NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 8374 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9649d35
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52955 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52955)
diff --git a/old/52955-8.txt b/old/52955-8.txt
deleted file mode 100644
index e113464..0000000
--- a/old/52955-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,8374 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Perijätär, by Honoré de Balzac, Translated by
-V. A. Koskenniemi
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Perijätär
-
-
-Author: Honoré de Balzac
-
-
-
-Release Date: September 2, 2016  [eBook #52955]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PERIJÄTÄR***
-
-
-E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-
-
-PERIJÄTÄR
-
-Kirj.
-
-HONORÉ DE BALZAC
-
-
-
-
-
-
-WSOY, Porvoo, 1913.
-
-
-
-
-Ensimäinen luku.
-
-
-Maaseutukaupungeissa tapaa usein taloja, joiden näkeminen herättää
-saman alakuloisen mielialan kuin synkimmät luostarit, autioimmat ahot
-tai surullisimmat rauniot. Ehkä samalla huomaakin noissa taloissa
-asustavan luostarin hiljaisuuden, aron kuivuuden ja raunioiden
-kuolemanmuiston, elämä ja liike on niissä niin rauhallista, että
-muukalainen luulisi niitä asumattomiksi, jos hänen silmänsä eivät
-sattumalta kohtaisi kalpeita ja kylmiä kasvoja, luostarinomaista
-henkilöä, joka vieraan askelten houkuttelemana on painanut päänsä
-ikkunaruutua vasten. Tämä surullinen mieliala lepäsi myöskin erään
-saumurilaisen talon yllä, joka nähtiin sen vuorisen kadun päässä,
-joka yläkaupungin kautta johti linnaan. Tämä katu, nykyään vähän
-käytetty, paahteinen kesällä, kylmä talven aikaan ja paikottain
-hyvin pimeä, vetää puoleensa huomiota pienillä piikivillä lasketun
-kivityksensä puolesta, joka on heleäkaikuinen ja aina puhdas ja
-kuiva. Silmiinpistävä on myöskin tämän koukertelevan kadun ahtaus ja
-sen hiljaiset talot, joita ympäröi vanhan kaupungin vallitus. Nämä
-rakennukset, jotka, vaikkakin puusta tehdyt, ovat jo nähneet kolme
-vuosisataa vierivän ylitseen, ovat mitä erilaatuisimpia ulkoasultaan
-ja antavat tälle Saumurin osalle aivan erikoisen mielenkiinnon
-muinaistutkijain ja taiteilijain silmissä. Onkin vaikeata kulkea
-näiden talojen ohi ihastelematta niiden valtavia tammihirsiä, joiden
-päihin on veistetty omituisia aiheita ja jotka mustine korkokuvineen
-hallitsevat useimpien rakennusten pohjakerroksia. Useissa taloissa
-ovat päädyt tiilikerroksen peittämät ja huippenevat suippokatoksi,
-jonka hirret vuosien kuluessa sateen ja päivänpaisteen vaikutuksesta
-ovat notkistuneet käyriksi. Vielä kiintyy katse rapistuneihin
-ikkunalaitteihin, joissa vaivoin huomaa niiden mustuneet taidokkaat
-veistokset ja jotka tuntuvat ylen heikoilta kannattamaan niitä
-mullalla täytettyjä ruukkuja, joissa jonkun köyhän työläisnaisen
-neilikat tai ruusut kukkivat. Myöskin sattuvat silmään talojen ovet,
-suunnattoman suurilla metallilevyillä koristetut, joihin esi-isämme
-ovat kirjoittaneet kotoiset hieroglyyfinsä, joiden merkitys on
-jälkimaailmalta jäänyt salaan. Moni protestantti lienee niihin
-tunnustanut uskonsa, moni salaseuralainen niihin kätkenyt kirouksensa
-Henrik IV:ä vastaan. Moni porvari lienee niihin ikuistanut sukunsa
-ylhäisen alkuperän, sen unohdetun loistokauden kunnian. Koko
-Ranskan historia on noissa salakirjoituksissa. Huojuvan mökkirähjän
-rinnalla, jonka seinään käsityöläinen on kiinnittänyt höylänsä,
-ammattinsa merkin, on aatelismiehen asunto, jonka kivisen kaariportin
-otsikossa vielä voi nähdä merkkejä hänen vaakunastaan, minkä vuoden
-1789:n jälkeen näiden seutujen yli kulkeneet vallankumoukset ovat
-lyöneet sirpaleiksi. Tällä kadulla ei pohjakerroksissa ole mitään
-silmiinpistäviä kauppa- eikä varastohuoneita, keskiajan tuntijat
-voivat täällä seurata esi-isiemme elämäntottumuksia niiden kaikessa
-yksinkertaisuudessa. Pohjakerrosten matalat kauppasuojat, joissa
-ei ole suuria ikkunoita eikä näytekaappeja, ovat syviä, pimeitä
-ja ilman koristuksia sekä ulko- että sisäpuolelta. Niiden ovet
-ovat kaksiosaiset ja korkeilla rautalevyillä silatut; yläovi on
-sisältäpäin lukittu, mutta alaovi, jossa on teräsjänteellä varustettu
-kello, käy lakkaamatta. Ulkoilma ja päiväpaiste tulevat sisään
-tähän kosteaan luolaan joko oven yläpuolelta tai sylen korkeudella
-lattiasta olevasta ikkunasta, mihin ovat kiinnitetyt vankat
-luukut, jotka avataan aamulla ja suljetaan illalla rautapuomeilla.
-Samalle seinälle ovat kauppatavarat ripustetut. Mitään ei ole vain
-silmänkoreudeksi. Kauppatavaran laadusta riippuen on näytteillä pari
-kolme tynnyrillistä suolaa tai kalaa, muutamia kääröjä palttinaa,
-köyttä, messinkitouvia, tynnyrin vanteita ja lisäksi joitakin
-vaatekappaleita.
-
-Astukaamme sisään. Siistinnäköinen nuoruutta uhkuva tyttönen, jolla
-on valkea kaulaliina ja punaiset käsivarret, jättää sukankutimensa,
-menee kutsumaan isäänsä tai äitiänsä, joka tulee ja myö teille, mitä
-tahdotte, mukavan levollisena, palvelevaisena tai itsetietoisena,
-aina luonteensa mukaan, olipa sitten että on kysymyksessä kymmenen
-pennin kauppa tai parinkymmenen tuhannen frangin. Tuossa istuu
-tynnyripuu-kauppias ovensa edessä ja pyörittelee peukaloitaan
-pakistessaan naapuriensa kanssa; itse asiassa ei hänellä näytä olevan
-kuin muutamia tynnyrilautoja ja kaksi tai kolme riukukantamusta;
-mutta satamassa hänen uhkea lautapihansa tyydyttää Anjoun
-tynnyrintekijäin tarpeet; ja hän tietää lautaa myöten kuinka paljon
-tynnyripuuta tarvitaan, kun sattuu hyvä viinivuosi. Auringon helle
-teki hänet rikkaaksi mieheksi, sadekuurot saattoivat hänet kukistaa.
-Yhtenä ainoana aamuna voi tynnyrin hinta vaihdella kahdestatoista
-frangista kuuteen. Tässä maanosassa samoinkuin Tourainessakin
-hallitsevat ilmanalan oikut kauppaelämää. Viinitarhurit,
-maanviljelijät, puukauppiaat, tynnyrintekijät, majatalojen omistajat,
-laivurit, kaikki ovat riippuvaisia auringon säteistä; illalla maata
-pannessaan pelkäävät he sydämessään, että aamulla saavat kuulla yöllä
-pakkasen käyneen vieraissa. He kammovat sadetta, tuulta, kuivuutta
-tai kaipaavat vettä, auringonpaistetta, pilviä, kukin tarpeidensa
-mukaan. Alituinen taistelu on käymässä taivaan valtojen ja maan
-askareiden välillä. Ilmapuntari milloin synkistää, milloin tekee
-toivorikkaiksi ihmisten kasvot. Saumurin vanhan pääkadun talojen
-otsikoissa on kulkija lukevinaan sanat: "Suokoon taivas kultaisen
-sään!" Ja naapuri vastaa naapurilleen: "Rahat tulevat taivaasta!"
-tietäen mitä aurinko ja sade voivat saada aikaan. Lauantaisin on jo
-puolipäivän aikaan turhaa koettaa tehdä edes viidenäyrin kauppaa
-näiden kunnon porvarien kanssa. Jokaisella heistä on viinitarhansa
-tai maatilansa ja hän rientää sinne viettämään pari joutilasta
-päivää. Kun kaikki on etukäteen vankasti suunniteltua, myynnit
-ja ostokset, jää kauppamiehelle kymmenen tuntia kahdestatoista
-käytettäväksi peliseuraan, havaintojen tekoon ja yhtämittaiseen
-naapurien elämän vakoilemiseen. Talonemäntä ei täällä voi ostaa
-peltokanaa ilman että naapuri jälestäpäin utelee aviomieheltä, oliko
-se hyvin paistettu. Nuori tyttö ei voi painaa päätänsä ikkunaan
-joutumatta toimettomien miesryhmien huomion esineeksi. Kaikki on
-täällä näkyvissä eikä näillä synkillä hiljaisilla taloilla ole mitään
-salaisuutta. Kaikki tapahtuu avoimen taivaan alla; kukin perhe syö
-ovensa edustalla aamiaisensa ja päivällisensä ja suorittaa samassa
-paikassa myöskin aviolliset riitaisuutensa. Kadulla ei voi kävellä
-joutumatta tutkivain katseiden ristituleen. Ja kun muukalainen
-muinoin tuli tällaiseen maaseutukaupunkiin, töllisteltiin häntä joka
-ovelta. Tällaisiin elämäntapoihin perustuvat useat hupaiset kaskut
-tästä maakunnasta. Niinpä annettiin Angers'in asukkaille, jotka
-tekivät pilaa näistä pikkukaupunkilaisten tottumuksista, liikanimi
-"mahtailijat".
-
-Vanhan kaupungin parhaat talot ovat tämän kadun yläpäässä, missä
-muinoin asuivat seudun aateliset. Se surun painama talo, missä
-tämän kertomuksen tapaukset ovat sattuneet, oli yksi noita
-rakennuksia, kunnianarvoisa jäännös vuosisadalta, jolloin ihmisillä
-ja ulkonaisilla olosuhteilla vielä oli se yksinkertaisuus, jonka
-ranskalaiset päivä päivältä ovat menettämässä. Kun seuraa tämän
-hupaisan kadun koukertelua, jossa kaikki tuo mieleen menneen ajan
-ja houkuttelee esiin alakuloisen tunnelman, sattuu silmä pimeähköön
-kadunpolvekkeeseen, jonka keskellä on herra Grandet'n talon ovi.
-
-Herra Grandet nautti Saumurissa suurta kunnioitusta, minkä syitä ja
-seurauksia tuskin se voi käsittää, joka ei ole koskaan pitempää tai
-lyhempää aikaa oleskellut maakunnassa. Grandet, jota jotkut vielä
-elossa olevat vanhukset kutsuvat "isä Grandet'ksi", oli 1789 varakas
-tynnyrintekijä, joka taisi lisäksi lukea, kirjoittaa ja laskea.
-Kun Ranskan tasavalta möi Saumurin ympäristöllä kirkon tiluksia,
-oli tynnyrintekijämme nelikymmenvuotias ja oli juurikaan nainut
-rikkaan puukauppiaan tyttären. Ottaen mukaansa kaiken irtaimen
-omaisuutensa ja vaimonsa myötäjäiset lähti hän niiden hurjien
-tasavaltalaisten luo, joiden toimena oli kansallistilusten myöminen,
-ja keinotteli itselleen voileivän hinnasta, tosin laillisesti, mutta
-ei silti oikeudenmukaisesti, seudun kauneimmat viinimäet, vanhan
-abotintilan ja muutamia karjakartanolta. Koska Saumurin asukkaat
-olivat varsin vähäisessä määrässä kumousmielisiä, pidettiin isä
-Grandet'ta uskaliaana miehenä, tasavaltalaisena, isänmaanystävänä,
-neropattina, jolla oli uusia ajatuksia, vaikka tynnyrintekijä ei
-itse asiassa ajatellut muuta kuin viinitarhojaan. Hänet nimitettiin
-Saumurin piirikunnan hallinnon jäseneksi ja hänen rauhaa rakastava
-toimintansa tuntui niinhyvin valtiollisen kuin käytännöllisen elämän
-aloilla. Valtiollisesti suojeli hän vanhan järjestelmän miehiä ja
-teki kaikkensa estääkseen maastamuuttaneiden tiluksien myömistä.
-Käytännössä taas hankki hän tasavaltalaiselle armeijalle parisen
-tuhatta astiata valkeata viiniä, mistä hän antoi maksaa itselleen
-runsaan korvauksen uhkeiden niittymaiden muodossa, jotka olivat
-kuuluneet juurikään lakkautettuun naisluostariin. Konsulihallituksen
-aikana tehtiin kunnon Grandet'sta määri. Yleisiä asioita hän
-hoitikin kelpo tavalla, mutta vielä paremmin viinimäkiään.
-Keisarikunnan aikana tuli hänestä taas pelkkä herra Grandet.
-Napoleon ei rakastanut tasavaltalaisia ja pani Grandet'n sijalle,
-jota pidettiin jakobiininä, rikkaan tilanomistajan, joka myöhemmin
-sai paronin arvonimen. Grandet luopui ilman kaipausta kunnallisista
-kunniatoimistaan. Hän oli, tietysti kaupungin parasta silmällä
-pitäen, antanut rakentaa ensiluokkaiset tiet maatiloilleen. Talostaan
-ja maatiloistaan, jotka olivat taidolla viljellyt, maksoi hän vain
-vähäisen veron. Ja hänen viinitarhansa, tarkoituksenmukaisesti
-järjestettyinä ja hoidettuina, tuottivat parasta viiniä. Hän olisi
-sanalla sanoen voinut tavoitella kunnialegionan ristiä.
-
-Tällä kannalla olivat asiat vuonna 1806. Herra Grandet oli silloin
-viidenkymmenen seitsemän ja hänen vaimonsa noin kolmenkymmenen kuuden
-ikäinen. Heidän ainoa tyttärensä, aviollisen rakkauden hedelmä, oli
-täyttänyt kymmenen vuotta. Herra Grandet, jota sallimus nähtävästi
-tahtoi lohduttaa arvotoimien menettämisestä, peri samana vuonna
-ensin rouva de la Gaudinièren, rouva Grandet'n äidin, syntyään de la
-Bertellière, sitten vanhan herra Bertellièren, edellisen isän, ja
-vielä lisäksi rouva Gentillet'n, äidinäitinsä. Kukaan ei aavistanut
-näiden perintöjen merkitystä. Nämä kolme vanhusta olivat pitkän
-aikaa ahneesti keräilleet rahansa arkkuihinsa voidakseen niistä
-kerran rauhassa nauttia. Vanha herra Bertellière nimitti rahojen
-sijoittamista tuhlailuksi ja hänelle tuotti rahojen näkeminen
-suurempaa mielihyvää kuin niiden koroista nauttiminen. Saumurin
-asukkaat laskivat sentähden hänen varallisuutensa vain hänen
-kiinteän omaisuutensa mukaan. Nyt saavutti herra Grandet täten
-siis toisen arvomahdin, rahan; ja hänestä tuli seudun mahtavin
-mies. Hänellä oli sata tynnyrinalaa viinimaata, joka hyvinä vuosina
-lahjoitti hänelle tuhansia astioita viiniä. Sitäpaitsi oli hänellä
-kolmetoista karjakartanoa, vanha abotintila, jonka akkunat hän
-säästäväisyydestä oli antanut muurata umpeen, satakaksikymmentä
-seitsemän tynnyrinalaa niittyä, missä kasvoi ja kukoisti kolme
-tuhatta poppelia, jotka olivat istutetut 1793. Myöskin se talo,
-jossa hän itse asui, oli hänen. Tällainen oli hänen kaikille
-näkyvä omaisuutensa. Kuinka paljon hänellä oli muita varoja, sitä
-saattoi vain kaksi henkilöä likimain arvailla: toinen oli herra
-Cruchot, notario, jonka toimena oli avustaa Grandet'ta rahojen
-sijoittamisessa, toinen oli herra des Grassins, Saumurin rikkain
-pankkiiri, jonka liikeyrityksiin viinitarhuri salaisesti otti osaa.
-Vaikkakin vanha Cruchot ja herra des Grassins pitivät tapanaan sitä
-uskollista salaisuuksien säilyttämistä, jonka avulla maaseudulla
-helposti voi hankkia luottamusta ja varallisuutta, osottivat he
-julkisesti herra Grandet'ta kohtaan niin suurta kunnioitusta, että
-syrjäiset saattoivat sen mukaan arvioida entisen määrin omaisuuden
-suuruuden. Niinpä ei ollutkaan koko Saumurissa ainoatakaan sielua,
-joka ei olisi ollut vakuutettu siitä, että herra Grandet'lla oli
-salainen aarre, arkku täynnä kultarahoja, joiden penkominen yön
-aikaan tuotti hänelle arvaamattomia nautinnon hetkiä. Toiset
-saiturit saivat tästä tavallaan täyden varmuuden nähdessään miehen
-silmät, joille keltainen metalli näytti ikäänkuin lainanneen
-oman värinsä. Miehen katse, jolla on tapana nautinnolla hivellä
-kultakasoja, saa aina, samoinkuin elostelijan, pelurin ja hovimiehen,
-eräänlaisen selittämättömän ilmeen, ikäänkuin epävakaan, ahneen,
-salaperäisen kiillon, mikä ei niiltä jää huomaamatta, joilla
-on samoja mielihaluja. Tällaisten ihmisten katseet muodostavat
-ikäänkuin intohimojen salaseuran merkkikielen. Herra Grandet herätti
-ihmisissä siis sitä kunnioitusta, mitä voi vaatia mies, joka ei ole
-kenellekään penniäkään velkaa, joka entisenä tynnyrintekijänä ja
-viinitarhurina voi tähtientuntijan tarkkuudella sanoa, tarvitaanko
-ensi viininkorjuussa tuhat vaiko ainoastaan viisisataa vatia, mies,
-joka ei koskaan ollut kauppasuunnitelmissaan pettynyt, vaan osasi
-aina pitää tynnyreitä kaupan, koska niistä maksettiin paremmin
-kuin muusta kauppatavarasta, ja ymmärsi pitää viininsä kellarissa
-kunnes sai siitä kaksisataa frangia, kun pikkukauppiaat saivat
-myödä omansa sadasta. Vuoden 1811:n mainio viinisato, jonka hän
-taisi säilyttää hyvin ja myödä vähissä erin, tuotti hänelle enemmän
-kuin kaksisataa neljäkymmentä tuhatta frangia. Raha-asioissa oli
-herra Grandet puoleksi tiikeri, puoleksi boakäärme. Hän osasi maata
-väijyksissä, pitää saalistaan silmällä ja sitten yllättää sen yhdellä
-hyppäyksellä; tämän jälkeen avasi hän kukkaronsa suun ja nielasi
-taalerinsa sekä asettui sitten levolle rauhallisena kuin käärme, joka
-sulattaa ruokaansa, intohimottomana ja kylmänä. Kukaan ei nähnyt
-hänen kulkevan ohitse tuntematta pelon sekaista kunnioitusta. Kuka
-saumurilainen ei olisi itse kaikessa hiljaisuudessa tuntenut hänen
-käpäliensä raatelua? Kenelle oli herra Cruchot lainannut tarvittavat
-rahat maatilan ostoon, mutta kahdeksan prosentin korkoa vastaan;
-kenelle oli herra des Grassins diskontannut vekselin, mutta vaatien
-suunnatonta välirahaa. Eikä kulunut päivääkään, ettei herra Grandet'n
-nimeä olisi mainittu, olipa sitten että se tapahtui kauppatorilla
-tai iltaseurojen keskustelun aikana. Olipa muutamille muinaisen
-viinitarhurin rikkaus suorastaan isänmaallisen ylpeyden aihe. Moni
-kauppias ja moni ravintolanisäntä sanoikin muukalaisille huomattavan
-tyytyväisenä:
-
--- Herraseni, meillä on täällä pari kolme miljoonataloa, mutta kuinka
-paljon herra Grandet omistaa, sitä ei hän edes itse tiedä!
-
-Vuonna 1816 arvioivat Saumurin tottuneimmat omaisuuden tuntijat tämän
-kunnon miehen varallisuuden noin neljäksi miljoonaksi; mutta vuodesta
-1793 vuoteen 1817 oli hän ansainnut tiloistaan keskimäärin enemmän
-kuin satatuhatta frangia vuodessa ja niin oli syytä luulla, että
-hänen rahallinen omaisuutensa suunnilleen vastasi hänen maatilojensa
-arvoa. Jos sentähden boston-pelin jälkeen tai viininviljelyksestä
-puhuessa pakina sattui kääntymään herra Grandet'hen, virkkoivat
-asiantuntevimmat: "Isä Grandet?... Isä Grandet'lla täytyy olla viisi
-kuusi miljoonaa".
-
--- Te olette taitavampi laskumestari kuin minä, sillä minä en ole
-koskaan päässyt tuntemaan hänen koko omaisuutensa arvoa, vastasivat
-herra Cruchot tai herra des Grassins, jos he sattuivat tuollaista
-puhetta kuulemaan.
-
-Jos joku parisilainen puhui Rothschildista tai herra Laffittesta,
-kysyivät saumurilaiset, olivatko he yhtä rikkaita kuin herra Grandet.
-Ja jos parisilainen ivallisesti hymyillen tähän vastasi myöntävästi,
-katselivat he toisiaan ja puistivat päitään epäillen tiedon
-todenperäisyyttä. Tämä valtava omaisuus peitti kultaisella verholla
-kaikki miehen teot ja toimet. Jos muinoin jotkut yksityisseikat hänen
-elämästään olivat antaneet aihetta hymyilyyn, olivat pian nauru
-ja pilkka kulutetut loppuun. Pienimmissäkin seikoissa oli herra
-Grandet tullut kaupunkilaistensa esikuvaksi. Hänen sanojaan, pukuaan,
-liikkeitään, hänen tapaansa räpytellä silmiään matkittiin kaikkialla,
-sillä niitä tutkittiin samalla huolella kuin luonnontieteilijä tutkii
-hyönteisiä, ja niinpä olikin tultu siihen tulokseen, että jokaisen
-hänen pienimmänkin liikkeensä alle kätkeytyi syvä, mykkä viisaus.
-
--- Tuleepa pian ankara talvi, sanottiin, isä Grandet on vetänyt
-käsiinsä turkishansikkaansa: meidän täytyy korjata viinisatomme. --
-Isä Grandet ostaa runsaasti tynnyripuuta, tänä vuonna tulee hyvä
-viinisato.
-
-Herra Grandet ei koskaan ostanut lihaa eikä leipää. Hänen pehtorinsa
-toivat hänelle joka viikko riittävän määrän salvokukkoja,
-kananpoikia, munia, voita ja viljaa. Hänellä oli mylly, jonka
-hoitajalla oli määrä toimittaa hänelle muun muassa jyviä ja leseitä.
-Suuri Nanon, hänen ainoa palvelijattarensa, joka ei enää ollut nuori,
-leipoi joka lauantai leivät talon tarpeiksi. Myöskin oli herra
-Grandet tehnyt puutarhojensa vuokraajien kanssa sen sopimuksen,
-että nämä pitivät huolta hänen vihannestarpeistaan. Hedelmiä sai
-hän sellaisen määrän, että siitä riitti vielä torille myötäväksi.
-Polttopuun sai hän vanhoista aitauksista ja häkeistä, joista
-hän vähitellen vapautti peltonsa. Pehtorit kävivät tätä varten
-asianalkaen kaupungissa, sijoittivat puun Grandet'n vajaan ja saivat
-siitä vastalahjaksi hänen kiitoksensa.
-
-Hänen ainoat tunnetut menoeränsä olivat rippiäyri, vaimonsa ja
-tyttärensä vaatetus ja maksu erityisestä tuolista kirkossa; näihin
-tulivat lisäksi menot valosta, Nanonin palkka, kattilain tinaus,
-veronmaksu ja rakennusten korjaus. Hän oli hiljan hankkinut itselleen
-kuusisataa auranalaa metsää, jonka vartioimisen hän uskoi naapurinsa
-metsänvartijoille, luvaten näille korvausta työstä. Vasta tämän
-anastuksen jälkeen söi hän toisinajoin metsänriistaakin.
-
-Hänen tapansa olivat hyvin yksinkertaiset. Hän puhui vähän.
-Tavallisesti tulkitsi hän ajatuksensa pienissä painavissa
-lauselmissa, hiljaisella äänellä. Vallankumouksesta saakka, jolloin
-hän ensi kertaa käänsi huomion puoleensa, oli kunnon Grandet
-alkanut sammaltaa varsin väsyttävällä tavalla, mikä etenkin tuli
-näkyviin, jos hänen täytyi puhua pitempään tai vastata johonkin
-väitteeseen. Mutta tämä hänen sammaltelunsa, tämä puheen keskeyttely,
-tämä hänen näennäinen loogillisuuden puutteensa, jota saattoi
-pitää puutteellisen kasvatuksen aiheuttamana, kaikki tämä olikin
-teeskentelyä. Muutamat tässä kertomuksessa esitetyt tapaukset
-riittävät tätä perustelemaan. Muuten oli hänellä aina varalla neljä
-puheentapaa, selvää kuin algebran lauselmat, jotka saivat pelastaa
-hänet kaikista elämän ja kaupanteon pintehistä: "En tiedä. En voi. En
-tahdo. Katsokaamme." Hän ei koskaan sanonut "kyllä" tai "ei", eikä
-koskaan kirjoittanut sanaakaan.
-
-Jos häntä puhuteltiin, kuunteli hän kylmäverisesti, laski leukansa
-oikeaan käteensä ja nojasi oikean kyynäspäänsä vasempaan kämmeneensä.
-Hän muodosti joka asiasta oman mielipiteensä, josta hän ei koskaan
-luopunut. Pienempiäkin kauppa-asioitansa mietti hän pitkät ajat. Ja
-kun hänen vastustajansa taitavan keskustelun jälkeen oli päässyt
-hänen salaisten suunnitelmiensa perille ja luuli jo voittaneensa
-hänet, sanoikin hän äkkiä:
-
--- En voi mitään päättää, ennen kuin olen neuvotellut vaimoni kanssa.
-
-Hänen vaimonsa, jota hän piti täydellisessä orjuudessa, oli hänelle
-mukava hätävara kaupanteossa. Grandet ei koskaan käynyt kenenkään
-luona vieraissa eikä myöskään itse koskaan ketään kestinnyt, hän ei
-pitänyt mitään melua ja näytti säästelevän kaikkea, myöskin ruumiinsa
-liikkeitä. Hän ei tullut koskaan toisia liian lähelle, koska hän aina
-oli kunnioittanut mieskohtaista omistusoikeutta.
-
-Kuitenkin, huolimatta hänen lempeästä äänestään ja varovaisesta
-esiintymisestään, ottivat joskus muinaisen tynnyrintekijän puhetapa
-ja käytös oikeutensa, varsinkin kotosalla, missä hän oli vähimmin
-varuillaan.
-
-Mitä ruumiillisiin suhteisiin tulee, oli Grandet viiden jalan
-korkuinen, tanakka ja leveäharteinen. Hänen pohkeensa olivat
-kaksitoista tuumaa ympärimitaten ja hänen polvensa olivat kyhmyiset.
-Hänen kasvonsa olivat pyöreät, ahvettuneet, rokonarpiset, hänen
-leukansa oli suora, hänen huulensa olivat vailla kaarevuutta ja hänen
-hampaansa olivat valkeat, hänen silmillään oli sama levollinen ja
-ahmiva ilme, jonka kansa sanoo olevan basiliskeilla; hänen otsastaan,
-joka oli täynnä poikkijuovia, ei puuttunut merkitseviä ulkonemia,
-hänen keltaiset hiuksensa, joissa oli valkeita hapsia joukossa,
-olivat kuin kulta ja hopea, kuten eräillä nuorilla ihmisillä oli
-tapana sanoa, jotka eivät tienneet, kuinka vaarallista oli tehdä
-pilaa herra Grandet'sta; hänen juuresta leveässä nenässään oli
-suoninen kyhmy, jossa kansa sanoi pahuuden asustavan. Yleensä
-todisti hänen ulkomuotonsa vaarallista viekkautta, kylmää harkintaa
-ja sellaisen miehen itsekkäisyyttä, joka on tottunut kaikkiin
-saiturin nautinnoihin. Ainoa ihminen, johon nähden hän ei ollut
-kokonaan välinpitämätön, oli Eugénie, hänen ainoa tyttärensä ja ainoa
-perijänsä. Muuten osotti hänen ryhtinsä, käytöstapansa ja käyntinsä
-sitä luottamusta itseensä, jonka mies voi saavuttaa, kun hänellä
-on kaikissa yrityksissään ollut onni myötä. Vaikkakin siis herra
-Grandet'n tavat saattoivat joskus näyttää lempeiltä ja pehmeiltä, oli
-hänellä kuitenkin rautainen luonne.
-
-Hän kävi aina samaan tapaan puettuna ja jos joku juuri hänet
-näki, näki hän hänet sellaisena kuin hän oli jo 1791. Hänellä oli
-kömpelöt, nahkahihnalla solmitut kengät, juovikkaat villasukat,
-kastanjanruskeat polvihousut hopeisine solkineen, ruskean ja
-keltaisen kirjava samettiliivi, joka oli napitettu kaulaan saakka,
-avara ruskea nuttu, jossa oli suuret laskokset, musta kaulaliina
-ja kvääkerihattu. Hänen käsineensä, jotka olivat yhtä lujat kuin
-santarmien, kestivät kaksikymmentä kuukautta, ja pitääkseen niitä
-puhtaina, laski hän ne aina totuttuun tapaan samaan paikkaan hattunsa
-reunalle.
-
-Muuta ei Saumur tiennyt tästä miehestä.
-
-Vain kuudella saumurilaisella oli oikeus tulla tähän taloon. Kolmesta
-ensimäisestä oli merkillisin herra Cruchot'n veljenpoika. Sitten
-kun tämä nuori mies oli nimitetty Saumurin ylimmän oikeusistuimen
-presidentiksi, oli hän liittänyt Cruchot'n nimeen myöskin Bonfons'in,
-ja hänen pyrkimyksensä päämäärä oli hankkia jälkimäiselle nimelle
-vielä enemmän loistoa kuin Cruchot-nimellä oli. Hän merkitsi nimensä
-C de Bonfons. Jos joku asianajaja oli kyllin ymmärtämätön kutsuakseen
-häntä "herra Cruchot'ksi", sai hän pian tietää, minkä tyhmän kepposen
-oli tehnyt. Tuomari oli suopea niitä kohtaan, jotka kutsuivat häntä
-"herra presidentiksi", ja hänen koko viehättävän hymynsä armon saivat
-osakseen imartelijat, jotka kutsuivat häntä "herra de Bonfons'iksi".
-Presidentti oli kolmenkymmenen kolmen ikäinen; hänellä oli hallussaan
-Bonfons'in maatila, joka antoi vuodessa tuloja seitsemän tuhatta
-frangia; sitäpaitsi tiesi hän saavansa periä setänsä, notarion, sekä
-toisenkin setänsä, Saint-Martin de Tours'in tuomiokapitulin pään,
-joka niinikään kävi rikkaan kirjoissa. Nämä kolme Cruchot'ta, joita
-tuki lukematon joukko sukulaisia ja jotka olivat suhteissa pariin
-kymmeneen kaupungin perheeseen, muodostivat kokonaisen puolueen,
-kuten muinoin Medicit Firenzessä; mutta samoin kuin Mediceillä, oli
-Cruchot'illakin Pazzinsa.
-
-Rouva des Grassins, jolla oli kolmenkolmatta vuotias poika,
-seurusteli ahkerasti rouva Grandet'n kanssa, toivoen saavansa
-vielä aikaan avioliiton rakkaan Adolfinsa ja Eugénien kesken.
-Herra des Grassins, pankkiiri, auttoi kaikin puolin vaimonsa
-suunnitelmia niiden alinomaisten ystävänpalvelusten kautta, joita
-hän salaa teki vanhalle saiturille, ja hän tuli aina oikeaan aikaan
-taistelutantereelle. Näillä kolmella Grassins'illa oli myöskin omat
-puoluelaisensa, sukulaisensa ja uskolliset liittoveljensä.
-
-Cruchot-laisten puolelta koetti kirkkoherra, joka oli sukunsa
-Talleyrand, veljensä, notarion, avustamana tehdä tyhjäksi
-pankkiirinrouvan laskelmat ja varata rikkaan perijättären
-veljenpojalleen, presidentille. Tämä Cruchotlaisten ja des
-Grassins'ien salainen kilvoittelu, jonka palkinto oli Eugénie
-Grandet'n käsi, oli kaupungin seurapiireissä yleisenä puheenaiheena.
-Meneekö neiti Grandet naimisiin presidentin vaiko Adolf des
-Grassins'in kanssa? Tähän kysymykseen tiesivät jotkut antaa sen
-vastauksen, ettei herra Grandet anna tytärtään kummallekaan. Tämä
-kunnianhimoinen tynnyrintekijä etsi, niin väittivät he, vävykseen
-Ranskan pääriä, joka kahdensadan tuhannen vuotuisista koroista
-suostuisi ottamaan sukuunsa Grandet'n tynnyreineen päivineen. Toiset
-taas selittivät, että herra ja rouva Grassins olivat ylhäistä
-sukua sekä hyvin rikkaita, että heidän Adolfinsa oli hieno nuori
-mies, ja että sellaisen avioliiton toki pitäisi tyydyttää miestä,
-jolla ei ollut mitään sukuperää ja jonka koko Saumur oli nähnyt
-tynnyrintekijän piilu kädessä vaeltavan ja joka sitä paitsi oli
-kerran kantanut punaista jakobiinimyssyä. Tarkkanäköisimmät olivat
-taas tehneet sen huomion, että herra Cruchot de Bonfons'ille oli
-talo joka hetki avoinna, kun sitä vastoin hänen kilpailijansa kävi
-siellä vain sunnuntaisin. Muutamat sen sijaan hokivat että rouva
-des Grassins oli liian hyvä ystävä Grandet'n perheen naisväen
-kanssa, jottei hän saisi tahtoaan perille, kun taas jotkut sanoivat
-tietävänsä, että abbé Cruchot oli maailman ovelin mies, ja että pappi
-kyllä aina suoriutuisi pelistä naistakin vastaan. -- "Tasaväkistä
-peliä!" sanoi joku Saumurin neropatti.
-
-Seudun vanhimmat asiantuntijat väittivät, että Grandet oli liian
-suuri saituri salliakseen perheensä omaisuuden joutua vieraihin
-käsiin. Heidän tietojensa mukaan oli Eugénien määrä mennä naimisiin
-erään parisilaisen Grandet'n, rikkaan viinikauppiaan pojan kanssa.
-Tähän vastasivat Cruchot'n ja Grassins'in puoluelaiset:
-
--- Kolmeenkymmeneen vuoteen eivät veljekset ole toisiaan nähneet.
-Sitäpaitsi on parisilainen Grandet suunnitellut pojalleen suuremman
-tulevaisuuden. Hän on piirineuvoston puheenjohtaja, edusmies, eversti
-kansalliskaartissa ja kauppaoikeuden tuomari, hän ei tahdo mitään
-tietää Saumurin Grandet'sta, vaan aikoo naittaa poikansa jonkun
-napoleonilaisen herttuan perheeseen.
-
-Mitäpä ei olisikaan puhuttu rikkaasta perijättärestä, joka oli
-tunnettu kahdenkymmenen peninkulman päähän, aina lähikaupunkiin
-saakka!
-
-Vuoden 1818 alussa anastivat Cruchot-laiset itselleen huomattavan
-edun Grassins'eihin verraten. Froidfondin kolmen miljoonan
-maatila, joka oli tunnettu puistostaan, ihanasta linnastaan,
-karjakartanostaan, koskistaan, lammikoistaan ja metsistään,
-joutui myötäväksi, kun nuoren markiisi Froidfondin täytyi muuttaa
-omaisuutensa rahaksi. Notario Cruchot, presidentti Cruchot ja
-kirkkoherra Cruchot liittolaisineen estivät kaupan tapahtumasta
-vähittäin. Notario sai nuorenherran myömään tilansa kokonaisuudessaan
-selittämällä kuinka paljon selkkauksia ja rettelöitä tulisi, jos
-useammalta ostajalta täytyisi periä heidän maksettaviaan; sensijaan
-oli herra Grandet varma ostaja ja hän pystyi maksamaan koko hinnan
-käteisellä. Näin viskattiin kaunis markiisinlinna Grandet'n ahnaaseen
-kitaan, ja koko Saumurin hämmästykseksi maksoi hän kohta oston
-jälkeen täyden kauppahinnan. Huhu tästä tapauksesta kulki aina
-Nantes'iin ja Orleans'iin saakka.
-
-Grandet tuli ensi kertaa linnaansa samalla hetkellä kuin sinne
-palasi yksi sen hedelmävankkureista. Heitettyään valtiaan silmäyksen
-omaisuuteensa, palasi hän Saumuriin varmana huomiostaan, että oli
-sijoittanut rahansa viiden prosentin korkoa vastaan. Hän päätti
-kohta pyöristää markiisilinnan alueita yhdistämällä siihen muut
-tiluksensa. Mutta täyttääkseen taas kukkaronsa, johon oli tullut paha
-lovi, päätti hän hakkauttaa maahan metsänsä, yksinpä poppelitkin
-niittymailta.
-
-On helppo ymmärtää, mikä merkitys Saumurissa oli Grandet'n talolla,
-valkealla, kylmällä, hiljaisella talolla, joka oli kaupungin
-ylimmällä paikalla, muurinraunioiden ympäröimä.
-
-Oven kamana ja pielukset olivat, samoin kuin koko talokin, patakiveä,
-tuota Loiren rannoilta peräisin olevaa valkeaa kiveä, joka on niin
-haurasta, että se keskimäärin kestää tuskin kahta vuosisataa.
-Ilmaston vaikutuksesta oli ovi tullut niin täyteen rakoilemia, että
-se näytti kuin madonsyömältä ja muistutti jossain määrin vankilan
-porttia. Oven päällä oli kovasta kivestä vuoltu korkokuva, joka
-esitti neljää vuodenaikaa, mutta sekin oli jo kokonaan rapistunut
-ja mustunut. Tämän yläpuolelta pisti esiin seinänulkonema, jolla
-kasvoi kaikenlaista rikkaruohoa, kuten nokkosia, juhannuskukkia,
-peltokiertoja ja ratamoita sekä pieni kirsikkapuu, joka oli jo
-ehtinyt verraten korkeaksi. Itse ovi oli tammipuusta, ruskettunut ja
-rapistunut, täynnä halkeamia, näköjään heikko, mutta itse asiassa
-sangen vahva rautasiloineen, jotka muodostivat mittausopillisia
-kuvioita. Oven keskikohdalla oli pieni nelikulmainen ristikolla
-varustettu ikkuna ja sen alapuolella riippui ovenkolkutin, jonka
-kädensijaan oli veistetty irvistävä miehenpää. Tämä omituisen
-näköinen kolkutin olisi varmaan muinaistutkijassa herättänyt suurta
-mielenkiintoa varsinkin noiden kummallisten kasvojen tähden, jotka
-pitkäaikaisesta käytännöstä olivat jo kuluneet pilalle. Pienen
-ristikkoikkunan kautta, joka oli ollut kansallissotien aikana
-kurkistusreikänä, minkä läpi ystävä tunnettiin ystäväksi, saattoivat
-uteliaat ohikulkijat nähdä pimeän vihreähkön käytävän sekä sen päässä
-vanhat portaat, mitkä johtivat puutarhaan, jota hauskasti ympäröivät
-paksut kosteat muurit, alati vettä tihkuvat ja köynnöskasvien
-peittämät. Nämä muurit olivat muinaisia linnoitusvalleja ja niiden
-harjalla oli naapuritalojen istutuksia.
-
-Talon alikerrassa oli perheen tärkein huone, jonka ovi aukeni suoraan
-porttiholviin. Harvat tuntevat mitä merkitsee perheen asuinhuone
-Anjoun, Tourennen ja Berrin pikkukaupungissa. Se on samalla kertaa
-odotushuone, sali, budoaari ja ruokahuone; se on yhteisen kotielämän
-näyttämölava. Tänne saapui neljännesvuosittain parturi leikkaamaan
-herra Grandet'n tukkaa, tänne tulivat pehtorit, pappi, aliprefekti ja
-myllypoika. Tässä huoneessa, jonka molemmat ikkunat olivat kadulle
-päin, oli laudoitettu laattia; vanhanaikainen, harmaa laudoitus
-kattoi seinät ylhäältä alas, kattopalkit olivat niinikään harmaalla
-värillä silatut ja niiden väliset pinnat olivat valkealla, mutta nyt
-jo kellastuneella muurisavella kalkitut. Vanha kuparinen korkokuvilla
-varustettu kello koristi valkokivistä karkeasti hakatun kamiinin
-reunaa, jonka yläpuolella oli vihertävä peili, mikä oli laidoista
-hiottu viistoon, niin että saattoi nähdä lasin paksuuden. Kamiinin
-kummallakin puolen oli kuparinen kullattu kynttilänjalka, molemmat
-kaksihaaraisia; jos otti kynttilöistä pois niiden ruusunmuotoiset
-suojustimet, saattoi niitä käyttää jokapäiväistäkin tarvetta
-varten. Tuoleja peitti vanhanaikainen koruompelus, johon aiheet
-olivat otetut La Fontainen tarinoista; mutta tämä täytyi tietää
-etukäteen, sillä muuten olisi sitä ollut vaikea arvata, värit
-kun olivat aivan vaalenneet ja kuviot kuluneet välttämättömien
-korjausten vuoksi. Tämän huoneen kussakin neljässä nurkassa olivat
-jonkunlaiset ruoka-hyllyt, jotka ylempänä muodostuivat kaapiksi.
-Vanha pelipöytä, jonka pinnassa oli mosaiikkikuvioita, mitkä
-keskikohdalla muodostivat shakkilaudan, oli asetettu ikkunain
-välisen seinän vierustalle. Tämän pöydän yläpuolella oli pitkulainen
-barometri mustissa kehyksissä nauhoineen ja kultakirjailuineen,
-joita kärpäset kuitenkin olivat kohdelleet niin huonosti, että
-niiden alkuperäinen asu jäi arvoitukseksi. Kamiinin vastaisella
-seinällä oli kaksi liituväritaulua, joista toisen sanottiin kuvaavan
-rouva Grandet'n isoisää, vanhaa herra Bertillièreä ranskalaisena
-kaartin luutnanttina, toisen taasen rouva Gentillet-vainajaa
-paimenettarena. Kummassakin ikkunassa olivat punaiset uutimet, jotka
-olivat kiinnitetyt tupsuilla varustettuihin silkkinyöreihin. Nämä
-upeat uutimet, jotka huonosti sopivat Grandet'n yksinkertaisiin
-tapoihin, olivat talon ostossa joutuneet hänen haltuunsa samoin kuin
-peili, kello, kirjo-ompelulla päällystetyt tuolit sekä ruusupuiset
-nurkkahyllyt. Sen ikkunan ääressä, joka oli lähinnä ovea, oli
-pienellä alustalla ruokotuoli, kyllin korkealla, jotta rouva Grandet
-saattoi siitä nähdä kaikki ohikulkijat. Pieni kirsikkapuinen
-työpöytä täytti muun ikkunanedustan ja Eugénie Grandet'nkin pieni
-nojatuoli oli sen vieressä. Viisitoista vuotta olivat äiti ja tytär
-istuneet näillä paikoillaan huhtikuusta marraskuuhun ahkerassa
-työssä päivien rauhallisesti vaihtuessa. Ensi päivänä marraskuuta
-saattoivat he muuttaa talvisille sijoilleen kamiinin ääreen. Vasta
-tuona päivänä salli Grandet arkituvassa lämmitettävän ja viime
-päivänä maaliskuuta lakkasi taas lämmitys, huolimatta kevätkylmistä
-tai syyspakkasista. Pienen kyökistä säästyneillä hiilillä täytetyn
-lämmityskojeen avulla, jonka kunnon Nanon oli heille varannut,
-pitivät he aamuisin ja iltasin koleina huhtikuun ja lokakuun päivinä
-jäseniään lämpiminä parhaansa mukaan. Äiti ja tyttö huolehtivat
-kaikista talon liinatarpeista ja he käyttivät niin tarkoin päivänsä
-tähän työhön, että Eugénien täytyi kieltäytyä muutaman tunnin
-unesta, jos hän tahtoi neuloa äidilleen kauluksen, ja tämäkin täytyi
-hänen tehdä isältään varkain, koska isä ei sallinut turhaa valon
-kulutusta. Saituri oli nimittäin jo pitkät ajat suurelle Nanonille ja
-tyttärelleen jakanut kynttilät samoinkuin hän joka aamu jakoi leivän
-ja muut päivän välttämättömät tarpeet.
-
-Suuri Nanon oli kenties ainoa olento, joka olisi kyennyt kestämään
-tämänlaatuista isännyyttä. Koko kaupunki kadehti Grandet'lta tätä
-palvelijatarta. Suuri Nanon, joka oli saanut liikanimensä siitä, että
-hän oli viisi jalkaa ja kahdeksan tuumaa pitkä, oli ollut Grandet'n
-palveluksessa kolmekymmentä viisi vuotta. Vaikka hänellä oli palkkaa
-vain kuusikymmentä frangia, pidettiin häntä kuitenkin yhtenä
-Saumurin rikkaimmista palvelijattarista. Kun hän oli kolmekymmentä
-viisi vuotta säästänyt kuudetkymmenet franginsa, oli hän voinut
-sijoittaa herra Cruchot'lle neljä tuhatta frangia kiinnitystä
-vastaan. Tämä suuren Nanonin pitkäaikaisen itsepäisen säästäväisyyden
-tulos näytti jättiläismäiseltä. Kaikki muut palveluspiiat, jotka
-näkivät, että tällä viisikymmenvuotias-poloisella oli leipää
-vanhojen päiviensä varaksi, kadehtivat häntä siitä, ajattelematta
-sitä orjuutta, jonka kautta hän oli varansa hankkinut. Kun tämä
-palvelustyttö oli kahdenkymmenen kahden vuotias ei hänen vielä
-ollut onnistunut saada mistään palvelijattaren tointa, hänen
-ulkomuotonsa kun oli hyvin luotaantyöntävä. Vastenmielisyys hänen
-olentoaan kohtaan oli kuitenkin varsin epäoikeutettu, sillä jos
-hänen kasvonsa olisivat olleet kaartin krenatöörin hartioilla,
-olisi niitä varmaan suuresti ihailtu; mutta ihmiset tahtovat, että
-kaikki on omalla paikallaan. Kun hänen täytyi lähteä tulipalossa
-hävitetystä kartanosta, jossa oli ollut lehmien paimenena, tuli
-hän Saumuriin, etsien täältä palvelijattaren tointa. Herra Grandet
-ajatteli niihin aikoihin naimisiin menoa ja hän tahtoi sentähden
-täydentää talouttansa. Hän näki tämän tytön palaavan tyhjin
-toimin ovelta ovelle. Tynnyrintekijänä osasi hän antaa arvoa
-ruumiilliselle voimalle ja ymmärsi kohta, mikä hyöty hänellä tulisi
-olemaan tästä herkulesmaisesta naisesta, joka seisoi jaloillaan
-varmana kuin kuusikymmenvuotias tammi ja jolla lisäksi oli leveä
-selkä, kuorma-ajurin kädet, sekä yhtä järkkymätön rehellisyys kuin
-koskematon neitsyys. Eivät edes syylät, jotka koristivat näitä
-sotilaallisia kasvoja, ei tiilenpunainen iho, eivät suonikkaat
-käsivarret eivätkä ryysyt peloittaneet tynnyrintekijää, joka
-kuitenkin vielä oli siinä iässä, jolloin sydämelläkin tavallisesti
-on sananvuoronsa. Hän antoi tyttöparalle vaatteita, kengät, ravintoa
-sekä palkan ja piti häntä palveluksessaan millään tavalla häntä
-pahoin kohtelematta.
-
-Kun suuri Nanon huomasi itseään tällä tavoin pideltävän, itki
-hän salaa ilosta ja kiintyi lujin sitein tynnyrintekijään, joka
-puolestaan kohteli häntä kuin ainakin täyttä omaisuuttaan. Nanon teki
-kaiken; hän piti huolta kyökistä, pesi pyykin, huuhtoi sen Loiressa
-ja kantoi sen kotiin, olkapäillään. Hän nousi vuoteesta varhain
-aamun koittaissa ja meni levolle hyvin myöhään; viininkorjuun aikana
-valmisti hän ruuan kaikelle korjuuväelle; hän vartioi kuin uskollinen
-koira isäntänsä omaisuutta, ja sokeassa ihailussaan herraansa kohtaan
-alistui hän nurkumatta kaikkiin tämän merkillisiin oikkuihin.
-
-Vuoden 1811:n kuuluisan viinisadon jälkeen sai suuri Nanon, joka
-silloin oli ollut palveluksessa kaksikymmentä vuotta, herraltaan
-tämän vanhan kellon, ja se olikin ainoa lahja, minkä hän oli
-koskaan isännältään saanut, sillä vaikkakin Grandet luovutti
-neljännesvuosittain Nanonille kenkänsä, jotka sopivat tälle kuin
-valetut, ei sitä kuitenkaan voi pitää minään lahjoituksena, sillä
-kengät olivat peräti kuluneet. Pakko teki tästä palvelustytöstä niin
-saidan, että Grandet alkoi hänestä pitää niinkuin koirasta voi pitää,
-ja Nanon antoi kerta kaikkiaan sijoittaa kaulaansa piikkipannan ja
-kesti kärsivällisesti sen repimiä haavoja. Jos Grandet leikkasi
-leivästä liian säästeliäitä viipaleita, ei hän valittanut. Hän
-alistui iloisella mielellä tähän talon terveelliseen ankaraan
-elämänjärjestykseen, josta oli seurauksena ettei siellä kukaan
-koskaan sairastellut.
-
-Lisäksi oli Nanon täydellisesti perheen jäsen. Hän hymyili kun
-Grandet'kin hymyili, suri, paleli, lämmitteli ja työskenteli hänen
-kanssaan. Kuinka monta etua olikaan tuosta isännän ja palvelijan
-yhtäläisyydestä! Koskaan ei ollut Grandet'lla vielä ollut syytä
-epäillä palveluspiikaansa viinirypäleen, luumun tai persikan
-näpistelystä.
-
--- Kas tuossa, Nanon, pidä hyvänäsi, oli hänen tapana sanoa, kun näki
-jonkun hedelmien painosta kesken katkenneen oksan, joka olisi muuten
-täytynyt heittää sioille.
-
-Tälle maalaistytölle, joka oli nuoruudessaan saanut näin huonoa
-kohtelua osakseen, tälle kaikesta lempeydestä poissuljetulle oli isä
-Grandet'n kaksimielinenkin hymy kuin todellinen auringonsäde. Muuten
-ei Nanonin yksinkertainen sydän ja rajoitettu pää voineet yhdellä
-kertaa käsittää enempää kuin yhden tunteen ja yhden ajatuksen. Vielä
-kolmenkymmenen viiden vuoden päästä oli hän tavan takaa näkevinään
-itsensä seisomassa herra Grandet'n puupinojen edessä avojaloin ja
-repaleissaan ja kuulevinaan tynnyrintekijän sanat:
-
--- Mitä etsitte, kaunis lapseni?
-
-Hänen kiitollisuutensa pysyi alati nuorena.
-
-Toisinaan tuli Grandet'n mieleen, ettei tuo ihmisparka ollut
-koskaan kuullut elämässään ainoatakaan suloista sanaa tai tuntenut
-kenessäkään naisellisuutensa vaikutusta sekä että hän kerran on
-astuva Isänjumalan eteen koskemattomampana kuin Neitsyt Maria.
-Silloin sanoi Grandet aina, säälin täyttämänä häntä silmäillen:
-
--- Nanon parka!
-
-Näihin sanoihin vastasi vanha palvelijatar aina katseella, jota
-on vaikea määritellä. Tuo huudahdus, alituisesti toistettuna,
-muodosti lujan ystävyyssiteen, jossa jokainen uusinto oli uutena
-renkaana. Tässä säälintunteessa, joka oli kuin leikillä tullut
-Grandet'n mieleen ja jonka tuo vanha tyttö poloinen otti täydestä
-todesta, oli jotakin kammottavaa. Tuo julma lempeys, joka vanhalle
-tynnyrintekijälle tuotti monta ilon hetkeä, oli Nanonille hänen
-korkein onnensa. Kukaan toinen ei koskaan sanonut sillä tavalla:
-"Nanon parka", ja Jumalakin tuntee enkelinsä heidän äänensä salatusta
-sävystä.
-
-Saumurissa oli paljon perheitä, joissa palvelijoita kohdeltiin
-paremmin, mutta siitä huolimatta ei perheenemännillä ollut lainkaan
-aihetta kaikinpuoliseen tyytyväisyyteen. Senpä johdosta kysyttiinkin
-usein:
-
--- Kuinka mahtavatkaan Grandet't kohdella suurta Nanoniaan, kun hän
-on heihin niin kiintynyt? Hän menisi vaikka tuleen heidän tähtensä.
-
-Keittiö, jonka ristikkoikkunat olivat pihalle päin, oli aina puhdas,
-siisti ja kylmä, todellinen saiturin keittiö, jossa ei mitään saa
-mennä hukkaan. Kun Nanon oli pessyt ruoka-astiat, korjannut aterian
-tähteet ja sammuttanut tulen, jätti hän keittiön, jonka käytävä
-eroitti arkituvasta, ja meni kehräämään isäntäväkensä luo. Yksi ainoa
-kynttilä riitti iltasin koko perheelle. Nanon nukkui käytävän päässä
-pienessä komerossa, jota valaisi katonrajassa oleva ikkuna. Hänen
-järkkymätön terveytensä salli hänen asustaa tässä lokerossa, missä
-hän talossa vallitsevan syvän hiljaisuuden vuoksi saattoi kuulla
-pienimmänkin ritinän. Hänen täytyi kuin vahtikoiran nukkua vain
-toisella korvalla ja olla yönkin aikaan valmiina nousemaan vuoteesta.
-
-Tämän talon muut osat ja kolkat selviävät kertomuksemme kuluessa;
-mutta jo arkituvasta, johon perheen kaikki komeus oli kasattu,
-saattaa päättää muun huoneuston alastomuuden.
-
-Vuonna 1819 teki suuri Nanon marraskuun puolivälissä eräänä
-iltapuhteena ensi kerran tulen kamiiniin. Syksy oli ollut hyvin
-kaunis. Tämän päivän tunsivat niinhyvin Cruchot'laiset kuin
-Grassins'it perheen juhlapäiväksi. Niinpä varustautuivatkin nuo kuusi
-kilpailijaa tapaamaan toisensa Grandet'n arkituvassa antaakseen
-todisteen vilpittömästä ystävyydestään.
-
-Aamulla oli koko Saumur nähnyt rouva ja neiti Grandet'n Nanonin
-saattamina käyvän messuun ja kaikki tiesivät, että tänään oli neiti
-Eugénien syntymäpäivä. Herra Cruchot, abbé Cruchot ja herra C. de
-Bonfons pitivät silmämääränään saapua heti päivällisten päätyttyä,
-ennen Grassins'eja, onnittelemaan neiti Grandet'ta. Kaikilla kolmella
-oli sitä varten suunnattoman suuret kukkavihot, jotka olivat peräisin
-heidän pienistä kukkamaistaan. Se kukkakimppu, jonka presidentti
-aikoi lahjoittaa, oli taidokkaasti kultaripsuilla päättyvällä
-sinisellä silkkinauhalla solmittu.
-
-Tämän merkkipäivän aamuna oli herra Grandet seuraten vanhaa tapaa
-yllättänyt tyttärensä vuoteessa ja juhlallisesti lahjoittanut hänelle
-merkin isällisestä suosiostaan, mikä kolmentoista vuoden aikana
-oli tapahtunut pienen kultarahan muodossa. Rouva Grandet lahjoitti
-puolestaan tyttärelleen syntymäpäiväksi, samoin kuin uudeksi
-vuodeksi, puvun. Vuoden vaihteessa sai Eugénie niinikään isältään
-toisen kultarahan. Nämä kaksi pukua ja kultakolikkoa sekä vielä
-pieni rahalahja isän syntymäpäivänä muodostivat pienen, noin sadan
-taalarin erän, jonka isä kernaasti näki tyttärensä panevan säästöön.
-Hän muutteli tällä tavoin rahojansa laatikosta toiseen ja kasvatti
-johdonmukaisesti perijättärensä ahneutta. Joskus kysyi hän tytöltä
-tämän säästön määrää, joka oli La Bertellièren hallussa korkoa
-kasvamassa, ja sanoi aina silloin:
-
--- Siitä tulee sinun myötäjäistusinasi.
-
-Myötäjäistusina on vanha, vieläkin säilynyt tapa eräillä
-Keski-Ranskan seuduilla. Kun Berrissa ja Anjoussa nuori tyttö menee
-naimisiin, saa hän kotiväeltään tai sulhasensa perheeltä kukkaron,
-jossa on tusina, kaksitoista tusinaa, tai kaksitoista sataa kulta- tai
-hopearahaa, aina varallisuussuhteiden mukaan. Köyhimmätkään
-paimentytöt eivät mene naimisiin ilman myötäjäistusinaansa, olipa
-että se sitten onkin laskettu vain kuparikolikoissa. Issoudunissa
-puhutaan vielä rikkaasta perijättärestä, joka sai myötäjäistusinansa
-sadan neljänkymmenen neljän portugalilaisen kultarahan muodossa.
-Paavi Clemens VII, Katarina Medicin setä, lahjoitti veljensä
-tyttärelle, tämän mennessä naimisiin Henrik II:n kanssa, tusinan
-vanhoja kultamitaleja, joiden arvo oli suunnattoman suuri.
-
-Kun isä päivällisen aikana oli nähnyt tyttärensä varsin kauniiksi
-uudessa puvussaan, oli hän huudahtanut:
-
--- Koska nyt on Eugénien syntymäpäivä, niin tehkäämme tuli takkaan.
-Se on oleva hyvä enne.
-
--- Neiti menee tänä vuonna naimisiin, se on varma, sanoi suuri Nanon,
-kantaen pöydästä hanhen, tynnyrintekijäin fasaanin, tähteet.
-
--- Minä en näe Saumurissa ketään hänelle sopivaa, vastasi rouva
-Grandet, luoden mieheensä pelokkaan silmäyksen, josta saattoi
-päättää, kuinka syvässä aviollisessa orjuudessa vaimo parka huokaili.
-
-Grandet katsahti tyttäreensä ja huudahti iloisesti:
-
--- Hän täyttää tänään kolmekolmatta vuotta! Tyttäremme naimisiinmenoa
-täytyy ruveta ajattelemaan.
-
-Eugénie ja hänen äitinsä vaihtoivat keskenään hiljaisen ymmärtävän
-katseen.
-
-Rouva Grandet oli mehuton, näivettynyt ja keltainen kuin kuiva
-omena, eleiltään hidas ja laahustava; hän oli noita naisia, jotka
-ovat luodut orjuutta varten. Hänellä oli suuri suu, suuri nenä,
-suuri otsa, suuret silmät. Ensi näkemältä oli hänessä jotain, mikä
-muistutti puisevaa hedelmää, jossa ei ole makua eikä mehua. Hänen
-harvat jälellä olevat hampaansa olivat mustat, hänen suunympäryksensä
-oli ryppyinen ja hänen leukansa muistutti kalossin kärkeä. Muuten
-oli hän erinomainen nainen, todellinen La Bertellière. Abbé Cruchot
-sai joskus tilaisuuden vakuuttaa rouvalle, ettei tämä nuoruudessaan
-ollut _niin ruma_, minkä rouva kernaasti uskoikin. Koska hänellä
-oli enkelimäinen lempeys, hyönteisen kärsivällisyys, harvinainen
-hurskaus, järkkymätön mielenrauha ja hyvä sydän, säälittiin ja
-kunnioitettiin häntä joka taholla.
-
-Hänen miehensä ei koskaan antanut hänelle enempää kuin kuusi frangia
-kerralla hänen pieniä menojaan varten. Niin naurettava kuin olikin
-tämän naisen asema, joka oli tuonut pesään myötäjäisinä ja perintönä
-enemmän kuin kolmesataa tuhatta frangia, ei hän kuitenkaan koskaan
-asettunut vastakynteen sen riippuvaisuuden ja orjuuden johdosta,
-missä hän tunsi itsensä niin syvästi alennetuksi, ei pyytänyt
-koskaan mieheltään yhtään kolikkoa eikä tehnyt mitään muistutuksia
-niiden rahasitoumusten laadusta, joita herra Cruchot toi hänen
-vahvistettavikseen. Tämä hullu, salainen ylpeys, tämä sielunaateli,
-jota Grandet alituisesti loukkasi, hallitsi kokonaan rouva paran
-elämää.
-
-Rouva Grandet'lla oli aina yllään vihreä levantinpuku, joka sai
-kestää lähes vuoden ajan, valkea suuri pumpulikaulus, olkihattu, ja
-sitäpaitsi melkein aina silkkinen esiliina. Koska hän vain perin
-harvoin liikkui minnekään kotoaan, tarvitsi hän myöskin vähän kenkiä.
-Sanalla sanoen, hän ei kaivannut mitään itseään varten.
-
-Toisinaan sai Grandet omantunnon vaivoja siitä, ettei ollut pitkään
-aikaan antanut vaimolleen hänen kuutta frangiaan, ja silloin pani
-hän aina, myötyään suuremman määrän vuoden viinisadosta, syrjään
-pienen käsirahan vaimoaan varten. Ne neljä tai viisi louis'ta,
-jotka otettiin päältäpäin siitä summasta, minkä joku hollantilainen
-tai belgialainen maksoi Grandet'n viinisadosta, muodostivat rouva
-Grandet'n varsinaisen vuosirahan. Mutta kun hän oli saanut nuo viisi
-louis'tansa, saattoi sattua, että hänen miehensä häneltä kysyi,
-ikäänkuin heillä olisi ollut yhteinen kukkaro:
-
--- Voitko lainata minulle pari sous'ta?
-
-Tällä tavalla vaimo parka, onnellisena siitä, että saattoi tehdä
-jotain miehelle, jonka rippi-isä oli selittänyt hänen herrakseen ja
-mestarikseen, luovutti hänelle talven kuluessa muutamia taalereita
-käsirahoistaan. Kun Grandet veti taskustansa sen sadan sous'n
-kappaleen, jonka hän kuukausittain antoi tyttärelleen tämän pieniä
-menoja varten, ei hän koskaan laiminlyönyt, sen jälkeen kuin oli
-sulkenut kukkaronsa, kysyä vaimoltaan:
-
--- Ja sinä, äitiseni, tarvitsetko sinäkin jotain?
-
--- Ystäväni, saammepas nähdä, vastasi rouva Grandet perheenemännän
-arvokkaisuudella.
-
-Rouva Grandet'n mielenylemmyys jäi kuitenkin seurauksitta, sillä
-hänen miehensä uskoi olevansa varsin huomaavainen vaimoaan
-kohtaan. Filosoofeilla, jotka joskus elämässään kohtaavat jonkun
-Nanonin, rouva Grandet'n, Eugénien, on täysi oikeus pitää ironiaa
-Kaitselmuksen huomattavimpana ominaisuutena.
-
-Näiden päivällisten jälkeen, jolloin ensikertaa oli ollut puhe
-Eugénien naimisesta, meni Nanon herra Grandet'n huoneeseen etsimään
-pullollisen viiniä ja oli palatessaan kompastumaisillaan portaihin.
-
--- Sinä vanha pässinpää, kompasteletko sinä niinkuin kaikki muutkin?
-huudahti hänelle hänen herransa.
-
--- Herra, teidän käytävässänne on yksi porras rikkonainen.
