Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 0 insertions, 3640 deletions

diff --git a/56366-8.txt b/56366-8.txt
deleted file mode 100644
index d2ddee4..0000000
--- a/56366-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3640 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Varastettu basilli ja muita kertomuksia, by
-H. G. (Herbert George) Wells, Translated by V. Hämeen-Anttila
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Varastettu basilli ja muita kertomuksia
-
-
-Author: H. G. (Herbert George) Wells
-
-
-
-Release Date: January 13, 2018  [eBook #56366]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VARASTETTU BASILLI JA MUITA
-KERTOMUKSIA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-VARASTETTU BASILLI JA MUITA TAPAUKSIA
-
-Kirj.
-
-H. G. Wells
-
-Englannista suomensi V. Hämeen-Anttila
-
-Joutoaikoina 2 ja 5.
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa,
-1907.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- Varastettu basilli.
- Tuntemattoman kämmekän kukkiminen.
- Avu'n tähtitornissa.
- Eläintentäyttäjän ennätyksiä.
- Kameelikurkikauppaa.
- Aarre metsässä.
- Voimakoneitten Herra.
- Æpyornis-saari.
- Timantintekijä.
- Perhonen -- "Genus Novo."
-
-
-
-
-VARASTETTU BASILLI.
-
-
-"Tämä taasen", virkkoi bakteriologi, työntäen mikroskopin alle
-lasilevyn, "on kuuluisan kolerabasillin valmiste --: koleran
-tarttuma-ainetta."
-
-Kalpea mies tähysti mikroskopin putkeen. Hän ei nähtävästi ollut
-tottunut sellaiseen, ja painoi vapaata silmäänsä hervottomalla
-valkealla kädellään. "Näen kovin vähän", hän sanoi.
-
-"Kiertäkää tätä ruuvia", huomautti bakteriologi, "kenties ei näköpiste
-osu kohdalle. Silmät ovat niin erilaisia. Aivan pieni käännös vain
-puoleen tai toiseen."
-
-"Ahaa! nytpä näen", huudahti vieras. "Ei siinä sentään kovinkaan suuria
-nähtäviä ole. Pieniä vaaleanpunaisia juovia ja rihmoja. Ja kuitenkin
-nuo pikku hiukkaset, nuo pelkät atomit, voisivat lisääntyä
-lukemattomaksi paljoudeksi ja tuhota kaupungin! Ihmeellistä!"
-
-Hän nousi seisaalleen, päästi lasilevyn mikroskopista ja piti sitä
-kädessään valoa vasten. "Tuskin näkyviä", hän sanoi, tarkastellen
-valmistetta.
-
-Hän epäröitsi. "Ovatko nämä -- eläviä? Ovatko ne nyt vaarallisia?"
-
-"Nuo ovat värjättyjä ja kuolleita", selitti bakteriologi. "Soisinpa
-puolestani että voisimme tappaa ja värjätä jok'ainoan koko
-luomakunnasta."
-
-"Tuskin huolisittekaan", hymähti kalpea mies, "pitää moisia olentoja
-elävinä ympärillänne -- toimivassa tilassa?"
-
-"Päinvastoin, meidän täytyy", vastasi bakteriologi. "Tässä
-esimerkiksi." -- Hän astui lattian poikki ja otti sinetityn lasiputken.
-"Tässä on eloa. Oikeita tauti-itiöitä viljeltyinä." Hän tavotteli
-sanaa. "Pulloon säilytettyä koleraa, niin sanoakseni."
-
-Huomaamaton tyydytyksen ilme vilahti hetkeksi kalpean miehen kasvoilla.
-"Siinä on teillä kuolema hallussanne", hän sanoi, ahnaasti silmäillen
-pikku putkea. Bakteriologi tarkkasi vieraansa kasvonpiirteillä
-kuvastuvaa sairaalloista mielihyvää. Tämä mies, joka nyt ehtoopäivällä
-oli vanhan ystävän suosituskirjeellä päässyt hänen vieraakseen, herätti
-hänessä mielenkiintoa heidän luonteittensa vastakkaisuuden vuoksi.
-Vieraan suora musta tukka ja syvälle painuneet harmaat silmät,
-kuihtunut muoto ja hermostunut käytös, oikullinen, mutta kiihkeä
-harrastus olivat hauskana vaihteluna bakteriologin tieteellisen
-työkumppanin tyynistä tuumailuista. Oli kenties luonnollista antaa
-asialle mitä tehokkain sävy, kuulijan ilmeisesti ollessa hyvin herkkä
-sen kuolettavaa puolta mietiskelemään.
-
-Hän piteli putkea miettiväisenä. "Niin, tässä on rutto vangittuna.
-Säreppäs vain tällainen pikku putki vesijuomasäiliöön, sano näille
-pienille elämän hitusille, joita täytyy nähdäkseen värjätä ja
-voimakkaimmalla mikroskopilla tutkia, ja joita ei voi haistaa eikä
-maistaa -- sano niille: 'menkää, kasvakaa ja lisääntykää, ja täyttäkää
-säiliöt', niin kuolema -- salaperäinen, jäljille pääsemätön kuolema,
-pikainen ja kauhea, täynnä tuskaa ja nöyryytystä -- pääsisi valloilleen
-tässä kaupungissa ja etsiskelisi uhrejaan joka taholta. Se riistäisi
-missä miehen vaimoltaan, missä lapsen äidiltään, missä valtiomiehen
-toimistaan, ja missä ahertajan uurastuksestaan. Se seuraisi
-vesiviemäreitä, hiipisi katuja pitkin, valitsisi rangaistakseen talon
-sieltä toisen täältä, missä juomavettä ei keitetä, tunkeutuisi
-kivennäisvesitehtailijain kaivoihin, huuhtoutuisi kasviksiin ja kävisi
-lepotilaan jäissä. Se väijyisi vuoroaan hevosten vesikaukaloissa ja
-vaanisi varomattomia lapsia yleisissä juomapaikoissa. Se liukenisi
-maahan, odottamattomasti ilmestyäkseen tuhansiin kaivoihin ja
-lähteisiin. Päästä se vain vesisäiliöön, niin se hävittää kymmeneksen
-kaupunkia ennen kuin saadaan jälleen saarroksiin ja kiinni."
-
-Hän vaikeni äkkiä. Hänen oli sanottu olevan liiaksi altis
-kaunopuheisuuteen.
-
-"Mutta tässähän se on varmassa tallessa -- aivan varmassa."
-
-Kalpea mies nyökäytti päätään. Hänen silmänsä kiiluivat. Hän rykäisi.
-"Nuo anarkisti -- roistot", hän huomautti, "ovat narreja, sokeita
-narreja -- käyttävät pommeja, kun on tällaista saavutettavissa.
-Luulisin --"
-
-Ovelta kuului hiljainen koputus, pelkkä kynsien kepeä kosketus.
-Bakteriologi avasi. "Minuutti vain, kultaseni", kuiskasi hänen
-vaimonsa.
-
-Hänen palatessaan laboratorioon katsoi vieras kelloaan. "En huomannut
-että olen haaskannut teiltä kokonaisen tunnin", hän pahotteli.
-"Kahtatoista vailla neljä. Minun olisi pitänyt lähteä puoli neljältä.
-Mutta teidän näytteenne olivat ylen merkillisiä. Ei, en voi enää viipyä
-hetkeäkään. Minun on neljältä oltava muualla."
-
-Hän poistui moneen kertaan kiitellen, ja bakteriologi saattoi häntä
-ulko-ovelle, palaten sitte mietteissään pitkin käytävää
-laboratorioonsa. Hän aprikoitsi vieraansa kansallisuutta. Mies ei
-voinut olla teutonilaista rotua eikä tavallista romanilaistakaan.
-"Sairaalloinen ilmiö joka tapauksessa, pelkään", bakteriologi virkkoi
-itsekseen. "Miten kiihkeästi hän tuijottikaan noihin tarttuma-aineitten
-valmisteihin!" Hänet valtasi levoton ajatus. Hän kääntyi höyrykaapin
-viereiseen työpöytään päin ja vilkaisi sitte hyvin nopeasti
-kirjotuspöydälleen. Sitte hän kiireisesti tunnusteli taskujaan, sitte
-ryntäsi ovelle. "Ehkä laskin sen eteisen pöydälle", jupisi hän.
-
-"Minnie!" hän huusi käheästi eteisessä.
-"Niin, kultaseni", kuului ääni kaukaa.
-
-"Oliko minulla mitään kädessäni puhellessani äsken sinun kanssasi?"
-
-Hiljaisuus.
-
-"Ei mitään, ystäväni, sillä muistan --"
-
-"Kadotus ja kuolema!" kiljaisi bakteriologi, syöksähtäen päistikkaa
-ulko-ovelle ja alas portaita kadulle.
-
-Kuullessaan ovea paiskattavan, Minnie säikähtäen juoksi ikkunaan.
-Etäämpänä kadulla nousi hento mies ajuriin. Bakteriologi juoksi,
-hatutta ja tohveleissa, hurjasti viittoillen tätä ryhmää kohti. Toinen
-tohveli putosi, vaan hän ei pysähtynyt. "Hän on _sekaisin_!" voivotti
-Minnie; "se tuosta kamalasta tieteestä tuli", ja avaten ikkunan hän
-tahtoi huutaa miehelleen. Hintelä mies silmäisi äkkiä taakseen ja
-näytti saaneen saman käsityksen. Hän viittasi hätäisesti
-bakteriologiin, sanoi jotakin ajurille, vaunujen suojustin
-läiskäytettiin kiinni, ruoska viuhahti, hevosen kaviot tömisivät, ja
-tuotapikaa olivat vaunut, bakteriologin kiivaasti ajaessa takaa,
-kadonneet kulman taakse.
-
-Minnie kurkotteli ikkunassa hetkisen. Sitte hän veti päänsä jälleen
-sisälle. Hän oli ällistyksissään. "Onhan hän muulloinkin omituinen",
-hän tuumiskeli. "Mutta juosta pitkin Lontoota -- väkirikkaimpana aikana
-vielä -- sukkasillaan!" Onnellinen aatos juolahti hänen mieleensä. Hän
-sieppasi äkkiä hatun päähänsä, otti miehensä kengät, kiirehti eteiseen,
-korjasi vaatenauloista käsivarrelleen hänen hattunsa ja keveän
-päällystakkinsa, hyökkäsi portaille ja huusi ajurin, joka onneksi juuri
-vetelehti ohi. "Antakaa mennä ylös katua ja kääntäkää Havelock
-Crescentille, ja katsokaa löydämmekö herrasmiehen, joka juoksee
-samettitakissa ja paljain päin."
-
-"Samettitakissa, rouva, ja paljain päin. Kyllä." Ja ajuri sivalsi
-tyynesti ruoskalla, ikäänkuin ajaisi tuollaisella osotteella joka
-päivä.
-
-Muutamia minuutteja myöhemmin se pikku ryhmä ajureita ja
-tyhjäntoimittajia, joka kärkkyy Haverstock Hillin ajuriaseman
-ympärillä, joutui hämmästyksiin keltaisen kaakin huimasti kiidättämistä
-ajoneuvoista.
-
-He olivat ääneti sen mennessä ohi, ja sitte perään tähystellen --
-"Katos, siinä meni Harry Hicks. Mikähän sitä lennätti?" sanoi ukko
-Tootlesiksi nimitetty ruumiikas kansalainen.
-
-"Se käyttelee ruoskaansa melko lujasti, sen tekee", lisäsi hevosia
-vartioitseva poika.
-
-"Hei!" murahti vanha Tom Byles parka.
-
-"Täältä porhaltaa toinen riivaantunut. Riivaantunut vissisti."
-
-"Se on vanha George", selitti ukko Tootles, "ja riivatusti ajaa, kuten
-sanot. Nääs kun on pudota roskista! Onkohan tuo Harry Hicksin perässä?"
-
-Ajuriasema alkoi joutua kiihdyksiin. Yhteen ääneen: "Anna laputtaa,
-George!" "Siinäpä kilpailu!" "Kiinni saatte!" "Lyö lujemmin!"
-
-"On siinä menijätä, on!" ihaili vartijapoika.
-
-"No vie sun turkanen!" huudahti ukko Tootles. "Katos! _minäkin_ kai
-vielä joudun matkaan. Tuolta tulee vielä yksi lisää. Ovatko kaikki
-Hampsteadin ajurit tänä aamuna villissä!"
-
-"Se on tällä kertaa helmaväkeä", sanoi vartijapoika.
-
-"Naikkonen miehenpuolen perässä", kummaili ukko Tootles. "Tavallisesti
-on toisin päin."
-
-"Mitä sillä on kädessä?"
-
-"Näyttää silinterihatulta."
-
-"Tämäpä kelpo leikkiä! Panen veikkaan kolme yhtä vastaan vanhan Georgen
-puolesta", sanoi vartijapoika. "Seuraava!"
-
-Minnie kiiti ohi myrskyisten suosionosotusten tervehtimänä. Hän ei
-pitänyt siitä, mutta tunsi tekevänsä velvollisuutensa ja riensi
-edelleen alas Haverstock Hilliä ja Camden Town High Streetiä katse
-herkeämättä tähdättynä levottomasti huiskivaan vanhaan Georgeen, joka
-niin käsittämättömästi oli viemässä pois hänen haihattelevaa miestänsä.
-
-Etumaisissa vaunuissa kyyristeli muukalainen käsivarret tiukasti
-rinnalla ristissä ja lujasti puristaen kädessään pikku putkea, joka
-sisälsi niin suunnattomat tuhon mahdollisuudet. Hänen mielialansa oli
-omituista pelon ja riemun yhtymää. Etupäässä pelkäsi hän joutuvansa
-kiinni ennen kuin ehtisi toteuttaa tarkotuksensa, mutta sen takana
-vapisutti hämärämpi vaan valtaavampi pelko hänen aikeensa kauheuden
-vuoksi. Mutta riemu oli pelkoa paljoa voimakkaampi. Yksikään anarkisti
-ei ennen häntä ollut edes uumoillut tällaista hanketta. Ravachol,
-Vaillant, kaikki nuo etevät miehet, joiden mainetta hän oli kadehtinut,
-kutistuivat mitättömiin hänen rinnallaan. Hänen tarvitsi vaan päästä
-vesisäiliölle ja tyhjentää tämä pikku putki siihen. Miten loistavasti
-olikaan hän valmistanut suunnitelmansa, väärentänyt suosituskirjeen ja
-päässyt laboratorioon, ja miten loistavasti olikaan hän osannut käyttää
-tilaisuutta hyväkseen! Maailma kuulisi hänestä vihdoinkin. Kaikki jotka
-olivat häntä pilkanneet, syrjäyttäneet, pitäneet muita huonompana,
-katsoneet seuraan sopimattomaksi, ottaisivat hänet vihdoinkin lukuun.
-Kuolemaa, kuolemaa, kuolemaa! Ne olivat aina kohdelleet häntä
-mitättömänä miehenä. Koko maailma oli yksissä tuumin sortanut häntä.
-Hän opettaisi heille mitä miehen eristäminen merkitsee. Mikä tämä tuttu
-katu oli? Great Saint Andrews Street tietysti! Missä mitassa olikaan
-takaa-ajo? Hän kurkisti ulos vaunuista. Bakteriologi oli tuskin
-viidenkymmenen metrin päässä. Se oli paha. Hän joutuisi vielä kiinni ja
-pysähdytetyksi. Hän tapaili taskustaan rahaa ja löysi puoli
-sovereignia. Tämän hän työnsi kuomujen kattoluukusta miehen nenän alle.
-"Lisää", hän karjaisi, "jos vaan saamme vauhtia."
-
-Raha tempaistiin hänen kädestään. "Hyvin menee", vakuutti ajuri, ja
-ruoska sivelteli hevosen kiiltävää kylkeä. Vaunut heilahtivat ja
-puolittain seisaalleen jäänyt anarkisti painoi lasiputkea pitelevän
-kätensä vaunujen suojustinta vasten, tasapainossa pysyäkseen. Hän tunsi
-hauraan lasin särähtävän, ja taittunut puolikas helähti vaunujen
-pohjalle. Kiroten vaipui hän istuimelleen ja tuijotti synkeästi
-suojustimella herneileviin pisaroihin.
-
-Häntä värisytti.
-
-"No niin! Minä tietenkin olen ensimäinen. _Huh!_ Marttyyri minusta
-kumminkin tulee. Onhan se jotakin. Mutta se on kaikessa tapauksessa
-likainen kuolema. Koskeneekohan se niin kovasti kuin sanotaan."
-
-Äkkiä hänen päähänsä pälkähti aatos -- hän hapuili jalkojensa välistä.
-Putken katkenneessa päässä oli vielä pikku pisara, ja hän joi varmuuden
-vuoksi sen. Oli parempi tehdä varmaa työtä. Häneen ainakin vaikuttaisi.
-
-Sitte hän älysi olevan turhaa enää yrittää paeta bakteriologia.
-Wellington Streetillä hän käski ajurin pysähtyä ja astui ulos. Hän
-liukahti portailla ja tunsi päässään humisevan. Tämä koleramyrkky oli
-nopeasti vaikuttavaa ainetta. Hän viittasi ajurin olemattomiin, niin
-sanoen, ja seisoi kadun vierustalla käsivarret rinnalla ristissä
-odottaen bakteriologin saapumista. Lähenevän kuoleman tunne loi häneen
-jotakin arvokkuutta. Hän tervehti vainoojaansa uhkamielisellä naurulla.
-
-"_Vire l'Anarchie!_ Myöhästyitte, hyvä ystävä. Olen juonut sen. Kolera
-on liikkeellä!"
-
-Bakteriologi tähysteli häntä uteliaasti vaunuistaan; silmälasiensa
-läpitse. "Olette juonut sen! Anarkisti! Nyt ymmärrän." Hän oli sanoa
-vielä jotakin, vaan hillitsi itsensä. Hänen suupielissään väreili hymy.
-Hän avasi vaunujen suojustimen ikäänkuin astuakseen ulos, mutta silloin
-anarkisti viittasi hänelle juhlalliset jäähyväiset ja harppaili
-Waterloosillalle päin tahallaan töyttien tartutetulla ruumiillaan niin
-monia ihmisiä kuin mahdollista. Bakteriologi tarkasteli miestä niin
-jännittyneellä mielenkiinnolla että tuskin ilmaisi pienintäkään
-hämmästystä Minnien ilmestyessä käytävälle mukanaan hänen hattunsa,
-kenkänsä ja päällystakkinsa. "Teit hyvin kun toit kapineeni", hän
-sanoi, mutta jäi yhä mietteissään tähystelemään katoavaa anarkistia.
-
-"Sinun olisi paras mennä sisälle", hän sanoi, aina vain tuijotellen.
-Minnie oli nyt täysin vakuutettu siitä että hän oli päästään sekaisin,
-ja käski omalla vastuullaan ajurin ajaa heidät kotiin. "Kengätkö
-jalkaan? Kernaasti, kultaseni", hän sanoi vaunujen alkaessa kääntyä ja
-kätkiessä näkyvistä harppailevan mustan olennon, joka kuvastui pienenä
-etäällä. Sitte hänet äkkiä valtasi jokin hullunkurinen ajatus, ja hän
-nauroi. Sitte hän huomautti: "Toden teolla on asia kuitenkin varsin
-vakava."
-
-"Näetkös, tuo mies tuli minua tapaamaan, ja hän on anarkisti. Ei -- älä
-pyörry, tahi en voi kertoa juttuani. Ja minä tahdoin miestä
-hämmästyttää, tietämättä häntä anarkistiksi, ja otin esille valmisteen
-sitä uutta bakterilajia, josta sinulle kerroin, sitä joka vaivaa useita
-apinoita ja luullakseni on niissä tavattavien sinisten täplien aiheena;
-ja minä hupsu sanoin sen olevan aasialaista koleraa ja hän karkasi
-sillä myrkyttämään Lontoon vettä, ja olisikin tosiaan voinut saada
-kaupunkimme elämän sinistymään. Ja nyt hän on niellyt sen. Tietysti en
-voi sanoa mitä tapahtuu, mutta muistathan että se sai kissanpojan
-siniseksi, ja nuo kolme koiranpentua -- paikullisiksi, ja varpusen --
-vaalean siniseksi. Mutta harmittaa että saan taas panna aikaa ja rahaa
-uuteen valmisteeseen.
-
-"Takki ylleni näin kuumana päivänä! Miksi? Kun saattaisimme tavata mrs.
-Japperin. Kultaseni, mrs. Japper ei vilustuta. Miksi pitäisi minun
-pitää takkia kuumana päivänä mrs. -- No! _olkoon_."
-
-
-
-
-TUNTEMATTOMAN KÄMMEKÄN KUKKIMINEN.
-
-
-Kämmekkäin ostamisessa on aina jonkinlaista keinottelun viehätystä. Saa
-eteensä ruskean käpertyneen kudoskimpaleen, ja lopusta on luottaminen
-arvostelukykyynsä, tahi vasaramieheen [Lontoossa myydään harvinaisia
-kämmeköitä erityisissä huutokaupoissa], tahi onneensa, miten mieli
-tekee. Kasvi voi sairastella kuolemaansa tahi olla kuollut, tahi kauppa
-voi olla juuri kunnollinen, rahan täysi vastine, tahi kenties -- sillä
-sitä on tapahtunut tuon tuostakin -- kehittyy onnellisen ostajan
-riemastuneiden silmien edessä hitaasti päivä päivältä joku uusi
-muunnos, joku outo loisto, merkillinen huulen koverrus, tahi hienompi
-värivivahdus tahi odottamaton matkimis-ilmiö. Ylpeys, kauneus ja
-rahallinen hyöty kukoistavat yhdessä yhdellä hennolla varrella, ja
-vieläpä ehkä kuolemattomuuskin. Sillä luonnon uusi ihme saattaa olla
-uuden erikoisen nimen tarpeessa, ja mikä on siksi sopivampi kuin
-keksijänsä? "Johnsmithin!" [John Smith on mitättömimmäksi kulunut nimi
-Englannissa] Nimiä on ollut huonompia.
-
-Kenties oli jonkin sellaisen onnellisen löydön toive saanut Winter
-Wedderburnin niin ahkerasti käymään noissa huutokaupoissa -- se toive,
-ja ehkä myöskin se seikka ettei hänellä ollut maailmassa mitään muuta
-pienintäkään harrastusta herättävää tehtävänä. Hän oli arka,
-yksinäinen, tarmottomanlainen mies, varoissaan juuri sen verran ettei
-ollut välttämättömyyden kannustettavissa, eikä kylliksi rauhaton
-etsiäkseen vaateliaampia puuhia. Hän olisi saattanut kerätä
-postimerkkejä tahi vanhoja rahoja, tahi kääntää Horatiusta, tahi sitoa
-kirjoja, tahi hakea uusia diatomeja. Mutta hän sattui kämmekkäin
-viljelijäksi, ja oli laittanut pienoisen melko hyvin varustetun
-lämpimän kasvihuoneen.
-
-"Minusta tuntuu", hän arveli kahvipöydässään, "että minulle tänään
-tapahtuu jotakin." Hän puhui -- kuten liikkui ja ajatteli -- hitaasti.
-
-"Oi älkää _niin_ ajatelko!" vastasi hänen emännöitsijänsä -- joka
-samalla oli hänen etäinen serkkunsa. Sillä "jonkin tapahtuminen"
-merkitsi hänelle yhtä ainoata asiaa.
-
-"Ymmärrätte minua väärin. En tarkota mitään epämieluista... vaikka
-tuskin tiedän mitä tarkotan."
-
-"Tänään", hän jatkoi tovin kuluttua, "aijotaan Petersillä myydä isompi
-erä Andamaneilta ja Taka-Intiasta saatuja kasveja. Minä menen katsomaan
-mitä niillä on. Voin sattua tietämättäni ostamaan jotakin hyvää. Niin
-voi käydä."
-
-Hän ojensi kuppinsa toistamiseen täytettäväksi.
-
-"Ovatko ne niitä sen nuoren miehen keräämiä, josta minulle äskettäin
-kerroitte?" kysyi serkku kuppia täyttäessään.
-
-"Niitä", vastasi toinen miettiväisenä pureskellen paahdettua leipää,
-
-"Minulle ei milloinkaan tapahdu mitään", hän tovin kuluttua huomautti,
-alkaen ajatella ääneensä. "Mikähän siinä on? Muille sattuu
-kaikenmoista. Esimerkiksi Harveylle. Toissa viikollakin; maanantaina
-hän löysi kadulta kuusi pennyä, keskiviikkona oli hänen kaikilla
-kananpojillaan pyörätauti, perjantaina hänen serkkunsa tuli kotiin
-Australiasta, ja lauvantaina hän katkaisi nilkkansa. Siinä vilinää ja
-hyörinää! -- minuun verraten."
-
-"Minä taitaisin mieluummin olla ilman niin suurta hyörinää", arveli
-emännöitsijä. "Sellainen ei voi olla teille terveellistä."
-
-"Kaiketi se on vaivaloista. Silti... nähkääs, minulle ei milloinkaan
-tapahdu mitään. Pikku poikana minulle ei koskaan sattunut tapaturmia,
-Kasvaneempana en kertaakaan rakastunut. En ole mennyt naimisiin...
-Miltähän mahtanee tuntua kun ihmiselle tapahtuu jotakin, jotakin
-todella merkillistä.
-
-"Tuo kämmekkäin kerääjä oli kuollessaan vasta kolmenkymmenenkuuden
-vanha -- kahtakymmentä vuotta nuorempi minua. Ja hän oli nainut
-kahdesti ja kerran saanut avioeron; neljästi oli hänellä ollut
-malariakuume, ja kerran hän katkaisi reitensä. Hän tappoi malaijin
-kerran, ja kerran sai haavan myrkytetystä nuolesta. Ja lopuksi
-viidakkoiilit hänet tappoivat. Vaivaloista se kaikki tietenkin on
-ollut, mutta sen on täytynyt olla sangen mieltäkiinnittävää -- paitsi
-ehkä iilit."
-
-"Varmastikaan ei se ollut hänelle hyväksi", virkkoi emännöitsijä
-lujasti.
-
-"Kenties ei." Wedderburn katsoi kelloaan. "Kaksikymmentäkolme minuuttia
-yli kahdeksan. Minä lähden neljännestä vailla kahdentoista junassa,
-joten on kylliksi aikaa. Otan kai alpakkanuttuni -- se on kyllin lämmin
--- ja harmaan huopahattuni ja ruskeat kenkäni. Mitenkähän --"
-
-Hän vilkaisi ikkunasta pilvettömälle taivaalle ja päiväpaisteiseen
-puutarhaan, ja sitte hermostuneesti serkkunsa kasvoihin.
-
-"Luullakseni on teidän parasta ottaa sateenvarjo, jos Lontooseen
-lähdette", tämä sanoi äänellä, jota ei käynyt vastustaminen. "Tämän ja
-aseman välillä voi paljon muuttua."
-
-Palatessaan hän oli lievän kiihtymyksen vallassa. Hän oli tehnyt
-ostoksen. Harvoin hän sai tehdyksi päätöksensä kyllin nopeasti,
-saadakseen ostetuksi, mutta tällä kertaa hän oli sen tehnyt.
-
-"Siinä on pari Vandaa", hän selitti, "yksi Dendrobium ja muutamia
-Palaeonophis-lajeja." Hän silmäili ostoksiaan hellästi, särpiessään
-lientänsä. Ne oli ladottu puhtaalle pöytäliinalle hänen eteensä, ja hän
-kertoili serkulleen kaikki mitä niistä tiesi, verkalleen lipuessaan
-läpi päivällisensä. Hänen tapanaan oli iltaisin emännöitsijän ja omaksi
-huvikseen kerrata kaikki Lontoossa käyntinsä.
-
-"Tiesin että tänään jotain tapahtuisi. Ja olen ostanut kaikki nämä.
-Jotkut niistä -- jotkut niistä -- olen varma siitä, tietkää, että
-jotkut niistä osottautuvat merkillisiksi. En tiedä mistä syystä, mutta
-tuntuu minusta ihan niin varmasti kuin joku olisi sen sanonut, että
-joistakuista koituu merkillisiä.
-
-"Tuosta" -- hän viittasi käpertyneeseen juurakkoon -- "ei oltu saatu
-selvää. Se saattaa olla Palaeonophis -- saattaa olla muu. Se saattaa
-olla uusi laji, vieläpä uusi sukukin. Ja se oli viimeinen mitä Batten
-parka keräsi."
-
-"Minä en pidä sen näöstä", huomautti emännöitsijä. "Se on niin ruman
-muotoinen."
-
-"Minusta sillä tuskin näyttää olevan mitään muotoa."
-
-"En pidä noista lenkuroista", tuumi emännöitsijä.
-
-"Se pistetään pois kasviruukkuun huomenna."
-
-"Se näyttää kuolemaa teeskentelevältä hämähäkiltä."
