Initial commit of ebook 78008 filesHEADmain

4 files changed, 5203 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/78008-0.txt b/78008-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..4b2f7f2
--- /dev/null
+++ b/78008-0.txt
@@ -0,0 +1,5187 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78008 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+"HAUSKA TUTUSTUA!"
+
+Viisunikkarin elämyksiä Lännen kultamaassa
+
+
+Kirj.
+
+TATU PEKKARINEN
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Kirja,
+1929.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Se laiva lähti Amerikkaan.
+»Vanhassa pikku New Yorkissamme»
+Me tulimme Haarlemiin
+Juna lähti länteen
+Ensivierailulla sisämaissa
+Sitä ja tätä Chicagosta
+Sitten taas jatkettiin matkaa
+Minnesotassa ja muuallakin
+Joulunviettoa Minnesotassa
+»Konsertti» Kaugewanissa
+Me peräydymme itään
+Uuden Englannin valtioissa
+Alaskan Lauri ja Kotkan Riku
+So long, setä Samuli!
+
+
+
+
+SE LAIVA LÄHTI AMERIKKAAN
+
+
+    Poijat ne lähti Amerikkaan
+    eikä ne menny juomaan.
+    Vaan ne meni mammallensa
+     hopioita tuomaan.
+
+                   Kansanlaulusta.
+
+Eihän se Tukholma mikään miellyttävä kylä ollut. Turhia vain kehuvat.
+Toista on Helsinki.
+
+Kun läksimme matkalle, oli Helsinki valoisa ja kaunis. Syysaurinko
+paistoi iloisesti, taivas oli sininen ja ihmiset hilpeitä.
+
+Kuinka Tukholmassa? Viivyimme siellä vain pari tuntia. Koko ajan
+puhalteli ilkeä viima, kaduilla oli rumia rapakoita, taivas oli
+pilvessä ja ihmiset alakuloisen näköisiä. Niinpä olivat ilmeet kuin
+perinnöttä jääneellä sukulaisella hautajaisissa.
+
+Arvostelumme naapurimaan kuningaskaupungista oli inhimillisen älykäs ja
+omintakeinen.
+
+Ikävystyttävä, pyykkipäivätunnelmainen kylä. Ei kannata kehua.
+
+Sellaisia arvostelijoita me ihmiset olemme. Yhtä etevästi teemme
+päätelmiä toisistammekin. Jos näemme hra Puupposen yhden ainoan kerran
+eläissämme, ja hän on silloin käkenä päissään, niin me uskomme, että
+siinä on rappio, joka ei tee koskaan muuta kuin juoda tissuttelee. Eikä
+käsityksemme helposti muutu, vaikka toiset vakuuttaisivat, että hra
+Puupponen on tavallisesti raitis kuni uusi oras. Ja että hän puskee
+töittensä kimpussa kuin juurimato turnipsissa, eikä ryyppää kuin kerran
+kesässä. Mehän olemme omin silmin nähneet, millainen hra Puupponen on.
+
+Niinpä mekin näimme, millainen Tukholma on.
+
+Kunnollisten matkakirjojen opastuksella voisin kyllä höpistä Pohjolan
+Venetsiasta ja sensemmoisesta. Mutta minä olen kuulakkana päivänä
+seisonut Piazza Marcolla ja syötellyt kyyhkysiä pullanmuruilla, enkä
+halua väkivaltaisesti siirtää sitä tunnelmaa Mälarjärven rannalle.
+
+Muutenkin oli meininkini kertoa vain, mitä olen itse nähnyt ja kuullut.
+Mutta hitostako sen tietää, mitä kaikkea tässä maailmassa on jo ennen
+kirjoitettu. Kaikki kiinteä on kuvattu. Poikkeuksellisia tilanteita
+sattuu harvoin. Ajatusten maailma on löytöretkeilty melko pitkälle.
+Sunnuntaipurjehtija joutuu vain tallatuimmille jäljille. Luulee
+löytäneensä koskemattoman saaren, iloitsee siitä, mutta pian huomaakin
+— tai toiset huomauttavat — siellä käyneen monien muiden.
+
+Eikä tämä viisunikkari edes yritäkään kovin pitkälle, sitä et
+tarvitse pelätä, sinä kevytmielinen lukija. Kyllä minä koetan myydä
+sinulle lasihelmiä timantteina, koska itse niin tahdot. Kääntelehän
+vain lehtiä, täällä tulee hupaisiakin sattumuksia. Mikäli sinua
+saa huvitetuksi muulla kuin hassunkurisilla tempuilla. »Eihän ne
+sanat mitään, mutta se silmänräpytys». Mikä mitäkin huvittaa. Paras
+huumorintaju oli mielestäni sillä pohjalaisella, jota kerran lyötiin
+rautapuntarilla päähän. Mies huomautti aivan rauhallisesti:
+
+— Älkää viittikö mua kutiitella, taikka mä rupian kohta nauramahan.
+
+Jaahah, Tukholmastahan minun pitikin nyt kertoa.
+
+Pianisti-Matti ja minä olimme siellä vain läpikulkumatkalla.
+
+Me katselimme tukholmalaisia alentuvan myötätuntoisesti. Niiden täytyy
+asua siinä ikävässä kaupungissa eivätkä pääse pois. Eivät ainakaan
+kaikki. Siksi ne kai laulavatkin ruotsinkieltään suruvoittoisella
+nuotilla. Minusta kuulosti tukholmalaisten puhe melankoolisen kissan
+naukumiselta.
+
+Tukholmalaiset olivat muuten rehdin ja vaatimattoman näköisiä, hiukan
+yksinkertaisia älyltään, eivätkä varsin kauniita. Pitkänaamaisia
+tyyppejä näki paljon, eikä ihmekään. Minunkin naamani venähtäisi
+pitkäksi, jos määrättäisiin asumaan loppuikäni Tukholmassa.
+
+Kyllä meillä Suomessa on paljon pulskempia ruotsalaisia. Mutta mepä
+olemmekin hoitaneet ruotsalaisemme kunnollisesti ja saaneet siitä
+kiitokset. Ei heiltä itseltään, mutta sivullisilta arvostelijoilta.
+Olemme kantaneet heidän pöytiinsä mitä parasta, ja pukeneet heidät
+kalliisiin turkikseihin ja verkaan. Olemme kouluuttaneet ja hioneet
+heidät niin, että heitä kehtaa lähettää ulkomaillekin näytteiksi
+suomalaisesta sivistyksestä.
+
+Ruotsin ruotsalaisilla ei sensijaan ole juuri ollut huoltajinaan
+hyvänahkaisia suomalaisia. Itse he ovat saaneet kuokkia peltonsa,
+tiskata astiansa ja paikata rukkasensa. Niinpä he sitten ovatkin
+vähemmän hienostuneen näköisiä kuin »finländarit».
+
+Me osaamme tehdä herran vaikka mustalaispojasta, me suomalaiset.
+
+Tukholmalaisia ei kuitenkaan pidä halveksia. Jos he osaisivat vain
+puhua erästä maailman hienointa kieltä — jota lukijakin osaa — niin
+heitä voisi pitää hyvinkin sivistyskelpoisena väkenä. Huomautin
+tästä seikasta ravintola »Kronprinssenin» vahtimestarille ja hän
+näytti tulevan siitä hieman pahoilleen. Ikäänkuin olisin muistuttanut
+tahrasta hänen takissaan. Nolosteli kai sitä, ettei osannut suomea.
+Lohduttaakseni häntä myönsin, ettei sen niin tosissa ole väliä, vaikka
+ihmisen kieli onkin ruotsi, kunhan vain sydän on suomalainen.
+
+Pistäysimme Nordiska Museumissa. Lukijan mieliksi en muista sieltä
+muuta kuin Kaarlo XII:n saappaat ja Kustaa Vaasan patsaan. Kustaa
+Vaasa istui eteisaukeaman yläpäässä ja hänen hahmonsa oli ankara kuin
+omantunnon laki. Lienee ollut tyytymätön ruotsalaistensa politiikkaan
+Länsipohjan suomalais-asutuksilla. Jalustaan oli piirretty hänen
+kehoituksensa Ruotsin kansalle: Varen Svenske! Muhkeasti sanottu, mutta
+muhkea se oli kuningaskin. Ne sanat kai käyvät jokaisen ruotsalaisen
+sydämeen. — Meillä ei ole kuninkaita. Mutta eikö esimerkiksi Kuopion
+museon rappukäytävään laitettaisi joskus Ernst Lampénin patsasta?
+Jaloissa tuohivirsut, käsissä kalakukko ja piimähaarikka. Jalustassa:
+Eernesti Iso-Keisari. Tunnuslauseena: Olokeetenpas savolaesia!
+
+Vakuutan lukijalle, etten koko matkalla kerro enää museoista. Tapauksia
+vain, tilanteita, sattumuksia. Jos sitä aina malttaa. Ajatusvarsa
+saattaa hyppyjensä lomassa pysähtyä tuijottamaan vaikka tähtiin.
+Siitäkin huolimatta, ettei se niistä mitään ymmärrä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mitähän merkitystä göteborgilaistenkaan olemassaololla on tässä
+maailmassa. Menisikö maailma nurin, jos heitä ei olisi.
+
+Göteborgilaisia katselimme moottorilaiva Gripsholmin kannelta.
+
+He seisoskelivat tuhatlukuisena joukkona rannalla, kun laivamme
+irtautui maankamarasta. Oli vaikea ymmärtää heillä olevan muuta
+tarkoitusta elämässä kuin olla vilkuttamassa meille nenäliinoja. Sekin
+tuntui haalean yhtäkaikkiselta.
+
+Hyvä kuitenkin, etteivät göteborgilaiset tienneet vähäksyviä
+ajatuksiamme heistä. He rupeaisivat ehkä itsekin epäilemään
+olemassaolonsa tärkeyttä. Heistä tulisi maailmanlopun ihmisiä, jotka
+jättävät työnsä tekemättä. — Älkäämme riistäkö ihmisiltä heidän
+itserakkauttaan. Sehän on viimeisin ja luotettavin tuki, kun maailma
+sysii. Uskotelkaamme heille, että he ovat hirveän tarpeellisia
+maailmassa. Silloin he panevat toimeksi ja heistä on hyötyä muillekin.
+
+Meillä oli sentään suuria mielessä. Olimme menossa oikein Amerikkaan.
+Eikös se ollut toista kuin göteborgilaisten hommat. Niin se on, että
+kustakin on omat puuhansa tärkeimpiä. Naarmu omassa sormessamme saa
+meidät pahemmin virnistämään kuin sadantuhannen kiinalaisen teloitus.
+
+Moottorilaiva Gripsholmin rakentamisessa ovat ruotsalaiset ylittäneet
+toiveet. He ansaitsisivat siitä aploodit. He ovat laittaneet siihen
+suomalai sen saunankin. Heidän älyllisestä kehityksestään voi toivoa
+vielä paljon.
+
+Kun ensikertalainen lähtee suurille merille, valmistelee hän itseään
+kuin viimeiseen matkaan. Kuvitelmillaan peloittelee hän itsensä
+etukäteen merisairaaksi.
+
+Nautintoahan se on nykyaikaisessa laivassa Atlannin ylikulku. Kun
+on saapumassa vastapäiselle rannalle, niin monikin toivoisi retkeä
+kestävän vielä puoli vuotta. Ellei nyt satu pahempia myrskyjä.
+
+Tunteepa merelle päästyään kerrankin olevansa rauhassa pahalta
+maailmalta. Ei kilahda ovikello, ei pirise puhelin, ei esitetä laskuja.
+On leipää ja lämmintä, on huvituksiakin, jos niitä kaipaat. Laivan
+orkesteri soittaa humputtaa niin, että matkanteko käy keveästi kuin
+operetin tanssi.
+
+Gripsholmassa matkusti kolmisen ruotsinmaalaista insinööriä. Ne
+pojat tiesivät, miten ilo lähtee irti merimatkasta, punssipullosta
+ja rämeääänisestä banjosta. Heidän iloittelunsa oli kuin sireenien
+soittoa, jonka houkutusta emme voineet välttää. Ajauduimme vahingossa
+heidän seuraansa, ja hetket kuluivat riemullisesti kuin karusellissä.
+Ne pyörähtelivät tiehensä koreograafisin askelin, sanoakseni kerran
+sivistyneen vitsikkäästi.
+
+Insinöörit utelivat meiltä, miten Suomen ruotsalaiset jaksoivat. Onko
+heitä ruvettu sortamaan suomalaisten taholta?
+
+Me kerroimme asian niinkuin se on. Suomen ruotsalaiset jaksavat
+oikein hyvin, kiitos kysymästä! Varsinaiset virkapaikat ovat kyllä
+enimmäkseen suomalaisten hoidossa. Mutta ruotsalaisilla ei ole hätiä
+mitiä. On aloja, joilla he ovat suorastaan korvaamattomia, aina
+tarpeellisia Suomessa. Niinkuin hotellien- ja ravintolainpitäjinä,
+sekä niiden palveluskuntana. Ovenvartijoina ja tarjoilijoina.
+Yleensä toimissa, mitkä vaativat nöyrää selkää ja palvelevaisuuteen
+tottunutta mielenlaatua. Suomalaisten jäykkä karoliiniluonne ei tahdo
+alentua harjaamaan toisen takkia juomarahapalkalla, eikä tekemään
+lakeijakumarruksia kellekään. Suomalainen nääs tykkää, ettei kukaan ole
+häntä »paree». Se on kyllä tyhmää ylpeyttä, mutta minkäs luonnolleen
+voi.
+
+Insinöörit kakistelivat kurkkujaan ja kysyivät vaisulla äänellä,
+millainen asema on ruotsinkielellä itsenäisessä Suomessa.
+
+Me tunnustimme, että sen asema on loistava, ja maanoloihin nähden
+arvonsa mukainen. Vaikka virastot ovatkin enimmäkseen suomenkielisiä,
+niin ruotsin kieli säilyy vielä »kauankin kansan suussa». Maalta
+tulleet kotiapulaistytöt sitä mielellään opettelevat ja pitävät
+suuressa arvossa. Ainakin toistaiseksi. Keittiöissämme tunnustetaan
+ruotsinkielelle jopa maailmankielen asema.
+
+Insinöörit sanoivat toisilleen: ha du hört sådant förut?
+
+Tällä tavoin hauskoja jutellen ja väliin laulaa luikaten useammilla
+sivistyskielillä ajaa korotettiin kaukaista lännenmaata kohti. Atlantti
+pysyttelihe koko matkan melko siivolla.
+
+Yhdeksään päivään emme nähneet maata muualla kuin laivan
+kukkaruukuissa. Joku töhrysormi sitä kenties näki kynsiensä aluksissa.
+
+Kymmenennen päivän iltana kuului huuto: New York näkyy!
+
+Rynnättiin joukolla kannelle ja tuijotettiin halki pimeyden.
+
+Läntisellä taivaanrannalla kiilteli makaavassa asennossa tulitikun
+pituinen ja paksuinen kultainen neula. Sen piti olla pilvenpiirtäjien
+kaupunki. Sanottiin, että joudumme sinne vasta huomisiltana.
+
+Seuraavana yönä nukuin levottomasti. Tietäähän sen. Näin unia
+sähkötuolista, johon minua kohteliaasti kehoitettiin istumaan. Minä
+kursailin, niinkuin tapa on ja sanoin: kiitos kiitos, istukaahan itse,
+jaksaapa tässä seisoakin. Uneksin myös indiaaneista, jotka silittelivät
+kutrejani ja valittelivat: mukava mies, mutta ei se anna päänahkaa
+kellekään.
+
+Aamulla jytkytimme eteenpäin sumussa, emmekä nähneet juuri erikoisia.
+Mutta tähän saakka kuolonhiljaisena pysytellyt meri rupesi elämään.
+Vesilintuja lenteli rääkyen laivan ympärillä, siellä täällä loisteli
+himmeitä valopoijuja. Välistä jättiläisen lyhdyt, valonheittäjät,
+väläyttelivät säteitään kuin näytteitä taivaan kirkkaudesta. Silloin
+tällöin hoihkasivat sumusireenit äänellä, jolla olisi leikannut
+rautapeltiä.
+
+Vasta illalla päästiin Hudsonjoen suuhun. Siihen meidän piti jäädä
+vielä yöksi. Vartioalus, kuin pieni sotalaivan poikanen, kierteli koko
+yön epäluuloisena laivaamme.
+
+Aamulla läksimme solumaan Hudsonjokea »kaupunkiin» päin.
+
+Vapaudenpatsaasta muistuu mieleeni keskustelu, joka lienee joskus
+pidetty:
+
+— Minkähän vuoksi tuo Vapaudenpatsas on sijoitettu tänne merelle eikä
+maalle?
+
+— Sille ei ole Amerikan mantereella tilaa.
+
+— Kas, kun eivät vieneet sitä yksintein Moskovaan.
+
+— Siellä ne panis sen heti palasiksi.
+
+
+
+
+»VANHASSA PIKKU NEW YORKISSAMME»
+
+
+Manhattanin valtakylä on amerikkalaisille kuin kesy ja kotoinen
+jättiläispeto, jonka he ovat pienestä pitäen kasvattaneet. He saattavat
+sitä lähestyä tuttavallisesti ja käyttää siitä lempinimeä: Vanha pikku
+New Yorkimme.
+
+Meille oli New York terra incognita, tuntematon maa. Jättiläispeto,
+joka saattoi vieraalle häristellä ja kenties nielaista hänet kokonaan.
+
+Seisottiin siinä laivan kannella odotellen maihinpääsyä. Tuntui kuin
+olisimme olleet kartanoherran ovensuussa hattujaan pyöritteleviä
+torppareita.
+
+Iso isäntähän se Samuli-setä onkin.
+
+Silmäimme edessä kohosivat ylväät mammonanpalatsit peloittaviin
+korkeuksiin. Niin ne olivat kuin suunnattomia pilareita, jotka
+kannattivat taivaan lakea. Ohut usvaverho hiukan pehmensi niiden
+juhlallisen tylyjä piirteitä. Enpä olisi hämmästynyt, jos olisin
+kuullut pasuunan soivan ja huikean äänen huutavan; »Tässä on Mammonan
+Valtakunnan portti! Käykää nöyrästi sisälle, te vanhanmaan köyhät
+pikkuihmiset, ja kumartakaa kullalle, horjukaa hopealle, sillä muita
+jumalia täällä ei suvaita!»
+
+Kuinkahan moni yksinkertainen sydän onkaan kouristunut tuskaisena tämän
+näyn edessä. Siinä oli nyt maa, jossa katukivetkin huutavat: auta
+itseäsi! Maa, jossa toisia odottaa säkillinen hopeaa — ei muuta kuin
+köytä selkääsi. Toisia varten on varattu terva ja höyhenet, toisia
+sähkötuoli ja hirttolava.
+
+Laivaan tuli virkamies tutkimaan, uskaltaako meidät päästää maihin.
+Meiltä kysyttiin, osaammeko lukea. Onko aikomuksemme tulla kukistamaan
+Yhdysvaltain hallitusmuoto ja voimassaoleva yhteiskuntajärjestys?
+Näytimme lukutaitomme ja lupasimme säilyttää kultamaan sisäiset olot
+ennallaan. Mitäs meillä niiden kanssa. Meille viitattiin kohteliaasti:
+all right, käykää maihin!
+
+Tullihuoneen rauta-aidan takaa löysimme treenari Koiviston, joka kysyi
+heti: miltäs Amerikka tuntuu?
+
+Mistäpäs tuota vielä tiesi. Kunhan nyt tunnustellaan,
+
+Koivisto lähti meitä opastamaan Brooklyniin.
+
+Lähimmälle maanalaiselle asemalle kävellessämme osasin jo sanoa, miltä
+Amerikka näin aluksi tuntui. Se tuntui huojuvalta.
+
+Maaperä allani ilmetysti keinui. Siitä oli vaikea saada tukevaa
+jalansijaa. Talot kumartelivat oikealle ja vasemmalle kuin
+selkärangaton puoluemies.
+
+Tunsin pelästyväni huomattavasti. Joko tämä oli mielipuolen
+harha-aistimusta? Juuri kun pääset kultamaahan — järki pois. Enkä minä
+ollut päissäni, sen saat uskoa, lukija.
+
+Koivisto naurahti koko asialle. Hän sanoi, että pitkän merimatkan
+jälkeen useimmista tuntuvat kaikki paikat huojuvilta. Ei siitä tarvitse
+olla moksiskaan, kyllä se muutaman päivän perästä lakkaa.
+
+No niin, nyt me olimme siis uudessa maailmassa, eikä se ollut unta.
+
+Pienoiskirjallinen näpertelijä tekee pikkumaisia havaintoja.
+Katukäytäville oli heitelty tuhlaavasti sikarinpätkiä. Toiset
+pitkiä, melkein polttamattomia. Euroopassa — ainakin Italiassa —
+näki ammattimaisia tupakanpätkien kerääjiä. Täällä niistä ei kukaan
+huolinut. Tämä maa oli siis rikas.
+
+Maanalla nousimme junaan, joka saapui asemalle mustana kummituksena.
+Vaununovet räsähtivät perässämme automaattisesti kiinni ja
+silmänräpäyksessä me painalsimme maanuumenissa oikein amerikkalaisella
+vauhdilla.
+
+Sus siunatkoon sitä menoa!
+
+Kirskuna ja pauhina oli peloittava. Matti sanoi, että täällä pitäisi
+olla kuulokalvot galvanoidusta pellistä. Se poika on aina niiden
+vitsiensä kanssa. Vaunu ryskähteli äkkikäänteissä niin, että oli ihme,
+ettei se hajonnut kappaleiksi.
+
+Vaunussa oli sananmukaisesti kirjavaa väkeä. Istui valkoinen mies,
+ohuet huulet tiukasti kiinni puristettuina ja katse valppaana. Hän
+oli kuivan ja asiallisen näköinen kuin lihaksi tullut vekseli.
+Tietenkin »bisnessmies», sen arvaa lukijakin. Hän silmäilikin lehdestä
+pörssitietoja. Liikemiehen vieressä istui neekeriorjan jälkeläinen,
+jonka kasvoilla oli lähtemätön nuohoojan väri. Sellaisella naamalla
+ujostuttaisi esiintyä sunnuntaisin meillä. Istui »missejä» ja
+»misiksiä», joiden pohjaväriä oli vaikea arvata. Mutta kauniisti ne
+heloittivat maalin avulla. Ne olivat nyt niitä amerikattaria, joista
+sanotaan: hänen ylhäisyytensä nainen.
+
+Ja kuitenkin, kaikitenkin. Kun vaunu täyttyi liiaksi, istuivat miehet
+tyynesti paikoillaan, vaikka vanhempiakin naisia jäi seisomaan. Eivät
+olleet toppanaankaan. Siinä hurjassa menossa oli seisominen hyvin
+tuskallista. Paikan tarjoaminen olisi ollut tosikohteliaisuus.
+
+Mitä ne höpsivät, että amerikkalaiset miehet ovat muka ritarillisempia
+kuin me eurooppalaiset. Että ne muka seisovat aina asennossa naisten
+edessä. Tässä sitä ei kuitenkaan huomannut. Emme huomanneet sitä
+silmäänpistävämmin muuallakaan. Yksiä näkyivät olevan pulliaisia kuin
+mekin.
+
+Amerikassakin ovat erikseen ne piirit, joissa käyttäydytään. Ja niistä
+piireistä ne sitten kirjoittelevat. Kun muukalainen näkee jääkarhun
+meidän Korkeasaarellamme, saattaa hän kirjoittaa kotimaassaan, että
+Suomessa kävelee jääkarhuja kaduilla.
+
+Eiväthän ne dollarin perässä juostessaan joudakaan huolestamaan
+käytöstään. Kuka vaatii Nurmen Paavoa kilpailun aikana nostamaan
+maasta kaunottaren nenäliinan? Mutta sunnuntaisin, juhlapäivinä, on
+puoli maailmankin miehillä aikaa pitää ritarinsa esillä. Silloin ne
+nostelevat nenäliinoja maasta. Voivat tarjota istuimensakin naisille,
+vieläpä »subwaylla» ajaessaan, jos sattuvat oikein hyvälle tuulelle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Finntownissa näimme palasen Suomea. Siellä oli »Kahvi-Tupa»,
+»Suomalainen Kirjakauppa», »Ruokala», »Suomalainen Parturi» ja monta
+muuta meikäläistä liikehuonetta.
+
+Ei ollut aikaa tarkastella niitä tällä kertaa lähemmin. Koivisto
+hoputti ikäänkuin meillä olisi ollut jonnekin kiire.
+
+Jouduimme kortteeraamaan suomalaisen kirvesmiehen luo. Hänellä
+oli pienen perheensä asuntona viitisen huonetta ja keittiö,
+ynnä mukavuudet. Paremminhan ne elävät kuin meillä pienemmät
+virkamiehet. Setä Samuli elää itse leveästi ja antaa runsaat muruset
+palvelusväelleenkin.
+
+Kun meitä oli syötetty, juotettu, kylvetetty ja vähän lepuutettu, sanoi
+Koivisto, että mars matkaan, nyt lähdetään katselemaan kaupunkia.
+
+New Yorkin Uutisten toimituksessa piti poiketa. Ystävällisiä olivat.
+Pakinoitsija Sepeteus oli hauska tuttavuus ja lupasi runoilla meidät
+tervetulleiksi lehtensä palstoilla. Hänkin kysyi: miltä Amerikka
+tuntuu? Noh, tuntuihan se jo vähän joltakin. Mahtava maa. Kunhan
+lakkaisi keinumasta.
+
+Broadwayta ne kutsuvat maailman valtatieksi. Matti sanoi, että tämähän
+on Helvetin hälläpyörä, ja se sopi mainiosti.
+
+— Täällä saa kadun yli pyrkiessään aina pelätä henkeään, arveli Matti.
+
+— Eikös autoja? lipsautti Koivisto. Siitähän tuli pikku kompa.
+
+Äkkinäisen pää sillä raitilla meneekin pian pyörälle. Ellei pyörien
+alle siinä ajoneuvojen tungoksessa.
+
+Mutta eipäs sentään. Liikennejärjestys on kuin satua. Poliisi vain
+viittaa kapulallaan, lukemattomat autot pysähtyvät silmämäpäyksessä,
+ja kadun yli pääset vaarattomasti. Muutenkin näyttivät autot pelkäävän
+ihmistä kuin dynamiittikuormaa. Herrajjee, jos auto sattuu raapasemaan
+jalankulkijan pukuakaan. Ajaja voi joutua maksamaan suuria korvauksia.
+Laki on ankara.
+
+Meillä Helsingissä saa autoja pelätä kuin kostoa vannonutta
+vihamiestä. Meillähän ajetaan niin varomattoman kuolemaahalveksivasti
+— jalankulkijain kuolemaa — että luulisi yliajoista olevan palkintoja
+luvassa. Ellei jalankulkija vilkuilisi aina ympärilleen kuin velkojiaan
+pelkäävä vippari, niin hänestä piankin olisi jäljellä vain vaivainen
+raato ja kaunis muisto. Kenestä jää sitäkään, viimemainittua. Hohhoijaa!
+
+Lukija ei salli minun pysähtyä maalailemaan katukuvia Broadwayltä.
+Niin merkillinen paikka, eikä saisi mitään kertoa. Lukija, joka on
+nähnyt filmejä ja muita kuvia sekä tutkinut kirjoja, luulee tuntevansa
+Broadwayn kuin kuparirahan. Samapa se, minä koetan pysyä lestissäni.
+
+Käynnistämme Roxy-teatterissa saanen toki kertoa.
+
+Koivisto lupasi näyttää siellä meille ihmeitä ja naurattaa meiltä
+hermot solmulle. Hyvä, me halusimme nauraa. Nauru lisää ikää, huomautti
+Matti.
+
+Ostimme Roxy-teatteriin 75 sentin tiketit.
+
+Kuulimme, että se oli maailman suurin elokuvateatteri. Sinne mahtui
+kuutisen tuhatta istujaa. Nytkin se oli kutakuinkin täynnä.
+
+Nousimme ylimmälle parvelle. Sieltä permannolle katsoessa huimasi
+päätä. Olimme sisällä Baabelin tornissa.
+
+Amerikkalaisten röyhkeys rakentaessaan näitä laitoksia on syntisen
+yltiöpäistä. Luultavasti he paikkaavat vielä itselleen oman jumalan.
+Semmoisen, jota ei tarvitse rukoilla, vaan joka tekee niinkuin
+käsketään.
+
+Muiden elokuvien ohella esitettiin Roxy-teatterissa palanen puhuvaa ja
+laulavaa filmiä. Äänet kuuluivat siinä omituisen kuivilta, ikäänkuin
+verhon takaa.
+
+Sitten alkoi vaudeville-ohjelma.
+
+Siinäpä sitä olikin ihmettelemistä vasta maahan tulleilla.
+
+Satakunta valiotanssijatarta liihoitteli lavalla. Jättiläisorkesterin
+säestäessä ne esittivät sulavia tansseja ja kävivät vaihtamassa pukuja
+miltei joka minuutti. Mikä kadehdittava asema monenkin yleisönä
+istuvan naisen mielestä. Nimittäin sellaisen, jonka elämä kuluu
+leninkikilpailussa ystävätärten kanssa.
+
+Esiintyi ilveilijöitä, musiikkihumoristeja, akrobaatti tanssijoita.
+Ne akrobaatit retkuttelivat painolakia pilkaten seinästä seinään
+ja tekivät yliluonnollisia hyppyjä. Saimme nähdä monenlaisia
+sirkustelijoita, kuulla mahtavaeleisiä laulajia, joista lähti ääntä
+kuin vetopasuunasta. Ja vaikka mitä loppumattomiin. Taiteilijoita oli
+satoja.
+
+Merkillepantavaa oli, että kaikki esiintyjät koettivat pikkutempuilla
+ja nikseillä naurattaa yleisöä. Nekin, joiden esityksen piti kuulua
+vakavaan taiteeseen.
+
+Mutta yleisö nauroi peräti vähän, tuskin ollenkaan.
+
+Taiteilijat saivat hyytävän vähän suosionosoituksia.
+
+Hytkäyttävimmätkään ilmahypyt, jotka meillä olisivat saaneet yleisön
+huutamaan: huih! ja heikompihermoisia pyörtymäänkin, eivät näyttäneet
+ketään hämmästyttävän. Yleisö päinvastoin haukotteli, ikäänkuin
+arvellen: kuivaapa on tää ohjelma, on nuo metkut jo ennen nähty,
+eivätkö ne jo keksi uutta ja parempaa.
+
+— Nukkavieru ohjelma, huomautti Koivistokin. — Ei niillä nyt ole mitään
+erikoista, mutta kunhan tulette toisen ja paremman kerran, niin teiltä,
+pojat, repiää hermot.
+
+Ohoh! Minusta ja Matista oli mahdotonta saada enää suurenmoisempaa
+huviohjelmaa kokoon.
+
+Sitten tuli lavalle kaskunkertoja. Jutuista en ymmärtänyt rahtuakaan,
+mutta esittäjä elehti niin taitavan hassunkurisesti, että minun täytyi
+tuon tuostakin purskahtaa nauruun.
+
+— Älä hemmetissä naura noin ääneen, varoitti Koivisto.
+
+— Miten niin? Eivätkö nämä esitykset ole tarkoitetut naurettaviksi?
+
+— Ovat kyllä, mutta täällä saa kuulla ja nähdä toinen toistaan
+parempia, eikä tämä taiteilija ole oikein metka. Katso, hän ei saa
+muita nauramaan.
+
+Aivan oikein. Yleisö ei juuri hymyillytkään. Humoristin sutkaukset
+kimposivat siitä tehottomina kuin seinään viskattu palikka.
+
+Meihin päin vilkuiltiin kummastellen, että mitäs nuo nauravat,
+ovatkohan ne maalta vai teatterin palkkaamia naurajia.
+
+Mutta kun pääsee nauramisen alkuun, niin se yltyy, vaikka koettaisi
+pidättää. Senhän on kokenut lukijakin.
+
+Jutunkertoja teki taas vitsikkään liikkeen, ja silloin pääsi
+minulta aivan vahingossa sataprosenttinen naurunhohotus. Se kajahti
+suunnattoman laajassa salissa fenomenaalisesti, kimpoili valtavissa
+kattoholveissa ja palasi omiin korviini kuularuiskun papatuksena.
+
+Säikähdin sitä itsekin, mutta minkäs teit enää.
+
+Tämän naurunpuuskaukseni jälkeen vallitsi salissa neljänneksen
+minuuttia kestävä hiljaisuus. Sanoisin, että olisi kuullut neulan
+putoavan lattialle, mutta se on niin vanhaa. Tuhannet ihmiset
+kurkottelivat päätään nähdäkseen, kuka nauroi. Ketä huvitti
+humoristinen esitys.
+
+Koivisto heloitti punakkana kuin kukonheltta ja koetti kätkeä kasvonsa
+ohjelmalehtisen taakse. Matti tökitteli minua kylkeen.
+
+Mutta entäs se toivottomissa yleisön huvittamispuuhissa hikoileva
+humoristi?
+
+Hän seisoi häkeltyneenä näyttämöllä. Ei tikahtanut, ei pukahtanut.
+
+Hän oli unhoittanut yleisölle singottavaksi aiotun sukkeluutensa.
+Äkillinen yleinen hiljaisuus ja yksinäinen nauruni kai sekoittivat
+häneltä konseptit.
+
+Hätäpäissään jutunkertoja yritti pelastautua päästämällä meidän
+parvellemme päin pellemäisen naurunhohotuksen. Ehkä yleisö voisi yhtyä
+siihen ja silloin olisi kaikki hyvin.
+
+Ei siihen kukaan yhtynyt. Hiljaista oli. Yleisö on toisinaan
+tietämättään julmaa.
+
+Minuun meni jokin riivaajainen. Hermostoni oli hiukan poissa tolaltaan.
+Tänä päivänä olin nähnyt ja kuullut enemmän kuin sisälmykseni
+kestivät. Lukijan tulee ottaa huomioon, että me emme istuneet
+Kansallisteatterissa vaan vaudevillessä.
+
+Minä yksinäni vastasin jutunkertojan nauruun. Raikkaasti kuin lukkari
+messuavalle papille. Olisi luullut meidän esittävän etukäteen
+harjoitettua nauruduettoa.
+
+Koivisto yritti painautua penkkien väliin näkymättömiin, mutta ei
+päässyt. Matti oli jo siellä ja tilaa oli vähän.
+
+Mutta mitäs yleisö? Siltä pääsivät vangitut nauruhermot äkkiä
+irralleen. Joku vain purskahti aluksi, se tarttui toisesta toiseen
+— niinhän se aina tarttuu — ja pian kohisi salissa puolenkymmenen
+tuhannen ihmisen hahatus kuin itämyrsky.
+
+Silloin Koivisto otti minua käsikoukusta ja raastoi mukanaan ulos.
+
+Matti tuli ongenkoukkuna perässä.
+
+Lähellä istuneet huomasivat syntipukkien poistuvan — tai ehkä ne
+luulivat meitä teatterin komeljanttareiksi — ja alkoivat taputtaa
+käsiään. Toisilla parvekkeilla ja permannolla istujat luulivat
+kai jutunkertojan lavalla tehneen jotain erinomaista ja yhtyivät
+suosionosoituksiin.
+
+Valtameren pauhua muistuttavan aplodeerauksen saattamina pääsimme
+kadulle.
+
+— Sepä oli komea alku esiintymisillesi tässä maassa, murahti Koivisto
+harmistuneena. Hyvä vain, ettei meitä kukaan tuntenut.
+
+Niin se meni ensimmäinen ilta maailman suurimmassa kaupungissa.
+
+
+
+
+ME TULIMME HAARLEMIIN
+
+
+Manhattanin suomalaiset asuvat enimmäkseen Haarlemissa.
+
+Paljon sieltä on kyllä muuttanut Bronxiin ja muuanne. Suomalaisten
+Haarlemia lähenee »musta vaara», ja toiset lähtevät sitä karkuun.
+Sillä lähellä on siinä New Yorkin »Afrikka», »neekerien taivas»,
+satoinetuhansine neekeriasukkaineen. Ne lisääntyvät ja tarvitsevat
+uusia asuintaloja. Mustien etujoukot jo piirittävät suomalaisten
+majapaikkoja. Ja neekeripenskat tuppautuvat lyömään leikkiä
+suomalaisten portaille. Nokisine jalkoineen.
+
+Haarlemin läpi kulkee eräs maailman hienoimpia katuja, 5:des avenue,
+jonka varrella on yksityispalatsinsa monilla niistä, joiden taskuissa
+rahavaltakunnan avaimet kilisevät.
+
+5:nnestä avenuesta on muutamia kulmavälejä suomalaisten valtaamaa,
+125:nneltä kadulta noin 129:nnelle kadulle Viidettä avenueta
+pitkin kuulee puhuttavan suomea yhtä paljon kuin Helsingissä
+Aleksanterinkadulla.
+
+Tällä seudulla tunnet olevasi melkein kuin kotimaassa.
+
+Katujen kulmissa seisoskelee joutilaita miesryhmiä rennosti seiniin
+tai pylväisiin nojaillen ja kodikkaasti ympärilleen syljeskellen.
+Ellet tunne heitä naamoista suomalaisiksi, kuulet sen kyllä henkevistä
+kokkapuheista, joita runsaasti viljellään. Tämä näky tuo mieleen
+kotoisen sunnuntaitunnelman jossakin kirkonkylän raitilla.
+
+Siinä 126:nnen ja 127:nnen kadun välisessä korttelissa sijaitsee kaksi
+komeata, suomalaisten omistamaa kivitaloa. Ne ovat lähellä toisiaan.
+Kumpaakaan niistä ei myytäisi kymmenestä miljoonasta Suomen markasta.