-
--- Hän on oikeassa, sanoi rouva Grandet. Teidän olisi pitänyt jo
-aikoja sitten korjauttaa se. Eilen oli Eugénie siinä taittamaisillaan
-jalkansa.
-
--- Kas tässä, sanoi Grandet Nanonille, kun hän näki tämän käyneen
-aivan kalpeaksi, koska tänään on Eugénien syntymäpäivä ja sinä olet
-ollut lankeamaisillasi, ota sinäkin pieni lasillinen viiniä.
-
--- Niinpä olenkin sen hyvin ansainnut, sanoi Nanon. Minun sijallani
-olisivat useimmat rikkoneet pullon, mutta minäpä pidin sitä suojassa,
-vaikka olisi käsivarteni sen tähden katkennut.
-
--- Nanon parka! sanoi herra Grandet ja ojensi hänelle lasin viiniä.
-
--- Ethän satuttanut itseäsi? kysyi Eugénie katsoen osaaottavasti
-palvelijattareen.
-
--- En, sain ajoissa kiinni kaidepuista.
-
--- No hyvä, koska tänään on Eugénien syntymäpäivä, sanoi Grandet,
-niin tahdonpa laittaa portaat kuntoon. Te ette ymmärrä astua sille
-puolelle, missä porras vielä on eheä.
-
-Grandet otti kynttilän, jättäen vaimonsa, tyttärensä ja
-palvelijattarensa pimeyteen, jota vain kamiinin loimottava tuli
-valaisi, ja lähti noutamaan työpajastaan lautoja, nauloja ja muita
-työtarpeitaan.
-
--- Saanko auttaa? huusi hänelle Nanon kuullessaan kalkutusta
-portailta.
-
--- Ei tarvita! Selviänpä tästä yksinkin, vastasi tynnyrintekijä.
-
-Samaan aikaan kun Grandet paikkaili madonsyömiä portaitaan ja
-vihelteli täysin keuhkoin nuoruutensa aikaisia säveliä, kolkutti
-kolme Cruchot'ta ovelle.
-
--- Tekö siellä olette, herra Cruchot? kysyi Nanon, tarkistellen
-pienestä ristikkoikkunasta.
-
--- Niin, vastasi presidentti.
-
-Nanon aukaisi oven, ja kamiinin valkea, joka heijastui kattoon, salli
-kolmen Cruchot'n löytää huoneen sisäänkäytävän.
-
--- Ah, te tulette juhlimaan, sanoi Nanon, huomattuaan heidän kukkansa.
-
--- Suokaa anteeksi, herrani, huusi Grandet, kuullessaan ystäviensä
-äänen, olen heti palveluksessanne! Enpä ole turhan ylpeä, parantelen
-täällä juuri portaitani.
-
--- Älkää häiriytykö työssänne, herra Grandet! Onpa kolarikin
-herra kotonaan, sanoi syvämielisesti presidentti, nauraen yksin
-sukkeluudelleen, jota ei kukaan ymmärtänyt.
-
-Rouva ja neiti Grandet nousivat seisaalleen. Presidentti, käyttäen
-hyväkseen tuvassa vallitsevaa pimeyttä, lähestyi Eugénieta ja sanoi
-hänelle.
-
--- Sallikaa, neiti, tänään, syntymäpäivänänne, minun toivottaa teille
-joukon onnellisia vuosia ja kestävää terveyttä, josta teillä tähänkin
-saakka on ollut syytä iloita.
-
-Hän ojensi Eugénielle suuren, Saumurin oloihin nähden
-harvinaisen kukkavihon; sitten kiersi hän kätensä tytön vyötäisten
-ympärille ja suuteli häntä kummallekin puolen kaulaa sellaisella
-tuttavallisuudella, joka sai tytön kokonaan hämille. Presidentti,
-joka muistutti suurta ruostunutta naulaa, uskoi täten sopivimmin
-alkavansa liehittelynsä.
-
--- Olkaa kuin kotonanne, sanoi Grandet astuessaan sisään. Te olette
-tullut tänne juhlapäivää viettämään, herra presidentti!
-
--- Neidin läheisyydessä, puuttui kirkkoherra puheeseen ojentaessaan
-hänkin kukkakimppunsa, ovat kaikki päivät veljeni pojalle juhlapäiviä.
-
-Ja hän suuteli Eugénien kättä.
-
-Herra Cruchot taas puolestaan suuteli sydämellisesti tyttöä
-kummallekin poskelle ja sanoi:
-
--- Kuinka harvoin onkaan juhlaan syytä! Vuodessa on kaksitoista
-kuukautta.
-
-Asettaen kynttilän kamiinille kellon eteen, sanoi Grandet, joka ei
-koskaan tahtonut päästää käsistään tilaisuutta sukkeluuksiin:
-
--- Koska nyt on Eugénien juhlapäivä, niin sytyttäkäämme kaikki
-kynttilät!
-
-Hän irroitti varovaisesti kynttiläjalkain suojukset, otti Nanonin
-kädestä uuden paperiin käärityn kynttilän, pani sen tarkasti
-paikoilleen, sytytti sen ja meni istumaan vaimonsa viereen, katsellen
-vuoroin ystäviään, vuoroin tytärtään, vuoroin taasen molempia
-kynttilöitään.
-
-Abbé Cruchot, pieni lihavanläntä tyllerö, jolla oli päässä punertava
-tekotukka ja joka muuten muistutti iloista vanhaa rouvaa, ojensi
-eteensä hopeasoljilla varustettuihin lujiin kenkiin kytketyt jalkansa
-ja sanoi:
-
--- Grassins'it eivät ole vielä tulleet?
-
--- Eivät vielä, vastasi Grandet.
-
--- Mutta he tulevat kai kuitenkin? kysyi vanha notario tehden
-irvistyksen kasvoillaan, jotka muistuttivat kuorinkauhaa.
-
--- Niin luulen, vastasi rouva Grandet.
-
--- Teidän viininkorjuunne on jo loppunut? kysyi presidentti de
-Bonfons herra Grandet'lta.
-
--- Kokonaan! vastasi vanha viinitarhuri ja alkoi kävellä edestakaisin
-huoneessa, paisuttaen ylpeydestä rintaansa.
-
-Käytävän ovelta näki hän Nanonin istuvan keittiössä lieden ääressä,
-kynttilä vierellään, ja jatkavan siellä kehruutaan, jottei häiritsisi
-juhlavieraita.
-
--- Nanon sammutapas kohta tuli takastasi ja kynttilästäsi! sanoi hän
-astuen käytävään, ja tule meidän luoksemme. Onpa tosiaan arkitupa
-kyllin avara meitä kaikkia varten!
-
--- Mutta, herra, te saatte hienoja vieraita.
-
--- Etkös sinä ole yhtä hyvä kuin hekin? Kaikkipa me olemme Aatamista
-lähtöisin.
-
-Grandet kääntyi presidentin puoleen ja sanoi hänelle:
-
--- Oletteko jo myönyt viininne?
-
--- En, minä annan sen vanhentua. Jos viini on hyvää, on se kahden
-vuoden päästä vielä parempaa. Tehän tunnette hyvin viininomistajain
-päätöksen pitää tavallisia hintoja tavarallaan. Belgialaiset eivät
-tänä vuonna vedä meitä nenästä. Jos he menevät muille markkinoille,
-hyvä, he palaavat kyllä pian takaisin.
-
--- Niin, mutta olemmeko yksimieliset, sanoi Grandet äänellä, joka sai
-presidentin säikähtämään.
-
--- Onkohan kauppa jo käynnissä, ajatteli Cruchot. Tällä hetkellä
-kuului ulko-ovelta koputus, joka ilmoitti Grassins'ien tulon. Heidän
-astuessaan sisään keskeytyi rouva Grandet'n ja kirkkoherran välillä
-alkanut sananvaihto.
-
-Rouva des Grassins oli yksi noita pieniä, eloisia, pyöreähköjä,
-tervevärisiä naisia, joiden on onnistunut maakunnan luostarimaisten
-tapojen ja hyveellisen elämän avulla säilyttää nuorekas ulkonäkönsä
-vielä nelikymmenvuotiainakin. He muistuttavat syksyn viimeisiä
-ruusuja, joiden näkeminen ilahduttaa silmäämme, mutta joiden
-terälehdissä on eräänlainen kankea kylmyys ja joiden tuoksu on
-heikontunut. Hän pukeutui verraten hyvin, noudatti Parisin muoteja,
-antoi sävyn Saumurin seuraelämälle ja piti iltakutsuja. Hänen
-miehensä, muinoinen osastonpäällikkö keisarin kaartissa, oli
-Austerlitzissa pahasti haavoittunut ja saanut sen johdosta eronsa.
-Huolimatta kunnioituksestaan Grandet'ta kohtaan, puhutteli des
-Grassins tätä vanhalla sotilaallisella suorasukaisuudella.
-
--- Hyvää päivää, Grandet, sanoi hän viiniporvarille, ojentaen hänelle
-kätensä ja näytellen eräänlaista ylemmyyttä, jolla hän aina musersi
-Cruchot'n väen.
-
--- Neiti, sanoi hän Eugénielle, tervehdittyään häntä, te olette aina
-kaunis ja viisas, niin etten totta tosiaan tiedä, mitä voisin teille
-lisäksi toivottaa.
-
-Sitten ojensi hän Eugénielle pienen laatikon, jonka hänen
-palvelijansa oli kantanut heidän muassaan ja joka sisälsi
-Kap-kanervia, hiljan Eurooppaan tuotuja ja hyvin harvinaisia.
-
-Rouva des Grassins suuteli sydämellisesti Eugénieta, tarttui hänen
-käsiinsä ja sanoi:
-
--- Adolf on ottanut toimekseen ojentaa teille minun pienen lahjani.
-
-Eugénieta lähestyi isokasvuinen, vaalea, solakka ja kalpea
-nuorimies. Hänen käytöksensä ei ollut aivan tottunutta ja hän oli
-näköjään hiukan pelokas, mutta Parisissa, missä hän oli suorittanut
-lainopillisen tutkintonsa, oli hän kuluttanut kahdeksan tai
-kymmenen tuhatta frangia yli sen määrän, minkä hänen vanhempansa
-olivat hänelle varanneet. Hän lähestyi nyt Eugénieta, suuteli häntä
-kummallekin poskelle ja antoi hänelle pienen työlaukun, jossa oli
-kullatusta hopeasta valmistetut työkalut naiskäsitöitä varten.
-Kilpeen oli somasti kaiverrettu kirjaimet E.G. Kun Eugénie aukaisi
-laukun, valtasi hänet niin odottamaton ja täydellinen ilo, että
-hän punastui ja alkoi vavista, kuten nuorten tyttöjen on tapa.
-Hän suuntasi katseensa isäänsä, ikäänkuin kysyäkseen, saisiko
-ottaa lahjaa vastaan, ja herra Grandet sanoi: "ota, tyttöseni!"
-äänenpainolla, jota tuskin näyttelijä voisi matkia. Kaikki kolme
-Cruchot'ta tunsivat asemansa menetetyksi nähdessään sen riemullisen
-ja merkitsevän silmäyksen, jonka rikas perijätär loi Adolf des
-Grassins'iin. Tytöstä tuntui nähtävästi lahjan arvo suunnattomalta.
-
-Herra des Grassins tarjosi Grandet'lle nuuskaa, otti itsekin, puisti
-nuuskan hiutaleet kunnialegionan nauhalta, joka riippui hänen sinisen
-nuttunsa napinlävessä, ja katsahti Cruchot'ihin, ikäänkuin olisi hän
-tahtonut sanoa:
-
--- Väistäkääpäs, jos voitte, tämä isku!
-
-Rouva des Grassins suuntasi silmänsä sinisiin maljakoihin, joissa
-Cruchot'iden kukkaset olivat ja katseli niitä pilkallisesti. Kun
-asema oli käynyt näin vaaralliseksi, jätti abbé Cruchot muun seuran
-kamiinin ääreen, lähti salin perälle, vieden Grandet'n mukanaan
-ikkunakomeroon, kauvas Grassins'eista.
-
--- Nuo ihmiset, kuiskutti pappi saiturin korvaan, heittävät rahansa
-ulos ikkunasta.
-
--- Ei haittaa, kun ne putoo minun kellariini, vastasi vanha
-viiniporvari.
-
--- Jos te olisitte tahtonut antaa tyttärellenne kultasakset, olisitte
-sen hyvin voinut itse tehdä, väitti pappi.
-
--- Annan hänelle enemmän kuin saksia, sanoi Grandet.
-
--- Veljenpoikani on nauta, ajatteli pappi, katsahtaen presidenttiin,
-jonka sekava tukka teki hänen ruskeat piirteensä vielä rumemmiksi.
-Eikö hän nyt voinut keksiä edes mitään pikkurihkamaa, joka olisi
-näyttänyt joltakin?
-
--- Emmekö käy käsiksi peliin, rouva Grandet, sanoi rouva des Grassins.
-
--- Me otamme kaikki osaa, muodostamme kaksi pöytäkuntaa.
-
--- Koska nyt on Eugénien juhlapäivä, niin toimittakaa arvonta
-molemmat lapset lukuunotettuina, sanoi isä Grandet.
-
-Muinoinen tynnyrintekijä, joka ei koskaan itse ottanut peliin osaa,
-tarkoitti tytärtään ja Adolfia.
-
--- Nanon, tuo pöytä tänne.
-
--- Tahdommepa auttaa teitä, neiti Nanon, sanoi rouva des Grassins
-reippaasti, itse riemuiten siitä ilosta, jonka oli Eugénielle
-tuottanut.
-
--- En ole koskaan elämässäni ollut niin iloinen kuin nyt, sanoi
-hänelle tuleva perijätär. En ole milloinkaan nähnyt mitään niin
-kaunista.
-
--- Adolf on itse tuonut laukun Parisista ja hän on sen myöskin itse
-valinnut, kuiskutti rouva des Grassins hänen korvaansa.
-
--- Jatka, jatka vaan, sinä kirottu juonittelija! ajatteli
-presidentti; maltas, kun sinä tai miehesi joudutte käräjöimään, niin
-saadaan nähdä...
-
-Notario istui nurkassaan, katsahti levollisesti abottiin ja ajatteli:
-
--- Grassins'it näkevät turhan vaivan! Minun omaisuuteni sekä veljeni
-ynnä veljenpoikani tekevät yhteensä yksitoistasataatuhatta frangia.
-Grassins'eilla on tuskin puoltakaan siitä. Sitä paitsi on heillä
-tytär. Antakoon kuinka paljon hyvänsä, perijätär ja rahat tulevat
-kyllä kerran meille.
-
-Puoli yhdeksän aikaan olivat molemmat pöytäkunnat paikoillaan.
-Rouva des Grassins'in oli onnistunut sijoittaa poikansa Eugénien
-viereen. Kaikki peliin osaaottavat saivat kirjavat kortit ja
-sinilasiset merkit käsiinsä ja kävivät innokkaasti, vaikka kömpelön
-näköisinä peliin käsiksi, samalla kun he kuuntelivat vanhan
-notarion pilapuhetta. Viimemainittu teki jokaisesta leikillisiä
-huomautuksiaan. Itse asiassa ajattelivat kuitenkin kaikki Grandet'n
-miljoonia.
-
-Vanha tynnyrintekijä katseli täynnänsä turhamaisuutta rouva des
-Grassins'in punaisia töyhtöjä ja loisteliasta pukua, pankkiirin
-sotilaallista päätä, Adolfia, presidenttiä, kirkkoherraa ja
-notariota, ja ajatteli salaa:
-
--- Nuo kaikki ovat tulleet tänne minun taalerieni tähden. Heillä on
-ikävä, mutta he kestävät sen tyttäreni vuoksi. Hih! minun tyttäreni
-ei tule kummallekaan noista, yhtä vähän toiselle kuin toisellekaan.
-Nuo molemmat ovat minulle vain hyviä koukkuja kalastuksiini.
-
-Tämä yleinen iloisuus vanhassa harmaassa arkituvassa, jota kaksi
-kynttilää huonosti valaisi, naurunpuuskat, joita suuren Nanonin
-rukin surina säesti ja jotka vain Eugéniessa ja hänen äidissään
-olivat vilpittömät, vähäpätöinen tyttöpoloinen, jota kohtaan
-osotettiin niin suurta mielenkiintoa, että hän muistutti omasta
-arvostaan tietämätöntä joka taholta ahdistettua metsäriistaa,
-tyttönen, joka otti kaikki hänelle osoitetut ystävälliset sanat
-täydestä todesta -- kaikki tuo antoi tälle kuvaelmalle surullisen
-naurettavan värin. Tuollaisia kuvaelmia sattuu muuten, kuten
-tunnettu, kaikkialla ja kaikkina aikoina, mutta täällä oli se saanut
-tavallista yksinkertaisemman luonteen. Grandet, joka näki näiden
-kahden kilpailevan perheen teeskennellyn ystävyyden läpi ja joka
-ymmärsi käyttää sitä loistavasti edukseen, hallitsi ja valaisi
-koko näytelmää. Siinä seisoessaan muistutti hänen koko olentonsa
-sitä ainoata uutta jumaluutta, johon enää uskotaan, kullan jumalaa
-kaikessa loistossaan.
-
-Hellillä tunteilla oli täällä vain toisarvoinen asema; oikeastaan
-oli niillä sijansa ainoastaan kolmessa puhtaassa sydämessä, Nanonin,
-Eugénien ja hänen äitinsä. Kuinka paljon tietämättömyyttä olikaan
-heidän välittömyydessään! Eugénie ja hänen äitinsä eivät tienneet
-mitään Grandet'n rikkauksista; he arvostelivat elämän tapahtumia
-kalpeiden ajatustensa valossa ja tunsivat yhtä vähän kunnioitusta
-kuin ylenkatsetta rahaa kohtaan, he kun olivat tottuneet olemaan
-sitä ilman. Heidän tunteensa, joita heidän tietämättään loukattiin,
-mutta jotka heissä olivat varsin voimakkaat, heidän koko sisäinen
-elämänsä teki heidät omituisiksi poikkeusilmiöiksi tässä seurassa,
-jossa kaikki muut arvostelivat elämää vain aineellisten näkökantojen
-mukaan. Kuinka surullinen onkaan ihmiskohtalo siinä, että kaikki
-onnentunne perustuu tietämättömyyteen!
-
-Samalla hetkellä, kun rouva Grandet voitti kuusitoista sous'ta,
-suurimman voiton, mikä tässä huoneessa oli koskaan voitettu, ja kun
-suuri Nanon naurahti ilosta, nähdessään emäntänsä ottavan haltuunsa
-tuon suuren rahamäärän, samalla hetkellä koputettiin ovelle niin
-voimakkaasti, että naiset hypähtivät tuoleiltaan.
-
--- Noin ei koputa kukaan saumurilainen, sanoi notario.
-
--- Kuinka voikin tuollaista melua pitää! virkkoi Nanon. Tahtovatko ne
-särkeä meidän ovemme?
-
--- Kuka piru siellä on? huusi Grandet. Nanon otti toisen kynttilöistä
-ja lähti avaamaan Grandet'n saattamana.
-
--- Grandet, Grandet! huusi hänen vaimonsa, joka epämääräisen pelon
-valtaamana syöksyi huoneen ovea kohti.
-
-Kaikki pelaajat katsahtivat toisiinsa.
-
--- Katsokaamme mekin! sanoi herra des Grassins. Nuo iskut oveen
-tuntuvat tietävän jotain onnettomuutta.
-
-Samassa hetkessä sai herra des Grassins nähdä nuoren miehen, joka
-kahta valtavaa arkkua ja matkalaukkua kantavan palvelijan seurassa
-astui sisään. Herra Grandet kääntyi nopeasti vaimonsa puoleen ja
-sanoi hänelle:
-
--- Rouva Grandet, menkää jatkamaan peliänne. Minä pidän tästä
-herrasta huolta.
-
-Tämän sanottuaan poistui hän ja työnsi rajusti kiinni oven. Jälelle
-jääneet palasivat paikoilleen, kuitenkaan peliä jatkamatta.
-
--- Onko tulija Saumurista, herra des Grassins? kysyi tämän vaimo.
-
--- Ei, hän on matkustavainen.
-
--- Hän tulee varmaankin Parisista.
-
--- Niinpä kyllä, sanoi notario, ottaen taskustaan tuumanpaksuisen
-vanhan kellonsa, joka oli tanakkatekoinen kuin hollantilainen
-kauppalaiva, kello on yhdeksän. Tulimmaista! Postivaunut eivät
-myöhästy minuuttiakaan.
-
--- Onko tuo herra nuori? kysyi abotti Cruchot.
-
--- On, vastasi herra des Grassins. Hänen matkatavarainsa täytyy
-painaa keskimäärin kolme sataa kiloa.
-
--- Nanonhan ei palaakaan, sanoi Eugénie.
-
--- Hänen täytyy olla teidän sukulaisenne, sanoi presidentti.
-
--- Jatkakaamme peliämme, virkkoi rouva Grandet lempeällä äänellä.
-Herra Grandet'n äänestä huomasin, että hän oli huonolla päällä;
-ehkäpä hän ei pidä siitä, että huomaa meidän keskustelleen hänen
-asioistaan.
-
--- Neiti, sanoi Adolf naapurilleen, hän on varmaankin serkkunne
-Grandet, hauska nuori mies, jonka olen joskus nähnyt herra de
-Nucingenin tanssiaisissa.
-
-Adolf ei voinut jatkaa, sillä hänen äitinsä polki häntä jalalle.
-Pyydettyään pojalta ääneen pari sous'ta panostaan varten, sanoi hän
-tämän korvaan:
-
--- Osaatko pitää suusi kiinni, tyhmyri!
-
-Samassa palasi Grandet ilman suurta Nanonia, jonka askeleet,
-samoinkuin tavarankantajankin kuuluivat porraskäytävästä. Grandet'n
-seurassa astui sisään muukalainen, joka jo jonkun ajan oli
-pitänyt koko seuran uteliaisuutta ja mielikuvitusta sellaisessa
-jännityksessä, jota voi ehkä verrata siihen, mikä syntyy kun etana
-ilmestyy mehiläispesään tai riikinkukko kanatarhaan.
-
--- Istukaa lieden ääreen, sanoi Grandet hänelle. Ennenkuin nuori
-muukalainen istuutui, tervehti hän kohteliaasti koko seuraa. Miehet
-nousivat vastaamaan tervehdykseen ja naiset kumarsivat juhlallisesti.
-
--- Teillä on varmaankin kylmä, herrani? sanoi rouva Grandet; te
-tulette ehkä...?
-
--- Tuollaisia ovat naiset, sanoi vanha viinitarhuri, katsahtaen
-kirjeensä takaa, jota piti kädessään, jättäkää toki nuoriherra
-rauhaan!
-
--- Mutta, isä, herra tarvitsee ehkä jotain, sanoi Eugénie.
-
--- Hänellä on kieli, millä puhua, vastasi viiniporvari jyrkästi.
-
-Ainoa, joka tunsi hämmästystä tämän välikohtauksen johdosta, oli
-juuri tullut muukalainen. Muut olivat jo tottuneet Grandet'n
-yksinvaltiaaseen käytöstapaan. Vieras oli noussut viimeisten
-kysymysten ja vastausten aikana, asettunut seisomaan selkä kamiiniin
-päin ja nostanut toisen jalkansa tulta vasten, lämmittääkseen
-kenkänsä anturaa, ja sanoi nyt Eugénielle.
-
--- Serkkuni, kiitän teitä, olen syönyt Tours'issa. Ja, lisäsi hän,
-katsoen Grandet'hen, en kaipaa myöskään mitään, en ole edes väsynyt.
-
--- Herra tulee pääkaupungista? kysyi rouva des Grassins.
-
-Kun herra Charles -- se oli Parisin Grandet'n pojan nimi -- kuuli
-itseään puhuteltavan, otti hän esille pienen nenäkakkulan, joka
-riippui ketjusta hänen kaulassaan, pani sen oikeaan silmäänsä
-tarkastellakseen pöytää ja sen ääressä istuvia ihmisiä, tähysti
-sangen nenäkkäästi rouva des Grassins'ia, ja vastasi sitten, kaikkia
-kyllin katseltuaan.
-
--- Kyllä, rouva. -- Te pelaatte arpapeliä; jatkakaa, minä pyydän, se
-on liian hauskaa, jotta sitä voisi jättää kesken.
-
--- Olinhan heti siitä varma, että serkku se on, ajatteli rouva des
-Grassins heittäen vieraaseen pikaisia tutkivia silmäyksiä.
-
--- Seitsemän viidettä, huusi vanha abbé. Huomatkaahan toki, rouva des
-Grassins, eikö se ollut teidän numeronne?
-
-Herra des Grassins pani pelimarkkansa vaimonsa numerolle; mutta
-jälkimäinen, pahojen aavistusten valtaamana, katseli vuoroin Parisin
-serkkua vuoroin Eugénieta, ajattelematta enää peliä. Nuori perijätär
-heitti tavan takaa salaisia silmäyksiä serkkuunsa, ja pankkiirin
-rouvan oli helppo niissä huomata kasvavan ihmettelyn ja ihailun.
-
-
-
-
-Toinen luku.
-
-
-Herra Charles Grandet, kaunis kahdenkolmatta vuotias nuori mies,
-oli tällä hetkellä hienoine käytöstapoineen omituinen poikkeusilmiö
-näiden kunnon maakuntalaisten keskellä, jotka kukin kohdaltansa
-panivat tarkkaan merkille hänen eleensä voidakseen niistä myöhemmin
-tehdä pilaa.
-
-Kahdenkolmatta vuotias on useassa tapauksessa vielä lapsi. Sadasta
-kahdenkolmatta ikäisestä olisi varmaankin yhdeksänkymmentä yhdeksän
-käyttäytynyt samalla tavalla kuin Charles Grandet. Muutamia päiviä
-ennen kuvattua iltaa, oli hänen isänsä hänelle ehdottanut, että hän
-lähtisi joksikin kuukaudeksi setänsä luo Saumuriin. Ehkä oli Parisin
-Grandet'lla mielessä rikas veljentytär. Charles, joka matkusti ensi
-kertaa maaseudulle, oli päättänyt esiintyä siellä maailmanmiehen
-koko ylemmyydellä, saattaa koko kyläkunta loistollaan varjoon,
-alottaa siellä uusi ajanjakso ja tuoda sinne kaikki parisilais-elämän
-keksinnöt. Sanalla sanoen, hän oli päättänyt käyttää Saumurissa
-enemmän aikaa kynsiensä kunnossapitoon kuin Parisissa ja esiintyä
-puvustonsa puolesta kaikella sillä hienoudella, jonka moni nuori
-maailmanmies mukavuutensa tähden usein laiminlyö.
-
-Charles oli sentähden ottanut mukaansa Parisista kauneimman
-metsästyspuvun, kauneimman pyssyn, kauneimman jahtipuukon ja
-kauneimman tikarintupen. Niinikään oli hänellä matkassaan mitä
-suurinta kekseliäisyyttä todistava valikoima erilaisia liivejä:
-hänellä oli harmaita, valkeita, mustia, ruskeita, kullankirjavia,
-helyillä koristettuja, täplikkäitä, kaksinkertaisia, pysty- ja
-kääntökauluksisia, ylös saakka kiinnitettäviä, kultanappisia. Hän
-toi muassaan kaikenlaatuisia siihen aikaan käytettyjä kauluksia
-ja kaulaliinoja. Hänellä oli kaksi Buisson-pukua, ja hänen
-liinavaatteensa olivat hienointa lajia. Matkassaan oli hänellä
-myöskin äitinsä lahjoittama kaunis kullattu vaatetuslippaansa.
-Häneltä ei puuttunut mitään täydellisen keikarin varustuksista.
-Niinpä ei saa unhottaa pientä ihastuttavaa kirjoitustelinettä, minkä
-hän oli saanut ainakin omasta mielestään rakastettavimmalta kaikista
-naisista, Anettelta, joka nyt aviopuolisona ikävissään matkusteli
-Skotlannissa, epäluulojen uhrina, pakoitettuna hetkeksi uhraamaan
-onnensa. Charles'illa oli kaunista paperia varta vasten matkassaan
-kirjoittaakseen kirjeen joka neljästoista päivä tälle naiselle.
-
-Hänellä oli siis kaikki mahdolliset parisilaiset ylellisyystarpeet
-mitä ajatella saattaa, aina ratsupiiskasta lähtien, joka kelpaa
-kaksintaisteluun manaamiseen, hienosti kaiverrettuihin pistooleihin
-saakka, joilla kaksintaistelu suoritetaan -- siis kaikki ne
-työkalut, joita nuori tyhjäntoimittaja tarvitsee pitääkseen puolensa
-elämässä. Koska hänen isänsä oli kehoittanut häntä matkustamaan
-vaatimattomasti, ilman palvelijaa, oli hän tullut hänelle yksin
-varatuissa postivaunuissa; hän ei tahtonut pilata omia hienoja
-matkavaunujaan, mitkä olivat määrätyt hänen Anetteansa varten, joka
-tulisi häntä tapaamaan ensi kesäkuussa Badenin terveyslähteille.
-
-Charles oli odottanut kohtaavansa setänsä luona satoja vieraita,
-saavansa ottaa osaa riistanajoon setänsä metsissä ja elää joka
-suhteessa linnanisäntien elämää. Hän ei ollut luullut tapaavansa
-setäänsä Saumurissa vaan oli täällä kysellyt vain tietä Froidfondiin;
-mutta saatuaan tietää hänen olevan kaupungissa, luuli hän tapaavansa
-hänet suuresta linnasta. Hän oli tätä ensi kohtausta varten antanut
-teettää keikarimaisen, yksinkertaisen loisteliaan matkapuvun, jonka
-vaikutus oli ihastuttava -- käyttääksemme tuota sanaa, jolla näinä
-aikoina merkitään jonkun asian tai ihmisen erikoinen täydellisyys.
-Tours'issa oli hän antanut peruukintekijän kähertää kauniin ruskean
-tukkansa; hän oli siellä myöskin vaihtanut liinavaatteensa ja
-sitonut kaulaansa mustan silkkiröyhelön, joka yhdessä pyöristetyn
-kauluksen kanssa muodosti hauskan puitteen hänen valkeille, iloisille
-kasvoilleen. Puoleksi napitettu matkatakki oli lujaan kiinnitetty
-hänen vyötärensä ympäri, sallien kuitenkin kasimiriliivin ja sen alla
-olevan toisen valkean liivin tulla näkyviin. Huolimattomasti taskuun
-pistetty kello oli lyhyellä kultaketjulla kiinnitetty napinreikään.
-Hänen harmaat housunsa olivat sivulta napitetut ja niiden saumat
-olivat mustalla silkkiompeleella kaunistetut. Kädessään heilutteli
-hän sulavasti kultapäistä koristeltua keppiä, jonka kädensija ei
-turmellut hänen harmaiden hansikkaidensa tuoreutta. Myöskin hänen
-lakkinsa todisti erinomaista makua.
-
-Ainoastaan parisilainen hienoston piireistä saattoi esiintyä tällä
-tavoin, joutumatta naurun alaiseksi, levittää itsetyytyväisyyden
-sopusoinnun kaikkien näiden turhanaikaisten korujen ylle, joita
-vielä säesti nuoren miehen rohkea katse, miehen, jolla oli hyviä
-pistooleja, tarkka käsi ja oma Anettensa.
-
-Se, joka tahtoo täysin käsittää saumurilaisten ja nuoren
-parisilaisen hämmästyksen, sen eloisuuden, minkä tämän muukalaisen
-hienous loi tuvan harmaihin varjoihin ja niihin olentoihin, jotka
-muodostivat tämän perhekohtauksen -- hän kuvitelkoon Cruchot'ita
-tuona hetkenä. Kaikki kolme ottivat nuuskaa nenäänsä eivätkä enää
-muistaneet pudistaa päältään niitä keltaisia ja mustia jyväsiä,
-jotka putoilivat heidän kellertäville paidanröyhelöilleen. Heidän
-pehmeät kaulaliinansa ottivat varsin mielivaltaisia muotoja ja heidän
-liinavaatteensa, joita heillä oli sellainen määrä, että niiden
-pesu suoritettiin vain puolivuosittain, olivat laatikoissa saaneet
-harmahtavan, makaantuneen värin. Niissä näkyi ikävästi vanhuuden
-merkit. Miesten kasvot, yhtä kuluneet kuin heidän nukkavierut
-takkinsa, yhtä poimuiset kuin heidän housunsa, tekivät väsähtäneen ja
-irvistelevän vaikutuksen.
-
-Huolimattomuus koko muuhun puvustoon nähden, joka oli kauttaaltaan
-epätäydellinen ja iloton kuten usein on tapa maaseudulla, missä
-ihmiset eivät pukeudu toistensa tähden, vaan missä jokainen
-paljoksuu hansikkaparin hintaa, säesti Cruchot'iden koko muuta
-olemusta. Muotipelko olikin ehkä ainoa seikka, jossa Grassins'it ja
-Cruchot'laiset täydellisesti olivat samalla kannalla.
-
-Parisilainen tarttui lorgnettiinsa tutkiakseen huoneen kalustoa,
-laattian palkkeja ja seinien väriä, johon kärpäset olivat jättäneet
-niin runsaasti merkkejä, että ne olisivat riittäneet tietosanakirjan
-pisteiksi. Myöskin loton pelaajat kohottivat neniänsä ja tähystelivät
-muukalaista yhtä suurella ihmetyksellä kuin jos heillä olisi ollut
-kiraffi edessään. Herra des Grassins ja hänen poikansa, joille
-maailmanmiehen näky ei ollut outo, yhtyivät kuitenkin tähyilemään
-naapuriensa kanssa, olipa että siihen vaikutti yleinen mieliala tai
-halu osottaa hyväksymistään ja tulkita se naapureilleen merkitsevällä
-silmäniskulla:
-
--- Kas tuommoisia ollaan Parisissa.
-
-Kaikki voivat muuten mielin määrin uutta tulokasta tarkastaa
-pelkäämättä loukkaavansa talon isäntää. Grandet oli syventynyt
-pitkään kirjeeseen, jota hän piti kädessään, ja oli ottanut
-sitä varten pöydältä ainoan kynttilän, välittämättä sen enempää
-vieraistaan.
-
-Eugénie, jolle moinen puvun ja mieskohtaisen esiintymisen
-täydellisyys, oli ennestään kokonaan tuntematon, luuli näkevänsä
-orpanassaan taivaallisista korkeuksista alas astuneen olennon.
-Suloisella mielihyvällä hengitti hän tuoksua, joka lähti vieraan
-kiiltävästä, kauniisti käherretystä tukasta. Hän olisi tahtonut
-kädellään koskettaa tämän hansikoiden hienoa nahkaa. Hän kadehti
-hänen pieniä käsiään, hänen hipiäänsä, hänen piirteidensä tuoreutta
-ja hienoutta. Lyhyesti, jos voisi vertauksen avulla kuvata sitä
-vaikutusta, minkä nuori keikari teki tähän kokemattomaan tyttöseen,
-joka tähän saakka oli parsinut sukkia ja paikkaillut isänsä pukuja
-ja jonka elämä oli kulunut näiden likaisten seinäin sisäpuolella
-hiljaisen kadun varrella, jossa tuskin sai nähdä enempää kuin yhden
-henkilön käyvän ohi tunnissa -- tässä tytössä herätti hänen orpanansa
-näkeminen suloista mielihyvää, samanlaista, jonka saa nuoressa
-miehessä aikaan joku niistä haaveellisista, Westallin piirtämistä
-naiskuvioista englantilaisissa matkalaukuissa, kuvioista, jotka ovat
-niin hienolla tavalla piirretyt että pelkää näiden taivaallisten
-olentojen henkäyksestäkin häviävän olemattomiin.
-
-Charles otti taskustaan kirjaillun nenäliinan, Skotlannissa
-matkustavan maailmannaisen käsialaa. Kun Eugénie näki tämän hienon
-käsityön, mikä oli rakastavalla kädellä tehty aikoina, jotka olivat
-menneet rakkaudelta hukkaan, tarkkaili hän uteliaana orpanaansa
-nähdäkseen aikoiko tämä todella käyttää sitä. Orpanan käytöstapa,
-hänen kädenliikkeensä, hänen tarkoituksellinen suorasukaisuutensa,
-hänen välinpitämättömyytensä lipasta kohtaan, joka oli tuottanut
-niin paljon iloa rikkaalle perijättärelle ja jota hän joko piti
-arvottomana tai naurettavana, ja lopuksi kaikki se hänessä, mikä
-loukkasi Cruchot'laisia ja Grassins'eja, miellytti tyttöä niin
-suuresti, että saattoi olla varma siitä, että hän nukuttuaan näki
-unta tästä ihmeellisestä fenix-linnusta.
-
-Pelinumeroja vedettiin yhä hitaammin ja kohta lotto kokonaan lakkasi.
-Suuri Nanon astui sisään ja sanoi kovalla äänellä:
-
--- Antaisiko rouva puhtaita lakanoita, jotta voin tehdä tälle
-herralle vuoteen.
-
-Rouva Grandet lähti Nanonin mukaan. Rouva Grassins sanoi silloin
-matalalla äänellä.
-
--- Kukin pitäköön rahansa, jättäkäämme peli.
-
-Jokainen otti kaksi sou'ta vanhassa kukkarossa säilytetystä
-pohjarahastosta pöydältä. Koko seura liikahti ja teki neljänneskäänteen
-tulta kohti.
-
--- Te olette siis lopettanut? kysäsi Grandet jättämättä kirjettään.
-
--- Kyllä, vastasi rouva des Grassins, mennen istumaan Charles'in
-viereen.
-
-Eugénie, antautuen niihin ajatuksiin, jotka ensi kertaa herännyt
-lemmentunne nuoressa tytössä herättää, lähti hiljaa huoneesta
-mennäkseen auttamaan äitiään ja Nanonia. Jos joku taitava rippi-isä
-olisi pannut hänet tunnustuksille, olisi hän varmaan tälle myöntänyt,
-ettei hän ajatellut enemmin äitiään kuin Nanoniakaan, vaan että
-häntä ajoi vastustamaton halu pitää huolta orpanansa huoneesta,
-katsoa, ettei mitään sieltä puuttuisi, ja järjestää kaikki siellä
-mahdollisimman hyvään kuntoon, jotta huone näyttäisi niin hienolta
-ja siistiltä kuin suinkin. Eugénie uskoi, että hän yksin saattoi
-ymmärtää orpanansa maun ja mielihalut.
-
-Hän tulikin itse asiassa oikeaan aikaan osottaakseen äidilleen ja
-Nanonille, jotka tekivät paluuta, että kaikki oli vasta puolitiessä.
-Hän antoi suurelle Nanonille määräyksen lämmittää lieden edessä
-vuoteen lakanat; itse peitti hän vanhan pöydän liinasella ja teroitti
-Nanonin mieleen, että tämän piti vaihtaa liinaa joka aamu. Hän
-sai äitinsä vakuutetuksi, että oli välttämätöntä virittää kelpo
-tuli kamiiniin, ja käski Nanonin, isälle mitään puhumatta, noutaa
-eteisestä suuren kantamuksen puita. Sitten juoksi hän etsimään
-kätköistä kiiltävän tarjottimen, joka oli vanhan La Bertellièren
-peruja, kuussyrjäisen kristallilasin, pienen kullatun lusikan,
-jonka siloitus kuitenkin oli jo pahasti kulunut, vanhanaikaisen
-pullon, johon oli kaiverrettu lemmenjumalia, ja asetti kaikki
-voitonriemuisena kamiinin nurkalle. Hänessä oli neljännestunnin
-ajassa herännyt enemmän ajatuksia kuin koko muun elämänsä aikana.
-
--- Äiti, sanoi hän sitten, orpanani ei varmaankaan kärsi
-talikynttilän hajua. Jos ostaisimme vahakynttilän?...
-
-Ja hän lähti kepeänä kuin lintu etsimään kukkaroaan, josta otti
-kuukausrahansa, sata sou'ta.
-
--- Tuoss' on, Nanon, käy nopeaan.
-
--- Mutta mitä sanoo isäsi?
-
-Tämän peloittavan kysymyksen teki rouva Grandet, kun hän näki
-tyttärensä tulevan kantaen kädessään vanhasta Sevres'in porsliinista
-valmistettua sokerirasiaa, jonka Grandet oli tuonut Froidfondin
-linnasta.
-
--- Ja mistä otat sokerin? Oletko hullu?
-
--- Äiti, Nanon voi ostaa sokeria samalla kertaa kuin vahakynttilänkin.
-
--- Entäs isäsi?
-
--- Mutta onko kohtuullista, ettei hän sallisi tarjottavan lasia
-sokerivettä veljenpojalleen. Muuten, ei hän huomaa koko asiaa.
-
--- Isäsi huomaa kaikki, sanoi rouva Grandet, nostaen päätään.
-
-Nanon vitkasteli, sillä hän tunsi herransa.
-
--- Mutta menehän nyt, Nanon, kun tänään on minun syntymäpäiväni,
-sanoi Eugénie, isäänsä matkien.
-
-Nanon päästi leveän naurun, kuullessaan ensi kertaa elämässään nuoren
-emäntänsä laskevan leikkiä, ja totteli.
-
-Sillä aikaa kun Eugénie ja hänen äitinsä koettivat parhaansa mukaan
-somistaa huonetta, jonka Grandet oli määrännyt veljenpojalleen,
-sai tämä nauttia erinomaista huomaavaisuutta rouva des Grassins'in
-puolelta.
-
--- Olettepa varsin päättäväinen, herraseni, sanoi rouva, kun voitte
-näin jättää talvisen Parisin huvitukset, tullaksenne tänne Saumuriin.
-Mutta, jollemme teitä pahoin säikytä, niin takaanpa, että voitte
-täälläkin viettää hupaisia hetkiä.
-
-Samalla heitti rouva Charles'iin oikean maaseutulaissilmäyksen --
-sellaisen, mikä on yhtä ominainen maaseudun naisille kuin papeille,
-joille jokainen nautinto on synti ja rikos.
-
-Charles tunsi niin suurta ikävää siinä istuessaan, kaukana siitä
-avarasta linnasta ja loistosta, jonka hän oli kuvitellut kuuluvan
-setänsä ympäristöön, että rouva des Grassins tarkemmin katsoen
-sentään oli hänestä kuin puolittain himmentynyt kuva jostakin hänen
-parisilaisittaristaan. Charles vastasikin sentähden kohteliaasti
-hänelle osotettuun vieraskutsuun ja antautui keskusteluun, jonka
-kestäessä rouva des Grassins asteettain hiljensi ääntään saadakseen
-sen sopusointuun tiedonantojensa tutunomaisuuden kanssa. Hänellä
-ja Charles'illa oli varma tarve uskoutua toisilleen. Kun siis
-ensimäiset sievistelevät lauseparret olivat vaihdetut, saattoi viekas
-pikkukaupungin rouva kuiskata Charles'ille tarvitsematta peljätä,
-että muut, jotka puhuivat, niinkuin koko Saumur tähän aikaan, viinin
-kaupasta, häntä kuulisivat.
-
--- Jos sallisitte meille kunnian nähdä teidät luonamme, tekisitte
-sillä varmaan yhtä suuren ilon miehelleni kuin minulle. Meidän
-perheemme on ainoa Saumurissa, jossa voitte tavata sekä korkeamman
-porvariston että aatelin. Niinhyvin edellinen kuin jälkimäinen
-kunnioittaa yhtä suuressa määrässä miestäni -- sen voin ylpeydellä
-teille vakuuttaa. Niinpä teemmekin parhaamme tarjotaksemme heille
-edes jotain hupia täällä syrjäkylässä. Hyvä jumala, kuinka tulette
-ikävystymään, jos jäätte herra Grandet'n luo. Setänne on kauppasielu
-eikä ajattele muuta kuin viinisatojaan, tätinne on ikävä pikku
-pyhimys, jonka päähän ei mahdu yhtaikaa kahta ajatusta, ja orpananne
-on pieni tyttölepakko, vailla kasvatusta ja seuratapoja, eikä kelpaa
-muuhun kuin parsimaan pyyhinliinoja.
-
--- Tuo rouva ei ole hullumpia, ajatteli Charles Grandet, vastaten
-kohteliaisuuksilla naapurinsa kiemailuihin.
-
--- Näyttääpä siltä kuin tahtoisit anastaa itsellesi herra vieraamme,
-sanoi nauraen paksu suuri pankkiiri.
-
-Kuultuaan tämän huomautuksen vaihtoivat notario ja presidentti
-pari ilkeämielistä sanaa; mutta pappi katsoi viekkaasti rouva des
-Grassins'ia kohti ja sanoi otettuaan ajatuksensa vahvikkeeksi
-annoksen nuuskaa ja tarjottuaan sitä senjälkeen muillekin:
-
--- Kukapa voisi paremmin kuin arvon rouva lausua vieraalle Saumurin
-tervehdykset?
-
--- Kuinka niin! mitä tarkoitatte? kysyi herra des Grassins.
-
--- Tarkoitan teidän, rouvan, Saumurin kaupungin ja vieraan parasta,
-herraseni, vastasi viekas vanhus siirtyen lähemmäs Charles'ia.
-
-Kirkkoherra Cruchot ei näköjään ollut koko aikana huomaavinaan
-Charles'in ja rouva des Grassins'in keskustelua, mutta arvasi
-kuitenkin hyvin sen sisällön.
-
--- En tiedä, herrani, vieläkö minua muistatte, sanoi, vihdoin Adolf,
-pakoittautuen mahdollisimman välinpitämättömän näköiseksi. Minulla on
-kerran ollut ilo olla teidän vastatanssijananne paroni de Nucingenin
-kutsuissa, ja...
-
--- Muistan vallan hyvin, vastasi Charles, hämmästyneenä siitä, että
-oli jo joutunut yleisen huomion keskipisteeksi.
-
--- Herra on teidän poikanne? kysyi hän rouva des Grassins'ilta.
-
-Kirkkoherra loi ilkeän silmäyksen äitiin.
-
--- Kyllä, herra, vastasi jälkimäinen.
-
--- Te olitte siis vallan nuorena Parisissa? kysyi Charles nuorelta
-herra des Grassins'ilta.
-
--- Kysyttekin, virkkoi pappi, me lähetämme lapsemme, Babyloniin heti
-kohta kun ne vieraantuvat imettäjästä.
-
-Rouva des Grassins loi kirkkoherraan syvän hämmästyneen katseen.
-
--- Täytyy tulla maaseudulle, jatkoi pappi, jos mieli tavata naisia,
-jotka neljääkymmentä käydessään ovat yhtä nuorekkaita kuin rouva
-des Grassins, siitä huolimatta, että heidän poikansa kohta ovat
-lakitieteen kandidaatteja. Muistanpa vielä kuin eilispäivän sen ajan,
-jolloin nuoret herrat ja neidit nousivat tuoleilleen nähdäkseen
-teidän tanssivan, rouvani. Teidän valloituksenne...
-
--- Sinä vanha konna! ajatteli rouva des Grassins. Mahdatkohan arvata
-tarkoitukseni?
-
--- Näyttääpä siltä kuin olisi täällä mahdollisuuksia valloituksiin,
-ajatteli Charles, napitti pitkäntakkinsa, pani kätensä liivin
-aukeamaan ja heitti katseen huoneen päästä päähän, jäljitellen Lord
-Byronin asentoa Chantreyn tunnetussa maalauksessa.
-
-Se tarkkaavaisuus, jolla isä Grandet oli syventynyt kirjeensä
-lukemiseen, jäi yhtä vähän notariolta kuin presidentiltä
-huomaamatta. Molemmat koettivat arvailla kirjeen sisältöä ukon
-tuskin huomattavista kasvojen väreistä, joita kynttilä valaisi.
-Tynnyrintekijä saattoi vaivoin säilyttää piirteidensä tavallisen
-jäykkyyden. Lukija voi arvata, kun hän saa tietää sen sisällön,
-kuinka kovalle koetukselle ukko Grandet oli pantu:
-
-    Veliseni!
-
-    Onpa jo kulunut kaksikolmatta vuotta siitä kuin viimeksi
-    toisemme näimme. Minun häissäni tapasimme viime kerran toisemme
-    ja iloisina erosimme kukin haarallemme. Enpä voinut silloin
-    aavistaa, että sinä kerran olisit oleva ainoana tukena sille
-    suvulle, jonka menestyksestä silloin niin suuresti iloitsit.
-    Kun tämä kirje tulee käsiisi, ei minua enää ole olemassa.
-    Olen vararikon edessä, ja sen häpeän yli en jaksa elää. Olen
-    vitkastellut kuilun partaalla toivossa että voisin pelastaa
-    asemani. Nyt täytyy minun hypätä alas kuiluun. Kaksi vararikkoa,
-    vaihtovälittäjäni ja Roguinin, notarioni, on vienyt viime roponi
-    ja nyt olen puilla paljailla. Minun on tuskallista ajatella
-    että olen velkaa enemmän kuin neljä miljoonaa voimatta maksaa
-    saamamiehilleni enempää kuin viisikolmatta sadalta. Onnettomuuden
-    lisäksi on viinieni hinta laskemassa syystä että teidän
-    satonne on ollut niin runsas. Kolmen päivän kuluttua on Parisi
-    sanova: herra Grandet oli lurjus! Saan viedä häpeällä hiukseni
-    hautaan. Riistän pojaltani hänen nimensä, jonka olen liannut,
-    sekä hänen äitinsä perinnön. Hän ei tiedä mistään, onneton
-    poikani, jota jumaloin. Olemme sanoneet toisillemme hellät
-    jäähyväiset. Kaikeksi onneksi ei poikani huomannut, että viime
-    jäte elinvoimaani lyyhistyi kokoon tuona hetkenä. Onko hän minut
-    kerran kiroova? Veljeni, veljeni, lastemme kirous on hirveä! He
-    voivat vedota meidän tuomiostamme, mutta heidän on peruuttamaton.
-    Grandet, sinä olet vanhempi veljeni, sinun tulee minua auttaa:
-    suojele minun hautaani Charles'in katkerilta sanoilta! Veljeni,
-    jos kirjoittaisin sinulle verelläni ja kyynelilläni, en voisi
-    niillä tulkita niin suurta tuskaa kuin tällä kirjeellä; jos
-    voisin itkeä, jos voisin vuodattaa vereni, olisin jo kohta
-    kuollut enkä kärsisi enää. Nyt kärsin ja katselen kuolemaa kuivin
-    silmin. Sinä olet nyt Charles'in isä. Hänellä ei ole mitään
-    sukulaisia äidin puolelta -- itse tiedät, minkätähden. Miksi
-    en ottanutkin huomioon yhteiskunnallisia ennakkoluuloja? Miksi
-    kuulinkin rakkauden ääntä? Miksi meninkin naimisiin hienon herran
-    tyttären kanssa? Charles'illa ei ole mitään sukua. Oi onnetonta,
-    onnetonta poikaani!... Usko minua, Grandet, en rukoile sinulta
-    apua itselleni -- eikähän sinun omaisuutesi riittäisi peittämään
-    kolmen miljoonan vajausta mutta poikani puolesta sinua rukoilen.
-    Minä nostan rukoillen käteni sinua kohti, kuoleman hetkellä
-    uskon sinulle poikani. Ilman tuskaa katselen pistoolejani,
-    ajatellessani, että sinä olet Charles'in isä. Hän piti minusta;
-    olin aina hyvä hänelle, en milloinkaan häneltä mitään kieltänyt
-    -- toivon ettei hän ole minua kiroova. Muuten, sinä olet itse
-    näkevä, että hänellä on äitinsä hellä sydän, hän ei ole koskaan
-    tuottava sinulle surua. Poika parka! tottuneena iloon ja loistoon
-    ei hän tunne mitään niistä kieltäymyksistä, joita me molemmat
-    olemme kerran kokeneet... Ja nyt on hän rutiköyhä -- ja yksin.
-    Niin, kaikki hänen ystävänsä jättävät hänet, ja minä, minä olen
-    syynä hänen häpeäänsä. Ah, toivoisinpa, että käsivarteni olisi
-    kyllin voimakas lennättääkseen hänet yhdellä heitolla taivaihin,
-    äitinsä luo. Hulluutta! Käännyn takaisin omaan ja Charles'in
-    onnettomuuteen. Olen lähettänyt poikani luoksesi, jotta
-    säälivällä tavalla ilmoittaisit hänelle kuolemastani ja hänen
-    tulevasta kohtalostaan. Ole hänelle isänä, hyvänä isänä. Älä
-    riistä yhdellä iskulla häneltä hänen joutilasta elämäntapaansa.
-    Sillä voisit hänet tappaa. Rukoilen häneltä polvillani, ettei hän
-    tekisi minua vastaan vaatimusta äitinsä perintöosasta. Mutta se
-    on tarpeeton pyyntö; hänellä on kunniantuntoa, ja hän käsittää,
-    ettei hän voi liittyä velkojiini. Paljasta hänelle ne kovat
-    elämänehdot, joihin olen hänet saattanut; ja, jos hän säilyttää
-    minut rakkaassa muistossa, sano hänelle minun puolestani, ettei
-    kaikki ole häneltä vielä hukassa. Työ, joka meidät molemmat teki
-    kerran rikkaiksi, voi saattaa hänelle takaisin sen omaisuuden,
-    jonka olen häneltä riistänyt. Ja jos hän tahtoo kuulla isänsä
-    neuvoa, isänsä, joka soisi voivansa jättää hetkeksi poikansa
-    tähden hautansa, lähteköön hän Intiaan. Veljeni, Charles on
-    rehellinen ja rohkea nuorukainen; saata hänet matkaan, sillä hän
-    kuolisi mieluummin kuin jättäisi maksamatta varat, jotka sinä
-    hänelle lainaat, sillä varmaan avustat häntä lainalla -- muuten
-    ei omatuntosi jätä sinua rauhaan. Ah, jos ei lapseni saa sinulta
-    hellyyttä, eikä aineellista apua, olen iankaikkisuudessa vaativa
-    Jumalalta kostoa kovuudellesi. Jos olisin voinut pelastaa jotain
-    omaisuudestani, olisi minulla ollut oikeus pidättää hänelle
-    joku määrä äitinsä perintö-osasta; mutta viime kuun suoritukset
-    ovat kokonaan tyhjentäneet rahalähteeni. En olisi kuollut
-    epätietoisena lapseni kohtalosta, olisin tahtonut kädenlyönnillä
-    vahvistaa lupauksesi siitä, että pidät Charles'ista huolta --
-    mutta nyt puuttuu minulta siihen aikaa. Kun Charles on matkalla
-    luoksesi, ojennan velkojilleni selvityksen pesäni tilasta. Uskon
-    voivani selkeän kirjaintilan avulla osottaa, etten ole itse
-    aiheuttanut onnettomuuttani. Se täytyy minun tehdä Charles'in
-    tähden. -- Hyvästi, veljeni. Olkoon Jumalan siunaus palkkasi
-    siitä holhouksesta, jonka sinulle olen uskonut ja jonka varmaan,
-    luotan siihen, olet ottava vastaan. Lakkaamatta on puolestasi
-    rukoileva yksi ääni siinä valtakunnassa, jonne meidän kaikkien
-    kerran täytyy lähteä, ja jossa minä sinä hetkenä, jona tätä
-    kirjettä luet, jo olen.
-
-                                 Victor-Ange-Guillaume Grandet.
-
--- Mitä juttelettekaan, sanoi isä Grandet, taittaen huolella kirjeen
-ja pistäen sen liivintaskuunsa.
-
-Hän loi veljenpoikaansa pelokkaan, tutkivan katseen, johon hän kätki
-kaikki mielenliikutuksensa ja suunnitelmansa.
-
--- Oletteko jo lämmitellyt?
-
--- Olen, vallan mainiosti, rakas setä.
-
--- Kas, missä ovat meidän naisväkemme? huudahti setä, unohtaen että
-veljenpojan piti nukkua hänen luonaan.
-
-Samassa tulivat Eugénie ja rouva Grandet sisään.
-
--- Onko kaikki jo tuolla ylhäällä kunnossa? kysyi tynnyrintekijä,
-joka jo oli saavuttanut vanhan kylmyytensä.
-
--- Kyllä, isä.
-
--- Siispä voitte antaa, rakas veljenpoikani, jos olette väsynyt,
-Nanonin näyttää teille tien huoneeseenne. Se ei todellakaan ole
-mikään hienonmaailman huone, mutta te saatte antaa anteeksi köyhälle
-viinitarhurille, jolla ei aina ole äyriäkään kukkarossa. Verot
-nielevät kokonaan pienet tulomme.
-
--- Emme tahdo olla vaivaksi, Grandet, sanoi pankkiiri. Teillä on
-varmaan paljon juteltavaa veljenpoikanne kanssa. Toivotamme siis
-hyvää iltaa. Huomenna näemme toisemme.
-
-Nyt nousi koko seura ja kaikki tekivät lähtöä, kukin omaan
-totuttuun tapaansa. Vanha notario etsi oven nurkasta lyhtynsä ja
-tarjoutui saattamaan Grassins'it kotia. Rouva des Grassins ei ollut
-varustautunut siltä varalta, että illanvietto loppuisi ennen aikaansa
-ja hänen palvelijansa ei sentähden ollut vielä saapunut.
-
--- Suonette minulle kunnian tarjota teille käsivarteni? sanoi abbé
-Cruchot rouva des Grassins'ille.
-
--- Kiitos. Minulla on poikani, vastasi tämä kuivasti.
-
--- Naisten ei tarvitse peljätä minun seurassani, sanoi kirkkoherra.
-
--- Anna toki käsivartesi herra Cruchot'lle, sanoi rouvalle hänen
-miehensä.
-
-Pappi kulki kaunis rouva käsipuolessaan verraten nopeasti, niin että
-he pian olivat muutaman askeleen mitan päässä muusta seurasta.
-
--- Hän on sangen hauska, tuo nuori mies, sanoi pappi, puristaen
-rouvan käsivartta. Nyt, hyvästi rypäleet, korjuu on tehty! Te voitte
-sanoa jäähyväiset neiti Grandet'lle, parisilainen hänet vie. Jollei
-tuo orpana ole pikiintynyt johonkin parisittareen, on Adolf-poikanne
-hänessä tapaava sangen vaarallisen kilpailijan.
-
--- Olkaa huoleti, herra abbé! Tuo nuori mies on pian näkevä, että
-Eugénie on vailla henkevyyttä ja suloa. Oletteko häntä tarkastanut?
-Hän oli tänä iltana keltainen kuin vaha.
-
--- Olette kenties jo huomauttanut orpanaakin siitä?
-
--- Mikäpä olisi minua estänyt sitä tekemästä.
-
--- Asettukaa aina Eugénien rinnalle, rouva, niin ei teidän tarvitse
-tuhlata sanoja serkusta. Nuori mies on kohta tekevä vertailun, joka...
-
--- Onpa hän jo luvannut syödä ylihuomenna päivällistä luonani.
-
--- Ah, jos vain haluaisitte, rouva... sanoi pappi.
-
--- Ja mitä tahtoisitte minun haluavan, herra abbé? Luuletteko
-voivanne antaa minulle huonon neuvon? Olenpa jo saavuttanut
-yhdeksännenneljättä ikävuoteni ilman että nimeni on saanut tahraa,
-enkä pane sitä peliin, vaikka saisin sillä Suur-Mogulin valtakunnan.
-Olemme molemmat siinä iässä, jossa pitäisi jo tietää mitä puhuu.
-Teillä on todella, ollaksenne hengen mies, omituisia mielipiteitä.
-Hyi! Sellaiset vain sopivat Faublas'lle.
-
--- Oletteko siis lukenut Faublas'ta?
-
--- En, herra abbé, mutta kyllä "Vaarallisia suhteita".
-
--- Ah, se kirja on paljon siveellisempi, sanoi pappi naurahtaen.
--- Mutta te saatatte minun pääni pyörälle niinkuin kenen hyvänsä
-nuorenmiehen! Tahtoisinpa suoraan sanoen...
-
--- Niin, sanokaa pois, että aiotte neuvoa minulle ruman tien. Onhan
-asia selvä. Jos tuo nuori mies, joka ei ole hullumpi, sen myönnän,
-rakastuu minuun, ei hän enää ajattele serkkuaan. Parisissa, tiedän
-sen kyllä, pitävät nuoret kunnon äidit sillä tavalla huolta lastensa
-onnesta; mutta me elämme maakunnassa, herra abbé.
-
--- Se on totta, rouva.
-
--- Enkä minä enemmän kuin Adolfkaan suostuisi siitä hinnasta ostamaan
-edes sataa miljoonaa.
-
--- Rouva, eipä olekaan kysymys sadasta miljoonasta. Luulenpa, että
-kiusaus silloin molemmin puolin olisi ylivoimainen. Mutta olenpa
-vain sitä mieltä, että kunniallinen nainen voi antautua kaikella
-varovaisuudella pieneen keimailuun ilman seurauksia, ja siten täyttää
-seuraelämän tapoja, jotka...
-
--- Niinkö arvelette?
-
--- Eikö meidän ole syytä puhua suutamme puhtaaksi toinen
-toisellemme?... Sallitteko että niistän nenäni? Vakuutan teille,
-rouva, että hän katseli teitä paljon imartelevammin lorgnettinsa läpi
-kuin minua; mutta annanpa hänelle anteeksi, että hän suo suuremman
-huomion kauneudelle kuin vanhuudelle...
-
--- Se on selvä, sanoi presidentti karkealla äänellään, että Parisin
-Grandet on lähettänyt tänne poikansa naimatarkoituksissa...
-
--- Mutta siinä tapauksessa ei orpana toki olisi pudonnut taloon kuin
-pommi, vastasi notario.
-
--- Se ei merkitse mitään, huomautti herra des Grassins, ukko on
-toiminut kaikessa hiljaisuudessa.
-
--- Des Grassins, ystäväni, olen kutsunut päivälliselle tuon nuoren
-miehen. Nyt täytyy sinun kutsua herra ja rouva de Larsonnièren sekä
-Hautoyt ynnä heidän kauniin neiti tyttärensä; jospa hän pukeutuisi
-hauskasti sinä päivänä! Hänen äitinsä puettaa hänet aivan hullusti
-mustasukkaisuudesta!... -- Toivon, hyvät herrat, että tekin suotte
-meille kunnian nähdä teidät vierainamme, lisäsi hän kääntyen
-molempain Cruchot'iden puoleen.
-
--- Olette kotinne kohdalla, rouva, sanoi notario.
-
-Erottuaan kolmesta Grassins'ista, kääntyivät kaikki kolme Cruchot'ta
-kotia kohti, selvitellen päivän tapahtumia kaikella sillä
-erittelykyvyllä, joka on ominainen pikkukaupunkilaisille heidän
-pohtiessaan päivän merkkitapahtumia. Cruchot'laisten ja Grassins'ien
-keskenäinen suhde näytti muuttuneen. Se ihmeteltävä vaisto, joka
-ohjasi näiden suurten laskumestarien kaikkia toimenpiteitä, sanoi
-heille, että hetkellinen liitto yhteistä vihollista vastaan oli
-välttämätön. Heidän täytyi yhdistää voimansa estääkseen Eugénieta
-rakastumasta orpanaan ja Charles'ia ajattelemasta Eugénieta.
-Pystyisiköhän tuo parisilainen vastustamaan heidän kavalaa
-ystävyyttään, heidän tuttavallisia parjauksiaan, heidän imarteluaan
-ja heidän viattomia naamojaan?
-
-Kun vieraat olivat lähteneet, sanoi herra Grandet veljenpojalleen:
-
--- Täytyy lähteä nukkumaan. On liian myöhäistä enää keskustella
-niistä asioista, joiden vuoksi te olette tänne tullut; huomenna on
-siihen aikaa. Me syömme aamiaista kello kahdeksan. Kello kaksitoista
-syömme jonkun hedelmän, pienen leivänpalan ja juomme lasin
-valkoviiniä; myöhemmin, kello viiden aikaan, kuten parisilaisetkin,
-syömme päivällisen. Siinä päiväjärjestyksemme. Jos haluatte katsella
-kaupunkia ja sen ympäristöjä, on teillä siihen yllinkyllin aikaa.