-
-Wedderhurn hymyili ja silmäili juurakkoa pää kallellaan. "Ei se tosin
-mikään kaunis kimpale ole. Mutta näitä kapineita ei koskaan saa
-arvostella kuivasta ulkomuodostaan. Siitä voi todella koitua varsin
-kaunis kämmekkä. Tuleepa minulla huomenna puuhaa! Minun täytyy
-tän'iltana juurta jaksain tutkia mitä näille on tehtävä, ja huomenna
-ryhdyn työhön.
-
-"Batten parka löydettiin kuolleena tai kuolemaisillaan
-mangrove-rämeestä -- en muista kumpaisena", Wedderhurn alkoi taas,
-"yksi juuri näitä kämmeköitä rusentuneena ruumiinsa alla. Hän oli
-joitakuita päiviä potenut jotakin sikäläistä kuumetautia ja pyörtynyt
-luultavasti. Nuo mangrove-rämeet ovat kovin epäterveellisiä. Sanotaan
-että viidakkoiilit olivat imeneet hänestä jok'ainoan veripisaran.
-Kukaties juuri tuo kasvi maksoi hänen henkensä."
-
-"En siitä silti sen parempaa ajattele."
-
-"Miehet työnsä tehkööt vaikk' itkee naiset niin", saneli Wedderhurn
-järkähtämättömän juhlallisesti.
-
-"Aatelkaas, kuolla kaukana kaiken hoidon puutteessa ilkeään rämeeseen!
-Potea kuumetta ilman muuta suuhun pantavaa kuin kloralia ja kininiä --
-ympärillä vain kamalia villejä! Sanotaan että Andaman-saarelaiset ovat
-mitä kurjimpia ilkiöitä -- eikä heistä ainakaan juuri hyviksi
-sairaanhoitajiksi liene, kun ovat tarpeellista harjaannusta vailla. Ja
-ainoastaan jotta ihmiset Englannissa saisivat kämmeköitä!"
-
-"Ei suinkaan se mukavaa ollut, mutta jotkut näkyvät olevan innoissaan
-semmoiseen", puheli Wedderhurn. "Joka tapauksessa olivat hänen
-puolelleen käyneet alkuasukkaat kyllin sivistyneitä pitääkseen huolen
-koko hänen keräelmästään kunnes hänen työtoverinsa, joka oli lintujen
-tutkija, palasi takaisin sisämaasta; vaikka he eivät osanneet
-määritellä kämmekän laatua ja olivat antaneet sen kuihtua. Ja se tekee
-nämä merkillisemmiksi."
-
-"Se tekee ne inhottaviksi. Minä pelkäisin että niissä vielä vaanii
-malaria. Ajatelkaahan toki, tuon kuvatuksen päällä on maannut kuolleen
-ruumis! Sitä en tullut ennemmin ajatelleeksi. Siinä! En voi enää
-haukata suupalaakaan."
-
-"Otan ne pois pöydältä jos tahdotte -- pistän ne ikkunalaudalle. Näen
-ne yhtä hyvin sieltä."
-
-Seuraavat päivät hän oli todella tavattoman uutterana höyryisessä pikku
-kasvihuoneessaan hommaillen kivihiilijauhetta, teak-puun palasia,
-sammalta ja kaikkia muita kämmekkäin viljelijän erityisyyksiä. Hän oli
-mielestään viettävinään ihmeen seikkarikkaita aikoja. Iltaisin hän
-puheli näistä uusista kämmeköistään ystävilleen, alituiseen hokien
-odottavansa jotakin harvinaista.
-
-Moniaita kappaleita Vandaa ja Dendrobium kuoli hänen hoteissaan, mutta
-tuntematon kämmekkä alkoi piankin ilmaista elon merkkejä. Hän oli
-riemuissaan ja vei emännöitsijänsä suoraa päätä sitä teosta oitis
-katsomaan, heti havaintonsa tehtyään.
-
-"Tuo on silmikko", hän selitti, "pian siitä puhkeaa monia lehtiä; nämä
-pikku rihmat tässä taasen ovat ilmajuuria."
-
-"Minusta ne näyttävät ikäänkuin pieniltä valkeilta sormilta
-kopeloimassa tietään tuosta ruskeasta aineesta", intti emännöitsijä.
-"En pidä niistä."
-
-"Miks'ette?"
-
-"Enpä tiedä. Ne ovat kuin sormia tapailemassa katsojaa. En mahda mitään
-mieliteoilleni ja vastenmielisyyksilleni."
-
-"En osaa varmasti sanoa, mutta _luullakseni_ ei millään tietämälläni
-kämmekällä ole aivan tuollaisia ilmajuuria. Se saattaa tietysti olla
-luulottelua. Näette että ne ovat päistään hieman litistyneitä."
-
-"En pidä mokomista", tokaisi emännöitsijä äkkiä värähtäen ja kääntyen
-pois. "Tietysti olen siinä typerä -- ja olen kovin pahoillani,
-varsinkin kun te olette niin kiintynyt tuohon. Mutta en voi olla
-ajattelematta sitä ruumista."
-
-"Vaan eihän sen tarvitse olla juuri tämä kasvi. Minä vain arvailin."
-
-Emännöitsijä kohautti olkapäitään. "En ainakaan pidä siitä", hän sanoi.
-
-Wedderburnia hiukan loukkasi serkkunsa vastenmielisyys kasvia kohtaan.
-Mutta se ei estänyt häntä haastelemasta tälle milloin halutti
-kämmeköistä yleensä ja tästä kämmekästä erittäin.
-
-"Kämmeköissä on monia kummallisuuksia", hän eräänäkin päivänä jutteli;
-"omituisia yllätyksen mahdollisuuksia. Darwin tutki niiden
-hedelmöittymistä ja osotti että tavallisen kämmekän kukan koko rakenne
-on muodostunut hyönteisiä varten, jotka kantavat siitepölyä kasvista
-kasviin. Kuitenkin näyttää olevan paljon tunnetuita kämmeköitä, joiden
-kukka ei mitenkään sovellu sellaiseen hedelmöittymiseen. Muutamat
-tikankontit esimerkiksi; ei tunneta mitään hyönteisiä jotka
-saattaisivat niitä hedelmöittää, eikä joidenkuiden siemeniä ole koskaan
-tavattu."
-
-"Mutta miten niistä syntyy uusia taimia?"
-
-"Lonkeroista ja mukuloista, monen moisista lisäkkeistä. Se on helppo
-selittää. Arvotuksena on mitä varten kukat ovat."
-
-"On hyvin mahdollista", hän lisäsi, "että _minun_ kämmekkäni on jokin
-merkillisyys siinä suhteessa. Jos niin käy, niin tutkin sitä. Olen
-useasti ajatellut tehdä tutkimuksia kuten Darwin teki. Mutta en ole
-tähän asti saanut aikaa, tahi on muuta estettä sattunut. Lehdet alkavat
-nyt kiertyä auki. Soisinpa että tulisitte niitä katsomaan!"
-
-Mutta toinen valitti kämmekkähuonetta niin kuumaksi että se tuotti
-päänkivistystä. Hän oli nähnyt kasvin vielä kerran, ja ilmajuuret,
-joista muutamat nyt olivat runsaasti jalan mittaiset, olivat
-onnettomuudeksi muistuttaneet häntä jotakin hapuilevista tuntosarvista;
-ja ne alkoivat vaivata häntä unissa, uskomattoman nopeasti kasvaen
-häntä hätyyttäessään. Sen vuoksi hän oli täydeksi tyytyväisyydekseen
-päättänyt olla kasvia enää näkemättä, ja Wedderburnin täytyi yksin
-ihailla sen lehtiä. Ne olivat tavallisen leveitä, tumman kiiltävän
-vihreitä, tyvipuolella tumman punaisia täpliä ja pilkkuja. Hän ei
-tiennyt mitään muita lehtiä ihan noiden kaltaisiksi. Kasvi oli asetettu
-matalalle rahille lähelle lämpömittaria, vieressä hana, josta tippui
-vettä kuumavesitorvelle, pitäen ilman höyryisenä. Ja hän vietti
-nyttemmin ehtoopäivänsä jokseenkin säännöllisesti pohtimassa tämän
-oudon kasvin lähestyvää kukkimista.
-
-Ja vihdoin tuo suuri tapaus sattui. Oitis pikku lasihuoneeseen
-saapuessaan hän tiesi tertun puhjenneen, vaikka suuri _Palaeonophis
-Lowii_ kätki sopen missä hänen uusi lemmikkinsä oli. Ilmassa oli uusi
-tuoksu, tavattoman voimakas ja suloinen, voittaen tiheään sullotussa
-höyryävässä pikku kasvihuoneessa kaiken muun.
-
-Tämän huomatessaan hän viipymättä riensi tuntemattoman kämmekän luo. Ja
-katso! riippuvilla vihreillä kukkavarsilla loisti nyt kolme suurta
-terttua, joista tämä huumaava tuoksu lähti. Hän pysähtyi niiden eteen
-ihastuksen hurmiossa.
-
-Kukat olivat valkeat, terälehdillä kullankeltaisia juovia;
-monikierteinen raskas huuli pistäysi pitkälle, ja siinä sekaantui
-kultaan ihmeellinen sinipunerva vivahdus. Hän havaitsi heti että suku
-oli uusi. Ja läkähdyttävä tuoksu! Miten kuuma oli huoneessa! Kukat
-vilisivät hänen silmissään.
-
-Hän tahtoi katsoa oliko lämpömäärä oikea. Hän astahti lämpömittaria
-kohti. Äkkiä kaikki kävi epävakaiseksi. Lattiatiilit tanssivat ylös
-alas. Sitte valkeat kukat, vihreät lehdet niiden takana, koko
-kasvihuone tuntuivat huiskahtavan sivulle päin ja sitte kaarena ylös
-ilmaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Puoli viideksi hänen serkkunsa valmisti teen, ainaisen poikeuksettoman
-tavan mukaan. Mutta Wedderburnia ei kuulunut teelle.
-
-"Hän on palvelemassa tuota kamalaa kämmekkää", mutisi emännöitsijä, ja
-odotti kymmenen minuuttia. "Hänen kellonsa on kai seisahtunut. Menen
-katsomaan."
-
-Hän lähti kasvihuoneelle, avasi oven ja huusi Wedderburnia. Ei tullut
-vastausta. Hän huomasi ilman kovin painostavaksi, ja tunsi voimakasta
-tuoksua. Sitte hän näki jotakin makaavan lattialla kuumavesitorvien
-välissä.
-
-Hän seisoi liikahtamatta ehkä minuutin.
-
-Wedderburn makasi seljällään tuntemattoman kämmekän vieressä.
-Tuntosarven näköiset ilmajuuret eivät enää heiluneet irrallaan, vaan
-olivat sulloutuneet yhteen kuin harmaaksi köysikimpuksi, kireälle
-pingottuneina ja kärjet tiukkaan kiinnitettyinä kaatuneen leukaan ja
-kaulaan ja käsiin.
-
-Emännöitsijä ei oivaltanut asian laitaa. Sitte hän näki miten yhden
-ahnaan tuntosarven alta kihoili pieni verijuova pitkin tajuttoman
-poskea.
-
-Tukahtuneesti huudahtaen hän juoksi tämän luo ja yritti rentoa häntä
-irti iilimäisistä imureista. Hän naksautti poikki kaksi lonkeroa, ja
-niiden neste tippuili punaisena.
-
-Sitte kukinnon huumaava tuoksu alkoi huimata päätä. Miten
-hellittämättömästi nuo olivatkaan juuttuneet kiinni! Hän tempoi
-sitkeitä säikeitä, ja Wedderburn ja valkea kukkasarja pyörivät yhtenä
-vilinänä hänen silmissään. Hän tunsi olevansa pyörtymäisillään, tiesi
-ettei niin saisi käydä. Hän jätti kaatuneen ja hoippuroitsi hätäisesti
-lähimmälle ovelle, missä tovin raitista ilmaa läähäteltyään sai
-loistavan aatteen. Hän sieppasi käsiinsä kukkaruukun ja paiskasi sillä
-rikki kasvihuoneen päätyikkunan. Sitte hän astui uudestaan sisään. Hän
-kiskoi nyt virkistynein voimin Wedderburnin liikkumatonta ruumista,
-tempaisten tuntemattoman kämmekän pirstouvine ruukkuineen lattialle.
-Julmalla sitkeydellä piteli se yhä uhriaan. Raivokkaasti laahasi hän
-sen ja ruumiin ulko-ilmaan.
-
-Sitte hän älysi katkoa imujuuret yksitellen, ja minuutin kuluttua hän
-oli vapauttanut ahdistetun ja veti tätä pois hirviön luota.
-
-Wedderburn oli lumivalkea ja kymmenkunnasta pyöreästä täplästä tihkui
-verta.
-
-Aputyömies saapui pitkin puutarhakäytävää lasin helinästä hämmästyneenä
-ja näki emännöitsijän verisin käsin laahaavan hervotonta ruumista.
-Mahdottomia aatoksia pälkähti ensi silmänräpäyksessä miehen mieleen.
-
-"Tuokaa vettä!" voihki emännöitsijä, ja äänen sointu hääti miehen
-kuvitelmat. Luonnottoman ripeästi palatessaan vesikannu kädessä hän
-tapasi emännöitsijän itkemässä kiihtymyksestä, Wedderburnin pää
-helmassaan ja hänen kasvoiltaan verta pyyhkien.
-
-"Mikä hätänä!" kysyi Wedderburn heikosti raottaen silmiään ja taas heti
-ne sulkien.
-
-"Menkää pyytämään Annieta tänne meille ja hakekaa sitte heti tohtori
-Haddon", määräili emännöitsijä aputyömiehelle, ja lisäsi nähdessään
-tämän epäröivän: "Kyllä sitte kerron teille kaikki takaisin tultuanne."
-
-Wedderburn avasi taas pian silmänsä, ja nähdessään asemansa arvotuksen
-potilaan mieltä kiusaavan emännöitsijä selitti: "Te pyörryitte
-kasvihuoneessa."
-
-"Entäs kämmekkä?"
-
-"Jättäkää se minun huolekseni", vastasi emännöitsijä.
-
-Wedderburn oli menettänyt jokseenkin paljon verta, vaan ei ollut
-muutoin kärsinyt suurempaa vauriota. Hänelle annettiin lihamehulla
-sekotettua konjakkia; sitte hänet kannettiin vuoteeseensa. Emännöitsijä
-kertoi uskomattoman juttunsa katkelmina tohtori Haddonille. "Tulkaa
-kämmekkähuoneeseen katsomaan", hän sanoi.
-
-Kylmä ulko-ilma puhalteli avoimesta ovesta sisälle, ja pyörryttävä
-tuoksu oli miltei hävinnyt. Useimmat revityt ilmajuuret lojuivat jo
-näivettyneinä lattian tummien tahrojen keskellä. Kukkavarsi oli kasvin
-kaatuessa taittunut ja kukat alkoivat nuokkua ja terälehtien reunat
-käydä ruskeiksi. Tohtori kumartui sitä kohti, näki sitte yhden
-ilmajuuren vielä heikosti liikkuvan ja epäröitsi.
-
-Seuraavana aamuna oli tuntematon kämmekkä vielä siellä, nyt mustana ja
-mätänemistilassa. Ovi läiski tuon tuostakin aamutuulahduksessa, ja
-Wedderburnin koko kämmekkävarasto letkotti surkastuneena. Mutta
-Wedderburn itse pakisi hilpeänä makuuhuoneessaan harvinaisen
-seikkailunsa innossa.
-
-
-
-
-AVU'N TÄHTITORNISSA.
-
-
-Avu'n tähtitorni Borneon saarella on rakennettu vuoren nyppylälle.
-Pohjoispuolella kohoaa vanha tulivuoren kraateri, öisin mustana,
-häämöttäen taivaan mittaamatonta sineä vasten. Pienikupuisesta
-pyörörakennuksesta syöksyvät rinteet jyrkkinä alas troopillisen metsän
-mustiin kätköihin. Pikku talo, jossa havaintojen tekijä apulaisen
-kanssa asuu, on noin viidenkymmenen metrin päässä tähtitornista, ja sen
-takana ovat alku-asukaspalvelijain mökit.
-
-Thaddy, havaintojen tekijä, makasi lievässä kuumeessa. Hänen
-apulaisensa Woodhouse pysähtyi hetkeksi äänettömänä tarkastelemaan
-troopillista yötä yksinäisen vartionsa edellä. Yö oli sangen hiljainen,
-silloin tällöin kuului ääniä ja naurua alkuasukasmökeistä, tahi jonkun
-oudon eläimen huuto metsän pimentolasta. Yöhyönteisiä ilmestyi
-aavemaisesti pimeästä liehumaan valon ympärille. Hän ajatteli kenties
-mitä kaikkia löytöjä allaan ammottava musta tiheikkö vielä kätki; sillä
-luonnontutkijalle ovat Borneon tutkimattomat metsät vielä ihmemaa
-täynnä outoja kysymyksiä ja puolittain uumoiltuja löytöjä. Woodhousella
-oli pieni lyhty kädessään, ja sen keltainen hohde oli eloisana
-vastakohtana laventelisinisen ja mustan vivahtelujen loppumattomalle
-sarjalle, jossa maisema kuvasti. Hänen kätensä ja kasvonsa olivat
-sivellyt voiteella moskiitojen hyökkäyksiä vastaan.
-
-Niin yleisesti kuin taivaan valokuvaamista nykyään harjotetaankin,
-vaatii aivan tilapäisessä rakennuksessa tehty työ, jossa kaukoputken
-apuna on ainoastaan mitä alkeellisimpia kojeita käytettävissä, hyvin
-paljoa liikkumatonta vartioimista ahtaaseen sullotussa tilassa. Hän
-huokasi ajatellessaan edessään olevaa uuvuttavaa valvontaa, venytteli
-jäseniään ja astui lopulta tähtitorniin.
-
-Lukija kai tuntee tavallisen tähtitieteellisen näkötornin rakenteen.
-Rakennus on ylimalkaan lieriömäinen muodoltaan, ja sen kevyttä
-puolipallomaista kattoa voidaan kääntää ympäri sisältäpäin. Keskustassa
-kannattaa kivinen pilari kaukoputkea, ja maan kiertoliikettä
-vastaamassa on kellolaite, jonka avulla voidaan kerran löydettyä tähteä
-keskeytymättömästi pitää silmällä. Tätäpaitsi on tukikohdalla liuta
-pyöriä ja ruuveja, joilla tähtitieteilijä kohdittelee putken asentoa.
-Liikkuvassa katossa on tietysti kaukoputken aukkoon mukautuva rako.
-Havaintojen tekijä istuu tai makaa viettävällä puisella laitteella,
-jonka saa työnnetyksi pyörillä mihin tahansa kaukoputken asento vaatii.
-Tähtitornissa on pidettävä mahdollisimman pimeätä, jotta tarkattavien
-tähtien valo loistaisi kirkkaimmin.
-
-Lyhdyn liekki lepatti Woodhousen astuessa ympyriäiseen soppeloonsa, ja
-pimeä pakeni mustiin varjoihin ison koneen taakse, mistä se taas pian
-valon hiipuessa tuntui hiipivän takaisin kaikkialle. Rako oli
-pohjatonta kuulakkaa sineä, missä kuusi tähteä tuikki troopillisella
-säihkyllä, ja niiden säteet soluivat kalpeana hohteena lieriön mustalle
-pinnalle. Woodhouse siirsi kattoa ja kaukoputken ääreen astuen käänsi
-pyörää ja toista, kunnes iso lieriö verkkaan kiertyi uuteen asentoon.
-Sitte hän tähysti löytäjästä, pienestä rinnakkaiskaukoputkesta, kohensi
-kattoa vielä hiukan, teki muutamia viimeisiä sovitteluja ja pani
-kellokoneiston käyntiin. Hän riisui takkinsa, sillä yö oli kovin
-helteinen, ja työnsi kohdalleen epämukavan istuimen, johon oli
-seuraaviksi neljäksi tunniksi tuomittu. Sitte hän huoahtaen mukaantui
-avaruuden ihmeitä tarkkailemaan.
-
-Tähtitornissa ei nyt kuulunut hivaustakaan, ja lyhdyn liekki himmeni
-yhtämittaa. Ulkoa tunkeusi toisinaan jonkun eläimen säikähdystä tahi
-tuskaa ilmaiseva parahdus tahi kumppaniaan kutsuva huuto, lomassa
-malaiji- ja dajakkipalvelijain ääniä. Tuokion kuluttua miehistä yksi
-alotti omituisen veisaavan laulun, johon toiset ajoittain yhtyivät.
-Tämän jälkeen he näyttivät käyneen levolle, sillä siltä suunnalta ei
-kuulunut sen enempää, ja kuiskiva hiljaisuus kävi yhä inhemmaksi.
-
-Kellokoneisto raksutti säännöllisesti. Moskiiton kimeä ininä tutkiskeli
-paikkaa ja kiihtyi Woodhousen voiteesta yhä kimeämmäksi. Lyhty sammui
-ja tähtitorni jäi mustaksi.
-
-Woodhouse muutti sittemmin asentoaan, kun kaukoputken vitkallinen
-liikunto oli liiaksi supistanut hänen mukavuuttaan.
-
-Hän oli tarkkaamassa muuatta pientä Linnunradan tähtisikermää, josta
-hänen esimiehensä oli yhdessä ollut näkevinään merkillistä
-värivaihtelua. Se ei kuulunut laitoksen vakinaiseen työhön ja siitä
-syystä kenties Woodhouse oli hartaasti kiintynyt tehtäväänsä. Hän oli
-unohtanut kaiken maallisen, koko huomio keskitettynä kaukoputken
-näköpiirin suureen siniseen kehään -- kehään, johon näytti olevan
-siroteltuna lukematon paljous tähtiä, mustaa taustaansa vasten valoa
-säteileviä. Tähystellessään hän ikäänkuin tunsi itsekin käyvänsä
-ruumiittomaksi, kuin olisi hänkin leijumassa avaruuden eetterissä.
-Äärettömän kaukana häämötti tähystettävä punainen täplä.
-
-Äkkiä tähdet katosivat. Pimeä sävähdys -- nyt ne näkyivät jälleen.
-
-"Omituista",, jupisi Woodhouse. "Lintu varmaankin."
-
-Sama toistui ja heti jälkeenpäin tärisi iso lieriö kuin kolhaistuna.
-Sitte kajahutteli tähtitornin kupua jymisevät iskut. Tähdet näyttivät
-heilahtavan syrjään, kun kaukoputki -- jota ei oltu kiinnitetty
-tapeillaan -- liukui ympäri ja pois katon raosta.
-
-"Hitto olkoon!" huudahti Woodhouse. "Mitä tämä?"
-
-Jokin suhdaton musta ikäänkuin siivellä läpsäyttelevä olento näytti
-rimpuilevan kattoaukossa. Seuraavassa hetkessä oli rako taas avoin, ja
-Linnunradan pilkotteleva usma hohti lämpimänä ja kirkkaana.
-
-Katon sisäpuoli oli pikimusta, ja ainoastaan raappiva ääni oli merkkinä
-tuntemattomasta tunkeilijasta.
-
-Woodhouse oli kömpinyt jaloilleen. Tapauksen äkillisyys pani hänet
-vapisemaan rajusti ja hikoilemaan. Oliko olento, mikä olikaan,
-sisäpuolella vai ulkona? Se oli iso, olipa mitä tahansa muuta. Jotakin
-syöksähti kattoaukeaman poikitse, ja kaukoputki horjui. Hän säpsähti
-rajusti ja nosti käsivartensa ylös. Se siis oli tähtitornissa, hänen
-seuranaan. Nähtävästi se piteli kiinni katosta. Mikä lempo se oli?
-Saattoiko se nähdä hänet?
-
-Hän seisoi ehkä minuutin tyhmistyneenä. Tuntematon peto kynsi kuvun
-lakea, ja sitte sipaisi jokin hänen kasvojaan ja hän näki tähtivalon
-hetkellisen kajastuksen öljyttyä nahkaa muistuttavalla iholla. Hänen
-vesipullonsa singahti pikku pöydältä pirstaleiksi.
-
-Jonkun tuntemattoman lintu-olennon liihottelu muutaman metrin päässä
-kasvoistaan pimeässä herätti Woodhousessa sanomattoman epämieluisen
-tunteen. Maltettuaan mielensä hän päätteli sen joksikin yölinnuksi tahi
-isoksi yököksi. Kaiken uhalla hän tahtoi katsoa mikä se oli, ja
-siepaten tulitikun taskustaan hän raapaisi sitä istuimeensa. Välähti
-fosforisavuinen valojuova, tulitikku leimahti silmänräpäykseksi ja hän
-näki jättiläismoisen siiven pyyhältävän päin, vilahduksen harmaan
-ruskeaa karvaa, ja sai sitte iskun kasvoihinsa, tulitikkunsa menettäen.
-Isku oli tähdätty ohimoon ja terävä kynsi repäisi haavan leukaan asti.
-Hän hoippuroitsi ja kaatui, ja kuuli sammuneen lyhdyn sirujen
-helähtävän. Toinen isku seurasi hänen kaatuessaan. Hän oli puolittain
-pökerryksissään, hän tunsi lämpimän verensä virtaavan kasvoilleen.
-Vaistomaisesti tajusi hän tavotellun silmiään ja käännähtäen vatsalleen
-niitä suojellakseen yritti ryömiä kaukoputken turviin.
-
-Hän sai taas iskun selkäänsä ja kuuli ihokkaansa ratkeavan; sitte
-ahdistaja tölmäsi lakeen. Hän työntyi niin pitkälle kuin pääsi puisen
-istuimen ja kaukoputken näkölasin rakoon, ja kääntyi niin että
-etupäässä jalat jäivät alttiiksi. Näillä hän ainakin saattoi potkia.
-Hän oli yhä ymmällä. Outo peto takoi pimeässä ja tarrasi kaukoputkeen,
-saaden sen tutisemaan ja koneiston ratisemaan. Kerran se lätki hänen
-lähellään, hän antoi hurjan potkauksen ja tapasi pehmeätä ruumista. Hän
-oli nyt hirveästi säikähdyksissään. Sen täytyi olla iso olento
-voidakseen noin huojutella kaukoputkea. Hetkisen kuvastui tähtivaloa
-vasten mustana pään hahmo, suipot pystykorvat ja harja niiden välissä.
-Se näytti hänestä yhtä isolta kuin kahlekoiran. Sitte hän äityi
-karjumaan apua niin äänekkäästi kuin kurkustaan sai.
-
-Tällä hän yllytti olennon taas kimppuunsa. Hänen kätensä koski johonkin
-vieressään lattialla. Hän potkaisi, ja samassa tarttui terävä
-hammasrivi häntä nilkkaan. Hän kiljaisi taas ja yritti toisella
-jalallaan potkien vapauttaa toista. Sitte hän tapasi särkyneen
-vesipullon kädellään ja siepaten sen ponnistautui istualleen, hamuili
-pimeässä jalkaansa kohti ja sai kiinni samettisesta korvasta, joka oli
-kuin ison kissan. Hän oli tarttunut vesipulloa kaulasta ja mäjäytti
-sillä outoa elukkaa päähän. Hän uudisti iskun ja sitte sohi ja seuhtoi
-sen säröisellä päällä pimeässä missä päin päätteli pedon kasvojen
-olevan.
-
-Pienet hampaat hellittivät, ja Woodhouse kiskaisi heti jalkansa
-vapaaksi ja potkaisi voimakkaasti. Hän tunsi karvan ja luun kuvottavaa
-hyllymistä saappaansa tiessä. Hänen käsivarttaan vihlaisi pureva
-repäisy ja hän läimäytti sen yli kasvoihin, kuten arveli, ja tapasi
-kosteata villaa.
-
-Seurasi pysähdys; sitte kuului kynsien rapsetta ja raskaan ruumiin
-laahautuniista pois päin yli lattian. Nyt vallitsi hiljaisuus, jota
-keskeytti ainoastaan hänen oma nyyhkyttävä hengityksensä ja
-nuolemiselta kuuluva lipotus. Kaikki oli mustaa paitsi tuikehtivan
-tähtitorniin kirjailema kattoaukeaman sininen suunnikas, jota vastaan
-kaukoputken huippu nyt näkyi varjokuvana. Hän odotti mielestään
-rajattoman ajan.
-
-Oliko peto palaamassa? Hän tunnusteli housuntaskustaan tulitikkuja ja
-huomasi yhden jääneen. Hän yritti raapaista tätä, mutta lattia oli
-märkä, tikku sihahti ja sammui. Hän kirosi. Hän ei voinut nähdä missä
-ovi oli, jouduttuaan säihkinässä kokonaan suunniltaan. Tulitikun
-kihahdus oli säpsäyttänyt pedon taas liikkeelle. "Rynnäkköön!" hoilasi
-Woodhouse äkillisessä hilpeyden purkauksessa, mutta hyökkäystä ei enää
-kuulunut. Se oli kai saanut vammoja särkyneestä pullosta.
