diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 78071-0.txt | 871 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 887 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/78071-0.txt b/78071-0.txt new file mode 100644 index 0000000..3b9e18f --- /dev/null +++ b/78071-0.txt @@ -0,0 +1,871 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78071 *** +language: Finnish + + + +KAKSI MORSIANTA + +Yksinäytöksinen pila + + +Kirj. + +KAARLO HEMMO + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Kirja, +1914. + + + + +HENKILÖT: + +ANTERO, räätälimestari. +ELVIIRA, hänen vaimonsa. +TOIVO, heidän poikansa. +SUSANNA, palvelijatar. +AAPELI, pehtori. +MIKKO HELISEVÄ, kellonsoittaja. +SIVIÄ, hänen tyttärensä. +EULAALIA, neiti, postinhoitajatar. +RÄÄMÄNEN, kauppias. + + + +Tavallinen hyvänpuoleisesti kalustettu huone, jossa on 3 ovea ja kaksi +akkunaa. + + +Ensimäinen kohtaus. + +ANTERO. No, joko taas alat veisata tuota vanhaa virttä! Etkö jo, +eukkoseni, vähitellen siihen kyllästy? Kun nyt kerran olemme maalle +muuttaneet, niin meidän on täällä tyytyväisinä myöskin oltava. Ja mikä +täällä rauhallisessa elämässä on ollessa? + +ELVIIRA. Vai mikä on ollessa! Sanohan nyt ensiksikin, mistä otat avun, +jos esimerkiksi satut sairastumaan, kun lääkäriä ei ole mailla ei +halmeilla. Ja minäkin olen niin kivuloinen, että... + +ANTERO. ... tahdot liiallisen terveyden vuoksi haleta, jos saan luvan +pientä pilaa pistää... Mutta olemmekos sitten niin koko maailman +takana, ettei tänne voisi lääkäriä tarvittaessa saada? Sitä paitsi +maaseudun raittiissa ilmassa pysyy terveenä, eikä lääkäriä kaivata. Ja +eiväthän naisten taudit ja koiran nilkutus ole pitkäaikaisia... + +ELVIIRA. Maaseudun raittiissa ilmassa — kaikkea sitä pitää kuullakin! +Mitenkä ilma täällä raittiina pysyy, kun tunkioita on joka paikka +täynnä, tunkioita, jotka mitä ihaninta lemua auliisti jakavat... + +ANTERO. Tunkio on taikinan äiti, oli minun isänisäni aina sanonut, ja +samaa mielipidettä olen minäkin. + +ELVIIRA. Aina sinä puhut esi-isistäsi, noista maalaisraukoista, jotka +eivät ole osanneet, eivätkä vieläkään osaa muuta ajatella, kuin +tunkioita ja... + +ANTERO. Mutta kaupunkilaiset ne vasta olisivat parkoja, jos ei +maalaisraukkoja olisi, sillä... + +ELVIIRA. Olkootpa vaikka satakertaisesti parkoja, se ei nyt tähän +kuulu... + +ANTERO. Ja sehän se juuri tähän kuuluukin, koska taasen rupesit +veisaamaan sitä vanhaa virttäsi... + +ELVIIRA. Ja sitä virttä minä veisaan aina, enkä ennen lakkaa, kuin sinä +kerrankin vastaat, mistä syystä me muutimme maalle kaupungista. + +ANTERO. Olenhan sen jo monta kertaa sanonut ja saatanhan sen vieläkin +sanoa. Vaikka liikkeemme kylläkin menestyi, emme kuitenkaan ole niin +varakkaita, että olisimme voineet koko kaupungin vaatetuksessa pitää, +nykyajan ihmiset kun eivät koskaan pukujaan maksa, huolimatta siitä, +että tahtovat aina muodinmukaisina liikkua. Minusta nähden tosin +ihmiset muutelkoot muotejaan niin paljon kuin haluavat, kunhan vain +pysyisivät vanhassa muodissa siinä, että maksaisivat pukunsa, eivätkä +räätälejä pitäisi hyväntekijöinään. Ja sillä tavoin on asia, eukkoseni, +että jos vielä muutamia vuosia olisi saatu toisten pukimista huolehtia, +kävelisimme itse nyt "kuninkaan uusissa vaatteissa", paratiisin +puvussa, ja hampaamme joutaisivat naulaan. Mutta sitä paitsi oli +toisena tärkeänä tekijänä maalle muuttoomme oma rakas ja ainokainen +poikamme, joka on saatava kiinnitetyksi turpeeseen, koska hän... + +ELVIIRA. Vai turpeeseen! Miksi et sanonut tunkioon? + +ANTERO. No, olkoon menneeksi, jos niin tahdot. Katsohan! Hänellä ei +ollut halua lukea, liikealalle ei pyri, eikä myöskään tahdo ruveta +ammattilaiseksi. Jos hänet nyt saisimme mieltymään maanviljelykseen, +niin silloin ainoastaan hyvyys vikana olisi. + +ELVIIRA. Annetaan lapsen rauhassa kehittyä ja kasvaa, niin... + +ANTERO. Nuorena vitsa on väännettävä. Eikä hän sitä paitse ole enää +lapsi, hän kun on jo 20 vuotta täyttänyt. Jos tässä vain yhäti +odotetaan ja odotetaan, niin kurki kuolee, ennenkuin suo sulaa. Eikös +niin? Ja kun olemme vastuunalaisia lapsemme tulevaisuudesta, on meidän +siitä huolehdittava. Jokaisella on kutsumuksensa. Meidän pojan kutsumus +on ehkä maanviljelys, kun vain saamme hänet siihen kiintymään ja +mieltymään. + +ELVIIRA. Kunpa hän mieltyisi. Mutta pahoin pelkään, ettei niin tapahdu, +koskapa hän taaskin on monta päivää oleksinut kaupungissa, vaikka +ainoastaan lupasi siellä pistäytyä. + +ANTERO. Niin lupasi. (Katsoo kelloon.) Nythän on junalta tuloaika. +Ehkäpä hän jo tuossa tuokiossa astuu sisään. (Menee akkunaan.) Kas, +kuka tuommoisella vauhdilla rautatieltä päin ajaa — sepäs on vasta +kyytiä! Hm! Tuohan tuo näkyy olevan kauppias