diff options
Diffstat (limited to '56366-8.txt')
| -rw-r--r-- | 56366-8.txt | 3640 |
1 files changed, 0 insertions, 3640 deletions
diff --git a/56366-8.txt b/56366-8.txt deleted file mode 100644 index d2ddee4..0000000 --- a/56366-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3640 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Varastettu basilli ja muita kertomuksia, by -H. G. (Herbert George) Wells, Translated by V. Hämeen-Anttila - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Varastettu basilli ja muita kertomuksia - - -Author: H. G. (Herbert George) Wells - - - -Release Date: January 13, 2018 [eBook #56366] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VARASTETTU BASILLI JA MUITA -KERTOMUKSIA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -VARASTETTU BASILLI JA MUITA TAPAUKSIA - -Kirj. - -H. G. Wells - -Englannista suomensi V. Hämeen-Anttila - -Joutoaikoina 2 ja 5. - - - - - - -Helsingissä, -Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa, -1907. - - - - -SISÄLLYS: - - Varastettu basilli. - Tuntemattoman kämmekän kukkiminen. - Avu'n tähtitornissa. - Eläintentäyttäjän ennätyksiä. - Kameelikurkikauppaa. - Aarre metsässä. - Voimakoneitten Herra. - Æpyornis-saari. - Timantintekijä. - Perhonen -- "Genus Novo." - - - - -VARASTETTU BASILLI. - - -"Tämä taasen", virkkoi bakteriologi, työntäen mikroskopin alle -lasilevyn, "on kuuluisan kolerabasillin valmiste --: koleran -tarttuma-ainetta." - -Kalpea mies tähysti mikroskopin putkeen. Hän ei nähtävästi ollut -tottunut sellaiseen, ja painoi vapaata silmäänsä hervottomalla -valkealla kädellään. "Näen kovin vähän", hän sanoi. - -"Kiertäkää tätä ruuvia", huomautti bakteriologi, "kenties ei näköpiste -osu kohdalle. Silmät ovat niin erilaisia. Aivan pieni käännös vain -puoleen tai toiseen." - -"Ahaa! nytpä näen", huudahti vieras. "Ei siinä sentään kovinkaan suuria -nähtäviä ole. Pieniä vaaleanpunaisia juovia ja rihmoja. Ja kuitenkin -nuo pikku hiukkaset, nuo pelkät atomit, voisivat lisääntyä -lukemattomaksi paljoudeksi ja tuhota kaupungin! Ihmeellistä!" - -Hän nousi seisaalleen, päästi lasilevyn mikroskopista ja piti sitä -kädessään valoa vasten. "Tuskin näkyviä", hän sanoi, tarkastellen -valmistetta. - -Hän epäröitsi. "Ovatko nämä -- eläviä? Ovatko ne nyt vaarallisia?" - -"Nuo ovat värjättyjä ja kuolleita", selitti bakteriologi. "Soisinpa -puolestani että voisimme tappaa ja värjätä jok'ainoan koko -luomakunnasta." - -"Tuskin huolisittekaan", hymähti kalpea mies, "pitää moisia olentoja -elävinä ympärillänne -- toimivassa tilassa?" - -"Päinvastoin, meidän täytyy", vastasi bakteriologi. "Tässä -esimerkiksi." -- Hän astui lattian poikki ja otti sinetityn lasiputken. -"Tässä on eloa. Oikeita tauti-itiöitä viljeltyinä." Hän tavotteli -sanaa. "Pulloon säilytettyä koleraa, niin sanoakseni." - -Huomaamaton tyydytyksen ilme vilahti hetkeksi kalpean miehen kasvoilla. -"Siinä on teillä kuolema hallussanne", hän sanoi, ahnaasti silmäillen -pikku putkea. Bakteriologi tarkkasi vieraansa kasvonpiirteillä -kuvastuvaa sairaalloista mielihyvää. Tämä mies, joka nyt ehtoopäivällä -oli vanhan ystävän suosituskirjeellä päässyt hänen vieraakseen, herätti -hänessä mielenkiintoa heidän luonteittensa vastakkaisuuden vuoksi. -Vieraan suora musta tukka ja syvälle painuneet harmaat silmät, -kuihtunut muoto ja hermostunut käytös, oikullinen, mutta kiihkeä -harrastus olivat hauskana vaihteluna bakteriologin tieteellisen -työkumppanin tyynistä tuumailuista. Oli kenties luonnollista antaa -asialle mitä tehokkain sävy, kuulijan ilmeisesti ollessa hyvin herkkä -sen kuolettavaa puolta mietiskelemään. - -Hän piteli putkea miettiväisenä. "Niin, tässä on rutto vangittuna. -Säreppäs vain tällainen pikku putki vesijuomasäiliöön, sano näille -pienille elämän hitusille, joita täytyy nähdäkseen värjätä ja -voimakkaimmalla mikroskopilla tutkia, ja joita ei voi haistaa eikä -maistaa -- sano niille: 'menkää, kasvakaa ja lisääntykää, ja täyttäkää -säiliöt', niin kuolema -- salaperäinen, jäljille pääsemätön kuolema, -pikainen ja kauhea, täynnä tuskaa ja nöyryytystä -- pääsisi valloilleen -tässä kaupungissa ja etsiskelisi uhrejaan joka taholta. Se riistäisi -missä miehen vaimoltaan, missä lapsen äidiltään, missä valtiomiehen -toimistaan, ja missä ahertajan uurastuksestaan. Se seuraisi -vesiviemäreitä, hiipisi katuja pitkin, valitsisi rangaistakseen talon -sieltä toisen täältä, missä juomavettä ei keitetä, tunkeutuisi -kivennäisvesitehtailijain kaivoihin, huuhtoutuisi kasviksiin ja kävisi -lepotilaan jäissä. Se väijyisi vuoroaan hevosten vesikaukaloissa ja -vaanisi varomattomia lapsia yleisissä juomapaikoissa. Se liukenisi -maahan, odottamattomasti ilmestyäkseen tuhansiin kaivoihin ja -lähteisiin. Päästä se vain vesisäiliöön, niin se hävittää kymmeneksen -kaupunkia ennen kuin saadaan jälleen saarroksiin ja kiinni." - -Hän vaikeni äkkiä. Hänen oli sanottu olevan liiaksi altis -kaunopuheisuuteen. - -"Mutta tässähän se on varmassa tallessa -- aivan varmassa." - -Kalpea mies nyökäytti päätään. Hänen silmänsä kiiluivat. Hän rykäisi. -"Nuo anarkisti -- roistot", hän huomautti, "ovat narreja, sokeita -narreja -- käyttävät pommeja, kun on tällaista saavutettavissa. -Luulisin --" - -Ovelta kuului hiljainen koputus, pelkkä kynsien kepeä kosketus. -Bakteriologi avasi. "Minuutti vain, kultaseni", kuiskasi hänen -vaimonsa. - -Hänen palatessaan laboratorioon katsoi vieras kelloaan. "En huomannut -että olen haaskannut teiltä kokonaisen tunnin", hän pahotteli. -"Kahtatoista vailla neljä. Minun olisi pitänyt lähteä puoli neljältä. -Mutta teidän näytteenne olivat ylen merkillisiä. Ei, en voi enää viipyä -hetkeäkään. Minun on neljältä oltava muualla." - -Hän poistui moneen kertaan kiitellen, ja bakteriologi saattoi häntä -ulko-ovelle, palaten sitte mietteissään pitkin käytävää -laboratorioonsa. Hän aprikoitsi vieraansa kansallisuutta. Mies ei -voinut olla teutonilaista rotua eikä tavallista romanilaistakaan. -"Sairaalloinen ilmiö joka tapauksessa, pelkään", bakteriologi virkkoi -itsekseen. "Miten kiihkeästi hän tuijottikaan noihin tarttuma-aineitten -valmisteihin!" Hänet valtasi levoton ajatus. Hän kääntyi höyrykaapin -viereiseen työpöytään päin ja vilkaisi sitte hyvin nopeasti -kirjotuspöydälleen. Sitte hän kiireisesti tunnusteli taskujaan, sitte -ryntäsi ovelle. "Ehkä laskin sen eteisen pöydälle", jupisi hän. - -"Minnie!" hän huusi käheästi eteisessä. -"Niin, kultaseni", kuului ääni kaukaa. - -"Oliko minulla mitään kädessäni puhellessani äsken sinun kanssasi?" - -Hiljaisuus. - -"Ei mitään, ystäväni, sillä muistan --" - -"Kadotus