-Suonette minulle anteeksi, jolleivät työni salli minun koko aikaa
-pitää teille seuraa. Luultavasti saatte tavantakaa kuulla, että
-minä muka olisin äveriäs: herra Grandet, herra Grandet! huudetaan
-vastaanne joka puolelta. Annan heidän hokea mitä hokevat, minua eivät
-he sillä vahingoita. Mutta minulla ei ole äyriäkään, minä teen vielä
-tällä iällä työtä kuin nuorin turpeenvääntäjä, jolla ei ole muuta
-kuin pala karua maata ja käsivartensa. Saatte ehkä pian itse kokea,
-minkä arvoinen taaleri on, kun sen ansaitsee otsansa hiessä. -- Hei,
-Nanon, kynttilät!
-
--- Toivon, että löydätte huoneestanne kaiken, mitä tarvitsette, sanoi
-rouva Grandet; jos kuitenkin jotain puuttuisi, voitte huutaa Nanonia.
-
--- Rakas täti, luulenpa, etten kaipaa mitään. Olen tuonut itse kaikki
-mukanani. Sallikaa minun toivottaa hyvää yötä teille ja nuorelle
-orpanalleni!
-
-Charles otti Nanonin käsistä sytytetyn anjoulaisen vahakynttilän,
-joka oli jotenkin kellertävä väriltään ja niin tavallisten
-talikynttilöiden näköinen, ettei Grandet huomannut edes tämän
-ylellisyysesineen olemassaoloa.
-
--- Tulen näyttämään teille tietä, sanoi isä Grandet.
-
-Sensijaan että olisi avannut oven pääkäytävään, avasikin Grandet
-keittiön naapurihuoneen oven. Tämän huoneen eroitti käytävästä
-suurella pitkulaisella ikkunalla varustettu ovi, mikä ei kuitenkaan
-voinut estää vetoa, joka tunki sisään käytävästä. Talvella puhalteli
-tuuli oven raoista niin rajusti, että, huolimatta ovenpieliin
-naulituista suojuslaudoista, oli toisinajoin melkein mahdotonta pitää
-huonetta siedettävän lämpimänä.
-
-Nanon meni sulkemaan suuren portin, lukitsi salin oven ja päästi
-kahleista pihalle paimenkoiran, jonka ääni oli niin sortunut, että
-saattoi luulla sen sairastavan kurkkutulehdusta. Tämä julma eläin ei
-totellut ketään muuta kuin Nanonia. Nämä molemmat maalaiset olennot
-tunsivat toisensa.
-
-Kun Charles näki kellastuneet ja savustuneet seinät ja kuuli
-madonsyömäin porrasten natisevan sedän askelten painosta, oli hänen
-pettymyksensä saavuttanut huippunsa. Hän luuli olevansa kanakopissa.
-Hänen tätinsä ja serkkunsa, joiden puoleen hän kääntyi nähdäkseen
-heidän kasvonilmeensä, eivät ymmärtäneet hänen hämmästyksensä syytä,
-tottuneet kun olivat tähän porraskäytävään, vaan pitivät hänen
-katsettaan ystävyyden ilmauksena ja vastasivat siihen suloisella
-hymyllä, mikä sai Charles'in kokonaan epätoivoon.
-
--- Miksi hiidessä lähettikin isäni minut tänne? ajatteli hän.
-
-Noustuaan vähän matkaa portaita, näki hän edessään kolme
-heleänpunaiseksi maalattua, kaikkia koristeita vailla olevaa ovea,
-jotka olivat täydellisesti samassa tasapinnassa kuin pölyinen
-seinäkin. Niiden kielekkeihin päättyvät rautasaranat olivat näkyvissä.
-
-Yksi näistä ovista, se, joka nähtävästi johti keittiön vieressä
-olevan huoneen yläpuolelle, oli selvästi kiinni muurattu. Tähän
-huoneeseen pääsikin ainoastaan Grandet'n huoneen läpi; sen ainoa
-ikkuna, joka oli pihalle päin, oli varustettu lujalla rautaristikolla.
-
-Kukaan, ei edes rouva Grandet, saanut astua tähän huoneeseen, jota
-saituri piti yksin hallussaan kuin kullantekijä pajaansa. Siellä oli
-varmaan jossain salaisessa kätkössä saiturin kassa, siellä hänen
-kiinnityskirjansa, siellä hänen kultavaakansa; siellä kirjoitti
-hän varmaan yön aikaan kuittinsa ja velkakirjansa ja teki salassa
-suunnitelmiaan -- kaikki sillä taidolla ja varovaisuudella, että
-ihmiset, jotka joutuivat tekemisiin hänen kanssaan, saattoivat
-luulla hänellä olevan käskettävänään ties mitä haltioita ja henkiä.
-Kun Nanon veti hirsiä, kun susikoira piti haukkuen pihalla vartiota
-ja kun rouva ja neiti Grandet olivat jo aikoja nukahtaneet, tuli
-vanha tynnyrintekijä sinne katselemaan, ihailemaan, hypistelemään
-ja lajittelemaan kultaansa. Seinät olivat paksut ja ikkunaristikot
-lujat. Hänellä yksin oli avain tähän työpajaan, missä hänen
-kerrottiin antavan määräyksen jokikisen hedelmäpuun hoidosta ja
-laskevan etukäteen tarkan tarkkaan viinisatonsa.
-
-Eugénien huoneen ovi oli vastapäätä tätä kiinnimuurattua ovea. Sen
-vieressä olivat aviopuolisojen huoneet, jotka ulottuivat yli koko
-talon toisen päädyn. Rouva Grandet'n huoneesta vei lasiovi Eugénien
-huoneeseen. Isännän huoneen eroitti laudoitus emännän huoneesta ja
-paksu muuri salaperäisestä työpajasta. Isä Grandet oli määrännyt
-veljenpoikansa toisen kerroksen ullakkohuoneeseen oman huoneensa
-päälle, voidakseen kuulla, liikkuiko veljenpoika huoneestaan yön
-aikaan.
-
-Kun Eugénie ja hänen äitinsä olivat tulleet oven kohdalle, suutelivat
-he toisiaan ja toivottivat hyvää yötä; sitten he, sanottuaan
-Charles'ille joitakin tavanmukaisia jäähyväissanoja, jotka kuitenkin
-lähtivät tytön lämpimästä sydämestä, lähtivät huoneihinsa.
-
--- Tässä on huoneenne, sanoi isä Grandet Charles'ille, avaten oven.
-Jos haluatte käydä ulkona, niin kutsukaa Nanonia. Jos ilman häntä
-menette pihalle -- hyvä Jumala! Koira söisi teidät suuhunsa. Nukkukaa
-hyvin. Hyvää yötä... Kas, naiset ovat antaneet lämmittää huonettanne!
-jatkoi hän.
-
-Samalla tuli Nanon kantaen lämmityspulloa.
-
--- Vielä tuokin! huudahti Grandet. Pidättekö veljenpoikaani
-naishempukkana? Menekkös tiehesi lämmitysvehkeinesi, Nanon!
-
--- Mutta vuode on kostea ja herra näyttää hennolta kuin nainen.
-
--- No tee tahtosi, sinulla on aina oma pääsi, sanoi Grandet,
-töytäisten Nanonia olkapäähän.
-
-Sen jälkeen astui saituri portailta alas, muristen epäselviä sanoja.
-
-Charles jäi ihmeissään seisomaan matkakapineidensa keskelle. Hän
-katseli ullakkohuoneen seinämiä, joita verhosi keltainen kukikas
-paperi, jommoisia tapaa vain kurjissa maalaisravintoloissa, kamiinia,
-joka oli karkeasta hiekkakivestä ja jonka pelkkä näkeminen pani
-palelemaan, keltaisia, meriruoholla päällystettyjä tuoleja, joissa
-näytti olevan useampia kuin neljä kulmaa, avointa yöpöytää, joka oli
-niin suuri, että siihen olisi mahtunut kersantti varustuksineen,
-ja kurjaa mattoa, joka oli katosvuoteen edessä, mikä viimemainittu
-pienimmästäkin liikkeestä narskui kuin aikoen joka hetki syöstä
-kokoon. Sitten kääntyi hän vakavana Nanonin puoleen ja sanoi hänelle:
-
--- Lapseni, sanoppas minulle, olenko todella herra Grandet'n,
-Saumurin entisen määrin, Parisin Grandet'in veljen luona?
-
--- Olette, herra, hyvin rakastettavan, hyvin lempeän ja hyvin
-ystävällisen herra Grandet'n luona. Autanko teitä avaamaan
-matkalaukkujanne?
-
--- Sen voin itsekin tehdä, nahkapoikaseni! Olettepa varmaan palvellut
-matruusina keisarin laivaväessä.
-
--- Hi! Hi. Hi! nauroi Nanon, keisarin laivaväessä! Kuinka
-hullunkurista!
-
--- Hakekaa yönuttuni tuosta matkalaukusta. Tässä on avain.
-
-Nanon hämmästyi suuresti nähdessään vihreän-silkkisen, kultaisilla
-kuvioilla kirjaillun yönutun.
-
--- Otatteko tämän päällenne, kun menette nukkumaan? kysyi hän.
-
--- Kyllä.
-
--- Pyhä Neitsyt! kuinka kaunis alttaripeite tuosta tulisikin
-seurakunnalle. Rakas herra, lahjoitattehan tuon kirkolle, niin
-pelastatte kuolemattoman sielunne -- muuten menette kadotukseen.
-Kuinka kaunis olettekin tuossa yönutussa! Menenpä kutsumaan neidin
-tänne, että hänkin saa teidät nähdä.
-
--- Seis, Nanon! Osaatteko vaieta? Nyt saatte mennä, tahdon nukkua.
-Huomenna järjestän asiani. Ja koska yönuttuni teitä niin miellyttää,
-voitte sen avulla pelastaa sielunne. Olen liian hyvä kristitty
-voidakseni teiltä sitä kieltää, kun täältä lähden. Voitte sitten
-tehdä sillä mitä haluatte.
-
-Nanon jäi seisomaan kuin naulittuna paikoilleen katsellen Charles'ia.
-voimatta uskoa sanaakaan tämän puheesta.
-
--- Minulle tuo kaunis nuttu! puheli hän poistuessaan. Luulenpa, että
-herra jo uneksii. Hyvää yötä.
-
--- Hyvää yötä, Nanon.
-
--- Mitä varten olenkin tänne tullut, ajatteli Charles, ennenkuin
-nukahti. Isäni ei ole mikään pölkkypää, matkallani täytyy olla jokin
-tarkoitus. Hui! Huomiseksi vakavat asiat, sanoi muistaakseni joku
-kreikkalainen veitikka.
-
--- Pyhä Neitsyt! kuinka kaunis onkaan serkkuni, ajatteli Eugénie
-keskeyttäen rukouksensa, jota ei sinä iltana lainkaan saanut
-päätetyksi.
-
-Rouva Grandet ei ajatellut mitään laskeutuessaan levolle. Välioven
-läpi, joka oli laudoituksen keskikohdalla, kuuli hän, miten saituri
-käveli huoneessaan edes takaisin. Kaikkien pelokkaiden aviovaimojen
-tavoin oli hänkin tutkinut miehensä luonnetta. Samoinkuin lokki
-aavistaa myrskyn tulon, oli hänkin aavistanut tuskin näkyvistä
-merkeistä, mikä myrsky Grandet'ssa oli nousemassa. Mutta hän,
-käyttääksemme hänen omaa lauseparttaan, "tekeytyi kuolleeksi".
-
-Grandet katseli kaksinkertaista rautaovea, jonka oli antanut tehdä
-työhuoneeseensa ja murisi:
-
--- Mikä omituinen päähänpisto, että veljeni testamentteeraa minulle
-poikansa! Kaunis perintö! Minulla ei ole kahtakymmentä taaleria
-hänelle antaa. Mutta mitä on kaksikymmentä taaleria tuollaiselle
-keikarille, joka irvisteli lorgnettinsa läpi lämpömittarilleni,
-ikäänkuin hän olisi tahtonut viskata sen romukoppaan.
-
-Ajatellessaan tuota tuskan testamenttia, oli Grandet ehkä yhtä
-kuohuissaan kuin hänen veljensä oli ollut sitä kirjoittaessaan.
-
--- Minäkö siis saan tuon kultaisen nutun?... ajatteli Nanon
-puolestaan, ja nukahti. Unissaan näki hän itsensä kääriytyneenä
-alttariliinaan ja uneksi kukista, silkeistä ja sameteista ensi kerran
-elämässään, samoin kuin Eugénie uneksi ensi kerran rakkaudesta.
-
-
-
-
-Kolmas luku.
-
-
-Nuorten tyttöjen yksitoikkoiseen ja siveään elämään tulee kerran
-suloinen hetki, jolloin auringonsäteet tunkeutuvat heidän sieluunsa,
-jolloin sydämen sykähtelyt tuovat heidän aivoihinsa verevän lämmön,
-joka muuttaa ajatukset hämäräksi kaipaukseksi. Viattoman surumielen
-ja suloisen nautinnon päivä! Kun lapset alkavat nähdä, hymyilevät
-he; kun nuori tyttö kohtaa ensi kertaa rakkauden, hymyilee hän kuin
-lapsi. Jos valo on elämän ensi rakkaus, on myöskin rakkaus sydämen
-valo. Eugénielle oli nyt koittanut se hetki, jolloin hän rupesi
-näkemään tämän maailman tarkoitusta.
-
-Hän nousi varhain vuoteesta, kuten maakunnassa on tapana, luki
-rukouksensa ja alkoi pukeutua, pannen siihen kuitenkin nyt enemmän
-huolta kuin ennen. Ensin suki hän kastanjanruskeat hiuksensa,
-sitten kääri hän paksut palmikkonsa ympäri pään -- mikä hiuslaite
-sopi hänelle mainiosti, samalla kertaa kohottaen hänen kasvojensa
-kalpeutta ja lisäten hänen piirteittensä yksinkertaisuutta ja
-lapsellisuutta. Tämän tehtyään huuhtoi hän käsiään moneen kertaan
-raikkaassa vedessä, joka antoi hänen iholleen hauskan punerruksen,
-katseli kauniita, pyöreitä käsivarsiaan ja ajatteli, mitä serkkunsa
-mahtoi tehdä, kun hänen kätensä olivat niin pehmeät ja valkoiset
-ja hänen kyntensä niin hyvin hoidetut. Hän pani jalkaansa uudet
-sukat ja sievimmät kenkänsä. Hän veti kureliivin tiukasti kiinni
-hyppäämättä yhdenkään silmukan ylitse. Lyhyesti sanoen, hän tahtoi
-ensi kertaa elämässään esiintyä edukseen ja hän tunsi täydellisesti,
-kuinka hauskaa on kantaa kaunista, hyvin tehtyä pukua, joka korottaa
-vartalon suloa.
-
-Kun hän oli lopettanut pukeutumisensa, kuuli hän seurakunnan
-kirkonkellon lyövän ja ihmetteli, ettei voinut laskea sen lyöntejä
-pitemmälle kuin seitsemään. Hän oli noussut niin varhain, jotta
-ehtisi pukeutua niin huolellisesti kuin mahdollista. Tuntematta
-taitoa laitella kymmeniä kertoja yhä uudelleen ja uudelleen samaa
-kiharaa ja tarkastella sen vaikutusta peilissä, pani Eugénie
-yksinkertaisesti käsivartensa ristiin ja istuutui ikkunan eteen
-katselemaan pihalle, ahdasta puutarhaa ja sitä ympäröiviä korkeita
-penkereitä. Se oli surunvoittoinen, rajoitettu näköala, jolta
-ei kumminkaan puuttunut salaperäistä kauneutta, niin ominaista
-yksinäiselle seudulle.
-
-Keittiön vieressä oli kaivo, jota ympäröi muurattu kehä, ja
-lähellä sitä kasvoi viinipuu punaisine ja kellertävine lehtineen;
-oksaiset viiniköynnökset kiemurtelivat pitkin talon seinää aina
-puuliiteriin saakka, jossa puut olivat järjestetyt pinoihin yhtä
-huolellisesti kuin koskaan jonkun kirjatoukan kirjat. Pihan kivitys
-oli aikojen kuluessa mustunut sammalten, ruohojen ja liikkeen
-vähyyden vaikutuksesta. Myöskin paksut muurit olivat vihreän sammalen
-peitossa ja ainoastaan paikottain mustunut kivi tuli näkyviin. Ne
-kahdeksan porrasastuinta, jotka pihan perältä veivät puutarhaan,
-olivat rikkonaiset ja korkean ruohon peitossa, kuin ammoin kuolleen
-ritarin hauta, joka on jäänyt hoitamatta. Murenevien kivien
-muodostamalla perusmuurilla kohosi lahonnut puuaita, joka vanhuuttaan
-oli jo puoleksi hajoamaisillaan, mutta köynnöskasvien peittämä.
-Ristikko-oven kummallakin puolen levisivät kahden kitukasvuisen
-omenapuun haaraiset oksat. Kolme yhteen suuntaan kulkevaa
-sannoitettua käytävää, joita eroittivat toisistaan nelikulmaiset,
-pyökkipuiden reunustamat kukkasarat, muodosti tämän puutarhan, joka
-alhaalla päättyi lehmuksien varjostamaan tiehen. Yhdessä kulmassa oli
-vattupensaikko, toisessa taas suunnattoman suuri pähkinäpuu, jonka
-oksat ulottuivat aina tynnyrintekijän työhuoneeseen saakka. Kirkas
-päivä ja kaunis syysaurinko alkoivat Loiren rantamilla sulattaa
-kuuraa, joka yöllä oli laskeutunut puutarhan muureille ja kasveille
-ja peittänyt koko pihan.
-
-Eugénien valtasi ihan uusi tunnelma katsellessaan kaikkea tätä, jossa
-hän ei ennen ollut huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
-Tuhansia sekavia ajatuksia syntyi hänen sielussaan ja kasvoi siellä
-sitä myöten kuin auringon säteet ulkona kasvoivat. Tunsipa hän
-vielä epämääräistä, selittämätöntä mielihyvän tunnetta, joka kietoi
-hänet pehmeästi ja suloisesti kuin pilvi. Hänen ajatuksensa olivat
-sopusoinnussa tämän omituisen maiseman kanssa, sellaisena kun hän
-näki sen edessään ja hänen sydämensä yhtyi luonnon harmoniaan.
-
-Kun aurinko valaisi pientä osaa muurista, jota peittivät venushiusten
-paksut, alati väriään vaihtavat lehdet, näytti Eugéniestä siltä
-kuin toivon taivaalliset säteet olisivat valaisseet hänenkin
-tulevaisuuttaan, ja tästälähin katseli hän mielellään tätä muuria
-vaaleine kukkineen, sinisine kissankelloineen ja kellastuneine
-ruohoineen, joihin liittyi suloinen muisto lapsuuden ajoista.
-Jokaisen lehden aikaansaama kahina, kun se irtautui oksastaan ja
-putosi hiljaiseen pihaan, antoi vastauksen Eugénien salaisiin
-kysymyksiin ja hän olisi voinut istua siellä vaikka koko päivän,
-huomaamatta tuntien kulkua.
-
-Sitten joutui hän ankaran liikutuksen valtaan. Hän nousi äkkiä,
-asettui peilinsä eteen ja tarkasteli siinä itseään aivan kuin
-tunnollinen tekijä katselee työtään arvostellakseen sitä ja itse
-moittiakseen sen vikoja. En ole kyllin kaunis hänelle. -- Tämä oli
-Eugénien ajatus, nöyrä ja kärsimyksistä rikas ajatus.
-
-Tyttö parka ei tehnyt oikeutta itselleen, mutta kainous tai
-paremminkin arkuus on yksi rakkauden ensimäisiä hyveitä. Eugénie
-kuului tuohon vahvarakenteiseen tyttötyyppiin, jommoisia tapaa
-alemman porvarisluokan keskuudessa ja joiden kauneus tekee meihin
-hiukan jokapäiväisen vaikutuksen. Mutta jos sitä vertaisi Milon
-Venukseen, niin huomaisi sen muodoissa kristillisen tunteen
-hempeyttä, joka kirkastaa naisen ja antaa hänelle kauneuden,
-jota vanhat kuvanveistäjät eivät tunteneet. Eugéniella oli suuri
-pää, Pheidiaan Jupiterin miehekäs mutta samalla hieno otsa ja
-harmajat silmät, joissa täydellisesti kuvastui hänen neitseellinen
-elämänsä. Hänen pyöreitten kasvojensa hipiää, joka oli ennen ollut
-kirkas ja punertava, oli rokko tehnyt karkeammaksi, kuitenkaan
-jättämättä arpia. Tauti oli turmellut hiukan ihon sametin hienoa
-pintaa, vaikkakin se yhä edelleen oli niin herkkä ja pehmeä, että
-äidin suutelo jätti siihen nopeasti haihtuvan punaisen jäljen.
-Hänen nenänsä oli hiukan liian voimakas, mutta sopusoinnussa
-kirsikanpunaisen suun kanssa, jonka huulet tuhansine pienine
-juovineen todistivat hyvyyttä ja rakkautta. Kaula oli kauniisti
-pyöreä, ja kaarevat rinnat puvun alla vetivät katseen puoleensa ja
-herättivät onnen haaveita miehisessä mielessä; jos jotain puuttui,
-oli puku siihen syynä; mutta tuntija ei voinut välttää erikoista
-mielihyvää, nähdessään tuon tytön täyteläisen, omituisesti jäykän
-vartalon. Suuressa ja vahvarakenteisessa Eugéniessa ei ollut
-mitään, joka olisi vetänyt puoleensa suuren yleisön huomiota, mutta
-hänen kauneutensa oli sitä lajia, johon ainoastaan taiteilijat
-kiintyvät. Yksin maalari, joka tästä maailmasta etsii vertaa Marian
-taivaalliselle puhtaudelle, maalari, joka ikävöiden etsii kaikesta
-naismaailmasta noita samalla kertaa ylpeitä ja nöyriä silmiä, joita
-Raphael on kuvannut, noita neitseellisiä piirteitä, joita luonto
-väliin lahjoittaa, mutta joita ainoastaan harras ja puhdas elämä voi
-säilyttää tai saavuttaa, sellainen maalari olisi keksinyt Eugénien
-piirteissä synnynnäisen oudon aateluuden; hän olisi huomannut
-hänen otsansa takana kokonaisen rakkausmaailman ja hänen silmiensä
-välkkeessä ja hänen silmäluomiensa liikkeessä jotain jumalallista.
-Hänen piirteensä, hänen päänsä ääriviivat, joita nautinnon ilme
-ei ollut koskaan muuttanut eikä väsyttänyt, muistuttivat etäisiin
-tyyniin järviin hiljaa kuvastuvaa taivaanrannan juovaa. Nämä
-rauhalliset kirkkaat kasvot olivat kauniin puhkeavan kukan kaltaisia,
-viihdyttivät sielua ja toivat mukanaan hyvän omantunnon heijastuksen;
-katse kiintyi vastustamattomasti niihin.
-
-Eugénie oli vielä sillä kohdalla elämänmeren rannalla, missä
-lapselliset haaveet kukoistavat ja missä kootaan helmiä, joista ei
-enää myöhemmin osata iloita. Niinpä ajatteli hän seisoessaan peilinsä
-edessä, tietämättä vielä mitä rakkaus oli: -- Olen liian ruma, hän ei
-kiinnitä mitään huomiota minuun.
-
-Sitten avasi hän portaille vievän oven, pisti päänsä ulos ja
-kuunteli, kuuluisiko mitään liikettä.
-
-Hän ei ole vielä noussut vuoteestaan, ajatteli Eugénie, kuullessaan
-Nanonin aamuyskän ja kuinka kunnon palvelija kulki edestakaisin,
-lakaisi salia, sytytti tulen, pani koiran kahleisiin ja puheli
-lehmilleen navetassa.
-
-Pian juoksi Eugénie alas portaita Nanonin luo, joka oli lypsämässä.
-
--- Nanon, hyvä Nanonini, laitahan toki kermaa serkkuni kahvia varten.
-
--- Mutta, neiti, sitä olisi pitänyt ajatella eilen, sanoi Nanon
-puhjeten nauramaan. Minä en voi tehdä kermaa. Serkkunne on korea,
-korea, niin todellakin korea mies. Te ette ole nähnyt häntä
-yönutussaan, joka on silkistä ja kullasta. Mutta minäpä olen
-nähnyt. Hänen liinavaatteensa ovat yhtä hienoja kuin kirkkoherran
-päällysvaatteet.
-
--- Nanon, leivothan meille leivoksen.
-
--- Kyllä, mutta kuka antaa minulle puita uuniin ja jauhoja ja voita?
-sanoi Nanon, joka herra Grandet'n pääministerinä oli saanut Eugénien
-ja hänen äitinsä silmissä erittäin tärkeän aseman. Minunhan pitäisi
-varastaa isäntääni, jos tahtoisin kestitä serkkuanne. Pyytäkää te
-häneltä voita, jauhoja ja puita; hän on teidän isänne ja voi siis
-ne teille antaa. Katsokaa, tuolla hän juuri tuleekin tarkastamaan
-ruokavaroja...
-
-Eugénie pakeni puutarhaan, sillä hän säikähti kuullessaan portaiden
-kitisevän isänsä askelten alla. Hän tunsi jo kainouden tietoisuutta,
-sillä hän luuli, että hänen ajatuksensa olivat piirretyt hänen
-otsaansa ja että kaikki ihmiset saattoivat lukea ne hänen silmistään.
-Sitten huomasi hän kotinsa puutteellisuudet ja hän tunsi suuttumusta
-siitä, ettei voinut saada sitä sopusointuun serkkunsa komeuden
-kanssa. Hänet valtasi kiihkeä tarve tehdä jotain hänen hyväkseen;
-mitä? sitä hän ei tiennyt. Lapsellisena ja välittömänä antoi hän
-enkelimäisen viattomalle luonnolleen täyden vallan epäilemättä
-vaikuttimiaan tai tunteitaan. Ensi kerran nähdessään serkkunsa olivat
-hänessä heränneet naisen luonnolliset vaistot ja sitä suuremmalla
-voimalla, kun nyt, hänen kahdennellakymmenellä kolmannella
-ikävuodellaan, sekä ymmärrys että vaistot olivat saavuttaneet
-kypsyytensä.
-
-Ensimäisen kerran elämässään tunsi hän sydämessään pelkoa nähdessään
-isänsä, ja pitäen häntä kohtalonsa tuomarina, katsoi hän olevansa
-syyllinen salatessaan häneltä ajatuksiaan. Hän rupesi kulkemaan
-nopein askelin ja ihmetteli, että ilma, jota hän hengitti, tuntui
-tänä aamuna niin puhtaalta ja auringon säteet niin virkistäviltä kuin
-olisi hän ammentanut sieluunsa lämpöä ja uutta elämää.
-
-Sillävälin kun Eugénie mietti, mistä saisi aineita leivokseen, syntyi
-suuren Nanonin ja herra Grandet'n välillä riita, joka oli yhtä
-harvinainen kuin pääskysen ilmestyminen keskellä talvea. Ukko oli
-tullut avaimineen jättämään päivää varten tarvittavat ruokavarat.
-
--- Jäikö leipää eilisestä, kysyi hän Nanonilta.
-
--- Ei palaakaan, herra.
-
-Grandet otti suuren jauhoisen leivän, joka oli litteä, kuten
-anjoulaisten leipurien valmisteet tavallisesti ovat, ja aikoi juuri
-leikata sen kahtia, kun Nanon sanoi hänelle:
-
--- Meitä on tänään viisi, herra.
-
--- Se on totta, vastasi Grandet, mutta sinun leipäsi painaa kuusi
-naulaa joten siitä jää yli. Sitä paitsi saat nähdä että tuollaiset
-parisilais-nuorukaiset eivät syö leipää.
-
--- Syövätkö he sitten _frippe'ä_ kysyi Nanon. Frippe'llä tarkoitetaan
-Anjoun kansankielessä leipää, jolle on levitetty joko yksistään voita
-tai myöskin hilloa. Kaikki ne, jotka näistä leivoksista lapsuudessaan
-ovat nuolleet voin ja hillon ja jättäneet leivän, ymmärtävät tämän
-sanan merkityksen.
-
--- Ei, vastasi Grandet, he eivät syö sitä enemmän kuin leipääkään. He
-valikoivat ruokiaan kuin naimaikäiset tyttöheilakat.
-
-Sitten määrättyään tavalliseen säästäväiseen tapaansa ruokalistan ja
-suljettuaan ruokakaapin, aikoi Grandet mennä hedelmä-aittaan, kun
-Nanon pidätti hänet sanoen:
-
--- Antakaahan, herra, vielä minulle jauhoja ja voita, että saan
-leipoa leivoksen lapsille.
-
--- Tahdotko ryöstää taloni putipuhtaaksi veljenpoikani tähden?
-
--- En ajatellut enemmän veljenpoikaanne kuin koiraanne, en enemmän
-kuin itse ajattelette häntä... Ettehän ole antanut minulle kuin kuusi
-palaa sokeria ja minä tarvitsen kahdeksan.
-
--- Kas vaan, Nanon, en ole vielä koskaan nähnyt sinua tuollaisena.
-Mikä sinun päähäsi on mennyt? Oletko sinä emäntä täällä? Sinä et saa
-enempää kuin kuusi palaa sokeria.
-
--- Olkoon niin, mutta mistä saa veljenpoikanne silloin sokerin
-kahviinsa?
-
--- Hänelle riittää kaksi palaa; minä en tarvitse mitään itseäni
-varten.
-
--- Tekö ette tarvitsisi sokeria, teidän iällänne! Mieluummin ostaisin
-sen vaikka omilla rahoillani.
-
--- Älä sekaannu muiden asioihin.
-
-Huolimatta hinnan alenemisesta oli sokeri aina tynnyrintekijän
-mielestä kalleinta ylellisyystavaraa; hän eli yhä vielä siinä ajassa,
-kun naula maksoi kuusi frangia. Keisarivallan aikaan oli hän tottunut
-käyttämään sitä säästävästi, ja siitä saakka ei hän ollut päässyt
-tästä kerran juurtuneesta tottumuksestaan.
-
-Kaikki naiset, tyhmimmätkin, osaavat käyttää viekkautta
-saavuttaakseen päämääränsä. Nanon jätti sokerikysymyksen ottaakseen
-uudelleen esille leivos-asian.
-
--- Neiti, ettekö haluakaan leivosta? huusi hän ikkunan läpi.
-
--- En, en, vastasi Eugénie.
-
--- No, Nanon, sanoi Grandet kuullessaan tyttärensä äänen, olkoon
-menneeksi.
-
-Hän avasi arkun, jossa oli jauhoja, antoi sieltä puolen kappaa ja
-lisäsi muutamia luoteja jo leikkaamaansa voiviipaleeseen.
-
--- Vielä tarvitaan puita, jotta saadaan uuni lämpimäksi, sanoi
-järkähtämätön Nanon.
-
--- No niin, ota niitä niin paljon kuin tarvitset, vastasi isäntä
-surullisesti; mutta silloin on sinun paistettava hedelmäkaakku ja
-kypsytettävä koko päivällinen uunissa, niin ettei sinun tarvitse
-sytyttää kahta valkeaa.
-
--- Mitä! huudahti Nanon, tuota teidän ei tarvitse minulle sanoa!
-
-Grandet loi melkein isällisen katseen uskolliseen ministeriinsä.
-
--- Neiti, huusi palvelija, me leivomme sittenkin piirakan.
-
-Isä Grandet palasi hedelmä-kantamuksineen ja laski sen lautaselle
-keittiön pöydälle.
-
--- Katsokaahan, herra, kuinka kauniit saappaat veljenpojallanne
-on, sanoi Nanon. Millaista nahkaa ja kuinka hyvälle ne tuoksuu!
-Millähän keinoin niitä kiilloitetaan? Käytänkö niihin teidän
-munakiillokettanne?
-
--- Nanon, minä luulen, että muna pilaisi tuollaisen nahan.
-Sitä paitsi voit sanoa, ettet lainkaan tiedä, miten sahviania
-kiilloitetaan, sillä sahviania se on; siinä tapauksessa ostaa hän
-kyllä itse Saumurissa saapaskiillokkeensa. Olen kuullut, että
-sekoitetaan sokeria kenkämusteeseen sellaista nahkaa varten.
-
--- Mahtaapa se olla hyvänmakuista! huudahti palvelijatar, vieden
-jalkineet nenänsä alle. Tosiaankin, eikös ne tuoksu rouvan
-hajuvedelle! Kuinka hauskaa!
-
--- Hauskaa! sanoi isäntä, onko mielestäsi hauskaa että pannaan
-enemmän rahaa saappaihin kuin mitä se ansaitsee, joka niitä käyttää?
-
--- Herra, sanoi palvelija, kun Grandet toistamiseen palasi
-hedelmä-aitasta, etteköhän antaisi kerran pari viikossa lihaa ja
-vihanneksia veljenpoi...?
-
--- Olkoon menneeksi.
-
--- Menenkö lihakauppiaan luo?
-
--- Ei ole tarvis; sinä voit valmistaa liemen niistä linnuista, joita
-saat pehtorilta. Menenpä itse sanomaan Cornoiller'lle, että hän ampuu
-korppeja minun laskuuni. Siitä riistasta saa maailman parasta lientä,
-sen takaan.
-
--- Onko totta, herra, että korpit ahmivat raatoja?
-
--- Tyhmyyksiä, Nanon! Ne syövät, kuten kaikki muutkin, mitä löytävät.
-Syömmehän itse kuolleita eläimiä. Sehän on sama juttu!
-
-Koska isä Grandet nyt oli antanut kaikki määräyksensä, katsoi hän
-kelloaan; kun hän huomasi, että hänellä vielä oli puoli tuntia aikaa
-aamiaiseen, otti hän hattunsa, meni tyttärensä luo, suuteli tätä ja
-sanoi:
-
--- Menen katselemaan niittyjäni Loiren rannalle, tuletko mukaan?
-
-Eugénie meni hakemaan punaisella silkillä koristetun olkihattunsa;
-isä ja tytär kulkivat sitten kiemurtelevia katuja pitkin torille
-saakka.
-
--- Minne matka näin varhain? kysyi notario Cruchot tavatessaan herra
-Grandet'n.
-
--- Menenpä maita katsomaan, vastasi Grandet, joka ei tahtonut
-kokonaan salata ystävältään aamuisen kävelyretkensä tarkoitusta.
-
-Sillä kun isä Grandet meni "maita katsomaan" tiesi notario
-kokemuksesta, että hänelläkin oli siinä jotain varteen otettavaa. Hän
-liittyi sentähden Grandet'n seuraan.
-
--- Tulkaa, Cruchot, sanoi Grandet notariolle. Te olette ystäviäni;
-tahdonpa teillekin näyttää, kuinka tyhmää on istuttaa poppeleita
-viljamaahan.
-
--- Mutta unohdatteko kokonaan ne kuusikymmentä tuhatta frangia, jotka
-saitte Loiren rannalla kasvavista poppeleistanne, huudahti Cruchot
-silmät pyöreinä. Olettepa ollut onnen poika!... Annoitte hakata
-puunne juuri sillä hetkellä, kun valkean puun puute Nantes'issa oli
-pahimmillaan ja saitte kolmekymmentä frangia kappaleelta.
-
-Eugénie kuunteli, tietämättä että elämänsä juhlallisin hetki oli
-lähestymässä ja että notario valmistautui lausumaan järkähtämättömän
-kohtalontuomion hänen ylitseen. Grandet oli saapunut aukeille
-vainioille, joita hän omisti pitkin Loiren rantaa ja joilla paraikaa
-oli työssä kolmekymmentä työmiestä tasoittamassa ja täyttämässä sitä
-maa-alaa, mistä poppelit olivat kaadetut.
-
--- Cruchot, katsokaahan, kuinka suuren tilan ottaa kukin poppeli,
-sanoi Grandet notariolle. -- Jean, huusi hän eräälle työmiehistä,
-mi... mi... mittaapas sylen mitalla jo... jo... joka suunnalle.
-
--- Neljä kertaa kahdeksan jalkaa, sanoi työmies, lopetettuaan
-mittaamisen.
-
--- Kolmenkymmenen kahden jalan tappio, sanoi Grandet Cruchot'lle.
-Minulla oli täällä kolmesataa poppelia, eikö niin? Siis kolme sa...
-sa... sataa kolmekymmentä ja kaksi ja... ja... jalkaa, mikä tekee
-viisi sa... sa... sataa heinäkupoa. Keskustaa kohti ja sivuille
-voimme laskea saman verran. Siis tuhannen heinäkuvon menetys.
-
--- Se on totta, sanoi Cruchot, auttaakseen ystäväänsä, tuhat kupoa
-maksaa kuusisataa frangia.
-
--- Sa... sa... sanokaa kaksitoista sataa, sillä jälkisadosta saadaan
-kolme tai neljäsataa frangia. Kas niin, laskekaa pa... pa... paljonko
-tulee ka... kaa... kahdestatoista sadasta frangista ne... ne...
-neljänkymmenen vuoden aikana siihen luettuna korot, kuten tiedätte.
-
--- Noin kuusikymmentä tuhatta frangia, sanoi notario.
-
--- Aivan niin se ei... ei... ei tee kuin ku... ku... kuusikymmentä
-tuhatta frangia. Ja, jatkoi saituri enempää änkyttämättä,
-kaksituhatta poppelia eivät antaisi viittäkymmentä tuhatta
-neljässäkymmenessä vuodessa. Siitä tulee tappiota. Sen olen minä
-huomannut, sanoi Grandet, ojentaen itseään suoraksi.
-
--- Jean, jatkoi hän, täytä kaikki kuopat, paitsi Loiren puolella
-olevat, joihin istutat poppelit, mitkä olen ostanut. Kun niitä panee
-rannalle, jatkoi hän edelleen kääntyen Cruchot'n puoleen, hoidetaan
-ne valtion kustannuksella, ja hän nyrpisti nenäänsä ikäänkuin hän
-olisi pilkallisesti naurahtanut.
-
--- Sehän on aivan selvää, poppeleita ei pidä istuttaa muuta kuin
-laihaan maahan, sanoi Cruchot, ällistyneenä Grandet'n laskuista.
-
--- Nii-in, herraseni, vastasi tynnyrintekijä pilkallisesti.
-
-Eugénie katseli Loiren kaunista maisemaa, kuuntelematta isänsä
-laskusuunnitelmia; mutta äkkiä havahtui hän, kun kuuli Cruchot'n
-sanovan isälleen:
-
--- Kas niin, tehän olette saanut tänne vävypojan Parisista; koko
-Saumurissa ei puhuta muusta kuin veljenpojastanne. Kohta kai saan
-kirjoittaa sopimuskirjan, vai mitä, isä Grandet?
-
--- Tuon sa... sa... sanotte juuri oikeaan aikaan, vastasi Grandet
-nenäänsä nyrpistäen. No niin, vanha y... y... ystäväni, tahdon olla
-avomielinen ja sanoa teille, mitä te ta... ta... tahdotte tietää.
-Mieluummin kuulkaas, he... heittäisin ty... tyttäreni Loireen kuin
-a... ntaisin hänet se... serku... kulleen, te vo... voitte ilmoittaa
-sen ystävillenne. Älkää sentään huoliko sitä tehdä, antakaa ihmisten
-juoruta minkä mieli tekee.
-
-Tätä vastausta kuullessaan tunsi Eugénie maailman pyörivän silmiensä
-edessä. Etäiset toiveet, jotka olivat heränneet hänessä ja jotka
-niin äkkiä olivat puhjenneet, näki hän nyt maahan tallattuina ja
-murskautuneina: Eilisestä illasta saakka oli hän sidottuna serkkuunsa
-kaikilla niillä onnen siteillä, jotka yhdistävät kahta sielua;
-vastedes tulivat kärsimykset niitä yhä vahvistamaan. Onhan tunnettua,
-että naisen kutsumuksesta johtuu, että hänen mieltänsä järkyttää
-enemmän suuri kurjuus kuin suuri loisto. Kuinka olivatkaan isälliset
-tunteet voineet sammua hänen isänsä sydämessä? Mihinkähän rikokseen
-oli sitten Charles vikapää? Salaperäisiä kysymyksiä! Jo kietoutui
-hänen nouseva rakkautensa, hänen vielä niin salaperäinen rakkautensa,
-uuteen salaperäisyyteen. Hän pysyi vaivoin jaloillaan ja kun hän
-palasi vanhoille, synkille kaduille, jotka hänestä vast'ikään olivat
-tuntuneet niin iloisilta, näytti hänestä kuin ne olisivat pukeutuneet
-surupukuun; hän huomasi sen raskasmielisyyden, joka aikojen kuluessa
-oli painanut leimansa niihin. Hän sai tuntea kaikki rakkauden kipeät
-opetukset.
-
-Kun he lähestyivät kotia, kiiruhti hän muutamia askelia isänsä edellä
-ja odotti häntä ovella, jolle oli kolkuttanut. Mutta Grandet, joka
-huomasi notarion kädessä vielä avaamattoman sanomalehden, kysyi
-häneltä:
-
--- Millainen on kurssi?
-
--- Te ette tahdo minua uskoa, Grandet, vastasi hänelle Cruchot.
-Teidän täytyy pian ostaa, te voitte vielä voittaa kaksikymmentä
-prosenttia kahdessa vuodessa, lukuunottamatta loistavaa välitysrahaa,
-viisi tuhatta frangia korkoa neljästäkymmenestä viidestä tuhannesta.
-Kurssi näkyy nyt olevan kahdeksassakymmenessä ja puolessa.
-
--- No, nähdäänpä sitten, vastasi Grandet hieroen leukaansa kädellään.
-
--- Jumalani, huudahti notario, avattuaan sanomalehden.
-
--- No, mitä nyt? huudahti Grandet, kun Cruchot levitti sanomalehden
-hänen eteensä ja sanoi: -- Lukekaa tuo tuossa.
-
-"Herra Grandet, yksi Parisin kunnioitetuimpia liikemiehiä, on
-eilen, oltuaan kuten tavallista pörssissä, ampunut kuulan otsaansa.
-Hän oli jättänyt edustajakamarin presidentille erohakemuksensa,
-sekä luopunut tuomarintehtävistään kauppaoikeudessa. Herrojen R:n
-ja S:n, hänen vekseliasiamiehensä ja notarionsa, konkurssit ovat
-vieneet hänet perikatoon. Arvonanto, jota herra Grandet nautti, sekä
-hänen luottonsa olivat kuitenkin sellaiset, että hän epäilemättä
-olisi löytänyt auttajia Parisissa. On surkuteltavaa, että tämä
-kunnioitettava mies antautui ensimäisen epätoivonsa uhriksi j.n.e."
-
--- Minä tiesin sen, sanoi viinitarhuri notariolle.
-
-Tämä sana jäädytti herra Cruchot'ta, joka huolimatta notarion
-virallisesta säälin puutteesta, tunsi selkäpiitänsä karmivan,
-ajatellessaan, että Parisin Grandet ehkä turhaan oli pyytänyt
-muutamia tuhansia Saumurin Grandet'lta.
-
--- Ja hänen poikansa, niin iloinen eilen...?
-
--- Hän ei tiedä vielä mitään, vastasi Grandet samalla tyyneydellä.
-
--- Hyvästi, herra Grandet, sanoi Cruchot, joka ymmärsi kaiken ja meni
-rauhoittamaan presidentti de Bonfons'ia.
-
-Kun Grandet astui huoneeseen, oli aamiainen valmis. Rouva Grandet,
-jonka kaulaan Eugénie oli hypähtänyt, suudellakseen häntä tuolla
-sydämen kiihkolla, jonka meissä herättää salainen suru, istui jo
-keinutuolissaan ja kutoi kalvosimia talveksi.
-
--- Te voitte syödä, sanoi Nanon, joka harppasi neljä porrasta
-kerrallaan, tuo suuri lapsi nukkuu vielä kuin enkeli. Kuinka kaunis
-hän on, silmät ummessa! Minä astuin sisään häntä kutsumaan. En saanut
-mitään vastausta.
-
--- Anna hänen nukkua, sanoi Grandet, hän herää vielä kyllin varhain
-kuulemaan ikäviä uutisia.
-
--- Mitä siis on tapahtunut? kysyi Eugénie, pannen kahviinsa kaksi
-pienen pientä sokeripalaa, jotka isä oli paloitellut ja jotka eivät
-painaneet montakaan grammaa.
-
-Rouva Grandet, joka ei ollut uskaltanut tehdä tuota kysymystä,
-katsahti puolisoonsa.
-
--- Hänen isänsä on ampunut kuulan otsaansa.
-
--- Minun setänikö... kysyi Eugénie.
-
--- Poika parka! huudahti rouva Grandet.
-
--- Niin, parka hän on, toisti Grandet, hänellä ei ole penniäkään.
-
--- Ja kumminkin nukkuu hän kuin olisi maailman kuningas, sanoi Nanon
-lempeällä äänellä.
-
-Eugénie lakkasi syömästä. Hänen sydäntään kouristi rajusti, kuten
-tapahtuu naiselle vain silloin, kun hän ensi kerran tuntee koko
-olennollaan sääliä sitä kohtaan, jota hän rakastaa. Tyttö parka
-purskahti itkuun.
-
--- Ethän sinä tuntenut setääsi, minkätähden siis itket? sanoi hänen
-isänsä, heittäen häneen samanlaisen saaliinhimoisen tiikerinkatseen
-kuin hänen oli tapana heittää kultakasoihinsa.
-
--- Mutta, herra, kukapa ei tuntisi sääliä tuota nuorta miesparkaa
-kohtaan, joka nukkuu kuin saapas, tietämättä mitään kohtalosta, joka
-häntä odottaa? puuttui Nanon puheeseen.
-
--- En puhu sinulle Nanon! Pidä suusi kiinni! Eugénie käsitti tällä
-hetkellä, että naisen, joka rakastaa, tulee aina salata tunteensa.
-Hän ei puhunut mitään.
-
--- Toivon, rouva Grandet, ett'ette puhu hänelle mitään, ennen kuin
-palaan, jatkoi vanhus. Minun täytyy antaa pitentää niittyjeni
-ojitusta tielle saakka. Kun palaan kahdentoista seutuvilla syömään
-toista aamiaistani puhun veljenpoikani kanssa hänen asioistaan. --
-Mitä sinuun tulee, Eugénie neitiseni, jos tuon keikarin tähden itket,
-niin riittää jo, lapseni. Hän lähtee piakkoin Itä-Intiaan. Sinä et
-enää ole häntä näkevä.
-
-Isä otti hansikkaansa hattunsa laidalta, veti ne käsiinsä
-tavallisella tyyneydellään, hitaasti sovitellen niitä jokaiseen
-sormeensa, ja lähti ulos.
-
--- Oi, äiti, minä pakahdun, huudahti Eugénie, jäätyään yksin äitinsä
-kanssa. En ole koskaan vielä kärsinyt kuten nyt.
-
-Nähdessään tyttärensä kalpenevan, rouva Grandet avasi ikkunan, jotta
-hän saisi raitista ilmaa.
-
--- Nyt on minun parempi, sanoi Eugénie hetken kuluttua.
-
-Tähän saakka luonteeltaan niin kylmän ja tyynen tyttären hermokohtaus
-vaikutti järkyttävästi rouva Grandet'hen, joka katsoi tytärtään
-tuolla myötätuntoisella katseella, joka vain äidillä on rakkaintaan
-kohtaan. Hän arvasi kaiken. Itse asiassa ei maankuulujen siamilaisten
-kaksoisten, jotka luonnon erehdyksestä olivat kasvaneet yhteen, elämä
-ollut sen läheisempää kuin Eugénien ja hänen äitinsä, joko he sitten
-istuivat ikkunakomerossaan kuten nyt tai menivät yhdessä kirkkoon tai
-nukkuessaan hengittivät samaa ilmaa.
-
--- Lapsi parkani, sanoi rouva Grandet, painaen tytärtään rintaansa
-vasten.
-
-Kuullessaan nämä sanat tytär kohotti päätään, teki äidilleen
-kysymyksen katseellaan, tutkiskeli hänen salaisimpia ajatuksiaan ja
-sanoi:
-
--- Minkätähden hänet lähetetään Intiaan? Minkätähden emme pidä
-häntä luonamme, jos hän on onneton? Eikö hän ole meidän läheisin
-sukulaisemme?
-
--- Kyllä, lapseni, se olisi aivan luonnollista, mutta isälläsi on
-syynsä, joita täytyy ottaa huomioon.
-
-Äiti ja tytär istuutuivat ääneti, toinen rullatuoliinsa, toinen
-nojatuoliinsa ja tarttuivat töihinsä. Eugénie tunsi olevansa
-kiitollisuuden velassa äidilleen, joka oli osottanut niin
-sydämellistä osanottoa häntä kohtaan. Hän suuteli äitiään kädelle ja
-sanoi:
-
--- Kuinka hyvä sinä olet, rakas äiti.
-
-Nämä sanat saivat äidin kärsimyksien kuluttamat kasvot säteilemään.
-
--- Onko hän kaunis sinun mielestäsi? kysyi Eugénie. Rouva Grandet
-vastasi vain hymyllään. Sitten sanoi hän hetken vaitiolon jälkeen
-matalalla äänellä:
-
--- Ehkäpä sinä jo häntä rakastatkin? Se olisi ikävä.
-
--- Ikäväkö, toisti Eugénie, minkätähden? Hän miellyttää sinua, hän
-miellyttää Nanonia, miksi ei hän miellyttäisi minua? Äiti, meidän
-täytyy kattaa aamiaispöytä hänelle.
-
-Eugénie heitti pois työnsä. Äiti teki samoin.
-
--- Oletpa hupsu! sanoi hän.
-
-Mutta hänelle oli mieluinen tyttärensä hulluus, johon hän itsekin
-otti osaa.
-
-Eugénie kutsui Nanonia.
-
--- Mitä nyt, neiti?
-
--- Nanon, onhan sinulla tänään kermaa päivällisiksi?
-
--- On kyllä, vastasi vanha palvelijatar.
-
--- Keitä hänelle oikein väkevät kahvit. Olen kuullut herra des
-Grassins'in sanovan, että Parisissa juodaan hyvin väkevää kahvia.
-Pane runsaasti höysteitä sekaan!
-
--- Ja mistä otan kahvin?
-
--- Osta!
-
--- Mutta jos herra tapaa minut?
-
--- Hän on niityllä.
-
--- Siispä lähden juoksujalkaa. Mutta herra Fessard kysyi minulta jo,
-olivatko idän ruhtinaat vierainamme, kun hän antoi kynttilät. Koko
-kaupunki saa tietää meidän ylellisyydestämme.
-
--- Jos isäsi huomaa jotain, sanoi rouva Grandet, voi hän lyödä meitä.
-
--- No niin, hän lyö meitä ja me otamme polvillamme vastaan hänen
-iskunsa.
-
-Vastauksen asemesta rouva Grandet nosti silmänsä taivasta kohti.
-Nanon otti päähineensä ja lähti. Eugénie otti esille valkean
-pöytäliinan, meni hakemaan muutamia viinirypäleitä, joita hän
-oli ripustanut köydelle vilja-aittaan. Kevein askelin kulki
-hän käytävässä, jottei herättäisi serkkuaan, eikä voinut olla
-kuuntelematta hänen ovellaan hengitystä, joka kuului aina yhtä
-pitkien väliaikojen kuluttua.
-
--- Onnettomuus valvoo, sillä aikaa kun hän nukkuu, ajatteli Eugénie.
-
-Hän otti köynnöksen vihreimmät lehdet ja pani tertut niiden päälle
-niin taidokkaasti kuin ainoastaan vanha kyökkimestari olisi voinut
-tehdä ja toi ne voitonriemuisena pöydälle. Keittiössä asetti hän
-isänsä laskemat päärynät pyramiidin muotoisesti lehtien väliin. Hän
-kulki edestakaisin, hommaili ja hääräili. Hän olisi tahtonut tuoda
-esille kaiken, mitä hänen isänsä talossa oli; mutta hänellä ei ollut
-avaimia hänen varastoihinsa. Nanon palasi, tuoden mukanaan kaksi
-tuoretta munaa. Nähdessään munat, halutti Eugénieta hypätä Nanonin
-kaulaan.
-
--- Pehtorilla oli näitä kaksi kappaletta korissaan; pyysin ne häneltä
-ja hän antoi ne minulle, miellyttääkseen minua, ukko pahus.
-
-Vihdoinkin kahden tunnin kuluttua, jona aikana Eugénie kymmeniä
-kertoja jätti käsityönsä, mennäkseen katsomaan tulella kiehuvaa
-kahvia tai kuuntelemaan, joko serkkunsa rupesi nousemaan, onnistui
-hänen valmistaa yksinkertainen aamiainen, joka ei maksanut paljon,
-mutta joka kuitenkin suuresti poikkesi talon vanhoista tavoista.
-Päivällis-aamiainen syötiin seisaalta. Kukin otti vähän leipää,
-hedelmää tai voita, ja lasin viiniä. Kun Eugénie katseli pöytää
-kamiinin edessä, nojatuolia, joka oli vedetty hänen serkkunsa
-lautasen eteen, molempia vateja täynnä hedelmiä, munakuppia,
-viinipulloa, leipää ja sokeria, jota oli paloitettu lautaselle,
-vapisi hän kaikissa jäsenissään ajatellessaan isän katsetta, jos
-tämä tulisi tällä hetkellä. Usein vilkasi hän myös kelloon, laskien,
-ehtisikö serkku syödä ennen isäukon tuloa.
-
--- Ole rauhallinen, Eugénie; jos isäsi tulee, otan minä kaiken
-vastuulleni, sanoi rouva Grandet.
-
-Eugénie ei voinut pidättää kyyneltä.
-
--- Oi, minun hyvä äitini, huudahti hän, en ole sinua kyllin
-rakastanut.
-
-Kuljettuaan tuhansia kertoja edestakaisin huoneessaan hyräillen, tuli
-Charles vihdoin alas. Onneksi ei kello vielä ollut kuin yksitoista.
-Oikeana parisilaisena oli hän pannut yhtä paljon huolta pukimeensa
-kuin jos hän olisi ollut sen jalon rouvan linnassa, joka matkusti
-Skotlannissa. Hän astui sisään huulillaan ystävällinen hymy, mikä
-herätti Eugéniessa surunvoittoista iloa. Hän oli jo suostunut siihen
-ajatukseen, ettei hän ollutkaan tullut Anjoun satulinnoihin. Hän meni
-tätinsä luo ja sanoi iloisesti:
-
--- Oletteko nukkunut hyvin, rakas täti? Entä te, serkkuni?
-
--- Hyvin, herra; entä te? sanoi rouva Grandet.
-
--- Minä, oivallisesti.
-
--- Teillä on varmaankin nälkä, serkkuni, sanoi Eugénie; istukaa
-pöytään.
-
--- En koskaan syö aamiaista ennen kello kahtatoista, jolloin
-tavallisesti nousen vuoteesta. Kuitenkin söin matkalla niin vähän,
-että mukaudun täydellisesti mihin haluatte. Muutoin...
-
-Hän veti taskustaan kalleimman kellon mitä Breguet oli valmistanut.
-
--- Mitä, kello ei ole kuin yksitoista, olenpa ollut varhainen.
-
--- Varhainenko? sanoi rouva Grandet.
-
--- Niin, mutta minä halusin saada kapineeni järjestykseen. Sama
-se, syön mielelläni jotain, jonkun pienen palan, kananpojan tai
-peltokanan.
-
--- Pyhä Neitsyt! huudahti Nanon kuullessaan nämä sanat.
-
--- Peltokanan, ajatteli Eugénie, joka olisi antanut joka roponsa
-saadakseen peltokanan.
-
--- Tulkaa istumaan, sanoi hänelle täti.
-
-Keikari heittäytyi nojatuoliinsa kuin kaunis nainen leposohvalleen;
-Eugénie ja hänen äitinsä ottivat myös tuolinsa ja istuutuivat hänen
-viereensä lieden eteen.
-
--- Asutteko aina täällä? kysyi Charles, jonka mielestä sali päivän
-valossa oli vielä rumempi kuin kynttilän valossa.
-
--- Aina, vastasi Eugénie, katsellen häntä, paitsi viininkorjuun
-aikana. Me menemme silloin auttamaan Nanonia ja asumme kaikki
-Noyers'in luostarissa.
-
--- Ettekö koskaan käy kävelemässä?
-
--- Joskus sunnuntaisin, kun on kaunis ilma, menemme iltakirkon
-jälkeen joko sillalle tai katsomaan, kuinka heinää on tehty, sanoi
-rouva Grandet.
-
--- Onko teillä täällä teatteria?
-
--- Mekö menisimme teatteriin! huudahti rouva Grandet, katsomaan
-näyttelijöitä! Mutta, herra, ettekö tosiaankaan tiedä, että se on
-kuolemansynti?
-
--- Katsokaa, herra kulta, sanoi Nanon, tuodessaan munat pöytään,
-olemme hankkineet teille tuoreita munia.
-
--- Ah! tuoreita munia, sanoi Charles, joka, ylellisyyteen tottuneiden
-henkilöiden tavoin, ei enää ajatellut peltokanaansa. Mutta, sehän on
-mainiota! Olisikohan teillä vielä voitakin, rakas lapseni?
-
--- Voita! Mutta silloin ette saa kakkua, sanoi Nanon.
-
--- Annahan toki voita tänne, Nanon! huudahti Eugénie.
-
-Hän tarkasteli serkkuaan tämän levittäessä voita leivälleen ja
-nautti siitä yhtä paljon kuin Parisin tunnekylläisin katutyttönen
-nauttii nähdessään melodraamaa, jossa viattomuus loistavasti vie
-vääryydeltä voiton. Charles'illa olikin, siron äidin kasvattama ja
-maailmannaisen vaikutuksen alainen kun oli ollut, kauniit sulavat
-liikkeet kuin jollakin pienellä parisittarella konsanaan. Nuoren
-tytön myötätunto ja hellyys on kuin maneetti. Charles'kaan ei
-voinut, huomatessaan olevansa serkkunsa ja tätinsä huomion esineenä,
-vastustaa mielenliikutusta, joka hänet äkkiä yllätti. Hän heitti
-Eugéniehen yhden noita loistavia hyvyyden ja hellyyden silmäyksiä,
-jotka ovat kuin hymyily. Ja hän pani merkille katsellessaan Eugénieta
-hänen kasvonpiirteidensä puhtaan sopusoinnun, hänen neitseellisen
-ryhtinsä, hänen silmiensä salaperäisen kirkkauden, jossa kuvastuivat
-nuoret, puhtaat, intohimottomat ajatukset.
-
--- Tosiaankin, rakas serkkuni, jos istuisitte komeassa
-juhlapuvussa Oopperan aitiossa, niin olenpa vakuutettu, ettei täti
-kuolemansynteineen ole niinkään väärässä, sillä te herättäisitte
-miehissä synnillisen kaipuun ja naisissa synnillisen kateuden.
-
-Tämä imartelu pani Eugénien sydämen ilosta sykkimään, vaikka ei hän
-siitä paljoa ymmärtänytkään.
-
--- Ah, serkkuni, te teette pilkkaa pikkukaupungin tyttöparasta.
-
--- Jos tuntisitte minua, serkkuni, tietäisitte, kuinka vihaan
-ivapuhetta: se haavoittaa sydäntä ja loukkaa kaikkia meidän
-tunteitamme...
-
-Tätä sanoessaan vei hän murtamansa voileivän palan varsin taidokkaasti
-suuhunsa.
-
--- Ei, minulla ei nähtävästi ole kyllin nerokkuutta pilkata toisia,
-ja tästä puutteesta olen suuresti kärsinyt. Parisissa surmataan
-ihminen sanomalla: "Hänellä on hyvä sydän". Tämä lause merkitsee:
-"Poika parka on tyhmä kuin sarvikuono". Mutta koska minä olen rikas
-ja koska tiedetään että minä kolmenkymmenen askeleen päästä osaan
-maaliini millaisella ampuma-aseella tahansa, niin säästyn minä
-pilkalta.
-
--- Tuo, mitä sanotte, nuori sukulaiseni, todistaa hyvää sydäntä,
-virkkoi rouva Grandet.
-
--- Teillä on hyvin kaunis sormus, sanoi Eugénie; voisinko saada
-katsella sitä?
-
-Charles ojensi hänelle kätensä ja Eugénie veti sormuksen hänen
-sormestaan, punastuen, kun kosketteli sormenpäillään serkkunsa
-punaisia kynsiä.
-
--- Katsokaa, äiti, kuinka kaunista työtä.
-
--- Oi, sehän on paksua kultaa, sanoi Nanon tuoden kahvia.
-
--- Mitä tämä on? kysyi Charles nauraen.
-
-Ja hän osoitti soikeaa ruukkua ruskeasta savesta, sisäpuolelta
-siloiteltua, jota ympäröi tuhkakerros ja jonka reunojen yli kahvi
-kiehuskeli.
-
--- Se on kiehutettua kahvia, sanoi Nanon.
-
--- Oi, rakas tätini, jätän ainakin jonkun hyvän jäljen täällä
-olostani. Te olette hyvin jälellä ajastanne! Minä opetan teitä
-keittämään hyvää kahvia Chaptalilaisessa kahvikeittiössä.
-
-Ja hän koetti selittää, miten kahvia keitetään Chaptalilaisessa
-kahvikeittiössä.
-
--- No, jos siihen tarvitaan noin paljon työtä, sanoi Nanon, niin
-kyllä se jää minulta tekemättä. En minä koskaan tule keittämään
-kahvia sillä tavalla. En totta tosiaan! Ja kuka hakisi ruokaa meidän
-lehmällemme silläaikaa, kun minä keittäisin kahvia?
-
--- Minä teen sen, sanoi Eugénie.
-
--- Lapsi! sanoi rouva Grandet, katsellen tytärtään.
-
-Tämän sanan sanottuaan, mikä muistutti surusta, joka oli
-puhkeamaisillaan tämän onnettoman nuorukaisen ylitse, vaikenivat
-kaikki kolme naista ja katselivat Charles'ia säälivin katsein.
-
--- Mikä teidän on, serkkuni?
-
--- St! sanoi rouva Grandet Eugénielle, joka aikoi vastata. Tiedäthän,
-tyttäreni, että isäsi tahtoo puhua herralle...
-
--- Sanokaa minua Charles'iksi, virkkoi nuori Grandet.
-
--- Ah, teidän nimenne on Charles? Se on kaunis nimi, huomautti
-Eugénie.
-
-Onnettomuuden aavistus tietää melkein aina onnettomuutta. Nanon,
-rouva Grandet ja Eugénie, jotka pelolla ajattelivat vanhan
-tynnyrintekijän kotiintuloa, kuulivat tuttua koputusta ovelta.
-
--- Isä! huudahti Eugénie.
-
-Hän tempasi samalla nopeasti pois sokeriastian, jättäen ainoastaan
-muutamia paloja pöytäliinalle. Nanon korjasi munankuoret. Rouva
-Grandet hypähti paikallaan kuin säikähtänyt metsäkauris. Äkillinen
-pelästys, joka valtasi naiset, kummastutti Charles'ia, joka ei voinut
-keksiä siihen syytä.
-
--- Mikä teidän on? kysyi hän heiltä.
-
--- Isäni! sanoi Eugénie.
-
--- Entä sitten?...
-
-Herra Grandet astui saliin, heitti tarkkaavan katseen pöytään ja
-huomasi kaikki.
-
--- Kas vain! te kestitsette täällä parhaan taitonne mukaan
-veljenpoikaa, se on hyvä, oikein hyvä, erinomaisen hyvä! sanoi hän
-sammaltamatta. Kun kissa on poissa, tanssivat hiiret pöydällä.
-
--- Kestitsevät?... ajatteli Charles, jonka oli mahdotonta ymmärtää,
-millainen järjestys ja millaiset tavat talossa vallitsivat.
-
--- Anna minulle lasini, Nanon, sanoi herra Grandet.