Räämänen. No, se mies +on hullu ajamaan. Mutta niinhän sitä sanotaankin, että maailmassa on +hulluja 14 eri lajia, ja hevoshullut vielä päällisiksi. Ja tuo Räämänen +se on hevoshullu, on se. Minäpä avaan akkunan ja koetan nenäliinaa +huiskuttamalla saada hänet sen verran kulkuaan hiljentämään, jotta saan +kysyä, tuleeko hän kaupungista ja näkikö siellä meidän poikaamme. Hei +mies! Pysähdytä, pysähdytä! + + +Toinen kohtaus. + +RÄÄMÄNEN (ulkona tiellä). Ptruu, ptruu! + +ANTERO. Mistä sinä semmoisella tuhannen vauhdilla ajat, kuin tulisit +ampiaispesästä? + +RÄÄMÄNEN. Ptruu! Kaupungista! Ptruu! Kas, kuinka se nyt keikkuu! Ptruu, +ptruu! + +ANTERO. Näitkö meidän poikaamme Toivoa ja kuulitko, koska hän palajaa +kotiin? + +RÄÄMÄNEN. Hän olisi tullut jo tässä junassa, mutta kun hän sai +Morsiamen, täytyi hänen jäädä tavarajunaan. Ptruu, Ptruu! + +ANTERO. Minkä sai? + +RÄÄMÄNEN. Ptruu! Morsiamen sai. Kyllä häntä nyt moni kadehtii, sillä, +se oli parhain voitto... Ptruu, ptruu... Hän sai Morsiamen... ja se +oli oikea onnenpotkaus. Ptruu! No, kun et nyt malta seista, niin mene +sitten semmoista kyytiä, että häntäjouhesi soivat, kuin viulunkielet — +hih! (Ajaa). + +ANTERO. Ptruu! Elä mene, kuule! Nyt se mokomakin hevoshuijari hävisi +tomupilveen, niinkuin profeetta Elias ennen taivaan pilviin. Äsh! — +Sanopas nyt, hyvä eukkoseni, mitä tämä oikeastaan on? + +ELVIIRA. Niin, — mitä tämä on? + +ANTERO. Onkos Toivo sinulle koskaan naimapuuhistaan puhunut? + +ELVIIRA. Ei koskaan. Mutta kun häntä olen neuvonut, varotellut ja +ohjaillut, on hän pyytänyt, että hänen annettaisiin olla rauhassa, niin +hän kyllä kerran vielä tuottaa iloakin. Ja siitä syystä minä olen ollut +hellä ja sääliväinen häntä kohtaan... + +ANTERO. Kukapa vanhempi ei olisi hellä omaa lastansa kohtaan, kun +hellyys ei vain rajattomiin mene, niin että se turmelee hellyyden +esineen. Mutta tälläkertaa ei sovi ruveta näistä seikoista juttelemaan, +sillä meidän on nyt päästävä selvyyteen, mitä Räämänen tarkoitti, +sanoessaan, että meidän Toivolla on morsian. (Katsoo kelloon). Eihän +tuohon kovin pitkiä aikoja enää ole, kun tavarajuna saapuu. Mutta +hauskaa olisi jo sitä ennen päästä asiasta selvyyteen. Mitä on nyt +tehtävä? + +ELVIIRA. Minäpä tiedän keinon! Soitetaan kaupunkiin Eufrosyne +Modeqvist'ille, joka on Toivo-poikamme kummitäti. Varma olen, että +Toivo on käynyt hänen luonaan ja hän siis kyllä kaikki tietää. +(Soittaa.) Olkaa ystävällinen ja yhdistäkää kaupunkiin rouva +Modeqvist'in muotiliikkeeseen. Onko paljon puheluja? Vai ei yhtään. +Sepä oli hyvä! Onpas joskus puhelematontakin aikaa. No, olepas nyt, +pappaseni, levollinen. Tuossa tuokiossa meillä on perinpohjainen tieto +käsissämme... Kas, päivää, päivää! Sinä satuitkin itse puhelimeen. Tämä +on Elviira. Terveisiä meiltä. Mitä sinulle kuuluu? On hauskaa, että +olet terveenä. Kiitos! Terveitä olemme mekin. Vai tehdään leningit +nykyisen muodin mukaan niin kapeita, että tuskin astumaan kykenee. +Sepä hassua! Mitä? Tahtoisitko, että minäkin semmoisen tilaisin? +Hahhah! Eihän semmoinen sovellu vanhalle, lihavalle ihmiselle. Mutta +kuulehan! Kävikö meidän Toivo sinun luonasi? Vai kävi. Mitä? Olitko +saattamassa häntä ja hänen morsiantaan asemalle? Ei hän ole meille +soittanut eikä edes halaistua sanaa hiiskunut. Onko sinun mielestäsi +soma veitikka sellainen poika, joka vanhemmiltaan niin tärkeät asiat +salaa, vieläpä on sinuakin pyytänyt vaiti olemaan? Senkö tähden muka, +että ilomme olisi suurempi? No, kyllä me olisimme iloinneet, vaikka +olisimme tietäneet aikaisemminkin. Mutta miksi hän ei tullut jo +matkustajajunassa? Vai tarvittiin erityinen vaunu. Onko se morsian +nuori ja sievä? Vai niin on nuori ja sievä, että monet kadehtivat +Toivoa... + +ANTERO. Sitä samaa Räämänenkin sanoi. + +ELVIIRA. Vai oikein onnenpotkauksen katsot Toivoa kohdanneen... + +ANTERO. Aivan samoin sanoi Räämänenkin... + +ELVIIRA. No, sanopas, onko hän punaposki ja hyväntah... Mitä? On +kokonaan punainen sekä hyväkulkuinen... Mitä? En ymmärrä... Herranen +aika! Mikä isku se oli? Yritin korvani menettää, kuin ylimäisen +papin palvelija... Halloo, halloo! Ei kuulu mitään... Tulehan sinä, +pappaseni, puhelimeen. Minä en enää tahdo puhua, kun sain mokoman +jysäyksen — hyi!... + +ANTERO (menee). Mistäs nyt riena tuli taikinaan? Halloo! Missä on? +Miksi keskeytettiin puhelu täältä rouva Modeqvist'ille? Mitä? Ovatko +langat sekaisin? Mikäs nyt sitten tänään on, että kaikki ovat sekaisin. +Onko ylösotettu? No, laskekaa alas. Toisetko puhuvat? Mutta täältä +tahdotaan myöskin puhua. Prrr! Sepäs nyt päräjää. Kyllä tämäkin laitos +on kuin anoppimuori, joka silloin on epäkunnossa ja päräjää, kuin sitä +parhaiten tarvitsisi... Prrr! Halloo, halloo! Rouva