Initial commit of ebook 77144 filesHEADmain

4 files changed, 2494 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/77144-0.txt b/77144-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..89242c4
--- /dev/null
+++ b/77144-0.txt
@@ -0,0 +1,2478 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77144 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+HIIHTOKILPAILU
+
+Leikillinen kertomus niistä suurista "koko maan käsittävistä",
+jotka aikoinaan toimeenpani Pihkasalmen hiihtoseura
+
+
+Kirj.
+
+JUUDAS PUUSTINEN [Johannes Hämäläinen)
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Kirja,
+1929.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+   I. Sytyttävä ajatus.
+  II. Elämänmuutos Hepomäessä.
+ III. Matkataanpa sitten kaupunkiin.
+  IV. Osaa se Heikki esiintyä.
+   V. Kirjoitusherrain edessä.
+  VI. Val-mis-tu-ka-aaa!
+ VII. Rivit harvenevat.
+VIII. Kahden käden, Antti!
+  IX. Mieleenpainuvat lopettajaiset.
+
+
+
+
+I. SYTYTTÄVÄ AJATUS
+
+
+Maisteri Pekka Teräs ei aika-ajoin ollut oloonsa ja elämäänsä
+tyytyväinen.
+
+Mutta se ei johtunut ahtaista kengistä, ei epämukavista housuista
+eikä liian hitaasta viiksien kasvusta taikka muista senkaltaisista
+nuorenmiehen yleisistä elämänkoettelemuksista, vaan siitä, että olo
+Pihkasalmen pienoisessa maaseutukaupungissa, jonka lyseoon hän oli
+tullut syksyllä voimistelun ja kaunokirjoituksen opettajaksi, oli hänen
+toimintahaluiselle luonteelleen niin yksitoikkoista ja ikävää...
+
+Aamupäivät kyllä kuluivat koulussa poikien kanssa myllertäessä, mutta
+illat — nuo pimeät ja pitkät syysillat,...
+
+Eipä silti, etteivät pihkasalmelaiset olisi parastaan koettaneet
+saadakseen maisterin jo tulemastaan paikkakunnalla viihtymään — olihan
+maisteri miesten mielestä reipas ja riehakas kansalaisen alku, ja
+naisista hänellä taas oli niin »hirveän kauniit, siniset silmät» ja
+niin »hirveän kihara tukka», että...
+
+Heti tultuaan olikin maisteri hommattu jäseneksi »Suomalaiseen
+Seuraan», ja sen toimeenpanemissa illatsuissa hän oli käynyt. Tähän
+lisäksi hän oli ollut parin virkaveljensä rouvan nimipäivillä, juonut
+teetä ja kahvia, pelannut dominoa, ratkaissut kiperiä kuva-arvoituksia
+ja särpimeksi kuunnellut otteita useimmiten hänelle tuntemattomien
+ihmisten elämänvaiheista.
+
+Tällaisille puuhille Teräs kyllä osasi arvonsa antaa, mutta sittenkin
+hän kaipasi jotakin... jotakin reippaampaa ja rasakkaampaa...
+
+Niin juuri, jotain sellaista, mihin voisi tarttua kiinni kaksin kourin,
+hätistää hartiavoimalla, että syvät jäljet jäisivät, viestit kauas
+vierisivät...
+
+Mutta miten?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tätä hän juuri iltakaudet mietti, suunnitteli ja sommitteli, kunnes
+vihdoinkin löysi sen mitä oli etsinyt — löysi aatteen, jota kelpasi
+ryhtyä ajamaan ja toteuttamaan.
+
+Noustessaan eräänä marraskuun aamuna vuoteeltaan ja silmätessään
+akkunasta näki hän kadun ja läheisten talojen katot valkoisen verhon
+peitossa.
+
+— Lunta, totisesti ihan oikeata lunta! — huudahti Pekka Teräs
+hämillään, ja hänen mielensä herahti niin kummallisen hyväksi. —
+Olisipa tuota edes niin paljon, että pääsisi hiihtelemään; tosiaan,
+liukumaan sivakoilla suksilla pitkin hankia. Se olisi jotain, mikä
+huvittaisi, ja luulisi sen muitakin huvittavan ja —
+
+Silloin singahti sieluun salama — aate oli syntynyt!
+
+Jo samana päivänä hän otti hiihtoseuran perustamisen puheeksi lyseon
+opettajahuoneessa muutamalla välitunnilla. Mutta ylen kylmästi
+virkatoverit ottivat vastaan Teräksen esityksen. Ainoa, jossa tuuma
+näytti herättävän jotain harrastusta, oli tohtori Oksankolo, jonka
+selkää rupesi yhtäkkiä niin vilustamaan, että piti mennä uunin eteen
+sitä paahtelemaan.
+
+Mutta terhakka Teräs ei ollut suotta syntynyt Pohjanmaalla ja perinyt
+esi-isiltään sitkeätä sisua. Hän piti aatettaan pitkin talvensuuta
+lakkaamatta vireillä: otti asian puheeksi »Suomalaisen Sivistysseuran»
+keskustelukokouksissa, jutteli aatteestaan vieraisilla, poikkesipa
+joskus Seurahuoneellakin, vanhempien herrojen jokailtaisessa
+istuntopaikassa, vaikka hänen urheilijaluonteelleen olivatkin
+tuollaiset viihdytyksen tyyssijat vastenmielisiä.
+
+Ja hänen ponnistuksensa kehittyivätkin hedelmälle. Muutamana
+lauantai-iltana edellä joulun oli Seurahuoneen kulmasaliin —
+pihkasalmelaisten tavalliseen kokouspaikkaan — keräytynyt joukko
+asiaaharrastavia kansalaisia keskustelemaan ja tarkemmin päättämään,
+mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä, että saataisiin hiihtourheilu
+paikkakunnalla elpymään ja kehittymään.
+
+Kokouksen avasi Teräs mainiten, miten surkealla kannalla oli
+Pihkasalmessa kaikkein kansallisin urheilumme, hiihto. Ainoat,
+jotka sitä vähin harrastivat, olivat alamittaiset pojat. Aikuisia
+ei ihmeekseenkään nähnyt suksimassa. Kaikkein surettavinta oli
+Teräksestä kuitenkin se, että n.s. sivistyneet, joiden juuri pitäisi
+kulkea kaikkien hyvien asioiden etunenässä, näyttivät suorastaan kuin
+kammoavan hiihtämistä. Naisia ei sanonut Teräs uskaltavansa paljoa
+kurikoida, sillä säätyläisnaisten yhteiskunnallisista tehtävistä
+oli Pihkasalmessa määräävinä vielä semmoiset nukkekaappiohjeet,
+että pelkäsi tulevansa tullin taakse riepoitetuksi, jos rohkeni
+hiihtoasiassa naisia muuhun velvoittaa kuin aatteelliseen asian
+harrastukseen.
+
+Vielä kosketteli Teräs niitä epämääräisiä vehkeitä, joita oli nähnyt
+Pihkasalmessa käytettävän hiihtovälineinä. Joitakin kajaanilaisia
+»päreitä» lukuunottamatta sanoi Teräs niiden ökäleiden, joita hän oli
+nähnyt Pihkasalmen poikasten kärsivällisesti laahaavan kolvissaan,
+tuskin paljoa eriävän kohtalaisen pitkistä riihihaloista. Sauvoina taas
+melkein poikkeuksetta käytettiin luudanvarsia tai uuninluutima-seipäitä
+ja — kai säästäväisyyssyistä — kukin hiihtäjä yhtä kerrallaan.
+
+Tähän tapaan jutteli Teräs, ja vaikka puhe paikka-paikoin ei
+kuulijoiden itserakkautta kutkuttanutkaan, tunnustettiin, että maisteri
+oli tuonut julki »suoria sanoja suorassa kysymyksessä».
+
+Esitetyn asian johdosta tuotiin ilmi mielipiteitä hyvinkin runsaasti.
+Poikkeuksetta oltiin kuitenkin sillä kannalla, että hiihtourheilu oli
+Pihkasalmessa saatava vallan uuteen uskoon, ja että se ei kohenisi,
+ellei asiaa ryhtyisi ajamaan vakituinen hiihtoseura.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin perustettiin sitten »Pihkasalmen Hiihtoseura». Teräksen laatima
+sääntöehdotus käytiin pykälä pykälältä läpi ja hyväksyttiin. Yhteen
+menoon valittiin myös johtokunta ja muut seuran virkailijat sekä
+ryhdyttiin harkitsemaan lähemmin seuran talvista ohjelmaa.
+
+Sitä käsitellessä montakin toimintamuotoa esitettiin. Postineiti
+Vaaramo piti asiaan kuuluvana, että joka sunnuntai tehtäisiin
+hiihtoretkiä maaseudulle, laskettaisiin mäkeä, syötäisiin kalakukkoa
+ja piimää ja taas palattaisiin — joskin väsyneinä, mutta mielin
+virkistynein — kotiin.
+
+Parturi Lindh katsoi puolestaan välttämättömäksi, että seura panisi
+toimeen laskiaistiistaina komeat naamiohuvit.
+
+Opettaja Heikkilä ei tahtonut vastustaa edellisiäkään ehdotuksia, mutta
+halusi puolestaan, että seura jo alusta aikain kohottaisi ihanteensa
+kauas ja korkealle.
+
+— Siksi meidän ei tule huolehtia vain omasta hyvästämme, — sanoi
+Heikkilä lopuksi, — vaan ennen kaikkea suunnata katseemme kansan
+pohjakerroksiin ja toimia siten, että seuran työstä säteilisi
+valistavaa valoa ja sydäntä sulattavaa lämpöä kansanlapsiinkin. Lasken
+siis vasta perustetun seuran sydämelle sen tärkeän seikan, että
+talven kuluessa älköön unohdettako panna toimeen Pihkasalmen poikien
+kesken hiihto- ja mäenlaskukilpailuja, joissa palkintoina jaetaan
+tuppipuukkoja, housunkannattimia ja muuta sellaista.
+
+Pihkasalmessa oli tapana harkita kaikkia asioita hyvin perusteellisesti
+sekä periaatteen että käytännön kannalta. Siksi nyt tehtyjä ehdotuksia
+»ymmärrettiin», »valaistiin» ja »käsitettiin», vaikka tuotiin julki
+epäilyksiäkin. Pahin epäilijä oli kaupanhoitaja Uskela, jolla oli
+vanhoja kalavelkoja neiti Vaaramolle ja opettaja Heikkilälle. Uskelan
+oli kuitenkin huonosti harkittua ruveta tässä tilaisuudessa niitä
+kuittailemaan, — puolittain kuin kevytmielisellä tavalla »valaisemaan»
+neiti Vaaramon kalakukon- ja piimänsyöntiä sekä opettaja Heikkilän
+tuppipuukkoja ja housunkannattimia. Hän sai aikaan myrskyn, jossa
+kalakukkojen, piimän ja housunkannattimien seassa alkoi pyöriä
+yhdessä mylläkässä »palokunta-aatteet», »nakkipeli», »viittateiden
+tarpeellisuus suurilla selillä» j.n.e.
+
+Kun kokouksen meno alkoi vallan arveluttavassa määrässä laajeta ja
+laajeta, naputteli Teräs, joka toimi puheenjohtajana, kynällä pöytään
+sanoen pidättäneensä itselleen puheenvuoron.
+
+— Hyvät naiset ja herrat! Myönnän, että niin hiihtoretkillä
+kalakukkoineen kuin poikasten mäenlaskukilpailuilla tuppipuukkoineen
+ja housunkannattimineen on elimellistä yhteyttä sen aatteen kanssa,
+jolle vastaperustetun hiihtoseuramme toiminta rakentuu. Mutta jos me
+tahdomme saada seuran toiminnan jo alussa hyvään vauhtiin, pitää meidän
+tehdä heti voimakas tempaus, tempaus, joka tunkee luihin ja ytimiin,
+tempaus, jolla on kantavuutta yli pikkuisten nikarrusten, ja lisäksi
+tempaus, joka voimakkaimmin ja paraiten seuran tarkoitusta palvelee
+ja edistää. Ja mikään ei minusta iske niin suoraan asian ytimeen kuin
+se, että seura panee toimeen suuret, koko maata käsittävät hiihto-
+ja mäenlaskukilpailut sekä ohessa suksinäyttelyn. Silloin me saamme
+paikkakunnallisten, suksien nimellä käypien kapustain asemasta nähdä
+oikeita hiihtovälineitä, ja silloin me myös saamme vieraiksemme miehiä,
+jotka opettavat meitä hiihtämään.
+
+Teräksen »suuri, koko maata käsittävä» ehdotus vaikutti kuulijoihin
+varsin sytyttävästi. Kauppias Oksanen rohkeni kuitenkin tuoda julki
+epäilyksiä, asian aineellista puolta silmällä pitäen, ja häntä
+kannatti, kuten tavallisesti, valokuvaaja Vekara, joka oli Oksaselle
+tuhannen markan velassa.
+
+Mutta nyt tulistui vuorostaan Teräs. Hän kimmahti ylös, tempasi tuolin
+eteensä, varmistautuen kaksin kourin sen selkämystään, virnautti pari
+kertaa voimakasta leukaansa ja alkoi puhua asiasta, jonka vakuutti
+olevan peräti lähellä hänen sydäntään.
+
+— Aineellisille näkökohdille on tosin arvonsa annettava, olipahan
+asia mikä hyvänsä kysymyksessä, — alotti Teräs. — Mutta silloin, kun
+on edessämme isänmaallinen viljelystyö, ei alueellisuus saa vaikuttaa
+asiaan ratkaisevasti. Urheilun merkitystä yleensä ja hiihdon erikseen
+kansamme kasvatus- ja kehityskeinona monikin voi epäillä, mutta
+muistelkaamme esim. jaloa Kreikan kansaa...
+
+Näin alkoi Teräs suomia äskeisiä epäilijöitä. Mutta hän ei tyytynyt
+siihen, että kaivatutti kreikkalaisilla maan Oksasen ja Vekaran
+jalkojen alta, ei, vaan hän kärventeli näitä vielä Isonvihan liekeissä,
+palellutti pakkastalvilla, valeli vesikesillä ja peräkaneetiksi
+pieksätytti vielä suurmiehillämmekin. Ja saunoituksen jälkeen kiertyi
+Teräs taas »koko maata käsittävien» suureen merkitykseen Pihkasalmen
+kaupungille ja sen ympäristölle.
+
+Puhuessaan oli Teräs tuohtunut tuohtumistaan ja ääni kovennut samassa
+suhteessa. Puhe tekikin mahtavan vaikutuksen. Käsiä läiskytettiin ja
+»hyvä»-huutoja kajahteli.
+
+Viereisestä tarjoiluhuoneesta oli Teräksen puhuessa tullut parvi
+vanhempia herrasmiehiä saliin. Niissä myös sana teki tehtävänsä.
+Voimakkaimmin kuitenkin kapteeni Karstenissa, sillä puheen ja
+neljän iltatuutingin aukaisemasta rakopaikasta purskahti hänessä
+isänmaallisuus ulos niin voimakkaasti, että hän asteli puheenjohtajan
+luo paiskaten kaksikymmenmarkkasen pöytään »vaatimattomaksi pohjaksi
+suurenmoisessa isänmaallisessa edesottamisessa».
+
+Riehakkaan kapteenin uhrautuva esimerkki tarttui muihinkin, ja
+tuotapikaa oli pöydälle karttunut 73 mk. 35 p.
+
+Ja kun kerran isänmaallinen rovio oli liekkiin leimahtanut, suureni
+se suurenemistaan. Itse kukin läsnäolevista lupasi jollakin tavalla
+tukea »koko maata käsittäviä»: puolikymmentä Pihkasalmen kaunotarta
+vannoi ei ennen lepäävänsä, kuin tarvittavat varat olivat kerätyt;
+viskaali Patama takasi, että juhlien aikana vallitsisi kaupungissa
+ennen kuulumaton järjestys, sillä neljän vakinaisen poliisin lisäksi
+uhkasi hän vielä ottaa neljä ylimääräistä; kapteeni Karsten tarjoutui
+järjestämään hiihtäjien rivin lähtöviivalle sotilaallisen suoraksi;
+parturi Lindh lupasi laatia kilpailujen lopettajaisiltamaan kuvaelman
+sellaisen, ettei iki maailmassa ollut kuultu eikä nähty; »Joukahaisen»
+toimittaja Yltiöpää sanoi taas heti ensi numerossa julkaisevansa »koko
+maata käsittävistä» artikkelin korpusvälikkeillä ja sitten pitkin aikaa
+pitävänsä asiata vireillä niin kuumasti kuin kärsii.
+
+Näin perustettiin Pihkasalmen hiihtoseura, ja näin päätettiin yleisen
+isänmaallisen mielialan vallitessa panna toimeen talven kuluessa »koko
+maata käsittävät hiihto- ja mäenlaskukilpailut».
+
+Kokouksen päätyttyä eivät herrat, paitsi joitakuita aivan nuorimpia,
+kuitenkaan malttaneet lähteä kotiinsa. Pihkasalmessa oli näet siihen
+aikaan vakaa usko, että kaikki jaloimmat yhteishankkeet piti päättää
+perinpohjaisella »istunnolla», — muutoin ne eivät lähtisi luistamaan,
+niillä ei olisi onnea eikä menestystä.
+
+Niinpä sitten muodostuikin »koko maata käsittävien» loppusiunauksesta
+jymy, jonka ei suinkaan tarvinnut samantapaisia edeltäjiänsä
+hävetä, sillä viimeiset herroista sukeutuivat vasta maanantaiaamuna
+Seurahuoneelta lähtemään.
+
+Tällaisesta edustavien miestensä hupailemisesta oli kuitenkin
+Pihkasalmen yhteiskunnalle tavallaan kuin hyötyä. Niinpä viskaalikin
+päästellessään maanantaina putkasta sinne sunnuntain seudussa eksyneitä
+rahvaan miehiä piti erheellisille tavallista sisältörikkaampia nuhde-
+ja parannussaarnoja, ja raastuvassa pormestari sakottaa ropsautteli
+myös tavallista rotevammin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Pari päivää kokouksen jälkeen tiesivät kaikki pihkasalmelaiset, yksinpä
+vaivaistalon vakituiset asukkaatkin, mitä Seurahuoneella oli päätetty
+niin hiihtoseurasta yleensä kuin »koko maata käsittävistä» erikseen.
+Toimittaja Yltiöpää piti myös puheensa. »Joukahaisessa» oli »koko maata
+käsittävistä» leimuava artikkeli, jossa pihkasalmelaisille perinpohjin
+selostettiin hankkeen suurenmoisuus. Toimittaja Yltiöpäällä oli
+tapana parempiin kirjoituksiin panna kuin loppuheilaukseksi muutamia
+runosäkeitä. »Koko maata käsittävät» hän päätti säeparilla:
+
+    »Meihin silloin Suomi katsoo
+    ja me kaikki Suomehen».
+
+Teräksen ennustukset voimakkaasta, luihin ja ytimiin ulottuvasta sekä
+kaikki mukaan ottavasta tempauksesta alkoivat myös toteutua. Sillä
+tuskinpa nyt osattiin Pihkasalmessa juuri muusta puhuakaan kuin »koko
+maata käsittävistä». Siitä keskusteltiin häissä ja hautajaisissa, siitä
+juteltiin kouluissa ja käsityöpajoissa, siitä väittelivät lahtarit
+torilla ja maalaiset rankkikaivolla.
+
+Mutta eipä »koko maata käsittäviä» harrastettu ainoastaan suupuhein
+ja aatteellisesti. Monien muiden hyvien näkökantojen ohessa oli
+»Joukahaisessa» myös kehoitettu pihkasalmelaisia tekemään kaikkensa,
+että edes joku palkinto jäisi paikkakunnalle. Kehoitus ei langennut
+tien oheen. Pihkasalmelaiset valtasi kuumeinen hiihtointo. Kaduilla
+ja läheisellä Pihkaselällä risteili lakkaamatta suksimiehiä,
+kaikenikäisiä. Muutaman ajan kuluttua näytti siltä kuin ei
+Pihkasalmessa osattaisi muutoin kuljeksiakaan kuin hiihtämällä.
