diff options
Diffstat (limited to '42738-0.txt')
| -rw-r--r-- | 42738-0.txt | 1618 |
1 files changed, 1618 insertions, 0 deletions
diff --git a/42738-0.txt b/42738-0.txt new file mode 100644 index 0000000..d76ef1e --- /dev/null +++ b/42738-0.txt @@ -0,0 +1,1618 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42738 *** + +"PATER PAULUS" + +Ilmasta temmattu ivailu yhdessä näytöksessä + + +Kirj. + +YRJÖ WEIJOLA + + +Otava, Helsinki, 1896. + + + + + + + "Ei niin pientä pilaa, + Ett'ei totta toinen puoli." + + +HENKILÖT: + +MARKIISI. +HOVIMESTARI. +COLOMBINA. hänen tyttärensä. +LAKEIJA. +"PATEE PAULUS", narri. +Häävieraita. + + + +Pihamaa. Vasemmalla hovimestarin asunto, perällä aituus, portti +ja puisto. Oikealla päärakennuksen sivukäytävän portaat. + + +Ensi kohtaus. + +Lakeija. Narri. + +LAKEIJA (On aamuyö. Lakeija laulaa Colombinan ikkunan alla säestäen +lauluaan kitaralla. Narri kuuntelee salaa puistosta.) + + Kuule armas, nouse armas, + astu ikkunasi luo! + Puisto tuoksuu, satakieli + laulun taikaa yöstä juo. + Oi sä koito satakieli, + öinen lempilaulaja, + kaukomieli, kaihomieli, + laula, laula, laula sa! + +NARRI (Juoksee nauraen esille. Matkii.) +La-aula, laula, laula sa! + +(Nauraa.) + +LAKEIJA (Vihoissaan.) +Sä onneton, sä mitä täällä teet? +Sen kyllä kostan sulle! + +NARRI. + Kosta vaan, +Jos uskallat! + +LAKEIJA. + Ja miks'en uskaltaisi! +Sä miksi mua, narri, häiritset? +Sen vielä maksaa saat! + +NARRI. + Se totta kai +ei paljon maksane, sen maksan kohta. + +(Repii lakistaan tiuvun.) + +Tuoss' ompi tiuku, sido lakkihis, +ja laula armaallesi edelleen! + +LAKEIJA. +Sen koira, mua pilkkaat vielä, +sun vaikka täysin täytyis ymmärtää, +ett' armosta en hirtä sua kohta. +Sä, narri, uskallat, sä uskallat +mua häiritä, kun armaalleni laulan! + +NARRI. +Sun armaallesi laulat? Tuoko noita? + +LAKEIJA (Hyökkää narrin päälle, viskaa hänet maahan.) +Nuo sanat maksaa saat, nyt en sua päästä, +mä sinut kuristan kuin pihtiin rotan! + +NARRI. +Oi auttakaa! + +LAKEIJA. + Jos armoa sä pyydät, +niin helpotan. + +NARRI. + En pyydä. Auttakaa! + +LAKEIJA. +Sun hukka perii! + + +Toinen kohtaus. + +Edelliset. Hovimestari. + +HOVIMESTARI (Syöksyy huoneestaan.) +Mik' on? Mik' on täällä? + +LAKEIJA. +Mä narrin kuristan! + +NARRI. + Hän tappaa mun! +Oi auta! + +HOVIMESTARI. + Mitä on hän tehnyt? +Sä hänet kautta pyhimysten päästä! +Jos herramme tään jutun kuulla saa, +niin hukka meidät perii. + +LAKEIJA. +Kuulkoon vaan! +En helpota! Mua loukannut on narri. + +HOVIMESTARI (Pelastaa narrin.) +Sun täytyy helpottaa! + +LAKEIJA. + No tällä kertaa +mä sulle narri vielä anteeks' annan. +Nyt korjaa luusi, senkin irvisuu! + +NARRI. (Nousee vaivaloisesti.) +Nää luuni sanoit? Nytpä tuntuu siltä, +kuin ehjää luuta mull' ei oisikaan! + +HOVIMESTARI (Lakeijalle.) +Sä häntä löit. Hän mitä sulle teki? + +LAKEIJA. +Mä tässä lauloin sinun tyttärelles, +kuin ehkä kuulit -- -- -- + +HOVIMESTARI. + Sinäkö se olit, +mä luulin pahaa unta näkeväni. + +NARRI (Nauraa.) + +LAKEIJA. +Suus kiinni, narri. (Hovimestarille.) Tyttärelles lauloin, +mä kauvan olen häntä katsellut, +hän mua sangen miellyttää. + +NARRI. + Tuo noita! + +LAKEIJA. +Taas paisuu sappeni, nyt korjaa luusi! + +HOVIMESTARI. +Nyt lähde, taikka suutun minäkin! + +NARRI. +Vai siltä tuntuu? Voinhan mennä sitten. +On narreja tääll' ilman muakin! + +(Menee puistoon, kuuntelee salaa miesten keskustelua.) + + +Kolmas kohtaus. + +Lakeija. Hovimestari. + +HOVIMESTARI. +Ja kaikkia ne suosii ihmiset +kuin narrejakin! Tuokin irvihammas +on päässyt meidän herran suosioon. + +LAKEIJA. +No sanos muuta! + +HOVIMESTARI. +Kerran markkinoilla +sai herra nähdä narriraukan tuon +ja tänne toi. Nyt usein iltaan myöhään +hän narrin kaskuja vaan kuuntelee. +Hän väittää niitä sangen viisahiksi, +mut miten lienee, minust' on ne tyhmät. + +LAKEIJA. +Niin minustakin on, sä totta puhut. +Jo nimensäkin ompi pähkähullu! +Mi miehen nimi ompi "Pater Paulus"? +Se mitä merkitsee? + +HOVIMESTARI. + En ymmärrä! -- +Mut mitä täällä näin sä varhain