Add files from ibiblio as of 2025-03-07 21:11:13HEADmain

1 files changed, 4839 insertions, 0 deletions

diff --git a/42898-0.txt b/42898-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..c56e53e
--- /dev/null
+++ b/42898-0.txt
@@ -0,0 +1,4839 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42898 ***
+
+PALJO MELUA TYHJÄSTÄ
+
+Kirj.
+
+William Shakespeare
+
+
+Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1906.
+
+
+
+
+
+
+Näytelmän henkilöt:
+
+ DON PEDRO, Aragonian prinssi.
+ DON JUAN, hänen velipuolensa.
+ CLAUDIO, nuori florensilainen kreivi.
+ BENEDIKT, padualainen ylimys.
+ LEONATO, Messinan maaherra.
+ ANTONIO, hänen veljensä.
+ BALTHASAR, Don Pedron palvelija.
+ BORACHIO,  |  Don Juanin seuralaisia.
+ CONRAD,    |
+ MOILANEN,   |  oikeudenpalvelijoita.
+ MUIKKARI,   |
+ Munkki FRANCISCUS.
+ Kirjuri.
+ Poika.
+ HERO, Leonaton tytär.
+ BEATRICE, Leonaton veljentytär.
+ MARGAREETA,  |  Heron seuranaisia.
+ URSULA,      |
+ Sanansaattajia, vartijoita ja seuralaisia.
+
+TAPAUS Messinassa.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Leonaton talon edustalla.
+
+    (Leonato, Hero, Beatrice ja sanansaattaja tulevat.)
+
+LEONATO.
+Näen tästä kirjeestä että Aragonian prinssi, Don Pedro, tänä iltana
+saapuu Messinaan.
+
+SANANSAATTAJA.
+Hän on jo hyvinkin lähellä; tuskin kolmen peninkulman päässä hänestä
+erosin.
+
+LEONATO.
+Kuinka monta aatelismiestä olette tässä tappelussa menettäneet?
+
+SANANSAATTAJA.
+Vain joitakuita arvohenkilöitä, ei yhtäkään mainemiestä.
+
+LEONATO.
+Voitto on kahden arvoinen, kun voittaja palaa kotiin täysin joukoin.
+Näen tästä, että Don Pedro on erityisesti huomiota osoittanut nuorelle
+Claudio-nimiselle florensilaiselle.
+
+SANANSAATTAJA.
+Hän onkin sen täysin ansainnut, ja Don Pedro on hänen ansionsa täysin
+tunnustanut. Hän on enemmän tehnyt, kuin mitä hänen ikäiseltään olisi
+odottanut, ja lampaan hahmossa toimittanut jalopeuran töitä: hän
+todellakin suuremmassa määrin voittaa kaikki toiveet, kuin mitä voisitte
+toivoakaan minun voivani tässä kertoa.
+
+LEONATO.
+Hänellä on täällä Messinassa setä, joka tulee tuosta kovin iloiseksi.
+
+SANANSAATTAJA.
+Olen vienyt hänelle kirjeitä, jotka näyttivät tuottavan hänelle suurta
+iloa, jopa niinkin suurta, että ilo ei voinut esiintyä kyllin
+hillittynä, osoittamatta tuskan tuntomerkkiä.
+
+LEONATO.
+Purskahtiko hän itkuun?
+
+SANANSAATTAJA.
+Oikein valtavaan itkuun.
+
+LEONATO.
+Hellää hellyyden yltäkylläisyyttä! Ei ole kasvoja puhtaampia kuin ne,
+joita näin pestään. Paljo, paljo parempi on itkeä ilosta, kuin iloita
+itkusta.
+
+BEATRICE.
+Sanokaa, olkaa hyvä, onko signor Kalpanen palannut sodasta vai ei.
+
+SANANSAATTAJA.
+En tunne ketään sen nimistä, neiti; ei ollut ketään sellaista
+arvohenkilöä armeijassa.
+
+LEONATO.
+Ketä sinä kyselet, tyttö?
+
+HERO.
+Serkkuni tarkoittaa signor Benediktiä, padualaista.
+
+SANANSAATTAJA.
+Oi, hän on palannut ja yhtä iloisena kuin koskaan ennen.
+
+BEATRICE.
+Hän täällä Messinassa naulasi julki ilmoituksen,[1] jossa vaati Cupidoa
+kilpakeihäisille; ja setäni narri, joka sattui tämän vaatimuksen
+lukemaan, kirjoitti Cupidon nimessä sen alle ja vaati miestä
+sulkasotasille. Sanokaa, olkaa hyvä, kuinka monta on hän tässä sodassa
+tappanut ja syönyt? Ei, sanokaa vain, kuinka monta hän on tappanut,
+sillä minä lupasin syödä kaikki, jotka hän tappaisi.
+
+LEONATO.
+Totisesti, tyttöseni, liiaksi pistelet signor Benediktiä; mutta kyllä
+hän sen vielä sinulle maksaa, ole varma siitä.
+
+SANANSAATTAJA.
+Hän on, neitiseni, kunnostanut itseään tässä sodassa.
+
+BEATRICE.
+Teillä oli homehtunutta muonaa, ja hän auttoi teitä sen syömisessä, eikö
+niin? Hän on oikein urhoollinen lusikkasankari; hänellä on verraton
+ruokahalu.
+
+SANANSAATTAJA.
+Hän on kelpo soturi; siitä, neiti, vastaan.
+
+BEATRICE.
+Kelpo soturi neitiä vastaan; mutta mitä on hän herraa vastaan.
+
+SANANSAATTAJA.
+Herra herraa vastaan, mies miestä vastaan; kaikilla kunnon avuilla
+täytetty.
+
+BEATRICE.
+Niin, todellakin, täytetty! Ja täyte on miehen mukainen, -- no niin,
+olemmehan kaikki kuolevaisia.
+
+LEONATO.
+Älkää, herra, käsittäkö väärin veljeni tytärtä. He käyvät keskenään
+jonkinlaista leikkisotaa, hän ja signor Benedikt; aina kun tapaavat,
+syntyy älyottelu heidän välillään.
+
+BEATRICE.
+Mutta valitettavasti hän aina joutuu alakynteen. Viime ottelussamme
+neljä hänen viidestä älynvoimastaan pötki liikaten pakoon, ja nyt ei
+koko miehellä ole muuta kuin yksi jäljellä; niin että jos hänellä vielä
+on älyn riepua lämpimikseen, pitäköön sitä tuntomerkkinä, joka erottaa
+hänet hänen hevosestaan; sillä sen verran sitä tuskin on jäänyt, että
+hän voi käydä järkiolennosta. Hänellä on joka kuukausi uusi uskottunsa.
+
+SANANSAATTAJA.
+Onko mahdollista?
+
+BEATRICE.
+Sangen helposti mahdollista: hänen ystävyytensä on niinkuin hänen
+hattunsa kuosin, se vaihtelee uusimman muodin mukaan.
+
+SANANSAATTAJA.
+Huomaan, neitiseni, että tämä herra ei ole teillä hyvissä kirjoissa.
+
+BEATRICE.
+Ei olekaan; ja jos olisikin, niin polttaisin kirjani. Mutta pyydän:
+sanokaa, kuka on hänen seurakumppaninsa? Eikö ole ketään nuorta
+riitapukaria, jota haluttaisi tehdä hänen kanssaan matkaa hornaan?
+
+SANANSAATTAJA.
+Hän on enimmäkseen jalon Claudion seurassa.
+
+BEATRICE.
+Taivaan taatto! Häneen hän varmaankin tarttuu kiinni kuin tauti; hänet
+saa kimppuunsa pikemmin kuin ruton; ja se, jonka hän tartuttaa, tulee
+paikalla hassuksi. Jumala auttakoon jaloa Claudiota! Jos hän on saanut
+Benediktin niskoilleen, niin saa hän hellittää tuhat puntaa, ennenkuin
+paranee.
+
+SANANSAATTAJA.
+Tahtoisin olla hyvässä ystävyydessä teidän kanssanne.
+
+BEATRICE.
+Olkaa, hyvä ystävä.
+
+LEONATO.
+Sinä, Beatrice, et koskaan tule hassuksi.
+
+BEATRICE.
+En ennen, kuin tulee kuuma tammikuu.
+
+SANANSAATTAJA.
+Don Pedro on saapunut.
+
+    (Don Pedro, Balthasar, Don Juan,
+    Claudio ja Benedikt tulevat.)
+
+DON PEDRO.
+Rakas signor Leonato, tulette vaivaanne vastaan; maailman tapa on
+karttaa kulunkeja, mutta te niitä etsitte.
+
+LEONATO.
+Ei koskaan tullut vaiva talooni teidän hahmossanne, armollinen herra;
+kun vaiva on ohi, niin mielihyvä jää; mutta kun te meidät jätätte,
+niin suru jää olemaan ja ilo sanoo hyvästi.
+
+DON PEDRO.
+Tartutte taakkaanne liian halukkaasti. -- Tämä on tyttärenne, arvaan ma.
+
+LEONATO.
+Hänen äitinsä on sitä monasti minulle sanonut.
+
+BENEDIKT.
+Epäilittekö, herra hyvä, koska kysyitte?
+
+LEONATO.
+En, signor Benedikt; sillä te olitte silloin vielä lapsi.
+
+DON PEDRO.
+Siinä saitte, Benedikt; tästä voimme arvata, millainen olette nyt
+miehistyneenä. -- Toden totta, neiti itse ilmaisee isänsä. -- Onneksi
+olkoon, neitiseni! Tulette kunnon isään.
+
+BENEDIKT.
+Vaikka signor Leonato onkin hänen isänsä, niin tämä neiti, vaikka saisi
+koko Messinan, ei tahtoisi hänen päätään hartioilleen, olkoon jos kuinka
+hänen näköisensä.
+
+BEATRICE.
+Kumma, että aina tahdotte lörpötellä, signor Benedikt; kukaan ihminen ei
+teistä välitä.
+
+BENEDIKT.
+Mitä, rakas neiti Inho? Vieläkö te elätte?
+
+BEATRICE.
+Kuinka voisi Inho kuolla, kun sillä on niin sopivaa ravintoa kuin signor
+Benedikt? Itse kohteliaisuus muuttuu inhoksi, kun te tulette likelle.
+
+BENEDIKT.
+Silloin on kohteliaisuus tuuliviiri. Mutta se vain on varma, että minua
+rakastavat kaikki naiset, paitse te yksin; ja soisin, että voisin
+sydämmessäni tuntea, ettei minulla ole niin kovaa sydäntä; sillä,
+totisesti, en rakasta ketään.
+
+BEATRICE.
+Mikä suuri onni naisille! He olisivat muuten saaneet vaarallisen kosijan
+kiusakseen. Kiitän Jumalaa ja kylmää vertani, että tässä asiassa olen
+samaa mieltä kuin te. Kuulisin mieluummin koiran haukkuvan varista, kuin
+miehen vannovan, että hän rakastaa minua.
+
+BENEDIKT.
+Jumala suokoon, että armollinen neiti aina olisi sitä mieltä; silloin
+toinen tai toinen kunnon mies välttäisi kovan kohtalon saada kasvonsa
+kynsityksi.
+
+BEATRICE.
+Kynsiminen ei voisi niitä rumemmiksi tehdä, jos ne olisivat teidän
+kasvojenne kaltaiset.
+
+BENEDIKT.
+Kas vain, tehän olette erinomainen papukaijan opettaja.
+
+BEATRICE.
+Minun kieltäni puhuva lintu on parempi kuin teidän kieltänne puhuva
+elukka.
+
+BENEDIKT.
+Soisin että heponi olisi yhtä liukas kuin teidän kielenne, ja yhtä
+kestävä. Mutta jatkakaa laukkaanne, Herran nimessä, minä olen
+lopettanut.
+
+BEATRICE.
+Te lopetatte aina, niinkuin vanha hevoskoni hölkkänsä; tunnen teidät
+vanhastaan.
+
+DON PEDRO.
+Lyhykäisesti: Leonato, -- signor Claudio ja signor Benedikt, -- hyvä
+ystäväni, Leonato, pyytää teitä kaikkia vieraikseen. Sanoin hänelle,
+että viivymme täällä ainakin kuukauden, ja hän sydämmestään rukoilee,
+että joku sattumus pidättäisi meitä vielä kauemmin; uskallan vannoa,
+että hän ei ole mikään ulkokullattu, vaan että rukous lähtee sydämmestä.
+
+LEONATO.
+Jos sen vannotte, prinssi, niin ette vanno väärin. -- Sallikaa minun
+sanoa teidät tervetulleeksi, prinssi Juan; sovittuanne veljenne,
+prinssin, kanssa, omistan teille nöyrimmän kunnioitukseni.
+
+DON JUAN.
+Kiitoksia; en ole monisanainen; kiitän vain teitä.
+
+LEONATO.
+Suvaitkaa, teidän armonne, astua edellä.
+
+DON PEDRO.
+Kätenne, Leonato; menkäämme yhdessä.
+
+    (Kaikki menevät, paitsi Benedikt ja Claudio.)
+
+CLAUDIO.
+Benedikt, tarkastitko signor Leonaton tytärtä?
+
+BENEDIKT.
+En häntä tarkastanut, mutta kyllä häntä katselin.
+
+CLAUDIO.
+Eikö hän ole siveä nuori tyttö?
+
+BENEDIKT.
+Kysytkö suoraa, vilpitöntä ajatustani rehellisenä miehenä vai tahdotko,
+että vastaan tapani mukaan, hänen sukupuolensa ilmeisenä vihamiehenä?
+
+CLAUDIO.
+Ei, vastaa tyynesti ja vakaasti.
+
+BENEDIKT.
+No siis, kautta kunniani: minusta on hän liian matala ansaitakseen
+korkeata kiitosta, liian tumma kannattaakseen kirkasta kiitosta ja
+liian pieni saadakseen suurta kiitosta; sen vain voin sanoa hänen
+puolustuksekseen, että, jos hän olisi toisenlainen kuin on, hän ei olisi
+soma, ja koska hän ei ole toisenlainen kuin on, niin en pidä hänestä.
+
+CLAUDIO.
+Luulet, että puhun piloja. Ei, sano minulle suoraan, mitä pidät hänestä.
+
+BENEDIKT.
+Aiotko hänet ostaa, kun niin tyystin tiedustelet?
+
+CLAUDIO.
+Voisiko koko maailmalla ostaa semmoista helmeä?
+
+BENEDIKT.
+Voisi hyvinkin, vieläpä kotelonkin päälliseksi. Mutta puhutko tätä
+oikein tosissasi? Vai rupeatko koiranhampaaksi ja uskottelet meille,
+että Cupido on oiva jäniksenpyytäjä ja Vulcanus verraton salvumies?[2]
+Sano, mitä nuottia pitää soittaa, voidakseen yhtyä virteesi?
+
+CLAUDIO.
+Minun silmissäni hän on ihanin nainen, minkä koskaan olen nähnyt.
+
+BENEDIKT.
+Kyllä minäkin silmälasitta näen, mutta kaikesta tuosta en näe mitään.
+Tuo hänen serkkunsa -- jos hän ei vain olisi raivotarten riivaama -- on
+häntä niin paljon kauniimpi, kuin toukokuun ensimmäinen päivä on
+kauniimpi joulukuun viimeistä. Mutta ethän vain aikone heittäytyä
+aviomieheksi, mitä?
+
+CLAUDIO.
+Vaikka olisin vastakohdan vannonutkin, niin tuskin uskoisin itseäni, jos
+Hero tahtoisi ruveta vaimokseni.
+
+BENEDIKT.
+Onko niiksi tullut, todellakin? Eikö siis maailmassa enää ole yhtäkään
+miestä, joka voisi pitää hattua päässään herättämättä epäluuloa? Enkö
+enää koskaan saa nähdä kuusikymmen vuotista vanhaapoikaa? Onnea matkaan!
+Jos välttämättä tahdot pistää niskasi ikeeseen, niin kanna kärsien
+ristisi ja vietä huokauksilla sunnuntaipäiväsi. Kas, Don Pedro tulee
+sinua etsimään.
+
+    (Don Pedro palaa.)
+
+DON PEDRO.
+Mitä salaisuuksia teillä on, kun ette tulleet mukaan Leonaton luo?
+
+BENEDIKT.
+Soisin, että teidän armonne pakottaisi minut sen sanomaan.
+
+DON PEDRO.
+Minä käsken, uskollisuusvalasi nimessä.
+
+BENEDIKT.
+Kuuletko, kreivi Claudio: voin olla puhumaton niinkuin mykkä, siitä saat
+olla varma; mutta uskollisuusvalani, -- huomaa: uskollisuusvalani. --
+Mies on rakastunut, teidän armonne. Kehen? -- kysytte. Huomatkaa, kuinka
+lyhyt on vastaus: Heroon, Leonaton lyhyeen tyttäreen.
+
+CLAUDIO.
+Jos niin olisi, niin olisi se nyt sanottu.
+
+BENEDIKT.
+Niinkuin vanha satu, teidän armonne: ei ole niin, ja ei ole ollut niin,
+ja jumala varjelkoon, että koskaan olisikaan niin.
+
+CLAUDIO.
+Jos ei kiihkoni lyhyessä ajassa muutu, niin varjelkoon Jumala, että
+olisi toisin.
+
+DON PEDRO.
+Aamen, jos häntä rakastatte, sillä tyttö on sen hyvin ansainnut.
+
+CLAUDIO.
+Sen te vain sanotte, prinssi, kietoaksenne minut.
+
+DON PEDRO.
+Kunniani kautta, sanoin mitä ajattelin.
+
+CLAUDIO.
+Kuntoni kautta, prinssi, niinikään minä.
+
+BENEDIKT.
+Ja niinikään minä, kaksinaisen kuntoni ja kunniani kautta.
+
+CLAUDIO.
+Että häntä rakastan, sen minä tunnen.
+
+DON PEDRO.
+Että hän sen ansaitsee, sen minä tiedän.
+
+BENEDIKT.
+Että minä en tunne, kuinka häntä voi rakastaa, enkä tiedä, miten hän sen
+ansaitsee, se on vakaumus, jota mikään liekki ei voi minusta sulattaa
+irti; siitä menen vaikka polttoroviolle.
+
+DON PEDRO.
+Sinä olet aina ollut paatunut kerettiläinen, mitä kauneuden
+halveksimiseen tulee.
+
+CLAUDIO.
+Eikä ole koskaan voinut osassaan pysyä muuten, kuin pakottamalla
+tahtoaan.
+
+BENEDIKT.
+Että nainen minut synnytti, siitä häntä kiitän; että hän minut kasvatti,
+siitä niinikään häntä nöyrimmästi kiitän; mutta että kantaisin sarvea
+otsassani tai ripustaisin jahtitorveni näkymättömään kantohihnaan, sitä
+eivät naiset voine minulta vaatia. Etten tekisi heille sitä vääryyttä,
+että epäilisin ketään heistä, niin tahdon itselleni pidättää sen
+oikeuden, etten usko ketään heistä; ja kun otan siitä viisua, niin on
+viisun loppu se, että jään vanhaksipojaksi.
+
+DON PEDRO.
+Kyllä vielä, ennenkuin kuolen, näen sinut kalpeana rakkaudesta.
+
+BENEDIKT.
+Vihasta, taudista taikka nälästä, hyvä prinssi, vaan ette rakkaudesta.
+Jos koskaan näette, että rakkaudesta menetän enemmän verta, kuin minkä
+voi korvata pullollinen viiniä, niin saatte silmäni puhkaista ballaadin
+sepustajan kynällä tai ripustaa minut porttolan ovikilveksi ja
+kirjoittaa alle: "sokea Cupido".
+
+DON PEDRO.
+Hyvä; jos koskaan tästä uskostasi luovut, niin kyllä joudut makean
+naurun esineeksi.
+
+BENEDIKT.
+Jos sen teen, niin saatte ripustaa minut, kuin kissan puteliin ja ampua
+minua,[3] ja sitä, joka minuun osaa, saatte taputtaa olkapäälle ja
+kutsua Aatamiksi.[4]
+
+DON PEDRO.
+No niin, se aika vielä tulee, "Ett' ikeen alle villi härkä taipuu".
+
+BENEDIKT.
+Sen tehköön villi härkä; mutta jos koskaan järkevä Benedikt sen tekee,
+niin kiskokaa sarvet härän päästä ja pankaa ne minun otsaani, ja antakaa
+sitten jonkun poropeukalon kuvata minut, ja yhtä suurilla kirjaimilla,
+kuin on tapana ilmoittaa: "Tässä saa hyviä hevosia vuokrata", präntätkää
+kuvani alle: "Tässä on nähtävänä Benedikt, se nainut mies".
+
+CLAUDIO.
+Jos semmoista tapahtuisi, tulisit varmaan sarvihulluksi.
+
+DON PEDRO.
+Varo! Jos Cupido ei ole koko viinikkoansa Venetiassa tyhjentänyt,[5]
+niin saanet ennen pitkää täristä hänen edessään.
+
+BENEDIKT.
+Silloin täytyy ensin tulla maantäristys.
+
+DON PEDRO.
+No, no, toinen tunti, toinen tuuma. Sill'aikaa, rakas signor Benedikt,
+mene Leonaton luo, vie terveisiä minulta ja sano, että kyllä tulen
+illalliselle; hän on varmaan tehnyt suuria valmistuksia.
+
+BENEDIKT.
+Sellaisen lähetyksen uskon vielä voivani täyttää, ja nyt jätän teidät --
+
+CLAUDIO.
+"Herran haltuun; annettu talossani" -- jos minulla semmoista olisi, --
+
+DON PEDRO.
+"Kuudentena heinäkuuta: uskollinen ystävänne Benedikt."
+
+BENEDIKT.
+No, no, pilkka pois! Koko teidän pakinanne on joskus tilkuilla
+reunustettua, ja reunus on sangen huonosti kurottu kiinni. Ennenkuin
+vasta tällaisia rikkikulutettuja pilapätkiä käytätte, tutkikaa ensin
+omaatuntoanne, ja sillä jätän teidät hyvästi.
+
+    (Menee.)
+
+CLAUDIO.
+Nyt voisitte mua auttaa, jalo prinssi.
+
+DON PEDRO.
+Neuvoilles ystävyyteni on altis;
+Sit' opeta, niin vaikeimmankin läksyn
+Se helpost' oppii, kun se vain sua auttaa.
+
+CLAUDIO.
+Leonatoll' onko poikaa, hyvä prinssi?
+
+DON PEDRO.
+Ei, muut' ei hällä perijää kuin Hero.
+Hänt' aatteletko, Claudio?
+
+CLAUDIO.
+                            Oi, prinssi,
+Nyt päättyneen kun sodan alotitte,
+Soturin silmin hänet näin, ja mua
+Hän miellytti; mut raaka sotavirka
+Ei lemmeks suonut mieltymyksen kasvaa.
+Mut nyt kun palajan ja sotatuumat
+On väistyneet, niin niiden sijan täyttää
+Ihana sulotunne, joka kuiskaa,
+Kuink' on tuo Hero viehkeä, ja sanoo
+Ett' ennen sotaa mielistyin jo häneen.
+
+DON PEDRO.
+Sin' olet niinkuin kaikki rakastajat:
+Upotat kuulijasi sanatulvaan.
+Jos lemmit Heroa, niin huolet' ollos;
+Ma puhun hänen sekä isän kanssa,
+Ja tytön saat. Tuo eikö tarkoitukses,
+Noin somasti kun puhees sommittelit?
+
+CLAUDIO.
+Olette oiva lemmen vaalija,
+Kun muodosta jo lemmentuskan näätte.
+Jott' ylen rutolta ei lempi näyttäis,
+Venyvin puhein kaunistaa sit' aioin.
+
+DON PEDRO.
+Miks tehdä silta leveämmäks virtaa!
+Kun hätä suurin on, on apu lähin.
+Se sulle tarjon' on; sa lemmit: hyvä,
+Ja minä sulle hankin apukeinot.
+Tän' iltana on, näet, naamiaiset;
+Sua siellä valepuvuss' osoittelen
+Ja sanon Herolle, ett' olen Claudio,
+Ja tytön poveen sydämmeni valan
+Ja lempiluotteitteni valtavalla
+Ma rynnäköllä korvans' otan vangiks.
+Isälle sitten asiasta puhun,
+Ja sun on tyttö, se sen virren loppu.
+Ja tuumasta nyt heti käydään toimeen.
+
+                           (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Huone Lennaton talossa.
+
+    (Leonato ja Antonio tulevat.)
+
+LEONATO.
+No, veli hyvä, missä on poikasi, minun lankoni? -- Onko hän hankkinut
+soittajia?
+
+ANTONIO.
+Hän sitä täydessä hommassa puuhaa. Mutta, veliseni, voin kertoa sinulle
+kummia uutisia, joita et olisi ikänäsi saattanut uneksiakaan.
+
+LEONATO.
+Hyviäkö ovat?
+
+ANTONIO.
+Riippuu siitä, miksi loppu ne leimaa; kaunis on kuori; hyviltä näyttävät
+päältäpäin. Eräs minun palvelijani sattui kuulemaan prinssin ja kreivi
+Claudion keskustelua, kun kävelivät tiheässä lehtokujassa puutarhassani.