-
-Eugénie toi lasin. Herra Grandet veti taskustaan suuriteräisen
-veitsen, leikkasi palasen leipää, levitti sille hienosti voita
-ja rupesi syömään seisaallaan. Sillä aikaa pani Charles sokeria
-kahviinsa. Isä Grandet huomasi sokeripalaset, heitti katseen
-vaimoonsa, joka kalpeni ja astui kolme askelta taaksepäin, sitten
-kääntyi Grandet hänen puoleensa ja sanoi hänelle korvaan:
-
--- Mistä olette saaneet kaiken tämän sokerin?
-
--- Nanon kävi hakemassa Fessard'ilta, sillä sitä ei ollut kotona.
-
-On mahdotonta kuvitella, kuinka tuskallinen tämä mykkä näytös
-oli näille kolmelle naiselle. Nanon ei myöskään malttanut olla
-keittiössä, vaan katseli ovelta, mihin suuntaan asiat kehittyisivät.
-Maisteltuaan kahvia, piti Charles sitä liian karvaana ja hän etsi
-sokeria, jonka Grandet jo oli ottanut pois.
-
--- Mitä etsitte, veljenpoikani? kysyi hän.
-
--- Sokeria.
-
--- Pankaa maitoa, vastasi talon isäntä, niin kahvinne tulee
-miedommaksi.
-
-Eugénie otti sokeriastian, jonka hänen isänsä oli kätkenyt ja
-asetti sen pöydälle, katsellen isää tyynesti silmiin. Charles ei
-koskaan saanut tietää, millaisen sisällisen taistelun alaisena hänen
-serkkunsa oli, johon vanhan tynnyrintekijän katse vaikutti kuin
-salaman isku.
-
--- Etkö syö, vaimoni?
-
-Onneton orjatar astui vapisten pöydän luo, leikkasi palasen leipää ja
-otti päärynän. Eugénie tarjosi rohkeasti isälleen rypäleitä, sanoen:
-
--- Maistahan, isä, minun säästöjäni! -- Serkkuni, tehän syötte näitä,
-eikö totta? Olen hakenut nämä kauniit viinirypäleet teitä varten.
-
--- Kas vaan, jos he saavat menetellä omin päin, niin ryöstävät he
-pian koko Saumurin putipuhtaaksi teidän tähtenne, veljenpoikani. Kun
-olette lopettanut syömisen, menemme yhdessä puutarhaan; minulla on
-kerrottavana teille seikkoja, jotka eivät ole sokerinsuloisia.
-
-Eugénie ja hänen äitinsä heittivät Charles'iin katseen, jonka
-merkitystä nuorukainen ei voinut olla ymmärtämättä.
-
--- Mitä merkitsee teidän puheenne, setäni? Sitten äitipoloiseni
-kuoleman (näitä sanoja lausuessaan hänen äänensä heltyi) ei ole
-mikään onnettomuus ollut mahdollinen minulle...
-
--- Veljenpoikani, ken voi tietää, millä kärsimyksillä Jumala tahtoo
-meitä koetella? sanoi hänen tätinsä.
-
--- Ta-ta-ta-ta, sammalsi Grandet, sellaisia typeryyksiä. Katselenpa
-murheella, veljenpoikani, kauniita valkeita käsiänne.
-
-Ja hän näytteli veljenpojalleen eräänlaisia lampaanlapoja, jotka
-luonto oli sijoittanut hänen omien käsivarsiensa päähän.
-
--- Näillä käpälillä voi kerätä taalereita? Te olette tottunut
-käyttämään kenkiinne samaa nahkaa kuin muut lompakoihin. Sellainen ei
-kelpaa! Ei ensinkään!
-
--- Mitä tarkoitatte, setä hyvä? Enpä kuolemakseni ymmärrä puheestanne
-sanaakaan.
-
--- Tulkaa, sanoi Grandet.
-
-Saituri sulki taskuveitsensä, joi loppuun valkoviininsä ja avasi oven.
-
--- Rohkeutta, orpana!
-
-Se äänenväri, jolla Eugénie lausui nuo sanat, kylmäsi Charles'in
-mieltä. Hän seurasi hirvittävää sukulaistaan kuolettavan
-levottomuuden vallassa. Eugénie meni äitinsä ja Nanonin seurassa
-kyökkiin, josta he uteliaina katseillaan seurasivat näytöstä pienessä
-kosteassa puutarhassa. Setä ja veljenpoika olivat ääneti hetken ajan.
-
-Grandet'sta ei tuntunut erikoisen vaikealta ilmoittaa Charles'ille
-hänen isänsä kuolemasta, mutta jonkinlaista sääliä tunsi hän
-ajatellessaan, ettei mies paralla ollut penniäkään omaisuutta,
-ja sentähden etsi hän sanoja, voidakseen ilmoittaa hänelle tämän
-viimemainitun asian niin varovaisesti kuin mahdollista. Hänestä
-ei tuntunut miltään sanoa: "Te olette kadottanut isänne!" Isäthän
-kuolevat ennenkuin lapset. Mutta: "Teillä ei ole ensinkään mitään!"
-Kaikki maailman onnettomuudet olivat yhdistettynä näihin sanoihin.
-Ja Grandet kulki jo kolmannen kerran edestakaisin keskitietä, jonka
-santa narskui jalkojen alla. Elämän tärkeinä hetkinä sielumme kiintyy
-lujasti paikkaan, jossa meitä on kohdannut joku suru tai ilo. Niin
-Charles'kin tutki erikoisen tarkkaavaisesti pyökkejä tässä pienessä
-puutarhassa, kellastuneita lehtiä, jotka putoilivat, rikkoutunutta
-muuria, hedelmäpuiden omituisuuksia, yksityiskohtia, jotka painuivat
-hänen mieleensä, ja jotka tulivat hänen eteensä samalla kertaa kuin
-muisto näistä surullisista hetkistä.
-
--- On hyvin lämmin, hyvin kaunis ilma, sanoi Grandet, syvään
-hengittäen.
-
--- Kyllä, setäni... mutta...?
-
--- No niin, poikani, jatkoi setä, minulla on ikäviä uutisia
-kerrottavana sinulle. Isäsi on hyvin sai...
-
--- Minkätähden olen siis täällä? huudahti Charles. Nanon, nopeasti
-tänne kyytihevoset! Voinhan saada täältä vaunut, lisäsi hän, kääntyen
-setänsä puoleen, joka seisoi liikkumattomana.
-
--- Hevoset ja vaunut ovat tarpeettomat, vastasi Grandet, katsellen
-Charles'ia, joka oli vaiti ja tuijotti eteensä. -- Niin, poika
-parkani, sinä arvaat. Hän on kuollut. Mutta se ei ole vielä mitään,
-on jotain vielä vakavampaa, hän on ampunut kuulan otsaansa...
-
--- Isänikö?...
-
--- Niin, mutta se ei ole mitään. Sanomalehdet kirjoittelevat tästä
-ikäänkuin tietäisivät muutakin. Kas tuossa, lue.
-
-Grandet, joka oli lainannut lehden Cruchot'lta, levitti tuon
-kohtalokkaan kirjoituksen Charles'in silmien eteen. Silloin
-nuorukaisparka, vielä melkein lapsi ja siis siinä iässä, jossa
-tunteet ovat herkimmillään, puhkesi kyyneliin.
-
--- Hyvä, ajatteli Grandet, hänen silmänsä peloittivat minua. Nyt hän
-itkee, hän on pelastettu. -- Tämäkään ei ole vielä mitään, rakas
-veljenpoikani, jatkoi Grandet ääneen, tietämättä, kuunteliko Charles
-häntä, tämä ei ole vielä mitään, sinä unohdat surusi; mutta...
-
--- En koskaan! En koskaan! Isäni! Isäni!
-
--- Hän on syössyt sinut perikatoon. Sinulla ei ole mitään omaisuutta.
-
--- Mitä minä siitä välitän? Missä on isäni, isäni?
-
-Itku ja valitus kaikuivat vanhojen muurien siimeksessä
-sydäntäsärkevällä tavalla. Kaiku vahvisti niitä, kolme naista yhtyi,
-säälin tunteen valtaamina itkuun. Kyynelet ovat yhtä tarttuvat kuin
-nauru. Kuuntelematta enempää setäänsä, Charles kiiruhti sisään,
-syöksyi huoneeseensa ja heittäytyi pitkälleen vuoteelleen, kätkien
-kasvonsa lakanoihin, voidakseen itkeä rauhassa.
-
--- Täytyy antaa ensi puuskan mennä ohi, sanoi Grandet, palatessaan
-saliin, jossa Eugénie ja hänen äitinsä olivat nopeasti kiiruhtaneet
-paikoilleen ja tekivät työtä vapisevin käsin, pyyhittyään kuiviksi
-kostuneet silmänsä. Tuo mies parka on houkka, hän suree enemmän
-vainajaa kuin menetettyä omaisuutta.
-
-Eugénieta puistatti, kun hän kuuli isänsä puhuvan sillä tavalla
-pyhimmistä tunteista. Hän alkoi tästä hetkestä lähtien arvostella
-isäänsä.
-
-Vaikkakin tukahdutettuina kuuluivat Charles'in nyyhkytykset tässä
-hiljaisessa talossa; ja hänen syvä valituksensa, joka tuntui tulevan
-kuin maan alta, ei lakannut ennenkuin myöhään illalla, ensin
-asteettain heikonnuttuaan.
-
--- Poika parka! huokaili rouva Grandet.
-
-Onneton huokaus! Isä Grandet katseli vaimoaan, Eugénieta ja
-sokeriastiaa; hän muisti sitä erikoista aamiaista, jota oli
-valmistettu onnettomalle sukulaiselle, ja asettui taisteluasentoon
-keskelle salia.
-
--- Niin, minä toivon, sanoi hän tavallisella tyyneydellään, ett'ette
-jatka tuhlaavaisuuttanne, rouva Grandet. En ole antanut teille
-rahojani, jotta te syöttäisitte sokeria tuolle narrille.
-
--- Äidilläni ei ole mitään osaa tässä, sanoi Eugénie. Minä olen...
-
--- Senkötähden, että sinä olet täysi-ikäinen, keskeytti Grandet
-tytärtään, tahdot sinä vastustaa isääsi? Ajattele Eugénie...
-
--- Isäni, teidän veljenpojaltanne ei saa puuttua teidän luonanne...
-
--- Ta, ta, ta, ta! sammalsi tynnyrintekijä neljällä puoliaskeleisella
-äänenvivahduksella, aina vaan veljenpoika! Charles ei liikuta meitä
-vähintäkään: hänellä ei ole ropoakaan; hänen isänsä on tehnyt
-vararikon; ja kun tuo keikari on itkenyt itsensä väsyksiin, saa hän
-lähteä matkoihinsa täältä; minä en salli, että hän kääntää nurin koko
-taloni.
-
--- Mitä merkitsee, isä, vararikko? kysyi Eugénie.
-
--- Vararikko, vastasi isä, on häpeällisin teko, mitä mies koskaan voi
-tehdä.
-
--- Se mahtaa olla hyvin suuri synti, sanoi rouva Grandet, ja
-syyllinen saa siitä kyllä rangaistuksensa.
-
--- Siinäkös sinä olet taas jaarituksinesi, sanoi hän vaimolleen,
-kohauttaen olkapäitään. -- Tehdä vararikko, Eugénie, jatkoi hän, on
-varkaus, jonka laki pahaksi onneksi ottaa suojansa alle. Ihmiset
-ovat antaneet rahojaan Guillaume Grandet'lle, koska häntä on pidetty
-kunniallisena ja rehellisenä miehenä; mutta hän on vienyt heiltä
-kaiken, jättämättä heille muuta kuin silmät, joilla voivat itkeä
-rahojaan. Maantien rosvo on asetettava korkeammalle kuin vararikon
-tekijä: edellinen ahdistaa teitä, te voitte puolustaa itseänne, hän
-panee oman henkensä alttiiksi, mutta jälkimäinen... Niin, Charles on
-häväisty.
-
-Nämä sanat kaikuivat tyttöparan sydämessä ja musersivat hänet koko
-painollaan. Hän ei tuntenut maailman ajatuksia eikä sen viekkaita
-viisasteluja; hän oli vilpitön kuin kukkanen, joka kasvaa syrjäisessä
-metsän katveessa. Hän uskoi täydellisesti isänsä selitykseen, joka ei
-tehnyt eroa tahallisen ja tahdottoman vararikon välillä.
-
--- Mutta, isä, ettekö te olisi voinut estää tätä onnettomuutta?
-
--- Veljeni ei ole pyytänyt minun neuvojani, sitäpaitsi on hänellä
-neljän miljoonan velat.
-
--- Kuinka paljon on miljoona, isä? kysyi Eugénie lapsen
-viattomuudella, luullen jo keksineensä keinon.
-
--- Miljoonako? sanoi Grandet. Se on miljoona kahdenkymmenen sou'n
-rahaa. Viidestä kahdenkymmenen sou'n rahasta tulee viisi frangia.
-
--- Jumalani! huudahti Eugénie, sedällänihän on siis ollut hallussaan
-neljä miljoonaa? Onko ketään koko Ranskassa, jolla olisi yhtä monta
-miljoonaa.
-
-Ukko Grandet hiveli leukaansa ja hymyili; hänen sieramensa näyttivät
-laajenneen.
-
--- Mutta kuinka käy serkkuni Charles'in?
-
--- Hän lähtee Intiaan, missä hän isänsä toivomuksen mukaan koettaa
-ansaita rahaa.
-
--- Mutta onko hänellä varoja matkustaa sinne saakka?
-
--- Minä maksan hänen matkansa... aina Nantes'iin saakka.
-
-Eugénie kavahti isänsä kaulaan.
-
--- Oi, isäni, kuinka hyvä te olette!
-
-Hän syleili isäänsä niin sydämellisesti, että Grandet häpesi, sillä
-hänen omatuntonsa soimasi häntä hiukan.
-
--- Tarvitaanko paljon aikaa miljoonan kokoamiseen? kysyi Eugénie.
-
--- Jumala paratkoon! sanoi tynnyrintekijä, tiedäthän millainen 20
-frangin kultaraha on; no niin, sellaisia tarvitaan viisikymmentä
-tuhatta, jotta saataisiin miljoona.
-
--- Äiti, me annamme lukea yhdeksän messua hänelle.
-
--- Minäkin sitä jo ajattelin, vastasi äiti.
-
--- Siinä ollaan taas! aina tuhlata rahaa, huudahti isä. Luuletteko,
-että sillä tavalla ansaitaan satoja ja tuhansia!
-
-Samassa äänekäs valitus, sydäntäsärkevämpi kuin edelliset, kuului
-ylhäältä. Eugénie ja hänen äitinsä kalpenivat säikähdyksestä.
-
--- Nanon, mene katsomaan, ettei hän tapa itseään, sanoi Grandet. --
-Kas niin! jatkoi hän, kääntyen vaimonsa ja tyttärensä puoleen, ei
-mitään tyhmyyksiä. Minä jätän teidät. Menen hollantilaistemme luo,
-jotka lähtevät tänään. Sitten käyn Cruchot'n luona keskustelemassa
-näistä asioista.
-
-Hän lähti. Kun Grandet oli sulkenut oven jälessään, vetivät äiti ja
-tytär helpoituksen huokauksen. Ennen tätä aamua ei Eugénie ollut
-koskaan tuntenut ahdistusta isänsä läsnä-ollessa, mutta sitten
-muutaman tunnin olivat tunteet ja ajatukset saaneet hänessä uuden
-käänteen.
-
--- Äiti, paljonko saadaan viinitynnyristä?
-
--- Isäsi myö niitä sadasta, sadasta viidestäkymmenestä, joskus
-kahdestakin sadasta frangista, mikäli minä olen kuullut kerrottavan.
-
--- Kun hän siis korjaa neljätoista sataa tynnyriä viiniä, niin...?
-
--- Tosiaankin, lapseni, minä en tiedä, paljonko hän siitä saa; isäsi
-ei koskaan kerro minulle kauppa-asioistaan.
-
--- Mutta, isän täytyy olla rikas.
-
--- Ehkä. Herra Cruchot sanoi minulle, että isäsi osti kaksi vuotta
-sitten Froidfond'in, joka maksoi hänelle luultavasti paljon rahaa.
-
-Eugénie, joka ei voinut päästä selville isänsä omaisuudesta,
-keskeytyi laskuissaan.
-
--- Hän ei edes huomannut minua, poika parka! sanoi Nanon, astuen
-saliin. Hän makaa pitkällään vuoteellaan kuin vasikka, ja itkee kuin
-Magdaleena, niin että valitus vain kuuluu! Mikä suru onkaan kohdannut
-tuota kunnon nuorukaista!
-
--- Menkäämme heti lohduttamaan häntä, äiti; ja kun koputetaan ovelle,
-tulemme alas.
-
-Rouva Grandet ei voinut vastustaa tyttärensä rukoilevaa ääntä.
-Eugénie oli säälivä, hän oli nainen! Molemmat nousivat sykkivin
-sydämin Charles'in huoneeseen. Ovi oli auki. Nuorukainen ei kuullut
-eikä nähnyt mitään. Kyyneliinsä unohtuneena voihki hän ääneen.
-
--- Kuinka hän rakastaa isäänsä! sanoi Eugénie hiljaa. Oli mahdotonta
-olla tuntematta näitä sanoja lausuttaissa tytön palavan sydämen
-sisimmät toiveet. Rouva Grandet heittikin tyttäreensä äidillisen
-katseen; sitten kuiskasi hän hiljaa hänen korvaansa.
-
--- Varo, ettet rakastu häneen.
-
--- Rakastu häneen! toisti Eugénie. Oi! jos tietäisit, mitä isäni on
-sanonut!
-
-Charles kääntyi, ja huomasi tädin ja serkkunsa.
-
--- Olen kadottanut isäni, isä parkani. Jos hän olisi uskonut minulle
-onnettomuutensa salaisuuden, olisimme tehneet työtä molemmat ja
-saaneet asiat jälleen hyvälle tolalle. Jumalani, minun hyvä isäni!
-olin niin varma siitä, että näkisin hänet jälleen, että luulenpa
-melkein että syleilin häntä kylmästi jäähyväisiksi...
-
-Nyyhkytykset katkaisivat hänen puheensa.
-
--- Me rukoilemme hänen puolestaan, sanoi rouva Grandet. Antautukaa
-Jumalan tahdon alle.
-
--- Serkkuni, sanoi Eugénie, rohkaiskaa mielenne! Isänne on
-auttamattomasti kuollut, ajatelkaa nyt, millä tavalla pelastaisitte
-kunnianne...
-
-Naisen vaiston hienoudella, joka aina tulee esille, silloinkin kun
-hän lohduttaa, Eugénie tahtoi kääntää serkkunsa huomion surusta
-häneen itseensä.
-
--- Kunnianiko?... huudahti nuorukainen, pyyhkäisten äkisti hiukset
-otsaltaan.
-
-Ja hän istuutui vuoteelleen pannen käsivartensa ristiin.
-
--- Ah! se on totta. Isäni on tehnyt vararikon, kertoi setä.
-
-Hän päästi sydäntä särkevän huudon ja kätki kasvot käsiinsä
-
--- Jättäkää minut yksin, serkkuni, jättäkää minut yksin! Jumalani!
-Jumalani! antakaa anteeksi isälleni, hän on mahtanut hirveästi kärsiä!
-
-Oli jotain kaamean liikuttavaa nuorukaisen tuskan ilmaisussa,
-joka näytti olevan niin tosi, niin vilpitön. Se oli ujoa tuskaa.
-Eugénien ja hänen äitinsä yksinkertaiset sydämet ymmärsivät sen,
-kun Charles liikkeellä pyysi heitä jättämään hänet yksin. He
-menivät alas, istuutuivat tavallisille paikoilleen ikkunan eteen ja
-tekivät työtä noin tunnin verran, sanomatta sanaakaan toisilleen.
-Eugénie oli huomannut, heittäessään pikaisen silmäyksen nuorukaisen
-tavaroihin, -- nuoret tytöt näkevät yhdellä silmäyksellä kaiken --
-hänen pukimensa pienet yksityiskohdat, hänen saksensa ja kullalla
-koristetut partaveitsensä. Ja tämä loisto, jonka hän näki surun
-keskellä, saattoi Charles'in hänen silmissään vielä viehättävämmäksi,
-ehkä juuri vastakohdan tähden. Ei koskaan niin vakava tapaus, ei
-koskaan niin draamallinen näytös ollut järkyttänyt näiden molempain
-olentojen mielikuvitusta, jotka tähän saakka olivat eläneet
-keskeytymättömässä levossa ja yksinäisyydessä.
-
--- Äiti, sanoi Eugénie, meidän täytyy pukeutua mustiin sedän kuoleman
-johdosta.
-
--- Isäsi ratkaiskoon sen asian, vastasi rouva Grandet. Sitten
-vaikenivat he taas molemmat. Eugénie neuloi pistoksensa niin
-säännöllisin liikkein, että tarkkaava silmä olisi voinut lukea hänen
-surulliset, syvät ajatuksensa niissä. Tämän nuoren naisen suurin
-toivo oli ottaa osaa serkkunsa suruun.
-
-Kahdeksan tienoilla sai kiivas koputus ovelle rouva Grandet'n
-säpsähtämään.
-
--- Mikä mahtaa olla isäsi mielessä? sanoi hän tyttärelleen.
-
-Viinikauppias astui sisään iloisena. Vedettyään hansikkaat kädestään,
-hieroi hän käsiään niin lujaan että hänen ihonsa olisi mennyt rikki,
-ellei se olisi ollut vahvempaa kuin parkittu venäläinen nahka. Hän
-kulki edestakaisin, väliin vilkaisten kelloa. Vihdoin tuli hänen
-salaisuutensa ilmi.
-
--- Vaimoni, sanoi hän sammaltamatta, olen saanut heidät kaikki
-ansaan. Viinimme on myyty! Hollantilaiset ja belgialaiset lähtivät
-tänä aamuna, minä kuljin edestakaisin heidän majatalonsa ohitse
-ja tekeydyin kuin olisin ollut pulassa. Silloin tapahtui se,
-minkä jo sinulle kerroin. Kaikkien suurten viinimaitten omistajat
-säästävät viininsä ja tahtovat odottaa, minä en ole estänyt heitä
-siitä. Belgialaisemme oli epätoivoissaan. Minä huomasin tämän.
-Asioista sovittiin ja hän ottaa viinimme maksaen kaksi sataa frangia
-tynnyristä, josta puolet käteistä. Sain rahat kullassa. Vekselit ovat
-valmiit, kas tuossa kuusi louis'ta sinulle. Kolmen kuukauden kuluttua
-viinin hinta laskeutuu.
-
-Nämä viimeiset sanat lausuttiin niin tyynellä, mutta samalla syvästi
-ivallisella äänellä, että Saumurin asukkaat, jotka joukoissa
-seisoivat torilla ja olivat tyrmistyneitä Grandet'n tekemästä
-kaupasta, olisivat syvään huo'anneet, jos olisivat tämän kuulleet.
-Äkillinen pelästys olisi saanut viinin hinnan laskeutumaan
-viisikymmentä prosenttia.
-
--- Te saatte tänä vuonna tuhat tynnyriä, isä? kysyi Eugénie.
-
--- Niin, ty-ty-tyttöseni.
-
-Tämä esiin sammallettu sananen todisti tynnyrintekijän olevan onnen
-kukkuloilla.
-
--- Siitähän tulee kaksi sataa tuhatta kertaa kaksikymmentä sou'ta.
-
--- Aivan niin, neiti Grandet.
-
--- Silloinhan, isä, te voitte auttaa Charles'ia.
-
-Kummastusta, vihaa, Belsazarin mielenkuohua hänen nähdessään Mene
-Tekel Upharsinin seinällään, ei voisi verrata Grandet'n kylmään
-suuttumukseen, kun hän huomasi veljenpoikansa asustavan tyttärensä
-sydämessä ja hänen suunnitelmissaan.
-
--- Siitä lähtien kun tuo keikari pani jalkansa _minun_ talooni,
-käy kaikki täällä nurinpäin. Te tahdotte ostaa makeisia, valmistaa
-häitä ja juhlia. Minä en halua, että asiat käyvät sillä kurin. Minun
-iälläni tietää jo, mikä sopii, mikä ei. Sitä paitsi, en tahdo, että
-tyttäreni tulee minua opettamaan, enemmän kuin kukaan muukaan.
-Minä teen veljenpoikani puolesta mitä näen parhaaksi tehdä, eikä
-teidän tarvitse pistää nenäänne siihen asiaan. -- Minä sinuun tulee,
-Eugénie, jatkoi hän kääntyen tyttärensä puolen, älä puhu minulle
-enää mitään veljenpojastani tai lähetän minä sinut jo huomispäivänä
-Noyers'in luostariin Nanonin kanssa. Missä hän on tuo, nuorukainen?
-Onko hän tullut alas?
-
--- Ei, ystäväni, vastasi rouva Grandet.
-
--- No, mitä hän sitten tekee?
-
--- Hän itkee isäänsä, vastasi Eugénie.
-
-Grandet katseli tytärtään, löytämättä sanaa vastaukseksi. Hänessä oli
-kuitenkin hitunen isää.
-
-Kuljettuaan pari kertaa edestakaisin salissa, meni hän
-työhuoneeseensa miettimään, asettaisiko rahansa valtionpankkiin.
-Kaksi tuhatta auranalaa metsää, jotka hän hiljan oli antanut kaataa,
-oli tuottanut hänelle kuusi sataa tuhatta frangia; liittämällä tähän
-rahat, jotka hän oli saanut poppeleistaan, edellisen ja tämän vuoden
-tulot, paitsi niitä kahta sataa tuhatta, jotka hän juuri oli saanut,
-oli hänellä koottuna yhdeksän sataa tuhatta frangia. Ne kaksikymmentä
-prosenttia, jotka hän saattoi saada korkoa, houkuttelivat hänen
-ahneuttaan. Hän teki laskelmiaan lyijykynällä sen sanomalehden
-laitaan, jossa oli lukenut tiedonannon veljensä kuolemasta. Hän kuuli
-veljenpoikansa nyyhkytykset, mutta ei kiinnittänyt niihin mitään
-huomiota.
-
-Nanon koputti ovelle, ilmoittaakseen, että päivällinen oli valmis.
-Astuessaan alas portaita ajatteli Grandet:
-
--- Kun olen nostanut rahani, kahdeksan päivän päästä, järjestän
-tämän asian. Kahden vuoden päästä voin nostaa Parisissa puolitoista
-miljoonaa puhtaassa kullassa.
-
--- Kas niin, missä on veljenpoikani?
-
--- Hän sanoo, ettei tahdo syödä, vastasi Nanon. Mutta se ei ole
-terveellistä.
-
--- Taaskin säästö, vastasi Grandet.
-
--- Niin, niin kyllä.
-
--- Hui hai! Ei hän iankaikkisesti itke. Kyllä routa porsaan kotia
-ajaa.
-
-Päivällinen oli painostavan hiljainen.
-
--- Ystäväni, sanoi rouva Grandet, kun ruoka oli korjattu pöydästä,
-meidän täytyy pukeutua mustiin.
-
--- Totta tosiaan, rouva Grandet, te olette taitava keksimään keinoja,
-millä saa rahan menemään. Suru on sydämessä eikä vaatteissa.
-
--- Mutta onhan surupuku välttämätön veljen kuoltua, ja kirkkokin
-velvoittaa meitä...
-
--- Ostakaa surupukunne kuudella kultarahallanne. Minulle riittää
-kappale harsoa.
-
-Eugénie nosti silmänsä taivasta kohti sanaa puhumatta. Hänen
-uinuvat tukahdutetut tunteensa olivat heränneet, mutta ne olivat
-kohta herättyään taitetut. Tämä ilta oli näköjään samanlainen
-kuin tuhannet edelliset hänen yksitoikkoisessa elämässään, mutta
-samalla kauhein kaikista. Eugénie teki työtään nostamatta päätään
-ja käyttämättä lainkaan työrasiaa, jota Charles oli katsellut niin
-halveksien edellisenä iltana. Rouva Grandet kutoi kalvosimia. Herra
-Grandet pyöritteli peukalojaan tunnin toisensa jälkeen vaipuneena
-laskelmiinsa, joiden tulosten piti hämmästyttää seuraavana päivänä
-Saumurin asukkaita.
-
-Ei kukaan käynyt talossa sinä iltana. Koko kaupunki puhui sensijaan
-Grandet'n jättiläiskaupasta, hänen veljensä vararikosta ja hänen
-veljenpoikansa tulosta. Kaikki viininviljelijät olivat kokoontuneet
-sydäntään keventämään ja neuvottelemaan herra des Grassins'in luo,
-missä sadateltiin entistä määriä.
-
-Nanon kehräsi ja hänen rukkinsa hyrinä oli ainoa ääni, joka kuului
-salin harmajien seinien sisällä.
-
--- Emmepä, totta vie, kuluta kieltämme, virkkoi lopulta Nanon,
-väläyttäen valkeita hampaitaan, jotka olivat suuria kuin kuoritut
-mantelit.
-
--- Ei pidä kuluttaa mitään, vastasi Grandet, heräten mietteistään.
-
-Hän ajatteli, kuinka hän kolmen vuoden kuluttua omistaisi kahdeksan
-miljoonaa, ja rakenteli niille tuulentupiaan.
-
--- Menkäämme nukkumaan. Menen sanomaan hyvää yötä veljenpojalleni
-kaikkien puolesta ja katsomaan, tahtooko hän jotain.
-
-Rouva Grandet jäi ensimäiselle portaalle kuuntelemaan, minkälainen
-keskustelu syntyisi Charles'in ja ukon välillä. Eugénie, rohkeampana
-kuin äiti, nousi kaksi porrasta.
-
--- Kas niin, veljenpoikani, te olette suruissanne. Niin, itkekää
-vain, sehän on luonnollista. Isä on aina isä. Mutta meidän täytyy
-kantaa surumme kärsivällisyydellä. Minä pidän huolta teistä sillä
-aikaa kun te itkette. Olen hyvä sukulainen, nähkääs. Kas niin,
-rohkeutta! Tahdotteko juoda lasin viiniä? Viini ei maksa mitään
-Saumurissa; täällä tarjotaan viiniä kuin Intiassa teetä. Mutta,
-jatkoi Grandet, teillähän ei ole täällä valoa. Se on paha, hyvin
-paha! Täytyy selvästi voida nähdä kaikkea mitä tekee.
-
-Grandet meni uunin luo.
-
--- Kas vain! huudahti hän, täällähän on vahakynttilä. Mistä hitosta
-on vahakynttilä tänne tullut! Naisväki voisi vaikka repiä laudat
-lattiasta, keittääkseen munia tuolle pojalle.
-
-Kuullessaan nämä sanat äiti ja tytär palasivat huoneisiinsa ja
-kiiruhtivat vuoteisiinsa nopeasti kuin säikähtyneet hiiret, jotka
-piiloutuvat reikiinsä.
-
--- Rouva Grandet, teillähän on salaisia säästöjä, sanoi talon isäntä
-astuessaan vaimonsa huoneeseen.
-
--- Ystäväni, minä toimitan juuri rukoukseni, odottakaa, vastasi
-pelokkaalla äänellä rouva parka.
-
--- Vieköön paholainen sinun Jumalasi! vastasi Grandet vihoissaan.
-
-Saiturit eivät usko tulevaisuuteen tämän elämän jälkeen; nykyhetki
-on heille kaikki kaikessa. Tämä seikka heittää hirvittävän valon
-nykyaikaan, jolloin enemmän kuin koskaan muulloin raha hallitsee
-lakeja, politiikaa ja tapoja. Laitokset, kirjat, ihmiset ja opit,
-kaikki pyrkivät tukahuttamaan uskoa tulevaan elämään, joka on ollut
-kahdeksantoista vuosisataa yhteiskunnallisen elämän tukena. Nykyään
-pidetään hautaa vähemmän vakavana kuin ennen. Taivas ja helvetti ovat
-siirretyt nykyisyyteen. Saavuttaa joko oikeudella tai vääryydellä
-ylellisyyden ja nautintojen maallisen paratiisin, paaduttaa sydäntä,
-sensijaan että muinoin kidutettiin ruumista iankaikkisen elämän
-toivossa, on yleinen tapa, joka näkyy kaikkialla, vieläpä laeissakin,
-jotka kysyvät ihmisiltä: "Paljoko rahaa sinulla on?" sen sijaan että
-tutkailisivat: "Mitä sinä ajattelet?" Kun tämä oppi on siirtynyt
-porvaristosta kansaan, mitä tulee silloin kansasta?
-
--- Rouva Grandet, oletteko lopettanut? kysyi vanha tynnyrintekijä.
-
--- Ystäväni, minä rukoilen sinun puolestasi.
-
--- Hyvä! Hyvää yötä. Huomenna aamulla puhelemme.
-
-Vaimo parka nukkui kuin koulupoika, joka, laiminlyötyään läksynsä,
-pelkää herätessään tapaavansa opettajansa ärtyiset kasvot. Juuri kun
-hän peloissaan veti peitteen päänsä yli, jottei kuulisi mitään, hiipi
-Eugénie hänen luokseen, paitasillaan, avojaloin. Hän suuteli äitiä
-otsalle.
-
--- Oi! äiti hyvä, sanoi hän, huomenna sanon hänelle, että se olen
-minä, joka olen syyllinen.
-
--- Ei, hän lähettäisi sinut Noyers'iin. Anna minun pitää huolta
-tästä, ei hän syö minua.
-
--- Äiti!
-
--- Mitä?
-
--- _Hän_ itkee yhä vaan.
-
--- Mene toki nukkumaan, tyttöseni. Vilustutat itsesi, laattia on
-kostea.
-
-Näin oli kulunut tämä omituinen päivä, joka painoi syvän jäljen
-molempien orpanain koko elämään; eikä Eugénien uni tästä lähtien enää
-ollut yhtä rauhallinen ja viaton kuin tähän saakka.
-
-On tapahtumia ihmiselämässä, jotka tuntuvat mahdottomilta, kun luemme
-niistä kirjoista, mutta jotka kuitenkin ovat tosia. Eiköhän tämä
-johdu siitä, että unohdetaan kertoa niistä salaisista perussyistä,
-jotka johdonmukaisesti ovat aiheuttaneet nuo tapahtumat? Ehkä
-Eugénien syvä rakkaus voitaisiin jaotella hienoimpiin alkuosiinsa,
-sillä siitä kehittyi, kuten joku ehkä sanoisi, sairaus, jota kesti
-läpi hänen elämänsä. Useat kieltävät mieluummin näkyvät tulokset
-kuin ottavat huomioon ne lukemattomat siteet, solmut ja väliasteet,
-jotka kaikki salaa liittävät tapahtuman toiseen siveellisessä
-maailmanjärjestyksessä. Eugénien menneisyys oli syynä hänen
-ajattelemattomaan lapsellisuuteensa ja hänen tunteidensa äkillisiin
-vaihteluihin. Kuta rauhallisempi hänen elämänsä oli ollut, sitä
-kiihkeämmin naisellinen säälintunne, joka on voimakkain kaikista
-vaistoista, kehittyi hänen sielussaan. Päivän tapausten järkyttämänä
-heräsi hän useampia kertoja kuunnellakseen serkkuaan ja luulikin
-kuulevansa vielä huokailuja, jotka edellisestä päivästä lakkaamatta
-kaikuivat hänen korvissaan. Milloin näki hän hänen heittävän henkensä
-surusta, milloin uneksi hän hänen kuolevan nälkään. Aamupuoleen kuuli
-hän varmasti hirvittävän huudahduksen. Heti puki hän päälleen ja
-kiiruhti vielä hämärtäessä hiipien serkkunsa luo, joka oli jättänyt
-ovensa auki. Kynttilä oli palanut loppuun. Charles nukkui täysissä
-pukimissa, istuen nojatuolissaan, pää vuoteeseen painuneena; hän
-uneksi niinkuin tyhjävatsaisten ihmisten on tapana uneksia. Eugénie
-antoi kyynelilleen täyden vallan. Hän ihaili noita nuoria, kauniita,
-tuskan jalostamia kasvoja, noita kyynelten turvottamia silmiä, jotka,
-vaikkakin kiinni vielä, näyttivät vuodattavan kyyneliä. Charles
-aavisti vaistomaisesti Eugénien olevan vieressään, hän avasi silmänsä
-ja näki hänen liikutettuna seisovan edessään.
-
--- Anteeksi, serkkuni, sanoi Charles, joka nähtävästi ei tiennyt mitä
-kello oli eikä myöskään, missä hän oli.
-
--- Teillä on ystäviä, jotka ymmärtävät teitä, serkkuni, ja me
-ajattelimme, että te tarvitsisitte jotain. Teidän pitäisi panna
-maata, tehän väsytätte itsenne tuolla tavalla.
-
--- Se on totta.
-
--- Niin -- hyvästi.
-
-Hän kiiruhti pois samalla kertaa häpeissään ja onnellisena siitä,
-että oli tullut. Yksin viattomuus rohkenee tehdä tällaisia rohkeita
-tekoja. Hyve voi virittää ansoja yhtä hyvin kuin pahe. Eugénie,
-joka ei ollut serkkunsa vieressä vapissut, saattoi tuskin pysyä
-jaloillaan, kun hän tuli huoneeseensa. Hänen entinen, kaikesta
-tietämätön elämänsä oli kuin poispuhallettua, hän tutkisteli ja
-moitti itseään.
-
--- Mitä mahtaakaan hän ajatella minusta? Hän luulee varmaankin, että
-rakastan häntä.
-
-Ja kuitenkaan ei hän toivonut mitään enemmän kuin että hän luulisi,
-että niin oli asianlaita. Mikä tapahtuma tälle nuorelle yksinäiselle
-tytölle salaa hiipiä nuoren miehen huoneeseen! Eikö ole tekoja,
-tapahtumia, jotka rakkaudelle merkitsevät yhtä paljon kuin pyhät
-kihlajaiset! Tuntia myöhemmin hän astui äitinsä huoneeseen ja
-auttoi häntä tapansa mukaan pukeutumaan. Sitten he istuutuivat
-paikoilleen ikkunan eteen ja odottivat Grandet'ta levottomuudella,
-joka samalla jääti ja tukahutti sydäntä, ahdisti tai laajensi sitä,
-luonteiden mukaan. He pelkäsivät lähenevää rangaistusta. Tämä pelko
-on niin yleinen vaisto, että kotieläimetkin sen tuntevat, sillä ne
-huutavat pienimmästäkin rangaistuksesta, mutta ovat vaiti jos itse
-haavoittavat itseään. Isä tuli alas, puheli hajamielisen näköisenä
-vaimolleen, suuteli Eugénietä, istuutui pöytään ja näytti siltä kuin
-hän ei enää olisi ajatellut eilispäivän uhkauksia.
-
--- Mikä on tullut veljenpojalleni? Nuorukainen ei todella tuota
-meille paljon vaivaa.
-
--- Herra, hän nukkuu, vastasi Nanon.
-
--- Sitä parempi, silloin hän ei tarvitse vahakynttilää, sanoi Grandet
-pilkallisella äänellä.
-
-Tämä tavaton lempeys, tämä katkera iloisuus kummastutti rouva
-Grandet'ta, joka katseli puolisoaan hyvin tarkkaavaisesti.
-
-Kunnon mies...
-
-Tässä lienee paikallaan huomauttaa että Tourainessa, Anjoussa,
-Poitoussa ja Bretagnessa usein käytetty sana "kunnon mies" soveltuu
-yhtä hyvin julmimmille kuin lempeimmillekin miehille, kun nämä vaan
-ovat saavuttaneet määrätyn ijän. Siis ei tästä nimityksestä voi
-päätellä asianomaisen mielenlaatua.
-
-Niin, kunnon mies otti hattunsa, hansikkaansa ja sanoi:
-
--- Menen torille tapaamaan Cruchot'tamme.
-
--- Eugénie, isälläsi on varmaankin jotain tekeillä. Itse asiassa
-nukkui herra Grandet tavallisesti vähän ja olikin käyttänyt
-toiset puolet viime yöstään laskuihinsa, jotka antoivat hänen
-suunnitelmilleen ja yrityksilleen ihmeteltävän varmuuden ja takasivat
-niille alituisen menestyksen, joka suuresti kummastutti Saumurin
-asukkaita. Kaikki inhimillinen mahti perustuu kärsivällisyyteen ja
-aikaan. Tarmokkaat ihmiset vartovat ja valvovat. Saiturin elämä
-on inhimillisen voiman alituista harjoittelua. Hänen tukenaan on
-kaksi tunnetta: itserakkaus ja rahanhimo -- molemmat osia samasta
-kokonaisuudesta, itsekkäisyydestä. Tästä johtuu ehkä se harvinainen
-mielenkiinto, jota saiturit näyttämöllä herättävät. Jokainen ihminen
-on jollain siteillä kiinnitettynä tällaiseen persoonallisuuteen.
-Saiturit koskettelevat kaikkia inhimillisiä tunteita, koska ne kaikki
-yhdistyvät heissä. Sillä missä on ihminen ilman toivomuksia, ja mikä
-toivomus tulee täytetyksi ilman rahaa?
-
-Herra Grandet'lla oli tosiaankin jotain tekeillä, kuten hänen
-vaimonsa sanoi. Hänessä syntyi, kuten kaikissa saitureissa, polttava
-halu saada keinotelluksi itselleen muiden rahoja. Kysytään voimaa
-jotta voisi täydellisesti halveksia niitä, jotka ovat heikkoja ja
-antavat toisten pettää itseään. Niin, kukapa on oikein ymmärtänyt
-Jumalan jalkojen juuressa makaavan lampaan, maallisten uhrien
-liikuttavan vertauskuvan? Saituri antaa tämän lampaan rauhassa
-lihoa, syöttää sitä, tappaa sen, paistaa sen, syö sen, samalla
-sitä sydämestään halveksien. Saiturin sielu elää rahasta ja
-ihmis-halveksunnasta.
-
-Yön kuluessa olivat kunnon miehen ajatukset saaneet uuden suunnan:
-tästä hänen lempeytensä. Hän oli suunnitellut, miten hän pilkkaisi
-parisilaisia, kiusaisi, nylkisi ja uuvuttaisi, saisi heidät
-hämääntymään, hikoilemaan toivomaan, kalpenemaan; hän, vanha
-tynnyrintekijä, tahtoi harmaissa asuinhuoneissaan, astuessaan
-talonsa oksaisia portaita ylös ja alas, herättää parisilaisissa
-toiveita ja pelkoa; toisin sanoen, hän tahtoi tehdä heille kepposen.
-Hänen kaikki ajatuksensa olivat veljenpojassa. Hän tahtoi pelastaa
-kuolleen veljensä kunnian, mutta se ei saanut maksaa hänelle
-eikä veljenpojalle äyriäkään. Hänen omat rahansa olivat asetetut
-kolmeksi vuodeksi; hänellä ei ollut muuta tehtävää kuin pitää huolta
-kiinteästä omaisuudestansa; hän tarvitsi aihetta pahanilkiselle
-toimihalulleen, ja sellaisen sai hän veljensä vararikosta.
-Hänellä ei ollut nyt mitään käsillä ja hän tahtoi Charles'ille
-hyödyksi käydä käsiksi parisilaisiin ja näytellä helposta hinnasta
-mallikelpoisen veljen osaa. Perheen kunnia ei merkinnyt mitään
-hänen suunnitelmissaan. Hänen tunteensa oli sama, jota tuntevat
-pelaajat nähdessään hyvin pelattavan peliä, johon heillä itsellään
-ei ole tilaisuutta ottaa osaa. Tätä varten tarvitsi hän Cruchot'ita,
-mutta hän ei tahtonut mennä heidän luokseen. Hänelle oli mukavampaa
-että he tulivat hänen tykönsä, ja hän toivoi voivansa alottaa jo
-samana iltana huvinäytelmän, josta hän jo nautti mielessään, ja jo
-seuraavana päivänä oli hän oleva koko kaupungin ihailun esineenä,
-ilman että hänen tästä hauskuudesta tarvitsi maksaa äyriäkään.
-
-
-
-
-Neljäs luku.
-
-
-Isän poissaollessa oli Eugéniella onni voida avoimesti toimia rakkaan
-orpanansa hyväksi ja antaa ilman pelkoa valtaa säälilleen, mikä on
-aina yksi naisen ylevimpiä etuja -- ainoa, jota hän tahtoo harjoittaa
-ja tuntea ja jonka hän näkee mielellään miehen ottavan vastaan.
-Kolme, neljä kertaa juoksi Eugénie kuuntelemaan serkkunsa hengitystä,
-saadakseen selville, valvoiko vai nukkuiko tämä; ja kun Charles oli
-noussut, olivat kerma, kahvi, munat, hedelmät, lautaset, lasit,
-kaikki, mikä kuului hyvään aamiaiseen Eugénien lähimpänä huolena.
-Sillävälin kapusi hän taas ketterästi vanhoja rappusia serkkunsa
-ovelle, kuunnellakseen ääntä tämän huoneesta. Pukeutuiko hän? Vai
-mahtoiko hän itkeä vielä? Eugénie oli tullut aivan oven taakse.
-
--- Serkku!
-
--- Te, serkkuseni?
-
--- Tahdotteko syödä aamiaista vierastuvassa vaiko huoneessanne?
-
--- Aivan niinkuin tahdotte!
-
--- Kuinka voitte nyt?
-
--- Rakas serkkuseni, tunnenpa häpeäväni sitä tunnustaa, mutta minun
-on nälkä.
-
-Tämä oven läpi suoritettu vuoropuhelu oli Eugénielle kappale
-todellista romaania.
-
--- No hyvä, tuomme teille aamiaisen huoneeseenne, jottei olisi isästä
-mitään pelkoa.
-
-Hän katosi kepeänä kuin lintu kyökkiin.
-
--- Nanon, menehän toki laittamaan kuntoon hänen huoneensa.
-
-Nuo portaat, joita hän oli kulkenut niin usein ylös ja alas ja jotka
-narahtivat joka askelelta, näyttivät Eugéniesta menettäneen kaiken
-vanhan luonteensa, ne olivat hänestä valoisat, ilmehikkäät ja nuoret,
-kuten hän itsekin, nuoret kuin se rakkaus, jota ne palvelivat.
-Hänen hyvä ja kärsivällinen äitinsä mukautui mielellään tyttärensä
-rakkauden oikkuihin. Kun Charles'in huone oli siistitty, menivät he
-kumpikin pitämään seuraa poikaparalle. Eikö kristillinen rakkaus
-heitä siihen velvoittanut? Molemmat naiset löysivät uskonnosta satoja
-pieniä koukkuja, joilla he osasivat menettelyään tukea.
-
-Charles huomasi olevansa mitä ystävällisimmän ja hellimmän
-huolenpidon esine. Ja hän tunsi syvässä surussaan tämän
-sametinpehmeän hellyyden sulon, näiden kahden naisen ystävyyden,
-jotka alati orjuudessa eläneinä hetkeksi saivat takaisin vapautensa
-kärsimyksissä, heidän oikeassa ilmakehässään. Sukulaisuuden nojalla
-katsoi Eugénie olevansa oikeutettu järjestelemään serkkunsa
-liinavaatteita ja toiletti-tarpeita ja hän piteli jokaista kultaista
-ja hopeista pikkuesinettä kauan ihaillen ja tutkien käsissään.
-
-Charles tunsi syvää liikutusta tätinsä ja serkkunsa osanoton
-johdosta, sillä hän tiesi vallan hyvin, että Parisissa ei hän
-nykyisessä asemassaan olisi tavannut muuta kuin välinpitämättömiä ja
-kylmiä sydämiä. Hän alkoi nyt nähdä Eugénien koko tämän erikoisessa
-kauneudessa ja ihaili nyt hänen viattomia tapojaankin, joita hän
-oli ennen pitänyt naurettavina. Kun sitten Eugénie otti Nanonin
-kädestä kahvikannun tarjotakseen hänelle itse koko naisellisella
-sulollaan, heittäen samalla serkkuunsa kauniin katseen, kyyneltyivät
-parisilaisen silmät ja hän tarttui tytön käteen ja suuteli sitä.
-
--- Ah, mitä te nyt teette? kysyi Eugénie.
-
--- Ne ovat kiitollisuuden kyyneliä, vastasi Charles. Eugénie kääntyi
-äkkiä kamiinia kohti ja tarttui kynttiläjalkoihin.
-
--- Nanon, ota nämä ja vie ne alas, sanoi hän.
-
-Kun hän taas loi katseensa serkkuun, oli hän vielä punainen,
-mutta hänen silmänsä koettivat salata sitä hillitöntä iloa, joka
-liikkui hänen sydämessään. Mutta molempain katseet ilmaisivat sen,
-koko heidän sielunsa suli yhteen ainoaan ajatukseen: tulevaisuus
-oli heidän. Tämä suloinen elämys oli Charles'ille hänen suuressa
-surussaan sitä kallisarvoisempi, kun se oli aivan odottamaton.
-
-Kolkutus porttiin sai molemmat naiset pakenemaan paikoilleen. Onneksi
-ehtivät he kavuta kyllin nopeasti portaita ollakseen työnsä ääressä,
-kun Grandet astui sisään. Hänen epäluulonsa olisivat jo heränneet,
-jos hän olisi tavannut heidät porraskäytävässä. Aamiaisen jälkeen,
-jonka Grandet tuota pikaa antoi luistaa kädestä suuhun, ilmestyi
-metsävahti, joka ei vielä ollut saanut hänelle luvattua korvausta.
-Hän toi Froidfond'ista jäniksen ja muutamia peltokanoja, jotka hän
-oli linnan metsissä ampunut, sekä ankeriaita ja pari haukea, joita
-myllärit olivat lähettäneet.
-
--- Kas, kas, Cornoiller, hän tulee aina kuin pyydettynä. -- Taitaa
-olla hyvänmakuinen, tuo?
-
--- Totta tosiaan, jalo herra, olen tappanut sen pari päivää sitten.
-
--- Siispä, jalat allesi, Nanon! huudahti Grandet. Valmista tämä
-päivälliseksi, sillä olen kutsunut molemmat Cruchot't kesteihin.
-
-Nanon jäi ihmeissään seisomaan paikoilleen ja katsoa töllisteli
-huoneessa olijoita.
-
--- Mutta mistä minä näin äkkiä saan silavaa ja höysteitä ruokiin?
-
--- Vaimoseni, anna Nanonille kuusi frangia ja muistuta minua, että
-noudan hyvää viiniä kellarista.
-
--- Herra Grandet, aioinpa, alkoi metsänvartija, joka kauan oli
-miettinyt, miten saada puhe johdetuksi luvattuun palkkaan, aioinpa,
-herra Grandet...
-
--- Ta, ta, ta, ta, virkahti Grandet väliin, tiedän mikä sinulla on
-mielessäsi; sinä olet rehti mies. Katsokaamme huomenna, tänään ei
-minulla ole aikaa. -- Vaimoseni, anna hänelle viisi frangia.
-
-Tämän sanottuaan lähti Grandet huoneesta. Hänen vaimoparkansa oli
-ylen onnellinen saadessaan rauhan syntymään yhdentoista frangin
-hinnalla. Hän tiesi, ettei Grandet pariin viikkoon kiukuttelisi nyt,
-kun hän kappale kappaleelta oli poiminut häneltä ne kolikot, jotka
-hän oli hänelle antanut.
-
--- Tässä on, Cornoiller, sanoi hän, pistäen kymmenen frangia miehen
-käteen. Kyllä muistamme kerran palkita palveluksesi.
-
-Cornoiller ei saanut sanaakaan sanotuksi. Hän lähti.
-
--- Rouva, sanoi Nanon, joka oli pannut mustan myssynsä päähänsä ja
-ottanut kopan käsivarrelleen, en tarvitse enempää kuin kolme frangia,
-pitäkää loput. Tulen hyvin toimeen kolmellakin.
-
--- Valmistakin hyvä päivällinen, Nanon, serkkuni on tänään
-vieraanamme, virkahti Eugénie.
-
--- Aivan varmasti hautoo isäsi jotain erikoista mielessään, sanoi
-rouva Grandet. Tämä on kolmas kerta sitten naimisiin menomme jolloin
-isäsi on kutsunut päivällisvieraita.
-
-Kellon lähetessä neljää, juuri kun Eugénie ja hänen äitinsä olivat
-kattaneet pöydän neljälle henkilölle ja isäntä itse oli mennyt
-kellariin noutamaan muutamia pulloja erinomaista viiniään, tuli
-Charles tupaan. Hän oli kalpea. Hänen käytöksessään, liikkeissään,
-katseissaan ja äänessään oli hienoa surumielisyyttä. Hän ei
-teeskennellyt surua, hän kärsi todella ja hänen kasvonsa saivat
-ikäänkuin verhotun ilmeen, jota naiset tavallisesti pitävät niin
-mieltäkiinnittävänä. Eugénie rakasti häntä sen takia entistä
-enemmän. Ehkäpä tunsi hän serkkunsa surun ikäänkuin lähentävän häntä
-itseensä. Charles ei enää ollut sama rikas ja kaunis nuorimies, joka
-eli hänelle saavuttamattomassa ympäristössä, vaan surun murtama
-sukulainen. Tuska tekee ihmiset yhdenvertaisiksi. Nainen muistuttaa
-siinä suhteessa enkeliä, että kärsivät sielut kuuluvat hänelle.
-Charles ja Eugénie ymmärsivät toinen toisensa katseet. Kukistunut,
-orvoksi jäänyt keikari istuutui nurkkaan mykkänä, kylmänä ja ylpeänä,
-mutta vähän väliä tapasivat hänet serkun lempeät ja rakastavat
-katseet, jotka pakoittivat hänen jättämään synkät mietteensä ja
-retkeilemään toivon ja tulevaisuuden maille, jonne tytön ajatukset
-häntä niin mielellään seurasivat.
-
-Saumurin kaupunki oli tänään vielä enemmän kuohuissaan Grandet'n
-Cruchot'ille antamista päivällisistä kuin se eilen oli ollut
-kuullessaan petollisista viinikaupoista. Jos viekas viinikauppias
-olisi antanut päivällisensä samassa mielessä kuin Alkibiades muinoin
-leikkautti koiransa hännän, olisi hän kenties ollut luettava
-suureksi mieheksi; mutta hän tunsi olevansa niin paljon yläpuolella
-sitä kaupunkia, jonka kanssa hän harjoitti keinotteluaan, ettei
-hän kiinnittänyt siihen suurtakaan huomiota. Des Grassins'it
-saivat pian vihiä Charles'in isän kuolemasta ja odotettavasta
-vararikosta ja päättivät vielä samana iltana lähteä Grandet'n luo
-osottamaan osanottoaan hänen suruunsa ja antamaan siten todistuksen
-ystävyydestään sekä, jos mahdollista, saadakseen selvää; mitkä seikat
-olivat saaneet hänen nykyisessä asiaintilassa kutsumaan Cruchot't
-päivällisille.
-
-Täsmälleen viiden aikaan ilmestyivät presidentti C de Bonfons,
-tämän eno ja notario, kiireestä kantapäähän juhla-asussa. Vieraat
-asettuivat pöytään ja alkoivat syödä huomattavan juhlallisesti.
-Grandet oli vakava, Charles hiljainen, Eugénie mykkä, ja rouva
-Grandet ei puhunut hänkään enempää kuin hänen tapansa oli, niin että
-tämä ateria oli todella omistettu surulle.
-
-Kun oli noustu pöydästä, sanoi Charles sedälleen ja tädilleen:
-
--- Sallitteko että poistun? Minun täytyy kirjoittaa pitkä ja
-surullinen kirje.
-
--- Kyllä, veljenpoikani.
-
-Kun Charles oli poistunut ja Grandet saattoi otaksua hänen jo niin
-syventyneen kirjeeseensä, ettei hän voinut mitään kuulla, katsahti
-viinikauppias viekkaasti vaimoonsa ja sanoi:
-
--- Rouva Grandet, se mitä nyt aiomme puhua, olisi teille latinaa,
-kello on puoli kahdeksan, voitte siis jo mennä levolle. -- Hyvää
-yötä, tyttöseni.
-
-Hän syleili Eugénie'ta ja molemmat naiset lähtivät huoneesta.
-
-Nyt alkoi näytös, jonka kestäessä isä Grandet käytteli hyväkseen sitä
-viekkautta, jonka hän oli saanut seurustelussa ihmisten kanssa, ja
-joka oli hankkinut hänelle niiden taholta, joita hän oli pahimmin
-kyninyt, liikanimen "vanha koira". Jos Saumurin määrin kunnianhimo
-olisi tavoitellut korkeampia päämääriä tai jos onnelliset olosuhteet
-olisivat viskanneet hänet ylimpiin piireihin, neuvottelupöytien
-ääreen, missä kansojen kohtaloja ratkaistaan, olisi hän varmaan
-tehnyt Ranskalle loistavia palveluksia, oletettuna että hän olisi
-toiminut yhtä nerokkaasti kuin silloin kun hänen omat etunsa olivat
-kysymyksessä. Mahdotonta ei ole kuitenkaan myöskään, että tämä
-kunnon porvari olisi Saumurin ulkopuolella tykkänään epäonnistunut.
-Henkisten ominaisuuksien käy usein kuin eräiden eläinten;
-siirrettyinä toiseen ilmanalaan osottautuvat ne voimattomiksi.
-
--- He-he-he-herra pre-pre-presidentti, te sa-sa-sanoitte, että,
-va-vara rikko...
-
-Sammaltelu, jota tämä kunnon viiniporvari jo pitemmän aikaa
-teeskenteli, kävi yhtä täydestä kuin se kuurouskin, jota hän pahan
-sään aikaan aina valitteli. Tässä neuvottelussa oli se molemmille
-Cruchot'ille niin kiusallinen, että he tietämättään irvistelivät
-viinikauppiasta vasten kasvoja, tehden samalla ikäänkuin kokeita
-täydentää niitä sanoja, joita tämä mielin määrin katkoili.
-
-On kenties paikallaan kertoa tässä Grandet'n sammaltelun ja kuurouden
-esitarina. Kukaan ei tainnut koko Anjou'ssa niin nokkelasti kuin
-liukas viinikauppiaamme puhua paikallista ranskankieltä. Kerran,
-kaikesta hänen viekkaudestaan huolimatta, oli juutalainen hänet
-pettänyt. Tällä oli tapana pitää kättä korvan takana muka paremmin
-kuullakseen ja samalla änkyttää niin kauheasti, että Grandet piti
-velvollisuutenaan ihmisenä tarjota ovelalle israeliitille ne sanat,
-joita tämä näytti etsivän, täydentää tämän ajatuksia, puhua kuin
-tuo kirottu juutalainen olisi puhunut, lyhyesti olla juutalainen,
-sen sijaan että hänen olisi pitänyt olla Grandet. Tämä omituinen
-ottelu päättyi tynnyrintekijän tappioon, ainoaan kauppaan, jota hänen
-elämänsä aikana oli tarvinnut katua. Mutta jos hän olikin menettänyt
-rahaa, oli hän sen sijaan saanut hyvän läksyn, joka pian oli
-kantava hedelmiä. Kunnon porvari ei sentähden lakannut siunaamasta
-juutalaista, joka oli opettanut hänelle taidon, millä hän sai
-kauppatuttavansa aina askartelemaan hänen lausumatavassaan ja siten
-kadottamaan jäljet omilta ajatuksiltaan.
-
-Mikään tilaisuus ei siinä määrin kuin nyt esillä oleva ollutkaan
-kysynyt sitä kuuroutta, änkyttelyä ja epämääräistä hämäryyttä
-ajatusten ilmituomisessa, jossa Grandet oli mestari. Ensiksi ei hän
-halunnut ottaa niskoilleen vastuunalaisuutta ehdotuksistaan; toiseksi
-tahtoi hän sentään pysyä sanoissaan, mutta salata samalla oikeat
-tarkoituksensa.
-
--- He-he-herra Bon-bon-Bonfons...
-
-Ainoastaan kerran ennen oli Grandet kolmen vuoden aikaan kutsunut
-Cruchot'n veljenpoikaa herra de Bonfons'iksi.
-
-Presidentti alkoi melkein luulla, että ovela viiniporvari oli
-valinnut hänet vävykseen.
-
--- Te sa-sa-sa-sanotte siis, että vararikkoja vo-vo-voi muutamissa
-ta-ta-tapauksissa estää...
-
--- Kauppaoikeuden avulla. Sellaista sattuu joka päivä, sanoi herra de
-Bonfons, joka luuli arvanneensa isä Grandet'n ajatuksen ja tahtoi sen
-ystävällisesti hänelle esittää. Kuulkaas!
-
--- Ky-kyllä kuu-kuu-len, vastasi viiniporvari ottaen päälleen hahmon,
-mikä muistutti pahanilkistä koulupoikaa, joka on tarkkaavaisesti
-kuulevinaan opettajaansa, mutta itse asiassa tälle sydämensä pohjasta
-nauraa.
-
--- Kun kunnioitettava ja arvossapidetty mies, sellainen kuin
-esimerkiksi veljenne Parisissa...
-
--- Ve-ve-veljeni, niin.
-
--- pelkää joutuvansa maksukyvyttömäksi...
-
--- Te sanoitte ma-ma-maksukyvyttömäksi?
-
--- Niin... ja vararikko on häntä uhkaamassa, niin voi kauppaoikeus,
-jonka alainen hän on, -- seuratkaa tarkoin! -- määrätä hänen
-liikkeeseensä luovutusmiehet. Luovuttaa omaisuutensa, se on toista
-kuin vararikko. Konkurssintehnyt on häväisty mies, mutta se joka
-luovuttaa omaisuutensa, saa pitää kunniansa.
-
--- Se on ai-ai-aivan eri asia, jol-jol-jollei se tu-tu-tule
-kalliimmaksi, sanoi Grandet.
-
--- Omaisuuden luovuttamisen voi tehdä ilmankin kauppaoikeuden
-välitystä. Sillä, lausui presidentti, pistäen nuuska-annoksen
-nenäänsä, mitenkä julistetaan vararikko?
-
--- Si-si-sitä en ole ko-ko-koskaan ajatellut, vastasi Grandet.
-
--- Ensiksikin, jatkoi presidentti, siten että joko kauppias itse tai
-hänen laillisesti valtuuttamansa jättää kauppaoikeuden kanslialle
-selvityksen liikkeen tilasta. Toiseksi siten, että kutsutaan velkojat
-kokoon. Mutta jollei kauppias jätä mitään selvittelyä liikkeensä
-tilasta ja jollei kukaan velkoja sitä vaadi, mitä silloin tapahtuu?
-
--- Niin, mi-mi-mitä si-si-silloin tapahtuu?
-
--- Silloin ottaa kuolleen perhe, hänen valtuuttamansa, hänen
-perillisensä, kauppias itse, jollei hän ole kuollut, tai hänen
-ystävänsä, jos hän on lähtenyt karkuun, huolehtiakseen kauppahuoneen
-sitoumuksista. Kenties haluatte te maksaa veljenne sitoumukset? kysyi
-presidentti.
-
--- Niin! Grandet, huudahti notario, sepä olisi jalosti tehty. Täällä
-maaseudulla elää vielä kunnia. Kun pelastatte nimenne, sillä veljenne
-nimi on myöskin teidän, niin olette...
-
--- Jalosydäminen mies! lausui presidentti, keskeyttäen notarion.
-
--- Nii-nii-niinpä kyllä, puuttui viiniporvari puheeseen,
-ve-ve-veljeni ni-ni-ni-mi on Grandet ai-ai-aivan kuin mimi-minunkin.
-Se on to-to-totinen to-to-tosi. Ja tä-tämä asiain sel-sel-selvittely
-o-o-olisi jo-jo-joka ta-ta-tapauksessa e-e-edullinen
-vel-vel-je-ni-pojalle, jota suu-suuresti ra-ra-rakastan.
-Muu-muu-mutta täytyy miettiä a-a-asiaa. Mi-mi-minä en tunne
-Pa-pa-Parisin ku-ku-kujeita. O-olen saumurilainen ku-ku-ten tiedätte.
-Mi-mi-minä tunnen viinipeltoni ja kai-kai-kaivokseni, mutta siinä
-kaikki. En o-o-ole koskaan tehnyt vek-vek-vekseliä. Mi-mitä on
-vek-vek-vekseli? Olen saa-saa-saanut useita, mutta en kos-kos-koskaan
-merkinnyt it-it-itse sellaista. Si-sisillä no no-nostetaan
-ra-ra-rahaa, ja se mak-mak-maksetaan. Sii-sii-sii-siinä kaikki mitä
-mi-mi-minä tiedän. O-o-olen kuullut, että vek-vek-se-se-liä voi myödä
-tuossa pa-paikassa...
