Initial commit of ebook 78113 filesHEADmain

4 files changed, 873 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/78113-0.txt b/78113-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..936119c
--- /dev/null
+++ b/78113-0.txt
@@ -0,0 +1,857 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78113 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+ELÄMÄN URPUJA
+
+Kirj.
+
+Viljami V. [Kaarlo Viljami Vuokoski]
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Työväen Kirjapaino,
+1904.
+
+
+
+
+
+
+SISÄLTÖ:
+
+Kaksi voimaa.
+Runo.
+Huokaus.
+Kaipaus.
+Pettäjän katumus.
+Epätoivon hetkellä.
+Paljon vaatii.
+Toivoni.
+Muistelma kodista.
+Sieluni uni.
+Lempi.
+Aamuruskon koittaessa.
+Huuhkajainen.
+Suomen säveltäjille.
+Mikä minä olen.
+Immen rukous.
+Maailmalla.
+Onnelleni.
+Ystävälle.
+Tumma tuutija.
+Tytön katse.
+Minun lauluni.
+Petetylle.
+Taistelu.
+Polopojan laulu.
+Aatos.
+Kansalleni.
+Kuka ryskii.
+
+
+
+
+KAKSI VOIMAA.
+
+
+    Tää elo täynnä on murhetta,
+    Ja helvetin katkua kuumaa.
+    Jok' ainoa tahtoo taistella,
+    Vihan tuli se mielet huumaa.
+
+    Ja rakkaus hiljaa vaikenee,
+    Sekä kyynel' helmiä siittää.
+    Kun viha vaan yksin kamppailee
+    Ja maan madoille viljaa niittää.
+
+    Oi rakkaus, voima ihanin!
+    Se vihankin jäljessä kulkee.
+    Ja ken silloin tuntee tuntehen
+    Sen rakkaus syliinsä sulkee.
+
+
+
+
+RUNO
+
+Lausuttu Hollolan Nuorisoseuran vuosijuhlassa Pyhäniemen hovissa.
+
+
+    Mä muistelen armasta äitiäin,
+    Hän usein mun syliinsä sulki,
+    Ja painoi suudelman otsallein,
+    Mun kanssani aina kulki.
+    Hän itki, itki niin katkeraan,
+    Sitä en unhoita milloinkaan,
+    Hän lausui; missä on totuus nyt,
+    Oi lapseni hyljätyt!
+
+    Mä astelin hetkisen, hiljaa vaan
+    Ja katselin ilmojen yli.
+    Näin taivaankin tummuvan tuskissaan,
+    Ja vapisi äitini yli,
+    Ja salamat ryskien ilmassa käy,
+    Tyyntä ja rauhaa ei missään näy.
+    Oi Jumala, kuule meitä nyt!
+    Me olemme hyljätyt.
+
+    Vaan hetkeksi mielen murheet pois!
+    Käy kanssani karkelemaan!
+    Nyt taivaskin taasen hymytä vois,
+    Aalto laulella lauluaan.
+    Yli ilmojen kajahtaa sävel uus,
+    Siinäpä kuvastuu muinaisuus.
+    Sen värit ne puhtaana säilyä voi.
+    Ne totuus ja lempi loi.
+
+    Kuka lemmen voimaa tunne ei?
+    Kuka lemmettä elää voisi?
+    Se elämän uusiin uriin vei,
+    Kuka onnekas ei oisi?
+    Se maailman erheetkin sovittaa,
+    Ja voimat yhtenen kokoaa.
+    Se soittelee lempoista kanteloaan,
+    Saa koidotkin laulamaan.
+
+    Nyt koivikko tuuhea humisee,
+    Ja pilven hattarat liikkuu.
+    Nyt lintuset hymniä laulelee,
+    Sinipiiat pienet kiikkuu.
+    Ja taivaalla kuiskivi tuulonen lauha,
+    Laaksossa hiipivi illan rauha,
+    llolauluun yhtyvi järvi ja maa.
+    Nyt rinta saa riemahtaa.
+
+    Oi kuulkaa mitä ne kuiskailee!
+    Nää koivikot Pyhäniemen.
+    Ne ilosta ehkäpä humisee,
+    Kun itääpi hyvä siemen.
+    Kun Hollolan nuoretkin taistellen
+    Rientävät voittoon ja eellehen.
+    Ja vaikka on ahdas ja synkkä tie,
+    Niin totta se valoon vie.
+
+    Onnellinen joka herättää voi,
+    Hyvät voimat jaloon työhön.