ja kuolema!" kiljaisi bakteriologi, syöksähtäen päistikkaa -ulko-ovelle ja alas portaita kadulle. - -Kuullessaan ovea paiskattavan, Minnie säikähtäen juoksi ikkunaan. -Etäämpänä kadulla nousi hento mies ajuriin. Bakteriologi juoksi, -hatutta ja tohveleissa, hurjasti viittoillen tätä ryhmää kohti. Toinen -tohveli putosi, vaan hän ei pysähtynyt. "Hän on _sekaisin_!" voivotti -Minnie; "se tuosta kamalasta tieteestä tuli", ja avaten ikkunan hän -tahtoi huutaa miehelleen. Hintelä mies silmäisi äkkiä taakseen ja -näytti saaneen saman käsityksen. Hän viittasi hätäisesti -bakteriologiin, sanoi jotakin ajurille, vaunujen suojustin -läiskäytettiin kiinni, ruoska viuhahti, hevosen kaviot tömisivät, ja -tuotapikaa olivat vaunut, bakteriologin kiivaasti ajaessa takaa, -kadonneet kulman taakse. - -Minnie kurkotteli ikkunassa hetkisen. Sitte hän veti päänsä jälleen -sisälle. Hän oli ällistyksissään. "Onhan hän muulloinkin omituinen", -hän tuumiskeli. "Mutta juosta pitkin Lontoota -- väkirikkaimpana aikana -vielä -- sukkasillaan!" Onnellinen aatos juolahti hänen mieleensä. Hän -sieppasi äkkiä hatun päähänsä, otti miehensä kengät, kiirehti eteiseen, -korjasi vaatenauloista käsivarrelleen hänen hattunsa ja keveän -päällystakkinsa, hyökkäsi portaille ja huusi ajurin, joka onneksi juuri -vetelehti ohi. "Antakaa mennä ylös katua ja kääntäkää Havelock -Crescentille, ja katsokaa löydämmekö herrasmiehen, joka juoksee -samettitakissa ja paljain päin." - -"Samettitakissa, rouva, ja paljain päin. Kyllä." Ja ajuri sivalsi -tyynesti ruoskalla, ikäänkuin ajaisi tuollaisella osotteella joka -päivä. - -Muutamia minuutteja myöhemmin se pikku ryhmä ajureita ja -tyhjäntoimittajia, joka kärkkyy Haverstock Hillin ajuriaseman -ympärillä, joutui hämmästyksiin keltaisen kaakin huimasti kiidättämistä -ajoneuvoista. - -He olivat ääneti sen mennessä ohi, ja sitte perään tähystellen -- -"Katos, siinä meni Harry Hicks. Mikähän sitä lennätti?" sanoi ukko -Tootlesiksi nimitetty ruumiikas kansalainen. - -"Se käyttelee ruoskaansa melko lujasti, sen tekee", lisäsi hevosia -vartioitseva poika. - -"Hei!" murahti vanha Tom Byles parka. - -"Täältä porhaltaa toinen riivaantunut. Riivaantunut vissisti." - -"Se on vanha George", selitti ukko Tootles, "ja riivatusti ajaa, kuten -sanot. Nääs kun on pudota roskista! Onkohan tuo Harry Hicksin perässä?" - -Ajuriasema alkoi joutua kiihdyksiin. Yhteen ääneen: "Anna laputtaa, -George!" "Siinäpä kilpailu!" "Kiinni saatte!" "Lyö lujemmin!" - -"On siinä menijätä, on!" ihaili vartijapoika. - -"No vie sun turkanen!" huudahti ukko Tootles. "Katos! _minäkin_ kai -vielä joudun matkaan. Tuolta tulee vielä yksi lisää. Ovatko kaikki -Hampsteadin ajurit tänä aamuna villissä!" - -"Se on tällä kertaa helmaväkeä", sanoi vartijapoika. - -"Naikkonen miehenpuolen perässä", kummaili ukko Tootles. "Tavallisesti -on toisin päin." - -"Mitä sillä on kädessä?" - -"Näyttää silinterihatulta." - -"Tämäpä kelpo leikkiä! Panen veikkaan kolme yhtä vastaan vanhan Georgen -puolesta", sanoi vartijapoika. "Seuraava!" - -Minnie kiiti ohi myrskyisten suosionosotusten tervehtimänä. Hän ei -pitänyt siitä, mutta tunsi tekevänsä velvollisuutensa ja riensi -edelleen alas Haverstock Hilliä ja Camden Town High Streetiä katse -herkeämättä tähdättynä levottomasti huiskivaan vanhaan Georgeen, joka -niin käsittämättömästi oli viemässä pois hänen haihattelevaa miestänsä. - -Etumaisissa vaunuissa kyyristeli muukalainen käsivarret tiukasti -rinnalla ristissä ja lujasti puristaen kädessään pikku putkea, joka -sisälsi niin suunnattomat tuhon mahdollisuudet. Hänen mielialansa oli -omituista pelon ja riemun yhtymää. Etupäässä pelkäsi hän joutuvansa -kiinni ennen kuin ehtisi toteuttaa tarkotuksensa, mutta sen takana -vapisutti hämärämpi vaan valtaavampi pelko hänen aikeensa kauheuden -vuoksi. Mutta riemu oli pelkoa paljoa voimakkaampi. Yksikään anarkisti -ei ennen häntä ollut edes uumoillut tällaista hanketta. Ravachol, -Vaillant, kaikki nuo etevät miehet, joiden mainetta hän oli kadehtinut, -kutistuivat mitättömiin hänen rinnallaan. Hänen tarvitsi vaan päästä -vesisäiliölle ja tyhjentää tämä pikku putki siihen. Miten loistavasti -olikaan hän valmistanut suunnitelmansa, väärentänyt suosituskirjeen ja -päässyt laboratorioon, ja miten loistavasti olikaan hän osannut käyttää -tilaisuutta hyväkseen! Maailma kuulisi hänestä vihdoinkin. Kaikki jotka -olivat häntä pilkanneet, syrjäyttäneet, pitäneet muita huonompana, -katsoneet seuraan sopimattomaksi, ottaisivat hänet vihdoinkin lukuun. -Kuolemaa, kuolemaa, kuolemaa! Ne olivat aina kohdelleet häntä -mitättömänä miehenä. Koko maailma oli yksissä tuumin sortanut häntä. -Hän opettaisi heille mitä miehen eristäminen merkitsee. Mikä tämä tuttu -katu oli? Great Saint Andrews Street tietysti! Missä mitassa olikaan -takaa-ajo? Hän kurkisti ulos vaunuista. Bakteriologi oli tuskin -viidenkymmenen metrin päässä. Se oli paha. Hän joutuisi vielä kiinni ja -pysähdytetyksi. Hän tapaili taskustaan rahaa ja löysi puoli -sovereignia. Tämän hän työnsi kuomujen kattoluukusta miehen nenän alle. -"Lisää", hän karjaisi, "jos vaan saamme vauhtia." - -Raha tempaistiin hänen kädestään. "Hyvin menee", vakuutti ajuri, ja -ruoska sivelteli hevosen kiiltävää kylkeä. Vaunut heilahtivat ja -puolittain seisaalleen jäänyt anarkisti painoi lasiputkea pitelevän -kätensä vaunujen suojustinta vasten, tasapainossa pysyäkseen. Hän tunsi -hauraan lasin särähtävän, ja taittunut puolikas helähti vaunujen -pohjalle. Kiroten vaipui hän istuimelleen ja tuijotti synkeästi -suojustimella herneileviin pisaroihin. - -Häntä värisytti. - -"No niin! Minä tietenkin olen ensimäinen. _Huh!_ Marttyyri minusta -kumminkin tulee. Onhan se jotakin. Mutta se on kaikessa tapauksessa -likainen kuolema. Koskeneekohan se niin kovasti kuin sanotaan." - -Äkkiä hänen päähänsä pälkähti aatos -- hän hapuili jalkojensa välistä. -Putken katkenneessa päässä oli vielä pikku pisara, ja hän joi varmuuden -vuoksi sen. Oli parempi tehdä varmaa työtä. Häneen ainakin vaikuttaisi. - -Sitte hän älysi olevan turhaa enää yrittää paeta bakteriologia. -Wellington Streetillä hän käski ajurin pysähtyä ja astui ulos. Hän -liukahti portailla ja tunsi päässään humisevan. Tämä koleramyrkky oli -nopeasti vaikuttavaa ainetta. Hän viittasi ajurin olemattomiin, niin -sanoen, ja seisoi kadun vierustalla käsivarret rinnalla ristissä -odottaen bakteriologin saapumista. Lähenevän kuoleman tunne loi häneen -jotakin arvokkuutta. Hän tervehti vainoojaansa uhkamielisellä naurulla. - -"_Vire l'Anarchie!