+
+Kolme oli kuitenkin uljasta urosta, jotka enimmin huomiota herättivät:
+maisteri Sarvela, suutari Kämäri ja kauppias Lindström, Magnus-herra
+eli Möllykkä-Mallu, kuten häntä kotoisemmalla tavalla nimitettiin.
+Säännöllisesti nähtiin näiden kolmen aamuin ja illoin hiihtää
+pyyhkäisevän pitkin »Valtakatua» Pihkaselälle ja sieltä muutaman tunnin
+kuluttua palaavan niska hikeä höyryten.
+
+Jo pukimissaan erosivat nämä kolme muista ihmisistä. Kämärillä oli
+tulipunainen villapaita, ruskeat ihokkaat ja valkoinen hiihtomyssy;
+Sarvelalla oli kireästi ihomyötäinen hiihtopuku, kauttaaltaan
+aina lakin tupsuun saakka helakan sininen kuin keväinen taivas;
+Möllykkä-Mallulla muuten samallainen kuin maisterillakin, mutta vehreä
+kuin nuori ruoho.
+
+Ken näistä kolmesta uroosta saisi ensimmäisen palkinnon ja niin
+pelastaisi Pihkasalmen kunnian, oli hyvin riidanalainen asia. Kaikilla
+kolmella oli ansioita ja varma kannattajajoukko. Maisteri Sarvela
+oli ihomyötäisessä taivaansinisessä hiihtopuvussaan niin hirveän
+nätti, ja se ominaisuus takasi hänelle tyttökoululaisten ja muidenkin
+pihkasalmettarien mielestä varman ensi palkinnon. Suutari Kämäri oli
+taas kovin löylymies Pihkasalmessa ja lisäksi voittamaton sormikoukun
+vedossa, jotka seikat painoivat puntarissa Pihkasalmen käsityöläisten
+mielestä paljoa enemmän kuin maisterin rimppakintut. Laivamiehet,
+lahtarit ja issikkapojat pitivät sitävastoin Magnus-herran puolta
+henkeen ja vereen. Hiihdossa vaaditaan sitkeyttä — siihen vetosivat
+aina väittelyssä Magnus-herran puoluelaiset. Ja jos kellään, niin
+juuri Magnus-herralla oli sitkeyttä, sitä ei kukaan asioita vakaasti
+harkitseva voinut kieltää. Sillä siitä huolimatta, että Magnusta oli
+kovisteltu sekä opettajiston että kotiväen taholta, oli hän istunut
+lyseon kahdella ensimmäisellä luokalla kymmenen vuotta. Se oli
+sisun näyte, se! Ja kuka ties miten kauan hän olisi istunut, ellei
+tilastotieteen avulla olisi päästy selvyyteen, että Magnus-herran
+tiedemieheksi kypsymiseen vaadittaisiin vähintään viisi miehen ikää.
+Tämä seikka aiheuttikin käänteen Magnus-herran elämänradalla: hänet
+siirrettiin kauppakouluun. Millaisia sisunnäytteitä Magnus-herra olisi
+tällä viljelysvainiolla esittänyt, ei koskaan tullut selville, sillä
+hänen kuudentena oppivuotenaan sattui kruunausjuhla, ja Magnus-herra
+sai päästökirjan — tuon juhlan johdosta, — kuten yleisesti uskottiin.
+
+Nämä asianhaarat muistoon johdattaen oli Magnus-herra laivamiesten,
+lahtarien ja issikkapoikain mielestä paikkakunnan sisukkain mies,
+ja niin ollen pätevin pelastamaan Pihkasalmen kunnian »koko maata
+käsittävissä».
+
+Ja ken ei sitä hyvällä uskonut, sai pian aikaa nyrkistä vahvistusta
+uskolleen.
+
+Näin valmistauduttiin Pihkasalmessa tuleviin »koko maata käsittäviin»,
+valmistauduttiin kiivaasti kiistellen, väliin tapella natistaen ja
+ankarasti hiihtoa harjoittaen.
+
+Mutta varustaudutuinpa niihin muuallakin. Sanomalehdet olivat yli
+Suomen levittäneet viestit Pihkasalmen uljaasta yrityksestä, etelästä
+aina pohjan perille asti. Lähiseuduille kulki taas aina uusia ja
+uusia tietoja kaupunkimiesten mukana, niin pitäen varsin laajalla
+alalla mielet yhtämittaisessa jännityksessä. Parastaan pani myös
+Yltiöpää »Joukahaisessaan», jotta maakunnan taholta osanotto tulisi
+mahdollisimman runsaaksi.
+
+
+
+
+II. ELÄMÄNMUUTOS HEPOMÄESSÄ
+
+
+Hepomäkeen toi sanain »koko maata käsittävistä» Heikki, joka suutarien
+ryhdyttyä lakkoon, oli jäänyt työttömäksi ja niin ollen katsonut
+parhaaksi kopistella pääkaupungin tomut kolvistaan ja lähteä taas
+pitkästä ajasta käymään Hepomäessä, missä hänen äitinsä oli melkein
+ikänsä ollut palvelijan nimillä ja hän itsekin viettänyt lapsuutensa
+rattoisat päivät serkkujensa Antin ja Villen kanssa kisaillessa.
+
+Jo tulon jälkipäivänä kiertyivät »koko maata käsittävät» puheeksi.
+
+Heikki oli näet tuonut mukanaan, paitsi punaista, vahvasti raudoitettua
+arkkuaan, sukset ja parin ruokovartisia, rottinkisompaisia sauvoja.
+
+Olihan Hepomäessä toki ennenkin suksia nähty ja hiihtoa suonessa
+pidetty, mutta sittenkään ei Heikin, aina pääkaupungista asti tuomia
+suksia osattu kyllin ihmetellä — niin ne olivat kumman malliset,
+hirveän pitkät ja kapeat uilottimet sekä keskeltä ketkat kämyrät.
+
+Suksista johtui puhe »koko maata käsittäviin». Olipa Heikillä mukanaan
+se sanomalehtikin, jossa niitä tarkemmin selostettiin, ja suurella
+äänellä Heikki luki kirjoituksen kaiken väen hartaasti kuunnellessa.
+
+Reipas, kiehtova kirjoitus tekikin syvän vaikutuksen, varsinkin
+setä-Moosekseen ja poikiin: setä-Mooses kiskoi visakoppaisesta
+piipustaan savuja kuin vihassa, Villen kourat puristuivat nyrkkiin, ja
+Antti tunsi kuin salaperäisen voiman tunkeutuvan läpi joka jäsenen.
+
+Heikki oli itsekin intoutunut lukiessaan, ääni kovennut kovenemistaan
+ja vauhti kiihtynyt. Päästyään loppuun paiskasi hän sanoman pöytään,
+kimmahti seisaalleen ja kuni jatkoksi kiljaisi:
+
+— Siinä on miehen puhetta alusta loppuun!
+
+— Joka sana paikallaan, — vakuutti setä-Mooseskin.
+
+— Ja sinne sitä mekin mukaan menemme, oikein joukolla, vai mitä, pojat?
+
+Antti ja Ville tuijottivat Heikin silmiin ikäänkuin saadakseen
+selville, oliko Heikki täyttä totta tarkoittanut. Tuo ajatus oli kyllä
+kummankin mielessä vilahtanut, mutta sittenkin sen julkituominen vähän
+kuin säikäytti poikia, eivätkä he osanneet sanoa sitä ei tätä.
+
+— Mutta onpa siellä suuret rahat tarjolla; johan niillä vaikka hevosia
+ostelee, — ihmetteli isäntä Taavetti.
+
+— Sepä se juuri antaakin yltyä asialle, — selitti setä-Mooses.
+— Niinkuin sanomassa sanottiin, rahojen tiimalta tulee miestä
+läheltä ja kaukaa näyttämään sivujensa sitkeyttä. — Menkää vaan,
+pojat, hiihtämään; näyttäkää, etteivät teidänkään kinttunne ole
+juoton lihasta. Ja kuka ties, vaikka tulisin itsekin mukaan, jos ei
+muuten, niin joukon jatkoksi, — ja kuin puheensa ja mielipiteensä
+vahvistukseksi sylkäistä ruiskautti setä-Mooses lähes keskilattialle
+asti.
+
+— Mutta kurssia siinä pitää olla miehessä, joka silloin mukana pysyy,
+kurssia ja hyvät hiihtovehkeet, — alkoi Heikki käsiään viittoillen
+selitellä. — Minä olen ollut kahdesti mukana ja tiedän, millainen
+leitakka siinä on mennessä, kun paraat mestarit tietä näyttävät. Siinä
+seuloutuvat jyvät akanoista jo alkutaipaleella, ja niidenkin, joilla
+olisi sivuissa sitkeyttä, täytyy lopummalla jälkeen antaa, ellei vaan
+ole tarpeeksi taitoa ja hyvät sukset ja sauvat ja sopivat pukimet.
+Ja kun suoraan sanon, niin tuollaisilla kapustoilla ja leveillä
+laudoilla, kuin näilläkin seuduilla on suksen malli, ei ole kilpailuun
+yrittämistäkään.
+
+Setä-Mooses kyllä myönsi mielessään Heikin puheessa jotain tolkkua
+olevan, mutta sittenkin nuo »kapustat» ja »laudat» hiukan kuin
+pistelivät. Olivathan Hepomäen sukset — niin omansa kuin poikien
+— hänen tekemiään, eikä hän niissä näihin asti mitään vikaa ollut
+huomannut. Kun olivat vaan hyvässä tervassa, uuvutti ilveksenkin, kuten
+viimekin talvena poikien kanssa. Heikin suksivehkeitä setä-Mooses oli
+kyllä tarkastellut, mutta itse mielessään päätellyt ne sellaisiksi
+kojeiksi, joilla hän vain ei hiihtämään viitsisi lähteä; tuollaiset
+pitkät, kapeat puikuttimet ja keskeltä kiverät kuin rovastin kiesien
+aisat.
+
+Niinpä ei Mooses malttanut olla tokaisematta puolittain todella,
+puolittain leikillä:
+
+— Ettäkö juuri tuollaisilla uiveloilla kuin sinulla paraiten pärjäisi?
+
+— Varmasti, sillä ne ovat pohjalaisten hiihtomestarien tekemät.
+
+— En tuota uskoisi koettelematta.
+
+Näin sanat sakoivat, Heikki kiitteli omiaan, setä-Mooses paikkakunnan
+mallisia, kunnes päätettiin heti paikalla lähteä Hepojärvelle
+koettamaan, »kenen paidassa kaulus kestää».
+
+Taavetti hymähti velimiehensä touhulle, ja emäntä Ulla päivitteli,
+että vie nyt mieli miehen päästä ja lähde hurjapäisten ukulien kanssa
+kilpasille, viisissäkymmenissä oleva mies.
+
+— Vielä särkee kipeän jalkansa, — huomautteli Hetakin, joka poikansa
+häviötä peläten toivoi kiistan loppuvan kilpailematta.
+
+Mutta noita puheita eivät kilpasille aikovat ottaneet korviinsa,
+vaan ryhtyivät kaahimaan hiihtovehkeitään. Setä-Mooses ja pojat
+hakivat suksensa tupaan, sulattivat lämpiävän uunin edessä jäätierat
+varpaallisten kohdalta, tarkastelivat hihnat, panipa setä-Mooses uutta
+tuohtakin jalansijoihin.
+
+Heikki oli pyörähtänyt porstuanpohja-kamariin, joka hänelle oli
+luovutettu kuin hoteelleen, ja kun tupaan takaisin tuli, oli hänellä
+yllään ohukainen, ihomyötäinen hiihtopuku, päässä tupsulakki ja jalassa
+paularuojuiset, käykyränokkaiset kurpposet.
+
+Eivätpä tuvassa olijat vähää hätkähtäneet Heikin nähtyään, mutta kuin
+yksinkertaisinta ja luonnollisinta asiaa selitti Heikki toimessaan,
+että hiihtäessä ovat kaiken maailman lumput ja tamut vain turhana
+taakkana, jotavastoin kevyt ja lämmin puku antaa kuin puoli vauhtia
+lisää.
+
+Kehoittipa Heikki toisiakin vähentämään vaatteita, ja pojat
+sukaisivatkin takkinsa penkille, mutta setä-Mooses vakuutteli takin
+kulkevan siinä missä mieskin.
+
+Lähdettiin rantaan.
+
+Isäntä-Taavetti ja Heta lähtivät myös mukaan, mutta Ulla sanoi
+uskovansa hullujen höyräykset näkemättäkin.
+
+— Tästä painellaan suoraan toiselle rannalle, ja sieltä kukin omaa
+latuaan takaisin, vai miten, miehet? — ehdotti Heikki, ja toiset
+hyväksyivät. — No, sitten aletaan tarsia... kun luen kolmeen, niin
+silloin, sutii!... yksi... kaksi... kolme?
+
+Miehet syöksähtivät menemään. Sukset suhisivat ja sauvat napsahtelivat,
+ja tuiskuna tuprusi lumi hiihtäjien jälessä. Setä-Mooses ja pojat mennä
+hakittivat lyhyvin vuoropotkuin kuin juoksemalla, autellen yhdellä
+sauvalla kulkua. Vallan pahoin ei hanki upottanut, mutta sittenkin
+väkipakkomeno pani Hepomäen miehet kohta rannasta lähdettyä puhaltamaan.
+
+Tykkänään toisella tavalla hiihti Heikki. Ponnahuttaen ensin
+peräkanaa toisella ja toisella jalalla, samassa tahdissa sauvoja
+käytellen, ja sitten liukuen pitkän matkaa, suljutteli Heikki kuin
+leikiten hangella. Väliin suhautti hän edelle, väliin jättäytyi
+jälemmä, väliin taas rinnalla rupatteli yllytellen pahoin puhkuvia
+kilpaveikkojaan parastansa panemaan. Helposti hän olisi toiset
+jättänyt, mutta ei tahtonut; hääri vaan toisten vaiheella kuin iloinen
+pääskynen kesäiltana saattaessaan raskaasti lentää kahnustavia
+siipirikko-variksia vainion poikki läheisen metsän laitaan.
+
+Jotenkin yhdessä parvessa pääsivät hiihtäjät toiselle rannalle,
+pyörsivät ympäri ja samassa selkäänsä oikaisematta painautuivat
+takaisin, kukin omaa latuaan. Heti rannasta irrottua lisäsi Heikki
+löylyä, puulautuen etumaiseksi, — sauvojaan huiskauttaen ilkkui vielä:
+
+— Hyvästi vaan nyt, ja jos ikävä tulee, niin kirjoittakaa!
+
+Tuo oli kuin piiskan isku toisille, ja kaikin voimin kahmaisivat he
+pysyäkseen Heikin kintereillä, pukkivat sauvalla kahden käden ja juosta
+hakittivat. Mutta näytti siltä, ettei se asiaa paljoakaan auttanut;
+Heikki pakeni edestä kuin säikähtynyt jänis ikäloppua Mustia.
+
+Paljoa ennen toisia saapui Heikki kotirannalle ja istuutui
+rantakivelle. Taavetti ja Heta, jotka olivat törmällä jännityksellä
+tarkanneet miesten ottelua, laskeutuvat tulijoita kuin lähempää
+katsastelemaan. Antti saapui ensiksi ja kohta jälestä Villekin, mutta
+setä-Mooses oli jäänyt pari, kolme viittaväliä Villestäkin. Loppumatkan
+setä-Mooses lurvi tahallaan hitaasti, näyttipä kuin olisi arastanut
+toista jalkaansakin.
+
+— Mitenkäs sinulle, Mooses, nyt kävi? — naurahteli Taavetti.
+
+— Se mokomien varsojen kanssa toiste lähteköön kipeätä jalkaansa
+rääkkäämään, — tuumi setä-Mooses raskaasti puhkien ja jääpiikkuloita
+parrastaan karistellen.
+
+— Mutta minä en vieläkään, ymmärrä, mikä sinua, Heikki, oikeastaan
+töytyytti, sillä olinhan minäkin tulevinani, — ihmetteli Antti.
+
+— Sukset, sukset, — sitähän jo tuvassa sanoin, vaikka ette uskoneet.
+Katsokaa ja koetelkaa, enhän minä ole lainkaan märkänä, ja te jokainen
+höyryätte kuin uitetut hevoset.
+
+Tarkasteltiin Heikkiä edestä ja takaa, tunnusteltiin rintaa ja lapoja,
+ja myöntää täytyi, ettei Heikin nahka ollut sanottavasti märkänä.
+Katseltiin myös Heikin suksia päältä ja alta. Kovin ne olivat kapeat ja
+ketkat kämyrät, mutta pohjat sileät kuin, peililasi.
+
+— Sellaiset jos teilläkin olisi ja lisäksi toisellainen hiihtotyyli
+kuin tuo puolijuoksuinen, uuvuttava hakitus, jo varmasti mukana
+pysyisitte joka mies. Koetapas, Antti tai Ville, minun suksillani! —
+kehoitteli Heikki.
+
+Antti koetti. Kovin oudoilta Heikin sukset tuntuivat, höyhenkepeiltä
+ja niin hirveän liukkailta, että väkisin olivat suljua jalan alta ja
+miehen seljälleen keikauttaa, vaikka kahdella sauvalla varasi.
+
+— Anna huhkia vaan, seiso jämäkästi ja tyrkkää molemmin käsin yhtaikaa,
+mutta varo, ettet lennä selkäpiillesi! — neuvoi Heikki.
+
+Tyrkkäsi Antti menemään äsken poljettua latua, ensin varotellen, mutta
+kerta kerralta voimakkaammin, kunnes kaapaisi, koko hartiaväellä.
+
+— Älähän kovin kauaksi, että minäkin saan koetella! — huusi Ville
+ihastuksissaan vanhemman veljensä kiivaasta menosta.
+
+Ja sama tunne kuin veljessään oli Villessäkin Heikin suksia
+koetellessaan; kuta kiivaampaan vauhtiin hän sai sukset tyrkityksi, sen
+enempi olisi haluttanut vauhtia lisätä.
+
+— Ovat ne käärmeen kielet menemään, — päätteli Ville takaisin
+tultuansa. — Koettakaas setäkin!
+
+Mutta ei setä-Moosesta haluttanut, sanoi jalkaansa pakottavan ja lähti
+kohti tupaa tarsimaan.
+
+Mutta pojat eivät malttaneet vielä rannalta lähteä, vaikka Heta huuteli
+mennessään. Heikki näytti veljeksille, mikä hiihtotapa oli paras
+vitikelillä, mikä kovalla hangella, ja hartaasti pojat seurasivat
+Heikin mallailua, koettaen itse sommitella samalla tavalla.
+
+Vielä samana päivänä pyysivät pojat sedältään suksipuita, joita hänellä
+oli kuten muitakin kalupuita orsilla kuivamassa useitakin pareja.
+
+Ja setä-Mooses antoi, ryhtyipä vielä itsekin poikien kanssa yhteen
+juoneen, jotta Antti ja Ville olisivat saaneet samallaiset hiihtimet
+kuin Heikilläkin oli.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kilpailupäivän jälkeen tapahtui Hepomäessä kuin pieni elämän
+muutos. Puhuttavan, tuskin kuuli muusta kuin suksista ja hiihdosta.
+Isäntä-Taavetti oli kyllä alussa nureksinut, että hiihtotouhu taitaa
+pian tulla esteeksi talvitöille, mutta nähdessään millä innolla pojat
+ruhtoivat töitä saadakseen aikaa hiihtojuttuunsa, antoi poikien pitää
+päänsä, niin joutavanpäiväiseltä kuin asia hänestä yleensä tuntuikin.
