Initial commit of ebook 78856 filesHEADmain

4 files changed, 1818 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..9f57f44
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,13 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
+*.htm text
+*.html text
+*.png binary
+*.jpg binary
+*.svg text
+*.pdf binary
+*.bmp binary
+*.zip binary
+*.midi binary
+*.mp3 binary
diff --git a/78856-0.txt b/78856-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..9cf8310
--- /dev/null
+++ b/78856-0.txt
@@ -0,0 +1,1793 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78856 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+ENSI ASTE
+
+Koulupojan romaani
+
+
+Kirj.
+
+JEVGENI TSHIRIKOFF
+
+
+Suomensi
+
+O. H—a [Onni Hamara]
+
+
+
+Kirjallisia pikkuhelmiä XXXIII.
+
+
+
+
+
+Hämeenlinna,
+Arvi A. Karisto,
+1910.
+
+
+
+
+EWGENIJ NIKOLAJEWITSH TSHIRIKOFF
+
+
+syntyi 1864 etelä-Venäjällä polveutuen eräästä simbiriskiläisestä
+aatelissuvusta. Ylioppilaaksi päästyään opiskeli hän Kasanin
+yliopistossa ensin juridikaa ja sitten luonnontiedettä, ottamatta
+kuitenkaan kumpaistakaan alaa erikoisalakseen. Kuitenkin täytyi hänen,
+luultavasti politisista syistä, lopettaa opintonsa.
+
+Tämän jälkeen antautui hän sanomalehtialalle toimien kirjeenvaihtajana
+useissa aikakauslehdissä. Hän on kirjoitellut m.m. Ruskoje
+Bogatstwo'on, Nowoje Slowo'on Sisn'iin, Ruskaja Misl'iin y.m. Sisn'in
+toimitukseen liittyi hän myöhemmin vakinaisesti, mutta siirtyi mainitun
+lehden lakattua maaseutuosaston toimittajaksi Ruskaja Misl'iin. Hänen
+mainitussa lehdessä julkaisemansa "maakuntakuvat" herättivät ansaittua
+huomiota sattuvina ja nerokkaina Venäjän maalaiselämän kuvauksina.
+
+Mutta ei ainoastaan sanomalehtimiehenä, vaan myöskin kirjailijana on
+T. tehnyt itsensä tunnetuksi. Varsinkin novellistina on hän ollut
+sangen tuottelias. Niiden joukossa ovat ansiokkaimpia kokoelmat
+"Invalidy" (Invalidit) ja "V otstavku" (jäähyväishetkellä). Kaikkiaan
+on hänen novellikokoelmiaan ilmestynyt 18 kpl. kustannusliike "Snanien"
+kustannuksella, jossa liikkeessä m.m. Maksim Gorjki on osakkaana ja
+joka on kustantanut Gorjkin, Andrejeffin, Kuprinin y.m. mestariteoksia.
+T. oli muutenkin sangen lähellä mainittuja kirjailijoita, kuuluen
+samaan kirjalliseen piiriin ja ollen läheinen ystävä heidän kanssaan.
+Nyt on tuo ystävyys kuitenkin laimennut, josta syystä hänen viimeiset
+tuotteensakin ovat ilmestyneet erään toisen kustannusliikkeen
+kustannuksella Moskovassa.
+
+Se seikka, että T. nuorena ylioppilaana joutui politiseen ilmapiiriin
+ja nuorten, sivistyneiden, vapaamielisten ylioppilaiden, n. k.
+"nuorvenäläisten", seuraan, on antanut leiman koko hänen tuotannolleen.
+Hän liikkuu sangen mielellään politisilla aloilla ja kuvailee Venäjää
+juuri sellaisena kuin se esiintyy vapaamielisten, niin ylhäisten kuin
+alhaisten, sivistyneiden kuin sivistymättömien silmissä. Myöskin seuraa
+hän mielellään Marxin viittomaa yhteiskunnallista tietä.
+
+Dramatisella alalla on T. tehnyt itsensä tunnetuksi etupäässä
+dramoillaan "Za slavon" (Kunniatta), "Druzja publiki" (Julkisuuden
+ystävät) ja "Jevrei" (juutalaisia), joka viimeksimainittu näytelmä on
+esitetty Suomessakin Maaseututeaatterissa. T:n huvinäytelmät ovat sen
+sijaan vähäpätöisempiä. Niitä ei voida verrata hänen dramoihinsa, jotka
+uudenaikaisen tyylinsä ja rikkaan vuoropuhelunsa suhteen usein kohoavat
+runoilutaidon huippuun. Aihe on niissä kyllä suppea ja käsittely
+lyhyttä, mutta vuoropuhelu sisältää syväaatteisia totuuksia ja osoittaa
+kirjailijan selväsanaiseksi ja vakavaksi työskentelijäksi. — Aivan
+viime aikoina on T. myöskin eräillä fantasia-näytelmillään saanut
+suurta suosiota venäläisen yleisön keskuudessa.
+
+_Suomentaja_.
+
+
+
+
+
+
+Ensi aste.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Kevät on tullut!
+
+Aurinko heloittaa ja paahtaa täydellä terällään. Kaduilla kiitää
+riemuisassa kilpajuoksussa pieniä jokia ja puroja. Katoilta ja
+akkunalaudoilta putoilee jääpuikkoja musertuen maahan sattuessaan
+tuhansiksi palasiksi. Taivas on kirkas, kuulakka ja hohtavan
+sininen; pienet pilvenhattarat leijailevat sillä kuin yksinäiset
+valko-joutsenet. Kaikkialta, maasta ja taivaasta, keksii katse suloa,
+riemua ja kauneutta.
+
+Ihmiset ovat ystävällisiä, iloisia ja onnellisia. Kaikki odottavat
+jotakin, toivovat jotakin, aivan kuin olisivat hekin uuden kevään
+tullessa alkaneet elää uutta elämää, toisenmoista kuin tähän saakka
+eletty oli ollut.
+
+Kimnasipuutarhan korkean orapihlaja-aidan vieressä pitävät varpuset
+sellaista melua, että vanha viiksikäs konstaapelikin, joka seisoo
+läheisimmässä kadunkulmassa, torkahtaa ja uneksii valmistettavasta
+tappelusta, johon hänen viran puolesta pitäisi sekaantua.
+
+Katoilla ja kadun pälvipaikoissa kuhertelevat kyyhkys-herrat. Ne
+keikailevat, kohottelevat siipiään ja luovailevat kyyhkysneitosten
+ympärillä, lausuen näille kauniita, rakkautta ja onnea uhkuvia
+romanssejaan. Naakat ovat vallanneet synkän vankilatornin elämöiden
+siellä kuin riitaiset noidat.
+
+Kaikki iloitsevat. Vanha vakainen koirakin, joka loikoo suurten
+kiviportaiden edessä, tuntee itsensä sangen tyytyväiseksi. Se
+raaputtelee toisella takajalallaan korvantaustaansa, oikoo ruumistaan,
+laskeutuu sitten selälleen, katsahtaa taivaan sini-kirkkauteen ja makaa
+sitten mielihyvin mukavassa asennossaan.
+
+Mutta iloisimpia ja tyytyväisimpiä ovat epäilemättä koulupojat,
+realistit ja kimnasistit. Tänään on ollut viimeinen koulupäivä
+pääsiäisen edellä. Hitaasti ovat tunnit kuluneet, pojat eivät ole
+voineet istua hiljaa, tarkkaavaisina seurata opetusta ja tuntea
+minkäänlaista kunnioitusta opettajiaan kohtaan. Opettajatkaan eivät
+ole erikoisesti välittäneet opetuksesta, vaan sensijaan lörpötelleet
+kaikenmoista joutavaa oppilasten kanssa, ja vain näön vuoksi on
+silloin tällöin kuulunut katkera "shii!", kun poikain mielet lähenevän
+lupa-ajan hauskuuksia muistellessa ovat joutuneet niin kuohuksiin,
+että luokka on suuresti muistuttanut varpusia, jotka äskettäin
+täyttivät auringonpaisteessa tarkastelevan konstaapelin vanhan sydämen
+perättömillä tappelu-unelmilla.
+
+Vihdoinkin kuluivat loppuun nuo ikävät tunnit, vihdoinkin pääsivät
+pojat vapaiksi! Vapauden ja riippumattomuuden tunne valtasi heidän
+mielensä, ja iloisesti ja reippaasti iskivät heidän kenkäinsä korot
+katukivitykseen, kun he meluisissa joukkioissa suuntasivat kulkunsa
+kotejansa kohti. Kahden viikon yhtäjaksoinen loma-aika oli lasten
+mielestä niin pitkä aika, että pääsiäisen jälkeinen maanantai tuntui
+heistä sangen kaukaiselta mahdollisuudelta. Tuohon maanantaihin
+mennessä ehtivät he toimia määräämättömästi, elää lukemattomia
+riemukkaita tapahtumia.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Kimnaasin toisen luokan oppilaat Petroff ja Pawloff olivat eronneet
+toverien meluisasta joukosta ja kulkivat vilkkaasti keskustellen kahden
+katukäytävällä.
+
+"Me myöhästymme. He lopettavat, ennen kuin ehdimme perille."
+
+"Mitä se tekee! Tiedäthän, millaisia tytöt ovat. Siihen minkä minä ja
+sinä suoritamme viidessä minuutissa, kuluttavat he kaksikymmentäviisi",
+vastasi Petroff. "Mutta laskehan alas housunlahkeesi! Olet käärinyt ne
+liian korkealle."
+
+Petroff tunsi harmistuvansa noiden ylöskäärittyjen housunlahkeiden
+takia; Pawloff pysähtyi, kumartui alas ja kääri auki lahkeet. "Kunpa
+vain muistaisin kääriä ne jälleen ylös ennen kotiin menoa! Muuten
+saan taas äidiltä toruja", ajatteli hän itsekseen ja kiiruhti
+ketteräjaikaisen toverinsa jälkeen, joka täyttä vauhtia ohjasi kulkunsa
+kohti tyttökoulua.
+
+"Jospa vain saisimme selville hänen asuntonsa! Nähtävästi
+Nikolskaja-kadulla. Seurasin häntä eilen, mutta kadotin hänet
+näkyvistäni", selitti Petroff jouduttaen kulkuaan.
+
+"Sinä et tiedä hänen sukunimeään?"
+
+"En. Toisten olen kuullut kutsuvan häntä Leliaksi. Ja sukunimenhän minä
+kyllä saan selville, kunhan vain — kaunis nimi! Hänet on luultavasti
+ristitty Jelenaksi."
+
+"Ei hänen tarvitse olla Jelena! Luokkamme 'pystynokkaisella
+balalajkalla' on sisar, jota myöskin kutsutaan Leliaksi, mutta joka ei
+kuitenkaan ole ristitty Jelenaksi vaan joksikin aivan toiseksi."
+
+Kimnasistit kääntyivät vasempaan, kulkien pitkin vuorelle johtavaa
+aitausta. He lisäsivät vauhtiaan, sillä he alkoivat jo kohdata
+koulutyttöjä.
+
+"Katsos, tuolla hän on!" huudahti Petroff ja puukkasi kyynärpäällään
+Pawloffia kylkeen.
+
+"Missä?"
+
+"Tuolla, senkin sokko! Kulkee realistin vieressä."
+
+"Todellakin."
+
+"Menkäämme toiselle puolelle katua!"
+
+Toisella puolella katua kulki pieni kaksitoista- tahi
+kolmetoista-vuotias tyttönen, jolla oli ruskea, kullalle-kimalteleva
+palmikko, rusoittavat posket ja iloiset, viisaat pikku silmät. Hän
+keskusteli vilkkaasti seuralaisensa, realistin kanssa ja heilutteli
+askelten tahdissa huolettomasti kantohihnaan sidottuja koulukirjojaan.
+
+Niin, _hän_ se oli!
+
+Petroff oli huonolla tuulella. "Vai niin, hän on jo tilattu", ajatteli
+hän tuntien sekä harmia että suuttumusta.
+
+"No, kiiruhdahan! Jäätkö taaskin jälkeen!" murahti hän tyytymättömänä
+Pawloffille, jonka pitkät housunlahkeet alinomaan valuivat kantapäitten
+alle ja hidastuttivat siten hänen kulkuansa. Toverukset kulkivat kadun
+ylitse ja läksivät seuraamaan Leliaa.
+
+Petroff katseli tarkasti hänen palmikkoansa, sinistä palmikkonauhaa
+ja hänen ruskean hameensa reunaompeleita. Lelialla oli aivan
+uudet kalossit, joiden jättämät jäljet näkyivät selvästi märässä
+katukivityksessä. Petroff sijoitti jalkansa hänen jälkiinsä huomaten
+tuon tehtävän sangen hauskaksi. Pawloff laahusti hänen takanaan,
+ja syyttä ei Petroff nimitellytkään häntä "kyhnykseksi". Oli aivan
+mahdotonta pitää hänen kanssaan yllä keskustelua, joka olisi
+kiinnittänyt Lelian huomion heihin, mutta sitävastoin lörpötteli hän
+kyllä kaikenmoista joutavaa hetkellä, jolloin heidän olisi pitänyt
+vaieten kuunnella.
+
+Realisti oli jo hetkisen luimistellut seuraajiaan. Usein oli hän
+kääntänyt päätään ja mulkoillut vihaisesti kimnasisteihin, mutta
+Petroff ei joutunut hämilleen. Vaikka hän ei ollutkaan kovin voimakas,
+oli hän kuitenkin sangen rohkea ja urhoollinen.