+Prinssi Claudiolle ilmaisi rakastavansa veljentytärtäni, sinun
+tytärtäsi, ja aikovansa hänelle tunnustaa rakkautensa tänä iltana
+tanssiaisissa; ja jos huomaisi hänet taipuvaiseksi, niin aikoisi hän
+ottaa tilaisuudesta vaarin ja heti puhua sinun kanssasi asiasta.
+
+LEONATO.
+Onko älyä sillä miehellä, joka tätä kertoi?
+
+ANTONIO.
+Aika sukkela mies. Lähetän häntä noutamaan, niin saat itse häntä
+kuulustella.
+
+LEONATO.
+Älä, älä! Pidämme tätä unena, kunnes se ilmenee todellisuutena. Mutta
+tahdon kuitenkin antaa tästä tiedon tyttärelleni, jotta hän olisi
+valmiimpi vastaamaan, jos siitä kenties tosi tulisi. Mene sinä ja
+ilmoita se hänelle. (Useita henkilöitä kulkee näyttämiin poikitse.)
+Hyvät langot, tiedätte tehtävänne. -- Oi, anteeksi, hyvä ystävä, tule
+kanssani, tarvitsen taitoasi. -- Hyvä lanko, ole apunani näissä
+kiireissä.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    (Toinen huone Leonaton talossa.)
+
+    (Don Juan ja Conrad tulevat.)
+
+CONRAD.
+Mitä hittoa, prinssi, miksi on mielenne niin ylenmäärin synkkä?
+
+DON JUAN.
+Siksi, että minulla on niin ylenmäärin syytä siihen, siksi on
+synkkyyteni niin määrää vailla.
+
+CONRAD.
+Teidän tulisi kuulla järkeänne.
+
+DON JUAN.
+Ja jos sitä kuulisinkin, niin mitä siunausta siitä?
+
+CONRAD.
+Jos ei heti kohta apuakaan, niin ainakin kestävyyttä kärsimään.
+
+DON JUAN.
+Ihmettelen, että sinä, joka -- niinkuin itse sanot -- olet syntynyt
+Saturnuksen turvissa,[6] huolit esittää siveellistä lääkettä
+kuolettavaan vammaan. En voi salata, mikä olen; minun täytyy olla
+synkkä, kun minulla on siihen syytä, ja olla nauramatta kenenkään
+sukkeluuksille; syödä, kun minun on nälkä, ja olla katsomatta kenenkään
+mieliä; nukkua, kun minun on uni, ja olla kenenkään toimiin
+sekaantumatta; nauraa, kun olen iloinen, ja olla sukoilematta muiden
+mielipidettä.
+
+CONRAD.
+Niin kyllä; mutta teidän ei pitäisi noin sitä tuoda näkyviin, ennenkuin
+voitte sen tehdä joutumatta pulaan. Olette äskettäin ollut riidassa
+veljenne kanssa, ja hän on vastikään ottanut teidät jälleen armoonsa; ja
+siihen on teidän mahdoton oikein juurtua, jos ette itse tee itsellenne
+kaunista ilmaa; on välttämätöntä, että itse kypsytätte elonne.
+
+DON JUAN.
+Ennemmin olisin orjantappurana pensasaidassa kuin ruusuna hänen
+armossaan; ja minun verelleni on mukavampi olla kaikkien ylenkatseena
+kuin sievistelyillä ja kursauksilla luikerrella ihmisten suosioon. Siis,
+jos ei voidakaan sanoa, että olen imarteleva kunnon mies, niin ei
+myöskään voida kieltää, että olen rehellinen konna. Kun minulla on
+kuonokoppa, niin minuun luotetaan, ja puntit jaloissa saan vapaana
+juosta; senvuoksi olenkin päättänyt olla laulamatta häkissäni. Jos
+saisin käyttää hampaitani, niin purisin, ja jos minulla olisi vapaus,
+niin tekisin mitä tahtoisin. Siihen asti suo minun olla mikä olen; älä
+koeta minua muuttaa.
+
+CONRAD.
+Ettekö voisi tyytymättömyyttänne johonkin käyttää?
+
+DON JUAN.
+Käytän sitä niin paljon kuin voin, sillä mitään muuta en käytä. Kuka
+tulee tuossa? Mitä uutta, Borachio?
+
+    (Borachio tulee.)
+
+BORACHIO.
+Tulen juuri noista suurista iltapidoista. Leonato kuninkaallisesti
+kestitsee veljeänne, prinssiä; ja voin teille ilmoittaa, että on
+tekeillä naimiskauppa.
+
+DON JUAN.
+Olisiko tuossa jotakin pohjaa, jolle voisi rakentaa onnettomuutta? Kuka
+on se narri, joka kihlaa itselleen kotiristin?
+
+BORACHIO.
+Veljenne oikea käsi.
+
+DON JUAN.
+Kuka? Tuo erinomainen Claudioko?
+
+BORACHIO.
+Sama mies.
+
+DON JUAN.
+Soma veitikka! Ja kehen? Kehen hän on silmänsä iskenyt?
+
+BORACHIO.
+He, Heroon Leonaton tyttäreen ja perijään.
+
+DON JUAN.
+Vai siihen kananpoikaseen! Kuinka sait sen tietää?
+
+BORACHIO.
+Minun toimenani on huoneiden hajuttaminen, ja paraikaa kun suitsuttelin
+ummehtunutta suojaa, tulivat prinssi ja Claudio käsityksin ja vakavasti
+keskustellen. Pujahdin seinäverhon taakse[7] ja sinne kuulin, kuinka
+sopivat siitä, että prinssin tulisi kosia Heroa itselleen ja, kun oli
+hänet saanut, antaa hänet kreivi Claudiolle.
+
+DON JUAN.
+Tule pois, mennään sinne! Tuosta saa mielikarvauteni ravintoa. Tuo nuori
+tulokas saa kaiken kunnian kukistumisestani; jos voin tehdä hänelle
+joinkin tavoin kiusaa, niin olen kaikin tavoin onnellinen. Voinko
+luottaa teihin kumpaankin? Tahdotteko auttaa minua!
+
+CONRAD.
+Hamaan kuolemaan, armollinen prinssi.
+
+DON JUAN.
+Mennään siis noihin suuriin pitoihin. Ilo on siellä sitä suurempi, kun
+minut on nujerrettu. Jospa vain kokki olisi samaa mieltä kuin minä! --
+Mennäänkö katsomaan, mitä on tehtävää?
+
+BORACHIO.
+Niinkuin käskette, armollinen herra.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Sali Leonaton talossa.
+
+    (Leonato, Antonio, Hero, Beatrice y.m. tulevat.)
+
+LEONATO.
+Eikö kreivi Juan ollut täällä illallisella?
+
+ANTONIO.
+En nähnyt häntä.
+
+BEATRICE.
+Kuinka happamelta se herrasmies näyttää! Aina kun hänet näen, saan
+närästystä koko tuntikaudeksi.
+
+HERO.
+Hänellä on hyvin synkkä mieli.
+
+BEATRICE.
+Se vasta olisi oivallinen mies, joka olisi hänen ja Benediktin
+keskivälillä; toinen on niinkuin kuva, ei sano mitään, ja toinen on
+niinkuin armollisen rouvan vanhin poika: pälpättää yhtenään.
+
+LEONATO.
+Siis puoli signor Benediktin kieltä Don Juanin suussa, ja puoli Don
+Juanin synkkyyttä signor Benediktin kasvoissa, --
+
+BEATRICE.
+Ja kauniit sääret ja somat jalat, setä, ja runsaasti rahaa taskussa;
+sellainen mies valloittaisi vaikka minkä naisen, -- jos vain voittaisi
+hänen suosionsa.
+
+LEONATO.
+Toden totta, tyttö, sinä et koskaan saa miestä, jos olet noin paha
+suustasi.
+
+ANTONIO.
+Niin tosiaankin, hän on liian häijy.
+
+BEATRICE.
+Liian häijy on enemmän kuin häijy; tällä tavalla menetän hyvän Jumalan
+lahjan, sillä sanottu on, että "häijylle lehmälle Jumala antaa lyhyet
+sarvet"; mutta liian häijylle lehmälle hän ei anna niitä laisinkaan.
+
+LEONATO.
+Ettäkö, kun olet liian häijy, Jumala ei anna sinulle ollenkaan sarvia?
+
+BEATRICE.
+Niin aivan, jos ei anna minulle miestä; mutta siitä armosta minä aamuin
+illoin polvillani rukoilen päästä. Hyvä Jumala, kuinka voisin sietää
+miestä, jolla on partaa kasvoissa! Parempi karvasäkki pään alla.
+
+LEONATO.
+Voithan saada miehen, jolla ei ole partaa.
+
+BEATRICE.
+Mitä sillä tekisin? Pukisinko hänet vaatteisiin ja tekisin
+kamarineitsyekseni? Parrakas mies on enempi kuin poika, mutta parraton
+on vähempi kuin mies; joka on enempi kuin poika, se ei kelpaa minulle,
+ja joka on vähempi kuin mies, sille en minä kelpaa. Siis ennemmin otan
+kuuden killingin pestin[8] karhunkuljettajalta ja vien hänen apinansa
+hornaan.
+
+LEONATO.
+Menet siis hornaan?
+
+BEATRICE.
+En, portille vain; siinä kohtaa minut paholainen, niinkuin vanha
+aviomies, sarvet päässä, ja sanoo: "Mene sinä taivaaseen, Beatrice, mene
+sinä taivaaseen; täällä ei ole sijaa teille tytöille." Ja näin jätän
+sinne apinani ja menen suoraa päätä Pietarin tykö. Taivasten taivas! Hän
+osoittaa minulle, missä poikamiehet istuvat, ja siellä me elämme niin
+hurskaasti kuin päivä on pitkä.
+
+ANTONIO (Herolle).
+Mutta sinä, tyttöseni, sinä, toivon ma, käyt isäsi ohjain mukaan.
+
+BEATRICE.
+Niin tietysti; serkkuni velvollisuus on niiata ja sanoa: "niinkuin te
+tahdotte, isä hyvä"; mutta siinä tapauksessa, serkkuseni, pitää sen olla
+sievä ja nuori mies, muuten niiaat uudestaan ja sanot: "niinkuin minä
+tahdon, isä hyvä."
+
+LEONATO.
+No, no, Beatrice, kyllä vielä koittaa se päivä, jolloin näen sinut
+miehellisenä.
+
+BEATRICE.
+Ei ennen kuin Jumala tekee miehet muusta aineesta kuin maasta. Eikö ole
+häväistys naiselle joutua jäntterän multamöhkäleen vallattavaksi? Tehdä
+tiliä töistään ja toimistaan ällipäiselle savitönkälle? Ei, setä, minä
+en miehistä huoli. Aatamin pojat ovat veljiäni, ja, totta puhuen, pidän
+syntinä mennä naimisiin sukulaiseni kanssa.
+
+LEONATO.
+Muista, tyttäreni, mitä olen sinulle sanonut. Jos prinssi kosii sinua
+tuolla tavalla, niin tiedät mitä vastaat.
+
+BEATRICE.
+Vika on soiton, serkkuseni, jos hänen kosinnassaan ei ole oikeata
+tahtia; jos prinssi on liian vaatelias, niin sano hänelle, että kaikissa
+asioissa tulee olla suhtaa ja tahtia, ja näin tanssi pois koko vastaus.
+Sillä kuule, Hero, kosiminen, naiminen ja katuminen on niinkuin
+hoppapolkka, minuetti ja enkeliska: kosinta on kiivasta ja tulista kuin
+hyppypolska ja yhtä hassumaista; naiminen sievää ja säädyllistä kuin
+vanhanaikainen juhlallinen minuetti; ja sitte tulee katumus ja huonoin
+säärin tanssii enkeliskaansa yhä raskaammin ja raskaammin, kunnes kaatuu
+hautaan.
+
+LEONATO.
+Serkku, sinä katselet asioita kierosti.
+
+BEATRICE.
+Minulla on hyvät silmät, setä: voin nähdä kirkon keskellä päivää.
+
+LEONATO.
+Naamiot tulevat, veliseni; tehkää tilaa!
+
+    (Don Pedro, Claudio, Benedikt, Balthasar, Don Juan, Borachio,
+    Margareeta, Ursula y.m. tulevat sisään naamioittuina.)
+
+DON PEDRO.
+Neitiseni, suvaitsetteko käyskennellä ihailijanne kanssa?
+
+HERO.
+Jos käyskelette kiltisti ja näytätte ystävälliseltä ja olette vaiti,
+niin lupaan käyskellä kanssanne, varsinkin kun aion käyskellä täältä
+pois.
+
+DON PEDRO.
+Minunko seurassani?
+
+HERO.
+Sen sanon, kun suvaitsen.
+
+DON PEDRO.
+Ja milloin suvaitsette sen sanoa?
+
+HERO.
+Kun näkönne minua miellyttää; sillä varjelkoon Jumala, että kannel olisi
+kotelon näköinen.
+
+DON PEDRO (osoittaen naamariaan).
+Tää Philemonin katto on, ja Zeus sen asuu alla.
+
+HERO.
+Se oljist' on siis.
+
+DON PEDRO.
+                    Hiljaa, lempi puhuu kuiskaamalla.
+
+    (Menevät edelleen.)
+
+BALTHASAR.
+No niin, tahtoisin että rakastaisitte minua.
+
+MARGAREETA.
+Minä sitä en tahtoisi, teidän itsenne tähden, sillä minussa on paljon
+huonoja puolia.
+
+BALTHASAR.
+Esimerkiksi?
+
+MARGAREETA.
+Luen ääneen rukoukseni.
+
+BALTHASAR.
+Sitä enemmän teitä rakastan: kuulija voi siihen sanoa aamen.
+
+MARGAREETA.
+Jumala tuokoon minulle hyvän tanssijan.
+
+BALTHASAR.
+Aamen!
+
+MARGAREETA.
+Ja vieköön hänet pois silmistäni, kun tanssi on loppunut. -- Vastaa,
+lukkari!
+
+BALTHASAR.
+Vaiti nyt; messu on loppunut.
+
+    (Menevät edelleen.)
+
+URSULA.
+Tunnen teidät vallan hyvin: olette signor Antonio.
+
+ANTONIO.
+Toden totta, en ole.
+
+URSULA.
+Tunnen teidät vaappuvasta päästänne.
+
+ANTONIO.
+Totisesti, häntä vain jäljittelen.
+
+URSULA.
+Ette voisi sitä tehdä niin häijyn hyvin, jos ette olisi hän itse. Tuohan
+on hänen kuiva kätensä[9] ihka ilmeisenä. Olette kuin olettekin Antonio.
+
+ANTONIO.
+Toden totta, en ole.
+
+URSULA.
+Olkaa vait! Luuletteko, etten teitä tunne sukkelasta älystänne? Voiko
+hyve pysyä piilossa? Olette kuin olettekin hän; hengen lahjat pyrkivät
+ilmi, ja sillä hyvä.
+
+    (Menevät edelleen.)
+
+BEATRICE.
+Ettekö sano, kuka sen on teille sanonut?
+
+BENEDIKT.
+En, suokaa anteeksi.
+
+BEATRICE.
+Ettekö myöskään sano, kuka olette!
+
+BENEDIKT.
+En nyt.
+
+BEATRICE.
+Ettäkö minä olen kopea ja ammennan parhaat sukkeluuteni hauskoista
+juttukirjoista! -- Sitä ei ole kukaan muu voinut sanoa kuin signor
+Benedikt.
+
+BENEDIKT.
+Mikä hän on miehiään?
+
+BEATRICE.
+Hänet tunnette vallan hyvin, siitä olen varma.
+
+BENEDIKT.
+En, toden totta.
+
+BEATRICE.
+Eikö hän koskaan ole teitä naurattanut?
+
+BENEDIKT.
+Sanokaa toki, kuka hän on.
+
+BEATRICE.
+No niin, hän on prinssin hovinarri, sangen typerä hölmö, jonka ainoa
+kyky on keksiä luonnottomia parjauksia. Muut ei häntä ihaile kuin
+juopporentut, ja näitäkään hän ei viehätä älyllään, vaan rivoudellaan;
+hän huvittaa ja samalla suututtaa ihmisiä, ja sitten he nauravat hänelle
+ja pieksevät häntä. Hän on varmaan näillä vesillä; tahtoisin yhdyttää
+hänet.
+
+BENEDIKT.
+Jos keksin tuon herran, niin kerron hänelle mitä hänestä sanoitte.
+
+BEATRICE.
+Tehkää se; hän purkaa minuun korkeintaan pari sanansutkausta; ja jos
+kukaan kenties niistä ei välitä tai niille naura, niin sortuu hän
+raskasmielisyyteen, ja silloin on peltopyyn siipi pelastettu, sillä sinä
+iltana sillä narrilla ei varmaankaan ole ruokahalua. (Soittoa kuuluu
+sisältä.) Mutta seuratkaamme johtajiamme.
+
+BENEDIKT.
+Kaikessa, mikä on hyvää.
+
+BEATRICE.
+Tietystikin, sillä jos he pahaan johtavat, niin jätän heidät ensi
+vuorossa.
+
+    (Menevät.)
+
+    (Tanssi alkaa sisällä. Kaikki poistuvat,
+    paitsi Don Juan, Borachio ja Claudio.)
+
+DON JUAN.
+Oikein, veljeni on rakastunut Heroon ja on mennyt kahdenkesken isän
+kanssa sopimaan kaupasta; naiset kulkevat neiden jäljissä, ja yksi
+naamio vain on jäänyt.
+
+BAROCHIO.
+Ja se on Claudio, tunnen hänet ryhdistä.
+
+DON JUAN.
+Olettehan signor Benedikt?
+
+CLAUDIO.
+Oikein arvattu, se olen.
+
+DON JUAN.
+Signor, olette veljeni likeinen ystävä; hän on hurmaantunut Heroon;
+pyydän, neuvokaa häntä luopumaan tytöstä; tyttö ei ole säätyyn nähden
+hänen vertaisensa; tekisitte siten kunnon miehen työn.
+
+CLAUDIO.
+Mistä tiedätte, että hän Heroa rakastaa?
+
+DON JUAN.
+Kuulin hänen valallaan sen vakuuttavan.
+
+BORACHIO.
+Niinikään minä; hän vannoi naivansa hänet tänä iltana.
+
+DON JUAN.
+Tulkaa pois ruokapöytään.
+
+    (Don Juan ja Borachio menevät.)
+
+CLAUDIO.
+Näin Benediktinä ma vastasin,
+Mut Claudiona kuulin pahaa uutta.
+Niin on se: -- prinssi kosii itselleen.
+Kaikessa muussa kestää ystävyys,
+Pait lemmen toimissa ja askareissa.
+Siis omaa kieltään lempi käyttäköön,
+Puhukoon silmä itse puolestansa
+Ja valtamieheen älköön turvatko.
+On kauneus velho, jonka taika muuttaa
+Voi lihanhimoks hartaan ystävyyden.
+Se jokahetkinen on kokemus;
+Vaan tuot' en varonut. Hyvästi, Hero!
+
+    (Benedikt palaa.)
+
+BENEDIKT.
+Kreivi Claudio?
+
+CLAUDIO.
+Niin, se olen.
+
+BENEDIKT.
+Tahdotteko tulla kanssani?
+
+CLAUDIO.
+Minne?
+
+BENEDIKT.
+Lähimmän pajupuun luo,[10] omissa asioissanne, kreivi hyvä. Millä
+tavalla aiotte kantaa seppeltänne? Kaulassako niinkuin koronkiskuri
+kultavitjojaan?[11] Vai kainalossako niinkuin luutnantti vyöhyttään?
+Tavalla tai toisella tulee teidän sitä kantaa, sillä prinssi on
+siepannut Heronne.
+
+CLAUDIO.
+Onneksi olkoon kauppa!
+
+BENEDIKT.
+Mutta niinhän te puhutte kuin kunniallinen karjakauppias; noinhan nekin
+sanovat, kun ovat myyneet härän. Mutta olisitteko uskonut, että prinssi
+teille tekisi mokoman kolttosen?
+
+CLAUDIO.
+Pyydän, antakaa minun olla rauhassa.
+
+BENEDIKT.
+Hoo, nythän hosutte kuin sokea mies; poika varasti teiltä ruoan, ja te
+lyötte ovipieltä.
+
+CLAUDIO.
+Jos ette te mene, niin menen minä.
+
+    (Menee.)
+
+BENEDIKT.
+Voi, tuota haavoitettua lintuparkaa! Nyt hän kai ryömii piiloon
+kaislistoon. -- Mutta että se neiti Beatrice tunsi minut, eikä tuntenut!
+Prinssin narri! -- No niin, suittavat siksi minua sanoa, kun olen
+iloinen poika, -- niin! -- mutta ei, teenhän näin sulaa vääryyttä
+itselleni; sellaisessa huudossa en toki ole; Beatricen halpa, katkera
+mieli se vain tahtoo käydä yleisestä mielipiteestä ja saattaa minut näin
+huutoon. Hyvä, kyllä hänelle sen vain kostan.
+
+    (Don Pedro tulee.)
+
+DON PEDRO.
+Signor, missä on kreivi? Oletteko nähnyt häntä?
+
+BENEDIKT.
+Totta puhuen, prinssi hyvä, olen juuri näytellyt rouva Faman osaa.
+Tapasin hänet tässä niin alakuloisena kuin hakomaja yrttitarhassa.[12]
+Sanoin hänelle, -- ja luulenpa sanoneeni totuuden -- että teidän armonne
+on päässyt tuon nuoren neitosen suosioon; tarjouduin saattamaan häntä
+pajupuun luo, joko sitoakseni hänelle seppeleen, koska oli saanut
+rukkaset, tai kiertääkseni hänelle vitsan, koska oli ansainnut
+selkäsaunan.
+
+DON PEDRO.
+Selkäsaunan! Mitä pahaa hän on tehnyt?
+
+BENEDIKT.
+Typerän koulupojan rikoksen, joka, ilmi-iloissaan siitä, että on
+löytänyt linnunpesän, näyttää sen kumppanilleen, ja tämä sen häneltä
+varastaa.
+
+DON PEDRO.
+Sanotko luottamusta rikokseksi? Rikos on varkaan.
+
+BENEDIKT.
+Eipä sittenkään olisi ollut hullummaksi, vaikka olisi vitsa kierretty ja
+seppele myös; seppeleen hän olisi voinut itse pitää, ja vitsa olisi
+ollut teitä varten, joka ymmärtääkseni olette hänen linnunpesänsä
+varastanut.
+
+DON PEDRO.
+Minä vain opetan hänen lintujaan laulamaan ja annan ne sitten takaisin
+omistajalle.
+
+BENEDIKT.
+Jos niiden laulu sointuu yhteen teidän puheenne kanssa, niin puhutte,
+totta tosiaan, niinkuin kunnon mies.
+
+DON PEDRO.
+Neiti Beatricella on vähän kania teihin. Se herra, joka tanssi hänen
+kanssaan, kertoi hänelle, että te olitte kovin häntä loukannut.
+
+BENEDIKT.
+Oh! Hän piteli minua pahemmin, kuin mitä pölkkykään voisi kestää;
+tammikin, jossa vain on yksi ainoakin vihreä lehti, olisi hänelle
+vastannut; itse naamarinikin alkoi saada eloa ja hämmästellä hänen
+kanssaan. Hän luuli minua toiseksi ja sanoi, että olin prinssin
+hovinarri, että olin ikävämpi kuin sakea sumuilma; ja näin sitä sateli
+satelemistaan päälleni ivaa niin mahdottomalla nopeudella, että seisoin
+siinä kuin mies pilkkataulun edessä, johon kokonainen armeija ampuu. Hän
+haastaa tikareita, ja joka sana on kuolinpisto; jos hänen hengityksensä
+olisi yhtä kauhistavaa kuin hänen puheensa, niin ei voisi hänen
+läheisyydessään elää, hän levittäisi ruttoa aina pohjantähteen asti.
+Häntä en naisi, vaikka hän toisi myötäjäisinä kaikki, mitä Aatamilla oli
+ennen syntiinlankeemusta. Hän voisi panna Herkuleen kääntämään
+paistinvarrasta, jopa pakottaa häntä pilkkomaan nuijansakin valkean
+viriksi. Ei, älkää puhuko hänestä; hän on itse helvetin Ate, vaikka
+kauniissa vaatteissa. Rukoilen Jumalaa, että joku tietäjä manaisi hänet
+täältä pois; sillä, toden totta, niin kauan kuin hän on täällä, on yhtä
+rauhallista elää helvetissä kuin kirkossa, ja ihmiset tekevät ehdollaan
+syntiä, että vain sinne pääsisivät; niin, totisesti, meteli, kauhu ja
+sekasorto kulkee hänen jäljissään.
+
+    (Claudio, Beatrice, Hero ja Leonato tulevat.)
+
+DON PEDRO.
+Kas, tuossa hän tulee.
+
+BENEDIKT.