+
+Ulla myös, sattuessaan arkituulelle, motkotteli joitain syrjäsanoja, ei
+niin pojille kuin setä-Moosekselle, joka suksikaveruksiltaan tuskin
+jouti saaviin katkenneen vanteen sijaan uutta panemaan. Heta taas oli
+visusti poikien puolella, ja monta kertaa tuli hänelle Ullan kanssa
+asiasta sananvaihtoa. Usein Heta myös rantatörmällä tarkkasi poikien
+hiihtoa, viluissaan hytisten ja esiliina käsien ympärille kiedottuna.
+
+Kun rupesi, niin repesi. Setä-Mooses oli totta tosiaan painautunut
+yksinomaan suksitöille, tuskin malttoi tuvasta ulkosalle liikahtaa.
+Tehtyään pojille aivan rikulleen Heikin suksien malliset, alkoi hän
+uusia kaverrella, veistellä, höylätä, hangata ja lasipalasilla hiastaa.
+Ja kun ne oli valmiiksi saanut ja Heikin resehdin mukaan uunissa
+tervalla paahdellut ja orsille painumaan sirkkelöinyt, aloitti taas
+uusien teon.
+
+Mitkä aikeet hänellä yhä uusia ja uusia puskiessaan oli, siitä hän ei
+selvyyttä antanut enemmän Taavetille kuin vaimoväellekään.
+
+— Kah, tekee heitä kerran asiaksi asti, kun painautui. Mitäpä tässä
+muutakaan osaa, kun tuo jalkakaan ei näytä ulkotöistä vielä pitävän, —
+selitteli setä-Mooses, kun asiata häneltä tarkemmin udeltiin.
+
+Pojat tiesivät kuitenkin syyn setä-Mooseksen suksi-intoon. Heikki
+siihen oli yllyttänyt. Nähtyään, miten hyviä suksia setä-Mooseksen
+näpistä heltisi, oli Heikki esittänyt, että setä-Mooses tekisi muutamia
+pareja, tulisi heidän kanssaan Pihkasalmeen ja asettaisi suksensa
+yhteiseen näyttelyyn. Takasipa Heikki, että varmasti saisi setä-Mooses
+palkinnon töistään, ja silloin saisi olla myös vakuutettu, että herrat
+ne tapellen ostaisivat ainakin 10 markasta parin; saisipa vielä kuin
+kaupantekijäisiksi olla niissä »suurissa koko maata käsittävissä» aivan
+silminnäkijänä.
+
+Mutta vain Antille ja Villelle oli Heikki kaikessa salaisuudessa
+jutellut, että kun setä-Mooseksen saisivat lähtöpäälle, silloin myös
+matkahevonen heille paremmin irtoisi, eivätkä suotta mennessänsä
+itseään väsyttäisi.
+
+Näin oli Heikki juonet juuriaan myöten heitellyt ja pojat siihen lisää
+setäänsä suostutelleet. Muutaman päivän asiata haudottuaan olikin
+setä-Mooses ilmaissut suostumuksensa, mutta samalla varoittanut poikia,
+ankarasti kenellekään hisahtamasta puolellakaan sanalla, että tässä
+muka aikoi palkinnoille päästä ja muuta senpäiväistä pullistella.
+
+Olipa pojilla toinenkin salaisuus takanaan, jonka vain setä-Moosekselle
+olivat uskoneet. Linturahoillaan olivat pojat teettäneet kirkolla
+samanlaiset hiihtopuvut kuin Heikilläkin oli, paitsi harmaat eikä
+tupsua lakissa. Heikki oli taas tehnyt paula-kurpposet. Muita pukimiaan
+kuin kurpposia eivät pojat kuitenkaan kehdanneet harjoitellessa
+käyttää, ennenkuin lähdön edellisellä viikolla, jolloin jo
+setä-Mooseksenkin salaiset aikeet olivat tiedossa kotiväen kesken ja
+muutenkin kilpailuun lähtö todeksi varmistunut.
+
+Mutta uskollisesti olivat pojat joka päivä hiihtoa harjoittaneet.
+Olipa kelikin minkälainen tahansa, se ei esteeksi tullut, sillä
+olihan Heikillä senkin seitsemänlaiset suksirasvat. Ympäri Hepojärven
+rantaman he olivat ohjasnuoralla hiihtoradan mitanneet millin päälle
+10 km pituiseksi. Kahdesti päivässä, kerran aamulla ja toisen illalla,
+he radan kiersivät. Heikki lykki aina edellä, sitten Antti ja Ville.
+Alussa sai Heikki kyllä poikia väliin kuin vartoilla, ja sittenkin
+pakkausi kaulaa välille virumaan. Mutta päivä päivältä alkoi niin Antti
+kuin Villekin pysyä yhä kireämmin Heikin kintereillä. Joskus olisi
+himoittanut poikia Heikin edellekin pyrkiä, mutta eivät sentään koskaan
+kehdanneet, ja niin pysyi miesten järjestys alusta loppuun samanlaisena.
+
+Kaikki hiihdon eri tyylit oli Heikki myös pojille opettanut, ja
+niin selvisi heille harjoitellen pohjalaisten vitikelin hiihto ja
+eteläsuomalaisten kahden käden »soutu», jolla kovalla kelillä pääsi
+kuin lentäen'.
+
+Lähtö-starttia ja loppu-spurttia — kuten Heikki tapasi mielellään alkua
+ja loppua nimitellä — hän myös pojille usein vasarteli.
+
+— Älkää koskaan hätääntykö lähtiessä samoin kuin viimeisessäkään
+pinnistyksessä. Monikin puulautuu kuin hullu taipaleelle, hosuu ja
+sokkiloi, haroo ja haparoi tolkuttomasti, kunnes kaatua kupertuu omaan
+tohinaansa, katkoo sauvansa, särkeepä suksensakin. Lopussa on taas
+hyvin tärkeätä, että saa viimeisetkin voimat irti itsestään, silti
+sotkeutumatta. Jos loppukamppailussa sattuu toveriksi tasaväkinen,
+silloin on paras lakata potkimasta ja työnnellä vain kahden käden
+hartiaväellä ja voimalla — silloin saa parhaan vauhdin eikä kömmerry
+niin pahoin.
+
+Näin Heikki pojille selitteli heidän hiihtoon valmistuessaan tai
+rantakivillä kierroksen jälkeen istuessaan ja puhaltaessaan.
+
+Tarkkaan Heikki seurasi myös asian kehitystä ankkurikellostaan, joka
+kävi 22 rubiinikivellä ja jossa oli hopeinen välikapselikin; se
+näytti aivan tarkkaa aikaa Helsingin horisontin mukaan. Ankkuri oli
+Heikillä aina matkassaan; sen osoituksen mukaan pojat lähtivät, ja heti
+loppuviivalle päästyä Heikki sen taas paidan rintapieli-taskusta esille
+tempasi. Heikillä oli visusti muistissaan kaikki hiihtoennätykset ja
+niiden saajat, ja viimeisellä harjoitusviikolla hän vakuutti vauhdin 10
+km jo riittävän, mutta 30 km olevan vielä syytä parantaa.
+
+Muilla pitäjäläisillä ei ollut sanottavia tietoja hepomäkeläisten
+hiihtopuuhista eikä niistä suurisuuntaisista aikeista, joita pojilla
+oli. Ainoa, joka poikien hiihtoharjoituksia oli tarkaten seurannut,
+oli toisella puolella Hepojärveä olevan Karilan talon vanha vaari.
+Nähdessään poikien jok'ikinen päivä lampea suissa hengin kiertävän
+alkoi vaari jo tulla levottomaksi.
+
+Usein vaari rantapensaan takaa tirkisteli vetisillä silmillään, kun
+pojat hiihtää porhalsivat kuin henkensä edestä, jupisten itsekseen:
+
+— Mikähän riivattu noita Hepomäen hounakkeita oikeastaan repii, kun
+paneutuivat tuohon koko talveksi jyrräämään?
+
+Eikä saanut vaari rauhaa, ennenkuin uuden uhaten läksi käymään
+Hepomäessä tiedustellen kuin puolikireästi, mitä tuo alituinen lammen
+kiertäminen ja kaartaminen oikeastaan merkitsi, oliko siinä takana hyvä
+vai paha.
+
+Toiset hiukan hymähtelivät vaarin hädälle, mutta setä-Mooses selitti
+totisena, että Heikin ruumis oli suutarintyössä painautunut, joten
+hänen piti tohtorin määräyksen mukaan terveydekseen ja ruumiinsa
+rakennukseksi hiihtää joka päivä, »ja Heikki on saanut meidänkin pojat
+samaan hullutukseen».
+
+Selityksen kuultuaan vaari hetkisen istua torjotti tuvan penkillä,
+imeskeli piippuaan ja syljeksiä töpeksi, kunnes lähti, muristen
+mennessään:
+
+— Luulisi tuon ruumiin muutenkin rustautuvan, hieroen ja kupaten...
+
+Kaiken vahingon varalta vaari kuitenkin pisteli Karilan rantamalla
+ladun alle pohjapäreistä punaisella langalla sitomiaan ristejä,
+sillä kovaonni sen tiesi, vaikka verkkovedet pilaisi mokoma hullujen
+lammenkierto.
+
+
+
+
+III. MATKATAANPA SITTEN KAUPUNKIIN
+
+
+Vihdoin oli kauan odotettu lähtöpäivä käsissä, ja ylen oli Hepomäessä
+touhua niin lähtevillä kuin kotiin jäävilläkin.
+
+Pihasalla sitoivat setä-Mooses ja Heikki liisterekeen avaraa,
+vahvoista ja sitkeistä pajuista tehtyä reslaa. Antti toi rantaladosta
+kastikasheiniä, ja niitä paineltiin reslan pohjalle vahva kerros.
+Heinien varaan järjesteli Heikki suksia varovasti, hyvin varovasti.
+Setä-Mooses ei kyllä arvellut suksien mitään puteleita olevan, mutta
+Heikki vakuutti pienenkin pisaman vaikuttavan, että palkinnot voivat
+livahtaa sivu suun. Reen perästä ulkonevat suksien kannot Heikki kääri
+säkillä ja köytteli tervanarulla.
+
+Taavetti kantoi vilja-aitasta kymmenkappaisen pussin kauroja. Se
+soviteltiin kuin istuimeksi reen perään ja paineltiin taas vahva
+kerros kastikkaita päälle. Sepipuolelle sai sijansa Heikin punainen,
+rautavanteinen arkku, jossa poikien hiihtopuvut olivat ja kymmenkunta
+paria paulakurpposia, jotka Heikki oli tehnyt aikeessa tarjota ne
+yleiseen suksinäyttelyyn ja sitten myydä. Sepipuolelle asetettiin
+eväskoppakin, johon Ulla ja Heta olivat varanneet kymmenen leipää,
+suolakaloja, pannurieskoja, voivakan, vuosikaspässin nivuset ja kuin
+kaiken ruuallisen runsauden kukkuraksi puolileiviskäisen matikkakukon.
+
+Näin kun kaikki matkavarusteet oli saatu paikoilleen sovituiksi,
+lujaan köytetyiksi ja loimella peitetyiksi, talutti Ville ruunikon
+nimikkotammansa, jota muutaman, päivän oli helpommilla ajoilla pitänyt
+ja runsaammalla suuruksella ruokkinut. Miehissä valjastettiin ruunikko
+reslan eteen, mikä luokkia sovitellen, mikä rinnusta kiinnittäen, mikä
+hihnoja aisoihin kietoen, kuka tamman suuhun kuolaimia tyrkyttäen.
+
+Käväistyään vielä tupasalla turkit päälle punaisilla lankavöillä lujaan
+köyttämässä hyppäsivät miehet reslan laidalle istumaan, jättäen noin
+toisen jalkansa matkamiesten tapaan reslan ulkopuolelle hauskasti
+roikkumaan. Ville tarttui ohjiin, nykäisi, masautti suutaan, ja silloin
+sitä lähdettiin matkalle, jota niin kauan ja hartaasti oli touhuttu.
+
+Kotiin jäävät seurasivat matkamiesten menoa, Taavetti, Heta ja Ulla
+ulkoisalla, mutta »Sepeli»-rukka tuvan ikkunasta surkeasti vikisten,
+kun ei mukaan päässyt.
+
+Hyvin harvasanaisia olivat matkamiehet järvitaipaleella. Minkä
+virkkoivat, sen muista asioista huomauttelivat, Karilan uuden riihen
+salvoksesta, tienposkessa pökköilleen jäniksen jäljistä, tamman karvan
+lähdöstä, mutta siihen asiaan, joka jykevästi oli kaikkien mielessä,
+eivät sanallakaan kajonneet.
+
+Toiselle rannalle päästyä hypähti Ville reestä ja toiset samaten —
+mikäs hullu sitä olisi itseään hevosella ahteessa kiskottanut, kun
+edessä oli kuusipenikulmainen taival.
+
+Mäen päälle päästyä huomautti setä-Mooses harvahkoon männikköön
+viitattuaan:
+
+— Tuossa oli ennen paraita metson soidinpaikkoja, mutta hetipä
+lakkasivat laulamasta ja muuanne kaikkosivat, kun Karilainen metsän
+hakkautti.
+
+Tästä setä-Mooseksen huomautuksesta miehet pääsivät kuin paremmalle
+juttutuulelle. Setä-Moosekselle olikin kuni läheinen sukulainen
+jokainen mäentöyräs ja notkelma, jokainen tienposkessa oleva, ajan
+hammastama tervaskanto ja kivenmöhkäle. Erillä kulkiessaan oli hän
+saalista väijyen niiden kupeella tuhannetkin kerrat kuukkinut, ja
+kaikkiin niihin liittyi hauskoja muistoja, jotka ohi ajaessa mieleen
+virisivät ja joita pojat mielenkiinnolla kuuntelivat.
+
+Puolenpäivän tienoissa sivuuttivat matkamiehet kirkonkylän. Kuin
+yhteisen mielialan arvaten ajoi Ville juosten ohi asumusten. Mikäs
+siinä olisi jäänyt kenenkään kanssa juttusille ja matkan selvityksille;
+kukin kulkee minne haluaa, mitä se kehenkään kuuluu.
+
+Pari rankakuormaa ajavaa miestä ehätti kuitenkin ohi ajaessa huomauttaa:
+
+— Mitäs miehet ovat akkaansa reslan pohjalle noin riepu korviin
+piilottaneet?
+
+— Lienee sen näköinen, etteivät kehtaa julki kuljetella, — volmotti
+toinen.
+
+Eivät viitsineet miehet mitään virkkaa, vaikka Heikin luonto jo
+kihahtikin. Päästyään miesten kuulumattomille huomautti vasta:
+
+— Mitähän heittiöitä nuo olivat, jotka tuossa suutaan repivät?
+
+— Kulkumiehiä; Kettulassa kuuluvat talvikorvaa oleksineen
+kasakkamiehinä, — tiesi Antti kertoa.
+
+Sen enempää ei viitsitty asiaan kajota; aihettapa nyt ottaa kaiken
+maailman juoksumiesten roistopuheita korviinsa, oikeiden ihmisten! Ja
+niin painuttiin taas tarinoimaan muista, mieluisemmista asioista.
+
+Jonkun aikaa iltapuhdetta ajettuaan joutuivat miehet tarkkaamaansa
+yöpaikkaan, Huttula-nimiseen taloon. Paljoa eivät miehet matkansa
+tarkoitusta Huttulassakaan selvitelleet. Kevennettyhän illalliseksi
+kotoista eväskoppaa muutaman kilon mieheen, painautuivat tuvan penkille
+makuulleen, kullakin turkkinsa päänaluisenaan.
+
+Heti aamulla varhain häärivät miehet taas hetkisen eväiden kimpussa ja
+läksivät sitten ajamaan kohti Pihkasalmen kuuluisata kaupunkia...
+
+
+
+
+IV. OSAA SE HEIKKI ESIINTYÄ
+
+
+Mitenkään sitä ei olisi arvannut edeltäpäin, miten paljon tuollaisia
+»koko maata käsittäviä» järjestellessä voi olla työtä ja puuhaa. Vasta
+kun ryhdyttiin kaikkia asioita yksityiskohtaisesti selvimään, se ilmi
+tuli. Hiihtoseura oli pitänyt kokouksia joka viikko, ja asioita oli
+aina iltamyöhään jauhettu, mutta yhä vain ilmaantui uusia seikkoja,
+joita piti yhteisesti harkita.
+
+Väliin oli kokouksissa kimmastuttukin ja hyvinkin rajusti törmätty
+yhteen, niinkuin silloinkin, kun harkittiin, ken Pihkasalmessa olisi
+pätevin järäyttämään tärkeän lähtölaukauksen hiihtokilpailussa. Mutta
+terhakka Teräs osasi aina ottaa näkökannoista tärkeimmät huomioon ja
+ne yhteen sopivasti sulatella, joten kiihtyneet mielet tyyntyivät ja
+kokouksesta erottiin rauhassa ja sovinnossa.
+
+Hiihtoseuralla oli tietysti kannettavanaan päivän kuorma ja helle,
+mutta varsin auliisti muutkin antoivat avustusta. Alussa oli kyllä
+pelätty, että kiivaat puoluekiistat vaikuttavat hyvinkin haitallisesti.
+Pihkasalmessa oli näet puolueensa kuten muuallakin näihin aikoihin, oli
+vanhoilliset ja vapaamieliset eli »rehtorilaiset» ja »tohtorilaiset»,
+kuten puolueita johtajiensa mukaan kutsuttiin. Pitkin syksyä oli
+puolueiden äänenkannattajissa »Joukahaisessa» ja »Louhettaressa»
+kiivaasti väitelty majatalon osoitepatsaan maalaamisesta, jota
+vapaamieliset vaativat punaiseksi, mutta vanhoilliset entisen
+pohjavärin perusteella valkoiseksi — »rehtorilaiset» vetosivat
+periaatteensa mukaan vanhaan pohjaväriin, vaikka kukaan
+pihkasalmelaisista ei tarkoin muistanut, minkä värinen patsas alkujaan
+oli ollut, tai oliko sitä maalattu ollenkaan.
+
+Juuri hiihtoseuran perustamis- ja »koko maata käsittävien»
+päättämis-aikana oli — lähestyvien valtuusmiesvaalien johdosta —
+majatalon patsasjuttu kaikkein kiivaimmillaan, jopa niin äärimmillään,
+ettei värjäri Vekara ruvennut veljensä esikoiselle kummiksi, koska veli
+kannatti »edesvastuuttomia yltiöpäitä, »tohtorilaisia».
+
+»Rehtorilaiset» saivat vaaleissa voiton, vakavat pihkasalmelaiset
+huokasivat helpotuksesta, kuin pahan vaaran välttäneet ainakin, ja
+majatalon osoitepatsaan maalaaminen annettiin valtuuston valmistavan
+valiokunnan lähemmin harkittavaksi vakaalla, »valkoisella» evästyksellä.
+
+Jälkeenpäin kiisteltiin asiasta vielä katkerasti, kunnes »Louhetar»
+ehdotti, että molemmin puolin haudattaisiin pienet perheriidat ja
+kaikin yksimielisesti tuettaisiin »koko maata käsittäviä».
+
+Ja pihkasalmelaisten jaloimpiin tunteisiin ei koskaan tarvinnut turhaan
+vedota. Jokainen pihkasalmelainen otti »koko maata käsittävät» ja
+niiden onnistumisen kuin omaksi asiakseen, aina pormestarista Kilurin
+Pekkaan asti, joka kesäisin oli rantatöissä ja talvisin pilkkoi
+herrasväelle halkoja ja jota arvoasteita määriteltäessä alhaalta ylös
+päin oli Pihkasalmessa totuttu pitämään lähtökohtana.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kilpahiihto oli määrätty sunnuntaiksi, mutta jo edellisenä perjantaina
+tiedettiin hiihtäjiä saapuneen pitkien matkojen takaa. Hevosmies
+Heikkiseenkin kerrottiin tulleen koko hevoskuorma miehiä, mukanaan
+suksia kymmeniä pareja. Heikkisen ajuripoika sitä oli toisille
+issikoille jutellut, ja ne taas vuorostaan jokaiselle kyydittävälleen,
+kuten Pihkasalmessa oli hauska, kotoinen tapa. Näin oli asia tuotapikaa
+tietona koko kaupungissa.