_ Myöhästyitte, hyvä ystävä. Olen juonut sen. Kolera -on liikkeellä!" - -Bakteriologi tähysteli häntä uteliaasti vaunuistaan; silmälasiensa -läpitse. "Olette juonut sen! Anarkisti! Nyt ymmärrän." Hän oli sanoa -vielä jotakin, vaan hillitsi itsensä. Hänen suupielissään väreili hymy. -Hän avasi vaunujen suojustimen ikäänkuin astuakseen ulos, mutta silloin -anarkisti viittasi hänelle juhlalliset jäähyväiset ja harppaili -Waterloosillalle päin tahallaan töyttien tartutetulla ruumiillaan niin -monia ihmisiä kuin mahdollista. Bakteriologi tarkasteli miestä niin -jännittyneellä mielenkiinnolla että tuskin ilmaisi pienintäkään -hämmästystä Minnien ilmestyessä käytävälle mukanaan hänen hattunsa, -kenkänsä ja päällystakkinsa. "Teit hyvin kun toit kapineeni", hän -sanoi, mutta jäi yhä mietteissään tähystelemään katoavaa anarkistia. - -"Sinun olisi paras mennä sisälle", hän sanoi, aina vain tuijotellen. -Minnie oli nyt täysin vakuutettu siitä että hän oli päästään sekaisin, -ja käski omalla vastuullaan ajurin ajaa heidät kotiin. "Kengätkö -jalkaan? Kernaasti, kultaseni", hän sanoi vaunujen alkaessa kääntyä ja -kätkiessä näkyvistä harppailevan mustan olennon, joka kuvastui pienenä -etäällä. Sitte hänet äkkiä valtasi jokin hullunkurinen ajatus, ja hän -nauroi. Sitte hän huomautti: "Toden teolla on asia kuitenkin varsin -vakava." - -"Näetkös, tuo mies tuli minua tapaamaan, ja hän on anarkisti. Ei -- älä -pyörry, tahi en voi kertoa juttuani. Ja minä tahdoin miestä -hämmästyttää, tietämättä häntä anarkistiksi, ja otin esille valmisteen -sitä uutta bakterilajia, josta sinulle kerroin, sitä joka vaivaa useita -apinoita ja luullakseni on niissä tavattavien sinisten täplien aiheena; -ja minä hupsu sanoin sen olevan aasialaista koleraa ja hän karkasi -sillä myrkyttämään Lontoon vettä, ja olisikin tosiaan voinut saada -kaupunkimme elämän sinistymään. Ja nyt hän on niellyt sen. Tietysti en -voi sanoa mitä tapahtuu, mutta muistathan että se sai kissanpojan -siniseksi, ja nuo kolme koiranpentua -- paikullisiksi, ja varpusen -- -vaalean siniseksi. Mutta harmittaa että saan taas panna aikaa ja rahaa -uuteen valmisteeseen. - -"Takki ylleni näin kuumana päivänä! Miksi? Kun saattaisimme tavata mrs. -Japperin. Kultaseni, mrs. Japper ei vilustuta. Miksi pitäisi minun -pitää takkia kuumana päivänä mrs. -- No! _olkoon_." - - - - -TUNTEMATTOMAN KÄMMEKÄN KUKKIMINEN. - - -Kämmekkäin ostamisessa on aina jonkinlaista keinottelun viehätystä. Saa -eteensä ruskean käpertyneen kudoskimpaleen, ja lopusta on luottaminen -arvostelukykyynsä, tahi vasaramieheen [Lontoossa myydään harvinaisia -kämmeköitä erityisissä huutokaupoissa], tahi onneensa, miten mieli -tekee. Kasvi voi sairastella kuolemaansa tahi olla kuollut, tahi kauppa -voi olla juuri kunnollinen, rahan täysi vastine, tahi kenties -- sillä -sitä on tapahtunut tuon tuostakin -- kehittyy onnellisen ostajan -riemastuneiden silmien edessä hitaasti päivä päivältä joku uusi -muunnos, joku outo loisto, merkillinen huulen koverrus, tahi hienompi -värivivahdus tahi odottamaton matkimis-ilmiö. Ylpeys, kauneus ja -rahallinen hyöty kukoistavat yhdessä yhdellä hennolla varrella, ja -vieläpä ehkä kuolemattomuuskin. Sillä luonnon uusi ihme saattaa olla -uuden erikoisen nimen tarpeessa, ja mikä on siksi sopivampi kuin -keksijänsä? "Johnsmithin!" [John Smith on mitättömimmäksi kulunut nimi -Englannissa] Nimiä on ollut huonompia. - -Kenties oli jonkin sellaisen onnellisen löydön toive saanut Winter -Wedderburnin niin ahkerasti käymään noissa huutokaupoissa -- se toive, -ja ehkä myöskin se seikka ettei hänellä ollut maailmassa mitään muuta -pienintäkään harrastusta herättävää tehtävänä. Hän oli arka, -yksinäinen, tarmottomanlainen mies, varoissaan juuri sen verran ettei -ollut välttämättömyyden kannustettavissa, eikä kylliksi rauhaton -etsiäkseen vaateliaampia puuhia. Hän olisi saattanut kerätä -postimerkkejä tahi vanhoja rahoja, tahi kääntää Horatiusta, tahi sitoa -kirjoja, tahi hakea uusia diatomeja. Mutta hän sattui kämmekkäin -viljelijäksi, ja oli laittanut pienoisen melko hyvin varustetun -lämpimän kasvihuoneen. - -"Minusta tuntuu", hän arveli kahvipöydässään, "että minulle tänään -tapahtuu jotakin." Hän puhui -- kuten liikkui ja ajatteli -- hitaasti. - -"Oi älkää _niin_ ajatelko!" vastasi hänen emännöitsijänsä -- joka -samalla oli hänen etäinen serkkunsa. Sillä "jonkin tapahtuminen" -merkitsi hänelle yhtä ainoata asiaa. - -"Ymmärrätte minua väärin. En tarkota mitään epämieluista... vaikka -tuskin tiedän mitä tarkotan." - -"Tänään", hän jatkoi tovin kuluttua, "aijotaan Petersillä myydä isompi -erä Andamaneilta ja Taka-Intiasta saatuja kasveja. Minä menen katsomaan -mitä niillä on. Voin sattua tietämättäni ostamaan jotakin hyvää. Niin -voi käydä." - -Hän ojensi kuppinsa toistamiseen täytettäväksi. - -"Ovatko ne niitä sen nuoren miehen keräämiä, josta minulle äskettäin -kerroitte?" kysyi serkku kuppia täyttäessään. - -"Niitä", vastasi toinen miettiväisenä pureskellen paahdettua leipää, - -"Minulle ei milloinkaan tapahdu mitään", hän tovin kuluttua huomautti, -alkaen ajatella ääneensä. "Mikähän siinä on? Muille sattuu -kaikenmoista. Esimerkiksi Harveylle. Toissa viikollakin; maanantaina -hän löysi kadulta kuusi pennyä, keskiviikkona oli hänen kaikilla -kananpojillaan pyörätauti, perjantaina hänen serkkunsa tuli kotiin -Australiasta, ja lauvantaina hän katkaisi nilkkansa. Siinä vilinää ja -hyörinää! -- minuun verraten." - -"Minä taitaisin mieluummin olla ilman niin suurta hyörinää", arveli -emännöitsijä. "Sellainen ei voi olla teille terveellistä." - -"Kaiketi se on vaivaloista. Silti... nähkääs, minulle ei milloinkaan -tapahdu mitään. Pikku poikana minulle ei koskaan sattunut tapaturmia, -Kasvaneempana en kertaakaan rakastunut. En ole mennyt naimisiin... -Miltähän mahtanee tuntua kun ihmiselle tapahtuu jotakin, jotakin -todella merkillistä. - -"Tuo kämmekkäin kerääjä oli kuollessaan vasta kolmenkymmenenkuuden -vanha -- kahtakymmentä vuotta nuorempi minua. Ja hän oli nainut -kahdesti ja kerran saanut avioeron; neljästi oli hänellä ollut -malariakuume, ja kerran hän katkaisi reitensä. Hän tappoi malaijin -kerran, ja kerran sai haavan myrkytetystä nuolesta. Ja lopuksi -viidakkoiilit hänet tappoivat. Vaivaloista se kaikki tietenkin on -ollut, mutta sen on täytynyt olla sangen mieltäkiinnittävää -- paitsi -ehkä iilit." - -"Varmastikaan ei se ollut hänelle hyväksi", virkkoi emännöitsijä -lujasti. - -"Kenties ei." Wedderburn katsoi kelloaan. "Kaksikymmentäkolme minuuttia -yli kahdeksan. Minä lähden neljännestä vailla kahdentoista junassa, -joten on kylliksi aikaa. Otan kai alpakkanuttuni -- se on kyllin lämmin --- ja harmaan huopahattuni ja ruskeat kenkäni. Mitenkähän --" - -Hän vilkaisi ikkunasta pilvettömälle taivaalle ja päiväpaisteiseen -puutarhaan, ja sitte hermostuneesti serkkunsa kasvoihin. - -"Luullakseni on teidän parasta ottaa sateenvarjo, jos Lontooseen -lähdette", tämä sanoi äänellä, jota ei käynyt vastustaminen. "Tämän ja -aseman välillä voi paljon muuttua." - -Palatessaan hän oli lievän kiihtymyksen vallassa. Hän oli tehnyt -ostoksen. Harvoin hän sai tehdyksi päätöksensä kyllin nopeasti, -saadakseen ostetuksi, mutta tällä kertaa hän oli sen tehnyt. - -"Siinä on pari Vandaa", hän selitti, "yksi Dendrobium ja muutamia -Palaeonophis-lajeja." Hän silmäili ostoksiaan hellästi, särpiessään -lientänsä. Ne oli ladottu puhtaalle pöytäliinalle hänen eteensä, ja hän -kertoili serkulleen kaikki mitä niistä tiesi, verkalleen lipuessaan -läpi päivällisensä. Hänen tapanaan oli iltaisin emännöitsijän ja omaksi -huvikseen kerrata kaikki Lontoossa käyntinsä. - -"Tiesin että tänään jotain tapahtuisi. Ja olen ostanut kaikki nämä. -Jotkut niistä -- jotkut niistä -- olen varma siitä, tietkää, että -jotkut niistä osottautuvat merkillisiksi. En tiedä mistä syystä, mutta -tuntuu minusta ihan niin varmasti kuin joku olisi sen sanonut, että -joistakuista koituu merkillisiä. - -"Tuosta" -- hän viittasi käpertyneeseen juurakkoon -- "ei oltu saatu -selvää. Se saattaa olla Palaeonophis -- saattaa olla muu. Se saattaa -olla uusi laji, vieläpä uusi sukukin. Ja se oli viimeinen mitä Batten -parka keräsi." - -"Minä en pidä sen näöstä", huomautti emännöitsijä. "Se on niin ruman -muotoinen." - -"Minusta sillä tuskin näyttää olevan mitään muotoa." - -"En pidä noista lenkuroista", tuumi emännöitsijä. - -"Se pistetään pois kasviruukkuun huomenna." - -"Se näyttää kuolemaa teeskentelevältä hämähäkiltä." - -Wedderhurn hymyili ja silmäili juurakkoa pää kallellaan. "Ei se tosin -mikään kaunis kimpale ole. Mutta näitä kapineita ei koskaan saa -arvostella kuivasta ulkomuodostaan. Siitä voi todella koitua varsin -kaunis kämmekkä. Tuleepa minulla huomenna puuhaa! Minun täytyy -tän'iltana juurta jaksain tutkia mitä näille on tehtävä, ja huomenna -ryhdyn työhön. - -"Batten parka löydettiin kuolleena tai kuolemaisillaan -mangrove-rämeestä -- en muista kumpaisena", Wedderhurn alkoi taas, -"yksi juuri näitä kämmeköitä rusentuneena ruumiinsa alla. Hän oli -joitakuita päiviä potenut jotakin sikäläistä kuumetautia ja pyörtynyt -luultavasti. Nuo mangrove-rämeet ovat kovin epäterveellisiä. Sanotaan -että viidakkoiilit olivat imeneet hänestä jok'ainoan veripisaran. -Kukaties juuri tuo kasvi maksoi hänen henkensä." - -"En siitä silti sen parempaa ajattele." - -"Miehet työnsä tehkööt vaikk' itkee naiset niin", saneli Wedderhurn -järkähtämättömän juhlallisesti. - -"Aatelkaas, kuolla kaukana kaiken hoidon puutteessa ilkeään rämeeseen! -Potea kuumetta ilman muuta suuhun pantavaa kuin kloralia ja kininiä -- -ympärillä vain kamalia villejä! Sanotaan että Andaman-saarelaiset ovat -mitä kurjimpia ilkiöitä -- eikä heistä ainakaan juuri hyviksi -sairaanhoitajiksi liene, kun ovat tarpeellista harjaannusta vailla. Ja -ainoastaan jotta ihmiset Englannissa saisivat kämmeköitä!" - -"Ei suinkaan se mukavaa ollut, mutta jotkut näkyvät olevan innoissaan -semmoiseen", puheli Wedderhurn. "Joka tapauksessa olivat hänen -puolelleen käyneet alkuasukkaat kyllin sivistyneitä pitääkseen huolen -koko hänen keräelmästään kunnes hänen työtoverinsa, joka oli lintujen -tutkija, palasi takaisin sisämaasta; vaikka he eivät osanneet -määritellä kämmekän laatua ja olivat antaneet sen kuihtua. Ja se tekee -nämä merkillisemmiksi." - -"Se tekee ne inhottaviksi. Minä pelkäisin että niissä vielä vaanii -malaria. Ajatelkaahan toki, tuon kuvatuksen päällä on maannut kuolleen -ruumis! Sitä en tullut ennemmin ajatelleeksi. Siinä! En voi enää -haukata suupalaakaan." - -"Otan ne pois pöydältä jos tahdotte -- pistän ne ikkunalaudalle. Näen -ne yhtä hyvin sieltä." - -Seuraavat päivät hän oli todella tavattoman uutterana höyryisessä pikku -kasvihuoneessaan hommaillen kivihiilijauhetta, teak-puun palasia, -sammalta ja kaikkia muita kämmekkäin viljelijän erityisyyksiä. Hän oli -mielestään viettävinään ihmeen seikkarikkaita aikoja. Iltaisin hän -puheli näistä uusista kämmeköistään ystävilleen, alituiseen hokien -odottavansa jotakin harvinaista. - -Moniaita kappaleita Vandaa ja Dendrobium kuoli hänen hoteissaan, mutta -tuntematon kämmekkä alkoi piankin ilmaista elon merkkejä. Hän oli -riemuissaan ja vei emännöitsijänsä suoraa päätä sitä teosta oitis -katsomaan, heti havaintonsa tehtyään. - -"Tuo on silmikko", hän selitti, "pian siitä puhkeaa monia lehtiä; nämä -pikku rihmat tässä taasen ovat ilmajuuria." - -"Minusta ne näyttävät ikäänkuin pieniltä valkeilta sormilta -kopeloimassa tietään tuosta ruskeasta aineesta", intti emännöitsijä. -"En pidä niistä." - -"Miks'ette?" - -"Enpä tiedä. Ne ovat kuin sormia tapailemassa katsojaa. En mahda mitään -mieliteoilleni ja vastenmielisyyksilleni." - -"En osaa varmasti sanoa, mutta _luullakseni_ ei millään tietämälläni -kämmekällä ole aivan tuollaisia ilmajuuria. Se saattaa tietysti olla -luulottelua. Näette että ne ovat päistään hieman litistyneitä." - -"En pidä mokomista", tokaisi emännöitsijä äkkiä värähtäen ja kääntyen -pois. "Tietysti olen siinä typerä -- ja olen kovin pahoillani, -varsinkin kun te olette niin kiintynyt tuohon. Mutta en voi olla -ajattelematta sitä ruumista." - -"Vaan eihän sen tarvitse olla juuri tämä kasvi. Minä vain arvailin." - -Emännöitsijä kohautti olkapäitään. "En ainakaan pidä siitä", hän sanoi. - -Wedderburnia hiukan loukkasi serkkunsa vastenmielisyys kasvia kohtaan. -Mutta se ei estänyt häntä haastelemasta tälle milloin halutti -kämmeköistä yleensä ja tästä kämmekästä erittäin. - -"Kämmeköissä on monia kummallisuuksia", hän eräänäkin päivänä jutteli; -"omituisia yllätyksen mahdollisuuksia. Darwin tutki niiden -hedelmöittymistä ja osotti että tavallisen kämmekän kukan koko rakenne -on muodostunut hyönteisiä varten, jotka kantavat siitepölyä kasvista -kasviin. Kuitenkin näyttää olevan paljon tunnetuita kämmeköitä, joiden -kukka ei mitenkään sovellu sellaiseen hedelmöittymiseen. Muutamat -tikankontit esimerkiksi; ei tunneta mitään hyönteisiä jotka -saattaisivat niitä hedelmöittää, eikä joidenkuiden siemeniä ole koskaan -tavattu." - -"Mutta miten niistä syntyy uusia taimia?" - -"Lonkeroista ja mukuloista, monen moisista lisäkkeistä. Se on helppo -selittää. Arvotuksena on mitä varten kukat ovat." - -"On hyvin mahdollista", hän lisäsi, "että _minun_ kämmekkäni on jokin -merkillisyys siinä suhteessa. Jos niin käy, niin tutkin sitä. Olen -useasti ajatellut tehdä tutkimuksia kuten Darwin teki. Mutta en ole -tähän asti saanut aikaa, tahi on muuta estettä sattunut. Lehdet alkavat -nyt kiertyä auki. Soisinpa että tulisitte niitä katsomaan!" - -Mutta toinen valitti kämmekkähuonetta niin kuumaksi että se tuotti -päänkivistystä. Hän oli nähnyt kasvin vielä kerran, ja ilmajuuret, -joista muutamat nyt olivat runsaasti jalan mittaiset, olivat -onnettomuudeksi muistuttaneet häntä jotakin hapuilevista tuntosarvista; -ja ne alkoivat vaivata häntä unissa, uskomattoman nopeasti kasvaen -häntä hätyyttäessään. Sen vuoksi hän oli täydeksi tyytyväisyydekseen -päättänyt olla kasvia enää näkemättä, ja Wedderburnin täytyi yksin -ihailla sen lehtiä. Ne olivat tavallisen leveitä, tumman kiiltävän -vihreitä, tyvipuolella tumman punaisia täpliä ja pilkkuja. Hän ei -tiennyt mitään muita lehtiä ihan noiden kaltaisiksi. Kasvi oli asetettu -matalalle rahille lähelle lämpömittaria, vieressä hana, josta tippui -vettä kuumavesitorvelle, pitäen ilman höyryisenä. Ja hän vietti -nyttemmin ehtoopäivänsä jokseenkin säännöllisesti pohtimassa tämän -oudon kasvin lähestyvää kukkimista. - -Ja vihdoin tuo suuri tapaus sattui. Oitis pikku lasihuoneeseen -saapuessaan hän tiesi tertun puhjenneen, vaikka suuri _Palaeonophis -Lowii_ kätki sopen missä hänen uusi lemmikkinsä oli. Ilmassa oli uusi -tuoksu, tavattoman voimakas ja suloinen, voittaen tiheään sullotussa -höyryävässä pikku kasvihuoneessa kaiken muun. - -Tämän huomatessaan hän viipymättä riensi tuntemattoman kämmekän luo. Ja -katso! riippuvilla vihreillä kukkavarsilla loisti nyt kolme suurta -terttua, joista tämä huumaava tuoksu lähti. Hän pysähtyi niiden eteen -ihastuksen hurmiossa. - -Kukat olivat valkeat, terälehdillä kullankeltaisia juovia; -monikierteinen raskas huuli pistäysi pitkälle, ja siinä sekaantui -kultaan ihmeellinen sinipunerva vivahdus. Hän havaitsi heti että suku -oli uusi. Ja läkähdyttävä tuoksu! Miten kuuma oli huoneessa! Kukat -vilisivät hänen silmissään. - -Hän tahtoi katsoa oliko lämpömäärä oikea. Hän astahti lämpömittaria -kohti. Äkkiä kaikki kävi epävakaiseksi. Lattiatiilit tanssivat ylös -alas. Sitte valkeat kukat, vihreät lehdet niiden takana, koko -kasvihuone tuntuivat huiskahtavan sivulle päin ja sitte kaarena ylös -ilmaan. - - * * * * * - -Puoli viideksi hänen serkkunsa valmisti teen, ainaisen poikeuksettoman -tavan mukaan. Mutta Wedderburnia ei kuulunut teelle. - -"Hän on palvelemassa tuota kamalaa kämmekkää", mutisi emännöitsijä, ja -odotti kymmenen minuuttia. "Hänen kellonsa on kai seisahtunut. Menen -katsomaan." - -Hän lähti kasvihuoneelle, avasi oven ja huusi Wedderburnia. Ei tullut -vastausta. Hän huomasi ilman kovin painostavaksi, ja tunsi voimakasta -tuoksua. Sitte hän näki jotakin makaavan lattialla kuumavesitorvien -välissä. - -Hän seisoi liikahtamatta ehkä minuutin. - -Wedderburn makasi seljällään tuntemattoman kämmekän vieressä. -Tuntosarven näköiset ilmajuuret eivät enää heiluneet irrallaan, vaan -olivat sulloutuneet yhteen kuin harmaaksi köysikimpuksi, kireälle -pingottuneina ja kärjet tiukkaan kiinnitettyinä kaatuneen leukaan ja -kaulaan ja käsiin. - -Emännöitsijä ei oivaltanut asian laitaa. Sitte hän näki miten yhden -ahnaan tuntosarven alta kihoili pieni verijuova pitkin tajuttoman -poskea. - -Tukahtuneesti huudahtaen hän juoksi tämän luo ja yritti rentoa häntä -irti iilimäisistä imureista. Hän naksautti poikki kaksi lonkeroa, ja -niiden neste tippuili punaisena. - -Sitte kukinnon huumaava tuoksu alkoi huimata päätä. Miten -hellittämättömästi nuo olivatkaan juuttuneet kiinni! Hän tempoi -sitkeitä säikeitä, ja Wedderburn ja valkea kukkasarja pyörivät yhtenä -vilinänä hänen silmissään. Hän tunsi olevansa pyörtymäisillään, tiesi -ettei niin saisi käydä. Hän jätti kaatuneen ja hoippuroitsi hätäisesti -lähimmälle ovelle, missä tovin raitista ilmaa läähäteltyään sai -loistavan aatteen. Hän sieppasi käsiinsä kukkaruukun ja paiskasi sillä -rikki kasvihuoneen päätyikkunan. Sitte hän astui uudestaan sisään. Hän -kiskoi nyt virkistynein voimin Wedderburnin liikkumatonta ruumista, -tempaisten tuntemattoman kämmekän pirstouvine ruukkuineen lattialle. -Julmalla sitkeydellä piteli se yhä uhriaan. Raivokkaasti laahasi hän -sen ja ruumiin ulko-ilmaan. - -Sitte hän älysi katkoa imujuuret yksitellen, ja minuutin kuluttua hän -oli vapauttanut ahdistetun ja veti tätä pois hirviön luota. - -Wedderburn oli lumivalkea ja kymmenkunnasta pyöreästä täplästä tihkui -verta. - -Aputyömies saapui pitkin puutarhakäytävää lasin helinästä hämmästyneenä -ja näki emännöitsijän verisin käsin laahaavan hervotonta ruumista. -Mahdottomia aatoksia pälkähti ensi silmänräpäyksessä miehen mieleen. - -"Tuokaa vettä!" voihki emännöitsijä, ja äänen sointu hääti miehen -kuvitelmat. Luonnottoman ripeästi palatessaan vesikannu kädessä hän -tapasi emännöitsijän itkemässä kiihtymyksestä, Wedderburnin pää -helmassaan ja hänen kasvoiltaan verta pyyhkien. - -"Mikä hätänä!" kysyi Wedderburn heikosti raottaen silmiään ja taas heti -ne sulkien. - -"Menkää pyytämään Annieta tänne meille ja hakekaa sitte heti tohtori -Haddon", määräili emännöitsijä aputyömiehelle, ja lisäsi nähdessään -tämän epäröivän: "Kyllä sitte kerron teille kaikki takaisin tultuanne." - -Wedderburn avasi taas pian silmänsä, ja nähdessään asemansa arvotuksen -potilaan mieltä kiusaavan emännöitsijä selitti: "Te pyörryitte -kasvihuoneessa." - -"Entäs kämmekkä?" - -"Jättäkää se minun huolekseni", vastasi emännöitsijä. - -Wedderburn oli menettänyt jokseenkin paljon verta, vaan ei ollut -muutoin kärsinyt suurempaa vauriota. Hänelle annettiin lihamehulla -sekotettua konjakkia; sitte hänet kannettiin vuoteeseensa. Emännöitsijä -kertoi uskomattoman juttunsa katkelmina tohtori Haddonille. "Tulkaa -kämmekkähuoneeseen katsomaan", hän sanoi. - -Kylmä ulko-ilma puhalteli avoimesta ovesta sisälle, ja pyörryttävä -tuoksu oli miltei hävinnyt. Useimmat revityt ilmajuuret lojuivat jo -näivettyneinä lattian tummien tahrojen keskellä. Kukkavarsi oli kasvin -kaatuessa taittunut ja kukat alkoivat nuokkua ja terälehtien reunat -käydä ruskeiksi. Tohtori kumartui sitä kohti, näki sitte yhden -ilmajuuren vielä heikosti liikkuvan ja epäröitsi. - -Seuraavana aamuna oli tuntematon kämmekkä vielä siellä, nyt mustana ja -mätänemistilassa. Ovi läiski tuon tuostakin aamutuulahduksessa, ja -Wedderburnin koko kämmekkävarasto letkotti surkastuneena. Mutta -Wedderburn itse pakisi hilpeänä makuuhuoneessaan harvinaisen -seikkailunsa innossa. - - - - -AVU'N