakkaalla äänellä). + +Hyvää iltaa, täti! + +MUORI BAUMERT + +No, eipä ny' vielä! Joko sinä tulet takaisin? Etkä o' unohtanu meitä. +Istuhan ny' toki! Tule tänne istumaan! + +EMMA (puhdistaa hameellaan tuolin Jägerille). + +Hyvää iltaa Moritz! Vielä kerran tulit köyhiäkin ihmisiä kattomaan. + +JÄGER + +Sanos mulle, Emma, onko se totta, että sulla on kakara, josta pian +tulee sotilas! Mistä sellaisen olet ittellesi toimittanu? + +BERTHA (hommaa isältään saamien ruokien kanssh piisin edessä. August +tekee tulta). + +Muistat kai sen — sen fingeniläisen kankurin? + +MUORI BAUMERT + +Hänhän asui kanssamme täällä tuvassa. Oikein naimisiin hänen piti +mennä Emman kanssa, mutta hän oli niin kovin rintatautinen. Kyllähän +minä aina varoittelin tyttöä, mutta eipä hän tahtonu kuullakaan sillä +korvalla. Ny' on mies jo aikoja sitte ollu kuollu ja haudattu — ja Emma +saa parhaansa mukaan koettaa elättää poikasta. — Mutta kerrohan ny', +Moritz, mitä sulle kuuluu? + +BAUMERT + +Hänen suhteensa voit olla levollinen — hälle kyllä kasvaa leipää. Hän +voi totisesti naureskella meille — hällä on vaatteet kuin kreivillä, +komea hopeakello ja kaikki — ja vielä kymmenen taalaa rahaa taskussa. + +JÄGER (seisoo hajasaarin ja komeilevana, hymyillen kerskuvaa +naisihastelijahymyään). + +Ei ole syytä valittaa. Minulle ei o' käyny aivan hullumminkaan +sotapalveluksessa. + +BAUMERT + +Hän on ollu ratsumestarilla palvelijana. Ettekö hoksaa, että hän +puhuukin kuten hienot ihmiset. + +JÄGER + +Olen jo tottunu juttelemaan niin hienostuneesti, etten osaa siitä +päästäkään.. + +MUORI BAUMERT + +Niin kai, niin kai! — Semmonen poikanulikka ennen, ja ny' tulee takasin +taskut täynnä rahoja! Niin, niin! Niin tässä maailmassa voi käydä. + +JÄGER + +No, kuinka täti on jaksanu tämän ajan? + +MUORI BAUMERT + +Kurjasti — koko ajan. Kattos millainen leini mulla on. Kattos mun +sormiani! Minä olen kovin vaivainen. Tuskin voin jäsentäkään liikuttaa +— ja sellaiset uskomattomat tuskat vaivaavat minua.. + +BAUMERT + +Huono on muori — ei tuo enää kauvan kestäne. + +BERTHA + +Pukea ja riisua ja syöttää täytyy äitiä. + +MUORI BAUMERT (yhä kärsivällä, valittavalla äänellä). + +Sekä ylös että alas täytyy heidän autella minua. Minä olen ainoastaan +vaivaksi. Olen kyllä Herraa rukoillu, että hän kutsuisi minut pois +täältä. — Sus siunatkoon mun kurjuuttani. Ehkä sitä ei kaikki usko — +ennen kyllä olen osannu hoitaa kotini, mutta ny' se on loppu, (koettaa +turhaan nousta) turhaan yritän edes nousta. — Mulla on hyvä mies ja +kiltit lapset — mutta kun täytyy kattella heidän kurjuuttaan — miltä +tytötkin näyttävät — ei veren tippaa ole heissä enää jäljellä — niin +ovat kuin lakana kalpeat. Kangastuoli kyllä imee elämän istujastaan +— mutta eivät sen vertaa ole voineet ansaita, että olsivat saaneet +riepuja ylleen, voidakseen edes joskuskaan esiintyä ihmisten joukossa. +Eivät pääse raukat paremmin kirkkoon kuin huviinkaan — ja näyttävät +riepuihin puetuilta luurangoilta, vaikka ovat vasta 15 ja 20 ikäisiä. + +BERTHA + +Tääkin ajaa savunsa sisään taas. + +MUORI BAUMERT + +Kohta kai hajoaa päällemme koko uuni — kun on ensin täyttäny noella +sekä kurkkumme että silmämme — lopulta kai tänne tukehdumme ja +näännymme — eikä meitä kukaan kaipaa. + +JÄGER + +Mutta onhan Ansorgen asia parantaa asuntoa. + +BERTHA + +Siitäkö hän välittäisi. Hän tuskittelee kyllä ilmankin. + +MUORI BAUMERT + +Haitaksi me vain olemme hänelle. + +BAUMERT + +Ja jos parannuksia tahtoisimme, niin ajaisi hän meidät pellolle. Hän +ei o' saanu vuokraansa puoleen vuoteen — ja hällä on kyllä puutteensa, +vaikka ei hän niitä valittele. + +JÄGER (ottaa taskustaan, lyhyen piipun, varustettuna kauniilla +tupsuilla, ja toisesta taskusta viinapullon). + +Ei kai tämä tällainen voi käydä päinsä pitemmältä. Olen ihan kauhistunu +tämän paikkakunnan asujainten oloista. Kaupungeissa elävät koiratkin +paremmin kuin te täällä. + +BAUMERT (innokkaasti). + +Eikö totta? Niin se juuri on — ja jos siitä sanallakaan mainittee, niin +syytetään heti huonoja aikoja. + +ANSORGE (tulee, kantaen toisessa kädessään sopparuukkua, toisessa +puolivalmista juurikoria). + +Terve tultuas, Moritz! + +JÅGER + +Kiitoksia vain, setä Ansorge. + +ANSORGE (asettaa ruukkunsa uunille). + +No, eipä ny' vielä! Sinä olet ihan kreivin näköinen — niin hieno. + +BAUMERT + +Näytäpäs komeata kelloosi — Hällä on uudet vaatteet ja kymmenen taalaa +rahaa taskussa. + +ANSORGE (kieputtaa päätään). + +Niin, niin! — Niin kai! + +EMMA (panee perunankuoret paperipussiin). + +Minä vien nämä kuoret — ehkä saan niistä korttelin alusmaitoa (menee). + +ANSORGE + +Vallan ihmeellinen onni on sua seurannu. (Istuu lattialle rahnikoimaan +juurikoriansa). + +JÄGER + +Nöyrä ja vikkelä on täytyny olla. Toisille harjasin saappaita, toisen +hevosta hoitelin, toiselle hain olutta — aina koetin tehdä palvelusta +— aina olin saapuvilla — ensimmäinen tallissa — ensimmäinen rivissä +— ensimmäinen satulassa — ja rynnäkössä — herra armahda sentään — +niinkuin salama — ja tarkkaavainen olin niinkuin metsäkoira. Minä +ajattelin, ettei tässä auta, koettaa pitää. Mutta perästä päin tulikin +sitte kerran ratsumestari ja sanoi koko joukon edessä, että tuo husaari +on sellainen kuin husaarin tulee olla. (Sytyttää piippunsa). + +BAUMERT + +Toivotaan ny' siite, että tuot tännekin onnen tullessas. — Mutta emmekö +antais taskumattis tehdä yhtä kierrosta? + +JÄGER + +Se oli sana paikalleen, setäseni — ja kun tämä loppuu, niin toista +noppuu. (Heittää lantin pöydälle). + +ANSORGE (hölmönä hämmästyksestä). + +Herra jemmeri tätä elämää — paistit padoissa ja pullot pöydillä. +(Ryyppää pullosta). Maljasi Moritz! — Kyllä, kyllä. (Pullo kiertää +toiselta toiselle). + +BAUMERT + +Jospa edes joskus, juhliksi sais paistia — mutta kun ei saa lihaa +nähdäkään vuoskausiin. Kyllä kai saadaan odottaa, ennenkuin samanlainen +juoksulaiskoira asettuu meille olijaksi, kuin sattui kuukausi sitte — +sellaista ei tapahdu usein ihmiselämässä. + +ANSORGE + +Oletko teurastuttanu Amin? + +BAUMERT + +Se olls kumminkin kuolin nälkään. + +ANSORGE + +Niin — niin kai! + +MUORI BAUMERT + +Sellainen sievä, pieni ressu! + +ANSORGE + +Kerro ny', Moritz, maailmalta uutisia! Mahtaakohan kankurien elämä +tästä miksikään muuttua? + +JÄGER + +Täytyy kai toivoa parasta. + +ANSORGE. + +Meidän ei enää kannata elää, mutta vielä vähemmän kannattaa kuolla. +Se vasta on kurjuutta se. Vaikka yritetään viimeiseen veripisaraan, +niin puute sentään yhä syöpyy — se kalvaa katon yltä ja permannon +alta. — Minäkin rahnikoitten koreja kukon laulusta alkaen yösydämeen +asti — siksi kunnes väsymyksestä nujerrun ja nukun muutamaksi harvaksi +tiimaksi — alkaakseni taas alusta. — Sitte on vielä maksettava kallis +maavuokra tästä mökistä — kämmenen ala kuollutta soramäkeä. . + +BAUMERT + +Jonkun pitäis mennä Berliiniin esittämään kuninkaalle meidän asiamme. + +JÄGER + +Tuskimpa se auttais. Siitä on kyllä pidetty puhetta sanomalehdissä sekä +sinne että tänne, — mutta ne rikkaat kiertelevät ja kaartelevat niin, +että saavat kaikki ihmiset puolellensa. + +BAUMERT (pudistaa päätään). + +Kun ei Berliinissäkään o' sen vertaa oikeuden tuntoa! + +ANSORGE + +Sanopas, Moritz, onko se mahdollista, ettei ole lakia tällaista +vastaan. Vaikka ahertais niin että nahka käsistä liukee, saamatta +sentään vuokraa kokoon, niin maanomistaja hajoittaa mökkini — +saadakseen haltuunsa kämmenen leveydeltä kuollutta soraa. — Ny' juuri +pitäis mun maksaa — eikä rahoista mitään tietoa — mutta jos minut +häädetään pirtistäni — (niellen kyyneltään) tässä olen minä syntyny +ja tässä istui isäni kangastuolissaan yli neljäkymmentä vuotta. Usein +sanoi hän äitivainajalle: kuolemani jälkeen jää kuitenkin mökki +jälelle. Se on sentään säilyny puutteen hampailta. Jokainen naula siinä +on yön valvonta, jokainen hirsi vuoden pitkä puute. Sen kyllä tästä +ymmärtää, että — + +JÄGER + +He ovat'kyllä miehiä nylkemään ihoon asti. + +ANSORGE + +Sen uskon. Mutta kantaa saavat minut pirtistäni. En pelkää kuolemaa +— kuolihan isänikin — kun hän makasi tuskissaan kuolinvuoteellaan, +rauhoittui hän, kun minä, pahainen paitaressu kiipesin hänen viereensä +— sinne minä nukuin — ja kun heräsin, oii hän jo kylmä. + +MUORI BAUMERT (vaitiolon jälkeen). + +Kurkista pataa, Bertha, ja anna Ansorgelle keittonsa. + +BERTHA + +Kas tässä, Ansorge setä! + +ANSORGE + +Niin, niin — kyllä, kyllä! + +BAUMERT (on mennyt syömään lihaa padasta). + +MUORI BAUMERT + +No, mutta isä! Etkö ny' voi odottaa? Anna Berthan asettaa pöydälle! + +BAUMERT (pureskellen). + +Kaksi vuotta takaperin kävin viimeksi ripillä! Heti sen jälkeen myin +kirkkotakkini ja ostimme sillä kipinän läskiä. Sen jälkeen en o' lihaa +maistanu, ennenkuin ny' vasta. + +JÄGER + +Mitäpä meikäläiset lihalla, kunhan sitä vain on on tehtailijoilla. +Ja heillä on sekä lihaa että muuta lihavuutta ihan upoksiin asti. Se +kyllä on nähty Peterswaldaussa. Ruhtinaallisia asuntoja toinen toisensa +vieressä — rauta-aitoja — peiiilaseja ja mattoja — vaunuja, kuskeja ja +kuvernantteja — hedelmiä, paisteja, piirakoita ja — jumala ties mitä. +He ihan piehtaroivat ylellisyydessä, eivätkä tiedä miten parhaiten +näyttäisivät rikkauksiaan ja ylimielisyyttään. + +ANSORGE + +Toista oli ennen maailmassa. Silloin antoi tehetilija kankurinkin elää. +Mutta ny' ei herrasväki usko anää jumalaa eikä perkelettä, eikä muista +kymmeniä käskyjä eikä kadotuksen uhkaa. Sentähden nylkevät he meiltä +viimeisenkin leipämurenan. He ovat syypäät meidän onnettomuuksiimme. +Jos tehtailijat olsivat kunnollista väkeä, niin ei meilläkään oisi +huonoja aikoja. + +JÄGER + +Jos tahdotte kuulla, niin luen teille jotain kaunista. (Ottaa muutamia +paperiliuskoja taskustaan). Kuules, August! Juokse hakemaan polttimolta +kortteli lisää! — Sinähän myötäänsä vain hymyilet, August! + +MUORI BAUMERT + +En tiedä mikä poikaa riivaa. Hänen mielestään on kaikki hyvin päin. +Aina hän vain naureskelee. No menehän jo, August! (August menee). Sinä +ukkoseni, tiedät mikä maistuu. + +BAUMERT (on välitin elpynyt pureskelemisestaan ja viinasta). + +Sinä Moritz, olet meidän miehiämme. Sinä osaat lukea ja kirjoittaa. +Sinä tunnet puutteemme ja sulla on sydäntä kurjuutta kohtaan. Sun pitää +ottaa haltuus meidän asiamme. + +JÄGER + +Jos ei muusta o' kysymys, niin mielelläni. Tahtoisinpa kernaästi +näyttää noille tehtailijalurjuksille. Minä olen kyllä rauhallinen mies, +mutta jos minut suututetaan, niin voisin ottaa Dreiszigerin toiseen +kouraani ja Dittrichin toiseen — ja näin kolkutella heidän kallojaan, +jotta kaikki taivaan tähdet heidän silmissään säteilisivät. — Jos vain +voisimme pitää yhtä, niin panisimme toimeen sellaisen rymyn, että — Me +emme tarttisi siihen enemmän kuningasta kuin hallitustakaan, sanoisimme +vain: tuota ja tuota me tahdomme, tuota ja tuota me emme tahdo — pian +kyllä päästäisivät silloin