-
-Hän tunsi säjöilevää kipua nilkassaan. Luultavasti siitä vuosi verta.
-Hän arvaili tokko se pystyäsi kannattamaan, jos yrittäisi nousta
-seisomaan. Ulkona oli hyvin hiljaista. Ei kuulunut mitään liikettä. Nuo
-uniset tomppelit eivät olleet kuulleet siipien läikinää eivätkä hänen
-huutojaan. Oli turha tuhlata voimiaan huutamiseen. Hirviö sätkytti
-siipiään ja sai hänet kavahtamaan puolustusasentoon. Hän satutti
-kyynäspäänsä istuimeen ja tämä rämähti kumoon. Hän kirosi tätä, ja
-kirosi sitte pimeyttä.
-
-Äkkiä näytti soikea tähtivalon pälvi keijuvan edes takaisin. Oliko hän
-pyörtymässä? Pyörtyä ei saisi millään muotoa. Hän puristi kätensä
-nyrkkiin ja puri hampaansa yhteen pysyäkseen tajullaan. Mihin oli ovi
-joutunut? Hän arveli voivansa saada suunnista selvän kattoaukeamassa
-näkyvien tähtien kautta. Kohdalla oleva sikermä oli Jousimiehessä ja
-kaakossa; ovi oli pohjoisessa -- vai oliko se luoteisessa? Hän koetti
-ajatella. Jos saisi oven auki, niin pääsisi kenties peräytymään. Peto
-saattoi olla haavottunut. "Kuuleppas!" hän ärähti, "jos sinä et käy
-päälle, niin minä hyökkään."
-
-Sitte alkoi olento kiivetä ylös tähtitornin seinää, ja hän näki sen
-mustan hahmon vähitellen peittävän kattoaukeaman. Peräytyikö se? Hän
-unohti oven ja katseli miten kupu naristen liikkui. Jollakin tavoin oli
-hän nyt käynyt rohkeammaksi ja rauhallisemmaksi. Hän tunsi omituista
-riudutusta. Selväpiirteinen valopälvi, jonka poikki musta muoto
-liikehti, näytti pienenemistään pienenevän. Tuo oli kummallista. Häntä
-alkoi kovasti janottaa, eikä hän kuitenkaan tuntenut halua hankkia
-juotavaa. Hän oli lipuvinaan alas pitkää suppiloa.
-
-Hän tunsi kirvelevää poltetta kurkussaan ja huomasi sitte että oli ilmi
-päivä ja että dajakkipalvelija omituisin ilmein silmäili häntä, Sitte
-näkyi Thaddyn kasvojen yläosa ylösalaisin. Lystikäs mies tuo Thaddy,
-kun kävelee noin päin! Pian hän älysi aseman paremmin ja huomasi päänsä
-olevan Thaddyn polvella, tämän antaessa hänelle konjakkia. Ja sitte hän
-näki kaukoputken näkölasin punaisten tahrojen ryvettämänä. Hän alkoi
-muistaa.
-
-"Oletpa tehnyt kaunista siivoa täällä tähtitornissa", virkkoi Thaddy.
-Dajakkipoika vatkasi munaa konjakkiin. Woodhouse nautti annoksen ja
-nousi istualleen. Hän tunsi vihlovan kivun säjäyksen. Hänen nilkkansa
-oli sidottu, samoin käsivartensa ja toinen puoli kasvojaan. Punaisiksi
-tahrautuneita lasin sirpaleita oli lattialla, istuin oli kumossa ja
-vastakkaisen seinän vierellä näkyi tumma lammikko. Ovi oli auki, ja hän
-näki vuoren harmaan huipun sinisen taivaan kirkasta taustaa vasten.
-
-"Hyi!" puhkui Woodhouse. "Kuka täällä on tappanut vasikoita? Viekää
-minut pois."
-
-Sitte hän muisti hirviön ja tappelunsa.
-
-"Mikä _oli_ se?" hän sanoi Thaddylle. "Kummitus, jonka kanssa
-taistelin?"
-
-"Itse sen paremmin tiedät", vastasi toinen. "Mutta älähän toki nyt
-sillä mieltäsi rasita. Ota vielä kulaus."
-
-Thaddy oli sentään hyvinkin utelias, ja oli kovaa taistelua
-velvollisuuden ja halun välillä pysytellä Woodhouse hiljaisena, kunnes
-hänet saatiin koreasti vuoteeseensa nukkumaan runsaan lihamehuannoksen
-jälkeen minkä Thaddy oli otolliseksi katsonut. Myöhemmällä he
-haastelivat seikkailusta.
-
-"Se oli", selitteli Woodhouse, "enemmän ison yökön kuin minkään muun
-kaltainen. Sillä oli lyhyet suippokorvat, pehmeä turkki ja nahkamaiset
-siivet. Hampaat olivat pienet, mutta hiton terävät, eivätkä leuat
-voineet olla järin lujat tai muutoin olisi se purrut läpi nilkan."
-
-"Melkein onkin", ilmotti Thaddy.
-
-"Se tuntui sätkivän kynsillään jokseenkin vapaasti. Siinä jokseenkin
-kaikki mitä pedosta tiedän. Keskustelumme oli niin sanoakseni likeinen,
-vaan ei kuitenkaan tutunomainen."
-
-"Dajakit höpisivät isosta kolugosta, klang-utangista -- mikä se sitten
-lieneekään. Se ei usein ahdista ihmistä, mutta sinä varmaankin sait sen
-rauhattomaksi. Ne sanovat että löytyy iso kolugo ja pieni kolugo ja
-vielä jokin muu koluajalta kuuluva. Ne kaikki lentävät öisin. Itse
-tiedän täällä löytyvän lentäviä kettuja ja siivekkäitä maki-apinoita,
-mutta ne eivät ole mitään kovin isoja elukoita."
-
-"On enemmän asioita taivaassa ja maassa", sanoi Woodhouse -- ja Thaddy
-huokasi tällaisessa kohdassa valittua sitaattia [Hamletin tunnettu
-huomautus Horatiolle] -- "ja eritoten Borneon metsissä, kuin
-viisaustieteissämme uneksitaankaan. Ylipäätään, jos Borneon eläinkunta
-syytää vielä lisää uutuuksia niskaani, niin soisin sen mieluummin
-tapahtuvan muulloin kuin ollessani työssä tähtitornissa yöllä ja
-yksinäni."
-
-
-
-
-ELÄINTENTÄYTTÄJÄN ENNÄTYKSIÄ.
-
-
-Tässä on muutamia eläintentäyttämistaidon salaisuuksia, Ne kertoi
-eläintentäyttäjä minulle pöyhistelevällä päällä ollessaan. Hän kertoi
-ne minulle ensimäisen ja neljännen whiskylasin välillä, jolloin mies ei
-enää ole varovainen eikä vielä päissään. Me istuimme hänen kopissaan
-kahden; hänen kirjastonsa se oli, vieras- ja ruokahuoneensa, säleverhon
-erottama, mitä näköön tuli, siitä meluisesta sopesta, missä hän
-ammattiaan harjotti.
-
-Hän istui päällystetyssä tuolissa, ja milloin ei syydellyt
-vastahakoisia kivihiilen muruja tulipesään niillä, piti jalkansa --
-joissa hänellä oli sandaalien tapaan kankaisen tohveliparin pyhät
-jäännökset -- poissa tieltä tulisijan reunuksella lasisilmäin seassa.
-Ja hänen housunsa, sivumennen sanoen -- vaikk'ei niillä ole mitään
-tekemistä hänen ennätystensä kanssa -- olivat mitä kamalinta keltaista
-ristiraitaista villakangasta, jollaisia siihen aikaan tehtiin kun
-isämme käyttivät poskipartaa ja vannehameet vallitsivat maassa. Tukka
-oli musta, kasvot rusottavat ja silmät tulisen ruskeat, ja takki oli
-etupäässä rasvaa samettisella pohjalla. Piipussa oli sulotarten
-koristama porsliinipesä, ja silmälasit keikkuivat aina viistossa, vasen
-silmä tuikeasti tähystämässä paljaaltaan, pienenä ja läpitunkevana;
-oikea lasin läpi hämärästi kuvastumassa suurentuneena ja lauhkeana.
-Tähän tapaan hänen haastelunsa kävi: "Ei ole ollut koskaan ketään joka
-voi täyttää niin kuin minä, Bellows, ei koskaan. Olen täyttänyt
-elefantteja ja olen täyttänyt hyönteisiä, ja ne ovat näyttäneet vain
-eloisammilta ja paremmilta siitä. Ja olen täyttänyt ihmisiä --
-etupäässä lintujen tutkimista harrastaneita. Mutta kerran olen
-täyttänyt neekerin.
-
-"Ei, sitä vastaan ei ole lakia. Minä laitoin kaikki sormet oikoisiksi
-ja käytin häntä hattutelineenä, mutta tuo Homersby hupsu teki hänen
-kanssaan kerran myöhään yöllä riidan ja tärveli hänet. Se tapahtui
-ennen sinun tänne muuttoasi. On vaikea saada nahkoja, muutoin tekisin
-toisen.
-
-"Vastenmielistä? Ei minusta. Pikemmin on eläintentäyttämistaito
-kelvollinen kolmas keino hautauksen ja ruumiinpolton lisäksi. Voisi
-pitää kaikki rakkaat omaisensa luonansa. Tuollainen pitkin taloa
-aseteltu korutavara olisi yhtä hyvää kuin melkein mikä seura tahansa ja
-paljoa vähemmän kuluttavaa. Niihin voisi sovittaa kellolaitteen
-kaikenmoisia tehtäviä varten.
-
-"Tietysti ne olisivat öljyttävät, mutta ei niiden tarvitsisi kiiltää
-enempää kuin monet ihmiset luonnostaan. Vanhan Manningtreen kalju
-pää... Ainakin voisi niille keskeytyksittä jutella. Tädeillekin.
-
-"Eläintentäyttämisellä on suuri tulevaisuus edessään, ole varma siitä.
-On kivettyneitä..."
-
-Hän vaikeni äkkiä,
-
-"Ei, minun ei sopine puhua sinulle siitä." Hän imi miettiväisenä
-piippuaan. "Kiitos, kaada vain. Ei liiaksi vettä.
-
-"Tietysti ei se mitä sinulle nyt sanon mene sen pitemmälle. Tiedäthän
-että olen tehnyt joitakuita drontteja ja ison ruokin? Et! Nähtävästi
-olet vast'alkava eläintentäyttämisessä. Hyvä ystävä, puolet maailman
-isoista ruokeista ovat jokseenkin yhtä alkuperäisiä kuin Pyhän
-Veronikan nenäliina, kuin Trevesin pyhä kaapu. Me teemme niitä
-jouhiuikujen höyhenistä ja sen semmoisista. Ja isot ruokinmunat
-samaten!"
-
-"Hyväinen aika!"
-
-"Niin juuri, me teemme niitä hienosta porsliinista. Se se maksaa
-vaivan. Niistä saa -- yhdestäkin vastikään maksettiin 300 puntaa. Se
-oli luullakseni todella oikea, mutta tietysti ei voi koskaan olla
-varma. Se on peräti hienoa työtä, ja jälkeenpäin on ne tehtävä
-tomuttuneiksi, sillä yhdelläkään tuollaisen kallisarvoisen munan
-omistajalla ei konsanaan ole uskallusta sitä puhdistaa. Se on tämän
-liikkeen vahvana puolena. Jos epäilevätkin munaa, niin heitä ei haluta
-tutkia sitä liian tyystin. Se on parhaimmillaankin ylen haperaa
-omaisuutta.
-
-"Et tiennyt että eläintentäyttämistaito kohoo niin korkealle. On se
-korkeammallekin kohonnut, poikaseni. Olen kilpaillut itse luonnon
-käsien kanssa. Yksi _alkuperäisistä_ isoista ruokeista" -- hänen
-äänensä aleni kuiskaukseksi -- "yksi _alkuperäisistä_ isoista ruokeista
-_on minun tekemäni_.
-
-"Ei. Sinun täytyy perehtyä lintujentutkimiseen ja ottaa itse selville
-mikä se niistä on. Mutta jatkaakseni, onpa puoleeni kääntynyt ryhmä
-kauppiaitakin, jotta täyttäisin Islannin pohjoispuolella olevista
-tutkimattomista kallioluodoista jonkun näillä muinaisajan linnuilla.
-Ehkä -- joskus. Mutta minulla on parhaillaan toinen pikku tehtävä
-käsillä. Oietko milloinkaan kuullut dinorniksesta?
-
-"Se on noita Uudessa Seelannissa äskettäin sukupuuttoon kuolleita
-jättiläislintuja. 'Moaksi' sitä alkuasukkaat kutsuvat, Niistä nimittäin
-on löydetty luita ja muutamista nevoista höyheniäkin ja kuivia nahan
-palasia. No niin, minä aijon -- no, turhapa siitä on sinulle
-salaisuutta tehdä -- aijon _väärentää_ täydellisen täytetyn moan.
-Tiedän siellä miehen joka on sen löytävinään jonkinlaisesta mätänemistä
-estävästä suosta ja sanoo täyttäneensä sen oitis, kun se uhkasi hajota
-käsiin. Höyhenet ovat eriskummallisia, mutta minulla on ovela keino
-kärvennellä kamelikurjen sulan palasia. Niin, siitä se outo haju minkä
-huomasit. Petos voidaan keksiä vain mikroskopilla, ja tuskinpa
-huolitaan sitä varten repiä pilalle hyvin säilynyttä kappaletta.
-
-"Tällä tavalla, näetsen, minä pieneltä osaltani avittelen tieteen
-edistystä.
-
-"Mutta kaikki tämä on pelkkää luonnon matkimista, Olen aikoinani tehnyt
-enemmänkin. Olen -- vienyt voiton luonnosta."
-
-Hän pudotti jalkansa alas tulisijan reunustalta ja kumartui
-tutunomaisesti minun päin. "Olen _luonut_ lintuja", hän sanoi matalalla
-äänellä. "_Uusia_ lintuja, Parannuksia. Erilaisia kuin yksikään ennen
-nähty lintu."
-
-Hän otti entisen asentonsa vaikuttavan vaitiolon seuratessa.
-
-"Luomakunnan rikastuttamista -- ky-yllä. Jotkut tekemistäni linnuista
-olivat uusia mesilinnun lajeja ja sangen ihania pikku olentoja, mutta
-toiset taasen suorastaan hupaisia, Hupaisin luullakseni oli
-_Anomalopteryx Jejuna. Jejunus-a-um_ -- tyhjä -- niin kutsuttu syystä
-ettei sen sisällä tosiaankaan ollut mitään; läpeensä tyhjä lintu --
-täytettä lukuunottamatta. Olento on nyt vanhalla Javversilla, ja hän
-lienee siitä yhtä ylpeä kuin minä. Se on mestariteos, Bellows. Sillä on
-kaikki pelikaanin tyhmä kömpelyys, kaikki papukaijan juhlallinen
-arvokkuuden puute, kaikki flamingon laiha isoraajaisuus, kaikki
-mandarinisorsan ylenpalttinen kirjavuus. Uhkakomea lintu. Minä tein sen
-haikaran ja tukaanin luurangoista ja sekalaisesta höyhenvalikoimasta.
-Moinen eläintentäyttely on puhdasta iloa, Bellows, todelliselle
-ammattimiehelle.
-
-"Miten tulin sen tehneeksi? Aihe oli yksinkertainen kylläkin, kuten
-kaikkien suurten keksintöjen. Muuan noita nuoria neroja, jotka
-kirjottelevat tieteellisiä pätkiä sanomalehtiin, sai käsiinsä
-saksankielisen lentolehtisen Uuden Seelannin linnuista ja käänsi osan
-siitä sanakirjan ja syntyperäisen älynsä avulla -- hän lienee ollut
-kovin suuresta perheestä ja pienistä vanhemmista -- ja hän joutui
-sekaannuksiin -- elävästä apteryxistä ja sukupuuttoon kuolleesta
-anomalopteryxistä; puhui viittä jalkaa korkeasta linnusta, joka eleli
-Pohjois-Islannin tiheiköissä, oli harvinainen, arka, vaikeasti
-tavattava, ja niin edespäin. Javvers, joka kerääjäksikin on
-ihmeteltävän tietämätön mies, luki nämä pätkät ja vannoi hankkivansa
-itselleen moisen otuksen hinnalla millä tahansa. Pisti välittäjät
-ahtaalle tiedusteluillaan. Se osottaa mitä mies saa aikaan
-itsepintaisuudella -- tahdonvoimalla. Tässä oli lintujen kerääjä, joka
-vannoi hankkivansa kappaleen lintulajia jota ei ollut olemassa, jota ei
-ollut koskaan löytynyt ja joka pelkästä oman viheliäisen kömpelyytensä
-häpeästä ei varmaankaan olisi olemassa nyt, jos voisi asialle mitään.
-Ja hän sai sen. _Hän sai sen_."
-
-"Lisää whiskyä, Bellows?" kysyi eläintentäyttäjä, irtautuen
-tahdonvoiman ja keräilevän mielenlaadun merkillisyyksien hetkellisestä
-mietiskelystä. Ja saatuaan lasinsa täyteen hän ryhtyi kertomaan minulle
-miten paikkaili kokoon mitä viehättävimmän merenneidon, ja miten muuan
-kiertävä saarnaaja, joka sen takia ei saanut kuulijakuntaa, Burslemin
-markkinoilla murskasi sen, koska se oli epäjumalan palvelusta tahi
-pahempaa. Mutta koska tämän jutun kaikkien osallisten, luojan,
-säilyttäjän ja tuhoajan välinen keskustelu oli kauttaaltaan sopimatonta
-julkisuuteen, niin tämän hauskan tapauksen täytyy vielä jäädä
-painattamatta.
-
-Keräilijäin outoihin aloihin perehtymätön lukija on taipuvainen
-epäilemään eläintentäyttäjääni, mutta mitä isoihin ruokinmuniin ja
-väärin täytettyihin lintuihin tulee, niin huomaan että hänen
-selityksensä ovat etevien lintutieteellisten tutkijain vahvistamia. Ja
-kuvaus tuosta Uuden Seelannin linnusta ilmestyi totisesti eräässä
-moitteettoman maineen saaneessa aamulehdessä, sillä eläintentäyttäjällä
-on numero hallussaan ja hän näytti sen minulle.
-
-
-
-
-KAMEELIKURKIKAUPPAA.
-
-
-"Lintujen hinnoista puhuessa, olenpa nähnyt kameelikurjen maksavan
-kolmesataa puntaa", sanoi eläintentäyttäjä tarinoidessaan nuoruutensa
-matkustuksista. "Kolmesataa puntaa!"
-
-Hän tähysteli minua silmälasiensa yli. "Ja toisenkin, josta ei huolittu
-neljääsataa."
-
-"Ei", hän sanoi, "niissä ei ollut mitään erityisen rodun merkkejä. Ne
-olivat vaan tavallisia kameelikurkia. Olivat hieman värinsäkin
-menettäneitä -- ruokahoidon vuoksi. Eikä ollut mitään rajotettua
-saantiakaan. Olisi luullut viiden kameelikurjen olleen halvassa
-hinnassa Taka-Intiasta tulevalla laivalla. Mutta seikka oli se että
-yksi niistä oli niellyt timantin.
-
-"Mies, jolta se sen sai oli Sri Mollini padisha, hirmuinen keikari,
-voisi sanoa pääkaupunkilaiskeikari kantapäästä kaulaan, ja sitte ruma
-musta pää ja pyllähtelevä turbaani, jossa tämä timantti välkkyi. Linnun
-peijakas noukkasi sen ja kun mies nosti hälinän se kai älysi tehneensä
-väärin ja meni toisten joukkoon säilyttääkseen tuntemattomuutensa.
-
-"Kaikki tapahtui minuutissa. Minä olin ensimäisiä saapumaan, ja siinä
-tuo pakana ruikutti jumaliaan ja kaksi merimiestä sekä lintujen hoitaja
-nauroivat pakahtuakseen. Se oli lystikäs tapa menettää timanttinsa.
-Lintujen hoitaja ei ollut sattunut juuri silloin saapuville, joten hän
-ei tiennyt mikä lintu kolttosen teki. Aivan hukassa siis. Totta puhuen
-en ollut puoleksikaan pahoillani. Tuo mokoma oli kerskunut
-timanttipahaisestaan siitä asti kuin laivaan tuli.
-
-"Tuollainen asia kulkee siunaaman ajassa laivan keulasta perään.
-Jokainen puhui siitä. Padisha meni alas kajuuttiin tunteitaan
-salatakseen. Päivällisellä -- hän söhri suihinsa oman pöydän ääressä
-kahden muun hindun kanssa -- kapteeni pyrki irvistelemään hänelle siitä
-ja hän joutui kovaan kiihkoon. Hän kääntyi istuimellaan ja puhui
-korvaani. Hän ei ostaisi lintuja; hän tahtoisi timanttinsa. Hän vetosi
-oikeuksiinsa Englannin alamaisena. Hänen timanttinsa täytyi löytyä. Hän
-oli luja siinä. Hän valittaisi Ylähuoneeseen. Lintujen hoitaja oli
-noita pölkkypäitä, joihin ei missään nimessä saa uutta ajatusta
-mahtumaan. Hän torjui kaikki ehdotukset minkäänlaisesta
-lääkäröimisestä. Hänen ohjeinaan oli ruokkia niitä sillä ja sillä
-tavalla ja kohdella niitä sillä ja sillä tavalla, ja poikkeeminen
-niiden ruokkimisesta sillä ja sillä tavalla ja niiden kohtelemisesta
-sillä ja sillä tavalla saattoi toimittaa hänelle potkut toimestaan.
-Padisha oli vaatinut mahapumppua -- vaikk'eihän sitä voi linnulle
-tehdä. Tämä padisha oli päntännyt päähänsä runsaat määrät pintapuolista
-lakituntemusta, kuten bengali vietävät yleensä, ja hoki hakevansa
-pidätysoikeuden lintuihin, ja sen semmoista. Mutta muuan vanhempi mies,
-joka sanoi poikansa olevan Lontoossa asianajajana, kiisti sen mitä
-lintu nielee _ipso facto_ jäävän eriämättömäksi osaksi linnusta, ja
-padishan ainoan keinon olevan etsiä vahingonkorvausta, ja siinäkin
-tapauksessa saattaisi olla mahdollista todistaa hänen oman
-huolimattomuutensa myötävaikuttaneen vahingon aiheutumiseen. Hänellä ei
-ollut mitään menettelyvapautta kameelikurkeen nähden joka ei ollut
-hänen omansa. Tuo sai padishan suunniltaan, etenkin kun useimmat meistä
-mielipiteenään lausuivat että tämä käsitys oli ainoa järjellinen.
-Laivassa ei ollut ainoatakaan lakimiestä kysymystä ratkaisemassa, joten
-puhelimme kaikki kutakuinkin vapaasti. Vihdoin Adenista lähdettyä
-hänkin näytti taipuneen yleiseen mielipiteeseen ja meni vaivihkaa
-hoitajan luo tekemään tarjouksen kaikista viidestä kameelikurjesta.
-
-"Seuraavana aamuna nousi aamiaispöydässä aika metakka. Miehellä ei
-ollut mitään valtuutta lintujen myymiseen eikä mikään mahti saanut
-häntä ottamaan sellaista kuuleviin korviinsakaan; mutta hän kuului
-kertoneen padishalle että muuan puoliverinen europalainen nimeltä
-Potter oli jo tehnyt hänelle tarjouksen, ja sillä perusteella padisha
-meidän kaikkien edessä syytti Potteria kunniattomaksi. Mutta luulenpa
-että useimmat meistä katsoivat Potterin menetelleen hyvinkin
-nokkelasti, ja tiedän että kun Potter ilmaisi Adenista lähettäneensä
-Lontooseen lintujen omistajille sähköteitse ostotarjouksen ja saavansa
-vastauksen Suetsiin, minä hyvänlaisesti kirosin menetettyä tilaisuutta.
-
-"Suetsissa padisha puhkesi kyyneliin -- todellisiin karpaloitseviin
-kyyneliin -- kun Potterista tuli lintujen omistaja, ja tarjosi hänelle
-suoraapäätä kaksisataa viisikymmentä puntaa koko erästä, enemmän kuin
-kaksisataa prosenttia Potterin maksamasta hinnasta. Potter sanoi ennen
-menevänsä hirteen kuin luopuvansa höyhenestäkään -- aikovansa tappaa ne
-yksitellen ja etsiä timantin; mutta jälkeenpäin punnittuansa asiaa hän
-hiukan pehmeni. Hän oli pelaaja ennen kaikkea tämä Potter, hieman
-omituinen kortinlyönnissä, ja tällainen onkimisarvonta oli kai vasiten
-omiaan hänen ohjelmaansa. Ainakin hän leikin innossa tarjoutui myymään
-linnut erikseen eri henkilöille huutokaupalla, pohjahintana 80 puntaa
-linnulta. Mutta yhden niistä hän sanoi aikovansa pitää omaa onneansa
-koettaakseen.
-
-"Ota huomioon että timantti oli kallisarvoinen -- eräs pikkarainen
-juutalais-ukko, timanttikauppias, joka oli matkassamme, oli arvioinut
-sen kolmeen neljään tuhanteen, padishan näyttäessä sitä hänelle -- ja
-tämä kameelikurkipeluun aate tarttui lujasti mieliin. Sattuipa että
-minä olin parina kertana ollut puheissa kameelikurkien hoitajan kanssa
-kaikenlaisista asioista, ja aivan sattumalta hän oli sanonut
-erään linnuista käyneen huonovointiseksi, ja hän epäili huonoa
-ruuansulatusta. Sillä oli yksi häntäsulka miltei kauttaaltaan valkea,
-joten se oli tunnettavissa, ja kun siis seuraavana päivänä huutokauppa
-alkoi siitä, minä korottaa tohautin padishan kahdeksankymmentäviisi
-yhdeksäänkymmeneen. Taisin olla hiukkasen liian varma ja kiihkeä
-tarjouksessani ja jotkut toisista äkkäsivät minun vainunneen jotakin.
-Ja padisha äityi tavottamaan lintua kuin järkensä menettänyt. Vihdoin
-juutalainen timanttikauppias sai sen 175 punnasta ja padisha huusi 180
-juuri vasaran pudottua pöytään -- niin Potter selitti. Kaikessa
-tapauksessa juutalainen sen sai, ja siinä paikassa hän haki pyssyn ja
-ampui sen. Potter nosti sen päiväisen mekkalan, sanoen sen vaikeuttavan
-toisien kolmen myyntiä, ja padisha tietysti käyttäysi kuin löyhkäpää;
-mutta kaikki olimme hirmuisessa kiihkossa. Olinpa iki iloissani, sen
-takaan, kun leikkely ei saanutkaan mitään timanttia näkyviin -- iki
-iloissani. Olin itse mennyt sataanneljäänkynnneneen.
-
-"Pikku juutalainen käyttäysi kuten juutalaiset yleensä -- hän ei
-näyttänyt olevan erityisemmästi millänsäkään huonosta onnestaan; mutta
-Potter kieltäysi pitkittämästä huutokauppaa ennen kuin oli sovittu
-ettei tavaroita luovutettaisi myynnin ollessa kesken. Pikku juutalainen
-tahtoi kiistää että tapaus oli poikkeuksellinen, ja koska mielipiteet
-sattuivat jokseenkin tasan, niin toimitus lykättiin seuraavaan aamuun.
-Meillä oli vilkas päivällispöytä sinä päivänä, usko pois, mutta lopulta
-Potter sai tahtonsa tapahtumaan, koska oli järkeen menevää että hänen
-oli turvallisinta pitää kaikki linnut ja että meidän piti antaa hänelle
-jonkin verran vastinetta urheilijamaisesta käytöksestään. Ja se vanha
-herrasmies, jonka poika oli lakimies, sanoi tuumiskelleensa asiaa päin
-ja toisin ja vahvasti epäilevänsä, eikö linnun tultua avatuksi ja
-timantin löydetyksi sitä pitänyt antaa takaisin oikealle omistajalle.
-Muistan vetäneeni esille että tähän kohtaan ulottui aarteenlöytöä
-koskeva laki -- niinkuin asianlaita totisesti olikin. Syntyi kuuma
-väittely ja me sovimme siitä että oli toden teolla hupsua tappaa lintu
-laivan kannella. Sitte vanha herrasmies, ryhtyen laajasti lavertelemaan
-lakitiedettä, yritti tehdä selväksi että myynti oli arpajaisten pitoa
-ja laitonta, ja vetosi kapteeniin; mutta Potter sanoi myyvänsä linnut
-pelkästään kameelikurkina. Hän ei tahtonut kaupita timantteja, hän
-sanoi, eikä tarjonnut sitä houkutukseksi. Hänen kaupaksi asettamansa
-kolme lintua _eivät_ sikäli kuin hän osasi tietää ja uskoa sisältäneet
-timantteja. Se oli siinä jonka hän piti -- niin hän toivoi.
