diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52955-8.txt | 8374 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52955-8.zip | bin | 155736 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8374 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9649d35 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52955 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52955) diff --git a/old/52955-8.txt b/old/52955-8.txt deleted file mode 100644 index e113464..0000000 --- a/old/52955-8.txt +++ /dev/null @@ -1,8374 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Perijätär, by Honoré de Balzac, Translated by -V. A. Koskenniemi - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Perijätär - - -Author: Honoré de Balzac - - - -Release Date: September 2, 2016 [eBook #52955] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PERIJÄTÄR*** - - -E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - -PERIJÄTÄR - -Kirj. - -HONORÉ DE BALZAC - - - - - - -WSOY, Porvoo, 1913. - - - - -Ensimäinen luku. - - -Maaseutukaupungeissa tapaa usein taloja, joiden näkeminen herättää -saman alakuloisen mielialan kuin synkimmät luostarit, autioimmat ahot -tai surullisimmat rauniot. Ehkä samalla huomaakin noissa taloissa -asustavan luostarin hiljaisuuden, aron kuivuuden ja raunioiden -kuolemanmuiston, elämä ja liike on niissä niin rauhallista, että -muukalainen luulisi niitä asumattomiksi, jos hänen silmänsä eivät -sattumalta kohtaisi kalpeita ja kylmiä kasvoja, luostarinomaista -henkilöä, joka vieraan askelten houkuttelemana on painanut päänsä -ikkunaruutua vasten. Tämä surullinen mieliala lepäsi myöskin erään -saumurilaisen talon yllä, joka nähtiin sen vuorisen kadun päässä, -joka yläkaupungin kautta johti linnaan. Tämä katu, nykyään vähän -käytetty, paahteinen kesällä, kylmä talven aikaan ja paikottain -hyvin pimeä, vetää puoleensa huomiota pienillä piikivillä lasketun -kivityksensä puolesta, joka on heleäkaikuinen ja aina puhdas ja -kuiva. Silmiinpistävä on myöskin tämän koukertelevan kadun ahtaus ja -sen hiljaiset talot, joita ympäröi vanhan kaupungin vallitus. Nämä -rakennukset, jotka, vaikkakin puusta tehdyt, ovat jo nähneet kolme -vuosisataa vierivän ylitseen, ovat mitä erilaatuisimpia ulkoasultaan -ja antavat tälle Saumurin osalle aivan erikoisen mielenkiinnon -muinaistutkijain ja taiteilijain silmissä. Onkin vaikeata kulkea -näiden talojen ohi ihastelematta niiden valtavia tammihirsiä, joiden -päihin on veistetty omituisia aiheita ja jotka mustine korkokuvineen -hallitsevat useimpien rakennusten pohjakerroksia. Useissa taloissa -ovat päädyt tiilikerroksen peittämät ja huippenevat suippokatoksi, -jonka hirret vuosien kuluessa sateen ja päivänpaisteen vaikutuksesta -ovat notkistuneet käyriksi. Vielä kiintyy katse rapistuneihin -ikkunalaitteihin, joissa vaivoin huomaa niiden mustuneet taidokkaat -veistokset ja jotka tuntuvat ylen heikoilta kannattamaan niitä -mullalla täytettyjä ruukkuja, joissa jonkun köyhän työläisnaisen -neilikat tai ruusut kukkivat. Myöskin sattuvat silmään talojen ovet, -suunnattoman suurilla metallilevyillä koristetut, joihin esi-isämme -ovat kirjoittaneet kotoiset hieroglyyfinsä, joiden merkitys on -jälkimaailmalta jäänyt salaan. Moni protestantti lienee niihin -tunnustanut uskonsa, moni salaseuralainen niihin kätkenyt kirouksensa -Henrik IV:ä vastaan. Moni porvari lienee niihin ikuistanut sukunsa -ylhäisen alkuperän, sen unohdetun loistokauden kunnian. Koko -Ranskan historia on noissa salakirjoituksissa. Huojuvan mökkirähjän -rinnalla, jonka seinään käsityöläinen on kiinnittänyt höylänsä, -ammattinsa merkin, on aatelismiehen asunto, jonka kivisen kaariportin -otsikossa vielä voi nähdä merkkejä hänen vaakunastaan, minkä vuoden -1789:n jälkeen näiden seutujen yli kulkeneet vallankumoukset ovat -lyöneet sirpaleiksi. Tällä kadulla ei pohjakerroksissa ole mitään -silmiinpistäviä kauppa- eikä varastohuoneita, keskiajan tuntijat -voivat täällä seurata esi-isiemme elämäntottumuksia niiden kaikessa -yksinkertaisuudessa. Pohjakerrosten matalat kauppasuojat, joissa -ei ole suuria ikkunoita eikä näytekaappeja, ovat syviä, pimeitä -ja ilman koristuksia sekä ulko- että sisäpuolelta. Niiden ovet -ovat kaksiosaiset ja korkeilla rautalevyillä silatut; yläovi on -sisältäpäin lukittu, mutta alaovi, jossa on teräsjänteellä varustettu -kello, käy lakkaamatta. Ulkoilma ja päiväpaiste tulevat sisään -tähän kosteaan luolaan joko oven yläpuolelta tai sylen korkeudella -lattiasta olevasta ikkunasta, mihin ovat kiinnitetyt vankat -luukut, jotka avataan aamulla ja suljetaan illalla rautapuomeilla. -Samalle seinälle ovat kauppatavarat ripustetut. Mitään ei ole vain -silmänkoreudeksi. Kauppatavaran laadusta riippuen on näytteillä pari -kolme tynnyrillistä suolaa tai kalaa, muutamia kääröjä palttinaa, -köyttä, messinkitouvia, tynnyrin vanteita ja lisäksi joitakin -vaatekappaleita. - -Astukaamme sisään. Siistinnäköinen nuoruutta uhkuva tyttönen, jolla -on valkea kaulaliina ja punaiset käsivarret, jättää sukankutimensa, -menee kutsumaan isäänsä tai äitiänsä, joka tulee ja myö teille, mitä -tahdotte, mukavan levollisena, palvelevaisena tai itsetietoisena, -aina luonteensa mukaan, olipa sitten että on kysymyksessä kymmenen -pennin kauppa tai parinkymmenen tuhannen frangin. Tuossa istuu -tynnyripuu-kauppias ovensa edessä ja pyörittelee peukaloitaan -pakistessaan naapuriensa kanssa; itse asiassa ei hänellä näytä olevan -kuin muutamia tynnyrilautoja ja kaksi tai kolme riukukantamusta; -mutta satamassa hänen uhkea lautapihansa tyydyttää Anjoun -tynnyrintekijäin tarpeet; ja hän tietää lautaa myöten kuinka paljon -tynnyripuuta tarvitaan, kun sattuu hyvä viinivuosi. Auringon helle -teki hänet rikkaaksi mieheksi, sadekuurot saattoivat hänet kukistaa. -Yhtenä ainoana aamuna voi tynnyrin hinta vaihdella kahdestatoista -frangista kuuteen. Tässä maanosassa samoinkuin Tourainessakin -hallitsevat ilmanalan oikut kauppaelämää. Viinitarhurit, -maanviljelijät, puukauppiaat, tynnyrintekijät, majatalojen omistajat, -laivurit, kaikki ovat riippuvaisia auringon säteistä; illalla maata -pannessaan pelkäävät he sydämessään, että aamulla saavat kuulla yöllä -pakkasen käyneen vieraissa. He kammovat sadetta, tuulta, kuivuutta -tai kaipaavat vettä, auringonpaistetta, pilviä, kukin tarpeidensa -mukaan. Alituinen taistelu on käymässä taivaan valtojen ja maan -askareiden välillä. Ilmapuntari milloin synkistää, milloin tekee -toivorikkaiksi ihmisten kasvot. Saumurin vanhan pääkadun talojen -otsikoissa on kulkija lukevinaan sanat: "Suokoon taivas kultaisen -sään!" Ja naapuri vastaa naapurilleen: "Rahat tulevat taivaasta!" -tietäen mitä aurinko ja sade voivat saada aikaan. Lauantaisin on jo -puolipäivän aikaan turhaa koettaa tehdä edes viidenäyrin kauppaa -näiden kunnon porvarien kanssa. Jokaisella heistä on viinitarhansa -tai maatilansa ja hän rientää sinne viettämään pari joutilasta -päivää. Kun kaikki on etukäteen vankasti suunniteltua, myynnit -ja ostokset, jää kauppamiehelle kymmenen tuntia kahdestatoista -käytettäväksi peliseuraan, havaintojen tekoon ja yhtämittaiseen -naapurien elämän vakoilemiseen. Talonemäntä ei täällä voi ostaa -peltokanaa ilman että naapuri jälestäpäin utelee aviomieheltä, oliko -se hyvin paistettu. Nuori tyttö ei voi painaa päätänsä ikkunaan -joutumatta toimettomien miesryhmien huomion esineeksi. Kaikki on -täällä näkyvissä eikä näillä synkillä hiljaisilla taloilla ole mitään -salaisuutta. Kaikki tapahtuu avoimen taivaan alla; kukin perhe syö -ovensa edustalla aamiaisensa ja päivällisensä ja suorittaa samassa -paikassa myöskin aviolliset riitaisuutensa. Kadulla ei voi kävellä -joutumatta tutkivain katseiden ristituleen. Ja kun muukalainen -muinoin tuli tällaiseen maaseutukaupunkiin, töllisteltiin häntä joka -ovelta. Tällaisiin elämäntapoihin perustuvat useat hupaiset kaskut -tästä maakunnasta. Niinpä annettiin Angers'in asukkaille, jotka -tekivät pilaa näistä pikkukaupunkilaisten tottumuksista, liikanimi -"mahtailijat". - -Vanhan kaupungin parhaat talot ovat tämän kadun yläpäässä, missä -muinoin asuivat seudun aateliset. Se surun painama talo, missä -tämän kertomuksen tapaukset ovat sattuneet, oli yksi noita -rakennuksia, kunnianarvoisa jäännös vuosisadalta, jolloin ihmisillä -ja ulkonaisilla olosuhteilla vielä oli se yksinkertaisuus, jonka -ranskalaiset päivä päivältä ovat menettämässä. Kun seuraa tämän -hupaisan kadun koukertelua, jossa kaikki tuo mieleen menneen ajan -ja houkuttelee esiin alakuloisen tunnelman, sattuu silmä pimeähköön -kadunpolvekkeeseen, jonka keskellä on herra Grandet'n talon ovi. - -Herra Grandet nautti Saumurissa suurta kunnioitusta, minkä syitä ja -seurauksia tuskin se voi käsittää, joka ei ole koskaan pitempää tai -lyhempää aikaa oleskellut maakunnassa. Grandet, jota jotkut vielä -elossa olevat vanhukset kutsuvat "isä Grandet'ksi", oli 1789 varakas -tynnyrintekijä, joka taisi lisäksi lukea, kirjoittaa ja laskea. -Kun Ranskan tasavalta möi Saumurin ympäristöllä kirkon tiluksia, -oli tynnyrintekijämme nelikymmenvuotias ja oli juurikaan nainut -rikkaan puukauppiaan tyttären. Ottaen mukaansa kaiken irtaimen -omaisuutensa ja vaimonsa myötäjäiset lähti hän niiden hurjien -tasavaltalaisten luo, joiden toimena oli kansallistilusten myöminen, -ja keinotteli itselleen voileivän hinnasta, tosin laillisesti, mutta -ei silti oikeudenmukaisesti, seudun kauneimmat viinimäet, vanhan -abotintilan ja muutamia karjakartanolta. Koska Saumurin asukkaat -olivat varsin vähäisessä määrässä kumousmielisiä, pidettiin isä -Grandet'ta uskaliaana miehenä, tasavaltalaisena, isänmaanystävänä, -neropattina, jolla oli uusia ajatuksia, vaikka tynnyrintekijä ei -itse asiassa ajatellut muuta kuin viinitarhojaan. Hänet nimitettiin -Saumurin piirikunnan hallinnon jäseneksi ja hänen rauhaa rakastava -toimintansa tuntui niinhyvin valtiollisen kuin käytännöllisen elämän -aloilla. Valtiollisesti suojeli hän vanhan järjestelmän miehiä ja -teki kaikkensa estääkseen maastamuuttaneiden tiluksien myömistä. -Käytännössä taas hankki hän tasavaltalaiselle armeijalle parisen -tuhatta astiata valkeata viiniä, mistä hän antoi maksaa itselleen -runsaan korvauksen uhkeiden niittymaiden muodossa, jotka olivat -kuuluneet juurikään lakkautettuun naisluostariin. Konsulihallituksen -aikana tehtiin kunnon Grandet'sta määri. Yleisiä asioita hän -hoitikin kelpo tavalla, mutta vielä paremmin viinimäkiään. -Keisarikunnan aikana tuli hänestä taas pelkkä herra Grandet. -Napoleon ei rakastanut tasavaltalaisia ja pani Grandet'n sijalle, -jota pidettiin jakobiininä, rikkaan tilanomistajan, joka myöhemmin -sai paronin arvonimen. Grandet luopui ilman kaipausta kunnallisista -kunniatoimistaan. Hän oli, tietysti kaupungin parasta silmällä -pitäen, antanut rakentaa ensiluokkaiset tiet maatiloilleen. Talostaan -ja maatiloistaan, jotka olivat taidolla viljellyt, maksoi hän vain -vähäisen veron. Ja hänen viinitarhansa, tarkoituksenmukaisesti -järjestettyinä ja hoidettuina, tuottivat parasta viiniä. Hän olisi -sanalla sanoen voinut tavoitella kunnialegionan ristiä. - -Tällä kannalla olivat asiat vuonna 1806. Herra Grandet oli silloin -viidenkymmenen seitsemän ja hänen vaimonsa noin kolmenkymmenen kuuden -ikäinen. Heidän ainoa tyttärensä, aviollisen rakkauden hedelmä, oli -täyttänyt kymmenen vuotta. Herra Grandet, jota sallimus nähtävästi -tahtoi lohduttaa arvotoimien menettämisestä, peri samana vuonna -ensin rouva de la Gaudinièren, rouva Grandet'n äidin, syntyään de la -Bertellière, sitten vanhan herra Bertellièren, edellisen isän, ja -vielä lisäksi rouva Gentillet'n, äidinäitinsä. Kukaan ei aavistanut -näiden perintöjen merkitystä. Nämä kolme vanhusta olivat pitkän -aikaa ahneesti keräilleet rahansa arkkuihinsa voidakseen niistä -kerran rauhassa nauttia. Vanha herra Bertellière nimitti rahojen -sijoittamista tuhlailuksi ja hänelle tuotti rahojen näkeminen -suurempaa mielihyvää kuin niiden koroista nauttiminen. Saumurin -asukkaat laskivat sentähden hänen varallisuutensa vain hänen -kiinteän omaisuutensa mukaan. Nyt saavutti herra Grandet täten -siis toisen arvomahdin, rahan; ja hänestä tuli seudun mahtavin -mies. Hänellä oli sata tynnyrinalaa viinimaata, joka hyvinä vuosina -lahjoitti hänelle tuhansia astioita viiniä. Sitäpaitsi oli hänellä -kolmetoista karjakartanoa, vanha abotintila, jonka akkunat hän -säästäväisyydestä oli antanut muurata umpeen, satakaksikymmentä -seitsemän tynnyrinalaa niittyä, missä kasvoi ja kukoisti kolme -tuhatta poppelia, jotka olivat istutetut 1793. Myöskin se talo, -jossa hän itse asui, oli hänen. Tällainen oli hänen kaikille -näkyvä omaisuutensa. Kuinka paljon hänellä oli muita varoja, sitä -saattoi vain kaksi henkilöä likimain arvailla: toinen oli herra -Cruchot, notario, jonka toimena oli avustaa Grandet'ta rahojen -sijoittamisessa, toinen oli herra des Grassins, Saumurin rikkain -pankkiiri, jonka liikeyrityksiin viinitarhuri salaisesti otti osaa. -Vaikkakin vanha Cruchot ja herra des Grassins pitivät tapanaan sitä -uskollista salaisuuksien säilyttämistä, jonka avulla maaseudulla -helposti voi hankkia luottamusta ja varallisuutta, osottivat he -julkisesti herra Grandet'ta kohtaan niin suurta kunnioitusta, että -syrjäiset saattoivat sen mukaan arvioida entisen määrin omaisuuden -suuruuden. Niinpä ei ollutkaan koko Saumurissa ainoatakaan sielua, -joka ei olisi ollut vakuutettu siitä, että herra Grandet'lla oli -salainen aarre, arkku täynnä kultarahoja, joiden penkominen yön -aikaan tuotti hänelle arvaamattomia nautinnon hetkiä. Toiset -saiturit saivat tästä tavallaan täyden varmuuden nähdessään miehen -silmät, joille keltainen metalli näytti ikäänkuin lainanneen -oman värinsä. Miehen katse, jolla on tapana nautinnolla hivellä -kultakasoja, saa aina, samoinkuin elostelijan, pelurin ja hovimiehen, -eräänlaisen selittämättömän ilmeen, ikäänkuin epävakaan, ahneen, -salaperäisen kiillon, mikä ei niiltä jää huomaamatta, joilla -on samoja mielihaluja. Tällaisten ihmisten katseet muodostavat -ikäänkuin intohimojen salaseuran merkkikielen. Herra Grandet herätti -ihmisissä siis sitä kunnioitusta, mitä voi vaatia mies, joka ei ole -kenellekään penniäkään velkaa, joka entisenä tynnyrintekijänä ja -viinitarhurina voi tähtientuntijan tarkkuudella sanoa, tarvitaanko -ensi viininkorjuussa tuhat vaiko ainoastaan viisisataa vatia, mies, -joka ei koskaan ollut kauppasuunnitelmissaan pettynyt, vaan osasi -aina pitää tynnyreitä kaupan, koska niistä maksettiin paremmin -kuin muusta kauppatavarasta, ja ymmärsi pitää viininsä kellarissa -kunnes sai siitä kaksisataa frangia, kun pikkukauppiaat saivat -myödä omansa sadasta. Vuoden 1811:n mainio viinisato, jonka hän -taisi säilyttää hyvin ja myödä vähissä erin, tuotti hänelle enemmän -kuin kaksisataa neljäkymmentä tuhatta frangia. Raha-asioissa oli -herra Grandet puoleksi tiikeri, puoleksi boakäärme. Hän osasi maata -väijyksissä, pitää saalistaan silmällä ja sitten yllättää sen yhdellä -hyppäyksellä; tämän jälkeen avasi hän kukkaronsa suun ja nielasi -taalerinsa sekä asettui sitten levolle rauhallisena kuin käärme, joka -sulattaa ruokaansa, intohimottomana ja kylmänä. Kukaan ei nähnyt -hänen kulkevan ohitse tuntematta pelon sekaista kunnioitusta. Kuka -saumurilainen ei olisi itse kaikessa hiljaisuudessa tuntenut hänen -käpäliensä raatelua? Kenelle oli herra Cruchot lainannut tarvittavat -rahat maatilan ostoon, mutta kahdeksan prosentin korkoa vastaan; -kenelle oli herra des Grassins diskontannut vekselin, mutta vaatien -suunnatonta välirahaa. Eikä kulunut päivääkään, ettei herra Grandet'n -nimeä olisi mainittu, olipa sitten että se tapahtui kauppatorilla -tai iltaseurojen keskustelun aikana. Olipa muutamille muinaisen -viinitarhurin rikkaus suorastaan isänmaallisen ylpeyden aihe. Moni -kauppias ja moni ravintolanisäntä sanoikin muukalaisille huomattavan -tyytyväisenä: - --- Herraseni, meillä on täällä pari kolme miljoonataloa, mutta kuinka -paljon herra Grandet omistaa, sitä ei hän edes itse tiedä! - -Vuonna 1816 arvioivat Saumurin tottuneimmat omaisuuden tuntijat tämän -kunnon miehen varallisuuden noin neljäksi miljoonaksi; mutta vuodesta -1793 vuoteen 1817 oli hän ansainnut tiloistaan keskimäärin enemmän -kuin satatuhatta frangia vuodessa ja niin oli syytä luulla, että -hänen rahallinen omaisuutensa suunnilleen vastasi hänen maatilojensa -arvoa. Jos sentähden boston-pelin jälkeen tai viininviljelyksestä -puhuessa pakina sattui kääntymään herra Grandet'hen, virkkoivat -asiantuntevimmat: "Isä Grandet?... Isä Grandet'lla täytyy olla viisi -kuusi miljoonaa". - --- Te olette taitavampi laskumestari kuin minä, sillä minä en ole -koskaan päässyt tuntemaan hänen koko omaisuutensa arvoa, vastasivat -herra Cruchot tai herra des Grassins, jos he sattuivat tuollaista -puhetta kuulemaan. - -Jos joku parisilainen puhui Rothschildista tai herra Laffittesta, -kysyivät saumurilaiset, olivatko he yhtä rikkaita kuin herra Grandet. -Ja jos parisilainen ivallisesti hymyillen tähän vastasi myöntävästi, -katselivat he toisiaan ja puistivat päitään epäillen tiedon -todenperäisyyttä. Tämä valtava omaisuus peitti kultaisella verholla -kaikki miehen teot ja toimet. Jos muinoin jotkut yksityisseikat hänen -elämästään olivat antaneet aihetta hymyilyyn, olivat pian nauru -ja pilkka kulutetut loppuun. Pienimmissäkin seikoissa oli herra -Grandet tullut kaupunkilaistensa esikuvaksi. Hänen sanojaan, pukuaan, -liikkeitään, hänen tapaansa räpytellä silmiään matkittiin kaikkialla, -sillä niitä tutkittiin samalla huolella kuin luonnontieteilijä tutkii -hyönteisiä, ja niinpä olikin tultu siihen tulokseen, että jokaisen -hänen pienimmänkin liikkeensä alle kätkeytyi syvä, mykkä viisaus. - --- Tuleepa pian ankara talvi, sanottiin, isä Grandet on vetänyt -käsiinsä turkishansikkaansa: meidän täytyy korjata viinisatomme. -- -Isä Grandet ostaa runsaasti tynnyripuuta, tänä vuonna tulee hyvä -viinisato. - -Herra Grandet ei koskaan ostanut lihaa eikä leipää. Hänen pehtorinsa -toivat hänelle joka viikko riittävän määrän salvokukkoja, -kananpoikia, munia, voita ja viljaa. Hänellä oli mylly, jonka -hoitajalla oli määrä toimittaa hänelle muun muassa jyviä ja leseitä. -Suuri Nanon, hänen ainoa palvelijattarensa, joka ei enää ollut nuori, -leipoi joka lauantai leivät talon tarpeiksi. Myöskin oli herra -Grandet tehnyt puutarhojensa vuokraajien kanssa sen sopimuksen, -että nämä pitivät huolta hänen vihannestarpeistaan. Hedelmiä sai -hän sellaisen määrän, että siitä riitti vielä torille myötäväksi. -Polttopuun sai hän vanhoista aitauksista ja häkeistä, joista -hän vähitellen vapautti peltonsa. Pehtorit kävivät tätä varten -asianalkaen kaupungissa, sijoittivat puun Grandet'n vajaan ja saivat -siitä vastalahjaksi hänen kiitoksensa. - -Hänen ainoat tunnetut menoeränsä olivat rippiäyri, vaimonsa ja -tyttärensä vaatetus ja maksu erityisestä tuolista kirkossa; näihin -tulivat lisäksi menot valosta, Nanonin palkka, kattilain tinaus, -veronmaksu ja rakennusten korjaus. Hän oli hiljan hankkinut itselleen -kuusisataa auranalaa metsää, jonka vartioimisen hän uskoi naapurinsa -metsänvartijoille, luvaten näille korvausta työstä. Vasta tämän -anastuksen jälkeen söi hän toisinajoin metsänriistaakin. - -Hänen tapansa olivat hyvin yksinkertaiset. Hän puhui vähän. -Tavallisesti tulkitsi hän ajatuksensa pienissä painavissa -lauselmissa, hiljaisella äänellä. Vallankumouksesta saakka, jolloin -hän ensi kertaa käänsi huomion puoleensa, oli kunnon Grandet -alkanut sammaltaa varsin väsyttävällä tavalla, mikä etenkin tuli -näkyviin, jos hänen täytyi puhua pitempään tai vastata johonkin -väitteeseen. Mutta tämä hänen sammaltelunsa, tämä puheen keskeyttely, -tämä hänen näennäinen loogillisuuden puutteensa, jota saattoi -pitää puutteellisen kasvatuksen aiheuttamana, kaikki tämä olikin -teeskentelyä. Muutamat tässä kertomuksessa esitetyt tapaukset -riittävät tätä perustelemaan. Muuten oli hänellä aina varalla neljä -puheentapaa, selvää kuin algebran lauselmat, jotka saivat pelastaa -hänet kaikista elämän ja kaupanteon pintehistä: "En tiedä. En voi. En -tahdo. Katsokaamme." Hän ei koskaan sanonut "kyllä" tai "ei", eikä -koskaan kirjoittanut sanaakaan. - -Jos häntä puhuteltiin, kuunteli hän kylmäverisesti, laski leukansa -oikeaan käteensä ja nojasi oikean kyynäspäänsä vasempaan kämmeneensä. -Hän muodosti joka asiasta oman mielipiteensä, josta hän ei koskaan -luopunut. Pienempiäkin kauppa-asioitansa mietti hän pitkät ajat. Ja -kun hänen vastustajansa taitavan keskustelun jälkeen oli päässyt -hänen salaisten suunnitelmiensa perille ja luuli jo voittaneensa -hänet, sanoikin hän äkkiä: - --- En voi mitään päättää, ennen kuin olen neuvotellut vaimoni kanssa. - -Hänen vaimonsa, jota hän piti täydellisessä orjuudessa, oli hänelle -mukava hätävara kaupanteossa. Grandet ei koskaan käynyt kenenkään -luona vieraissa eikä myöskään itse koskaan ketään kestinnyt, hän ei -pitänyt mitään melua ja näytti säästelevän kaikkea, myöskin ruumiinsa -liikkeitä. Hän ei tullut koskaan toisia liian lähelle, koska hän aina -oli kunnioittanut mieskohtaista omistusoikeutta. - -Kuitenkin, huolimatta hänen lempeästä äänestään ja varovaisesta -esiintymisestään, ottivat joskus muinaisen tynnyrintekijän puhetapa -ja käytös oikeutensa, varsinkin kotosalla, missä hän oli vähimmin -varuillaan. - -Mitä ruumiillisiin suhteisiin tulee, oli Grandet viiden jalan -korkuinen, tanakka ja leveäharteinen. Hänen pohkeensa olivat -kaksitoista tuumaa ympärimitaten ja hänen polvensa olivat kyhmyiset. -Hänen kasvonsa olivat pyöreät, ahvettuneet, rokonarpiset, hänen -leukansa oli suora, hänen huulensa olivat vailla kaarevuutta ja hänen -hampaansa olivat valkeat, hänen silmillään oli sama levollinen ja -ahmiva ilme, jonka kansa sanoo olevan basiliskeilla; hänen otsastaan, -joka oli täynnä poikkijuovia, ei puuttunut merkitseviä ulkonemia, -hänen keltaiset hiuksensa, joissa oli valkeita hapsia joukossa, -olivat kuin kulta ja hopea, kuten eräillä nuorilla ihmisillä oli -tapana sanoa, jotka eivät tienneet, kuinka vaarallista oli tehdä -pilaa herra Grandet'sta; hänen juuresta leveässä nenässään oli -suoninen kyhmy, jossa kansa sanoi pahuuden asustavan. Yleensä -todisti hänen ulkomuotonsa vaarallista viekkautta, kylmää harkintaa -ja sellaisen miehen itsekkäisyyttä, joka on tottunut kaikkiin -saiturin nautinnoihin. Ainoa ihminen, johon nähden hän ei ollut -kokonaan välinpitämätön, oli Eugénie, hänen ainoa tyttärensä ja ainoa -perijänsä. Muuten osotti hänen ryhtinsä, käytöstapansa ja käyntinsä -sitä luottamusta itseensä, jonka mies voi saavuttaa, kun hänellä -on kaikissa yrityksissään ollut onni myötä. Vaikkakin siis herra -Grandet'n tavat saattoivat joskus näyttää lempeiltä ja pehmeiltä, oli -hänellä kuitenkin rautainen luonne. - -Hän kävi aina samaan tapaan puettuna ja jos joku juuri hänet -näki, näki hän hänet sellaisena kuin hän oli jo 1791. Hänellä oli -kömpelöt, nahkahihnalla solmitut kengät, juovikkaat villasukat, -kastanjanruskeat polvihousut hopeisine solkineen, ruskean ja -keltaisen kirjava samettiliivi, joka oli napitettu kaulaan saakka, -avara ruskea nuttu, jossa oli suuret laskokset, musta kaulaliina -ja kvääkerihattu. Hänen käsineensä, jotka olivat yhtä lujat kuin -santarmien, kestivät kaksikymmentä kuukautta, ja pitääkseen niitä -puhtaina, laski hän ne aina totuttuun tapaan samaan paikkaan hattunsa -reunalle. - -Muuta ei Saumur tiennyt tästä miehestä. - -Vain kuudella saumurilaisella oli oikeus tulla tähän taloon. Kolmesta -ensimäisestä oli merkillisin herra Cruchot'n veljenpoika. Sitten -kun tämä nuori mies oli nimitetty Saumurin ylimmän oikeusistuimen -presidentiksi, oli hän liittänyt Cruchot'n nimeen myöskin Bonfons'in, -ja hänen pyrkimyksensä päämäärä oli hankkia jälkimäiselle nimelle -vielä enemmän loistoa kuin Cruchot-nimellä oli. Hän merkitsi nimensä -C de Bonfons. Jos joku asianajaja oli kyllin ymmärtämätön kutsuakseen -häntä "herra Cruchot'ksi", sai hän pian tietää, minkä tyhmän kepposen -oli tehnyt. Tuomari oli suopea niitä kohtaan, jotka kutsuivat häntä -"herra presidentiksi", ja hänen koko viehättävän hymynsä armon saivat -osakseen imartelijat, jotka kutsuivat häntä "herra de Bonfons'iksi". -Presidentti oli kolmenkymmenen kolmen ikäinen; hänellä oli hallussaan -Bonfons'in maatila, joka antoi vuodessa tuloja seitsemän tuhatta -frangia; sitäpaitsi tiesi hän saavansa periä setänsä, notarion, sekä -toisenkin setänsä, Saint-Martin de Tours'in tuomiokapitulin pään, -joka niinikään kävi rikkaan kirjoissa. Nämä kolme Cruchot'ta, joita -tuki lukematon joukko sukulaisia ja jotka olivat suhteissa pariin -kymmeneen kaupungin perheeseen, muodostivat kokonaisen puolueen, -kuten muinoin Medicit Firenzessä; mutta samoin kuin Mediceillä, oli -Cruchot'illakin Pazzinsa. - -Rouva des Grassins, jolla oli kolmenkolmatta vuotias poika, -seurusteli ahkerasti rouva Grandet'n kanssa, toivoen saavansa -vielä aikaan avioliiton rakkaan Adolfinsa ja Eugénien kesken. -Herra des Grassins, pankkiiri, auttoi kaikin puolin vaimonsa -suunnitelmia niiden alinomaisten ystävänpalvelusten kautta, joita -hän salaa teki vanhalle saiturille, ja hän tuli aina oikeaan aikaan -taistelutantereelle. Näillä kolmella Grassins'illa oli myöskin omat -puoluelaisensa, sukulaisensa ja uskolliset liittoveljensä. - -Cruchot-laisten puolelta koetti kirkkoherra, joka oli sukunsa -Talleyrand, veljensä, notarion, avustamana tehdä tyhjäksi -pankkiirinrouvan laskelmat ja varata rikkaan perijättären -veljenpojalleen, presidentille. Tämä Cruchotlaisten ja des -Grassins'ien salainen kilvoittelu, jonka palkinto oli Eugénie -Grandet'n käsi, oli kaupungin seurapiireissä yleisenä puheenaiheena. -Meneekö neiti Grandet naimisiin presidentin vaiko Adolf des -Grassins'in kanssa? Tähän kysymykseen tiesivät jotkut antaa sen -vastauksen, ettei herra Grandet anna tytärtään kummallekaan. Tämä -kunnianhimoinen tynnyrintekijä etsi, niin väittivät he, vävykseen -Ranskan pääriä, joka kahdensadan tuhannen vuotuisista koroista -suostuisi ottamaan sukuunsa Grandet'n tynnyreineen päivineen. Toiset -taas selittivät, että herra ja rouva Grassins olivat ylhäistä -sukua sekä hyvin rikkaita, että heidän Adolfinsa oli hieno nuori -mies, ja että sellaisen avioliiton toki pitäisi tyydyttää miestä, -jolla ei ollut mitään sukuperää ja jonka koko Saumur oli nähnyt -tynnyrintekijän piilu kädessä vaeltavan ja joka sitä paitsi oli -kerran kantanut punaista jakobiinimyssyä. Tarkkanäköisimmät olivat -taas tehneet sen huomion, että herra Cruchot de Bonfons'ille oli -talo joka hetki avoinna, kun sitä vastoin hänen kilpailijansa kävi -siellä vain sunnuntaisin. Muutamat sen sijaan hokivat että rouva -des Grassins oli liian hyvä ystävä Grandet'n perheen naisväen -kanssa, jottei hän saisi tahtoaan perille, kun taas jotkut sanoivat -tietävänsä, että abbé Cruchot oli maailman ovelin mies, ja että pappi -kyllä aina suoriutuisi pelistä naistakin vastaan. -- "Tasaväkistä -peliä!" sanoi joku Saumurin neropatti. - -Seudun vanhimmat asiantuntijat väittivät, että Grandet oli liian -suuri saituri salliakseen perheensä omaisuuden joutua vieraihin -käsiin. Heidän tietojensa mukaan oli Eugénien määrä mennä naimisiin -erään parisilaisen Grandet'n, rikkaan viinikauppiaan pojan kanssa. -Tähän vastasivat Cruchot'n ja Grassins'in puoluelaiset: - --- Kolmeenkymmeneen vuoteen eivät veljekset ole toisiaan nähneet. -Sitäpaitsi on parisilainen Grandet suunnitellut pojalleen suuremman -tulevaisuuden. Hän on piirineuvoston puheenjohtaja, edusmies, eversti -kansalliskaartissa ja kauppaoikeuden tuomari, hän ei tahdo mitään -tietää Saumurin Grandet'sta, vaan aikoo naittaa poikansa jonkun -napoleonilaisen herttuan perheeseen. - -Mitäpä ei olisikaan puhuttu rikkaasta perijättärestä, joka oli -tunnettu kahdenkymmenen peninkulman päähän, aina lähikaupunkiin -saakka! - -Vuoden 1818 alussa anastivat Cruchot-laiset itselleen huomattavan -edun Grassins'eihin verraten. Froidfondin kolmen miljoonan -maatila, joka oli tunnettu puistostaan, ihanasta linnastaan, -karjakartanostaan, koskistaan, lammikoistaan ja metsistään, -joutui myötäväksi, kun nuoren markiisi Froidfondin täytyi muuttaa -omaisuutensa rahaksi. Notario Cruchot, presidentti Cruchot ja -kirkkoherra Cruchot liittolaisineen estivät kaupan tapahtumasta -vähittäin. Notario sai nuorenherran myömään tilansa kokonaisuudessaan -selittämällä kuinka paljon selkkauksia ja rettelöitä tulisi, jos -useammalta ostajalta täytyisi periä heidän maksettaviaan; sensijaan -oli herra Grandet varma ostaja ja hän pystyi maksamaan koko hinnan -käteisellä. Näin viskattiin kaunis markiisinlinna Grandet'n ahnaaseen -kitaan, ja koko Saumurin hämmästykseksi maksoi hän kohta oston -jälkeen täyden kauppahinnan. Huhu tästä tapauksesta kulki aina -Nantes'iin ja Orleans'iin saakka. - -Grandet tuli ensi kertaa linnaansa samalla hetkellä kuin sinne -palasi yksi sen hedelmävankkureista. Heitettyään valtiaan silmäyksen -omaisuuteensa, palasi hän Saumuriin varmana huomiostaan, että oli -sijoittanut rahansa viiden prosentin korkoa vastaan. Hän päätti -kohta pyöristää markiisilinnan alueita yhdistämällä siihen muut -tiluksensa. Mutta täyttääkseen taas kukkaronsa, johon oli tullut paha -lovi, päätti hän hakkauttaa maahan metsänsä, yksinpä poppelitkin -niittymailta. - -On helppo ymmärtää, mikä merkitys Saumurissa oli Grandet'n talolla, -valkealla, kylmällä, hiljaisella talolla, joka oli kaupungin -ylimmällä paikalla, muurinraunioiden ympäröimä. - -Oven kamana ja pielukset olivat, samoin kuin koko talokin, patakiveä, -tuota Loiren rannoilta peräisin olevaa valkeaa kiveä, joka on niin -haurasta, että se keskimäärin kestää tuskin kahta vuosisataa. -Ilmaston vaikutuksesta oli ovi tullut niin täyteen rakoilemia, että -se näytti kuin madonsyömältä ja muistutti jossain määrin vankilan -porttia. Oven päällä oli kovasta kivestä vuoltu korkokuva, joka -esitti neljää vuodenaikaa, mutta sekin oli jo kokonaan rapistunut -ja mustunut. Tämän yläpuolelta pisti esiin seinänulkonema, jolla -kasvoi kaikenlaista rikkaruohoa, kuten nokkosia, juhannuskukkia, -peltokiertoja ja ratamoita sekä pieni kirsikkapuu, joka oli jo -ehtinyt verraten korkeaksi. Itse ovi oli tammipuusta, ruskettunut ja -rapistunut, täynnä halkeamia, näköjään heikko, mutta itse asiassa -sangen vahva rautasiloineen, jotka muodostivat mittausopillisia -kuvioita. Oven keskikohdalla oli pieni nelikulmainen ristikolla -varustettu ikkuna ja sen alapuolella riippui ovenkolkutin, jonka -kädensijaan oli veistetty irvistävä miehenpää. Tämä omituisen -näköinen kolkutin olisi varmaan muinaistutkijassa herättänyt suurta -mielenkiintoa varsinkin noiden kummallisten kasvojen tähden, jotka -pitkäaikaisesta käytännöstä olivat jo kuluneet pilalle. Pienen -ristikkoikkunan kautta, joka oli ollut kansallissotien aikana -kurkistusreikänä, minkä läpi ystävä tunnettiin ystäväksi, saattoivat -uteliaat ohikulkijat nähdä pimeän vihreähkön käytävän sekä sen päässä -vanhat portaat, mitkä johtivat puutarhaan, jota hauskasti ympäröivät -paksut kosteat muurit, alati vettä tihkuvat ja köynnöskasvien -peittämät. Nämä muurit olivat muinaisia linnoitusvalleja ja niiden -harjalla oli naapuritalojen istutuksia. - -Talon alikerrassa oli perheen tärkein huone, jonka ovi aukeni suoraan -porttiholviin. Harvat tuntevat mitä merkitsee perheen asuinhuone -Anjoun, Tourennen ja Berrin pikkukaupungissa. Se on samalla kertaa -odotushuone, sali, budoaari ja ruokahuone; se on yhteisen kotielämän -näyttämölava. Tänne saapui neljännesvuosittain parturi leikkaamaan -herra Grandet'n tukkaa, tänne tulivat pehtorit, pappi, aliprefekti ja -myllypoika. Tässä huoneessa, jonka molemmat ikkunat olivat kadulle -päin, oli laudoitettu laattia; vanhanaikainen, harmaa laudoitus -kattoi seinät ylhäältä alas, kattopalkit olivat niinikään harmaalla -värillä silatut ja niiden väliset pinnat olivat valkealla, mutta nyt -jo kellastuneella muurisavella kalkitut. Vanha kuparinen korkokuvilla -varustettu kello koristi valkokivistä karkeasti hakatun kamiinin -reunaa, jonka yläpuolella oli vihertävä peili, mikä oli laidoista -hiottu viistoon, niin että saattoi nähdä lasin paksuuden. Kamiinin -kummallakin puolen oli kuparinen kullattu kynttilänjalka, molemmat -kaksihaaraisia; jos otti kynttilöistä pois niiden ruusunmuotoiset -suojustimet, saattoi niitä käyttää jokapäiväistäkin tarvetta -varten. Tuoleja peitti vanhanaikainen koruompelus, johon aiheet -olivat otetut La Fontainen tarinoista; mutta tämä täytyi tietää -etukäteen, sillä muuten olisi sitä ollut vaikea arvata, värit -kun olivat aivan vaalenneet ja kuviot kuluneet välttämättömien -korjausten vuoksi. Tämän huoneen kussakin neljässä nurkassa olivat -jonkunlaiset ruoka-hyllyt, jotka ylempänä muodostuivat kaapiksi. -Vanha pelipöytä, jonka pinnassa oli mosaiikkikuvioita, mitkä -keskikohdalla muodostivat shakkilaudan, oli asetettu ikkunain -välisen seinän vierustalle. Tämän pöydän yläpuolella oli pitkulainen -barometri mustissa kehyksissä nauhoineen ja kultakirjailuineen, -joita kärpäset kuitenkin olivat kohdelleet niin huonosti, että -niiden alkuperäinen asu jäi arvoitukseksi. Kamiinin vastaisella -seinällä oli kaksi liituväritaulua, joista toisen sanottiin kuvaavan -rouva Grandet'n isoisää, vanhaa herra Bertillièreä ranskalaisena -kaartin luutnanttina, toisen taasen rouva Gentillet-vainajaa -paimenettarena. Kummassakin ikkunassa olivat punaiset uutimet, jotka -olivat kiinnitetyt tupsuilla varustettuihin silkkinyöreihin. Nämä -upeat uutimet, jotka huonosti sopivat Grandet'n yksinkertaisiin -tapoihin, olivat talon ostossa joutuneet hänen haltuunsa samoin kuin -peili, kello, kirjo-ompelulla päällystetyt tuolit sekä ruusupuiset -nurkkahyllyt. Sen ikkunan ääressä, joka oli lähinnä ovea, oli -pienellä alustalla ruokotuoli, kyllin korkealla, jotta rouva Grandet -saattoi siitä nähdä kaikki ohikulkijat. Pieni kirsikkapuinen -työpöytä täytti muun ikkunanedustan ja Eugénie Grandet'nkin pieni -nojatuoli oli sen vieressä. Viisitoista vuotta olivat äiti ja tytär -istuneet näillä paikoillaan huhtikuusta marraskuuhun ahkerassa -työssä päivien rauhallisesti vaihtuessa. Ensi päivänä marraskuuta -saattoivat he muuttaa talvisille sijoilleen kamiinin ääreen. Vasta -tuona päivänä salli Grandet arkituvassa lämmitettävän ja viime -päivänä maaliskuuta lakkasi taas lämmitys, huolimatta kevätkylmistä -tai syyspakkasista. Pienen kyökistä säästyneillä hiilillä täytetyn -lämmityskojeen avulla, jonka kunnon Nanon oli heille varannut, -pitivät he aamuisin ja iltasin koleina huhtikuun ja lokakuun päivinä -jäseniään lämpiminä parhaansa mukaan. Äiti ja tyttö huolehtivat -kaikista talon liinatarpeista ja he käyttivät niin tarkoin päivänsä -tähän työhön, että Eugénien täytyi kieltäytyä muutaman tunnin -unesta, jos hän tahtoi neuloa äidilleen kauluksen, ja tämäkin täytyi -hänen tehdä isältään varkain, koska isä ei sallinut turhaa valon -kulutusta. Saituri oli nimittäin jo pitkät ajat suurelle Nanonille ja -tyttärelleen jakanut kynttilät samoinkuin hän joka aamu jakoi leivän -ja muut päivän välttämättömät tarpeet. - -Suuri Nanon oli kenties ainoa olento, joka olisi kyennyt kestämään -tämänlaatuista isännyyttä. Koko kaupunki kadehti Grandet'lta tätä -palvelijatarta. Suuri Nanon, joka oli saanut liikanimensä siitä, että -hän oli viisi jalkaa ja kahdeksan tuumaa pitkä, oli ollut Grandet'n -palveluksessa kolmekymmentä viisi vuotta. Vaikka hänellä oli palkkaa -vain kuusikymmentä frangia, pidettiin häntä kuitenkin yhtenä -Saumurin rikkaimmista palvelijattarista. Kun hän oli kolmekymmentä -viisi vuotta säästänyt kuudetkymmenet franginsa, oli hän voinut -sijoittaa herra Cruchot'lle neljä tuhatta frangia kiinnitystä -vastaan. Tämä suuren Nanonin pitkäaikaisen itsepäisen säästäväisyyden -tulos näytti jättiläismäiseltä. Kaikki muut palveluspiiat, jotka -näkivät, että tällä viisikymmenvuotias-poloisella oli leipää -vanhojen päiviensä varaksi, kadehtivat häntä siitä, ajattelematta -sitä orjuutta, jonka kautta hän oli varansa hankkinut. Kun tämä -palvelustyttö oli kahdenkymmenen kahden vuotias ei hänen vielä -ollut onnistunut saada mistään palvelijattaren tointa, hänen -ulkomuotonsa kun oli hyvin luotaantyöntävä. Vastenmielisyys hänen -olentoaan kohtaan oli kuitenkin varsin epäoikeutettu, sillä jos -hänen kasvonsa olisivat olleet kaartin krenatöörin hartioilla, -olisi niitä varmaan suuresti ihailtu; mutta ihmiset tahtovat, että -kaikki on omalla paikallaan. Kun hänen täytyi lähteä tulipalossa -hävitetystä kartanosta, jossa oli ollut lehmien paimenena, tuli -hän Saumuriin, etsien täältä palvelijattaren tointa. Herra Grandet -ajatteli niihin aikoihin naimisiin menoa ja hän tahtoi sentähden -täydentää talouttansa. Hän näki tämän tytön palaavan tyhjin -toimin ovelta ovelle. Tynnyrintekijänä osasi hän antaa arvoa -ruumiilliselle voimalle ja ymmärsi kohta, mikä hyöty hänellä tulisi -olemaan tästä herkulesmaisesta naisesta, joka seisoi jaloillaan -varmana kuin kuusikymmenvuotias tammi ja jolla lisäksi oli leveä -selkä, kuorma-ajurin kädet, sekä yhtä järkkymätön rehellisyys kuin -koskematon neitsyys. Eivät edes syylät, jotka koristivat näitä -sotilaallisia kasvoja, ei tiilenpunainen iho, eivät suonikkaat -käsivarret eivätkä ryysyt peloittaneet tynnyrintekijää, joka -kuitenkin vielä oli siinä iässä, jolloin sydämelläkin tavallisesti -on sananvuoronsa. Hän antoi tyttöparalle vaatteita, kengät, ravintoa -sekä palkan ja piti häntä palveluksessaan millään tavalla häntä -pahoin kohtelematta. - -Kun suuri Nanon huomasi itseään tällä tavoin pideltävän, itki -hän salaa ilosta ja kiintyi lujin sitein tynnyrintekijään, joka -puolestaan kohteli häntä kuin ainakin täyttä omaisuuttaan. Nanon teki -kaiken; hän piti huolta kyökistä, pesi pyykin, huuhtoi sen Loiressa -ja kantoi sen kotiin, olkapäillään. Hän nousi vuoteesta varhain -aamun koittaissa ja meni levolle hyvin myöhään; viininkorjuun aikana -valmisti hän ruuan kaikelle korjuuväelle; hän vartioi kuin uskollinen -koira isäntänsä omaisuutta, ja sokeassa ihailussaan herraansa kohtaan -alistui hän nurkumatta kaikkiin tämän merkillisiin oikkuihin. - -Vuoden 1811:n kuuluisan viinisadon jälkeen sai suuri Nanon, joka -silloin oli ollut palveluksessa kaksikymmentä vuotta, herraltaan -tämän vanhan kellon, ja se olikin ainoa lahja, minkä hän oli -koskaan isännältään saanut, sillä vaikkakin Grandet luovutti -neljännesvuosittain Nanonille kenkänsä, jotka sopivat tälle kuin -valetut, ei sitä kuitenkaan voi pitää minään lahjoituksena, sillä -kengät olivat peräti kuluneet. Pakko teki tästä palvelustytöstä niin -saidan, että Grandet alkoi hänestä pitää niinkuin koirasta voi pitää, -ja Nanon antoi kerta kaikkiaan sijoittaa kaulaansa piikkipannan ja -kesti kärsivällisesti sen repimiä haavoja. Jos Grandet leikkasi -leivästä liian säästeliäitä viipaleita, ei hän valittanut. Hän -alistui iloisella mielellä tähän talon terveelliseen ankaraan -elämänjärjestykseen, josta oli seurauksena ettei siellä kukaan -koskaan sairastellut. - -Lisäksi oli Nanon täydellisesti perheen jäsen. Hän hymyili kun -Grandet'kin hymyili, suri, paleli, lämmitteli ja työskenteli hänen -kanssaan. Kuinka monta etua olikaan tuosta isännän ja palvelijan -yhtäläisyydestä! Koskaan ei ollut Grandet'lla vielä ollut syytä -epäillä palveluspiikaansa viinirypäleen, luumun tai persikan -näpistelystä. - --- Kas tuossa, Nanon, pidä hyvänäsi, oli hänen tapana sanoa, kun näki -jonkun hedelmien painosta kesken katkenneen oksan, joka olisi muuten -täytynyt heittää sioille. - -Tälle maalaistytölle, joka oli nuoruudessaan saanut näin huonoa -kohtelua osakseen, tälle kaikesta lempeydestä poissuljetulle oli isä -Grandet'n kaksimielinenkin hymy kuin todellinen auringonsäde. Muuten -ei Nanonin yksinkertainen sydän ja rajoitettu pää voineet yhdellä -kertaa käsittää enempää kuin yhden tunteen ja yhden ajatuksen. Vielä -kolmenkymmenen viiden vuoden päästä oli hän tavan takaa näkevinään -itsensä seisomassa herra Grandet'n puupinojen edessä avojaloin ja -repaleissaan ja kuulevinaan tynnyrintekijän sanat: - --- Mitä etsitte, kaunis lapseni? - -Hänen kiitollisuutensa pysyi alati nuorena. - -Toisinaan tuli Grandet'n mieleen, ettei tuo ihmisparka ollut -koskaan kuullut elämässään ainoatakaan suloista sanaa tai tuntenut -kenessäkään naisellisuutensa vaikutusta sekä että hän kerran on -astuva Isänjumalan eteen koskemattomampana kuin Neitsyt Maria. -Silloin sanoi Grandet aina, säälin täyttämänä häntä silmäillen: - --- Nanon parka! - -Näihin sanoihin vastasi vanha palvelijatar aina katseella, jota -on vaikea määritellä. Tuo huudahdus, alituisesti toistettuna, -muodosti lujan ystävyyssiteen, jossa jokainen uusinto oli uutena -renkaana. Tässä säälintunteessa, joka oli kuin leikillä tullut -Grandet'n mieleen ja jonka tuo vanha tyttö poloinen otti täydestä -todesta, oli jotakin kammottavaa. Tuo julma lempeys, joka vanhalle -tynnyrintekijälle tuotti monta ilon hetkeä, oli Nanonille hänen -korkein onnensa. Kukaan toinen ei koskaan sanonut sillä tavalla: -"Nanon parka", ja Jumalakin tuntee enkelinsä heidän äänensä salatusta -sävystä. - -Saumurissa oli paljon perheitä, joissa palvelijoita kohdeltiin -paremmin, mutta siitä huolimatta ei perheenemännillä ollut lainkaan -aihetta kaikinpuoliseen tyytyväisyyteen. Senpä johdosta kysyttiinkin -usein: - --- Kuinka mahtavatkaan Grandet't kohdella suurta Nanoniaan, kun hän -on heihin niin kiintynyt? Hän menisi vaikka tuleen heidän tähtensä. - -Keittiö, jonka ristikkoikkunat olivat pihalle päin, oli aina puhdas, -siisti ja kylmä, todellinen saiturin keittiö, jossa ei mitään saa -mennä hukkaan. Kun Nanon oli pessyt ruoka-astiat, korjannut aterian -tähteet ja sammuttanut tulen, jätti hän keittiön, jonka käytävä -eroitti arkituvasta, ja meni kehräämään isäntäväkensä luo. Yksi ainoa -kynttilä riitti iltasin koko perheelle. Nanon nukkui käytävän päässä -pienessä komerossa, jota valaisi katonrajassa oleva ikkuna. Hänen -järkkymätön terveytensä salli hänen asustaa tässä lokerossa, missä -hän talossa vallitsevan syvän hiljaisuuden vuoksi saattoi kuulla -pienimmänkin ritinän. Hänen täytyi kuin vahtikoiran nukkua vain -toisella korvalla ja olla yönkin aikaan valmiina nousemaan vuoteesta. - -Tämän talon muut osat ja kolkat selviävät kertomuksemme kuluessa; -mutta jo arkituvasta, johon perheen kaikki komeus oli kasattu, -saattaa päättää muun huoneuston alastomuuden. - -Vuonna 1819 teki suuri Nanon marraskuun puolivälissä eräänä -iltapuhteena ensi kerran tulen kamiiniin. Syksy oli ollut hyvin -kaunis. Tämän päivän tunsivat niinhyvin Cruchot'laiset kuin -Grassins'it perheen juhlapäiväksi. Niinpä varustautuivatkin nuo kuusi -kilpailijaa tapaamaan toisensa Grandet'n arkituvassa antaakseen -todisteen vilpittömästä ystävyydestään. - -Aamulla oli koko Saumur nähnyt rouva ja neiti Grandet'n Nanonin -saattamina käyvän messuun ja kaikki tiesivät, että tänään oli neiti -Eugénien syntymäpäivä. Herra Cruchot, abbé Cruchot ja herra C. de -Bonfons pitivät silmämääränään saapua heti päivällisten päätyttyä, -ennen Grassins'eja, onnittelemaan neiti Grandet'ta. Kaikilla kolmella -oli sitä varten suunnattoman suuret kukkavihot, jotka olivat peräisin -heidän pienistä kukkamaistaan. Se kukkakimppu, jonka presidentti -aikoi lahjoittaa, oli taidokkaasti kultaripsuilla päättyvällä -sinisellä silkkinauhalla solmittu. - -Tämän merkkipäivän aamuna oli herra Grandet seuraten vanhaa tapaa -yllättänyt tyttärensä vuoteessa ja juhlallisesti lahjoittanut hänelle -merkin isällisestä suosiostaan, mikä kolmentoista vuoden aikana -oli tapahtunut pienen kultarahan muodossa. Rouva Grandet lahjoitti -puolestaan tyttärelleen syntymäpäiväksi, samoin kuin uudeksi -vuodeksi, puvun. Vuoden vaihteessa sai Eugénie niinikään isältään -toisen kultarahan. Nämä kaksi pukua ja kultakolikkoa sekä vielä -pieni rahalahja isän syntymäpäivänä muodostivat pienen, noin sadan -taalarin erän, jonka isä kernaasti näki tyttärensä panevan säästöön. -Hän muutteli tällä tavoin rahojansa laatikosta toiseen ja kasvatti -johdonmukaisesti perijättärensä ahneutta. Joskus kysyi hän tytöltä -tämän säästön määrää, joka oli La Bertellièren hallussa korkoa -kasvamassa, ja sanoi aina silloin: - --- Siitä tulee sinun myötäjäistusinasi. - -Myötäjäistusina on vanha, vieläkin säilynyt tapa eräillä -Keski-Ranskan seuduilla. Kun Berrissa ja Anjoussa nuori tyttö menee -naimisiin, saa hän kotiväeltään tai sulhasensa perheeltä kukkaron, -jossa on tusina, kaksitoista tusinaa, tai kaksitoista sataa kulta- tai -hopearahaa, aina varallisuussuhteiden mukaan. Köyhimmätkään -paimentytöt eivät mene naimisiin ilman myötäjäistusinaansa, olipa -että se sitten onkin laskettu vain kuparikolikoissa. Issoudunissa -puhutaan vielä rikkaasta perijättärestä, joka sai myötäjäistusinansa -sadan neljänkymmenen neljän portugalilaisen kultarahan muodossa. -Paavi Clemens VII, Katarina Medicin setä, lahjoitti veljensä -tyttärelle, tämän mennessä naimisiin Henrik II:n kanssa, tusinan -vanhoja kultamitaleja, joiden arvo oli suunnattoman suuri. - -Kun isä päivällisen aikana oli nähnyt tyttärensä varsin kauniiksi -uudessa puvussaan, oli hän huudahtanut: - --- Koska nyt on Eugénien syntymäpäivä, niin tehkäämme tuli takkaan. -Se on oleva hyvä enne. - --- Neiti menee tänä vuonna naimisiin, se on varma, sanoi suuri Nanon, -kantaen pöydästä hanhen, tynnyrintekijäin fasaanin, tähteet. - --- Minä en näe Saumurissa ketään hänelle sopivaa, vastasi rouva -Grandet, luoden mieheensä pelokkaan silmäyksen, josta saattoi -päättää, kuinka syvässä aviollisessa orjuudessa vaimo parka huokaili. - -Grandet katsahti tyttäreensä ja huudahti iloisesti: - --- Hän täyttää tänään kolmekolmatta vuotta! Tyttäremme naimisiinmenoa -täytyy ruveta ajattelemaan. - -Eugénie ja hänen äitinsä vaihtoivat keskenään hiljaisen ymmärtävän -katseen. - -Rouva Grandet oli mehuton, näivettynyt ja keltainen kuin kuiva -omena, eleiltään hidas ja laahustava; hän oli noita naisia, jotka -ovat luodut orjuutta varten. Hänellä oli suuri suu, suuri nenä, -suuri otsa, suuret silmät. Ensi näkemältä oli hänessä jotain, mikä -muistutti puisevaa hedelmää, jossa ei ole makua eikä mehua. Hänen -harvat jälellä olevat hampaansa olivat mustat, hänen suunympäryksensä -oli ryppyinen ja hänen leukansa muistutti kalossin kärkeä. Muuten -oli hän erinomainen nainen, todellinen La Bertellière. Abbé Cruchot -sai joskus tilaisuuden vakuuttaa rouvalle, ettei tämä nuoruudessaan -ollut _niin ruma_, minkä rouva kernaasti uskoikin. Koska hänellä -oli enkelimäinen lempeys, hyönteisen kärsivällisyys, harvinainen -hurskaus, järkkymätön mielenrauha ja hyvä sydän, säälittiin ja -kunnioitettiin häntä joka taholla. - -Hänen miehensä ei koskaan antanut hänelle enempää kuin kuusi frangia -kerralla hänen pieniä menojaan varten. Niin naurettava kuin olikin -tämän naisen asema, joka oli tuonut pesään myötäjäisinä ja perintönä -enemmän kuin kolmesataa tuhatta frangia, ei hän kuitenkaan koskaan -asettunut vastakynteen sen riippuvaisuuden ja orjuuden johdosta, -missä hän tunsi itsensä niin syvästi alennetuksi, ei pyytänyt -koskaan mieheltään yhtään kolikkoa eikä tehnyt mitään muistutuksia -niiden rahasitoumusten laadusta, joita herra Cruchot toi hänen -vahvistettavikseen. Tämä hullu, salainen ylpeys, tämä sielunaateli, -jota Grandet alituisesti loukkasi, hallitsi kokonaan rouva paran -elämää. - -Rouva Grandet'lla oli aina yllään vihreä levantinpuku, joka sai -kestää lähes vuoden ajan, valkea suuri pumpulikaulus, olkihattu, ja -sitäpaitsi melkein aina silkkinen esiliina. Koska hän vain perin -harvoin liikkui minnekään kotoaan, tarvitsi hän myöskin vähän kenkiä. -Sanalla sanoen, hän ei kaivannut mitään itseään varten. - -Toisinaan sai Grandet omantunnon vaivoja siitä, ettei ollut pitkään -aikaan antanut vaimolleen hänen kuutta frangiaan, ja silloin pani -hän aina, myötyään suuremman määrän vuoden viinisadosta, syrjään -pienen käsirahan vaimoaan varten. Ne neljä tai viisi louis'ta, -jotka otettiin päältäpäin siitä summasta, minkä joku hollantilainen -tai belgialainen maksoi Grandet'n viinisadosta, muodostivat rouva -Grandet'n varsinaisen vuosirahan. Mutta kun hän oli saanut nuo viisi -louis'tansa, saattoi sattua, että hänen miehensä häneltä kysyi, -ikäänkuin heillä olisi ollut yhteinen kukkaro: - --- Voitko lainata minulle pari sous'ta? - -Tällä tavalla vaimo parka, onnellisena