Add files from ibiblio as of 2025-03-08 21:07:22HEADmain

3 files changed, 4269 insertions, 4660 deletions

diff --git a/40632-0.txt b/40632-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..a681c66
--- /dev/null
+++ b/40632-0.txt
@@ -0,0 +1,4269 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 40632 ***
+
+KELTARUUSU
+
+Kertomus Unkarin tasangolta
+
+Kirj.
+
+MAURI JÓKAI
+
+Suomennos ["Sárga rózsa"] Niilo E. Wainio
+
+
+
+
+
+
+
+Otava, Helsinki, 1911.
+
+
+
+
+MAURI JÓKAI
+
+
+Mauri Jókai eli _Jókai Mór_ (s. 1825, k. 1904) on Petöfin rinnalla
+Unkarin suosituin kirjailija ja samalla etevin ja tuotteliain. Hänen
+kynästään on lähtenyt kaksikymmentäviisi laajempaa romaania, seitsemän
+näytelmää ja enemmän kuin kolmesataa novellia. Hämmästyttävän
+kirjailijatoimintansa ohella hän, ollen mainio puhuja, on
+valtiopäivämiehenä ottanut huomattavalla tavalla osaa valtiolliseenkin
+elämään.
+
+Jókain teosten suuri ansio on, että ne ovat todella unkarilaisia.
+Useimpien romaaniensa ja novelliensa aiheet hän on ottanut Unkarin
+yhteiskunnallisesta elämästä tai historiasta, ja jo senkin tähden niitä
+tulevaisuudessakin aina luetaan Unkarissa. Muita ansioita ovat hänen
+verrattoman rikas mielikuvituksensa, jossa suhteessa häntä ei voita
+kukaan unkarilainen kirjailija, sekä hänen kertomatapansa
+taiteellisuus. Niin keveästi, niin monin kääntein, sukkeluuksin, sillä
+huumorilla ja lumoavalla tunnelmallisuudella kuin hän ei kukaan muu
+osaa kertoa. Tässä kohden maailmankirjallisuudessakin harva kertoja
+pystyy kilpailemaan hänen kanssaan.
+
+Hänen toimintansa suurisuuntaisuus on verraton Unkarin
+kirjallisuudessa. Hänen kuvitusvoimansa on ehtymätön; hänen
+myöhäisemmissäkin, vanhoilla päivillään kirjoittamissaan romaaneissa on
+hyvin eteviä, kuten esim. "Keltaruusu" (_Sárga rózsa_, 1893) ja "Yrjö
+Munkki" (_Fráter György_, 1893), hänen ehkä paras historiallinen
+romaaninsa.
+
+Jókai on ulkomaillakin hyvin tunnettu. Saksaksi ovat kaikki hänen
+teoksensa käännetyt, ja monta hänen romaaneistaan on sitäpaitsi
+ilmestynyt englannin, ranskan, italian, suomen (esim. "Unkarilainen
+nábob", "Zoltán Kárpáthy", "Uusi tilanhaltija"), puolan, tshekin,
+venäjän, slovakin, kroatian, serbian, ruotsin, tanskan, hollannin,
+rumenian, kreikan ja turkin kielellä. Hän on yksi niitä, jotka
+tuottavat ulkomailla enimmin kunniaa Unkarin kansalle.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Siihen aikaan ei vielä rautatie viiltänyt Hortobágyin seutua; ei ollut
+rautatietä koko Unkarin Alamaalla. Eikä Hortobágyin jokeakaan oltu
+perattu; vanhanaikainen vesimylly hauskasti käydä huristeli pienessä
+joessa, ja ruoikossa kelpasi saukon elää.
+
+Aamulla varhain päivän sarastaessa nuori ratsumies nelistää pitkin
+Zámin tasankoa eli pustaa, joka on tuolla puolen Hortobágyin jokea, jos
+näet ottaa Debreczenin kaupungin maailman keskipisteeksi. Mistä mies
+tulee? Minne on matka? Sitä ei voi tietää. Pustalla ei ole tietä eikä
+polkua; rattaiden ja hevosten jäljet pian umpeen peittää kasvava ruoho.
+Silmänkantamiin ei näy muuta kuin ruohoa; ei puuta, ei edes kaivonvipua
+tai paimenmajaa ole häiritsemässä tämän viheriän erämaan yksitoikkoista
+majesteetillisuutta. Hevonen juoksee vaistoansa noudattaen. Ratsastaja
+näyttää nukkuvan, koska pää nyökkyy hervottomasti, ja vartalokin
+heilahtelee satulassa, mutta kuitenkin mies selässä pysyy, niin kauan
+kuin jalustimet eivät petä.
+
+Hän mahtaa olla karjapaimen, koska paidan hihansuut ovat rannetta
+myöten: avonaiset hihat näet olisivat haitalliset sarvikarjaa
+paimentaessa. Liivi on sininen, housut mustat, samoin päällysviittakin,
+joka on silkkilanka-kukkasilla koristeltu; edestä suurella solkiha'alla
+kiinnitettynä riippuu se levällään hartioilla. Vasemmassa kädessä
+höllälle päästetyt ohjat, oikean käden ranteelle kierrettynä
+ratsupiiska, satulannupissa pitkä, lyijypäinen palikka.
+
+Väljän pystölierisen hatun reunaan on pistetty keltainen ruusu.
+
+Kun hevonen rupeaa nostelemaan päätänsä ja ravistelee hetuleista
+satulavaippaa, niin nukkuva ratsastaja hetkeksi herää horroksestaan.
+Ensimmäiseksi hän tarttuu hattuunsa koetellen onko ruusu vielä
+tallella. Sitten hän ottaa hatun päästä, ruveten erittäin halukkaasti
+haistelemaan tuota keltaista ruusua (vaikkei siinä olekkaan
+minkäänlaista tuoksua), sitten nostaa hän taas hatun päähänsä toiselle
+korvalliselle, kaula mahtavasti kenossa. Melkein näyttää siltä, kuin
+mies luulisi voivansa vielä nähdä ruusun päässään olevan hatun
+reunalta.
+
+Nyt hän alkaa hyräillä lempilauluansa; ehkäpä paremmin valveilla siten
+pysyykin.
+
+    "Kun ei näin likellä tuo krouvi oisi!
+    Sen viini huonompaakin olla voisi.
+    Kultaa kannu kaunokainen,
+    siksi viivyin, ihanainen
+    enkelini, luonas myöhään."
+
+Mutta pian painuu pää taas alas ja mies torkkuu kuten äskenkin.
+
+Kovemmasta nytkähdyksestä kerran taas toinnuttuaan huomasi hän
+pelästyen, että keltainen ruusu olikin kadonnut hatun reunasta.
+
+Ei muuta neuvoksi kuin kääntää hevonen ja samaa tietä takaisin etsimään
+sitä ruohikosta. Mutta paljon siinä nyt kasvaa kaikenlaisia keltaisia
+kukkia, vastikään on auennut hanhikki, laukka ja vesililjat. Kuitenkin
+löytää hän viimein niidenkin seasta pudonneen ruusunsa, jonka jälleen
+asettaa hatun reunaan, ruveten uudelleen laulamaan äskeistä nuottiansa:
+
+    "Puutarhass' omenapuu kukoistaapi,
+    sen taajat kukat aivan varjostaapi
+    kauniin pikku neilikkaisen.
+    Mistä löydän armahaisen?
+    Häntä vainen, häntä vainen etsin."
+
+Taasenkin hän nukkuu ja pudottaa ruusunsa toisen kerran. Nyt samoin
+kuin äsken etsimään kadonnutta. Tällä kertaa hän sen löysi rehevästi
+kukoistavan ohdakeryhmän punaisten kukkaterttujen keskeltä. Äkeissään
+hän saappaankoroilla ihan mäsäksi tahtoi tallata nuo ohdakkeet! Kaikki
+ne vielä uskaltavatkin hänen ruusuansa hyväillä!
+
+Sitten hän taasen astuu satulaan.
+
+Jos mies olisi taikauskoinen, niin ei hän enää kolmatta kertaa
+hattuunsa pistäisi tuota keltaista ruusua. Jos hän osaisi lintujen
+kieltä, niin hän ymmärtäisi, mitä nuo sadat leivoset visertävät, jotka
+auringon nousua tervehtien liitelevät tuolla ylhäällä ilmassa melkein
+silmin näkemättömissä. Nekin sanoisivat hänelle: "Älä pistä, älä pistä
+sinne keltaruusuasi." -- Mutta Hortobágyin mies on paksupäinen; ei hän
+ole arkaileva eikä taikauskoinen.
+
+Mutta hän oli jo kuhnaillut liian kauan -- ruusua etsiessään; -- ehkäpä
+kauemmin ruusua ansaitessaan. Hänen pitäisi olla perillä Zámin pustan
+paimenmajalla siksi, kun karjaa juotetaan ensimmäistä kertaa, Taikka
+rupeaa isäntä kiroilemaan.
+
+Mutta kiroilkoon. Jolla kerran on tällainen keltainen ruusu hatun
+reunassa, hän ei pelkää isäntääkään.
+
+Hevosen hirnunta hänet jo sai aivan hereilleen. Laukki oli havainnut
+toisen ratsastajan tulevan vastaan. Tuo ruuni oli sen vanhoja tuttavia;
+sitä se jo kaukaa tervehti.
+
+Ruunilla ratsastaja on hevospaimen. Sen näkee jo noista avaroista,
+liehuvista paidanhihoista, tulppaaninkukilla koristetusta valkoisesta
+päällysviitasta ja olalla riippuvasta suopungista, mutta eritoten
+siitä, ettei satula ole vatsavyöllä hevoseen kiinnitetty, vaan on pantu
+irralleen selkään.
+
+Samoin kuin hevoset niin ratsastajatkin tuntevat jo kaukaa toinen
+toisensa; kumpikin jouduttaa hevosensa juoksua, kun vastatuksin
+tullaan.
+
+Molemmilla on oikeat perimagyarilaiset kasvoinpiirteet, vaikka
+toisiinsa verraten hyvinkin erilaiset. Tuon näköisiä mahtoivat olla
+muinaiset magyarit samotessaan tänne Aasiasta.
+
+Karjapaimen on hartiakas, vanttera, paksuniskainen, tanakka mies,
+kasvot pulleat, posket punaiset; vartalo, suu ja silmät osoittavat
+uljuutta, pienet viikset ovat pystössä päin, kastanjanruskea tukka
+pyöreäksi leikattu, silmät ruskeat, ensi katsannolta melkein viheriään
+vivahtavat.
+
+Hevospaimen taasen on solakkavartaloinen, hartiat ja kupeet hyvin
+kehittyneet, rintakehä mahtavan pyöreä; kasvot väriltään melkein
+kullatun pronssin karvaiset, soikeat; tummat viikset ylöspäin
+kierretyt; sysimusta tukka valuu luonnollisissa suortuvissa hartioille.
+
+Hevoset tervehtivät toisiansa hirnaisten. Hevospaimen ensin tervehtii
+kumppaniansa.
+
+-- Hyvää päivää, toveri. Varhainpa oletkin herännyt! Ehket olekkaan
+nukkunut?
+
+-- Jumal' antakoon, kumppani. Olipa nukuttaja ja herättäjäkin.
+
+-- Mistä päin nyt ollaan tulossa?
+
+-- Tuolta Mátan pustalta päin, kävin hevostohtorissa.
+
+-- Hevostohtorissako? Tapa pois sitten laukkisi.
+
+-- Minkätähden hänet tappaisin?
+
+-- Sentähden, että on päästänyt hevostohtorin kaakin edellensä: puoli
+tuntia sitten näin hevostohtorin kiesseissään mennä lönkkäävän Mátan
+paimenmajaa kohden.
+
+-- Älä sinä siitä huoli. Lampurin harmaa aasikin sinun ruunisi helposti
+voittaa.
+
+-- Kas vaan, mikä kaunis keltaruusu sinulla onkin hatussasi.
+
+-- Onpa sillä ansaitsijansakin.
+
+-- No, älköön vain kauppaansa katuko se, joka sen on ansainnut.
+
+Näin sanoen hevospaimen nosti uhkaavasti nyrkkiä, jotta avara
+paidanhiha luisui olkapäähän asti paljastaen päivänpaahtaman jäntevän
+käsivarren.
+
+Kumpikin kannusti hevostansa ja karahutti tiehensä.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Karjapaimen suuntasi kulkunsa majaa kohden. Zámin kummut ja sen pieni
+akaasiametsä alkoivat häämöttää taivaanrannalta ja niiden välistä tuo
+tuttu kaivonvipu. Mutta sinne on vieläkin hyvä matka. Paimen otti
+hatustansa tuon petollisen ruusun, kääri sen huolellisesti punaiseen
+nenäliinaansa sekä pisti mytyn viitan hihaan, jonka suu oli umpeen
+sidottu.
+
+Hevospaimen taasen muutti suuntaa, ohjaten ratsuansa sinne, missä
+avaralla tasaisella pustalla maata myöten hiipivä kuulakka usva osoitti
+Hortobágyin joen kulkua; hän riensi hakemaan sitä pensasta, missä tuo
+keltaruusu oli kasvanut.
+
+Koko Hortobágyissa oli näet vain yksi keltaruusupensas, ja se oli
+majatalon isännän puutarhassa. Jonkun vieraan sanottiin tuoneen sen
+sinne Belgiasta. Se oli ihmeellinen pensas, kukki kaiken kesää, alkoi
+helluntain aikana ja oli nuppuja täynnä vielä adventtiin asti. Ruusut
+ihan kullankellertävät, lemu enemmän muskatelliviinin kuin ruusunlemun
+kaltainen. Voi, kuinka monen päähän on mennyt tuo lemu, kun on sitä
+ruusua haistelemaan ruvennut!
+
+Siitä sai "Keltaruusun" nimen se tyttökin, joka tuosta pensaasta kukkia
+poimi, -- ei toki aina itselleen.
+
+Ei ole tietoa, mistä vanha krouvari oli tuon tytönkin saanut; ei
+hänellä ainakaan ollut koskaan vaimoa ollut. Joku oli kai hänet sinne
+unohtanut. Pidettiin hyvänä ja elätettiin, niin kasvoi lapsesta kaunis
+ja sorea ruusunen. Kasvot eivät olleet punaiset, kuten toisten
+tyttöjen, vaan läpikuultavan kellertävät. Ei se kuitenkaan ollut
+kivulloisuuden väriä, sillä sen alta hohti ilmi elämä, ja hänen
+hymyillessään näytti melkein siltä, kuin olisi se lieskaa ottanut. Ja
+tuo nauruun luotu suu hymyävine ja veitikkamaisine pielineen sopi
+vallan mainiosti noihin suuriin tummansinisiin silmiin, joiden väriä
+oli oikeastaan mahdoton ratkaista, olivatko ne mustat tai siniset,
+sillä niihin katsoessaan unohti aivan olemassaolonkin. Hiukset olivat
+myöskin mustat, palmikoidut keltaisen nauhan kanssa yhteen suureen
+palmikkoon. Itsestään ne olivat kiharaiset, ei niitä tarvinnut
+keinotekoisesti kuitteniomenain nesteellä kiharoida, kuten toiset tytöt
+tekevät.
+
+[Kuittenipensas (_Cydonia vulgaris_) kasvaa yleisesti Etelä-Euroopassa.
+Siementen farmakologinen nimi: _semina cydonicae_. Suom.]
+
+Voi, kuinka monta laulua hän osasi! Ja niin kauniisti hän osasi laulaa,
+kun vain tahtoi. Ollen hyvillä mielin hän lauleli, pahoillansakin
+ollessaan hän hyräili; eri laulun eri tilaisuuksiin. Maalaistyttö ei
+tule laulamatta aikaan: hyräillessä sujuu työ helpommin, kuluu aika,
+lyhenee tie.
+
+Jo aikaisin päivän koittaessa kuuluu laulun liverrys hänen kitkiessään
+rikkaruohoja puutarhassa.
+
+Ukko krouvari ei enää piittaa anniskelusta. Vierasten palveleminen on
+uskottu kokonaan tytölle; hän se antaa viiniä, laittaa ruokaa ja pitää
+huolta laskuista. Ukko vain vartioitsee mehiläisiä; niillä on nyt juuri
+parveilemisen aika.
+
+Jo kuuluu kavioitten töminää pihalta, koirat haukkuvat, mutta niiden
+äänestä päättäen on tuttu tulossa taloon, haukunnallaan vain häntä
+tervehtivät.
+
+-- Klaara! Meneppäs! Etkö kuule? Koirat haukkuvat, tulee vieraita.
+Palvele heitä säntillisesti.
+
+Tyttö päästää kitkiessä ylös kurotun kirjavan hameensa, ottaa kengät
+jalkaan, pesee kätensä puutarhakannussa, kuivaa ne päällimmäiseen
+esiliinaan, jonka riisuu yltänsä, sillä sen alla on puhdas
+kaksikaistainen esiliina, jonka vyössä riippuvat talousavaimet.
+Kirjavan huivin hän otti päästään, nuolaisi kämmentään ja silitti sillä
+ohimoille hiuksia, ja vielä taittoi hän yhden ruusun tuosta
+ikikukkijasta pensaasta sekä pisti sen rintaansa.
+
+-- Joko taas tuota ruusupensasta revit? Entä jos se onkin vain joku
+poliisi?
+
+Mitä tietää tuo sana "vain"? -- Eiköhän poliisinkin virkalakkiin ruusu
+sovi? Vai eikö olisi sitä ansainnut? Poliisipa kullaksi kelpaisi!
+
+Mutta ei se ollutkaan mikään poliisimies, jonka neito tapasi
+vierashuoneen pitkän pöydän päässä istumassa, vaan hevospaimenista
+sorjin: Santeri Decsi.
+
+Hevospaimen jymäyttää pöydällä olevan tyhjän pullon pohjalla kovasti
+pöytään ja huudahtaa äreän juhlallisesti tytölle: "Tuo viiniä!"
+
+-- Santeri Decsi! Kotiako tullut? Santeri. Rakas. Kulta.
+
+-- Tuo viiniä, kuten sanoin! -- ärähtää mies ja poispäin kääntyen nojaa
+päätään nyrkkien varaan.
+
+-- Niinkö sinä sanot hyvää huomenta, näin pitkän ajan perästä?
+
+Nyt mies havahtaa. Osaa hän olla kohteliaskin, ottaa hatun päästänsä ja
+lausuu laskien sen pöydälle:
+
+-- Hyvää huomenta, neiti!
+
+-- Vai niin! -- virkahtaa tyttö, pistäen punaista kielenpäätä suustaan,
+ja poistuu ynseästi olkapäitä kohauttaen viinikammioon laskemaan
+viiniä, jonka hän heti tuo miehen eteen. Sitten hän lisää heltyneenä:
+
+-- Miksi sanoit minua neidiksi?
+
+-- Sentähden että olet neiti.
+
+-- Niin olin ennenkin, mutta et ole niin sanonut.
+
+-- Se oli silloin, -- se oli toista.
+
+-- No, tuossa on viinisi. Pitääkö vielä mitä?
+
+-- Kiitoksia. Ehkä sitten.
+
+Neito harmissaan maiskahutti kieltä ja istui hänen viereensä penkin
+päähän.
+
+Mies nosti suulleen täysinäisen pullon eikä laskenut sitä luotaan,
+ennenkuin oli juonut pohjaan. Sen tehtyään hän viskasi pullon huoneen
+tiilikiviseen lattiaan, jotta se meni tuhansiksi palasiksi.
+
+-- Miksi särjit pullon? -- kysyi neito sävyisästi.
+
+-- Sentähden ettei toinen saisi juoda siitä minun jälkeeni.
+
+Näin sanoen hän löi mahtavasti pöytään kolme "koirankieltä", joiksi
+kansa nimittää kymmenen kreutserin paperirahaa. -- Kaksi viinistä, yksi
+pullosta.
+
+Tyttö rupesi nöyrästi luudalla lakaisemaan lattialta lasinsirpaleita.
+Sen tehtyään hän, tietäen tavat, nouti viinikammiosta toisen pullon ja
+asetti sen vieraan eteen.
+
+Taasen hän istuutui miehen viereen koettaen katsoa häntä silmiin.
+
+Itsepintaisesti vieras vain veti hattua silmilleen.
+
+Nytpä tyttö äkkiä sieppasi hatun miehen päästä ja alkoi sovitella tuota
+keltaruusua, jonka irroitti hiuksistansa, hatun silkkinauhan taakse.
+
+Mies huomasi sen ja tempasi heti hattunsa neidon kädestä.
+
+-- Säästä vain ruususi ansiollisemmalle!
+
+-- Santeri! Tahdotko kiusata minua itkemään?
+
+-- Sekin olisi viekkautta sinulta. Samoin kuin hyväilysikin. -- Eikö
+Laczan Franssi jo tänä aamuna vienyt hatussaan ruusuasi?
+
+Neito ei punastunut, kasvot kävivät vain kelmeämmiksi.
+
+-- Santeri! Kautta Jumalan nimen vannon, etten...
+
+Mies ei antanut hänen jatkaa, vaan painoi äkisti kätensä neidon suulle.
+
+-- Älä höpise Herran nimeä vääryyteen! Entä mistä ovat nuo kultarenkaat
+korviisi tulleet?
+
+Neito purskahti nauruun.
+
+-- Sinä paksupää! Nämähän ovat sinun itse tuomasi hopeiset
+korvarenkaat; annoin vain kultasepän Ujvárosissa ne kullata.
+
+Nyt mies tarttui neidon kumpaankin käteen ja lausui hänelle lempeästi
+ja vakaasti:
+
+-- Rakas Klaara! En sano enää sinua neidiksi. Pyydän vain kauniisti:
+älä valehtele minulle. En inhoa mitään niinkuin valhetta. Sanotaan,
+että koira pettää. Mutta koira ei valehtele. Toisin se haukkuu, kun
+varas nurkissa hiipii, toisin isännän tullessa; se vonkuu aavistaessaan
+vaaraa, mutta koskaan se ei hauku petollisella mielellä. Koira on
+rehellinen. Mutta ihminen osaa valehdella. Sitä voisi sanoa
+haukunnaksi. Minä en ole siihen milloinkaan mieltynyt. Ei minun kieleni
+käänny valheeseen. Ja kuinka sellainen puhe sitten sopisi miehen
+viiksille! Ilkeätä on kuulla partasuun uroon valetta laskettelevan
+poikajunkkarin lailla, joka pelkää selkänahkaansa. Kun menneenä syksynä
+täällä oli asevelvollisten kutsunta, niin piti meidänkin sinne
+pustalta. Kaupunkilaiset tahtoivat pitää meidät paimenet karjojansa ja
+hevosiansa hoitamassa, meikäläisillä kun on vaikea työ, jottei saisi
+miehiä vähentää. Jo ennakolta oli kutsuntatoimiston jäsenten kämmeniä
+rasvattu. Välskärit kuiskailivat meidän korviimme, että koettaisimme
+keksiä joitakin ruumiinvikoja, jotta julistettaisiin kelpaamattomaksi,
+"kruununraakiksi", näetsen. Laczan Franssikin ryhtyi juoneen. Valehteli
+olevansa niin kuuro kuin musta maa, ei muka kuullut ollenkaan torven
+ääntä. Häpeän silmät täyteen hänen tähtensä. Mies päästettiin kotia,
+vaikka hänellä on niin hyvä kuulo, että hän yön pimeässä kuulee
+elukkain ammumisesta, onko vieras eläin tullut karjaan vai kaipaako
+lehmä kadonnutta vasikkaansa. Mutta osasipa junkkari valehdella! -- Kun
+sitten tuli minun vuoroni ja välskäri minua tutki ja tarkasti, niin oli
+hän saavinaan selville, että sydämeni sykki epätasaisesti. -- "No, jos
+se ei syki tasaisesti", sanoin, "niin se ei ole sydämen vika, vaan tuon
+keltaisen ruusuni Hortobágyin krouvin luona!" -- Herrat vain
+väittelivät, että asia on niinkuin tohtori sanoo: minulla on
+sydämenväljennys. -- "Mutta ei minun sydämeni ole väljä! Ei sinne mahdu
+muuta kuin yksi ainokainen pikku tyttönen! Ei minussa ole ikinä mitään
+vikaa eikä virhettä." -- Minä kelpasin kuin kelpasinkin sotamieheksi.
+-- Mutta siksipä pidettiinkin miestä arvossa, ei leikattu edes
+tukkaani; lähetettiin Mezöhegyesin tammakartanoon sotahevosten
+paimeneksi. -- Puolen vuoden päästä arvoisat kaupungin isät maksoivat
+puolestani tuhannen floriinin lunnaat, jotta saivat minut takaisin
+omaan tammakartanoon, missä minua kovasti kaivattiin. Nuo tuhat
+floriinia minä pian korvaan palveluksellani, eikä ole tarvinnut valheen
+kengillä kulkea kuten tuon toisen.
+
+Tyttö koetti vetää ja irroittaa kättänsä miehen kourista sekä kääntää
+leikiksi koko asian.
+
+-- Oletpa, Santeri kulta, oppinut oikein koreasti saarnaamaan tuolla
+keisarin leivässä. Tuollaisella puheenlahjalla kelpaa vaikka papiksi
+Balmaz-Ujvárosiin.
+
+-- Älä ilveile! Kyllä minä tiedän, mitä sinulla on mielessä. Nainen on
+heikko olento, ei hänellä ole muuta asetta kuin viekkaus. Muuten hän
+pian joutuisi kiikkiin. Jäniksellä on nopsat sääret, linnulla siivet,
+mutta naisella ei muuta kuin viekas kieli. -- Mutta näethän, että minä
+en koskaan tahdo tehdä heikommalle pahaa. Minun puolestani saa jänis
+jäädä pensaaseensa rauhaan, lintu pesäänsä; en minä heitä säikäytä. En
+myöskään loukkaa naista, joka puhuu totta, pahalla sanalla, en kierolla
+katseellakaan. Mutta jos sinä rupeat minulle valehtelemaan, niin minä
+arvostelen sinua aivan kuin olisit nuo puhtaat, kauniit kalpeat poskesi
+maalannut wieniläisillä roska-aineilla. -- Katsoppas tuota ruusua
+kädessäsi. Se ei ole vielä oikein auennutkaan, mutta jos minä sitä alan
+kuumalla henkäykselläni lämmittää, niin aukeaa lehti toisen perästä.
+Ole sinä minun keltaruusuni, avaa sielusi ja sydämesi minulle! Vaikka
+mitä minulle tunnustaisit, en suutu sinulle, joskin kohta sydämeni
+pakahtuisi.
+
+-- Ja mitä minulle siitä antaisit?
+
+-- Mitä sydämestäni jäljelle jäisi.
+
+Tyttö tunsi tavat; aamuisin haukkaa aron paimen viinin päälle
+pippurilla höystettyä silavaa vehnäsen kera. Hän asetti sentähden
+vieraalle syötävää. Ja kylläpä se kelpasikin. Saapasvarrestansa mies
+sieppasi kirkkaan, terävän puukon, sillä leikkasi hän viipaleen
+vehnäleipää ja silavaa sekä rupesi eineelle.
+
+Avoimesta ovesta tuli talon halli sisään ja lähestyi vinhasti häntää
+heiluttaen vierasta, hieroi ensin päätänsä miehen polvia vasten,
+asettui sitten maahan hänen eteensä katsoen häntä silmiin, haukahti
+kerran ja päästi sitten suuren, ystävällisen haukotuksen.
+
+-- Bodrikin sinut tuntee.
+
+-- Koira onkin uskollinen, mutta tyttö unohtaa.
+
+-- Voi Santeri, Santeri, kuinka pahoin teit, kun et voinut tuota pientä
+valhetta sanoa, niin ei sinua olisi viety sotahevosten paimeneksi
+Mezöhegyesiin! Ei ole hyvä jättää tyttöä yksin; ei ole hyvä antaa
+seljapensaan kasvaa yli aidan, kun se kukkii, taikka iskevät vieraat
+siihen silmänsä ja vievät sen kukkia.
+
+Jo jäi vieraan suusta pala puolitiehen hänen tämän kuullessaan. Hän
+heitti sen koiralle; sille kelpasi.
+
+-- Oikeinpa sanoit.
+
+-- Tunnethan tuon laulun: "Neitosta jos sade uhkaa kuuroillansa, poika
+peittämään on valmis turkillansa."
+
+-- Osaanpa siihen lisääkin: "Neito hiljallensa hiipi pojan luoksi;
+sydän sinne veti korjan turkin vuoksi." -- Pois, koira! Sinäkin siinä
+heilutat häntääsi jokaiselle, jonka näet silavaa syövän.
+
+Hevonen alkoi ulkona hirnahdella. Neito poistui ulos, mutta palasi
+hetkisen kuluttua jälleen.
+
+-- Missä kävit?
+
+-- Vein hevosesi talliin.
+
+-- Kuka sinun sitä käski?
+
+-- Niinhän olen aina ennenkin tehnyt.
+
+-- Mutta nyt ovat toiset tavat. Lähden tästä pian.
+
+-- Etkö enää haukkaa? Eikö maistu silava ja vehnäleipä? Vai oletko
+keisarin muonalla tottunut parempaan? Odotappas. Kohta tuon toista.
+
+Nyt tyttö avasi seinäkaapin oven ja otti sieltä esille kananpaistia.
+Tiesi sen olevan paimenpoikain lempiruokia, tuollaisen kylmän
+kananpaistin.
+
+-- Kenen jätteitä lie tuokin? -- kysäisi mies ivallisesti.
+
+-- Turhia kyselet; ole järkevä nyt. Majatalossa käy vieraita. Sille
+laitan kananpaistia, joka vain maksaa.
+
+-- Täällä on siis käynyt herroja viime yönä?
+
+-- Niin kävi; kaksi herraa Wienistä, kaksi Debreczenistä. Istuivat
+ylhäällä pari tuntia yli puoliyön; sitten menivät matkoihinsa. Jollet
+usko, niin täällä on vierastenkirja, siellä heidän nimensä seisoo.
+
+-- Kyllä uskon.
+
+Paimen rupesi syömään mieliruokaansa.
+
+Talon iso harmaja kissa oli tähän asti nuoleskellut itseänsä uunin
+pankolla, mutta nyt kai tuli jotain mieleen, koska se nousi seisomaan,
+ojentelihe selkä kaaressa, hyppäsi sitten alas ja meni vieraan luo,
+mitteli hetken etukäpälillään pitkin saapasvartta, paksultako tulee
+lunta ensi talvena, viimein hyppäsi syliin, hieroi päätänsä vieraan
+käsiä vasten ja rupesi nuolemaan sormenpäitä, sitten laskeutui syliin
+maata ja alkoi kehrätä.
+
+-- Näetkös? Kissakin sinua hyväilee.
+
+-- Enhän minä kysy kissalta, kenen sylissä hän eilen kehräsi? -- Mutta
+mitä maksaa nyt tämä herkku?
+
+-- Sinulle ei mitään. Sen on jo toinen maksanut. Mutta minne nyt niin
+kova kiire?
+
+-- Pitää viedä kirje Mátan pustalle tohtorille.
+
+-- Häntä et ainakaan tapaa kotoa, sillä aamulla jo kolmen aikana hän
+meni tästä ohi kysellen vieraita herroja. Saatuansa tietää, että ne jo
+olivat menneet, lähti hän hyssyttämään perästä kiesseillänsä Zámin
+pustalle. Wienin herrat olivat tulleet karjaa ostamaan Debreczenin
+herroilta. Toinen oli erään mähriläisen kreivin isännöitsijä, joka
+aikoo sinne viedä meidän Alamaan karjarotua levitettäväksi; toinen oli
+jokin saksalainen kuvamaalari. Minutkin hän piirsi kirjaansa ja samoin
+karjapaimenen.
+
+-- Siis on karjapaimenkin käynyt täällä?
+
+-- Tietysti. Hän oli saattamassa herroja Hortobágyin pustan kautta
+Zámin paimenmajalle.
+
+-- Mutta sepä kumma, että karjapaimen läksi täältä tuntia myöhemmin
+kuin nuo herrat, joita hänen piti neuvoa Zámin paimenmajalle.
+
+-- No-no! Osaatpa tutkia kuin tuomari! Hän tuli sanomaan minulle
+jäähyväiset. Hän näet lähtee ainaiseksi näiltä seuduilta, tuskin täällä
+ikinä enää hänen silmiänsä nähdään.
+
+Tämän lauseen todenperäisyyttä todisti kirkas kyynelpisara neidon
+silmässä, vaikka hän kyllä koetti sitä salata.
+
+Eikä paimen suuttunut tuosta kyynelestä. Olihan se ainakin vilpitön.
+Käänsi vain päänsä toisaalle, jottei olisi näkemässä, miten neito
+kuivasi silmiään. Pisti sitten suuhun pienen piippunysänsä. Piippu
+suussa tietää suukkojen kieltoa.
+
+-- Minne kauas tuo karjapaimen sitten on lähdössä?
+
+-- Hänet viedään Mähriin isäntäpaimeneksi sille karjalle, joka tänään
+sinne valitaan Zámin pustalla. Siellä hän saa kuusisataa floriinia
+palkkaa, asunnon kivitalossa sekä muonan. Siellä hän elää herroiksi.
+Arvonsa nousee varmaan, sillä unkarilaista karjaa ei osaa hoitaa muu
+kuin unkarilainen paimen.
+
+-- Etkö sinä mene Franssille isäntäpaimenen emännäksi?
+
+-- Tiedäthän sinä häijy sen, etten mene. Menisin, jollen olisi sidottu
+tähän pustaan -- ja sinuun. Tiedät sinä sen, että vain sinua oikein
+rakastan. Olen sinun orjasi.
+
+-- Se ei ole niinkään, vaikka niin sanot. Sinä tiedät myös sen, että
+palajaa se mies, jonka sinun silmäsi ovat saaneet hullaantumaan, vaikka
+valtamerten takaa. Sinä olet antanut hänelle jotain, jotta hänen täytyy
+sinua muistella. Olet ommellut hänen paitaansa yhden hiuskarvasi; siitä
+sinä häntä vedät puoleesi, vaikka hän olisi tähtien tuolla puolen.
+Niinpä teit minullekin! Kun ammuit silmistäsi nuolen minun silmiini,
+niin tulin tähtesi hulluksi.
+
+-- Enkö minä sitten ole ollut kylliksi hullu sinun perääsi? Kysyinkö
+minä, mitä minusta tulee? Kutsuinko minä sinua tinaa valamaan
+jouluaattona? Enkö säilyttänyt sinun silkkihuiviasi, vaikket edes
+sanonut, oliko se kihlahuivi? Hännystelinkö minä perässäsi, kun sinä
+Ujvárosin markkinoilla tanssit toisten tyttöjen kanssa, kun hakkailit
+kiemailevia nuorikkoja?
+
+-- Kun vain et olisi tuota keltaista ruusua pistänyt hänen hattuunsa!
+
+-- Onhan tässä toinen samanmoinen; kun vain annat tänne hattusi, niin
+se on heti siinä.
+
+-- Ei! Tahdon sen ruusun, jonka annoit karjapaimenelle. Enkä ennen
+herkeä, ennenkuin sen käsiini saan.
+
+Neito laski kätensä ristiin ja rupesi pyytelemään:
+
+-- Santeri! Kultani! Älä puhu noin. Minä en tahtoisi, että te
+joutuisitte kahakkaan minun tähteni! Minun tähteni! Yhden keltaruusun
+tähden!
+
+-- Sitä ei voi välttää, jos kerran yhteen tullaan. Joko hän minut,
+taikka minä hänet. Toinen tai toinen kaatuu.
+
+-- Puhutko nyt täyttä totta? Etkö sanonut jo, ettet ole minulle
+suuttunut.
+
+-- En sinulle. Nainen ei voi sille mitään, että hänellä on huono
+muisti, mutta miehellä pitää olla parempi.
+
+-- Niin totta kuin Jumala on, en ole sinua koskaan unhottanut.
+
+-- Niin kai, kuten lauletaankin: "Toisen istuin sylissä, toinen oli
+mielessä." Mutta sinun ei pidä sanoa, että olen paha mies. En tullut
+sinua torumaan. Tulin vain sanomaan, että vielä elän enkä ole kuollut.
+Kai iloitsisit, jos olisin kuollut.
+
+-- Santeri, tahdotko että vien ruokaneuvot pois?
+
+-- Ruokaneuvot? Te naiset ette pysy koskaan asiassa. Kun joudutte
+kiikkiin, niin ostatte vehnästä juutalaiselta, kastelette sitä kuumaan
+kahviin ja syötte.
+
+-- Nytpä muistui jotain mieleeni! Kun ensi kerran sinut tapasin, niin
+me leikittiin "kaivoon pudonnutta". -- "Kuka saa nostaa ylös?" --
+"Santeri Decsi." Silloinhan sinä tulit minua vetämään.
+
+-- Jospa olisin silloin tiennyt, etten saanutkaan vetää sinua
+itselleni! Voi, se oli silloin! Ei silloin vielä laulettu edes
+"Dorozsman myllyn" laulua.
+
+-- Onko sinulla uusia lauluja? kysäisi nyt neito. Hän istui hyvin
+likelle miestä penkille. -- Laulappas nyt minulle, että minäkin
+oppisin.
+
+Silloin jo ollaan puolitiessä sovintoon, kun saa pojan laulamaan uutta
+laulua.
+
+Santeri nojautui seinään, nosti toisen käden hatun reunaan ja toisen
+laski pöydälle sekä alkoi surunvoittoisella nuotilla, joka hyvin
+sopikin laulun sisältöön, seuraavasti:
+
+    "Eipä tunnu tuuli; seisoo Dorozsman nyt myllynen.
+    Minne menit, kunne kuljit, armas, rakas kultanen?
+    Uskotonna, uskotonna toisen kanssa maailmaan; --
+    senpätähden, senpätähden jäi se mylly seisomaan."
+
+Tämä on yksi noita pustalla syntyneitä lauluja, joita tuuli kuljettaa
+seudusta seutuun kuten vuohensilmän terälehtiä.
+
+Tyttö koetti laulaa perässä samaa säveltä. Pian hän sen korviinsa
+saikin; ja missä kävi väärään, siinä poika auttoi. Koetettiin vielä
+toinenkin kerta; sitten laulettiin yhdessä, kunnes kävi virheettömästi.
+Kun tästä oli suoriuduttu, niin suudeltiin; se oli päätös.
+
+Mutta nyt pisti Santeri taas suuhun tuon savinysänsä, juuri kun Klaara
+vielä lauloi loppusäveltä.
+
+-- Mitä sinä taas tuolla rumalla piipulla teet suussasi? -- kysäisi
+tyttö nyreissään.
+
+-- Itsekin olen niin ruma.
+
+-- Se onkin totta. Ruma, kauhean ruma olet. Tuollainen mies ei kelpaisi
+värttinäksikään, tuskin pönkäksi oven taa.
+
+Ja tyttö kädellään tuuppasi häntä kylkeen.
+
+-- Mitäs siinä sitten häärit ympärilläni?
+
+-- Minäkö? Mitä minä sinusta? Semmoisia olisi kaupan vaikka
+tusinoittain, mutta minä en huoli. Hullu olin, sokea olin, kun sinuun
+miellyin. Sellaisia miehiä kuin sinä saan minä joka sormelleni kaksi.
+
+Neito väitteli niin vilkkaasti, että sai jo Bodrinkin väärään luuloon.
+Halli luuli emäntänsä olevan todenteolla suuttunut tuolle pahalle
+miehelle, hyppäsi pystyyn ja rupesi äreästi haukkumaan.
+
+Tästäpä neito remahti hillittömään nauruun.
+
+Mutta mieheltä ei tullut naurua itseltä eikä se liioin tytöstä häneen
+tarttunut. Istui vain siinä vakavana, hampaissa olevaa piippua
+imeskellen. Mutta savua ei tullut. Ei siinä ollut tupakkaakaan.
+
+Mutta nyt rupesi tyttö häntä hyväilemään.
+
+-- Noin! Noin! Armahaiseni! Tiedätkö, kuinka olet kaunis? Millään
+muotoa et saakkaan kauneuttasi turmella nauruun remahtamalla. Nuo
+kirkkaat silmäsi vain menisivät sirriin, punahuulesi kävisivät
+levälleen, jos rupeaisit nauramaan; siihen sinun kauneutesi katoaisi.
+
+-- En minä kauneuden tähden Debreczenistä palkkaa nosta.
+
+-- Mutta minulle se kelpaa. Enkö ole hyvin maksanut? Vai tahdotko
+enemmän?
+
+-- Siinä on jo niin paljon, että on riittänyt toisellekin.
+
+-- Joko taas tuolla nuotilla? Yhden keltaruusun tähden. Viitsitkin
+kadehtia kumppaniasi. Leipätoveria. Ei hän parka ole syyllinen. Kun
+kaupungin herrain rupeaa mieli tekemään ruusuja, niin he saavat
+valikoidakkin; heille taritaan valkoisia, punaisia, keltaisia,
+ihonvärisiä ja monen muun värisiä ruusuja. Tunnethan tuon laulun:
+"Talonpojan tautia vain talontyttö parantaa."
+
+-- Ja vielä pidät hänen puoltansa?
+
+-- Kumman on syy? Neitonen hyräilee ja poika ymmärtää sen.
+
+-- Vielä otat syyn päällesi?
+
+-- Lupasithan antaa anteeksi.
+
+-- Sanani pidän.
+
+-- Siis rakastat.
+
+-- Sitten.
+
+-- Tuo "sitten" tietää paljon. -- Nytkin sinua rakastan.
+
+-- Niinkö lemmit kuten näytät?
+
+Nyt mies nousi pöydän takaa seisoalle ja pisti piippunsa hatun leveän
+nauhan taa. Sitten hän kiersi kätensä neidon kaulaan ja alkoi puhua,
+katsoen häntä silmiin.
+
+-- Tiedäthän, lintuseni, että vilustumista on kahta lajia: sitä seuraa
+joko kuume tai viluttaminen. Kuumetauti on tuimempi, vilutauti
+pitkällisempi. Kahta lajia on rakkauskin. Se kuuma on kiihkeämpi, se
+kylmä kestävämpi. Toinen haihtuu, toinen palajaa ja pysyy. -- Mutta en
+puhu korulauseita, vaan sanon suoraan. Minä olen syyllinen. Jollen minä
+olisi hengittänyt keltaruusun päälle, niin sen nuppu ei olisi auennut,
+eikä toinen myöskään olisi saanut sen tuoksua haistaa, eivätkä
+ampiaiset ja toukat olisi sitä keksineet. Nyt alan rakastaa sinua
+toisella lailla, käyn luonasi uskollisesti kuin kolmipäiväinen horkka.
+Ja kun kerran pääsen isäntäpaimeneksi, niin mennään yhdessä pappilaan.
+Ja sitten eletään yhdessä uskollisesti. Mutta jos sitä ennen tapaan
+jonkun toisen sinua mielittelemässä, niin minä, jumal'auta, lyön sen
+pääkallon mäsäksi, vaikka hän olisi oman isäni lempipoika. Tässä
+käteni.
+
+Santeri ojensi kätensä tytölle. Tämä vastasi siten, että riisui
+korvistansa nuo kultarenkaat ja pisti ne pojan kouraan.
+
+-- Pidä vain; sanoithan niiden olevan minun ostamani hopeiset, jotka
+olet antanut kullata. Uskon sanasi.
+
+Tyttö ripusti renkaat taas korviinsa, ja niiden keralla palasi sydämeen
+takaisin mikä siellä oli asunutkin.
+
+Hänelle ei ollut mieleen tuollainen kolmipäiväisen horkan lailla
+ilmenevä lempi. Hän oli tottunut kuumempaan.
+
+Pisti jotain päähän. Riisui viitan pojan selästä ja vei sen
+viinikammioon, kuten on tapana ottaa pantti sellaisilta, joilla ei ole
+millä maksaa.
+
+-- Älä pidä kiirettä. Ehditään sitä vielä. Ei tohtori kerkiä kotia
+ennenkuin puolenpäivän aikana, sillä hänen pitää siellä ensin tarkastaa
+myydyt elukat ja kirjoittaa niille terveyspassit. Tapaisit vain vanhan
+emännöitsijän siellä kotona. Olethan täällä hyvässä säilyssä, ei sinun
+täällä vilu tule. Ei liioin sade vaivaa, eikä kullan kyyneleet. Katso,
+kuinka sait minut puheillasi hyvälle tuulelle. Sitä riittää nyt koko
+päiväksi.
+
+-- Ja jotta huomaisit, miten kauan olen miettinyt, mitä nyt olen
+sinulle puhunut, niin toin sinulle lahjan. Siellä se on viitan hihassa;
+mene ja hae sieltä.
+
+Siinä viitanhihassa oli monenmoista: tulukset, taulaa, tupakkamassi,
+rahakukkaro; vihdoin löysi tyttö sieltä muutakin. Se oli kääritty
+silkkipaperiin. Avattuansa käärön keksi hän hiuskamman, oikein
+keltaisesta kilpikonnankuoresta tehdyn.
+
+Tytön kasvot ilosta sädehtivät, kun hän tämän näki.
+
+-- Minulleko tämän toit?
+
+-- Kellekäs muulle?
+
+Kun maalaistyttö käärii palmikkonsa kammalle, niin se tietää, että
+hänellä on sulhanen eikä hän ole enää "jokaisen hyvä". Sille ei enää
+sovi laulun lause: "enpä tiedä, kenen kulta lienen".
+
+Hän astui peilin eteen ja kääri hiuksensa nutturaan, kampa siteeksi.
+
+Näin hän oli vain vielä kauniimpi.
+
+-- Etkö nytkään tule suutelemaan?
+
+Itse jo tarjosi suukkoa, ojensipa käsivartensakin. Poika viittasi vain
+kieltävästi.
+
+-- Sitten vasta, kun tulee lämmin. Nyt minun on vilu.
+
+Tytön silmäkulmat kävivät kurttuun. Tuo kielto hävetti. Sydän kiehahti.
+
+Hän koetti olla miellyttävän ja lempeän näköinen, vaikka kiukku ja
+lempi yhä kiivaammin alkoivat sydämessä kiehua. Kiukku lemmen tähden.
+
+-- Laulelenko lempilauluasi sillä aikaa kuin paistan kalaa?
+
+-- En piittaa.
+
+Tyttö poistui tulisijan ääreen. Kala-astiasta hän otti yhden noita
+Hortobágyin aimo kouria, perkasi sen, viilti puukolla viiluja selkään,
+ripotti päälle vähän suolaa ja pippuria, pisti sitten kalan
+rautahaarukkaan hiilille paistumaan. Tätä tehdessään hän alkoi laulaa
+heleällä äänellä:
+
+    "Emäntä! Nyt kalaa meille paistakaa!
+    Viiniänne pöytään oitis laittakaa!
+    Piikojanne kutsukaatte passaamaan!
+    Santarmin jos näätte, tulkaa sanomaan!"
+
+Tämäkin on yksi noita omituisia, viehättäviä pustan lauluja, joiden
+säveltä kuullessaan melkein on näkevinään edessänsä tuon äärettömän
+tasangon kangastuksineen. Siitä on kuulevinansa paimenhuilun kaihoisia
+säveliä ja luikun ääniä.
+
+"Santarmin jos näätte, tulkaa sanomaan!"...
+
+Tämä on betyári-elämän runollisuutta.
+
+[Betyáriksi (lue: betjaar) sanoo unkarilainen pustilla kuljeksivia
+varkaan- ja rosvonsekaisia irtolaisia. Suom.]
+
+Kun kala oli kypsynyt, toi tyttö sen vieraalleen.
+
+Ei sitä ollut tapana lautaselta syödä. Haarukka käteen ja
+linkkuveitsellä leikkaamaan kalaa siitä. Niin se maistuu.
+
+Ja parhain tyttö varmaan osoittaa vilpitöntä rakkauttaan, kun paistaa
+kalaa kullallensa.
+
+Ihastuneena neito katselee, kuinka halulla vieraansa haukkaa hänen
+paistamaansa kalaa, sormiansa nuollen.
+
+Sitten hän laulaa hänen korvaansa toisenkin värsyn laulusta:
+
+    "Peljästynyt piika syöksyy sisähän:
+    Santarmitten aseet näin jo välkkyvän. --
+    Silloin betyárveikko karkaa ratsulleen,
+    karahuttaa avaralle pustalleen."
+
+Kerran ennen oli poika yhdessä tytön kanssa laulanut tätä laulua ja
+silloin lausuessaan sanoja: "karahuttaa avaralle pustalleen" heittänyt
+lakkinsa kattoon ja nyrkillä pöytään lyönyt. Nyt hän ei ollut
+millänsäkään.
+
+-- No -- joko halveksit lempilauluasikin? Eikö sekään enää kelpaa?
+
+-- Vielä mitä? En minä ole mikään betyári. Ei minulla ole mitään
+tekemistä varkaitten kanssa. Santarmit ovat kelpo miehiä. Tekevät
+velvollisuutensa. Betyáriveikko komentelee piikoja passailemaan
+itseänsä, mutta kun näkee santarmin hatuntöyhdön häämöttävän, niin
+pois, pois! Pitää jättää kalat, uunit, emännät siihen paikkaan; onpa
+siinä ylvästelemistä, kun pitää avaralle pustalle karkuun lähteä. Kurja
+roisto!
+
+-- Voi, miten olet muuttunut, sittenkuin pääsit keisarin leipään!
+
+-- En minä ole muuttunut, säät ne muuttuvat. Eivät turkitkaan siltä
+muutu, vaikka ne nurin kääntää. "Turkit turkkeina pysyy."
+
+-- Mutta kuulehan nyt, voiko kukaan kultastansa pahemmin loukata kuin
+sinä tuolla iänikuisella sananlaskullasi: "turkit turkkeina pysyy".
+
+-- Kun en osaa parempaa. Ehkäpä nuo Debreczenin herrat ja mähriläiset,
+jotka täällä viime yönä mellastivat, osasivat sinua hauskuuttaa
+paremmilla.
+
+-- Osasivat niinkin! Ne eivät istua jöröttäneet kuten sinä, niinkuin
+mikä pyhäinkuva. Eritoten se maalari oli aika veitikka. Olisi vain
+saanut olla rahtusta pitempi mieheksi. Ulottui vain minun olkapäihini.
+
+-- Joko te mittasilla olitte?
+
+-- Oltiin! Opetin häntä myöskin csárdásta tanssimaan. Hyppeli kuin
+kahden kuukauden vuona kedolla.
+
+-- Entäs karjapaimen! -- Katseliko hän vain, miten saksalainen maalari
+hyppeli sinun kanssasi? Kun ei taittanut niskaasi.
+
+-- Kaikkia vielä. Joivat keskenänsä veljenmaljan.
+
+-- Mitä minä huolin. Tuo viiniä! Mutta parempaa kuin tämä karvas.
+Täytyy vielä päästää yksi vanha kulunut sananlasku: "Kala on kirottu
+kolmannessa vedessä."
+
+-- Tämä oli jo hävyttömyyttä! Onko minun viinini -- vettä?
+
+-- Anna tänne pullo, jossa on sinetti korkin päällä!
+
+Santeri Decsille oli turmioksi, kun sinetti-pulloa pyysi. Tuollaista
+kaupungista tuotua pulloa, jossa on espanjalainen sinetti, kyljessä
+sinipunainen, kultakirjaimilla varustettu paperi. Herroille sellaisia.
+Ei suinkaan niitä siellä keisarin ruuassa...
+
+Klaaran sydän kovasti sykähteli, kun hän meni alas kellariin hakemaan
+tuota herroja varten pidettyä viiniä.
+
+Muistui mieleen, miten kerran talossa oli käynyt vanha
+kortteihin-katsoja mustalaisakka, jolle hän oli antanut muutamia
+vaaterepaleita ennustuksen palkkioksi. Kiitollisuuttaan osoittaakseen
+tämä silloin oli antanut hänelle ystävällisen neuvon:
+
+"Jos kultasi sydän joskus alkaa kylmetä, jos tahdot saada sen taas
+tuleen syttymään, niin sinun ei tarvitse muuta, kuin annat vain hänelle
+sitruunaviiniä, mihin liotat juurta, jota sanotaan 'peukalopojaksi'.
+Siitä hänen rakkautensa on kiihtyvä niin, että hän tulee luoksesi
+vaikka läpi seinän."
+
+Tytön johtui mieleen, että tuota sopisi nyt koettaa. "Peukalopoika" on
+kätkettynä tuonne piirongin laatikkoon.
+
+Se on ihan ihmisen näköinen tuo juuri, iso pää, runko, raajat, kaikki
+mustat väriltänsä.
+
+Ennen muinoin kulki monta satua tuosta juuresta.
+
+Luultiin, että tuo juuri, kun sitä maasta vedetään, nostaa sellaisen
+porun, jotta ihminen kuolee siihen, jonkatähden annettiin koirain
+kiskoa sitä ylös, kasvi näet sidottiin koiran häntään kiinni. Sanotaan
+Kirken tällä juurella hurmanneen Odysseuksen miehet turmiolliseen
+lempeen.
+
+Tuota "peukalopoikaa" nimittävät apteekkarit, jotka sitä valmistavat
+lääkettä, nimellä: _atropa mandragora_ (velhojuuri).
+
+Mistä tyttö saattoi tietää, että se olikin myrkkyä?
+
+
+
+
+III.
+
+
+Varhain aamulla läksivät Hortobágyin majatalossa yötä olleet vieraat
+herrat matkaan.
+
+Hortobágyin majatalo ei ole, vaikka sitä krouviksi sanotaan, mikään
+olkikattoinen huuhkajanpesä, kuten maalari oli luullut, vaan
+sievännäköinen rakennus tiilikivestä, pärekatto, sisässä mukavia
+vieraskamareita, oikea herraskeittiö ja kellari. Olisi kelvannut mihin
+kaupunkiin hyvänsä. Kukkivan puutarhan alapuolella juoksi hiljoillensa
+Hortobágyin joki, rannat kaislalla ja pajuilla reunustetut. Maantie
+kulkee läheltä yli joen, mihin on rakennettu mahtava, yhdeksän
+kiviarkun päällä lepäävä silta. Debreczenin kaupunkilaiset väittävät,
+että silta on tullut niin vankka sentähden, että rakennukseen
+käytettyyn saviruukkiin on sekoitettu maitoa; mutta heidän vihamiehensä
+taas tietävät, että ruukkiin on sekoitettu Debreczenin huonoista
+rypäleistä tehtyä viiniä, siitä se muka on niin sitkeästi pitäväksi
+tullut.
+
+Varhaiseen matkaanlähtöön oli sekä ihanteellinen että käytöllinen syy.
+Tuosta ensinmainitusta maalari iloitsi jo ennakolta, toivoi näet
+saavansa nähdä auringon nousun pustalla, josta näystä oudolla, joka
+sitä ei ennen ole saanut silmin nähdä, ei ole aavistustakaan.
+Käytöllinen syy oli se, että ostettavat lehmät saattoi vain varhain
+aamulla erottaa laumasta. Sopii muistaa, että Mátan paimenmajan
+seutuvilla on noin tuhatviisisataa elukkaa yhdessä laumassa. Näin
+kevätkesästä useimmilla lehmillä vielä on vasikka. Jos paimenet aamulla
+varhain, ennenkuin vasikat ovat käyneet imemässä, menevät laumasta
+ottamaan pois valittujen lehmien vasikat ja vievät ne erilleen, niin
+näiden emät seuraavat perässä itsestänsä. Vieraan ja väkivaltaisen
+paimenen nuo puolivillit elukat varmaan puskisivat kuoliaaksi, ne kun
+eivät koskaan näe muita ihmisiä kuin omat paimenensa. Näihin ne taas
+ovat tottuneet.
+
+Istuen keveillä rattailla läksivät siis vieraat herrat Hortobágyin
+pustan äärimmäisille, tuntemattomille tienoille, missä pustan asujatkin
+tarvitsevat usein opasta. Molemmat Debreczenistä kotoisin olevat
+ajomiehet sentään tunsivat seudun ilman opastakin. Karjapaimenen, joka
+oli sitä varten lähetetty heitä vastaan, he jättivät majataloon
+huvittelemaan. Hän lupasi saavuttaa heidät, kun paimenmajalle päästään.
+
+Tuo saksalainen oli kuuluisa maisemamaalari Wienistä, paljon maailmaa
+nähnyt mies; toinen herroista taasen oli erään mähriläisen
+suurviljelijän, kreivi Engelshortin tallimestari. Olisi tosin ollut
+järkevämpää lähettää tallimestarin sijasta jokin taloudenhoitaja, joka
+olisi ymmärtänyt jotain sarvikarjasta, sillä hevosmiehet ajattelevat
+vain hevosia, mutta tämä mies oli sentähden toisia kreivin virkamiehiä
+soveliaampi tälle matkalle, että hän osasi unkarinkieltä.
+Rakuunaluutnanttina ollessaan oli hän paljon majaillut Unkarissa;
+siellä unkarittarilta hän oli näiden kieltä oppinut. Seuralaisikseen
+oli hän nyt saanut kaksi ajajaa herraltansa, vantteria poikia, kumpikin
+revolverilla varustettuna.
+
+Debreczenin herroista oli toinen kaupungin komisarjus, toinen eräs sen
+arvoisia porvareita, jonka karjasta nyt piti valittaman nuo
+neljäkolmatta siitoslehmää ynnä aimo sonni.
+
+Matkaan lähdettäissä kumotti vielä puolikuu taivaalla ja kiilsivät
+kirkkaammat tähdet; idän kulmalla näkyi jo sentään pieni päivän
+kajastus.
+
+Debreczenin porvari selitteli maalarille, että tuota tähteä tuolla
+ylhäällä sanotaan "pakolaisten tähdeksi"; "köyhäin poikain" eli
+betyárien on tapa katsoa sen puoleen, kun huokaavat: "Jumal'
+auttakoon", niin eivät joudu kiinni karjanvarkaudesta.
+
+Maalari oli haltioissaan selityksestä: "Oikea Shakespearen ajatus!"
+
+Vielä mahtavamman vaikutuksen teki häneen tuon äärettömän pustan näky,
+kun puolen tunnin päästä rattailla ajaen sinne tultiin, missä ei näe
+muuta kuin taivaan ja ruohomeren. Ei linnun lento, ei haikaran asunto
+häiritse tätä majesteetillista yksitoikkoisuutta.
+
+-- Mikä tunnelma! Mikä väriyhteys! Mikä jalo vastakohtien sopusointu!
+-- ihanteli taiteen edustaja.
+
+-- Vielä nyt kelpaa, -- tuumi porvari, -- kun eivät ole paarmat eivätkä
+hyttyset liikkeellä.
+
+-- Tuota raitista nurmikkoa ja noita keitaita!
+
+-- Lätäköiksi niitä meidän puolessa sanotaan.
+
+Nyt alkoi kuulua ilmasta leivosen ihanaa liverrystä.
+
+-- Suurenmoista! Mainiota! Voi noita leivosia!
+
+-- Ne ovat vielä laihoja, mutta annas kun tulee leikkuun aika.
+
+Vähitellen alkaa päivä kajastaa. Taivas on ensin ruusunpunainen, mutta
+muuttuu vähitellen kullankellertäväksi: taivaanrannalta tuikkaa vielä
+päivän edelläkävijä, kointähti; kasteisessa ruohikossa näkyy häilyvä
+taivaankaaren värinen loiste ja ihmisten varjot. Nelivaljakot kiitävät
+nopeasti pitkin ääretöntä ruohotasankoa vetäen kaksia kevyitä rattaita.
+Taivaanrannalta alkaa häämöttää jotakin tummaa; se on istutettua
+metsää, ensimmäinen akaasiametsän alue puuttomalla pustalla, ja nyt
+näkyy jo kaukaa yksinäisiä kumpujakin.
+
+-- Nuo tuolla ovat Zámin tataarilaiskumpuja, -- selitti Debreczenin
+porvari.-- Siellä on muinoin maailmassa ollut kylä, jonka tataarit ovat
+hävittäneet. Kirkon rauniot vielä näkyvät ruohikosta. Paljon ihmisluita
+kaivavat koirat ilmi noista kummuista myyriä etsiskellessään.
+
+-- Entä mikäs Golgata tuolla on?
+
+-- Ei se mikään Golgata ole, vaan vinttikaivon vipu sieltä näkyy.
+Ollaan jo lähellä paimenmajaa.
+
+Akaasiametsän laidassa levähdettiin. Välipuheen mukaan piti tässä
+tavattaman eläinlääkäri, joka omalla hevosellansa oli tulossa Mátan
+pustalta päin.
+
+Sillä aikaa maalari piirteli luonnoksia albumiinsa, joutuen yhdestä
+innostuksesta toiseen. "Mitä teemoja! Mitä motiiveja!"
+
+Matkakumppani tavantakaa kieltelee häntä kuvaamasta noita kirottuja
+ohdakkeita; ennemmin toki edes tuon sorean akaasiapuun.
+
+Vihdoin näkyivät tohtorin kiessit sivultapäin.