teet? +Sä sanoit laulaneesi? Niinkö oli? + +LAKEIJA. +Niin. -- Lauloin hiukan sinun tyttärelles. +Mä häntä kauvan olen katsellut, +hän mua miellyttää. Hän tosin ei oo nuori, +mut viehättävä on hän sekä viisas. + +HOVIMESTARI. +Vai niinkö tuumit. Taidat rakastaa? + +LAKEIJA. +En sitä kieltää voi. + +HOVIMESTARI. + Ja mitä aijot? + +LAKEIJA. +Sä arvaathan sen itse. Onnellinen +mä oisin, jos hän suostuis ottamaan +mun mieheksensä; hänen olet isä, +mun sulta tulee häntä ensin pyytää. + +HOVIMESTARI. +Sä oothan pulska mies. Sun sukus tosin +ei ole suuri, mutta olethan +sä suuren herran palvelija, myöskin +sull' lienee rahaa. + +LAKEIJA. + Ompa sitäkin! + +HOVIMESTARI. +No kuinka paljon? + +LAKEIJA. + Sata kultarahaa. + +HOVIMESTARI. +Se vähän on. Ei vaimos elä sillä, +hän on mun tyttäreni, minun, minun, +ja minä olen -- -- -- + +LAKEIJA. + Hovimestari! +Siis miksi ylpeilet? No tyttös tänne! +Siis lyödään kättä! + +HOVIMESTARI. + Mietin hiukan vielä! + +LAKEIJA. +Se mitä enää auttaa asiassa? +No tuohon käteen siis, no -- anna pois! + +HOVIMESTARI. +En tiedä oikein, hiukan epäilen. +Sä olet köyhä. + +LAKEIJA. + Aivan kyllin rikas! + +HOVIMESTARI (Epäröiden.) +No -- sama se! + +LAKEIJA. + Oi kiitos, kiitos, kiitos! +Ja koska häät? + +HOVIMESTARI. + No vaikka tänään jo, +jos tyttö suostuu. + +LAKEIJA. + Olen siitä varma! +Hän kyllä suostuu. + +NARRI (Puistosta.) + Tietysti hän suostuu! + +HOVIMESTARI. +No astu sisään! Maljasi mä juon, +mun vävypoikani! + +LAKEIJA. + Oi kiitos, kiitos! + +(Lähtevät taloa kohti.) + +HOVIMESTARI (Matkalla.) +Ai kuulehan! Mä kaikki kysyin sulta, +mut yhden unhotin. No vähät siitä! +Sä ootko kunnon mies? + +LAKEIJA. + Voit olla varma. + +(Menevät sisään, päivä alkaa valjeta.) + + +Neljäs kohtaus. + +Narri. + +NARRI (Tulee puistosta, istuutuu portaille.) +La-aula, laula, laula sa! + +(Nauraa.) + +Niin ihmeen hullunkurista on tää, +ja samalla niin perin surullista, +mut en voi sentään olla nauramatta. + +(Nauraa.) + +Tuo Colombina! + +(Nauraa.) + + Colombina? + +(Nauraa.) + + Tuo! + +(Nauraa.) + +Saa tänään vihdoin miehen! + +(Nauraa.) + + Colombina! +Niin, voihan tälle nauraa kamalasti! +Mut voisi itkeäkin. -- Hän on kunnon mies +tuo lakeija, mä suren häntä vaan! +Mä luulen, että syntyy aika läiske +jo tänä iltana, jos päivällä on häät. + +(Nauraa.) + +Nyt nauroin taas! Ei sovi nauru tässä, +on miehen onnesta nyt kysymys, +on onnettuutta koitettava välttää. +Mut miten? Miten narri sitä voisi? + +(Miettii.) + +No miksei sentään! + + Lasna ollessani +mun isä lausui mulle juuri näin: +"Oi rakas lapsi, sull' on narrin lahjat! +Mut lahjoja ne ovat nekin myös! +Sait viisaan pään ja kyttyrän, siis tiedä, +et muuksi kelpaa sä kuin narriksi, +sä vaikka oisit kuinka rikkiviisas +ja kuinka oppinut. Sull' ompi kyttyrä, +ja sitä, sitä katsoo elämä +ja miettii katsoissaan, kas tuoss' on narri. +Siis pidä hyvänäsi kyttyrä +ja ole narri, ällös häpeä, +jos maailmakin nauraa, pilkkaa sua. +Voit saada hyvää aikaan narrinakin." + +Niin lausui isäni, ja nyt, nyt olen narri! +Mut oikein jos mä tunnen ammattini, +voin näinkin lähimmäistä hyödyttää, +jos tahdon hyödyttää. + + Juur vasta solvas +mua lakeija. Mun tulis ehkä kostaa? +Jos oisin tavallinen ihminen, +niin kyllä kostaisin, mut olen narri! +Ei sovi minun arvolleni kosto, +siks' olen liian hyvä! + + Toimeen siis! +Oi armahani, sulo Colombina! + +(Nauraa.) + +Et sulhoasi saa, mä takaan sen! +Mut neitsyenä (nauraa) vielä maata saat +sä toiset vuotta kolmekymmentä! +Oi armas Colombina, Colombina! + +(Lähtee.) + + +Viides kohtaus. + +Hovimestari. Lakeija. + +(Tulevat talosta.) + +HOVIMESTARI. +Hän suostui heti kohta, omituista! +En tiennyt lainkaan, että tyttäreni +sua rakastais. + +LAKEIJA. + Vai et? + +HOVIMESTARI. + En tottamaar! +Mut vähät siitä, nyt on juttu selvä, +häät vietetään jo tänään. + +LAKEIJA. + Minä lähden +nyt kohta ostoksille, ostan viiniä. + +HOVIMESTARI. +Se oisi tarpeetonta! + +LAKEIJA. + Mikä? Viinikö? + +HOVIMESTARI. +Ei, ostaminen oisi tarpeetonta. +Tääll' onhan oma