toisen äänen. Kun he vain huomaisivat, että +meissä on terästä, niin ottaisivat kyllä talttuakseen. Rukoiltu on jo +kyllä tarpeeksi ja kumarreltu — hyi — jotain parempaa pitää tehdä ny'! + +MUORI BAUMERT + +Se on aivan oikein. Siinä ei o' mitään pahaa. Olen aina sanonu, että +rikkaitakin täytyy löytyä — mutta kun se menee liian pitkälle. + +JÄGER + +Minun puolestani voi piru viedä koko koklamentin. + +BERTHA + +Mihin isä on menny? (Baumert on mitään sanomatta mennyt ulos). Hän oli +kai niin tottumaton lihaan, että rupesi voimaan pahoin. + +BAUMERT (tulee ja itkee kiukusta). + +Jos kerran maailmassa saa jotain kunnollista, niin ei sitä saa pitää +sisällään. (Istuu uunin viereen ja itkee). + +JÄGER (äkkinäiseltä kiihkolla, fanaattisesti). + +Ajatelkaa, että lähellä meitä asuu ihmisiä, jotka meidän työmme +ryöstämisellä elävät yltäkylläisyydessä ja kehtaavat sanoa, että +kankuri tulis hyvin toimeen, jos hän ei olsi niin laiska. + +ANSORGE + +Ne ei o' ihmisiä. Villipetoja ovat. + +JÄGER + +Mutta kylläpä saavatkin "Verituomiossa" kuulla ansionsa — ja ovat jo +saaneet. + +ANSORGE + +Niin — se viisu, niin! Dreisziger-viisu. + +JÄGER + +Niin — niin — tässä se on. + +MUORI BAUMERT + +Kuka on tehny sen? + +JÄGER + +Ei kukaan tiedä — Kuulkaas ny! (lukee huonosti, mutta kiihkoisilla +tunteilla. Soimaan jäävät epätoivo, tuska, viha, raivo, kostonhimo). + + "Kas meillä ilkeä istuin on, + ja sillä on sorron kalpa, + se vääryydessä on voittamaton, + sen uhri on kansa halpa. + + Ja henget valjuilta vangeiltaan + tuo kiskovi mahti musta! + Voi, muurit täällä ne kertovat vaan + kidutettujen kauhistusta." + +BAUMERT (Laulun sanat ovat tehneet hänet syvästi liikutetuksi. Voi. +tuskin olla keskeyttämättä Jägeriä. Nyt ei hän enään voi hillitä +itseään, vaan sanoo vaimolleen itkien ja nauraen). + +"Ja henget valjuilta vangeiltaan, tuo kiskovi mahti musta", — Tämän +kirjoittaja on sanonu puhtaan totuuden. — Eikö totta? Miten se oli +sitten? "Muurit täällä ne kertovat vaan" — miten se oli? + + "voi, muurit täällä ne kertovat vaan" — + +JÄGER + + — "kidutettujen kauhistusta." + +BAUMERT + +Niin, niin, sinä tiedät, kuinka me saamme kitua päivästä päivään sekä +maatessa että valveilla. + +JÄGER (Jatkaa lukemistaan. Ansorge istuu jännitettynä, työ polvellaan. +Muori Baumert ja Bertha pyyhkivät silmiään). + + "Suurpyövelimme on kurja tuo, + pirun Dreisziger palkattuineen, + ei meille ne rauhan rahtua suo, + veis perkele moiset luineen! + + Niin, verikoirat ja konnat, te —" + +BAUMERT (polkee lattiaa, vavisten raivosta). + +"Niin, verikoirat ja konnat, te!" + +JÄGER (lukee). + + "sen hulttiot helvetistä! + Haa, kaikki me teidät kiroomme, + me sairahat syvyyksistä!" + +ANSORGE + +Niin, niin, kirouksen juuri he ansaitsevat! + +BAUMERT (puristaa nyrkkiään uhkaavasti). + +"Te imette kurjan kodin ja lapset! + +JÄGER (lukee). + + "Ei auta rukous, kyynelkään, + Ei vaivoista meidän kuulla, + jos tyydy et sinä vähempään, + saat kuivalla kulkee suulla." + +BAUMERT + +Kuinka se oli? "Ei auta rukous, kyynelkään!" Jokainen sana on niin +totta kuin raamatussa. "Ei vaivoista meidän kuulla." + +ANSORGE + +Ei kuulla, ei! Se on kyllä nähty. + +JÄGER (lukee). + + "Sen osa kurjista kurjin on, + kell' ei ole leipää syödä, + on elo kulkurin kunnoton, + sen sielunsa täytyy myödä. + + Sysimustat saatanat, ette te + voi mitata mieron merta. + Me hyvin tahtonne tunnemme, + Se on: imeä köyhän verta!" + +BAUMERT (hyökkää ylös ihastuneena ja mielipuolena raivosta). + +"Se on: imeä köyhän verta —!" Niin se on! — Juuri niin sé on. — +Tässä seison minä Robert Baumert, kankurimestari Kaschbachissa. Kuka +uskaltaa astua esiin ja sanoa — Minä olen ollu kunniallinen mies koko +elinaikani. Mitä hyötyä on mulla siitä ollu? Miltä minä ny' näytän? +Mitä ovat he tehneet minusta? — "Ja henget valjuilta vangeiltaan, +tuo kiskovi mahti musta!" (Nostaa käsivartensa). Tunnustelkaa näitä! +Onko jälellä muuta kuiri luut ja nahka? — "verikoirat ja konnat te!" +(Lyyhistyy tuolilleen itkemään kiukusta ja epätoivosta). + +ANSORGE (heittää korin nurkkaan, nousee suoraksi vapisevana ja puhuu +raivostuneena). + +Mutta tästä pitää tulla toinen peli, heti paikalla. Me emme enempää +kärsi. — Me emme kärsi enempää — tulkoon sitte mitä tahansa! + + ESIRIPPU. + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + + BÄCKER. + MORITZ JÄGER. + BAUMERT. + ANSORGE. + ROUVA WELZEL, ravintoloitsija. + ANNA WELZEL, hänen tytärensä. + MATKUSTAVA. + WIEGAND, puuseppä. + HORNIG, lumppuri. + METSÄNVARTIJA. + WITTICH, seppä. + KUTSCHE, poliisi. + Vanhoja ja nuoria kankureita. + +Ravintola-huone Peterswaldaussa. Avara sali, jonka kattoparruja +kannattaa puupilari. Sen ympärille on pöytä laitettu. Perällä on ovi +varastohuoneeseen, jossa on tynnyreitä ja astioita. Vasemmalla tiski, +jonka takana hylly pulloja varten. Tiskin edessä pöytä, jolla on +kirjava pöytäliina. Kattolamppu. Pöytien ympärillä tuoleja. Oikealla +seinällä ovi, jolla on maalattuna "Viinitupa". Seinäkello. Vasemmalla +seinällä akkunat. Seinävierut pöytiä ja penkkejä täynnä. Huone on +siniseksi maalatta. Seinillä järjestyssääntöjä ja öljypainoksia. Niiden +joukossa Friedrich Wilhelm IV kuva. + +Rouva Welzel, siististi puettu, 35-vuotias nainen, täyttää seideleitä +tiskin takana. Anna Welzel, 17-vuotias, punertavatukkainen, kaunis +tyttö, istuu pöydän ääressä tiskin luona ja virkkaa. + +Wiegand istuu työpuvussa saman pöydän ääressä, olutseideli edessä. +Hän on sukkela puheissaan ja nopsa liikkeissään. Matkustava istuu +syöden pilari-pöydän ääressä. Hän on iloisen ja hyvänvoivan näköinen, +puettu viimeisen muodin mukaan. Hänen tavaransa, matkalaukkunsa, +sateenvarjonsa, päällystakkinsa ja matkavilttinsä ovat viereisellä +tuolilla. Esiripun noustessa kuuluu kaukainen hautausvirsi. + +ROUVA WELZEL (vie olutlasin matkustavalle ja sanoo, ohi mennen +Wiegandille). + +Tänään on piru, irti täällä Peterswaldaussa. + +WIEGAND + +Onhan tänään kankaitten vastaanotto Drelsztperillä. + +ROUVA WELZEL + +Tavallisesti ei kuitenkaan ole' kiihtymys ollut näin suun + +WIEGAND + +Siihen on syynä kai ne kaksi sataa kankuria, jotka tänään otetaan. + +ROUVA WELZEL (yhä selittäen). + +Kyllä kai. — Jos he tahtovat kaksisataa, niin tulee heitä kuusisataa. +Sitä väkeä ei puutu. + +WIEGAND + +Ei puutu, ei. Eikä heitä paljo kuolekaan, vaikka heillä on niin kurja +elämä. (Veisu kuuluu selvemmin). Parhaillaan sentään menee yksi — +nentwichiläinen. + +ROUVA WELZEL + +Hän olikin jo aivan kuoleman kuva viime aikoina. + +WIEGAND + +Ette usko miten pienen kirstun tein hänelle. Niin muodottoman pientä +laatikkoa en vielä eläissäni o' kokoon liimannu aikuiselle ihmiselle. + +MATKUSTAVA + +Sanomalehdet kertovat myötäänsä mitä hirvittävimpiä kertomuksia +kankurien puutteista. Luulisi todellakin, että kaikki täällä ovat +puolikuoliaina. Mutta siltä ei näyttänyt äskeinen hautaussaatto, jossa +kulki torvisoittokunta, koulunopettaja oppilaineen, pappi ja suuri +paljous muita ihmisiä. Olipa saatto kuin Kiinan keisarilla. Jos kerran +kansa voi kustantaa tuollaista, niin — (Juo. Kysyy äkkiä veikeästi +ja kevytmielisesti). Eikö totta, neiti? Enkö ole oikeassa? (Anna +hymyilee hämillään ja jatkaa virkkaustaan). Siitä tulee kai mammalle +aamutohvelit, luullakseni? + +ROUVA WELZEL + +Sellaisia joutavuuksia minä en panisi jalkaani. + +WIEGAND + +Herra ei näy tuntevan täkäläisiä hautajaisia. Rouva kyllä voi todistaa, +että nämä on tavallista pienemmät. + +MATKUSTAVA + +Sitä en voi ymmärtää. Maksavathan sellaiset tavattomia summia. Mistä +siis kansa saa rahoja? + +WIEGAND + +Sen minä voin sanoa herralle. Köyhälistö on tässä suhteessa kovin +pimittynyttä. Heillä on kovin liioiteltu käsitys velvollisuuksistaan +kuolleita omaisiaan kohtaan. Hautajaisia varten tyhjentävät perilliset +ja sukulaiset ittensä puti puhtaiksi ja lainailevat naapureiltaan mitä +suinkin irti saavat, hankkien ittelleen sellaisen velkataakan, etteivät +eläissään sen alta nouse. Kunnia sukulaisuudelle ja kuolemalle, +mutta kyllä on liikaa, jos se kunnioitus pitää maksaa elinikäisillä +puutteilla ja kärsimyksillä. + +'MATKUSTAVA + +Eikö sitten papit kehoita luopumaan sellaisista tavoista? + +WIEGAND + +Jota komeimmiksi hautajaiset muodostuvat, sitä enemmän papit ja +lukkarit ja kelluritkin ansaittevat. Vastahakoisesti ja ainoastaan +pakosta toimivat papit vähäpätöisissä hautajaisissa. Se on tultu täällä +huomaamaan. + +HORNIG (lumppujen kokooja, tulee. Pieni, vääräsäärinen äijä, vetohihnat +olkapäillä). + +Päivää taas! Saanko sen tavallisen? No, onko rouvalla lumppuja? — +Neiti Anna! Kauniita palmikkonauhoja, sukkanauhoja, neuloja, kampoja, +pitsejä y.m. Lumpuilla saa kaikenmoista kaunista. (Mielistelevästi). +Lumpuista tehdään sitte kaunista, valkoista paperia, jolle sulhasenne +voi kirjoitella kauniita kirjeitä. + +ANNA + +Kiitos vainl En tahdo mitään sulhasta! + +ROUVA WELZEL + +Semmoinen tyttö se on. Ei salli puhuttavankaan sulhasesta. + +MATKUSTAVA + +Sittenhän me kaksi sovimme hyvin yhteen. Minäkin olen päättänyt pysyä +nuorena miehenä. + +ROUVA WELZEL + +Kai Anna sentään joskus — kun tulee tarpeeksi arvokas kosija. + +MATKUSTAVA + +Sellaistakin voi sattua. Onhan miljonääri Dreiszigerkin nainut köyhän +järjestysmiehen tyttären. (Ansorge ja Baumert tulevat lankapakkoineen +sekä istuvat arkoina ja nöyrinä Hornigin pöytään vasemmalle). + +ROUVA WELZEL + +Tervetuloa! Eipä vanhaa Ansorgea o' näkyny pitkään aikaan. + +HORNIG + +Kerran sinäkin olet ryöminy esiin pesästäs. + +ANSORGE (hämillään). + +Olen taaS kerran tullut hakemaan lankoja, minäkin. + +BAUMERT + +Hän aikoo työskennellä, vaikka palkat on alennettu kymmeneen grosseniin. + +ANSORGE + +En olsi aikonu, mutta korin punomisella ei enää ansaitte mitään. + +WIEGAND + +Jotakin on sentään parempi kuin ei mitään. — Minä olen tuttava +Dreiszigerillä. Viikko takaperin olin siellä ottamassa pois +sisäikkunoita — ja juttelimme asiasta. Ainoastaan hyväntekeväisyydestä +hän antaa työtä. + +ANSORGE + +Niin kai — niin kai! — + +HORNIG + +Kyllä sinä osaat juoksut ja tuttavalliset hännänheilutukset — ja +kirstun sinä teet kankurille, vaikka hän vielä vaeltaiskin elävien +joukossa. + +WIEGAND + +Jos tahtoo pysyä pystyssä, niin täytyy tietää milloin jalkaansa +siirtelee. + +HORNIG + +Sinä kyllä sen tiedät — tiedätpä paremmin kuin lääkäri, milloin kankuri +parka on laatikon tarpeessa. + +WIEGAND (raivostuu). + +Ja sinä tiedät paremmin kuin mikään poliisi, kuka kankuri piilottelee +varastettua tavaraa ja lankoja puhaltelee. Sinä kyselet lumppuja — +mutta kelpaa sulle varastettu lankakin. + +HORNIG + +Sinun leipäsi kasvaa kirkkomaalla. Jota useamman kuolo korjaa, sitä +tyytyväisempi sinä olet. Kun sinä katselet hautaristien paljoutta, +taputtelet sinä vatsaasi ja huudahdat: hyvä vuosi — hyvä sato! + +WIEGAND + +En ainakaan o' silloin varastetun tavaran piilottaja. — Valehtelija +lumppuri! + +HORNIG + +Ruumlsnikkari! + +METSÄNVARTIJA (tulee). + +Hyvää päivää! (Menee tiskin luo). + +Saanko naukun! + +ROUVA WELZEL + +Terve tuloa! (Kaataa pikariin. Pari vanhaa kankuria tulee Hornigin +pOytaän). + +ROUVA WELZEL + +No, mitä metsänvartija kirveellä tekee? + +METSÄNVARTIJA + +Otin sen parilta metsänvarkaalta. + +BAUMERT + +Käpyjenkin kokoominen pidetään nykyään metsänvärkautena. Me emme saa +ottaa pienintäkään viitaa, vaikka itte olemme herrojen viitottavina +henkirahoilla, kirkonmaksuilla, kruununveroilla, maanvuokrilla, +päivätöillä ja jos millä. + +ANSORGE + +Veroa ja päivätöitä muutamasta tuumasta soramäkeä. + +METSÄNVARTIJA + +Kylläpä te osaatte valitella. Saamme olla tyytyväisiä siihen mitä +Herramme meille antaa. Jos teille käy huonosti, niin olette itte siihen +syypäät, kun juotte ja pelaatte ansionne. Jos hyvinä aikoina olsitte +säästäny, niin olis teillä ny' huonojen aikojen varalta. — + +HORNIG + +Talonpojat vetävät yhtä köyttä herrojen kanssa. + +BAUMERT (vihapäissä). + +Yltympäriinsä on meillä kalvajoita ja imijöitä. + +METSÄNVARTIJA (kiihkeästi). + +Kyllä kai! Mihin luulisitte pystyvänne, te nälkäiset retkaleet. +Osaisitteko tarttua auran kurkeen? Pystyisittekö kyntämään ainuttakaan +vakoa tai niittämään ainuttakaan lakohista? Mitä vielä! Te ette kelpaa +muuta kuin makaamaan ja haukotteiemaan, lurjukset! (On tällä ajalla +maksanut. Menee. Welzelit, Wiegand ja matkustava nauravat. Hetken +hiljaisuus). + +HORNIG + +Tuollainen talonpoika on aivan kuin herraskartanon härkä. . + +MATKUSTAVA (moittien). + +Ei kuitenkaan voi kieltää, että mielipiteet tämän seudun hädästä ovat +jotenkin erilaisia. Sen kyllä huomaisitte jos osaisitte lukea. — + +HORNIG + +Kyllä — minä luen sanomalehteni yhtähyvin kuin tekin. Minä kyllä +mahdan tuntea asian tilan, kun myötäänsä liikun kansan parissa. Olen +jo vetäny vankkureitani 40 vuotta. Kuinka kävi Fullerinkin perheen? +Nälkäisinä tappelivat lapset naapurin porsaitten kanssa sikoruuhen +ympärillä. Vanhemmat kuolivat alastomina maaten mökkinsä kivilattialla. +Mädäntynyttä liisteriä olivat syöneet kurjuudessaan. Samaten on käyny +sadoille muille. + +MATKUSTAVA + +Koska osaatte lukea, niin tiedätte kai, että hallituksen puolesta +tehdään tarkkoja tutkimisia ja — + +HORNIG + +Kyllä tunnetaan! Kylään tulee jöku hieno hallituksen herra, joka tietää +jo kaikki edeltäpäin ja muodon vuoksi kulkee kylän läpi tarkasti +varoen, ettei likaisi kiiltäviä kenkiään. Sitte matkustaa hän pois ja +antaa kertomuksensa hallitukselle, vakuuttaen, ettei o' mitään hätää. +Mutta jos hän olis käyny syvemmälle asiassaan ja pistäytyny noissa +vuorenkoloissa piileilevissä olkikatosrähjissä, niin olis hän voinu +saada kokoon toisenlaisen kertomuksen. Olsivatpa vain kysyneet minulta, +niin olsivat saaneet kuulla yhtä ja toista. — Minä kyllä oisin avannu +heidän silmänsä näkemään. + + (Kankurilaulu kuuluu ulkoa). + +ROUVA WELZEL + +Jo taas laulavat tuota kirottua laulua! + +WIEGAND + +Panevat vielä koko kylän nurinniskoin. + +ROUVA WELZEL + +Tuntuu kuin jotain olisi ilmassa. + + (Jäger ja Bäcker tulevat kasikoukkua ison joukon + seuraamana meluten ja laulaen). + +JÄGER + +Komppaniia seis! Hajaannus! (Hajaantuvat eri pöytiin). + +HORNIG (Bäckerille). + +Mitä on tapahtunu, koska noin joukoissa kuljette? + +BÄCKER (tarkoituksella). + +Voi olla jotain tekeillä. Eikö niin, Moritz? + +HORNIG + +Jospa oliskin! — Älkää vain tehkö mitään tyhmyyksiä? + +BÄCKER + +On jo vuotanu verta. Tahdotko nähdä? (Vetää ylös hihansa ja näyttää +veripilkkuja käsivarressaan. Muut sisääntulleet kankurit tekevät +samoin). Ei o' vallan tavallinen rokotusmerkki tää! + +HORNIG + +No, jo taisi tulla tupen rapinat, koska tuollaisia poikia on liikkeessä. + +JÄGER (korskeasti ja kuuluvasti). + +Kaksi pulloa heti paikalla, rouva Welzel. Minä maksan. Luuletteko +että rokunat puuttuu? Ei lopu vaikka vähenee, sanoi kauppamatkustaja. +(Naurua). + +MATKUSTAVA (naurettavalla hämmästyksellä). + +Minäkö sen sain? + +JÄGER + +Aina se, joka kysyy. + +MATKUSTAVA + +Anteeksi, nuori mies — asianne taitaa luistaa hyvin? + +JÄGER + +Ei voi moittia. Minä matkustan valmiilla tavaralla ja jaan voiton +tehtailijan kanssa. Jota enemmän kankuri näkee nälkää, sitä enemmän +minä lihon. Jota suurempi hänen kurjuutensa, sitä makeampi mun leipäni. + +BÄCKER + +Ny' sinä, kunnostit ittesi miehen tavalla! Maljasi Moritz. + +ROUVA WELZEL (on tuonut pullot. Kääntyy mahtavana ympäri). + +Jättäkää te herra rauhaan! Hän ei o' teille mitään tehuy! + +USEAT KANKURIT + +Emme mekään hänelle! + +ROUVA WELZEL (vie matkustajan toiseen huoneeseen). + +USEAT KANKURIT (nauravat ja alkavat laulaa "Verituomiota"). + +ROUVA WELZEL + +Hiljaa, hiljaa! Laulakaa tuota laulua missä muualla tahansa, mutta +minun talossani en sitä siedä. + +HORNIG + +Hän on oikeassa — älkää laulako! + +BÄCKER (kirkuen). + +Mutta Dreiszigerin ohi kuljemme vielä kerran — vielä kerran saa hän +kuulla tämän laulun. + +WIEGAND + +Älkää vain menetelkö liian tyhmästi, taikka hän nujertaa teidät. +(Naurua). + +WITTICH (harmaapäinen seppä on tullut sisään suoraan työstään, avopäin, +seisoo tiskin vieressä ja odottaa ryyppyä). + +Anna heidän vähän pelata teatteria. Haukkuva koira ei pure. + +BAUMERT, BÄCKER, JÄGER ja ANSORGE + +Wittich, Wittich! Wittich täällä! — Tule tänne Wittich, meidän +luoksemme! — Tule-tänne Wittich! + +WITTICH + +Minä kyllä kartan sellaisten junkkarien seuraa. + +JÄGER + +Tule juomaan lasi kanssamme! + +WITTICH + +Juo itte viinas! Jos juon, niin maksan itte! (Istuu Ansorgen pöytään +ja lyö häntä vatsalle). Mitä saa kankuri ruuaksi? Virran vaahtoa ja +sääsken sääriä. + +BAUMERT (innolla). + +Mutta jos ei enää tyydytä siihen ravintoon? + +WITTICH (tekeytyy hämmästyneeksi, tuijottaa tyhmänä Baumerttia). + +Sinäkö, pikku Heinrich? (purskahtaa nauramaan). Hyvät ihmiset, minä +kuolen naurusta. Vanha Baumert tekee kapinan. On tämä sitä siivoa, +ensin alkavat räätälit, sitten muuttuvat karitsat kapinallisiksi ja +lopuksi tulevat hiiret ja rotat. Herra varjelkoon sitä peliä kun siitä +syntyy. (Hyllyäa naurusta). + +BAUMERT + +Huomaapas, Wittich, että minä en o' enää sama kuin ennen. Sanon sentään +vieläkin, että parempi olis jos kaikki kävis hyvällä. + +WITTICH + +Loruja! — Kyllä se käy, mutta ei se hyvällä käy. Koska sellainen on +hyvällä käyny. Kävikö ehkä Ranskassa hyvällä? Ojensiko siellä Ropespir +ystävän käden rikkaille? Ei, vaan huuto kuului: "Kukistakaa heidät! +Ylös mestauslavalle!" Sillä tavalla käy "allong sangfang." Paistetut +varpuset eivät koskaan lennä suuhun. + +BAUMERT + +Olispa edes puoletkaan tarpeista. — + +ANSORGE + +Olemme jo ihan upoksissa, Wittich. + +BAUMERT + +Ei voi enää kotiakaan mennä. On sama jos ahertaa tai makaa — nälkää +näkee yhtä hyvin. Kotona aivan kadottaa järkensä. + +ANSORGE. + +Mulle samantekevä — käy min tai näin. + +HORNIG + +Monta järkensä kadottanutta juoksentelee jo ilkisten alastomana +kallioilla ja metsissä. + +ANSORGE (nousee, puhuu intoisesti ja nostaa uhaten kätensä). + +Tuomiopäivä on tuleva! Älkää luottako mailman mahtaviin! Tuomiopäivä on +tuleva! Herra Zebaot — (Painetaan istumaan, jotkut nauravat). + +ROUVA WELZEL + +Yhdestä lasista kadottaa hän järkensä! + +ANSORGE (nousee taas). + +He eivät usko mitään jumalaa — + +WIEGAND + +Olkaa vaiti! + +BÄCKER + +Antaa hänen puhua! Onpa yks ja toinen jolle se tekee sangen hyvää! + +USEAT KANKURIT + +Vapaus puhua! Puhevapaus! + +ANSORGE + +Helvetin portit ovat selkiseljälleen avattuina ottamaan vastaan kaikkia +niitä, jotka väärentävät puutteellisten asian ja väkivaltaa käyttävät +kurjain oikeutta kohtaan, sanoo herra. (Istuu). + + (Melua). + +BÄCKER + +Ja herrat sanovat, että syököön kankuri heiniä! (Melua). + +KAIKKI + +Kuka on niin sanonu? + +BÄCKER + +Dreisziger! + +USEAT KANKURIT + +Hirteen Dreisziger! Hänet pitäs hirttää! + +JÄGER + +Kuulehan Wittich! Sinä ölet puhunu niin leveästi Ranskan +vallankumouksesta. Kohta saat ehkä tilaisuuden näyttää oletko tyhjä +kerskailija tai seisotko sanojes takana? + +WITTICH (nousee suuttuneena). + +Vaikene sinä nulikka! Oletko sinä ollu kuulasateessa? Oletko kulkenu +etuvartiona vihollisessa maassa? + +JÄGER + +Älähän suutu! Tovereita ollaan. En tarkottanu pahaa. + +WITTICH + +Minä annan palttua sun toveruudellesi. + + (Poliisipalvelija Kutsche tulee). + +USEAT KANKURIT + +Hss! Hss! Poliisi! (Vähitellen tulee täydellinen hiljaisuus). + +KUTSCHE (asettuu keskipOydän ääreen). + +Pikku haarukka mulle! (Vielä äänettömyyttä). + +WITTICH + +Kutschen kai pitää valvoa meidän järjestystämme täällä? + +KUTSCHE (kuulematta Wittichiä). + +Hyvää päivää, Wiegand mestari! + +WIEGAND (istuu edelleen nurkassaan tiskin vieressä). + +Jumal' antakoon, Kutsche! + +KUTSCHE + +Kuinka kannattaa liikkeenne? + +WIEGAND + +Kiitos kysymästä! + +BÄCKER + +Poliisimestari pelkää meidän turmelevan vatsamme niillä liiallisilla +palkoilla, joita saamme. (Naurua). + +JÄGER + +Kuulkaapas, rouva Welzel! Ny' kun olemme täyttäneet vatsamme +kaikellaisilla lihavilla herkuilla, juomme kai slamppankaljaa +päälliseksi. (Naurua). + +ROUVA WELZEL + +Kyllä — ylihuomennä! + +KUTSCHE + +Vaikkapa te saisittekin sekä paistit että slampankaljat, niin ette +sentään olisi tyytyväisiä. Ei mullakaan o' mikään slampankaljaa ja +kuitenkin saa tämä elämä kelvata. + +BÄCKER (tarkottaa Kutschen nenM). + +Hän istuu täällä kastelemassa punaista nauristansa viinalla ja oluella. +Mutta kylläpä se näkyykin kypsyvän. + +WITTICH + +Tuollaisella poliisilla on raskas elämä: hänen täytyy kuritella +nälkäisiä kerjäläiskakaroita — sitte on hän pahoitettu viettelemään +jonkun kauniin kankuritytön — sitte täytyy hänen juoda ittensä +tukkihumalaan ja antaa akalleen selkäsaunan — sitte täytyy hänen +päättää päivänsä, nukkumalla höyhenilleen — siinä on sentään hyörimistä. + +KUTSCHE + +Velmua sinä vain! Vielä kerran velmuat pääsi paulaan, kyllä +sinut, tunnetaan. Maaneuvoskin jo tuntee paremmin kuin hyvin sun +vallankumouksellisen kieles. Tunnenpa minäkin erään henkilön, joka +ennen pitkää juopottelee vaimonsa ja lapsensa köyhäinhuoneelle ja +ittensä linnaan — ellei hänen alituinen kiihoittelemisensa jo sitä +ennen lopu johonkin vielä kauhistuttavampaan. + +WITTICH (katkeralla naurulla). + +Kuka tietää mitä tulee tapahtumaan. Tuossa viimeisessä voi olla hiukan +perää. (Puhkee raivoon). Mutta jos niin pitkälle jouduttaisiin, +niin tiedän kyllä ketä siitä saan kiittää ja kuka on mua panetellu +tehtailijoille ja talonpojille ja herrasväille, niin etten enää saa +minkäänlaista työtä, en hevosen kengitystä, enkä kärrynraudoitusta. +Minä tiedän kuka sen on tehny. Minä estin hänet kerran +pahoinpitelemästä erästä pientä poikaraukkaa, joka oli tehny jonkun +viattoman poikamaisuuden. Mutta minä sanon sulle — tiedät kyllä, että +minä pidän sanani — jos sinä toimitat mun linnaan, niin tee silloin +myös