+
+Ne ovat suomalaisten »Työväentalo» ja »Työn Temppeli». Molemmilla
+taloilla on oma tuhansiin nouseva seurakuntansa. Ne kilpailevat siitä,
+kumpi on oikeutetumpi pitämään itseään raatajaköyhälistön tyyssijana.
+
+Kun jommassakummassa näistä »haaleista» pidetään juhlaa tai iltamaa,
+saattaa ympäristön katuvierillä nähdä sadoittain juhlavieraiden
+yksityisautoja — useinkin hienoja merkkejä.
+
+Näiden talojen välillä vallitsee katkera sotatila.
+
+Suomalaisen luonteeseen kuulunee etuoikeutetuimpana perusominaisuutena
+viha. Sukuviha, heimoviha, luokkaviha, puolueviha tai mikä muu viha
+tahansa. Kunhan vain suomalainen saa »vihhoo pittee karnuuttoo».
+
+Ehkäpä alituiset erämaantaistelut ja kansojen kamppailut, joihin
+entisajan suomalainen hartaasti otti osaa, pumppasivat hänet pullolleen
+ikuista vihaa. Sitä puhisee vielä hänen jälkeläisistäänkin kuin höyryä
+vuotavasta kattilasta.
+
+Ellei suomalainen saa väliin purkaa pahaa sisuaan, niin hän happanee
+omiin myrkkyihinsä.
+
+Kyllä kai suomalainen kerrankin tunsi olevansa oikein kotonaan, silloin
+kun maassamme vallitsi _Isoviha_. Silloin hän oli kuin kala vedessä
+eli omassa elementissään, käyttääkseni näitä kirjallisuuden vainiolla
+harmaannutettuja vertauksia.
+
+Työväentalo ja Työn Temppeli ovat virallisesti sodassa kapitalismia
+vastaan, mutta taistelutavoista kiistellessään ovatkin syöntyneet
+höyhentämään toisiaan. Kapitalismi istuu rauhallisena valtaistuimellaan
+ja nauraa »vihollistensa» keskinäiselle rähäkälle niin että
+kultahampaat välkkyvät. Hätäkö sillä? Ei sitten likikään.
+
+Jos vasta maahan tullut tiedustaa työntemppeliläiseltä, mitä väkeä
+naapuritalossa majailee, hän saa kuulla, että siellä se vasta kelmien
+sakki hyysää. On tarkoin kavahdettava antautumasta niiden kanssa
+mihinkään tekemisiin. Ei edes puheisiin saa ruveta, jos vähänkään
+kunniastaan pitää.
+
+Samantapaisen masentavan lausunnon antaa työväentalolainen
+työntemppeliläisistä. Surkeita veikkoja, ne siellä.
+
+Kummankaan talon »kundit» eivät tervehdi toisiaan, vaikka olivat
+olleet ennen lapsuudenystäviä. Tulevatpa aivan sairaiksi, jos sattuvat
+joutumaan samaan huoneeseen. Työväentalolainen ei mene Työn Temppelissä
+pidettävään teatteritilaisuuteen, vaikka siellä näytettäisiin Juudas
+Iskariotia ilmi elävänä. Työntemppeliläinen puolestaan istuutuu
+mieluummin loppuiäkseen sähkötuoliin kuin minuutiksikaan Työväentalon
+penkille. Voi tarttua saastaa puhtaisiin pöksyihin.
+
+Työntemppeliläinen on varma siitä, että juuri työväentalolaiset ovat
+syypäitä siihen, että maailma pyörii väärin päin. Ja työväentalolainen
+uskoo, että kaikki pyörisi mitä parhaiten, jos työntemppeliläiset vain
+eivät tuppaantuisi sotkemaan rattaita.
+
+Ikäänkuin kehyksenä tälle suuripiirteiselle taistelukuvalle kieppuu
+aivan siinä ympärillä maailman pääkaupunki, pauhaava Metropol
+loppumattomine taloriveineen ja suunnattomine ihmismassoineen. Viuhke
+vain kuuluu.
+
+Nämä ihmismassat raatavat ja kituvat tässä hullunmyllyssä eivätkä
+aavistakaan, kuinka läheltä olisi pelastus löydettävissä.
+
+Eihän tarvitse muuta kuin sulkea jompikumpi näistä suomalaista
+»haaleista» ja viedä sen kannattajajoukko pimeään tyrmään. Silloin on
+kaiken pahan alkujuuri ja edistyksen estäjä poistettu. Sitten annetaan
+toisen talon väelle valtuudet saattaa asiat oikealle tolalle. Kyllä se
+tietää myrkyt, joilla paiseet parannetaan.
+
+Niin tulisi lopultakin tästä maailmasta kaikkien mieleinen, siloinen ja
+makoisa kuin vastaleivottu voipulla.
+
+Meillä oli olevinaan impressariokin, mutta hänen aikaansaannoksistaan
+ei meille ollut apua.
+
+Matti ja minä läksimme Haarlemiin järjestämään omin nokkimme
+lauluiltoja. Tarvittiin juhlasali, missä oli tottunut käymään
+suomalaisia.
+
+Osuimme ensiksi Työn Temppelille. Jossakin yläkerran salissa pidettiin
+kuoroharjoitusta ja sieltä kuului korviimme laulu:
+
+    »Ei keisarit meit enää peljätä,
+    ei veriset julmuritkaan.
+    Tovereissamme meillä on voima
+    vapauttamme puolustamaan.
+    — — —
+    — — —
+    Oi kallis, kallis _Venäjä_».
+
+Sävel oli repäsevän sentimentaalinen marssi. Loppusanat: Oi kallis,
+kallis Venäjä, laulettiin todellisella sydämen lämmöllä. Se sai
+kuulijan vakuutetuksi laulajien pohjattomasta isänmaan kaihosta. Sitä
+laulettiin suomen kielellä. Taipuisaa se on ilmaisemaan vaikka mitä
+tunteita, meidän kielemme.
+
+Löysimme isännöitsijän konttoristaan, jossa hän oli laskemassa hirveän
+suurta dollaripinkkaa. Voimakkaista piirteistään arvasin hänet — oikein
+— pohjalaiseksi. Esiteltyämme itsemme hän sanoi:
+
+— Hauska tutustua! Onko tarkoitus laulaa meidän haalissamme?
+
+— Kyllä, jos vain sali olisi jonakin lähi-iltana vuokrattavissa.
+
+— Oletteko porvarillisia, kommunisteja, noskelaisia vai tuplajuulaisia
+(tuplajuutalaisia)?
+
+Meiltäpä jäi suu selälleen. Suomessa ei koskaan oltu tiedusteltu
+puoluekantaamme tällaisessa tapauksessa.
+
+— Hyvänen aika! Ei suinkaan puoluekarva tule mihinkään kuuloon
+konserttitaloa vuokrattaessa?
+
+Isännöitsijä läväytti viivottimella pöytään ja jyräytti painokkaasti:
+
+— Se tulee ja vahvasti! Sanon teille heti alussa, että tässä maassa ei
+puolueettomuus vetele.
+
+— No johan nyt ihme! Suomessa ei taas vetele puolueellisuus näissä
+hommissa. Olisihan hassua nähdä jossakin lehdessä ilmoitus, että
+esimerkiksi maalaisliittolainen oopperalaulaja se ja se antaa konsertin
+maalaisliittolaiselle yleisölle. Joka laulaa, niin se laulaa kaikille,
+eikä siinä tule yleisön enempää kuin esiintyjänkään puoluekanta
+kysymykseen.
+
+Isännöitsijä kuunteli tätä kuin papukaijan laverrusta. Sanoi sitten:
+
+— Niin kai Suomessa. Mutta siinä ahdasmielisessä maassa ollaan monessa
+muussakin asiassa takapajulla. Täällä ollaan jo valistuneempia
+ja ajatellaan asioita suurpiirteisemmin. Puolueettomuus on vain
+porvarillis-noskelaista hapatusta. — Meillä esiintyi tuonnottain
+Suomesta tullut näyttelijätär Alli Puntari. Häntä pidettiin ensin
+rehtinä meikäläisenä ja hän sai suuren yleisön suosion ynnä
+kuormallisen dollareita. Mutta sitten hän menetti yks kaks kaiken
+kannatuksen.
+
+— Mistä syystä hän menetti kannatuksen?
+
+— Hän lausui puolueen järjestämässä iltamassa Eino Leinon runoja.
+
+— Eino Leinon runoja! Ja siitä syystä joutui pannaan?
+
+— Niin, Eino Leino kuuluu testamentanneen omaisuutensa noskelaiselle
+työväenyhdistykselle Suomessa. Hänen runojaan ei täällä työläisyleisö
+enää halua kuulla. Sitäpaitsi meillä on parempia runoilijoita omissa
+työläistovereissa.
+
+Mitäs me muuta kuin pyörittele päätä ja ihmettele amerikkalaista
+laajakatseisuutta. Paljon, paljon me Suomessa olemme jäljellä.
+
+Lopuksi ehdotin minä:
+
+— Me kun nyt olemme vasta maahan tulleita, niin meillä ei ole
+minkäänlaista käsitystä täkäläisistä puolueoloista. Suomessakin
+olemme aina olleet puolueiden ulkopuolella. Ohjelmamme on yksinomaan
+leikillinen eikä loukkaa kenenkään puoluetunteita, koska siinä ei ole
+politiikkaa. En usko olevan puoluetaistelullenne haitaksikaan, jos
+vuokraatte meille salin lauluiltaamme varten.
+
+Isännöitsijä näytti miettivältä, sanoi sitten lopuksi:
+
+— Läksitte, pojat, lasikengässä kalliolle, kun ette ottaneet mukaanne
+parempia aatteita. Mutta minä jätän asian johtokunnan harkittavaksi.
+Saatte illalla myöhempään vastauksen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Poikkesimme Viidennelle avenuelle ja löysimme heti toisen suomalaisen
+haalin. Se oli komea kuin dollarikuninkaan yksityispalatsi.
+
+Jouduimme konttoriin, jossa oli myös kirjakauppa. Tiskin takaa riensi
+käsiämme puristamaan eloisa mies, joka aivan säteili hyväntuulisuutta.
+Hän oli oikea Mikko Mieleväinen, sujuva kuin sukkula, joka jäsen
+taipuisa kuin koneöljyllä voideltu. Tällaisia sittemmin emme
+suomalaisista juuri tavanneet. Hän oli seemiläismallinen näyte ainoa
+laatuaan.
+
+Mikko — nimensä olikin sattuvasti Mikko — lasketteli liukkaasti kuin
+lehdestä lukien:
+
+— Hauska tutustua, todenteolla! Vai on jo päästy meidän pikkukyläämme
+asti. No, miltäs Amerikka tuntuu? Miten merimatka kului? Laulettiinko
+laivalla? On kai meininki laulaa meilläkin? Yes, me järjestämme huoneen
+vaikka parin päivän perästä. Täällä on teitä jo odotettukin. Olisitte
+tulleet pari vuotta aikaisemmin. Yes, varmasti tulee täysi huone, siitä
+voin antaa vaikka pantin...
+
+Samalla kuin Mikko jutteli meille, hän teki kauppaa asiakkaiden kanssa
+niin että suihke kävi. Möi gramofoonilevyjä, kirjoitti shekkejä, otti
+vastaan sanomalehdentilauksia, vastasi puhelimeen ja hoiti yleensä
+keskustelua puolenkymmenen henkilön kanssa. Ei tehnyt erehdyksiä,
+ei hermostunut, ei jättänyt ketään vastausta vaille. Hän liikkui
+kuin rullalaakereilla, kieli ei ollut luusta, eivätkä selkäsaranat
+ruosteiset. Siinäpä oikea yleisön palvelija.
+
+Vastakohtana tälle Mikolle muistuvat mieleeni meikäläiset
+liikeapulaiset. Poikkeanpa sivulle ja kerron eräästäkin »yleisön
+palvelijasta» Tampereella.
+
+Menin kerran eräästä rohdoskaupasta ostamaan teatterivärejä.
+
+— Onko Leichnerin ihovärejä, kysäsin.
+
+— Ei, vastasi miesapulainen melko tylysti.
+
+Paussi. Poispäin kääntyneeltä apulaiselta koetin ongiskella:
+
+— Onkos muita merkkejä?
+
+— On.
+
+Äänettömyys. Apulainen puhdisteli kynsiään.
+
+— Mitä esimerkiksi?
+
+— Maison Dorinin.
+
+Apulainen näytti siltä kuin olisin udellut peiteltävää liikesalaisuutta.
+
+— Ovatko ne hyviä? jatkoin sietämättömän uteliaana.
+
+— Em mää vaan tierä. Kyll kai!
+
+— Saako niitä nähdä?
+
+— Kyll kai niit kattella saa. Mut ei nes siitä petraannu.
+
+— Oo—hoh! Paljoko ne sitten maksavat?
+
+— Seittemänkymmentäviis markkaa satsi.
+
+— Mutta Helsingistähän niitä saa viidelläkymmenellä.
+
+— Älkää valehrelko!
+
+Kummako oli, ettei meillä tullut kauppoja. Mistähän, syystä meikäläiset
+kauppiaat aina valittelevat huonoja aikoja?
+
+Mikon kanssa meillä tuli kaupat. Saimme haalin parin päivän perästä
+pidettävää iltaamme varten. Puolueuskontunnustusta ei tällä talolla
+vaadittu. Se oli sitä noske-porvarillista leväperäisyyttä.
+
+Mikko esitti meille Hilja-misiksensä, joka oli saanut englanninkielisen
+korkeakoulusivistyksen. Tämä pariskunta sitten opasteli ja avusteli
+meitä ensi askeleillamme kultamaan kamaralla. Hepä toimittivat meidät
+välilöihin suurten gramofooniyhtiöiden kanssa, eivätkä vaatineet suurta
+kiitosta.
+
+Naapuritalosta saimme tietää, että meille oli johtokunta tarkan
+harkinnan perästä myöntänyt haalin lauluiltaa varten. Olivat ottaneet
+meidät noin niinkuin ehdonalaisen kannalta.
+
+Niinpähän vain päästiin asian alkuun.
+
+
+
+
+JUNA LÄHTI LÄNTEEN
+
+
+Meillä ei ollut aikaa syventyä tutkimaan New Yorkia tällä kertaa. Piti
+lähteä Ohioon mitä kiireimmiten.
+
+Ensimmäiset lauluiltamme New Yorkissa olimme saaneet jotenkuten
+suoritetuiksi. Itse olimme ihastuneita tienestimme suurenmoisuudesta,
+ja yleisö oli harmistunutta ohjelmamme vähäpätöisyydestä.
+
+Moitteen syytä meissä olikin. Mitäpä meillä oli tarjottavana 75
+sentin pääsymaksulla! Samalla hinnallahan pääsi Roxy-teatteriin,
+jonka ohjelmiston rinnalla meidän tarjoamamme taidenautinto oli kuin
+teelusikallinen vettä Niagaraan verrattuna.
+
+Suurimman pettymyksen sanoivat osalle yleisöstä tuottaneen sen, että
+ohjelmastamme puuttuivat poliittiset letkaukset. Eikä pianisti-Matti
+soittanut haitaria. Työn Temppelissä se olisi kuulemma auttanut paljon.
+
+Nyt meille oli järjestetty seuraava ilta Warreniin, Ohioon.
+
+Junalipun ostaminen kesti pari tuntia. Matti sai tulkin seurassa
+juosta monet virastot, ennenkuin Warren löydettiin ja liitettiin
+rautatieverkostoon. Kun vihdoinkin selviydyttiin junaan, oli Matti
+löytöretkeilystään niin väsynyt, että nukahti heti penkin nurkkaukseen.
+Juna lähti kiitämään meille tuntemattomia maita kohti riehakkaasti kuin
+irtipäästetty peto.
+
+Yhtämittaa sivuutettiin kaupunkeja. Niiden ohi rynnistäessään parkasi
+veturimme niin törkeällä äänellä, että Matti hypähteli kohoksi
+unissaan. Tarkoitus oli tietysti säikyttää ihmisiä pois radalta.
+Amerikkalaisen veturin ääni ei ole vihellystä. Se mylvii kaameasti kuin
+elävältä suomustettava rantapiru. Tämä vertaus ei ole esteettinen,
+mutta tässäpä ei latelekaan viisauksiaan kirjailijanero, vaan
+viisunikkari, jolta ei ole lupakaan vaatia makua eikä tyyliä. — Hehhei,
+minähän saan nakutella näille lehdille konekynällä mitä pötyä tahansa.
+Tavaramerkki ei ole luvannut priimaa. Siitä sait, arvosteleva lukija.
+Sitäpaitsi tunnustan, että koko tämä kirjanen on vain viisunikkarin
+pahantuulenpurkaus. Ilman pientä suuttumusta ei tätäkään menekkiteosta
+olisi koskaan ruvettu sepustelemaan.
+
+Noh — asiaanpa sitten taas.
+
+Minua tuli puhuttelemaan suomalainen mies. Hän oli tuntenut meidät
+maanmiehikseen. Ainahan suomalainen toisen tuntee.
+
+Miehellä oli oikea hautajaisnaama. Synkkämielisestä näöstä päättäen
+olisi luullut hänen pitävän kirjaa vuosisatojen vahingoista.
+Esiteltyämme itsemme ja vaihdettuamme »hauska tutustua» -kohteliaisuuden
+kertoi mies olevansa ammattinäyttelijä ja toimineensa maassa
+teatterinjohtajana.
+
+Nyt hän oli matkalla Kanadaan, jonne aikoi jäädä metsästäjäksi.
+
+— Mieluummin vietän viimeiset vuoteni indiaanien kuin suomalaisten
+keskuudessa, hän sanoi.
+
+— No miten sitä niin on suomalaisiin kyllästytty? Minusta he
+vaikuttavat mukavilta ihmisiltä?
+
+— Vai mukavilta, jamasi näyttelijä närkästyneen ivallisesti. — Ettepä
+niin sano, jahka olette ollut täällä kauemmin. Ei näin idioottimaisten
+puoluepukarien joukossa kestä kukaan, jolla on tunto ja hermot. Vaikka
+kyllä minun nahkani tässä ampiaispesässä on tökitetty niin turraksi,
+että piikkivasaralla lyöntikin tuntuu siinä vain lievältä kutittelulta.
+— Sanon teille, että olen poistumassa koko konkkaroikasta, enkä
+piittaa siitä, mitä sanoistani nuuskitte ja oletteko porvari p:le tai
+sosialisti s:na.
+
+— Ei kai sillä mitä väliä, kunhan muuten on kunnon — — —
+
+— Hoh hoh, vai ei väliä! Niin, ettei muka väliä, mitä puoluekarvaa
+ihminen tunnustaa, kunhan muuten on rehti. Hahhahhaahaa! — Antakaas
+mun vähä hohottaa, en ole kuullut moneen vuoteen mitään näin
+hassua. — Tällä vitsillänne saatte yleisön nauramaan paremmin kuin
+rasvaisimmallakaan renkutuksellanne. — Sitä sanoessanne naurakaa
+ivallisesti, räpytelkää silmiänne ja tehkää joku hassunkurinen liike.
+— Sitävarten, etteivät ne luule teidän tarkoittavan sillä totta.
+— Silloin siitä on naurut pois, jos ne luulevat teidän tosissanne
+ajattelevan noin luonnottomia. — Hahhahhaa, kun mua vieläkin naurattaa.
+— Vai ei väliä puoluekarvasta, kunhan muuten on kunnon ihminen. — —
+
+Totta on, totta on, että teillä on huumorinlahjaa.
+
+— Noin mojovia sukkeluuksia ei lähdekään joka äijän päästä, ei, totta
+vie!
+
+— Mutta enhän minä aikonut sanoa sukkeluutta!
+
+Teatterinjohtaja katsoi minua ympyriäisin silmin ja vilkasi
+säikähtyneenä sivuilleen. Sitten hän sanoi puoliääneen:
+
+— Häh, jos tarkoititte sillä totta, niin varoitan teitä oman etunne
+nimessä kuuluttamasta näitä mielipiteitänne. Konserttimatkanne saattaa
+mennä yks kaks kantui.
+
+— Tuopa on asia, josta en käsitä hiventäkään.
+
+— Niin, se on yksi niistä monista. — Mutta tästä asiasta pääsette
+kuusalle jo alkupäivinä. Täällä täytyy vieraan kanssa keskusteluun
+jouduttuaan tarkoin utsia, mikä on hänen puoluekarvansa. Muuten satut
+sanomaan jotain, mistä vieras pääsee haistamaan, että mahdollisesti
+olet — vaikka vain pienessäkin pykälässä — harhaoppinen hänen
+aatteisiinsa nähden. Taikka jos hän huomaa, ettet katkerasti vihaa
+toisin ajattelevia suomalaisia, vaan tahdot olla sovinnollinen kaikkien
+kanssa, niin hän halveksii sinua pohjattomasti ja vetäytyy sinusta
+loitommaksi kuin ojassa rypeneestä koirasta.
+
+— Mutta mehän juuri tahdomme olla sovinnollisia.
+
+— Hssts! Älkää sanoko sitä noin kovaa. Minun ilmiantoani ette tarvitse
+pelätä. Puolueettomia ei täällä kärsitä. Ettekö ole sitä jo kuulleet?
+
+— Kyllähän me vähän, mutta emme ottaneet sitä täydestä.
+
+— Täällä täytyy jokaisen olla edes olevinaan puolueihminen, muuten
+toiset syövät hänet. Täällä puhutaan ylevistä aatteista, selvänäköisen
+ihmisen horjumattomasta kannasta, selkärangasta mukamas. Hyh höh, sanon
+minä. Dollari niille vain vakaumuksen sanelee, eikä mikään muu.
+
+Minä pudistin päätäni ja sanoin:
+
+— Noh, joillakin. Mutta onhan niitä vakaumuksellisen kannan ihmisiä,
+jotka kaikissa olosuhteissa ja itsekkäistä pyyteistä riippumatta — —
+
+— Hahhahhaa! Taas tuli vitsi. Tehän latelette niitä kuin
+piironginlaatikosta. Itsekö noita keksitte?
+
+— Enhän minä taaskaan ollut sanovinani mitään naurettavaa.
+
+— Kyllä tuo oli sutkausten parhaita. Että on näes ihmisiä, jotka
+uskaltavat ja pystyvät ajattelemaan toisin kuin leipäkannikka käskee.
+Hahhhaa!
+
+Niin tietysti. Pitäisi niitä olla.
+
+— Roskaa! Tuokaapa esimerkiksi sieltä Suomesta joku yhteiskunnan
+pylvääksi kohonnut rahaporvari. Antakaa hänen köyhtyä niin, ettei
+hänellä ole leivänpalaakaan ja hänen seurapiirinsä luopuu hänestä
+kuin vesi tervatuista saappaista. Pankaapa hänet sitten ansaitsemaan
+elatuksensa jossain grottemyllyssä, jossa hän saa raataa pienellä
+palkalla niin, että hiki tihkuu joka huokosesta. Antakaa hänen tietää,
+että makeanleivän päivät ovat iäksi loppuneet, eivätkä koskaan
+palaa. Ettei hän millään kyvyllä eikä konstilla pääse enää nousemaan
+alennuksestaan, Ei edes poosuksi, pieneksi päällysmieheksikään.
+No, sanon minä, ellei hän ammu kuulaa otsaansa, niin varmasti
+hän ennen pitkää rupeaa juoksemaan työväentaloilla ja huutamaan
+yhteiskuntajärjestyksen kumoamista niin että suupielet ovat kuolassa.
+
+— Noh, tuskin sentään.
+
+— Älkää epäilkö, painakaa vain totena mekkoonne? Minä olen nähnyt... —
+Mutta missä ovat nyt tämän vakavamielisen ja valistuneen kansalaisen
+yhteiskuntaa säilyttävät ja horjumattomat mielipiteet. Häh, mihin hän
+ne kadotti? Minä kysyn vain. Niidenhän piti kestää tulessa. Nyt ne jo
+sulivat hänen otsansa hikeen. Well, dollari antoi, dollari otti.
+
+— Tehän puhutte aivankuin lukisitte kirjasta.
+
+— Olen näyttelijä ja vanha jo. Puhun aina kuin teatterilavalla. En enää
+pääse irti maneerista. Enkä edes tiedä, mitkä sanoistani ovat omiani,
+mitkä kirjoista tarttuneita. Vaikka kyllä minä olen täällä saanut
+hautoa pessimistisiä ajatuksia yhtämittaa niin, että hiuksenikin ovat
+hyljänneet minut, eikä päässäni ole enempää karvoja kuin vanhassa kenkä
+harjassa.
+
+Teatterinjohtaja siveli surumielisenä autiuttaan kiiltävää
+päänahkaansa, jota Intiaani olisi tuskin pitänyt skalpeerausvaivan
+arvoisena.
+
+Hän jatkoi ivallisesti virnistellen:
+
+— Entäs nämä köyhälistön lipunkantajat? Horjumattomat luokkataistelijat
+mukamas! Niinkauan kuin ne tietävät täytyvänsä olla työläisen asemassa,
+ne ovat olevinaan jaloja köyhälistön puoltajia. Monikin on täällä
+säästänyt sievoisen omaisuuden — ahkeralla työllä kylläkin — ja ollut
+täällä niin täyttä proletaaria ja ryssän kannattajaa, että on oikein
+opetellut syömään joka päivä kaalikeittoa. Pelkästä ihastuksesta
+tavaritsheihin nääs. Näihin Amerikan rikkaisiin verrattuna hän on
+tuntenut itsensä köyhäksi. Entäs sitten? Tämä ryysyköyhälistöläinen on
+mennyt Suomeen ja vaihtanut dollarinsa markoiksi. — Hei — hän onkin
+huomannut olevansa rikas. Aluksi hän vierasti porvareita, joita oli
+täällä vuosikausia haukkunut. Nyt hänellä onkin varoja enemmän kuin
+monella Suomen porvarilla. Hän tottuu ennenpitkää rahaporvarien,
+vertaistensa, seuraan. Hän alkaa karttaa työväentaloa, koska siellä käy
+vain köyhiä, jotka kadehtivat ja pistelevät häntä. Ei aikaakaan, kun
+hän on täysi porvari, äykkäpäisintä lajia.
+
+Ja täällä hän oli niin proletaaripoikaa, ettei tervehtinyt noskelaista
+työläistoveriaan, vaan haukkui tätä lahtariksi. Missäs hänenkin
+periaatteensa ja vakaumuksensa nyt ovat. Häh! — Juupeli kun minua
+kiukuttaa, että ne ovat täällä olevinaan niin pyhän tulen innoittamia
+aatteen miehiä, ettei puolueeton ole ihminen eikä mikään. Heillä on
+muka oikeus halveksia esimerkiksi minua, joka en huuda enkä jauha
+vihaa toisin ajattelevia kohtaan. Nämä sen korvennettavat reuhaavat
+ylinnä kaikissa puolueissa, vaikka itse ovat valmiit myymään kantansa
+muutamasta hopeapenningistä.
+
+— So so, onhan niitä työväenkin puolueissa sellaisia, jotka elävät
+hyvissä varoissa ja kuitenkin pysyvät aatteissaan.
+
+Teatterinjohtaja päästi raikuvan naurun.
+
+— Hahhaahhaa! Te nauratatte minut kuoliaaksi noilla kokkapuheillanne!
+Nehän ovat koonneet varallisuutensa puolueensa luottamustoimissa taikka
+puolueen jäsenten kannattamina liikemiehinä. Saatanhan minäkin olla
+vaikka minkä puolueen mies, jos saan hyvät tulot.
+
+— Tepä ette näy uskovan hyvää kenestäkään.
+
+— En kerta kaikkiaan. Ainakin puoluepukarit ovat joko
+omanvoitonpyytäjiä, palkattuja rakkeja, taikka itserakkaita
+suuruudenhulluja, jotka kuvittelevat voivansa ratkaista yks kaks
+maailmanarvoituksia. Taikka sitten rehellisiä, mutta vähäjärkisiä
+ihmisiä, jotka on narrattu määkimään kuorossa palkkapaimenten
+sanelun mukaan. — Eihän jalo, järkevä, mietiskelevä ihminen takerru
+härkäpäisesti yhden aatesuunnan kaavoihin niin tiukasti, että kieltäisi
+toisilta pienimmänkin oikeutuksen. Kunnon ihminen voi olla ainoastaan
+puolueeton, se on mielipiteeni ja jyrkästi.
+
+— Teidän pitäisi siis perustaa puolueettomien puolue ja käydä yhteen
+tappelun nujakkaan puolueellisten puolueitten kanssa. Teillähän on jo
+valmiiksi kehitetty puoluevihakin puolueellisia vastaan.
+
+Nyt kun omasta mielestäni sanoin vitsin ja nauroin itse täyttä kurkkua,
+ei teatterinjohtaja ropauttanut sille korvaansakaan. Hän sanoi
+vakavasti:
+
+— Minun horjumaton periaatteeni on, ettei ihmisellä saa olla
+horjumattomia periaatteita. Ne eivät kestä kaikissa olosuhteissa
+kumminkaan.
+
+Istuimme kotvasen vaiti. Teatterinjohtajan paradoksit eivät tuntuneet
+erikoisen järkeviltä eivätkä omintakeisiltakaan. Onhan sitä maailmassa
+kuultu vatvottavan asioita puolin ja toisin.
+
+Sitten teatterinjohtaja otti muistikirjan taskustaan ja näytti siitä
+Mussolinin kuvaa. Se oli leikattu jostakin lehdestä ja liimattu kirjan
+sisäkanteen.
+
+— Tätä miestä minä jossakin suhteessa ihailen, sanoi hän. Mussolini on
+mies, jollaisia ei nykyaikana monta olekaan. Jos hän olisi korkeata
+syntyperää, en ihailisi häntä. Hänen asemansa olisi luonnollinen.
+Mutta että hän on muurarista kohottanut itsensä diktaattoriksi, joka
+pitää laumoja, ylimyksiäkin, kurissa, se on miehen työtä. Kuka tahansa
+fascistikenraali panisi mielellään Mussolinin tyrmään ja ottaisi
+häneltä ohjakset. Mutta ei pysty. Ei niilläkään fascistikenraaleilla
+ole aate pääasia, vaan oma nousu. Niinkuin Venäjälläkin
+komissaariherrat syöksevät toisiaan johtoasemista päästäkseen itse
+tilalle. Köyhälistöstä ne eivät piittaa rinnankaan vertaa, se on nähty.
+Oma hyvä se vain kaikilla on mielessä. Yksinkertainen kansa on nenästä
+vedettävää. Koskaan ei tule olemaan täydellistä tasa-arvoisuutta.
+Henkisesti etevämmät aina johtavat ja robotit tottelevat.
+
+Minä kuuntelin välinpitämättömän kyllääntyneenä. Nämä asiat eivät
+olleet koskaan kuuluneet komeljanttarin ajatuspiiriin.
+
+Merkillinen teatterinjohtaja jatkoi väsymättömänä:
+
+— Sivistyneet, henkinen älymystö, eivät kuitenkaan vielä ole
+johtavassa asemassa. Hopearobotit hoitelevat nyörejä ja rautarobotit
+taistelevat kiihkeästi saadakseen ohjakset käsiinsä. Sivistyneistö on
+toistaiseksi heikko. Sen on pakko ruveta robottien palkkalaiseksi.
+Toiset palvelevat hopearobotteja, auttaen niitä rautarobotteja vastaan.
+Toiset taas ovat rautarobottien palkkalaisina ja ovat taistelevinaan
+hopearobottejavastaan. Molemmilla puolilla palvelevat älymystöläiset
+nauravat salaa robotti-isäntiensä sieluttomuudelle, mutta kumartavat
+niille saadakseen leivän. Heidän oma aikansa on vielä tuleva.
+
+— Anteeksi, eikö voitaisi keskustella hauskemmista — — —
+
+— Te olette tingeltangelirobotti. Sieluton löpertelijä. — — Katsokaas,
+kerran on vielä tuleva — henkisen älymystön vahvistuessa — järjen ja
+hengen Mussolini, joka lyö raskaan nyrkkinsä pöytään ja huutaa niin
+hopea- kuin rautaroboteille: Hiljaa, sikalauma! Teillä on mielessä vain
+ruokapurtilo, josta riitelette, ettekä muistakaan, että teistä aiottiin
+luoda _ihmisiä_. — Kaikkien on ensinnäkin saatava ruokapurtilosta
+vatsansa täyteen, sillä sianruokaa on vielä maailmassa riittävästi ja —
+— —
+
+— Mutta eikös tuo ole jotain sosialistista aatetta?
+
+— Aatetta!? teatterinjohtaja kiljasi kuin mielipuoli. — Hahhahhaa!
+Jaloa, ylevää, yli-inhimillistä, ihanaa aatetta!... Täytyykö minun
+pääni olla täynnä joitakin merkillisiä aatteita, kun sanon, että
+sikalauman, niin suurten kuin pientenkin röhkijöiden, on saatava
+ravinnokseen tätä maallista rapaa. Että kaikilla porsailla on oikeus
+käydä kakarapytyllä... Ei veikkonen se kysy jaloja aatteita osatakseen
+sanoa tuollaista... Kun iso sika imee itsensä täyteen kuin iiliäinen,
+niin se vetäytyy eläimelliseen lepoonsa eikä hätistele pienempiä pois
+kakarapytyltä. Täytyyhän niidenkin saada. — Ei tämä kuulu ihmisyyden
+aiheisiinkaan, koska sen osaa sikakin. — — Minä tarkoitin, että järjen
+ja hengen Mussolini kiskoo ihmisten ajatukset kakarapytystä, koska se
+on alentavaa _ihmisille_. Sen täytyy jäädä _sivuasiaksi_. Mussolini
+pakoittaa heidät pyrkimään uudelleen sen kuvan kaltaiseksi, kuvan, joka
+heissä ammoin aikoja turmeltui...
+
+Teatterinjohtajan paasaaminen rupesi todenteolla väsyttämään. Keskeytin
+hänet alkamalla viheltää »Ramonaa». Kyllähän ne maailmanparantajat
+järkeilevät mikä milläkin tavalla. Hitto heitä kuunnelkoon.
+
+Lopun matkaa torkuimme äänettöminä. Välillä juttelimme hiukkasen, mutta
+järkeviä. Ilmoista, maisemista, vuodentulotoiveista.
+
+
+
+
+ENSIVIERAILU SISÄMAISSA
+
+
+Buffalo, Baffalo, Boffalo.
+
+Ne tuntuvat lausuvan tuon nimen monella tavalla. Mutta käänneltäköön
+sitä kielen kärjellä miten päin tahansa, ei siitä kaunista tule. Eikä
+se kaupunki näytä ihanalta, vaikka sitä katsoisi ruusunkarvaisen lasin
+läpi.
+
+Junamme pysähtyi pariksi tunniksi Buffaloon. Meillä oli aikaa lähteä
+verryttelemään jäykistyneitä raajojamme. Teatterinjohtaja sanoi: »so
+long, boys», ja nousi toiseen Niagaralle lähtevään junaan. Sieltä
+kautta kulki hänen tiensä Kanadaan.
+
+Buffalon kadut ainakin ne, joita kuljimme — olivat törkykasoja. Tuuli
+lennätteli niistä kalkkia ja muuta roinaa vaatteillemme. Talot olivat
+sen näköisiä, kuin niissä aiottaisiin filmata elämää ryöväriluolissa.
+Ulkoseinät olivat kivihiilen savusta ja pölystä mustuneita.
+
+Täytyy omata kovin hyvä sydän voidakseen sanoa Buffalosta jotain
+kaunista.
+
+Roskaläjältä toiselle hyppiessämme ajattelin, että ihmepä olisi, jos
+tästäkin kaupungista olisi lähtöisin joku runoilija, joka kehtaisi
+laulaa kotiseutunsa ylistystä. Runoilija, joka muualla maailmalla
+»outona kulkiessaan» haaveilisi Buffalosta. Ja kyynelöivissä säkeissään
+kaipaisi »untensa valkeata kaupunkia, jonne sielunsa siivillä hetkeksi
+liitää pauhuista pahan maailman». Näille törkyisille kaduille, joilla
+ennen lapsena leikkiä löi.
+
+    Buffalo, oi päivin, öin, helmahasi ikävöin!
+
+Runoilijoiltahan ei puutu mielikuvitusta.
+
+Pysähdyimme katsahtamaan erästä puoliluhistunutta taloa vilkkaalla
+liikepaikalla. Siinä oli paraadiovi pahasti saranoiltaan longistunut.
+Keskellä ovea ammottava halkeama, jonka pahinta irvistystä tukkimaan
+oli naulattu kurainen lankunpätkä. Ikkunat ovenpielessä olivat
+puolisokeita. Niissä oli vain joku ruutunen ehyt. Rikkinäisiä oli
+koetettu paikkailla ruostuneella rautapellillä.
+
+Oven yläpuolella reuhottava kyltti ilnioitti, että tämän palatsin nimi
+oli: _Hotel Majestic_.
+
+Ovelle ilmestyi mustapintainen, alkujaan valkoiseksi tarkoitettu mies
+esiliina edessään. Huomasi kai meidät muukalaisiksi, koska viittilöi
+meitä sisälle.
+
+Matti ja minä emme yleensä ujostele mustapintaisia miehiä. Astuimme
+sisälle hänen majesteetilliseen hotelliinsa.
+
+Olimme kompastua lattialla olevaan kivihiililäjään. Ruostuneen
+rautakamiinan vieressä maassa makasi nähtävästi juovuksissa rääsyinen
+mies. »Stoorin» kalustona oli vain tyhjä tiski ja seinähyllyke. Mitään
+tavaraa ei ollut näkyvissä.
+
+Mustapintainen mies puhui paljon ja teki käsillään kaikenlaisia
+liikkeitä. Hänestä olisi tullut hyvä kupletinlaulaja. Puheesta
+ymmärsimme hatarasti, että hän arveli meidän tarvitsevan jotain
+lämmikettä.