+
+Ja samanlaisia puheita kuin Heikkiseen tulleista hiihtäjistä liikkui
+perjantaina monista muistakin jo saapuneista.
+
+Mutta se mikä vielä perjantaina oli osin kuin epävarmaa kohua,
+oli lauantaina silmin nähtävä totuus. Jo aamulla varhain nähtiin
+Pihkasalmen kaduilla astuskelevan oudon näköisiä miehiä, kaksi, kolme
+ja useampiakin ryhmissään. Muutamilla oli uusia suksia parit tai kahdet
+olallaan, ja Seurahuonetta ne tuntuivat tiedustelevan. Ja auliisti
+pihkasalmelaiset neuvoivat kysyjiä, läksivätpä jotkut saattamaankin
+perille.
+
+Seurahuoneelle matkasi lauantai-aamuna Hepomäenkin komennuskunta.
+Setä-Mooseksella ja pojilla oli suksia olallaan, Heikki kantoi
+kurppospussia.
+
+Suksien vastaanotto oli parhaassa käynnissä miesten saapuessa
+Seurahuoneen avaraan saliin; useita pareja oli jo kirjoihin merkitty,
+liputettu sekä katajaköynnöksillä koristetulle seinämälle rivitetty, ja
+toisia vaan lisää tarjottiin.
+
+Hepomäen miehiä ujostutti saliin tullessaan, mutta Heikki työntäytyi
+rehevänä sinne, missä suksia otettiin vastaan, hoputtaen toisiakin yli
+salin kuuluvalla äänellä:
+
+— Kah, tulkaa vaan peremmälle, ei täälläkään purematta niellä!
+
+Lähimmät kääntyivät tarkastelemaan ujoisia salolaisia ja heidän
+rohkeata, pussiniekka opastaan. Kiintyipä suksia vastaanottavan
+Teräksenkin huomio heihin.
+
+— Painukaa vaan tänne päin! — kehoitteli Teräs. — Jahah... jahah...
+siellähän onkin useita suksipareja tulossa... ojentakaa tänne... kas
+niin! Kenen nämä ovat tekemiä?
+
+Setä-Mooses harasi tukkaansa ja sukaisi partaansa sekä kolistelihe
+parisen askelta lähemmä:
+
+— Minähän niitä olen kaverrellut joutessani...
+
+— Mooses Hepomäki, Viitasyrjän pitäjästä, — ehätti Heikki täydentämään.
+
+Vilkaisi Teräs Heikkiin, vilkaisi setä-Moosekseen, kysellen kirjoihin
+nimiä merkitessään:
+
+— Onko sielläpäin jo pitemmänkin aikaa tehty ja käytetty Haapaveden
+mallisia suksia?
+
+— Ensimmäisiä ne minulta ovat, vaikka olen suksia paljonkin tehnyt.
+Tuon Heikin suksien mukaan ne olen värkännyt, kun se yllytti.
+
+— Matkustaessani Helsingistä kotipuolessa käymään toin niille oikean
+suksen mallin. Ensin teki tämä setä-Mooses näille serkkumiehille, ja
+kun näin, että ne vallan täydestä käyvät, kehoitin tännekin muutaman
+parin tarjoksi tuomaan, — jutteli Heikki asian selvyyden vuoksi.
+
+— Vai niin, taidatte ollakin vanhoja hiihtomiehiä, — alkoi Teräs udella.
+
+— Olenhan joskus mukana ollut ja jonkun häntimmäisen palkinnon
+saanutkin; mutta aamulla meillä olisi aikomus yrittää, ties sitten
+miten käy.
+
+Anttia ja Villeä hävettivät Heikin selittelyt, ja Antti pukkasi kylkeen
+kuin varoitellen, ettei vain liikoja laskettelisi ihmisten kuullen;
+vielä mitä heistä arvelevat. Mutta Heikki ei ollut tietävinäänkään,
+pudisteli vain kurpposet pussistaan, jutellen edelleen rehevästi:
+
+— Olisi täällä tällaisiakin tavaraa tarjolla, jos huolitaan; olen niitä
+neuloksinut välitöikseni.
+
+Mikäs siinä, varsin mielellään Heikin nahkatavarat otettiinkin vastaan.
+Toimikunnalta oli kurppospuoli vallan unohtunutkin, joten Heikin
+tarjoamat hiihtojalkineet olivat hauska lisä näyttelyyn. Esittelipä
+Teräs, että kurpposet luovutettaisiin toimikunnalle — tietysti
+maksua vastaani — jotta eri kulmakunnille saataisiin asiallisia ja
+tarkoitustaan vastaavia hiihtojalkineen malleja.
+
+— Joutavathan ne minulta ja oikeastaan myyntiä varten ne teinkin.
+Samaten joutavat nuo suksetkin ja maksavat kymmenen markkaa pari. Mutta
+jos saman vapriikin teoksilla huomenna palkinnoille päästään, niin
+markka vielä lisää hintaan joka palkinnosta, — nauraa röhötteli Heikki
+tutunomaisesti, poistuessaan toisten tulijain tieltä.
+
+Mutta Hepomäen miehet vallan kauhistuivat Heikin puheita. Kymmenen
+markkaa suksista!... johan tuo oli suoraa ryöväämistä, jos kuka hullu
+kiihkopäissään niin paljoa maksaisikaan! Kolme markkaa aivan enintäin
+oli Mooses ajatellut. Heikki oli kyllä kertonut omistaan kympin
+antaneensa, mutta ei sitä aivan toden kannalta koskaan otettu, eikä
+olisi arvattukaan ottaa.
+
+Ovensuu-puolelle tultua arveli Ville arkaillen, että kukahan se mahtoi
+tuo äskeinen herra olla.
+
+— Ties hänen, vaikka olisi itse kaupungin pormestari ollut; mutta
+kysäistään.
+
+— Ehkä sentään jätetään! — ja Ville tarrasi Heikin käsivarteen. Mutta
+Heikki vain naurahteli ja tiedusteli lähimmillä miehiltä, että mikä
+tuo suksia vastaanottava herra on sukujaan ja laatujaan. Kuultuaan
+ettei se sentään pormestari ollut, vaikkakin arvomies silti, kun lyseon
+maisteri, tunsivat pojat olonsa kuin helpottuvan. Hyvillä mielin Antti
+arvelikin:
+
+— On se tuo Heikki aika poika, herrainkin kanssa juttelee melkein kuin
+vertaistensa; ei minulla vaan olisi luontoa.
+
+— Sitä tottuu maailmalla liikkuessaan tulemaan aikaan niin hullujen
+kuin herrojenkin kanssa. Nököttäisipä siellä tuppisuuna, jopa kohta
+arvioitaisiin: kas tuossa öllerö, joka on ikänsä kuin tynnörissä ollut
+ja tapin rei'ästä ruokittu.
+
+— Mutta jos herransa täälläkin, niin toista vielä siellä pääpaikoilla,
+jossa on sinatyörit, asessyörit ja senkin seitsemät toistaan korkeammat
+-syörit ja -nyörit. Siellä ei autakaan nuhkuroiminen, ei parane olla
+»ölöllä yötä ja akkain puolella kirkossa», muutoin katsotaan mies
+mitättömäksi, — jatkoi Heikki, haastellen edelleen:
+
+— Mutta toisekseen, olenpa senkin merkille pannut, ettei
+suutarille, olipahan sitten siellä tai täällä, korkeallekaan hattua
+kohoteta, jollei tuohon liity jotain lisäsärvintä, vaikka hiihtäjä
+esimerkiksi. Kas, jopa silloin arvo kimmahti pykälän korkeammalle, ja
+herrasmiehetkin jo juttusille ryhtyvät.
+
+— Näin se mukavasti miehen arvo ja merkitys keikahtelee täällä
+matoisessa maailmassa ja miehen mukana edustamansa ammattikin.
+
+— Saatte sen vielä omin silmin nähdä huomenna, kun palkinnot
+jaetaan. Jos setä-Mooseksenkin osalle joku roiskahtaa, jonka
+myös varmasti uskon, niin ettepä sen jälkeen enää olekaan pelkkä
+Hepomäen setä-Mooses, joka kesät kaloja ja syksyt lintuja pyytää
+ja talvipuhteilla akkaväelle astioita vannehtii ja hiki hatussa
+niiden kanssa kiistelee hyvistä ja pahoista ilmoista, vaan olettepa
+merkkimies, jonka nimi kiertelee pöytäkirjoissa ja sanomissa yli
+Suomen. Samaten pojatkin, Antti ja Ville, jos vain huomenna jaksatte
+tarpeeksi pinnistää, jopa lakkaatte olemasta pelkkiä junnuluokkaan
+kuuluvia, pitkätukkaisia otuksia, joita on lupa kenen hyvänsä avossa
+suin töllistellä ja sormellaan osoitella.
+
+Näin jutteli Heikki miesten harvakseen astellessa Pihkasalmen
+»Valtakatua».
+
+Ja mukavasti Heikin puheet Hepomäen miesten mielessä kiertelivät, ja
+pojissa koveni entistään luisemmaksi päätös, että huomenna on viimeiset
+voimatkin tiristettävä, vaikka siihen sitkahtaisi.
+
+
+
+
+V. KIRJOITUSHERRAIN EDESSÄ
+
+
+Muutamassa kadunkulmassa Heikki esitteli toisille, että koettaisivat
+jonkin aikaa tulla toimeen omin töppösinsä, kun hän käväisisi
+tervehtimässä entistä oppimestariaan, suutari Lindströmiä. Saadakseen
+kuin tukevampaa pohjaa käynnilleen selvitti Heikki:
+
+— Mukava ukko muuten se Lindströmin äijä. Usein kyllä murisi ja
+marisi, koettipa joskus kuin jouduttaa suutaruutta pikemmin näkösälle
+luimimalla tuonne selkäpuolelleni polvihihnalla, varsinkin kun
+sattui ryyppypäälle. Ukon juonien perille tultuani pieksätin sentään
+äijän omaa, kesän-eläneen nahasta tehtyä esiliinaa, jonka taitavasti
+sovittelin pohjoispuolelleni housujen väliin, tietäessäni ukon
+tulevan kotiin myrrystuulella. Niin annoin äijän muokata viattoman
+eläimen nahkaa, jos kohta äänessä olinkin juur' julmasti, ettei hän
+sotavarustuksistani perille pääsisi. Jäljestäpäin ukko kuitenkin kovin
+katui menettelyään ja koki kaikin tavoin sovitella.
+
+Heikki muisteli itsekseen, ja sanoi vielä:
+
+— Joskin kovakourainen, hyvä mies siis kuitenkin, ja parastani
+saunoituksellaankin tarkoitti. Hän minussakin suutaripuolen päällepäin
+väänsi ja lisäksi monta muuta hyvää neuvoa kallooni vasarteli, jotka
+matkan varrella kaikki ovat hyvään tarpeeseen olleet, etten ole
+kylkiäni ryvettänyt maailman mustissa mujuissa. Niin onkin Lindströmin
+ukko aina mielessäni hyvässä muistossa. Tiedän myös, että hän on hyvin
+mielissään nähdessään entisistä oppilaistaan miehiä pöyhistyvän ja
+siksi menen myös. Hyvästi siksi aikaa!
+
+Heikin erottua tuntui pojista olo yksinäiseltä, melkeinpä kuin
+turvattomalta. Tuo toinen toisissaan oleva talojen paljous ja ihmisten
+ja ajajien kiehunta kadulla vaikutti niin rauhattomasti. Nuokin
+sylen levyiset, yksiruutuiset ikkunat, joiden takana oli niin paljon
+hempeitä ja särkyviä tavaroita, Villeä melkein pelottivat — sattuisi
+jalka kulkiessa lipeöinään ja horjahtaisi vasten ikkunaa — ja Ville
+väistyikin seinän vierustalta loitomma, ja niinpä teki Anttikin, vaikka
+ei sanonut, että mistä syystä.
+
+Mutta nähdessään setä-Mooseksen astuskentelevan vallan rauhallisesti,
+ihan liki ikkunoitakin, että hipaisi, olostuivat pojatkin vähitellen.
+
+Setä-Mooses ei ollutkaan mikään nahkapoika Pihkasalmessa. Harvat olivat
+ne talvimarkkinat, ettei hän olisi nuorempana lintuja ja oravan- ja
+ketunnahkoja tuonut. Siksi hänestä paikat tuntuivatkin kuin vanhoilta
+tutuilta, joshan jotain uuttakin oli ilmestynyt. Katujen kulmauksissa
+oli tuttuja kauppapuoteja. Kaparikin torin nurkassa, josta viime kerran
+Taavetin kanssa käydessä oli suolat ostettu. Seinillä oli myös tuttuja
+kylttejä: räätäli Airaksisen oviposkessa kuvatun miehen parta oli vielä
+edelleen ajamatta, vaikka toinen oli edessä häärännyt Mooseksen muistin
+ajan. Makkaramestari Röötin oven yläpuolella olevalle kullatulle
+sianpäälle oli huonomminkin käynyt, kun oli sitten viime näkemän toisen
+korvansa hukannut ja perunan suustaan.
+
+Miehet suuntasivat kulkunsa kauppatorille, jossa kauppa oli parhaassa
+käynnissä. Kaupunkilaisia, muijia enimmäkseen, kiehui maalaisten rekien
+ympärillä mikä lihaa, mikä perunoita tai muuta ostellen. Erääseen
+muijaan, joka hieroi voikauppaa, tinki hintaa ja välillä koukki pytystä
+voita suuhunsa peukalon kynnellä, kiintyi setä-Mooseksen huomio.
+Suu nauruun vetäytyen setä-Mooses tuota seurasi, sillä mieleensä
+johtui Karilan vaarin tarina. Vaarikin oli kerran markkinoilla voita
+kaupannut ja akat tinkineet ja koukkineet peukalollaan voita suihinsa,
+silti mitään ostamatta. Lopulta oli vaari jo työlästynyt mokomaan
+koukkimiseen ja ärjäissyt eräälle akalle, joka taas koukkasi aika
+kyönikän suuhunsa tiedustaen, mitä se maksaa:
+
+»Syö vaan mahas täyteen, ei se maksa mitään, niin ne ovat tehneet
+muutkin!»
+
+Tuo juttu oli setä-Moosesta aina huvittanut ja monesti hän sen oli
+muille kertonut, kuten nytkin pojille kortteeripaikkaan mennessä
+hevosta katsomaan ja itseäänkin ruualla rankaisemaan.
+
+Illansuussa tulla tohusi Heikkikin kortteeriin ja kertoi, ettei
+Lindströmiltä mitenkään päästetty, ennenkuin oli syönyt ja kahvia
+juonut useampaankin kertaan — niin olivat olleet mielissään hänen
+käynnistään.
+
+— Mutta nyt, pojat, pitäkää kiirettä, että ehditään ajoissa
+Seurahuoneelle nimenkirjoitukseen!
+
+Pojat säikähtivät ja olivat tuossa tuokiossa valmiita lähtemään.
+Setä-Mooses, joka jo oli ehtinyt panna pieksunsa uuninkorvalle
+kuivamaan ja muutenkin riisuutunut puolittain kelteisilleen, jäi kotiin.
+
+Pojat harppailivat kohti Seurahuonetta kiireen vilkkaa, Ville
+eilimmäisenä. »Olisi se ollut aika jutkaus, jos kirjoista pois olisi
+jäänyt», ajatteli Ville. »Koko talvi hiihtää jyrätty, suksia rustattu
+ja pitkä matka monen miehen taivallettu, ja sitten lorun lopuksi,
+vallan viime tingassa tipahda mies kirjoista kuin orava oksalta...»
+
+— Eiköhän painella vikkelämmin! — Ville kiirehti.
+
+— Hyvin ehdimme, tornikellon viisari näyttää vasta kuuteen tarjoutuvan,
+joka on määräkin, — rauhoitteli Heikki, parantaen kuitenkin hivenisen
+vauhtia.
+
+Poikien saapuessa Seurahuoneelle oli toimitus jo alkanut. Miehiä
+oli suuri sali vallan mustanaan, ei ihan täynnä, mutta eipä juuri
+muutenkaan.
+
+— Kyllä on aamulla suksen suhina ja sauvan napse, jos puoletkaan näistä
+yrittää! — ihmetteli Antti.
+
+— Paljon kuuluu saapuneen hiihtäjiä, — tiesi sanoa muudan lähellä oleva
+mies, jonka korviin Antin puhe oli yltänyt. — Kuuluisa Ritolakin on
+tullut, ja pari muuta pohjalaista.
+
+— Sittenpä jo tiedän, minne ensi palkinto menee, mutta kun on kerta
+tultu, niin mukaan silti, perässä hyvinkin pysyy. Painukaa vain pojat
+jälessäni! — Ja kylki edellä lähti Heikki rynnistämään peremmä poikien
+pysytellessä kannaksilla.
+
+Kirjoitusherroja lähetessä tungos tiukkeni, välistä piti seisahtua,
+välistä taas pakkautua puoli väkisen. Lähemmä päästyä kurkisteli toisia
+pitempi Ville muiden päiden yli asian menoa. Kuin voudinlukua, jossa
+Ville oli kerran isänsä kanssa käynyt, se oli: mainittiin ensin nimet,
+pitäjät ja kylät, annettiin rahaa ja saatiin suuri numerolappu kuitiksi.
+
+— Pitääkö sinne maksaakin? — tiedusteli korvaan kuiskutellen Ville
+Heikiltä.
+
+— Markka nokasta sisäänkirjoitusmaksua. Alkakaa vain kaivella rokunoita
+pussistanne!
+
+Ville suhisi jotain veljensä korvaan ja Antti nyökäytti päätään
+kuiskutellen vuorostansa Heikille:
+
+— Sano sinä meidänkin nimemme, kun olet siellä etummaisena, ja maksa;
+tässä on rahat!
+
+Heikki hymähteli. Taitaapa poikia aristuttaa... mutta eihän kummakaan,
+ensi kerran ihmispaikoissa.
+
+Vielä oli jokunen ujoisempi, joka ei niin äkkiä saanut selvitetyksi
+nimeään ja kotipaikkojaan, sekä pari kolme muutakin Heikin edessä, kun
+hän puikautti päänsä lomasta ja kiljaisi kuuluvasti:
+
+— Henrik Gabriel Kanerva!
+
+— Hoo, gee, Kanerva, — jamasi kirjoitusmies nimiä merkitessään. —
+Ammatti?
+
+— Suutari!
+
+— Käsityöläinen... ja kotipaikka?
+
+— Viitasyrjän Hepomäestä!
+
+— Viitasyrjän pitäjästä...
+
+— Ja Antti Optaatus Leppämäki, talollisen poika samasta paikasta!
+ehätti Heikki yhteen menoon.
+
+— Aa, oo, Leppämäki, maanvilj., Viitasyrjä...
+
+— Ja Ville Eerikki Leppämäki, myös talollisen poika samasta pitäjästä!
+
+— Mutta silläpä on pitkä rekisteri tuolla miehellä, — huomautti
+eräs lähellä olevista, jota jo Heikin pakkaileminen etukynteen oli
+harmittanut ja lisäksi ei nimistä näyttänyt loppua tulevankaan.
+
+— Ja virkoja enemmältäkin, — tokaisi toinen.
+
+— Leveämmät meiningit kuin Lanteenin lehmällä...