+Ettekö, teidän armonne, voisi lähettää minua jollekin käskylle maailman
+ääriin? Menen vaikka Antipodeihin halvimmalle asialle, mikä mieleenne
+johtuu; noudan teille hammastikun Aasian perimmästä sopukasta; toimitan
+teille mitan pappi Johanneksen jalasta;[13] tuon teille karvan
+suurkaanin parrasta; menen lähettiläänä linnunkotolaisten luo ennen,
+kuin vaihdan kolmea sanaa tuon harpyijan kanssa. Eikö teillä ole minulle
+mitään tointa?
+
+DON PEDRO.
+Ei muuta kuin pyyntö saada nauttia hupaista seuraanne.
+
+BENEDIKT.
+Hyvä Jumala, täällä on ruokaa, joka ei maistu minulle; en voi kärsiä
+pippuroittua kieltä.
+
+    (Menee.)
+
+DON PEDRO.
+Nähkääs nyt, neitiseni, olette menettänyt signor Benediktin sydämmen.
+
+BEATRICE.
+Niin tosiaankin, armollinen prinssi, hän lainasi sen minulle hetkeksi
+aikaa, ja minä annoin hänelle korkoa lainasta, kaksinaisen sydämmen
+yksinäisen sijaan; hän kyllä sen sitä ennen kerran voitti minulta
+takaisin väärillä noppasilla, jonka vuoksi teidän armonne hyvin voi
+sanoa, että olen sen menettänyt.
+
+DON PEDRO.
+Olette hänet maahan masentanut, neitiseni, maahan masentanut.
+
+BEATRICE.
+Sitä en sallisi hänen minulle tehdä, armollinen herra, sillä siten
+saattaisi minusta tulla narrien äiti. -- Tässä tuon teille kreivi
+Claudion, jota lähetitte minun hakemaan.
+
+DON PEDRO.
+No, mitä kuuluu, kreivi? Miksi niin surullinen?
+
+CLAUDIO.
+En ole surullinen, prinssi hyvä.
+
+DON PEDRO.
+Mikä sitten? Sairasko?
+
+CLAUDIO.
+En sairaskaan, prinssi.
+
+BEATRICE.
+Kreivi ei ole surullinen, eikä sairas, ei iloinen, eikä terve, vaan
+makea, kreiviseni, makea kuin appelsiini ja hieman samaa luulevaisuuden
+karvaa.
+
+DON PEDRO.
+Toden totta, neitiseni, luulenpa että selityksenne on oikea, vaikka
+vannon että, jos niin on laita, hänen epäluulonsa on väärä. Katsos,
+Claudio, minä olen kosinut sinun nimessäsi, ja kaunis Hero on sinun;
+olen puhunut hänen isänsä kanssa ja saanut hänen suostumuksensa; määrää
+vain hääpäivä, ja Jumala sinua siunatkoon!
+
+LEONATO.
+Ottakaa, kreivi, tyttäreni ja hänen kanssaan koko omaisuuteni. Hänen
+armonsa on kaupat valmistanut, ja taivaan armo sanokoon siihen aamenen.
+
+BEATRICE.
+Puhukaa, kreivi, teidän on vuoro.
+
+CLAUDIO.
+Vaitiolo on ilon paras julistaja. En olisi suuresti onnellinen, jos
+voisin sanoa, kuinka suuresti. -- Neiti, niinkuin te olette minun, niin
+olen minä teidän; annan pois itseni teistä, ja olen ihastunut vaihtoon.
+
+BEATRICE.
+Puhu, serkku, tai jos et voi, niin paina suukko hänen suulleen, ettei
+hänkään voi puhua.
+
+DON PEDRO.
+Toden totta, neitiseni, teillä on hilpeä sydän.
+
+BEATRICE.
+Niin kyllä, armollinen prinssi, kiitos sille pikku hupsulle, se
+pysyttelee aina huolista alla tuulen. -- Serkku kuiskaa hänelle korvaan,
+että hän on hänen sydämmessään.
+
+CLAUDIO.
+Niin tekeekin, serkku.
+
+BEATRICE.
+Hyvä Jumala, sitä naimista! Näin toinen toisensa jälkeen pääsee hunnun
+alle, paitse minä; minä olen ahvakko,[14] minä saan istua nurkassa ja
+huoata ja voihkata miestä!
+
+DON PEDRO.
+Neiti Beatrice, minä hankin teille miehen.
+
+BEATRICE.
+Mieluummin ottaisin jonkun teidän isänne hankkiman. Eikö teidän
+armollanne ole veljeä teidän näköistä? Isänne on hankkinut komeita
+aviomiehiä, jos vain tyttö riepu niitä tavoittaisi.
+
+DON PEDRO.
+Tahdotteko minut, neiti?
+
+BEATRICE.
+En, hyvä prinssi, silloin täytyisi minun hankkia toinen arkipäiviksi;
+teidän armonne on liian kallis jokapäiväiseksi pidoksi. -- Mutta pyydän,
+suokaa anteeksi, hyvä prinssi; minussa on synnynnäinen halu puhua vain
+hullutuksia eikä mitään saaliista.
+
+DON PEDRO.
+Vaitiolonne minua enimmin harmittaa; hilpeys sopii teille paraiten;
+olette epäilemättä syntynyt iloisella hetkellä.
+
+BEATRICE.
+En suinkaan, armollinen prinssi, äitini voivotteli; mutta silloin juuri
+sattui tähti tanssimaan, ja sen alla minä synnyin. -- Toivotan onnea,
+hyvät serkut!
+
+LEONATO.
+Beatrice, tahdotko pitää huolta siitä, josta oli puhetta.
+
+BEATRICE.
+Tuhannesti anteeksi, setä hyvä! Teidän armonne luvalla.
+
+    (Menee.)
+
+DON PEDRO.
+Totta tosiaankin, hilpeähenkinen tyttö.
+
+LEONATO.
+Niin, prinssi hyvä, raskasmielistä ainesta hänessä ei ole paljon; hän ei
+ole totinen muulloin kuin nukkuessaan, eikä aina silloinkaan; sillä
+tyttäreltäni olen kuullut, että hän usein uneksii hullutuksia ja herää
+omaan nauruunsa.
+
+DON PEDRO.
+Hän ei kärsi kuulla puhuttavankaan miehestä.
+
+LEONATO.
+Ei mitenkään, hän ilkkuu kaikkia kosijoitaan, niin että hukkaavat
+aivonsa.
+
+DON PEDRO.
+Hänpä olisi erinomainen vaimoksi Benediktille.
+
+LEONATO.
+Jumala varjelkoon, hyvä prinssi; viikossa he saisivat pakinallaan toinen
+toisensa hulluksi, jos naimisiin joutuisivat.
+
+DON PEDRO.
+Kreivi Claudio, milloin aiotte mennä vihille?
+
+CLAUDIO.
+Huomenna, armollinen prinssi: aika liikkuu sauvain nojassa, kunnes
+rakkaus pääsee kaikkiin oikeuksiinsa.
+
+LEONATO.
+Ei, rakas poikani, ei ennen kuin ensi maanantaina, tästä päivästä viikon
+päästä; sittenkin on liian vähän aikaa minulla valmistaa kaikki mieleni
+mukaan.
+
+DON PEDRO.
+Näen että pudistat päätäsi näin pitkälle lykkäykselle; mutta lupaan
+sinulle, Claudio, ettei aika tule meille pitkäksi. Aion tällä väliajalla
+toimittaa yhden Herkuleen suurtyön, se on: saattaa Benediktin ja
+Beatricen päättömästi rakastumaan toisiinsa. Tahtoisin mielelläni tehdä
+heistä parin, enkä epäile siinä onnistuvani, jos te kolme tahdotte
+auttaa minua ja toimia neuvoni mukaan.
+
+LEONATO.
+Minä olen valmis, prinssi, vaikka menisi minulta kymmenen unetonta yötä.
+
+CLAUDIO.
+Minä myöskin, armollinen herra.
+
+DON PEDRO.
+Ja myöskin te, ihana Hero?
+
+HERO.
+Teen kaikki, mitä säädyllisyys sallii, auttaakseni serkkuani saamaan
+hyvän miehen.
+
+DON PEDRO.
+Ja Benedikt ei ole vähimmin toivehikkaita aviomiehiä mitä tunnen. Sen
+verran voin häntä kehua, että hän on jaloa sukua, taatusti urhoollinen
+ja varmasti rehellinen. Neuvon teitä, neitiseni, kuinka teidän tulee
+taivuttaa serkkuanne rakastumaan Benediktiin; ja minä, teidän molempain
+avulla, valmistan niin Benediktiä, että hän, sukkelasta älystään ja
+sirosta maustaan huolimatta, rakastuu Beatriceen. Jos tämän saamme
+aikaan, niin ei ole Cupido enää mikään jousimies, sillä me olemme ne
+varsinaiset lemmenjumalat. Tulkaa tänne sisään, niin esitän teille
+tuumani.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Toinen huone Leonaton talossa.
+
+    (Don Juan ja Borachio tulevat.)
+
+DON JUAN.
+Se on totta; kreivi Claudio aikoo naida Leonaton tyttären.
+
+BORACHIO.
+Niin on, prinssi; mutta minä voin panna mutkan hänen aikeelleen.
+
+DON JUAN.
+Joka mutka, joka salpa, joka este on minulle lääkettä; olen sairas
+suuttumuksesta häneen, ja kaikki, mikä ehkäisee hänen taipumustaan, on
+minulle mieleistä. Miten voit tehdä tämän naimisen tyhjäksi?
+
+BORACHIO.
+En rehellisellä tavalla, prinssi, mutta niin salakavalasti, ettei mitään
+epärehellisyyttä minussa huomata.
+
+DON JUAN.
+Sano lyhyesti, miten.
+
+BORACHIO.
+Muistaakseni kerroin teidän armollenne vuosi takaperin, että olen
+hyvissä väleissä Margareetan, Heron kamarineitsyen, kanssa.
+
+DON JUAN.
+Muistan sen.
+
+BORACHIO.
+Voin kuinka myöhään yöllä hyvänsä asettaa niin, että hän katsoo ulos
+neitinsä kamarin ikkunasta.
+
+DON JUAN.
+Mitä henkeä on tuossa, että se voisi olla tämän naimisen surma?
+
+BORACHIO.
+Tässä on ainekset; myrkyn saatte itse valmistaa. Menkää veljenne,
+prinssin, luo; hokekaa hokemistanne, että hän on tahrannut kunniansa,
+naittaessaan kuuluisan Claudion -- ylistäkää tätä pilviin asti --
+pahamaineisen leikon kanssa, semmoisen kuin Hero.
+
+DON JUAN.
+Mitä todistuksia on minulla siihen?
+
+BORACHIO.
+Todistuksia kyllin, pettääksenne prinssiä, kiduttaaksenne Claudiota,
+kukistaaksenne Heron ja tappaaksenne Leonaton. Mitä muuta vaaditte?
+
+DON JUAN.
+Teen vaikka mitä, kun vain saan heitä suututtaa.
+
+BORACHIO.
+No siis, etsikää sopivaa tilaisuutta saadaksenne puhua kahdenkesken Don
+Pedron ja kreivi Claudion kanssa; sanokaa heille, että tiedätte Heron
+minua rakastavan; näyttäkää innokkaasti harrastavanne sekä prinssin että
+Claudion parasta, ja uskotelkaa että huolenpito veljenne kunniasta, joka
+on tämän naimiskaupan aikaansaanut, ja hänen ystävänsä maineesta, joka
+on neitseellisen ulkokultaisuuden pauloihin joutumaisillaan, on
+pakottanut teidät tämän ilmaisemaan. He tuskin teitä uskovat, asiaa
+tutkimatta; tarjoutukaa silloin hankkimaan todistuksia ja niin kouraan
+tuntuvia, että saavat omin silmin nähdä minut hänen kamarinsa ikkunassa
+ja omin korvin kuulla minun kutsuvan Margareetaa Heroksi ja Margareetan
+kutsuvan minua Claudioksi: ja tämä kaikki on tapahtuva hääpäivän
+edellisenä iltana. Minä puolestani toimitan niin, että Hero silloin on
+poissa, ja niin todennäköisiä todistuksia Heron uskottomuudesta on
+tuleva ilmi, että luulevaisuus saa varmuuden nimen, ja kaikki hääpuuhat
+menevät myttyyn.
+
+DON JUAN.
+Toimeen ryhdyn, koitukoon siitä, vaikka kuinka paljon onnettomuutta. Tee
+taidolla tehtäväsi, tuhannen tukaattia saat palkaksesi.
+
+BORACHIO.
+Jos vain te pysytte lujana syytteessänne, niin ei minun taitoni tule
+minulle häpeäksi.
+
+DON JUAN.
+Menen heti ottamaan selkoa hääpäivästä.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Leonaton puisto.
+
+    (Benedikt tulet.)
+
+BENEDIKT.
+Poika!
+
+    (Hovipoika tulee.)
+
+HOVIPOIKA.
+Signor!
+
+BENEDIKT.
+Huoneeni ikkunalla on kirja, tuo se minulle tänne puistoon.
+
+HOVIPOIKA.
+Tässä olen jo, armollinen herra.
+
+BENEDIKT.
+Sen kyllä tiedän; mutta tahdon sinut täältä pois ja tänne takaisin.
+(Hovipoika menee.) Ihmetten ihme, että mies, vaikka näkee, kuinka
+narrimaisesti monet muut rakastuessaan käyttäytyvät, ja vaikka on
+nauranut moisille muiden tyhmille hassutuksille, itse rakastuu ja joutuu
+oman pilkkansa syntipukiksi! Ja semmoinen mies on Claudio. Muistan hyvin
+sen ajan, jolloin ei muu soitto hänelle kelvannut kuin rumpu ja torvi,
+ja nyt kuuntelisi hän mieluummin tamburiinia ja huilua. Muistan senkin
+ajan, jolloin hän saattoi jalkaisin kävellä kymmenen peninkulmaa
+nähdäkseen kauniin asevarustuksen, ja nyt hän saattaa maata kymmenen
+yötä valveilla miettimässä uuden takkinsa kuosia. Ennen hän oli
+suorapuheinen ja oikoinen kuin kunnon mies ja kelpo sotilas, ja nyt hän
+on ruvennut sanojansa seulomaan; hänen puheensa on niinkuin täyteen
+päntätty kestipöytä, jossa on jos jonkinlaista vierasta kaasia. Tokkopa
+minä koskaan voisin noin muuttua, niin kauan kuin nämä silmät on
+päässäni? Kukapa sen tietää? -- Minä en sitä luule. En tahdo vannoa,
+ettei lempi voisi muuttaa minua osteriksi; mutta sen voin valallani
+vakuuttaa, että ensin sen täytyy minut osteriksi muuttaa, ennenkuin se
+voi minusta tehdä tuollaisen narrin. Toinen tyttö on kaunis, siitä en
+välitä; toinen on älykäs, siitä en välitä; kolmas on siveä, siitä en
+välitä; ei, ennenkuin kaikki viehätykset yhtyvät yhdessä tytössä, ei,
+yksikään tyttö minua viehätä. Rikas hänen pitää olla, se on tietty;
+älykäs, muuten en hänestä huoli; siveä, muuten en hänestä anna
+ropoakaan; kaunis, muuten en viitsi häneen katsoakaan; lempeä, muuten
+älköön tulko lähellenikään; jalo, muuten en häntä ota, vaikka hän olisi
+enkeli; sävykäs puhutella ja soitannossa taitava; hiukset saavat olla
+minkä väriset Jumala tahtoo.[15] Haa! prinssi ja Monsieur Amoroso!
+Kätkeydyn tänne lehtimajaan.
+
+    (Menee syrjään.)
+
+    (Don Pedro, Leonato ja Claudio tulevat ja heidän
+    jäljissään Balthasar soittoniekkojen kanssa.)
+
+DON PEDRO.
+No, tahdotko nyt kuulla soitantoa?
+
+CLAUDIO.
+Oi, tahdon, prinssi. Niin on ilta tyyni,
+Kuin vaieten se sulosointaan uinuis.
+
+DON PEDRO.
+Kah! Näetkös missä piilee Benedikt?
+
+CLAUDIO.
+Oo, kyllä näen; kun päättynyt on soitto,
+Niin selvän siitä ketust' otamme.
+
+DON PEDRO.
+Balthasar, laula laulus vielä kerran.
+
+BALTHASAR.
+Näin halpaa ääntä älkää pakotelko
+Pilaamaan toistamiseen sävelmää.
+
+DON PEDRO.
+Se taituruudenhan on tuntomerkki
+Noin kursastellen peittää lahjojaan.
+No, laula pois, en pitemmältä kosi.
+
+BALTHASAR.
+Kun kosinnasta puhutte, niin laulan.
+Monikin rakastaja sitä kosii,
+Jot' ei hän tahdo: kuitenkin hän kosii
+Ja rakkautta vannoo.
+
+DON PEDRO.
+                     Laula nyt;
+Ja kauemmin jos aiot kursastella,
+Niin tee se virsin.
+
+BALTHASAR.
+                    Virren virikkeeksi
+Viriä mulla vain on virttynyttä.
+
+DON PEDRO.
+Kas, tuopa mies se osaa virttä laittaa:
+Virttynyt viri virren virikkeeksi!
+
+    (Soittoa.)
+
+BENEDIKT (syrjässä).
+No, _divina musica!_ Nytkös hänen sielunsa on haltioissaan! -- Eikö ole
+kummaa, että lampaan suolet voivat sielun kiskoa ihmisen ruumiista? --
+Ei, ennemmin sitten torvisoittoa!
+
+BALTHASAR (laulaa).
+
+    Äl' itke, impi armoton,
+    Ei miesten vala paina;
+    He läikkyvät kuin laine on
+    Ja häälyväiset aina.
+    Siis ällös vaan
+    Sa surkokaan,
+    Iloitse, tanssi, leiju,
+    Ja heitä huolet unholaan
+    Ja laula: heijuu, heiju!
+
+    Pois itkulaulu iloton,
+    Pois synkkä suruvirsi!
+    Niin viekkahat ne miehet on
+    Kuin kevähällä kirsi.
+    Siis ällös vaan
+    Sa surkokaan,
+    Iloitse, tanssi, leiju,
+    Ja heitä huolet unholaan
+    Ja laula: heijuu, heiju!
+
+DON PEDRO.
+Toden totta, hyvä laulu.
+
+BALTHASAR.
+Ja huono laulaja, armollinen herra.
+
+DON PEDRO.
+Kuinka? Ei suinkaan; laulathan hyvin kyllä hätävaraksi.
+
+BENEDIKT (syrjässä).
+Jos hän olisi koira ja olisi noin ulvonut, niin olisivat hänet
+hirttäneet. Jumala varjelkoon, ettei hänen käheä äänensä tietäisi pahaa!
+Yhtä mielelläni kuuntelisin huuhkainta, ennustakoonpa sitte vaikka mitä
+onnettomuutta.
+
+DON PEDRO (Claudiolle).
+Olette oikeassa. -- Kuules, Balthasar! Toimita meille oikein oivallista
+soittoa; sillä huomisiltana tulee sen soittaa Hero neidin kamarin
+ikkunan alla.
+
+BALTHASAR.
+Parastani koetan, armollinen herra.
+
+DON PEDRO.
+Tee se; hyvästi! (Balthasar ja soittoniekat menevät.) Tulkaa, Leonato!
+Mitä vast'ikään minulle kerroitte? Ettäkö veljenne tytär Beatrice on
+rakastunut signor Benediktiin?
+
+CLAUDIO.
+Oh! Vai niin! -- (Syrjään Pedrolle.) Joutuun, joutuun, lintu istuu! --
+En olisi koskaan luullut, että se neiti voisi ketään miestä rakastaa.
+
+LEONATO.
+En minäkään. Mutta ihmeellisintä on, että hän voi niin hurmaantua
+Benediktiin, jota hän, ulkonaisesta käytöksestä päättäen, aina on
+näyttänyt inhoavan.
+
+BENEDIKT (itsekseen).
+Onko se mahdollista? Onko tuuli sillä ilmalla?
+
+LEONATO.
+Tosiaankaan en tiedä mitä siitä ajatella, hyvä prinssi; mutta se, että
+hän voi noin silmittömiin häntä rakastaa, se on järjelle käsittämätöntä.
+
+DON PEDRO.
+Kenties hän vain teeskentelee.
+
+CLAUDIO.
+Niin, se on todellakin luultavaa.
+
+LEONATO.
+Hyvä Jumala! Vai teeskentelee! Ei ole vielä milloinkaan teeskennelty
+intohimo ollut niin ilmielävän intohimon näköinen kuin tuo hänessä.
+
+DON PEDRO.
+No, mitä intohimon oireita hän osoittaa?
+
+CLAUDIO (hiljaa).
+Nyt syötti koukkuun! Kala käy onkeen.
+
+LEONATO.
+Mitäkö oireita, prinssi? Hän istuu tuossa -- (Claudiolle) onhan
+tyttäreni teille kertonut, kuinka.
+
+CLAUDIO.
+On oikein.
+
+DON PEDRO.
+Kuinka? Kuinka? Sanokaa! Te minua hämmästytätte. Olin aina luullut, että
+hänen sydäntään ei mitkään lemmen hyökkäykset voisi valloittaa.
+
+LEONATO.
+Minä sen olisin vaikka vannonut, teidän armonne, vallankin mitä
+Benediktiin tulee.
+
+BENEDIKT (syrjässä).
+Pitäisin tätä pilkantekona, jos tuo valkoparta ei sitä sanoisi; koiruus
+ei totisesti voi piillä tuollaisen arvokkaisuuden verhossa.
+
+CLAUDIO (hiljaa).
+Nyt se on käynyt koukkuun. Jatkakaa, jatkakaa!
+
+DON PEDRO.
+Onko hän Benediktille tunteitaan ilmaissut?
+
+LEONATO.
+Ei, ja vannoo ettei koskaan sitä tekisi; ja se se häntä vaivaa.
+
+CLAUDIO.
+Se on totta, ihan totta; samaa kertoi tyttärenne; "pitääkö minun", hän
+sanoo, "joka niin usein olen häntä pilkallisesti kohdellut, kirjoittaa
+hänelle, että häntä rakastan?"
+
+LEONATO.
+Ja sen hän sanoo, kun parhaillaan kirjoittaa hänelle kirjettä; sillä hän
+nousee ainakin parikymmentä kertaa yössä ja istuu siinä sitte
+paitasillaan ja kirjoittaa kokonaisen arkin täyteen. -- Tyttäreni on
+kaikki kertonut.
+
+CLAUDIO.
+Kun nyt puhutte arkista, muistuu mieleeni sievä pila, jonka tyttärenne
+meille kertoi.
+
+LEONATO.
+Oo! -- ettäkö, kun hän oli sen täyteen kirjoittanut ja luki sen läpi,
+hän tapasi Benediktin ja Beatricen arkista? --
+
+CLAUDIO.
+Niin aivan.
+
+LEONATO.
+Ja sitten repii hän kirjeen tuhansiksi penninkokoisiksi palasiksi, ja
+toruu itseään siitä, että voi olla niin julkea ja kirjoittaa henkilölle,
+jonka tietää häntä siitä pilkkaavan: "arvostelen häntä", hän sanoo,
+"oman itseni mukaan, sillä minä häntä pilkkaisin, jos hän minulle
+kirjoittaisi; niin, sen tekisin, vaikka häntä rakastankin."
+
+CLAUDIO.
+Ja sitten hän lankee polvilleen, itkee, huokaa, lyö rintojaan, repii
+hiuksiaan, rukoilee, sadattelee: "Oi, armas Benedikt! Anna, Jumala,
+kärsivällisyyttä!"
+
+LEONATO.
+Niin hän todellakin tekee, tyttäreni on sen kertonut: ja hän on niin
+hurmauksen vallassa, että tyttäreni väliin pelkää, että hän
+epätoivossaan tekee itselleen tuhoja. Se on aivan totta.
+
+DON PEDRO.
+Olisi hyvä, jos Benedikt saisi siitä tietää jonkun toisen kautta, sillä
+tyttö ei itse tahdo sitä ilmoittaa.
+
+CLAUDIO.
+Mitä hyvää siitä? Hän vain kääntäisi asian pilkaksi ja kiusaisi
+tyttöpahaista vielä pahemmin.
+
+DON PEDRO.
+Jos hän niin tekisi, niin olisi laupeuden työ hirttää hänet. Se on
+erinomaisen suloinen tyttö ja ihan epäilemättä hyvämaineinen.
+
+CLAUDIO.
+Niin, ja tavattoman älykäs.
+
+DON PEDRO.
+Kaikessa muussa paitse siinä, että rakastaa Benediktiä.
+
+LEONATO.
+Oi, hyvä prinssi, kun äly ja veri taistelevat noin hennossa ruumiissa,
+niin on kymmenen todistetta yhtä vastaan siitä, että veri vie voiton.
+Surkuttelen häntä sitä suuremmalla syyllä, kun olen hänen setänsä ja
+holhoojansa.
+
+DON PEDRO.
+Jospa se tyttö olisi minuun noin hassumaisesti rakastunut! Minä olisin
+silloin heittänyt kaikki arvelut ja ottanut hänet aviosiipakseni. Pyydän
+kuitenkin, puhukaa Benediktille asiasta ja kuulkaa mitä hän siihen
+sanoo.
+
+LEONATO.
+Luuletteko, että siitä olisi hyvää?
+
+CLAUDIO.