+
+Kylläpä tietenkin. Kieltolakimaan miehet toisessa kieltolakimaassa
+tarvitsevat jotain lämmikettä, sillä ulkona oli tosikylmä.
+
+Juu, me halusimme juoda kunnolliset pullakahvit. Siinä kaikki, sinä
+farisealainen lukija. Mitä sinä luulit meidän halunneen?
+
+Koetimme mongertaa tätä kiihkeätä mielihaluamme mustapintaiselle
+miehelle, mutta hän mutisteli suutaan halveksivasti. Samoin kai tekisi
+Hotel Kämpin tarjoilija, jos Savon ukko tulisi kysymään piimävelliä.
+
+Mustapintainen mies otti tiskin alta pullon ja suuhunsa viitaten sanoi:
+fiftiin sents uon. Samalla hän napautti sormipaukulla poskeensa ja oli
+nielevinään jotain oikein hyvää ja makoista.
+
+Koska epäilimme, että mies tyrkytti meille viinaa, pudistimme
+paheksuvasti päätämme ja painuimme ulos.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ashtabulan asemalla laskeuduimme junasta, niinkuin meitä oli lähtiessä
+neuvottu. Siinä piti vaihtaa toiseen höyry hevoseen, joka veisi
+Warreniin.
+
+Asemalla ei saatu käsiin edes lipunmyyjääkään. Eikä mitään junaa ollut
+lähtöhommissa. Juna, jolla tulimme, jatkoi matkaansa kaukaiseen länteen.
+
+Asemalla oli autoilijoita. Viittilöimme heidän kanssaan, eikä asioista
+tullut mitään selvää. Viimein yksi automiehistä otti minua takinhihasta
+ja talutti lähellä olevan kadun kulmaan. Siellä seisoskeli mies,
+työmekko yllään.
+
+Automies puhui työmekkoisen kanssa englantia ja minä koetin pistää
+väliin jonkun raihnaisena syntyvän sanan.
+
+— Kyllä mie ossaan suomee, sanoi työmekkoinen mies. — Minne teijän
+pitäs oikein mennä?
+
+— Warreniin, mutta mistä ja milloin sinne lähtee juna.
+
+— Junaa ei mee koko tänä päivänä, ilmoitti mies. — Mutta tää autoilija
+sanoo vievänsä teijät kymmenellä dollarilla. Se siitä melkein menis
+junallakin.
+
+Autollahan meidän piti lähteä. Vaikka junaliput oli ostettu perille
+asti.
+
+Suomalaista miestä nauratti, kun tiedustelimme, voiko autonajajaan
+luottaa. Kyllä voi, ne ovat Unionin miehiä.
+
+Haalin löytäminen Warrenissa oli konstikasta.
+
+Saimme sen hikisen etsinnän perästä käsiimme ja pidimme lauluillan
+pois tiehensä. Salintäyteinen yleisöjoukko osoitti vilkkaasti
+tyytymättömyyttään. Sanoivat, että mitäs noista tyhjistä renkutuksista.
+mutta kun olisi poliittisia pistelyitä, niin vot, se olisi poikaa.
+Suomalaisten enemmistö on tässä maassa politikoimiseen nuorekkaasti
+innostunut. Politiikka on uskontoa ja sitä on viljeltävä joka hetki.
+Tiellä käydessä, työtä tehdessä ja illalla maata pannessa. Muuta
+henkistä harrastusta ei saa olla, sen tulimme myöhemmin huomaamaan.
+Mitä ei ole koraanissa, on pahasta.
+
+— Emmehän me osaa tämän maan politiikasta veistää värssyäkään, vasta
+maahan tulleet iikat, sanoimme eräällekin tyytymättömälle.
+
+— Kyllä sitä aina porvareita ja noskuja osaa haukkua, neuvoi mies. —
+Niille pitää antaa vasten ikeniä että läsähtää. Ei täällä muusta ole
+väliäkään.
+
+Vastasimme tähän, niinkuin järkevä lukija olisi pannut sanat suuhumme:
+
+— Me emme ole tulleet tänne ketään haukkumaan. Täällähän on joka
+puolueella palkatut miehet ja sanomalehdet siihen hommaan. Meidän
+tarkoituksemme on huvittaa Amerikan suomalaisia rallatuksillamme,
+jos meitä viitsitään kuunnella. Eikö olisi hullua, jos rupeaisimme
+räyskimään ihmisiä ja asioita, joita emme edes tunne?
+
+— Ahaa, tairattekin olla _pimeitä_ veikkoja!
+
+— Päinvastoin, tahtoisimme olla oikeita valkeuden lapsia, jotka eivät
+vihaa ketään. Antaisimme jokaisen pitää puoluekantansa rauhassa,
+sillä me emme pidä itseämme niin viisaina, että pystyisimme jyrkästi
+sanomaan, kenen piirustusten mukaan maailmasta tulee paras.
+
+— Hörön lörön! Tuollaisella luikertelemisella ette täällä pitkälle
+potki. Meikäläiset ovat valistunutta väkeä, eivät ne kärsi pikkumaista
+hötisemistä. Menkäähän länteen...
+
+Keskustelu tämän warrenilaisen Sokrateen kanssa koski tunteellisiin
+mieliimme. Mutta me olemme jo antaneet hänelle anteeksi, lieneekö hän
+leppynyt meille. Ei kaiketikaan. Warrenilainen on warrenilainen, vaikka
+hänet voissa paistettaisiin.
+
+Iloksemme keskeytti kiistan siivon näköinen, hiljainen mies, joka pyysi
+meitä haastatella ammattiasioissa.
+
+Poikkesimme syrjään, ja mies kertoi olevansa viisuntekijä, siis
+ammattitoveri.
+
+— Teillä ei ole oikein kunnollisia lauluja, sanoi hän. — Täällä vaatii
+yleisö täysipainoista taidetta, kun se maksaa täyden rahankin. Ne ovat
+tottuneet hyvään.
+
+— Niin niin, mutta me olemme kykenemättömiä —
+
+— Sen kyllä arvaa. Vasta vanhasta maasta tulleet, eihän niiltä pitäisi
+täyttä vaatiakaan. Kunhan täällä valistutte, niin opitte tuntemaan,
+mitä meikäläiselle yleisölle pitää olla... Mutta kun näytätte noin
+mukavilta miehiltä, niin minä annan teille hienon laulun, jolla olen
+niittänyt mainetta monilla suomalaisseuduilla. Se menee yleisöön kuin
+häkä.
+
+— Millainenpa tuo sitten olisi?
+
+Mies antoi meille paperin, johon oli musteella kirjoitettu: »Lännen
+pojan laulu».
+
+Panen sen tähän sellaisenaan, enkä peukaloi sitä ollenkaan. Voitaisiin
+muuten syyttää ammattikateudesta. Laulua veisattiin sävelellä: Ajetaan
+me poijat kyydillä j.n.e. Se kuului näin:
+
+    Tää poika se lännellä reisaloi
+    ja rennosti rallattelee.
+    Hattu on sillä kallellaan
+    ja laulu se kajahtelee.
+
+    Suomesta kuuluu surkiaa.
+    On nosken ja porvarin valta.
+    Kansa sortoa kärsiipi,
+    mut nousee kerran sen alta.
+
+    Nääs noske se porvarii lempiipi
+    ja kansan kurjuutta nauraa.
+    Hee piri-piripulloa suuteloi
+     ja yhtessä juopi ja laulaa.
+
+    Tää poika ei Suomeen ikävöi,
+    kun tietää sen vapauten hinnan.
+    Kun se työväin aatetta kannattaa
+    niin temokraati pistääpi linnan.
+
+    Ajan aallot ne kerta raskaina lyö
+    ja noske-porvari kaatuu.
+    Silloin alkaapi vapauten työ
+    kuin Venäjä näyttääpi latuu.
+
+— Tällaisia ne kupletit pitää olla, myhäili mies tyytyväisenä. — Oikeaa
+asiaa, huumorii ja sieluu. Joka iltamassa ovat vaatineet sen kahteen
+kertaan, eikä läpytykset meinaa loppua millään. Annan tämän teille
+malliksi, jotta osaatte laittaa samantapaisia.
+
+Tällä miehellä oli »vilpitöin sytän». Hän tahtoi ruoskia terävällä
+ivalla ja huumorin varjossa sitä, mitä piti vääryytenä. Jos hän tulee
+Suomeen, saattaa hän tavata vastustajissaan yhtä vilpittömiä, jotka
+ruoskivat häntä samanlaisilla aseilla.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Paperimme ilmoittivat, että meidän oli mentävä Pennsylvaniaan,
+Monessenin kaupunkiin. Konserttipaikoistamme meillä ei ollut juuri
+mitään lähempiä tietoja. Seurasimme vain New Yorkissa olevan
+managerimme antamaa listaa, jossa oli päivämäärät, milloin missäkin
+paikassa meillä oli ilta.
+
+Warrenilaiset olivat tavattoman avuliaita ja vieraanvaraisia, hyve,
+joka Amerikan suomalaisilla erikoisesti pisti silmään. Elleivät
+puolueriidat pitäisi heitä hirveän eripuraisina, olisivat he maailman
+parhaita ihmisiä.
+
+Warrenilaiset eivät lähettäneet meitä Monesseniin junalla, koska emme
+tunteneet kulkuyhteyksiä. Sinne lähti meitä viemään pitkän salskea
+pohjalainen mies. Puhti nimeltään. Hänellä oli komea Hudsonauto, omia
+kotitarpeita varten, kuten hän sanoi. Hän oli peltimyllyn työmies ja
+jyrkkä proletaari.
+
+Pennsylvanian ja Ohion maanteitä ajelee vaikka päivätöikseen. Ne ovat
+kaikki asfaltilla tai muulla aineella sileiksi laskettuja. Kyllähän
+Amerikan kannattaa päällystää maantiensä vaikka hopealaatoilla.
+
+Puhti oli autoilijana nimensä mukainen.
+
+Otettiin puhtia ja vaunu sujahti liikkeelle virkkuna kuin markkinoita
+varten piiskattu hevonen. Hei hei, sitä mentiin kohta niin, että
+hippulat vinkuivat. Talot ja puut tien varrella lappautuivat ohitsemme
+yhtenä sileänä köytenä.
+
+Puhti osoitti olevansa hirmun taitava ohjaaja. Äkkikäänteitä hän
+pyöräytteli tyynen levollisesti kuin olisi kieputellut kapustaa
+padassa. Mutta Matti ja minä emme olleet oikein rauhallisia, sillä tie
+oli kovin mutkikas.
+
+— Eikö näillä teillä satu joskus tapaturmia? kysäsin minä. Toivoin
+kyytimiehemme kiinnittävän huomiota tällaisiinkin mahdollisuuksiin
+vauhtia säätäessään.
+
+— Yes, harva se päivä, myönsi Puhti ja hurautti vasemmalle kääntyvässä
+mutkassa niin, että oikeanpuoleiset pyörät selvästi kohosivat maasta.
+
+Nopeusmittari osoitti 70—75 mailia tunnissa.
+
+Siellä täällä tien vieressä oli valkoisia ristejä, paikoin useampiakin
+yhdessä ryhmässä. Mitähän ne mahtoivat tarkoittaa?
+
+Puhti selitti:
+
+— Ne ovat auto-onnettomuuksissa kuolleitten muistoja. Aina kun joku
+ajaa päänsä halki, pystytetään kuolinpaikalle risti. Se on nääs
+varoitukseksi toisille autoilijoille.
+
+Hui hui! Minua puistatti.
+
+Matti oli kalpea kuin kuorittu peruna.
+
+Sitten lisättiin höyryä niin, että hivenen verran kuoppaiseksi
+kuluneella tiellä Hudsonimme rupesi nelistämään. Ja maantie
+koukeroitteli vain yhtämittaista kysymysmerkkiään.
+
+Matti istui silmät ummessa ja piteli jostain ovenkahvasta kiinni.
+Hän näytti mietiskelevän enemmän entistä ja mennyttä elämäänsä kuin
+toivorikasta tulevaisuutta.
+
+Vinkuvassa menossa huusin yltiöpäisen ajajamme korvaan, että ehditään
+tässä vähemmälläkin hurinalla. Me halusimme sitäpaitsi katsella vähän
+maisemia.
+
+— Joopa joo, myönteli Puhti suopeasti, — Ei meillä olekaan täysi
+päällä. Mutta hiukkasen meidän sentäs tarttis parantaa, etteivät
+vastaantulijat pääse nauramaan.
+
+— Ei ei, älkää herran nimessä! huusi Matti melkein menehtyneenä. —
+Kyllä meille riittää vähempikin. Ettekö pelkää, jos vaunu sattuisi
+särkymään?
+
+— Mitäs siitä pelkää, nää karrit on vakuutettu.
+
+— Entä jos henki menee?
+
+— Ei sekään ilmaiseksi mene, vakuutettu sekin on.
+
+— Hyvänen aika, teillähän on vaimo ja lapsikin.
+
+— Yksi poika vain ja sekin täysi-ikäinen. Eikä eukkokaan ole surevaa
+sorttia.
+
+Puhti käänteli huolettomasti yhdellä kädellä ohjauspyörää. Auto oli jo
+muuttumaisillaan lentokoneeksi.
+
+Puhti huomautti vielä:
+
+— Kun olis arvannut ottaa lähtiessä ryypyn, niin uskaltaisi paremmin
+ajaa. Sitä on vesiselvänä liian arka.
+
+Yhtäkkiä tunsin tuiman rytkähdyksen ja auto kääntyi ylösalaisin.
+Retkahdin jotenkin nurin ja sitten oli kaikki vähän aikaa hiljaa.
+
+Olin kumminkin vielä elossa. Kuulin hetken kuluttua Puhdin äänen
+huikkasevan:
+
+— Tulkaa pois pojat vaan, niin käännetään kaara kohdalleen! Ei tässä
+mitään hätää ole!
+
+Kun olimme kömpineet Matin kanssa auton alta ja todenneet, ettei mikään
+paikka autossa eikä meissä ollut rikki, väänsimme ajopelin jälleen
+pyörineen.
+
+— Vähälläpä piti, ettei tullut merkityksi uusia ristinpaikkoja,
+lasketteli Matti, joka oli tointunut pelästyksestään.
+
+— Joopa joo, sanoi Puhti katsellen arvostelevasti ympärilleen. — Tähän
+olisikin ollut helppo pystyttää ristejä, kun tuokin tienvierusta on
+niin pehmeätä maata.
+
+Kuperkeikkamme syynä oli ollut vastaantuleva auto, joka oli ajanut
+väärää puolta. Kun Puhti ei voinut sitä muuten sivuuttaa äkkipäätään,
+täytyi hänen yhteentörmäystä välttääkseen ajaa ehdoin tahdoin ojaan,
+jossa menimme nurin.
+
+Loppumatkalla Puhti kuitenkin ajoi tuntuvasti hiljempää.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Monen kaupungin läpi tulimme matkallamme ajaneeksi.
+
+Pittsburgissa nousimme oikomaan jäykistyneitä jäseniämme ja haukkaamaan
+vähän lounasta.
+
+Amerikkalainen ravintola ansaitsee seikkaperäisen kuvauksen. Lukija saa
+sen jostakin järkevästä matkakirjasta. Onhan niitä semmoisiakin.
+
+Me otimme siankyljystä ja hapankaalia. Syödessä johtui Puhdin mieleen
+kysäistä:
+
+— Meneekö Suomesta paljon siirtolaisia Venäjälle?
+
+— _Siirtolaisia Venäjälle_!!?
+
+Sellaistapa kysymystä meille ei oltu ennen tehty.
+
+— Niin niin! Vai eikö työläisiä päästetä lähtemään maasta? Noin
+niinkuin hallituksen kiellolla?
+
+— Ei sieltä ketään kielletä lähtemästä. Venäjällekin saa mennä kuka
+tahtoo ja kuka sinne otetaan vastaan. Mutta jos puolenkymmentä henkilöä
+sinne on mennytkin, muka jäädäkseen, niin kaikki ne ovat pyrkineet
+takaisin.
+
+Puhti näytti kovin epäilevältä.
+
+— Merkillistä, hän sanoi. — Hullujako ne ovat, kun eivät mene, vaikka
+sieltä on niin lyhyt matka? Toista se on täältä käsin lähteä.
+
+— Mitä!? Meneekö täältä siirtolaisia Venäjälle?!! Oikeinko sinne
+jäädäkseen?
+
+— Joopa joo, kyllä ne lähtevät, kuka vain saa asiansa reilaan. Jos
+minäkin saan taloni ja tavarani myydyiksi, niin lähden pitkänä viivana.
+
+Saimmepa kerrankin kuulla jotain uutta. Puhti ei tiennyt kertovansa
+meille ihmeitä.
+
+— Eikö tässä maassa ole sitten hyvä toimeentulo? kysäsimme,
+
+— Yes, täällä on kaikki all right. Mutta täytyyhän ihmisen katsoa
+vanhanpäivänkin varaa.
+
+— Venäjältäkö sen uskotte löytävänne?
+
+Puhti katsoi meihin kuin ihmetellen, miten tuollaista voi kysyäkään.
+
+— No saletisti, sehän on selvää! Siellähän työläisen vanhanpäivän vara
+on. Varsinkin kun voi viedä mennessään vähän pääomaa. Minäkin jos
+kaikki möisin, niin toistakymmentätuhatta dollaria tulisi. Ja monella
+muullakin meikäläisellä on senverran.
+
+— Mutta niistähän tulisi jo Suomen rahassa puolen miljoonaa. Ja sillä
+eläisitte jo nätisti Suomessa koroillanne.
+
+Puhti sylkäsi ja hymähti ivallisesti:
+
+— Phyh ja pitkät pienat. Vai Suomeen tässä vielä. Hahhahhaa! Hyi
+jukuliste, eihän sinne työläinen uskalla mennä näyttämäänkään
+itseään... Ja vielä rahoineen, säästöineen. Saakuti vieköön, epävarmaan
+maahan. Siellähän kansa ja sotaväki odottaa vain hetkeä noustakseen
+aseisiin ja kukistaakseen nykyisen terrorihallituksen. Rytäkkä siellä
+nousee, joo... ja näinä päivinä, joopa joo.
+
+(Tähän aikaan oli Suomessa Tannerin hallitus.)
+
+Me kuuntelimme ällistyneinä Puhdin mielipiteitä ja kysyimme;
+
+— Mistä ihmeestä olette saanut päähänne nuo asiat ja käsitykset?
+
+— Minä luenkin Työmies-lehteni tarkkaan. Se kertoo Suomen ja Venäjän
+asiat prikulleen. Niin justiinsa. — Siellä Suomessa kansa saa elää
+aivan säkki päässä. Mitään tietoja ei kuulemma anneta muun maailman
+menosta. Pajuköyttä vain, jota sille noske- ja porvarilehdet syöttävät
+sen kuin kerkeävät. — Yes, pimeässä siellä kansaa pidetään, kuin
+muinoin Egyptin maassa.
+
+Me selostimme Suomen ja Venäjän oloja omien tietojemme mukaan, mutta
+Puhti huitaisi kädellään torjuvasti ja sanoi: antakaa olla höpsimättä,
+kyllä ne asiat täällä tunnetaan. Ei täällä niin moukkia olla, kuin ne
+siellä Suomessa ehkä luulevat.
+
+Siihenpä se poliittinen keskustelumme sitten töksähti.
+
+Ravintolan seinillä oli reklaamiplakaatteja. Muuan esitti
+indiaanityttöä, joka operettipuvussa ja hyvin käherrettynä seisoi
+keskellä synkkää aarniometsää ja suositteli yleisölle jotain
+puuterilajia.
+
+— Onpas siinä imelästi piirretty kuva, huomautti Matti.
+
+— Piirretty? tokaisi Puhti katsahtaen plakaattia. — Ehei, pojat, sehän
+on painettu. — Yes, pojat, painamalla täällä Amerikassa semmoiset
+tehdään. — — Koneella oikein, ei niitä piirrellä, joopa joo. Näette
+vielä paljon täällä.
+
+Puhti oli ollut parikymmentä vuotta suuressa maailmassa. Eikä hän ollut
+harvinaisuus aateveljiensä joukossa. Päinvastoin.
+
+Monessenin lauluilta meni hissukseen, eikä siitä ole kummempia
+kertomisia.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Conneautissa käynti oli hauska.
+
+Menimme sinne autolla, Puhti jälleen ajajana. Matka kesti kokonaisen
+päivän. Puhti otti maksua hyvin hellävaroen. Melkein vain bentsiinistä.
+Vaikka meillä oli kiistaa pyhistä asioista. Amerikansuomalaisten
+auliudesta voisi kirjoittaa pitkälti. Ne eivät senttejä venyttele, jos
+eivät turhia tuhlaakaan.
+
+Pennsylvanian maisemia ehdimme hiukan tarkastella, sillä Puhti ajoi
+kohtuullisesti.
+
+Koko seutu oli sikin sokin heiteltyjä vuoria ja laaksoja. Harjanteet
+hassunkurisen särmikkäitä, niinkuin mielipuolen taiteilijan
+piirustusten mukaan muovailtuja. Tehtaat olivat monin paikoin
+myrkyttäneet kaiken kasvullisuuden. Harvoissa puissa näki lehtiä ja
+niiden oksat ja rungot olivat kivihiilitomun kerrostamia. Ruohonsänki
+maassa nokista ja kivuliaista. Ei raikasta vihreyttä missään. Rotkojen
+pohjilla savusi synkkiä tehtaita, joiden jyske ja räminä kantautui
+korviimme kakofoonisena jazzina.
+
+Pistettyäni lukijan kouraan tämän kymmenenpennin maisemakortin jätän
+enemmät luonnonkuvaamiset ammattimiehille. Sormet syyhyvät väliin
+halusta näpeksiä luvattomia.
+
+Conneautissa, kuten muuallakin, oli suomalaisilla paljon omia
+asuntotaloja. Suomalaiset rakentavat niitä auttaen toinen toistaan.
+Nimittäin samaan _puolueeseen_ kuuluvat.
+
+Ruumiillista työtä tekevästä väestä elävät suomalaiset ehdottomasti
+parhaiten. Muihin kansallisuuksiin kuuluvat eivät vedä heille vertoja.
+
+Suomalaisille voidaan maksaa raskaassa työssä kaksikin kertaa niin
+paljon kuin »ginille», italialaiselle. Sillä suomalainen heiluttaa
+lapiotaan yhtä etevästi kuin italialainen kieltään.
+
+Conneautin ilta meni näppärästi. Meille tarjottiin näyttämön takana
+omenaviiniä, joka oli hyvää. Eikä siinä ollut niin paljon prosentteja,
+että lukijan tarvitseisi moittia meitä juopottelusta.
+
+Ohjelman loputtua tuli pukuhuoneeseen joukko nuoria tyttöjä. He olivat
+korkeakoululaisia ja nostattavan reippaita. He sinuttelivat meitä ja
+puhuivat suomea korostaen alkukonsonantteja kovin voimakkaasti. Se oli
+heihin tarttunut englanninkielestä.
+
+Yhdellä kaunokaisista oli yllään valkoinen villapaita, johon
+mustekynällä oli piirretty useita nimiä. Se oli jonkinlainen
+vieraskirja. Oikeammin vieraspaita. Neitonen tarjosi minulle täytekynän
+ja sanoi:
+
+— Ssinä ssaat ppiirtää ssinnun nimi mminun ppaittaan.
+
+Näin murtavat suomalaisten lapset useinkin isiensä kieltä.
+
+Piirsin nimeni paitaan, ja Matti sai tehdä samoin. Käynnistämme piti
+jäädä muisto.
+
+Sitten tuli pukuhuoneeseen mies, joka oli pulskimpia vaaleita tyyppejä,
+mitä olen nähnyt. Näillä seuduin olivat melkein kaikki suomalaiset
+komeita. Lakeuksien kansaa Pohjanmaalta, enimmäkseen.
+
+— Terve, veljet! huusi mies reippaasti jo ovelta.
+
+— Toivon teille onnea ja menestystä tässä maassa.
+
+Sepä oli rehdinmakuinen mies. Hän piti meitä kai oikeina
+puoluesankareina, muuten hän ei olisi sanonut noin. Hänellä oli avoin
+ja suora katse, niinkuin ihmisellä, joka uskoo olevansa oikealla
+asialla. Me emme hennoneet sanoa hänelle, että hän oli meistä
+erehtynyt. Me emme olleet puoluepukareita. Meille ei ollut selvillä,
+minkä puolueaatteen vuoksi olisimme voineet lyödä lähimmäistämme
+korvalle. Älä narraa, lukija, että sinullekaan sen sanelee muu kuin
+ruokapurtilo, käyttääkseni pessimistisen teatterinjohtajan sanoja.
+Asema ja leipä, siinä kaikki. Talonpoika ja linnanherra ratkaisevat
+yhteiskunnallisia pulmia hikoilematta — aivanpa päätään vaivaamatta.
+Kumpikin omalla tavallaan. Mitäs, selvähän se on. He tietävät,
+missäpäin on vihollinen, joka aikoo pienentää heidän leipäkannikkaansa.
+Mutta entäs narri, joka soittelee yhtähyvin talonpojalle kuin
+linnanherralle. Kummalle hänen pitäisi irvistää, kummalle kumartaa?
+Sano sinä, lukija, joka olet olevinasi niin viisas.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Clevelandissa on niin huikea pilvenpiirtäjä, että kannattaa matkustaa
+Amerikkaan yksistään sitä nähdäkseen. Se kohoaa nääs yksinäisenä
+ylimyksenä viisi-kuusikerroksisten talojen joukosta. Sen mahtavuus
+pääsee siinä oikeuksiinsa, koska se ei häivy vertaisten seurassa.
+
+Tässä miljoonakaupungissa emme tienneet, minne meidän pitäisi mennä.
+Matkaohjelmasta oli unohtunut haalin osoite.
+
+Etsippäs se nyt sitten umpimähkään, kun et osaa edes kieltä.
+
+Matti oli hämärästi muistavinaan puhutun, että se oli jossakin
+14:nnellä kadulla. Mitäs muuta kuin ota auto ja lähde sivuamaan 14:ttä
+katua, kai se eteen toksahtaa.
+
+Kysäsimme ensin varmuudeksi ajajalta, tiesikö hän, missä on Finnish
+Hall. Finnish socialist association? Ei tiennyt. No sitten: draiv
+foortiinth striit, vii mast siik! Tavailimme nahkeasti amerikankieltä
+ja ajaja ymmärsi. Amerikkalaiset ymmärtävät, kunhan mutisee vähän sinne
+päin. He ovat tottuneet solkkaamaan kaiken maailman iikkojen kanssa.
+
+Käytiin neljästoista katu läpeensä, eikä suomalaista haalia löytynyt.
+Huristettiin sitten umpimähkään siellä ja täällä, mutta turhaa se oli.
+
+Taksamittari hakkasi kuin mieletön. Kun neljä dollaria oli hassattu,
+nousimme pois ajopeleistä ja menimme ravintolaan.
+
+Puhelinluettelo.
+
+Miksi emme sitä aikaisemmin hoksanneet, typerykset!?
+
+Finnish Hallia ei kuitenkaan luettelosta löytynyt. Sinne ei ollut
+puhelinta. Mitäs nyt? Ahaa, soitamme jollekin henkilölle, jolla on
+puhelin ja suomalainen nimi luettelossa. Hih, kyllä tästä selvitään!
+
+Valitsimme luettelosta nimen: Heikkilä.
+
+— Nain ou säven ou ou, sokelsin puhetorveen.
+
+— Heikkilä, vastattiin.
+
+— Anteeksi, onko siellä ketään suomenkieltä taitavaa?
+
+— Yes, minä puhun.
+
+— Pyydän anteeksi, meitä on kaksi eksynyttä ja kielitaidotonta
+vierasta. Voitteko sanoa suomalaisen haalin osoitteen.
+
+— Kyllä, se on kahdeskymmenesviides katu 1900.
+
+— Kiitoksia paljon.
+
+Selväpä oli. Otimme taas auton ja pääsimme suoraan haalille.
+
+Clevelandin suomalaiset — puolueisiin katsomatta — olivat
+sivistyneenmakuisia ja kaikin puolin mukavia. Heistä en keksi mitään
+piikkailemisen aihetta ja siksipä minun on tyydyttävä sovittamaan
+heihin erään mietiskelijän lause:
+
+»Naiset ja miehet ovat maailman parhaita ihmisiä».
+
+
+
+
+SITÄ JA TÄTÄ CHICAGOSTA
+
+
+Meidän piti matkustaa Marquetteen, mutta Chicagon asemalla — niitä on
+siellä montakin — sekaannuimme junasta pois.
+
+Marquettelaiset jäivät sinä iltana ilman taidetta, eikä se ollut heille
+suuri vahinko. Meillehän se teki rahallista vahinkoa. Sen saimme
+jälkeenpäin tietää Työmes-lehdestä, jossa annettiin myös erinäisiä
+välihuomautuksia.
+
+Samapa se, sille ei voinut mitään. Amerikka on suuri maa. Kyllä siellä
+äkkinäinen pian eksyy.
+
+Seuraava paikkamme oli joku Herman-niminen kaupunki. Siellä meidän
+piti ollakin vasta kolmantena iltana, mutta arvelimme olevan viisainta
+jouduttautua sinne ajoissa. Mikäs siinä, helpostihan sinne pääsee,
+tuumimme. Menemme vain lippuluukulle ja sanomme reilusti: two tickets
+to Herman, saamme liput ja nousemme junaan. Sillä tavallahan se käy,
+kun maassa on rautatiet ja meillä hintoja taskussa. Eihän siinä muuta.
+
+Mutta äläpäs. Oli siinä muutakin ja mutkallista.
+
+— Two tickets to Herman, paukautin minä lipunmyyjälle ja olin hyvin
+jenkin näköinen.
+
+— What? German?
+
+— Ei Kermaani, vaan selvä Herman. Harman, Herkko, Hemppa, miten te nyt
+sen lausutte täällä Chicagossa?
+
+Lipunmyyjä katsoi kysyvästi ja mutisi jotain käsittämätöntä.
+
+Näytin hänelle paperin, johon oli kirjoitettu: Herman, Michigan. Baraga
+count.
+
+Tikettimies pudisti päätään ja kielsi Hermannin kuin Pietari herransa.
+Hän ei ollut tuntevinaan ketään Herman-nimistä. Meidät osoitettiin
+neuvontatoimistoon, joka oli keskellä asemahallia. Siellä piti meille
+etsittämän Hermanni ja sitten saisimme tiketit.
+
+Neuvontatoimiston virkamies otti Hermannin vakavalta kannalta. Hän
+tutki karttoja ja taulukoita ja selaili maantieteellisiä teoksia.
+Hänkin pyörittel: päätään. Hermanni oli ja pysyi kadoksissa.
+
+Me vaadimme jyrkästi, että Hermanni on löydettävä, ennenkuin Michiganin
+juna lähtee.
+
+Virkamies juoksi toisiin konttoreihin hakemaan apua. Kolmekin Sherlock
+Holmesta saapui, ja he selasivat läpi kaiken kirjallisuuden, mitä
+toimistossa oli. Hakivatpa vielä sanomalehtimyymälästä lisää. He
+tutkivat kartat, taulukot, vieläpä seinäkalenterinkin. Mutta Hermanni
+piileskeli kuin ruumenvasuun pudonnut neula.
+
+Virkamiehet pyyhkivät hikeä kasvoiltaan ja tunnustivat lopulta, että
+Hermannin löytäminen oli heille mahdottomuus. Jospa sitä ei ollut
+olemassakaan koko Hermannia? Virkamiehet katsoivat meihin epäilevästi.
+Ehkä olimme tulleet kujeilemaan heidän kanssaan?
+
+Ei ei. Kyllä Hermanni oli olemassa ja toimi vilkkaasti
+puolueriennoissa. Olimme nähneet lehdissä uutisiakin Hermannista.
+
+Jätettävä se nyt kumminkin oli, Hermanni. Paras lähteä katselemaan
+suurta Chicagoa. Sielläpähän löydämme suomalaisen, joka neuvoo meille
+Hermannin piilopaikan.
+
+Aina lystikäs Matti rallatteli veisua: »Amanda käveli kryytimaassa».
+Pari säettä siitä sopi tilanteeseemme:
+
+    »Oi Hermanni, Hermannii,
+    miks jätit miinunt
+     kuin nskolliinen oolin siinullen».
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kävelimme uudenaikaisen rosvoromantiikan valtaisessa kaupungissa.
+
+Aamuhetki oli varhainen, eikä näkynyt paljoa väkeä liikkeellä.
+
+Eilen olimme ajaneet Ohiossa autolla — avonaisella vaunulla — ilman
+päällystakkia, ja kesäinen tuuli oli lempeä. Chicagossa paukahteli
+pakkanen ja kaduilla oli lunta polviin saakka. Ilmanvaihtelut tässä
+maassa ovat merkillisiä.
+
+Meillä ei ollut päämäärää. Kuljeskelimme sama se minne. Eihän sillä
+mitä väliä, ainahan tarvittaessa löytyy suomalainen, joka opastaa.
+
+Meistä tuntui kuin olisimme olleet henkiolentoja. Kukaan maailmassa
+ei tiennyt tällä kertaa olinpaikkaamme. Saatoimme kadota täällä
+jäljettömiin tuhansien muiden lailla. Jos tahdoimme, voimme vetää
+viivan entisyytemme yli ja alkaa uutta elämää muina miehinä ja uusilla
+nimillä. Menneisyys oli irroittanut meistä otteensa, ja meidän oli
+helppo eksyttää se kintereiltämme. Tästä pesästä meitä ei kukaan
+koskaan löytäisi.
+
+Tuntui oikein kammoittavan keveältä olla.
+
+Harhaillessamme jouduimme jonnekin syrjäiselle kadulle.
+
+Erään talon edessä seisoskeli joukko miehiä. Oikeastaan heitä ei voinut
+sanoa miehiksi. Kenties he olivat olleet sellaisia joskus. Nyt he
+näyttivät haalistuneilta miehen jäljennöksiltä.
+
+Siinä oli riutuneita, kumaraisia vanhuksia. Laihoja ja nälkiintyneen
+näköisiä. Oli rampojakin. Harvoilla oli päällystakki, jos oli,
+sekin resuinen. Toisilla oli pikkutakin kaulus nostettu hakaneulan
+kiinnipitämänä kurkun suojaksi. Oli pureva pakkanen. Miehet värisivät
+vilusta ja yskivät, että teki pahaa kuulla. Joku sylki verta. Useat
+hyppelivät ja löivät käsiään yhteen, mutta tuskin ilosta. Kenenkään
+ilme ei puhunut tulevaisuudesta. Miesten nääntyneistä katseista tuikki
+laimistunut kirous.
+
+Me seisahduimme joukkoon. Me etsimme vaikutelmaa. Niin oikein, sinä
+ivallinen lukija. Ihan sitä vanhaikaista vaikutelmaa, josta puhuminen
+kuuluu banaalilta.
+
+Halusimme myöskin löytää miehen, jonka kanssa voimme keskustella.
+Oli siinä joukossa näytteitä useimmista kansallisuuksista. Oli
+värillisiäkin, joiden tummuus vaihteli patamustasta kahvipannun
+ruskeuteen.
+
+Saimme käsiimme ryssän. Hänen kieltään osasimme vähän, sitähän
+luettiin ennen koulussa. Ja venäläisen kanssa selviää paljon asioita
+viittiloimallakin.
+
+Saimme tietää, että talossa oli työnvälitystoimisto, ja nämä miehet
+odottivat jotain »jopia».
+
+— Onko nyt Chicagossa kova työttömyys? kysyimme.
+
+— Njet, työtä on, ei työttömyys, vastasi ryssä.
+
+— No, mitä varten tässä on paljon näitä joutilaita?
+
+— Ah, ei kelpaa enää työhön. Raakkiväkeä ovat, liian vanhoja, heikkoja
+kovin. Kun kiire on ja miehiä paljon tarvitaan, vot, silloin näitä
+otetaan. Vot, gospodinj, minä vanha jo, selkä kumara, käsi heikko,
+harvoin saa ropottia.
+
+Ukkoparka olikin laiha ja ruttuinen. Käsivarret ja alaraajat olivat
+luonnottoman ohuet. Hän muistutti hämähäkkiä. Hänellä oli yskä jä rinta
+röhisi.
+
+Vanhus risti rintansa, painoi katseensa alas ja itki.
+
+En henno häntä enää nimittää tässä ryssäksi.
+
+Venäläinen levitteli käsiään ja kertoi nyyhkyttäen:
+
+— A keisaria palvelin kakskymmentäviis vuotta. Aliupseeri olin, vot,
+hyvän liebushkan sain. A, boljsheviki tuli, keisari pois. Minä vanha
+mies keisarin aikaa muistelin, vot, bolsheviki suuttui, linnaan pani.
+Hirteen meinasi, mut karkuun pääsin. Tänne tulin, mut vanha jo olen, ei
+saa työtä; Nälkä on, djengi njet.
+
+Annoimme ukolle muutamia pennosia ja hän suuteli käsiämme.
+
+Äijä oli palvellut keisaria, jota emme suinkaan rakastaneet. Hän oli
+itsekin jo haudan partaalla. Eloa kosto tarkoittaa, mut hauta vihan
+sovittaa.
+
+Äkkiä syntyi ryysyläisten joukossa hälinää.
+
+Toimiston ovelle ilmestyi karkean näköinen mies. Totisesti hän
+muistutti orjavoutia filmissä »Setä Tuomon tupa».
+
+Päällysmies se olikin. Hän katseli miehiä arvostelevasti ja viittasi
+yhden sieltä toisen täältä luokseen ja tunnusteli heitä jäsenistä kuin
+hevosen ostaja. Liian kehnoiksi havaitut sysättiin töykeästi pois ja
+hyväksytyt ohjattiin sivulle onnellisten valittujen laumaan.