+
+Mutta Heikki löi lantit pöytään, sai laput ja tuumi vain naureskellen:
+
+— Pikemmin taival katkiaa, kun monen miehen edestä yrittää. Mutta
+yrittäkääpäs te nyt vuorostanne lukea läksynne, sillä eihän tiedä
+laiska lykkyään, vaikka hyvinkin osuisi nimenne muistiinne johtumaan.
+
+Heikki sai naurajat puolelleen. Vetäytyivätpä toimitusmiestenkin
+suut nauruun, vaikka he tietysti, ymmärtäen tehtävänsä ja asemansa
+tärkeyden, hymähtelivätkin noin hillityn arvokkaasti.
+
+Ovenpielessä olevan lampun loisteessa tarkasteltiin Heikin saamia
+lappuja, ja pojat utelivat niiden merkitystä ja käyttöä lähemmin.
+
+— Rintaan ne hiihtämään lähtiessä kiinnitetään, numeropuoli päälle
+päin, — selitti Heikki. — Mistäs toimihenkilöt tuntisivat kaiken
+maailman Pekat ja Paavot nimeltään, mutta kun on lappu rinnassa,
+silloin ei mies häviä villavakkaankaan.
+
+Olihan Heikki ennenkin kertoillut kilpailuhiihdosta ja lapuistakin
+jotain maininnut, mutta nyt vasta pojille asia lopullisesti selvisi.
+Totta tosiaan, lappunumeron näkee vaikka kaukaakin, ja kun kirjoissa
+saman numeron kohdalla on nimi, niin eipä siinä vara kenenkään eksyä.
+Se vain asia, etteivät laput häviä — siksipä Antti kääntelikin lappunsa
+laskoksille ja paineli housuntaskuun rahakukkaron viereen. Kehoittipa
+veljeäänkin niin tekemään. Kotiin mennessä Antti tuon tuostakin
+koetti, että onko lappu pysynyt mukana, ja mihinkäpä se olisi mennyt
+ehjäpohjaisesta taskusta.
+
+Villen silmiin ei uni illalla ottanut tarttuakseen, vaikka kuin olisi
+silmäluomia vastakkain puristanut, ja kylkiäänpä tuo käänteli niin
+Antti kuin Heikkikin. Setä Mooses vaan kuorsasi, että seinähirret
+jyräyttelivät. Päivälliset asiat ne vain Villen mielessä kiertelivät,
+jos yksi väistyi, jo toinen sijaan tuli. Siinä sivussa pistäytyi
+mielessä huominen yritys, — pääsevätkö he palkintomiesten joukkoon,
+pääsevätkö kaikki vai ei kukaan, vaan palkinnot vievät vallan vieraat
+miehet, tuiki tuntemattomat?
+
+Näitä kaikkia asioita kierteli Villen päässä hänen unta
+houkutellessaan, ja vuoroonsa hän kutakin aprikoi: aamullista suksen
+vientiä... kävelyä kaupungilla... suuria ikkunoita... akkojen
+voinsyöntiä... sitä silmälasi-herraa, joka liput antoi ... huomista
+hiihtoa... ja taas lippuja housuntaskussa... kaupungin taloja...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Varhain olivat Pihkasalmen asukkaat jalkeilla sunnuntai-aamuna.
+Jo auringon pilkistäessä Hietaharjun itäpään takaa ja kullatessa
+kattoja ja päivänkäytäviä seinämiä, vaelsi väkeä sankkoina parvina
+Pihkajärvelle. Enemmistö oli nuorempaa polvea, naisia ja miehiä,
+tyttösiä ja pojan puikkaria ja useimmat hiihtovehkeissään. Mutta olipa
+joukossa vanhempaakin väkeä vahvoissa turkeissa, ilman suksia ja muita
+sorkottimia. Useimmissa parvissa oli myös puheenaiheena sama asia:
+pohjalaiset. Vallan varmasti tiesivät muutamat niitä saapuneen useita
+hevoskuormia, toiset tyytyivät vähempään, jotkut taas kaventelivat
+pohjalaisten ansiot vallan mitättömiin, pariin, kolmeen mieheen.
+
+Hyvin ristiriitaisia olivat muutkin tiedot pohjalaisista. Muutamat
+kertoivat niiden olevan neljän kyynärän pituisia ja tavattoman väkeviä,
+toiset taas vakuuttivat aivan oman näkönsä perusteella niiden olevan
+vain kaksikyynäräisen räätäli Kuneliuksen mittaisia, mutta kaksi kertaa
+niin paksuja kuin lahtari Pekki, joka oli Pihkasalmen turpein mies.
+
+Samoin kuin pohjalaisista itsestään, liikkui kummallisia huhuja
+myös heidän tavattoman pitkistä ja kapeista suksistaan ja niiden
+ihmeellisistä ominaisuuksista.
+
+Päivän kanssa olivat Hepomäenkin miehet nousseet. Heti ensi töikseen
+oli Heikki tunnustellut ilman merkit ja sen mukaan ryhtynyt viimeisiin
+valmistuksiin. Jo kotoa lähtiessä oli kyllä sukset taiten paahdettu,
+monilla salaisilla rasvoilla voideltu ja hiottu ja hangattu käreviksi
+kuin käärmehen kieli. Mutta sen tiesi Heikki tarkoin ja pojat myös,
+että viimeinen ja kaikkein tärkein hitsaus on ilman laadun mukaan juuri
+lähdön edellä suksien pohjille annettava.
+
+Osasihan Heikki itse monenlaisia makuvoitehia valmistaa seitsemästä eri
+aineenlaadusta, suksirasvoja sulavia, salaisia saattehia. Kahta lajia
+ei vaan kunnolla koskaan syntynyt: vesikelin ja puolikovan pakkaskelin
+voiteita. Jotain kyllä niitäkin varten tuli, mutta ei koskaan niiden
+veroisia, mitä pötkyn kumpaakin lajia oli kerran eräältä kuuluisalta
+hiihtäjältä saanut suuresta rahasta ostaa.
+
+Niitä Heikki olikin säästäen kuin kultarahaa pitänyt ja arvionsa mukaan
+oli juuri nyt viimemainittu parasta.
+
+Sitä nyt pojat pihasalla suksiensa pohjiin hankasivat, niin että
+nokat tohisivat. Viimeisen liippauksen antoivat vielä ruskealla
+kämmenpäällään, ja kuin peilistä näki silloin suksen pohjasta kuvansa.
+
+Kun sukset olivat valmiita, ryhtyi kaikki tietävä ja taitava Heikki
+miehiä kilpakuntoon viimeistelemään. Kortteerin emännällä hän keitätti
+kopareen kananmunia, itse 22-rubiininen ja hopeakapselinen ankkuri
+kourassa munien kiehumista sivulla tarkaten — sekä tuopin maitoa
+mieheen. Setä-Mooses kyllä arveli, että jos pojat kappaisen ruishutun
+upottaisivat, se paremmin jyryn pitäisi kuin jonnin joutavat muna- ja
+maito-lillutukset, mutta Heikki toimensi totisena:
+
+— Niinhän se outo luulee, kun etäältä katsoo. Vankassa ruokossa se on
+voiman pohja hevosessakin. Näin lähtiessä ei mitään liikaa kuormaa,
+nousevan nälän kärsään vain kuin hivenisen hipleetä.
+
+Näin kun Heikki oli voidellut koko komppanian sekä sisällisesti että
+ulkonaisesti, komensi hän:
+
+— Ja nyt ei muuta kun turkki niskaan ja taipaleelle koko Hepomäen
+kaarti!
+
+Rannalle tultua olisi Villen mieli jo tehnyt suksien menon makua
+koettelemaan, mutta Heikki epäsi jyrkästi:
+
+— Kanna vain olallasi, kunnes lähtemään käsketään! Tällä kelillä
+kysytään kenen suksissa voiteet pysyvät.
+
+— Ja kellä on selvä hengenkulku — sillä ellei vain pakkanen kohoaisi
+jo pariinkymmeneen raatiin, — arveli setä-Mooses huuruista partaansa
+kallistellen.
+
+— Täällä jäällä tuntuukin kipakammalta kuin kaupungissa; paras painaa
+myssy korvilleen, — kehoitti Heikki.
+
+
+
+
+VI. VAL-MIS-TU-KA-AAA!
+
+
+Väkeä oli jo mustanaan jäällä ja toista vain valui kaupungista
+katkeamattomana nauhana keräytyen uimahuoneen edustalle pystytetyn
+V.P.K:n lipun ympärille.
+
+Sinne Hepomäen miehetkin seisahtuivat arvaten sen lähtöpaikaksi.
+
+Jokunen rusettiniekka toimihenkilökin oli jo ennättänyt ja toisia tuli,
+nuoremmat hiihtäen, vanhemmat herrat issikoilla ajaen. Kokoonnuttuaan
+ne keskenään haastelivat tärkeän näköisinä. Toiminnan keskiön
+muodostivat terhakka Teräs, viskaali Patama ja entinen ruotuväen
+kapteeni Karsten, joka toimikuntaan oli valittu sotilaallisten
+ansioittensa vuoksi ja nimen omaan vielä siitä syystä, että hänellä
+oli kovin ääni Pihkasalmessa. Matalakaplainen, jämäkkäniskainen ja
+turpea kapteeni olikin lyhyessä remmiturkissaan ja pitkävartisissa
+pohjapieksuissaan hyvin karskin näköinen. Joskus karautteli hän
+kurkkuaan, jota oli vielä lähtiessään parilla aamutäräyksellä
+karaissut, juuri kuin koetellakseen sen käyttökelpoisuutta.
+
+Punanenäinen viskaali antoi taas puolestaan määräyksiä Pihkasalmen
+neljälle poliisille, jotka taasen saattelivat tärkeät virkasanomat
+neljälle ylimääräiselle, tilaisuuteen varta vasten otetulle
+apupoliisille. Ja ihme kumma, verraten pian saivatkin nuo kahdeksan
+miestä salaisessa joukossa varsin huomattavan hälinän aikaan.
+
+Minuutilleen kello kuusi alkoi hiihtäjien järjestely.
+
+Kapteeni Karsten sai Teräkseltä luettelon hiihtäjistä. Hän haaristi
+lyhköset koipensa, ojensi käsivartensa suoriksi, katsoen paperiin,
+ensin toiselle sitten toiselle puolelle, rykäisi, marssi juhlallisin
+askelin lipusta kymmenkunnan askelta ja kiipesi pakkasen kovaksi
+pureman lumiröykkiön harjalle.
+
+— Hiihtäjät!!! riviin!!! — karjaisi kapteeni äänellä, jota juntan
+esiveisaaja olisi kadehtinut.
+
+Kapteeni tarkasti mitä oli saanut aikaan ja nähdessään äänensä voiman
+vaikutuksesta yleisön käännähtävän häneen päin, paitsi ne, jotka
+säikähdyksestä olivat tiksahtaneet hangolle istualleen ja selvittelivät
+olemustaan pystympään, sipaisi hän tyytyväisenä harmahtavia viiksiään
+jatkaen äskeistä uljaammin:
+
+— Numero yksi asettuu tuon lipun lähelle, naama tänne päin; hänen
+rinnalleen numero kaksi, sitten numero kolme ja niin edespäin, rivi
+jatkuen tuota Myhkyrin saarta kohti... ymmärrättekö?
+
+— Mars!!!
+
+»Mars» tärähti kuin tykistä, ja tärähtipä sitä ulos tyrkätessä koko
+kapteenin paksu olemus karvalakista lapikkaiden pohjiin asti. Mutta
+sillä seurauksella, että lumiröykkiöstä lohkesi kapteenin jalan alta
+palanen, hän horjahti, menetti tasapainonsa ja kupertui läjälle selkä
+edellä, ja samassa katselivat kapteenin lapikkaan pohjat ylenevätä
+aurinkoa.
+
+Väki rähähti nauramaan, pojat oikein ulvoivat riemusta, sommittelivatpa
+jotkut kanaljat »hurraan» tapaistakin.
+
+Viskaalia ei naurattanut. Hän oli luvannut vastata hyvästä
+järjestyksestä, mutta väkijoukon ilonpito toimihenkilön
+onnettomuudesta, vieläpä keskellä tärkeätä toimitusta, ei ollut enää
+sukuakaan hyvälle järjestykselle; rikos se oli, raskas rikos.
+
+— Suunne kiinni, tolvanat; mitä siinä hohotatte!
+
+Poliisit avustivat esimiestään.
+
+— Hiljaa, nulikat! Vai siinä hirnutte, kanaljat!
+
+Näin oli järjestysvalta osaltaan tehnyt sen, mitä niissä oloissa oli
+mahdollistakin.
+
+Kapteeni myös puolestaan teki, mikä hänelle kuului: alkoi kömpiä
+koivilleen, katkoen siinä sivussa hammastarhassaan muutamia ruotuväen
+aikuisia komentosanoja.
+
+Rivin järjestelyä jatkettiin. Vallan kuin sotaväessä se ei kuitenkaan
+ottanut luonnistuakseen. Joku tuli kyllä paikoilleen ensi huudolla,
+mutta useimmat olivat hyvin epätietoisia, että minkä puntarin nokassa
+siinä kiikutetaan; vasta pitkien selitysten jälkeen älyynsä pääsivät.
+Jotkut taas pökertyivät niin pyörälle päästään, että järjestysmiesten
+piti paikoilleen autella, toinen kiskoen turkin kauluksesta, toinen
+selkäpuolelta asiaa autellen.
+
+Kapteeni oli äänessä ehtimiseen, viittoili kaukaisemmille, oikoi sulin
+käsin lähimpiä, ketä työntäen taakse, ketä lähemmäksi temmaisten. Mutta
+eipä vain rivi tahtonut suorana pysyä; milloin oli lipun lähellä vikaa,
+milloin Myhkyrin puoleisessa päässä, konsa keskempää mutkaa muokkaisi.
+
+Mutta oli siinä sentään jonoakin, kun rivi valmiiksi saatiin.
+Ja monenlaista oli moskulata tuossa sataisessa joukkueessa; oli
+nuorukaisia, vasta miesten kirjoihin päässeitä, oli tuuheaviiksisiä
+uroita, jopa siellä täällä jäkäläisiä jääräpartojakin.
+
+Hiihtovehkeitä oli myös monenlaisia. Uivelokärkisiä kajaanilaisia
+oli useimmilla, mutta olipa joukossa pitkiä haapaveteläisiäkin
+ja Tornion-mallisia suksia. Olivatpa muutamat uskaltaneet lähteä
+yrittämään Pihkasalmen mallisillakin jäykillä jämiläillä ja leveillä
+latuskoilla, käsi-apunaan vain yksi vitsasompainen, paksupuinen sauva.
+
+Rivin jotakuinkin valmistuttua suhisi Teräs taas jotain kapteenin
+korvaan. Kapteeni nyökäytti päätään, sipaisi tuuheata huulisutiaan,
+asteli vähän loitomma, haaristi koipensa ja hihkaisi:
+
+— Seis!!! Hiljaa!!!
+
+Miten suuriarvoinen apu näissä »koko maata käsittävissä» oli kapteenin
+kovasta äänestä, tuli taas loistavasti ilmi. Hiihtäjien rivi sekä sen
+takana oleva yleisö vaikeni samassa sorisemasta, jääden jännittyneenä
+odottamaan mitä lisää tulee.
+
+— Hiihtolinja juoksee suoraan halki selän tuolla kaukana häämöittävää
+nientä kohti... Ymmärrättekö? Joka kilometrin päässä on merkkinä
+punainen lippu... ymmärrättekö? Tuolla niemen luona tästä seitsemän
+ja puolen kilometrin päässä on suuri sinivalkoinen lippu ja mies...
+ymmärrättekö? Sekä lippu että mies on kierrettävä ja tultava tänne
+samaa tietä takaisin... ymmärrättekö? Ja sitten yhteen painoon taas
+uusi kuti... ymmärrättekö?
+
+Tämän ohjeen jälkeen kapteeni vaikeni ja huokasi. Hän oli kyllä kuin
+nyrkillään tyrkännyt jokaisen momentin hiihtäjien ymmärryslaatikkoon,
+mutta että ohjeet ehtisivät oikein laatikon pohjaan painua piti
+kapteeni pienen paussin. Sitten taas:
+
+— Seis!!! Hiljaa!!!
+
+Samassa lakattiin rivissä solisemasta ja viittilöimästä selälle päin.
+
+— Kun minä kohta sanon »valmistukaa!» niin silloin myös valmistukaa,
+sillä lähtöön on vain kaksi minuuttia vatalji-aikaa... ymmärrättekö?
+
+Lähtömerkki annetaan pyssynlaukauksella... ymmärrättekö?
+
+Ja heitettyään silmäyksen yli rivin lipusta aina Myhkyrin puoleiseen
+päähän ja taas takaisin, kohotti kapteeni hitaasti molemmat kätensä,
+huutaen harvakseen, mutta painokkaasti:
+
+— Siis, val-mis-tu-ka-aaa!
+
+Rivi kiehui ja suhisi kuin käärme pihdissä, turkkeja ja takkeja
+lenteli takana oleville tutuille, lakkeja vedettiin korville,
+housuja kohennettiin, pieksuja ja kurpposia varmennettiin kiinnemmä
+varpaallisiin, vartalot taipuivat jännitettyinä etukumaraan ja sauvat
+painettiin tanakasti hankeen...
+
+Lähtölaukauksen tärkeän jäsäyttämisen oli toimikunta useamman
+asiallisen harkinnan jälkeen uskonut Pihkasalmen kuuluisimmalle
+jänismiehelle, raatiherra Oikemukselle; hän kerran oli ketunkin
+jänisjahdilla ampunut, josta merkkitapauksesta oli aikoinaan
+paikkakunnan sanomalehdissä seikkaperäisiä pääkirjoituksia.
+Nytkin raatiherra Oikemus täytti hänelle uskotun tehtävän sillä
+järkähtämättömällä varmuudella, joka on ainoastaan synnyltään
+lahjakkaille jänismiehille ominaista. Niin pian kuin kapteeni,
+marssittuaan pois rivin edestä, antoi kelloonsa katsoen
+merkkiviittauksen, silloin — hetkeäkään epäröimättä, arvelematta ja
+aristelematta nykäisi raatiherra Oikemus aina pettämättömällä oikean
+käden sakarillaan kohti avaruutta suunnatun kaksipiippuisen haulikkonsa
+etuliipasinta... puksss...!
+
+Hiihtäjärivi vavahti, syöksähti eteenpäin, notkistui, mutkistui,
+katkeili osiin, pirstoutui sälöiksi...
+
+Samassa yleisökin rupesi kiehumaan. Osa töytäsi hiihtäjien jälkeen,
+toiset töytäilivät sinne tänne kuin päättömät kanat, hosuen ja hihkuen.
+
+Mutta järjestysmiehet, jotka pitäessään etualaa puhtaana sieltä
+täältä puikkelehtivista pojista olivat saaneet pinnistää hikensä ja
+väkensä, eivät yleisöä enää aituustelleet, vaan sallivat yleisen
+hälisemisvapauden.
+
+Johtomiehet keräytyivät lipun luo asetettujen pöytien ympärille, mikä
+miltäkin suunnalta. Tuli punanenäinen viskaali, pyrstönään neljä
+Pihkasalmen vakituista poliisia, tuli kapteeni kurkkuaan karautellen,
+niin että tuuheat viikset tutisivat, juuri kuin olisi tahtonut
+huomauttaa, että kyllä täältä turpeesta vieläkin ökää irtoisi, jos
+tarve vaatisi; tuli myös raatiherra Oikemus metsästyspukimissaan,
+olallaan pyssy.
+
+Toimikunnan naiset häärivät vikkelinä pöytien vaiheella, jouduttaen
+sydämen lämmikettä niin asianomaisille toimihenkilöille kuin
+kierrokselta palaaville hiihtäjille. Terhakka Teräs autteli naisia
+nauraen, ilakoiden ja jutellen.