+
+"Sipulia ja munakokkelia!" mutisi Petroff, aivan kuin vastauksena
+realistin raivokkaisiin katseisiin.
+
+Realisti ei ollut kuulevinaan, mutta hänen kasvoillaan voi selvästi
+huomata ajatuksen: "Odotahan! Kunhan vain saatan hänet kotiinsa, niin
+kyllä sitten saat maksun sanoistasi." Niin hän mielessään mietti,
+ottaen kuitenkin samalla osaa keskusteluun naisensa kanssa.
+
+"Meillä alkavat tutkinnot heti pääsiäisen jälkeen kestäen 15 päivään
+toukokuuta, jolloin lukukausi loppuu. Silloin pääsemme jälleen
+vapaiksi."
+
+"Te olette onnellisia! Meillä alkavat kirjoitukset vasta 10 päivä
+toukokuuta. Ja sen jälkeen en saa enää teitä tavata, Alevtina
+Nikolajevna", huokasi realisti.
+
+"Kuulitko! Alevtina Nikolajevna!" kuiskasi Petroff puukaten toveriaan.
+
+Varmaankin kuuli myöskin Lelia äänen, joka hänen takanaan kuiskasi
+hänen nimensä, sillä hän keikautti päätään tyytyväisen hymyn levitessä
+hänen kasvoilleen. Lelia oli sangen itserakas keikailija. Se seikka,
+että takana kulkevat kimnasistit tunsivat mielenkiintoa häntä kohtaan,
+tyydytti suuresti hänen itserakkauttaan.
+
+Hän heilautti päätään, aivan kuin heittääkseen toiselle puolelle niskaa
+palmikkonsa, ja alkoi keskustella realistin kanssa äänekkäämmin, kuten
+on tapana tehdä, kun tiedetään muitakin kuulijoita, kuin se, jolle
+sanat kohdistetaan, olevan lähistössä ja halutaan puhe saada myöskin
+heidän kuuluviinsa.
+
+"Ja kimnasistien lukukausi loppuu kaiketi aivan viimeksi, noiden
+poika-parkojen", lausui Lelia laulavalla äänensävyllä.
+
+Petroff katsoi velvollisuudekseen yskäistä. Realisti vaikeni, mutta
+hänen kasvoillaan kuvastui tyytymättömyyttä.
+
+Pawloffin uusien housujen lahkeet olivat likaantuneet, joka seikka
+saattoi hänet sangen levottomaksi. Hän aikoi kääntää ne jälleen ylös,
+mutta ei Petroffin moitteita peljäten uskaltanutkaan sitä tehdä.
+
+Siten saapuivat he Nikolskajakadulle, jossa Petroff oli edellisenä
+päivänä kadottanut Lelian näkyvistään. Lelia ja realisti kääntyivät
+vasempaan, kimnasistit tekivät samoin. Kuljettuaan kolmen tahi neljän
+talon ohitse, saivat he selville sekä Lelian asunnon että hänen
+sukunimensä — Trojtskaja, — sen näkivät he oven nimikilvestä.
+
+"Mutta kentiespä hän onkin täysihoidossa, joten tuo nimi ei ole hänen
+isänsä", koitti Pawloff väittää.
+
+"Tyhmyri! Huomasithan nimilevyssä nimen Nikolai, ja häntähän kutsutaan
+Nikolajevnaksi. On päivänselvää, että nimen omistaja on hänen isänsä."
+
+Näin onnistui Petroff saamaan selville hänen ristimä- ja sukunimensä
+sekä asuntonsa. Mutta siihen ei hän aikonut pysähtyä. Hän päätti
+hinnalla millä hyvänsä päästä hänen tuttavuuteensa. "Se ei ole
+ollenkaan mahdotonta", ajatteli hän toivorikkaana. "Varmasti saapuu hän
+pääsiäismessuun Neitsyt-Marian kirkkoon."
+
+Realisti oli jatkanut matkaansa eteenpäin katua ja lakkaamatta
+katsahtanut suuttuneena kimnasisteihin.
+
+"Sipulia ja munakokkelia!" kirkui Petroff.
+
+"Pidä suusi, nulikka", kuului vastaus aivan kuin taisteluvaatimuksena.
+
+Petroff ehdotti Pawloffille, että he yhdessä löylyttäisivät realistia,
+mutta Pawloff ei uskaltanut, ja niin läksivät Lelian saattajat
+tappelutta kukin omalle suunnalleen.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Pääsiäisviikko oli käsissä. Kevät edistyi nopeasti. Aurinko loisti yhä
+kirkkaammin, taivas muuttui yhä syvemmäksi ja kuultavammaksi. Lumi
+oli kokonaan sulanut. Eräät irroittivat jo sisäakkunansa. Kaikkialla
+valmistauduttiin arvokkaasti viettämään suurta juhlaa.
+
+Kaduilla näkyi pitkiä jonoja hartaita "uskovaisia", jotka hiljaa ja
+juhlallisesti ohjasivat kulkunsa johonkin kaupungin lukemattomista
+kirkoista.
+
+Suureen messuun pääsiäisyönä ottivat osaa, kuten luonnollista, myöskin
+Petroff ja Pawloff. He nuuskivat kaikki mahdolliset kirkot. He menivät
+Neitsyt-Marian kirkkoon, tunkeutuivat aivan etunenään, tekivät nopeasti
+ristinmerkin ja alkoivat pälytä ympärilleen, aivan kuin etsien jotakin.
+Seistyään siinä kymmenkunnan minuuttia, puukkasi Petroff kyynärpäällään
+Pawloffin kylkeen, jonka jälkeen nuo kaksi pääsiäismessun viettäjää
+tunkeutuivat jälleen ulos kirkosta. Kirkkomäelle saavuttuaan pistivät
+he lakit päähänsä ja läksivät kulkemaan kohti Pietari-Paavalin kirkkoa.
+Siellä uudistui sama juttu. Hartaat ukot ja ämmät suuttuivat.
+
+"On mahdotonta, Jumala nähköön, pysyä täällä hartaana", mutisivat he.
+"Edes ja takaisin!"
+
+Mutta kimnasistit eivät masentuneet, vaan jatkoivat etsiskelyään.
+Petroff oli jo alkanut epäillä, mutta äkkiä kääntyikin kohtalo
+toveruksille myötäiseksi.
+
+"Jospa käväisisimme seminaari-kirkossa", ehdotti Petroff alakuloisena,
+heidän kuljettuaan "kahdentoista evankelistan" luvun aikana
+vahakynttilät käsissään useimmissa kirkoissa.
+
+He astuivat seminaarin kirkkosaliin. Petroffin katse kulki
+läsnäolijasta toiseen. Äkkiä vavahti hän, ja hänen sydämensä alkoi
+kiivaasti jyskyttää. Hän oli löytänyt kullankimalteisen palmikon, johon
+oli solmuttu sininen nauhanruusuke.
+
+"Katsohan tuonne!" kuiskasi hän läähättäen Pawloffille.
+
+Pawloff kurotti kaulaansa, mutta ollen likinäköinen ei hän voinut
+keksiä etsimäänsä. Hän ei kuitenkaan halunnut näyttää, millainen
+"sokko" hän oli, vaan kuiskasi vastaukseksi:
+
+"Niin, kyllä minä näen!"
+
+Petroff tunkeutui lähemmäksi Leliaa ja pysähtyi aivan hänen viereensä.
+Hän seisahtui siihen hartaan hiljaisena ja vaipui innokkaaseen
+rukoiluun; väliin hän kuitenkin salaa katsahti Leliaan.
+
+Temppeli oli täynnä hartaita rukoilijoita. Pappi luki evankeliumeja,
+silloin tällöin kuului tornista kellon läppäys ja kirkosta ämmien
+syviä, hartaita huokauksia. Sitten viritti kirkkokööri soinnukkaan
+riemulaulun, joka vähitellen kuoli korkeuteen, kajahtavan
+temppeliholvin salaperäiseen hämäryyteen. Tuli kimalteli sadoissa
+vahakynttilöissä, ja kun joku evankeliumi oli luettu loppuun,
+lepattelivat nuo pienet liekit ja sammuivat sitten, hetkiseksi täyttäen
+ilman savun ja noen tuoksulla.
+
+Kun Petroff saapui seminaari-kirkkoon, oli hänellä vain halpahintainen
+vahakynttilä, josta hän oli toisen puolen pureskellut kappaleiksi
+harmitellessaan "löytöretkiensä" hyödyttömyyttä. Nyt osti hän paksun,
+kullatun kynttilän, joka maksoi kokonaista kymmenen kopeekkaa. Kun
+uuden evankeliumin lukeminen alkoi, sytytti hän nopeasti kynttilänsä ja
+ojensi sen sitten Lelialle, jotta tämä voisi saada kynttiläänsä tulen
+hänen kynttilänsä liekistä.
+
+"_Merci!_" kuiskasivat hänen huulensa melkein kuulumattomasti. Hän
+hymyili, sytytti kynttilänsä ja seisoi taas vakavana ja liikkumattomana
+kuin täysikasvuinen nainen.
+
+Toverukset olivat jo etukäteen sopineet "operationinsa" laadusta.
+Pawloff, joka seisoi Lelian takana, puhalsi hiljaa hänen kynttiläänsä,
+kunnes sai sen sammumaan. Jälleen ojensi Petroff kynttilänsä Lelialle.
+
+Sitten sammutti hän aivan kuin vahingossa oman kynttilänsä ja
+kääntyi sitten Lelian puoleen tulta pyytäen. Tällöin puhutteli hän
+häntä Alevtina Nikolajevnaksi hämmästyttäen siten suuresti häntä ja
+tyydyttäen samalla yhtä suuresti hänen itserakkauttaan.
+
+Kun hän sitten meni suutelemaan ristiinnaulitun kuvaa, seurasi Petroff
+aivan hänen kintereillään. Se seikka, että he tällöin sattuivat
+koskettamaan toisiansa, ei tehnyt mitään, se oli vain hauskaa.
+Pawloff jäi taakse, sekaantui kömpelyydessään ihmisjoukkoon ja katosi
+jäljettömiin. Mutta Petroff oli vikkelämpi. Heti Lelian jälkeen painoi
+hän huulensa ristiinnaulitun kuvaan, samalle kohdalle, kuin hänkin
+ja seurasi sitten taas häntä. Realisti, joka muutamia päiviä sitten
+oli ärsyttänyt Petroffia, näkyi raivaavan itselleen tietä ihmisjoukon
+lävitse heitä kohti. Kun he astuivat toistensa ohitse, puukkasi Petroff
+aivan kuin sattumalta kyynärpäällään hänen kylkeensä. Sitten katosi
+hänkin ihmismereen. Lelia kulki ovelle, ja Petroff luonnollisesti
+seurasi häntä. Lelia näytti odottavan jotakin.
+
+"Meillä on varmaankin sama matka, Alevtina Nikolajevna! Minun täytyy
+mennä aina Nikolskajakadun toiselle puolelle, joten voimme kenties
+kulkea yhdessä?" esitti Petroff käyttäen apunaan pientä hätävalhetta.
+
+Lelia iloitsi. Hän oli kadottanut näkyvistään saattajansa, kamarineito
+Fenjan, eikä uskaltanut kulkea yksinään, sillä yö oli jo myöhäinen ja
+ulkona oli sangen pimeää.
+
+Petroff liittyi siis hänen seuraansa. Kotimatkalla koitti hän esiintyä
+mahdollisimman edukseen, samalla kun hän koitti halventaa realistin
+"ansiota".
+
+"Realistit eivät voi päästä yliopistoon; heitä ei oteta siellä vastaan."
+
+"Niin, mutta kun he suorittavat jonkunlaisen tutkinnon, niin käy se
+kyllä päinsä."
+
+"Hekö suorittaisivat tutkinnon! Siihen he eivät kykene. He ovat liian
+paksupäisiä."
+
+"Mutta heistäpä voi sen sijaan tulla sotilaita."
+
+"Sotilaita! Ikäänkuin se olisi jotakin! Mekin pääsisimme sotilasalalle,
+jos vain tahtoisimme. Mutta mepä emme halua."
+
+"Sotilailla on sangen kauniit virkapuvut."
+
+Petroff ei voinut heti keksiä sopivaa vastaväitettä.
+
+"Jopa vain!" huomautti hän ohimennen ja käänsi sitten keskustelun
+varsinaiseen asiaansa. Silloin sai hän tietää, että Lelia oli
+kuudennella luokalla, että hän joka ilta viiden tienoissa käveli ulkona
+isänsä seurassa ja että hänen kotipihassaan pelattaisiin pääsiäispyhinä
+krokettia.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Toinen pääsiäispäivä oli ihana kevätpäivä.
+
+Satojen kirkonkellojen riemusoitto kajahteli ilmassa. Ylhäiset
+pääsiäis-onnittelijat ajelivat kaduilla korskuvilla hevosillaan,
+alempiarvoisten kulkiessa juhlapukuisina katukäytävällä ja
+syljeskellessä ympärilleen pureskeltuja auringonkukan siemeniä.
+
+Myöskin luonto otti osaa yleiseen juhlailoon ja vietti juhlaa
+talviunesta heräämisensä johdosta.