+
+Päällysmiehen katse osui Mattiin ja minuun. Hän mittaili meitä
+silmillään hyväksyvästi kuin talonpoika vankkaa työruunaa. Niinkään
+ihailevasti minua ei kukaan ollut ennen katsonut. Vaikutimme kai tässä
+rujojen rinnalla oikeilta Simsoneilta.
+
+Mies tuli eteemme ja teki ymmärrettäväksi, halusimmeko työhön.
+Jotain säkkien kantoa oli. Ehei, ei, me emme halunneet. Meillä oli
+omat hommamme. Eikö hän huomannut sitä päältämme. Eikö olemuksemme
+vaikuttanut paremminvoivalta kuin noiden? Mitä varten sitten
+seisoimme tässä? Sitä hän luultavasti tiedusteli englanninkielellään.
+Ravistelimme päätämme, ei ymmärrä.
+
+Filantrooppi kääntyi meistä harmistuneena. Hän valitsi hylkyjoukosta
+nipullisen vähimmän kunnottomia ja huitoi loput kiroillen ympäriltään.
+Aivan kuin juutalainen, joka ostaa vanhoja vaatteita ja valittuaan
+parhaat sysää loput tiskiltään huutaen: viekke pois, mine ei huoli ne
+rättit ilmankka!
+
+Hyljeksityt jäivät surullisina odottamaan uutta ihmisystävää,
+joka toisi heillekin työtä ja leipää. Heidän silmänsä itkivät
+kyyneleettömästi.
+
+Meidän piti lähteä tästä paikasta pois. Meille tuli siinä paha olla.
+
+Hyvä ei ollut niidenkään, jotka jäivät siihen värjöttämään. Mutta
+olisiko heitä helpottanut, jos mekin olisimme jääneet ja ruvenneet
+kärsimään yhteistä kurjuutta. Kuka on niin jalomielinen, että
+kieltäytyy taivaasta ja ehdoin tahdoin työntäytyy kadotukseen. Siitä
+syystä vain, ettei halua riemuita taivaassa, tietäessään toisten olevan
+itkussa ja hammasten kiristyksessä.
+
+Jaa jaa. Ehkä niin tekevät hurskaat. Ne, jotka ovat kelvollisia
+taivaaseen pääsemään. Ennenkaikkia Mestarin palvelijat maanpäällä.
+Viimeisen tuomion jälkeen he istuvat valkoisissaan taivaan kuoreissa
+ja kajahuttelevat ylistysvirsiä. Mutta riemunsa hyminässä he ovat
+kuulevinaan kadotettujen valitusta. Heidän hurskaat sydämensä valtaa
+sanomaton sääli, joka on jumalasta. He menevät Pyhän Pietarin luo ja
+sanovat:
+
+— Oi Pyhä Pietari, meillä on paha olla.
+
+Pietari tuijottaa heihin pöllämystyneenä ja tokasee:
+
+— Häh, eikös talon portsuunat kelpaa, vai? Mitä herrasväelle pitäisi
+täällä olla, häh?
+
+— Ymmärrä meitä, oi Pyhä Pietari. Me emme voi iloita täällä samalla
+aikaa, kun lähimmäisemme kärsivät toivottomassa iankaikkisuudessa.
+
+Tämä on Pietarin homehtuneelle käsityskyvylle liikaa. Hän helistelee
+avainnippuaan hermostuneena ja raapii älyttömänä päätään. — Mitähän
+niillä on oikein mielessä, juuttailla?
+
+— Ahaa, tämähän on kapinaa, selviää hänelle äkkiä. — No voi sun
+suutari! Juu-u. Kapinallisia puheitahan nuo ovat. Jytäkän ne vielä
+nostavat, mokomat. Holl reit, sano hollantilainen, kyllä minä ymmärrän.
+Mestarille menen sanomaan, tehköön Hän sitten niinkuin tahtoo.
+
+Mestari saapuu ja hänen katseensa lempeys antaa hurskaille uskoa
+asiansa oikeuteen.
+
+— Oi mestari, sanovat hurskaat. — Päästä meidät kärsimään kadotettujen
+kanssa. Anna osa heidän rangaistuksestaan meidän päällemme, että he
+hivenenkään lievitystä saisivat. Syntisiähän mekin olimme.
+
+Mestarin kasvot säteilevät kuin kultainen päivä ja hän sanoo:
+
+— Te hyvät ja uskolliset palvelijani. _Tätä_ Minä teiltä odotinkin.
+Te olette seuranneet _Minun_ jälkiäni teoissa, ettekä vain sanoissa.
+Teidän palkkanne on oleva suuri, vaikka uskonne ei ollut luja.
+
+— Mutta Mestari Suuri, mehän olemme uskoneet Sinuun.
+
+— Heikosti, ystäväni. Enkö Minä sanonut teille: Minä olen ottanut pois
+_kaikki_ maailman synnit? Enkö Minä maksanut kaikkien edestä? Enkö
+Minä ole hyvä? Enkö Minä ole laupias? Ihmisjärki ei voi mitata Minun
+laupeuteni syvyyttä. Tietäkää siis: Kaikille on anteeksi annettu.
+_Kadotuksessa ei ole ketään_.
+
+— Mutta ne, jotka eivät ollenkaan uskoneet Sinuun? oi Mestari.
+
+— Minä en antanut heille uskoa. _Minustahan_ se riippui. Se oli heidän
+koettelemuksensa. Eikö syntinen ihminenkin ole monesti antanut anteeksi
+lähimmäiselleen, joka epäili hänen sanojaan.
+
+Olenko Minä huonompi? Minähän olen _Herra ja Hyvyys_.
+
+Mestarin ääni soi lempeänä kuin siunaus, ja hänen katseensa hohde on
+kirkkaampi kuin kaikkien päivien yhteenkopttu valkeus hamasta aikojen
+alusta.
+
+Ja taivaan salit vaikenevat myriaadien kynttilöiden syttyessä entisten
+lisäksi, enkelien kuoro virittää mahtavan riemulaulun, ja autuas
+ihmiskunta käy karkeloiden viettämään ikuista päivää. — — —
+
+       *       *       *       *       *
+
+Saarisen pilvenpiirtäjä oli muhkea.
+
+Chicagon rahamiehet olivat kyllä parannelleet Saarisen piirustuksia.
+Talon yläosaan oli laitettu joitakin pyöreitä muotoja. Vähän sipulia.
+Arvelivat kai, että se näyttää siten hienommalta.
+
+Meistä ne sipulit pilasivat talon yläosan.
+
+Chicagon suomalaisten kanssa jouduimme vilkkaaseen veljeilyyn.
+
+Tohtori Jarvin (Järvinen), toimittaja Ahde, luutnantti Artturi R.
+ja Snellin Jussi, jota sanoivat rikkaaksi mieheksi, ottivat meidät
+suojelukseensa ja kiikuttivat katsomassa Chicagon kiinnostavaisuuksia.
+
+He eivät välittäneet tiedustaa puoluekarvaamme, vaan pitivät meitä
+ihmisinä. He olivatkin yli keskitason lukeneita ja myös valistuneita
+miehiä. Puoluevihan usvakerros ei koskaan nouse puolivillaishengen
+ilmapiiriä ylemmäksi — ei ainakaan tukahduttavana. Maassa se mataa.
+Henkisiä rantajätkiä on kaikissa kansankerroksissa.
+
+Amerikasta kertoessa joutuu aina puhumaan puoluevihasta. Suomalaisten.
+
+Monenmoista meille näytettiin tässä merkillisessä kaupungissa.
+
+Näimmepä oikean rosvopäällikönkin. Jouduimmepa samaan pöytäänkin
+nykyaikaisen Rinaldo Rinaldinin kanssa. Mitäs sanotte, seikkailukirjoja
+lukeneet pikkupojat?
+
+Istuimme ravintolassa, jossa tarjottiin vaikka mitä. Se oli
+miellyttävän hämärä ja sillä esiintyi pitkin päivää sukkela
+irlantilainen, joka lauloi:
+
+    I have no bananas,
+    I have no bananas to day.
+
+Tämän laulun taiteellista arvoa en pysty mittailemaan. Mutta
+sen sepittäjien, kahden pikkumuusikkerin, kerrottiin tulleen
+sillä upporikkaiksi. Tehtyään laulun he olivat tarjonneet sitä
+musiikkikustantajille. Kukaan ei huolinut.
+
+Viisuntekijät olivat aito amerikkalaisia. He vuokrasivat kuorma-auton,
+johon sijoittivat pianon. He ajoivat suuressa New Yorkissa
+kadunkulmasta toiseen ja lauloivat katuyleisölle:
+
+    I have no bananas.
+    I have no bananas to day.
+
+He rallattivat veisunsa vängällä ihmisten korviin.
+
+Ja tarttuihan se yleisöön kuin terva, se laulu. Kun newyorkilaiset
+menivät nukkumaan, kehräsi alitajunta banaanisäkeitä. No bananas,
+kuinka se nyt taas olikaan? Sepä metka laulu. Ei ole banaaneja tänään,
+eikä tuskin huomennakaan. Hahhahhaa! Kun oppisi tuon hienon kupletin.
+Pitääpä kysyä huomenna musiikkikaupasta.
+
+Newyorkilaiset näkivät unta banaaneista, joita ei ollut tänään
+eikä huomennakaan. Autotorvien törähtely, väkijoukkojen sorina,
+kaikki tuntui ratkuttavan no-bananasta. Toisia hermostutti kulkea
+hedelmäkauppojen ohitse. Silmä näki niissä banaaneja, mutta korva
+vaikutti, ettei niitä ole. Musiikkikaupoista käytiin ehtimiseen
+kysymässä no-bananasta. Kauppiaat harmittelivat, ei ollut.
+
+Vaikea no-bananas epidemia kiusasi asukkaita maailman pääkaupungissa.
+
+Ilmestyivätpä no-bananaksen tekijät uudelleen kustantajan luo.
+Nyt heillä oli valtit. He tekivät edullisen sopimuksen, jota
+allekirjoittaessaan kustantaja itki. Osaksi ilosta, kun tiesi saavansa
+laulusta suuria voittoja, osaksi harmista, kun tekijöille piti maksaa
+satumaisia.
+
+No niin. Istuessamme ja kuunnellessamme tätä kallisarvoista
+no-bananasta aukeni ravintolan ovi ja sisään astui kuin humahdus
+tumma mies. Hän katseli ympärilleen ja sanoi tohtori Jarvinille:
+haloo, sekä istuutui pöytäämme. Hänellä oli luihakka katse ja sypäkät
+liikkeet. Silmät näyttivät yhtaikaa vilkuvan joka suunnalle. Hän kutsui
+tarjoilijaa, joka tuli nuljakkana kuin kastemato. Naama yhtenä nöyränä
+hymynä, imelänä kuin sokeri-ydelmä.
+
+Tumma mies tilasi pöydän koreaksi. Palvelushenki liehkasi edestakaisin
+sujakkuudella, joka lähenteli akrobatiaa. Hän tiesi nähtävästi
+palvelevansa oikeata herraa.
+
+Vieraamme perässä oli tullut ravintolaan kaksi rotevaa miestä. He
+istuivat aivan oven pieliin ja näyttivät pitävän silmällä valppaasti
+kaikkea.
+
+Tumma miehemme istui vain minuutin, maksoi laskun ja jätti meidät
+käyttämään tilattua hyväksemme. Sanoen: ai äm in horri, painui hän
+jälleen ulos kuin tuulenpuuska. Rotevat miehet lähtivät seuraamaan
+häntä kohtuullisen matkan päässä.
+
+Ei siinä sen kummempaa sattunut. Mutta mikä mies tuo tummainen oli?
+
+— Se on yksi rosvojoukkojen kuninkaista, selitti tohtori Jarvin.
+
+— Ja nuo toiset tietysti etsiviä, vaanimassa häntä?
+
+— Ei ei. Ne olivat henkivartijoita. Yksikään poliisi ei uskalla
+kohottaa kättään päällikköä vastaan. Henkivartijat tulisivat heti
+väliin ja se on tiukka paikka. Niillä on usein omien palkkaamiensa
+tiedemiesten sommittelemia tuhoaseita, joita muu maailma ei saata
+tunteakaan.
+
+— Kuinka sinä olet joutunut tuollaisiin tuttavuuksiin?
+
+— Hänellä oli tikarinhaava ja hän kävi luonani hoidattamassa sitä.
+Heidän kanssaan ei kukaan uskalla olla huonoissa väleissä. Rikollisten
+vaikutus tämän kaupungin asioihin on suurempi kuin muualla uskotaankaan.
+
+Ihmeellinen kaupunki, Chicago.
+
+Meitä käytettiin katsomassa myös vaudevillenäytäntöjä.
+
+Muuan esittäjä oli lystikäs. Toverimme suomentelivat meille, ja me
+saimme nauraa hänen jutuilleen.
+
+Esittäjä tuli lavalle sotilaspuvussa. Hän oli pitävinään esitelmää
+sotilaille. Ehdotti, että kautta maailman olisi sotilaitten
+muodostettava ammattijärjestöjä. Ensi vaatimuksena olisi
+kahdeksantunnin työpäivä. Sota-aikana sattuvista ylitöistä olisi
+suoritettava korotettu tuntipalkka. Taistelujen pituuden määrää
+ammattijärjestön kokous. Ammattitarkastajan on käytävä tutkimassa, onko
+taistelukenttä terveydelle vaaraton, ennenkuin sotatoimet aloitetaan.
+Ammattijärjestöihin kuulumattomien vihollisten kanssa ei taistella. Kun
+kaksi toisilleen vihamielistä sotilasta joutuu taistelussa vastatusten,
+on molempain näytettävä jäsenkorttinsa, ennenkuin ovat oikeutetut
+tappamaan toisensa. Sotilaitten varustuksista on pidettävä parempaa
+huolta kuin tähän asti. Esitelmöitsijä valitti, että hänen viimekin
+sodassa täytyi tappaa seitsemäntoista saksalaista, ennenkuin löysi
+sopivat saappaat.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Matti ja minä ajoimme myöhään illalla taxiautolla »kotiin».
+
+Kuljettaja huomasi meidät kai pitkätukkaisiksi, koska yritti ajattaa
+meillä lystiä. Taksamittarin nakutellessa ahkerasti kymppisenttisiä.
+Niinhän ne ajattavat Helsingissäkin, jos huomaavat, ettei kyydittävä
+tunne kaupunkia.
+
+Meille oli sanottu, että asunnollemme piti olla viiden- kuudenkymmenen
+sentin matka.
+
+Kun mittari oli napauttanut dollarin ja kolmekymmentäviisi senttiä,
+löimme safööriä olalle ja komensimme: stop ja heti!
+
+Autoilija pysäytti vastenmielisesti. Kukaties minne hän olisi tahtonut
+viedä meidät. Huomasimme olevamme hyvin pimeällä kadulla, eikä näkynyt
+muita kulkijoita.
+
+Kaivellessamme maksua solkatti ajaja, että se olisi sitten 13 dollaria
+50 senttiä. Mittarin taulussa oli numero 1:35, ja hän piti meitä yhtä
+moukkina kuin muukin maailma. Mutta me sanoimme suomeksi, että: häpiä
+vähän, puolitoista saat korkeintaan.
+
+Safööri puri kinnastaan ja vänkäsi: more, more. Hän oli äreä kuin
+hammassärkyinen suutari. Ehkä hänen hampaitaan kolottikin, ilmahan oli
+viimainen.
+
+Me olimme riisuvinamme päällystakkeja yltämme ja pyysimme saada
+aloittaa tappelun noin vain lämpimiksi. Sanoimme sen suomeksi, mutta
+mies ymmärsi paremmin liikkeet. Hän kopeloi takataskuaan ja metelöi
+kuin hengen saanut huutomerkki.
+
+Rähäkkä houkutteli siihen poliisin. Poliisit piileskelevät usein
+porttikäytävissä, joista on hyvä pitää katua silmällä. Ja rettelöiden
+sattuessa pääsee niistä arvaamattoman sievästi syntipukkien niskaan.
+
+Poliisin tultua parani safööri hammassärystään ja rauhoittui kuin olisi
+saanut valerianatippoja. Hän käytteli livakasti chicagolaista kieltään
+ja tuntui puolustavan 13 dollarin vakaumustaan.
+
+Hän oli viekkaasti kääntänyt taksataulusta numerot pois ja luultavasti
+selitti ajattaneensa meitä tuntimaksulla.
+
+— What You say? kysyi poliisi meiltä.
+
+— This män valehtelee kuin kettu, ljuger niin että korvat heiluu, vii
+häv draivn lyhyt matka korta vägen, this män vaatii veri matsh liikaa,
+för mycky, vii kän nat pei niin paljon. This män on selvä rosvo, teik
+him putkaan, jes söör, poliskonstaapel.
+
+Tällaista melskaamista se meidän englanninkielemme oli.
+
+— Talar ni svenska? kysyi poliisi äkillisesti.
+
+Ei lukijan tarvitse epäillä, että olen »juonen vuoksi» etsinyt tähän
+juttuun ruotsinkielisen poliisin, Chicagossa asuu ruotsalaisia paljon
+enemmän kuin Helsingissä. Kyllä heitä siellä tapaa yhtämittaa.
+Meiltäkin silloin tällöin kysyttiin, olemmeko ruotsalaisia. Lieneekö
+se kunniaksi ruotsalaisille, en tiedä, mutta me emme siitä oikein
+tykänneet.
+
+Nyt me kumminkin pystyimme puhumaan puolestamme. Ja poliisi uskoi
+meitä — siellä uskotaan vasta maahan tullutta aina enemmän — ja käski
+vilpillisen autoilijan painua sen tuuttiin. Ilman maksuakin. Annoimme
+hänelle kuitenkin yhden dollarin.
+
+Poistuessaan päästeli safööri mielenosoituksellista pärinää ja
+kaasuhöyryjä masiinan peräpuolesta.
+
+Poliisi neuvoi meitä ulkona liikkuessamme pitämään enimmät rahat
+sukanvarressa. Rosvot tutkivat kiireessä hätäisesti uhriaan, eivätkä
+huomaa keplotella heitä sääristä. Eivät ainakaan mieshenkilöitä, koska
+heillä on niin paljon taskuja. Siten usein säilyttää rahansa, vaikka
+hengen veisivätkin.
+
+Sitten saimme tietää, että olimme joutuneet pimeälle puolen kaupunkia.
+Hotelliimme oli pitkä matka ja autoilijalla tuodessaan meitä tänne
+saattoi hyvinkin olla mielessä joku idea.
+
+— Ne junkkarit ovat täällä aika idealisteja, sanoi poliisi leikillä,
+ja me nauroimme. Lukijakin voi sillä nauraa, ei se vitsi ole minun
+keksimäni.
+
+Poliisi lupasi itse lähteä opastamaan meitä oikealle tielle. Hänen
+vahtivuoronsa päättyi juuri Meidän oli vaarallista lähteä toikkaroimaan
+omin nokkimme.
+
+Kävellessämme »striitkaara»-pysäkille kysäsin poliisilta, saisiko
+hänelle tarjota jotain ystävällisyydestään. Jotain lämmikettä kenties?
+Behövs ingenting, epäsi saattajamme, mutta lisäsi samalla, että tässä
+lähellä on paikka, josta saa.
+
+No, jos vain passaa, niin — — —? Matti lipasi huuliaan.
+
+Poikkesimme pimeään pihaan ja nousimme kapeita portaita. Poliisi
+koputti sähköttävästi jollekin ovelle. Kiltin näköinen vanha rouva
+avasi ja me astuimme sisään.
+
+— Tämä on minun paikkojani, sanoi poliisi hymyillen. — Saan tästä 75
+dollaria kuussa.
+
+— Mitä niin?
+
+— Suojelusveroa tietenkin.
+
+Poliisi näytti ihmettelevän, että kas, ettekö tuota tiedä. Julkisia
+salaisuuksiahan nämä tällaiset ovat, Chicagossa. Ja muuallakin lännen
+maassa. Korkeammat viranomaiset saavat huikeita tuloja kielletyistä
+paikoista. Eihän näissä mitä salaamista.
+
+Tulimme leppoisan kodikkaaseen saliin. Matti ja minä ällistyimme.
+
+Lattialla oli upottavan pehmeä, lämminvärinen matto. Huonekalut
+nahkapäällyksisiä. Seinillä riippui raamatunlausetaulukoita.
+Englanninkielisiä tietenkin. Yhdellä seinämyksellä oli urkuharmooni,
+ja sen päällä virsi- ja koraalikirjoja. Katselin niitä varmuudeksi
+pikimmittäin. Niitä ne olivat.
+
+Kirjahyllyltä huomasimme suuren, nahkakantisen Biblian ja muita
+kirjoja. Ehkä nekin olivat yhdenmukaisuuden vuoksi postilloja. Hyllyn
+päällystä koristi marmorinen vapahtajan kuva.
+
+Tunnelma tässä huoneessa oli harras ja rauhallinen kuin sunnuntaiaamu.
+
+Keskellä huonetta istui keinutuolissa harmaahapsinen mies tohvelit
+jaloissa. Kasvonsa olivat lempeät. Hän olisi voinut olla kiltti
+pyhäkoulun opettaja. Toivottaessaan meille: Good evening! soinnahti
+hänen äänensä pehmeältä kuin kotikissan hyrinä. Vierellään pienellä
+pöydällä oli kirja, jonka kannessa näkyi kullanvärinen risti.
+
+Huoneen perällä melkein verhojen peittämänä oli ovi.
+
+Seinällä ovenpielessä riippui nätti taulukko, joka julisti
+raamatunlausetta: If You seek, You must find. Etsikää, niin te löydätte.
+
+Olikohan se tahallinen hirtehishuumorinilmaus?
+
+Poliisi avasi yrkäilemättä oven ja me astuimme huoneeseen, jonka
+interiööri oli päinvastainen kuin edellinen.
+
+Keskellä huonetta seisoi iso pöytä. Ympärillä joukko äänekkäitä miehiä
+pelasi korttia ryyppylasit edessä. Meihin eivät kiinnittäneet huomiota.
+
+— Mitä ilveilyä tämä kaikki on? kysyin poliisilta kuiskaten. — Mitä
+varten tuo etuhuone ja isäntä ovat hartautta täynnä ja tämä nyt näin?
+
+Poliisi naurahti. Kylläpä me olimme muukalaisia Chicagossa, sen huomasi.
+
+— Katsokaas, selitti hän puoliääneen, — järjestyspoliisin ulkopuolella
+toimivat siveystarkastajat panevat usein toimeen razzioita. Niiden
+vuoksi ollaan näissä paikoissa varoillaan. Tämä isäntä on entinen
+rosvo, mutta jo kyllästynyt rikollisiin hommiin. Hän on vanha, eikä
+jaksa olla mukana. Hänellä on kyllä varoja. Mutta ei silti tahdo olla
+aivan laiskana, vaan on ottanut tällaisen bisneksen.
+
+— Mutta tuo kauhea jumalanpilkkaaminen?
+
+— On hyödyksi. Siveystarkastajat tulevat, huomaavat jo etuhuoneessa
+joutuneensa kunnialliseen paikkaan. He pyytävät anteeksi ja poistuvat.
+Näpsä mies keksimään, tää isäntä. Aika veitikka.
+
+Poliisi ei katsonut tätä »veitikkamaisuutta» kovinkaan moraalittomaksi.
+Hänestä se oli kuin olla pitikin. Poliisi oli meitä kohtaan suora ja
+reilu.
+
+On paljon ihmisiä, jotka eivät vastaa täydellisesti vanhanaikaisen
+näytelmän paatunutta konnaa, eivätkä myöskään hyveellistä sankaria.
+Jotka ovat siltä väliltä. Vuoroin sitä, vuoroin tätä. Ehkä sellaisia
+olemme kaikki. Paatuneimmat ovat vain taitavimpia pitämään
+ulkokultauksensa näkyvästi kunnossa. Niinkuin tämäkin isäntä.
+Etuhuoneessa olisimme hänet uskoneet kirkkoneuvoston jäseneksi, jos
+poliisi olisi niin sanonut.
+
+Kiltinnäköinen vanha rouva tuli kysymään, mitä saisi olla.
+
+Poliisi otti whiskyä, koska oli »vilustunut».
+
+Mekin istuimme pöydän ääreen ja otimme jotain.
+
+Huoneen peräseinässä oli kolme pientä ovea. Niiden yläpuolella
+värikkäät taulukot, joissa toivotettiin: Wellcome! Tervetuloa!
+
+Ovista ilmestyi huoneeseen vaillinaisesti puettuja neitosia. Posket
+ja suu makeanpunaisessa maalissa. Suloisesti hymyillen lähenteli pari
+neitseellistä olentoa Mattia ja minua. He keikistelivät hedelmällisen
+näköisiä vartaloitaan niin, että viikunanlehdet huiskahtelivat
+paikoiltaan. Heistä lähti väkevän viinan löyhkä ja heillä oli
+veneerinen katse.
+
+Sulottaret yrittivät istahtaa polvillemme ja suikata suuta. Koetimme
+hienotunteisesti kääntyä selin, mutta he kiersivät taas eteen
+kuiskaillen: My sweetheart boy.
+
+Matti ja minä sanoimme suoraan, ettemme olleet mitään semmoisia
+»poikia». Halusimme pysyä munkkikammiossamme.
+
+Poliisi huomasi meidät kiusaantuneiksi ja viittasi tytöille, että
+heidän oli mentävä pesiinsä. Tytöt tottelivat ja heittelivät vielä
+ovenraoista lentosuukkoja, jotka torjuimme.
+
+— Tästä paikastapa ei puhtoisen Amorin pitäisi olla kaukana, näpsäytti
+Matti.
+
+— Ei, olenpa kuulevinani hänen siipiensä suhinaa aivan lähistöllä.
+
+— Leikittä sanoen, eikö meidän velvollisuutemme olisi ilmoittaa tämä
+paikka poliisille.
+
+Matti oli ottavinaan koulumestarin äänen ja ilmeen.
+
+— Ilmoita vain, siinähän se on vierelläsi, poliisi.
+
+Niin kylläkin. Lain ja siveyden ankara vartija istui pöydässä ja
+härnäsi kieltolakia kuin hoidettavakseen uskottua koiraa.
+
+Myöhemmällä opasti poliisi meidät reilusti ja tunnollisesti hotelliimme.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Joka kirjoittaa Chicagossa käynnistään, hän ei unohda kertoa
+teurastamoista. En minäkään.
+
+Eikä niitä kerran nähtyään saa helposti mielestään. Ne kummittelevat
+yöllisissä mielikuvissa. Punaisissa unissa.
+
+Vakuutusvirkailija Suhosen Jussi johti meidät katsomaan maailman
+sikamaisinta nähtävyyttä. Ilmaradalla sinne mentiin.
+
+Kilometreittäin teurastuslaitoksen ympärillä näkyi aitauksia, joissa
+kuolemaantuomitut eläimet päättelivät tilejään. Ilmassa tuntui veren
+haju. Aitaus aitaukselta teuraita ajetaan lähemmäksi turmionpaikkaa,
+kunnes joutuvat viimeiseen, kuolinkoppiin. Siitä on vain yksi tie —
+teloittajan kynsiin.
+
+Seisoimme sikaosaston sillakkeella, josta hyvin saattoi seurata
+eläimellisten ravintoaineiden jalostuksen alkuvaiheita.
+
+Sika kerrallaan päästettiin kuolinkopin luukusta Se huomasi heti
+tulleensa väärään paikkaan ja yritteli epätoivoisesti takaisin. Mutta
+julma neekeri sieppasi sitä takajalasta, johon tyrkkäsi armottomasti
+pureutuvan rautarenkaan. Suuri rautapyörä kiskasi silmänräpäyksessä
+yhdestä jalastaan riippuvan ja surkeasti valittavan eläimen
+katonrajassa soluvaan teräslankaan. Sitä pitkin se hiljalleen kulki
+teloittajan lavaa kohti.
+
+Menettely tuskin oli kivuton — possuhan parkui hirveästi.
+Kuvitelkaamme, että meidän toiseen koipeemme puristetaan terävät
+hohtimet ja meidät riuhtaistaan kattoon ja riiputetaan siinä, vaikka
+vähänkin aikaa. Vai eikö tällaisia saa kuvitella. Eipä tietenkään.
+Sehän on niin raakaa. Kas, tekoja vain tällaisissa asioissa — ei
+kuvitelmia. Kuvitelmia vain kauniimmissa asioissa — ei tekoja. Sillähän
+se inhimillisyys täytetään.
+
+Tappomies oli kehittynyt alallaan taiteilijaksi. Hän otti luokseen
+hissautuvan sian vastaan kuin odotetun lahjan, käänteli sitä
+arvostelevasti korvasta ja sijoitti sen sopivaan asentoon. Terävä
+väkipuukko sujahti possun kurkkuun, veri ruiskahti sievänä kaarena jo
+ennestään punaisena merenä lainehtivalle permannolle. Osaksi pyövelin
+vaatteille, jotka olivat ylt’yleensä tahmaiset kuin punamaalipytyssä
+liotetut. Vielä sätkivä ja koriseva raato loittoni edelleen, joutuen
+kiirastuleen, joka kärvensi siltä karvat ja ruskeutti nahan ruokahalua
+kiihoittavan näköiseksi. Ja siitä taas eteenpäin eri spesialistien
+käsiteltäväksi.
+
+Tappomies käytteli puukkoaan lumoavan plastillisesti. Suomalainen
+huligaani olisi katsellut kadehtien hänen suloliikkeitään.
+
+»Salaisuutena» kerrottiin, että teloittajan takana on seinässä
+salaluukku. Siitä »vatsii» häntä revolverilla aseistettu mies.
+Odotetaan, milloin puukottaja menettää järkensä. Se kuuluu sattuvan
+usein. Jos häntä ei saada vaarattomasti kiinni, on vartijalla lupa
+ampua hänet siihen paikkaan.
+
+Tähän varokeinoon oli ryhdytty senjälkeen kun joku päällysmiehistä oli
+menettänyt henkensä. Tappomies oli tullut hulluksi kesken herttaista
+näpertelyään. Oli päästänyt indiaanikiljunnan, hypännyt lavaltaan ja
+ruvennut tarjoamaan puukkoa vastaantulijoiden kurkkuun. Tottumuksesta
+nääs. Siinä oli päällysmieskin saanut sikamaisen kohtalon.
+
+Näin meille kerrottiin ja kertojia oli montakin.
+
+Ei sitä ole pakko uskoa. Ihmiset saattavat kertoa rumia juttuja vaikka
+taivaasta ja enkeleistä.
+
+Lihanjalostuslaitoksesta lähdettyämme sanoi Matti, ettei hänelle tule
+siankyljys maistumaan pitkiin aikoihin.
+
+Turhan nirsu se Matti. Mikäs ruokahalu siellä suomalaiselta menee?
+Kodikas paikka.
+
+Kylläpä tästä luvusta taisi tulla ruma.
+
+Mutta — tämä kirjanenpa ei pyrikään olemaan mikään Ihmiskunnan Historia.
+
+
+
+
+SITTEN TAAS JATKETTIIN MATKAA
+
+
+Unelta tuntuu Ishpemingissäkin käynti nyt jäljestäpäin.
+
+Tulimme sinne illan hämyssä, lumihiutaleitten hiljalleen putoillessa.
+
+Asemalta ei saanut autoa, täytyi lähteä kävelemään kantaa retkuttaen
+taakkoja.
+
+Vastaamme tuli pikkuinen poika, jolta kysyimme tietä. Kysyimme
+kurillamme suomeksi, mitä tuo siitä ymmärtäisi.
+
+Ymmärsi kyllä. Poika nosti reippaasti lakkia ja neuvoi:
+
+— Yes, sse hhaalli on ttuolla yks bloki enssin eteemppäin jas sit
+kollme bloki vassemalle.
+
+Tämmöisistä pojista tulee Mortoneja.
+
+Kummalliselta tuntui. Olemme äärettömän kaukana kotimaasta,
+keskivaiheilla Pohjois-Amerikan mannerta. Entisillä indiaanein
+metsästysmailla. Tulemme outoon kaupunkiin, josta emme tiedä kerrassa
+mitään. Emme ole siitä eläissämme kuulleetkaan. Listassamme meillä on
+vain nimi: Ishpeming, Mich. Finnish Hall. Siinä kaikki. Ja ensimmäinen
+ihminen, jota puhuttelemme, osaa vastata suomeksi.
+
+Ishpemingin kaupungin on pannut alulle suomalainen. Oliko se Pehkonen
+tai muu, en muista. Hänestä on joku katukin saanut nimensä. Niin
+kerrottiin.
+
+Ishpemingissäkin oli sievä haali. Hyvät talot niillä on kaikkialla,
+suomalaisilla. Kaikissa pianot ja hyvät näyttämölaitteet. Suomalaiset
+harrastavat Amerikassakin näyttelemistä enemmän kuin muut.
+
+Kaikki laitteet suomalaisten haaleilla ovat kuin saman kaavan mukaan
+valetut. Meillä suomalaisilla on yleensäkin taipumusta kaavamaiseen
+yhdenmukaisuuteen. Eihän sitä sovi tehdä muuta kuin mitä on ennen
+tehty. Ja samanlaista kuin on niillä ja niillä.
+
+Kuinka monessa kodissa Suomessakin koristaa salin seinää »metso»
+taulun jäljennös. Jaa, se pitää saada meille, koska on muillakin.
+Turhaan taiteilijat maalaavat uusia aiheita. Harva niitä uskaltaa
+panna seinilleen, ennenkuin on nähnyt samanlaisen kuvan »hienommilla»
+tuttavillaan. Sitten vasta.
+
+Mutta se punainen mökki, tyyni järvi ja rantakoivu. Siinä aihe, joka ei
+säikytä ketään. Mutta jos järvi lainehtii, pelkää sitä moni ostaja.
+
+Ishpemingin haalilla oli väliverhoon maalattu kuva yleisintä tyyppiä.
+
+Taideteos esitti hurjistunutta merta. Hyökyaallot koettivat
+vimmaisesti murtaa synkkiä rantakallioita. Kalliolla seisoi
+läpinäkyvään shifonkileninkiin pukeutunut neito. Hentoinen ja siro
+kuin puuterihuisku. Jaloissa silkkisukat ja kullanväriset puolikengät.
+Sankarillisesti hän uhmaili vinkuvaa rajumyrskyä. Käsissä hänellä oli
+mandoliini, jota manikureeratun hienot sormet näyttivät näppäilevän.
+Luultavasti laulua: »Kun ärjyvät raa-annan hyrskyt». Neidon polkkatukka
+oli muodikkaasti onduleerattu, josta voi päättää hänen saapuneen
+rannalle suoraan kampaajalta. Tiesi kai joutuvansa taiteilijan
+malliksi. Neitoparka koetti olla iloisen ja urhean näköinen, vaikka
+kolea viima riuhtoi hänen vähäisiä verhojaan. Taiteilijan olisi pitänyt
+säälistä heittää hänen hartioilleen edes villainen saali.
+
+Mutta ehkä taiteilijalla ei itselläänkään ollut riittäviä vaatetuksia.
+Hänestä olisi tuntunut katkeralta pyntätä luomuksiaan ylellisen
+lämpimästi. Hän tarvitsi kohtalotoveria. Tai jospa hän oli naisvihaaja.
+
+Näyttämölle keräytyi tavanmukaisesti haastattelijoita.
+
+Hauska tutustua! Miltäs Amerikka tuntuu? Mitäs vanhaan kontriin kuuluu?
+
+Nämä olivat kysymysklisheitä, joihin meille oli hioutunut ylimalkaiset
+vastausklisheet. Vastaaminen kävi automaattisen vaivattomasti.
+
+Kotimaan takapajulla oloa yleensä surkuteltiin.
+
+— Onko siellä Suomessa edes sähkövaloja?
+
+— Onpa toki, ja ollut jo aikoja.
+
+— No autoja ei siellä kumminkaan vielä ole?
+
+— On niitäkin ja paljon.
+
+— Kappas vain, jopas sielläkin aletaan päästä vähän eteenpäin. Mutta
+radiota ei siellä kumminkaan vielä ole kuultu?
+
+— On radiotkin ja gramofoonit ja jos vaikka mitkä.
+
+Haastattelijat näyttivät epäileviltä.
+
+Meikäläisistä tuntuu tämä tietämättömyys käsittämättömältä. Eivätkö ne
+nyt ole lukeneet lehdistä? Käyhän niistä selville, mitä Suomeen kuuluu.
+
+Kyllä ne lukevat — Työmiehestä. Se kertoo Suomesta kuin jostakin
+Egyptin korvesta, joka on sivistymättömin maa tällä pallolla.
+Suomesta ei kuulu muuta kuin, että huomenna siellä alkaa rytäkkä.
+Kuohuntatilassa koko maa, aivan kuin täällä päin Meksikko. Mitään muuta
+ei kuulu.
+
+No — mutta ilmestyyhän siellä suomenkielisiä lehtiä, jotka kertovat
+muutakin. Näkeväthän ne niistä.
+
+Juu, mutta nehän ovat noske-porvari-puolueettomia — siis vääräuskoisia
+lehtiä, jotka yrittävät syöttää työläisille pajuköyttä. Mutta
+valistunut työläinenpä ei lue niitä. Ei ota käteensäkään. Ja Amerikan
+suomenkielisestä väestä on suurempi puolisko näitä »valistuneita».
+
+Näihin olimme tutustumassa alkumatkallamme. Näistä nyt kerronkin.
+
+Amerikan sisämaista lähtee pistäytymään Suomeen — piruuttaan —
+tällaisia valistettuja proletaareja. Moni heistä ottaa mukaansa esim.
+gramofoonin hämmästyttääkseen entisen kotikylän väkeä ihmekoneella,
+joka puhuu ja laulaa kuin ihminen. Kah, eihän niitä Suomessa ole.