Modeqvist'ille +juuri pyritään... Kuka? Neiti Hienonenko? Mitä? Sulhasenneko tahtoo, +että uudesta leningistänne on tehtävä hyvin kapea, kuten nykyinen muoti +vaatii? Mutta eikö hän pitäisi enemmän, jos olisitte paitasillanne? +Juoskaa, mokomatkin kapeahameiset, jos juosta voitte, tiehenne +häiritsemästä. Prrr! Sepäs on pärinää. Prrr! Ei! Pois minä nakkaan +koko kahvimyllyn vääntimen... Niin, tässä tätä nyt ollaan, eikä ole +tultu hullua viisaammaksi... Mutta olemmehan kahdelta henkilöltä +kuulleet, että pojallamme on morsian ja että hän on morsiamensa kanssa +kotimatkalla. Mitäs me muuta tietoa tarvitsemmekaan? Ei siis muuta, +kuin juhlallista vastaanottoa valmistamaan! + +ELVIIRA. Minusta on kuitenkin ihmettä, miksi hän oikein erityisen +vaunun tarvitsi? Olisiko morsian mahdollisesti orpo ja rikas sekä tuo +jo kaikki tavaransa tullessaan? Ja niin mahtaa ollakin, koskapa Toivo +on aina sanonut, että hän vielä kerran iloakin vanhemmilleen tuottaa. + +ANTERO. No, oli miten oli! Pääasia on, että valmistamme juhlallisen +vastaanoton. Käske tuomaan minulle parranajovettä ja ala itsekin +pukeutua. Ei morsianta joka päivä taloon tuoda. No, eukkoseni, nyt on +liikuttava! + +ELVIIRA. Se on totta, se on totta. (Menee). + +ANTERO. Kai se on tuo eukkoseni oikeassa, että Toivo-poikamme morsian +on orpo ja rikas, joka nyt suoraapäätä tulee meille, uuteen kotiinsa, +kaikkine aarteineen. Hyvää kuuluu! Mutta aika velikulta poikamme +kuitenkin on, kun mitään hiiskumatta tuommoisia urotöitä toimittaa. +Ei se poika ole mahinneesta luusta tehty, eipä totisesti! Semmoisesta +pojasta kannattaa vanhempien olla ylpeitä. Ja kyllä hänet osataan +asiaan sopivalla tavalla kodissaan vastaanottaa, niin että morsiankin, +tuleva miniämme, huomaa saavansa ymmärtäväiset appivanhemmat. (Menee +vaatekaapille.) Aivan parhaimman takin minä nyt ylleni puen, takin, +jota ainoastaan kerran kirkossa olen käyttänyt. Se onkin takki, joka +kelpaisi vaikka senaattorille. Ja leukani minä ajelen niin puhtaaksi, +että se loistaa kuin Naantalin aurinko ja on sileä kuin kananmuna. +Eihän sitä tiedä, millä tavoin tulevaa miniäänsä on tervehdittävä. +Kentiesi on häntä pyhällä suunannolla vastaan otettava, eikä silloin +sovi karkealla parransängellä hänen sieviä poskusiaan raapia. Hihhih, +kuinka hauskaa! Kunpa se partavesi nyt vaan joutuisi! + + +Kolmas kohtaus. + +SUSANNA. No, mikäs sen kynnyksen nyt on korottanut, kun yritin +kompastua ja kaataa kuuman veden! Kas, mattoko siinä on jaloissa vai +mikä vaaterutale siellä on? + +ANTERO. Missä Susannan silmät ovat, kun ne eivät omassa päässäsi +ole? Siihen tuolin selkämykseen olin asettanut kaikista parhaimman +takkini ja nyt Susanna sotki sen likaisiin jalkoihinsa ja roskaisiin +kenkiinsä... Äsh! + +SUSANNA. Puhtaat minun jalkani ovat, eikä kengillänikään ole lantaa +vedetty. + +ANTERO. No, no! — Onkos se vesi tarpeeksi kuumaa? + +SUSANNA. Kyllä sillä katkeaa, vaikka karjusian harjakset... + +ANTERO. Susannan pitää ajatella, mitä hän sanoo. Eihän Susanna ennen +ole sanonut kaikkea, mitä sylki suuhun tuo. + +SUSANNA. Sekaisin tässä pää menee, kun yht'äkkiä nousi semmoinen +mylläkkä, että koko talo taitaa ylösalaisin kääntyä. Rouva juoksee +itse, minkä kerkiää, ja muita komentaa, että pitäisi kymmenen työtä +olla tehtynä aivan samassa silmänräpäyksessä. Jos tätä menoa kauan +jatkuu, niin sekaisin tässä menee kun meneekin... + +ANTERO. Vai jo Susannakin sekottuu... No, selviähän toki sen verran, +että käyt käskemässä pehtorin minun puheilleni. + +SUSANNA. Kyllä käsken, kyllä käsken. + +(Juosta luntustaa pois, jättäen oven jälkeensä auki). + +ANTERO. Eukkoni kai siellä kohta on täysin valmiina, vieläpä kaiken +muunkin saa hyvään järjestykseen, enkä minä kuhnustelija ole edes +alkuunkaan päässyt. Nyt täytyy ruveta kiirehtimään. Onkohan partaveitsi +terävä? Tuntuupa olevan, koska hius noin helposti katkeaa. Ei siis +muuta, kuin saippuata leukaan. + + +Neljäs kohtaus. + +AAPELI. Mestari kuuluu kutsuneen minua. + +ANTERO. Niin kutsuin. Onkos pehtori mitään uusia kuullut? + +AAPELI. En muuta, kuin minkä kauppias Räämänen ohiajaessaan mestarille +tänne akkunaan huusi. + +ANTERO. Siinäpä sitä jo uutista onkin. Mutta mitähän se poikamme oikein +ajattelee? + +AAPELI. Hän arvatenkin ajattelee mennä naimisiin. + +ANTERO. Niin kai. Mutta meille vanhemmilleen hän ei ole koko puuhistaan +mitään hiiskunut. + +AAPELI. Itselleenpä hän aikonee aviosiipan ottaakin, eikä siis muille +siitä huutele, ei edes vanhemmilleenkaan. + +ANTERO. Lapsihan hän on sillä tavoin naimisiin menemään... + +AAPELI. Nuorena naida pitää — vaatii se siihen vanhanakin. Ja niinhän +se nuoriherra on aina sanonutkin, että kohtapuoleen hän rouvan kotiinsa +tuo, pulskan ja