-
--- Kyllä, vastasi presidentti. Vekselin voi myödä siinä paikassa
-määrättyjä prosentteja vastaan. Ymmärrättekö?
-
-Grandet pani kätensä torveksi korvansa eteen, ja presidentti sanoi
-sanottavansa toistamiseen.
-
--- Minun i-i-iässäni ei enää y-y-ymmärretä sellaista. Mi-mi-minun
-täytyy jäädä tä-tä-tänne hoitamaan lii-lii-liikeasioitani.
-E-e-etenkin huolehti-timaan viinisadosta Froidfond'issa. Lisäksi
-o-o-on minulla myöskin tä-tä-tärkeitä a-a-asioita tekeillä. E-e-en
-hi-hitto vie voi jä-jättää ta-ta-loani. Te-te sanotte että mi-minun
-pi-pitäisi olla Parisissa te-tehdäkseni vara-ra-rikon tyhjäksi.
-Mu-mu-mutta eipä voi olla ka-kahdessa pai-paikassa y-y-y-yht'aikaa,
-vaik-ka olisi pie-pie-ni lintu ja-ja...
-
--- Ymmärrän jo, huudahti notario. Kas niin, vanha ystäväni, tässä
-on teillä ystäviä, vanhoja ystäviä, jotka ovat valmiita uhrauksiin
-puolestanne.
-
--- Kas niin! ajatteli viinitarhuri, jatkakaahan vain!
-
--- Jospa joku matkustaisi Parisiin, etsisi käsiinsä veljenne
-päävelkojat ja sanoisi heille...
-
--- He-he-hetkinen! huudahti viinikauppias, sanoisi mi-mi-mitä?
-Jo-jo-jo-tenkin tä-hän ta-ta-paan: Herra Grandet tä-tä-täältä
-Saumurista, tu-tu-tuolta Samu-ri-rista pi-pi-ti sanomani,
-ra-ra-rakastaa ve-ve-veljeään ja ve-ve-veljen-po-poi-kaansa. Grandet
-o-o-on hy-hy-vä su-su-su-kulainen ja hä-hä-hänellä on mi-mitä
-parhaat tarkoitukset. Hä-hä-hän on myönyt hy-hyvin viinisatonsa. Ei
-te-te-tee vara-ra-rikkoa. Su-su-ostukaa ly-lykkäykseen. Grandet o-on
-mi-ettivä asiaa. Te-te-teille on e-e-edullista, jo-jos te näytätte
-oi-oikeusistuimelle pi-pi-pitkää nenää. -- Kas niin! Ei-ei-eikö se
-ole hyvin?
-
--- Täsmällisesti, vastasi presidentti.
-
--- Si-sillä, nä-nähkääs, herra de Bon-Bon-Bonfons, täy-täytyy
-ka-ka-katsoa eteensä. Se mi-kä ei käy, ei käy. Pu-pul-malli-sissa
-se-seikoissa on tuumit-ta-tava puoleen ja to-toiseen. Eikö niin?
-
--- Aivan niin, sanoi presidentti. Olen sitä mieltä, että lyhyessä
-ajassa voi jostakin summasta saada haltuunsa kaikki velkomukset.
-Nähkääs! Koiran saa minne hyvänsä, kun sille näyttää lihakimpaletta.
-Kun ei mitään vararikkoa ole vaadittu ja teillä on kaikki velkakirjat
-käsissänne, olette viaton ja valkea kuin lumi.
-
--- Ku-ku-ku-in lumi, toisteli Grandet pannen kätensä korvan taakse.
-E-e-enpä oi-oi-kein ym-märrä, ku-ku-in lu-lu-mi?
-
--- Kuulkaahan nyt! huusi presidentti.
-
--- Ky-ky-kyllä kuulen.
-
--- Vekseli on kauppatavara, jonka arvo voi nousta ja laskea. Se
-on yksi herra Jeremias Benthamin sääntöjä. Tämä kirjailija on
-päivänselvästi osottanut, että kaikki ennakkoluulot korkokeinottelua
-vastaan ovat hulluutta.
-
--- Ahaa, arveli viiniporvari.
-
--- Oletettuna, Benthamin mukaan, että raha on kauppatavara samoinkuin
-kaikki minkä voi asettaa rahan sijaan, jatkoi presidentti; oletettuna
-edelleen, että, kuten luonnollista on, tavaran arvo nousee ja laskee
-sen mukaan, onko siitä puutetta jollakin paikkakunnalla vai onko
-sitä ylenmäärin... niin olenpa varma, että te voitte ostaa veljenne
-vapaaksi kahdellakymmenellä viidellä prosentilla.
-
--- Ku-ku-ku-inka hänen nimensä o-o-olikaan? Je-Je-Je-re...
-
--- Jeremias Bentham, eräs englantilainen.
-
--- Tämä Jeremias on säästävä meiltä monta jeremiaadia, virkkoi
-notario naurahtaen.
-
--- Nuo e-e-englantilaiset o-o-ovat joskus jä-jä-jär-kimiehiä. Siis
-o-o-ovat veljeni vek-vek-selit laskeneet, Be-Be-Benthamin mukaan?
-Ve-ve-velkojat myö-vät niitä mie-mie-mielellään. Jo-jo a-lan
-y-y-ymmärtää.
-
--- Sallikaa, että minä selitän kaikki juurta jaksain, sanoi
-presidentti. Jos te lunastatte velkojilta kaikki kauppahuone
-Grandet'n vekselit, niin ei veljenne tai hänen perillisensä ole
-velkaa yhdellekään ristin sielulle. Eikö niin?
-
--- Niinpä niin, toisteli Grandet.
-
--- Kun veljenne vekselit ovat myötävänä (ymmärrättehän, myötävänä?)
-niin tai niin monesta prosentista ja kun joku teidän ystävistänne
-matkustaa paikalle ja ostaa kaikki paperit, niin on kuolinpesä vapaa
-velkojista.
-
--- Se on to-totta, lii-lii-ke-asia kuin lii-lii-ke-a-asia, myönsi
-tynnyrintekijä. O-olkoon menneeksi. Mutta, ku-ku-kuitenkin, se-se
-on vaikeaa, y-y-ymmärrättehän. Mi-mi-nulla ei ole rahaa eikä aikaa
-eikä...
-
--- Siitä älkää huolehtiko. Minä suostun lähtemään puolestanne
-Parisiin. Te maksatte vain sen pikkuerän, mikä menee matkaan. Minä
-haen velkojat kynsiini, selittelen heille asian, suostutan heidät
-lykkäykseen, ja niin järjestyy kaikki pienellä maksuosasella, jonka
-te suoritatte, ja niin olette te ainoa velkoja.
-
--- Ka-ka-katsokaamme sitten; e-e-en vo-vo-voi, e-e-en tahdo
-pä-pä-päättää ilman e-e-että... Se mi-mi-kä ei käy, se e-e-ei käy.
-E-e-eikö niin.
-
--- Aivan niin.
-
--- Pä-pä-pääni on jo a-a-ai-van pyö-rä-rä-rällä kaikesta mi-mitä
-olette ko-ko-korviini so-so-soittaneet. Mi-mi-minun täytyy ajatella,
-tä-tämä on ensi ke-kerta...
-
--- Niin, te ette ole lakimies.
-
--- Mi-mi-minä olen vain köy-köyhä viininviljelijä, e-enkä y-ymmärrä
-mitään kaikesta mi-mitä te olette sa-sanoneet. Mi-mi-minun täytyy
-ajatella asiaa.
-
--- Hyvä, vastasi presidentti, valmistautuen uudistamaan selityksiään.
-
--- Veljenpoikani, puuttui notario puheeseen, äänessään nuhteleva sävy.
-
--- Niin, setäseni? kysyi presidentti.
-
--- Annahan toki herra Grandet'n selittää tarkoituksiaan. Tässä
-on kysymys tärkeästä asiasta. Ystävämme tulee tarkoin antaa
-määräyksensä...
-
-Koputus, joka ilmoitti des Grassins'ien tulon, heidän astumisensa
-vierastupaan sekä heidän tervehdyksensä estivät Cruchot'ta
-päättämästä lausettaan. Notario oli iloinen tästä keskeytyksestä.
-Herra Grandet sitävastoin katseli häntä salaa sivulta ja hänen
-nenänsä korina todisti sisäistä myrskyä. Toiselta puolen piti
-varovainen notario sopimattomana että tuomioistuimen presidentti
-matkustaisi Parisiin hieromaan kauppoja velkojain kanssa
-tai jotenkuten puuttumaan tähän lain kannalta jonkun verran
-epäillyttävään asiaan, toiselta puolen ei isä Grandet ollut tehnyt
-etäisintäkään viittausta siihen suuntaan, että hän korvaisi
-asiamiehensä vaivat. Hän pelkäsi niin ollen vaistomaisesti
-veljenpoikansa sotkeutumista tähän juttuun. Käyttäen sentähden
-des Grassins'ien tuloa hyväkseen vei hän presidentin käsipuolesta
-ikkunansyvennykseen.
-
--- Oletpa osottautunut kyllin palvelevaiseksi, veljenpoikani, mutta
-älä mene pitemmälle jalomielisyydessäsi. Halu valloittaa tytär
-itsellesi tekee sinut sokeaksi. Piru! eipä sovi kohta olla kuin
-se varis sadussa, joka hylkäsi pähkinän! Annas kun minä tartun
-peräruoriin, auta sinä voimiesi mukaan ohjailussa. Onko sopivaa että
-sinä panet alttiiksi arvosi tuomarina vain...?
-
-Hän ei päättänyt lausettaan; hän kuuli miten herra des Grassins sanoi
-vanhalle tynnyrintekijälle, pitäen tätä kädestä:
-
--- Grandet, me olemme kuulleet siitä hirveästä onnettomuudesta, joka
-on kohdannut teidän perhettänne, Guillaume Grandet'n kauppahuoneen
-perikadosta ja veljenne kuolemasta; me tulemme lausumaan teille
-osanottomme näiden surullisten tapausten johdosta.
-
--- Ei ole sattunut mitään muuta onnettomuutta, keskeytti notario
-pankkiirin, kuin herra Grandet vanhemman kuolema. Eikä hänkään olisi
-päättänyt päiviään, jos hänen päähänsä olisi pälkähtänyt pyytää apua
-veljeltään. Vanha ystävämme, joka on kiireestä kantapäähän kunnian
-mies, aikoo kuitata Grandet'n kauppahuoneen velat. Veljenpoikani,
-presidentti, on juuri lupautunut lähtemään hänen puolestaan Parisiin
-sopimaan velkojain kanssa, säästääkseen siten häneltä vaivat tässä
-lakiasiassa.
-
-Nämä sanat, jotka viiniporvari vahvisti hivelemällä leukaansa,
-hämmästyttivät suuresti des Grassins'eja, jotka vielä matkan varrella
-olivat panetelleet Grandet'ta saituruudesta ja melkeinpä syyttivät
-häntä veljenmurhasta.
-
--- Niin, tiesinhän sen! sanoi pankkiiri katsahtaen vaimoonsa, mitä
-sanoinkaan matkalla tänne? Grandet on itse kunniantunto sormenpäihin
-asti, eikä hän voi sallia että pieninkään tahra jää hänen nimeensä!
-Raha ilman kunniaa ei ole siunaukseksi. Vielä elää kunnia näillä
-mailla! -- Hyvin tehty, Grandet, hyvin tehty! Olen vanha sotilas,
-enkä voi salata ajatuksiani. Sanon siis teille suoraan: se oli
-jalosti tehty, tuhat tulimmaista.
-
--- Muu-muu-mutta tämä ja-ja-jalous tulee hyvin ka-kalliiksi, vastasi
-kunnon viiniporvari, pankkiirin sydämellisesti puristaessa hänen
-kättään.
-
--- Mutta, kunnon Grandet-ystäväni, tämä on, herra presidentin
-luvalla, yksistään kauppa-asia ja kaipaa liikemiestä suorittajakseen.
-Täytyy tuntea sitä varten kauppakirjat, liikelaskut ja sensemmoiset.
-Minun täytyy lähteä omissa asioissani Parisiin ja voisin sentähden...
-
--- Ko-ko-koettakaamme sopia ke-keskenämme tu-tuottamatta mi-minulle
-turhia ku-kustannuksia, sammalteli Grandet. Sillä herra presidentti
-on luonnollisesti pyytänyt minulta matkarahat.
-
-Kunnon tynnyrintekijä ei änkyttänyt viimeisiä sanoja lausuessaan.
-
--- Ah! huudahti rouva des Grassins, mutta sehän on sangen hupainen
-tehtävä, kun kerran on Parisissa. Maksaisinpa mielelläni matkan
-saadakseni asian huostaani.
-
-Ja hän antoi miehelleen rohkaisevan merkin, millä hän kehoitti,
-maksoi mitä maksoi, keinottelemaan valtit vastustajain kynsistä.
-Senjälkeen katsahti hän ivallisesti kumpaankin Cruchot'hon, jotka
-puolestaan menivät nolon näköisiksi. Grandet taasen tarttui
-pankkiiria nutun napista ja vei hänet syrjään huoneen nurkkaan.
-
--- Minulla on enemmän luottamusta teihin kuin presidenttiin,
-kuiskutteli hän. Sitä paitsi on tässä muutakin tekeillä, lisäsi
-hän vetäen ilmaa nenäänsä. Aion ostaa arvopapereita muutamien
-tuhansien frangien arvosta, mutta en haluaisi maksaa enempää kuin
-kahdeksankymmentä prosenttia. Niiden arvonhan sanotaan laskevan kuun
-lopussa? Tehän ymmärrätte sellaista eikö totta?
-
--- Tulimmaista! Minä saan siis asiakseni hankkia teille muutamien
-tuhansien edestä noita arvopapereita?
-
--- Varovaisesti, alussa. Ja hiljaa! Kukaan ei saa koko leikistä
-mitään tietää. Te päätätte kuun lopussa yhdet kaupat minun
-puolestani, mutta älkää antako Cruchot'ille vihiä asiasta, se
-harmittaisi heitä. Ennen kuin lähdette Parisiin teemme jotain
-veljenpoika-paran hyväksi ja katselemme mitä maata valtit ovat.
-
--- Se olkoon päätetty. Lähden huomenna postin mukana, lausui des
-Grassins kovalla äänellä, ja saan teidän viimeiset määräyksenne kello
--- kello...?
-
--- Kello viisi, ennen päivällistä, vastasi viinikauppias hieroen
-käsiään.
-
-Molemmat puolueet jäivät vielä joksikin hetkeksi vastakkain. Des
-Grassins virkkoi, pienen vaitiolon jälkeen, taputtaen Grandet'ta
-olalle:
-
--- Mikä onkaan sen ollakseen, jolla on sellaisia sukulaisia kuin te...
-
--- Niin, niin, ilman että annan sen näkyä, olen hyvä sukulainen.
-Olen rakastanut veljeäni ja tahdon sen osottaa, jos... jos se ei...
-vain... maksa...
-
--- Meidän täytyykin jo lähteä, Grandet, sanoi pankkiiri, keskeyttäen
-onneksi isäntänsä, ennen kuin tämä oli ehtinyt lopettaa lausettaan.
-Koska matkani on niin kiireinen, täytyy minun lähteä järjestämään
-asioitani.
-
--- Hyvä, hyvä. Minun taas täytyy... tiedättehän, miksi... mennä
-neu-neu-neuvottelusaliini, kuten presidentti Cruchot sanoi.
-
--- Kas, kas! Nyt en olekaan enää herra de Bonfons, ajatteli
-tuomari surumielisesti. Ja hänen kasvonsa saivat saman ilmeen kuin
-oikeussalissa, kun joku väsytti häntä jaarituksillaan.
-
-Molempien kilpailevien perheiden päät lähtivät yhdessä. Kumpikaan
-ei ajatellut enää sitä petollista juonta, jonka Grandet oli
-valmistanut viininviljelijöitä vastaan. Kumpikin koetti vain, vaikka
-turhaan, saada selville, mitä toinen ajatteli viiniporvarin uudesta
-yrityksestä.
-
--- Lähdettekö meidän kanssamme rouva Dorsonvalin luo? kysyi des
-Grassins notariolta.
-
--- Me tulemme myöhemmin, vastasi presidentti. Jos setäni sen suo,
-käväisen ensin neiti de Gribeaucourt'in luona, kuten olen luvannut.
-
--- Siis näkemiin, hyvät herrat, sanoi rouva des Grassins.
-
-Ja kun des Grassins'it olivat muutaman askelen päässä molemmista
-Cruchot'ista, sanoi Adolf isälleen:
-
--- He saivat nenälleen!
-
--- Hiljaa, poikani, vastasi hänelle hänen äitinsä, he voivat vielä
-kuulla. Muuten, se minkä juuri sanoit, ei todista hyvää makua ja
-tuoksahtaa poikamaiselta.
-
--- Huomasitko, setäseni, huudahti tuomari puolestaan, kun Grassins'it
-olivat edenneet, että aloin olemalla presidentti de Bonfons ja
-lopetin olemalla pelkkä Cruchot.
-
--- Näin kyllä hyvin, että sinua harmitti, mutta tuuli
-oli Grassins'eille myötäinen. Sinä olet pässinpää kaikkine
-viisauksinesi!... Anna sinä heidän sälyttää kaikkensa Grandet'n
-"saammehan nähdä" niskaan ja pysy aivan rauhassa, poikani.
-Eugénie'sta tulee joka tapauksessa sinun vaimosi.
-
-Muutamassa hetkessä oli tieto Grandet'n jalomielisestä päätöksestä
-tullut kolmeen perheeseen, ja ennen pitkää puhui koko kaupunki hänen
-veljellisestä uhrautuvaisuudestaan. Jokainen antoi hänelle anteeksi
-satokaupan, jonka hän oli tehnyt vastoin viinitarhanomistajain
-keskenäistä sopimusta ja ihmetteli sitä kunniantuntoa ja
-jalomielisyyttä, johon häntä tätä ennen ei oltu pidetty mahdollisena.
-Ranskalaiselle luonteelle on ominaista tulisesti innostua ja lämmetä
-hetken epävakaisista ilmiöistä, ja näyttääpä siltä kuin puuttuisi
-kansalta, rahvaalta, kokonaan muistia.
-
-Kun isä Grandet oli sulkenut oven, huusi hän Nanonia.
-
--- Älä päästä koiraa vielä irroille äläkä nuku, meidän on tehtävä
-työtä yhdessä. Kello yhdentoista aikaan ajaa Cornoiller Froidfond'in
-pienet rattaat portin eteen. Pidä vaari hänen tulostaan, niin
-ettei hän nosta mitään melua. Polisiasetus kieltää kaiken yöllisen
-hälinänpidon. Sitäpaitsi ei naapurien tarvitse tietää, että minä
-lähden matkalle.
-
-Kun Grandet oli tämän sanonut, meni hän työhuoneeseensa. Nanon
-kuuli hänen siellä kävelevän edes takaisin, muuttelevan esineitä ja
-kaivelevan arkkuja, kuitenkin hyvin varovaisesti. Hän ei nähtävästi
-tahtonut hätyyttää hereille vaimoaan ja tytärtään, vielä vähemmän
-herättää uteliaisuutta veljenpojassaan, jonka huoneen hän suureksi
-harmikseen näki olevan valaistun. Sydänyöllä luuli Eugénie, jonka
-ajatukset lakkaamatta liikkuivat serkussa, kuulevansa jonkun
-valittavan, surullisesti kuin kuoleva, ja hän päätteli, että se oli
-Charles. Hän olikin heidän illalla erotessa ollut niin kalpea ja
-epätoivoisen näköinen. Ehkä surmaa hän itsensä! Tuota pikaa tempasi
-Eugénie vanhan viitan hartioilleen ja teki lähtöä huoneesta. Samassa
-huomasi hän oven raosta väkevän valon ja alkoi peljätä, että tuli
-oli päässyt valloille. Hän rauhoittui kuitenkin kohta, kun hän kuuli
-Nanonin raskaat askeleet ja hevosten hirnuntaa.
-
--- Mahtaakohan isä viedä pois serkkuni? ajatteli hän, raottaen
-varovasti ovea, juuri sen verran, että hän saattoi nähdä jokaisen,
-joka kulki käytävässä.
-
-Kohta sattuivat hänen silmänsä isään, jonka katse kaikessa
-epämääräisyydessään ja huolettomuudessaan sai hänet pelosta
-jähmettymään. Tynnyrintekijä ja Nanon kantoivat olkapäillään
-kummastakin päästä vahvaa kankea, johon oli kiinnitetty pieni
-metallivati, yksi niitä, joita isä Grandet joutohetkinään valmisteli
-työpajassa.
-
--- Pyhä Neitsyt! kuinka tämä painaa, kuiskasi Nanon matalalla äänellä.
-
--- Mikä vahinko, että se sisältää vain kuparirahoja! vastasi Grandet.
-Varo työntämästä kynttiläjalkaa kumoon!
-
-Tätä kohtausta valaisi yksi ainoa talikynttilä, joka oli asetettu
-kaidepuun rakoon.
-
--- Cornoiller, sanoi Grandet metsänvartijalleen, oletko ottanut
-pistooleja mukaan?
-
--- En, herra. Suokaa anteeksi. Mutta mitä syytä teillä olisi peljätä
-kuparikolikoitanne?
-
--- Niin, niin, ei mitään.
-
--- Muuten, matkamme on sujuva nopeasti. Pehtorinne ovat valinneet
-teille parhaat hevoset.
-
--- Hyvä, hyvä. Mutta ethän ole heille sanonut, minne olen matkalla?
-
--- En sitä itsekään tiedä.
-
--- Hyvä. Ovatko nuo rattaat kestävät.
-
--- Nämä, herra Grandet? Ne kantaisivat helposti kolmetuhatta. Mutta
-mitä tuo painaa tuollainen vati?
-
--- Ho-hoi, huokasi Nanon. Tämä painaa hyvin kahdeksantoista sataa.
-
--- Suu poikki, Nanon! Vaimolleni saat sanoa, että olen lähtenyt
-maalle. Tulen takaisin päivällisiksi. Aja nyt hyvin, Cornoiller,
-meidän täytyy olla Angers'issa ennen kello yhdeksää.
-
-Ajoneuvot lähtivät. Nanon lukitsi pääoven, päästi koiran vapaaksi,
-asettui särkevine hartioineen levolle, eikä kukaan naapurustossa
-aavistanut herra Grandet'n lähtöä eikä hänen matkansa tarkoitusta.
-Tynnyrintekijän salamyhkäisyys oli täydellinen. Kukaan ei ollut
-nähnyt äyriäkään tässä kultaa täydessä talossa. Aamulla oli Grandet
-sattumalta kuullut, että Nantes'issa oli lukuisien laivanvarustusten
-takia kullan arvo suunnattomasti noussut, ja että Angers'iin oli
-tullut ostajia, jotka halusivat vaihtaa itselleen kultaa. Sentähden
-oli hän kohta tilannut pehtoreilta hevoset ja oli nyt matkalla
-mainittuun kaupunkiin, myödäkseen siellä kultaansa ja vaihtaakseen
-sitten itselleen valtion arvopapereita.
-
--- Isäni lähtenyt matkaan, ajatteli Eugénie, joka kätköstään oli
-kaikki kuullut.
-
-Hiljaisuus palasi taasen taloon ja rattaiden jyrinä loittoni
-nukkuvasta Saumurista. Samassa oli Eugénie kuulevinaan valitushuudon
-serkkunsa huoneesta. Valoviiru, kapea kuin miekan terä, kulki oven
-raosta vanhan porraskäytävän yli.
-
--- Hän kärsii, ajatteli tyttö ja astui kaksi askelta ovea kohti.
-
-Toinen huokaus sai hänen hiipimään aivan oven taakse. Ovi oli
-vain kiinni työnnetty, hän aukaisi sen. Charles nukkui vanhassa
-nojatuolissa, pää rintaa vasten painuneena. Hänen kätensä lepäsi
-kylkeä vasten ja oli pudottanut kynän lattialle. Nuorukaisen raskas
-hengitys, joka johtui hänen epämukavasta asennostaan, säikähdytti
-Eugénieta ja hän astui huoneeseen.
-
--- Hänen on täytynyt olla hyvin väsynyt, ajatteli tyttö, nähdessään
-nuorukaisen edessä kymmenkunnan suljettua kirjettä. Eugénie luki
-osotteet: "Herra Farry, Breilman ja Kumppanille, vaunuliikkeelle" --
-"Herra Buissonille, räätälille" j.n.e.
-
--- Hän on laittanut kaikki asiansa järjestykseen varmaankin
-voidakseen lähteä maasta, ajatteli Eugénie.
-
-Samassa sattuivat hänen silmänsä kahteen avoimeen kirjeeseen. Toinen
-alkoi sanoilla "Rakas Annette'ni". Tytön sydän alkoi rajusti lyödä ja
-hänen jalkansa tarttuivat maahan.
-
--- Hänen rakas Annette'nsa! Hän rakastaa ja häntä rakastetaan! Kaikki
-toivo on hukassa! Mitä hän mahtaakaan kirjoittaa?
-
-Nämä ajatukset kulkivat halki tytön pään ja sydämen. Hän näki nuo
-lukemansa sanat kuin tulikirjaimilla kirjoitettuna edessään.
-
--- Minun täytyy hänestä luopua! Ei, en aio lukea tuota kirjettä!
-Minun täytyy lähteä... Mutta jos kuitenkin lukisin?
-
-Hän katsahti Charles'iin, tarttui varovasti hänen päähänsä ja nosti
-sen tuolin selkämystä vastaan. Charles antoi sen tapahtua heräämättä,
-kuin lapsi, joka unessakin tuntee äitinsä ja sallii hänen hyväillä
-ja suudella itseään. Kuin äiti nosti Eugénie tuolinnojaa vasten
-nuorukaisen riippuvan käden ja suuteli hellävaroin hänen hiuksiaan.
-
-"Rakas Annette!" Hornan henki huusi nuo sanat tytön korviin.
-
-Hänen rehellisyytensä teki vielä vastaväitteitä. Hän käänsi
-päänsä pois. Ensi kerran elämässä taistelivat hyvä ja paha hänen
-sydämessään. Tähän saakka ei hänen ollut tarvinnut punastua tekojaan.
-Rakkaus ja uteliaisuus saivat nyt voiton. Joka lauseelta, minkä hän
-luki, löi hänen sydämensä voimakkaammin, ja se hehku, joka virtasi
-hänen suonissaan, antoi hänen kirjettä lukiessa tuntea ensi lemmen
-entistä suloisempana.
-
-"Rakas Annette'ni, mikään ei voisi meitä eroittaa, jollei se
-onnettomuus, joka on minua kohdannut ja jota ei mikään ihmisviisaus
-osannut aavistaa. Isäni on surmannut itsensä, hänen omaisuutensa ja
-minun on tykkänään mennyt. Olen jäänyt orvoksi siinä iässä, jossa
-minä, kasvatukseni tähden, en ole vielä enempää kuin lapsi; kuitenkin
-täytyy minun miehenä nousta siitä rotkosta, johon olen pudonnut.
-Olen käyttänyt juuri osan yötä suunnitelmien tekoon. Jos tahdon
-kunnian miehenä lähteä Ranskasta, ja sitä aion tehdä, ei minulle
-jää sataa frangia, millä koettaa onneani Intiassa tai Amerikassa.
-Niin, rakas Annaseni, minä lähden etsimään onnea maapallon
-epäterveellisimmiltä seuduilta. Siellä, niin on minulle sanottu, on
-se nopeasti ja varmasti löydettävissä. Parisiin en voi jäädä. Minun
-ylpeyteni ei voisi kestää niitä loukkauksia, sitä kylmyyttä ja sitä
-ylenkatsetta, jotka tulevat langenneen miehen, vararikontehneen
-perillisen osaksi. Hyvä Jumala, olla velkaa kaksi miljoonaa...
-Jo ensi viikkona surmattaisiin minut kaksintaistelussa. Siksi en
-halua sinne enää palata. Sinun rakkautesi, syvin ja hellin rakkaus,
-mikä milloinkaan on tehnyt miehen sydämen onnelliseksi, ei voisi
-saada minua sinne palaamaan. Ah, rakkaani! minulla ei edes olisi
-kyllin varoja voidakseni tulla sinne, missä sinä olet, antamaan ja
-saamaan viimeisen suudelman, ja siten noutamaan voimaa päätöksieni
-toimeenpanoon..."
-
--- Charles-parka, oli hyvä, että luin tämän kirjeen. Minulla on
-rahaa, annan hänelle kaiken, sanoi Eugénie itsekseen.
-
-Hän ryhtyi taas lukemaan, tukahdutettuaan huokauksensa:
-
-"En ole vielä koskaan ajatellut köyhyyden kurjuutta. Jos minulla
-olisikin ne sata frangia, jotka tarvitsen matkaani varten, niin ei
-minulla ole sen yli äyriäkään muihin välttämättömiin menoihin. Mutta
-minullahan ei ole noita sataa frangia, enempää kuin mitään muutakaan,
-enkä tiedä mitä minulle voisi jäädä, kun sitoumukseni ovat Parisissa
-suoritetut. Mutta vaikk'ei minulla mitään olekaan taskussani, aion
-yhtäkaikki Nantes'issa ottaa pestin matruusina ja alkaa, kuten
-niin monet tarmon miehet, joilla ei ole lähtiessä ollut äyriäkään,
-mutta jotka ovat palanneet rikkaina Intiasta. Tästä aamusta lähtien
-olen katsonut kylmästi kohtaloani kasvoista kasvoihin. Se on oleva
-minulle katkerampi kuin kaikille muille, minulle, jota ihaileva äiti
-on hemmoitellut ja isistä parhain rakastanut, minulle, joka ensi
-askeleitani maailmaan ottaessani olen kohdannut naisen sellaisen kuin
-Annan rakkauden. Olen tuntenut vain elämän kukkaistarhat. Sellainen
-onni ei voinut kestää. Kuitenkin on minulla, Annette, enemmän
-rohkeutta kuin mitä voisi odottaa nuorelta mieheltä, joka on tottunut
-Parisin suloisimman naisen hellyyksiin, joka on tuuditellut itseään
-perhe-elämän iloissa, jolle kaikki on hymyillyt vastaan, ja jonka
-toivomukset ovat isälle olleet laki... Ah, isä rakas! Nyt hän on
-kuollut, Annette!... Olen ajatellut omaa asemaani ja myöskin sinun.
-Olen neljässäkolmatta tunnissa paljon vanhentunut. Rakas Anna, jos
-sinä, pidättääksesi minut läheisyydessäsi Parisissa, kieltäytyisit
-puvuistasi, aitiostasi Oopperassa, et kuitenkaan voisi säästää niin
-paljon rahaa kuin minä tarvitsisin toimettomaan elämääni. Sitä paitsi
-en voisi ottaa sellaista uhria vastaan. Me eroamme siis nyt iäksi."
-
--- Charles jättää hänet, pyhä Neitsyt! Mikä onni! Eugénie hypähti
-onnesta. Charles liikahti samassa. Tyttö säpsähti. Onneksi ei
-nuorukainen herännyt. Eugénie jatkoi:
-
-"Milloin palaan? Sitä en tiedä. Intian ilmanala vanhentaa pian
-europpalaisen, etenkin sellaisen, joka tekee työtä. Ajatelkaamme,
-mitä olemme kymmenen vuoden päästä. Kymmenessä vuodessa on tyttäresi
-tullut kahdeksantoista vuotiaaksi, hänestä on tullut alituinen
-seuralaisesi ja vakoilijasi. Silloin olisi maailma hyvin julma
-sinua kohtaan, tyttäresi kenties vielä julmempi. Me olemme nähneet
-esimerkkejä maailman tuomiosta ja tyttärien kiittämättömyydestä.
-Käyttäkäämme niitä hyväksemme. Säilytä sydämesi syvyydessä,
-kuten minäkin teen, muisto neljästä onnen vuodesta ja ole, jos
-voit, uskollinen onnettomalle ystävällesi. Vaatia en sitä voi,
-sillä minun täytyy, rakas Annette, mukautua asemaani, katsella
-käytännöllisin silmin elämää ja tarkoin laskea, mitä teen. Niin
-täytyy minun nyt ajatella avioliittoa, sillä se on oleva yksi uuden
-elämäni välttämättömiä edellytyksiä; ja täytyypä minun jo sinulle
-ilmoittaa, että olen täällä Saumurissa, setäni talossa, tavannut
-tytön, serkkuni, jonka tavat, olento, äly ja sydän varmaan sinua
-miellyttäisivät, ja joka sitä paitsi näyttää..."
-
-Pitemmälle kirje ei ollut valmistunut.
-
--- Hänen on täytynyt olla hirveän väsynyt, koska on jättänyt kirjeen
-kesken, ajatteli Eugénie.
-
-Tyttö puolusteli sydämessään nuorukaista. Sitä paitsi, olihan tälle
-kokemattomalle tyttöselle mahdotonta huomata sitä kylmyyttä, joka
-henki tästä kirjeestä. Nuorille, viattomille tytöille on kaikki
-rakkautta, kun he kerran ovat astuneet jalallaan rakkauden lumottuun
-tarhaan. He vaeltavat siinä taivaisen valon ympäröiminä, joka lähtee
-heidän sydämestään ja säteilee heidän rakastettujaan vastaan. He
-ympäröivät rakastettunsa oman rakkautensa tulella ja lainaavat heille
-parhaat ajatuksensa. Naisen hairahdukset johtuvat melkein aina tästä
-heidän uskostaan hyvään, heidän luottamuksestaan totuuteen. Eugénien
-korvissa puhuivat nuo sanat, "rakas Annette" rakkauden kauneinta
-kieltä ja ne hivelivät hänen mieltään, kuten muinoin, lapsena,
-hartaan, uruilla soitetun "Venite, adoremuksen" sävel oli hivellyt
-kuuloa. Sitä paitsi todistivat kyynelet, jotka vieläkin kimalsivat
-Charles'in silmissä, Eugénielle sitä mielenjaloutta, joka niin
-helposti viettelee nuoren tytön sydämen. Saattoiko tyttö tietää, että
-Charles kaivatessaan ja itkiessään isäänsä, vähemmän todisti oman
-sydämensä hellyyttä kuin isänsä hyvyyttä? Aviopuolisot Guillaume
-Grandet olivat tyydyttäneet kaikki poikansa oikut, suoneet hänelle
-kaikki rikkauden edut, niin ettei hänen tarvinnut kärsiä yhtään
-niistä hirveistä pettymyksistä, jotka tulevat useimpien osalle, kun
-he sydän täynnä toivoa ja odotusta astuvat Parisin elämään. Isän
-anteliaisuus oli niin rajaton, että se oli Charles'issa herättänyt
-todellisen pojanrakkauden ilman mitään sivuajatuksia.
-
-Joka tapauksessa oli Charles Parisin lapsi. Parisin tottumukset
-ja itse Annettekin olivat tehneet hänestä, vaikka ulkomuodoltaan
-vielä nuorukainen, aikamiehen. Hän oli saanut kurjan kasvatuksen
-siinä maailmassa, missä yhden illan kuluessa tehdään ajatuksilla
-ja sanoilla enemmän syntiä kuin mitä oikeustuvassa vuoden mittaan
-rikoksina rangaistaan, siinä maailmassa, missä sukkelilla sanoilla
-surmataan suurimmat aatteet, missä ketään ei pidetä täytenä miehenä,
-ellei hänellä ole "oikeata" katsetta elämään; oikealla katseella
-ymmärretään sitä, ettei saa mitään uskoa, ei tunteita, ei ihmisiä,
-eipä edes tosiasioita. Oikealla katseella ymmärretään sitä, että joka
-aamu punnitsee ystävänsä kukkaron ja menettelee poliittisesti, mitä
-ikinä tapahtuikin, että ei ihaile mitään, ei taideteoksia, ei jaloja
-tekoja, vaan antaa mieskohtaisen edun vallita elämäänsä. Tuhansien
-mielettömyyksien avulla opetti tämä suurmaailman nainen, tämä kaunis,
-Annette Charles'in ajattelemaan maltillisesti; hän puhui Charles'ille
-hänen tulevasta asemastaan, silittäen hajuvesiä tuoksuvalla kädellään
-hänen päätään; pannen paikoilleen yhden hänen kiharoistaan, antoi
-hän hänen puhua tulevaisuuden suunnitelmistaan. Hän teki nuorukaisen
-naiselliseksi ja materialistiseksi. Hän sai aikaan kahtalaisen
-pahennuksen, pahennuksen, jonka samalla piti todistaa hienoutta ja
-hyvää makua.
-
--- Te olette yksinkertainen, Charles, oli hänen tapana sanoa. Minulla
-on paljon vaivaa, ennenkun saan teidät tuntemaan maailman. Te olette
-menetellyt hyvin pahoin herra des Lupeaulx'ia kohtaan. Tiedän kyllä
-hyvin ettei hän ansaitse kunnioitusta, mutta odottakaa siksi, kunnes
-hän on syösty vallasta, silloin voitte häntä loukata mielenne mukaan.
-Tiedättekö, mitä rouva Campan on sanonut? "Lapseni, niin kauan kuin
-mies on ministeri, ihailkaa häntä; kun hän on kukistunut, niin
-auttakaa häntä luisumaan alas. Valtansa kukkuloilla on hän kuin
-Jumala, kun hän on syösty, on hän Marat'n alapuolella -- sillä Marat
-on kuollut, mutta hän elää. Elämä on sarja erilaisia suhteita; niitä
-täytyy tuntea ja pitää silmällä, jos mieli säilyttää asemansa."
-
-Charles oli liiaksi muodin orja, liian maailman ja onnen
-hemmoittelema, jotta hänellä olisi voinut olla väkeviä tunteita. Se
-kultajyvä, jonka äiti oli kylvänyt hänen sydämeensä, oli Parisin
-elämässä hukkunut. Mutta Charles oli vasta yhdenkolmatta vuotias.
-Siinä iässä pitäisi, niin arvellaan, elämän tuoreuden ja sydämen
-puhtauden tarjota kättä toisilleen. Ääni, katse, vartalo näyttävät
-olevan sopusoinnussa sydämen kanssa. Ankarin tuomari, epäluuloisin
-asianajaja ja ovelin koronkiskurikaan eivät mielellään epäile sydämen
-vilpittömyyttä, kun nuorukaisen silmissä on vielä se kirkas kosteus,
-joka on lapselle ominainen, ja kun hänen otsansa on vailla vakoja.
-Charles'illa ei ollut koskaan tilaisuutta toteuttaa parisilaisen
-siveysoppinsa määräyksiä ja oli sentähden kokemattomana saanut
-pitää kauneutensa. Kuitenkin oli, hänen tietämättään, itsekkäisyys
-imeytynyt häneen. Parisilaisen käytännöllisyysvaiston, joka uinui
-salassa hänen povessaan, täytyi nopeasti kehittyä, jotta hän voisi
-muuttua toimettomasta katsojasta näyttelijäksi tosi-elämän draamassa.
-
-Melkein kaikki nuoret tytöt antautuvat kauniin ulkokuoren lumoihin;
-mutta vaikka Eugénie olisikin ollut älykäs ja teräväkatseinen
-kuten jotkut maaseudun tytöt voivat olla, olisiko hän voinut olla
-luottamatta serkkuunsa, jonka kaikki tavat, puheet ja teot olivat
-sopusoinnussa hänen sydämensä vaatimusten kanssa? Tytölle onneton
-sattuma salli hänen tulla nuorukaissydämen viimeisten tositunteiden
-ilmausten todistajaksi ja kuulla, jos niin saa sanoa, tämän
-omantunnon viimeiset huokaukset.
-
-Tyttö laski hänelle niin rakkaan kirjeen käsistään ja alkoi
-mielihyvällä katsella nukkuvaa serkkuaan. Eugénie näki vastikään
-koettujen elämänpettymysten vielä väreilevän noilla kasvoilla, ja hän
-vannoi itsekseen valan aina häntä rakastaa.
-
-Sitten heitti hän silmäyksensä toiseen kirjeeseen, panematta paljon
-huomiota menettelynsä sopimattomuuteen. Ja hän alkoi sitä lukea
-saadakseen uusia todistuksia niistä jaloista ominaisuuksista, jotka
-hän, kuten kaikki naiset, liitti siihen olentoon, jonka hän oli
-valinnut rakastetukseen:
-
-    Rakas Alphonse, sillä hetkellä, kun sinä luet tämän kirjeen, ei
-    minulla ole enää ystäviä. Kuitenkin myönnän, etten ole koskaan
-    epäillyt sinun vilpittömyyttäsi, kuten niiden maailmanmiesten,
-    jotka ovat tottuneet käyttämään väärin ystävyys-sanaa.
-    Pyydän sentähden sinua ottamaan huoleksesi asiaini hoidon
-    ja mahdollisuuden mukaan pitämään puoltani. Sinä tunnet jo
-    asemani. Minulla ei ole enää mitään. Aion lähteä Intiaan. Olen
-    kirjoittanut kaikille niille henkilöille, joille luulen olevani
-    velkaa ja tässä kirjeessä löydät heistä luettelon, niin tarkan
-    kuin muistostani olen voinut tehdä. Kirjastoni, huonekaluni,
-    vaununi, hevoseni j.n.e. toivoakseni riittänevät peittämään
-    velkani. En tahdo pidättää itselleni mitään arvokkaampaa. Rakas
-    Alphonse, lähetän sinulle tässä valtuutuksen myyntiin siltä
-    varalta, ettei sitä sinulle muuten sallittaisi. Kaikki aseeni
-    voit minulle lähettää. Ota sinä Briton. Kukaan ei maksaisi täyttä
-    hintaa siitä ihmeellisestä eläimestä, luovutan sentähden sen
-    mieluummin sinulle, samalla tapaa kuin kuoleva antaa testamentin
-    toimeenpanijalle sormuksensa, jota hän itse tavallisesti käytti.
-    Olen tilannut kalliit matkavaunut Farry, Breilman & Kumppaneilta;
-    koeta saada heitä pitämään itse vaununsa ilman korvausta.
-    Joll'eivät he siihen suostu, niin vältä kaikkea, joka voisi
-    saattaa nykyisissä oloissa rehellisyyteni huonoon valoon. Olen
-    pelissä menettänyt kuusi frangia, älä unohda...
-
-Hän ei voinut lukea pitemmälle.
-
--- Rakas serkkuni, sanoi Eugénie itsekseen ja meni lyhyin askelin
-palava kynttilä kädessä huoneeseensa.
-
-Sinne tultuaan avasi hän ilmeisellä mielihyvällä vetolaatikon
-vanhasta tammikaapista, joka oli hienointa renessanssityötä ja jossa
-vielä, vaikkakin kalvenneena saattoi nähdä kuuluisan kuninkaallisen
-salamanterin. Sieltä etsi hän käsiinsä punaisen kultatupsuisen
-samettikukkaron, joka oli kirjailtu kuluneella kultalangalla. Se oli
-hänen isoäitinsä perua. Hän punnitsi ylpeydellä tätä kukkaroa ja
-alkoi laskea unohtuneita rahojaan.
-
-Hän eroitti ensin muista kaksikymmentä portugalilaista, vielä
-sangen kiiltävää, vaikka ne olivat lyödyt Juhana V:nnen aikana
-1725 ja olivat arvoltaan kukin satakuusikymmentä kahdeksan
-frangia ja kuusikymmentä neljä centimeä, kuten hänen isänsä oli
-selittänyt, mutta joista itse asiassa tavallisesti maksettiin
-satakahdeksankymmentä frangia, nämä kultarahat kun olivat
-harvinaisuuksia ja loistivat ja kiiltivät kuin pienet auringot.
-
-Item, viisi genovinia eli genovalaista satafrangista
--- nykyään harvinainen raha, josta maksettiin kaupassa
-kahdeksankymmentäseitsemän frangia, mutta josta kokoilijat antoivat
-sata. Ne oli hänelle antanut vanha herra La Bertellière.
-
-Item, kolme espanjalaista Filip V:nnen aikaista kultakolikkoa,
-v. 1729 lyötyä. Ne hän oli saanut rouva Gentillet'ltä, joka oli
-antaessaan ne hänelle sanonut kolme kertaa: "Tämä pieni keltalintunen
-on yhdeksänkymmenen yhdeksän frangin arvoinen. Pidä se hyvässä
-tallessa, tyttöseni, se on oleva kaunein aarteesi."
-
-Item, isän lempirahat -- ne kun olivat kolmenkolmatta ja puolen
-karaatin kultaa --, sata Hollannin dukaattia, lyötyjä v. 1756, kukin
-arvoltaan lähes kolmetoista frangia.
-
-Item, kolme vaa'an kuvalla lyötyä kultakolikkoa ja viisi Neitsyen
-kuvalla varustettua -- kaikki suuria harvinaisuuksia, lyötyjä
-rahankerääjiä varten. Ne olivat kahdenkymmenen neljän karaatin
-kultaa ja olivat arvoltaan, painon mukaan arvostellen, kolmekymmentä
-seitsemän frangia neljäkymmentä centimiä, mutta tuntijat maksoivat
-niistä kernaasti viisikymmentä frangia.
-
-Item, neljänkymmenen frangin napoleonin, jonka hän oli toissapäivänä
-saanut ja huolellisesti kätkenyt punaiseen kukkaroonsa.
-
-Tämä aarresäiliö sisälsi vain käyttämättömiä, neitseellisiä rahoja
--- todellinen valikoima taidetta, jota isä Grandet silloin tällöin
-tahtoi itse nähdä ja tarkastaa, painaakseen tyttärensä mieleen sen
-sisäisen arvon, kauneuden ja merkityksen. Mutta Eugénie ei nyt
-ajatellut sen harvinaisuutta, ei sitäkään, minkä surun hän tuottaisi
-isälleen riistäessään tältä tämän rakkaan aarteen. Hän ajatteli
-vain orpanaansa ja sai vihdoin selville, tehtyään ensin muutamia
-laskuvirheitä, että hän omisti noin viisi tuhatta kahdeksansataa
-frangia, minkä kuitenkin saisi vielä edullisemmin myödyksi jollekin
-rahainkokoilijalle. Katsellessaan kaikkia rikkauksiaan alkoi hän
-taputella käsiään kuin lapsi, jonka täytyy ruumiin liikkeellä
-tulkita ylenmääräistä iloaan. Niin olivat isä ja tytär laskeneet
-omaisuutensa: edellinen myödäkseen kultansa, jälkimäinen upottaakseen
-sen rakkauden mereen. Eugénie pani rahat takaisin vanhaan kukkaroon,
-ja lähti kulkemaan aarteineen tyynesti rappusia ylös. Hänen orpanansa
-onnettomuus sai hänet unohtamaan öisen ajan ja sopivaisuuden säännöt.
-Hänen puhdas omatuntonsa teki hänet voimakkaaksi.
-
-Kun hän astui kynnykselle, kynttilä toisessa, kukkaro toisessa
-kädessä, heräsi Charles, keksi hänet ja jäi hämmästyksestä mykäksi.
-Eugénie astui sisään huoneeseen, asetti kynttilän pöydälle ja lausui
-liikutetulla äänellä:
-
--- Orpanani, minun täytyy pyytää teiltä anteeksi vaikeaa rikosta,
-jonka olen teitä vastaan tehnyt. Jumala on minulle antava sen
-anteeksi, jos te sen teette.
-
--- Mikä se olisi? sai Charles sanotuksi, hieroen silmiään.
-
--- Olen lukenut nämä kaksi kirjettä.
-
-Charles punastui.
-
--- Kuinka se on voinut tapahtua? jatkoi tyttö, kuinka olen tänne
-tullut? Toden totta, en sitä enää itsekään tiedä. Mutta en tunne
-mitään katumusta sen johdosta, että olen nämä kirjeet lukenut, sillä
-sen kautta olen oppinut tuntemaan teidän sydämenne, teidän sielunne
-ja...
-
--- Ja mitä? kysäsi Charles.
-
--- Ja teidän aikeenne, teidän tarpeenne saada joku rahasumma...
-
--- Rakas serkkuseni...
-
--- Sst, sst! orpana, ei niin kovaan, ettei kukaan heräisi. Kas tässä,
-jatkoi Eugénie avaten kukkaronsa, erään tyttösen säästöt, tyttösen,
-joka ei itse mitään tarvitse. Charles, ottakaa te nämä rahat. Tänä
-aamuna en tiennyt, mitä raha on, te olette sen minulle opettanut, se
-on keino, välikappale, siinä kaikki. Orpana on melkein kuin veli, te
-voitte hyvin ottaa sisarenne kukkaron.
-
-Charles oli vaiti. Eugénie, joka oli yhtä paljon nainen kuin tyttö,
-ei ollut valmistunut ottamaan vastaan kieltoa.
-
--- Mitä ajattelette? kysyi hän.
-
-Charles painoi päänsä alas.
-
--- Te kieltäydytte? kuiskasi Eugénie, jonka sydämen lyönnit kuuluivat
-yön hiljaisuudessa.
-
-Orpanan epäilys nöyryytti häntä. Mutta se hätä, jossa tämä oli, tuli
-vielä elävämpänä hänen mieleensä, ja hän lankesi polvilleen.
-
--- En nouse tästä ennen kuin olette suostunut ottamaan nämä rahat.
-Orpanani, vastatkaa, minä pyydän!... Annatteko minulle mitään arvoa,
-oletteko jalomielinen...
-
-Kun Charles kuuli tämän puhtaan epätoivon rukouksen, putoilivat
-kyynelet hänen silmistään tytön käsille, joihin hän oli tarttunut
-nostaakseen tytön jaloille. Kun Eugénie tunsi nämä lämpimät kyynelet,
-hypähti hän seisaalleen ja viskasi kukkaron pöydälle.
-
--- Te suostutte, eikö totta? huudahti hän, itkien ilosta. Älkää olko
-huolissanne, orpana, te tulette rikkaaksi. Tämä kulta tuottaa teille
-onnea; te voitte kerran maksaa sen minulle takaisin. Muutenhan voimme
-tehdä sopimuskirjat. Suostun kaikkiin teidän ehtoihinne. Mutta älkää
-panko liian paljon arvoa tähän pieneen lahjaan.
-
-Nyt vasta saattoi Charles tulkita tunteitaan.
-
--- Niin, Eugénie, minulla olisi todella kovin pieni sydän, ellen
-ottaisi näitä rahoja vastaan. Mutta luottamus luottamuksesta!
-
--- Mitä tarkoitatte? huudahti tyttö säikähtyneenä.
-
--- Kuulkaa, rakas serkkuseni, minulla on...
-
-Hän keskeytti puheensa ja meni noutamaan arkusta nelikulmaisen,
-nahalla päällystetyn lippaan.
-
--- Tämä lipas on minulle kallisarvoinen kuin oma elämäni. Se on lahja
-äidiltäni. Tänä aamuna ajattelin, että hän varmaan olisi myönyt
-kaiken sen kullan, minkä hän rakkaudessaan on minulle lahjoittanut,
-jos hän voisi nousta haudastaan. Mutta jos itse sen tekisin, olisi se
-pyhyyden häväisemistä.
-
-Eugénie puristi suonenvedon tapaisesti serkkunsa käsiä kuullessaan
-hänen viime sanansa.
-
--- Minä en tahdo, jatkoi Charles pienen vaitiolon jälkeen, jonka
-aikana molemmat olivat vaihtaneet liikutuksesta kostean katseen, minä
-en tahdo sitä menettää enkä panna sitä alttiiksi matkan vaaroille.
-Rakas Eugénie, ottakaa se haltuunne. Ei ole koskaan ystävä uskonut
-ystävälleen pyhempää esinettä kuin tämä on. Arvostelkaa itse.
-
-Charles otti lippaan käsiinsä, irroitti sen päällyksen ja näytteli
-surumielisesti aarrettaan ihmettelevälle orpanalleen. Lipas oli
-hienoa kultatyötä, ja sen taidearvo oli vielä suurempi kuin sen
-metalliarvo.
-
--- Se, mitä nyt ihailette, ei ole mitään, virkkoi Charles, painaen
-vieteriä, jonka avulla kaksinkertainen pohja ponnahti näkyviin.
-Katsokaas, tämä on minulle enemmän arvoinen kuin koko maailma.
-
-Hän otti lippaasta kaksi rouva de Mirbelin muotokuvaa, jotka molemmat
-olivat runsaasti helmillä koristetut.
-
--- Ah, kuinka kaunis nainen! Hän on varmaan sama, jolle olette
-kirjoit...
-
--- Ei lainkaan, vastasi Charles hymyillen. Tämä nainen on äitini, ja
-tässä on isäni -- teidän tätinne ja setänne. Eugénie, pyydän teiltä
-polvillani, että ottaisitte tämän aarteen huostaanne. Jos joutuisin
-perikatoon, vieden mukanani teidän pienen omaisuutenne, on tämä kulta
-oleva teidän korvauksenne. Yksin teille voin uskoa nämä kaksi kuvaa.
-Te olette kyllin arvokas niitä säilyttämään. Mutta hävittäkää ne,
-ennenkuin annatte ne jonkun toisen käsiin...
-
-Eugénie oli ääneti.
-
--- Eikö totta, te lupaatte? lisäsi Charles lempeästi.
-
-Kuullessaan nämä sanat loi Eugénie orpanaan katseensa, rakastavaisen
-naisen ensimäisen katseen, yhden noita katseita, joissa on yhtä
-paljon miellyttämishalua kuin todellista syvyyttä. Charles tarttui
-hänen käteensä ja suuteli sitä.
-
--- Puhdas enkelini, meidän välillämme, eikö totta, ei raha merkitse
-mitään? Kaikki perustuu tästälähin toistemme ymmärtämiseen.
-
--- Te muistutatte äitiänne. Oliko hänelläkin niin lempeä ääni kuin
-teillä?
-
--- Ah, paljon lempeämpi...
-
--- Niin, kun hän puhui teille, kuiskasi Eugénie laskien alas
-silmäluomensa. Mutta nyt, Charles, täytyy teidän nukkua. Te olette
-väsynyt. Huomisiin.
-
-Ja hän otti hellävaroin kätensä serkkunsa kädestä. Charles lähti
-häntä saattamaan kynttilä kädessä.
-
--- Ah, miksi olenkin nyt rutiköyhä! huudahti Charles, kun he olivat
-tulleet ovelle.
-
--- Mitäs siitä, minun isäni on rikas, niin ainakin luulen, vastasi
-tyttö.
-
--- Lapsi parka, jatkoi Charles, astuen toisella jalallaan Eugénien
-huoneeseen ja nojaten selkänsä seinää vasten, siinä tapauksessa ei
-hän varmaankaan olisi sallinut omaisteni kuolla, eikä antaisi teidän
-asua näin köyhästi, ja eläisi itsekin toisin.
-
--- Mutta hänellä on Froidfond.
-
--- Ja minkä arvoinen on Froidfond?
-
--- Sitä en tiedä; mutta hänellä on myöskin Noyers.
-
--- Parisen mitätöntä talonpoikaistaloa!
-
--- Hänellä on viinitarhoja ja peltoja...
-
--- Jotka eivät ole minkään arvoisia, keskeytti Charles huolettomasti.
-Jos isällänne olisi vuosittain edes neljäkolmatta tuhatta frangia
-korkoja, ette varmaankaan asustaisi tässä kylmässä ja alastomassa
-huoneessa.
-
-Charles astui täyden askelen huoneeseen.
-
--- Täällä siis tulevat kalleuteni säilytettäviksi, täydenteli Charles
-ajatuksiaan, tarkastellen vanhaa kajuuttamaista huonetta.
-
--- Teidän täytyy mennä nukkumaan, sanoi Eugénie, estellen häntä
-tulemasta etemmäs huoneeseen, jossa kaikki oli epäjärjestyksessä.
-
-Charles peräytyi, ja molemmat toivottivat toisilleen äänettömästi
-hymyillen hyvää yötä.
-
-Molemmat näkivät nukahtaessaan saman unen.
-
-Siitä lähtien oli Charles'in suruun tullut ikäänkuin ruusunkukkia.
-
-Seuraavana aamuna tapasi rouva Grandet ennen aamiaista tyttärensä
-kävelyllä Charles'in kanssa. Nuorukainen oli vielä surumielinen
-niinkuin vain se voi olla, joka on vajonnut onnettomuuden kuiluun ja
-turhaan koettaa mitata sen syvyyttä.
-
--- Isäni palaa vasta päivällisen aikaan, virkkoi Eugénie huomatessaan
-äitinsä huolestuneen ilmeen.
-
-Oli helppoa nähdä Eugénien käytöstavasta, hänen äänensä lempeydestä
-ja hänen koko olennostaan, että hänen ja orpanan välillä vallitsi
-joku salainen ajatusten yhtäläisyys. Heidän sydämensä olivat
-liittyneet tulisesti toisiinsa jo ennen kuin he itse ymmärsivät
-sen tunteen voimaa, joka heidät yhdisti. Charles jäi arkitupaan,
-mutta talon naiset, jotka kukin lähtivät töihinsä, panivat merkille
-hänen suruisuutensa. Grandet oli jättänyt silleen kaikki asiansa ja
-sentähden kävi talossa paljon kansaa. Katonkattajia, lyijynvalajia,
-muurareita, kirvesmiehiä, maatyömiehiä ja pehtoreita ilmestyi tavan
-takaa, kuka sopimaan välttämättömistä korjauksista, kuka tuomaan,
-kuka perimään rahaa. Rouva Grandet'n ja Eugénien täytyi sentähden
-hääriä sinne tänne ja vastailla käsityöläisten ja maamiesten
-loppumattomaan sanatulvaan. Nanon kätki tuomiset keittiöönsä. Hän
-odotteli aina ensin herransa määräystä siitä mikä oli säilytettävä
-taloa varten, mikä myötävä torilla. Grandet'lla oli tapana, kuten
-niin monella maaseudun pomolla, juoda vain omaa huonointa viiniään
-ja syödä pilaantuneita hedelmiään. Noin viiden aikaan palasi Grandet
-Angers'ista. Hän oli saanut neljätoista tuhatta frangia kullastaan
-ja laukussa oli hänellä hyvät valtionpaperit. Cornoiller'n oli hän
-jättänyt Angers'iin pitämään huolta lopen väsyneistä hevosista
-ajaakseen ne sitten hiljalleen kotia.
-
--- Olen käynyt Angers'issa, vaimoseni. Minun on nälkä.
-
-Nanonin ääni kuului keittiöstä:
-
--- Ettekö ole syönyt mitään sitten eilisen?
-
--- En mitään.
-
-Nanon toi liemen sisään. Des Grassins saapui taloon kuulemaan
-klienttinsä käskyjä juuri kun perhe oli istuutunut pöytään. Isä
-Grandet ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota veljenpoikaansa.
-
--- Syökää rauhassa, jutteli pankkiiri. Voimmehan näinkin keskustella.
-Tiedättekö minkä arvoinen kulta on Angers'issa? Nantes'ista on sinne
-saapunut rahanvaihtaja ja olenpa minäkin aikonut lähettää sinne
-kultani.
-
--- Ei ole syytä lähettää. Siellä on jo yltäkyllin, vastasi Grandet.
-Olemme liian hyviä ystäviä voidakseni olla teitä varoittamatta
-tyhmyydestä.
-
--- Mutta siellähän maksetaan kolmekymmentä ja puoli frangia.
-
--- Sanokaa: maksettiin.
-
--- Mistä hitosta teillä on nuo tiedot?
-
--- Olen ollut tänä yönä Angers'issa, vastasi Grandet, laskien ääntään.
-
-Pankkiiri ponnahti pystyyn hämmästyksestä.
-
-Sitten kehittyi Grandet'n ja des Grassins'in välillä keskustelu,
-joka kävi korvasta korvaan ja jonka aikana kumpikin useampia kertoja
-merkitsevästi katsahti Charles'iin. Pian kävi des Grassins'ille
-kuitenkin mahdottomaksi salata ihmetystään, joka puhkesi vilkkaaseen
-eleeseen. Entinen tynnyrintekijä oli nähtävästi kaupinnut hänelle
-sadantuhannen arvopapereita.
-
--- Herra Grandet, sanoi pankkiiri kääntyen Charles'in puoleen, minä
-lähden Parisiin. Olisiko teillä ehkä minulle uskottavana joitakin
-tehtäviä...?
-
--- Kiitos, ei lainkaan, herraseni, vastasi Charles.
-
--- Kiittäkää häntä sydämellisemmin, veljenpoikani. Tällä herralla
-on tarkoitus lähteä järjestämään Guillaume Grandet'n kauppahuoneen
-asioita.
-
--- Olisiko vielä olemassa joitakin toiveita? kysyi Charles.
-
--- Tuhat tulimmaista, huudahti tynnyrintekijä ylpeällä äänellä,
-ettekö ole minun veljenpoikani? Teidän kunnianne on myöskin meidän.
-Eikö teidänkin nimenne ole Grandet?
-
-Charles nousi, astui Grandet'ta kohti, syleili tätä, kävi kalpeaksi
-ja poistui. Eugénie katseli ihmetellen isäänsä.
-
--- Herran haltuun, kunnon Grassins'ini, luottakaa minuun! Teidän
-asiaksenne jää vain houkutella miehet satimeeni.
-
-Molemmat valtioviisaat puristivat toistensa käsiä. Tynnyrintekijä
-saattoi vieraansa ulko-ovelle saakka. Senjälkeen palasi hän entiselle
-paikalleen, ja nojatuen tuoliinsa huusi hän Nanonille:
-
--- Tuo viiniä!
-
-Hän oli kuitenkin liian kiihottunut voidakseen pysyä yhdessä
-paikassa. Hän nousi, katsoi herra de La Bertellièren muotokuvaa ja
-alkoi hyräillä, liikehtien tavalla, jota Nanon kutsui "tanssiksi":
-
-    Ja Ranskan kaartiss'
-    on isäni...
-
-Nanon, rouva Grandet ja Eugénie katsahtivat kysyvästi toisiinsa.
-Viinitarhurin iloisuus peloitti heitä aina, kun se alkoi saavuttaa
-vissin määrän. Perhe hajosi sinä iltana tavallista varhemmin. Isä
-Grandet halusi mennä ajoissa levolle, ja kun hän oli vuoteessa,
-täytyi koko perheen nukkua -- aivan samoin kuin koko maan tuli olla
-juovuksissa, kun kuningas August suvaitsi itse sitä olla. Sitä
-paitsi olivat Nanon, Charles ja Eugénie yhtä väsyneitä kuin talon
-isäntäkin. Mitä rouva Grandet'hen tuli, niin oli hänen tapansa
-nukkua, syödä, juoda ja liikkua täsmälleen herransa tahdon mukaan.
-Niinä kahtena tuntina, jotka päivällisen jälkeen olivat varatut ruuan
-sulattamiseen, oli tynnyrintekijä sukkelakielisempi kuin milloinkaan
-ennen. Kaikki hänen mietelmänsä kuvastivat hänen hyvää tuultaan. Kun
-hän oli juonut viininsä, katsahti hän lasiinsa ja sanoi:
-
--- Tuskin ehtii panna huulensa lasin reunaan, kun se jo on tyhjä! Se
-on meidänkin tarinamme. Ei voi samalla kertaa olla ja olla ollut.
-Kolikot eivät voi vieriä matkaansa ja kuitenkin jäädä kukkaroomme,
-sillä silloin olisi elämä liian ihanaa.
-
-Hän oli iloinen ja lempeä. Kun Nanon ilmestyi tupaan rukkineen,
-huudahti hän:
-
--- Olet varmaankin väsynyt. Jätä jo kehruusi.
-
--- Kuinka?... Mitenkä saisin silloin ajan kulumaan, vastasi palvelija.
-
--- Nanon-parka! Tahdotko viiniä?
-
--- No, viinistä en tahdo kieltäytyä. Rouva tekeekin viinin paremmin
-kuin apteekkarit. Se mitä ne kaupittelevat ei olekaan muuta kuin
-rohtoja.
-
--- Niin, ne panevat liian paljon sokeria. Sillä tavalla katoaa koko
-maku.