viinikellari, +ei herra laske, kuinka monta siellä +on pulloa. + +LAKEIJA. + En siihen suostu, en. +Ei sovi se. + +HOVIMESTARI. + Ei sovi se? No miks'ei? + +LAKEIJA. +En, en, en tahdo häitäni mä tahrata! + +HOVIMESTARI. +Vai niin! Sä olet kovin nuori vielä! +Maailma kyllä neuvoo säästämään! +En tahdo kieltää sua ostamasta. +Voit ostaa, jos niin tahdot. -- Vanhempana +ja kokeneempana sua neuvoin vaan. + +LAKEIJA. +Kai lienee kysyttävä morsiolta, +hän mitä tahtoo häihin ostettavan. + +HOVIMESTARI. +Voi olla viisainta, voi olla viisainta. +Mä muuten pelkään hänen suuttuvan, +kas hän on hiukan -- -- -- + +LAKEIJA. + Mitä on hän hiukan? + +HOVIMESTARI. +Ei mitään. Siivo on hän, myöntyväinen, +sen vielä näet! + +LAKEIJA. + Sen mä kyllä uskon. -- +Mut pyydä häntä ulos meidän luo, +niin saamme neuvotella. + +HOVIMESTARI. + Pyydän heti. + +(Menee sisään.) + +LAKEIJA (Itsekseen.) +En koskaan aavistaakaan saattanut, +näin onnellinen että voisin olla. +Ja onneni on kaksinkertainen, +kun ajattelen, että kauvan, kauvan +se kestää. + +(Katselee pukuaan.) + + Ihmeellistä, ihmeellistä! +Mä köyhän kyntömiehen köyhä poika, +mä tulen kaukaa sydänmaasta tänne, +tään näen loiston, näen ihanuuden, +tää minut sokaisee. Tää on kuin unta, +en tätä käsitä. Mä myöskin nyt +oon yhtä kauniit, pulskat vaatteet saanut +kuin muut, ja kaunis, kaunis Colombina +on tänään mun. Oi onnea, en moista +ois ansainnut. + +HOVIMESTARI (Tulee.) + Hän tulee kohta, +Mun tyttäreni. + + +Kuudes kohtaus. + +Edelliset. Colombina. + +COLOMBINA (Tulee.) + + Isä kertoi mulle, +te että tahdotte mua tavata. + +LAKEIJA (Hämillään.) +Niin lausuin kyllä, kysyn neuvoa, +mit' tahdotte, mä että ostan häihin? + +COLOMBINA. +Te ostatte vaan viiniä ja hiukan +myös hedelmiä. + +LAKEIJA. + Kernaasti sen teen. +Kai Bordeaux'ta? + +COLOMBINA. + Ei, mutta Margaux'ta. + +LAKEIJA. +Ja luumuja? + +COLOMBINA. + Ei, mutta daadeleja! + +LAKEIJA. +Ja Oportoa? + +COLOMBINA. + + Ei, vaan Madeiraa! + +LAKEIJA. +Teen niinkuin käskette! Mä lähden kohta! +Mut sallikaa, mä kättä suutelen. + +(Tarttuu Colombinaa oikeaan käteen; tämä vetää sen pois ja tarjoo +vasemman.) + +COLOMBINA. +Nyt teistä eroan mä -- häihin saakka. + +(Lähtee.) + + +Seitsemäs kohtaus. + +Lakeija. Hovimestari. + +LAKEIJA (Hovimestarille.) +Nyt näet, kuinka vallan mainiosti +me yhteen sovimme. + +HOVIMESTARI. + Se totta on! -- +Mut miettikäämme hetki vielä häitä. +Mä hankin ruokaa, sinä viinit +ja hedelmiä. -- Myöskin hupia ois tarvis. +Mut pyytäkäämme "Pater Paulus" häihin, +hän ompi joskus sangen sukkela, +hän voisi vieraitamme hauskutella. + +LAKEIJA. +Se sopii mainiosti! Joutuin vaan +nyt ostoksille! Sinä lähdet varmaan +jo kutsumahan häihin vieraita. + +HOVIMESTARI. +Mä voinhan lähteä. Jos tapaan narrin, +niin kutsun hänetkin. + +(Lähtevät.) + + +Kahdeksas kohtaus. + +Narri. Markiisi. + +(Tulevat puistosta.) + +NARRI. +Ol' onni, että teidät tapasin, +mun jalo herrani. + +MARKIISI. + Vai niinkö luulet? +Mä siis oon sua varten olemassa. +Mä luulin aina, että ois päinvastoin. + +NARRI. +Niin luulin minäkin, mut erehdyin. +Nyt huomaan, että teistäkin myös joskus +voi olla hyötyä. + +MARKIISI (Nauraen.) + Sä pistelet! +En suutu sentään, sinut ymmärrän, +sä olet narri! + +NARRI. + Kernaasti sit' olen +sen silmissä, ken mua ymmärtää. -- +Kun narrin sanat koskee arkaan paikkaan, +hän niitä sentään uskoo! Eikö niin? + +MARKIISI (Hymyilee myöntävästi.) +Saan sulta paljon kuulla, jot' en sallis +mä toisen mulle lausua. + +NARRI. + Sen uskon, +mut varokaa, se ettei tule siitä, +mä että olen ainoastaan -- narri. + +Mut asiaan. Mä olen köyhä mies, +ja köyhän miehen suurin synti on, +hän että myöskin, ihmeellistä kyllä, +voi rahaa tarvita. Niin hävytöntä! +Maailma sit' ei anteeks' antaa voi! +Mut ehkä te? Siis mulle lainatkaa +noin kultarahaa kymmenen, ei muuta. + +MARKIISI (Nauraen.) +Mut voiko narrihin nyt myöskin luottaa? + +NARRI. +Voi luottaa, velkani mä silloin maksan, +kun tääkin narri on niin onnellinen, +hän että viran saapi valtiolta. + +MARKIISI. +Tuoss' ompi