+Hero pitää varmana, että Beatrice kuolee siihen paikkaan; sillä hän
+sanoo, että hän tahtoo kuolla, jos Benedikt ei häntä rakasta, ja että
+hän ennen tahtoo kuolla kuin ilmaista rakkautensa; ja vaikkapa Benedikt
+häntä kosisikin, niin tahtoisi hän ennen kuolla kuin uhrata rahtuakaan
+tavaksi tulleesta kiistämishalustaan.
+
+DON PEDRO.
+Siinä hän tekee oikein; jos hän panisi tunteensa tarjolle, niin on
+sangen luultavaa, että Benedikt häntä pilkkaisi; sillä miehellä on,
+niinkuin kaikki tiedämme, ylimielinen luonne.
+
+CLAUDIO.
+Hän on muuten sangen hieno mies.
+
+DON PEDRO.
+Hänellä on todellakin sangen miellyttävä ulkomuoto.
+
+CLAUDIO.
+Niin, jumaliste, onkin, ja, minun nähdäkseni, hyvä äly.
+
+DON PEDRO.
+Niin todellakin; hänestä väliin kirpoo säkeniä, jotka näyttävät älyn
+leimauksilta.
+
+LEONATO.
+Ja luullakseni hän on urhoollinenkin.
+
+DON PEDRO.
+Niinkuin Hektor, sen ma takaan; ja siitä päättäen, miten hän
+taisteluissa suoriutuu, täytyy myöntää hänet älykkääksi; sillä hän joko
+suurella varovaisuudella niitä karttaa tai tosikristillisellä pelolla
+niihin alistuu.
+
+LEONATO.
+Jos hän pelkää Jumalaa, niin tulee hänen välttämättä pitää rauha; jos
+hän rauhan rikkoo, niin täytyy hänen pelolla ja vavistuksella ryhtyä
+taisteluun.
+
+DON PEDRO.
+Sen hän tekeekin; sillä se mies pelkää Jumalaa, vaikka, hänen karkeasta
+pilastaan päättäen, kukaan ei sitä hänestä luulisi. Sittenkin
+surkuttelen veljenne tytärtä. Mennäänkö Benediktiä etsimään ja sanomaan
+hänelle, että tyttö häntä rakastaa?
+
+CLAUDIO.
+Ei, hyvä prinssi, ei millään muotoa. Tytön haaveet kyllä kuolevat, kun
+hän saa järkeviä neuvoja.
+
+LEONATO.
+Ei, se on mahdotonta; ennen hänen sydämmensä kuolee.
+
+DON PEDRO.
+Kuulkaamme, mitä muuta tyttärellänne on kerrottavaa; se sillaikaa ehtii
+jäähtyä. Pidän paljon Benediktistä ja toivoisin, että hän kaikessa
+nöyryydessä tutkisi itseään, nähdäkseen kuinka perin kelvoton hän on
+saamaan niin kelpo naista.
+
+LEONATO.
+Suvaitsetteko, prinssi hyvä? Päivällinen olisi valmis.
+
+CLAUDIO (syrjään).
+Jos ei tuo mies tämän jälkeen silmittömästi hullaannu tyttöön, niin en
+ikinä usko todennäköisyyksiin.
+
+DON PEDRO (hiljaa).
+Nyt on sama paula tytölle viritettävä, ja se tulee tyttärenne ja hänen
+kamarineitsyensä toimeksi. Hullunkurisuus on siinä, että kumpikin heistä
+on vakuutettu toisen rakkaudesta, vaikkei asiassa ole mitään perää. Sitä
+kohtausta tahtoisin nähdä; siitä tulee oikea pantomiimi. Nyt lähetämme
+Beatricen kutsumaan Benediktiä päivälliselle.
+
+    (Don Pedro, Claudio ja Leonato menevät.)
+
+BENEDIKT (tulee esiin).
+Tämä ei voi olla pilantekoa; keskustelu oli vakavaa laatua. He ovat
+tietonsa saaneet Herolta. Näyttävät surkuttelevan neitiä, ja hänen
+intohimonsa näyttää olevan täydessä jänteessä. Rakastaa minua! No,
+siihen on vastattava. Kuulen jo, kuinka minua morkataan: sanovat että
+tulen kopeaksi, jos huomaan että hän minua rakastaa; sanovat edelleen,
+että hän ennen kuolee, kuin antaa mitään vihiä rakkaudestaan. -- En ole
+ikinä aikonut naida; mutta kopeaksi eivät saa minua sanoa. -- Onnelliset
+ne, jotka itse kuulevat, mistä heitä moititaan, ja sen mukaan voivat
+tehdä parannusta. Sanovat että neiti on kaunis: se on totuus, jonka itse
+voin todistaa; ja hyväntapainen: kyllä niin, sitä en voi valheeksi
+väittää; ja älykäs muussa, pait siinä että rakastaa minua: -- no,
+totisesti se ei ole mikään todistus hänen älystään, mutta ei se juuri
+tyhmyyttäkään osoita sillä minä tulen vuorostani häneen hirveästi
+rakastumaan. Tosin saanen siitä kuulla moniaita ilkeitä pistosanoja ja
+kuluneita kokkapuheita, minä kun olen niin kauan pauhannut naimista
+vastaan; mutta voihan se maku muuttua. Ihminen voi nuorena pitää
+ruoasta, jota hän vanhana ei voi kärsiä. Niinkö ne pilkkapuheet ja
+harkkasanat ja mokomatkin aivojen paperikuulat voisivat miestä
+pelottaa mielitekojensa reitiltä? Ei, maailma on kansoitettava. Kun
+sanoin, että kuolisin poikamiehenä, niin en luullut eläväni siksi, että
+joutuisin naimisiin. -- Tuossa tulee Beatrice. Kaunis tyttö kautta
+päivän kirkkauden! Vainuanpa jo vähän lemmen oireita hänessä.
+
+    (Beatrice tulee.)
+
+BEATRICE.
+Vasten tahtoani ovat lähettäneet minut pyytämään teitä päivälliselle.
+
+BENEDIKT.
+Kaunis Beatrice, kiitän teitä vaivastanne.
+
+BEATRICE.
+En ole nähnyt enemmän vaivaa näistä kiitoksista, kuin te näette vaivaa
+minua kiittäessänne; jos se olisi vaivalloista ollut, niin en olisi
+ollenkaan tullut.
+
+BENEDIKT.
+Teitä siis huvittaa tämä lähetys!
+
+BEATRICE.
+Niin, juuri sen verran, kuin voitte ottaa veitsen kärkeen
+myrkyttääksenne kyyhkysen. Teillä ei liene ruokahalua, signor! Nöyrin
+palvelijanne!
+
+    (Menee.)
+
+BENEDIKT.
+Haa! "Vasten tahtoani ovat lähettäneet minut pyytämään teitä
+päivälliselle"; -- tuossa on kaksinainen ajatus. "En ole nähnyt enemmän
+vaivaa näistä kiitoksista, kuin te näette vaivaa minua kiittäessänne";
+-- siliä hän tahtoo sanoa: kaikki vaiva, minkä näen teidän puolestanne,
+on yhtä helppoa kuin kiittäminen. -- Jos ei minun tule häntä sääli, niin
+olen konna; jos en häntä rakasta, niin olen juutalainen. Menen
+hankkimaan hänen kuvansa.
+
+    (Menee.)
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Leonaton puisto.
+
+    (Hero, Margareeta ja Ursula tulevat)
+
+HERO.
+Salihin juokse, hyvä Margareeta;
+Nepaani Beatricen siellä tapaat
+Puheissa Claudion ja prinssin kanssa.
+Kuiskaile hälle, tääll' ett' astelemme
+Minä ja Ursula ja hänest' yksin
+Vain haastelemme; sano kuunnelleesi
+Ja käske, että hiipii tänne lehtoon,
+Miss' auringossa nousseet kuusamat
+Auringon peittää, -- niinkuin suosikki,
+Jonk' armo nosti suureks, suuruudessaan
+Pimittää nostajaansa. -- Siellä piilköön
+Ja puhettamme kuulkoon. Siinä toimes;
+Tee hyvin tehtäväsi; mene nyt.
+
+MARGAREETA.
+Hän paikalla on täällä, sen ma lupaan.
+
+    (Menee.)
+
+HERO.
+Niin, Ursula, kun tulee Beatrice,
+Niin täällä puistoss' ees taas astellen
+Me Benediktist' yksin puhelkaamme.
+Kun hänet mainitsen, niin kiitä häntä
+Enemmän, kuin mit' ansaitseekaan miehet.
+Ma sitten kerron, kuinka pikeentynyt
+On Beatriceen Benedikt. Näin vuollaan
+Se pikku lemmettären viekas nuoli,
+Mi kuullessa jo haavoittaa. Nyt ala.
+
+    (Beatrice hiipii lehtimajaan.)
+
+Kas, tuolla Beatrice maata myöten
+Kuin hyyppä hiipii meitä kuullakseen.
+
+URSULA.
+On hauskin näky ongella, kun kala
+Hopeavirtaa kulta-airoin halkoo
+Ja ahnaast' ahmii petollisen syötin.
+Niin mekin pyydämme nyt onkeen häntä,
+Mi kurkkaa tuolla kuusanlehdossa.
+Ei pelkoa, ett' osastani eksyn.
+
+HERO.
+Lähemmä, korvans' ettei hiukkaakaan
+Jää viekkaan syötin makeutta vaille. --
+
+    (Lähestyvät lehtimajaa.)
+
+Ei, Ursula, hän ylpeä on liiaks.
+Ja sydän häll' on kesytön ja vauhko
+Kuin villihaukan.
+
+URSULA.
+                  Niinkö tottakin on
+Benedikt pikeentynyt Beatriceen?
+
+HERO.
+Niin sanoo prinssi ja myös sulhaseni.
+
+URSULA.
+Sen käskivätkö tytön tiedoks saattaa?
+
+HERO.
+He sitä pyysivät, mut minä neuvoin,
+Ett', ystävä jos heille Benedikt,
+Halunsa hänen käskisivät voittaa
+Ja sit' ei Beatricen tiedoks antaa.
+
+URSULA.
+Miks niin? Se herra eikö ansaitse
+Aviovuodetta niin onnen täyttä,
+Kuin Beatrice suinkin laittaa voi?
+
+HERO.
+Kautt' Amorin! Hän kyllä ansaitsee
+Sen kaiken, minkä miehelle voit suoda;
+Mut naisen sydänt' ei lie toista luotu
+Kovemmast' aineesta kuin Beatricen.
+Jos silmänsä hän mihin luo, niin säihkyy
+Siit' iva, ylenkatse; älyns' arvaa
+Niin suureks, ett' on hänen silmissään
+Muu kaikki halpaa; rakastaa ei voi hän,
+Ei taipua, ei muihin mukaantua,
+Vain itseään hän ihailee.
+
+URSULA.
+                          Niin kyllä;
+Siis Benediktin rakkaudesta hänen
+Ei tule tietää; pilkaks kääntäis kaikki.
+
+HERO.
+Niin, oikein. Viel' en ole nähnyt miestä
+Niin viisast', ylvää, kaunista ja nuorta,
+Jot' ei hän nurin kääntäis: jos on vaalas,
+Niin kutsuu häntä siskokseen; jos tumma,
+Niin luonto, narrin piirtäessään, ruman
+On tehnyt tolpan; jos on hoikka, niin on
+Kuin peitsi huonopontinen; jos lyhyt,
+Kuin kömpelösti tehty paran kuva;
+Jos puhelee, niin on kuin tuuliviiri,
+Jos vaiti on, niin seisoo niinkuin pölkky.
+Näin kaikest' esiin kääntää nurjan puolen,
+Eik' anna hyveelle ja totuudelle,
+Mit' ansio ja luonnollisuus vaatis.
+
+URSULA.
+Ei varmaan hyväks ole moinen moite.
+
+HERO.
+Ei, moinen tavaton ja tyly käytös,
+Kuin Beatricen, ei voi hyväks olla.
+Mut sano hälle se! Jos minä puhun,
+Niin hengiltä mun nauraa, sielun ruumiist'
+Ivaten ilkkuu, kompillaan mun tappaa.
+Siis Benedikt, kuin tuhkan alla tuli,
+Huokauksiin hiljaa hivukoon ja kuolkoon.
+Parempi kuolla niin, kuin pilkkaan kuolla,
+Jok' yhtä pahaa on kuin kuolla kutkuun.
+
+URSULA.
+Ei, puhu pois, niin kuulet mitä sanoo.
+
+HERO.
+Ei, ennen menen Benediktin luo
+Ja käsken hänen voittaa rakkautensa;
+Aionpa lisäks serkkuani hälle
+Siivosti panetella. Sin' et arvaa,
+Kuink' yksi sana myrkyttää voi lemmen.
+
+URSULA.
+Ei, tuo ois suuri vääryys serkullenne.
+Niin vastoin järkeään ei voi hän tehdä, --
+Jos muuten on niin älykäs ja sutka,
+Kuin sanotaan, -- ett' antais rukkaset
+Moiselle miehelle kuin Benedikt.
+
+HERO.
+Italiassa hänellä ei vertaa,
+Jos Claudiotani en ota lukuun.
+
+URSULA.
+Oi, älkää, neiti, suuttuko, jos sanon
+Mit' ajattelen: Signor Benedikt,
+Mit' älyyn tulee, muotoon, henkeen, mieleen,
+Mies ensimmäinen on Italiassa.
+
+HERO.
+Niin, häll' on verrattoman hyvä maine.
+
+URSULA.
+Ja verrattomasti sen ansaitseekin.
+Mut kosk' on häänne, neiti?
+
+HERO.
+                            Milloin vain;
+Kentiesi huomenna. Mut tule sisään,
+Niin näytän pukuni ja kysyn mieltäs,
+Mik' oisi niistä somin häähameeksi.
+
+URSULA (hiljaa).
+Nyt tarttui hän; nyt ansass' on, sen takaan.
+
+HERO (hiljaa).
+Niin kyllä, niin; se Amor pitää puoliaan;
+Se milloin paulaa käyttää, milloin nuoltaan.
+
+    (Hero ja Ursula menevät.)
+
+BEATRICE.
+Mi polte korvissani! Tosiaankin!
+Ivasta, korskasta mua moititaan!
+Pois, uhma, siis ja immen korska vaankin!
+Kiitosta niillä harvoin voitetaan.
+Benedikt, lemmi vain, ma vastaan ennän,
+Sydämmen villin kätes kesyttää;
+Jos mua lemmit, syliisi ma lennän,
+Ja pyhä liitto meidät yhdistää.
+Sun sanovat sen ansainneen; no niin,
+Sen tiesin, ennenkuin se sanottiin.
+
+                           (Menee.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Huone Leonaton talossa.
+
+    (Don Pedro, Claudio, Benedikt ja Leonato tulevat.)
+
+DON PEDRO.
+Jään tänne vain häittenne ajaksi, sitten lähden Aragoniaan.
+
+CLAUDIO.
+Minä saatan teitä sinne, prinssi hyvä, jos suvaitsette.
+
+DON PEDRO.
+Ei, se yhtä paljo himmentäisi avioliittonne uutta loistoa, kuin jos
+näyttäisin lapselle uutta pukua ja kieltäisin häntä sitä käyttämästä.
+Pyydän vain saada Benediktin seurakseni, sillä hän on kiireestä
+kantapäähän asti sulaa iloisuutta. Hän on kahdesti tai kolmesti
+katkaissut Cupidon jousenjänteen, ja tuo pikku peeveli ei tohdi häneen
+enää ampua. Hänellä on sydän eheä kuin kello, ja lerkkuna on hänen
+kielensä, sillä mitä hänen sydämmensä ajattelee, sen hänen kielensä
+ilmoittaa.
+
+BENEDIKT.
+Hyvät herrat, en ole enää, mikä olin ennen.
+
+LEONATO.
+Sitä minäkin; näytätte alakuloisemmalta.
+
+CLAUDIO.
+Varmaankin hän on rakastunut.
+
+DON PEDRO.
+Sekö heittiö rakastunut! Ei ole hänessä pisaraakaan oikeata verta,
+tunteakseen oikeata rakkautta. Jos hän on alakuloinen, niin hän on rahan
+tarpeessa.
+
+BENEDIKT.
+Hammastani pakottaa.
+
+DON PEDRO.
+Vedä pois se.
+
+BENEDIKT.
+Hirteen!
+
+CLAUDIO.
+Ensin se pitää hirttää, sitten vetää.
+
+DON PEDRO.
+Mitä! Kannattaako hampaan pakotuksesta huokailla?
+
+LEONATO.
+Se on kai hökää vain, tai ehkä on niissä mato.
+
+BENEDIKT.
+Niin, kuka hyvänsä voi tuskan voittaa, paitsi se, joka tuskan tuntee.
+
+CLAUDIO.
+Niinkuin sanoin, hän on rakastunut.
+
+DON PEDRO.
+Hänessä ei ole merkiksikään himoa muuta kuin himo pukeutua muukalaisiin
+vaateparsiin; tänään esimerkiksi hän on hollantilaisena, huomenna
+ranskalaisena, tai kahden maan puvussa yhtähaavaa, esimerkiksi
+saksalaisena vyötäisistä alaspäin, roimahousuina koko mies, ja
+espanjalaisena lanteista ylöspäin, ei mitään takkia. Jos ei hänellä ole
+himoa tällaisiin narrimaisuuksiin, niinkuin hänellä todella näyttää
+olevan, niin ei hän ole mikään lemmenhimon narri, niinkuin te tahdotte
+todeksi näyttää.
+
+CLAUDIO.
+Jos hän ei ole rakastunut johonkin naiseen, niin ei vanhat merkit pidä
+paikkaansa. Hän harjaa joka aamu hattuaan; mitä se muuta tietää?
+
+DON PEDRO.
+Onko häntä nähty parturin luona?
+
+CLAUDIO.
+Ei, mutta parturi on nähty hänen luonaan, ja hänen poskiensa vanha
+kaunistus on jo joutunut pallojen täytteeksi.
+
+LEONATO.
+Tosiaankin, hän näyttää nuoremmalta kuin ennen, nyt kun parta on poissa.
+
+DON PEDRO.
+Ja sitten hän vielä käyttää myskiä; oletteko jo hajulla?
+
+CLAUDIO.
+Toisin sanoen: tuo herttainen poika on rakastunut.
+
+DON PEDRO.
+Paras todistus on hänen alakuloisuutensa.
+
+CLAUDIO.
+Ja milloinka hän ennen piti tapana pestä kasvojaan?
+
+DON PEDRO.
+Niin, tai maalata poskiaan? Siinä suhteessa tiedän kyllä mitä hänestä
+puhutaan.
+
+CLAUDIO.
+Entä hänen säkenöivä älynsä, joka nyt on pujahtanut luutun kieleen ja
+nyt on näppäinten hallittavana.
+
+DON PEDRO.
+Tosiaankin, tämä kaikki osoittaa, että hänen laitansa on surkea.
+Lyhyesti sanoen: hän on rakastunut.
+
+CLAUDIO.
+Niin, ja minä tiedän myös, kuka häntä rakastaa.
+
+DON PEDRO.
+Sen minäkin tahtoisin tietää. Lyön vetoa, että se on joku, joka ei häntä
+tunne.
+
+CLAUDIO.
+Tuntee, ja kaikki hänen huonot puolensa; ja kaikesta huolimatta kuolee
+hänen edestään.
+
+DON PEDRO.
+Hän on haudattava, kasvot ylöspäin.
+
+BENEDIKT.
+Mutta tämä kaikki ei auta hampaanpakotukseen. -- Hyvä vanhus, pyydän,
+tulkaa vähäisen syrjään; olen miettinyt kokoon kahdeksan tai yhdeksän
+järkevää sanaa, jotka tahdon teille sanoa, ja joita noiden tolvanain ei
+tarvitse kuulla.
+
+    (Benedikt ja Leonato menevät.)
+
+DON PEDRO.
+Niin totta kuin elän! Hän anoo ukolta Beatriceä.
+
+CLAUDIO.
+Ihan varmaan. Hero ja Margareeta ovat tällä välin asiansa toimittaneet
+Beatricen kanssa, ja nyt nuo kaksi karhua eivät kai pureksi, kun
+tapaavat toisiaan.
+
+    (Don Juan tulee.)
+
+DON JUAN.
+Jumalan rauha, herrani ja veljeni!
+
+DON PEDRO.
+Hyvää päivää, veliseni!
+
+DON JUAN.
+Jos teille soveltuisi, tahtoisin puhua kanssanne.
+
+DON PEDRO.
+Kahdenko kesken?
+
+DON JUAN.
+Jos niin suvaitsette; mutta kreivi Claudio saa kyllä kuunnella, sillä
+se, mitä aion puhua, koskee häntä.
+
+DON PEDRO.
+Mistä on puhe?
+
+DON JUAN (Claudiolle).
+Aiotteko, teidän korkeutenne, huomenna pitää häitä?
+
+DON PEDRO.
+Tiedäthän, että aikoo.
+
+DON JUAN.
+Sitä en tiedä, kun hän saa tietää, mitä minä tiedän.
+
+CLAUDIO.
+Jos on jotakin estettä, niin pyydän, että sen ilmoitatte.
+
+DON JUAN.
+Luulette kenties, että en ole ystävänne; se nähdään jäljestäpäin, ja
+tulette luulemaan minusta parempaa, kun kuulette mitä nyt ilmoitan. Mitä
+veljeeni tulee, niin luulen, että hän pitää paljon teistä ja että hän
+sydämmen rakkaudesta on auttanut teitä näissä avioliiton puuhissa.
+Totisesti, huono teko koko kosinta! Huonosti käytetty vaiva!
+
+DON PEDRO.
+Kuinka niin? Mitä on tapahtunut?
+
+DON JUAN.
+Tulin tänne teille sitä kertomaan. Erityisseikkoihin puuttumatta --
+sillä hänestä on liiankin kauan huhuja liikkunut, -- neiti on uskoton.
+
+CLAUDIO.
+Kuka? Heroko?
+
+DON JUAN.
+Juuri hän; Leonaton Hero, teidän Hero, joka miehen Hero.
+
+CLAUDIO.
+Uskotonko?
+
+DON JUAN.
+Se sana on liian hyvä kuvaamaan hänen huonouttaan; voisin sanoa häntä
+pahemmaksikin; keksikää joku pahempi nimitys, niin sovitan sen häneen.
+Ihmetelkää vasta sitte, kun olette lisätodistuksia saanut; tulkaa tänä
+yönä mukaani, niin saatte nähdä, kuinka kavutaan sisään hänen kamarinsa
+ikkunasta, ja ihan hänen hääpäivänsä aatto-yönä. Jos sittekin vielä
+häntä rakastatte, niin naikaa hänet huomenna; mutta parempi olisi
+kunniallenne, jos muuttaisitte mieltä.
+
+CLAUDIO.
+Olisiko tuo mahdollista?
+
+DON PEDRO.
+Minä en tahdo sitä uskoa.
+
+DON JUAN.
+Jos ette tohdi uskoa mitä näette, niin älkää myöskään tunnustako mitä
+tiedätte. Jos tulette mukaani, niin näytän teille mitä on tarvis; ja kun
+olette enemmän kuulleet, niin toimikaa sen mukaan.
+
+CLAUDIO.
+Jos tänä yönä näen jotakin semmoista, jonkatähden en voi huomenna häntä
+naida, niin seurakunnan nähden, siinä paikassa, missä olisi määrä meidät
+vihkiä, tahdon häntä solvaista.
+
+DON PEDRO.
+Ja koska minä häntä sinun puolestasi kosin, niin yhdessä sinun kanssasi
+minäkin tahdon häntä solvaista.
+
+DON JUAN.
+En tahdo häntä sen enempää panetella, kunnes saan teidät todistajikseni.
+Malttia vain keskiyöhön saakka; silloin asia ilmenee.
+
+DON PEDRO.
+Oi, mikä kovan onnen käänne!
+
+CLAUDIO.
+Oi, mikä odottamaton onnettomuus!
+
+DON JUAN.
+Oi, onneks ehkäistyä häpeää! Niin sanotte, kun saatte lopun nähdä.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Katu.
+
+    (Moilanen, Muikkari ja vartiomiehiä tulee.)
+
+MOILANEN.
+Oletteko taattuja, kelpo miehiä?
+
+MUIKKARI.
+Niin kyllä; olisi muuten surkeata, jos joutuisivat ijankaikkiseen
+pelastukseen ruumiin ja sielun puolesta.
+
+MOILANEN.
+Ei, se olisi liian helppo rangaistus heille, jos näyttäisivät olevan
+vikapäät lainkuuliaisuuteen, kun ovat ulosvalitut prinssin vahdiksi.
+
+MUIKKARI.
+Hyvä, antakaa heille heidän ortelinsa, naapuri Moilanen.
+
+MOILANEN.
+_Roo riimo_, kuka on teidän mielestänne enimmin ansioton tulemaan
+konstaapeliksi?
+
+1 VARTIJA.
+Pekka Kauranen, hyvä herra, ja Yrjö Sysinen, sillä he osaavat kirjoittaa
+ja lukea.
+
+MOILANEN.