TÄHTITORNISSA. - - -Avu'n tähtitorni Borneon saarella on rakennettu vuoren nyppylälle. -Pohjoispuolella kohoaa vanha tulivuoren kraateri, öisin mustana, -häämöttäen taivaan mittaamatonta sineä vasten. Pienikupuisesta -pyörörakennuksesta syöksyvät rinteet jyrkkinä alas troopillisen metsän -mustiin kätköihin. Pikku talo, jossa havaintojen tekijä apulaisen -kanssa asuu, on noin viidenkymmenen metrin päässä tähtitornista, ja sen -takana ovat alku-asukaspalvelijain mökit. - -Thaddy, havaintojen tekijä, makasi lievässä kuumeessa. Hänen -apulaisensa Woodhouse pysähtyi hetkeksi äänettömänä tarkastelemaan -troopillista yötä yksinäisen vartionsa edellä. Yö oli sangen hiljainen, -silloin tällöin kuului ääniä ja naurua alkuasukasmökeistä, tahi jonkun -oudon eläimen huuto metsän pimentolasta. Yöhyönteisiä ilmestyi -aavemaisesti pimeästä liehumaan valon ympärille. Hän ajatteli kenties -mitä kaikkia löytöjä allaan ammottava musta tiheikkö vielä kätki; sillä -luonnontutkijalle ovat Borneon tutkimattomat metsät vielä ihmemaa -täynnä outoja kysymyksiä ja puolittain uumoiltuja löytöjä. Woodhousella -oli pieni lyhty kädessään, ja sen keltainen hohde oli eloisana -vastakohtana laventelisinisen ja mustan vivahtelujen loppumattomalle -sarjalle, jossa maisema kuvasti. Hänen kätensä ja kasvonsa olivat -sivellyt voiteella moskiitojen hyökkäyksiä vastaan. - -Niin yleisesti kuin taivaan valokuvaamista nykyään harjotetaankin, -vaatii aivan tilapäisessä rakennuksessa tehty työ, jossa kaukoputken -apuna on ainoastaan mitä alkeellisimpia kojeita käytettävissä, hyvin -paljoa liikkumatonta vartioimista ahtaaseen sullotussa tilassa. Hän -huokasi ajatellessaan edessään olevaa uuvuttavaa valvontaa, venytteli -jäseniään ja astui lopulta tähtitorniin. - -Lukija kai tuntee tavallisen tähtitieteellisen näkötornin rakenteen. -Rakennus on ylimalkaan lieriömäinen muodoltaan, ja sen kevyttä -puolipallomaista kattoa voidaan kääntää ympäri sisältäpäin. Keskustassa -kannattaa kivinen pilari kaukoputkea, ja maan kiertoliikettä -vastaamassa on kellolaite, jonka avulla voidaan kerran löydettyä tähteä -keskeytymättömästi pitää silmällä. Tätäpaitsi on tukikohdalla liuta -pyöriä ja ruuveja, joilla tähtitieteilijä kohdittelee putken asentoa. -Liikkuvassa katossa on tietysti kaukoputken aukkoon mukautuva rako. -Havaintojen tekijä istuu tai makaa viettävällä puisella laitteella, -jonka saa työnnetyksi pyörillä mihin tahansa kaukoputken asento vaatii. -Tähtitornissa on pidettävä mahdollisimman pimeätä, jotta tarkattavien -tähtien valo loistaisi kirkkaimmin. - -Lyhdyn liekki lepatti Woodhousen astuessa ympyriäiseen soppeloonsa, ja -pimeä pakeni mustiin varjoihin ison koneen taakse, mistä se taas pian -valon hiipuessa tuntui hiipivän takaisin kaikkialle. Rako oli -pohjatonta kuulakkaa sineä, missä kuusi tähteä tuikki troopillisella -säihkyllä, ja niiden säteet soluivat kalpeana hohteena lieriön mustalle -pinnalle. Woodhouse siirsi kattoa ja kaukoputken ääreen astuen käänsi -pyörää ja toista, kunnes iso lieriö verkkaan kiertyi uuteen asentoon. -Sitte hän tähysti löytäjästä, pienestä rinnakkaiskaukoputkesta, kohensi -kattoa vielä hiukan, teki muutamia viimeisiä sovitteluja ja pani -kellokoneiston käyntiin. Hän riisui takkinsa, sillä yö oli kovin -helteinen, ja työnsi kohdalleen epämukavan istuimen, johon oli -seuraaviksi neljäksi tunniksi tuomittu. Sitte hän huoahtaen mukaantui -avaruuden ihmeitä tarkkailemaan. - -Tähtitornissa ei nyt kuulunut hivaustakaan, ja lyhdyn liekki himmeni -yhtämittaa. Ulkoa tunkeusi toisinaan jonkun eläimen säikähdystä tahi -tuskaa ilmaiseva parahdus tahi kumppaniaan kutsuva huuto, lomassa -malaiji- ja dajakkipalvelijain ääniä. Tuokion kuluttua miehistä yksi -alotti omituisen veisaavan laulun, johon toiset ajoittain yhtyivät. -Tämän jälkeen he näyttivät käyneen levolle, sillä siltä suunnalta ei -kuulunut sen enempää, ja kuiskiva hiljaisuus kävi yhä inhemmaksi. - -Kellokoneisto raksutti säännöllisesti. Moskiiton kimeä ininä tutkiskeli -paikkaa ja kiihtyi Woodhousen voiteesta yhä kimeämmäksi. Lyhty sammui -ja tähtitorni jäi mustaksi. - -Woodhouse muutti sittemmin asentoaan, kun kaukoputken vitkallinen -liikunto oli liiaksi supistanut hänen mukavuuttaan. - -Hän oli tarkkaamassa muuatta pientä Linnunradan tähtisikermää, josta -hänen esimiehensä oli yhdessä ollut näkevinään merkillistä -värivaihtelua. Se ei kuulunut laitoksen vakinaiseen työhön ja siitä -syystä kenties Woodhouse oli hartaasti kiintynyt tehtäväänsä. Hän oli -unohtanut kaiken maallisen, koko huomio keskitettynä kaukoputken -näköpiirin suureen siniseen kehään -- kehään, johon näytti olevan -siroteltuna lukematon paljous tähtiä, mustaa taustaansa vasten valoa -säteileviä. Tähystellessään hän ikäänkuin tunsi itsekin käyvänsä -ruumiittomaksi, kuin olisi hänkin leijumassa avaruuden eetterissä. -Äärettömän kaukana häämötti tähystettävä punainen täplä. - -Äkkiä tähdet katosivat. Pimeä sävähdys -- nyt ne näkyivät jälleen. - -"Omituista",, jupisi Woodhouse. "Lintu varmaankin." - -Sama toistui ja heti jälkeenpäin tärisi iso lieriö kuin kolhaistuna. -Sitte kajahutteli tähtitornin kupua jymisevät iskut. Tähdet näyttivät -heilahtavan syrjään, kun kaukoputki -- jota ei oltu kiinnitetty -tapeillaan -- liukui ympäri ja pois katon raosta. - -"Hitto olkoon!" huudahti Woodhouse. "Mitä tämä?" - -Jokin suhdaton musta ikäänkuin siivellä läpsäyttelevä olento näytti -rimpuilevan kattoaukossa. Seuraavassa hetkessä oli rako taas avoin, ja -Linnunradan pilkotteleva usma hohti lämpimänä ja kirkkaana. - -Katon sisäpuoli oli pikimusta, ja ainoastaan raappiva ääni oli merkkinä -tuntemattomasta tunkeilijasta. - -Woodhouse oli kömpinyt jaloilleen. Tapauksen äkillisyys pani hänet -vapisemaan rajusti ja hikoilemaan. Oliko olento, mikä olikaan, -sisäpuolella vai ulkona? Se oli iso, olipa mitä tahansa muuta. Jotakin -syöksähti kattoaukeaman poikitse, ja kaukoputki horjui. Hän säpsähti -rajusti ja nosti käsivartensa ylös. Se siis oli tähtitornissa, hänen -seuranaan. Nähtävästi se piteli kiinni katosta. Mikä lempo se oli? -Saattoiko se nähdä hänet? - -Hän seisoi ehkä minuutin tyhmistyneenä. Tuntematon peto kynsi kuvun -lakea, ja sitte sipaisi jokin hänen kasvojaan ja hän näki tähtivalon -hetkellisen kajastuksen öljyttyä nahkaa muistuttavalla iholla. Hänen -vesipullonsa singahti pikku pöydältä pirstaleiksi. - -Jonkun tuntemattoman lintu-olennon liihottelu muutaman metrin päässä -kasvoistaan pimeässä herätti Woodhousessa sanomattoman epämieluisen -tunteen. Maltettuaan mielensä hän päätteli sen joksikin yölinnuksi tahi -isoksi