diff options
Diffstat (limited to '77085-0.txt')
| -rw-r--r-- | 77085-0.txt | 1144 |
1 files changed, 1144 insertions, 0 deletions
diff --git a/77085-0.txt b/77085-0.txt new file mode 100644 index 0000000..ee065c2 --- /dev/null +++ b/77085-0.txt @@ -0,0 +1,1144 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77085 *** + +language: Finnish + + + + +KOTI KULTA + +Kaksinäytöksinen laulunäytelmä lapsille + + +Kirj. + +L. SININEN + + + + + +Kuopiossa, +U. W. Telén & C:o, +1909. + + + + +HENKILÖT: + +Tahvo, talon isäntä. +Katri, talon emäntä. +Leena, mökin vaimo. +Jaakko, suutari. +Maija, piika. +Lassi, | mökin lapsia. +Liisu, | +Marin Reitu, | +Pirtun Petu, | mieron lapsia. +Pirtun Heta. | + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS. + + +Mökin tupa. + +Leena äiti kehrää (tai kutoo sukkaa). Liisu paistaa liedellä perunoita. +Lassi istuu pankolla. + +_Lassi_. Eivätkö perunat ole jo pehmeät? + +_Liisu_. Jahkahan katson. (Penkoo hillosta, ottaa sieltä perunan, +puristaa sitä.) Puh, kun on tulinen! (Pudottaa sen lieteen ja puistelee +sormiaan.) Ei ole vielä pehmeä. Peitetään takaisin sinne kuumaan +tuhkaan! (Penkoo hiilosta.) + +_Lassi_. Eikös lauleta? + +_Liisu_. Niin — mitäs laulettaisiin? + +_Lassi_. Lauletaan se pikkulinnun laulu, joka alkaa, että »mitäs laulat +lintu rukka?» + +_Liisu_. Niin, ole sinä poika, minä olen lintu! (Hyräilee, tapaillen +säveltä.) + +Laulu n:o 1. + +Vanha runosävel + + Mitä laulat lintu rukka, + Mitä pieni piiskuttelet? + +_Liisu_. + + Valittelen vaivojani, + Polopäiviä kujerran. + +_Lassi_. + + Mikä vaiva Vienosella + Oksallansa istuessa? + +_Liisu_. + + Palelevi jalkojani, + kivistävi kynsiäni. + +_Lassi_. + + Tule lentäen tupahan, + Luokse lieden lampimähän! + +_Liisu_. + + Tohi en tupahan tulla, + Luokse lieden liihotella. + +_Lassi_. + + Mikä turmio tuvassa, + Mikä pelko lieden luona? + +_Liisu_. + + Lapset luudalla hosuvat, + Pahat vaimot vastallansa. + +_Lassi_. + + Itse tehkösi tupanen, + Sauna salva suojaksesi! + +_Liisu_. + + Siellä nälkä jäytelevi, + Tuima syttävi sydäntä. + +_Lassi_. + + Ota aumasta jyviä, + Rukihia riihen eestä! + +_Liisu_. + + Siellä pyssyt paukkuavat, + Pojat pauloja panevat. + +_Lassi_. + + Mihin joudut, lintu rukka, + Mistä turvasi tavannet? + +_Liisu_. + + Mua aina ei palele, + Aina en ole nälässä. + +_Lassi_. + + Konsa sulle, koito lintu, + Päivät koittavat paremmat? + +Liisa. + + Kerta kun kesä tulevi, + konsa päivät lämpenevi, + saa sulaksi ruokoranta, + ruokoranta, heinälehto, + leikit lyödähän lehossa, + maitovelli keitetähän, + talkkuna taputetahan, + voita silmäksi sisähän. + +_Lassi_ (hetkisen jälkeen). Minulla on nälkä! + +Liisa. Odota nyt veikkonen, kunnes perunat pehmenevät! + +_Lassi_. Minä tahtoisin päästä mäkeen, koettamaan uutta hyppyäni! +Sinähän et ole sitä vielä nähnytkään, noin korkealta (näyttää +kädellään) kasasin siihen lunta. Siinäkös se suksia leiskauttaa, kyllä +syntyy laskiaisena huhkia! + +_Liisu_. Ja ottaa akkoja! + +_Lassi_. Ei niitä niin vain akkoja, toinen poika huiskahtaa suin +päin nietokseen eikä tämä. Jokohan terva on suksissa kuivanut, jotta +pääsen näyttämään? (On hypähtänyt alas pankolta ja menee uunin viereen +katsomaan, jossa tervatut sukset ovat pystyssä.) Kyllä niillä jo +huitelee täydelleen! + +_Liisu_. Odota nyt laskiaiseen, laske sitten ja uudista mäkesi! + +_Lassi_. Suksia tarvitsee hangella liukastaa tervan jäleltä. Ja +sitten ne täytyy vielä rasvata. Montakos päivää sinne vielä onkaan +laskiaiseen? + +_Liisu_. Äiti, torstaihan nyt on? + +_Leena_. Niin on. + +_Liisu_. Niin, torstai yks, perjantai toinen, lauantai kolmas, pyhä +neljäs, maanantai viides — ja tiistaina on laskiainen. Viisi päivää +enää! + +_Lassi_. Minun pitää joutua liukastamaan suksiani. — Äiti, anna minulle +voikakku! + +_Leena_. Hyvät lapset odottavat. Ja sanotaan, että köyhäkin malttaa +keittää, mutta ei jäähdyttää... + +_Liisu_. Mutta minkästähden, äiti, sitten sanotaan, että rikas ei malta +keittää, mutta jäähdyttää malttaa? + +_Leena_. Se nyt on sellainen sananparsi. Taitaa tarkottaa +kokonaisuudessaan, että köyhä syö heti minkä saa, rikas kokoaa ja +kahmii varastoonsa kalua kaikenlaista. + +_Lassi_ (on mäenlasku-innoissaan touhutessaan sattunut menemään ikkunan +ääreen, josta katsoo ulos). Marin Reitu tulee suksineen, pussi selässä! +(Tirkistelee tarkasti.) Ja sillä on uudet porkkasauvatkin! Pitääpä +lähteä katsomaan! (Juosta tölmähtää ulos ovesta.) + +_Leena_. Älä taas juokse avojaloin sinne pakkaseen! (Kun Lassi on jo +ulkona.) Sekös joutaisi kuulemaan! Sillä tavalla juostaan, ja sitten +yskitään! + +_Liisu_ (on juossut polvilleen penkille ikkunan ääreen). Kuinka sen +pojan pussi on pullollaan! + +_Leena_. Liisu, katsopas niitä perunoita, etteivät pala hiiloksessa! + +_Liisu_. Äsken juuri katsoin. + +_Leena_. Taisit koettaa reunalta, keskellä hiilestä palavat. + +_Liisu_. Nyt hän huiskuttaa sauvallaan. Ah, hän laulaa ja lyö tahtia. +Sillä taitaa taas olla uusia lauluja! + +_Leena_. Aina kai niitä kylillä oppii. Mutta katso nyt perunoita. + +_Liisu_. Kyllä, äiti! (Menee hiiloksen luo, koettaa muuatta perunaa.) +Pehmeitä ovat jo! (Seuraavan aikana kaivaa liedestä perunoita ja poimii +ne esiliinaansa.) + +(Lassi juoksee ensin sisälle, perästä tulee Marin Reitu huolettoman +reippaasti.) + +_Reitu_. Päivää taloon! (Jää hieman vierastellen oven suuhun ja +kopistelee kenkiään yhteen.) + +_Leena_. Jumal' antakoon! Onkos siellä ruvennut Reitun jalkoja +palelemaan? + +_Reitu_. Ei tuo vielä tee puoltakaan hätää! + +_Leena_. Eiköhän vain, ei nuo taida jalkineet niin häävit olla. Tule +sieltä istumaan ja riisu kenkäsi pois! + +_Reitu_ (tulee kerkeästi penkille istumaan ja alkaa riisua kenkiään). +Eiväthän nuo lapatossut niin pulskat ole, etteivät pulskemmatkin olla +saisi. Mutta eivät sieltä sentään aivan perunatkaan paista pakkasen +popsittavaksi. + +_Liisu_ (lieden luota). Eivätkö varpaasi ole koskaan paleltuneet? + +_Reitu_. Eivät ne niin ole maidosta ja päistäristä, että noin vaan +turtuisivat! + +9 + +_Lassi_ (ihaillen). Ei se Reitu ole hätäpoikia! + +(Reitu on riisunut kenkänsä, menee lieden luo, josta Liisu on juuri +lähtenyt perunoineen, ja lämmittelee käsiään.) + +_Leena_. Pane, Liisu, perunat kuppiin ja tuo ruokaa! (Liisu ottaa +leipää, kalaa ja voita kaapista uunin läheltä.) + +_Reitu_ (laulaa käsiään lämmitellessään): + +Laulu n:o 2. + +Suomal. kansansävel. + + Äitini minut synnytti + ja maailmalle laittoi, + hei himpula pila pila, tuomen oksan + käteheni taittoi. + + Tietä mä kuljen ja rallattelen + ja havut mun päätäni harjaa, + hei himpula pila pila, sudet ja karhut + on kerjupojan karjaa. + + Minä olen pikkunen kerjupoika + ja pussi on seljässäni, + hei himpula pila pila, leikkilaulut + helkkyvät kielelläni. + + Pankolla syön minä illallista + ja uunin kolkalla makaan, + hei himpula pila pila, makeampaa + unta ei herroillakaan. + +_Reitu_ ja _Lassi_ (joista jälkimäinen on kuunnellut hörössä korvin, +yhä enemmän ihastuneena, kertaavat yhdessä lopun): + + Hei himpula pila pila, makeampaa + Unta ei herroillakaan! + +_Lassi_. Siellä taitaa olla hauskaakin kerjuulla? + +_Reitu_. Siellä se vasta onkin. Toiset pojat ne pankolla tuhkassa +ähräävät eikä tämä. Tämä poika huitelee talosta taloon, katselee +maailmaa ja etsii parasta yösijaa. + +_Leena_. Jos sattuu saamaan. — Mutta käydään nyt syömään. — Tule, +Reitukin, niin saat täältä perunoita, tottahan leipää on itselläsikin? + +_Reitu_. Tottahan vain, aika kannikan jynkäleitä, vieläpä kokonainen +leipäkin. Ja kalaa on myös, ja lihaakin! + +_Lassi_. Lihaakin! + +_Leena_. Kuka niin hyvä oli, että lihaakin antoi? + +_Reitu_. Sipukan emäntä toi ison käärön suolasärkiä, sitten vielä toi +raavaan sääriluun ja käski viedä äidille luuvelliin. Mutta siinä on +vielä lihaakin, kun jyrsii. + +_Lassi_. Äiti, meillähän ei olekaan lihaa! + +_Leena_. Kiittäkäämme hyvää isää, kun on leipää, kalaa ja perunoita, +vieläpä omasta lehmästä saadaan piimää ja voitakin! + +_Lassi_. Niin, voita! Reitu, sinullapa ei olekaan voita! + +_Reitu_. Ei tällä kertaa. Mutta minulla on herneitä, joita sain +Rökkilästä, sitten on vasikan päitä ja sorkkia, että syntyypä vain +keittää, Soukarin emäntä antoi sian sorkat laskiaiseksi ja Niemelän +miniä nokareen sianlihaakin! + +_Lassi_ (kateellisesti huokasten). Ah! + +_Liisu_. Äiti, meillähän ei olekaan sianlihaa