+Tulkaa lähemmäksi, naapuri Sysinen. Jumala on teille siunannut hyvän
+nimen. Hyvä katsanto on onnen lahja, mutta luku- ja kirjoitustaito tulee
+luonnosta.
+
+2 VARTIJA.
+Jotka kumpikin, herra konstaapeli, --
+
+MOILANEN.
+On teillä; sitähän tahdoitte sanoa, tiedämmä. Hyvä; siis mitä
+katsantoonne tulee, nähkääs, niin antakaa Jumalalle kiitos, ja älkää
+siitä kerskatko; ja mitä lukuja kirjoitustaitoonne tulee, niin säästäkää
+se toiseen aikaan, jolloin semmoisia turhuuksia ei tarvita. Täällä
+arvellaan teistä, että olette kyvyttömin ja sopivin mies
+vahtikonstaapeliksi; sen vuoksi teidän tulee kantaa lyhtyä.[16] Tämä on
+teidän ortelinne: teidän pitää panna kaikki maankiertäjät korkkaaliin;
+teidän pitää huutaa jok'ikiselle: seis, prinssin nimessä!
+
+2 VARTIJA.
+Mutta jos ei joku tahdo seistä?
+
+MOILANEN.
+No, nähkääs, silloin ette välitä hänestä, vaan annatte hänen mennä, ja
+huudatte heti muut vahtimiehet kokoon ja kiitätte Jumalaa, että olette
+siitä lurjuksesta päässeet.
+
+MUIKKARI.
+Jos ei hän seiso, kun käsketään, niin ei hän ole prinssin alamaisia.
+
+MOILANEN.
+Niin oikein, ja muihin kuin sellaisiin, jotka ovat prinssin alamaisia,
+ei teidän pidä sekaantua. -- Ette myöskään saa nostaa melua kaduilla,
+sillä jutteleminen ja jaaritteleminen vahdissa on siedettävä, ja sitä ei
+saa suvaita.
+
+2 VARTIJA.
+Niin, parempi nukkua kuin jaaritella, tunnemmehan me ortelit.
+
+MOILANEN.
+Oikein! Niinhän te puhutte kuin vanha ja hätäilemätön vahtimies; sillä
+en minäkään näe, mitä pahaa olisi nukkumisessa; mutta varokaa vain,
+etteivät varasta teiltä pertuskojanne. -- Lisäksi pitää teidän poiketa
+kaikissa kapakoissa ja käskeä kaikkia humalaisia kotiin nukkumaan.
+
+2 VARTIJA.
+Entä jos eivät mene?
+
+MOILANEN.
+No, silloin annatte heidän jäädä sinne, siksi kuin selvenevät, ja jos
+silloin eivät anna teille parempaa vastausta, niin voitte sanoa heille,
+etteivät olleetkaan niitä miehiä, joiksi heitä luulitte.
+
+2 VARTIJA.
+Hyvä on.
+
+MOILANEN.
+Jos tapaatte varkaan, niin voitte viran puolesta epäillä, ettei hän ole
+kunnon mies; ja mitä sen sorttisiin ihmisiin tulee, niin, nähkääs, jota
+vähemmän rupeatte heidän pariinsa tai tekemisiin heidän kanssaan, sitä
+parempi teidän rehellisyydellenne.
+
+2 VARTIJA.
+Mutta jos tiedämme että hän on varas, emmekö silloin ota häntä kiinni?
+
+MOILANEN.
+Tietysti voitte sen tehdä viran puolesta; mutta arvelen, että joka
+pikeen koskee, se itsensä tahraa. Rauhallisin keino teille, kun saatte
+varkaan kiinni, on antaa hänen näyttää, mitä miehiä hän on, ja varkain
+pujahtaa pakoon.
+
+MUIKKARI.
+Teitä, kamraati, on aina pidetty laupiaana miehenä.
+
+MOILANEN.
+Niin totisesti, minä en hirttäisi koiraakaan ehdoin tahdoin; sitä
+enemmän ihmistä, jonka ruumiissa on vähänkin rehellisyyttä.
+
+MUIKKARI.
+Jos kuulette lapsen yöllä huutavan, niin teidän pitää kutsua imettäjää
+sitä vaientamaan.
+
+2 VARTIJA.
+Entä jos imettäjä nukkuu eikä kuule meitä?
+
+MOILANEN.
+No, menkää silloin rauhassa pois ja antakaa lapsen herättää hänet
+porullaan; sillä se lammas, joka ei kuule karitsaansa, kun se määkyy,
+tuskin vastaa vasikallekaan, kun se ammuu.
+
+MUIKKARI.
+Se on viljainen vissi.
+
+MOILANEN.
+Tämä se on ortelinne päätös. Te, konstaapelit, te esitätte nyt prinssin
+omaa persoonaa; jos tapaatte prinssin yöllä, niin voitte sanoa hänelle:
+seis!
+
+MUIKKARI.
+Ei, hemmetissä; sitä, luulemma, hän ei voi tehdä.
+
+MOILANEN.
+Viisi killinkiä yhtä vastaan, että voi; jokainen, joka tuntee
+reklamentit, tietää että hän voi sanoa hänelle: seis; tietysti, jos
+prinssi itse tahtoo; sillä, totisesti, vahti ei saa ketään loukata, ja
+loukkaus on sanoa miehelle vastoin hänen tahtoaan: seis!
+
+MUIKKARI.
+No niin, hemmetissä, sitä minäkin.
+
+MOILANEN.
+Ha, ha, ha! -- Ja nyt, ystävät, hyvää yötä! Jos sattuisi jokin
+painollinen asia tapahtumaan, niin kutsukaa minua. "Lupaan etten ilmoita
+mitä lakien ja asetuksien mukaan on salassa pidettävä", muistakaa se, ja
+hyvää yötä. -- Tule, naapuri.
+
+2 VARTIJA.
+Kas niin, miehet, nyt tiedämme reklamenttimme; istumme tässä
+kirkonrappusilla kello kahteen, ja sitten menemme kaikki levolle.
+
+MOILANEN.
+Sananen vielä, kunnon naapurit. Tehkää hyvin ja pitäkää vahtia Signor
+Leonaton ovella; siellä kun on huomenna häät, niin on siellä tänä yönä
+suuri hälinä. Hyvästi nyt vaan! Liukastelkaa, muistakaa se!
+
+    (Moilanen ja Muikkari menevät.)
+
+    (Borachio ja Conrad tulevat.)
+
+BORACHIO.
+Conrad, hoi!
+
+1 VARTIJA (syrjään).
+Hiljaa! Vaiti!
+
+BORACHIO.
+Conrad, etkö kuule?
+
+CONRAD.
+Tässähän olen, mies, ihan kiinni kyynärpäässäsi.
+
+BORACHIO.
+Siksikö, hitto olkoon, sitä kyynärpäätäni syyhyttikin; luulin jo saavani
+syyhelmää.
+
+CONRAD.
+Tuohon vastaan toiste; jatka nyt vain kertomustasi.
+
+BORACHIO.
+Asetu tähän ihan räystään alle, -- alkaa sataa tihutella -- niin kerron,
+niinkuin rehellinen juomaveikko,[17] sinulle kaikki.
+
+1 VARTIJA (hiljaa).
+Kavallusta, miehet! Mutta hiljaa, hiiskumatta!
+
+BORACHIO.
+Tiedäppäs, että olen Don Juanilta voittanut tuhannen tukaattia.
+
+CONRAD.
+Onko mahdollista, että konnantyö voi olla niin kallista?
+
+BORACHIO.
+Voisit pikemmin kysyä: onko mahdollista, että mikään konna voi olla niin
+rikas; sillä kun rikkaat konnat tarvitsevat köyhää, niin voivat köyhät
+vaatia mitä tahtovat.
+
+CONRAD.
+Kummalliselta se kuuluu.
+
+BORACHIO.
+Kyllä näkyy, että olet vast'alkaja. Sinun pitäisi kuitenkin tietää, että
+takin tai hatun tai kaavun muoti ei ole mitään mieheen nähden.
+
+CONRAD.
+Niin, se on vain pukine.
+
+BORACHIO.
+Minä tarkoitan muotia.
+
+CONRAD.
+Niin, muoti on muoti.
+
+BORACHIO.
+Joutavia! Yhtä hyvin voit sanoa, että narri on narri. Mutta etkö näe
+mikä kuvaton konna se muoti on?
+
+1 VARTIJA (hiljaa).
+Minä tunnen sen herra Kuvattoman; hän on sen seitsemän vuotta
+konnankoukkujaan harjoittanut, ja keikaroi ja teikaroi nyt niinkuin
+mikäkin ylhäinen herra. Muistuttelen hänen nimeään.
+
+BORACHIO.
+Etkö kuullut puhetta?
+
+CONRAD.
+En; se oli vain tuuliviiri tuolla katolla.
+
+BORACHIO.
+Etkö näe, sanon minä, mikä kuvaton konna se muoti on? Kuinka se huumaa
+ja villitsee kaikki nuoret hurjapäät neljäntoista ja viidenneljättä
+ikävuoden välillä, milloin muotoellen ne samanlaisiksi kuin Pharaon
+soturit savustuneissa maalauksissa tai Belin papit vanhoissa
+kirkonikkunoissa tai kaljuksi keritty Herkules tahrituissa,
+madonsyömissä seinäverhoissa, missä hänen housunpeltinsä on yhtä jykevä
+kuin hänen nuijansa?
+
+CONRAD.
+Kaiken tuon näen, ja näen myöskin, että muoti kuluttaa enemmän vaatteita
+kuin ihminen. Mutta etkö itse ole vähän muodin villitsemä, kun noin
+eksyt pois kertomuksestasi ja rupeat muodista hulluttelemaan?
+
+BORACHIO.
+En suinkaan. Mutta tiedäppäs, että tänä yönä olen kosinut Heron
+kamarineitsyttä, Margareetaa, joka oli Heron vaatteissa; hän, näet,
+kumartui minun puoleeni emäntänsä kamarin-ikkunasta ja toivotti minulle
+tuhannesti hyvää yötä. -- Mutta kömpelöstihän kertomukseni kerron. --
+Ensinhän minun piti kertoa, että herrani, ja prinssi ja Claudio, herrani
+Don Juanin keijaamina ja peijaamina ja veijaamina, kaukaa puistosta
+katselivat tätä hellää kohtausta.
+
+CONRAD.
+Ja uskoivatko, että Margareeta oli Hero?
+
+BORACHIO.
+Kaksi heistä sen uskoi, prinssi ja Claudio; mutta herrani, se lempo,
+tiesi että se oli Margareeta. Osaksi hänen valansa, joilla hän ensin oli
+heitä peijannut, osaksi musta yö, joka petti heidät, mutta etupäässä
+minun konnantyöni, joka vahvisti kaikki Don Juanin parjaukset, vaikutti
+sen, että Claudio meni vihoissaan tiehensä ja vannoi, että hän huomenna,
+niinkuin sovittu oli, kohtaisi Heron kirkossa ja siellä, koko
+seurakunnan kuullen, häväisisi häntä, ilmoittamalla mitä yöllä oli
+nähnyt, ja lähettäisi hänet takaisin kotiin ilman miestä.
+
+1 VARTIJA.
+Me käskemme prinssin nimessä: seis!
+
+2 VARTIJA.
+Kutsu tänne se oikea herra konstaapeli. Olemme saaneet käsiimme kaikkein
+vaarallisimman komplotin, mistä koskaan on yhteiskunnassa kuultu.
+
+1 VARTIJA.
+Ja eräs herra Kuvaton on yksi niistä; minä tunnen hänet, hänellä on
+lemmen kierukka korvallisessa.[18]
+
+CONRAD.
+Hyvät herrat.
+
+2 VARTIJA.
+Te saatte tänne hankkia sen herra Kuvattoman, sen minä teille lupaan.
+
+CONRAD.
+Hyvät herrat, --
+
+1 VARTIJA.
+Älkää inttailko! pitää totella ja tulla mukaan.
+
+BORACHIO.
+Sangen hauskaan asemaan joudumme, kun kirpauttavat meidät pistimilleen.
+
+CONRAD.
+Sangen kirpeä ja pisteliäs asema tosiaankin. Tulkaa, me lähdemme mukaan.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Huone Leonaton talossa.
+
+    (Hero, Margareeta ja Ursula tulevat.)
+
+HERO.
+Ursula hyvä, herätä serkkuni Beatrice ja pyydä häntä nousemaan.
+
+URSULA.
+Heti, neiti.
+
+HERO.
+Ja käske hänen tulla tänne.
+
+URSULA.
+Kyllä.
+
+    (Menee.)
+
+MARGAREETA.
+Minusta tuo toinen kaulus olisi kauniimpi.
+
+HERO.
+Ei, rakas Marketta, tämän minä pidän.
+
+MARGAREETA.
+Toden totta, se ei ole niin soma, ja takaan että serkkunne on samaa
+mieltä.
+
+HERO.
+Serkkuni on hupsu, ja sinä toinen; muusta en huoli kuin tästä.
+
+MARGAREETA.
+Uusi hiuskoristeenne on erinomainen, jos vain tukkanne olisi hieman
+tummempi; ja hameenne on harvinaisen kuosikas, toden totta. Minä olen
+nähnyt Milanon herttuattaren hameen, jota on niin paljon kiitetty.
+
+HERO.
+Sehän kuuluu olevan vallan verraton.
+
+MARGAREETA.
+Uskokaa pois, se on vain yöpuku teidän hameenne rinnalla: kultaharsoa ja
+siinä leikkauksia, reunukset hopeata, helmiompeluita hihain pituudelta,
+riippahihat, paarretta ylt'ympäri, sisus sinistä kirjosilkkiä; mutta
+mitä hienoon, siroon, sievään ja erikoiseen kuosiin tulee, niin on
+teidän kymmenen kertaa enemmän arvoinen.
+
+HERO.
+Suokoon Jumala minun ilolla sitä kantaa; sydämmeni on niin kumman
+raskas!
+
+MARGAREETA.
+Se tulee kohta vielä raskaammaksi miehenne painosta.
+
+HERO.
+Hyi sinua! Etkö häpeä?
+
+MARGAREETA.
+Mitä sitte, neiti hyvä? Sitäkö että puhun kunniallisesti? Eikö
+avio ole kunniallista kerjäläistenkin kesken? Eikö herranne ole
+kunniallinen aviottomanakin? Minun olisi kai pitänyt sanoa -- kaikella
+kunnioituksella -- aviomiehenne. Kun ei vain kierot ajatukset vääristele
+suoraa puhetta, niin minä en kenellekään tuota pahennusta. Onko siinä
+mitään pahaa, että puhun miehen painosta? Ei tietenkään, jos se on oikea
+mies ja oikea vaimo; muussa tapauksessa olisi puheeni kevyttä eikä
+painavaa. Kysykää vain neiti Beatricelta, tuossa hän tulee.
+
+    (Beatrice tulee.)
+
+HERO.
+Hyvää huomenta, serkku.
+
+BEATRICE.
+Hyvää huomenta, rakas Hero.
+
+HERO.
+Mikä sinun on? Puhuthan niin surkealla äänellä.
+
+BEATRICE.
+Minussa on kaikki muut äänet nykyään epävireessä.
+
+MARGAREETA.
+Antaa tulla sitä "lemmenpolskaa" ilman loppuliirutusta; laulakaa te,
+kyllä minä tanssin.
+
+BEATRICE.
+Niin kantapäilläsikö? -- Mutta, serkku, kello on jo viisi; aika on
+laittaa itsesi kuntoon. -- Mutta minä olen todellakin kovin sairas.
+Hohhoo?
+
+MARGAREETA.
+Minkä kaipuusta? Haukan, hevosen vai huonemiehen!
+
+BEATRICE.
+Niin, alkavathan ne kaikki samalla kirjaimella: hoo!
+
+MARGAREETA.
+Jos te ette ole uskostanne luopunut, niin ei enää voi purjehtia tähtien
+mukaan.
+
+BEATRICE.
+Mitähän se houkko sillä tarkoittaa?
+
+MARGAREETA.
+Minäkö? En mitään. Mutta antakoon Jumala jokaiselle, mitä hänen
+sydämensä toivoo.
+
+HERO.
+Nämä hansikkaat lähetti kreivi minulle. Mikä suloinen tuoksu!
+Haistappas!
+
+BEATRICE.
+Minussa on nuha, serkku, en voi haistaa.
+
+MARGAREETA.
+Tyttö, ja nuhaa! No niin, voihan sitä vilustua.
+
+BEATRICE.
+Heresta siunaa ja varjele! Kuinka kauan olet tuota älyn ammattia
+pitänyt?
+
+MARGAREETA.
+Siitä saakka kuin te siitä luovuitte. Eikö se äly minua kaunista
+verrattomasti?
+
+BEATRICE.
+Se ei ole oikein näkyvissä; sinun pitäisi kantaa sitä tanussasi. --
+Mutta minä olen todellakin sairas.
+
+MARGAREETA.
+Ottakaa hiukan _Carduus benedictus_-keitosta ja pankaa sydämmellenne; se
+on parasta lääkettä sydämmen ahdistukseen.
+
+HERO.
+Nyt pistit häntä ohdakkeella.
+
+BEATRICE.
+Benedictus? Miksi Benedictus? Siinä ehkä piilee joku opetus siinä
+Benedictus-sanassa.
+
+MARGAREETA.
+Opetusko? Ei, toden totta, minulla ei ollut mitään opettavaista
+mielessä; tarkoitin vain tavallista Benedictus-ohdaketta. Luulette
+kenties, että minä luulen teitä rakastuneeksi. En, totta tosiaankaan, en
+ole sentään sellainen hupsu, että ajattelisin kaikkea, mikä päähän
+pistää; eikä päähäni liioin pistä ajatella kaikkea, mitä voisin. Sillä,
+toden totta, vaikka pääni puhki ajattelisin, en voisi ajatella, että te
+olisitte rakastunut tai tulisittekaan rakastuneeksi. Ja kuitenkin,
+semmoinen se Benediktkin oli, mutta hän on nyt tullut ihmisiksi, hän.
+Hän vannoi ettei ikinä menisi naimisiin, ja nyt hän kuitenkin,
+sydämmensä uhalla, syö mutisematta mitä eteen pannaan. Kuinka teidät
+saisi käännetyksi, sitä en tiedä; mutta minusta teillä on silmät päässä,
+niinkuin muillakin tytöillä.
+
+BEATRICE.
+Mitä hölkkää se sinun kielesi nyt käy?
+
+MARGAREETA.
+Ei se ainakaan väärään laukkaa.
+
+    (Ursula palajaa.)
+
+URSULA.
+Neiti hyvä, joutuun pukeumaan! Prinssi, kreivi, signor Benedikt, Don
+Juan ja kaikki kaupungin hienot herrat ovat tulleet saattamaan teitä
+kirkkoon.
+
+HERO.
+Auttakaa minua pukeumisessa, hyvä serkku, hyvä Marketta, hyvä Ursula.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Toinen huone Leonaton talossa.
+
+    (Leonato, Moilasen ja Muikkari tulevat.)
+
+LEONATO.
+Mitä minusta tahdotte, kunnon naapuri?
+
+MOILANEN.
+Niin, nähkääs teidän armonne, minulla olisi vähän kahdenkeskistä
+kanssanne, joka hiukan niinkuin likeltä liikuttaa teitä.
+
+LEONATO.
+Lyhyesti siis, sillä näettehän että minulla on kiire.
+
+MOILANEN.
+Niin, armollinen herra, semmoinen on asia.
+
+MUIKKARI.
+Niin, todellakin, semmoinen on asia, armollinen herra.
+
+LEONATO.
+Mikä asia, hyvät ystävät?
+
+MOILANEN.
+Tämä kunnon Muikkari, nähkääs, armollinen herra, ei pysy oikein asiassa.
+Vanha mies, nähkääs, armollinen herra! Ja hänen järkensä ei ole niin
+tylsä, kuin Jumalan avulla soisin sen olevan; mutta, toden totta, hän on
+kunniallinen kuin nahka hänen kulmakarvainsa välissä.
+
+MUIKKARI.
+Niin, Jumalan kiitos, olen niin kunniallinen, kuin joku toinenkin kuka
+tahansa, joka on vanha mies eikä ole kunniallisempi kuin minä.
+
+MOILANEN.
+_Exempla sunt odorosa; palabras_,[19] naapuri Muikkari!
+
+LEONATO.
+Olette vaivalloisia, hyvät naapurit.
+
+MOILANEN.
+Sen teidän armonne vain sanoo kohteliaisuudesta, kun olemme sen herttua
+raukan oikeudenpalvelijoita; mutta totisesti, mitä minuun tulee, jos
+olisin niin vaivalloinen kuin kuningas, niin en surkuttelisi, vaikka
+käyttäisinkin kaikki teidän armonne hyväksi.
+
+LEONATO.
+Kaikki vaivalloisuutesi minun hyväkseni? Ha!
+
+MOILANEN.
+Niin kyllä, vaikka sitä olisi tuhannen kippuntaa enemmän kuin mitä sitä
+on; sillä teidän armonne, kuulemma, on niin merenteerattu kuin kuka muu
+tahansa kaupungissa, ja vaikka vain olen köyhä mies, niin minua
+ilahuttaa sitä kuulla.
+
+MUIKKARI.
+Niinikään minua.
+
+LEONATO.
+Tahtoisin mielelläni tietää, mitä teillä on minulle sanottavaa.
+
+MUIKKARI.
+Niin, nähkääs, teidän armonne, vahtimme on tänä yönä -- kaikella
+kunnioituksella teidän armoanne kohtaan -- vanginnut pari pahinta
+pääveijaria, mitä Messinassa löytyy.
+
+MOILANEN.
+Hyvä kelpo vanhus, teidän armonne! Hän on vähän lörppö; niin, niin, kun
+vanhuus tulee, niin järki menee, niinkuin sanotaan. Jumal' auttakoon
+meitä! Se on maailman menoa. -- Tosiaankin, hyvin sanottu, naapuri
+Muikkari! -- Niin, se Jumala on hyvä mies; kun kaksi ajaa samalla
+selkähevosella, niin täytyy toisen istua takana. -- Kunnon sielu, teidän
+armonne! Niin totisesti, se hän on, niin totta kuin kukaan, joka syö
+leipää. Mutta Jumalalle tulee antaa kunnia. Kaikki ihmiset eivät ole
+yhdenlaiset. Niin, niin, hyvä naapuri parka!
+
+LEONATO.
+Tosiaankin, rakas naapuri, teille hän ei vertoja vedä.
+
+MOILANEN.
+Hyvät lahjat ovat Jumalalta.
+
+LEONATO.
+Minun täytyy nyt mennä.
+
+MOILANEN.
+Sana vain, teidän armonne. Niin nähkääs, vahtimme on todellakin
+käsittänyt kaksi luulevaa henkilöä, ja me soisimme että teidän armonne
+tänä aamuna tutkisi heitä.
+
+LEONATO.
+Voitte itse heitä tutkia ja tuoda minulle pöytäkirjan; minulla on nyt
+kova kiire, niinkuin kyllä näette.
+
+MOILANEN.
+Kyllä se asia akkuraatisti toimitetaan.
+
+LEONATO.
+Juokaa lasi viiniä, ennenkuin menette. Hyvästi!
+
+    (Sanansaattaja tulee.)
+
+SANANSAATTAJA.
+Armollinen herra, teitä odotetaan viemään tytärtänne vihille.
+
+LEONATO.
+Tulen paikalla; olen valmis.
+
+    (Leonato ja sanansaattaja menevät.)
+
+MOILANEN.
+Mene, rakas virkaveli, mene Yrjö Sysisen tykö ja käske hänen tuoda kynä
+ja mustetta mukanaan arestiin. Meidän pitää nyt mennä tutkimaan niitä
+miehiä.
+
+MUIKKARI.
+Ja se on tehtävä viisaasti.
+
+MOILANEN.
+Älystä ei tule olemaan puutetta, sen minä takaan; täällä on (osoittaen
+otsaansa) se värkki, joka panee ne semmoiset pihtiin. Hanki vain tänne
+se ahtivarjus panemaan tutkintomme rotokollaan, ja tule sitte tyköni
+arestiin.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Kirkossa.
+
+    (Don Pedro, Don Juan, Leonato, munkki, Claudio,
+    Benedikt, Hero, Beatrice y.m. tulevat.)
+
+LEONATO.
+Niin, pater Fransiscus, lyhykäisesti vain; ei muuta kuin pelkkä
+vihkimäkaava; heidän velvollisuuksistaan voitte sitten erikseen
+huomauttaa heille jäljestäpäin.
+
+MUNKKI.
+Tahdotteko, kreivi, tulla naiduksi tämän neiden kanssa?
+
+CLAUDIO.
+En.
+
+LEONATO.
+Mennä naimisiin hänen kanssaan, pater; nainen tulee naiduksi.
+
+MUNKKI.
+Tahdotteko, neiti, mennä naimisiin tämän kreivin kanssa?
+
+HERO.
+Tahdon.
+
+MUNKKI.
+Jos tiedätte jompikumpi jotakin sisällistä estettä,[20] joka kieltää
+teitä naimisiin menemästä, niin velvoitan teitä sielunne autuuden tähden
+ilmoittamaan sen.
+
+CLAUDIO.
+Tiedättekö te, Hero, jotakin?