rahat; mitä niillä teet? + +NARRI. +Teen paljon niillä. Niillä aijon ostaa +mä sydämmen. + +MARKIISI. + Taas pilan laskit, +niin vähällä et sydämmiä osta! + +NARRI. +Se totta on, ett' taksa vaihtelee. +Mut viekas olen, nämä riittää mulle! + +MARKIISI. +Mut kerrohan, mit' aijot niillä tehdä? + +NARRI. +Voin sanoa sen teille. Lakeijanne +jo tänään aikoo naida Colombinan -- -- + +MARKIISI (Huvitettuna.) +Vai Colombinan, niinkö, niinkö lausuit? + +NARRI. +Ahaa! Ahaa! (Viekkaasti) Se huvittaapi teitä? +Hän oli sangen kaunis nuorempana +ja itse markiisikin taisi -- -- + +MARKIISI. + Vaiti! +Sun kertomustas jatka! + +NARRI. + Lakeijanne, +kuin kerroin teille, naipi Colombinan, +vaan sit' en salli. + +MARKIISI. + Häntä rakastat? + +NARRI (Nauraa.) +No silloin vasta olisinkin narri! +En häntä rakasta, mut lakeijaa +mä säälin. Hänet pelastan. + +MARKIISI. + Vai niin! +Miks' sekaannut sä toisten asioihin? + +NARRI. +Se saattaa olla hyödyllistä joskus, +ja ken sen sitten tekis, ellei narri. +Kun kukin omaa etuansa hoitaa, +niin narri tuumii hyvää toistenkin. + +MARKIISI. +Mut mitä sua koskee kaikki tuo, +sä anna lakeijalle Colombina +ja rauhoitu! + +NARRI. + En anna, en! +Täss' uhkaa vaara. Se on vältettävä. +Se pieneltä voi monellekin näyttää. +Mut narri, narri huomaa suuruuden. + +MARKIISI (Nauraa.) +Nyt narri, liijottelet! + +NARRI. + Mahdollista! +Voi viha usein kyllä liijotella. + +MARKIISI. +Sä mitä sanoit? Viha? Ketä vihaat? + +NARRI. +Mä niitä vihaan, jotka sanoillaan +kaks ihmistä voi yhteen solmita +sen tehden umpimähkään, ainaiseksi +ja viran puolest' antain siunauksen. + +MARKIISI. +Siis pappeja. + +NARRI. + Niin juuri pappeja! +Yks' ainut kerta olen suuttunut +ja silloin suutuin oikein aika lailla. -- +Mä vanhaan tapaan kiersin markkinoilla, +kun telttahani kerran astui pappi. +Hän oli Pater Paulus nimeltään +ja ammatiltaan sangen hurskas mies. +Hän astui eteeni, mua katsoi kauvan +ja lausui: + + "Jumalaton! Käänny jo! +Sun narrin virkasi on huono virka!" + +Mä lausuin vain: + + "Oho, vai huono virka, +jos minä oikein tunnen ihmisen, +hän ivaa auliimpi on tottelemaan +kuin saarnaa." + + Nyt jo pappi suuttui. +"Mik' on sun nimesi?" Hän kysyi multa, +Mä lausuin empimättä: + + "Pater Paulus." + +Sus siunatkoon, kuin pappi vimmastui! +"Mun nimeäni herjaat, pilkkaat narri!" +Mä hälle lausuin aivan rauhallisna: +"Ken meistä kahdesta ei ole narri?" +Ja juoksin pois ja heitin papin sinne. + +Taas tänään ehkä papin nähdä saan, +mi antaa noille, noille siunauksen. + +Se melkein sama on kuin ottaisin +mä kaksi kukkoa ja nuoralla +ne kaulastansa yhteen sitoisin +ja katselisin aivan rauhallisna, +kun kukot tappelevat, kynsivät +ja verta vuotavat ja kuolevat, +mut nuoraa en mä sentään irrottaisi. + +MARKIISI (Nauraa.) +On hauska nähdä sinut innostuvan. +Mut tuulta piekset. Mitään et sä mahda! + +NARRI. +Mä mahdan kyllä! Kilpakosijaksi +mä itse käyn, mä varman voiton saan! + +HARMIISI. +Et noilla rahoilla! + +NARRI. + Mä viekas olen +ja kyllä keksin keinon, joka tepsii. +Mit' taaskin tulee rahan paljouteen, +niin vähemmin lie tarvis niitä nyt, +kuin silloin, kun te itse Colombinaa -- -- + +MARKIISI. Suu poikki! + +NARRI. + Tietysti suu poikki taas! +-- Mut varma on, mä estän heidän liiton! + +MARKIISI. +Ja minkä palkan saat sä vavoistasi? + +NARRI. +Sen tiedän kyllä: Colombina suuttuu, +lakeija suuttuu, isä suuttuu, kaikki suuttuu. +No -- onhan narrin palkkaa siinäkin. + +Kas tuolla tulee hovimestari, +nyt joutuin asioille, hyvästi, +mun armollinen herra, kuulla saatte +te illemmalla sangen hauskan jutun! + +(Pois, markiisi samoin.) + + +Yhdeksäs kohtaus. + +Hovimestari. Colombina. + +HOVIMESTARI. +On vieraat kutsuttu, ne saapuu kohta, +on kiire tässä häitä valmistella! +Hei Colombina! + +(Koputtaa ovelle.) + +COLOMBINA. + Mitä taaskin tahdot? + +HOVIMESTARI. +Nyt on sun häät, nyt ällös olko tyly. + +COLOMBINA (Tulee.) +Oh mua uuvuttaa nuo turhat hommat. + +HOVIMESTARI. +Nää turhat hommat! Lausuit turhat hommat? +Sun kautta vuoden