-
-"Hinnat olivat siitä huolimatta korkealla seuraavana päivänä. Nousun
-aiheutti tietysti se että nyt oli neljä mahdollisuutta viiden asemesta.
-Linnut peijakkaat nousivat keskimäärin 227 puntaan, eikä tämä padisha,
-kumma kyllä, hankkinut ainoatakaan niistä itselleen -- ei ainoatakaan.
-Hän piti liian suurta hälinää, ja kun olisi pitänyt tehdä tarjouksia
-hölisi pidätysoikeuksista; sitäpaitsi oli Potter hieman liian tuikea
-häntä kohtaan. Yksi joutui eräälle hiljaiselle upseerille, toinen
-tuolle pikku juutalaiselle, ja kolmannen saivat laivan koneenkäyttäjät
-yhtiössä. Ja sitte Potterin näytti äkkiä tulevan surku kauppojansa ja
-hän sanoi heittäneensä menemään varmat tuhannen puntaa ja varsin
-luultavasti saavansa tyhjän arvan ja aina olleensa pöhkö, mutta kun
-minä menin häntä pikkuisen haastattamaan, aikoen saada hänet panemaan
-viimeisen mahdollisuutensa puoliksi, niin huomasin hänen jo myyneen
-pidättämänsä linnun eräälle valtiomiehelle, joka oli lomakautenaan
-käynyt tutkimassa intialaisia tapoja ja yhteiskunnallisia kysymyksiä.
-Tuo viimeinen oli se kolmensadan punnan lintu. No, kolme noita mokomia
-vietiin maihin Brindisissä -- vaikka vanha herrasmies intti sen olevan
-tulliasetusten rikkomista -- ja Potter ja padisha astuivat myös maihin.
-Hindu näytti olevan puolittain päästään vialla nähdessään rakkaan
-timanttinsa menevän niin sanoakseni sen ja tämän tien. Herkeämättä hoki
-hän hankkivansa pidätysoikeuden -- hänellä oli se aivoihinsa
-lyöttyneenä -- ja antoi nimensä ja osotteensa lintujen ostajille, jotta
-he tietäisivät minne lähettää hänen timanttinsa. Yksikään heistä ei
-halunnut hänen nimeään eikä osotettaan, eikä suostunut omaa
-olopaikkaansa ilmoittamaan. Kävipä siinä aika suukopu -- laivasillalla.
-Kaikki lähtivät eri junilla. Minä jatkoin matkaani Southamptoniin ja
-näin siellä maihin astuessani linnuista viimeisen; se oli tuo
-koneenkäyttäjien ostama ja seisoi komentosillan lähellä isossa
-tavaravasussa, näyttäen niin luisevalta ja hullunkuriselta puitteelta
-kallisarvoiselle timantille kuin konsanaan saa nähdä -- jos se _oli_
-puitteena kallisarvoiselle timantille.
-
-"_Miten se päättyi?_ Oh! niin vaan. Niin -- kenties. Tosiaankin, eräs
-seikka vielä voi olla valaistukseksi. Noin viikkoa jälkeen maihin
-tuloani minä kävelin Regent-katua ostoksillani, ja kenenkä näinkään
-käsikynkässä mitä iloisimmalla tuulella patikoivan edelläni muun kuin
-padishan ja Potterin. Kun sitä ajattelee -- --
-
-"Niin. _Olen_ sitä ajatellut. Ei vain, katsos, ole epäilemistäkään
-siitä että timantti oli oikea. Ja padisha oli ylhäinen hindu. Olen
-nähnyt hänen nimensä sanomalehdissä -- usein. Mutta tokko lintu todella
-nieli timantin, se on toinen asia, kuten sanot."
-
-
-
-
-AARRE METSÄSSÄ.
-
-
-Kanootti lähestyi nyt maata. Lahti laveni ja riutan vaahtoavassa
-aallokossa ilmaisi aukeama pienen joen suun olevan kohdalla; jalan
-astumattoman metsän tiheämpi ja tummempi vehreys osotti sen juoksua
-alas etäistä rinnettä. Metsä ulottui tässä rannan hietikkoon asti.
-Kaukana taampana, häämyisinä ja melkein pilvimäisinä piirteiltään,
-nousivat vuoret kuin jäätyneet aallot. Meri oli tyven, paitsi melkein
-huomaamatonta kohoilua. Aurinko paahtoi täydeltä terältä.
-
-Kaiverruksilla kirjailtua melaa pitelevä mies pysähtyi. "Sen pitäisi
-olla täällä jossakin", hän huomautti. Hän veti melan kanoottiin ja
-antoi käsivartensa valahtaa polville.
-
-Toinen mies oli istunut kanootin keulassa, tiukkaan tähystellen maata.
-Hänellä oli keltainen paperiarkki polvellaan.
-
-"Tules katsomaan tätä, Evans", hän pyysi.
-
-Kumpainenkin puhui matalalla äänellä ja heidän huulensa olivat
-sierottuneet ja kuivat.
-
-Evansiksi nimitetty mies tuli hoipertaen pitkin kanoottia kunnes
-saattoi katsella toverinsa olan yli.
-
-Paperi oli järeästi töherretyn kartan näköinen. Paljosta laskoksille
-taittamisesta se oli rutistunut ja miltei hajalle kulunut, ja toinen
-mies piteli virttyneitä kappaleita yhdessä repeytymäin kohdalta. Siitä
-saattoi hämärästi erottaa melkein haihtuneena lyijykynäpiirroksena
-lahden ääriviivat.
-
-"Tässä", virkkoi Evans, "on riutta ja tässä on aukeama." Hän siirsi
-peukalonsa kynttä kartalla. "Tämä käyrä ja polveileva viiva on joki --
-kelpaisipa siitä nyt saada siemaus! -- ja tämä tähti on itse paikka."
-
-"Katsos tätä pisteviivaa", sanoi karttaa pitelevä mies; "se on suora
-viiva, ja se kulkee riutan halkeamasta palmupuurykelmään. Tähti tulee
-juuri siinä missä se leikkaa jokea. Meidän täytyy panna merkille paikka
-meloessamme lantaisiin."
-
-"Minua ihmetyttää", tuumi Evans tovin kuluttua, "mitä nämä pienet
-merkit tässä alhaalla ovat. Näyttävät talon asemakaavalta tahi
-sellaiselta; mutta mitä kaikki nämä sinne tänne viittovat ajatusviivat
-pyhittävät, sitä en osaa aavistaa. Ja mitä kirjotusta tuossa on?"
-
-"Kiinankieltä", selitti karttaa pitelevä.
-
-"Tietysti niin! _Hän_ oli kiinalainen", myönsi Evans.
-
-"Ne kaikki olivat", lisäsi kartan pitelijä.
-
-Molemmat istuivat muutaman minuutin maihin tuijottaen, kanootin
-ajelehtaessa verkalleen. Sitte Evans vilkaisi melaan.
-
-"Sinun vuorosi meloa nyt, Hooker", hän muistutti.
-
-Ja toinen käänsi karttansa tyynesti kokoon, pisti sen taskuunsa,
-siirtyi varovasti Evansin ohi ja alkoi meloa. Hänen liikkeensä olivat
-raukeat kuin melkein lopulleen voimansa uuvuttaneen miehen.
-
-Evans istui silmät puoli ummessa, katsellen koralliriutan kuohuisen
-hyrskyn hiipimistä lähemmä ja lähemmä. Taivas oli nyt kuin ahjo, sillä
-aurinko alkoi olla korkeimmillaan. Vaikka he olivat niin lähellä
-aarretta, hän ei tuntenut riemua mitä oli odottanut. Asemakaavan
-anastamiseksi kestetyn nujakan kiihkeä jännitys ja pitkällinen öinen
-matka varustamattomassa kanootissa mannermaalta oli, hänen omia
-sanojaan käyttääkseen, "saanut sen kuivumaan". Hän koetti reipastuttaa
-itseään kohdistamalla mielensä kultakankiin, joista kiinalaiset olivat
-puhuneet, mutta se ei pysynyt niissä; se palasi päätähavin ajattelemaan
-joessa lorisevaa suolatonta vettä ja huulien ja kurkun miltei
-sietämätöntä kuivuutta. Meren tasainen loiskuminen riutalle kävi nyt
-kuuluviin, ja sillä oli miellyttävä sointu hänen korvissaan; vesi
-lipatti kanootin kylkeen ja mela tippuili joka vetäisyn välillä. Hän
-alkoi torkkua.
-
-Hän tajusi vielä hämärästi ympäristönsä, mutta omituinen unikudos
-punoutui hänen aistimuksiinsa, Jälleenkin oli yö jona hän ja Hooker
-olivat päässeet kiinalaisten salaisuuden perille; hän näki puut
-kuutamossa, pikku nuotion ja kolmen kiinalaisen mustat hahmot -- joita
-toisaalta kuutamo hopeoitsi ja toisaalta liekkien roihu punasi -- ja
-kuuli heidän puhelevan kiinalaisenglantia - sillä he olivat eri
-maakunnista kotoisin. Hooker oli ensin älynnyt heidän keskustelunsa
-suunnan ja viitannut häntä kuuntelemaan. Katkelmia keskustelusta jäi
-kuulematta ja katkelmia käsittämättä. Espanjalainen kaljuuna
-Filippineiltä toivottomasti karilla, sen aarre haudattuna vastedes
-noudettavaksi, siinä tarinan tausta; haaksirikkoutunut taudin
-harventama miehistö, riita tahi käsirysy, ja kurin puute, ja viimein
-veneisiinsä lähteminen tietymättömiin jääden. Sitte Tshang-hi vain
-vuosi takaperin maissa samoillessaan oli tavannut kaksisataa vuotta
-kätkössä olleet kanget, karannut junkistaan ja suunnattomalla työllä
-haudannut ne uudestaan yksinänsä, mutta peräti turvallisella tavalla.
-Hän pani suurta painoa tälle turvallisuudelle -- se oli hänen
-salaisuutensa. Nyt hän tarvitsi apua palatakseen ja ne ylös
-kaivaakseen. Äkkiä pikku kartta liehahti ja äänet alenivat. Oiva juttu
-kahden haaksirikkoutuneen brittiläisen vetelehtijän kuultaviin! Evansin
-uni siirtyi hetkeen jolloin hänellä oli Tshang-hin kankipalmikko
-kädessään. Kiinalaisen henki tuskin on pyhä kuten europalaisen.
-Tshang-hin viekkaat pienet kasvot, ensin tuikeat ja raivokkaat kuin
-säikähdytetty käärme, ja sitte pelokkaat, petolliset ja surkeat,
-kävivät unessa valtaisen näkösälle. Lopulta Tshang-hi oli irvistänyt,
-mitä käsittämättömimmällä ja ylen oudolla tavalla. Yhtäkkiä tapausten
-sarja sukeusi kovin epämieluiseksi, kuten unessa väliin käy. Tshang-hi
-sopotti häntä uhaten. Hän näki unissaan kasoittain kultaa, ja
-Tshang-hin ehättävän väliin ja ponnistelevan pidättääkseen häntä
-loitompana. Hän tarrasi Tshang-hia kankipalmikkoon -- miten iso tuo
-keltainen vinosilmä olikaan, ja miten hän rimpuili ja irvisteli! Hän
-yhä kasvoi isommaksikin. Sitte kiiltävät kultakasat muuttuivat
-tohisevaksi ahjoksi, ja jättiläismäinen paholainen, hämmästyttävästi
-Tshang-hin näköinen, isoa mustaa häntää lukuunottamatta, alkoi syöttää
-häntä hiilillä. Ne polttivat suuta hirveästi. Toinen paholainen kiljui
-hänen nimeään: "Evans, Evans, sinä unikeko!" vai oliko se Hooker?
-
-Hän heräsi. He olivat lantaitten suussa.
-
-"Tuolla ovat ne kolme palmua. Paikan täytyy olla suorassa suunnassa
-tuohon pensasryhmään nähden", virkkoi hänen kumppaninsa. "Pane se
-merkille. Jos menemme noiden pensaiden luo ja sitte työnnymme
-tiheikköön suorassa suunnassa täältä, niin jokirantaan päästessäni me
-tulemme paikalle."
-
-He näkivät nyt missä joen suu avautui. Näkö virkisti Evansia. "Pian,
-mies", hän huudahti, "tai minun jumaliste täytyy ryypätä merivettä!"
-Hän jyrsi kättään ja tuijotti kallioitten ja vehmaan viidakon lomissa
-kiertelevään hopeaiseen juovaan.
-
-Äkkiä hän kääntyi melkein tuimasti Hookeriin. "Anna _minulle_ mela",
-hän sanoi.
-
-Niin he saapuivat joen suulle. Kappaleen matkaa ylemmä tultua Hooker
-otti vettä kämmeneensä, maistoi sitä ja sylkäisi pois. Hiukan edempänä
-hän yritti taas. "Tämä kelpaa", hän sanoi, ja he alkoivat ahnaasti
-juoda.
-
-"Hiiteen tämä!" tokaisi Evans. "Liian hidasta." Ja vaarallisesti
-nojautuen kanootin keulan yli hän alkoi imeä vettä huulillaan.
-
-Juotuansa he ohjasivat kanootin pienen puronuomaan ja olivat
-astumaisillaan maihin rehevään vesaikkoon, joka riippui vesirajan yli.
-
-"Meidän täytyy kömpiä tämän läpi rannalle löytääksemme pensaamme ja
-päästäksemme samalle viivalle aarrepaikkaan nähden", huomautti Evans.
-
-"Meidän olisi parempi meloa ympäri", vastasi Hooker.
-
-He työnsivät siis kanoottinsa takaisin joelle ja meloivat alas merelle
-ja pitkin rantaa siihen kohtaan missä pensasryhmä kasvoi. Tässä he
-kävivät maihin, kiskaisivat keveän kanootin kauvas hietikolle ja
-astelivat viidakon reunaa kohden kunnes näkivät riutan aukeaman ja
-pensaat suorassa suunnassa. Evans oli ottanut erään alkuasukkaitten
-käyttämän kapineen kanootista. Se oli L-muotoinen, ja poikkipiena
-kiillotetulla kivellä silattu. "Se on nyt suoraan tätä suuntaa", hän
-selitti; "meidän täytyy tunkeutua tästä läpi kunnes saavumme joelle,
-Sitte on haeskeltava."
-
-He raivasivat tietään ruokojen, leveitten lehtien ja nuorten puitten
-tiuhassa kudoksessa, ja se oli ensimältä tukalaa tehtävää, mutta varsin
-pian puut isonivat ja maa niiden alla muuttui ankeammaksi. Auringon
-helteen sijalle tuli huomaamattomin erin viileä siimes. Puut koituivat
-lopulla suunnattomiksi pylväiksi jotka ylhäällä ilmassa yhtyivät
-lehteväksi katokseksi. Himmeitä valkeita kukkia riippui niiden
-rungoista ja nuoramaisia suikertelevia kasveja kiertyili puusta puhun.
-Siimes tummui. Maan pinnalla alkoi ylt'yleensä näkyä nystyisiä sieniä
-ja punaisen ruskeata hilsettä.
-
-Evansia värisytti. "Täällä tuntuu melkein kylmältä tuolta helteestä
-päästyä."
-
-"Toivottavasti olemme oikealla ladulla", sanoi Hooker.
-
-Lopulta he näkivät etäällä edessään keskellä jylhää hämyä aukon, missä
-kuuman päiväpaisteen kimmellys syöksähti metsään. Siellä vihannoitsi
-heleänä nurmi ja kukkaset kirjasivat maan. Sitte he kuulivat veden
-lorinaa.
-
-"Täällä on joki. Paikan pitäisi olla nyt lähellä", arveli Hooker.
-
-Kasvullisuus oli joen äyräällä rehevää. Suuria kasveja, vielä
-nimettömiä, versoi isojen puitten juurilla ja levitti suunnattomia
-vihreitä viuhkaruusukkeita taivaankaistaletta kohti. Runsaasti kukkasia
-ja kiiltävälehtinen suikertelijalaji riippui valonpuoleisilla
-rungoilla. Leveän, tyvenen lammen pinnalla, joka nyt aukesi
-aarteenetsijäin nähtäviin, kellui isoja puikeita lehtiä ja vahamaisia
-lumpeen näköisiä punertavan valkeita kukkia. Etäämpänä joen mutkassa
-vesi vaahdoten syöksyi pauhaavana koskena näkyvistä.
-
-"No!" tiedusti Evans.
-
-"Me olemme hiukan hairahtaneet suunnalta", arveli Hooker. "Sitä saattoi
-arvatakin."
-
-Hän kääntyi katsomaan taakse jääneen hiljaisen metsän viileän katveen
-hämyyn. "Jos tunkeudumme kappaleen matkaa ylös ja alas jokea, niin
-tavannemme jotakin."
-
-"Sanoit --" alotti Evans.
-
-"_Hän_ sanoi että siinä on kivikasa", oikaisi Hooker.
-
-Miehet silmäilivät toisiaan tuokion.
-
-"Yritetäänpäs hiukan alas jokea ensin", ehdotti Evans.
-
-He etenivät verkalleen, uteliaasti tähystäen ympärilleen. Äkkiä Evans
-seisahtui. "Mikä lempo tuo on?" hän huudahti.
-
-Hooker seurasi hänen sormensa suuntaa. "Jotakin sinistä", hän virkkoi.
-Se oli tullut näkyviin heidän noustessaan pienelle kohokkeelle. Sitte
-hän alkoi erottaa, mikä se oli.
-
-Hän riensi äkkiä eteenpäin, kunnes hervottomaan käteen ja käsivarteen
-kuuluva ruumis oli näkyvissä. Hän tarttui lujemmin kantamaansa
-työaseeseen. Olento oli vatsallaan loikova kiinalainen. Asennon
-toivottomuus oli silmäänpistävä.
-
-Miehet vetäysivät likemmäs toisiaan ja seisoivat äänettöminä
-tuijotellen pahaenteistä vainajaa. Se makasi puiden ympäröimällä
-avoimella paikalla. Meressä oli kiinalaismallinen lapio ja etäämpänä
-hajoteltu kiviröykkiö äskettäin kaivetun kuopan äärellä.
-
-"Joku on käynyt täällä ennen", ähkäisi Hooker käheästi.
-
-Sitte Evans yltyi kiroamaan ja riehumaan polkien maata.
-
-Hooker vaaleni, vaan ei puhunut mitään. Hän astahti ruumista kohti.
-Niska oli pöhistynyt ja sinipunainen, kädet ja nilkat turvonneet.
-"Hui!" huudahti hän, käännähti pois ja meni kuopalle päin. Hän parkaisi
-hämmästyksestä ja hoilasi Evansille, joka oli hitaasti seuraamassa
-perässä.
-
-"Sinä hupsu! Kaikki hyvin. Se on täällä vielä." Sitte hän kääntyi taas
-katsomaan kuollutta kiinalaista, ja sitte jälleen kuoppaa.
-
-Evans hyökkäsi paikalle. Heidän vieressään lojuvan kovaonnisen raukan
-jo puoleksi esille kaivamina näkyi joukko himmeitä keltaisia kankia.
-Hän kumartui alas kuoppaan, kaapi multaa syrjään paljain käsin ja veti
-nopeasti yhden tuollaisen raskaan möhkäleen ylös. Siinä pisti hänen
-kättään pieni oka. Hän nyppäisi hienon piikin pois sormillaan ja nosti
-nurmelle kangen.
-
-"Ainoastaan kulta tai lyijy voi olla tämän painoista", hän riemuitsi.
-
-Hooker yhä katseli kuollutta kiinalaista, Hän oli ymmällä.
-
-"Hän varastautui edelle ystävistään", hän vihdoin sanoi. "Mies saapui
-tänne yksinään ja joku myrkyllinen käärme on hänet tappanut...
-Ihmettelen miten hän löysi paikan."
-
-Evans punnitsi kankea käsissään. Mitä merkitsi yksi kuollut
-kiinalainen? "Meidän on vietävä tämä tavara vähin erin mannermaalle ja
-joksikin aikaa kuopattava se siellä. Miten saammekaan sen kanoottiin?"
-
-Hän riisui takkinsa, levitti sen nurmelle ja paiskasi sen päälle pari
-kolme kankea. Silloin hän havaitsi toisen pikku piikin lävistäneen
-ihonsa.
-
-"Tuossa on meille täysi kantamus", hän sanoi. Sitte äkkiä omituisen
-ärtymyksen puuskassa: "Mitä tuijotat?"
-
-Hooker kääntyi häneen. "En voi sietää... häntä." Hän nyökäytti
-ruumiiseen päin. "Se niin muistuttaa --"
-
-"Lorua!" tuumi Evans. "Kaikki kiinalaiset ovat yhden näköisiä."
-
-Hooker katsoi häntä kasvoihin. "Aijon kuitenkin haudata _tuon_, ennen
-kuin käyn käsiksi tähän tavaraan."
-
-"Älä joutavoitse, Hooker", kehotteli Evans. "Anna tuon lahonneen raadon
-odotella."
-
-Hooker epäröitsi, ja sitte hänen silmänsä huolellisesti tähysteli
-ruskeata maaperää. "Se säikyttelee minua jollakin tavoin", hän
-tunnusti.
-
-"Kysymyksenä on", jatkoi Evans, "mitä tehdä näillä kangilla.
-Hautaammeko ne uudestaan täällä vai viemmekö ne salmen poikki
-kanootilla?"
-
-Hooker mietiskeli. Hänen hämmentynyt katseensa kiersi jättiläismäisiä
-runkoja pitkin kauvas ylös latvojen päiväpaisteiseen vehreyteen. Hän
-värähti taas silmänsä sattuessa kiinalaisen siniseen haamuun. Hän
-tähysti etsivästi puitten lomien harmaisiin syvyyksiin.
-
-"Mikä sinua vaivaa, Hooker!" tuskitteli Evans. "Oletko järjiltäsi?"
-
-"Toimittakaamme kulta ainakin pois täältä", lausui Hooker.
-
-Hän tarttui takin kaulukseen, Evans liepeisiin, ja he nostivat
-kantamuksen koholle. "Mitä tietä?" kysyi Evans. "Kanootille?"
-
-"On omituista", valitti Evans heidän astuttuaan vasta muutaman
-askeleen, "että käsivarsiani vielä kolottaa tuosta melomisesta."
-
-"Hitto!" hän noitui. "Niitäpä kivistää! Minun on levähdettävä."
-
-He laskivat takin maahan. Evansin kasvot olivat valkeat ja pieniä
-hikipisaroita kihoili hänen otsalleen. "Täällä metsässä on jollakin
-tavoin ummehtunutta."
-
-Sitte yht'äkkiä heittyen järjettömään suuttumukseen: "Mitä hyödyttää
-odotella tässä kaiken päivää? Käy käsiksi, kuule! Et ole muuta tehnyt
-kun vetelehtinyt sen koommin kun ruumiin näimme."
-
-Hooker katseli vakaasti toverinsa kasvoja. He ottivat taakkansa ja
-kulkivat ehkä sata metriä äänettöminä eteenpäin. Evans alkoi raskaasti
-huohottaa.
-
-"Etkö voi puhua?" hän tiuskaisi.
-
-"Mikä sinua vaivaa?" kysyi Hooker.
-
-Evans kompastui ja sinkautti sitte äkkiä kiroten takin käsistään. Hän
-seisoi tovin Hookeria tuijotellen ja tarttui voihkaten kurkkuunsa.
-
-"Älä tule lähelle", hän sanoi ja meni nojautumaan puuta vasten. Sitten
-lujemmasti: "Olen tuotapikaa parempivointinen."
-
-Pian hänen kätensä irtausivat rungosta ja hän luisti hitaasti alas sitä
-myöten kunnes kyyristeli kasaksi luhistuneena sen juurella. Hänen
-kätensä kouristuivat nyrkkiin. Kasvot olivat kivusta vääntyneet. Hooker
-lähestyi häntä.
-
-"Älä koske minuun! Älä koske minuun!" Evans hoki tukahtuneella äänellä.
-"Nosta kulta takaisin takille."
-
-"Enkö voi millään auttaa sinua?" kysyi Hooker.
-
-"Nosta kulta takaisin takille."
-
-Hooker tunsi kultakankia pidellessään pienen pistoksen peukalossaan.
-Hän katseli kättään ja näki hennon piikin, pari tuumaa pitkän.
-
-Evans korahti ja vieri ympäri.
-
-Hookerin leuka valahti alas. Hän tuijotti tovin okaan suurenevin
-silmin. Sitte hän katsahti Evansiin, joka nyt makasi käpertyneenä
-maassa, selkä värveellisesti köyristyen ja oijeten. Sitte hän katseli
-puitten pylväikön ja suikertelijakasvien verkon lomitse sinne missä
-sinikaapuisen kiinalaisen ruumis vielä oli epäselvästi näkyvissä
-harmaasta hämystä. Hän ajatteli asemakaavan kulmassa olleita pikku
-viivoja, ja paikalla hän tajusi.
-
-"Jumala armahda!" hän huudahti. Sillä oat olivat samanlaisia kuin ne,
-joita dajakit myrkyttävät ja käyttävät puhallusputkissaan. Hän ymmärsi
-nyt mitä Tshang-hin vakuuttelu aarteensa turvallisuudesta tarkotti. Hän
-ymmärsi nyt tuon irvistyksen.
-
-"Evans!" hän karjaisi.
-
-Mutta Evans oli nyt äänetön ja liikkumaton, paitsi jäsenten kamalaa
-värveellistä nytkähtelyä. Pohjaton äänettömyys vallitsi metsässä.
-
-Sitte Hooker alkoi raivokkaasti imeä pientä vaalean punaista pilkkua
-peukalossaan -- imeä henkensä edestä. Pian hän tunsi omituista
-mojotusta käsivarsissaan ja hartioissaan, ja sormia tuntui olevan
-vaikea taivuttaa. Silloin hän tiesi ettei imemisestä ollut apua.
-
-Yht'äkkiä hän pysähtyi, istuutui kultapinon viereen ja leuka käsien
-varassa, kyynäspäät polvia vasten, tuijotteli toverinsa vääntynyttä
-mutta vielä vavahtelevaa ruumista.
-
-Tshang-hin irvistys tuli taaskin hänen mieleensä. Jumottava kipu levisi
-kurkkua kohti ja kävi hiljalleen tuimemmaksi. Korkealla hänen
-yläpuolellaan heikko tuulahdus viipotti lehviä, ja jonkun tuntemattoman
-kukkasen valkeita terälehtiä leijui alas hämyssä.
-
-
-
-
-Voimakoneitten Herra.
-
-
-Camberwellissa sähkörautatien voimansiirtäjinä olevien surisevien ja
-sälisevien voimakoneitten päähoitaja oli Yorkshiresta ja nimeltään
-James Holroyd. Hän oli käytännöllinen sähkötaituri, mutta hetas
-whiskylle, vanttera punatukkainen törkiö, jolla oli säännöttömät
-hampaat. Hän epäili jumaluuden olemassaoloa, mutta uskoi Carnot'n
-kehityskierroksen, oli lukenut Shakespearea ja havainnut hänet heikoksi
-kemiassa. Hänen apulaisensa oli salaperäisestä Idästä kotoisin ja
-nimeltään Azuma-zi. Mutta Holroydin puheessa oli hänen nimenään
-Hyh-höh. Holroyd piti neekeriapulaisesta syystä että sellainen sieti
-potkuja -- Holroydin tapoja -- eikä kurkkaillut koneistoon yrittääkseen
-oppia sitä tuntemaan. Eräitä omituisia sivistyksemme korkeimman
-kehityksen keskeen äkkiä joutuneen neekerimielen mahdollisuuksia
-Holroyd ei koskaan täysin tajunnut, vaikkakin juuri lopulla sai niistä
-hieman vihiä.