-
-Kun seuraavana päivänä kahdeksan aikaan oli taas kokoonnuttu
-aamiaista varten, oli perhekuva mitä sydämellisin. Onnettomuus oli
-pian vienyt yhteen rouva Grandet'n, Eugénien ja Charles'in. Nanonkin
-oli yhtynyt heidän liittoonsa siitä itse tietämättä. He alkoivat
-neljän muodostaa ikäänkuin saman perheen. Mitä vanhaan viinitarhuriin
-tuli, niin oli hänen ahneutensa juuri tyydytetty ja hän eli siinä
-varmassa tietoisuudessa että hänen keikarimainen veljenpoikansa pian
-lähtisi talosta ilman että oli tarvis hänelle luovuttaa enempää kuin
-matkarahat Nantes'iin. Sentähden ei hän kiinnittänyt Charles'in
-olemassaoloon talossa sen suurempaa huomiota. Hän antoi lasten --
-niin nimitti hän Eugénieta ja Charles'ia -- seurustella toistensa
-kanssa miten mieli teki, rouva Grandet'n valvovien silmien edessä,
-joihin hänellä oli ehdoton luottamus kaikissa uskonnon ja siveyden
-asioissa. Ketojen ja ojien oikomiset, poppeli-istutukset Loiren
-rannoilla ja talvityöt viinitarhoissa ja Froidfond'issa veivät kaikki
-hänen ajatuksensa.
-
-Eugénielle oli tämä rakkauden kevättä. Yöllisen kohtauksen aikana,
-kun hän oli antanut orpanalleen säästönsä, oli hänen sydämensä
-seurannut mukana. Kantaen molemmat yhteistä salaisuutta, katsahtivat
-he toisiinsa usein, antaen tietää keskenäisen ymmärtämyksensä, jonka
-kautta heidän tunteensa tulivat vielä syvemmiksi. Molemmat olivat
-ikäänkuin astuneet jokapäiväisen elämän ulkopuolelle. Oikeuttihan
-läheinen sukulaisuus eräänlaisen äänenpainon lempeyden ja katseen
-hellyyden? Niin nukutti Eugénie orpanansa surut heräävän rakkauden
-lapsellisiin iloihin.
-
-On olemassa viehättävä yhtäläisyys rakkauden kevään ja elämän kevään
-välillä. Lasta tuuditetaan lempeillä lauluilla ja ystävällisillä
-katseilla. Lapselle kerrotaan ihmeellisiä satuja, jotka kultaavat
-hänen tulevaisuutensa. Toive levittää hänen edessään loistavat
-siipensä. Lapsi vuodattaa kyyneliä vuoroin ilosta, vuoroin tuskasta.
-Pienet asiat merkitsevät hänelle suuria, piikiven palaset, joista
-hän on koettanut rakentaa hauraan palatsinsa, kukkaset, jotka ovat
-unohdetut samalla hetkellä kuin ne ovat poimitut. Aika ei kulu
-hänelle kyllin nopeaan, hän palaa halusta päästä eteenpäin, elämään.
-Rakkaus on meidän toinen lapsuutemme. Eugéniella ja Charles'illa oli
-heidän ensimäinen rakkautensa täynnä lapsellisia päähänpistoja, sitä
-suloisempia heidän sydämilleen, kun niihin liittyi kalvava surumieli.
-Tämä rakkaus, joka syntymänsä hetkellä pyrki esiin suruharson
-alta, olikin täydelleen sopusoinnussa raunioituvan talon maalaisen
-vaatimattomuuden kanssa.
-
-Vaihtaessaan kaivon partaalla muutamia sanoja Eugénien kanssa,
-istuessaan hänen seurassaan talon puiston sammaltuneella penkillä
-auringon laskuun saakka, keskustellessaan pienistä ja kuitenkin
-niin tärkeistä asioista, tai nauttiessaan hänen kanssaan siitä
-hiljaisuudesta, joka kuin kirkon hartaus vallitsi talon ja vallin
-välisellä asumattomalla maalla, tunsi Charles rakkauden pyhyyden.
-Hänen maailmannaisensa, hänen rakas Annette'nsa oli antanut hänen
-tuntea vain rakkauden myrskyt. Nyt vaihtoi Charles parisilaisen,
-teeskentelevän, turhamaisen intohimon puhtaaseen, todelliseen
-rakkauteen. Pian alkoi hän pitää tästä talostakin, jonka tavat olivat
-hänestä alussa näyttäneet niin naurettavilta.
-
-Hän tuli alas huoneestaan varhain aamuisin voidakseen hetken
-keskustella Eugénien kanssa, ennen kuin Grandet vielä oli alkanut
-vaelluksensa talossa. Kun isännän askelet kaikuivat portaissa,
-pakeni hän nopeasti puutarhaan. Se rikollisuuden varjo, mikä liittyi
-näihin aamuisiin kohtauksiin, jotka tapahtuivat Eugénien äidiltäkin
-salassa, ja joista Nanon tekeytyi tietämättömäksi, antoivat tälle
-viattomalle rakkaudelle kaiken kielletyn hedelmän viehätyksen. Jos
-taas isä Grandet aamiaisen jälkeen lähti tarkastamaan tilojaan ja
-töitään, jäi Charles äidin ja tyttären luo ja tunsi ennen kokematonta
-hyväntunnetta pitäessään käsiensä välissä Eugénien lankaa, jota tämä
-punoi kerälle, tai nähdessään hänen tekevän työtä tai kuullessaan
-hänen puheitaan. Charles'ia viehätti suuresti tämän melkein
-luostarimaisen elämän yksinkertaisuus, mikä tiesi, että maailma
-oli näille molemmille olennoille tuntematon. Hän oli luullut, että
-tällainen elämä olisi aivan mahdoton Ranskassa, että sitä korkeintaan
-löytäisi jostakin Saksasta tai ehkäpä vain Auguste Lafontainen
-kertomuksista. Pian oli Eugénie hänelle kuin Goethen Margareta,
-kuitenkin ilman tämän puutteita.
-
-Hänen katseensa ja hänen puheensa kietoivat kokonaan tyttöparan, joka
-antautui täydellisesti rakkauden lumoihin; Eugénie kurkottautui onnea
-kohti niinkuin uija tavoittelee rannan pajunoksia, vetääkseen itsensä
-kuiville ja päästäkseen lepäämään. Hän oli sitä kiihkeämpi, kun
-lähenevä eronhetki uhkasi pian tehdä lopun onnen päivistä. Joka aamu
-saivat nämä nuoret ihmiset jonkun muistutuksen pikaisesta erostaan.
-Niinpä vei Grandet kolme päivää des Grassins'in lähdön jälkeen
-Charles'in kaikella sillä juhlallisuudella, mikä maaseudulla liittyy
-virallisiin toimituksiin, ylioikeuden eteen vahvistamaan omakätisellä
-nimikirjoituksellaan luopumisensa isän perinnöstä. Se oli pelottava
-toimitus, jonkunlainen irtisanoutuminen omasta suvustaan. Sen
-jälkeen piti Charles'in mennä Cruchot'n luo, saadakseen kaksi
-valtakirjaa, toinen herra des Grassins'ia varten, toinen ystäväänsä
-varten, jolle oli uskonut irtaimistonsa myönnin. Sen tehtyään oli
-hänen vielä täytettävä kaikenlaisia muodollisuuksia ulkomaa-passia
-varten. Kun hänen tilaamansa suru-puku saapui Parisista, kutsutti hän
-luokseen erään Saumurin räätäleistä ja möi tälle kaikki tarpeettomat
-vaatekertansa, toimenpide, joka suuresti miellytti isä Grandet'ta.
-
--- Kas niin, nyt näytätte todella mieheltä, joka astuu laivaan
-lähteäkseen etsimään onneaan, sanoi Grandet, kun hän näki Charles'in
-pukeutuneena karkeaan mustaan pitkääntakkiin. -- Kas niin, tuosta
-minä pidän.
-
--- Voitte olla varma siitä, että olen kyllin viisas mukautuakseni
-asemaani, vastasi Charles.
-
--- Mitä nuo ovat? huudahti äkkiä tynnyrintekijä, kun hän näki
-Charles'in kourassa joukon kultaesineitä.
-
--- Olen kerännyt kaikki nappini, sormukseni ja muut
-ylellisyysesineeni, joilla on jotakin arvoa, ja aioin jo tänä aamuna,
-kun en tunne ketään täällä Saumurissa, pyytää teitä...
-
--- Myömään ne teitä varten? keskeytti Grandet.
-
--- Ei, setäseni, vaan neuvomaan minulle jonkun kunniallisen miehen,
-joka...
-
--- Antakaa ne tänne, veljenpoikani. Minä osaan äyriä myöten
-sanoa minkä arvoinen mikin noista esineistä on. Ahaa, hymähti
-hän, hypistellen käsissään pitkiä vitjoja, kahdeksantoista ja
-yhdeksäntoista karaatin kultaa.
-
-Grandet pyyhki leveällä kädellään hellävaroin kultaesineiden pintoja.
-
--- Rakas serkkuseni, sanoi Charles, kääntyen Eugénien puoleen,
-sallikaa minun lahjoittaa teille nämä kaksi nappia, te voitte
-kiinnittää ne rannenauhaanne. Sehän on tapa tällä hetkellä.
-
--- Otan ne vastaan ilman epäilystä, orpanani, vastasi Eugénie, luoden
-Charlesiin ymmärtävän katseen.
-
--- Kas tässä, täti, ottakaa äitini sormustin, jota olen huolellisesti
-säilyttänyt matkakapineideni joukossa, jatkoi Charles ja ojensi rouva
-Grandet'lle siron kultaisen sormustimen. Juuri sellaista oli rouva
-Grandet aina itselleen toivonut.
-
--- En tiedä, kuinka osaan teitä kiittää, vastasi vanha perheenäiti,
-jonka silmät täyttyivät kyynelillä. Illoin ja aamuin olen muistava
-teitä, poikaseni, kun olette matkalla. Jos minä kuolisin, on Eugénie
-säilyttävä teille tämän kalleuden.
-
--- Tämä on arvoltaan yhdeksän sataa kahdeksankymmentä yhdeksän
-frangia seitsemänkymmentä viisi centimeä, veljenpoikani, huudahti
-Grandet, avaten oven. Mutta säästääkseni teiltä vaivan olen minä
-maksava teille niiden hinnan livreissä.
-
-Sana "livreissä" merkitsee Loiren rantamilla samaa kuin että suostui
-maksamaan kuudesta livrestä kuusi frangia ilman mitään lyhennystä.
-
--- En uskaltanut sitä teille ehdottaa, vastasi Charles; ja kuitenkin
-olisi minulle ollut vastenmielistä myödä kalleuteni tähän kaupunkiin,
-jossa te asutte. Täytyy pestä pyykkinsä perheen keskuudessa, oli
-Napoleonin tapa sanoa. Kiitän teitä hyväntahtoisuudestanne.
-
-Grandet kynsi korvallistaan ja hetken aikaa oli aivan hiljaista.
-
--- Rakas setä, alotti Charles, katsahtaen arastellen Grandet'hen,
-ikäänkuin peljäten haavoittavansa hänen hienotunteisuuttaan, serkkuni
-ja tätini ovat hyväntahtoisesti ottaneet minulta vastaan pienen
-muiston; suvaitkaa puolestanne ottaa nämä kalvosnapit, jotka nyt
-käyvät minulle tarpeettomiksi. Teille ne muistuttavat poikaparasta,
-joka kaukana täältä varmaan ajattelee niitä, jotka nyt ovat koko
-hänen sukunsa.
-
--- Poikani, mutta sinähän riistät itsesi putipuhtaaksi. Mitä
-sinulla siinä on? jatkoi Grandet kääntyen mielenkiinnolla vaimonsa
-puoleen. Kas vain! Kultasormustin. Ja sinulla, tyttöseni? Mitä
-näenkään, agrafeja ja timantteja. Olkoon menneeksi, poikaseni, minä
-otan nappisi, jatkoi hän ja puristi Charles'in kättä. Mutta sinä
-sallinet, että minä maksan sinun... sinun matkakulusi Intiaan. Niin,
-tahdonpa kustantaa matkasi. Sitäpaitsi, poikaseni, kun äsken arvioin
-kalleuksiasi, olen ottanut huomioon vain puhtaan kullan. Työkin on
-sentään jonkun arvoinen. On toki. Annan sinulle tuhat viisisataa
-frangia... livreissä. Cruchot lainaa kyllä minulle rahat, sillä
-minulla ei ole äyriäkään talossani, ennenkuin Perrotet tulee ja
-maksaa arentirahansa. Kas niin, nyt lähden toimittamaan asioitani.
-
-Hän otti hattunsa ja hansikkaansa ja lähti.
-
--- Lähdette siis todella täältä? virkkoi Eugénie, luoden Charles'iin
-samalla kertaa surullisen ja ihailevan katseen.
-
--- Minun täytyy, vastasi Charles, painaen alas päänsä.
-
-Jo muutamia päiviä oli Charles'in olennossa, käytöstavassa ja
-sanoissa ollut syvää surumielisyyttä, ja kuitenkin huomasi hänestä
-samalla, että hän oli, tuntiessaan velvollisuuksien painon,
-saanut uutta rohkeutta. Hän ei valitellut enää, hänestä oli
-tullut mies. Eugénie näki paremmin kuin koskaan ennen orpanansa
-koko mielenlaadun, kun tämä tuli häntä vastaan portaissa puettuna
-karkeaan mustaan pukuun, joka niin hyvin sopi hänen kalpeihin
-kasvoihinsa ja hänen koko surumieliseen olentoonsa. Naisetkin olivat
-sinä päivänä pukeutuneet surupukuihin, kun he Charles'in kanssa
-menivät seurakuntansa kirkkoon, ollakseen läsnä Guillaume Grandet'n
-sielunmessussa.
-
-Toisen aamiaisen aikana sai Charles Parisista kirjeen, jonka hän
-kohta luki.
-
--- Noh, orpanani, oletteko tyytyväinen kauppoihinne? kysyi Eugénie
-matalalla äänellä.
-
--- Sellaiset kysymykset eivät sovi sinulle, tyttöseni, puuttui
-Grandet puheeseen. Eihän minullakaan koskaan ole tapana tehdä sinulle
-selkoa toimistani, miksi siis pistät nenäsi serkkusi asioihin? Jätä
-poika rauhaan.
-
--- Ei suinkaan! Minulla ei ole mitään salaisuuksia, sanoi Charles.
-
--- Ta, ta, ta, ta! Nuori sukulaiseni, opi pitämään kielesi kurissa
-liikeasioissa.
-
-Kun molemmat rakastavat istuivat kahden puutarhan vanhalla penkillä
-pähkinäpuun alla, sanoi Charles Eugénielle:
-
--- Kuten arvasin, on Alphonse toimittanut tehtävänsä mitä parhaiten.
-Hän on menetellyt sekä viisaasti että oikeudenmukaisesti. Kaikki
-velkani Parisissa ovat maksetut, huonekaluni ovat muutetut rahaksi
-ja ylijääneellä kolmella tuhannella frangilla kertoo hän vanhan
-kokeneen merikapteenin neuvosta hankkineen kaikenkaltaista pientä
-europpalaista korua, jota voi Intiassa edullisesti myydä. Hän on
-lisäksi toimittanut kaikki tavarani Nantes'iin, mistä pian lähtee
-laiva Javaan. Ennen kuin viisi päivää on kulunut on meidän sanottava
-toisillemme jäähyväiset kenties ikiajoiksi, joka tapauksessa pitkäksi
-aikaa. Vähäiset tavarani ja kymmenen tuhatta frangia, jotka olen
-saava lainaksi parilta ystävältäni, ovat varsin vaatimaton alku. En
-voi ajatella moneen vuoteen paluuta. Älkää panko samaan vaakaan minun
-elämääni ja omaanne. Ehkä joudun piankin surman suuhun, ja teillä voi
-olla tilaisuus rikkaihin naimisiin...
-
--- Rakastatteko minua? kysyi tyttö.
-
--- Ah, rakastan, rakastan.
-
--- Silloin odotan, Charles. -- Jumalani, isä on ikkunassa, huudahti
-hän orpanalleen, joka tuli lähemmäksi, aikoen suudella häntä.
-
-Eugénie pakeni käytävään, Charles seurasi häntä. Huomatessaan tämän
-pujahti Eugénie keittiön etehiseen, ja tietämättä minne mennä, joutui
-hän käytävän pimeimpään sokkeloon ja sieltä Nanonin asuinkomeroon.
-Siellä tavoitti Charles hänet, tarttui hänen käteensä ja veti hänet
-hellästi sydäntään vasten. Eugénie ei enää vastustanut, hän otti
-vastaan ja antoi puhtaimman, hienoimman ja samalla täydellisimmän
-kaikista suuteloista.
-
--- Rakas Eugénie, orpana on parempi kuin veli, sillä hän voi naida
-sinut, kuiskasi Charles.
-
--- Niinpä niin, huudahti Nanon, avaten oven komeroonsa.
-
-Säikähtyneet rakastavaiset pakenivat arkitupaan, missä Eugénie kävi
-käsiksi työhönsä ja Charles rouva Grandet'n rukouskirjaan.
-
--- Kas vain, kaikki rukoilevat tätä nykyä tässä talossa, puheli Nanon
-itsekseen.
-
-Siitä hetkestä lähtien, jolloin Charles oli ilmoittanut lähdöstään,
-teki Grandet kaikkensa antaakseen sen käsityksen, että hän syvästi
-huolehti veljenpoikansa menestyksestä. Hän osottautui anteliaaksi
-kaikessa mikä ei maksanut mitään. Kun hän pelkäsi, että Charles ei
-voisi kunnolla maksaa hänelle niiden matka-arkkujen hintaa, joita
-hän tarvitsi, alkoi hän itse valmistaa niitä vanhoista laudoista.
-Hän nousi aamuvarhaisesta sahaamaan ja höyläämään ja valmisti
-työpajassaan pian muutamia siroja kirstuja, joihin Charles'in
-maallinen omaisuus sijoitettiin. Toimittipa hän lisäksi matka-arkut
-Loirelle laivaan, ollakseen varma siitä, että ne tulivat määrä-ajassa
-Nantes'iin.
-
-Käytävän sokkelossa vaihdetun suudelman jälkeen oli aika livahtanut
-pelottavalla nopeudella Eugénien käsistä. Toisinaan tuntui hänestä,
-että hänen oli lähdettävä matkaan orpanansa kanssa. Jokainen joka on
-tuntenut voimakkainta kaikista intohimoista, rakkautta, jota joka
-hetki uhkaa äkillisellä lopulla ikä, aika, kuolemantauti tai joku
-muu lukemattomista inhimillisistä kohtaloista, hän on ymmärtävä
-Eugénien kärsimykset. Hän itki usein liikkuessaan puutarhassa, joka
-nyt oli tullut hänelle liian ahtaaksi, samoinkuin piha, talo ja koko
-kaupunki; hänen ajatuksensa kuljettivat hänet meren mittaamattomien
-välimatkojen yli.
-
-Niin tuli lähtöpäivän edellinen päivä. Aamulla Grandet'n ja Nanonin
-poissa ollessa kätki Eugénie kallisarvoisen lippaansa Charlesin
-hänelle uskomine muotokuvineen vanhan arkun ainoaan lukittavaan
-osaseen, jossa jo oli ennestään hänen tyhjä kukkaronsa. Tämän aarteen
-kätkeminen ei tapahtunut ilman suudelmia ja kyyneliä. Kun Eugénie
-oli pistänyt avaimen poveensa, ei hänellä enää ollut voimia kieltää
-Charlesia suutelemasta siihen kohtaan.
-
--- Se on aina pysyvä tässä paikassa, ystäväni.
-
--- Minun rakkauteni, minun sydämeni on myöskin aina oleva siinä
-paikassa.
-
--- Ah, Charles, se ei ole hyväksi, kuiskasi Eugénie lievästi
-moittivalla äänensävyllä.
-
--- Mehän olemme kihlatut! vastasi Charles. Minulla on sinun sanasi,
-ota sinä minun.
-
--- Ikuisesti sinun! vakuuttivat molemmat kaksi kertaa.
-
-Ei ole maan päällä milloinkaan vannottu puhtaampaa valaa. Eugénien
-tahraton sydän pyhitti Charlesinkin rakkauden.
-
-Seuraavana aamuna oli mieliala eineen aikaan mitä alakuloisin.
-Nanonkin oli, huolimatta kullalla kirjaillusta aamunutusta ja
-pienestä kaulassa pidettävästä rististä, jotka hän oli saanut
-Charlesilta, niin haikealla mielellä, että kyynelet tulivat hänen
-silmiinsä.
-
--- Voi nuorta herra-kultaa, jonka täytyy lähteä kauas aavoille
-merille... olkoon Jumala hänen kanssaan!
-
-Puoli yhdentoista aikaan lähti koko perhe saattamaan Charles'ia
-Nantes'in postivaunuun. Nanon oli päästänyt koiran irti, lukinnut
-ulko-oven ja tahtoi ehdottomasti kantaa Charlesin käsilaukkua.
-Kaikki vanhan kadun kaupustelijat tulivat ovenpieliin katsomaan tätä
-harvinaista kulkuetta, johon torilla liittyi mestari Cruchot.
-
--- Älä itke, lapseni, lohdutteli äiti Eugénieta.
-
--- Veljenpoikani, sanoi Grandet majatalon ovella Charlesille,
-suudellen tätä molemmille poskille, te lähdette tyhjänä, tulkaa
-takaisin rikkaana, te olette tapaava isänne kunnian tahrattomana.
-Minä, Grandet, lupaan sen teille; vain teistä riippuu...
-
--- Ah, setäni, te kevennätte eron katkeruutta. Se onkin paras lahja,
-minkä minulle olisitte voinut antaa.
-
-Charles, joka ei ymmärtänyt setänsä viime sanoja, kostutti
-kiitollisuuden kyynelillä vanhan tynnyrintekijän kellastuneita
-kasvoja, sillä aikaa kun Eugénie puristi kaikin voimin toisella
-kädellä orpanansa, toisella isänsä kättä. Mutta notario hymyili,
-ihaillen Grandet'n oveluutta, sillä vain hän ymmärsi täydellisesti
-vanhan viiniporvarin. Nämä neljä saumurilaista jäivät, toisten
-seisoessa kauempana kehässä, vaunujen luo, siksi kunnes ne olivat
-lähteneet. Kun ne olivat ajaneet sillan yli ja niiden jyrinä kuului
-jo yhä kauempaa, virkahti tynnyrintekijä:
-
--- Hyvää matkaa!
-
-Onneksi oli Cruchot ainoa, joka kuuli tämän huudahduksen. Eugénie ja
-hänen äitinsä olivat kiiruhtaneet tienmutkaan, mistä he saattoivat
-vielä nähdä postivaunut, ja huiskuttivat sieltä nenäliinojaan,
-Charles'in vastatessa heidän tervehdyksiinsä.
-
--- Äiti, tahtoisin omistaa hetkeksi Jumalan kaikkivaltaisuuden, sanoi
-Eugénie äidilleen, kun ei enää voinut nähdä Charles'in nenäliinaa.
-
-Tässä kohden kertomustamme voimme parhaiten luoda silmäyksen
-niihin toimenpiteisiin, joihin viiniporvari oli Parisissa ryhtynyt
-lähettinsä des Grassins'in kautta. Kuukautta jälkeen pankkiirin
-lähdön oli Grandet'lla hallussaan sadan tuhannen frangin edestä
-arvopapereita, jotka hän oli ostanut kahdeksallakymmenellä
-tuhannella. Hänen kuolemansa jälkeen tehdystä pesänselvityksestä
-ei käy millään tavalla ilmi, kuinka hän oli vaientanut epäluulonsa
-suostuessaan ottamaan arvopapereita puhtaan rahan asemasta. Cruchot
-arveli, että Nanon avusti Grandet'ta salaisten rahojen siirrossa.
-Sillä näihin aikoihin lähetettiin palvelijatar jollakin tekosyyllä
-viideksi päiväksi Froidfond'iin.
-
-Mitä Guillaume Grandet'n kauppahuoneen asioihin tulee, niin tapahtui
-kaikki tynnyrintekijän laskelmien mukaan.
-
-Ranskan Pankissa on, kuten tunnettu, seikkaperäinen, täydellinen
-luettelo kaikista suurista rikkaista Parisissa ja maakunnassa. Des
-Grassins'in ja Felix Grandet'n nimet olivat siellä mainitut, ja
-molemmat nauttivat suurta kunnioitusta niinkuin luonnollista on,
-kun on kysymys valtavien, kiinnityksistä vapaiden maa-alueiden
-omistajista. Saumurilaisen pankkiirin tulo Parisiin, joka, kuten
-kerrottiin, tapahtui Grandet'n kauppahuoneen kunnian pelastamiseksi,
-riitti sentähden jo siirtämään tuonnemmaksi konkurssin uhkan.
-Velkojien läsnäollessa poistettiin sinetit ja kauppahuoneen notario
-teki tavanmukaisen pesäluettelon. Senjälkeen kutsui des Grassins
-kokoon kaikki saamamiehet, jotka yhteen ääneen valitsivat uskotuiksi
-miehiksi Saumurin pankkiirin sekä erään rikkaan liikkeen johtajan
-François Kellerin, yhden suurimmista velkojista. Nämä molemmat
-miehet saivat tarvittavat valtuudet pelastaakseen samalla kertaa
-perheen maineen ja tyydyttääkseen velkojain vaatimukset. Saumurin
-Grandet'n luotto ja se toivo, minkä hänen asiamiehensä des Grassins
-osasi herättää kaikkien sydämissä, helpotti neuvotteluja, niin ettei
-yksikään alkanut niskoitella. Jokainen ajatteli mielessään:
-
--- Kyllä Saumurin Grandet maksaa!
-
-Kului kuusi kuukautta. Parisilaiset olivat lunastaneet kaikki
-langenneet vekselit ja säilyttivät niitä nyt laukuissaan. Se oli
-tynnyrintekijän ensi päämäärä.
-
-Yhdeksän kuukautta ensimäisen kokouksen jälkeen maksoivat uskotut
-miehet kullekin velkojalle kaksikymmentä kaksi prosenttia. Summa
-oli saatu kokoon myömällä Guillaume Grandet'n varastoja ja
-kiinteää omaisuutta. Rahaksimuutto oli tapahtunut mallikelpoisella
-täsmällisyydellä ja huolella. Kun velkojat olivat jonkun aikaa
-yksimielisesti ylistäneet herra Grandet'ta alkoivat he vaatia loput
-saatavastaan. Siinä mielessä kirjoittivat he yksin neuvoin kirjeen
-Grandet'lle.
-
--- Kas niin, siinä siis olemme, hymähti tynnyrintekijä luettuaan
-kirjeen ja viskatessaan sen tuleen. -- Kärsivällisyyttä, ystäväiseni!
-
-Vastaukseksi kirjeessä tehtyyn vaatimukseen esitti Saumurin Grandet,
-että kaikki velkakirjat jätettäisiin jollekin notariolle sekä
-niiden ohella kuitit tähän saakka maksetuista suorituksista, jotta
-saataisiin tarkka selko pesän nykyisestä tilasta. Tämä toimenpide sai
-aikaan tuhansia selkkauksia.
-
-Yleensä kuuluu velkoja hullujen luokkaan. Tänään on hän lauhkea,
-huomenna on hän tulta ja tappuroita. Jonkun ajan kuluttua on hän taas
-siivo kuin lammas. Tänään on hänen vaimonsa hyvällä päällä, heidän
-pienoisensa on saanut hampaan, kaikki käy kotona hyvin, hän ei tahdo
-menettää äyriäkään; huomenna sataa, hän ei voi mennä ulos, hän tulee
-raskasmieliseksi ja sanoo "kyllä" kaikkiin ehdotuksiin; ylihuomenna
-vaatii hän varmoja takuita. Kuukauden lopussa uhkaa hän teitä
-uloshaulla.
-
-Grandet oli jo ennen pannut velkojissa merkille kaikki ilmanpaineen
-vaihtelut, ja hänen veljensä velkojat sopivat täydellisesti hänen
-havaintoihinsa. Jotkut alkoivat niskoitella ja kieltäytyivät
-laskemasta käsistään velkakirjojaan.
-
--- Kas niin, hyvin käy, mutisi Grandet ja hieroi käsiään lukiessaan
-des Grassins'in kirjettä, missä näistä asioista tehtiin selkoa.
-
-Jotkut suostuivat tuohon velkakirjojen luovuttamiseen vain sillä
-nimenomaisella ehdolla, että heidän oikeuksistaan pidettiin varmaa
-huolta, ettei heidän tarvinnut tinkiä vaatimuksissaan ja että heille
-vielä jäi mahdollisuus julistaa kauppahuone vararikko-tilaan. Niin
-syntyi uusi kirjeenvaihto, jossa Saumurin Grandet suostui jokaiseen
-esitettyyn ehtoon. Hyvänahkaisemmat taivuttivat itsepäisempiä ja niin
-luovutettiin, joskaan ei ilman nurinaa, velkakirjat.
-
--- Teidän kunnon porvarinne Saumurissa, sanoivat jotkut des
-Grassins'ille, pitää meitä narreinaan.
-
-Kolmenkolmatta kuukauden kuluttua Guillaume Grandet'n kuolemasta
-olivat useat liikemiehet monimutkaisissa asioissaan jo joko tykkönään
-unohtaneet saatavansa Grandet'n kauppahuoneessa tai ajattelivat he
-noin ylimalkaan:
-
--- Näyttääpä siltä kuin saisin tyytyä kahteenkolmatta prosenttiini.
-
-Tynnyrintekijä oli ottanut lukuun kaikkivoivan ajan, joka hänen
-sanojensa mukaan oli ovela velikulta.
-
-Kolmannen vuoden lopussa kirjoitti des Grassins Grandet'lle, että
-hän oli saanut velkojat suostumaan kymmentä prosenttia vastaan
-kuittaamaan ne kaksi miljoonaa neljäsataa tuhatta frangia, jotka
-kauppahuone Grandet vielä oli velkaa, sekä luopumaan kaikista
-oikeuksistaan velkakirjoihin.
-
-Grandet vastasi, että se notario ja se vaihdonvälittäjä, joiden
-odottamattomat vararikot olivat aiheuttaneet hänen veljensä kuoleman,
-vielä elivät ja olivat hyvissä varallisuussuhteissa, joten oli toivoa
-saada heiltä peitetyksi osa Grandet'n kauppahuoneen veloista.
-
-Neljännen vuoden lopussa oli vaillinki saatu kahdeksitoista sadaksi
-tuhanneksi. Pidettiin kuusi kuukautta kestäviä neuvotteluja toiselta
-puolen uskottujen miesten ja velkojain, toiselta puolen Grandet'n ja
-uskottujen miesten välillä. Kun Grandet'lta vaatimalla vaadittiin
-ratkaisua, kirjoitti hän uskotuille miehille neljännen vuoden
-yhdeksäntenä kuukautena, että hänen veljenpoikansa oli Intiassa
-tullut rikkaaksi mieheksi ja että hän oli ilmoittanut haluavansa
-äyriä myöten suorittaa isänsä sitoumukset. Siksi täytyi hänen
-kuulla veljenpoikansa mieltä asiassa, ennen kuin hän saattoi ryhtyä
-mihinkään ratkaisuun.
-
-Vielä viidennen vuoden keskivaiheilla pidettiin velkamiehet kurissa
-tuolla lupaavalla "äyriä myöten", jonka tynnyrintekijä osasi
-jokaisessa sopivassa tilaisuudessa viskata esille, itse partaansa
-nauraen ja mutisten: niitä parisilaisia...
-
-Kun arvopaperit olivat korkeassa hinnassa, möi isä Grandet ne ja sai
-Parisista noin kaksi miljoonaa neljäsataa tuhatta frangia, ansaiten
-runsaasti sillä kaupalla.
-
-Des Grassins jäi Parisiin. Hänestä tehtiin edusmies, lisäksi rakastui
-hän, vaikkakin perheenisä, vapautuneena saumurilaisesta ikävästään,
-Florineen, yhteen kauneimmista teatteritähdistä. Ei ole tarpeellista
-lähemmin seurata hänen vaellustaan. Saumurissa arvosteltiin se
-syvästi epäsiveelliseksi. Hänen vaimonsa eli pesäerossa hänen
-kanssaan ja omisti kyllin älyä voidakseen jatkaa liikettä vanhalla
-nimellä ja täyttääkseen niitä lovia, joita herra des Grassins'in
-huikentelevaisuus oli saanut aikaan liikkeen kassassa. Cruchot-laiset
-huononsivat tämän näennäis-lesken asemaa siinä määrin, että hänen
-täytyi naittaa varsin epäedullisesti tyttärensä ja jättää mielestään
-kaikki ajatukset poikansa ja Eugénie Grandet'n avioliitosta. Adolf
-lähti des Grassins'in luo Parisiin ja kehittyi siellä, kuten
-väitettiin, aika velikullaksi.
-
--- Miehenne on menettänyt järkensä, sanoi Grandet rouva des
-Grassins'ille lainatessaan tälle rahasumman varmaa kiinnitystä
-vastaan. Surkuttelen teitä suuresti, joka olette sellainen kelpo
-vaimo.
-
--- Niin, niin, kuka olisi voinut uskoa, vastasi vaimoparka, että hän
-lähtiessään teidän asioissanne Parisiin meni perikatoaan kohti.
-
--- Taivas on todistajani, hyvä rouva, siitä, että viime hetkeen asti
-tein parhaani estääkseni häntä lähtemästä. Herra presidentti tahtoi
-kaikin mokomin lähteä hänen sijastaan, mutta hän pysyi päätöksessään.
-Nyt näemme, minkätähden.
-
-Siten vapautui Grandet kaikista velvollisuuksista des Grassins'eja
-kohtaan.
-
-
-
-
-Viides luku.
-
-
-Kaikissa elämän vaiheissa on naisilla enemmän syytä suruun kuin
-miehillä. Naiset kärsivätkin enemmän. Miehellä on voimansa ja hän
-voi sitä käyttää: hän toimii, liikkuu, harkitsee, ajattelee, pohtii
-tulevaisuuttaan ja löytää siinä lohdutuksensa. Niin teki Charles'kin.
-Mutta nainen jää toimettomana katsomaan suruaan silmästä silmään,
-hän ei voi siitä irroittaa ajatuksiaan, hän tunkeutuu sen syvimpään
-sopukkaan, minkä hän täyttää rukouksillaan ja kyyneleillään. Niin
-teki Eugénie. Hän alkoi kotiutua kohtaloonsa. Tuntea, rakastaa,
-kärsiä ja alistua -- siinä naisten tavallinen elämänohje. Eugénie
-sai kokea naisen kohtalon pohjaa myöten. Hänellä ei ollut mitään
-lohdutuksen mahdollisuutta. Hänen onnensa oli, kuten Bossuet sanoo,
-naulittu seinään, eikä se ollut koskaan joutuva hänen käsiinsä.
-Suruja taasen ei tarvitse koskaan odottaa, ja Eugénie sai niitä
-liiankin varhain kokea.
-
-Heti Charles'in lähdettyä sai Grandet'n talo entisen hahmonsa.
-Ainoastaan Eugéniesta tuntui se käyneen hyvin tyhjäksi. Isänsä
-tietämättä koetti hän pitää Charles'in huoneen siinä kunnossa, missä
-se oli ollut hänen aikanaan. Rouva Grandet ja Nanon suostuivat
-mielellään tähän _status quo'hon_.
-
--- Kuka tietää, eikö hän palaa takaisin, ennen kuin uskommekaan,
-sanoi hän.
-
--- Ah niin, näkisinpä minäkin hänet mielelläni täällä, vastasi Nanon.
-Totuin jo niin häneen. Sellainen lempeä ja siivo nuorukainen --
-kiharatkin kuin tytöllä.
-
-Eugénie katsoi Nanoniin.
-
--- Pyhä Neitsyt, katsottehan, neiti, niin tuijottavin silmin kuin
-olisi järkenne vaarassa. Älkää toki katsoko tuolla tapaa!
-
-Tästä päivästä lähtien muutti neiti Grandet'n kauneus luonnetta.
-Vakavat ajatukset, jotka vähitellen olivat juurtuneet hänen
-sieluunsa, ja arvokkaisuus, jota nainen tuntee, tietäessään olevansa
-rakastettu, antoivat hänen piirteilleen sellaisen kirkkauden, jota
-maalarit kuvaavat sädekehällä. Ennen orpanan tuloa olisi Eugénieta
-voinut verrata nuoreen Neitsyt Mariaan; nyt muistutti hän Pyhää
-Äitiä. Hän oli avannut sielunsa rakkaudelle. Nämä kaksi Mariaa, joita
-m.m. espanjalainen taide on kuvannut, edustavat kahta kauneinta
-naistyyppiä, mitä kristikunnassa yleensä voi tavata.
-
-Hän kävi nykyään joka päivä messussa. Charles'in lähdön jälkeisenä
-päivänä osti hän, messusta palatessaan, kirjakauppiaalta maapallon
-kartan ja ripusti sen peilinsä laitaan voidakseen seurata orpanaansa
-tämän matkalla kohti Intiaa, ja voidakseen asettua hetkeksi illoin
-aamuin siihen laivaan, joka vei mukanaan hänen orpanansa, saadakseen
-hänet ajatuksissaan nähdä ja tehdäkseen hänelle tuhansia pieniä
-kysymyksiä:
-
--- Onko sinun hyvä? Ethän kärsi mitään puutetta? Ajatteletko minua,
-kun katselet noita pilviä, joiden kauneutta olet opettanut minut
-ymmärtämään?
-
-Hän istuskeli iltasin ajatuksiinsa vaipuneena pähkinäpuun alla
-madonsyömällä sammaltuneella penkillä, samalla paikalla, jossa
-he olivat kuiskanneet toisilleen niin monta suloista sanaa, niin
-monta pientä turhanpäiväisyyttä, samalla paikalla, jossa he olivat
-rakennelleet tuulentupia tulevasta kodistaan.
-
-Hän ajatteli tulevaisuuttaan, katsellessaan taivasta, joka pilkisti
-autioiden muurien välistä. Sitten katseli hän muuria ja kattoa, jonka
-alla oli Charles'in huone.
-
-Kun isä Grandet'n niinkutsutut ystävät tulivat illalla lottoa
-pelaamaan, tekeytyi hän iloiseksi. Mutta koko aamupäivän puheli
-hän äitinsä ja Nanonin kanssa Charlesista. Nanon otti täydestä
-sydämestä osaa nuoren emäntänsä kärsimykseen, rikkomatta silti
-velvollisuuksiaan vanhaa isäntäänsä kohtaan. Hän sanoi Eugénielle:
-
--- Olisipa minulla ollut mies, niin olisin seurannut häntä aina...
-aina hornan kitaan. Olisin antanut... niin... olisin antanut vaikka
-tappaa itseni hänen tähtensä, mutta... Minä kuolen tietämättä, mitä
-elämä on. Uskoisitteko, neiti, että tuo ikäloppu Cornoiller, joka ei
-itse asiassa ole mikään huono ihminen, hääräilee ympärilläni pienten
-säästöjeni tähden, aivan samaan tapaan kuin ne, jotka ajavat takaa
-herran rahoja, liehakoivat teitä? Huomaan sen aivan hyvin, koska olen
-liukas, vaikkakin näytän tyhmältä kuin torni; niin, neitiseni, se
-huvittaa minua kuitenkin, vaikkakaan se ei ole todellisen rakkauden
-veroista.
-
-Kaksi kuukautta kului tällä tapaa. Tämä kotoinen elämä, joka muinoin
-oli ollut niin yksitoikkoista, sai uutta virikettä sen salaisuuden
-kautta, joka liitti yhä lujemmin sitein yhteen nämä kolme naista.
-Salin harmaiden seinien sisällä näkivät he yhä edelleen nuorukaisen.
-Aamuisin ja iltasin Eugénie avasi käsityölippaansa ja katseli tätinsä
-valokuvaa. Eräänä sunnuntai-aamuna yllätti hänet äiti juuri kun hän
-etsiskeli Charles'in piirteitä hänen äitinsä valokuvasta. Rouva
-Grandet pääsi silloin osalliseksi kauheasta salaisuudesta: Eugénien
-aarteiden joutumisesta Charles'ille.
-
--- Oletko antanut hänelle kaikki? kysyi äiti kauhistuneena. Mitä
-sanot sinä isällesi syntymäpäivänäsi, kun hän tahtoo nähdä säästöjäsi?
-
-Eugénie ei vastannut mitään. Koko aamuna eivät naiset voineet
-vapautua kauhistuksestaan. He olivat siihen määrin levottomia, että
-laiminlöivät suuren messun ja menivät vasta sotilasmessuun. Kolmen
-päivän kuluttua päättyi vuosi 1819 ja silloin oli kauhistuttava
-näytelmä alkava, porvarillinen surunäytelmä ilman myrkkyä, tikaria
-tai verenvuodatusta, mutta julmempi kuin yksikään kuuluisan
-Atrides-perheen toimeenpanemista näytelmistä.
-
--- Mikä mahtaakaan meidät periä? sanoi rouva Grandet tyttärelleen,
-laskien kudelmansa syliinsä.
-
-Äiti parka oli kärsinyt sellaisia tuskia kahden kuukauden ajan, ettei
-hän vielä ollut saanut valmiiksi villaisia kalvosimia, joita hän
-tarvitsi talvea varten. Tällä näennäisesti mitä vähäpätöisimmällä
-seikalla oli mitä surullisimmat seuraukset.
-
-Koska hänellä ei ollut kalvosimia, tarttui kylmä häneen, sillä välin
-kun puolisonsa hirvittävä viha sai hien nousemaan hänen otsalleen.
-
--- Minä ajattelin, lapsi parkani, että jos olisit uskonut minulle
-salaisuutesi, olisimme ehtineet kirjoittaa Parisiin herra des
-Grassins'ille. Hän olisi voinut lähettää meille samanlaisia
-kultarahoja kuin sinun olivat; ja, vaikkakin Grandet tuntee ne hyvin,
-niin ehkä...
-
--- Mutta, mistä olisimme ottaneet niin paljon rahaa?
-
--- Olisin pantannut omaisuuteni... Muutoin olisi herra des Grassins...
-
--- Siihen ei ole enää aikaa, vastasi Eugénie alakuloisella,
-muuttuneella äänellä, keskeyttäen äitinsä. Emmekö mene huomen aamulla
-toivottamaan hänelle hyvää uutta vuotta hänen huoneeseensa?
-
--- Mutta, tyttöseni, minkätähden emme voisi pyytää apua Cruchot'lta?
-
--- Ei, ei, sen kautta antautuisimme me heille ja tulisimme
-riippuvaisiksi heistä. Sitä paitsi olen jo päättänyt mitä teen.
-Minä olen toiminut oikein enkä sitä kadu. Jumala minua varjelkoon.
-Tapahtukoon hänen pyhä tahtonsa. Oi, äitini, jos olisitte lukenut
-hänen kirjeensä, ette olisi voinut ajatella muuta kuin häntä.
-
-Seuraavana aamuna, tammikuun ensimäisenä päivänä 1820, valtasi äidin
-ja tyttären niin selittämätön tuska, ett'eivät he voineetkaan tulla
-juhlalliselle tervehdykselle Grandet'n huoneeseen.
-
-V. 1819:n ja 1820:n talvi oli mitä ankarin. Lumi peitti katot.
-
-Niin pian kuin rouva Grandet kuuli puolisonsa liikuskelevan
-huoneessa, sanoi hän:
-
--- Grandet, annahan toki Nanonin lämmittää vähän huoneessani; täällä
-on niin kylmä, että värisen peitteeni alla. Olen jo siinä iässä että
-minun täytyy hiukan hoitaa itseäni. Sitä paitsi, jatkoi hän hetken
-vaitiolon jälkeen, tulee Eugénie pukeutumaan tänne. Tyttö parka voisi
-tulla sairaaksi pukeutuessaan huoneessaan tällaisessa kylmyydessä.
-Sitten tulemme saliin ja toivotamme sinulle hyvää uutta vuotta lieden
-ääressä.
-
--- Ta, ta, ta, ta, millainen kieli! millä tavalla aloitat vuotesi,
-rouva Grandet! Etpä ole vielä koskaan puhunut noin paljon. Ja
-kuitenkin arvelen, ettet ole syönyt edes viinissä kostutettua
-leipäpalaa.
-
-Hetken ajan vallitsi hiljaisuus.
-
--- No niin, jatkoi viiniporvari, jota vaimonsa pyyntö kiusasi, minä
-teen mitä haluat. Sinä olet todellakin hyvä vaimo, enkä tahdo että
-sinulle vanhoilla päivilläsi tapahtuu mitään onnettomuutta, vaikkakin
-la Bertellièret, totta kyllä ovat olleet vahvaa rakennetta.
-
--- Mitä! eikö se ole totta? huusi hän hetken vaitiolon jälkeen. Mutta
-voimme antaa sen heille anteeksi, koska olemme heidät perineet.
-
-Ja hän rykäsi.
-
--- Olettepa iloinen tänä aamuna, sanoi vaimo parka vakavasti.
-
--- Minähän olen aina iloinen.
-
-    Tynnyrintekijä on nukkunut yön,
-    tynnyrintekijä alkaa työn...
-
-hyräili hän tullen vaimonsa huoneeseen täysin pukeutuneena.
-
--- Todellakin, täällä on kirotun kylmä. Syömme hyvän aamiaisen
-tänään, vaimoseni. Des Grassins'it ovat lähettäneet minulle
-hanhenmaksa-pasteijoja. Menen hakemaan niitä. Hän on pannut mukaan
-kultarahan Eugénielle, kuiskasi tynnyrintekijä vaimon korvaan.
-Minulla ei ole enää kultaa, vaimoni. Minulla oli vielä muutamia
-vanhoja kolikoita -- sinulle voin sen uskoa -- mutta minun on
-täytynyt käyttää ne kauppoihini.
-
-Ja vuoden ensimäisen päivän kunniaksi suuteli hän vaimoaan otsalle.
-
--- Eugénie, huusi äiti, en tiedä millä kyljellä isäsi on nukkunut,
-mutta hän on erittäin ystävällinen tänä aamuna. -- Ehkäpä
-suoriudummekin helposti.
-
--- Mikä onkaan meidän herrallamme tänään, sanoi Nanon tullessaan
-sytyttämään valkeaa rouvan huoneeseen. Ensin sanoi hän minulle:
-"Hyvää huomenta, onnellista uutta vuotta, vanha aasi! Mene
-sytyttämään valkeaa rouvan huoneeseen, hänellä on kylmä." Mutta
-vielä enemmän hämmästyin, kun hän ojensi minulle uutukaisen kuuden
-frangin rahan. Kas tuossa, rouva, katsokaahan! Sitä kelpo herraa!
-Hän on kuitenkin mainio mies. Toiset tulevat kovasydämisemmiksi,
-kuta vanhemmiksi tulevat, mutta hän päinvastoin tulee lempeäksi kuin
-teidän viinimarjanne ja joka päivältä paremmaksi. Onpa hän tosiaankin
-oivallinen ja mainio mies...
-
-Salaisena syynä tähän iloon oli Grandet'n yritysten täydellinen
-onnistuminen. Herra des Grassins, otettuaan ensiksi pois sen, minkä
-tynnyrintekijä oli hänelle velkaa sadan viidenkymmenen frangin
-hollantilaisten vekselien diskontosta ja siitä ennakko-maksusta,
-jonka hän oli hänelle antanut jotta hän saattoi suorittaa
-sadantuhannen frangin korot, lähetti hänelle postissa kolmekymmentä
-tuhatta frangia taalereissa. Samalla jätti hän hänelle valtion
-paperien arvoluettelon. Grandet oli jo kahden kuukauden ajan saanut
-rahoistaan kahdentoista prosentin koron, hän oli tarkastanut
-laskunsa, hänelle juoksi tästälähin viisikymmentä tuhatta frangia
-puolivuosittain ilman että hänen tarvitsi nähdä mitään vaivaa.
-Hän tarkasteli siis valtiopaperien laskuja, joita kohtaan muutoin
-maaseutulaiset tuntevat voittamatonta epäluuloa, ja laski jo että
-viidessä vuodessa hänen pääomansa suuremmitta vaikeuksitta olisi
-kasvanut kuudella, seitsemällä miljoonalla, joka summa lisättynä
-hänen kiinteään omaisuuteensa muodosti melkoisen kapitaalin. Ne kuusi
-frangia, jotka hän antoi Nanonille, olivat ikäänkuin palkkana siitä
-suunnattomasta palveluksesta, jonka palvelija tietämättään oli tehnyt
-herralleen.
-
--- Kas! Kas! Minne meneekään ukko Grandet näin varhain aamulla
-ja sellaisella innolla? sanoivat kauppiaat toisilleen avatessaan
-kauppapuotejaan.
-
-Kun he myöhemmin näkivät hänen palaavan rantatietä, mukanaan kantaja
-täysine säkkineen, sanoi eräs:
-
--- Nyt ovat asiat reilassa, mies käväsi noutamassa taalerejaan.
-
-Toinen sanoi:
-
--- Hänelle juoksee niitä Parisista, Froidfond'ista, Hollannista.
-
-Kolmas jatkoi:
-
--- Lopulta ostaa hän koko Saumurin.
-
--- Hän tekee pilkkaa pakkasesta, hän ei ajattele muuta kuin
-kauppojaan, sanoi eräs vaimo miehelleen.
-
--- He! he! herra Grandet, sanoi hänelle kangaskauppias, hänen lähin
-naapurinsa, tahdotteko että autan teitä?
-
--- Totta tosiaan, kantamuksessa on kuparirahoja, vastasi viiniporvari.
-
--- Hopeaapahan on, väitti kantaja hiljaisella äänellä.
-
--- Jos haluat juomarahaa, niin pidä kitasi kiinni, sanoi Grandet
-avatessaan ovea.
-
--- Kas vain, vanha kettu, luulin häntä kuuroksi; mutta näyttää siltä
-kuin hän kylmällä ilmalla kuulisi vallan mainiosti.
-
--- Tässä saat frangin uuden vuoden lahjaksi ja sitten -- suu kiinni!
-Saat mennä. Nanon tuo sinulle kärrysi.
-
--- Nanon, ovatko varpuset messussa?
-
--- Kyllä, herra.
-
--- Siinä tapauksessa jalat allesi ja työhön! huusi hän ja alkoi
-nostella säkkejä toisen selkään.
-
-Tuossa tuokiossa olivat rahat siirretyt hänen huoneeseensa, johon hän
-senjälkeen sulkeutui.
-
--- Kun aamiainen on valmis, niin koputa seinään. Vie kärryt takaisin.
-
-Noin kymmenen aikaan syötiin aamiainen.
-
--- En usko, että isäsi pyytää saada nähdä rahojasi, puhui rouva
-Grandet tyttärelleen heidän palatessaan messusta. Sitäpaitsi voit
-sanoa, että olet vilustunut. Niin voitamme aikaa ja ehdimme kyllä
-hankkia rahat syntymäpäivääsi.
-
-Grandet kapusi ulos huoneestaan ja ajatteli, kuinka hän vaihtaisi
-uudet rahansa kultaan, hyvillä mielin yritystensä onnistumisesta.
-Hän oli päättänyt järjestää taloutensa sillä tapaa, että korot
-kasvaisivat sataan prosenttiin. Nämä päätökset olivat tuhoa tuottavia
-Eugénielle.
-
-Heti kun hän astui huoneeseen, toivottivat molemmat naiset hänelle
-hyvää uutta vuotta, tytär heittäytyen hänen kaulaansa ja hyväillen
-häntä, rouva Grandet vakavasti ja arvokkaasti.
-
--- Niin, niin! lapseni, sanoi hän, suudellen tytärtään molemmille
-poskille, minä teen työtä sinun tähtesi, näetkös... sinun onnesi
-tähden. Tarvitaan rahaa, jos mieli olla onnellinen. Ilman rahaa,
-turha vaiva koko elämä! Katso, tuossa on aivan uusi napoleoni, olen
-lähetyttänyt sen Parisista, sillä niin totta kuin olen rehellinen
-mies, ei minulla ole kultajyvääkään enää kotona. Ei ole muilla kuin
-sinulla enää kultaa. Näytäpä minulle aarteesi, tyttöseni.
-
--- Ei nyt, on niin kylmä; syökäämme ensin aamiaista, vastasi Eugénie.
-
--- Niinpä niin, ehdimmehän sittenkin. Se edistää aamiaisen syötyämme
-ruuansulatustamme. Des Grassins, se kelpo mies, on lähettänyt
-meille tämän. Syökäämme siis, lapseni. Se ei maksa mitään. Kunnon
-mies se des Grassins, kunnon mies. On ottanut, hölmö, Charles'in
-asiat hoidettavikseen ja maksutta. Hän saattaa kyllä kuntoon
-Grandet-vainajan asiat. Totta vie, tämä paisti on mainiota, jatkoi
-hän jonkun ajan päästä suu täynnä ruokaa. Mutta miks'et syö,
-vaimoseni, tämä ravitsee vähintäin kahdeksi päiväksi.
-
--- Minun ei ole nälkä. Olen pahoinvoipa, kuten tiedät.
-
--- Ai, ai. Mutta voit huoleti syödä pelkäämättä että halkeaisit;
-olethan La Bertelliérejä, vankkaa sukua. Olet tosin hiukan kellahtava
-kasvoiltasi, mutta minä pidän keltaisesta.
-
-Häpeällisen hirsipuu-kuoleman odotus on varmaan vähemmän hirvittävää
-tuomitulle kuin se tunne millä rouva Grandet ja hänen tyttärensä
-odottivat mitä tapahtuisi aamiaisen jälkeen. Kuta iloisemmin
-tynnyrintekijä puhui ja kuta ahnaammin hän pureskeli, sitä
-ahdistavampi tunne valtasi molempien naisten sydämet. Kuitenkin
-tunsi tytär itsensä rohkeammaksi kuin äiti, sillä rakkaus teki hänet
-voimakkaaksi.
-
--- Hänen, hänen tähtensä, ajatteli Eugénie, kärsisin vaikka tuhat
-kuolemaa.
-
-Näin ajatellessaan, heitti hän äitiinsä rohkaisevia katseita.
-
--- Vie pois kaikki, sanoi Grandet Nanonille, kun he yhdentoista
-seutuvilla olivat lopettaneet aamiaisensa; mutta jätä pöytä
-paikoilleen. Meillä on siten mukavampi ihailla sinun pieniä
-aarteitasi, lisäsi hän, katsellen Eugénieta. Sinulla on,
-ainoastaan nimellisarvossa laskettuna, viisituhattayhdeksänsataa
-viisikymmentäyhdeksän frangia -- siihen neljäkymmentä, jotka saat
-tänään, tekee yhtä vaille kuusituhatta frangia. Tässä annan etukäteen
-sinulle tuon puuttuvan kolikon, koska, näetkös, tyttöseni... -- Mutta
-minkätähden seisot siinä ja kuuntelet? Menetkö heti paikalla työhösi,
-huudahti Grandet, kääntyen Nanonin puoleen.
-
-Nanon katosi.
-
--- Kuule, Eugénie, sinun täytyy antaa minulle rahasi. Ethän kiellä
-sitä i... isältäsi, pieni ty... tyttöseni, vai mitä?
-
-Molemmat naiset vaikenivat.
-
--- Minulla ei ole enää kultaa. Minulla oli, mutta minulla ei ole
-enää. Minä annan sinulle kuusituhatta frangia, ja sinä asetat
-ne niinkuin minä neuvon sinua. Sinun ei pidä enää ajatella
-tuota tusinaa. Kun minä naitan sinut, joka tapahtuu lähimmässä
-tulevaisuudessa, niin löydän minä kyllä miehen, joka voi tarjota
-sinulle kauneimman morsiustusinan, josta meidän seudullamme koskaan
-on puhuttu. Kuulehan toki ty... tyttöni. Tässä tarjoutuu siis mainio
-tilaisuus, sinä voit asettaa kuusi tuhatta frangia valtiopankkiin
-ja saat niistä silloin puolivuosittain lähemmäs kaksi sataa frangia
-korkoja, ilman että tarvitset huolehtia korjauksista, veroista,
-rakeista, pakkasesta tai myrskystä, tai että mikään voisi vähentää
-tulojasi. Sinä et ehkä tahdo erota kullastasi, vai mitä, ty...
-tyttöseni? Tuo se minulle kumminkin. Minä kokoan sinulle kultarahoja,
-hollantilaisia, portugalilaisia, intialaisia, genualaisia; ja
-kolmessa vuodessa on pieni kulta-aarteesi entisellään. Mitä sanot
-siihen, ty... tyttöni? Nostahan nyt silmäsi. Kas niin, mene hakemaan
-ne, kultaseni. Suutelepas minua silmille, niin sanon sinulle elämän
-ja kuoleman salaisuudet korvaukseksi kolikoistasi. Tosiaankin,
-taalerit elävät ja liikkuvat kuin ihmiset: ne menevät, tulevat,
-tekevät työtä, lisääntyvät.
-
-Eugénie nousi, mutta käytyään muutamia askelia ovea kohti kääntyi hän
-äkkiä, katsoi isäänsä suoraan silmiin ja sanoi:
-
--- Minulla ei ole enää kultarahojani.
-
--- Eikö sinulla enää ole rahojasi? huudahti Grandet, hypähtäen kuin
-hevonen, joka kuulee kanuunan pamauksen kymmenen askeleen päässä.
-
--- Ei, minulla ei ole enää.
-
--- Sinä erehdyt, Eugénie.
-
--- En
-
--- Isäni luiden kautta! Kun tynnyrintekijä vannoi tällä tavalla,
-vapisivat laattiapalkit.
-
--- Hyvä Jumala! rouva pyörtyy, huusi Nanon. -- Grandet, sinun vihasi
-tappaa minut, sanoi vaimo parka.
-
--- Ta, ta, ta, ta! teidän suvussanne eivät naiset kuole niin
-helposti! -- Eugénie, mitä olet tehnyt rahoillasi? huusi hän rynnäten
-tyttöä kohti.
-
--- Isä, sanoi tytär, polvillaan rouva Grandet'n edessä, äiti
-kärsii... katsokaa... Älkää tappako häntä.
-
-Grandet kauhistui nähdessään vaimonsa muutoin niin keltaiset kasvot
-kuoleman valkeina.
-
--- Nanon, tulkaa auttamaan minua vuoteeseen, sanoi äiti heikolla
-äänellä. Minä kuolen...
-
-Nanon ojensi kohta käsivartensa emännälleen, samoin teki Eugénie, ja
-vaivoin saivat he hänet huoneeseensa, sillä hän meni tainnuksiin joka
-askeleella. Grandet jäi yksin. Kuitenkin, jonkun hetken kuluttua,
-nousi hän seitsemän, kahdeksan porrasta ja huusi:
-
--- Eugénie, kun äitisi on vuoteessa, tulet sinä alas.
-
--- Kyllä, isä.
-
-Viipymättä meni hän alas rauhoitettuaan äitiänsä.
-
--- Tyttäreni, sanoi Grandet, sanokaa minulle missä on teidän rahanne.
-
--- Isäni, jos annatte minulle lahjoja, joita minä en saa käyttää
-mieleni mukaan, niin ottakaa ne pois, vastasi Eugénie kylmästi,
-etsien napoleonin uunilta ja ojentaen sen hänelle.
-
-Grandet tempasi rahan ja pisti sen kukkaroonsa.
-
--- Totta tosiaan, en anna sinulle enää mitään! En äyriäkään! huusi
-hän näpäyttäen peukalollaan. Halveksitko isääsi? Et luota häneen? Et
-siis tiedä mitä isä on? Jollei hän ole sinulle kaikki kaikessa, ei
-hän ole mitään. Missä ovat rahasi?
-
--- Isäni, rakastan ja kunnioitan teitä, vihastanne huolimatta. Mutta
-pyydän nöyrimmästi huomauttaa, että olen kahdenkolmatta vuotias. Te
-olette itse monta kertaa minulle hokenut, että olen täysikäinen. Nyt
-tiedän sen. Olen menetellyt rahoillani mieleni mukaan ja siitä voitte
-olla varma, että ne ovat hyvässä tallessa...
-
--- Missä?
-
--- Se on minun salaisuuteni. Eikö teilläkin ole omanne?
-
--- Enkö ole perheeni pää? Eikö minulla saisi olla omia asioita?
-
--- Tämä on myös minun asiani.
-
--- Mutta silloin ovat asiat huonosti, kun niitä ei voi uskoa omalle
-isälleen, neitiseni.
-
--- Ne ovat mainiosti, mutta minä en voi kuitenkaan kertoa niistä
-isälleni.
-
--- Sanokaa ainakin milloin annoitte rahanne? Eugénie teki kieltävän
-liikkeen päällään.
-
--- Teillähän oli ne vielä syntymäpäivänänne vai mitä?
-
-Eugénie, joka oli yhtä järkähtämätön kuin isänsäkin, puisti uudelleen
-päätään.
-
--- Mutta onko koskaan nähty moista itsepäisyyttä tai kuultu moisesta
-ryöstöstä, huusi Grandet yhä kovemmalla äänellä, joka kaikui läpi
-koko talon. Mitä! Täällä, minun talossani, minun luonani joku
-olisi ottanut sinun rahasi! ainoat kultarahat, jotka meillä oli!
-minun tietämättäni? Kulta on kallista tavaraa. Rehellisimmätkin
-tytöt voivat tehdä virheitä, antaa vaikka mitä; sellaista tapahtuu
-ylhäisten keskuudessa samoinkuin porvarien; mutta antaa kultaa...
-Sinä olet antanut sen jollekin, eikö niin?
-
-Eugénie vaikeni itsepintaisesti.
-
--- Onko koskaan nähty tuollaista tyttöä! Olenko minä isäsi? Jos olet
-pannut rahasi johonkin, täytyy sinulla olla niistä kuitti...
-
--- Olinhan vapaa antamaan rahani kenelle hyväksi näin, vai mitä?
-Olivathan ne minun?
-
--- Mutta sinä olet lapsi!
-
--- Täysi-ikäinen.
-
-Tyttären loogillisuus sai Grandet'n hämmennyksiin; hän kalpeni,
-vapisi, kiroili; kun hän vihdoin löysi sanoja, huusi hän:
-
--- Kirottu käärme olet tytöksi! Sinä hävytön, sinä tiedät että minä
-sinua rakastan, ja käytät sitä väärin. Sinä kuristat isäsi! Lempo
-soikoon! sinä olet heittänyt omaisuutemme tuon tyhjäntoimittajan
-jalkoihin, jolla oli sahviaaninahkaiset saappaat. Isäni luitten
-kautta! en voi jättää sinua perinnöttömäksi, tuhat tulimaista! mutta
-minä kiroon sinut, sinun serkkusi ja sinun lapsesi! Sinä tulet
-näkemään, ettei tästä koidu mitään hyvää, ymmärrätkö? Siis Charles...
-Mutta ei, se ei ole mahdollista. Mitä! tuoko keikari olisi minulta
-ryöstänyt...
-
-Hän katseli tytärtään, joka pysyi mykkänä ja kylmänä.
-
--- Hän ei hievahda, ei räpäytä silmiään, hän on enemmän Grandet kuin
-minä... Et kai ainakaan ole antanut rahaasi saamatta mitään vastaan.
-Kas niin, sano?
-
-Eugénie katsoi isäänsä pilkallisesti. Grandet'n raivo nousi uudelleen.
-
--- Eugénie, sinä olet minun luonani, isäsi luona. Sinun täytyy
-alistua talon tapoihin niin kauan kuin täällä asut. Jo uskonto
-määrää, että sinun on totteleminen minua.
-
-Eugénie painoi päänsä alas.
-
--- Sinä loukkaat minua syvästi, jatkoi Grandet. En tahdo nähdä sinua
-ennen kuin olet alistunut. Mene huoneeseesi ja pysy siellä siksi
-kunnes sallin sinun sieltä tulla. Nanon tuo sinulle leipää ja vettä.
-Oletko ymmärtänyt? Mars!
-
-Eugénie purskahti itkemään ja juoksi äitinsä luo.