laskiaiseksi? + +_Leena_. Kenties isä tuo, kun lauantai-iltana tulee tukkimetsästä. + +_Reitu_. Ja sitten minulla on kuivattuja kuoreitakin, joita sain +Konttilasta. + +_Leena_. Kiitä Jumalaa, kun olet saanut! + +_Lassi_. Missä sinä olit yötä? + +_Reitu_. Konttilassa olin viime yön, olikin niin hyvä ja lämmin maata +uunilla isolla pärekasalla. + +_Leena_. Ja sieltä asti jo vihkaissut, kolmisen virstaa. + +_Reitu_. Täytyy viedä evästä äitimuorille. — Konttilaan muuten menen +pian taasen. Siellä on hyvä talo, ja se on koko lokas ukko se Konttilan +ukko. Illalla nosti pöydältä suuren summattoman kupin piimävelliä +eteeni ja käski paljastaa siitä pohjan, muuten en muka saisi tulla +toista kertaa. No, teinhän minä työtä käskettyä, huitelin velliä +väärällä varrella. Mutta kyllä tahtoi ruveta napa ritisemään, ennenkuin +kupin pohja otti paistaakseen. Ei sentään jäänyt velaksi, tyhjäksi meni +kuppi ja huoletta saan mennä taloon toistekin. + + (Toiset nauravat.) + +_Lassi_ (äkkipäätä). Äiti, emmekö mekin saa Liisun kanssa lähteä +kerjuulle? + +_Liisu_ (nopeasti, kahdenvaiheella). Ole nyt —! + +_Leena_ (katsoo nauraen poikaansa). + +_Reitu_ (ottaa pussistaan leipää, kalaa ja isonlaisen luun). Kyllä se +niin on, että (laulaa hyräilee): + +Laulu n:o 3. + +Suomal. kansansävel. + + Mieron pojalla maailmassa + ei ole hätää eipä; + mieron pojalla maailmassa + on niin laaja leipä. + + Ja vaikkapa pieninä murusina + on leipäni maailmassa, + niin huolettomalla luonnolla + mä käyn sitä hakemassa. + +(Jyrsii luusta lihaa ja katsoo odottavasti toisiin, jotka ovat alkaneet +syödä.) + +_Leena_. Tule nyt täältä ottamaan paistinperunoita! + +_Reitu_ (noutaa perunat). Suurkiitosta, Jumalapa teille — (Syödä +jauhattelee.) + +_Lassi_ (yhä enemmän kiintyneenä Reituun, menee voileipineen Reitun luo +ja seuraa tarkoin silmillään tämän syöntiä). Sulla on kylän kakkua, +onko se makeaa? + +_Reitu_. Menee mukiin. Tekeekö mielesi? + +_Lassi_. Jos vaihdettaisiin. Saat tämän voikakun. + +_Reitu_. No, eipä hullumpaa. Tuosta saat! (Antaa leipäkannikkansa ja +ottaa Lassin voileivän, pannen sen penkille viereensä.) Saat vähän +lihaakin. Haukkaa tuosta, siinä näyttää olevan paksuimmalta. (Pitelee +luuta käsissään, Lassi tarttun myös siihen ja jyrsii kovalla touhulla. +Leena katsoo nauraen, Liisu mielitekoisillaan. Sitten panee Reitu luun +pussiinsa ja molemmat jauhattelevat kakkujaan.) + +_Lassi_ (katsellen uteliaasti pussia). Näytäpäs niitä siansorkkia! + +_Reitu_. Sellaisiahan ne ovat kuin pitääkin, syksyllä uunissa +kärvennettyjä. Mutta mikseikäs! (Pussiaan penkoen.) Vasikan päitä +ja sorkkia siellä on kosommalta. Tuossa ovat siansorkat, on niissä +syömistä kerrakseen. + +_Lassi_. Näytäs sianlihaakin! + +_Leena_. Lassi, mitä sinä —! Tuletko pois! + +_Lassi_ (anovasti). Saanhan katsoa? + +_Reitu_. Tuossa se on nokare. Eihän sitä leivisköittäin, mutta saa +siitä laskiaisena rasvarieskan, jotta menee ujakammin alas mäestä. Ja +suksetkin luikuvat livakammin, kun vähän voitelee suutaan. + +_Lassi_. Näytäpäs herneitä ja kuoreitakin! + +_Leena_ (lujemmin). Tule heti sieltä syömään ihmisiksi paikoillasi! + +(Lassi huokasee, katsoo hartaasti pussiin ja menee äänetönnä pöytään.) + +_Liisu_ (salavihkaan). Anna minullekin kylän kakkua! + +_Lassi_ (murtaa kanturasta palan polveaan vasten ja antaa Liisulle). +Tuossa, se maistuu paremmalle voittakin! + +_Liisu_ (salavihkaan, vähän kateissaan). Niin, kun sait lihaakin! + +_Lassi_ (salavihkaan). Lähdetään mekin! + +_Liisu_ (samoin). Ei se äiti päästä... + +_Lassi_. Pyydetään! + +_Liisu_ (huoaten). Niin... + +_Leena_ (lempeästi nuhdellen). Nytpäs siinä supatus alkoi syödessä! + +(Kotvan äänettömyys.) + +_Lassi_ (arastellen). Äiti! — + +_Leena_. No? + +_Lassi_. Emmekö me — mekin... saisi lähteä... + +_Leena_. Mihin nyt? + +_Lassi_. Sinne... ker... kylään yöksi! + +_Leena_. No, kaikkea tässä —! + +_Liisu_ (rukoillen). Äiti...! + +_Leena_. Sinäkin! (Katsoo tutkivasti, melkein nauruaan pidätellen +lapsiin.) Ihanko te tosiaankin —? Oletteko aivan tulleet hassuiksi? + +_Lassi_. Mutta, äiti, jos saataisiin siansorkkakeitto laskiaiseksi... + +_Liisu_ (rukoilevalla äänellä). Niin, ja sianlihaakin, että