+    Onnellinen jolle Jumala soi,
+    Valoa elon yöhön.
+    Se soihtu se ylös leimahtaa
+    Ja hellänä kantelo kajahtaa.
+    Hän huku ei elämän erheisiin
+    Hän uskovi aatteisiin.
+
+    Ken jaloja aatteita rakastaa,
+    Hän kansaakin rakastaapi.
+    Ken aatteita taivaasta tavoittaa,
+    Hän uuden uskon saapi.
+    Saa voimaa totuutta puoltamaan,
+    Hän valheesta etsi ei onneaan,
+    Oi Jumala poista erhe yö!
+    Ja siunaa jalo työ!
+
+
+
+
+HUOKAUS.
+
+
+    Ah kun väsynyt jo oon!
+    Koska pääsen kalmistoon?
+    Koska joutuu eloin ilta?
+    Et pois mä pääsen raskahilta,
+    Elon kurjan murhe öistä,
+    Surun laakson kyynelvöistä.
+    Lepoon, rauhaan, onnelaan.
+    Poveen Suomi-isäinmaan.
+
+
+
+
+KAIPAUS
+
+
+    Mä muistan vielä kerran,
+    Mun pientä veljyttäin.
+    Hän on jo eessä Herran,
+    Mä yksin tänne jäin.
+
+    Hän löysi rauhan oivan,
+    Jo luona tähtien.
+    Ja kuuli harput soivan,
+    Sen onnen ijäisen.
+
+    Ei viihtyä hän voinut,
+    Majassa koitojen.
+    Ei täällä hälle soinut,
+    Elämä ilojen.
+
+    Oi miks' et nurmen nukka
+    Myös mulle auennut,
+    Ett ois tää elo rukka,
+    Jo lasna rauennut.
+
+    Nyt kirouksen matkaa,
+    Mun täytyy vaeltaa.
+    Jaa kyyneleitä jatkaa,
+    Siks kunnes levon saan.
+
+    Mä mitä mainen lapsi,
+    Täältä kerran saan?
+    Se on kyynel', harmaa hapsi
+    Ja multa mustan maan.
+
+    Vaan tomua ja tuhkaa,
+    On elo ihmisten.
+    Tääll' aina vaara uhkaa,
+    Nyt varmaan tiedän sen.
+
+
+
+
+PETTÄJÄN KATUMUS.
+
+
+    Nyt seison edessä totuuden,
+    Vaikka leikillä elää koitin.
+    Usein lemmestä sulle haastelin,
+    Ja hellän tunteesi voitin.
+
+    Se voitto mulle on tappio
+    Ja kalvava sielun suru.
+    Oi antaos mulle ystävä
+    Anteeksiannon muru!
+
+    En totuutta silloin tuntenut,
+    Kun elämän leikiksi luulin,
+    Kun sydämmes syvään haavoitin
+    Vaikka valituksia kuulin.
+
+    Älä syytöstä kanna syämmessäs,
+    Jos tunnetkin tuskaa vielä!
+    Kun kohoat taivaan onnelaan,
+    Älä soimaa minua siellä!
+
+    Älä kiroa mustaa muistoain,
+    Vaikka olenkin murheesi tuoja!
+    Rukoile sieluni puolesta,
+    Jos mua syytteeseen vaatii Luoja!
+
+
+
+
+EPÄTOIVON HETKELLÄ.
+
+
+    Miks' tuntuu nyt niin kummalta?
+    Jo onko järkein yö?
+    Kun taisto rinnan raatelee,
+    Ja murhe onnen syö.
+
+    Sä mitä nyyhkit, rintasein,
+    Ja miksi itket niin?
+    Jo luuletko mun joutuvan
+    Mustaan helvettiin?
+
+    Ei, sinne minä joudu en,
+    Ma olen vapaa mies.
+    Mua taivas kutsuu onnehen,
+    Siks syty rintain lies!
+
+    Ja kokoo tuoni kyyneleet
+    Mun eloin yöstä pois,
+    Ehkä lohtuna ne mulle,
+    Haudassani ois.
+
+
+
+
+PALJON VAATII.
+
+
+    Paljon elo, paljon vaadit multa,
+    Vaikka voimat vielä heikot on.
+    Ja kun mä tiedän, mistä onni mainen,
+    Siks' täällä olen onneton.
+
+    Kummat kaihot polttaa sieluani,
+    En yksin voi mä niitä ymmärtää.