+
+— Hyvin se meni, vaikka olikin satanen sommallinen joukko. Vain jokunen
+sotkeutui lähtiessä ja kaatua kupertui, mutta en huomannut kenellekään
+pahempaa vahinkoa tapahtuneen, suksia tai sauvoja särkyneen.
+
+— Paraansa siinä sai kuitenkin torvestaan töristää saadakseen ne riviin
+ja ymmärrykseensä...
+
+— Samoin kuin pysyttääkseen syrjäisiä loitommalla, — pisti väliin
+viskaali, josta yleisen järjestyksen pidon ei mitenkään tarvinnut olla
+sen varjoisemmassa asemassa kuin kapteeninkaan karjumisen. Samaa mieltä
+oli myös lähellä seisova Pykäläinen, Pihkasalmen poliiseista vanhin ja
+turpein, vaikka hän tulkitsikin yhtymisensä esimiehensä mielipiteeseen
+ääneen ähkämällä ja pyyhkimällä kaljahtavata otsaluutaan.
+
+— Hyvin sentään yskän ymmärsivät, kun pamahti — ja hymyillen siveli
+raatiherra Oikemus haulikkonsa kiiltäviä piippuja.
+
+Näin kiertelivät puheet, itsekunkin huolehtiessa, etteivät vain
+hänen ansionsa pimentoon painuisi. Saivat naisetkin valmiiksi
+kuumaa sitroonavettä, kehoitellen herroja ottamaan. Kapteeni kaivoi
+povellukseltaan omituisen näköisen, nahkaisen tupen, josta puolittain
+kuin salavihkaa jotakin lorisutti lasiinsa. Saman loritustempun
+tekivät vuoroonsa viskaali ja raatimieskin, mutta Teräs puisti päätään
+kehoittaen kapteenia pistämään sylivauvansa poven lämpimään, ettei
+palellu.
+
+Mutta Pykäläis-paha seurasi herrojen loritusta hyvin kaihoavin katsein,
+ja varsin ankarasti alkoivat sylkirauhaset hänen suussaan toimia.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Näissä puuhissa herrojen häärätessä, oli muutaman matkan päässä
+muodostunut jotain kärhämätä, jota katsomaan yleisö ryntäsi. Viskaalin
+järjestykseen tottunut korva eroitti kohta, että siellä on juonessa
+jotain, jota ei ole sallittava, jos ei muun, niin periaatteen s.o.
+hänen läsnäolonsa vuoksi.
+
+— Menkääpäs, pojat, katsastamaan, mikä meno tuolla ja selvittäkää
+solmu! — Viskaali tapasi aina hyvällä hatulla ollessaan nimittää neljää
+alaistaan »pojiksi». Mutta pahalla päällä ne olivat asian laadun mukaan
+»köntsiköitä», »jukuria», »nuhturoita» j.n.e.
+
+»Pojat» läksivät, paksu Pykäläinen edellä, toiset jäljessä...
+
+Kärhämän alku ja juuri oli seuraava:
+
+Olipahan rykelmä poikia, käytyään hiihtäjiä jonkin matkaa saattamassa,
+ruvennut lämpimikseen telmämään, toisiaan tyrkkimään ja hankeen
+kellistämään. Siinä nujusi hetken kaikessa sovinnossa sekaisin
+kaupunginpoikia sekä muutamia maalaispoikia. Näin ei tavallisesti,
+sillä olipa kaupungin- ja maanpoikien kesken vanhaa känää olemassa,
+ja vanha tapa oli rippikoulu- ja juhlapyhien aikoina nurkkajuurissa
+toisiaan mukiloida, vaikkapa vain hyvän tavan vuoksi. Nyt oli kuitenkin
+kuin »koko maata käsittävien» kunnioiksi lyöty rauhankämmen ja niin
+kaikessa ystävyydessä nujuttiin.
+
+Mutta osuipa yhteen joukkoon Pihkasalmen pojista pahasisuisin, kuuluisa
+tappelija ja ilkikurin tekijä, nimeltään Kumurin Kusti. Hän nytkin
+häiriön teki. Saatuaan itse muutaman hyvän tussosen toisilta, iski
+sisunsa erääseen vilhakkaaseen, kirkassilmäiseen maalaispoikaan,
+tyrkkien puolivihassa ja hokien: »pois mölhöt torilta! alas moukat
+lehteriltä!»
+
+Maanpoika lakkasi leikkimästä, sävähti punaiseksi ja moitti:
+
+— Mitäs siihen tulit haukkumaan ja tappelua hangottelemaan!
+
+Tuo oli vain yltyä Kumurille.
+
+— Häh, mitä sinä moukka oikeastaan, mökötät? Onko sinussa miehen
+vastus, jos niiksi tulee? — julmisteli Kumuri lähentyen nyrkki ojona.
+
+Poikien joukosta kuului paheksumisen murinaa, kaupunkilaistenkin,
+vaikkeivät rohjenneetkaan ryhtyä julkiotteluun, sillä kaikilla heillä
+oli mustanpuhuvia muistiaisia Kumurin nyrkistä.
+
+Huomatessaan, että kaikki muut ovat hänen puolellaan, ei toisten
+ihmeeksi maanpoika säikähtänytkään Kumurin uhkauksia, päinvastoin
+asetti kyseenalaiseksi:
+
+— Sinäkö mies mukamas, jolla on jalassakin akkain kengät?
+
+Pojat räjähtivät nauramaan ja kuului huutoja:
+
+— Oikein, poika...!
+
+— Anna Kumurin körmyrille, mitä se haluaa!
+
+Mutta Kumuri hirmustui vallan... akkain kengät jalassa!! Tuo tunki
+vallan sydänjuuriin... Vain veri voi tuollaisen häväistyksen jälkeen
+miehisen kunnian ja arvon puhdistaa... Ja hammasta purren hyppäsi
+Kumuri kiinni toiseen:
+
+— Kuule, moukka, vastaatko puheesi! — ja sen pitempiä selityksiä
+kuulematta Kumuri sivalti.
+
+Mutta maalainen pitikin varansa: lyyhistyi, ja Kumuri hotaisi ilmaa,
+keikahtaen omaa puhtiaan nurin, ketarat pystyyn. Maanpoika naurahti:
+
+— Katsokaa nyt muutkin, eikö sillä ole akkain kengät! — ja pojat
+riemuitsivat:
+
+— Juuri niin... Turkki-Sohvin vanhat aporkat...
+
+— Ja Tiina Siekin sukatkin...
+
+Kumurin raivolla ei ollut enää rajoja... Tuota pikaa hän oli pystyssä
+ja kiinni vastustajassaan, huutaen kauheasti ja kiroillen... Näin alkoi
+käsirysy... Pojat kaatuivat ja kierivät hangessa, vuoroin toinen,
+vuoroin toinen päällimmäisenä, ympärillä olevien yllyttäessä maanpoikaa
+pitämään puolensa, näyttämään Kumurille kerrankin reuna...
+
+Ja kukaties ettei Kumuri olisikin saanut loimeensa, ellei reunaviivaa
+vetäisemään olisi Pykäläinen ehättäytynyt sen kuin lyhköset
+jalkapassarinsa ja pitkähkö virkatakkinsa myötä antoivat. Hän halkaisi
+poikajoukon kuin laiva keväisen jääsohjon:
+
+— Mikä meno täällä on? Mikä tässä on hätänä ja huutona?
+
+— Kumurin syy! Kumurin syy! Se alkoi haukkua ja tapella! — huusivat
+ympärillä olevat pojat.
+
+— Vai se rakkari tässä taas tappelee, johan se piti arvatakin!
+Hellitätkö kintaasi irti, vai mitä? — kiljaisi Pykäläinen kouraisten
+Kumurin Kustia kaulustavaroista.
+
+Pojat erosivat. Maalaispoika loittoni häpeillen, Kumurin Kusti
+syljeskeli lunta suustaan ja alta kulmainsa katsella killisteli
+kauluksessaan jahottavaa Pykäläistä.
+
+— Putkaan sietäisit, junkkari!... ettet häpeä tapella ihmisten silmien
+edessä, kanalja! torui toinen poliiseista.
+
+— Niin sietäisi, mutta olkoon tällä kerralla... Häviä kuitenkin täältä
+jäältä liukkaasti, muutoin sinulle ei hyvä laula! Sutii, ala lapata!
+— ja että Kumuri esivallan ajatuksen kaikkein lähimmästä tehtävästään
+oikein ymmärtäisi, hotaisi Pykäläinen häiriön alkujuurta sapelin
+tupella takapuolille ja pukkasi menemään.
+
+Näin palautui taas järjestys Pihkaselän rannalle. Yleisö hajautui
+aaltoillen, sinne tänne lämpimikseen hypellen ja käsiään, läiskytellen.
+
+
+
+
+VII. RIVIT HARVENEVAT
+
+
+Mutta kaukana Pihkaselällä lykki tuimasti hiihtäjien satainen, monen
+viittavälin pituiseksi ujunut ja paikkapaikoin katkeillut jono.
+Eturyhmän muodosti kymmenkunta miestä, joukossa kuuluisa Ritola ja
+toinen pohjalainen sekä Hepomäen miehet. Alkumatkasta oli etujoukko,
+ollut lukuisampikin, mutta matkan varrella oli mies silloin tällöin
+tipahtanut, jääden hitaammin jäljestä tulemaan.
+
+Keli oli hyvä ja sukset luistivat melkein käsivoimin. Kaikkein
+etumaisimpana hiihti kaksin käsin tyrkkien muudan laihahko,
+pitkäsauvainen mies, kuka lienee ollut. Ritola antoi pitkäsauvaisen
+»soutajan» — kuten kuultiin hänen sanovan — pitää etumaisen kunnian,
+itse painellen vuoro-ottein rauhallisesti, mutta voimakkaasti kuin
+olisi tavallista arkityötään tehnyt. Joutipa hän juttusillekin
+lähimpien kanssa, juuri kuin olisi halunnut tarkemmin tutustua,
+minkälaiseen seurakuntaan hän oli tällä kerralla joutunut.
+
+Mutta eipä siinä juuri muiden tehnyt mieli aukoa suutaan. Vaikka ei
+tuullut, leikkasi vauhdin aikaansaama viima kasvoja ja pakkautti henkeä
+sekä huurti valkoisiksi villaisemmat paikat. Sitä paitsi oli meno
+mielessä jokaisella ja työ, tuska pysytellä mukana.
+
+Varsin vaivaksi ei Antti hiihtoa ottanut, ja hyvin pysyi joukossa
+sorja, pitkän huiskea Villekin. Heikki muutteli tavan takaa
+hiihtotyylihän sanoen pojille sillä tavalla paremmin voimien säästyvän
+sekä varoitteli Villeä väkipakolla aivan etu-kynteen riehumasta,
+vakuuttaen olevan vauhtia vallan tarpeeksi 30 km varten.
+
+Perillä olevan merkkilipun ja sen juurella värjöttävän kirjamiehen
+kiersivät hiihtäjät peräkanaa ja hetkeäkään huokaisematta lähtivät
+takaisin painaltamaan. Menomatka tuntuikin rattoisammalta.
+Vastaantulijoita tuli ehtimiseen, ken virkeämmin viheltäen, ken
+raskaammin laahustaen, jopa jokunen hyvinkin vaivalloisesti hoippuen ja
+horjuen...
+
+Pihkasalmen varsinaiset edustajat, maisteri Sarvela, suutari Kämäri
+ja Magnus-herra, olivat kuin yhdestä tuumasta jääneet jo alussa
+ruorimiehiksi ja tuskin olivat puolitiessäkään, kun etujoukko jo
+takaisin porhalsi. Näky vaikutti Pihkasalmen edusmiehen perin oudosti.
+Näihin asti heissä oli vallinnut se ajatus, että antaahan hätäisimpien
+harnaista äkkihupeeseensa, kyllä siitä talttuvat ennen merkkilippua
+— ja nyt jo riiviöt vastaan hakittivat eikä väsymyksestä ollut
+tietoakaan, mikäli näytti.
+
+Tuota ihmettä he jäivätkin oikein seisahtuen katselemaan, ja siinä
+toisten menoa töllistellessä alkoi Pihkasalmen edustajien jäsenissä
+tuntua omituinen raukeus. Lyöden sauvansa hankeen pystyyn Magnus-herra
+ehdotti:
+
+— Mitähän jos istuttaisiin hetkinen ja pantaisiin tupakaksi?
+
+— Ei yhtään hullumpi ajatus, minusta on tätä touhua jo tullutkin
+tehdyksi kuin tupakan edestä, — ja Kämäri paiskautui istumaan Mallun
+viereen, ottaen vastaan tarjotun tupakan.
+
+Maisterista oli toisten ehdotus täysin sopusoinnussa hänen joka
+jäsenensä kanssa, mutta kunniapuolen kirkkautta silmällä pitäen asetti
+hän kyseenalaiseksi, että mitenkäs käy loppumatkan, kun jo näin
+alussa ruvetaan istuksimaan ja tupakoimaan — istuutuen esittämästään
+näkökohdasta huolimatta toisten vierelle ja halusta ryhtyen sauhuja
+pöllyttelemään.
+
+Urhot tupakoivat hetkisen äänettöminä, kukin mielessään harkiten
+kiusallista lopputaivalta, joka alkoi tuntua sitä harmillisemmalta,
+kuta useampi hiihtäjä tulla suhkaisi takaisin.
+
+— Ehken pyörrämme tästä takaisin ja käymme lopun kolmeen mieheen joskus
+toiste suorittamassa, — ehdotti Magnus-herra.
+
+— Tai jätämme tykkänään ensi talveen, vaikka ei minulla ole sitäkään
+vastaan, jos vielä tämänkin kelin aikana, — arveli puolestaan Kämäri.
+— Pääasia on minusta vaan se, että pyörrämme tästä takaisin, silloin
+joudumme edes hiihtomiesten mukana ihmisten ihmeille; mutta jos tuolla
+perillä asti koluamme, niin vielä sula meidät tapaa takatulossa.
+
+Näin tarkemmin harkiten alkoi Mallu-herrasta heidän yhteiseen asiaansa
+ilmautua huvittaviakin puolia. Heittäytyen selkäpiilleen hangelle ja
+oikoen laiskasti puutuneita jäseniään hän Kämäriä vielä särvinteli.
+
+— Kyllähän laivalla olisi mukavampi kuljeksia, jos sulaa odottaisimme,
+vai mitä arvelee maisteri minun ja arvoisan urheilutoverimme Kämärin
+ehdotuksista?
+
+Mutta maisteri ei arvellut mitään, kohosi vaan hiljan verkkaan
+koivilleen, kiinnitti sukset jalkaansa ja lähti hiihtää nytkyttelemään
+kohti — kaupunkia.
+
+Ja toiset Pihkasalmen arvoisat edustajat seurasivat esimerkkiä,
+jutellen mennessään laiva- ja junakulusta sekä lentokoneista...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tällävälin läheni hiihtäjien etujoukko lähenemistään lähtöpaikkaa ja
+rannalla oleva ihmisjoukko suureni suurenemistaan heidän silmissään.
+Lienevät olleet vielä parin kilometrin päässä, kun kuulu Ritola
+hihkaisi yli joukon:
+
+— Mitähän jos parantaisimme vauhtia, ettei ilta tavoita! — ja puheensa
+vahvistukseksi hän alkoi lykkiä hirmuisin ottein, puulautuen kohta
+eellimmäiseksi.
+
+Ritolan yllytys jälkivahvistuksineen oli piiskan isku toisille. Miehet
+olivat vielä voimissaan eikä kukaan olisi halunnut häntimäiseksi jäädä
+tuhantisen joukon päältä katsellessa. He kaapaisivat Ritolan perästä,
+minkä lavoista ja kintuista irtosi, ja niin mentiin loppumatka kuin
+lentäen.
+
+Lisäponnistus koitui kuitenkin turmioksi Heikille. Yhtäkkiä vihlaisi
+hänen sisuksiaan pahasti ja jatkoksi alkoi vatsassa kuin kipeää kerää
+kiertää. Heikin täytyi hiukan hellittää vauhtia. Poikien pyyhkäistessä
+ohitse ennätti hän sanoa:
+
+— Minun täytynee lakata, rupesi pistämään; mutta pitäkää te puolenne!
+
+Antti ja Ville vilkaisivat Heikkiin tuskin tajuten hänen puhettaan.
+Ei siinä myös ollut aikaa tarkempiin kyselyihin, sillä merkkilippu
+oli tuossa tuokiossa nenän edessä ja se oli taiten kierrettävä, ettei
+sotkeutunut ja toisten jalkoihin jäänyt.
+
+Vasta kun pojat olivat uudelle kierrokselle oijenneet ja jo muutaman
+matkan hiihtäneet, eivätkä Heikkiä mukanaan nähneet, heille asia
+selvisi.
+
+Heikin jääminen vaikutti Villeen oudosti, hänestä tuntui melkein
+turvattomalta.
+
+— Heikki jäi pois! — huomautti hän Antille hätäisesti.
+
+— Valitti pistosta... sitähän se juuri aina pahimmin pelkäsikin.
+
+Vähän ajan perästä Antti tiedusteli:
+
+— Miten sinä vielä olet voimissasi?
+
+— Ei minulla mitään hätää ole; ei pistä, eikä nosta.
+
+— Niinpä painellaan sitten tuonne toisten mukaan! Kahden meidän on nyt
+tässä juttu loppuun vietävä... ja tule ja puserra, täällä lavoissa on
+vielä pontta pohjalaistenkin varalle!
+
+Antin varmuus antoi Villelle uutta intoa. Heikin jääminen ei hänestä
+enää niin oudolle tuntunut, ja kuin norjentuneena ponnisteli Ville
+veljensä perässä, ja kohta olivatkin veljekset taas etumiesten
+joukossa...
+
+— Pistämään rupesi, ei voinut jatkaa, — selitti Heikki lyhyesti
+uteliaalle joukolle, joka keräytyi renkaana kuuraisen, hikeään
+höyryävän hiihtäjän ympärille. Setä-Mooses, joka seisoi yleisön seassa
+poikien turkkiröykkiö olalla, oli myös älynnyt Heikin pois jäännin ja
+riensi luo. Hänelle Heikki selitti asian tarkemmin.
+
+— En tuntenut pistosta koko matkalla. Vasta vallan viimeisellä
+nikaralla, kun löylyä lisättiin ja minäkin härnäsin täysin voimin,
+säräytti yhtäkkiä sisuksissani kuin tylsällä sirpillä jurskauttaen ja
+jatkoksi rupesi kipeää kerää käärimään tuonne vasemmalle puolelle. Ja
+silloin on lopetettava, sen tiedän vanhastaan, sillä riiviökö siinä
+enää hiihtää, kun on kuin puukko sisuksissa.
+
+— Olipa se vahinko, kun vielä ensi kierros meni niin hyvin, tunnissa ja
+viidessä minuutissa, — säälitteli Teräs, joka paikalle saapuen oli myös
+rehevän suutarin selityksen kuullut.
+
+— Minkäs vahingolle taitaa, mutta jäipä sinne meistä vielä pari potraa
+poikaa painelemaan, ja niiden sisukset ovatkin lujemmista nahoista
+kuin istumatyössä vaivautuneen suutarin, sen tiedän. Jos siis mestari
+putosi rummulta, jäivätpä sällit jäljelle, — tuumi Heikki taas vanhaan
+tapaansa saatuaan hyvän tuulensa, kun keräkin tuntui jo kyljen alla
+sulavan.
+
+— Niinpä niin, mutta tulkaa nyt juomaan kuppi kuumaa, se tekee hyvää
+sisuksille! — kehoitteli Teräs. — Sitten on kai paras mennä lämpöiseen
+kuivailemaan; tuo Koiviston sauna rannalla on juuri hiihtäjiä varten
+tilattu.