+
+Petroff ja Pawloff kulkivat edestakaisin Nikolskajakadun neljännen
+talon kohdalla. Talon pihasta kuului vilkkaita lastenääniä, naurua
+ja huutoa. Luonnollisesti pelattiin siellä krokettia. He odottivat
+nyt sopivaa tilaisuutta voidakseen mennä pihaan pelaamaan, mutta
+eivät uskaltaneet sitä sentään tehdä. Eritoten Pawloff näytti sangen
+epäröivältä.
+
+"Siellä on nähtävästi myöskin realisti, ja hän voi iskeä meitä
+krokettinuijallaan."
+
+Petroff kuunteli. Hän erotti selvästi muiden äänien joukosta Lelian
+soinnukkaan äänen. Hän olisi niin mielellään pelannut krokettia Lelian
+kanssa, ja tunsi kuin olisi joku erityinen voima vetänyt häntä tuohon
+pihaan! Hän työnsi raskaan portin sivulle ja kurkisti pihaan, mutta ei
+huomannut mitään muuta kuin korkean muurin oikealla ja porraskäytävän
+vasemmalla. Piha oli nimittäin talon nurkan takana. Mutta hän kuuli
+ääniä, huutoja ja nuijaniskuja.
+
+"Menemmekö sisään, vai mitä arvelet?" kysyi Petroff astuen portin
+sisäpuolelle ja kääntyen sitten Pawloffin puoleen.
+
+"Mutta realisti voi ..."
+
+"Hätähousu!" vastasi Petroff suuttuneena ja vetäisi jalkansa takaisin.
+
+Mutta kuule! Lelian ääni kajahteli niin lähellä, niin lähellä, hänen
+pienten jalkojensa astunta ja iloinen naurunsa kuului niin selvästi!
+Krokettipallo vieri kapeaan porttikäytävään. Petroff pisti heti päänsä
+portin sisäpuolelle ja kurkisti porttikäytävään.
+
+"Oh! Kuka siellä!" huudahti Lelia peljästyneenä huomatessaan leveästi
+hymyilevät kasvot porttiaukossa.
+
+"Pelaatteko te krokettia, Alevtina Nikolajevna?" kysyi Petroff
+tunkeutuen sisemmäksi.
+
+"Tekö se olettekin, Petroff! Miksi ette tule sisään? Tulkaa peliin!"
+
+"Minä en ole yksinäni. Tuolla ulkona on muuan toverini."
+
+"Voihan hänkin tulla mukaan."
+
+Mutta ei! Kun Petroff kääntyi ympäri, ei toveria näkynytkään missään.
+Kuultuaan huudon: "Kuka siellä!", oli Pawloff luullut kysyjää
+realistiksi ja kiireimmän kautta paennut tiehensä.
+
+"Hätähousu!" sanoi Petroff itsekseen ja astui portin sisäpuolelle.
+Hän pisti kätensä takkinsa taskuun ja otti sieltä munan, joka oli
+varustettu seuraavanlaisella omistuskirjoituksella:
+
+    "Mä mukana munan tään soman,
+    Kuin nimikorttini oman
+    Rakkauteni tahdon kantaa
+    Ja sen kauniille sitten antaa...
+    Kristus on ylösnoussut!!
+    A.N. T:lle minulta."
+
+Hän antoi munan Lelialle ja sanoi sitten, kaihoisasti häntä pienillä,
+mustilla silmillään katsellen:
+
+"Kristus on ylösnoussut, Lelia!"
+
+Lelia otti munan, punastui kuin ruusunnuppu, katsoi maahan ja sanoi
+hiljaa!
+
+"Mutta − − mutta minä en salli herrojen antaa minulle
+pääsiäissuudelmaa."
+
+"Sepä ikävää", sanoi Petroff alakuloisena, mutta tarttui kuitenkin
+Lelian käteen, veti hänet lähemmäksi ja aikoi suudella häntä poskelle.
+
+Koululakki putosi Petroffin päästä ja hänen huolellisesti siloitetut
+hiuksensa joutuivat sotkuksiin.
+
+Petroff ei varmaankaan olisi pian päästänyt Leliaa irti, ellei äkkiä
+olisi nurkan takaa ilmestynyt muuan pieni tyttönen, joka käsiään
+taputellen alkoi huutaa:
+
+"Mutta tulkaapas katsomaan Leliaa! Tulkaa katsomaan Leliaa!"
+
+Petroff tointui jälleen ja päästi irti Lelian. Heti syöksyi realisti
+paikalle pitäen krokettinuijaa kädessään.
+
+"Nytpä sain sinut kynsiini, sininen naudanlihakappale!" kirkui hän,
+heilutti nuijaansa ja juoksi Petroffia kohti.
+
+Petroff sieppasi tomuuttuneen lakkinsa maasta ja juoksi
+nuolennopeudella portille.
+
+"Sainpas kuitenkin häneltä pääsiäissuudelman", ajatteli Petroff
+paetessaan realistin nuijaa. Ja huomattuaan vaaran olevan ohitse,
+kääntyi hän jälleen päin, kohotti nyrkkiänsä ja huusi:
+
+"Odotapas, senkin sipuli ja munakokkeli, vielä tulet tuntemaan nyrkkini
+laadun!"
+
+
+
+
+V.
+
+
+Kesän vietti Petroff Olshankan kylässä Grisha-sedän luona.
+
+Sinne saavuttuaan ikävöi hän alussa sangen suuresti Leliaa. Hän tunsi
+itsensä yksinäiseksi ja hyljätyksi, kuljeskeli alakuloisena paikasta
+toiseen eikä voinut löytää mitään lohduttavaa.
+
+Edellisenä kesänä oli siellä ollut sangen hauskaa. Setä Grisha oli
+ollut iloinen ja ilvehikäs, ja he olivat olleet mitä parhaimpia
+ystäviä. He olivat yhdessä kierrelleet mailla ja metsissä, laskeneet
+ilmaan leijoja ja onkineet kaloja. Setä Grisha oli silloin
+kohdellut Petroffia paljon huomaavaisemmin kuin nyt. Mutta olihan
+se luonnollista, sillä olosuhteet olivat silloin aivan toiset kuin
+nyt. Setä Grisha oli mennyt naimisiin täti Dunjan kanssa ja pysyi
+lakkaamatta nuoren puolisonsa seurassa unhoittaen kokonaan sellaisen
+olennon kuin Petroffin. Tällainen asiantila tuntui tosin sangen
+harmittavalta, mutta Petroff ei millään muotoa halunnut osoittaa
+välittävänsä siitä. Hän kyllä tulisi toimeen yksikseenkin, sedän
+seurattakin! Uusi täti ei myöskään piitannut mitään Petroffista, mutta
+sekin seikka oli hänen mielestään yksi ja sama.
+
+Kun he esimerkiksi lähtevät käsi kädessä kävelylle metsään, eivät he
+lainkaan muista Petroffia, ennen kuin ovat saapuneet veräjän toiselle
+puolelle ja alkavat kulkea ylös mäkeä. Silloin käännähtää täti Dunja ja
+huutaa eteisportailla seisovalle Petroffille:
+
+"Petja! Etkö halua tulla mukaan?"
+
+"Ei kiitoksia!", vastaa Petroff ääneen, ajatellen samalla itsekseen:
+"Äsken eivät he lainkaan kysyneet minun mielipidettäni, ja niinpä eivät
+he tarvitse tehdä sitä nytkään."
+
+Niin, aika kului sietämättömän hitaasti! Hän heittäytyi pitkälleen
+ruohikkoon, sulki silmänsä ja antautui suloisten unelmien valtaan.
+Ruskeat kiharat ja soma pystynokka muistuivat hänen mieleensä, hänen
+sydämensä täyttyi samalla kertaa sekä riemusta että tuskasta, ja hän
+alkoi ikävöidä takaisin kaupunkiin.
+
+"Setä voi kyllä olla iloinen", ajatteli Petroff, "hänellähän on
+puoliso. Mutta minä olen aivan yksinäni, ja siksipä tuntuukin aika
+minusta sietämättömän pitkältä."
+
+Jospa vain Lelia olisi täällä! Silloin kulkisi hän käsi kädessä hänen
+kanssaan, aivan kuin setä tädin kanssa, eivätkä hekään haluaisi ketään
+mukaansa kävelylle lähtiessään.
+
+Ensi viikon ikävöi Petroff niin perinpohjaisesti, että täti Dunja aivan
+väsyi häneen.
+
+"Etkö sinä voisi tehdä jotakin?" kysyi hän suuttuneena.
+
+"Ei minulla ole mitään tekemistä."
+
+"Voithan lukea jotakin."
+
+"Olen jo aikoja sitten lukenut kaikki täällä löytyvät kirjat."
+
+"Mutta voithan mennä ulos leikkimään."
+
+"Ei täällä ole ketään, jonka kanssa leikkisin."
+
+"Laita sitten leija ja lennättele sitä."
+
+"Ulkona ei tuule."
+
+"Etkö siis voi löytää itsellesi mitään hommaa ja puuhaa?"
+
+"Ei täällä ole mitään, jonka kanssa kannattaisi hommailla ja puuhailla."
+
+Mutta parin viikon kuluttua alkoi Petroff jo unhoittaa ikävänsä. Ja kun
+vielä oli kulunut viikkokausi, oli Petroffilla niin paljon tekemistä,
+että hänen oli mahdoton ehtiä niistä suorittamaan puoltakaan.
+
+Hän oli paremmin tutustunut uuteen tätiin ja sopinut setä Grishan
+kanssa. Ja sitäpaitsi vaikuttivat setä ja täti niin vähän hänen
+hommiinsa, että hänestä oli aivan yhdentekevää, olivatko he
+olemassakaan. Hän oli nimittäin saanut kylän lapsista ystäviä ja
+leikkitovereita, ja leikkien sekä huvitusten paljous oli saanut hänet
+kokonaan valtaansa. Varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan kierteli hän
+joko kylässä tahi hedelmäpuutarhassa. Punakkana ja hengästyneenä saapui
+hän välistä keittiöön vettä juomaan ja pisti päänsä suoraan vesisaaviin.
+
+"Voisitte juoda kauhalla! Se ei käy laatuun, että te pistätte päänne
+vesisaaviin! Kas, tässä on kauha!" torui keittäjätär Agrafenja ojentaen
+hänelle vesikauhan.
+
+"Siitä et sinä tarvitse pitää huolta", vastasi Petroff, nosti päänsä
+vesisaavista ja kiiruhti ulos ovesta.
+
+Kun päivällisaika läheni, täytyi häntä hakemalla hakea syömään.
+
+"Pi-ikku he-rraa! Pjotr Vasilitsh", huuteli Agrafenja
+keittiönportailla, ja Nikita meni mäelle häntä huutelemaan.
+
+Joka päivä uusia leikkejä, uusia huvituksia − −
+
+Petroff oli hyljännyt kaikki arvoasteet ja soveltautunut täydellisesti
+ympäristönsä mukaan. Ja talonpoikaislapset puolestaan tottuivat pian
+häneen ja alkoivat kutsua häntä vain Petjaksi. Kaikki kunnioitus häntä
+kohtaan oli kadonnut, ja he kohtelivat häntä kuin vertaistaan. Tämä
+seikka tuntui nyt hänestä aivan luonnolliselta, sillä hän oli jo aikoja
+sitten unhoittanut, että lapset jaetaan kahteen tarkasti toisistaan
+eroitettuun luokkaan: parempien ihmisten lapsiin ja katupoikiin.
+
+Nopeasti ja huomaamatta kuluivat päivät. Lelia oli kokonaan haihtunut
+hänen mielestään. Kuinka voikaan hän ikävöidä häntä, kun hänellä ei
+ollut edes aikaa muistella hänen olemassaoloaan! Aamusarastuksesta
+iltaruskoon saakka oleskeli hän ulkona ystävien ja toverien seurassa.
+Näännyksissä ja väsyksissä meni hän illalla sänkyyn ja nukkui sitten
+herkeämättä seuraavaan aamuun saakka, jolloin leikit ja huvit alkoivat
+uudelleen. − −
+
+Melkeinpä huomaamatta oli kesä kulunut. Oltiin jo puolivälissä
+elokuuta. Kaunis kesäinen ilma vallitsi tosin vieläkin, mutta illat
+olivat muuttuneet viileämmäksi ja puitten lehdet kellahtaviksi. Vasten
+tahtoa suuntautuivat ajatukset kaupunkiin, kimnasiin ja ennen kaikkia
+loma-ajaksi määrättyihin tehtäviin. Mitään niistä ei ollut vielä
+suoritettu, mutta siitä huolimatta ei hän tuntenut minkäänlaista halua
+tarttua kirjaan.
+
+Eräitä päiviä ennen Petroffin paluuta kaupunkiin saapui setä Grishan
+postissa kirje, jonka kuoreen oli epätasaisella lapsenkäsialalla
+kirjoitettu: "Nikolain kimnasin 3:nnen luokan oppilas Pjotr Petroff."
+Setä kiusoitteli pitkän aikaa Petroffia. Hän ei antanut hänelle
+kirjettä, vaan piti sitä ylhäällä päänsä päällä, Petroffin hyppiessä
+hänen ympärillään ja koittaessa saada kirjeen käsiinsä. Petroff oli
+aivan tulipunainen ja hän oli juuri selittämäisillään, että kirjeen
+saaminen oli hänestä aivan yhdentekevää, kun täti Dunja sekaantui
+leikkiin, otti kirjeen mieheltään ja ojensi sen kiihtyneelle
+asianomaiselle.