testamenttis. Jos kuulen vähintäkään vihjausta sinnepäinkään, +niin isken sua sillä, minkä ensiksi käteeni saan — vaikka rautaisella +sangolla minä muserran sun kallosi — vaikka naisesi vieressä sun +tapaisin lojumassa — niin totta kuin nimeni on Wittich! (Aikoo hyökätä +Kutschen kimppuun). + +KANKURIT (estävät häntä) + +Wittich, Wittich! Tule järkiisi! + +KUTSCHE (on pelästyneenä noussut. Pakenee vähitellen oveen päin. Huutaa +viimeiset sanat oven raosta). + +Mitä sinä minusta tahdot? Sun kanssas ei mulla o' mitään tekemistä. +Kankureille mulla on asiaa. Sinusta en välitä! Kankureita kieltää +poliisimestari laulamasta tuota loilotusta. — Ellette lopeta sitä +kaduilla laulamasta, niin pitää hän kyllä huolta siitä, että saatte +levon vankilassa. Siellä saatte veisata vedellä ja leivällä, niin +kauvan kuin teitä huvittaa, (Menee). + +WITTICH (huutaa hänen jälkeensä). + +Hän ei voi mitään meiltä kieltää, vaikka me huutaisimme niin, että +tehtailijalla asunnot kukistuisivat ja kaikkien poliisimestarien +korvakalvot halkeaisivat! + +BÄCKER (on noussut ja antanut merkin kankureille, jotka yhtyvät hanen +alkamaansa lauluun). + + "Kas meillä ilkeä istuin on, + ja sillä on sorron kalpa. + Se vääryydessä on voittamaton, + sen uhri on kansa halpa." + +(Emäntä koettaa hillitä, mutta ei kukaan kuule. Seuraavan värsyn aikana +nousevat kaikki ja seuraavat sitten Witlichiä ja Bäckeriä, jotka ovat +antaneet merkin yhtymiseen). + + "Ja henget valjuilta vangeiltaan + tuo kiskovi mahti musta. + Voi, muurit täällä ne kertovat vaan + kidutettujen kauhistusta." + +(Seuraavan varsyn aikana tyhjentyy huone, niin että vieraista jää +jälelle Hornig ja Baumert). + + "Niin, verikoirat ja konnat te + sen hulttiot helvetistä; + Haa, kaikki me teidät kiroomme, + me sairahat syvyyksistä!" + +ROUVA WELZEL (tyhjentää pöytiä). + +Tänään ovat he ihan hulluja. + +BAUMERT (tekee lähtöä). + +HORNIG + +Sanos Baumert, mitä on tekeillä? + +BAUMERT + +He aikovat Dreiszlgerille, vaatimaan häneltä vähän palkankorotusta. + +ROUVA WELZEL + +Otatko sinäkin osaa tuollaisiin hassutuksiin? + +BAUMERT + +Enhän minä tässä suuriakaan paina. Nuorten tehtävä on toimia ja vanhat +saavat vähän väin autella. (Menee hiukan hämillään). + +HORNIG (nousee). + +Ihmettelisinpä, ellei tää menisi päin mäntyä. + +ROUVA WELZÉL + +Aivan järkensä ovat kadottaneet! + +HORNIG + +Jokaisella ihmisellä on omat mielitekonsa. + + ESIRIPPU. + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + + BÄCKER. + MORITZ JÄGER. + BAUMERT. + ANSORGE. + DREISZIGER. + PFEIFER. + WITTICH. + KUTSCHE. + ROUVA DREISZIGER. + KITTELHAUS, pastori. + ROUVA KITTELHAUS. + WEINHOLD, jumaluusopin kandidaatti, kotiopettaja Dreiszigerillä. + HEIDE, poliisimestari. + JOHANN, kuski. + KANSAA, nuoria ja vanhoja. + +Peterawaldaussa. Tehtailija Dreiszigerin yksityisasunnossa. Loistavasti +kalustettu huone, kylmään ja kankeaan tyyliin, tämän vuosisadan +alkupuoliskolta. Katto, muuri ja ovet valkoiset; tapeetit ovat +raitaiset ja kukalliset, kylmällä lyijynharmaalla pohjavärillä. +Mahonkiset huonekalut, päällystetyt punaisella kankaalla ja koristetut +kauniilla veistoksilla, kaappi ja tuolit samoin. Kaikki järjestetty +seuraavasti: Oikealla, kahden akkunan välissä kirjoituspöytä, akkunat +ovat verhotut kirsimarjanpunaisilla verhoilla. Vastakkaisella seinällä +sohva, pöytineen ja nojatuolineen. Sohvan yläpuolella seinällä +kuvastin kullattuine rococo kehyksineen. Jokseenkin lähellä sohvaa +rautainen kassakaappi. Peräseinällä metsästys- ja ampuma-aseita. +Kaikki seinät ovat osaksi peitetyt arvottomilla tauluilla, kullattuine +kehyksineen. Vasemmalla yksipuolinen ovi etehiseen, perällä avonainen +kaksoisovi salonkiin, joka on kalustettu samalla, vastenmielisellä +ylenpalttisella loistolla. Rouvat Dreisziger ja Kittelhaus katselevat +tauluja salongissa. Pastori Kittelhaus on kandidaatti Weinholdin kanssa +innokkaassa keskustelussa. + +KITTELHAUS (pieni, ystävällinen, hyväntahtoinen herra, tulee salongista +etumaiseen huoneeseen poltellen ja jutellen kandidaatin kanssa, joka +myöskin tupakoi; katseltuaan ympärilleen ja huomattuaan ettei muita ole +huoneessa, ravistaa hän hämmästyneenä päätään). + +Ei ensinkään voi ihmetellä, herra kandidaatti, olettehan te nuori. +Teidän ijässänne on meillä vanhoillakin ollut — minä en juuri tahdo +sanoa — samat mielipiteet, mutta kuitenkin jotain sinnepäin, ja onhan. +nuoruus niin sanomattoman kaunis — kaikkine kauniine ihanteineen. Ikävä +vain, että ne ovat niin hetkellisiä — ja vaihtelevia, kuin huhtikuun +aurinko. Odottakaahan, kunnes tulette minun ikääni! Kun kokonaisen +kolmenkymmenen vuoden ajan — viisikymmentä kaksi kertaa vuodessa, +juhlapäiviä lukuunottamatta — on' saanut saarnatuolista julistaa +ajatuksensa kansalle, niin kyllä totisesti on ennättänyt rauhoittua. +Muistakaa minua, kun pääsette niin pitkälle, herra kandidaatti. + +WEINHOLD (yhdeksäntoistavuotias, kalpea, laiha, nopeasti kasvanut. +Hänellä on pitkä, sileä, vaalea tukka. Liikkeet levottomia ja +hermostuneita). + +Kaikessa nöyryydessä, herra pastori — mutta minä en tiedä — löytyyhän +kuitenkin niin monenlaisia eri luonteita. + +KITTELHAUS + +Rakas kandidaatti, te voitte olla miten levoton luonne tahansa — +(moittivalla äänellä) ja se te olette, — te voitte iskeä kuinka +tulisesti ja kuinka ajattelemattomasti tahansa vasten olevia olojamme, +niin taltutte te kuitenkin. Niin, niin, minä myönnän kyllä, että meillä +on virkaveljiä, jotka vielä hyvinkin ijäkkäinä miehinä antautuvat +kaikenlaisiin poikamaisuuksiin. Yksi saarnaa väkijuomia vastaan ja +perustaa raittiusyhdistyksiä, toinen kirjailee, kiihoituskirjasia, +jotka kieltämättä voivat olla sangen mieltä kiinnittäviä lukea. +Mutta mitä voittavat he sillä? Sillä ei lievitetä kankurien kesken +mahdollisesti vallitsevaa hätää. Mutta sitävastoin häiritään +koko yhteiskunnallinen rauha. — Ei, voitaisiin todellakin miltei +sanoa: suutari pysyköön lestissään! Sielunhoitaja älköön ruvetko +vatsanhoitajaksi. Saarnatkaamme jumalan puhdasta sanaa ja jättäkäämme +kaikki muu hänen huomaansa, joka pitää huolen taivaan linnuista +ja kedon kukkasista. Mutta minne on rakastettava isäntämme joutunut? + +ROUVÄ DREISZIGÉR (tulee sisään rouva Kittelhausin kanssa. Hän on +kaunis, voimakas ja roteva, noin kolmenkymmenen vuotias. Hänen +käytöksensä ja puhetapansa on silmiinpistävässä ristiriidassa hänen +hienon ja kallisarvoisen pukunsa kanssa). + +Olette aivan oikeassa, herra pastori. Wilhelm käyttäytyy aina tällä +tavalla. Jos hänen päähänsä pistää jotain, niin juoksee hän tiehensä ja +jättää minut istumaan yksin. Olen usein puhunut hänelle siitä, mutta ei +mikään pysty häneen. + +KlTTELHAUS + +Rakas, armollinen rouva, hän on liikemies. + +REINHOLD. + +Ellen minä erehdy, niin tuolla alhaalla on jotain hullusti. + +DREISZIGER (tulee tulisena ja kiihoittuneena). + +No, Rosa, saako pian kahvia? + +ROUVA DREISZIGER (happamasti). + +Aina sinä olet pakoitettu juoksemaan tiehesi. + +DREISZIGER (kevyesti). + +Sinä et ymmärrä sitä! + +KITTELHAUS + +Suokaa anteeksi, mutta teillä on varmaankin taas ollut jotain +ikävyyksiä, herra Dreisziger. + +DREISZIGER + +Ikävyyksiä minulla on joka jumalan päivä, hyvä herra pastori. Siihen +olen tottunut. No Rosa? Saammeko pian kahvia? + +ROUVA DREISZIGER (menee tyytymättömänä vetämään kellon nuorasta). + +DREISZIGER (käveltyään muutaman kierroksen). + +Juuri nyt, herra kandidaatti, olisi teidän pitänyt olla tuolla +alhaalla. (On mennyt akkunan luo, työntää akkunaverhon syrjään ja +katselee ulos. Huudahtaa tahtomattaan). Sellaisia lurjuksia!! — Tulehan +tänne Rosa! — Sanopas minulle — tuo pitkä, punatukkainen mies tuolia +alhaalla? + +KITTELHAUS. + +Eikö hän ole tuo, niinkutsuttu puna-Bäcker. + +DREISZIGER + +Sanopas minulle, onko se mahdollisesti hän, joka häpäsi sinua toissa +päivänä? Muistathan, mitä kerroit minulle, kun Johann auttoi sinua +vaunvihin. + +ROUVA DREISZJGER (pitkäveteisesti). + +En muista niin tarkkaan. + +DREISZIGER + +Älä nyt ole olevinasi. Minun täytyy saada se tietää. Olen jo saanut +tarpeekseni heidän hävyttömyyksistään. Jos se on tuo tuolla, niin panen +minä hänet syytteeseen. ("Verituomiota" lauletaan ulkona). Kuulkaahan! +Kuulkaahan vain! + +KITTELHÄUS (aivan harmistuneena). + +Eikö tästä rähinästä siis todellakaan tule loppua? Minä puolestani +luulen, että nyt vihdoinkin olisi aika poliisin sekaantua asiaan. +(Menee akkunan luo). Tulkaahan katsomaan, herra Weinhold! Nyt ei +ole ainoastaan nuoriso liikkeellä — siellä juoksee myöskin vanhoja +kankureita tuossa joukossa. Miehiä, joita minä monet vuodet olen +pitänyt erittäin, rehellisinä ja jumalaapelkääväisinä. He juoksevat' +mukana. — He ottavat osaa tähän ennenkuulumattomaan rähinään. He +polkevat jumalan lain jalkainsa alle. Puolustatteko nytkin noita +ihmisiä? + +WEINHOLD + +Niin, herra pastori — nuo ihmiset ovat nälkiintyneitä, ymmärtämättömiä, +kurjia raukkoja. He päästävät tyytymättömyytensä ilmoille ymmärryksensä +mukaan. Sellaisilta ihmisiltä ei: voi odottaa — + +ROUVA KITTELHAUS (pieni, lailta ja kuihtunut, on enemmän vanhan neidin +kuin rouvan ndkOinen). + +Herra Weinhold, minä pyydän teitä. + +DREISZIGER + +Herra kandidaatti, valitan suuresti — mutta minä en ottanut teitä +luokseni pitämään esitelmiä humaanisuudesta. Teidän ainoa tehtävänne on +kasvattaa minun lapsiani. Pyydän teitä jättämään minun asiani minulle +itselleni. Yksin ja ainoastaan minulle! Ymmärrättekö? + +WEINHOLD (seisoo hetkisen kankeana ja kuolonkalpeana, hymyilee sitten +pakoitetusti ja vieraasti. Hiljaa). + +Niin, niin! minä olen ymmärtänyt teidät. Minä olen aavistanut tämän; +tämä vastaa täysin minun toiveitani. (Menee). + +DREISZIGER (karkeasti). + +Laittautukaa siis matkoihinne, niin pian kuin suinkin, me tarvitsemme +huoneen. + +ROUVA DREISZIGER + +Mutta Wilhelm; Wilhelm! + +DREISZIGER + +Oletko järjiltäsi? Sinä tahdot suojella ihmistä, joka puolustaa +tuollaisia roistomaisuuksia kuin tuokin häväistyslaulu. + +ROUVA DREISZIGER + +Mutta rakas ystävä, eihän hän ollenkaan ole sitä— — + +DREISZIGER + +Herra pastori, onko hän puolustanut tai eikö hän ole puolustanut sitä? + +KITTELHAUS + +Herra Dreisziger, täytyy ottaa huomioon hänen nuoruutensa. + +ROUVA KITTELHAUS. + +Minä en ymmärrä — tuo nuorukainen on erittäin hyvästä ja +kunnioitettavasta perheestä. Hänen äitinsä oli niin onnellinen siitä, +että' hän sai niin hyvän paikan täällä, ja nyt — nyt hän ei ymmärrä +pitää sitä. + +PFEIFER (riuhtaisee etehiseen vievän oven auki ja huutaa). + +Herra Dreisziger, herra Dreisziger, he ottivat hänet kiinni. He ovat +ottaneet yhden heistä kiinni! + +DREISZIGER (äkkiä). + +Onko kukaan mennyt poliisia noutamaan? + +PFEIFER + +Täällä juuri tulee itse poliisimestari portaissa. + +DREISZIGER (ovella). + +Nöyrin palvelijanne, herra poliisimestari. Minua suuresti ilahuilaa +teidän tulonne. + +KITTELHAUS (koettaa merkeillä selittää naisille, että he tekevät +parhaiten, jos poistuvat. Molemmat rouvat ja hän poistuvat salonkiin). + +DREISZIGER (suurimmassa määrässä kiihtyneenä. Poliisimestarille, joka +on tullut sisään). + +Herra poliisimestari, olen vihdoinkin antanut värjärieni nipistää +yhden noista laululinnuista. En voinut enään istua kädet ristissä. +Heidän hävyttömyytensä on todellakin rajaton. Se on aivan sietämätön. +Minulla on vieraita kodissani ja nuo hävyttömät uskaltavat — he +häpäisevät minun vaimoani, kun hän näyttäytyy ulkona, minun poikani +eivät enään ole varmat hengestään. Minä en voi mennä takaamaan etteivät +he vielä tarjoa vierailleni selkäsaunaa. Minä vakuutan teille, että +jos järjestetyssä yhteiskunnassa on luvallista kerta toisensa jälkeen +julkisesti ja rankaisematta häväistä moitteettomia yhteiskunnan +jäseniä, niinkuin minua ja minun perhettäni, niin — niin silloin — +silloin täytyy minun valittaa, että minulla sattuu olemaan toiset +käsitteet oikeudesta ja hyvistä tavoista. + +POLIISIMESTARI (noin 40-vuotias, keskikokoinen, jykevä ja verevä. On +puettuna ratsuväen pukuun ja kannuksiin, sapeli vyöllä). + +Ei suinkaan — ei — ei suinkaan, herra Dreisziger — Minä olen teidän +palvelukseksenne. Rauhoittukaa vain, minä olen aivan kokonaan teidän +palvelukseksenne. Se on aivan luonnollista; — Minä olen sitäpaitsi +hyvin tyytyväinen, että olette antanut ottaa kiinni yhden niistä +pahimmista kirkujista. Olen oikeastaan enemmän kuin tyytyväinen, että +tästä vihdoinkin tulee loppu. Noitten rauhanhäiritsijäin joukossa on +muutamia, joita jo kauvan olen vaaninut. + +DREISZIGER + +Heissä on joitakuita sellaisia hulttioita ja renttuja, jotka eivät +halua tehdä työtä, laiskoja lurjuksia, jotka viettävät sikamaista +elämää, maleksien kaiket päivät kapakoissa, kunnes ovat saaneet +viimeisenkin roponsa alas kurkustaan. Mutta nyt olen minä lujasti +päättänyt tehdä lopun noiden renttujen alituisesta ulvomisesta — +ja tehdä sen perinpohjin! Ei ainoastaan minun itseni, vaan koko +yhteiskunnallisen rauhan vuoksi. + +POLIISIMESTARI + +Niinpä niih, niinpä tietenkin, herra Dreisziger! Se täytyy jokaisen +myöntää; Ja; niin paljon kuin' minun voimani riittävät — + + (Welua ulkoa). + +DREISZIGER + +Pamppua pitäisi antaa tuolle saatanan roistojoukolle. + +POLIISIMESTARI + +Aivan oikein, aivan oikein. Varoittavaksi esimerkiksi pitäisi muutamia +heistä ruoskia. + +KUTSCHE (tulee, tekee kunnian. Kun ovi etehiseen avataan, kuuluu +raskaita, meluavia askeleita rappusissa). + +Herra poliisimestari, saan nöyrimmästi ilmoltaa: olemme ottaneet kiinni +yhden heistä. + +DREISZIGER + +Tahdotteko nähdä miehen, herra poliisimestari? + +POLIISIMESTARI ‘ + +Tietysti, tietysti, Me tahdomme nähdä tuon miehen heti ja vieläpä hyvin +läheltä. Olkaa nyt hyvä ja luottakaa minuun, herra Dreisziger. Minä +hankin teille hyvitystä, niin totta kuin nimeni on Heide. + +'DREISZlOER + +Siihen minä en tyydy, mies on hetimiten asetettava yleisen +tuomioistuimen eteen. + +JÄGER (tulee sisään neljän värjärin raastamana. Värjärit ovat +nähtävästi tulleet suoraan työstään, sillä heidän kasvonsa, kätensä +ja pukunsa ovat väriin tahratut. Vangilla on lakki vinossa, esiintyy +julkealla iloisuudella ja hiukan päihtyneenä). + +Sellaisia alhaisia, viheliäisiä miehiä! ja te olette olevinanne +työmiehiä, ja tovereita? — Ennen minä antaisin käsieni mädäntyä, +ennenkuin hyökkäisin samanarvoisen toverini niskaan. + +KUTSCHE (saatuaan merkin poliisimestarilta). + +Päästäkää hänet! + +JÄGER (seisoo vapaana ja julkeana. Värjärit asettuvat ovelle vahtiin). + +POLIISIMESTARI (huutaa Jägerille). + +Lakki päästä, lurjus! + +JÄGER (ottaa hitaasti ja hätäilemättä lakin pois päästään, muuttamatta +ivallista, hymyhän). + +POLIISIMESTARI + +Mikä on sinun nimesi? + +JÄGER + +Milloin olen juonu veljenmaljan sinun kanssas? (Liikettä läsnäolevissa). + +DREISZIGER + +Sepä oli todellakin paksua! + +POLIISIMESTARI (kalpenee vihasta, on vähältä hyökätä ylös, mutta +pakoittaa itsensä näennäiseen tyyneyteen). + +No niin, siitä kyllä vielä selvitään. — Minä kysyn, mikä on sinun +nimesi? + +JÄGER (ei vastaa). + +POLIISIMESTARI + +Vastaa, mies, tai annan minä sinulle viisikolmatta lyöntiä — + +JÄGER (hauskalla tuulella ja välittämättä uhkauksista, rupeaa +puhuttelemaan kaunista palvelustyttöä, joka on ollut aikeessa +tarjota kahvia, mutta on hämmästyneenä seisahtunut katselemaan tätä +odottamatonta kohtausta). + +Vai niin, sinäkin kuulut siis tähän seurueeseen, kulkuri-Emilie. +Laita ittesi ajoissa pois täältä, sillä täällä voi tulla tänä yönä +sellainen rajuilma, että joka nurkka voi rysähtää alas. (Tyttö +tirkistelee punastuen Jägeriä, huomattuaan että Jäger puhutteli häntä, +peittää kasvonsa käsillään ja juoksee pois, jättäen kahvitarjottimen +paikoilleen. Taaskin liikettä läsnäolevissa). + +POLIISIMESTARI (melkein suunniltaan. Dreiszigerille). + +Tähän ikääni en ole koskaan vielä kuullut moista hävyttömyyttä. + +JÄGER (sylkäsee) + +DREISZIGER + +Mies, sinä et nyt ole missään karjapihassa — ymmärrätkö? + +POLIISIMESTARI + +Nyt on kärsivällisyyteni loppu. Viimeisen kerran, mikä on nimesi? + +KITTELHAUS (on avannut salongin oven, katsellut ja kuunnellut, tulee +esiin' Häneen on kovin koskenut näkemänsä ja kuulemansa, vapisee +mielenliikutuksesta). + +Hänen nimensä on Jäger, herra poliisimestari — Eikö totta — Moritz? — +Moritz Jäger. (Jägerille). Sanohan Jäger, tunnetko minut vielä? + +Kankuri! 5 + +JÄGER (vakavasti). + +Olette pastori Kittelhaus! + +KITTELHAUS + +Niin, sinun sielunpaimenesi, Jäger! Hän, joka on vastaanottanut sinut +kristillisen seurakunnan yhteyteen, kasteen kautta, — ja jonka kädestä +ensikerran vastaanotit Herran pyhän ehtoollisen. Minä, joka olen työllä +ja vaivalla koettanut sydämellesi painaa jumalan kalliita sanoja. Onko +tämä kiitollisuutta, mielestäsi? + +JÄGER (synkkänä kuin kuritettu koulupoika). + +Annoinhan minä siitä taalerih tietääkseni! + +KITTELHAUS + +Rahoja, rahoja! — Luuletko ehkä, että minä halpamaisesta +voitonpyynnistä — Pidä sinä rahasi! — Mitä hulluutta tämä on? Ole +nyt uljas ja esiinny kristillisen ihmisen tavoin! Muista mitä olet +luvannut. Pidä jumalan käskyt ja ole hyvä ja hurskas! Rahoja, rahoja — +— — + +JÄGER + +Minä olen kveekari, herra pastori, enkä usko mitään. + +KITTELHAUS + +Mitä, kveekari? Älä lörpöttele! Koeta tehdä parannus, äläkä jaarittele +ajattelemattomuuksia! Kveekarit — tiedätkö edes mitä he ovat? He ovat +hurskaita ihmisiä eivätkä pakanoita kuten sinä! — Vai kveekari! + +POLIISIMESTARI + +Teidän luvallanne, herra pastori. (Astuu pastorin ja Jägerirt välille). +Kutsche, sitokaa hänen kätensä. + +(Ulkoa kuuluu villi ulvonta). + +"Jäger, Jägerin täytyy tulla ulos!" + +DREISZIGER (astuu akkunan luo, säikähtyy vähäsen, kuten muutkin). + +Mitä nyt taas? + +POLIISIMESTARI + +Minä ymmärrän kyllä, että heillä on aikomus saada tämä rakkari ulos +jälleen. Mutta tällä kertaa emme teekään heille mieliksi. Oletko +ymmärtänyt, Kutsche? Hän on vietävä arestiin. + +KUTSCHE (nuora kädessä, viivytellen). + +Kaikella kunnioituksella, herra poliisimestari, siellä on vallan +pirullinen pyykki tuolla alhaalla. Siellä on oikea helvetin liemi, +herra poliisimestari. Siellä on Bäcker ja tuo seppä ja — sitten — + +KITTELHAUS + +Suokaahan anteeksi! Eikö olisi parempi, herra poliisimestari, jos +koettaisimme rauhallista tietä, ettemme herättäisi yhä enemmän pahaa +verta? Ehkä Jäger lupautuu vapaaehtoisesti seuraamaan, tahi — + +POLIISIMESTARI + +Mitä te ajattelette?! Entäs minun vastuunalaisuuteni! Sellaiseen minä +en voi suostua. Eteenpäin, Kutsche, äläkä laahustele siinä! + +JÄGER (ojentaa ivallisesti nauraen kätensä sidottaviksi). + +Sido lujasti ny'. Lujemmin, niin lujasti kuin voit. Se on kuitenkin +vain hetkellinen huvi. + +KUTSCHE (sitoo hänet värjärien avulla). + +POLIISIMESTARI + +Eteenpäin, mars! (Dreiszigerille). Jos olette levoton, voimme antaa +värjärien mennä mukana, he asettavat hänet keskeensä, minä ratsastan +edessä ja Kutsche kulkee takana. Joka uskaltaa vastustaa, hänet hakkaan +minä maahani. + +(Kirkunaa ulkona). + +Kukkokiekuu — u! Vou — vou — vou! + +POLIISIMESTARI (ravistaa uhkaavasti nyrkkiään akkunaa kohti). + +Senkin kanaljat, minä opetan kyllä teidät kiekumaan! Eteenpäin, mars! +(Menee edellä, paljastettu sapeli kädessä, toiset seuraavat häntä +Jägerin kanssa). + +JÄGER (huutaa mennessään). + +Komppaniia, eteenpäin mars;'ma—ars! (Nauraa hurjasti). + +DREISZIGER (äänettömyyden jälkeen, näennäisella tyyneydellä). + +No, nyt kai ei meitä enään häiritä? (Sytyttää sikaarin). Tuo mies! +(Naurahtaa hermostuneesti). Se oli sanomattoman hassua! + + (Ulkoa kuuluu huutoa). + +KITTELHAUS + +Kansahan pitää aivan hirveätä melua! + +DREISZIGER + +He tahtovat, että paistettujen varpusten pitäisi lentää heidän +avonaisiin suiliinsa. Saadaanpas nähdä! Vallanpitäjät ehkä tästä +huomaavat, että heidän on jotakin tehtävä. + +PFEIFER (horjuu sisään kalpeana ja hengästyneenä). + +Herra Dreisziger, herra Dreisziger! + +DREISZIGER (kiivaasti). + +No, Pfeifer, mitä nyt? Mitä on tekeillä? + +KITTELHAUS + +Tehän voitte peloittaa ihmisen ihan kuoliaaksi. Puhukaa toki! + +PFEIFER (änkäten). + +Sellainen tavaton — kauhea tapaus — järjestysmiehet — perii hukka! + +DREISZIGER + +Piruko teitä riivaa? Onko joku taittanut niskansa, vai —? + +PFEIFER (parkaisee tuskasta, melkein itkien). + +Ne vapauttivat Moritz Jägerin — antoivat selkään poliisimestaria, +rusikoittivat poliisia ja ajoivat heidät tiehensä. Sapeli poikki — +kypäri murskaksi — ai, ai, ai! + +DREISZIGER + +Oletteko kadottanut järkenne, Pfeifer? + +KITTELHAUS + +Sehän olisi suoranainen vallankumous! + +PFEIFER (istuu tuolille, vapisee, päivittää ja voivottaa). + +Herra Dreisziger, se alkaa tulla vakavaksi! Herra Dreisziger, se tulee +vakavaksi! + +DREISZIGER + +No, niin ollen voi koko pöliisivoima ryhtyä asiaan — + +PFEIFER + +Herra Dreisziger, siitä tulee tosi! + +DREISZIGER + +Äh, suu kiinni, Pfeifer! + +ROUVA DREISZIGER (tulee salongista pastorin rouvan kanssa). + +Oh, tämähän on ihan kauheata, rakas Wilhelm! Meidän hauska iltamme +on kokonaan pilattu. Nyt tahtoo pastorin rouva vihdoinkin vihdoinkin +päästä kotiin. + +KITTELHAUS + +Hyvä rouva Dreisziger, se lienee todellakin parasta tänään. + +ROUVA DREISZIGER + +Mutta Wilhelm, sinun pitäisi kerrankin oikein perinpohjin tehdä +ratkaisu heidän kanssaan. + +DREISZIGER + +Niin sinä sanot. Menepäs ja tee see, niin saat nähdä. — Olenko minä +tyranni? Olenko minä kansan nylkijä? + +JOHANN (tulee). + +Armollinen rouva! Minä olen varovaisuuden vuoksi valjastanut hevoset. +Pikku pojat istuvat jo vaunuissa. Jos hullusti käy, niin ajamme +tiehemme. + +ROUVA DREISZIGER + +Mikä kävisi hullusti? + +JOHANN + +Niin — en minä tiedä. Mutta tuonne alhaalle tulvaa väkeä myötäänsä. He +ovat jo ajaneet sekä poliisimestarin että Kutschen