siitä, että saattoi tehdä -jotain miehelle, jonka rippi-isä oli selittänyt hänen herrakseen ja -mestarikseen, luovutti hänelle talven kuluessa muutamia taalereita -käsirahoistaan. Kun Grandet veti taskustansa sen sadan sous'n -kappaleen, jonka hän kuukausittain antoi tyttärelleen tämän pieniä -menoja varten, ei hän koskaan laiminlyönyt, sen jälkeen kuin oli -sulkenut kukkaronsa, kysyä vaimoltaan: - --- Ja sinä, äitiseni, tarvitsetko sinäkin jotain? - --- Ystäväni, saammepas nähdä, vastasi rouva Grandet perheenemännän -arvokkaisuudella. - -Rouva Grandet'n mielenylemmyys jäi kuitenkin seurauksitta, sillä -hänen miehensä uskoi olevansa varsin huomaavainen vaimoaan -kohtaan. Filosoofeilla, jotka joskus elämässään kohtaavat jonkun -Nanonin, rouva Grandet'n, Eugénien, on täysi oikeus pitää ironiaa -Kaitselmuksen huomattavimpana ominaisuutena. - -Näiden päivällisten jälkeen, jolloin ensikertaa oli ollut puhe -Eugénien naimisesta, meni Nanon herra Grandet'n huoneeseen etsimään -pullollisen viiniä ja oli palatessaan kompastumaisillaan portaihin. - --- Sinä vanha pässinpää, kompasteletko sinä niinkuin kaikki muutkin? -huudahti hänelle hänen herransa. - --- Herra, teidän käytävässänne on yksi porras rikkonainen. - --- Hän on oikeassa, sanoi rouva Grandet. Teidän olisi pitänyt jo -aikoja sitten korjauttaa se. Eilen oli Eugénie siinä taittamaisillaan -jalkansa. - --- Kas tässä, sanoi Grandet Nanonille, kun hän näki tämän käyneen -aivan kalpeaksi, koska tänään on Eugénien syntymäpäivä ja sinä olet -ollut lankeamaisillasi, ota sinäkin pieni lasillinen viiniä. - --- Niinpä olenkin sen hyvin ansainnut, sanoi Nanon. Minun sijallani -olisivat useimmat rikkoneet pullon, mutta minäpä pidin sitä suojassa, -vaikka olisi käsivarteni sen tähden katkennut. - --- Nanon parka! sanoi herra Grandet ja ojensi hänelle lasin viiniä. - --- Ethän satuttanut itseäsi? kysyi Eugénie katsoen osaaottavasti -palvelijattareen. - --- En, sain ajoissa kiinni kaidepuista. - --- No hyvä, koska tänään on Eugénien syntymäpäivä, sanoi Grandet, -niin tahdonpa laittaa portaat kuntoon. Te ette ymmärrä astua sille -puolelle, missä porras vielä on eheä. - -Grandet otti kynttilän, jättäen vaimonsa, tyttärensä ja -palvelijattarensa pimeyteen, jota vain kamiinin loimottava tuli -valaisi, ja lähti noutamaan työpajastaan lautoja, nauloja ja muita -työtarpeitaan. - --- Saanko auttaa? huusi hänelle Nanon kuullessaan kalkutusta -portailta. - --- Ei tarvita! Selviänpä tästä yksinkin, vastasi tynnyrintekijä. - -Samaan aikaan kun Grandet paikkaili madonsyömiä portaitaan ja -vihelteli täysin keuhkoin nuoruutensa aikaisia säveliä, kolkutti -kolme Cruchot'ta ovelle. - --- Tekö siellä olette, herra Cruchot? kysyi Nanon, tarkistellen -pienestä ristikkoikkunasta. - --- Niin, vastasi presidentti. - -Nanon aukaisi oven, ja kamiinin valkea, joka heijastui kattoon, salli -kolmen Cruchot'n löytää huoneen sisäänkäytävän. - --- Ah, te tulette juhlimaan, sanoi Nanon, huomattuaan heidän kukkansa. - --- Suokaa anteeksi, herrani, huusi Grandet, kuullessaan ystäviensä -äänen, olen heti palveluksessanne! Enpä ole turhan ylpeä, parantelen -täällä juuri portaitani. - --- Älkää häiriytykö työssänne, herra Grandet! Onpa kolarikin -herra kotonaan, sanoi syvämielisesti presidentti, nauraen yksin -sukkeluudelleen, jota ei kukaan ymmärtänyt. - -Rouva ja neiti Grandet nousivat seisaalleen. Presidentti, käyttäen -hyväkseen tuvassa vallitsevaa pimeyttä, lähestyi Eugénieta ja sanoi -hänelle. - --- Sallikaa, neiti, tänään, syntymäpäivänänne, minun toivottaa teille -joukon onnellisia vuosia ja kestävää terveyttä, josta teillä tähänkin -saakka on ollut syytä iloita. - -Hän ojensi Eugénielle suuren, Saumurin oloihin nähden -harvinaisen kukkavihon; sitten kiersi hän kätensä tytön vyötäisten -ympärille ja suuteli häntä kummallekin puolen kaulaa sellaisella -tuttavallisuudella, joka sai tytön kokonaan hämille. Presidentti, -joka muistutti suurta ruostunutta naulaa, uskoi täten sopivimmin -alkavansa liehittelynsä. - --- Olkaa kuin kotonanne, sanoi Grandet astuessaan sisään. Te olette -tullut tänne juhlapäivää viettämään, herra presidentti! - --- Neidin läheisyydessä, puuttui kirkkoherra puheeseen ojentaessaan -hänkin kukkakimppunsa, ovat kaikki päivät veljeni pojalle juhlapäiviä. - -Ja hän suuteli Eugénien kättä. - -Herra Cruchot taas puolestaan suuteli sydämellisesti tyttöä -kummallekin poskelle ja sanoi: - --- Kuinka harvoin onkaan juhlaan syytä! Vuodessa on kaksitoista -kuukautta. - -Asettaen kynttilän kamiinille kellon eteen, sanoi Grandet, joka ei -koskaan tahtonut päästää käsistään tilaisuutta sukkeluuksiin: - --- Koska nyt on Eugénien juhlapäivä, niin sytyttäkäämme kaikki -kynttilät! - -Hän irroitti varovaisesti kynttiläjalkain suojukset, otti Nanonin -kädestä uuden paperiin käärityn kynttilän, pani sen tarkasti -paikoilleen, sytytti sen ja meni istumaan vaimonsa viereen, katsellen -vuoroin ystäviään, vuoroin tytärtään, vuoroin taasen molempia -kynttilöitään. - -Abbé Cruchot, pieni lihavanläntä tyllerö, jolla oli päässä punertava -tekotukka ja joka muuten muistutti iloista vanhaa rouvaa, ojensi -eteensä hopeasoljilla varustettuihin lujiin kenkiin kytketyt jalkansa -ja sanoi: - --- Grassins'it eivät ole vielä tulleet? - --- Eivät vielä, vastasi Grandet. - --- Mutta he tulevat kai kuitenkin? kysyi vanha notario tehden -irvistyksen kasvoillaan, jotka muistuttivat kuorinkauhaa. - --- Niin luulen, vastasi rouva Grandet. - --- Teidän viininkorjuunne on jo loppunut? kysyi presidentti de -Bonfons herra Grandet'lta. - --- Kokonaan! vastasi vanha viinitarhuri ja alkoi kävellä edestakaisin -huoneessa, paisuttaen ylpeydestä rintaansa. - -Käytävän ovelta näki hän Nanonin istuvan keittiössä lieden ääressä, -kynttilä vierellään, ja jatkavan siellä kehruutaan, jottei häiritsisi -juhlavieraita. - --- Nanon sammutapas kohta tuli takastasi ja kynttilästäsi! sanoi hän -astuen käytävään, ja tule meidän luoksemme. Onpa tosiaan arkitupa -kyllin avara meitä kaikkia varten! - --- Mutta, herra, te saatte hienoja vieraita. - --- Etkös sinä ole yhtä hyvä kuin hekin? Kaikkipa me olemme Aatamista -lähtöisin. - -Grandet kääntyi presidentin puoleen ja sanoi hänelle: - --- Oletteko jo myönyt viininne? - --- En, minä annan sen vanhentua. Jos viini on hyvää, on se kahden -vuoden päästä vielä parempaa. Tehän tunnette hyvin viininomistajain -päätöksen pitää tavallisia hintoja tavarallaan. Belgialaiset eivät -tänä vuonna vedä meitä nenästä. Jos he menevät muille markkinoille, -hyvä, he palaavat kyllä pian takaisin. - --- Niin, mutta olemmeko yksimieliset, sanoi Grandet äänellä, joka sai -presidentin säikähtämään. - --- Onkohan kauppa jo käynnissä, ajatteli Cruchot. Tällä hetkellä -kuului ulko-ovelta koputus, joka ilmoitti Grassins'ien tulon. Heidän -astuessaan sisään keskeytyi rouva Grandet'n ja kirkkoherran välillä -alkanut sananvaihto. - -Rouva des Grassins oli yksi noita pieniä, eloisia, pyöreähköjä, -tervevärisiä naisia, joiden on onnistunut maakunnan luostarimaisten -tapojen ja hyveellisen elämän avulla säilyttää nuorekas ulkonäkönsä -vielä nelikymmenvuotiainakin. He muistuttavat syksyn viimeisiä -ruusuja, joiden näkeminen ilahduttaa silmäämme, mutta joiden -terälehdissä on eräänlainen kankea kylmyys ja joiden tuoksu on -heikontunut. Hän pukeutui verraten hyvin, noudatti Parisin muoteja, -antoi sävyn Saumurin seuraelämälle ja piti iltakutsuja. Hänen -miehensä, muinoinen osastonpäällikkö keisarin kaartissa, oli -Austerlitzissa pahasti haavoittunut ja saanut sen johdosta eronsa. -Huolimatta kunnioituksestaan Grandet'ta kohtaan, puhutteli des -Grassins tätä vanhalla sotilaallisella suorasukaisuudella. - --- Hyvää päivää, Grandet, sanoi hän viiniporvarille, ojentaen hänelle -kätensä ja näytellen eräänlaista ylemmyyttä, jolla hän aina musersi -Cruchot'n väen. - --- Neiti, sanoi hän Eugénielle, tervehdittyään häntä, te olette aina -kaunis ja viisas, niin etten totta tosiaan tiedä, mitä voisin teille -lisäksi toivottaa. - -Sitten ojensi hän Eugénielle pienen laatikon, jonka hänen -palvelijansa oli kantanut heidän muassaan ja joka sisälsi -Kap-kanervia, hiljan Eurooppaan tuotuja ja hyvin harvinaisia. - -Rouva des Grassins suuteli sydämellisesti Eugénieta, tarttui hänen -käsiinsä ja sanoi: - --- Adolf on ottanut toimekseen ojentaa teille minun pienen lahjani. - -Eugénieta lähestyi isokasvuinen, vaalea, solakka ja kalpea -nuorimies. Hänen käytöksensä ei ollut aivan tottunutta ja hän oli -näköjään hiukan pelokas, mutta Parisissa, missä hän oli suorittanut -lainopillisen tutkintonsa, oli hän kuluttanut kahdeksan tai -kymmenen tuhatta frangia yli sen määrän, minkä hänen vanhempansa -olivat hänelle varanneet. Hän lähestyi nyt Eugénieta, suuteli häntä -kummallekin poskelle ja antoi hänelle pienen työlaukun, jossa oli -kullatusta hopeasta valmistetut työkalut naiskäsitöitä varten. -Kilpeen oli somasti kaiverrettu kirjaimet E.G. Kun Eugénie aukaisi -laukun, valtasi hänet niin odottamaton ja täydellinen ilo, että -hän punastui ja alkoi vavista, kuten nuorten tyttöjen on tapa. -Hän suuntasi katseensa isäänsä, ikäänkuin kysyäkseen, saisiko -ottaa lahjaa vastaan, ja herra Grandet sanoi: "ota, tyttöseni!" -äänenpainolla, jota tuskin näyttelijä voisi matkia. Kaikki kolme -Cruchot'ta tunsivat asemansa menetetyksi nähdessään sen riemullisen -ja merkitsevän silmäyksen, jonka rikas perijätär loi Adolf des -Grassins'iin. Tytöstä tuntui nähtävästi lahjan arvo suunnattomalta. - -Herra des Grassins tarjosi Grandet'lle nuuskaa, otti itsekin, puisti -nuuskan hiutaleet kunnialegionan nauhalta, joka riippui hänen sinisen -nuttunsa napinlävessä, ja katsahti Cruchot'ihin, ikäänkuin olisi hän -tahtonut sanoa: - --- Väistäkääpäs, jos voitte, tämä isku! - -Rouva des Grassins suuntasi silmänsä sinisiin maljakoihin, joissa -Cruchot'iden kukkaset olivat ja katseli niitä pilkallisesti. Kun -asema oli käynyt näin vaaralliseksi, jätti abbé Cruchot muun seuran -kamiinin ääreen, lähti salin perälle, vieden Grandet'n mukanaan -ikkunakomeroon, kauvas Grassins'eista. - --- Nuo ihmiset, kuiskutti pappi saiturin korvaan, heittävät rahansa -ulos ikkunasta. - --- Ei haittaa, kun ne putoo minun kellariini, vastasi vanha -viiniporvari. - --- Jos te olisitte tahtonut antaa tyttärellenne kultasakset, olisitte -sen hyvin voinut itse tehdä, väitti pappi. - --- Annan hänelle enemmän kuin saksia, sanoi Grandet. - --- Veljenpoikani on nauta, ajatteli pappi, katsahtaen presidenttiin, -jonka sekava tukka teki hänen ruskeat piirteensä vielä rumemmiksi. -Eikö hän nyt voinut keksiä edes mitään pikkurihkamaa, joka olisi -näyttänyt joltakin? - --- Emmekö käy käsiksi peliin, rouva Grandet, sanoi rouva des Grassins. - --- Me otamme kaikki osaa, muodostamme kaksi pöytäkuntaa. - --- Koska nyt on Eugénien juhlapäivä, niin toimittakaa arvonta -molemmat lapset lukuunotettuina, sanoi isä Grandet. - -Muinoinen tynnyrintekijä, joka ei koskaan itse ottanut peliin osaa, -tarkoitti tytärtään ja Adolfia. - --- Nanon, tuo pöytä tänne. - --- Tahdommepa auttaa teitä, neiti Nanon, sanoi rouva des Grassins -reippaasti, itse riemuiten siitä ilosta, jonka oli Eugénielle -tuottanut. - --- En ole koskaan elämässäni ollut niin iloinen kuin nyt, sanoi -hänelle tuleva perijätär. En ole milloinkaan nähnyt mitään niin -kaunista. - --- Adolf on itse tuonut laukun Parisista ja hän on sen myöskin itse -valinnut, kuiskutti rouva des Grassins hänen korvaansa. - --- Jatka, jatka vaan, sinä kirottu juonittelija! ajatteli -presidentti; maltas, kun sinä tai miehesi joudutte käräjöimään, niin -saadaan nähdä... - -Notario istui nurkassaan, katsahti levollisesti abottiin ja ajatteli: - --- Grassins'it näkevät turhan vaivan! Minun omaisuuteni sekä veljeni -ynnä veljenpoikani tekevät yhteensä yksitoistasataatuhatta frangia. -Grassins'eilla on tuskin puoltakaan siitä. Sitä paitsi on heillä -tytär. Antakoon kuinka paljon hyvänsä, perijätär ja rahat tulevat -kyllä kerran meille. - -Puoli yhdeksän aikaan olivat molemmat pöytäkunnat paikoillaan. -Rouva des Grassins'in oli onnistunut sijoittaa poikansa Eugénien -viereen. Kaikki peliin osaaottavat saivat kirjavat kortit ja -sinilasiset merkit käsiinsä ja kävivät innokkaasti, vaikka kömpelön -näköisinä peliin käsiksi, samalla kun he kuuntelivat vanhan -notarion pilapuhetta. Viimemainittu teki jokaisesta leikillisiä -huomautuksiaan. Itse asiassa ajattelivat kuitenkin kaikki Grandet'n -miljoonia. - -Vanha tynnyrintekijä katseli täynnänsä turhamaisuutta rouva des -Grassins'in punaisia töyhtöjä ja loisteliasta pukua, pankkiirin -sotilaallista päätä, Adolfia, presidenttiä, kirkkoherraa ja -notariota, ja ajatteli salaa: - --- Nuo kaikki ovat tulleet tänne minun taalerieni tähden. Heillä on -ikävä, mutta he kestävät sen tyttäreni vuoksi. Hih! minun tyttäreni -ei tule kummallekaan noista, yhtä vähän toiselle kuin toisellekaan. -Nuo molemmat ovat minulle vain hyviä koukkuja kalastuksiini. - -Tämä yleinen iloisuus vanhassa harmaassa arkituvassa, jota kaksi -kynttilää huonosti valaisi, naurunpuuskat, joita suuren Nanonin -rukin surina säesti ja jotka vain Eugéniessa ja hänen äidissään -olivat vilpittömät, vähäpätöinen tyttöpoloinen, jota kohtaan -osotettiin niin suurta mielenkiintoa, että hän muistutti omasta -arvostaan tietämätöntä joka taholta ahdistettua metsäriistaa, -tyttönen, joka otti kaikki hänelle osoitetut ystävälliset sanat -täydestä todesta -- kaikki tuo antoi tälle kuvaelmalle surullisen -naurettavan värin. Tuollaisia kuvaelmia sattuu muuten, kuten -tunnettu, kaikkialla ja kaikkina aikoina, mutta täällä oli se saanut -tavallista yksinkertaisemman luonteen. Grandet, joka näki näiden -kahden kilpailevan perheen teeskennellyn ystävyyden läpi ja joka -ymmärsi käyttää sitä loistavasti edukseen, hallitsi ja valaisi -koko näytelmää. Siinä seisoessaan muistutti hänen koko olentonsa -sitä ainoata uutta jumaluutta, johon enää uskotaan, kullan jumalaa -kaikessa loistossaan. - -Hellillä tunteilla oli täällä vain toisarvoinen asema; oikeastaan -oli niillä sijansa ainoastaan kolmessa puhtaassa sydämessä, Nanonin, -Eugénien ja hänen äitinsä. Kuinka paljon tietämättömyyttä olikaan -heidän välittömyydessään! Eugénie ja hänen äitinsä eivät tienneet -mitään Grandet'n rikkauksista; he arvostelivat elämän tapahtumia -kalpeiden ajatustensa valossa ja tunsivat yhtä vähän kunnioitusta -kuin ylenkatsetta rahaa kohtaan, he kun olivat tottuneet olemaan -sitä ilman. Heidän tunteensa, joita heidän tietämättään loukattiin, -mutta jotka heissä olivat varsin voimakkaat, heidän koko sisäinen -elämänsä teki heidät omituisiksi poikkeusilmiöiksi tässä seurassa, -jossa kaikki muut arvostelivat elämää vain aineellisten näkökantojen -mukaan. Kuinka surullinen onkaan ihmiskohtalo siinä, että kaikki -onnentunne perustuu tietämättömyyteen! - -Samalla hetkellä, kun rouva Grandet voitti kuusitoista sous'ta, -suurimman voiton, mikä tässä huoneessa oli koskaan voitettu, ja kun -suuri Nanon naurahti ilosta, nähdessään emäntänsä ottavan haltuunsa -tuon suuren rahamäärän, samalla hetkellä koputettiin ovelle niin -voimakkaasti, että naiset hypähtivät tuoleiltaan. - --- Noin ei koputa kukaan saumurilainen, sanoi notario. - --- Kuinka voikin tuollaista melua pitää! virkkoi Nanon. Tahtovatko ne -särkeä meidän ovemme? - --- Kuka piru siellä on? huusi Grandet. Nanon otti toisen kynttilöistä -ja lähti avaamaan Grandet'n saattamana. - --- Grandet, Grandet! huusi hänen vaimonsa, joka epämääräisen pelon -valtaamana syöksyi huoneen ovea kohti. - -Kaikki pelaajat katsahtivat toisiinsa. - --- Katsokaamme mekin! sanoi herra des Grassins. Nuo iskut oveen -tuntuvat tietävän jotain onnettomuutta. - -Samassa hetkessä sai herra des Grassins nähdä nuoren miehen, joka -kahta valtavaa arkkua ja matkalaukkua kantavan palvelijan seurassa -astui sisään. Herra Grandet kääntyi nopeasti vaimonsa puoleen ja -sanoi hänelle: - --- Rouva Grandet, menkää jatkamaan peliänne. Minä pidän tästä -herrasta huolta. - -Tämän sanottuaan poistui hän ja työnsi rajusti kiinni oven. Jälelle -jääneet palasivat paikoilleen, kuitenkaan peliä jatkamatta. - --- Onko tulija Saumurista, herra des Grassins? kysyi tämän vaimo. - --- Ei, hän on matkustavainen. - --- Hän tulee varmaankin Parisista. - --- Niinpä kyllä, sanoi notario, ottaen taskustaan tuumanpaksuisen -vanhan kellonsa, joka oli tanakkatekoinen kuin hollantilainen -kauppalaiva, kello on yhdeksän. Tulimmaista! Postivaunut eivät -myöhästy minuuttiakaan. - --- Onko tuo herra nuori? kysyi abotti Cruchot. - --- On, vastasi herra des Grassins. Hänen matkatavarainsa täytyy -painaa keskimäärin kolme sataa kiloa. - --- Nanonhan ei palaakaan, sanoi Eugénie. - --- Hänen täytyy olla teidän sukulaisenne, sanoi presidentti. - --- Jatkakaamme peliämme, virkkoi rouva Grandet lempeällä äänellä. -Herra Grandet'n äänestä huomasin, että hän oli huonolla päällä; -ehkäpä hän ei pidä siitä, että huomaa meidän keskustelleen hänen -asioistaan. - --- Neiti, sanoi Adolf naapurilleen, hän on varmaankin serkkunne -Grandet, hauska nuori mies, jonka olen joskus nähnyt herra de -Nucingenin tanssiaisissa. - -Adolf ei voinut jatkaa, sillä hänen äitinsä polki häntä jalalle. -Pyydettyään pojalta ääneen pari sous'ta panostaan varten, sanoi hän -tämän korvaan: - --- Osaatko pitää suusi kiinni, tyhmyri! - -Samassa palasi Grandet ilman suurta Nanonia, jonka askeleet, -samoinkuin tavarankantajankin kuuluivat porraskäytävästä. Grandet'n -seurassa astui sisään muukalainen, joka jo jonkun ajan oli -pitänyt koko seuran uteliaisuutta ja mielikuvitusta sellaisessa -jännityksessä, jota voi ehkä verrata siihen, mikä syntyy kun etana -ilmestyy mehiläispesään tai riikinkukko kanatarhaan. - --- Istukaa lieden ääreen, sanoi Grandet hänelle. Ennenkuin nuori -muukalainen istuutui, tervehti hän kohteliaasti koko seuraa. Miehet -nousivat vastaamaan tervehdykseen ja naiset kumarsivat juhlallisesti. - --- Teillä on varmaankin kylmä, herrani? sanoi rouva Grandet; te -tulette ehkä...? - --- Tuollaisia ovat naiset, sanoi vanha viinitarhuri, katsahtaen -kirjeensä takaa, jota piti kädessään, jättäkää toki nuoriherra -rauhaan! - --- Mutta, isä, herra tarvitsee ehkä jotain, sanoi Eugénie. - --- Hänellä on kieli, millä puhua, vastasi viiniporvari jyrkästi. - -Ainoa, joka tunsi hämmästystä tämän välikohtauksen johdosta, oli -juuri tullut muukalainen. Muut olivat jo tottuneet Grandet'n -yksinvaltiaaseen käytöstapaan. Vieras oli noussut viimeisten -kysymysten ja vastausten aikana, asettunut seisomaan selkä kamiiniin -päin ja nostanut toisen jalkansa tulta vasten, lämmittääkseen -kenkänsä anturaa, ja sanoi nyt Eugénielle. - --- Serkkuni, kiitän teitä, olen syönyt Tours'issa. Ja, lisäsi hän, -katsoen Grandet'hen, en kaipaa myöskään mitään, en ole edes väsynyt. - --- Herra tulee pääkaupungista? kysyi rouva des Grassins. - -Kun herra Charles -- se oli Parisin Grandet'n pojan nimi -- kuuli -itseään puhuteltavan, otti hän esille pienen nenäkakkulan, joka -riippui ketjusta hänen kaulassaan, pani sen oikeaan silmäänsä -tarkastellakseen pöytää ja sen ääressä istuvia ihmisiä, tähysti -sangen nenäkkäästi rouva des Grassins'ia, ja vastasi sitten, kaikkia -kyllin katseltuaan. - --- Kyllä, rouva. -- Te pelaatte arpapeliä; jatkakaa, minä pyydän, se -on liian hauskaa, jotta sitä voisi jättää kesken. - --- Olinhan heti siitä varma, että serkku se on, ajatteli rouva des -Grassins heittäen vieraaseen pikaisia tutkivia silmäyksiä. - --- Seitsemän viidettä, huusi vanha abbé. Huomatkaahan toki, rouva des -Grassins, eikö se ollut teidän numeronne? - -Herra des Grassins pani pelimarkkansa vaimonsa numerolle; mutta -jälkimäinen, pahojen aavistusten valtaamana, katseli vuoroin Parisin -serkkua vuoroin Eugénieta, ajattelematta enää peliä. Nuori perijätär -heitti tavan takaa salaisia silmäyksiä serkkuunsa, ja pankkiirin -rouvan oli helppo niissä huomata kasvavan ihmettelyn ja ihailun. - - - - -Toinen luku. - - -Herra Charles Grandet, kaunis kahdenkolmatta vuotias nuori mies, -oli tällä hetkellä hienoine käytöstapoineen omituinen poikkeusilmiö -näiden kunnon maakuntalaisten keskellä, jotka kukin kohdaltansa -panivat tarkkaan merkille hänen eleensä voidakseen niistä myöhemmin -tehdä pilaa. - -Kahdenkolmatta vuotias on useassa tapauksessa vielä lapsi. Sadasta -kahdenkolmatta ikäisestä olisi varmaankin yhdeksänkymmentä yhdeksän -käyttäytynyt samalla tavalla kuin Charles Grandet. Muutamia päiviä -ennen kuvattua iltaa, oli hänen isänsä hänelle ehdottanut, että hän -lähtisi joksikin kuukaudeksi setänsä luo Saumuriin. Ehkä oli Parisin -Grandet'lla mielessä rikas veljentytär. Charles, joka matkusti ensi -kertaa maaseudulle, oli päättänyt esiintyä siellä maailmanmiehen -koko ylemmyydellä, saattaa koko kyläkunta loistollaan varjoon, -alottaa siellä uusi ajanjakso ja tuoda sinne kaikki parisilais-elämän -keksinnöt. Sanalla sanoen, hän oli päättänyt käyttää Saumurissa -enemmän aikaa kynsiensä kunnossapitoon kuin Parisissa ja esiintyä -puvustonsa puolesta kaikella sillä hienoudella, jonka moni nuori -maailmanmies mukavuutensa tähden usein laiminlyö. - -Charles oli sentähden ottanut mukaansa Parisista kauneimman -metsästyspuvun, kauneimman pyssyn, kauneimman jahtipuukon ja -kauneimman tikarintupen. Niinikään oli hänellä matkassaan mitä -suurinta kekseliäisyyttä todistava valikoima erilaisia liivejä: -hänellä oli harmaita, valkeita, mustia, ruskeita, kullankirjavia, -helyillä koristettuja, täplikkäitä, kaksinkertaisia, pysty- ja -kääntökauluksisia, ylös saakka kiinnitettäviä, kultanappisia. Hän -toi muassaan kaikenlaatuisia siihen aikaan käytettyjä kauluksia -ja kaulaliinoja. Hänellä oli kaksi Buisson-pukua, ja hänen -liinavaatteensa olivat hienointa lajia. Matkassaan oli hänellä -myöskin äitinsä lahjoittama kaunis kullattu vaatetuslippaansa. -Häneltä ei puuttunut mitään täydellisen keikarin varustuksista. -Niinpä ei saa unhottaa pientä ihastuttavaa kirjoitustelinettä, minkä -hän oli saanut ainakin omasta mielestään rakastettavimmalta kaikista -naisista, Anettelta, joka nyt aviopuolisona ikävissään matkusteli -Skotlannissa, epäluulojen uhrina, pakoitettuna hetkeksi uhraamaan -onnensa. Charles'illa oli kaunista paperia varta vasten matkassaan -kirjoittaakseen kirjeen joka neljästoista päivä tälle naiselle. - -Hänellä oli siis kaikki mahdolliset parisilaiset ylellisyystarpeet -mitä ajatella saattaa, aina ratsupiiskasta lähtien, joka kelpaa -kaksintaisteluun manaamiseen, hienosti kaiverrettuihin pistooleihin -saakka, joilla kaksintaistelu suoritetaan -- siis kaikki ne -työkalut, joita nuori tyhjäntoimittaja tarvitsee pitääkseen puolensa -elämässä. Koska hänen isänsä oli kehoittanut häntä matkustamaan -vaatimattomasti, ilman palvelijaa, oli hän tullut hänelle yksin -varatuissa postivaunuissa; hän ei tahtonut pilata omia hienoja -matkavaunujaan, mitkä olivat määrätyt hänen Anetteansa varten, joka -tulisi häntä tapaamaan ensi kesäkuussa Badenin terveyslähteille. - -Charles oli odottanut kohtaavansa setänsä luona satoja vieraita, -saavansa ottaa osaa riistanajoon setänsä metsissä ja elää joka -suhteessa linnanisäntien elämää. Hän ei ollut luullut tapaavansa -setäänsä Saumurissa vaan oli täällä kysellyt vain tietä Froidfondiin; -mutta saatuaan tietää hänen olevan kaupungissa, luuli hän tapaavansa -hänet suuresta linnasta. Hän oli tätä ensi kohtausta varten antanut -teettää keikarimaisen, yksinkertaisen loisteliaan matkapuvun, jonka -vaikutus oli ihastuttava -- käyttääksemme tuota sanaa, jolla näinä -aikoina merkitään jonkun asian tai ihmisen erikoinen täydellisyys. -Tours'issa oli hän antanut peruukintekijän kähertää kauniin ruskean -tukkansa; hän oli siellä myöskin vaihtanut liinavaatteensa ja -sitonut kaulaansa mustan silkkiröyhelön, joka yhdessä pyöristetyn -kauluksen kanssa muodosti hauskan puitteen hänen valkeille, iloisille -kasvoilleen. Puoleksi napitettu matkatakki oli lujaan kiinnitetty -hänen vyötärensä ympäri, sallien kuitenkin kasimiriliivin ja sen alla -olevan toisen valkean liivin tulla näkyviin. Huolimattomasti taskuun -pistetty kello oli lyhyellä kultaketjulla kiinnitetty napinreikään. -Hänen harmaat housunsa olivat sivulta napitetut ja niiden saumat -olivat mustalla silkkiompeleella kaunistetut. Kädessään heilutteli -hän sulavasti kultapäistä koristeltua keppiä, jonka kädensija ei -turmellut hänen harmaiden hansikkaidensa tuoreutta. Myöskin hänen -lakkinsa todisti erinomaista makua. - -Ainoastaan parisilainen hienoston piireistä saattoi esiintyä tällä -tavoin, joutumatta naurun alaiseksi, levittää itsetyytyväisyyden -sopusoinnun kaikkien näiden turhanaikaisten korujen ylle, joita -vielä säesti nuoren miehen rohkea katse, miehen, jolla oli hyviä -pistooleja, tarkka käsi ja oma Anettensa. - -Se, joka tahtoo täysin käsittää saumurilaisten ja nuoren -parisilaisen hämmästyksen, sen eloisuuden, minkä tämän muukalaisen -hienous loi tuvan harmaihin varjoihin ja niihin olentoihin, jotka -muodostivat tämän perhekohtauksen -- hän kuvitelkoon Cruchot'ita -tuona hetkenä. Kaikki kolme ottivat nuuskaa nenäänsä eivätkä enää -muistaneet pudistaa päältään niitä keltaisia ja mustia jyväsiä, -jotka putoilivat heidän kellertäville paidanröyhelöilleen. Heidän -pehmeät kaulaliinansa ottivat varsin mielivaltaisia muotoja ja heidän -liinavaatteensa, joita heillä oli sellainen määrä, että niiden -pesu suoritettiin vain puolivuosittain, olivat laatikoissa saaneet -harmahtavan, makaantuneen värin. Niissä näkyi ikävästi vanhuuden -merkit. Miesten kasvot, yhtä kuluneet kuin heidän nukkavierut -takkinsa, yhtä poimuiset kuin heidän housunsa, tekivät väsähtäneen ja -irvistelevän vaikutuksen. - -Huolimattomuus koko muuhun puvustoon nähden, joka oli kauttaaltaan -epätäydellinen ja iloton kuten usein on tapa maaseudulla, missä -ihmiset eivät pukeudu toistensa tähden, vaan missä jokainen -paljoksuu hansikkaparin hintaa, säesti Cruchot'iden koko muuta -olemusta. Muotipelko olikin ehkä ainoa seikka, jossa Grassins'it ja -Cruchot'laiset täydellisesti olivat samalla kannalla. - -Parisilainen tarttui lorgnettiinsa tutkiakseen huoneen kalustoa, -laattian palkkeja ja seinien väriä, johon kärpäset olivat jättäneet -niin runsaasti merkkejä, että ne olisivat riittäneet tietosanakirjan -pisteiksi. Myöskin loton pelaajat kohottivat neniänsä ja tähystelivät -muukalaista yhtä suurella ihmetyksellä kuin jos heillä olisi ollut -kiraffi edessään. Herra des Grassins ja hänen poikansa, joille -maailmanmiehen näky ei ollut outo, yhtyivät kuitenkin tähyilemään -naapuriensa kanssa, olipa että siihen vaikutti yleinen mieliala tai -halu osottaa hyväksymistään ja tulkita se naapureilleen merkitsevällä -silmäniskulla: - --- Kas tuommoisia ollaan Parisissa. - -Kaikki voivat muuten mielin määrin uutta tulokasta tarkastaa -pelkäämättä loukkaavansa talon isäntää. Grandet oli syventynyt -pitkään kirjeeseen, jota hän piti kädessään, ja oli ottanut -sitä varten pöydältä ainoan kynttilän, välittämättä sen enempää -vieraistaan. - -Eugénie, jolle moinen puvun ja mieskohtaisen esiintymisen -täydellisyys, oli ennestään kokonaan tuntematon, luuli näkevänsä -orpanassaan taivaallisista korkeuksista alas astuneen olennon. -Suloisella mielihyvällä hengitti hän tuoksua, joka lähti vieraan -kiiltävästä, kauniisti käherretystä tukasta. Hän olisi tahtonut -kädellään koskettaa tämän hansikoiden hienoa nahkaa. Hän kadehti -hänen pieniä käsiään, hänen hipiäänsä, hänen piirteidensä tuoreutta -ja hienoutta. Lyhyesti, jos voisi vertauksen avulla kuvata sitä -vaikutusta, minkä nuori keikari teki tähän kokemattomaan tyttöseen, -joka tähän saakka oli parsinut sukkia ja paikkaillut isänsä pukuja -ja jonka elämä oli kulunut näiden likaisten seinäin sisäpuolella -hiljaisen kadun varrella, jossa tuskin sai nähdä enempää kuin yhden -henkilön käyvän ohi tunnissa -- tässä tytössä herätti hänen orpanansa -näkeminen suloista mielihyvää, samanlaista, jonka saa nuoressa -miehessä aikaan joku niistä haaveellisista, Westallin piirtämistä -naiskuvioista englantilaisissa matkalaukuissa, kuvioista, jotka ovat -niin hienolla tavalla piirretyt että pelkää näiden taivaallisten -olentojen henkäyksestäkin häviävän olemattomiin. - -Charles otti taskustaan kirjaillun nenäliinan, Skotlannissa -matkustavan maailmannaisen käsialaa. Kun Eugénie näki tämän hienon -käsityön, mikä oli rakastavalla kädellä tehty aikoina, jotka olivat -menneet rakkaudelta hukkaan, tarkkaili hän uteliaana orpanaansa -nähdäkseen aikoiko tämä todella käyttää sitä. Orpanan käytöstapa, -hänen kädenliikkeensä, hänen tarkoituksellinen suorasukaisuutensa, -hänen välinpitämättömyytensä lipasta kohtaan, joka oli tuottanut -niin paljon iloa rikkaalle perijättärelle ja jota hän joko piti -arvottomana tai naurettavana, ja lopuksi kaikki se hänessä, mikä -loukkasi Cruchot'laisia ja Grassins'eja, miellytti tyttöä niin -suuresti, että saattoi olla varma siitä, että hän nukuttuaan näki -unta tästä ihmeellisestä fenix-linnusta. - -Pelinumeroja vedettiin yhä hitaammin ja kohta lotto kokonaan lakkasi. -Suuri Nanon astui sisään ja sanoi kovalla äänellä: - --- Antaisiko rouva puhtaita lakanoita, jotta voin tehdä tälle -herralle vuoteen. - -Rouva Grandet lähti Nanonin mukaan. Rouva Grassins sanoi silloin -matalalla äänellä. - --- Kukin pitäköön rahansa, jättäkäämme peli. - -Jokainen otti kaksi sou'ta vanhassa kukkarossa säilytetystä -pohjarahastosta pöydältä. Koko seura liikahti ja teki neljänneskäänteen -tulta kohti. - --- Te olette siis lopettanut? kysäsi Grandet jättämättä kirjettään. - --- Kyllä, vastasi rouva des Grassins, mennen istumaan Charles'in -viereen. - -Eugénie, antautuen niihin ajatuksiin, jotka ensi kertaa herännyt -lemmentunne nuoressa tytössä herättää, lähti hiljaa huoneesta -mennäkseen auttamaan äitiään ja Nanonia. Jos joku taitava rippi-isä -olisi pannut hänet tunnustuksille, olisi hän varmaan tälle myöntänyt, -ettei hän ajatellut enemmin äitiään kuin Nanoniakaan, vaan että -häntä ajoi vastustamaton halu pitää huolta orpanansa huoneesta, -katsoa, ettei mitään sieltä puuttuisi, ja järjestää kaikki siellä -mahdollisimman hyvään kuntoon, jotta huone näyttäisi niin hienolta -ja siistiltä kuin suinkin. Eugénie uskoi, että hän yksin saattoi -ymmärtää orpanansa maun ja mielihalut. - -Hän tulikin itse asiassa oikeaan aikaan osottaakseen äidilleen ja -Nanonille, jotka tekivät paluuta, että kaikki oli vasta puolitiessä. -Hän antoi suurelle Nanonille määräyksen lämmittää lieden edessä -vuoteen lakanat; itse peitti hän vanhan pöydän liinasella ja teroitti -Nanonin mieleen, että tämän piti vaihtaa liinaa joka aamu. Hän -sai äitinsä vakuutetuksi, että oli välttämätöntä virittää kelpo -tuli kamiiniin, ja käski Nanonin, isälle mitään puhumatta, noutaa -eteisestä suuren kantamuksen puita. Sitten juoksi hän etsimään -kätköistä kiiltävän tarjottimen, joka oli vanhan La Bertellièren -peruja, kuussyrjäisen kristallilasin, pienen kullatun lusikan, -jonka siloitus kuitenkin oli jo pahasti kulunut, vanhanaikaisen -pullon, johon oli kaiverrettu lemmenjumalia, ja asetti kaikki -voitonriemuisena kamiinin nurkalle. Hänessä oli neljännestunnin -ajassa herännyt enemmän ajatuksia kuin koko muun elämänsä aikana. - --- Äiti, sanoi hän sitten, orpanani ei varmaankaan kärsi -talikynttilän hajua. Jos ostaisimme vahakynttilän?... - -Ja hän lähti kepeänä kuin lintu etsimään kukkaroaan, josta otti -kuukausrahansa, sata sou'ta. - --- Tuoss' on, Nanon, käy nopeaan. - --- Mutta mitä sanoo isäsi? - -Tämän peloittavan kysymyksen teki rouva Grandet, kun hän näki -tyttärensä tulevan kantaen kädessään vanhasta Sevres'in porsliinista -valmistettua sokerirasiaa, jonka Grandet oli tuonut Froidfondin -linnasta. - --- Ja mistä otat sokerin? Oletko hullu? - --- Äiti, Nanon voi ostaa sokeria samalla kertaa kuin vahakynttilänkin. - --- Entäs isäsi? - --- Mutta onko kohtuullista, ettei hän sallisi tarjottavan lasia -sokerivettä veljenpojalleen. Muuten, ei hän huomaa koko asiaa. - --- Isäsi huomaa kaikki, sanoi rouva Grandet, nostaen päätään. - -Nanon vitkasteli, sillä hän tunsi herransa. - --- Mutta menehän nyt, Nanon, kun tänään on minun syntymäpäiväni, -sanoi Eugénie, isäänsä matkien. - -Nanon päästi leveän naurun, kuullessaan ensi kertaa elämässään nuoren -emäntänsä laskevan leikkiä, ja totteli. - -Sillä aikaa kun Eugénie ja hänen äitinsä koettivat parhaansa mukaan -somistaa huonetta, jonka Grandet oli määrännyt veljenpojalleen, -sai tämä nauttia erinomaista huomaavaisuutta rouva des Grassins'in -puolelta. - --- Olettepa varsin päättäväinen, herraseni, sanoi rouva, kun voitte -näin jättää talvisen Parisin huvitukset, tullaksenne tänne Saumuriin. -Mutta, jollemme teitä pahoin säikytä, niin takaanpa, että voitte -täälläkin viettää hupaisia hetkiä. - -Samalla heitti rouva Charles'iin oikean maaseutulaissilmäyksen -- -sellaisen, mikä on yhtä ominainen maaseudun naisille kuin papeille, -joille jokainen nautinto on synti ja rikos. - -Charles tunsi niin suurta ikävää siinä istuessaan, kaukana siitä -avarasta linnasta ja loistosta, jonka hän oli kuvitellut kuuluvan -setänsä ympäristöön, että rouva des Grassins tarkemmin katsoen -sentään oli hänestä kuin puolittain himmentynyt kuva jostakin hänen -parisilaisittaristaan. Charles vastasikin sentähden kohteliaasti -hänelle osotettuun vieraskutsuun ja antautui keskusteluun, jonka -kestäessä rouva des Grassins asteettain hiljensi ääntään saadakseen -sen sopusointuun tiedonantojensa tutunomaisuuden kanssa. Hänellä -ja Charles'illa oli varma tarve uskoutua toisilleen. Kun siis -ensimäiset sievistelevät lauseparret olivat vaihdetut, saattoi viekas -pikkukaupungin rouva kuiskata Charles'ille tarvitsematta peljätä, -että muut, jotka puhuivat, niinkuin koko Saumur tähän aikaan, viinin -kaupasta, häntä kuulisivat. - --- Jos sallisitte meille kunnian nähdä teidät luonamme, tekisitte -sillä varmaan yhtä suuren ilon miehelleni kuin minulle. Meidän -perheemme on ainoa Saumurissa, jossa voitte tavata sekä korkeamman -porvariston että aatelin. Niinhyvin edellinen kuin jälkimäinen -kunnioittaa yhtä suuressa määrässä miestäni -- sen voin ylpeydellä -teille vakuuttaa. Niinpä teemmekin parhaamme tarjotaksemme heille -edes jotain hupia täällä syrjäkylässä. Hyvä jumala, kuinka tulette -ikävystymään, jos jäätte herra Grandet'n luo. Setänne on kauppasielu -eikä ajattele muuta kuin viinisatojaan, tätinne on ikävä pikku -pyhimys, jonka päähän ei mahdu yhtaikaa kahta ajatusta, ja orpananne -on pieni tyttölepakko, vailla kasvatusta ja seuratapoja, eikä kelpaa -muuhun kuin parsimaan pyyhinliinoja. - --- Tuo rouva ei ole hullumpia, ajatteli Charles Grandet, vastaten -kohteliaisuuksilla naapurinsa kiemailuihin. - --- Näyttääpä siltä kuin tahtoisit anastaa itsellesi herra vieraamme, -sanoi nauraen paksu suuri pankkiiri. - -Kuultuaan tämän huomautuksen vaihtoivat notario ja presidentti -pari ilkeämielistä sanaa; mutta pappi katsoi viekkaasti rouva des -Grassins'ia kohti ja sanoi otettuaan ajatuksensa vahvikkeeksi -annoksen nuuskaa ja tarjottuaan sitä senjälkeen muillekin: - --- Kukapa voisi paremmin kuin arvon rouva lausua vieraalle Saumurin -tervehdykset? - --- Kuinka niin! mitä tarkoitatte? kysyi herra des Grassins. - --- Tarkoitan teidän, rouvan, Saumurin kaupungin ja vieraan parasta, -herraseni, vastasi viekas vanhus siirtyen lähemmäs Charles'ia. - -Kirkkoherra Cruchot ei näköjään ollut koko aikana huomaavinaan -Charles'in ja rouva des Grassins'in keskustelua, mutta arvasi -kuitenkin hyvin sen sisällön. - --- En tiedä, herrani, vieläkö minua muistatte, sanoi, vihdoin Adolf, -pakoittautuen mahdollisimman välinpitämättömän näköiseksi. Minulla on -kerran ollut ilo olla teidän vastatanssijananne paroni de Nucingenin -kutsuissa, ja... - --- Muistan vallan hyvin, vastasi Charles, hämmästyneenä siitä, että -oli jo joutunut yleisen huomion keskipisteeksi. - --- Herra on teidän poikanne? kysyi hän rouva des Grassins'ilta. - -Kirkkoherra loi ilkeän silmäyksen äitiin. - --- Kyllä, herra, vastasi jälkimäinen. - --- Te olitte siis vallan nuorena Parisissa? kysyi Charles nuorelta -herra des Grassins'ilta. - --- Kysyttekin, virkkoi pappi, me lähetämme lapsemme, Babyloniin heti -kohta kun ne vieraantuvat imettäjästä. - -Rouva des Grassins loi kirkkoherraan syvän hämmästyneen katseen. - --- Täytyy tulla maaseudulle, jatkoi pappi, jos mieli tavata naisia, -jotka neljääkymmentä käydessään ovat yhtä nuorekkaita kuin rouva -des Grassins, siitä huolimatta, että heidän poikansa kohta ovat -lakitieteen kandidaatteja. Muistanpa vielä kuin eilispäivän sen ajan, -jolloin nuoret herrat ja neidit nousivat tuoleilleen nähdäkseen -teidän tanssivan, rouvani. Teidän valloituksenne... - --- Sinä vanha konna! ajatteli rouva des Grassins. Mahdatkohan arvata -tarkoitukseni? - --- Näyttääpä siltä kuin olisi täällä mahdollisuuksia valloituksiin, -ajatteli Charles, napitti pitkäntakkinsa, pani kätensä liivin -aukeamaan ja heitti katseen huoneen päästä päähän, jäljitellen Lord -Byronin asentoa Chantreyn tunnetussa maalauksessa. - -Se tarkkaavaisuus, jolla isä Grandet oli syventynyt kirjeensä -lukemiseen, jäi yhtä vähän notariolta kuin presidentiltä -huomaamatta. Molemmat koettivat arvailla kirjeen sisältöä ukon -tuskin huomattavista kasvojen väreistä, joita kynttilä valaisi. -Tynnyrintekijä saattoi vaivoin säilyttää piirteidensä tavallisen -jäykkyyden. Lukija voi arvata, kun hän saa tietää sen sisällön, -kuinka kovalle koetukselle ukko Grandet oli pantu: - - Veliseni! - - Onpa jo kulunut kaksikolmatta vuotta siitä kuin viimeksi - toisemme näimme. Minun häissäni tapasimme viime kerran toisemme - ja iloisina erosimme kukin haarallemme. Enpä voinut silloin - aavistaa, että sinä kerran olisit oleva ainoana tukena sille - suvulle, jonka menestyksestä silloin niin suuresti iloitsit. - Kun tämä kirje tulee käsiisi, ei minua enää ole olemassa. - Olen vararikon edessä, ja sen häpeän yli en jaksa elää. Olen - vitkastellut kuilun partaalla toivossa että voisin pelastaa - asemani. Nyt täytyy minun hypätä alas kuiluun. Kaksi vararikkoa, - vaihtovälittäjäni ja Roguinin, notarioni, on vienyt viime roponi - ja nyt olen puilla paljailla. Minun on tuskallista ajatella - että olen velkaa enemmän kuin neljä miljoonaa voimatta maksaa - saamamiehilleni enempää kuin viisikolmatta sadalta. Onnettomuuden - lisäksi on viinieni hinta laskemassa syystä että teidän - satonne on ollut niin runsas. Kolmen päivän kuluttua on Parisi - sanova: herra Grandet oli lurjus! Saan viedä häpeällä hiukseni - hautaan. Riistän pojaltani hänen nimensä, jonka olen liannut, - sekä hänen äitinsä perinnön. Hän ei tiedä mistään, onneton - poikani, jota jumaloin. Olemme sanoneet toisillemme hellät - jäähyväiset. Kaikeksi onneksi ei poikani huomannut, että viime - jäte elinvoimaani lyyhistyi kokoon tuona hetkenä. Onko hän minut - kerran kiroova? Veljeni, veljeni, lastemme kirous on hirveä! He - voivat vedota meidän tuomiostamme, mutta heidän on peruuttamaton. - Grandet, sinä olet vanhempi veljeni, sinun tulee minua auttaa: - suojele minun hautaani Charles'in katkerilta sanoilta! Veljeni, - jos kirjoittaisin sinulle verelläni ja kyynelilläni, en voisi - niillä tulkita niin suurta tuskaa kuin tällä kirjeellä; jos - voisin itkeä, jos voisin vuodattaa vereni, olisin jo kohta - kuollut enkä kärsisi enää. Nyt kärsin ja katselen kuolemaa kuivin - silmin. Sinä olet nyt Charles'in isä. Hänellä ei ole mitään - sukulaisia äidin puolelta -- itse tiedät, minkätähden. Miksi - en ottanutkin huomioon yhteiskunnallisia ennakkoluuloja? Miksi - kuulinkin rakkauden ääntä? Miksi meninkin naimisiin hienon herran - tyttären kanssa? Charles'illa ei ole mitään sukua. Oi onnetonta, - onnetonta poikaani!... Usko minua, Grandet, en rukoile sinulta - apua itselleni -- eikähän sinun omaisuutesi riittäisi peittämään - kolmen miljoonan vajausta mutta poikani puolesta sinua rukoilen. - Minä nostan rukoillen käteni sinua kohti, kuoleman hetkellä - uskon sinulle poikani. Ilman tuskaa katselen pistoolejani, - ajatellessani, että sinä olet Charles'in isä. Hän piti minusta; - olin aina hyvä hänelle, en milloinkaan häneltä mitään kieltänyt - -- toivon ettei hän ole minua kiroova. Muuten, sinä olet itse - näkevä, että hänellä on äitinsä hellä sydän, hän ei ole koskaan - tuottava sinulle surua. Poika parka! tottuneena iloon ja loistoon - ei hän tunne mitään niistä kieltäymyksistä, joita me molemmat - olemme kerran kokeneet... Ja nyt on hän rutiköyhä -- ja yksin. - Niin, kaikki hänen ystävänsä jättävät hänet, ja minä, minä olen - syynä hänen häpeäänsä. Ah, toivoisinpa, että käsivarteni olisi - kyllin voimakas lennättääkseen hänet yhdellä heitolla taivaihin, - äitinsä luo. Hulluutta! Käännyn takaisin omaan ja Charles'in - onnettomuuteen. Olen lähettänyt poikani luoksesi, jotta - säälivällä tavalla ilmoittaisit hänelle kuolemastani ja hänen - tulevasta kohtalostaan. Ole hänelle isänä, hyvänä isänä. Älä - riistä yhdellä iskulla häneltä hänen joutilasta elämäntapaansa. - Sillä voisit hänet tappaa. Rukoilen häneltä polvillani, ettei hän - tekisi minua vastaan vaatimusta äitinsä perintöosasta. Mutta se - on tarpeeton pyyntö; hänellä on kunniantuntoa, ja hän käsittää, - ettei hän voi liittyä velkojiini. Paljasta hänelle ne kovat - elämänehdot, joihin olen hänet saattanut; ja, jos hän säilyttää - minut rakkaassa muistossa, sano hänelle minun puolestani, ettei - kaikki ole häneltä vielä hukassa. Työ, joka meidät molemmat teki - kerran rikkaiksi, voi saattaa hänelle takaisin sen omaisuuden, - jonka olen häneltä riistänyt. Ja jos hän tahtoo kuulla isänsä - neuvoa, isänsä, joka soisi voivansa jättää hetkeksi poikansa - tähden hautansa, lähteköön hän Intiaan. Veljeni, Charles on - rehellinen ja rohkea nuorukainen; saata hänet matkaan, sillä hän - kuolisi mieluummin kuin jättäisi maksamatta varat, jotka sinä - hänelle lainaat, sillä varmaan avustat häntä lainalla -- muuten - ei omatuntosi jätä sinua rauhaan. Ah, jos ei lapseni saa sinulta - hellyyttä, eikä aineellista apua, olen iankaikkisuudessa vaativa - Jumalalta kostoa kovuudellesi. Jos olisin voinut pelastaa jotain - omaisuudestani, olisi minulla ollut oikeus pidättää hänelle - joku määrä äitinsä perintö-osasta; mutta viime kuun suoritukset - ovat kokonaan tyhjentäneet rahalähteeni. En olisi kuollut - epätietoisena lapseni kohtalosta, olisin tahtonut kädenlyönnillä - vahvistaa lupauksesi siitä, että pidät Charles'ista huolta -- - mutta nyt puuttuu minulta siihen aikaa. Kun Charles on matkalla - luoksesi, ojennan velkojilleni selvityksen pesäni tilasta. Uskon - voivani selkeän kirjaintilan avulla osottaa, etten ole itse - aiheuttanut onnettomuuttani. Se täytyy minun tehdä Charles'in - tähden. -- Hyvästi, veljeni. Olkoon Jumalan siunaus palkkasi - siitä holhouksesta, jonka sinulle olen uskonut ja jonka varmaan, - luotan siihen, olet ottava vastaan. Lakkaamatta on puolestasi - rukoileva yksi ääni siinä valtakunnassa, jonne meidän kaikkien - kerran täytyy lähteä, ja jossa minä sinä hetkenä, jona tätä - kirjettä luet, jo olen. - - Victor-Ange-Guillaume Grandet. - --- Mitä juttelettekaan, sanoi isä Grandet, taittaen huolella kirjeen -ja pistäen sen liivintaskuunsa. - -Hän loi veljenpoikaansa pelokkaan, tutkivan katseen, johon hän kätki -kaikki mielenliikutuksensa ja suunnitelmansa. - --- Oletteko jo lämmitellyt? - --- Olen, vallan mainiosti, rakas setä. - --- Kas, missä ovat meidän naisväkemme? huudahti setä, unohtaen että -veljenpojan piti nukkua hänen luonaan. - -Samassa tulivat Eugénie ja rouva Grandet sisään. - --- Onko kaikki jo tuolla ylhäällä kunnossa? kysyi tynnyrintekijä, -joka jo oli saavuttanut vanhan kylmyytensä. - --- Kyllä, isä. - --- Siispä voitte antaa, rakas veljenpoikani, jos olette väsynyt, -Nanonin näyttää teille tien huoneeseenne. Se ei todellakaan ole -mikään hienonmaailman huone, mutta te saatte antaa anteeksi köyhälle -viinitarhurille, jolla ei aina ole äyriäkään kukkarossa. Verot -nielevät kokonaan pienet tulomme. - --- Emme tahdo olla vaivaksi, Grandet, sanoi pankkiiri. Teillä on -varmaan paljon juteltavaa veljenpoikanne kanssa. Toivotamme siis -hyvää iltaa. Huomenna näemme toisemme. - -Nyt nousi koko seura ja kaikki tekivät lähtöä, kukin omaan -totuttuun tapaansa. Vanha notario etsi oven nurkasta lyhtynsä ja -tarjoutui saattamaan Grassins'it kotia. Rouva des Grassins ei ollut -varustautunut siltä varalta, että illanvietto loppuisi ennen aikaansa -ja hänen palvelijansa ei sentähden ollut vielä saapunut. - --- Suonette minulle kunnian tarjota teille käsivarteni? sanoi abbé -Cruchot rouva des Grassins'ille. - --- Kiitos. Minulla on poikani, vastasi tämä kuivasti. - --- Naisten ei tarvitse peljätä minun seurassani, sanoi kirkkoherra. - --- Anna toki käsivartesi herra Cruchot'lle, sanoi rouvalle hänen -miehensä. - -Pappi kulki kaunis rouva käsipuolessaan verraten nopeasti, niin että -he pian olivat muutaman askeleen mitan päässä muusta seurasta. - --- Hän on sangen hauska, tuo nuori mies, sanoi pappi, puristaen -rouvan käsivartta. Nyt, hyvästi rypäleet, korjuu on tehty! Te voitte -sanoa jäähyväiset neiti Grandet'lle, parisilainen hänet vie. Jollei -tuo orpana ole pikiintynyt johonkin parisittareen, on Adolf-poikanne -hänessä tapaava sangen vaarallisen kilpailijan. - --- Olkaa huoleti, herra abbé! Tuo nuori mies on pian näkevä, että -Eugénie on vailla henkevyyttä ja suloa. Oletteko häntä tarkastanut? -Hän oli tänä iltana keltainen kuin vaha. - --- Olette kenties jo huomauttanut orpanaakin siitä? - --- Mikäpä olisi minua estänyt sitä tekemästä. - --- Asettukaa aina Eugénien rinnalle, rouva, niin ei teidän tarvitse -tuhlata sanoja serkusta. Nuori mies on kohta tekevä vertailun, joka... - --- Onpa hän jo luvannut syödä ylihuomenna päivällistä luonani. - --- Ah, jos vain haluaisitte, rouva... sanoi pappi. - --- Ja mitä tahtoisitte minun haluavan, herra abbé? Luuletteko -voivanne antaa minulle huonon neuvon? Olenpa jo saavuttanut -yhdeksännenneljättä ikävuoteni ilman että nimeni on saanut tahraa, -enkä pane sitä peliin, vaikka saisin sillä Suur-Mogulin valtakunnan. -Olemme molemmat siinä iässä, jossa pitäisi jo tietää mitä puhuu. -Teillä on todella, ollaksenne hengen mies, omituisia mielipiteitä. -Hyi! Sellaiset vain sopivat Faublas'lle. - --- Oletteko siis lukenut Faublas'ta? - --- En, herra abbé, mutta kyllä "Vaarallisia suhteita". - --- Ah, se kirja on paljon siveellisempi, sanoi pappi naurahtaen. --- Mutta te saatatte minun pääni pyörälle niinkuin kenen hyvänsä -nuorenmiehen! Tahtoisinpa suoraan sanoen... - --- Niin, sanokaa pois, että aiotte neuvoa minulle ruman tien. Onhan -asia selvä. Jos tuo nuori mies, joka ei ole hullumpi, sen myönnän, -rakastuu minuun, ei hän enää ajattele serkkuaan. Parisissa, tiedän -sen kyllä, pitävät nuoret kunnon äidit sillä tavalla huolta lastensa -onnesta; mutta me elämme maakunnassa, herra abbé. - --- Se on totta, rouva. - --- Enkä minä enemmän kuin Adolfkaan suostuisi siitä hinnasta ostamaan -edes sataa miljoonaa. - --- Rouva, eipä olekaan kysymys sadasta miljoonasta. Luulenpa, että -kiusaus silloin molemmin puolin olisi ylivoimainen. Mutta olenpa -vain sitä mieltä, että kunniallinen nainen voi antautua kaikella -varovaisuudella pieneen keimailuun ilman seurauksia, ja siten täyttää -seuraelämän tapoja, jotka... - --- Niinkö arvelette? - --- Eikö meidän ole syytä puhua suutamme puhtaaksi toinen -toisellemme?... Sallitteko että niistän nenäni? Vakuutan teille, -rouva, että hän katseli teitä paljon imartelevammin lorgnettinsa läpi -kuin minua; mutta annanpa hänelle anteeksi, että hän suo suuremman -huomion kauneudelle kuin vanhuudelle... - --- Se on selvä, sanoi presidentti karkealla äänellään, että Parisin -Grandet on lähettänyt tänne poikansa naimatarkoituksissa... - --- Mutta siinä tapauksessa ei orpana toki olisi pudonnut taloon kuin -pommi, vastasi notario. - --- Se ei merkitse mitään, huomautti herra des Grassins, ukko on -toiminut kaikessa hiljaisuudessa. - --- Des Grassins, ystäväni, olen kutsunut päivälliselle tuon nuoren -miehen. Nyt täytyy sinun kutsua herra ja rouva de Larsonnièren sekä -Hautoyt ynnä heidän kauniin neiti tyttärensä; jospa hän pukeutuisi -hauskasti sinä päivänä! Hänen äitinsä puettaa hänet aivan hullusti -mustasukkaisuudesta!... -- Toivon, hyvät herrat, että tekin suotte -meille kunnian nähdä teidät vierainamme, lisäsi hän kääntyen -molempain Cruchot'iden puoleen. - --- Olette kotinne kohdalla, rouva, sanoi