+    Mä itken täällä taivaan onneani,
+    Oi tyynny, tyynny eloin sää!
+
+    Rauhaa kaipaan, kaipaan katkerasti,
+    Jo murtunut on nuori sydämein.
+    Siks' ikävöitsen aina kuoloon asti.
+    Oi auta Luoja onnehein!
+
+    Elämälle mitä antaa voisin,
+    Sen tietää yksin Isä taivainen:
+    Ma innostuksein isäinmaalle toisin,
+    Mut minähän olen vaivainen.
+
+
+
+
+TOIVONI.
+
+
+    Mun sieluani raukasee,
+    Jo ilta lähell' on.
+    Oi jos jo lepoon käydä vois,
+    Sais päättää taistelon!
+
+    Mä sain jo lemmen, elämän,
+    En muuta toivokkaan,
+    Nyt ilo mielin tahtoisin,
+    Jättää murhe maan.
+
+    Ja hänet viedä mukanain,
+    Jota lemmin niin.
+    En sallis hänen eksyvän,
+    Elon erheisiin.
+
+    Luoja, auta armastain,
+    Ja auta myöskin mua!
+    Usko uusi puhtaampi,
+    Sydämiimme luo!
+
+
+
+
+MUISTELMA KODISTA.
+
+
+    Mun kotini pieni on luona kosken,
+    Siell' lapsena sieluni unelmoi;
+    Puhdas silloin ol' puna posken,
+    Kun lasna lehdoissa karkeloin.
+
+    Kotini seutua ijäti lemmin,
+    Sen kauneus sieluuni kaihon loi,
+    Ja tunteeni tulvivat ain tulisemmin,
+    Kun ne kotiseudusta unelmoi.
+
+    Vaikka mä oon kuni lintunen hento,
+    Mi pilvien teitä kiidättää,
+    Ja horjuen eestyy sieluni lento,
+    Ja ärjyen raivoopi eloni sää.
+
+    Mut uotan mä sentään aikaa uutta,
+    Jolloin lapsena olla saan,
+    Jolloin tunnen taas rakkautta,
+    Ja eloin on lempeä kokonaan.
+
+
+
+
+SIELUNI UNI.
+
+
+    Olin tuvassa suuren suuressa,
+    Sen katossa hehkui tulta,
+    Ja seinissä kiehui matoja,
+    Kymmeniä ja satoja,
+    Sen lattia musta multa.
+
+    Ja kansaa siell' oli paljonkin,
+    Niin monen, niin monen laista.
+    Mitä etsitte, — minä kysyin niin,
+    Ja minulle heti vastattiin —
+    He etsivät katoovaista.
+
+    Ja sitten mä heti huomasin,
+    Että jotakin siellä myytiin.
+    Ken sieltä osti, hän hoipertui,
+    Ja jostakin matkasta uneksui,
+    Ja kaikkia mentiin kyytiin.
+
+    Minä lähestyin yhtä ostajaa,
+    Kysyin, mitä se maksaa,
+    Ja pyysin yhden annoksen.
+    Hymyilin hiljaa toivoen,
+    Että kai sen juoda jaksaa.
+
+    Heti malja minulle annettiin
+    Ja sen laidassa oli sanat:
+    Joka juo tän maljan myrkkyineen
+    Hän kadottaa ilo kyyneleen
+    Ja vihoittaa kalmat ja manat.
+
+    Minä katson, mietin ja tarkastan,
+    En myrkkyä missään huomaa.
+    Maistan, juon, en tauvota voi.
+    Se tyhjä nyt on, mua poloista oi!
+    Kuka auttaapi Luojan luomaa?
+
+    Se kirottu malja tyhjyyden,
+    Nyt kaukana onneni päilyy,
+    Se annos ol' elämä kokonaan.
+    Kuka ties jos toista saanenkaan,
+    Kuka ties jos se mulle säilyy?
+
+    Mä lähden nyt mustaan helvettiin,
+    En itseäin enää säästä,
+    Saan itkeä kurja kerrankin
+    Kun eloni maljan tyhjensin,
+    En himoja palkatta päästä.
+
+    Jo helvetin portilla kolkutan,
+    Kuuntelen, seison ja vartun.
+    Se portti oli käärmeistä taottu,
+    Pitkin ja poikin ladottu,
+    Mut' kiinni mä siihen tartun.
+
+    Heti sen lukot raksahti,
+    Jo kiemura käärmeet aukes,
+    Nyt vartia seisoi edessäin
+    Ja helvetin kauhut kaikki näin.