+
+Tohtori ei edes astu alas, vaan huutaa istualta herroille hyvää
+huomenta, lisäten: "Joudutaan, joudutaan, ennenkuin aurinko nousee!"
+
+Hetken vielä hyvää kyytiä kuljettuaan saapuu seurue "suuren karjan"
+luo.
+
+Tämä on Hortobágyin pustan kuuluisuuksia.
+
+Tuhatviisisataa lehmää yhdessä laumassa ja sen lisäksi vastaava määrä
+sonneja.
+
+Koko leiri on vielä makuulla. Nukutaanko? Ei tiedä; sillä ummessa
+silmin, pää maahan painuneena lepäävää nautaa ei vielä ole nähty.
+
+-- Tämä vasta on suurenmoista! -- huudahti maalari ihastuksissaan. --
+Kokonainen sarvimetsä. Keskellä on yksin seisomassa vanha härkä,
+nokipäinen, kyrmyniskanen. Makuupaikka on sysimusta, ympärillä vihanta
+nurmi niin kauas kuin silmä kantaa, taustana kuulakka usva, josta
+pilkottaa himmeä nuotiotuli etäältä. Tämä pitää ikuistuttaa.
+
+Maalari astuu alas rattailta.
+
+-- Menkää vain toisten mukana, näen jo paimenmajan, löydän sinne sitten
+yksinkin.
+
+Heti hän laittaa kuntoon telttatuolinsa, ottaa maalauskapineet esille
+ja alkaa harjoitelmakirjaansa, polvia vasten sen asettaen, kuvata
+edessään olevaa näkyä ja sen eri värejä. Rattaat vierivät matkoihinsa.
+
+Mutta jo havaitsivat karjaa vartioivat kaksi hallikoiraa tuon oudon
+olennon keskellä pustaa ja riensivät kovasti haukkuen häntä kohden.
+
+Maalari ei ollut arkaluontoinen. Nuo koirat sopivatkin vallan mainiosti
+väritunnelmaan: valkoinen turkki, musta otsa.
+
+Eikä koira liioin rauhallisesti istuvalle ihmiselle pahaa tee.
+Päästyänsä aivan likelle seisahtuivat hallit katsomaan, mikä kumma tuo
+oli. Istahtavat aivan eteen ja kurkistelevat uteliaasti albumiin
+ikäänkuin tuumaillen: mitä tuo siinä oikein tekee?
+
+Maalaripa nyt teki niille kepposen: maalasi toisen koiran posket
+vihreiksi, toisen punaisiksi. Koirat vain tuosta olivat mielissään,
+luulivat näet sen olevan paljasta hyväilyä. Mutta kun katsahtivat
+toisiinsa ja huomasivat poskien loistavan vihreinä ja punaisina, niin
+jo luuli kumpainenkin olevansa tekemisissä vieraan koiran kanssa, ja
+nytkös isketään yhteen ja tapellaan oikein riivatusti.
+
+Kaikeksi onneksi joutuu paikalle "kärripoika". Näin nimitetään
+nuorempia karjapaimenen alkuja, joiden työnä on käsikärryillä koota ja
+vetää kuivettunutta elukansontaa ja turpeita, jotka pustalla ovat
+polttoaineina. Sellaisen turvevalkean savu on suloista hajua sekä
+ihmisten että eläinten nenään.
+
+Kärripoika syöksyy ase kourassa temmeltävien koirien väliin, jotta ne
+irtaantuvat toisistaan, ja ajaa ne matkoihinsa, kärryt aseena. Ei
+paimenkoira keppiä pelkää, mutta käsikärryjä se kammoo kovasti.
+
+Kärripoika on pulska nuorukainen, sininen paita yllä ja valkoiset
+roimahousut, punaisella langalla koristetut. Toimittaa asiansa
+reippaasti. Herrat ovat näet lähettäneet hänet sanomaan, että herra
+maalari kiiruhtaisi majalle; siellä on paljon kuvattavia kohtia.
+
+Mutta tuon intresantin laumankuvan luonnos ei ole vielä oikein valmis.
+
+-- Voisitko lykkiä minua noilla kärryilläsi majapaikalle, niin saisit
+kaksikymmentä kreutseria hopearahaa?
+
+-- Kyllä, herra. Olen minä kuljettanut näillä kärryillä suurempiakin
+mullikoita kuin te. Olkaa hyvä ja istukaa vain.
+
+Tällä lystikkäällä keinolla voitti maalari yhtähaavaa kaksi etua. Pääsi
+helposti majalle ja sai sillä aikaa kärryissä istuen päättää
+luonnoksensa.
+
+Sillä välin olivat toiset herrat jo ehtineet astua alas rattailta ja
+esitellä nuo wieniläiset ostajat isäntäpaimenelle.
+
+Isäntäpaimen on mainittava henkilö pustalla asuvien unkarilaisten
+kesken. Pulskan näköinen mies, hiukset jo harmahtavat, ja tuuheat,
+kiehkuraiset viikset. Kasvot ovat vaskenruskeat, monessa säässä
+paahtuneet, kulmakarvat tuuheat paljosta aurinkoon tuijottamisesta.
+
+Paimenmajalla ymmärretään pustalla oikeastaan kaikkia rakenteita, joita
+on laitettu ihmisiä ja eläimiä varten suojaksi tuulta ja myrskyä
+vastaan. Tuuli onkin ainoa vihollinen: ei paimen piittaa sateesta,
+kylmästä eikä varista, kääntää vain turkkinsa nurin ja hattu
+tiukemmasti päähän, niin kyllä kestää. Mutta tuulta vastaan tarvitaan
+suojaa, sillä se on ankara herra pustalla. Jos vihuri tapaa karjan
+laitumella, eikä saada sitä johdetuksi tuulensuojaan, niin se ajaa sitä
+mukanansa aina Tisza-virtaan asti, jollei metsää ennen tule vastaan.
+Tuulen suojana on laudoista tehty kolmikulmainen aitaus, jonka varjoon
+karja vetäytyy myrskysäällä.
+
+Itse paimenmaja on puusta salvettu pieni hökkeli. Ei se ole aiottukaan
+makuuhuoneeksi, ei sinne mahtuisikaan maata. Siellä pidetään vain
+vaatteita sekä "unkarilainen kassa", joka on umpeen ommeltu
+pikkuvasikan nahka koipinensa, pään puolessa lukko. Siinä säilytetään
+tupakka, pippurit ja asiakirjat. Kunkin turkit siellä majassa riippuvat
+seinällä naulassaan. Kesällä on viitta, talvella turkit verhona. Yöt
+maataan paljaan taivaan alla. Ainoastaan isäntäpaimen makaa majan
+katosta ulos pistäytyvän lakan alla, lautapenkki vuoteen alustana; pään
+kohdalla on ylempänä seinässä hylly, jolla on paksuja limppuja sekä
+puuvateja, joissa on viikon ruokavarat. Näitä tuo emäntä kaupungista
+sunnuntaisin iltapäivällä. Isäntäpaimenen vaimo näet asuu kaupungissa.
+
+Majan edustalla on keittiö, ympyriäinen kota, ruo'osta yhteen sidottu,
+sisässä tiilistä tehty avonainen tulisija, kattoa ei ole ollenkaan.
+Täällä keitetään koukussa riippuvassa padassa lempiruokaa, gulyáslihaa,
+sekä jauhopuuroa. Kärripojan tehtävänä on ruuan laittaminen. Suuria
+tinalusikoita näkee rivissä keittiön ruokaseinään pistettyinä.
+
+-- Minne paimenen jätitte, herrat? -- kysyy isäntä tulijoilta.
+
+-- Hänellä oli vähän keskinäisiä asioita krouvarin tytön kanssa,
+vastasi porvari, jonka nimi oli Sajgató.
+
+-- No, sitten se betyári ei ehdi kotia siksi, kun tulee elukkain
+juottamisen aika!
+
+-- Betyári? -- puuttui maalari puheeseen, hänestä kun tuo sana kuului
+omituiselta. -- Onko tuo paimen "betyári"?
+
+-- Minä vain piloillani annoin hänelle tuon nimen, -- selitti
+isäntäpaimen.
+
+-- Mutta minä tahtoisin saada albumiini oikean betyárin.
+
+-- Täältä ette ainakaan semmoista löydä. Varkaita me emme suosi; jos
+joku tänne hairahtuu, niin me annamme hänelle keppiä selkään.
+
+-- Eikö siis Hortobágyin pustalla noita betyáreja olekkaan?
+
+-- Sitä ei voi kieltää. Lampurien joukossa on kyllä varkaita,
+sikopaimenista voi tulla rosvoja; saattaapa käydä niinkin, että
+hevospaimen tulee hulluksi ja rupeaa betyárina maata kiertämään. Mutta
+sitä ei ole tapahtunut miesmuistiin, että karjapaimenesta olisi tullut
+varas.
+
+-- Kuinka se on mahdollista?
+
+-- Siitä syystä, että karjapaimen on yhtäpäätä tekemisissä järkeväin,
+tasaisten elukkain kanssa. Ei hän mene koskaan edes juominkiin lampurin
+taikka sikopaimenen kanssa.
+
+Tallimestarikin puuttui puheeseen:
+
+-- Siis on karjapaimen pustan aristokratiaa.
+
+-- Ymmärrän tuonkin sanan. Niin on asia. Kuten jalosukuisissa herroissa
+on paroneja ja kreivejä, niin paimentenkin kesken on hevos- ja
+karjapaimenet.
+
+-- Ei siis pustallakaan vallitse yhdenvertaisuus?
+
+-- Ei tule vallitsemaankaan, niin kauan kuin ihmisiä on maan päällä.
+Joka kerran on aatelismieheksi syntynyt, hän semmoisena pysyy
+talonpoikaisviitassakin. Ei hän mene toisen elukkaa eikä hevosta
+varastamaan, vaikka löytäisi sen eksyneenäkin, vaan tuo sen
+omistajalleen, jos suinkin voi. Mutta sitä en mene takaamaan, ettei
+karjapaimen voi kaupassa panna omiansa sille, joka antaa itsensä
+pettää.
+
+-- Onpa sekin yksi aristokraattinen piirre. Hevoskaupoissa ainakin on
+herrojenkin tapana toisiansa jutkauttaa.
+
+-- Vielä enemmän karjamarkkinoilla. Ei teidän toki tarvitse pelätä
+tuota harmia niin kauan kuin täällä meidän parissa olette, mutta kun
+kerran olette elukat täältä vieneet, niin minä en enää niistä vastaa.
+
+-- Kiitämme huomautuksesta.
+
+Tohtori keskeytti nyt keskustelun:
+
+-- Herrat! Tulkaa pois sieltä keittiöstä! Nyt näette auringon nousevan.
+
+Maalari syöksyi esiin kapineinensa uutta kuvaa suunnittelemaan, mutta
+joutui ihan ymmälle.
+
+-- Tämähän on kamalaa! Mikä tunnelma! Punasinervää usvaa
+taivaanrannalla, maa tummansininen, taivas usvan yläpuolella
+kellertävä, ja vielä pitkä pilvenlonka loistaa ruusunkarvaisena
+taivaanlaelta. -- Tuollainen purppuran värinen loistokehä päivän nousua
+ennustamassa! Hehkuva tulikumpu kohoaa selvän näköpiirin yli. Ei se
+ensinkään sädehdi; ihan on tulikuuman raudan näköinen. Siihen saattaa
+suoraan katsoa avoimin silmin. Katsokaa, hyvät herrat! Nouseva aurinko
+näyttää melkein viisikulmaiselta. Mutta korkeammalle noustuaan se
+näyttää taas ikäänkuin munansoikealta. Nyt se kapenee alhaalta ja
+levenee yläpuolelta; ihan se on ahosienen muotoinen. No, no! Kas nyt
+siitä tuli roomalainen uurna! Omituista! Eihän tuota saata kuvata.
+Ahaa! Nyt tuli pilvensuikale eteen. Ihan kuin Amor, silmät huivilla
+sidottuina. No, nyt jo taas aivan kuin tuuheapartainen holhoojasetä. --
+Ei! Jos minä kuvaan kankaalle tuollaisen kulmikkaan ja parrakkaan
+auringon, niin joudun hulluinhuoneeseen.
+
+Maalari viskasi kapineensa maahan.
+
+-- Noilla magyareilla pitää kaikki olla niin ekstra eriskummallista.
+Tuossakin nyt näyttävät meille auringonnousua, jonka pitäisi olla
+todellista, mutta kuitenkin on ihan mahdotonta! Ei tuo sovi!
+
+Tohtori alkoi selitellä, että tämä muka on samankaltainen optillinen
+ihme kuin kangastuskin, sen mukaan kuin eri ilmakerrokset taittavat
+auringonsäteet.
+
+-- Se on sittenkin mahdotonta. En usko enää omia silmiäni!
+
+Mutta nouseva aurinko ei enää antaudukkaan töllisteltäväksi. Äskeinen
+näky oli vain ilmapiirin synnyttämä harhakuva, mutta kun se todenteolla
+rupesi säteitään valamaan, ei siihen saattanut enää kuolevaisen silmä
+katsoa rangaistusta saamatta. Ja nyt muuttui äsken ruusunkarvaisena
+komeileva taivaankansi kullankellertäväksi ja taivaanrannan rajapiiri
+epäselvemmäksi.
+
+Ja nämä auringon ensi säteet nostattivat nyt koko lepäävän leirin; tuo
+tuhannenviidensadan lehmän sarvista muodostunut metsä alkoi liikkua.
+Kellokashärkä ravisteli kaulassaan riippuvaa suurta kelloa, ja sen
+äänestä alkoi pustan kuorolaulu; tuhatviisisataa nautaa alkoi ammua.
+
+-- Suurenmoista! Jumalaista! -- äännähteli taiteilija ihastuneena. --
+Tämäpä vasta on oikea wagnerilainen kuoro! Hoboijain, torvien,
+bombardonien kilpailu! Mikä uvertyyri! Mikä alkusoitto! Oikea
+Götterdämmerungin finaali!
+
+-- Niin kai, -- selitti hänelle herra Sajgató. -- Ne lähtevät nyt
+kaivolle. Lehmät kutsuilevat vasikoitansa, sen tähden ne niin ammuvat.
+
+Kolme paimenta lähtee juoksujalassa isolle kaivolle, jonka kehä on
+sangen taidokkaasti salvettu, ja nyt laskeutuu kolme vipua yhtaikaa ja
+näin ammennetaan vettä suureen ruuheen. Tämä on kovaa työtä, joka tulee
+tehtäväksi kolmasti päivässä.
+
+-- Eikö tuota työtä saattaisi toimittaa koneella ja hevosvoimalla? --
+kysyi wieniläinen isäntäpaimenelta.
+
+-- Kyllä meillä on koneitakin, kunnioitettava herra; mutta ennen
+karjapaimen kiskoo omilla kourillansa kuin koneen edessä hevosta
+kiusaa.
+
+Neljännen paimenen toimena on juottamisen aikana etsiä karjasta ne
+lehmät, jotka herra Sajgató omistaa. Hän vie joukosta pois näiden
+vasikat ja taluttaa ne majan luo. Lehmät silloin itse seuraavat
+perässä, ja siten voidaan ne saada suljetuksi erityisen aitauksen
+sisälle.
+
+-- Nämä ovat minun lehmiäni, -- virkkaa herra Sajgató wieniläisille.
+
+-- Mutta mistähän tuo paimen teidän elukkanne tunsi tuhatmääräisestä
+karjasta? -- kysyi tallimestari. -- Kuinka hän voi tietää, kenen mikin
+on?
+
+Isäntäpaimen loi sääliväisen ja halveksivan katseen kysyjään.
+
+-- Oletteko sitten nähnyt maailmassa kahta yhtäläistä nautaa?
+
+-- Minun nähdäkseni ne ovat kaikki yhtäläisiä.
+
+-- Mutta karjapaimenien silmissä ei niinkään.
+
+Muuten oli tallimestari sangen tyytyväinen näihin valittuihin
+elukkoihin.
+
+Kärripoika tuli sanomaan, että tähystyspuusta näkee paimenen olevan
+tulossa. Sieltä se läheni hyvää vauhtia nelistäen.
+
+-- Turmelee vielä hevosen, junkkari! -- murahti isäntäpaimen. --
+Tuleppas vain silmieni eteen, niin kyllä minä sinut opetan.
+
+-- Eihän isäntä vain lyö häntä? -- kyseli tallimestari.
+
+-- En toki. Joka karjapaimenta lyö, sen hän saa tappaa, eikä se muuten
+kävisikään. Ja hän on minun paras mieheni. Itse olen hänet kasvattanut.
+Se hunsvotti on minun kummipoikani.
+
+-- Ja kuitenkin annatte hänen mennä. Päästätte hänet näiden lehmien
+keralla Mähriin.
+
+-- Juuri sentähden, että pidän hänestä enimmin. Minulle ei ole oikein
+mieleen pojan kohtalo. On näet joutunut tuon keltanaamaisen tytön
+juoniin tuolla Hortobágyin krouvissa. Siitä ei synny hyvää. Tytöllä on
+jo vanhempi sulhasmies, muuan hevospaimen. Se on nyt sotaväessä. Mutta
+kun se pääsee sieltä vapaaksi, niin nuo kaksi miestä varmaan vielä
+ottavat yhteen tuon tytön tähden kuten kaksi kieropäistä sonnia.
+Menköön vain pois täältä hyvin kauas; siellä voi hän piankin rakastua
+johonkin pulskaan Annaan ja unhottaa koko keltaruusunsa.
+
+Tällä välin eläinlääkäri tutki nuo valitut elukat järjestään ja
+kirjoitti lailliset passit. Kärripoika piirsi sitten sinuuperivärillä
+elukkojen lanteille ostajan nimimerkin. Karjapaimenet ovat näet kaikki
+kirjoitustaitoisia.
+
+Jo kuului hevosen kavioiden töminää. Mies saapui paikalle. Aamutuuli
+oli puhaltanut humalan päästä, ja nopea ratsastus oli karkoittanut
+unisuuden. Reippaasti hän hyppäsi alas hevosen selästä vähän loitompana
+majasta ja talutti ohjista ratsunsa perille.
+
+Isäntäpaimen astui vastaan majan edustalla.
+
+-- No, sinä kylänkulkuri -- yölepakko! Toipa sinut lempo viimein kotia!
+
+Paimen ei puhunut sanaakaan, riisui vain satulan hevosen selästä ja
+suitset päästä. Hevonen oli ihan valkoisena vaahdosta lautasilta; hän
+hieroi nyt turkin liepeellä vaahdon pois, pyyhki hevosen joka paikasta
+ja pani sitten riimun päähän.
+
+-- Missä olet tähän asti mässännyt? Senkin kuvainen! Tulee koko tuntia
+myöhemmin kuin herrat, joita olisi pitänyt saattaa tänne. Maankulkuri!
+
+Mies ei vastannut sanaakaan. Hääräili vain hevosensa kanssa. Asetteli
+satulaa ja ajoneuvoja nauloihinsa.
+
+Isäntä ärjyi vielä kovempaa, ihan veripunaisina kasvot hohtivat.
+
+-- Etkö vastaakkaan puheeseeni? Vai pitääkö aukaista korviasi?
+
+Nyt paimen virkahti:
+
+-- Tiedäthän, että minä noille puheille olen kuuro.
+
+-- Senkin hirtehinen! En ole tässä sinun pilkattavanasi. Etkö näe, että
+on jo selvä päivä?
+
+-- Onko sekin minun syyni, että aurinko on noussut?
+
+Herrat alkoivat nauraa. Isännän vain yltyi kiukku.
+
+-- Kuules, laiskuri! Älä sinä virnistele, taikka tartun niskaasi ja
+mankeloitsen sinut kuten vanhan rievun.
+
+-- Siihen on minullakin jotain sanomista.
+
+-- Ei ikänä mitään, vintiö, -- isäntäkin jo remahti nauruun. --
+Puhukoon tuon kanssa ihmisten lailla joka taitaa!
+
+Tallimestari luuli osaavansa puhua miehen kanssa ihmisten lailla.
+
+-- Tehän olette aika hevosmies. Kumma, kun ei teitä viety husaariksi.
+Mikä mahtoi olla vikana, kun ei teitä kutsunnassa hyväksytty.
+
+Paimen loi kysyjään karsaan katseen. Ei talonpoikaiset pidä
+tuollaisista utelemisista.
+
+-- En kelvannut sotamieheksi --kun nenässäni on kaksi reikää.
+
+-- Puhumaan tuolle järkeä! -- murahti isäntä. -- Laita itsesi,
+junkkari, juottamaan! Vaan ei! Mitä sanonkaan? Etkö tiedä työtäsi?
+Oletko vieläkin pöhnässä? Etkö näe, että lehmät jo ovat karsinassa?
+Kukas tuo sonnin?
+
+Ei sonnia tuo karjasta mikä nahjus hyvänsä, miestä siihen tarvitaan.
+Laczan Franssi on siihen koko mestari. Silitellen ja mairitellen hän
+houkuttelee laumasta mukaansa tuon valitun sonnin, joka kuuluu herra
+Sajgatón karjaan, niin koreasti kuin pienen karitsan ja asettaa sen
+herrojen eteen. Pulska on elukka, järeä pää, ulospäin kaareutuvat
+sarvet, mustat renkaat suurten silmien ympärillä. Sävyisästi se antaa
+paimenen raappia pörheätä otsaansa, karkealla kielellään hänen käsiänsä
+nuollen.
+
+-- Eläin on vasta kolmastalvinen, -- vakuutti isäntäpaimen.
+
+Maalari käytti tilaisuutta hyväkseen; piirsi taas luonnoksen
+sarvipäästä ja sen paimenesta. Noin piti seistä, näin pitää kättä
+sarvien kohdalla, komensi hän miestä. Tämä taas el ensinkään ollut
+tottunut mallina seisomaan. Se koski hänen kunniaansa.
+
+Kun malli käy kärsimättömäksi, niin on tottuneen maalarin tapa huvittaa
+häntä hauskoilla kaskuilla. -- Herrat menivät sillä aikaa katsomaan
+karjalaumaa.
+
+-- Sanokaapas, ystäväni, herra paimen, onko totta mitä olen kuullut,
+että paimenet osaavat pettää ostajia karjakaupoissa?
+
+-- On se. Nytkin isäntäpaimen herroja peijasi. Sanoi sonnin olevan
+kolmas talvisen, mutta nähkääs, herra maalari, eihän sillä ole enää
+etuhampaitakaan yläleuassa.
+
+Näin sanoen hän aukaisi sonnin suun näyttääkseen, että puheessa oli
+perää.
+
+Maalari taukosi heti piirtelemästä luonnoskirjaansa.
+
+Oikeudentunto on väkevämpi taiteilijan innostustakin.
+
+Hän sulki heti albuminsa, sanoen työn olevan valmiin, ja läksi hakemaan
+matkatoveriansa, joka aitauksen luona katseli toisten herrain kanssa
+myytäviksi valituita lehmiä. Tälle hän ilmaisi tuon keksimänsä
+salaisuuden.
+
+Tuosta jo tallimestarikin kauhistui. Hän avasi kolmen neljän lehmän
+suuta.
+
+-- Kuulkaa! Isäntä! Itse huomautitte, että karjapaimenet mielellään
+kaupoissa vähän ostajaa pettävät. Minä en anna itseäni pettää. Nämä
+valitsemanne elukat ovat kaikki niin vanhoja, ettei yhdelläkään enää
+ole yläleuassa etuhampaita.
+
+-- Tuon kaskun kyllä ymmärrän, hyvä herra. Sen luin muutamasta
+menneenvuotisesta kalenterista. Narrasivat ranskalais-saksalaisessa
+sodassa erästä kenraalia, joka ei tiennyt, että sarvikarjalla ei ole
+etuhampaita yläleuassa.
+
+-- Eikö? -- tokaisi tallimestari kovasti kummastellen, ja kun
+tohtorikin vielä vakuutti asian niin olevan, niin tuopa vasta hänestä
+oli ihmeellistä.
+
+-- Mistäs minä tiedän minkälainen hammasrivi naudalla on? En minä ole
+mikään härkäin hammaslääkäri. Hevosten kanssa olen kaiken ikäni
+otellut.
+
+Mutta jollekin piti hänen purkaa sappeansa, kun näin oli joutunut
+kiikkiin. Ärjäisi maalarille, miksi hän oli tehnyt hänelle tämmöisen
+kepposen. Sellaisesta hän pyysi päästä.
+
+Maalari puolestaan oli siksi hienotunteinen, ettei ilmoittanut, miten
+paimen oli häntä itseä pettänyt.
+
+Sanelemisesta teki lopun kärripojan kunnioittava ilmoitus, että
+aamiainen oli valmis.
+
+Kärripoika on paimenten kokki. Tällä välin oli hän valmistanut
+pustalaisten aamiaisen, jauhovelliä. Keittiöstä hän kantoi suuren
+vellipadan ulos ja asetti sen kolmijalkaiselle penkille. Herrat
+asettuivat ympärille, kukin sai käteensä ison tinalusikan, jolla sai
+padasta pistää suuhunsa. Hyväksi kehuivat keittoa. Kun herrat saivat
+kyllänsä, tuli isännän ja paimenten vuoro, jotka hyvästi pataa
+tyhjensivät. Mitä pohjaan jäi, sen sai poika.
+
+Herra Sajgató sillä aikaa keittiössä valmisti "unkarilaista kahvia".
+Sitä on jokainen saanut maistaa, joka on pustalla käynyt. Unkarilainen
+kahvi on kuumennettua viiniä, johon pannaan ruskeata sokeria, kanelia
+ja ryytineilikoita mausteeksi. Se maistuu mainiosti tuollaisen
+varhaisen retkeilyn jälkeen pustalla.
+
+Poika sitten tyhjensi padan, pani siihen jälleen vettä ja asetti
+tulelle.
+
+Kun herrat palaavat kävelyltä, niin on gulyáskeitto valmis.
+
+Se vasta on herkkua se.
+
+Franssi on seurueen oppaana näyttämässä herroille pustan
+merkillisyyksiä: tuulensuojaa ja aidalla varustettua elukkain
+hautuumaata.
+
+-- Nähkääs, kun ennen vanhaan hyvään aikaan elukka kuoli, niin se
+jätettiin siihen paikkaan; korpit pian tulivat joukoittain pitämään
+raadosta hellää huolta, mutta nyt, kun järjestys vallitsee maassa, on
+laki sellainen, että elukan kuolema pitää ilmoittaa tohtorille, joka
+tulee sitä tarkastamaan; hän panee kirjaan, mihin tautiin se on
+kuollut, ja käskee, että raato on haudattava kaikkinensa maahan. Mutta
+meikäläiset pitävät tuhlaamisena panna kuoppaan niin paljon kaunista
+lihaa; sentähden me usein viillämme kauniita reisikappaleita niistä,
+paloitamme ne pieniksi, kiehautamme vähäsen ja levitämme ne sitten
+liinaselle kuivumaan majankatolle auringonpaisteeseen. Sitten kootaan
+ne säkkiin. Kun keitetään gulyáslihaa, niin ottaa joka mies kourallisen
+tuota kuivattua, paloiteltua lihaa ja heittää yhteiseen pataan.
+
+Maalari katsoi suurin silmin paimeneen ja kääntyi sitten isännän
+puoleen.
+
+-- Kuulkaas, isäntä! Onko tuon teidän paimenenne tapana puhua joskus
+tottakin?
+
+-- Sangenpa harvoin. Mutta tällä kertaa hän puhui kirkkaan totuuden.
+
+-- Siinä tapauksessa sanon suuret kiitokset teidän liharuuallenne.
+
+-- Ei teidän ollenkaan tarvitse sitä pelätä. Ei siinä ole mitään vikaa.
+Tapa on ollut tämmöinen siitä asti, kuin Jumala on tämän Hortobágyin
+näin tasaiseksi luonut. Katsokaas noita miehiä! Jok'ainoa on terve ja
+voimakas poika. Ja he ovat kaikki raadonlihalla kasvatetut. Herrat
+tiedemiehet puhukoot mitä tahansa. Ei magyari niistä piittaa.
+
+Tämän selityksen kuultuaan tallimestari kielsi mähriläisiä ajomiehiänsä
+syömästä paimenten lihakeittoa.
+
+-- Mutta kenties tuo veitikka on keksinyt jutun vain pelottaakseen
+meitä ruuan äärestä ja saadakseen sitten makeasti nauraa meille. Pianpa
+nähdään, syökö tohtori tuota. Hän kai tuntee asian oikean laidan,
+puheli maalari toverillensa.
+
+Nyt alkoi taivaan laidassa näkyä kangastus.
+
+Ihanneunelmat toteutuneina!
+
+Taivaanrannalle ilmestyy meri, korkealle kohoavat laineet kiitävät
+nopeasti idästä länteen, kummut muodostuvat saariksi, kitukasvuiset
+akaasiapuut suuriksi metsiksi. Etäämpänä näkyy jono laitumella käyviä
+härkiä. Mereltä näkyy lähenevän haaksia, mutta kun ne saapuvat rantaan,
+niin ne muuttuvat hevosiksi. Idän kulmalla on näin auringon noustua
+kangastus mahtavinta. Kokonaiset kaupungit ja kylät (Nádudvar,
+Nagy-Iván) ilmestyvät ylös ilmaan niin lähelle, että kaukoputkella
+saattaa erottaa kadulla rattaat ja hevoset; talojen ja katujen rivit
+kuvastuvat ylösalaisin lainehtivassa satumeressä, vaikka nuo paikat
+epäselvällä ilmalla ovat alapuolella näköpiiriä.
+
+-- Matkikoon tuota saksalainen, jos taitaa! -- ylvästeli herra Sajgató
+ihmettelevälle seurueelle.
+
+Maalari kynsi epätoivoisena tukkaansa.
+
+-- Tuollaista pitää nähdä! Jota ei voi kankaalle kuvata! Mitä tuo on?
+-- kyselee hän jokaiselta järjestään.
+
+Isäntäpaimen selittää sen olevan kangastusta.
+
+-- Mitä on tuo "kangastus"?
+
+-- Se on Hortobágyin pustan kangastusta.
+
+Frans Lacza osaa selittää paremmin kuin isäntä.
+
+-- Kangastus on Jumalan ilme, jonka annetaan näkyä sentähden, ettei
+paimenten tulisi ikävä päiväkausia pustalla elellessään.
+
+Viimein kääntyi maalari tohtorin puoleen pyytäen, että tämä selittäisi
+kangastuksen synnyn.
+
+-- Minä tunnen vielä vähemmin tuota ilmiötä. Olen sentään lukenut
+Flammarionin teoksen ilmakehästä; siinä hän myöskin selittää
+kangastuksen eli "fata morgana" ilmiön, joka esiintyy Afrikan
+hiekka-aavikoilla, Jäämeren rannikolla, Orinokon seuduilla ja
+Sisiliassa. Olen myöskin lukenut Humboldtin kuvauksen fata morganasta,
+mutta Hortobágyin kangastuksesta ei tiedemiehillä ole aavistustakaan.
+Ja kuitenkin näkee sen täällä jokaisena kuumana ja selkeänä kesäpäivänä
+aamusta iltaan. Unkarin suurenmoisia luonnonilmiöitäkin tiedemiehet
+halveksivat.
+
+Tohtori tuli hyvälle tuulelle, kun sai tilaisuuden purkaa
+katkeruuttansa vierasten kuullen. Mutta hänellä ei ollut enää aikaa
+ihannella luonnonilmiöitä, hänen kun oli kiiruhtaminen takaisin Mátan
+kylään, missä oli eläinsairaala ja apteekki. Hän lausui jäähyväiset
+herroille, nousi kiesseihinsä ja lähti kotimatkalle.
+
+Karjalauma oli vetäytynyt kauas pustalle; paimenet ajoivat sitä yhä
+edemmäs. Lähempänä oli tosin ruoho rehevämpää, mutta juuri sentähden
+täytyi keväästä ensin syöttää kaukaisemmat, alunaperäiset laitumet,
+sillä kun kesällä päivä polttaa siellä nurmen, niin jää multapohjainen,
+parempi laidun karjalle. Lauman ja myytäväksi erotetun karjan välillä
+olivat jäähyväiset sangen sydämelliset.
+
+"Aivan kuin druidien ja valkyyriain kuoro!"
+
+Tallimestari suoritti nyt asian rahallisen puolen ja teki suunnitelman
+paluumatkaa varten. Herra Sajgató sai hinnan myymästään karjasta ihka
+uusissa seteleissä, jotka hän muitta mutkitta pisti takkinsa
+povitaskuun. Vieras herra katsoi sentään kohtuulliseksi huomauttaa,
+että olisi ehkä täällä pustalla parasta varoa rahojansa. Siihen vastasi
+porvari oikealla debreczeniläisten hitaisuudella:
+
+-- Hyvä herra! Minua on tosin jonkun kerran eläissäni petetty ja on
+minulta joskus varastettu, mutta ei minulta vielä ole varas vienyt eikä
+lurjukset ole minua pettäneet, vaan ne ovat olleet kunniallisia
+ihmisiä, jotka ovat osanneet pettää ja varastaa.
+
+Ostaja antoi isäntäpaimenelle myöskin juomarahaa.
+
+-- Vielä pari sanaa, kunnioitettava herra, -- lausui nyt isäntä. -- Jos
+toiste joskus joudutte lehmiä ostamaan, niin ottakaa mukaan vasikatkin.
+Tämä on minun ystävällinen neuvoni.
+
+-- En minä huoli noista huutavista vaivaisista! Pitäisikö vielä
+vuokrata rattaat noita varten.
+
+-- Kyllä ne omin neuvoin kulkevat.
+
+-- Mutta viivyttävät kulkua. Joka askeleella seisottavat lehmiä, kun
+tahtovat imeä. Ja pääasia tiedänmä onkin, että herttua ei olekkaan tätä
+karjaa ostanut tehdäkseen kokeita puhtaalla unkarilaisella rodulla,
+vaan sekoittaakseen sitä espanjalaisen rodun kanssa.
+
+-- Se on toinen asia.
+
+Ei siis ollut muuta, kuin lähteä ostettua karjaa viemään uutta kotoa
+kohden. Kauppakirja tehtiin ja allekirjoitettiin, komisarius antoi
+myötä seuraavalle paimenelle passin. Tämä pisti asiapaperit
+eläinlääkärin antamien todistusten kanssa yhteen povitaskuunsa; härän
+kaulaan hän ripusti kellon, sitten hän kääri viittansa myttyyn ja sitoi
+sen härän sarvien väliin, satuloitsi hevosensa ja astui selkään
+sanottuansa jäähyväiset toisille tovereillensa.
+
+Isäntäpaimen antoi hänelle eväspussin, jossa oli silavaa, vehnäleipää
+ja sipulia koko viikoksi. Aina Miskolcziin pitäisi riittää. Sitten hän
+antoi neuvoja matkalle. Ei ole hyvä kulkea Csegeen päin, sillä siellä
+on näin kevätvesien aikana paljon rapaa. Matkalla sopii levähtää tuon
+pienen metsikön laidassa. Tisza-virran yli tulee mentäväksi lautalla;
+jos vesi on korkealla, on parempi odotella lauttamiehen tuvalla ja
+antaa elukoille heiniä kuin joutua niiden kanssa vaaraan.
+
+Sitten hän kehotti kummipoikaa kunnostamaan itseänsä vieraalla maalla.
+Ei saa tuottaa Debreczenin kaupungille häpeätä; totella tulee
+isäntäväkeä, ei esiintyä ylpeänä, ei unhottaa unkarinkieltä eikä
+hyljätä uskoansa; käydä ripillä suurina juhlina, säästää kokoon mitä
+ansaitsee; jos menee naimaan, niin pitää vaimoansa hyvänä, antaa
+lapsille unkarilaiset nimet, ja kun aika myöten antaa, niin kirjoittaa
+muutama rivi kummisedälle, kyllä hän maksaa postirahan.
+
+Täten antaen lähtösiunauksen laski isäntäpaimen kummipoikansa menemään.
+
+Molemmat mähriläiset miehet saivat toimekseen ajaa aitauksesta
+päästettyä karjaa matkalle aiottuun suuntaan.
+
+Heti vankeudesta päästyään jok'ikinen elukka luonnollisesti juoksemaan
+mikä minnekin, ja kun mähriläiset koettivat niitä kepillä ohjata
+oikealle suunnalle, niin ne asettuivat vastarintaan, uhaten puskea;
+sitten ne kaikki taas tahtoivat palata takaisin aitaukseen jääneiden
+vasikkojensa luo.
+
+-- Mene ja auta noita muukalaisia, -- puhui isäntä paimenelle.
+
+-- Läiskäyttäkää niiden joukkoon tuolla piiskallanne! -- kehotti
+maalari.
+
+-- Mitä hittoa! -- murahti paimen; -- siitähän koko karja karkaisi
+hujan hajan. Ei ne hevosia ole!
+
+-- Enkö sanonut, että lehmät pitää sitoa parittain sarvista toisiinsa,
+-- huuteli tallimestari.
+
+-- Hyvä on, antakaa vain minun haltuuni asia.
+
+Paimen vihelsi kerran, niin jo hyppäsi esille majan takaa pieni
+paimenkoira ja rupesi kovasti haukkuen kiertämään hajaantunutta laumaa,
+ajoi tuotapikaa taas kokoon erilleen menneet lehmät, vastahakoisia
+sääriin puraisten. Ei aikaakaan, niin oli lauma taas koossa ja läksi
+hyvässä järjestyksessä liikkeelle kellokkaan perässä. Nyt paimenkin
+karahutti karjan perään, kehotellen lehmiä menemään kutakin nimeltänsä
+mainitsemalla: "Kultaruusu hei! Kirjo hei! Koriapää hei!" Hän tunsi
+kaikki neljäkolmatta nimeltä, ja ne kuuntelivat hänen ääntänsä. Sonnin
+nimi oli "Ylpeä".
+
+Näin komennettuna kulki karja tasaisesti edelleen pitkin tasankoa.
+Herrat katselivat kauan sen kulkua, kunnes joukkio saapui tuon
+lainehtivan satumeren rannalle. Siellä elukat yhtäkkiä kasvoivat
+jättiläissuuriksi; ne eivät näyttäneet enää lehmiltä, vaan
+jonkinlaisilta mammut-eläimiltä; väri kävi mustaksi, jalat venyivät
+kauhean pitkiksi, ja pian ilmestyi kunkin kohdalle ylösalaisin
+käännetty lehmänkuva, joka varjona seurasi mukana. Vähitellen
+etummaiset lehmät alkoivat hälvetä näkyvistä, ja vihdoin katosivat ne
+kaikki, vain nuo ylösalaisin olevat varjokuvat vielä näkyivät, jalat
+liikkuen päin taivasta. Paimen, mähriläiset miehet ja koira samoin
+näkyivät kulkevan mukana, pää alaspäin. Maalari makasi pitkällänsä,
+sätkien käsillään ja jaloillaan.
+
+-- No jos minä tuota rupean kertomaan Wienin taiteilijaklubissa, niin
+ne heittävät minut ulos ovesta.
+
+-- Se oli huono merkki. Mutta onpa rahat jo minulla taskussa.
+
+-- Mutta karja ei vielä perillä, murahti isäntäpaimen.
+
+-- Kumma kun ei kukaan kekseliäs mies ole yrittänyt vuokrata tuota
+teatteria, -- tuumi tallimestari.
+
+-- Me emme antaisi! -- vakuutti herra Sajgató tuimasti. -- Veisivät
+kyllä Wieniin, jos kävisi laatuun, mutta Debreczenin kaupunki kun ei
+anna.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Eläinlääkärin kiessit kulkivat hyvää vauhtia pitkin pustaa. Ei tarvittu
+käskyjä eikä piiskaa hevoselle; se osasi jo läksynsä ulkoa. Tohtori
+otti esille muistiinpanovihkosensa ja rupesi siihen kirjoittelemaan ja
+laskujansa tekemään.
+
+Mutta katsahtaessaan taas kerran eteensä havaitsi hän muutaman
+hevospaimenen tulevan täyttä laukkaa ratsastaen vastaansa.
+
+Se oli niin vimmattua juoksua, kuin olisi ollut hulluna sekä mies että
+hevonen. Äkkiä käänsi ratsu juoksunsa häntä kohden, mutta sitten se
+kyyristyi, kavahti pystyyn ja poikkesi taas syrjään toiselle suunnalle.
+Ratsastaja istui selässä, pää takakenossa, selkä kaaressa, pitäen
+ohjista kaksin käsin. Hevonen puisteli päätä ja hirnahteli aivan kuin
+peloissaan.
+
+Tohtori tarttui heti ohjiin ja piiskaan, koettaen saavuttaa
+ratsastajaa.
+
+Päästyänsä lähemmäksi hän tunsi hevosmiehen. Se oli Santeri Decsi.
+
+Tämä näytti tuntevan hänet, koska höllitti ohjia ja päästi hevosensa
+juoksemaan tohtoria kohden.
+
+Viisas eläin tuli huohottaen ja pärskyen suoraan tohtorin hevosta
+kohden ja saavuttuaan viereen se seisahti itse. Se vavahteli ja
+hirnahteli, ikäänkuin olisi tahtonut saada jotain puhutuksi.
+
+Mies vain istui yhä selkä kaaressa, kasvot taivasta kohden; kädet eivät
+enää olleet suitsissa, mutta jalat pusersivat tiukasti hevosen kylkiä.
+
+-- Santeri! Kuules, Santeri! -- huusi tohtori.
+
+Mies ei näyttänyt kuulevan puhuttelua, taikka jos kuuli, niin ei
+saattanut puhua.
+
+Tohtori hyppäsi alas rattailtaan, meni hevosen luo, tarttui miehen
+vyötäisiin ja nosti hänet alas satulasta.
+
+-- Mikä sinua vaivaa, Santeri?
+
+Mies ei vastannut. Suu oli tiukasti kiinni, pää taakse vääntyneenä,
+rinta huokui nopeasti, ruumis oli taaksepäin kaaressa. Silmät
+tuijottivat kamalasti selkiselällään, niistä näkyi jonkinlainen
+hullaantuneen loiste, joka oli sitä kamalampi, kun silmäterät olivat
+auenneet luonnottomasti suuriksi.
+
+Lääkäri laski miehen nurmelle maata ja rupesi häntä tutkimaan.
+
+-- Valtimo lyö väliin nopeasti, väliin miltei seisahtuu, silmäterät
+ovat väljenneet, leuat ovat suonenvedosta lukossa, vartalo
+jäykistyneenä. Tämä mies on saanut myrkkyä. Kasvimyrkytystä tämä on.
+
+Hortobágyin majatalon ja Mátan kylän välisellä lakeudella tohtori
+tapasi hevospaimenen. Luultavasti oli tämä matkalla kylään, mutta
+myrkky oli ruvennut tiellä vaikuttamaan. Niin kauan kuin hän vielä
+tajusi, koetti hän kaiketi kiiruhtaa kylään, mutta kun häntä rupesi
+kouristamaan, niin tuimat tuskat ihan tekivät hänet tajuttomaksi, jotta
+hän ei tiennyt mitä teki, vaan käsiensä liikkeillä saattoi hevosenkin
+hullaantumaan. Siltäkin jo vaahto suusta valui.
+
+Tohtori yritti nostaa hevospaimenta rattaillensa. Mutta mies oli liian
+raskas, hän ei jaksanut nostaa häntä niin korkealle.
+
+Mutta häntä ei liioin voinut jättää tänne pustalle, sillä ennenkuin
+tohtori ehtisi tuomaan apua, olisivat kotkat ja korpit jo voineet
+raadella miehen.
+
+Hevonen katsoi viisaasti tohtoriin; puheen ahjaa vain puuttui. Painoi
+päänsä aivan lähelle isäntäänsä ja päästi lyhyen, katkonaisen
+hirnahduksen.
+
+-- No, auta sinäkin! -- äännähti tohtori.
+
+Miksei hevonen olisi tuota ymmärtänyt? Pustan ori! Sillähän oli kolme
+neljännestä ihmisen sielua! -- Nähdessään tohtorin yrittävän saada
+isäntää nostetuksi ylös tarttui se hampaillaan hänen liiviinsä ja nosti
+hänet kauniisti maasta. Siten saatiin sairas yhteisin voimin rattaille.
+
+Tohtori sitoi ratsun marhaminnalla kiinni rattaiden perään ja lähti
+ajamaan kylää kohden.
+
+Siellä on sairaala ja apteekkikin. Tosin vain hevosia ja lehmikarjaa
+varten. Ja tohtori oli itsekin vain eläinlääkäri.
+
+Mutta tällaisessa tapauksessa tulee jokaisen auttaa ken vain taitaa.
+
+Se juuri tässä on kysymys, taitaako hän.
+
+Ensiksi olisi selko saatava, mikä myrkky on tehnyt työtään, strykniini
+vaiko belladonna.
+
+Väkevä kahvi ei ainakaan ole vahingoksi.
+
+Heti perille päästyään huusi tohtori renkiänsä ja emännöitsijäänsä.
+
+Kahvi oli valmista; tarvittiin vain ihmisapua, jotta saataisiin sitä
+sairaan sisään. Leuat olivat niin lujasti lukossa, jotta puupalikalla
+piti avata hampaita sen verran, että sai kahvin kaadetuksi kurkkuun.
+
+-- Pään ympäri kylmiä kääreitä ja vatsalle sinappilaastaria, --
+määräili tohtori, ja kun hänellä ei ollut ketään, joka olisi näitä
+määräyksiä toimeenpannut, niin hän teki nekin itse. Sillä välin hän
+jakeli käskyjä palvelijalleen sekä kirjoitti myöskin kirjettä pöydän
+ääressä.
+
+-- Kuuleppas! Ota nyt tarkasti vaarin, mitä sanon. -- Ota kiessit ja
+aja joutuin Hortobágyin krouville ja anna tämä kirje sen isännälle. Jos
+häntä ei sattuisi itseä olemaan kotona, niin sano suusanallisesti hänen
+kuskillensa, että minä käsken hänen heti paikalla valjastaa hevoset
+parasten ajopelien eteen ja niin joutuin kuin mahdollista rientää
+viemään tätä sinetillä varustettua kirjettä kaupunkiin. Siellä hänen
+pitää mennä piirilääkärin luo ja tuoda hänet tänne kylään. Minä olen
+näet vain eläinlääkäri, eikä minun ole lupa parantaa muita
+luontokappaleita kuin järjettömiä. Kohtaus kaipaa joutuisaa apua.
+Tohtori tuo lääkkeetkin mukanansa. Käske myöskin krouvarin tytön antaa
+sinulle mukaan kaikki paahdettu kahvi, mitä siellä talossa on. -- Sillä
+aikaa, kunnes kaupungista lääkäri ehtii tänne, pitää antaa sairaalle
+väkevää kahvia. Koeta nyt vain joutua ja tule pian takaisin.
+
+Renki käsitti asian ja rupesi tekemään lähtöä. Väsynyt kimo ei edes
+huoahtaa saanut, kun jo taas piti lähteä lönkkäämään majatalolle.
+
+Neiti oli paraikaa kuistin edustalla viiniköynnöksiä kastelemassa, kun
+renki ajoi krouvin eteen.
+
+-- Mikä sinut moisella kiireellä tänne tuopi, Tahvo? -- kysäisi tyttö.
+
+-- Minulla olisi kirje isännälle.
+
+-- Häntä nyt tuskin saa puhutella, sillä hän on paraikaa ajamassa takaa
+mehiläisparvea uuteen pesään.
+
+-- Mutta se sisältää käskyn tohtorilta, että pitäisi heti valjastaa
+hevoset ja lähteä noutamaan piirilääkäriä kaupungista.
+
+-- Onko sairaita talossa? Kuka siellä on vilustunut?
+
+-- Ei se ole meidän väkeä; tohtori sen tapasi pustalla. Se on
+hevospaimen Santeri Decsi.
+
+Tyttö kiljahti kovasti, ja vesikannu putosi kädestä.
+
+-- Santeri? Hänkö sairaana?
+
+-- On niin sairaana, että tahtoo vain kiivetä seiniä ylös ja pureskelee
+tuskissaan vuodettansa. Hänet on joku myrkyttänyt.
+
+Tyttö piti ovesta kiinni kaksin käsin, jottei olisi kaatunut maahan.
+
+-- Meidän tohtori ei oikein tiedä, mikä paimenen on tullut, sentähden
+käski hän hakea tohtorin kaupungista häntä tutkimaan.
+
+Tyttö höpisi jotakin, josta ei voinut saada selkoa.
+
+-- Päästäkää nyt edes sisään, älkää siinä olko oven suussa, jotta
+pääsen isännän puheille.
+
+-- Ettekö tiedä, mikä häntä vaivaa? -- änkytti tyttö.
+
+-- Teille tohtori käski sanoa, että antaisitte minulle kaiken paahdetun
+kahvin, mitä teillä talossa on; hän lupasi antaa sitä Santerille sillä
+aikaa, kunnes lääkäri saapuu rohtojen kanssa, sillä ei ole oikein
+tietoa, minkälaista myrkkyä miesparka on saanut.
+
+Renki riensi hakemaan isäntää.
+
+-- Ei ole tietoa mitä myrkkyä on saanut, -- kuiskasi tyttö itseksensä.
+-- Minäpä tiedän! -- Entä jos se olisi hänen surmansa? -- Minä voisin
+ilmoittaa sen tohtorille, niin hän heti tietäisi mitä sairaalle pitäisi
+antaa.
+
+Hän juoksi kamariinsa, avasi piirongin laatikon ja otti sen pohjalta
+esille tuon velhojuuren, joka on ihan ihmisen näköinen. Sen hän pisti
+taskuunsa.
+
+Kirottu olkoon, joka antoi tuon huonon neuvon! Kirottu olkoon sekin,
+joka sen otti vastaan!
+
+Sitten hän rupesi joutuin paahtamaan kahvia. Kun renki palasi
+puutarhasta, missä hänen ensin oli täytynyt auttaa isäntää
+mehiläisparven kiinniottamisessa, niin oli tytöllä jo läkkirasia täynnä
+paahdettua ja jauhettua kahvia.
+
+-- Antakaa nyt tänne tuo kahvirasianne!
+
+-- Minä tulen mukaasi.
+
+Renki oli viisas mies, äkkäsi asian laidan.
+
+-- Älkää tulko sinne; teidän ei olisi hyvä nähdä Santeri Decsiä
+sellaisessa tilassa. Oikein hirvittää nähdä hänen tuskiansa. Eikä
+tohtori teitä hänen luoksensa päästäisikään.
+
+-- Tahdon vain puhua tohtorin kanssa.
+
+-- Kukas sillä aikaa on täällä vieraita vastaan ottamassa?
+
+-- Onpa täällä piika ja juoksupoika. Pitäkööt siitä huolen sillä aikaa!
+
+-- Mutta pyytäkää ainakin lupaa arvoisalta isännältä.
+
+-- En pyydäkkään. -- Hän ei kumminkaan päästäisi. -- Pois tieltä nyt
+siitä!
+
+Näin sanoen tuuppasi hän syrjään ällistelevän rengin ja syöksyi
+pihalle; yhdellä hyppäyksellä hän nousi kiesseihin, tarttui ohjiin ja
+piiskaan, läjähytti kerran selkään kimoa, joka lähti juoksemaan niin
+kovaa kuin vain jaksoi.
+
+Jäljelle jäänyt renki huuteli läähättäen hänen peräänsä:
+
+-- Neiti! Klaara! Pysähtykää! Älkää hullutelko!
+
+Ja renki juoksemaan perässä, minkä jaksoi. Vasta sillalla hän saavutti
+hevosen, kun tämä väsyneenä vastamaassa hiljenti juoksunsa käynniksi;
+siinä hän pääsi nousemaan rattaille.
+
+Kimoparan selkä ei ollut moneen herran aikaan saanut tuntea niin monta
+piiskaniskua kuin tällä matkalla. Saavuttuansa kylän kumpujen luo se ei
+enää jaksanut muuta kuin kävellä.
+
+Tyttö jo malttamatonna hyppäsi alas rattailta ja riensi juosten,
+kahvirasia kädessä, apilapellon poikki tohtorin asunnolle.
+
+Läähättäen, hengästyneenä hän saapui perille.
+
+Ikkunasta huomasi tohtori tytön tulevan ja meni häntä vastaan.
+Etehisessä hän tapasi hänet.
+
+-- No-no, Klaara! Kuinka te itse tänne?
+
+-- Miten Santeri jaksaa? -- ehätti tyttö kysymään.
+
+-- Santerin on asiat huonosti.
+
+Läpi suljetun oven saattoi tyttö itsekin kuulla sairaan vaikerruksen ja
+ähkynän.
+
+-- Mitä on tapahtunut?
+
+-- En tiedä itsekään. En tohdi ruveta häneen.
+
+-- Mutta minä tiedän, mikä häntä vaivaa. Hänelle on annettu juoda
+jotain. Eräs häijy tyttö on antanut. Tiedän kuka se olikin. Jotta mies
+paremmin häneen rakastuisi, sekoitti hän erästä ainetta hänen
+viiniinsä; siitä se kipu tuli. Minä tiedän kuka sen työn teki, tiedänpä
+senkin, mitä ainetta se oli.
+
+-- Neiti! Älkää puhuko pahaa! Se on raskas syytös. Se pitää myöskin
+näyttää toteen.
+
+-- Täss' on todistus.
+
+Nyt veti tyttö taskustaan esille myrkkyjuuren ja ojensi sen tohtorin
+eteen.
+
+-- Ai-ai! -- tohtori kauhistui. -- Tämä on "atropa mandragora". Sehän
+on kuolettavaa myrkkyä.
+
+Tyttö nosti molemmat kädet kasvoilleen.
+
+-- Enhän minä tiennyt, että se oli myrkkyä!
+
+-- Klaara! Älä peljätä minua taikka hyppään ulos ikkunasta. Ethän vain
+itse ole myrkyttänyt Santeria?
+
+Tyttö nyökkäsi myöntäen.
+
+-- Mitä hittoa sillä tarkoitit?
+
+-- Hän oli niin armoton minua kohtaan; ja eräs mustalaisakka oli
+uskotellut minulle, että hän tulee myöntyväisemmäksi, kun liotan tätä
+hänelle viiniin.
+
+-- Kas niin vaan! Senkin vietävät naiset! Kuka teidän käskee
+seurustella mustalaisakkojen kanssa? Ette käy koulua, niissä opettaja
+teitä opettaisi tuntemaan myrkyllisiä kasveja, vaan mustalaisakkojen
+opissa te käytte. Nyt olet tehnyt poikasi koreasti myöntyväiseksi!
+
+Kiukuissaan hän sinutteli tyttöä.
+
+-- Kuoleeko se! kysäisi Klaara rukoilevin katsein.
+
+-- Se kyllä olisi omiansa sinulle, että hän kuolisi! Mutta ei se henki
+hänestä sentään niin vähällä mene.
+
+-- Hän virkoo siis? -- Tämän lohduttavan sanan kuullessaan tyttö
+lankesi tohtorin jalkoihin ja tarttuen hänen käteensä rupesi sitä
+innokkaasti suutelemaan.
+
+-- Älä minun kättäni suutele; se on vielä aivan sinappitaikinassa,
+huulesi vain paisuvat.
+
+Nyt hän rupesi suutelemaan hänen jalkojansa. Ja kun ei tohtori sallinut
+sitäkään, niin hän suuteli hänen askeleittensa jälkiä, noilla
+kaunoisilla punahuulillaan suuteli lokaisia jälkiä kivilattialla.
+
+-- Nouskaahan nyt seisomaan ja olkaa järkevästi. Toitteko kahvia? Onko
+se paahdettu? Entäs jauhettu? Hyvä on. Siksi kunnes tohtori saapuu,
+pitää antaa sitä sairaalle. Olipa hyvä että sanoitte, minkälaista
+myrkkyä mies on saanut. Tiedän mikä on siihen lääke. Mutta sen sanon
+myöskin teille, senkin hyväinen, että on paras pötkiä paikalla ulos
+avaraan maailmaan ja kadota näiltä seuduilta kuulumattomiin, sillä tuo
+teidän tekonne on kuolemanrikos. Piirilääkäri antaa asian ilmi, ja sen
+tulee varmaan oikeus tutkimaan. Paetkaa siis joutuin tiehenne, ettette
+joudu kiinni.
+
+-- Enkä mene! -- vastasi neito, esiliinalla silmiänsä pyyhkien. --
+Tässä kaulani, sen saavat katkaista; muuta he eivät voi tehdä. Olen
+rikkonut, siitä rangaistakoon, kuten on laki ja oikeus. Mutta täältä en
+lähde. Tuo vaikerrus tuolla oven takana sitoo minut tänne lujemmin kuin
+mitkään jalkaraudat. Sallikaa, herra tohtori, minä pyydän Jumalan
+tähden, sallikaa minun mennä hänen luoksensa hoitamaan häntä,
+kastelemaan hänen päätänsä, laittamaan hänen vuodettansa, kuivaamaan
+hänen hikoavaa otsaansa.
+
+-- Mitä ajattelettekaan? Ihan minä joutuisin suoraa päätä
+hulluinhuoneeseen, jos uskoisin myrkytetyn hoitamisen itse
+myrkyttäjälle.
+
+Tytön kasvoihin kuvastui näistä armottomista sanoista ääretön
+sisällinen tuska.
+
+-- Siis luulee tohtorikin minut pahaksi ihmiseksi?
+
+Hän katsahti näin sanoessaan syrjään ja havaittuansa ikkunalaudalla
+tuon tuomansa myrkkyjuuren, sieppasi sen äkkiä käteensä sekä pisti
+pääpuolen suuhunsa, ennenkuin tohtori ehti estämään.
+
+-- No-no, Klaara! Älkää leikitelkö tuolla velhojuurella! Älkää purko
+sitä! Heti pois suusta! Antakaa tänne! Ennemmin toki annan teille luvan
+mennä sairaan luo. Mutta se on teille kova paikka, sen sanon
+edeltäkäsin. Sellaista tuskaa ei saata katsoa heikkohermoiset ihmiset.
+
+-- Kyllä tiedän. Renki kertoi jo matkalla kaikki. Sairasta tuskin
+enää muodosta tuntee, siihen määrään on hän muuttunut. Terveisiin
+kasvoihin kuuluu olevan ilmestynyt mustelmia; kaunis otsa käynyt
+kalmankarvaiseksi, kasvoissa kylmää hikeä; silmät seisovat selällään ja
+tuijottavat lasimaisesti kiiltäen, suu on tiukasti kiinni, ja kun sitä
+aukaisee, niin tulee ulos vaahtoa, ja sitäpaitsi hän ähkyy ja valittaa,
+kiristelee hampaitaan, huitoo käsillään, selkä on aivan jäykkänä
+kaaressa, jotta sitä on surkea nähdä ja kuulla. Mutta se olkoon
+rangaistuksena minulle! Hänen ähkyntänsä ja valituksensa saavat veitsen
+lailla sydäntäni leikata. Jollen saa häntä silmin nähdä ja kuulla häntä
+korvillani, niin näen hänet ja kuulen kumminkin aivan kuin seisoisin
+hänen ääressänsä.
+
+-- No -- hyvä. Koettakaa siis! Saa nähdä, oletteko kyllin luja.
+Kahvineuvot annan nyt teidän haltuunne; saatte keittää väkevää kahvia
+minkä ennätätte. Mutta jos rupeatte itkemään, niin lykkään teidät ulos
+ovesta.
+
+Näin sanoen tohtori aukaisi oven ja päästi tytön sisään.
+
+Luotuansa katseen vuoteella makaavaan lemmittyynsä tunsi tyttö maailman
+mustenevan silmissään. Minkä näköiseksi olikaan tullut pulska mies niin
+vähässä ajassa, sen jälkeen kuin hänestä erkani! Sitä oli kauhea nähdä.
+Ja kahta kauheampi oli sitä näkyä kestää.
+
+Tohtori kutsui sisään renginkin.
+
+Kahvia laittaessaan tyttö koetti tukahuttaa itkua, ja kun kerran pääsi
+nyyhkytys, niin jo tohtori katsahti häneen nuhtelevasti: ei saanut
+nyyhkyttää.
+
+Miehet rupesivat levittämään sinappitaikinaa sairaan pohkeille.
+
+-- Tuokaa nyt sitä kahvianne. Pitää kaataa suuhun.
+
+Oli siinä tekemistä. Kaikin voimin saivat miehet pitää kiinni sairaan
+käsistä, jottei hän saanut niillä huitoa ympärilleen.
+
+-- No! Klaara! Avatkaa nyt hänen suunsa. Voi, ei se niin vähällä käy!
+Pitää pistää tuo taltta hampaitten väliin ja sillä aukaista suuta.
+Älkää peljätkö, ei se teitä syö. Taltta on hänen hampaissaan lujasti
+kuin hohtimissa.
+
+Tyttö teki niinkuin käskettiin.
+
+-- Kaatakaa nyt kauniisti kahvia suuhun. Kas vaan. Olette
+taitava tyttö. Saan suositella teitä armeliaisuussisareksi tai
+sairaanhoitajattareksi.