+
+Petroff riensi puutarhassa sijaitsevaan leikkitaloon ja repi vapisevin
+käsin auki kirjekuoren. Sisällä näkyi vaaleansinistä postipaperia.
+"Lelialta!" arveli hän heti ja ahmi kiireesti kirjeen sekavaa sisältöä:
+
+"Päivää Petroff! Kuinka voitte? Minä voin, Jumalan kiitos, hyvin.
+Lahjoittamanne pääsiäismunan annoin minä kanan haudottavaksi, sillä
+minä tahdoin hirveän mielelläni saada kananpoikasen. Mutta ilkeä kukko
+söi sen. Me olemme jo muuttaneet kaupunkiin ja maanantaina alkaa
+jälleen koulu. Minulla ei ole nyt enempää kirjoitettavaa. Toivon, että
+kohtaisimme pian toisemme! Voikaa hyvin! Alevtina Trojtskaja."
+
+Ja alempana oli jälkikirjoitus:
+
+"Tulkaa mahdollisimman pian, jotta saisimme sitten pelata krokettia!"
+
+Muistojen tulva valtasi Petroffin mielen ja herätti uuteen eloon
+vanhoja, puoliksi unohdettuja tunteita. Jälleen seisoi Lelia
+ilmielävänä hänen sielunsa silmien edessä ja jälleen tunsi hän
+vastustamatonta vetovoimaa kaupunkiin. Kaikki tähänastinen muuttui
+vht’äkkiä sietämättömän ikäväksi, joutavaksi ja tyhmäksi. Hän ei
+ollut enää huvitettu talonpoikaislasten leikeistä ja hommista; hän ei
+voinut ajatella mitään muuta kuin Leliaa eikä toivoa muuta kuin pian
+kohtaavansa hänet jälleen.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Kaupunkiin palattuaan etsi Petroff kaikkein ensiksi käsiinsä
+Pawloffin. Toisensa tavattuaan eivät he puhjenneet minkäänmoisiin
+tunteenpurkauksiin, vaan käyttäytyivät aivan kuin olisivat olleet
+erossa vain päivän tahi pari.
+
+"Oletko suorittanut loma-ajaksi määrätyt laskutehtävät?" kysyi Petroff.
+
+"Kyllä, mutta vastaukset eivät ole yhtäpitäviä tulemakirjan kanssa.
+Laskukirjassa lienee joku painovirhe."
+
+"Se ei tee mitään! Annathan minun jäljentää laskusi?"
+
+"Mielihyvin. Voithan aamulla saapua meille tekemään sen."
+
+Petroff halusi mahdollisimman pian kuulla Leliasta, mutta ei viitsinyt
+suoraan kysellä hänestä Pawloffilta.
+
+"No, oletko pelannut paljon krokettia?" esitti hän varovaisesti.
+
+"Kyllä. Viimeksi eilen."
+
+"Oliko teitä useampia pelaajia?"
+
+"Kyllä. Ja Lelia pelasi sangen hyvin."
+
+Petroff punastui ja vavahti.
+
+"Minun täytyy päästä pelaamaan hänen kanssaan", lausui hän aivan kuin
+ohimennen.
+
+"Tule mukaan, niin lähdemme sinne heti", ehdotti Pawloff. "He ovatkin
+luultavasti siellä parhaillaan leikkimässä. He ovat muuttaneet toiseen
+taloon, jossa on suuri nurmipiha. Krokettia ei siellä tosin kovin usein
+pelata, mutta leikitään sen sijaan innokkaasti haukkaa ja kyyhkystä."
+
+"Se onkin hauskempaa."
+
+"Muistatko vielä tuota realistia?" kysyi Pawloff.
+
+"Kyllä. Mitä hänestä?"
+
+"Niin, me olemme nyt ystäviä ja leikimme usein yhdessä. Mukanamme
+on myöskin muuan Lelian serkku, nimeltään Kukushkin. Hän on hakenut
+meidän kimnaasiimme, ja ajatteles, juuri kolmannelle luokalle. Hänen
+vanhempansa asuvat samassa talossa kuin Lelia."
+
+Petroff kuunteli toverinsa tietoja hieman kademielin. Hän huomasi, että
+Pawloff oli täydellisesti sulautunut uusiin oloihin, sillä hän puhui
+Leliasta kuin vanhasta toverista.
+
+"Sinä olet kaiketi rakastunut Leliaan?" sanoi Petroff, haluten nähdä,
+miten Pawloff suhtautuisi tuollaiseen otaksumaan.
+
+Pawloff loukkaantui:
+
+"Sinä olet itse rakastunut ja luulet siksi muittenkin tekevän samoin."
+
+Syntyi synkkä hiljaisuus. Pawloff näytti suuttuneelta ja olisi kenties
+eronnut Petroffin seurasta, mutta koska hän toivoi saavansa jäljentää
+Petroffin vihkosta kesälomaksi määrätyn latinankäännöksen, ei hän
+voinut tehdä sitä.
+
+"Huomisaamuna tuon minä sinulle latinanvihkoni ja jäljennän samalla
+laskutehtävät", sanoi viimein Petroff haluten lopettaa kiusallisen
+hiljaisuuden.
+
+"Hyvä on", sanoi Pawloff ja leppyi hieman.
+
+"Mutta jos lainkaan aiomme lähteä, niin nyt olisi aika tehdä se."
+
+"Minne lähteä?"
+
+"Minne! Itsehän sinä juuri ehdotit, mutta kysyt siitä huolimatta minne!"
+
+Pawloff alkoi etsiä koululakkiaan.
+
+"Se on tuolla", sanoi Petroff ja otti ylös lakin, joka oli pudonnut
+pöydän alle, sovittaakseen siten äskeisen loukkauksen.
+
+Toverukset läksivät ulos. Koko matkan tunsi Petroff kiivasta
+mielenliikutusta, hän samalla kertaa sekä iloitsi että ikävöi.
+
+Oli kaunis elokuun iltapäivä. Miellyttävä viileys vallitsi ulkona.
+Siellä täällä kuului avoimesta akkunasta pianonsoittoa.
+
+Harvinainen, tähän saakka aivan outo tunne heräsi Petroffin rinnassa.
+Hän tunsi huumautuvansa riemusta, nautti hengittämisestä, soitosta ja
+yleensä ympäristöstään. Hän oli ollut niin kauan poissa kaupungista,
+että kaikki tuntui hänestä nyt aivan uudelta, vaunujen jyrinä,
+jäätelökauppiaiden iloiset huudot ja sanalla sanoen koko kiehuva ja
+kuohuva kaupunkielämä.
+
+Väliin korjasi hän lakkiaan, jotta se olisi, aivan kuin upseereilla,
+suruttomasti ja veitikkamaisesti kallellaan. Väliin veti hän sormillaan
+paremmin esille kiiltäviä kalvosimiaan ja paitansa kaulusta. Väliin
+tarttui hän nenäliinaan ja kuivasi hikikarpalot otsaltaan. Väliin taas
+koitteli hän varovaisesti, olivatko hiukset hyvässä järjestyksessä.
+
+Nyt saapuivat he viimein perille.
+
+Heidän edessään kohosi suuri ja juhlallinen kaksikerroksinen kivitalo.
+Petroffin mielestä oli se kuin johonkin salaperäisyyden vaippaan
+verhottu.
+
+"Tässä talossa asuu siis Lelia", ajatteli hän, ja samalla tuntui
+talo hänestä niin tutulta ja rakkaalta, melkeinpä aivan pyhältä.
+Kaikella tuossa talossa oli kuin joku erikoinen leimansa, akkunoilla
+ja kukkasilla, joita näkyi akkunoissa, portilla ja sadekouruilla
+katonrajassa. Tuokin sadekourun pää, joka ammoittaa tuossa nurkassa, on
+kuin joku lohikäärmeen ja krokodiilin välimuoto.
+
+
+
+
+VII.
+
+
+Syvää hartautta tuutien astui Petroff tuon merkillisen talon pihaan.
+Piha oli suuri nurmikkokenttä, jonka leikkelivät ristiin-rastiin pienet
+hietapolut. Kahden sivurakennuksen punaiset levykatot pilkoittivat
+kellastuneitten lehtien lomasta. Kalkkunakukko asteli ylpeästi talon
+ainoan kalkkunakanan rinnalla. "Kluk, kluk, kylläpä sinä olet ruma!
+Kana on sinua kauniimpi!" ärsytteli Pawloff kukkoa. Eteisportailla
+makasi rotukoira, joka alkoi heilutella häntäänsä Pawloffin nähdessään.
+He olivat nähtävästi vanhoja tuttavia.
+
+"Mikä se on nimeltään?" kysyi Petroff.
+
+"Kartush."
+
+Ei ainoatakaan ihmistä näkynyt pihassa. Vain vaunuvajan ovesta
+välähteli vaunuja puhdistavan kuski-Ivanin sininen paita.
+
+Pawloff meni vaunuvajan ovelle.
+
+"Missä on Kukushkin?" kysyi hän Ivanilta.
+
+Ivan käänsi päätään, mutta jatkoi työtään mitään välittämättä Pawloffin
+kysymyksestä ja hyräili hiljalleen jotakin alakuloista kansanlaulua.
+
+Talon avoimesta akkunasta kuului ihmisääniä ja lautasten kalinaa.
+Siellä syötiin päivällistä. Sydän kiivaasti tykyttäen kuunteli Petroff
+ääniä ja toivoi voivansa eroittaa niistä Lelian äänen, mutta turhaan.
+
+"Missä asuvat Trojtskijt?" kysyi hän päättäväisesti toveriltaan.
+
+"Toisessa kerroksessa. Tuo akkuna, neljäs kulmasta, on heidän!"
+
+"Pawloff! Minä tulen heti", kuului äkkiä ääni toisen sivurakennuksen
+akkunasta.
+
+"Kuka hän oli!" kysyi Petroff.
+
+"Kukushkin. Lelian serkku."
+
+Kukushkin piti sanansa. Ahmittuaan kiireesti päivällis-teen juoksi hän
+pihaan ja ehdoitti leikittäväksi "kuopan vartiaa".
+
+"Meitä on liian vähän", huomautti Petroff.
+
+"Voimmehan noutaa mukaan Lelian."
+
+Sitä juuri oli Petroff tarkoittanut. Kukushkin riensi sisään, mutta
+toiset jäivät pihaan odottamaan.
+
+Odotus tuntui sietämättömältä. Petroff alkoi salaa korjata ulkoasuaan
+ja voi mielenliikutuksensa takia tuskin hengittääkään. Kuullessaan
+jonkun oven narinan vavahti hän, punastui ja alkoi leikkiä Kartushin
+kanssa, aivan kuin ei olisi lainkaan odottanut Leliaa. Nyt narisi
+jälleen joku ovi, Kukushkinin anturat kolisivat portaissa, mutta samalla
+kuuli hän pehmeitä, taajoja askeleita. Hän se oli, hän, Lelia!
+
+Petroff unhoitti hengittää, ja hänen sydämensä lakkasi tykyttämästä.
+
+"Petroff! Tekö täällä!" huudahti Lelia ja jäi seisomaan portaille.
+
+"Hyvää päivää!" vastasi Petroff tulipunaisena, kohotti lakkiaan ja
+kaapaisi maata jalallaan, niin että tomu pölisi pilvenä.
+
+Lelia juoksi riemuiten hänen luokseen. He antoivat kättä toisilleen,
+eivätkä pitkään aikaan tienneet mitä sanoisivat.
+
+"Onko kesälomanne kulunut hauskasti?" kysyi viimein Lelia.
+
+"Ei ollenkaan, se on ollut hirveän ikävä!" vastasi Petroff synkkänä ja
+luuli itsekin koko loma-ajan ikävöineensä Leliaa.
+
+"Ja ajatelkaas, kukko söi munan, jonka te annoitte minulle! Sellainen
+vahinko!"
+
+"Lörpötelkää joskus toiste munasta! Tulkaa jo vihdoinkin leikkimään!"
+keskeytti heidät Kukushkin.
+
+"Kuopan vartiaa!" ehdotti Petroff.
+
+He alkoivat leikkiä "Kuopan vartiaa". Petroff tarkasteli uteliain
+katsein Leliaa. Hän oli kasvanut ja päivettynyt, ja hänen äänessään oli
+hieman toisellainen kaiku, kuin viimeksi tavatessa, tahi kenties hän
+vain luuli sellaista huomanneensa, sillä pitkään aikaan ei hän ollut
+kertaakaan kuullut Lelian kirkasta ääntä. Ja hän oli muuttunut yhä
+kauniimmaksi. Mutta hänen naurunsa oli aivan entisenlaista, iloista ja
+helisevää. Hän oli pukeutunut valkoiseen pumpulipukuun ja näytti siinä
+niin notkealta ja sukkelalta. Kun hän juoksi, heitteli hän päätään
+ja huuteli hilpeänä. Petroff ei voinut lakata katselemasta Leliaa,
+josta syystä hän voi ottaa osaa leikkiin vain sangen hajamielisesti,
+sulautumatta siihen yhtä eloisasti ja välittömästi kuin toiset.
+
+He leikkivät kauan. Kun Lelia viimein kutsuttiin sisään, tunsi Petroff
+janoa ja seurasi siksi Kukushkinia tämän asuntoon.
+
+"Sinähän olet myöskin meidän kimnasissamme?" kysäisi Kukushkin.