+
+HERO.
+En, herrani.
+
+MUNKKI.
+Tiedättekö te, kreivi, jotakin?
+
+LEONATO.
+Minä rohkenen hänen puolestaan vastata: ei.
+
+CLAUDIO.
+Oi, mitä kaikkea ne ihmiset rohkenevat! Mitä kaikkea ne ihmiset tekevät!
+Mitä kaikkea he joka päivä tekevät, tietämättään mitä tekevät!
+
+BENEDIKT.
+Mitä nyt? Huudahduksiako! No niin, toisia niitä käytetään
+naurettaessa,[21] niinkuin: ha, ha, ha!
+
+CLAUDIO.
+Takaisin, munkki! -- Luvallanne, isä:
+Vapaasti, pakottako mulle soitte
+Tään immen, tyttärenne?
+
+LEONATO.
+                        Vapaasti,
+Niinkuin on Luoja hänet mulle suonut.
+
+CLAUDIO.
+Ja mitä tulee minun teille antaa
+Näin kalliin lahjan palkaksi?
+
+DON PEDRO.
+                              Ei mitään,
+Jos ette häntä anna takaisin.
+
+CLAUDIO.
+Teilt' ylevää ma kiitollisuutt' opin.
+Tuoss' saatte hänet takaisin, Leonato;
+Mädästä hedelmäst' ei ystävälle;
+Hän kunnian on varjo vain ja kuori.
+Kas, kuinka punastuu hän niinkuin impi!
+Oo, mihin hurskauden arvoverhoon
+Ovela synti osaa pukeutua!
+Tuo verihän se puhtaan siveyden
+On kaino ilme! Hänet kun nyt näette,
+Näöstään ettekö te kaikin vanno,
+Ett' on hän impi? Mut se ei hän ole:
+Hekuman hehkun tuntee hän; tuo puna
+On syyllisyyttä, eikä kainoutta.
+
+LEONATO.
+Mit' aattelette?
+
+CLAUDIO.
+                 Ett'en häntä nai;
+En sido sydäntäni julkiporttoon.
+
+LEONATO.
+Jos itse, kreivi, hältä viekoitellen
+Nuoruuden vastustuksen voititte
+Ja langetitte hänen impeytensä, --
+
+CLAUDIO.
+Kyll' arvaan; tarkoitatte, että häntä
+Jos koskin, niin mua miehenään hän piti,
+Ja syntins' ajattoman sillä peitti.
+Ei, Leonato!
+En julkeata sanaa lausunut,
+Ain' osoitin, kuin veli sisarelle,
+Häveliään lemmen arkaa puhtautta.
+
+HERO.
+Olenko minä muuta näyttänyt?
+
+CLAUDIO.
+Haa! näyttänyt! Teen kirjan sitä vastaan.
+Olevan näytit kirkas kuin Diana,
+Ujo kuin umppu ennen kukkimistaan;
+Mut raivokkaampi olet himoissasi
+Kuin Venus tai nuo riettaat elukat,
+Jotk' irstaass' aistin hurmass' elämöivät.
+
+HERO.
+Pahoinko voitte, noin kun hourailette?
+
+LEONATO.
+Miks vaiti, prinssi?
+
+DON PEDRO.
+                     Mitä puhuisin?
+Häveten seison, hyvän ystävän
+Kun autoin liittoon julkiporton kanssa.
+
+LEONATO.
+Haa! näinkö puhutaan, vai näenkö unta?
+
+DON JUAN.
+Näin puhutaan, ja totta puhutaan.
+
+BENEDIKT.
+Ei näistä häiksi.
+
+HERO.
+                  Totta! Jumalani!
+
+CLAUDIO.
+Leonato, minäkö se tässä seison?
+Tuo onko prinssi! Tuoko prinssin veli?
+Tuo Heroko? Nää silmät omammeko?
+
+LEONATO.
+On oikein. Mutta mitä tää on, kreivi?
+
+CLAUDIO.
+Kyselmän saanko tehdä tytöllenne?
+Te luonnon voimasta ja isänvallan
+Manatkaa häntä totta puhumaan.
+
+LEONATO.
+Se tee, niin totta lapseni kuin olet!
+
+HERO.
+Jumala, auta! Voi, mua, lapsi parkaa!
+Miks nimitätte moista kuulustusta?
+
+CLAUDIO.
+Totuuden mukaan, mikä nimenne?
+
+HERO.
+Se eikö Hero? Ken sen nimen tahraks
+Voi tosi syytteen heittää?
+
+CLAUDIO.
+                           Sen voi Hero.
+Niin, Hero itse Heron hyveen tahraa.
+Ketä miestä ikkunasta viime yönä
+Puhuttelitte kahdentoista jälkeen?
+Jos impi olette, niin vastatkaa.
+
+HERO.
+En ketään miestä silloin puhutellut.
+
+DON PEDRO.
+Siis ette ole impi. -- Leonato,
+Pahoittaa mieltäni, kun teidän täytyy
+Tämmöistä kuulla: kautta kunniani,
+Minä, veljeni ja loukattu tää kreivi
+Kuulimme, näimme hänen öiseen aikaan
+Puhuvan ikkunastaan ruojan kanssa,
+Jok' itse tunnusti, se rietas konna,
+Tuhansin kerroin salaa hänen kanssaan
+Rivoa pitäneensä yhteyttä.
+
+DON JUAN.
+Hyi! hyi! Ei sitä saata kertoa,
+Ei nimin nimittää; niin kyllin puhdast'
+Ei ole kieli, että loukkaamatta
+Puhua siitä vois. Siis, kaunis lapsi,
+Mua surettaa sun huono käytöksesi.
+
+CLAUDIO.
+Oi, Hero! Mikä Hero olisitkaan,
+Jos asuis puolet muotos suloutta
+Sydämmes aikeissa ja aatoksissa!
+Hyvästi, riettain! Hyväst', ihanaisin!
+Sa puhdas synti, synnillinen puhtaus!
+Sun tähtes kaikki lemmen ovet suljen
+Ja silmilleni sidon epäluulon,
+Jok' ilkimielin kauneutta katsoo
+Eik' enää koskaan siitä ihastu.
+
+LEONATO.
+Mua varten eikö tikaria kellään?
+
+    (Hero pyörtyy.)
+
+BEATRICE.
+Mik' on sun, serkku? Miksi maahan vaivut?
+
+DON PEDRO.
+Pois tulkaa! Häpeä kun tuli ilmi,
+Hält' elon kyven sammui.
+
+    (Don Pedro, Don Juan ja Claudio menevät.)
+
+BENEDIKT.
+                          Kuinka voi hän?
+
+BEATRICE.
+On kuollut, pelkään minä. -- Auta, setä!
+Voi, Hero! Setä! Pater! Benedikt!
+
+LEONATO.
+Pois, turma, raskast' älä kättäs ota!
+On hänelle kuolo kauniin verho,
+Mit' osaa toivoa.
+
+BEATRICE.
+                  Kuink' on sun, Hero?
+
+MUNKKI.
+Huoletta, neiti!
+
+LEONATO.
+                 Silmäs auki luotko?
+
+MUNKKI.
+Luo kyllä; miks ei sitä tekis?
+
+LEONATO.
+                               Miksi?
+Oi, eikö koko luomakunta huuda
+Hänelle häpeää? Hän kieltää voiko
+Rikosta, jonka verikin jo leimaa? --
+Ei, Hero; silmiäsi älä avaa!
+Jos arvelisin, ett'et oiti kuole
+Ja ettei henkes sorru häpeääsi,
+Niin nuhteitteni päätökseksi itse
+Sun surmaisin. Ma surisinko sitä,
+Ett' yks on laps vain mulla? Moittisinko
+Ma luonnon saituutta? Oi, sinä mulle
+Yks olet liikaa! Miksi tätä yhtä!
+Miks olit koskaan silmilleni rakas?
+Miks laupiaan' en kädell' ottanut
+Kadulta lapsekseni mieron lasta?
+Jos liassa ja saastassa se rypeis,
+Sanoisin: "siihen mull' ei ole osaa,
+Häpeä tuo on vieraan rungon kasvain."
+Mut mun, mun omani, jot' ylistin,
+Rakastin, jumaloin; mun siihen määrään,
+Ett' itse oma itseni en ollut
+Ma häneen nähden; hän -- oi, hän on kuiluun
+Vajonnut sysimustaan! Meress' aavass'
+Ei kyllin vettä häntä puhdistamaan,
+Ei kyllin suolaa, millä inhan lihan
+Pilaumasta estäis.
+
+BENEDIKT.
+                   Tyyntykää!
+Niin ihmeissäni minä olen tästä,
+Ett' en ma tiedä mitä sanoa.
+
+BEATRICE.
+Parjattu serkkua on, toden totta!
+
+BENEDIKT.
+Te hänen makuutoverinansako
+Olitte viime yön?
+
+BEATRICE.
+                  En viime yötä;
+Mut siihen saakka olen vuoden umpeen
+Levännyt hänen kanssaan.
+
+LEONATO.
+                         Todistettu
+Ja vahvistettu! Lujemmaksi tehty,
+Mik' oli pönkätty jo rautateljin!
+Prinssitkö valehtelis? Claudioko,
+Mi häntä lempi niin, ett' immen tahran
+Pois kyynelillään huuhtoi puhellessaan?
+Ei, tulkaa pois! Hän kuolkoon!
+
+MUNKKI.
+                               Mua kuulkaa:
+Ma neittä pidin silmällä ja siksi
+Vait olin tähän asti, puuttumatta
+Asian menoon. Näin, kuink' immen poskiin
+Syöksähti tuhansina punan ilmeet,
+Ja tuhansina valkoenkeleinä
+Viaton häpy karkoitti sen punan;
+Ja hänen silmissänsä hehkui tuli,
+Jok' epäluulon poltti, millä prinssit
+Ryvetti hänen puhdast' impeyttään.
+Mua narriks sanokaatte; oppiani
+Epäilkää, elämäni havaintoja,
+Jotk' antaa kokemuksen vahvan leiman
+Mun kirjatiedoilleni; vanhuuttani
+Epäilkää, pyhää virka-arvoani,
+Jos neiti tuo ei ole syytön uhri
+Purevan parjauksen.
+
+LEONATO.
+                    Mahdotonta!
+Se ainut hyve, mikä viel' on hällä,
+On, ettei pattovalan synnillä
+Enennä kiroustaan: hän ei kiellä.
+Miks sitten puolustellen tahdot peittää,
+Mink' alastonna näemme silmissämme.
+
+MUNKKI.
+Ken mies se, josta teitä syytetään?
+
+HERO.
+Sen tietää syyttäjäni, enkä minä.
+Jos kestään miehest' enempää mä tiedän,
+Kuin mit on puhtaan immen lupa tietää,
+Niin minust' armo väistyköön! -- Oi, isä,
+Jos todistetaan, että miehen kanssa
+Kesk'yöllä puhelin, tai viime yönä
+Kenenkään luodun kanssa sanaa vaihdoin,
+Niin lyö mua, hylkää, kuoliaaksi kiusaa.
+
+MUNKKI.
+Erehdys kumma pettänyt on prinssit.
+
+BENEDIKT.
+Kaks heist' on täysin kunnon miehiä;
+Jos heidän älynsä on harhaan viety,
+Niin Juan bastardi on juonitellut,
+Jonk' aatos aina konnantöitä hautoo.
+
+LEONATO.
+En tiedä. Jos se totta on, niin tytön
+Tuo käsi ruhjoo; vaan jos valhett' on se,
+Niin ylpein heistä saa sen vielä tuta.
+Niin kuivannut ei aika vertani,
+Niin kalvanut ei ikä älyäni,
+Niin tuhonnut ei varojani köyhyys,
+Niin vaurio ei ystäviä vienyt,
+Ett' en vois näyttää, että mulla vielä
+On hengen tarmoa ja ruumiin voimaa
+Ja varoja ja ystäviä kyllin
+Tuon uhkan maksaakseni.
+
+MUNKKI.
+                        Älkää vielä!
+Mun suokaa tässä kohden antaa neuvo.
+Lähteissään prinssit luuli neiden kuolleeks;
+Pitäkää piiloss' impi joku aika
+Ja tosikuolleeks julistakaa hänet.
+Surua ulkonaista osoittakaa
+Ja ripustakaa vanhaan perhehautaan
+Murehtivainen muistokirjoitus
+Ja valmiiks hautajaiset laittakaa.
+
+LEONATO.
+Ja mitä sitten? Miksi tämä kaikki?
+
+MUNKKI.
+Niin, hyvin tehtynä se sääliks muuttaa
+Voi parjauksen, ja se on jo hyvä.
+Vaan tämän vuoks en tätä tuumaa haudo,
+Nää sätket suuremman on synnyn alku.
+Hän kuoli -- niin on tapaus kuvattava --
+Samana hetkenä kuin syytös tehtiin;
+Ja siitä surku, sääli, anteeksanto
+Kaikissa herää; sillä niin käy aina:
+Mit' omaat, sit' et miksikään sa arvaa,
+Kun sitä nautit, vaan kun menetät sen,
+Niin saa se liian arvon; silloin huomaat
+Sen hyvän, jot' et omatessas nähnyt.
+Niin Claudionkin käy. Kun saa hän tietää,
+Ett' immen surmannut on sanoillaan,
+Niin tämän kuva ilmi suloudessaan
+Sukeltaa miehen mielikuvattiin,
+Ja kaikki hänen elämänsä hempeys
+Puvussa vielä ihanammassa
+Ja kiehtovampana ja täydempänä
+Kuvastuu sielun silmään sisimpään,
+Kuin hänen eläissään. Mies silloin suree --
+Jos rakkautt' on tuntenut hän koskaan --
+Ja toivoo, ett' ois syyte tekemättä,
+Jos kohta todeksikin syytteens' uskoo.
+Näin toimikaa, ja asia, sen takaan,
+Paremmin luonnistuu, kuin mitä itse
+Nyt saatan sattumoilleen arvata.
+Mut jos ois kaikki muutkin laskut väärät,
+Niin pelkkä usko, ett' on impi kuollut,
+Tukauttaa tämän kumman herjajutun.
+Jos sekin pettää, piilottakaa tyttö --
+Jok' onkin paras hänen maineelleen --
+Hiljaiseen, pyhään luostariin, pois kaikkein
+Silmistä, kielistä ja parjauksista.
+
+BENEDIKT.
+Leonato, tehkää niinkuin munkki käskee;
+Ja vaikk' on tietty, että likeisessä
+Ma suhteess' olen Claudioon ja prinssiin,
+Niin, kautta kunniani, tässä olen
+Niin vilpitön ja vait, kuin sielu omaan
+Ruumiisen nähden.
+
+LEONATO.
+                  Tässä tuskain virrass'
+Ohuinkin rihma voi mua ohjata.
+
+MUNKKI.
+Se hyvä; siitä kiinni pitäkää;
+Lääkettä kummaa tauti kumma vaatii. --
+Te, neiti, kuolkaa elämään; hääpäivä
+Vain lykkäytyy; siis malttain kärsikää.
+
+    (Munkki, Hero ja Leonato menevät.)
+
+BENEDIKT.
+Neiti Beatrice, oletteko itkenyt koko ajan?
+
+BEATRICE.
+Olen, ja tulen kai itkemään vielä kauemmin.
+
+BENEDIKT.
+Sitä minä en tahtoisi.
+
+BEATRICE.
+Ei teidän tarvitsekaan; teen sen omasta tahdostani.
+
+BENEDIKT.
+Luulen totisesti, että kauniille serkullenne on tapahtunut vääryys.
+
+BEATRICE.
+Oi, kuinka suuren kiitoksen se mies minulta ansaitsisi, joka hankkisi
+hänelle oikeutta!
+
+BENEDIKT.
+Onko mitään keinoa, millä osoittaa semmoista ystävyyttä?
+
+BEATRICE.
+On hyvin suora keino, mutta semmoista ystävää ei ole.
+
+BENEDIKT.
+Voiko mies sen tehdä?
+
+BEATRICE.
+On se miehen tehtävä, vaan ei teidän.
+
+BENEDIKT.
+En rakasta mitään maailmassa niin paljon kuin teitä. Eikö se ole kummaa?
+
+BEATRICE.
+Kummaa kuin asia, josta minä en mitään tiedä. Yhtä hyvin saattaisin minä
+sanoa, että en rakastanut mitään niin paljon kuin teitä; mut älkää
+uskoko minua, ja kuitenkaan en valehtele; en tunnusta mitään, enkä
+kiellä mitään. -- Surkuttelen vain serkkuani.
+
+BENEDIKT.
+Kautta tämän miekan, Beatrice, sinä rakastat minua.
+
+BEATRICE.
+Älkää vannoko sen kautta; te syötte sen.
+
+BENEDIKT.
+Vannon sen kautta, että te rakastatte minua, ja syötän sen sille, joka
+sanoo, että minä en rakasta teitä.
+
+BEATRICE.
+Ettekö aio sanaanne syödä?
+
+BENEDIKT.
+En, vaikka mitä kastinta siihen keksittäisiin. Vakuutan, että rakastan
+teitä.
+
+BEATRICE.
+No siis, Jumal' antakoon minulle anteeksi!
+
+BENEDIKT.
+Minkä synnin, kaunis Beatrice?
+
+BEATRICE.
+Te keskeytitte minut parhaaseen aikaan; olin juuri vakuuttamaisillani,
+että rakastan teitä.
+
+BENEDIKT.
+Tee se koko sydämmestäsi.
+
+BEATRICE.
+Rakastan teitä niin koko sydämmestäni, ettei jää mitään, millä
+vakuuttaa.
+
+BENEDIKT.
+Käske minun tehdä jotakin edestäsi.
+
+BEATRICE.
+Tappakaa Claudio.
+
+BENEDIKT.
+En, vaikka koko maailman saisin.
+
+BEATRICE.
+Minut tapatte kiellollanne. Hyvästi!
+
+BENEDIKT.
+Varro, armas Beatrice.
+
+BEATRICE.
+Olen poissa, vaikka vielä täällä. -- Teissä ei ole rakkautta, ei. --
+Rukoilen, sallikaa minun mennä.
+
+BENEDIKT.
+Beatrice, --
+
+BEATRICE.
+Toden totta, tahdon mennä.
+
+BENEDIKT.
+Tulkaamme ensin ystäviksi.
+
+BEATRICE.
+Uskallatte ennemmin ruveta ystäväksi minun kanssani kuin tapella
+viholliseni kanssa.
+
+BENEDIKT.
+Onko Claudio teidän vihollisenne?
+
+BEATRICE.
+Eikö hän ole näyttänyt olevansa ylimmäinen konna, kun on panetellut,
+herjannut ja häväissyt sukulaistani? -- Oi, jospa minä olisin mies! --
+Mitä? Kantaa tyttöä käsillään siihen asti, kuin heidän tulisi lyödä käsi
+käteen, ja sitten julkisella syytöksellä, suoralla häväistyksellä,
+hillittömällä ilkeydellä, -- hyvä Jumala, jos minä olisin mies! Minä
+söisin sen miehen sydämmen turulla julkisesti.
+
+BENEDIKT.
+Kuulehan, Beatrice, --
+
+BEATRICE.
+Vai puhellut miehen kanssa ikkunasta! Soma juttu?
+
+BENEDIKT.
+Mutta, Beatrice, --
+
+BEATRICE.
+Se herttainen Hero! Häntä on loukattu, häntä on paneteltu, hänet on
+onnettomaksi tehty!
+
+BENEDIKT.
+Beat--
+
+BEATRICE.
+Ruhtinaat ja kreivit! Todellakin, ruhtinaallinen todistus! Sievä kreivi,
+sokurikreivi, soma poika, toden totta! Oi, jospa minä olisin mies hänen
+puolestaan, tai jos minulla olisi ystävä, joka tahtoisi olla mies minun
+puolestani! Mutta miehuus on haihtunut pelkkiin kohteliaisuuksiin ja
+miehentavat kumarruksiin, ja miehet ovat muuttuneet kokonaan kieliksi,
+jopa nätitkin miehet. Joka osaa valheen laskea ja sen todeksi vannoa, se
+on nyt yhtä uljas mies kuin Herkules. -- Kun en voi toivomuksillani
+mieheksi tulla, niin tahdon vaimona harmiin kuolla.
+
+BENEDIKT.
+Varro, Beatrice! Kautta tämän käden, sinua rakastan!
+
+BEATRICE.
+Käyttäkää sitä sitte minun tähteni johonkin muuhun kuin pelkkään
+vannomiseen.
+
+BENEDIKT.
+Uskotteko sydämmestänne, että Claudio on tehnyt Herolle vääryyttä?
+
+BEATRICE.
+On, niin totta kuin minulla on usko ja sydän.
+
+BENEDIKT.
+Hyvä! Luottakaa minuun; minä vaadin hänet miekkasille. Suokaa minun
+suudella kättänne ja sanoa hyvästi. Kautta tämän käden, Claudio saa
+vielä kalliisti maksaa tekonsa. Mitä minusta kuulette, sitä minusta
+ajatelkaa. Menkää lohduttamaan serkkuanne; minun tulee sanoa hänet
+kuolleeksi; hyvästi vain!
+
+    (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Vankila.
+
+    (Moilanen, Muikkari ja kirjuri tulevat, kaikki kolme
+    virkapukuun puettuina; Conrad ja Borachio vartioineen.)
+
+MOILANEN.
+Onko koko komplottimme koossa?
+
+MUIKKARI.
+Ah! tuoli ja tyyny herra ahtivarjukselle.
+
+KIRJURI.
+Ketkä tässä ovat syytteenalaiset?
+
+MOILANEN.
+He, hitto olkoon, minä ja tämä virkaveljeni, tiedämmä.
+
+MUIKKARI.
+Niin, se on tietty: meillä on ortelit tehdä toimitustutkinto.
+
+KIRJURI.
+Mutta ketkä ovat ne pahantekijät, jotka ovat tutkittavat? Tuokaa ne
+tänne herra konstaapelin eteen.
+
+MOILANEN.
+Niin, hitto olkoon, tuokaa ne tänne minun eteeni. -- Mikä on teidän
+nimenne, hyvä ystävä?
+
+BORACHIO.
+Borachio.
+
+MOILANEN.
+Olkaa hyvä ja pankaa rotokollaan: Borachio. -- Ja teidän, munsööri?
+
+CONRAD.
+Olen kavaljeeri, herraseni, ja nimeni on Conrad.
+
+MOILANEN.
+Pankaa rotokollaan: munsööri kavalieri Conrad. -- Sanokaa, miehet,
+pelkäättekö Jumalaa?
+
+CONRAD ja BORACHIO.
+Niin ainakin luulemme.
+
+MOILANEN.
+Rotokollaan, että luulevat että pelkäävät Jumalaa; -- ja pankaa Jumala
+ensin; sillä Jumala varjelkoon, että Jumala antaisi perään mokomille
+lurjuksille. -- Miehet, todistettu on jo, ett'ette ole paljon parempia
+kuin aika konnia, ja vähällä pitää, ettei sitä jo pian uskotakin. Mitä
+vastaatte itse puolestanne?
+
+CCONRAD.
+Sanomme siihen, että emme ole konnia.
+
+MOILANEN.
+Vorpannatun sukkela mies, se täytyy myöntää; mutta kyllä minä hänestä
+selvän otan. -- Tulkaahan tänne, munsööri; kuiskaan jotakin korvaanne,
+herraseni: sanon teille, että teistä luullaan, että olette aika konnia.
+
+BORACHIO.
+Mutta minä sanon teille, että emme ole.
+
+MOILANEN.
+Hyvä, menkää syrjään. -- Jumalauta, he puhuvat molemmat akuraatisti
+samaa. Onko pantu rotokollaan, että eivät ole.
+
+KIRJURI.
+Herra konstaapeli, tutkinto ei käy laillisella tavalla; teidän tulee
+ensin kutsua esiin vartijat, jotka ovat heidät syytteeseen panneet.
+
+MOILANEN.
+Niin tosiaankin, se on mukavin tapa. -- Vartijat, tulkaat esiin! --
+Hyvät miehet, käsken prinssin nimessä, että panette nämä miehet
+syytteeseen.
+
+1 VARTIJA.
+Tämä mies sanoi, hyvä herra, että Don Juan, prinssin veli, on konna.
+
+MOILANEN.
+Rotokollaan, että prinssi Juan on konna. -- Mitä! Onhan ilmeinen
+pattovala sanoa prinssin veljeä konnaksi.
+
+BORACHIO.
+Herra konstaapeli, --
+
+MOILANEN.
+Pidä suusi, mies! Minä en kärsi naamaasi, kuule se.
+
+KIRJURI.
+Mitä muuta kuulitte hänen sanovan?
+
+2 VARTIJA.
+Sanoi mar senkin, että oli saanut tuhannen tukaattia Don Juanilta
+tehdäkseen väärän kanteen Hero neitiä vastaan.
+
+MOILANEN.
+Sehän on ilmeistä murtovarkautta.
+
+MUIKKARI.
+Niin, totisesti, onkin.
+
+KIRJURI.
+Mitä muuta, poikaseni?
+
+l VARTIJA.