tiehensä. + +PFEIFER + +Siitä tulee tosi, herra Dreisziger! Siitä tulee tosi. + +ROUVA DREISZIGER (kasvavalla tuskalla). + +Mutta mitä he sitten oikeastaan aikovat? — Mitä he tahtovat? Eiväthän +he vaan aikone hyökätä tänne, Johann? + +JOHANN + +Armollinen rouva, he ovat vihaiset — kuin koirat. + +PFEIFER + +Siitä tulee tosi, täysi, katkera tosi! + +DREISZIOER + +Suu kiinni, aasi! + +KITTELHAUS + +Minä olen tehnyt päätökseni. — (Johannille). Mitä kansa vaatii? + +JOHANN + +Isompaa palkkaa tietysti tahtovat, nuo hulttiot! + +KITTELHAUS + +No niin, hyvä! — Minä menen tuonne alas ja täytän velvollisuuteni, Minä +menen ja puhun heille järkeä. + +JOHANN + +Herra pastori, siitä ei ole apua, he eivät tyydy sanoihin. + +KITTELHAUS + +Hyvä herra Dreiszigér, yksi ainoa sana vain. Saanko pyytää teitä +asettamaan portin sisäpuolelle pari miestä, jotka voivat sulkea portin +heti minun jälkeeni. + +ROUVA KITTELHAUS + +Aiotko todellakin mennä ulos heidän luokseen? + +KITTELHAUS + +Aion, aion! Minä tiedän mitä teen. Ole aivan huoletta. Herra on minun +turvani! + +ROUVA KITTELHAUS (pusertaa hänen kättään, väistyy poispäin ja pyyhkii +kyyneleitä silmistään. Melu ulkona yhä jatkuu). + +KITTELHAUS + +Minä olen menevinäni kaikessa rauhassa kotiin. Tahtoisinpa nähdä, eikö +minun hengellinen virkani — enkö minä vielä voi herättää respektiä +noissa ihmisissä. — Sitä juuri tahdon nähdä. — No, jumalan nimeen siis! +(Menee Dreiszigerin, Pfeiferin ja Johannin seuraamana). + +ROUVA KITTELHAUS + +Rakas rouva Dreisziger, (heittäytyy itkien hänen kaulaansa) ettei +hänelle vain tapahtuisi mitään onnettomuutta! + +ROUVA DREISZIGÉR (omissa mietteissään). + +Minä en ensinkään ymmärrä, hyvä rouva, minusta tuntuu niin kummalta — +en tiedä oikein — mutta minä melkein pelkään. — Mutta onhan sellainen +aivan mahdotonta — eihän sellaista voi — minusta tuntuu aivan kuin +rikkaus olisi rikos. — Tiedättekö, jos joku olisi sanonut sen minulle +ennemmin, niin minä varmaan mieluimmin olisin jäänyt entisiin +pikkuiloihini. + +ROUVA KITTELHAUS + +Rakas rouva Dreisziger, kaikellaisissa olosuhteissa voipi olla omat +ikävät puolensa. + +ROUVA DREISZIGER + +Niin, niin, niin minäkin arvelin. Jos meillä on jotain enemmän kuin +muilla ihmisillä, niin herrajumala, emmehän me ole sitä varastaneet. Se +on rehellisesti koottua, ropo rovolta. Eihän se voi olla mahdollista, +että he hyökkäävät päällemme.. Eihän mieheni voi mitään sille, että +liike käy huonosti. + + (Kuuluu aivan hirveä melu ja huutaminen. Molemmat naiset + kalpenevat ja katsovat kauhistuen toisiinsa). + +DREISZLGER (syöksyy sisään). + +Rosa, heitä jotain päällesi, ja hyppää vaunuun; minä tulen heti +perässä! (Kiiruhtaa kassakaapille, aväa sen ja panee taskuihinsa useita +arvoesineitä). + +JOHANN (tulee). + +Kaikki on valmista! Mutta nyt täytyy kiiruhtaa, ennenkuin he ennättävät +takaportille. + +ROUVA DREISZIGER (heittäytyy pelästyksissään kuskin kaulaan). + +Johann, hyvä, rakas Johann! Pelastakaa meidät! Pelastakaa minun +lapseni, hyvä, hyvä'— + +DREISZIGER + +Mutta rauhoituhan nyt toki! Laske Johann irti! + +JOHANN + +Rauhoittukaa, herran tähden, hyvä rouva! Mustat ovat hyvin levänneitä, +ei kukaan saa meitä kiinni, ja jos joku yrittäisi estää meitä, niin +ajamme sen yli. (Menee). + +ROUVA KITTELHAUS (tuskassa). + +Mutta minun mieheni, minun mieheni? Herra Dreisziger, minun mieheni? + +DREISZIGER + +Hyvä rouva, hänelle ei ole mitään tapahtunut, olkaa aivan huoletta, +hänellä ei ole mitään vaaraa! + +ROUVA KITTELHAUS + +Hänelle on tapahtunut jotain. Te ette vain sano sitä. + +DREISZIGER + +Älkää nyt ottako sitä niin vaikeasti! He saavat sitä vielä katua. +Minä näin kyllä, kutka ottivat osaa siihen. Niin sanomattoman hävytön +julkeus ei jää rankaisematta. Seurakunta rääkkää sielunpaimentaan, hyi +saakeli! Hulluja koiria, mielettömiä hirviöitä, joita täytyy kohdella +ansion mukaan, (Rouva Dreiszigerille, joka on melkein tajuton pelosta). +Etkö kuule, että roskaväki on tullut hulluksi! (Alhaalta kuuluu +rikkuvain ikkunain helinää). Roskajoukko on saanut vesikauhun. Nyt ei +ole muuta neuvoa kuin joutua kiireesti pois täältä. + +Ulkona huudetaan: + +Toimitsija Pfeifer ulos! Toimitsija Pfeiferin täytyy tulla ulos! + +ROUVA DREISZIGER + +Pfeifer, Pfeifer, he tahtovat Pfeiferiä ulos! + +PFEIFER (syöksyy sisään). + +Herra Dreisziger, takaportilla on jo kansaa. Ovi ei kestä enää kolmea +niinuuttia. — Seppä Wittich hakkaa sitä rautasangolla kuin hullu! + +Huuto ulkoa yhä selvemmin: + +Toimitsija Pfeiferin pitää tulla ulos! + +(Rouvat Dreisziger ja Kittelhaus juoksevat kauhistuneina ulos). + +PFEIFER (kuuntelee kalpeana ja joutuu mielenvikaisen kauhun valtaan. +Hän itkee, rukoilee, ulvoo ja valittaa vuorotellen — tuhlaa +Dreiszigerilé lapsellisia hyväilyjä — silittelee hänen poskiaan ja +käsiään. Takerluu häneen kuin hukkuva). + +Voi rakkahin, parhain, armollisin herra Dreisziger! Älkää jättäkö mua +pulaan! Olen aina palvellu teitä uskollisesti — olen kohdellu työväkeä +hyvästi. Mutta suurempaa palkkaa kuin, minkä te olitte määränny, en +tietysti voinu maksaa; Älkää mua jättäkö — he tappavat mun — jos +löytävät, niin murhaavat! Herra jumala — jumala sentään — vaimoni, ja +lapseni! — + +DREISZIGER (pyrkien irti Pfeiferlstä). + +Irtaudu minusta, ihminen! Kyllähän me pääsemme pakoon! Kyllähän me +pakoon pääsemme! (Ulos Pfeiferin kanssa). + +(Muutaman sekunnin on huone tyhjänä. Salista kuuluu ikkunan +särkeminen. Voimakas rymy vapisuttaa koko rakennusta. Sitten valtavat +eläköönhuudot, joidenka jälkeen ihan hiljaista. Sitten alkaa kuulua +hiljaisia ja varovaisia askeleita sekä ääniä käytävässä). + +JÄGER + +Vasemmalle — ylös — hiljaa — älä ammu! + +WITTICH + +Hornaan — ne pyövelit! Me menemme häihin. Mene edellä! + +BÄCKER + +Ei! Mene sinä! + +(Muutamia nuoriä poikia ja tyttöjä ilmestyy arkoina ovelle, tunkien +toinen toistaan edelleen. Ujous pian kuitenkin katoaa ja laihtuneet, +kituneet, risaiset olennot täyttävät huoneen. Uteliaina katselevat he +ympärilleen, uskaltamatta koskea mihinkään: Lopulta istuvat tuoleille, +ottavat tauluja seiniltä ja katselevat peileihin). + +(Jäger, Bäcker, Baumert ja Wittich, jolla on rautasanko kädessä, +hyökkäävät sisään aivan kuin etsien jotain, huutaen käheällä äänellä), + +JÄGER + +Mihin hän joutui? + +BÄCKER + +Missä on Ihmiskiduttaja? + +WITTICH + +Jos me syömme heiniä, niin syö sinä höylänlastuja! Jos saamme hänet +kiinni, niin hirtämme hänet! + +JÄGER (tulee). + +Hän on tiessään! + +KAIKKI + +Kuka? + +JÄGER + +Dreisziger. + +BÄCKER + +Entä Pfeifer? — Etsikää Pfeifer — etsikää Pfeifer! + +KAIKKI + +Etsikää, etsikää Pfeifer! + +JÄGER + +Ellemme saa käsiimme Dreisziger-lurjusta, niin köyhäksi ainakin teemme +hänet! + +WITTICH + +Köyhäksi kuin kirkon rotta — köyhäksi! (Kaikki aikovat hyökätä saliin). + +BÄCKER (estää heitä). + +Kuulkaa miehet! Kun ensin täältä selviydymme, niin sitten vasta oikein +alamme. Täältä menemme Bielauhun hävittämään Dittrichin konekutomon. +Tehtaista tulee koko kurjuus! + +ANSORGE (tulee, katselee epäillen ympärilleen, pudistaa päätään ja lyö +otsaansa). + +Kuka minä olen? Kankuri Anton Ansorge! Onko Ansorge tullu +mielipuoleksi? — Mitä hän täällä tekee? Mikä on Ansorge? (Lyö useita +kertoja otsaansa). Minä en o' viisas! En varmaankaan o' viisas! Menkää +tiehenne, menkää tiehenne, kapinoitsijat! Jos sinä otat mun taloni, +niin otan minä sun! (Syöksyy ulvoen saliin, toiset seuraavat riemuiten +ja nauraen). + + ESIRIPPU. + + + + +VIIDES NÄYTÖS + + +HENKILÖT: + + BÄCKER. + MORITZ JÄGER. + BAUMERT. + HORNIG. + WITTICH. + HILSE, kankuri. + MUORI HILSE, hänen vaimonsa. + GOTTLIEB, heidän poikansa. + LUISE, hänen vaimonsa. + MIELCHEN, heidän tyttärensä. + SCHMIDT, välskäri. + +Nuoria ja vanhoja mies- ja naiskankureita. + + +Bielaussa. Vanhan Hilsen mökki. Vasemmalla akkuna, jonka edessä pöytä. +Samalla seinällä sänky. Oikealla uuni pankkoineen, kangastuoli ja +pesupunkka. Pöydän ympärillä istuvat penkillä, sängyllä ja jakkaralla +vanha Hilse, hänen vanha, sokea ja melkein kuuro vaimonsa, hänen +poikansa Gottlieb ja tämän vaimo Luise, pitämässä aamurukoustaan. +Puolarukki ja kerinpuut pöydän ja sängyn välissä. Nauloilla roikkuu +lankavyyhtejä. Kaikenlaista rojua vähän kaikkialla. Perällä ovi, joka +johtaa pieneen eteiseen, jossa näkyy repaleisia vaatteita kuivamassa. +Valo tulee vasemmalta. + +HILSE (roteva, vaikka työn ja kärsimysten köykistämä, toiskätinen +sotilas-vanhus, terävänenäinen, harmaaihoinen, ja silmät kuten +muillakin kankureilla syvällä päässä. Kaikki paitsi muori Hilse +seisovat). + +Sinua, hyvä herra jumala, emme voi tarpeeksi kiittää siitä, että +sinä myöskin tänä yönä armossas ja hyvyydessäs olet suojellu meitä, +niin ettei mitään pahaa o' meille tapahtunu. Herra, sun hyvyytes on +loppumaton — ja me olemme köyhiä, kurjia — syntisiä ja viheliäisiä me +olemme. Mutta sinä, hyvä isä, käännät kasvos meidän puoleemme, kalliin +poikas, meidän herramme ja vapahtajamme, Jesuksen Kristuksen tähden. +ja jos me usein kärsimysten ja koettelemusten ahjossa epäuskoisiksi +tulsimme, niin älä lue sitä meille virheeksi, vaan anna anteeks meidän +syntimme. Anna meille kärsivällisyyttä, taivaallinen isämme, niin, että +me näiden kärsimysten jälkeen pääsisimme osallisiksi sinun ikuisesta +autuudestas, amen. + +MUORI HILSE (on etukumarassa yrittänyt kuulla, itkien). + +Niin, niin — kauniisti sinä rukoilet, isä? Sen sinä teet! (Luise menee +pesemään vaatteita. Gottlieb kutomaan). + +HILSE + +Mutta missä tyttö viipyy? + +LUISE + +Hän on menny Peterswaldauhun — Dreiszigerille — + +HILSE (lujaa). + +No, äiti, annanko sulle rukin ny? + +MUORI HILSE + +Anna ny, isä! + +HILSE (asettaa rukin hänen eteensä). + +Kyllähän minäkin sen tekisin sun edestäs — + +MUORI HILSE + +Ei, ei — millä saisin aikannikaan kulumaan. + +HILSE + +Annahan kun pyhkiän vähän sormias, ettei lanka tule rasvaiseksi. —. +(Pyyhkii muorin kädet rätillä). + +LUISE + +Koska meillä on ollu muka rasvaisia ruokia käsillä? + +HILSE + +Ellei meillä o' rasvaisuutta, niin syömme kuivaa leipäämme —, ellei o' +leipää, niin syömme perunoita — ja perunain puutteessa kuivia iiseitä. + +LUISE (uhmaten). + +Ja ellei meillä o' liseitä, niin teemme kuin Wenglerit tuossa +vastapäätä — kaivamme ylös jonkun kuolleen hevosen raadon ja elämme +siitä pari viikkoa. + +GOTTLIEB + +Voi hyvänen aika, millaista kieltä sinä käytät! + +HILSE + +Älä puhu noin jumalattomia! (Istuu rukkinsa ääreeu). + +HORNIG (tulee). + +Onnea vain työllenne! + +HILSE + +Kiitoksia, Hornig! Milloin sinä oikeastaan nukut? Aina olet sinä +liikkeellä. + +HORNIG + +Nykyään minä en voi nukkua — + +LUISE + +Terve tuloa, Hornig! + +HILSE + +Mitä uutisia kuuluu? + +HORNIG + +Kauniita uutisia, mestari. Peterswaldaulaiset ovat kerrankin päästäneet +pirun irti, ja ajaneet Dreiszigerin perheineen pois pesästään. + +LUISE (innostuu vähitellen). + +Hornigin