+Muistaahan sen niin hyvin, kun lähdettiin kolme-, neljäkinkymmentä
+vuotta takaperin. Niinkuin Konginkankaaltakin. Eipä ollut gramofooneja,
+ei telefooneja, pärettä poltettiin lähtiäis-iltaakin valvottaessa.
+Ei ollut Suomessa kaupunkejakaan, minkä Jyväskylä ja Hankoniemi,
+viheliäisiä kyläräpisköjä. Ei niihinkään ehtinyt tutustua. Menossa
+oltiin parempiin... Toista täällä Amerikassa. Talotkin kivestä, on
+autot ja pelit, puhelimilla kilkutellaan, sähköllä valaistaan, nappia
+vain väännetään, niin huone on kirkas kuin taivaan sali. Kraanasta
+vesikin lasketaan, koneilla kynnetään, kylvetään, niitetään. Ihmemaa
+tää on... Pitäis käydä siellä Suomessa ja kertoa, lyödä hämmästyksellä
+kaikki väki... Ajais omalla kaaralla siellä kirkonkylällä — kunhan
+eivät lentäis selälleen, kun kärrit menee, eikä ole hevosta...
+Säikäyttäisi ne älyttömiksi, kun panis levyn laulamaan. Sitten kysyis,
+onko täällä telefoonia, tarttis vähä koolata paanarille, ja ne kysyis
+mikä masiina se semmoinen on. Sitten kidit (lapset) tookais enkelskaa
+keskenään ja kaikki sanois, että ka, kun oikein ruotiks haastavat, on
+ne herrastuneet ja sivistyneet siellä suuressa maailmassa, tietääpä
+sen... Näkis ne Konginkankaankin pontsarit, että paremmissa on oltu ja
+enemmän on tietoja maailman asioista kuin vallesmannilla ja tohtorilla
+yhteensä... Sanois niille pontsareillekin, että pientähän täällä kaikki
+on, eikä tänne viitti jäädä, tää on niin hattumainen maa.
+
+Lukija kai haluaa tietää, kaipaako moni isänmaata.
+
+Kyllä, kuulimme useankin kaipaavan. — Kun pääsis täältä irti
+vieraasta maasta... Mut ei pääse, lapset käy koulua, ei halua eukko
+(tai ukko). Olisi kyllä jo vähin varojakin... Ostais sinisen järven
+rannalta viljelyksen, ja unhottais olleensa koskaan poissa. Istuis
+iltasin kuistilla ja kuuntelis karjankellojen kalkatusta ja hyttysten
+survontaa. Ja tuntis kotoisen nurmen tuoksun. Sen saman, jota lapsena
+tunsi, kun heinärukojen päällä leikkiä lyötiin... Ei tuoksu nämä nurmet
+niinkuin siellä. Eikä ole valoisia kesäöitä. Ei ne unehu mielestä
+millään ne valoyöt. Aina niitä kesällä ikävöi. Ei ensi alussa tahtonut
+uni silmään tulla. Valoa kaipasi... eikö kumma. — Kunpa pääsis vielä.
+Mutta pääkin jo harmaata kasvaa, tokko päässee enää milloinkaan. Tänne
+vain vieraaseen multaan pää on kallistettava... Hohhoijaa, sentään.
+Mitäs hulluja minä nyt toosaankaan, ei täällä sovi tunteita näytellä.
+
+Näin puhuvat toiset. Pieni piiri vain uskaltaa julkilausua tällaista.
+He ovat orpoja suuressa joukossa. Ainakin lännen puolella maata, jossa
+»valistuneilla» on ylivoimainen enemmistö.
+
+Enemmistöläisten keskuudessa saattaa joku ajatella näin, mutta
+kukaan ei puhu. Eihän sellaista pilaa sovi lasketella. Se on
+uskonnonvastaista. Sirpin ja vasaran häväisemistä. Uskonveljet vievät
+Ignatius Loyolan eteen vastaamaan harhaoppisuudesta. — Mistä sait
+noita ajatuksia? Että kaipaat Suomeen! Häh!? Leninin sanoistako, joita
+Työmiehessä julaistaan sunnuntailukemiseksi? Niistäkö? Häpeä toki!
+Puhuiko Pyhä Mies tuommoisia? Ettäkö ei kieltänytkään? Niin niin,
+mutta käskikös Hän? Siinäpä se, ei _käskenyt_! Noo, ja sinä kumminkin
+ajattelit ja puhuit mitä ei _käsketty_! Vai kadut! — — Noh — tällä
+kertaa pääset ankaralla varoituksella. Mutta haalin vahtimestarin viran
+saat jättää. Painu takaisin kaivokseen. Ja pidä hyvänäsi, jos paanarisi
+eivät pieksä sinua.
+
+Chicagossa on Ignatius Loyolan istuin. Se on n.s. Puron toimisto.
+Sieltä — Yhdysvaltain keskeisestä kaupungista—johdetaan kaikkien
+suomeapuhuvien uskovien toimintaa. Onneton, joka joutuu Ignatius
+Loyolan kiroihin. Hänestä tulee henkipatto. Pakoileva Kain.
+
+Olemme puhutelleet nykyajan Ignatius Loyolaa. Hän oli pitkä ja
+jäntevä. Hyvin vaitelias. Hän suhtautui meihin kuin Dalai Lama tiukuja
+kilistelevään pajatsoon. Kuvaannollisesti sanoen, sillä Dalai Lamalla
+kai ei sellaisia pajatsoja olekaan.
+
+Ignatius Loyola julisti uskoville _Työmiehessä_, että meihin sai kukin
+yhdistys suhtautua oman harkintansa mukaan. Vuokrata taloa tai ei.
+Meistä ei arkistossa ollut tietoja — vielä. Ignatius Loyola ei voinut
+puoltaa eikä kieltää.
+
+Isänmaan ystävä lajiaan oli sekin mies, joka piti kerran meille
+jyrisevän puheen. Älä säiky, lukija, jos jäljennän sen ulkomuistista
+tähän.
+
+Mies oli nuorenpuoleinen ja tumman kaunis kuin hornan enkeli. Silmänsä
+valoivat fosforia. Niihin katsoi kuin palavaan miiluun. Hänellä oli
+intomielisen verestävät huulet. Puhuessaan hän narskutteli raivokkaasti
+valkoisia hampaitaan. Näin se kuului:
+
+— Minä en ikinä tule jalallanikaan astumaan siihen maahan, jota
+kutsutaan Suomeksi. Tulisin, jos pääsisin repivänä, raastavana,
+hävittävänä vihollisena. Minä vihaan sitä maata ja valtakuntaa. Minä
+häpeän, että olen siinä maassa syntynyt. Häpeän, että osaan sen maan
+inhoittavaa kieltä. Minun lapseni eivät tule oppimaan sitä kieltä. Minä
+olen kironnut ja kiroan tuhatkertaisesti sen verellä saastutetun maan.
+Minä vihaan teitäkin, jotka tulette vielä kehumaan sitä maata.
+
+Mies oli ilmetty Kullervon kirous. Silmät loimusivat hornaa ja ääni
+kohosi välillä tuomio torven huudoksi. Jotkut sanat lähtivät raskaasti
+kuin myllynkivien välistä kiskoen.
+
+Vaikenimme hetkeksi. Sitten me hiljaisesti:
+
+— Siellä Suomessa on koetettu molemmin puolin unohtaa suurinta vihaa.
+
+Mies kohotti nyrkkinsä taivasta kohti ja vannoi.
+
+— Unohtakoot ne siellä Suomessa. Me täällä emme ikinä unohda. Koskaan
+eivät meidän joukossamme tule syylliset ihmisinä kulkemaan. Kenen vain
+saamme ilmi. Me vainoamme ja kiroamme heitä heidän joka askeleellaan.
+
+Tämä pöyristyttävän ytimekäs puhe ei ollut ainoa, jonka kuulimme sitä
+lajia. Kaikki vain eivät osanneet käyttää tällaista kieltä. Tämä mies
+olikin agitaattori. Hän katsoi meihin epäillen ja halveksivasti. Hyvä,
+ettei lyönyt.
+
+— — —
+
+Ohjelmamme suoritimme kuin ennen tehneet ainakin.
+
+Yleisökin koetti olla vilpittömän hilpeä, mikäli ymmärsi _sanoja_.
+Nuoriväki tajuaa vaikeasti suomenkielistä tekstiä. Vanhemmatkin ovat
+usein paljon unhottaneet isäinsä kielestä. Näin kaukana sisämaassa on
+suomenkieli sanaköyhää. Se on kuin puutarhasta kiskottu syreeni, joka
+viedään kuivalle kankaalle. Suomenkieli on kuivettumassa kokonaan.
+Uutta väkeä ei vanhasta maasta pääse paljonkaan sitä virkistämään.
+Suomesta tuotua kirjallisuutta ei lueta. Tämän väen keskuudessa.
+
+Onhan siellä muunlaisiakin, mutta mitä vitsiä on kertoa heistä.
+
+Ohjelman loputtua työntäytyi pukuhuoneeseen iloinen lallus. Hän oli
+päissään kuin kimalainen, miten lie päässytkään haalille. Suomalaisten
+seurataloilla ei ryypänneitä suvaita. Mies sanoi nimensä olevan Pister
+tai sinne päin. Mikä niitä kaikkia muistaa.
+
+Pister rallatteli: abdulillallaa, ja nakkasi taskussaan piileskelevästä
+pullosta vähä väliä tuikkusia suihinsa.
+
+— Abdullillallaa, poijat, hei! lallatteli hän. — Tämmöinen se on
+Pisterin akan poika... hik... ja pysyy... uskotteko? — Häh?!
+
+— Kyllähän tuon uskoo.
+
+— Yes sir! Minä tässä kylässä olen henkellinen keskus... hik... moukkia
+nää kaikki on, joka sorkka... Ei ne ymmärrä mistään mitään... hei
+jee... korvesta ne on tänne tullu... eivätkä ne ole oppineet yhtään
+mitään. Abdullillallaa, — hik — ranttamutimuria rallaalei... Hei, otas
+kopsu, tää on hyvää viinaa... Vetä liiviis vaan... en minäkään ole
+rottia syöny... hik... noh, hei sun mu... hik... omilles... pohjanmaan
+kautta, tää loppukin jo... mää lähten soittaan lisää... mää soitan
+telefuunilla... tietäthän telefuunin... yes, se on torvi, jolla kuulee,
+kun koolataan... simmottii vehkeitä tässä maassa on... onks jo vanhassa
+kontrissa — — Mää tässä kylässä taitetta pitän yllä, mää näyttelen
+Ekmunt Kiiniä ja Taniel Hörttiä... — Työmiehessä sanovat, että mull
+on... hik... imperatsuunia... eppäs tietäkkää mitä se on, eppäs! — Yes,
+se on... no, sanoppas jos tietät...
+
+— No kyllähän me vähän...
+
+— Yes, vähän, juu juu, eihän sitä paljo tietä, kun on vasta... hik...
+Suomesta tullu... yes, se on intoa, joo, intoa se on, jota pitää olla
+lavalla, kun... hik... taiteilee... Mutta imperatsuunia se on täällä
+Ameriikassa... abdulillallaa... Tääll on kaikki etevämpää kuin siellä
+vanhas... has... hassu mies, ku et tommosta tietä... abdullillallaa...
+
+»Abdullillaata» olisi kai riittänyt koko illaksi, mutta Pister sattui
+rötkähtämään penkille, josta vierähti lattialle kuin riepunukke. Siihen
+tupertui sitten nukuksiin, kunnes järjestysmies tuli ja herätti hänet
+lähtemään tiehensä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Hanckockista olemme lukeneet niin paljon kuvauksia, ettei minulla
+ole syytä käyttää siellä lukijaa. Mehän viivyimme siellä vain yhden
+yönseudun, jona aikana ei ihmeitä nähty eikä kuultu.
+
+Hanckockista meidän piti lähteä Minnesotaan. Tunnettuun Duluthin
+kaupunkiin.
+
+Matti kokeili asemalla englanninkielentaidollaan, joka minun mielestäni
+oli nollassa. Häntä neuvottiin sanomaan: two tickets to Duluth (tuu
+tikkets tu Duluth).
+
+Matti meni luukulle ja sanoi reippaasti:
+
+— Tuttuluut!
+
+Lipunmyyjä katsahti veitikkana hymyilevään Mattiin ja paiskaten
+luukkunsa kiinni vastasi iloisen rallattavasti:
+
+— Tittiliit!
+
+Tikettimies luuli Matin vain siinä kujeillaan rallattelevan.
+
+Harmittaa, etten tullut panneeksi muistiin enemmän tällaisia hauskoja
+kaskuja. Niillähän minun piti täyttääkin nämä lehdet. Silloinpa tästä
+kirjasesta ei olisi tullutkaan merkityksetön liirumi, vaan »teos, joka
+huumoriköyhään kirjallisuuteemme tuo tervetulleen lisän».
+
+
+
+
+MINNESOTASSA JA MUUALLAKIN
+
+
+Hilpeäluontoinen lukija saa hypätä muunmuassa tämän luvun yli. Tässä
+ainakaan ei tule mitään vitsikästä, jos kohta ei syvällistäkään.
+
+Selostelenpahan vain yhdeltä osalta suomalaisten keskinäistä
+kanssakäymistä.
+
+— — —
+
+Amerikkaan lähti Suomesta enimmäkseen tervettä maalaiskansaa.
+
+Voimakkaita ja pulskia renkejä ja piikoja, torpantyttöjä ja -poikia.
+Lähti »parempiakin», mutta vähemmän.
+
+Kultamaassa nämä työntekoon tottuneet ja kunnon ihmiset vaurastuivat
+ja oppivat uusia tapoja, uusia aatteita. Unehtui kotimaan asioiden
+seuraaminen. Ei tullut otetuksi selvää, mentiinkö siellä eteen- vai
+taaksepäin.
+
+Muistiin jäi vain kotikylä, siellä kaukana Suomessa, sellaisena kuin se
+oli lähtiessä. Moni näki kaupunginkin ensi kerran vasta Hankoniemessä,
+mutta ei ollut aikaa sitä erikoisesti tarkastella. Laiva lähti.
+
+Sivistyneistä heillä oli vieraskielisen virkamiehistön kasvattama kiero
+käsitys.
+
+Useimmille jäi mieliin Suomen koppava herra, joka kävellä ökötti niska
+kekassa. Sillä oli kovat kaulassa ja verkapuku. Ruuaksi sille piti olla
+monenlaiset söpötökset, paistetut rusinat ja herrasispinät. Töikseen se
+äkseeraili talonpoikaisia ja veti suurta palkkaa tai pemitsuonia. Sen
+edessä olisi pitänyt kumarrella ja hattu kourassa norkoilla.
+
+— No oli se aika pöppö. Kun sille nöyrästi asiaansa selitti, niin se
+saattoi pöksäyttää: mite sine pukise, jevla mouka?! Kyllä juutas
+oli ollakseen. Ja tyhmä se oli kuin pässi. — Piessa, kun ei tullut
+läväytettyä sitä korvalle, kun se siinä nokan alla tiristeli! Noh —
+linnaanhan se olisi kärrännyt, kukaties Siperiaan. — Mutta tulkoonpas
+_nyt_. Täällä näytetäänkin mite sine pukise. Tässä maassa ei herrojen
+edessä notkistella. Vaikka presitentti vastaan tulis, niin ei tartte
+hattuaan lierutella. Haloo! vain sanotaan ja sillä hyvä.
+
+Tulihan niitä Suomesta kultamaahan herrojakin. Kassankavaltaneita tai
+minkä rötöksen tehneitä lie mitkin olleet. Täälläkin koettivat jos
+mitä näpsänkonstia. Yksinkertaista turpeenpuskijaa vetivät huulesta ja
+kynivät taskuista hiellä hankitut taalarit. Mutta kun yhytettiin, niin
+sakin hivutuspa annettiin. Moni sai tervaa ja höyheniäkin, se oli uuden
+maailman »staili».
+
+Herran ja sivistyneen nimeä kantavat menettivät lopullisesti arvonsa
+rahvaanihmisen silmissä. Mitäs, kun ei herroissa nähnyt kuvan ihmistä.
+Amerikassa ne oikein sisuskalunsa näyttivät. Keitä tuli, eivät
+tarttuneet työhön. Keljuudella koettivat elää. Rehellisiä niissä ei
+montakaan tavannut. Eihän sieltä Suomesta ollut pakko lähteä sen, joka
+virkansa piti. Pehmosethan niillä siellä päivät. Niin ne vain olla
+höllöttää kuin haaleassa vedessä. Ei muuta kuin syö ja makaa, ja minkä
+hikoaa, niin saunassa ja kansalle äyskiessään. Sitten kun varastaa —
+Amerikkaan.
+
+Näissä yksipuolisissa mietteissä iski suomalainen rahvaanmies lapionsa
+Amerikan maaperään niin, että kipinöitä sinkoili. Hän teki työtä. Sen
+opin hän oli saanut esi-isiltään. Ne eivät tehneetkään viikinkiretkiä
+eivätkä keinotelleet kaupalla. Ne väänsivät kiviä ja juurakoita
+palomaillaan niin, että selkäruoto naksahteli ja pellavatukka hikeä
+tihkui. Ne pitivät suoraa hartiatyötä ainoana oikeana elinkeinona.
+Muu oli syntiä. Niin hänestäkin tuntui. Leipä, joka ei lähtenyt
+ruumiillisesta työstä, oli _epärehellisesti_ hankittua.
+
+Tämä vanhoillisimman ja rehellisimmän rahvaan käsityskanta oli
+hedelmällinen maaperä uusien proletaariaatteiden kylvämiseen.
+Aatteiden, jotka vaativat, että hallitseva valta on annettava
+yksinomaan »suoraa» työtä tekeville. Muiden on jäätävä alammaisiksi.
+Keljuttelijoiden.
+
+Näitä rahvaanihmisiä ei alunperin saatu mukaan herättämällä heissä
+omanvoiton pyyntiä, ei omaisuuksien tasanjakotoiveilla, eikä heitä —
+ainakaan Amerikassa — pahoittanut nälkäkään.
+
+Heille osoitettiin, että »herrat» ja sivistyneet ovat halveksittavia
+keljuja. Kas, näin agitaattori pauhasi näille raatajille:
+
+— Te teette työtä käsillänne ja hartiavoimalla. Ja se on oikein, eikö
+totta?
+
+Ka, oikeinpa tietenkin. Eihän tässä kuka sitä vääräksi — suoraa työtä
+nääs.
+
+— Herrat eivät tee työtä, ne keljuilevat.
+
+Jaa, jottako tuota... mutta toisethan hoitavat virkoja...
+
+— Miten hoitavat. Ottavat lahjuksia, kavaltavat kassoja, varastavat.
+Onko se rehellistä työtä?
+
+Ai penteles... jaa, sitä sietää miettiä... setviä justiinsa. Joopa
+joo, lahjuksiahan ne ottavat, on se nähty... joo. Ja lehetkin täynnä
+kavalluksia ja huijauksia... Sekin poosu, joka vei metsätöihin, kun
+maahan tultiin, se kutale karkasi ja jätti palkat maksamatta... ai
+suutari sentäs... Rosvojahan ne kaikki taitavat olla... joopa joo.
+
+Agitaattori jatkoi:
+
+— Nämä rosvot, varkaat, syntiset pahantekijät ovat keinotelleet itsensä
+vallanpäälle tässä maassa. Onko se oikein?
+
+Raatajat miettivät visusti:
+
+Ka, eihän se mitä oikein, että rosvot... nää jumalattomat... ja oikein
+esivaltana muka... Väärinhän se on.
+
+— Te ja teidän työtoverinne, oletteko te varkaita ja keljunkonstilla
+eläviä?
+
+Ei herran nimessä... varjelkoon. Otsa hiessähän sitä kakkua purraan, ei
+koeteta toista jymäyttää... ei eletä vilpillä... ei. Toinen toiseensa
+tässä luotetaan, ei ole rosvoja sakissa.
+
+Agitaattori iski loppupäätelmän:
+
+— Siis te ja toverinne, jotka elätte suoralla työllä, te olette ainoat
+rehelliset tässä maassa. Teidän velvollisuutenne on liittyä yhteen ja
+kukistaa pahantekijät. Te olette Jumalan valitsemia aseita jumalattomia
+öykkäreitä vastaan.
+
+Nämä tarinat tepsivät. Siitä se asia lähti alkuun.
+
+Lukija saattaa vängätä, että eiväthän ne agitaattorit sentään Jumalasta
+höpeksineet. Nehän kieltävät Jumalan.
+
+So, so, nämä jututhan ovat Amerikasta.
+
+Otappas, lukija, ja hanki katseltavaksesi Amerikassa ilmestyvä lehti;
+_Uusi Kotimaa_.
+
+Tämän lehden perustivat uskovaiset suomalaisen Kotimaa-lehden
+vastineeksi Lännenmaassa. Sitä tilasivat ja tilaavat nytkin etupäässä
+jumaliset farmarit. Siinä selostettiin pappien saarnoja, hartaushetkiä
+ja yleensä kaikkia hengellisiä asioita.
+
+Oli siinä maallisialdn uutisia, mutta uskonnollinen hengenviljelys oli
+pääasia.
+
+Entäs sitten?
+
+_Uusi Kotimaa_-lehden soluttivat kaikessa hiljaisuudessa sirpin
+ja vasaran puoluelaiset. He ostivat osake-enemmistön. Hurskaan ja
+hiljaisen näköisiä olivat miehet, jotka osakkeita ostelivat. Eihän ne
+vääriin käsiin.
+
+Vaihtui lehdessä toimituskin. Ei sitäkään yleisesti huomattu.
+Meluttomasti sekin kävi.
+
+Mutta eipä lehden kanta muuttunut äkkijyrkäksi. Ei toki. Silloinhan
+tilaajat olisivat voineet tulla yllätetyiksi. Hiven hiveneltä,
+vähän kerrassaan muuttuu lehden sisältö. Aste asteelta saa »aviisu»
+uutta väriä. Miltei huomaamattomasti kuin päivänvalon vaihtuminen
+illanruskotukseksi.
+
+Se lehti ei ole vieläkään lopullisessa asteessaan.
+
+Ainakin tuonnoittain, uusien isäntien jo hallitessa, oli lehdessä
+vielä tosi hartautta uhkuvia saarnoja. On siinä välistä Lenininkin
+sanoja. Ei mitään jumalaapilkkaavia kumminkaan. Selostetaan siinä
+vakavamielisesti hartauskokouksia. Selostetaan myös toveri sen ja sen
+agitatsionitilaisuutta. Lehti on sitä mieltä, että ruumiillinen työ on
+rehellisintä. Jumalan työtä.
+
+Mitäs körttiläisellä farmarilla sitä vastaan. Niinhän se onkin.
+Jumalahan sanoi, että otsasi hiessä j.n.e. Hyvästi se osaa kirjoittaa,
+tuo lehti. Oikein se kauniisti tuo esille tään yksinkertaisen ja
+oppimattoman turpeenpuskijan ajatukset. Eikä ole räävi, niinkuin nuo
+jumalankieltäjälehdet. Tasainen se on kuin tää peltomies itsekin.
+
+On siinä uutisiakin. Omasta lehdestään saa peltomies, tää ristitty,
+tietää mitä maailmassa tapahtuu. Ei se valehtele, hengenmiehiä
+tuntuvat kirjoittajat olevan. — — Ohhoi kuitenkin, kun tää maailman
+meno on surkiaa... Suomessakin on porvareissa päässyt jumalattomuus
+vallalle. Tietäähän sen, kun ne lukevat ja pänttäävät niitä raamoja
+ja ramatikirjoja. Lehti taas täynnä uutisia niiden tihutöistä. Eivät
+tee työtä, roivioita vain miettivät... Niinpä se täälläkin Amerikassa,
+herra paratkoon. Kavalluksia vain ja huijauksia ja jos mitä...
+Tuossapa näkyy olevan jostain sosialitemokraattien kokouksista...
+Rosvojen kätyreitä, noskelaisia, kuuluvat olevan. Ei pidä mennä niiden
+illatsuihin... Jumalaa kuuluvat pilkkaavan. Niin valittaa tässä joku
+hoo... hee... hen-gen-mies, hengenmies on alla. Pastori Hokkinen pitää
+hartaushetken jaa, jaa, pitääpä mennä. Mikäs tuossa... toveri Käkinen
+puhuu työnraatajille... kehoitetaan kaikkia farmareita mukaan... joo,
+sinne on mentävä kuuteen... työnraatajiahan tässä ollaan... joo.
+
+Vähän kerrassaan muutetaan farmaria uuteen uskoon. Hitaasti se käy,
+mutta jälki tulee lujaa.
+
+Lehden oikea kanta on kyllä julkisesti tietona, ja siitä on muissa
+lehdissä kirjoitettukin. Mutta farmari, joka on Uuden Kotimaan
+tilaaja, ei ota käteensäkään muita lehtiä. Niistähän on varoitettu —
+ne valehtelevat. Eikä suomalainen farmari luovu äkkipäätä lehdestään,
+jota on vuosia tottunut lukemaan ja uskomaan. Eihän se säikyttele häntä
+äkkikäännöksillään. Huomaamattaan muuttuu farmari itse.
+
+Lukija saattaa kysäistä, eikö rahvaanihmiselläkin ole silmät ja korvat?
+Eikö hän huomaa agitaattorien valehtelevan »herrojen» keljuudesta
+paasatessaan? Kyllä kai hänen pitäisi huomata, että n.s. herrat ja
+sivistyneet ovat kunnon väkeä, joka elää rehellisellä tavalla?
+
+Niin, kuinkas se on?
+
+Rahvaanihminen ei Amerikassa pysty sanomaan agitaattorien valehtelevan.
+Suomessa kai pystyy.
+
+Eihän suomalainen turpeenpuskija tai muu työläinen Amerikassa ole
+joutunut kosketuksiin oikean sivistyneen väen kanssa. Ei mihinkään
+tekemisiin henkisen maailman kanssa.
+
+Amerikan maaseuduilla elää oikeata vanhanajan suomalaista rahvasta. Se
+pitää _sivistyneen_ maailman edustajina niitä, jotka eivät sellaisia
+ole. Niitä puolivillaisia, jotka rahvaan silmissä ovat »parempaa
+säätyä». Kuka vain keikaroi »herrasnöpsyissä».
+
+»Herrasmiehinä» esiintyvät keinottelijat petkuttivat usein hidasälyistä
+raatajaa. Työnjohtajissa oli usein moraalittomia rahanonkijoita, jotka
+pimittivät taskuihinsa heidän tienestejään. Kaikenkarvaiset liikemiehet
+narrasivat heitä maan- ja talonkaupoissa. Tämähän on vanhaa ja totta.
+
+No — tällaisia pitää korvesta tullut rahvaanihminen »sivistyneinä».
+Nehän eivät käy lapionvarteen — siis ne ovat herroja. Näiden mukaan hän
+arvostelee henkistä työtä tekevää maailmaa. Että tuommoisia ne herrat
+ja sivistyneet sitten ovat. Heihin ei voinut luottaa pienimmässäkään.
+Vain työtovereissa tapasi rehtejä. Siispä hänestä on vallan oikein,
+että keljuttelijoilta otetaan ohjakset pois.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Duluthiin me asetuimme oikein taloksi.
+
+Sieltä oli hyvä tehdä retkiä ympäristöön, joka tuntui suomalaisemmalta
+kuin Uudenmaan lääni. Jos muunkielisen kanssa tuli keskustelua, niin
+läheltä löytyi suomenkielentaitoinenkin tulkkaamaan.
+
+Suomalaiset — puolueisiin katsomatta — olivat reilua ja avuliasta, sekä
+harvinaisen vieraanvaraista väkeä. Eivät ne senttejä venyttele, kun on
+vieras kestittävänä.
+
+Ja rehellisyys _aineellisissa_ asioissa seisoo _vieläkin_
+vanhanaikaisen lujalla perustallaan. Meillä Suomessahan se on jo
+madonsyömä. Nämä, jotka eivät ole joutuneet _viime vuosina_ tulleiden
+suomalaisten kanssa paljon tekemisiin, luottavat toisiinsa kuin
+kallioon. Suuria summia voidaan lainata toiselle ilman todistajia
+ja pumaakoja. Mieleen ei juolahdakaan, että joku jättäisi velkansa
+maksamatta.
+
+Näin Amerikassa, huijarien maassa. Miten meillä?
+
+Tältäpä pohjalta lähtien ymmärtää, miksi Amerikan suomalaisilta usein
+Helsingissäkin huiputetaan taalarit. He eivät ole tottuneet varomaan ja
+epäilemään toisia suomalaisia. Eivätpäs niitä muut saa jymäytetyksi.
+Kyllä ne tietävät, mistä pussin nauhat solmuun vedetään.
+
+Suomalaisia yleensä pidetään vieläkin — puolueisiin katsomatta
+(suututtaa, että iänikuisesti täytyy vatkuttaa tuota puoluejuttua) —
+luotettavina. Mies, jonka leipätyönä oli lattioiden puhdistaminen ja
+uunien lämmittäminen erään kaupungin kommunistihaalilla, kirjoitti
+nimensä tuhannen dollarin shekkiin. Asuimme hänen omistamassaan
+talossa. Odotimme Victor Companyltä saataviamme ja ne viivästyivät.
+Köyhälistöläinen sanoi, että saatanhan minä antaa förskottia,
+jos tarvitsette. Shekki kelpasi ensimmäisessä rahalaitoksessa.
+Toiskielisessä. Olisi kuulemma kelvannut missä vain.
+
+Kerron tämän vain siksi, että se kuulostaa jossain suhteessa
+merkilliseltä meillä Suomessa. Totta se vain on ja kuvaavaa.
+
+Suomalaisten varallisuus — yhäkin puolueisiin katsomatta — on
+meikäläiseltä kannalta arvostellen mainio. Kaikkihan tekevät työtä, ja
+setä Samuli maksaa käytännöllisestä työstä paremmin kuin henkisellä.
+Ellei henkinen työ vivahda humpuukiin, jolloin sillä voi ansaita eri
+rutkasti. Tiettyähän se on.
+
+Joku sanoi, että Amerikan suomalaisilla on hampaissaan enemmän kultaa
+kuin Suomen Pankissa.
+
+Kylläpä. Muutamain vuosien työllä ja säästämisellä voi jenkistynyt
+proletaari ostaa Suomesta maatilan sinisen järven rannalta. Häntä
+ujostuttaa ajaessaan fordillaan. — Yes, parempihan tässä pitäsi ostaa
+kaara, mutta kun sattui justiinsa paljon muita menoja. Lapsille piti
+ostaa piano, kun ne jo koulussa sitä tarvitsevat, ja eukko tuossa
+mankuu sähköpesukonetta. Talossakin on teetettävä remonttia, täytyy
+ihan ottaa pankista.
+
+Tällaisia havaintoja teimme yleisesti.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ne puoluepukarit tarvitsevat tukistamista ja roimasti.
+
+Erittäinkin sirpin ja vasaran vimmaiset uskovaiset. Ne sortavat
+vähäväkisempiä.
+
+Hyvinvoinnistaan ja varallisuudestaan huolimatta ne ovat äkäisiä kuin
+katovuoden hyttyset.
+
+He pitävät näillä mailla ylivaltaista jöötä, japorvari-noskeilta
+on mukinat pois. Joka ei tunnusta sirppiä ja vasaraa jumalaksi
+kultaisen vasikan rinnalla, ei ole ihminen. Likeltä se viiltelee,
+ettei hänestä makseta tapporahaa, Noskesta ja epäilyttävästä, hiljan
+Suomesta tulleesta se on melkein luvassa kapina-ajan koroituksineen.
+Amerikkalaistunut suomalainen porvari saa jotenkuten olla ja
+liikuskella, mutta ylenkatseen ja räkytyksen alaisena. Noin niinkuin
+tshekanalaisessa vapaudessa.
+
+Minä kerron sikäläisten suomalaisten _keskinäisestä_ elämästä.
+Toiskieliset eivät näistä asioista tiedäkään.
+
+(Kääntele vain lehtiä, ikävystynyt lukija. Luuletko, että tämä on
+minustakaan hauskaa.)
+
+Räkytystä hoitavat palkatut miehet. Ja ne nauskuttelevat todellisella
+työilolla. Omaten monetkin suuria synnynnäisiä lahjoja sekä
+monivuotisen treenauksen he ovat kehittyneet alallaan suurmestareiksi.
+Kun heidän räyskimisensä kuuluu ylinnä, luulisi sivullinen, ettei
+puolueeseen kuulukaan muita kuin rakkeja.
+
+Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että puolueen »lammaslauman»
+— kannattajajoukon — muodostavat rehdit farmarit ja työläiset. He
+ovat yleensä — mikäli huomasimme — vanhanaikaisen yksinkertaisia
+ihmisiä, joille on saatu ajetuksi päähän uusi uskonto. He täyttävät
+aate-uskonnollisia menoja aivan körttiläisellä, liikuttavalla
+hartaudella. Lapsellisen naivilla luottamuksella he kuuntelevat
+saarnaajaa, joka syytää suustaan tulenkielekkeitä. Vetoamalla heidän
+primitiiviseen rehellisyyteensä ärsytetään heitä kuin säkkipäistä
+härkää. Heitä pidetään yhtämittaisessa raivotilassa. Ja ketä vastaan?
+
+Amerikan kapitalismi istuu hopeakalliolla. Ei se tärähtele hyttysten
+surinasta. Haaleissa saa hihkua ja pauhata sen minkä suupielet
+kestävät, ei niillä puheilla pilvenpiirtäjät kaadu. Eikä dollarivalta
+kiinnitä niihin huomiotakaan. Suomalaisiahan on siellä häipyvän vähän
+ja »kieliset» antavat proletaariaatteille pitkän vihellyksen. Moskovan
+lipun palvojat ovat löydettävissä miltei yksinomaan suomalaisten
+joukosta. Amerikka on rikas maa ja siellä saa maailmanvallänkumousaate
+kannatusta kaikkein viimeisimmäksi. Jokainenhan sinne menee vain
+kerätäkseen aikansa mammonaa ja palatakseen joskus takaisin. Eivät
+ne tosissaan ajattelekaan perustavansa sinne ihanneyhteiskuntaa.
+Eivät suomalaisetkaan lenistit. Sitäpaitsi he kouluttavat lapsistaan
+virkamiehiä porvarilliseen yhteiskuntaan.
+
+Niinpä niin. Sikäläisten leniniläisten puoluekiihko ei ole
+tarkoitettukaan todella luokkataisteluksi. Ei sillä ole yleisempää
+merkitystä.
+
+Se on, kuten sanottu, vain uskonto. Sitävarten, että sananselittäjät ja
+jesuiitat saisivat palkan. Ja toiseksi: yksinkertainen farmari ja muu
+raskaan työn raataja tarvitsee jotain hengenviljelystä.
+
+Monihan kadotti Amerikassa lapsuutensa uskonnon. Vähän kerrassaan
+kului körttiharmaa vaate. Agitaattorit antoivat paikoiksi punaisia
+tilkkuja. Ne näyttivät useimmista koreilta. Moni vaihtoi lopulta
+aatevaatetuksensa kokonaan.
+
+Köyhälistön luokkataistelua se on olevinaan. Mutta se on alkuperäisestä
+suunnastaan muuttunut helppotajuisemmaksi. Läheisemmäksi.
+Veljesvihaksi, joka yleensäkin on suomalaiselle ominaista. Ei se ole
+taistelua kapitalismia vastaan.
+
+Viha kohdistuu nimittäin samaan työtätekevään luokkaan kuuluviin.
+Läheisiin tuttaviin ja yhtä varakkaisiin omiin kansalaisiin. Niihin,
+jotka jossakin uskonpykälässä ovat hiukankaan erimieltä. Ja erittäinkin
+puolueettomiin.
+
+Lenininuskoiset lehdet sisältävät etupäässä yksityisen
+»noske-porvarin», »tuplajuulaisen» tai sovinnollisen ihmisen persoonan
+ja kotiolojen napostelua. Tuollaista vähäväkisen työtoverin tai
+naapurin nälvimistä. Letkauksia hänen fordirämästään, kaljusta päästään
+tai vääristä sääristään. Miten se ja se on naurettavan laiha tai
+pienikasvuinen j.n.e. Noin niinkuin katupojat toisilleen huutelevat.
+Ikäänkuin sillä tavoin saavutettaisiin »köyhälistön» voitto. Ja se on
+olevinaan jalon aatteen ajamista.
+
+Mutta tämän puolueen seurakuntahan onkin luonnonomaista suomalaista
+väkeä. Aivan sitä vanhanaikaisinta sorttia. Sukuviha-, heimovihaväkeä.
+Untamoita, Kalervoita. Niitä, joiden syytä aikoinaan oli, ettei
+Suomesta tullut itsenäistä valtakuntaa, vaan että se jäi vieraan
+alaiseksi.
+
+Palkkakomissaarit tietävät, miten tämä joukko pysyy mukana tappelun
+hytinässä. Niille pitää tuoda luokkataistelu kotiin, s.o. vihollinen
+on osoitettava niin läheltä, että siihen yltää. Eihän yksinkertainen
+ihminen jaksa kantaa kaunaa etäisille Rockefellereille ja Morganeille.
+Ei, jos vain niistä puhutaan, niin hän väsyy koko taisteluun. Häntä ei
+pakoita siihen Amerikassa nälkäkään. Mutta hänet pitää usuttaa naapurin
+kimppuun. Kas, tuo työtoverisi tuossa, katsos, hän on porvarillinen,
+noskelainen, tuplajuulainen. Sen syytä on kaikki maailman paha.
+Katalampaa ei ole kuin hän.