saataisiin +rasvarieska... + +_Lassi_. Ja herneitä ja kuoreita ja... + +_Liisu_. Ja kylän kakkua maistimiksi... + +_Leena_. No, nytpä ollaan ihmeissä! (Vakavasti.) Jollette nyt herkeä, +niin... + +(Lassi ja Liisu vaikenevat surkeannäköisinä.) + +_Reitu_ (on syönyt voikakkunsa ja pannut kengät jalkaansa. Ottaa pussin +selkäänsä ja lähtee.) Hyvästi nyt ja kostjumala! + +_Leena_, Hyvästi! + +_Lassi_. Hyvästi, milloinka tulet taas? + +_Reitu_ (ovessa mennessään). Kylläpähän pian poiketaan. + +(Lassi ja Liisu menevät ikkunasta katsomaan. Lassi huiskauttaa ulos +kättään jäähyväisiksi.) + +_Lassi_. Lumi vain savuna pölähtelee, kun poika menee pussineen. + +_Liisu_. Niin, nyt on jo metsän reunassa... peittyy lumisten kuusten +taa... + +_Lassi_. Kuinka kuuset huurottavatkin valkovilloissaan! Aivan +läpinäkymätöin lumiseinä... + +_Liisu_. Metsän takana on kylä... + +_Lassi_ (huoaten). Niin, kylä! + +_Lassi_ ja _Liisu_ (puhkeavat laulamaan ikkunan ääressä). + +Laulu n:o 4. + +Verkkaan. + + Metsän taa, + metsän taa, + mieIeni mun kaihoaa! + + Sieltä paljon nähdä saisi, + Mistä mieli riemahtaisi. + + Metsän taa, + metsän taa, + mieleni mun kaihoaa! + + Avarat + maisemat + metsän takaa aukeevat. + + Siell' on kylät, suuret pellot, + Siellä soivat iltakellot. + + Avarat + maisemat + metsän takaa aukeevat + +_Lassi_. Äiti! + +_Leena_. No! + +_Lassi_ (rukoillen). Emmekö me sentään...? + +_Liisu_ (samoin). Niin, emmekö sentään saisi...? + +_Leena_. Yhäkö vaan? + +_Lassi_. Menisimme vain Vanhalaan... + +_Leena_. Parhaaseen kitupiikkilään! + +_Liisu_. Mutta kun se on niin lähellä... + +_Lassi_. Ja siellä olemme niin usein olleet... kesällä viikottainkin, +kun äiti oli siellä työssä isän kanssa... + +_Leena_. Silloin maksettiin ruokostanne. Mutta kun kerjuupussinenne +menette... + +_Lassi_. Pyydämme siansorkkia laskiaiseksi... + +_Liisu_. Ja vasikansorkkia, että saadaan sorkkakeitto... + +_Lassi_. Äiti, saammehan mennä! + +_Liisu_. Saammehan, äiti! + +_Leena_ (äkkipäätä). Menkää sitten! + +_Liisu_ (riemahtaen, samalla epäröiden). Oikeinko todella, äiti! + +_Leena_. Menkää koettamaan, sittenpähän näette! Kyllä routa porsaan +kotiin ajaa... + +_Lassi_ (juosten riemuissaan siskonsa kanssa panemaan kenkiä +jalkaansa). Hih, me päästään! Reitu vain ennätti mennä! + +_Leena_. Ette te hänen kanssaan olisi saaneet mennäkään. Kahden saatte +mennä koettamaan, jotta pääsisitte hassuudestanne, — ja ainoastaan +Vanhalaan, sillä onhan mökkimme heidän maallaan ja se on siis +isäntätalomme. Saatte olla yötä, jos pitävät, muuten palaatte suoraa +päätä kotiin. + +(Lassi ja Liisu sukivat sillä välin hätäpikaa kenkiä jalkaansa.) + +_Lassi_ (heittää vielä hattureuhkansa päähänsä). Nyt minä olen valmis! + +_Leena_, Tuollaanko? Ei, lapsi kulta! Ensiksikin saat ottaa +villahuivini päähäsi. (Ottaa huivin.) Tule tänne, niin laitan! (Sitoo +huivin hatun yli korville.) Sitten saat vielä ottaa isäsi vanhan takin +yllesi. (Ottaa ison takin, johon poika peittyy melkein kokonaan; +nenänipukka vain näkyy, takin hihat viistävät lattiassa.) Sinä, Liisu, +saat ottaa vielä minun nuttuni. (Liisu pukeutuu itse.) + +_Lassi_ (suu vähän väärällään). Nämä hihat! + +_Leena_. No, käännetään niitä vähän ylös, noin! Laitetaan vielä vyö, +että tulet oikein markkinamiehen näköiseksi. + +_Lassi_. Minä lähden suksella! + +_Leena_. Juoskaa vain molemmat, jottette palellu! + +_Liisu_. Nytkö me saamme mennä? + +_Leena_. No, menkäähän nyt sitten, hupelot. Kokenutpahan kaikki +tietänee. + +_Lassi_. Nyt sitä mennään! Hei, nyt sitä mennään! + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +ENSIMÄINEN KUVAELMA. + +Talon tupa. + +Ovi perällä. Vasemmalla pöytä pitkin seinää, seinästä irrallaan, +niin että pöydän ja seinän välillä olevalla penkillä voi istuakin. +Pöydänpään vieressä näyttämön etualalla on hieman matalampi pöytä, +jolla on suutarin työkaluja. + +(Jaakko, suutari, lystikkään näköinen mies, istuu pöydän edessä +olevan rahin nenällä työkalujensa ääressä, ottaa työkalujensa päältä +kengäntekeleen, katselee sitä, panee sen pois, ottaa piippunsa ja +pistää tupakaksi.) + +(Katri emäntä liikuskelee lattialla jotakin puuhaillen.) + +(Piika-Maija tulee ulkoa, tuoden