+    Niin intoni maahan raukes.
+
+    Mut' vahti se taskuni tarkastaa
+    Ja kiljuen huutaa mulle:
+    Sinä et haudassa käynytkään,
+    Konna, sun metkusi kaikki näin.
+    Minä kostan, kostan sulle.
+
+    Se vahti jo kiukusta kiljahtaa,
+    Niin piruja tulee monta,
+    Ja kaikki ne pistää, ja työntää mua,
+    Sen kauhean helvetin portin luo.
+    Voi, voi mua onnetonta!
+
+    Nyt kelpaa en enää helvettiin,
+    Oi minne minä nyt koitan?
+    Kun elämän join jo myrkkyineen,
+    Se vei sen toivon kyyneleen,
+    Nyt kaihojen tulta vaan hoidan.
+
+    Kun siinä itkin ja aattelin,
+    Ja luontokin vietti yötä,
+    Mä kuulin äänen niin suloisen,
+    Mi lausui: sua minä hyljää en
+    Kun teet vaan toivossa työtä.
+
+    Ja taivas aukeni edessäin,
+    Nyt kuulin mä kutsun sinne.
+    Jo jääköön kauhea uni tuo.
+    Nyt riennän oikean onnen luo.
+    Kun tiedän minne, minne.
+
+
+
+
+LEMPI.
+
+
+    Ken etsii lempeä maailman,
+    Hän etsii miekan terää,
+    Ja kerran houreesta hulluuden,
+    Hän verisin rinnoin herää.
+
+    Raikas on rinta lempivän,
+    Joka lemmi ei porton lailla,
+    Mut luulen lempeä oikeaa
+    Elämän olevan vailla.
+
+
+
+
+AAMURUSKON KOITTAESSA.
+
+
+    Aamurusko puhtoinen,
+    Taivaan rannan kultaa,
+    Vaan munpa koidon toivehia,
+    Murheen miehet multaa.
+
+    Jo onnen oraat halla vei,
+    On rintain pelto musta.
+    Hän poissa on, mua kuule ei,
+    Nyt en saa lohdutusta.
+
+    Jos taivaan rannan ruskotus
+    Hetken vielä hohtais!
+    Niin ehkä kaiho kyyneleeni,
+    Kuivaajansa kohtais.
+
+    Oi jos siivin kohoaisin
+    Onnen kulta ruskoon!
+    Luoja, auta väsynyttä
+    Uuteen, pyhään uskoon!
+
+
+
+
+HUUHKAJAINEN.
+
+
+    Huu, huu, huutaa huuhkajainen,
+    Metsän väki nukkuu yhä vainen.
+
+    Huu, huutaa huuhka vielä,
+    Kammon saa ken kulkee metsä tiellä.
+
+    Huu, huu, huutaa huuhka illoin,
+    Ihmissydän värähtääpi silloin.
+
+
+
+
+SUOMEN SÄVELTÄJILLE.
+
+
+    Mikä on tuo sävel kaukainen,
+    Joka taivaan tuulissa soi?
+    Se kutsua onko onnehen? —
+    Se säveltäkää oi!
+
+    Nyt henkenne aarteet avatkaa,
+    Ja säveleet esiin tuokaa!
+    Niin silloin on evästä elämään,
+    Ja sairaan rinnan ruokaa.
+
+    Näin sureva Suomi, ja lapset sen,
+    Katsovat toivoen tietä.
+    Nyt sovinnon soinnuksi kokoilkaa
+    Kansanne kyyneleitä!
+
+    Kun sovinnon sävel helkähtäis,
+    Mitä surujen Suomi sanois?
+    Lapseni: laulakaa enemmän!
+    Sitä varmaan tuo vanhus anois.
+
+
+
+
+MIKÄ MINÄ OLEN?
+
+
+    Olen korven kauris rukka,
+    Jota maailman sudet kaahaa.
+    Ne ulvoen henkeä herjailee,
+    Ja lihani likaan laahaa.
+
+    Minä olen kun halpa metalli,
+    Joka huonosti hoitaen tummuu.
+    Ja olen kun hämärän virva vaan,
+    Joka valon tullessa sammuu.
+
+    Ja mitä minä vielä olenkaan,
+    Olen kerran musta multa.
+    Siks sytytä Jumala taivainen,
+    Nyt rintaani pyhää tulta!
+
+
+
+
+IMMEN RUKOUS.