+
+"Olen."
+
+Kukushkin hyppäsi ilosta ilmaan ja löi Petroffia niin voimakkaasti
+selkään, että Petroff ehdottomasti olisi antanut iskun "takaisin",
+jollei Kukushkin olisi ollut Lelian serkku. He eivät enää jatkaneet
+leikkiä. Se ei enää huvittanut Petroffia, sillä olihan Lelia poistunut,
+ja siitä syystä läksi hän Pawloffin seurassa kotiinsa.
+
+Petroff tunsi itsensä sangen tyytyväiseksi. Tulevaisuudessa häämöitti
+läheinen ystävyys Kukushkinin kanssa ja sen aiheuttamana tilaisuuksia,
+joissa usein voi kohdata Lelian.
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Petroffin laskelmat osottautuivat oikeiksi. Syksyn kuluessa tuli
+hänestä Kukushkinin uskollinen ystävä, ja pian onnistui hänen päästä
+myöskin Lelian kotiin.
+
+Hän oli nyt kolmannella luokalla ja Lelia viidennellä. Luokkaeroitus
+oli kuitenkin vain näennäinen, sillä tyttökoulussa laskettiin luokat
+"ylhäältä alaspäin", kuten kimnasisteilla oli tapana sanoa, joten siis
+Petroff ja Lelia olivat vastaavilla luokilla.
+
+Arkipäivinä oli Petroffilla tapana käydä Kukushkinilta kyselemässä
+läksyjä, milloin venäjän, milloin saksan j.n.e., ja lauantai-iltapäivin
+saapui hän sinne aivan kuin kutsuttuna.
+
+Leikittyään siellä kaksi kertaa "kuningasta" ja eräänä iltana "sokkoa"
+huomasi hän selvästi, että hänen rakkautensa Leliaan oli jo juurtunut
+syvälle ja ettei hän voinut elää hänettä. Siksipä päättikin hän mennä
+naimisiin hänen kanssaan. Pian loppuisi heidän molempain koulunkäynti,
+ja hän pääsisi rauhantuomariksi, kuten isänsäkin.
+
+Mutta rakastiko Lelia häntä? Siitähän riippui kaikki. Sitä ei hän itse
+lainkaan epäillyt, sillä hän oli huomannut paljon siihen suuntaan
+viittaavaa.
+
+Kun he esimerkiksi olivat kerran leikkineet "kuningasta", oli Lelia
+tahtonut päästä kuninkaaksi ja samalla tehnyt kaikkensa saadakseen
+Petroffin "prinssikseen". Tällöin oli hän tehnyt pienen petoksenkin,
+josta Petroff kuitenkin varoi puhumasta toisille. Hän oli nimittäin
+pöydän alla töykkinyt häntä toisella jalallaan. Kerran taas oli hän
+kysynyt häneltä: "Tuletteko tänne myöskin ensi lauantaina?" sekä
+lisännyt: "Jos te tulette, niin tulen myöskin minä". Ja myöskin oli hän
+samana iltana sanonut hänelle: "Petja, kyyhkyläiseni, tulkaa istumaan
+tähän näin!" Tämä oli tapahtunut teepöydässä, Petroffin istuessa
+toisella puolella pöytää kuin hän, mutta tyttö oli ehdottomasti
+tahtonut hänet rinnalleen.
+
+Oli siis päivänselvää, että Lelia mielihyvin tulisi Petroffin
+puolisoksi.
+
+Ensi aikoina hermostutti häntä se seikka, että Lelia suuteli Vasilia
+saapuessaan Kukushkineille tahi lähtiessään sieltä, mutta sittemmin
+lohdutteli hän itseään arvelulla, että serkukset kyllä voivat suudella
+toisiaan, mutta eivät voi mennä naimisiin toistensa kanssa.
+
+Sitäpaitsi olivat kaikki epäilykset haihtuneet tuona muistettavana
+iltana, jolloin he olivat leikkineet Kukushkinin kotona "sokkoa".
+Lelia oli nimittäin silloin tahallaan pudottanut puserostaan pienen
+vaaleansinisen ruusukkeen, ja Petroff oli ottanut sen ylös lattialta ja
+piiloittanut taskuunsa.
+
+Ruusuketta säilytti hän pienessä, sirossa paperirasiassa näyttämättä
+sitä kenellekään. Mutta itse otti hän joka aamu ennen kimnaasiin
+menoaan ruusukkeen rasiasta, painoi sen huulilleen ja sanoi hiljaa:
+"Rakas pikku ruusuke, pelasta minut tänään latinassa, saksassa" j.n.e.
+Ja hän oli varmasti vakuutettu siitä, että ruusuke "vaikutti", sillä
+kun hän eräänä aamuna vain kerran silmäili lävitse latinan kieliopin
+läksyn ja sitä sitten koulussa kyseltiin häneltä, selvisi hän niin
+hyvin, että sai vihkoonsa arvosanan "hyvin tyydyttävä". Niin, se oli
+ollut aivan ihmeellistä! Kouluun lähtiessään ei hän ollut muistanut
+mitään läksystä, mutta kun häneltä sitten kysyttiin, ajatteli hän vain
+hetkisen ruusuketta ja alkoi sitten ladella: "Nomineista, jotka omaavat
+päätteen — _is_, huomattakoon erikoisesti maskuliinit _generis, panis,
+piscis,−crinis, finis_ — — —"
+
+"Hyvä! Hyvin käy!" koitti opettaja hillitä Petroffia, mutta hän jatkoi
+loppuun saakka, ja olisi varmaankin saanut arvosanan "kiitettävä",
+jollei hän vähän myöhemmin olisi hieman kompastellut substantivien
+taivutuksessa.
+
+
+
+
+IX.
+
+
+Oli tullut talvi. Joululoma läheni, ja sankarimme alkoivat jo unelmoida
+joulukutsuista. Petroffin mielestä olivat joulukutsut Trojtskij'en
+luona maailmanhistoriallisia tapahtumia, jotka anastivat kaiken hänen
+mielenkiintonsa, kaikki hänen mietteensä.
+
+Lelia kutsui Petroffin jo samana päivänä, jolloin loma alkoi, ja
+tämä ryhtyi heti laajoihin valmistuksiin tuon merkitsevän tapahtuman
+varalta. Koskaan ennen ei hänen mieltänsä ollut vallannut niin suuri
+keksimisinto kuin nyt. Hakattua an hienoksi jauhoksi liitupalasen,
+jonka hän oli "siepannut" koulusta, alkoi hän iloisesti hyräillen
+kiilloittaa koulutakkinsa nappeja ja kalunoita. Sitten osti hän 20
+kopekalla benziniä ja alkoi itse pestä valkoisia hansikkaitaan, jotka
+hän oli saanut edellisenä pääsiäisenä ja joissa oli jo sangen rumia
+tahroja. Ja äitinsä saattoi hän aivan epätoivoiseksi kärttämällä
+yht’mittaa uusia saappaita.
+
+"Vanhatkin ovat vielä aivan hyvät ja eheät", koitti äiti väittää.
+
+"Mitäs tämä sitten on", huomautti Petroff kohottaen toisen jalkansa ja
+osoittaen korkoa.
+
+"Se ei tee mitään! Sinä olet vain kuluttanut kengänkannat läntälleen."
+
+"Niin, mutta sinä et voi aavistaakaan, kuinka tämä kenkä hieroo
+jalkaani", sanoi Petroff vakuuttavasti.
+
+Uudet saappaat saikin hän vihdoin ja viimein, sillä hän alkoi ontua ja
+kieltäytyi lopulta vetämästä jalkaansa vasemman jalan saapasta.
+
+Saatuaan ulkopuolisen olemuksensa täysin kelvolliseen kuntoon pälkähti
+Petroffin päähän ajatus, että hänen pitäisi antaa Lelialle joku muisto.
+Hän valitsi runoalbumin ja uhrasi siihen kokonaisen ruplan, jonka
+hän oli säästänyt niistä kolmen kopekan lanteista, joita hän joka
+lauantai sai äidiltään aamiaisrahoikseen. Se oli komea albumi, jossa
+oli kultakirjaiset, punaiset sahvianikannet ja komean kukkavihkon kuva
+ensimäisellä lehdellä. Petroff valvoi puoliyöhön saakka koittaessaan
+saada kokoon omistusta, joka omakätisesti oli kirjoitettava lahjaan.
+Vihdoinkin oli se valmis. Kukkavihkon alle kirjoitti hän siroilla
+kirjaimilla:
+
+    "Se ero on sinulla
+    Ja ruusulla kauniilla
+    Että pakkanen ruususen surmaa,
+    Mutta sinulle tuota ei turmaa.
+
+              Oppilas Nikolskajan kimnaasin
+                       III luokalla .
+
+                           Pjotr Petroff."
+
+Kaikki oli valmiina, ei mitään ollut enää huolehdittavana. Odotusaika
+tuntui hänestä sietämättömän pitkältä. Kutsuihin oli enää jälellä vain
+kaksi päivää, ja Petroff kuljeskeli huoneesta huoneeseen kiusaten ja
+ikävystyttäen talon kaikkia asukkaita ja riidellen pikku veljensä
+kanssa.
+
+"Ryhdy nyt hommaamaan jotakin!" huusi hänen äitinsä, joka kadotti
+kokonaan kärsivällisyytensä. Mutta Petroff ei nykyisin voinut ajatella
+mitään muuta kuin kutsuja ja Leliaa. Hän avasi kirjan, luki pari riviä
+ja heitti sen sitten taas syrjään.
+
+"Jospa menisin Kukushkineille?" arveli hän itsekseen. "Mutta se ei
+sovi, sillä kaikkialla on parhaillaan käymässä joulusiivous, ja
+Leliakin sanoi ennen joulua olevansa kiinni kaikellaisissa puuhissa,
+niin ettei hänellä ole aikaa edes kävelyillekään näinä päivinä. —
+Mutta voinhan minä mennä hetkiseksi ulos kävelemään."
+
+Petroff veti yllensä päällystakin ja läksi päämäärättä kävelemään
+kaupungille, mutta joutui aivan kuin sattumalta kadulle, jonka varrella
+Lelia asui. Hän kulki talon ohitse, katsahti sivumennen pihaan ja
+jatkoi matkaansa. Saavuttuaan lähimpään kadunkulmaukseen kääntyi hän
+ympäri, kulki taas talon ohitse ja katsahti jälleen pihaan. Niin, aika
+kului hitaasti, sietämättömän hitaasti.
+
+Vihdoin oli käsissä tuo kauan odotettu päivä. Kellon lyödessä seitsemän
+saapui Petroff Trojtskij'n eteiseen huolellisesti paperiin kääritty
+runoalbumi kädessään.
+
+Upeasti koristettu kuusi seisoi keskellä suurta salia. Loistavat
+kynttilät muuttivat sen komean tähtipyramiidin muotoiseksi.
+Värillisiä lyhtyjä oli kätketty oksien alle. Kullatut ja hopeoidut
+pähkinät, tähdet, metalliset pikkukoristeet ja lasikuulat kiikkuivat
+langoissaan ja säteilivät kuin lumikiteet huurteisena kuutamoyönä.
+Tuon lumoavan tähtipyramiidin kätköön peittyi lukemattomia
+pikkuherkkuja ja makeispusseja. Kuusen ympäri kierteli aistikkaita
+värillisiä paperiköynnöksiä. Valo heijastui kirkkaaksi siloitettuun
+parkettipermantoon. Aivan kuusen latvassa paloi pieni punainen lyhty,
+joka näytti tuttavallisesti vilkuttelevan kuusta ympäröivälle joukolle.
+
+
+
+
+X.
+
+
+Tuossa joukossa näkyi yksinomaan nuorisoa. Vanhemmat olivat jättäneet
+heidät yksikseen, sillä he olivat kiintyneet omiin hommiinsa. Äiti oli
+useitten vieraitten kanssa asettunut vihreän pöydän ääreen pelaamaan
+"vistiä", ja isä oli erään eläkettä nauttivan viiksekkään everstin
+kanssa joutunut keskusteluun, joka koski Venäjän aatelin suuria
+ansioita ja merkitystä valtaistuimelle ja isänmaalle. — Molemmat
+olivat aatelisia, jotka omistivat yli arvonsa kiinnitetyt sukutilat.
+— Isoäiti istui ruokasalissa teekeittimön ääressä, maristen itsekseen
+joka kerta, kun hänen uudelleen täytyi täyttää se kiehuvalla vedellä,
+ja kamarineito liehui sinne tänne kuin kuiva nahka ehtiäkseen
+toimittamaan kaikki saamansa määräykset.