tullessaan sylyyksen halkoja, jotka +panee pystyyn uuninnurkkaan.) + +_Katri_ (nuristen). Jokos vihdoin, kuhnustelija, sait lehmät ruokituksi? + +_Maija_. Eivät ne niin kädenkäänteessä ole hoidetut parikymmentä päätä, +kun ei ole muita kuin yksi ihminen puuhassa. + +_Katri_. Yksi ne on siellä ennenkin hoitanut. + +_Maija_ (aivan kuin sanojaan niellen). Hoitaa missä hoitaa, vaan ei +joka talossa. + +_Katri_ (menee äreästi ynähtäen pöydän luo, kaatelee useampien kuppien +pohjasta perunasekaista lientä muutamaan kuppiin ja sysää leipäkannikan +ja kalakupin sen luo.) Siinä on, syö nyt! Muut ovat jo syöneet ja +menneet työhönsä. + +_Maija_. Ja minä saan kuppien pohjasta tähteet. (Menee ja maistaa +lusikalla velliä.) Ja ihan kylmää vielä sekin. (Panee lusikan pöydälle, +ottaa leipää ja pienosen kalan kala-astiasta; ruotii kalaa veitsellä ja +taittaa pään pois; alkaa syödä haluttoman näköisenä.) + +_Katri_ (on tuimasti tarkastellut Maijaa). Kokonaan ne on tässä kalat +syöty itsekin; eiköhän tuo vielä kerran nälkä neuvo sinutkin! Olihan se +entinen piikakin ollut sippusuu, oli kalat ruotinut ja päät heitellyt +pitkin nurkkia kuleksimaan — + +_Suutari_ (joka on koko ajan seurannut virnistellen ja Maijalle +salavihkaan matkien emännän eleitä; hiljaa Maijalle). Tikkujaloilla, +kuten entisen isännän märänneet sillit... + +_Katri_. Mutta emäntäpä olikin kalanpäät, hännät ja ruodat kerännyt +kaikki talteen — + +_Suutari_ (salavihkaan Maijalle). Ja haudannut maahan aarteen... + +_Katri_. Sitten oli piikatyttö joutunut naimisiin, laittanut kasan +lapsia ja kärsi kurjuutta. Kerjäten tuli entiseen palvelustaloonsa, +rukoili itkusilmin apua. Emäntä silloin nouti entiset kalanpäät, +pyrstöt ja ruodat, toi ne entiselle mamsselille ja hän sai ne syödä +makeina paloinaan. + +_Suutari_ (salavihkaan Maijalle). Olisi sietänyt panna se emäntä itse +suolaan — kuten tämäkin... + +_Katri_ (huomaa suutarin jotakin puhuneen). Mitä sanoit? + +_Suutari_ (kääntyy emäntään; koomillisella jymyllä). Ja silloin kuului +hirveä jyrähdys, maa aukesi ja nieli pitkävillaisen, armottoman emännän. + +(Katri seisoo ensin kuin typertyneenä, vilkasee tuiterasti suutariin, +ärähtää jotakin yksikseen ja tellertää ulos.) + +_Maija_. Suurkiitosta, kun läksytit hieman mokomaa! + +_Suutari_. Kyllä ne sellaiset kitupiikit sietääkin. (Kopistaa piippuaan +ja tarttuu työhönsä.) + +_Maija_ (nousee korjaillen pois tyhjiä astioita). Eiväthän nämä piian +päivät käy kateeksi missään, mutta tällaisten saiturien piian käyvät +vieläkin vähemmän. + +(Lassi ja Liisu tulevat tuokion kuluttua ja seisottuvat hieman +ujostellen oven suuhun. Kun Piika-Maija tuo sylissään astioita +pankolle, sanovat molemmat »hyvää päivää», toinen niiaten, toinen +kumartaen, samoin suutarille, kun tämä kääntyy heihin päin.) + +_Suutari_ (tähystelee lystikkäästi Lassia altakulmiensa). Kenenkäs +poikia tämä tyttö on? + +(Lassi ja Liisu katselevat epätietoisina vuoroon toisiinsa, vuoroon +suutariin.) + +_Liisu_. Aapelin Liisuhan minä olen. + +_Suutari_, En minä sinua tarkottanut, vaan tätä toista tytön tössikkää. + +_Lassi_. En minä ole tyttö! (Topakasti.) Minä olen Aapelin Lassi! + +_Suutari_. Oohoo — vai se! Vai sen poikia! Kyllä minä isäsi tunnen. — +Mihinkäs se nyt on matka? + +_Lassi_ (katselee hieman epätietoisena Liisuun, sitten suutariin; +naurusuin). Kerjuullehan me... + +_Suutari_ (tarkastaa lystikkäästi Lassia). Että mihin? + +_Lassi_ (urhakasti). Kerjuulle vaan! + +_Suutari_ (tähystelee edelleen, nauraen). Ja se näyttää olevan lystiä +verekseltään...? + +(Tahvo isäntä tulee ulkoa, kädessään kirves, jota istuutuu hiomaan +suutarin pöydältä ottamallaan kovasimella; kohta hänen jälestään tulee +Katri emäntä). + +_Katri_. Ka, Aapelin lapsetkos täällä... menkää tuosta istumaan, että +sopii ovesta kulkemaan. — Mitäs teillä olisi asiaa? + +_Suutari_. Ne ovat lähteneet kerjuulle — ja oikein sylirysyssä! + +_Katri_. Kerjuulle! (Nuristen.) Joko nämäkin... ikäänkuin kerjäläisiä +ei ennestäänkin olisi kylliksi tähän aikaan! Ja eipä teillä pitäisi +olla puutetta... eikös heillä ole meiltäkin ottamatta palkkajyviään? + +_Tahvo_. On vielä ainakin nelisen tynnyriä... + +_Katri_ (pauhaten). Ja sittenkin kehtaavat lähettää mukulansa kyliä +kiertämään! + +_Tahvo_. Onko isänne kotosalla? + +_Lassi_. Ei, se on tukkitöissä! + +_Katri_. Äiti siis lähettänyt... + +_Liisu_ (kainosti). Ei äiti lähettänyt... + +_Katri_. Kukas sitten? + +_Lassi_ (tarttuu touhuissaan selittämään). Ei äiti lähettänyt, kielsi +kiven kovaan, mutta kun oikein pyydettiin, niin sitten laski ja sanoi +että menkää koettamaan ja että kylläpähän routa... (Vaikenee äkkiä.) + +_Suutari_ (nauraen). Niinkö, että kylläpähän routa porsaan kotiin ajaa. +— Se on sitä Aapelin Lassin lossotosta! + +(Tahvo ja Katrikin nauravat.) + +_Suutari_. Ihanko tosiaankin olette lähteneet oman nokkanne vetäminä... +niin että olette nyt vähän niinkuin sellaisella huvimatkalla? + +_Lassi_ (topakasti). Ei, me olemme kerjuulla! + +(Naurua.) + +_Tahvo_ (myhäillen). Mitä te sitten tahdotte? + +_Suutari_. Niin, että mitä vieraille saisi luvan olla? + +_Lassi_ (ladellen yhteen jonoon). Kylän kakkua, siansorkkia +laskiaiseksi ja sianlihaa rasvarieskaan ja kuivia kuoreita ja lihaisia +luita ja herneitä ja... + +(Liisu on hätäisesti nykinyt Lassia käsipuolesta koettaen saada tätä +vaikenemaan; toiset nauravat ääneen.) + +_Suutari_ (nopeasti, matkien). Ja voita ja juustoa ja sokeria ja... + +_Lassi_ (lujasti). Ei voita! + +(Äänekästä naurua.) + +_Suutari_ (naurusuin). Eikö voita? Miksei sitä sitten? + +_Lassi_. Eiväthän muutkaan saa! + +_Suutari_. Ketkä muut — nekö, jotka panevat navetassa: muu? + +_Lassi_. Marin Reitu ja... ja... + +_Suutari_. Ja... ja... ja... + +(Lassi vaikenee neuvotonna.) + +_Liisu_ (on koko ajan ollut kovasti hämillään, koettaa parannella). +Emmehän me kaikkia, jos saataisiin vasikan päitä ja sorkkia... + +_Katri_. Ei meillä ole, pari lehmää on vasta poikinut, ja olemme itse +keittäneet. + +_Lassi_ (topakasti). Siansorkkia sitten! + +_Suutari_. Niin, etteihän sillä väliä! + +_Katri_. Ei riita niitäkään. Kaksi sikaa syksyllä tapettiin, toisen +sorkat keitettiin kynttelinä, toiset tarvitaan itse laskiaiseksi. + +_Lassi_ (terhakasti, mutta anovalla äänellä). Antakaa, hyvä emäntä. Me +laulamme laskiaislaulunkin! + +_Suutari_. Niin, että tehdään pois kaupat! + +_Lassi_. Meillä kun ei ole sianlihaakaan, ja jos ei isä tuo lauantaina, +niin ei saada rasvarieskaa... + +_Suutari_. Millainen se sitten on, se laskiaislaulusi? + +_Lassi_ (katsoo kysyvästi vuoroon isäntään ja emäntään). Laulammeko? + +_Tahvo_. Laula nyt pois! Voithan saada ainakin leivän lukkarin +saataviksi. + +_Lassi_ (joka alottaa) ja Liisu (laulavat yhdessä). + +Laulu n:o 5. + +Kansansävel. + + Kun laskiainen valkenee, + on silloin lysti + ne suksillansa liitelee + kuin lintu tuulta, + + sillä ras, ras, ras, + sillä ries, ries, ries, + sillä ras, sillä ries, + sillä rasvarieskat syödään, + ja rasva tekee työtään. + + Lumella sukset liukkahat + ne rasvan lailla luistaa, + ja noita pitkät pellavat + (Lassi levittää sylensä) + ne poikasilla huiskaa! + + kuin vai, vai, vai, + kuin pel, pel, pel, + kuin vai, kuin pel, + kuin valkopellavia + ne harjaa nietoksia. + + Ja itikoista kesällä + jos tahtonet sä päästä, + niin suutas saunan jälestä + sä laskiaisna säästä! + + Ei ään, ään, ään, + ei kään, kään, kään, + ei ään, ei kään, + ei ääntäkään saa päästää, + niin itikat sun säästää. + +_Suutari_. Niin sitä vedellään! Lukkari siitä pojasta taitaa tullakin. + +_Katri_ (kiehentää pöydällä vellivatia). Tulkaa nyt tänne syömään, että +jaksatte mennä toiseen taloon. + +_Liisu_ (kainostellen). Ei meillä nälkä ole, lähtiessä juuri syötiin. + +_Suutari_. Nämä kerjäläiset pitävät vieraskoreuttakin... + +_Lassi_ (halukkaan näköisenä syömään). Eikä me mennä toiseen taloon, +äiti lupasi tulla vain tänne... + +_Tahvo_ (myhäillen). Niinkö! + +_Katri_. Tulkaa nyt vaan! + +_Lassi_ (vetäen Liisua hihasta). Tule nyt! (Syövät hyvällä halulla.) + +_Tahvo_. Ja anna niille leipä, että saavat »kylänkakkua». Tuo nokare +sianlihaakin, jotta saavat rasvarieskaa, sillä eiväthän ne laskiaisena +muuten sukset luista eikä mäestä saa »noita pitkiä pellavia»! + +(Katri menee yksikseen mukisten.) + +_Tahvo_. Mutta kun ei tarvis pakota kylän kululle lähtemään, niin +parasta on, että vasta olette