lihavan, kuin seitsemän leivän uunin. + +ANTERO. Hihhih! Vai niin on sanonut. Lihavan! Aivan sama maku kuin +isälläänkin... No, kukapas sitä luukokoa rupeaa kolistelemaan — +lihavassahan on, mihin kiinni tarttua. Mutta jos se poikamme morsian +lienee lihava, niin ei hän muutoinkaan tyhjä säkki taida olla, koskapa +erityinen vaunu on tarvittu ja siitä syystä tavarajunassa saapuvat. +Ja juuri sen seikan vuoksi minä pehtorin tänne kutsuinkin. Arvelen +nimittäin, että täältä on vietävä hevosia vastaan asemalle. Pistäkää +te Woikko nelipyöräisten eteen ja ajakaa sillä, mutta toisille +hevosille on pantava tyhjät työkärryt jälkeen. Jos tavaroita on hyvin +paljonkin, sopii asemalta hankkia lisähevosia tai käydä useamman erän +noutamassa. (Katsoo kelloon.) Kas, mutta kello onkin jo niin paljon, +että mahdollisesti tulevat jo vastaanne. No, ei mitään siitä, kyllähän +poikamme neuvoo, mitä on tehtävä. + +AAPELI. Hyvä! Minä lähden heti toimeen. (Poistuu). + +ANTERO. Kelpomies tuo pehtori on, sitä ei voi kieltää. Oli kerrassaan +onni, että satuin hänet saamaan, sillä hän hoitaa talouden hyvästi ja +kyllä hän Toivonkin maanviljelijäksi opastaa. — No, johan se saippua +ennätti kuivaa. Täytyy pistää uutta. Kas noin... + +SUSANNA (toisessa huoneessa). + +Voi riivattu kuitenkin, kun tuo särkyi, jota repekaksi sanovat... Nyt +se vasta turonen tuli — voi kuitenkin... + +ANTERO (pyörähtää tuolillaan). Kuulinko oikein — ovatkohan särkeneet +Takasen Rebekan, jonka maisteri Wiisaisen kehotuksesta ostin ja +jonka kaupan johdosta pidetyssä kotijuhlassa maisteri Wiisainen niin +kauniisti puhui, kehuen minua taiteensuosijaksi? (Raivostuu.) Jos te, +korvennettavat, olette Takasen Rebekan särkeneet, niin tulen sinne ja +lyön jok'ikisen pääkallon kappaleiksi — kuuletteko mokomatkin!... + + +Viides kohtaus. + +ELVIIRA (saaliin kääriytyneenä). + +Elä ole, pappaseni, milläsikään! Ei se ollut Takasen Rebekka, joka +särkeytyi, vaan aivan toinen esine ja sekin särkyi niin hyvästi, että +kun läkkyrillä siihen vanteet panettaa, se on käyttökelpoinen kymmeniä +vuosia... + +ANTERO. No, hyvä toki! Ihanpa tahtoisin sen ilosanoman johdosta +kanssasi tikkuristiä tanssia... Ja ainakin on minun sinua suukkosella +kiitettävä, koska Takasen Rebekka on ehjänä, sinä oma Rebekkani olet +ehjänä ja tulkoon Toivo-poikamme Rebekka myöskin ehjänä kattomme +alle... (Tahtoo suudella.) + +ELVIIRA. No, no, pappaseni, hillitse toki itseäsi! Sinähän +ryvetät minut saippuaan, että tarvitaan sauna lämmittää puhtaaksi +päästäkseni... Jo riittää, jo riittää... + + +Kuudes kohtaus. + +MIKKO HELISEVÄ ja SIVIÄ. Käy sisään vaan, tyttäreni... + +SIVIÄ. Mutta hyvä isä... + +MIKKO. Siksi juuri, että olen sinun hyvä isäsi, minun pitää sinun +hyvääsi valvoa... Mitäs ihmeen naamiaisia täällä pidetään, kun +molempien naamat ovat kalkitut vai millä topoksella lienevätkään +paklatut ja suuta antaa moiskutetaan, niinkuin laiskaa hevosta +hoputettaisiin?... + +ANTERO. Minä tässä olen parranajopuuhissa, eikä täällä mitään +naamiaisia ole... + +MIKKO. Vai tuolla tavoin tässä talossa partaa ajetaan. Mutta eihän +rouvalla ole partaa? + +ANTERO. Kenenkäs luvalla kellonlierittäjä tulee tänne suutaan tuolla +tavalla soittamaan? Antakaa te toisten olla kodissaan rauhassa ja +soittakaa kirkonkelloja, kun kerran... + +MIKKO. Mestari on hyvä ja antaa pistoneulansa olla tyynyssään, eikä +rupea toisen virkatoimelle irvistelemään. Kyllä kirkollinen virkamies +on yhtä arvokas, kuin jokin käsityöläinenkin... + +ELVIIRA. Onkos kellonsoittajakin kirkollinen virkamies? + +MIKKO. Onpa tietenkin, vieläpä niin korkealla asemalla oleva, ettei +itse rovastikaan saarnapöntössään niin korkealla ole. Ja kun tekin +tunnutte haluavan nauttia kotirauhaa, niin suuremmalla syyllä on +minulla kirkollisena virkamiehenä oikeus samaa vaatia sekä itselleni +että perheelleni. + +ANTERO. Mitä se kellonsoittaja oikein tarkoittaa? + +MIKKO. Kun tuolla koko kyläkunta hölisee, että teidän Toivonne on +morsianta noutamassa ja että hän jo aivan piankin morsiamensa kanssa +kotiin saapuu, niin... + +ANTERO. Teillä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa. + +MIKKO. Onpa enemmän kuin luulettekaan. Kirkollisena virkamiehenä +minä tahdon puhua totuuden suoraa kieltä ja kun totta haastan, voin +silmää väräyttämättä, vaikka kuninkaaseen katsoa. Kuulkaa siis! Teidän +poikanne on pari vuotta juossut tämän Siviä-tyttäreni perässä ja +juoksettanut häntä perässään, kuin... + +ANTERO ja ELVIIRA. Kuinka? Onko se mahdollista? Ja miksi olette +semmoista sallinut? + +MIKKO. Ja te uskallatte epäillä kirkollisen virkamiehen ja hengelliseen +säätyyn kuuluvan henkilön puhetta! Se on loukkausta. Minä olen +rehellinen mies ja uskon muistakin ihmisistä hyvää. Kun