+
+Jos nämä jesuiittamaiset puoluepukarit olisivat suomalaisiin
+noske-porvarillisiin verrattuina köyhiä ja vähäväkisiä, todellista
+kurjalistoa, niin enpä minäkään nauraisi heidän järjettömälle
+vihalleen. Sen ymmärtäisi. Sillä eihän ole ihme, jos hätääntynyt hiiri
+puree kissaa tai sitäkin kättä, joka tahtoo sen vain pelastaa. Ei siitä
+kannattaisi suuttua. Eikä siinä ole mitään naurettavaakaan. Enhän
+minäkään nauranut kurjille Chicagon lumisohjoisella kadulla.
+
+Mutta nämä kommunistit voivat hyvin; heidän varallisuutensa ei jää
+noskelaisten, eikä porvarillistenkaan jälkeen. Kyllä he Suomessa pian
+tasoittuisivat porvareiksi. Ja heistä tulisi vielä semmoisia, jotka
+eivät tunne köyhiä eivätkä köyhien ystäviäkään.
+
+Kynänkäyttäjinä ja palkkakomissaareina ovat useimmiten
+luihut »kirjuri-Martti» tyypit. Todellisesti aatteettomat
+dollarinpyydystelijät. Nämä »kriivarit» keikkuvat johtoasemissa.
+Sellaisethan ne osaavat. Lukiessaan heidän aikaansaannoksiaan ei
+uskoisi niitä kynällä kirjoitetuiksi. Talikonvarren jäljiltä ne
+tuoksahtavat. Rehti työläinen ei osaa, eikä kai haluaisikaan käyttää
+sellaista kieltä. Mutta hän uskoo sokeasti.
+
+Kaikilla uskonnoilla on jonkinlainen taivas. Kun me siellä
+oikeauskoisten seurassa liikkuessamme satuimme mainitsemaan sanan:
+Venäjä, hätkähtivät kaikki. Mitä Suomesta tulleet tiesivät Pyhästä
+Maasta? Jos tiesimme, ettei Venäjällä työmiehen elämä ole loikoilemista
+Eedenin yrttitarhassa, käskettiin meidän pitää suumme napissa ja
+nätisti. Koraanin vastaista ei saanut puhua.
+
+Ostimme toisinaan Päivälehden toimistosta Uuden Suomen, Helsingin
+Sanomat ja Suomen Sosialidemokraatin. Halusimme lukea kotimaan uutisia.
+Mutta meidän piti kätkeä kielletty kirjallisuus visusti povelle.
+Menimme huoneeseemme ja panimme oven lukkoon. Avaimenreiän tukimme,
+ettei kukaan voisi vakoilla meitä. Luettuamme hätäisesti lehdet,
+hävitimme ne repimällä silpuksi. Ettei kukaan saisi meitä yllätetyksi.
+
+Jos meidän taskuistammekaan olisi vilahtanut vääräoppisia lehtiä,
+olisi meidän pitänyt paeta mailta mantereilta. Meidän selkämme ei
+ole mursunnahkasta. Managerimme oli järjestänyt meille lauluillat
+»oikeauskoisten» haaleille, joissa suomenkielistä väkeä käy enimmän.
+Eikä muilla monin paikoin taloja olekaan.
+
+Vaikka samantekevää meille on, haluaako Mussolini tai Stalin kuulla
+ohjelmaamme maksua vastaan. Eihän meidän ohjelmamme ollut propagandaa
+minnekään päin. Kieltäytyykös Suomessa kommunistinen suutari myymästä
+lapikkaita suojeluskuntapäällikölle? Kieltäytyykö suojeluskuntaan
+kuuluva kauppias myymästä saapasnahkaa kommunistiselle suutarille?
+No — pitäisikö yhden viisunikkarin olla härkäpäisempi kaupatessaan
+viisujaan. Häh! Eikö teille muille raha kelpaa. Otetaanhan
+kolehtihaaviinkin jumalankieltäjän ropo.
+
+Oikeauskoinen ei saa ottaa käteensäkään kiellettyä kirjallisuutta.
+Ei puolueetontakaan. Ei mitään muuta kuin Leninin sanoja ja niihin
+verrattavaa. Ei saa harrastaa tieteitä, ei taiteita — elleivät ne
+palvele puolueasiaa.
+
+Sensijaan ei dollareiden kerääminen ole kiellettyä. Kapitalismin
+»vihaajatkin» tarttuvat hopeakoukkuun kiihkoisasti kuin nälkälammen
+kalat.
+
+Me vaivuimme siellä pergamentinväriseen muinaistunnelmaan.
+Keskiajassahan me elimme. Jesuiittojen ja uskonvainojen aikaa.
+
+Puhelimme aina keskenämme kuiskaten. Vilkuilimme aina kadulla
+kulkiessamme taaksemme. Kuunteliko joku meitä.
+
+Eipä silti, että meillä olisi ollut kenestäkään pahaa puhuttavana.
+Ei, mutta jos meidän olisi kuultu puhuvan ystävällisessä äänilajissa
+jostakin noske-porvarituttavastamme. Tai jos olisimme sattuneet
+käyttämään ivallista sävyä ryssästä. Taikka moittineet jonkin
+ravintolan kaalisoppaa. Joku jesuiitta olisi kuullut ja ilmiantanut
+meidät. Meistä olisi ruvettu käyttämään nimitystä, joka annetaan
+lehmäntappajalle. Ja syrjäseuduilla liikkuessamme — noh, minäpä
+kerronkin selventävän jutun.
+
+— — —
+
+Virginian kaupunkiin ilmestyi uusi, tuntematon suomalainen.
+
+Hänen puoluekantaansa ei tiennyt kukaan.
+
+Virginialaiset utelivat kiihkeästi toisiltaan, että onkohan se
+porvarillinen, kommunisti, noskelainen, tuplajuulainen vai mikä. Ei
+kukaan osannut sitä sanoa. Hiljan vanhasta maasta tulleelta se näytti.
+
+Toiset kirjoittivat Chicagoon New Yorkiin ja mikä minnekin. He
+luettelivat miehen tuntomerkit ja pyysivät ilmoittamaan, mitä
+tiedettiin miehen puoluekannasta. Selvää ei tullut. Joku kirjoitti
+Suomeenkin, mutta vastaus viipyi.
+
+Miehen kulkiessa kadulla seurasi häntä aina joku. Toivottiin hänen
+jollakin liikkeellä tai kasvonilmeellä paljastavan puoluekarvansa.
+
+Virginiassa asuu kourallinen »ehdonalaisia» porvareita. Heidän ei
+kuultu haukkuvan miestä. Se herätti oikeauskoisissa pahaa verta. Tosin
+eivät kiittäneetkään, eivätkä puhuneet mitään, mutta yhtäkaikki. Eivät
+haukkuneet.
+
+Ne porvarit eivät yleensä hauku muitakaan, mutta kuitenkin... Jos
+olisi kuultu porvarien edes moittivan miestä, niin olisi ollut
+hiukan selvyyttä. Se olisi ollut hänelle ansioksi. Ikäänkuin
+luotettavuustodistuksena.
+
+Kukaan ei siis haukkunut miestä. Hän itse ei haukkunut ketään. Se
+herätti yhä suurempaa epäilystä. Häntä pidettiin tarkasti silmällä.
+
+Yksi ja toinen pysäytti miehen kadulla ja koetti yllättää häntä
+äkillisillä kysymyksillä. Mies pudisti päätään eikä vastannut mitään.
+
+Miehen salaisuus ei suonut oikeauskoisille yönrauhaa. Hänestä
+kiisteltiin. Lyötiin vetojakin. Mikä oli hänen puoluekantansa? Kuka
+ratkaisi arvoituksen.
+
+Vihdoin eräs muija nosti salaisuuden verhoa.
+
+Muija oli ollut käymässä naapurikaupungissa, Duluthissa. Oli mennyt
+Päivälehden konttorista ostamaan kahvipannua, (Päivälehden konttorissa
+myydään m.m. karvalakkeja, villasukkia y.m.) Siellä oli muija nähnyt
+sen Virginian arvoituksellisen miehen. Se oli rönöttänyt tiskiä vasten
+ja lukenut lehteä, jonka nimi oli: Suomen Sosialidemokraatti.
+
+Selväpä se. Ne, jotka olivat miestä jotenkin puoltaneet, häpesivät ja
+pyysivät toisilta anteeksi. Mies oli siis »noskelahtari». Oikein hiljan
+Suomesta tullut. Nyt hänestä saattoi uskoa vaikka mitä.
+
+Miehestä levisi kaupungissa hurjia huhuja.
+
+Niinpä eräänä päivänä kadulla kulkeva poliisi huomasi torilla päin
+outoa liikettä ja kähinää. Hän meni ottamaan selvää siitä.
+
+Torilla hälisi satakunta henkeä käsittävä joukko suomalaisia. Joukon
+keskellä rimpuili hätääntyneen näköinen mies. Miehellä oli kaulassa
+naru, jonka toista päätä juuri vietiin lyhtytolppaan.
+
+— Hoi, hoi! Mitäs sille miehelle tehdään? kysyi poliisi.
+
+— Ka, hirtetäänpä tietenkin, kuului väkijoukosta rauhallinen vastaus.
+Näkeehän tään nyt, ei tämä niin ihmettä hommaa ole... Amerikan lännessä.
+
+— Ja keskellä kaupunkia ja kirkkaalla päivällä, huusi poliisi. — Seis,
+mitä hemmetin kujeilua tämä on?
+
+— Ei tässä kujeilua ole, vastattiin väkijoukosta.
+
+— Tämä mies on murhantekijä Suomesta, mutta on sieltä päässyt
+kuolemantuomiota karkuun. Me panemme vain laillisen tuomion täytäntöön.
+
+Poliisi sai nopeasti hankituksi apujoukkoja, jotka saivat syytetyn
+riistetyksi lynkkaajien käsistä.
+
+Poliisilaitoksella tutkittiin miestä eikä mitään todistuksia ollut
+häntä vastaan. Mies päästettiin irti ja hävisi teille tietymättömille.
+
+»Hirttokängistä» joutui muutamia syytteeseen ja pari kolme sai sata
+dollaria sakkoa »järjestyksen häiritsemisestä julkisella paikalla».
+
+Mutta läheisessä Embarrasin farmikylässä levisi huhu, että rikollinen
+piileskeli siellä päin. Puhelimet soivat ympäri kauntin — pitäjän — ja
+auto farmista, kaksi parhaasta, lähti hyrräämään maanteille. Autoissa
+oli rivakoita miehiä, joilla oli talitetut nuoravyyhdet kainalossa.
+
+Yökauden tavoiteltuaan pahantekijää saivat jotkut nuorukaiset
+kiinni tuntemattoman miehen, joka ei voinut tyydyttävästi selittää
+olemassaoloaan, eikä puoluekantaansa. Hänet ripustettiin tienviereen
+muitta mutkitta. Hirttäjiä ei koskaan saatu selville.
+
+Suomalainen lukija luulee minun kertovan jättiläissatuja. Me kuulimme
+tästä tapahtumasta usealta virginialaiselta. Ja eräs varakas
+farmariukko, joka kyyditsi meitä Hudson-kaarallaan Embarrasista
+Virginiaan, jutteli sen myöskin, vakuuttaen lopuksi:
+
+— Yes, kyllä mes selvä otetaan täällä, kuka meirän kontriin eksyy.
+Avantoon täällä ykskin pantiin, eikä kukaan perään kysynyt.
+
+Niin, Amerikasta ei voi kertoa muita kuin amerikkalaisia juttuja.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Amerikan suomalaiset porvarit, ainakin ne, joiden kanssa jouduimme
+tekemisiin, olivat valistuneita, tasaisia ja hyväntahtoisia. Kas,
+häijynilkisemmät ja karkeammat ainekset heistä olivat siirtyneet
+oikeauskoisten leiriin johtomiehiksi. Siellä sai purkaa häijyä sisuaan
+ja nauttia hyviä tuloja. Kyllä kannattaakin hihkua.
+
+Nämä porvarit eivät yleensä ole suurempia työnantajia, eikä heillä niin
+ollen ole mahdollisuuksiakaan »sortaa» proletaareja. Hehän tekevät itse
+työtä joko vieraalle tai omissa pikkupisneksissään.
+
+Mutta työmies, jonka tiedetään kotimaassa käyneen jotain koulua,
+joutuu täällä usein toisten piikkailtavaksi: miltäs kouluherrasta
+työ maistaa? Ja jos hän sivistystä saaneena ei käytä toismielisistä
+puhuessaan rääviä haukkumakieltä, hän joutuu ennen pitkää nosken tai
+porvarin kirjoihin. Ja jos hän harrastaa muutakin kuin yksinomaan
+puoluekirjallisuutta. Esimerkiksi Juhani Ahoa, Aleksis Kiveä —
+mainitakseni vain pari nimeä — ei sovi lukea. Niissä kirjoissahan ei
+ole puoluevihaa. Niiden lukija katsotaan porvarilliseksi, työväenluokan
+syöjäksi. Oikeauskoisten keskuudessa ei häntä suvaita, hänen on
+mentävä niiden joukkoon, jotka jo ennestään kantavat noske-porvarin
+kaininmerkkiä.
+
+Niin pitkälle siellä on kansaa valistettu, suuressa maailmassa.
+
+Porvarin kirjoihin ei kuitenkaan joudu siksi, että omistaa varoja tai
+harjoittaa jotain liikettä. Ei, proletaaritoverien joukossa on usein
+paljon varakkaampia. Liikemiehiä yhtähyvin kuin porvarienkin joukossa.
+
+»Köyhälistön luokkataistelu» on —ainakin Amerikassa — vain pisneshomman
+kyltti. Se pitää yksinkertaisia laumoja omien liikemiesten ja puolueen
+liikelaitosten ympärillä. »Kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen
+vilahtaa». Anekauppauskontoa.
+
+Dollarihan se vain kaikessa komteeraa.
+
+Porvarit suhtautuvat tähän »luokkataisteluun» neutraalisesti.
+Suomalaiset porvarit. He näkyivät antavan kunkin pitää aatteensa ja
+aivoituksensa rauhassa. Kunhan vain toinen ei suuhun tule.
+
+Mutta siitä huolimatta näille porvareille syydetään solvauksia, niin
+että korvat ovat kuumana.
+
+Meidän Amerikassa ollessamme oli Coloradossa katkera kaivoslakko.
+Suomalaisiakin oli lakkolaisina. Lakko venyi kovin pitkäksi. Vuosi
+vertakin.
+
+Tuli lehtiin, että lakkolaiset kärsivät huutavaa puutetta.
+
+No, proletaarijärjestot keräsivät avustuksia. Sehän oli aatteellinen
+velvollisuus.
+
+Amerikan suomalaiset porvarit rupesivat myös keräämään avustuksia.
+Heidän aatteensa ei siihen velvoittanut. Sydän ja aate eivät tunteneet
+toisiaan.
+
+Näitä porvareita oli iankaiken haukuttu ja sätitty työläisten syöjiksi.
+Eläinkunta oli läpikotaisin käytetty heidän haukkumanimikseen.
+
+Suomalaiset _porvarit_ järjestelivät avustusiltamia puutetta kärsiville
+lakkolaisille. Useissa paikoin niitä pantiin toimeen _kirkoissa_ ja
+_rukoushuoneissa_.
+
+(Välihuomautus lukijalle: katso Amerikan suomalaisia lehtiä v:lta 1928.
+Minkä puolueen vain.)
+
+Pappien kuultiin saarnaavan laupeuden evankeliumia. Kirkoissa kaikui
+Jumalan käsky: Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, tehkää hyvää
+niille, jotka teitä vihaavat. — Me olemme kuin Israelin kansa vieraalla
+maalla. Veljemme ovat luopuneet isiensä uskosta, ynnä meidän päällemme
+ynseiksi käyneet. Nyt ei ole aika muistaa vihaa vihalla, sillä eksyneet
+veljemme ovat hädässä ja ahdistuksessa. Kaivosten rikkaat omistajat
+ovat myöskin jumalattomia. Meillä ei ole siis syytä puolustaa heitä.
+Heillä on puolellaan voimakkain ja syntisin maallinen mahti: dollari.
+Ja he ovat meille vieraita. Lakkolaisissa on lihaa meidän lihastamme,
+luuta meidän luustamme. Heidän vertaankin on vuotanut. Kaivosten
+omistajilla ei ole nälkä. Meidän veljillämme on. Auttakaamme heitä.
+
+Pappi niiskutteli saarnatessaan. Seurakunta kuunteli hartaasti ja
+liikutettuna. Toiset pyyhkäisivät salaa jotain kosteata poskeltaan.
+Toiset nielivät kurkussaan kuin jonkin palan. Urut pauhasivat
+sydämeenkäypää säveltä. Seurakunta lauloi kuin valittu kansa muinoin
+Baabelin virtain vierillä.
+
+Kyllä kertyi varoja. Niitä ruvettiin lähettämään lakkolaisille.
+
+Mitäs kommunistilehdet sanoivat tästä porvarillisesta toimenpiteestä?
+
+Arvatkaas? — Ehei, arvatkaa uudelleen!
+
+Mitä sinä olisit sanonut, oi Suomen proletaari?
+
+Ajatteles, että sinä olisit lakossa. Lapsesi huutaisivat leipää eikä
+sinulla olisi mitä antaa. Ja sitten tulisi matalaan majaasi pappi ja
+nimismies kantaen suurta eväskoria. He jakaisivat lapsillesi ruokaa.
+Pappi siunaisi sinua ja nimismies luovuttaisi sinulle listalla
+keräämänsä avustuksen.
+
+Haukkuisitko sinä papin ja nimismiehen ovesta ulos?
+
+Amerikassa kävi niin.
+
+Leniniuskoisten äänenkannattajat eivät kirjoittaneet, että kas, onpas
+porvarinkin sydämessä puhjennut ihmisyyden itu.
+
+Ei ollenkaan. Luimme Työmiehestä, että porvarit ja nosket ovat
+inhoittavalla tavalla ruvenneet käyttämään hyväkseen lakossa olevien
+kurjuutta. Ollaan muka olevinaan avuliaita ja kerätään varoja.
+— Mihinkähän ne varat oikeastaan joutuvat, me kysymme vain? —
+Kehoitamme työläisiä suhtautumaan varovaisesti tähän porvarilliseen
+»hyväntekeväisyyteen». Kaikki lakkolaisille kerätyt varat on tuotava
+puolueen (kommunistisen) päämajaan.
+
+Jyrkkä vaatimus kuului;
+
+_Porvarit ja noskelaiset eivät saa perustaa lakkoseudulle
+avustustenjakoa varten toimistoja, He eivät saa omissa piireissään
+keräämiään varoja itse jakaa lakkolaisille._
+
+Mitä varten näin _merkillinen_ vaatimus »työväenlehdissä»?
+
+Eikö puutteenalaisten avustaminen ollut aatteen mukaan pääasia, vaikka
+avustukset tulisivat kenen kädestä tahansa?
+
+Jaa, jaa, siinäpä se niksi olikin.
+
+_Työläiset olisivat tulleet huomaamaan, että Amerikan suomalaiset
+porvarit ja nosket eivät olleetkaan heidän sortajiaan._
+
+Oikeauskoisten johtomiehille oli edullista, että työläiset luottivat
+vain heihin. _Vain_ kommunisti auttaa työläistä. Porvari ja noske
+sortavat häntä sydämettömästi.
+
+Tätä _Työmies_-lehti tarkoitti.
+
+»Kirjuri-Marttien» nostama riita viivytti puutteellisilta paljon
+avustuksia. Tämä ei köyhälistön johtajia liikuttanut. Tärkeintä oli
+säilyttää _puolueviha_. Laumat pysyvät uskollisina, kun vihollisessa ei
+nähdä pienintäkään hyvää. Ja nälkä se vasta vihan kehittää.
+
+Se on kai sitä kurjistuttamisteoriaa. Koekaniinit, työläiset, saavat
+kärsiä, mutta kokeilijat, johtomiehet, pitävät kyllä vatsastaan huolen.
+Maat on herrain, taivas talonpoikain. Se ei muutu.
+
+Lännessä toimii I.W.W-läisten puolue. Minulla ei ole oikeutta sanoa
+heistä ihmisinä mitään pahaa. Heidän tarkoitusperänsä eivät ole minulle
+täysin selvillä. Sitäpaitsi minähän en arvostelekaan aatteita, vaan
+ihmisiä.
+
+I.W.W-läisissä oli jotain liikuttavaa. He eivät saa kuulemani mukaan
+omistaa mitään varallisuutta. He eivät reuhanneet. He eivät politikoi,
+eivätkä usko pyhään Venäjään. Minä en huomannut heissä toisten
+sortamishalua. Kilttejä ihmisiä olivat ne, joiden kanssa yhdyimme.
+
+Näitä haukutaan tuplajuutalaisiksi.
+
+Minä en hauku.
+
+
+
+
+JOULUNVIETTOA MINNESOTASSA
+
+
+Joulua vietimme Duluthissa.
+
+Pyhiksi satuimme suomalaisen farmarin, Hemppa Välimaan luo. Hänellä oli
+kaupungissakin talo, jossa piti täyshoitolaisia, »boordimiehiä».
+
+Meidän joulujuhlassamme oli oikeata neekerijazzia ja indiaanien
+sotatanssia. Jazzia soitti pianolla oikea musta pakana, jonka naama oli
+kuin paistinpannun pohja.
+
+Sotatanssia esitti alkuperäinen Chippoway-indiaani Superiorjärven
+takaa. Indiaani oli tullut kaupunkiin myymään metsäeläinten nahkoja ja
+saanut nätit summat. Sujuneista pisneksistään riemastuneena hän oli
+ostanut tulilientä ja tullut siitä tuulelle hyvälle. Isäntämme vanhana
+tuttavana hän saapui katsomaan valkonaamojen juhlia.
+
+Me kun olimme poikasina lukeneet yllin kyllin indiaaniromaaneja
+ja eläneet niiden mukana monet veriset taistelut, olimme iloisia
+saadessamme oikein läheltä haastatella väärentämätöntä punanahkaa.
+Talon tyttärien tulkatessa selvitettiin asioita hänen kanssaan.
+
+Poltimme rauhanpiippua — savukkeita. Nykyaika parodisoi kaiken vanhan
+ja kauniin romantiikan.
+
+Indiaanin nimi oli Sininen Sulka. Se oli meistä kummallista, sillä
+mehän olimme luulleet, että indiaanitkin jo ovat Henryjä ja Haraldeja.
+Sininen Sulka tämä ainakin sanoi olevansa, liekö sitten narrannut meitä.
+
+Kysäisin, minkä nimen punanahka antaisi minulle, jos pantaisiin
+ristimään noin hänen heimonsa tavan mukaan. Indiaani mietti vähän ja
+arveli: eikös sopisi Naurava Kettu?
+
+Matti sanoi, että se oli parahiksi minulle.
+
+Sitten Matti esitti steptanssia ja indiaani kysyi, onko meidän
+maassamme tapana hyppiä noin, kun on sodassa voitettu.
+
+Sininen Sulka _nauroikin_. Se oli mielestäni sopimatonta. Kirjoissahan
+sanotaan, etteivät indiaanit naura koskaan. He ovat maailman totisin
+kansa. Mutta hänpä napsikin suuhunsa tulilientä ja se kai pani keuhkot
+pyörimään.
+
+Sininen Sulka oli kuulemma oikea metsäläinen. Ei ollut käynyt
+kansakouluakaan. Nykyaikana täytyy indiaanilastenkin mennä kouluun.
+Heistä tulee kulttuuri-ihmisiä, niinkuin mekin olemme. He oppivat
+nauramaan, puhumaan puita heiniä, jopa väärentämään vekseleitäkin.
+Aivan niinkuin mekin olemme oppineet. Metsäläisasteella olevia
+indiaanejahan pidettiin rehellisyyden perikuvina, kuten vanhanaikaista
+suomalaistakin.
+
+Sininen Sulka sanoi kantavansa pientä kaunaa kalpeanaamoille. Mutta
+suomalaisista hän kuulemma piti kovasti. Suomalaisethan eivät
+olleetkaan oikeita valkonaamoja. Näkihän sen kaikesta. Yhtä totisia,
+luotettavia, vähäpuheisia, sanassaanpysyviä kuin kunnon indiaanit
+konsanaan. Eivätkös suomalaiset olekin samaa alkujuurta kuin punainen
+kansa? Sininen Sulka kysyi sitä tosissaan.
+
+Hänen mielikseen myönsimme, ettemme olleet oikein varmoja siitä.
+
+Kysyimme, mitä indiaani tiesi kansansa menneisyydestä ja
+tulevaisuudentoiveista.
+
+Paljonkin hän tiesi.
+
+Ammoin aikoja rikkoivat indiaanit Suurta Henkeä vastaan. Suuri Henki
+rankaisi heitä. Hän lähetti punaisen kansan luo valkoisia miehiä,
+jotka ryöstivät heiltä omaisuuden ja tappoivat heitä joukoittain.
+Valkoiset miehet tulivat suuriin metsiin kuin sikalauma peltoon,
+kaatoivat puut ja karkoittivat riistan. Ja rupesivat väkivallalla
+isännöimään indiaanien maassa. Mutta kun punaisen kansan rangaistusaika
+on täytetty, niin Suuri Henki armahtaa heitä ja antaa heille uudelleen
+vallan ja voiman. Sen pitäisi tapahtua näinä päivinä. Silloin kaadetaan
+pilvenpiirtäjät ja hukutetaan suuret laivat. Valkonaamaiset rosvot
+saavat ansaitun palkkansa ja heiltä otetaan tukka pois. Suomalaiset
+yksin säästetään ja heidät kutsutaan ystävinä ja heimolaisina suuriin
+pääkallo juhliin, joita vietetään kautta Amerikan metsästysmaiden.
+
+Me kiitimme Sinistä Sulkaa heimolaistemme puolesta.
+
+Talossa oli parikymmentä henkeä täyshoitolaisia eri kansallisuuksista.
+
+Talon tyttäret olivat kutsuneet tyttötuttaviaan ja joukko pani
+tanssiksi. Neekeri kalkutteli jazziaan niin repäisevästi, että olisi
+luullut pianon menevän hajalle.
+
+Täyshoitolaisista oli yksi suomalainenkin, räätäliOskari, Hän kyllästyi
+neekerin rytmiä rikkovaan rumputukseen ja pyysi Matin soittamaan
+»Tonavan aaltoja». Se oli hänen mielikappaleensa lapsuusajoilta.
+Kenenkäpäs se ei ole.
+
+Kun musta mies saatiin houkutelluksi soittokoneen äärestä, istui Matti
+pukille.
+
+Räätäli-Oskari nautti Tonavan aalloista niin, että pyysi soittamaan sen
+kolmeen kertaan.
+
+Tyttöväki taas mytisteli suutaan halveksivasti. Sanoivat, ettei tuo
+ole oikein hienoa, tuommoinen valssi. Pitivät sitä vanhamaalaisten
+renkutuksena. Amerikkalaisten korva on oppinut jo paremmalle.
+
+Kun räätäli-Oskari sai tarpeekseen Tonavan aalloista, lähti hän
+tyytyväisenä levolle.
+
+Talossa oli amerikkalaiseen tapaan myöskin gramofooni. Tyttäret panivat
+kurillaan sen soittamaan Tonavan aaltoja.
+
+Soitto kuului Oskarin huoneeseen ja hän kuunteli sitä luultavasti
+mielihyvällä pariin kertaan. Mutta kun levyä kierrätettiin uudelleen
+ja uudelleen, hän kyllästyi lopulta ja tuli ärtyneen näköisenä ovelle
+sanomaan; antakaa tuon jo olla.
+
+Tästäpä toiset yltyivät kujeellisiksi. Kun Oskari meni jälleen maata,
+pani aina joku levyn uudelleen pyörimään. Yhtä samaa kappaletta
+runkutettiin kerta toisensa perästä.
+
+Oskari tuli ja sieppasi levyn mukaansa sekä piiloitti sen. Mutta kun
+hän oli juuri pääsemäisillään kuorsaamisen alkuun, löysi joku levyn. Ja
+kohta kaikui taas tuo iki-ihana; Tonavan aallot ne rantoja lyö.
+
+Oskari syöksyi huoneestaan kuin kimalaisten hätyyttämä villi-ihminen.
+Hän sieppasi levyn teloiltaan ja mursi sen polviensa päällä
+kappaleiksi. Nyt lakkaavat Tonavan aallot pauhaamasta ainakin täksi
+iltaa, hän sanoi ja lähti uudelleen maata.
+
+Mutta neekeri aloitti jälleen pianon ääressä sulosoinnutuksensa. Ei
+siinä kenenkään nukkumisesta tullut mitään ennenkuin aamupuoleen.
+
+Aamulla herätti minut Matti ja oli luovinaan muka joululahjoja. Eivät
+ne suurellisia olleet. Lasillinen kaljaa ja kymmenen senttiä rahaa.
+Sitten hän lauloi vuoteeni vieressä kurjan huonolla englanninkielellä,
+mutta sitä mahtavammin elein:
+
+»God save the king» ja steppasi päälle. Tytöt olivat päntänneet hänen
+päähänsä muutamia säkeitä tästä kauniista hymnistä.
+
+Sellaista joulunviettoa se oli, Duluthin kaupungissa, Superiorjärven
+»höyryävien vetten» rannalla.
+
+
+
+
+»KONSERTTI» KAUGEWANISSA
+
+
+Ei sen kaupungin nimi ollut juuri Kaugewan, vaan jokin muu.
+
+Täytyy välistä eksyttää lukijaa. Suomalaiset tuntevat näissä
+kaupungeissa toinen toisensa ja naapurikaupunginkin väen. Kun jostakin
+henkilöstä sattuu kertomaan, tietävät kaikki, kenestä on kysymys.
+
+Tämä nimenväännös on siis vain hienotunteisuuden vuoksi.
+
+Olimme pitäneet hauskoja iltoja ja tavanneet reiluja ihmisiä. Heidän
+vieraanvaraisuutensa oli lavea, se kannattaa sanoa vaikka joka sivulla.
+Mutta jos keskustelua tuli politiikasta, niin silloin meni kaikki
+hörönlörön. Ne oikeauskoiset olivat sietämättömän pikkumaisia. Ei
+juuri muut. Ei ole liikaa, jos tämäkin iulee sanotuksi useammasti.
+Kyllästyimme siihen mekin.
+
+Se politikoiminen oli monellakin samanlaista akkiloimista kuin
+entisellä Koposen muijalla Kuopiossa. Kun ensi kertaa piti mennä
+äänestämään yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden mukaan, huusi Koposen
+muija toisille Kuopion torilla:
+
+— Tiijättäkö työ, akat, mitä metkuja ne herrat on nyt keksinnä tään
+köyhän ja oppimattoman kansan rasitukseks. Nyt kun pittää kuulemma
+männä siihen viivan vettoon, ja jos ei mää, niin viijään, ja ensin
+siinon jos mitkä juoksut ja verotukset ja ulosotot ja ryöstöherrat ja
+sitten pitkä plakkaatti, jossa on ruutuja kun korttipakassa, ja siitä
+pitäs osata löytee jokkaesen se oekee, ja se pännä on punanen ja siihen
+pitäs karvallee osata vettee se viiva, ja ne herrat vahtii vieressä,
+jos ei ossoo ihan justiisa rikulleen, niin sakotettaan, kukaties
+viijään linnaan tae Siperijaan, sanon minä, että tekemätä se jiäp
+koulunkäymättömältä se viiva, kyllä ne herrat keksii, että saesivat
+tätä köyhee sakotella ja rangasta joka paekassa, ja sitten ne huutaa
+sitä tasavaltoo ja minä sanon, jotta tulukoon tasavalta, semmonen se
+pittää ollakkii tasavalta, että joka varastaa, niin ei muuta kun kaula
+poikki...
+
+Me tulimme Kaugewanin haalille sunnuntaisena iltapäivänä.
+
+Haalissa oli jokin päiväjuhla. Paljon oli väkeä, lapsia ja aikuisia.
+
+Ohjelmassa alkoi juuri kuvaelma. Kuulimme sen nimen; »Porvarillista
+hyväntekeväisyyttä». Menimme salin läpi näyttämölle, seurataksemme
+esitystä kulissien välistä.
+
+Näyttämölle oli laitettu rikkaan porvarin ruokasali.
+
+Keskellä lattiaa seisoi ylellisesti katettu ruokapöytä.
+
+Pöydän ääressä aterioi tatarin näköinen porvari. Vatsa oli iso kuin
+pussirotalla.
+
+Porvari otti ahkerasti napsuja erilaisista pulloista ja aina ryypyn
+päälle sanoi: ähäh! Syödessään röyhtäytteli vähänväliä ja maiskutteli
+äänekkäästi kuin sika. Rasva aivan tihkui suupielistä. Se oli
+tarkoitettu kuvaamaan ylitsevuotavaa kylläisyyttä.
+
+Porvari tuntui valittelevan, miksi ihmiselle ei ole annettu kahta
+vatsaa. Sapuskaa olisi vaikka kuinka, mutta miten siitä nautit, kun
+vatsaan sopii niin vähän. Köyhiltä pitäisi ottaa vatsa pois ja antaa
+niille, jotka osaavat hoitaa sitä kunnollisesti.
+
+Lattialla, porvarin jalkain juuressa, ryömiskeli nelinkontin laihempi,
+luihun näköinen mies. Hänellä oli kaulassaan messinkiheloilla
+koristeltu nahkapanta, josta kulkivat ketjut pöydän jalkaan kiinni.
+
+Miehen selässä oli pahvitaulu, jossa oli kirjoitus:
+
+      NOSKE-TEMO
+
+— Seh, Sasu seh! kutsui porvari ja piti kohotetussa kädessään
+luupalasta. — Seh, Sasu, no, maksi, maksi, kemmerrä!
+
+»Noske-Temo» kieriskeli permannolla nöyryyttä uristen.
+
+— Niin Sasu poika tekee. Noo, sano kova sana!
+
+— Vouv, vouv!
+
+— Weil, Noo, mitenkä sanotaan työläisille?
+
+— Vouv vouv! Hrrrrmrrr, mrrrrrrmrrri!!
+
+— Just niin. Viisas poika Sasu. Ota nyss sitten.
+
+Muita muistakin aina haukkua niitä proletaarilurjuksia.
+
+Porvari heitti luun ilmaan ja »Noske-Temo» sieppasi sen nokkelasti ja
+rupesi sitä tyytyväisenä ykisten ja häntäänsä heilutellen kaluamaan.
+
+»Noske-Temolla» oli häntäkin. Se oli tehty ketunnahkaisesta
+kaulapuuhkasta. Jonkin rautalankaisen ruodon avulla sitä sai
+heilutelluksi.
+
+Sitten tuli ovesta saliin huonosti puettu vaimo. Lapsi (riepunukke)
+rääsyihin käärittynä sylissään. Hän alkoi sydäntäsärkevällä äänellä
+valittaa, että mies on kotona sairaana ja lapsilla nälkä. Pyysi
+porvarilta lupaa saada kerätä edes lattialle pudonneita muruja.
+
+»Noske-Temo» päästi kauhistavan rähäkän ja riuhtoi ketjujaan
+päästäkseen vaimoparkaan hampaineen. Ketunnahkahäntä pieksi
+innostuneesti lattiaa.
+
+— Vai apua tässä! ärähti porvari mulkoillen kuin metsähärkä. — No,
+kyllä minä annan apua.
+
+Porvari nousi vaivoin — suuren vatsansa takia — pöydästään ja ryntäsi
+vaimon kurkkuun, josta puristi kaikin voimin. Niin näytti.
+
+— Tässä oh apua, hän mylvi.
+
+Kulissien välissä seisoi teatterinjohtaja, joka seurasi huolestuneena
+draaman taiteellista kehitystä.
+
+— Hei hei, kuuleks! kuiskasi teatterinjohtaja porvarille, — Hiukan
+julmempi ilme... raaempi miini... huuleks!
+
+Porvari ähki ja hikoili ja väänsi naamansa niin petomaiseen
+irvistykseen, että ilman muita todistuksia, sen ilmeen nojalla, hänet
+olisi voitu pidättää murhaajana.
+
+Mutta teatterinjohtaja oli nähtävästi hiuksiahalkovan tarkka
+taiteellisissa vaatimuksissaan. Hän ei ollut vieläkään tyytyväinen,
+vaan kuiskaili:
+
+— Julmempaa... riettaampaa! Hei, sinähän olet kuin laupias
+samarialainen! — Kuuleks, yleisökin nauraa sinulle!
+
+Yleisöstä kuului tosiaankin tirskunaa.
+
+Nyt porvari hermostui kokonaan ja menetti malttinsa. Hän hellitti äkkiä
+otteensa vaimon kurkusta ja nyrkkiään heristäen teatterinjohtajaan päin
+hönkäsi täydellä äänellä:
+
+— Tuu itte tähän irvistelemään, p:leen pauterinokka!
+
+Tämä ei tietysti kuulunut kuvaelmaan, mutta yleisö sen kuuli
+railakkaasti.
+
+Teatterinjohtaja hyppäsi salamana laskemaan väliverhoa.
+
+Yleisö ei ymmärtänyt kuvaelman loppuneen keskeneräisesti. Se piti yllä
+haltioitunutta suosionosoitusten jytyä.
+
+Tämä esteettistä makua hivelevä kuvaelma oli ohjelman viimeinen numero.
+
+Päiväjuhla loppui ja yleisö poistui haitarin soittaessa »Vapaa
+Venäjä»-marssia.
+
+Teatterinjohtaja tuli veljeilemään.
+
+— Hauska tutustua, hän sanoi. — Mitä piditte kuvaelmastamme? Ottamatta
+huomioon aivan lopussa sattunutta välikohtausta.
+
+— Täytyy tunnustaa, ettemme ole ikinä nähneet sellaista Suomessa.
+
+— Sitä minäkin, myönsi johtaja hyvillään, — Minä olen itse
+komplimeerannut tään kappaleen. — Tokko ne siellä Suomessa osaavat
+vielä mitään?