-
-Grandet meni ulos ja kierteli sinne tänne puutarhan lumessa,
-tietämättä mitään kylmyydestä, kun hänen päähänsä iski ajatus,
-että tytär mahtoikin lähteä äidin luo. Ja ihastuneena ajatukseen,
-että yllättäisi tyttären rikkomassa isän käskyjä, kapusi hän ylös
-portaita, ketteränä kuin kissa, ja ilmestyi rouva Grandet'n huoneen
-ovelle juuri kuin tämä silitteli Eugénien päätä, joka oli äidin
-sylissä.
-
--- Rauhoitu, lapsi parkani, isäsi lauhtuu pian.
-
--- Hänellä ei ole enää isää! sanoi tynnyrintekijä. Onko tuo
-tottelematon tyttö todellakin meidän, rouva Grandet? Kaunista
-kasvatusta ja erinomaisen uskonnollista! Kas niin, ettekö olekaan
-huoneessanne? Mars koppiin, neiti.
-
--- Tahdotteko riistää minulta tyttäreni? sanoi rouva Grandet, jonka
-kasvot paloivat kuumeesta.
-
--- Jos tahdotte pitää hänet luonanne, niin viekää hänet, lähtekää
-molemmat kotoa... Tulimmainen! missä ovat rahat? minne ne ovat
-joutuneet?
-
-Eugénie nousi, heitti ylpeän katseen isäänsä, ja palasi huoneeseensa
-jonka oven isä lukitsi.
-
--- Nanon, huusi Grandet, sytytä tuli saliin.
-
-Ja hän istuutui nojatuoliin vaimonsa vuoteen viereen ja sanoi:
-
--- Hän on varmaankin antanut rahat tuolle onnettomalle viettelijälle,
-serkulleen, joka ei halunnut muuta kuin hänen säästöjään.
-
-Rouva Grandet'lla oli kyllin voimaa pysyä näennäisesti kylmänä,
-kuurona ja mykkänä, sillä hän huomasi, mikä vaara uhkasi hänen
-tytärtään.
-
--- Minä en tiennyt mitään kaikesta tästä, vastasi hän, kääntyen
-seinään päin, jottei näkisi puolisonsa säihkyviä katseita. Kärsin
-siihen määrin teidän kiivaudestanne, että jos käy, kuten luulen,
-en enää nouse tästä vuoteesta. Teidän olisi pitänyt säästää minua,
-Grandet, minua, joka en ole koskaan tuottanut teille surua, mikäli
-tiedän. Tyttärenne rakastaa teitä, luulen että hän on viaton kuin
-vastasyntynyt lapsi; sentähden älkää pahoittako hänen mieltään,
-peruuttakaa määräyksenne. Pakkanen on hyvin kova, te voitte tulla
-syypääksi ankaraan sairauteen.
-
--- En tahdo nähdä häntä enkä puhu hänen kanssaan. Hän saa jäädä
-huoneeseensa vedelle ja leivälle, kunnes hän on täyttänyt isänsä
-tahdon. Mitä hittoa! perheen isännän on tietäminen minne rahat
-joutuvat hänen talostaan. Hänellä oli ainoat intialaiset rahat, joita
-luultavasti on koko Ranskassa, sitä paitsi genoviinit, hollantilaiset
-kultarahat...
-
--- Grandet, Eugénie on meidän ainoa lapsemme, ja vaikka hän olisi
-heittänyt ne järveen...
-
--- Järveen! huusi Grandet, järveen! Te olette hullu, rouva Grandet.
-Sen minkä olen sanonut, olen sanonut, te tiedätte sen. Jos tahdotte
-säilyttää rauhan talossanne, niin ripittäkää tytärtänne, pakoittakaa
-hänet tunnustamaan; naiset osaavat tehdä tuollaista paremmin
-keskenään kuin me miehet. Oli hän sitten tehnyt mitä tahansa, minä
-en syö häntä. Pelkääkö hän minua? Vaikka hän olisi valanut serkkunsa
-kullalla kiireestä kantapäähän, niin on tämä nyt merellä emmekä voi
-hänelle mitään...
-
--- Entä sitten, Grandet...
-
-Hermokohtaus ja tyttären onnettomuus olivat tehneet rouva Grandet'n
-selvänäköiseksi. Hän huomasi, kuinka hänen miehensä sieraimet
-alkoivat laajeta, kun hän asettui häntä vastaan, muutti sentähden
-taistelutapaansa ja jatkoi entisellä äänellään:
-
--- Niin, Grandet, eipä ole minulla enemmän valtaa hänen ylitseen kuin
-teillä. Ei hän ole minulle mitään puhunut, hän tulee teihin.
-
--- Kuinka kielenne onkin liukas tänään! Ta-ta-ta, alanpa luulla, että
-teette pilkkaa minusta. Olette ehkä punoneet yhteisen juonen.
-
-Ja tynnyrintekijä katsoi läpitunkevasti vaimoonsa.
-
--- Grandet, jos tahdotte saada minut hengiltä, niin jatkakaa
-sillä tavalla. Minä sanon sen teille, Grandet, ja vaikkapa se
-maksaisi minulle henkeni, niin toistan vieläkin: te teette väärin
-tyttärellemme, hän on järkevämpi kuin te. Nuo rahat olivat hänen,
-hän ei ole voinut käyttää niitä kuin hyvään tarkoitukseen, ja Jumala
-yksin tuntee meidän hyvät tekomme. Grandet, minä rukoilen teitä,
-antakaa anteeksi Eugénielle!... Te lievennätte sillä tavalla sitä
-tuskaa, jonka minuun on vaikuttanut teidän vihanne, ja pelastatte
-ehkä henkeni. Tyttäreni, Grandet -- antakaa minulle takaisin
-tyttäreni!
-
--- Minä heitän kaikki hiiteen! huusi Grandet. Taloni on tuomittu,
-sillä äiti ja tytär ovat poissa suunniltaan... Hui! Olette antanut
-minulle julman uudenvuodenlahjan, Eugénie! raivosi hän. Niin, niin,
-itkekää! Teillä on omantunnon vaivoja sen johdosta mitä olette
-tehnyt, ymmärrättekö? Mitä hyödyttää teitä nauttia pyhää ehtoollista
-kuusi kertaa kolmen kuukauden aikana, jos annatte isänne rahoja
-salaa tyhjäntoimittajalle, joka riistää teiltä sydämen, kun teillä
-ei ole enää muuta hänelle tarjottavana? Te tulette kyllä näkemään,
-mihin hän kelpaa teidän Charles'inne sahviaanisaappaineen ja hienoine
-hipiöineen. Hänellä ei ole sydäntä eikä sielua, koska hän uskaltaa
-viedä tyttö-raukan aarteen ilman vanhempain suostumusta.
-
-Kun ovi sulkeutui, lähti Eugénie huoneestaan ja tuli äitinsä luo.
-
--- Te olette ollut hyvin rohkea puolustaessanne tytärtänne, sanoi
-Eugénie.
-
--- Näetkö, lapseni, minne luvattomat teot saattavat meidät!... Olet
-saanut minut lausumaan valheen.
-
--- Oi! minä rukoilen Jumalaa, että hän rankaisee minua yksin.
-
--- Onko totta, sanoi Nanon, tullen sisään läähättäen, että neidin
-tulee viettää loput elämästään vedellä ja leivällä?
-
--- Mitä se tekee, Nanon? sanoi Eugénie tyyneesti.
-
--- Oh! Minäkö söisin piirakkaa, kun talon tytär syö kuivaa leipää...
-En, ikinä.
-
--- Ei sanaakaan tästä asiasta, Nanon, sanoi Eugénie.
-
--- Minun suuni pysyy kyllä kiinni, mutta saatte nähdä! Grandet söi
-yksin päivällistä, mitä hän ei ollut tehnyt neljäänkolmatta vuoteen.
-
--- Tehän olette kuin leski, herra, huomautti Nanon. On hyvin hullua
-olla leski, kun on kaksi naista talossa.
-
--- Minä en ole puhutellut sinua. Pidä kitasi kiinni tai ajan sinut
-pois talosta. Mitä sinulla on kattilassa, joka kiehuu tuolla?
-
--- Rasvaa sulatan...
-
--- Tänne tulee vieraita illalla, pane tuli takkaan.
-
-Cruchot't, rouva des Grassins ja hänen poikansa tulivat kahdeksan
-aikaan ja hämmästyivät, kun eivät tavanneet rouva Grandet'ta eivätkä
-Eugénieta.
-
--- Vaimoni on hiukan pahoinvoipa ja Eugénie on hänen luonaan, selitti
-vanha viinitarhuri, jonka kasvoissa ei voinut huomata minkäänlaista
-liikutusta.
-
-Kun oli noin tunnin verran juteltu yhtäkaikkisista asioista, palasi
-rouva des Grassins, joka oli mennyt rouva Grandet'ta tervehtimään,
-takaisin seuraan. Kaikki kysyivät kuin yhdestä suusta:
-
--- Kuinka voi rouva Grandet?
-
--- Ei lainkaan hyvin, ei lainkaan hyvin, vastasi rouva des Grassins.
-Hänen tilansa näyttää sangen huolestuttavalta. Hänen iällään on syytä
-olla mitä varovaisin.
-
--- Saammehan nähdä, sanoi viinitarhuri hajamielisesti. Seura toivotti
-isännille hyvää yötä. Kun oli tultu kadulle, sanoi rouva des Grassins
-Cruchot'ille.
-
--- Grandet'n talossa on tapahtunut jotain. Rouva on heikompi kuin hän
-itsekään luulee. Tyttärellä on silmät punaisina, ikäänkuin hän olisi
-itkenyt pitkät ajat. Tahtoisivatkohan he naittaa hänet vastoin hänen
-tahtoaan?
-
-Kun ukko Grandet nukkui, hiipi Nanon varpaillaan Eugénien huoneeseen
-ja toi piirakan, jonka hän oli paistanut kattilassa.
-
--- Kas tässä, neiti, puhui tuo kunnon palvelija. Cornoiller on
-antanut minulle jäniksen. Te syötte niin vähän, että tämä piirakka
-riittää teille viikoksi; ja koska on näin kylmä, ei ole mitään
-pelkoa, että se pahenee. Niin ei teidän ainakaan tarvitse syödä
-kuivaa leipää, sillä se ei ole ensinkään terveellistä.
-
--- Nanon parka! sanoi Eugénie puristaen hänen kättään.
-
--- Olen valmistanut piirakan oikein hyväksi, kerrassaan maukkaaksi,
-ja _hän_ ei ole huomannut mitään. Olen ostanut silavaa ja
-laakerinmarjoja niillä kuudella frangilla, jotka vasta sain; saanhan
-tehdä niillä mitä haluan.
-
-Samassa Nanon riensi tiehensä, sillä hän oli kuulevinaan Grandet'n
-askeleita.
-
-Muutaman kuukauden kuluessa tynnyrintekijä tuli aina eri aikoina
-päivästä katsomaan vaimoaan, lausumatta tyttären nimeä, näkemättä
-häntä tai antamatta pienintäkään viittausta hänen olemassaolostaan.
-Rouva Grandet ei poistunut koskaan huoneestaan. Päivä päivältä hänen
-tilansa huononi. Ei mikään voinut taivuttaa vanhaa tynnyrintekijää.
-Hän pysyi horjumattomana, korskeana ja kylmänä kuin graniittipatsas.
-Hän kulki ja toimitti asiansa kuin ennenkin; mutta hän ei sammaltanut
-enää; puheli vähemmän, ja oli kaupoissaan vielä kitsaampi kuin ennen.
-Usein teki hän virheitä laskuissaan.
-
--- Jotain on sattunut Grandet'lle, sanoivat Cruchot'laiset ja
-Grassins'it.
-
--- Mitähän on tapahtunut Grandet'n talossa? oli kysymys, joka
-yleisesti tehtiin Saumurin iltakutsuissa.
-
-Eugénie meni messuun Nanonin saattamana. Jos rouva des Grassins
-kirkosta tullessa teki hänelle muutamia kysymyksiä, vastasi hän
-niihin välttelevästi, tyydyttämättä toisen uteliaisuutta. Kuitenkin
-oli mahdotonta salata Cruchot'ilta ja rouva des Grassins'ilta
-Eugénien vankeutta kauemmin kuin kaksi kuukautta. Puuttui lopulta
-tekosyitä, millä selittää hänen alituinen poissaolonsa. Sitten, ilman
-että voitiin sanoa kenen kautta, oli salaisuus tullut ilmi, koko
-kaupunki sai tietää että vuoden ensimäisestä päivästä saakka neiti
-Grandet, isänsä määräyksestä, oli suljettuna huoneeseensa vedelle
-ja leivälle, että Nanon leipoi hänelle piirakoita ja toi ne hänelle
-yöllä; ja tiedettiinpä myös, että Eugénie sai ainoastaan silloin
-nähdä ja hoitaa äitiänsä, kun hänen isänsä oli poissa kotoa.
-
-Grandet'n menettelyä tuomittiin hyvin ankarasti. Koko kaupunki
-julisti hänet tavallaan lainsuojattomaksi, rupesi muistelemaan
-hänen petoksiaan, hänen kovuuttaan, pani hänet pannaan. Kun hän
-kulki ohitse, osoitettiin häntä sormella. Kun hänen tyttärensä
-vaelsi mutkikkaita katuja matkalla messuun tai iltakirkkoon
-Nanonin seuraamana, asettuivat ihmiset ikkunoihin uteliaasti
-tutkimaan rikkaan perijättären käytöstä ja kasvoja, joissa kuvastui
-surumielisyys ja enkelimäinen lempeys. Hänen vankeutensa, isän
-epäsuosio, kaikki oli hänelle yhdentekevää. Kauan aikaa oli hän
-tietämätön siitä että oli yleisenä puheenaiheena kaupungissa,
-samoinkuin hänen isänsäkin oli tietämätön siitä. Uskollisena ja
-puhtaana Jumalan edessä, auttoi hänen hyvä omatuntonsa häntä
-kärsivällisesti kestämään isän vihan ja koston. Syvä sieluntuska
-tukahutti hänessä kaikki muut kärsimykset. Hänen äitinsä, tuo lempeä
-ja hellä olento, jonka piirteet kaunistuivat ja kirkastuivat hänen
-hautaa lähetessään, huononi päivä päivältä. Usein Eugénie syytti
-itseään siitä, että hän oli syynä tuohon julmaan ja hivuttavaan
-tautiin. Nämä omantunnon tuskat, joita äiti koetti lieventää,
-kiinnittivät tyttären vielä lujemmin äitiinsä. Joka aamu, niin
-pian kuin isä oli lähtenyt, tuli hän istumaan äidin vuoteelle, ja
-Nanon toi hänelle sinne aamiaisen. Eugénie parka murtuneena äitinsä
-kärsimyksistä, teki mykän liikkeen Nanonille päällään ja purskahti
-itkemään. Orpanasta ei hän uskaltanut puhua kenellekään.
-
-Rouva Grandet oli ensimäinen, joka ei voinut olla kysymättä:
-
--- Missä _hän_ lieneekään? Minkätähden _hän_ ei kirjoita?
-
-Äiti ja tytär eivät voineet ensinkään käsittää, kuinka kaukana hän
-oli Ranskasta.
-
--- Ajatelkaamme häntä, äiti, vastasi Eugénie, älkäämme puhuko
-hänestä. Te kärsitte, te ennen muita.
-
--- Lapseni, sanoi rouva Grandet, minä en valita elämääni. Jumala on
-armossaan antanut minulle voimaa ottaa vastaan ilolla kärsimykseni.
-
-Äidin puhe todisti aina kristillistä nöyryyttä ja hurskasta mieltä.
-Kun hänen puolisonsa hänen sairautensa ensimäisinä kuukausina
-tuli hänen huoneeseensa ja uudelleen ja uudelleen toisti samat
-kysymyksensä, niin vastasi hän hänelle samalla tavalla kuin
-ensimäisenä päivänä, yhtä lempeästi, mutta myös naisen lujuudella,
-joka tuntee kuoleman olevan lähellä ja ammentaa siitä rohkeutta, jota
-häneltä on puuttunut koko elämän ajan.
-
--- Grandet, kiitän teitä siitä osanotosta, jota te osoitatte
-minua kohtaan, vastasi hän, kun hänen miehensä oli tehnyt yhden
-jokapäiväisimmistä kysymyksistään; mutta jos tahdotte lieventää
-viimeisten hetkien katkeruutta ja tyynnyttää tuskaani, niin
-armahtakaa tytärtämme; osoittakaa, että olette kristitty, puoliso
-ja isä. Kuullessaan nämä sanat Grandet istuutui vuoteen luo ja
-käyttäytyi kuin mies, joka huomaa rajuilman lähestyvän ja asettuu
-porttikäytävään sadetta odottamaan: hän kuuli vaimonsa puhuvan,
-mutta ei vastannut mitään. Kun liikuttavimmat, hellimmät, hartaimmat
-rukoukset soivat hänen korvissaan, sanoi hän vain:
-
--- Oletpa hiukan kalpea tänään, vaimo parkani.
-
-Hänen marmoriotsallaan ei näkynyt merkkiäkään siitä, että hän
-olisi ajatellut tytärtään, ja huuliaan ei hän avannut. Häntä eivät
-ensinkään liikuttaneet kyyneleet, joita hänen tunnottomat sanansa
-saivat virtaamaan pitkin hänen vaimonsa valkeita kasvoja.
-
--- Jumala antakoon teille anteeksi, Grandet, sanoi vaimo, kuten minä
-itse annan teille anteeksi. Tarvitsette vielä kerran armeliaisuutta.
-
-Vaimonsa sairaudesta lähtien ei Grandet ollut uskaltanut enää käyttää
-hirvittävää änkytystään: ta-ta-ta-ta. Kuitenkaan ei tarvitse otaksua,
-että hänen itsevaltaisuuttaan olisi vähentänyt tämä lempeä enkeli,
-jonka rumuus katosi päivä päivältä, jättäen sijaa hänen siveellisten
-ominaisuuksiensa kauneudelle, joka loisti hänen kasvoistaan. Hän oli
-pelkkää sielua. Rukouksen henki näytti puhdistavan ja pienentävän
-karkeat piirteet hänen kasvoissaan ja niitä ympäröi ikäänkuin
-pyhäinen kirkkaus. Kuka ei olisi huomannut tuota omituista ilmettä
-hurskaiden kasvoilla, joissa sielun tottumukset vähitellen saavat
-voiton kovimmistakin piirteistä, painaen niihin ajatusten puhtauden
-ja aateluuden leiman? Tämä kärsimysten aikaansaama muutos, joka
-vähitellen teki lopun vaimo paran elämästä, vaikutti varsin heikosti
-vanhaan tynnyrintekijään, jonka luonne pysyi kovana kuin pronssi.
-
-Hänen puheensa ei enää ollut halveksivaa, mutta hänen käytöksensä
-todisti perheen isän ja yliherran kylmää vaiteliaisuutta.
-
-Kun uskollinen Nanon näyttäytyi torilla, sai hän kuulla joka taholta
-purevia huomautuksia ja ivallisia sutkauksia; mutta vaikka yleinen
-mielipide tuomitsi isä Grandet'n, puolusti palvelija häntä kuitenkin
-talon kunnian vuoksi.
-
--- No niin, sanoi hän herra Grandet'n ahdistajille, emmekö kaikki
-tule ankarammiksi kun vanhenemme? Minkätähden tekisi herrani siitä
-poikkeuksen? Lopettakaa toki valheelliset jaarituksenne. Neiti elää
-kuin kuningatar. Hän on yksin; entä sitten, se häntä miellyttää. Sitä
-paitsi on isäntäväelläni tärkeämpiä syitä.
-
-Vihdoin, eräänä iltana, loppupuolella kevättä, rouva Grandet, jota
-vaivasi enemmän suru kuin sairaus, ja jonka ei ollut onnistunut
-rukouksillaan taivuttaa herra Grandet'ta, uskoi salaiset surunsa
-Cruchot'ille.
-
-Panna kolmenkolmatta vuotias tyttö vedelle ja leivälle! huudahti
-presidentti de Bonfons, ja aivan ilman syytä! Sehän on laitonta
-väkivaltaisuutta; hän voi nousta vastaan uhalla että...
-
--- Riittää, rakas veljenpoikani, sanoi notario, jättäkää nuo
-lakimiehen viisautenne... Rauhoittukaa, rouva, minä lopetan
-tyttärenne vankeuden jo huomispäivänä.
-
-Kuullessaan, että hänestä puhuttiin, tuli Eugénie huoneestaan.
-
--- Hyvät herrat, sanoi hän, lähestyen heitä ylpeänä, pyydän, ett'ette
-sekaannu tähän asiaan. Isäni on herra talossaan. Niin kauan kuin
-asun hänen luonaan, on minun totteleminen häntä. Hänen menettelynsä
-ei kaipaa maailman hyväksymistä eikä paheksumista, hän ei ole siitä
-vastuunalainen muille kuin Jumalalle. Ystävyytenne perusteella
-toivon, ett'ette puhu tästä asiasta kenellekään. Jos moititte isääni,
-käytte samalla koko talon kunnian kimppuun. Olen teille suuresti
-kiitollinen, hyvät herrat, siitä myötätunnosta, jota osoitatte
-minua kohtaan; vielä suuremmassa määrässä olen teille kiitollinen,
-jos koetatte ehkäistä niitä loukkaavia huhuja, jotka kiertävät
-kaupungilla, ja jotka sattumalta ovat tulleet tietooni.
-
--- Hän on oikeassa, sanoi rouva Grandet.
-
--- Hyvä neiti, paras keino estää ihmisiä juoruilemasta teistä on,
-että te saatte takaisin vapautenne, vastasi kunnioittavasti vanha
-notario, joka ihmetellen oli pannut merkille, kuinka kauniiksi
-vankeus ja surumielisyys olivat tehneet Eugénien.
-
--- No niin, tyttöni, jätä herra Cruchot'n huoleksi järjestää tämä
-asia, koska hän vastaa seurauksista. Hän tuntee isäsi ja tietää mitä
-hänelle on tehtävä. Jos tahdot nähdä minua onnellisena tänä lyhyenä
-aikana, joka minulla enää on jälellä, niin on isäsi ja sinun ennen
-kaikkea sovittava.
-
-Seuraavana päivänä kulki Grandet edes takaisin pienessä
-puutarhassaan. Tyttärensä vankeuteen sulkemisesta saakka oli
-hänellä ollut tapana tehdä tämä aamukävely juuri silloin kun
-Eugénie suki hiuksiaan. Kun ukko saapui suuren pähkinäpuun luo,
-piiloitti hän itsensä puun rungon taakse ja jäi pitkäksi aikaa
-katselemaan tyttärensä pitkiä hiuksia. Hän horjui kahden mielihalun
-välillä, joita hänessä herättivät toiselta puolen hänen luonteensa
-järkähtämättömyys ja toiselta halu lähestyä tytärtään.
-
-Usein jäi hän pitkäksi aikaa istumaan pienelle puupenkille, jolla
-Charles ja Eugénie olivat vannoneet ikuista rakkautta. Tytär katseli
-isäänsä salaa uutimien takaa tai peilistä. Jos Grandet nousi ja alkoi
-uudestaan kävellä, istuutui hän ikkunaan ja rupesi tarkastamaan
-muurin reunaa, jota pitkin riippui mitä erilaisimpia kukkia: Venuksen
-hiuksia, köynnöskasveja, sekä keltaisia ja valkeita sedumeja, joita
-tavataan runsaasti viinikentillä Saumurissa ja Tours'issa.
-
-Herra Cruchot tuli varhain taloon ja tapasi vanhan viiniporvarin
-istumassa pienellä penkillä, kauniina kesäkuun päivänä, selkä
-nojautuneena muuria vastaan sekä tähyilemässä tytärtään.
-
--- Miten voin palvella teitä, mestari Cruchot? sanoi hän,
-huomatessaan notarion.
-
--- Tulen puhumaan teille kauppa-asioista.
-
--- Vai niin! vai niin! onko teillä kultaa vaihetettavana minun
-taalereihini?
-
--- Ei, ei, ei ole kysymys rahasta, vaan tyttärestänne, Eugéniestä.
-Kaikki ihmiset puhuvat hänestä ja teistä.
-
--- Mitä kuuluvat heihin toisten asiat? Kukin on herra omassa
-talossaan.
-
--- Myönnetään, kukin on oikeutettu tappamaan itsensä, tai, mikä on
-vielä pahempaa, heittämään rahansa ikkunasta.
-
--- Kuinka niin?
-
--- Teidän vaimonne on hyvin sairas, ystäväni. Teidän pitäisi kysyä
-neuvoa herra Bergeriniltä, hän on kuoleman vaarassa. Jos hän kuolee
-saamatta tarpeellista hoitoa, ette te saisi koskaan rauhaa, sen uskon.
-
--- Ta-ta-ta-ta! te tiedätte mikä vaimoani vaivaa. Kun lääkärit kerran
-ovat panneet jalkansa taloon, tulevat he sitten viisi kuusi kertaa
-päivässä.
-
--- Samantekevää, Grandet, te teette kuten parhaaksi näette. Me olemme
-vanhoja ystäviä; ei ole koko Saumurissa toista, joka vilpittömämmin
-ottaa osaa teidän asioihinne kuin minä; sentähden on minun täytynyt
-sanoa se teille. Olette viisas mies, te tiedätte kyllä mitä
-teette. Ei ollut kuitenkaan tämä se asia, joka toi minut tänne. On
-kysymyksessä ehkä jotain vielä tärkeämpää. Ettehän tahdo tappaa
-vaimoanne, sillä hän on teille kovin tarpeellinen. Ajatelkaahan toki,
-mihin asemaan joutuisitte tyttäreenne nähden, jos rouva Grandet
-kuolisi. Teidän täytyisi antaa Eugénielle hänen osansa, koska teillä
-on yhteisiä omaisuuksia vaimonne kanssa. Teidän tyttärellänne on
-oikeus vaatia osansa teidän omaisuudestanne, myydä Froidfond.
-Lyhyesti, hän ottaa haltuunsa äitinsä omaisuuden, jota te ette voi
-periä.
-
-Nämä sanat olivat kuin salaman isku herra Grandet'lle, joka ei ollut
-yhtä selvillä laki- kuin kauppa-asioista. Hän ei ollut koskaan
-ajatellut mahdolliseksi minkäänlaista perintöselkkausta.
-
--- Sentähden kehoitan teitä kohtelemaan häntä lempeästi, sanoi
-Cruchot lopuksi.
-
--- Mutta tiedättekö sitten, Cruchot, mitä tyttäreni on
-
-tehnyt?
-
--- Mitä? sanoi notario, ihastuneena mahdollisuuteen, että saisi itse
-Grandet'lta tietää riidan varsinaisen syyn.
-
--- Hän on antanut pois rahansa.
-
--- Olivatko ne sitten hänen? kysyi notario.
-
--- Kaikki sanovat minulle tuon saman! sanoi Grandet, pudottaen
-käsivartensa ikävystyneenä alas.
-
--- Tahdotteko, jatkoi Cruchot, mitättömän asian tähden tehdä
-itsellenne elämän raskaaksi. Voitte olla varma, että äitinsä kuoleman
-jälkeen tytär osoittautuu vielä itsepäisemmäksi kuin nyt.
-
--- Vai niin, tekö pidätte kuutta tuhatta frangia mitättömänä summana?
-
--- Mutta, vanha ystäväni, tiedättekö, mitä tekee vaimonne
-perintö-osa, jos Eugénie sitä vaatii.
-
--- Mitä?
-
--- Ehkä kaksi, kolme tai neljäsataa tuhatta frangia! Ehkäpä pitäisi
-arvioida ja myödä, jotta saataisiin tietää todellinen arvo? Sen
-sijaan, jos sovitte...
-
--- Isäni luiden kautta! huudahti viiniporvari, istahtaen kalpeana,
-saammehan nähdä, Cruchot.
-
-Oltuaan vaiti hetken ajan, katsahti Grandet notarioon ja sanoi
-hänelle:
-
--- Elämä on todellakin kovaa! Ja tuskaa on yllin kyllin. Cruchot,
-jatkoi hän juhlallisesti, ettehän tahdo pettää minua, vannokaa
-kunnianne kautta, että mitä olette puhunut minulle on täyttä totta.
-Näyttäkää minulle lakikirja, tahdon tutkia lakia!
-
--- Ystäväiseni, vastasi notario, enkö tuntisi omaa ammattiani?
-
--- Onko se siis totta? Minut siis ryöstetään, petetään, tapetaan,
-raadellaan, ja sen tekee vielä minun oma tyttäreni.
-
--- Hän perii äitinsä.
-
--- Mitä hyödyttävät meitä sitten lapset? Oi, minun vaimoni, minä
-rakastan häntä. Onneksi on hän vankkaa tekoa; hän on La Bertellièrejä.
-
--- Hän ei elä enää kuukauttakaan.
-
-Tynnyrintekijä löi otsaansa, kulki edes takaisin ja heittäen
-säikähtyneen katseen Cruchot'hon, sanoi hän:
-
--- Mitä tehdä?
-
--- Eugénie voi yksinkertaisesti luopua oikeuksistaan äitinsä
-perintöön. Ettehän tahdo tehdä häntä perinnöttömäksi, vai mitä? Mutta
-voidaksenne saada häntä kieltäytymään osastaan, ette saa kohdella
-häntä tuolla tavalla. En puhu ensinkään oman hyötyni kannalta, kun
-sanon tämän, vanha ystäväni. Mitä minulla olisi tässä tehtävää?...
-Tilinselvityksiä, kalustoluetteloja, huutokauppoja, jakoja...
-
--- Saammehan nähdä, saammehan nähdä. Älkäämme puhuko enää tästä,
-Cruchot. Te revitte sisälmykset ruumiistani. Oletteko saanut rahoja?
-
--- En, mutta minulla on muutamia vanhoja louis'ta, kymmenkunta, annan
-ne teille. Ystäväni, sopikaa Eugénien kanssa. Nähkääs, koko Saumur
-heittää kiviä teidän jälkeenne.
-
--- Houkat!
-
--- Valtiopaperien arvo on nyt yhdeksässäkymmenessä seitsemässä.
-Olkaahan nyt tyytyväinen kerrankin elämässänne.
-
--- Yhdeksässäkymmenessä seitsemässäkö, Cruchot?
-
--- Niin.
-
--- Hyvä! hyvä! yhdeksänkymmentä seitsemän! huudahti Grandet, saattaen
-vanhan notarion kadunpuoleiselle portille saakka.
-
-Sitten, levottomana vielä sen johdosta, mitä vastikään oli kuullut,
-meni hän vaimonsa luo ja sanoi tälle:
-
--- Kas niin, äiti, sinä voit viettää tämän päivän tyttäresi
-kanssa, minä menen Froidfondiin. Olkaa kilttejä kummatkin. Tänään
-on hääpäivämme, vaimoseni, kas tuossa kymmenen taaleria, jotta
-voit nauttia Herran ehtoollista. Olethan jo kauan sitä kaivannut!
-Huvitelkaa nyt oikein ja voikaa hyvin. Eläköön iloisuus!
-
-Hän heitti kymmenen kuuden frangin rahaa vaimonsa vuoteelle ja
-suuteli häntä otsalle.
-
--- Vaimoseni, voithan jo paremmin?
-
--- Kuinka voitte ajatella, että Jumalan siunaus asustaisi teidän
-talossanne niin kauan kuin suljette sydämenne tyttäreltänne? sanoi
-hän liikutettuna.
-
--- Ta-ta-ta-ta! lauloi isä lempeällä äänellä, saammehan nähdä.
-
--- Laupias taivas! Eugénie! huusi äiti, punastuen ilosta, tule
-syleilemään isääsi, hän antaa sinulle anteeksi!
-
-Mutta Grandet oli kadonnut. Hän kiiruhti nopein askelin
-viinimailleen, koettaen selvitellä sekavia ajatuksiaan. Grandet'lla
-oli seitsemäskymmenes kuudes vuosi menossa. Erittäinkin kahtena
-viimeisenä vuonna oli hänen kitsautensa kasvanut kuten yleensä
-kasvavat kaikki intohimot kuta enemmän ikää karttuu. Samoinkuin
-kaikilla ihmisillä, joiden elämä on pyhitetty yhdelle ainoalle
-hallitsevalle ajatukselle, oli Grandet'llakin vertauskuva, jota
-hän erikoisella rakkaudella palveli, ja se oli kulta. Kullan
-katseleminen, kullan omistaminen oli tullut hänelle todelliseksi
-intohimoksi. Hänen yksinvaltaisuutensa oli kasvanut rinnan hänen
-saituruutensa kanssa ja hänestä tuntui luonnottomalta luopua
-pienimmästäkään osasta omaisuuttaan vaimonsa kuoleman jälkeen.
-Hänenkö pitäisi ilmoittaa omaisuutensa suuruus tyttärelleen
-ja tuomareille!... Antaa arvioida irtaimistonsa ja kiinteän
-omaisuutensa...
-
--- Mieluummin antaisin kuristaa itseni, sanoi hän ääneen, seisoen
-keskellä viinimäkiään.
-
-Vihdoin oli hän tehnyt päätöksensä. Hän palasi takaisin Saumuriin
-päivällisen aikaan ja päätti nöyrtyä Eugénien edessä, imarrella
-häntä, mielistellä häntä, saadakseen viimeiseen hengenvetoon saakka
-pitää hallussaan miljoonansa. Vanhus oli sattumalta ottanut portin
-avaimen mukaansa ja saattoi siten kenenkään huomaamatta tulla sisään.
-Juuri kun hän hiljaa hiipi portaita ylös mennäkseen vaimonsa luo,
-levitteli Eugénie äitinsä vuoteen vieressä kaunista ompelulipastaan.
-Grandet'n poissaollessa huvittelivat he itseään katselemalla
-Charles'in piirteitä hänen äitinsä valokuvassa.
-
--- Aivan hänen otsansa ja hänen suunsa! sanoi Eugénie juuri kun isä
-avasi oven.
-
-Huomatessaan katseen, jonka Grandet heitti kultaan, huudahti rouva
-Grandet:
-
--- Jumalani, armahda meitä!
-
-Ukko Grandet hyökkäsi ompelurasiaan käsiksi yhtä himokkaasti kuin
-tiikeri nukkuvan lapsen kimppuun.
-
--- Mikä tämä on? sanoi hän, tarttuen aarteeseen ja asettuen istumaan
-ikkunan luo.
-
--- Oikeaa kultaa! Kultaa! Paljon kultaa! tämä painaa kaksi puntaa. --
-Aah! Charles on antanut sinulle sen rahoistasi vai mitä? Minkätähden
-et ole sanonut minulle? Olet tehnyt hyvät kaupat, tyttöseni! Sinä
-olet tyttäreni, minä tunnen sinut omakseni.
-
-Eugénie vapisi kaikissa jäsenissään.
-
--- Olethan saanut tämän Charles'ilta? jatkoi isä.
-
--- Kyllä, isä, mutta se ei ole minun. Se on pyhä pantti.
-
--- Ta-ta-ta-ta! hän on ottanut sinun omaisuutesi, ja sinun täytyy
-saada se takaisin.
-
--- Isäni!...
-
-Grandet avasi veitsensä irroittaakseen rasiasta kultapalasen, ja sitä
-varten täytyi hänen asettaa rasia tuolille. Eugénie yritti temmata
-sen pois, mutta tynnyrintekijä, joka samalla kertaa oli pitänyt
-silmällä tytärtään ja rasiaa, työnsi tytärtään niin tuimasti, että
-tämä kaatui äitinsä vuoteeseen.
-
--- Grandet! Grandet! huusi äiti, nousten istualle vuoteessaan.
-
--- Isä, huusi Eugénie, heittäytyen polvilleen, ryömien isän luo ja
-nostaen kätensä häntä vastaan; isäni, kaikkien pyhien ja Neitsyt
-Marian nimessä, Kristuksen nimessä, joka on kuollut ristillä! Teidän
-menestyksenne nimessä, isäni, oman elämäni nimessä pyydän teitä,
-älkää koskeko siihen. Tämä rasia ei ole teidän eikä minun; se on
-erään onnettoman sukulaisen, joka on uskonut sen minulle ja minun
-tulee jättää se hänelle koskemattomana.
-
--- Minkätähden katselet sinä sitä, jos se on pantti?
-
--- Isä, jos särette sen, häväisette te minua! Isäni, kuuletteko?
-
--- Grandet, armoa! sanoi äiti.
-
--- Isä! huusi Eugénie niin kimakalla äänellä, että Nanon
-säikähtyneenä syöksyi huoneeseen.
-
-Eugénie sieppasi veitsen joka oli pöydällä ja rupesi puolustautumaan
-sillä.
-
--- Mitä nyt? kysyi Grandet kylmästi naurahtaen.
-
--- Grandet, te tapatte minut! sanoi äiti.
-
--- Isäni, jos viillätte palasenkaan tuota kultaa, niin lävistän
-itseni tällä veitsellä. Te olette jo tehnyt äitini kuolemansairaaksi,
-te tapatte vielä tyttärenne! Jatkakaa vain samalla tavalla!
-
-Grandet piti terää rasialla ja katseli epäröiden tytärtään.
-
--- Kykenisitköhän sinä siihen, Eugénie? sanoi hän.
-
--- Kyllä, Grandet, sanoi äiti.
-
--- Hän tekee kyllä sen, minkä on sanonut, huusi Nanon. Olkaahan toki
-järkevä, herra, kerrankaan elämässänne.
-
-Tynnyrintekijä katseli vuoroin kultaa vuoroin tytärtään hetken ajan.
-Rouva Grandet pyörtyi.
-
--- Näettekö, herra kulta, että rouva tekee kuolemaa! huusi Nanon.
-
--- Kas niin, tyttöseni, älkäämme riidelkö tuollaisesta
-rasia-pahasesta. Ota se toki! huudahti tynnyrintekijä kiivaasti,
-heittäen lippaan vuoteelle.
-
--- Sinä, Nanon, mene hakemaan herra Bergerinia.
-
--- No, äiti, sanoi hän suudellen vaimonsa kättä, älä ole milläsikään,
-me olemme jo sopineet. -- Eikö totta, tyttöseni? Pois nyt kuiva
-leipä -- saat syödä kaikkea mitä tahdot... Ah! hän avaa silmänsä.
--- Kas niin, äiti, pikku rakas äiti. Katso kun syleilen Eugénieta.
-Hän rakastaa serkkuaan, hän saa mennä naimisiin hänen kanssaan, jos
-tahtoo; hän saa säilyttää hänelle tuon pienen rasian. Mutta sinun
-täytyy elää kauan aikaa, vaimo parkani. Liikuhan toki! Kuule, sinä
-saat nauttia Herran ehtoollista niin komeasti että sellaista ei ole
-vielä nähty Saumurissa.
-
--- Jumalani, voitteko kohdella tuolla tavalla vaimoanne ja lastanne!
-sanoi rouva Grandet heikolla äänellä.
-
--- En tee sitä enää! huusi tynnyrintekijä. Saat nähdä sen, vaimo
-parkani.
-
-Hän meni huoneeseensa ja toi sieltä kourallisen louis'ta, jotka hän
-levitti vuoteelle.
-
--- Katso, Eugénie, katso, vaimoseni, kas tässä teille, sanoi hän
-heitellen rahoja. Kas niin, tule taas iloiseksi, vaimoni; tule
-terveeksi, pian, sinulta ei tule puuttumaan mitään eikä Eugénielta
-myöskään. Tässä on sata louis'ta hänelle. Ethän anna näitä pois,
-Eugénie, vai mitä?
-
-Rouva Grandet ja hänen tyttärensä katselivat toisiaan kummastuneina.
-
--- Ottakaa pois, isä, emme kaipaa muuta kuin teidän rakkauttanne.
-
--- No niin, samapa se, sanoi hän, pistäen rahat takaisin taskuun,
-olkaamme taas hyviä ystäviä. Menkäämme kaikki yhdessä saliin syömään
-päivällistä, ja sitten voitte joka ilta pelata arpapeliänne. Eikö
-niin, rouvaseni?
-
--- Niin mielelläni, jos se voisi olla teille joksikin huviksi, sanoi
-kuolemaatekevä; mutta minä en jaksa enää nousta.
-
--- Äiti parka, sanoi tynnyrintekijä, sinä et tiedä, kuinka paljon
-minä sinua rakastan. -- Ja sinä, tyttäreni!
-
-Grandet syleili ja suuteli tytärtään.
-
--- Kuinka suloista syleillä tytärtään riidan jälkeen. -- Katso,
-näetkö äitiseni, että olemme täydellisesti sopineet. -- Menehän
-kätkemään tuo, sanoi hän Eugénielle, osoittaen lipasta. Mene, äläkä
-pelkää mitään. Minä en puhu sinulle siitä enää koskaan.
-
-Herra Bergerin, Saumurin kuuluisin lääkäri, saapui samassa.
-Tutkittuaan potilasta sanoi hän Grandet'lle, että rouvan tila
-oli hyvin huono, mutta että täydellinen mielenrauha, tarkka
-ruokajärjestys ja huolellinen hoito kuitenkin voisivat; mahdollisesti
-pitää häntä elossa syksyyn saakka.
-
--- Tuleekohan se kalliiksi? kysyi tynnyrintekijä. Tarvitaanko
-lääkkeitä?
-
--- Vähän lääkkeitä, mutta pääasiassa huolellista hoitoa, vastasi
-lääkäri, joka ei voinut olla hymyilemättä.
-
--- Toisin sanoen, herra Bergerin, vastasi Grandet, tehän olette
-kunniallinen mies, eikö niin? Minä luotan teihin, tulkaa katsomaan
-vaimoani niin usein kuin luulette sen tarpeelliseksi. Pelastakaa
-minulle hyvä vaimoni; minä rakastan häntä suuresti, katsokaa, vaikken
-sitä näytä, sillä minussa tapahtuu kaikki syvällä sydämessä. Minulla
-on huolia. Huolet ovat tulleet talooni veljeni kuoleman kautta, sillä
-minun täytyy pelastaakseni hänen kunniansa tuhlata niin paljon rahaa
-että saan kohta antaa silmät päästäni. Hyvästi, herra Bergerin.
-Jos on mahdollista pelastaa vaimoni, niin tehkää se, vaikkakin se
-maksaisi sata jopa kaksikin sataa frangia.
-
-Huolimatta Grandet'n kiihkeistä toivomuksista, että hänen vaimonsa
-paranisi -- sillä perintöjäkö oli saiturille katkerampaa kuin
-kuolema -- huolimatta siitä että hän aina oli valmis täyttämään
-äidin ja tyttären tahdon, niin että naiset eivät voineet kyllin
-kummastella tätä hänen myöntyväisyyttään; huolimatta mitä
-uhrautuvimmasta huolenpidosta, jolla Eugénie hoiti potilasta, rouva
-Grandet kuitenkin läheni nopein askelin loppuaan. Päivä päivältä
-tuli hän heikommaksi ja kalpeammaksi. Hän kävi läpikuultavaksi
-kuin puitten lehdet syksyllä, ja taivaallinen valo kirkasti hänen
-piirteitään, niinkuin syysaurinko kultaa ja kirkastaa lehtiä. Hänen
-kuolemansa oli hänen elämänsä arvoinen, kristillinen kuolema, jota
-todella voi sanoa yleväksi. Lokakuussa v. 1823 loistivat hänen
-hyveensä, hänen enkelimäinen kärsivällisyytensä ja hänen äidillinen
-rakkautensa täydessä loistossaan; sitten hän hiljaa sammui kertaakaan
-valittamatta.
-
-Kuin tahraton lammas meni hän taivaaseen, eikä hän surrut erota
-muista kuin kalsean elämänsä lempeästä kumppanista, tyttärestään,
-jolle hänen viimeiset katseensa näyttivät ennustavan tuhansia
-kärsimyksiä. Hän vapisi ajatellessaan, että hänen täytyi jättää tämä
-karitsa, yhtä turvaton kuin hän, yksin keskelle itsekästä maailmaa,
-joka tahtoi riistää häneltä hänen aarteensa.
-
--- Lapseni, sanoi hän, vetäessään viimeisiä hengenvetojaan, ei ole
-onnea muualla kuin taivaassa, sen tulet vielä kerran kokemaan.
-
-Heti äitinsä kuoleman jälkeen löysi Eugénie uusia siteitä, jotka
-kiinnittivät häntä tähän taloon, jossa hän oli syntynyt, jossa hän
-oli niin paljon kärsinyt, jossa hänen äitinsä juuri oli kuollut. Hän
-ei voinut katsella ikkunaa eikä rullatuolia salissa vuodattamatta
-kyyneliä. Hän luuli ymmärtäneensä väärin vanhaa isäänsä, huomatessaan
-nyt olevansa hänen hellimmän huolenpitonsa esineenä. Isä tarjosi
-hänelle käsivartensa, kun he menivät aamiaiselle, ja katseli
-tuntikausia tytärtään lempein katsein, hoidellen häntä kuin olisi hän
-ollut kullasta. Vanha tynnyrintekijä vapisi tyttärensä edessä ja oli
-siihen määrin muuttunut että Nanon ja Cruchot't, jotka huomasivat
-hänen heikkoutensa, luulivat sen johtuvan hänen korkeasta iästään
-ja epäilivät hänen järkeänsä. Mutta samana päivänä, jolloin perhe
-pukeutui surupukuun, tuli selville syy vanhuksen käytökseen. Mestari
-Cruchot, joka yksin tunsi potilaansa salaisuuden, oli kutsuttu taloon
-tuona päivänä.
-
--- Rakas lapseni, sanoi Grandet Eugénielle, kun päivällinen oli syöty
-ja ovet huolellisesti suljettu, nyt olet sinä äitisi perijätär, ja
-meillä on pieniä asioita järjestettävänä keskenämme. -- Eikö totta,
-Cruchot?
-
--- Kyllä.
-
--- Onko välttämätöntä järjestää tuo asia juuri tänään, isä?
-
--- On, on, tyttöseni. En voi enää kauemmin jäädä tällaiseen
-epävarmuuteen. En usko että sinä tahdot tuottaa minulle surua.
-
--- Oi! isäni...
-
--- No niin, täytyy järjestää kaikki tänä iltana.
-
--- Mitä pitää minun sitten tehdä?
-
--- Mutta, tyttöseni, se ei koske minua. -- Sanokaahan te se hänelle,
-Cruchot.
-
--- Neiti, teidän isänne ei tahdo jakaa eikä myödä omaisuuttaan,
-samoinkuin ei myöskään maksaa suuria verosummia siitä puhtaasta
-rahasta, jota hän omistaa. Sentähden pitäisi estää esivaltaa
-pistämästä sormeaan siihen osaan omaisuudesta, joka nyt on
-jakamattomana teidän ja isänne välillä...
-
--- Cruchot, oletteko tarkasti punninnut kaiken, mitä sanotte?
-Otatteko huomioon, että puhutte lapselle?
-
--- Antakaa minun puhua, Grandet.
-
--- Kyllä, kyllä, ystäväni. Ettehän te enempää kuin tyttärenikään
-tahdo ryöstää minua. -- Eikö totta, tyttöseni?
-
--- Mutta, herra Cruchot, mitä on minun siis tehtävä? kysyi Eugénie
-kärsimättömänä.
-
--- Niin, sanoi notario, teidän pitäisi allekirjoittaa asiakirja,
-jossa luovutte äitinne jälkeenjättämästä perintöosuudesta, ja jätätte
-isällenne käyttöoikeuden jakamattomaan pesään, pidättäen itsellenne
-omaisuuden isänne jälkeen...
-
--- En ymmärrä mitään kaikesta siitä, mitä sanotte minulle, vastasi
-Eugénie; antakaa minulle asiakirja ja näyttäkää minulle minne minun
-pitää kirjoittaa nimeni.
-
-Isä Grandet katseli vuoroin asiakirjaa vuoroin tytärtään, ollen
-siihen määrin kiihdyksissä, että hänen alinomaa täytyi pyyhkiä
-otsaltaan hikipisaroita.
-
--- Ty-tyttöseni, sanoi hän, sen sijaan että allekirjoitat tuon
-asiakirjan, jonka kirjoihin paneminen maksaisi suuria summia,
-tahtoisin että luopuisit ihan yksinkertaisesti rakkaan äiti vainajasi
-jälkeenjättämästä perintöosuudesta, ja luottaisit vastaisuudessa
-täydellisesti minuun; se olisi minulle hyvin mieluista. Maksan
-sinulle joka kuukausi sata frangia käsirahaa. Näetkö, sillä
-summalla saat luetuksi niin monta messua kuin tahdot, niille, joita
-ajattelet... Hm! sata frangia kuussa... kullassa.
-
--- Teen kaiken, mitä te tahdotte, isäni.
-
--- Neiti, sanoi notario, minun velvollisuuteni on huomauttaa teille,
-että annatte riistää itseltänne suuren omaisuuden...
-
--- Jumalani, mitä se minua liikuttaa, sanoi Eugénie.
-
--- Vaikene, Cruchot. -- Mikä on sanottu, se on sanottu, huudahti
-Grandet, puristaen tyttärensä käsiä omissaan. Eugénie, ethän ota
-takaisin sanojasi, sinä olet kunnon tyttö, eikö totta?
-
--- Oi! isäni...
-
-Vanhus syleili tytärtään kuumeisesti ja puristi häntä rintaansa
-vasten, niin että oli vähällä tukehuttaa hänet.
-
--- Niin, lapseni, sinä annat elämän isällesi. Sinä annat hänelle
-takaisin mitä hän on sinulle antanut: me olemme kuitit. Katso näin
-täytyy menetellä kauppa-asioissa. Minä siunaan sinua! Sinä olet
-kunniallinen tyttö ja rakastat isääsi. Nyt voit tehdä mitä haluat.
-
--- Huomiseen siis, Cruchot, jatkoi hän, luoden katseen
-säikähtyneeseen notarioon. Pitäkää huolta siitä, että
-luopumus-asiakirja tulee oikein kirjoitetuksi tuomarin kansliassa.
-
-Seuraavana päivänä kahdentoista aikaan allekirjoitettiin asiakirja,
-jonka kautta Eugénie luopui perintöosuudestaan.
-
-Huolimatta lupauksestaan ei vanha tynnyrintekijä vielä ennen
-ensimäisen vuoden loppua ollut antanut sou'takaan niistä sadasta
-frangista, jotka hän niin juhlallisesti oli luvannut tyttärelleen.
-Kun Eugénie leikkiä laskien otti puheeksi hänen lupauksensa, ei hän
-voinut olla punastumatta. Nopeasti meni hän huoneeseensa ja toi
-palatessaan noin kolmannen osan niistä kalleuksista, jotka hän oli
-ottanut veljenpojaltaan.
-
--- Kas tässä, pienokaiseni, sanoi hän ivallisella äänellä, tahdotko
-nämä korvaukseksi kahdestatoista sadasta frangistasi?
-
--- Oi isäni, annatteko ne todellakin minulle?
-
--- Annan niitä sinulle yhtä paljon ensi vuonna, sanoi hän heittäen ne
-hänen esiliinaansa. Siten saat vähitellen kaikki hänen korukalunsa,
-lisäsi hän, hieroen käsiään, onnellisena siitä että saattoi
-keinotella tyttärensä rakkauden kustannuksella.
-
-Kuitenkin tunsi vanhus, vaikkakin oli vielä hyvissä voimissa,
-välttämättömäksi tehdä tyttärensä osalliseksi taloutensa
-salaisuuksista. Seuraavan kahden vuoden aikana antoi hän tyttärensä
-hänen läsnäollessaan järjestää pienempiä talon toimia, ottaa
-vastaan taloon tulevat rahat ja opetti häntä vähitellen tuntemaan
-viinimäkiensä ja arentitalojensa nimet ja arvon. Kolmantena
-vuonna oli hän siihen määrin totuttanut tytärtään kaikkiin
-saiturin salaisuuksiin, että hän huoletta uskalsi jättää hänelle
-varastoaittojensa avaimet, ja antaa hänelle talon emännän aseman.
-
-Viisi vuotta kului tällä tapaa ilman että mitään huomattavaa oli
-tapahtunut Eugénien ja hänen isänsä yksitoikkoisessa elämässä.
-Kaikki talon toimet tehtiin vanhan seinäkellon täsmällisyydellä.
-Neiti Grandet'n syvä surumielisyys ei ollut salaisuus kenellekään;
-mutta vaikkakin jokainen aavisti syyn siihen, ei hän koskaan ollut
-lausunut sanaakaan, joka olisi tehnyt uskottaviksi ne arvelut, joita
-koko Saumurin väestö muodosti rikkaan perijättären sydämen tilasta.
-Hänen ainoana seuranaan olivat kolme Cruchot'ta ja muutamat heidän
-ystävistänsä, jotka he huomaamatta olivat tuoneet taloon. He osasivat
-pelata whist'ia ja joka ilta saapuivat he siinä tarkoituksessa taloon.
-
-Vuonna 1825 tunsi isä vanhuuden heikkouden lähestyvän ja oli
-sentähden pakoitettu tekemään tyttärensä osalliseksi koko
-omaisuutensa salaisuudesta. Hän neuvoi tytärtään vaikeimmissa
-tapauksissa turvautumaan notario Cruchot'hon, johon hänellä oli täysi
-luottamus. Saman vuoden lopulla sai vanhus, joka nyt oli 82:n vuoden
-vanha, halvauskohtauksen, ja hänen tilansa huononi nopeasti. Herra
-Bergerin tuomitsi Grandet'n tilan toivottomaksi.
-
-Eugénie ajatteli, että hän pian olisi ihan yksin maailmassa ja
-liittyi sentähden lujemmin isäänsä, vahvistaen siten jossain määrin
-sitä ainoaa sidettä, joka enää yhdisti hänet ihmisiin. Hänelle
-samoinkuin kaikille rakastaville naisille muodosti rakkaus koko
-maailman. Koska Charles ei ollut läsnä, käänsi hän kaiken uhrautuvan
-huolenpitonsa isäänsä, jonka voimat vähitellen vähenivät, sillävälin
-kuin hänen itaruutensa samassa mitassa kasvoi. Tämän miehen kuolema
-oli sopusoinnussa hänen elämänsä kanssa.
-
-Varhain aamulla antoi hän viedä itsensä rullatuolilla huoneensa
-uunin ja työhuoneensa oven väliin. Täällä istui hän liikkumattomana,
-vilkuillen levottomana milloin niitä, jotka tulivat häntä
-tervehtimään, milloin kaksinkertaista rautaovea. Pienimmästäkin
-risahduksesta oli hänelle tehtävä tiliä; ja notarion suureksi
-kummastukseksi kuuli hän koiran haukotuksenkin pihalla.
-
-Hän heräsi näennäisestä tylsyyden tilastaan, kun koitti se hetki
-ja päivä, jona arenti maksettiin ja sovittiin viininkorjaajien
-kanssa. Silloin liikutti hän rullatuoliaan siksi kunnes hän pääsi
-huoneensa ovelle saakka. Tytär avasi oven ja vanhus valvoi miten
-tämä kasasi rahasäkit toinen toisensa päälle ja sulki senjälkeen
-oven. Sitten palasi hän hiljaa paikalleen heti kun tytär oli jättänyt
-hänelle avaimet, jotka hän aina piti liivinsä taskussa, ja joita
-hän alituisesti tunnusteli. Hänen vanha ystävänsä notario osoitti
-kaksinverroin huomaavaisuuttaan Grandet'ta kohtaan, koska oletti
-varmaksi, että rikas perijätär menisi naimisiin hänen veljenpoikansa,
-presidentin kanssa, ellei Charles Grandet palaisi. Joka päivä tuli
-hän kysymään olisiko Grandet'lla määräyksiä annettavana, meni hänen
-pyynnöstään Froidfondiin, arentitiloille, niityille ja viinimaille,
-möi viinisadot ja vaihtoi kaikki tulot kultaan ja hopeaan, jolla
-täytettiin jo pulleat säkit työhuoneessa. Vihdoin alkoivat
-kuolinkamppailun päivät. Vanhuksen vankka ruumis taisteli viimeiseen
-hengenvetoon saakka. Hän tahtoi jäädä istumaan uunin nurkkaan
-huoneensa oven eteen. Kaikki peitteet, jotka pantiin hänen päälleen,
-kääri hän kokoon ja antoi Nanonille sanoen:
-
--- Pane pois nämä, pane, ettei niitä varasteta minulta.
-
-Niin pian kun hän saattoi avata silmänsä, jotka jo olivat aivan
-elottomat, käänsi hän ne työhuoneensa ovea kohti, jossa olivat hänen
-kalleutensa, ja sanoi tyttärelleen:
-
--- Onko kaikki tallessa? Onko kaikki tallessa?
-
-Ja nämä sanat lausui hän sellaisella äänenpainolla kuin olisi
-äkillinen pelästys vallannut hänet.
-
--- On, isäni.
-
--- Pidä huolta rahoista! Anna minulle niitä tänne!
-
-Eugénie levitti kourallisen kultarahoja hänen eteensä pöydälle, ja
-ukko Grandet katseli niitä tuntikausia, tuijottaen niihin kuin lapsi,
-joka ei vielä oikein osaa nähdä. Ja hän hymyili raukeasti kuin lapsi.
-
--- Tämä lämmittää minua! sanoi hän vähäväliä ja hänen kasvonsa
-loistivat onnesta.
-
-Kun pappi tuli hänen luokseen, antaakseen hänelle viimeisen voitelun,
-saivat hänen näennäisesti elottomat silmänsä eloa, kun hän näki
-ristin, hopeiset kynttiläjalat ja vihkiastian. Hän tuijotti niitä
-yhtämittaa, liikuttaen sieraimiaan viimeisiä kertoja. Kun pappi
-lähenteli ristiä hänen huulilleen, teki hän tuskallisen liikkeen
-tarttuakseen siihen ja tämä ponnistus maksoi hänelle elämän. Hän
-huusi Eugénieta, jota hän ei nähnyt, vaikka tämä oli polvillaan hänen
-edessään ja kostutti kyynelillään isän kylmenevää kättä.
-
--- Isäni, siunatkaa minua, pyysi hän.
-
--- Pidä hyvin huolta kaikesta! Sinun on tehtävä tili minulle siitä
-toisessa maailmassa, sanoi kuoleva, todistaen siten viimeisellä
-sanallaan, että kristillisyys saitureillekin on ainoa lohtua tuottava
-uskonto.
-
-Eugénie Grandet oli siis yksin maailmassa, tässä talossa, missä Nanon
-oli ainoa, jonka puoleen hän saattoi kääntyä varmana siitä että tämä
-ymmärtäisi häntä. Nanon oli ainoa, joka rakasti häntä hänen itsensä
-tähden ja jonka kanssa hän saattoi puhella surustaan. Suuri Nanon oli
-kohtalon sallimus Eugénielle. Hän ei ollutkaan enää palvelija, vaan
-nöyrä ystävä.
-
-Isänsä kuoleman jälkeen Eugénie sai tietää herra Cruchot'lta että hän
-sai kolme sataa tuhatta frangia korkoa Saumurin ympäristöllä olevista
-kiinteistä pääomistaan, että hänellä sitäpaitsi oli kolmesataa
-viisikymmentä tuhatta, asetettuna kolmen prosentin korolle, lisäksi
-kaksi miljoonaa kullassa ja sata tuhatta frangia taalereissa
-lukuunottamatta vielä saamattomia arentimaksuja. Koko pääoma nousi
-seitsemääntoista miljoonaan frangiin.
-
--- Missähän onkaan nyt orpanani? ajatteli hän.
-
-Sinä päivänä, jolloin mestari Cruchot jätti hoidokilleen hänen
-perintöosuutensa ja ilmoitti, että hänen asiansa nyt olivat
-järjestyksessä, vietti Eugénie iltaa kahden Nanonin kanssa. He
-istuivat molemmin puolin uunia vanhassa, harmajassa asuinhuoneessa,
-joka nyt oli niin tyhjä ja kuitenkin niin rikas muistoista, aina
-tuolista saakka, jolla äiti oli istunut, lasiin saakka, josta orpana
-oli juonut.
-
--- Nanon, me olemme yksin!
-
--- Niin olemme, neiti; jospa tietäisin, missä hän on, tuo rakas
-nuorukainen, menisin vaikka jalan häntä hakemaan.
-
--- Meri eroittaa hänet meistä, sanoi Eugénie.
-
-Sillä aikaa kun perijätär parka itki yhdessä vanhan palvelijansa
-kanssa tässä kylmässä, kolkossa talossa, joka muodosti hänen koko
-maailmansa, ei Nantes'ista Orleans'iin saakka puhuttu muusta kuin
-neiti Grandet'n seitsemästätoista miljoonasta.
-
-Ensi työkseen määräsi hän kahdentoista sadan vuotuiset korot
-Nanonille, josta nyt tuli rikas tyttö. Ennen kuukauden loppua
-olikin hän jo naimisissa Antoine Cornoiller'n kanssa, joka samalla
-sai neiti Grandet'n maatilojen ja muun omaisuuden ylivalvojan
-toimen. Rouva Cornoiller erosi edukseen aikalaisistaan. Vaikka hän
-oli viidenkymmenen yhdeksän vuoden vanha, näytti hän vasta olevan
-neljissäkymmenissä. Hänen karkeihin piirteihinsä ei aika ollut
-koskenut. Luostarimaisen elämänsä ja ankaran ruokajärjestyksensä
-avulla oli hän säilyttänyt kirkkaan ihonsa ja rautaisen terveytensä.
-Niinpä oli hän tuskin koko elämänsä aikana ollut kauniimpi kuin
-hääpäivänään. Hänellä oli etuja, jotka ovat ominaisia rumuudelle,
-hän oli suuri, lihava, roteva, ja onnellinen ilme kuvastui hänen
-silmissään niin että moni aviomies kadehti Cornoiller'lta hänen
-vanhaa morsiantaan.
-
--- Hän on tuoreen näköinen, sanoi verkakauppias.
-
--- Hän voisi vielä saada lapsiakin, sanoi suolakauppias, hän on
-luvalla sanoen säilynyt kuin olisi hän maannut suolavedessä.
-
--- Hän on rikas ja Cornoiller poika teki hyvät kaupat, sanoi kolmas
-naapuri.
-
-Kun Nanon jätti vanhan talon ja astui mutkikkaita katuja pitkin
-kirkkoon, tervehdittiin häntä joka puolelta, sillä kaikki pitivät
-hänestä.
-
-Eugénie antoi vanhalle uskolliselle palvelijalleen kolme tusinaa
-pöytäkalustoa. Cornoiller hämmästyneenä sellaisesta ylellisyydestä
-kiitti emäntäänsä kyyneleet silmissä ja olisi mennyt vaikka tuleen
-hänen edestään. Rouva Cornoiller oli kaksinverroin onnellinen, sillä
-hänellä ei ollut ainoastaan mies, vaan hän oli lisäksi Eugénien
-uskottu. Hänellä oli nyt itsellään hoidettavansa, aitat suljettavana
-ja joka aamu ruokatarpeet annettavana, kuten hänen isäntä
-vainajallaan muinoin. Sitä paitsi tuli hänen valvoa kahta palvelijaa,
-keittäjää ja ompelijaa, jonka tuli pitää huolta talon liinavarastosta
-ja ommella neidin puvut. Cornoiller toimitti isännöitsijän ja
-kirjanpitäjän tointa. On ehkä tarpeetonta sanoa, että Nanonin
-valitsemat keittäjä ja ompelija olivat todellisia helmiä. Neiti
-Grandet'lla oli siis neljä palvelijaa, joiden uskollisuus oli
-rajaton. Täten huomasivat pehtorit tuskin, että heidän isäntänsä oli
-kuollut, sillä niin syvään oli hän juurruttanut hallituksensa tavat
-ja niin tunnollisesti jatkoivat niitä herra ja rouva Cornoiller.
-
-
-
-
-Kuudes luku.