notario. - -Erottuaan kolmesta Grassins'ista, kääntyivät kaikki kolme Cruchot'ta -kotia kohti, selvitellen päivän tapahtumia kaikella sillä -erittelykyvyllä, joka on ominainen pikkukaupunkilaisille heidän -pohtiessaan päivän merkkitapahtumia. Cruchot'laisten ja Grassins'ien -keskenäinen suhde näytti muuttuneen. Se ihmeteltävä vaisto, joka -ohjasi näiden suurten laskumestarien kaikkia toimenpiteitä, sanoi -heille, että hetkellinen liitto yhteistä vihollista vastaan oli -välttämätön. Heidän täytyi yhdistää voimansa estääkseen Eugénieta -rakastumasta orpanaan ja Charles'ia ajattelemasta Eugénieta. -Pystyisiköhän tuo parisilainen vastustamaan heidän kavalaa -ystävyyttään, heidän tuttavallisia parjauksiaan, heidän imarteluaan -ja heidän viattomia naamojaan? - -Kun vieraat olivat lähteneet, sanoi herra Grandet veljenpojalleen: - --- Täytyy lähteä nukkumaan. On liian myöhäistä enää keskustella -niistä asioista, joiden vuoksi te olette tänne tullut; huomenna on -siihen aikaa. Me syömme aamiaista kello kahdeksan. Kello kaksitoista -syömme jonkun hedelmän, pienen leivänpalan ja juomme lasin -valkoviiniä; myöhemmin, kello viiden aikaan, kuten parisilaisetkin, -syömme päivällisen. Siinä päiväjärjestyksemme. Jos haluatte katsella -kaupunkia ja sen ympäristöjä, on teillä siihen yllinkyllin aikaa. -Suonette minulle anteeksi, jolleivät työni salli minun koko aikaa -pitää teille seuraa. Luultavasti saatte tavantakaa kuulla, että -minä muka olisin äveriäs: herra Grandet, herra Grandet! huudetaan -vastaanne joka puolelta. Annan heidän hokea mitä hokevat, minua eivät -he sillä vahingoita. Mutta minulla ei ole äyriäkään, minä teen vielä -tällä iällä työtä kuin nuorin turpeenvääntäjä, jolla ei ole muuta -kuin pala karua maata ja käsivartensa. Saatte ehkä pian itse kokea, -minkä arvoinen taaleri on, kun sen ansaitsee otsansa hiessä. -- Hei, -Nanon, kynttilät! - --- Toivon, että löydätte huoneestanne kaiken, mitä tarvitsette, sanoi -rouva Grandet; jos kuitenkin jotain puuttuisi, voitte huutaa Nanonia. - --- Rakas täti, luulenpa, etten kaipaa mitään. Olen tuonut itse kaikki -mukanani. Sallikaa minun toivottaa hyvää yötä teille ja nuorelle -orpanalleni! - -Charles otti Nanonin käsistä sytytetyn anjoulaisen vahakynttilän, -joka oli jotenkin kellertävä väriltään ja niin tavallisten -talikynttilöiden näköinen, ettei Grandet huomannut edes tämän -ylellisyysesineen olemassaoloa. - --- Tulen näyttämään teille tietä, sanoi isä Grandet. - -Sensijaan että olisi avannut oven pääkäytävään, avasikin Grandet -keittiön naapurihuoneen oven. Tämän huoneen eroitti käytävästä -suurella pitkulaisella ikkunalla varustettu ovi, mikä ei kuitenkaan -voinut estää vetoa, joka tunki sisään käytävästä. Talvella puhalteli -tuuli oven raoista niin rajusti, että, huolimatta ovenpieliin -naulituista suojuslaudoista, oli toisinajoin melkein mahdotonta pitää -huonetta siedettävän lämpimänä. - -Nanon meni sulkemaan suuren portin, lukitsi salin oven ja päästi -kahleista pihalle paimenkoiran, jonka ääni oli niin sortunut, että -saattoi luulla sen sairastavan kurkkutulehdusta. Tämä julma eläin ei -totellut ketään muuta kuin Nanonia. Nämä molemmat maalaiset olennot -tunsivat toisensa. - -Kun Charles näki kellastuneet ja savustuneet seinät ja kuuli -madonsyömäin porrasten natisevan sedän askelten painosta, oli hänen -pettymyksensä saavuttanut huippunsa. Hän luuli olevansa kanakopissa. -Hänen tätinsä ja serkkunsa, joiden puoleen hän kääntyi nähdäkseen -heidän kasvonilmeensä, eivät ymmärtäneet hänen hämmästyksensä syytä, -tottuneet kun olivat tähän porraskäytävään, vaan pitivät hänen -katsettaan ystävyyden ilmauksena ja vastasivat siihen suloisella -hymyllä, mikä sai Charles'in kokonaan epätoivoon. - --- Miksi hiidessä lähettikin isäni minut tänne? ajatteli hän. - -Noustuaan vähän matkaa portaita, näki hän edessään kolme -heleänpunaiseksi maalattua, kaikkia koristeita vailla olevaa ovea, -jotka olivat täydellisesti samassa tasapinnassa kuin pölyinen -seinäkin. Niiden kielekkeihin päättyvät rautasaranat olivat näkyvissä. - -Yksi näistä ovista, se, joka nähtävästi johti keittiön vieressä -olevan huoneen yläpuolelle, oli selvästi kiinni muurattu. Tähän -huoneeseen pääsikin ainoastaan Grandet'n huoneen läpi; sen ainoa -ikkuna, joka oli pihalle päin, oli varustettu lujalla rautaristikolla. - -Kukaan, ei edes rouva Grandet, saanut astua tähän huoneeseen, jota -saituri piti yksin hallussaan kuin kullantekijä pajaansa. Siellä oli -varmaan jossain salaisessa kätkössä saiturin kassa, siellä hänen -kiinnityskirjansa, siellä hänen kultavaakansa; siellä kirjoitti -hän varmaan yön aikaan kuittinsa ja velkakirjansa ja teki salassa -suunnitelmiaan -- kaikki sillä taidolla ja varovaisuudella, että -ihmiset, jotka joutuivat tekemisiin hänen kanssaan, saattoivat -luulla hänellä olevan käskettävänään ties mitä haltioita ja henkiä. -Kun Nanon veti hirsiä, kun susikoira piti haukkuen pihalla vartiota -ja kun rouva ja neiti Grandet olivat jo aikoja nukahtaneet, tuli -vanha tynnyrintekijä sinne katselemaan, ihailemaan, hypistelemään -ja lajittelemaan kultaansa. Seinät olivat paksut ja ikkunaristikot -lujat. Hänellä yksin oli avain tähän työpajaan, missä hänen -kerrottiin antavan määräyksen jokikisen hedelmäpuun hoidosta ja -laskevan etukäteen tarkan tarkkaan viinisatonsa. - -Eugénien huoneen ovi oli vastapäätä tätä kiinnimuurattua ovea. Sen -vieressä olivat aviopuolisojen huoneet, jotka ulottuivat yli koko -talon toisen päädyn. Rouva Grandet'n huoneesta vei lasiovi Eugénien -huoneeseen. Isännän huoneen eroitti laudoitus emännän huoneesta ja -paksu muuri salaperäisestä työpajasta. Isä Grandet oli määrännyt -veljenpoikansa toisen kerroksen ullakkohuoneeseen oman huoneensa -päälle, voidakseen kuulla, liikkuiko veljenpoika huoneestaan yön -aikaan. - -Kun Eugénie ja hänen äitinsä olivat tulleet oven kohdalle, suutelivat -he toisiaan ja toivottivat hyvää yötä; sitten he, sanottuaan -Charles'ille joitakin tavanmukaisia jäähyväissanoja, jotka kuitenkin -lähtivät tytön lämpimästä sydämestä, lähtivät huoneihinsa. - --- Tässä on huoneenne, sanoi isä Grandet Charles'ille, avaten oven. -Jos haluatte käydä ulkona, niin kutsukaa Nanonia. Jos ilman häntä -menette pihalle -- hyvä Jumala! Koira söisi teidät suuhunsa. Nukkukaa -hyvin. Hyvää yötä... Kas, naiset ovat antaneet lämmittää huonettanne! -jatkoi hän. - -Samalla tuli Nanon kantaen lämmityspulloa. - --- Vielä tuokin! huudahti Grandet. Pidättekö veljenpoikaani -naishempukkana? Menekkös tiehesi lämmitysvehkeinesi, Nanon! - --- Mutta vuode on kostea ja herra näyttää hennolta kuin nainen. - --- No tee tahtosi, sinulla on aina oma pääsi, sanoi Grandet, -töytäisten Nanonia olkapäähän. - -Sen jälkeen astui saituri portailta alas, muristen epäselviä sanoja. - -Charles jäi ihmeissään seisomaan matkakapineidensa keskelle. Hän -katseli ullakkohuoneen seinämiä, joita verhosi keltainen kukikas -paperi, jommoisia tapaa vain kurjissa maalaisravintoloissa, kamiinia, -joka oli karkeasta hiekkakivestä ja jonka pelkkä näkeminen pani -palelemaan, keltaisia, meriruoholla päällystettyjä tuoleja, joissa -näytti olevan useampia kuin neljä kulmaa, avointa yöpöytää, joka oli -niin suuri, että siihen olisi mahtunut kersantti varustuksineen, -ja kurjaa mattoa, joka oli katosvuoteen edessä, mikä viimemainittu -pienimmästäkin liikkeestä narskui kuin aikoen joka hetki syöstä -kokoon. Sitten kääntyi hän vakavana Nanonin puoleen ja sanoi hänelle: - --- Lapseni, sanoppas minulle, olenko todella herra Grandet'n, -Saumurin entisen määrin, Parisin Grandet'in veljen luona? - --- Olette, herra, hyvin rakastettavan, hyvin lempeän ja hyvin -ystävällisen herra Grandet'n luona. Autanko teitä avaamaan -matkalaukkujanne? - --- Sen voin itsekin tehdä, nahkapoikaseni! Olettepa varmaan palvellut -matruusina keisarin laivaväessä. - --- Hi! Hi. Hi! nauroi Nanon, keisarin laivaväessä! Kuinka -hullunkurista! - --- Hakekaa yönuttuni tuosta matkalaukusta. Tässä on avain. - -Nanon hämmästyi suuresti nähdessään vihreän-silkkisen, kultaisilla -kuvioilla kirjaillun yönutun. - --- Otatteko tämän päällenne, kun menette nukkumaan? kysyi hän. - --- Kyllä. - --- Pyhä Neitsyt! kuinka kaunis alttaripeite tuosta tulisikin -seurakunnalle. Rakas herra, lahjoitattehan tuon kirkolle, niin -pelastatte kuolemattoman sielunne -- muuten menette kadotukseen. -Kuinka kaunis olettekin tuossa yönutussa! Menenpä kutsumaan neidin -tänne, että hänkin saa teidät nähdä. - --- Seis, Nanon! Osaatteko vaieta? Nyt saatte mennä, tahdon nukkua. -Huomenna järjestän asiani. Ja koska yönuttuni teitä niin miellyttää, -voitte sen avulla pelastaa sielunne. Olen liian hyvä kristitty -voidakseni teiltä sitä kieltää, kun täältä lähden. Voitte sitten -tehdä sillä mitä haluatte. - -Nanon jäi seisomaan kuin naulittuna paikoilleen katsellen Charles'ia. -voimatta uskoa sanaakaan tämän puheesta. - --- Minulle tuo kaunis nuttu! puheli hän poistuessaan. Luulenpa, että -herra jo uneksii. Hyvää yötä. - --- Hyvää yötä, Nanon. - --- Mitä varten olenkin tänne tullut, ajatteli Charles, ennenkuin -nukahti. Isäni ei ole mikään pölkkypää, matkallani täytyy olla jokin -tarkoitus. Hui! Huomiseksi vakavat asiat, sanoi muistaakseni joku -kreikkalainen veitikka. - --- Pyhä Neitsyt! kuinka kaunis onkaan serkkuni, ajatteli Eugénie -keskeyttäen rukouksensa, jota ei sinä iltana lainkaan saanut -päätetyksi. - -Rouva Grandet ei ajatellut mitään laskeutuessaan levolle. Välioven -läpi, joka oli laudoituksen keskikohdalla, kuuli hän, miten saituri -käveli huoneessaan edes takaisin. Kaikkien pelokkaiden aviovaimojen -tavoin oli hänkin tutkinut miehensä luonnetta. Samoinkuin lokki -aavistaa myrskyn tulon, oli hänkin aavistanut tuskin näkyvistä -merkeistä, mikä myrsky Grandet'ssa oli nousemassa. Mutta hän, -käyttääksemme hänen omaa lauseparttaan, "tekeytyi kuolleeksi". - -Grandet katseli kaksinkertaista rautaovea, jonka oli antanut tehdä -työhuoneeseensa ja murisi: - --- Mikä omituinen päähänpisto, että veljeni testamentteeraa minulle -poikansa! Kaunis perintö! Minulla ei ole kahtakymmentä taaleria -hänelle antaa. Mutta mitä on kaksikymmentä taaleria tuollaiselle -keikarille, joka irvisteli lorgnettinsa läpi lämpömittarilleni, -ikäänkuin hän olisi tahtonut viskata sen romukoppaan. - -Ajatellessaan tuota tuskan testamenttia, oli Grandet ehkä yhtä -kuohuissaan kuin hänen veljensä oli ollut sitä kirjoittaessaan. - --- Minäkö siis saan tuon kultaisen nutun?... ajatteli Nanon -puolestaan, ja nukahti. Unissaan näki hän itsensä kääriytyneenä -alttariliinaan ja uneksi kukista, silkeistä ja sameteista ensi kerran -elämässään, samoin kuin Eugénie uneksi ensi kerran rakkaudesta. - - - - -Kolmas luku. - - -Nuorten tyttöjen yksitoikkoiseen ja siveään elämään tulee kerran -suloinen hetki, jolloin auringonsäteet tunkeutuvat heidän sieluunsa, -jolloin sydämen sykähtelyt tuovat heidän aivoihinsa verevän lämmön, -joka muuttaa ajatukset hämäräksi kaipaukseksi. Viattoman surumielen -ja suloisen nautinnon päivä! Kun lapset alkavat nähdä, hymyilevät -he; kun nuori tyttö kohtaa ensi kertaa rakkauden, hymyilee hän kuin -lapsi. Jos valo on elämän ensi rakkaus, on myöskin rakkaus sydämen -valo. Eugénielle oli nyt koittanut se hetki, jolloin hän rupesi -näkemään tämän maailman tarkoitusta. - -Hän nousi varhain vuoteesta, kuten maakunnassa on tapana, luki -rukouksensa ja alkoi pukeutua, pannen siihen kuitenkin nyt enemmän -huolta kuin ennen. Ensin suki hän kastanjanruskeat hiuksensa, -sitten kääri hän paksut palmikkonsa ympäri pään -- mikä hiuslaite -sopi hänelle mainiosti, samalla kertaa kohottaen hänen kasvojensa -kalpeutta ja lisäten hänen piirteittensä yksinkertaisuutta ja -lapsellisuutta. Tämän tehtyään huuhtoi hän käsiään moneen kertaan -raikkaassa vedessä, joka antoi hänen iholleen hauskan punerruksen, -katseli kauniita, pyöreitä käsivarsiaan ja ajatteli, mitä serkkunsa -mahtoi tehdä, kun hänen kätensä olivat niin pehmeät ja valkoiset -ja hänen kyntensä niin hyvin hoidetut. Hän pani jalkaansa uudet -sukat ja sievimmät kenkänsä. Hän veti kureliivin tiukasti kiinni -hyppäämättä yhdenkään silmukan ylitse. Lyhyesti sanoen, hän tahtoi -ensi kertaa elämässään esiintyä edukseen ja hän tunsi täydellisesti, -kuinka hauskaa on kantaa kaunista, hyvin tehtyä pukua, joka korottaa -vartalon suloa. - -Kun hän oli lopettanut pukeutumisensa, kuuli hän seurakunnan -kirkonkellon lyövän ja ihmetteli, ettei voinut laskea sen lyöntejä -pitemmälle kuin seitsemään. Hän oli noussut niin varhain, jotta -ehtisi pukeutua niin huolellisesti kuin mahdollista. Tuntematta -taitoa laitella kymmeniä kertoja yhä uudelleen ja uudelleen samaa -kiharaa ja tarkastella sen vaikutusta peilissä, pani Eugénie -yksinkertaisesti käsivartensa ristiin ja istuutui ikkunan eteen -katselemaan pihalle, ahdasta puutarhaa ja sitä ympäröiviä korkeita -penkereitä. Se oli surunvoittoinen, rajoitettu näköala, jolta -ei kumminkaan puuttunut salaperäistä kauneutta, niin ominaista -yksinäiselle seudulle. - -Keittiön vieressä oli kaivo, jota ympäröi muurattu kehä, ja -lähellä sitä kasvoi viinipuu punaisine ja kellertävine lehtineen; -oksaiset viiniköynnökset kiemurtelivat pitkin talon seinää aina -puuliiteriin saakka, jossa puut olivat järjestetyt pinoihin yhtä -huolellisesti kuin koskaan jonkun kirjatoukan kirjat. Pihan kivitys -oli aikojen kuluessa mustunut sammalten, ruohojen ja liikkeen -vähyyden vaikutuksesta. Myöskin paksut muurit olivat vihreän sammalen -peitossa ja ainoastaan paikottain mustunut kivi tuli näkyviin. Ne -kahdeksan porrasastuinta, jotka pihan perältä veivät puutarhaan, -olivat rikkonaiset ja korkean ruohon peitossa, kuin ammoin kuolleen -ritarin hauta, joka on jäänyt hoitamatta. Murenevien kivien -muodostamalla perusmuurilla kohosi lahonnut puuaita, joka vanhuuttaan -oli jo puoleksi hajoamaisillaan, mutta köynnöskasvien peittämä. -Ristikko-oven kummallakin puolen levisivät kahden kitukasvuisen -omenapuun haaraiset oksat. Kolme yhteen suuntaan kulkevaa -sannoitettua käytävää, joita eroittivat toisistaan nelikulmaiset, -pyökkipuiden reunustamat kukkasarat, muodosti tämän puutarhan, joka -alhaalla päättyi lehmuksien varjostamaan tiehen. Yhdessä kulmassa oli -vattupensaikko, toisessa taas suunnattoman suuri pähkinäpuu, jonka -oksat ulottuivat aina tynnyrintekijän työhuoneeseen saakka. Kirkas -päivä ja kaunis syysaurinko alkoivat Loiren rantamilla sulattaa -kuuraa, joka yöllä oli laskeutunut puutarhan muureille ja kasveille -ja peittänyt koko pihan. - -Eugénien valtasi ihan uusi tunnelma katsellessaan kaikkea tätä, jossa -hän ei ennen ollut huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. -Tuhansia sekavia ajatuksia syntyi hänen sielussaan ja kasvoi siellä -sitä myöten kuin auringon säteet ulkona kasvoivat. Tunsipa hän -vielä epämääräistä, selittämätöntä mielihyvän tunnetta, joka kietoi -hänet pehmeästi ja suloisesti kuin pilvi. Hänen ajatuksensa olivat -sopusoinnussa tämän omituisen maiseman kanssa, sellaisena kun hän -näki sen edessään ja hänen sydämensä yhtyi luonnon harmoniaan. - -Kun aurinko valaisi pientä osaa muurista, jota peittivät venushiusten -paksut, alati väriään vaihtavat lehdet, näytti Eugéniestä siltä -kuin toivon taivaalliset säteet olisivat valaisseet hänenkin -tulevaisuuttaan, ja tästälähin katseli hän mielellään tätä muuria -vaaleine kukkineen, sinisine kissankelloineen ja kellastuneine -ruohoineen, joihin liittyi suloinen muisto lapsuuden ajoista. -Jokaisen lehden aikaansaama kahina, kun se irtautui oksastaan ja -putosi hiljaiseen pihaan, antoi vastauksen Eugénien salaisiin -kysymyksiin ja hän olisi voinut istua siellä vaikka koko päivän, -huomaamatta tuntien kulkua. - -Sitten joutui hän ankaran liikutuksen valtaan. Hän nousi äkkiä, -asettui peilinsä eteen ja tarkasteli siinä itseään aivan kuin -tunnollinen tekijä katselee työtään arvostellakseen sitä ja itse -moittiakseen sen vikoja. En ole kyllin kaunis hänelle. -- Tämä oli -Eugénien ajatus, nöyrä ja kärsimyksistä rikas ajatus. - -Tyttö parka ei tehnyt oikeutta itselleen, mutta kainous tai -paremminkin arkuus on yksi rakkauden ensimäisiä hyveitä. Eugénie -kuului tuohon vahvarakenteiseen tyttötyyppiin, jommoisia tapaa -alemman porvarisluokan keskuudessa ja joiden kauneus tekee meihin -hiukan jokapäiväisen vaikutuksen. Mutta jos sitä vertaisi Milon -Venukseen, niin huomaisi sen muodoissa kristillisen tunteen -hempeyttä, joka kirkastaa naisen ja antaa hänelle kauneuden, -jota vanhat kuvanveistäjät eivät tunteneet. Eugéniella oli suuri -pää, Pheidiaan Jupiterin miehekäs mutta samalla hieno otsa ja -harmajat silmät, joissa täydellisesti kuvastui hänen neitseellinen -elämänsä. Hänen pyöreitten kasvojensa hipiää, joka oli ennen ollut -kirkas ja punertava, oli rokko tehnyt karkeammaksi, kuitenkaan -jättämättä arpia. Tauti oli turmellut hiukan ihon sametin hienoa -pintaa, vaikkakin se yhä edelleen oli niin herkkä ja pehmeä, että -äidin suutelo jätti siihen nopeasti haihtuvan punaisen jäljen. -Hänen nenänsä oli hiukan liian voimakas, mutta sopusoinnussa -kirsikanpunaisen suun kanssa, jonka huulet tuhansine pienine -juovineen todistivat hyvyyttä ja rakkautta. Kaula oli kauniisti -pyöreä, ja kaarevat rinnat puvun alla vetivät katseen puoleensa ja -herättivät onnen haaveita miehisessä mielessä; jos jotain puuttui, -oli puku siihen syynä; mutta tuntija ei voinut välttää erikoista -mielihyvää, nähdessään tuon tytön täyteläisen, omituisesti jäykän -vartalon. Suuressa ja vahvarakenteisessa Eugéniessa ei ollut -mitään, joka olisi vetänyt puoleensa suuren yleisön huomiota, mutta -hänen kauneutensa oli sitä lajia, johon ainoastaan taiteilijat -kiintyvät. Yksin maalari, joka tästä maailmasta etsii vertaa Marian -taivaalliselle puhtaudelle, maalari, joka ikävöiden etsii kaikesta -naismaailmasta noita samalla kertaa ylpeitä ja nöyriä silmiä, joita -Raphael on kuvannut, noita neitseellisiä piirteitä, joita luonto -väliin lahjoittaa, mutta joita ainoastaan harras ja puhdas elämä voi -säilyttää tai saavuttaa, sellainen maalari olisi keksinyt Eugénien -piirteissä synnynnäisen oudon aateluuden; hän olisi huomannut -hänen otsansa takana kokonaisen rakkausmaailman ja hänen silmiensä -välkkeessä ja hänen silmäluomiensa liikkeessä jotain jumalallista. -Hänen piirteensä, hänen päänsä ääriviivat, joita nautinnon ilme -ei ollut koskaan muuttanut eikä väsyttänyt, muistuttivat etäisiin -tyyniin järviin hiljaa kuvastuvaa taivaanrannan juovaa. Nämä -rauhalliset kirkkaat kasvot olivat kauniin puhkeavan kukan kaltaisia, -viihdyttivät sielua ja toivat mukanaan hyvän omantunnon heijastuksen; -katse kiintyi vastustamattomasti niihin. - -Eugénie oli vielä sillä kohdalla elämänmeren rannalla, missä -lapselliset haaveet kukoistavat ja missä kootaan helmiä, joista ei -enää myöhemmin osata iloita. Niinpä ajatteli hän seisoessaan peilinsä -edessä, tietämättä vielä mitä rakkaus oli: -- Olen liian ruma, hän ei -kiinnitä mitään huomiota minuun. - -Sitten avasi hän portaille vievän oven, pisti päänsä ulos ja -kuunteli, kuuluisiko mitään liikettä. - -Hän ei ole vielä noussut vuoteestaan, ajatteli Eugénie, kuullessaan -Nanonin aamuyskän ja kuinka kunnon palvelija kulki edestakaisin, -lakaisi salia, sytytti tulen, pani koiran kahleisiin ja puheli -lehmilleen navetassa. - -Pian juoksi Eugénie alas portaita Nanonin luo, joka oli lypsämässä. - --- Nanon, hyvä Nanonini, laitahan toki kermaa serkkuni kahvia varten. - --- Mutta, neiti, sitä olisi pitänyt ajatella eilen, sanoi Nanon -puhjeten nauramaan. Minä en voi tehdä kermaa. Serkkunne on korea, -korea, niin todellakin korea mies. Te ette ole nähnyt häntä -yönutussaan, joka on silkistä ja kullasta. Mutta minäpä olen -nähnyt. Hänen liinavaatteensa ovat yhtä hienoja kuin kirkkoherran -päällysvaatteet. - --- Nanon, leivothan meille leivoksen. - --- Kyllä, mutta kuka antaa minulle puita uuniin ja jauhoja ja voita? -sanoi Nanon, joka herra Grandet'n pääministerinä oli saanut Eugénien -ja hänen äitinsä silmissä erittäin tärkeän aseman. Minunhan pitäisi -varastaa isäntääni, jos tahtoisin kestitä serkkuanne. Pyytäkää te -häneltä voita, jauhoja ja puita; hän on teidän isänne ja voi siis -ne teille antaa. Katsokaa, tuolla hän juuri tuleekin tarkastamaan -ruokavaroja... - -Eugénie pakeni puutarhaan, sillä hän säikähti kuullessaan portaiden -kitisevän isänsä askelten alla. Hän tunsi jo kainouden tietoisuutta, -sillä hän luuli, että hänen ajatuksensa olivat piirretyt hänen -otsaansa ja että kaikki ihmiset saattoivat lukea ne hänen silmistään. -Sitten huomasi hän kotinsa puutteellisuudet ja hän tunsi suuttumusta -siitä, ettei voinut saada sitä sopusointuun serkkunsa komeuden -kanssa. Hänet valtasi kiihkeä tarve tehdä jotain hänen hyväkseen; -mitä? sitä hän ei tiennyt. Lapsellisena ja välittömänä antoi hän -enkelimäisen viattomalle luonnolleen täyden vallan epäilemättä -vaikuttimiaan tai tunteitaan. Ensi kerran nähdessään serkkunsa olivat -hänessä heränneet naisen luonnolliset vaistot ja sitä suuremmalla -voimalla, kun nyt, hänen kahdennellakymmenellä kolmannella -ikävuodellaan, sekä ymmärrys että vaistot olivat saavuttaneet -kypsyytensä. - -Ensimäisen kerran elämässään tunsi hän sydämessään pelkoa nähdessään -isänsä, ja pitäen häntä kohtalonsa tuomarina, katsoi hän olevansa -syyllinen salatessaan häneltä ajatuksiaan. Hän rupesi kulkemaan -nopein askelin ja ihmetteli, että ilma, jota hän hengitti, tuntui -tänä aamuna niin puhtaalta ja auringon säteet niin virkistäviltä kuin -olisi hän ammentanut sieluunsa lämpöä ja uutta elämää. - -Sillävälin kun Eugénie mietti, mistä saisi aineita leivokseen, syntyi -suuren Nanonin ja herra Grandet'n välillä riita, joka oli yhtä -harvinainen kuin pääskysen ilmestyminen keskellä talvea. Ukko oli -tullut avaimineen jättämään päivää varten tarvittavat ruokavarat. - --- Jäikö leipää eilisestä, kysyi hän Nanonilta. - --- Ei palaakaan, herra. - -Grandet otti suuren jauhoisen leivän, joka oli litteä, kuten -anjoulaisten leipurien valmisteet tavallisesti ovat, ja aikoi juuri -leikata sen kahtia, kun Nanon sanoi hänelle: - --- Meitä on tänään viisi, herra. - --- Se on totta, vastasi Grandet, mutta sinun leipäsi painaa kuusi -naulaa joten siitä jää yli. Sitä paitsi saat nähdä että tuollaiset -parisilais-nuorukaiset eivät syö leipää. - --- Syövätkö he sitten _frippe'ä_ kysyi Nanon. Frippe'llä tarkoitetaan -Anjoun kansankielessä leipää, jolle on levitetty joko yksistään voita -tai myöskin hilloa. Kaikki ne, jotka näistä leivoksista lapsuudessaan -ovat nuolleet voin ja hillon ja jättäneet leivän, ymmärtävät tämän -sanan merkityksen. - --- Ei, vastasi Grandet, he eivät syö sitä enemmän kuin leipääkään. He -valikoivat ruokiaan kuin naimaikäiset tyttöheilakat. - -Sitten määrättyään tavalliseen säästäväiseen tapaansa ruokalistan ja -suljettuaan ruokakaapin, aikoi Grandet mennä hedelmä-aittaan, kun -Nanon pidätti hänet sanoen: - --- Antakaahan, herra, vielä minulle jauhoja ja voita, että saan -leipoa leivoksen lapsille. - --- Tahdotko ryöstää taloni putipuhtaaksi veljenpoikani tähden? - --- En ajatellut enemmän veljenpoikaanne kuin koiraanne, en enemmän -kuin itse ajattelette häntä... Ettehän ole antanut minulle kuin kuusi -palaa sokeria ja minä tarvitsen kahdeksan. - --- Kas vaan, Nanon, en ole vielä koskaan nähnyt sinua tuollaisena. -Mikä sinun päähäsi on mennyt? Oletko sinä emäntä täällä? Sinä et saa -enempää kuin kuusi palaa sokeria. - --- Olkoon niin, mutta mistä saa veljenpoikanne silloin sokerin -kahviinsa? - --- Hänelle riittää kaksi palaa; minä en tarvitse mitään itseäni -varten. - --- Tekö ette tarvitsisi sokeria, teidän iällänne! Mieluummin ostaisin -sen vaikka omilla rahoillani. - --- Älä sekaannu muiden asioihin. - -Huolimatta hinnan alenemisesta oli sokeri aina tynnyrintekijän -mielestä kalleinta ylellisyystavaraa; hän eli yhä vielä siinä ajassa, -kun naula maksoi kuusi frangia. Keisarivallan aikaan oli hän tottunut -käyttämään sitä säästävästi, ja siitä saakka ei hän ollut päässyt -tästä kerran juurtuneesta tottumuksestaan. - -Kaikki naiset, tyhmimmätkin, osaavat käyttää viekkautta -saavuttaakseen päämääränsä. Nanon jätti sokerikysymyksen ottaakseen -uudelleen esille leivos-asian. - --- Neiti, ettekö haluakaan leivosta? huusi hän ikkunan läpi. - --- En, en, vastasi Eugénie. - --- No, Nanon, sanoi Grandet kuullessaan tyttärensä äänen, olkoon -menneeksi. - -Hän avasi arkun, jossa oli jauhoja, antoi sieltä puolen kappaa ja -lisäsi muutamia luoteja jo leikkaamaansa voiviipaleeseen. - --- Vielä tarvitaan puita, jotta saadaan uuni lämpimäksi, sanoi -järkähtämätön Nanon. - --- No niin, ota niitä niin paljon kuin tarvitset, vastasi isäntä -surullisesti; mutta silloin on sinun paistettava hedelmäkaakku ja -kypsytettävä koko päivällinen uunissa, niin ettei sinun tarvitse -sytyttää kahta valkeaa. - --- Mitä! huudahti Nanon, tuota teidän ei tarvitse minulle sanoa! - -Grandet loi melkein isällisen katseen uskolliseen ministeriinsä. - --- Neiti, huusi palvelija, me leivomme sittenkin piirakan. - -Isä Grandet palasi hedelmä-kantamuksineen ja laski sen lautaselle -keittiön pöydälle. - --- Katsokaahan, herra, kuinka kauniit saappaat veljenpojallanne -on, sanoi Nanon. Millaista nahkaa ja kuinka hyvälle ne tuoksuu! -Millähän keinoin niitä kiilloitetaan? Käytänkö niihin teidän -munakiillokettanne? - --- Nanon, minä luulen, että muna pilaisi tuollaisen nahan. -Sitä paitsi voit sanoa, ettet lainkaan tiedä, miten sahviania -kiilloitetaan, sillä sahviania se on; siinä tapauksessa ostaa hän -kyllä itse Saumurissa saapaskiillokkeensa. Olen kuullut, että -sekoitetaan sokeria kenkämusteeseen sellaista nahkaa varten. - --- Mahtaapa se olla hyvänmakuista! huudahti palvelijatar, vieden -jalkineet nenänsä alle. Tosiaankin, eikös ne tuoksu rouvan -hajuvedelle! Kuinka hauskaa! - --- Hauskaa! sanoi isäntä, onko mielestäsi hauskaa että pannaan -enemmän rahaa saappaihin kuin mitä se ansaitsee, joka niitä käyttää? - --- Herra, sanoi palvelija, kun Grandet toistamiseen palasi -hedelmä-aitasta, etteköhän antaisi kerran pari viikossa lihaa ja -vihanneksia veljenpoi...? - --- Olkoon menneeksi. - --- Menenkö lihakauppiaan luo? - --- Ei ole tarvis; sinä voit valmistaa liemen niistä linnuista, joita -saat pehtorilta. Menenpä itse sanomaan Cornoiller'lle, että hän ampuu -korppeja minun laskuuni. Siitä riistasta saa maailman parasta lientä, -sen takaan. - --- Onko totta, herra, että korpit ahmivat raatoja? - --- Tyhmyyksiä, Nanon! Ne syövät, kuten kaikki muutkin, mitä löytävät. -Syömmehän itse kuolleita eläimiä. Sehän on sama juttu! - -Koska isä Grandet nyt oli antanut kaikki määräyksensä, katsoi hän -kelloaan; kun hän huomasi, että hänellä vielä oli puoli tuntia aikaa -aamiaiseen, otti hän hattunsa, meni tyttärensä luo, suuteli tätä ja -sanoi: - --- Menen katselemaan niittyjäni Loiren rannalle, tuletko mukaan? - -Eugénie meni hakemaan punaisella silkillä koristetun olkihattunsa; -isä ja tytär kulkivat sitten kiemurtelevia katuja pitkin torille -saakka. - --- Minne matka näin varhain? kysyi notario Cruchot tavatessaan herra -Grandet'n. - --- Menenpä maita katsomaan, vastasi Grandet, joka ei tahtonut -kokonaan salata ystävältään aamuisen kävelyretkensä tarkoitusta. - -Sillä kun isä Grandet meni "maita katsomaan" tiesi notario -kokemuksesta, että hänelläkin oli siinä jotain varteen otettavaa. Hän -liittyi sentähden Grandet'n seuraan. - --- Tulkaa, Cruchot, sanoi Grandet notariolle. Te olette ystäviäni; -tahdonpa teillekin näyttää, kuinka tyhmää on istuttaa poppeleita -viljamaahan. - --- Mutta unohdatteko kokonaan ne kuusikymmentä tuhatta frangia, jotka -saitte Loiren rannalla kasvavista poppeleistanne, huudahti Cruchot -silmät pyöreinä. Olettepa ollut onnen poika!... Annoitte hakata -puunne juuri sillä hetkellä, kun valkean puun puute Nantes'issa oli -pahimmillaan ja saitte kolmekymmentä frangia kappaleelta. - -Eugénie kuunteli, tietämättä että elämänsä juhlallisin hetki oli -lähestymässä ja että notario valmistautui lausumaan järkähtämättömän -kohtalontuomion hänen ylitseen. Grandet oli saapunut aukeille -vainioille, joita hän omisti pitkin Loiren rantaa ja joilla paraikaa -oli työssä kolmekymmentä työmiestä tasoittamassa ja täyttämässä sitä -maa-alaa, mistä poppelit olivat kaadetut. - --- Cruchot, katsokaahan, kuinka suuren tilan ottaa kukin poppeli, -sanoi Grandet notariolle. -- Jean, huusi hän eräälle työmiehistä, -mi... mi... mittaapas sylen mitalla jo... jo... joka suunnalle. - --- Neljä kertaa kahdeksan jalkaa, sanoi työmies, lopetettuaan -mittaamisen. - --- Kolmenkymmenen kahden jalan tappio, sanoi Grandet Cruchot'lle. -Minulla oli täällä kolmesataa poppelia, eikö niin? Siis kolme sa... -sa... sataa kolmekymmentä ja kaksi ja... ja... jalkaa, mikä tekee -viisi sa... sa... sataa heinäkupoa. Keskustaa kohti ja sivuille -voimme laskea saman verran. Siis tuhannen heinäkuvon menetys. - --- Se on totta, sanoi Cruchot, auttaakseen ystäväänsä, tuhat kupoa -maksaa kuusisataa frangia. - --- Sa... sa... sanokaa kaksitoista sataa, sillä jälkisadosta saadaan -kolme tai neljäsataa frangia. Kas niin, laskekaa pa... pa... paljonko -tulee ka... kaa... kahdestatoista sadasta frangista ne... ne... -neljänkymmenen vuoden aikana siihen luettuna korot, kuten tiedätte. - --- Noin kuusikymmentä tuhatta frangia, sanoi notario. - --- Aivan niin se ei... ei... ei tee kuin ku... ku... kuusikymmentä -tuhatta frangia. Ja, jatkoi saituri enempää änkyttämättä, -kaksituhatta poppelia eivät antaisi viittäkymmentä tuhatta -neljässäkymmenessä vuodessa. Siitä tulee tappiota. Sen olen minä -huomannut, sanoi Grandet, ojentaen itseään suoraksi. - --- Jean, jatkoi hän, täytä kaikki kuopat, paitsi Loiren puolella -olevat, joihin istutat poppelit, mitkä olen ostanut. Kun niitä panee -rannalle, jatkoi hän edelleen kääntyen Cruchot'n puoleen, hoidetaan -ne valtion kustannuksella, ja hän nyrpisti nenäänsä ikäänkuin hän -olisi pilkallisesti naurahtanut. - --- Sehän on aivan selvää, poppeleita ei pidä istuttaa muuta kuin -laihaan maahan, sanoi Cruchot, ällistyneenä Grandet'n laskuista. - --- Nii-in, herraseni, vastasi tynnyrintekijä pilkallisesti. - -Eugénie katseli Loiren kaunista maisemaa, kuuntelematta isänsä -laskusuunnitelmia; mutta äkkiä havahtui hän, kun kuuli Cruchot'n -sanovan isälleen: - --- Kas niin, tehän olette saanut tänne vävypojan Parisista; koko -Saumurissa ei puhuta muusta kuin veljenpojastanne. Kohta kai saan -kirjoittaa sopimuskirjan, vai mitä, isä Grandet? - --- Tuon sa... sa... sanotte juuri oikeaan aikaan, vastasi Grandet -nenäänsä nyrpistäen. No niin, vanha y... y... ystäväni, tahdon olla -avomielinen ja sanoa teille, mitä te ta... ta... tahdotte tietää. -Mieluummin kuulkaas, he... heittäisin ty... tyttäreni Loireen kuin -a... ntaisin hänet se... serku... kulleen, te vo... voitte ilmoittaa -sen ystävillenne. Älkää sentään huoliko sitä tehdä, antakaa ihmisten -juoruta minkä mieli tekee. - -Tätä vastausta kuullessaan tunsi Eugénie maailman pyörivän silmiensä -edessä. Etäiset toiveet, jotka olivat heränneet hänessä ja jotka -niin äkkiä olivat puhjenneet, näki hän nyt maahan tallattuina ja -murskautuneina: Eilisestä illasta saakka oli hän sidottuna serkkuunsa -kaikilla niillä onnen siteillä, jotka yhdistävät kahta sielua; -vastedes tulivat kärsimykset niitä yhä vahvistamaan. Onhan tunnettua, -että naisen kutsumuksesta johtuu, että hänen mieltänsä järkyttää -enemmän suuri kurjuus kuin suuri loisto. Kuinka olivatkaan isälliset -tunteet voineet sammua hänen isänsä sydämessä? Mihinkähän rikokseen -oli sitten Charles vikapää? Salaperäisiä kysymyksiä! Jo kietoutui -hänen nouseva rakkautensa, hänen vielä niin salaperäinen rakkautensa, -uuteen salaperäisyyteen. Hän pysyi vaivoin jaloillaan ja kun hän -palasi vanhoille, synkille kaduille, jotka hänestä vast'ikään olivat -tuntuneet niin iloisilta, näytti hänestä kuin ne olisivat pukeutuneet -surupukuun; hän huomasi sen raskasmielisyyden, joka aikojen kuluessa -oli painanut leimansa niihin. Hän sai tuntea kaikki rakkauden kipeät -opetukset. - -Kun he lähestyivät kotia, kiiruhti hän muutamia askelia isänsä edellä -ja odotti häntä ovella, jolle oli kolkuttanut. Mutta Grandet, joka -huomasi notarion kädessä vielä avaamattoman sanomalehden, kysyi -häneltä: - --- Millainen on kurssi? - --- Te ette tahdo minua uskoa, Grandet, vastasi hänelle Cruchot. -Teidän täytyy pian ostaa, te voitte vielä voittaa kaksikymmentä -prosenttia kahdessa vuodessa, lukuunottamatta loistavaa välitysrahaa, -viisi tuhatta frangia korkoa neljästäkymmenestä viidestä tuhannesta. -Kurssi näkyy nyt olevan kahdeksassakymmenessä ja puolessa. - --- No, nähdäänpä sitten, vastasi Grandet hieroen leukaansa kädellään. - --- Jumalani, huudahti notario, avattuaan sanomalehden. - --- No, mitä nyt? huudahti Grandet, kun Cruchot levitti sanomalehden -hänen eteensä ja sanoi: -- Lukekaa tuo tuossa. - -"Herra Grandet, yksi Parisin kunnioitetuimpia liikemiehiä, on -eilen, oltuaan kuten tavallista pörssissä, ampunut kuulan otsaansa. -Hän oli jättänyt edustajakamarin presidentille erohakemuksensa, -sekä luopunut tuomarintehtävistään kauppaoikeudessa. Herrojen R:n -ja S:n, hänen vekseliasiamiehensä ja notarionsa, konkurssit ovat -vieneet hänet perikatoon. Arvonanto, jota herra Grandet nautti, sekä -hänen luottonsa olivat kuitenkin sellaiset, että hän epäilemättä -olisi löytänyt auttajia Parisissa. On surkuteltavaa, että tämä -kunnioitettava mies antautui ensimäisen epätoivonsa uhriksi j.n.e." - --- Minä tiesin sen, sanoi viinitarhuri notariolle. - -Tämä sana jäädytti herra Cruchot'ta, joka huolimatta notarion -virallisesta säälin puutteesta, tunsi selkäpiitänsä karmivan, -ajatellessaan, että Parisin Grandet ehkä turhaan oli pyytänyt -muutamia tuhansia Saumurin Grandet'lta. - --- Ja hänen poikansa, niin iloinen eilen...? - --- Hän ei tiedä vielä mitään, vastasi Grandet samalla tyyneydellä. - --- Hyvästi, herra Grandet, sanoi Cruchot, joka ymmärsi kaiken ja meni -rauhoittamaan presidentti de Bonfons'ia. - -Kun Grandet astui huoneeseen, oli aamiainen valmis. Rouva Grandet, -jonka kaulaan Eugénie oli hypähtänyt, suudellakseen häntä tuolla -sydämen kiihkolla, jonka meissä herättää salainen suru, istui jo -keinutuolissaan ja kutoi kalvosimia talveksi. - --- Te voitte syödä, sanoi Nanon, joka harppasi neljä porrasta -kerrallaan, tuo suuri lapsi nukkuu vielä kuin enkeli. Kuinka kaunis -hän on, silmät ummessa! Minä astuin sisään häntä kutsumaan. En saanut -mitään vastausta. - --- Anna hänen nukkua, sanoi Grandet, hän herää vielä kyllin varhain -kuulemaan ikäviä uutisia. - --- Mitä siis on tapahtunut? kysyi Eugénie, pannen kahviinsa kaksi -pienen pientä sokeripalaa, jotka isä oli paloitellut ja jotka eivät -painaneet montakaan grammaa. - -Rouva Grandet, joka ei ollut uskaltanut tehdä tuota kysymystä, -katsahti puolisoonsa. - --- Hänen isänsä on ampunut kuulan otsaansa. - --- Minun setänikö... kysyi Eugénie. - --- Poika parka! huudahti rouva Grandet. - --- Niin, parka hän on, toisti Grandet, hänellä ei ole penniäkään. - --- Ja kumminkin nukkuu hän kuin olisi maailman kuningas, sanoi Nanon -lempeällä äänellä. - -Eugénie lakkasi syömästä. Hänen sydäntään kouristi rajusti, kuten -tapahtuu naiselle vain silloin, kun hän ensi kerran tuntee koko -olennollaan sääliä sitä kohtaan, jota hän rakastaa. Tyttö parka -purskahti itkuun. - --- Ethän sinä tuntenut setääsi, minkätähden siis itket? sanoi hänen -isänsä, heittäen häneen samanlaisen saaliinhimoisen tiikerinkatseen -kuin hänen oli tapana heittää kultakasoihinsa. - --- Mutta, herra, kukapa ei tuntisi sääliä tuota nuorta miesparkaa -kohtaan, joka nukkuu kuin saapas, tietämättä mitään kohtalosta, joka -häntä odottaa? puuttui Nanon puheeseen. - --- En puhu sinulle Nanon! Pidä suusi kiinni! Eugénie käsitti tällä -hetkellä, että naisen, joka rakastaa, tulee aina salata tunteensa. -Hän ei puhunut mitään. - --- Toivon, rouva Grandet, ett'ette puhu hänelle mitään, ennen kuin -palaan, jatkoi vanhus. Minun täytyy antaa pitentää niittyjeni -ojitusta tielle saakka. Kun palaan kahdentoista seutuvilla syömään -toista aamiaistani puhun veljenpoikani kanssa hänen asioistaan. -- -Mitä sinuun tulee, Eugénie neitiseni, jos tuon keikarin tähden itket, -niin riittää jo, lapseni. Hän lähtee piakkoin Itä-Intiaan. Sinä et -enää ole häntä näkevä. - -Isä otti hansikkaansa hattunsa laidalta, veti ne käsiinsä -tavallisella tyyneydellään, hitaasti sovitellen niitä jokaiseen -sormeensa, ja lähti ulos. - --- Oi, äiti, minä pakahdun, huudahti Eugénie, jäätyään yksin äitinsä -kanssa. En ole koskaan vielä kärsinyt kuten nyt. - -Nähdessään tyttärensä kalpenevan, rouva Grandet avasi ikkunan, jotta -hän saisi raitista ilmaa. - --- Nyt on minun parempi, sanoi Eugénie hetken kuluttua. - -Tähän saakka luonteeltaan niin kylmän ja tyynen tyttären hermokohtaus -vaikutti järkyttävästi rouva Grandet'hen, joka katsoi tytärtään -tuolla myötätuntoisella katseella, joka vain äidillä on rakkaintaan -kohtaan. Hän arvasi kaiken. Itse asiassa ei maankuulujen siamilaisten -kaksoisten, jotka luonnon erehdyksestä olivat kasvaneet yhteen, elämä -ollut sen läheisempää kuin Eugénien ja hänen äitinsä, joko he sitten -istuivat ikkunakomerossaan kuten nyt tai menivät yhdessä kirkkoon tai -nukkuessaan hengittivät samaa ilmaa. - --- Lapsi parkani, sanoi rouva Grandet, painaen tytärtään rintaansa -vasten. - -Kuullessaan nämä sanat tytär kohotti päätään, teki äidilleen -kysymyksen katseellaan, tutkiskeli hänen salaisimpia ajatuksiaan ja -sanoi: - --- Minkätähden hänet lähetetään Intiaan? Minkätähden emme pidä -häntä luonamme, jos hän on onneton? Eikö hän ole meidän läheisin -sukulaisemme? - --- Kyllä, lapseni, se olisi aivan luonnollista, mutta isälläsi on -syynsä, joita täytyy ottaa huomioon. - -Äiti ja tytär istuutuivat ääneti, toinen rullatuoliinsa, toinen -nojatuoliinsa ja tarttuivat töihinsä. Eugénie tunsi olevansa -kiitollisuuden velassa äidilleen, joka oli osottanut niin -sydämellistä osanottoa häntä kohtaan. Hän suuteli äitiään kädelle ja -sanoi: - --- Kuinka hyvä sinä olet, rakas äiti. - -Nämä sanat saivat äidin kärsimyksien kuluttamat kasvot säteilemään. - --- Onko hän kaunis sinun mielestäsi? kysyi Eugénie. Rouva Grandet -vastasi vain hymyllään. Sitten sanoi hän hetken vaitiolon jälkeen -matalalla äänellä: - --- Ehkäpä sinä jo häntä rakastatkin? Se olisi ikävä. - --- Ikäväkö, toisti Eugénie, minkätähden? Hän miellyttää sinua, hän -miellyttää Nanonia, miksi ei hän miellyttäisi minua? Äiti, meidän -täytyy kattaa aamiaispöytä hänelle. - -Eugénie heitti pois työnsä. Äiti teki samoin. - --- Oletpa hupsu! sanoi hän. - -Mutta hänelle oli mieluinen tyttärensä hulluus, johon hän itsekin -otti osaa. - -Eugénie kutsui Nanonia. - --- Mitä nyt, neiti? - --- Nanon, onhan sinulla tänään kermaa päivällisiksi? - --- On kyllä, vastasi vanha palvelijatar. - --- Keitä hänelle oikein väkevät kahvit. Olen kuullut herra des -Grassins'in sanovan, että Parisissa juodaan hyvin väkevää kahvia. -Pane runsaasti höysteitä sekaan! - --- Ja mistä otan kahvin? - --- Osta! - --- Mutta jos herra tapaa minut? - --- Hän on niityllä. - --- Siispä lähden juoksujalkaa. Mutta herra Fessard kysyi minulta jo, -olivatko idän ruhtinaat vierainamme, kun hän antoi kynttilät. Koko -kaupunki saa tietää meidän ylellisyydestämme. - --- Jos isäsi huomaa jotain, sanoi rouva Grandet, voi hän lyödä meitä. - --- No niin, hän lyö meitä ja me otamme polvillamme vastaan hänen -iskunsa. - -Vastauksen asemesta rouva Grandet nosti silmänsä taivasta kohti. -Nanon otti päähineensä ja lähti. Eugénie otti esille valkean -pöytäliinan, meni hakemaan muutamia viinirypäleitä, joita hän -oli ripustanut köydelle vilja-aittaan. Kevein askelin kulki -hän käytävässä, jottei herättäisi serkkuaan, eikä voinut olla -kuuntelematta hänen ovellaan hengitystä, joka kuului aina yhtä -pitkien väliaikojen kuluttua. - --- Onnettomuus valvoo, sillä aikaa kun hän nukkuu, ajatteli Eugénie. - -Hän otti köynnöksen vihreimmät lehdet ja pani tertut niiden päälle -niin taidokkaasti kuin ainoastaan vanha kyökkimestari olisi voinut -tehdä ja toi ne voitonriemuisena pöydälle. Keittiössä asetti hän -isänsä laskemat päärynät pyramiidin muotoisesti lehtien väliin. Hän -kulki edestakaisin, hommaili ja hääräili. Hän olisi tahtonut tuoda -esille kaiken, mitä hänen isänsä talossa oli; mutta hänellä ei ollut -avaimia hänen varastoihinsa. Nanon palasi, tuoden mukanaan kaksi -tuoretta munaa. Nähdessään munat, halutti Eugénieta hypätä Nanonin -kaulaan. - --- Pehtorilla oli näitä kaksi kappaletta korissaan; pyysin ne häneltä -ja hän antoi ne minulle, miellyttääkseen minua, ukko pahus. - -Vihdoinkin kahden tunnin kuluttua, jona aikana Eugénie kymmeniä -kertoja jätti käsityönsä, mennäkseen katsomaan tulella kiehuvaa -kahvia tai kuuntelemaan, joko serkkunsa rupesi nousemaan, onnistui -hänen valmistaa yksinkertainen aamiainen, joka ei maksanut paljon, -mutta joka kuitenkin suuresti poikkesi talon vanhoista tavoista. -Päivällis-aamiainen syötiin seisaalta. Kukin otti vähän leipää, -hedelmää tai voita, ja lasin viiniä. Kun Eugénie katseli pöytää -kamiinin edessä, nojatuolia, joka oli vedetty hänen serkkunsa -lautasen eteen, molempia vateja täynnä hedelmiä, munakuppia, -viinipulloa, leipää ja sokeria, jota oli paloitettu lautaselle, -vapisi hän kaikissa jäsenissään ajatellessaan isän katsetta, jos -tämä tulisi tällä hetkellä. Usein vilkasi hän myös kelloon, laskien, -ehtisikö serkku syödä ennen isäukon tuloa. - --- Ole rauhallinen, Eugénie; jos isäsi tulee, otan minä kaiken -vastuulleni, sanoi rouva Grandet. - -Eugénie ei voinut pidättää kyyneltä. - --- Oi, minun hyvä äitini, huudahti hän, en ole sinua kyllin -rakastanut. - -Kuljettuaan tuhansia kertoja edestakaisin huoneessaan hyräillen, tuli -Charles vihdoin alas. Onneksi ei kello vielä ollut kuin yksitoista. -Oikeana parisilaisena oli hän pannut yhtä paljon huolta pukimeensa -kuin jos hän olisi ollut sen jalon rouvan linnassa, joka matkusti -Skotlannissa. Hän astui sisään huulillaan ystävällinen hymy, mikä -herätti Eugéniessa surunvoittoista iloa. Hän oli jo suostunut siihen -ajatukseen, ettei hän ollutkaan tullut Anjoun satulinnoihin. Hän meni -tätinsä luo ja sanoi iloisesti: - --- Oletteko nukkunut hyvin, rakas täti? Entä te, serkkuni? - --- Hyvin, herra; entä te? sanoi rouva Grandet. - --- Minä, oivallisesti. - --- Teillä on varmaankin nälkä, serkkuni, sanoi Eugénie; istukaa -pöytään. - --- En koskaan syö aamiaista ennen kello kahtatoista, jolloin -tavallisesti nousen vuoteesta. Kuitenkin söin matkalla niin vähän, -että mukaudun täydellisesti mihin haluatte. Muutoin... - -Hän veti taskustaan kalleimman kellon mitä Breguet oli valmistanut. - --- Mitä, kello ei ole kuin yksitoista, olenpa ollut varhainen. - --- Varhainenko? sanoi rouva Grandet. - --- Niin, mutta minä halusin saada kapineeni järjestykseen. Sama -se, syön mielelläni jotain, jonkun pienen palan, kananpojan tai -peltokanan. - --- Pyhä Neitsyt! huudahti Nanon kuullessaan nämä sanat. - --- Peltokanan, ajatteli Eugénie, joka olisi antanut joka roponsa -saadakseen peltokanan. - --- Tulkaa istumaan, sanoi hänelle täti. - -Keikari heittäytyi nojatuoliinsa kuin kaunis nainen leposohvalleen; -Eugénie ja hänen äitinsä ottivat myös tuolinsa ja istuutuivat hänen -viereensä lieden eteen. - --- Asutteko aina täällä? kysyi Charles, jonka mielestä sali päivän -valossa oli vielä rumempi kuin kynttilän valossa. - --- Aina, vastasi Eugénie, katsellen häntä, paitsi viininkorjuun -aikana. Me menemme silloin auttamaan Nanonia ja asumme kaikki -Noyers'in luostarissa. - --- Ettekö koskaan käy kävelemässä? - --- Joskus sunnuntaisin, kun on kaunis ilma, menemme iltakirkon -jälkeen joko sillalle tai katsomaan, kuinka heinää on tehty, sanoi -rouva Grandet. - --- Onko teillä täällä teatteria? - --- Mekö menisimme teatteriin! huudahti rouva Grandet, katsomaan -näyttelijöitä! Mutta, herra, ettekö tosiaankaan tiedä, että se on -kuolemansynti? - --- Katsokaa, herra kulta, sanoi Nanon, tuodessaan munat pöytään, -olemme hankkineet teille tuoreita munia. - --- Ah! tuoreita munia, sanoi Charles, joka, ylellisyyteen tottuneiden -henkilöiden tavoin, ei enää ajatellut peltokanaansa. Mutta, sehän on -mainiota! Olisikohan teillä vielä voitakin, rakas lapseni? - --- Voita! Mutta silloin ette saa kakkua, sanoi Nanon. - --- Annahan toki voita tänne, Nanon! huudahti Eugénie. - -Hän tarkasteli serkkuaan tämän levittäessä voita leivälleen ja -nautti siitä yhtä paljon kuin Parisin tunnekylläisin katutyttönen -nauttii nähdessään melodraamaa, jossa viattomuus loistavasti vie -vääryydeltä voiton. Charles'illa olikin, siron äidin kasvattama ja -maailmannaisen vaikutuksen alainen kun oli ollut, kauniit sulavat -liikkeet kuin jollakin pienellä parisittarella konsanaan. Nuoren -tytön myötätunto ja hellyys on kuin maneetti. Charles'kaan ei -voinut, huomatessaan olevansa serkkunsa ja tätinsä huomion esineenä, -vastustaa mielenliikutusta, joka hänet äkkiä yllätti. Hän heitti -Eugéniehen yhden noita loistavia hyvyyden ja hellyyden silmäyksiä, -jotka ovat kuin hymyily. Ja hän pani merkille katsellessaan Eugénieta -hänen kasvonpiirteidensä puhtaan sopusoinnun, hänen neitseellisen -ryhtinsä, hänen silmiensä salaperäisen kirkkauden, jossa kuvastuivat -nuoret, puhtaat, intohimottomat ajatukset. - --- Tosiaankin, rakas serkkuni, jos istuisitte komeassa -juhlapuvussa Oopperan aitiossa, niin olenpa vakuutettu, ettei täti -kuolemansynteineen ole niinkään väärässä, sillä te herättäisitte -miehissä synnillisen kaipuun ja naisissa synnillisen kateuden. - -Tämä imartelu pani Eugénien sydämen ilosta sykkimään, vaikka ei hän -siitä paljoa ymmärtänytkään. - --- Ah, serkkuni, te teette pilkkaa pikkukaupungin tyttöparasta. - --- Jos tuntisitte minua, serkkuni, tietäisitte, kuinka vihaan -ivapuhetta: se haavoittaa sydäntä ja loukkaa kaikkia meidän -tunteitamme... - -Tätä sanoessaan vei hän murtamansa voileivän palan varsin taidokkaasti -suuhunsa. - --- Ei, minulla ei nähtävästi ole kyllin nerokkuutta pilkata toisia, -ja tästä puutteesta olen suuresti kärsinyt. Parisissa surmataan -ihminen sanomalla: "Hänellä on hyvä sydän". Tämä lause merkitsee: -"Poika parka on tyhmä kuin sarvikuono". Mutta koska minä olen rikas -ja koska tiedetään että minä kolmenkymmenen askeleen päästä osaan -maaliini millaisella ampuma-aseella tahansa, niin säästyn minä -pilkalta. - --- Tuo, mitä sanotte, nuori sukulaiseni, todistaa hyvää sydäntä, -virkkoi rouva Grandet. - --- Teillä on hyvin kaunis sormus, sanoi Eugénie; voisinko saada -katsella sitä? - -Charles ojensi hänelle kätensä ja Eugénie veti sormuksen hänen -sormestaan, punastuen, kun kosketteli sormenpäillään serkkunsa -punaisia kynsiä. - --- Katsokaa, äiti, kuinka kaunista työtä. - --- Oi, sehän on paksua kultaa, sanoi Nanon tuoden kahvia. - --- Mitä tämä on? kysyi Charles nauraen. - -Ja hän osoitti soikeaa ruukkua ruskeasta savesta, sisäpuolelta -siloiteltua, jota ympäröi tuhkakerros ja jonka reunojen yli kahvi -kiehuskeli. - --- Se on kiehutettua kahvia, sanoi Nanon. - --- Oi, rakas tätini, jätän ainakin jonkun hyvän jäljen täällä -olostani. Te olette hyvin jälellä ajastanne! Minä opetan teitä -keittämään hyvää kahvia Chaptalilaisessa kahvikeittiössä. - -Ja hän koetti selittää, miten kahvia keitetään Chaptalilaisessa -kahvikeittiössä. - --- No, jos siihen tarvitaan noin paljon työtä, sanoi Nanon, niin -kyllä se jää minulta tekemättä. En minä koskaan tule keittämään -kahvia sillä tavalla. En totta tosiaan! Ja kuka hakisi ruokaa meidän -lehmällemme silläaikaa, kun minä keittäisin kahvia? - --- Minä teen sen, sanoi Eugénie. - --- Lapsi! sanoi rouva Grandet, katsellen tytärtään. - -Tämän sanan sanottuaan, mikä muistutti surusta, joka oli -puhkeamaisillaan tämän onnettoman nuorukaisen ylitse, vaikenivat -kaikki kolme naista ja katselivat Charles'ia säälivin katsein. - --- Mikä teidän on, serkkuni? - --- St! sanoi rouva Grandet Eugénielle, joka aikoi vastata. Tiedäthän, -tyttäreni, että isäsi tahtoo puhua herralle... - --- Sanokaa minua Charles'iksi, virkkoi nuori Grandet. - --- Ah, teidän nimenne on Charles? Se on kaunis nimi, huomautti -Eugénie. - -Onnettomuuden aavistus tietää melkein aina onnettomuutta. Nanon, -rouva Grandet ja Eugénie, jotka pelolla ajattelivat vanhan -tynnyrintekijän kotiintuloa, kuulivat tuttua koputusta ovelta. - --- Isä! huudahti