+
+— Kyllähän ne vähän näpeksivät. Mutta ei siellä taide ole näin
+korkealla poliittisella tasolla kuin täällä.
+
+Näyttämön puolelle keräytyi aika liuta kaugewanilaisia. Hauska
+tutustua. Miltäs Amerikka tuntuu? Mitäs vanhaan kontriin kuuluu?
+
+Me kerroimme kaugewanilaisille ihan ihmeitä. Ennenkuulumattomia.
+
+Sanoimme, että Suomessa porvari ja sosialisti saavat tervehtiä
+toisiaan, jos ovat tuttavia. Puoluekuri ei sitä kiellä. Saattavatpa
+pysähtyä keskusteluunkin, vieläpä sävyisästi ja julkisella
+paikalla. Tästä rikoksesta ei eroiteta puolueesta, eikä juuri tehdä
+ilmiantojakaan. Ei ainakaan valistuneissa piireissä. Härkä se on härkä
+Suomessakin, myönsimme huokaisten.
+
+— Hyi saatana! Kyll mää vaan en vaihra kuvan sanaa porvarin enkä nosken
+kanssa, jos Suomeen menisin.
+
+Näin sanoi ensimmäinen mietiskelijä.
+
+— Täitä niiren päässä vaan on, eikä aatteita... Suomessa, lisäsi toinen.
+
+Kolmas katsoi meihin tiukasti kyräillen ja tokasi:
+
+— Kuulkaas, tingeltangelit! Tekö olette pitäneet konsertin porvareille
+ja noskeille siellä New Yorkissa? Teitä on kuulemma kehuttukin
+porvarilehrissä. Onko se totta vai kateellisten juarua? Sanoivat
+nähneensä lehristä.
+
+No voi sun turkin tupekset! Jokohan koko meidän matkamme nyt meni
+rötöksi. Suomalainen lukija ei nyt tätä ymmärrä. Neuvosto-Venäjällä
+käynyt ymmärtää. Ignatius Loyola ja kirous!
+
+Kiireesti höpisemään jotain, että asia sekoittuisi:
+
+— Niin nähkääs... tuota noin... se on nääs... tuota sillä tavalla,
+että siellä Suomessa on tapana esiintyvien taiteilijoiden hoitaa
+ammattiaan niinkuin muutkin ihmiset. Luokkatietoinen nikkari, muurari
+tai muu työläinen menee työskentelemään porvarille. Miksi laulaja ei
+saisi laulaa porvarille ja noskelle? Ammatistaan hänkin elää, kuten
+työläinen. Helsingin työväenjärjestöjen kuorot ja soittokunnat käyvät
+antamassa esityksiä m.m. Suomen Yleisradiossa, joka on puolueeton
+laitos. Te nimitätte sellaista porvarilliseksi. Ja Kansallisteatterin
+näyttelijöitä ynnä Suomalaisen oopperan taiteilijoita menee usein
+työväenjärjestöjen kutsusta esiintymään Helsingin Työväentalon juhlissa.
+
+Joku pruiskautti aatteellisen tupakkasyljen.
+
+— Thyi hemmetti sitä kurjuutta!
+
+— Raukkamaista, en muuta sano, surkutteli toinen.
+
+— No tietäähän sen... sivistymättömässä korpimaassa... Eihän niillä
+hajuakaan ihmismäisyydestä... Syljettää mua ainakin.
+
+Matti ja minä selostimme yhteen ääneen sekä vuoroon:
+
+— Työväenteattereista muuttaa usein näyttelijöitä porvarilliseen, ja
+porvarillisesta työväenteatteriin. Ja aikansa oltuaan saattavat taas
+palata entiseen ja heidät otetaan vastaan pilaantumattomina tovereina.
+Heitä kohdellaan taiteilija-ansioiden, eikä minkään puoluekarvan mukaan.
+
+— Kyll toi on selvä vales.
+
+— Jesseri, jättiläissatujahan nää iikat päästelee.
+
+— Aika sutkia, totta vieköön!
+
+— Yes, oikein lehtensä lukeneita. Päihin tarttis antaa.
+
+Laskettelimme yhtä kyytiä:
+
+— Kun joku työväenteatteri lähtee kiertueelle, näyttelee se usein
+porvarillisissakin seurataloissa. Porvarillinen seurue samoin
+työväentalossa. Yleisö menee, enimmäkseen, katsomaan kappaletta sen
+kiintoisuuden mukaan. Näyttelijöiden puoluekarvaa ei juuri kysellä.
+Me emme ole kuulleet siitä pidettävän hirveän tarkkaa lukua. Joku
+typerys korpipaikoissa voi siitä huolehtia, mutta me emme ole sellaisia
+tavanneetkaan.
+
+Nyt olimme lopullisesti saada selkäämme.
+
+— Lopettakaa, jukuliste, tuo lohkominen, tai putoaa turpiin justiinsa.
+Ja saletisti!
+
+Leikki siitä oli poissa. Pessimistinen teatterinjohtaja junassa, Ohioon
+tullessamme, oli puhunut totta. Taisi hyvinkin olla viisas mies.
+
+Suomessa asuva lukija, joka on seurannut tällaisia taideasioita, voi
+todistaa, ettemme kaugewanilaisille liioitelleet.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sali oli keräytynyt täyteen yleisöä.
+
+Vaatisiko vaatimattomuus, ettei minun tulisi kertoa saaneemme väkeä.
+Mitä varten ei sanoa totuutta. Se oli tupaten täynnä kuin nuijalla
+lyötynä. Näin oli monessa muussakin paikassa. Meidän edellämme kulki
+ihmeellinen huhu, joka houkutteli kansan tulemaan ja — pettymään.
+
+Niin — ja rahat Suomeen. Nolotti meitä.
+
+Näyttämölle keräytyneet filosoofit menivät katsomon puolelle. Matti ja
+minä vetelimme valmistavia ramppihenkäyksiä.
+
+Joku myöhästymäisillään ollut mies pisti päänsä pukuhuoneen ovesta ja
+kysyi hengästyneenä:
+
+— Onko liikkeitä?
+
+— Jaa, mitä lajia?
+
+— Niin että lauletaanko tässä konsertissa liikkeiden kanssa?
+
+— Juu juu, varmasti.
+
+— Saisko nähdä pari malliksi?
+
+— Mitä varten niin?
+
+— Että näkis, ränttääkö ostaa tikettiä.
+
+Kehuimme miehelle, että liikkeitä on ja oikein hienoja. Maailman
+parhaita ja patentin saaneita. Mutta nyt ei ollut aikaa antaa
+pruuvinäytöstä, koska yleisö jo jytisteli salissa lattiaa ja
+vihellyksiä kuului.
+
+— Well, minäpä menen ostamaan tiketin, myöntyi mies ja meni.
+
+Vahtimestari kävi sanomassa: saatte hyvän kassan, mut laulakaa hyvin
+kans, jukoliste!
+
+Yhdistys oli omasta puolestaan järjestänyt tilaisuuteen
+haitariorkesterin. Sekä taidenautinnon kohottamiseksi että
+vetonumeroksi — varmuuden vuoksi. Yhdistys peri prosenttivuokran
+meiltä. — Työmiehessä oli yksi ja toinen kansan ääni tehnyt ilmiantoja
+poliittisesta epämääräisyydestämme. Ja Työmiehen arvostelu oli pitkin
+aikaa tuominnut ohjelmamme poliittistaiteellisesti ala-arvoiseksi.
+Yleisö kuitenkin aina kaikkialla tahtoi omin silmin ja korvin todeta
+ala-arvoisuutemme, ja siksi he tulivat joukolla.
+
+Haitariorkesteri rämäytti alkusoitoksi »Vapaan Venäjän» — tietysti.
+
+Tämä hemaseva kappale tenhosi yleisön kuin korkeimman potenssin autuus.
+
+Kaikki kuuntelivat marssia liikuttavalla hartaudella. Jotkut älysivät
+nousta seisomaankin. Muuan äiti tukisti pikkupoikaansa, joka jalkojensa
+heiluttamisella häiritsi juhlamieltä. Heleitä naisääniä yhtyi soiton
+mukana loppukertoon:
+
+»Oi kallis, kallis Venäjä!»
+
+Miesten graniittikasvoista uhosi joulua.
+
+Kappale hunnien kansaa kuuli siinä marssissa uuden Attilan sotatorvien
+soiton. Tosin oli nykyaika parodisoinut sen sentimentaaliseksi
+makeavelliksi, mutta se tehosi kumminkin. Tähän joukkoon.
+
+Tämän isänmaallisen numeron jälkeen puhkesi salissa kättentaputusten
+pauhu, jollaista harvoin kuulee missään. Yleisö paukutteli kämmenensä
+kipeiksi ja itsensä kuitiksi. Soittajat eivät kuitenkaan uudistaneet
+menestysnumeroaan. Sitä ei kannattanut arkipäiväistyttää.
+
+Olikohan Väinämöisen soitolla aikoinaan yhtä valtava vaikutus?
+
+Minä tulin lavalle itserakkaana kuten tavallisesti.
+
+Matti kilautti pianosta tutun alkusoiton, ja tavanomainen musiikkia
+profanoiva renkuttelumme alkoi.
+
+Piankin tunsin, että koko homma maistui hapanneelle. Minä toin
+juhlamieliin arkista ankeutta. Joulusta tuli pyykkipäivä.
+
+Yleisö istui kiusaantuneen näköisenä kuin olisi karkoitellut hyttysiä.
+Patenttisukkeluuteni eivät ketään huvittaneet. Väki näytti meinaavaan:
+mitäs tuo nyt vätystelee? Jonninjoutavaa himphamppua. Ei letkauksia
+porvarista eikä noskesta. Kovin on matalaa.
+
+Hikoilin siinä näyttämöllä, kunnes olin märkä kuin hukkunut hylje.
+
+Vähällä piti, etten heittänyt koko puuhaa pelkurimaisesti kesken. Tätä
+indiaanikasvoista väkeä ei saanut millään innostumaan. Helpommin olisin
+sytyttänyt märkiä puita lämpimillä sanoilla.
+
+Tämä väki piti lujasti kiinni suomalaisesta sisustaan.
+Puoluetaistelussa tarvittiin joka nokare saatua sisua. Suomalainen
+nauraa yleensäkin vain heikoilla hetkillään. Silloin häneltä karkaa
+paha sisu. Eihän naurava ihminen voi olla häijy. Hyvä sydän ja
+naurava mieli on pahin este ihmisen maalliselle nousulle. Se on hänen
+edistymisensä jarru. Pyri eteenpäin pahalla sisulla — menestys varma.
+Swett Marden unohti tärkeimmän osan lauseestaan. Hyvä sydän saattaa
+omistajansa sorretuksi, halveksituksi, vieläpä aivan häväistyksikin.
+Hyväsydämiset ihmiset ovat sitävarten, että häijyt ja itsekkäät
+saisivat heistä porrasaskelia kiivetessään asemiin. Ne, jotka
+maailmalle näyttelevät muka hyvää sydäntään, mutta eivät tottele sitä
+koskaan, ne ihmiset ovat kaikkein arvossapidetyimpiä.
+
+Tietääkö lukija, että Amerikassa, kun Paavo Nurmi tuli kilparadalle,
+häntä usein koetettiin naurattaa kaikilla ilveillä. Sitävarten, että
+häneltä saataisiin paha sisu pois. Amerikkalaiset tiesivät voiman
+salaisuuden.
+
+Niin no. Siinä lavalla rimpuillessani suli itserakkauteni kuin lumiukko
+kevätauringossa. Ja minä olin turvaton. Mitä me ihmisparat olemme ilman
+itserakkautta? Kykenemättömiä mihinkään.
+
+Onneksi johtui mieleeni sen Roxy-teatterin kaskumestarin huono onni
+New Yorkissa. Ei hänkään saanut menestystä, vaikka oli etevä. Hänen
+epäonnensa kevensi neljänneksellä omaani ja minä imin siitä moraalista
+tukea.
+
+Sitten muistin erästä simpanssia, joka esiintyi Helsingin sirkuksessa.
+
+Tämä apina oli — kuten tavallista — yleisön suosikki.
+
+Se osasi pukeutua ja riisuutua, polttaa paperossia, nostaa hattua ja
+käyttäytyä yleensä kuin hieno mies. Oppiihan apina semmoiset temput.
+
+Olin itsekin sitä katsomassa — täytyyhän nähdä ammattitovereita.
+
+Simpanssi suoritti elämäntehtäväänsä, pukeutui, söi, joi, riisuutui ja
+ennen maatapanoaan istui yöastialle. Ei sitä paljo ihmisestä eroittanut.
+
+Helsinkiläinen yleisö katsoi huvitettuna hymähdellen että on se aika
+veitikka. Nauraa tirskuivatkin hillityllä helsinkiläisellä tavallaan.
+
+Yht'äkkiä simpanssi hyppäsi yöastialtaan ja huusi jotain omalla
+kielellään. Se hakkasi käsiään vastatusten ja jytisti jaloillaan
+permantoon. Sitten se hyppäsi nelinjaloin lavaltaan ja luikki
+karkuun. Ja rääkyi sen vietävästi. Saatiin kiinni ja hoitaja vei sen
+rauhoittumaan.
+
+Arvaako lukija, mistä syystä simpanssi hermostui?
+
+Jaa, sille ei osoitettu — ainakaan tällä kertaa — yhtä repäisevästi
+suosiota, johon se oli tottunut.
+
+Sitä oli kuljetettu ympäri maailmaa. Muualla yleisö on vilkkaampaa ja
+lapsellisempaa kuin Suomessa. Sirkuskansa kaikkialla yöastiakohtauksen
+aikana huusi: bravoo! bravoo! ja käsillään sekä jaloillaan piti yllä
+myrskyistä aplodeerausta. Suomalainen yleisö oli hillitympää, ja apina
+luuli, että hänen yöastiataidettaan halveksittiin. Sitä se oli.
+
+Minä olin nyt lavalla simpanssina. Eikä ollut menestystä. Halusin
+lähteä karkuun, mutta kiinnihän ne olisivat saaneet. Ja ei muuta kuin
+tee työsi pakolla.
+
+Erään »numeron» aikana osoitti yleisö riemastumisen oireita. Yksi ja
+toinen vähin tirskahteli, ja äkkiä koko sali räjähti raikkaaseen iloon.
+
+Tulin tästä hiukan voimiini. Tajuttomaksi kolhittu itserakkauteni aukoi
+silmiään. Joko ne nyt viimeinkin? Eivätpä pettäneet entiset kujeet.
+
+Naurunpärske yltyi ja se räiskähteli mielestäni sopimattomissakin
+paikoissa, sopimattomalla hetkellä. Mitäs ne nyt noin, eihän tässä
+värssyssä pitänyt olla mitään vitsiä?
+
+Yleisön silmäterät tuntuivat omituisesti ohitseni katsovilta.
+
+Tai lävitseni. Minä olin lasia ja takanani oli muuta kiinnostuttavaa.
+
+Epävarmuuden tunne sai minut vilkaisemaan taakseni.
+
+Jesseri! Näyttämölle oli päässyt kaksi »haalikissan» poikasta.
+Ne leikittelivät selkäni takana vanhalla sukalla. Vetivät siitä
+»kissanhäntää».
+
+Sillehän se väki nauroi silmät vesissä.
+
+— Oikeanpuolimainen voittaa! kuului katsomosta pikkupojan kirkas ääni.
+
+— Ei kun vasen, katto vaan! kiisti toinen.
+
+Vanhemmatkin seurasivat jännittyneenä silmänä oikeiston ja vasemmiston
+kamppailua kissamaailmassa.
+
+Yleisö jakautui kahteen puolueeseen, oikeistoon ja vasemmistoon.
+Luulen, että lyötiin vetojakin. Toiset pistelivät toisia
+taipuvaisuudesta noskeporvarillisuuteen. Toiset sanoivat, että
+kissoistahan tässä on kysymys, eikä politiikasta, — järki-ihmisiähän
+tässä ollaan.
+
+— Minä hiivin näyttämöltä nolona kuin unohdettu varjo.
+
+Ei sitä huomattukaan, vaikka »numeroni» jäi kesken.
+
+Kissanpoikasten puoluekiista ratkesi yleisön mielihyväksi
+vasemmanpuoleisen mirrin voitolla. Salissa nousi aplodeerausmyrsky,
+joka taukosi vasta minun astuessani suorittamaan keskeytynyttä ohjelmaa
+loppuun.
+
+Ohjelman saimme päätepisteeseen, vaikka nahkeaa se oli kuin luteen
+käveleminen karvalankamatolla.
+
+En tietenkään vaivautunut ylimääräiseen, ja yleisö oli siitä minulle
+hiukan kiitollinenkin. Joku yritti lyödä käsiään, mutta toiset
+hyssyttivät; shsttssh!
+
+Orkesteri viritti koneitaan päättääkseen voitokkaan taidetilaisuutemme
+»Vapaalla Venäjällä».
+
+Marssi langetti ikävystyneen yleisön uudelleen loveen, hurmiolliseen
+haltiotilaan. Jälkeen puhkesi taas suosionosoitusten rajumyrsky.
+
+— Mitätön ohjelma, julisti vahtimestari, joka saapui kukkuraisen
+kassalaatikon kanssa. Häntä seurasi joukko syvämietteisen näköistä
+väkeä.
+
+— Tulipa hyvät rahat ja tyhjästä, huomautti yksi.
+
+— No sieltä Suomesta ei vain ilmesty tänne ketään taiteilijoita.
+
+Tajusimme kyllä, että meitä pistettiin, mutta ei se tuntunut enää.
+Turta mikä turta.
+
+— Noo, onhan täällä käynyt ainakin musiikin alalta, sanoimme.
+
+— Phyh, oopperettirunkuttajia ja pianonkalkuttajia. Eipä ole tullut
+kunnon hanurinsoittajaa. Ei ne siellä taira musiikista ymmärtää mitään.
+
+Sanoimme, että so so sentään, ja kehasimme Suomesta olevan kotoisin
+itse Sibeliuksenkin.
+
+Tähän huomautti joku:
+
+— Olispa fonia saara se Sipeljus tänne, että näkis ja kuulis, pystyykö
+se panemaan kampoihin Viola Turpeiselle.
+
+Viola Turpeinen on »tyttöhanuristi». »Amerikan Hanuri-Prinsessa» ja
+haka alallaan. Hänen soitostaan ei vasemmistolehtienkään taiteellisissa
+vaatimuksissaan tinkimätön musiikkiarvostelu ole löytänyt heikkoa
+kohtaa.
+
+Eipä siinä jaksanut niiden kanssa kiistellä. Taiteellisista
+ponnistuksistani olin läpiväsynyt ja loppuunajettu kuin »rasvattu
+salama» huumorikirjailijain kynänkärjessä.
+
+
+
+
+ME PERÄYDYIMME ITÄÄN
+
+
+    Pois minä lähden reisuUe
+    kun täällä mä olen liika..
+    Tään kylän poikain joukosta kuuluu
+     akkamainen riita.
+
+                       Kansanlaulusta.
+
+Emme lähteneetkään sinne kauniiseen Kaliforniaan, kussa aurinko paistaa
+yötä päivää ja puissa kasvaa vaikka yskänpastilleja.
+
+Kaliforniaan voi kyllä suomenkielellä esiintyvä taiteilija tehdä
+kannattavan huvimatkan. (Sanaan _taiteilija_ saa lukija kuvitella
+ivalliset sitaattimerkit, mikäli tarkoitan sillä itseäni.)
+
+Meille sanottiin, että jos parannamme ohjelmamme »valistuneen
+työläisen» taidemakua tyydyttäväksi, niin rahaa tulee, että rutisee.
+Pystymme sitten Suomessa vaikkapa avustamaan köyhiä taiteilijoita.
+
+Kyllähän, meidät viisailla todisteluilla saisi puoltamaan vaikka
+mormooniuskoa. Meikäläisten käsitykset ovat ikuisesti käymistilassa.
+Emme koskaan saa kompassiviisariamme asettumaan. Onko oikein, että
+pakoitamme sen väkivaltaisesti osoittamaan jotain suuntaa? Ei, me
+emme halua tuijottaa yhteen kynttilään ja kuvitella, että se on ainoa
+maailman valo. Sytyttävät ne kynttilöitä toisetkin. Jotkut väittävät
+tuijuaan auringoksi. Pitäisikö meidän olla yhtä yksinkertaisia ja
+ruveta mylvimään toisille »tulenkantajille» kuin perillistä kaipaava
+härkä.
+
+Me emme pystyneet parantamaan ohjelmaamme »aatteellisemmaksi». Mitä se
+parantamisvaatimus tarkoitti. Katsokaapa tätä:
+
+    »Nosken häntä se haiskahtaa
+    se heiluu kun kirnun mäntä.
+    Porvarin nokan alla kumartaa
+     ja yhteiskunta-aatetta vänkää.
+
+    Noskelta häntä se katkaistaan
+    ja vetetään hirsipuuhun.
+    Järjestelmä nykyinen siivotaan
+     ja porvarille kuolaimet suuhun.»
+
+Johan tämä on kuin Koposen akan valtio-opillisia lauluja. »Hienostuneen
+älyn säkenöivää leikittelyä». Eikös olekin?
+
+Nämä lyyrilliset värssyt olivat kymmenen sentin vihkosessa, joka
+sisälsi »Kolme iloista laulua».
+
+Kuulunee sopimattomalta, että rupean tässä arvostelemaan toisia
+laulunsepittäjiä. Mutta kateekseni käy tietysti, että näidenkin
+värssyjen runoilijaa kehuttiin Keski-Lännen suomalaisten vaitalehdessä,
+_Työmiehessä_. Tämä poeta laureatus haltioitti yleisön esittäessään
+näitä kuolemattomia säkeitään eräässä iltamassa.
+
+Luulen, että ne värssyt vielä hakkautetaan marmoritauluun ja pannaan
+haalin seinälle Leninin kuvan viereen.
+
+Se ammattikateus, se sanottaa ihmisellä vaikka mitä toisen
+mestariteoksista.
+
+Kotimaan lukijapa ei ymmärrä, minkäarvoisia tuollaiset värssyt olisivat
+rahassa mitaten. Sitä et aavistakaan.
+
+Sitä yleisöä, joka ihastuu tällaisista värssyistä, on niin paljon, että
+se maksaa huutonsa. Suosion saavuttaneen taiteilijan, jolla niitä on,
+ei tarvitse pitää »kunniakonsertteja». Niitä surullisia, helsinkiläisiä
+Yliopistokonsertteja, joissa laulaja saa itse maksaa kulungit siitä
+ilosta, että on päässyt näyttämään taitoaan kouralliselle harrastajia.
+
+Ei ei. Kannatuksen saanut laulaja, — erittäinkin kuplettilaulaja —
+jolla on mojovia letkauksia noskesta ja porvarista, saattaa palata
+konserttikiertueeltaan hyvinkin kahden-, kolmensadantuhannen Suomen
+markan omistajana. Jos vain vähänkin nuukana on. Ja edellyttäen, että
+matka järjestetään asiantuntemuksella.
+
+Sanokaas vielä, ettei taide elätä. Kyllä siitä leivän saa, kun osaa
+hoitaa pisnestä.
+
+Näiden piirien suosituimmalla haitarinsoittajalla on pankissa
+parikymmentä tuhatta dollaria (huom! dollaria). Näin itse hänen
+luonaan pankkikirjoja. Kaikki taiteella hankittua, eikä millään
+puliveivaamisella.
+
+Se haitarinsoittaja ei välittäisi pyrkiä Suomalaisen Oopperan
+orkesteriin.
+
+En ole oikeutettu väittämään, että me itsekään siellä näppiä nuollen
+liikuimme. Olenhan kertonut, mistä syystä meille tuli väkeä. Peräämme
+sitten syydettiin haukkumisia kuin hattuvarkaalle. Rähvättiin
+niin, ettei muutamaan päivään ilennyt peiliin katsoa. Ei niinkään
+usein »taiteellisista» syistä, sillä silloin olisimme tuimustaneet
+haukkumisen oikeutetuksi. Mutta se oli muka »poliittista» nälvimistä.
+
+Olen velvollinen tässä paikassa huomauttamaan, että
+noske-porvari-puolueettomat ja I.W.W.-läiset lehdet suhtautuivat meihin
+hienotunteisesti ja ystävällisesti. Jos moittivatkin, niin pysyivät
+asiassa. Ne ottivat meidät kokonaan toiselta kuin puoluekannalta. Ne
+muuten yleensäkin koettavat puhaltaa sovinnollisuuden hiilokseen, johon
+toiset heittelevät likavettä.
+
+Kyllähän asiallinen moite on aina paikallaan. Mutta katsokaapa tätäkin
+kirjeenvaihtajan lykkäystä _Työmiehessä_:
+
+»Oh kuinka sileää.
+
+Ei ole luokkarajoja työväestön ja porvariston taideharrastuksilla
+Suomessa. — Näin lavertelevat ja valehtelevat Suomesta tulleet ja
+täällä esiintyvät huumorimestarit. Porvari muka ostaa taidetta
+työläisiltä ja työläiset porvarilta. Että muka valkoisen hallituksen
+Kansallisteatterin näyttelijöitä menee esiintymään Helsingin
+Työväentalon juhlissa. Ja työläiset muka kutsuvat!!! Ja että Helsingin
+työväen soittokunta on käynyt antamassa esityksiä porvarillisessa
+radiossa!!! Olisipa hauska käydä katsomassa sitä anarkiaa. Oi armas
+synnyinmaa, miten oletkaan 'sivistyksessä' edellä muita!!! Hyh hyh,
+täytyy sanoa, että haisu tuntuu tänne asti. — — —
+
+Huomautan vain näillekin 'taiteilijoille', että jos olisin kupletti
+tai vaikkapa vain soinnuton humoreski, niin koettaisin olla edes
+hiukan inhimillinen, etten _raastaisi kaiken maailman byrokraatillisen
+imperialismin rautakoron alla kärsivän köyhälistön palmikoista_
+[kursivointi tekijän] ja vielä niin ruokottoman siivottomalla tavalla,
+vaan repisin, purisin ja raastaisin ainoastaan niitä noske-porvarillisia,
+jotka niissä jo ennestään roikkuvat» — —
+
+— Mitä hemmetin järjettömyyttä tämä on?! Eihän meidän ohjelmamme raasta
+tukasta sen enempää köyhälistöä kuin porvareitakaan. Ei siivolla eikä
+siivottomalla tavalla!
+
+Näin minun täytyi ällistellä, kun Matti oli lukenut tämän »arvostelun».
+
+Mattikin heilutteli päätään. Sitten hän naurahti:
+
+— Hahhahhaa! Sinullahan on päivän-uutis-veisussasi vaarallinen värssy,
+jota tämä on tarkoittavinaan. Kuules:
+
+    Kiinasta kuuluu kauhiaa
+     yhtämittaista pyssyjen pauhinaa,
+    taivaan pojat siellä tappelee
+    muu maailma suu auki katselee.
+    Moni äijä Kiinassa lettinsä hukkaa
+     Sieltäpä halvalla sais tekotukkaa.
+
+— No miten tämä sitten koskee köyhälistön niskavilloihin? Häh?
+
+— Kukas sen voi selittää. Mutta siinä kumminkin puhutaan tukasta,
+palmikoista. Muutakaan »poliittista» kohtaa ei koko ohjelmassa ole.
+
+— Mutta tarkoittaako se nyt nimenomaan työläisten tukkaa?
+
+— Eihän sen väliä, mitä se tarkoittaa. Kunhan siinä vain puhutaan
+tukasta. Kirjoittaja on käsittänyt tämän värssyn hirveäksi
+työväenaatteen häpäisyksi ja repimiseksi. Yes sir. Ja tällä
+sepityksellään hän julistaa meidät kiihkoisiksi porvareiksi. Ja se ei
+ole pisneksillemme eduksi täällä. Jep... Taitaa tulla pian lähtö. Vek
+vek, sanoi saksmanni.
+
+Varmaankin tuon kirjoittajan päätä vannehti mietiskelyn korkeajännitys.
+Hän oli uusi Anatole France.
+
+Lukija kai ymmärtää, että näin valistuneen seurakunnan keskellä oli
+toiminta meidän voimillemme mahdotonta.
+
+Mitäs meillä muuten olisi tekemistä kenenkään puoluekarvojen kanssa.
+Meidän asiamme ei ole niitä parturoida. Mutta kun meitä piiskataan,
+niin me naukaisemme surullisesti kuin tunteellinen kissa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Halusimme jälleen ihmisten ilmoille. Keskiajasta nykyaikaan. Junallahan
+sen ihmeen toimittaa.
+
+Piti vaihtaa leiriä. Ei jaksa, ei jaksa olla aina vihan keskellä.
+
+Olisihan Keski-Lännessä ollut muutakin väkeä. Mutta vähän. Kun olisi
+alunperin arvannut tulla niiden vieraiksi. Mutta mistä me maanoloja
+tuntemattomat etukäteen kaikki tiedämme. Vieras managerihan meille
+matkan järjesti. Menkää sinne vain, tuossa on lista.
+
+Itävaltioissa sanottiin suomalaisten enemmistön olevan likempänä
+Eurooppaa kuin Moskovaa. Oi Iivana, minkä vastuksen sinusta lykkäsi.
+Kun siitä Suomessa pääsi, niin se rikeeraa Amerikan suomalaisten
+kiusana.
+
+Ajaa hyryyttelimme junalla vuorokausimääriä. Matkamme piti Atlantin
+itärannikolle.
+
+Nousimme välillä — siinä iki-ihanassa Buffalossa — »maihin» ja
+poikkesimme Niagaralle. Huvimatkan vain teimme.
+
+Ken näkee Niagaran, tulee loppuiäkseen onnelliseksi. Niin sanotaan.
+
+Me olemme nähneet Niagaran ja onnetar seuraa meitä kuin kesytetty
+kyyhkynen. Sen siipien suhinaa kuulemme usein korvissamme. Ja silloin
+emme tunne olevamme köyhiä emmekä kipeitä.
+
+Niagaran asemalla oli autoja, joiden kyljissä tiedoitettiin, että
+tämmöisellä pelillä pääsee putouksille 25 sentin maksusta. No, — me
+istuimme rattaille ja sanoimme: anna huhkia!
+
+Autonajaja oli livakka mies. Hän sanoi, että se kvarttidollaria
+merkitsee kuljetusta lähimmälle merkkipaikalle. Mutta Niagara on
+hirveän laaja, emmekä me osaisi yksin kaikkialle. Jos maksaisimme kolme
+dollaria, niin hän kiikuttaisi meitä ympäri ja näyttäisi koko höskän.
+
+Me suostuimme. Kuka helsinkiläinen ei maksaisi kolmea dollaria
+alkuperäisen Niagaran näkemisestä? Jos vielä luvattaisiin viedä
+paikalle ja tuoda takaisin. Kaikki muutamassa hetkessä.
+
+Älä pelkää, lukija, että rupean latelemaan tähän kuluneita
+valokuvakliseitä mahtavasta Niagarasta. Älyä minullakin on, vaikkei
+kovin tiivistä.
+
+— Siitä menee vain useampi teelusikallinen vettä tunnissa, tunnusti
+Matti.
+
+Hänen piti kirjoittaa lausuntonsa savukelaatikon kanteen ja näyttää
+minulle. Pauhussa ei ääni kuulunut.
+
+Kyllä siitä menikin. Vesijoukkojen lankeemus oli suuri.
+
+Säälittää meidän Imatramme, joka työhevosen tavoin valjastettiin
+riehkasemaan ihmisen palveluksessa. Mutta onpahan sillä ollut pitkälti
+varsavuosiakin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Junassa tapasimme yhtämittaa suomalaisia. Erikoisemmin jäi mieleen
+entinen Jussi Hyvärinen, nykyinen Jean Huvers. Hän oli juuri tullut
+Yhdysvaltoihin Kanadasta.
+
+Tämä mies oli saanut ranskalaisen kasvatuksen.
+
+Hän ei osannut lukea. Hän tiesi kyllä, että Suomi on pieni. Ranska iso
+ja Yhdysvallat mahtava, mutta muu tieto oli hämärää.
+
+Suomea puhui Jean Huvers vaivalloisesti. Sanat lähtivät häneltä
+synnyntäväärinä. Englantia ei osannut ollenkaan, mutta ranskaa aivan
+lipevästi. Hän ihmetteli, miksi Yhdysvalloissa ei puhuttu »maan
+kieltä». Nimittäin ranskaa, joka hänen mielestään oli Amerikan
+laillinen kieli.
+
+Jean Huvers oli kauan aikaa sitten tullut isänsä kanssa Suomesta
+Kanadaan. Isäukko oli sitten kuollut ja hän jäi pienenä poikana
+ranskalaisten hoitoon. Hänestä tuli maatyömies ranskalaisille farmeille.
+
+Kanadassahan asuu paljon ranskalaisia. Muutamin paikoin ne ovat
+vajonneet melkein indiaanien luonnonkansa-asteelle. Näiden joukossa oli
+Jean Huvers saanut gallialaisen sivistyksensä.
+
+Jean Huvers, alias Jussi Hyvärinen, kertoi joutuneensa silloin tällöin
+suomalaisten metsänkaatajien kanssa tekemisiin. Näin oli hänellä
+säilynyt jonkinlainen suomenkielen taito.
+
+Jean Huvers kertoi juttujakin.
+
+Eräässä kyläpaikassa oli suomalaisia tukkimiehiä käynyt iltaansa
+viettämässä vanhan italialaisen pariskunnan luona. Siellä sai viiniä
+ja birraa. Vanhuksille lähetti joku sukulainen Roomasta italialaisia
+sanomalehtiä. He eivät kuitenkaan osanneet lukea. Kerran joku
+suomalaisista tukkimiehistä rupesi tavailemaan lehteä ääneen. Vanhukset
+häm-, mästyivät kovasti. He ymmärsivät melkoisesti, mitä suomalainen
+luki. Mutta lukija itse ei ymmärtänyt sanaakaan. »Gini-ukko»
+(italialaisia kutsutaan nimellä: gini) oikoili tukkipojan lausumista,
+eikä siinä paljon petraamista ollutkaan. Eihän nyky-latinankaan
+ortografia poikkea kovin suuresti meikäläisestä. Siitä lähtien kävivät
+suonalaiset vuoroon lukemassa vanhaksille roomankielisiä lehtiä ja
+saivat palkakseen viiniä ja birraa.
+
+Eräältä suomalaiselta oli joku etelämaalainen kysynyt, miksi monella
+suomalaisella oli valkoinen tukka. Suomalainen oli vastannut:
+
+— Me ollaan niin siisteyttä harrastavia.
+
+
+
+
+UUDEN ENGLANNIN VALTIOISSA
+
+
+Fitchburg vaikuttaa Viipurin kokoiselta.
+
+Muuten ei kylläkään Viipurin kaltaiselta, mutta sitäpä ei voi vaatia
+monelta muultakaan kaupungilta. Viipurihan on »herraskylä», hauskin
+suomalainen kaupunki mitä maantieteestä löydetään. Se on näytepalanen
+eloisaa maailmankaupunkia meidän tylyssä maassamme. »Sellainen on
+Viipuri, karjalaisten kaupunki».
+
+Mutta ei Fitchburgkaan ollut ikävä.
+
+Pääkadun, Main Streetin, varrella on siellä »Kuusamon tipo» (asema).
+
+Tällä kulmalla eletään kuin Suomessa konsanaan. Eikä niillä tienoin
+kuule paljon puhuttavankaan muuta kuin meikäläistä. Fitchburgissa ei
+»ummikkosuomalaisella» ole mitään hätää. Kyllähän toiset auttavat, jos
+»ulkomaalaisen» kanssa juttua tulee.
+
+Kuusamon asemalla on kaksikin suomalaista apteekkia. Toisen niistä
+omistaa Andersson, ja hänen luonaan asuimme monta kuukautta. Kodikasta
+oli.
+
+Andersson myy apteekissaan lääkeaineiden ohella kaikenlaista.
+Autorenkaita, lapsenvaunuja, kirjallisuutta ja taidetta,
+maanviljelyskaluja y.m. Siellä tarjotaan kahvia ja virvokkeita.
+Andersson sekoittelee rohtoja, kehittää valokuvia, välittää
+talonkauppoja ja avioeroja, ja tekee yleensä mitä vain. Se on Amerikan
+»staili».
+
+Apteekin ovensuussa on pöytä sanomalehtien myyntiä varten. Ostaja saa
+panna rahan ottamastaan lehdestä peltipurkkiin, joka on siinä pöydällä.
+Jos sattuu isompi raha, saa ottaa purkista takaisin. Kukaan ei pidä
+silmällä, ottaako joku liikaa tai ei pane rahaa ollenkaan. Sekin on
+Amerikan staili.
+
+Kaduillakin näki tällaisia lehdenmyyntipöytiä. Myyjää ei useinkaan
+ollut mailla halmeilla. Lehtien painona oli punnuksia tai kiviä, ettei
+tuuli vie.
+
+Pöydällä vain laatikko, johon ostaja pani rahan. Väärinkäytöksiä ei
+kuulemma ole huomattu.
+
+Ja kuitenkin sanotaan, että »rehellisyys maan perii, mutta ei ainakaan
+Amerikan maata».
+
+Fitchburgissa ilmestyy kaksikin suomalaista lehteä. »Noskelainen»
+Raivaaja ynnä »porvarillinen» Amerikan Suomalainen.
+
+Minun tehtäviini ei kuulu selostaa Amerikan suomalaisten
+sivistysrientoja. Onhan siellä matkustanut monia asiallisuudessa
+pysyviä kynämiehiä, jotka ovat niistä paljonkin kirjoittaneet. Minä
+olenkin koettanut tällä matkalla keräillä kokoon vain pikkuseikkojen
+murusia, joiden olen luullut toisilta unohtuneen.