+
+Tytön kasvoista näkyi hymy; mutta sydän oli pakahtua.
+
+-- Kun hän vain ei tuijottaisi noin kamalasti silmillänsä minuun.
+
+-- Sekö pahimmin koskee? Silmätkö kauhistuttavat? Sen arvaan kyllä
+itsekin.
+
+Sairas sai nyt vähän helpotusta, ehkä auttoi lääke. Tuskallinen ähkynä
+hiljeni, ja suonenveto jäsenistä alkoi tauota. Mutta otsa oli tulisen
+kuuma vieläkin.
+
+Tohtori neuvoi tyttöä, miten pitää kylmään veteen kastettua liinaa
+asettaa sairaan pään ympäri, kuinka kauan saa sen antaa olla ja kuinka
+usein sitä pitää muuttaa. Tyttö käsitti neuvot ja totteli.
+
+-- Nyt näen, että teillä on vahva luonto.
+
+Ja seurasipa palkintokin.
+
+Sairas näet jo sulki silmänsä ja herkesi tuijottamasta häneen noilla
+suurilla, peljättäväisillä, jäykillä silmillään.
+
+Sitten hän jo avasi itse suunsakin; ei tarvinnut enää väkisin sitä
+aukaista.
+
+Ehkä auttoivat nämä joutuin annetut lääkkeet. Tai ehkei myrkkyannos
+ollut aivan suuri. Ainakin oli tuska tullut jo paljon helpommaksi, kun
+piirilääkäri ehti paikalle. Eläinlääkäri ja piirilääkäri puhuivat
+keskenänsä latinaa; tyttö ei heidän keskusteluansa ymmärtänyt, sen vain
+vaistomaisesti aavisti, että hänestäkin oli puhetta.
+
+Piirilääkäri määräili yhtä ja toista, kirjoitti sitten reseptin ja
+astui heti jälleen rattaille sekä palasi kaupunkiin.
+
+Tullessaan toi hän mukanansa santarmin, joka jäi, kun tohtori läksi.
+
+Heti piirilääkärin mentyä ajoivat pihaan toisetkin rattaat. Näillä tuli
+Hortobágyin majatalon isäntä. Kyseli tohtorilta tyttöänsä.
+
+-- Hiljempaa nyt ääntä, arvoisa isäntä. Neiti on viety
+tutkimusvankeuteen. Näettekö tuota santarmia?
+
+-- Sen olen aina sanonut, että hulluja ovat tytöt, kun heiltä kerran
+järki menee. -- Nyt ei minulla ole mitään tekemistä tästedes hänen
+kanssaan.
+
+Näin tuumien hän ajoi takaisin jäykkänä kuten oli tullutkin.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Koko yön valvoi Klaara sairaan luona. Ketään ei hän päästänyt sijaansa
+vuoteen ääreen.
+
+Ja hän oli jo valvonut edellisenkin yön.
+
+Mutta ei näin!...
+
+Tämä oli nyt rangaistukseksi...
+
+Tuolilla istuen hän kovan unen rasittamana joskus vähän nukahti, mutta
+sairaan ähkyntä sai hänet heti taas hereille. Joka kerta kun hän muutti
+kylmää käärettä sairaan päähän, valeli hän myös omat kasvonsa, jotta
+pysyisi valveilla.
+
+Kukon ensi kertaa laulaessa sairas nukkui virkistävään uneen. Ruumis
+ojentui suoraksi, ja alkoi kuulua selvää kuorsaamista.
+
+Ensimmältä luuli tyttö tämän olevan kuolemanmerkkejä ja pelästyi
+kovasti, mutta pian hän tajusi asian oikean laidan, ja mieli muuttui
+hyväksi. Tuohan oli oikeaa, reipasta kuorsaamista. Vain terve ihminen
+kuorsailee tuolla tapaa. Ja tällä kuorsaamisella on sekin etu, että hän
+pysyy paremmin valveilla.
+
+Kun kukko kiekui toista kertaa, oli hän jo nukkunut hyvän aikaa.
+
+Sairas havahti ja päästi kovan haukotuksen.
+
+Jumalan kiitos! Taitaa jo haukotellakin.
+
+Kouristukset olivat loppuneet. Kaikki, jotka ovat saaneet kärsiä
+kouristuskohtauksia, tietävät miten tekee hyvää, kun saa niiden
+tauottua oikein sydämen pohjasta haukotella.
+
+Tyttö aikoi antaa sairaalle vieläkin kahvia, mutta tämä käänsi päänsä
+poispäin ja äännähti: "vettä".
+
+Tyttö koputti ovelle herättäen tohtorin, joka makasi viereisessä
+huoneessa, kysyäkseen saako sairaalle antaa vettä, kun se sitä pyytää.
+
+Tohtori nousi ja astui sisään, yönuttu yllä ja tohvelit jalassa,
+tahtoen itse nähdä sairasta.
+
+Hän oli tyytyväinen hänen tilaansa.
+
+-- Hyvin ovat asiat. On hyvä merkki, että hänen jo on jano. Saatte
+antaa hänen juoda niin paljon kuin hän vain tahtoo.
+
+Sairas joi melkein koko karahviinin. Sen jälkeen hän nukkui aivan
+hiljaa.
+
+-- Nukkuu vanhurskasten unta, -- virkkoi tohtori. -- Nyt saatte,
+Klaara, mennä itsekin maata; siellä emännöitsijän kamarissa on valmis
+vuode. Minä jätän oven tänne auki ja pidän vaaria sairaasta.
+
+Tyttö taas nöyrästi rukoilemaan:
+
+-- Antakaa minun jäädä tänne. Painan pääni pöytää vasten ja nukahdan
+siten hetkiseksi.
+
+Hän saikin jäädä.
+
+Kun tyttö heräsi, oli jo kirkas päivä ja varpuset tirskuttelivat
+ikkunan alla.
+
+Sairas jo nukkuessaan näki untakin.
+
+Suu oli auki, huulet liikahtivat. Hän naurahti unissaan.
+
+Silmiänsäkin koetti raottaa, mutta se tuntui vielä vaikealta, koska ne
+taasen sulkeutuivat. Mutta huulet tuntuivat kuivilta, näytti
+janottavan.
+
+-- Annanko vettä? -- kuiskasi tyttö.
+
+-- Anna, -- ehätti sairas, silmät ummessa.
+
+Hän vei hänelle vesiastian.
+
+Mutta ei ollut vielä voimia käsissä sen vertaa, että olisi itse
+saattanut nostaa astiata huulillensa, vaan piti juottaa ja nostaa vielä
+päätäkin koholle.
+
+Hän oli puolittin nukuksissa koko tämänkin ajan.
+
+Kun pää taas vaipui vuoteelle, alkoi hän hyräillä -- ehkä se oli vain
+jatkoa sille nuotille, minkä hän oli jo unissaan alkanut. Se oli
+vallaton laulu:
+
+    "Ihana on maailma,
+    magyarien neidot ruusunkukkia..."
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Parin päivän kuluttua oli sairas jo jalkeilla. Tuollainen pustalla
+kasvanut "rautajätkä" ei kauan sairastele, kun kerran oli taudin
+voittanut. Hän kammoo vuodetta. Jo kolmantena päivänä Santeri ilmoitti
+tohtorille aikovansa palata tammakartanoon, missä oli palveluksessa.
+
+-- Odotappas hiukkasen, Santeri. Täällä on vielä yksi, jolla olisi
+sinulle asiata.
+
+Tämä yksi on tutkijatuomari.
+
+Kolmantena päivänä ilmoituksen tekemisestä tuli virkamies notariuksen
+ja santarmin kanssa Mátan kylään laillista tutkimusta toimittamaan.
+
+Syytteenalaista tyttöä oli jo kuulusteltu. Hän oli kertonut suoraan
+kaikki, kuten on tapahtunut, ei kieltänyt mitään eikä tuonut esiin
+puolustuksekseen muuta kuin sen, että hän rakasti niin paljon Santeria
+ja tahtoi, että tämäkin häntä rakastaisi.
+
+Tämä kaikki oli jo pöytäkirjaan merkitty ja allekirjoitettu. Vielä oli
+tekemättä myrkynpanijan kuulustaminen yhdessä uhrinsa kanssa, mikä oli
+toimitettava heti kun tämä sen verran tointui, että jaloillensa kykeni.
+
+Hevospaimen ei ollut koko sairautensa aikana kertaakaan tohtorin
+kuullen maininnut tytön nimeä. Ei ollut tietävinänsäkään, että hän oli
+ollut häntä hoitamassa. Ja kun sairas tuli tajuihinsa jälleen, niin ei
+tyttö liioin enää näyttäytynyt hänelle.
+
+Vastakuulustelun aluksi tuomari luki julki tytön oman tunnustuksen,
+minkä hän uudestaan todisti oikeaksi siitä mitään muuttamatta.
+
+Nyt käskettiin Santeri sisään.
+
+Saliin astuttuaan rupesi hevospaimen näyttelemään kummaa osaa.
+
+Esiintyi niin veijarimaisesti kuin olisi ollut näyttelijän opissa
+teatterissa. Kun piirituomari kysyi hänen nimeänsä, niin hän viskasi
+vastauksen yli olkansa:
+
+-- Santeri Decsi on kunniallinen nimeni. En ole kellekään pahaa tehnyt.
+En ole varkaissa käynyt, jotta tarvitsisi santarmeilla tuoda. Enkä minä
+kuulukkaan siviilioikeuteen, sillä olen keisarin sotilaita. Jos
+jollakin on tekemistä kanssani ja syytöstä vastaani, niin asetettakoon
+minut sotatuomarin eteen, hänelle vastaan.
+
+Tuomari kylmästi käski miestä asettumaan.
+
+-- Hiljaa vain, nuori mies. Ei teitä ole mistään syytetty. Tahdomme
+saada tietoja erään teitä koskevan asian valaisemiseksi, sitä
+tarkoittaa tämä tutkimus. Sanokaa, milloin olitte viimeksi Hortobágyin
+majatalon vierashuoneissa?
+
+-- Sen saatan sanoa ihan täsmälleen, mitäs siinä olisi salaamista?
+Mutta ensin pitäisi tuon santarmin poistua selkäni takaa, sillä jos hän
+sattuu koskemaan minuun, niin minä kun olen kovin kutiavainen,
+saattaisin antaa hänelle päin suuta, jotta...
+
+-- No-no-no! Hiljaa, nuorukainen. Ei santarmi ole teitä vartioimassa.
+Sanokaa vain, milloin kävitte viimeksi Klaara neitiä tervehtimässä,
+jolloin hän antoi teille viiniä?
+
+-- Siihen kyllä saatan vastata, jahka saan muistini suunnillensa.
+Viimeisen kerran kävin Hortobágyin krouvissa mennä vuonna Demetriuksen
+päivänä, kun lampureita pestataan; silloin minut vietiin sotamieheksi,
+enkä ole sittemmin niillä seuduilla ollut.
+
+-- Santeri! -- huudahti puheeseen tyttö.
+
+-- Santeri olen. Siksi olen ristitty.
+
+Tuomari kysyi:
+
+-- Ettekö kolme päivää sitten ollut Hortobágyin majatalossa, jolloin
+isännän tyttö antoi teille viiniä, johon oli liuotettu mandragoraa,
+josta te kovasti sairastuitte?
+
+-- En ollut Hortobágyin majatalossa, en ole nähnyt Klaara neitiä, --
+siitä on puoli vuotta, kun olen hänen viiniänsä juonut.
+
+-- Santeri! -- Sinä valehtelet. -- Ja minunko tähteni? -- äännähti
+tyttö.
+
+Tuomari suuttui.
+
+-- Älkää koettako eksyttää oikeutta kieltämisellänne. Tyttö jo on
+tunnustanut koko asian, että hän on antanut teidän juoda mandragoran
+juurella myrkytettyä viiniä.
+
+-- Silloin on se tyttö valehdellut.
+
+-- Mutta mitähän syytä hänellä olisi ottaa päällensä tuollaista
+rikosta, josta seuraa mitä ankarin rangaistus?
+
+-- Mitäkö syytä! Se on sellainen tyttö, että kun se tulee sille päälle,
+niin se ei kuule eikä näe, vaan puhuu aivan omiansa. Siitä Klaara neiti
+on vain pahoillansa minuun, että silmämme eivät oikein iske yhteen.
+Sentähden hän nyt tässä syyttelee itseänsä, jotta minä häntä säälien
+tunnustaisin, kenen toisen neitosen luona olen käynyt sieluani
+turmelemassa, sydäntäni lääkitsemässä, joka tyttö sitten antoi minun
+juoda tuota huumaavaa juomaa. Sen sanon, jos tahdon, mutta jollen
+tahdo, niin voin olla sanomattakin. Se häntä harmittaa, etten ollut
+hänen luonansa, etten käynyt sinnepäinkään sotaväestä päästyäni.
+
+Tuosta puheesta tyttö vasta vimmastui.
+
+-- Santeri! Et ole koskaan ennen eläissäsi valehdellut. Mikä sinua nyt
+vaivaa? Kun yhdellä ainoalla valheella, jota valmiina sinulle
+tyrkytettiin, olisit voinut päästä sotaväestä, niin silloin et osannut
+sitä sanoa. Mutta nyt kiellät käyneesi luonani kolme päivää sitten!
+Entä kukas toi minulle tämän kamman, joka minulla nytkin on päässäni?
+
+Hevospaimen virkahti pilkallisesti nauraen:
+
+-- Neiti itse parhaiten tietää, mikä ja kuka on syynä siihen, että
+hiuksenne ovat kammalle kierretyt.
+
+-- Santeri! Se ei ole totta! Minä en huoli, vaikka minut rikokseni
+tähden pantaisiin kaakinpuuhun ja vaikka raippoja saisin. Tässä pääni;
+hakattakoon poikki, en huoli. Mutta älä sano sitä, ettet koskaan ole
+minusta pitänyt, ettet ole luonani käynyt, sillä se on kuolematakin
+katkerampaa kuulla.
+
+Tuomari tuimistui.
+
+-- Tuhat tulimmaista! Lemmenriitanne saatte ratkaista kahdenkesken;
+mutta minä tahdon tietää, missä tämä selvä myrkytys on tapahtunut ja
+kuka sen työn on tehnyt.
+
+-- Vastaa siihen! -- huudahti tyttö, kasvot leimuavina. -- Anna siihen
+vastaus!
+
+-- No, kun niin tiukasti tutkitaan, niin menneeks' olkoon puuristiin!
+Voinhan tuon sanoa. Ohatin pustalla tapasin kuljeksivan
+mustalaisjoukon. Ihmeen kaunis, hehkusilmä tyttö seisoi teltan
+edustalla. Puhutteli minua ja kutsuipa sisäänkin. Siellä paraikaa
+paistettiin porsasta. Jäin sinne hetkeksi hauskaa pitämään. Join heidän
+viiniänsä. Tunsin heti, että siinä oli jonkinlainen katkera ja outo
+maku. Mutta mustalaistytön suukot olivat niin suloiset, että muun
+kaiken unohdin.
+
+-- Valhe! Valhe! Valhe! -- huuteli tyttö. -- Nyt olet tuon jutun omasta
+päästäsi keksinyt!
+
+Paimen nauroi hurjasti. Nosti oikean käden takaraivolleen, viittaili
+ilmaan vasemmalla ja alkoi hyräillä tätä lauluansa:
+
+    "Maailma on ihana,
+    mustalaisten tytöt ruusunkukkia!"
+
+Ei tuo juttu ollut nyt vasta keksittyä, vaan jo sinä tuskien yönä,
+jolloin "Keltaruusu" oli häntä hoitamassa ja kastelemassa hänen kuumaa
+päätänsä. Silloin hän kesken kipujansa ajatteli tätä keinoa uskottoman
+lemmittynsä pelastamiseksi.
+
+Tuomari löi suuttuneena nyrkkiä pöytään.
+
+-- Älkää täällä kujeilko!
+
+Nyt paimen kävi vakavan näköiseksi.
+
+-- Kunnioitettava herra tuomari, minä en kujeile. Elävän Jumalan kautta
+vannon, että se on kaikki totta, mitä olen puhunut.
+
+Näin lausuen hän nosti pystyyn kolme sormea.
+
+-- Ei! Ei! Älä vanno! -- huusi tyttö. -- Älä saata sieluasi
+kadotukseen!
+
+-- Hitto teidät vieköön! Hulluja olette kumpainenkin. -- Tuomari
+muodosteli päätöslauselmansa: -- Merkitkää, herra notarius,
+pöytäkirjaan paimenen tunnustus mustalaistytöstä, joka siis tulee
+syytettäväksi myrkytysrikoksesta. Poliisiviraston toimeksi jääköön
+hänen etsintänsä. Te saatte mennä. Kun teitä tarvitaan, niin annetaan
+käsky.
+
+Ensin päästettiin tyttö vapaaksi; vähän isällistä nuhdetta hän
+tarvitsi, ja sen hän saikin.
+
+Hevospaimenen piti jäädä sisään vielä kuulemaan tunnustuksensa johdosta
+laadittua tutkimuspöytäkirjaa sekä sitä allekirjoittamaan.
+
+Tyttö odotti häntä etehisessä. Santerin hevonen seisoi valmiina pihalla
+akaasiapuuhun sidottuna.
+
+Paimen meni ulos päästyänsä ensin tohtorin luo kiittämään hyvästä ja
+uskollisesta hoidosta.
+
+Tohtori oli myöskin ollut tutkimustilaisuudessa läsnä virallisena
+todistajana ja siis kuullut kaikki.
+
+-- No, Santeri! -- virkkoi hän miehelle, kun tämä oli saanut
+kiitoksensa sanotuksi; -- olen minä nähnyt teatterissa montakin
+näyttelijää, mutta ei yksikään ole betyária näytellyt niin hyvin kuin
+sinä.
+
+-- Eikö käynyt mainiosti? -- kysäisi mies vakavana.
+
+-- Sinä olet kunnon poika, Santeri. Hyvin teit. Sano tytölle joskus
+hyvä sana, kun hänet tapaat. Hän raukka ei tiennyt pahoin tehneensä.
+
+-- Minä en ole hänelle suuttunut. Jumala siunatkoon teitä, herra
+tohtori, kaikesta osoittamastanne hyvyydestä.
+
+Hänen astuessaan ulos rappusille asettui tyttö hänen eteensä ja tarttui
+hänen käteensä.
+
+-- Santeri! Mitä teitkään itsellesi? Annoit sielusi kadotukseen! Väärin
+vannoit, väärän jutun keksit minut vapauttaaksesi. Kielsit minua
+milloinkaan rakastaneesi, vain sentähden että minä pääsisin saamasta
+raippoja ja joutumasta kaakinpuuhun. Kuinka saatoit sen tehdä?
+
+-- Se on minun asiani. Sen vain sanon sinulle, että tästä päivästä
+lähtien halveksin ja vihaan toista meistä kahdesta. Älä itke. Et sinä
+ole se toinen. Minä en enää saata katsoa sinua silmiin, sillä näen
+niissä itseni. En ole enää edes tuon sangattoman napin arvoinen, joka
+putosi tuossa äsken liivistäni.
+
+Näin sanoen hän hyppäsi hevosen selkään, irroitti sen puusta ja ajaa
+karahutti pustalle.
+
+Tyttö katsoi kauan hänen jälkeensä, kunnes silmät kyynelistä ihan
+sumenivat. Sitten hän haki maasta tuon pudonneen sangattoman napin ja
+pisti sen poveensa talteen.
+
+
+
+
+VII.
+
+
+Niinpä kävi kuin isäntäpaimen oli arvellut; kun lehmäkarja saapui
+Polgárin ylimenopaikalle, niin se ei päässytkään tulvaveden tähden
+toiselle rannalle. Tisza-, Sajó- ja Hernád-virrat tulvivat yhtaikaa.
+Niin korkealla oli vesi, että jo sillankannen peitti. Lautta oli
+vedetty maalle ja sidottu rannalla kasvavaan piilipuuhun kiinni. Samea
+tulvavesi kuljetteli mukanaan juurinensa irti revityitä puita. Sorsia,
+kuikkia ja telkkiä uiskenteli parvittain tulvavedessä; ne näet eivät
+silloin pelkää pyssymiestä.
+
+Sangen harmillista oli, että liike näin tuli seisautetuksi. Herttuan
+lehmistä puhumattakaan oli se ikävä asia markkinamiehille, jotka olivat
+Debreczenistä ja Ujvárosista matkalla Onodin markkinoille ja joiden
+rattaat seisoivat siellä paljaan taivaan alla vesiallikossa, kun miehet
+loikoilivat lauttaajan tuvassa.
+
+Frans Lacza tuli heiniä ostamaan karjallensa, osti koko suovan.
+
+-- Täällä saadaan kyyristellä ainakin kolme päivää!
+
+Onni oli onnettomuudessa, että markkinaväen joukossa oli vaimo, joka
+rupesi ruokaa valmistamaan. Hänellä oli mukana aimo pata ja tuoretta
+sianlihaa. Heti hän rupesi tekemään kauppaa tavarallansa; tilapäinen
+keittiö kyhättiin kokoon maissin oljista. Polttopuita ei tarvinnut
+ostaa, niitä toi Tisza-virta. Viiniä oli lauttaajalla myydä;
+kehnonlaista se oli, mutta meni paremman puutteessa mukiin. Muuten
+unkarilainen aina ottaa matkaan lähtiessään mukaan taskumatin ja
+ruokapussin.
+
+Kuluipa aika tätenkin tehtäessä tuttavuuksia toisten kanssa.
+
+Debreczeniläinen suutari ja Balmaz-Ujvárosin nahkuri ovat tuttuja
+entisestään. Räätäliä joka ihminen muutenkin sanoo "kummisedäksi";
+piparkakkujen myyjä vain istuu eri pöydässä, luulee näet olevansa muita
+parempi, kun hänellä on punakauluksinen röijy yllä, mutta kuitenkin
+sekaantuu hän yhteiseen keskusteluun. Myöhemmin saapui sinne muuan
+hevoskauppias, mutta hän sai jäädä seisomaan, kun oli niin juutalaisen
+näköinen. Mutta kun karjapaimen astui sisään, niin heti koetettiin
+saada hänelle sijaa pöydän ääreen, karjapaimen on näet arvossapidetty
+mies kaupunkilaistenkin kesken. Molemmat mähriläiset saivat jäädä ulos
+karjaa vartioimaan.
+
+Keskustelu oli tasaista ja hiljaista, kun Pundorin matami ei vielä
+ollut saapunut. Mutta kun hän ehtii paikalle, niin ei enää toiset taida
+saada sananvuoroa. Hänen rattaansa olivat näet tarttuneet kiinni
+liejuiseen tiehen, hän kun matkusti yhdessä lankonsa, puusepän kanssa.
+Tämä vei koreiksi maalattuja arkkuja Onodin markkinoille, Pundorin
+matami taasen piti yleisön varalla saippuaa ja talikynttilöitä.
+Karjapaimenen astuessa tupaan oli se jo niin täynnä tupakansavua, että
+tuskin eteensä saattoi nähdä.
+
+-- Kertokaapas, -- jatkoi puhetta suutari kääntyen nahkurin puoleen, --
+te kun siellä Ujvárosissa olette lähempänä Hortobágyin majataloa kuin
+me, miten se krouvarin tyttö sille hevospaimenelle sai myrkkyä
+annetuksi.
+
+Karjapaimenesta tuntui, kuin olisi sydämeen pistoksen saanut.
+
+-- Niin se oli, että kaunis Klaara höysti ketunleivällä lampaanpaistin,
+jota hän laittoi Santeri Decsille.
+
+Leivoksien myyjä puuttui puheeseen:
+
+-- Mutta minä olen taas kuullut, että hän antoi Santerille simaan
+jotain huumaavaa velhonmyrkkyä.
+
+-- Totta tuo herra sen asian paremmin tietää. Kultavitjatkin on
+kellossa! Sieltä Ujvárosista haettiin rykmentin välskäri avaamaan
+kuolleen hevospaimenen ruumista, ja hän oli löytänyt sen sisälmyksistä
+ketunleipiä. Ne on pantu väkiviinaan. Lakiin ne tuodaan todisteiksi.
+
+-- Jopa se herra sai hevospaimenelta hengenkin. Mutta eihän se
+kuollutkaan myrkystä, vaan tuli hulluksi, jotta täytyi viedä mies
+Budaan. Siellä saavat otella hänen päänsä kanssa, myrkyn voima näet
+meni kovasti päähän.
+
+-- Mitä vielä! Vai vietiin Budaan! Hautaan mies vietiin kuin
+vietiinkin. Minun vaimoni kuuli sen itseltä tekokukkien laittajalta,
+joka oli Santeri Decsin arkullekin kukkia valmistanut. Pyhäin pariin on
+päässyt.
+
+-- No, täällä on Csikmákin rouva, meidän ruuanlaittajamme; hän on
+lähtenyt Debreczenistä päivää myöhemmin kuin me. Kutsutaan hänet
+sisään, hän varmaan tietää asianlaidan.
+
+Csikmákin rouva kerkesi vain ikkunan takaa lausumaan mielipiteensä; ei
+näet uskaltanut jättää kiehuvaa kattilaansa. Hän tiesi, että tuo
+myrkytetty hevospaimen jo oli haudattukin; Debreczenin kanttori oli
+veisaamassa ja esipappi piti peijaispuheen.
+
+-- Entä miten tytön kävi? -- kuului yhtähaavaa monen suusta.
+
+-- Tyttö karkasi tiehensä. Pakeni kultansa, erään karjapaimenen kanssa,
+jonka neuvosta hän oli hevospaimenen myrkyttänyt, ja yhdessä he nyt
+paraikaa muodostavat rosvojoukkoa.
+
+Frans Lacza kuunteli tätä kaikkea tyynesti, olematta millänsäkään.
+
+-- Juoruja! Joutavia -- tiuskui leivoksien myyjä. -- Nyt ei Csikmákin
+rouva tietänytkään oikein. Tyttö otettiin heti kiinni, pantiin
+rautoihin ja vietiin santarmien keskellä linnaan. Minun poikani näki
+omin silmin, kun häntä vietiin kaupunginvankilaan.
+
+Karjapaimen kuunteli paikaltaan liikahtamatta.
+
+Nyt tuli sisään suurella töminällä joukon viimeinen, jo ennen mainittu
+Pundorin matami. Ensin astui hän itse sisään, heti perässä ajaja ja
+sitten lankomies, laahaten perässään suurta matka-arkkua.
+
+-- No, kertokaa nyt heti, matami, miten kävi krouvarin tytön, joka sen
+hevospaimenen myrkytti?
+
+-- Kyllä kerron, ystävä-kullat, kun ensin vähän huoahdan. -- Hän
+istahti lankonsa suurelle arkulle, ja paras paikka se olikin, sillä
+penkit ja tuolit olisivat saattaneet särkyä hänen suunnattoman
+ruumiinsa alla.
+
+-- Saatiinko kaunis Klaara kiinni vai pääsikö pakoon?
+
+-- Voi ystäväiseni! Jo hän on saanut tuomionsakin. Kuolemantuomion;
+ylihuomenna hänet mestataan. Tänäpänä saapuu mestaaja Szegedistä;
+hänelle on saatu asunto "Valkoratsun" ravintolasta, mutta "Härkösessä"
+ei hänelle tahdottu millään ehdolla antaa kortteeria, ja se on niin
+totta, kuin minä tässä istun. Kuulin sen itse vanginvartijalta, joka
+käy luonani kynttilöitä ostamassa.
+
+-- Minkälaisella kuolemalla hänet lopetettaneen?
+
+-- Olisi kyllä ansainnut tulla roviolla poltettavaksi, ja jos vielä
+olisi vanha laki, niin kyllä se tehtaisiinkin, mutta nyt vain hakataan
+pää poikki. Ja tyttö on sentään vapaata sukua, hänen isänsä ei ole
+maaorjana ollut. Sellaisia vain mestataan.
+
+-- Älkäähän nyt, hyvä matami! -- väitteli leivoksien kauppias. -- Eihän
+vapaa sukuperä nyt enää meidän päivinä mitään maksa. Kun minä ennen
+1848 otin ylleni hopeanappisen päällysviittani, niin minua pidettiin
+aivan vapaasyntyisenä, eikä Pestin sillalla koskaan vaadittu minulta
+siltarahaa; mutta jos nyt otan ylleni tuon hopeanappisen, niin...
+
+-- Älkää siinä nyt ruikuttako hopeanappistanne! -- puuttui räätäli
+hänen puheeseensa. -- Antaa matamin kertoa mitä tietää: mikä oli syynä,
+että nuori tyttö meni tuollaista murhaa tekemään?
+
+-- Ai! Sepä vasta onkin asia! Sen yhteydessä on toinenkin murha.
+Tuonnoin kävi täällä muuan rikas karjakauppias Mährinmaasta lehmiä
+ostamassa. Hänellä oli paljon rahaa mukana. Kaunis Klaara ja hänen
+henttunsa, tuo karjapaimen näetsen, yksissä neuvoin murhasivat sen
+karjanostajan ja heittivät ruumiin Hortobágyin jokeen. Hevospaimen,
+joka myöskin oli mieltynyt tyttöön, sattui näkemään heidän tekonsa.
+Sentähden he ensin antoivat hänellekin osan rosvoamistaan rahoista,
+mutta myrkyttivät hänet sitten tehdäkseen hänet vaarattomaksi.
+
+-- Eikö tuota karjapaimenta olekkaan otettu kiinni? -- kysäisi suutari
+ällistyen.
+
+-- Otettaisiin, jos saataisiin. Mutta se on kadonnut tietymättömiin.
+Santarmit ovat liikkeellä häntä pustalta etsimässä. Häntä on jo
+julkisesti peräänkuulutettu. Hänen ulkomuotonsa on kaikkien tiettäväksi
+ilmoitettu. Itsekin olen sen lukenut. Sata taalaria luvataan
+palkinnoksi sille, joka hänet saa kiinni ja tuo elävänä lain kouriin.
+Minä kyllä miehen tuntisin!
+
+Jos Frans Laczan sijassa tässä nyt olisi istunut Santeri Decsi, niin
+olisi tästä voinut syntyä aika himphamppu. Olihan ihan tarjolla mainio
+teatteritemppu. Ei muuta kuin lyödä mäjähyttää lyijypäisellä kepillä
+pöytään, työntää tuoli takaa kumoon ja karjaista joukkoon: "Minä olen
+sama mies, jonka peräänkuulutetaan! Kuka haluaa nyt ansaita sata
+taalaria?"
+
+Koko seura olisi pötkäissyt pakoon, kuka kellariin, kuka uuniin.
+
+Mutta karjapaimenella ei ole sitä luontoa. Hän on tottunut lapsuudesta
+järkevään, maltilliseen menettelyyn. Sarvikarjasta hän sen on oppinut.
+
+Kysäisi vain kyynäspää pöydän nojassa matamilta:
+
+-- Tuntisiko matami todellakin tuon virallisen kuulutuksen johdolla sen
+karjapaimenen?
+
+-- Jottako tuntisinko häntä? Miksen tuntisi? Monta kertaa on hän käynyt
+luonani saippuata ostamassa.
+
+Nyt katsoi hevoskauppiaskin parhaaksi puhua tietonsa
+
+-- Mutta kuulkaas, matami hyvä, mitä karjapaimen saippualla tekee?
+Heillähän on kaikilla siniset paidat ja housut, jotka eivät saippuata
+kaipaa, vaan rasvassa ne pojat liinavaatteensa keittävät.
+
+-- No olipa tuokin jotain olevinaan! Kaikkia pitää kuulla! Eikö
+saippuaa käytetäkkään muuhun kuin pesuun, vai kuinka? Vai eivätkö
+karjapaimenet ajakkaan partaansa? Pitääkö karjapaimen sellaista pitkää
+partaa kuin mikäkin juutalainen kaupustelija?
+
+Koko seura remahti nauramaan nolatulle viisastelijalle.
+
+-- Minuako tarkoititte? -- ärähteli hevosmies.
+
+Karjapaimen kysäisi taas tyynellä äänellä saippuamatamilta:
+
+-- Tiedättekö tuon rikollisen paimenen nimeä?
+
+-- Miksen tietäisi. Mutta kun ei tule nyt kielelleni. Tiedän sen yhtä
+hyvin kuin oman sikiöni. Nimi on juuri kielen päässä, mutta...
+
+-- Eikös se ole Laczan Franssi?
+
+-- Niin, niin on! Laczan Franssi se on, hitto vieköön! Nyt jo muistan.
+Ehkä tekin tunnette miehen?
+
+Mutta paimen ei nytkään ilmoittanut, että tunsi tuon miehen yhtä hyvin
+kuin oman isänsä ainokaisen pojan, vaan kopisti levollisena piippunsa
+perät kouraan, pani pesään uutta tupakkaa, nousi seisomaan, laskien
+tukevan keppinsä tuolin nojalle merkiksi, että se on häntä varten,
+jottei kenkään muu menisi siihen istumaan, ja astui sytytettyään
+piippunsa pöydällä palavasta ainoasta kynttilästä ulos vierastuvasta.
+
+Sisään jääneet rupesivat tuomaan julki hänestä tekemiänsä havaintoja.
+
+-- Tuota miestä näkyi jokin raskas kuorma painavan.
+
+-- Ei hänen katsantonsa minuakaan miellyttänyt.
+
+-- Ehkäpä tiesi mies jotain hevospaimenen murhaamisesta.
+
+Hevoskauppias taasenkin onnettomuudekseen puuttui toisten keskusteluun:
+
+-- Arvoisat herrat ja naiset! Tahdon vain nöyrimmästi julkilausua itse
+tekemiäni havaintoja. Eilen iltapäivällä kävin Ohatin pustalla hevosia
+ostamassa ja näin siellä tuon kuolleeksi ja myrkytetyksi mainitun
+Santeri Decsin niin raittiina ja terveenä kuin eheä omena; itse hän oli
+suopungilla ottamassa kiinni myytäviä hevosia laumasta. Se on niin
+totta kuin elän.
+
+-- Katsoppas sitäkin sen vietävää! Aikoo tässä vielä meitä eksyttää
+valheillaan, -- murisi suuttuneena koko seura. Mutta kyllä hän siitä
+saikin. Ei muuta kuin niskasta kiinni ja hyvää kyytiä ulos tuvasta.
+
+Näin ulos heitettynä tämä matkamies pihalla rähjääntynyttä hattuansa
+laitellen mökötteli itsekseen, tehden tapauksesta johtopäätöksiä:
+
+-- Miksi minulle tämä? Mitä juutalainen totuudella?
+
+Karjapaimen taasen meni laumansa luo ja käski mähriläisten miesten
+vuorostansa mennä juomatupaan ottamaan myöskin viinilasin. Siellä on
+hänen tuolinsa vapaana, se jonka nojassa hänen keppinsä on; sillä aikaa
+lupasi hän vartioida karjaa.
+
+Tällä välin otti hän kedolta palan "orvonturvetta" ja kätki sen
+päällysviittansa hihaan.
+
+Mitä hän sillä tarkoitti?
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Hyvä on, ettei kukaan tiedä -- paitsi hortobágyilaiset -- mitä se
+"orvonturve" oikeastaan on, jota kedolta kootaan. -- Se vain on varmaa,
+ettei se mikään kukkanen ole. -- Se on pustan paimenten ainoa
+polttoaine.
+
+Mieleen tässä johtuu kertomus, miten muuan unkarilainen tilanhaltija,
+kun oli pakko vapaussodan jälkeen paeta ulkomaille, valitsi
+piilopaikakseen vapaan Sveitsin, mutta kun hän ei voinut tottua noihin
+suunnattoman korkeihin vuoriin, niin hän usein kesällä sulkeutui
+huoneeseensa, otti esille palan tuota orvonturvetta, jota hän oli
+koonnut karjalaitumelta, sekä sytytti sen tulisijassa palamaan. Silloin
+hän silmät ummessa sen hajua tunnustellen oli mielikuvituksissaan
+olevinansa Unkarin Alamaan tasangolla karjalaumojen ja kellokkaiden
+keskellä uneksien sitä, mitä hänen sielunsa himosi...
+
+Kun "orvonturpeen" savulla oli niin hurmaava vaikutus sellaiseen
+hienonenäiseen ihmiseen, niin sitä uskottavampi on se tapaus, jonka
+pian tulen kertomaan.
+
+Kaksi päivää olivat matkustajat jo saaneet viipyä Polgárin
+ylimenopaikalla; mutta kolmannen vastaisena yönä noin puoliyön
+tienoissa lauttaaja toi sen ilosanoman odottaville, joilta oli jo
+lopussa sekä kärsivällisyys että elintarpeet, että virta oli hyvästi
+laskenut. Huomisaamuna varmaan pääsee ylitse, lauttaa pannaan jo
+kuntoon.
+
+Kiireimmiten riensivät ne, jotka kulkivat rattailla, työntämään
+ajoneuvojansa lautalle, ihan toistensa viereen; sitten vasta
+talutettiin hevoset.
+
+Sen jälkeen tuli sarvikarjan vuoro. Nekin mahtuivat, kun hyvin
+ahtaaseen pantiin.
+
+Viimeiseksi talutettiin lautalle sonni, yleisö kun sitä pelkäsi.
+Jäljellä oli vain karjapaimen hevosensa kanssa.
+
+Molemmat mähriläiset saivat sijan rattaiden ja lehmien välissä.
+
+Mutta ei vielä varsin päästy matkaan, sillä virran yli pingotettu
+vetotouvi oli liian kireällä, niin että siihen tuskin ulottui; piti
+odottaa kunnes se auringonpaisteessa vähän kuivuisi ja höllentyisi.
+Kovasti se jo ainakin höyrysi.
+
+Jotta odotusaika paremmin kuluisi, hyväksyttiin karjapaimenen esitys,
+että laitettaisiin kalakeittoa. Ei ollut enää ihmisillä muuta syötävää.
+Olihan pata lautalla, ja kaloja oli kyllin. Lapioilla toivat
+lauttamiehet käsin kiduksista kiinni ottamiansa kaloja lätäköistä,
+minne tulvavesi oli niitä jättänyt, lihavia toutaimia, monnia ja
+lohenmullojakin. Pian ne perattiin, leikeltiin palasiksi ja pistettiin
+pataan kiehumaan.
+
+Tähän asti meni kaikki mukiin, mutta nyt oli kysymys, kellä oli vielä
+jäljellä "turkinpippuria".
+
+Näitähän on jokaisella kunnon unkarilaisella aina mukana eväspussissa,
+mutta kun on tässä kolme päivää oltu odotuksissa, niin ei ole ihme, jos
+pippurit ovat kaikilta loppuun kuluneet. Eikä ilman niitä kalakeitto
+maistu miltään!
+
+-- No minulla on, -- vastasi karjapaimen ja otti viittansa hihasta
+esiin puurasian. Näyttääpä olevan varovainen ja tarkka mies, on
+säästänyt pippurinsa viimeiseen tarpeeseen ja saattaa nyt tehdä hyvän
+työn koko matkustavalle yleisölle.
+
+Mutta pata oli tulella lautan toisessa päässä. Karjapaimenen täytyi
+sentähden astua pitkin lautan parrasta päästäkseen sen luo, elukat kun
+olivat välissä. Eikä kukaan liioin mielellänsä anna pippurirasiataan
+toisten käsiin.
+
+Sillä aikaa kuin lauttaaja-isäntä höysteli padassa kiehuvia kaloja
+noilla pippurilla -- joita muutamat tiedemiehet sanovat myrkyllisiksi,
+vaikka on olemassa niinkin karskia kansoja, jotka niitä saattavat
+syödä, -- paimen salaa pisti "orvonturvetta" tuleen padan alle.
+
+-- Kuinka tuo kalakeitto tuntuukin käryiseltä ja pohjaanpalaneelta! --
+huomautti suutari hetken perästä.
+
+-- Se ei enää tunnu vain, se jo haisee siltä! -- oikaisi räätäli.
+
+Mutta vielä enemmän turpeen väkevä savu meni elukkain nenään. Ensin
+sonni alkoi käydä levottomaksi. Turpa pystyssä se ravisteli kaulassaan
+riippuvaa kelloa ja ammahteli ehtimiseen; sitten se painoi päänsä alas,
+häntä nousi ilmaan, ja elukka rupesi kauheasti mylvimään. Ja nyt
+lehmätkin, aivan kun kiiliäistä pakoon, levottomasti hyppelemään ja
+ammumaan toistensa selkään yritellen; kaikki pyrkivät ne lautan
+laidalle.
+
+-- Jeesus Maaria! Pyhä Anna! Me hukumme! -- äännähteli lihava
+saippuamatami.
+
+-- Istukaa vain te matami lautan toiselle partaalle, niin se kyllä
+tulee tasapainoon! -- pilaili suutari.
+
+Mutta pila pois! Miesten oli lujasti tarttuminen vetotouviin voidakseen
+pitää lauttaa tasapainossa, sen toinen parras kun arveluttavasti läheni
+veden pintaa.
+
+Nyt sonni mylvähti kerran tuimasti ja hyppäsi aika harppauksella
+lautalta veteen. Eikä aikaakaan, niin hyppelivät kaikki neljäkolmatta
+lehmää perässä virtaan.
+
+Lautta kulki silloin jo keskivirrassa.
+
+Elukat uivat takaisin rannalle, mistä oli tultukin.
+
+Molemmat mähriläiset huutelivat lauttamiehille, että pitää palata
+takaisin heti paikalla karanneita elukoita hakemaan.
+
+-- Mitä hittoa! Ei takaisin! -- huutelivat markkinamiehet. -- Meidän
+pitää päästä ylitse. Muutenkin jo markkinoilta myöhästytään.
+
+-- Älkää yhtään haikailko, pojat, -- virkkoi aivan tyynenä karjapaimen.
+-- Kyllä minä pian eläimet palautan.
+
+Näin sanoen hän hyppäsi ratsunsa selkään, kannusti sitä kerran ja antoi
+sen hypätä laidan yli virtaan.
+
+-- Pian paimen ne saavuttaa! Ei pidä yhtään pelätä! lohdutteli suutari
+epätoivoisia Mährin miehiä.
+
+Mutta toista mieltä oli rannalle jäänyt hevoskauppias, jolla ei enää
+ollut hevosille tilaa lautalla ja joka ei itsekään tahtonut antaa niitä
+vaaraan toisten elukkojen joukkoon.
+
+-- Te ette ikinä enää tuota karjaa saa nähdä! Kyllä se nyt on mennyttä!
+-- huuteli hän rannalta lautalla meneville.
+
+-- Mitä se Pilatuksen pyöveli siellä taas puhuu? -- Suutari ihan
+suuttui. -- Olisi tässä siansääri, niin heittäisin sillä niskaan.
+
+Karja ui viistoon suuntaan Hortobágyin puoleista rantaa kohden ja nousi
+matalalle päästyänsä kauniisti maalle. Paimen jäi jälkipuoleen.
+Sarvikarja pääsee vedessä eteenpäin paremmin kuin hevonen.
+
+Saavuttuansa rannalle paimen irroitti kaulastaan pitkän piiskansa ja
+läimäytti sillä kovasti muutamia kertoja.
+
+-- Ahaa! Jo se rupeaa niitä palauttamaan! -- puhelivat nyt
+markkinamiehet mähriläisiä lohduttaen.
+
+Mutta piiskan läimäykset vain pelottavat sarvikarjan nopeampaan
+juoksuun.
+
+Tämä lehmien lautalla tekemä kepponen antoi matkustajille aihetta
+laajaan ajatustenvaihtoon. Lauttamiehet vakuuttivat, ettei tämä
+suinkaan ollut ensimmäistä kertaa. Usein Hortobágyista tuodut elukat
+saavat sen sisun, että tuntiessaan lautan liikkuvan vedessä yhtäkkiä
+hullaantuvat, hyppäävät veteen, uivat rannalle ja karkaavat takaisin
+pustalle.
+
+-- Ihmisessäkin on isänmaanrakkautta, -- vakuutteli vehnästenmyyjä,
+joka oli lukenut paljon kirjoja ja tullut niistä tuon taudin tuntemaan.
+
+-- Niin kai! -- selitti saippuakauppias, -- lehmät karkasivat kotia,
+kun heidän vasikkansa jäivät sinne. Siinä tehtiin väärin, kun vietiin
+emät pois vasikoittensa luota.
+
+-- Toista minä tuumaan, -- virkkoi suutari, joka jo virkansakin
+puolesta oli epäileväinen. -- Olen usein kuullut, että viekkaat
+betyárit tahtoessaan hajoittaa laumaa pistävät rasvaa piippuunsa
+tupakan sekaan. Kun nauta tuntee nenässään tuon hajun, niin se
+villiintyy ja lähtee karkaamaan tiehensä. Paimen junkkari silloin
+helposti saattaa siepata laumasta jonkun hiehon tai mullikan. Olin
+äsken juuri tuollaista hajua tuntevinani.
+
+-- Ettekä kuitenkaan lähtenyt karkuun. -- Tälle sanallekos vasta
+naurettiin.
+
+-- Varroppas, räätäli! Kunhan vain tästä päästään rantaan.
+
+Mutta nuo molemmat mähriläiset eivät pitäneet tuota karjan kepposen
+selittelemistä ensinkään naurun asiana, vaan nostivat sellaisen ulinan
+ja vaikerruksen kuin tappiolle joutunut mustalainen.
+
+Vanha lauttaaja osasi vähän slovakin kieltä ja lohdutteli heitä.
+
+-- Ei pidä ulista, vieraat. Nje stjekát! Ei karjapaimen teidän
+lehmiänne varasta. Se on rehellinen mies. Onhan hänellä hatussa iso
+messinkilevy, johon on piirretty kirjaimet D.V., ja ne eivät merkitse
+sanoja "Dugd el, Vedd el", pistä piiloon, vie pois, vaan nimeä
+"Debreczen Városa", Debreczenin kaupunki. Ei se tohdi lehminensä pakoon
+karata. Kun me palajamme takaisin, niin on jo koko karja koossa
+rannalla odottamassa. Kyllä paimen ne palauttaa. Menihän koiransakin
+mukaan pois lautalta. Kun toisen kerran elukat tuodaan lautalle, niin
+pitää vain sitoa lehmät parittain sarvista yhteen ja kytkeä sonni
+kiinni tuohon rautarenkaaseen, niin kyllä tästä ylitse päästään.
+Lauttaraha vain pitää suorittaa toiseen kertaan.
+
+... Kului hyvinkin puolitoista tuntia, ennenkuin lautta pääsi toiseen
+rantaan ja ennenkuin se tyhjeni, taasen täyttyi ja ehti takaisin
+toiselle puolelle.
+
+Mähriläiset juoksivat heti kummulla sijaitsevan lauttaajatalon luo
+laumaa etsimään.
+
+Mutta sitä ei näkynyt missään.
+
+Hevoskauppias tiesi sanoa, että nuo villit eläimet olivat täyttä
+laukkaa juosseet tuonne arolle päin, perässä paimen sekä hänen
+koiransa, ja pian kadonneet tuonne piilipuiden taa. Ne eivät olleet
+kulkeneet maantietä, vaan juosseet myötätuuleen, sarvet päin maata ja
+häntä ilmassa, ihan kuin kiiliäistä pakoon.
+
+Muuan myöhästynyt savenvalaja, joka kuorminensa tuli Ujvárosin
+puolesta, tiesi kertoa tavanneensa Hortobágyin tuolla puolen
+sarvikarjalauman, joka mylvien juoksi Zámin kumpuja kohden, perässä
+ratsumies koirinensa. Hortobágyin joki kun tuli vastaan, niin ne
+syöksyivät veteen, ja sitten katosivat näkyvistä korkeaan kaislikkoon
+sekä karja että ratsumies.
+
+Lauttaaja-isäntä kääntyi mähriläisten puoleen, jotka suu auki miestä
+kuuntelivat, sanoen: -- Nyt on ulisemisen syytä, miehet!
+
+
+
+
+IX.
+
+
+Ohatin pusta on "koreiden tammojen" laidunmaa. Paimenmajalta pustan
+keskeltä katsoen taivaanrantaan asti näkee vain hevosia syömässä
+laitumella. Siellä niitä on kaiken värisiä, joita mainita saattaa,
+ruskeita, harmaita, mustia, laukkia, voikkoja, kimoja, päistärikköjä,
+raudikkoja, suotia, jopa valkoisiakin, jonka värisiä nuoret hevoset
+harvoin ovat. Kai tuon monivärisyyden tähden juuri näitä hevosia
+sanottiin "koreaksi tammastoksi".
+
+Kaikki Debreczenin kaupungin tammat täällä ovat yhdessä varsoinensa.
+Niitä ei pidetä koskaan tallissa, ei talvellakaan; lauman
+lisääntymisestä vain isäntäpaimen tekee vuosittain tiliä.
+
+Täältä ovat kotoisin ne hyvät arohevoset, joita tullaan kaukaakin
+ostamaan. Kaikki hevoset näet eivät kelpaa hiekkaisille aroteille;
+vuorihevonen seisahtuu, kun pitää alamaan maanteitä kulkea.
+
+Hevoset ovat laitumella eri ryhmissä, kukin johtajaoriinsa ympärillä,
+ahkerasti syöden. Hevonen syö aina. Oppineet miehet sanovat Jupiterin
+kironneen hevosen, kun Minerva oli sen luonut, että sen pitää aina
+syömän eikä ikinä ravituksi tuleman.
+
+Neljä viisi paimenta hoitaa ratsunsa selästä tuota satakuntaa hevosta,
+pitkäsiimaisella piiskalla palauttaen niitä, jotka tahtovat pyrkiä
+erilleen.
+
+Täällä on muuten kaikki samalla tavalla laitettu kuin sarvikarjan
+paimentenkin luona, samanlainen paimenmaja, keittiö, tuulensuoja ja
+vipukaivo. Mutta täällä ei tarvita kärripoikaa, ei orvonturvetta eikä
+paimenkoiria, sillä hevonen ei kärsi koiransukua lähellään, ei sutta
+eikä hallia, vaan potkii sen kuoliaaksi, kun likelle tulee.
+
+Puolenpäivän aikana alkavat eri tahoilla syövät hevoset vetääntyä
+suuren kaivon läheisyyteen.
+
+Kahdet rattaat näkyvät lähenevän paimenmajaa tuolta Hortobágyin
+sillalta päin.
+
+Isäntäpaimen, tanakka, hartiakas ja luiseva ukko, katseli tulijoita,
+kädet silmillä päivänvarjostimina, tunsi tulokkaat jo kaukaa heidän --
+hevosistaan.
+
+-- Se on herra Mikael Kádár, ja toinen on hevoskauppias Pelikán. --
+Heti kun kalenteriini katsahdin, niin arvasin, että he tänään tulevat.
+
+-- Vai seisoo se teidän kalenterissanne? -- kysäisi Santeri paimen
+kiusoitellen.
+
+-- Seisoo se. Siinä Csáthyn kalenterissa seisoo kaikki. Ensi pyhästä
+alkavat Onodin eläinmarkkinat; sinne pitää Pelikánin saada hevosia.
+
+Tämähän oli selvä asia. Tultiin siis hevosia ostamaan. Herra Mikael
+Kádár on myyjä, Samuel Pelikán on ostaja.
+
+Herra Mikael Kádárin me varmaankin jokainen tunnemme. Pyöreäkasvoinen
+pulska mies, sievät viikset, suu aina hymyssä ja keskiruumis erittäin
+pullea; tavallisesti on hänellä aina yllä nyöritakki, kannukset
+saappaissa, pyöreä, pystyreunainen hattu päässä, hoikka keppi kädessä,
+nuppina puusta leikattu linnunpää. Hänen hevosiansa on tuo ryhmä tuolla
+lätäkön reunalla, ruskea ori etummaisena.
+
+Samuel Pelikán taasen on laihakasvuinen mies, kauhean käyrä nenä,
+pitkät viikset ja parta, selkä ja sääret hiukan koukussa alinomaisesta
+hevosten tarkastelemisesta. Suuri leveälierinen huopahattu, kurjensulka
+kyljessä, on hänellä päässään, kirjava liivi ja lyhyt takki yllä ja
+housut saapasvarsiin pistettyinä, iso sikarikotelo takin sivutaskussa,
+ja kädessä pitkä ratsupiiska.
+
+Astuttuaan alas rattailta tulivat herrat kävellen paimenmajalle, missä
+isäntäpaimen oli heitä vastaanottamassa. Kun oli hänen kanssaan muutama
+sana vaihdettu, antoi hän miehillensä tarpeelliset käskyt, ja sitten
+lähdettiin hevosia katsomaan.
+
+Kaksi paimenta ajoi ratsain edellään mahtavilla piiskan läimäyksillä
+sitä hevoslaumaa, jonka seassa herra Kádárinkin omat olivat. Siinä oli
+noin pari sataa hurjaa hevosta, joihin ei vielä ikinä ollut ihmiskäsi
+koskenut.
+
+Kun paimenet pitkässä kaareutuvassa rivissä ajoivat edellänsä
+hevosparvea herrojen nähtäväksi, niin kauppias huomautti maassa
+seisovalle kolmannelle paimenelle yhtä nelistävää ruskeata, joka häntä
+miellytti.
+
+-- Tuosta minä pidän.
+
+Nyt Santeri Decsi heitti yltään viitan ja takin, otti käteensä valmiin
+suopungin, vasemman käden ympäri sen pään kiertäen, ja meni täyttä
+laukkaa kohti tulevaa hevoslaumaa vastaan. Salaman nopeudella hän
+heitti suoraksi suopungin valittua hevosta kohden, rengas osui
+täsmälleen eläimen kaulaan, jotta se alkoi sitä kuristaa. Hirnuen
+kiitivät toiset hevoset edelleen, mutta kiinni saadun täytyi jäädä. Se
+pärskyi, nousi pystyyn, pyrki pakoon, mutta turhaan. Mies seisoi kuin
+olisi ollut vaskesta valettuna, pitäen kiinni suopungin päästä. Avarat
+paidanhihat luisuivat ylös olkapäihin, käsivarret olivat tukevat kuin
+muinaiskreikkalaisten ja -roomalaisten sirkustaiteilijain. Molemmin
+käsin hän veti yhä lähemmäksi vastaan pinnistävää hurjaa hevosta, ei
+auttanut mikään, ihan viereen piti sen tulla. Silmät jo olivat
+pulleina, sieraimet selällään, hengitys raskaasti ähkyvä. Nyt kiersi
+paimen kätensä hellästi hevosen kaulaan, kuiski jotain sen korvaan,
+otti suopungin silmukan pois kaulasta, ja nyt tuo hurja eläin muuttui
+lauhkeaksi kuin lammas, helposti sai jo panna päitset päähän. Heti
+sidottiin se marhaminnalla hevoskauppiaan rattaisiin: suolaisella
+leivällä tämä kiiruhti kestitsemään uhriansa.
+
+Tämä voimannäyte uudistettiin kolmasti; Santeri ei heittänyt harhaan
+kertaakaan. Vasta neljännellä kerralla kävi niin, että silmus oli liian
+avara ja siitä syystä meni aivan kiinni otetun tamman rinnuksiin asti,
+jotta se, kuin ei tuntenut kuristusta, ei antautunutkaan aivan vähällä,
+vaan rupesi hyppelemään ja vastaan vintturoimaan, vetäen suopungissa
+paimenta perässään hyvän matkan. Mutta sai hän kuitenkin siitä viimein
+voiton ja talutti kiinni otetun hevosen herrojen luo.
+
+-- Tämäpäs on hauskempaa kuin karambol-peli kapakassa! -- virkkoi
+Samuel Pelikán kääntyen herra Kádáriin.
+
+-- Ei hänellä muuta työtä olekkaan, -- vastasi kunnon porvari.
+
+Hevoskauppias otti taskusta sikarikotelonsa ja tarjosi paimenellekin.
+
+Santeri otti sikarin, iski tuluksilla tulta ja tuprutteli pian mahtavia
+savuja.
+
+Nuo neljä hevosta sidottiin ostajan rattaisiin. Kaksi perään, kolmas
+istuimen kohdalle ja neljäs valjaissa olevan oheen.
+
+-- Te olette vasta väkevä mies, -- jatkoi vielä herra Pelikán,
+sytyttäen sikariansa Santerin sikarista.
+
+-- Mitä, kun juuri on sairastamasta päässyt ... murahti vanha
+isäntäpaimen.
+
+-- En minä ole sairastanut! -- väitti Santeri, pää ynseästi pystyssä.
+
+-- Lempoko sinua sitten vaivasi? -- Kolme vuorokautta mies makasi
+tuolla Mátan lasareetissa.
+
+-- Ei olekkaan mies lasareetissa maannut! Sehän on vain hevosia varten.
+
+-- Mitä siellä sitten teit?
+
+-- Pätkässä olin, jotta piisasi, jos tietää tahdotte.
+
+Isäntäukko siveli viiksiänsä ja murahti tyytyväisenä pahoitellen:
+
+-- Tuollaisia veitikoita ne ovat! Milloinkaan eivät ilmaise, miten
+hullusti heidän on käynyt.
+
+Nyt tuli maksun suoritus.
+
+Kahdeksansataa floriinia sovittiin hinnaksi noista neljästä hevosesta.
+
+Herra Pelikán otti esiin povitaskusta ison nahkalompakon, josta hän
+paperitukun seasta otti esille yhden. Ei siellä ollut ainoatakaan
+seteliä, vaan paljaita sileitä vekseleitä, sekä tyhjiä että täytettyjä.
+
+-- Minä en koskaan kuljeta mukanani rahaa, vaan vekseleitä, puhui
+kauppias. Näitä ei kukaan viitsi minulta rosvota, varas vain joutuisi
+pahaan pulaan. Näillä minä maksan.
+
+-- Ja minä hyväksyn, -- vastasi herra Kádár. -- Herra Pelikánin vekseli
+on puhdasta rahaa.
+
+Hänellä oli kirjoitusneuvotkin mukana. Housuntaskussa ruuvikantinen
+tolppo ja saapasvarressa kynänvarsi.
+
+-- Pian saadaan tästä kirjoituspöytäkin, -- virkkoi Pelikán. -- Tuokaa,
+paimen, tänne hevosenne, olkaa niin hyvä.
+
+Santerin hevosen satulan päällä saattoi helposti täyttää vekselin
+tyhjät kohdat. Paimen katseli tarkasti herrain työtä.
+
+Eikä vain paimen tullut katsomaan, vaan hevosetkin. Nuo samat hurjat
+hevoset, joita oli neljästi takaa ajettu ja joiden joukosta oli
+suopungilla neljä otettu kiinni, kerääntyivät kuin uteliaat lapset
+ilman vähintäkään pelkoa miesten ympärille. Muuan raudikko laski päänsä
+ihan hevoskauppiaan hartialle, hänen hommiansa kummastellen. Ei kukaan
+noista tietysti ollut ennen nähnyt vekseliä tehtävän.
+
+Toiset katsojat olivat vaiti, mutta Santeri Decsi rohkeni tehdä yhden
+kysymyksen.
+
+-- Minkätähden kirjoitettiin tuohon paperiin kahdeksansataa kaksitoista
+floriinia ja 18 kreutseriä, kun hevosten hinta oli tasan
+kahdeksansataa?
+
+-- Se on nähkääs sillä tapaa, että minä olen velkapää suorittamaan
+summan käteisellä rahalla. Nyt kirjoittaa herra Kádár nimensä vekselin
+takapuolelle ja vie sen huomenna heti pankkiin. Siellä maksetaan
+hänelle siitä kahdeksansataa floriinia, kun ensin vedetään pois korko
+12 fl. 18 kr.; vasta kolmen kuukauden perästä minä suoritan summan
+pankkiin ja viljelen rahoja sen ajan.
+
+-- Mutta jollette maksakkaan silloin pankkiin!
+
+-- Silloin ottaa herra Kádár minulta rahat lain voimalla. Ja minulla on
+luottoa.
+
+-- Nyt ymmärrän. Sellainen siis on se vekseli.
+
+-- Ettekö koskaan ole ennen vekseliä nähnyt?
+
+Santeri päästi aika naurun. Puhdas hammasrivi kiilsi veitikkamaisesti
+hänen nauraessaan.
+
+-- Mitä hevospaimen vekselillä!
+
+-- Mutta totta puhuen: teidän toverinne Frans Lacza on enemmän
+herrastapoja oppinut; hän tietää, mihin vekseli kelpaa, vaikka onkin
+vain karjapaimen. Minun hallussani on täällä paraikaa yksi sellainen
+pitkä paperi häneltä; otan sen esille nähdä, jos tahdotte.
+
+Hevoskauppias etsi sen paperiensa joukosta ja ojensi sen Santerin
+silmien eteen, antoipa käteenkin. Kymmenen floriinin vekseli se oli.
+Paimen kysäisi ällistyen:
+
+-- Miten te, herra Pelikán, olette karjapaimenen tullut tuntemaan?
+Eihän hän lehmänkauppoja tee.