poikanne +vakuutti, että hänellä on rehelliset aikeet, niin minä luotin häneen ja +arvelin asian olevan jossain määrin tuttua teillekin. Mutta selittäköön +tyttäreni, joka tässä nyt uhkaa uhrilampaaksi joutua. Kuulehan, Siviä, +vastaa suoraan, kuten ainakin olet isällesi tehnyt, mitä Toivo on +sanonut sinulle? + +SIVIÄ. Eihän hän muuta ole sanonut, kuin että hän rakastaa minua. + +ANTERO ja ELVIIRA. Kuule nyt kummia! + +MIKKO. No, mitäs sinä olet sanonut hänelle? + +SIVIÄ. Minä olen sanonut, että minä rakastan häntä. + +MIKKO. Mitäs silloin on tapahtunut? + +SIVIÄ. Toivo on suudellut minua ja minä häntä. + +MIKKO. Sinun olisi pitänyt huutaa silloin, kun hän rupesi suutelemaan. + +SIVIÄ. Miksi olisin huudollani säikytellyt muita ihmisiä sekä myös +häntäkin? Sitä paitse on huutaminen mahdotonta, kun toinen huulillaan +puristaa suun tukkoon, ikäänkuin pihdillä. Eikä hänkään huutanut, kun +minä suutelin. Ja mitä huuto olisi auttanut sen jälkeen, kuin suudelma +oli jo tullut otetuksi? + +MIKKO. Kuulkaa tuota viatonta karitsaa, joka on joutunut kaupunkilaisen +hurttakorvan kynsiin... Ja aina ne nykyihmiset ovatkin niissä +suutelemisissaan, etenkin kaupunkilaiset. Maija-vainajani ja minä, +vaikka lähes kolmekymmentä vuotta yhdessä olimme, emme koskaan +naavailleet ja nuoleskelleet, emmekä sylikkäinkään istuneet kuin yhden +ainoan kerran, kun Weseliuksen ja Markkasen tukkiriidan sovinnon +johdosta pidetystä kekkeristä palasin. Onnellisia me kuitenkin olimme +ja enemmän meillä kirkkaita päiviä oli kuin pilvisiä. Tosin maailma +siitä hölinätä piti, kun emme viime aikoina samassa sängyssä maanneet. +Minä voin kuitenkin rehellisesti vakuuttaa, ettei siihen viha ja +eripuraisuus syynä ollut, vaan kun se vainaja tuli loppuvuosinaan +semmoiseksi, että se lakkaamatta unissaan potki... Mutta sanopas, +lapseni, onko hän luvannut sinut naida? + +SIVIÄ. On varmasti ja vakavasti. Ja kun on epäillyt vanhempainsa +suostumusta, on hän pyytänyt odottamaan niiden kuolemaan asti, sillä... + +ANTERO ja ELVIIRA. Kuule nyt! Oma lapsi odottaa vanhempainsa kuolemista! + +ELVIIRA. Ja kyllä hänellä on ollut syytä epäillä vanhempainsa +suostumusta, minä kun olen häntä aina varottanut yksinkertaisista +maalaistytöistä ja sanonut, että hänen on naitava sivistynyt tyttö, +joka osaa soittaa ja... + +MIKKO. Vai yksinkertaisista maalaistytöistä! Taivaastakos te, hyvä +rouva, olette peräisin? Ei ole kovinkaan monen miespolven ikää siitä, +kuin esivanhempanne muuttivat Suontaustan torpasta kaupunkiin ja... + +ELVIIRA. Mistä te sen tiedätte? + +MIKKO. Neljättäkymmentä vuotta olen ollut kirkollisena virkamiehenä +ja minä kyllä tunnen tämän pitäjän asukasten sukupuut miltei Aatamista +asti... + +ANTERO. Vai saman pitäjän lapsia me siis perueeltaan olemmekin, oman +tallintakaisia siis? + +MIKKO. Totisesti! Mutta entäs se sivistys? Mitä on sivistys ilman +viatonta puhtautta? Eikä koskaan ole sivistynyt se, joka on tyhmä. +Ja etteikö minun tyttäreni soittaa osaa? Jo kymmenvuotiaana osasi +Siviä kirkonkelloa, aivan sitä suurinta, soittaa paremmin kuin monet +aikamiehet... Kyllä se tyttö pystyy siihen, mihin joku toinenkin. +Mutta hän onkin tervettä maalaisrotua, eikä kaupungin turmelema ja +näivetyttämä, vaatetuksella pyntätty nukke. Ja sehän tässä juuri +sapettavaa onkin, että kaupunkilainen on tullut viatonta maalaistyttöä +viekottelemaan. Elkää luulko, että minä tytärtäni kaupittelen. Minä +ainoastaan vaadin rehellistä peliä, sillä konnuudesta ja vääryydestä +minä kirkollisena virkamiehenä vimmastun ja tartun siihen kiinni kynsin +ja hampain kuin metsästyskoira saaliiseen... Elä nyyhkytä, tyttäreni, +eläkä anna ikäväin ajatusten päätäsi sekaisin panna. Mennään kotiin +rauhoittumaan ja palataan sitten takaisin, kun se morsiamen noutaja +saapuu, tehdäksemme täyden selvän... + +(Poistuvat). + +ANTERO. Mikä sotkuinen päivä tämä onkaan! Puhelinlangat ovat sekaisin, +Susanna sanoi olevansa sekaisin menemäisillään, kellonsoittaja pelkää +tyttärensä sekottumista ja itse hän taitaa olla jo sekaisin. Minä +myöskin tunnen päätäni huimaavan, enkä ymmärrä, mikä tässä on totta ja +mikä unta... + +ELVIIRA. Pahasti kuvottaa minunkin sydänalaani ja päätäni viepottaa... +Mutta herranen aika! Mehän unohdamme pukeutumisen... Koeta, pappaseni, +kiirehtiä, että päästään tätäkin huonetta siivoamaan... Ja katsos +ihmettä — minäkin olen alushameisillani... voi, voi... + +(Juoksee pois). + +ANTERO. Niin todellakin! Pitihän tässä partakin ajaa ja sitten +pukeutua... No, tuntuuhan tuo vesi vielä tarpeeksi lämmintä olevan. Ja +nyt jälleen saippuata leukaan. Jos nyt joku tulee häiritsemään, niin +potkaisen... + + +Seitsemäs kohtaus. + +EULAALIA (koputtaa hieman oveen). Anteeksi, anteeksi! Kun kuulin