yököksi. Kaiken uhalla hän tahtoi katsoa mikä se oli, ja -siepaten tulitikun taskustaan hän raapaisi sitä istuimeensa. Välähti -fosforisavuinen valojuova, tulitikku leimahti silmänräpäykseksi ja hän -näki jättiläismoisen siiven pyyhältävän päin, vilahduksen harmaan -ruskeaa karvaa, ja sai sitte iskun kasvoihinsa, tulitikkunsa menettäen. -Isku oli tähdätty ohimoon ja terävä kynsi repäisi haavan leukaan asti. -Hän hoippuroitsi ja kaatui, ja kuuli sammuneen lyhdyn sirujen -helähtävän. Toinen isku seurasi hänen kaatuessaan. Hän oli puolittain -pökerryksissään, hän tunsi lämpimän verensä virtaavan kasvoilleen. -Vaistomaisesti tajusi hän tavotellun silmiään ja käännähtäen vatsalleen -niitä suojellakseen yritti ryömiä kaukoputken turviin. - -Hän sai taas iskun selkäänsä ja kuuli ihokkaansa ratkeavan; sitte -ahdistaja tölmäsi lakeen. Hän työntyi niin pitkälle kuin pääsi puisen -istuimen ja kaukoputken näkölasin rakoon, ja kääntyi niin että -etupäässä jalat jäivät alttiiksi. Näillä hän ainakin saattoi potkia. -Hän oli yhä ymmällä. Outo peto takoi pimeässä ja tarrasi kaukoputkeen, -saaden sen tutisemaan ja koneiston ratisemaan. Kerran se lätki hänen -lähellään, hän antoi hurjan potkauksen ja tapasi pehmeätä ruumista. Hän -oli nyt hirveästi säikähdyksissään. Sen täytyi olla iso olento -voidakseen noin huojutella kaukoputkea. Hetkisen kuvastui tähtivaloa -vasten mustana pään hahmo, suipot pystykorvat ja harja niiden välissä. -Se näytti hänestä yhtä isolta kuin kahlekoiran. Sitte hän äityi -karjumaan apua niin äänekkäästi kuin kurkustaan sai. - -Tällä hän yllytti olennon taas kimppuunsa. Hänen kätensä koski johonkin -vieressään lattialla. Hän potkaisi, ja samassa tarttui terävä -hammasrivi häntä nilkkaan. Hän kiljaisi taas ja yritti toisella -jalallaan potkien vapauttaa toista. Sitte hän tapasi särkyneen -vesipullon kädellään ja siepaten sen ponnistautui istualleen, hamuili -pimeässä jalkaansa kohti ja sai kiinni samettisesta korvasta, joka oli -kuin ison kissan. Hän oli tarttunut vesipulloa kaulasta ja mäjäytti -sillä outoa elukkaa päähän. Hän uudisti iskun ja sitte sohi ja seuhtoi -sen säröisellä päällä pimeässä missä päin päätteli pedon kasvojen -olevan. - -Pienet hampaat hellittivät, ja Woodhouse kiskaisi heti jalkansa -vapaaksi ja potkaisi voimakkaasti. Hän tunsi karvan ja luun kuvottavaa -hyllymistä saappaansa tiessä. Hänen käsivarttaan vihlaisi pureva -repäisy ja hän läimäytti sen yli kasvoihin, kuten arveli, ja tapasi -kosteata villaa. - -Seurasi pysähdys; sitte kuului kynsien rapsetta ja raskaan ruumiin -laahautuniista pois päin yli lattian. Nyt vallitsi hiljaisuus, jota -keskeytti ainoastaan hänen oma nyyhkyttävä hengityksensä ja -nuolemiselta kuuluva lipotus. Kaikki oli mustaa paitsi tuikehtivan -tähtitorniin kirjailema kattoaukeaman sininen suunnikas, jota vastaan -kaukoputken huippu nyt näkyi varjokuvana. Hän odotti mielestään -rajattoman ajan. - -Oliko peto palaamassa? Hän tunnusteli housuntaskustaan tulitikkuja ja -huomasi yhden jääneen. Hän yritti raapaista tätä, mutta lattia oli -märkä, tikku sihahti ja sammui. Hän kirosi. Hän ei voinut nähdä missä -ovi oli, jouduttuaan säihkinässä kokonaan suunniltaan. Tulitikun -kihahdus oli säpsäyttänyt pedon taas liikkeelle. "Rynnäkköön!" hoilasi -Woodhouse äkillisessä hilpeyden purkauksessa, mutta hyökkäystä ei enää -kuulunut. Se oli kai saanut vammoja särkyneestä pullosta. - -Hän tunsi säjöilevää kipua nilkassaan. Luultavasti siitä vuosi verta. -Hän arvaili tokko se pystyäsi kannattamaan, jos yrittäisi nousta -seisomaan. Ulkona oli hyvin hiljaista. Ei kuulunut mitään liikettä. Nuo -uniset tomppelit eivät olleet kuulleet siipien läikinää eivätkä hänen -huutojaan. Oli turha tuhlata voimiaan huutamiseen. Hirviö sätkytti -siipiään ja sai hänet kavahtamaan puolustusasentoon. Hän satutti -kyynäspäänsä istuimeen ja tämä rämähti kumoon. Hän kirosi tätä, ja -kirosi sitte pimeyttä. - -Äkkiä näytti soikea tähtivalon pälvi keijuvan edes takaisin. Oliko hän -pyörtymässä? Pyörtyä ei saisi millään muotoa. Hän puristi kätensä -nyrkkiin ja puri hampaansa yhteen pysyäkseen tajullaan. Mihin oli ovi -joutunut? Hän arveli voivansa saada suunnista selvän kattoaukeamassa -näkyvien tähtien kautta. Kohdalla oleva sikermä oli Jousimiehessä ja -kaakossa; ovi oli pohjoisessa -- vai oliko se luoteisessa? Hän koetti -ajatella. Jos saisi oven auki, niin pääsisi kenties peräytymään. Peto -saattoi olla haavottunut. "Kuuleppas!" hän ärähti, "jos sinä et käy -päälle, niin minä hyökkään." - -Sitte alkoi olento kiivetä ylös tähtitornin seinää, ja hän näki sen -mustan hahmon vähitellen peittävän kattoaukeaman. Peräytyikö se? Hän -unohti oven ja katseli miten kupu naristen liikkui. Jollakin tavoin oli -hän nyt käynyt rohkeammaksi ja rauhallisemmaksi. Hän tunsi omituista -riudutusta. Selväpiirteinen valopälvi, jonka poikki musta muoto -liikehti, näytti pienenemistään pienenevän. Tuo oli kummallista. Häntä -alkoi kovasti janottaa, eikä hän kuitenkaan tuntenut halua hankkia -juotavaa. Hän oli lipuvinaan alas pitkää suppiloa. - -Hän tunsi kirvelevää poltetta kurkussaan ja huomasi sitte että oli ilmi -päivä ja että dajakkipalvelija omituisin ilmein silmäili häntä, Sitte -näkyi Thaddyn kasvojen yläosa ylösalaisin. Lystikäs mies tuo Thaddy, -kun kävelee noin päin! Pian hän älysi aseman paremmin ja huomasi päänsä -olevan Thaddyn polvella, tämän antaessa hänelle konjakkia. Ja sitte hän -näki kaukoputken näkölasin punaisten tahrojen ryvettämänä. Hän alkoi -muistaa. - -"Oletpa tehnyt kaunista siivoa täällä tähtitornissa", virkkoi Thaddy. -Dajakkipoika vatkasi munaa konjakkiin. Woodhouse nautti annoksen ja -nousi istualleen. Hän tunsi vihlovan kivun säjäyksen. Hänen nilkkansa -oli sidottu, samoin käsivartensa ja toinen puoli kasvojaan. Punaisiksi -tahrautuneita lasin sirpaleita oli lattialla, istuin oli kumossa ja -vastakkaisen seinän vierellä näkyi tumma lammikko. Ovi oli auki, ja hän -näki vuoren harmaan huipun sinisen taivaan kirkasta taustaa vasten. - -"Hyi!" puhkui Woodhouse. "Kuka täällä on tappanut vasikoita? Viekää -minut pois." - -Sitte hän muisti hirviön ja tappelunsa. - -"Mikä _oli_ se?" hän sanoi Thaddylle. "Kummitus, jonka kanssa -taistelin?" - -"Itse sen paremmin tiedät", vastasi toinen. "Mutta älähän toki nyt -sillä mieltäsi rasita. Ota vielä kulaus." - -Thaddy oli sentään hyvinkin utelias, ja oli kovaa taistelua -velvollisuuden ja halun välillä pysytellä Woodhouse hiljaisena, kunnes -hänet saatiin koreasti vuoteeseensa nukkumaan runsaan lihamehuannoksen -jälkeen minkä Thaddy oli otolliseksi katsonut. Myöhemmällä he -haastelivat