kolmenkymmenen +nää hommat eivät turhat, tiedä se. +Koht' tulevat jo vieraat, kiire on! +Mua auta hiukan pöytää nostaessa! + +COLOMBINA. +Mä lausuinhan, tää mua uuvuttaa! + +HOVIMESTARI (Vihoissaan.) +No jääköön sitten kaikki silleen taas +ja heittäkäämme häät! Se ihme on, +ett' aina kun sä puhut minun kanssa, +sä Colombina olet kyllästynyt, väsynyt, +mut toisten miesten kanssa kyllä naurat +ja olet veikeä! -- No heittäkäämme häät, +jos tahdot sen! + +COLOMBINA. + En tahdo sitäkään. +Ho-hoi! Sua voinhan auttaa pöytää nostaessa. + +HOVIMESTARI. +No tullos sitten! Täältä sisältä +me tuoleja ja pöydän noudamme! + +(Menevät sisään.) + + +Kymmenes kohtaus. + +Narri. + +NARRI (Tulee puistosta.) +Nyt olen aivan valmis rynnäkköön, +ja mihin rynnäkköön! Oi Colombina, +ken nainen saattais mua vastustaa! +Nyt tosin olis paljon rahaa tarvis, +mut onhan mulla näitä +(näyttää kukkaroja ja iskee silmää) + nämä kelpaa. +Ja kelpaa kopeilla, kun helmiäkin +on mulla. +(Ottaa povestaan helmivyön ja heiluttelee sitä.) + Colombina! Colombina! +Nyt olet mun, vaikk'en mä sua huoli, +mut _hänen_ et oo, vaikka huolisitkin. + + +Yhdestoista kohtaus. + +Hovimestari tulee kantaen Colombinan kanssa pöytää. + +Narri aikoo poistua. + +Colombina lähtee. + +HOVIMESTARI. +Hei narri, vuota! Minne nyt, seis kohta! + +NARRI. +Vai niin, en niinkään seiso vaan! + +HOVIMESTARI. +Seis mies kun käsken! + +NARRI. + Sepä kummallista? +Ken mua saattaa komentaa? Häh ken? +Sit' tiedä en. + +HOVIMESTARI. + Mä tiedän sen! Siis vuota! +Mä olen herrasi, kun olet täällä. + +NARRI. +Ken herraansa nyt täällä tottelis! +Mä seuraan aikaani. + +HOVIMESTARI. + Oot röyhkeä. +Sen sulle anteeks' suon. Sä narri olet. + +NARRI. +En sinun edessä! Sun armoasi +en tarvitse. Siis terve mieheen! + +HOVIMESTARI. +Seis! + +NARRI. + No mitä vielä! Turhaan vaivaat mua! + +HOVIMESTARI. +Nyt tuki suus, tai kohta raivostun. +Jos vieras kuulis tään, hän epäilis, +ken meistä kahdesta on herra täällä. + +NARRI. +Sen luulen minäkin! + +HOVIMESTARI. + Mies onneton! +Nyt vaiti jo. On kummaa aikaa tää, +kun kukin herra ompi mielestänsä, +ja harva ymmärtääpi vaiti olla, +ja kumartaa ja kiittää. Narrikin +on vimmattu, on uppiniskainen, +ja kohti herraansa mies alhainen, +mi ompi riippuvassa asemassa. + +NARRI. +Häh! Lausuit riippuvassa asemassa? +Oi kunnon veli! Kohta varmaankin +me hirsipuussa ollaan kumpikin! +Sä vaikka kiität, kumartelet vaan, +mä vaikka ivaa, pilkkaa teetän teillä, +niin siihen riippuvaiseen asemaan +on aivan yhtä lyhyt matka meillä. + +HOVIMESTARI. +Voit ivas heittää. Sua pyydän häihin +mun tyttäreni, siellä kyllä saat +sä paraat pilas laskea, jos tahdot. + +NARRI. +No kiitos kutsunnasta, kyllä yritän +mä parhaat pilat tehdä hänen häissään. + +HOVIMESTARI. +No terve tuloa, sua vuottelen. + +(Lähtee hiljakseen poispäin.) + +NARRI (Itsekseen.) +Nyt on mun vuoro, aikani on tullut. +Nyt "Pater Paulus" ollos kopea. +Ken paljon tahtoo, olkoon hävytön? + +(Hovimestarille.) + +Hei veikko, kuule! Minne nyt? Seis kohta! + +HOVIMESTARI. +Sen riivattu, sä mitä komennat? + +NARRI. +Seis mies, kun käsken! + +HOVIMESTARI. + Nyt jo julmistun! +Mun seista käsket, sinä, sinä, mun! + +NARRI. +Voit julmistua! Kuule! Meidän kesken +mä sulle lausun pienen totuuden. +Miks' ylpeilet? Kas kuninkaatkin joskus +on seisattuneet narrin sanoista. + +Seis veikko! Mull' on sulle asiaa! + +HOVIMESTARI. +En tahdo moisen kanssa olla asioissa. + +NARRI. +Top! Pikkuhiljaa! Kohta kuulla saat! +Kas asia on se, mä rakastan +sun tytärtäs, sen lausun suoraan sulle. + +HOVIMESTARI. +Voit rakastaa, mut häntä et sä saa! + +NARRI. +No sepä kumma! Mulla kaikki on, +min kosijalta saattaa vaatia. + +HOVIMESTARI. +Ha! Ha! Sa ootko kaunis mies! Ha, ha! + +NARRI. +On komeutta kotitarpeheksi. + +HOVIMESTARI. +Sä ootko viisas, ootko nerokas? + +NARRI. +Nyt onhan puhe naima-asioista, +ken silloin jaarittelee viisaudesta. + +HOVIMESTARI. +Sä ootko syntyjäsi aatelinen? + +NARRI. +En ole köyhä, että nimeä +mun oisi tarvis, kyllä muutenkin +saan melkein minkä