+
+-- En minä olekkaan tätä saanut, vaan vaimoni. Minun vaimollani on
+näetsen pieni kultasepänliike, jota hän hoitaa omin päinsä ja johon
+minä en juuri ollenkaan puutu. Pari kuukautta sitten tuli hänen
+luokseen arvoisa Frans Lacza tuoden kullattavaksi pari hopeaista
+korvarengasta perineen; hyvin olikin määrä kullata.
+
+Nämä sanat olivat Santerille kuin ampiaisen pistos.
+
+-- Hopeaiset korvarenkaat?
+
+-- Aivan niin. Kaunista filigraanityötä. Kymmenen floriinia oli määrä
+maksaa kultauksesta. Hän saikin ne kullattuina takaisin. Ei varmaankaan
+itse niitä käytä. Rahaa miehellä ei ollut, mutta tämän vekselin antoi;
+Demetriuksen päiväksi on määrä maksaa.
+
+-- Tuo vekselikö?
+
+Oudosti tuijottivat Santerin silmät, sieraimet värähtelivät; kasvot
+vääntyivät niin kummallisen näköisiksi, että olisi luullut hänen
+nauravan, mutta vekseli hänen kädessään vapisi. Eikä hän antanut sitä
+takaisin; lujasti piti hän sitä kädessänsä.
+
+-- Koska tuo vekseli teitä niin miellyttää, niin minä annan sen teille
+juomarahan sijaan, -- puhui herra Pelikán saaden jalomielisen
+päähänpiston.
+
+-- Mutta hyvä herra! Tämä on liian paljon juomarahaksi. Kymmenen
+floriinia.
+
+-- Tietysti on kymmenen floriinia teille iso summa. Enkä minä liioin
+ole sellainen pölkkypää, että heittelisin kymmeniä floriineja
+juomarahaksi joka hevoskaupassa, mutta totta puhuen haluan jollain
+lailla päästä tuosta vekselistä, kuten muinainen suutari
+viinitarhastansa.
+
+-- Olisiko siinä jotain petoskauppaa?
+
+-- Ei siinä mitään petosta ole. Asia on aivan täyttä totta. Antakaas,
+minä selitän; olkaa hyvä, katsokaa tänne. Tuossa seisoo: Herra Frans
+Lacza. Alla seisoo hänen asuinpaikkansa ja sitten "maksettava". --
+Kumpaankin kohtaan olisi pitänyt kirjoittaa: Debreczenissä. --
+Mutta minun vaimoni, se tuhma akka, onkin kirjoittanut siihen:
+"Hortobágyissa". -- Tämä kyllä on totta. -- Herra Frans Lacza asuu
+Hortobágyissa. Mutta olisi akka edes kirjoittanut Hortobágyin
+majatalon, tiedän missä se on, mutta nyt pitäisi minun, tämä vekseli
+kädessä, kulkea häntä Hortobágyista etsimässä kukatiesi kuinka monella
+paimenmajalla ja voisivat koirat vielä repiä housunikin. -- Voi kuinka
+paljon riitaa on tästä asiasta syntynyt minun ja vaimoni välillä! Nyt
+voin ainakin sanoa myyneeni vekselin sadan prosentin voitolla eikä
+meidän enää tarvitse sen tähden kiistellä. Ottakaa pois vaan. Te kyllä
+osaatte karjapaimenelta ottaa nuo kymmenen floriinia, sillä tehän ette
+pelkää häntä itseään ettekä hänen koiraansa.
+
+-- Kiitoksia, herra. Paljon kiitoksia.
+
+Paimen taittoi vekselin kaksinkerroin ja pisti sen povitaskuunsa.
+
+-- Hän on oleva suuresti kiitollinen tuon kymmenen floriinin juomarahan
+tähden, -- kuiskasi Mikael Kádár isäntäpaimenelle. -- Jalomielinen teko
+kantaa hyviä hedelmiä.
+
+Herra Mikael Kádár viljeli paljon sanomalehtiä, hänelle tuli _Vasárnapi
+Ujság_ ja _Politikai Ujdonságok_, ja siksi hän puhui niin valituin
+sanoin.
+
+-- Ei se ilo lähde varsin siitäkään, -- murahti isäntäpaimen. --
+Santeri kyllä tietää, että Frans Lacza on edullisen paikan saatuaan
+muuttanut Mähriin viime perjantaina; ei hän ikinä enää näe miestä eikä
+noita kymmentä floriinia. Siitä hän vain on hyvillään, että on selvillä
+noiden korvarenkaiden asiassa. Tässä jutussa on näet tytönpuolikin.
+
+Herra Kádár nosti keppinsä linnunpään suulleen.
+
+-- Hoo! Tämä on aivan toinen asia.
+
+-- Tuo poika on, tiedättekös, minun kummipoikani. Minä pidän hänestä
+paljon. Ei kukaan niin hyvin hoida hevosia kuin tuo poika. Kaikin
+mokomin minä tahdoinkin saada hänet vapaaksi sotaväestä. Tuo toinen,
+Franssi näetten, on taasen lankoni, karjapaimenen kummipoika. Sekin
+olisi kelpo mies. Molemmat voisivat olla hyviä tovereita, jollei
+lempo tai joku muu pahahenki olisi pannut heidän väliinsä tuota
+keltanaamaista tyttöä. Nyt ne tuon hetaleen tähden toisensa vaikka
+elävältä söisivät. Hyväksi onneksi keksi lankomies sen keinon, että
+lähetti Franssin Mährinmaalle isäntäpaimeneksi eräälle herttualle.
+Siten voipi rauha taas palata Hortobágyiin.
+
+-- No sepä oli sukkelampi keino kuin Kolumbuksen munan kirvoittaminen
+Ariadnen langasta.
+
+Santeri huomasi tästä hiljaisesta keskustelusta, että hänestä oli puhe.
+Toisten puheiden kuunteleminen ei ole magyarilaisen luonteen mukaista.
+Hän astui sentähden syrjään. Rupesi ajamaan hevosia juottopaikalle,
+minne jo oli muutamia joukkioita kokoontunut. Siellä oli kyllä
+tekemistä. Viisi oli paimenta, kolme kaivonvipua, tuhatviisikymmentä
+hevosta. Kunkin paimenen piti painaa kaksisataakymmenen kertaa vipu
+alas, täyttää sanko, nostaa se ylös ja kaataa ruuheen. Tämä on heille
+jokapäiväistä leikkiä -- ja tapahtuu se kolmasti päivässä. Ei heidän
+tarvitse liikkumisen puutetta valittaa.
+
+Ei Santerin muodosta voinut ensinkään havaita mitä hänellä oli
+mielessä. Oli vain hyvällä tuulella, jopa tavallista paremmalla.
+Vihelteli ja lauleli kaiken päivää. Avara pusta kaikui hänen
+lempilaulustansa:
+
+    "Rahaa ei oo miekkosella,
+    kulkee kuudella orhisella;
+    joka hepo hempeäinen,
+    vaikk' on poika äpäräinen."
+
+Jo lauleli toinen ja kolmaskin paimen hänen perässänsä samaa nuottia;
+se kaikui yli koko Ohatin pustan. Seuraavana päivänä oli hän yhtä
+hyvällä tuulella aamusta iltaan, niin että häneen soveltui sananlasku:
+On niin hyvällä päällä, kuin tuntisi tuhon tulevan.
+
+Auringon laskiessa johdettiin hevoset yösijoillensa kaikki majan
+läheisyyteen, missä ne pysyvät yhdessä aamuun asti.
+
+Renkipoika sillä aikaa toi selässään ison kantamuksen kuivia ruo'on
+pillejä lähellä olevasta ruoikosta. Niistä hevospaimenet tekevät
+iltaisin nuotion, jonka ääressä lämmittävät iltaruokaansa.
+Hevospaimenten illallinen on aivan toista lajia kuin karjapaimenten. Ei
+puhettakaan eksyneestä porsaasta tai lampaasta, joista teattereissa
+puhutaan; sikalaumat ja lammasjoukot paimennetaan kaukana täältä
+tuolla puolen Hortobágyin jokea, niin että hevospaimenella olisi
+päivän matka käydessään sieltä puhaltamassa porsaan tai lampaan. Eikä
+täällä viljellä raadonlihaa, josta karjapaimen tuonnoin mainitsi.
+Isäntäpaimenen emäntä kaupungista laittaa tänne ruuan koko viikoksi. Se
+on aimo ruokaa, sen ääreen kelpaa kenen hyvänsä istua: Silavaa etikan
+kanssa, -- Velliä, -- Verimakkaraa, -- Kaalia, -- Likkiötä. Kaikki
+viisi paimenta syövät yhdessä isännän kanssa, eikä renkipoikakaan jää
+osattomaksi.
+
+Hevonen ei menettele auringon laskettua sarvikarjan tavalla, joka
+illalla juotettua laskeutuu taajoissa ryhmissä maata ja rupee
+märehtimään. Hevonen ei ole niin tyyniluontoinen, vaan se syö yölläkin,
+kun vain on kuutamo; ruoho kelpaa silloinkin sille.
+
+Santeri on vieläkin mainion hyvällä tuulella. Illallisella nuotion
+ääressä oltaessa hän kysyy isännältä:
+
+-- Sanokaapas, hyvä kummisetä, mikä on syynä siihen, että hevonen
+saattaa syödä kaiken päivää eikä herkeä yölläkään. Vaikka koko kenttä
+olisi hedelmäleivoksia täynnä, niin ei minua haluttaisi olla aina
+syömisen touhussa.
+
+Isäntäukko nakkasi vielä ruokoja sammuvaan tuleen.
+
+-- Kerron teille siitä tarinan, mutta älkää vain naurako. Se on
+vanha asia. Kerrottiin niihin aikoihin, jolloin teinit kävivät
+kolmikulmaisissa hatuissa. Eräältä sellaiselta mustekouralta minä sen
+kuulin; hänen sielunsa saa siitä kärsiä, jos hän ei puhunut totta. --
+Eli näet kerran kuuluisa pyhimys, jonka nimi oli Martti, -- elää hän
+vieläkin, vaikkei käy Hortobágyissa.-- Sitten oli juuri täällä
+Hortobágyissa kuningas, jota sanottiin Hevos-Marotiksi. Tämän nimen hän
+peri siitä, että sai viekkaudella anastetuksi Pyhältä Martilta sen
+ihmehevosen, jolla tämä kulki ympäri maailmaa. Kerran näet tuli pyhä
+Martti hänelle vieraaksi, ja tuo hevonen vietiin kuninkaan talliin. --
+Kun Pyhä Martti sitten tahtoi lähteä aikaisin aamulla matkaan, niin hän
+sanoi kuninkaalle: "Anna tänne hevoseni, minun pitää lähteä." Kuningas
+vastasi: "Ei nyt sovi, hevonen paraikaa syö." -- Pyhä Martti odotti
+puoleenpäivään, sitten vaati hän taas hevostansa. -- "Nyt ette ainakaan
+voi lähteä", puhui kuningas, "sillä hevonen syö juuri nyt". -- Pyhä
+Martti odotti päivän laskuun ja rupesi taas kuninkaalta vaatimaan
+hevostansa. "En tosiaankaan voi nyt sitä laskea, hevosenne syö nytkin",
+vastasi kuningas. -- Silloin suuttui Pyhä Martti, heitti kirjansa
+maahan ja kirosi sekä kuninkaan että hevosensa. "Sinun nimeesi hevonen
+tarttukoon älköönkä siitä ikinä irti pääskö, ja hevonen olkoon kirottu,
+syököön kaiken päivää, mutta älköön koskaan kylläänsä saako." Siitä
+asti hevonen ei koskaan saa kylläänsä syödäkseen, vaikka on laitumella
+päiväkaudet. -- Minulle on sanottu, että joka ei usko, olkoon
+uskomatta.
+
+Paimenet kiittivät isäntää sadun kerronnasta. Sitten meni kukin
+etsimään hevostansa ja poistui hiljaiseen tähtiyöhön, jokainen oman
+laumansa luokse.
+
+
+
+
+X.
+
+
+Oli ihana ja lämmin kevätpäivän ilta; taivaalta ei tahtonut iltarusko
+malttaa lähteä, ennenkuin yö sen verhosi hienoiseen usvapeitteeseen,
+joka nousi ja levisi taivaanrannalle.
+
+Uusikuu näkyi jo tuolta Zámin kummun kohdalta, ja sen yläpuolella
+säteili lempiväisten tähti, tuo varhain nouseva, myöhään laskeva
+kointähti.
+
+Hevospaimen katsoi itselleen laumansa lähellä yösijan, riisui ratsunsa
+selästä satulan loiminensa, otti suitset päästä ja asetti ne maahan
+pystyyn asetetun kepin nenään. Loimi pantiin satulan päälle, siitä tuli
+päänalus, ja viitta peitoksi, niin oli makuusija valmis.
+
+Mutta ennenkuin hän meni maata, lohkoili hän illallisesta jääneen
+leivän palasiksi ja antoi ne kädestänsä hevoselleen.
+
+-- Nyt saat sinäkin mennä haukkaamaan ruohoa, Ilo heponi. Sinäpä et
+pidäkkään päiväkausia syömisen virkaa kuten toiset hevoset. Sinä saat
+aina olla satula selässä. Ja herrat vielä tahtoisivat, että sinun
+kaiken päivää liikkeellä oltuasi pitäisi joutua koneen eteen nostamaan
+kaivosta vettä! Sitä saavat odottaa. Luulevatko he hevostakin ihmisen
+kaltaiseksi koiraksi?
+
+Hän pyyhki liehuvalla paidanhihalla hellästi hevosensa silmät.
+
+-- No, mene nyt etsimään hyvää ruohoa syödäksesi, mutta älä joudu liian
+kauas; kun kuu laskee ja tuo kirkas tähti katoaa, niin saat tulla
+takaisin. Katsos, minä en sido sinua liekaan, kuten karjapaimen, en
+kytke sinua kuten moukat. Siinä on kyllä, kun huudan aamulla: "hoi, Ilo
+heponi!" niin sinä heti olet paikalla.
+
+Ymmärsikö eläin? Miksei olisi ymmärtänyt. Päästyänsä vapaaksi satulasta
+ja suitsista teki hevonen aimo hyppäyksen, ojenteli sitten
+takaraajojansa, rupesi piehtaroimaan, kääntyen selällään ainakin
+kolmasti koivet päin taivasta; sitten se nousi nopeaan taasen
+jaloillensa, pudisteli, hirnahteli ja rupesi halukkaasti haukkaamaan
+rehevää ruohoa, pitkällä hännällään yöhyönteisiä luotansa karkoitellen.
+
+Hevospaimen loikoili pitkällään siinä makuusijallansa viheriällä
+nurmella.
+
+Mikä mainio vuode! Patjana koko laaja pusta ja telttana tähtitaivaan
+kansi.
+
+On jo yö. Mutta maa ei pahan lapsen lailla tahdo vielä nukkua. Eikä se
+unta saisikaan. Kuuluu kaikenlaisia ääniä vielä. Kaikki on niin
+salaperäistä. Ei tänne kuulu kirkonkellojen ääni kaupungista eikä
+koirain haukunta karjapaimenten majan luota, sieltä on tänne siksi
+pitkä matka. Läheisessä ruoikossa rääkyy ruo'onpäristäjä ihan kuin joku
+aavehenki; soiden satakieli, suovarpunen tirskuttaa, ja tuhannet
+sammakot säestävät; Hortobágyin myllyn yksitoikkoinen kalkutus
+kuuluu sekaan. Ylhäältä ilmasta huokuu hiljaista hyminää,
+jäähyväisvaikerrusta, hanhet ja kurjet siellä lentävät säännöllisissä
+parvissa; niitä töintuskin näkee, vaikka onkin kirkas tähtitaivas.
+Taaja hyttysparvi vielä survoo edestakaisin ilmassa, senkin ääni tuntuu
+kaukaiselta aavesoitolta. Välistä kuuluu myöskin hevosen hirnuntaa.
+
+Ennen sinun on tullut hyvin uni, paimen parka; kun pääsi satulaan
+varaan laskit, niin heti nukuit; mutta miksi nyt valvot tummansinistä
+taivasta katsellen ja puhutellen tähtösiä, kuten kummisetäsi on sinua
+opettanut? Tuolla keskellä taivaan kantta on "Pohjantähti", joka ei
+milloinkaan liiku paikaltaan; tuolla on "Paimenpari", tuo väriään
+vaihteleva on "Orvonsilmä". Tämä kirkas tähti taivaanrannalla on
+"Viikatetähti", ja tuo kirkkaampi taasen "Pakolaisen lamppu". Nuo kolme
+tuolla ovat "Kolmen kuninkaan tähdet", -- yhdessä sarjassa on
+"Seitsentähtinen", ja tuo, joka pian katoaa usvan taa, on "Taivaan
+ikkuna".
+
+Mitä tähtien katseleminen häntä auttaa, kun ei kumminkaan taida niiden
+kanssa puhella? Outo, raskas taakka painaa hänen sydäntänsä; hänen
+sielussaan tuntuu olevan kamala, verta vuotava haava! Ehkä helpottaisi,
+jos voisi jollekin ilmaista sydänsurunsa ja valitella vaivaansa. Mutta
+tämä pusta on yhtä tyhjä kuin se on suurikin.
+
+Tuo kirkas tähti laski, kuu oli myöskin jo katoamassa, hevonen heitti
+syöntinsä ja palasi isäntänsä luo. Tuli hiljaa astellen, ikäänkuin
+peläten hänet herättävänsä, ja kaulaa ojentaen tutki, pää alhaalla,
+nukkuiko isäntä vai eikö.
+
+-- Tule vain, heponi. En nuku vielä.
+
+Nyt hevonen hirnahti iloisesti ja laskeutui itsekin nurmelle ihan
+isäntänsä viereen.
+
+Paimen nousi vuoteeltaan istualle, laskien kasvonsa kätten varaan.
+
+Hänellä oli siis olento, jonka kanssa voi puhella. Älykäs eläin
+
+-- Katsos, rakas Ilo heponi. Sellainen on tyttö. Päältä kultaa, sisältä
+hopeaa. Totta puhuessaan on puoli valhetta, valheessaan taasen puoli
+totta... Ei sitä opi kukaan oikein käsittämään... Sinä tiedät, kuinka
+paljon rakastin häntä... Monta kertaa kannustin kylkiäsi verille asti,
+jotta pikemmin hänen luoksensa pääsisin... Monta kertaa jätin sinut
+seisomaan hänen porttinsa edustalle, lumituiskuun, lokaan, tuimaan
+säähän tai paahtavaan auringonpaisteeseen, niin, sinut juuri, rakas,
+hyvä heponi. En sinua silloin muistanut, vaan yksin häntä.
+
+Hevonen näytti sangen älykkäältä ja miettiväiseltä. -- Miksei hän tuota
+muistaisi? Niinhän se oli.
+
+-- Tiedät senkin, kuinka suuresti hän rakasti minua... Asetteli ruusuja
+korviesi taa, palmikoi nauhoilla harjasi, syötteli kädestänsä sinua
+sokerileivoksilla... Monta kertaa hän vedätti meidät takaisin
+syleilyllään, kun minä jo istuin satulassa. Usein hän halaili sinunkin
+kaulaasi, jotta vain saisi meidät jäämään.
+
+Hevonen äännähteli vastaukseksi hiljaa: hhmm... Kyllä hän niin teki.
+
+-- Mutta sitten se kirottu veitikka tuli sinne ja varasti puolen hänen
+sydämestänsä. Olisi edes vienyt sen kokonaan! Olisi pitänyt sen sitten
+myöskin! Jospa olisi vienyt hänet mukanaan kauas maailmaan, niin ei hän
+olisi jäänyt tänne puolittain onneksi, puolittain kiroukseksi.
+
+Hevonen varmaan koetti häntä lohduttaa, koska laski päänsä isännän
+polvelle. Suruissaan paimen murahti:
+
+-- Taivaan kirouksen saakoon ilkityöstä, joka toisen ruusun itsellensä
+ryöstää! Sillä jos mä itse häntä lyömään lähden, varmaan äitinsäkin
+itkee työnsä tähden.
+
+Hevonen alkoi piestä vihaisesti hännällänsä maata; isännän kiukku
+tarttui häneen.
+
+-- Mutta mitenkä minä häntä voisin lyömään lähteä? Onhan mies paennut
+muille maille. Et ole sinäkään noidanratsu, jotta kautta maiden voisit
+minua ruveta lennättelemään, pysyt vain koreasti täällä lohduttamassa
+minua sydänsurussani.
+
+Ei hevonen voinut tätä asiaa muuksi muuttaa. Tyytymystänsä kovaan
+kohtaloon se osoitti siten, että laskeutui ihan pitkälleen nurmikolle
+kaula ojossa.
+
+Paimen ei antanut hevosen vielä ruveta nukkumaan, hänellä oli vielä
+puhumista.
+
+Maiskaus huulilla, ihan suukon kaltainen, sai pian hevosen pystyyn.
+
+-- Älä nuku... En nuku minäkään... Tulee vielä sekin aika, jolloin
+maata saadaan... Ollaan yhdessä niin kauan... Sinä et saa koskaan enää
+jättää isäntääsi... Enkä minä luopuisi sinusta, vaikka saisin sinun
+suuruisesi ko'on kultaa hinnaksesi... Sinä yksin olet omani, olet
+uskollinen... Kyllä minä tiedän, miten sinä autoit tohtoria nostamaan
+minua maasta tarttuen hampaillasi liivini rinnuksiin, kun makasin
+pustalla kuoleman kielissä ja korpit jo ympärilläni liitelivät. --
+Muistatko sitä? Näin tartuit liiviini!... Aimo elukkani... Älä pelkää,
+että enää mennään yli Hortobágyin sillan, ei enää poiketa Hortobágyin
+krouviin!... Vannon tässä kautta tähtitaivaan, etten ikinä, sinä
+ilmoisna ikänä astu yli sen talon kynnyksen, missä tuo tyttö asuu!...
+Älkööt nuo tähdet enää minulle tuikkiko, jos sanani syön...
+
+Tämän valan kuullessaan hevonenkin nousi etujaloilleen, istui maassa
+kuten koirain on tapana.
+
+-- Älä sentään pelkää, että me tänne jäädään vanhenemaan, -- jatkoi
+paimen. -- Emme jää ainaiseksi tätä tasankoa astelemaan... Pienenä
+poikasena näin kauniitten kolmiväristen lippujen liehuvan -- niiden
+perässä pulskeita husaareja... Kadehdin keitä... Näin sitten noiden
+husaarien kaatuvan maahan haavoitettuina ja kauniitten lippujen
+joutuvan lokaan kaikkien tallattaviksi... Ei noin saa asiat jäädä!...
+Vielä tulee päivä, jolloin vanhat liput otetaan kätköstään ja me
+nuoret, reippaat pojat marssimme perässä antamaan selkään noille
+häijyille kasakoille... Silloin sinä tulet mukaan, hyvä heponi, kun
+kuullaan sotatorven ääni.
+
+Hevonen karkasi pystyyn, ikäänkuin olisi jo kuullut sotatorven äänen,
+ja rupesi etujaloillaan kuopimaan maata, harja vinhasti nousten ja pää
+pystyssä sekä kovasti hirnuen hiljaiseen yöhön. Toiset hevoset heti
+vastasivat sen hirnuntaan.
+
+-- Siellä sitten saadaan tämä asia päätteeseen!... Siellä paranee
+surumme, ei se itkulla ainakaan tule paremmaksi. Ei minun henkeni saa
+mennä uskottoman tytön myrkkyjuoman eikä vielä myrkyllisempäin
+suukkojen kautta, vaan kunnon vihollisen miekan terään. Ja kun minä
+makaan verissäni sotatantereella, niin sinä jäät luokseni vartioimaan
+minua, kunnes tullaan hautaan viemään.
+
+Ja ikäänkuin aikoen koetella hevosensa uskollisuutta oli paimen nyt
+kuolevinaan, heittäytyi pitkälleen maahan oikaisten jäykästi
+käsivartensa pitkin nurmea. Hevonen katsoi häntä hetkisen, mutta
+nähdessään, ettei isäntä liikahtanutkaan, astui se korvat luisussa
+hänen luokseen alkaen turvallaan koskettaa häntä olkapäähän. Mutta kun
+ei paimen sittenkään antanut elonmerkkiä, alkoi hevonen juosta tömistää
+yltympäri. Mutta kun ei hän kavioiden töminäänkään herännyt, rupesi
+hevonen nostamaan häntä viitan kauluksesta hampaillaan ylös istumaan,
+kunnes paimen lopettaen leikin aukaisi silmänsä ja syleili molemmin
+käsin hevosensa kaulaa.
+
+-- Sinä olet ainoa uskollinen ystäväni.
+
+Ja hevonen ihan nauramaan rupesi; ylähuuli nousi, jotta kiiltävä
+hammasrivi näkyi, ja sitten se alkoi iloansa osoittaen hypellä ja
+koikkelehtaa pikkuvarsan lailla, kun koko kuolemantapaus olikin vain
+leikkiä. Viimein se itsekin laskeutui pitkälleen maahan. Nyt oli sen
+vuoro jatkaa leikkiä, nyt se oli kuolevinaan.
+
+Paimen alkoi puhutella sitä, maiskahuttaa huulillaan, mutta hevonen ei
+liikahtanut.
+
+Paimen laski päänsä hevosen kaulalle, se oli hänelle hyvänä tyynynä.
+Ratsu kohotti päätään, havaitsi isäntänsä nukkuvan ja oli hiljaa.
+Siihen jäivätkin molemmat lepäämään...
+
+Hevonen alkoi kuulla pustalta kaukaisia ääniä, mutta ei vieläkään
+liikahtanut.
+
+Kaikuvalla hirnunnalla herätti se ensin isäntänsä.
+
+Paimen kavahti pystyyn leposijaltaan. Sitten nousi hevonenkin.
+
+Aamu alkoi jo sarastaa, taivaanranta kellerti idän kulmalta.
+
+Kaukaa usvasta häämötti kohti juoksevan hevosen haamu. Sen selässä ei
+ollut ratsastajaa. Paimenen hevonenkin sen huomasi.
+
+Se on jokin karkulainen. Päässyt irti joltakin paimenmajalta. Keväisin
+niiden tulee ikävä aina yksin elää siellä lehmien ja härkien
+valtakunnassa, jonkatähden ne vapaaksi lieasta päästyään vaistonsa
+johdolla karkaavat lähimpään tammastoon. Siellä ne joutuvat kahakkaan
+tammojansa pelkääväin oriitten kanssa, jotka kahakat useimmiten
+päättyvät jälkimmäisten tappioksi, nämä kun eivät ole kengässä.
+
+Hevospaimenen pitää sentähden saada kiinni tuo karkulainen ori.
+
+Äkkiä satula hevosen selkään, suopunki valmiiksi käsivarrelle ja nyt
+vastaanottamaan vierasta tulokasta.
+
+Mutta ei sen kiinniottamiseen tällä kertaa suopunkia tarvittu.
+Saavuttuaan lähemmäksi se suuntasi kulkunsa suoraan hevospaimenta
+kohden ja päästi iloisen hirnahduksen, johon paimenen ori samaten
+vastasi. Ne olivat vanhoja tuttuja.
+
+-- Mitä kummia tämä on? -- murahti paimen. -- Ihan tuo on samannäköinen
+kuin Franssin laukki. Kuinka on hänen Mährinmatkansa laita?
+
+Vielä enemmän hän kummasteli, kun hevoset yhteen tultuansa kohtelivat
+toisiansa niin ystävällisesti kuin suinkin ja rupesivat toistensa
+kaulaa hyväilemään.
+
+Tuo on tosiaankin Franssin laukki. Onhan sen lanteella nimimerkki F.L.
+Ja vielä paremmaksi vakuudeksi vieressä vanha, toisen hevosen potkusta
+syntynyt arpi.
+
+Hevosen mukana laahasi liekaköysi ja sen päässä maasta irtaantunut
+palikka.
+
+-- Kuinka sinä laukki olet Hortobágyiin tullut?
+
+Hevonen antoi helposti ottaa itsensä lieasta kiinni.
+
+-- Kuinka olet päässyt takaisin? Missä on isäntäsi? -- puheli
+hevospaimen.
+
+Mutta ori ei puuttunut puheisiin hänen kanssaan, ei ymmärtänyt häntä.
+Mitäpä tuollainen hevonen ihmisen puheesta ymmärsikään, kun nautojen
+seurassa oli kaiken ikänsä ollut?
+
+Hevospaimen talutti kiinni ottamansa ratsun lähellä olevaan aitaukseen
+ja sulki veräjän.
+
+Sitten hän meni ilmoittamaan asiasta isäntäpaimenelle.
+
+Päivän noustessa taivaalle saatiin selvä tästä salaisuudesta.
+
+Zámin pustalta tuli juosten, läähättäen kärripoika. Ei ollut edes
+lakkia päässä, ilman oli lähtenyt juoksemaan.
+
+Jo kaukaa hän tunsi Santeri Decsin ja kiiruhti suoraan hänen luoksensa.
+
+-- ... huomenta, Santeri setä! Eikö laukkia ole täällä nähty?
+
+-- On kyllä. Kuinka sen olette irti päästäneet?
+
+-- Ihan se oli kierona. Hirnuili kaiken päivää. Kun minun piti sitä
+sukia, niin se pieksi minua silmiin hännällänsä; yöllä se sai liekansa
+irti, ja siitä asti olen minä saanut juosta sen perässä.
+
+-- Entä minne sen isäntä on joutunut?
+
+-- Se nukkuu vielä; kovin oli väsynyt kiivaasta ajosta.
+
+-- Minkälaisesta ajosta?
+
+-- Niin, se tapahtui kolme päivää sitten. Eikö Santeri setä ole sitä
+vielä kuullut? Polgárin lautalla hullaantuivat lehmät, jotka se Mährin
+herra oli ostanut; kaiketi näkivät jonkun aaveen, pelästyivät ja
+hyppäsivät jok'ikinen veteen lautalta ja karkasivat suoraa päätä kotia
+Zámin majalle; paimen ei kyennyt niitä enää palauttamaan, vaan tuli
+itsekin niiden kanssa takaisin.
+
+-- Frans Lacza on siis nyt kotona?
+
+-- Mutta vähällä oli, ettei isäntäpaimen lyönyt häntä kuoliaaksi. En
+ole vielä ikinä kuullut isännän niin koreasti kiroilevan kuin silloin
+karjalauman illan suussa majalle saapuessa, perässä Franssi setä.
+Vaahto vain valui hänen hevosestansa. Ja sonnin sieraimista tuli veri.
+Siinäkös saatiin kuulla hirtehisistä ja lurjuksista! Kolmasti isäntä jo
+kohotti keppiäkin, mutta ilmassa se vain suhahti, ei sentään ruvennut
+sillä lyömään.
+
+-- Entä mitä Franssi siihen sanoi?
+
+-- Ei muuta kuin että hän ei voinut sille mitään, että elukat
+hullaantuivat. -- "Olit varmaan tehnyt jotain velhonvehkeitä, senkin
+hirtehinen!" -- sanoi isäntä. "Mitä varten minä sellaisia olisin
+tehnyt?" -- "Sitä varten, kun ensin itse hullaannuit; kaiketi on tuo
+keltaruusu antanut sinullekin jotain taikajuomaa kuten Santeri
+Decsillekin!" -- Sitten he rupesivat puhumaan teistä, Santeri setä,
+mutta sitä en minä saanut kuulla, sillä minä sain korvapuustin ja minut
+ajettiin pois kuuntelemasta. Sanottiin, ettei ne puheet olleet minua
+varten.
+
+-- Vai puhuttiin minustakin? Ja keltaruususta?
+
+-- En minä tiedä, mikä kapine tuo keltaruusu on. Sen vain tiedän, että
+kun viime perjantaina piti lähteä viemään noita lehmiä, niin Franssi
+setä eväspussia majalta noutaessaan otti viittansa hihasta esille
+kirjavan huivin, jossa oli säilyssä keltainen ruusu; sitä hän kauan
+haisteli ja painoipa sitä suullensakin, luulin hänen jo aikovan sen
+syödä. Sitten hän veti ulos hattunsa vuorin ja kätki sen keltaruusun
+sinne sekä pani hatun taas päähänsä. Taisi olla jokin taikakapine.
+
+Hevospaimen sivalsi kepillään edessään olevaa tulikukkaa, niin että se
+katkenneena lennähti kauas arolle.
+
+-- Mitä pahaa tuo kukka on teille tehnyt?
+
+-- Ei se isku sitä tarkoittanut...
+
+-- Mitenkäs sen asian nyt käy? -- kysäisi hevospaimen sitten
+poikaselta.
+
+-- Mähriläiset miehet saapuivat eilen jalkapatikassa. Isännän kanssa
+sitten asia selvitettiin. Nyt on aikomus viedä lehmät Tisza-Fürediin
+päin, tällä kertaa mukana vasikatkin. Sillalta ne eivät ainakaan rupea
+alas hyppimään. Sanotaan niiden karanneen kotia vasikoittensa tähden.
+Mutta Laczan Franssi vain naurelee partaansa.
+
+-- Ja lähteekö Laczan Franssi vieläkin niiden mukaan?
+
+-- Kaiketi, koska isäntä siihen häntä yhtäpäätä kehottaa. Mutta
+paimenelle ei tahdo lähdöstä mitään syntyä. Väittelee, että karjan
+pitää saada joku päivä levätä ankaran juoksun perästä; itsekin hän
+makaa kaiket päivät kuin puupölkky. Ei olekkaan leikintekoa ratsastaa
+yhtämittaa sellaista kyytiä Polgárin lauttauspaikalta Zámin
+paimenmajalle. Kaksi päivää antoi isäntä hänelle lepoaikaa.
+
+-- Kaksi? Vai kaksi? Se on liian paljon!
+
+-- En minä tiedä.
+
+-- Mutta minä tiedän. Siitä voi hänelle tulla pitempikin lepoaika.
+
+-- Voi, minun täytyy rientää, jotta laukki on kotona siksi, kun hän
+nousee. Kun näet isäntä haukkuu paimenta, niin tämä vuorostaan sättii
+minua. Mutta annappas, kun kerran itse pääsen paimeneksi, niin osaan
+minäkin kärripojalle antaa selkään. Hyvästi, Santeri setä.
+
+-- Hyvästi on jo.
+
+Poikanen hyppäsi laukin selkään, tarttui liekanuoraan ja alkoi
+paljailla kantapäillään potkia hevosen kylkiin. -- Mutta laukki ei
+olisi millään ehdolla vielä tahtonut täältä lähteä, useat kerrat se
+pyörähti takaisin, pyrkien aina vain toisten hevosten luo. Vihdoin tuli
+paimen pojalle avuksi, otti pitkän piiskansa, sivalsi sillä kerran
+hyvästi reisille ja läimäytti vielä perään pari kolme kertaa. Silloin
+hevonen, pää rintaan painuneena, lähti laukkaaman pustalle suoraa päätä
+eteenpäin; pojalla oli täysi työ pysyä selässä pitämällä lujasti
+harjasta kiinni.
+
+Hevospaimen oli nyt selvillä tehtävästänsä.
+
+-- Ja vie myöskin Frans Laczalle terveisiä Santeri Decsiltä, -- huusi
+hän pois kiitävälle pojalle, mutta tuskinpa tämä enää kuuli koko asiaa.
+
+
+
+
+XI.
+
+
+Seuraavana päivänä meni hevospaimen majalle ja sanoi isännälle:
+
+-- Minulla olisi vähän asioita, setä: pyytäisin täksi iltapuoleksi
+vapautta. Illalla palajan takaisin.
+
+-- Saat mennä, mutta sillä ehdolla, ettet mene Hortobágyin krouviin. --
+Kai ymmärrät mitä tarkoitan?
+
+-- Kautta kunniani vakuutan, etten jalallani astu Hortobágyin krouviin.
+
+-- Tiedän, että sanassasi pysyt.
+
+Paimen jätti sanomatta sen mahdollisuuden, että voisi joutua sinne
+"lakanassa".
+
+Oli paahtavan kuuma iltapäivä, kun hän läksi matkaan; taivas oli
+juustonheran karvainen, ilma täynnä auerta. Kangastus oli erittäin
+leikkisällä tuulella. Pikkulinnut olivat laskeutuneet maahan, ei
+yksikään viserrellyt ilmassa. Sitä vilkkaampia olivat paarmat, kärpäset
+ja muut herhiläiset. Hevonen asteli sangen haluttomasti, tavantakaa kun
+piti joko takajaloilla taikka päällä heristellä luotansa noita
+kiukkuisia hiiden lintuja. Kuitenkaan se ei eksynyt suunnalta, vaikka
+ohjat olivatkin aivan höllällä miehen kädessä. Ihminenkin tunsi myrskyn
+olevan tulossa.
+
+Jo saavuttiin Hortobágyin sillalle, tuolle maanmainiolle rakennukselle.
+
+-- Ohoo! -- havahti hevospaimen. -- Siitä ei mennä, heponi. Tiedäthän,
+että olen tähtitaivaan kautta luvannut olla menemättä Hortobágyin
+sillan yli.
+
+Mutta hän ei ollut luvannut olla menemättä yli Hortobágyin joen.
+
+Hän ohjasi sentähden hevosensa myllyn alapuolelle, missä vesi oli
+matalampi, ja rupesi kahlaamaan ylitse. Vähän piti ratsun uidakin,
+mutta mitäs siitä; pian liinaiset roimahousut kuivuvat paahtavassa
+auringonpaisteessa.
+
+Hän antoi hevosensa juosta Hortobágyin majataloa kohden.
+
+Jopa ratsukin läksi nopeampaan juoksuun iloisesti hirnahtaen.
+
+Majatalon pihalta kuului vastaukseksi samanlainen hirnahdus. Siellä jo
+seisoi akaasiapuuhun sidottuna toveri -- laukki näet.
+
+Oikeastaan ei pihaa voi ottaa lukuun Hortobágyin krouvista puhuessa,
+sillä kedolla, joka on majatalon, tallin ja vaunuvajan edustalla, ei
+ole minkäänlaista aitausta, vaikka sitä muuten pidetään pihamaana ja
+siellä on puiden alla pöytä, sivulla pitkä penkki; sielläkin on
+vieraiden tapana istuskella kurkkua kastelemassa.
+
+Hevospaimen hyppäsi alas ratsunsa selästä ja sitoi sen akaasiapuuhun --
+ei sentään samaan kuin mihin laukki oli sidottuna.
+
+Pari muutakin luppakorvaa ratsua seisoi syvissä mietteissä tuolla
+puutarhan aitauksen varjossa, yritellen haukata aidan takana kasvavasta
+pensaasta, johon eivät kuitenkaan ulottuneet. Miehet istuivat tuolla
+akaasiapuun alla juomapöydässä, nytkin tässä paahtavassa helteessä yllä
+nurin käännetyt turkit. Näin ne vain auringon säteiltä varjostavat. He
+maistelivat halpaa hapanviiniä vihreistä laseista ja loilottelivat
+jotain pitkäveteistä paimenlaulua, jossa ei ollut äärtä eikä päätä.
+Lampureita olivat kumpainenkin. Aasi heillä oli ratsuna.
+
+Santeri istui penkin alapäähän laskien visaisen keppinsä pöydälle ja
+katseli, miten nuo kirkkaat pilvet taivaalla paisuivat ja maa taasen
+muuttui niiden kohdalta melkein tummansiniseksi. Eräässä kohden kohosi
+keltainen patsas, se oli itse tuulispää. Lampurit laulelivat
+yhtämittaa:
+
+    "Kun ryypiskelee lampuri,
+    aasinsa harmaa sureepi;
+    jo heitä, aasi, surus tuo,
+    pian mennään jälleen lauman luo."
+
+Hevospaimen kyllästyi jo tuohon jokellukseen ja ärähti:
+
+-- Kyllä nyt, Tahvo, olisi paras jo heittää tuo
+jerusalem-betlehem-nuotti ja nousta aasin selkään sekä lähteä
+lönkkäämään lauman luo, muuten voivat turkkisi kastua pahoin.
+
+-- Kas, kuinka Santeri Decsi on tänään kierolla tuulella.
+
+-- Voinpa kiertää vielä nahkaasikin, jos siinä kauemmin mukiset! --
+tiuskaisi hevospaimen kiertäen paidanhihansa ylös. -- Nyt saa pian kuka
+hyvänsä, joka vain tielle sattuu.
+
+Lampurit kuiskailivat jotain keskenään. He tiesivät pustan säännön,
+että hevospaimenen istuessa pöytään sai lampuri vain lupaa pyydettyään
+jäädä istua kyyräilemään, mutta kun sanottiin: "saat mennä", niin oli
+paras poistua matkoihinsa.
+
+Toinen heistä koputti pullon pohjalla pöytään.
+
+-- Maksetaan pois! Tulee paha sää.
+
+Majatalosta riensi koputuksen kuultuaan ulos krouvarin tyttö.
+
+Ei ollut hevospaimenta ensin näkevinänsäkään, hääräili vain lampurien
+kanssa, teki laskun viineistä, antoi "koirankielistä" takaisin muutamia
+kuparirahoja sekä pyyhki vielä pöydältä paimenten kaatamat viinin
+tähteet.
+
+Miehet astuivat aasiensa selkään ja alkoivat taasen, kun pääsivät niin
+kauas, ettei enää ollut mitään vaaraa, laulaa äskeistä nuottia
+uhkamielin loilotellen:
+
+    "Kuus koiraa suden jäljissä,
+    kaks paimentani vieressä,
+    mä itse astun keskellä
+    ja aasi harmaa perässä."
+
+Vasta noiden lampurien mentyä puhutteli tyttö hevospaimenta.
+
+-- Ethän edes sano, että on pilvessä, kultaseni!
+
+-- Santeri Decsi minun on nimeni, -- murahti äreästi paimen.
+
+-- Hyvä on, armollinen herra. Pyydän anteeksi, jos loukkasin! Ettekö
+suvaitse astua sisään vierashuoneeseen?
+
+-- Kiitoksia. Kelpaa täällä ulkonakin istua.
+
+-- Sisällähän olisi arvollenne sopivaa seuraakin.
+
+-- Tiedän. Näen sen hevosesta. Kyllä hän tulee pian tänne minun
+puheilleni.
+
+-- Entä mitä suvaitsette käskeä? Tuonko viiniä? Punaista vai valkoista?
+
+-- En juo viiniä. Tuokaa tänne pullo-olutta.
+
+Pulloihin pantua olutta ei käy niinkään helposti myrkyttäminen, sillä
+se kuohahtaa ulos, jos äkisti vetää suulta korkin.
+
+Tyttö ymmärsikin sen moitteeksi, mutta nieli katkeran mielensä. Ei
+aikaakaan, niin hän palasi tuoden pullon olutta; sen hän asetti vieraan
+eteen.
+
+Paimen tähän ärjäisi kopeasti:
+
+-- Olenko minä mikään räätälinsälli, että minulle tuot olutpulloja
+yksitellen?
+
+-- No, älkäähän nyt! Älkää vain suuttuko, kunnianarvoisa herra. Kyllä
+minä lisää tuon.
+
+Ja hän toikin koko taakan pulloja, asetti miehen eteen kuusi yhteen
+riviin.
+
+-- Hyvä on nyt!
+
+-- Vedänkö korkit?
+
+-- Kiitos, osaan tehdä sen itsekin.
+
+Näin sanoen hän otti käteensä ensimmäisen pullon, löi sen kaulan pöydän
+syrjää vastaan poikki sekä kaatoi kuohuvaa olutta suureen juomalasiin.
+
+Olut tulee tosin täten kalliimmaksi, kun pitää maksaa myöskin pullon
+hinta, mutta "herra se on herra helvetissäkin".
+
+Kaula kenossa poistui tyttö, kengät keikailevasti ja korskasti
+narisivat. Kultarenkaat korvissa heilahtelivat. Hiukset olivat taasen
+irrallaan, kampaa ei näkynyt, palmikko niskassa heilui pitkine
+nauhoineen. "Niin minä, koska sinäkin."
+
+Hevospaimen särpi olutta hiljalleen, yksikseen. Tyttö lauleli
+portailta: "Jos mun tietoin tietäisit: kultani jos tuntisit, sinäkin jo
+itkisit..." Neljäs säe joutui jo oven taa.
+
+Kun tyttö tuli ulos toisen kerran, oli pöydällä jo kolme tyhjää pulloa,
+kaula katkaistuna. Hän kokosi ne ynnä lasinsirpaleet esiliinaansa.
+
+Ja juotuansa nuo kolme pulloa oli mies jo toisella tuulella. Kun tyttö
+siinä hääräili hänen ympärillään, niin hän kietaisi käsivartensa hänen
+vyötäisilleen.
+
+Tyttö ei tuosta turhia kainostellut.
+
+-- No? Jokohan uskaltaa sinutella? -- kysäisi hän mieheltä.
+
+-- Niin nyt kuin ennenkin. Mitäs siis aiot sanoa?
+
+-- Kysyitkö jotain?
+
+-- Miksi olet itkenein silmin?
+
+-- Se on pelkästä ilosta. Olen saanut kosijan.
+
+-- Kenen?
+
+-- Se on Vervölgyin vanha krouvari. Leskimies. Paljon sillä on rahaa.
+
+-- Ja hänelle menet?
+
+-- Miksen menisi, kun kerran kelpaan? Päästä minut!
+
+-- _Valehtelet, kotia karkaat; äidin syliin pyydät ja hänellekin
+valehtelet._
+
+Sitten hän päästi tytön menemään.
+
+-- Juotko vielä olutta?
+
+-- Juon kai.
+
+-- Tulet humalaan paljosta oluesta.
+
+-- Sitä minun juuri nyt onkin tarvis. Se sisäistä tultani heikentää.
+Anna tuolle toiselle väkevää viiniä, jotta lämpiäisi. Siten tullaan
+yhdenmukaisiksi.
+
+Tuolle toiselle ei tyttö varmaankaan ollut sanonut, että toinen on
+täällä ulkona.
+
+Hevospaimen tuli hänelle avuksi. Alkoi laulella sitä pilkkalaulua,
+jolla karjapaimenia suututetaan.
+
+Hänellä oli kaunis ja vahva ääni; sen tunsi koko Hortobágyin seutu.
+
+    "Karjaa hoidan, haukkuu siksi
+    toiset sorkkakapteeniksi;
+    rengit siellä
+    rapatiellä,
+    minä sängyn herra vielä."
+
+Hyvin osattu! Ei vielä nuotin päähän ehtinyt, niin tuo toinen astui
+ulos juomatuvasta ihan kuin käskettynä. Karjapaimenella oli toisessa
+kädessä pullo punaista viiniä, lasi ylösalaisin sen kaulalla, ja
+toisessa kädessä visainen palikkakeppinsä. Pullon hän asetti pöydän
+toiseen päähän hevospaimenta vastapäätä, kepin toisen kepin viereen, ja
+itse hän istui pöytään vastapäätä kumppaniansa.
+
+Kumpikaan ei puhunut luotua sanaa, ei siinä liioin tervehditty,
+nyökättiin vain päätä; kumpikin ymmärsi asian.
+
+-- Vai olet jo palannut matkaltasi, toveri? -- kysäisi hevospaimen.
+
+-- Pian sitä taas jatkankin, jos haluttaa.
+
+-- Lähdet siis Mähriin?
+
+-- Lähden, jos en tule toiselle päälle.
+
+Nyt otettiin siemaus.
+
+Hetken perästä kysyi taasen hevospaimen:
+
+-- Tällä kertaa kai viet vaimonkin sinne mukanasi?
+
+-- Mistä minä sen nyt ottaisin?
+
+-- Ota oma äitisi.
+
+-- Ei se heittäisi kaupusteluansa, vaikka saisi koko Mährin.
+
+Taas otettiin kulaus.
+
+-- Joko siis olet äidillesi sanonut jäähyväiset?
+
+-- Jo olen.
+
+-- Joko olet isäntäsi kanssa kaikki välit suorittanut?
+
+-- Olen niinkin.
+
+-- Etkö ole kellekään enää velkaa?
+
+-- Kaikkia kummia sinä kyseletkin. En ole velkaa papillekaan! Mitä
+sinun siihen tulee!
+
+Hevospaimen ravisti päätä ja katkaisi sitten taas yhdeltä olutpullolta
+kaulan. Aikoi kaataa siitä kumppanillekin. Tämä laski kieltävästi
+kätensä lasin suulle.
+
+-- Olueni ei siis kelpaa sinulle?
+
+-- Pidän kiinni vanhasta säännöstä: "Oluesta viinihin -- kelpaa
+ainakin; viinist' oluehen vaan -- sit' ei milloinkaan."
+
+Hevospaimen tyhjensi itse pullonsa, jonka jälkeen hän rupesi
+viisastelemaan; siihen oluenjuonti näet aina johtaa.
+
+-- Kuules, kumppani, ei mikään maailmassa ole niin rumaa kuin
+valehteleminen. Kerran olen eläissäni valehdellut, enkä sitäkään tehnyt
+omaksi edukseni. Ja vielä nytkin se painaa tunnollani. -- Lampurit
+valehdelkoot, mutta ei se sovi hevosmiehille. Lampurien esi-isäkin
+kulki valheen kengillä. Patriarkka Jaakob petti omaa appeansa
+kirjavilla vasikoilla, valehteli siis hänelle, petti oman isänsä Esaun
+kintailla, valehteli siis hänellekin. Ei ihmekään, jos kaikki hänen
+jälkeläisensä, jotka vain lampaita paimentavat, harjoittavat valhetta.
+Lampurille se sopii, mutta ei karjapaimenelle.
+
+Kumppani remahti kaikuvaan nauruun.
+
+-- Kas vaan, sinustapa olisi tullut hyvä saarnamies! Osaat saarnata
+kuin paavin legaatti Balmaz-Ujvárosissa helluntaina.
+
+-- Hm, veikko! Ei olisi sinulle hätää tehnyt, vaikka minusta olisikin
+tullut saarnamies, mutta paljoa pahempi seikka olisi sinulle, jos
+minusta olisi tullut kelpo viskaalikin. Sanoit äsken, ettet ole
+kellekään enää velkaa edes kreutserin arvoa.
+
+-- En niin kellekään.
+
+-- _Onko se täyttä totta?_
+
+-- _On, täyttä totta._
+
+-- Entä mitä tämä olisi? Katso tätä pitkää paperia! Tunnetko sitä?
+
+Näin sanoen hän veti esiin taskustansa tuonnoin saamansa vekselin ja
+ojensi sen kumppaninsa eteen.
+
+Karjapaimenen kasvot lensivät äkkiä punaisiksi kiukusta ja häpeästä.
+
+-- Kuinka se on sinun käsiisi tullut? -- ärähti hän vihaisesti, hypäten
+ylös sijaltansa.
+
+-- Aivan rehellisiä teitä. Istu vain rauhassa, veikko. Älä siinä
+hyppele. -- En minä rupea tutkimaan, saarnaan vain. -- Se kunnon mies,
+jolle olet antanut maksuksi tämän vekselin, kävi tuonnoin ostamassa
+hevosia meidän laumasta ja maksoi niiden hinnan vekselillä. Minä
+silloin kysäisin: mikä se vekseli on? Hän sen selitti, sanoi minulle,
+kuten tiedät mitä vekselillä tehdään, ja näytti silloin minulle tätä
+sinun kirjoittamaasi, valittaen siitä jotain puuttuvan: siinä näet ei
+ollut mainittuna missä se oli maksettava tarkemmin kuin vain
+Hortobágyissa, ja se on laaja pusta. Sentähden minä nyt asetan tämän
+vekselin sinun eteesi, jotta korjaisit tuon puutteellisuuden.
+Hevossaksa ei saa sanoa, että Hortobágyissa ovat hevosmiehet häntä
+pettäneet! Kirjoita tuohon entisten sanojen: "maksettava Hortobágyissa"
+lisäksi: "_Majatalon pihalla_"!
+
+Toveri puhui toiselle niin lempeästi, että tämä joutui ihan ymmälle.
+Luuli jo, ettei olekkaan tässä muusta puhe kuin hevos- ja
+karjapaimenten hyvästä luotosta.
+
+-- Hyvä! Sen kyllä voin tehdä, koska niin tahdot.
+
+Koputettiin pöytään, Klaara tuli ulos. Kurkisti ensin oven suusta.
+Suuri oli hänen hämmästyksensä, kun näki miesten verisen tappelun
+sijasta rauhallisesti keskustelevan. "Tuokaa, hyvä Klaara, meille
+mustetta ja kynä."
+
+Kaupunginkomisarjuksen huoneesta hän toi heille kirjoitusneuvot.
+
+Tyttö jäi katsomaan. -- Mitä ne miehet niillä tekevät?
+
+Hevospaimen osoitti sormellansa, mihin kohtaan kumppanin piti
+kirjoittaa.
+
+-- "Maksettava Hortobágyissa." -- Tähän asti on oikein. "Majatalon
+pihalla." Se pitää olla perään.
+
+-- Minkä tähden juuri pihalla?
+
+-- Sentähden, ettei se voi olla toisin.
+
+Sillä aikaa lähestyi rajuilma lähestymistään. Kiivaat tuulispäät
+kävivät edellä peittäen maan ja taivaan paksuihin tomupilviin.
+Kalatiirat lentelivät levottomina Hortobágyin joen kohdalla, pääskyset
+ja varpusparvet riensivät katosten suojaan. Pustalta kuului kovaa
+kohinaa.
+
+-- Ettekö astu sisään? -- kehotteli tyttö paimenia.
+
+-- Ei pääse. Meillä on täällä asioita, -- vastasi hevospaimen.
+
+Kun kumppani oli saanut kirjoituksensa valmiiksi, otti Santeri kynän
+hänen kädestään, käänsi vekselin toisin puolin ja kirjoitti sen selkään
+oman nimensä somilla säännöllisillä kirjaimilla.
+
+-- Mitä varten sinä sinne oman nimesi piirsit?-- kysäisi karjapaimen
+uteliaana.
+
+-- Se on sitä varten, että kun tämän vekselin maksuaika tulee, niin
+minä suoritan nuo kymmenen floriinia, etkä sinä.
+
+-- Ja minkätähden sinä menisit ne maksamaan minun puolestani.
+
+-- Sen tähden, että se on _minun velkani_!-- vastasi hevospaimen
+nousten seisoalle ja sysäten hatun takaraivolle. Silloin hänen silmänsä
+iskivät tulta.
+
+Nyt karjapaimen kävi kalpeaksi. Nyt vasta hän tiesi mitä oli tulossa.
+
+Tyttö ei ymmärtänyt mitään koko kirjoittamisista eikä myöskään tästä
+sananvaihdosta.
+
+Hän pudisti päätänsä. Kummia nuo miehet! -- Hänen korvissaan kilisivät
+kullatut korvarenkaat perineen. -- "Niistä on puhe, Keltaruusu! Sinusta
+juuri on puhe!"
+
+Hevospaimen taittoi kauniisti laskokselle vekselin ja antoi sen tytölle
+sanoen vakavasti ja ystävällisesti:
+
+-- Pyydän, olkaa Klaara hyvä ja pankaa tämä vekseli talteenne. Kun
+hevoskauppias Pelikán palajaa Onodin markkinoilta ja luultavasti
+poikkeaa tänne syömään, niin antakaa se hänelle. Sanokaa, että me
+molemmat sen lähetämme. Vanhat leipätoverit Frans Lacza ja Santeri
+Decsi. Sanokaa hänelle puolestamme suuret kiitokset. Toinen meistä on
+aikanansa maksava. Kumpi maksaa, se saadaan pian nähdä.
+
+Tyttö kohautti olkapäätä. Kummia otuksia nuo! Eivät edes käy toistensa
+tukkaan kiinni. Yhdessä vain kirjoittelevat nimiänsä.
+
+Hän otti kirjoituskapineet ja vei ne takaisin sinne, mistä oli ne
+ottanutkin.
+
+Miehet jäivät pihalle kahdenkesken.
+
+
+
+
+XII.
+
+
+Levollisena hevospaimen kaatoi viimeisen oluen lasiinsa. Samaten
+karjapaimen tyhjensi viinipullonsa lasiin.
+
+Miehet kilistelivät.
+
+"Maljasi!" -- Juotiin pois yhdellä siemauksella.
+
+Nyt alkoi hevospaimen puhua kyynäspäät pöydän varassa.
+
+-- Eiköhän tämä Hortobágyin pusta sentään ole sangen suuri, vai mitä
+mietit, veikko?
+
+-- On se todellakin suuri pusta.
+
+-- Luulen, ettei se pusta, jolla Mooses antoi juutalaisten kierrellä
+neljäkymmentä vuotta, taitanut olla tätä suurempi.
+
+-- Sinä sen parhaiten tiedät. Sinähän niitä raamatun kertomuksia
+tutkit.
+
+-- Mutta vaikka tämä Hortobágyin pusta onkin näin suuri, niin ei se
+sentään ole niin avara, että _me molemmat siihen hyvin mahtuisimme!_
+
+-- Sitä sanon minäkin.
+
+-- _No, laajennetaan sitä hieman!_
+
+Nyt ottivat miehet pöydältä keppinsä. -- Molemmat hyvää nuorta tammea,
+tyvipäässä aimo lyijyinen nuppi.
+
+Kumpikin poistui hevosensa luo.
+
+Ratsumiehet eivät tappele jalkaisin.
+
+Kun tyttö palasi takaisin talosta, niin molemmat miehet jo istuivat
+satulassa.
+
+Ei kumpikaan nyt puhunut hänelle luotua sanaa, ääneti vain käänsivät
+selkänsä toinen toiselleen ja poistuivat eri suuntaan aivan kuin
+tulossa olevaa rajuilmaa pakoon.
+
+Mutta heidän poistuttuaan noin kaksisataa askelta toisistaan katsahti
+kumpikin taaksensa ja pyöräytti yhtähaavaa hevosensa takaisin.
+
+Nyt palikka _toisesta päästä_ käteen ja molemmat miehet kannustamaan
+ratsujansa, niin että nämä laukaten syöksyivät toisiaan vastaan. --
+Tämä oli kaksintaistelua pustalla.
+
+Se ei ole niinkään helppoa kuin päältä katsoen luulisi! Taitoa pitää
+olla tappeluun hevosen selästä miekallakin, joka myöskin hyvin
+osuessaan jakelee aimo haavoja; mutta kun on aseena lyijypäinen
+palikka, niin pitää iskeä sangen taitavasti istuessaan vihamiestä
+vastaan kiitävän hevosen selässä. Ei siinä väistellä eikä syrjään päätä
+käännetä iskun edestä. Isku sinne, toinen tänne. Mies se, ken paremmin
+osaa.
+
+Paimenet joutuessaan kepin kantamiin iskivät yhtäkkiä palikallaan
+toinen toistansa päähän, ja samalla syöksyivät hevoset toistensa
+ohitse.
+
+Santeri horjahti satulassa saamastansa iskusta, päätä huimasi; mutta
+pian hän taas oli pystyssä päin ja asetti hattua entiselleen.
+Varmaankaan ei palikan nuppi ollut oikein osunut takaraivoon, vaan oli
+sivahtanut ohitse.
+
+Mutta hänen iskunsa oli osunut sitä paremmin. Palikan lyijypää oli
+sattunut vastustajan pääkallon kylkeen; sivu edellä kaatui hän
+satulasta pitkälleen maahan.
+
+Nyt käänsi voittaja hevosensa takaisin ja alkoi piestä kaatunutta
+vastustajaansa minkä jaksoi. Näin oli maan tapa.
+
+Koska se on hyvitystä, niin annetaanpa sitten hyvin.
+
+Entä jos hienot herrasmiehet ottaisivat tuon kaksintaistelumuodon
+tavakseen, niin kylläpä ne heidän ottelunsa hieman harvenisivat!
+
+Tämän tehtyään Santeri keppinsä nenällä nosti kaatuneen kilpailijansa
+hatun maasta, tempasi irti vuorin ja löysi sieltä lakastuneen keltaisen
+ruusun, jonka viskasi ilmaan ja löi sitten sitä kepillään, niin että
+lehdet hajalle lentelivät kuten perhoset tuulen mukana.
+
+Krouvin ovelta katseli tyttö kaiken aikaa kaksintaistelua.
+
+Salama jo löi maahan tuolla myllyn luona. Rajuilma teki tuloa! Taivas
+jyrähteli ja myrsky vonkui.
+
+-- Enkö minä sitä sanonut? -- huudahti hevospaimen ratsunsa selästä
+tytölle, voittamaansa vastustajaan viitaten. -- Nyt saat viedä hänet
+sisään ja hoitaa häntä! Nyt hän jäi sinulle!
+
+-- Huomaa, -- vastasi tyttö, -- jos hän olisi voittanut sinut, niin
+minä olisin asettunut päällesi ja estänyt häntä lyömästä sinua. Olisit
+tullut havaitsemaan, että minä rakastan todellisesti vain sinua.