+
+Lelia ja hänen pieni veljensä hoitivat huolellisesti iloisen ja
+ystävällisen isäntäväen osia. Volodja, jonka hiukset olivat käherretyt
+ja jolla oli päällään aistikas merimiespuku, liikkui hoikilla
+säärillään tottuneesti kuin maailmanmies liukkaalla parkettipermannolla
+ja huvitti naisia keskustelullaan. Lelia sitävastoin menetteli aivan
+toisin kuin veljensä. Hän kulki jokaisen ystävättärensä kanssa muutamia
+kertoja ympäri huoneen ja oli poikkeuksetta huomaavainen jokaista
+nuorta herraa kohtaan. Eloisana, riemukkaana ja sirkeäsilmäisenä,
+täynnä kekseliäisyyttä ja toimeliaisuutta, oli hän koko joukkueen
+sielu. Hän tunsi koko joukon leikkejä ja esiintyi kaikkialla
+aloitteenantajana ja järjestäjänä. Hänen kuuluva ja kaunissointuinen
+äänensä kaikui lakkaamatta kuin pieni hopeakello, hänen huutonsa ja
+naurunsa voitti yleisön melun ja hälinän. Olkapäillään aaltoilevan
+kiharan tukkansa, avointen, iloisten kasvojensa ja veitikkamaisten
+sinisilmiensä avulla ei tuo kolmetoistavuotias kaunotar vetänyt
+puoleensa vain nuorten herrojen huomiota, vaan myöskin pitivät
+hänestä kaikki naiset, jotka kilpailivat onnesta saada tarttua hänen
+käsivarteensa ja kierrellä hänen seurassaan kuusen ympäri tahi
+kirjoittaa muistosäkeitä albumiin, jonka hän oli saanut Petroffilta. Se
+täyttyikin pian.
+
+Herrojen joukosta herätti enimmin huomiota realisti Grisha, vanha
+tuttumme ja Petroffin kilpailija. Hän oli korkeammalla luokalla kuin
+kukaan toisista ja oli sitäpaitsi ainoa realikoululainen koko joukosta.
+Tietoisuus siitä, että hän eräissä suhteissa erosi toisista saattoi
+hänet esiintymäänkin oman arvonsa tuntevasti. Hän vastusti leikkejä,
+mutta puolusteli sen sijaan tanssia. Hän tervehti naisia, kuten oikea
+"kavaljeri", syvään kumartaen ja sotilaallisesti raapaisten jalallaan.
+Puseroa käyttäviä pikkupoikia kohteli hän kuin vanha vakava koira
+penikoita — samalla kertaa sekä alistuvaisesti että suojelevasti.
+Kimnasisteja katseli hän halveksuvasti.
+
+Hänen tanssinjohtajatoimensa ja siihen yhdistynyt nauharuusuke
+napinlävessä, kellonsa ja kellon vitjansa, valkoiset hansikkaansa ja
+ennen kaikkia hänen arkailematon paperossinpolttonsa olivat omiaan
+lisäämään hänen arvoaan seurueen ja etenkin naisten silmissä.
+
+Poikkeuksia oli vain kaksi, Petroff ja Pavljuk. Petroff kohteli
+realistia halveksien ja tupakoi itsekin, ja Pavljuk oli realistin
+lihallinen veli, eikä siksi voinut häntä lainkaan kunnioittaa. Vaikka
+Pavljuk vielä käytti puseroa, oli realisti kuitenkin hänen silmissään
+aivan tavallinen kuolevainen. Pavljuk oli häikäilemätön, yltiöpäinen
+ja miesmäinen poikanen. Hän ei itkenyt koskaan, ei valitellut koskaan,
+mutta oli aina valmis sinkauttamaan haukkumasanoja tahi käyttämään
+nyrkkejään. Hänellä ei ollut auktoriteteja. Leikkikaluja ei hän
+sietänyt, josta syystä hänen sisartensa kaikki nuket aina olivat
+kauhean näköisiä. Yhdellä ei ollut nenää, toisella jalkaa, kolmannella
+hiuksia j.n.e. Kaikkia, jotka itkivät, kutsui hän akoiksi ja oli
+kerran nimittänyt tuolla tavoin omaa äitiäänkin. Hän puhui karkealla
+bassoäänellä, ja hänen kaikki liikkeensä olivat raskaita ja kulmikkaita.
+
+Tuossa nuoressa joukossa vallitsi mitä parhain mieliala, ja aika kului
+sangen hupaisesti. Pavljuk väänsi pientä posetivia ja muut tanssivat.
+Sitten leikkivät he leikkejä "posti tulee" ja "kaikki linnut lentävät".
+(Pavljuk repi Lelian hameesta korureunuksen.) Sitten alkoivat he
+panttileikin. Kun Lelia punastuen astui realistin eteen, joka vakavana
+ja umpimielisenä istui eräässä nurkassa, ja nopeasti lausui:
+
+    "Rouvani on lähettänyt minut kaupalle.
+    Mitä haluatte ostaa?
+    Mustaa ja valkoista valita ette saa.
+    Mitä haluatte ostaa?",
+
+sanoi realisti tyytymättömänä:
+
+"Se on tyhmä ja ikävä leikki. Yksin 'naapurien vaihtokin' on parempi!"
+
+Lelia kääntyi toisten puoleen ja selitti aivan odottamatta:
+
+"Ei, tämä leikki on liian ikävä! Ja sitäpaitsi on se niin tyhmä! Eikö
+herrasväki halua leikkiä 'naapurien vaihtoa'?"
+
+Seurue myöntyi pyyntöön. Tuolit järjestettiin parittain, ja jokainen
+valitsi paikkansa. Petroff, joka koko ajan oli kierrellyt Lelian
+ympärillä, kiiruhti luonnollisesti käyttämään tilaisuutta hyväkseen ja
+istumaan hänen viereensä.
+
+Mutta tästä aiheutui vaikea selkkaus, kuten lukijat huomaavat
+seuraavasta luvusta.
+
+
+
+
+XI.
+
+
+Kun Lelia selitti tyytymättömyytensä naapuriinsa Petroffiin ja tämän
+täytyi sen vuoksi siirtyä toiselle tuolille erään tytön viereen, joka
+ei hänen mielestään ollut minkään arvoinen, joutui Petroff sangen
+huonolle tuulelle. "Niin, se on minusta aivan yhdentekevää", mutisi hän
+puoliääneen mennessään uudelle paikalleen. Mutta todellisuudessa olisi
+hän sangen mielellään halunnut Lelian vierustoverikseen. Ja kukapa ei
+olisi sitä halunnut! Realisti koitti saavuttaa tuon onnen, Pawloff
+samaten ja yksinpä kömpelö Pavljuk koitti pysytellä mahdollisimman
+lähellä Leliaa.
+
+Siitä hetkestä alkaen ei Petroff enää ollut kohtelias "kavaljeeri".
+Hän vastasi naisille epäkohteliaasti ja nenäkkäästi ja tuijotteli
+alakuloisesti sille suunnalle, jossa tuo häntä loukannut nainen istui.
+Häneltä ei ollut jäänyt huomaamatta, että Lelia, realistin hänen
+pyynnöstään istuessa Petroffin paikalle, innokkaasti huudahti: "Nyt
+olen tyytyväinen", johon realisti kiiruusti vastasi: "Minä myös."
+
+Pari kertaa koitti Petroff eroittaa heitä vihaisesti huudahtamalla:
+"Kaikki ovat tyytymättömiä!" Mutta tulos oli sangen vähäinen. Kun
+huudot ja nauru olivat vaienneet ja yleinen sekaannus ja epäjärjestys
+asettunut, huomasi Petroff realistin ja Lelian vain vaihtaneen
+tuolejaan.
+
+"Uskoton!" ajatteli Petroff. Tähän saakka oli Lelia kaikissa
+tilaisuuksissa, joissa he olivat olleet yhdessä, antanut hänelle
+etusijan. "Naisten vapaassa valinnassa" oli hän aina heti rientänyt
+hänen luokseen, ja kun he leikkivät "naisen arvaamista", oli Petroff
+aina mennyt suoraan Lelian luokse, ja aina oli osoittautunut, että hän
+oli arvannut oikein.
+
+Ja tänään aivan aiheetta — tyytymätön _häneen_ naapurinaan!
+
+Petroff tunsi raivokkaasti vihaavansa realistia.
+
+He alkoivat leikin "minkä näköinen on prinssi". Lelian täytyi noutaa
+vastaukset, ja realisti oli prinssi.
+
+"Ketä hän muistuttaa?" kysyi hän kuiskaten ja lähensi pientä korvaansa
+Petroffin suun eteen.
+
+"Hännätöntä aasia", vastasi epäröimättä Petroff, joka jo kauan aikaa
+oli miettinyt tuota realistia alentavaa vertausta.
+
+Lelia punastui ja joutui sangen hämilleen. Hänen mielestään oli aivan
+mahdotonta lausua tuollaista vertausta ääneen ja vieläpä suorastaan
+tanssinohjaajalle.
+
+"Ei, keksikää joku toinen! Pian!" pyysi hän.
+
+"Sitä en tarvitse tehdä. Olen jo sanonut hännätöntä aasia", uudisti
+Petroff julkeasti ja ilkkuen.
+
+"No, sittepähän nähdään. Minä sanon vain — —"
+
+"Hännätöntä aasia!" uudisti Petroff vielä kerran entistä suuremmalla
+painolla.
+
+Kun Lelia, paremmin muistaakseen, kuiskaten kävi lävitse annetut
+vastaukset, ei hän maininnutkaan Petroffin vertausta, vaan hymähti
+jotakin tarkoittaen: "Hm, hm". Sitten kuiskasi hän jokaisen korvaan
+jotakin, mutta ei välittänyt Petroffista mitään, vaan kulki hänen
+ohitsensa.
+
+"Hännätöntä aasia", muistutti hänelle vielä kerran Petroff, joka oli
+noussut paikaltaan ja lähestynyt häntä takaapäin.
+
+Realisti oli levoton. Hän aavisti, että jotakin epämieluista oli
+tekeillä ja istui tuolillaan kuusen vieressä kuin rikoksellinen, joka
+odottaa tuomiotaan, pää alas painuneena ja katse permantoon tähdättynä.
+Lelia astui esiin ja alkoi: "Prinssi muistuttaa ruusua, upseeria,
+ritaria. Ja sitten vielä jotakin — — niin, teekeittimöä, (sen oli
+lausunut Pavljuk) kummitusta, (realisti hymähti halveksivasti), kilttiä
+nuorukaista, ja, ja — —"
+
+Lelia epäröi.
+
+"Aasia", lausui hän sitten päättäväisesti.
+
+"Hännätöntä!" lisäsi Petroff, joka tarkoin vartioi, että hänen
+loukkaavaa vertauksensa lausuttaisiin täydellisenä.
+
+Realisti punastui, eikä alussa voinut lausua sanaakaan. Koko joukko oli
+alkanut kirkua, huutaa, nauraa ja taputtaa käsiään. Etenkin Pavljuk
+ilmaisi suurimman tyytyväisyytensä.
+
+"Hurraa! Hurraa! Hännätöntä aasia!" kirkui hän karkealla äänellään,
+taputti käsiään ja polki jalkaansa permantoon. "Hurraa!"
+
+"Se ei ollut lainkaan sukkelaa, vaan päinvastoin sangen tyhmää",
+selitti viimein realisti vavahtelevalla äänellä. "Hännätöntä aasia
+ei ole olemassakaan. Se vain osoittaa, ettei se henkilö, joka sen on
+keksinyt, lainkaan osaa luonnontiedettä, vaan on sivistymätön kollo."
+
+"Kuinkas sellaista voit puhua!" huusi Pavljuk nousten tuoliltaan.
+"Löytyykö kummituksia sitten? Mutta aasilta voidaan katkaista häntä.
+Meidän verikoirallamme ei myöskään ole häntää. Ennen sillä kyllä oli
+se, mutta se hakattiin poikki. Siten voi aasikin tulla hännättömäksi.
+Hurraa!"
+
+"Kunhan minä kerron isälle, niin saat selkääsi", uhkasi realisti
+veljeänsä.
+
+"Kielittelijä! Tyhmyri!" kuului heti Pavljukin vastaus.
+
+Syvä, kiusallinen hiljaisuus seurasi noita sanoja.
+
+"Sanokaa nyt, mikä oli paras!" lausui Lelia hiljaa ja aivan kuin
+anteeksi pyytäen.
+
+"Ritari", sanoi realisti.
+
+"Se oli minun!" huudahti Lelia ihastuneena ja siirsi realistin, joka
+tunsi olevansa sangen suuttunut ja harmistunut, pois "prinssituolilta".
+
+"Minä en halua enää leikkiä", selitti Petroff aivan odottamatta.
+
+"Sinun täytyy! Sinä et ole vielä ollut prinssinä", vastusteli Kukushkin.
+
+"Hän pelkää! Akka, akka!" kiljui Pavljuk.
+
+"Hän on pelkuri", huomautti realisti halveksivasti.
+
+"Hän on pelkuri! Hän on pelkuri!" toisti Lelia ja taputti käsiään.
+
+"Se ei liikuta sinua, hännätön aasi! Sinulle ei kukaan tässä puhu",
+kirkui Petroff raivostuneena realistille.
+
+"Nulikka!" vastasi tämä ja vetäisi sauhun paperossistaan.
+
+Nyt tapahtui ihmeellinen muutos Petroffissa. Hän alkoi äkkiä itkeä
+hillittömästi ja poistui huoneesta.
+
+"Tuollainen akka! Hän itkee! Hän pakenee!" huusi Pavljuk Petroffin
+jälkeen.
+
+"Mitä nyt? Mitä on tapahtunut?" kysyi moittivasti rouva Trojtskaja,
+joka äkkiä oli ilmestynyt hämmentyneen seurueen keskuuteen.
+
+"Petroff haukkui Grishaa hännättömäksi aasiksi ja sitten alkoi hän itse
+itkeä", selitti Pavljuk.
+
+"Mitäs tämä merkitsee, Grisha?" huomautti emäntä ja kääntyi realistin
+puoleen käsittämättä asian oikeata laitaa. "Olettehan te vanhempi kuin
+hän! Hävetkää vähän!"