-
-Azuma-zin määritteleminen oli kansatieteen ulkopuolella. Hän oli
-kenties enemmän neekeri kuin mitään muuta, vaikka tukka oli pikemmin
-kihara kuin villainen ja nenävarsi selvästi näkyvä, Ihokin oli enemmän
-ruskea kuin musta, ja silmänvalkuaiset keltaiset. Leveät poskiluut ja
-kapea leuka loivat kasvoille käärmemäisen V-muodon. Pääkin oli takaa
-leveä ja otsalta kaita, ikäänkuin olisivat aivot vääntyneet toisin päin
-kuin europalaisen. Hän oli kitulias kasvultaan ja vielä kituliaampi
-kielitaidoltaan. Keskustelussa hän päästeli monenmoisia merkitykseltään
-tuiki tuntemattomia kummallisia ääniä, ja harvakseltaan lausumansa
-sanat hän muokkasi luonnottoman mutkaisiksi. Holroyd yritteli valaista
-hänen uskonnollisia käsityksiään ja -- varsinkin whiskyä naukkailtuaan
--- luennoitsi hänelle taikauskoa ja lähetyssaarnaajia vastaan. Mutta
-Azuma-zi vältteli jumalistansa puhumista, vaikka sai potkujakin siitä,
-Azuma-zi oli tullut Lontooseen Malakasta ja sen takaa saapuneen _Lord
-Clive_ laivan kivihiilikomerossa, verhottuna valkeaan mutta
-riittämättömään pukuun. Hän oli nuorellakin ijällään kuullut Lontoon
-suuruudesta ja rikkauksista, missä kaikki naiset ovat valkeita ja
-kauniita, ja kerjäläisetkin kadulla valkeita, ja hän oli joukko
-äsken ansaittuja kultakolikolta taskussaan saapunut pitämään
-hartausharjotuksia sivistyksen alttarilla. Tulopäivä oli kolea; taivas
-oli sumea ja tuulen tuiskauttelemaa vihmaa tihkui lokaisille kaduille,
-mutta hän heittäysi rohkeasti Shadwellin nähtävyyksiä ihailemaan, ja
-ajautui ennen pitkää terveydeltään ränstyneenä, vaatetukseltaan
-sivistyneenä, pennittömänä ja muissa kuin välttämättömimpiä tarpeita
-koskevissa asioissa mykkänä eläimenä ahertamaan James Holroydille ja
-hänen pöyhkyriyttään kärsimään Camberwellin voimakonevajassa. Ja
-pöyhkeä kohtelu oli James Holroydille lempityötä.
-
-Oamberwellissa oli kolme voimakonetta käyttökoneineen. Kaksi alusta
-asti ollutta ovat pieniä; isompi oli uusi. Pienemmät koneet pitivät
-kohtalaista ääntä; niiden remmit surisivat pyöriensä yli, aina silloin
-tällöin sähköiset sädekimput rätisivät ja sihisivät ja ilma herkeämättä
-hyrisi huu-uu-uu niiden napojen välillä. Toinen hölskyi perustuksiltaan
-ja piti vajan täräjämässä. Mutta iso voimakone hukutti tykkänään kaikki
-nämä äänet rautaisen ytimensä ehtymättömällä järinällä, joka sai
-muitakin rautaosia jymisemään. Tuota katsomassa kävijän päätä pyörrytti
-käyttökoneitten tyk-tyk-tyk, isojen pyörien vilinä, vinhasti kieppuvat
-pallolämsät, höyryn ajoittaiset pihahdukset, ja kaiken yli jyrisevä
-ison voimakoneen kumea, herkeämätön, hyökyilevä pauhu. Viimeksi
-mainittu ominaisuus oli konerakennustaidon kannalta vika, mutta
-Azuma-zi laski sen luonnostaan kuuluvaksi tuolle valtaisen ylväälle
-ihmeoliolle.
-
-Pitäisimme tuon vajan äänet aina lukijan korvissa hänen lukiessaan, jos
-se olisi mahdollista; kertoisimme koko tarinamme sellaisella
-säestyksellä. Se oli loppumatonta paukkinan virtaa, josta korva erotti
-ensin yhden säikeen ja sitte toisen; siinä oli höyry-käyttö koneitten
-aikavälistä kuorsumista, puuskuntaa ja pihinää, niiden mäntien imentää
-ja hytkähtelyä, isojen vauhtipyöräin puolaimien jälseää huisketta ilmaa
-vasten, nahkaremmien väljempinä ja kireämpinä soljuessaan vaihtelevaa
-siukumista ja voimakoneitten kiukkuista hyrinää; ja kaiken yläpuolella,
-toisinaan kuulumattomana, kun korva siihen väsyi, ja sitte taas hiipien
-takaisin tajuntaan oli tämä ison koneen pasuunan pauhu. Lattia jalkain
-alla ei koskaan tuntunut vakaiselta ja liikkumattomalta, vaan tärisi ja
-nauskui. Se oli huumaava, hyllyilevä paikka, ja hytkäytteli kenen
-tahansa ajatukset oudosti vinkkuroimaan. Ja kolmeen kuukauteen,
-koneenkäyttäjien ison lakon kestäessä, Holroyd, joka oli rikkuri, ja
-Azuma-zi, joka oli pelkkä neekeri, eivät kertaakaan olleet ulkona
-tuosta sekamelskaisesta kurimuksesta, vaan nukkuivat ja söivät pienessä
-puukojussa vajan ja veräjän välissä.
-
-Holroyd piti pian Azuma-zin tultua jumaluusopillisen luennon ison
-koneensa tekstistä. Hänen täytyi huutaa saadakseen sanansa jymyssä
-kuuluviin. "Katsos tuota", kehui Holroyd; "mikä pakanallinen
-epäjumalasi vetää sille vertoja?" Ja Azuma-zi töllisteli. Hetkeksi
-Holroydin puhe häipyi, ja sitte Azuma-zi kuuli: "Tappaisi sata miestä,
-Siinä sitä on herraa!"
-
-Holroyd oli ylpeä isosta voimakoneestaan, ja laajasti selitteli sen
-kokoa ja voimaa Azuma-zille kunnes ties mitä merkillisiä aatoksia se ja
-herkeämätön vilinä ja tohina sai risteilemään kiharaisessa mustassa
-kallossa. Hän valaisi mitä havainnollisimmin millä kaikilla
-kymmenkunnalla tavalla mies voisi siitä saada surmansa, ja kerran hän
-antoi Azuma-zille sähkötäräyksen näytteeksi sen laadusta. Siitä asti
-Azuma-zi työnsä hengähdyslomina -- se oli raskasta työtä, käsittäen ei
-ainoastaan hänen omansa, vaan enimmän osan Holroydinkin toimista --
-istui katselemassa isoa konetta. Silloin tällöin sähkökimput rätisivät
-ja kipinöitsivät sinisiä leimahduksia, joita Holroyd sadatteli, mutta
-muutoin kaikki kävi tasaisesti ja tahdikkaasti kuin hengitys. Remmi
-kieppui vonkuen voimansiirtoakselin ympäri, ja takaa aina kuului männän
-ystävällinen jytkytys. Niin se eleskeli kaiken päivää tässä isossa
-ilmavassa majassa, hän ja Holroyd palvelijoinansa; ei vangittuna ja
-orjuutettuna kuin muut hänen tuntemansa koneet olivat olleet, vaan
-valtaistuimelle korotettuna mahtina. Noita kahta pienempää voimakonetta
-Azuma-zi vastakohdan voimasta halveksi; isomman hän itsekseen risti
-Voimakoneitten Herraksi. Nuo olivat ärtyneitä ja säännöttömiä, mutta
-iso voimakone oli vakaa. Miten suuri se olikaan! Miten levollinen ja
-keveä käynniltään! Suurempi ja tyynempi vielä kuin Rangoonissa
-näkemänsä Buddat, eikä kuitenkaan liikkumaton, vaan elävä! Isot mustat
-telat kieppuivat, kieppuivat, kieppuivat, kehät vilisivät sädekimppujen
-alla ja lieriön kumea jymy ohjasi kaikkea. Se vaikutti Azuma-ziin
-omituisesti.
-
-Azuma-zille ei työ ollut mieluista. Hän istuskeli katselemassa
-Voimakoneitten Herraa Holroydin poiketessa houkuttelemaan ratapihan
-veräjänvartijaa whiskyä noutamaan, vaikka hänen oikea paikkansa ei
-ollut voimakonesuojuksessa vaan käyttökoneitten takana, ja vaikka
-Holroyd sivalteli häntä tukevan vaskilangan pätkällä milloin tapasi
-hänet kurkkailemassa. Hänellä oli tapana hiipiä seisoskelemaan
-jättiläisen lähelle ja katsella päänsä yllä kieppuvaa isoa nahkaremmiä.
-Remmissä oli musta tilka, ja häntä jotenkuten huvitti kaikessa tässä
-hälinässä katsella sen alituista palaamista. Outoja ajatuksia kehräytyi
-sen viipotuksen mukana. Tieteilijät kertovat että villit elähyttävät
-kiviä ja puita hengellä -- ja kone on tuhannen vertaa elävämpi kuin
-kivi tai puu. Ja Azuma-zi oli pohjaltaan vielä villi. Sivistyksen kuori
-ei ollut syvemmällä kuin hänen työpuseronsa, sinelmänsä ja kasvojansa
-ja käsiänsä peittävä kivihiilen lika. Hänen isänsä oli palvellut
-meteoria; hänen sukunsa verta oli kenties roiskunut Juggernautin
-leveisiin pyöriin. [Juggernaut on epäjumala, jonka raskaitten
-vankkurien alle uskovaisia hinduja heittäytyy sovitus-uhriksi
-vuotuisesti uusiintuvassa juhlassa. Suom. muist.]
-
-Hän käytti kaikkia Holroydin antamia tilaisuuksia kosketella ja
-käsitellä isoa voimakonetta, joka oli alkanut häntä lumota. Hän
-kiillotti ja puhdisti sitä kunnes metalliosat häikäisivät
-päiväpaisteessa. Hänet valtasi salaperäinen palveluksen tunne tätä
-tehdessään. Hänellä oli tapana astua sen luo ja hellästi kosketella sen
-kieppuvia induktioteloja. Hänen palvelemansa jumalat olivat kaikki
-kaukana, Lontoon ihmiset kätkivät jumalansa.
-
-Viimein hänen hämärät tunteensa kävivät selvemmiksi, sukeusivat
-ajatuksiksi ja lopulta teoiksi. Tullessaan jymisevään vajaan eräänä
-aamuna hän lausui salaaminsa [Salaam on muhamettilainen kunnioittava
-tervehdyssana; osa Intian asukkaita on muhamettilaisia. Suom. muist]
-Voimakoneitten Herralle ja sitte Holroydin poissa ollessa meni
-kuiskaamaan jyrisevälle koneelle olevansa sen palvelija, rukoillen sitä
-armahtamaan häntä ja pelastamaan hänet Holroydilta. Hänen niin
-tehdessään tunkeusi tutisevan konesuojuksen avoimesta kupukäytävästä
-siihen harvoin ulottuva päiväpaisteen heijastus ja Voimakoneitten Herra
-tohisi ja hyrisi kelmeässä kultahohteessa säteilevänä. Silloin Azuma-zi
-tiesi palveluksensa otolliseksi Herralleen. Sen jälkeen hänestä ei enää
-tuntunut niin yksinäiseltä kuin ennen, ja hän olikin tosiaan ollut
-kovin yksikseen Lontoossa. Ja työaikansakin päätyttyä, mikä harvoin
-sattui, maleksi hän suojuksen ympärillä.
-
-Sitte Holroydin seuraavalla kerralla kolhittua häntä meni Azuma-zi ensi
-tilassa Voimakoneitten Herran eteen ja kuiskasi: "sinä näet, oi Herra!"
-ja koneiston vihainen hurina tuntui vastaavan hänelle. Tuosta alkaen
-tuntui hänestä voimakoneen ääniin tulevan eri sointu aina Holroydin
-tullessa suojukseen. "Herrani odottaa aikansa", lohduttausi Asuma-zi
-itsekseen. "Tämän narrin synnillisyys ei ole vielä kypsä." Ja hän
-odotteli ja vaani tilinteon päivää. Erään kerran näkyi merkkejä
-sähkövirtojen ristiinmenosta ja Holroyd sai varomatonta tutkimusta
-toimittaessaan -- se tapahtui ehtoopäivällä -- jokseenkin ankaran
-täräyksen. Käyttökoneen takaa näki Azuma-zi hänen hypähtävän sivulle ja
-kiroovan telan ilkiöitä.
-
-"Hän on saanut varotuksen", virkkoi Azuma-zi itsekseen. "Totisesti on
-Herrani kärsivällinen."
-
-Holroyd oli ensinnä opastanut neekeriänsä sellaisissa voimakoneen
-toiminnan alkeiskäsitteissä, joiden avulla tämä voisi hänen poissa
-ollessaan tulla tilapäisesti toimeen vajassa. Mutta havaitessaan millä
-tavoin Azuma-zi loikaroitsi jättiläiskoneen ympärillä hän kävi
-epäluuloiseksi. Hän tajusi hämärästi apulaisellaan olevan jotakin
-mielessä ja päätellen hänellä olleen tekemistä telain voitelemisessa
-öljyllä joka oli eräästä kohti syövyttänyt pois kiillon, hän antoi
-koneiston hälyn yli karjutun julistuksen: "älä sinä enää mene lähelle
-tuota isoa voimakonetta, Hyh-höh, taikka nyljen nahkasi!" Ja muutenkin,
-jos Azuma-zia miellytti olla ison koneen lähellä, vaati selvä järki ja
-säädyllisyys pidättämään häntä loitolla siitä.
-
-Azuma-zi totteli sillä kertaa, mutta myöhemmällä hän joutui kiinni
-kumarrellessaan Voimakoneitten Herraa. Silloin Holroyd tempaisi
-käsivarresta ja potkaisi häntä hänen kääntyessään poistumaan. Azuma-zin
-sitte seisoessa käyttökoneen takana ja Holroydin vihattua selkää
-tuijotellessa saivat koneiston äänet uuden tahdin ja kuulostivat
-neljältä hänen äidinkielensä sanalta.
-
-On vaikea tarkalleen sanoa mitä mielipuolisuus on. Luullakseni Azuma-zi
-oli mielipuoli. Voimakonevajan lakkaamaton paukkina ja vilske oli
-saattanut huiskuttaa hänen pienet tietonsa ja runsaat taikauskoiset
-kuvitelmansa vihdoin jonkinlaiseksi riivaannukseksi. Ainakin, kun hänen
-mieleensä juohtui aatos tehdä Holroydista uhri voimakoneen
-jumaluudelle, hän joutui omituisen ylvästelevän tunnekuohun valtaan.
-Sinä yönä nuo kaksi miestä ja heidän mustat varjonsa olivat vajassa
-yksikseen. Vajaa valaisi iso vilkkuva ja punaisena vilahteleva
-kaarilamppu. Varjot venyivät mustina voimakoneitten taakse,
-käyttökoneitten heilurikuulat syöksähtelivät valosta pimeyteen ja
-niiden männät jytkyivät äänekkäästi ja tasaisesti. Vajan avoimesta
-päästä näkyvä ulkopuolinen ilma häämötti uskomattoman etäisenä. Se
-tuntui aivan kuolleeltakin, kun koneiston jymy tukehdutti kaikki
-ulkoiset äänet. Etäällä kuvastui pihan musta aita ja sen takana talojen
-harmaita ääriviivoja, ja ylhäällä kaareili tummansininen taivas
-kelmeine tähtösineen. Azuma-zi astui äkkiä vajan keskuksen poikki
-remmien alitse ja katosi ison voimakoneen varjoon. Holroyd kuuli
-lipsahduksen ja vauhdin tahti muuttui.
-
-"Mitä hiivattia sinä vaihteelle teet?" hän ulvahti hämmästyneenä. "Enkö
-ole sulle sanonut --"
-
-Silloin hän näki Azuma-zin silmien päättäväisen ilmeen, aasialaisen
-astuessa varjosta häntä kohti.
-
-Seuraavassa silmänräpäyksessä miehet olivat hurjassa ottelussa ison
-voimakoneen edessä.
-
-"Sinä paksupää hullu!" hönkäisi Holroyd ruskean käden kuristaessa
-kurkkuaan. "Pysy erilläsi noista kosketusrenkaista." Samassa hän
-suistui jaloiltaan ja horjui Voimakoneitten Herraa kohti. Hän hellitti
-vaistomaisesti irti vastustajastaan pelastuakseen koneesta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lähetti, joka oli hurjalla kiireellä pantu asemalta tutkimaan mitä
-voimakonevajassa oli tapahtunut, tapasi Azuma-zin veräjänvartijan
-kojusta. Azuma-zi yritti selittää jotakin, mutta lähetti ei saanut
-mitään selvää hänen katkonaisesta solkkauksestaan, vaan riensi vajaan.
-Koneet olivat kaikki meluisesti työssä eikä mitään näyttänyt olevan
-epäkunnossa. Tuntui kuitenkin omituista kärventyneiden hiuksien hajua.
-Sitte hän näki kummallisen kurtistuneen kasan roikkumassa ison
-voimakoneen etumuksessa ja lähemmäksi astuessaan tunsi Holroydin
-vääntyneet jäännökset.
-
-Mies tuijotti ja empi tuokion. Sitte hän näki kasvot ja sulki silmänsä
-vavahtaen. Hän pyörähti pois ennen kuin avasi ne, jottei olisi enää
-nähnyt Holroydia, ja meni ulos vajasta neuvoa ja apua hakemaan.
-
-Nähdessään Holroydin kuolevan Suuren Voimakoneen kouristuksessa oli
-Azuma-zi ollut hiukan säikähdyksissään tekonsa seurauksista. Silti oli
-hän omituisesti ylpeissään ja tiesi Voimakoneitten Herran armon olevan
-puolellaan. Hänen suunnitelmansa oli jo valmis miehen tullessa
-asemalta, ja kiireesti paikalle saapunut teknillinen johtaja hyväksyi
-heti ilmeisen johtopäätöksen itsemurhan tapahtumisesta. Tämä
-asiantuntija tuskin otti huomatakseenkaan Azuma-zia, muutamia
-kysymyksiä hänelle vain tehden. Näkikö hän Holroydin epätoivoista
-tekoa? Azuma-zi selitti olleensa poissa näkyvistä tulipesän luona
-kunnes kuuli voimakoneen soinnun muuttuvan. Tutkinto ei ollut
-rasittava, ollen epäluuloista vapaa.
-
-Holroydin vääntyneet jäännökset, jotka sähkötaituri irrotti koneesta,
-verhosi joutuin veräjänvartija kahvitahraisella pöytäliinalla. Jonkun
-kekseliääseen mieleen juolahti etsiä lääkäri. Asiantuntija puuhasi
-etupäässä koneen laittamisessa taas käyntiin, sillä sähkörautatien
-tunkkaisiin tunneleihin oli pysähtynyt seitsemän kahdeksan junaa.
-Azuma-zin, joka vastaili tahi väärin ymmärsi vajaan valtansa tahi
-tunkeilevaisuutensa nojalla tulleiden ihmisten kysymyksiä, lähetti
-teknillinen johtaja pian takaisin kivihiilikomeroon. Veräjän
-ulkopuolelle kerääntyi tietysti väkijoukko -- kenellekään
-tuntemattomasta syystä oleksii Lontoossa aina väkijoukko päivän tai
-pari äkillisen kuolemantapauksen näyttämön lähettyvillä -- pari kolme
-sanomalehtikertojaa siivilöityi tavalla tai toisella konesuojukseen ja
-yksi pääsi Azuma-ziinkin asti; mutta johtaja ajoi heidät pellolle,
-ollen itse hiukan sanomalehtimieskin.
-
-Aikanaan kannettiin ruumis pois ja yleisön mielenkiinto häipyi sen
-mukana. Azuma-zi pysyi hyvin hiljaisesti tulipesänsä ääressä,
-lakkaamattomasti nähden hiilissä olennon joka tempoili rajusti ja kävi
-liikkumattomaksi. Tunnin kuluttua murhasta näytti vaja siltä kuin ei
-siellä milloinkaan olisi mitään merkillistä tapahtunut. Kurkistaessaan
-konehuoneestaan näki villi Voimakoneitten Herran jyräjävän ja tohisevan
-pienten veljiensä vieressä, ja vauhtipyörät humisivat ympäri ja höyry
-sihahteli mäntien tiessä ihan kuin aikaisemminkin illalla. Lopultakin
-oli se pelkästään konetaidolliselta kannalta katsoen ollut peräti
-vähäpätöinen tapaus -- pelkkä sähkövirran tilapäinen poikkeeminen.
-Mutta nyt oli teknillisen johtajan hento vartalo ja hento varjo
-Holroydin vantteran hahmon asemesta astelemassa valokujaa edestakaisin
-pitkin täräjäviä lattiapalkkeja remmien alla käyttökoneiden ja
-voimakoneiden välissä.
-
-"Enkö ole palvellut Herraani?" kysyi Azuma-zi kuulumattomasti
-varjoltaan, ja ison voimakoneen sointu kajahteli täyteläisenä ja
-puhtaana. Katsellessaan vilisevää koneistoa joutui hän jälleen sen
-lumouksen valtaan joka Holroydin kuoltua oli hiukan heikentynyt.
-
-Ei koskaan ollut Azuma-zi nähnyt miehen saavan surmaansa niin väleen ja
-säälimättömästi. Iso suriseva kone oli tappanut uhrinsa sekunniksikaan
-horjahtamatta tasaisesta tahdistaan. Se oli todellakin mahtava jumala.
-
-Mitään aavistamaton teknillinen johtaja seisoi selkä häneen päin,
-kirjottaa sohien paperipalaselle, Hänen varjonsa osui jättiläiskoneen
-jalustaan.
-
-"Oliko Voimakoneitten Herra vielä nälissään? Hänen palvelijansa oli
-valmis."
-
-Azuma-zi astahti vaivihkaa eteenpäin; sitte seisahtui. Teknillinen
-johtaja herkesi äkkiä kirjottamasta ja takimaisen voimakoneen ääreen
-astuen alkoi tarkastaa sädekimppuja.
-
-Azuma-zi epäröitsi, ja puikahti sitte äänettömästi vaihteen luo
-varjoon. Siellä hän odotteli. Pian kuuluivat johtajan askeleet
-palaavan. Hän seisahtui entiseen asemaansa, tietämättömänä kymmenen
-jalan päässä kyyristelevästä lämmittäjästä. Sitte iso voimakone äkkiä
-sihahti, ja seuraavassa silmänräpäyksessä Azuma-zi pimeästä hyökkäsi
-hänen niskaansa.
-
-Ensin johtaja vyötäisiltä siepattuna heilahti isoa voimakonetta kohti,
-sitte polvellaan potkaisten ja käsillään vastustajansa pään alas
-nykertäen hän tempautui irti syleilystä ja keikahti pois päin koneesta.
-Sitte villi tarttui häneen taas, puskien kiharaisella päällään hänen
-rintaansa, ja he hoippuroitsivat ja huohottivat kuten tuntui koko
-ikuisuuden. Sitte johtaja tuli temmanneeksi mustan korvan hampaisiinsa
-ja puri raivokkaasti. Neekeri ulvoi hirveästi.
-
-He kieriskelivät lattialla, ja neekeri, joka oli luiskahtanut hampaiden
-pinteestä tahi menettänyt palan korvastaan -- johtaja arvaili sitä
-siinä -- yritti kuristaa häntä. Johtaja teki tehottomia ponnistuksia
-saadakseen hapuilluksi jotakin käsiinsä ja potkituksi, kun lattialta
-kuului askeleen tervetullutta kopsetta. Seuraavassa hetkessä Azuma-zi
-oli jättänyt hänet ja syöksähtänyt isoa voimakonetta kohti. Pauhinassa
-kuului sähähdys.
-
-Sisään astunut yhtiön virkamies seisoi tuijotellen, kun Azuma-zi
-sieppasi paljaat päätejohdot käsiinsä, väännähti kamalasti ja killui
-sitte liikahtamattomana koneessa, kasvot rajusti vääristyneinä.
-
-"Olenpa kerrassaan iloissani siitä että saavuit juuri nyt", sanoi
-teknillinen johtaja yhä lattialla istuen.
-
-Hän katseli vielä värisevää olentoa. "Tuo ei ole näköjään kaunis
-kuolema -- mutta se on nopea."
-
-Virkamies yhä tuijotti ruumiseen. Hän oli hidas-älyinen mies.
-
-Syntyi vaitiolo.
-
-Johtaja kompuroitsi jaloilleen. Hän siveli miettivästi kauluksensa
-sisäpuolta sormillaan ja liikutti päätään useaan kertaan edestakaisin.
-
-"Holroyd parka! Nyt käsitän." Sitte hän melkein koneellisesti astui
-varjossa olevan vaihteen luo ja käänsi sähkövirran rautatien johtoon.
-Hänen niin tehdessään heltisi korventunut ruumis koneesta ja putosi
-kasvoilleen maahan. Voimakoneen sisus pauhasi äänekkäänä ja
-puhdassointuisena, ja voimansiirtolaitos viuhtoi ilmaa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Niin päättyi ennenaikaisesti voimakonejumaluuden palvelus, kenties
-lyhyt-ikäisin kaikista uskonnoista. Kuitenkin se saattoi samalla
-upeilla ainakin yhdestä marttyyristä ja yhdestä ihmisuhrista.
-
-
-
-
-Æpyornis-saari.
-
-
-Arpikasvoinen mies kumartui pöydän yli ja katseli kimppuani.
-
-"Kämmeköitä?" hän kysyi.
-
-"Muutamia", sanoin.
-
-"Tikankontteja", hän virkkoi.
-
-"Etupäässä", vastasin.
-
-"Mitään uutta? Sen arvasin. _Minä_ nuuskin nuo saaret viisikolmatta --
-seitsemänkolmatta vuotta takaperin. Jos löydätte mitään uutta sieltä --
-niin se on totisesti ihka uutta. En jättänyt paljoa."
-
-"En ole keräilijä", selitin.
-
-"Olin nuori silloin", hän pitkitti. "Voi hitto kuinka samoilinkin." Hän
-näytti ottavan minusta mittaa silmillään. "Olin Taka-Intiassa kaksi
-vuotta, ja Brasiliassa seitsemän. Sitte menin Madagaskarille."
-
-"Tunnen muutamia tutkijoita", sanoin jotakin tarinaa aavistaen.
-"Kenelle keräsitte?"
-
-"Dawsoneille. Lienetteköhän koskaan kuullut Butcheria mainittavan?"
-
-"Butcher -- Butcher?" Nimi tuntui häämöttävän muistissani; sitte
-muistin oikeusjutun "Butcher Dawsonia vastaan". "Hei!" huudahdin,
-"tehän olette se mies, joka manuutti heidät neljän vuoden palkasta --
-jouduitte autiolle saarelle..."
-
-"Sama juuri", myönsi arpikasvoinen mies kumartaen. "Lystikäs
-oikeustapaus, vai mitä? Siellä olin, keräten pikku omaisuutta palkkani
-säästymisen kautta tuolla saarella, panematta rikkaa ristiin
-kumpaisenkaan hyväksi, heidän mitenkään kykenemättä antamaan minulle
-lähtöpassia palveluksestaan. Useasti siellä ollessani huvitti minua
-sitä ajatella. Tein siitä arviolaskuja -- isoja -- korukuvioina pitkin
-koko siunattua koralliriuttaa."
-
-"Miten se tapahtui?" kysyin. "En oikein muista asiaa."
-
-"No... Olettehan kuullut æpyorniksista?"
-
-"Kyllähän. Andrews kertoi minulle uudesta lajista, jota oli
-laittelemassa noin kuukausi takaperin. Juuri ennen kuin läksin merelle.
-Kuuluivat saaneen lähes metrin pituisen reisiluun. Jättiläis-otus on
-sen täytynyt olla!"
-
-"Sen uskon", virkkoi arpikasvoinen mies. "Sindbadin vaakalintu oli vain
-haikua niistä. Mutta milloin noita luita löydettiin?"
-
-"Kolme tai neljä vuotta takaperin -- '91, muistelen. Miksi?"
-
-"Miksi? Syystä että _minä_ löysin niitä -- helkkarissa -- siitä on jo
-melkein kaksikymmentä vuotta. Elleivät Dawsonit olisi olleet typeriä
-tuohon palkkaan nähden, niin he olisivat saattaneet ottaa koko myynnin
-yksinomaan haltuunsa.... _Minä_ en voinut estää tuota veneen pahusta
-joutumasta vesiajolle."
-
-Hän pysähtyi. "Paikka on arvatenkin sama. Suon tapainen runsaan
-puolentoista sadan kilometrin päässä Antananarivosta. Sattuuko teillä
-olemaan tietoa? Sinne on mentävä veneillä rannikkoa pitkin. Ette
-kenties satu muistamaan?"
-
-"En. Luullakseni Andrews sanoi jotakin suosta."
-
-"Sen täytyy olla sama. Se on itärannikolla. Ja vedessä on jotakin mikä
-säilyttää mätänemiseltä. Kreosotilta se haisee. Muistutti minua
-Trinidadista. Vieläkö munia löysivät? Muutamat minun löytämistäni
-munista olivat puolentoista jalan mittaisia. Suo kaartaa ympäri,
-nähkääs, saartaen erilleen tuon jättöalueen. Kovin suolainenkin se on.