-
-
-Eugénie oli jo kolmenkymmenen vuotias, mutta hän ei ollut vielä
-kokenut mitään tämän maailman iloista. Hänen väritön surullinen
-lapsuutensa oli kulunut äidin rinnalla, joka väärinymmärrettynä ja
-syrjäänsysättynä alati kärsi. Eroten itse ilolla tästä maailmasta,
-oli äiti jättänyt tyttärensä mieleen pienet omantunnon vaivat
-ja loppumattoman ikävän. Eugénielle oli hänen ensimäinen ja
-ainoa rakkautensa ollut vain kalvavan surun lähde. Hän oli ollut
-rakastettunsa seurassa vain muutamia päiviä ja lahjoittanut silloin
-hänelle sydämensä kahden salaisesti otetun ja annetun suutelon
-välissä. Sitten oli hänen rakastettunsa lähtenyt ja kokonainen
-maailma oli tullut heidän välilleen. Tämä rakkaus, jonka isä oli
-kironnut, oli yhtenä aiheena äidin kuolemaan ja hänelle itselleen
-tuotti se surua, jota vain heikko toivo lievensi. Tähän saakka
-oli hän kuitenkin ponnistellut onneaan kohti, käyttänyt siihen
-kaikki voimansa, vaikka turhaan. Henkisessä elämässä on samoin
-kuin ruumiillisessa olemassa eräänlainen sisään- ja uloshengitys:
-jokaisella sielulla on tarve hengittää toisen sielun tunteita,
-elähdyttää niitä itsessään ja säteillä niitä rikkaampina takaisin.
-Ilman tätä kaunista inhimillistä ilmiötä ei ole mahdollinen mikään
-sydänten elämä, ilman sitä puuttuu niiltä ilmaa, ne kuihtuvat ja
-kuolevat.
-
-Eugénie oli alkanut riutua. Hänen rikkautensa eivät antaneet
-hänelle valtaa eikä lohdutusta. Hänen ainoa olemassa-olonsa oli
-rakkaudessa, uskonnossa ja tulevaisuuden toivossa. Rakkaus kirkasti
-hänelle iankaikkisen elämän. Hänen sydämensä ja pyhä evankeliumi
-näyttivät hänelle toisen maailman. Hän syventyi päivin ja öin
-kahteen loppumattomaan ajatukseen, jotka tavallaan muodostuivat
-hänelle yhdeksi. Hän vetäytyi yksinäisyyteensä, rakastaen ja
-kuvitellen olevansa rakastettu. Seitsemän vuoden aikana oli hänen
-rakkautensa saattanut kaiken muun varjoon. Hänen aarteensa eivät
-olleet hänen miljoonansa, jotka kasvoivat korkoa korolle, vaan
-Charles'in jättämä lipas, valokuvat, jotka riippuivat hänen vuoteensa
-yläpuolella, jalokivet, jotka hän oli lunastanut isältään ja
-kätkenyt huolellisesti pumpulien keskelle laatikkoonsa sekä äidin
-Charles'ilta saama sormustin, jota hän hartaudella käytti joka päivä
-ommellen kankaalle todellista Penelope-kuviota. Työnsä keskeytti
-hän silloin tällöin hypistellen sormissaan tuota muistoista rikasta
-kulta-esinettä.
-
-Ei näyttänyt luultavalta, että neiti Grandet menisi naimisiin
-tällaisen surun aikana. Hänen uskonnollinen hartautensa oli yleisesti
-tunnettu. Cruchot'n perhe, jonka sotasuunnitelmia johti viisas vanha
-abbé, tyytyi sentähden pitämään etäämpää silmällä rikasta perijätärtä
-ja osoittamaan hänelle kaikkea mahdollista huomaavaisuutta.
-
-Joka ilta oli hänen vierastupansa täynnä hartaita Cruchot'n
-liittolaisia, jotka tekivät voitavansa, laulaakseen kaikissa
-äänilajeissa perheen emännän kunniaa. Hänellä oli oma
-henkilääkärinsä, uskonnonopettajansa, kamariherransa, ensimäinen
-hovinaisensa, ensimäinen ministerinsä ja ennen kaikkea kanslerinsa,
-joka tahtoi sanella hänelle jokaisen hänen sanansa. Jos perijätär
-olisi toivonut laahustimenkantajaa, olisi hänellä ollut tilaisuus
-valita. Hän oli kuin kuningatar ja häntä imarreltiin kuin
-kuningatarta. Imartelu ei kuulu koskaan suurille sieluille, se on
-pienten ihmisten perintö-osuus, ihmisten, jotka sen kautta toivovat
-pääsevänsä lähemmäksi sitä henkilöä, jonka edessä he nöyryyttävät
-itseään. Imartelu on aina luonteeltaan itsekästä. Niille ihmisille,
-jotka saapuivat neiti Grandet'n tai neiti de Froidfond'in luo,
-kuten he häntä kutsuivat, olikin erinomaisen helppoa laulaa
-ylistyshymnejä. Tämä omituinen konsertti sai Eugénien alussa
-punastumaan, mutta hän tottui pian kuulemaan mitä mahdottomimpia
-ylistyksiä kauneudestaankin, ja itse asiassa, jos joku olisi sanonut
-häntä rumaksi, olisi se häneen nyt koskenut kipeämmin kuin kahdeksan
-vuotta sitten. Lopulta hän alkoi rakastaa noita mairittelevia
-kohteliaisuuksia, jotka hän salaa kantoi epäjumalansa jalkojen
-juureen. Niin tottui hän vähitellen siihen että häntä kohdeltiin kuin
-yksinvaltiasta hallitsijatarta ja että hänen hovinsa oli joka ilta
-täynnä alamaisia.
-
-Herra presidentti de Bonfons oli suurin sankari tässä pienessä
-piirissä, joka osasi antaa arvoa hänen henkevyydelleen ja hänen
-ainaiselle rakastettavuudelleen. Kaikki tiesivät, että hän oli
-viimeisen seitsemän vuoden aikana runsaasti kartuttanut omaisuuttaan,
-että Bonfons, joka kuten kaikki Cruchot'iden tilat, oli rikkaan
-perijättären maa-alueiden ympäröimä, tuotti ainakin kymmenen tuhatta
-frangia korkoja.
-
--- Tiedättekö, neiti, sanoi yksi Eugénien iltavieraista, että
-Cruchot'illa on neljäkymmentä tuhatta frangia korkoja.
-
--- Lukuunottamatta heidän säästöjään, lisäsi muuan vanha
-Cruchot'lainen, neiti de Gribeaucourt. Aivan hiljan on eräs
-parisilainen tarjonnut herra Cruchot'lle sata tuhatta frangia hänen
-asianajotoimistostaan. Hänen täytyy se myödä, jos hän tahtoo päästä
-rauhantuomariksi.
-
--- Hän haluaa päästä herra de Bonfons'in seuraajaksi tribunaalin
-presidenttinä ja siksi täytyy ryhtyä valmistuksiin, jatkoi neiti
-d'Orzonval, sillä presidentistä tulee kuninkaallinen raatiherra
-ja hovimies. Hänellä on liian paljon lahjoja, jättääkseen niitä
-käyttämättä.
-
--- Niin, hän on harvinainen mies, puuttui taas joku puheeseen. Ettekö
-tekin ole samaa mieltä, neiti?
-
-Herra presidentti teki kaikkensa näytelläkseen hyvin osaansa.
-Huolimatta neljästäkymmenestä ikävuodestaan ja karkeista
-kasvonpiirteistään kulki hän puettuna kuin nuori keikari, heilutteli
-keppiään, kieltäytyi nuuskasta neiti de Froidfond'in seurassa, käytti
-suuria valkeita kaularöyhelöitä, jotka saivat hänet muistuttamaan
-kalkkunaa. Hän puheli aina hyvin tuttavallisesti kauniin perijättären
-kanssa ja käytti hänestä lausetapaa "meidän rakas Eugéniemme".
-
-Näissä iltaseuroissa oli asema aivan sama kuin siinä, joka on
-kuvattu kertomuksemme alussa, sillä eroituksella vain, että
-herra ja rouva Grandet olivat poissa ja että lotto-pelin sijasta
-oli käyty whist'iin. Ajokoirat seurasivat samalla tavalla kuin
-ennen Eugénieta ja hänen miljooniaan, ne olivat vain nyt entistä
-lukuisammat, haukahtelivat paremmin ja piirittivät saaliinsa nyt
-yhteisvoimin. Jos Charles olisi äkkiä palannut Intiasta, olisi
-hän tavannut aivan samat henkilöt ja harrastukset tullessaan kuin
-lähtiessäänkin. Rouva des Grassins, jota kohtaan Eugénie osoitti
-aivan erikoista ystävällisyyttä, jatkoi hänkin yhä vanhaan tapaan
-kiusantekoaan Cruchot'iden kanssa. Charles olisi nyt kuten vuosia
-sitten nähnyt miten Eugénie oli parasta mitä tässä seurassa oli
-ja hän olisi saanut nytkin kokea oman vaikutusvaltansa kuten ensi
-kerralla. Yhden edistysaskelen olisi hän sentään huomannut. Hän olisi
-saanut nähdä, miten se kukkavihko, jonka presidentti tavallisesti
-lahjoitti Eugénielle kaikissa juhlatilaisuuksissa, nyt oli muuttunut
-jokapäiväiseksi. Illasta iltaan toi presidentti nyt rikkaalle
-perijättärelle suuren loisteliaan kukkavihon, jonka rouva Cornoiller
-hänen nähtensä asetti maljakkoon, mutta hänen mentyään viskasi pihan
-romuläjään.
-
-Alkukeväästä koetti rouva des Grassins särkeä Cruchot'n puolueen
-onnea kertomalla Eugénielle markiisi de Froidfond'ista, jonka
-perikatoon joutunut suku muka voisi uudelleen päästä jaloilleen,
-jos perijätär luovuttaisi aviosopimuksen kautta takaisin hänelle
-hänen maansa. Rouva des Grassins puhui pitkin ja poikin hovista,
-markiisinarvosta j.n.e. ja pitäen Eugénien pilkanhymyä ihastuksen
-ilmaisuna, jutteli hän tämän jälkeen joka paikassa, että avioliitto
-presidentti Cruchot'n kanssa ei lähimainkaan ollut niin päätetty asia
-kuin luultiin.
-
--- Vaikkakin herra de Froidfond on viisikymmenvuotias, selitteli hän,
-ei hän näytä yhtään vanhemmalta kuin Cruchot. Tosin on hän leskimies
-ja tosin on hänellä lapsia, mutta hänhän on joka tapauksessa
-markiisi, tulee pian Ranskan pääriksi, eikä meidän aikanamme usein
-tehdä niin loistavia naimatarjouksia. Ja tiedänpä varmaan, että isä
-Grandet'lla, kun hän liitti Froidfond'in tiluksiinsa, oli tarkoitus
-päästä Froidfond'ien sukupuuhun. Sitä hän minulle usein itse sanoi.
-Hänellä oli omat tuumansa, sillä kunnonmiehellä.
-
--- Nanon, sanoi sitävastoin Eugénie eräänä iltana makuulle
-mennessään, ajatteles, ettei hän ole kirjoittanut minulle seitsemään
-vuoteen!
-
-Sillä välin kuin Saumurissa asiat olivat tulleet tälle kannalle,
-oli Charles hankkinut Intiassa itselleen omaisuuden. Mukanansa
-tuomat pikkutavarat oli hän ensiksikin saanut kaupan hyvään
-hintaan. Kun hän oli ansainnut kannuksensa uudella elämänurallaan,
-hävisivät hänestä monet ennakkoluulot ja hän teki sen huomion,
-että Europan ulkopuolella, samoinkuin Europassakin, oli ihmisten
-ostaminen ja myöminen suorin tie onneen. Hän astui maihin Afrikan
-rannoille, osti sieltä neekereitä ja möi niitä suurella voitolla
-milloin milläkin markkinoilla. Hänen kauppatoimensa vei niin
-kokonaan hänen aikansa, ettei hänelle jäänyt hetkenkään vapautta.
-Häntä hallitsi kokonaan ajatus palata Parisiin rikkauden koko
-hohteessa ja hankkia siellä itselleen vielä loistavampi asema kuin
-se oli, jonka hän oli menettänyt. Pakoitettuna liikkumaan maasta
-maahan, toisten ihmisten luota toisten luo ja tullen näkemään
-mitä erilaatuisimpia katsantotapoja; oli hän vähitellen muuttunut
-ja tullut epäilijäksi. Hänellä ei enää ollut varmoja käsityksiä
-oikeasta ja väärästä, sillä hän näki että sitä mitä toisessa maassa
-pidettiin rikoksena, sitä pidettiin toisessa hyveenä. Uurastaen
-aina itsekkäissä tarkoituksissa, oli hänen sydämensä kylmentynyt,
-käynyt ahtaaksi ja kuivaksi. Grandet'n veri ei voinut välttää
-kohtaloaan. Charles muuttui kovaksi ja saaliinhimoiseksi. Hän möi
-kiinalaisia, neekereitä, pääskysenpesiä, lapsia ja käsityöläisiä. Hän
-harjoitti laajaa koronkiskontaa. Tapa pettää tullia totutti häntä
-uhmaamaan kaikkia inhimillisiä lakeja. Hän alkoi ostaa mitättömästä
-hinnasta merirosvojen ryöstämiä tavaroita ja myödä niitä siellä,
-missä niitä kaivattiin. Jos puhtaan ja jalon Eugénien kuva seurasi
-häntä hänen alkumatkallaan, niinkuin niiden pyhien neitsyiden,
-joita espanjalaiset merimiehet käyttävät laivoissaan, ja jos hän
-onnen kääntyessä myötäiseksi muistelikin serkkunsa esirukouksia,
-niin sekoittivat pian mustat ja valkeat tytöt, mulatti-naiset,
-javanittaret ja kaikenlaiset hurjistelut Eugénien muiston, samoinkuin
-Saumurin, sedän talon, kivipenkin, käytävässä ryöstetyn suudelman
-muiston.
-
-Hän muisti vain neljän vanhan muurin ympäröimän puutarhan, koska
-hänen seikkailuretkensä oli sieltä alkanut. Omaisistaan ei hän
-halunnut mitään tietää. Hänen setänsä oli vanha lurjus ja oli häneltä
-vienyt hänen kalleutensa. Eugénie oli yhtä vähän hänen ajatuksissaan
-kuin hänen sydämessään. Eugéniella oli vain paikkansa yksistään hänen
-liikekirjoissaan kuuden tuhannen frangin velkojana.
-
-Tämä kaikki oli syynä siihen, ettei Charles antanut mitään vihiä
-itsestään. Intiassa, St. Thomas'lla, Afrikassa, Lissabonissa ja
-Yhdysvalloissa oli keinottelija ottanut käytäntöön, säästääkseen omaa
-nimeään häpeältä, nimen Sepherd. Carl Sepherd saattoi arkailematta
-esiintyä väsymättömän saaliinhimoisena, ahneena, miehenä, joka ei
-haikaile peittää nimeään häpeällä ja elää loppupäiviänsä kunnian
-miehenä.
-
-Tällä tavoin hankki hän lyhyessä ajassa suuren omaisuuden. Vuonna
-1826 palasi hän Bordeaux'hon kauniilla prikillä, Marie-Carolinella,
-joka kuului eräälle kuningasmieliselle kauppahuoneelle. Hänellä
-oli noin kahden miljoonan frangin edestä kultaa kolmessa hyvin
-suojatussa tynnyrissä ja hän toivoi vielä voittavansa seitsemän
-tai kahdeksan prosenttia vaihtaessaan Parisissa kultansa rahaksi.
-Laivalla oli sattumalta hänen majesteettinsa kuningas Kaarle X:nnen
-kamariherra d'Aubrion, hyväntahtoinen vanhus, joka oli ollut kyllin
-hullu mennäkseen naimisiin muotinaisen kanssa, ja jolla oli Intiassa
-ollut maa-omaisuus. Peittääkseen vaimonsa tuhlauksia oli herra
-d'Aubrionin täytynyt myödä intialainen maatilansa. Herra ja rouva
-d'Aubrion olivat nyt pakoitetut supistamaan menonsa kahdenkymmenen
-tuhannen korko-tulojen mukaan vuodessa. Heillä oli tytär, jotenkin
-ruma, ja tämän tahtoi äiti naittaa ilman myötäjäisiä, korot kun
-tuskin riittivät vanhempien elämään Parisissa. Toimenpide, joka
-olisi tuottanut vastuksia kenelle hyvänsä, ei ollut vaivaton tälle
-muotinaisellekaan. Hänkin epäili jo, ettei edes kukaan aatelisnimiä
-takaa-ajava onnenonkija antaisi hänen tyttärensä häikäistä itseään.
-
-Neiti d'Aubrion oli pitkä ja laiha kuin muurahainen; hänellä oli
-ylpeä suu, jonka yläpuolella kohosi ylen pitkä nenä, päästään sangen
-paksu, tavallisesti keltainen, mutta syönnin jälkeen aivan punainen
--- muistuttaen kalpeilla ja ikävystyneillä kasvoilla epämiellyttävää
-kasvia. Ainoastaan äiti, joka vielä kahdeksanneljättä ikäisenä on
-kaunis eikä ole väsynyt rakkauteen, voi toivoa itselleen sellaista
-tytärtä. Mutta näiden luonnon oikkujen vastapainoksi oli markiisitar
-d'Aubrion kasvattanut tyttärelleen erinomaisen ylpeän käytöksen;
-lisäksi oli hän valvonut tyttärensä ruokajärjestystä, niin että
-tämän nenänväri pysyi kohtuullisena, sekä neuvonut häntä pukeutumaan
-maulla. Hän oli lisäksi opettanut tyttärelleen siron käytöstavan sekä
-kaihomieliset katseet, jotka vetävät miehen huomion puoleensa ja
-antavat hänen uskoa viimeinkin löytäneensä kauan kaipaamansa enkelin.
-Olipa neiti d'Aubrion jo oppinut tavan pistää esiin jalkansakin
-ja sallia ihailtavan sen pienuutta silloin kun nenän puna oli
-kiusallisimmillaan. Sanalla sanoen, hänestä oli pitkien hihojen,
-petollisten täytteiden:, pöyheiden pukujen ja tiukasti puristetun
-kureliivin avulla tehty niin virheetön nainen, että hän olisi
-kelvannut asetettavaksi museoon äideille esikuvaksi.
-
-Charles mieltyi rouva d'Aubrioniin, joka puolestaan kalkin tavoin
-haki hänen seuraansa. Kerrottiinpa, ettei hän ylikulun aikana
-laiminlyönyt mitään keinoja kopatakseen itselleen niin äveriästä
-vävypoikaa.
-
-Tultuaan maihin Bordeaux'ssa, kesäkuussa 1826, asettuivat herra,
-rouva ja neiti d'Aubrion sekä Charles asumaan samaan hotelliin.
-Yhtämatkaa lähtivät he myöskin Parisiin.
-
-D'Aubrionien maatila oli suistumaisillaan velkataakan alle,
-Charles'in oli nyt määrä nostaa se jaloilleen. Äiti oli jo puhunut,
-miten mielellään hän luovuttaisi maakerroksen vävylleen ja
-tyttärelleen. Ja koska hänellä ei ollut samoja ennakkoluuloja kuin
-miehellään aatelia kohtaan, oli hän luvannut Charles Grandet'lle,
-että hän hankkisi Kaarle X:ltä kuninkaallisen valtakirjan, jonka
-nojalla Charles perustamalla d'Aubrionista, joka nyt tuotti
-vuosittain 36,000 frangia, perintötilan saisi oikeuden de Buch- ja
-d'Aubrion-sukujen aateliskilpiin ja markiisinarvoon. Hyvällä hoidolla
-ja toimeliaisuudella saattoi d'Aubrionien tilasta saada yli sadan
-tuhannen vuositulon.
-
--- Ja kun omistaa sata tuhatta korkoja, nimen, perheen, pääsyn hoviin
--- sillä teen teistä kamariherran -- silloin ihmisellä on kaikkea
-mitä haluttaa, selitti hän Charles'ille. Siten voitte te päästä, oman
-mielenne mukaan, virkamieheksi valtakunnan neuvostossa, lähetystön
-sihteeriksi, vieläpä lähettilääksikin. Kaarle X rakastaa suuresti
-herra d'Aubrionia, he ovat lapsuuden tuttuja.
-
-Tämän naisen kunnianhimoisten unelmien kiihoittamana näki Charles
-jo laivalla ylimenon aikana edessään kaikki vanhat toiveensa,
-joita naisen taidokas käsi kehitteli esiin. He osoittivat toinen
-toiselleen sydämellistä luottamusta. Luullen, että setä oli
-järjestänyt isän asiat, näki Charles tuossa tuokiossa itsensä
-keskellä Saint-Germainia, jonne kaikki siihen aikaan pyrkivät ja
-missä hän neiti Mathilden sinisen nenän varjossa muuttuisi markiisi
-d'Aubrioniksi, kuten Dreux't olivat kerran muuttuneet Brézéiksi.
-Innostuneena kuningasvallan voittoon, joka hänen lähtiessään vielä
-oli epätietoinen, hurmautuneena ylimyksellisten ajatusten loistoon,
-jatkui hänen laivalla alkunsa saanut kiihkonsa Parisissa ja hän
-teki varman päätöksen pyrkiä kaikin voimin siihen korkeaan asemaan,
-jonka hänen tuleva anoppinsa oli hänelle viitannut. Tämän loistavan
-näköalan rinnalla ei hänen serkkunsa merkinnyt mitään.
-
-Hän tapasi Annett'en. Maailmannaisena neuvoi tämä innokkaasti
-vanhaa ystäväänsä pitämään kiinni tästä suhteesta ja lupasi
-hänelle apuaan kaikissa hänen kunnianhimoisissa hankkeissaan.
-Annett'en lumosi ajatus, että Charles menisi naimisiin ruman ja
-ikävän neitosen kanssa. Itse oli Charles Intiassa tullut entistä
-viettelevämmäksi: hänen ihonsa oli ruskettunut, käytöksensä oli
-tullut päättäväiseksi ja käskeväksi, kuten aina käy miesten, jotka
-ovat tottuneita toimimaan nopeasti, hallitsemaan ja onnistumaan.
-Charles hengitti helpommin Parisissa, huomatessaan että hän siellä
-saattoi näytellä osaa. Des Grassins, saatuaan kuulla Charles'in
-paluusta, hänen tulevasta naimiskaupastaan ja hänen rikkauksistaan,
-riensi hänen luokseen puhumaan niistä 300,000:sta frangista,
-joilla hän saattoi hyvittää isänsä velkojat. Hän tapasi Charles'in
-keskustelemassa jalokivisepän kanssa, joka näytteli piirustuksia
-jalokivikoristeista, aiottuja neiti d'Aubrionin morsiuspukuun.
-Huolimatta siitä että Charles oli itse tuonut muassaan Intiasta
-kallisarvoisia timantteja maksoivat koristeet töineen päivineen
-enemmän kuin 200,000 frangia. Charles otti vastaan des Grassins'in
-hermostuneella kärsimättömyydellä, niin kuvaavalla nuorelle miehelle,
-joka oli Intiassa tappanut neljä vastustajaa kaksintaistelussa. Herra
-des Grassins oli nyt kolmatta kertaa Charles'in luona. Tämä kuunteli
-kylmästi ja vastasi kohta, viitsimättä ottaa täysin selvää toisen
-puheen sisällöstä:
-
--- Isäni liikeasiat eivät ole omiani. Olen kiitollinen teille,
-herraseni, kaikesta vaivasta, jota olette nähnyt, mutta en
-voi käyttää sitä hyväkseni. En ole kerännyt paria miljoonaani
-heittääkseni ne isäni velkojain kitaan.
-
--- Mutta jos isävainajanne jonkun päivän päästä tuomitaan
-vararikkolaiseksi?
-
--- Hyvä herra, jonkun päivän päästä olen minä markiisi d'Aubrion.
-Ymmärrätte siis, ettei tämä asia minua lainkaan liikuta. Sitäpaitsi
-tiedätte paremmin kuin minä, että mies, jolla on satatuhatta korkoja
-vuodessa, ei voi olla vararikontehneen poika.
-
-Ja hän viittasi des Grassins'ille kohteliaasti ovea.
-
-Oli eräs elokuun alkupäivistä samana vuonna. Eugénie oli istuutunut
-sille pienelle puutarhapenkille, jolla hänen serkkunsa aikoinaan
-oli vannonut ikuista rakkautta. Eugénien oli tapa syödä tällä
-penkillä istuen suuruksensa aina kun oli kaunis ilma. Tyttö muistutti
-taas tänä kauniina aamuna itselleen kaikki rakkautensa pienet ja
-suuret tapahtumat sekä niiden katkerat seuraukset. Aurinko kultasi
-säteillänsä vanhaa, melkein rauniona makaavaa muuria, jota perijätär
-huolimatta Cornoiller'n ennustuksista, että se vielä tulisi
-syöksymään alas, ei millään ehdolla suostunut korjauttamaan. Samassa
-kolkutti postinkuljettaja portille ja antoi rouva Cornoiller'lle
-kirjeen, minkä tämä juoksutti puutarhaan, ääneen huutaen:
-
--- Neiti, kirje!
-
-Hän antoi sen emännälleen sanoen:
-
--- Onkohan tämä nyt se, jota te olette odottanut.
-
-Nämä sanat kajahtivat niin voimakkaina vastaan Eugéniessa, että
-saattoi selvästi kuulla hänen sydämensä lyönnit puutarhan ja pihan
-hiljaisten muurien keskellä.
-
--- Parisista!... Se on häneltä! Hän on palannut! Eugénie kalpeni ja
-piti hetken kirjettään aukaisematta kädessään. Hän vapisi liiaksi
-voidakseen rikkoa kuorta ja ruveta lukemaan.
-
-Suuri Nanon seisoi hänen edessään, kädet vyötäisillä ja ilo näytti
-loistavan kuin aurinko hänen ruskettuneilla kasvoillaan.
-
--- Lukekaa toki, neiti...
-
--- Ah, Nanon, miksi palaa hän Parisiin, vaikka hän lähti Saumurista.
-
--- Lukekaa, niin saatte nähdä.
-
-Eugénie aukaisi kirjeen vapisevin käsin. Osoitus "Rouva des Grassins
-ja Corret"-kauppahuoneelle putosi siitä maahan. Nanon korjasi sen
-talteen.
-
--- "Rakas serkkuni..."
-
--- En ole enää Eugénie, ajatteli tyttö ja hänen sydämensä kutistui
-kokoon.
-
--- "Te..."
-
--- Hän sanoi minulle ennen: _sinä!_
-
-Hän pani käsivartensa ristiin eikä uskaltanut lukea enempää ja suuret
-kyyneleet tulivat hänen silmiinsä.
-
--- Onko hän kuollut? kysyi Nanon.
-
--- Silloin hän ei kirjoittaisi, vastasi Eugénie. Ja hän luki koko
-kirjeen:
-
-    Rakas serkkuni!
-
-    Teille on varmaan, toivon minä, hauskaa kuulla, että minulla
-    on ollut menestystä. Te olette pannut onneni alulle, olen
-    tullut rikkaaksi seuratessani setäni neuvoja, jonka kuolemasta,
-    samoinkuin tätini, olen juuri saanut tietää herra des Grassins'in
-    kautta. Vanhempiemme kuolema on luonnollinen asia ja me seuraamme
-    heitä itse aikanamme. Toivon, että olette jo lohdutettu. Mikään
-    ei voi vastustaa aikaa, olen sen itse kokenut. Niin, rakas
-    serkkuseni, ikäväkseni täytyy minun sanoa, että nuoruusunelmieni
-    aika nyt on ohi. Se on maailman meno! Matkustaessani maasta
-    maahan olen paljon ajatellut elämää. Lähtiessäni olin vielä
-    lapsi, nyt olen kypsä mies. Nyt ajattelen paljon sellaista,
-    mikä ei ennen tullut mieleeni. Te olette vapaa, serkkuseni, ja
-    minäkin olen sitä vielä. Mikään ei näköjään ole lapsellisten
-    suunnitelmiemme tiellä. Olen kuitenkin liian avosydäminen
-    salatakseni Teiltä nykyistä asemaani. En ole unohtanut vanhaa
-    lupaustani. Olen joka päivä pitkien matkojeni kestäessä muistanut
-    pientä puupenkkiä...
-
-Eugénie nousi penkiltä ikäänkuin hän olisi istunut hehkuvilla
-hiilillä ja asettui eräille pihan portaista.
-
-    ... pientä puupenkkiä, jolla vannoimme toisillemme ikuista
-    rakkautta, kapeaa käytävää, harmaata tupaa, huonettani
-    katonrajassa, yötä, jolloin Te niin suloisella tavalla teitte
-    minut velalliseksenne ja helpotitte tulevaisuuttani. Niin, nuo
-    muistot antoivat minulle rohkeutta ja saivat minut uskomaan, että
-    Te ajattelitte minua niinkuin minä Teitä, sovittuina aikoina
-    vuorokaudesta. Oletteko katsellut pilviä yhdeksän aikaan? Te
-    olette sen tehnyt, eikö totta? Siksi en tahdo pettää minulle
-    niin kallista ystävyyttämme. Kerron Teille kaikki. Ajattelen
-    tällä hetkellä liittoa, joka vastaa kaikkia käsityksiäni
-    aviosäädystä. Rakkaus avioliitossa on hulluutta. Kokemukseni
-    ovat minulle opettaneet, että täytyy aviolupausta tehdessään
-    noudattaa maailman menoa. Nyt on, rakas serkkuni, meidän
-    välillämme ikäero, joka varmaan vaikuttaisi vielä epäedullisemmin
-    Teidän tulevaisuuteenne kuin minun. En puhu mitään Teidän
-    tavoistanne, kasvatuksestanne, tottumuksistanne, joita olisi
-    varmaankin vaikeata saada sopusointuun parisilaisen elämän kanssa
-    eivätkä myöskään sopisi minun kauas tähtääviin suunnitelmiini.
-    Aikomukseni on pitää suurta taloutta, ottaa salongissani vastaan
-    hienon maailman väkeä, mutta muistelen Teidän rakastaneen
-    yksinkertaista, hiljaista elämää. Tahdon olla vielä suorempi ja
-    tehdä Teidät tuomarikseni nykyisessä asemassani. Teidän tulee se
-    tuntea ja Teillä on oikeus lausua ratkaiseva sananne. Minulla
-    on nykyään kahdeksankymmentä tuhatta frangia korkoja vuodessa.
-    Tämä omaisuus antaa minulle tilaisuuden suhteihin d'Aubrion-suvun
-    kanssa, jonka ainoa perijätär, nuori yhdeksäntoista vuotias
-    tyttö, on valmis tuomaan minulle myötäjäisinä aatelisen nimensä,
-    Hänen Majesteettinsa kunnia-kamariherran arvon ja muita loistavia
-    etuja. Tunnustan Teille, rakas serkkuni, etten vähimmässäkään
-    määrässä rakasta neiti d'Aubrionia. Mutta avioliiton kautta
-    hänen kanssaan turvaan lapsilleni yhteiskunnallisen aseman, joka
-    on sitäkin tärkeämpi, kun yksinvalta päivä päivältä voittaa
-    yhä enemmän alaa. Jonkun ajan kuluttua voi poikani, markiisi
-    d'Aubrion, jolla on majoraatti ja neljäkymmentä tuhatta frangia
-    korkoja, valita mielensä mukaan asemansa yhteiskunnassa. Olemme
-    velvolliset uhrautumaan lastemme hyväksi. Näette, serkkuni, miten
-    avomielisesti paljastan Teille sydämeni ja talouteni tilan. Ehkä
-    olette Te puolestanne seitsenvuotisen eron aikana unohtanut
-    lapselliset aikeemme. Mitä minuun tulee en ole unohtanut enempää
-    Teidän hyvyyttänne kuin omia lupauksianikaan. Muistan kaikki,
-    mitä Teille sanoin, kuinka vähäpätöistä se lieneekään ollut,
-    jokaisen sanan, jonka kuka hyvänsä vähemmän oikeudentuntoinen
-    nuori mies jo aikoja sitten olisi unohtanut. Kun nyt Teille
-    tunnustan, että olen aikonut mennä maailmanmukaiseen avioliittoon
-    ja että myöskin vielä muistan lapsellisen rakkautemme, teen sen
-    osoittaakseni, että kokonaan luotan Teihin, että lasken kohtaloni
-    Teidän käsiinne ja että, jos niin tahdotte, olen valmis luopumaan
-    kunnianhimoisista pyrkimyksistäni ja mielelläni tyytymään siihen
-    yksinkertaiseen ja puhtaaseen onneen, josta olette antanut
-    minulle niin liikuttavan kuvan.
-
--- Tra, la, la, tra, la, la, olisi Grandet laulanut _Non più andrai'n_
-nuottiin allekirjoittaessaan: "uskollinen serkkunne Charles". -- Tuhat
-tulimmaista, olisi hän lisännyt, asia on saatava selväksi. Ja
-hakien esiin osotuskirjansa olisi hänkin kirjoittanut seuraavan
-jälkikirjoituksen:
-
-    P. S. -- Panen tämän kirjeen mukaan des Grassins'in liikkeelle
-    osotetun kahdeksan tuhannen frangin maksumääräyksen, joka
-    suoritetaan Teille kullassa, korvaukseksi minulle hyvyydessänne
-    antamastanne lainasta ja sen koroista. Odotan vielä Bordeaux'sta
-    matka-arkkua, sisältävä joitakin esineitä, jotka pyydän saada
-    jättää Teille ikuisen kiitollisuuteni todistukseksi. Voitte
-    lähettää takaisin lippaani postitse osoitteella: Herra Grandet,
-    Hôtel d'Aubrion, Hillerin-Bertinin katu.
-
--- Postitse! toisti Eugénie. Esine, josta olisin tuhat kertaa antanut
-henkeni!
-
-Isku oli kauhea. Laiva oli tehnyt haaksirikon jättämättä jälkeensä
-edes yhtä laudanpalaa toivomusten aavalle ulapalle. On naisia,
-jotka huomatessaan tulleensa hyljätyksi, rientävät tempaamaan
-rakastettunsa onnellisemman kilpailijansa sylistä, työntävät tikarin
-tämän rintaan ja pakenevat senjälkeen maailman ääriin tai päättävät
-päivänsä mestauslavalla. Tällainen menettely on epäilemättä kaunista.
-Rikoksen aiheuttaa tässä tapauksessa jalo intohimo, joka herättää
-vastakaikua inhimillisessä oikeudentunnossa. On myöskin olemassa
-naisia, jotka painavat päänsä alas, kärsivät hiljaisuudessa, kulkevat
-kieltäymyksessä kohti kuolemaa, itkevät ja antavat anteeksi,
-rukoilevat ja elävät muistoissaan viimeiseen hengenvetoonsa. Tämä on
-rakkautta, totista rakkautta, enkelien rakkautta, ylpeää rakkautta,
-joka elää ja kuolee tuskassaan. Tätä jälkimäistä laatua olivat
-Eugénien tunteet, kun hän oli lukenut loppuun kirjeen. Hän käänsi
-silmänsä taivasta kohti, ajatellen äitinsä viimeisiä sanoja, joka,
-kuten usein kuolevat tekevät, oli heittänyt tulevaisuuteen näkevän,
-profeetallisen katseen. Eugénie tunsi nyt äitinsä sanoissa ja
-elämässä koko tulevan kohtalonsa. Hänellä ei ollut muuta tekemistä
-maailmassa kuin ohjata kulkunsa taivasta kohti ja elää rukouksessa,
-odottaen vapautensa päivää.
-
--- Äitini oli oikeassa, ajatteli hän kyynelet silmissä: kärsiä ja
-kuolla, siinä kohtalomme.
-
-Hitain askelin palasi hän puutarhasta sisään. Vastoin tavallisuutta
-ei hän nyt kulkenut kyökkikäytävää. Hän meni harmaaseen arkitupaan,
-missä kaikki muistutti serkusta; kamiinilla oli vielä sama kuppi,
-jota hän oli käyttänyt einettä syödessään, samoinkuin vanha
-sevreläinen sokeriastia.
-
-Aamu tuli monessa suhteessa merkilliseksi ja muistorikkaaksi. Nanon
-ilmoitti seurakunnan kirkkoherran.
-
-Kirkkoherra, Cruchot'iden sukulainen, kuului presidentti de
-Bonfons'in puolueeseen. Muutamia päiviä sitten oli vanha
-Cruchot taivuttanut hänet puhumaan uskonnon nimessä Eugénielle
-velvollisuudesta astua aviosäätyyn. Nähdessään rippi-isänsä luuli
-Eugénie, että tämä oli tullut noutamaan niitä tuhatta frangia, jotka
-hän kuukausittain antoi jaettaviksi köyhille, ja käski Nanonin mennä
-niitä noutamaan. Mutta kirkkoherra alkoi hymyillä.
-
--- Tänään, neiti, tulen puhumaan eräästä tyttöparasta, jonka
-kohtaloon koko Saumur ottaa osaa, ja joka rakkauden puutteesta
-itseään kohtaan viettää epäkristillistä elämää.
-
--- Jumalani, tällä hetkellä askaroivat ajatukseni niin kokonaan
-omassa kohtalossani, etten voi niitä nyt omistaa lähimmäiselleni.
-Olen hyvin onneton; ainoa turvani on kirkossa. Mutta sillähän onkin
-kyllin avara syli, ottaakseen vastaan kaikki meidän surumme, ja aina
-ehtymätön lohdun lähde.
-
--- Neiti, kun puhumme tuosta mainitsemastani tyttöparasta, puhumme
-juuri teistä itsestänne. Sallikaa että sanon teille: jos haluatte
-elää onneanne varten, on teillä valittavana vain kaksi tietä. Teidän
-täytyy joko luopua maailmasta tai alistua sen lakien alle. Teidän on
-täytettävä mainen kutsumuksenne tai elettävä yksinomaan taivaan onnea
-varten.
-
--- Ah, te puhutte minulle juuri sillä hetkellä, kun halusin kuulla
-toisen ihmisen ääntä. Jumala on teidät tänne lähettänyt. Tahdon sanoa
-jäähyväiset maailmalle ja elää yksistään Jumalalle hiljaisuudessa,
-kaukana ihmisistä.
-
--- Tyttäreni, neuvon teitä kauan ja perinpohjaisesti ajattelemaan,
-ennen kuin teette niin kohtalokkaan päätöksen. Avioliitto merkitsee
-elämää, nunnanhuntu kuolemaa.
-
--- Niinpä valitsen kuoleman, nopean kuoleman, herra kirkkoherra!
-huudahti tyttö hirvittävällä tulisuudella.
-
--- Kuoleman? Mutta teillä on suuria velvollisuuksia yhteiskuntaa
-kohtaan, neiti. Ettekö ole ikäänkuin kaikkien niiden äiti, joille
-annatte vaatteet, puita talvella ja työtä kesällä? Teidän suuri
-omaisuutenne on laina, joka teidän täytyy maksaa takaisin, ja
-tähän saakka olettekin käsittänyt asian tässä kristillisessä
-mielessä. Luostariin meno olisi teidän puoleltanne itsekkäisyyttä.
-Naimattomaksi ette myöskään saa jäädä. Uskotteko voivanne yksin
-hoitaa suunnatonta omaisuuttanne? Se voi liukua teidän käsistänne. Te
-voitte saada niskaanne tuhansia rettelöitä, joista teidän on vaikea
-suoriutua. Uskokaa minua, pappianne: puoliso on teille välttämätön,
-hänen avullaan voitte säilyttää mitä Jumala on teille antanut. Puhun
-teille rippi-isänä. Te rakastatte liiaksi Jumalaa voidaksenne luopua
-hänestä maailmankaan keskellä ja teidän sielunne on liian kaunis
-kärsiäkseen siitä vahinkoa.
-
-Samassa antoi rouva des Grassins ilmoittaa itsensä. Hän tuli koston
-ja epätoivon tunteen ajamana.
-
--- Neiti... huudahti hän. Kas, täällähän on herra kirkkoherra. Jätän
-asiani toiseen kertaan. Aioin puhua liikeasioista, mutta täällähän
-tapaan teidät hurskaassa kaksinpuhelussa.
-
--- Hyvä rouva, virkkoi pappi, jätän teille kentän vapaaksi.
-
--- Herra kirkkoherra, sanoi Eugénie, palaattehan pian. Teidän apunne
-on minulle tällä hetkellä välttämätön.
-
--- Se on totta, lapsi parka, huudahti rouva des Grassins.
-
--- Mitä sillä tarkoitatte, kysyivät Eugénie ja kirkkoherra yhdestä
-suusta.
-
--- Enkö tietäisi muka mitään serkkunne paluusta ja hänen
-avioliitostaan neiti d'Aubrionin kanssa?... Sellaiset asiat eivät
-mene koskaan naisen nenän ohi.
-
-Eugénie punastui eikä vastannut mitään. Hän päätti nyt ja vasta pysyä
-yhtä järkkymättömän levollisena kuin hänen isänsä aina oli ollut.
-
--- Rouvaseni, sanoi hän viimein ivallisesti, asiat menevät varmaankin
-minun nenäni ohi, sillä en ymmärrä teitä. Voitte huoleti puhua
-kirkkoherran läsnäollessa, tiedättehän että hän on rippi-isäni.
-
--- Hyvä, neitiseni, katsokaa, mitä des Grassins on minulle
-kirjoittanut. Lukekaahan.
-
-Eugénie luki seuraavan kirjeen:
-
-    Rakas vaimoni,
-
-    Charles Grandet on palannut Intiasta ja on jo kuukauden
-    oleskellut Parisissa...
-
--- Kuukauden! ajatteli Eugénie ja hänen kätensä vaipuivat alas.
-
-Pian luki hän taas edelleen.
-
-    ... Hän on antanut minun kaksi kertaa vartoa odotushuoneessaan
-    ennenkuin pääsin hänen puheilleen, tuon tulevan kreivi
-    d'Aubrionin. Vaikka koko Parisi puhuu hänen avioliitostaan ja
-    vaikka jo on julkisesti kuulutettukin...
-
--- Hän kirjoitti siis minulle samalla hetkellä, kun... sanoi
-Eugénie itselleen. Hän ei jatkanut yksinpuheluaan eikä huudahtanut
-parisittaren tapaan: konna! Mutta siitä huolimatta oli hänen
-halveksuntansa täydellinen.
-
-    ... ei tämä avioliitto kuitenkaan, jatkoi hän lukemistaan, ole
-    varma, sillä markiisi d'Aubrion on varova antamasta tytärtään
-    vararikkolaisen pojalle. Kerroin hänelle siitä vaivasta, jota
-    me, hänen setänsä ja minä, olimme nähneet hänen isänsä asiain
-    kuntoon saattamisessa, ja siitä taitavasta sotajuonesta, jolla
-    olimme pitäneet velkojia kurissa aina tähän päivään saakka.
-    Tuolla heittiöllä oli kuitenkin otsaa vastata minulle, joka
-    viiden vuoden aikana olen päivää ja yötä ahkeroinut hänen
-    kunniansa hyväksi, etteivät hänen isänsä asiat liikuttaneet
-    häntä! Asianajajalla olisi oikeus periä vaivoistaan kolmen,
-    neljänkymmenen tuhannen frangin palkkio, mikä vastaisi yhtä
-    prosenttia koko velkasummasta. Mutta malttia, hän on lain
-    mukaan vielä maksava velkojilleen miljoona kaksisataa tuhatta
-    frangia ja aionpa julistaa kuolinpesän vararikkoon. Otin tämän
-    asian niskoilleni, luottaen tuon vanhan kyykäärmeen Grandet'n
-    lupauksiin, ja velkojia olen lohduttanut suvun kunnialla. Jos
-    herra kreivi d'Aubrion ei välitä perheensä kunniasta, välitän
-    minä yhä edelleen omastani. Olen antava velallisille täyden
-    selon asemastani. Kuitenkin tunnen liian suurta kunnioitusta
-    neiti Eugénieta kohtaan, jonka liittymisestä meidän sukuumme me
-    onnellisempina aikoina uneksimme, jotta toimisin, ennen kuin olet
-    hänelle puhunut tästä asiasta...
-
-Tähän kohtaan tultuaan ojensi Eugénie kylmästi kirjeen takaisin
-lukematta sitä loppuun.
-
--- Kiitän teitä, sanoi hän rouva des Grassins'ille, saammehan nähdä...
-
--- Nyt puhutte aivan kuin autuas isä-vainajanne, sanoi rouva des
-Grassins.
-
--- Rouva, puuttui Nanon puheeseen, te olette maksava meille kahdeksan
-tuhatta frangia kullassa.
-
--- Se on totta; tahdotteko lähteä minun kanssani, rouva Cornoiller.
-
--- Herra kirkkoherra, sanoi Eugénie ylevällä kylmäverisyydellä, jonka
-hänelle antoi se asia, mistä hän aikoi puhua, olisiko synti pysyä
-neitsyenä avioliitossa?
-
--- Se on omantunnon asia, jota en voi ratkaista. Mutta jos tahdotte
-tietää, mitä kuuluisa Sanchez sanoo siitä "Summa de matrimoniossaan",
-niin voin siitä teille huomenna kertoa.
-
-Pappi lähti. Neiti Grandet meni isänsä työhuoneeseen ja viipyi
-siellä yksin koko päivän, tulematta edes, Nanonin pyynnöistä
-huolimatta, päivälliselle. Vasta illalla tuli hän arkitupaan, kun
-tavanmukaiset vieraat alkoivat saapua. Milloinkaan ei Grandet'n sali
-ollut niin täynnä kuin tänä iltana. Uutinen Charles'in paluusta
-ja uskottomuudesta oli jo tunnettu koko kaupungissa. Mutta kuinka
-tarkkaavaisia vieraat koettivatkaan olla, ei heidän uteliaisuutensa
-tullut tyydytetyksi. Eugénie, joka oli tiennyt valmistautua
-vieraidensa uteliaisuuteen, oli täysin tyyni eikä paljastanut mitään
-niistä voimakkaista tunteista, jotka hänessä liikkuivat. Hän osasi
-ottaa nauravan ilmeen kasvoilleen vastatessaan kaikille niille,
-jotka surumielisin katsein ja sanoin tahtoivat todistaa hänelle
-osanottoaan. Hän ymmärsi täydellisesti kätkeä onnettomuutensa
-kohteliaisuuden verhon alle. Yhdeksän aikaan jätettiin pelipöydät
-ja alettiin jutella vapaasti mitä mieleen juolahti: kun kaikki
-vieraat vihdoin nousivat lähteäkseen talosta, sattui ikimuistoinen
-tapaus, josta kauan aikaa puhuttiin Saumurissa ja sen ympäristöissä
-jokaisella neljällä ilmansuunnalla.
-
--- Jääkää, herra presidentti, sanoi Eugénie herra de Bonfons'ille,
-nähdessään tämän tarttuvan keppiinsä.
-
-Kun nämä sanat olivat lausutut, ei seurassa ollut ketään, joka ei
-tuntenut olevansa liikutettu. Presidentti kalpeni ja tunsi tarvetta
-istua.
-
--- Presidentti saa miljoonat, kuiskutti neiti de Gribeaucourt.
-
--- Se on selvä, presidentti de Bonfons nai neiti Grandet'n, sanoi
-rouva d'Orsonval.
-
--- Hänen pelivoittonsa on ollut suurin, virkkoi abbé.
-
--- Mikä vekkuli, sanoi notario.
-
-Jokainen yritti jotain sukkeluutta, mutta kaikki näkivät rikkaan
-perijättären miljoonineen ikäänkuin valtaistuimelle korotettuna.
-Näytelmä, jonka juoni oli mennyt solmuun yhdeksän vuotta sitten,
-alkoi selvitä ratkaisuaan kohti. Kehoittaa koko Saumurin läsnäollessa
-presidenttiä jäämään, se ei toki voinut merkitä muuta kuin valita
-hänet aviopuolisokseen. Pikku kaupungissa noudatetaan kaikkia
-sovinnaisia tapoja niin tarkasti, että pieninkin poikkeus niistä
-merkitsee samaa kuin mitä juhlallisin lupaus.
-
--- Herra presidentti, sanoi Eugénie vapisevalla äänellä, kun he
-olivat jääneet kahden, minä tiedän, mikä teitä minussa miellyttää.
-Vannokaa, että jätätte minut vapaaksi koko elinijäkseni, ett'ette
-milloinkaan vaadi minua täyttämään aviollisia velvollisuuksia, ja
-käteni on teidän. -- Ah, jatkoi hän, nähdessään toisen lankeavan
-polvilleen eteensä, en ole vielä sanonut kaikkea. En tahdo pettää
-teitä. Sydämessäni palaa tunne, joka ei ole koskaan sammuva.
-Ystävyyttä vain, en muuta, voin tarjota tulevalle puolisolleni. En
-tahdo häntä loukata, mutta en myöskään kohdella vastoin sydämeni
-ääntä. Sitä paitsi saatte käteni ja omaisuuteni vasta kun olette
-tehnyt minulle suuren palveluksen.
-
--- Olen valmis kaikkeen, sanoi presidentti.
-
--- Kas tässä on puolitoista miljoonaa frangia, herra presidentti,
-sanoi Eugénie, ja otti povestaan tukun setelirahoja, lähtekää
-Parisiin -- ei huomenna, ei ensi yönä, vaan heti kohta. Menkää herra
-des Grassins'in luo, kysykää häneltä setäni velkojain nimet, kutsukaa
-velkojat koolle, maksakaa kaikki heidän saatavansa pääomineen ja
-korkoineen, viiden prosentin mukaan velkojen merkitsemispäivästä
-lukien. Ottakaa kaikista suorituksistanne tarkat viralliset
-kuitit. Te olette tuomari ja luotan siis siihen, että toimitatte
-tämän asian kaikkia laillisia muotoja noudattaen. Olette myöskin
-oikeudentuntoinen ja ritarillinen mies ja voin siis turvallisesti
-lähteä purjehtimaan tämän maailman merta teidän nimenne lipun alla.
-Osoittakaamme toinen toisellemme hienotunteisuutta. Olemmehan vanhoja
-tuttuja, melkein kuin sukulaisia, ette halua tehdä minua onnettomaksi.
-
-Presidentti lankesi rikkaan perijättären jalkoihin, vavisten ilosta
-ja pelosta.
-
--- Olen teidän orjanne, sanoi hän.
-
--- Kun olette saanut kuitit, jatkoi Eugénie, luoden kylmän katseen
-polvistuvaan mieheen, viette ne ja kaikki velkakirjat serkulleni
-Grandet'lle sekä annatte hänelle samalla tämän kirjeen. Kun olette
-palannut, täytän lupaukseni.
-
-Presidentti älysi, että Eugénie vain petetyn rakkauden takia
-tarjosi hänelle kätensä. Siksi riensikin hän kiireimmän kautta
-täyttämään hänelle uskottua tehtävää, jottei mikään sovinto entisten
-rakastavaisten kesken ehtisi tulla kysymykseen.
-
-Kun herra de Bonfons oli lähtenyt, vajosi Eugénie nojatuoliin ja
-puhkesi itkemään. Kaikki oli häneltä nyt mennyt.
-
-Presidentti lähti postihevosilla ja oli seuraavana iltana Parisissa.
-Tulonsa jälkeisenä aamuna meni hän des Grassins'in luo. Tuomari
-kutsui velkojat notarion virkahuoneeseen, jonne velkakirjat olivat
-jätetyt. Tavallisista velkojista erosivat nämä Grandet'n saamamiehet
-siinä, että he todella olivat täsmällisiä. Presidentti de Bonfons
-maksoi heille neiti Grandet'n nimessä heidän saatavansa korkoineen,
-mikä Parisin kauppamaailmassa herätti suunnatonta huomiota.
-
-Kun kaikki kuitit olivat järjestyksessä ja des Grassins oli saanut
-vaivoistaan Eugénien määräämät viisikymmentä tuhatta frangia,
-lähti presidentti d'Aubrionien taloon, missä hän tapasi Charles'in
-juuri siinä silmänräpäyksessä, kun tämän tuleva appi-isä oli hänet
-jättänyt, annettuaan hänelle aika läksytyksen. Vanha markiisi oli
-hänelle ilmoittanut, ettei hän saisi hänen tyttärensä kättä, ennen
-kuin kaikki Guillaume Grandet'n velkojat olivat tyydytetyt.
-
-Presidentti antoi hänelle seuraavan kirjeen:
-
-    Serkkuni.
-
-    Herra Presidentti de Bonfons on ottanut tehtäväkseen jättää
-    Teille kaikki kuitit setäni veloista. Kuulin mainittavan
-    vararikosta ja ajattelin, ettei vararikon tehneen poika ehkä
-    voisikaan naida neiti d'Aubrionia. Niin, serkkuni, Te olette
-    oikein arvostellut älyäni ja tapojani: en ole missään suhteessa
-    maailmannainen, en tunne seuraelämän harrastuksia enkä tapoja
-    enkä olisi niin ollen varmaankaan voinut tuottaa Teille sitä
-    onnea, jota Te toivotte. Tulkaa onnelliseksi ja nauttikaa niistä
-    eduista, joille Te uhraatte ensi rakkautemme. Tehdäkseni Teidän
-    onnenne täydelliseksi en voi muuta tehdä kuin lahjoittaa Teille
-    isänne kunnian. Jääkää hyvästi, olette aina tapaava minussa
-    uskollisen ystävättären.
-
-                                                Eugénie G.
-
-Presidentti ei voinut olla hymyilemättä nähdessään kunnianhimonsa
-sokaiseman miehen kasvojenilmeen, kun tämä sai kuitit isänsä veloista.
-
--- Voimme lähettää toinen toisellemme kihlauskorttimme, sanoi
-presidentti de Bonfons.
-
--- Vai niin, te naitte Eugénien. Sepä hauskaa, hän on kelpo tyttö.
-Mutta, lisäsi hän, ja valoisa ajatus näytti iskeneen hänen päähänsä,
-hän on siis rikas?
-
--- Neljä päivää sitten oli hänellä yhdeksäntoista miljoonaa, tänään
-vajaat seitsemäntoista.
-
-Charles silmäili tylsämielisesti presidenttiä.
-
--- Seitsemäntoista milj...
-
--- Seitsemäntoista miljoonaa, niin, herraseni. Naimisiin mentyämme on
-meillä, Eugéniella ja minulla, seitsemänsadan viidenkymmenen tuhannen
-korot vuodessa.
-
--- Rakas lankoni, sanoi Charles, saaden takaisin osan entisestä
-varmuudestaan, me voimme tulevaisuudessa olla toisillemme hyödyksi.
-
--- Vielä olen saanut asiakseni jättää teidän omiin käsiinne tämän
-pienen lippaan, jatkoi presidentti, asettaen kantamuksensa pöydälle.
-
--- Rakas ystävä, huudahti markiisitar d'Aubrion, joka samassa astui
-sisään, huomaamatta presidentin läsnäoloa, älkää välittäkö siitä
-mitä herra d'Aubrion lieneekin teille sanonut. Sen on herttuatar de
-Chaulieu ajanut hänen päähänsä. Sanon teille vielä kerran, mikään ei
-ole avioliittonne esteenä...
-
--- Se on totta, rouva, vastasi Charles. Isäni velat ovat eilen
-maksetut.
-
--- Puhtaassa rahassa! huudahti markiisitar.
-
--- Niin, sekä pääoma että korot. Tahdon puhdistaa isäni muiston.
-
--- Mikä hulluus! huudahti tuleva anoppi. Kuka on tuo herra, lisäsi
-hän, kuiskuttaen tulevan vävynsä korvaan, huomattuaan presidentin.
-
--- Asianajajani, vastasi Charles matalalla äänellä.
-
-Markiisitar tervehti ylhäisesti herra de Bonfons'ia ja poistui.
-
--- Olemmepa nyt jo toisillemme hyödyksi, sanoi presidentti, tarttuen
-lakkiinsa. Hyvästi, rakas lankoni.
-
--- Hän pitää minua pilkkanaan, tuo Saumurin kukko. Tekisipä mieleni
-antaa hänelle kelpo ojennus.
-
-Kolme päivää myöhemmin, palattuaan Saumuriin, julkaisi herra de
-Bonfons kihlauksensa Eugénien kanssa. Kuusi kuukautta sen jälkeen
-nimitettiin hän Angers'in hovin neuvokseksi. Ennen kuin Eugénie lähti
-Saumurista antoi hän sulattaa ne kultakoristeet, jotka olivat olleet
-hänelle niin kalliita, ja teetti niistä ynnä serkultaan saamistaan
-kahdeksasta tuhannesta frangista kultaisen monstranssin, jonka hän
-lahjoitti sille kirkolle, missä niin usein oli _hänen_ puolestaan
-rukoillut.
-
-Hän oleskeli vuoroin Angers'issa, vuoroin Saumurissa. Hänen
-puolisonsa, joka oli osoittanut suurta uskollisuutta valtiollisissa
-tehtävissä, tuli osaston presidentiksi ja viimein jonkun vuoden
-kuluttua ylituomariksi. Kärsimättömänä odotti hän uusia vaaleja
-saadakseen tuolin eduskunnassa. Hän tavoitteli jo päärin arvoa ja
-sitten... sitten...
-
--- Ja sitten tulee hänestä kuninkaan sukulainen, virkkoi suuri Nanon,
-rouva Cornoiller, Saumurin kansalainen.
-
-Herra presidentti de Bonfons (hän oli vihdoinkin kokonaan luopunut
-isältä perimästään Cruchot-nimestä) ei saanut nähdä kunnianhimoisten
-unelmiensa menevän täytäntöön. Hän kuoli kahdeksan päivää sen
-jälkeen, kun Saumur oli valinnut hänet edustajakseen kamariin.
-
-Jumala, joka näkee kaikki eikä koskaan lyö suotta, tahtoi varmaankin
-rangaista häntä hänen kunnianhimonsa sekä hänen juriidisten
-laskelmiensa takia, joiden mukaan hän oli _accurante Cruchot_ mitä
-tarkimmin määritellyt avioliitto-kontrahtinsa. Siinä sanottiin,
-että aviopuolisot luovuttivat toisilleen, siinä tapauksessa, ettei
-heillä ollut lapsia, kaiken omaisuutensa, niin hyvin kiinteän kuin
-liikkuvan, ilman kaikkia rajoituksia, vieläpä vapauttivat toisensa
-pesäluettelon tekemisestä, kuitenkin sillä tavalla, ettei tämä vapaus
-ole esteenä heidän perillisilleen tai niiden edustajille j.n.e.,
-j.n.e.
-
-Tämä asiakirja ilmaisee, kuinka syvää kunnioitusta presidentti tunsi
-rouva de Bonfons'ia ja hänen tahtoaan kohtaan. Naiset pitivät herra
-ylituomaria erinomaisen älykkäänä miehenä, säälivät häntä, menivätpä
-niinkin pitkälle, että tuomitsivat Eugénien surun ja rakkauden,
-mutta, kuten naisten tapa on, eräänlaisella julmalla osanotolla.
-
--- Rouva de Bonfons on varmaankin hyvin sairas, koska hän aina jättää
-miehensä yksin. Pikku rouva parka! Milloin hän tulleekaan terveeksi?
-Mikä häntä mahtaneekaan vaivata, jokin sisäinen vamma, ehkä syöpä?
-Miks'ei hän kysy lääkärien neuvoja? Hän on tullut niin keltaiseksi
-lyhyessä ajassa. Hänen pitäisi kääntyä Parisin kuuluisuuksien
-puoleen. Kuinka on selitettävä, ettei hänellä ole lasta? Väitetään,
-että hän rakastaa miestään; miks'ei hän siis lahjoita hänelle
-perillistä? Se on inhottavaa! Jos se on vain oikku, on se totta
-tosiaan tuomittava... Presidentti parka!
-
-Eugéniella oli hieno vaisto, joka hiljaisissa yksinäisissä
-mietiskelyissä oli vielä kehittynyt, onnettomuus ja kasvatus olivat
-opettaneet hänet kaikkea arvaamaan, ja hän tiesi sentähden hyvin,
-että presidentti toivoi hänen kuolemaansa, päästäkseen yksin heidän
-suunnattoman omaisuutensa haltiaksi, mikä oli -- sitten kun Jumala
-oli kutsunut luokseen notario ja abbé Cruchot'n -- lisääntynyt
-parilla miljoonalla. Erakko parka sääli presidenttiä. Kaitselmus
-kosti hänen edestään luonnottoman puolison itsekkäät laskelmat,
-jotka perustuivat naisen toivottomaan rakkauteen. Jos Eugénie olisi
-synnyttänyt lapsen, olisi hän tappanut turvallisen itsetuntonsa,
-pettänyt kunnianhimonsa.
-
-Niin heitti Jumala joukottain kultaa tämän vankinsa syliin, jolle
-kulta ei ollut minkään arvoista, joka odotteli vain taivasta, eläen
-hurskaana ja hiljaisena, pyhissä ajatuksissa, auttaen salaa köyhiään.
-
-Rouva de Bonfons tuli leskeksi seitsemänneljättä ikäisenä, omistaen
-kahdeksansataa tuhatta frangia korkoja, vielä kauniina, sillä tavalla
-kuin nainen on kaunis neljänkymmenen vuotiaana. Hänen kasvonsa ovat
-kalpeat, päättäväiset ja levolliset. Hänen äänensä on lempeä ja
-nöyrä. Hänessä on tuskan aatelia, hurskautta, joka on ominainen vain
-henkilöille, joiden sielua ei kosketus maailman kanssa koskaan ole
-päässyt likaamaan, mutta myöskin vanhan neidon ankaruutta ja pieniä
-maaseutuisia tottumuksia. Huolimatta suunnattomista vuosituloistaan
-elää hän samaan tapaan kuin Eugénie Grandet, sallii sytyttää vasta
-päivällä tulen kamiiniinsa, kuten isänsä aikoinaan, ja sovittaa
-muutenkin elämänsä nuoruusvuosiensa ohjelman mukaan. Hän on aina
-puettuna samalla tavalla kuin äitinsä. Tämä saumurilainen koti ilman
-aurinkoa, ilman lämpöä, tämä syrjäinen, iloton koti on hänen elämänsä
-vertauskuva. Hän kerää huolellisesti saatavansa ja hän näyttäisi
-ehkä saidalta, jollei hän käyttäisi niin jalomielisellä tavalla
-omaisuuttaan. Hurskaat lahjoitukset, vanhainkoti, kristilliset
-lapsikoulut, rikas julkinen kirjasto todistavat joka vuosi tyhjäksi
-eräiden ihmisten syytökset saituudesta. Saumurin kirkot saavat
-kiittää häntä monesta kaunistuksestaan. Rouva de Bonfons, jota
-jotkut leikillä kutsuvat neidiksi, herättää hurskasta kunnioitusta.
-Tämän jalon sydämen, jota kerran elähyttivät vain kaikkein hellimmät
-tunteet, täytyi niin kokea kaikki inhimillinen itsekkäisyys. Kulta
-seurasi tätä naista kylmällä loistollaan läpi elämän, antaen hänelle,
-joka oli itse pelkkää tunnetta, epäuskon kaikkeen tunteeseen.
-
--- Vain sinä rakastat minua, sanoo hän Nanonille.
-
-Tämän naisen, Eugénien, käsi sitoo kaikkien perheiden salaiset
-haavat. Hän kulkee taivasta kohti hyvien tekojen saattamana. Hänen
-sielunsa suuruus saa varjoon kaiken, minkä kasvatus ja maakunnan
-pienet tavat ovat häneen tuoneet. Tällainen on kertomus naisesta,
-joka ei ole tästä maailmasta, jolla, syntyneenä ennen kaikkea äidiksi
-ja puolisoksi, ei ole puolisoa, ei lapsia eikä kotia.
-
-Joku aika sitten alettiin kertoa että hän menisi uusiin naimisiin.
-Saumurilaiset väittivät, että markiisi de Froidfond'illa, kuten
-aikoinaan Cruchot'illa, olisi aikomuksia rikkaaseen leskeen nähden.
-Nanon ja Cornoiller pitävät markiisin puolta, sanotaan. Mutta se on
-suuri erehdys. Suuri Nanon ja Cornoiller eivät ole kyllin viisaita
-ymmärtääkseen tämän maailman pahuutta.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PERIJÄTÄR***
-
-
-******* This file should be named 52955-8.txt or 52955-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/2/9/5/52955
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/52955-8.zip b/old/52955-8.zip
deleted file mode 100644
index 911097f..0000000
--- a/old/52955-8.zip
+++ /dev/null