+
+Hevospaimen kannusti vain ratsuansa ja lähti ajamaan vasten lähenevää
+myrskyä. Tuli raju sadekuuro, rakeita seassa, salamat leimahtivat
+tavantakaa. Tyttö katseli ratsastajaa, kunnes tämä katosi myrskyn
+pimeyteen. Jokunen kerta, kun salaman leimaus rankkasadetta valaisi,
+häämötti vielä hänen haamunsa, mutta vihdoin sekin ihan katosi
+näkyvistä.
+
+Ehkä olikin tämä viimeinen kerta, kun hän sai sitä miestä nähdä.
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 40632 ***
diff --git a/40632-8.txt b/40632-8.txt
deleted file mode 100644
index a1dcc44..0000000
--- a/40632-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4660 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Keltaruusu, by Mór Jókai, Translated by Niilo
-E. Wainio
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-
-
-
-
-Title: Keltaruusu
-       Kertomus Unkarin tasangolta
-
-
-Author: Mór Jókai
-
-
-
-Release Date: August 31, 2012  [eBook #40632]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KELTARUUSU***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-KELTARUUSU
-
-Kertomus Unkarin tasangolta
-
-Kirj.
-
-MAURI JÓKAI
-
-Suomennos ["Sárga rózsa"] Niilo E. Wainio
-
-
-
-
-
-
-
-Otava, Helsinki, 1911.
-
-
-
-
-MAURI JÓKAI
-
-
-Mauri Jókai eli _Jókai Mór_ (s. 1825, k. 1904) on Petöfin rinnalla
-Unkarin suosituin kirjailija ja samalla etevin ja tuotteliain. Hänen
-kynästään on lähtenyt kaksikymmentäviisi laajempaa romaania, seitsemän
-näytelmää ja enemmän kuin kolmesataa novellia. Hämmästyttävän
-kirjailijatoimintansa ohella hän, ollen mainio puhuja, on
-valtiopäivämiehenä ottanut huomattavalla tavalla osaa valtiolliseenkin
-elämään.
-
-Jókain teosten suuri ansio on, että ne ovat todella unkarilaisia.
-Useimpien romaaniensa ja novelliensa aiheet hän on ottanut Unkarin
-yhteiskunnallisesta elämästä tai historiasta, ja jo senkin tähden niitä
-tulevaisuudessakin aina luetaan Unkarissa. Muita ansioita ovat hänen
-verrattoman rikas mielikuvituksensa, jossa suhteessa häntä ei voita
-kukaan unkarilainen kirjailija, sekä hänen kertomatapansa
-taiteellisuus. Niin keveästi, niin monin kääntein, sukkeluuksin, sillä
-huumorilla ja lumoavalla tunnelmallisuudella kuin hän ei kukaan muu
-osaa kertoa. Tässä kohden maailmankirjallisuudessakin harva kertoja
-pystyy kilpailemaan hänen kanssaan.
-
-Hänen toimintansa suurisuuntaisuus on verraton Unkarin
-kirjallisuudessa. Hänen kuvitusvoimansa on ehtymätön; hänen
-myöhäisemmissäkin, vanhoilla päivillään kirjoittamissaan romaaneissa on
-hyvin eteviä, kuten esim. "Keltaruusu" (_Sárga rózsa_, 1893) ja "Yrjö
-Munkki" (_Fráter György_, 1893), hänen ehkä paras historiallinen
-romaaninsa.
-
-Jókai on ulkomaillakin hyvin tunnettu. Saksaksi ovat kaikki hänen
-teoksensa käännetyt, ja monta hänen romaaneistaan on sitäpaitsi
-ilmestynyt englannin, ranskan, italian, suomen (esim. "Unkarilainen
-nábob", "Zoltán Kárpáthy", "Uusi tilanhaltija"), puolan, tshekin,
-venäjän, slovakin, kroatian, serbian, ruotsin, tanskan, hollannin,
-rumenian, kreikan ja turkin kielellä. Hän on yksi niitä, jotka
-tuottavat ulkomailla enimmin kunniaa Unkarin kansalle.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Siihen aikaan ei vielä rautatie viiltänyt Hortobágyin seutua; ei ollut
-rautatietä koko Unkarin Alamaalla. Eikä Hortobágyin jokeakaan oltu
-perattu; vanhanaikainen vesimylly hauskasti käydä huristeli pienessä
-joessa, ja ruoikossa kelpasi saukon elää.
-
-Aamulla varhain päivän sarastaessa nuori ratsumies nelistää pitkin
-Zámin tasankoa eli pustaa, joka on tuolla puolen Hortobágyin jokea, jos
-näet ottaa Debreczenin kaupungin maailman keskipisteeksi. Mistä mies
-tulee? Minne on matka? Sitä ei voi tietää. Pustalla ei ole tietä eikä
-polkua; rattaiden ja hevosten jäljet pian umpeen peittää kasvava ruoho.
-Silmänkantamiin ei näy muuta kuin ruohoa; ei puuta, ei edes kaivonvipua
-tai paimenmajaa ole häiritsemässä tämän viheriän erämaan yksitoikkoista
-majesteetillisuutta. Hevonen juoksee vaistoansa noudattaen. Ratsastaja
-näyttää nukkuvan, koska pää nyökkyy hervottomasti, ja vartalokin
-heilahtelee satulassa, mutta kuitenkin mies selässä pysyy, niin kauan
-kuin jalustimet eivät petä.
-
-Hän mahtaa olla karjapaimen, koska paidan hihansuut ovat rannetta
-myöten: avonaiset hihat näet olisivat haitalliset sarvikarjaa
-paimentaessa. Liivi on sininen, housut mustat, samoin päällysviittakin,
-joka on silkkilanka-kukkasilla koristeltu; edestä suurella solkiha'alla
-kiinnitettynä riippuu se levällään hartioilla. Vasemmassa kädessä
-höllälle päästetyt ohjat, oikean käden ranteelle kierrettynä
-ratsupiiska, satulannupissa pitkä, lyijypäinen palikka.
-
-Väljän pystölierisen hatun reunaan on pistetty keltainen ruusu.
-
-Kun hevonen rupeaa nostelemaan päätänsä ja ravistelee hetuleista
-satulavaippaa, niin nukkuva ratsastaja hetkeksi herää horroksestaan.
-Ensimmäiseksi hän tarttuu hattuunsa koetellen onko ruusu vielä
-tallella. Sitten hän ottaa hatun päästä, ruveten erittäin halukkaasti
-haistelemaan tuota keltaista ruusua (vaikkei siinä olekkaan
-minkäänlaista tuoksua), sitten nostaa hän taas hatun päähänsä toiselle
-korvalliselle, kaula mahtavasti kenossa. Melkein näyttää siltä, kuin
-mies luulisi voivansa vielä nähdä ruusun päässään olevan hatun
-reunalta.
-
-Nyt hän alkaa hyräillä lempilauluansa; ehkäpä paremmin valveilla siten
-pysyykin.
-
-    "Kun ei näin likellä tuo krouvi oisi!
-    Sen viini huonompaakin olla voisi.
-    Kultaa kannu kaunokainen,
-    siksi viivyin, ihanainen
-    enkelini, luonas myöhään."
-
-Mutta pian painuu pää taas alas ja mies torkkuu kuten äskenkin.
-
-Kovemmasta nytkähdyksestä kerran taas toinnuttuaan huomasi hän
-pelästyen, että keltainen ruusu olikin kadonnut hatun reunasta.
-
-Ei muuta neuvoksi kuin kääntää hevonen ja samaa tietä takaisin etsimään
-sitä ruohikosta. Mutta paljon siinä nyt kasvaa kaikenlaisia keltaisia
-kukkia, vastikään on auennut hanhikki, laukka ja vesililjat. Kuitenkin
-löytää hän viimein niidenkin seasta pudonneen ruusunsa, jonka jälleen
-asettaa hatun reunaan, ruveten uudelleen laulamaan äskeistä nuottiansa:
-
-    "Puutarhass' omenapuu kukoistaapi,
-    sen taajat kukat aivan varjostaapi
-    kauniin pikku neilikkaisen.
-    Mistä löydän armahaisen?
-    Häntä vainen, häntä vainen etsin."
-
-Taasenkin hän nukkuu ja pudottaa ruusunsa toisen kerran. Nyt samoin
-kuin äsken etsimään kadonnutta. Tällä kertaa hän sen löysi rehevästi
-kukoistavan ohdakeryhmän punaisten kukkaterttujen keskeltä. Äkeissään
-hän saappaankoroilla ihan mäsäksi tahtoi tallata nuo ohdakkeet! Kaikki
-ne vielä uskaltavatkin hänen ruusuansa hyväillä!
-
-Sitten hän taasen astuu satulaan.
-
-Jos mies olisi taikauskoinen, niin ei hän enää kolmatta kertaa
-hattuunsa pistäisi tuota keltaista ruusua. Jos hän osaisi lintujen
-kieltä, niin hän ymmärtäisi, mitä nuo sadat leivoset visertävät, jotka
-auringon nousua tervehtien liitelevät tuolla ylhäällä ilmassa melkein
-silmin näkemättömissä. Nekin sanoisivat hänelle: "Älä pistä, älä pistä
-sinne keltaruusuasi." -- Mutta Hortobágyin mies on paksupäinen; ei hän
-ole arkaileva eikä taikauskoinen.
-
-Mutta hän oli jo kuhnaillut liian kauan -- ruusua etsiessään; -- ehkäpä
-kauemmin ruusua ansaitessaan. Hänen pitäisi olla perillä Zámin pustan
-paimenmajalla siksi, kun karjaa juotetaan ensimmäistä kertaa, Taikka
-rupeaa isäntä kiroilemaan.
-
-Mutta kiroilkoon. Jolla kerran on tällainen keltainen ruusu hatun
-reunassa, hän ei pelkää isäntääkään.
-
-Hevosen hirnunta hänet jo sai aivan hereilleen. Laukki oli havainnut
-toisen ratsastajan tulevan vastaan. Tuo ruuni oli sen vanhoja tuttavia;
-sitä se jo kaukaa tervehti.
-
-Ruunilla ratsastaja on hevospaimen. Sen näkee jo noista avaroista,
-liehuvista paidanhihoista, tulppaaninkukilla koristetusta valkoisesta
-päällysviitasta ja olalla riippuvasta suopungista, mutta eritoten
-siitä, ettei satula ole vatsavyöllä hevoseen kiinnitetty, vaan on pantu
-irralleen selkään.
-
-Samoin kuin hevoset niin ratsastajatkin tuntevat jo kaukaa toinen
-toisensa; kumpikin jouduttaa hevosensa juoksua, kun vastatuksin
-tullaan.
-
-Molemmilla on oikeat perimagyarilaiset kasvoinpiirteet, vaikka
-toisiinsa verraten hyvinkin erilaiset. Tuon näköisiä mahtoivat olla
-muinaiset magyarit samotessaan tänne Aasiasta.
-
-Karjapaimen on hartiakas, vanttera, paksuniskainen, tanakka mies,
-kasvot pulleat, posket punaiset; vartalo, suu ja silmät osoittavat
-uljuutta, pienet viikset ovat pystössä päin, kastanjanruskea tukka
-pyöreäksi leikattu, silmät ruskeat, ensi katsannolta melkein viheriään
-vivahtavat.
-
-Hevospaimen taasen on solakkavartaloinen, hartiat ja kupeet hyvin
-kehittyneet, rintakehä mahtavan pyöreä; kasvot väriltään melkein
-kullatun pronssin karvaiset, soikeat; tummat viikset ylöspäin
-kierretyt; sysimusta tukka valuu luonnollisissa suortuvissa hartioille.
-
-Hevoset tervehtivät toisiansa hirnaisten. Hevospaimen ensin tervehtii
-kumppaniansa.
-
--- Hyvää päivää, toveri. Varhainpa oletkin herännyt! Ehket olekkaan
-nukkunut?
-
--- Jumal' antakoon, kumppani. Olipa nukuttaja ja herättäjäkin.
-
--- Mistä päin nyt ollaan tulossa?
-
--- Tuolta Mátan pustalta päin, kävin hevostohtorissa.
-
--- Hevostohtorissako? Tapa pois sitten laukkisi.
-
--- Minkätähden hänet tappaisin?
-
--- Sentähden, että on päästänyt hevostohtorin kaakin edellensä: puoli
-tuntia sitten näin hevostohtorin kiesseissään mennä lönkkäävän Mátan
-paimenmajaa kohden.
-
--- Älä sinä siitä huoli. Lampurin harmaa aasikin sinun ruunisi helposti
-voittaa.
-
--- Kas vaan, mikä kaunis keltaruusu sinulla onkin hatussasi.
-
--- Onpa sillä ansaitsijansakin.
-
--- No, älköön vain kauppaansa katuko se, joka sen on ansainnut.
-
-Näin sanoen hevospaimen nosti uhkaavasti nyrkkiä, jotta avara
-paidanhiha luisui olkapäähän asti paljastaen päivänpaahtaman jäntevän
-käsivarren.
-
-Kumpikin kannusti hevostansa ja karahutti tiehensä.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Karjapaimen suuntasi kulkunsa majaa kohden. Zámin kummut ja sen pieni
-akaasiametsä alkoivat häämöttää taivaanrannalta ja niiden välistä tuo
-tuttu kaivonvipu. Mutta sinne on vieläkin hyvä matka. Paimen otti
-hatustansa tuon petollisen ruusun, kääri sen huolellisesti punaiseen
-nenäliinaansa sekä pisti mytyn viitan hihaan, jonka suu oli umpeen
-sidottu.
-
-Hevospaimen taasen muutti suuntaa, ohjaten ratsuansa sinne, missä
-avaralla tasaisella pustalla maata myöten hiipivä kuulakka usva osoitti
-Hortobágyin joen kulkua; hän riensi hakemaan sitä pensasta, missä tuo
-keltaruusu oli kasvanut.
-
-Koko Hortobágyissa oli näet vain yksi keltaruusupensas, ja se oli
-majatalon isännän puutarhassa. Jonkun vieraan sanottiin tuoneen sen
-sinne Belgiasta. Se oli ihmeellinen pensas, kukki kaiken kesää, alkoi
-helluntain aikana ja oli nuppuja täynnä vielä adventtiin asti. Ruusut
-ihan kullankellertävät, lemu enemmän muskatelliviinin kuin ruusunlemun
-kaltainen. Voi, kuinka monen päähän on mennyt tuo lemu, kun on sitä
-ruusua haistelemaan ruvennut!
-
-Siitä sai "Keltaruusun" nimen se tyttökin, joka tuosta pensaasta kukkia
-poimi, -- ei toki aina itselleen.
-
-Ei ole tietoa, mistä vanha krouvari oli tuon tytönkin saanut; ei
-hänellä ainakaan ollut koskaan vaimoa ollut. Joku oli kai hänet sinne
-unohtanut. Pidettiin hyvänä ja elätettiin, niin kasvoi lapsesta kaunis
-ja sorea ruusunen. Kasvot eivät olleet punaiset, kuten toisten
-tyttöjen, vaan läpikuultavan kellertävät. Ei se kuitenkaan ollut
-kivulloisuuden väriä, sillä sen alta hohti ilmi elämä, ja hänen
-hymyillessään näytti melkein siltä, kuin olisi se lieskaa ottanut. Ja
-tuo nauruun luotu suu hymyävine ja veitikkamaisine pielineen sopi
-vallan mainiosti noihin suuriin tummansinisiin silmiin, joiden väriä
-oli oikeastaan mahdoton ratkaista, olivatko ne mustat tai siniset,
-sillä niihin katsoessaan unohti aivan olemassaolonkin. Hiukset olivat
-myöskin mustat, palmikoidut keltaisen nauhan kanssa yhteen suureen
-palmikkoon. Itsestään ne olivat kiharaiset, ei niitä tarvinnut
-keinotekoisesti kuitteniomenain nesteellä kiharoida, kuten toiset tytöt
-tekevät.
-
-[Kuittenipensas (_Cydonia vulgaris_) kasvaa yleisesti Etelä-Euroopassa.
-Siementen farmakologinen nimi: _semina cydonicae_. Suom.]
-
-Voi, kuinka monta laulua hän osasi! Ja niin kauniisti hän osasi laulaa,
-kun vain tahtoi. Ollen hyvillä mielin hän lauleli, pahoillansakin
-ollessaan hän hyräili; eri laulun eri tilaisuuksiin. Maalaistyttö ei
-tule laulamatta aikaan: hyräillessä sujuu työ helpommin, kuluu aika,
-lyhenee tie.
-
-Jo aikaisin päivän koittaessa kuuluu laulun liverrys hänen kitkiessään
-rikkaruohoja puutarhassa.
-
-Ukko krouvari ei enää piittaa anniskelusta. Vierasten palveleminen on
-uskottu kokonaan tytölle; hän se antaa viiniä, laittaa ruokaa ja pitää
-huolta laskuista. Ukko vain vartioitsee mehiläisiä; niillä on nyt juuri
-parveilemisen aika.
-
-Jo kuuluu kavioitten töminää pihalta, koirat haukkuvat, mutta niiden
-äänestä päättäen on tuttu tulossa taloon, haukunnallaan vain häntä
-tervehtivät.
-
--- Klaara! Meneppäs! Etkö kuule? Koirat haukkuvat, tulee vieraita.
-Palvele heitä säntillisesti.
-
-Tyttö päästää kitkiessä ylös kurotun kirjavan hameensa, ottaa kengät
-jalkaan, pesee kätensä puutarhakannussa, kuivaa ne päällimmäiseen
-esiliinaan, jonka riisuu yltänsä, sillä sen alla on puhdas
-kaksikaistainen esiliina, jonka vyössä riippuvat talousavaimet.
-Kirjavan huivin hän otti päästään, nuolaisi kämmentään ja silitti sillä
-ohimoille hiuksia, ja vielä taittoi hän yhden ruusun tuosta
-ikikukkijasta pensaasta sekä pisti sen rintaansa.
-
--- Joko taas tuota ruusupensasta revit? Entä jos se onkin vain joku
-poliisi?
-
-Mitä tietää tuo sana "vain"? -- Eiköhän poliisinkin virkalakkiin ruusu
-sovi? Vai eikö olisi sitä ansainnut? Poliisipa kullaksi kelpaisi!
-
-Mutta ei se ollutkaan mikään poliisimies, jonka neito tapasi
-vierashuoneen pitkän pöydän päässä istumassa, vaan hevospaimenista
-sorjin: Santeri Decsi.
-
-Hevospaimen jymäyttää pöydällä olevan tyhjän pullon pohjalla kovasti
-pöytään ja huudahtaa äreän juhlallisesti tytölle: "Tuo viiniä!"
-
--- Santeri Decsi! Kotiako tullut? Santeri. Rakas. Kulta.
-
--- Tuo viiniä, kuten sanoin! -- ärähtää mies ja poispäin kääntyen nojaa
-päätään nyrkkien varaan.
-
--- Niinkö sinä sanot hyvää huomenta, näin pitkän ajan perästä?
-
-Nyt mies havahtaa. Osaa hän olla kohteliaskin, ottaa hatun päästänsä ja
-lausuu laskien sen pöydälle:
-
--- Hyvää huomenta, neiti!
-
--- Vai niin! -- virkahtaa tyttö, pistäen punaista kielenpäätä suustaan,
-ja poistuu ynseästi olkapäitä kohauttaen viinikammioon laskemaan
-viiniä, jonka hän heti tuo miehen eteen. Sitten hän lisää heltyneenä:
-
--- Miksi sanoit minua neidiksi?
-
--- Sentähden että olet neiti.
-
--- Niin olin ennenkin, mutta et ole niin sanonut.
-
--- Se oli silloin, -- se oli toista.
-
--- No, tuossa on viinisi. Pitääkö vielä mitä?
-
--- Kiitoksia. Ehkä sitten.
-
-Neito harmissaan maiskahutti kieltä ja istui hänen viereensä penkin
-päähän.
-
-Mies nosti suulleen täysinäisen pullon eikä laskenut sitä luotaan,
-ennenkuin oli juonut pohjaan. Sen tehtyään hän viskasi pullon huoneen
-tiilikiviseen lattiaan, jotta se meni tuhansiksi palasiksi.
-
--- Miksi särjit pullon? -- kysyi neito sävyisästi.
-
--- Sentähden ettei toinen saisi juoda siitä minun jälkeeni.
-
-Näin sanoen hän löi mahtavasti pöytään kolme "koirankieltä", joiksi
-kansa nimittää kymmenen kreutserin paperirahaa. -- Kaksi viinistä, yksi
-pullosta.
-
-Tyttö rupesi nöyrästi luudalla lakaisemaan lattialta lasinsirpaleita.
-Sen tehtyään hän, tietäen tavat, nouti viinikammiosta toisen pullon ja
-asetti sen vieraan eteen.
-
-Taasen hän istuutui miehen viereen koettaen katsoa häntä silmiin.
-
-Itsepintaisesti vieras vain veti hattua silmilleen.
-
-Nytpä tyttö äkkiä sieppasi hatun miehen päästä ja alkoi sovitella tuota
-keltaruusua, jonka irroitti hiuksistansa, hatun silkkinauhan taakse.
-
-Mies huomasi sen ja tempasi heti hattunsa neidon kädestä.
-
--- Säästä vain ruususi ansiollisemmalle!
-
--- Santeri! Tahdotko kiusata minua itkemään?
-
--- Sekin olisi viekkautta sinulta. Samoin kuin hyväilysikin. -- Eikö
-Laczan Franssi jo tänä aamuna vienyt hatussaan ruusuasi?
-
-Neito ei punastunut, kasvot kävivät vain kelmeämmiksi.
-
--- Santeri! Kautta Jumalan nimen vannon, etten...
-
-Mies ei antanut hänen jatkaa, vaan painoi äkisti kätensä neidon suulle.
-
--- Älä höpise Herran nimeä vääryyteen! Entä mistä ovat nuo kultarenkaat
-korviisi tulleet?
-
-Neito purskahti nauruun.
-
--- Sinä paksupää! Nämähän ovat sinun itse tuomasi hopeiset
-korvarenkaat; annoin vain kultasepän Ujvárosissa ne kullata.
-
-Nyt mies tarttui neidon kumpaankin käteen ja lausui hänelle lempeästi
-ja vakaasti:
-
--- Rakas Klaara! En sano enää sinua neidiksi. Pyydän vain kauniisti:
-älä valehtele minulle. En inhoa mitään niinkuin valhetta. Sanotaan,
-että koira pettää. Mutta koira ei valehtele. Toisin se haukkuu, kun
-varas nurkissa hiipii, toisin isännän tullessa; se vonkuu aavistaessaan
-vaaraa, mutta koskaan se ei hauku petollisella mielellä. Koira on
-rehellinen. Mutta ihminen osaa valehdella. Sitä voisi sanoa
-haukunnaksi. Minä en ole siihen milloinkaan mieltynyt. Ei minun kieleni
-käänny valheeseen. Ja kuinka sellainen puhe sitten sopisi miehen
-viiksille! Ilkeätä on kuulla partasuun uroon valetta laskettelevan
-poikajunkkarin lailla, joka pelkää selkänahkaansa. Kun menneenä syksynä
-täällä oli asevelvollisten kutsunta, niin piti meidänkin sinne
-pustalta. Kaupunkilaiset tahtoivat pitää meidät paimenet karjojansa ja
-hevosiansa hoitamassa, meikäläisillä kun on vaikea työ, jottei saisi
-miehiä vähentää. Jo ennakolta oli kutsuntatoimiston jäsenten kämmeniä
-rasvattu. Välskärit kuiskailivat meidän korviimme, että koettaisimme
-keksiä joitakin ruumiinvikoja, jotta julistettaisiin kelpaamattomaksi,
-"kruununraakiksi", näetsen. Laczan Franssikin ryhtyi juoneen. Valehteli
-olevansa niin kuuro kuin musta maa, ei muka kuullut ollenkaan torven
-ääntä. Häpeän silmät täyteen hänen tähtensä. Mies päästettiin kotia,
-vaikka hänellä on niin hyvä kuulo, että hän yön pimeässä kuulee
-elukkain ammumisesta, onko vieras eläin tullut karjaan vai kaipaako
-lehmä kadonnutta vasikkaansa. Mutta osasipa junkkari valehdella! -- Kun
-sitten tuli minun vuoroni ja välskäri minua tutki ja tarkasti, niin oli
-hän saavinaan selville, että sydämeni sykki epätasaisesti. -- "No, jos
-se ei syki tasaisesti", sanoin, "niin se ei ole sydämen vika, vaan tuon
-keltaisen ruusuni Hortobágyin krouvin luona!" -- Herrat vain
-väittelivät, että asia on niinkuin tohtori sanoo: minulla on
-sydämenväljennys. -- "Mutta ei minun sydämeni ole väljä! Ei sinne mahdu
-muuta kuin yksi ainokainen pikku tyttönen! Ei minussa ole ikinä mitään
-vikaa eikä virhettä." -- Minä kelpasin kuin kelpasinkin sotamieheksi.
--- Mutta siksipä pidettiinkin miestä arvossa, ei leikattu edes
-tukkaani; lähetettiin Mezöhegyesin tammakartanoon sotahevosten
-paimeneksi. -- Puolen vuoden päästä arvoisat kaupungin isät maksoivat
-puolestani tuhannen floriinin lunnaat, jotta saivat minut takaisin
-omaan tammakartanoon, missä minua kovasti kaivattiin. Nuo tuhat
-floriinia minä pian korvaan palveluksellani, eikä ole tarvinnut valheen
-kengillä kulkea kuten tuon toisen.
-
-Tyttö koetti vetää ja irroittaa kättänsä miehen kourista sekä kääntää
-leikiksi koko asian.
-
--- Oletpa, Santeri kulta, oppinut oikein koreasti saarnaamaan tuolla
-keisarin leivässä. Tuollaisella puheenlahjalla kelpaa vaikka papiksi
-Balmaz-Ujvárosiin.
-
--- Älä ilveile! Kyllä minä tiedän, mitä sinulla on mielessä. Nainen on
-heikko olento, ei hänellä ole muuta asetta kuin viekkaus. Muuten hän
-pian joutuisi kiikkiin. Jäniksellä on nopsat sääret, linnulla siivet,
-mutta naisella ei muuta kuin viekas kieli. -- Mutta näethän, että minä
-en koskaan tahdo tehdä heikommalle pahaa. Minun puolestani saa jänis
-jäädä pensaaseensa rauhaan, lintu pesäänsä; en minä heitä säikäytä. En
-myöskään loukkaa naista, joka puhuu totta, pahalla sanalla, en kierolla
-katseellakaan. Mutta jos sinä rupeat minulle valehtelemaan, niin minä
-arvostelen sinua aivan kuin olisit nuo puhtaat, kauniit kalpeat poskesi
-maalannut wieniläisillä roska-aineilla. -- Katsoppas tuota ruusua
-kädessäsi. Se ei ole vielä oikein auennutkaan, mutta jos minä sitä alan
-kuumalla henkäykselläni lämmittää, niin aukeaa lehti toisen perästä.
-Ole sinä minun keltaruusuni, avaa sielusi ja sydämesi minulle! Vaikka
-mitä minulle tunnustaisit, en suutu sinulle, joskin kohta sydämeni
-pakahtuisi.
-
--- Ja mitä minulle siitä antaisit?
-
--- Mitä sydämestäni jäljelle jäisi.
-
-Tyttö tunsi tavat; aamuisin haukkaa aron paimen viinin päälle
-pippurilla höystettyä silavaa vehnäsen kera. Hän asetti sentähden
-vieraalle syötävää. Ja kylläpä se kelpasikin. Saapasvarrestansa mies
-sieppasi kirkkaan, terävän puukon, sillä leikkasi hän viipaleen
-vehnäleipää ja silavaa sekä rupesi eineelle.
-
-Avoimesta ovesta tuli talon halli sisään ja lähestyi vinhasti häntää
-heiluttaen vierasta, hieroi ensin päätänsä miehen polvia vasten,
-asettui sitten maahan hänen eteensä katsoen häntä silmiin, haukahti
-kerran ja päästi sitten suuren, ystävällisen haukotuksen.
-
--- Bodrikin sinut tuntee.
-
--- Koira onkin uskollinen, mutta tyttö unohtaa.
-
--- Voi Santeri, Santeri, kuinka pahoin teit, kun et voinut tuota pientä
-valhetta sanoa, niin ei sinua olisi viety sotahevosten paimeneksi
-Mezöhegyesiin! Ei ole hyvä jättää tyttöä yksin; ei ole hyvä antaa
-seljapensaan kasvaa yli aidan, kun se kukkii, taikka iskevät vieraat
-siihen silmänsä ja vievät sen kukkia.
-
-Jo jäi vieraan suusta pala puolitiehen hänen tämän kuullessaan. Hän
-heitti sen koiralle; sille kelpasi.
-
--- Oikeinpa sanoit.
-
--- Tunnethan tuon laulun: "Neitosta jos sade uhkaa kuuroillansa, poika
-peittämään on valmis turkillansa."
-
--- Osaanpa siihen lisääkin: "Neito hiljallensa hiipi pojan luoksi;
-sydän sinne veti korjan turkin vuoksi." -- Pois, koira! Sinäkin siinä
-heilutat häntääsi jokaiselle, jonka näet silavaa syövän.
-
-Hevonen alkoi ulkona hirnahdella. Neito poistui ulos, mutta palasi
-hetkisen kuluttua jälleen.
-
--- Missä kävit?
-
--- Vein hevosesi talliin.
-
--- Kuka sinun sitä käski?
-
--- Niinhän olen aina ennenkin tehnyt.
-
--- Mutta nyt ovat toiset tavat. Lähden tästä pian.
-
--- Etkö enää haukkaa? Eikö maistu silava ja vehnäleipä? Vai oletko
-keisarin muonalla tottunut parempaan? Odotappas. Kohta tuon toista.
-
-Nyt tyttö avasi seinäkaapin oven ja otti sieltä esille kananpaistia.
-Tiesi sen olevan paimenpoikain lempiruokia, tuollaisen kylmän
-kananpaistin.
-
--- Kenen jätteitä lie tuokin? -- kysäisi mies ivallisesti.
-
--- Turhia kyselet; ole järkevä nyt. Majatalossa käy vieraita. Sille
-laitan kananpaistia, joka vain maksaa.
-
--- Täällä on siis käynyt herroja viime yönä?
-
--- Niin kävi; kaksi herraa Wienistä, kaksi Debreczenistä. Istuivat
-ylhäällä pari tuntia yli puoliyön; sitten menivät matkoihinsa. Jollet
-usko, niin täällä on vierastenkirja, siellä heidän nimensä seisoo.
-
--- Kyllä uskon.
-
-Paimen rupesi syömään mieliruokaansa.
-
-Talon iso harmaja kissa oli tähän asti nuoleskellut itseänsä uunin
-pankolla, mutta nyt kai tuli jotain mieleen, koska se nousi seisomaan,
-ojentelihe selkä kaaressa, hyppäsi sitten alas ja meni vieraan luo,
-mitteli hetken etukäpälillään pitkin saapasvartta, paksultako tulee
-lunta ensi talvena, viimein hyppäsi syliin, hieroi päätänsä vieraan
-käsiä vasten ja rupesi nuolemaan sormenpäitä, sitten laskeutui syliin
-maata ja alkoi kehrätä.
-
--- Näetkös? Kissakin sinua hyväilee.
-
--- Enhän minä kysy kissalta, kenen sylissä hän eilen kehräsi? -- Mutta
-mitä maksaa nyt tämä herkku?
-
--- Sinulle ei mitään. Sen on jo toinen maksanut. Mutta minne nyt niin
-kova kiire?
-
--- Pitää viedä kirje Mátan pustalle tohtorille.
-
--- Häntä et ainakaan tapaa kotoa, sillä aamulla jo kolmen aikana hän
-meni tästä ohi kysellen vieraita herroja. Saatuansa tietää, että ne jo
-olivat menneet, lähti hän hyssyttämään perästä kiesseillänsä Zámin
-pustalle. Wienin herrat olivat tulleet karjaa ostamaan Debreczenin
-herroilta. Toinen oli erään mähriläisen kreivin isännöitsijä, joka
-aikoo sinne viedä meidän Alamaan karjarotua levitettäväksi; toinen oli
-jokin saksalainen kuvamaalari. Minutkin hän piirsi kirjaansa ja samoin
-karjapaimenen.
-
--- Siis on karjapaimenkin käynyt täällä?
-
--- Tietysti. Hän oli saattamassa herroja Hortobágyin pustan kautta
-Zámin paimenmajalle.
-
--- Mutta sepä kumma, että karjapaimen läksi täältä tuntia myöhemmin
-kuin nuo herrat, joita hänen piti neuvoa Zámin paimenmajalle.
-
--- No-no! Osaatpa tutkia kuin tuomari! Hän tuli sanomaan minulle
-jäähyväiset. Hän näet lähtee ainaiseksi näiltä seuduilta, tuskin täällä
-ikinä enää hänen silmiänsä nähdään.
-
-Tämän lauseen todenperäisyyttä todisti kirkas kyynelpisara neidon
-silmässä, vaikka hän kyllä koetti sitä salata.
-
-Eikä paimen suuttunut tuosta kyynelestä. Olihan se ainakin vilpitön.
-Käänsi vain päänsä toisaalle, jottei olisi näkemässä, miten neito
-kuivasi silmiään. Pisti sitten suuhun pienen piippunysänsä. Piippu
-suussa tietää suukkojen kieltoa.
-
--- Minne kauas tuo karjapaimen sitten on lähdössä?
-
--- Hänet viedään Mähriin isäntäpaimeneksi sille karjalle, joka tänään
-sinne valitaan Zámin pustalla. Siellä hän saa kuusisataa floriinia
-palkkaa, asunnon kivitalossa sekä muonan. Siellä hän elää herroiksi.
-Arvonsa nousee varmaan, sillä unkarilaista karjaa ei osaa hoitaa muu
-kuin unkarilainen paimen.
-
--- Etkö sinä mene Franssille isäntäpaimenen emännäksi?
-
--- Tiedäthän sinä häijy sen, etten mene. Menisin, jollen olisi sidottu
-tähän pustaan -- ja sinuun. Tiedät sinä sen, että vain sinua oikein
-rakastan. Olen sinun orjasi.
-
--- Se ei ole niinkään, vaikka niin sanot. Sinä tiedät myös sen, että
-palajaa se mies, jonka sinun silmäsi ovat saaneet hullaantumaan, vaikka
-valtamerten takaa. Sinä olet antanut hänelle jotain, jotta hänen täytyy
-sinua muistella. Olet ommellut hänen paitaansa yhden hiuskarvasi; siitä
-sinä häntä vedät puoleesi, vaikka hän olisi tähtien tuolla puolen.
-Niinpä teit minullekin! Kun ammuit silmistäsi nuolen minun silmiini,
-niin tulin tähtesi hulluksi.
-
--- Enkö minä sitten ole ollut kylliksi hullu sinun perääsi? Kysyinkö
-minä, mitä minusta tulee? Kutsuinko minä sinua tinaa valamaan
-jouluaattona? Enkö säilyttänyt sinun silkkihuiviasi, vaikket edes
-sanonut, oliko se kihlahuivi? Hännystelinkö minä perässäsi, kun sinä
-Ujvárosin markkinoilla tanssit toisten tyttöjen kanssa, kun hakkailit
-kiemailevia nuorikkoja?
-
--- Kun vain et olisi tuota keltaista ruusua pistänyt hänen hattuunsa!
-
--- Onhan tässä toinen samanmoinen; kun vain annat tänne hattusi, niin
-se on heti siinä.
-
--- Ei! Tahdon sen ruusun, jonka annoit karjapaimenelle. Enkä ennen
-herkeä, ennenkuin sen käsiini saan.
-
-Neito laski kätensä ristiin ja rupesi pyytelemään:
-
--- Santeri! Kultani! Älä puhu noin. Minä en tahtoisi, että te
-joutuisitte kahakkaan minun tähteni! Minun tähteni! Yhden keltaruusun
-tähden!
-
--- Sitä ei voi välttää, jos kerran yhteen tullaan. Joko hän minut,
-taikka minä hänet. Toinen tai toinen kaatuu.
-
--- Puhutko nyt täyttä totta? Etkö sanonut jo, ettet ole minulle
-suuttunut.
-
--- En sinulle. Nainen ei voi sille mitään, että hänellä on huono
-muisti, mutta miehellä pitää olla parempi.
-
--- Niin totta kuin Jumala on, en ole sinua koskaan unhottanut.
-
--- Niin kai, kuten lauletaankin: "Toisen istuin sylissä, toinen oli
-mielessä." Mutta sinun ei pidä sanoa, että olen paha mies. En tullut
-sinua torumaan. Tulin vain sanomaan, että vielä elän enkä ole kuollut.
-Kai iloitsisit, jos olisin kuollut.
-
--- Santeri, tahdotko että vien ruokaneuvot pois?
-
--- Ruokaneuvot? Te naiset ette pysy koskaan asiassa. Kun joudutte
-kiikkiin, niin ostatte vehnästä juutalaiselta, kastelette sitä kuumaan
-kahviin ja syötte.
-
--- Nytpä muistui jotain mieleeni! Kun ensi kerran sinut tapasin, niin
-me leikittiin "kaivoon pudonnutta". -- "Kuka saa nostaa ylös?" --
-"Santeri Decsi." Silloinhan sinä tulit minua vetämään.
-
--- Jospa olisin silloin tiennyt, etten saanutkaan vetää sinua
-itselleni! Voi, se oli silloin! Ei silloin vielä laulettu edes
-"Dorozsman myllyn" laulua.
-
--- Onko sinulla uusia lauluja? kysäisi nyt neito. Hän istui hyvin
-likelle miestä penkille. -- Laulappas nyt minulle, että minäkin
-oppisin.
-
-Silloin jo ollaan puolitiessä sovintoon, kun saa pojan laulamaan uutta
-laulua.
-
-Santeri nojautui seinään, nosti toisen käden hatun reunaan ja toisen
-laski pöydälle sekä alkoi surunvoittoisella nuotilla, joka hyvin
-sopikin laulun sisältöön, seuraavasti:
-
-    "Eipä tunnu tuuli; seisoo Dorozsman nyt myllynen.
-    Minne menit, kunne kuljit, armas, rakas kultanen?
-    Uskotonna, uskotonna toisen kanssa maailmaan; --
-    senpätähden, senpätähden jäi se mylly seisomaan."
-
-Tämä on yksi noita pustalla syntyneitä lauluja, joita tuuli kuljettaa
-seudusta seutuun kuten vuohensilmän terälehtiä.
-
-Tyttö koetti laulaa perässä samaa säveltä. Pian hän sen korviinsa
-saikin; ja missä kävi väärään, siinä poika auttoi. Koetettiin vielä
-toinenkin kerta; sitten laulettiin yhdessä, kunnes kävi virheettömästi.
-Kun tästä oli suoriuduttu, niin suudeltiin; se oli päätös.
-
-Mutta nyt pisti Santeri taas suuhun tuon savinysänsä, juuri kun Klaara
-vielä lauloi loppusäveltä.
-
--- Mitä sinä taas tuolla rumalla piipulla teet suussasi? -- kysäisi
-tyttö nyreissään.
-
--- Itsekin olen niin ruma.
-
--- Se onkin totta. Ruma, kauhean ruma olet. Tuollainen mies ei kelpaisi
-värttinäksikään, tuskin pönkäksi oven taa.
-
-Ja tyttö kädellään tuuppasi häntä kylkeen.
-
--- Mitäs siinä sitten häärit ympärilläni?
-
--- Minäkö? Mitä minä sinusta? Semmoisia olisi kaupan vaikka
-tusinoittain, mutta minä en huoli. Hullu olin, sokea olin, kun sinuun
-miellyin. Sellaisia miehiä kuin sinä saan minä joka sormelleni kaksi.
-
-Neito väitteli niin vilkkaasti, että sai jo Bodrinkin väärään luuloon.
-Halli luuli emäntänsä olevan todenteolla suuttunut tuolle pahalle
-miehelle, hyppäsi pystyyn ja rupesi äreästi haukkumaan.
-
-Tästäpä neito remahti hillittömään nauruun.
-
-Mutta mieheltä ei tullut naurua itseltä eikä se liioin tytöstä häneen
-tarttunut. Istui vain siinä vakavana, hampaissa olevaa piippua
-imeskellen. Mutta savua ei tullut. Ei siinä ollut tupakkaakaan.
-
-Mutta nyt rupesi tyttö häntä hyväilemään.
-
--- Noin! Noin! Armahaiseni! Tiedätkö, kuinka olet kaunis? Millään
-muotoa et saakkaan kauneuttasi turmella nauruun remahtamalla. Nuo
-kirkkaat silmäsi vain menisivät sirriin, punahuulesi kävisivät
-levälleen, jos rupeaisit nauramaan; siihen sinun kauneutesi katoaisi.
-
--- En minä kauneuden tähden Debreczenistä palkkaa nosta.
-
--- Mutta minulle se kelpaa. Enkö ole hyvin maksanut? Vai tahdotko
-enemmän?
-
--- Siinä on jo niin paljon, että on riittänyt toisellekin.
-
--- Joko taas tuolla nuotilla? Yhden keltaruusun tähden. Viitsitkin
-kadehtia kumppaniasi. Leipätoveria. Ei hän parka ole syyllinen. Kun
-kaupungin herrain rupeaa mieli tekemään ruusuja, niin he saavat
-valikoidakkin; heille taritaan valkoisia, punaisia, keltaisia,
-ihonvärisiä ja monen muun värisiä ruusuja. Tunnethan tuon laulun:
-"Talonpojan tautia vain talontyttö parantaa."
-
--- Ja vielä pidät hänen puoltansa?
-
--- Kumman on syy? Neitonen hyräilee ja poika ymmärtää sen.
-
--- Vielä otat syyn päällesi?
-
--- Lupasithan antaa anteeksi.
-
--- Sanani pidän.
-
--- Siis rakastat.
-
--- Sitten.
-
--- Tuo "sitten" tietää paljon. -- Nytkin sinua rakastan.
-
--- Niinkö lemmit kuten näytät?
-
-Nyt mies nousi pöydän takaa seisoalle ja pisti piippunsa hatun leveän
-nauhan taa. Sitten hän kiersi kätensä neidon kaulaan ja alkoi puhua,
-katsoen häntä silmiin.
-
--- Tiedäthän, lintuseni, että vilustumista on kahta lajia: sitä seuraa
-joko kuume tai viluttaminen. Kuumetauti on tuimempi, vilutauti
-pitkällisempi. Kahta lajia on rakkauskin. Se kuuma on kiihkeämpi, se
-kylmä kestävämpi. Toinen haihtuu, toinen palajaa ja pysyy. -- Mutta en
-puhu korulauseita, vaan sanon suoraan. Minä olen syyllinen. Jollen minä
-olisi hengittänyt keltaruusun päälle, niin sen nuppu ei olisi auennut,
-eikä toinen myöskään olisi saanut sen tuoksua haistaa, eivätkä
-ampiaiset ja toukat olisi sitä keksineet. Nyt alan rakastaa sinua
-toisella lailla, käyn luonasi uskollisesti kuin kolmipäiväinen horkka.
-Ja kun kerran pääsen isäntäpaimeneksi, niin mennään yhdessä pappilaan.
-Ja sitten eletään yhdessä uskollisesti. Mutta jos sitä ennen tapaan
-jonkun toisen sinua mielittelemässä, niin minä, jumal'auta, lyön sen
-pääkallon mäsäksi, vaikka hän olisi oman isäni lempipoika. Tässä
-käteni.
-
-Santeri ojensi kätensä tytölle. Tämä vastasi siten, että riisui
-korvistansa nuo kultarenkaat ja pisti ne pojan kouraan.
-
--- Pidä vain; sanoithan niiden olevan minun ostamani hopeiset, jotka
-olet antanut kullata. Uskon sanasi.
-
-Tyttö ripusti renkaat taas korviinsa, ja niiden keralla palasi sydämeen
-takaisin mikä siellä oli asunutkin.
-
-Hänelle ei ollut mieleen tuollainen kolmipäiväisen horkan lailla
-ilmenevä lempi. Hän oli tottunut kuumempaan.
-
-Pisti jotain päähän. Riisui viitan pojan selästä ja vei sen
-viinikammioon, kuten on tapana ottaa pantti sellaisilta, joilla ei ole
-millä maksaa.
-
--- Älä pidä kiirettä. Ehditään sitä vielä. Ei tohtori kerkiä kotia
-ennenkuin puolenpäivän aikana, sillä hänen pitää siellä ensin tarkastaa
-myydyt elukat ja kirjoittaa niille terveyspassit. Tapaisit vain vanhan
-emännöitsijän siellä kotona. Olethan täällä hyvässä säilyssä, ei sinun
-täällä vilu tule. Ei liioin sade vaivaa, eikä kullan kyyneleet. Katso,
-kuinka sait minut puheillasi hyvälle tuulelle. Sitä riittää nyt koko
-päiväksi.
-
--- Ja jotta huomaisit, miten kauan olen miettinyt, mitä nyt olen
-sinulle puhunut, niin toin sinulle lahjan. Siellä se on viitan hihassa;
-mene ja hae sieltä.
-
-Siinä viitanhihassa oli monenmoista: tulukset, taulaa, tupakkamassi,
-rahakukkaro; vihdoin löysi tyttö sieltä muutakin. Se oli kääritty
-silkkipaperiin. Avattuansa käärön keksi hän hiuskamman, oikein
-keltaisesta kilpikonnankuoresta tehdyn.
-
-Tytön kasvot ilosta sädehtivät, kun hän tämän näki.
-
--- Minulleko tämän toit?
-
--- Kellekäs muulle?
-
-Kun maalaistyttö käärii palmikkonsa kammalle, niin se tietää, että
-hänellä on sulhanen eikä hän ole enää "jokaisen hyvä". Sille ei enää
-sovi laulun lause: "enpä tiedä, kenen kulta lienen".
-
-Hän astui peilin eteen ja kääri hiuksensa nutturaan, kampa siteeksi.
-
-Näin hän oli vain vielä kauniimpi.
-
--- Etkö nytkään tule suutelemaan?
-
-Itse jo tarjosi suukkoa, ojensipa käsivartensakin. Poika viittasi vain
-kieltävästi.
-
--- Sitten vasta, kun tulee lämmin. Nyt minun on vilu.
-
-Tytön silmäkulmat kävivät kurttuun. Tuo kielto hävetti. Sydän kiehahti.
-
-Hän koetti olla miellyttävän ja lempeän näköinen, vaikka kiukku ja
-lempi yhä kiivaammin alkoivat sydämessä kiehua. Kiukku lemmen tähden.
-
--- Laulelenko lempilauluasi sillä aikaa kuin paistan kalaa?
-
--- En piittaa.
-
-Tyttö poistui tulisijan ääreen. Kala-astiasta hän otti yhden noita
-Hortobágyin aimo kouria, perkasi sen, viilti puukolla viiluja selkään,
-ripotti päälle vähän suolaa ja pippuria, pisti sitten kalan
-rautahaarukkaan hiilille paistumaan. Tätä tehdessään hän alkoi laulaa
-heleällä äänellä:
-
-    "Emäntä! Nyt kalaa meille paistakaa!
-    Viiniänne pöytään oitis laittakaa!
-    Piikojanne kutsukaatte passaamaan!
-    Santarmin jos näätte, tulkaa sanomaan!"
-
-Tämäkin on yksi noita omituisia, viehättäviä pustan lauluja, joiden
-säveltä kuullessaan melkein on näkevinään edessänsä tuon äärettömän
-tasangon kangastuksineen. Siitä on kuulevinansa paimenhuilun kaihoisia
-säveliä ja luikun ääniä.
-
-"Santarmin jos näätte, tulkaa sanomaan!"...
-
-Tämä on betyári-elämän runollisuutta.
-
-[Betyáriksi (lue: betjaar) sanoo unkarilainen pustilla kuljeksivia
-varkaan- ja rosvonsekaisia irtolaisia. Suom.]
-
-Kun kala oli kypsynyt, toi tyttö sen vieraalleen.
-
-Ei sitä ollut tapana lautaselta syödä. Haarukka käteen ja
-linkkuveitsellä leikkaamaan kalaa siitä. Niin se maistuu.
-
-Ja parhain tyttö varmaan osoittaa vilpitöntä rakkauttaan, kun paistaa
-kalaa kullallensa.
-
-Ihastuneena neito katselee, kuinka halulla vieraansa haukkaa hänen
-paistamaansa kalaa, sormiansa nuollen.
-
-Sitten hän laulaa hänen korvaansa toisenkin värsyn laulusta:
-
-    "Peljästynyt piika syöksyy sisähän:
-    Santarmitten aseet näin jo välkkyvän. --
-    Silloin betyárveikko karkaa ratsulleen,
-    karahuttaa avaralle pustalleen."
-
-Kerran ennen oli poika yhdessä tytön kanssa laulanut tätä laulua ja
-silloin lausuessaan sanoja: "karahuttaa avaralle pustalleen" heittänyt
-lakkinsa kattoon ja nyrkillä pöytään lyönyt. Nyt hän ei ollut
-millänsäkään.
-
--- No -- joko halveksit lempilauluasikin? Eikö sekään enää kelpaa?
-
--- Vielä mitä? En minä ole mikään betyári. Ei minulla ole mitään
-tekemistä varkaitten kanssa. Santarmit ovat kelpo miehiä. Tekevät
-velvollisuutensa. Betyáriveikko komentelee piikoja passailemaan
-itseänsä, mutta kun näkee santarmin hatuntöyhdön häämöttävän, niin
-pois, pois! Pitää jättää kalat, uunit, emännät siihen paikkaan; onpa
-siinä ylvästelemistä, kun pitää avaralle pustalle karkuun lähteä. Kurja
-roisto!
-
--- Voi, miten olet muuttunut, sittenkuin pääsit keisarin leipään!
-
--- En minä ole muuttunut, säät ne muuttuvat. Eivät turkitkaan siltä
-muutu, vaikka ne nurin kääntää. "Turkit turkkeina pysyy."
-
--- Mutta kuulehan nyt, voiko kukaan kultastansa pahemmin loukata kuin
-sinä tuolla iänikuisella sananlaskullasi: "turkit turkkeina pysyy".
-
--- Kun en osaa parempaa. Ehkäpä nuo Debreczenin herrat ja mähriläiset,
-jotka täällä viime yönä mellastivat, osasivat sinua hauskuuttaa
-paremmilla.
-
--- Osasivat niinkin! Ne eivät istua jöröttäneet kuten sinä, niinkuin
-mikä pyhäinkuva. Eritoten se maalari oli aika veitikka. Olisi vain
-saanut olla rahtusta pitempi mieheksi. Ulottui vain minun olkapäihini.
-
--- Joko te mittasilla olitte?
-
--- Oltiin! Opetin häntä myöskin csárdásta tanssimaan. Hyppeli kuin
-kahden kuukauden vuona kedolla.
-
--- Entäs karjapaimen! -- Katseliko hän vain, miten saksalainen maalari
-hyppeli sinun kanssasi? Kun ei taittanut niskaasi.
-
--- Kaikkia vielä. Joivat keskenänsä veljenmaljan.
-
--- Mitä minä huolin. Tuo viiniä! Mutta parempaa kuin tämä karvas.
-Täytyy vielä päästää yksi vanha kulunut sananlasku: "Kala on kirottu
-kolmannessa vedessä."
-
--- Tämä oli jo hävyttömyyttä! Onko minun viinini -- vettä?
-
--- Anna tänne pullo, jossa on sinetti korkin päällä!
-
-Santeri Decsille oli turmioksi, kun sinetti-pulloa pyysi. Tuollaista
-kaupungista tuotua pulloa, jossa on espanjalainen sinetti, kyljessä
-sinipunainen, kultakirjaimilla varustettu paperi. Herroille sellaisia.
-Ei suinkaan niitä siellä keisarin ruuassa...
-
-Klaaran sydän kovasti sykähteli, kun hän meni alas kellariin hakemaan
-tuota herroja varten pidettyä viiniä.
-
-Muistui mieleen, miten kerran talossa oli käynyt vanha
-kortteihin-katsoja mustalaisakka, jolle hän oli antanut muutamia
-vaaterepaleita ennustuksen palkkioksi. Kiitollisuuttaan osoittaakseen
-tämä silloin oli antanut hänelle ystävällisen neuvon:
-
-"Jos kultasi sydän joskus alkaa kylmetä, jos tahdot saada sen taas
-tuleen syttymään, niin sinun ei tarvitse muuta, kuin annat vain hänelle
-sitruunaviiniä, mihin liotat juurta, jota sanotaan 'peukalopojaksi'.
-Siitä hänen rakkautensa on kiihtyvä niin, että hän tulee luoksesi
-vaikka läpi seinän."
-
-Tytön johtui mieleen, että tuota sopisi nyt koettaa. "Peukalopoika" on
-kätkettynä tuonne piirongin laatikkoon.
-
-Se on ihan ihmisen näköinen tuo juuri, iso pää, runko, raajat, kaikki
-mustat väriltänsä.
-
-Ennen muinoin kulki monta satua tuosta juuresta.
-
-Luultiin, että tuo juuri, kun sitä maasta vedetään, nostaa sellaisen
-porun, jotta ihminen kuolee siihen, jonkatähden annettiin koirain
-kiskoa sitä ylös, kasvi näet sidottiin koiran häntään kiinni. Sanotaan
-Kirken tällä juurella hurmanneen Odysseuksen miehet turmiolliseen
-lempeen.
-
-Tuota "peukalopoikaa" nimittävät apteekkarit, jotka sitä valmistavat
-lääkettä, nimellä: _atropa mandragora_ (velhojuuri).
-
-Mistä tyttö saattoi tietää, että se olikin myrkkyä?
-
-
-
-
-III.
-
-
-Varhain aamulla läksivät Hortobágyin majatalossa yötä olleet vieraat
-herrat matkaan.
-
-Hortobágyin majatalo ei ole, vaikka sitä krouviksi sanotaan, mikään
-olkikattoinen huuhkajanpesä, kuten maalari oli luullut, vaan
-sievännäköinen rakennus tiilikivestä, pärekatto, sisässä mukavia
-vieraskamareita, oikea herraskeittiö ja kellari. Olisi kelvannut mihin
-kaupunkiin hyvänsä. Kukkivan puutarhan alapuolella juoksi hiljoillensa
-Hortobágyin joki, rannat kaislalla ja pajuilla reunustetut. Maantie
-kulkee läheltä yli joen, mihin on rakennettu mahtava, yhdeksän
-kiviarkun päällä lepäävä silta. Debreczenin kaupunkilaiset väittävät,
-että silta on tullut niin vankka sentähden, että rakennukseen
-käytettyyn saviruukkiin on sekoitettu maitoa; mutta heidän vihamiehensä
-taas tietävät, että ruukkiin on sekoitettu Debreczenin huonoista
-rypäleistä tehtyä viiniä, siitä se muka on niin sitkeästi pitäväksi
-tullut.
-
-Varhaiseen matkaanlähtöön oli sekä ihanteellinen että käytöllinen syy.
-Tuosta ensinmainitusta maalari iloitsi jo ennakolta, toivoi näet
-saavansa nähdä auringon nousun pustalla, josta näystä oudolla, joka
-sitä ei ennen ole saanut silmin nähdä, ei ole aavistustakaan.
-Käytöllinen syy oli se, että ostettavat lehmät saattoi vain varhain
-aamulla erottaa laumasta. Sopii muistaa, että Mátan paimenmajan
-seutuvilla on noin tuhatviisisataa elukkaa yhdessä laumassa. Näin
-kevätkesästä useimmilla lehmillä vielä on vasikka. Jos paimenet aamulla
-varhain, ennenkuin vasikat ovat käyneet imemässä, menevät laumasta
-ottamaan pois valittujen lehmien vasikat ja vievät ne erilleen, niin
-näiden emät seuraavat perässä itsestänsä. Vieraan ja väkivaltaisen
-paimenen nuo puolivillit elukat varmaan puskisivat kuoliaaksi, ne kun
-eivät koskaan näe muita ihmisiä kuin omat paimenensa. Näihin ne taas
-ovat tottuneet.
-
-Istuen keveillä rattailla läksivät siis vieraat herrat Hortobágyin
-pustan äärimmäisille, tuntemattomille tienoille, missä pustan asujatkin
-tarvitsevat usein opasta. Molemmat Debreczenistä kotoisin olevat
-ajomiehet sentään tunsivat seudun ilman opastakin. Karjapaimenen, joka
-oli sitä varten lähetetty heitä vastaan, he jättivät majataloon
-huvittelemaan. Hän lupasi saavuttaa heidät, kun paimenmajalle päästään.
-
-Tuo saksalainen oli kuuluisa maisemamaalari Wienistä, paljon maailmaa
-nähnyt mies; toinen herroista taasen oli erään mähriläisen
-suurviljelijän, kreivi Engelshortin tallimestari. Olisi tosin ollut
-järkevämpää lähettää tallimestarin sijasta jokin taloudenhoitaja, joka
-olisi ymmärtänyt jotain sarvikarjasta, sillä hevosmiehet ajattelevat
-vain hevosia, mutta tämä mies oli sentähden toisia kreivin virkamiehiä
-soveliaampi tälle matkalle, että hän osasi unkarinkieltä.
-Rakuunaluutnanttina ollessaan oli hän paljon majaillut Unkarissa;
-siellä unkarittarilta hän oli näiden kieltä oppinut. Seuralaisikseen
-oli hän nyt saanut kaksi ajajaa herraltansa, vantteria poikia, kumpikin
-revolverilla varustettuna.
-
-Debreczenin herroista oli toinen kaupungin komisarjus, toinen eräs sen
-arvoisia porvareita, jonka karjasta nyt piti valittaman nuo
-neljäkolmatta siitoslehmää ynnä aimo sonni.
-
-Matkaan lähdettäissä kumotti vielä puolikuu taivaalla ja kiilsivät
-kirkkaammat tähdet; idän kulmalla näkyi jo sentään pieni päivän
-kajastus.
-
-Debreczenin porvari selitteli maalarille, että tuota tähteä tuolla
-ylhäällä sanotaan "pakolaisten tähdeksi"; "köyhäin poikain" eli
-betyárien on tapa katsoa sen puoleen, kun huokaavat: "Jumal'
-auttakoon", niin eivät joudu kiinni karjanvarkaudesta.
-
-Maalari oli haltioissaan selityksestä: "Oikea Shakespearen ajatus!"
-
-Vielä mahtavamman vaikutuksen teki häneen tuon äärettömän pustan näky,
-kun puolen tunnin päästä rattailla ajaen sinne tultiin, missä ei näe
-muuta kuin taivaan ja ruohomeren. Ei linnun lento, ei haikaran asunto
-häiritse tätä majesteetillista yksitoikkoisuutta.
-
--- Mikä tunnelma! Mikä väriyhteys! Mikä jalo vastakohtien sopusointu!
--- ihanteli taiteen edustaja.
-
--- Vielä nyt kelpaa, -- tuumi porvari, -- kun eivät ole paarmat eivätkä
-hyttyset liikkeellä.
-
--- Tuota raitista nurmikkoa ja noita keitaita!
-
--- Lätäköiksi niitä meidän puolessa sanotaan.
-
-Nyt alkoi kuulua ilmasta leivosen ihanaa liverrystä.
-
--- Suurenmoista! Mainiota! Voi noita leivosia!
-
--- Ne ovat vielä laihoja, mutta annas kun tulee leikkuun aika.
-
-Vähitellen alkaa päivä kajastaa. Taivas on ensin ruusunpunainen, mutta
-muuttuu vähitellen kullankellertäväksi: taivaanrannalta tuikkaa vielä
-päivän edelläkävijä, kointähti; kasteisessa ruohikossa näkyy häilyvä
-taivaankaaren värinen loiste ja ihmisten varjot. Nelivaljakot kiitävät
-nopeasti pitkin ääretöntä ruohotasankoa vetäen kaksia kevyitä rattaita.
-Taivaanrannalta alkaa häämöttää jotakin tummaa; se on istutettua
-metsää, ensimmäinen akaasiametsän alue puuttomalla pustalla, ja nyt
-näkyy jo kaukaa yksinäisiä kumpujakin.
-
--- Nuo tuolla ovat Zámin tataarilaiskumpuja, -- selitti Debreczenin
-porvari.-- Siellä on muinoin maailmassa ollut kylä, jonka tataarit ovat
-hävittäneet. Kirkon rauniot vielä näkyvät ruohikosta. Paljon ihmisluita
-kaivavat koirat ilmi noista kummuista myyriä etsiskellessään.
-
--- Entä mikäs Golgata tuolla on?
-
--- Ei se mikään Golgata ole, vaan vinttikaivon vipu sieltä näkyy.
-Ollaan jo lähellä paimenmajaa.
-
-Akaasiametsän laidassa levähdettiin. Välipuheen mukaan piti tässä
-tavattaman eläinlääkäri, joka omalla hevosellansa oli tulossa Mátan
-pustalta päin.
-
-Sillä aikaa maalari piirteli luonnoksia albumiinsa, joutuen yhdestä
-innostuksesta toiseen. "Mitä teemoja! Mitä motiiveja!"