+
+Siispä sivuutan sivistysriennot. Ja monet muutkin asiat.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Fitchburgista teimme partioretkiä ympäristöön, kuten Duluthistakin.
+
+Henry Puranen järjesti meidät taipaleelle. Hänen taidollisuutensa
+managerina oli yhtä ihmeteltävä kuin järkkymätön sielunrauhansa ja
+työtarmonsa. Hän oli savolainen, mutta leveän rehti ja miehekäs kuin
+Vaasan Jaakon tyypit. Häneen sai luottaa kuin kallioperustaan.
+
+Toisetpa meillä oli kokemukset »Uudessa Englannissa» kuin
+Keski-Lännessä. Täällä liikuimme porvarien ja noskelaisten piirissä.
+
+Täällä näytti olevan noske-porvarien ylivalta. Taaskin tarkoitan
+suomalaisten keskinäistä kanssakäymistä. Suhde oli siis päinvastainen
+kuin lännempänä.
+
+Nyt olimme siis »kansan vapauden kahlehtijain» keskuudessa.
+Merkillistä. Täällä tuntui saavan hengittää vapaasti. Ei vaadittu
+uskontunnustuksia. Ei ketään kohtaan käytetty terrorisoivaa pakkovaltaa.
+
+Ihmiset tuntuivat kerta kaikkiaan valistuneilta, hyväntahtoisilta —
+enimmäkseen. Olisipa luullut, että kommunisteja olisi nyt vuorostaan
+pidetty tiukalla. He olivat monessa paikassa mitättömänä vähemmistönä.
+Mutta ei, heidän annettiin olla uskontunnustuksineen omissa oloissaan.
+Kukaan ei räkyttänyt heille.
+
+Eivätkä nämä noske-porvarit tiukanneet meiltäkään mitään puoluekarvaa
+esille. Eivätkä edes pyytäneet sepittämään haukkumalauluja
+kommunisteista. Eikä kukaan kieltänyt toistaan lukemasta mitä lehtiä
+halusi. Tai kirjallisuutta. Eivät he olleet ensinkään rikkaampia kuin
+kommunistit. Työtä hekin tekivät, eivätkä pyrkineetkään sortamaan
+»työläisiä».
+
+Onhan nyt järkeen menevä asia, että meillä oli hauskempi liikkua tämän
+porvarien ja noskelaisten hirmuvallan alaisina, kuin »vapaudenaatteen»
+sankarien joukossa.
+
+Minä en saa nyt mitään irvikkäitä juttuja matkoiltani näiden ihmisten
+keskuudessa. Jos he olisivat olleet yhtä pikkumaisia ja jesuiittamaisia
+puolueihmisiä kuin oikeauskoiset, niin juttuja heistä tulisi kyllä.
+Mutta mistäs niitä nyt ottaa. Kuka maksaa palkan, jos rupean
+valehtelemaan?
+
+Hohhoi! Kyllä se vie »humöörin pois» se »politiikan» jauhaminen.
+Viisunikkarikin suuttua tupsahtaa, kun joutuu siitä myötäänsä puhumaan.
+Ja tulee lopullisesti niin pessimistiseksi kaikkiin asioihin nähden,
+että pilaa koko tarinansa. Minunhan piti muka sepittää kolmen markan
+vitsikirja. Omiksi kaulavilloikseen näitäkin kirjoittelee, kyllä sen
+tietää.
+
+Samapa se, eipähän sitä ihminen jaksa aina olla kuin kutiteltu hilpeys.
+
+— — —
+
+Jauhakaa te vain sitä vihaanne joka puolella. Lyökää toisianne
+pykälillä päähän. Siinäpähän näkee, kenen pykälät kestävät. Mitäs
+fatalistinen mahomettiläinen välittää hihhulien, metodistien ja muiden
+lahkojen kiistoista. Ei niin riunaakaan. Nauraa vain.
+
+Tehkää makkara mieleiseksenne. Kuluttakaa lyhyt päivänne tappelun
+huiskeessa. Ehtoo tulee, aurinko laskee ja pimeässä me kumminkin olemme
+yhtäläisiä, niin hyvät kuin huonot. Haamuja vain ja varjoja. Eikä
+aurinko nouse enää meille...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sattuihan meille pikku hupaisiakin seikkailuja.
+
+Mutta minä arvaan ikävystyttäneeni lukijan, ja aion ruveta häntä
+raahaamaan vähitellen paluumatkalle Eurooppaan.
+
+Massassa on »Uuden Englannin Kuopiokin». Se on Gardner. Siellä asuu
+niin paljon savolaisia, että kaupunki on saanut tuon liikanimen.
+
+Ne savolaiset eivät kovinkaan ihastuneet allekirjoittaneen
+»savolaisista» viisuista. »Renki-Jussin» kohtaloissa ja ajatuskannassa
+ei ollut monellakaan mitään uutta. Jotkut lienevät ottaneet pilkaksikin.
+
+No mitäpä siitä. Yks tykkää tyttärestä j.n.e. Eräskin naisihminen
+sanoi, että »Bajadeeri» on paljon hienompi ja arvokkaampi kappale kuin
+»Seitsemän veljestä». Kas, »Bajadeerissa» hän sai tutustua uuteen
+maailmaan, mutta »Seitsemän veljeksen» elämässä hän oli ollut jo
+lapsesta mukana. Uutuus viehättää.
+
+Tämän tarkoituksena ei kylläkään ole tupata »Renki-Jussia» »Seitsemän
+veljeksen» joukkoon.
+
+Otto Hanninen siellä Cardnerissa pitää autokaraasia ja hän oli oikein
+mukava mies. Hänen kaksi soreaa tytärtään ja miellyttävän misiksensä
+esitän tässä ohimennen lukijalle. Senvuoksi vain, että lukijakin
+pääsisi reiluihin tuttavuuksiin.
+
+Sitten minä esitän Worcesterin Vihtorin.
+
+Vihtori oli sileä, pehmoinen, Chaplinin näköinen hippiäinen. Hän
+kävellä tassutteli kuulumattomasti kuin kissanpoikanen, hieman
+surumielisen näköisenä aina. Hän ei häirinnyt ketään äkillisillä
+sanoilla eikä liikehtimisillä.
+
+Vieraillessamme Worcesterissa opasteli Vihtori meitä. Hän vei meidät
+paikkoihin, joihin meillä oli halu ja huulet, niinkuin katukielellä
+sanotaan. Vihtorilla ei itsellään juuri ollut rahaa, mutta me
+»riittasimme» hänelle suuhun.
+
+Yhtenä päivänä kävelimme kadulla, Vihtori, Matti ja minä.
+
+Edellämme käveli mies. Hän sattui nenäliinaa taskustaan vetäessään
+pudottamaan maahan pienen paperin. Ei huomannut, vaan jatkoi matkaansa.
+
+Kun me tulimme kohdalle, nosti Matti miehen pudottaman paperin
+käytävältä. Se avattiin ja siinä oli yksi sadan ja kaksi yhden dollarin
+seteliä. Matti laski ne nopeasti päässään yhteen ja sanoi: tässähän on
+satakaksi dollaria selvissä seteleissä.
+
+Mies oli siis pudottanut rahaa; sitä päätelläkseen ei tarvinnut olla
+suuri salapoliisi.
+
+Jos kohta Matti ja minä emme ole selviä rosvoja, niin kylläpä Vihtori
+oli kuin suoraan luonnosta valokuvattu rehellisyys.
+
+— Mies raukka, hän surkutteli. — Ne saattavat olla sen ainoat rahat.
+Kyllä kai me, pojat, annetaan sille äiskälle killinkinsä takaisin?
+
+No tietysti. Meillä oli rahoja omiksi tarpeiksi, joten saatoimme
+ilman sisäisiä kolkutuksia olla rehellisiä. Varoja sekin vaatii, olla
+rehellinen tällaisessa tapauksessa. Miten kannattaa.
+
+Vihtori huusi miehelle: Hoi äijä, sulta putosi rahaa!
+
+Mies kääntyi ympäri ja kopasi huolettomasti päällisin puolin laskujaan.
+
+— Ei minulta ole mitään pudonnut, hän väitti ja aikoi edelleen.
+
+— Kyllä varmasti putosi, virkkoi Vihtori pidätellen.
+
+Mies tutki taskunsa perusteellisemmin. Muuttui sitten huolestuneen
+näköiseksi ja tunnusti:
+
+— On peijakas pudonnutkin. Toistasataa taalaa.
+
+Noh, meiltähän sen sai takaisin. Matti antoi miehelle paperit.
+
+Mies tahtoi kaikin mokomin palkita rehellisiä löytäjiä. Hän kaiveli
+kiitollisen näköisenä taskujaan.
+
+— Hitto vie, hän sanoi. — Minä antaisin teille viisikymmentä dollaria,
+mutta kun ei satu sopivaa rahaa. Käys vaihtamassa tuo!
+
+Mies antoi Vihtorille satataalasen, ja Vihtori livahtti läheiseen
+puotiin sitä vaihtamaan. Tuli takaisin, ei saanut rikotuksi.
+
+Lähellä ei ollut muitakaan liikehuoneita.
+
+Me sanoimme: antaa olla, ei sen väliä ole. Eihän meillä mitä vaivaa
+siinä ollut.
+
+Keskustelu, jota meidän puoleltamme hoiti Vihtori, kävi tietysti
+englanniksi.
+
+Mutta mies väitti jäävänsä iäkseen pahoille mielin, ellei saa antaa
+meille viittäkymmentä dollaria. Rahathan olisivat yhtähyvin voineet
+mennä sen tien, elleivät ne sattuneet meidän harvinaisen rehellisiin
+käsiimme.
+
+— Ei se köyhään koske, sanoi mies auliin näköisenä.
+
+— Ottakaa pois vaan, kun rahaa tarjotaan, neuvoi Vihtorikin. — Kun se
+nyt niin tuppaa.
+
+No, mitäs sitä tyhjiä vänkää. Dollareita vastaan vielä. Eihän ne
+muutkaan...
+
+Meillä olikin itsellämme vaihtaa se satanen, vaikka emme ensin
+viitsineet näyttää olevamme ahneita. Annoimme miehelle viisikymmentä
+dollaria satasesta takaisin. Meille jäi siis puolisataa voittoa. Kun se
+mies kerran tyrkytti niin...
+
+Mies jatkoi matkaansa sanoen: bai bai, boys!
+
+Helpolla saadusta rahasta annoimme Vihtorille »maasua». Meillä oli
+taskuissamme pieniä, ettei tämän vuoksi tarvittu rikkoa satasta. Niitä
+isoja seteleitä kun vaihtaa pieniksi, niin rahat kuluvat huvemmin.
+
+Emme vaihtaneetkaan sitä satasta ennenkuin New Yorkissa.
+
+Vaikka vaihtamatta se sielläkin jäi. Vähällä piti, ettei meitä viety
+poliisilaitokselle. Saimme jotenkuten asian selvitetyksi, mutta
+satataalanen otettiin meiltä pois. Se oli väärä.
+
+Tämä oli kylläkin ainoa tapaus, jolloin meiltä nenää venytettiin.
+
+
+
+
+ALASKAN LAURI JA KOTKAN RIKU
+
+
+Esitän lukijalle pari suomalaista seikkailijaa New Yorkista.
+
+Alaskan Lauri keittää yhtä hyvää viinaa kuin ennen vanhaan Kuopion
+Raninen.
+
+Joku kertoi, että hänellä on nykyään uusi, ajanmukainen viinatehdas
+Long Islandin puolella. Vapriikki, joka tiputtaa neljätuhatta litraa
+päivässä sitä hyvän maineen saavuttanutta »muunsainia».
+
+Johan se Lauri laittaa pian konttorinsa Wall Streetille. Pisnekset
+vaativat.
+
+Alaskan Lauriin tutustuin Raittiusseura Tähden haalilla. Lauluiltamme
+siellä oli päättynyt ja Matti jo lähtenyt omille teilleen. Minä siellä
+pukuhuoneessa laittelin siviilinöpsyjä ylleni.
+
+Ovelle ilmestyi pitkä, riuskannäköinen mies, vaaleanverevä.
+
+— Haloo! hän sanoi reippaasti. — Eiks vanhanmaan laulumies lähde
+huomenna katteleen, miten tässä maassa viinaa keitetään?
+
+Eihän siinä mutkallisempia esittelyitä.
+
+Kyllä minä halusin nähdä. Mitäs minulla vastaan. Johan nyt joutavia
+tekopyhyyksiä. Vilkaista kulissien taakse maailmankaupungissa. All
+right, sopii!
+
+— No niin, minä tulen huomenna hakemaan asunnostasi. Nyt mulla on
+kiiru, mutta tahtoisin riitata sinulle illalliset. Ethän pahaa tykkää,
+jos...
+
+Alaskan Lauri tunki jotain taskuuni ja lähti.
+
+En, minä en voinut pahastua... Taskuuni oli pistetty tukku seteleitä,
+jotka matemaattinen neroni todisti viideksikymmeneksi dollariksi.
+Illallisenhan sillä sai just ja just.
+
+Seuraavana päivänä tuli Alaskan Lauri komealla autolla.
+
+— Nyt lähdetään!
+
+Ajoimme 128:nnelle kadulle. Se on vilkas katu sekin, eikä ollenkaan
+laitakaupunkia. Astuimme erääseen taloon paraatiovesta ja kiipesimme
+kolmanteen kerrokseen.
+
+Tehdas käsitti 5—6 huonetta. Etumaisin oli tyhjä. Siinä oli ikkuna
+auki. Sen piti välittää »verstaan» puolelta tuleva lämmin ja viinalta
+tuoksuva ilma ulos. Ettei sitä ovia avatessa päässyt paraatirappuun.
+
+Huoneitten seinävierillä oli tynnyreitä, joissa jumalanvilja happani ja
+poreili. Selvää leipäainetta oli. Tynnyreitä oli monia kymmeniä.
+
+»Pannuhuoneessa» tuli hikinen olo. Piti ihan virkistäytyä. Siinä
+kukoisti sylen levyinen ja korkuinen kuparikattila. Se seisoi
+rautajalustalla ja alla paloi kaasuliekki, alituisesti kuin Vestan tuli.
+
+— Se palaa siinä omia aikojaan, ei tartte olla »vatsimassa», selitti
+Lauri.
+
+Pannusta lähti torvi, josta lirisi alla olevaan astiaan kirkas neste.
+
+Oli laitteita, joiden läpi kulkiessaan aine puhdistui. Se valutettiin
+kivihiilikerroksenkin läpi.
+
+— Kaikki ilo, mikä ei lähde viinasta, on keinotekoista, mietelmöi Lauri.
+
+— Sinäpä et taida olla juuri kieltolain ystävä, huomautin minä leikillä.
+
+Alaskan Lauri räjähti nauramaan.
+
+— Ohoh, minähän sitä vasta olenkin, hän väitti. — Tulen aina
+äänestämään kieltolain puolesta. Hyvä laki, hyvä laki. Siitähän mulle
+dollarit siunautuu.
+
+Jaa jaa, niinpäinhän se olikin.
+
+Alaskan Lauri on dollarimies. Melko raitis ja tupakoimaton. Arvossa
+pidetty seurapiirinsä rahamaailmassa. Hänellä on tehtaita montakin
+ja taloja. Vapriikia varten täytyykin talo ostaa »pohjiaan myöten».
+Vuokralaisiksi luotettavia.
+
+Alaskan Lauri on ollut hurja seikkailija. Jack Londonin mallia oikein.
+Hän on ollut villissä lännessä lehmäpoikana ja kuuluna korttipelurina,
+joka useimmiten voitti. Nyt hän on »vakiintunut» ja hoitaa pisneksiään
+liikeneron tavalla.
+
+Alaskan Laurilla on harrastuksia muitakin kuin dollarien kokoaminen.
+Hän on avustellut suomalaisia urheilijoita monella eri tavalla,
+varsinkin rahalla. Jos joku suomalainen taiteilija arvaisi mennä
+pyytämään stipendiä hänen »viinavoittovaroistaan», niin luulenpa, että
+saisi. Jos nimittäin Lauri tunnustaa pyytäjän taiteilijaksi. Laurilla
+on taas oma makunsa.
+
+Se poika saattaa vaikka maksaa uuden tekijäpalkkion kirjasta, joka
+häntä huvittaa. No, mikäs on dollareilla pelatessa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kotkan-Riku saapui puolentoistakymmentä vuotta takaperin Englannista
+New Yorkiin.
+
+Hän tuli Atlannin yli 150 vuotta vanhalla _kaleerilaivalla_.
+
+Mitäs sanotte siitä? Häh, eikö nykyaikanakin löydä
+seikkailuromantiikkaa, kun katselee ja kuuntelee ihmisiä muuallakin,
+eikä vain »Ylä-Brondalla».
+
+Kotkan-Rikun seilaaminen Atlannin yli tällä joka liitoksessaan
+natisevalla ja lahonneella orjalaivalla kesti neljänneksen vuotta.
+Yhtämittaista purjehtimista. Retki oli kai yhtä merkillinen kuin
+Kolumbuksen aikoinaan. Eikä Kotkan-Riku sillä edes kehuskele.
+
+Kaleerilaiva oli maannut käyttämättömänä jossain satamassa Englannissa.
+Sitä ei tarvittu enää. Aikoja takaperin sillä oli kuljetettu vankeja
+siirtomaihin.
+
+Sattui tulemaan varakas ja nokkela amerikkalainen. Hän katseli
+maatumassa olevaa paattia mietteliäänä. Se oli sataman rumennuksena. Se
+kai jouti siitä pois.
+
+Amerikkalaisen päähän lennähti amerikkalainen aate.
+
+Siinähän makasi käyttämättömänä selvä pisnes. Oikea dollarikaivos. No,
+ei ne älyä mitään, vanhanmaan iikat.
+
+Amerikkalainen osti laivan polkuhinnalla. Se olisi ehkä annettu
+ilmaiseksikin. Hyvä, että joku korjasi sen satamasta. Se oli vain
+turhana täytteenä siinä.
+
+Liikenero päätti viedä kaleerilaivan kaukaiseen länteen.
+Sitähän saattoi näytellä maksusta historiallisena muistona.
+Tämäntapaista historiaa kansa tajusi. Kaleerilaiva, 150 vuotta
+vanha, rangaistusvankien kopit senaikaisessa kunnossaan. Seinissä
+merkkirikollisten nimikirjoituksia, muistovärssyjä ja piirroksia. Johan
+sitä nyt halusi nähdä kuka tahansa.
+
+Amerikkalainen etsi merimiehiä, jotka kuljettaisivat laivan Atlantin
+yli.
+
+Mutta miehet, jotka näkivät laivan, pudistelivat päätään. Eivät
+tahtoneet ottaa pestiä. Purkkihan saattoi hajota jo alkumatkasta.
+
+Ilmestyi kuitenkin suomalaisia, niiden mukana Kotkan-Riku, jotka
+uskalsivat astua arkkiin. Sellaisia hurjapäitä me suomalaiset olemme.
+
+Esimerkistä rohkaistuneina tuli mukaan joitakin ruotsalaisia ja
+virolaisia, kunnes miehistö oli täysilukuinen.
+
+Purjeet laitettiin kuntoon ja lähdettiin. Miehet kirjoittelivat
+läheisilleen preivejä, joissa karulla tavallaan myönsivät, että onhan
+sitä tullut elettyä tuhmasti, mutta siellähän ne punnitaan kunkin teot,
+siellä, minne jokainen kerran joutuu... niinhän täällä eletään kuin
+lintunen oksalla, ei tiedä milloin putoaa...
+
+Laivanostaja ei kylläkään itse uskonut henkeään tähän epävarmaan
+kulkuneuvoon.
+
+Merimiesten sopimus edellytti, että heidän tehtävänään oli vain
+kuljettaa laiva Amerikan rantaan.
+
+Mutta kun purjeiden hoitamisessa ei ollut paljon vaivaa tasaisella
+säällä, vaati kapteeni, että miesten oli tehtävä jotain muuta. Eihän
+niitä viitsinyt katsella joutilaina, palkattuja miehiä. Niinpä kapteeni
+määräsi miehet puhdistamaan vankikoppien seiniä. Raaputtamaan niistä
+homeen ja piirrokset pois ja sitten maalaamaan kopit siisteiksi.
+
+Kapteeni ei ymmärtänyt mitään historiallisista arvoista. Hän arveli
+omistajan olevan mielissään, kun perille saavuttaessa huomaa
+homehtuneen laivaröttelön olevan edes hiukan hienommassa kunnossa kuin
+ostettaessa.
+
+Mutta kun matka venyi pitkäksi, kävivät laivan muona- ja vesivaratkin
+vähiksi. Miehistön annoksia täytyi pienentää.
+
+Suomalaiset kieltäytyivät kaikesta muusta työstä paitsi purjeiden
+hoitamisesta. Ja kun niissä ei ollut paljon puuhaa, istuskelivat he
+laivan kannella pelaten korttia ja kertoillen merimiesjuttuja.
+
+— No, täälläkö te juuttaat vain istutte?! karjui heille kapteeni.
+
+— Ka missäs? Täällä kannella on vilpoisempi kuin kajuutassa, vastasivat
+suomalaiset rauhallisina.
+
+— Hori op, hori op, töihin töihini Koppeja puhdistamaan! Ja sukkelaan!
+
+Suomalaiset nauroivat kapteenille vasten naamaa.
+
+Kapteeni metelöi ja uhkasi asettaa miehet maihin päästyä syytteeseen
+kapinasta. Mutta pelkäävätkös ne suomalaiset semmoista. Saattavathan ne
+tehdä kapinan vaikka joka lauantai.
+
+Kapteeni koetti säikytellä suomalaisia revolverillaankin.
+
+Miehet heristivät hänelle etusormillaan kuin lapselle ja neuvoivat:
+
+— Panehan tuo rautasi tyynyn alle piiloon, satutat vielä sormesi ja
+siihen tulee pipi... Bai hai, mee mammimaan nyt siitä...
+
+Kapteeni meni hyttiinsä puhisten kuin »vekslaava» veturi.
+
+Suomalaiset loikoilivat vain ja voivat leveästi. Kapteeni kävi
+noitumassa heille kaikilla osaamillaan kielillä, mutta miehet eivät
+lopulta vaivautuneet edes vastaamaan. Lämmin sää raukaisi. Ei viitsinyt
+aukoa suotta suutaan.... Tuli siihen korviin rällättämään, hyvät unet
+sotki...
+
+Ruotsalaiset ja virolaiset nöyräselkäisempinä olivat raaputtelevinaan
+kapteenin mieliksi vankikoppien seiniä. Vähän tuli jälkeä, sillä kuuma
+oli ja muona-annokset niukkoja.
+
+Pahempia myrskyjä ei sattunut.
+
+Kun yli kolme kuukautta oli seilattu, päästiin vihdoinkin Amerikan
+rantaan. Laivan ostanut liikemies tuli jo ulompaa vastaan pienellä
+höyrypurrellaan.
+
+Ensi töikseen kapteeni ilmoitti suomalaisten kapinoineen ja vaati
+heidät pantaviksi syytteeseen.
+
+Omistaja tutki asiaa ja huomasi suomalaisten »kapinoimisellaan» tehneen
+hänelle palveluksen. Jos kaleerilaivaa olisi ehditty enemmän siistiä ja
+maalailla, niin se olisi todellakin jäänyt arvottomaksi hylyksi. Mutta
+ruotsalaisten ja virolaisten aikaansaannokset olivat onneksi vähäisiä.
+
+Kapteeni sai pahat torumiset typeryydestään.
+
+Suomalaisia kiitettiin erikoisesti ja heille annettiin ylimääräinen
+palkkio. Jokainen sai laivan valokuvan, seinätaulukokoa, ja
+selostuskirjan laivan historiasta.
+
+Liikemies kuljetuttaa nyt kaleerilaivaa rannikkoja
+jokivarsikaupungeissa. Sitä näytellään yleisölle 50 sentin maksusta
+hengeltä. Omistaja on ehtinyt ansaita monin kerroin kylvämänsä pääoman.
+
+Kotkan-Riku jäi New Yorkiin, jossa pitää kalustettuja huoneita
+vuokrattavana. Hänellä on nelikerroksinen pikkutalo Haarlemissa.
+Vuokralla tosin — ei vielä oma. Signe-misis hoitaa huoneistoa, ja
+Riku seurustelee vieräitten kanssa. Vieraitä käy paljon. Siellä säisi
+joku kirjailijamies kuulla hurjia seikkailujuttuja, joista hänellä
+riittäisi aiheita iäkseen.
+
+Kaleerilaivan kuva koristaa Rikun vierashuoneen seinää.
+
+
+
+
+SO LONG, SETÄ SAMULI!
+
+
+Amerikka alkoi tuntua hyvin mukavalta, juuri kun meidän piti lähteä
+pois. Niinhän se aina on ja kaikessa.
+
+Lähtö tuli kauniina kesäpäivänä.
+
+Kuumakin oli oikein. New Yorkissahan paistaa sama aurinko kuin
+Espanjassa. Mieluummin olisi istunut varjoisassa paikassa märkä riepu
+päässä ja jääpalanen suussa kuin hikoillut matkavalmistuksissa. Mutta
+päätetty mikä päätetty, olipa otettu pestikin.
+
+Me antauduimme _Cunard_-linjan palvelukseen matkalle New York —
+Helsinki.
+
+Bruno Forsberg pestasi meidät Suomeen lähtevän huvilaivan —
+_Lancastrian_ — orkesteriin. Matin pianistiksi ja allekirjoittaneen
+rummunlyöjäksi. Tulin siis Atlantin yli rumpalina.
+
+No — siinähän oli pientä seikkailun tuntua. Vapaa boheemi, joka ei
+ollut moniin herran vuosiin ollut sidottuna mihinkään velvollisuuksiin,
+sai arkipäiväisyyteensä vaihtelua. Kas, alituinen vapauskin tuntuu
+lopulta yhtä yksitoikkoiselta kuin häkissä olo. Kun sitä vapautta on
+aina. Meille tämä pestautuminen oli uutta ja hupaista.
+
+Kävimme sanomassa hyvästit lukuisille tuttaville ja joimme viimeiset
+lasit kaljaa Laineen Jukan ja Aura-matamin putiikeissa. Mestarikiekkuri
+Armas Taipale toi silkkisen Amerikantyynyn ja terveisiä Suomeen, ja
+Alaskan Lauri kävi ilahduttamassa mieltämme lahjakääröllä.
+
+Lähtiessä pauhasivat pasuunat, ja amerikkalaiset vilkuttivat puna-valko
+juovikkaisia ja tähdikkäitä nenäliinojaan. Matti löi tam-tamia. Kosolan
+Antti, orkesterin johtaja, raiutteli pianohanurilla. Minä hakkasin
+suurta rumpua kerralla koko matkan edestä. Eihän se käynyt kuin
+ennentehneeltä. Sittenpä ei muuta kuin: bai bai, juu es ei (U.S.A.)!
+Hitto vie: lähtö tuntui ikävältä. Sinne nyt jäi niin monta kunnon
+ihmistä, joista kaikista en ole ehtinyt tässä kertoakaan.
+
+Laivan edetessä »suuresta kullankaivajaleiristä» rupesivat,
+pilvenpiirtäjien ääriviivat vähän kerrassaan haalenemaan. Sinne
+painuivat lopulta mereen mammonan palatsit kuin satujen linnat. Meidän
+lukumme kultamaan sadussa oli päättynyt. Ainakin toistaiseksi. Tiesi
+hänet, jatkuuko joskus...
+
+Ai ai, olihan siinä Amerikanmaassa jotain reilumpaa,
+teeskentelemättömämpää kuin homehtuneessa Euroopassa. Siellä puhaltaa
+preerian virkeä tuuli. Työteliäisyyttä, reippautta ja — rehtiyttä.
+Juu, enemmän siellä suoruutta löytää sentään kuin Euroopassa. Eivät
+ole edes tekopyhiä. Avonaisesti vain kaivetaan kultaa, jokainen omaan
+säkkiinsä. Ei nimitetä sitä kaunistellen »terveiden liikeperiaatteiden
+mukaan yhteishyvän eteen uurastamiseksi». Tässä unohdan meikäläiset
+puoluepukarifariseukset. Olisi pitänyt unohtaa alunperin.
+
+Kuinka miellyttikään joutua juttusille vierasveristenkin ja
+tuntemattomien kanssa. Se toverillinen: haloo, se ikäänkuin veljestää.
+Se tuntui merkitsevän; Mitä kuuluu, veikko? Oletko löytänyt suonia?
+Minulla on kohta säkki täynnä keltaista hietaa. Koetahan yrittää
+sinäkin, veikko. Hori op, pane toimeksi vaan. Et sinä huonompi ole kuin
+minäkään. Yksiähän tässä ollaan kullankaivajia.
+
+Nyt minä ymmärrän niin hyvin, kyllin hyvin, miksi monet suomalaiset
+kiintyivät Amerikan multaan. Eldorado se sittenkin on, jos kultaa
+kaivannet.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Lancastriassa matkusti kotimaahan puolenkahdeksattasataa suomalaista.
+
+Muitapa kansallisuuksia ei matkustajien joukossa monta ollutkaan. Laiva
+oli kuin veden päällä liikkuva suomalainen pikkukaupunki.
+
+Matti rupesi asianharrastajien kehoituksesta puuhaamaan laulukuoroa.
+Olisihan se niin komeaa, kun Helsingin satamaan laskiessa
+hajautettaisiin raikas laulu. Useampiakin. Näkisivät ja kuulisivat
+kotiväet, että Väinämön perintö on pidetty tallessa veräjillä
+vierahilla.
+
+Kuoron perustava kokous pidettiin ruokasalissa. Kaikki olivat
+innostuneita.
+
+Mitä lauluja otetaan harjoitettaviksi ja Suomen rannassa laulettaviksi?
+Matti toimi puheenjohtajana.
+
+— »Vapaa Venäjä» tiätysti, ränkäsi ensimmäiseksi topakan näköinen muija.
+
+— No, mutta eihän sellainen sovi _Suomen_ rantaan saavuttaessa.
+
+— Kyll se sopii, kun pannaan sopimaan, jukuliste, kuului miesääni,
+josta olisi saatu kuoroon kadehdittava basso.
+
+Sitten saivat suunvuoron uskovaiset, jotka ehdottivat; »Virsi kotimaan
+puolesta» ja muita hengellisiä lauluja.
+
+Toiset vaativat Työväenmarssia. Ja Internationalea.
+
+Usea noske-porvari-puolueettomista olisi suostunut jonkinlaisiin
+sovitteluihin. Mutta Lenininuskoiset sanoivat jyrkästi: Maammelaulua ja
+virsirenkutuksia ei lauleta yhtään, se on varmaa. Koettakaapas, niin
+vihellyksillä sotketaan muittenkin laulamiset.
+
+Käsirysyhän siitä oli tulla.
+
+Kokouksessa oli läsnä pappi, joka ei ollut riitelemisestä moinaankaan,
+eikä hyvänpäivän tuttava ahdasmielisyyden kanssa. Hän muhoili kuin
+sulalla sivelty hyväntuulisuus ja ehdotti:
+
+— Ka, pannaan ohjelmaan joka lajia. Lauletaan virret, Maammelaulut ja
+Työväenmarssit. Itsekukin antaa äänensä kuulua siinä laulussa, mistä
+tykkää. Ei suinkaan kellään sitä vastaan?
+
+— On sitä vastaan, on! Maammelaulua ei ainakaan lauleta!
+
+Lenininuskoinen muija hyppäsi papin eteen ja tanssiliikkeitä
+ketkutellen rallatti:
+
+— Enkeli taivaan lausui näin, suli rallallei, suli rallallei...
+Halleluja ja hengellisiä junttalauluja. Näitäkö meidän pitäisi
+opetella? Häpiä?!
+
+Matti, siivo mies, häkeltyi tappelijoiden keskellä. Eikä tiennyt mitä
+sanoa. Kokoushuone muistutti koululuokkaa, jossa pahankuriset lapset
+räiskivät opettajan poissa ollessa.
+
+— Menkää sen hemmettiin joka sorkka täältä, huusi Matti aivan
+pyöröpäisenä. — Ulos ja sassiin! Mitään laulukuoroa ei perusteta, koska
+laivassa ei ole aikuisia ihmisiä!
+
+Kokousväki hajaantui vaihtaen keskenään pillastuneita ajatuksia...
+
+Sitä kuullessa oli vaikea uskoa, että Suomenkieli on kaunista.
+
+Täsiä syystä me emme laulaneet, kun tulimme Helsingin satamaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vähitellen kumminkin taukosi puoluetaisto.
+
+Mitä lähemmäksi tultiin Eurooppaa, sitä hiljaisemmiksi kävivät
+puoluepukarit. Lopulta elettiin kuin suloisessa sovussa ainakin.
+Niinkuin saman talon kissat ja koirat tottuvat toistensa tuoksuihin.
+— Ei herran nimessä pidä niin pienestä kuin Suomen kansasta päästää
+minkään aatesuunnan kannattajia eristäytymään. Saman talon kissat ja
+koirat — niin riitaisia kuin keskenään ovatkin — hyödyttävät kumminkin
+samaa taloa. Ja mihinkäs sitä toisistaan pääsee ahtaassa pirtissä.
+Yhdessä siinä on kituutettava kumminkin.
+
+Kielin kanavan suulla seisahduttiin. Me seisoskelimme kannella ja
+katselimme saksalaisia.
+
+Heittelimme hopearahoja laiturikivityksille. Jotkut lapset niitä
+poimivat, mutta poliisi ajoi ne pois. Ottipa muutamilta hopeat ja
+heitti ne hyvin halveksivasti mereen. Niin tarkoittaen, että me
+näkisimme lahjojemme kohtalon.
+
+Olipa niin patrioottisia koulupoikia, että nostivat maasta heittämiämme
+lantteja, sylkäsivät niihin ja paiskasivat veteen. Sitten heristivät
+meille nyrkkiä ja sylkäsivät vielä meihin päin.
+
+Laivammehan oli englantilainen, ja mastossa liehui Albionin voittoisa
+lippu. Se ärsytti tappiostaan katkeroituneita germaaneja. — Vai
+tulette meille vielä muka almuja heittelemään, senkin britit. Nauruun
+teidän maailmanvaltanne päättyy vielä muuallakin, eikä vain Isolla
+Valtamerellä. (Lukija muistaa Nauru-saaret, joihin Iso-Britannian
+alueet päättyvät yhdellä Tyynen Valtameren kulmalla.)
+
+Niillä sisua riittää, saksalaisillakin.
+
+Danzigista tuli laivaan joukko suomalaisia sanomalehtimiehiä. Heidät
+oli lähetetty ottamaan meitä vastaan. Se oli kauniisti tehty. Kiitos
+vain vieläkin meidän kaikkien »amerikkalaisten» puolesta.
+
+Sanomalehtimiehiä hoidettiin hyvin. Pidettiin illanvietto — viimeinen
+matkustajillekin — jossa neekerit puhuivat joustavalla ja sanavalmiilla
+tavallaan. Isänmaasta ja muusta innostavasta.
+
+Kun Sasu Punanen nousi puhujakorokkeelle, tuntuivat kommunistit
+arvelevan pisteliäästi; ompas toi päänoske kuin nälkävuoden kuva.
+
+Ohjelmassa esitettiin yhtä jos toistakin lajia. Maalaisliiton Laamanen
+lopuksi kiekasi tenorillaan »matalan torpan tyttöä» niin kauniisti,
+että itsekin vaipui kaihomieliseen tunnelmaan koko illaksi.
+
+Seurustelusaleissa tanssittiin, ja pidettiin viimeistä lystiä.
+Huomennahan jouduttiin Suomeen ja »rattoisa yhdessäolo» oli lopussa.
+Toiset ottivat tuikkusiakin, eihän siitä laki kieltänyt. Siirtokansalla
+oli dollareita ja moni tahtoi iloita. Eihän sitä tiedä, vaikka huomenna
+kuolisi. Siis kaatakaa, rahaa on kyllä!
+
+Suurin osa siirtokansasta oli raitista väkeä.
+
+Sanomalehtimiehet olivat tuoneet mukanaan Suomen kieltolakia omiksi
+tarpeikseen. Se on: heille ei kelvannut helmeilevä viini. Tahtoivat
+tietysti pitää yllä seitsemännen suurvallan auktoriteettiä ja se
+oli oikein. Heihin katsottiin näes. He istuivat hillittyinä ja
+pidättyväisinä kuin rauhanneuvotteluun lähetetyt indiaanipäälliköt.
+Sikaarit vain öyhkysivät.
+
+Sasu Punasta näkyivät amerikkalaisten tanssiesitykset huvittavan. Uuden
+Suomen arvovaltainen lähettiläs kuunteli selostustamme matkan vaiheista
+filosoofisen mietteliäänä. Ja Helsingin Sanomain Hannikainen piti
+innostuttavan luennon raittiusaatteesta. Se olikin meille tarpeellinen,
+sillä pian lähenimme kieltolakimaamme aluevesiä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mitäs tätä juttua piimittää, kun on lupa lopettaa.
+
+Kotimaan rantaan saavuttiin ehjinä ja hyvässä kunnossa.
+
+Suuri kansanpaljous otti meidät harpuin ja huiluin vastaan. Me
+kävelimme jenkin näköisinä väkijoukon muodostaman kujanteen läpi.
+
+Mitäs Amerikkaan kuuluu? Miten afäärit luistivat?
+
+Ei muuta kuin ala hiomaan vastauskliseitä. — All right, siinäpä se
+meni, very well. Oli hauska tutustua uncle Samiin, yes. I am in hurry,
+kiire on, juttelen toiste enemmän, bai, bai.
+
+Muutapa jupikoittelemista minulla ei sitten enää olekaan.
+
+Se on luut ny, sano Sipoon suutari, kun lihat loppu.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78008 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..6b1d8ed
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78008
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/78008)