immen tahdon vaan. +Kas, lukuun ottamatta yhtä seikkaa, +mä nimittäin ett' olen kunnon mies, +ei moinen tule tässä kysymykseen -- -- +on mulla etuja. Mä olen rikas! + +HOVIMESTARI. +Vai niin, vai niin? Sull' onko paljonkin? + +NARRI. +Ne riittää kyllä tähän asiaan. + +HOVIMESTARI. +Mut tytärtäni et saa kuitenkaan! +Et koskaan! Tiedä se! + +NARRI. + Se saadaan nähdä! + +HOVIMESTARI. +Se saadaan nähdä. Liian hyvä on hän +sun kaltaisellesi! + +NARRI. + Mun kaltaiselleni! +Sä hourit mies! Mull' ompi rahaa, hullu! +Voin jonkun sata kurjaa kultarahaa +mä heittää vaikka sikolättiin sun. + +HOVIMESTARI. +Vai niin! Mut millä ihmeen lailla sinä +oot niitä ansainnut, ois hauska tietää. + +NARRI. +En ole tosin sinun asemassa, +en hoida herrani mä rahoja, +mut rikkaaksi voi tulla muutenkin. +Kas onhan ammattini mullakin. + +HOVIMESTARI. +Ois hauska tietää mikä? + +NARRI. + Arvaahan! + +HOVIMESTARI. +Jos lienet suutari? + +NARRI. + Voin olla joskus, +mut ei se rikastuta. -- Arvaa vielä! + +HOVIMESTARI. +Jos lienet räätäli? + +NARRI. + Mun pukuni +on muodikas? + +HOVIMESTARI. + No eipä kehumista! +Mut mikä olet, koska ammattisi +sä väität kannattavan. + +NARRI (Ylpeänä.) + Olen taiteilija! +Sä varmaan tiedät, että ihmiset, +noin kunnon ihmiset kuin sinäkin, +ne uhraa paljon, paljon taitoihin. + +HOVIMESTARI (Huokaa.) +Juu, juu! + +NARRI (Matkii.) + Juu, juu! + +HOVIMESTARI. +Ja minä luulin jo, +ett' olet vallan keppikerjäläinen. + +NARRI. +Huut hävitön! + +HOVIMESTARI. + No, no! Ei suuttumista! + +NARRI (Käskevästi.) +No tiedä siis, mä vaadin tyttäresi! +Mä häntä rakastan, vain häntä yksin. +Ja ellen häntä saa -- niin -- menen hirteen! +Sä tiedä se, ja suostu! Tuossa on! + +(Antaa ylpeästi hovimestarille kukkaron.) + +HOVIMESTARI (Punniten kukkaroa.) +Ja ettäkö nää saisin? + +NARRI. + Saada voit, +jos annat mulle sulo tyttäresi. + +HOVIMESTARI. +Mut vasta toinen hänet multa sai, +mit tehdä nyt? + +NARRI. + Sä ällös hätäile! + +(Ottaa taskustaan helminauhan, painaa sitä sydämmelleen.) + +Kun vieno tyttäresi näkee mun, +hän kohta hurmaantuu. Voit olla varma! + +HOVIMESTARI. +Mut vasta juuri sanoi lempivänsä +hän toista miestä. + +NARRI. + Tiedän kyllä sen, +mut tyttäresi tietänyt ei silloin, +mä että myöskin häntä rakastan. + +HOVIMESTARI (Epäröiden.) +Voi olla totta! Mutta anteeks' anna, +jos epäilen mä sinun rakkauttas, +kun noidaksi sä vasta nimitit +mun tytärtäni. + +NARRI (Itsekseen.) + Ai saakeli! Nyt tuli +Jo kummat! (Miettii.) Ahaa! (Hovimestarille.) + Miten epäillä +mun rakkautta voitkaan, -- ihminen? +Jos noidaksi mä häntä vasta kutsuin +niin tein sen rakkaudesta! + +HOVIMESTARI. + Rakkaudesta? + +NARRI. +Niin juuri! Sillä tahdoin eksyttää +mä miestä, joka väitti lempivänsä +sun tytärtäs. + +HOVIMESTARI. + Vai niin! Nyt ymmärrän! + +NARRI. +No vihdoinkin! Siis tyttäresi saan? + +HOVIMESTARI. +Saat. -- Et. -- Saat. -- Et. -- En tiedä oikein varmaan. + +NARRI (Ottaa povestaan toisen kukkaron, antaa sen hovimestarille.) +Siis tyttäresi saan? + +HOVIMESTARI. + Oi armas tyttäreni! +Niin kovasti mä häntä rakastan. +En hennois antaa. + +NARRI (Suuttuu.) + Piru vieköön sun! +En enää anna sulle ropoakaan! +Nuo anna takaisin! -- Tai tyttäresi? +Sä tingit niinkuin pahin juutalainen. + +HOVIMESTARI. +Mä nääkö takaisin? Tai tyttäreni? (Miettii.) +Vie tyttäreni, vie, vie Herran tähden, +jos hän vaan suostuu. + +NARRI. + Suostuu aivan varmaan. +Vie hälle sana, häntä vuottelen +ja hälle olen minä tuonut tänne +kaks sormusta, kuus rannerengasta, +viis ihanata helmivyötä sekä +myös -- yhden sydämmen. + + No! Ala mennä! + +HOVIMESTARI (Epäröi.) + +NARRI. +No mitä epäilet. Jo kiirehdi! + +HOVIMESTARI. +Siis vieraat saapuvat nyt _sinun_ häihin. + +NARRI. +Ne tulkoon vaikka minne! Kiirehdi! + +(Työntää hovimestarin ovesta sisään.) + + +Kahdestoista kohtaus. + +Narri. + +NARRI (Itsekseen.) +Ois hauska tietää, ken on herra nyt, +se onko minun kaunis ulkomuoto, +se onko minun säihkyävä nero, +mun kyttyräni vai mun -- rahani? + +(Istuutuu portaille.) + +Nyt vuotan