+
+Mutta eipä se ollut Heikki ainoa, joka uskoi asian yhdellä
+kierroksella. Niitä jättäytyi tuon tuostaan muitakin. Tietty syynsä
+ja selityksensä myös jokaisella oli: ketä pisti, ketä nosti, kenen
+sisuksia muuten mutristeli, jonkun jalassa taas vanha kirveen arpi oli
+ärtynyt, jonkun lapa, ennen rouhiutunut, tenän teki. Ties sitten minkä
+verran kelläkin vikaa oli, vai laiskansuontako pakottamaan rupesi.
+Mutta entisestään ehjänhän sen ruumiin pitää ollakin, joka 30 km
+kilpahiihdossa ei rakoilemaan rupea.
+
+Ei Heikki malttanut Koiviston kuumaksi porotetussa saunassa kauan
+kuivailla, kun jo turkkinsa hartioilleen kietaisi ja jäälle palasi.
+Hän tunsi tarvetta kuin vieläkin syvemmin yleisölle selitellä tuota
+äskeistä pistostaan, ja liikkuipa hän parvessa missä hyvänsä, siinä
+hänellä puheen juuri ja latva.
+
+Ja yleensä Heikin vakuutuksia, ettei mikään muu, enemmän laiskuus
+kuin väsymyskään, hänen menoaan seisauttanut, uskottiin. Muutamassa
+miesryhmässä rupesi kuitenkin eräs miehen kehveli, laiva- vai mitä
+miehiä lienee ollut, laskemaan kuin koiranleikkiä rehevätuumaisen
+suutarin kustannuksella, tokaisten muutamakseen:
+
+— Ja johan on syytä kuin huiliakin puolen matkaa tehtyään. Pakkoko sitä
+on kaikkea viikon ensimmäisenä päivänä pullistaa.
+
+Heikki ei tuosta huomautuksesta pitänyt enemmän kuin huomauttajan
+virnottavasta, suurisuisesta naamastakaan.
+
+— Mutta niitä on sellaisiakin vouhakkeita, joilla on kyllä suuta,
+vaikkeivät uskalla puoltakaan taivalta yrittää.
+
+Virnake katsahti ympärilleen:
+
+— Paljonhan täällä näkyy olevan, jotka uskovat yrittämättä, katselevat
+päältä vaan. Samaten olisi sopinut tehdä jonkun yrittäneenkin
+tietäessään sylinterinsä huonouden.
+
+Heikkiä alkoi jo sisuttaa, ei niin miehen puhe kuin sen hävittömän
+näköinen naama ja toisten tirskuminen.
+
+— Mutta mikä se on oikeastaan tuo kokkelikuono, joka ihmisiä alkaa
+leuvoissaan vedellä? Onko täällä ollenkaan järjestystä! — hoikkasi
+Heikki.
+
+— Liiaksikin, jos aikoisit niinkuin nahkoistasi pois hiihdellä, —
+nuljutteli mies edelleen huolimatta kiivastuvan hiihtäjän äänen
+kovenemisesta.
+
+Pykäläisen järjestyskorvaan oli osunut Heikin huudahdus:
+
+— Mikä tässä on kysymyksessä?
+
+Irvake osoitteli Heikkiä rukkaskädellään:
+
+— Tämä hirmuisen näköinen mies tässä vaan tiedusteli, että voisivatko
+järjestysmiehet häntä hillitä, jos hän sattuisi niinkuin riehautumaan.
+
+Pykäläinen tunsi vanhastaan irvihampaan ja älysi maalaisen joutuneen
+sen uhriksi.
+
+— Aina sinunkin pitää leipäläpeäsi aukoa joka paikassa, — torui
+Pykäläinen, mutta jatkoi lauhkeammalla äänellä Heikille, jonka oli
+nähnyt toimiherrojenkin kanssa juttelevan:
+
+— Tulkaa pois ja jättäkää koko reuhake, eihän se ole vallan
+täysipäinenkään!
+
+— Sitä minä jo ajattelinkin, kun alkaa syyttä, pakotta nälviä. Minä
+selvitin...
+
+Ja mennessään Pykäläisen mukana Heikki jutteli asian sisunpistoksien
+kanssa juurta jaksain...
+
+— Nyt ne tulevat! huudahti joku joukosta.
+
+Yleisö pöllähti selälle päin katselemaan.
+
+— Jotain sieltä on tulossa...
+
+— Muita lienevät...
+
+— Jopa ovatkin, eikähän nyt ole vielä aikakaan, tuskin on kaksi tuntia
+mennyt, — selitti joku, joka oli olevinaan asiantuntija.
+
+
+
+
+VIII. KAHDEN KÄDEN, ANTTI!
+
+
+Tulossa siellä kuitenkin etumiehet olivat, vaikkakaan eivät vielä
+silmän kantamissa. Mutta vähäksi oli eturyhmä huvennut, neljäksi
+mieheksi; Ritola ja toinen pohjalainen sekä Hepomäen pojat. Pois olivat
+muut vähin erin tippuneet. Pitkäsauvainenkin mies, joka tulomatkan
+alkupäässä oli vielä viidentenä rimpuillut, oli vähin erin jälemmä
+jättäytynyt.
+
+Mutta aina vaan jaksoivat Hepomäen pojat kuulujen hiihtäjien
+kannaksilla pysytellä. Tuota pohjalaisetkin ihmettelivät. Tiesiväthän
+he tarkoin maan paraat hiihtäjät, mutta noita poikia eivät koskaan
+muistaneet kilpailuissa nähneensä.
+
+Ritolaa alkoi poikien imeytyminen hänen kanta päihinsä jo lopulta
+sisuttaa. — Sepä nyt merkillistä, ettei noista takkiaisista eroon
+pääse, — hän murisi, parantaen vauhtinsa vallan hirmuiseksi. Nyt olikin
+toisten pakko jäädä, niin toisen pohjalaisen kuin Hepomäenkin poikain.
+
+Antti ei sentään mielinyt hevillä hellittää, vaan paiskautui Ritolan
+jälkiin sivuuttaen toisen pohjalaisenkin, jota ei näyttänyt huvittavan
+kiistellä viimeisestä kuuluisan toverinsa kanssa; kai tunsi voimansa ja
+väkensä ennestään. Ylivoimaisesti ponnistellen voikin Antti hidastuttaa
+kaulan kasvua, mutta onnettomuus seurasi. Riehkaistessaan hän ei
+jaksanut tahtia tasaisena hallita, sokkiloi sauvoillaan, horjahti,
+tapasi tasapainoa toiselta puolelta, jolloin sauva paiskautui pahasti
+ladun kovaan syrjään, rusahti somman kohdalta poikki ja — Antti kaatui.
+
+Pohjalainen suhkaisi hymähtäen ohitse, mutta Ville seisautti.
+
+— Mikä sinulle, pistikö?
+
+— Ei, vaan sauva raato meni poikki...
+
+— He, tuossa on minun!... sinä jaksanet paremmin perässä pysyä.
+
+Antti katsasti kuuraista, huohottavaa veljeään, koppasi mitään
+virkkamatta ojennetun sauvan jättäen katkenneen Villelle ja lähti
+saavuttamaan hyvän matkan edennyttä toista pohjalaista.
+
+Se oli kuitenkin vaikea tehtävä. Äskeisessä seisauksessa Antti kyllä
+tunsi saaneensa kuin lisää voimia, mutta sittenkään edellä nyökkävä,
+musta selkä ei näyttänyt lähenevän, kuvastuipa joskus kuin olisi
+etääntynytkin. Antti puri hammasta, puri ja lykki hartiavoimin. Mutta
+siitä hän ei hetkeksikään silmiään hellittänyt: edellään nyökkävästä,
+mustasta selästä; siihen hän oli uponnut silmineen, sieluineen, eikä
+mitään muuta tietoa ja tunnetta hänellä ollut kuin tuo musta selkä.
+Ei edes sitä, että mitä varten hänen se pitää saada kiinni ja mitä
+seurauksia sen tapaamisesta on.
+
+Mutta kiinni hänen se vaan pitää saada, pitää, vaikka lavat
+repeäisivät, ja Antti puri hammasta, puri, potki jaloillaan ja tyrkki
+hartiavoimin.
+
+Ja viimein hän sen saavutti... tuossa se nyt oli aivan edessä musta,
+höyryävä selkä...
+
+Mutta mitään iloa hän ei sen saavuttamisesta tuntenut, niin oli kauhea
+ponnistus hänet turruttanut. Vasta hetken hiihdettyä aivan pohjalaisen
+suksien kannoilla alkoivat Antin ajatukset taas selvitä. Hän huomasi
+jonkin matkan päässä mustan ihmisjoukon. Nyt välähti Antin mielessä,
+mitä varten tämä riehtominen — ja parilla kolmella voimakkaammalla
+potkaisulla ja työntäisyllä hän oli pohjalaisen rinnalla.
+
+Pohjalainen säikähti ja lähti menemään kuin pahaahenkeä peläten,
+päästämättä Anttia ohitseen. Näin rinnan lähestyivät miehet väen
+muodostamaa kujansuuta äärimmilleen ponnistellen ja kumpikin tuskin
+muuta tajuten kuin olla päästämättä toista sivuitse.
+
+Kuin usvan seasta kuului silloin Antin korviin Heikin ääni:
+
+— Kahden käden, Antti!... kahden käden!... kovemmin, Antti!...
+kovemmin!... sillä lailla, sillä lailla... kahden käden, kahden
+käden... kovemmin... kovemmin... hurraa... hur... aa... aa...
+
+Yhtäkkiä huomasi Antti olevansa huutavan joukon keskellä. Että hän oli
+voittanut muutamalla metrillä, sen hän vasta tiesi, kun selitettiin.
+Heikki, joka juosten ehätti paikalle, sitä toimensi ja taas hurrasi,
+jotta molemmat hammasrivit kauaksi paistoivat. Tuli paikalle myös
+toimihenkilöitä, naisia ja miehiä ihailemaan sitä tuntematonta
+nuorukaista, joka oli kuulun pohjalaisen voittanut. Yltä päältä
+kuuraista, höyryävää ja raskaasti läähättävää Anttia pyöriteltiin ja
+ihailtiin joka puolelta ja siinä sivussa kiskottiin pöytien luo. Vähään
+aikaan ei Antti-paha käsittänyt, mikä siinä oli oikeastaan touhussa,
+nieleksihän vain, kun tunsi lämmintä juomaa suuhunsa tukittavan...
+nieleksi ja läähätti ja taas joi...
+
+Setä-Mooseksen mieleen juolahti Ville.
+
+— Ei Ville pysynyt mukana?
+
+— Sa-hauva kat-katkesi, — läähätti Antti juoniinsa lomassa. — Mu-hulle
+antoi...
+
+Samassa syöksähti pari uutta tulokasta, ja Heikistä näkyi kuin Ville
+olisi vähän tuonnempana tulla kammennut.
+
+— Ville tulee tuolla! Ville tulee! Ville!...
+
+Ja huutaen, kiljuen hyökkäsi Heikki Villeä vastaan pukaten mennessään
+pari kansalaista nurin...
+
+— Tuo mies elementissään on...
+
+— Hyppii ja huutaa kuin hullu myllyssä.
+
+Mutta ei joutanut nyt Heikki syrjäsanoja onkeensa ottamaan, sillä
+Villeä piti lopussa vielä kiirehtää ja opastaa, vaikkei siinä isoakaan
+hätää ollut.
+
+Kovin oli Ville-paha näännyksissä perille päästyään, kalpea aivan.
+Saatuaan kuumaa juomaa ja selittyään kertoi hän tarkemmin tulonsa:
+poikkinaisella sauvarauskalla tikutessaan oli pakostakin pitänyt
+päästää pari miestä ohi, se pitkäsauvainen ja joku toinen. Mutta
+miten monta vielä olisikaan päässyt, ellei muutamalta pojalta olisi
+vuorostaan ehjää sauvaa lainaksi saanut.
+
+— Kuudenneksi kumminkin jouduit ja Antti toiseksi, se on sentään jotain
+se... sitä ei tapahdu joka talon kohdalla, — iloitsi Heikki.
+
+— Mutta sinun piti onnettomuudeksi jättää kesken... — ja Villeä
+säälitti Heikin kova kohtalo, sillä jos kenen, niin Heikin olisi
+pitänyt ensi palkinto saada, kun heidätkin hiihtämään oli opettanut ja
+setä-Mooseksellekin palkinnot vielä hankkii. — Ei sinuun enää pistä?
+
+— Kohta se alkoi lauhtua, kun lakkasin... hiukan vain tuntuu vielä
+kyljen alla hellältä.
+
+Hepomäen miesten selvitellessä asiain menoa tuli hiihtäjiä lakkaamatta
+pitkältä, raskaalta taipaleelta, tuli yksitellen, tuli pari, kolme
+parvessaan.
+
+Jotkut olivat vallan voivuksissa, toiset taas vielä hyvinkin
+voimissaan. Setä-Moosesta ei asia enää huvittanut, kun kerran oli
+saanut omat pojat hoimeniinsa, ja hän otti puheeksi pois lähdön.
+
+— Eiköhän jo uskota ja lähdetä kalakukon liisteitä nikkaroimaan? Ne
+aamulliset munaripellokset lienevät jo teidänkin suolistanne haihtuneet.
+
+Setä-Mooseksen huomautus johtikin poikien ajatukset maallisempiin
+asioihin. Jokainen tunsi vatsassaan vihaisen hiukaisun, ja miehet
+lähtivät painumaan kaupunkiin, mielissään päivän tuloksista.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Päivemmällä, kirkkoajan jälkeen, oli mäenlaskukilpailu
+pojille Hietaharjun rinteellä elikkä »housunkannatin- ja
+tuppipuukkokomennuskunnan akkaharjoitukset», kuten pojat niitä itse
+nimittivät. Ylijohtajana siellä oli opettaja Heikkilä, joka juuri
+poikien puolta oli pitänyt »koko maata käsittäviä» päätettäessä.
+
+Paljon oli väkeä keräytynyt mäenlaskua katsomaan; alamittaisiahan
+enimmät kyllä olivat, mutta olihan joukossa aikuisiakin, kuten Hepomäen
+miehet ja monet muut. Osanottajia oli ehken puolisen sataa, toiset jo
+aikamiehen mittaisia huiskaleita, toiset hyvinkin pieniä naskaleja.
+
+Ylen oli opettaja Heikkilällä, vaikka hänellä muutamia apulaisiakin
+oli, puuhaa saadakseen levottoman, hilpeän kilpaväkensä nimet kirjoihin
+merkityiksi ja pysymään asianmukaisessa järjestyksessä. Jos yhdessä
+paikassa sai solmun selville, jo toisessa ja kolmannessa muodostui
+uusia sykkyröitä; missä kiisteltiin kovaäänisesti, missä veitikat
+kellistelivät toisiaan hankeen tai pukkivat jyrkkää rinnettä alas
+tulemaan.
+
+— Soh, pojat so soh!... mitä te vintiöt kiistelette!... siivolla siellä
+hyppyrin takana!... Mikä sinun nimesi olikaan, Kuhanenko?
+
+— Ei kun Kiiskinen, Pekka Kiiskinen!
+
+— Kala kun kala, kuha tai kiiski, — viisasteli muudan vekara.
+
+— Suus kiinni sinä!... mutta mikä nujakka taas tuolla!... ettekö pysy,
+siivolla siellä! — kyllä heidän kanssaan...
+
+Tulivathan lopulta kaikki halukkaat kirjoihin merkityiksi, — ties
+sitten Luoja, mikä nimi minkin viikarin kohdalle sattui. Yhteisvoimin
+saivat myös toimihenkilöt levottoman laumansa mäen päälle säkeytellyksi
+ja hyvinkin tunnin ohi määräajan kuluttua päästiin vihdoin varsinaiseen
+alkuun.
+
+— Jussi Kettunen! — huusi opettaja Heikkilä seisten karskin näköisenä
+kirjat kourassa hyppyrin vaiheilla.
+
+— Jussi Kettunen, — toisti parturi Lindh, joka taas toimihenkilönä piti
+poikia aisoissa mäen päällä. — Jussi lähtee!
+
+Jussi Kettunen alkoi sovitella suksiaan menon mukaan toisten viikarien
+evästellessä.
+
+— Jussi, Jussi, ala joutua akkaasi vastaanottamaan, se jo vilkuttaa
+mäen alla!
+
+— Mutta muista pitää suusi supussa, muuten se antaa kohta lunta
+tuliaisiksi!
+
+— Älkää hätäilkö, jää niitä »akkoja» teillekin! — ja Jussi lähti
+viilettämään alas, jotta väljät housut lepattivat kuin irti
+manttaalistaan pyrkien. Hyppyriin asti pysyi Jussi pönkillään, mutta
+sen alapuolella hän hävisi maailman näyttämöltä lukuunottamatta paria
+korttelia säären piileksiä, jotka jäivät Jussilta muistomerkiksi
+hangelle törröttämään.
+
+Apumiehet kaivoivat Kettusen Jussin hangesta taas ihmisten ilmoille ja
+tasailivat kuopan.
+
+— Olli Kymärinen! huusi taas opettaja Heikkilä.
+
+Hyvin olivat Ollin silmät pyöreinä ja suu torvella alas tullessa, mutta
+tirskahti vain istuilleen, kömpipä vielä vauhdissa ollen pystyynkin.
+
+— Ei kelvannut Ollille »akka», vaikka niin tarjolla oli, — tuumi joku.
+
+— Kihloihin meni kuitenkin, sillä ei tuota puhtaasta oteta, — tiesi
+toinen selittää.
+
+Ensimmäinen, joka leikkasi aivan puhtaasti, oli sama kirkassilmäinen
+maalaispoika, joka aamulla oli Kumurin Kustin miehisen kunnian
+akkainkengillä kavennellut. Katsojat ensin hölmistyivät, mutta kohta
+päästivät raikkaan »hurraan», ja arvosteltiin:
+
+— Sillä pojalla onkin pihlajaiset pohkeet...
+
+— Ja rukiiset ryntäät...
+
+— Putosi pehmoisesti kuin kinnas uunilta...
+
+— Akkaväestä vähääkään välittämättä...
+
+Kauan ei kuitenkaan joudettu yhtä puheen alaisena pitämään, sillä
+toisia tuli alas ehtimiseen, ja itse kukinhan sanasen, pari ansaitsi
+osakseen. Useimmat saivat puhtaita, väärentämättömiä »akkoja», toiset
+puolitekoisia, vain jokunen lankeamatta selvisi sylen korkuisesta
+hyppyristä.
+
+Kun jokainen osanottaja oli kolmasti suilauttanut, lopetettiin
+poikien osuus »koko maata, käsittäviin» ja opettaja Heikkilä julisti
+korkealla äänellä, että palkinnot jaetaan illalla Seurahuoneella
+lopettajais-iltamassa, kuten aikuisillekin hiihdosta ja
+suksinäyttelystä.
+
+Ja tuokos se alamittaisten rintaa kohotti, että pääsivät aikamiesten
+kanssa samaan palkintojoukkoon, vaikka kilpailussa olikin pidetty kuin
+vasikoita eri karsinassa.
+
+
+
+
+IX. MIELEENPAINUVAT LOPETTAJAISET
+
+
+Sen hyvin arvaa, että ken vain Pihkasalmessa kynnelle kykeni, hän
+riensi Seurahuoneelle »koko maata käsittävien» lopettajais-iltamaan.
+Yksinpä ajuri Heikkisen vanha mummokin, joka ei ottanut enää
+yhteiskunnallisiin asioihin ja yhteisiin rientoihin muuten osaa,
+kuin että katseli kadunkulmassa hautajais-rosesseja, mennä köpitti
+illan hämärtyessä juhlapaikalle. Sisälle ei mummo kyllä mennyt, vaan
+seisoskeli peitehuivi hartioilla monen muun kanssa kadulla juhlahuoneen
+edustalla ihastellen monista akkunoista tulvivaa valoa ja salista
+kuuluvia soitonsäveliä. Juhlaan paltautuvaa väen paljoutta mummo myös
+osaltaan ihmetteli ja arvioi sen melkein runsaammaksi, mitä syksyllä
+oli titularooti Ryönper-vainajan hautajaisissa.