-No... Olipa minulla merkillisiä hetkiä siellä! Löysin jäännökset aivan
-sattumalta. Läksimme munia hakemaan, minä ja kaksi alkuasukasta, kaikki
-tiukkaan sullottuina tuollaiseen kummalliseen kanoottiin mitä siellä
-käytetään, ja samalla löysimme nuo luut. Meillä oli teltti ja neljäksi
-päiväksi muonavaroja, ja asetuimme majailemaan eräällä lujapohjaisella
-kohdalla, Sen ajatteleminen saa omituisen tervankatkun vieläkin
-tuntumaan nenässäni. Se on lystikästä työtä. Käydään sohiskelemassa
-liejua rautariu'uilla. Tavallisesti muna rusentuu. Kuinkahan kauvan
-siitä lienee kun noita æpyorniksia todella eli. Lähetyssaarnaajat
-sanovat alkuasukasten kertovan juttuja ajoilta, jolloin niitä oli
-elossa, mutta itse en ole sellaisia milloinkaan kuullut. [Kenenkään
-europalaisen ei tiedetä nähneen elävää æpyornista; epäiltävänä
-poikkeuksena on MacAndrew joka kävi Madagaskarilla v. 1745. Tekijän
-muist.] Mutta varmasti olivat meidän saamamme munat yhtä tuoreita kuin
-olisivat olleet äsken munittuja. Tuoreita! Kantaessaan niitä alas
-veneelle toinen neekerini pudotti yhden kiveen ja se murskaantui.
-Kylläpä pöllytin sitä koheloa! Mutta pahenematon se oli, ei
-tuoksahtanutkaan, ja kuitenkin oli emä ollut kuolleena ehkä neljäsataa
-vuotta. Syytti tuhatjalkaisen purreen. Vaan olenpa harhaantumassa
-tarinani tolalta. Meiltä oli mennyt koko päivä rapakon tonkimiseen ja
-munien penkomiseen eheinä esille, ja olimme kaikki mustan mutakuoren
-peitossa, ja luonnollisesti olin ärtyinen. Mikäli tiesin olivat nuo
-ainoat munat mitä konsanaan on saatu ilman ainoatakaan säröä talteen
-otetuksi. Kävin jälkeenpäin katsomassa Lontoon luonnontieteellisessä
-museossa; ne olivat kaikki säröisiä, kokoonliitettyjä kuin mosaiikki,
-ja oli palasia poissakin. Minun olivat täydellisiä ja aijoin takaisin
-päästyäni puhaltaa ne tyhjiksi. Tietysti minua suututti typerä
-tomppeli, joka pelkän tuhatjalkaisen vuoksi tipautti hukkaan kolmen
-tunnin työn. Ympäri korvia annoin runsaalla mitalla."
-
-Arpikasvoinen mies otti taskustaan savipiipun. Asetin tupakkakukkaroni
-hänen eteensä. Hän pisti hajamielisenä piippuunsa.
-
-"Entä muut? Saitteko ne kotiin? En muista --"
-
-"Siinä on tarinan jatkon kummallisuus. Minulla oli kolme muuta. Aivan
-tuoreita munia. No, me panimme ne veneeseen, ja sitten läksin telttiin
-kiehauttamaan kahvia, jättäen nuo kaksi pakanaa alas rantahietikolle --
-toisen pistostansa mukamas parantelemaan ja toisen häntä avustelemaan.
-Mieleeni ei juolahtanut että nuo peijakkaat saattaisivat käyttää
-hyväkseen omituista asemaani tehdäkseen riidan. Mutta kaiketi oli
-tuhatjalkaisen myrkky ja saamansa potkaisu saanut toisen suunniltaan --
-äkäpäinen hän oli aina ollut -- ja hän viekotteli toisen.
-
-"Muistan istuneeni tupakoimassa ja vettä keittämässä väkiviinalampun
-avulla, joka minulla tavallisesti oli mukanani tällaisilla matkoilla.
-Aina väliin ihailin päivänlaskussa väilyvää suomaisemaa. Kaikki mustina
-ja veripunaisina juovina -- kaunis näky. Ja ylhäällä taampana nousi maa
-harmaana ja häämyisenä vuoriksi, joiden kohdalla taivas hehkui
-punaisena kuin sulattimon suu. Ja viidenkymmenen metrin päässä selkäni
-takana nuo villityt pakanat -- vähääkään piittaamatta ympäristön
-rauhallisesta sävystä -- vehkeilivät karkumatkaa veneellä, jättääkseen
-minut ypö yksikseni kolmen päivän muonavaroille ja kangastelttiin,
-ainoana juomavarastona pienoinen vesinassakka. Kuulin jonkinlaisen
-haukahduksen takaapäin, ja jo olivat kanootissa -- veneeksi sitä ei
-oikeastaan voinut sanoa -- parinkymmenen metrin päässä rannasta. Älysin
-oitis mitä oli tekeillä. Pyssyni oli teltissä eikä minulla sitäpaitsi
-ollut luoteja -- ainoastaan linnunhauleja. He tiesivät sen. Mutta
-minulla oli taskussani pieni revolveri ja sieppasin sen käteeni
-hietikolle juostessani.
-
-"'Tulkaa takaisin!' sanoin sitä heristellen.
-
-"He höpöttivät minulle jotakin ja munansärkijä ilkamoitsi. Tähtäsin
-toiseen -- sillä hän oli haavottumaton ja piteli melaa, mutta ammuin
-ohi. He nauroivat. En silti heittänyt. Tiesin että minun täytyi pysyä
-kylmäverisenä, ja yritin häntä uudestaan, saaden hänet luodin
-viuhahduksesta hypähtämään. Tällä kertaa hän ei nauranut. Kolmannella
-kerralla osasin päähän ja yli laidan hän mulahti meloinensa. Se oli
-revolverin laukaukseksi harvinaisen hyvä sattuma. Välimatka oli
-luullakseni viisikymmentä metriä. Hän vajosi heti upoksiin. En tiedä
-tappoiko hänet luoti vai hukkuiko hän pökertyneenä. Sitte aloin hoilata
-toista miestä tulemaan takaisin, mutta hän kyyristäytyi kanootin
-sopukkaan eikä vastannut. Laukaisin siis revolverini häntä kohti enkä
-osannut lähellekään.
-
-"Olin kuin puusta pudonnut, sen sanon. Siinä sitä seisoin haisevalla
-liejuisella rannikolla, hyllyvä suo kaikkialla takanani, päivänlaskun
-jälkeen kylmää huokuva ulappa edessäni ja tuo musta kanootti yhtämittaa
-ajautumassa edemmäs näkyvistäni. Vakuutanpa kironneeni Dawsonit ja
-Jamrachit ja museot ja koko höskät oikein ansionsa mukaan. Karjuin
-tuota neekeriä takaisin, kunnes ääneni särkyi vingahduksiksi.
-
-"Ei auttanut muu kuin haijienkin uhalla uida hänen perässään. Avasin
-siis kääntöpään veitseni ja otin sen hampaisiini, riisuin yltäni ja
-kahlasin veteen. Silloin menetin kanootin heti näkyvistäni, mutta
-koetin harkinnan avulla ehättää sen tielle. Toivoakseni oli mies
-liian kehno käyttelemään sitä, joten se pysyisi ajelehtimassa
-entiseen suuntaansa. Pian se tulikin jälleen näkyviin lounaisella
-taivaanrannalla, Päivänlaskun jälkihehku oli jo tykkänään häipynyt ja
-yön hämärä hiipi ylitseni. Tähdet alkoivat pilkotella siniseltä
-taivaanlaelta. Uin kuin urheilumestari, vaikka sääriäni ja käsivarsiani
-alkoi pian kivistää.
-
-"Kuitenkin saavutin hänet tähtien jo tuikkiessa täydesti. Pimetessä
-aloin nähdä kaikenmoista kimmellystä vedessä -- fosforiolioita
-tietenkin. Aika ajottain se huimasi päätäni. Tiesin tuskin mikä oli
-tähtiä ja mikä fosforikimaltelua, ja uinko päälläni vai kantapäilläni.
-Kanootti oli musta kuin synti ja väreet kaareilivat sen keulassa
-valuvana tulena. Luonnollisesti olin tuiki varovainen kiivetessäni
-siihen. Tahdoin ensin tarkata mitä hänellä oli mielessä. Hän näytti
-makaavan kyykistyneenä kasana keulassa, ja perä oli koholla vedestä.
-Alus kieppui ajelehtiessaan hitaasti ympäri -- jonkinlaista valssin
-tapaista menoa. Menin perään ja vedin sen alas, odottaen hänen
-heräävän. Sitte aloin hinautua sisään veitsi kädessä ja rynnäkköön
-valmiina. Mutta hän ei hievahtanutkaan. Siinä siis istuin pienen
-kanootin perässä ajautumassa pitkin tyventä fosforikiiltoista ulappaa,
-tähtien lukemattoman paljouden loistellessa ylläni, ja odottelin
-jotakin tapahtuvaksi.
-
-"Pitkän tovin kuluttua huusin häntä nimeltä, mutta hän ei
-äännähtänytkään. Olin liian väsynyt käymään mihinkään vaaraan astumalla
-hänen luokseen. Istuimme siis alallamme. Taisin pari kertaa torkahtaa.
-Aamuhämärissä huomasin hänet kuolleeksi, ruumis oli aivan pöhistynyt ja
-nassakka sekä pikku erä kahvia ja laivakorppuja Kapkaupungin
-_Argukseen_ käärittyinä hänen jaloissaan, ja tina-astiallinen
-nautittavaksi kelpaamatonta väkiviinaa hänen allaan. Ei ollut melaa
-eikä totisesti mitään muuta sellaiseksi kelpaavaa kuin väkiviina-astia,
-joten päätin ajelehtaa kunnes minut korjattaisiin. Toimitin
-ruumiskatselmuksen vainajasta, julistin päätöksen jonkin tuntemattoman
-käärmeen, skorpionin tai tuhatjalkaisen syyllisyydestä, ja työnsin
-hänet yli laidan.
-
-"Sen jälkeen maistoin kulauksen vettä ja muutamia laivakorppuja, ja
-tarkastelin ympäristöä. Noin matalalla oleva mies ei tietenkään voi
-nähdä kovinkaan kauvas; ainakin oli Madagaskar ja kaikki muukin maa
-ihan näkymättömissä. Näin purjeen kulkevan lounaaseen -- näytti
-kuunarilta, mutta sen runko ei noussut näkösälle. Pian kohosi aurinko
-korkealle taivaalle ja alkoi paistella minua paahteellaan. Voi
-turkanen! Se oli saada aivoni kiehumaan. Yrittelin pistellä päätäni
-mereen, mutta tovin kuluttua osui katseeni Kapkaupungin _Argukseen_, ja
-pitkäkseni kanootin pohjalle laskeutuen levitin sen ylitseni.
-Ihmeellisiä kapineita nuo sanomalehdet. En ollut sitä ennen lukenut
-ainoatakaan perinjuurin läpi, mutta on omituista mihin kaikkeen sitä
-joutuu yksikseen ollessaan, kuten minä olin. Luin luullakseni
-kahteenkymmeneen kertaan tuon siunatun sanomalehtinumeron pahaisen.
-Piki kanootissa suorastaan höyrysi kuumuudesta ja pursusi suurina
-rakkoina saumoista.
-
-"Ajelehdin kymmenen päivää", pitkitti arpikasvoinen mies. "Sanottuna se
-on pieni asia, vai mitä? Jokainen päivä oli viimeisen kaltainen.
-Muulloin kuin aamuisin ja iltaisin en edes tähystystä pitänyt -- helle
-oli niin kammottava. En nähnyt ainoatakaan purjetta ensimäisten kolmen
-päivän perästä, eivätkä näkemäni ottaneet minua huomatakseen. Noin
-kuudentena iltana sivuutti minut tuskin kilometrin päässä laiva kaikki
-lyhdyt säihkyvinä ja sivuaukot ammollaan, tulikärpäsen näköisenä.
-Kannelta kuului soiton säveliä. Nousin seisaalleni, huikkailin ja
-kiruin. Matkani toisena päivänä puhkaisin æpyorniksenmunista yhden
-raappimalla toisesta päästä kuoren pala palalta pois, ja muistaessani
-huomasin ilokseni sen kyllin hyväksi syödä, Hiukan tuoksahtava -- en
-tarkota pahentunut, vaan tavallaan sorsanmunan makuinen. Ruskuaisen
-toisessa kyljessä oli jonkinlainen pyöreä kohta, noin kuusi tuumaa
-läpimitaten, ja siinä kierteli verijuovia tikkailta näyttävän valkean
-täplän ympärillä, jota oudoksuin, mutta en sen merkitystä silloin
-oivaltanut enkä suuresti ollut halukaskaan rupeamaan tyystäksi. Muna
-riitti minulle laivakorppujen ja vesikulausten särpimenä kolmisen
-päivää. Pureskelin kahvipapujakin -- elähyttävää ainetta, Toisen munan
-avasin noin kahdeksantena päivänä, ja se minua säikähdytti."
-
-Arpikasvoinen mies pysähtyi. "Niin", hän sanoi, "hautumassa.
-
-"Tietenkin on se teille vaikea uskoa. _Minullekin_ oli, vaikka sain
-käyttää silmiäni. Muna oli ollut uponneena kylmään mustaan mutaan
-kenties kolmesataa vuotta. Mutta asiassa ei ollut erehdykselle tilaa.
-Siinä oli -- miksi sitä nimitetäänkään? -- alkio: pää oli iso, selkä
-köyry, sydän tykytti kurkun alla, ruskuainen oli kurtistunut kokoon ja
-pitkin sitä ja kuoren sisäpuolta risteili isoja kelmuja. Siinä olin
-kaikista sukupuuttoon kuolleista linnuista isoimman munia poikasiksi
-hautomassa kanootin pahasessa keskellä Intian Valtamerta. Olisipa
-Dawson äijä tuon tiennyt! Se kannatti neljän vuoden palkan. Mitä _te_
-arvelette?
-
-"Kuitenkin täytyi minun pistellä suihini tuo eriskummallisuus, joka
-pala, ennenkuin sain koralliriutan näkyviini, ja muutamat suuntäydet
-olivat hiton vastenmielisiä. Kolmannen jätin rauhaan. Pitelin sitä
-valoa vasten, mutta kuori oli liian paksu voidakseni päästä hajullekaan
-siitä mitä sisällä tapahtui; ja vaikka olin kuulevinani veren
-tykytystä, niin saattoi se olla omien korvieni huminaa.
-
-"Sitte ilmestyi kehäriutta. Ilmestyi päivännoususta, niin sanoakseni,
-äkkiä ihan lähelleni. Ajauduin suoraan sitä kohti kunnes olin noin
-kilometrin päässä rannasta, en enempää, vaan silloin virta kääntyi ja
-minun täytyi maihin päästäkseni meloa niin navakasti kuin saatoin
-käsilläni ja æpyornismunan kuoren siekaleilla. Perille kumminkin
-pääsin. Se oli aivan tavallinen kehäriutta, noin kahdeksan kilometriä
-ympärimitaten; puita oli harvakseltaan, keskemmällä pulppusi lähde ja
-lantaat vilisivät täynnä papukaijakalaa. Munan maihin vietyäni asetin
-sen sopivaan aurinkoiseen paikkaan nousuvesirajan yläpuolelle,
-antaakseni sille kaikki kehitysmahdollisuudet mitä vallassani oli;
-laahasin sitte kanootin turvaan ja samosin tutkiskelemaan seutua.
-Kylläpä kehäriutta on merkillisen yksitoikkoinen asumasija! Heti
-lähteen löydettyäni tuntui kaikki mielenkiinto hälvenevän.
-Poikuusvuosina en tiennyt mitään muhkeampaa ja urheampaa kuin Robinson
-Crusoelaisuus, mutta tuo paikka oli pitkäpiimäinen kuin saarnakirja.
-Kuljeskelin etsimässä syötävää ja tuumiskelin sitä ja tätä; mutta kyllä
-jo ennen ensimäisen päivän loppua olin ikävään kuolla. Hyvää onneani
-osottaa se että jo samana päivänä sää vaihtui. Nousi pohjoisesta
-ukkosmyrsky ja sipaisi saartani, ja yöllä sain rajutuulen mukana
-niskaani rankkasateen. Eihän olisi kanootin kumoon menemiseen paljoa
-tarvittu.
-
-"Olin nukkumassa kanootin alla, ja muna oli onnellisesti hiedassa
-ylempänä, ja ensimäinen mitä muistan oli tohina kuin sadan piikiven
-takominen veneen pohjaa vasten ja vesivirtojen syöksähtely ylitseni.
-Olin nähnyt unta Antananarivosta, ja nousin istualleni ja hoilasin
-Intoshia kysyäkseni akalta mitä oli tekeillä, ja hapuilin tuolia, jolla
-tulitikut olivat. Sitte muistin missä olin. Rantaan vyöryi
-fosforihohteisia aaltoja ikäänkuin minut nielläkseen, ja muu oli yössä
-pikimustaa. Ilma ihan ulvahteli. Pilvet tuntuivat melkein maata
-hiipovan ja sadetta tulvi kuin olisi taivas ollut uppoamassa ja sieltä
-ammenneltu vettä pitkin kansiräystäitä. Summaton vesivuori kiemurteli
-minua kohti kuin tulinen käärme, ja minä pötkin pakoon. Sitte muistin
-kanootin ja juoksin alas sen luo aallon vetäytyessä sihisten takaisin;
-mutta se oli kadonnut. Nyt johtui muna mieleeni ja tunnustelin tietäni
-sinne asti. Se oli koskemattomana ja hyvässä turvassa ankarimmiltakin
-aalloilta, joten istahdin sen viereen ja värjöttelin seurana. Voi
-tavatonta millainen yö se oli!
-
-"Myrsky taukosi ennen aamua. Päivän koittaessa ei ollut pilven
-rippeitäkään taivaalla, ja pitkin rantaa oli laudanpalasia hajallaan --
-siinä oli niin sanoakseni kanoottini luuranko nivelistään irrallaan.
-Mutta siitä sain kuitenkin jotakin tekemistä, sillä kahta likekkäin
-kasvavaa puuta käyttäen rakensin noista jäännöksistä jonkinlaisen
-myrskysuojan. Ja sinä päivänä muna kuoriutui.
-
-"Kuoriutui, niin, kun olin nukkumassa sitä päänalusena käyttäen. Kuulin
-hutkauksen ja tunsin täräyksen ja hätkähdin istualleni; munan toinen
-pää oli nokkaistu pois ja oudon näköinen pieni ruskea pää vilkuili
-minuun. 'Hei!' sanoin, 'terve tuloa!' ja hiukan työläästi se kapusi
-ulos.
-
-"Tulokas oli näpsä herttainen pienokainen ensimältä, pienen kanan
-kokoinen -- jokseenkin muiden linnunpoikasien kaltainen, ainoastaan
-isompi. Sen höyhenpuku oli aluksi likaisen ruskea, ja sitä peitti jokin
-pian pois kuoriutuva harmaa rohtuma, ja tuskin sitä saattoikaan
-höyheniseksi sanoa -- pikemmin oli se untuvaista karvaa. Voin tuskin
-sanoin ilmaista kuinka mielissäni olin tulokkaasta. Robinson Crusoe ei
-lähestulkoonkaan riittävästi kuvaile yksinäisyyttänsä. Mutta tässä oli
-hauskaa seuraa. Se tirkisteli minua ja iski silmää sitä kanan tavoin
-edestä taaksepäin liikuttaen, piipahti ja alkoi heti nokkia kuin ei
-olisi mitään tulla haudotuksi kolmesataa vuotta myöhästyneenä. 'Hauskaa
-nähdä sinua, Perjantai!' virkahdin, sillä tietysti olin heti munan
-kehittymisen kanootissa huomatessani päättänyt nimittää sen
-Perjantaiksi, jos siitä poikanen sukeutuisi. Olin hiukan huolissani sen
-ravinnosta, joten annoin sille oitis palasen papukaijakalaa. Se
-nielaisi sen ja avasi nokkansa lisää saadakseen. Se minua ilahutti,
-sillä jos se noissa olosuhteissa olisi ollut vähääkään nirsu, niin
-olisi minun ollut pakko lopultakin syödä se.
-
-"Ette usko kuinka hauska lintu tuo æpyorniksenpoikanen oli. Se seurasi
-kintereilläni heti alusta. Se seisoskeli vieressäni, katselemassa
-kalastellessani lantaissa ja kävi osakkaaksi kaikkeen mitä pyydystin.
-Ja järkeväkin se oli. Rannalla oli iljettäviä vihreitä känsäisiä
-olioita, etikkakurkun kaltaisia, ja yhtä sellaista yritettyään se sai
-vatsanväänteitä. Sen koommin ei se niihin enää edes vilkaissut.
-
-"Ja se kasvoi. Melkein silmin nähden. Ja minä kun en milloinkaan ole
-ollut suuresti seuramies, niin sen hiljaiset, ystävälliset tavat
-sattuivat minulle paki parahiksi. Lähes kahden vuoden ajan me olimme
-niin onnellisia kuin tuollaisella saarella saattoi olla. Mitään
-liikehuolia minulla ei ollut, tiesinhän palkkani keräytyvän säästöön
-Dawsoneilla. Silloin tällöin näimme purjelaivan, mutta yksikään ei
-tullut lähelle. Huvikseni koristelin saarta merisiileistä ja
-monenmoisista kirjavista näkinkengistä sommittelemillani kuvioilla.
-Melkein ylt'ympäri riutan sovitin isoilla kirjaimilla ÆPYORNIS-SAARI
-nimen, samaan tapaan kuin vanhassamaassa näkee rautatieasemilla
-värillisistä kivistä muodosteltavan, ja kaikenlaisia suuretieteellisiä
-tehtäviä ja piirroksia. Aikaani vietin myös katsellen miten tuo
-ihmelintu harppaili pitkin riuttaa ja kasvoi, kasvamistaan kasvoi; ja
-laskeskelin miten voisin saada sitä näyttelemällä toimeentuloni, jos
-konsanaan ihmis-ilmoille pääsisin. Ensimäisen sulkasadon jälkeen se
-komistui, sai harjan ja sinisen heltan sekä pyrstökseen vihreän
-töyhdön. Ja sitten yritin aprikoida oliko Dawsoneilla mitään oikeutta
-vaatia sitä omakseen vai ei. Myrskysäillä ja sadekautena lojuimme
-lämpöisesti vanhasta kanootista laittamani suojuksen alla, ja minä
-juttelin sille valeita kotimaahan jääneistä ystävistäni. Ja myrskyn
-jälkeen aina teimme kierroksen saarella nähdäksemme oliko mitään
-ajautunut rantaan. Se oli tavallaan paimentolais-idylliä. Jos minulla
-vaan olisi ollut tupakkaa, niin tuo olisi suorastaan taivaalta
-tuntunut.
-
-"Toisen vuoden lopulla tärveltyi pikku paratiisimme. Perjantai oli
-silloin noin neljätoista jalkaa korkea maasta nokan kärkeen, iso pää
-oli leveä kuin kuokanterä ja suunnattomat keltakehäiset ruskeat silmät
-samassa asennossa kuin ihmisen -- ei näkymättömissä toinen toisestaan
-kuin kanan. Höyhenpuku oli hieno -- ei kameelikurjen puolittaista
-suruvaatetusta -- väriltään ja kudokseltaan kasuaria muistuttava. Ja
-silloin se alkoi pörhistellä harjaansa minulle ja olla olevinansa ja
-ilmaista äkäistä luonnetta...
-
-"Vihdoin sattui minulle pitkäksi aikaa huonohko kalaonni, ja se äityi
-kummallisen miettiväisenä kärkkymään kintereilläni. Luulin sen syöneen
-merikurkkuja tahi muuta vaikeasti sulavaa, vaan se olikin todella vain
-tyytymätön puolestaan. Minäkin olin nälissäni ja viimein kalan
-saadessani tahdoin sen itselleni. Olimme kumpikin ärtyisellä tuulella
-sinä aamuna. Se tavotteli sitä nokallaan ja tarrasi siihen kiinni ja
-minä kopautin sitä päähän saadakseni sen hellittämään. Ja silloin se
-hyökkäsi päin. Voi turkanen!...
-
-"Sain siltä tämän kasvoihini." Mies osotti arpeaan. "Sitte se potkaisi
-minua. Tärähytti kuin ajohevonen. Ryntäsin jaloilleni ja nähdessäni
-jatkoa olevan tulossa otin käpälät alleni, kasvot käsilläni peittäen.
-Mutta se juoksi kömpelöillä säärillään nopeammin kuin kilparatsu ja
-moksautteli minua sorkkamoukareillaan, samalla kun kuokallaan takoi
-takaraivoani. Suuntasin pakoni lantaisiin ja kahlasin kaulaani myöten
-veteen. Se pysähtyi rannalle, jalkojensa kastumista kammoten, ja nosti
-metelin kuin riikinkukko, vain käheämmän. Se alkoi teiskaroida edes
-takaisin hietiköllä. Tunnustan tunteneeni mitättömyyteni katsellessani
-tuon riivatun muinaisjäännöksen herrastelua. Ja pääni ja kasvoni olivat
-verissä, ruumiini hilloksi pehmitettynä.
-
-"Päätin uida lanteitten poikki ja jättää sen toviksi yksikseen kunnes
-juttu tasaantuisi. Kapusin isoimpaan palmupuuhun ja istuin siellä
-asiain menoa pohtimassa. En liene koskaan ennen enkä jälkeen tuntenut
-olevani niin loukattu. Elukan törkeä kiittämättömyys sen teki. Olin
-ollut sille enemmän kuin veli. Olin sen hautonut, kasvattanut. Kömpelö,
-muodista pois jäänyt linnun kohelo! Ja minä olin ihmis-olento --
-kehityskausien perillinen ja tuota kaikkea.
-
-"Arvelin sen ajan mittaan itsekin alkavan nähdä asioita siinä valossa
-ja joutuvan hiukan pahoille mielin käytöksestään. Tuumasin että jos
-pyydystäisin muutamia sievoisia kaloja ja ikäänkuin ohimennen
-pistäytyisin niitä sille tarjoamassa, niin se kenties tulisi järkiinsä.
-Vasta vähitellen opin tuntemaan kuinka leppymätön ja rettelöitsevä
-sukupuuttoon kuollut lintu voi olla. Pahansuopaisuutta!
-
-"En viitsi kertoa mitä kaikkia pikku juonia koetin saadakseni linnun
-jälleen entiselleen. En kehtaa. Poskeni vielä nytkin hehkuvat häpeästä,
-kun ajattelen kuinka tuo kaistapää harvinaisuus minua nolaili ja
-tuuppi. Yritin väkivaltaa. Viskelin sitä korallinlohkareilla
-turvallisen matkan päästä, mutta se vain nieli ne. Heristelin sitä
-veitselläni ja olin tämän menettää, vaikka se oli liian iso sen niellä.
-Koetin saada sitä nälkiinnytetyksi ja tein kalastuslakon, mutta sepä
-rupesi rannalta matalan veden aikana matoja poimiskelemaan ja elää
-kituutteli sillä. Puolet aikaani vietin kaulaa myöten lantaissa ja
-lopun palmupuissa. Yksi niistä ei ollut oikein riittävän korkea, ja
-häätäessään minut siihen se järsi itselleen pohkeistani juhla-aterian.
-Tila kävi sietämättömäksi. En tiedä oletteko milloinkaan koettanut
-palmupuun latvassa nukkumista. Minua ahdisteli mitä kamalin
-painajainen. Ja sitä häpeätä sitten! Tuossa tuo sukupuuttoon kuollut
-elukka vetelehti saarellani kuin jurrittava ruhtinas, minun saamattani
-jalkaani levähyttää koko paikassa. Useasti pääsi minulta itku
-nääntymyksestä ja kiukusta. Sanoin sille suoraan etten voinut sallia
-minkään kirotun ajanhaireen kaahaavan itseäni autiolla saarella. Käskin
-sitä menemään jotakuta oman aikakautensa matkailijaa nokkimaan. Mutta
-se vain näpäytteli nokkaansa minulle. Iso ruma kuvatus -- pelkkää
-säärtä ja kaulaa!
-
-"Ei tee mieleni sanoa kuinka kauvan tuota menoa kesti. Olisin tappanut
-sen aikaisemmin, jos olisin tiennyt miten. Viimein kuitenkin keksin
-keinon suoriutua siitä. Se on eteläamerikalainen juoni. Kauroilla ja
-muilla merikasveilla sidoin kaikki siimani yhteen ja sain runsaasti
-kahdentoista metrin mittaisen tukevanlaisen narun, jonka päihin
-kiinnitin kaksi korallinlohkaretta. Homma vei minulta aikaa, kun sain
-tuon tuostakin kahlata lantaisiin tai kavuta puuhun miten kulloinkin
-päähäni pälkähti. Tätä viipotin vinhasti pääni ympäri ja paiskasin
-sitte lintua kohti. Ensi heitto ei onnistunut, mutta seuraavalla
-kerralla naru takertui kauniisti sen sääriin ja kietoutui vyyhdiksi
-niihin. Nurin se tuupertui. Ansani heitin vyötäisiä myöten lantaissa
-seisten ja heti sen nujertuessa olin kuivalla maalla sahaamassa sen
-kaulaa veitselläni.