ei pitäisi valhetella heti kun on silmänsä auki saanu! + +HORNIG + +En tällä kertaa, tyttöseni, en tällä kertaa. Tämä on täyttä totta. +Dreisziger on karkoitettu. Eilen illalla tuli hän Reichenbachiin, mutta +ei uskaltanu jäädä sinnekään, vaan jatkoi heti matkaansa Schweinitziin. + +HILSE + +Lopeta ny' jo, Hornig! + +HORNIG + +Kaikki on totta, vaikka tuohon paikkaan jäisin. Jokainen lapsikin sen +jo tietää. Minä en puhuis mitään, ellen omin silmin olis nähny. Ja +nähny kuten teidät tässä. Tehtailijan talo hävitettiin kivijalasta aina +katon harjaan asti. Kiviseen katuun heitettiin lasit ja porsliinit +akkunoista — jokeen upotettiin kankaita ja kaluja niin paljon, että +vesi juoksee ny pitkin rantoja ja on muuttunu vallan siniseksi siitä +sinivärin paljoudesta, joka siihen ajettiin. Jumalattoman suuret +väripilvet peittävät koko ilman. Voi, sitä hävityksen kauhistusta +asunnossa, makasiineissa ja värjäyslaitoksella — seinäverhot ja lattiat +revittiin -- peilit lyötiin murskaksi — oviverhot, huonekalut — kaikki +leikelliin, revittiin, rikottiin murskaksi, jauhettiin pieniksi +muruiksi. Se oli kauheampaa kuin sodassa, saatte uskoa. + +HILSE (ravistelee epäilevästi päätänsä). + +Meikäläiset kankuritko ölsivat niin tehneet? + + (Muutaniia naapureita on tullut ovelle). + +HORNIG + +Keitäs muita ne sitte olsivat olleet. Tunsin jokainoan ja puhuttelin +heitä, kun kuljetin maaneuvosta huoneiden läpi. He olivat yhtä +lauhkeita kuin ennenkin. He tekivät työtään hitaasti, mutta +perinpohjaisesti. Maaneuvoskin puhutteli montaa — ja he olivat nöyriä +kuten tavallisesti. Mutta työtään lopettamaan hän ei heitä saanu. He +tekivät hävitystyötään huolellisella tarkkuudella, aivan kuin palkan +edestä. + +HILSE + +Menitkö sinä maaneuvoksen kanssa sinne sisään? + +HORNIG + +Olsinko peljänny tuttavia ihmisiä? Kuljin hänen kanssaan koko joukon +läpi. Näin kuinka tuo homma häneenkin koski. Ei kuulunu ainuttakaan +sanaa, niin hiljaisesti se kävi. Oli kovin juhlallista kattella miten +nuo nälkiintyneet luurangot kostivat hartaudella. + +LUISE (purskuu innostuksesta pyykkien silmiään esiliinalla). + +Noin täytyi käydä — siitä se paranee. + +1:NEN KANKURI (eteisessä). + +Meillä on liiaksi kansankiduttajia. — Tuossa, vastapäätä asuu yksi. Hän +elää yltäkylläisyydessä ja loistossa ja antaa kankuriensa kärsiä nälkää. + +HILSE (vielä epäillen). + +Mutta kuinka tulivat he sellaiselle päälle? + +HORNIG + +Jumala sen tietää. — Mutta Dreisziger'oli sanonu, että syökööt kankurit +heiniä, jos kärsivät näikaä! Se kai sen teki. + + (Kankurit ovella kertovat noita sanoja yhä kiihtyen). + +HILSE + +Jos olsit sanonu mulle: vanha Hilse, huomenna kuolet, niin — oisin +vastannu: kenties — paljo mahdollista — tai että: huomenna tulee +Preussin kuningas luoksesi — mutta että kankurit ryhtyvät tällaisiin — +en koskaan, en koskaan elämässä voi sellaista uskoa. + +MIELCHEN (7-vuotias kauriis, vaaleatukkainen tyttö tulee juosten kori +käsivarrella. Näyttää äidilleen hopeaista lusikkaa). + +Äiti, äiti — kas mitä mulla on. Tällä sun pitää ostaa mulle hame! — + +LUISE + +Mitä sinä puhut? — Mitä sulla on? Olethan juossu ittes ihan +hengästyksiin! + +HILSE + +Missä olet saanu lusikan, tyttö? + +LUISE + +Hän on kai löytäny sen? + +HORNIG + +Se on ainakin parin, kolmen taalan arvoinen. + +HILSE (raivossa). + +Ulos heti paikalla, tyttö! Vie lusikka sinne mistä olet sen löytäny! +Ulos! Teetkö meidät kaikki varkaiksi? Kyllä minä sulle näytän. — + +MIELCHEN (takertuu äitiinsä). + +Älä lyö, taata! Minä sen löysin — kaikilla tytöillä — jokaisella on +samallainen. + +LUISE (tuskaisesti ja jännityksellä). + +Mistä löysit sen? + +MIELCHEN (nyyhkien). + +Dreiszigerin talon edustalta. Peterswaldausta. + +HILSE + +Vie heti paikalla se takaisin! + +MUORI HILSE + +Mitä on tekeillä? + +HORNIG + +Anna Gottliebin juoksuttaa se vahtikonttooriin! + +HILSE + +Heitä takki hartioilles, Gottlieb! + +GOTTLIEB (pukeutuu). + +Minä vien ja sanon, että tyttö sen löysi. Älä ny' itke, tyttö! Anna +joku rätti ympärille, ettei vioittuis tuo kallis kalu. (Käärii lusikan +varovasti riepuun). + +LUISE + +Tuolla olsimme voineet elää monta viikkoa. + +HILSE + +Se vielä puuttuis! Riennä! Laita, että pääsemme tuosta helvetin +kapinesta. + +GOTTLIEB (menee). + +HORNIG + +Minunkin täytyy jo laittautua tieheni. (Menee). + +VÄLSKÄRl SCHMIDT (pieni, lihava ja vilkasliikkeinen mies, tulee). + +Hyvää huomenta, hyvä täti! Nythän vasta ihmeitä kuuluu! Hyvää huomenta, +vanha Hilse! — Niinpä niin, Hilse vaari, pitipä poiketa katsomaan miten +jaksatte. Mikäs liitto vanhaa muoria vaivaa? + +LUISE + +Hyvä välskäri! Valosuonet ovat kuivuneet. Hän ei näe rahtuakaan enää. + +SCHMIDT + +Sen on tehny tomu ja tulenvalolla kutominen. Se on selvä, se! No, +nyt on koko Peterswaldau liikkeellä. Kerrotaan mitä kummallisimpia +juttuja. Mikä herran nimessä on menny kansaan? Tiedättekö Hilse? He +tekevät vallankumouksen, ryöstävät ja hävittävät. — Mielchen, missä on +Mielchen? Täällä Mieichen, pistäpäs kätesi tänne taskuun! (Mielchen +tekee niin). Löydät sieltä piparkakkuja — no, no! älä kaikkia ota! — +— Onko mokomaa ennen kuultu! Viisitoista sataa ihmistä liikkeellä. +(Kirkonkellot kuuluvat etäältä). Kuulkaas vaan — Reichenbachissa +soitetaan hälyytystä! Nyt on vallan tuomiopäivä! Inhoittavaa! + +HILSE + +Tulevatko he todellakin tänné Bielauhun päin? + +SCHMIDT + +Tietysti. — Tänä päivänä en tahtois olla tehtailija. (Kankurilaulu +kuuluu etäällä). Kuulkaas! — Ei kestä montaakaan minuuttia ennenkuin +ovat täällä. Hyvästi, hyvät ihmiset! Älkää tehkö mitään tyhmyyksiä! +Sotaväki tulee kohta heidän jälkeensä. Peterswaldaulaiset ovat +kadottaneet järkensä. (Kirkonkellot kuuluvat läheltä). Herra- Jumala! +Nyt alkavat meidänkin kellot soida — nythän kansa aivan hurjistuu, +(Menee). + + (Kansa poistuu eteisestä). + +GOTTLIEB (tulee hengästyneenä). + +Minä näin heidät — minä näin heidät! He ovat täällä — he ovat täällä! +Heillä on korennoita, heinähankoja ja kankia. He ovat jo Dittrichin +luona mellakoimassa. Herra jes' sentään, mitä tästä tulee! Niin kauhean +paljo väkeä! Jos he alkavat hyökätä, niin — kuolema ja kadotus — +silloin käy tehtailijoiden huonosti. + +HILSE + +Miksi olet juossu? Saat taas takaisin vihtatautis — ja saat sitte maata +viikkoja. + +GOTTLlEB (kiihkossa). + +Täytyi juosta, etteivät saaneet kiinni.. Huusivat jo, että tulsin +mukaan. Baumert-setäkin oli siellä; Hän käski mun sanoa isälle, että +mensitte tekin maksamaan tehtailijoille heidän kidutuksensa! (Yhä +kiihtyneemmin). Ny tulee toiset ajat, sanoi hän. Ny tulee toiset olot +kankureille. Kaikkien pitää yhtyä ajamaan se läpi. Ny saadaan lihaa +joka sunnuntaiksi ja verimakkaraa joka juhlapäiväksi. Kaikki tulee +vallan toisenkaltaiseksi tästä eteenpäin. + +HILSE (pidätetyllä suuttumuksella). + +Hän on sun kummis — ja pyytää kuitenkin sua yhtymään sellaiseen +syntiseen työhön. Älä koskaan sellaiseen ryhdy, Gottlieb! Saatanalla on +sormensa sellaisessa pelissä! Perkeleen hyväksi he työskentelevät. + +LUISE (aivan kiihkon vallassa). + +Niin, niin Gottlieb, ryömi sinä uunin taakse keskellä kirkasta päivää +ja rukoile kaunis rukous, niin olet isällesi mieluinen. + +HILSE (vapisee vihasta). + +Oletko sinä oikea nainen? Sinä olet äiti ja kuitenkin sulla on noin +paha suu. Sun pitäis kasvattaa tytärtäsi ja kuitenkin kiihoitat +miestäsi rikoksiin ja konnantöihin. + +LUISÉ (kuin edellä). + +Teidän jumalinen lorunne ei koskaan o' tuottanu lapselle leipää suuhun +— eikä teidän rukouksenne lieventäny ainoatakaan puutetta. Minä olen +äiti, tietäkää se, ja juuri siksi toivon minä tehtailijat ruttoon ja +helvettiin. Juuri äiti minä olenkin. Minä tiedän mitä merkitsee lasten +synnyttäminen ja elättäminen. Ensimmäisen synnyttämisestä alkaen olen +minä heidän tähtensä itkeny enemmän kuin te olette ajatellu. Kun te +olette rukoillu ja laulanu, olen minä juossu jalkani verille pienen +plimätilkan tähden. Kuinka monta sataa yötä olenkin vaivannu päätäni, +estääkseni lapseni kuolemasta nälkäkuolemaa. — Mutta tuolla vastapäätä, +Dittrichillä, on lapset kylvetty viinissä ja pesty maidossa! Ei, ei! +Jos täällä aletaan, niin ei kymmenenkään hevosta vois pidättää minua +menemästä mukaan — ja sen sanon teille, että jos Dittrichin taloon +rynnätään, niin olen minä ensimäinen — ja jumala armahtakoon sitä, joka +tahtois estää minua. Minä olen jo väsyny tähän kaikkeen, tietäkää se! + +HILSE + +Sinä olet aivan paatunu, sinua ei voi auttaa. + +LUISE + +Te ette voi auttaa mitään! — Teitä ei viitti edes sylkeäkään. Veri on +teistä niin loppuun imetty, että te ette voi edes omasta häpeästänne +punastua. Ruoskalla pitäisi suomia teihin rohkeutta, raukat! (Juoksee +ulos). + +MUORI HILSE: + +Mikä Liisalle tuli? + +HILSE + +Ei mikään! Mikä hälle olis tullu! + +MUORI HILSE + +Kuules isä! Tuntuuko minusta vain siltä, vai solvatko kirkon kellot? + +HILSE + +Taitaa olla hautajaiset, äiti. + +MUORI HILSE + +Minä vain en pääse täältä. Miksi minä en jo saa kuolla? (Äänettömyys). + +HILSE (kävelee edestakasin). + +Gottlieb, sun vaimos sanoi mua pelkuriksi! — Missä on mun toinen +käsivarteni, sen tietää kuningas. Ennenkuin hän oli syntynytkään, +vuodatin minä vertani isänmaan edestä. Irvistelköön niin paljon kuin +häntä haluttaa — ei liikuta minua! Pelkuri! Minäkö pelkuri! Mitä minä +pelkäisin, sitä en ymmärrä. Muutamia sotamiehiäkö? Jumaliste! Sitä +vielä puuttuisi! Jos tarvitaan, niin aina voin selviytyä parista +pistimestä. Jos niin hullusti kävis, niin voisinhan minäkin viettää +juhlaa. Ei minua tarttisi kauvan pyytää käymään kuoleman tietä. Parempi +tänään kuin huomenna, — ja mistä pitäisi mun luopua? Sen kurjuuden +ja raatamisen, jota kutsutaan elämäksi, sen kai ihminen ilomielellä +jälkeensä jättäis. — Mutta sitten, Gottlieb, sitten tulee jotakin muuta +— ja jos se on kadotettu, niin silloin seistään siinä tuuliajolla. + +GOTTLIEB + +Kuka tietää millaista on huoleman jälkeen! Sitä ei o' kukaan nähny. + +HILSE + +Älä epäile sitä ainoata, joka meillä ihmisraukoilla on jäljellä. +Miksi minäkin sitten oisin istunu täällä '— ja ahertanu hengen edestä +viidettäkymmentä vuotta — ja levollisesti kattellu miten toiset elävät +hekumassa ja ylellisyydessä — ja tekevät kultaa minun nälästäni ja +tuskistani. Miksi olen tehny niin? Siksi, että minä olen toivonu. Toivo +on ollu mun lohduttajani. Minä olen ajatellu: (näyttää ulos akkunasta) +tuo olkoon teidän osanne — minun osani on toisessa elämässä — ja +hakattakoon minut kappaleiksi, minä tiedän kuitenkin mitä minä tiedän. +Se on meille luvattu. Se tulee täytetyksi. Mutta me emme o' tuomareita +— minun on kosto, sanoo Herra, meidän jumalamme. + +ÄÄNIÄ ULKONA + +Kankurit ulos! + + (Muutamia kankureita tulee eteiseen). + +HILSE + +Minun puolestani — tehkää mitä tahdotte! — (Menee työhönsä). Minut +saatte jättää rauhaan! + +GOTTLIEB (lyhyen