-
-Matkakumppani tavantakaa kieltelee häntä kuvaamasta noita kirottuja
-ohdakkeita; ennemmin toki edes tuon sorean akaasiapuun.
-
-Vihdoin näkyivät tohtorin kiessit sivultapäin.
-
-Tohtori ei edes astu alas, vaan huutaa istualta herroille hyvää
-huomenta, lisäten: "Joudutaan, joudutaan, ennenkuin aurinko nousee!"
-
-Hetken vielä hyvää kyytiä kuljettuaan saapuu seurue "suuren karjan"
-luo.
-
-Tämä on Hortobágyin pustan kuuluisuuksia.
-
-Tuhatviisisataa lehmää yhdessä laumassa ja sen lisäksi vastaava määrä
-sonneja.
-
-Koko leiri on vielä makuulla. Nukutaanko? Ei tiedä; sillä ummessa
-silmin, pää maahan painuneena lepäävää nautaa ei vielä ole nähty.
-
--- Tämä vasta on suurenmoista! -- huudahti maalari ihastuksissaan. --
-Kokonainen sarvimetsä. Keskellä on yksin seisomassa vanha härkä,
-nokipäinen, kyrmyniskanen. Makuupaikka on sysimusta, ympärillä vihanta
-nurmi niin kauas kuin silmä kantaa, taustana kuulakka usva, josta
-pilkottaa himmeä nuotiotuli etäältä. Tämä pitää ikuistuttaa.
-
-Maalari astuu alas rattailta.
-
--- Menkää vain toisten mukana, näen jo paimenmajan, löydän sinne sitten
-yksinkin.
-
-Heti hän laittaa kuntoon telttatuolinsa, ottaa maalauskapineet esille
-ja alkaa harjoitelmakirjaansa, polvia vasten sen asettaen, kuvata
-edessään olevaa näkyä ja sen eri värejä. Rattaat vierivät matkoihinsa.
-
-Mutta jo havaitsivat karjaa vartioivat kaksi hallikoiraa tuon oudon
-olennon keskellä pustaa ja riensivät kovasti haukkuen häntä kohden.
-
-Maalari ei ollut arkaluontoinen. Nuo koirat sopivatkin vallan mainiosti
-väritunnelmaan: valkoinen turkki, musta otsa.
-
-Eikä koira liioin rauhallisesti istuvalle ihmiselle pahaa tee.
-Päästyänsä aivan likelle seisahtuivat hallit katsomaan, mikä kumma tuo
-oli. Istahtavat aivan eteen ja kurkistelevat uteliaasti albumiin
-ikäänkuin tuumaillen: mitä tuo siinä oikein tekee?
-
-Maalaripa nyt teki niille kepposen: maalasi toisen koiran posket
-vihreiksi, toisen punaisiksi. Koirat vain tuosta olivat mielissään,
-luulivat näet sen olevan paljasta hyväilyä. Mutta kun katsahtivat
-toisiinsa ja huomasivat poskien loistavan vihreinä ja punaisina, niin
-jo luuli kumpainenkin olevansa tekemisissä vieraan koiran kanssa, ja
-nytkös isketään yhteen ja tapellaan oikein riivatusti.
-
-Kaikeksi onneksi joutuu paikalle "kärripoika". Näin nimitetään
-nuorempia karjapaimenen alkuja, joiden työnä on käsikärryillä koota ja
-vetää kuivettunutta elukansontaa ja turpeita, jotka pustalla ovat
-polttoaineina. Sellaisen turvevalkean savu on suloista hajua sekä
-ihmisten että eläinten nenään.
-
-Kärripoika syöksyy ase kourassa temmeltävien koirien väliin, jotta ne
-irtaantuvat toisistaan, ja ajaa ne matkoihinsa, kärryt aseena. Ei
-paimenkoira keppiä pelkää, mutta käsikärryjä se kammoo kovasti.
-
-Kärripoika on pulska nuorukainen, sininen paita yllä ja valkoiset
-roimahousut, punaisella langalla koristetut. Toimittaa asiansa
-reippaasti. Herrat ovat näet lähettäneet hänet sanomaan, että herra
-maalari kiiruhtaisi majalle; siellä on paljon kuvattavia kohtia.
-
-Mutta tuon intresantin laumankuvan luonnos ei ole vielä oikein valmis.
-
--- Voisitko lykkiä minua noilla kärryilläsi majapaikalle, niin saisit
-kaksikymmentä kreutseria hopearahaa?
-
--- Kyllä, herra. Olen minä kuljettanut näillä kärryillä suurempiakin
-mullikoita kuin te. Olkaa hyvä ja istukaa vain.
-
-Tällä lystikkäällä keinolla voitti maalari yhtähaavaa kaksi etua. Pääsi
-helposti majalle ja sai sillä aikaa kärryissä istuen päättää
-luonnoksensa.
-
-Sillä välin olivat toiset herrat jo ehtineet astua alas rattailta ja
-esitellä nuo wieniläiset ostajat isäntäpaimenelle.
-
-Isäntäpaimen on mainittava henkilö pustalla asuvien unkarilaisten
-kesken. Pulskan näköinen mies, hiukset jo harmahtavat, ja tuuheat,
-kiehkuraiset viikset. Kasvot ovat vaskenruskeat, monessa säässä
-paahtuneet, kulmakarvat tuuheat paljosta aurinkoon tuijottamisesta.
-
-Paimenmajalla ymmärretään pustalla oikeastaan kaikkia rakenteita, joita
-on laitettu ihmisiä ja eläimiä varten suojaksi tuulta ja myrskyä
-vastaan. Tuuli onkin ainoa vihollinen: ei paimen piittaa sateesta,
-kylmästä eikä varista, kääntää vain turkkinsa nurin ja hattu
-tiukemmasti päähän, niin kyllä kestää. Mutta tuulta vastaan tarvitaan
-suojaa, sillä se on ankara herra pustalla. Jos vihuri tapaa karjan
-laitumella, eikä saada sitä johdetuksi tuulensuojaan, niin se ajaa sitä
-mukanansa aina Tisza-virtaan asti, jollei metsää ennen tule vastaan.
-Tuulen suojana on laudoista tehty kolmikulmainen aitaus, jonka varjoon
-karja vetäytyy myrskysäällä.
-
-Itse paimenmaja on puusta salvettu pieni hökkeli. Ei se ole aiottukaan
-makuuhuoneeksi, ei sinne mahtuisikaan maata. Siellä pidetään vain
-vaatteita sekä "unkarilainen kassa", joka on umpeen ommeltu
-pikkuvasikan nahka koipinensa, pään puolessa lukko. Siinä säilytetään
-tupakka, pippurit ja asiakirjat. Kunkin turkit siellä majassa riippuvat
-seinällä naulassaan. Kesällä on viitta, talvella turkit verhona. Yöt
-maataan paljaan taivaan alla. Ainoastaan isäntäpaimen makaa majan
-katosta ulos pistäytyvän lakan alla, lautapenkki vuoteen alustana; pään
-kohdalla on ylempänä seinässä hylly, jolla on paksuja limppuja sekä
-puuvateja, joissa on viikon ruokavarat. Näitä tuo emäntä kaupungista
-sunnuntaisin iltapäivällä. Isäntäpaimenen vaimo näet asuu kaupungissa.
-
-Majan edustalla on keittiö, ympyriäinen kota, ruo'osta yhteen sidottu,
-sisässä tiilistä tehty avonainen tulisija, kattoa ei ole ollenkaan.
-Täällä keitetään koukussa riippuvassa padassa lempiruokaa, gulyáslihaa,
-sekä jauhopuuroa. Kärripojan tehtävänä on ruuan laittaminen. Suuria
-tinalusikoita näkee rivissä keittiön ruokaseinään pistettyinä.
-
--- Minne paimenen jätitte, herrat? -- kysyy isäntä tulijoilta.
-
--- Hänellä oli vähän keskinäisiä asioita krouvarin tytön kanssa,
-vastasi porvari, jonka nimi oli Sajgató.
-
--- No, sitten se betyári ei ehdi kotia siksi, kun tulee elukkain
-juottamisen aika!
-
--- Betyári? -- puuttui maalari puheeseen, hänestä kun tuo sana kuului
-omituiselta. -- Onko tuo paimen "betyári"?
-
--- Minä vain piloillani annoin hänelle tuon nimen, -- selitti
-isäntäpaimen.
-
--- Mutta minä tahtoisin saada albumiini oikean betyárin.
-
--- Täältä ette ainakaan semmoista löydä. Varkaita me emme suosi; jos
-joku tänne hairahtuu, niin me annamme hänelle keppiä selkään.
-
--- Eikö siis Hortobágyin pustalla noita betyáreja olekkaan?
-
--- Sitä ei voi kieltää. Lampurien joukossa on kyllä varkaita,
-sikopaimenista voi tulla rosvoja; saattaapa käydä niinkin, että
-hevospaimen tulee hulluksi ja rupeaa betyárina maata kiertämään. Mutta
-sitä ei ole tapahtunut miesmuistiin, että karjapaimenesta olisi tullut
-varas.
-
--- Kuinka se on mahdollista?
-
--- Siitä syystä, että karjapaimen on yhtäpäätä tekemisissä järkeväin,
-tasaisten elukkain kanssa. Ei hän mene koskaan edes juominkiin lampurin
-taikka sikopaimenen kanssa.
-
-Tallimestarikin puuttui puheeseen:
-
--- Siis on karjapaimen pustan aristokratiaa.
-
--- Ymmärrän tuonkin sanan. Niin on asia. Kuten jalosukuisissa herroissa
-on paroneja ja kreivejä, niin paimentenkin kesken on hevos- ja
-karjapaimenet.
-
--- Ei siis pustallakaan vallitse yhdenvertaisuus?
-
--- Ei tule vallitsemaankaan, niin kauan kuin ihmisiä on maan päällä.
-Joka kerran on aatelismieheksi syntynyt, hän semmoisena pysyy
-talonpoikaisviitassakin. Ei hän mene toisen elukkaa eikä hevosta
-varastamaan, vaikka löytäisi sen eksyneenäkin, vaan tuo sen
-omistajalleen, jos suinkin voi. Mutta sitä en mene takaamaan, ettei
-karjapaimen voi kaupassa panna omiansa sille, joka antaa itsensä
-pettää.
-
--- Onpa sekin yksi aristokraattinen piirre. Hevoskaupoissa ainakin on
-herrojenkin tapana toisiansa jutkauttaa.
-
--- Vielä enemmän karjamarkkinoilla. Ei teidän toki tarvitse pelätä
-tuota harmia niin kauan kuin täällä meidän parissa olette, mutta kun
-kerran olette elukat täältä vieneet, niin minä en enää niistä vastaa.
-
--- Kiitämme huomautuksesta.
-
-Tohtori keskeytti nyt keskustelun:
-
--- Herrat! Tulkaa pois sieltä keittiöstä! Nyt näette auringon nousevan.
-
-Maalari syöksyi esiin kapineinensa uutta kuvaa suunnittelemaan, mutta
-joutui ihan ymmälle.
-
--- Tämähän on kamalaa! Mikä tunnelma! Punasinervää usvaa
-taivaanrannalla, maa tummansininen, taivas usvan yläpuolella
-kellertävä, ja vielä pitkä pilvenlonka loistaa ruusunkarvaisena
-taivaanlaelta. -- Tuollainen purppuran värinen loistokehä päivän nousua
-ennustamassa! Hehkuva tulikumpu kohoaa selvän näköpiirin yli. Ei se
-ensinkään sädehdi; ihan on tulikuuman raudan näköinen. Siihen saattaa
-suoraan katsoa avoimin silmin. Katsokaa, hyvät herrat! Nouseva aurinko
-näyttää melkein viisikulmaiselta. Mutta korkeammalle noustuaan se
-näyttää taas ikäänkuin munansoikealta. Nyt se kapenee alhaalta ja
-levenee yläpuolelta; ihan se on ahosienen muotoinen. No, no! Kas nyt
-siitä tuli roomalainen uurna! Omituista! Eihän tuota saata kuvata.
-Ahaa! Nyt tuli pilvensuikale eteen. Ihan kuin Amor, silmät huivilla
-sidottuina. No, nyt jo taas aivan kuin tuuheapartainen holhoojasetä. --
-Ei! Jos minä kuvaan kankaalle tuollaisen kulmikkaan ja parrakkaan
-auringon, niin joudun hulluinhuoneeseen.
-
-Maalari viskasi kapineensa maahan.
-
--- Noilla magyareilla pitää kaikki olla niin ekstra eriskummallista.
-Tuossakin nyt näyttävät meille auringonnousua, jonka pitäisi olla
-todellista, mutta kuitenkin on ihan mahdotonta! Ei tuo sovi!
-
-Tohtori alkoi selitellä, että tämä muka on samankaltainen optillinen
-ihme kuin kangastuskin, sen mukaan kuin eri ilmakerrokset taittavat
-auringonsäteet.
-
--- Se on sittenkin mahdotonta. En usko enää omia silmiäni!
-
-Mutta nouseva aurinko ei enää antaudukkaan töllisteltäväksi. Äskeinen
-näky oli vain ilmapiirin synnyttämä harhakuva, mutta kun se todenteolla
-rupesi säteitään valamaan, ei siihen saattanut enää kuolevaisen silmä
-katsoa rangaistusta saamatta. Ja nyt muuttui äsken ruusunkarvaisena
-komeileva taivaankansi kullankellertäväksi ja taivaanrannan rajapiiri
-epäselvemmäksi.
-
-Ja nämä auringon ensi säteet nostattivat nyt koko lepäävän leirin; tuo
-tuhannenviidensadan lehmän sarvista muodostunut metsä alkoi liikkua.
-Kellokashärkä ravisteli kaulassaan riippuvaa suurta kelloa, ja sen
-äänestä alkoi pustan kuorolaulu; tuhatviisisataa nautaa alkoi ammua.
-
--- Suurenmoista! Jumalaista! -- äännähteli taiteilija ihastuneena. --
-Tämäpä vasta on oikea wagnerilainen kuoro! Hoboijain, torvien,
-bombardonien kilpailu! Mikä uvertyyri! Mikä alkusoitto! Oikea
-Götterdämmerungin finaali!
-
--- Niin kai, -- selitti hänelle herra Sajgató. -- Ne lähtevät nyt
-kaivolle. Lehmät kutsuilevat vasikoitansa, sen tähden ne niin ammuvat.
-
-Kolme paimenta lähtee juoksujalassa isolle kaivolle, jonka kehä on
-sangen taidokkaasti salvettu, ja nyt laskeutuu kolme vipua yhtaikaa ja
-näin ammennetaan vettä suureen ruuheen. Tämä on kovaa työtä, joka tulee
-tehtäväksi kolmasti päivässä.
-
--- Eikö tuota työtä saattaisi toimittaa koneella ja hevosvoimalla? --
-kysyi wieniläinen isäntäpaimenelta.
-
--- Kyllä meillä on koneitakin, kunnioitettava herra; mutta ennen
-karjapaimen kiskoo omilla kourillansa kuin koneen edessä hevosta
-kiusaa.
-
-Neljännen paimenen toimena on juottamisen aikana etsiä karjasta ne
-lehmät, jotka herra Sajgató omistaa. Hän vie joukosta pois näiden
-vasikat ja taluttaa ne majan luo. Lehmät silloin itse seuraavat
-perässä, ja siten voidaan ne saada suljetuksi erityisen aitauksen
-sisälle.
-
--- Nämä ovat minun lehmiäni, -- virkkaa herra Sajgató wieniläisille.
-
--- Mutta mistähän tuo paimen teidän elukkanne tunsi tuhatmääräisestä
-karjasta? -- kysyi tallimestari. -- Kuinka hän voi tietää, kenen mikin
-on?
-
-Isäntäpaimen loi sääliväisen ja halveksivan katseen kysyjään.
-
--- Oletteko sitten nähnyt maailmassa kahta yhtäläistä nautaa?
-
--- Minun nähdäkseni ne ovat kaikki yhtäläisiä.
-
--- Mutta karjapaimenien silmissä ei niinkään.
-
-Muuten oli tallimestari sangen tyytyväinen näihin valittuihin
-elukkoihin.
-
-Kärripoika tuli sanomaan, että tähystyspuusta näkee paimenen olevan
-tulossa. Sieltä se läheni hyvää vauhtia nelistäen.
-
--- Turmelee vielä hevosen, junkkari! -- murahti isäntäpaimen. --
-Tuleppas vain silmieni eteen, niin kyllä minä sinut opetan.
-
--- Eihän isäntä vain lyö häntä? -- kyseli tallimestari.
-
--- En toki. Joka karjapaimenta lyö, sen hän saa tappaa, eikä se muuten
-kävisikään. Ja hän on minun paras mieheni. Itse olen hänet kasvattanut.
-Se hunsvotti on minun kummipoikani.
-
--- Ja kuitenkin annatte hänen mennä. Päästätte hänet näiden lehmien
-keralla Mähriin.
-
--- Juuri sentähden, että pidän hänestä enimmin. Minulle ei ole oikein
-mieleen pojan kohtalo. On näet joutunut tuon keltanaamaisen tytön
-juoniin tuolla Hortobágyin krouvissa. Siitä ei synny hyvää. Tytöllä on
-jo vanhempi sulhasmies, muuan hevospaimen. Se on nyt sotaväessä. Mutta
-kun se pääsee sieltä vapaaksi, niin nuo kaksi miestä varmaan vielä
-ottavat yhteen tuon tytön tähden kuten kaksi kieropäistä sonnia.
-Menköön vain pois täältä hyvin kauas; siellä voi hän piankin rakastua
-johonkin pulskaan Annaan ja unhottaa koko keltaruusunsa.
-
-Tällä välin eläinlääkäri tutki nuo valitut elukat järjestään ja
-kirjoitti lailliset passit. Kärripoika piirsi sitten sinuuperivärillä
-elukkojen lanteille ostajan nimimerkin. Karjapaimenet ovat näet kaikki
-kirjoitustaitoisia.
-
-Jo kuului hevosen kavioiden töminää. Mies saapui paikalle. Aamutuuli
-oli puhaltanut humalan päästä, ja nopea ratsastus oli karkoittanut
-unisuuden. Reippaasti hän hyppäsi alas hevosen selästä vähän loitompana
-majasta ja talutti ohjista ratsunsa perille.
-
-Isäntäpaimen astui vastaan majan edustalla.
-
--- No, sinä kylänkulkuri -- yölepakko! Toipa sinut lempo viimein kotia!
-
-Paimen ei puhunut sanaakaan, riisui vain satulan hevosen selästä ja
-suitset päästä. Hevonen oli ihan valkoisena vaahdosta lautasilta; hän
-hieroi nyt turkin liepeellä vaahdon pois, pyyhki hevosen joka paikasta
-ja pani sitten riimun päähän.
-
--- Missä olet tähän asti mässännyt? Senkin kuvainen! Tulee koko tuntia
-myöhemmin kuin herrat, joita olisi pitänyt saattaa tänne. Maankulkuri!
-
-Mies ei vastannut sanaakaan. Hääräili vain hevosensa kanssa. Asetteli
-satulaa ja ajoneuvoja nauloihinsa.
-
-Isäntä ärjyi vielä kovempaa, ihan veripunaisina kasvot hohtivat.
-
--- Etkö vastaakkaan puheeseeni? Vai pitääkö aukaista korviasi?
-
-Nyt paimen virkahti:
-
--- Tiedäthän, että minä noille puheille olen kuuro.
-
--- Senkin hirtehinen! En ole tässä sinun pilkattavanasi. Etkö näe, että
-on jo selvä päivä?
-
--- Onko sekin minun syyni, että aurinko on noussut?
-
-Herrat alkoivat nauraa. Isännän vain yltyi kiukku.
-
--- Kuules, laiskuri! Älä sinä virnistele, taikka tartun niskaasi ja
-mankeloitsen sinut kuten vanhan rievun.
-
--- Siihen on minullakin jotain sanomista.
-
--- Ei ikänä mitään, vintiö, -- isäntäkin jo remahti nauruun. --
-Puhukoon tuon kanssa ihmisten lailla joka taitaa!
-
-Tallimestari luuli osaavansa puhua miehen kanssa ihmisten lailla.
-
--- Tehän olette aika hevosmies. Kumma, kun ei teitä viety husaariksi.
-Mikä mahtoi olla vikana, kun ei teitä kutsunnassa hyväksytty.
-
-Paimen loi kysyjään karsaan katseen. Ei talonpoikaiset pidä
-tuollaisista utelemisista.
-
--- En kelvannut sotamieheksi --kun nenässäni on kaksi reikää.
-
--- Puhumaan tuolle järkeä! -- murahti isäntä. -- Laita itsesi,
-junkkari, juottamaan! Vaan ei! Mitä sanonkaan? Etkö tiedä työtäsi?
-Oletko vieläkin pöhnässä? Etkö näe, että lehmät jo ovat karsinassa?
-Kukas tuo sonnin?
-
-Ei sonnia tuo karjasta mikä nahjus hyvänsä, miestä siihen tarvitaan.
-Laczan Franssi on siihen koko mestari. Silitellen ja mairitellen hän
-houkuttelee laumasta mukaansa tuon valitun sonnin, joka kuuluu herra
-Sajgatón karjaan, niin koreasti kuin pienen karitsan ja asettaa sen
-herrojen eteen. Pulska on elukka, järeä pää, ulospäin kaareutuvat
-sarvet, mustat renkaat suurten silmien ympärillä. Sävyisästi se antaa
-paimenen raappia pörheätä otsaansa, karkealla kielellään hänen käsiänsä
-nuollen.
-
--- Eläin on vasta kolmastalvinen, -- vakuutti isäntäpaimen.
-
-Maalari käytti tilaisuutta hyväkseen; piirsi taas luonnoksen
-sarvipäästä ja sen paimenesta. Noin piti seistä, näin pitää kättä
-sarvien kohdalla, komensi hän miestä. Tämä taas el ensinkään ollut
-tottunut mallina seisomaan. Se koski hänen kunniaansa.
-
-Kun malli käy kärsimättömäksi, niin on tottuneen maalarin tapa huvittaa
-häntä hauskoilla kaskuilla. -- Herrat menivät sillä aikaa katsomaan
-karjalaumaa.
-
--- Sanokaapas, ystäväni, herra paimen, onko totta mitä olen kuullut,
-että paimenet osaavat pettää ostajia karjakaupoissa?
-
--- On se. Nytkin isäntäpaimen herroja peijasi. Sanoi sonnin olevan
-kolmas talvisen, mutta nähkääs, herra maalari, eihän sillä ole enää
-etuhampaitakaan yläleuassa.
-
-Näin sanoen hän aukaisi sonnin suun näyttääkseen, että puheessa oli
-perää.
-
-Maalari taukosi heti piirtelemästä luonnoskirjaansa.
-
-Oikeudentunto on väkevämpi taiteilijan innostustakin.
-
-Hän sulki heti albuminsa, sanoen työn olevan valmiin, ja läksi hakemaan
-matkatoveriansa, joka aitauksen luona katseli toisten herrain kanssa
-myytäviksi valituita lehmiä. Tälle hän ilmaisi tuon keksimänsä
-salaisuuden.
-
-Tuosta jo tallimestarikin kauhistui. Hän avasi kolmen neljän lehmän
-suuta.
-
--- Kuulkaa! Isäntä! Itse huomautitte, että karjapaimenet mielellään
-kaupoissa vähän ostajaa pettävät. Minä en anna itseäni pettää. Nämä
-valitsemanne elukat ovat kaikki niin vanhoja, ettei yhdelläkään enää
-ole yläleuassa etuhampaita.
-
--- Tuon kaskun kyllä ymmärrän, hyvä herra. Sen luin muutamasta
-menneenvuotisesta kalenterista. Narrasivat ranskalais-saksalaisessa
-sodassa erästä kenraalia, joka ei tiennyt, että sarvikarjalla ei ole
-etuhampaita yläleuassa.
-
--- Eikö? -- tokaisi tallimestari kovasti kummastellen, ja kun
-tohtorikin vielä vakuutti asian niin olevan, niin tuopa vasta hänestä
-oli ihmeellistä.
-
--- Mistäs minä tiedän minkälainen hammasrivi naudalla on? En minä ole
-mikään härkäin hammaslääkäri. Hevosten kanssa olen kaiken ikäni
-otellut.
-
-Mutta jollekin piti hänen purkaa sappeansa, kun näin oli joutunut
-kiikkiin. Ärjäisi maalarille, miksi hän oli tehnyt hänelle tämmöisen
-kepposen. Sellaisesta hän pyysi päästä.
-
-Maalari puolestaan oli siksi hienotunteinen, ettei ilmoittanut, miten
-paimen oli häntä itseä pettänyt.
-
-Sanelemisesta teki lopun kärripojan kunnioittava ilmoitus, että
-aamiainen oli valmis.
-
-Kärripoika on paimenten kokki. Tällä välin oli hän valmistanut
-pustalaisten aamiaisen, jauhovelliä. Keittiöstä hän kantoi suuren
-vellipadan ulos ja asetti sen kolmijalkaiselle penkille. Herrat
-asettuivat ympärille, kukin sai käteensä ison tinalusikan, jolla sai
-padasta pistää suuhunsa. Hyväksi kehuivat keittoa. Kun herrat saivat
-kyllänsä, tuli isännän ja paimenten vuoro, jotka hyvästi pataa
-tyhjensivät. Mitä pohjaan jäi, sen sai poika.
-
-Herra Sajgató sillä aikaa keittiössä valmisti "unkarilaista kahvia".
-Sitä on jokainen saanut maistaa, joka on pustalla käynyt. Unkarilainen
-kahvi on kuumennettua viiniä, johon pannaan ruskeata sokeria, kanelia
-ja ryytineilikoita mausteeksi. Se maistuu mainiosti tuollaisen
-varhaisen retkeilyn jälkeen pustalla.
-
-Poika sitten tyhjensi padan, pani siihen jälleen vettä ja asetti
-tulelle.
-
-Kun herrat palaavat kävelyltä, niin on gulyáskeitto valmis.
-
-Se vasta on herkkua se.
-
-Franssi on seurueen oppaana näyttämässä herroille pustan
-merkillisyyksiä: tuulensuojaa ja aidalla varustettua elukkain
-hautuumaata.
-
--- Nähkääs, kun ennen vanhaan hyvään aikaan elukka kuoli, niin se
-jätettiin siihen paikkaan; korpit pian tulivat joukoittain pitämään
-raadosta hellää huolta, mutta nyt, kun järjestys vallitsee maassa, on
-laki sellainen, että elukan kuolema pitää ilmoittaa tohtorille, joka
-tulee sitä tarkastamaan; hän panee kirjaan, mihin tautiin se on
-kuollut, ja käskee, että raato on haudattava kaikkinensa maahan. Mutta
-meikäläiset pitävät tuhlaamisena panna kuoppaan niin paljon kaunista
-lihaa; sentähden me usein viillämme kauniita reisikappaleita niistä,
-paloitamme ne pieniksi, kiehautamme vähäsen ja levitämme ne sitten
-liinaselle kuivumaan majankatolle auringonpaisteeseen. Sitten kootaan
-ne säkkiin. Kun keitetään gulyáslihaa, niin ottaa joka mies kourallisen
-tuota kuivattua, paloiteltua lihaa ja heittää yhteiseen pataan.
-
-Maalari katsoi suurin silmin paimeneen ja kääntyi sitten isännän
-puoleen.
-
--- Kuulkaas, isäntä! Onko tuon teidän paimenenne tapana puhua joskus
-tottakin?
-
--- Sangenpa harvoin. Mutta tällä kertaa hän puhui kirkkaan totuuden.
-
--- Siinä tapauksessa sanon suuret kiitokset teidän liharuuallenne.
-
--- Ei teidän ollenkaan tarvitse sitä pelätä. Ei siinä ole mitään vikaa.
-Tapa on ollut tämmöinen siitä asti, kuin Jumala on tämän Hortobágyin
-näin tasaiseksi luonut. Katsokaas noita miehiä! Jok'ainoa on terve ja
-voimakas poika. Ja he ovat kaikki raadonlihalla kasvatetut. Herrat
-tiedemiehet puhukoot mitä tahansa. Ei magyari niistä piittaa.
-
-Tämän selityksen kuultuaan tallimestari kielsi mähriläisiä ajomiehiänsä
-syömästä paimenten lihakeittoa.
-
--- Mutta kenties tuo veitikka on keksinyt jutun vain pelottaakseen
-meitä ruuan äärestä ja saadakseen sitten makeasti nauraa meille. Pianpa
-nähdään, syökö tohtori tuota. Hän kai tuntee asian oikean laidan,
-puheli maalari toverillensa.
-
-Nyt alkoi taivaan laidassa näkyä kangastus.
-
-Ihanneunelmat toteutuneina!
-
-Taivaanrannalle ilmestyy meri, korkealle kohoavat laineet kiitävät
-nopeasti idästä länteen, kummut muodostuvat saariksi, kitukasvuiset
-akaasiapuut suuriksi metsiksi. Etäämpänä näkyy jono laitumella käyviä
-härkiä. Mereltä näkyy lähenevän haaksia, mutta kun ne saapuvat rantaan,
-niin ne muuttuvat hevosiksi. Idän kulmalla on näin auringon noustua
-kangastus mahtavinta. Kokonaiset kaupungit ja kylät (Nádudvar,
-Nagy-Iván) ilmestyvät ylös ilmaan niin lähelle, että kaukoputkella
-saattaa erottaa kadulla rattaat ja hevoset; talojen ja katujen rivit
-kuvastuvat ylösalaisin lainehtivassa satumeressä, vaikka nuo paikat
-epäselvällä ilmalla ovat alapuolella näköpiiriä.
-
--- Matkikoon tuota saksalainen, jos taitaa! -- ylvästeli herra Sajgató
-ihmettelevälle seurueelle.
-
-Maalari kynsi epätoivoisena tukkaansa.
-
--- Tuollaista pitää nähdä! Jota ei voi kankaalle kuvata! Mitä tuo on?
--- kyselee hän jokaiselta järjestään.
-
-Isäntäpaimen selittää sen olevan kangastusta.
-
--- Mitä on tuo "kangastus"?
-
--- Se on Hortobágyin pustan kangastusta.
-
-Frans Lacza osaa selittää paremmin kuin isäntä.
-
--- Kangastus on Jumalan ilme, jonka annetaan näkyä sentähden, ettei
-paimenten tulisi ikävä päiväkausia pustalla elellessään.
-
-Viimein kääntyi maalari tohtorin puoleen pyytäen, että tämä selittäisi
-kangastuksen synnyn.
-
--- Minä tunnen vielä vähemmin tuota ilmiötä. Olen sentään lukenut
-Flammarionin teoksen ilmakehästä; siinä hän myöskin selittää
-kangastuksen eli "fata morgana" ilmiön, joka esiintyy Afrikan
-hiekka-aavikoilla, Jäämeren rannikolla, Orinokon seuduilla ja
-Sisiliassa. Olen myöskin lukenut Humboldtin kuvauksen fata morganasta,
-mutta Hortobágyin kangastuksesta ei tiedemiehillä ole aavistustakaan.
-Ja kuitenkin näkee sen täällä jokaisena kuumana ja selkeänä kesäpäivänä
-aamusta iltaan. Unkarin suurenmoisia luonnonilmiöitäkin tiedemiehet
-halveksivat.
-
-Tohtori tuli hyvälle tuulelle, kun sai tilaisuuden purkaa
-katkeruuttansa vierasten kuullen. Mutta hänellä ei ollut enää aikaa
-ihannella luonnonilmiöitä, hänen kun oli kiiruhtaminen takaisin Mátan
-kylään, missä oli eläinsairaala ja apteekki. Hän lausui jäähyväiset
-herroille, nousi kiesseihinsä ja lähti kotimatkalle.
-
-Karjalauma oli vetäytynyt kauas pustalle; paimenet ajoivat sitä yhä
-edemmäs. Lähempänä oli tosin ruoho rehevämpää, mutta juuri sentähden
-täytyi keväästä ensin syöttää kaukaisemmat, alunaperäiset laitumet,
-sillä kun kesällä päivä polttaa siellä nurmen, niin jää multapohjainen,
-parempi laidun karjalle. Lauman ja myytäväksi erotetun karjan välillä
-olivat jäähyväiset sangen sydämelliset.
-
-"Aivan kuin druidien ja valkyyriain kuoro!"
-
-Tallimestari suoritti nyt asian rahallisen puolen ja teki suunnitelman
-paluumatkaa varten. Herra Sajgató sai hinnan myymästään karjasta ihka
-uusissa seteleissä, jotka hän muitta mutkitta pisti takkinsa
-povitaskuun. Vieras herra katsoi sentään kohtuulliseksi huomauttaa,
-että olisi ehkä täällä pustalla parasta varoa rahojansa. Siihen vastasi
-porvari oikealla debreczeniläisten hitaisuudella:
-
--- Hyvä herra! Minua on tosin jonkun kerran eläissäni petetty ja on
-minulta joskus varastettu, mutta ei minulta vielä ole varas vienyt eikä
-lurjukset ole minua pettäneet, vaan ne ovat olleet kunniallisia
-ihmisiä, jotka ovat osanneet pettää ja varastaa.
-
-Ostaja antoi isäntäpaimenelle myöskin juomarahaa.
-
--- Vielä pari sanaa, kunnioitettava herra, -- lausui nyt isäntä. -- Jos
-toiste joskus joudutte lehmiä ostamaan, niin ottakaa mukaan vasikatkin.
-Tämä on minun ystävällinen neuvoni.
-
--- En minä huoli noista huutavista vaivaisista! Pitäisikö vielä
-vuokrata rattaat noita varten.
-
--- Kyllä ne omin neuvoin kulkevat.
-
--- Mutta viivyttävät kulkua. Joka askeleella seisottavat lehmiä, kun
-tahtovat imeä. Ja pääasia tiedänmä onkin, että herttua ei olekkaan tätä
-karjaa ostanut tehdäkseen kokeita puhtaalla unkarilaisella rodulla,
-vaan sekoittaakseen sitä espanjalaisen rodun kanssa.
-
--- Se on toinen asia.
-
-Ei siis ollut muuta, kuin lähteä ostettua karjaa viemään uutta kotoa
-kohden. Kauppakirja tehtiin ja allekirjoitettiin, komisarius antoi
-myötä seuraavalle paimenelle passin. Tämä pisti asiapaperit
-eläinlääkärin antamien todistusten kanssa yhteen povitaskuunsa; härän
-kaulaan hän ripusti kellon, sitten hän kääri viittansa myttyyn ja sitoi
-sen härän sarvien väliin, satuloitsi hevosensa ja astui selkään
-sanottuansa jäähyväiset toisille tovereillensa.
-
-Isäntäpaimen antoi hänelle eväspussin, jossa oli silavaa, vehnäleipää
-ja sipulia koko viikoksi. Aina Miskolcziin pitäisi riittää. Sitten hän
-antoi neuvoja matkalle. Ei ole hyvä kulkea Csegeen päin, sillä siellä
-on näin kevätvesien aikana paljon rapaa. Matkalla sopii levähtää tuon
-pienen metsikön laidassa. Tisza-virran yli tulee mentäväksi lautalla;
-jos vesi on korkealla, on parempi odotella lauttamiehen tuvalla ja
-antaa elukoille heiniä kuin joutua niiden kanssa vaaraan.
-
-Sitten hän kehotti kummipoikaa kunnostamaan itseänsä vieraalla maalla.
-Ei saa tuottaa Debreczenin kaupungille häpeätä; totella tulee
-isäntäväkeä, ei esiintyä ylpeänä, ei unhottaa unkarinkieltä eikä
-hyljätä uskoansa; käydä ripillä suurina juhlina, säästää kokoon mitä
-ansaitsee; jos menee naimaan, niin pitää vaimoansa hyvänä, antaa
-lapsille unkarilaiset nimet, ja kun aika myöten antaa, niin kirjoittaa
-muutama rivi kummisedälle, kyllä hän maksaa postirahan.
-
-Täten antaen lähtösiunauksen laski isäntäpaimen kummipoikansa menemään.
-
-Molemmat mähriläiset miehet saivat toimekseen ajaa aitauksesta
-päästettyä karjaa matkalle aiottuun suuntaan.
-
-Heti vankeudesta päästyään jok'ikinen elukka luonnollisesti juoksemaan
-mikä minnekin, ja kun mähriläiset koettivat niitä kepillä ohjata
-oikealle suunnalle, niin ne asettuivat vastarintaan, uhaten puskea;
-sitten ne kaikki taas tahtoivat palata takaisin aitaukseen jääneiden
-vasikkojensa luo.
-
--- Mene ja auta noita muukalaisia, -- puhui isäntä paimenelle.
-
--- Läiskäyttäkää niiden joukkoon tuolla piiskallanne! -- kehotti
-maalari.
-
--- Mitä hittoa! -- murahti paimen; -- siitähän koko karja karkaisi
-hujan hajan. Ei ne hevosia ole!
-
--- Enkö sanonut, että lehmät pitää sitoa parittain sarvista toisiinsa,
--- huuteli tallimestari.
-
--- Hyvä on, antakaa vain minun haltuuni asia.
-
-Paimen vihelsi kerran, niin jo hyppäsi esille majan takaa pieni
-paimenkoira ja rupesi kovasti haukkuen kiertämään hajaantunutta laumaa,
-ajoi tuotapikaa taas kokoon erilleen menneet lehmät, vastahakoisia
-sääriin puraisten. Ei aikaakaan, niin oli lauma taas koossa ja läksi
-hyvässä järjestyksessä liikkeelle kellokkaan perässä. Nyt paimenkin
-karahutti karjan perään, kehotellen lehmiä menemään kutakin nimeltänsä
-mainitsemalla: "Kultaruusu hei! Kirjo hei! Koriapää hei!" Hän tunsi
-kaikki neljäkolmatta nimeltä, ja ne kuuntelivat hänen ääntänsä. Sonnin
-nimi oli "Ylpeä".
-
-Näin komennettuna kulki karja tasaisesti edelleen pitkin tasankoa.
-Herrat katselivat kauan sen kulkua, kunnes joukkio saapui tuon
-lainehtivan satumeren rannalle. Siellä elukat yhtäkkiä kasvoivat
-jättiläissuuriksi; ne eivät näyttäneet enää lehmiltä, vaan
-jonkinlaisilta mammut-eläimiltä; väri kävi mustaksi, jalat venyivät
-kauhean pitkiksi, ja pian ilmestyi kunkin kohdalle ylösalaisin
-käännetty lehmänkuva, joka varjona seurasi mukana. Vähitellen
-etummaiset lehmät alkoivat hälvetä näkyvistä, ja vihdoin katosivat ne
-kaikki, vain nuo ylösalaisin olevat varjokuvat vielä näkyivät, jalat
-liikkuen päin taivasta. Paimen, mähriläiset miehet ja koira samoin
-näkyivät kulkevan mukana, pää alaspäin. Maalari makasi pitkällänsä,
-sätkien käsillään ja jaloillaan.
-
--- No jos minä tuota rupean kertomaan Wienin taiteilijaklubissa, niin
-ne heittävät minut ulos ovesta.
-
--- Se oli huono merkki. Mutta onpa rahat jo minulla taskussa.
-
--- Mutta karja ei vielä perillä, murahti isäntäpaimen.
-
--- Kumma kun ei kukaan kekseliäs mies ole yrittänyt vuokrata tuota
-teatteria, -- tuumi tallimestari.
-
--- Me emme antaisi! -- vakuutti herra Sajgató tuimasti. -- Veisivät
-kyllä Wieniin, jos kävisi laatuun, mutta Debreczenin kaupunki kun ei
-anna.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Eläinlääkärin kiessit kulkivat hyvää vauhtia pitkin pustaa. Ei tarvittu
-käskyjä eikä piiskaa hevoselle; se osasi jo läksynsä ulkoa. Tohtori
-otti esille muistiinpanovihkosensa ja rupesi siihen kirjoittelemaan ja
-laskujansa tekemään.
-
-Mutta katsahtaessaan taas kerran eteensä havaitsi hän muutaman
-hevospaimenen tulevan täyttä laukkaa ratsastaen vastaansa.
-
-Se oli niin vimmattua juoksua, kuin olisi ollut hulluna sekä mies että
-hevonen. Äkkiä käänsi ratsu juoksunsa häntä kohden, mutta sitten se
-kyyristyi, kavahti pystyyn ja poikkesi taas syrjään toiselle suunnalle.
-Ratsastaja istui selässä, pää takakenossa, selkä kaaressa, pitäen
-ohjista kaksin käsin. Hevonen puisteli päätä ja hirnahteli aivan kuin
-peloissaan.
-
-Tohtori tarttui heti ohjiin ja piiskaan, koettaen saavuttaa
-ratsastajaa.
-
-Päästyänsä lähemmäksi hän tunsi hevosmiehen. Se oli Santeri Decsi.
-
-Tämä näytti tuntevan hänet, koska höllitti ohjia ja päästi hevosensa
-juoksemaan tohtoria kohden.
-
-Viisas eläin tuli huohottaen ja pärskyen suoraan tohtorin hevosta
-kohden ja saavuttuaan viereen se seisahti itse. Se vavahteli ja
-hirnahteli, ikäänkuin olisi tahtonut saada jotain puhutuksi.
-
-Mies vain istui yhä selkä kaaressa, kasvot taivasta kohden; kädet eivät
-enää olleet suitsissa, mutta jalat pusersivat tiukasti hevosen kylkiä.
-
--- Santeri! Kuules, Santeri! -- huusi tohtori.
-
-Mies ei näyttänyt kuulevan puhuttelua, taikka jos kuuli, niin ei
-saattanut puhua.
-
-Tohtori hyppäsi alas rattailtaan, meni hevosen luo, tarttui miehen
-vyötäisiin ja nosti hänet alas satulasta.
-
--- Mikä sinua vaivaa, Santeri?
-
-Mies ei vastannut. Suu oli tiukasti kiinni, pää taakse vääntyneenä,
-rinta huokui nopeasti, ruumis oli taaksepäin kaaressa. Silmät
-tuijottivat kamalasti selkiselällään, niistä näkyi jonkinlainen
-hullaantuneen loiste, joka oli sitä kamalampi, kun silmäterät olivat
-auenneet luonnottomasti suuriksi.
-
-Lääkäri laski miehen nurmelle maata ja rupesi häntä tutkimaan.
-
--- Valtimo lyö väliin nopeasti, väliin miltei seisahtuu, silmäterät
-ovat väljenneet, leuat ovat suonenvedosta lukossa, vartalo
-jäykistyneenä. Tämä mies on saanut myrkkyä. Kasvimyrkytystä tämä on.
-
-Hortobágyin majatalon ja Mátan kylän välisellä lakeudella tohtori
-tapasi hevospaimenen. Luultavasti oli tämä matkalla kylään, mutta
-myrkky oli ruvennut tiellä vaikuttamaan. Niin kauan kuin hän vielä
-tajusi, koetti hän kaiketi kiiruhtaa kylään, mutta kun häntä rupesi
-kouristamaan, niin tuimat tuskat ihan tekivät hänet tajuttomaksi, jotta
-hän ei tiennyt mitä teki, vaan käsiensä liikkeillä saattoi hevosenkin
-hullaantumaan. Siltäkin jo vaahto suusta valui.
-
-Tohtori yritti nostaa hevospaimenta rattaillensa. Mutta mies oli liian
-raskas, hän ei jaksanut nostaa häntä niin korkealle.
-
-Mutta häntä ei liioin voinut jättää tänne pustalle, sillä ennenkuin
-tohtori ehtisi tuomaan apua, olisivat kotkat ja korpit jo voineet
-raadella miehen.
-
-Hevonen katsoi viisaasti tohtoriin; puheen ahjaa vain puuttui. Painoi
-päänsä aivan lähelle isäntäänsä ja päästi lyhyen, katkonaisen
-hirnahduksen.
-
--- No, auta sinäkin! -- äännähti tohtori.
-
-Miksei hevonen olisi tuota ymmärtänyt? Pustan ori! Sillähän oli kolme
-neljännestä ihmisen sielua! -- Nähdessään tohtorin yrittävän saada
-isäntää nostetuksi ylös tarttui se hampaillaan hänen liiviinsä ja nosti
-hänet kauniisti maasta. Siten saatiin sairas yhteisin voimin rattaille.
-
-Tohtori sitoi ratsun marhaminnalla kiinni rattaiden perään ja lähti
-ajamaan kylää kohden.
-
-Siellä on sairaala ja apteekkikin. Tosin vain hevosia ja lehmikarjaa
-varten. Ja tohtori oli itsekin vain eläinlääkäri.
-
-Mutta tällaisessa tapauksessa tulee jokaisen auttaa ken vain taitaa.
-
-Se juuri tässä on kysymys, taitaako hän.
-
-Ensiksi olisi selko saatava, mikä myrkky on tehnyt työtään, strykniini
-vaiko belladonna.
-
-Väkevä kahvi ei ainakaan ole vahingoksi.
-
-Heti perille päästyään huusi tohtori renkiänsä ja emännöitsijäänsä.
-
-Kahvi oli valmista; tarvittiin vain ihmisapua, jotta saataisiin sitä
-sairaan sisään. Leuat olivat niin lujasti lukossa, jotta puupalikalla
-piti avata hampaita sen verran, että sai kahvin kaadetuksi kurkkuun.
-
--- Pään ympäri kylmiä kääreitä ja vatsalle sinappilaastaria, --
-määräili tohtori, ja kun hänellä ei ollut ketään, joka olisi näitä
-määräyksiä toimeenpannut, niin hän teki nekin itse. Sillä välin hän
-jakeli käskyjä palvelijalleen sekä kirjoitti myöskin kirjettä pöydän
-ääressä.
-
--- Kuuleppas! Ota nyt tarkasti vaarin, mitä sanon. -- Ota kiessit ja
-aja joutuin Hortobágyin krouville ja anna tämä kirje sen isännälle. Jos
-häntä ei sattuisi itseä olemaan kotona, niin sano suusanallisesti hänen
-kuskillensa, että minä käsken hänen heti paikalla valjastaa hevoset
-parasten ajopelien eteen ja niin joutuin kuin mahdollista rientää
-viemään tätä sinetillä varustettua kirjettä kaupunkiin. Siellä hänen
-pitää mennä piirilääkärin luo ja tuoda hänet tänne kylään. Minä olen
-näet vain eläinlääkäri, eikä minun ole lupa parantaa muita
-luontokappaleita kuin järjettömiä. Kohtaus kaipaa joutuisaa apua.
-Tohtori tuo lääkkeetkin mukanansa. Käske myöskin krouvarin tytön antaa
-sinulle mukaan kaikki paahdettu kahvi, mitä siellä talossa on. -- Sillä
-aikaa, kunnes kaupungista lääkäri ehtii tänne, pitää antaa sairaalle
-väkevää kahvia. Koeta nyt vain joutua ja tule pian takaisin.
-
-Renki käsitti asian ja rupesi tekemään lähtöä. Väsynyt kimo ei edes
-huoahtaa saanut, kun jo taas piti lähteä lönkkäämään majatalolle.
-
-Neiti oli paraikaa kuistin edustalla viiniköynnöksiä kastelemassa, kun
-renki ajoi krouvin eteen.
-
--- Mikä sinut moisella kiireellä tänne tuopi, Tahvo? -- kysäisi tyttö.
-
--- Minulla olisi kirje isännälle.
-
--- Häntä nyt tuskin saa puhutella, sillä hän on paraikaa ajamassa takaa
-mehiläisparvea uuteen pesään.
-
--- Mutta se sisältää käskyn tohtorilta, että pitäisi heti valjastaa
-hevoset ja lähteä noutamaan piirilääkäriä kaupungista.
-
--- Onko sairaita talossa? Kuka siellä on vilustunut?
-
--- Ei se ole meidän väkeä; tohtori sen tapasi pustalla. Se on
-hevospaimen Santeri Decsi.
-
-Tyttö kiljahti kovasti, ja vesikannu putosi kädestä.
-
--- Santeri? Hänkö sairaana?
-
--- On niin sairaana, että tahtoo vain kiivetä seiniä ylös ja pureskelee
-tuskissaan vuodettansa. Hänet on joku myrkyttänyt.
-
-Tyttö piti ovesta kiinni kaksin käsin, jottei olisi kaatunut maahan.
-
--- Meidän tohtori ei oikein tiedä, mikä paimenen on tullut, sentähden
-käski hän hakea tohtorin kaupungista häntä tutkimaan.
-
-Tyttö höpisi jotakin, josta ei voinut saada selkoa.
-
--- Päästäkää nyt edes sisään, älkää siinä olko oven suussa, jotta
-pääsen isännän puheille.
-
--- Ettekö tiedä, mikä häntä vaivaa? -- änkytti tyttö.
-
--- Teille tohtori käski sanoa, että antaisitte minulle kaiken paahdetun
-kahvin, mitä teillä talossa on; hän lupasi antaa sitä Santerille sillä
-aikaa, kunnes lääkäri saapuu rohtojen kanssa, sillä ei ole oikein
-tietoa, minkälaista myrkkyä miesparka on saanut.
-
-Renki riensi hakemaan isäntää.
-
--- Ei ole tietoa mitä myrkkyä on saanut, -- kuiskasi tyttö itseksensä.
--- Minäpä tiedän! -- Entä jos se olisi hänen surmansa? -- Minä voisin
-ilmoittaa sen tohtorille, niin hän heti tietäisi mitä sairaalle pitäisi
-antaa.
-
-Hän juoksi kamariinsa, avasi piirongin laatikon ja otti sen pohjalta
-esille tuon velhojuuren, joka on ihan ihmisen näköinen. Sen hän pisti
-taskuunsa.
-
-Kirottu olkoon, joka antoi tuon huonon neuvon! Kirottu olkoon sekin,
-joka sen otti vastaan!
-
-Sitten hän rupesi joutuin paahtamaan kahvia. Kun renki palasi
-puutarhasta, missä hänen ensin oli täytynyt auttaa isäntää
-mehiläisparven kiinniottamisessa, niin oli tytöllä jo läkkirasia täynnä
-paahdettua ja jauhettua kahvia.
-
--- Antakaa nyt tänne tuo kahvirasianne!
-
--- Minä tulen mukaasi.
-
-Renki oli viisas mies, äkkäsi asian laidan.
-
--- Älkää tulko sinne; teidän ei olisi hyvä nähdä Santeri Decsiä
-sellaisessa tilassa. Oikein hirvittää nähdä hänen tuskiansa. Eikä
-tohtori teitä hänen luoksensa päästäisikään.
-
--- Tahdon vain puhua tohtorin kanssa.
-
--- Kukas sillä aikaa on täällä vieraita vastaan ottamassa?
-
--- Onpa täällä piika ja juoksupoika. Pitäkööt siitä huolen sillä aikaa!
-
--- Mutta pyytäkää ainakin lupaa arvoisalta isännältä.
-
--- En pyydäkkään. -- Hän ei kumminkaan päästäisi. -- Pois tieltä nyt
-siitä!
-
-Näin sanoen tuuppasi hän syrjään ällistelevän rengin ja syöksyi
-pihalle; yhdellä hyppäyksellä hän nousi kiesseihin, tarttui ohjiin ja
-piiskaan, läjähytti kerran selkään kimoa, joka lähti juoksemaan niin
-kovaa kuin vain jaksoi.
-
-Jäljelle jäänyt renki huuteli läähättäen hänen peräänsä:
-
--- Neiti! Klaara! Pysähtykää! Älkää hullutelko!
-
-Ja renki juoksemaan perässä, minkä jaksoi. Vasta sillalla hän saavutti
-hevosen, kun tämä väsyneenä vastamaassa hiljenti juoksunsa käynniksi;
-siinä hän pääsi nousemaan rattaille.
-
-Kimoparan selkä ei ollut moneen herran aikaan saanut tuntea niin monta
-piiskaniskua kuin tällä matkalla. Saavuttuansa kylän kumpujen luo se ei
-enää jaksanut muuta kuin kävellä.
-
-Tyttö jo malttamatonna hyppäsi alas rattailta ja riensi juosten,
-kahvirasia kädessä, apilapellon poikki tohtorin asunnolle.
-
-Läähättäen, hengästyneenä hän saapui perille.
-
-Ikkunasta huomasi tohtori tytön tulevan ja meni häntä vastaan.
-Etehisessä hän tapasi hänet.
-
--- No-no, Klaara! Kuinka te itse tänne?
-
--- Miten Santeri jaksaa? -- ehätti tyttö kysymään.
-
--- Santerin on asiat huonosti.
-
-Läpi suljetun oven saattoi tyttö itsekin kuulla sairaan vaikerruksen ja
-ähkynän.
-
--- Mitä on tapahtunut?
-
--- En tiedä itsekään. En tohdi ruveta häneen.
-
--- Mutta minä tiedän, mikä häntä vaivaa. Hänelle on annettu juoda
-jotain. Eräs häijy tyttö on antanut. Tiedän kuka se olikin. Jotta mies
-paremmin häneen rakastuisi, sekoitti hän erästä ainetta hänen
-viiniinsä; siitä se kipu tuli. Minä tiedän kuka sen työn teki, tiedänpä
-senkin, mitä ainetta se oli.
-
--- Neiti! Älkää puhuko pahaa! Se on raskas syytös. Se pitää myöskin
-näyttää toteen.
-
--- Täss' on todistus.
-
-Nyt veti tyttö taskustaan esille myrkkyjuuren ja ojensi sen tohtorin
-eteen.
-
--- Ai-ai! -- tohtori kauhistui. -- Tämä on "atropa mandragora". Sehän
-on kuolettavaa myrkkyä.
-
-Tyttö nosti molemmat kädet kasvoilleen.
-
--- Enhän minä tiennyt, että se oli myrkkyä!
-
--- Klaara! Älä peljätä minua taikka hyppään ulos ikkunasta. Ethän vain
-itse ole myrkyttänyt Santeria?
-
-Tyttö nyökkäsi myöntäen.
-
--- Mitä hittoa sillä tarkoitit?
-
--- Hän oli niin armoton minua kohtaan; ja eräs mustalaisakka oli
-uskotellut minulle, että hän tulee myöntyväisemmäksi, kun liotan tätä
-hänelle viiniin.
-
--- Kas niin vaan! Senkin vietävät naiset! Kuka teidän käskee
-seurustella mustalaisakkojen kanssa? Ette käy koulua, niissä opettaja
-teitä opettaisi tuntemaan myrkyllisiä kasveja, vaan mustalaisakkojen
-opissa te käytte. Nyt olet tehnyt poikasi koreasti myöntyväiseksi!
-
-Kiukuissaan hän sinutteli tyttöä.
-
--- Kuoleeko se! kysäisi Klaara rukoilevin katsein.
-
--- Se kyllä olisi omiansa sinulle, että hän kuolisi! Mutta ei se henki
-hänestä sentään niin vähällä mene.
-
--- Hän virkoo siis? -- Tämän lohduttavan sanan kuullessaan tyttö
-lankesi tohtorin jalkoihin ja tarttuen hänen käteensä rupesi sitä
-innokkaasti suutelemaan.
-
--- Älä minun kättäni suutele; se on vielä aivan sinappitaikinassa,
-huulesi vain paisuvat.
-
-Nyt hän rupesi suutelemaan hänen jalkojansa. Ja kun ei tohtori sallinut
-sitäkään, niin hän suuteli hänen askeleittensa jälkiä, noilla
-kaunoisilla punahuulillaan suuteli lokaisia jälkiä kivilattialla.
-
--- Nouskaahan nyt seisomaan ja olkaa järkevästi. Toitteko kahvia? Onko
-se paahdettu? Entäs jauhettu? Hyvä on. Siksi kunnes tohtori saapuu,
-pitää antaa sitä sairaalle. Olipa hyvä että sanoitte, minkälaista
-myrkkyä mies on saanut. Tiedän mikä on siihen lääke. Mutta sen sanon
-myöskin teille, senkin hyväinen, että on paras pötkiä paikalla ulos
-avaraan maailmaan ja kadota näiltä seuduilta kuulumattomiin, sillä tuo
-teidän tekonne on kuolemanrikos. Piirilääkäri antaa asian ilmi, ja sen
-tulee varmaan oikeus tutkimaan. Paetkaa siis joutuin tiehenne, ettette
-joudu kiinni.
-
--- Enkä mene! -- vastasi neito, esiliinalla silmiänsä pyyhkien. --
-Tässä kaulani, sen saavat katkaista; muuta he eivät voi tehdä. Olen
-rikkonut, siitä rangaistakoon, kuten on laki ja oikeus. Mutta täältä en
-lähde. Tuo vaikerrus tuolla oven takana sitoo minut tänne lujemmin kuin
-mitkään jalkaraudat. Sallikaa, herra tohtori, minä pyydän Jumalan
-tähden, sallikaa minun mennä hänen luoksensa hoitamaan häntä,
-kastelemaan hänen päätänsä, laittamaan hänen vuodettansa, kuivaamaan
-hänen hikoavaa otsaansa.
-
--- Mitä ajattelettekaan? Ihan minä joutuisin suoraa päätä
-hulluinhuoneeseen, jos uskoisin myrkytetyn hoitamisen itse
-myrkyttäjälle.
-
-Tytön kasvoihin kuvastui näistä armottomista sanoista ääretön
-sisällinen tuska.
-
--- Siis luulee tohtorikin minut pahaksi ihmiseksi?
-
-Hän katsahti näin sanoessaan syrjään ja havaittuansa ikkunalaudalla
-tuon tuomansa myrkkyjuuren, sieppasi sen äkkiä käteensä sekä pisti
-pääpuolen suuhunsa, ennenkuin tohtori ehti estämään.
-
--- No-no, Klaara! Älkää leikitelkö tuolla velhojuurella! Älkää purko
-sitä! Heti pois suusta! Antakaa tänne! Ennemmin toki annan teille luvan
-mennä sairaan luo. Mutta se on teille kova paikka, sen sanon
-edeltäkäsin. Sellaista tuskaa ei saata katsoa heikkohermoiset ihmiset.
-
--- Kyllä tiedän. Renki kertoi jo matkalla kaikki. Sairasta tuskin
-enää muodosta tuntee, siihen määrään on hän muuttunut. Terveisiin
-kasvoihin kuuluu olevan ilmestynyt mustelmia; kaunis otsa käynyt
-kalmankarvaiseksi, kasvoissa kylmää hikeä; silmät seisovat selällään ja
-tuijottavat lasimaisesti kiiltäen, suu on tiukasti kiinni, ja kun sitä
-aukaisee, niin tulee ulos vaahtoa, ja sitäpaitsi hän ähkyy ja valittaa,
-kiristelee hampaitaan, huitoo käsillään, selkä on aivan jäykkänä
-kaaressa, jotta sitä on surkea nähdä ja kuulla. Mutta se olkoon
-rangaistuksena minulle! Hänen ähkyntänsä ja valituksensa saavat veitsen
-lailla sydäntäni leikata. Jollen saa häntä silmin nähdä ja kuulla häntä
-korvillani, niin näen hänet ja kuulen kumminkin aivan kuin seisoisin
-hänen ääressänsä.
-
--- No -- hyvä. Koettakaa siis! Saa nähdä, oletteko kyllin luja.
-Kahvineuvot annan nyt teidän haltuunne; saatte keittää väkevää kahvia
-minkä ennätätte. Mutta jos rupeatte itkemään, niin lykkään teidät ulos
-ovesta.
-
-Näin sanoen tohtori aukaisi oven ja päästi tytön sisään.
-
-Luotuansa katseen vuoteella makaavaan lemmittyynsä tunsi tyttö maailman
-mustenevan silmissään. Minkä näköiseksi olikaan tullut pulska mies niin
-vähässä ajassa, sen jälkeen kuin hänestä erkani! Sitä oli kauhea nähdä.
-Ja kahta kauheampi oli sitä näkyä kestää.
-
-Tohtori kutsui sisään renginkin.
-
-Kahvia laittaessaan tyttö koetti tukahuttaa itkua, ja kun kerran pääsi
-nyyhkytys, niin jo tohtori katsahti häneen nuhtelevasti: ei saanut
-nyyhkyttää.
-
-Miehet rupesivat levittämään sinappitaikinaa sairaan pohkeille.
-
--- Tuokaa nyt sitä kahvianne. Pitää kaataa suuhun.
-
-Oli siinä tekemistä. Kaikin voimin saivat miehet pitää kiinni sairaan
-käsistä, jottei hän saanut niillä huitoa ympärilleen.
-
--- No! Klaara! Avatkaa nyt hänen suunsa. Voi, ei se niin vähällä käy!
-Pitää pistää tuo taltta hampaitten väliin ja sillä aukaista suuta.
-Älkää peljätkö, ei se teitä syö. Taltta on hänen hampaissaan lujasti
-kuin hohtimissa.
-
-Tyttö teki niinkuin käskettiin.
-
--- Kaatakaa nyt kauniisti kahvia suuhun. Kas vaan. Olette
-taitava tyttö. Saan suositella teitä armeliaisuussisareksi tai
-sairaanhoitajattareksi.
-
-Tytön kasvoista näkyi hymy; mutta sydän oli pakahtua.