tyytyväiset kotileipään. Sillä kotonaan +on mies korea, vaikka ilman istukoon, sanovat vanhat. Monet lapset +eivät toivo parempaa kuin että riittäisi kotona, jottei tarvitsisi +toisten vastuksiksi lähteä. Niin, kun olette syöneet, menkää kotiinne. +(Panee kovasimen -pois ja menee kirveineen.) + +_Suutari_ (katsoo Lassiin). Vai sinä se olet se Aapelin Lassi. Topakka +poika! + +(Lassi vilkasee suutariin, jatkaen syöntiään.) + +_Suutari_. Etkös rupea suutarin oppiin? + +_Lassi_. Rupean minä! + +_Suutari_. Silloin kuletaan suutaroimassa talosta taloon, saadaan aina +kylän kakkua, mestarimiehille annetaan voitakin joka aterialla ja +kahvit pari kertaa päivässä. Eikös vetele suutariksi ruveta? + +_Lassi_. Rupean minä, jos vain isä ja äiti laskevat. + +_Suutari_. Tuumitaan heidän kanssaan. + +_Katri_ (tulee leipä ja pieni paperikäärö toisessa kädessä; tuo ne +ja panee pöydän nurkalle lasten lähelle.) Tässä on nyt sitten; mutta +alkakaakin suoriutua kotiinne! + +(Lassi ja Liisu lakkaavat syömästä lähtevän näköisinä.) + +(Pirtun Petu ja Pirtun Heta tulevat ulkoa ryysyissään, palelevan +näköisinä ja itkuun puhkeamaisillaan.) + +_Heta_ (surkeasti). Antakaa emäntä meidän vähän lämmitellä. (Menee +lieden luo ja lämmittää käsiään, Petu samoin.) + +_Katri_. Mitäs väkeä te olette? + +_Heta_ (rukoillen). Me olemme Pirtun lapsia, emäntä olisi niin hyvä ja +antaisi vähän leipää. + +_Katri_. Montako teitä on lasta? + +_Heta_. Kaksi nuorinta jäi kotiin. + +_Katri_, Neljä lasta vain, — ja nuori pari, kylläpä pitäisi jaksaa +elättää. + +_Heta_. Meillä on ollut kotona vain jäkäläleipää, mutta nyt ei saa +jäkälöitäkään, kun on tullut lunta niin paksulta, ja sitten äiti... + +_Katri_. Tehän muuten kuulutte toiseen huutoon, ei meidän kylä ole +velkapää elättämään muiden köyhiä. + +_Heta_. On niin kylmäkin, jos emäntä olisi niin hyvä ja antaisi vanhoja +vaatteita... + +_Katri_. Laittakoon äitisi, ja maatkoon vähemmän! + +_Petu_ (silmät suurina). Mut äitihän on tailat! + +_Heta_. Äiti on ollut kipeänä monta viikkoa, ei voi liikkuakaan. +(Puhkeaa itkuun, Petu perästä.) + +_Katri_. Menkää sitten vaivaistaloon tai kerjätkää omasta kylästänne. +On meillä täällä tarvitsevaisia kylliksi. + +(Heta ja Petit itkevät kiihkeämmin. Lassi ja Liisukin nyökyttävät.) + +_Katri_ (sieppaa pienen kannikan pöydältä). Tuossa on! (Lähettää +kannikan Hetalle.) + +_Heta_. Suurkiitosta! + +_Katri_. Ja menkää nyt siitä ulisemasta! + +_Heta_. Emäntä kulta, antakaa meidän vielä pikkuriikkusen lämmitellä. +(Hierovat hätäisesti käsiään liedellä.) + +_Katri_. Pian sitten! + +_Lassi_ (kuiskaa kyynelsilmin Liisun korvaan. Tämä nyökkää innokkaasti +päällään. Molemmat hymyilevät kyyneltensä lomasta. Lassi vie emännältä +saadun leivän ja paperikäärön ja pistää sen äkkiä Hetan kainaloon). +Tässä, viekää äidillenne! + +_Katri_ (pikastuneena). Mitä, senkin pohatta, toinen kerjäläiskakara! +Ulos siitä kaikki tyyni ja heti paikalla. Ja tulkaapas vain toinen +kerta! + +_Lassi_ (sieppaa huivin päästään ja antaa Hetalle). Tuossa on tuokin! + +_Liisu_. Oih! + +_Katri_. Ulos siitä! + +_Liisu_. Äidin huivi! Mitä äiti sanoo?! + +_Suutari_. Oikein, poika — nyt et olekaan enää tyttö! — Tules tänne, +niin saat (katselee kukkarostaan sopivaa rahaa, nauraen) — suutarin +markan! + +_Katri_. Korjaatteko luunne! + +(Toiset lapset luikkivat ulos, Lassi juoksee suutarin luo, sieppaa +rahan, sanoo kiireesti »kiitos» ja juoksee toisten jälkeen). + +_Suutari_ (huutaa jälkeen). Sano terveisiä vanhemmillesi, minä tulen +pyhänä tuumimaan siitä oppiin lähdöstä! + + +TOINEN KUVAELMA. + +Mökin tupa. + +_Leena_ (rukkinsa ääressä). Ei vain ala kuulua lapsia! Missähän +lienevät, lapsiraukkani? Kun vain eivät paleltuisi tiellä, muun +vaaran tuon nyt ei luulisi tällä taipaleella uhkaavan. Tulinkin +laskeneeksi heidät sinne löyhkää kyyditsemään, omiksi huolikseni! +(Nousee, menee katsomaan ikkunasta.) Ei näy, ei kuulu! Lumi vain +kyynäräin korkuisena peittää maat ja mannut. (Kuuluu rusahdus.) Ja +pakkanen paukkuu nurkissa! (Menee takaisin rukkinsa ääreen ja polkasee +rukinratasta muutaman kerran ympäri.) Kunhan vain, kunhan jo eivät +paleltuisi tielle! (Nousee taasen levotonna ja menee