-
-"Ilkeittää sitä vieläkään ajatella. Olin mielestäni kuin murhaaja,
-vaikkakin vihani kiehui. Seistessäni katselemassa miten sen veri valui
-valkealle hiekalle ja kauniit isot sääret ja kaula tempoilivat
-viimeisessä tuskassa... huh!
-
-"Tämä murhenäytelmä saattoi yksinäisyyden ahdistamaan minua kirouksen
-lailla. Jumalani! ette voi mielessänne kuvitella miten haikeasti
-kaipasin lintua. Istuin sen ruumiin ääressä suremassa ja värisin
-silmäillessäni autiota, äänetöntä riuttaa. Muistelin millainen lystikäs
-pikku veitikka se oli pienenä ollut ja sen tuhansia hauskoja kujeita
-ennen harhaantumistansa. Arvelin että jos olisin vain haavottanut sitä,
-niin olisin ehkä voinut vaalia sen parempaan ymmärrykseen. Jos olisin
-saanut millään kurin koverretuksi korallikalliota, niin olisin
-haudannut sen. Olin aivan kuin olisi se ollut inhimillinen. Noin ollen
-en voinut ajatella sen syömistä, vaan raahasin sen lantaisiin ja pikku
-kalat kalusivat sen puhtaaksi. En edes höyheniä pelastanut. Sitte
-eräänä päivänä juolahti muutaman huvijahdilla purjehtijan päähän
-silmätä vieläkö kehäriuttani oli olemassa.
-
-"Hän ei tullut hetkeäkään liian aikaisin, sillä olin jo kyllin
-nääntynyt tyhjyyteen ja ainoastaan epäröimässä kahlaisinko mereen
-lopettamaan jutun sitä tietä, vai noita känsäisiä kasvejako rohdoksi
-ottaisin...
-
-"Möin luut Winslow nimiselle miehelle -- lähellä British museumia
-asuvalle kauppiaalle, ja hän sanoi myyneensä ne vanhalle Haversille.
-Havers ei näy oivaltaneen että ne olivat tavallista isompia, ja vasta
-hänen kuoltuaan ne herättivät huomiota. Lajille annettiin nimeksi
-_Æpyornis_ -- mikä se olikaan?"
-
-"_Æpyornis vastus_", tokaisin. "Omituista kyllä, muuan ystäväni
-mainitsi minulle juuri samaa seikkaa. Kun löydettiin metrin mittainen
-æpyorniksen reisiluu, niin luultiin isoin laji tavatuksi ja annettiin
-sille nimeksi _Æpyornis maximus_. Sitte joku kaivoi esille neljä jalkaa
-kuusi tuumaa pitkän reisiluun ja siitä saatiin _Æpyornis Titan_. Sitte
-tuo teidän _vastus_ havaittiin Havers vainajan keräelmissä, ja
-jälkeenpäin on vielä _vastissimus_ ilmaantunut."
-
-"Sitä Winslowkin jutteli", sanoi arpikasvoinen mies. "Hän arvelee että
-jos vielä löydetään uusia æpyornis-lajeja, niin joku tiedemies pohtii
-päänsä pyörälle. [Nimen keksimisessä: _maximus_ merkitsee 'suurin',
-_Titan_ 'jättiläinen', _vastus_ 'suunnaton' ja _vastissimus_
-'suunnattomin'. Suom. muist.] Mutta se oli outo seikkailu, vai mitä --
-pohjaltaan?"
-
-
-
-
-Timantintekijä.
-
-
-Asiat olivat minua pidättäneet Chancery-kujassa kello yhdeksään
-illalla, ja tuntien hiukan päätäni kivistävän olin sen jälkeen haluton
-sekä huvitteluun että enempään työhön. Se taivaan suikale mikä tuossa
-ahtaassa liikekuilussa jäi korkeitten äärien yltä näkösälle ennusti
-seestä yötä, ja päätin astuskella alas Westminster-äyräälle
-levähyttämään silmiäni ja raikastuttamaan päätäni katselemalla pitkin
-virtaa vilahtelevia vaihtelevia valoja. Ehdottomasti on tämä paikka
-öiseen aikaan parhaimmillansa; armelias pimeys kätkee vesien lian, ja
-tämän murroskauden keskenään kilpailevat valot, punainen, räikeän
-tummankeltainen, kaasun keltainen ja sähkön valkoinen saavat
-häämyisiksi reunapiirteikseen kaikki mahdolliset vivahdukset harmaan ja
-tummanpunaisen väliltä. Waterloo-sillan holvikaarien läpi näkyy satoina
-valopisteinä rantalaiturin kaareutuma ja sillan rintanojan yli kohoavat
-Westminsterin tornit lämpimän harmaina tähtituiketta vasten kuvastuen.
-Musta virta soluu ohitse vain satunnaisen väreilyn keskeyttäessä
-sen äänettömyyttä ja hämmentäessä sen kalvossa uiskentelevia
-valoheijastuksia.
-
-"Lämmin yö", virkkoi ääni vieressäni.
-
-Käänsin päätäni ja näin rintanojaan sivullani nojailevan miehen
-kasvojen reunapiirteet. Kasvot olivat hienostuneet, sievätkin, vaikka
-kyllä pinnistyneet ja kalpeat, ja leuan alle ylös käännetty ja neulalla
-kiinnitetty takinkaulus ilmaisi hänen asemansa elämässä yhtä jyrkästi
-kuin virkapuku. Tunsin joutuvani verotetuksi yösijan ja aamiaisen
-hinnalla, jos hänelle vastaisin.
-
-Silmäilin miestä uteliaasti. Olisiko hänellä mitään kerrottavaa minulle
-almunsa arvoista, vai oliko hän tuollainen tavallinen kykenemätön --
-kykenemätön edes kertomaan omaa tarinaansa? Hänen otsallaan ja
-silmissään loisti älykkäisyyttä ja alahuuli värähteli tavalla mikä
-ratkaisi kantani.
-
-"Hyvin lämmin", vastasin; "vaan ei liian lämmin meille täällä."
-
-"Ei", hän myönsi, yhä katsellen virralle, "täällä on kylläkin
-miellyttävää... juuri nyt."
-
-"On hyvä", hän pitkitti kotvan vaiti oltuaan, "löytää mitään näin
-rauhaisaa Lontoossa. Puuhailtuansa liikeasioissa päivän pitkän,
-eteenpäin hommailemisessa, sitoumusten suorittamisessa ja vaarojen
-välttämisessä, mitä tekisikään ellei olisi tällaisia tyynnyttäviä
-soppia." Hän piti pitkiä pysähdyksiä lauseenosien välillä. "Teillä
-täytyy olla jotakin kokemuksia arki-elämän näännyttävästä uurastelusta,
-muutoin ette olisi täällä. Mutta epäilenpä tokko voitte olla niin
-henkisesti nääntynyt ja ruumiillisestikin raihnaantunnt kuin minä...
-Hohoi! Toisinaan epäilen lieneekö peli sakaamisen arvoinen. Tunnen
-halua heittää sikseen kaikki -- nimen, varallisuuden, aseman -- ja
-ryhtyä johonkin vaatimattomaan ammattiin. Mutta tiedän että jos
-pyrkimykseni hylkäisin -- niin kovilla kuin se minua piteleekin -- niin
-ei minulla olisi loppu-ijäkseni muuta jäljellä kuin katumusta."
-
-Hän vaikeni. Katselin häntä ihmeissäni. Jos olin konsanaan nähnyt
-miehen toivottomasti ahtaalla, niin se oli tuo edessäni. Hän oli
-risainen ja hän oli likainen, parrottunut ja kampaamaton; olisi voinut
-luulla hänen lojuneen viikon rikkaläjällä. Ja hän puheli _minulle_
-suuren liikkeen rasittavista huolista. Olin nauraa hänelle päin silmiä.
-Joko oli hän hullu tahi teki surullista pilaa omasta köyhyydestään.
-
-"Jos korkeilla tarkotusperillä ja korkeilla asemilla", sanoin, "on
-vastuksinansa ankara työ ja huolehtiminen, niin saavat ne
-korvauksensakin. Vaikutusvalta, tilaisuus tehdä hyvää, auttaa heikompia
-ja köyhempiä kuin itse olemme; ja jonkinlaisella tyydytykselläkin
-näytämme..."
-
-Naljailuni oli noissa olosuhteissa kovin huonosti valittu. Viisastelin
-hänen ulkomuotonsa ja puheensa ristiriitaisuuden yllättämänä. Olin
-pahoillani jo kesken haasteluni.
-
-Hän käänsi menehtyneet mutta sangen levolliset kasvonsa minuun. Sanoi:
-"Unohdin. Tietysti ette saattanut ymmärtää."
-
-Hän mitteli minua tovin silmillään. "Epäilemättä teen kovin
-järjettömästi. Ette usko omia sanojani, joten voin teille jokseenkin
-turvallisesti kertoa oloni. Ja on viihdyttävää kertoa jollekulle.
-Minulla on todellakin käsillä iso liikehomma, varsin iso liikehomma,
-mutta juuri tällä haavaa on siinä vaikeuksia. Asian laita on... se että
-minä teen timantteja."
-
-"Kaiketikin", huomautin, "olette tätä nykyä työn puutteessa?"
-
-"Olen kuollakseni väsynyt uskomattomuuden huomautteluihin", vastasi hän
-kärsimättömästi, ja viheliäisen takkinsa napit äkkiä auki temmaten hän
-sieppasi esille kaulassaan riippuvan pienen kangaspussin. Siitä hän
-otti ruskean kivenmurun. "Lieneekö teillä kylliksi tietoja tätä
-tunteaksenne?" Hän ojensi sen minulle.
-
-No, noin vuotta aikaisemmin olin käyttänyt joutoaikaani ottaakseni
-tieteellisen arvolauseen Lontoon yliopistossa, joten olin hajulla
-luonnonopista ja kivennäistieteestä. Muru muistutti tummemmanlaista
-hiomatonta timanttia, vaikka oli aivan liian iso, melkein peukalonpään
-kokoinen. Otin sen ja huomasin sen olevan säännöllisen kahdeksansärmiön
-muotoinen, pinnat kaarevia kuin kivennäisistä kallisarvoisimmalle on
-ominaista. Kynäveitselläni koetin raappia sitä -- turhaan. Nojautuen
-eteenpäin kaasulyhtyä kohti koetin kiveä kellon lasiin ja vedin aivan
-huokeasti valkean viivan sen poikki.
-
-Tähystelin seuralaistani yltyvällä uteliaisuudella. "Se on tosiaan
-jokseenkin timantin kaltainen. Mutta siinä tapauksessa on se
-jättiläinen lajiaan. Mistä sen saitte?"
-
-"Vakuutan että tein sen", hän sanoi. "Antakaa takaisin."
-
-Hän pisti sen kiireisesti säilöönsä ja napitti takkinsa. "Myyn sen
-teille sadasta punnasta", hän äkkiä kuiskasi kiihkeästi. Se sai kaikki
-epäluuloni palaamaan. Muru saattoi lopultakin olla pelkkä korundumin
-palanen, mikä on melkein yhtä kovaa ainetta kuin timantti, joskin oli
-sattumalta muodoltaankin suuresti timantin kaltainen. Tahi jos se oli
-timantti, niin miten se hänen haltuunsa oli tullut ja miksi tarjoaisi
-hän sitä sadasta punnasta?
-
-Katselimme toinen toistamme silmiin. Hän näytti innokkaalta, mutta
-rehellisesti innokkaalta. Sillä hetkellä uskoin että hänen kauppaamansa
-esine oli timantti. Mutta minä olen köyhä mies, sata puntaa tekisi
-tuntuvan loven varoihini eikä yksikään järjellinen mies ostaisi
-timanttia kaasulyhdyn valossa resuiselta kulkurilta hänen pelkällä
-itsekohtaisella takuullaan. Kuitenkin taasen tuon kokoinen timantti
-loihti mieleen monia tuhansia puntia. Ajattelin sitäkin että tuollaista
-jalokiveä voisi tuskin olla olemassa tulematta mainituksi jokaisessa
-jalokiviä käsittelevässä teoksessa, mutta toiselta puolen muistelin
-kertomuksia Kapmaan timanttikaivoksilta salakuljetuksesta ja
-pitkäkyntisistä kaffereista. Kysymyksen ostamisesta panin kaikkea tätä
-vastaan.
-
-"Miten saitte sen?" tiedustin.
-
-"Tein sen."
-
-Olin kuullut Moissanista, mutta tiesin että hänen keinotekoiset
-timanttinsa olivat pieniä jyväsiä. Pudistin päätäni.
-
-"Näytte tietävän tällaisista asioista jotakin. Kerronpa teille hiukan
-itsestäni. Kenties sitte paremmin suostutte kauppaan." Hän käänsi
-selkänsä virralle päin ja upotti kätensä taskuihin. Hän huokasi.
-"Tiedän ettette minua usko."
-
-"Timantit", hän alotti -- ja hänen puhuessaan menetti ääni sen heikon
-vivahduksen mikä siinä kulkuria muistutti ja sai opiskelleen miehen
-keveätä sävyä -- "ovat tehtävät saattamalla hiille aineyhtymästänsä
-hajalleen sopivassa salauksessa ja sopivan paineen alla; hiille
-kiteytyy, ei lyijyskiveksi tai kivihiilitomuksi, vaan pieniksi
-timanteiksi. Sen verran on ollut tiettyä kemisteille vuosikausia, mutta
-yksikään ei ole vielä tavannut ihan oikeata sulatusastetta tahi ihan
-oikeata painetta parhaimpien tuloksien saavuttamiseksi. Siten ovat
-kemistien tekemät timantit pieniä ja tummia sekä jalokivinä arvottomia.
-No, minä nähkääs olen omistanut elämäni tälle tehtävälle -- antanut
-elämäni sille.
-
-"Aloin työskennellä timantintekemisen ehtojen tutkiskelemisessa
-seitsemäntoista vuoden ijässä ja nyt olen kolmenkymmenen kahden.
-Minusta näytti että se saattaisi vaatia miehen kaiken ajattelun ja
-tarmon kymmeneksi vuodeksi, tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi, mutta
-niinkin ollen kannatti peli sakaamisen. Vihdoin juuri tavattuansa
-oikean yhdistelmän voisi hankkia miljonia ennenkuin salaisuus tulisi
-ilmi ja timantit kävisivät yhtä yleisiksi kuin kivihiili. Miljonia!"
-
-Hän pysähtyi ja etsi katseellaan myötätuntoani. Hänen silmänsä
-hehkuivat nälkäisesti. "Ajatellakin", hän huudahti, "että olen tuon
-kaiken partaalla, ja tässä!
-
-"Minulla oli", hän pitkitti, "tuhannen punnan paikkeilla yhdenkolmatta
-ijässä, ja tämän arvelin pikku opetustyöllä aviteltuna pitävän
-tutkimukseni käynnissä. Vuoden pari käytin lueskeluun, etupäässä
-Berlinissä, ja sitte jatkoin omin päin. Vastuksena oli salailu.
-Nähkääs, jos kerran olisin antanut vihiä puuhistani, niin uskoni
-aatteen toteuttamismahdollisuuteen olisi saattanut kannustaa toisia;
-enkä ole olevinani sellainen nero, joka keksintöä kilvan tavoteltaessa
-on muka ollut varma ehättämisestänsä ensimäiseksi. Ja olihan tärkeätä
-että jos todella mielin kerätä varallisuutta, ihmiset eivät saisi
-päästä tietämään että kysymyksessä oli koneellinen menettely, joka
-kykenisi syytämään timantteja tonnittain. Minun oli siis työskenneltävä
-ypö yksikseni. Ensimältä oli minulla pieni laboratorio, mutta varojeni
-alkaessa ehtyä oli minun toimitettava kokeitani viheliäisessä
-kalustamattomassa pöksässä Kentish Townin kaupunginosassa, missä
-vihdoin nukuin olkilyhteellä lattialla kaikkien laitteitteni seassa.
-Raha suorastaan vuoti kukkarostani. Kaihdin itseltäni kaikkea paitsi
-tieteellisiä apuneuvoja. Koetin pikku opetustyöllä pitää asioitani
-käynnissä, mutta en ole mikään hyvä opettaja eikä minulla ole
-yliopistollista arvoastetta eikä kovinkaan laajoja tietoja muussa kuin
-kemiassa, ja huomasin että minun oli uhrattava aika lailla aikaa ja
-vaivaa perin mitättömästä korvauksesta. Mutta pääsin lähemmä ja lähemmä
-päämäärääni. Kolme vuotta takaperin sain ratkaistuksi sulauksen
-yhdistelmän ja pääsin lähelle oikeata painetta valuttamalla tämän
-sulaukseni ja erään hiilleyhdistelmän tukittuun pyssynpiippuun,
-täyttäen sen lopuksi vedellä, sinetiten tiukkaan ja kuumentaen."
-
-Hän pysähtyi.
-
-"Jokseenkin vaaranalaista", huomautin.
-
-"Kyllä. Se halkesi ja löi kaikki ikkunat ja joukon laitteitani
-säpäleiksi; mutta jonkinlaista timanttimöyhettä silti sain. Yhä
-kokeillessani miten saada suuri paine sulaan sekotukseen josta
-jalokivet kiteytyisivät, tapasin selostuksen muutamista Daubréen
-Parisissa _Laboratorie des Poudres et Salpetres'issa_ tekemistä
-tutkimuksista. Hän räjäytteli dynamiittia tiukasti kiinni ruuvatussa
-teräslieriössä, niin vahvassa ettei se voinut haljeta, ja huomasin
-hänen voineen rusentaa kiviä ravaksi joka oli kutakuinkin samanlaista
-kuin se eteläafrikalainen kerrostuma mistä timantteja löydetään.
-Apulähteeni joutuivat julman lujalle, mutta sain hänen mallinsa
-mukaisesti teetetyksi teräslieriön tarkotustani varten. Sulloin siihen
-kaiken sekotelmani ja kaikki räjähdys-aineeni, tein tulen ahjooni,
-pistin koko hökötykseni siihen ja -- läksin kävelylle."
-
-En voinut olla nauramatta hänen kuivakiskoista sävyään. "Ettekö
-ajatellut että se räjäyttäisi talon ilmaan? Asuiko siellä muita
-ihmisiä?"
-
-"Se tapahtui tieteen hyväksi", hän vihdoin virkkoi. "Alakerrassa asui
-hedelmäkaupittelijan perhe, minun huoneeni takana kerjuukirjeitten
-sepustelija, yläkerrassa kaksi kukkaismyyjätärtä. Kenties oli tuo
-hiukan ajattelematonta. Mutta mahdollisesti oli toisia heistä
-ulkosalla.
-
-"Palatessani oli laite paikoillaan, valkeina hehkuvien hiilten
-keskessä. Räjähdysaine ei ollut saanut lieriötä halkeamaan. Ja sitten
-oli minulla ongelma edessäni. Tiedättehän että aika on tärkeä tekiö
-kiteytymisessä. Jos kehittymistä joudutetaan, niin kiteet ovat pieniä
--- ainoastaan verkalleen muodostaessaan ne saavat mainittavampaa kokoa.
-Päätin antaa tämän laitteen jäähtyä kaksi vuotta, päästäen lämpömäärän
-hitaasti alenemaan pitkin aikaa. Ja olin nyt aivan rahaton; iso tuli,
-vuokra ja nälkäni oli hoidettava, ja minulla tuskin oli penniäkään.
-
-"Voin tuskin kertoa teille kaikkia niitä vaiheita mitä timanttien
-valmistusaikana sain kokea. Olen myynyt sanomalehtiä, vartioinut
-hevosia, availlut vaunun-ovia. Viikkokausia kirjottelin osotteita.
-Minulla oli apulaisen paikka miehellä, joka omisti työntörattaat, ja
-keräilin talousjätteitä toiselta puolen katua hänen hoidellessaan
-toista puolta. Kerran minulla ei ollut viikkoon mitään tehtävää ja
-minä kerjäsin. Se viikko otti lujalle! Eräänä päivänä oli tuli
-sammumaisillaan enkä ollut päivän mittaan ruuan murua maistanut, ja
-muuan henttunsa keralla kävelylle lähtevä nuorukainen antoi minulle
-kuusi pennyä -- komeillakseen. Taivaalle kiitos turhamaisuudesta!
-Kylläpä ruokaloista lemahti tuoksua! Mutta minä käytin koko rahan
-kivihiilten ostoon ja panin ahjon jälleen kirkkaan punaisena hehkumaan,
-ja sitte -- niin, nälkä tekee miehestä narrin.
-
-"Vihdoin kolme viikkoa takaperin annoin tulen sammua. Otin lieriöni ja
-ruuvasin sen auki sen ollessa vielä niin kuuma että hyppysiini paloi
-rakkoja, ja taltalla kaavin murenevan laavamaisen sisällön pöydälle ja
-taoin sen rautalevyn päällä tomuksi. Ja löysin kolme isoa timanttia ja
-viisi pientä. Istuessani lattialla takomassa avautui oveni ja sisälle
-astui naapurini, kerjuukirjeiden sepustelija. Hän oli päissään -- kuten
-tavallisesti. 'Anarkkisti', sanoi hän. 'Olet humalassa', vastasin minä.
-'Tuhoava roisto', pitkitti hän. 'Mene isäsi luo', kehotin minä,
-tarkottaen valheiden isää. 'Äläst', tuumasi hän viekkaasti iskien
-silmää, ja oveen nojaten, toinen silmä pihtipieltä vasten, hän alkoi
-nikotellen lörpötellä miten oli kurkkaillut kamariini ja sinä aamuna
-mennyt poliisikonttoriin, missä oli merkitty pöytäkirjaan kaikki mitä
-hän oli ilmiantanut -- 'sanani saat sen päälle', hän vakuutti. Silloin
-äkkiä älysin olevani pinteessä. Joko pitäisi minun ilmaista poliiseille
-pikku salaisuuteni ja tärvellä koko homma, tahi joutuisin käähkänään
-anarkistina. Astuinpa siis naapurini luo, kävin häntä kaulukseen ja
-tuivertelin häntä hiukan, ja sitte livistin timantteineni. Iltalehdet
-nimittivät pöksääni Kentish Townin pommitehtaaksi. Enkä nyt voi saada
-kalleuksiani rahalla enkä rakkaudella menemään.
-
-"Jos menen kunnolliseen jalokivimyymälään, niin minun käsketään
-odottaa, apulaiselle kuiskataan että hänen on haettava poliisi, ja
-silloin sanon etten voi odottaa. Ja löysin varastetun tavaran salaajan,
-ja tämä vain piti hyvänään timantin, jonka hänelle näytin, käskien
-minua perimään sen laillista tietä. Kuljeskelen nyt useamman sadan
-tuhannen punnan arvosta timantteja kaulassani, ja ilman ruokaa ja
-yösijaa. Te olette ensimäinen, jolle olen asemani ilmaissut. Mutta
-kasvonne minua miellyttävät ja olen ahtaalla."
-
-Hän katsoi minua silmiin.
-
-"Olisi hulluutta", sanoin, "minun ostaa timantti näissä olosuhteissa.
-En sitäpaitsi pidä satoja puntia taskussani. Kuitenkin uskon
-kertomustanne enemmän kuin puoliksi. Jos haluatte, olen valmis tähän:
-tulette toimistooni huomenna..."
-
-"Epäilette minua varkaaksi!" hän keskeytti terävästi. "Ilmaisette
-poliisille. En tule ansaan."
-
-"Vaistomaisesti olen vakuutettu siitä ettette varas ole. Tässä
-nimikorttini. Ottakaa se edes. Teidän ei tarvitse tulla millään
-sovitulla hetkellä. Tulkaa milloin tahdotte."
-
-Hän otti kortin ja pikku näytteen hyvästä harrastuksestani.
-
-"Ajatelkaa asiaa paremmin ja tulkaa", kehotin.
-
-Hän pudisti päätään epäilevästi. "Maksan puoli kruunuanne jonakuna
-päivänä koron kanssa takaisin -- sellaisen koron kanssa että
-hämmästytte", hän vakuutti. "Säilytättehän toki salaisuuden?... Älkää
-seuratko minua."
-
-Hän astui tien poikki ja katosi pimeään Essexkadulle johtavan
-holvikäytävän alla olevia pikku portaita kohti, ja minä annoin hänen
-mennä. Enkä ole häntä sen koommin nähnyt.
-
-Jälkeenpäin sain häneltä kaksi kirjettä, joissa pyydettiin lähettämään
-pankinseteleitä -- ei maksuosotuksia -- lähemmin mainituilla
-osotteilla. Punnitsin asiaa ja menettelin sikäli kuin viisaimmaksi
-katsoin. Kerran hän poissa ollessani kävi minua tapaamassa.
-Konttoripoikani kuvasi hänet hyvin laihaksi, likaiseksi ja ryysyiseksi
-mieheksi, joka ryiskeli kamalasti. Hän ei jättänyt mitään sanomaa,
-Siinä hänen loppunsa mikäli minun tarinani tietää. Toisinaan kummailen
-mihin hän lie joutunut. Oliko hän teräväpäinen mielipuoli, vai
-petollinen kivimurujen kaupitsija, vai onko hän todella valmistanut
-timantteja kuten vakuutti? Jälkimäinen on juuri kyllin luultavaa
-saamaan minut joskus tuumimaan että olen menettänyt elämäni
-loistavimman tilaisuuden. Hän saattaa tietysti olla kuollut ja hänen
-timanttinsa huolettomasti heitetyt pellolle -- yksi, toistan vielä, oli
-melkein peukalonpään kokoinen. Tai saattaa hän vielä kierrellä
-yrittämässä myydä kalleuksiaan. On juuri mahdollista että hän vielä
-ilmestyy yhteiskunnan keskeen ja minun taivaitteni poikitse äveriäille
-ja kuuluisuuksille pyhitetyissä korkeuksissa kulkiessaan hiljaisesti
-moittii minua yritteliäisyydenpuutteestani. Toisinaan arvelen että
-olisin saattanut ainakin viisi puntaa panna likoon.
-
-
-
-
-Perhonen -- "Genus Novo."
-
-
-Kaiketi olette Hapleystä kuulleet -- en tarkota W.T. Hapleytä, poikaa,
-vaan kuuluisaa Hapleytä, _Periplaneta Hapliian_ Hapleytä,
-hyönteistutkija Hapleytä. Siinä tapauksessa ainakin tiedätte Hapleyn ja
-professori Pawkinsin välisen sitkeän kahakan. Kuitenkin saattavat eräät
-sen tulokset olla teille uutta. Syrjäisille on tarpeen sana tai pari
-selitykseksi, jonka haluton lukija voi päällisin puolin vilkaisemalla
-sivuuttaa, jos niin velttous vetää.
-
-On hämmästyttävää että sellaisista todella tärkeistä asioista kuin
-tästä Hapley--Pawkinsin riidasta voidaan olla varsin yleisesti
-tietämättömiä. Ja uskonpa totisesti että nuokin käänteentekevät
-jupakat, jotka ovat Geologista Seuraa järkytelleet, pysyvät melkein
-tuntemattomina oman jäsenpiirinsä ulkopuolella. Olen kuullut varsin
-hyvän yleisen sivistyksenkin saaneitten miesten nimittävän
-noissa kokouksissa sattuneita suuria kohtauksia pelkiksi
-kirkkoraatikinasteluiksi. Ja kuitenkin on englantilaisten ja
-skotlantilaisten geologien välistä Isoavihaa jo kestänyt puolen
-vuosisadan ajan ja "jättänyt syviä ja lukuisia jälkiä tieteen
-ruumiiseen". Ja tämä Hapley--Pawkinsin juttu, joskin ehkä laatuaan
-yksityisempi, kuohutteli intohimoja yhtä valtaisia, ehkä
-valtaisempiakin. Tavallisella maallikolla ei ole käsitystäkään siitä
-kiihkosta mikä tieteellistä tutkijaa elähyttää, siitä vastaväittelyn
-vimmasta minkä hänessä voi herättää. Se on _odium theologicum_
-[hengenmiesten suvaitsemattomuus. -- Suom. muist.] uudessa muodossa. On
-esim. miehiä, jotka ilomielin polttaisivat smithfieldiläisen
-professorin Ray Lankesterin hänen tietosanakirjaan nilviäisistä
-laatimansa esityksen johdosta. Tuo haaveellinen cephalopodien laajennus
-pteropodit käsittäviksi... mutta harhaannun Hapleystä ja Pawkinsista.
-
-Jupakan alotti ammoisina vuosina Pawkinsin uusi microlepidopterain
-(mitä nämä sitte lienevätkään) luokittelu, jossa hän nuijasi Hapleyn
-luoman uuden lajin. Hapley, joka oli aina riidanhaluinen, vastasi
-purevalla hyökkäyksellä Pawkinsin koko järjestelmää vastaan
-["Huomautuksia eräästä äskeisestä microlepidopterain luokittelusta."