+
+"Minä en ole koskettanut häntä pikkusormella-ni-kaan. Hän a-alkoi, ja
+minä saan syyn niskoilleni...!"
+
+Tuntien loukkautuvansa moisesta vääryydestä unhoitti realisti arvonsa
+siihen määrin, että hänkin alkoi vetistellä.
+
+Nyt kuului itkua ja nyyhkytystä kahdesta huoneesta, ja emännän oli
+mahdoton saada selville, kuka oli syyllinen ja kuka syytön.
+
+"Nadeshda Vasiljevna! Teillä on lyöntivuoro", sanoi muuan silmälaseja
+käyttävä herra, joka ilmestyi ovelle ja katosi sitten yhtä pian kuin
+oli tullutkin.
+
+"No kaiken näköistä. Te ette voi edes leikkiäkään rauhassa! Nyt
+lakkaatte heti riitelemästä ja itkemästä, sillä muuten annan minä
+sammuttaa joulukuusen!" päätti rouva Trojtskaja suuttuneena ja poistui
+huoneesta.
+
+
+
+
+XII.
+
+
+Sunnuntaisin oli Lelian tapana mennä isänsä ja äitinsä seurassa
+luistinradalle.
+
+Lienee tarpeetonta sanoa, että myöskin Petroff meni sinne. Palkkioksi
+siitä, että hän kolmasti oli matematikassa saanut arvosanan
+"kiitettävä" oli hänen äitinsä ostanut hänelle amerikalaiset luistimet,
+ja joka sunnuntai oli hän niillä luistelemassa.
+
+Ahmittuaan suurimmassa kiireessä päivällisen, usein muistamattakaan
+jälkiruokaa, otti hän luistimensa ja kiiruhti luistinradalle. Niin
+kiire oli hänellä, etteivät hänen jalkansa totelleet häntä, vaan
+kulkivat nopeammin kuin hän määräsi ne kulkemaan, hänen sydämensä
+jyskytti ja poskensa hehkuivat. Tosin oli luistinrata aivan lähellä
+Petroffin kotia, mutta siitä huolimatta oli matka hänen mielestään
+sietämättömän pitkä.
+
+Vasta luistinpaviljongin portaille ehdittyään pysähtyi hän
+huokaisemaan. Hän kiinnitti nopeasti luistimet jalkoihinsa,
+liiteli jäälle, teki joitakin käänteitä, kohotti koululakkinsa
+suoraan, koitti kädellään, oliko nenänsä kuiva, ja alkoi sitten
+tarkastella ympäristöään. Hänen katseensa etsi supinahkakaulusta
+ja viheriäreunaista turkislakkia. Ne olivat nimittäin Lelian isän
+tunnusmerkit. Ja keksittyään supinahkakauluksen ja viheriäreunaisen
+lakin tiesi hän, että myöskin Lelia oli saapuvilla. Ja muuta hän ei
+tarvinnutkaan tietää.
+
+Huomattuaan Lelian pisti hän kädet takkinsa taskuihin ja luisteli
+varmasti mutta kuitenkin aivan kuin sattumalta samalle suunnalle.
+Saavuttuaan aivan Lelian lähelle teki hän äkkikäänteen, niin että tytön
+ehdottomasti täytyi huomata hänet.
+
+"Petroff! Tulkaa luistelemaan minun kanssani!"
+
+"Kas vaan, Alevtina Nikolajevna! Oletteko tekin täällä!"
+
+Petroff kääntyi huolettomalla liikkeellä Alevtina Nikolajevnan luo. He
+tarttuivat toistensa käsiin ja kiisivät radan poikki niin nopeasti kuin
+suinkin pääsivät.
+
+Myöskin Pawloff kävi luistinradalla, mutta hän luisteli sangen
+kehnosti. Hän kulki ruumis etunojossa, heilutteli käsiään ja kaatuili
+vähän-väliä. "Kasvun varalta" tehdyn päällystakin helmus laahusti
+pitkin jäätä ja oli lumesta aivan valkeana; samaten myöskin lakki.
+Totta puhuen häpesi Petroff luistella Pawloffin kanssa ja pysytteli
+siksi luistinradalla mahdollisimman kaukana hänestä.
+
+Realisti taas ei voinut lainkaan pysyä luistimilla mutta saapui
+usein luistinradalle katselemaan toisten hyörintää ja kävelemään
+jäälle Lelian kanssa. Lelia luisteli ja hän kulki keskustellen
+hänen rinnallaan. Tämä suututti Petroffia. Jää ei ollut tarkoitettu
+kävelijöille, vaan ainoastaan ja yksinomaan luistelijoille. Kävelijät
+olivat vain luistelijain tiellä.
+
+Kun Petroff joskus sattui kaatumaan, syytti hän aina siitä kävelijöitä
+ja suuttui luonnollisesti silmittömästi. Mutta pääasia oli, ettei
+Lelia vain nähnyt, millaiselta hän näytti kaatuessaan ja potkiessaan
+jaloillaan ilmaa.
+
+Joulukutsuissa sattunut tapahtuma aiheutti pitemmän keskeytyksen noissa
+hupaisissa jääkohtauksissa. Petroff häpesi Leliaa, joka Pawloffin
+kertoman mukaan oli kutsunut häntä "itkupussiksi", mutta sielussaan
+tuntemaansa polttavaan häpeäntunteeseen sekoittui myöskin loukkauksen
+kärsineen katkeruus sekä hurja mustasukkaisuus, joka aiheutti hänelle
+melkeinpä sietämätöntä tuskaa.
+
+"Sipulia ja munakokkelia!" lausui hän ajatuksissaan suositulle
+kilpailijalleen ja suunnitteli sadottain kauheita kostokeinoja.
+
+"Minä lyön hampaat hänen suustansa", kertoi hän Pawloffille, mutta
+tiesi tuon teon itselleen aivan mahdottomaksi, koska realisti oli häntä
+voimakkaampi.
+
+"Hänelle sopii aivan hyvin nimitys 'hännätön aasi'! Hän ei pääse
+yliopistoon ja hänellä on tuskin välttävääkään arvolausetta
+oppiaineissa; hän eroitetaan pian realikoulusta ja pannaan
+suutarinoppiin. Ja sitten tulee Leliasta suutarineukko", ajatteli
+Petroff vahingoniloisena. Mutta... Hänen silmissään päilyi joka päivä
+ja joka hetki tuo kultapalmikkoinen ja sinisilmäinen suutarineukko ja
+hänen korvissaan kaikui lakkaamatta hänen suloinen äänensä. Melkeinpä
+tahtomattaan veti hän esiin pienen rasiansa ja avasi sen. Siinä oli
+yhäti tuo hänen jumaloimansa pikkuinen nauharuusuke.
+
+Onnellisten päivien muistot heräsivät uudelleen, ja Petroff vajosi
+epätoivoon. "Minä otan isän revolverin ja ammun itseni, ja sitten saa
+hän tietää sen", kuiskasivat hänen huulensa, ja hänen mielikuvituksensa
+esitti hänelle seuraavan taulun:
+
+Hän on ampunut itsensä. Suoraan sydämeen. Isä ja äiti itkevät ja
+sanovat: "Oi, pikku Pjotr raukkaa, miksi teit niin?" Pjotr on ennen
+kuolemaansa kirjoittanut kirjeen, ja siitä saavat he tietää syyn.
+"Hyvä isä ja äiti! Tervehtikää Alevtina Nikolajevnaa ja sanokaa
+hänelle, etten tahtonut asettua hänen onnensa tielle!" kirjoittaa
+hän kirjeessään. Lelia kuulee puhuttavan hänen kuolemastaan. Häntä
+kauhistuttaa tuo tieto, hän ei voi uskoa sitä todeksi. Mutta epäilykset
+katoavat, sillä ruumiskirstun kansi on asetettu pystyyn kadulle heidän
+talonsa seinää vasten. Lelia kulkee ohitse ja kysyy portinvartialta,
+kuka on kuollut. "Kimnasisti Pjotr Petroff on ampunut itsensä", vastaa
+portinvartia. "Mitä sanotte?" — "Niin, hän ampui itsensä eilen; kuula
+osui suoraan sydämeen." — Niin, kaikki on lopussa. Tehtyä ei enää
+voi saada tekemättömäksi! — Hautauspäivä on käsissä. Petroff makaa
+valkeassa brokadikirstussa, kukkien peittämänä Nikolainkirkossa.
+Punapartainen lukkari lukee; kirstun vieressä lepattelevat paksut
+kynttilät korkeissa jaloissaan. Hiljaa astuu Lelia kirkkoon. Kulkee
+kirstun luo ja polvistuu. "Rakas pikku Pjotr, kyyhkyläiseni! Olen
+rikkonut paljon sinua vastaan." Lelia nyyhkyttää ja katuu katkerasti
+sitä, että oli pettänyt Petroffin. Kuinka iloiseksi hän tulisikaan, jos
+Petroff heräisi jälleen eloon! Mutta se on mahdotonta. Kuoro laulaa jo:
+"Uinuos, uinuos hurskaitten joukoss'". Eron hetki lähenee — —
+
+Niin kuvittelee Petroff pimeinä talvi-iltoina sängyssään loikoessaan
+ja joutuu tällöin surkuttelemaan itseään siinä määrin, että kyyneleet
+valuvat pitkin hänen poskiaan.
+
+Eräänä pitkänä, yksitoikkoisena talvi-iltana seisoo Petroff
+vierashuoneen akkunan ääressä ajatellen varhaista kuolemaansa.
+Saatuaan kehitetyksi mielimietteensä aina "Sanomain" kuvaukseen hänen
+hautajaisistaan kuulee hän jonkun naputtavan akkunaruutuun. Se on
+Kukushkin. Hän seisoo aivan akkunan takana nenä painettuna lasiin.
+
+Ensin peljästyy Petroff, sillä akkunaruutuun painetut huulet ja nenä
+eivät lainkaan muistuta Kukushkinin sanottuja kasvojenosia. Mutta kun
+toveri irroittaa kasvonsa ruudusta ja hymyilee leveästi, tuntee Petroff
+hänet ja iloiset aavistukset täyttävät hänen sydämensä.
+
+Innokkaasti viittilöi hän Kukushkinia saapumaan sisään. Tämä tottelee,
+
+"Miksikä et enää koskaan käy meillä?" kysyi hän.
+
+"Niin — — minä lueskentelen nykyisin ahkerasti."
+
+"Lelia lähetti sinulle terveisiä!"
+
+Petroff punastui. Mutta ilo katosi pian epäilyksen tieltä ja hän sanoi:
+
+"Se on valhe!"
+
+"Hän oli eilen meillä odottaen sinua ja luullen sinun saapuvan. Me
+leikimme 'kuningasta'. Mene sunnuntaina luistinradalle. Lelia käski
+sinun menemään. Ehdottomasti! Me olemme joutuneet epäsopuun realistin
+kanssa."
+
+"Se on valhe!" toisti Petroff, joka ei voinut uskoa korviaan.
+
+"Ei, minä vakuutan! Voisin vaikka vannoa sen", vakuutteli Kukushkin.
+
+"Mutta mistä se johtui?
+
+"Hän oli hävitön ja kutsui Leliaa keikailevaksi tytönlepakoksi."
+
+"Mokomakin aasi!" huudahti Petroff. "Hänet eroitetaan pian
+realikoulusta. Oppiaineissa on hänellä tuskin välttäviäkään arvosanoja."
+
+"Mutta, kuten muistanet, kertoi hän joulukutsuissa olevansa viides
+luokallaan."
+
+"Niin, viides loppupäästä lukien", sanoi Petroff vahingoniloisena.
+
+Hänen mieleensä muistuivat jälleen joulukutsut ja hänen naurettava
+käyttäytymisensä niissä. Olihan hän itkenyt. Mutta samalla muistui
+hänen mieleensä jotakin, joka oli omiansa vahvistamaan hänen
+rohkeuttaan. Myöskin realisti oli itkenyt. Hän saattoi lohduttaa
+itseään sillä, että jos joku tahtoi puhua itkupussista, niin täytyi
+hänen muistaa niitä olleen kaksi eikä yksi.
+
+"Älä unhoita saapua sunnuntaina luistinradalle! Lelia käski niin sanoa.
+Hän sanoi haluavansa sanoa silloin sinulle jotakin erikoisen tärkeätä."
+
+"Ethän vain valehtele?"
+
+"En, minä vakuutan. Voisin vaikka vannoa sen. Hän sanoi näin: 'Sano
+hänelle, että hänen välttämättä täytyy tulla, sillä minulla on jotakin
+hyvin, hyvin tärkeätä sanottavaa hänelle!'"
+
+Kukushkin poistui ja jätti Petroffin samalla kertaa sekä onnellisten
+että huolestuttavien mietteittensä valtaan.
+
+
+
+
+XIII.
+
+
+Vihdoin saapui tuo sunnuntai, jonka Lelia oli määrännyt kohtauspäiväksi.