Eugénie. - -Hän tempasi samalla nopeasti pois sokeriastian, jättäen ainoastaan -muutamia paloja pöytäliinalle. Nanon korjasi munankuoret. Rouva -Grandet hypähti paikallaan kuin säikähtänyt metsäkauris. Äkillinen -pelästys, joka valtasi naiset, kummastutti Charles'ia, joka ei voinut -keksiä siihen syytä. - --- Mikä teidän on? kysyi hän heiltä. - --- Isäni! sanoi Eugénie. - --- Entä sitten?... - -Herra Grandet astui saliin, heitti tarkkaavan katseen pöytään ja -huomasi kaikki. - --- Kas vain! te kestitsette täällä parhaan taitonne mukaan -veljenpoikaa, se on hyvä, oikein hyvä, erinomaisen hyvä! sanoi hän -sammaltamatta. Kun kissa on poissa, tanssivat hiiret pöydällä. - --- Kestitsevät?... ajatteli Charles, jonka oli mahdotonta ymmärtää, -millainen järjestys ja millaiset tavat talossa vallitsivat. - --- Anna minulle lasini, Nanon, sanoi herra Grandet. - -Eugénie toi lasin. Herra Grandet veti taskustaan suuriteräisen -veitsen, leikkasi palasen leipää, levitti sille hienosti voita -ja rupesi syömään seisaallaan. Sillä aikaa pani Charles sokeria -kahviinsa. Isä Grandet huomasi sokeripalaset, heitti katseen -vaimoonsa, joka kalpeni ja astui kolme askelta taaksepäin, sitten -kääntyi Grandet hänen puoleensa ja sanoi hänelle korvaan: - --- Mistä olette saaneet kaiken tämän sokerin? - --- Nanon kävi hakemassa Fessard'ilta, sillä sitä ei ollut kotona. - -On mahdotonta kuvitella, kuinka tuskallinen tämä mykkä näytös -oli näille kolmelle naiselle. Nanon ei myöskään malttanut olla -keittiössä, vaan katseli ovelta, mihin suuntaan asiat kehittyisivät. -Maisteltuaan kahvia, piti Charles sitä liian karvaana ja hän etsi -sokeria, jonka Grandet jo oli ottanut pois. - --- Mitä etsitte, veljenpoikani? kysyi hän. - --- Sokeria. - --- Pankaa maitoa, vastasi talon isäntä, niin kahvinne tulee -miedommaksi. - -Eugénie otti sokeriastian, jonka hänen isänsä oli kätkenyt ja -asetti sen pöydälle, katsellen isää tyynesti silmiin. Charles ei -koskaan saanut tietää, millaisen sisällisen taistelun alaisena hänen -serkkunsa oli, johon vanhan tynnyrintekijän katse vaikutti kuin -salaman isku. - --- Etkö syö, vaimoni? - -Onneton orjatar astui vapisten pöydän luo, leikkasi palasen leipää ja -otti päärynän. Eugénie tarjosi rohkeasti isälleen rypäleitä, sanoen: - --- Maistahan, isä, minun säästöjäni! -- Serkkuni, tehän syötte näitä, -eikö totta? Olen hakenut nämä kauniit viinirypäleet teitä varten. - --- Kas vaan, jos he saavat menetellä omin päin, niin ryöstävät he -pian koko Saumurin putipuhtaaksi teidän tähtenne, veljenpoikani. Kun -olette lopettanut syömisen, menemme yhdessä puutarhaan; minulla on -kerrottavana teille seikkoja, jotka eivät ole sokerinsuloisia. - -Eugénie ja hänen äitinsä heittivät Charles'iin katseen, jonka -merkitystä nuorukainen ei voinut olla ymmärtämättä. - --- Mitä merkitsee teidän puheenne, setäni? Sitten äitipoloiseni -kuoleman (näitä sanoja lausuessaan hänen äänensä heltyi) ei ole -mikään onnettomuus ollut mahdollinen minulle... - --- Veljenpoikani, ken voi tietää, millä kärsimyksillä Jumala tahtoo -meitä koetella? sanoi hänen tätinsä. - --- Ta-ta-ta-ta, sammalsi Grandet, sellaisia typeryyksiä. Katselenpa -murheella, veljenpoikani, kauniita valkeita käsiänne. - -Ja hän näytteli veljenpojalleen eräänlaisia lampaanlapoja, jotka -luonto oli sijoittanut hänen omien käsivarsiensa päähän. - --- Näillä käpälillä voi kerätä taalereita? Te olette tottunut -käyttämään kenkiinne samaa nahkaa kuin muut lompakoihin. Sellainen ei -kelpaa! Ei ensinkään! - --- Mitä tarkoitatte, setä hyvä? Enpä kuolemakseni ymmärrä puheestanne -sanaakaan. - --- Tulkaa, sanoi Grandet. - -Saituri sulki taskuveitsensä, joi loppuun valkoviininsä ja avasi oven. - --- Rohkeutta, orpana! - -Se äänenväri, jolla Eugénie lausui nuo sanat, kylmäsi Charles'in -mieltä. Hän seurasi hirvittävää sukulaistaan kuolettavan -levottomuuden vallassa. Eugénie meni äitinsä ja Nanonin seurassa -kyökkiin, josta he uteliaina katseillaan seurasivat näytöstä pienessä -kosteassa puutarhassa. Setä ja veljenpoika olivat ääneti hetken ajan. - -Grandet'sta ei tuntunut erikoisen vaikealta ilmoittaa Charles'ille -hänen isänsä kuolemasta, mutta jonkinlaista sääliä tunsi hän -ajatellessaan, ettei mies paralla ollut penniäkään omaisuutta, -ja sentähden etsi hän sanoja, voidakseen ilmoittaa hänelle tämän -viimemainitun asian niin varovaisesti kuin mahdollista. Hänestä -ei tuntunut miltään sanoa: "Te olette kadottanut isänne!" Isäthän -kuolevat ennenkuin lapset. Mutta: "Teillä ei ole ensinkään mitään!" -Kaikki maailman onnettomuudet olivat yhdistettynä näihin sanoihin. -Ja Grandet kulki jo kolmannen kerran edestakaisin keskitietä, jonka -santa narskui jalkojen alla. Elämän tärkeinä hetkinä sielumme kiintyy -lujasti paikkaan, jossa meitä on kohdannut joku suru tai ilo. Niin -Charles'kin tutki erikoisen tarkkaavaisesti pyökkejä tässä pienessä -puutarhassa, kellastuneita lehtiä, jotka putoilivat, rikkoutunutta -muuria, hedelmäpuiden omituisuuksia, yksityiskohtia, jotka painuivat -hänen mieleensä, ja jotka tulivat hänen eteensä samalla kertaa kuin -muisto näistä surullisista hetkistä. - --- On hyvin lämmin, hyvin kaunis ilma, sanoi Grandet, syvään -hengittäen. - --- Kyllä, setäni... mutta...? - --- No niin, poikani, jatkoi setä, minulla on ikäviä uutisia -kerrottavana sinulle. Isäsi on hyvin sai... - --- Minkätähden olen siis täällä? huudahti Charles. Nanon, nopeasti -tänne kyytihevoset! Voinhan saada täältä vaunut, lisäsi hän, kääntyen -setänsä puoleen, joka seisoi liikkumattomana. - --- Hevoset ja vaunut ovat tarpeettomat, vastasi Grandet, katsellen -Charles'ia, joka oli vaiti ja tuijotti eteensä. -- Niin, poika -parkani, sinä arvaat. Hän on kuollut. Mutta se ei ole vielä mitään, -on jotain vielä vakavampaa, hän on ampunut kuulan otsaansa... - --- Isänikö?... - --- Niin, mutta se ei ole mitään. Sanomalehdet kirjoittelevat tästä -ikäänkuin tietäisivät muutakin. Kas tuossa, lue. - -Grandet, joka oli lainannut lehden Cruchot'lta, levitti tuon -kohtalokkaan kirjoituksen Charles'in silmien eteen. Silloin -nuorukaisparka, vielä melkein lapsi ja siis siinä iässä, jossa -tunteet ovat herkimmillään, puhkesi kyyneliin. - --- Hyvä, ajatteli Grandet, hänen silmänsä peloittivat minua. Nyt hän -itkee, hän on pelastettu. -- Tämäkään ei ole vielä mitään, rakas -veljenpoikani, jatkoi Grandet ääneen, tietämättä, kuunteliko Charles -häntä, tämä ei ole vielä mitään, sinä unohdat surusi; mutta... - --- En koskaan! En koskaan! Isäni! Isäni! - --- Hän on syössyt sinut perikatoon. Sinulla ei ole mitään omaisuutta. - --- Mitä minä siitä välitän? Missä on isäni, isäni? - -Itku ja valitus kaikuivat vanhojen muurien siimeksessä -sydäntäsärkevällä tavalla. Kaiku vahvisti niitä, kolme naista yhtyi, -säälin tunteen valtaamina itkuun. Kyynelet ovat yhtä tarttuvat kuin -nauru. Kuuntelematta enempää setäänsä, Charles kiiruhti sisään, -syöksyi huoneeseensa ja heittäytyi pitkälleen vuoteelleen, kätkien -kasvonsa lakanoihin, voidakseen itkeä rauhassa. - --- Täytyy antaa ensi puuskan mennä ohi, sanoi Grandet, palatessaan -saliin, jossa Eugénie ja hänen äitinsä olivat nopeasti kiiruhtaneet -paikoilleen ja tekivät työtä vapisevin käsin, pyyhittyään kuiviksi -kostuneet silmänsä. Tuo mies parka on houkka, hän suree enemmän -vainajaa kuin menetettyä omaisuutta. - -Eugénieta puistatti, kun hän kuuli isänsä puhuvan sillä tavalla -pyhimmistä tunteista. Hän alkoi tästä hetkestä lähtien arvostella -isäänsä. - -Vaikkakin tukahdutettuina kuuluivat Charles'in nyyhkytykset tässä -hiljaisessa talossa; ja hänen syvä valituksensa, joka tuntui tulevan -kuin maan alta, ei lakannut ennenkuin myöhään illalla, ensin -asteettain heikonnuttuaan. - --- Poika parka! huokaili rouva Grandet. - -Onneton huokaus! Isä Grandet katseli vaimoaan, Eugénieta ja -sokeriastiaa; hän muisti sitä erikoista aamiaista, jota oli -valmistettu onnettomalle sukulaiselle, ja asettui taisteluasentoon -keskelle salia. - --- Niin, minä toivon, sanoi hän tavallisella tyyneydellään, ett'ette -jatka tuhlaavaisuuttanne, rouva Grandet. En ole antanut teille -rahojani, jotta te syöttäisitte sokeria tuolle narrille. - --- Äidilläni ei ole mitään osaa tässä, sanoi Eugénie. Minä olen... - --- Senkötähden, että sinä olet täysi-ikäinen, keskeytti Grandet -tytärtään, tahdot sinä vastustaa isääsi? Ajattele Eugénie... - --- Isäni, teidän veljenpojaltanne ei saa puuttua teidän luonanne... - --- Ta, ta, ta, ta! sammalsi tynnyrintekijä neljällä puoliaskeleisella -äänenvivahduksella, aina vaan veljenpoika! Charles ei liikuta meitä -vähintäkään: hänellä ei ole ropoakaan; hänen isänsä on tehnyt -vararikon; ja kun tuo keikari on itkenyt itsensä väsyksiin, saa hän -lähteä matkoihinsa täältä; minä en salli, että hän kääntää nurin koko -taloni. - --- Mitä merkitsee, isä, vararikko? kysyi Eugénie. - --- Vararikko, vastasi isä, on häpeällisin teko, mitä mies koskaan voi -tehdä. - --- Se mahtaa olla hyvin suuri synti, sanoi rouva Grandet, ja -syyllinen saa siitä kyllä rangaistuksensa. - --- Siinäkös sinä olet taas jaarituksinesi, sanoi hän vaimolleen, -kohauttaen olkapäitään. -- Tehdä vararikko, Eugénie, jatkoi hän, on -varkaus, jonka laki pahaksi onneksi ottaa suojansa alle. Ihmiset -ovat antaneet rahojaan Guillaume Grandet'lle, koska häntä on pidetty -kunniallisena ja rehellisenä miehenä; mutta hän on vienyt heiltä -kaiken, jättämättä heille muuta kuin silmät, joilla voivat itkeä -rahojaan. Maantien rosvo on asetettava korkeammalle kuin vararikon -tekijä: edellinen ahdistaa teitä, te voitte puolustaa itseänne, hän -panee oman henkensä alttiiksi, mutta jälkimäinen... Niin, Charles on -häväisty. - -Nämä sanat kaikuivat tyttöparan sydämessä ja musersivat hänet koko -painollaan. Hän ei tuntenut maailman ajatuksia eikä sen viekkaita -viisasteluja; hän oli vilpitön kuin kukkanen, joka kasvaa syrjäisessä -metsän katveessa. Hän uskoi täydellisesti isänsä selitykseen, joka ei -tehnyt eroa tahallisen ja tahdottoman vararikon välillä. - --- Mutta, isä, ettekö te olisi voinut estää tätä onnettomuutta? - --- Veljeni ei ole pyytänyt minun neuvojani, sitäpaitsi on hänellä -neljän miljoonan velat. - --- Kuinka paljon on miljoona, isä? kysyi Eugénie lapsen -viattomuudella, luullen jo keksineensä keinon. - --- Miljoonako? sanoi Grandet. Se on miljoona kahdenkymmenen sou'n -rahaa. Viidestä kahdenkymmenen sou'n rahasta tulee viisi frangia. - --- Jumalani! huudahti Eugénie, sedällänihän on siis ollut hallussaan -neljä miljoonaa? Onko ketään koko Ranskassa, jolla olisi yhtä monta -miljoonaa. - -Ukko Grandet hiveli leukaansa ja hymyili; hänen sieramensa näyttivät -laajenneen. - --- Mutta kuinka käy serkkuni Charles'in? - --- Hän lähtee Intiaan, missä hän isänsä toivomuksen mukaan koettaa -ansaita rahaa. - --- Mutta onko hänellä varoja matkustaa sinne saakka? - --- Minä maksan hänen matkansa... aina Nantes'iin saakka. - -Eugénie kavahti isänsä kaulaan. - --- Oi, isäni, kuinka hyvä te olette! - -Hän syleili isäänsä niin sydämellisesti, että Grandet häpesi, sillä -hänen omatuntonsa soimasi häntä hiukan. - --- Tarvitaanko paljon aikaa miljoonan kokoamiseen? kysyi Eugénie. - --- Jumala paratkoon! sanoi tynnyrintekijä, tiedäthän millainen 20 -frangin kultaraha on; no niin, sellaisia tarvitaan viisikymmentä -tuhatta, jotta saataisiin miljoona. - --- Äiti, me annamme lukea yhdeksän messua hänelle. - --- Minäkin sitä jo ajattelin, vastasi äiti. - --- Siinä ollaan taas! aina tuhlata rahaa, huudahti isä. Luuletteko, -että sillä tavalla ansaitaan satoja ja tuhansia! - -Samassa äänekäs valitus, sydäntäsärkevämpi kuin edelliset, kuului -ylhäältä. Eugénie ja hänen äitinsä kalpenivat säikähdyksestä. - --- Nanon, mene katsomaan, ettei hän tapa itseään, sanoi Grandet. -- -Kas niin! jatkoi hän, kääntyen vaimonsa ja tyttärensä puoleen, ei -mitään tyhmyyksiä. Minä jätän teidät. Menen hollantilaistemme luo, -jotka lähtevät tänään. Sitten käyn Cruchot'n luona keskustelemassa -näistä asioista. - -Hän lähti. Kun Grandet oli sulkenut oven jälessään, vetivät äiti ja -tytär helpoituksen huokauksen. Ennen tätä aamua ei Eugénie ollut -koskaan tuntenut ahdistusta isänsä läsnä-ollessa, mutta sitten -muutaman tunnin olivat tunteet ja ajatukset saaneet hänessä uuden -käänteen. - --- Äiti, paljonko saadaan viinitynnyristä? - --- Isäsi myö niitä sadasta, sadasta viidestäkymmenestä, joskus -kahdestakin sadasta frangista, mikäli minä olen kuullut kerrottavan. - --- Kun hän siis korjaa neljätoista sataa tynnyriä viiniä, niin...? - --- Tosiaankin, lapseni, minä en tiedä, paljonko hän siitä saa; isäsi -ei koskaan kerro minulle kauppa-asioistaan. - --- Mutta, isän täytyy olla rikas. - --- Ehkä. Herra Cruchot sanoi minulle, että isäsi osti kaksi vuotta -sitten Froidfond'in, joka maksoi hänelle luultavasti paljon rahaa. - -Eugénie, joka ei voinut päästä selville isänsä omaisuudesta, -keskeytyi laskuissaan. - --- Hän ei edes huomannut minua, poika parka! sanoi Nanon, astuen -saliin. Hän makaa pitkällään vuoteellaan kuin vasikka, ja itkee kuin -Magdaleena, niin että valitus vain kuuluu! Mikä suru onkaan kohdannut -tuota kunnon nuorukaista! - --- Menkäämme heti lohduttamaan häntä, äiti; ja kun koputetaan ovelle, -tulemme alas. - -Rouva Grandet ei voinut vastustaa tyttärensä rukoilevaa ääntä. -Eugénie oli säälivä, hän oli nainen! Molemmat nousivat sykkivin -sydämin Charles'in huoneeseen. Ovi oli auki. Nuorukainen ei kuullut -eikä nähnyt mitään. Kyyneliinsä unohtuneena voihki hän ääneen. - --- Kuinka hän rakastaa isäänsä! sanoi Eugénie hiljaa. Oli mahdotonta -olla tuntematta näitä sanoja lausuttaissa tytön palavan sydämen -sisimmät toiveet. Rouva Grandet heittikin tyttäreensä äidillisen -katseen; sitten kuiskasi hän hiljaa hänen korvaansa. - --- Varo, ettet rakastu häneen. - --- Rakastu häneen! toisti Eugénie. Oi! jos tietäisit, mitä isäni on -sanonut! - -Charles kääntyi, ja huomasi tädin ja serkkunsa. - --- Olen kadottanut isäni, isä parkani. Jos hän olisi uskonut minulle -onnettomuutensa salaisuuden, olisimme tehneet työtä molemmat ja -saaneet asiat jälleen hyvälle tolalle. Jumalani, minun hyvä isäni! -olin niin varma siitä, että näkisin hänet jälleen, että luulenpa -melkein että syleilin häntä kylmästi jäähyväisiksi... - -Nyyhkytykset katkaisivat hänen puheensa. - --- Me rukoilemme hänen puolestaan, sanoi rouva Grandet. Antautukaa -Jumalan tahdon alle. - --- Serkkuni, sanoi Eugénie, rohkaiskaa mielenne! Isänne on -auttamattomasti kuollut, ajatelkaa nyt, millä tavalla pelastaisitte -kunnianne... - -Naisen vaiston hienoudella, joka aina tulee esille, silloinkin kun -hän lohduttaa, Eugénie tahtoi kääntää serkkunsa huomion surusta -häneen itseensä. - --- Kunnianiko?... huudahti nuorukainen, pyyhkäisten äkisti hiukset -otsaltaan. - -Ja hän istuutui vuoteelleen pannen käsivartensa ristiin. - --- Ah! se on totta. Isäni on tehnyt vararikon, kertoi setä. - -Hän päästi sydäntä särkevän huudon ja kätki kasvot käsiinsä - --- Jättäkää minut yksin, serkkuni, jättäkää minut yksin! Jumalani! -Jumalani! antakaa anteeksi isälleni, hän on mahtanut hirveästi kärsiä! - -Oli jotain kaamean liikuttavaa nuorukaisen tuskan ilmaisussa, -joka näytti olevan niin tosi, niin vilpitön. Se oli ujoa tuskaa. -Eugénien ja hänen äitinsä yksinkertaiset sydämet ymmärsivät sen, -kun Charles liikkeellä pyysi heitä jättämään hänet yksin. He -menivät alas, istuutuivat tavallisille paikoilleen ikkunan eteen ja -tekivät työtä noin tunnin verran, sanomatta sanaakaan toisilleen. -Eugénie oli huomannut, heittäessään pikaisen silmäyksen nuorukaisen -tavaroihin, -- nuoret tytöt näkevät yhdellä silmäyksellä kaiken -- -hänen pukimensa pienet yksityiskohdat, hänen saksensa ja kullalla -koristetut partaveitsensä. Ja tämä loisto, jonka hän näki surun -keskellä, saattoi Charles'in hänen silmissään vielä viehättävämmäksi, -ehkä juuri vastakohdan tähden. Ei koskaan niin vakava tapaus, ei -koskaan niin draamallinen näytös ollut järkyttänyt näiden molempain -olentojen mielikuvitusta, jotka tähän saakka olivat eläneet -keskeytymättömässä levossa ja yksinäisyydessä. - --- Äiti, sanoi Eugénie, meidän täytyy pukeutua mustiin sedän kuoleman -johdosta. - --- Isäsi ratkaiskoon sen asian, vastasi rouva Grandet. Sitten -vaikenivat he taas molemmat. Eugénie neuloi pistoksensa niin -säännöllisin liikkein, että tarkkaava silmä olisi voinut lukea hänen -surulliset, syvät ajatuksensa niissä. Tämän nuoren naisen suurin -toivo oli ottaa osaa serkkunsa suruun. - -Kahdeksan tienoilla sai kiivas koputus ovelle rouva Grandet'n -säpsähtämään. - --- Mikä mahtaa olla isäsi mielessä? sanoi hän tyttärelleen. - -Viinikauppias astui sisään iloisena. Vedettyään hansikkaat kädestään, -hieroi hän käsiään niin lujaan että hänen ihonsa olisi mennyt rikki, -ellei se olisi ollut vahvempaa kuin parkittu venäläinen nahka. Hän -kulki edestakaisin, väliin vilkaisten kelloa. Vihdoin tuli hänen -salaisuutensa ilmi. - --- Vaimoni, sanoi hän sammaltamatta, olen saanut heidät kaikki -ansaan. Viinimme on myyty! Hollantilaiset ja belgialaiset lähtivät -tänä aamuna, minä kuljin edestakaisin heidän majatalonsa ohitse -ja tekeydyin kuin olisin ollut pulassa. Silloin tapahtui se, -minkä jo sinulle kerroin. Kaikkien suurten viinimaitten omistajat -säästävät viininsä ja tahtovat odottaa, minä en ole estänyt heitä -siitä. Belgialaisemme oli epätoivoissaan. Minä huomasin tämän. -Asioista sovittiin ja hän ottaa viinimme maksaen kaksi sataa frangia -tynnyristä, josta puolet käteistä. Sain rahat kullassa. Vekselit ovat -valmiit, kas tuossa kuusi louis'ta sinulle. Kolmen kuukauden kuluttua -viinin hinta laskeutuu. - -Nämä viimeiset sanat lausuttiin niin tyynellä, mutta samalla syvästi -ivallisella äänellä, että Saumurin asukkaat, jotka joukoissa -seisoivat torilla ja olivat tyrmistyneitä Grandet'n tekemästä -kaupasta, olisivat syvään huo'anneet, jos olisivat tämän kuulleet. -Äkillinen pelästys olisi saanut viinin hinnan laskeutumaan -viisikymmentä prosenttia. - --- Te saatte tänä vuonna tuhat tynnyriä, isä? kysyi Eugénie. - --- Niin, ty-ty-tyttöseni. - -Tämä esiin sammallettu sananen todisti tynnyrintekijän olevan onnen -kukkuloilla. - --- Siitähän tulee kaksi sataa tuhatta kertaa kaksikymmentä sou'ta. - --- Aivan niin, neiti Grandet. - --- Silloinhan, isä, te voitte auttaa Charles'ia. - -Kummastusta, vihaa, Belsazarin mielenkuohua hänen nähdessään Mene -Tekel Upharsinin seinällään, ei voisi verrata Grandet'n kylmään -suuttumukseen, kun hän huomasi veljenpoikansa asustavan tyttärensä -sydämessä ja hänen suunnitelmissaan. - --- Siitä lähtien kun tuo keikari pani jalkansa _minun_ talooni, -käy kaikki täällä nurinpäin. Te tahdotte ostaa makeisia, valmistaa -häitä ja juhlia. Minä en halua, että asiat käyvät sillä kurin. Minun -iälläni tietää jo, mikä sopii, mikä ei. Sitä paitsi, en tahdo, että -tyttäreni tulee minua opettamaan, enemmän kuin kukaan muukaan. -Minä teen veljenpoikani puolesta mitä näen parhaaksi tehdä, eikä -teidän tarvitse pistää nenäänne siihen asiaan. -- Minä sinuun tulee, -Eugénie, jatkoi hän kääntyen tyttärensä puolen, älä puhu minulle -enää mitään veljenpojastani tai lähetän minä sinut jo huomispäivänä -Noyers'in luostariin Nanonin kanssa. Missä hän on tuo, nuorukainen? -Onko hän tullut alas? - --- Ei, ystäväni, vastasi rouva Grandet. - --- No, mitä hän sitten tekee? - --- Hän itkee isäänsä, vastasi Eugénie. - -Grandet katseli tytärtään, löytämättä sanaa vastaukseksi. Hänessä oli -kuitenkin hitunen isää. - -Kuljettuaan pari kertaa edestakaisin salissa, meni hän -työhuoneeseensa miettimään, asettaisiko rahansa valtionpankkiin. -Kaksi tuhatta auranalaa metsää, jotka hän hiljan oli antanut kaataa, -oli tuottanut hänelle kuusi sataa tuhatta frangia; liittämällä tähän -rahat, jotka hän oli saanut poppeleistaan, edellisen ja tämän vuoden -tulot, paitsi niitä kahta sataa tuhatta, jotka hän juuri oli saanut, -oli hänellä koottuna yhdeksän sataa tuhatta frangia. Ne kaksikymmentä -prosenttia, jotka hän saattoi saada korkoa, houkuttelivat hänen -ahneuttaan. Hän teki laskelmiaan lyijykynällä sen sanomalehden -laitaan, jossa oli lukenut tiedonannon veljensä kuolemasta. Hän kuuli -veljenpoikansa nyyhkytykset, mutta ei kiinnittänyt niihin mitään -huomiota. - -Nanon koputti ovelle, ilmoittaakseen, että päivällinen oli valmis. -Astuessaan alas portaita ajatteli Grandet: - --- Kun olen nostanut rahani, kahdeksan päivän päästä, järjestän -tämän asian. Kahden vuoden päästä voin nostaa Parisissa puolitoista -miljoonaa puhtaassa kullassa. - --- Kas niin, missä on veljenpoikani? - --- Hän sanoo, ettei tahdo syödä, vastasi Nanon. Mutta se ei ole -terveellistä. - --- Taaskin säästö, vastasi Grandet. - --- Niin, niin kyllä. - --- Hui hai! Ei hän iankaikkisesti itke. Kyllä routa porsaan kotia -ajaa. - -Päivällinen oli painostavan hiljainen. - --- Ystäväni, sanoi rouva Grandet, kun ruoka oli korjattu pöydästä, -meidän täytyy pukeutua mustiin. - --- Totta tosiaan, rouva Grandet, te olette taitava keksimään keinoja, -millä saa rahan menemään. Suru on sydämessä eikä vaatteissa. - --- Mutta onhan surupuku välttämätön veljen kuoltua, ja kirkkokin -velvoittaa meitä... - --- Ostakaa surupukunne kuudella kultarahallanne. Minulle riittää -kappale harsoa. - -Eugénie nosti silmänsä taivasta kohti sanaa puhumatta. Hänen -uinuvat tukahdutetut tunteensa olivat heränneet, mutta ne olivat -kohta herättyään taitetut. Tämä ilta oli näköjään samanlainen -kuin tuhannet edelliset hänen yksitoikkoisessa elämässään, mutta -samalla kauhein kaikista. Eugénie teki työtään nostamatta päätään -ja käyttämättä lainkaan työrasiaa, jota Charles oli katsellut niin -halveksien edellisenä iltana. Rouva Grandet kutoi kalvosimia. Herra -Grandet pyöritteli peukalojaan tunnin toisensa jälkeen vaipuneena -laskelmiinsa, joiden tulosten piti hämmästyttää seuraavana päivänä -Saumurin asukkaita. - -Ei kukaan käynyt talossa sinä iltana. Koko kaupunki puhui sensijaan -Grandet'n jättiläiskaupasta, hänen veljensä vararikosta ja hänen -veljenpoikansa tulosta. Kaikki viininviljelijät olivat kokoontuneet -sydäntään keventämään ja neuvottelemaan herra des Grassins'in luo, -missä sadateltiin entistä määriä. - -Nanon kehräsi ja hänen rukkinsa hyrinä oli ainoa ääni, joka kuului -salin harmajien seinien sisällä. - --- Emmepä, totta vie, kuluta kieltämme, virkkoi lopulta Nanon, -väläyttäen valkeita hampaitaan, jotka olivat suuria kuin kuoritut -mantelit. - --- Ei pidä kuluttaa mitään, vastasi Grandet, heräten mietteistään. - -Hän ajatteli, kuinka hän kolmen vuoden kuluttua omistaisi kahdeksan -miljoonaa, ja rakenteli niille tuulentupiaan. - --- Menkäämme nukkumaan. Menen sanomaan hyvää yötä veljenpojalleni -kaikkien puolesta ja katsomaan, tahtooko hän jotain. - -Rouva Grandet jäi ensimäiselle portaalle kuuntelemaan, minkälainen -keskustelu syntyisi Charles'in ja ukon välillä. Eugénie, rohkeampana -kuin äiti, nousi kaksi porrasta. - --- Kas niin, veljenpoikani, te olette suruissanne. Niin, itkekää -vain, sehän on luonnollista. Isä on aina isä. Mutta meidän täytyy -kantaa surumme kärsivällisyydellä. Minä pidän huolta teistä sillä -aikaa kun te itkette. Olen hyvä sukulainen, nähkääs. Kas niin, -rohkeutta! Tahdotteko juoda lasin viiniä? Viini ei maksa mitään -Saumurissa; täällä tarjotaan viiniä kuin Intiassa teetä. Mutta, -jatkoi Grandet, teillähän ei ole täällä valoa. Se on paha, hyvin -paha! Täytyy selvästi voida nähdä kaikkea mitä tekee. - -Grandet meni uunin luo. - --- Kas vain! huudahti hän, täällähän on vahakynttilä. Mistä hitosta -on vahakynttilä tänne tullut! Naisväki voisi vaikka repiä laudat -lattiasta, keittääkseen munia tuolle pojalle. - -Kuullessaan nämä sanat äiti ja tytär palasivat huoneisiinsa ja -kiiruhtivat vuoteisiinsa nopeasti kuin säikähtyneet hiiret, jotka -piiloutuvat reikiinsä. - --- Rouva Grandet, teillähän on salaisia säästöjä, sanoi talon isäntä -astuessaan vaimonsa huoneeseen. - --- Ystäväni, minä toimitan juuri rukoukseni, odottakaa, vastasi -pelokkaalla äänellä rouva parka. - --- Vieköön paholainen sinun Jumalasi! vastasi Grandet vihoissaan. - -Saiturit eivät usko tulevaisuuteen tämän elämän jälkeen; nykyhetki -on heille kaikki kaikessa. Tämä seikka heittää hirvittävän valon -nykyaikaan, jolloin enemmän kuin koskaan muulloin raha hallitsee -lakeja, politiikaa ja tapoja. Laitokset, kirjat, ihmiset ja opit, -kaikki pyrkivät tukahuttamaan uskoa tulevaan elämään, joka on ollut -kahdeksantoista vuosisataa yhteiskunnallisen elämän tukena. Nykyään -pidetään hautaa vähemmän vakavana kuin ennen. Taivas ja helvetti ovat -siirretyt nykyisyyteen. Saavuttaa joko oikeudella tai vääryydellä -ylellisyyden ja nautintojen maallisen paratiisin, paaduttaa sydäntä, -sensijaan että muinoin kidutettiin ruumista iankaikkisen elämän -toivossa, on yleinen tapa, joka näkyy kaikkialla, vieläpä laeissakin, -jotka kysyvät ihmisiltä: "Paljoko rahaa sinulla on?" sen sijaan että -tutkailisivat: "Mitä sinä ajattelet?" Kun tämä oppi on siirtynyt -porvaristosta kansaan, mitä tulee silloin kansasta? - --- Rouva Grandet, oletteko lopettanut? kysyi vanha tynnyrintekijä. - --- Ystäväni, minä rukoilen sinun puolestasi. - --- Hyvä! Hyvää yötä. Huomenna aamulla puhelemme. - -Vaimo parka nukkui kuin koulupoika, joka, laiminlyötyään läksynsä, -pelkää herätessään tapaavansa opettajansa ärtyiset kasvot. Juuri kun -hän peloissaan veti peitteen päänsä yli, jottei kuulisi mitään, hiipi -Eugénie hänen luokseen, paitasillaan, avojaloin. Hän suuteli äitiä -otsalle. - --- Oi! äiti hyvä, sanoi hän, huomenna sanon hänelle, että se olen -minä, joka olen syyllinen. - --- Ei, hän lähettäisi sinut Noyers'iin. Anna minun pitää huolta -tästä, ei hän syö minua. - --- Äiti! - --- Mitä? - --- _Hän_ itkee yhä vaan. - --- Mene toki nukkumaan, tyttöseni. Vilustutat itsesi, laattia on -kostea. - -Näin oli kulunut tämä omituinen päivä, joka painoi syvän jäljen -molempien orpanain koko elämään; eikä Eugénien uni tästä lähtien enää -ollut yhtä rauhallinen ja viaton kuin tähän saakka. - -On tapahtumia ihmiselämässä, jotka tuntuvat mahdottomilta, kun luemme -niistä kirjoista, mutta jotka kuitenkin ovat tosia. Eiköhän tämä -johdu siitä, että unohdetaan kertoa niistä salaisista perussyistä, -jotka johdonmukaisesti ovat aiheuttaneet nuo tapahtumat? Ehkä -Eugénien syvä rakkaus voitaisiin jaotella hienoimpiin alkuosiinsa, -sillä siitä kehittyi, kuten joku ehkä sanoisi, sairaus, jota kesti -läpi hänen elämänsä. Useat kieltävät mieluummin näkyvät tulokset -kuin ottavat huomioon ne lukemattomat siteet, solmut ja väliasteet, -jotka kaikki salaa liittävät tapahtuman toiseen siveellisessä -maailmanjärjestyksessä. Eugénien menneisyys oli syynä hänen -ajattelemattomaan lapsellisuuteensa ja hänen tunteidensa äkillisiin -vaihteluihin. Kuta rauhallisempi hänen elämänsä oli ollut, sitä -kiihkeämmin naisellinen säälintunne, joka on voimakkain kaikista -vaistoista, kehittyi hänen sielussaan. Päivän tapausten järkyttämänä -heräsi hän useampia kertoja kuunnellakseen serkkuaan ja luulikin -kuulevansa vielä huokailuja, jotka edellisestä päivästä lakkaamatta -kaikuivat hänen korvissaan. Milloin näki hän hänen heittävän henkensä -surusta, milloin uneksi hän hänen kuolevan nälkään. Aamupuoleen kuuli -hän varmasti hirvittävän huudahduksen. Heti puki hän päälleen ja -kiiruhti vielä hämärtäessä hiipien serkkunsa luo, joka oli jättänyt -ovensa auki. Kynttilä oli palanut loppuun. Charles nukkui täysissä -pukimissa, istuen nojatuolissaan, pää vuoteeseen painuneena; hän -uneksi niinkuin tyhjävatsaisten ihmisten on tapana uneksia. Eugénie -antoi kyynelilleen täyden vallan. Hän ihaili noita nuoria, kauniita, -tuskan jalostamia kasvoja, noita kyynelten turvottamia silmiä, jotka, -vaikkakin kiinni vielä, näyttivät vuodattavan kyyneliä. Charles -aavisti vaistomaisesti Eugénien olevan vieressään, hän avasi silmänsä -ja näki hänen liikutettuna seisovan edessään. - --- Anteeksi, serkkuni, sanoi Charles, joka nähtävästi ei tiennyt mitä -kello oli eikä myöskään, missä hän oli. - --- Teillä on ystäviä, jotka ymmärtävät teitä, serkkuni, ja me -ajattelimme, että te tarvitsisitte jotain. Teidän pitäisi panna -maata, tehän väsytätte itsenne tuolla tavalla. - --- Se on totta. - --- Niin -- hyvästi. - -Hän kiiruhti pois samalla kertaa häpeissään ja onnellisena siitä, -että oli tullut. Yksin viattomuus rohkenee tehdä tällaisia rohkeita -tekoja. Hyve voi virittää ansoja yhtä hyvin kuin pahe. Eugénie, -joka ei ollut serkkunsa vieressä vapissut, saattoi tuskin pysyä -jaloillaan, kun hän tuli huoneeseensa. Hänen entinen, kaikesta -tietämätön elämänsä oli kuin poispuhallettua, hän tutkisteli ja -moitti itseään. - --- Mitä mahtaakaan hän ajatella minusta? Hän luulee varmaankin, että -rakastan häntä. - -Ja kuitenkaan ei hän toivonut mitään enemmän kuin että hän luulisi, -että niin oli asianlaita. Mikä tapahtuma tälle nuorelle yksinäiselle -tytölle salaa hiipiä nuoren miehen huoneeseen! Eikö ole tekoja, -tapahtumia, jotka rakkaudelle merkitsevät yhtä paljon kuin pyhät -kihlajaiset! Tuntia myöhemmin hän astui äitinsä huoneeseen ja -auttoi häntä tapansa mukaan pukeutumaan. Sitten he istuutuivat -paikoilleen ikkunan eteen ja odottivat Grandet'ta levottomuudella, -joka samalla jääti ja tukahutti sydäntä, ahdisti tai laajensi sitä, -luonteiden mukaan. He pelkäsivät lähenevää rangaistusta. Tämä pelko -on niin yleinen vaisto, että kotieläimetkin sen tuntevat, sillä ne -huutavat pienimmästäkin rangaistuksesta, mutta ovat vaiti jos itse -haavoittavat itseään. Isä tuli alas, puheli hajamielisen näköisenä -vaimolleen, suuteli Eugénietä, istuutui pöytään ja näytti siltä kuin -hän ei enää olisi ajatellut eilispäivän uhkauksia. - --- Mikä on tullut veljenpojalleni? Nuorukainen ei todella tuota -meille paljon vaivaa. - --- Herra, hän nukkuu, vastasi Nanon. - --- Sitä parempi, silloin hän ei tarvitse vahakynttilää, sanoi Grandet -pilkallisella äänellä. - -Tämä tavaton lempeys, tämä katkera iloisuus kummastutti rouva -Grandet'ta, joka katseli puolisoaan hyvin tarkkaavaisesti. - -Kunnon mies... - -Tässä lienee paikallaan huomauttaa että Tourainessa, Anjoussa, -Poitoussa ja Bretagnessa usein käytetty sana "kunnon mies" soveltuu -yhtä hyvin julmimmille kuin lempeimmillekin miehille, kun nämä vaan -ovat saavuttaneet määrätyn ijän. Siis ei tästä nimityksestä voi -päätellä asianomaisen mielenlaatua. - -Niin, kunnon mies otti hattunsa, hansikkaansa ja sanoi: - --- Menen torille tapaamaan Cruchot'tamme. - --- Eugénie, isälläsi on varmaankin jotain tekeillä. Itse asiassa -nukkui herra Grandet tavallisesti vähän ja olikin käyttänyt -toiset puolet viime yöstään laskuihinsa, jotka antoivat hänen -suunnitelmilleen ja yrityksilleen ihmeteltävän varmuuden ja takasivat -niille alituisen menestyksen, joka suuresti kummastutti Saumurin -asukkaita. Kaikki inhimillinen mahti perustuu kärsivällisyyteen ja -aikaan. Tarmokkaat ihmiset vartovat ja valvovat. Saiturin elämä -on inhimillisen voiman alituista harjoittelua. Hänen tukenaan on -kaksi tunnetta: itserakkaus ja rahanhimo -- molemmat osia samasta -kokonaisuudesta, itsekkäisyydestä. Tästä johtuu ehkä se harvinainen -mielenkiinto, jota saiturit näyttämöllä herättävät. Jokainen ihminen -on jollain siteillä kiinnitettynä tällaiseen persoonallisuuteen. -Saiturit koskettelevat kaikkia inhimillisiä tunteita, koska ne kaikki -yhdistyvät heissä. Sillä missä on ihminen ilman toivomuksia, ja mikä -toivomus tulee täytetyksi ilman rahaa? - -Herra Grandet'lla oli tosiaankin jotain tekeillä, kuten hänen -vaimonsa sanoi. Hänessä syntyi, kuten kaikissa saitureissa, polttava -halu saada keinotelluksi itselleen muiden rahoja. Kysytään voimaa -jotta voisi täydellisesti halveksia niitä, jotka ovat heikkoja ja -antavat toisten pettää itseään. Niin, kukapa on oikein ymmärtänyt -Jumalan jalkojen juuressa makaavan lampaan, maallisten uhrien -liikuttavan vertauskuvan? Saituri antaa tämän lampaan rauhassa -lihoa, syöttää sitä, tappaa sen, paistaa sen, syö sen, samalla -sitä sydämestään halveksien. Saiturin sielu elää rahasta ja -ihmis-halveksunnasta. - -Yön kuluessa olivat kunnon miehen ajatukset saaneet uuden suunnan: -tästä hänen lempeytensä. Hän oli suunnitellut, miten hän pilkkaisi -parisilaisia, kiusaisi, nylkisi ja uuvuttaisi, saisi heidät -hämääntymään, hikoilemaan toivomaan, kalpenemaan; hän, vanha -tynnyrintekijä, tahtoi harmaissa asuinhuoneissaan, astuessaan -talonsa oksaisia portaita ylös ja alas, herättää parisilaisissa -toiveita ja pelkoa; toisin sanoen, hän tahtoi tehdä heille kepposen. -Hänen kaikki ajatuksensa olivat veljenpojassa. Hän tahtoi pelastaa -kuolleen veljensä kunnian, mutta se ei saanut maksaa hänelle -eikä veljenpojalle äyriäkään. Hänen omat rahansa olivat asetetut -kolmeksi vuodeksi; hänellä ei ollut muuta tehtävää kuin pitää huolta -kiinteästä omaisuudestansa; hän tarvitsi aihetta pahanilkiselle -toimihalulleen, ja sellaisen sai hän veljensä vararikosta. -Hänellä ei ollut nyt mitään käsillä ja hän tahtoi Charles'ille -hyödyksi käydä käsiksi parisilaisiin ja näytellä helposta hinnasta -mallikelpoisen veljen osaa. Perheen kunnia ei merkinnyt mitään -hänen suunnitelmissaan. Hänen tunteensa oli sama, jota tuntevat -pelaajat nähdessään hyvin pelattavan peliä, johon heillä itsellään -ei ole tilaisuutta ottaa osaa. Tätä varten tarvitsi hän Cruchot'ita, -mutta hän ei tahtonut mennä heidän luokseen. Hänelle oli mukavampaa -että he tulivat hänen tykönsä, ja hän toivoi voivansa alottaa jo -samana iltana huvinäytelmän, josta hän jo nautti mielessään, ja jo -seuraavana päivänä oli hän oleva koko kaupungin ihailun esineenä, -ilman että hänen tästä hauskuudesta tarvitsi maksaa äyriäkään. - - - - -Neljäs luku. - - -Isän poissaollessa oli Eugéniella onni voida avoimesti toimia rakkaan -orpanansa hyväksi ja antaa ilman pelkoa valtaa säälilleen, mikä on -aina yksi naisen ylevimpiä etuja -- ainoa, jota hän tahtoo harjoittaa -ja tuntea ja jonka hän näkee mielellään miehen ottavan vastaan. -Kolme, neljä kertaa juoksi Eugénie kuuntelemaan serkkunsa hengitystä, -saadakseen selville, valvoiko vai nukkuiko tämä; ja kun Charles oli -noussut, olivat kerma, kahvi, munat, hedelmät, lautaset, lasit, -kaikki, mikä kuului hyvään aamiaiseen Eugénien lähimpänä huolena. -Sillävälin kapusi hän taas ketterästi vanhoja rappusia serkkunsa -ovelle, kuunnellakseen ääntä tämän huoneesta. Pukeutuiko hän? Vai -mahtoiko hän itkeä vielä? Eugénie oli tullut aivan oven taakse. - --- Serkku! - --- Te, serkkuseni? - --- Tahdotteko syödä aamiaista vierastuvassa vaiko huoneessanne? - --- Aivan niinkuin tahdotte! - --- Kuinka voitte nyt? - --- Rakas serkkuseni, tunnenpa häpeäväni sitä tunnustaa, mutta minun -on nälkä. - -Tämä oven läpi suoritettu vuoropuhelu oli Eugénielle kappale -todellista romaania. - --- No hyvä, tuomme teille aamiaisen huoneeseenne, jottei olisi isästä -mitään pelkoa. - -Hän katosi kepeänä kuin lintu kyökkiin. - --- Nanon, menehän toki laittamaan kuntoon hänen huoneensa. - -Nuo portaat, joita hän oli kulkenut niin usein ylös ja alas ja jotka -narahtivat joka askelelta, näyttivät Eugéniesta menettäneen kaiken -vanhan luonteensa, ne olivat hänestä valoisat, ilmehikkäät ja nuoret, -kuten hän itsekin, nuoret kuin se rakkaus, jota ne palvelivat. -Hänen hyvä ja kärsivällinen äitinsä mukautui mielellään tyttärensä -rakkauden oikkuihin. Kun Charles'in huone oli siistitty, menivät he -kumpikin pitämään seuraa poikaparalle. Eikö kristillinen rakkaus -heitä siihen velvoittanut? Molemmat naiset löysivät uskonnosta satoja -pieniä koukkuja, joilla he osasivat menettelyään tukea. - -Charles huomasi olevansa mitä ystävällisimmän ja hellimmän -huolenpidon esine. Ja hän tunsi syvässä surussaan tämän -sametinpehmeän hellyyden sulon, näiden kahden naisen ystävyyden, -jotka alati orjuudessa eläneinä hetkeksi saivat takaisin vapautensa -kärsimyksissä, heidän oikeassa ilmakehässään. Sukulaisuuden nojalla -katsoi Eugénie olevansa oikeutettu järjestelemään serkkunsa -liinavaatteita ja toiletti-tarpeita ja hän piteli jokaista kultaista -ja hopeista pikkuesinettä kauan ihaillen ja tutkien käsissään. - -Charles tunsi syvää liikutusta tätinsä ja serkkunsa osanoton -johdosta, sillä hän tiesi vallan hyvin, että Parisissa ei hän -nykyisessä asemassaan olisi tavannut muuta kuin välinpitämättömiä ja -kylmiä sydämiä. Hän alkoi nyt nähdä Eugénien koko tämän erikoisessa -kauneudessa ja ihaili nyt hänen viattomia tapojaankin, joita hän -oli ennen pitänyt naurettavina. Kun sitten Eugénie otti Nanonin -kädestä kahvikannun tarjotakseen hänelle itse koko naisellisella -sulollaan, heittäen samalla serkkuunsa kauniin katseen, kyyneltyivät -parisilaisen silmät ja hän tarttui tytön käteen ja suuteli sitä. - --- Ah, mitä te nyt teette? kysyi Eugénie. - --- Ne ovat kiitollisuuden kyyneliä, vastasi Charles. Eugénie kääntyi -äkkiä kamiinia kohti ja tarttui kynttiläjalkoihin. - --- Nanon, ota nämä ja vie ne alas, sanoi hän. - -Kun hän taas loi katseensa serkkuun, oli hän vielä punainen, -mutta hänen silmänsä koettivat salata sitä hillitöntä iloa, joka -liikkui hänen sydämessään. Mutta molempain katseet ilmaisivat sen, -koko heidän sielunsa suli yhteen ainoaan ajatukseen: tulevaisuus -oli heidän. Tämä suloinen elämys oli Charles'ille hänen suuressa -surussaan sitä kallisarvoisempi, kun se oli aivan odottamaton. - -Kolkutus porttiin sai molemmat naiset pakenemaan paikoilleen. Onneksi -ehtivät he kavuta kyllin nopeasti portaita ollakseen työnsä ääressä, -kun Grandet astui sisään. Hänen epäluulonsa olisivat jo heränneet, -jos hän olisi tavannut heidät porraskäytävässä. Aamiaisen jälkeen, -jonka Grandet tuota pikaa antoi luistaa kädestä suuhun, ilmestyi -metsävahti, joka ei vielä ollut saanut hänelle luvattua korvausta. -Hän toi Froidfond'ista jäniksen ja muutamia peltokanoja, jotka hän -oli linnan metsissä ampunut, sekä ankeriaita ja pari haukea, joita -myllärit olivat lähettäneet. - --- Kas, kas, Cornoiller, hän tulee aina kuin pyydettynä. -- Taitaa -olla hyvänmakuinen, tuo? - --- Totta tosiaan, jalo herra, olen tappanut sen pari päivää sitten. - --- Siispä, jalat allesi, Nanon! huudahti Grandet. Valmista tämä -päivälliseksi, sillä olen kutsunut molemmat Cruchot't kesteihin. - -Nanon jäi ihmeissään seisomaan paikoilleen ja katsoa töllisteli -huoneessa olijoita. - --- Mutta mistä minä näin äkkiä saan silavaa ja höysteitä ruokiin? - --- Vaimoseni, anna Nanonille kuusi frangia ja muistuta minua, että -noudan hyvää viiniä kellarista. - --- Herra Grandet, aioinpa, alkoi metsänvartija, joka kauan oli -miettinyt, miten saada puhe johdetuksi luvattuun palkkaan, aioinpa, -herra Grandet... - --- Ta, ta, ta, ta, virkahti Grandet väliin, tiedän mikä sinulla on -mielessäsi; sinä olet rehti mies. Katsokaamme huomenna, tänään ei -minulla ole aikaa. -- Vaimoseni, anna hänelle viisi frangia. - -Tämän sanottuaan lähti Grandet huoneesta. Hänen vaimoparkansa oli -ylen onnellinen saadessaan rauhan syntymään yhdentoista frangin -hinnalla. Hän tiesi, ettei Grandet pariin viikkoon kiukuttelisi nyt, -kun hän kappale kappaleelta oli poiminut häneltä ne kolikot, jotka -hän oli hänelle antanut. - --- Tässä on, Cornoiller, sanoi hän, pistäen kymmenen frangia miehen -käteen. Kyllä muistamme kerran palkita palveluksesi. - -Cornoiller ei saanut sanaakaan sanotuksi. Hän lähti. - --- Rouva, sanoi Nanon, joka oli pannut mustan myssynsä päähänsä ja -ottanut kopan käsivarrelleen, en tarvitse enempää kuin kolme frangia, -pitäkää loput. Tulen hyvin toimeen kolmellakin. - --- Valmistakin hyvä päivällinen, Nanon, serkkuni on tänään -vieraanamme, virkahti Eugénie. - --- Aivan varmasti hautoo isäsi jotain erikoista mielessään, sanoi -rouva Grandet. Tämä on kolmas kerta sitten naimisiin menomme jolloin -isäsi on kutsunut päivällisvieraita. - -Kellon lähetessä neljää, juuri kun Eugénie ja hänen äitinsä olivat -kattaneet pöydän neljälle henkilölle ja isäntä itse oli mennyt -kellariin noutamaan muutamia pulloja erinomaista viiniään, tuli -Charles tupaan. Hän oli kalpea. Hänen käytöksessään, liikkeissään, -katseissaan ja äänessään oli hienoa surumielisyyttä. Hän ei -teeskennellyt surua, hän kärsi todella ja hänen kasvonsa saivat -ikäänkuin verhotun ilmeen, jota naiset tavallisesti pitävät niin -mieltäkiinnittävänä. Eugénie rakasti häntä sen takia entistä -enemmän. Ehkäpä tunsi hän serkkunsa surun ikäänkuin lähentävän häntä -itseensä. Charles ei enää ollut sama rikas ja kaunis nuorimies, joka -eli hänelle saavuttamattomassa ympäristössä, vaan surun murtama -sukulainen. Tuska tekee ihmiset yhdenvertaisiksi. Nainen muistuttaa -siinä suhteessa enkeliä, että kärsivät sielut kuuluvat hänelle. -Charles ja Eugénie ymmärsivät toinen toisensa katseet. Kukistunut, -orvoksi jäänyt keikari istuutui nurkkaan mykkänä, kylmänä ja ylpeänä, -mutta vähän väliä tapasivat hänet serkun lempeät ja rakastavat -katseet, jotka pakoittivat hänen jättämään synkät mietteensä ja -retkeilemään toivon ja tulevaisuuden maille, jonne tytön ajatukset -häntä niin mielellään seurasivat. - -Saumurin kaupunki oli tänään vielä enemmän kuohuissaan Grandet'n -Cruchot'ille antamista päivällisistä kuin se eilen oli ollut -kuullessaan petollisista viinikaupoista. Jos viekas viinikauppias -olisi antanut päivällisensä samassa mielessä kuin Alkibiades muinoin -leikkautti koiransa hännän, olisi hän kenties ollut luettava -suureksi mieheksi; mutta hän tunsi olevansa niin paljon yläpuolella -sitä kaupunkia, jonka kanssa hän harjoitti keinotteluaan, ettei -hän kiinnittänyt siihen suurtakaan huomiota. Des Grassins'it -saivat pian vihiä Charles'in isän kuolemasta ja odotettavasta -vararikosta ja päättivät vielä samana iltana lähteä Grandet'n luo -osottamaan osanottoaan hänen suruunsa ja antamaan siten todistuksen -ystävyydestään sekä, jos mahdollista, saadakseen selvää; mitkä seikat -olivat saaneet hänen nykyisessä asiaintilassa kutsumaan Cruchot't -päivällisille. - -Täsmälleen viiden aikaan ilmestyivät presidentti C de Bonfons, -tämän eno ja notario, kiireestä kantapäähän juhla-asussa. Vieraat -asettuivat pöytään ja alkoivat syödä huomattavan juhlallisesti. -Grandet oli vakava, Charles hiljainen, Eugénie mykkä, ja rouva -Grandet ei puhunut hänkään enempää kuin hänen tapansa oli, niin että -tämä ateria oli todella omistettu surulle. - -Kun oli noustu pöydästä, sanoi Charles sedälleen ja tädilleen: - --- Sallitteko että poistun? Minun täytyy kirjoittaa pitkä ja -surullinen kirje. - --- Kyllä, veljenpoikani. - -Kun Charles oli poistunut ja Grandet saattoi otaksua hänen jo niin -syventyneen kirjeeseensä, ettei hän voinut mitään kuulla, katsahti -viinikauppias viekkaasti vaimoonsa ja sanoi: - --- Rouva Grandet, se mitä nyt aiomme puhua, olisi teille latinaa, -kello on puoli kahdeksan, voitte siis jo mennä levolle. -- Hyvää -yötä, tyttöseni. - -Hän syleili Eugénie'ta ja molemmat naiset lähtivät huoneesta. - -Nyt alkoi näytös, jonka kestäessä isä Grandet käytteli hyväkseen sitä -viekkautta, jonka hän oli saanut seurustelussa ihmisten kanssa, ja -joka oli hankkinut hänelle niiden taholta, joita hän oli pahimmin -kyninyt, liikanimen "vanha koira". Jos Saumurin määrin kunnianhimo -olisi tavoitellut korkeampia päämääriä tai jos onnelliset olosuhteet -olisivat viskanneet hänet ylimpiin piireihin, neuvottelupöytien -ääreen, missä kansojen kohtaloja ratkaistaan, olisi hän varmaan -tehnyt Ranskalle loistavia palveluksia, oletettuna että hän olisi -toiminut yhtä nerokkaasti kuin silloin kun hänen omat etunsa olivat -kysymyksessä. Mahdotonta ei ole kuitenkaan myöskään, että tämä -kunnon porvari olisi Saumurin ulkopuolella tykkänään epäonnistunut. -Henkisten ominaisuuksien käy usein kuin eräiden eläinten; -siirrettyinä toiseen ilmanalaan osottautuvat ne voimattomiksi. - --- He-he-he-herra pre-pre-presidentti, te sa-sa-sanoitte, että, -va-vara rikko... - -Sammaltelu, jota tämä kunnon viiniporvari jo pitemmän aikaa -teeskenteli, kävi yhtä täydestä kuin se kuurouskin, jota hän pahan -sään aikaan aina valitteli. Tässä neuvottelussa oli se molemmille -Cruchot'ille niin kiusallinen, että he tietämättään irvistelivät -viinikauppiasta vasten kasvoja, tehden samalla ikäänkuin kokeita -täydentää niitä sanoja, joita tämä mielin määrin katkoili. - -On kenties paikallaan kertoa tässä Grandet'n sammaltelun ja kuurouden -esitarina. Kukaan ei tainnut koko Anjou'ssa niin nokkelasti kuin -liukas viinikauppiaamme puhua paikallista ranskankieltä. Kerran, -kaikesta hänen viekkaudestaan huolimatta, oli juutalainen hänet -pettänyt. Tällä oli tapana pitää kättä korvan takana muka paremmin -kuullakseen ja samalla änkyttää niin kauheasti, että Grandet piti -velvollisuutenaan ihmisenä tarjota ovelalle israeliitille ne sanat, -joita tämä näytti etsivän, täydentää tämän ajatuksia, puhua kuin -tuo kirottu juutalainen olisi puhunut, lyhyesti olla juutalainen, -sen sijaan että hänen olisi pitänyt olla Grandet. Tämä omituinen -ottelu päättyi tynnyrintekijän tappioon, ainoaan kauppaan, jota hänen -elämänsä aikana oli tarvinnut katua. Mutta jos hän olikin menettänyt -rahaa, oli hän sen sijaan saanut hyvän läksyn, joka pian oli -kantava hedelmiä. Kunnon porvari ei sentähden lakannut siunaamasta -juutalaista, joka oli opettanut hänelle taidon, millä hän sai -kauppatuttavansa aina askartelemaan hänen lausumatavassaan ja siten -kadottamaan jäljet omilta ajatuksiltaan. - -Mikään tilaisuus ei siinä määrin kuin nyt esillä oleva ollutkaan -kysynyt sitä kuuroutta, änkyttelyä ja epämääräistä hämäryyttä -ajatusten ilmituomisessa, jossa Grandet oli mestari. Ensiksi ei hän -halunnut ottaa niskoilleen vastuunalaisuutta ehdotuksistaan; toiseksi -tahtoi hän sentään pysyä sanoissaan, mutta salata samalla oikeat -tarkoituksensa. - --- He-he-herra Bon-bon-Bonfons... - -Ainoastaan kerran ennen oli Grandet kolmen vuoden aikaan kutsunut -Cruchot'n veljenpoikaa herra de Bonfons'iksi. - -Presidentti alkoi melkein luulla, että ovela viiniporvari oli -valinnut hänet vävykseen. - --- Te sa-sa-sa-sanotte siis, että vararikkoja vo-vo-voi muutamissa -ta-ta-tapauksissa estää... - --- Kauppaoikeuden avulla. Sellaista sattuu joka päivä, sanoi herra de -Bonfons, joka luuli arvanneensa isä Grandet'n ajatuksen ja tahtoi sen -ystävällisesti hänelle esittää. Kuulkaas! - --- Ky-kyllä kuu-kuu-len, vastasi viiniporvari ottaen päälleen hahmon, -mikä muistutti pahanilkistä koulupoikaa, joka on tarkkaavaisesti -kuulevinaan opettajaansa, mutta itse asiassa tälle sydämensä pohjasta -nauraa. - --- Kun kunnioitettava ja arvossapidetty mies, sellainen kuin -esimerkiksi veljenne Parisissa... - --- Ve-ve-veljeni, niin. - --- pelkää joutuvansa maksukyvyttömäksi... - --- Te sanoitte ma-ma-maksukyvyttömäksi? - --- Niin... ja vararikko on häntä uhkaamassa, niin voi kauppaoikeus, -jonka alainen hän on, -- seuratkaa tarkoin! -- määrätä hänen -liikkeeseensä luovutusmiehet. Luovuttaa omaisuutensa, se on toista -kuin vararikko. Konkurssintehnyt on häväisty mies, mutta se joka -luovuttaa omaisuutensa, saa pitää kunniansa. - --- Se on ai-ai-aivan eri asia, jol-jol-jollei se tu-tu-tule -kalliimmaksi, sanoi Grandet. - --- Omaisuuden luovuttamisen voi tehdä ilmankin kauppaoikeuden -välitystä. Sillä, lausui presidentti, pistäen nuuska-annoksen -nenäänsä, mitenkä julistetaan vararikko? - --- Si-si-sitä en ole ko-ko-koskaan ajatellut, vastasi Grandet. - --- Ensiksikin, jatkoi presidentti, siten että joko kauppias itse tai -hänen laillisesti valtuuttamansa jättää kauppaoikeuden kanslialle -selvityksen liikkeen tilasta. Toiseksi siten, että kutsutaan velkojat -kokoon. Mutta jollei kauppias jätä mitään selvittelyä liikkeensä -tilasta ja jollei kukaan velkoja sitä vaadi, mitä silloin tapahtuu? - --- Niin, mi-mi-mitä si-si-silloin tapahtuu? - --- Silloin ottaa kuolleen perhe, hänen valtuuttamansa, hänen -perillisensä, kauppias itse, jollei hän ole kuollut, tai hänen -ystävänsä, jos hän on lähtenyt karkuun, huolehtiakseen kauppahuoneen -sitoumuksista. Kenties haluatte te maksaa veljenne sitoumukset? kysyi -presidentti. - --- Niin! Grandet, huudahti notario, sepä olisi jalosti tehty. Täällä -maaseudulla elää vielä kunnia. Kun pelastatte nimenne, sillä veljenne -nimi on myöskin teidän, niin olette... - --- Jalosydäminen mies! lausui presidentti, keskeyttäen notarion. - --- Nii-nii-niinpä kyllä, puuttui viiniporvari puheeseen, -ve-ve-veljeni ni-ni-ni-mi on Grandet ai-ai-aivan kuin mimi-minunkin. -Se on