morsianta, sydän sykkii +kuin sulhasmiehellä. Miks' sykkii se? +Kai rakkaudesta? Ei! Ei rakkaudesta! +Mun elämäni käänteestä? Ei suinkaan! + +(Nousee.) + +Mut kun mä asiata punnitsen, +se sykkii raivosta, näin rahoillaan +kun narri punnita voi täsmälleen, +min verran painaa sielu ihmisen. + + +Kolmastoista kohtaus. + +Narri. Colombina. + +(Colombina tulee, eivät aluksi ole huomaavinaan toisiaan. +Narri hillitsee raivoaan, painaa kätensä sydämmelleen.) + +NARRI. +Ah! Signorina! Te! + +COLOMBINA. + Signor! Te täällä! + +NARRI. +Niin! Signorina! Minun mielestäni +se ei oo ihme. Tänne, tänne, tänne +tuon talon varjoon (Osoittaa hovimestarin taloa.) + aina kaipaan mä, +siks' olen täällä nytkin taas! + +COLOMBINA. +Niin hauskaa! + +NARRI. +Niin äärettömän hauskaa, signorina, +ja sydämmelle suloi -- -- -- (keskeyttää.) + +COLOMBINA. + Mit' tarkoitatte? + +NARRI. +Ah! Signorina! En, en mitään lainkaan, +ja kuitenkin niin äärettömän paljon. + +COLOMBINA. +Te mitä lausuitte? Ois hauska tietää! + +NARRI. +Mä lausuin vaan, mun sydäntäni kiertää +niin sulotunteet!... + +COLOMBINA. + Oh! Signor! Kuin niin? + +NARRI. +Oi, älkää kysykö! + +(Ottaa povestaan helminauhan.) + +COLOMBINA (Hymyilee.) + No miks'ei saisi! + +NARRI. +Mun sydämmeni (Painaa nauhaa sydämmelleen) + on pakahtua vallan, +se sykkii niin, mä luulen, että sykkii +se rakkaudesta. Oh! Mä punastun. + +COLOMBINA. +Te mitä puhutte? Mä luulen minäkin +myös punastun. + +NARRI. + Mun veri nousee päähän, +mua melkein pyörryttää. + +COLOMBINA. + Oh kuinka kuuma! +Mä varmaan pyörryn. + +NARRI. + Sallikaa mun auttaa +ja pitää kiinni -- jos kaatuisitte. + +COLOMBINA (Yrittää kaatua, narri juoksee apuun, Colombina nojautuu häntä +vastaan. Narri laskee hänet rappusille, sitasee helmivyön hänen +kaulaansa ja heittää helyt hänen viereensä portaille. Colombina tointuu +hiukan. Narri juoksee pois.) + +COLOMBINA (Nousee, ottaa helyt.) +Oh mikä hieno, miellyttävä mies! + +(Lähtee kiireesti.) + + +Neljästoista kohtaus. + +Lakeija. Hovimestari. + +LAKEIJA (Tulee kantaen viinikoria.) +Nyt, nyt mä olen ostanut jo viinit. +Kai appivaari kutsunut on vieraat, +ja tänään täällä vast' on riemujuhla! +Mun sydämmeni sykkii, suonet paisuu +ja rinta tuntuvi niin lämpimältä! + +(Koputtaa voudin ovelle.) + +Hei appivaari! Nyt on viinit täällä! +Sä varmaan vieraita jo kutsuit paljon! + +(Ei vastausta.) + +Hei appivaari! Hei! Tääll' olen minä, +no tullos toki ulos, että saamme +nyt häistä puhua! + +(Ei vastausta.) + + Tää kummallista +on vasta! Ymmärrä en lainkaan, +miks'ei mua avosylin vuotella +häätaloon, niinkuin aina sulhasmiestä. +Hei appivaari! Ootko kotona? + +HOVIMESTARI (Huoneesta vihaisena.) +Sä mitä siellä räävyt? Tuki suus! + +LAKEIJA (Hämmästyen.) +Mä? Mitä? Räävyn? Mitä tämä on? + +HOVIMESTARI (Tulee.) +Niin juuri! Mitä ulvot sinä täällä? + +LAKEIJA. +No, kautta Pietarin! En mitään käsitä! + +HOVIMESTARI. +Se oikein on, kun suoraan tunnustat +sun suuren tyhmyytesi. + +LAKEIJA. + Tyhmyyteni? +Mä mitä olen väärin toimittanut? +Täss' ovat viinit, jotka ostin häihin. + +HOVIMESTARI. +Ken käski sua niitä ostamaan? + +LAKEIJA. +Mua Colombina käski! Ette muista? +Margauxta, daadeleja, Madeiraa! +Täss' ovat kaikki, niinkuin näette, +ja aivan Colombinan mielen mukaan! + +HOVIMESTARI. +Miks' sinä ostat viinit hänen häihin, +ne anna hänen sulhasensa ostaa! + +LAKEIJA. +Sä mitä hourit? Hänen sulhasensa, +se olen minä! + +HOVIMESTARI. + Mitä? Itse hourit! +Et sinä sitä ole koskaan ollut, +Et myöskään siksi tule. + +LAKEIJA. + Kumman kumma! +Mä sulta hänet vasta juuri sain! + +HOVIMESTARI. +Niin, saitpa kyllä, mut en tietänyt, +hän että on jo toisen miehen oma. + +LAKEIJA. +Hän toisen miehen oma. Suostuihan +hän itsekin ja lausui mulle suoraan +mua lempivänsä. + +HOVIMESTARI. + Hän ei nähtävästi +sua tahtonut vaan loukata! + +LAKEIJA. + Vai niin! +Ja ken on sulhanen? + +HOVIMESTARI. + Saat nähdä vielä! + +LAKEIJA. +Tää tottamaar on vallan ihmeellistä! +Mä kihlaan tytön, kaikki hyvin käy. +Ja sillä aikaa, kun mä häitä varten +oon ostamassa viinejä, niin hän +jo toisen ottaa. Ken se mahtaa olla? +Kai joku suuri naisten sankari, +mies pitkä, suora, häikäisevän kaunis, +mi katseellaan jo kohta valloittaa, +min naisen tahtoo. Virka, ken hän on? + + +Viidestoista kohtaus. + +Edelliset. Narri. + +NARRI (Ylpeillen.) +Se olen minä! + +LAKEIJA (Hämmästyen.) + Sinä! "Pater Paulus!" + +NARRI. +Niin minä! "Pater Paulus." + +LAKEIJA (Hovimestarille.) + Onko totta? + +HOVIMESTARI. +On. + +COLOMBINA (Ikkunasta.) + Isä, isä, tule heti tänne! + +HOVIMESTARI (Lähtee.) + +NARRI. +Nyt kuulit sen, ken ompi sulhanen. + +LAKEIJA. +Ja kuinka, kuinka käy nyt minun häiden? + +NARRI. +Näin ollen, tässä tapauksessa +ne täytyy lykätä. Mä vietän häitä nyt! + +LAKEIJA. +Sen konna! Ryöstit multa Colombinan! + +NARRI. +Top! Pikkuhiljaa! Malta hetkinen! +Sun pitäisihän itse ymmärtää, +mun kaltaiseni mies sun kilpakosijana +kyll' aina voittaa! Katso minua! +Tää mieskö naisia ei hurmais? Mitä? +Mä vietän häitä nyt! Sä tiedä se! + +LAKEIJA. +Et vietä, vannon sen, mun sappen paisuu, +ja veri vihaa keittää suonissani, +sä viettelijä, konna, petturi, +tään maksaa saat sä vielä hengelläsi! + +NARRI. +Top! Pikkuhiljaa! Katso, tuolta jo +nyt saapuu vieraat häihin. Malta hetki! + +(Vieraita alkaa tulla.) + +LAKEIJA. +En malta, en! + +NARRI. + Sun täytyy malttaa mieltäs! +On sulla aikaa vielä tapellakin. + +(Vieraille.) + +Mä teidät morsiamen isän eestä +nyt tervetullehiksi tervehdän. +Siis istukaa! + +(Vieraat katselevat ympärilleen ja alkavat nauraa kikattaa.) + + Teill' ompi ehkä hauska, +kun nauratte? Hää-ilo alkaa kohta, +mä vakuutan, tääll' että tulee lystit! +No miksi nauratte? + Ai saakeli! +Miss' ovat tuolit? Suokaa anteeksi! +Niin paljon tääll' on ollut hommaamista! +Niin pienen seikan pian unhottaa, +mut erehdyksestämme häpeän +mä sulhasena yksin kantaa tahdon. + +(Vieraat katselevat kummastellen toisiaan.) + +Niin, sulhanenhan täällä olen minä! + +(Nauravat.) + +Se totta on. Sen teille todistan, +jos seista jaksatte te hetkisen. +Kas tämän koneen keksinyt oon minä! + +(Ottaa taskustaan vaa'an, sydämmen ja rahoja.) + +Kas tässä, tässä on mun keksintöni! +Nyt niinkuin näette, tää ompi vaaka, +ja vaa'alle mä panen sydämmen, +ja näillä punnitsen, se paljon painaa. + +(Panee rahoja toiseen vaakakuppiin. Nauravat.) + +Nyt viisari jo nousta alkaa hiukan. +Se merkitsee: "On tyttö ynseä." +No vielä yksi raha, noin, kas noin, +tää merkitsee: "Hän alkaa leppyä." +Ja vielä yksi raha, heipä hei, +tää merkitsee: "Hän salaa rakastaa." +Ja vielä yksi raha, juuri näin, +tää merkitsee: "Oi kaunis kuutamo!" +Ja vielä yksi raha, viimeinen, +tää merkitsee: "Oi armas, olen sun!" + +(Nauravat.) + +Te nauratte! Te ette usko mua! +Tää totta on! Mä vannon teille sen, +tuon verran painaa sydän ihmisen! + +(Viskaa vaa'an maahan.) + + +Kuudestoista kohtaus. + +Kaikki. Hovimestari ja Colombina. + +COLOMBINA (Tulee kiireesti hovimestarin kanssa talosta.) +Sen konna, miksi sua kutsuiskaan, +sä naisen turvattoman petturi! + +HOVIMESTARI. +Kautt' taivaan! Hirtätämme sun! Sen vannon! + +NARRI (Yrittää puhua.) + +COLOMBINA. +Sun helmes' oli väärät, väärät, väärät, +sun rannerenkaas oli vaskea +ja sormuksesi lasia ja rautaa. +Sen konna! + +NARRI. + Signorina! Malttakaa! + +HOVIMESTARI. +Sun rahas oli väärää, arvotonta. +Mä heti herrallemme valitan +sun rikoksesi. + +NARRI. + Sallikaa, mä puhun! +Voi olla, että helmet oli väärät +ja renkaat vaskea ja sormukseni rautaa. +Voi olla, että rahat oli väärät! +Mut väittää uskallan, mun helmeni +ol' yhtä oikeat kuin sinun +(Osoittaa Colombinaa.) + rakkaus. +Jos sulle +(Osoittaa hovimestaria.) + annoinkin mä väärää rahaa, +niin väitän, liiankin se oli hyvää +siit' tavarasta, jota sulta ostin! + +(Lakeijalle.) + +No veli, tullos pois, nyt seuraa mua! + +(Ottaa lakeijaa käsivarresta ja tempaa viinikorin käteensä. Lähtevät.) + +LOPPU. + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of "Pater Paulus", by Yrjö Weijola + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42738 *** |