+
+
+    Impi istuu kunnaalla
+    Ja katkerasti huokaa:
+    Se onni, kun on sulholla,
+    Se myöskin mulle suokaa!
+
+    Sulho, jota ikävöin,
+    Jo lepää mullan alla,
+    Mä muistan häntä päivin, öin
+    Vaikk' olen maailmalla.
+
+    Oi kuolo, päätä päiväni,
+    Mun peitä haudan multa!
+    Jo nouda sinne sieluni,
+    Miss' asuu armas kulta!
+
+    Impi itki rukoillen,
+    Min rukoilla hän voi.
+    Mitä toivoi, saikin sen,
+    Sen hauta hälle toi.
+
+
+
+
+MAAILMALLA.
+
+
+    Minä maailman korpea samoilin,
+    Ja hurjana lemminköitsin.
+    Minä tyhjää onneksi arvelin.
+    Olin nuori ja usein öitsin.
+
+    Minä lemmen nälkää sairastin,
+    Kun korvessa ärjyi tuulet.
+    Minä hymyä vienoa kaipailin,
+    Mutt' ilkkuili kaikki huulet.
+
+    Nyt olen kun kontio konnussain,
+    Enpä havahdu talvi säihin.
+    Minä imeksin onneni kämmentä,
+    Enkä lähde tuulispäihin.
+
+    Mutt' jälkiäin elämän korvessa
+    Nuo himojen koirat jahtaa.
+    Nyt lumi jo peittävi kontuain,
+    Siis minkäs ne mulle mahtaa.
+
+    Minä heräjän kevään koittohon,
+    Kun käetkin helkkyen kukkuu.
+    Ah, nyt jo rintani riitainen
+    Sovinnon unta nukkuu.
+
+    Käy ystävä kontuni kunnaalle,
+    Jos en minä enää herää!
+    Ja jos ei toivoni tumma tähkä,
+    Teekään täyttä terää.
+
+
+
+
+ONNELLENI.
+
+
+    Minä lemmen kajastus aamu yön,
+    Onneksi minä sua sanon,
+    Sinä värität heikon ihmistyön.
+    Mun ollos, sitä mä anon!
+
+    On rauhaton rintani, siksi jää,
+    Jos onneni ruskotus haipuu.
+    On turhaa elämä, taisto tää,
+    Jos sieluni tahraan taipuu.
+
+    Oi ollos, ollos mun tukenain
+    Sä onnen oikea vahti!
+    Kun ärjyen murtavi toivoain,
+    Tunnoton, mainen mahti.
+
+
+
+
+YSTÄVÄLLE.
+
+
+    Mitä onni ois ilman ystävää,
+    Mikäs muu kuin onnen muru.
+    Rintaani ruhjois ajo jää,
+    Ja syäntä kalvaisi suru.
+
+    Siks' tyttönen, ollos mun ystäväin,
+    Ole ystävä uskollinen!
+    Läpi kyynelten oikean onnen näin,
+    Se onni on taivahinen.
+
+
+
+
+TUMMA TUUTIJA.
+
+
+    Kaks oli kehdon tuutijaa,
+    Se toinen niin tumman tumma.
+    Kauan heitä mä katselin,
+    Ja valtas kaiho mun kumma.
+
+    Se tumma se tuutua keinutti,
+    Ja toinen niin syvään huokas.
+    Oi ootko sä kuoleman kätyri?
+    Onko rintani veri sun ruokas?
+
+    Se tumma se tuutua keinutti,
+    Ja huulilta tulvi sanat:
+    Sä vaalea, kerran tummenet,
+    Kun näät sinä kalmat ja manat.
+
+    En toivoas tummaksi tahdokkaan,
+    Viel vaadi en rintasi verta,
+    Vaan tuutua tummaista keinutan,
+    Kuni vihurit aavaa merta.
+
+    Kellä on tuutija valkoinen,
+    Hän muista ei manan matkaa,
+    Vaan lemmen ja leikkien orjana
+    Hän erhe eloa jatkaa.
+
+    Mulla on tuutija tummainen,
+    Olen viettänyt onnen yötä.
+    Nyt tiedän, ett' tuudussa tummaisen,
+    On oikea onni myötä.
+
+
+
+
+TYTÖN KATSE.
+
+
+    Tuo katse, tuoko mun pettäisi?
+    Ei, sitä en minä usko.
+    Se välkkyy mun onneni taivaalla,
+    Kuni aamun kulta rusko.