to-to-totinen to-to-tosi. Ja tä-tämä asiain sel-sel-selvittely -o-o-olisi jo-jo-joka ta-ta-tapauksessa e-e-edullinen -vel-vel-je-ni-pojalle, jota suu-suuresti ra-ra-rakastan. -Muu-muu-mutta täytyy miettiä a-a-asiaa. Mi-mi-minä en tunne -Pa-pa-Parisin ku-ku-kujeita. O-olen saumurilainen ku-ku-ten tiedätte. -Mi-mi-minä tunnen viinipeltoni ja kai-kai-kaivokseni, mutta siinä -kaikki. En o-o-ole koskaan tehnyt vek-vek-vekseliä. Mi-mitä on -vek-vek-vekseli? Olen saa-saa-saanut useita, mutta en kos-kos-koskaan -merkinnyt it-it-itse sellaista. Si-sisillä no no-nostetaan -ra-ra-rahaa, ja se mak-mak-maksetaan. Sii-sii-sii-siinä kaikki mitä -mi-mi-minä tiedän. O-o-olen kuullut, että vek-vek-se-se-liä voi myödä -tuossa pa-paikassa... - --- Kyllä, vastasi presidentti. Vekselin voi myödä siinä paikassa -määrättyjä prosentteja vastaan. Ymmärrättekö? - -Grandet pani kätensä torveksi korvansa eteen, ja presidentti sanoi -sanottavansa toistamiseen. - --- Minun i-i-iässäni ei enää y-y-ymmärretä sellaista. Mi-mi-minun -täytyy jäädä tä-tä-tänne hoitamaan lii-lii-liikeasioitani. -E-e-etenkin huolehti-timaan viinisadosta Froidfond'issa. Lisäksi -o-o-on minulla myöskin tä-tä-tärkeitä a-a-asioita tekeillä. E-e-en -hi-hitto vie voi jä-jättää ta-ta-loani. Te-te sanotte että mi-minun -pi-pitäisi olla Parisissa te-tehdäkseni vara-ra-rikon tyhjäksi. -Mu-mu-mutta eipä voi olla ka-kahdessa pai-paikassa y-y-y-yht'aikaa, -vaik-ka olisi pie-pie-ni lintu ja-ja... - --- Ymmärrän jo, huudahti notario. Kas niin, vanha ystäväni, tässä -on teillä ystäviä, vanhoja ystäviä, jotka ovat valmiita uhrauksiin -puolestanne. - --- Kas niin! ajatteli viinitarhuri, jatkakaahan vain! - --- Jospa joku matkustaisi Parisiin, etsisi käsiinsä veljenne -päävelkojat ja sanoisi heille... - --- He-he-hetkinen! huudahti viinikauppias, sanoisi mi-mi-mitä? -Jo-jo-jo-tenkin tä-hän ta-ta-paan: Herra Grandet tä-tä-täältä -Saumurista, tu-tu-tuolta Samu-ri-rista pi-pi-ti sanomani, -ra-ra-rakastaa ve-ve-veljeään ja ve-ve-veljen-po-poi-kaansa. Grandet -o-o-on hy-hy-vä su-su-su-kulainen ja hä-hä-hänellä on mi-mitä -parhaat tarkoitukset. Hä-hä-hän on myönyt hy-hyvin viinisatonsa. Ei -te-te-tee vara-ra-rikkoa. Su-su-ostukaa ly-lykkäykseen. Grandet o-on -mi-ettivä asiaa. Te-te-teille on e-e-edullista, jo-jos te näytätte -oi-oikeusistuimelle pi-pi-pitkää nenää. -- Kas niin! Ei-ei-eikö se -ole hyvin? - --- Täsmällisesti, vastasi presidentti. - --- Si-sillä, nä-nähkääs, herra de Bon-Bon-Bonfons, täy-täytyy -ka-ka-katsoa eteensä. Se mi-kä ei käy, ei käy. Pu-pul-malli-sissa -se-seikoissa on tuumit-ta-tava puoleen ja to-toiseen. Eikö niin? - --- Aivan niin, sanoi presidentti. Olen sitä mieltä, että lyhyessä -ajassa voi jostakin summasta saada haltuunsa kaikki velkomukset. -Nähkääs! Koiran saa minne hyvänsä, kun sille näyttää lihakimpaletta. -Kun ei mitään vararikkoa ole vaadittu ja teillä on kaikki velkakirjat -käsissänne, olette viaton ja valkea kuin lumi. - --- Ku-ku-ku-in lumi, toisteli Grandet pannen kätensä korvan taakse. -E-e-enpä oi-oi-kein ym-märrä, ku-ku-in lu-lu-mi? - --- Kuulkaahan nyt! huusi presidentti. - --- Ky-ky-kyllä kuulen. - --- Vekseli on kauppatavara, jonka arvo voi nousta ja laskea. Se -on yksi herra Jeremias Benthamin sääntöjä. Tämä kirjailija on -päivänselvästi osottanut, että kaikki ennakkoluulot korkokeinottelua -vastaan ovat hulluutta. - --- Ahaa, arveli viiniporvari. - --- Oletettuna, Benthamin mukaan, että raha on kauppatavara samoinkuin -kaikki minkä voi asettaa rahan sijaan, jatkoi presidentti; oletettuna -edelleen, että, kuten luonnollista on, tavaran arvo nousee ja laskee -sen mukaan, onko siitä puutetta jollakin paikkakunnalla vai onko -sitä ylenmäärin... niin olenpa varma, että te voitte ostaa veljenne -vapaaksi kahdellakymmenellä viidellä prosentilla. - --- Ku-ku-ku-inka hänen nimensä o-o-olikaan? Je-Je-Je-re... - --- Jeremias Bentham, eräs englantilainen. - --- Tämä Jeremias on säästävä meiltä monta jeremiaadia, virkkoi -notario naurahtaen. - --- Nuo e-e-englantilaiset o-o-ovat joskus jä-jä-jär-kimiehiä. Siis -o-o-ovat veljeni vek-vek-selit laskeneet, Be-Be-Benthamin mukaan? -Ve-ve-velkojat myö-vät niitä mie-mie-mielellään. Jo-jo a-lan -y-y-ymmärtää. - --- Sallikaa, että minä selitän kaikki juurta jaksain, sanoi -presidentti. Jos te lunastatte velkojilta kaikki kauppahuone -Grandet'n vekselit, niin ei veljenne tai hänen perillisensä ole -velkaa yhdellekään ristin sielulle. Eikö niin? - --- Niinpä niin, toisteli Grandet. - --- Kun veljenne vekselit ovat myötävänä (ymmärrättehän, myötävänä?) -niin tai niin monesta prosentista ja kun joku teidän ystävistänne -matkustaa paikalle ja ostaa kaikki paperit, niin on kuolinpesä vapaa -velkojista. - --- Se on to-totta, lii-lii-ke-asia kuin lii-lii-ke-a-asia, myönsi -tynnyrintekijä. O-olkoon menneeksi. Mutta, ku-ku-kuitenkin, se-se -on vaikeaa, y-y-ymmärrättehän. Mi-mi-nulla ei ole rahaa eikä aikaa -eikä... - --- Siitä älkää huolehtiko. Minä suostun lähtemään puolestanne -Parisiin. Te maksatte vain sen pikkuerän, mikä menee matkaan. Minä -haen velkojat kynsiini, selittelen heille asian, suostutan heidät -lykkäykseen, ja niin järjestyy kaikki pienellä maksuosasella, jonka -te suoritatte, ja niin olette te ainoa velkoja. - --- Ka-ka-katsokaamme sitten; e-e-en vo-vo-voi, e-e-en tahdo -pä-pä-päättää ilman e-e-että... Se mi-mi-kä ei käy, se e-e-ei käy. -E-e-eikö niin. - --- Aivan niin. - --- Pä-pä-pääni on jo a-a-ai-van pyö-rä-rä-rällä kaikesta mi-mitä -olette ko-ko-korviini so-so-soittaneet. Mi-mi-minun täytyy ajatella, -tä-tämä on ensi ke-kerta... - --- Niin, te ette ole lakimies. - --- Mi-mi-minä olen vain köy-köyhä viininviljelijä, e-enkä y-ymmärrä -mitään kaikesta mi-mitä te olette sa-sanoneet. Mi-mi-minun täytyy -ajatella asiaa. - --- Hyvä, vastasi presidentti, valmistautuen uudistamaan selityksiään. - --- Veljenpoikani, puuttui notario puheeseen, äänessään nuhteleva sävy. - --- Niin, setäseni? kysyi presidentti. - --- Annahan toki herra Grandet'n selittää tarkoituksiaan. Tässä -on kysymys tärkeästä asiasta. Ystävämme tulee tarkoin antaa -määräyksensä... - -Koputus, joka ilmoitti des Grassins'ien tulon, heidän astumisensa -vierastupaan sekä heidän tervehdyksensä estivät Cruchot'ta -päättämästä lausettaan. Notario oli iloinen tästä keskeytyksestä. -Herra Grandet sitävastoin katseli häntä salaa sivulta ja hänen -nenänsä korina todisti sisäistä myrskyä. Toiselta puolen piti -varovainen notario sopimattomana että tuomioistuimen presidentti -matkustaisi Parisiin hieromaan kauppoja velkojain kanssa -tai jotenkuten puuttumaan tähän lain kannalta jonkun verran -epäillyttävään asiaan, toiselta puolen ei isä Grandet ollut tehnyt -etäisintäkään viittausta siihen suuntaan, että hän korvaisi -asiamiehensä vaivat. Hän pelkäsi niin ollen vaistomaisesti -veljenpoikansa sotkeutumista tähän juttuun. Käyttäen sentähden -des Grassins'ien tuloa hyväkseen vei hän presidentin käsipuolesta -ikkunansyvennykseen. - --- Oletpa osottautunut kyllin palvelevaiseksi, veljenpoikani, mutta -älä mene pitemmälle jalomielisyydessäsi. Halu valloittaa tytär -itsellesi tekee sinut sokeaksi. Piru! eipä sovi kohta olla kuin -se varis sadussa, joka hylkäsi pähkinän! Annas kun minä tartun -peräruoriin, auta sinä voimiesi mukaan ohjailussa. Onko sopivaa että -sinä panet alttiiksi arvosi tuomarina vain...? - -Hän ei päättänyt lausettaan; hän kuuli miten herra des Grassins sanoi -vanhalle tynnyrintekijälle, pitäen tätä kädestä: - --- Grandet, me olemme kuulleet siitä hirveästä onnettomuudesta, joka -on kohdannut teidän perhettänne, Guillaume Grandet'n kauppahuoneen -perikadosta ja veljenne kuolemasta; me tulemme lausumaan teille -osanottomme näiden surullisten tapausten johdosta. - --- Ei ole sattunut mitään muuta onnettomuutta, keskeytti notario -pankkiirin, kuin herra Grandet vanhemman kuolema. Eikä hänkään olisi -päättänyt päiviään, jos hänen päähänsä olisi pälkähtänyt pyytää apua -veljeltään. Vanha ystävämme, joka on kiireestä kantapäähän kunnian -mies, aikoo kuitata Grandet'n kauppahuoneen velat. Veljenpoikani, -presidentti, on juuri lupautunut lähtemään hänen puolestaan Parisiin -sopimaan velkojain kanssa, säästääkseen siten häneltä vaivat tässä -lakiasiassa. - -Nämä sanat, jotka viiniporvari vahvisti hivelemällä leukaansa, -hämmästyttivät suuresti des Grassins'eja, jotka vielä matkan varrella -olivat panetelleet Grandet'ta saituruudesta ja melkeinpä syyttivät -häntä veljenmurhasta. - --- Niin, tiesinhän sen! sanoi pankkiiri katsahtaen vaimoonsa, mitä -sanoinkaan matkalla tänne? Grandet on itse kunniantunto sormenpäihin -asti, eikä hän voi sallia että pieninkään tahra jää hänen nimeensä! -Raha ilman kunniaa ei ole siunaukseksi. Vielä elää kunnia näillä -mailla! -- Hyvin tehty, Grandet, hyvin tehty! Olen vanha sotilas, -enkä voi salata ajatuksiani. Sanon siis teille suoraan: se oli -jalosti tehty, tuhat tulimmaista. - --- Muu-muu-mutta tämä ja-ja-jalous tulee hyvin ka-kalliiksi, vastasi -kunnon viiniporvari, pankkiirin sydämellisesti puristaessa hänen -kättään. - --- Mutta, kunnon Grandet-ystäväni, tämä on, herra presidentin -luvalla, yksistään kauppa-asia ja kaipaa liikemiestä suorittajakseen. -Täytyy tuntea sitä varten kauppakirjat, liikelaskut ja sensemmoiset. -Minun täytyy lähteä omissa asioissani Parisiin ja voisin sentähden... - --- Ko-ko-koettakaamme sopia ke-keskenämme tu-tuottamatta mi-minulle -turhia ku-kustannuksia, sammalteli Grandet. Sillä herra presidentti -on luonnollisesti pyytänyt minulta matkarahat. - -Kunnon tynnyrintekijä ei änkyttänyt viimeisiä sanoja lausuessaan. - --- Ah! huudahti rouva des Grassins, mutta sehän on sangen hupainen -tehtävä, kun kerran on Parisissa. Maksaisinpa mielelläni matkan -saadakseni asian huostaani. - -Ja hän antoi miehelleen rohkaisevan merkin, millä hän kehoitti, -maksoi mitä maksoi, keinottelemaan valtit vastustajain kynsistä. -Senjälkeen katsahti hän ivallisesti kumpaankin Cruchot'hon, jotka -puolestaan menivät nolon näköisiksi. Grandet taasen tarttui -pankkiiria nutun napista ja vei hänet syrjään huoneen nurkkaan. - --- Minulla on enemmän luottamusta teihin kuin presidenttiin, -kuiskutteli hän. Sitä paitsi on tässä muutakin tekeillä, lisäsi -hän vetäen ilmaa nenäänsä. Aion ostaa arvopapereita muutamien -tuhansien frangien arvosta, mutta en haluaisi maksaa enempää kuin -kahdeksankymmentä prosenttia. Niiden arvonhan sanotaan laskevan kuun -lopussa? Tehän ymmärrätte sellaista eikö totta? - --- Tulimmaista! Minä saan siis asiakseni hankkia teille muutamien -tuhansien edestä noita arvopapereita? - --- Varovaisesti, alussa. Ja hiljaa! Kukaan ei saa koko leikistä -mitään tietää. Te päätätte kuun lopussa yhdet kaupat minun -puolestani, mutta älkää antako Cruchot'ille vihiä asiasta, se -harmittaisi heitä. Ennen kuin lähdette Parisiin teemme jotain -veljenpoika-paran hyväksi ja katselemme mitä maata valtit ovat. - --- Se olkoon päätetty. Lähden huomenna postin mukana, lausui des -Grassins kovalla äänellä, ja saan teidän viimeiset määräyksenne kello --- kello...? - --- Kello viisi, ennen päivällistä, vastasi viinikauppias hieroen -käsiään. - -Molemmat puolueet jäivät vielä joksikin hetkeksi vastakkain. Des -Grassins virkkoi, pienen vaitiolon jälkeen, taputtaen Grandet'ta -olalle: - --- Mikä onkaan sen ollakseen, jolla on sellaisia sukulaisia kuin te... - --- Niin, niin, ilman että annan sen näkyä, olen hyvä sukulainen. -Olen rakastanut veljeäni ja tahdon sen osottaa, jos... jos se ei... -vain... maksa... - --- Meidän täytyykin jo lähteä, Grandet, sanoi pankkiiri, keskeyttäen -onneksi isäntänsä, ennen kuin tämä oli ehtinyt lopettaa lausettaan. -Koska matkani on niin kiireinen, täytyy minun lähteä järjestämään -asioitani. - --- Hyvä, hyvä. Minun taas täytyy... tiedättehän, miksi... mennä -neu-neu-neuvottelusaliini, kuten presidentti Cruchot sanoi. - --- Kas, kas! Nyt en olekaan enää herra de Bonfons, ajatteli -tuomari surumielisesti. Ja hänen kasvonsa saivat saman ilmeen kuin -oikeussalissa, kun joku väsytti häntä jaarituksillaan. - -Molempien kilpailevien perheiden päät lähtivät yhdessä. Kumpikaan -ei ajatellut enää sitä petollista juonta, jonka Grandet oli -valmistanut viininviljelijöitä vastaan. Kumpikin koetti vain, vaikka -turhaan, saada selville, mitä toinen ajatteli viiniporvarin uudesta -yrityksestä. - --- Lähdettekö meidän kanssamme rouva Dorsonvalin luo? kysyi des -Grassins notariolta. - --- Me tulemme myöhemmin, vastasi presidentti. Jos setäni sen suo, -käväisen ensin neiti de Gribeaucourt'in luona, kuten olen luvannut. - --- Siis näkemiin, hyvät herrat, sanoi rouva des Grassins. - -Ja kun des Grassins'it olivat muutaman askelen päässä molemmista -Cruchot'ista, sanoi Adolf isälleen: - --- He saivat nenälleen! - --- Hiljaa, poikani, vastasi hänelle hänen äitinsä, he voivat vielä -kuulla. Muuten, se minkä juuri sanoit, ei todista hyvää makua ja -tuoksahtaa poikamaiselta. - --- Huomasitko, setäseni, huudahti tuomari puolestaan, kun Grassins'it -olivat edenneet, että aloin olemalla presidentti de Bonfons ja -lopetin olemalla pelkkä Cruchot. - --- Näin kyllä hyvin, että sinua harmitti, mutta tuuli -oli Grassins'eille myötäinen. Sinä olet pässinpää kaikkine -viisauksinesi!... Anna sinä heidän sälyttää kaikkensa Grandet'n -"saammehan nähdä" niskaan ja pysy aivan rauhassa, poikani. -Eugénie'sta tulee joka tapauksessa sinun vaimosi. - -Muutamassa hetkessä oli tieto Grandet'n jalomielisestä päätöksestä -tullut kolmeen perheeseen, ja ennen pitkää puhui koko kaupunki hänen -veljellisestä uhrautuvaisuudestaan. Jokainen antoi hänelle anteeksi -satokaupan, jonka hän oli tehnyt vastoin viinitarhanomistajain -keskenäistä sopimusta ja ihmetteli sitä kunniantuntoa ja -jalomielisyyttä, johon häntä tätä ennen ei oltu pidetty mahdollisena. -Ranskalaiselle luonteelle on ominaista tulisesti innostua ja lämmetä -hetken epävakaisista ilmiöistä, ja näyttääpä siltä kuin puuttuisi -kansalta, rahvaalta, kokonaan muistia. - -Kun isä Grandet oli sulkenut oven, huusi hän Nanonia. - --- Älä päästä koiraa vielä irroille äläkä nuku, meidän on tehtävä -työtä yhdessä. Kello yhdentoista aikaan ajaa Cornoiller Froidfond'in -pienet rattaat portin eteen. Pidä vaari hänen tulostaan, niin -ettei hän nosta mitään melua. Polisiasetus kieltää kaiken yöllisen -hälinänpidon. Sitäpaitsi ei naapurien tarvitse tietää, että minä -lähden matkalle. - -Kun Grandet oli tämän sanonut, meni hän työhuoneeseensa. Nanon -kuuli hänen siellä kävelevän edes takaisin, muuttelevan esineitä ja -kaivelevan arkkuja, kuitenkin hyvin varovaisesti. Hän ei nähtävästi -tahtonut hätyyttää hereille vaimoaan ja tytärtään, vielä vähemmän -herättää uteliaisuutta veljenpojassaan, jonka huoneen hän suureksi -harmikseen näki olevan valaistun. Sydänyöllä luuli Eugénie, jonka -ajatukset lakkaamatta liikkuivat serkussa, kuulevansa jonkun -valittavan, surullisesti kuin kuoleva, ja hän päätteli, että se oli -Charles. Hän olikin heidän illalla erotessa ollut niin kalpea ja -epätoivoisen näköinen. Ehkä surmaa hän itsensä! Tuota pikaa tempasi -Eugénie vanhan viitan hartioilleen ja teki lähtöä huoneesta. Samassa -huomasi hän oven raosta väkevän valon ja alkoi peljätä, että tuli -oli päässyt valloille. Hän rauhoittui kuitenkin kohta, kun hän kuuli -Nanonin raskaat askeleet ja hevosten hirnuntaa. - --- Mahtaakohan isä viedä pois serkkuni? ajatteli hän, raottaen -varovasti ovea, juuri sen verran, että hän saattoi nähdä jokaisen, -joka kulki käytävässä. - -Kohta sattuivat hänen silmänsä isään, jonka katse kaikessa -epämääräisyydessään ja huolettomuudessaan sai hänet pelosta -jähmettymään. Tynnyrintekijä ja Nanon kantoivat olkapäillään -kummastakin päästä vahvaa kankea, johon oli kiinnitetty pieni -metallivati, yksi niitä, joita isä Grandet joutohetkinään valmisteli -työpajassa. - --- Pyhä Neitsyt! kuinka tämä painaa, kuiskasi Nanon matalalla äänellä. - --- Mikä vahinko, että se sisältää vain kuparirahoja! vastasi Grandet. -Varo työntämästä kynttiläjalkaa kumoon! - -Tätä kohtausta valaisi yksi ainoa talikynttilä, joka oli asetettu -kaidepuun rakoon. - --- Cornoiller, sanoi Grandet metsänvartijalleen, oletko ottanut -pistooleja mukaan? - --- En, herra. Suokaa anteeksi. Mutta mitä syytä teillä olisi peljätä -kuparikolikoitanne? - --- Niin, niin, ei mitään. - --- Muuten, matkamme on sujuva nopeasti. Pehtorinne ovat valinneet -teille parhaat hevoset. - --- Hyvä, hyvä. Mutta ethän ole heille sanonut, minne olen matkalla? - --- En sitä itsekään tiedä. - --- Hyvä. Ovatko nuo rattaat kestävät. - --- Nämä, herra Grandet? Ne kantaisivat helposti kolmetuhatta. Mutta -mitä tuo painaa tuollainen vati? - --- Ho-hoi, huokasi Nanon. Tämä painaa hyvin kahdeksantoista sataa. - --- Suu poikki, Nanon! Vaimolleni saat sanoa, että olen lähtenyt -maalle. Tulen takaisin päivällisiksi. Aja nyt hyvin, Cornoiller, -meidän täytyy olla Angers'issa ennen kello yhdeksää. - -Ajoneuvot lähtivät. Nanon lukitsi pääoven, päästi koiran vapaaksi, -asettui särkevine hartioineen levolle, eikä kukaan naapurustossa -aavistanut herra Grandet'n lähtöä eikä hänen matkansa tarkoitusta. -Tynnyrintekijän salamyhkäisyys oli täydellinen. Kukaan ei ollut -nähnyt äyriäkään tässä kultaa täydessä talossa. Aamulla oli Grandet -sattumalta kuullut, että Nantes'issa oli lukuisien laivanvarustusten -takia kullan arvo suunnattomasti noussut, ja että Angers'iin oli -tullut ostajia, jotka halusivat vaihtaa itselleen kultaa. Sentähden -oli hän kohta tilannut pehtoreilta hevoset ja oli nyt matkalla -mainittuun kaupunkiin, myödäkseen siellä kultaansa ja vaihtaakseen -sitten itselleen valtion arvopapereita. - --- Isäni lähtenyt matkaan, ajatteli Eugénie, joka kätköstään oli -kaikki kuullut. - -Hiljaisuus palasi taasen taloon ja rattaiden jyrinä loittoni -nukkuvasta Saumurista. Samassa oli Eugénie kuulevinaan valitushuudon -serkkunsa huoneesta. Valoviiru, kapea kuin miekan terä, kulki oven -raosta vanhan porraskäytävän yli. - --- Hän kärsii, ajatteli tyttö ja astui kaksi askelta ovea kohti. - -Toinen huokaus sai hänen hiipimään aivan oven taakse. Ovi oli -vain kiinni työnnetty, hän aukaisi sen. Charles nukkui vanhassa -nojatuolissa, pää rintaa vasten painuneena. Hänen kätensä lepäsi -kylkeä vasten ja oli pudottanut kynän lattialle. Nuorukaisen raskas -hengitys, joka johtui hänen epämukavasta asennostaan, säikähdytti -Eugénieta ja hän astui huoneeseen. - --- Hänen on täytynyt olla hyvin väsynyt, ajatteli tyttö, nähdessään -nuorukaisen edessä kymmenkunnan suljettua kirjettä. Eugénie luki -osotteet: "Herra Farry, Breilman ja Kumppanille, vaunuliikkeelle" -- -"Herra Buissonille, räätälille" j.n.e. - --- Hän on laittanut kaikki asiansa järjestykseen varmaankin -voidakseen lähteä maasta, ajatteli Eugénie. - -Samassa sattuivat hänen silmänsä kahteen avoimeen kirjeeseen. Toinen -alkoi sanoilla "Rakas Annette'ni". Tytön sydän alkoi rajusti lyödä ja -hänen jalkansa tarttuivat maahan. - --- Hänen rakas Annette'nsa! Hän rakastaa ja häntä rakastetaan! Kaikki -toivo on hukassa! Mitä hän mahtaakaan kirjoittaa? - -Nämä ajatukset kulkivat halki tytön pään ja sydämen. Hän näki nuo -lukemansa sanat kuin tulikirjaimilla kirjoitettuna edessään. - --- Minun täytyy hänestä luopua! Ei, en aio lukea tuota kirjettä! -Minun täytyy lähteä... Mutta jos kuitenkin lukisin? - -Hän katsahti Charles'iin, tarttui varovasti hänen päähänsä ja nosti -sen tuolin selkämystä vastaan. Charles antoi sen tapahtua heräämättä, -kuin lapsi, joka unessakin tuntee äitinsä ja sallii hänen hyväillä -ja suudella itseään. Kuin äiti nosti Eugénie tuolinnojaa vasten -nuorukaisen riippuvan käden ja suuteli hellävaroin hänen hiuksiaan. - -"Rakas Annette!" Hornan henki huusi nuo sanat tytön korviin. - -Hänen rehellisyytensä teki vielä vastaväitteitä. Hän käänsi -päänsä pois. Ensi kerran elämässä taistelivat hyvä ja paha hänen -sydämessään. Tähän saakka ei hänen ollut tarvinnut punastua tekojaan. -Rakkaus ja uteliaisuus saivat nyt voiton. Joka lauseelta, minkä hän -luki, löi hänen sydämensä voimakkaammin, ja se hehku, joka virtasi -hänen suonissaan, antoi hänen kirjettä lukiessa tuntea ensi lemmen -entistä suloisempana. - -"Rakas Annette'ni, mikään ei voisi meitä eroittaa, jollei se -onnettomuus, joka on minua kohdannut ja jota ei mikään ihmisviisaus -osannut aavistaa. Isäni on surmannut itsensä, hänen omaisuutensa ja -minun on tykkänään mennyt. Olen jäänyt orvoksi siinä iässä, jossa -minä, kasvatukseni tähden, en ole vielä enempää kuin lapsi; kuitenkin -täytyy minun miehenä nousta siitä rotkosta, johon olen pudonnut. -Olen käyttänyt juuri osan yötä suunnitelmien tekoon. Jos tahdon -kunnian miehenä lähteä Ranskasta, ja sitä aion tehdä, ei minulle -jää sataa frangia, millä koettaa onneani Intiassa tai Amerikassa. -Niin, rakas Annaseni, minä lähden etsimään onnea maapallon -epäterveellisimmiltä seuduilta. Siellä, niin on minulle sanottu, on -se nopeasti ja varmasti löydettävissä. Parisiin en voi jäädä. Minun -ylpeyteni ei voisi kestää niitä loukkauksia, sitä kylmyyttä ja sitä -ylenkatsetta, jotka tulevat langenneen miehen, vararikontehneen -perillisen osaksi. Hyvä Jumala, olla velkaa kaksi miljoonaa... -Jo ensi viikkona surmattaisiin minut kaksintaistelussa. Siksi en -halua sinne enää palata. Sinun rakkautesi, syvin ja hellin rakkaus, -mikä milloinkaan on tehnyt miehen sydämen onnelliseksi, ei voisi -saada minua sinne palaamaan. Ah, rakkaani! minulla ei edes olisi -kyllin varoja voidakseni tulla sinne, missä sinä olet, antamaan ja -saamaan viimeisen suudelman, ja siten noutamaan voimaa päätöksieni -toimeenpanoon..." - --- Charles-parka, oli hyvä, että luin tämän kirjeen. Minulla on -rahaa, annan hänelle kaiken, sanoi Eugénie itsekseen. - -Hän ryhtyi taas lukemaan, tukahdutettuaan huokauksensa: - -"En ole vielä koskaan ajatellut köyhyyden kurjuutta. Jos minulla -olisikin ne sata frangia, jotka tarvitsen matkaani varten, niin ei -minulla ole sen yli äyriäkään muihin välttämättömiin menoihin. Mutta -minullahan ei ole noita sataa frangia, enempää kuin mitään muutakaan, -enkä tiedä mitä minulle voisi jäädä, kun sitoumukseni ovat Parisissa -suoritetut. Mutta vaikk'ei minulla mitään olekaan taskussani, aion -yhtäkaikki Nantes'issa ottaa pestin matruusina ja alkaa, kuten -niin monet tarmon miehet, joilla ei ole lähtiessä ollut äyriäkään, -mutta jotka ovat palanneet rikkaina Intiasta. Tästä aamusta lähtien -olen katsonut kylmästi kohtaloani kasvoista kasvoihin. Se on oleva -minulle katkerampi kuin kaikille muille, minulle, jota ihaileva äiti -on hemmoitellut ja isistä parhain rakastanut, minulle, joka ensi -askeleitani maailmaan ottaessani olen kohdannut naisen sellaisen kuin -Annan rakkauden. Olen tuntenut vain elämän kukkaistarhat. Sellainen -onni ei voinut kestää. Kuitenkin on minulla, Annette, enemmän -rohkeutta kuin mitä voisi odottaa nuorelta mieheltä, joka on tottunut -Parisin suloisimman naisen hellyyksiin, joka on tuuditellut itseään -perhe-elämän iloissa, jolle kaikki on hymyillyt vastaan, ja jonka -toivomukset ovat isälle olleet laki... Ah, isä rakas! Nyt hän on -kuollut, Annette!... Olen ajatellut omaa asemaani ja myöskin sinun. -Olen neljässäkolmatta tunnissa paljon vanhentunut. Rakas Anna, jos -sinä, pidättääksesi minut läheisyydessäsi Parisissa, kieltäytyisit -puvuistasi, aitiostasi Oopperassa, et kuitenkaan voisi säästää niin -paljon rahaa kuin minä tarvitsisin toimettomaan elämääni. Sitä paitsi -en voisi ottaa sellaista uhria vastaan. Me eroamme siis nyt iäksi." - --- Charles jättää hänet, pyhä Neitsyt! Mikä onni! Eugénie hypähti -onnesta. Charles liikahti samassa. Tyttö säpsähti. Onneksi ei -nuorukainen herännyt. Eugénie jatkoi: - -"Milloin palaan? Sitä en tiedä. Intian ilmanala vanhentaa pian -europpalaisen, etenkin sellaisen, joka tekee työtä. Ajatelkaamme, -mitä olemme kymmenen vuoden päästä. Kymmenessä vuodessa on tyttäresi -tullut kahdeksantoista vuotiaaksi, hänestä on tullut alituinen -seuralaisesi ja vakoilijasi. Silloin olisi maailma hyvin julma -sinua kohtaan, tyttäresi kenties vielä julmempi. Me olemme nähneet -esimerkkejä maailman tuomiosta ja tyttärien kiittämättömyydestä. -Käyttäkäämme niitä hyväksemme. Säilytä sydämesi syvyydessä, -kuten minäkin teen, muisto neljästä onnen vuodesta ja ole, jos -voit, uskollinen onnettomalle ystävällesi. Vaatia en sitä voi, -sillä minun täytyy, rakas Annette, mukautua asemaani, katsella -käytännöllisin silmin elämää ja tarkoin laskea, mitä teen. Niin -täytyy minun nyt ajatella avioliittoa, sillä se on oleva yksi uuden -elämäni välttämättömiä edellytyksiä; ja täytyypä minun jo sinulle -ilmoittaa, että olen täällä Saumurissa, setäni talossa, tavannut -tytön, serkkuni, jonka tavat, olento, äly ja sydän varmaan sinua -miellyttäisivät, ja joka sitä paitsi näyttää..." - -Pitemmälle kirje ei ollut valmistunut. - --- Hänen on täytynyt olla hirveän väsynyt, koska on jättänyt kirjeen -kesken, ajatteli Eugénie. - -Tyttö puolusteli sydämessään nuorukaista. Sitä paitsi, olihan tälle -kokemattomalle tyttöselle mahdotonta huomata sitä kylmyyttä, joka -henki tästä kirjeestä. Nuorille, viattomille tytöille on kaikki -rakkautta, kun he kerran ovat astuneet jalallaan rakkauden lumottuun -tarhaan. He vaeltavat siinä taivaisen valon ympäröiminä, joka lähtee -heidän sydämestään ja säteilee heidän rakastettujaan vastaan. He -ympäröivät rakastettunsa oman rakkautensa tulella ja lainaavat heille -parhaat ajatuksensa. Naisen hairahdukset johtuvat melkein aina tästä -heidän uskostaan hyvään, heidän luottamuksestaan totuuteen. Eugénien -korvissa puhuivat nuo sanat, "rakas Annette" rakkauden kauneinta -kieltä ja ne hivelivät hänen mieltään, kuten muinoin, lapsena, -hartaan, uruilla soitetun "Venite, adoremuksen" sävel oli hivellyt -kuuloa. Sitä paitsi todistivat kyynelet, jotka vieläkin kimalsivat -Charles'in silmissä, Eugénielle sitä mielenjaloutta, joka niin -helposti viettelee nuoren tytön sydämen. Saattoiko tyttö tietää, että -Charles kaivatessaan ja itkiessään isäänsä, vähemmän todisti oman -sydämensä hellyyttä kuin isänsä hyvyyttä? Aviopuolisot Guillaume -Grandet olivat tyydyttäneet kaikki poikansa oikut, suoneet hänelle -kaikki rikkauden edut, niin ettei hänen tarvinnut kärsiä yhtään -niistä hirveistä pettymyksistä, jotka tulevat useimpien osalle, kun -he sydän täynnä toivoa ja odotusta astuvat Parisin elämään. Isän -anteliaisuus oli niin rajaton, että se oli Charles'issa herättänyt -todellisen pojanrakkauden ilman mitään sivuajatuksia. - -Joka tapauksessa oli Charles Parisin lapsi. Parisin tottumukset -ja itse Annettekin olivat tehneet hänestä, vaikka ulkomuodoltaan -vielä nuorukainen, aikamiehen. Hän oli saanut kurjan kasvatuksen -siinä maailmassa, missä yhden illan kuluessa tehdään ajatuksilla -ja sanoilla enemmän syntiä kuin mitä oikeustuvassa vuoden mittaan -rikoksina rangaistaan, siinä maailmassa, missä sukkelilla sanoilla -surmataan suurimmat aatteet, missä ketään ei pidetä täytenä miehenä, -ellei hänellä ole "oikeata" katsetta elämään; oikealla katseella -ymmärretään sitä, ettei saa mitään uskoa, ei tunteita, ei ihmisiä, -eipä edes tosiasioita. Oikealla katseella ymmärretään sitä, että joka -aamu punnitsee ystävänsä kukkaron ja menettelee poliittisesti, mitä -ikinä tapahtuikin, että ei ihaile mitään, ei taideteoksia, ei jaloja -tekoja, vaan antaa mieskohtaisen edun vallita elämäänsä. Tuhansien -mielettömyyksien avulla opetti tämä suurmaailman nainen, tämä kaunis, -Annette Charles'in ajattelemaan maltillisesti; hän puhui Charles'ille -hänen tulevasta asemastaan, silittäen hajuvesiä tuoksuvalla kädellään -hänen päätään; pannen paikoilleen yhden hänen kiharoistaan, antoi -hän hänen puhua tulevaisuuden suunnitelmistaan. Hän teki nuorukaisen -naiselliseksi ja materialistiseksi. Hän sai aikaan kahtalaisen -pahennuksen, pahennuksen, jonka samalla piti todistaa hienoutta ja -hyvää makua. - --- Te olette yksinkertainen, Charles, oli hänen tapana sanoa. Minulla -on paljon vaivaa, ennenkun saan teidät tuntemaan maailman. Te olette -menetellyt hyvin pahoin herra des Lupeaulx'ia kohtaan. Tiedän kyllä -hyvin ettei hän ansaitse kunnioitusta, mutta odottakaa siksi, kunnes -hän on syösty vallasta, silloin voitte häntä loukata mielenne mukaan. -Tiedättekö, mitä rouva Campan on sanonut? "Lapseni, niin kauan kuin -mies on ministeri, ihailkaa häntä; kun hän on kukistunut, niin -auttakaa häntä luisumaan alas. Valtansa kukkuloilla on hän kuin -Jumala, kun hän on syösty, on hän Marat'n alapuolella -- sillä Marat -on kuollut, mutta hän elää. Elämä on sarja erilaisia suhteita; niitä -täytyy tuntea ja pitää silmällä, jos mieli säilyttää asemansa." - -Charles oli liiaksi muodin orja, liian maailman ja onnen -hemmoittelema, jotta hänellä olisi voinut olla väkeviä tunteita. Se -kultajyvä, jonka äiti oli kylvänyt hänen sydämeensä, oli Parisin -elämässä hukkunut. Mutta Charles oli vasta yhdenkolmatta vuotias. -Siinä iässä pitäisi, niin arvellaan, elämän tuoreuden ja sydämen -puhtauden tarjota kättä toisilleen. Ääni, katse, vartalo näyttävät -olevan sopusoinnussa sydämen kanssa. Ankarin tuomari, epäluuloisin -asianajaja ja ovelin koronkiskurikaan eivät mielellään epäile sydämen -vilpittömyyttä, kun nuorukaisen silmissä on vielä se kirkas kosteus, -joka on lapselle ominainen, ja kun hänen otsansa on vailla vakoja. -Charles'illa ei ollut koskaan tilaisuutta toteuttaa parisilaisen -siveysoppinsa määräyksiä ja oli sentähden kokemattomana saanut -pitää kauneutensa. Kuitenkin oli, hänen tietämättään, itsekkäisyys -imeytynyt häneen. Parisilaisen käytännöllisyysvaiston, joka uinui -salassa hänen povessaan, täytyi nopeasti kehittyä, jotta hän voisi -muuttua toimettomasta katsojasta näyttelijäksi tosi-elämän draamassa. - -Melkein kaikki nuoret tytöt antautuvat kauniin ulkokuoren lumoihin; -mutta vaikka Eugénie olisikin ollut älykäs ja teräväkatseinen -kuten jotkut maaseudun tytöt voivat olla, olisiko hän voinut olla -luottamatta serkkuunsa, jonka kaikki tavat, puheet ja teot olivat -sopusoinnussa hänen sydämensä vaatimusten kanssa? Tytölle onneton -sattuma salli hänen tulla nuorukaissydämen viimeisten tositunteiden -ilmausten todistajaksi ja kuulla, jos niin saa sanoa, tämän -omantunnon viimeiset huokaukset. - -Tyttö laski hänelle niin rakkaan kirjeen käsistään ja alkoi -mielihyvällä katsella nukkuvaa serkkuaan. Eugénie näki vastikään -koettujen elämänpettymysten vielä väreilevän noilla kasvoilla, ja hän -vannoi itsekseen valan aina häntä rakastaa. - -Sitten heitti hän silmäyksensä toiseen kirjeeseen, panematta paljon -huomiota menettelynsä sopimattomuuteen. Ja hän alkoi sitä lukea -saadakseen uusia todistuksia niistä jaloista ominaisuuksista, jotka -hän, kuten kaikki naiset, liitti siihen olentoon, jonka hän oli -valinnut rakastetukseen: - - Rakas Alphonse, sillä hetkellä, kun sinä luet tämän kirjeen, ei - minulla ole enää ystäviä. Kuitenkin myönnän, etten ole koskaan - epäillyt sinun vilpittömyyttäsi, kuten niiden maailmanmiesten, - jotka ovat tottuneet käyttämään väärin ystävyys-sanaa. - Pyydän sentähden sinua ottamaan huoleksesi asiaini hoidon - ja mahdollisuuden mukaan pitämään puoltani. Sinä tunnet jo - asemani. Minulla ei ole enää mitään. Aion lähteä Intiaan. Olen - kirjoittanut kaikille niille henkilöille, joille luulen olevani - velkaa ja tässä kirjeessä löydät heistä luettelon, niin tarkan - kuin muistostani olen voinut tehdä. Kirjastoni, huonekaluni, - vaununi, hevoseni j.n.e. toivoakseni riittänevät peittämään - velkani. En tahdo pidättää itselleni mitään arvokkaampaa. Rakas - Alphonse, lähetän sinulle tässä valtuutuksen myyntiin siltä - varalta, ettei sitä sinulle muuten sallittaisi. Kaikki aseeni - voit minulle lähettää. Ota sinä Briton. Kukaan ei maksaisi täyttä - hintaa siitä ihmeellisestä eläimestä, luovutan sentähden sen - mieluummin sinulle, samalla tapaa kuin kuoleva antaa testamentin - toimeenpanijalle sormuksensa, jota hän itse tavallisesti käytti. - Olen tilannut kalliit matkavaunut Farry, Breilman & Kumppaneilta; - koeta saada heitä pitämään itse vaununsa ilman korvausta. - Joll'eivät he siihen suostu, niin vältä kaikkea, joka voisi - saattaa nykyisissä oloissa rehellisyyteni huonoon valoon. Olen - pelissä menettänyt kuusi frangia, älä unohda... - -Hän ei voinut lukea pitemmälle. - --- Rakas serkkuni, sanoi Eugénie itsekseen ja meni lyhyin askelin -palava kynttilä kädessä huoneeseensa. - -Sinne tultuaan avasi hän ilmeisellä mielihyvällä vetolaatikon -vanhasta tammikaapista, joka oli hienointa renessanssityötä ja jossa -vielä, vaikkakin kalvenneena saattoi nähdä kuuluisan kuninkaallisen -salamanterin. Sieltä etsi hän käsiinsä punaisen kultatupsuisen -samettikukkaron, joka oli kirjailtu kuluneella kultalangalla. Se oli -hänen isoäitinsä perua. Hän punnitsi ylpeydellä tätä kukkaroa ja -alkoi laskea unohtuneita rahojaan. - -Hän eroitti ensin muista kaksikymmentä portugalilaista, vielä -sangen kiiltävää, vaikka ne olivat lyödyt Juhana V:nnen aikana -1725 ja olivat arvoltaan kukin satakuusikymmentä kahdeksan -frangia ja kuusikymmentä neljä centimeä, kuten hänen isänsä oli -selittänyt, mutta joista itse asiassa tavallisesti maksettiin -satakahdeksankymmentä frangia, nämä kultarahat kun olivat -harvinaisuuksia ja loistivat ja kiiltivät kuin pienet auringot. - -Item, viisi genovinia eli genovalaista satafrangista --- nykyään harvinainen raha, josta maksettiin kaupassa -kahdeksankymmentäseitsemän frangia, mutta josta kokoilijat antoivat -sata. Ne oli hänelle antanut vanha herra La Bertellière. - -Item, kolme espanjalaista Filip V:nnen aikaista kultakolikkoa, -v. 1729 lyötyä. Ne hän oli saanut rouva Gentillet'ltä, joka oli -antaessaan ne hänelle sanonut kolme kertaa: "Tämä pieni keltalintunen -on yhdeksänkymmenen yhdeksän frangin arvoinen. Pidä se hyvässä -tallessa, tyttöseni, se on oleva kaunein aarteesi." - -Item, isän lempirahat -- ne kun olivat kolmenkolmatta ja puolen -karaatin kultaa --, sata Hollannin dukaattia, lyötyjä v. 1756, kukin -arvoltaan lähes kolmetoista frangia. - -Item, kolme vaa'an kuvalla lyötyä kultakolikkoa ja viisi Neitsyen -kuvalla varustettua -- kaikki suuria harvinaisuuksia, lyötyjä -rahankerääjiä varten. Ne olivat kahdenkymmenen neljän karaatin -kultaa ja olivat arvoltaan, painon mukaan arvostellen, kolmekymmentä -seitsemän frangia neljäkymmentä centimiä, mutta tuntijat maksoivat -niistä kernaasti viisikymmentä frangia. - -Item, neljänkymmenen frangin napoleonin, jonka hän oli toissapäivänä -saanut ja huolellisesti kätkenyt punaiseen kukkaroonsa. - -Tämä aarresäiliö sisälsi vain käyttämättömiä, neitseellisiä rahoja --- todellinen valikoima taidetta, jota isä Grandet silloin tällöin -tahtoi itse nähdä ja tarkastaa, painaakseen tyttärensä mieleen sen -sisäisen arvon, kauneuden ja merkityksen. Mutta Eugénie ei nyt -ajatellut sen harvinaisuutta, ei sitäkään, minkä surun hän tuottaisi -isälleen riistäessään tältä tämän rakkaan aarteen. Hän ajatteli -vain orpanaansa ja sai vihdoin selville, tehtyään ensin muutamia -laskuvirheitä, että hän omisti noin viisi tuhatta kahdeksansataa -frangia, minkä kuitenkin saisi vielä edullisemmin myödyksi jollekin -rahainkokoilijalle. Katsellessaan kaikkia rikkauksiaan alkoi hän -taputella käsiään kuin lapsi, jonka täytyy ruumiin liikkeellä -tulkita ylenmääräistä iloaan. Niin olivat isä ja tytär laskeneet -omaisuutensa: edellinen myödäkseen kultansa, jälkimäinen upottaakseen -sen rakkauden mereen. Eugénie pani rahat takaisin vanhaan kukkaroon, -ja lähti kulkemaan aarteineen tyynesti rappusia ylös. Hänen orpanansa -onnettomuus sai hänet unohtamaan öisen ajan ja sopivaisuuden säännöt. -Hänen puhdas omatuntonsa teki hänet voimakkaaksi. - -Kun hän astui kynnykselle, kynttilä toisessa, kukkaro toisessa -kädessä, heräsi Charles, keksi hänet ja jäi hämmästyksestä mykäksi. -Eugénie astui sisään huoneeseen, asetti kynttilän pöydälle ja lausui -liikutetulla äänellä: - --- Orpanani, minun täytyy pyytää teiltä anteeksi vaikeaa rikosta, -jonka olen teitä vastaan tehnyt. Jumala on minulle antava sen -anteeksi, jos te sen teette. - --- Mikä se olisi? sai Charles sanotuksi, hieroen silmiään. - --- Olen lukenut nämä kaksi kirjettä. - -Charles punastui. - --- Kuinka se on voinut tapahtua? jatkoi tyttö, kuinka olen tänne -tullut? Toden totta, en sitä enää itsekään tiedä. Mutta en tunne -mitään katumusta sen johdosta, että olen nämä kirjeet lukenut, sillä -sen kautta olen oppinut tuntemaan teidän sydämenne, teidän sielunne -ja... - --- Ja mitä? kysäsi Charles. - --- Ja teidän aikeenne, teidän tarpeenne saada joku rahasumma... - --- Rakas serkkuseni... - --- Sst, sst! orpana, ei niin kovaan, ettei kukaan heräisi. Kas tässä, -jatkoi Eugénie avaten kukkaronsa, erään tyttösen säästöt, tyttösen, -joka ei itse mitään tarvitse. Charles, ottakaa te nämä rahat. Tänä -aamuna en tiennyt, mitä raha on, te olette sen minulle opettanut, se -on keino, välikappale, siinä kaikki. Orpana on melkein kuin veli, te -voitte hyvin ottaa sisarenne kukkaron. - -Charles oli vaiti. Eugénie, joka oli yhtä paljon nainen kuin tyttö, -ei ollut valmistunut ottamaan vastaan kieltoa. - --- Mitä ajattelette? kysyi hän. - -Charles painoi päänsä alas. - --- Te kieltäydytte? kuiskasi Eugénie, jonka sydämen lyönnit kuuluivat -yön hiljaisuudessa. - -Orpanan epäilys nöyryytti häntä. Mutta se hätä, jossa tämä oli, tuli -vielä elävämpänä hänen mieleensä, ja hän lankesi polvilleen. - --- En nouse tästä ennen kuin olette suostunut ottamaan nämä rahat. -Orpanani, vastatkaa, minä pyydän!... Annatteko minulle mitään arvoa, -oletteko jalomielinen... - -Kun Charles kuuli tämän puhtaan epätoivon rukouksen, putoilivat -kyynelet hänen silmistään tytön käsille, joihin hän oli tarttunut -nostaakseen tytön jaloille. Kun Eugénie tunsi nämä lämpimät kyynelet, -hypähti hän seisaalleen ja viskasi kukkaron pöydälle. - --- Te suostutte, eikö totta? huudahti hän, itkien ilosta. Älkää olko -huolissanne, orpana, te tulette rikkaaksi. Tämä kulta tuottaa teille -onnea; te voitte kerran maksaa sen minulle takaisin. Muutenhan voimme -tehdä sopimuskirjat. Suostun kaikkiin teidän ehtoihinne. Mutta älkää -panko liian paljon arvoa tähän pieneen lahjaan. - -Nyt vasta saattoi Charles tulkita tunteitaan. - --- Niin, Eugénie, minulla olisi todella kovin pieni sydän, ellen -ottaisi näitä rahoja vastaan. Mutta luottamus luottamuksesta! - --- Mitä tarkoitatte? huudahti tyttö säikähtyneenä. - --- Kuulkaa, rakas serkkuseni, minulla on... - -Hän keskeytti puheensa ja meni noutamaan arkusta nelikulmaisen, -nahalla päällystetyn lippaan. - --- Tämä lipas on minulle kallisarvoinen kuin oma elämäni. Se on lahja -äidiltäni. Tänä aamuna ajattelin, että hän varmaan olisi myönyt -kaiken sen kullan, minkä hän rakkaudessaan on minulle lahjoittanut, -jos hän voisi nousta haudastaan. Mutta jos itse sen tekisin, olisi se -pyhyyden häväisemistä. - -Eugénie puristi suonenvedon tapaisesti serkkunsa käsiä kuullessaan -hänen viime sanansa. - --- Minä en tahdo, jatkoi Charles pienen vaitiolon jälkeen, jonka -aikana molemmat olivat vaihtaneet liikutuksesta kostean katseen, minä -en tahdo sitä menettää enkä panna sitä alttiiksi matkan vaaroille. -Rakas Eugénie, ottakaa se haltuunne. Ei ole koskaan ystävä uskonut -ystävälleen pyhempää esinettä kuin tämä on. Arvostelkaa itse. - -Charles otti lippaan käsiinsä, irroitti sen päällyksen ja näytteli -surumielisesti aarrettaan ihmettelevälle orpanalleen. Lipas oli -hienoa kultatyötä, ja sen taidearvo oli vielä suurempi kuin sen -metalliarvo. - --- Se, mitä nyt ihailette, ei ole mitään, virkkoi Charles, painaen -vieteriä, jonka avulla kaksinkertainen pohja ponnahti näkyviin. -Katsokaas, tämä on minulle enemmän arvoinen kuin koko maailma. - -Hän otti lippaasta kaksi rouva de Mirbelin muotokuvaa, jotka molemmat -olivat runsaasti helmillä koristetut. - --- Ah, kuinka kaunis nainen! Hän on varmaan sama, jolle olette -kirjoit... - --- Ei lainkaan, vastasi Charles hymyillen. Tämä nainen on äitini, ja -tässä on isäni -- teidän tätinne ja setänne. Eugénie, pyydän teiltä -polvillani, että ottaisitte tämän aarteen huostaanne. Jos joutuisin -perikatoon, vieden mukanani teidän pienen omaisuutenne, on tämä kulta -oleva teidän korvauksenne. Yksin teille voin uskoa nämä kaksi kuvaa. -Te olette kyllin arvokas niitä säilyttämään. Mutta hävittäkää ne, -ennenkuin annatte ne jonkun toisen käsiin... - -Eugénie oli ääneti. - --- Eikö totta, te lupaatte? lisäsi Charles lempeästi. - -Kuullessaan nämä sanat loi Eugénie orpanaan katseensa, rakastavaisen -naisen ensimäisen katseen, yhden noita katseita, joissa on yhtä -paljon miellyttämishalua kuin todellista syvyyttä. Charles tarttui -hänen käteensä ja suuteli sitä. - --- Puhdas enkelini, meidän välillämme, eikö totta, ei raha merkitse -mitään? Kaikki perustuu tästälähin toistemme ymmärtämiseen. - --- Te muistutatte äitiänne. Oliko hänelläkin niin lempeä ääni kuin -teillä? - --- Ah, paljon lempeämpi... - --- Niin, kun hän puhui teille, kuiskasi Eugénie laskien alas -silmäluomensa. Mutta nyt, Charles, täytyy teidän nukkua. Te olette -väsynyt. Huomisiin. - -Ja hän otti hellävaroin kätensä serkkunsa kädestä. Charles lähti -häntä saattamaan kynttilä kädessä. - --- Ah, miksi olenkin nyt rutiköyhä! huudahti Charles, kun he olivat -tulleet ovelle. - --- Mitäs siitä, minun isäni on rikas, niin ainakin luulen, vastasi -tyttö. - --- Lapsi parka, jatkoi Charles, astuen toisella jalallaan Eugénien -huoneeseen ja nojaten selkänsä seinää vasten, siinä tapauksessa ei -hän varmaankaan olisi sallinut omaisteni kuolla, eikä antaisi teidän -asua näin köyhästi, ja eläisi itsekin toisin. - --- Mutta hänellä on Froidfond. - --- Ja minkä arvoinen on Froidfond? - --- Sitä en tiedä; mutta hänellä on myöskin Noyers. - --- Parisen mitätöntä talonpoikaistaloa! - --- Hänellä on viinitarhoja ja peltoja... - --- Jotka eivät ole minkään arvoisia, keskeytti Charles huolettomasti. -Jos isällänne olisi vuosittain edes neljäkolmatta tuhatta frangia -korkoja, ette varmaankaan asustaisi tässä kylmässä ja alastomassa -huoneessa. - -Charles astui täyden askelen huoneeseen. - --- Täällä siis tulevat kalleuteni säilytettäviksi, täydenteli Charles -ajatuksiaan, tarkastellen vanhaa kajuuttamaista huonetta. - --- Teidän täytyy mennä nukkumaan, sanoi Eugénie, estellen häntä -tulemasta etemmäs huoneeseen, jossa kaikki oli epäjärjestyksessä. - -Charles peräytyi, ja molemmat toivottivat toisilleen äänettömästi -hymyillen hyvää yötä. - -Molemmat näkivät nukahtaessaan saman unen. - -Siitä lähtien oli Charles'in suruun tullut ikäänkuin ruusunkukkia. - -Seuraavana aamuna tapasi rouva Grandet ennen aamiaista tyttärensä -kävelyllä Charles'in kanssa. Nuorukainen oli vielä surumielinen -niinkuin vain se voi olla, joka on vajonnut onnettomuuden kuiluun ja -turhaan koettaa mitata sen syvyyttä. - --- Isäni palaa vasta päivällisen aikaan, virkkoi Eugénie huomatessaan -äitinsä huolestuneen ilmeen. - -Oli helppoa nähdä Eugénien käytöstavasta, hänen äänensä lempeydestä -ja hänen koko olennostaan, että hänen ja orpanan välillä vallitsi -joku salainen ajatusten yhtäläisyys. Heidän sydämensä olivat -liittyneet tulisesti toisiinsa jo ennen kuin he itse ymmärsivät -sen tunteen voimaa, joka heidät yhdisti. Charles jäi arkitupaan, -mutta talon naiset, jotka kukin lähtivät töihinsä, panivat merkille -hänen suruisuutensa. Grandet oli jättänyt silleen kaikki asiansa ja -sentähden kävi talossa paljon kansaa. Katonkattajia, lyijynvalajia, -muurareita, kirvesmiehiä, maatyömiehiä ja pehtoreita ilmestyi tavan -takaa, kuka sopimaan välttämättömistä korjauksista, kuka tuomaan, -kuka perimään rahaa. Rouva Grandet'n ja Eugénien täytyi sentähden -hääriä sinne tänne ja vastailla käsityöläisten ja maamiesten -loppumattomaan sanatulvaan. Nanon kätki tuomiset keittiöönsä. Hän -odotteli aina ensin herransa määräystä siitä mikä oli säilytettävä -taloa varten, mikä myötävä torilla. Grandet'lla oli tapana, kuten -niin monella maaseudun pomolla, juoda vain omaa huonointa viiniään -ja syödä pilaantuneita hedelmiään. Noin viiden aikaan palasi Grandet -Angers'ista. Hän oli saanut neljätoista tuhatta frangia kullastaan -ja laukussa oli hänellä hyvät valtionpaperit. Cornoiller'n oli hän -jättänyt Angers'iin pitämään huolta lopen väsyneistä hevosista -ajaakseen ne sitten hiljalleen kotia. - --- Olen käynyt Angers'issa, vaimoseni. Minun on nälkä. - -Nanonin ääni kuului keittiöstä: - --- Ettekö ole syönyt mitään sitten eilisen? - --- En mitään. - -Nanon toi liemen sisään. Des Grassins saapui taloon kuulemaan -klienttinsä käskyjä juuri kun perhe oli istuutunut pöytään. Isä -Grandet ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota veljenpoikaansa. - --- Syökää rauhassa, jutteli pankkiiri. Voimmehan näinkin keskustella. -Tiedättekö minkä arvoinen kulta on Angers'issa? Nantes'ista on sinne -saapunut rahanvaihtaja ja olenpa minäkin aikonut lähettää sinne -kultani. - --- Ei ole syytä lähettää. Siellä on jo yltäkyllin, vastasi Grandet. -Olemme liian hyviä ystäviä voidakseni olla teitä varoittamatta -tyhmyydestä. - --- Mutta siellähän maksetaan kolmekymmentä ja puoli frangia. - --- Sanokaa: maksettiin. - --- Mistä hitosta teillä on nuo tiedot? - --- Olen ollut tänä yönä Angers'issa, vastasi Grandet, laskien ääntään. - -Pankkiiri ponnahti pystyyn hämmästyksestä. - -Sitten kehittyi Grandet'n ja des Grassins'in välillä keskustelu, -joka kävi korvasta korvaan ja jonka aikana kumpikin useampia kertoja -merkitsevästi katsahti Charles'iin. Pian kävi des Grassins'ille -kuitenkin mahdottomaksi salata ihmetystään, joka puhkesi vilkkaaseen -eleeseen. Entinen tynnyrintekijä oli nähtävästi kaupinnut hänelle -sadantuhannen arvopapereita. - --- Herra Grandet, sanoi pankkiiri kääntyen Charles'in puoleen, minä -lähden Parisiin. Olisiko teillä ehkä minulle uskottavana joitakin -tehtäviä...? - --- Kiitos, ei lainkaan, herraseni, vastasi Charles. - --- Kiittäkää häntä sydämellisemmin, veljenpoikani. Tällä herralla -on tarkoitus lähteä järjestämään Guillaume Grandet'n kauppahuoneen -asioita. - --- Olisiko vielä olemassa joitakin toiveita? kysyi Charles. - --- Tuhat tulimmaista, huudahti tynnyrintekijä ylpeällä äänellä, -ettekö ole minun veljenpoikani? Teidän kunnianne on myöskin meidän. -Eikö teidänkin nimenne ole Grandet? - -Charles nousi, astui Grandet'ta kohti, syleili tätä, kävi kalpeaksi -ja poistui. Eugénie katseli ihmetellen isäänsä. - --- Herran haltuun, kunnon Grassins'ini, luottakaa minuun! Teidän -asiaksenne jää vain houkutella miehet satimeeni. - -Molemmat valtioviisaat puristivat toistensa käsiä. Tynnyrintekijä -saattoi vieraansa ulko-ovelle saakka. Senjälkeen palasi hän entiselle -paikalleen, ja nojatuen tuoliinsa huusi hän Nanonille: - --- Tuo viiniä! - -Hän oli kuitenkin liian kiihottunut voidakseen pysyä yhdessä -paikassa. Hän nousi, katsoi herra de La Bertellièren muotokuvaa ja -alkoi hyräillä, liikehtien tavalla, jota Nanon kutsui "tanssiksi": - - Ja Ranskan kaartiss' - on isäni... - -Nanon, rouva Grandet ja Eugénie katsahtivat kysyvästi toisiinsa. -Viinitarhurin iloisuus peloitti heitä aina, kun se alkoi saavuttaa -vissin määrän. Perhe hajosi sinä iltana tavallista varhemmin. Isä -Grandet halusi mennä ajoissa levolle, ja kun hän oli vuoteessa, -täytyi koko perheen nukkua -- aivan samoin kuin koko maan tuli olla -juovuksissa, kun kuningas August suvaitsi itse sitä olla. Sitä -paitsi olivat Nanon, Charles ja Eugénie yhtä väsyneitä kuin talon -isäntäkin. Mitä rouva Grandet'hen tuli, niin oli hänen tapansa -nukkua, syödä, juoda ja liikkua täsmälleen herransa tahdon mukaan. -Niinä kahtena tuntina, jotka päivällisen jälkeen olivat varatut ruuan -sulattamiseen, oli tynnyrintekijä sukkelakielisempi kuin milloinkaan -ennen. Kaikki hänen mietelmänsä kuvastivat hänen hyvää tuultaan. Kun -hän oli juonut viininsä, katsahti hän lasiinsa ja sanoi: - --- Tuskin ehtii panna huulensa lasin reunaan, kun se jo on tyhjä! Se -on meidänkin tarinamme. Ei voi samalla kertaa olla ja olla ollut. -Kolikot eivät voi vieriä matkaansa ja kuitenkin jäädä kukkaroomme, -sillä silloin olisi elämä liian ihanaa. - -Hän oli iloinen ja lempeä. Kun Nanon ilmestyi tupaan rukkineen, -huudahti hän: - --- Olet varmaankin väsynyt. Jätä jo kehruusi. - --- Kuinka?... Mitenkä saisin silloin ajan kulumaan, vastasi palvelija. - --- Nanon-parka! Tahdotko viiniä? - --- No, viinistä en tahdo kieltäytyä. Rouva tekeekin viinin