-
--- Kun hän vain ei tuijottaisi noin kamalasti silmillänsä minuun.
-
--- Sekö pahimmin koskee? Silmätkö kauhistuttavat? Sen arvaan kyllä
-itsekin.
-
-Sairas sai nyt vähän helpotusta, ehkä auttoi lääke. Tuskallinen ähkynä
-hiljeni, ja suonenveto jäsenistä alkoi tauota. Mutta otsa oli tulisen
-kuuma vieläkin.
-
-Tohtori neuvoi tyttöä, miten pitää kylmään veteen kastettua liinaa
-asettaa sairaan pään ympäri, kuinka kauan saa sen antaa olla ja kuinka
-usein sitä pitää muuttaa. Tyttö käsitti neuvot ja totteli.
-
--- Nyt näen, että teillä on vahva luonto.
-
-Ja seurasipa palkintokin.
-
-Sairas näet jo sulki silmänsä ja herkesi tuijottamasta häneen noilla
-suurilla, peljättäväisillä, jäykillä silmillään.
-
-Sitten hän jo avasi itse suunsakin; ei tarvinnut enää väkisin sitä
-aukaista.
-
-Ehkä auttoivat nämä joutuin annetut lääkkeet. Tai ehkei myrkkyannos
-ollut aivan suuri. Ainakin oli tuska tullut jo paljon helpommaksi, kun
-piirilääkäri ehti paikalle. Eläinlääkäri ja piirilääkäri puhuivat
-keskenänsä latinaa; tyttö ei heidän keskusteluansa ymmärtänyt, sen vain
-vaistomaisesti aavisti, että hänestäkin oli puhetta.
-
-Piirilääkäri määräili yhtä ja toista, kirjoitti sitten reseptin ja
-astui heti jälleen rattaille sekä palasi kaupunkiin.
-
-Tullessaan toi hän mukanansa santarmin, joka jäi, kun tohtori läksi.
-
-Heti piirilääkärin mentyä ajoivat pihaan toisetkin rattaat. Näillä tuli
-Hortobágyin majatalon isäntä. Kyseli tohtorilta tyttöänsä.
-
--- Hiljempaa nyt ääntä, arvoisa isäntä. Neiti on viety
-tutkimusvankeuteen. Näettekö tuota santarmia?
-
--- Sen olen aina sanonut, että hulluja ovat tytöt, kun heiltä kerran
-järki menee. -- Nyt ei minulla ole mitään tekemistä tästedes hänen
-kanssaan.
-
-Näin tuumien hän ajoi takaisin jäykkänä kuten oli tullutkin.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Koko yön valvoi Klaara sairaan luona. Ketään ei hän päästänyt sijaansa
-vuoteen ääreen.
-
-Ja hän oli jo valvonut edellisenkin yön.
-
-Mutta ei näin!...
-
-Tämä oli nyt rangaistukseksi...
-
-Tuolilla istuen hän kovan unen rasittamana joskus vähän nukahti, mutta
-sairaan ähkyntä sai hänet heti taas hereille. Joka kerta kun hän muutti
-kylmää käärettä sairaan päähän, valeli hän myös omat kasvonsa, jotta
-pysyisi valveilla.
-
-Kukon ensi kertaa laulaessa sairas nukkui virkistävään uneen. Ruumis
-ojentui suoraksi, ja alkoi kuulua selvää kuorsaamista.
-
-Ensimmältä luuli tyttö tämän olevan kuolemanmerkkejä ja pelästyi
-kovasti, mutta pian hän tajusi asian oikean laidan, ja mieli muuttui
-hyväksi. Tuohan oli oikeaa, reipasta kuorsaamista. Vain terve ihminen
-kuorsailee tuolla tapaa. Ja tällä kuorsaamisella on sekin etu, että hän
-pysyy paremmin valveilla.
-
-Kun kukko kiekui toista kertaa, oli hän jo nukkunut hyvän aikaa.
-
-Sairas havahti ja päästi kovan haukotuksen.
-
-Jumalan kiitos! Taitaa jo haukotellakin.
-
-Kouristukset olivat loppuneet. Kaikki, jotka ovat saaneet kärsiä
-kouristuskohtauksia, tietävät miten tekee hyvää, kun saa niiden
-tauottua oikein sydämen pohjasta haukotella.
-
-Tyttö aikoi antaa sairaalle vieläkin kahvia, mutta tämä käänsi päänsä
-poispäin ja äännähti: "vettä".
-
-Tyttö koputti ovelle herättäen tohtorin, joka makasi viereisessä
-huoneessa, kysyäkseen saako sairaalle antaa vettä, kun se sitä pyytää.
-
-Tohtori nousi ja astui sisään, yönuttu yllä ja tohvelit jalassa,
-tahtoen itse nähdä sairasta.
-
-Hän oli tyytyväinen hänen tilaansa.
-
--- Hyvin ovat asiat. On hyvä merkki, että hänen jo on jano. Saatte
-antaa hänen juoda niin paljon kuin hän vain tahtoo.
-
-Sairas joi melkein koko karahviinin. Sen jälkeen hän nukkui aivan
-hiljaa.
-
--- Nukkuu vanhurskasten unta, -- virkkoi tohtori. -- Nyt saatte,
-Klaara, mennä itsekin maata; siellä emännöitsijän kamarissa on valmis
-vuode. Minä jätän oven tänne auki ja pidän vaaria sairaasta.
-
-Tyttö taas nöyrästi rukoilemaan:
-
--- Antakaa minun jäädä tänne. Painan pääni pöytää vasten ja nukahdan
-siten hetkiseksi.
-
-Hän saikin jäädä.
-
-Kun tyttö heräsi, oli jo kirkas päivä ja varpuset tirskuttelivat
-ikkunan alla.
-
-Sairas jo nukkuessaan näki untakin.
-
-Suu oli auki, huulet liikahtivat. Hän naurahti unissaan.
-
-Silmiänsäkin koetti raottaa, mutta se tuntui vielä vaikealta, koska ne
-taasen sulkeutuivat. Mutta huulet tuntuivat kuivilta, näytti
-janottavan.
-
--- Annanko vettä? -- kuiskasi tyttö.
-
--- Anna, -- ehätti sairas, silmät ummessa.
-
-Hän vei hänelle vesiastian.
-
-Mutta ei ollut vielä voimia käsissä sen vertaa, että olisi itse
-saattanut nostaa astiata huulillensa, vaan piti juottaa ja nostaa vielä
-päätäkin koholle.
-
-Hän oli puolittin nukuksissa koko tämänkin ajan.
-
-Kun pää taas vaipui vuoteelle, alkoi hän hyräillä -- ehkä se oli vain
-jatkoa sille nuotille, minkä hän oli jo unissaan alkanut. Se oli
-vallaton laulu:
-
-    "Ihana on maailma,
-    magyarien neidot ruusunkukkia..."
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Parin päivän kuluttua oli sairas jo jalkeilla. Tuollainen pustalla
-kasvanut "rautajätkä" ei kauan sairastele, kun kerran oli taudin
-voittanut. Hän kammoo vuodetta. Jo kolmantena päivänä Santeri ilmoitti
-tohtorille aikovansa palata tammakartanoon, missä oli palveluksessa.
-
--- Odotappas hiukkasen, Santeri. Täällä on vielä yksi, jolla olisi
-sinulle asiata.
-
-Tämä yksi on tutkijatuomari.
-
-Kolmantena päivänä ilmoituksen tekemisestä tuli virkamies notariuksen
-ja santarmin kanssa Mátan kylään laillista tutkimusta toimittamaan.
-
-Syytteenalaista tyttöä oli jo kuulusteltu. Hän oli kertonut suoraan
-kaikki, kuten on tapahtunut, ei kieltänyt mitään eikä tuonut esiin
-puolustuksekseen muuta kuin sen, että hän rakasti niin paljon Santeria
-ja tahtoi, että tämäkin häntä rakastaisi.
-
-Tämä kaikki oli jo pöytäkirjaan merkitty ja allekirjoitettu. Vielä oli
-tekemättä myrkynpanijan kuulustaminen yhdessä uhrinsa kanssa, mikä oli
-toimitettava heti kun tämä sen verran tointui, että jaloillensa kykeni.
-
-Hevospaimen ei ollut koko sairautensa aikana kertaakaan tohtorin
-kuullen maininnut tytön nimeä. Ei ollut tietävinänsäkään, että hän oli
-ollut häntä hoitamassa. Ja kun sairas tuli tajuihinsa jälleen, niin ei
-tyttö liioin enää näyttäytynyt hänelle.
-
-Vastakuulustelun aluksi tuomari luki julki tytön oman tunnustuksen,
-minkä hän uudestaan todisti oikeaksi siitä mitään muuttamatta.
-
-Nyt käskettiin Santeri sisään.
-
-Saliin astuttuaan rupesi hevospaimen näyttelemään kummaa osaa.
-
-Esiintyi niin veijarimaisesti kuin olisi ollut näyttelijän opissa
-teatterissa. Kun piirituomari kysyi hänen nimeänsä, niin hän viskasi
-vastauksen yli olkansa:
-
--- Santeri Decsi on kunniallinen nimeni. En ole kellekään pahaa tehnyt.
-En ole varkaissa käynyt, jotta tarvitsisi santarmeilla tuoda. Enkä minä
-kuulukkaan siviilioikeuteen, sillä olen keisarin sotilaita. Jos
-jollakin on tekemistä kanssani ja syytöstä vastaani, niin asetettakoon
-minut sotatuomarin eteen, hänelle vastaan.
-
-Tuomari kylmästi käski miestä asettumaan.
-
--- Hiljaa vain, nuori mies. Ei teitä ole mistään syytetty. Tahdomme
-saada tietoja erään teitä koskevan asian valaisemiseksi, sitä
-tarkoittaa tämä tutkimus. Sanokaa, milloin olitte viimeksi Hortobágyin
-majatalon vierashuoneissa?
-
--- Sen saatan sanoa ihan täsmälleen, mitäs siinä olisi salaamista?
-Mutta ensin pitäisi tuon santarmin poistua selkäni takaa, sillä jos hän
-sattuu koskemaan minuun, niin minä kun olen kovin kutiavainen,
-saattaisin antaa hänelle päin suuta, jotta...
-
--- No-no-no! Hiljaa, nuorukainen. Ei santarmi ole teitä vartioimassa.
-Sanokaa vain, milloin kävitte viimeksi Klaara neitiä tervehtimässä,
-jolloin hän antoi teille viiniä?
-
--- Siihen kyllä saatan vastata, jahka saan muistini suunnillensa.
-Viimeisen kerran kävin Hortobágyin krouvissa mennä vuonna Demetriuksen
-päivänä, kun lampureita pestataan; silloin minut vietiin sotamieheksi,
-enkä ole sittemmin niillä seuduilla ollut.
-
--- Santeri! -- huudahti puheeseen tyttö.
-
--- Santeri olen. Siksi olen ristitty.
-
-Tuomari kysyi:
-
--- Ettekö kolme päivää sitten ollut Hortobágyin majatalossa, jolloin
-isännän tyttö antoi teille viiniä, johon oli liuotettu mandragoraa,
-josta te kovasti sairastuitte?
-
--- En ollut Hortobágyin majatalossa, en ole nähnyt Klaara neitiä, --
-siitä on puoli vuotta, kun olen hänen viiniänsä juonut.
-
--- Santeri! -- Sinä valehtelet. -- Ja minunko tähteni? -- äännähti
-tyttö.
-
-Tuomari suuttui.
-
--- Älkää koettako eksyttää oikeutta kieltämisellänne. Tyttö jo on
-tunnustanut koko asian, että hän on antanut teidän juoda mandragoran
-juurella myrkytettyä viiniä.
-
--- Silloin on se tyttö valehdellut.
-
--- Mutta mitähän syytä hänellä olisi ottaa päällensä tuollaista
-rikosta, josta seuraa mitä ankarin rangaistus?
-
--- Mitäkö syytä! Se on sellainen tyttö, että kun se tulee sille päälle,
-niin se ei kuule eikä näe, vaan puhuu aivan omiansa. Siitä Klaara neiti
-on vain pahoillansa minuun, että silmämme eivät oikein iske yhteen.
-Sentähden hän nyt tässä syyttelee itseänsä, jotta minä häntä säälien
-tunnustaisin, kenen toisen neitosen luona olen käynyt sieluani
-turmelemassa, sydäntäni lääkitsemässä, joka tyttö sitten antoi minun
-juoda tuota huumaavaa juomaa. Sen sanon, jos tahdon, mutta jollen
-tahdo, niin voin olla sanomattakin. Se häntä harmittaa, etten ollut
-hänen luonansa, etten käynyt sinnepäinkään sotaväestä päästyäni.
-
-Tuosta puheesta tyttö vasta vimmastui.
-
--- Santeri! Et ole koskaan ennen eläissäsi valehdellut. Mikä sinua nyt
-vaivaa? Kun yhdellä ainoalla valheella, jota valmiina sinulle
-tyrkytettiin, olisit voinut päästä sotaväestä, niin silloin et osannut
-sitä sanoa. Mutta nyt kiellät käyneesi luonani kolme päivää sitten!
-Entä kukas toi minulle tämän kamman, joka minulla nytkin on päässäni?
-
-Hevospaimen virkahti pilkallisesti nauraen:
-
--- Neiti itse parhaiten tietää, mikä ja kuka on syynä siihen, että
-hiuksenne ovat kammalle kierretyt.
-
--- Santeri! Se ei ole totta! Minä en huoli, vaikka minut rikokseni
-tähden pantaisiin kaakinpuuhun ja vaikka raippoja saisin. Tässä pääni;
-hakattakoon poikki, en huoli. Mutta älä sano sitä, ettet koskaan ole
-minusta pitänyt, ettet ole luonani käynyt, sillä se on kuolematakin
-katkerampaa kuulla.
-
-Tuomari tuimistui.
-
--- Tuhat tulimmaista! Lemmenriitanne saatte ratkaista kahdenkesken;
-mutta minä tahdon tietää, missä tämä selvä myrkytys on tapahtunut ja
-kuka sen työn on tehnyt.
-
--- Vastaa siihen! -- huudahti tyttö, kasvot leimuavina. -- Anna siihen
-vastaus!
-
--- No, kun niin tiukasti tutkitaan, niin menneeks' olkoon puuristiin!
-Voinhan tuon sanoa. Ohatin pustalla tapasin kuljeksivan
-mustalaisjoukon. Ihmeen kaunis, hehkusilmä tyttö seisoi teltan
-edustalla. Puhutteli minua ja kutsuipa sisäänkin. Siellä paraikaa
-paistettiin porsasta. Jäin sinne hetkeksi hauskaa pitämään. Join heidän
-viiniänsä. Tunsin heti, että siinä oli jonkinlainen katkera ja outo
-maku. Mutta mustalaistytön suukot olivat niin suloiset, että muun
-kaiken unohdin.
-
--- Valhe! Valhe! Valhe! -- huuteli tyttö. -- Nyt olet tuon jutun omasta
-päästäsi keksinyt!
-
-Paimen nauroi hurjasti. Nosti oikean käden takaraivolleen, viittaili
-ilmaan vasemmalla ja alkoi hyräillä tätä lauluansa:
-
-    "Maailma on ihana,
-    mustalaisten tytöt ruusunkukkia!"
-
-Ei tuo juttu ollut nyt vasta keksittyä, vaan jo sinä tuskien yönä,
-jolloin "Keltaruusu" oli häntä hoitamassa ja kastelemassa hänen kuumaa
-päätänsä. Silloin hän kesken kipujansa ajatteli tätä keinoa uskottoman
-lemmittynsä pelastamiseksi.
-
-Tuomari löi suuttuneena nyrkkiä pöytään.
-
--- Älkää täällä kujeilko!
-
-Nyt paimen kävi vakavan näköiseksi.
-
--- Kunnioitettava herra tuomari, minä en kujeile. Elävän Jumalan kautta
-vannon, että se on kaikki totta, mitä olen puhunut.
-
-Näin lausuen hän nosti pystyyn kolme sormea.
-
--- Ei! Ei! Älä vanno! -- huusi tyttö. -- Älä saata sieluasi
-kadotukseen!
-
--- Hitto teidät vieköön! Hulluja olette kumpainenkin. -- Tuomari
-muodosteli päätöslauselmansa: -- Merkitkää, herra notarius,
-pöytäkirjaan paimenen tunnustus mustalaistytöstä, joka siis tulee
-syytettäväksi myrkytysrikoksesta. Poliisiviraston toimeksi jääköön
-hänen etsintänsä. Te saatte mennä. Kun teitä tarvitaan, niin annetaan
-käsky.
-
-Ensin päästettiin tyttö vapaaksi; vähän isällistä nuhdetta hän
-tarvitsi, ja sen hän saikin.
-
-Hevospaimenen piti jäädä sisään vielä kuulemaan tunnustuksensa johdosta
-laadittua tutkimuspöytäkirjaa sekä sitä allekirjoittamaan.
-
-Tyttö odotti häntä etehisessä. Santerin hevonen seisoi valmiina pihalla
-akaasiapuuhun sidottuna.
-
-Paimen meni ulos päästyänsä ensin tohtorin luo kiittämään hyvästä ja
-uskollisesta hoidosta.
-
-Tohtori oli myöskin ollut tutkimustilaisuudessa läsnä virallisena
-todistajana ja siis kuullut kaikki.
-
--- No, Santeri! -- virkkoi hän miehelle, kun tämä oli saanut
-kiitoksensa sanotuksi; -- olen minä nähnyt teatterissa montakin
-näyttelijää, mutta ei yksikään ole betyária näytellyt niin hyvin kuin
-sinä.
-
--- Eikö käynyt mainiosti? -- kysäisi mies vakavana.
-
--- Sinä olet kunnon poika, Santeri. Hyvin teit. Sano tytölle joskus
-hyvä sana, kun hänet tapaat. Hän raukka ei tiennyt pahoin tehneensä.
-
--- Minä en ole hänelle suuttunut. Jumala siunatkoon teitä, herra
-tohtori, kaikesta osoittamastanne hyvyydestä.
-
-Hänen astuessaan ulos rappusille asettui tyttö hänen eteensä ja tarttui
-hänen käteensä.
-
--- Santeri! Mitä teitkään itsellesi? Annoit sielusi kadotukseen! Väärin
-vannoit, väärän jutun keksit minut vapauttaaksesi. Kielsit minua
-milloinkaan rakastaneesi, vain sentähden että minä pääsisin saamasta
-raippoja ja joutumasta kaakinpuuhun. Kuinka saatoit sen tehdä?
-
--- Se on minun asiani. Sen vain sanon sinulle, että tästä päivästä
-lähtien halveksin ja vihaan toista meistä kahdesta. Älä itke. Et sinä
-ole se toinen. Minä en enää saata katsoa sinua silmiin, sillä näen
-niissä itseni. En ole enää edes tuon sangattoman napin arvoinen, joka
-putosi tuossa äsken liivistäni.
-
-Näin sanoen hän hyppäsi hevosen selkään, irroitti sen puusta ja ajaa
-karahutti pustalle.
-
-Tyttö katsoi kauan hänen jälkeensä, kunnes silmät kyynelistä ihan
-sumenivat. Sitten hän haki maasta tuon pudonneen sangattoman napin ja
-pisti sen poveensa talteen.
-
-
-
-
-VII.
-
-
-Niinpä kävi kuin isäntäpaimen oli arvellut; kun lehmäkarja saapui
-Polgárin ylimenopaikalle, niin se ei päässytkään tulvaveden tähden
-toiselle rannalle. Tisza-, Sajó- ja Hernád-virrat tulvivat yhtaikaa.
-Niin korkealla oli vesi, että jo sillankannen peitti. Lautta oli
-vedetty maalle ja sidottu rannalla kasvavaan piilipuuhun kiinni. Samea
-tulvavesi kuljetteli mukanaan juurinensa irti revityitä puita. Sorsia,
-kuikkia ja telkkiä uiskenteli parvittain tulvavedessä; ne näet eivät
-silloin pelkää pyssymiestä.
-
-Sangen harmillista oli, että liike näin tuli seisautetuksi. Herttuan
-lehmistä puhumattakaan oli se ikävä asia markkinamiehille, jotka olivat
-Debreczenistä ja Ujvárosista matkalla Onodin markkinoille ja joiden
-rattaat seisoivat siellä paljaan taivaan alla vesiallikossa, kun miehet
-loikoilivat lauttaajan tuvassa.
-
-Frans Lacza tuli heiniä ostamaan karjallensa, osti koko suovan.
-
--- Täällä saadaan kyyristellä ainakin kolme päivää!
-
-Onni oli onnettomuudessa, että markkinaväen joukossa oli vaimo, joka
-rupesi ruokaa valmistamaan. Hänellä oli mukana aimo pata ja tuoretta
-sianlihaa. Heti hän rupesi tekemään kauppaa tavarallansa; tilapäinen
-keittiö kyhättiin kokoon maissin oljista. Polttopuita ei tarvinnut
-ostaa, niitä toi Tisza-virta. Viiniä oli lauttaajalla myydä;
-kehnonlaista se oli, mutta meni paremman puutteessa mukiin. Muuten
-unkarilainen aina ottaa matkaan lähtiessään mukaan taskumatin ja
-ruokapussin.
-
-Kuluipa aika tätenkin tehtäessä tuttavuuksia toisten kanssa.
-
-Debreczeniläinen suutari ja Balmaz-Ujvárosin nahkuri ovat tuttuja
-entisestään. Räätäliä joka ihminen muutenkin sanoo "kummisedäksi";
-piparkakkujen myyjä vain istuu eri pöydässä, luulee näet olevansa muita
-parempi, kun hänellä on punakauluksinen röijy yllä, mutta kuitenkin
-sekaantuu hän yhteiseen keskusteluun. Myöhemmin saapui sinne muuan
-hevoskauppias, mutta hän sai jäädä seisomaan, kun oli niin juutalaisen
-näköinen. Mutta kun karjapaimen astui sisään, niin heti koetettiin
-saada hänelle sijaa pöydän ääreen, karjapaimen on näet arvossapidetty
-mies kaupunkilaistenkin kesken. Molemmat mähriläiset saivat jäädä ulos
-karjaa vartioimaan.
-
-Keskustelu oli tasaista ja hiljaista, kun Pundorin matami ei vielä
-ollut saapunut. Mutta kun hän ehtii paikalle, niin ei enää toiset taida
-saada sananvuoroa. Hänen rattaansa olivat näet tarttuneet kiinni
-liejuiseen tiehen, hän kun matkusti yhdessä lankonsa, puusepän kanssa.
-Tämä vei koreiksi maalattuja arkkuja Onodin markkinoille, Pundorin
-matami taasen piti yleisön varalla saippuaa ja talikynttilöitä.
-Karjapaimenen astuessa tupaan oli se jo niin täynnä tupakansavua, että
-tuskin eteensä saattoi nähdä.
-
--- Kertokaapas, -- jatkoi puhetta suutari kääntyen nahkurin puoleen, --
-te kun siellä Ujvárosissa olette lähempänä Hortobágyin majataloa kuin
-me, miten se krouvarin tyttö sille hevospaimenelle sai myrkkyä
-annetuksi.
-
-Karjapaimenesta tuntui, kuin olisi sydämeen pistoksen saanut.
-
--- Niin se oli, että kaunis Klaara höysti ketunleivällä lampaanpaistin,
-jota hän laittoi Santeri Decsille.
-
-Leivoksien myyjä puuttui puheeseen:
-
--- Mutta minä olen taas kuullut, että hän antoi Santerille simaan
-jotain huumaavaa velhonmyrkkyä.
-
--- Totta tuo herra sen asian paremmin tietää. Kultavitjatkin on
-kellossa! Sieltä Ujvárosista haettiin rykmentin välskäri avaamaan
-kuolleen hevospaimenen ruumista, ja hän oli löytänyt sen sisälmyksistä
-ketunleipiä. Ne on pantu väkiviinaan. Lakiin ne tuodaan todisteiksi.
-
--- Jopa se herra sai hevospaimenelta hengenkin. Mutta eihän se
-kuollutkaan myrkystä, vaan tuli hulluksi, jotta täytyi viedä mies
-Budaan. Siellä saavat otella hänen päänsä kanssa, myrkyn voima näet
-meni kovasti päähän.
-
--- Mitä vielä! Vai vietiin Budaan! Hautaan mies vietiin kuin
-vietiinkin. Minun vaimoni kuuli sen itseltä tekokukkien laittajalta,
-joka oli Santeri Decsin arkullekin kukkia valmistanut. Pyhäin pariin on
-päässyt.
-
--- No, täällä on Csikmákin rouva, meidän ruuanlaittajamme; hän on
-lähtenyt Debreczenistä päivää myöhemmin kuin me. Kutsutaan hänet
-sisään, hän varmaan tietää asianlaidan.
-
-Csikmákin rouva kerkesi vain ikkunan takaa lausumaan mielipiteensä; ei
-näet uskaltanut jättää kiehuvaa kattilaansa. Hän tiesi, että tuo
-myrkytetty hevospaimen jo oli haudattukin; Debreczenin kanttori oli
-veisaamassa ja esipappi piti peijaispuheen.
-
--- Entä miten tytön kävi? -- kuului yhtähaavaa monen suusta.
-
--- Tyttö karkasi tiehensä. Pakeni kultansa, erään karjapaimenen kanssa,
-jonka neuvosta hän oli hevospaimenen myrkyttänyt, ja yhdessä he nyt
-paraikaa muodostavat rosvojoukkoa.
-
-Frans Lacza kuunteli tätä kaikkea tyynesti, olematta millänsäkään.
-
--- Juoruja! Joutavia -- tiuskui leivoksien myyjä. -- Nyt ei Csikmákin
-rouva tietänytkään oikein. Tyttö otettiin heti kiinni, pantiin
-rautoihin ja vietiin santarmien keskellä linnaan. Minun poikani näki
-omin silmin, kun häntä vietiin kaupunginvankilaan.
-
-Karjapaimen kuunteli paikaltaan liikahtamatta.
-
-Nyt tuli sisään suurella töminällä joukon viimeinen, jo ennen mainittu
-Pundorin matami. Ensin astui hän itse sisään, heti perässä ajaja ja
-sitten lankomies, laahaten perässään suurta matka-arkkua.
-
--- No, kertokaa nyt heti, matami, miten kävi krouvarin tytön, joka sen
-hevospaimenen myrkytti?
-
--- Kyllä kerron, ystävä-kullat, kun ensin vähän huoahdan. -- Hän
-istahti lankonsa suurelle arkulle, ja paras paikka se olikin, sillä
-penkit ja tuolit olisivat saattaneet särkyä hänen suunnattoman
-ruumiinsa alla.
-
--- Saatiinko kaunis Klaara kiinni vai pääsikö pakoon?
-
--- Voi ystäväiseni! Jo hän on saanut tuomionsakin. Kuolemantuomion;
-ylihuomenna hänet mestataan. Tänäpänä saapuu mestaaja Szegedistä;
-hänelle on saatu asunto "Valkoratsun" ravintolasta, mutta "Härkösessä"
-ei hänelle tahdottu millään ehdolla antaa kortteeria, ja se on niin
-totta, kuin minä tässä istun. Kuulin sen itse vanginvartijalta, joka
-käy luonani kynttilöitä ostamassa.
-
--- Minkälaisella kuolemalla hänet lopetettaneen?
-
--- Olisi kyllä ansainnut tulla roviolla poltettavaksi, ja jos vielä
-olisi vanha laki, niin kyllä se tehtaisiinkin, mutta nyt vain hakataan
-pää poikki. Ja tyttö on sentään vapaata sukua, hänen isänsä ei ole
-maaorjana ollut. Sellaisia vain mestataan.
-
--- Älkäähän nyt, hyvä matami! -- väitteli leivoksien kauppias. -- Eihän
-vapaa sukuperä nyt enää meidän päivinä mitään maksa. Kun minä ennen
-1848 otin ylleni hopeanappisen päällysviittani, niin minua pidettiin
-aivan vapaasyntyisenä, eikä Pestin sillalla koskaan vaadittu minulta
-siltarahaa; mutta jos nyt otan ylleni tuon hopeanappisen, niin...
-
--- Älkää siinä nyt ruikuttako hopeanappistanne! -- puuttui räätäli
-hänen puheeseensa. -- Antaa matamin kertoa mitä tietää: mikä oli syynä,
-että nuori tyttö meni tuollaista murhaa tekemään?
-
--- Ai! Sepä vasta onkin asia! Sen yhteydessä on toinenkin murha.
-Tuonnoin kävi täällä muuan rikas karjakauppias Mährinmaasta lehmiä
-ostamassa. Hänellä oli paljon rahaa mukana. Kaunis Klaara ja hänen
-henttunsa, tuo karjapaimen näetsen, yksissä neuvoin murhasivat sen
-karjanostajan ja heittivät ruumiin Hortobágyin jokeen. Hevospaimen,
-joka myöskin oli mieltynyt tyttöön, sattui näkemään heidän tekonsa.
-Sentähden he ensin antoivat hänellekin osan rosvoamistaan rahoista,
-mutta myrkyttivät hänet sitten tehdäkseen hänet vaarattomaksi.
-
--- Eikö tuota karjapaimenta olekkaan otettu kiinni? -- kysäisi suutari
-ällistyen.
-
--- Otettaisiin, jos saataisiin. Mutta se on kadonnut tietymättömiin.
-Santarmit ovat liikkeellä häntä pustalta etsimässä. Häntä on jo
-julkisesti peräänkuulutettu. Hänen ulkomuotonsa on kaikkien tiettäväksi
-ilmoitettu. Itsekin olen sen lukenut. Sata taalaria luvataan
-palkinnoksi sille, joka hänet saa kiinni ja tuo elävänä lain kouriin.
-Minä kyllä miehen tuntisin!
-
-Jos Frans Laczan sijassa tässä nyt olisi istunut Santeri Decsi, niin
-olisi tästä voinut syntyä aika himphamppu. Olihan ihan tarjolla mainio
-teatteritemppu. Ei muuta kuin lyödä mäjähyttää lyijypäisellä kepillä
-pöytään, työntää tuoli takaa kumoon ja karjaista joukkoon: "Minä olen
-sama mies, jonka peräänkuulutetaan! Kuka haluaa nyt ansaita sata
-taalaria?"
-
-Koko seura olisi pötkäissyt pakoon, kuka kellariin, kuka uuniin.
-
-Mutta karjapaimenella ei ole sitä luontoa. Hän on tottunut lapsuudesta
-järkevään, maltilliseen menettelyyn. Sarvikarjasta hän sen on oppinut.
-
-Kysäisi vain kyynäspää pöydän nojassa matamilta:
-
--- Tuntisiko matami todellakin tuon virallisen kuulutuksen johdolla sen
-karjapaimenen?
-
--- Jottako tuntisinko häntä? Miksen tuntisi? Monta kertaa on hän käynyt
-luonani saippuata ostamassa.
-
-Nyt katsoi hevoskauppiaskin parhaaksi puhua tietonsa
-
--- Mutta kuulkaas, matami hyvä, mitä karjapaimen saippualla tekee?
-Heillähän on kaikilla siniset paidat ja housut, jotka eivät saippuata
-kaipaa, vaan rasvassa ne pojat liinavaatteensa keittävät.
-
--- No olipa tuokin jotain olevinaan! Kaikkia pitää kuulla! Eikö
-saippuaa käytetäkkään muuhun kuin pesuun, vai kuinka? Vai eivätkö
-karjapaimenet ajakkaan partaansa? Pitääkö karjapaimen sellaista pitkää
-partaa kuin mikäkin juutalainen kaupustelija?
-
-Koko seura remahti nauramaan nolatulle viisastelijalle.
-
--- Minuako tarkoititte? -- ärähteli hevosmies.
-
-Karjapaimen kysäisi taas tyynellä äänellä saippuamatamilta:
-
--- Tiedättekö tuon rikollisen paimenen nimeä?
-
--- Miksen tietäisi. Mutta kun ei tule nyt kielelleni. Tiedän sen yhtä
-hyvin kuin oman sikiöni. Nimi on juuri kielen päässä, mutta...
-
--- Eikös se ole Laczan Franssi?
-
--- Niin, niin on! Laczan Franssi se on, hitto vieköön! Nyt jo muistan.
-Ehkä tekin tunnette miehen?
-
-Mutta paimen ei nytkään ilmoittanut, että tunsi tuon miehen yhtä hyvin
-kuin oman isänsä ainokaisen pojan, vaan kopisti levollisena piippunsa
-perät kouraan, pani pesään uutta tupakkaa, nousi seisomaan, laskien
-tukevan keppinsä tuolin nojalle merkiksi, että se on häntä varten,
-jottei kenkään muu menisi siihen istumaan, ja astui sytytettyään
-piippunsa pöydällä palavasta ainoasta kynttilästä ulos vierastuvasta.
-
-Sisään jääneet rupesivat tuomaan julki hänestä tekemiänsä havaintoja.
-
--- Tuota miestä näkyi jokin raskas kuorma painavan.
-
--- Ei hänen katsantonsa minuakaan miellyttänyt.
-
--- Ehkäpä tiesi mies jotain hevospaimenen murhaamisesta.
-
-Hevoskauppias taasenkin onnettomuudekseen puuttui toisten keskusteluun:
-
--- Arvoisat herrat ja naiset! Tahdon vain nöyrimmästi julkilausua itse
-tekemiäni havaintoja. Eilen iltapäivällä kävin Ohatin pustalla hevosia
-ostamassa ja näin siellä tuon kuolleeksi ja myrkytetyksi mainitun
-Santeri Decsin niin raittiina ja terveenä kuin eheä omena; itse hän oli
-suopungilla ottamassa kiinni myytäviä hevosia laumasta. Se on niin
-totta kuin elän.
-
--- Katsoppas sitäkin sen vietävää! Aikoo tässä vielä meitä eksyttää
-valheillaan, -- murisi suuttuneena koko seura. Mutta kyllä hän siitä
-saikin. Ei muuta kuin niskasta kiinni ja hyvää kyytiä ulos tuvasta.
-
-Näin ulos heitettynä tämä matkamies pihalla rähjääntynyttä hattuansa
-laitellen mökötteli itsekseen, tehden tapauksesta johtopäätöksiä:
-
--- Miksi minulle tämä? Mitä juutalainen totuudella?
-
-Karjapaimen taasen meni laumansa luo ja käski mähriläisten miesten
-vuorostansa mennä juomatupaan ottamaan myöskin viinilasin. Siellä on
-hänen tuolinsa vapaana, se jonka nojassa hänen keppinsä on; sillä aikaa
-lupasi hän vartioida karjaa.
-
-Tällä välin otti hän kedolta palan "orvonturvetta" ja kätki sen
-päällysviittansa hihaan.
-
-Mitä hän sillä tarkoitti?
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Hyvä on, ettei kukaan tiedä -- paitsi hortobágyilaiset -- mitä se
-"orvonturve" oikeastaan on, jota kedolta kootaan. -- Se vain on varmaa,
-ettei se mikään kukkanen ole. -- Se on pustan paimenten ainoa
-polttoaine.
-
-Mieleen tässä johtuu kertomus, miten muuan unkarilainen tilanhaltija,
-kun oli pakko vapaussodan jälkeen paeta ulkomaille, valitsi
-piilopaikakseen vapaan Sveitsin, mutta kun hän ei voinut tottua noihin
-suunnattoman korkeihin vuoriin, niin hän usein kesällä sulkeutui
-huoneeseensa, otti esille palan tuota orvonturvetta, jota hän oli
-koonnut karjalaitumelta, sekä sytytti sen tulisijassa palamaan. Silloin
-hän silmät ummessa sen hajua tunnustellen oli mielikuvituksissaan
-olevinansa Unkarin Alamaan tasangolla karjalaumojen ja kellokkaiden
-keskellä uneksien sitä, mitä hänen sielunsa himosi...
-
-Kun "orvonturpeen" savulla oli niin hurmaava vaikutus sellaiseen
-hienonenäiseen ihmiseen, niin sitä uskottavampi on se tapaus, jonka
-pian tulen kertomaan.
-
-Kaksi päivää olivat matkustajat jo saaneet viipyä Polgárin
-ylimenopaikalla; mutta kolmannen vastaisena yönä noin puoliyön
-tienoissa lauttaaja toi sen ilosanoman odottaville, joilta oli jo
-lopussa sekä kärsivällisyys että elintarpeet, että virta oli hyvästi
-laskenut. Huomisaamuna varmaan pääsee ylitse, lauttaa pannaan jo
-kuntoon.
-
-Kiireimmiten riensivät ne, jotka kulkivat rattailla, työntämään
-ajoneuvojansa lautalle, ihan toistensa viereen; sitten vasta
-talutettiin hevoset.
-
-Sen jälkeen tuli sarvikarjan vuoro. Nekin mahtuivat, kun hyvin
-ahtaaseen pantiin.
-
-Viimeiseksi talutettiin lautalle sonni, yleisö kun sitä pelkäsi.
-Jäljellä oli vain karjapaimen hevosensa kanssa.
-
-Molemmat mähriläiset saivat sijan rattaiden ja lehmien välissä.
-
-Mutta ei vielä varsin päästy matkaan, sillä virran yli pingotettu
-vetotouvi oli liian kireällä, niin että siihen tuskin ulottui; piti
-odottaa kunnes se auringonpaisteessa vähän kuivuisi ja höllentyisi.
-Kovasti se jo ainakin höyrysi.
-
-Jotta odotusaika paremmin kuluisi, hyväksyttiin karjapaimenen esitys,
-että laitettaisiin kalakeittoa. Ei ollut enää ihmisillä muuta syötävää.
-Olihan pata lautalla, ja kaloja oli kyllin. Lapioilla toivat
-lauttamiehet käsin kiduksista kiinni ottamiansa kaloja lätäköistä,
-minne tulvavesi oli niitä jättänyt, lihavia toutaimia, monnia ja
-lohenmullojakin. Pian ne perattiin, leikeltiin palasiksi ja pistettiin
-pataan kiehumaan.
-
-Tähän asti meni kaikki mukiin, mutta nyt oli kysymys, kellä oli vielä
-jäljellä "turkinpippuria".
-
-Näitähän on jokaisella kunnon unkarilaisella aina mukana eväspussissa,
-mutta kun on tässä kolme päivää oltu odotuksissa, niin ei ole ihme, jos
-pippurit ovat kaikilta loppuun kuluneet. Eikä ilman niitä kalakeitto
-maistu miltään!
-
--- No minulla on, -- vastasi karjapaimen ja otti viittansa hihasta
-esiin puurasian. Näyttääpä olevan varovainen ja tarkka mies, on
-säästänyt pippurinsa viimeiseen tarpeeseen ja saattaa nyt tehdä hyvän
-työn koko matkustavalle yleisölle.
-
-Mutta pata oli tulella lautan toisessa päässä. Karjapaimenen täytyi
-sentähden astua pitkin lautan parrasta päästäkseen sen luo, elukat kun
-olivat välissä. Eikä kukaan liioin mielellänsä anna pippurirasiataan
-toisten käsiin.
-
-Sillä aikaa kuin lauttaaja-isäntä höysteli padassa kiehuvia kaloja
-noilla pippurilla -- joita muutamat tiedemiehet sanovat myrkyllisiksi,
-vaikka on olemassa niinkin karskia kansoja, jotka niitä saattavat
-syödä, -- paimen salaa pisti "orvonturvetta" tuleen padan alle.
-
--- Kuinka tuo kalakeitto tuntuukin käryiseltä ja pohjaanpalaneelta! --
-huomautti suutari hetken perästä.
-
--- Se ei enää tunnu vain, se jo haisee siltä! -- oikaisi räätäli.
-
-Mutta vielä enemmän turpeen väkevä savu meni elukkain nenään. Ensin
-sonni alkoi käydä levottomaksi. Turpa pystyssä se ravisteli kaulassaan
-riippuvaa kelloa ja ammahteli ehtimiseen; sitten se painoi päänsä alas,
-häntä nousi ilmaan, ja elukka rupesi kauheasti mylvimään. Ja nyt
-lehmätkin, aivan kun kiiliäistä pakoon, levottomasti hyppelemään ja
-ammumaan toistensa selkään yritellen; kaikki pyrkivät ne lautan
-laidalle.
-
--- Jeesus Maaria! Pyhä Anna! Me hukumme! -- äännähteli lihava
-saippuamatami.
-
--- Istukaa vain te matami lautan toiselle partaalle, niin se kyllä
-tulee tasapainoon! -- pilaili suutari.
-
-Mutta pila pois! Miesten oli lujasti tarttuminen vetotouviin voidakseen
-pitää lauttaa tasapainossa, sen toinen parras kun arveluttavasti läheni
-veden pintaa.
-
-Nyt sonni mylvähti kerran tuimasti ja hyppäsi aika harppauksella
-lautalta veteen. Eikä aikaakaan, niin hyppelivät kaikki neljäkolmatta
-lehmää perässä virtaan.
-
-Lautta kulki silloin jo keskivirrassa.
-
-Elukat uivat takaisin rannalle, mistä oli tultukin.
-
-Molemmat mähriläiset huutelivat lauttamiehille, että pitää palata
-takaisin heti paikalla karanneita elukoita hakemaan.
-
--- Mitä hittoa! Ei takaisin! -- huutelivat markkinamiehet. -- Meidän
-pitää päästä ylitse. Muutenkin jo markkinoilta myöhästytään.
-
--- Älkää yhtään haikailko, pojat, -- virkkoi aivan tyynenä karjapaimen.
--- Kyllä minä pian eläimet palautan.
-
-Näin sanoen hän hyppäsi ratsunsa selkään, kannusti sitä kerran ja antoi
-sen hypätä laidan yli virtaan.
-
--- Pian paimen ne saavuttaa! Ei pidä yhtään pelätä! lohdutteli suutari
-epätoivoisia Mährin miehiä.
-
-Mutta toista mieltä oli rannalle jäänyt hevoskauppias, jolla ei enää
-ollut hevosille tilaa lautalla ja joka ei itsekään tahtonut antaa niitä
-vaaraan toisten elukkojen joukkoon.
-
--- Te ette ikinä enää tuota karjaa saa nähdä! Kyllä se nyt on mennyttä!
--- huuteli hän rannalta lautalla meneville.
-
--- Mitä se Pilatuksen pyöveli siellä taas puhuu? -- Suutari ihan
-suuttui. -- Olisi tässä siansääri, niin heittäisin sillä niskaan.
-
-Karja ui viistoon suuntaan Hortobágyin puoleista rantaa kohden ja nousi
-matalalle päästyänsä kauniisti maalle. Paimen jäi jälkipuoleen.
-Sarvikarja pääsee vedessä eteenpäin paremmin kuin hevonen.
-
-Saavuttuansa rannalle paimen irroitti kaulastaan pitkän piiskansa ja
-läimäytti sillä kovasti muutamia kertoja.
-
--- Ahaa! Jo se rupeaa niitä palauttamaan! -- puhelivat nyt
-markkinamiehet mähriläisiä lohduttaen.
-
-Mutta piiskan läimäykset vain pelottavat sarvikarjan nopeampaan
-juoksuun.
-
-Tämä lehmien lautalla tekemä kepponen antoi matkustajille aihetta
-laajaan ajatustenvaihtoon. Lauttamiehet vakuuttivat, ettei tämä
-suinkaan ollut ensimmäistä kertaa. Usein Hortobágyista tuodut elukat
-saavat sen sisun, että tuntiessaan lautan liikkuvan vedessä yhtäkkiä
-hullaantuvat, hyppäävät veteen, uivat rannalle ja karkaavat takaisin
-pustalle.
-
--- Ihmisessäkin on isänmaanrakkautta, -- vakuutteli vehnästenmyyjä,
-joka oli lukenut paljon kirjoja ja tullut niistä tuon taudin tuntemaan.
-
--- Niin kai! -- selitti saippuakauppias, -- lehmät karkasivat kotia,
-kun heidän vasikkansa jäivät sinne. Siinä tehtiin väärin, kun vietiin
-emät pois vasikoittensa luota.
-
--- Toista minä tuumaan, -- virkkoi suutari, joka jo virkansakin
-puolesta oli epäileväinen. -- Olen usein kuullut, että viekkaat
-betyárit tahtoessaan hajoittaa laumaa pistävät rasvaa piippuunsa
-tupakan sekaan. Kun nauta tuntee nenässään tuon hajun, niin se
-villiintyy ja lähtee karkaamaan tiehensä. Paimen junkkari silloin
-helposti saattaa siepata laumasta jonkun hiehon tai mullikan. Olin
-äsken juuri tuollaista hajua tuntevinani.
-
--- Ettekä kuitenkaan lähtenyt karkuun. -- Tälle sanallekos vasta
-naurettiin.
-
--- Varroppas, räätäli! Kunhan vain tästä päästään rantaan.
-
-Mutta nuo molemmat mähriläiset eivät pitäneet tuota karjan kepposen
-selittelemistä ensinkään naurun asiana, vaan nostivat sellaisen ulinan
-ja vaikerruksen kuin tappiolle joutunut mustalainen.
-
-Vanha lauttaaja osasi vähän slovakin kieltä ja lohdutteli heitä.
-
--- Ei pidä ulista, vieraat. Nje stjekát! Ei karjapaimen teidän
-lehmiänne varasta. Se on rehellinen mies. Onhan hänellä hatussa iso
-messinkilevy, johon on piirretty kirjaimet D.V., ja ne eivät merkitse
-sanoja "Dugd el, Vedd el", pistä piiloon, vie pois, vaan nimeä
-"Debreczen Városa", Debreczenin kaupunki. Ei se tohdi lehminensä pakoon
-karata. Kun me palajamme takaisin, niin on jo koko karja koossa
-rannalla odottamassa. Kyllä paimen ne palauttaa. Menihän koiransakin
-mukaan pois lautalta. Kun toisen kerran elukat tuodaan lautalle, niin
-pitää vain sitoa lehmät parittain sarvista yhteen ja kytkeä sonni
-kiinni tuohon rautarenkaaseen, niin kyllä tästä ylitse päästään.
-Lauttaraha vain pitää suorittaa toiseen kertaan.
-
-... Kului hyvinkin puolitoista tuntia, ennenkuin lautta pääsi toiseen
-rantaan ja ennenkuin se tyhjeni, taasen täyttyi ja ehti takaisin
-toiselle puolelle.
-
-Mähriläiset juoksivat heti kummulla sijaitsevan lauttaajatalon luo
-laumaa etsimään.
-
-Mutta sitä ei näkynyt missään.
-
-Hevoskauppias tiesi sanoa, että nuo villit eläimet olivat täyttä
-laukkaa juosseet tuonne arolle päin, perässä paimen sekä hänen
-koiransa, ja pian kadonneet tuonne piilipuiden taa. Ne eivät olleet
-kulkeneet maantietä, vaan juosseet myötätuuleen, sarvet päin maata ja
-häntä ilmassa, ihan kuin kiiliäistä pakoon.
-
-Muuan myöhästynyt savenvalaja, joka kuorminensa tuli Ujvárosin
-puolesta, tiesi kertoa tavanneensa Hortobágyin tuolla puolen
-sarvikarjalauman, joka mylvien juoksi Zámin kumpuja kohden, perässä
-ratsumies koirinensa. Hortobágyin joki kun tuli vastaan, niin ne
-syöksyivät veteen, ja sitten katosivat näkyvistä korkeaan kaislikkoon
-sekä karja että ratsumies.
-
-Lauttaaja-isäntä kääntyi mähriläisten puoleen, jotka suu auki miestä
-kuuntelivat, sanoen: -- Nyt on ulisemisen syytä, miehet!
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Ohatin pusta on "koreiden tammojen" laidunmaa. Paimenmajalta pustan
-keskeltä katsoen taivaanrantaan asti näkee vain hevosia syömässä
-laitumella. Siellä niitä on kaiken värisiä, joita mainita saattaa,
-ruskeita, harmaita, mustia, laukkia, voikkoja, kimoja, päistärikköjä,
-raudikkoja, suotia, jopa valkoisiakin, jonka värisiä nuoret hevoset
-harvoin ovat. Kai tuon monivärisyyden tähden juuri näitä hevosia
-sanottiin "koreaksi tammastoksi".
-
-Kaikki Debreczenin kaupungin tammat täällä ovat yhdessä varsoinensa.
-Niitä ei pidetä koskaan tallissa, ei talvellakaan; lauman
-lisääntymisestä vain isäntäpaimen tekee vuosittain tiliä.
-
-Täältä ovat kotoisin ne hyvät arohevoset, joita tullaan kaukaakin
-ostamaan. Kaikki hevoset näet eivät kelpaa hiekkaisille aroteille;
-vuorihevonen seisahtuu, kun pitää alamaan maanteitä kulkea.
-
-Hevoset ovat laitumella eri ryhmissä, kukin johtajaoriinsa ympärillä,
-ahkerasti syöden. Hevonen syö aina. Oppineet miehet sanovat Jupiterin
-kironneen hevosen, kun Minerva oli sen luonut, että sen pitää aina
-syömän eikä ikinä ravituksi tuleman.
-
-Neljä viisi paimenta hoitaa ratsunsa selästä tuota satakuntaa hevosta,
-pitkäsiimaisella piiskalla palauttaen niitä, jotka tahtovat pyrkiä
-erilleen.
-
-Täällä on muuten kaikki samalla tavalla laitettu kuin sarvikarjan
-paimentenkin luona, samanlainen paimenmaja, keittiö, tuulensuoja ja
-vipukaivo. Mutta täällä ei tarvita kärripoikaa, ei orvonturvetta eikä
-paimenkoiria, sillä hevonen ei kärsi koiransukua lähellään, ei sutta
-eikä hallia, vaan potkii sen kuoliaaksi, kun likelle tulee.
-
-Puolenpäivän aikana alkavat eri tahoilla syövät hevoset vetääntyä
-suuren kaivon läheisyyteen.
-
-Kahdet rattaat näkyvät lähenevän paimenmajaa tuolta Hortobágyin
-sillalta päin.
-
-Isäntäpaimen, tanakka, hartiakas ja luiseva ukko, katseli tulijoita,
-kädet silmillä päivänvarjostimina, tunsi tulokkaat jo kaukaa heidän --
-hevosistaan.
-
--- Se on herra Mikael Kádár, ja toinen on hevoskauppias Pelikán. --
-Heti kun kalenteriini katsahdin, niin arvasin, että he tänään tulevat.
-
--- Vai seisoo se teidän kalenterissanne? -- kysäisi Santeri paimen
-kiusoitellen.
-
--- Seisoo se. Siinä Csáthyn kalenterissa seisoo kaikki. Ensi pyhästä
-alkavat Onodin eläinmarkkinat; sinne pitää Pelikánin saada hevosia.
-
-Tämähän oli selvä asia. Tultiin siis hevosia ostamaan. Herra Mikael
-Kádár on myyjä, Samuel Pelikán on ostaja.
-
-Herra Mikael Kádárin me varmaankin jokainen tunnemme. Pyöreäkasvoinen
-pulska mies, sievät viikset, suu aina hymyssä ja keskiruumis erittäin
-pullea; tavallisesti on hänellä aina yllä nyöritakki, kannukset
-saappaissa, pyöreä, pystyreunainen hattu päässä, hoikka keppi kädessä,
-nuppina puusta leikattu linnunpää. Hänen hevosiansa on tuo ryhmä tuolla
-lätäkön reunalla, ruskea ori etummaisena.
-
-Samuel Pelikán taasen on laihakasvuinen mies, kauhean käyrä nenä,
-pitkät viikset ja parta, selkä ja sääret hiukan koukussa alinomaisesta
-hevosten tarkastelemisesta. Suuri leveälierinen huopahattu, kurjensulka
-kyljessä, on hänellä päässään, kirjava liivi ja lyhyt takki yllä ja
-housut saapasvarsiin pistettyinä, iso sikarikotelo takin sivutaskussa,
-ja kädessä pitkä ratsupiiska.
-
-Astuttuaan alas rattailta tulivat herrat kävellen paimenmajalle, missä
-isäntäpaimen oli heitä vastaanottamassa. Kun oli hänen kanssaan muutama
-sana vaihdettu, antoi hän miehillensä tarpeelliset käskyt, ja sitten
-lähdettiin hevosia katsomaan.
-
-Kaksi paimenta ajoi ratsain edellään mahtavilla piiskan läimäyksillä
-sitä hevoslaumaa, jonka seassa herra Kádárinkin omat olivat. Siinä oli
-noin pari sataa hurjaa hevosta, joihin ei vielä ikinä ollut ihmiskäsi
-koskenut.
-
-Kun paimenet pitkässä kaareutuvassa rivissä ajoivat edellänsä
-hevosparvea herrojen nähtäväksi, niin kauppias huomautti maassa
-seisovalle kolmannelle paimenelle yhtä nelistävää ruskeata, joka häntä
-miellytti.
-
--- Tuosta minä pidän.
-
-Nyt Santeri Decsi heitti yltään viitan ja takin, otti käteensä valmiin
-suopungin, vasemman käden ympäri sen pään kiertäen, ja meni täyttä
-laukkaa kohti tulevaa hevoslaumaa vastaan. Salaman nopeudella hän
-heitti suoraksi suopungin valittua hevosta kohden, rengas osui
-täsmälleen eläimen kaulaan, jotta se alkoi sitä kuristaa. Hirnuen
-kiitivät toiset hevoset edelleen, mutta kiinni saadun täytyi jäädä. Se
-pärskyi, nousi pystyyn, pyrki pakoon, mutta turhaan. Mies seisoi kuin
-olisi ollut vaskesta valettuna, pitäen kiinni suopungin päästä. Avarat
-paidanhihat luisuivat ylös olkapäihin, käsivarret olivat tukevat kuin
-muinaiskreikkalaisten ja -roomalaisten sirkustaiteilijain. Molemmin
-käsin hän veti yhä lähemmäksi vastaan pinnistävää hurjaa hevosta, ei
-auttanut mikään, ihan viereen piti sen tulla. Silmät jo olivat
-pulleina, sieraimet selällään, hengitys raskaasti ähkyvä. Nyt kiersi
-paimen kätensä hellästi hevosen kaulaan, kuiski jotain sen korvaan,
-otti suopungin silmukan pois kaulasta, ja nyt tuo hurja eläin muuttui
-lauhkeaksi kuin lammas, helposti sai jo panna päitset päähän. Heti
-sidottiin se marhaminnalla hevoskauppiaan rattaisiin: suolaisella
-leivällä tämä kiiruhti kestitsemään uhriansa.
-
-Tämä voimannäyte uudistettiin kolmasti; Santeri ei heittänyt harhaan
-kertaakaan. Vasta neljännellä kerralla kävi niin, että silmus oli liian
-avara ja siitä syystä meni aivan kiinni otetun tamman rinnuksiin asti,
-jotta se, kuin ei tuntenut kuristusta, ei antautunutkaan aivan vähällä,
-vaan rupesi hyppelemään ja vastaan vintturoimaan, vetäen suopungissa
-paimenta perässään hyvän matkan. Mutta sai hän kuitenkin siitä viimein
-voiton ja talutti kiinni otetun hevosen herrojen luo.
-
--- Tämäpäs on hauskempaa kuin karambol-peli kapakassa! -- virkkoi
-Samuel Pelikán kääntyen herra Kádáriin.
-
--- Ei hänellä muuta työtä olekkaan, -- vastasi kunnon porvari.
-
-Hevoskauppias otti taskusta sikarikotelonsa ja tarjosi paimenellekin.
-
-Santeri otti sikarin, iski tuluksilla tulta ja tuprutteli pian mahtavia
-savuja.
-
-Nuo neljä hevosta sidottiin ostajan rattaisiin. Kaksi perään, kolmas
-istuimen kohdalle ja neljäs valjaissa olevan oheen.
-
--- Te olette vasta väkevä mies, -- jatkoi vielä herra Pelikán,
-sytyttäen sikariansa Santerin sikarista.
-
--- Mitä, kun juuri on sairastamasta päässyt ... murahti vanha
-isäntäpaimen.
-
--- En minä ole sairastanut! -- väitti Santeri, pää ynseästi pystyssä.
-
--- Lempoko sinua sitten vaivasi? -- Kolme vuorokautta mies makasi
-tuolla Mátan lasareetissa.
-
--- Ei olekkaan mies lasareetissa maannut! Sehän on vain hevosia varten.
-
--- Mitä siellä sitten teit?
-
--- Pätkässä olin, jotta piisasi, jos tietää tahdotte.
-
-Isäntäukko siveli viiksiänsä ja murahti tyytyväisenä pahoitellen:
-
--- Tuollaisia veitikoita ne ovat! Milloinkaan eivät ilmaise, miten
-hullusti heidän on käynyt.
-
-Nyt tuli maksun suoritus.
-
-Kahdeksansataa floriinia sovittiin hinnaksi noista neljästä hevosesta.
-
-Herra Pelikán otti esiin povitaskusta ison nahkalompakon, josta hän
-paperitukun seasta otti esille yhden. Ei siellä ollut ainoatakaan
-seteliä, vaan paljaita sileitä vekseleitä, sekä tyhjiä että täytettyjä.
-
--- Minä en koskaan kuljeta mukanani rahaa, vaan vekseleitä, puhui
-kauppias. Näitä ei kukaan viitsi minulta rosvota, varas vain joutuisi
-pahaan pulaan. Näillä minä maksan.
-
--- Ja minä hyväksyn, -- vastasi herra Kádár. -- Herra Pelikánin vekseli
-on puhdasta rahaa.
-
-Hänellä oli kirjoitusneuvotkin mukana. Housuntaskussa ruuvikantinen
-tolppo ja saapasvarressa kynänvarsi.
-
--- Pian saadaan tästä kirjoituspöytäkin, -- virkkoi Pelikán. -- Tuokaa,
-paimen, tänne hevosenne, olkaa niin hyvä.
-
-Santerin hevosen satulan päällä saattoi helposti täyttää vekselin
-tyhjät kohdat. Paimen katseli tarkasti herrain työtä.
-
-Eikä vain paimen tullut katsomaan, vaan hevosetkin. Nuo samat hurjat
-hevoset, joita oli neljästi takaa ajettu ja joiden joukosta oli
-suopungilla neljä otettu kiinni, kerääntyivät kuin uteliaat lapset
-ilman vähintäkään pelkoa miesten ympärille. Muuan raudikko laski päänsä
-ihan hevoskauppiaan hartialle, hänen hommiansa kummastellen. Ei kukaan
-noista tietysti ollut ennen nähnyt vekseliä tehtävän.
-
-Toiset katsojat olivat vaiti, mutta Santeri Decsi rohkeni tehdä yhden
-kysymyksen.
-
--- Minkätähden kirjoitettiin tuohon paperiin kahdeksansataa kaksitoista
-floriinia ja 18 kreutseriä, kun hevosten hinta oli tasan
-kahdeksansataa?
-
--- Se on nähkääs sillä tapaa, että minä olen velkapää suorittamaan
-summan käteisellä rahalla. Nyt kirjoittaa herra Kádár nimensä vekselin
-takapuolelle ja vie sen huomenna heti pankkiin. Siellä maksetaan
-hänelle siitä kahdeksansataa floriinia, kun ensin vedetään pois korko
-12 fl. 18 kr.; vasta kolmen kuukauden perästä minä suoritan summan
-pankkiin ja viljelen rahoja sen ajan.
-
--- Mutta jollette maksakkaan silloin pankkiin!
-
--- Silloin ottaa herra Kádár minulta rahat lain voimalla. Ja minulla on
-luottoa.
-
--- Nyt ymmärrän. Sellainen siis on se vekseli.
-
--- Ettekö koskaan ole ennen vekseliä nähnyt?
-
-Santeri päästi aika naurun. Puhdas hammasrivi kiilsi veitikkamaisesti
-hänen nauraessaan.
-
--- Mitä hevospaimen vekselillä!
-
--- Mutta totta puhuen: teidän toverinne Frans Lacza on enemmän
-herrastapoja oppinut; hän tietää, mihin vekseli kelpaa, vaikka onkin
-vain karjapaimen. Minun hallussani on täällä paraikaa yksi sellainen
-pitkä paperi häneltä; otan sen esille nähdä, jos tahdotte.
-
-Hevoskauppias etsi sen paperiensa joukosta ja ojensi sen Santerin
-silmien eteen, antoipa käteenkin. Kymmenen floriinin vekseli se oli.
-Paimen kysäisi ällistyen:
-
--- Miten te, herra Pelikán, olette karjapaimenen tullut tuntemaan?
-Eihän hän lehmänkauppoja tee.
-
--- En minä olekkaan tätä saanut, vaan vaimoni. Minun vaimollani on
-näetsen pieni kultasepänliike, jota hän hoitaa omin päinsä ja johon
-minä en juuri ollenkaan puutu. Pari kuukautta sitten tuli hänen
-luokseen arvoisa Frans Lacza tuoden kullattavaksi pari hopeaista
-korvarengasta perineen; hyvin olikin määrä kullata.
-
-Nämä sanat olivat Santerille kuin ampiaisen pistos.
-
--- Hopeaiset korvarenkaat?