taistelun jälkeen). + +Minä menen työhöni. Tapahtukoon mitä tahansa! (Menee kangastuoliin). + + (Kankurilaulu kuuluu lähempää kuin kumea, + yksitoikkoinen kostonvalitus). + +1:NEN KANKURI (eteisessä). + +Katsokaas! Ny' niitä tulee kuin muurahaisia! + +2:NEN KANKURI + +Mistä tuleekaan noin paljo kankureita? + +1:NEN KANKURI + +Älä peitä! Anna munkin kattoa! + +2:NEN KANKURI + +Kas millaista pitkää tankoa he kantavat edessä! + +1:NEN KANKURI + +Voi, voi, miten paljo niitä on! + +HORNIG (tulee). + +Nuoremman Dittrichin talo on hävitetty tehtaineen, viinikellareineen +päivineen. Ny' tulee meidän Dittrichin vuoro. + +1:NEN KANKURI + +Ei ne ollenkaan näytä pahasisuisilta. + +HORNIG + +Ödottakaahan vain — kohta tulee toista. Nyt he tarkastelevat asemaa. +— Kas miten huvila piiritetään. — Näettekö tuota tanakkaa miestä, +jolla on kädessään rautainen sanko? Se on Peterswaldaun seppä. Hän +iskee murskaksi paksuimmatkin ovet, aivan kuin lasia vain. Onneton +tehtailija, joka hänen käsiinsä joutuu! Kyllä saa loppua haukotella. + +1:NEN KANKURI + +Kratsh! — Kivi lensi ikkunan läpi. Taitaapa vanhan Dittrichin sydän +pamppailla. + +2:NEN KANKURI + +Hän asettaa ulos taulun. + +1:NEN KANKURI + +Taulunko? Mitä siinä seisoo? + +2:NEN KANKURI + +Etkö osaa lukea? + +1:NEN KANKURI + +Osaanpa tietenkin. + +2:NEN KANKURI + +Lue sitte! + +1:NEN KANKURI + +Teidän — vaatimuksiinne — suostutaan. + +HORNIG + +Sen hän olis voinu jättää sanomatta. Eipä se taida auttaa. He pitävät +päänsä. Tehtaisiin tahtovat he. He tahtovat hävittää kaikki koneet +maailmasta. Ne on ne, jotka tappavat käsityöläiset — näkeehän sen +sokeakin. Ei, ei! Ei heitä ny' estä maaneuvos, ei poliisi eikä mikään +taulukaan. Kyllä ny' tiedetään mitä kello on lyöny. + +1:NEN KANKURI + +He tulevat sillalla tännepäin! (Tuskassa). He varmaankin tulevat tänne! + +2:NEN KANKURI (kauhulla). + +He tulevat tänne! He tulevat tänne! He raastavat kankurit ulos +asunnoistaan! (Juoksevatpakoon, eteinen jää tyhjäksi). + +(Joukko kapinallisia, likaisia, tomuisia, kiihtyneitä miehiä syöksähtää +sisään, huutaen). + +Kankurit ulos! + +BÄCKER (on tullut joukon mukana. Hämmästyy nähdessään Hilsen). + +Lopettakaa Hilse-setä tuo jöutavanpäiväisyys! Nyt ei teidän enää tartte +tappaa itteänne työllä. Sen asian hoidamme me. + +HILSE + +Itte paholainenko on lähettäny teidät kankinenne ja kirveinenne? + +BÄCKER + +Nämä hakkaamme kappaleiksi Dittrichin selkään. + +BAUMERT (tulee väliin päihtyneenä, möyhennetty kukko kädessä. Levittää +kätensä). + +Ve-eljet! Me olemme kaikki veljiä! Tulkaa syliini veljet! (Naurua). + +HILSE + +Millainen sinä olet, Wilhelm! + +BAUMERT + +Sinäkö Gustaf? — Gustaf, sinä vanha nälkäkurki, tu' mun sydämelleni! +(Heltyy). + +HILSE (murisee). + +Anna mun olla rauhassa! + +BAUMERT + +Kattopas, Gustaf, onnellista ihmistä! Enkö o' ihan aatelismiehen +näköinen? (Silittelee vatsaansa). Arvaapas mitä mun vattassani on! Kun +onni seuraa ihmistä, niin saa hän slampankaljaa ja jänispaistia. Tyhmiä +olemme olleet tähän asti, mutta ny' me valvomme etujamme. + +KAIKKI + +Me valvomme etujamme — eläköön! + +BAUMERT + +Heti kun on saanu kurkustaan alas jonkun hyvän palasen, niin heti +vaikuttaa se luontoon. Hui jestas pojat, sitä kuraassia! Tulee väkeväks +kuin härkä! Voima purskuu joka suonesta ja sormesta, niin ettei o' +aikaa kattoa mihin iskee. Kuraassi kasvaa niin penteleesti! + +JÄGER (tulee vanha miekka kädessä). + +Hyvin on onnistuttu, pojat! + +BÄCKER + +Me taidamme tehtävämme. Se käy kuin salaman leimaus — niin että kipinät +lentää kuin sepän ahjosta. + +1:NEN KANKURI + +Pitäis sytyttää tuleen tehtaat! + +JÄGER + +Silloin tekisimme heille hyvän työn ja rikastuttaisimme heitä +palorahoilla. (Naurua). Meidän pitää tehdä selvä myöskin virkamiehistä. +Minä olen lukenu, että kaikki paha tulee pirukraateista — +virkavaltaisuudesta. + +BÄCKER + +Kohta lähdemme Breslauhun näyttämään. — Mefdän joukkomme kasvaa yhä. — + +BAUMERT (Hilsellé). + +Maistapas vähän, Gustaf! + +HILSE + +Minä en koskaan maista mitään väkevää. + +BAUMERT + +Se oli ennen mailmassa, se! Ny' elämme uudessa maailmassa, Gustaf! + +1:NEN KANKURI + +Tällaista juhlaa ei o' joka päivä! (Naurua). + +HILSE + +Helvetin kekäleet — mitä tahdotte minusta? + +BAUMERT (vähän arkana, liioitellun ystävällisesti). + +Kuulehan! Minä tahdoin antaa sulle tän pikkuisen kukon. Saat keittää +siitä soppaa muorille. + +HILSE (hämillään, ystävällisemmin). + +Sano se äidille! + +MUORI HILSE (on kuunnellut jännityksellä käsi korvan takana, tekee +poistavan liikkeen). + +Anna mun olla rauhassa! En tahdo mitään kanakeittoa! + +HILSE + +Oikein muori! En minäkään! En ainakaan tuota! ja sulle Baumert +tahtoisin sanoa sanan. Kun vanhat miehet alkavat loruilla kuin pienet +lapset, niin seisoo saatana päällään pystyssä sulasta ilosta — ja +kuulkaa te kaikki — meillä ei o' mitään tekemistä toistemme kanssa. +Minun suostumuksellani ette o' täällä! Oikeuden ja omantunnon mukaan ei +teillä o' täällä mitään tekemistä. + +1:NEN KANKURI + +Se joka ei o' meidän puolellamme, se on meitä vastaan. + +JÄGER (karkeasti uhaten). + +Sinä olet väärässä, ukko! Me emme o' mitään varkaita! + +1:NEN KANKURI + +Me näemme nälkää, siinä koko juttu! + +JÄGER + +Me tahdomme elää, siinä kaikki! Siksi olemme katkaisseet köyden, +jossa roikuimme, ja se oli täydellisesti oikein! (Pudistaa nyrkkiään +Hileelle). Jos vielä sanankaan sanot, niin saat tästä päin naamaas! + +BÄCKER + +Rauhoitu! Anna äijän olla! — Katsokaas Hilse setä — me ajattelemme +näin: kernaammin kuolemme kuin alamme samallaisen elämän uudestaan. + +HILSE + +Olenhan minäkin kestäny seittemättäkymmentä vuotta. + +BÄCKER + +Samantekevä, mutta ny' täytyy tulla toinen peli — ja mitä emme saa +hyvällä, sen otamme väkisin. + +KAIKKI + +Sen otamme väkisin! + +HILSE + +Väkisin? (Nauraa). Voitte yhtähyvin itte kaivaa hautanne ja paneutua +sinne levolle. He kyllä kohta näyttävät teille kenen väkivalta on +voimakkain. Odota vain, poika! + +JÄGER + +Sotilaitako tarkoitatte! Mekin olemme olleet sotilaita! Parista +komppaniasta kyllä selviämme. + +HILSE + +Sillalla — niin! Mutta vaikka ajaisittekin kaksi tiehensä, niin tulee +kymmenen sijaan. + +ÄÄNIÄ ULKONA + +Sotaväki tulee! Varokaa! (Äkkinäinen hiljaisuus. Kaukaa kuuluu torvi ja +rumpu. Hiljaisuuden loputtua äkkinäinen, välitön huuto). No, saakeli! +Pian käpälämäkeen! + +BÄCKER + +Kuka puhui paosta? Kuka? + +JÄGER + +Kuka pelkää muutamia pistimiä? Minä komennan teitä! Olen ollu +sotaväessä — ja tunnen sen roskapelin. + +HILSE + +Millä aiot ampua — sormellasko? + +BÄCKER + +Anna ukon olla! Hän on vanhuuden höperö! Tuletko mukaan, Gottlieb? + +HILSE + +Sen, hän kyllä jättää tekemättä. + +LUISE (tulee). + +Älkää seiskö täällä ja kuluttako aikaa mokomien rukouskirja-sankarien +kanssa. Tulkaa torille! Joutuun torille, Baumert! Majuri puhuttelee +kansaa ja kehoittaa hajaantumaan. Ellette kiirehdi, niin on kaikki +kadotettua. + +JÄGER + +Sulla on urhea mies, sulla! + +LUISE + +Minunko mieheni! Mulla ei o' mitään miestä! (Menee). + +JÄGER + +Eteenpäin se, joka ei tahdo olla lurjus, eläköön! + +(Hyökkää ulos. Häntä seuraavat toiset eläköötä huutaen). + +BÄCKER + +Voi hyvin, Hilse setä! Kyllä tavataan! + +HILSE + +Sitä en usko! Viittä vuotta en minä enää elä. Etkä sinä ennen pääse +vapaaksi. + +BÄCKER (pysähtyy hämmästyneenä). + +Mistä sitte — tarkoitatte? + +HILSE + +Kuritushuoneesta — miistä sitte muualta. + +BÄCKER (hurjalla naurulla). + +Siellä ainakaan ei kuole nälkään! + +BAUMERT (on istunut jakkaralla veltossa mietiskelyssä, nousee). + +Öäckerillä on oikein — vaikka lopettaisimme kahleissa ja hirsipuussa! +Kuritushuoneessakin on paljo parempi kuin kotona. Siellä ruokitaan +ihminen, ei o' mitään hätää! (Vitkaan ovea kohti). Voi hyvin, Gustaf! +Jos mulle tapahtuu jotakin, — niin — on kai sulla pieni rukous minunkin +varakseni! (Menee). + +(Eteinen täyttyy uteliaista naapureista. Hilse alkaa työnsä. Gottlieb +on ottanut kirveen nurkasta ja katselee sen terää. Molemmat ovat +suuressa mielenjännityksessä. Vieraat vaikenevat. Ulkoa kuuluu +väkijoukon kohisevaa melua). + +MUORI HILSE + +Sanohan ukkoseni, mitä on tekeillä, kun lattia niin tärisee? +(Äänettömyys). + +HILSE + +Gottlieb! + +GOTTLIEB + +Mitä? + +HILSE + +Anna kirveen olla! + +GOTTLIEB + +Milläs puita pienennettäisiin? + +MUORI HILSE + +Tee niinkuin isä käskee! + + (Yhteislaukaus kuuluu). + +MUORI HILSE (lyyhistyy pelosta). + +Sus siunatkoon! Ny taas käy ukkonen! + +HILSÉ (nousee rukoilemaan). + +Kuule, rakas! herra jumala taivaassa, varjele noita kankuriraukkoja, +varjele mun veliparkojani! + + (Äänettömyys). + +HILSE (itsekseen). + +Nyt vuotaa verta! + +GOTTLIEB (Kun yhteislaukaus kuuluu, kohottaa hän kirveen voimakkaasti, +kalpeana ja aivan hurjana sisällisestä liikutuksesta). + +Vieläkös tätä vois kestää! + +1:NEN KANKURI (huutaa eteisestä). + +Setä Hilse, setä Hilse! Menkää pois akkunasta! Yksi kuula on lentäny +akkunan läpi vintissä! Ihmisiä kaatuu — verta vuotaa. + +2:NEN KANKURI + +Ny rynnätään sotaväen kimppuun. Naiset mukana — Gottlieb! Tule +katsomaan vaimoasi! Hän ryntää päin pistimiä kuin tanssiin! + +1:NEN KANKURI + +Tuolla kannetaan haavoitettuja! + + (Kuuluu eläköön huutoja). + +1:NEN KANKURI + +Mistä he ovat saaneet kiviä? + +2:NEN KANKURI + +Repineet kadusta — ny saavat sotilaat — kas millainen kivisade! + + (Ulkoa kuuluu kirkunaa ja parkunaa). + +1:NEN KANKURI + +Nyt he taas lataavat. Tulee kohta yhteislaukaus. Setä Hilse, pois +akkunasta! + +GOTTLIEB + +Mitä? Olemmeko me hulluja koiria? Pitääkö meidän syödä ruutia ja lyijyä +leivän sijasta? (Hilselle). Saavatko he ampua mun vaimoni? Se ei saa +tapahtua! Pois tieltä! Ny minä tuen! (Hyökkää ulos). + +HILSE + +Gottlieb, Gottlieb! + +MUORI HILSE + +Missä on Gottlieb? + +HILSE + +Helvetissä. + +1:NEN KANKURI + +Pois akkunasta, setä Hilse! + +HILSE + +En mene! Vaikka tulsitte hulluiksi kaikki tyynni. (Muori Hilselle +kasvavalla innolla). Tähän on mun taivaallinen isäni mun asettanut Eikö +niin äiti? Tässä istumme ja teemme velvollisuutemme, vaikka mailman +loppu tulis. (Alkaa puolata. Yhteislaukaus kuuluu. Hilse hypähtää ylös, +mutta vaipuu istumaan ja putoaa sitten kasvoilleen pöydälle kuoliaana. +Eteisestä hyökkäävät kankurit eläköötä huutaen ulos). + +MUORI HILSE (kysyy taukoamatta). + +Isä, isä, miten on sun laitas? + + (Eläköönhuudot kuuluvat yhä käuvempaa). + +MIELCHEN (tulee sisään kiireesti). + +Taata, taata! Ny ajavat he sotaväkeä ulos kylästä — ja Dittrichin +talo on hävitetty aivan kuin Dreiszigerinkin. Taata! (Pysähtyy +peljästyneenä. Lähestyy varovaisesti kuollutta). Taata!? + + ESIRIPPU + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77079 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..40dac8d --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #77079 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/77079) |