-_Quart. Journ. Entomological Soc._ 1863.] Pawkins vastineessaan
-["Vastine eräisiin huomautuksiin" j.n.e. Sama 1864] vihjaili että
-Hapleyn mikroskopi oli yhtä vajanainen kuin hänen havaintokykynsäkin ja
-nimitti häntä "syyntakeettomaksi sekaantujaksi" -- Hapley ei
-siihen aikaan vielä ollut professori. Hapley vastaselityksessään
-["Lisähuomautuksia" j.n.e. Sama] puhui "haihattelevista keräilijöistä"
-ja kuvasi, ikäänkuin huomaamattaan, Pawkinsin luokittelun
-"järjettömyyden ihmeeksi". Se oli sotaa kaikin asein. Lukijaa tuskin
-kuitenkaan huvittaisi yksityiskohdittain seurata näiden kahden suuren
-miehen kiistaa ja heidän välisen juopansa lavenemista kunnes he
-microlepidopteroista joutuivat sotasille jokaisesta hyönteistutkimuksen
-avonaisesta kysymyksestä. Sattui muistettavia tilaisuuksia. Toisinaan
-Kuninkaallisen Entomologisen Seuran kokoukset elävästi muistuttivat
-eduskunta-istuntoa. Ylipäänsä lienee Pawkins ollut lähempänä totuutta
-kuin Hapley. Mutta Hapley oli taitava väittelijä, hänellä oli
-tiedemiehelle harvinainen ivailukyky, tavatonta tarmokkuutta ja hieno
-loukkaantumisen sävy tuon pyyhityn lajin johdosta; Pawkins taasen oli
-hidasmielinen, arkisanainen, ruumiiltaan vesitynnörin muotoinen, turhan
-tunnollinen todistuksissaan ja museon palveluspaikkojen puolueellisesta
-täyttämisestä epäilty. Nuoret miehet keräysivät siis Hapleyn ympärille
-ja osottivat hänelle suosiotaan. Kamppailu oli pitkällinen, alusta asti
-häijy ja lopulta säälimättömäksi vihollisuudeksi yltyvä. Eri
-onnenvaiheet, puolelta toiselle kiekkuva etevämmyys -- milloin Hapley
-Pawkinsin saavuttaman menestyksen kiusaamana, milloin Pawkins Hapleyn
-tieltä varjoon joutuneena, kuuluvat paremmin hyönteistutkimuksen
-historiaan kuin tähän kertomukseen.
-
-Mutta vuonna 1891 Pawkins, joka oli jonkun aikaa ollut kivuloinen,
-julkaisi jonkun teoksen kuolleenkalloperhosen "mesoblastista". Mitä
-kuolleenkalloperhosen mesoblasti lienee, sillä seikalla ei ole
-hituistakaan väliä tässä kertomuksessa. Mutta teos oli paljon
-alapuolella hänen tavallisen mittansa, ja antoi Hapleylle vuosikausia
-himoitsemansa aiheen. Hän arvattavasti uurasti yötä päivää saadakseen
-saavuttamansa edun parhaiten käytetyksi.
-
-Seikkaperäisessä arvostelussa hän reposteli Pawkinsin rääsyiksi --
-saattaa mielessään kuvitella miehen pörhistyneen mustan tukan, ja
-omituisesti välkähtelevät silmät hänen karatessaan vihollisensa
-kimppuun -- ja Pawkinsin vastaus oli onnahteleva, tehoton,
-kiusallisesti änkkäilevä ja silti ilkeämielinen. Ilmeinen oli hänen
-tahtonsa haavottaa Hapleytä ja kykenemättömyytensä sitä tekemään. Vain
-harvat kuulijat -- minä en siinä kokouksessa ollut -- tajusivat kuinka
-sairas hän oli.
-
-Hapley oli kaatanut vastustajansa ja aikoi tehdä lopun hänestä. Hän
-jatkoi suorastaan raa'alla hyökkäyksellä Pawkinsia vastaan,
-kirjotelmana perhosten kehityksestä yleensä, mikä kirjotelma ilmaisi
-suunnatonta henkistä työtä ja samalla kuitenkin oli rajun
-riitakirjoituksen sävyyn laadittu. Niin kiukkuinen kuin se olikin
-todistaa toimituksen liittämä huomautus että sitä oli lievennetty. Se
-arvattavasti sai Pawkinsin syvästi häpeämään ja hämmentymään. Se ei
-jättänyt ainoatakaan pelastus-solaa; sen todistelu oli murhaavaa ja
-sävy tuiki halveksivaa -- kamala koettelemus miehen uran loppuvuosille.
-
-Hyönteistutkijamaailma odotteli hengitystään pidätellen Pawkinsin
-vastinetta. Hän yrittäisi jotakin, sillä Pawkins oli aina pysynyt
-urheana. Mutta sen tullessa he hämmästyivät. Pawkins nimittäin sai
-lentsun, joutui siitä keuhkotulehdukseen ja kuoli.
-
-Tuo oli kenties niin tehokas vastine kuin hän noissa olosuhteissa
-saattoikaan antaa ja käänsi suuressa määrin yleisön tunteet Hapleytä
-vastaan. Samat ihmiset, jotka olivat mitä riemukkaimmin hurranneet
-hyvä-huutojaan näille kilpataistelijoille, kävivät tuloksen johdosta
-totisiksi. Ei voinut olla mitään järjellistä syytä epäillä ettei
-tappion ärtymys ollut edistänyt Pawkinsin kuolemaa. Tieteelliselläkin
-väittelyllä on rajansa, sanoivat vakavat ihmiset. Toinen musertava
-hyökkäys oli jo painatettavana ja ilmestyi hautajaisten edellisenä
-päivänä. En luule Hapleyn yrittäneen ehkäistä sitä. Ihmiset muistivat
-miten Hapley oli ajometsästyksellään tehnyt lopun kilpailijastaan ja
-unohtivat tuon kilpailijan puutteet. Suomiva iva kuulostaa pahalta
-hautakummulla. Sanomalehdet tekivät siitä huomautuksia. Tämä se sai
-minun ajattelemaan että olitte luultavasti kuulleet Hapleystä ja hänen
-jupakastaan. Mutta, kuten jo huomautin, tieteelliset työskentelijät
-elävät varsin suuresti omassa maailmassaan; voinpa väittää että puolet
-ihmisistä, jotka astelevat Piccadillyä pitkin akatemiaan joka vuosi,
-eivät tietäisi sanoa missä tiedeseurain huoneustot ovat.
-
-Yksityisissä ajatuksissaan Hapley ei voinut antaa Pawkinsille hänen
-kuolemaansa anteeksi. Ensinnäkin se oli kehno keino paeta täydelliseltä
-nitistämiseltä mikä Hapleyllä oli käsillä häntä varten, ja toisekseen
-se jätti Hapleyn mieleen omituisen aukon. Kaksikymmentä vuotta hän oli
-tehnyt kovaa työtä, seitsemän päivää viikossa ja toisinaan pitkälle
-yöhön, mikroskopilla, leikkelyveitsellä, keräysverkolla ja kynällä, ja
-miltei yksinomaan Pawkinsia koskevaa. Hänen saavuttamansa europalainen
-maine oli tullut tuon suuren vihollisuuden sivussa. Hän oli vähitellen
-yltynyt huippukohtaan tässä viimeisessä väittelyssä. Se oli tappanut
-Pawkinsin, mutta myöskin tavallaan suistanut Hapleyn tolaltansa, ja
-lääkäri neuvoi häntä joksikin aikaa herkeämään työstä, levähtääkseen.
-Hapley siis matkusti hiljaiseen kentiläiseen kylään ja ajatteli yöt
-päivät Pawkinsia, ja mahdotonta oli nyt sanoa hyvää hänestä.
-
-Vihdoin Hapley alkoi käsittää mihin suuntaan hänen ajatus-elämänsä oli
-haavautumassa. Hän päätti nousta taistelemaan vastaan ja alotti
-yrittämällä lueskella romaaneja. Mutta väkisinkin kuvastui hänen
-mielessään Pawkins, valkeana kasvoiltaan ja viimeistä puhettaan
-pitämässä -- jokainen lause mainiona aiheena Hapleylle. Hän kääntyi
-satuihin -- ja havaitsi etteivät ne herättäneet mielenkiintoa. Hän luki
-"Tuhat yksi yötä" kunnes Pulloon suljettu Henki sietämättömästi
-loukkasi hänen "alkusyy-tunnettaan".
-
-Hapleyn oli koetettava shakkipeliä ja se tuntuikin viihdyttävämmältä.
-Pian oppi hän siirrot, päägambitit ja tavallisemmat sulkuasennot, ja
-alkoi ajaa pastoria häviölle. Mutta sitte vastakuninkaan liereät
-piirteet alkoivat muistuttaa Pawkinsia seisomassa tehottomasti
-soperrellen shakkimatiksi joutumista vastaan, ja Hapley päätti heittää
-shakkipelin.
-
-Kenties tuottaisi jonkun uuden tiedehaaran tutkiminen lopultakin
-parempaa virkistystä. Paras lepo on toiminnan vaihdos. Hapley päätti
-käydä diatomeihin käsiksi ja toimitti itselleen Lontoosta yhden
-pienemmistä mikroskopeistaan ja Halibutin käsikirjan. Hän tuumi että
-jos saisi syntymään tuiman riidan Halibutin kanssa, hän kenties saisi
-silotetuksi elämänsä uudelleen ja unohdetuksi Pawkinsin. Tuotapikaa oli
-hän kovassa työssä, ainaiseen uuraaseen tapaansa tutkien noita
-suurennuslasilla tähysteltäviä lammikkoasujamia.
-
-Diatomitutkimusten kolmantena päivänä Hapley äkkäsi merkillisen lisän
-paikkakunnalliseen hyönteismaailmaan. Hän työskenteli myöhään illalla
-mikroskopilla, ja ainoana valona huoneessa oli erikoisen mallisella
-vihreällä kaihtimella varustettu kirkas lamppu. Kuten kaikki tottuneet
-mikroskopin käyttäjät hän piti molemmat silmät avoinna. Se on ainoa
-keino välttää ylenmääräistä uupumusta. Toinen silmä oli näköputken
-kohdalla ja kirkkaana ja selvänä oli sen edessä mikroskopin ympyriäinen
-näkölevy, jonka poikitse ruskea diatomi vitkallisesti matoi. Toisella
-silmällään Hapley ikäänkuin näki näkemättömästi. [Mikroskopeihin
-perehtymätön lukija voi helposti käsittää tämän kiertämällä
-sanomalehden torvelle ja katselemalla sen läpi kirjaa toisen
-silmänsä avoinna pitäen.] Hän oli vain hämärästi tietoinen
-tähystyskapineen messinkilaidasta, pöytäliinan valaistusta liepeestä,
-kirjepaperiarkista, lampunjalasta ja huoneen pimeämmästä takaosasta.
-
-Äkkiä hänen tarkkaavaisuutensa siirtyi toisesta silmästä toiseen.
-Pöytäliina oli korukirjailulla tehty ja jokseenkin heleävärinen. Kuvio
-oli ommeltu kultalangoista, harmahtavalle pohjalle, seassa hiukkanen
-tulipunaista ja vaaleansinistä. Eräällä kohdalla näytti kuvio sekavalta
-ja värit tuntuivat siinä väreilevän.
-
-Hapley nykäisi äkkiä päänsä taaksepäin ja katseli molemmin silmin.
-Hänellä jäi suu hämmästyksestä auki.
-
-Se oli iso perhonen, siivet levällään päiväperhosen tapaan!
-
-Oli omituista että sitä oli huoneessa lainkaan, sillä ikkunat olivat
-kiinni. Omituista ettei se ollut nykyiseen asemaansa liehuessaan
-herättänyt hänen huomiotansa. Omituista että se oli yhdenmukainen
-pöytäliinan värien kanssa. Vielä paljoa omituisempaa että se oli
-hänelle, Hapleylle, suurelle hyönteistutkijalle, tuiki tuntematon.
-Mitään hairausta ei siinä ollut. Se ryömiskeli hitaasti lampunjalkaa
-kohti.
-
-"_Genus Novo_, totisesti! Ja Englannissa!" virkkoi Hapley tuijottaen.
-
-Sitte hänen mieleensä välähti Pawkins, Mikään ei olisi enemmän
-äköittänyt Pawkinsia... Ja Pawkins oli kuollut!
-
-Hyönteisen päässä ja ruumiissa alkoi jokin kummallisesti muistuttaa
-Pawkinsia ihan kuin shakkikuningaskin.
-
-"Hiiteen Pawkins!" ärähti Hapley. "Mutta minun täytyy pyydystää tämä."
-Ja katsellen ympärilleen jotakin sieppaamiskeinoa tavotellen hän nousi
-verkalleen tuoliltaan. Äkkiä hyönteinen lehahti liikkeelle, törmäsi
-lampunkaihtimen reunaan -- Hapley kuuli sälähdyksen -- ja katosi
-varjoon.
-
-Silmänräpäyksessä oli Hapley sipaissut kaihtimen pois, joten koko huone
-kävi valoisaksi. Perhonen oli hävinnyt, mutta pian keksi hänen tottunut
-silmänsä sen ovipielestä seinäpaperilta. Hän astui päin, pidellen
-kaihdinta hyökkäys-asennossa. Mutta ennen kuin hän pääsi tarpeeksi
-lähelle ennätti se nousta lentoon ja liipotteli ympäri huonetta.
-Tuollaisten perhosien tapaan se lenteli äkillisin nytkähdyksin ja
-kääntein, tuon tuostakin häipyen ja aavistamattomasti jälleen näkyviin
-ilmestyen. Kerran Hapley pääsi tavottamaan ja iski harhaan; sitte taas.
-
-Kolmannella kerralla hän kolhasi mikroskopiansa. Tämä vaappui, keikahti
-nurin ja lattialle kolahtaessaan pyyhkäisi lampun kumoon. Lamppu pysyi
-pöydällä ja hyväksi onneksi sammui. Hapley jäi pimeään. Hätkähtäen hän
-tunsi oudon perhosen räpähtävän kasvoihinsa.
-
-Tämä oli sisuttavaa. Hänellä ei ollut tulitikkuja, Jos oven avaisi,
-niin hyönteinen pääsisi karkuun. Pimeässä hän näki Pawkinsin aivan
-selvästi nauravan hänen pulaansa. Pawkinsilla oli aina ollut öljyinen
-nauru. Hän kirosi raivostuneesti ja polki jalkaa.
-
-Ovelta kuului arka koputus.
-
-Sitte se avautui jalan verran, hyvin hitaasti. Emännän säikähtäneet
-kasvot näkyivät kynttilän vaaleanpunaisen liekin takaa; hänen harmaita
-hiuksiaan verhosi yömyssy ja hartioita jokin punainen vaatekappale.
-"Mikä oli se kamala räiskähdys?" hän tiedusti. "Onko mitään --." Outo
-perhonen lennähteli ovenraon kohdalla. "Sulkekaa se ovi!" äyskähti
-Hapley ja syöksähti häntä kohti.
-
-Ovi läiskähti kiinni. Hapley jäi yksikseen pimeään. Hän kuuli emäntänsä
-tormaavan yläkertaan, lukitsevan ovensa ja laahaavan jotakin raskasta
-lattian poikki ovea vasten.
-
-Hapley älysi käytöksensä ja esiintymisensä olleen outoa ja
-levottomuutta herättävää, Kirottu itikka! ja Pawkins! Kuitenkin oli
-sääli menettää perhosta enää. Hän hapuili eteiseen ja löysi tulitikut,
-pyyhkäistyään silinterihattunsa poukkuilemaan lattialla kuin rumpu.
-Palava kynttilä kädessään hän palasi huoneeseensa. Mitään itikkaa ei
-näkynyt. Silmänräpäyksen ajan se kuitenkin kerran näytti liehahtavan
-hänen päänsä ympärillä. Hapley hyvin äkillisesti päätti luopua
-hyönteisestä ja käydä levolle. Mutta hän oli kiihdyksissään. Pitkin
-yötä tunkeusi hänen uneensa näkyjä perhosesta, Pawkinsista ja
-emännästä. Kahdesti hän nousi vuoteeltaan ja valeli päätään kylmällä
-vedellä.
-
-Eräs seikka oli hänelle täysin selvillä. Hänen emäntänsä ei ollut
-mahdollista ymmärtää tätä tuntemattoman perhosen juttua, varsinkaan kun
-hänen ei ollut onnistunut saada sitä kiinni. Kukaan muu kuin
-hyönteistutkija ei voisi täydellisesti käsittää miltä hänestä tuntui.
-Emäntä oli luultavasti säikähdyksissään hänen käytöksestään eikä hän
-kuitenkaan pystynyt näkemään miten voisi sen selittää. Hän päätti olla
-sen enempää puhumatta edellisen yön tapauksista. Aamiaisen jälkeen
-Hapley näki hänet puutarhassa ja päätti hänen rauhottamisekseen poiketa
-sinne pakinoimaan. Hän haasteli pavuista ja perunoista, mehiläisistä,
-toukista ja hedelmien hinnoista. Toinen vastasi tavalliseen tapaansa,
-mutta silmäili häntä hieman epäluuloisesti ja käveli hänen
-kävellessään, niin että heidän välissään aina oli kukkapyörylä,
-papulava tahi muuta sellaista. Tovin kuluttua tämä alkoi tuntua
-tavattoman ärsyttävältä ja kiusaantumistansa salatakseen Hapley palasi
-sisälle, sitte pian lähtien kävelylle.
-
-Perhonen, selittämätöntä muistoa Pawkinsista mukanansa tuoden,
-tunkeutui yhtämittaa matkaan, vaikka hän parhaansa mukaan torjui sitä
-mielestään. Kerran hän näki sen aivan selvästi siivet harallaan puiston
-länsireunaa rajottavan vanhan kivimuurin seinämässä, mutta mennessään
-lähelle hän havaitsi siinä vain kaksi harmaata ja keltaista
-lehtisammaleen haaraa. "Tämä", virkahti Hapley, "on nurinpäistä
-matkintaa. Sen sijaan että perhonen olisi kiven näköinen, on tässä kivi
-perhosen näköinen!" Kerran rapisteli ja liihotteli jotakin hänen päänsä
-ympärillä, mutta tahdon ponnistuksella hän sen mielteen taas hääti.
-
-Ehtoopäivällä pistäysi Hapley pastorin luo ja puheli hänen
-kanssaan uskonnollisista kysymyksistä, He istuivat pienessä
-orjantappurapensasten varjoamassa huvilehdossa ja tupakoitsivat
-väitellessään.
-
-"Katsokaa tuota perhosta!" huudahti Hapley äkkiä, viitaten puisen
-pöydän laitaan.
-
-"Missä?" kysyi pastori.
-
-"Ettekö näe perhosta tuossa pöydän laidalla?" toisti Hapley.
-
-"En todellakaan", vakuutti pastori.
-
-Hapley oli aivan ällistyksissään. Hän tapaili ilmaa. Pastori tuijotteli
-häneen. Ilmeisesti mies ei nähnyt mitään. "Uskon silmä ei ole tieteen
-silmää terävämpi", huomautti Hapley kankeasti.
-
-"En näe ponttanne", tuumasi pastori luullen huomautuksen kuuluvan
-väittelyyn.
-
-Seuraavana yönä Hapley huomasi perhosen peitteellänsä ryömimässä. Hän
-nousi paitahihasillaan vuoteensa reunalle istumaan ja todisteli syillä
-ja perusteilla itselleen. Oliko se pelkkää näköhäiriötä? Hän tunsi
-olevansa luisumassa ja taisteli järkensä puolesta samalla hiljaisella
-sitkeydellä jota oli aikasemmin käyttänyt Pawkinsia vastaan. Niin
-itsepintainen on mieleen lyöttyminen, että hänestä tuntui kuin olisi
-tämä vieläkin ollut kamppailua Pawkinsin kanssa. Hän oli varsin
-perehtynyt sielutieteeseen. Hän tiesi tuollaisia näköhairahduksia
-johtuvan henkisestä rasituksesta. Mutta merkillistä oli ettei hän
-ainoastaan _nähnyt_ perhosta, hän kuulikin sen, kun se kosketteli
-lampunkaihtimen reunaa ja jälkeenpäin törmäsi seinään, ja hän oli
-pimeässä tuntenut sen sattuvan kasvoihinsa.
-
-Hän katseli sitä. Se ei ollut lainkaan unennäön kaltainen, vaan aivan
-selvä ja aineellinen kynttilänvalossa. Hän näki karvaisen ruumiin ja
-lyhyet untuvaiset tuntosarvet, niveliset jalat, vieläpä siivissä kohdan
-mistä hilse oli kahnaantunut pois. Hän suuttui äkkiä omalle itselleen
-moisen pikku itikan pelkäämisestä.
-
-Emäntä oli ottanut palvelijattaren kerallaan nukkumaan sen yötä, kun
-pelkäsi olla yksinään. Lisäksi oli hän lukinnut oven ja pystyttänyt
-lipaston sitä vastaan. Levolle mentyään he kuuntelivat ja puhelivat
-kuiskien, mutta mitään säikähdyttävää ei tapahtunut. Yhdentoista
-seuduissa he olivat uskaltaneet sammuttaa kynttilän ja kumpikin
-torkahtaneet. He heräsivät hätkähtäen ja kavahtivat istualleen
-vuoteellaan kuunnellen pimeässä.
-
-Sitte he kuulivat tohvelien tassuttelua Hapleyn huoneesta. Tuoli
-kolahti kumoon, ja seinä jysähti. Sitte pirstoutui porsliininen
-uuninreunuskoriste tuliristikkoon. Äkkiä avautui huoneen ovi ja he
-kuulivat hänet porrastaivakkeella, He kyyristäysivät toisiinsa kiinni
-ja höristivät korviaan. Hän tuntui tanssivan portaissa. Milloin
-laskeusi hän äkkiä kolme tai neljä astuinta, milloin hyppäili taas
-ylös, ja riensi lopulta eteiseen. He kuulivat sateenvarjotelineen
-keikahtavan kumoon ja pyörö-ikkunan särkyvän. Sitte ratisi telki ja
-ketjut kalisivat. Hän availi ovea.
-
-He kiirehtivät ikkunaan. Yö oli häämyisen harmaa; melkein yhtäjaksoinen
-vesinen pilvikerros leijaili kuun poikitse, ja pensas-aita ja puut
-talon edustalla olivat vaaleata maantietä vasten kuvastuen mustat. He
-näkivät Hapleyn aavemaisena paidassaan ja valkeissa housuissaan
-juoksentelevan edes takaisin tiellä viuhtoen ilmaa käsillään. Väliin
-hän seisahtui, väliin syöksähti huimasti jotakin näkymätöntä kohti,
-väliin hiippaili väijyvin askelin eteenpäin. Vihdoin hän katosi
-näkyvistä kaupunkiin päin. Sitte, heidän kinaillessaan siitä kuka
-menisi alas sulkemaan oven, hän palasi. Hän käveli hyvin nopeasti, tuli
-suoraa päätä sisälle, lukitsi oven huolellisesti ja vetäytyi
-hiljaisesti makuuhuoneeseensa. Kaikki oli sitte hiljaista.
-
-"Mrs. Colville", huusi Hapley alas portaita seuraavana aamuna.
-"Toivoakseni en säikähdyttänyt teitä viime yönä."
-
-"Kyllä kannattaa teidän sitä kysyä!" vastasi mrs. Colville.
-
-"Asian laita on se että olen unissakävijä ja nyt ei minulla ole kahteen
-yöhön ollut unijuomaani. Siinä ei toden totta ole mitään syytä pelkoon.
-Pahottelen että olen niin tyhmässä valossa esiintynyt. Lähden nummen
-poikki Shorehamiin ja ostan jotakin ainetta millä pääsen sikeästi
-nukkumaan. Minun olisi pitänyt se jo eilen tehdä."
-
-Mutta puolitiehen nummen yli päästyään sai Hapley kalkkikuoppain luona
-perhosen taas kimppuunsa. Hän pitkitti matkaansa koettaen kiinnittää
-mieltänsä shakkiongelmiin, mutta siitä ei lähtenyt apua. Itikka
-räpähteli hänen kasvoihinsa ja itseään puolustaakseen hän sohaisi sitä
-hatullaan. Sitte raivo, tuo vanha raivo. -- raivo jota hän oli useasti
-tuntenut Pawkinsia vastaan -- valtasi hänet taas. Hän hypähteli
-eteenpäin hosuen viipottelevaa hyönteistä. Äkkiä hän astui tyhjään ja
-putosi suin päin.
-
-Hänen tajunnassaan syntyi aukko, ja Hapley havaitsi istuvansa
-kalkkikaivosten aukon edustalla limsiökasassa toinen jalkansa
-taaksepäin alleen vääntyneenä. Outo perhonen liihotteli vielä
-ympärillä. Hän hotaisi sitä kädellään ja päänsä kääntäessään näki
-kahden miehen lähestyvän. Toinen oli kylätohtori. Hapleyn mieleen
-juolahti että tämä oli onnellinen sattuma, Sitte hän tavattoman
-elävästi muisti ettei kukaan muu kuin hän itse voisi konsanaan kyetä
-näkemään tuota outoa perhosta ja että hänen oli paras pysyä vaiti
-siitä.
-
-Myöhään yöllä hän kuitenkin katkenneen säärensä lastotuksi saatuaan oli
-kuumeinen ja unohti hillitsemisensä. Hän makasi pitkällään vuoteellaan
-ja alkoi silmäillä pitkin huonetta nähdäkseen vieläkö perhonen kärkkyi
-ympäristöllä. Hän yritti olla tätä tekemättä, vaan ei voinut pidättää
-itseään. Pian sai hän häiritsijänsä näkyviinsä kätensä vieressä
-lepäämästä, yölampun valaisemalta vihreältä pöytäliinalta. Siivet
-lepattivat. Äkillisessä vihastuksen puuskauksessa hän iski sitä kohti
-nyrkillään, ja hoitajatar heräsi kirkaisten.
-
-"Tuo perhonen!" hän selitti; ja sitte: "Se oli mielikuvitusta. Ei
-mitään!"
-
-Kaiken aikaa hän aivan selvästi näki hyönteisen kävelevän pöydänkulman
-ympäri ja lennähtävän huoneen poikki, ja samalla hän huomasi ettei
-hoitajatar mitään nähnyt, silmäili vaan häntä kummallisesti. Hänen
-täytyi pitää itsensä aisoissa. Hän tiesi olevansa hukassa ellei pitäisi
-itseänsä aisoissa. Mutta yön mittaan kuume sai hänet yhä lujemmin
-valtoihinsa, ja juuri hänen kammoileva pelkonsa perhosen mahdollisesta
-ilmestymisestä sai sen näyttäytymään. Kello viiden tienoissa,
-aamunkoitteen juuri sarastaessa, hän yritti päästä ulos vuoteestaan
-sitä pyydystämään, vaikka hänen säärtänsä poltteli kuin tulessa.
-Hoitajattaren täytyi rinnustella hänen kanssaan.
-
-Tämän johdosta hänet sidottiin vuoteeseensa. Tästä perhonen kävi
-rohkeammaksi, ja kerran hän tunsi sen laskeutuvan tukkaansa. Sitte
-häneltä sidottiin kädetkin, kun hän reuhtoi niillä rajusti. Nyt
-hyönteinen alkoi ryömiä hänen kasvoillaan, ja Hapley itki, kirosi,
-kirkui, rukoili ottamaan sitä pois, apua saamatta.
-
-Tohtori oli tyhmyri, puolivalmis rohdonsekottaja ja aivan tietämätön
-sielunelämän omituisuuksista, Jos hänellä olisi ollut nokkeluutta, niin
-hän olisi ehkä vielä pelastanut Hapleyn kohtaloltaan antautumalla hänen
-luulotteluunsa ja peittämällä hänen kasvonsa harsolla, kuten hän
-rukoili tehtäväksi. Mutta tohtori, kuten sanottu, oli tyhmyri, ja
-säärensä paranemiseen asti pidettiin Hapleytä sidottuna vuoteeseensa,
-haavehyönteinen ryömimässä ylitseen. Se ei kertaakaan jättänyt häntä
-hänen valveilla ollessaan ja paisui hirviöksi hänen unessaan. Hereillä
-ollessaan hän kaipaili unta ja unesta heräsi kiljuen.
-
-Nyt siis Hapley viettää lopun ikäänsä patjoilla sisustetussa huoneessa,
-perhosen kiusaamana jota kukaan ei voi nähdä. Hoitolan lääkäri nimittää
-sitä näköhäiriöksi; mutta Hapley keveämmässä mielentilassa ollessaan ja
-puhumaan kyetessään selittää että se on Pawkinsin aave ja siis ainoana
-laatuaan hyvin kannattaa pyydystämisen vaivan.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VARASTETTU BASILLI JA MUITA
-KERTOMUKSIA***
-
-
-******* This file should be named 56366-8.txt or 56366-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/6/3/6/56366
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-