paremmin -kuin apteekkarit. Se mitä ne kaupittelevat ei olekaan muuta kuin -rohtoja. - --- Niin, ne panevat liian paljon sokeria. Sillä tavalla katoaa koko -maku. - -Kun seuraavana päivänä kahdeksan aikaan oli taas kokoonnuttu -aamiaista varten, oli perhekuva mitä sydämellisin. Onnettomuus oli -pian vienyt yhteen rouva Grandet'n, Eugénien ja Charles'in. Nanonkin -oli yhtynyt heidän liittoonsa siitä itse tietämättä. He alkoivat -neljän muodostaa ikäänkuin saman perheen. Mitä vanhaan viinitarhuriin -tuli, niin oli hänen ahneutensa juuri tyydytetty ja hän eli siinä -varmassa tietoisuudessa että hänen keikarimainen veljenpoikansa pian -lähtisi talosta ilman että oli tarvis hänelle luovuttaa enempää kuin -matkarahat Nantes'iin. Sentähden ei hän kiinnittänyt Charles'in -olemassaoloon talossa sen suurempaa huomiota. Hän antoi lasten -- -niin nimitti hän Eugénieta ja Charles'ia -- seurustella toistensa -kanssa miten mieli teki, rouva Grandet'n valvovien silmien edessä, -joihin hänellä oli ehdoton luottamus kaikissa uskonnon ja siveyden -asioissa. Ketojen ja ojien oikomiset, poppeli-istutukset Loiren -rannoilla ja talvityöt viinitarhoissa ja Froidfond'issa veivät kaikki -hänen ajatuksensa. - -Eugénielle oli tämä rakkauden kevättä. Yöllisen kohtauksen aikana, -kun hän oli antanut orpanalleen säästönsä, oli hänen sydämensä -seurannut mukana. Kantaen molemmat yhteistä salaisuutta, katsahtivat -he toisiinsa usein, antaen tietää keskenäisen ymmärtämyksensä, jonka -kautta heidän tunteensa tulivat vielä syvemmiksi. Molemmat olivat -ikäänkuin astuneet jokapäiväisen elämän ulkopuolelle. Oikeuttihan -läheinen sukulaisuus eräänlaisen äänenpainon lempeyden ja katseen -hellyyden? Niin nukutti Eugénie orpanansa surut heräävän rakkauden -lapsellisiin iloihin. - -On olemassa viehättävä yhtäläisyys rakkauden kevään ja elämän kevään -välillä. Lasta tuuditetaan lempeillä lauluilla ja ystävällisillä -katseilla. Lapselle kerrotaan ihmeellisiä satuja, jotka kultaavat -hänen tulevaisuutensa. Toive levittää hänen edessään loistavat -siipensä. Lapsi vuodattaa kyyneliä vuoroin ilosta, vuoroin tuskasta. -Pienet asiat merkitsevät hänelle suuria, piikiven palaset, joista -hän on koettanut rakentaa hauraan palatsinsa, kukkaset, jotka ovat -unohdetut samalla hetkellä kuin ne ovat poimitut. Aika ei kulu -hänelle kyllin nopeaan, hän palaa halusta päästä eteenpäin, elämään. -Rakkaus on meidän toinen lapsuutemme. Eugéniella ja Charles'illa oli -heidän ensimäinen rakkautensa täynnä lapsellisia päähänpistoja, sitä -suloisempia heidän sydämilleen, kun niihin liittyi kalvava surumieli. -Tämä rakkaus, joka syntymänsä hetkellä pyrki esiin suruharson -alta, olikin täydelleen sopusoinnussa raunioituvan talon maalaisen -vaatimattomuuden kanssa. - -Vaihtaessaan kaivon partaalla muutamia sanoja Eugénien kanssa, -istuessaan hänen seurassaan talon puiston sammaltuneella penkillä -auringon laskuun saakka, keskustellessaan pienistä ja kuitenkin -niin tärkeistä asioista, tai nauttiessaan hänen kanssaan siitä -hiljaisuudesta, joka kuin kirkon hartaus vallitsi talon ja vallin -välisellä asumattomalla maalla, tunsi Charles rakkauden pyhyyden. -Hänen maailmannaisensa, hänen rakas Annette'nsa oli antanut hänen -tuntea vain rakkauden myrskyt. Nyt vaihtoi Charles parisilaisen, -teeskentelevän, turhamaisen intohimon puhtaaseen, todelliseen -rakkauteen. Pian alkoi hän pitää tästä talostakin, jonka tavat olivat -hänestä alussa näyttäneet niin naurettavilta. - -Hän tuli alas huoneestaan varhain aamuisin voidakseen hetken -keskustella Eugénien kanssa, ennen kuin Grandet vielä oli alkanut -vaelluksensa talossa. Kun isännän askelet kaikuivat portaissa, -pakeni hän nopeasti puutarhaan. Se rikollisuuden varjo, mikä liittyi -näihin aamuisiin kohtauksiin, jotka tapahtuivat Eugénien äidiltäkin -salassa, ja joista Nanon tekeytyi tietämättömäksi, antoivat tälle -viattomalle rakkaudelle kaiken kielletyn hedelmän viehätyksen. Jos -taas isä Grandet aamiaisen jälkeen lähti tarkastamaan tilojaan ja -töitään, jäi Charles äidin ja tyttären luo ja tunsi ennen kokematonta -hyväntunnetta pitäessään käsiensä välissä Eugénien lankaa, jota tämä -punoi kerälle, tai nähdessään hänen tekevän työtä tai kuullessaan -hänen puheitaan. Charles'ia viehätti suuresti tämän melkein -luostarimaisen elämän yksinkertaisuus, mikä tiesi, että maailma -oli näille molemmille olennoille tuntematon. Hän oli luullut, että -tällainen elämä olisi aivan mahdoton Ranskassa, että sitä korkeintaan -löytäisi jostakin Saksasta tai ehkäpä vain Auguste Lafontainen -kertomuksista. Pian oli Eugénie hänelle kuin Goethen Margareta, -kuitenkin ilman tämän puutteita. - -Hänen katseensa ja hänen puheensa kietoivat kokonaan tyttöparan, joka -antautui täydellisesti rakkauden lumoihin; Eugénie kurkottautui onnea -kohti niinkuin uija tavoittelee rannan pajunoksia, vetääkseen itsensä -kuiville ja päästäkseen lepäämään. Hän oli sitä kiihkeämpi, kun -lähenevä eronhetki uhkasi pian tehdä lopun onnen päivistä. Joka aamu -saivat nämä nuoret ihmiset jonkun muistutuksen pikaisesta erostaan. -Niinpä vei Grandet kolme päivää des Grassins'in lähdön jälkeen -Charles'in kaikella sillä juhlallisuudella, mikä maaseudulla liittyy -virallisiin toimituksiin, ylioikeuden eteen vahvistamaan omakätisellä -nimikirjoituksellaan luopumisensa isän perinnöstä. Se oli pelottava -toimitus, jonkunlainen irtisanoutuminen omasta suvustaan. Sen -jälkeen piti Charles'in mennä Cruchot'n luo, saadakseen kaksi -valtakirjaa, toinen herra des Grassins'ia varten, toinen ystäväänsä -varten, jolle oli uskonut irtaimistonsa myönnin. Sen tehtyään oli -hänen vielä täytettävä kaikenlaisia muodollisuuksia ulkomaa-passia -varten. Kun hänen tilaamansa suru-puku saapui Parisista, kutsutti hän -luokseen erään Saumurin räätäleistä ja möi tälle kaikki tarpeettomat -vaatekertansa, toimenpide, joka suuresti miellytti isä Grandet'ta. - --- Kas niin, nyt näytätte todella mieheltä, joka astuu laivaan -lähteäkseen etsimään onneaan, sanoi Grandet, kun hän näki Charles'in -pukeutuneena karkeaan mustaan pitkääntakkiin. -- Kas niin, tuosta -minä pidän. - --- Voitte olla varma siitä, että olen kyllin viisas mukautuakseni -asemaani, vastasi Charles. - --- Mitä nuo ovat? huudahti äkkiä tynnyrintekijä, kun hän näki -Charles'in kourassa joukon kultaesineitä. - --- Olen kerännyt kaikki nappini, sormukseni ja muut -ylellisyysesineeni, joilla on jotakin arvoa, ja aioin jo tänä aamuna, -kun en tunne ketään täällä Saumurissa, pyytää teitä... - --- Myömään ne teitä varten? keskeytti Grandet. - --- Ei, setäseni, vaan neuvomaan minulle jonkun kunniallisen miehen, -joka... - --- Antakaa ne tänne, veljenpoikani. Minä osaan äyriä myöten -sanoa minkä arvoinen mikin noista esineistä on. Ahaa, hymähti -hän, hypistellen käsissään pitkiä vitjoja, kahdeksantoista ja -yhdeksäntoista karaatin kultaa. - -Grandet pyyhki leveällä kädellään hellävaroin kultaesineiden pintoja. - --- Rakas serkkuseni, sanoi Charles, kääntyen Eugénien puoleen, -sallikaa minun lahjoittaa teille nämä kaksi nappia, te voitte -kiinnittää ne rannenauhaanne. Sehän on tapa tällä hetkellä. - --- Otan ne vastaan ilman epäilystä, orpanani, vastasi Eugénie, luoden -Charlesiin ymmärtävän katseen. - --- Kas tässä, täti, ottakaa äitini sormustin, jota olen huolellisesti -säilyttänyt matkakapineideni joukossa, jatkoi Charles ja ojensi rouva -Grandet'lle siron kultaisen sormustimen. Juuri sellaista oli rouva -Grandet aina itselleen toivonut. - --- En tiedä, kuinka osaan teitä kiittää, vastasi vanha perheenäiti, -jonka silmät täyttyivät kyynelillä. Illoin ja aamuin olen muistava -teitä, poikaseni, kun olette matkalla. Jos minä kuolisin, on Eugénie -säilyttävä teille tämän kalleuden. - --- Tämä on arvoltaan yhdeksän sataa kahdeksankymmentä yhdeksän -frangia seitsemänkymmentä viisi centimeä, veljenpoikani, huudahti -Grandet, avaten oven. Mutta säästääkseni teiltä vaivan olen minä -maksava teille niiden hinnan livreissä. - -Sana "livreissä" merkitsee Loiren rantamilla samaa kuin että suostui -maksamaan kuudesta livrestä kuusi frangia ilman mitään lyhennystä. - --- En uskaltanut sitä teille ehdottaa, vastasi Charles; ja kuitenkin -olisi minulle ollut vastenmielistä myödä kalleuteni tähän kaupunkiin, -jossa te asutte. Täytyy pestä pyykkinsä perheen keskuudessa, oli -Napoleonin tapa sanoa. Kiitän teitä hyväntahtoisuudestanne. - -Grandet kynsi korvallistaan ja hetken aikaa oli aivan hiljaista. - --- Rakas setä, alotti Charles, katsahtaen arastellen Grandet'hen, -ikäänkuin peljäten haavoittavansa hänen hienotunteisuuttaan, serkkuni -ja tätini ovat hyväntahtoisesti ottaneet minulta vastaan pienen -muiston; suvaitkaa puolestanne ottaa nämä kalvosnapit, jotka nyt -käyvät minulle tarpeettomiksi. Teille ne muistuttavat poikaparasta, -joka kaukana täältä varmaan ajattelee niitä, jotka nyt ovat koko -hänen sukunsa. - --- Poikani, mutta sinähän riistät itsesi putipuhtaaksi. Mitä -sinulla siinä on? jatkoi Grandet kääntyen mielenkiinnolla vaimonsa -puoleen. Kas vain! Kultasormustin. Ja sinulla, tyttöseni? Mitä -näenkään, agrafeja ja timantteja. Olkoon menneeksi, poikaseni, minä -otan nappisi, jatkoi hän ja puristi Charles'in kättä. Mutta sinä -sallinet, että minä maksan sinun... sinun matkakulusi Intiaan. Niin, -tahdonpa kustantaa matkasi. Sitäpaitsi, poikaseni, kun äsken arvioin -kalleuksiasi, olen ottanut huomioon vain puhtaan kullan. Työkin on -sentään jonkun arvoinen. On toki. Annan sinulle tuhat viisisataa -frangia... livreissä. Cruchot lainaa kyllä minulle rahat, sillä -minulla ei ole äyriäkään talossani, ennenkuin Perrotet tulee ja -maksaa arentirahansa. Kas niin, nyt lähden toimittamaan asioitani. - -Hän otti hattunsa ja hansikkaansa ja lähti. - --- Lähdette siis todella täältä? virkkoi Eugénie, luoden Charles'iin -samalla kertaa surullisen ja ihailevan katseen. - --- Minun täytyy, vastasi Charles, painaen alas päänsä. - -Jo muutamia päiviä oli Charles'in olennossa, käytöstavassa ja -sanoissa ollut syvää surumielisyyttä, ja kuitenkin huomasi hänestä -samalla, että hän oli, tuntiessaan velvollisuuksien painon, -saanut uutta rohkeutta. Hän ei valitellut enää, hänestä oli -tullut mies. Eugénie näki paremmin kuin koskaan ennen orpanansa -koko mielenlaadun, kun tämä tuli häntä vastaan portaissa puettuna -karkeaan mustaan pukuun, joka niin hyvin sopi hänen kalpeihin -kasvoihinsa ja hänen koko surumieliseen olentoonsa. Naisetkin olivat -sinä päivänä pukeutuneet surupukuihin, kun he Charles'in kanssa -menivät seurakuntansa kirkkoon, ollakseen läsnä Guillaume Grandet'n -sielunmessussa. - -Toisen aamiaisen aikana sai Charles Parisista kirjeen, jonka hän -kohta luki. - --- Noh, orpanani, oletteko tyytyväinen kauppoihinne? kysyi Eugénie -matalalla äänellä. - --- Sellaiset kysymykset eivät sovi sinulle, tyttöseni, puuttui -Grandet puheeseen. Eihän minullakaan koskaan ole tapana tehdä sinulle -selkoa toimistani, miksi siis pistät nenäsi serkkusi asioihin? Jätä -poika rauhaan. - --- Ei suinkaan! Minulla ei ole mitään salaisuuksia, sanoi Charles. - --- Ta, ta, ta, ta! Nuori sukulaiseni, opi pitämään kielesi kurissa -liikeasioissa. - -Kun molemmat rakastavat istuivat kahden puutarhan vanhalla penkillä -pähkinäpuun alla, sanoi Charles Eugénielle: - --- Kuten arvasin, on Alphonse toimittanut tehtävänsä mitä parhaiten. -Hän on menetellyt sekä viisaasti että oikeudenmukaisesti. Kaikki -velkani Parisissa ovat maksetut, huonekaluni ovat muutetut rahaksi -ja ylijääneellä kolmella tuhannella frangilla kertoo hän vanhan -kokeneen merikapteenin neuvosta hankkineen kaikenkaltaista pientä -europpalaista korua, jota voi Intiassa edullisesti myydä. Hän on -lisäksi toimittanut kaikki tavarani Nantes'iin, mistä pian lähtee -laiva Javaan. Ennen kuin viisi päivää on kulunut on meidän sanottava -toisillemme jäähyväiset kenties ikiajoiksi, joka tapauksessa pitkäksi -aikaa. Vähäiset tavarani ja kymmenen tuhatta frangia, jotka olen -saava lainaksi parilta ystävältäni, ovat varsin vaatimaton alku. En -voi ajatella moneen vuoteen paluuta. Älkää panko samaan vaakaan minun -elämääni ja omaanne. Ehkä joudun piankin surman suuhun, ja teillä voi -olla tilaisuus rikkaihin naimisiin... - --- Rakastatteko minua? kysyi tyttö. - --- Ah, rakastan, rakastan. - --- Silloin odotan, Charles. -- Jumalani, isä on ikkunassa, huudahti -hän orpanalleen, joka tuli lähemmäksi, aikoen suudella häntä. - -Eugénie pakeni käytävään, Charles seurasi häntä. Huomatessaan tämän -pujahti Eugénie keittiön etehiseen, ja tietämättä minne mennä, joutui -hän käytävän pimeimpään sokkeloon ja sieltä Nanonin asuinkomeroon. -Siellä tavoitti Charles hänet, tarttui hänen käteensä ja veti hänet -hellästi sydäntään vasten. Eugénie ei enää vastustanut, hän otti -vastaan ja antoi puhtaimman, hienoimman ja samalla täydellisimmän -kaikista suuteloista. - --- Rakas Eugénie, orpana on parempi kuin veli, sillä hän voi naida -sinut, kuiskasi Charles. - --- Niinpä niin, huudahti Nanon, avaten oven komeroonsa. - -Säikähtyneet rakastavaiset pakenivat arkitupaan, missä Eugénie kävi -käsiksi työhönsä ja Charles rouva Grandet'n rukouskirjaan. - --- Kas vain, kaikki rukoilevat tätä nykyä tässä talossa, puheli Nanon -itsekseen. - -Siitä hetkestä lähtien, jolloin Charles oli ilmoittanut lähdöstään, -teki Grandet kaikkensa antaakseen sen käsityksen, että hän syvästi -huolehti veljenpoikansa menestyksestä. Hän osottautui anteliaaksi -kaikessa mikä ei maksanut mitään. Kun hän pelkäsi, että Charles ei -voisi kunnolla maksaa hänelle niiden matka-arkkujen hintaa, joita -hän tarvitsi, alkoi hän itse valmistaa niitä vanhoista laudoista. -Hän nousi aamuvarhaisesta sahaamaan ja höyläämään ja valmisti -työpajassaan pian muutamia siroja kirstuja, joihin Charles'in -maallinen omaisuus sijoitettiin. Toimittipa hän lisäksi matka-arkut -Loirelle laivaan, ollakseen varma siitä, että ne tulivat määrä-ajassa -Nantes'iin. - -Käytävän sokkelossa vaihdetun suudelman jälkeen oli aika livahtanut -pelottavalla nopeudella Eugénien käsistä. Toisinaan tuntui hänestä, -että hänen oli lähdettävä matkaan orpanansa kanssa. Jokainen joka on -tuntenut voimakkainta kaikista intohimoista, rakkautta, jota joka -hetki uhkaa äkillisellä lopulla ikä, aika, kuolemantauti tai joku -muu lukemattomista inhimillisistä kohtaloista, hän on ymmärtävä -Eugénien kärsimykset. Hän itki usein liikkuessaan puutarhassa, joka -nyt oli tullut hänelle liian ahtaaksi, samoinkuin piha, talo ja koko -kaupunki; hänen ajatuksensa kuljettivat hänet meren mittaamattomien -välimatkojen yli. - -Niin tuli lähtöpäivän edellinen päivä. Aamulla Grandet'n ja Nanonin -poissa ollessa kätki Eugénie kallisarvoisen lippaansa Charlesin -hänelle uskomine muotokuvineen vanhan arkun ainoaan lukittavaan -osaseen, jossa jo oli ennestään hänen tyhjä kukkaronsa. Tämän aarteen -kätkeminen ei tapahtunut ilman suudelmia ja kyyneliä. Kun Eugénie -oli pistänyt avaimen poveensa, ei hänellä enää ollut voimia kieltää -Charlesia suutelemasta siihen kohtaan. - --- Se on aina pysyvä tässä paikassa, ystäväni. - --- Minun rakkauteni, minun sydämeni on myöskin aina oleva siinä -paikassa. - --- Ah, Charles, se ei ole hyväksi, kuiskasi Eugénie lievästi -moittivalla äänensävyllä. - --- Mehän olemme kihlatut! vastasi Charles. Minulla on sinun sanasi, -ota sinä minun. - --- Ikuisesti sinun! vakuuttivat molemmat kaksi kertaa. - -Ei ole maan päällä milloinkaan vannottu puhtaampaa valaa. Eugénien -tahraton sydän pyhitti Charlesinkin rakkauden. - -Seuraavana aamuna oli mieliala eineen aikaan mitä alakuloisin. -Nanonkin oli, huolimatta kullalla kirjaillusta aamunutusta ja -pienestä kaulassa pidettävästä rististä, jotka hän oli saanut -Charlesilta, niin haikealla mielellä, että kyynelet tulivat hänen -silmiinsä. - --- Voi nuorta herra-kultaa, jonka täytyy lähteä kauas aavoille -merille... olkoon Jumala hänen kanssaan! - -Puoli yhdentoista aikaan lähti koko perhe saattamaan Charles'ia -Nantes'in postivaunuun. Nanon oli päästänyt koiran irti, lukinnut -ulko-oven ja tahtoi ehdottomasti kantaa Charlesin käsilaukkua. -Kaikki vanhan kadun kaupustelijat tulivat ovenpieliin katsomaan tätä -harvinaista kulkuetta, johon torilla liittyi mestari Cruchot. - --- Älä itke, lapseni, lohdutteli äiti Eugénieta. - --- Veljenpoikani, sanoi Grandet majatalon ovella Charlesille, -suudellen tätä molemmille poskille, te lähdette tyhjänä, tulkaa -takaisin rikkaana, te olette tapaava isänne kunnian tahrattomana. -Minä, Grandet, lupaan sen teille; vain teistä riippuu... - --- Ah, setäni, te kevennätte eron katkeruutta. Se onkin paras lahja, -minkä minulle olisitte voinut antaa. - -Charles, joka ei ymmärtänyt setänsä viime sanoja, kostutti -kiitollisuuden kyynelillä vanhan tynnyrintekijän kellastuneita -kasvoja, sillä aikaa kun Eugénie puristi kaikin voimin toisella -kädellä orpanansa, toisella isänsä kättä. Mutta notario hymyili, -ihaillen Grandet'n oveluutta, sillä vain hän ymmärsi täydellisesti -vanhan viiniporvarin. Nämä neljä saumurilaista jäivät, toisten -seisoessa kauempana kehässä, vaunujen luo, siksi kunnes ne olivat -lähteneet. Kun ne olivat ajaneet sillan yli ja niiden jyrinä kuului -jo yhä kauempaa, virkahti tynnyrintekijä: - --- Hyvää matkaa! - -Onneksi oli Cruchot ainoa, joka kuuli tämän huudahduksen. Eugénie ja -hänen äitinsä olivat kiiruhtaneet tienmutkaan, mistä he saattoivat -vielä nähdä postivaunut, ja huiskuttivat sieltä nenäliinojaan, -Charles'in vastatessa heidän tervehdyksiinsä. - --- Äiti, tahtoisin omistaa hetkeksi Jumalan kaikkivaltaisuuden, sanoi -Eugénie äidilleen, kun ei enää voinut nähdä Charles'in nenäliinaa. - -Tässä kohden kertomustamme voimme parhaiten luoda silmäyksen -niihin toimenpiteisiin, joihin viiniporvari oli Parisissa ryhtynyt -lähettinsä des Grassins'in kautta. Kuukautta jälkeen pankkiirin -lähdön oli Grandet'lla hallussaan sadan tuhannen frangin edestä -arvopapereita, jotka hän oli ostanut kahdeksallakymmenellä -tuhannella. Hänen kuolemansa jälkeen tehdystä pesänselvityksestä -ei käy millään tavalla ilmi, kuinka hän oli vaientanut epäluulonsa -suostuessaan ottamaan arvopapereita puhtaan rahan asemasta. Cruchot -arveli, että Nanon avusti Grandet'ta salaisten rahojen siirrossa. -Sillä näihin aikoihin lähetettiin palvelijatar jollakin tekosyyllä -viideksi päiväksi Froidfond'iin. - -Mitä Guillaume Grandet'n kauppahuoneen asioihin tulee, niin tapahtui -kaikki tynnyrintekijän laskelmien mukaan. - -Ranskan Pankissa on, kuten tunnettu, seikkaperäinen, täydellinen -luettelo kaikista suurista rikkaista Parisissa ja maakunnassa. Des -Grassins'in ja Felix Grandet'n nimet olivat siellä mainitut, ja -molemmat nauttivat suurta kunnioitusta niinkuin luonnollista on, -kun on kysymys valtavien, kiinnityksistä vapaiden maa-alueiden -omistajista. Saumurilaisen pankkiirin tulo Parisiin, joka, kuten -kerrottiin, tapahtui Grandet'n kauppahuoneen kunnian pelastamiseksi, -riitti sentähden jo siirtämään tuonnemmaksi konkurssin uhkan. -Velkojien läsnäollessa poistettiin sinetit ja kauppahuoneen notario -teki tavanmukaisen pesäluettelon. Senjälkeen kutsui des Grassins -kokoon kaikki saamamiehet, jotka yhteen ääneen valitsivat uskotuiksi -miehiksi Saumurin pankkiirin sekä erään rikkaan liikkeen johtajan -François Kellerin, yhden suurimmista velkojista. Nämä molemmat -miehet saivat tarvittavat valtuudet pelastaakseen samalla kertaa -perheen maineen ja tyydyttääkseen velkojain vaatimukset. Saumurin -Grandet'n luotto ja se toivo, minkä hänen asiamiehensä des Grassins -osasi herättää kaikkien sydämissä, helpotti neuvotteluja, niin ettei -yksikään alkanut niskoitella. Jokainen ajatteli mielessään: - --- Kyllä Saumurin Grandet maksaa! - -Kului kuusi kuukautta. Parisilaiset olivat lunastaneet kaikki -langenneet vekselit ja säilyttivät niitä nyt laukuissaan. Se oli -tynnyrintekijän ensi päämäärä. - -Yhdeksän kuukautta ensimäisen kokouksen jälkeen maksoivat uskotut -miehet kullekin velkojalle kaksikymmentä kaksi prosenttia. Summa -oli saatu kokoon myömällä Guillaume Grandet'n varastoja ja -kiinteää omaisuutta. Rahaksimuutto oli tapahtunut mallikelpoisella -täsmällisyydellä ja huolella. Kun velkojat olivat jonkun aikaa -yksimielisesti ylistäneet herra Grandet'ta alkoivat he vaatia loput -saatavastaan. Siinä mielessä kirjoittivat he yksin neuvoin kirjeen -Grandet'lle. - --- Kas niin, siinä siis olemme, hymähti tynnyrintekijä luettuaan -kirjeen ja viskatessaan sen tuleen. -- Kärsivällisyyttä, ystäväiseni! - -Vastaukseksi kirjeessä tehtyyn vaatimukseen esitti Saumurin Grandet, -että kaikki velkakirjat jätettäisiin jollekin notariolle sekä -niiden ohella kuitit tähän saakka maksetuista suorituksista, jotta -saataisiin tarkka selko pesän nykyisestä tilasta. Tämä toimenpide sai -aikaan tuhansia selkkauksia. - -Yleensä kuuluu velkoja hullujen luokkaan. Tänään on hän lauhkea, -huomenna on hän tulta ja tappuroita. Jonkun ajan kuluttua on hän taas -siivo kuin lammas. Tänään on hänen vaimonsa hyvällä päällä, heidän -pienoisensa on saanut hampaan, kaikki käy kotona hyvin, hän ei tahdo -menettää äyriäkään; huomenna sataa, hän ei voi mennä ulos, hän tulee -raskasmieliseksi ja sanoo "kyllä" kaikkiin ehdotuksiin; ylihuomenna -vaatii hän varmoja takuita. Kuukauden lopussa uhkaa hän teitä -uloshaulla. - -Grandet oli jo ennen pannut velkojissa merkille kaikki ilmanpaineen -vaihtelut, ja hänen veljensä velkojat sopivat täydellisesti hänen -havaintoihinsa. Jotkut alkoivat niskoitella ja kieltäytyivät -laskemasta käsistään velkakirjojaan. - --- Kas niin, hyvin käy, mutisi Grandet ja hieroi käsiään lukiessaan -des Grassins'in kirjettä, missä näistä asioista tehtiin selkoa. - -Jotkut suostuivat tuohon velkakirjojen luovuttamiseen vain sillä -nimenomaisella ehdolla, että heidän oikeuksistaan pidettiin varmaa -huolta, ettei heidän tarvinnut tinkiä vaatimuksissaan ja että heille -vielä jäi mahdollisuus julistaa kauppahuone vararikko-tilaan. Niin -syntyi uusi kirjeenvaihto, jossa Saumurin Grandet suostui jokaiseen -esitettyyn ehtoon. Hyvänahkaisemmat taivuttivat itsepäisempiä ja niin -luovutettiin, joskaan ei ilman nurinaa, velkakirjat. - --- Teidän kunnon porvarinne Saumurissa, sanoivat jotkut des -Grassins'ille, pitää meitä narreinaan. - -Kolmenkolmatta kuukauden kuluttua Guillaume Grandet'n kuolemasta -olivat useat liikemiehet monimutkaisissa asioissaan jo joko tykkönään -unohtaneet saatavansa Grandet'n kauppahuoneessa tai ajattelivat he -noin ylimalkaan: - --- Näyttääpä siltä kuin saisin tyytyä kahteenkolmatta prosenttiini. - -Tynnyrintekijä oli ottanut lukuun kaikkivoivan ajan, joka hänen -sanojensa mukaan oli ovela velikulta. - -Kolmannen vuoden lopussa kirjoitti des Grassins Grandet'lle, että -hän oli saanut velkojat suostumaan kymmentä prosenttia vastaan -kuittaamaan ne kaksi miljoonaa neljäsataa tuhatta frangia, jotka -kauppahuone Grandet vielä oli velkaa, sekä luopumaan kaikista -oikeuksistaan velkakirjoihin. - -Grandet vastasi, että se notario ja se vaihdonvälittäjä, joiden -odottamattomat vararikot olivat aiheuttaneet hänen veljensä kuoleman, -vielä elivät ja olivat hyvissä varallisuussuhteissa, joten oli toivoa -saada heiltä peitetyksi osa Grandet'n kauppahuoneen veloista. - -Neljännen vuoden lopussa oli vaillinki saatu kahdeksitoista sadaksi -tuhanneksi. Pidettiin kuusi kuukautta kestäviä neuvotteluja toiselta -puolen uskottujen miesten ja velkojain, toiselta puolen Grandet'n ja -uskottujen miesten välillä. Kun Grandet'lta vaatimalla vaadittiin -ratkaisua, kirjoitti hän uskotuille miehille neljännen vuoden -yhdeksäntenä kuukautena, että hänen veljenpoikansa oli Intiassa -tullut rikkaaksi mieheksi ja että hän oli ilmoittanut haluavansa -äyriä myöten suorittaa isänsä sitoumukset. Siksi täytyi hänen -kuulla veljenpoikansa mieltä asiassa, ennen kuin hän saattoi ryhtyä -mihinkään ratkaisuun. - -Vielä viidennen vuoden keskivaiheilla pidettiin velkamiehet kurissa -tuolla lupaavalla "äyriä myöten", jonka tynnyrintekijä osasi -jokaisessa sopivassa tilaisuudessa viskata esille, itse partaansa -nauraen ja mutisten: niitä parisilaisia... - -Kun arvopaperit olivat korkeassa hinnassa, möi isä Grandet ne ja sai -Parisista noin kaksi miljoonaa neljäsataa tuhatta frangia, ansaiten -runsaasti sillä kaupalla. - -Des Grassins jäi Parisiin. Hänestä tehtiin edusmies, lisäksi rakastui -hän, vaikkakin perheenisä, vapautuneena saumurilaisesta ikävästään, -Florineen, yhteen kauneimmista teatteritähdistä. Ei ole tarpeellista -lähemmin seurata hänen vaellustaan. Saumurissa arvosteltiin se -syvästi epäsiveelliseksi. Hänen vaimonsa eli pesäerossa hänen -kanssaan ja omisti kyllin älyä voidakseen jatkaa liikettä vanhalla -nimellä ja täyttääkseen niitä lovia, joita herra des Grassins'in -huikentelevaisuus oli saanut aikaan liikkeen kassassa. Cruchot-laiset -huononsivat tämän näennäis-lesken asemaa siinä määrin, että hänen -täytyi naittaa varsin epäedullisesti tyttärensä ja jättää mielestään -kaikki ajatukset poikansa ja Eugénie Grandet'n avioliitosta. Adolf -lähti des Grassins'in luo Parisiin ja kehittyi siellä, kuten -väitettiin, aika velikullaksi. - --- Miehenne on menettänyt järkensä, sanoi Grandet rouva des -Grassins'ille lainatessaan tälle rahasumman varmaa kiinnitystä -vastaan. Surkuttelen teitä suuresti, joka olette sellainen kelpo -vaimo. - --- Niin, niin, kuka olisi voinut uskoa, vastasi vaimoparka, että hän -lähtiessään teidän asioissanne Parisiin meni perikatoaan kohti. - --- Taivas on todistajani, hyvä rouva, siitä, että viime hetkeen asti -tein parhaani estääkseni häntä lähtemästä. Herra presidentti tahtoi -kaikin mokomin lähteä hänen sijastaan, mutta hän pysyi päätöksessään. -Nyt näemme, minkätähden. - -Siten vapautui Grandet kaikista velvollisuuksista des Grassins'eja -kohtaan. - - - - -Viides luku. - - -Kaikissa elämän vaiheissa on naisilla enemmän syytä suruun kuin -miehillä. Naiset kärsivätkin enemmän. Miehellä on voimansa ja hän -voi sitä käyttää: hän toimii, liikkuu, harkitsee, ajattelee, pohtii -tulevaisuuttaan ja löytää siinä lohdutuksensa. Niin teki Charles'kin. -Mutta nainen jää toimettomana katsomaan suruaan silmästä silmään, -hän ei voi siitä irroittaa ajatuksiaan, hän tunkeutuu sen syvimpään -sopukkaan, minkä hän täyttää rukouksillaan ja kyyneleillään. Niin -teki Eugénie. Hän alkoi kotiutua kohtaloonsa. Tuntea, rakastaa, -kärsiä ja alistua -- siinä naisten tavallinen elämänohje. Eugénie -sai kokea naisen kohtalon pohjaa myöten. Hänellä ei ollut mitään -lohdutuksen mahdollisuutta. Hänen onnensa oli, kuten Bossuet sanoo, -naulittu seinään, eikä se ollut koskaan joutuva hänen käsiinsä. -Suruja taasen ei tarvitse koskaan odottaa, ja Eugénie sai niitä -liiankin varhain kokea. - -Heti Charles'in lähdettyä sai Grandet'n talo entisen hahmonsa. -Ainoastaan Eugéniesta tuntui se käyneen hyvin tyhjäksi. Isänsä -tietämättä koetti hän pitää Charles'in huoneen siinä kunnossa, missä -se oli ollut hänen aikanaan. Rouva Grandet ja Nanon suostuivat -mielellään tähän _status quo'hon_. - --- Kuka tietää, eikö hän palaa takaisin, ennen kuin uskommekaan, -sanoi hän. - --- Ah niin, näkisinpä minäkin hänet mielelläni täällä, vastasi Nanon. -Totuin jo niin häneen. Sellainen lempeä ja siivo nuorukainen -- -kiharatkin kuin tytöllä. - -Eugénie katsoi Nanoniin. - --- Pyhä Neitsyt, katsottehan, neiti, niin tuijottavin silmin kuin -olisi järkenne vaarassa. Älkää toki katsoko tuolla tapaa! - -Tästä päivästä lähtien muutti neiti Grandet'n kauneus luonnetta. -Vakavat ajatukset, jotka vähitellen olivat juurtuneet hänen -sieluunsa, ja arvokkaisuus, jota nainen tuntee, tietäessään olevansa -rakastettu, antoivat hänen piirteilleen sellaisen kirkkauden, jota -maalarit kuvaavat sädekehällä. Ennen orpanan tuloa olisi Eugénieta -voinut verrata nuoreen Neitsyt Mariaan; nyt muistutti hän Pyhää -Äitiä. Hän oli avannut sielunsa rakkaudelle. Nämä kaksi Mariaa, joita -m.m. espanjalainen taide on kuvannut, edustavat kahta kauneinta -naistyyppiä, mitä kristikunnassa yleensä voi tavata. - -Hän kävi nykyään joka päivä messussa. Charles'in lähdön jälkeisenä -päivänä osti hän, messusta palatessaan, kirjakauppiaalta maapallon -kartan ja ripusti sen peilinsä laitaan voidakseen seurata orpanaansa -tämän matkalla kohti Intiaa, ja voidakseen asettua hetkeksi illoin -aamuin siihen laivaan, joka vei mukanaan hänen orpanansa, saadakseen -hänet ajatuksissaan nähdä ja tehdäkseen hänelle tuhansia pieniä -kysymyksiä: - --- Onko sinun hyvä? Ethän kärsi mitään puutetta? Ajatteletko minua, -kun katselet noita pilviä, joiden kauneutta olet opettanut minut -ymmärtämään? - -Hän istuskeli iltasin ajatuksiinsa vaipuneena pähkinäpuun alla -madonsyömällä sammaltuneella penkillä, samalla paikalla, jossa -he olivat kuiskanneet toisilleen niin monta suloista sanaa, niin -monta pientä turhanpäiväisyyttä, samalla paikalla, jossa he olivat -rakennelleet tuulentupia tulevasta kodistaan. - -Hän ajatteli tulevaisuuttaan, katsellessaan taivasta, joka pilkisti -autioiden muurien välistä. Sitten katseli hän muuria ja kattoa, jonka -alla oli Charles'in huone. - -Kun isä Grandet'n niinkutsutut ystävät tulivat illalla lottoa -pelaamaan, tekeytyi hän iloiseksi. Mutta koko aamupäivän puheli -hän äitinsä ja Nanonin kanssa Charlesista. Nanon otti täydestä -sydämestä osaa nuoren emäntänsä kärsimykseen, rikkomatta silti -velvollisuuksiaan vanhaa isäntäänsä kohtaan. Hän sanoi Eugénielle: - --- Olisipa minulla ollut mies, niin olisin seurannut häntä aina... -aina hornan kitaan. Olisin antanut... niin... olisin antanut vaikka -tappaa itseni hänen tähtensä, mutta... Minä kuolen tietämättä, mitä -elämä on. Uskoisitteko, neiti, että tuo ikäloppu Cornoiller, joka ei -itse asiassa ole mikään huono ihminen, hääräilee ympärilläni pienten -säästöjeni tähden, aivan samaan tapaan kuin ne, jotka ajavat takaa -herran rahoja, liehakoivat teitä? Huomaan sen aivan hyvin, koska olen -liukas, vaikkakin näytän tyhmältä kuin torni; niin, neitiseni, se -huvittaa minua kuitenkin, vaikkakaan se ei ole todellisen rakkauden -veroista. - -Kaksi kuukautta kului tällä tapaa. Tämä kotoinen elämä, joka muinoin -oli ollut niin yksitoikkoista, sai uutta virikettä sen salaisuuden -kautta, joka liitti yhä lujemmin sitein yhteen nämä kolme naista. -Salin harmaiden seinien sisällä näkivät he yhä edelleen nuorukaisen. -Aamuisin ja iltasin Eugénie avasi käsityölippaansa ja katseli tätinsä -valokuvaa. Eräänä sunnuntai-aamuna yllätti hänet äiti juuri kun hän -etsiskeli Charles'in piirteitä hänen äitinsä valokuvasta. Rouva -Grandet pääsi silloin osalliseksi kauheasta salaisuudesta: Eugénien -aarteiden joutumisesta Charles'ille. - --- Oletko antanut hänelle kaikki? kysyi äiti kauhistuneena. Mitä -sanot sinä isällesi syntymäpäivänäsi, kun hän tahtoo nähdä säästöjäsi? - -Eugénie ei vastannut mitään. Koko aamuna eivät naiset voineet -vapautua kauhistuksestaan. He olivat siihen määrin levottomia, että -laiminlöivät suuren messun ja menivät vasta sotilasmessuun. Kolmen -päivän kuluttua päättyi vuosi 1819 ja silloin oli kauhistuttava -näytelmä alkava, porvarillinen surunäytelmä ilman myrkkyä, tikaria -tai verenvuodatusta, mutta julmempi kuin yksikään kuuluisan -Atrides-perheen toimeenpanemista näytelmistä. - --- Mikä mahtaakaan meidät periä? sanoi rouva Grandet tyttärelleen, -laskien kudelmansa syliinsä. - -Äiti parka oli kärsinyt sellaisia tuskia kahden kuukauden ajan, ettei -hän vielä ollut saanut valmiiksi villaisia kalvosimia, joita hän -tarvitsi talvea varten. Tällä näennäisesti mitä vähäpätöisimmällä -seikalla oli mitä surullisimmat seuraukset. - -Koska hänellä ei ollut kalvosimia, tarttui kylmä häneen, sillä välin -kun puolisonsa hirvittävä viha sai hien nousemaan hänen otsalleen. - --- Minä ajattelin, lapsi parkani, että jos olisit uskonut minulle -salaisuutesi, olisimme ehtineet kirjoittaa Parisiin herra des -Grassins'ille. Hän olisi voinut lähettää meille samanlaisia -kultarahoja kuin sinun olivat; ja, vaikkakin Grandet tuntee ne hyvin, -niin ehkä... - --- Mutta, mistä olisimme ottaneet niin paljon rahaa? - --- Olisin pantannut omaisuuteni... Muutoin olisi herra des Grassins... - --- Siihen ei ole enää aikaa, vastasi Eugénie alakuloisella, -muuttuneella äänellä, keskeyttäen äitinsä. Emmekö mene huomen aamulla -toivottamaan hänelle hyvää uutta vuotta hänen huoneeseensa? - --- Mutta, tyttöseni, minkätähden emme voisi pyytää apua Cruchot'lta? - --- Ei, ei, sen kautta antautuisimme me heille ja tulisimme -riippuvaisiksi heistä. Sitä paitsi olen jo päättänyt mitä teen. -Minä olen toiminut oikein enkä sitä kadu. Jumala minua varjelkoon. -Tapahtukoon hänen pyhä tahtonsa. Oi, äitini, jos olisitte lukenut -hänen kirjeensä, ette olisi voinut ajatella muuta kuin häntä. - -Seuraavana aamuna, tammikuun ensimäisenä päivänä 1820, valtasi äidin -ja tyttären niin selittämätön tuska, ett'eivät he voineetkaan tulla -juhlalliselle tervehdykselle Grandet'n huoneeseen. - -V. 1819:n ja 1820:n talvi oli mitä ankarin. Lumi peitti katot. - -Niin pian kuin rouva Grandet kuuli puolisonsa liikuskelevan -huoneessa, sanoi hän: - --- Grandet, annahan toki Nanonin lämmittää vähän huoneessani; täällä -on niin kylmä, että värisen peitteeni alla. Olen jo siinä iässä että -minun täytyy hiukan hoitaa itseäni. Sitä paitsi, jatkoi hän hetken -vaitiolon jälkeen, tulee Eugénie pukeutumaan tänne. Tyttö parka voisi -tulla sairaaksi pukeutuessaan huoneessaan tällaisessa kylmyydessä. -Sitten tulemme saliin ja toivotamme sinulle hyvää uutta vuotta lieden -ääressä. - --- Ta, ta, ta, ta, millainen kieli! millä tavalla aloitat vuotesi, -rouva Grandet! Etpä ole vielä koskaan puhunut noin paljon. Ja -kuitenkin arvelen, ettet ole syönyt edes viinissä kostutettua -leipäpalaa. - -Hetken ajan vallitsi hiljaisuus. - --- No niin, jatkoi viiniporvari, jota vaimonsa pyyntö kiusasi, minä -teen mitä haluat. Sinä olet todellakin hyvä vaimo, enkä tahdo että -sinulle vanhoilla päivilläsi tapahtuu mitään onnettomuutta, vaikkakin -la Bertellièret, totta kyllä ovat olleet vahvaa rakennetta. - --- Mitä! eikö se ole totta? huusi hän hetken vaitiolon jälkeen. Mutta -voimme antaa sen heille anteeksi, koska olemme heidät perineet. - -Ja hän rykäsi. - --- Olettepa iloinen tänä aamuna, sanoi vaimo parka vakavasti. - --- Minähän olen aina iloinen. - - Tynnyrintekijä on nukkunut yön, - tynnyrintekijä alkaa työn... - -hyräili hän tullen vaimonsa huoneeseen täysin pukeutuneena. - --- Todellakin, täällä on kirotun kylmä. Syömme hyvän aamiaisen -tänään, vaimoseni. Des Grassins'it ovat lähettäneet minulle -hanhenmaksa-pasteijoja. Menen hakemaan niitä. Hän on pannut mukaan -kultarahan Eugénielle, kuiskasi tynnyrintekijä vaimon korvaan. -Minulla ei ole enää kultaa, vaimoni. Minulla oli vielä muutamia -vanhoja kolikoita -- sinulle voin sen uskoa -- mutta minun on -täytynyt käyttää ne kauppoihini. - -Ja vuoden ensimäisen päivän kunniaksi suuteli hän vaimoaan otsalle. - --- Eugénie, huusi äiti, en tiedä millä kyljellä isäsi on nukkunut, -mutta hän on erittäin ystävällinen tänä aamuna. -- Ehkäpä -suoriudummekin helposti. - --- Mikä onkaan meidän herrallamme tänään, sanoi Nanon tullessaan -sytyttämään valkeaa rouvan huoneeseen. Ensin sanoi hän minulle: -"Hyvää huomenta, onnellista uutta vuotta, vanha aasi! Mene -sytyttämään valkeaa rouvan huoneeseen, hänellä on kylmä." Mutta -vielä enemmän hämmästyin, kun hän ojensi minulle uutukaisen kuuden -frangin rahan. Kas tuossa, rouva, katsokaahan! Sitä kelpo herraa! -Hän on kuitenkin mainio mies. Toiset tulevat kovasydämisemmiksi, -kuta vanhemmiksi tulevat, mutta hän päinvastoin tulee lempeäksi kuin -teidän viinimarjanne ja joka päivältä paremmaksi. Onpa hän tosiaankin -oivallinen ja mainio mies... - -Salaisena syynä tähän iloon oli Grandet'n yritysten täydellinen -onnistuminen. Herra des Grassins, otettuaan ensiksi pois sen, minkä -tynnyrintekijä oli hänelle velkaa sadan viidenkymmenen frangin -hollantilaisten vekselien diskontosta ja siitä ennakko-maksusta, -jonka hän oli hänelle antanut jotta hän saattoi suorittaa -sadantuhannen frangin korot, lähetti hänelle postissa kolmekymmentä -tuhatta frangia taalereissa. Samalla jätti hän hänelle valtion -paperien arvoluettelon. Grandet oli jo kahden kuukauden ajan saanut -rahoistaan kahdentoista prosentin koron, hän oli tarkastanut -laskunsa, hänelle juoksi tästälähin viisikymmentä tuhatta frangia -puolivuosittain ilman että hänen tarvitsi nähdä mitään vaivaa. -Hän tarkasteli siis valtiopaperien laskuja, joita kohtaan muutoin -maaseutulaiset tuntevat voittamatonta epäluuloa, ja laski jo että -viidessä vuodessa hänen pääomansa suuremmitta vaikeuksitta olisi -kasvanut kuudella, seitsemällä miljoonalla, joka summa lisättynä -hänen kiinteään omaisuuteensa muodosti melkoisen kapitaalin. Ne kuusi -frangia, jotka hän antoi Nanonille, olivat ikäänkuin palkkana siitä -suunnattomasta palveluksesta, jonka palvelija tietämättään oli tehnyt -herralleen. - --- Kas! Kas! Minne meneekään ukko Grandet näin varhain aamulla -ja sellaisella innolla? sanoivat kauppiaat toisilleen avatessaan -kauppapuotejaan. - -Kun he myöhemmin näkivät hänen palaavan rantatietä, mukanaan kantaja -täysine säkkineen, sanoi eräs: - --- Nyt ovat asiat reilassa, mies käväsi noutamassa taalerejaan. - -Toinen sanoi: - --- Hänelle juoksee niitä Parisista, Froidfond'ista, Hollannista. - -Kolmas jatkoi: - --- Lopulta ostaa hän koko Saumurin. - --- Hän tekee pilkkaa pakkasesta, hän ei ajattele muuta kuin -kauppojaan, sanoi eräs vaimo miehelleen. - --- He! he! herra Grandet, sanoi hänelle kangaskauppias, hänen lähin -naapurinsa, tahdotteko että autan teitä? - --- Totta tosiaan, kantamuksessa on kuparirahoja, vastasi viiniporvari. - --- Hopeaapahan on, väitti kantaja hiljaisella äänellä. - --- Jos haluat juomarahaa, niin pidä kitasi kiinni, sanoi Grandet -avatessaan ovea. - --- Kas vain, vanha kettu, luulin häntä kuuroksi; mutta näyttää siltä -kuin hän kylmällä ilmalla kuulisi vallan mainiosti. - --- Tässä saat frangin uuden vuoden lahjaksi ja sitten -- suu kiinni! -Saat mennä. Nanon tuo sinulle kärrysi. - --- Nanon, ovatko varpuset messussa? - --- Kyllä, herra. - --- Siinä tapauksessa jalat allesi ja työhön! huusi hän ja alkoi -nostella säkkejä toisen selkään. - -Tuossa tuokiossa olivat rahat siirretyt hänen huoneeseensa, johon hän -senjälkeen sulkeutui. - --- Kun aamiainen on valmis, niin koputa seinään. Vie kärryt takaisin. - -Noin kymmenen aikaan syötiin aamiainen. - --- En usko, että isäsi pyytää saada nähdä rahojasi, puhui rouva -Grandet tyttärelleen heidän palatessaan messusta. Sitäpaitsi voit -sanoa, että olet vilustunut. Niin voitamme aikaa ja ehdimme kyllä -hankkia rahat syntymäpäivääsi. - -Grandet kapusi ulos huoneestaan ja ajatteli, kuinka hän vaihtaisi -uudet rahansa kultaan, hyvillä mielin yritystensä onnistumisesta. -Hän oli päättänyt järjestää taloutensa sillä tapaa, että korot -kasvaisivat sataan prosenttiin. Nämä päätökset olivat tuhoa tuottavia -Eugénielle. - -Heti kun hän astui huoneeseen, toivottivat molemmat naiset hänelle -hyvää uutta vuotta, tytär heittäytyen hänen kaulaansa ja hyväillen -häntä, rouva Grandet vakavasti ja arvokkaasti. - --- Niin, niin! lapseni, sanoi hän, suudellen tytärtään molemmille -poskille, minä teen työtä sinun tähtesi, näetkös... sinun onnesi -tähden. Tarvitaan rahaa, jos mieli olla onnellinen. Ilman rahaa, -turha vaiva koko elämä! Katso, tuossa on aivan uusi napoleoni, olen -lähetyttänyt sen Parisista, sillä niin totta kuin olen rehellinen -mies, ei minulla ole kultajyvääkään enää kotona. Ei ole muilla kuin -sinulla enää kultaa. Näytäpä minulle aarteesi, tyttöseni. - --- Ei nyt, on niin kylmä; syökäämme ensin aamiaista, vastasi Eugénie. - --- Niinpä niin, ehdimmehän sittenkin. Se edistää aamiaisen syötyämme -ruuansulatustamme. Des Grassins, se kelpo mies, on lähettänyt -meille tämän. Syökäämme siis, lapseni. Se ei maksa mitään. Kunnon -mies se des Grassins, kunnon mies. On ottanut, hölmö, Charles'in -asiat hoidettavikseen ja maksutta. Hän saattaa kyllä kuntoon -Grandet-vainajan asiat. Totta vie, tämä paisti on mainiota, jatkoi -hän jonkun ajan päästä suu täynnä ruokaa. Mutta miks'et syö, -vaimoseni, tämä ravitsee vähintäin kahdeksi päiväksi. - --- Minun ei ole nälkä. Olen pahoinvoipa, kuten tiedät. - --- Ai, ai. Mutta voit huoleti syödä pelkäämättä että halkeaisit; -olethan La Bertelliérejä, vankkaa sukua. Olet tosin hiukan kellahtava -kasvoiltasi, mutta minä pidän keltaisesta. - -Häpeällisen hirsipuu-kuoleman odotus on varmaan vähemmän hirvittävää -tuomitulle kuin se tunne millä rouva Grandet ja hänen tyttärensä -odottivat mitä tapahtuisi aamiaisen jälkeen. Kuta iloisemmin -tynnyrintekijä puhui ja kuta ahnaammin hän pureskeli, sitä -ahdistavampi tunne valtasi molempien naisten sydämet. Kuitenkin -tunsi tytär itsensä rohkeammaksi kuin äiti, sillä rakkaus teki hänet -voimakkaaksi. - --- Hänen, hänen tähtensä, ajatteli Eugénie, kärsisin vaikka tuhat -kuolemaa. - -Näin ajatellessaan, heitti hän äitiinsä rohkaisevia katseita. - --- Vie pois kaikki, sanoi Grandet Nanonille, kun he yhdentoista -seutuvilla olivat lopettaneet aamiaisensa; mutta jätä pöytä -paikoilleen. Meillä on siten mukavampi ihailla sinun pieniä -aarteitasi, lisäsi hän, katsellen Eugénieta. Sinulla on, -ainoastaan nimellisarvossa laskettuna, viisituhattayhdeksänsataa -viisikymmentäyhdeksän frangia -- siihen neljäkymmentä, jotka saat -tänään, tekee yhtä vaille kuusituhatta frangia. Tässä annan etukäteen -sinulle tuon puuttuvan kolikon, koska, näetkös, tyttöseni... -- Mutta -minkätähden seisot siinä ja kuuntelet? Menetkö heti paikalla työhösi, -huudahti Grandet, kääntyen Nanonin puoleen. - -Nanon katosi. - --- Kuule, Eugénie, sinun täytyy antaa minulle rahasi. Ethän kiellä -sitä i... isältäsi, pieni ty... tyttöseni, vai mitä? - -Molemmat naiset vaikenivat. - --- Minulla ei ole enää kultaa. Minulla oli, mutta minulla ei ole -enää. Minä annan sinulle kuusituhatta frangia, ja sinä asetat -ne niinkuin minä neuvon sinua. Sinun ei pidä enää ajatella -tuota tusinaa. Kun minä naitan sinut, joka tapahtuu lähimmässä -tulevaisuudessa, niin löydän minä kyllä miehen, joka voi tarjota -sinulle kauneimman morsiustusinan, josta meidän seudullamme koskaan -on puhuttu. Kuulehan toki ty... tyttöni. Tässä tarjoutuu siis mainio -tilaisuus, sinä voit asettaa kuusi tuhatta frangia valtiopankkiin -ja saat niistä silloin puolivuosittain lähemmäs kaksi sataa frangia -korkoja, ilman että tarvitset huolehtia korjauksista, veroista, -rakeista, pakkasesta tai myrskystä, tai että mikään voisi vähentää -tulojasi. Sinä et ehkä tahdo erota kullastasi, vai mitä, ty... -tyttöseni? Tuo se minulle kumminkin. Minä kokoan sinulle kultarahoja, -hollantilaisia, portugalilaisia, intialaisia, genualaisia; ja -kolmessa vuodessa on pieni kulta-aarteesi entisellään. Mitä sanot -siihen, ty... tyttöni? Nostahan nyt silmäsi. Kas niin, mene hakemaan -ne, kultaseni. Suutelepas minua silmille, niin sanon sinulle elämän -ja kuoleman salaisuudet korvaukseksi kolikoistasi. Tosiaankin, -taalerit elävät ja liikkuvat kuin ihmiset: ne menevät, tulevat, -tekevät työtä, lisääntyvät. - -Eugénie nousi, mutta käytyään muutamia askelia ovea kohti kääntyi hän -äkkiä, katsoi isäänsä suoraan silmiin ja sanoi: - --- Minulla ei ole enää kultarahojani. - --- Eikö sinulla enää ole rahojasi? huudahti Grandet, hypähtäen kuin -hevonen, joka kuulee kanuunan pamauksen kymmenen askeleen päässä. - --- Ei, minulla ei ole enää. - --- Sinä erehdyt, Eugénie. - --- En - --- Isäni luiden kautta! Kun tynnyrintekijä vannoi tällä tavalla, -vapisivat laattiapalkit. - --- Hyvä Jumala! rouva pyörtyy, huusi Nanon. -- Grandet, sinun vihasi -tappaa minut, sanoi vaimo parka. - --- Ta, ta, ta, ta! teidän suvussanne eivät naiset kuole niin -helposti! -- Eugénie, mitä olet tehnyt rahoillasi? huusi hän rynnäten -tyttöä kohti. - --- Isä, sanoi tytär, polvillaan rouva Grandet'n edessä, äiti -kärsii... katsokaa... Älkää tappako häntä. - -Grandet kauhistui nähdessään vaimonsa muutoin niin keltaiset kasvot -kuoleman valkeina. - --- Nanon, tulkaa auttamaan minua vuoteeseen, sanoi äiti heikolla -äänellä. Minä kuolen... - -Nanon ojensi kohta käsivartensa emännälleen, samoin teki Eugénie, ja -vaivoin saivat he hänet huoneeseensa, sillä hän meni tainnuksiin joka -askeleella. Grandet jäi yksin. Kuitenkin, jonkun hetken kuluttua, -nousi hän seitsemän, kahdeksan porrasta ja huusi: - --- Eugénie, kun äitisi on vuoteessa, tulet sinä alas. - --- Kyllä, isä. - -Viipymättä meni hän alas rauhoitettuaan äitiänsä. - --- Tyttäreni, sanoi Grandet, sanokaa minulle missä on teidän rahanne. - --- Isäni, jos annatte minulle lahjoja, joita minä en saa käyttää -mieleni mukaan, niin ottakaa ne pois, vastasi Eugénie kylmästi, -etsien napoleonin uunilta ja ojentaen sen hänelle. - -Grandet tempasi rahan ja pisti sen kukkaroonsa. - --- Totta tosiaan, en anna sinulle enää mitään! En äyriäkään! huusi -hän näpäyttäen peukalollaan. Halveksitko isääsi? Et luota häneen? Et -siis tiedä mitä isä on? Jollei hän ole sinulle kaikki kaikessa, ei -hän ole mitään. Missä ovat rahasi? - --- Isäni, rakastan ja kunnioitan teitä, vihastanne huolimatta. Mutta -pyydän nöyrimmästi huomauttaa, että olen kahdenkolmatta vuotias. Te -olette itse monta kertaa minulle hokenut, että olen täysikäinen. Nyt -tiedän sen. Olen menetellyt rahoillani mieleni mukaan ja siitä voitte -olla varma, että ne ovat hyvässä tallessa... - --- Missä? - --- Se on minun salaisuuteni. Eikö teilläkin ole omanne? - --- Enkö ole perheeni pää? Eikö minulla saisi olla omia asioita? - --- Tämä on myös minun asiani. - --- Mutta silloin ovat asiat huonosti, kun niitä ei voi uskoa omalle -isälleen, neitiseni. - --- Ne ovat mainiosti, mutta minä en voi kuitenkaan kertoa niistä -isälleni. - --- Sanokaa ainakin milloin annoitte rahanne? Eugénie teki kieltävän -liikkeen päällään. - --- Teillähän oli ne vielä syntymäpäivänänne vai mitä? - -Eugénie, joka oli yhtä järkähtämätön kuin isänsäkin, puisti uudelleen -päätään. - --- Mutta onko koskaan nähty moista itsepäisyyttä tai kuultu moisesta -ryöstöstä, huusi Grandet yhä kovemmalla äänellä, joka kaikui läpi -koko talon. Mitä! Täällä, minun talossani, minun luonani joku -olisi ottanut sinun rahasi! ainoat kultarahat, jotka meillä oli! -minun tietämättäni? Kulta on kallista tavaraa. Rehellisimmätkin -tytöt voivat tehdä virheitä, antaa vaikka mitä; sellaista tapahtuu -ylhäisten keskuudessa samoinkuin porvarien; mutta antaa kultaa... -Sinä olet antanut sen jollekin, eikö niin? - -Eugénie vaikeni itsepintaisesti. - --- Onko koskaan nähty tuollaista tyttöä! Olenko minä isäsi? Jos olet -pannut rahasi johonkin, täytyy sinulla olla niistä kuitti... - --- Olinhan vapaa antamaan rahani kenelle hyväksi näin, vai mitä? -Olivathan ne minun? - --- Mutta sinä olet lapsi! - --- Täysi-ikäinen. - -Tyttären loogillisuus sai Grandet'n hämmennyksiin; hän kalpeni, -vapisi, kiroili; kun hän vihdoin löysi sanoja, huusi hän: - --- Kirottu käärme olet tytöksi! Sinä hävytön, sinä tiedät että minä -sinua rakastan, ja käytät sitä väärin. Sinä kuristat isäsi! Lempo -soikoon! sinä olet heittänyt omaisuutemme tuon tyhjäntoimittajan -jalkoihin, jolla oli sahviaaninahkaiset saappaat. Isäni luitten -kautta! en voi jättää sinua perinnöttömäksi, tuhat tulimaista! mutta -minä kiroon sinut, sinun serkkusi ja sinun lapsesi! Sinä tulet -näkemään, ettei tästä koidu mitään hyvää, ymmärrätkö? Siis Charles... -Mutta ei, se ei ole mahdollista. Mitä! tuoko keikari olisi minulta -ryöstänyt... - -Hän katseli tytärtään, joka pysyi mykkänä ja kylmänä. - --- Hän ei hievahda, ei räpäytä silmiään, hän on enemmän Grandet kuin -minä... Et kai ainakaan ole antanut rahaasi saamatta mitään vastaan. -Kas niin, sano? - -Eugénie katsoi isäänsä pilkallisesti. Grandet'n raivo nousi uudelleen. - --- Eugénie, sinä olet minun luonani, isäsi luona. Sinun täytyy -alistua talon tapoihin niin kauan kuin täällä asut. Jo uskonto -määrää, että sinun on totteleminen minua. - -Eugénie painoi päänsä alas. - --- Sinä loukkaat minua syvästi, jatkoi Grandet. En tahdo nähdä sinua -ennen kuin olet alistunut. Mene huoneeseesi ja pysy siellä siksi -kunnes sallin sinun sieltä tulla. Nanon tuo sinulle leipää ja vettä. -Oletko ymmärtänyt? Mars! - -Eugénie purskahti itkemään ja juoksi äitinsä luo. - -Grandet meni ulos ja kierteli sinne tänne puutarhan lumessa, -tietämättä mitään kylmyydestä, kun