täällä +potkaisusta puhuttavan, en tahtonut uskaltaa sisälle astua... + +ANTERO. Olen tässä parranajo-puuhassani tullut niin monta kertaa +häirityksi, että kohta täytyy hevosen tapoja ruveta noudattamaan... Vai +kuuntelitte oven takana? Kuinka naisellista! Mutta anteeksi nyt! Minä +en voi ottaa vieraita vastaan, kun pitäisi joutua... + +EULAALIA. Minun on anteeksi pyydettävä... Enkä minä vieraaksi ole +tullutkaan. No, elkää turhanpäiten itseänne pyyheliinalla peitelkö — +olemmehan lähinaapureja ja melkein kuin yhtä perhettä... Minä vain +kesken kiireen poikkesin kysymään, onko siinä perää, mitä koko kylä +kertoo. Sanovat nimittäin, että Toivo-poikanne — hän aivan syyttä minua +tatiksi kutsuu, vaikka kernaammin soisin, että hän sinuttelisi — on +morsianta noutamassa. Onko siinä jutussa perää? + +ANTERO. Emme tiedä. + +EULAALIA. Mitä? Ettekö tiedä? + +ANTERO. Emme todellakaan tiedä. Ja taitaa koko juttu ollakin Toivon +pilantekoja, hän kun... + +EULAALIA. No, sitähän minäkin! Jos asia totta olisi, niin eihän +se teille vanhemmille tuntematonta olisi. Ja kyllä kai hän olisi +minullekin jotain kertonut kanssani monta hauskaa iltahetkeä +istuessaan. Ah, kuinka viehättävä nuorukainen teidän Toivonne on. +Mikä sulava käytös ja miellyttävä muoto hänellä on! Kun hän naista +hyvästelee tai tervehtää, niin hän osaa pehmeästi kädelle suudella — +tuolla tavoin noin... ah!... + +ANTERO. Mitä minä kuulen? Johan se poikamme on taitanut täällä aivan +suuteluliikettä harjoittaa — ohhoh! + +EULAALIA. Mitäs pahaa siinä on, jos naista kädelle suutelee? Sehän +päinvastoin todistaa hienoutta... Vai pilantekoa se onkin, jota +koko kyläkunta totena puhuu...? Johan minä ajattelinkin, että mitä +Toivon tarvitsee muualta mennä morsianta hakemaan, hän kun omaltakin +paikkakunnalta... Niin, — tuota, onko Elviira kotona? Minun pitää käydä +häneltä tiedustamassa, sillä kentiesi mestari minua narraa... + +ANTERO. Miksi minä narraisin? En toki! Mutta en luule Elviiran kotona +olevan, sillä hän äsken lupasi lähteä postikonttoriin, jos oikein +muistan. + +ELVIIRA. No, sitten minun on riennettävä kotiin! Anteeksi, jos olen +häirinnyt! Mutta olemmehan naapurit... Anteeksi! Hyvästi! (Poistuu). + +ANTERO. Hyvästi! Ja sitten vasta olisi oikein hyvästi, jos olisi +ollut ijäksi hyvästi... Mokomakin vanhapiika on tässä vielä +sulhasissaan... Ei varmaankaan tuota minulle synniksi luettane, että +hänet hätävalheella täältä kotiinsa toimitin lähtemään? Olisi vain +tässä häiriöksi ollut ja vielä tahtoi tuppautua vaimoani viivyttämään. +Mutta miten selvitään kellonsoittajasta? Hän voi pilata koko asian, jos +uhkauksensa täyttää ja tänne palajaa. Pitänee käskeä portti sulkemaan? +Mutta ehkäpä hän on jo tullutkin järkiinsä? + + +Kahdeksas kohtaus. + +ELVIIRA. Katsopas nyt, pappaseni! Minä pukeuduin hienoimpaan +leninkiini, niin että kyllä kelpaan tulevata miniätämme +vastaanottamaan, vaikka hän olisi minkälainen. Minä olenkin täällä +sisässä ja sinä, pappaseni, menet ulkona tervetulleeksi lausumaan. +Sitten minä näin avosylin... katsopas... + +ANTERO. Minä en katso, enkä näe, enkä kuule mitään, ennenkuin saan +partani ajetuksi... + +ELVIIRA. No, katsos nyt! Etkö sinä vielä olekaan valmiina? Ja sinä olet +aina moittinut minua, etten minä koskaan joudu. Ei, kyllä naiset aina +joutuvat, mutta miehet ovat ijänkaikkisia kuhnureja. Kun niiden pitäisi +rakkaudentunnustuskin tehdä, niin siinä vapistaan ja tutistaan, eikä +taitaisi valmista tullakaan, ellei hieman autettaisi... Semmoisia te +miehet olette... + +ANTERO. Semmoisia me olemme, etteivät naiset sen parempia olentoja +tiedä olevan, eikä niitä olekaan... Mutta ole nyt, eukkoseni, hiljaa, +etten leukaani haavoittaisi, sillä nyt juuri minä rupean niittämään... +Ja parasta on pistää ovi salpaan. Äläkä toisistakaan ovista ketään +laske, vaikka kuka tulisi... + + +Yhdeksäs kohtaus. + +TOIVO. Hyvää päivää, rakkaat vanhempani! Terveisiä kaupungista. + +ANTERO. Kas, joko sinä nyt kerkesit tulla? (Katsoo kelloaan.) Kuinkas +niin pian jouduitte? + +ELVIIRA. Emme niin yhtäkkiä luulleet saapuvanne. + +TOIVO. Sepä hyvä, ettei minulle olla vihaisia, vaikka pelkäsin liian +kauan viipyneeni, ja nyt sanotaan, että jouduinkin odottamattoman pian. +Katsokaas, siellä oli pukutanssiakin eräänä numerona, johon minut +väkivedolla kiusattiin osanottajaksi. Ja hyvä olikin, että jäin, sillä +jos olisin aikaisemmin kotiin palannut, ei minua olisi kohdannut se +onnenpotkaus, joka... + +ELVIIRA. Me olemme jo kuulleet siitä... + +TOIVO. Mutta tahdon tietää ensiksi, suotteko minulle viipymisen +anteeksi? + +ELVIIRA ja ANTERO. Koko sydämestämme, rakas poikamme. + +TOIVO. Ja minä koko sydämestäni kiitän hyvyydestänne. Te kai äskeisellä +ihmettelyllänne