+
+    — Se katse, se välistä tummentuu,
+    Ja tähtää niin alas, niin alas. —
+    Ah, nyt tuo lempeä veitikka,
+    Minulta jotain salas.
+
+    Miksi hän minua epäilee,
+    Ja tunteensa multa salaa?
+    Ainahan naisen erehdykset
+    Lemmen loimussa palaa.
+
+
+
+
+MINUN LAULUNI.
+
+
+    Minun lauluni on vaan kompia,
+    Jotka rämähdellen soivat:
+    Meillä on poikia toisia,
+    Jotka ehjiä tehdä voivat.
+
+    Vaan sittenkin minä laulelen,
+    Että rintani holvit raikaa.
+    Ehkä lauluni ehjiksi muodostuu,
+    Kun uotamme vähän aikaa.
+
+
+
+
+PETETYLLE.
+
+
+    Miksi itket lapsi mainen?
+    Miksi vuotaa kyynelees?
+    Onko rintasi surevainen?
+    Onko pettänyt ihantees?
+
+    Se ystävä, ken vannoi sulle
+    Pyhän valan, muistat kai,
+    Toi tuskan kaihon sorretulle,
+    Palkan hän jo siitä sai.
+
+    Sai katkeruutta sydämeensä,
+    Toisen armaan ottaissaan,
+    Lohduta ei kyyneleensä,
+    Rinta polttaa ijät vaan.
+
+    Valans kalliin hän nyt muisti,
+    Min sulle vannoi vakuuttain,
+    Onnen päivyt hältä suisti.
+    Huokaa: yö on rinnassain.
+
+    Palkka kurja on pettäjällä:
+    Valapattona vaeltaa;
+    Aina syytös sydämmellä
+    Eikä pettää enään saa.
+
+
+
+
+TAISTELU.
+
+
+    Miks' ihmis meri raivoaat
+    Noin rajumyrskyn lailla?
+    Jo sielun murheiseksi saat,
+    Sä ootko sitä vailla?
+
+    Vai vaaditko mun taistohon:
+    Kun sorron kalpaa kannat,
+    Vai sekö elos määrä on?
+    Kun vihan elää annat?
+
+    Sä tomuun tallaat totuutta,
+    Viet sydän veren multa.
+    Ei viha sorra uskoa,
+    Ei jumalaisen tulta.
+
+    Mä elon määrää aattelen,
+    Ja mietin vihan syytä.
+    Pois ilot hautaan saattelen,
+    Ain herjaan hengen kyytä.
+
+    POLOPOJAN LAULU.
+
+
+
+
+POLOPOJAN LAULU.
+
+
+    Poika se polona kulkeissaan,
+        katseli illan kuuta,
+    Maailman mannerta matkaillen
+        näki monta sulo suuta.
+
+    Yksinään se tämäkin poika
+        elämän merta soutaa,
+    Eikä aijo ikänänsä
+        hellua kotiin noutaa.
+
+    Mitäs minä hentulla tekisin,
+        kun kotikin on niin pieni,
+    Ja kummia kuiskii rintani,
+        sekä kauaksi johtaa tieni.
+
+    En minä lemmi tyttöjä,
+        en puna poskia noita,
+    Lemmin järven aaltoja
+        ja metsän laulajoita.
+
+
+
+
+AATOS.
+
+
+    Aatos nuoren yli vuoren,
+        kullan luokse lentää,
+    Unelmina salaisina
+        illan tullen entää.
+
+    Tyttö itkee sekä kitkee
+        kukka penkereitä.
+    Älä heitä älä peitä
+        lemmen kyyneleitä!
+
+
+
+
+KANSALLENI.
+
+
+    Suo anteeksi kansani armainen,
+    Kun jo lapsena laulaa koitan
+    Ja puhallan torvehen tunteiden
+    Sekä itkun urkuja soitan.
+
+
+
+
+KUKA RYSKII?
+
+
+    Kuka ryskii toivon tupaa?
+    Kuka, kuka, sanokaa?
+    Kuulkaa; taivas vastuun lupaa,
+    Siskot, veljet toivokaa!
+
+    Taivas lupaa pahat kostaa,
+    Työhön käskee meitä vaan,
+    Lupaa kerran sovun nostaa
+    Kahlehista kunniaan.
+
+    Nyt ylös veljet, ja siskot myötä,
+    Taiston tantereell' on työtä!
+    Luottaa ei saa rautakalpaan,
+    Se työmme johtaa kurjaan, halpaan.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78113 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..0e3d62b
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78113
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/78113)