ikkunaan.) +Ei näy, ei kuulu hiiren hiiskausta! (Kävelee ympäri huoneessa, +kapsehtien yhtä ja toista, mihinkään erikoisemmin ryhtymättä.) Jollei +pitäne lähteä jälkeen katsomaan, etteivät vain ole kohmettuneet ja +jääneet taipaleelle? (Vilkaisee taasen ikkunaan.) Vai laittaisinko +tulta uuniin, että saavat lämmitellä tultuaan? (Menee ja kohentelee +hiilosta.) Vielähän tuossa on tulinen tuhka ja hehkuvia hiiliäkin. +Kunpa vain tulisivat! (Vilkasee taasen ikkunasta.) Jo tulevat! (Juoksee +iloissaan rukkinsa ääreen.) Pitääpä tässä oikein mököllään ottaa heidät +vastaan! (Tekeytyy kylmän ja ankaran näköiseksi). + +(Lassi ja Liisu tulla tömistävät häthätää.) + +_Lassi_ (itkusuin, kädet korvilla). Paleltaa! + +_Leena_ (nousten, hätiköiden). Mistä, jalkojako paleltaa? + +_Lassi_. Ei jalkoja, vaan korvia! + +_Leena_. Missäs huivi? + +_Lassi_. Kipristelee niin, aivan kuin polttaisi! + +_Leena_. Suliahan oli huivi korvillasi. Missä se on? Oletteko sen +hukanneet? + +_Lassi_. Voi, korvat! + +_Leena_. Hierotaan lumella, minä käyn hakemassa. + +_Liisu_. Kyllä minä haen, äiti! (Juoksee ulos). + +_Leena_. Riisutaan kengät sillaikaa. (Vetää kenkiä). + +_Liisu_ (palaa, lunta kourassaan). Tässä, äiti! + +_Leena_. Pitää aina lumella hieroa lämmetessä, niin ei tule kylmän +vihoja. Mitenkäs sinun on laitasi, Liisu? + +_Liisu_. Ei minua palele. + +_Leena_. Miltäs siellä nyt tuntui? + +_Liisu_. Äiti, emme me enää koskaan pyri kerjuulle! + +_Leena_. No, ettekö saaneetkaan mitään? + +_Liisu_. Saimmehan me, leivän ja sianlihaakin, mutta — + +_Leena_. No, mutta —? + +_Liisu_. Sitten tuli kaksi kerjäläislasta, niitä paleli eikä niillä +kuulunut olleen kuin jäkäläleipää ja sekin oli loppunut ja äiti kuului +olevan kovasti kipeänä, ja kun Vanhalan emäntä oli niille vihainen eikä +antanut mitään, niin me annoimme heille ne. Ettehän toru, äiti! + +_Leena_ (lempeästi). Niinkö? En toru, en, en, lapsi kullat! + +_Lassi_ (tarttuu rukoillen äitiinsä sylin). Äiti rakas, antakaa +anteeksi! + +_Leena_. No, mitä nyt? + +_Lassi_. Sen huivin, minä annoin senkin... + +_Leena_. Kerjäläislapsilleko? + +_Lassi_. Niin, kun niitä niin paleli, niillä oli vain ryysyjä ja +Vanhalan emäntä ajoi pois... + +(Leena katsoo liikutettuna poikaansa.) + +_Liisu_ (rukoillen). Äiti, elkää olko vihainen, ei Lassi tehnyt sitä +pahalla. + +_Lassi_ (hätäisesti rukoillen). Äiti, ettehän ole vihainen. Minä haen +vitsan heti valmiiksi, jos sitten ette piiskaa! + +_Leena_ (purskahtaa herkkään, sydämelliseen nauruun). Voi sinua pikku +hassua! + +_Lassi_ (vähän toivehikkaampana, mutta levotonna). Ettehän piiskaa, +äiti! + +_Leena_. En, en, hupakkoni! (Sieppaa Lassin syliinsä, ja Liisu +painautuu toiseen kainaloon. Pyyhkii Lassin silmiä ja salavihkaan +pyyhkäsee omaansakin.) Teit, kuten hyvän lapsen tuleekin tehdä. Muista +vain, että vasta annat mikä on omaasi, etkä anna toisen huivia! + +_Lassi_. Kyllä, äiti! (Lassi kiepsahtaa äitinsä kaulaan; Liisu katsoo +iloissaan ja mielissään eikä tiedä miten hyväilisi äitiään.) Ja +tiedätkös, siellä oli suutari ja se antoi minulle suutarin markan +(näyttää sitä), ja sanoi ottavansa minut suutarin oppiin. Menenkö minä, +äiti? + +_Leena_. Sitä voidaan tuumia, kun isäsikin tulee kotiin. Mutta kovinhan +tuota vielä olet lapsi, kyllä ehdit, kunhan vähän kynnelle alat kyetä. + +_Liisu_. Minä en lähde koskaan pois kotoa äidin luota. + +_Lassi_. En minäkään! + +_Leena_. Suokoon hyvä isä, ettette tarvitsisi lähteä! Mutta nyt me +laulamme sen Kantelettaren kauniin kotilaulun, että oppisitte sen +oikein hyvin! + +Laulu n:o 6. + +Runosävelmän tapaan. + + Lämmin paita iiinanenkin + oman äidin ompelema; + vilu vaippa villainenkin + vaimon vierahan tekemä. + + Lämmin on emosen sauna + ilman löylyn lyömättäkin; + kylmäpä kyläinen sauna, + vaikka löyly lyötäköhön. + + Koria kotoinen leipä, + jos on täynnä tähkäpäitä; + Vihavainen vieras leipä, + vaikka voilla voituohon. + + Villainen emosen vitsa, + joskon viikon virpokohon; + vitsa vierahan verinen, + vaikka kerran koskekohon. + + Ohoh kultaista kotia, + armasta ison eloa! + Jos on leipeä vähempi, + lempeä on viljemmältä. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77085 *** |