tarkoititte sitä, että niin pian asemalta jouduin +kotiin? Kyllä sitä joutuu, kun semmoisen kyydin saa. Koetti pehtori ja +koettivat rengitkin, jotka tuolta väliltä takaisin käännytin, kanssani +kilpailla, mutta ensimäisenä minä vain tulin, enkä luule ketään +löytyvän, joka tästedes minut jälelleen jättää... + +ELVIIRA. Sanohan meille nyt kuitenkin, pukutanssissako sinä tutustuit +morsiameesi ja oliko hänkin tanssimassa? + +TOIVO. Hahhah! Eihän se minun Morsiameni voi tanssimiseen osaa ottaa. +Ja mistä tiedätte, että minulla on Morsian? + +ANTERO. Luuletkos sinä, ettemme me, vanhempasi, sinun jälkiäsi seuraa, +vaikka olitkin kieltänyt meille tietoja antamasta. Tiesimme me senkin, +että olit tavarajunassa morsiamesi kanssa kotimatkalla. Mutta missä se +morsiamesi nyt on? + +TOIVO. Tuolla pihamaalla tallin seinässä kiinni. + +ELVIIRA ja ANTERO. Pihamaalla tallin seinässä?... + +TOIVO (menee akkunaan). Niin! Olkaa hyviä ja tulkaa katsomaan. + +ANTERO. Eihän tuossa ole, kuin punainen hevonen. Entäs se +onnenpotkaus?... + +TOIVO. Sehän se juuri onnenpotkaus onkin. Minä voitin sen Vapaaehtoisen +Palosammutuskunnan arpajaisista, vaikka en ostanut kuin yhden arvan. +Eikös... + +ELVIIRA. No, mutta entäs se morsian, jota varten erityisen vaunun +tarvitsit? + +TOIVO. Tämän hevosen nimi on Morsian ja tavaravaunussa se oli tuotava, +kun... + +ANTERO. Tähän asti en minä vielä ole sekaisin ollut, vaan nyt tulen +kerrassaan pähkähulluksi... + +(Istuutuu retkahtamalla). + +ELVIIRA (vaipuen tuolille). Ja minä vaivun maan alle... Miksi et, +onneton poika, ilmoittanut meille asioitasi? Voivoi!... + +TOIVO. Kun tahdoin teitä odottamattomalla ilahduttaa... + +ANTERO. Ja tuotit surua ja häpeää sekä... + +TOIVO. Mutta minä en ymmärrä... + +ANTERO. Etkö ymmärrä? Vaan äitisi ja minä ymmärrämme. Sekä kauppias +Räämänen että kummitätisi rouva Modeqvist ilmoittavat, että sinulla on +morsian, jonka kanssa olet kotiin tulossa. Me alamme valmistaa täällä +juhlallista vastaanottoa. Myöskin koko kylälle on levinnyt tieto sinun +morsiamestasi. Arvaa sen, minkälainen nauru ja pilkka tästä syntyy — +aivan sokeatkin meitä jo rupeavat osottelemaan sormillaan... Poika, +poika! Sinut on hellyydellä pilattu... + +ELVIIRA. Ei tässä auta muu kuin muuttaa takaisin kaupunkiin... On tämä +kaunis soppa! Me odotamme poikaamme morsiamensa kanssa — ja tämä tuo +hevosen... Ethän sinä hevosen kanssa voi naimisiin mennä, vai mitä? + + +Kymmenes kohtaus. + +MIKKO ja SIVIÄ seisten kynnyksellä. + +MIKKO. Ei toki Toivo-herraa hevoseen naiteta, kun on näitä tyttöjäkin. +Tehdäänpäs nyt selvää, kun kaikki olemme koolla. + +ANTERO. Jaa! Sanopas nyt, Toivo, onko sinulla mitään tekemistä tämän +kellonsoittajan tyttären kanssa. + +TOIVO. Ei muuta, kuin että minä häntä sydämestäni rakastan, eikä +minulla muuta toivoa ole, kuin saada hänet omakseni. + +SIVIÄ. Ja minä rakastan Toivoa, enkä ilman häntä voi elää. + +ANTERO. Mutta avioliitossa tarvitaan muutakin kuin rakkautta, sillä +pelkällä rakkaudella ei eletä, vaikka sitä kuinkakin runsaasti olisi. + +TOIVO. Niin, — kyllä leipää sekä särvintäkin tarvitaan. Vaan työllä +ja ahkeruudella kaikkea saadaan, mitä elämässä tarvitaan. Pehtori +on aina sanonut, että leipää ja lämmintä on semmoisella miehellä, +jonka rukkaset ovat mudassa ja kengänvarret lannassa. Ja minä tahdon +semmoiseksi mieheksi tulla. + +ANTERO. Oikein poikani! Ja jos niin teet, niin menestyt myöskin. Ja +koska mekin, eukkoseni, perijuurelta olemme maalaisia, ruvetkaamme +jälleen rehellisiksi maalaisiksi. Merkiksi siitä jätän partani +kasvamaan, koska sitä turhaan olen monta kertaa yrittänyt tänään ajaa... + +MIKKO. Parta on miehen kunnia ja pitkä tukka naisen. + +ANTERO. Ja mitäs näitä nuoria kiusaamme epätiedossa? Minulla puolestani +ei ole mitään heidän liittoaan vastaan. Mitäs sinä sanot, eukkoseni? + +ELVIIRA. Mitäpäs tässä minäkään rupean vastaanpanemaan, sitä vähemmin +vielä, kun toivon, että tällä keinolla saadaan ihmisten nauru ja pilkka +estetyksi sekä että Toivo lakkaa odottamasta vanhempiensa kuolemaa... + +SIVIÄ. Ei Toivo sitä odota, ei toki! Vaan hän on sanonut, että jos +vanhempansa eivät sallisi hänen ottaa näin halpa-arvoista tyttöä, +hän on naimattomana heidän kuolemaansa asti ja on minuakin pyytänyt +uskollisena pysymään. + +TOIVO. Niin, — sitä minä olen sanonut, enkä mitään muuta. Johan minä +olisin huono lapsi, jos vanhempieni kuolemaa toivoisin ja odottaisin... + +MIKKO. Tämäkin puolestaan osottaa, että lapsilla on todellinen rakkaus. + +ELVIIRA. Kyllä minä sen uskon ja uskon minä senkin, että Toivo rupeaa +todelliseksi mieheksi, koska hän kerran lupaa, sillä sanansa hän on +aina pitänyt. Mutta mitäs sanoo kellonsoittaja? Annattekos tyttärenne +meidän