+Ja että kreivi Claudio, hänen puheensa nojalla, aikoi häväistä Hero
+neitiä koko seurakunnan edessä eikä naida häntä.
+
+MOILANEN.
+Senkin lurjus! Tuosta sinä vielä tulet tuomituksi ijankaikkiseen
+autuuteen.
+
+KIRJURI.
+Mitä muuta?
+
+2 VARTIJA.
+Siinä kaikki.
+
+KIRJURI.
+Ja tämä on enemmän, miehet, kuin mitä voitte kieltää. Don Juan on tänä
+aamuna salaa paennut paikkakunnalta. Hero on sanotulla tavalla joutunut
+syytteeseen ja niinikään sanotulla tavalla hyljätyksi ja tästä
+harmistuneena yht'äkkiä kuollut. Herra konstaapeli, panettakaa kiinni
+nämä miehet ja toimittakaa heidät Leonaton taloon; minä menen edeltä ja
+näytän hänelle tutkinto-pöytäkirjan.
+
+    (Menee.)
+
+MOILANEN.
+Kas niin, pankaa heidät köysivärkkiin.
+
+MUIKKARI.
+Niin, kruunun hanskat käteen.
+
+CONRAD.
+Tiehesi, hölmö!
+
+MOILANEN.
+Herran Kiesus! Missä on ahtivarjus? Pankoon rotokollaan, että prinssin
+palvelija on hölmö. -- Kas niin, köyttäkää heidät! -- Senkin hävytön
+mies?
+
+CONRAD.
+Tiehenne! Senkin aasi! Senkin aasi!
+
+MOILANEN.
+Etkö arvostele ammattiani? Etkö arvostele ikääni? -- Oi, jos hän nyt
+olisi tässä ja panisi rotokollaan, että minä olen aasi? -- Mutta, te
+miehet, muistakaa, että minä olen aasi; vaikkei sitä ole rotokollaan
+pantu, niin älkää unhottako, että minä olen aasi. -- Niin, sinä kanalja,
+sinä olet täynnä moraalia, sen voin minä luotettavilla vierailla
+miehillä sinulle todistaa. Minä olen älykäs mies ja, mikä vielä parempi,
+oikeudenpalvelija ja, mikä vielä parempi, oman huoneen haltija ja, mikä
+vielä parempi, niin hyvää lihaa kuin kuka muu tahansa Messinassa; mies,
+joka tunnen lait ja reklamentit, tiedä se, ja jolla on varaa aitassa,
+tiedä se, ja mies, jolla on tappioita ollut, ja mies, jolla on kaksi
+takkia ja muutenkin kaikki hienoa ja somaa. Viekää hänet pois! Voi, jos
+sentään olisi tullut rotokollaan, että minä olen aasi!
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Leonaton talon edustalla.
+
+    (Leonato ja Antonio tulevat)
+
+ANTONIO.
+Jos jatkat noin, niin tapat itsesi;
+Ei viisast' ole tuskaa auttaa noin
+Omaksi vahingokseen.
+
+LEONATO.
+                     Neuvos säästä!
+Se valuu korvahani tehotonna
+Kuin vesi seulaan. Pyydän, neuvos säästä!
+Ei lohdun sanaa korvaani voi tuoda
+Muu kukaan, paitsi mies, joll' yhtäläinen
+On kärsimys kuin mulla. Isä hanki,
+Jok' on niin lastaan lempinyt ja jonka
+On isän-ilo rauennut kuin minun, --
+Hän nuille mahtavuutta saarnatkoon.
+Mun tuskani ja hänen pane rinnan,
+Niin että tasan tuska vastaa tuskaa.
+Tuo suru tuota, tämä kaiho tätä,
+Laajuuteen, laatuun, muotoon, näköön nähden:
+Jos se mies silloin sukii partaansa
+Ja hymyilee ja huutaa: "huoli pois!"
+Ja "hei vain!" syvän huokauksen sijaan,
+Surujaan parsii mietteillä ja huolens'
+Upottaa viinimaljaan, -- moinen hanki,
+Hält' oppia ma tahdon maittavuutta.
+Mut moist' ei löydy. Ihminen, näet, aina
+Voi lohduttaa ja neuvon tietää vaivaan,
+Jonk' itse vältti; vaan kun kurjuus kohtaa,
+Niin tuskaks muuttuu lohdutus, joll' äsken
+Parantaa alkoi hulluutta ja raivon
+Sitoa silkkirihmalla ja tuskaa
+Ilmalla lientää, sanoill' ahdistusta.
+Niin, kaikki saarnaa maittavuutta sille,
+Ken huolten taakan alla kiemuroi,
+Mut mielt' ei siihen eikä voimaa kellään,
+Jonk' itse täytyy samaa taakkaa kantaa.
+Siis lohdutustas älä minuun tuhlaa:
+Suruni neuvoas on äänekkäämpi.
+
+ANTONIO.
+Niin, siinä mies ei lasta parempi.
+
+LEONATO.
+Vait, vaiti! Tahdon olla lihaa, verta.
+Ei ole sitä järkiviisasta,
+Mi tyynnä kestäis hampaan kolotusta,
+Puhukoon vaikka jumalien kieltä
+Ja tuskaa naurakoon ja sattumusta.
+
+ANTONIO.
+Miks omaan päähäs kasaat kaikki tuskat?
+Niin laita, että sortajaskin kärsii.
+
+LEONATO.
+Niin oikein, sen ma teenkin. Sydän sanoo,
+Ett' on mun tytärtäni paneteltu.
+Ja sen saa Claudio kuulla, niin myös prinssit,
+Niin, kaikki, kaikki Heron häväisijät.
+
+    (Don Pedro ja Claudio tulevat.)
+
+ANTONIO.
+Kas, kiire prinssin' on ja Claudiolla.
+
+DON PEDRO.
+Kah! Päivää, hyvää päivää!
+
+CLAUDIO.
+                           Terve teille!
+
+LEONATO.
+Mua kuulkaa, hyvät herrat, --
+
+DON PEDRO.
+                               Meill' on kiire.
+
+LEONATO.
+Vai kiire on? Siis, herran haltuun, prinssi.
+Vai teill' on kiire nyt? No, yhtä kaikki.
+
+DON PEDRO.
+Oi, hyvä vanhus, älä haasta riitaa.
+
+ANTONIO.
+Jos riidalla hän oikeutta saisi,
+Niin monen teistä kävis ohraisesti.
+
+CLAUDIO.
+Ken häntä loukkaa?
+
+LEONATO.
+                   Sinä, jumaliste!
+Mua sinä loukkaat, viekas tekopyhä.
+Haa! Kättäs älä miekallesi vie,
+En sua pelkää.
+
+CLAUDIO.
+               Kuolkoon käteni,
+Jos pelon aihett' antais vanhukselle!
+Ei, käteni ei miekkaa tavoitellut.
+
+LEONATO.
+Vait, poika! Mua ivaatko ja ilkut?
+En höperöi ma niinkuin vanha houkko,
+Jok' ikäns' oikeudella kerskaa siitä,
+Mit' ennen tehnyt on ja mitä tekis,
+Jos olis nuori. Suusi sisään huudan:
+Mua ja mun viatonta lastani
+Niin olet solvaissut, ett' on mun pakko
+Syrjäyttää arvoni ja harmaapääni
+Ja ajan runtomana vaatia
+Sua miehen koitokselle. Kuuletko:
+Syytöntä lastan' olet panetellut,
+Sydämmen hältä särkenyt on valhees;
+Nyt haudass' on hän esi-isäin luona,
+Haudassa, miss' ei muuta ole tahraa,
+Kuin tuo sun konnuutesi aikaansaama.
+
+CLAUDIO.
+Mun konnuuteni!
+
+LEONATO.
+                Niin, sun konnuutesi!
+
+DON PEDRO.
+Tuo sana paikallaan ei ole, vanhus.
+
+LEONATO.
+Oi, prinssi, hän jos uskaltaa, niin toteen
+Sen näytän miekallani, vaikka onkin
+Hän notkea ja taistotaitoinen
+Ja heitii nuoruutta ja voimaa uhkuu.
+
+CLAUDIO.
+Pois, pois! Ei minun tule teihin mitään.
+
+LEONATO.
+Mun noinko hylkäät? Lapseni sa tapoit;
+Jos tapat, poika, mun, niin tapat miehen.
+
+ANTONIO.
+Kaks miestä tappakoon hän, kaksi miestä.
+Mut yhtäkaikki -- toisen ensin lyököön
+Ja näyttäköön, mik' on; -- mua vastaan tulkoon! --
+Tulehan, poika! Tule, herra poika!
+Sinusta minä taitotemppus pieksen;
+Sen teen, niin totta ylimys kuin olen!
+
+LEONATO.
+Veli, --
+
+ANTONIO.
+Vait, hiljaa! Veljentytärtäni lemmin,
+Sen tietää Jumala. Nyt hän on kuollut,
+Häväisty kuoliaaksi konnain kautta,
+Jotk' yhtä valmiit vastaamaan on miestä
+Kuin minä käärmeen kieleen tarttumaan.
+Kakarat, pennut, piimäsuut! --
+
+LEONATO.
+                                Mut, veli, --
+
+ANTONIO.
+Vait, hiljaa vain? Ma tunnen nuo ja tiedän
+Jyväsiä myöten, mitä painavat;
+Sisukkaat, suulaat, röyhkät muotihassut,
+Jotk', iva, ilkku, vilppi, valhe suussa
+Ja kasvoill' ilme julma, pöyhkeilevät,
+Tokaisten viisi, kuusi jyrysanaa,
+Ett' on mar heissä miestä, ken vain tohtii --
+Ja siinä kaikki.
+
+LEONATO.
+                 Mutta, veli, --
+
+ANTONIO.
+                                  Hiljaa!
+Alallas ole, anna minä toimin.
+
+DON PEDRO.
+Meill' aikomus ei ole pahoittaa.
+Sydäntäin koskee tyttärenne kuolo;
+Mut, kautta kunniani, syytteet kaikki
+Olivat oikeat ja päivän selvät.
+
+LEONATO.
+Oi, prinssi, prinssi! --
+
+DON PEDRO.
+                          Teit' en kuule.
+
+LEONATO.
+                                          Ette? --
+Pois, veli! -- Teidän pitää kuulla! --
+
+ANTONIO.
+                                       Täytyy!
+Tai tuntea sen saavat jotkut meistä!
+
+    (Leonato ja Antonio menevät.)
+
+    (Benedikt tulee.)
+
+DON PEDRO.
+Kas, tuossahan tulee se mies, jota etsimme.
+
+CLAUDIO.
+No, signor, mitä kuuluu?
+
+BENEDIKT.
+Hyvää päivää, hyvä prinssi!
+
+DON PEDRO.
+Terve tulemastanne, signor; olittepa tulla parahiksi ehkäisemään
+tappelua.
+
+CLAUDIO.
+Vähältä piti, ettei kaksi hampaatonta vanhusta haukannut nokkaa meiltä
+molemmilta.
+
+DON PEDRO.
+Leonato ja hänen veljensä. Mitä sinä arvelet? Jos olisimme otelleet,
+niin luulen tuskin, että olisimme olleet heille liian nuoret.
+
+BENEDIKT.
+Kellä on väärä asia, sillä ei ole tosi miehuutta. Tulin etsimään teitä
+molempia.
+
+CLAUDIO.
+Ja me olemme kaikkialta sinua hakeneet; meitä, näet, vaivaa suuri
+alakuloisuus, ja tahtoisimme siitä päästä. Pane älysi käymään.
+
+BENEDIKT.
+Se istuu tupessani; päästänkö sen?
+
+DON PEDRO.
+Kannatko sinä älyäsi ohellasi?
+
+CLAUDIO.
+Sitä ei vielä kukaan ole tehnyt, vaikka kyllä sangen moni panee älynsä
+oheen. Sanon sinulle, niinkuin sanotaan viulunvinguttajalle: "päästä
+kopastasi jotain hauskaa."
+
+DON PEDRO.
+Niin totta kuin olen rehellinen mies, hän on kalpeannäköinen. Oletko
+sairas, vai suuttunutko?
+
+CLAUDIO.
+Rohkaise luontosi, mies! Jos suru voikin tappaa kissan, niin lienee
+sinussa toki miestä tappamaan suru.
+
+BENEDIKT.
+Herraseni, jos älyllänne minuun hyökkäätte, niin aion sille kesken
+lentoaan tehdä pystyn. -- Olkaa hyvä, valitkaa toinen esine.
+
+CLAUDIO.
+No, antakaa siis hänelle toinen peitsi; tuosta viimeisestä on kärki
+katkennut.
+
+DON PEDRO.
+Kautta päivän valkeuden, hän yhä vaalenee; luulenpa, että hän on toden
+perästä suuttunut.
+
+CLAUDIO.
+Jos on, niin tietänee vyönsä soljeta.[22]
+
+BENEDIKT.
+Saanko sanan kuiskata korvaanne?
+
+CLAUDIO.
+Jumala varjelkoon, ettei vain liene otteluvaatimus!
+
+BENEDIKT.
+Te olette konna. -- En puhu piloja. -- Tahdon sen teille todistaa, miten
+tahdotte, millä tahdotte ja milloin tahdotte. Antakaa minulle hyvitys,
+muuten julki julistan teidät pelkuriksi. Olette tappanut herttaisen
+tytön, ja hänen kuolemansa on raskaana teitä painava. Odotan teitä.
+
+CLAUDIO.
+Hyvä, tulen, jos teillä on jotakin hyvää tarjottavana.
+
+DON PEDRO.
+Mitä? Pitojako? Pitojako?
+
+CLAUDIO.
+Niinpä niin, hän tarjoo minulle vasikanpäätä ja salvokukkoa, ja jos
+niissä en osoita suurinta leikkelytaitoa, niin sanokaa että veitseni ei
+kelpaa. Enkö saa kurppaakin lisäksi?[23]
+
+BENEDIKT.
+Älynne, herraseni, hölkkää hyvin, se ei tee äkkihyppyjä.
+
+DON PEDRO.
+Kerronpa sinulle, kuinka Beatrice tässä taannoin kiitteli älyäsi. Minä
+sanoin, että sinulla on hieno äly. "Aivan oikein", sanoi hän, "hienon
+hienosti sitä hänessä on." "Ei", sanoin minä, "suuri äly." "Totta",
+sanoi hän, "suuri ja paksu." "Ei", sanoin minä, "hyvä äly." "Oikein",
+sanoi hän, "se ei loukkaa ketään." "Mutta", sanoin minä, "hän on viisas
+mies." "Niin", sanoi hän, "oikein nokkaviisas." "Mutta hän osaa kieliä",
+sanoin minä. "Sen uskon", sanoi hän, "sillä hän vannoi minulle
+maanantai-iltana valan, jonka hän tiistai-aamuna rikkoi: hän on
+kaksikielinen, osaa käyttää kahta kieltä." Näin hän koko tuntikauden
+ivaili sinun hyviä puoliasi, kunnes vihdoin päätti huokauksella, että
+sinä olet sievin mies koko Italiassa.
+
+CLAUDIO.
+Ja sitten itki katkerasti ja lisäsi, että hänen ei sillä väliä.
+
+DON PEDRO.
+Niin teki; mutta kaiken tämän uhalla, jos hän ei kuollakseen häntä
+vihaisi, niin hän nuollakseen häntä rakastaisi. Tuon vanhuksen tytär on
+kertonut meille kaikki.
+
+CLAUDIO.
+Kaikki, kaikki, ja päälle päätteeksi, että Jumala näki hänet, kun hän
+lymysi puiden sekaan paratiisissa.
+
+DON PEDRO.
+Mutta milloin me panemme villin härän sarvet järkevän Benediktin päähän?
+
+CLAUDIO.
+Niin, ja kirjoitamme alle: "Tässä asuu Benediktus, se nainut mies."
+
+BENEDIKT.
+Hyvästi, sinä nulikka; tiedät aikomukseni; jätän sinut nyt lorusuisen
+leikillisyytesi haltuun; sinä pöyhkeilet kokkapuheillasi kuin kerskuri
+säilällään, joka, Jumalan kiitos, ei haavoita ketään. -- Kiitos,
+prinssi, kaikesta hyvyydestänne; minun täytyy luopua seurastanne.
+Veljenne, bastardi, on paennut Messinasta; te olette yksissä neuvoin
+surmanneet herttaisen ja viattoman tytön. Mitä tuohon herra Maitopartaan
+tulee, niin me tapaamme vielä toisemme, hän ja minä; siihen asti jääköön
+rauhaan.
+
+    (Menee.)
+
+DON PEDRO.
+Hänellä on täysi tosi.
+
+CLAUDIO.
+Vakaa, täysi tosi; ja, uskokaa pois, rakkaudesta Beatriceen.
+
+DON PEDRO.
+Vaatiko hän sinua miekkasille?
+
+CLAUDIO.
+Täysin juhlallisesti.
+
+DON PEDRO.
+On se mies sentään soma kapine, kun pukee ylleen liivit ja housut, mutta
+jättää järkensä kotiin!
+
+CLAUDIO.
+Hän on silloin jätti apinan rinnalla; mutta sen vuoksi onkin apina
+tohtori semmoisen miehen rinnalla.
+
+DON PEDRO.
+Mutta vaiti nyt, olkoon sillä hyvällään! Maltu, mieleni, ja ole totinen!
+Eikö hän sanonut, että veljeni on paennut?
+
+    (Moilanen, Muikkari sekä Conrad ja Borachio
+    vartijoineen tulevat.)
+
+MOILANEN.
+Tulkaa, tulkaa, hyvä herraseni; jos ei oikeus teitä voi kesyttää, niin
+vaietkoon hänen puntarinsa kieli; te olette ennen ollut semmoinen
+vorpannattu kirmusieraaja, että teitä täytyy silmällä pitää.
+
+DON PEDRO.
+Mitä näen? Kaksi veljeni miehistä kahleissa? Ja toinen heistä on Borachio!
+
+CLAUDIO.
+Kysykää, prinssi, mitä he ovat rikkoneet.
+
+DON PEDRO.
+Oikeudenpalvelijat, kuulkaa, mitä pahaa ovat nuo miehet tehneet?
+
+MOILANEN.
+Mitäkö tehneet? He ovat tehneet vääriä raportteja! lisäksi ovat
+perättömiä lasketelleet; toiseksi ovat panetelleet; kuudenneksi ja
+viimeiseksi ovat valehdelleet erään ryökynän päähän; kolmanneksi ovat
+todistaneet vääriä asioita; ja päälle päätteeksi ovat valheellisia
+konnia.
+
+DON PEDRO.
+Ensiksi kysyn sinulta, mitä he ovat tehneet; kolmanneksi kysyn sinulta,
+mitä he ovat rikkoneet; kuudenneksi ja viimeiseksi, miksi heidät on
+vangittu; ja päälle päätteeksi, mistä te heitä syytätte.
+
+CLAUDIO.
+Oikein ja järkevästi kysytty, heidän oman jakoperustuksensa mukaan;
+siinä on, toden totta, sama ajatus monessa pukimessa.
+
+DON PEDRO.
+Mitä olette rikkoneet, hyvät miehet, kun teidät noin sidottuina viedään
+tutkittaviksi? Tämä oppinut konstaapeli on liian viisas, että häntä
+voisi ymmärtää. Mitä olette tehneet?
+
+BORACHIO.
+Armas prinssi, älkää lähettäkö minua tätä pitemmälle tutkittavaksi;
+kuulustelkaa itse minua ja antakaa tämän kreivin surmata minut. Olen
+vienyt teidät silmät avoinna harhaan; mitä teidän älynne ei voinut
+huomata, sen ovat nuo tyhmät hölmöt tuoneet julkisuuteen; he yöllä salaa
+kuuntelivat, kun minä tälle miehelle tunnustin, kuinka veljenne Don Juan
+vietteli minua panettelemaan Hero neitiä; kuinka teitä houkuteltiin
+puutarhaan, missä näitte minun kosivan Margareetaa, joka oli Heron
+vaatteissa; kuinka te sitten Heron häpäisitte, kun teidän piti mennä
+hänen kanssaan vihille. Konnantyöstäni ovat he pitäneet pöytäkirjaa,
+jonka ennen tahdon kuolemallani vahvistaa, kuin sitä häpeäkseni
+toistamiseen kertoa. Neiti on kuollut minun ja isäntäni väärästä
+syytteestä; lyhyesti, en muuta pyydä, kuin saada konnan palkan.
+
+DON PEDRO.
+Tuo puhe eikö läpi veren syökse
+Kuin miekanterä?
+
+CLAUDIO.
+                 Myrkkyä ma join,
+Kun hänen kertomustaan kuuntelin.
+
+DON PEDRO.
+Ja veljenikö vietteli sun tuohon?
+
+BORACHIO.
+Hän niin, ja maksoi siitä runsaan palkan.
+
+DON PEDRO.
+Hän pelkkää petosta on päästä jalkaan, --
+Ja karkaa, kun on konnantyönsä tehnyt!
+
+CLAUDIO.
+Ihana Hero! Kuvasi nyt näen
+Taas kirkkaass' ensilemmen hohteessa.
+
+MOILANEN.
+Kas niin, viekää nyt pois nuo syytteentekijät; piakkoin on kai
+ahtivarjus ehtinyt sepittää asian signor Leonatolle. Ja älkää unohtako,
+hyvät herrat, panna muistoon, kun aikaan ja paikkaan sopii, että minä
+olen aasi.
+
+MUIKKARI.
+Tuossa, tuossa tulee signor Leonato, ja ahtivarjus kanssa.
+
+    (Leonato, Antonio ja kirjuri tulevat.)
+
+LEONATO.
+Miss' on se konna? Nähdä tahdon kasvot,
+Ett' osaan karttaa, kun ma kohtaan miehen
+Sen näköisen. Miss' on hän?
+
+BORACHIO.
+                            Tässä olen,
+Jos solvaajanne nähdä tahdotte.
+
+LEONATO.
+Sinäkö, orja, kielelläsi tapoit
+Mun puhtaan lapseni?
+
+BORACHIO.
+                     Niin, minä yksin.
+
+LEONATO.
+Nyt, konna, valehtelit omaan päähäs.
+Kaks tässä seisoo arvokasta miestä,
+Karuss' on kolmas, jok' on juoness' ollut. --
+Suur kiitos, prinssit; tyttäreni surma
+Lisätkää muihin arvotekoihinne;
+Se, tarkoin punniten, ol' oiva työ.
+
+CLAUDIO.
+En tiedä, kuinka teiltä anteeks pyytää,
+Mut puhua mun täytyy. Kostonne
+Valitkaa itse; raskain rangaistus
+Minulle määrätkää; mut erheess' aivan
+Tein rikokseni.
+
+DON PEDRO.
+                Minä myös, sen vannon.
+Mut vanhus hyvää tyydyttääkseni
+Ma kannan taakan, vaikka kuinka raskaan
+Hän pankoon päälleni.
+
+LEONATO.
+                      En pyytää voi.
+Ett' eloon tyttäreni herätätte;
+Se mahdotonta on; mut sen ma vaadin:
+Messinan kansan tiedoks tehkää, että
+Hän syyttömänä kuoli. Ja jos lempi
+Saa teissä surusuonen itkemään.
+Niin laulu tehkää hänen muistoksensa,
+Ja laulakaa se hänen haudallaan,
+Tän' yönä laulakaa se. Huomenna
+Varahin tulkaa sitten luokseni,
+Ja kun en teitä vävykseni saanut,
+Nepaani olkaa. Veljelläin on tytär,
+Mun lapsi vainajani ilmikuva;
+Hän yksin perii meidät kummankin.
+Te hälle serkun oikeudet suokaa,
+Niin kuolee kostoni.
+
+CLAUDIO.
+                     Oi, jalo mies!
+Tuo liika hyvyys saa mun kyynelöimään.
+Ma suostun tarjoonne, ja tästä lähtein
+On Claudio parka teidän vallassanne.
+
+LEONATO.
+Siis huomenna ma teitä odotan;
+Hyvästi siksi! Tuota katalaa
+Ja Margareetaa tutkin yhdessä;
+Se tyttö veljenne on lahjomana
+Juonessa varmaan ollut osakas.
+
+BORACHIO.
+Ei ole, kautta sieluni! Kun puhui
+Hän kanssani, ei tiennyt mitä teki.
+Hän ain' on ollut vilpitön ja puhdas,
+En koskaan hänest' ole muuta kuullut.
+
+MOILANEN.
+Lisäksi on tiettäväksi annettava, armollinen herra, vaikka siitä tosin
+ei ole valkoista ja mustaa, että tämä syytteentekijä, tämä syntipukki,
+on sanonut minua aasiksi; pyytäisin että se luettaisiin rikoskaaressa
+hänen hyväkseen. Ja samaten on vahti kuullut heidän puhuvan herra
+Kuvattomasta, jolla sanotaan olevan lemmon kieru korvassa; hän lainailee
+rahaa Jumalan nimeen ja on sitä tehnyt niin kauan, eikä koskaan
+maksanut, että ihmiset jo rupeavat kovakiskoisiksi eivätkä enää tahdo
+antaa mitään Jumalan tähden. Olkaa hyvä ja kuulustelkaa häneltä sitä
+kohtaa.
+
+LEONATO.
+Sua kiitän huolestas ja vaivastasi.