hänen päähänsä iski ajatus, -että tytär mahtoikin lähteä äidin luo. Ja ihastuneena ajatukseen, -että yllättäisi tyttären rikkomassa isän käskyjä, kapusi hän ylös -portaita, ketteränä kuin kissa, ja ilmestyi rouva Grandet'n huoneen -ovelle juuri kuin tämä silitteli Eugénien päätä, joka oli äidin -sylissä. - --- Rauhoitu, lapsi parkani, isäsi lauhtuu pian. - --- Hänellä ei ole enää isää! sanoi tynnyrintekijä. Onko tuo -tottelematon tyttö todellakin meidän, rouva Grandet? Kaunista -kasvatusta ja erinomaisen uskonnollista! Kas niin, ettekö olekaan -huoneessanne? Mars koppiin, neiti. - --- Tahdotteko riistää minulta tyttäreni? sanoi rouva Grandet, jonka -kasvot paloivat kuumeesta. - --- Jos tahdotte pitää hänet luonanne, niin viekää hänet, lähtekää -molemmat kotoa... Tulimmainen! missä ovat rahat? minne ne ovat -joutuneet? - -Eugénie nousi, heitti ylpeän katseen isäänsä, ja palasi huoneeseensa -jonka oven isä lukitsi. - --- Nanon, huusi Grandet, sytytä tuli saliin. - -Ja hän istuutui nojatuoliin vaimonsa vuoteen viereen ja sanoi: - --- Hän on varmaankin antanut rahat tuolle onnettomalle viettelijälle, -serkulleen, joka ei halunnut muuta kuin hänen säästöjään. - -Rouva Grandet'lla oli kyllin voimaa pysyä näennäisesti kylmänä, -kuurona ja mykkänä, sillä hän huomasi, mikä vaara uhkasi hänen -tytärtään. - --- Minä en tiennyt mitään kaikesta tästä, vastasi hän, kääntyen -seinään päin, jottei näkisi puolisonsa säihkyviä katseita. Kärsin -siihen määrin teidän kiivaudestanne, että jos käy, kuten luulen, -en enää nouse tästä vuoteesta. Teidän olisi pitänyt säästää minua, -Grandet, minua, joka en ole koskaan tuottanut teille surua, mikäli -tiedän. Tyttärenne rakastaa teitä, luulen että hän on viaton kuin -vastasyntynyt lapsi; sentähden älkää pahoittako hänen mieltään, -peruuttakaa määräyksenne. Pakkanen on hyvin kova, te voitte tulla -syypääksi ankaraan sairauteen. - --- En tahdo nähdä häntä enkä puhu hänen kanssaan. Hän saa jäädä -huoneeseensa vedelle ja leivälle, kunnes hän on täyttänyt isänsä -tahdon. Mitä hittoa! perheen isännän on tietäminen minne rahat -joutuvat hänen talostaan. Hänellä oli ainoat intialaiset rahat, joita -luultavasti on koko Ranskassa, sitä paitsi genoviinit, hollantilaiset -kultarahat... - --- Grandet, Eugénie on meidän ainoa lapsemme, ja vaikka hän olisi -heittänyt ne järveen... - --- Järveen! huusi Grandet, järveen! Te olette hullu, rouva Grandet. -Sen minkä olen sanonut, olen sanonut, te tiedätte sen. Jos tahdotte -säilyttää rauhan talossanne, niin ripittäkää tytärtänne, pakoittakaa -hänet tunnustamaan; naiset osaavat tehdä tuollaista paremmin -keskenään kuin me miehet. Oli hän sitten tehnyt mitä tahansa, minä -en syö häntä. Pelkääkö hän minua? Vaikka hän olisi valanut serkkunsa -kullalla kiireestä kantapäähän, niin on tämä nyt merellä emmekä voi -hänelle mitään... - --- Entä sitten, Grandet... - -Hermokohtaus ja tyttären onnettomuus olivat tehneet rouva Grandet'n -selvänäköiseksi. Hän huomasi, kuinka hänen miehensä sieraimet -alkoivat laajeta, kun hän asettui häntä vastaan, muutti sentähden -taistelutapaansa ja jatkoi entisellä äänellään: - --- Niin, Grandet, eipä ole minulla enemmän valtaa hänen ylitseen kuin -teillä. Ei hän ole minulle mitään puhunut, hän tulee teihin. - --- Kuinka kielenne onkin liukas tänään! Ta-ta-ta, alanpa luulla, että -teette pilkkaa minusta. Olette ehkä punoneet yhteisen juonen. - -Ja tynnyrintekijä katsoi läpitunkevasti vaimoonsa. - --- Grandet, jos tahdotte saada minut hengiltä, niin jatkakaa -sillä tavalla. Minä sanon sen teille, Grandet, ja vaikkapa se -maksaisi minulle henkeni, niin toistan vieläkin: te teette väärin -tyttärellemme, hän on järkevämpi kuin te. Nuo rahat olivat hänen, -hän ei ole voinut käyttää niitä kuin hyvään tarkoitukseen, ja Jumala -yksin tuntee meidän hyvät tekomme. Grandet, minä rukoilen teitä, -antakaa anteeksi Eugénielle!... Te lievennätte sillä tavalla sitä -tuskaa, jonka minuun on vaikuttanut teidän vihanne, ja pelastatte -ehkä henkeni. Tyttäreni, Grandet -- antakaa minulle takaisin -tyttäreni! - --- Minä heitän kaikki hiiteen! huusi Grandet. Taloni on tuomittu, -sillä äiti ja tytär ovat poissa suunniltaan... Hui! Olette antanut -minulle julman uudenvuodenlahjan, Eugénie! raivosi hän. Niin, niin, -itkekää! Teillä on omantunnon vaivoja sen johdosta mitä olette -tehnyt, ymmärrättekö? Mitä hyödyttää teitä nauttia pyhää ehtoollista -kuusi kertaa kolmen kuukauden aikana, jos annatte isänne rahoja -salaa tyhjäntoimittajalle, joka riistää teiltä sydämen, kun teillä -ei ole enää muuta hänelle tarjottavana? Te tulette kyllä näkemään, -mihin hän kelpaa teidän Charles'inne sahviaanisaappaineen ja hienoine -hipiöineen. Hänellä ei ole sydäntä eikä sielua, koska hän uskaltaa -viedä tyttö-raukan aarteen ilman vanhempain suostumusta. - -Kun ovi sulkeutui, lähti Eugénie huoneestaan ja tuli äitinsä luo. - --- Te olette ollut hyvin rohkea puolustaessanne tytärtänne, sanoi -Eugénie. - --- Näetkö, lapseni, minne luvattomat teot saattavat meidät!... Olet -saanut minut lausumaan valheen. - --- Oi! minä rukoilen Jumalaa, että hän rankaisee minua yksin. - --- Onko totta, sanoi Nanon, tullen sisään läähättäen, että neidin -tulee viettää loput elämästään vedellä ja leivällä? - --- Mitä se tekee, Nanon? sanoi Eugénie tyyneesti. - --- Oh! Minäkö söisin piirakkaa, kun talon tytär syö kuivaa leipää... -En, ikinä. - --- Ei sanaakaan tästä asiasta, Nanon, sanoi Eugénie. - --- Minun suuni pysyy kyllä kiinni, mutta saatte nähdä! Grandet söi -yksin päivällistä, mitä hän ei ollut tehnyt neljäänkolmatta vuoteen. - --- Tehän olette kuin leski, herra, huomautti Nanon. On hyvin hullua -olla leski, kun on kaksi naista talossa. - --- Minä en ole puhutellut sinua. Pidä kitasi kiinni tai ajan sinut -pois talosta. Mitä sinulla on kattilassa, joka kiehuu tuolla? - --- Rasvaa sulatan... - --- Tänne tulee vieraita illalla, pane tuli takkaan. - -Cruchot't, rouva des Grassins ja hänen poikansa tulivat kahdeksan -aikaan ja hämmästyivät, kun eivät tavanneet rouva Grandet'ta eivätkä -Eugénieta. - --- Vaimoni on hiukan pahoinvoipa ja Eugénie on hänen luonaan, selitti -vanha viinitarhuri, jonka kasvoissa ei voinut huomata minkäänlaista -liikutusta. - -Kun oli noin tunnin verran juteltu yhtäkaikkisista asioista, palasi -rouva des Grassins, joka oli mennyt rouva Grandet'ta tervehtimään, -takaisin seuraan. Kaikki kysyivät kuin yhdestä suusta: - --- Kuinka voi rouva Grandet? - --- Ei lainkaan hyvin, ei lainkaan hyvin, vastasi rouva des Grassins. -Hänen tilansa näyttää sangen huolestuttavalta. Hänen iällään on syytä -olla mitä varovaisin. - --- Saammehan nähdä, sanoi viinitarhuri hajamielisesti. Seura toivotti -isännille hyvää yötä. Kun oli tultu kadulle, sanoi rouva des Grassins -Cruchot'ille. - --- Grandet'n talossa on tapahtunut jotain. Rouva on heikompi kuin hän -itsekään luulee. Tyttärellä on silmät punaisina, ikäänkuin hän olisi -itkenyt pitkät ajat. Tahtoisivatkohan he naittaa hänet vastoin hänen -tahtoaan? - -Kun ukko Grandet nukkui, hiipi Nanon varpaillaan Eugénien huoneeseen -ja toi piirakan, jonka hän oli paistanut kattilassa. - --- Kas tässä, neiti, puhui tuo kunnon palvelija. Cornoiller on -antanut minulle jäniksen. Te syötte niin vähän, että tämä piirakka -riittää teille viikoksi; ja koska on näin kylmä, ei ole mitään -pelkoa, että se pahenee. Niin ei teidän ainakaan tarvitse syödä -kuivaa leipää, sillä se ei ole ensinkään terveellistä. - --- Nanon parka! sanoi Eugénie puristaen hänen kättään. - --- Olen valmistanut piirakan oikein hyväksi, kerrassaan maukkaaksi, -ja _hän_ ei ole huomannut mitään. Olen ostanut silavaa ja -laakerinmarjoja niillä kuudella frangilla, jotka vasta sain; saanhan -tehdä niillä mitä haluan. - -Samassa Nanon riensi tiehensä, sillä hän oli kuulevinaan Grandet'n -askeleita. - -Muutaman kuukauden kuluessa tynnyrintekijä tuli aina eri aikoina -päivästä katsomaan vaimoaan, lausumatta tyttären nimeä, näkemättä -häntä tai antamatta pienintäkään viittausta hänen olemassaolostaan. -Rouva Grandet ei poistunut koskaan huoneestaan. Päivä päivältä hänen -tilansa huononi. Ei mikään voinut taivuttaa vanhaa tynnyrintekijää. -Hän pysyi horjumattomana, korskeana ja kylmänä kuin graniittipatsas. -Hän kulki ja toimitti asiansa kuin ennenkin; mutta hän ei sammaltanut -enää; puheli vähemmän, ja oli kaupoissaan vielä kitsaampi kuin ennen. -Usein teki hän virheitä laskuissaan. - --- Jotain on sattunut Grandet'lle, sanoivat Cruchot'laiset ja -Grassins'it. - --- Mitähän on tapahtunut Grandet'n talossa? oli kysymys, joka -yleisesti tehtiin Saumurin iltakutsuissa. - -Eugénie meni messuun Nanonin saattamana. Jos rouva des Grassins -kirkosta tullessa teki hänelle muutamia kysymyksiä, vastasi hän -niihin välttelevästi, tyydyttämättä toisen uteliaisuutta. Kuitenkin -oli mahdotonta salata Cruchot'ilta ja rouva des Grassins'ilta -Eugénien vankeutta kauemmin kuin kaksi kuukautta. Puuttui lopulta -tekosyitä, millä selittää hänen alituinen poissaolonsa. Sitten, ilman -että voitiin sanoa kenen kautta, oli salaisuus tullut ilmi, koko -kaupunki sai tietää että vuoden ensimäisestä päivästä saakka neiti -Grandet, isänsä määräyksestä, oli suljettuna huoneeseensa vedelle -ja leivälle, että Nanon leipoi hänelle piirakoita ja toi ne hänelle -yöllä; ja tiedettiinpä myös, että Eugénie sai ainoastaan silloin -nähdä ja hoitaa äitiänsä, kun hänen isänsä oli poissa kotoa. - -Grandet'n menettelyä tuomittiin hyvin ankarasti. Koko kaupunki -julisti hänet tavallaan lainsuojattomaksi, rupesi muistelemaan -hänen petoksiaan, hänen kovuuttaan, pani hänet pannaan. Kun hän -kulki ohitse, osoitettiin häntä sormella. Kun hänen tyttärensä -vaelsi mutkikkaita katuja matkalla messuun tai iltakirkkoon -Nanonin seuraamana, asettuivat ihmiset ikkunoihin uteliaasti -tutkimaan rikkaan perijättären käytöstä ja kasvoja, joissa kuvastui -surumielisyys ja enkelimäinen lempeys. Hänen vankeutensa, isän -epäsuosio, kaikki oli hänelle yhdentekevää. Kauan aikaa oli hän -tietämätön siitä että oli yleisenä puheenaiheena kaupungissa, -samoinkuin hänen isänsäkin oli tietämätön siitä. Uskollisena ja -puhtaana Jumalan edessä, auttoi hänen hyvä omatuntonsa häntä -kärsivällisesti kestämään isän vihan ja koston. Syvä sieluntuska -tukahutti hänessä kaikki muut kärsimykset. Hänen äitinsä, tuo lempeä -ja hellä olento, jonka piirteet kaunistuivat ja kirkastuivat hänen -hautaa lähetessään, huononi päivä päivältä. Usein Eugénie syytti -itseään siitä, että hän oli syynä tuohon julmaan ja hivuttavaan -tautiin. Nämä omantunnon tuskat, joita äiti koetti lieventää, -kiinnittivät tyttären vielä lujemmin äitiinsä. Joka aamu, niin -pian kuin isä oli lähtenyt, tuli hän istumaan äidin vuoteelle, ja -Nanon toi hänelle sinne aamiaisen. Eugénie parka murtuneena äitinsä -kärsimyksistä, teki mykän liikkeen Nanonille päällään ja purskahti -itkemään. Orpanasta ei hän uskaltanut puhua kenellekään. - -Rouva Grandet oli ensimäinen, joka ei voinut olla kysymättä: - --- Missä _hän_ lieneekään? Minkätähden _hän_ ei kirjoita? - -Äiti ja tytär eivät voineet ensinkään käsittää, kuinka kaukana hän -oli Ranskasta. - --- Ajatelkaamme häntä, äiti, vastasi Eugénie, älkäämme puhuko -hänestä. Te kärsitte, te ennen muita. - --- Lapseni, sanoi rouva Grandet, minä en valita elämääni. Jumala on -armossaan antanut minulle voimaa ottaa vastaan ilolla kärsimykseni. - -Äidin puhe todisti aina kristillistä nöyryyttä ja hurskasta mieltä. -Kun hänen puolisonsa hänen sairautensa ensimäisinä kuukausina -tuli hänen huoneeseensa ja uudelleen ja uudelleen toisti samat -kysymyksensä, niin vastasi hän hänelle samalla tavalla kuin -ensimäisenä päivänä, yhtä lempeästi, mutta myös naisen lujuudella, -joka tuntee kuoleman olevan lähellä ja ammentaa siitä rohkeutta, jota -häneltä on puuttunut koko elämän ajan. - --- Grandet, kiitän teitä siitä osanotosta, jota te osoitatte -minua kohtaan, vastasi hän, kun hänen miehensä oli tehnyt yhden -jokapäiväisimmistä kysymyksistään; mutta jos tahdotte lieventää -viimeisten hetkien katkeruutta ja tyynnyttää tuskaani, niin -armahtakaa tytärtämme; osoittakaa, että olette kristitty, puoliso -ja isä. Kuullessaan nämä sanat Grandet istuutui vuoteen luo ja -käyttäytyi kuin mies, joka huomaa rajuilman lähestyvän ja asettuu -porttikäytävään sadetta odottamaan: hän kuuli vaimonsa puhuvan, -mutta ei vastannut mitään. Kun liikuttavimmat, hellimmät, hartaimmat -rukoukset soivat hänen korvissaan, sanoi hän vain: - --- Oletpa hiukan kalpea tänään, vaimo parkani. - -Hänen marmoriotsallaan ei näkynyt merkkiäkään siitä, että hän -olisi ajatellut tytärtään, ja huuliaan ei hän avannut. Häntä eivät -ensinkään liikuttaneet kyyneleet, joita hänen tunnottomat sanansa -saivat virtaamaan pitkin hänen vaimonsa valkeita kasvoja. - --- Jumala antakoon teille anteeksi, Grandet, sanoi vaimo, kuten minä -itse annan teille anteeksi. Tarvitsette vielä kerran armeliaisuutta. - -Vaimonsa sairaudesta lähtien ei Grandet ollut uskaltanut enää käyttää -hirvittävää änkytystään: ta-ta-ta-ta. Kuitenkaan ei tarvitse otaksua, -että hänen itsevaltaisuuttaan olisi vähentänyt tämä lempeä enkeli, -jonka rumuus katosi päivä päivältä, jättäen sijaa hänen siveellisten -ominaisuuksiensa kauneudelle, joka loisti hänen kasvoistaan. Hän oli -pelkkää sielua. Rukouksen henki näytti puhdistavan ja pienentävän -karkeat piirteet hänen kasvoissaan ja niitä ympäröi ikäänkuin -pyhäinen kirkkaus. Kuka ei olisi huomannut tuota omituista ilmettä -hurskaiden kasvoilla, joissa sielun tottumukset vähitellen saavat -voiton kovimmistakin piirteistä, painaen niihin ajatusten puhtauden -ja aateluuden leiman? Tämä kärsimysten aikaansaama muutos, joka -vähitellen teki lopun vaimo paran elämästä, vaikutti varsin heikosti -vanhaan tynnyrintekijään, jonka luonne pysyi kovana kuin pronssi. - -Hänen puheensa ei enää ollut halveksivaa, mutta hänen käytöksensä -todisti perheen isän ja yliherran kylmää vaiteliaisuutta. - -Kun uskollinen Nanon näyttäytyi torilla, sai hän kuulla joka taholta -purevia huomautuksia ja ivallisia sutkauksia; mutta vaikka yleinen -mielipide tuomitsi isä Grandet'n, puolusti palvelija häntä kuitenkin -talon kunnian vuoksi. - --- No niin, sanoi hän herra Grandet'n ahdistajille, emmekö kaikki -tule ankarammiksi kun vanhenemme? Minkätähden tekisi herrani siitä -poikkeuksen? Lopettakaa toki valheelliset jaarituksenne. Neiti elää -kuin kuningatar. Hän on yksin; entä sitten, se häntä miellyttää. Sitä -paitsi on isäntäväelläni tärkeämpiä syitä. - -Vihdoin, eräänä iltana, loppupuolella kevättä, rouva Grandet, jota -vaivasi enemmän suru kuin sairaus, ja jonka ei ollut onnistunut -rukouksillaan taivuttaa herra Grandet'ta, uskoi salaiset surunsa -Cruchot'ille. - -Panna kolmenkolmatta vuotias tyttö vedelle ja leivälle! huudahti -presidentti de Bonfons, ja aivan ilman syytä! Sehän on laitonta -väkivaltaisuutta; hän voi nousta vastaan uhalla että... - --- Riittää, rakas veljenpoikani, sanoi notario, jättäkää nuo -lakimiehen viisautenne... Rauhoittukaa, rouva, minä lopetan -tyttärenne vankeuden jo huomispäivänä. - -Kuullessaan, että hänestä puhuttiin, tuli Eugénie huoneestaan. - --- Hyvät herrat, sanoi hän, lähestyen heitä ylpeänä, pyydän, ett'ette -sekaannu tähän asiaan. Isäni on herra talossaan. Niin kauan kuin -asun hänen luonaan, on minun totteleminen häntä. Hänen menettelynsä -ei kaipaa maailman hyväksymistä eikä paheksumista, hän ei ole siitä -vastuunalainen muille kuin Jumalalle. Ystävyytenne perusteella -toivon, ett'ette puhu tästä asiasta kenellekään. Jos moititte isääni, -käytte samalla koko talon kunnian kimppuun. Olen teille suuresti -kiitollinen, hyvät herrat, siitä myötätunnosta, jota osoitatte -minua kohtaan; vielä suuremmassa määrässä olen teille kiitollinen, -jos koetatte ehkäistä niitä loukkaavia huhuja, jotka kiertävät -kaupungilla, ja jotka sattumalta ovat tulleet tietooni. - --- Hän on oikeassa, sanoi rouva Grandet. - --- Hyvä neiti, paras keino estää ihmisiä juoruilemasta teistä on, -että te saatte takaisin vapautenne, vastasi kunnioittavasti vanha -notario, joka ihmetellen oli pannut merkille, kuinka kauniiksi -vankeus ja surumielisyys olivat tehneet Eugénien. - --- No niin, tyttöni, jätä herra Cruchot'n huoleksi järjestää tämä -asia, koska hän vastaa seurauksista. Hän tuntee isäsi ja tietää mitä -hänelle on tehtävä. Jos tahdot nähdä minua onnellisena tänä lyhyenä -aikana, joka minulla enää on jälellä, niin on isäsi ja sinun ennen -kaikkea sovittava. - -Seuraavana päivänä kulki Grandet edes takaisin pienessä -puutarhassaan. Tyttärensä vankeuteen sulkemisesta saakka oli -hänellä ollut tapana tehdä tämä aamukävely juuri silloin kun -Eugénie suki hiuksiaan. Kun ukko saapui suuren pähkinäpuun luo, -piiloitti hän itsensä puun rungon taakse ja jäi pitkäksi aikaa -katselemaan tyttärensä pitkiä hiuksia. Hän horjui kahden mielihalun -välillä, joita hänessä herättivät toiselta puolen hänen luonteensa -järkähtämättömyys ja toiselta halu lähestyä tytärtään. - -Usein jäi hän pitkäksi aikaa istumaan pienelle puupenkille, jolla -Charles ja Eugénie olivat vannoneet ikuista rakkautta. Tytär katseli -isäänsä salaa uutimien takaa tai peilistä. Jos Grandet nousi ja alkoi -uudestaan kävellä, istuutui hän ikkunaan ja rupesi tarkastamaan -muurin reunaa, jota pitkin riippui mitä erilaisimpia kukkia: Venuksen -hiuksia, köynnöskasveja, sekä keltaisia ja valkeita sedumeja, joita -tavataan runsaasti viinikentillä Saumurissa ja Tours'issa. - -Herra Cruchot tuli varhain taloon ja tapasi vanhan viiniporvarin -istumassa pienellä penkillä, kauniina kesäkuun päivänä, selkä -nojautuneena muuria vastaan sekä tähyilemässä tytärtään. - --- Miten voin palvella teitä, mestari Cruchot? sanoi hän, -huomatessaan notarion. - --- Tulen puhumaan teille kauppa-asioista. - --- Vai niin! vai niin! onko teillä kultaa vaihetettavana minun -taalereihini? - --- Ei, ei, ei ole kysymys rahasta, vaan tyttärestänne, Eugéniestä. -Kaikki ihmiset puhuvat hänestä ja teistä. - --- Mitä kuuluvat heihin toisten asiat? Kukin on herra omassa -talossaan. - --- Myönnetään, kukin on oikeutettu tappamaan itsensä, tai, mikä on -vielä pahempaa, heittämään rahansa ikkunasta. - --- Kuinka niin? - --- Teidän vaimonne on hyvin sairas, ystäväni. Teidän pitäisi kysyä -neuvoa herra Bergeriniltä, hän on kuoleman vaarassa. Jos hän kuolee -saamatta tarpeellista hoitoa, ette te saisi koskaan rauhaa, sen uskon. - --- Ta-ta-ta-ta! te tiedätte mikä vaimoani vaivaa. Kun lääkärit kerran -ovat panneet jalkansa taloon, tulevat he sitten viisi kuusi kertaa -päivässä. - --- Samantekevää, Grandet, te teette kuten parhaaksi näette. Me olemme -vanhoja ystäviä; ei ole koko Saumurissa toista, joka vilpittömämmin -ottaa osaa teidän asioihinne kuin minä; sentähden on minun täytynyt -sanoa se teille. Olette viisas mies, te tiedätte kyllä mitä -teette. Ei ollut kuitenkaan tämä se asia, joka toi minut tänne. On -kysymyksessä ehkä jotain vielä tärkeämpää. Ettehän tahdo tappaa -vaimoanne, sillä hän on teille kovin tarpeellinen. Ajatelkaahan toki, -mihin asemaan joutuisitte tyttäreenne nähden, jos rouva Grandet -kuolisi. Teidän täytyisi antaa Eugénielle hänen osansa, koska teillä -on yhteisiä omaisuuksia vaimonne kanssa. Teidän tyttärellänne on -oikeus vaatia osansa teidän omaisuudestanne, myydä Froidfond. -Lyhyesti, hän ottaa haltuunsa äitinsä omaisuuden, jota te ette voi -periä. - -Nämä sanat olivat kuin salaman isku herra Grandet'lle, joka ei ollut -yhtä selvillä laki- kuin kauppa-asioista. Hän ei ollut koskaan -ajatellut mahdolliseksi minkäänlaista perintöselkkausta. - --- Sentähden kehoitan teitä kohtelemaan häntä lempeästi, sanoi -Cruchot lopuksi. - --- Mutta tiedättekö sitten, Cruchot, mitä tyttäreni on - -tehnyt? - --- Mitä? sanoi notario, ihastuneena mahdollisuuteen, että saisi itse -Grandet'lta tietää riidan varsinaisen syyn. - --- Hän on antanut pois rahansa. - --- Olivatko ne sitten hänen? kysyi notario. - --- Kaikki sanovat minulle tuon saman! sanoi Grandet, pudottaen -käsivartensa ikävystyneenä alas. - --- Tahdotteko, jatkoi Cruchot, mitättömän asian tähden tehdä -itsellenne elämän raskaaksi. Voitte olla varma, että äitinsä kuoleman -jälkeen tytär osoittautuu vielä itsepäisemmäksi kuin nyt. - --- Vai niin, tekö pidätte kuutta tuhatta frangia mitättömänä summana? - --- Mutta, vanha ystäväni, tiedättekö, mitä tekee vaimonne -perintö-osa, jos Eugénie sitä vaatii. - --- Mitä? - --- Ehkä kaksi, kolme tai neljäsataa tuhatta frangia! Ehkäpä pitäisi -arvioida ja myödä, jotta saataisiin tietää todellinen arvo? Sen -sijaan, jos sovitte... - --- Isäni luiden kautta! huudahti viiniporvari, istahtaen kalpeana, -saammehan nähdä, Cruchot. - -Oltuaan vaiti hetken ajan, katsahti Grandet notarioon ja sanoi -hänelle: - --- Elämä on todellakin kovaa! Ja tuskaa on yllin kyllin. Cruchot, -jatkoi hän juhlallisesti, ettehän tahdo pettää minua, vannokaa -kunnianne kautta, että mitä olette puhunut minulle on täyttä totta. -Näyttäkää minulle lakikirja, tahdon tutkia lakia! - --- Ystäväiseni, vastasi notario, enkö tuntisi omaa ammattiani? - --- Onko se siis totta? Minut siis ryöstetään, petetään, tapetaan, -raadellaan, ja sen tekee vielä minun oma tyttäreni. - --- Hän perii äitinsä. - --- Mitä hyödyttävät meitä sitten lapset? Oi, minun vaimoni, minä -rakastan häntä. Onneksi on hän vankkaa tekoa; hän on La Bertellièrejä. - --- Hän ei elä enää kuukauttakaan. - -Tynnyrintekijä löi otsaansa, kulki edes takaisin ja heittäen -säikähtyneen katseen Cruchot'hon, sanoi hän: - --- Mitä tehdä? - --- Eugénie voi yksinkertaisesti luopua oikeuksistaan äitinsä -perintöön. Ettehän tahdo tehdä häntä perinnöttömäksi, vai mitä? Mutta -voidaksenne saada häntä kieltäytymään osastaan, ette saa kohdella -häntä tuolla tavalla. En puhu ensinkään oman hyötyni kannalta, kun -sanon tämän, vanha ystäväni. Mitä minulla olisi tässä tehtävää?... -Tilinselvityksiä, kalustoluetteloja, huutokauppoja, jakoja... - --- Saammehan nähdä, saammehan nähdä. Älkäämme puhuko enää tästä, -Cruchot. Te revitte sisälmykset ruumiistani. Oletteko saanut rahoja? - --- En, mutta minulla on muutamia vanhoja louis'ta, kymmenkunta, annan -ne teille. Ystäväni, sopikaa Eugénien kanssa. Nähkääs, koko Saumur -heittää kiviä teidän jälkeenne. - --- Houkat! - --- Valtiopaperien arvo on nyt yhdeksässäkymmenessä seitsemässä. -Olkaahan nyt tyytyväinen kerrankin elämässänne. - --- Yhdeksässäkymmenessä seitsemässäkö, Cruchot? - --- Niin. - --- Hyvä! hyvä! yhdeksänkymmentä seitsemän! huudahti Grandet, saattaen -vanhan notarion kadunpuoleiselle portille saakka. - -Sitten, levottomana vielä sen johdosta, mitä vastikään oli kuullut, -meni hän vaimonsa luo ja sanoi tälle: - --- Kas niin, äiti, sinä voit viettää tämän päivän tyttäresi -kanssa, minä menen Froidfondiin. Olkaa kilttejä kummatkin. Tänään -on hääpäivämme, vaimoseni, kas tuossa kymmenen taaleria, jotta -voit nauttia Herran ehtoollista. Olethan jo kauan sitä kaivannut! -Huvitelkaa nyt oikein ja voikaa hyvin. Eläköön iloisuus! - -Hän heitti kymmenen kuuden frangin rahaa vaimonsa vuoteelle ja -suuteli häntä otsalle. - --- Vaimoseni, voithan jo paremmin? - --- Kuinka voitte ajatella, että Jumalan siunaus asustaisi teidän -talossanne niin kauan kuin suljette sydämenne tyttäreltänne? sanoi -hän liikutettuna. - --- Ta-ta-ta-ta! lauloi isä lempeällä äänellä, saammehan nähdä. - --- Laupias taivas! Eugénie! huusi äiti, punastuen ilosta, tule -syleilemään isääsi, hän antaa sinulle anteeksi! - -Mutta Grandet oli kadonnut. Hän kiiruhti nopein askelin -viinimailleen, koettaen selvitellä sekavia ajatuksiaan. Grandet'lla -oli seitsemäskymmenes kuudes vuosi menossa. Erittäinkin kahtena -viimeisenä vuonna oli hänen kitsautensa kasvanut kuten yleensä -kasvavat kaikki intohimot kuta enemmän ikää karttuu. Samoinkuin -kaikilla ihmisillä, joiden elämä on pyhitetty yhdelle ainoalle -hallitsevalle ajatukselle, oli Grandet'llakin vertauskuva, jota -hän erikoisella rakkaudella palveli, ja se oli kulta. Kullan -katseleminen, kullan omistaminen oli tullut hänelle todelliseksi -intohimoksi. Hänen yksinvaltaisuutensa oli kasvanut rinnan hänen -saituruutensa kanssa ja hänestä tuntui luonnottomalta luopua -pienimmästäkään osasta omaisuuttaan vaimonsa kuoleman jälkeen. -Hänenkö pitäisi ilmoittaa omaisuutensa suuruus tyttärelleen -ja tuomareille!... Antaa arvioida irtaimistonsa ja kiinteän -omaisuutensa... - --- Mieluummin antaisin kuristaa itseni, sanoi hän ääneen, seisoen -keskellä viinimäkiään. - -Vihdoin oli hän tehnyt päätöksensä. Hän palasi takaisin Saumuriin -päivällisen aikaan ja päätti nöyrtyä Eugénien edessä, imarrella -häntä, mielistellä häntä, saadakseen viimeiseen hengenvetoon saakka -pitää hallussaan miljoonansa. Vanhus oli sattumalta ottanut portin -avaimen mukaansa ja saattoi siten kenenkään huomaamatta tulla sisään. -Juuri kun hän hiljaa hiipi portaita ylös mennäkseen vaimonsa luo, -levitteli Eugénie äitinsä vuoteen vieressä kaunista ompelulipastaan. -Grandet'n poissaollessa huvittelivat he itseään katselemalla -Charles'in piirteitä hänen äitinsä valokuvassa. - --- Aivan hänen otsansa ja hänen suunsa! sanoi Eugénie juuri kun isä -avasi oven. - -Huomatessaan katseen, jonka Grandet heitti kultaan, huudahti rouva -Grandet: - --- Jumalani, armahda meitä! - -Ukko Grandet hyökkäsi ompelurasiaan käsiksi yhtä himokkaasti kuin -tiikeri nukkuvan lapsen kimppuun. - --- Mikä tämä on? sanoi hän, tarttuen aarteeseen ja asettuen istumaan -ikkunan luo. - --- Oikeaa kultaa! Kultaa! Paljon kultaa! tämä painaa kaksi puntaa. -- -Aah! Charles on antanut sinulle sen rahoistasi vai mitä? Minkätähden -et ole sanonut minulle? Olet tehnyt hyvät kaupat, tyttöseni! Sinä -olet tyttäreni, minä tunnen sinut omakseni. - -Eugénie vapisi kaikissa jäsenissään. - --- Olethan saanut tämän Charles'ilta? jatkoi isä. - --- Kyllä, isä, mutta se ei ole minun. Se on pyhä pantti. - --- Ta-ta-ta-ta! hän on ottanut sinun omaisuutesi, ja sinun täytyy -saada se takaisin. - --- Isäni!... - -Grandet avasi veitsensä irroittaakseen rasiasta kultapalasen, ja sitä -varten täytyi hänen asettaa rasia tuolille. Eugénie yritti temmata -sen pois, mutta tynnyrintekijä, joka samalla kertaa oli pitänyt -silmällä tytärtään ja rasiaa, työnsi tytärtään niin tuimasti, että -tämä kaatui äitinsä vuoteeseen. - --- Grandet! Grandet! huusi äiti, nousten istualle vuoteessaan. - --- Isä, huusi Eugénie, heittäytyen polvilleen, ryömien isän luo ja -nostaen kätensä häntä vastaan; isäni, kaikkien pyhien ja Neitsyt -Marian nimessä, Kristuksen nimessä, joka on kuollut ristillä! Teidän -menestyksenne nimessä, isäni, oman elämäni nimessä pyydän teitä, -älkää koskeko siihen. Tämä rasia ei ole teidän eikä minun; se on -erään onnettoman sukulaisen, joka on uskonut sen minulle ja minun -tulee jättää se hänelle koskemattomana. - --- Minkätähden katselet sinä sitä, jos se on pantti? - --- Isä, jos särette sen, häväisette te minua! Isäni, kuuletteko? - --- Grandet, armoa! sanoi äiti. - --- Isä! huusi Eugénie niin kimakalla äänellä, että Nanon -säikähtyneenä syöksyi huoneeseen. - -Eugénie sieppasi veitsen joka oli pöydällä ja rupesi puolustautumaan -sillä. - --- Mitä nyt? kysyi Grandet kylmästi naurahtaen. - --- Grandet, te tapatte minut! sanoi äiti. - --- Isäni, jos viillätte palasenkaan tuota kultaa, niin lävistän -itseni tällä veitsellä. Te olette jo tehnyt äitini kuolemansairaaksi, -te tapatte vielä tyttärenne! Jatkakaa vain samalla tavalla! - -Grandet piti terää rasialla ja katseli epäröiden tytärtään. - --- Kykenisitköhän sinä siihen, Eugénie? sanoi hän. - --- Kyllä, Grandet, sanoi äiti. - --- Hän tekee kyllä sen, minkä on sanonut, huusi Nanon. Olkaahan toki -järkevä, herra, kerrankaan elämässänne. - -Tynnyrintekijä katseli vuoroin kultaa vuoroin tytärtään hetken ajan. -Rouva Grandet pyörtyi. - --- Näettekö, herra kulta, että rouva tekee kuolemaa! huusi Nanon. - --- Kas niin, tyttöseni, älkäämme riidelkö tuollaisesta -rasia-pahasesta. Ota se toki! huudahti tynnyrintekijä kiivaasti, -heittäen lippaan vuoteelle. - --- Sinä, Nanon, mene hakemaan herra Bergerinia. - --- No, äiti, sanoi hän suudellen vaimonsa kättä, älä ole milläsikään, -me olemme jo sopineet. -- Eikö totta, tyttöseni? Pois nyt kuiva -leipä -- saat syödä kaikkea mitä tahdot... Ah! hän avaa silmänsä. --- Kas niin, äiti, pikku rakas äiti. Katso kun syleilen Eugénieta. -Hän rakastaa serkkuaan, hän saa mennä naimisiin hänen kanssaan, jos -tahtoo; hän saa säilyttää hänelle tuon pienen rasian. Mutta sinun -täytyy elää kauan aikaa, vaimo parkani. Liikuhan toki! Kuule, sinä -saat nauttia Herran ehtoollista niin komeasti että sellaista ei ole -vielä nähty Saumurissa. - --- Jumalani, voitteko kohdella tuolla tavalla vaimoanne ja lastanne! -sanoi rouva Grandet heikolla äänellä. - --- En tee sitä enää! huusi tynnyrintekijä. Saat nähdä sen, vaimo -parkani. - -Hän meni huoneeseensa ja toi sieltä kourallisen louis'ta, jotka hän -levitti vuoteelle. - --- Katso, Eugénie, katso, vaimoseni, kas tässä teille, sanoi hän -heitellen rahoja. Kas niin, tule taas iloiseksi, vaimoni; tule -terveeksi, pian, sinulta ei tule puuttumaan mitään eikä Eugénielta -myöskään. Tässä on sata louis'ta hänelle. Ethän anna näitä pois, -Eugénie, vai mitä? - -Rouva Grandet ja hänen tyttärensä katselivat toisiaan kummastuneina. - --- Ottakaa pois, isä, emme kaipaa muuta kuin teidän rakkauttanne. - --- No niin, samapa se, sanoi hän, pistäen rahat takaisin taskuun, -olkaamme taas hyviä ystäviä. Menkäämme kaikki yhdessä saliin syömään -päivällistä, ja sitten voitte joka ilta pelata arpapeliänne. Eikö -niin, rouvaseni? - --- Niin mielelläni, jos se voisi olla teille joksikin huviksi, sanoi -kuolemaatekevä; mutta minä en jaksa enää nousta. - --- Äiti parka, sanoi tynnyrintekijä, sinä et tiedä, kuinka paljon -minä sinua rakastan. -- Ja sinä, tyttäreni! - -Grandet syleili ja suuteli tytärtään. - --- Kuinka suloista syleillä tytärtään riidan jälkeen. -- Katso, -näetkö äitiseni, että olemme täydellisesti sopineet. -- Menehän -kätkemään tuo, sanoi hän Eugénielle, osoittaen lipasta. Mene, äläkä -pelkää mitään. Minä en puhu sinulle siitä enää koskaan. - -Herra Bergerin, Saumurin kuuluisin lääkäri, saapui samassa. -Tutkittuaan potilasta sanoi hän Grandet'lle, että rouvan tila -oli hyvin huono, mutta että täydellinen mielenrauha, tarkka -ruokajärjestys ja huolellinen hoito kuitenkin voisivat; mahdollisesti -pitää häntä elossa syksyyn saakka. - --- Tuleekohan se kalliiksi? kysyi tynnyrintekijä. Tarvitaanko -lääkkeitä? - --- Vähän lääkkeitä, mutta pääasiassa huolellista hoitoa, vastasi -lääkäri, joka ei voinut olla hymyilemättä. - --- Toisin sanoen, herra Bergerin, vastasi Grandet, tehän olette -kunniallinen mies, eikö niin? Minä luotan teihin, tulkaa katsomaan -vaimoani niin usein kuin luulette sen tarpeelliseksi. Pelastakaa -minulle hyvä vaimoni; minä rakastan häntä suuresti, katsokaa, vaikken -sitä näytä, sillä minussa tapahtuu kaikki syvällä sydämessä. Minulla -on huolia. Huolet ovat tulleet talooni veljeni kuoleman kautta, sillä -minun täytyy pelastaakseni hänen kunniansa tuhlata niin paljon rahaa -että saan kohta antaa silmät päästäni. Hyvästi, herra Bergerin. -Jos on mahdollista pelastaa vaimoni, niin tehkää se, vaikkakin se -maksaisi sata jopa kaksikin sataa frangia. - -Huolimatta Grandet'n kiihkeistä toivomuksista, että hänen vaimonsa -paranisi -- sillä perintöjäkö oli saiturille katkerampaa kuin -kuolema -- huolimatta siitä että hän aina oli valmis täyttämään -äidin ja tyttären tahdon, niin että naiset eivät voineet kyllin -kummastella tätä hänen myöntyväisyyttään; huolimatta mitä -uhrautuvimmasta huolenpidosta, jolla Eugénie hoiti potilasta, rouva -Grandet kuitenkin läheni nopein askelin loppuaan. Päivä päivältä -tuli hän heikommaksi ja kalpeammaksi. Hän kävi läpikuultavaksi -kuin puitten lehdet syksyllä, ja taivaallinen valo kirkasti hänen -piirteitään, niinkuin syysaurinko kultaa ja kirkastaa lehtiä. Hänen -kuolemansa oli hänen elämänsä arvoinen, kristillinen kuolema, jota -todella voi sanoa yleväksi. Lokakuussa v. 1823 loistivat hänen -hyveensä, hänen enkelimäinen kärsivällisyytensä ja hänen äidillinen -rakkautensa täydessä loistossaan; sitten hän hiljaa sammui kertaakaan -valittamatta. - -Kuin tahraton lammas meni hän taivaaseen, eikä hän surrut erota -muista kuin kalsean elämänsä lempeästä kumppanista, tyttärestään, -jolle hänen viimeiset katseensa näyttivät ennustavan tuhansia -kärsimyksiä. Hän vapisi ajatellessaan, että hänen täytyi jättää tämä -karitsa, yhtä turvaton kuin hän, yksin keskelle itsekästä maailmaa, -joka tahtoi riistää häneltä hänen aarteensa. - --- Lapseni, sanoi hän, vetäessään viimeisiä hengenvetojaan, ei ole -onnea muualla kuin taivaassa, sen tulet vielä kerran kokemaan. - -Heti äitinsä kuoleman jälkeen löysi Eugénie uusia siteitä, jotka -kiinnittivät häntä tähän taloon, jossa hän oli syntynyt, jossa hän -oli niin paljon kärsinyt, jossa hänen äitinsä juuri oli kuollut. Hän -ei voinut katsella ikkunaa eikä rullatuolia salissa vuodattamatta -kyyneliä. Hän luuli ymmärtäneensä väärin vanhaa isäänsä, huomatessaan -nyt olevansa hänen hellimmän huolenpitonsa esineenä. Isä tarjosi -hänelle käsivartensa, kun he menivät aamiaiselle, ja katseli -tuntikausia tytärtään lempein katsein, hoidellen häntä kuin olisi hän -ollut kullasta. Vanha tynnyrintekijä vapisi tyttärensä edessä ja oli -siihen määrin muuttunut että Nanon ja Cruchot't, jotka huomasivat -hänen heikkoutensa, luulivat sen johtuvan hänen korkeasta iästään -ja epäilivät hänen järkeänsä. Mutta samana päivänä, jolloin perhe -pukeutui surupukuun, tuli selville syy vanhuksen käytökseen. Mestari -Cruchot, joka yksin tunsi potilaansa salaisuuden, oli kutsuttu taloon -tuona päivänä. - --- Rakas lapseni, sanoi Grandet Eugénielle, kun päivällinen oli syöty -ja ovet huolellisesti suljettu, nyt olet sinä äitisi perijätär, ja -meillä on pieniä asioita järjestettävänä keskenämme. -- Eikö totta, -Cruchot? - --- Kyllä. - --- Onko välttämätöntä järjestää tuo asia juuri tänään, isä? - --- On, on, tyttöseni. En voi enää kauemmin jäädä tällaiseen -epävarmuuteen. En usko että sinä tahdot tuottaa minulle surua. - --- Oi! isäni... - --- No niin, täytyy järjestää kaikki tänä iltana. - --- Mitä pitää minun sitten tehdä? - --- Mutta, tyttöseni, se ei koske minua. -- Sanokaahan te se hänelle, -Cruchot. - --- Neiti, teidän isänne ei tahdo jakaa eikä myödä omaisuuttaan, -samoinkuin ei myöskään maksaa suuria verosummia siitä puhtaasta -rahasta, jota hän omistaa. Sentähden pitäisi estää esivaltaa -pistämästä sormeaan siihen osaan omaisuudesta, joka nyt on -jakamattomana teidän ja isänne välillä... - --- Cruchot, oletteko tarkasti punninnut kaiken, mitä sanotte? -Otatteko huomioon, että puhutte lapselle? - --- Antakaa minun puhua, Grandet. - --- Kyllä, kyllä, ystäväni. Ettehän te enempää kuin tyttärenikään -tahdo ryöstää minua. -- Eikö totta, tyttöseni? - --- Mutta, herra Cruchot, mitä on minun siis tehtävä? kysyi Eugénie -kärsimättömänä. - --- Niin, sanoi notario, teidän pitäisi allekirjoittaa asiakirja, -jossa luovutte äitinne jälkeenjättämästä perintöosuudesta, ja jätätte -isällenne käyttöoikeuden jakamattomaan pesään, pidättäen itsellenne -omaisuuden isänne jälkeen... - --- En ymmärrä mitään kaikesta siitä, mitä sanotte minulle, vastasi -Eugénie; antakaa minulle asiakirja ja näyttäkää minulle minne minun -pitää kirjoittaa nimeni. - -Isä Grandet katseli vuoroin asiakirjaa vuoroin tytärtään, ollen -siihen määrin kiihdyksissä, että hänen alinomaa täytyi pyyhkiä -otsaltaan hikipisaroita. - --- Ty-tyttöseni, sanoi hän, sen sijaan että allekirjoitat tuon -asiakirjan, jonka kirjoihin paneminen maksaisi suuria summia, -tahtoisin että luopuisit ihan yksinkertaisesti rakkaan äiti vainajasi -jälkeenjättämästä perintöosuudesta, ja luottaisit vastaisuudessa -täydellisesti minuun; se olisi minulle hyvin mieluista. Maksan -sinulle joka kuukausi sata frangia käsirahaa. Näetkö, sillä -summalla saat luetuksi niin monta messua kuin tahdot, niille, joita -ajattelet... Hm! sata frangia kuussa... kullassa. - --- Teen kaiken, mitä te tahdotte, isäni. - --- Neiti, sanoi notario, minun velvollisuuteni on huomauttaa teille, -että annatte riistää itseltänne suuren omaisuuden... - --- Jumalani, mitä se minua liikuttaa, sanoi Eugénie. - --- Vaikene, Cruchot. -- Mikä on sanottu, se on sanottu, huudahti -Grandet, puristaen tyttärensä käsiä omissaan. Eugénie, ethän ota -takaisin sanojasi, sinä olet kunnon tyttö, eikö totta? - --- Oi! isäni... - -Vanhus syleili tytärtään kuumeisesti ja puristi häntä rintaansa -vasten, niin että oli vähällä tukehuttaa hänet. - --- Niin, lapseni, sinä annat elämän isällesi. Sinä annat hänelle -takaisin mitä hän on sinulle antanut: me olemme kuitit. Katso näin -täytyy menetellä kauppa-asioissa. Minä siunaan sinua! Sinä olet -kunniallinen tyttö ja rakastat isääsi. Nyt voit tehdä mitä haluat. - --- Huomiseen siis, Cruchot, jatkoi hän, luoden katseen -säikähtyneeseen notarioon. Pitäkää huolta siitä, että -luopumus-asiakirja tulee oikein kirjoitetuksi tuomarin kansliassa. - -Seuraavana päivänä kahdentoista aikaan allekirjoitettiin asiakirja, -jonka kautta Eugénie luopui perintöosuudestaan. - -Huolimatta lupauksestaan ei vanha tynnyrintekijä vielä ennen -ensimäisen vuoden loppua ollut antanut sou'takaan niistä sadasta -frangista, jotka hän niin juhlallisesti oli luvannut tyttärelleen. -Kun Eugénie leikkiä laskien otti puheeksi hänen lupauksensa, ei hän -voinut olla punastumatta. Nopeasti meni hän huoneeseensa ja toi -palatessaan noin kolmannen osan niistä kalleuksista, jotka hän oli -ottanut veljenpojaltaan. - --- Kas tässä, pienokaiseni, sanoi hän ivallisella äänellä, tahdotko -nämä korvaukseksi kahdestatoista sadasta frangistasi? - --- Oi isäni, annatteko ne todellakin minulle? - --- Annan niitä sinulle yhtä paljon ensi vuonna, sanoi hän heittäen ne -hänen esiliinaansa. Siten saat vähitellen kaikki hänen korukalunsa, -lisäsi hän, hieroen käsiään, onnellisena siitä että saattoi -keinotella tyttärensä rakkauden kustannuksella. - -Kuitenkin tunsi vanhus, vaikkakin oli vielä hyvissä voimissa, -välttämättömäksi tehdä tyttärensä osalliseksi taloutensa -salaisuuksista. Seuraavan kahden vuoden aikana antoi hän tyttärensä -hänen läsnäollessaan järjestää pienempiä talon toimia, ottaa -vastaan taloon tulevat rahat ja opetti häntä vähitellen tuntemaan -viinimäkiensä ja arentitalojensa nimet ja arvon. Kolmantena -vuonna oli hän siihen määrin totuttanut tytärtään kaikkiin -saiturin salaisuuksiin, että hän huoletta uskalsi jättää hänelle -varastoaittojensa avaimet, ja antaa hänelle talon emännän aseman. - -Viisi vuotta kului tällä tapaa ilman että mitään huomattavaa oli -tapahtunut Eugénien ja hänen isänsä yksitoikkoisessa elämässä. -Kaikki talon toimet tehtiin vanhan seinäkellon täsmällisyydellä. -Neiti Grandet'n syvä surumielisyys ei ollut salaisuus kenellekään; -mutta vaikkakin jokainen aavisti syyn siihen, ei hän koskaan ollut -lausunut sanaakaan, joka olisi tehnyt uskottaviksi ne arvelut, joita -koko Saumurin väestö muodosti rikkaan perijättären sydämen tilasta. -Hänen ainoana seuranaan olivat kolme Cruchot'ta ja muutamat heidän -ystävistänsä, jotka he huomaamatta olivat tuoneet taloon. He osasivat -pelata whist'ia ja joka ilta saapuivat he siinä tarkoituksessa taloon. - -Vuonna 1825 tunsi isä vanhuuden heikkouden lähestyvän ja oli -sentähden pakoitettu tekemään tyttärensä osalliseksi koko -omaisuutensa salaisuudesta. Hän neuvoi tytärtään vaikeimmissa -tapauksissa turvautumaan notario Cruchot'hon, johon hänellä oli täysi -luottamus. Saman vuoden lopulla sai vanhus, joka nyt oli 82:n vuoden -vanha, halvauskohtauksen, ja hänen tilansa huononi nopeasti. Herra -Bergerin tuomitsi Grandet'n tilan toivottomaksi. - -Eugénie ajatteli, että hän pian olisi ihan yksin maailmassa ja -liittyi sentähden lujemmin isäänsä, vahvistaen siten jossain määrin -sitä ainoaa sidettä, joka enää yhdisti hänet ihmisiin. Hänelle -samoinkuin kaikille rakastaville naisille muodosti rakkaus koko -maailman. Koska Charles ei ollut läsnä, käänsi hän kaiken uhrautuvan -huolenpitonsa isäänsä, jonka voimat vähitellen vähenivät, sillävälin -kuin hänen itaruutensa samassa mitassa kasvoi. Tämän miehen kuolema -oli sopusoinnussa hänen elämänsä kanssa. - -Varhain aamulla antoi hän viedä itsensä rullatuolilla huoneensa -uunin ja työhuoneensa oven väliin. Täällä istui hän liikkumattomana, -vilkuillen levottomana milloin niitä, jotka tulivat häntä -tervehtimään, milloin kaksinkertaista rautaovea. Pienimmästäkin -risahduksesta oli hänelle tehtävä tiliä; ja notarion suureksi -kummastukseksi kuuli hän koiran haukotuksenkin pihalla. - -Hän heräsi näennäisestä tylsyyden tilastaan, kun koitti se hetki -ja päivä, jona arenti maksettiin ja sovittiin viininkorjaajien -kanssa. Silloin liikutti hän rullatuoliaan siksi kunnes hän pääsi -huoneensa ovelle saakka. Tytär avasi oven ja vanhus valvoi miten -tämä kasasi rahasäkit toinen toisensa päälle ja sulki senjälkeen -oven. Sitten palasi hän hiljaa paikalleen heti kun tytär oli jättänyt -hänelle avaimet, jotka hän aina piti liivinsä taskussa, ja joita -hän alituisesti tunnusteli. Hänen vanha ystävänsä notario osoitti -kaksinverroin huomaavaisuuttaan Grandet'ta kohtaan, koska oletti -varmaksi, että rikas perijätär menisi naimisiin hänen veljenpoikansa, -presidentin kanssa, ellei Charles Grandet palaisi. Joka päivä tuli -hän kysymään olisiko Grandet'lla määräyksiä annettavana, meni hänen -pyynnöstään Froidfondiin, arentitiloille, niityille ja viinimaille, -möi viinisadot ja vaihtoi kaikki tulot kultaan ja hopeaan, jolla -täytettiin jo pulleat säkit työhuoneessa. Vihdoin alkoivat -kuolinkamppailun päivät. Vanhuksen vankka ruumis taisteli viimeiseen -hengenvetoon saakka. Hän tahtoi jäädä istumaan uunin nurkkaan -huoneensa oven eteen. Kaikki peitteet, jotka pantiin hänen päälleen, -kääri hän kokoon ja antoi Nanonille sanoen: - --- Pane pois nämä, pane, ettei niitä varasteta minulta. - -Niin pian kun hän saattoi avata silmänsä, jotka jo olivat aivan -elottomat, käänsi hän ne työhuoneensa ovea kohti, jossa olivat hänen -kalleutensa, ja sanoi tyttärelleen: - --- Onko kaikki tallessa? Onko kaikki tallessa? - -Ja nämä sanat lausui hän sellaisella äänenpainolla kuin olisi -äkillinen pelästys vallannut hänet. - --- On, isäni. - --- Pidä huolta rahoista! Anna minulle niitä tänne! - -Eugénie levitti kourallisen kultarahoja hänen eteensä pöydälle, ja -ukko Grandet katseli niitä tuntikausia, tuijottaen niihin kuin lapsi, -joka ei vielä oikein osaa nähdä. Ja hän hymyili raukeasti kuin lapsi. - --- Tämä lämmittää minua! sanoi hän vähäväliä ja hänen kasvonsa -loistivat onnesta. - -Kun pappi tuli hänen luokseen, antaakseen hänelle viimeisen voitelun, -saivat hänen näennäisesti elottomat silmänsä eloa, kun hän näki -ristin, hopeiset kynttiläjalat ja vihkiastian. Hän tuijotti niitä -yhtämittaa, liikuttaen sieraimiaan viimeisiä kertoja. Kun pappi -lähenteli ristiä hänen huulilleen, teki hän tuskallisen liikkeen -tarttuakseen siihen ja tämä ponnistus maksoi hänelle elämän. Hän -huusi Eugénieta, jota hän ei nähnyt, vaikka tämä oli polvillaan hänen -edessään ja kostutti kyynelillään isän kylmenevää kättä. - --- Isäni, siunatkaa minua, pyysi hän. - --- Pidä hyvin huolta kaikesta! Sinun on tehtävä tili minulle siitä -toisessa maailmassa, sanoi kuoleva, todistaen siten viimeisellä -sanallaan, että kristillisyys saitureillekin on ainoa lohtua tuottava -uskonto. - -Eugénie Grandet oli siis yksin maailmassa, tässä talossa, missä Nanon -oli ainoa, jonka puoleen hän saattoi kääntyä varmana siitä että tämä -ymmärtäisi häntä. Nanon oli ainoa, joka rakasti häntä hänen itsensä -tähden ja jonka kanssa hän saattoi puhella surustaan. Suuri Nanon oli -kohtalon sallimus Eugénielle. Hän ei ollutkaan enää palvelija, vaan -nöyrä ystävä. - -Isänsä kuoleman jälkeen Eugénie sai tietää herra Cruchot'lta että hän -sai kolme sataa tuhatta frangia korkoa Saumurin ympäristöllä olevista -kiinteistä pääomistaan, että hänellä sitäpaitsi oli kolmesataa -viisikymmentä tuhatta, asetettuna kolmen prosentin korolle, lisäksi -kaksi miljoonaa kullassa ja sata tuhatta frangia taalereissa -lukuunottamatta vielä saamattomia arentimaksuja. Koko pääoma nousi -seitsemääntoista miljoonaan frangiin. - --- Missähän onkaan nyt orpanani? ajatteli hän. - -Sinä päivänä, jolloin mestari Cruchot jätti hoidokilleen hänen -perintöosuutensa ja ilmoitti, että hänen asiansa nyt olivat -järjestyksessä, vietti Eugénie iltaa kahden Nanonin kanssa. He -istuivat molemmin puolin uunia vanhassa, harmajassa asuinhuoneessa, -joka nyt oli niin tyhjä ja kuitenkin niin rikas muistoista, aina -tuolista saakka, jolla äiti oli istunut, lasiin saakka, josta orpana -oli juonut. - --- Nanon, me olemme yksin! - --- Niin olemme, neiti; jospa tietäisin, missä hän on, tuo rakas -nuorukainen, menisin vaikka jalan häntä hakemaan. - --- Meri eroittaa hänet meistä, sanoi Eugénie. - -Sillä aikaa kun perijätär parka itki yhdessä vanhan palvelijansa -kanssa tässä kylmässä, kolkossa talossa, joka muodosti hänen koko -maailmansa, ei Nantes'ista Orleans'iin saakka puhuttu muusta kuin -neiti Grandet'n seitsemästätoista miljoonasta. - -Ensi työkseen määräsi hän kahdentoista sadan vuotuiset korot -Nanonille, josta nyt tuli rikas tyttö. Ennen kuukauden loppua -olikin hän jo naimisissa Antoine Cornoiller'n kanssa, joka samalla -sai neiti Grandet'n maatilojen ja muun omaisuuden ylivalvojan -toimen. Rouva Cornoiller erosi edukseen aikalaisistaan. Vaikka hän -oli viidenkymmenen yhdeksän vuoden vanha, näytti hän vasta olevan -neljissäkymmenissä. Hänen karkeihin piirteihinsä ei aika ollut -koskenut. Luostarimaisen elämänsä ja ankaran ruokajärjestyksensä -avulla oli hän säilyttänyt kirkkaan ihonsa ja rautaisen terveytensä. -Niinpä oli hän tuskin koko elämänsä aikana ollut kauniimpi kuin -hääpäivänään. Hänellä oli etuja, jotka ovat ominaisia rumuudelle, -hän oli suuri, lihava, roteva, ja onnellinen ilme kuvastui hänen -silmissään niin että moni aviomies kadehti Cornoiller'lta hänen -vanhaa morsiantaan. - --- Hän on tuoreen näköinen, sanoi verkakauppias. - --- Hän voisi vielä saada lapsiakin, sanoi suolakauppias, hän on -luvalla sanoen säilynyt kuin olisi hän maannut suolavedessä. - --- Hän on rikas ja Cornoiller poika teki hyvät kaupat, sanoi kolmas -naapuri. - -Kun Nanon jätti vanhan talon ja astui mutkikkaita katuja pitkin -kirkkoon, tervehdittiin häntä joka puolelta, sillä kaikki pitivät -hänestä. - -Eugénie antoi vanhalle uskolliselle palvelijalleen kolme tusinaa -pöytäkalustoa. Cornoiller hämmästyneenä sellaisesta ylellisyydestä -kiitti emäntäänsä kyyneleet silmissä ja olisi mennyt vaikka tuleen -hänen edestään. Rouva Cornoiller oli kaksinverroin onnellinen, sillä -hänellä ei ollut ainoastaan mies, vaan hän oli lisäksi Eugénien -uskottu. Hänellä oli nyt itsellään hoidettavansa, aitat suljettavana -ja joka aamu ruokatarpeet annettavana, kuten hänen isäntä -vainajallaan muinoin. Sitä paitsi tuli hänen valvoa kahta palvelijaa, -keittäjää ja ompelijaa, jonka tuli pitää huolta talon liinavarastosta -ja ommella neidin puvut. Cornoiller toimitti isännöitsijän ja -kirjanpitäjän tointa. On ehkä tarpeetonta sanoa, että Nanonin -valitsemat keittäjä ja ompelija olivat todellisia helmiä. Neiti -Grandet'lla oli siis neljä palvelijaa, joiden uskollisuus oli -rajaton. Täten huomasivat pehtorit tuskin, että heidän isäntänsä oli -kuollut, sillä niin syvään oli hän juurruttanut hallituksensa tavat -ja niin tunnollisesti jatkoivat niitä herra ja rouva Cornoiller. - - - - -Kuudes luku. - - -Eugénie oli jo kolmenkymmenen vuotias, mutta hän ei ollut vielä -kokenut mitään tämän maailman iloista. Hänen väritön surullinen -lapsuutensa oli kulunut äidin rinnalla, joka väärinymmärrettynä ja -syrjäänsysättynä alati kärsi. Eroten itse ilolla tästä maailmasta, -oli äiti jättänyt tyttärensä mieleen pienet omantunnon vaivat -ja loppumattoman ikävän. Eugénielle oli hänen ensimäinen ja -ainoa rakkautensa ollut vain kalvavan surun lähde. Hän oli ollut -rakastettunsa seurassa vain muutamia päiviä ja lahjoittanut silloin -hänelle sydämensä kahden salaisesti otetun ja annetun suutelon -välissä. Sitten oli hänen rakastettunsa lähtenyt ja kokonainen -maailma oli tullut heidän välilleen. Tämä rakkaus, jonka isä oli -kironnut, oli yhtenä aiheena äidin kuolemaan ja hänelle itselleen -tuotti se surua, jota vain heikko toivo lievensi. Tähän saakka -oli hän kuitenkin ponnistellut onneaan kohti, käyttänyt siihen -kaikki voimansa, vaikka turhaan. Henkisessä elämässä on samoin -kuin ruumiillisessa olemassa eräänlainen sisään- ja uloshengitys: -jokaisella sielulla on tarve hengittää toisen sielun tunteita, -elähdyttää niitä itsessään ja säteillä niitä rikkaampina takaisin. -Ilman tätä kaunista inhimillistä ilmiötä ei ole mahdollinen mikään -sydänten elämä, ilman sitä puuttuu niiltä ilmaa, ne kuihtuvat ja -kuolevat. - -Eugénie oli alkanut riutua. Hänen rikkautensa eivät antaneet -hänelle valtaa eikä lohdutusta. Hänen ainoa olemassa-olonsa oli -rakkaudessa, uskonnossa ja tulevaisuuden toivossa. Rakkaus kirkasti -hänelle iankaikkisen elämän. Hänen sydämensä ja pyhä evankeliumi -näyttivät hänelle toisen maailman. Hän syventyi päivin ja öin -kahteen loppumattomaan ajatukseen, jotka tavallaan muodostuivat -hänelle yhdeksi. Hän vetäytyi yksinäisyyteensä, rakastaen ja -kuvitellen olevansa rakastettu. Seitsemän vuoden aikana oli hänen -rakkautensa saattanut kaiken muun varjoon. Hänen aarteensa eivät -olleet hänen miljoonansa, jotka kasvoivat korkoa korolle, vaan -Charles'in jättämä lipas, valokuvat, jotka riippuivat hänen vuoteensa -yläpuolella, jalokivet, jotka hän oli lunastanut isältään ja -kätkenyt huolellisesti pumpulien keskelle laatikkoonsa sekä äidin -Charles'ilta saama sormustin, jota hän hartaudella käytti joka päivä -ommellen kankaalle todellista Penelope-kuviota. Työnsä keskeytti -hän silloin tällöin hypistellen sormissaan tuota muistoista rikasta -kulta-esinettä. - -Ei näyttänyt luultavalta, että neiti Grandet menisi naimisiin -tällaisen surun aikana. Hänen uskonnollinen hartautensa oli yleisesti -tunnettu. Cruchot'n perhe, jonka sotasuunnitelmia johti viisas vanha -abbé, tyytyi sentähden pitämään etäämpää silmällä rikasta perijätärtä -ja osoittamaan hänelle kaikkea mahdollista huomaavaisuutta. - -Joka ilta oli hänen vierastupansa täynnä hartaita Cruchot'n -liittolaisia, jotka tekivät voitavansa, laulaakseen kaikissa -äänilajeissa perheen emännän kunniaa. Hänellä oli oma -henkilääkärinsä, uskonnonopettajansa, kamariherransa, ensimäinen -hovinaisensa, ensimäinen ministerinsä ja ennen kaikkea kanslerinsa, -joka tahtoi sanella hänelle jokaisen hänen sanansa. Jos perijätär -olisi toivonut laahustimenkantajaa, olisi hänellä ollut tilaisuus -valita. Hän oli kuin kuningatar ja häntä imarreltiin kuin -kuningatarta. Imartelu ei kuulu koskaan suurille sieluille, se on -pienten ihmisten perintö-osuus, ihmisten, jotka sen kautta toivovat -pääsevänsä lähemmäksi sitä henkilöä, jonka edessä he nöyryyttävät -itseään. Imartelu on aina luonteeltaan itsekästä. Niille ihmisille, -jotka saapuivat neiti Grandet'n tai neiti de Froidfond'in luo, -kuten he häntä kutsuivat, olikin erinomaisen helppoa laulaa -ylistyshymnejä. Tämä omituinen konsertti sai Eugénien alussa -punastumaan, mutta hän tottui pian kuulemaan mitä mahdottomimpia -ylistyksiä kauneudestaankin, ja itse asiassa, jos joku olisi sanonut -häntä rumaksi, olisi se häneen nyt koskenut kipeämmin kuin kahdeksan -vuotta sitten. Lopulta hän alkoi rakastaa noita mairittelevia -kohteliaisuuksia, jotka hän salaa kantoi epäjumalansa jalkojen -juureen. Niin tottui hän vähitellen siihen että häntä kohdeltiin kuin -yksinvaltiasta hallitsijatarta ja että hänen hovinsa oli joka ilta -täynnä alamaisia. - -Herra presidentti de Bonfons oli suurin sankari tässä pienessä -piirissä, joka osasi antaa arvoa hänen henkevyydelleen ja hänen -ainaiselle rakastettavuudelleen. Kaikki tiesivät, että hän oli -viimeisen seitsemän vuoden aikana runsaasti kartuttanut omaisuuttaan, -että Bonfons, joka kuten kaikki Cruchot'iden tilat, oli rikkaan -perijättären maa-alueiden ympäröimä, tuotti ainakin kymmenen tuhatta -frangia korkoja. - --- Tiedättekö, neiti, sanoi yksi Eugénien iltavieraista, että -Cruchot'illa on neljäkymmentä tuhatta frangia korkoja. - --- Lukuunottamatta heidän säästöjään, lisäsi muuan vanha -Cruchot'lainen, neiti de Gribeaucourt. Aivan hiljan on eräs -parisilainen tarjonnut herra Cruchot'lle sata tuhatta frangia hänen -asianajotoimistostaan. Hänen täytyy se myödä, jos hän tahtoo päästä -rauhantuomariksi. - --- Hän haluaa päästä herra de Bonfons'in seuraajaksi tribunaalin -presidenttinä ja siksi täytyy ryhtyä valmistuksiin, jatkoi neiti -d'Orzonval, sillä presidentistä tulee kuninkaallinen raatiherra -ja hovimies. Hänellä on liian paljon lahjoja, jättääkseen niitä -käyttämättä. - --- Niin, hän on harvinainen mies, puuttui taas joku puheeseen. Ettekö -tekin ole samaa mieltä, neiti? - -Herra presidentti teki kaikkensa näytelläkseen hyvin osaansa. -Huolimatta neljästäkymmenestä ikävuodestaan ja karkeista -kasvonpiirteistään kulki hän puettuna kuin nuori keikari, heilutteli -keppiään, kieltäytyi nuuskasta neiti de Froidfond'in seurassa, käytti -suuria valkeita kaularöyhelöitä, jotka saivat hänet muistuttamaan -kalkkunaa. Hän puheli aina hyvin tuttavallisesti kauniin perijättären -kanssa ja käytti hänestä lausetapaa "meidän rakas Eugéniemme". - -Näissä iltaseuroissa oli asema aivan sama kuin siinä, joka on -kuvattu kertomuksemme alussa, sillä eroituksella vain, että -herra ja rouva Grandet olivat poissa ja että lotto-pelin sijasta -oli käyty whist'iin. Ajokoirat seurasivat samalla tavalla kuin -ennen Eugénieta ja hänen miljooniaan, ne olivat vain nyt entistä -lukuisammat, haukahtelivat paremmin ja piirittivät saaliinsa nyt -yhteisvoimin. Jos Charles olisi äkkiä palannut Intiasta, olisi -hän tavannut aivan samat henkilöt ja harrastukset tullessaan kuin -lähtiessäänkin. Rouva des Grassins, jota kohtaan Eugénie osoitti -aivan erikoista ystävällisyyttä, jatkoi hänkin yhä vanhaan tapaan -kiusantekoaan Cruchot'iden kanssa. Charles olisi nyt kuten vuosia -sitten nähnyt miten Eugénie oli parasta mitä tässä seurassa oli -ja hän olisi saanut nytkin kokea oman vaikutusvaltansa kuten ensi -kerralla. Yhden edistysaskelen olisi hän sentään huomannut. Hän olisi -saanut nähdä, miten se kukkavihko, jonka presidentti tavallisesti -lahjoitti Eugénielle kaikissa juhlatilaisuuksissa, nyt oli muuttunut -jokapäiväiseksi. Illasta iltaan toi presidentti nyt rikkaalle -perijättärelle suuren loisteliaan kukkavihon, jonka rouva Cornoiller -hänen nähtensä asetti maljakkoon, mutta hänen mentyään viskasi pihan -romuläjään. - -Alkukeväästä koetti rouva des Grassins särkeä Cruchot'n puolueen -onnea kertomalla Eugénielle markiisi de Froidfond'ista, jonka -perikatoon joutunut suku muka voisi uudelleen päästä jaloilleen, -jos perijätär luovuttaisi aviosopimuksen kautta takaisin hänelle -hänen maansa. Rouva des Grassins puhui pitkin ja poikin hovista, -markiisinarvosta j.n.e. ja pitäen Eugénien pilkanhymyä ihastuksen -ilmaisuna, jutteli hän tämän jälkeen joka paikassa, että avioliitto -presidentti Cruchot'n kanssa ei lähimainkaan ollut niin päätetty asia -kuin luultiin. - --- Vaikkakin herra de Froidfond on viisikymmenvuotias, selitteli hän, -ei hän näytä yhtään vanhemmalta kuin Cruchot. Tosin on hän leskimies -ja tosin on hänellä lapsia, mutta hänhän on joka tapauksessa -markiisi, tulee pian Ranskan pääriksi, eikä meidän aikanamme usein -tehdä niin loistavia naimatarjouksia. Ja tiedänpä varmaan, että isä -Grandet'lla, kun hän liitti Froidfond'in tiluksiinsa, oli tarkoitus -päästä Froidfond'ien sukupuuhun. Sitä hän minulle usein itse sanoi. -Hänellä oli omat tuumansa, sillä kunnonmiehellä. - --- Nanon, sanoi sitävastoin Eugénie eräänä iltana makuulle -mennessään, ajatteles, ettei hän ole kirjoittanut minulle seitsemään -vuoteen! - -Sillä välin kuin Saumurissa asiat olivat tulleet tälle kannalle, -oli Charles hankkinut Intiassa itselleen omaisuuden. Mukanansa -tuomat pikkutavarat oli hän ensiksikin saanut kaupan hyvään -hintaan. Kun hän oli ansainnut kannuksensa uudella elämänurallaan, -hävisivät hänestä monet ennakkoluulot ja hän teki sen huomion, -että Europan ulkopuolella, samoinkuin Europassakin, oli ihmisten -ostaminen ja myöminen suorin tie onneen. Hän astui maihin Afrikan -rannoille, osti sieltä neekereitä ja möi niitä suurella voitolla -milloin milläkin markkinoilla. Hänen kauppatoimensa vei niin -kokonaan hänen aikansa, ettei hänelle jäänyt hetkenkään vapautta. -Häntä hallitsi kokonaan ajatus palata Parisiin rikkauden koko -hohteessa ja hankkia siellä itselleen vielä loistavampi asema kuin -se oli, jonka hän oli menettänyt. Pakoitettuna liikkumaan maasta -maahan, toisten ihmisten luota toisten luo ja tullen näkemään -mitä erilaatuisimpia katsantotapoja; oli hän vähitellen muuttunut -ja tullut epäilijäksi. Hänellä ei enää ollut varmoja käsityksiä -oikeasta ja väärästä, sillä hän näki että sitä mitä toisessa maassa -pidettiin rikoksena, sitä pidettiin toisessa hyveenä. Uurastaen -aina itsekkäissä tarkoituksissa, oli hänen sydämensä kylmentynyt, -käynyt ahtaaksi ja kuivaksi. Grandet'n veri ei voinut välttää -kohtaloaan. Charles muuttui kovaksi ja saaliinhimoiseksi. Hän möi -kiinalaisia, neekereitä, pääskysenpesiä, lapsia ja käsityöläisiä. Hän -harjoitti laajaa koronkiskontaa. Tapa pettää tullia totutti häntä -uhmaamaan kaikkia inhimillisiä lakeja. Hän alkoi ostaa mitättömästä -hinnasta merirosvojen ryöstämiä tavaroita ja myödä niitä siellä, -missä niitä kaivattiin. Jos puhtaan ja jalon Eugénien kuva seurasi -häntä hänen alkumatkallaan, niinkuin niiden pyhien neitsyiden, -joita espanjalaiset merimiehet käyttävät laivoissaan, ja jos hän -onnen kääntyessä myötäiseksi muistelikin serkkunsa esirukouksia, -niin sekoittivat pian mustat ja valkeat tytöt, mulatti-naiset, -javanittaret ja kaikenlaiset hurjistelut Eugénien muiston, samoinkuin -Saumurin, sedän talon, kivipenkin, käytävässä ryöstetyn suudelman -muiston. - -Hän muisti vain neljän vanhan muurin ympäröimän puutarhan, koska -hänen seikkailuretkensä oli sieltä alkanut. Omaisistaan ei hän -halunnut mitään tietää. Hänen setänsä oli vanha lurjus ja oli häneltä -vienyt hänen kalleutensa. Eugénie oli yhtä vähän hänen ajatuksissaan -kuin hänen sydämessään. Eugéniella oli vain paikkansa yksistään hänen -liikekirjoissaan kuuden tuhannen frangin velkojana. - -Tämä kaikki oli syynä siihen, ettei Charles antanut mitään vihiä -itsestään. Intiassa, St. Thomas'lla, Afrikassa, Lissabonissa ja -Yhdysvalloissa oli keinottelija ottanut käytäntöön, säästääkseen omaa -nimeään häpeältä, nimen Sepherd. Carl Sepherd saattoi arkailematta -esiintyä väsymättömän saaliinhimoisena, ahneena, miehenä, joka ei -haikaile peittää nimeään häpeällä ja elää loppupäiviänsä kunnian -miehenä. - -Tällä tavoin hankki hän lyhyessä ajassa suuren omaisuuden. Vuonna -1826 palasi hän Bordeaux'hon kauniilla prikillä, Marie-Carolinella, -joka kuului eräälle kuningasmieliselle kauppahuoneelle. Hänellä -oli noin kahden miljoonan frangin edestä kultaa kolmessa hyvin -suojatussa tynnyrissä ja hän toivoi vielä voittavansa seitsemän -tai kahdeksan prosenttia vaihtaessaan Parisissa kultansa rahaksi. -Laivalla oli sattumalta hänen majesteettinsa kuningas Kaarle X:nnen -kamariherra d'Aubrion, hyväntahtoinen vanhus, joka oli ollut kyllin -hullu mennäkseen naimisiin muotinaisen kanssa, ja jolla oli Intiassa -ollut maa-omaisuus. Peittääkseen vaimonsa tuhlauksia oli herra -d'Aubrionin täytynyt myödä intialainen maatilansa. Herra ja rouva -d'Aubrion olivat nyt pakoitetut supistamaan menonsa kahdenkymmenen -tuhannen korko-tulojen mukaan vuodessa. Heillä oli tytär, jotenkin -ruma, ja tämän tahtoi äiti naittaa ilman myötäjäisiä, korot kun -tuskin riittivät vanhempien elämään Parisissa. Toimenpide, joka -olisi tuottanut vastuksia kenelle hyvänsä, ei ollut vaivaton tälle -muotinaisellekaan. Hänkin epäili jo, ettei edes kukaan aatelisnimiä -takaa-ajava onnenonkija antaisi hänen tyttärensä häikäistä itseään. - -Neiti d'Aubrion oli pitkä ja laiha kuin muurahainen; hänellä oli -ylpeä suu, jonka yläpuolella kohosi ylen pitkä nenä, päästään sangen -paksu, tavallisesti keltainen, mutta syönnin jälkeen aivan punainen --- muistuttaen kalpeilla ja ikävystyneillä kasvoilla epämiellyttävää -kasvia. Ainoastaan äiti, joka vielä kahdeksanneljättä ikäisenä on -kaunis eikä ole väsynyt rakkauteen, voi toivoa itselleen sellaista -tytärtä. Mutta näiden luonnon oikkujen vastapainoksi oli markiisitar -d'Aubrion kasvattanut tyttärelleen erinomaisen ylpeän käytöksen; -lisäksi oli hän valvonut tyttärensä ruokajärjestystä, niin että -tämän nenänväri pysyi kohtuullisena, sekä neuvonut häntä pukeutumaan -maulla. Hän oli lisäksi opettanut tyttärelleen siron käytöstavan sekä -kaihomieliset katseet, jotka vetävät miehen huomion puoleensa ja -antavat hänen uskoa viimeinkin löytäneensä kauan kaipaamansa enkelin. -Olipa neiti d'Aubrion jo oppinut tavan pistää esiin jalkansakin -ja sallia ihailtavan sen pienuutta silloin kun nenän puna oli -kiusallisimmillaan. Sanalla sanoen, hänestä oli pitkien hihojen, -petollisten täytteiden:, pöyheiden pukujen ja tiukasti puristetun -kureliivin avulla tehty niin virheetön nainen, että hän olisi -kelvannut asetettavaksi museoon äideille esikuvaksi. - -Charles mieltyi rouva d'Aubrioniin, joka puolestaan kalkin tavoin -haki hänen seuraansa. Kerrottiinpa, ettei hän ylikulun aikana -laiminlyönyt mitään keinoja kopatakseen itselleen niin äveriästä -vävypoikaa. - -Tultuaan maihin Bordeaux'ssa, kesäkuussa 1826, asettuivat herra, -rouva ja neiti d'Aubrion sekä Charles asumaan samaan hotelliin. -Yhtämatkaa lähtivät he myöskin Parisiin. - -D'Aubrionien maatila oli suistumaisillaan velkataakan alle, -Charles'in oli nyt määrä nostaa se jaloilleen. Äiti oli jo puhunut, -miten mielellään hän luovuttaisi maakerroksen vävylleen ja -tyttärelleen. Ja koska hänellä ei ollut samoja ennakkoluuloja kuin -miehellään aatelia kohtaan, oli hän luvannut Charles Grandet'lle, -että hän hankkisi Kaarle X:ltä kuninkaallisen valtakirjan, jonka -nojalla Charles perustamalla d'Aubrionista, joka nyt tuotti -vuosittain 36,000 frangia, perintötilan saisi oikeuden de Buch- ja -d'Aubrion-sukujen aateliskilpiin ja markiisinarvoon. Hyvällä hoidolla -ja toimeliaisuudella saattoi d'Aubrionien tilasta saada yli sadan -tuhannen vuositulon. - --- Ja kun omistaa sata tuhatta korkoja, nimen, perheen, pääsyn hoviin --- sillä teen teistä kamariherran -- silloin ihmisellä on kaikkea -mitä haluttaa, selitti hän Charles'ille. Siten voitte te päästä, oman -mielenne mukaan, virkamieheksi valtakunnan neuvostossa, lähetystön -sihteeriksi, vieläpä lähettilääksikin. Kaarle X rakastaa suuresti -herra d'Aubrionia, he ovat lapsuuden tuttuja. - -Tämän naisen kunnianhimoisten unelmien kiihoittamana näki Charles -jo laivalla ylimenon aikana edessään kaikki vanhat toiveensa, -joita naisen taidokas käsi kehitteli esiin. He osoittivat toinen -toiselleen sydämellistä luottamusta. Luullen, että setä oli -järjestänyt isän asiat, näki Charles tuossa tuokiossa itsensä -keskellä Saint-Germainia, jonne kaikki siihen aikaan pyrkivät ja -missä hän neiti Mathilden sinisen nenän varjossa muuttuisi markiisi -d'Aubrioniksi, kuten Dreux't olivat kerran muuttuneet Brézéiksi. -Innostuneena kuningasvallan voittoon, joka hänen lähtiessään vielä -oli epätietoinen, hurmautuneena ylimyksellisten ajatusten loistoon, -jatkui hänen laivalla alkunsa saanut kiihkonsa Parisissa ja hän -teki varman päätöksen pyrkiä kaikin voimin siihen korkeaan asemaan, -jonka hänen tuleva anoppinsa oli hänelle viitannut. Tämän loistavan -näköalan rinnalla ei hänen serkkunsa merkinnyt mitään. - -Hän tapasi Annett'en. Maailmannaisena neuvoi tämä innokkaasti -vanhaa ystäväänsä pitämään kiinni tästä suhteesta ja lupasi -hänelle apuaan kaikissa hänen kunnianhimoisissa hankkeissaan. -Annett'en lumosi ajatus, että Charles menisi naimisiin ruman ja -ikävän neitosen kanssa. Itse oli Charles Intiassa tullut entistä -viettelevämmäksi: hänen ihonsa oli ruskettunut, käytöksensä oli -tullut päättäväiseksi ja käskeväksi, kuten aina käy miesten, jotka -ovat tottuneita toimimaan nopeasti, hallitsemaan ja onnistumaan. -Charles hengitti helpommin Parisissa, huomatessaan että hän siellä -saattoi näytellä osaa. Des Grassins, saatuaan kuulla Charles'in -paluusta, hänen tulevasta naimiskaupastaan ja hänen rikkauksistaan, -riensi hänen luokseen puhumaan niistä 300,000:sta frangista, -joilla hän saattoi hyvittää isänsä velkojat. Hän tapasi Charles'in -keskustelemassa jalokivisepän kanssa, joka näytteli piirustuksia -jalokivikoristeista, aiottuja neiti d'Aubrionin morsiuspukuun. -Huolimatta siitä että Charles oli itse tuonut muassaan Intiasta -kallisarvoisia timantteja maksoivat koristeet töineen päivineen -enemmän kuin 200,000 frangia. Charles otti vastaan des Grassins'in -hermostuneella kärsimättömyydellä, niin kuvaavalla nuorelle miehelle, -joka oli Intiassa tappanut neljä vastustajaa kaksintaistelussa. Herra -des Grassins oli nyt kolmatta kertaa Charles'in luona. Tämä kuunteli -kylmästi ja vastasi kohta, viitsimättä ottaa täysin selvää toisen -puheen sisällöstä: - --- Isäni liikeasiat eivät ole omiani. Olen kiitollinen teille, -herraseni, kaikesta vaivasta, jota olette nähnyt, mutta en -voi käyttää sitä hyväkseni. En ole kerännyt paria miljoonaani -heittääkseni ne isäni velkojain kitaan. - --- Mutta jos isävainajanne jonkun päivän päästä tuomitaan -vararikkolaiseksi? - --- Hyvä herra, jonkun päivän päästä olen minä markiisi d'Aubrion. -Ymmärrätte siis, ettei tämä asia minua lainkaan liikuta. Sitäpaitsi -tiedätte paremmin kuin minä, että mies, jolla on satatuhatta korkoja -vuodessa, ei voi olla vararikontehneen poika. - -Ja hän viittasi des Grassins'ille kohteliaasti ovea. - -Oli eräs elokuun alkupäivistä samana vuonna. Eugénie oli istuutunut -sille pienelle puutarhapenkille, jolla hänen serkkunsa aikoinaan -oli vannonut ikuista rakkautta. Eugénien oli tapa syödä tällä -penkillä istuen suuruksensa aina kun oli kaunis ilma. Tyttö muistutti -taas tänä kauniina aamuna itselleen kaikki rakkautensa pienet ja -suuret tapahtumat sekä niiden katkerat seuraukset. Aurinko kultasi -säteillänsä vanhaa, melkein rauniona makaavaa muuria, jota perijätär -huolimatta Cornoiller'n ennustuksista, että se vielä tulisi -syöksymään alas, ei millään ehdolla suostunut korjauttamaan. Samassa -kolkutti postinkuljettaja portille ja antoi rouva Cornoiller'lle -kirjeen, minkä tämä juoksutti puutarhaan, ääneen huutaen: - --- Neiti, kirje! - -Hän antoi sen emännälleen sanoen: - --- Onkohan tämä nyt se, jota te olette odottanut. - -Nämä sanat kajahtivat niin voimakkaina vastaan Eugéniessa, että -saattoi selvästi kuulla hänen sydämensä lyönnit puutarhan ja pihan -hiljaisten muurien keskellä. - --- Parisista!... Se on häneltä! Hän on palannut! Eugénie kalpeni ja -piti hetken kirjettään aukaisematta kädessään. Hän vapisi liiaksi -voidakseen rikkoa kuorta ja ruveta lukemaan. - -Suuri Nanon seisoi hänen edessään, kädet vyötäisillä ja ilo näytti -loistavan kuin aurinko hänen ruskettuneilla kasvoillaan. - --- Lukekaa toki, neiti... - --- Ah, Nanon, miksi palaa hän Parisiin, vaikka hän lähti Saumurista. - --- Lukekaa, niin saatte nähdä. - -Eugénie aukaisi kirjeen vapisevin käsin. Osoitus "Rouva des Grassins -ja Corret"-kauppahuoneelle putosi siitä maahan. Nanon korjasi sen -talteen. - --- "Rakas serkkuni..." - --- En ole enää Eugénie, ajatteli tyttö ja hänen sydämensä kutistui -kokoon. - --- "Te..." - --- Hän sanoi minulle ennen: _sinä!_ - -Hän pani käsivartensa ristiin eikä uskaltanut lukea enempää ja suuret -kyyneleet tulivat hänen silmiinsä. - --- Onko hän kuollut? kysyi Nanon. - --- Silloin hän ei kirjoittaisi, vastasi Eugénie. Ja hän luki koko -kirjeen: - - Rakas serkkuni! - - Teille on varmaan, toivon minä, hauskaa kuulla, että minulla - on ollut menestystä. Te olette pannut onneni alulle, olen - tullut rikkaaksi seuratessani setäni neuvoja, jonka kuolemasta, - samoinkuin tätini, olen juuri saanut tietää herra des Grassins'in - kautta. Vanhempiemme kuolema on luonnollinen asia ja me seuraamme - heitä itse aikanamme. Toivon, että olette jo lohdutettu. Mikään - ei voi vastustaa aikaa, olen sen itse kokenut. Niin, rakas - serkkuseni, ikäväkseni täytyy minun sanoa, että nuoruusunelmieni - aika nyt on ohi. Se on maailman meno! Matkustaessani maasta - maahan olen paljon ajatellut elämää. Lähtiessäni olin vielä - lapsi, nyt olen kypsä mies. Nyt ajattelen paljon sellaista, - mikä ei ennen tullut mieleeni. Te olette vapaa, serkkuseni, ja - minäkin olen sitä vielä. Mikään ei näköjään ole lapsellisten - suunnitelmiemme tiellä. Olen kuitenkin liian avosydäminen - salatakseni Teiltä nykyistä asemaani. En ole unohtanut vanhaa - lupaustani. Olen joka päivä pitkien matkojeni kestäessä muistanut - pientä puupenkkiä... - -Eugénie nousi penkiltä ikäänkuin hän olisi istunut hehkuvilla -hiilillä ja asettui eräille pihan portaista. - - ... pientä puupenkkiä, jolla vannoimme toisillemme ikuista - rakkautta, kapeaa käytävää, harmaata tupaa, huonettani - katonrajassa, yötä, jolloin Te niin suloisella tavalla teitte - minut velalliseksenne ja helpotitte tulevaisuuttani. Niin, nuo - muistot antoivat minulle rohkeutta ja saivat minut uskomaan, että - Te ajattelitte minua niinkuin minä Teitä, sovittuina aikoina - vuorokaudesta. Oletteko katsellut pilviä yhdeksän aikaan? Te - olette sen tehnyt, eikö totta? Siksi en tahdo pettää minulle - niin kallista ystävyyttämme. Kerron Teille kaikki. Ajattelen - tällä hetkellä liittoa, joka vastaa kaikkia käsityksiäni - aviosäädystä. Rakkaus avioliitossa on hulluutta. Kokemukseni - ovat minulle opettaneet, että täytyy aviolupausta tehdessään - noudattaa maailman menoa. Nyt on, rakas serkkuni, meidän - välillämme ikäero, joka varmaan vaikuttaisi vielä epäedullisemmin - Teidän tulevaisuuteenne kuin minun. En puhu mitään Teidän - tavoistanne, kasvatuksestanne, tottumuksistanne, joita olisi - varmaankin vaikeata saada sopusointuun parisilaisen elämän kanssa - eivätkä myöskään sopisi minun kauas tähtääviin suunnitelmiini. - Aikomukseni on pitää suurta taloutta, ottaa salongissani vastaan - hienon maailman väkeä, mutta muistelen Teidän rakastaneen - yksinkertaista, hiljaista elämää. Tahdon olla vielä suorempi ja - tehdä Teidät tuomarikseni nykyisessä asemassani. Teidän tulee se - tuntea ja Teillä on oikeus lausua ratkaiseva sananne. Minulla - on nykyään kahdeksankymmentä tuhatta frangia korkoja vuodessa. - Tämä omaisuus antaa minulle tilaisuuden suhteihin d'Aubrion-suvun - kanssa, jonka ainoa perijätär, nuori yhdeksäntoista vuotias - tyttö, on valmis tuomaan minulle myötäjäisinä aatelisen nimensä, - Hänen Majesteettinsa kunnia-kamariherran arvon ja muita loistavia - etuja. Tunnustan Teille, rakas serkkuni, etten vähimmässäkään - määrässä rakasta neiti d'Aubrionia. Mutta avioliiton kautta - hänen kanssaan turvaan lapsilleni yhteiskunnallisen aseman, joka - on sitäkin tärkeämpi, kun yksinvalta päivä päivältä voittaa - yhä enemmän alaa. Jonkun ajan kuluttua voi poikani, markiisi - d'Aubrion, jolla on majoraatti ja neljäkymmentä tuhatta frangia - korkoja, valita mielensä mukaan asemansa yhteiskunnassa. Olemme - velvolliset uhrautumaan lastemme hyväksi. Näette, serkkuni, miten - avomielisesti paljastan Teille sydämeni ja talouteni tilan. Ehkä - olette Te puolestanne seitsenvuotisen eron aikana unohtanut - lapselliset aikeemme. Mitä minuun tulee en ole unohtanut enempää - Teidän hyvyyttänne kuin omia lupauksianikaan. Muistan kaikki, - mitä Teille sanoin, kuinka vähäpätöistä se lieneekään ollut, - jokaisen sanan, jonka kuka hyvänsä vähemmän oikeudentuntoinen - nuori mies jo aikoja sitten olisi unohtanut. Kun nyt Teille - tunnustan, että olen aikonut mennä maailmanmukaiseen avioliittoon - ja että myöskin vielä muistan lapsellisen rakkautemme, teen sen - osoittaakseni, että kokonaan luotan Teihin, että lasken kohtaloni - Teidän käsiinne ja että, jos niin tahdotte, olen valmis luopumaan - kunnianhimoisista pyrkimyksistäni ja mielelläni tyytymään siihen - yksinkertaiseen ja puhtaaseen onneen, josta olette antanut - minulle niin liikuttavan kuvan. - --- Tra, la, la, tra, la, la, olisi Grandet laulanut _Non più andrai'n_ -nuottiin allekirjoittaessaan: "uskollinen serkkunne Charles". -- Tuhat -tulimmaista, olisi hän lisännyt, asia on saatava selväksi. Ja -hakien esiin osotuskirjansa olisi hänkin kirjoittanut seuraavan -jälkikirjoituksen: - - P. S. -- Panen tämän kirjeen mukaan des Grassins'in liikkeelle - osotetun kahdeksan tuhannen frangin maksumääräyksen, joka - suoritetaan Teille kullassa, korvaukseksi minulle hyvyydessänne - antamastanne lainasta ja sen koroista. Odotan vielä Bordeaux'sta - matka-arkkua, sisältävä joitakin esineitä, jotka pyydän saada - jättää Teille ikuisen kiitollisuuteni todistukseksi. Voitte - lähettää takaisin lippaani postitse osoitteella: Herra Grandet, - Hôtel d'Aubrion, Hillerin-Bertinin katu. - --- Postitse! toisti Eugénie. Esine, josta olisin tuhat kertaa antanut -henkeni! - -Isku oli kauhea. Laiva oli tehnyt haaksirikon jättämättä jälkeensä -edes yhtä laudanpalaa toivomusten aavalle ulapalle. On naisia, -jotka huomatessaan tulleensa hyljätyksi, rientävät tempaamaan -rakastettunsa onnellisemman kilpailijansa sylistä, työntävät tikarin -tämän rintaan ja pakenevat senjälkeen maailman ääriin tai päättävät -päivänsä mestauslavalla. Tällainen menettely on epäilemättä kaunista. -Rikoksen aiheuttaa tässä tapauksessa jalo intohimo, joka herättää -vastakaikua inhimillisessä oikeudentunnossa. On myöskin olemassa -naisia, jotka painavat päänsä alas, kärsivät hiljaisuudessa, kulkevat -kieltäymyksessä kohti kuolemaa, itkevät ja antavat anteeksi, -rukoilevat ja elävät muistoissaan viimeiseen hengenvetoonsa. Tämä on -rakkautta, totista rakkautta, enkelien rakkautta, ylpeää rakkautta, -joka elää ja kuolee tuskassaan. Tätä jälkimäistä laatua olivat -Eugénien tunteet, kun hän oli lukenut loppuun kirjeen. Hän käänsi -silmänsä taivasta kohti, ajatellen äitinsä viimeisiä sanoja, joka, -kuten usein kuolevat tekevät, oli heittänyt tulevaisuuteen näkevän, -profeetallisen katseen. Eugénie tunsi nyt äitinsä sanoissa ja -elämässä koko tulevan kohtalonsa. Hänellä ei ollut muuta tekemistä -maailmassa kuin ohjata kulkunsa taivasta kohti ja elää rukouksessa, -odottaen vapautensa päivää. - --- Äitini oli oikeassa, ajatteli hän kyynelet silmissä: kärsiä ja -kuolla, siinä kohtalomme. - -Hitain askelin palasi hän puutarhasta sisään. Vastoin tavallisuutta -ei hän nyt kulkenut kyökkikäytävää. Hän meni harmaaseen arkitupaan, -missä kaikki muistutti serkusta; kamiinilla oli vielä sama kuppi, -jota hän oli käyttänyt einettä syödessään, samoinkuin vanha -sevreläinen sokeriastia. - -Aamu tuli monessa suhteessa merkilliseksi ja muistorikkaaksi. Nanon -ilmoitti seurakunnan kirkkoherran. - -Kirkkoherra, Cruchot'iden sukulainen, kuului presidentti de -Bonfons'in puolueeseen. Muutamia päiviä sitten oli vanha -Cruchot taivuttanut hänet puhumaan uskonnon nimessä Eugénielle -velvollisuudesta astua aviosäätyyn. Nähdessään rippi-isänsä luuli -Eugénie, että tämä oli tullut noutamaan niitä tuhatta frangia, jotka -hän kuukausittain antoi jaettaviksi köyhille, ja käski Nanonin mennä -niitä noutamaan. Mutta kirkkoherra alkoi hymyillä. - --- Tänään, neiti, tulen puhumaan eräästä tyttöparasta, jonka -kohtaloon koko Saumur ottaa osaa, ja joka rakkauden puutteesta -itseään kohtaan viettää epäkristillistä elämää. - --- Jumalani, tällä hetkellä askaroivat ajatukseni niin kokonaan -omassa kohtalossani, etten voi niitä nyt omistaa lähimmäiselleni. -Olen hyvin onneton; ainoa turvani on kirkossa. Mutta sillähän onkin -kyllin avara syli, ottaakseen vastaan kaikki meidän surumme, ja aina -ehtymätön lohdun lähde. - --- Neiti, kun puhumme tuosta mainitsemastani tyttöparasta, puhumme -juuri teistä itsestänne. Sallikaa että sanon teille: jos haluatte -elää onneanne varten, on teillä valittavana vain kaksi tietä. Teidän -täytyy joko luopua maailmasta tai alistua sen lakien alle. Teidän on -täytettävä mainen kutsumuksenne tai elettävä yksinomaan taivaan onnea -varten. - --- Ah, te puhutte minulle juuri sillä hetkellä, kun halusin kuulla -toisen ihmisen ääntä. Jumala on teidät tänne lähettänyt. Tahdon sanoa -jäähyväiset maailmalle ja elää yksistään Jumalalle hiljaisuudessa, -kaukana ihmisistä. - --- Tyttäreni, neuvon teitä kauan ja perinpohjaisesti ajattelemaan, -ennen kuin teette niin kohtalokkaan päätöksen. Avioliitto merkitsee -elämää, nunnanhuntu kuolemaa. - --- Niinpä valitsen kuoleman, nopean kuoleman, herra kirkkoherra! -huudahti tyttö hirvittävällä tulisuudella. - --- Kuoleman? Mutta teillä on suuria velvollisuuksia yhteiskuntaa -kohtaan, neiti. Ettekö ole ikäänkuin kaikkien niiden äiti, joille -annatte vaatteet, puita talvella ja työtä kesällä? Teidän suuri -omaisuutenne on laina, joka teidän täytyy maksaa takaisin, ja -tähän saakka olettekin käsittänyt asian tässä kristillisessä -mielessä. Luostariin meno olisi teidän puoleltanne itsekkäisyyttä. -Naimattomaksi ette myöskään saa jäädä. Uskotteko voivanne yksin -hoitaa suunnatonta omaisuuttanne? Se voi liukua teidän käsistänne. Te -voitte saada niskaanne tuhansia rettelöitä, joista teidän on vaikea -suoriutua. Uskokaa minua, pappianne: puoliso on teille välttämätön, -hänen avullaan voitte säilyttää mitä Jumala on teille antanut. Puhun -teille rippi-isänä. Te rakastatte liiaksi Jumalaa voidaksenne luopua -hänestä maailmankaan keskellä ja teidän sielunne on liian kaunis -kärsiäkseen siitä vahinkoa. - -Samassa antoi rouva des Grassins ilmoittaa itsensä. Hän tuli koston -ja epätoivon tunteen ajamana. - --- Neiti... huudahti hän. Kas, täällähän on herra kirkkoherra. Jätän -asiani toiseen kertaan. Aioin puhua liikeasioista, mutta täällähän -tapaan teidät hurskaassa kaksinpuhelussa. - --- Hyvä rouva, virkkoi pappi, jätän teille kentän vapaaksi. - --- Herra kirkkoherra, sanoi Eugénie, palaattehan pian. Teidän apunne -on minulle tällä hetkellä välttämätön. - --- Se on totta, lapsi parka, huudahti rouva des Grassins. - --- Mitä sillä tarkoitatte, kysyivät Eugénie ja kirkkoherra yhdestä -suusta. - --- Enkö tietäisi muka mitään serkkunne paluusta ja hänen -avioliitostaan neiti d'Aubrionin kanssa?... Sellaiset asiat eivät -mene koskaan naisen nenän ohi. - -Eugénie punastui eikä vastannut mitään. Hän päätti nyt ja vasta pysyä -yhtä järkkymättömän levollisena kuin hänen isänsä aina oli ollut. - --- Rouvaseni, sanoi hän viimein ivallisesti, asiat menevät varmaankin -minun nenäni ohi, sillä en ymmärrä teitä. Voitte huoleti puhua -kirkkoherran läsnäollessa, tiedättehän että hän on rippi-isäni. - --- Hyvä, neitiseni, katsokaa, mitä des Grassins on minulle -kirjoittanut. Lukekaahan. - -Eugénie luki seuraavan kirjeen: - - Rakas vaimoni, - - Charles Grandet on palannut Intiasta ja on jo kuukauden - oleskellut Parisissa... - --- Kuukauden! ajatteli Eugénie ja hänen kätensä vaipuivat alas. - -Pian luki hän taas edelleen. - - ... Hän on antanut minun kaksi kertaa vartoa odotushuoneessaan - ennenkuin pääsin hänen puheilleen, tuon tulevan kreivi - d'Aubrionin. Vaikka koko Parisi puhuu hänen avioliitostaan ja - vaikka jo on julkisesti kuulutettukin... - --- Hän kirjoitti siis minulle samalla hetkellä, kun... sanoi -Eugénie itselleen. Hän ei jatkanut yksinpuheluaan eikä huudahtanut -parisittaren tapaan: konna! Mutta siitä huolimatta oli hänen -halveksuntansa täydellinen. - - ... ei tämä avioliitto kuitenkaan, jatkoi hän lukemistaan, ole - varma, sillä markiisi d'Aubrion on varova antamasta tytärtään - vararikkolaisen pojalle. Kerroin hänelle siitä vaivasta, jota - me, hänen setänsä ja minä, olimme nähneet hänen isänsä asiain - kuntoon saattamisessa, ja siitä taitavasta sotajuonesta, jolla - olimme pitäneet velkojia kurissa aina tähän päivään saakka. - Tuolla heittiöllä oli kuitenkin otsaa vastata minulle, joka - viiden vuoden aikana olen päivää ja yötä ahkeroinut hänen - kunniansa hyväksi, etteivät hänen isänsä asiat liikuttaneet - häntä! Asianajajalla olisi oikeus periä vaivoistaan kolmen, - neljänkymmenen tuhannen frangin palkkio, mikä vastaisi yhtä - prosenttia koko velkasummasta. Mutta malttia, hän on lain - mukaan vielä maksava velkojilleen miljoona kaksisataa tuhatta - frangia ja aionpa julistaa kuolinpesän vararikkoon. Otin tämän - asian niskoilleni, luottaen tuon vanhan kyykäärmeen Grandet'n - lupauksiin, ja velkojia olen lohduttanut suvun kunnialla. Jos - herra kreivi d'Aubrion ei välitä perheensä kunniasta, välitän - minä yhä edelleen omastani. Olen antava velallisille täyden - selon asemastani. Kuitenkin tunnen liian suurta kunnioitusta - neiti Eugénieta kohtaan, jonka liittymisestä meidän sukuumme me - onnellisempina aikoina uneksimme, jotta toimisin, ennen kuin olet - hänelle puhunut tästä asiasta... - -Tähän kohtaan tultuaan ojensi Eugénie kylmästi kirjeen takaisin -lukematta sitä loppuun. - --- Kiitän teitä, sanoi hän rouva des Grassins'ille, saammehan nähdä... - --- Nyt puhutte aivan kuin autuas isä-vainajanne, sanoi rouva des -Grassins. - --- Rouva, puuttui Nanon puheeseen, te olette maksava meille kahdeksan -tuhatta frangia kullassa. - --- Se on totta; tahdotteko lähteä minun kanssani, rouva Cornoiller. - --- Herra kirkkoherra, sanoi Eugénie ylevällä kylmäverisyydellä, jonka -hänelle antoi se asia, mistä hän aikoi puhua, olisiko synti pysyä -neitsyenä avioliitossa? - --- Se on omantunnon asia, jota en voi ratkaista. Mutta jos tahdotte -tietää, mitä kuuluisa Sanchez sanoo siitä "Summa de matrimoniossaan", -niin voin siitä teille huomenna kertoa. - -Pappi lähti. Neiti Grandet meni isänsä työhuoneeseen ja viipyi -siellä yksin koko päivän, tulematta edes, Nanonin pyynnöistä -huolimatta, päivälliselle. Vasta illalla tuli hän arkitupaan, kun -tavanmukaiset vieraat alkoivat saapua. Milloinkaan ei Grandet'n sali -ollut niin täynnä kuin tänä iltana. Uutinen Charles'in paluusta -ja uskottomuudesta oli jo tunnettu koko kaupungissa. Mutta kuinka -tarkkaavaisia vieraat koettivatkaan olla, ei heidän uteliaisuutensa -tullut tyydytetyksi. Eugénie, joka oli tiennyt valmistautua -vieraidensa uteliaisuuteen, oli täysin tyyni eikä paljastanut mitään -niistä voimakkaista tunteista, jotka hänessä liikkuivat. Hän osasi -ottaa nauravan ilmeen kasvoilleen vastatessaan kaikille niille, -jotka surumielisin katsein ja sanoin tahtoivat todistaa hänelle -osanottoaan. Hän ymmärsi täydellisesti kätkeä onnettomuutensa -kohteliaisuuden verhon alle. Yhdeksän aikaan jätettiin pelipöydät -ja alettiin jutella vapaasti mitä mieleen juolahti: kun kaikki -vieraat vihdoin nousivat lähteäkseen talosta, sattui ikimuistoinen -tapaus, josta kauan aikaa puhuttiin Saumurissa ja sen ympäristöissä -jokaisella neljällä ilmansuunnalla. - --- Jääkää, herra presidentti, sanoi Eugénie herra de Bonfons'ille, -nähdessään tämän tarttuvan keppiinsä. - -Kun nämä sanat olivat lausutut, ei seurassa ollut ketään, joka ei -tuntenut olevansa liikutettu. Presidentti kalpeni ja tunsi tarvetta -istua. - --- Presidentti saa miljoonat, kuiskutti neiti de Gribeaucourt. - --- Se on selvä, presidentti de Bonfons nai neiti Grandet'n, sanoi -rouva d'Orsonval. - --- Hänen pelivoittonsa on ollut suurin, virkkoi abbé. - --- Mikä vekkuli, sanoi notario. - -Jokainen yritti jotain sukkeluutta, mutta kaikki näkivät rikkaan -perijättären miljoonineen ikäänkuin valtaistuimelle korotettuna. -Näytelmä, jonka juoni oli mennyt solmuun yhdeksän vuotta sitten, -alkoi selvitä ratkaisuaan kohti. Kehoittaa koko Saumurin läsnäollessa -presidenttiä jäämään, se ei toki voinut merkitä muuta kuin valita -hänet aviopuolisokseen. Pikku kaupungissa noudatetaan kaikkia -sovinnaisia tapoja niin tarkasti, että pieninkin poikkeus niistä -merkitsee samaa kuin mitä juhlallisin lupaus. - --- Herra presidentti, sanoi Eugénie vapisevalla äänellä, kun he -olivat jääneet kahden, minä tiedän, mikä teitä minussa miellyttää. -Vannokaa, että jätätte minut vapaaksi koko elinijäkseni, ett'ette -milloinkaan vaadi minua täyttämään aviollisia velvollisuuksia, ja -käteni on teidän. -- Ah, jatkoi hän, nähdessään toisen lankeavan -polvilleen eteensä, en ole vielä sanonut kaikkea. En tahdo pettää -teitä. Sydämessäni palaa tunne, joka ei ole koskaan sammuva. -Ystävyyttä vain, en muuta, voin tarjota tulevalle puolisolleni. En -tahdo häntä loukata, mutta en myöskään kohdella vastoin sydämeni -ääntä. Sitä paitsi saatte käteni ja omaisuuteni vasta kun olette -tehnyt minulle suuren palveluksen. - --- Olen valmis kaikkeen, sanoi presidentti. - --- Kas tässä on puolitoista miljoonaa frangia, herra presidentti, -sanoi Eugénie, ja otti povestaan tukun setelirahoja, lähtekää -Parisiin -- ei huomenna, ei ensi yönä, vaan heti kohta. Menkää herra -des Grassins'in luo, kysykää häneltä setäni velkojain nimet, kutsukaa -velkojat koolle, maksakaa kaikki heidän saatavansa pääomineen ja -korkoineen, viiden prosentin mukaan velkojen merkitsemispäivästä -lukien. Ottakaa kaikista suorituksistanne tarkat viralliset -kuitit. Te olette tuomari ja luotan siis siihen, että toimitatte -tämän asian kaikkia laillisia muotoja noudattaen. Olette myöskin -oikeudentuntoinen ja ritarillinen mies ja voin siis turvallisesti -lähteä purjehtimaan tämän maailman merta teidän nimenne lipun alla. -Osoittakaamme toinen toisellemme hienotunteisuutta. Olemmehan vanhoja -tuttuja, melkein kuin sukulaisia, ette halua tehdä minua onnettomaksi. - -Presidentti lankesi rikkaan perijättären jalkoihin, vavisten ilosta -ja pelosta. - --- Olen teidän orjanne, sanoi hän. - --- Kun olette saanut kuitit, jatkoi Eugénie, luoden kylmän katseen -polvistuvaan mieheen, viette ne ja kaikki velkakirjat serkulleni -Grandet'lle sekä annatte hänelle samalla tämän kirjeen. Kun olette -palannut, täytän lupaukseni. - -Presidentti älysi, että Eugénie vain petetyn rakkauden takia -tarjosi hänelle kätensä. Siksi riensikin hän kiireimmän kautta -täyttämään hänelle uskottua tehtävää, jottei mikään sovinto entisten -rakastavaisten kesken ehtisi tulla kysymykseen. - -Kun herra de Bonfons oli lähtenyt, vajosi Eugénie nojatuoliin ja -puhkesi itkemään. Kaikki oli häneltä nyt mennyt. - -Presidentti lähti postihevosilla ja oli seuraavana iltana Parisissa. -Tulonsa jälkeisenä aamuna meni hän des Grassins'in luo. Tuomari -kutsui velkojat notarion virkahuoneeseen, jonne velkakirjat olivat -jätetyt. Tavallisista velkojista erosivat nämä Grandet'n saamamiehet -siinä, että he todella olivat täsmällisiä. Presidentti de Bonfons -maksoi heille neiti Grandet'n nimessä heidän saatavansa korkoineen, -mikä Parisin kauppamaailmassa herätti suunnatonta huomiota. - -Kun kaikki kuitit olivat järjestyksessä ja des Grassins oli saanut -vaivoistaan Eugénien määräämät viisikymmentä tuhatta frangia, -lähti presidentti d'Aubrionien taloon, missä hän tapasi Charles'in -juuri siinä silmänräpäyksessä, kun tämän tuleva appi-isä oli hänet -jättänyt, annettuaan hänelle aika läksytyksen. Vanha markiisi oli -hänelle ilmoittanut, ettei hän saisi hänen tyttärensä kättä, ennen -kuin kaikki Guillaume Grandet'n velkojat olivat tyydytetyt. - -Presidentti antoi hänelle seuraavan kirjeen: - - Serkkuni. - - Herra Presidentti de Bonfons on ottanut tehtäväkseen jättää - Teille kaikki kuitit setäni veloista. Kuulin mainittavan - vararikosta ja ajattelin, ettei vararikon tehneen poika ehkä - voisikaan naida neiti d'Aubrionia. Niin, serkkuni, Te olette - oikein arvostellut älyäni ja tapojani: en ole missään suhteessa - maailmannainen, en tunne seuraelämän harrastuksia enkä tapoja - enkä olisi niin ollen varmaankaan voinut tuottaa Teille sitä - onnea, jota Te toivotte. Tulkaa onnelliseksi ja nauttikaa niistä - eduista, joille Te uhraatte ensi rakkautemme. Tehdäkseni Teidän - onnenne täydelliseksi en voi muuta tehdä kuin lahjoittaa Teille - isänne kunnian. Jääkää hyvästi, olette aina tapaava minussa - uskollisen ystävättären. - - Eugénie G. - -Presidentti ei voinut olla hymyilemättä nähdessään kunnianhimonsa -sokaiseman miehen kasvojenilmeen, kun tämä sai kuitit isänsä veloista. - --- Voimme lähettää toinen toisellemme kihlauskorttimme, sanoi -presidentti de Bonfons. - --- Vai niin, te naitte Eugénien. Sepä hauskaa, hän on kelpo tyttö. -Mutta, lisäsi hän, ja valoisa ajatus näytti iskeneen hänen päähänsä, -hän on siis rikas? - --- Neljä päivää sitten oli hänellä yhdeksäntoista miljoonaa, tänään -vajaat seitsemäntoista. - -Charles silmäili tylsämielisesti presidenttiä. - --- Seitsemäntoista milj... - --- Seitsemäntoista miljoonaa, niin, herraseni. Naimisiin mentyämme on -meillä, Eugéniella ja minulla, seitsemänsadan viidenkymmenen tuhannen -korot vuodessa. - --- Rakas lankoni, sanoi Charles, saaden takaisin osan entisestä -varmuudestaan, me voimme tulevaisuudessa olla toisillemme hyödyksi. - --- Vielä olen saanut asiakseni jättää teidän omiin käsiinne tämän -pienen lippaan, jatkoi presidentti, asettaen kantamuksensa pöydälle. - --- Rakas ystävä, huudahti markiisitar d'Aubrion, joka samassa astui -sisään, huomaamatta presidentin läsnäoloa, älkää välittäkö siitä -mitä herra d'Aubrion lieneekin teille sanonut. Sen on herttuatar de -Chaulieu ajanut hänen päähänsä. Sanon teille vielä kerran, mikään ei -ole avioliittonne esteenä... - --- Se on totta, rouva, vastasi Charles. Isäni velat ovat eilen -maksetut. - --- Puhtaassa rahassa! huudahti markiisitar. - --- Niin, sekä pääoma että korot. Tahdon puhdistaa isäni muiston. - --- Mikä hulluus! huudahti tuleva anoppi. Kuka on tuo herra, lisäsi -hän, kuiskuttaen tulevan vävynsä korvaan, huomattuaan presidentin. - --- Asianajajani, vastasi Charles matalalla äänellä. - -Markiisitar tervehti ylhäisesti herra de Bonfons'ia ja poistui. - --- Olemmepa nyt jo toisillemme hyödyksi, sanoi presidentti, tarttuen -lakkiinsa. Hyvästi, rakas lankoni. - --- Hän pitää minua pilkkanaan, tuo Saumurin kukko. Tekisipä mieleni -antaa hänelle kelpo ojennus. - -Kolme päivää myöhemmin, palattuaan Saumuriin, julkaisi herra de -Bonfons kihlauksensa Eugénien kanssa. Kuusi kuukautta sen jälkeen -nimitettiin hän Angers'in hovin neuvokseksi. Ennen kuin Eugénie lähti -Saumurista antoi hän sulattaa ne kultakoristeet, jotka olivat olleet -hänelle niin kalliita, ja teetti niistä ynnä serkultaan saamistaan -kahdeksasta tuhannesta frangista kultaisen monstranssin, jonka hän -lahjoitti sille kirkolle, missä niin usein oli _hänen_ puolestaan -rukoillut. - -Hän oleskeli vuoroin Angers'issa, vuoroin Saumurissa. Hänen -puolisonsa, joka oli osoittanut suurta uskollisuutta valtiollisissa -tehtävissä, tuli osaston presidentiksi ja viimein jonkun vuoden -kuluttua ylituomariksi. Kärsimättömänä odotti hän uusia vaaleja -saadakseen tuolin eduskunnassa. Hän tavoitteli jo päärin arvoa ja -sitten... sitten... - --- Ja sitten tulee hänestä kuninkaan sukulainen, virkkoi suuri Nanon, -rouva Cornoiller, Saumurin kansalainen. - -Herra presidentti de Bonfons (hän oli vihdoinkin kokonaan luopunut -isältä perimästään Cruchot-nimestä) ei saanut nähdä kunnianhimoisten -unelmiensa menevän täytäntöön. Hän kuoli kahdeksan päivää sen -jälkeen, kun Saumur oli valinnut hänet edustajakseen kamariin. - -Jumala, joka näkee kaikki eikä koskaan lyö suotta, tahtoi varmaankin -rangaista häntä hänen kunnianhimonsa sekä hänen juriidisten -laskelmiensa takia, joiden mukaan hän oli _accurante Cruchot_ mitä -tarkimmin määritellyt avioliitto-kontrahtinsa. Siinä sanottiin, -että aviopuolisot luovuttivat toisilleen, siinä tapauksessa, ettei -heillä ollut lapsia, kaiken omaisuutensa, niin hyvin kiinteän kuin -liikkuvan, ilman kaikkia rajoituksia, vieläpä vapauttivat toisensa -pesäluettelon tekemisestä, kuitenkin sillä tavalla, ettei tämä vapaus -ole esteenä heidän perillisilleen tai niiden edustajille j.n.e., -j.n.e. - -Tämä asiakirja ilmaisee, kuinka syvää kunnioitusta presidentti tunsi -rouva de Bonfons'ia ja hänen tahtoaan kohtaan. Naiset pitivät herra -ylituomaria erinomaisen älykkäänä miehenä, säälivät häntä, menivätpä -niinkin pitkälle, että tuomitsivat Eugénien surun ja rakkauden, -mutta, kuten naisten tapa on, eräänlaisella julmalla osanotolla. - --- Rouva de Bonfons on varmaankin hyvin sairas, koska hän aina jättää -miehensä yksin. Pikku rouva parka! Milloin hän tulleekaan terveeksi? -Mikä häntä mahtaneekaan vaivata, jokin sisäinen vamma, ehkä syöpä? -Miks'ei hän kysy lääkärien neuvoja? Hän on tullut niin keltaiseksi -lyhyessä ajassa. Hänen pitäisi kääntyä Parisin kuuluisuuksien -puoleen. Kuinka on selitettävä, ettei hänellä ole lasta? Väitetään, -että hän rakastaa miestään; miks'ei hän siis lahjoita hänelle -perillistä? Se on inhottavaa! Jos se on vain oikku, on se totta -tosiaan tuomittava... Presidentti parka! - -Eugéniella oli hieno vaisto, joka hiljaisissa yksinäisissä -mietiskelyissä oli vielä kehittynyt, onnettomuus ja kasvatus olivat -opettaneet hänet kaikkea arvaamaan, ja hän tiesi sentähden hyvin, -että presidentti toivoi hänen kuolemaansa, päästäkseen yksin heidän -suunnattoman omaisuutensa haltiaksi, mikä oli -- sitten kun Jumala -oli kutsunut luokseen notario ja abbé Cruchot'n -- lisääntynyt -parilla miljoonalla. Erakko parka sääli presidenttiä. Kaitselmus -kosti hänen edestään luonnottoman puolison itsekkäät laskelmat, -jotka perustuivat naisen toivottomaan rakkauteen. Jos Eugénie olisi -synnyttänyt lapsen, olisi hän tappanut turvallisen itsetuntonsa, -pettänyt kunnianhimonsa. - -Niin heitti Jumala joukottain kultaa tämän vankinsa syliin, jolle -kulta ei ollut minkään arvoista, joka odotteli vain taivasta, eläen -hurskaana ja hiljaisena, pyhissä ajatuksissa, auttaen salaa köyhiään. - -Rouva de Bonfons tuli leskeksi seitsemänneljättä ikäisenä, omistaen -kahdeksansataa tuhatta frangia korkoja, vielä kauniina, sillä tavalla -kuin nainen on kaunis neljänkymmenen vuotiaana. Hänen kasvonsa ovat -kalpeat, päättäväiset ja levolliset. Hänen äänensä on lempeä ja -nöyrä. Hänessä on tuskan aatelia, hurskautta, joka on ominainen vain -henkilöille, joiden sielua ei kosketus maailman kanssa koskaan ole -päässyt likaamaan, mutta myöskin vanhan neidon ankaruutta ja pieniä -maaseutuisia tottumuksia. Huolimatta suunnattomista vuosituloistaan -elää hän samaan tapaan kuin Eugénie Grandet, sallii sytyttää vasta -päivällä tulen kamiiniinsa, kuten isänsä aikoinaan, ja sovittaa -muutenkin elämänsä nuoruusvuosiensa ohjelman mukaan. Hän on aina -puettuna samalla tavalla kuin äitinsä. Tämä saumurilainen koti ilman -aurinkoa, ilman lämpöä, tämä syrjäinen, iloton koti on hänen elämänsä -vertauskuva. Hän kerää huolellisesti saatavansa ja hän näyttäisi -ehkä saidalta, jollei hän käyttäisi niin jalomielisellä tavalla -omaisuuttaan. Hurskaat lahjoitukset, vanhainkoti, kristilliset -lapsikoulut, rikas julkinen kirjasto todistavat joka vuosi tyhjäksi -eräiden ihmisten syytökset saituudesta. Saumurin kirkot saavat -kiittää häntä monesta kaunistuksestaan. Rouva de Bonfons, jota -jotkut leikillä kutsuvat neidiksi, herättää hurskasta kunnioitusta. -Tämän jalon sydämen, jota kerran elähyttivät vain kaikkein hellimmät -tunteet, täytyi niin kokea kaikki inhimillinen itsekkäisyys. Kulta -seurasi tätä naista kylmällä loistollaan läpi elämän, antaen hänelle, -joka oli itse pelkkää tunnetta, epäuskon kaikkeen tunteeseen. - --- Vain sinä rakastat minua, sanoo hän Nanonille. - -Tämän naisen, Eugénien, käsi sitoo kaikkien perheiden salaiset -haavat. Hän kulkee taivasta kohti hyvien tekojen saattamana. Hänen -sielunsa suuruus saa varjoon kaiken, minkä kasvatus ja maakunnan -pienet tavat ovat häneen tuoneet. Tällainen on kertomus naisesta, -joka ei ole tästä maailmasta, jolla, syntyneenä ennen kaikkea äidiksi -ja puolisoksi, ei ole puolisoa, ei lapsia eikä kotia. - -Joku aika sitten alettiin kertoa että hän menisi uusiin naimisiin. -Saumurilaiset väittivät, että markiisi de Froidfond'illa, kuten -aikoinaan Cruchot'illa, olisi aikomuksia rikkaaseen leskeen nähden. -Nanon ja Cornoiller pitävät markiisin puolta, sanotaan. Mutta se on -suuri erehdys. Suuri Nanon ja Cornoiller eivät ole kyllin viisaita -ymmärtääkseen tämän maailman pahuutta. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PERIJÄTÄR*** - - -******* This file should be named 52955-8.txt or 52955-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/2/9/5/52955 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52955-8.zip b/old/52955-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 911097f..0000000 --- a/old/52955-8.zip +++ /dev/null |