Toivolle? + +MIKKO. Olisihan synti ja rikos, loukkaus itse pyhää henkeä vastaan, +jos kahta todellisesti ja puhtaasti rakastavaista estäisi toisiaan +saamasta. Ja mitä halpa-arvoisuuteen tulee, niin aatelia me siinä +suhteessa olemme, että olemme rehellisiä ja kunniallisia ihmisiä. + +ANTERO. Ja ne ominaisuudet ovatkin paljoa parempaa aateluutta kuin +turhanpäiväisesti helisevät nimet. Emmekä tässä mekään kuninkaallista +sukua ole, eikä ole tarvis ollakaan. Mutta etkös sinä, eukkoseni, +annakaan suostumustasi? + +ELVIIRA. No, enkös minä ole jo sitä antanut? Olkoon teillä, rakkaat +lapset, siunausta ja tulkaa onnellisiksi! + +ANTERO ja MIKKO. Olkoon siunausta ja tulkaa onnellisiksi! + +SIVIÄ ja TOIVO Kiitoksia rakkaudestanne, kiitoksia! Syleilevät kaikki. + +TOIVO. Emme me tarvitse tulla onnellisiksi, sillä me olemme jo +täydellisesti onnellisia. + +SIVIÄ. Niin, — me olemme täydellisesti onnellisia ja pysymme myöskin +onnellisina sekä rukoilemme, että rakkaat vanhempamme eläisivät hyvin +kauan ja olisivat onnellisia. + +ANTERO. Mutta että jok'ikisen onni olisi oikein täydellistä, on +meidän myöskin sovittava niistä sopimattomista sanoista, joita tässä +sekamelskassa on tullut lausutuksi. + +MIKKO. Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään, sanoo sananlasku. +Ja hyvä olikin, että kiukku sydämiimme sattui aivan päällimäiseksi, +jotta se niistä läikähti ulos ja nyt niihin jäi vain sovintoa ja +rakkautta, kuten kunnollisten sukulaisten kesken tulee ollakin. + +ANTERO. Oikein puhuttu! Mutta loppu-ijäksemme meille hauskuutta riittää +tämän merkillisen päivän sekamelskoja muistellessamme. + + +Yhdestoista kohtaus. + +EULAALIA. Anteeksi, hyvät naapurit, että jälleen tulin. Mutta kun +Elviiraa ei kuulunut, lähdin katsomaan. Kas, sinä oletkin vasta +menossa, koska noin olet pukeutunut. Ja aivan uusi leninki — sepäs +istuu mainiosti! Vaan anteeksi, ett'en ole huomannut Toivolle lausua +tervetuliaisia. Tervetuloa vaan! Ja tiesinhän minä, ettet sinä ollut +morsianta noutamassa. + +TOIVO. Ei, kyllä minä myöskin Morsiamen toin. Olkaa hyvä, täti, ja +tulkaa katsomaan. Tuon nimi on Morsian. + +EULAALIA. Ah, nyt minä ymmärrän... + +ANTERO. Kas, ymmärsipäs neiti postinhoitajatar, vaikka minä +hämmästyksessäni en tullut ajatelleeksi silloin, kuin Räämänen puhui +voitosta... + +ELVIIRA. Enkä minä, kun Toivon kummitäti sanoi morsiamen olevan +kokonaan punaisen ja hyväkulkuisen... + +TOIVO. Ja hyväkulkuinen se onkin... + +EULAALIA. No, sittenhän Toivo vie minut usein ajelemaan ja ajelun +perästä istumme meillä hauskuutta pitäen — eikös niin? Katsos, mitäs +Toivo olisi morsianta ruvennut muualta noutamaan, sillä kyllähän Toivo +täältäkin... + +TOIVO. Niin, — täältä minä sen oikean morsiamen olen valinnutkin... +Minä pyydän tädille ilmoittaa, että Siviä ja minä olemme +kihlautuneet... Kiitollisina me otamme vastaan teidän onnittelunne, +täti... + +EULAALIA (vaipuu tuolille). Mitä? Toivoko kihlannut tuon?... Aih!... + +TOIVO. Kovinhan meidän onnemme tätiä taitaa liikuttaa... + +ANTERO. Eiköhän tuo liikutus liene sitä n.s. "viidenkymmenen vuoden +hullutusta"? + +MIKKO. Sitä se on, vieläpä pahinta lajia. Mutta niinhän sitä +sanotaankin, että hurjistunut aasi tuntee ajajansa, mutta vanhapiika +rakkauskuumeessa ei tunne edes Luojaansa. + +EULAALIA (hypähtää pystyyn). Mitä? Minuako tarkoititte? Kylläpäs +olette raakoja ja sivistymättömiä! Hyi ja hyi! (Poistuu). + +MIKKO. Ja tuokos on siveyttä ja sivistystä, kun sylkee kuin +mustalaisakka? Sopiipa olla iloinen, ettei ole tuonlainen sivistynyt... + +ANTERO. Ja iloinen sopii olla siitäkin, että Toivo on nyt yhteen +morsiameen kiinnitetty, sillä kuka tietää, mihin pulaan poikaparka +olisi joutunut, kun hän näkyy noin haluttua tavaraa olevan... Mutta +pelkäsin minä, Toivon morsiamen tuomisesta ensin kuullessani, että +minkälaisen hän kulettaa, kun oli uhannut ottavansa niin pulskan ja +lihavan kuin seitsemän leivän uunin... + +MIKKO. No, ei minun tyttäreni juuri semmoinen ole, vaan rukiisella +leivällä hänetkin on ruokittu — vai mitä? Ja naituinahan naiset +lihovat, kuten sanotaan. + +TOIVO. Tässä isä sanoi, että olen tullut yhteen morsiameen +kiinnitetyksi. Mutta kaksihan minulla morsiamia on. (Vie Siviän +akkunaan.) Ja kun tuolla Morsiamella lähdetään vihille ajamaan, niin +silloin tapahtuu maailman suurin ihme, sillä eipä tietysti koskaan ole +morsianta toisella Morsiamella vihille viety... + +Esirippu. + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78071 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6c72794 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a60f16b --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78071 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/78071) |