-
--- Aivan niin. Kaunista filigraanityötä. Kymmenen floriinia oli määrä
-maksaa kultauksesta. Hän saikin ne kullattuina takaisin. Ei varmaankaan
-itse niitä käytä. Rahaa miehellä ei ollut, mutta tämän vekselin antoi;
-Demetriuksen päiväksi on määrä maksaa.
-
--- Tuo vekselikö?
-
-Oudosti tuijottivat Santerin silmät, sieraimet värähtelivät; kasvot
-vääntyivät niin kummallisen näköisiksi, että olisi luullut hänen
-nauravan, mutta vekseli hänen kädessään vapisi. Eikä hän antanut sitä
-takaisin; lujasti piti hän sitä kädessänsä.
-
--- Koska tuo vekseli teitä niin miellyttää, niin minä annan sen teille
-juomarahan sijaan, -- puhui herra Pelikán saaden jalomielisen
-päähänpiston.
-
--- Mutta hyvä herra! Tämä on liian paljon juomarahaksi. Kymmenen
-floriinia.
-
--- Tietysti on kymmenen floriinia teille iso summa. Enkä minä liioin
-ole sellainen pölkkypää, että heittelisin kymmeniä floriineja
-juomarahaksi joka hevoskaupassa, mutta totta puhuen haluan jollain
-lailla päästä tuosta vekselistä, kuten muinainen suutari
-viinitarhastansa.
-
--- Olisiko siinä jotain petoskauppaa?
-
--- Ei siinä mitään petosta ole. Asia on aivan täyttä totta. Antakaas,
-minä selitän; olkaa hyvä, katsokaa tänne. Tuossa seisoo: Herra Frans
-Lacza. Alla seisoo hänen asuinpaikkansa ja sitten "maksettava". --
-Kumpaankin kohtaan olisi pitänyt kirjoittaa: Debreczenissä. --
-Mutta minun vaimoni, se tuhma akka, onkin kirjoittanut siihen:
-"Hortobágyissa". -- Tämä kyllä on totta. -- Herra Frans Lacza asuu
-Hortobágyissa. Mutta olisi akka edes kirjoittanut Hortobágyin
-majatalon, tiedän missä se on, mutta nyt pitäisi minun, tämä vekseli
-kädessä, kulkea häntä Hortobágyista etsimässä kukatiesi kuinka monella
-paimenmajalla ja voisivat koirat vielä repiä housunikin. -- Voi kuinka
-paljon riitaa on tästä asiasta syntynyt minun ja vaimoni välillä! Nyt
-voin ainakin sanoa myyneeni vekselin sadan prosentin voitolla eikä
-meidän enää tarvitse sen tähden kiistellä. Ottakaa pois vaan. Te kyllä
-osaatte karjapaimenelta ottaa nuo kymmenen floriinia, sillä tehän ette
-pelkää häntä itseään ettekä hänen koiraansa.
-
--- Kiitoksia, herra. Paljon kiitoksia.
-
-Paimen taittoi vekselin kaksinkerroin ja pisti sen povitaskuunsa.
-
--- Hän on oleva suuresti kiitollinen tuon kymmenen floriinin juomarahan
-tähden, -- kuiskasi Mikael Kádár isäntäpaimenelle. -- Jalomielinen teko
-kantaa hyviä hedelmiä.
-
-Herra Mikael Kádár viljeli paljon sanomalehtiä, hänelle tuli _Vasárnapi
-Ujság_ ja _Politikai Ujdonságok_, ja siksi hän puhui niin valituin
-sanoin.
-
--- Ei se ilo lähde varsin siitäkään, -- murahti isäntäpaimen. --
-Santeri kyllä tietää, että Frans Lacza on edullisen paikan saatuaan
-muuttanut Mähriin viime perjantaina; ei hän ikinä enää näe miestä eikä
-noita kymmentä floriinia. Siitä hän vain on hyvillään, että on selvillä
-noiden korvarenkaiden asiassa. Tässä jutussa on näet tytönpuolikin.
-
-Herra Kádár nosti keppinsä linnunpään suulleen.
-
--- Hoo! Tämä on aivan toinen asia.
-
--- Tuo poika on, tiedättekös, minun kummipoikani. Minä pidän hänestä
-paljon. Ei kukaan niin hyvin hoida hevosia kuin tuo poika. Kaikin
-mokomin minä tahdoinkin saada hänet vapaaksi sotaväestä. Tuo toinen,
-Franssi näetten, on taasen lankoni, karjapaimenen kummipoika. Sekin
-olisi kelpo mies. Molemmat voisivat olla hyviä tovereita, jollei
-lempo tai joku muu pahahenki olisi pannut heidän väliinsä tuota
-keltanaamaista tyttöä. Nyt ne tuon hetaleen tähden toisensa vaikka
-elävältä söisivät. Hyväksi onneksi keksi lankomies sen keinon, että
-lähetti Franssin Mährinmaalle isäntäpaimeneksi eräälle herttualle.
-Siten voipi rauha taas palata Hortobágyiin.
-
--- No sepä oli sukkelampi keino kuin Kolumbuksen munan kirvoittaminen
-Ariadnen langasta.
-
-Santeri huomasi tästä hiljaisesta keskustelusta, että hänestä oli puhe.
-Toisten puheiden kuunteleminen ei ole magyarilaisen luonteen mukaista.
-Hän astui sentähden syrjään. Rupesi ajamaan hevosia juottopaikalle,
-minne jo oli muutamia joukkioita kokoontunut. Siellä oli kyllä
-tekemistä. Viisi oli paimenta, kolme kaivonvipua, tuhatviisikymmentä
-hevosta. Kunkin paimenen piti painaa kaksisataakymmenen kertaa vipu
-alas, täyttää sanko, nostaa se ylös ja kaataa ruuheen. Tämä on heille
-jokapäiväistä leikkiä -- ja tapahtuu se kolmasti päivässä. Ei heidän
-tarvitse liikkumisen puutetta valittaa.
-
-Ei Santerin muodosta voinut ensinkään havaita mitä hänellä oli
-mielessä. Oli vain hyvällä tuulella, jopa tavallista paremmalla.
-Vihelteli ja lauleli kaiken päivää. Avara pusta kaikui hänen
-lempilaulustansa:
-
-    "Rahaa ei oo miekkosella,
-    kulkee kuudella orhisella;
-    joka hepo hempeäinen,
-    vaikk' on poika äpäräinen."
-
-Jo lauleli toinen ja kolmaskin paimen hänen perässänsä samaa nuottia;
-se kaikui yli koko Ohatin pustan. Seuraavana päivänä oli hän yhtä
-hyvällä tuulella aamusta iltaan, niin että häneen soveltui sananlasku:
-On niin hyvällä päällä, kuin tuntisi tuhon tulevan.
-
-Auringon laskiessa johdettiin hevoset yösijoillensa kaikki majan
-läheisyyteen, missä ne pysyvät yhdessä aamuun asti.
-
-Renkipoika sillä aikaa toi selässään ison kantamuksen kuivia ruo'on
-pillejä lähellä olevasta ruoikosta. Niistä hevospaimenet tekevät
-iltaisin nuotion, jonka ääressä lämmittävät iltaruokaansa.
-Hevospaimenten illallinen on aivan toista lajia kuin karjapaimenten. Ei
-puhettakaan eksyneestä porsaasta tai lampaasta, joista teattereissa
-puhutaan; sikalaumat ja lammasjoukot paimennetaan kaukana täältä
-tuolla puolen Hortobágyin jokea, niin että hevospaimenella olisi
-päivän matka käydessään sieltä puhaltamassa porsaan tai lampaan. Eikä
-täällä viljellä raadonlihaa, josta karjapaimen tuonnoin mainitsi.
-Isäntäpaimenen emäntä kaupungista laittaa tänne ruuan koko viikoksi. Se
-on aimo ruokaa, sen ääreen kelpaa kenen hyvänsä istua: Silavaa etikan
-kanssa, -- Velliä, -- Verimakkaraa, -- Kaalia, -- Likkiötä. Kaikki
-viisi paimenta syövät yhdessä isännän kanssa, eikä renkipoikakaan jää
-osattomaksi.
-
-Hevonen ei menettele auringon laskettua sarvikarjan tavalla, joka
-illalla juotettua laskeutuu taajoissa ryhmissä maata ja rupee
-märehtimään. Hevonen ei ole niin tyyniluontoinen, vaan se syö yölläkin,
-kun vain on kuutamo; ruoho kelpaa silloinkin sille.
-
-Santeri on vieläkin mainion hyvällä tuulella. Illallisella nuotion
-ääressä oltaessa hän kysyy isännältä:
-
--- Sanokaapas, hyvä kummisetä, mikä on syynä siihen, että hevonen
-saattaa syödä kaiken päivää eikä herkeä yölläkään. Vaikka koko kenttä
-olisi hedelmäleivoksia täynnä, niin ei minua haluttaisi olla aina
-syömisen touhussa.
-
-Isäntäukko nakkasi vielä ruokoja sammuvaan tuleen.
-
--- Kerron teille siitä tarinan, mutta älkää vain naurako. Se on
-vanha asia. Kerrottiin niihin aikoihin, jolloin teinit kävivät
-kolmikulmaisissa hatuissa. Eräältä sellaiselta mustekouralta minä sen
-kuulin; hänen sielunsa saa siitä kärsiä, jos hän ei puhunut totta. --
-Eli näet kerran kuuluisa pyhimys, jonka nimi oli Martti, -- elää hän
-vieläkin, vaikkei käy Hortobágyissa.-- Sitten oli juuri täällä
-Hortobágyissa kuningas, jota sanottiin Hevos-Marotiksi. Tämän nimen hän
-peri siitä, että sai viekkaudella anastetuksi Pyhältä Martilta sen
-ihmehevosen, jolla tämä kulki ympäri maailmaa. Kerran näet tuli pyhä
-Martti hänelle vieraaksi, ja tuo hevonen vietiin kuninkaan talliin. --
-Kun Pyhä Martti sitten tahtoi lähteä aikaisin aamulla matkaan, niin hän
-sanoi kuninkaalle: "Anna tänne hevoseni, minun pitää lähteä." Kuningas
-vastasi: "Ei nyt sovi, hevonen paraikaa syö." -- Pyhä Martti odotti
-puoleenpäivään, sitten vaati hän taas hevostansa. -- "Nyt ette ainakaan
-voi lähteä", puhui kuningas, "sillä hevonen syö juuri nyt". -- Pyhä
-Martti odotti päivän laskuun ja rupesi taas kuninkaalta vaatimaan
-hevostansa. "En tosiaankaan voi nyt sitä laskea, hevosenne syö nytkin",
-vastasi kuningas. -- Silloin suuttui Pyhä Martti, heitti kirjansa
-maahan ja kirosi sekä kuninkaan että hevosensa. "Sinun nimeesi hevonen
-tarttukoon älköönkä siitä ikinä irti pääskö, ja hevonen olkoon kirottu,
-syököön kaiken päivää, mutta älköön koskaan kylläänsä saako." Siitä
-asti hevonen ei koskaan saa kylläänsä syödäkseen, vaikka on laitumella
-päiväkaudet. -- Minulle on sanottu, että joka ei usko, olkoon
-uskomatta.
-
-Paimenet kiittivät isäntää sadun kerronnasta. Sitten meni kukin
-etsimään hevostansa ja poistui hiljaiseen tähtiyöhön, jokainen oman
-laumansa luokse.
-
-
-
-
-X.
-
-
-Oli ihana ja lämmin kevätpäivän ilta; taivaalta ei tahtonut iltarusko
-malttaa lähteä, ennenkuin yö sen verhosi hienoiseen usvapeitteeseen,
-joka nousi ja levisi taivaanrannalle.
-
-Uusikuu näkyi jo tuolta Zámin kummun kohdalta, ja sen yläpuolella
-säteili lempiväisten tähti, tuo varhain nouseva, myöhään laskeva
-kointähti.
-
-Hevospaimen katsoi itselleen laumansa lähellä yösijan, riisui ratsunsa
-selästä satulan loiminensa, otti suitset päästä ja asetti ne maahan
-pystyyn asetetun kepin nenään. Loimi pantiin satulan päälle, siitä tuli
-päänalus, ja viitta peitoksi, niin oli makuusija valmis.
-
-Mutta ennenkuin hän meni maata, lohkoili hän illallisesta jääneen
-leivän palasiksi ja antoi ne kädestänsä hevoselleen.
-
--- Nyt saat sinäkin mennä haukkaamaan ruohoa, Ilo heponi. Sinäpä et
-pidäkkään päiväkausia syömisen virkaa kuten toiset hevoset. Sinä saat
-aina olla satula selässä. Ja herrat vielä tahtoisivat, että sinun
-kaiken päivää liikkeellä oltuasi pitäisi joutua koneen eteen nostamaan
-kaivosta vettä! Sitä saavat odottaa. Luulevatko he hevostakin ihmisen
-kaltaiseksi koiraksi?
-
-Hän pyyhki liehuvalla paidanhihalla hellästi hevosensa silmät.
-
--- No, mene nyt etsimään hyvää ruohoa syödäksesi, mutta älä joudu liian
-kauas; kun kuu laskee ja tuo kirkas tähti katoaa, niin saat tulla
-takaisin. Katsos, minä en sido sinua liekaan, kuten karjapaimen, en
-kytke sinua kuten moukat. Siinä on kyllä, kun huudan aamulla: "hoi, Ilo
-heponi!" niin sinä heti olet paikalla.
-
-Ymmärsikö eläin? Miksei olisi ymmärtänyt. Päästyänsä vapaaksi satulasta
-ja suitsista teki hevonen aimo hyppäyksen, ojenteli sitten
-takaraajojansa, rupesi piehtaroimaan, kääntyen selällään ainakin
-kolmasti koivet päin taivasta; sitten se nousi nopeaan taasen
-jaloillensa, pudisteli, hirnahteli ja rupesi halukkaasti haukkaamaan
-rehevää ruohoa, pitkällä hännällään yöhyönteisiä luotansa karkoitellen.
-
-Hevospaimen loikoili pitkällään siinä makuusijallansa viheriällä
-nurmella.
-
-Mikä mainio vuode! Patjana koko laaja pusta ja telttana tähtitaivaan
-kansi.
-
-On jo yö. Mutta maa ei pahan lapsen lailla tahdo vielä nukkua. Eikä se
-unta saisikaan. Kuuluu kaikenlaisia ääniä vielä. Kaikki on niin
-salaperäistä. Ei tänne kuulu kirkonkellojen ääni kaupungista eikä
-koirain haukunta karjapaimenten majan luota, sieltä on tänne siksi
-pitkä matka. Läheisessä ruoikossa rääkyy ruo'onpäristäjä ihan kuin joku
-aavehenki; soiden satakieli, suovarpunen tirskuttaa, ja tuhannet
-sammakot säestävät; Hortobágyin myllyn yksitoikkoinen kalkutus
-kuuluu sekaan. Ylhäältä ilmasta huokuu hiljaista hyminää,
-jäähyväisvaikerrusta, hanhet ja kurjet siellä lentävät säännöllisissä
-parvissa; niitä töintuskin näkee, vaikka onkin kirkas tähtitaivas.
-Taaja hyttysparvi vielä survoo edestakaisin ilmassa, senkin ääni tuntuu
-kaukaiselta aavesoitolta. Välistä kuuluu myöskin hevosen hirnuntaa.
-
-Ennen sinun on tullut hyvin uni, paimen parka; kun pääsi satulaan
-varaan laskit, niin heti nukuit; mutta miksi nyt valvot tummansinistä
-taivasta katsellen ja puhutellen tähtösiä, kuten kummisetäsi on sinua
-opettanut? Tuolla keskellä taivaan kantta on "Pohjantähti", joka ei
-milloinkaan liiku paikaltaan; tuolla on "Paimenpari", tuo väriään
-vaihteleva on "Orvonsilmä". Tämä kirkas tähti taivaanrannalla on
-"Viikatetähti", ja tuo kirkkaampi taasen "Pakolaisen lamppu". Nuo kolme
-tuolla ovat "Kolmen kuninkaan tähdet", -- yhdessä sarjassa on
-"Seitsentähtinen", ja tuo, joka pian katoaa usvan taa, on "Taivaan
-ikkuna".
-
-Mitä tähtien katseleminen häntä auttaa, kun ei kumminkaan taida niiden
-kanssa puhella? Outo, raskas taakka painaa hänen sydäntänsä; hänen
-sielussaan tuntuu olevan kamala, verta vuotava haava! Ehkä helpottaisi,
-jos voisi jollekin ilmaista sydänsurunsa ja valitella vaivaansa. Mutta
-tämä pusta on yhtä tyhjä kuin se on suurikin.
-
-Tuo kirkas tähti laski, kuu oli myöskin jo katoamassa, hevonen heitti
-syöntinsä ja palasi isäntänsä luo. Tuli hiljaa astellen, ikäänkuin
-peläten hänet herättävänsä, ja kaulaa ojentaen tutki, pää alhaalla,
-nukkuiko isäntä vai eikö.
-
--- Tule vain, heponi. En nuku vielä.
-
-Nyt hevonen hirnahti iloisesti ja laskeutui itsekin nurmelle ihan
-isäntänsä viereen.
-
-Paimen nousi vuoteeltaan istualle, laskien kasvonsa kätten varaan.
-
-Hänellä oli siis olento, jonka kanssa voi puhella. Älykäs eläin
-
--- Katsos, rakas Ilo heponi. Sellainen on tyttö. Päältä kultaa, sisältä
-hopeaa. Totta puhuessaan on puoli valhetta, valheessaan taasen puoli
-totta... Ei sitä opi kukaan oikein käsittämään... Sinä tiedät, kuinka
-paljon rakastin häntä... Monta kertaa kannustin kylkiäsi verille asti,
-jotta pikemmin hänen luoksensa pääsisin... Monta kertaa jätin sinut
-seisomaan hänen porttinsa edustalle, lumituiskuun, lokaan, tuimaan
-säähän tai paahtavaan auringonpaisteeseen, niin, sinut juuri, rakas,
-hyvä heponi. En sinua silloin muistanut, vaan yksin häntä.
-
-Hevonen näytti sangen älykkäältä ja miettiväiseltä. -- Miksei hän tuota
-muistaisi? Niinhän se oli.
-
--- Tiedät senkin, kuinka suuresti hän rakasti minua... Asetteli ruusuja
-korviesi taa, palmikoi nauhoilla harjasi, syötteli kädestänsä sinua
-sokerileivoksilla... Monta kertaa hän vedätti meidät takaisin
-syleilyllään, kun minä jo istuin satulassa. Usein hän halaili sinunkin
-kaulaasi, jotta vain saisi meidät jäämään.
-
-Hevonen äännähteli vastaukseksi hiljaa: hhmm... Kyllä hän niin teki.
-
--- Mutta sitten se kirottu veitikka tuli sinne ja varasti puolen hänen
-sydämestänsä. Olisi edes vienyt sen kokonaan! Olisi pitänyt sen sitten
-myöskin! Jospa olisi vienyt hänet mukanaan kauas maailmaan, niin ei hän
-olisi jäänyt tänne puolittain onneksi, puolittain kiroukseksi.
-
-Hevonen varmaan koetti häntä lohduttaa, koska laski päänsä isännän
-polvelle. Suruissaan paimen murahti:
-
--- Taivaan kirouksen saakoon ilkityöstä, joka toisen ruusun itsellensä
-ryöstää! Sillä jos mä itse häntä lyömään lähden, varmaan äitinsäkin
-itkee työnsä tähden.
-
-Hevonen alkoi piestä vihaisesti hännällänsä maata; isännän kiukku
-tarttui häneen.
-
--- Mutta mitenkä minä häntä voisin lyömään lähteä? Onhan mies paennut
-muille maille. Et ole sinäkään noidanratsu, jotta kautta maiden voisit
-minua ruveta lennättelemään, pysyt vain koreasti täällä lohduttamassa
-minua sydänsurussani.
-
-Ei hevonen voinut tätä asiaa muuksi muuttaa. Tyytymystänsä kovaan
-kohtaloon se osoitti siten, että laskeutui ihan pitkälleen nurmikolle
-kaula ojossa.
-
-Paimen ei antanut hevosen vielä ruveta nukkumaan, hänellä oli vielä
-puhumista.
-
-Maiskaus huulilla, ihan suukon kaltainen, sai pian hevosen pystyyn.
-
--- Älä nuku... En nuku minäkään... Tulee vielä sekin aika, jolloin
-maata saadaan... Ollaan yhdessä niin kauan... Sinä et saa koskaan enää
-jättää isäntääsi... Enkä minä luopuisi sinusta, vaikka saisin sinun
-suuruisesi ko'on kultaa hinnaksesi... Sinä yksin olet omani, olet
-uskollinen... Kyllä minä tiedän, miten sinä autoit tohtoria nostamaan
-minua maasta tarttuen hampaillasi liivini rinnuksiin, kun makasin
-pustalla kuoleman kielissä ja korpit jo ympärilläni liitelivät. --
-Muistatko sitä? Näin tartuit liiviini!... Aimo elukkani... Älä pelkää,
-että enää mennään yli Hortobágyin sillan, ei enää poiketa Hortobágyin
-krouviin!... Vannon tässä kautta tähtitaivaan, etten ikinä, sinä
-ilmoisna ikänä astu yli sen talon kynnyksen, missä tuo tyttö asuu!...
-Älkööt nuo tähdet enää minulle tuikkiko, jos sanani syön...
-
-Tämän valan kuullessaan hevonenkin nousi etujaloilleen, istui maassa
-kuten koirain on tapana.
-
--- Älä sentään pelkää, että me tänne jäädään vanhenemaan, -- jatkoi
-paimen. -- Emme jää ainaiseksi tätä tasankoa astelemaan... Pienenä
-poikasena näin kauniitten kolmiväristen lippujen liehuvan -- niiden
-perässä pulskeita husaareja... Kadehdin keitä... Näin sitten noiden
-husaarien kaatuvan maahan haavoitettuina ja kauniitten lippujen
-joutuvan lokaan kaikkien tallattaviksi... Ei noin saa asiat jäädä!...
-Vielä tulee päivä, jolloin vanhat liput otetaan kätköstään ja me
-nuoret, reippaat pojat marssimme perässä antamaan selkään noille
-häijyille kasakoille... Silloin sinä tulet mukaan, hyvä heponi, kun
-kuullaan sotatorven ääni.
-
-Hevonen karkasi pystyyn, ikäänkuin olisi jo kuullut sotatorven äänen,
-ja rupesi etujaloillaan kuopimaan maata, harja vinhasti nousten ja pää
-pystyssä sekä kovasti hirnuen hiljaiseen yöhön. Toiset hevoset heti
-vastasivat sen hirnuntaan.
-
--- Siellä sitten saadaan tämä asia päätteeseen!... Siellä paranee
-surumme, ei se itkulla ainakaan tule paremmaksi. Ei minun henkeni saa
-mennä uskottoman tytön myrkkyjuoman eikä vielä myrkyllisempäin
-suukkojen kautta, vaan kunnon vihollisen miekan terään. Ja kun minä
-makaan verissäni sotatantereella, niin sinä jäät luokseni vartioimaan
-minua, kunnes tullaan hautaan viemään.
-
-Ja ikäänkuin aikoen koetella hevosensa uskollisuutta oli paimen nyt
-kuolevinaan, heittäytyi pitkälleen maahan oikaisten jäykästi
-käsivartensa pitkin nurmea. Hevonen katsoi häntä hetkisen, mutta
-nähdessään, ettei isäntä liikahtanutkaan, astui se korvat luisussa
-hänen luokseen alkaen turvallaan koskettaa häntä olkapäähän. Mutta kun
-ei paimen sittenkään antanut elonmerkkiä, alkoi hevonen juosta tömistää
-yltympäri. Mutta kun ei hän kavioiden töminäänkään herännyt, rupesi
-hevonen nostamaan häntä viitan kauluksesta hampaillaan ylös istumaan,
-kunnes paimen lopettaen leikin aukaisi silmänsä ja syleili molemmin
-käsin hevosensa kaulaa.
-
--- Sinä olet ainoa uskollinen ystäväni.
-
-Ja hevonen ihan nauramaan rupesi; ylähuuli nousi, jotta kiiltävä
-hammasrivi näkyi, ja sitten se alkoi iloansa osoittaen hypellä ja
-koikkelehtaa pikkuvarsan lailla, kun koko kuolemantapaus olikin vain
-leikkiä. Viimein se itsekin laskeutui pitkälleen maahan. Nyt oli sen
-vuoro jatkaa leikkiä, nyt se oli kuolevinaan.
-
-Paimen alkoi puhutella sitä, maiskahuttaa huulillaan, mutta hevonen ei
-liikahtanut.
-
-Paimen laski päänsä hevosen kaulalle, se oli hänelle hyvänä tyynynä.
-Ratsu kohotti päätään, havaitsi isäntänsä nukkuvan ja oli hiljaa.
-Siihen jäivätkin molemmat lepäämään...
-
-Hevonen alkoi kuulla pustalta kaukaisia ääniä, mutta ei vieläkään
-liikahtanut.
-
-Kaikuvalla hirnunnalla herätti se ensin isäntänsä.
-
-Paimen kavahti pystyyn leposijaltaan. Sitten nousi hevonenkin.
-
-Aamu alkoi jo sarastaa, taivaanranta kellerti idän kulmalta.
-
-Kaukaa usvasta häämötti kohti juoksevan hevosen haamu. Sen selässä ei
-ollut ratsastajaa. Paimenen hevonenkin sen huomasi.
-
-Se on jokin karkulainen. Päässyt irti joltakin paimenmajalta. Keväisin
-niiden tulee ikävä aina yksin elää siellä lehmien ja härkien
-valtakunnassa, jonkatähden ne vapaaksi lieasta päästyään vaistonsa
-johdolla karkaavat lähimpään tammastoon. Siellä ne joutuvat kahakkaan
-tammojansa pelkääväin oriitten kanssa, jotka kahakat useimmiten
-päättyvät jälkimmäisten tappioksi, nämä kun eivät ole kengässä.
-
-Hevospaimenen pitää sentähden saada kiinni tuo karkulainen ori.
-
-Äkkiä satula hevosen selkään, suopunki valmiiksi käsivarrelle ja nyt
-vastaanottamaan vierasta tulokasta.
-
-Mutta ei sen kiinniottamiseen tällä kertaa suopunkia tarvittu.
-Saavuttuaan lähemmäksi se suuntasi kulkunsa suoraan hevospaimenta
-kohden ja päästi iloisen hirnahduksen, johon paimenen ori samaten
-vastasi. Ne olivat vanhoja tuttuja.
-
--- Mitä kummia tämä on? -- murahti paimen. -- Ihan tuo on samannäköinen
-kuin Franssin laukki. Kuinka on hänen Mährinmatkansa laita?
-
-Vielä enemmän hän kummasteli, kun hevoset yhteen tultuansa kohtelivat
-toisiansa niin ystävällisesti kuin suinkin ja rupesivat toistensa
-kaulaa hyväilemään.
-
-Tuo on tosiaankin Franssin laukki. Onhan sen lanteella nimimerkki F.L.
-Ja vielä paremmaksi vakuudeksi vieressä vanha, toisen hevosen potkusta
-syntynyt arpi.
-
-Hevosen mukana laahasi liekaköysi ja sen päässä maasta irtaantunut
-palikka.
-
--- Kuinka sinä laukki olet Hortobágyiin tullut?
-
-Hevonen antoi helposti ottaa itsensä lieasta kiinni.
-
--- Kuinka olet päässyt takaisin? Missä on isäntäsi? -- puheli
-hevospaimen.
-
-Mutta ori ei puuttunut puheisiin hänen kanssaan, ei ymmärtänyt häntä.
-Mitäpä tuollainen hevonen ihmisen puheesta ymmärsikään, kun nautojen
-seurassa oli kaiken ikänsä ollut?
-
-Hevospaimen talutti kiinni ottamansa ratsun lähellä olevaan aitaukseen
-ja sulki veräjän.
-
-Sitten hän meni ilmoittamaan asiasta isäntäpaimenelle.
-
-Päivän noustessa taivaalle saatiin selvä tästä salaisuudesta.
-
-Zámin pustalta tuli juosten, läähättäen kärripoika. Ei ollut edes
-lakkia päässä, ilman oli lähtenyt juoksemaan.
-
-Jo kaukaa hän tunsi Santeri Decsin ja kiiruhti suoraan hänen luoksensa.
-
--- ... huomenta, Santeri setä! Eikö laukkia ole täällä nähty?
-
--- On kyllä. Kuinka sen olette irti päästäneet?
-
--- Ihan se oli kierona. Hirnuili kaiken päivää. Kun minun piti sitä
-sukia, niin se pieksi minua silmiin hännällänsä; yöllä se sai liekansa
-irti, ja siitä asti olen minä saanut juosta sen perässä.
-
--- Entä minne sen isäntä on joutunut?
-
--- Se nukkuu vielä; kovin oli väsynyt kiivaasta ajosta.
-
--- Minkälaisesta ajosta?
-
--- Niin, se tapahtui kolme päivää sitten. Eikö Santeri setä ole sitä
-vielä kuullut? Polgárin lautalla hullaantuivat lehmät, jotka se Mährin
-herra oli ostanut; kaiketi näkivät jonkun aaveen, pelästyivät ja
-hyppäsivät jok'ikinen veteen lautalta ja karkasivat suoraa päätä kotia
-Zámin majalle; paimen ei kyennyt niitä enää palauttamaan, vaan tuli
-itsekin niiden kanssa takaisin.
-
--- Frans Lacza on siis nyt kotona?
-
--- Mutta vähällä oli, ettei isäntäpaimen lyönyt häntä kuoliaaksi. En
-ole vielä ikinä kuullut isännän niin koreasti kiroilevan kuin silloin
-karjalauman illan suussa majalle saapuessa, perässä Franssi setä.
-Vaahto vain valui hänen hevosestansa. Ja sonnin sieraimista tuli veri.
-Siinäkös saatiin kuulla hirtehisistä ja lurjuksista! Kolmasti isäntä jo
-kohotti keppiäkin, mutta ilmassa se vain suhahti, ei sentään ruvennut
-sillä lyömään.
-
--- Entä mitä Franssi siihen sanoi?
-
--- Ei muuta kuin että hän ei voinut sille mitään, että elukat
-hullaantuivat. -- "Olit varmaan tehnyt jotain velhonvehkeitä, senkin
-hirtehinen!" -- sanoi isäntä. "Mitä varten minä sellaisia olisin
-tehnyt?" -- "Sitä varten, kun ensin itse hullaannuit; kaiketi on tuo
-keltaruusu antanut sinullekin jotain taikajuomaa kuten Santeri
-Decsillekin!" -- Sitten he rupesivat puhumaan teistä, Santeri setä,
-mutta sitä en minä saanut kuulla, sillä minä sain korvapuustin ja minut
-ajettiin pois kuuntelemasta. Sanottiin, ettei ne puheet olleet minua
-varten.
-
--- Vai puhuttiin minustakin? Ja keltaruususta?
-
--- En minä tiedä, mikä kapine tuo keltaruusu on. Sen vain tiedän, että
-kun viime perjantaina piti lähteä viemään noita lehmiä, niin Franssi
-setä eväspussia majalta noutaessaan otti viittansa hihasta esille
-kirjavan huivin, jossa oli säilyssä keltainen ruusu; sitä hän kauan
-haisteli ja painoipa sitä suullensakin, luulin hänen jo aikovan sen
-syödä. Sitten hän veti ulos hattunsa vuorin ja kätki sen keltaruusun
-sinne sekä pani hatun taas päähänsä. Taisi olla jokin taikakapine.
-
-Hevospaimen sivalsi kepillään edessään olevaa tulikukkaa, niin että se
-katkenneena lennähti kauas arolle.
-
--- Mitä pahaa tuo kukka on teille tehnyt?
-
--- Ei se isku sitä tarkoittanut...
-
--- Mitenkäs sen asian nyt käy? -- kysäisi hevospaimen sitten
-poikaselta.
-
--- Mähriläiset miehet saapuivat eilen jalkapatikassa. Isännän kanssa
-sitten asia selvitettiin. Nyt on aikomus viedä lehmät Tisza-Fürediin
-päin, tällä kertaa mukana vasikatkin. Sillalta ne eivät ainakaan rupea
-alas hyppimään. Sanotaan niiden karanneen kotia vasikoittensa tähden.
-Mutta Laczan Franssi vain naurelee partaansa.
-
--- Ja lähteekö Laczan Franssi vieläkin niiden mukaan?
-
--- Kaiketi, koska isäntä siihen häntä yhtäpäätä kehottaa. Mutta
-paimenelle ei tahdo lähdöstä mitään syntyä. Väittelee, että karjan
-pitää saada joku päivä levätä ankaran juoksun perästä; itsekin hän
-makaa kaiket päivät kuin puupölkky. Ei olekkaan leikintekoa ratsastaa
-yhtämittaa sellaista kyytiä Polgárin lauttauspaikalta Zámin
-paimenmajalle. Kaksi päivää antoi isäntä hänelle lepoaikaa.
-
--- Kaksi? Vai kaksi? Se on liian paljon!
-
--- En minä tiedä.
-
--- Mutta minä tiedän. Siitä voi hänelle tulla pitempikin lepoaika.
-
--- Voi, minun täytyy rientää, jotta laukki on kotona siksi, kun hän
-nousee. Kun näet isäntä haukkuu paimenta, niin tämä vuorostaan sättii
-minua. Mutta annappas, kun kerran itse pääsen paimeneksi, niin osaan
-minäkin kärripojalle antaa selkään. Hyvästi, Santeri setä.
-
--- Hyvästi on jo.
-
-Poikanen hyppäsi laukin selkään, tarttui liekanuoraan ja alkoi
-paljailla kantapäillään potkia hevosen kylkiin. -- Mutta laukki ei
-olisi millään ehdolla vielä tahtonut täältä lähteä, useat kerrat se
-pyörähti takaisin, pyrkien aina vain toisten hevosten luo. Vihdoin tuli
-paimen pojalle avuksi, otti pitkän piiskansa, sivalsi sillä kerran
-hyvästi reisille ja läimäytti vielä perään pari kolme kertaa. Silloin
-hevonen, pää rintaan painuneena, lähti laukkaaman pustalle suoraa päätä
-eteenpäin; pojalla oli täysi työ pysyä selässä pitämällä lujasti
-harjasta kiinni.
-
-Hevospaimen oli nyt selvillä tehtävästänsä.
-
--- Ja vie myöskin Frans Laczalle terveisiä Santeri Decsiltä, -- huusi
-hän pois kiitävälle pojalle, mutta tuskinpa tämä enää kuuli koko asiaa.
-
-
-
-
-XI.
-
-
-Seuraavana päivänä meni hevospaimen majalle ja sanoi isännälle:
-
--- Minulla olisi vähän asioita, setä: pyytäisin täksi iltapuoleksi
-vapautta. Illalla palajan takaisin.
-
--- Saat mennä, mutta sillä ehdolla, ettet mene Hortobágyin krouviin. --
-Kai ymmärrät mitä tarkoitan?
-
--- Kautta kunniani vakuutan, etten jalallani astu Hortobágyin krouviin.
-
--- Tiedän, että sanassasi pysyt.
-
-Paimen jätti sanomatta sen mahdollisuuden, että voisi joutua sinne
-"lakanassa".
-
-Oli paahtavan kuuma iltapäivä, kun hän läksi matkaan; taivas oli
-juustonheran karvainen, ilma täynnä auerta. Kangastus oli erittäin
-leikkisällä tuulella. Pikkulinnut olivat laskeutuneet maahan, ei
-yksikään viserrellyt ilmassa. Sitä vilkkaampia olivat paarmat, kärpäset
-ja muut herhiläiset. Hevonen asteli sangen haluttomasti, tavantakaa kun
-piti joko takajaloilla taikka päällä heristellä luotansa noita
-kiukkuisia hiiden lintuja. Kuitenkaan se ei eksynyt suunnalta, vaikka
-ohjat olivatkin aivan höllällä miehen kädessä. Ihminenkin tunsi myrskyn
-olevan tulossa.
-
-Jo saavuttiin Hortobágyin sillalle, tuolle maanmainiolle rakennukselle.
-
--- Ohoo! -- havahti hevospaimen. -- Siitä ei mennä, heponi. Tiedäthän,
-että olen tähtitaivaan kautta luvannut olla menemättä Hortobágyin
-sillan yli.
-
-Mutta hän ei ollut luvannut olla menemättä yli Hortobágyin joen.
-
-Hän ohjasi sentähden hevosensa myllyn alapuolelle, missä vesi oli
-matalampi, ja rupesi kahlaamaan ylitse. Vähän piti ratsun uidakin,
-mutta mitäs siitä; pian liinaiset roimahousut kuivuvat paahtavassa
-auringonpaisteessa.
-
-Hän antoi hevosensa juosta Hortobágyin majataloa kohden.
-
-Jopa ratsukin läksi nopeampaan juoksuun iloisesti hirnahtaen.
-
-Majatalon pihalta kuului vastaukseksi samanlainen hirnahdus. Siellä jo
-seisoi akaasiapuuhun sidottuna toveri -- laukki näet.
-
-Oikeastaan ei pihaa voi ottaa lukuun Hortobágyin krouvista puhuessa,
-sillä kedolla, joka on majatalon, tallin ja vaunuvajan edustalla, ei
-ole minkäänlaista aitausta, vaikka sitä muuten pidetään pihamaana ja
-siellä on puiden alla pöytä, sivulla pitkä penkki; sielläkin on
-vieraiden tapana istuskella kurkkua kastelemassa.
-
-Hevospaimen hyppäsi alas ratsunsa selästä ja sitoi sen akaasiapuuhun --
-ei sentään samaan kuin mihin laukki oli sidottuna.
-
-Pari muutakin luppakorvaa ratsua seisoi syvissä mietteissä tuolla
-puutarhan aitauksen varjossa, yritellen haukata aidan takana kasvavasta
-pensaasta, johon eivät kuitenkaan ulottuneet. Miehet istuivat tuolla
-akaasiapuun alla juomapöydässä, nytkin tässä paahtavassa helteessä yllä
-nurin käännetyt turkit. Näin ne vain auringon säteiltä varjostavat. He
-maistelivat halpaa hapanviiniä vihreistä laseista ja loilottelivat
-jotain pitkäveteistä paimenlaulua, jossa ei ollut äärtä eikä päätä.
-Lampureita olivat kumpainenkin. Aasi heillä oli ratsuna.
-
-Santeri istui penkin alapäähän laskien visaisen keppinsä pöydälle ja
-katseli, miten nuo kirkkaat pilvet taivaalla paisuivat ja maa taasen
-muuttui niiden kohdalta melkein tummansiniseksi. Eräässä kohden kohosi
-keltainen patsas, se oli itse tuulispää. Lampurit laulelivat
-yhtämittaa:
-
-    "Kun ryypiskelee lampuri,
-    aasinsa harmaa sureepi;
-    jo heitä, aasi, surus tuo,
-    pian mennään jälleen lauman luo."
-
-Hevospaimen kyllästyi jo tuohon jokellukseen ja ärähti:
-
--- Kyllä nyt, Tahvo, olisi paras jo heittää tuo
-jerusalem-betlehem-nuotti ja nousta aasin selkään sekä lähteä
-lönkkäämään lauman luo, muuten voivat turkkisi kastua pahoin.
-
--- Kas, kuinka Santeri Decsi on tänään kierolla tuulella.
-
--- Voinpa kiertää vielä nahkaasikin, jos siinä kauemmin mukiset! --
-tiuskaisi hevospaimen kiertäen paidanhihansa ylös. -- Nyt saa pian kuka
-hyvänsä, joka vain tielle sattuu.
-
-Lampurit kuiskailivat jotain keskenään. He tiesivät pustan säännön,
-että hevospaimenen istuessa pöytään sai lampuri vain lupaa pyydettyään
-jäädä istua kyyräilemään, mutta kun sanottiin: "saat mennä", niin oli
-paras poistua matkoihinsa.
-
-Toinen heistä koputti pullon pohjalla pöytään.
-
--- Maksetaan pois! Tulee paha sää.
-
-Majatalosta riensi koputuksen kuultuaan ulos krouvarin tyttö.
-
-Ei ollut hevospaimenta ensin näkevinänsäkään, hääräili vain lampurien
-kanssa, teki laskun viineistä, antoi "koirankielistä" takaisin muutamia
-kuparirahoja sekä pyyhki vielä pöydältä paimenten kaatamat viinin
-tähteet.
-
-Miehet astuivat aasiensa selkään ja alkoivat taasen, kun pääsivät niin
-kauas, ettei enää ollut mitään vaaraa, laulaa äskeistä nuottia
-uhkamielin loilotellen:
-
-    "Kuus koiraa suden jäljissä,
-    kaks paimentani vieressä,
-    mä itse astun keskellä
-    ja aasi harmaa perässä."
-
-Vasta noiden lampurien mentyä puhutteli tyttö hevospaimenta.
-
--- Ethän edes sano, että on pilvessä, kultaseni!
-
--- Santeri Decsi minun on nimeni, -- murahti äreästi paimen.
-
--- Hyvä on, armollinen herra. Pyydän anteeksi, jos loukkasin! Ettekö
-suvaitse astua sisään vierashuoneeseen?
-
--- Kiitoksia. Kelpaa täällä ulkonakin istua.
-
--- Sisällähän olisi arvollenne sopivaa seuraakin.
-
--- Tiedän. Näen sen hevosesta. Kyllä hän tulee pian tänne minun
-puheilleni.
-
--- Entä mitä suvaitsette käskeä? Tuonko viiniä? Punaista vai valkoista?
-
--- En juo viiniä. Tuokaa tänne pullo-olutta.
-
-Pulloihin pantua olutta ei käy niinkään helposti myrkyttäminen, sillä
-se kuohahtaa ulos, jos äkisti vetää suulta korkin.
-
-Tyttö ymmärsikin sen moitteeksi, mutta nieli katkeran mielensä. Ei
-aikaakaan, niin hän palasi tuoden pullon olutta; sen hän asetti vieraan
-eteen.
-
-Paimen tähän ärjäisi kopeasti:
-
--- Olenko minä mikään räätälinsälli, että minulle tuot olutpulloja
-yksitellen?
-
--- No, älkäähän nyt! Älkää vain suuttuko, kunnianarvoisa herra. Kyllä
-minä lisää tuon.
-
-Ja hän toikin koko taakan pulloja, asetti miehen eteen kuusi yhteen
-riviin.
-
--- Hyvä on nyt!
-
--- Vedänkö korkit?
-
--- Kiitos, osaan tehdä sen itsekin.
-
-Näin sanoen hän otti käteensä ensimmäisen pullon, löi sen kaulan pöydän
-syrjää vastaan poikki sekä kaatoi kuohuvaa olutta suureen juomalasiin.
-
-Olut tulee tosin täten kalliimmaksi, kun pitää maksaa myöskin pullon
-hinta, mutta "herra se on herra helvetissäkin".
-
-Kaula kenossa poistui tyttö, kengät keikailevasti ja korskasti
-narisivat. Kultarenkaat korvissa heilahtelivat. Hiukset olivat taasen
-irrallaan, kampaa ei näkynyt, palmikko niskassa heilui pitkine
-nauhoineen. "Niin minä, koska sinäkin."
-
-Hevospaimen särpi olutta hiljalleen, yksikseen. Tyttö lauleli
-portailta: "Jos mun tietoin tietäisit: kultani jos tuntisit, sinäkin jo
-itkisit..." Neljäs säe joutui jo oven taa.
-
-Kun tyttö tuli ulos toisen kerran, oli pöydällä jo kolme tyhjää pulloa,
-kaula katkaistuna. Hän kokosi ne ynnä lasinsirpaleet esiliinaansa.
-
-Ja juotuansa nuo kolme pulloa oli mies jo toisella tuulella. Kun tyttö
-siinä hääräili hänen ympärillään, niin hän kietaisi käsivartensa hänen
-vyötäisilleen.
-
-Tyttö ei tuosta turhia kainostellut.
-
--- No? Jokohan uskaltaa sinutella? -- kysäisi hän mieheltä.
-
--- Niin nyt kuin ennenkin. Mitäs siis aiot sanoa?
-
--- Kysyitkö jotain?
-
--- Miksi olet itkenein silmin?
-
--- Se on pelkästä ilosta. Olen saanut kosijan.
-
--- Kenen?
-
--- Se on Vervölgyin vanha krouvari. Leskimies. Paljon sillä on rahaa.
-
--- Ja hänelle menet?
-
--- Miksen menisi, kun kerran kelpaan? Päästä minut!
-
--- _Valehtelet, kotia karkaat; äidin syliin pyydät ja hänellekin
-valehtelet._
-
-Sitten hän päästi tytön menemään.
-
--- Juotko vielä olutta?
-
--- Juon kai.
-
--- Tulet humalaan paljosta oluesta.
-
--- Sitä minun juuri nyt onkin tarvis. Se sisäistä tultani heikentää.
-Anna tuolle toiselle väkevää viiniä, jotta lämpiäisi. Siten tullaan
-yhdenmukaisiksi.
-
-Tuolle toiselle ei tyttö varmaankaan ollut sanonut, että toinen on
-täällä ulkona.
-
-Hevospaimen tuli hänelle avuksi. Alkoi laulella sitä pilkkalaulua,
-jolla karjapaimenia suututetaan.
-
-Hänellä oli kaunis ja vahva ääni; sen tunsi koko Hortobágyin seutu.
-
-    "Karjaa hoidan, haukkuu siksi
-    toiset sorkkakapteeniksi;
-    rengit siellä
-    rapatiellä,
-    minä sängyn herra vielä."
-
-Hyvin osattu! Ei vielä nuotin päähän ehtinyt, niin tuo toinen astui
-ulos juomatuvasta ihan kuin käskettynä. Karjapaimenella oli toisessa
-kädessä pullo punaista viiniä, lasi ylösalaisin sen kaulalla, ja
-toisessa kädessä visainen palikkakeppinsä. Pullon hän asetti pöydän
-toiseen päähän hevospaimenta vastapäätä, kepin toisen kepin viereen, ja
-itse hän istui pöytään vastapäätä kumppaniansa.
-
-Kumpikaan ei puhunut luotua sanaa, ei siinä liioin tervehditty,
-nyökättiin vain päätä; kumpikin ymmärsi asian.
-
--- Vai olet jo palannut matkaltasi, toveri? -- kysäisi hevospaimen.
-
--- Pian sitä taas jatkankin, jos haluttaa.
-
--- Lähdet siis Mähriin?
-
--- Lähden, jos en tule toiselle päälle.
-
-Nyt otettiin siemaus.
-
-Hetken perästä kysyi taasen hevospaimen:
-
--- Tällä kertaa kai viet vaimonkin sinne mukanasi?
-
--- Mistä minä sen nyt ottaisin?
-
--- Ota oma äitisi.
-
--- Ei se heittäisi kaupusteluansa, vaikka saisi koko Mährin.
-
-Taas otettiin kulaus.
-
--- Joko siis olet äidillesi sanonut jäähyväiset?
-
--- Jo olen.
-
--- Joko olet isäntäsi kanssa kaikki välit suorittanut?
-
--- Olen niinkin.
-
--- Etkö ole kellekään enää velkaa?
-
--- Kaikkia kummia sinä kyseletkin. En ole velkaa papillekaan! Mitä
-sinun siihen tulee!
-
-Hevospaimen ravisti päätä ja katkaisi sitten taas yhdeltä olutpullolta
-kaulan. Aikoi kaataa siitä kumppanillekin. Tämä laski kieltävästi
-kätensä lasin suulle.
-
--- Olueni ei siis kelpaa sinulle?
-
--- Pidän kiinni vanhasta säännöstä: "Oluesta viinihin -- kelpaa
-ainakin; viinist' oluehen vaan -- sit' ei milloinkaan."
-
-Hevospaimen tyhjensi itse pullonsa, jonka jälkeen hän rupesi
-viisastelemaan; siihen oluenjuonti näet aina johtaa.
-
--- Kuules, kumppani, ei mikään maailmassa ole niin rumaa kuin
-valehteleminen. Kerran olen eläissäni valehdellut, enkä sitäkään tehnyt
-omaksi edukseni. Ja vielä nytkin se painaa tunnollani. -- Lampurit
-valehdelkoot, mutta ei se sovi hevosmiehille. Lampurien esi-isäkin
-kulki valheen kengillä. Patriarkka Jaakob petti omaa appeansa
-kirjavilla vasikoilla, valehteli siis hänelle, petti oman isänsä Esaun
-kintailla, valehteli siis hänellekin. Ei ihmekään, jos kaikki hänen
-jälkeläisensä, jotka vain lampaita paimentavat, harjoittavat valhetta.
-Lampurille se sopii, mutta ei karjapaimenelle.
-
-Kumppani remahti kaikuvaan nauruun.
-
--- Kas vaan, sinustapa olisi tullut hyvä saarnamies! Osaat saarnata
-kuin paavin legaatti Balmaz-Ujvárosissa helluntaina.
-
--- Hm, veikko! Ei olisi sinulle hätää tehnyt, vaikka minusta olisikin
-tullut saarnamies, mutta paljoa pahempi seikka olisi sinulle, jos
-minusta olisi tullut kelpo viskaalikin. Sanoit äsken, ettet ole
-kellekään enää velkaa edes kreutserin arvoa.
-
--- En niin kellekään.
-
--- _Onko se täyttä totta?_
-
--- _On, täyttä totta._
-
--- Entä mitä tämä olisi? Katso tätä pitkää paperia! Tunnetko sitä?
-
-Näin sanoen hän veti esiin taskustansa tuonnoin saamansa vekselin ja
-ojensi sen kumppaninsa eteen.
-
-Karjapaimenen kasvot lensivät äkkiä punaisiksi kiukusta ja häpeästä.
-
--- Kuinka se on sinun käsiisi tullut? -- ärähti hän vihaisesti, hypäten
-ylös sijaltansa.
-
--- Aivan rehellisiä teitä. Istu vain rauhassa, veikko. Älä siinä
-hyppele. -- En minä rupea tutkimaan, saarnaan vain. -- Se kunnon mies,
-jolle olet antanut maksuksi tämän vekselin, kävi tuonnoin ostamassa
-hevosia meidän laumasta ja maksoi niiden hinnan vekselillä. Minä
-silloin kysäisin: mikä se vekseli on? Hän sen selitti, sanoi minulle,
-kuten tiedät mitä vekselillä tehdään, ja näytti silloin minulle tätä
-sinun kirjoittamaasi, valittaen siitä jotain puuttuvan: siinä näet ei
-ollut mainittuna missä se oli maksettava tarkemmin kuin vain
-Hortobágyissa, ja se on laaja pusta. Sentähden minä nyt asetan tämän
-vekselin sinun eteesi, jotta korjaisit tuon puutteellisuuden.
-Hevossaksa ei saa sanoa, että Hortobágyissa ovat hevosmiehet häntä
-pettäneet! Kirjoita tuohon entisten sanojen: "maksettava Hortobágyissa"
-lisäksi: "_Majatalon pihalla_"!
-
-Toveri puhui toiselle niin lempeästi, että tämä joutui ihan ymmälle.
-Luuli jo, ettei olekkaan tässä muusta puhe kuin hevos- ja
-karjapaimenten hyvästä luotosta.
-
--- Hyvä! Sen kyllä voin tehdä, koska niin tahdot.
-
-Koputettiin pöytään, Klaara tuli ulos. Kurkisti ensin oven suusta.
-Suuri oli hänen hämmästyksensä, kun näki miesten verisen tappelun
-sijasta rauhallisesti keskustelevan. "Tuokaa, hyvä Klaara, meille
-mustetta ja kynä."
-
-Kaupunginkomisarjuksen huoneesta hän toi heille kirjoitusneuvot.
-
-Tyttö jäi katsomaan. -- Mitä ne miehet niillä tekevät?
-
-Hevospaimen osoitti sormellansa, mihin kohtaan kumppanin piti
-kirjoittaa.
-
--- "Maksettava Hortobágyissa." -- Tähän asti on oikein. "Majatalon
-pihalla." Se pitää olla perään.
-
--- Minkä tähden juuri pihalla?
-
--- Sentähden, ettei se voi olla toisin.
-
-Sillä aikaa lähestyi rajuilma lähestymistään. Kiivaat tuulispäät
-kävivät edellä peittäen maan ja taivaan paksuihin tomupilviin.
-Kalatiirat lentelivät levottomina Hortobágyin joen kohdalla, pääskyset
-ja varpusparvet riensivät katosten suojaan. Pustalta kuului kovaa
-kohinaa.
-
--- Ettekö astu sisään? -- kehotteli tyttö paimenia.
-
--- Ei pääse. Meillä on täällä asioita, -- vastasi hevospaimen.
-
-Kun kumppani oli saanut kirjoituksensa valmiiksi, otti Santeri kynän
-hänen kädestään, käänsi vekselin toisin puolin ja kirjoitti sen selkään
-oman nimensä somilla säännöllisillä kirjaimilla.
-
--- Mitä varten sinä sinne oman nimesi piirsit?-- kysäisi karjapaimen
-uteliaana.
-
--- Se on sitä varten, että kun tämän vekselin maksuaika tulee, niin
-minä suoritan nuo kymmenen floriinia, etkä sinä.
-
--- Ja minkätähden sinä menisit ne maksamaan minun puolestani.
-
--- Sen tähden, että se on _minun velkani_!-- vastasi hevospaimen
-nousten seisoalle ja sysäten hatun takaraivolle. Silloin hänen silmänsä
-iskivät tulta.
-
-Nyt karjapaimen kävi kalpeaksi. Nyt vasta hän tiesi mitä oli tulossa.
-
-Tyttö ei ymmärtänyt mitään koko kirjoittamisista eikä myöskään tästä
-sananvaihdosta.
-
-Hän pudisti päätänsä. Kummia nuo miehet! -- Hänen korvissaan kilisivät
-kullatut korvarenkaat perineen. -- "Niistä on puhe, Keltaruusu! Sinusta
-juuri on puhe!"
-
-Hevospaimen taittoi kauniisti laskokselle vekselin ja antoi sen tytölle
-sanoen vakavasti ja ystävällisesti:
-
--- Pyydän, olkaa Klaara hyvä ja pankaa tämä vekseli talteenne. Kun
-hevoskauppias Pelikán palajaa Onodin markkinoilta ja luultavasti
-poikkeaa tänne syömään, niin antakaa se hänelle. Sanokaa, että me
-molemmat sen lähetämme. Vanhat leipätoverit Frans Lacza ja Santeri
-Decsi. Sanokaa hänelle puolestamme suuret kiitokset. Toinen meistä on
-aikanansa maksava. Kumpi maksaa, se saadaan pian nähdä.
-
-Tyttö kohautti olkapäätä. Kummia otuksia nuo! Eivät edes käy toistensa
-tukkaan kiinni. Yhdessä vain kirjoittelevat nimiänsä.
-
-Hän otti kirjoituskapineet ja vei ne takaisin sinne, mistä oli ne
-ottanutkin.
-
-Miehet jäivät pihalle kahdenkesken.
-
-
-
-
-XII.
-
-
-Levollisena hevospaimen kaatoi viimeisen oluen lasiinsa. Samaten
-karjapaimen tyhjensi viinipullonsa lasiin.
-
-Miehet kilistelivät.
-
-"Maljasi!" -- Juotiin pois yhdellä siemauksella.
-
-Nyt alkoi hevospaimen puhua kyynäspäät pöydän varassa.
-
--- Eiköhän tämä Hortobágyin pusta sentään ole sangen suuri, vai mitä
-mietit, veikko?
-
--- On se todellakin suuri pusta.
-
--- Luulen, ettei se pusta, jolla Mooses antoi juutalaisten kierrellä
-neljäkymmentä vuotta, taitanut olla tätä suurempi.
-
--- Sinä sen parhaiten tiedät. Sinähän niitä raamatun kertomuksia
-tutkit.
-
--- Mutta vaikka tämä Hortobágyin pusta onkin näin suuri, niin ei se
-sentään ole niin avara, että _me molemmat siihen hyvin mahtuisimme!_
-
--- Sitä sanon minäkin.
-
--- _No, laajennetaan sitä hieman!_
-
-Nyt ottivat miehet pöydältä keppinsä. -- Molemmat hyvää nuorta tammea,
-tyvipäässä aimo lyijyinen nuppi.
-
-Kumpikin poistui hevosensa luo.
-
-Ratsumiehet eivät tappele jalkaisin.
-
-Kun tyttö palasi takaisin talosta, niin molemmat miehet jo istuivat
-satulassa.
-
-Ei kumpikaan nyt puhunut hänelle luotua sanaa, ääneti vain käänsivät
-selkänsä toinen toiselleen ja poistuivat eri suuntaan aivan kuin
-tulossa olevaa rajuilmaa pakoon.
-
-Mutta heidän poistuttuaan noin kaksisataa askelta toisistaan katsahti
-kumpikin taaksensa ja pyöräytti yhtähaavaa hevosensa takaisin.
-
-Nyt palikka _toisesta päästä_ käteen ja molemmat miehet kannustamaan
-ratsujansa, niin että nämä laukaten syöksyivät toisiaan vastaan. --
-Tämä oli kaksintaistelua pustalla.
-
-Se ei ole niinkään helppoa kuin päältä katsoen luulisi! Taitoa pitää
-olla tappeluun hevosen selästä miekallakin, joka myöskin hyvin
-osuessaan jakelee aimo haavoja; mutta kun on aseena lyijypäinen
-palikka, niin pitää iskeä sangen taitavasti istuessaan vihamiestä
-vastaan kiitävän hevosen selässä. Ei siinä väistellä eikä syrjään päätä
-käännetä iskun edestä. Isku sinne, toinen tänne. Mies se, ken paremmin
-osaa.
-
-Paimenet joutuessaan kepin kantamiin iskivät yhtäkkiä palikallaan
-toinen toistansa päähän, ja samalla syöksyivät hevoset toistensa
-ohitse.
-
-Santeri horjahti satulassa saamastansa iskusta, päätä huimasi; mutta
-pian hän taas oli pystyssä päin ja asetti hattua entiselleen.
-Varmaankaan ei palikan nuppi ollut oikein osunut takaraivoon, vaan oli
-sivahtanut ohitse.
-
-Mutta hänen iskunsa oli osunut sitä paremmin. Palikan lyijypää oli
-sattunut vastustajan pääkallon kylkeen; sivu edellä kaatui hän
-satulasta pitkälleen maahan.
-
-Nyt käänsi voittaja hevosensa takaisin ja alkoi piestä kaatunutta
-vastustajaansa minkä jaksoi. Näin oli maan tapa.
-
-Koska se on hyvitystä, niin annetaanpa sitten hyvin.
-
-Entä jos hienot herrasmiehet ottaisivat tuon kaksintaistelumuodon
-tavakseen, niin kylläpä ne heidän ottelunsa hieman harvenisivat!
-
-Tämän tehtyään Santeri keppinsä nenällä nosti kaatuneen kilpailijansa
-hatun maasta, tempasi irti vuorin ja löysi sieltä lakastuneen keltaisen
-ruusun, jonka viskasi ilmaan ja löi sitten sitä kepillään, niin että
-lehdet hajalle lentelivät kuten perhoset tuulen mukana.
-
-Krouvin ovelta katseli tyttö kaiken aikaa kaksintaistelua.
-
-Salama jo löi maahan tuolla myllyn luona. Rajuilma teki tuloa! Taivas
-jyrähteli ja myrsky vonkui.
-
--- Enkö minä sitä sanonut? -- huudahti hevospaimen ratsunsa selästä
-tytölle, voittamaansa vastustajaan viitaten. -- Nyt saat viedä hänet
-sisään ja hoitaa häntä! Nyt hän jäi sinulle!
-
--- Huomaa, -- vastasi tyttö, -- jos hän olisi voittanut sinut, niin
-minä olisin asettunut päällesi ja estänyt häntä lyömästä sinua. Olisit
-tullut havaitsemaan, että minä rakastan todellisesti vain sinua.
-
-Hevospaimen kannusti vain ratsuansa ja lähti ajamaan vasten lähenevää
-myrskyä. Tuli raju sadekuuro, rakeita seassa, salamat leimahtivat
-tavantakaa. Tyttö katseli ratsastajaa, kunnes tämä katosi myrskyn
-pimeyteen. Jokunen kerta, kun salaman leimaus rankkasadetta valaisi,
-häämötti vielä hänen haamunsa, mutta vihdoin sekin ihan katosi
-näkyvistä.
-
-Ehkä olikin tämä viimeinen kerta, kun hän sai sitä miestä nähdä.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KELTARUUSU***
-
-
-******* This file should be named 40632-8.txt or 40632-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/4/0/6/3/40632
-
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License available with this file or online at
-  www.gutenberg.org/license.
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation information page at www.gutenberg.org
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at 809
-North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email
-contact links and up to date contact information can be found at the
-Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/40632-8.zip b/40632-8.zip
deleted file mode 100644
index 9cdd231..0000000
--- a/40632-8.zip
+++ /dev/null