+
+Mutta jos katu jo oli mustanaan juhlavieraita, niin paljon niitä
+karttui sisällekin. Kaupunkilaisia hienon hienoissa ja ohuen ohuissa
+pukimissaan oli viljavammin, mutta olipa maalaisiakin sarkatakeissaan
+ja pitkävartisissa pieksuissaan, likkuen ujoina tai paikan saaden
+istuivat totisina kädet ristissä, tuskin uskaltaen kuin salakättä
+silmäillä juhlasalin koristuksia, lippuruusukkeita ja köynnösmakkaroita.
+
+Rusettirintaiset toimihenkilöt juoksentelivat salin poikki ja pitkin
+hyvin tärkeillä asioilla; mikä etsi sitä, mikä tätä henkilöä, kuka
+johdatteli ökyvieraita arvopaikoille, ken muuten mukana touhusi ilman
+määrätympää asiata.
+
+Näyttämölavalla, jonka edestä esirippu oli ylös kiskottu, oli V.P.K:n
+soittokunta valmiina juhlan alkumarssin torvillaan töräyttämään,
+kun vain ylijohtajalta, maisteri Teräkseltä sanan saisi. Ja sitä
+vartoillessa jakeli tirehtööri Lindström soittajille määräyksiä toinen
+toistaan tärkeämpiä.
+
+Tirehtööri Lindström olikin varsin tärkeä henkilö Pihkasalmessa. Pitkin
+vuotta, aina tarpeen tullen istutti hän ensimmäisellä ikävuodellaan
+oleviin Pihkasalmen kansalaisiin panorokkoa ja tämän toimensa
+ohessa hän kesäisin kaunisteli Pihkasalmen julkisempia paikkoja
+puutarhaistutuksilla, saaden näistä virkatoimistaan kaupungilta palkkaa
+yhteensä tuhannen markkaa sekä oikeuden tehdä yhden lehmän heinät
+Rantapuistosta.
+
+V.P.K:n soittokunnan johtaminen oli sitä vastoin Lindströmin osalta
+»vapaaehtoista, palavaa hengen työtä» — kuten hän tapasi sanoa, sillä
+saamansa vapaan asunnon V.P.K:n kalustohuoneella arvioi hän palkkioksi
+siitä, että varjeli kunnan neljään paloruiskuun kuuluvia hevosvaljaita,
+etteivät niitä pistelleet rotat parempiin suihin, kuten ennen
+Lindströmin tuloa tulipalon sattuessa oli saatu usein ikäväksi havaita.
+
+Tirehtööri Lindströmin suuri merkitys Pihkasalmen yhteiskunnallisessa
+elämässä tunnustettiinkin yleisesti, mutta hänen musikaalisten
+ominaisuuksien vuoksi vielä erikseenkin. Ilman häntä soittokuntineen
+tuskin olisi mistään ylevämmästä juhlatilaisuudesta tullutkaan mitään.
+Tämä asia oli hänellä itselläänkin täysin selvillä; siksi hän myös pani
+parastaan tiristellessään musikaalisessa suhteessa hyvin epämääräisistä
+soittaja-aineksista ja vanhoista, Jerikon valloituksen aikuisista,
+piellä ja saippualla tukituista torvista mahdollisimman suloisia
+sävelluirotuksia.
+
+Pitkästä ajasta oli Lindströmillä taas tilaisuus leikata laakereita.
+Asema oli siis tärkeä, mutta myös vaarallinen. Siksi hän nyt kuin
+merelle lähtevän laiva-rotiskon huolellinen kapteeni tarkasteli ja
+tutki, ovatko kaikki valmiina, onko pahimmat vuotopaikat tukittu,
+ovatko pumput ehjät, taakelit ja touvit lujissa solmuissa ja laivaväki
+merikelpoisessa kunnossa.
+
+— Lähtö pitää tapahtua yhtaikaa, sitähän olen teille kerrankin
+teroittanut. Alkuvaikutus on sillä kertaa pilalla, jos tullaan sisälle
+yksi tiistaina toinen torstaina kuin Lautamäen vasikat haan veräjästä.
+Kun minä koputan tahtipuikolla, silloin torvi suulle joka mies, ja kun
+luen _et, tut, trii_ ja triin kohdalla huitaisen puikolla, silloin ei
+ole enää aikaa tupakanpanoon, se painakaa mieleenne!
+
+— Ja kun taas lopetetaan, — hän jatkoi, — niin ei kukaan saa enää
+liittää omatekoisia luirotuksiaan, kuten sinulla, Kekkonen, on pahana
+tapana. Jos jokin kappale loppuun lirauksen vaatiikin, niin kyllä
+minä sen sinne osaan sovitella, mutta mikä on kirjoitettu, se on
+kirjoitettu, eikä tikkiäkään lisää. Tiedättehän sen vanhastaan, että
+vähää ennen lopputahtia minä aukaisen suuni ja viimeisellä huitaisulla
+lumsautan kiinni ja silloin, aivan sillä sekunnilla loppukoon kaikki
+sohina ja suhina, luritus ja liritys.
+
+Nämä yleiset ohjeet taas muistiin painettuaan siirtyi tirehtööri
+yksityiskohtaisempaan tilkkimiseen:
+
+— Miten sinun torvesi on terve, Makkonen? Viime harjoituksissa se
+pihisi ja puhisi kuin ruotimummo saunanlauteilla.
+
+— Minkä sille vaivaiselle taitaa; saippuatukot tahtovat puhaltaessa
+tipahdella, vaikka kämmenpäälläkin varaa.
+
+— Olenhan sinua neuvonut käyttämään pikeä, se on aina varmempaa
+kuin kitti ja saippua. — Ja sitten, Kokkarinen, älä vain nyt jää
+muista jäljelle tahdissa. Ikäsihän olet ollut vähän hidaskasvuinen —
+(neljästäkymmenestä ikävuodestaan huolimatta ei näet maalari Kokkarinen
+ollut vielä ehtinyt venyä kahta kyynärää pitemmäksi) — mutta ei sinun
+siltä ole pakko hidastella paria tahtia jäljempänä. Jos et muuten
+mukana pysy, niin vähennä vaikka vaatetta.
+
+— Makkonen ei myös nyt saa missään tapauksessa, niinkuin
+kauppaneuvoksen nimipäivillä, aivastella keskellä soolo-osaa, vieläpä
+kaikkein hempeimmällä paikalla, — varoitteli tirehtööri edelleen.
+— Ei mikään tee musikaalisesti epäedullisempaa vaikutusta kuin
+aivasteleminen ja kakisteleminen sooloa soittaessa...
+
+— Minkäs sille mahtaa, kun sattuu aivastuttamaan, — puolustelihe
+Makkonen.
+
+— Mahtaa! Kyllä sille mahtaa, kun vain tahtoo. Kun minä ollessani
+soolonpuhaltajana Ruotsin kuninkaallisessa orkesterissa — (ikävä kyllä,
+tirehtööri ei ollut koskaan käynyt Viipuria kauempana) — soitin soolon
+kruunausjuhlassa, lensi kärpänen silmääni, mutta minä en kertaakaan
+keskeyttänyt, vaikka se raato kierteli silmämunuaisen ylt'ympäri ja
+tutki tarkkaan kuin olisi perunkirjoitusta pitänyt, ja tuli toisesta
+ulos... Jaha, sieltä tulee maisteri, joko aletaan?
+
+— Saatte alkaa!
+
+— No, pojat, nyt kaikki yht'aikaa, sanoi Karjulan Kaisa kangaspuille...
+_et... tut... triiii!_ — johtaja huitaisi tahtipuikolla, »poikien»
+posket pullistuivat laskiaispulliksi, silmät pyöristyivät ja ilmoille
+törähtivät sävelet ukkosen pauhuna...
+
+Hepomäen poikiin, niin Anttiin kuin Villeenkin, teki torvisoitto
+valtavan vaikutuksen. Ensi kerran eläissäänhän he nyt kuulivat mokomata
+törinää, siksi he henkeään pidättäen, kädet ristissä istuivat tuntien,
+miten tuo tavaton pauhu ajautui sisään korvista, silmistä, sieraimista,
+vieläpä takin hihasta ja kaulan juuresta kauluksen alta, kierrellen
+läpi ruumiin ja kohottaen sitä ylemmä ja ylemmä...
+
+Hyvin myös veti soitto setä-Mooseksenkin silmät sikkaralleen. Mutta
+Heikki puolestaan istui hyvin tukevana jalat ristissä ja toinen käsi
+tuolinselkämystän takana; toisen käden peukalolla ja sakarilla Heikki
+taas — edullisemman yhteisvaikutuksen aikaan saamiseksi — koetti
+suostutella sovintoon viittä, kuutta vaaleata harjasmaista karvan
+tojokkia, jotka rantasalmelaista piipunkoppaa muistuttavan nenänykerön
+alapuolella olivat kuin toistaan vieroen ottaneet itsekukin omaperäisen
+kasvusuuntansa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Soiton jälkeen piti maisteri Teräs puheen.
+
+Hänelle rakkaista muinaiskreikkalaisista rakenteli Teräs tukevan
+historiallisen pohjan. Tuolle pohjalle hän mukavasti kuljetti
+esi-isämme selittäen heillä myös olleen urheiluharrastuksia, vaikkeivät
+kreikkalaisten lailla olleetkaan täysin tietoisia niiden korkeudesta ja
+syvyydestä, pituudesta ja leveydestä. Ottaen pari kolme vauhtiaskelta
+siirtyi Teräs kauniilla kolmiloikkauksella nykyisempään aikaan ja
+tuoreempiin tapahtumiin. Kuvasi muutamin rohkein vedoin nuorison
+elämää, selitellen, miten nuoriso jouto-aikoinaan joko nurkissa
+nyhjöttää tai raitilla mellastaa, harjoittaen kaikenlaista koirankuria,
+niin turmellen itsensä ja samalla häiriten yleistä, hyvää elämää. Näitä
+asioita sanoi Teräs viimeaikoina pidetyn paljonkin puheenalaisena
+ja samalla esitetyn keinoja nuorison elämän ohjaamiseksi oikeille
+laduilleen. Pienellä sivuaskelella pääsi Teräs taas käsin urheiluun
+yleensä ja siitä hiihtoon erikseen, jonka vakuutti jos minkään
+urheilumuodon soveltuvan suomalaisille, koska heillä siihen on jo kuin
+verissään esi-isiltä peritty pohja. Lopussa puristi Teräs asian juonen
+Pihkasalmen hiihtoseuraan ja »koko maata käsittäviin».
+
+Näistä kaikista asioista terhakka Teräs elävästi puheli, ja
+hartaasti häntä yleisö tarkkasikin. Päätökseksi esitti Teräs
+»eläköön»-huudon kaikkien niiden kunniaksi, jotka olivat hiihto- ja
+mäenlaskukilpailuihin sekä suksinäyttelyyn osaa ottaneet.
+
+Ja kajahtipa silloin Seurahuoneen suuressa salissa huuto, joka
+tärähytti koko rakennusta ja ulkopuolella olevat jo puoleksi
+peljästyksissään arvelivat, että mikähän niitä nyt rupesi leikkelemään,
+kun moisen älinän päästivät.
+
+Kun huuto vaikeni, päätteli setä-Mooses pieksunvarsiaan virutellen:
+
+— Sulavapuheinen mies, ulosanti kuin paraalla papilla.
+
+— Paikalleen sanoi, aivan rikulleen joka sanan... tuota samaa olen
+minäkin usein ajatellut, — ja Heikki oli haltioissaan Teräksen puheesta.
+
+Iltaman loistonumero oli palkintojen jako. Silloin olikin remua ja
+riemua, kun jokaisen palkinnonsaajan kunniaksi »eläköön» huudettiin
+soittokunnan soittaessa juhlatoitotusta. Hiihdossa sai ensimmäisen
+kuuluisa Ritola, ja varmoin askelin ja elein hän asteli salin poikki
+palkintoaan ottamaan. Eipä ollutkaan hän ensimmäistä kertaa pappia
+kyydissä...
+
+Mutta aivan yhtä varma asiastaan ei ollut Antti Hepomäki, joka toisena
+mainittiin. Kun hän kuuli nimeään huudettavan, särähtivät Antin
+sisukset oudosti, ja löi kuin turraksi koko ruumiin. Vasta kun vierellä
+istuva Heikki oli antanut tuntuvan pukkauksen kylkeen, selvisi Antti
+lumouksesta ja sai puutuneet jalkansa liikkeelle. Yleisö kurkisteli
+hyvin uteliaana tuota tanakkaa tänpuolen nuorukaista, joka oli pystynyt
+pohjalaisista toiselle tepsimään.
+
+Ville sai kuudennen palkinnon, ja kovin humisivat Villen korvat,
+ja posket hohtivat hänen sitä noutaessaan. Miten se kaikki kävi,
+sen muisti Ville jälkeen päin kuin ihanan unen näön. Heikki kertoi
+kuitenkin asian käyneen aivan jullilleen, vakuuttipa Villen
+sommitelleen jotain kumarruksenkin tapaista sille taivaansinisissä
+pukimissa olleelle neitoselle, jolta sai palkinnon. Sen Ville sentään
+kielsi, sanoen Heikin omiaan laskettelevan.
+
+Setä-Mooses sai ensimmäisen palkinnon suksistaan, jotka mallilleen
+ja teolleen kiitoksella mainittiin. Ja virauttaen tapansa mukaan
+ensin pieksujensa varsia kävi setä-Mooses rauhallisesti astellen
+palkintorahat, 50 markkaa, hakemassa.
+
+Heikki oli ainoa, joka oli hiihtokurpposia näytteille tuonut, ja
+tietysti ne myös palkittiin.
+
+Mutta jos oli ääntä ja riemua aikuisten palkintoja jaettaessa, niin
+puolella se vielä paisui, kun tuli mäkipoikien vuoro. Ken vähänkin oli
+alle miehisen mitan iltamassa, se otti kuin omaksi asiakseen huutaa ja
+jyskyttää jalkojaan koko ryhmänsä edestä.
+
+Ja kukaties koska siitä olisi loppu tullut, ellei eräs neitonen
+olisi sivuhuoneesta tuonut pyssyä, asettaen sen Teräksen eteen
+palkintopöydälle. Silloin melu katkesi kuin puukolla, ja kaikki
+alkoivat ihmeissään arvella, että mitä nyt tulee, joko ampua
+täräytetään vai...?
+
+Ei pyssyllä kuitenkaan ammuttu nyt sen kovempaa kuin sillä oli ammuttu
+ainakin kahdenkymmenen viimeisen ikävuotensa aikana, jonka se oli aivan
+rauhallisesti riippunut postineiti Forsströmin keittiön seinällä,
+vaikka tosin ainaisena kauhuna keittiön vanhalle valtiaalle Marketalle.
+Pyssy oli postineidille jokin salaperäinen muisto »serkulta» ja
+siksi pyhä, ettei hän sitä voinut myydäkään, vaikka pyssyjä vieläkin
+pahemmin kammoten kuin vanha Markettansa ei uskaltanut pitää omassa
+kamarissaankaan. Päästäkseen vihaamastaan pyssystä vihdoinkin
+eroon, samalla loukkaamatta siihen liittyvää serkku-muistoa, oli
+Marketan päähän juolahtanut ehdotus lahjoittaa se palkinnoksi »koko
+maata käsittäviin», joihin neitikin oli hyvin innostunut; ja kolmen
+vuorokauden sielullissydämellisten ristiriitojen jälkeen oli postineiti
+Marketan kavalaan ehdotukseen suostunut.
+
+Aivan näin ei Teräs pyssyä ja sen palkintopöydälle ilmestymisen
+merkitystä selittänyt. Vallan tarpeetonta olisikin ollut kaivella esiin
+pyssyn nuoruuden muistoja, ja tuskinpa Teräs niitä tiesikään, ja tokko
+muutkaan kuin postineiti ja vanha Marketta.
+
+— Hiihtoseuran ennakolta määräämien palkintojen lisäksi, — näin Teräs
+esitti asian, — on jälkeenpäin eräs hiihtourheilun lämmin harrastajatar
+lahjoittanut tämän pyssyn annettavaksi sille, joka toimikunnan mielestä
+on sen parhaiten ansainnut. Asiata harkittuaan on toimikunta päättänyt
+antaa tämän kuin kunniapalkintona suutari H.G. Kanervalle, joka
+Pihkasalmen seutukuntaan kuuluvista on monipuolisimmin tänä talvena
+työskennellyt hiihtourheilun edistämiseksi.
+
+Miten korkeita ennätyksiä pyssy lienee nuoruudessaan lennättänytkään,
+mutta nyt se ainakin poksautti Heikin kuin seitsemänteen taivaaseen.
+Olihan Heikillä ollut eläissään juhlahetkiä ennenkin: silloin kun
+sai poikasena ollessaan sukulaiseltaan Mattilan isännältä lahjaksi
+markan rahan ja elonsa iltaan kallistuvan huopahatun; samoin silloin,
+kun mestari Lindström antoi oppilahjaksi kaksikymmen-rubiinisen,
+hopeakapselisen ankkurin — mutta koskaan ei Heikin mielestä onni ollut
+näin korkealle hypännyt. Vuoroin olisi Heikin tehnyt mieli vetäytyä
+pyssyineen johonkin nurkkaan ja istua siellä hyvin hiljaa, vuoroin
+taas häntä olisi haluttanut juosta pyssy kourassa ympäri salia, hyppiä
+pöydillä, kiipeillä seinillä, kiikkua kattokruunussa...
+
+Varsin paikallaan oli myös poikien ja setä-Mooseksen mielestä, että
+kunniapalkinnon sai Heikki. Nyt myös setä-Moosekselle selvisi kuin
+syy, että mitä varten ne herrat häneltä Heikistä aamulla kaikenlaista
+utelivat. Ei setä-Mooses tuosta asiasta kuitenkaan mitään virkkanut,
+johan nyt.
+
+Oli jo ohi puolenyön, kun Hepomäen miehet iltamasta lähtivät, ja
+sukkelasti olikin aika livahtanut seuratessa ohjelmaesityksiä ja
+välillä jutellessa hiihdosta ja palkinnoista.
+
+Seuraavana päivänä kiertelivät miehet kaupungilla koti-ostoksilla.
+Heikki osti kääryn nahkatavaroita ja äidilleen huivin, Ville
+silasuitset nimikkotammalleen, sillä tarvitsihan sekin jotain
+palkkiokseen. Antti osti säkin suoloja taloon ja itselleen kirjavan
+kaulahuivin ja setä-Mooses vaimoväelle kahvia ja sokeria ja kaksi
+kinkoa lettivehnästä sekä Taavetille sikaritupakoita.
+
+Ja ostokset tehtyään lähtivät miehet ajamaan taas Hepomäkeen hyvillä
+mielin, sillä olihan tehty varsin kunniakas ja rahakas matka.
+
+Se, mitä terhakka Teräs oli ennustellut, toteutui vähin erin. »Koko
+maata käsittävistä» lähti hiihtourheilu Pihkasalmessa ja sen seutuvilla
+kuin uusille urille. Taitavia suksimestareita ja uljaita hiihtäjiä
+alkoi yhä useampia ilmestyä, vaikkakin Hepomäen miehet pysyttelivät
+etukynnessä vielä kauan aikaa.
+
+Mutta eivätpä Pihkasalmen seuraavantalviset edustajat enää joutaneet
+kesken kilpahiihdon tupakoimaan ja selkäpiillään tuumailemaan
+laivakulusta ja muista mukavista kulkukeinoista.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77144 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..295fc22
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #77144
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/77144)