+
+MOILANEN.
+Teidän armonne puhuu, niinkuin kiitollisen ja kunnianarvoisen
+nuorukaisen tulee; Jumalan kiitos teille.
+
+LEONATO.
+Tuossa vaivastasi.
+
+MOILANEN.
+Jumala siunatkoon laupeuslaitosta![24]
+
+LEONATO.
+Menkää nyt; minä otan vangit huostaani. -- Kiitos vain!
+
+MOILANEN.
+Esitän tässä teidän armollenne aika pääveivarin, nöyrimmästi pyytäen
+että teidän armonne häntä kurittaisi itselleen varoitukseksi. Jumala
+varjelkoon teidän armoanne; toivotan kaikkea hyvää teidän armollenne;
+Jumala auttakoon teitä terveyteen! Nöyrimmästi annan teille luvan
+lähteä, ja jos saa toivoa iloista jälleennäkemistä, niin Jumala sen
+armossa ehkäisköön! -- Tule pois, naapuri!
+
+    (Moilanen, Muikkari ja vartijat menevät.)
+
+LEONATO.
+Hyvästi, hyvät herrat, huomisaamuun!
+
+ANTONIO.
+Teit' aamull' odotamme.
+
+DON PEDRO..
+                        Kyllä tullaan.
+
+CLAUDIO.
+Tän' iltana ma itken Heroani.
+
+LEONATO.
+Nuo miehet pois! Nyt tutkin Margareetaa,
+Kuink' on hän tutustunut tuohon konnaan.
+
+                              (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Leonaton puisto.
+
+    (Benedikt ja Margareeta kohtaavat toisensa.)
+
+BENEDIKT.
+Kuules, Margareeta kulta, tee minulle pikku palvelus ja auta minua
+Beatricen puheille.
+
+MARGAREETA.
+Lupaatteko kirjoittaa sonetin kauneuteni ylistykseksi?
+
+BENEDIKT.
+Kyllä, ja niin ylevää tyyliä, ettei kukaan mies eläissään siihen yllä;
+sillä, kaikessa totuudessa, sen sinä ansaitset.
+
+MARGAREETA.
+Etteikö kukaan mies minuun yllä? Pitääkö minun sitte aina tähtiä
+tavoitella?
+
+BENEDIKT.
+Sinun älysi on sukkela kuin susikoira; se puraisee.
+
+MARGAREETA.
+Ja teidän tylsä kuin miekkailijan säilä; se pistää, mutta ei loukkaa.
+
+BENEDIKT.
+Sulaa kohteliaisuutta, Margareeta; se ei tahdo loukata naista. Ole nyt
+hyvä ja kutsu Beatrice tänne. Heitän sulle aseeni.
+
+MARGAREETA.
+Luodikon ja luodit myös.
+
+BENEDIKT.
+Niin, mutta varo, luodikko on latingissa; vaarallinen ase naisille.
+
+MARGAREETA.
+No niin; kutsun Beatricen luoksenne; hän on kepeä jalaltaan.
+
+BENEDIKT.
+Silloin hän kyllä tulee.
+
+    (Margareeta menee.)
+
+(Laulaa.)
+
+    Tuo jumal' Amor,
+    Se pikku peikko,
+    Hän tietää, tietää,
+    Kuink' olen minä heikko --
+
+laulussa, tarkoitan; mutta mitä lempeen tulee, -- Leander, se hyvä
+uimari, Troilus, se ensimmäinen lemmenhankkija, ja koko kirjallinen
+noita entisiä nais-uroita, joiden nimet nykyään niin sujuvasti luistavat
+jambimitan tasaisella reitillä, ne eivät koskaan olleet niin korviaan
+myöten lempeen takertuneet kuin minun vaivainen oma itseni. Mutta,
+hiisi olkoon, en tapaa oikeita loppusointuja; olen koettanut, mutta
+"tyttö"-sanalle en löydä muuta vastetta kuin "nytty", liian viaton
+riimi; "viha" ja "liha", on karkea riimi; "loukko" ja "houkko", typerä
+riimi -- ja saakelin pahaenteisiä kaikki. En, minä en ole syntynyt
+minkään riimiplaneetan alla, enkä osaa kosia pyhäisillä valiofraaseilla.
+
+    (Beatrice tulee.)
+
+Ihana Beatrice, tulitko todellakin, kun sinua kutsuin?
+
+BEATRICE.
+Tulin, signor, ja menen, kun käskette.
+
+BENEDIKT.
+Oi, jää siksi, kuin sanon: pois.
+
+BEATRICE.
+"Pois" on jo sanottu; hyvästi vain! -- Mutta ennenkuin menen, sanokaa,
+miksi tulin, se on, mitä on tapahtunut teidän ja Claudion välillä.
+
+BENEDIKT.
+Pahoja sanoja vain; ja sen asian päälle tahdon sinua suudella.
+
+BEATRICE.
+Pahat sanat ovat vain pahaa ilmaa, paha ilma vain pahaa henkeä, ja paha
+henki on inhottava, siis menen täältä suutelematta.
+
+BENEDIKT.
+Sinä säikytit sanan pois oikeasta käsitteestään, niin valtava on älysi.
+Mutta sanon sinulle miten asia on: Claudio suostuu otteluvaatimukseen,
+ja joko minun täytyy pian saada hänestä kuulla, tai julistan hänet
+pelkuriksi. Mutta sano nyt minulle, mihin minun huonoista puolistani
+sinä ensin rakastuit?
+
+BEATRICE.
+Kaikkiin yht'aikaa; sillä ne ovat yhteensä niin hyvin järjestetty
+vikojen vapaavaltio, etteivät salli yhdenkään hyvän ominaisuuden seota
+joukkoonsa. Mutta mikä minun hyvistä puolistani sai sinut ensin minun
+tähteni rakkautta kärsimään?
+
+BENEDIKT.
+Rakkautta kärsimään! Hyvin sanottu! Minä todellakin kärsin rakkautta,
+sillä rakastan sinua vastoin tahtoani.
+
+BEATRICE.
+Sydämmesi uhmalla tietenkin. Oi, sitä sydänparkaa! Jos sinä sitä uhmaat
+minun tähteni, niin minä tahdon sitä uhmata sinun tähtesi; sillä en voi
+koskaan sitä rakastaa, mitä ystäväni vihaa.
+
+BENEDIKT.
+Me olemme, sinä ja minä, liian järkeviä sovussa kosiaksemme.
+
+BEATRICE.
+Siltä ei näytä, tuosta tunnustuksestasi päättäen; ei yksikään järkevä
+mies kahdestakymmenestä kehu itseään.
+
+BENEDIKT.
+Vanha, vanha sananparsi, Beatrice, joka kelpasi siihen aikaan, milloin
+niitä oli hyviä naapureita. Jos nykyiseen aikaan mies ei itse sepitä
+hautakirjoitustaan, ennenkuin kuolee, niin ei hänen muistonsa elä
+kauemmin kuin kellot soivat ja leski itkee.
+
+BEATRICE.
+Ja kuinka kauan tuota luulet kestävän?
+
+BENEDIKT.
+Sekin kysymys! -- No niin: tunti soittoa, ja neljännes nyyhkytystä. Siis
+on järkevän viisainta -- jos muuten herra Matonen, hänen omatuntonsa, ei
+tee estettä -- itse toitottaa julki omat hyveensä, niinkuin minä nyt
+teen. Sen verran omaa kiitostani, ja sen kiitoksen olen hyvin ansainnut,
+niinkuin itse tahdon toteen näyttää. Ja sanohan nyt, kuinka voi
+serkkusi?
+
+BEATRICE.
+Sangen huonosti.
+
+BENEDIKT.
+Ja kuinka itse voit?
+
+BEATRICE.
+Sangen huonosti minäkin.
+
+BENEDIKT.
+Pelkää Jumalaa, rakasta minua ja tee parannus. Ja nyt sanon jäähyväiset,
+sillä joku tulee tuossa kiirehtien.
+
+    (Ursula tulee.)
+
+URSULA.
+Tulkaa, neiti, joutuun setänne luo, siellä sisällä on hirmuinen hälinä.
+On havaittu, että Hero neitiä on väärin syytetty, prinssiä ja Claudiota
+kovasti petetty, ja Don Juan, tämän kaiken alkuunpanija, on mennyt
+matkaansa ja paennut. Tuletteko nyt heti?
+
+BEATRICE.
+Tuletteko tekin, signor, noita uutisia kuulemaan?
+
+BENEDIKT.
+Tahdon sydämmessäsi elää, syliisi kuolla ja silmiisi hautaantua; ja,
+paremmaksi vakuudeksi, tahdon käydä kanssasi setäsi luo.
+
+    (Menevät)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Kirkko.
+
+    (Don Pedro ja Claudio seuralaisineen tulevat,
+    soitot ja soihdut mukana.)
+
+CLAUDIO.
+Tää onko Leonaton holvihauta?
+
+1 SEURALAINEN.
+On, teidän armonne.
+
+CLAUDIO (lukee paperikäärystä);
+    Murhaamana panettelon
+    Hero lepää haudassaan,
+    Mutta maineen ikielon
+    Saa hän palkaks vaivoistaan.
+    Elämä, mi pilkkaan häätyi,
+    Ikikunniaan näin päättyi.
+        (Ripustaa kääryn holviin.)
+
+Riipu tuossa! Häntä sinä
+Ylistä, kun taukoon minä. --
+Nyt soitto soimaan, juhlahymni soimaan!
+
+        Laulu.
+
+    Jumal' yön,[25] suo armos meille,
+    Impes surmaan saattaneille;
+    Kiertelemme hautaa näin,
+    Suruvirttä vierettäin.
+    Yösydän, voihkata koita,
+    Kanssamme vaikeroida:
+    Ah! ja voi! Ah! ja voi!
+    Povesi avaa, hauta,
+    Kuollehet ilmoille auta!
+    Ah! ja voi? Ah! ja voi!
+
+CLAUDIO.
+Rauhassa nyt maatkoot luusi!
+Joka vuos' on juhla uusi.
+
+DON PEDRO.
+Nyt soihdut sammuksiin! Jo aamu koittaa;
+Pesäänsä hukka kantaa saalistaan;
+Jo päivä idän kulmaa kirjavoittaa
+Ja Phoiboon tielle kylvää nuoliaan.
+Suur kiitos, kaikki; menkää; hyvästi!
+
+CLAUDIO.
+Hyvästi, herrat! Kukin toimiinsa!
+
+DON PEDRO.
+Nyt uuteen juhlaan pukeumaan pois!
+Mua sitten seuratkaa Leonaton luoksi.
+
+CLAUDIO.
+Josp' onnen paremman nyt Hymen sois,
+Kuin se, min vuoksi tässä kyynel juoksi!
+
+                              (Menevät.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Huone Leonaton talossa.
+
+    (Leonato, Antonio, Benedikt, Beatrice, Ursula,
+    Margareeta, Munkki Ja Hero tulevat.)
+
+MUNKKI.
+Sanoinhan: syytön on hän.
+
+LEONATO.
+                          Samoin prinssi
+Ja Claudiokin, jotk' on syytteen tehneet
+Nyt kertomani erheen perusteella.
+Mut syypää, vaikka vastoin tahtoaan,
+On Margareeta, niinkuin selvään näkyy
+Tään tutkimuksen koko menosta.
+
+ANTONIO.
+Iloitsen, että kaikki hyvin päättyi.
+
+BENEDIKT.
+Niin minäkin, kun muuten mun ois pakko
+Tilille haastaa nuori Claudio.
+
+LEONATO.
+Nyt, tyttäreni, ja te, naiset kaikki,
+Läheiseen menkää huoneeseen, ja sieltä
+Palatkaa naamioittuina, kun käsken.
+Paraikaa prinssiä ja Claudiota
+Odotan tänne.
+
+    (Naiset poistuvat.)
+
+              Tiedät toimes, veli,
+Isänä olla veljes tyttärelle
+Ja hänet vaimoks antaa Claudiolle.
+
+ANTONIO.
+Sen täysin vakavana tehdä tahdon.
+
+BENEDIKT.
+Min' aion, pater, teitä vaivata.
+
+MUNKKI.
+Ja mitä tulee tehdä mun, signor?
+
+BENEDIKT.
+Sitoa taikka päästää, jompikumpi. --
+Signor Leonato, näin on laita, signor:
+Beatrice katsoo mua suopein silmin.
+
+LEONATO.
+Sen silmän hälle tyttäreni lainas.
+
+BENEDIKT.
+Ja minä hälle lempein silmin vastaan.
+
+LEONATO.
+Sen näkövoiman teille hankin minä
+Ja Claudio ja prinssi. Mik' on mieli?
+
+BENEDIKT.
+Hämärä vastauksenne on, herra.
+Mun mieleni on, että mielisitte
+Mieleemme yhtyä jo tänäpänä
+Sitoa meidät pyhään avioon;
+Ja siihen pyydän apuanne, pater.
+
+LEONATO.
+Min' annan suostumuksen.
+
+MUNKKI.
+                         Minä avun.
+Kas tuossa ovat Claudio ja prinssi.
+
+    (Don Pedro ja Claudio tulevat seuralaisineen.)
+
+DON PEDRO.
+Huomenta teille, jalot herrat kaikki!
+
+LEONATO.
+Huomenta, prinssi! Claudio, huomenta!
+Teit' odotimme; täyskö mieli teillä
+Tänäpä naida veljentyttäreni?
+
+CLAUDIO.
+Nain hänet, vaikka neekeritär ois hän.
+
+LEONATO.
+Siis kutsu hänet, veli; pappi vartoo.
+
+    (Antonio menee.)
+
+DON PEDRO.
+Huomenta, Benedikt! No, mitä kuuluu!
+Sun muotos ilmetty on helmikuu,
+Viluinen, pilvinen ja myrskysäinen.
+
+CLAUDIO.
+Hän varmaan ajattelee villihärkää.
+Pois pelko! Sarves päät me kultaamme,
+Ja koko Europan sa valloitat.
+Zeun helmaan Europakin muinoin juoksi,
+Zeun härjän hahmossa kun tuli luoksi.
+
+BENEDIKT.
+Zeun mylvinässä oli tenhoveto.
+Myös isäs lehmän luo se tuli peto
+Ja teki sille oivan vasikan,
+Sun näköisesi päästä jalkahan.
+
+    (Antonio palaa, mukanaan naamioidut naiset.)
+
+CLAUDIO.
+Tuon vielä maksan; nyt on tilit toiset.
+Kenenkä naisen näistä ottaa saan?
+
+ANTONIO.
+Tään tässä; minä annan hänet teille.
+
+CLAUDIO.
+Siis hän on minun. -- Näytä kasvos, armas.
+
+LEONATO.
+Ei, papin eessä häntä kädest' ota
+Ja hälle uskollisuutt' ensin vanno.
+
+CLAUDIO.
+Tään munkin eessä pyydän kättänne;
+Ma olen miehenne, jos haluatte.
+
+HERO.
+Ma olin ensi vaimonne, kun elin;
+    (Paljastaa kasvonsa.)
+Sa ensi mieheni, kun mua lemmit.
+
+CLAUDIO.
+Toinenko Hero?
+
+HERO.
+               Varmempaa ei mikään.
+Yks Hero herjaan kuoli; minä elän,
+Ja oon, niin totta kuin ma elän, impi.
+
+DON PEDRO.
+Entinen Hero! Hero, jok' on kuollut!
+
+LEONATO.
+Niin kauan kuollut vain, kuin herja eli.
+
+MUNKKI.
+Tään arvoituksen selittää voin minä.
+Kun vihkimenot ovat päättyneet,
+Niin kerron tarkkaan, kuinka Hero kuoli.
+Siks ihme tää vain arkitapaus olkoon.
+Nyt kaikki viipymättä kappeliin.
+
+BENEDIKT.
+Seis, pater, varro! Miss' on Beatrice?
+
+BEATRICE.
+Se nimi mulla.
+    (Paljastaa kasvonsa.)
+               Mitä tahdotte?
+
+BENEDIKT.
+Mua ettekö te rakasta?
+
+BEATRICE.
+En, en sen enempää kuin mik' on kohtuus.
+
+BENEDIKT.
+Siis setänne ja Claudio ja prinssi
+He pettyivät, kun vannoivat sen todeks.
+
+BEATRICE.
+Mua ettekö te rakasta?
+
+BENEDIKT.
+En, en sen enempää, kuin mik' on kohtuus.
+
+BEATRICE.
+Siis Margareeta, Ursula ja Hero
+He pettyivät, kun vannoivat sen todeks.
+
+BENEDIKT.
+Vannoivat teidän lemmest' ihan sairaaks.
+
+BEATRICE.
+Vannoivat teidän lemmest' ihan kuolleeks.
+
+BENEDIKT.
+Lorua vain! -- Siis, ettekö mua lemmi?
+
+BEATRICE.
+En; ystävyyden merkiks vain, en muuta.
+
+LEONATO.
+Ei, serkku, varmaan tuota herraa lemmit.
+
+CLAUDIO.
+Ja herra häntä samoin, sen ma vannon.
+Paperi täss' on, miehen käsialaa:
+Omasta päästä tehty rampa runo
+Beatricen kiitokseksi.
+
+HERO.
+                       Tässä toinen,
+Beatricen käsialaa, joka saatu
+On hänen taskustaan ja josta huokuu
+Palavaa rakkautta Benediktiin.
+
+BENEDIKT.
+Ihme ja kumma! Tässä omat kätemme todistavat sydämmiämme vastaan. -- No
+siis, otan sinut, mutta, kautta päivän valkeuden, pelkästä säälistä
+sinut otan.
+
+BEATRICE.
+Minä en tahdo teille antaa suoraan rukkasia; mutta, kautta tämän
+kirkkaan päivän, otan teidät ystävien hartaasta kehoituksesta ja
+osittain siksi, että pelastaisin henkenne, koska sanovat, että olette
+saamaisillanne hivutustaudin.
+
+BENEDIKT.
+Vaiti, minä tukin suusi.
+
+    (Suutelee häntä.)
+
+DON PEDRO.
+No, Benedikt, sa nainut mies, kuin voit sa?
+
+BENEDIKT.
+Sanon sinulle jotakin, prinssi: kokonainen komppania pilkkakirveitä ei
+voisi nyt minusta ivata pois hyvää tuultani. Luuletko että olen
+millänikään komparunosta tai pilkkalaulusta? En; jos kaikenlainen
+aivojen törky voisi miestä liata, niin kenelläpä silloin olisi puhdasta
+paikkaa ruumiissa? Lyhyesti: kun nyt olen päättänyt naida, niin en
+välitä laisinkaan siitä, mitä maailma on päättänyt sanoa sitä vastaan;
+älkää siis huoliko pilkata minua siitä, mitä ennen olen puhunut naimista
+vastaan; ihminen on häälyväinen olento, se on minun loppupäätökseni. --
+Mitä sinuun tulee, Claudio, niin ajattelin sinua hieman pehmittää; mutta
+kun nyt näyttää siltä, että meistä tulee sukulaiset, niin elä edelleen
+eheänä ja rakasta serkkuani.
+
+CLAUDIO.
+Olin jo toivonut, että antaisit Beatricelle rukkaset, jotta olisin
+saanut piestä sinut pois yksinäiselämästäsi ja tehdä sinusta
+kahtaisolennon, joksi epäilemättä tuletkin, jos ei serkkuni pidä sinua
+tarkalla silmällä.
+
+BENEDIKT.
+Kas niin, nyt ollaan ystäviä. -- Mutta pistäkäämme ennen häitä vähän
+tanssiksi, jotta saisimme keveämmän mielen ja vaimomme kepeämmät jalat.
+
+LEONATO.
+Voimme tanssia jäljestäpäin.
+
+BENEDIKT.
+Ei, ennen. Soitto soimaan, pelimannit! -- Prinssi, olet niin
+miettiväinen. Ota vaimo! Ota vaimo! Ei ole sauvaa kunnianarvoisempaa
+kuin se, jonka sanka on sarvesta.
+
+    (Sanansaattaja tulee.)
+
+SANANSAATTAJA.
+Don Juan vangittu on pakotiellä
+Ja tuotu turvasaatoin Messinaan.
+
+BENEDIKT.
+Älkäämme häntä ajatelko ennen kuin huomenna; minä sillaikaa mietin
+hänelle kelpo rangaistuksen. -- Soitto soimaan, pelimannit!
+
+    (Tanssi. Menevät.)
+
+
+
+
+SELITYKSIÄ:
+
+
+[1] _Naulasi julki ilmoituksen_. Miekkailijat, ampujat ja
+nyrkkitaistelijat panivat julkisiin paikkoihin ilmoituksia, joissa
+vaativat halukkaita kilpailuun, ja se, joka siihen suostui, kirjoitti
+nimensä ilmoituksen alle.
+
+[2] _Rupeatko koiranhampaaksi ja uskottelet_ j.n.e. Tarkoitus on:
+puhutko mahdottomia? Cupido on sokea eikä voi jänistä ampua, ja Vulkanus
+on seppä.
+
+[3] _Saatte ripustaa minut kuin kissan puteliin_ j.n.e. Viittaa vanhaan
+kansanleikkiin Englannissa.
+
+[4] _Kutsua Aatamiksi_. Adam Bell oli kuuluisa, kansanlaulun ylistämä
+jousimies.
+
+[5] _Jos ei Cupido ole koko viinikkoansa Venetiassa tyhjentänyt_.
+Venetia oli Sh:n aikaan kuuluisa kauniista ja auliista naisistaan ja
+lemmenseikkailuistaan.
+
+[6] _Syntynyt Saturnuksen turvissa_. Saturnusta pidettiin alakuloisen
+luonteensävyn synnyttäjänä.
+
+[7] _Pujahdin seinäverhon taakse_. Seinäverhot olivat Sh:n aikaan
+irtonaiset ja ripustettiin jonkin matkan päähän seinästä, jotta niiden
+taakse voi piiloutua.
+
+[8] _Otan kuuden killingin pestin_ j.n.e. Vanhat piiat, jotka eläissään
+inhosivat lapsia, olivat, kansanluulon mukaan, määrätyt kuoltuaan
+kantamaan apinoita helvettiin.
+
+[9] _Kuiva käsi_ merkitsi kylmäkiskoisuutta ja saituutta.
+
+[10] _Lähimmän pajupuun luo_. Pajunlehdistä tehty seppele oli onnettoman
+rakkauden vertauskuva.
+
+[11] _Koronkiskuri kultavitjojaan_. Lontoon rikkailla porvareilla oli
+tapana pitää kallisarvoisia kultavitjoja: tavallisesti he myöskin
+antoivat lainaksi rahaa.
+
+[12] _Hakomaja yrttitarhassa_. Vrt. Jesaia I: 8.
+
+[13] _Mitan pappi Johanneksen jalasta_. Kansantarun mukaan oli pappi
+Johannes tavattoman suuren kristillisen valtakunnan hallitsija
+Itämailla. Hänen valtaansa kuului kaikki Intiat ja paljon muita maita.
+Hänen puheilleen eivät tavalliset ihmiset päässeet; kuninkaat,
+ruhtinaat, patriarkat ja lukematon joukko ritareita ympäröi ja palveli
+häntä.
+
+[14] _Olen ahvakko_. Tarkoittaa rumaa, tummaa ihoa, joka pelottaa pois
+kaikki kosijat.
+
+[15] _Hiukset saavat olla minkä väriset Jumala tahtoo_. Kuningatar
+Elisabetin aikana oli tapana värjätä hiuksiaan ja pitää valetukkaa.
+
+[16] _Kantaa lyhtyä_. Yövartijalla oli, paitsi pertuskaa, lyhty oikeassa
+kädessä ja soittokello vasemmassa.
+
+[17] _Niinkuin rehellinen juomaveikko_. Borachio viittaa nimeensä, joka
+johtuu espanjalaisesta sanasta boracho, joka merkitsee juomaria.
+
+[18] _Lemmen kierukka korvallisessa_. Teikareilla oli tapana
+lävistetyissä korvanlehdissään kantaa lemmittynsä nauhoja, kutreja, jopa
+kengänrihmojakin.
+
+[19] _Palabras_. Moilanen aikoo sanoa pocas palabras, joka merkitsee:
+muutamin sanoin (pauca verba).
+
+[20] _Jos tiedätte jompikumpi jotakin sisällistä estettä_ j.n.e.
+Tällainen kehoitus tehtiin Sh:n aikaan morsiusparille aina vihille
+mentäessä.
+
+[21] _Toisia käytetään naurettaessa_. Sitaatti Sh:n aikaan yleisesti
+käytetystä kieliopista.
+
+[22] _Vyönsä soljeta_. Vyön solki oli tavallisesti etupuolella, mutta
+taisteluun ryhtyessä kiinnitettiin se selän puolelle.
+
+[23] _Enkä saa kurppaa lisäksi_. Kurppa tarkoittaa Englannissa hölmöä.
+
+[24] _Jumala siunatkoon laupeuslaitosta_. Näin oli kerjäläisten tapana
+sanoa, kun saivat almuja yleisistä hyväntekeväisyyslaitoksista.
+
+[25] _Jumal' yön_. Luna, Diana.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Paljo melua tyhjästä, by William Shakespeare
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42898 ***