+
+Koko edellisen päivän mietti Petroff, mitä tuo "hyvin, hyvin
+tärkeä" mahtoi olla eikä sen takia ehtinyt oppia ainoatakaan
+maanantai-läksyistään. Tosin istui hän kokonaisen tunnin
+"Latinanlukuharjoitusten" ja kaksi tuntia kreikan kieliopin ääressä,
+mutta siitä huolimatta ei hänen muistiinsa jäänyt ainoatakaan lausetta
+tahi kieliopin pykälää. Käsissään pöydän alla piteli hän rasiaa, jossa
+oli tuo sininen nauharuusuke, ja vähän väliä irtaantui hän kirjastaan
+katsellakseen ja suudellakseen sitä. "Jotakin hyvin, hyvin tärkeätä",
+toisti hän ajatuksissaan, samalla kun huulet lukivat: "Leonidas ja 300
+spartalaista kaatui Termopylaen luona."
+
+Yöllä nukkui Petroff huonosti. Huokaillen kieritteli hän sinne tänne
+sängyssään. Tyyny tuntui hänestä sietämättömän kuumalta. Alinomaan
+kääntyili hän ja siirteli ruumistaan mitä erilaisimpiin asennoihin.
+Mielessään kiukutteli hän vanhalle lastenhoitajattarelle, joka kuorsasi
+äänekkäästi ja kiusoittavasti, yski ja puhui unissaan estäen siten
+hänet nukkumasta. Vasta salin suuren seinäkellon lyödessä kahta sulki
+Petroff silmänsä ja vaipui väsyneen syvään uneen.
+
+Mutta vielä vitkallisemmin kuluivat sunnuntain iltapäivätunnit!
+Petroffin mielestä näyttivät kellon osoittimet seisovan paikoillaan, ja
+että kello oli jätättänyt, — siitä oli hän aivan varma. Hän oli juuri
+noussut tuolille aikoen lykätä osoitinta hieman eteenpäin, kun hänen
+äitinsä sattumalta astui sisään ja esti hänen yrityksensä.
+
+"Mitä sinä nyt oikeastaan aiot?" kysyi hän ihmetellen.
+
+"Se on jättänyt, äiti hyvä. Se on vähintäinkin puoli tuntia jälessä."
+
+"Lorua. Kello käy aivan oikein", vastasi äiti kultakelloonsa
+katsottuaan.
+
+"Niinpä myöhästyn aamulla koulusta."
+
+Vihdoin ja viimein kuuli hän palvelustytön kalisuttelevan lautasia
+ruokasalissa. Hän alkoi kattaa pöytää.
+
+"Liiku hieman joutuisammin! Minulla on hirveä nälkä!" kiirehti Petroff
+häntä.
+
+Tänään hylkäsi Petroff karpalokiiselinkin, joka aina oli ollut hänen
+mieliruokaansa. Ja se tapahtui vain Lelian takia, tuon "hyvin, hyvin
+tärkeän" takia, jonka Lelia oli luvannut sanoa hänelle luistinradalla.
+
+Hän nousi ensimäisenä pöydästä ja ehtimättä nielaista viimeistä
+lihapalasta suuteli nopeasti isäänsä ja äitiänsä ja oli juuri
+lähtemäisillään luistinradalle, kun hänen isänsä pysähdytti hänet:
+
+"Osaatko jo läksysi?"
+
+Petroff joutui hieman hämilleen, mutta sai pian takaisin rohkeutensa ja
+vastasi huolettomasti, välttäen kuitenkin isän katsetta:
+
+"Meillä ei ole juuri mitään luettavaa. Latinan läksy on vanha,
+venäjässä emme ole saaneet ollenkaan läksyä ja matematikassa — niin,
+sen osaan jo entuudestaan."
+
+Mutta isä, joka jostakin syystä oli aamusta alkaen ollut huonolla
+tuulella, pyysi nähdäkseen Petroffin muistikirjan. Suuttuneena veti hän
+sen esiin koululaukustaan ja jätti sen isälleen.
+
+"Oletko kirjoittanut käännöksen? Saanko nähdä sen!" sanoi isä
+läksymerkinnöt luettuaan.
+
+"Käännöksen? Sen ehdin kyllä toimittaa illalla", sanoi Petroff
+hämmentyen.
+
+"Hm — — No, oletko ratkaissut laskuesimerkin N:o 1,784? Ja
+kirjoittanut vastauksen? Näytä se minulle!"
+
+"En, isä hyvä. Mutta sen ehdin kyllä tekemään illalla."
+
+"Nyt ryhdyt lukemaan läksyjäsi! Luistinradalle et mene tänään",
+lausui isä huolettomasti, työnsi syrjään muistikirjan ja alkoi syödä
+karpalokiiseliään.
+
+Oi, jospa isä olisi tiennyt, millaisen tuskan hän aiheutti pikku
+Pjotrilleen, niin ei hän koskaan, ei koskaan olisi hennonut sanoa noin.
+
+Petroff ei yrittänytkään taivuttaa häntä. Hän tiesi, että kun isä
+lausui jotakin tuolla rauhallisella äänellä, niin ei mikään voima
+voinut saada häntä muuttamaan päätöstään. Petroff tyytyi siksi vain
+mielessään kiukuttelemaan isälleen. Kun hän itse kasvaa suureksi ja
+tulee rauhantuomariksi, ja Lelia ja hän ovat saaneet omia lapsia, ei
+hän koskaan kohtele heitä niin sydämettömästi, kuin nyt isä häntä.
+
+Petroff meni huoneeseensa, avasi vastenmielisesti laukkunsa, veti
+sieltä esiin kirjan toisensa jälkeen ja heitti ne huolimattomasti
+sängylle. Laskuesimerkki N:o 1,784 näytti aivan kuin kiusaa tehden
+osoittautuvan ratkaisemattomaksi. Turhaan sadatteli hän numeroita,
+haukkui matematikanopettajaansa, kääntyili sinne tänne tuolillaan, puri
+kolmasti poikki lyijykynänsä terän ja tuhrasi puolet laskuvihkoaan —
+esimerkki jäi kun jäikin ratkaisematta. Latinan käännös asettui myöskin
+aivan kuin uhmaten vastahankaan. Kaikki lauseparret olivat hävinneet
+hänen muististaan, joten hänen täytyi etsiä ne yksi kerrallaan
+sanakirjasta. Ja teräskynä tarttui vähän väliä paperiin sotkien koko
+käännösvihkon.
+
+"Herra Jumala, miten ihmisen täytyy kärsiä!" huuteli Petroff useampia
+kertoja tuolillaan kärsimättömästi hyppien. Kyyneleet kohosivat jo
+hänen silmännurkkauksiinsa.
+
+Päivä alkoi jo hämärtyä. Kello löi neljä, puoli viisi. Tuli pimeä.
+Lastenhoitajatar kantoi sisään viheriäverhoisen lampun. Akkunastaan
+näki Petroff kynttilänliekin loistavan vastaisesta talosta, ja hetkisen
+kuluttua sytytettiin myöskin kadulla kaasulyhdyt. Oli siis jo liian
+myöhäistä mennä luistinradalle, ja niinpä ei Petroff voisi enää tavata
+Leliaa, eikä saada tietää, mitä tuo "hyvin, hyvin tärkeä" oli, joka oli
+aiheuttanut hänelle niin paljon tuskaista levottomuutta.
+
+
+
+
+XIIV.
+
+
+Niin, miten oli nyt meneteltävä? Vielä oli jälellä viimeinen toivo —
+mennä Vasilij Kukushkinin luo. Kenties oli Lelia nyt siellä.
+
+Sattuma suosi hänen suunnitelmiaan. Isä ja äiti olivat kinastelleet
+teatterista, ja lopulta oli isä mennyt ulos eteiseen, paiskannut
+suuttuneena oven jälkeensä kiinni, pukeutunut ja mennyt ulos.
+
+Petroff riensi äidin luo.
+
+"Äiti, minun täytyy mennä Vasilij Kukushkinin luo. En ole muistanut
+merkitä kirjaani venäjän läksyä."
+
+"Oi, kuinka huolimaton sinä olet, Pjotr!" valitteli äiti. "Aina sinä
+unhoitat jotakin."
+
+"Älä sano niin, äiti hyvä!" koitti Petroff heikosti puolustella.
+
+"No niin, menehän sitten! Mutta älä viivy kauan!"
+
+Petroff hyppäsi ihastuneena ilmaan, läksi juoksujalkaa ulos, ja
+vajaan kymmenen minuutin kuluttua soitti hän ovikelloa, jonka
+yläpuolella olevaan kiiltävään messinkilevyyn oli kaiverrettu: Nikolai
+Nikolajevitsh Kukushkin.
+
+Eteiseen saavuttuaan huomasi Petroff, ettei Lelia ollut siellä.
+Kun hän oli siellä, kaikui koko huoneisto hänen hopeankirkkaasta
+naurustaan, nyt vallitsi talossa synkkä hiljaisuus. Hän kuuli vain
+seinäkellon heikon, metallikaikuisen raksutuksen ja sitten kiihtyneen
+bassoäänen, joka kaikui jostakin sisähuoneesta, sanoen: "Sietäisit
+selkääsi laiskuri! Onko aikomuksesi jäädä toiseksi vuodeksi kolmannelle
+luokalle, mitä?" — Vasilij Kukushkin sai nähtävästi nuhteita isältään.
+
+Äkkiä lakkasi bassoääni torumasta ja jyrähti uhkaavasti: "Kuka siellä?"
+
+"Minä, Pjotr Petroff", sanoi Petroff, astui epäröiden saliin ja kysyi:
+"Missä Vasja on?"
+
+"Hän on nurkassa häpeämässä", jyrisi basso vihaisena, ja Nikolai
+Nikolajevitshin hyvinvoipainen vartalo, puettuna yötakkiin ja
+tohveleihin, ilmestyi ovelle. Petroff joutui yhä enemmän hämilleen.
+Raollaan olevasta ovesta näkyivät Vasilij Kukushkinin paksut sääret
+kirjoituspöydän ja seinän välisessä nurkassa.
+
+"Mitä te tahdotte, nuori mies?"
+
+"Minä tahdon vain" kuiskasi Petroff.
+
+"'Vain, vain', niin! On parempi lukea läksyjään ja työskennellä hieman
+kirjojensa joukossa, kuin juoksennella joutilaana sinne tänne! Niin se
+on, nuori mies!"
+
+"Enhän minä" — —
+
+Petroff seisoi peloissaan kiihtyneen isännän edessä ja katseli tämän
+yötakin vyön tupsuja, jotka olivat sidotut kiinni vatsan kohdalta.
+
+"Hm!" ärähti Nikolai Nikolajevitsh, laahusteli tohveleineen
+sylkilaatikon luo ja sylkäisi.
+
+"Tule tänne!" huusi hän sitten niin että huoneen seinät kajahtelivat.
+Punaisena ja hikisenä, tukka epäjärjestyksessä hiipi Vasja
+Kukushkin nurkastaan ja meni akkunan ääreen, jossa hän, kasvoillaan
+syvämietteinen ilme, alkoi piirrellä akkunaruutuun sormensa nenällä.
+Petroff meni toverinsa luo. "Menkäämme lastenkamariin!" kuiskasi Vasja
+hillityllä äänellä irroittamatta katsettaan ja sormeaan ruudusta.
+
+Salista ulos päästyään muuttui Vasja aivan kokonaan. Hän myhähteli
+itsekseen, irvisti ilkeästi, heilautti kättään ja kulki sitten
+nelinkontin ylös portaita.
+
+"Miksi et tullut luistinradalle? — Oletko ratkaissut laskuesimerkin?
+Annatko minun jäljentää sen sinun vihkostasi?"
+
+"Isä kielsi minun menemästä luistinradalle."
+
+"Kielsi! Kylläpä sinä olet! Lelia suuttui sinuun. Hän jätti minulle
+kirjeen sinulle annettavaksi. Tässä se on."
+
+Kukushkin jätti Petroffille pienen kirjelappusen. Hän sieppasi sen ja
+kätki sen taskuunsa. Puheltuaan vielä kymmenen minuuttia Kukushkinin
+kanssa sanoi hän jäähyväiset ja läksi kotiinsa.
+
+Kotiin saavuttuaan veti hän mielenliikutuksesta vapisevin käsin kirjeen
+taskustaan, meni lähemmäksi valoa ja luki:
+
+"Te olitte uskoton ettekä saapunut tänään luistinradalle. Sellaista en
+olisi koskaan voinut odottaa Teiltä ja siksipä onkin nyt kaikki lopussa
+välillämme, ja Te saatte antaa minulle takaisin nauharuusukkeen. —
+Alevtina Trojtskaja."
+
+Petroff luki kirjeen vielä kerran lävitse.
+
+Hänen silmäripsissään loisti pari kyyneltä, jotka hetkisen kuluttua
+putosivat hänen latinan kielioppinsa kannelle. Tuska täytti hänen
+sydämensä. Hänen sielunsa syvimmistä sopukoista kohosi synkkiä,
+ahdistavia tunteita, jotka kynsillään kuristivat hänen kurkkuansa.
+Hänen päänsä painui alas latinan kielioppia vasten.
+
+"Lelia! Rakkaani! Enkelini, jumalani!" kuiskasivat hiljaa hänen
+huulensa. "Jospa tietäisit, miksi minä en voinut tulla! Oi, jospa vain
+tietäisit sen! Oi, isä, isä, mitä olet tehnyt minulle!"
+
+Petroff nousi tuoliltaan, heittäytyi pitkälleen sänkyyn, painoi päänsä
+tyynyyn ja itki katkerasti ja hillittömästi.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78856 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..2959591
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1 @@
+[Project Gutenberg](https://www.gutenberg.org) public repository for eBook [#78856](https://www.gutenberg.org/ebooks/78856)