seikkailusta. - -"Se oli", selitteli Woodhouse, "enemmän ison yökön kuin minkään muun -kaltainen. Sillä oli lyhyet suippokorvat, pehmeä turkki ja nahkamaiset -siivet. Hampaat olivat pienet, mutta hiton terävät, eivätkä leuat -voineet olla järin lujat tai muutoin olisi se purrut läpi nilkan." - -"Melkein onkin", ilmotti Thaddy. - -"Se tuntui sätkivän kynsillään jokseenkin vapaasti. Siinä jokseenkin -kaikki mitä pedosta tiedän. Keskustelumme oli niin sanoakseni likeinen, -vaan ei kuitenkaan tutunomainen." - -"Dajakit höpisivät isosta kolugosta, klang-utangista -- mikä se sitten -lieneekään. Se ei usein ahdista ihmistä, mutta sinä varmaankin sait sen -rauhattomaksi. Ne sanovat että löytyy iso kolugo ja pieni kolugo ja -vielä jokin muu koluajalta kuuluva. Ne kaikki lentävät öisin. Itse -tiedän täällä löytyvän lentäviä kettuja ja siivekkäitä maki-apinoita, -mutta ne eivät ole mitään kovin isoja elukoita." - -"On enemmän asioita taivaassa ja maassa", sanoi Woodhouse -- ja Thaddy -huokasi tällaisessa kohdassa valittua sitaattia [Hamletin tunnettu -huomautus Horatiolle] -- "ja eritoten Borneon metsissä, kuin -viisaustieteissämme uneksitaankaan. Ylipäätään, jos Borneon eläinkunta -syytää vielä lisää uutuuksia niskaani, niin soisin sen mieluummin -tapahtuvan muulloin kuin ollessani työssä tähtitornissa yöllä ja -yksinäni." - - - - -ELÄINTENTÄYTTÄJÄN ENNÄTYKSIÄ. - - -Tässä on muutamia eläintentäyttämistaidon salaisuuksia, Ne kertoi -eläintentäyttäjä minulle pöyhistelevällä päällä ollessaan. Hän kertoi -ne minulle ensimäisen ja neljännen whiskylasin välillä, jolloin mies ei -enää ole varovainen eikä vielä päissään. Me istuimme hänen kopissaan -kahden; hänen kirjastonsa se oli, vieras- ja ruokahuoneensa, säleverhon -erottama, mitä näköön tuli, siitä meluisesta sopesta, missä hän -ammattiaan harjotti. - -Hän istui päällystetyssä tuolissa, ja milloin ei syydellyt -vastahakoisia kivihiilen muruja tulipesään niillä, piti jalkansa -- -joissa hänellä oli sandaalien tapaan kankaisen tohveliparin pyhät -jäännökset -- poissa tieltä tulisijan reunuksella lasisilmäin seassa. -Ja hänen housunsa, sivumennen sanoen -- vaikk'ei niillä ole mitään -tekemistä hänen ennätystensä kanssa -- olivat mitä kamalinta keltaista -ristiraitaista villakangasta, jollaisia siihen aikaan tehtiin kun -isämme käyttivät poskipartaa ja vannehameet vallitsivat maassa. Tukka -oli musta, kasvot rusottavat ja silmät tulisen ruskeat, ja takki oli -etupäässä rasvaa samettisella pohjalla. Piipussa oli sulotarten -koristama porsliinipesä, ja silmälasit keikkuivat aina viistossa, vasen -silmä tuikeasti tähystämässä paljaaltaan, pienenä ja läpitunkevana; -oikea lasin läpi hämärästi kuvastumassa suurentuneena ja lauhkeana. -Tähän tapaan hänen haastelunsa kävi: "Ei ole ollut koskaan ketään joka -voi täyttää niin kuin minä, Bellows, ei koskaan. Olen täyttänyt -elefantteja ja olen täyttänyt hyönteisiä, ja ne ovat näyttäneet vain -eloisammilta ja paremmilta siitä. Ja olen täyttänyt ihmisiä -- -etupäässä lintujen tutkimista harrastaneita. Mutta kerran olen -täyttänyt neekerin. - -"Ei, sitä vastaan ei ole lakia. Minä laitoin kaikki sormet oikoisiksi -ja käytin häntä hattutelineenä, mutta tuo Homersby hupsu teki hänen -kanssaan kerran myöhään yöllä riidan ja tärveli hänet. Se tapahtui -ennen sinun tänne muuttoasi. On vaikea saada nahkoja, muutoin tekisin -toisen. - -"Vastenmielistä? Ei minusta. Pikemmin on eläintentäyttämistaito -kelvollinen kolmas keino hautauksen ja ruumiinpolton lisäksi. Voisi -pitää kaikki rakkaat omaisensa luonansa. Tuollainen pitkin taloa -aseteltu korutavara olisi yhtä hyvää kuin melkein mikä seura tahansa ja -paljoa vähemmän kuluttavaa. Niihin voisi sovittaa kellolaitteen -kaikenmoisia tehtäviä varten. - -"Tietysti ne olisivat öljyttävät, mutta ei niiden tarvitsisi kiiltää -enempää kuin monet ihmiset luonnostaan. Vanhan Manningtreen kalju -pää... Ainakin voisi niille keskeytyksittä jutella. Tädeillekin. - -"Eläintentäyttämisellä on suuri tulevaisuus edessään, ole varma siitä. -On kivettyneitä..." - -Hän vaikeni äkkiä, - -"Ei, minun ei sopine puhua sinulle siitä." Hän imi miettiväisenä -piippuaan. "Kiitos, kaada vain. Ei liiaksi vettä. - -"Tietysti ei se mitä sinulle nyt sanon mene sen pitemmälle. Tiedäthän -että olen tehnyt joitakuita drontteja ja ison ruokin? Et! Nähtävästi -olet vast'alkava eläintentäyttämisessä. Hyvä ystävä, puolet maailman -isoista ruokeista ovat jokseenkin yhtä alkuperäisiä kuin Pyhän -Veronikan nenäliina, kuin Trevesin pyhä kaapu. Me teemme niitä -jouhiuikujen höyhenistä ja sen semmoisista. Ja isot ruokinmunat -samaten!" - -"Hyväinen aika!" - -"Niin juuri, me teemme niitä hienosta porsliinista. Se se maksaa -vaivan. Niistä saa -- yhdestäkin vastikään maksettiin 300 puntaa. Se -oli luullakseni todella oikea, mutta tietysti ei voi koskaan olla -varma. Se on peräti hienoa työtä, ja jälkeenpäin on ne tehtävä -tomuttuneiksi, sillä yhdelläkään tuollaisen kallisarvoisen munan -omistajalla ei konsanaan ole uskallusta sitä puhdistaa. Se on tämän -liikkeen vahvana puolena. Jos epäilevätkin munaa, niin heitä ei haluta -tutkia sitä liian tyystin. Se on parhaimmillaankin ylen haperaa -omaisuutta. - -"Et tiennyt että eläintentäyttämistaito kohoo niin korkealle. On se -korkeammallekin kohonnut, poikaseni. Olen kilpaillut itse luonnon -käsien kanssa. Yksi _alkuperäisistä_ isoista ruokeista" -- hänen -äänensä aleni kuiskaukseksi -- "yksi _alkuperäisistä_ isoista ruokeista -_on minun tekemäni_. - -"Ei. Sinun täytyy perehtyä lintujentutkimiseen ja ottaa itse selville -mikä se niistä on. Mutta jatkaakseni, onpa puoleeni kääntynyt ryhmä -kauppiaitakin, jotta täyttäisin Islannin pohjoispuolella olevista -tutkimattomista kallioluodoista jonkun näillä muinaisajan linnuilla. -Ehkä -- joskus. Mutta minulla on parhaillaan toinen pikku tehtävä -käsillä. Oietko milloinkaan kuullut dinorniksesta? - -"Se on noita Uudessa Seelannissa äskettäin sukupuuttoon kuolleita -jättiläislintuja. 'Moaksi' sitä alkuasukkaat kutsuvat, Niistä nimittäin -on löydetty luita ja muutamista nevoista höyheniäkin ja kuivia nahan -palasia. No niin, minä aijon -- no, turhapa siitä on sinulle -salaisuutta tehdä -- aijon _väärentää_ täydellisen täytetyn moan. -Tiedän siellä miehen joka on sen löytävinään jonkinlaisesta mätänemistä -estävästä suosta ja sanoo täyttäneensä sen oitis, kun se uhkasi hajota -käsiin. Höyhenet ovat eriskummallisia, mutta minulla on ovela keino -kärvennellä kamelikurjen sulan palasia. Niin, siitä se outo haju minkä -huomasit. Petos voidaan keksiä vain mikroskopilla, ja tuskinpa -huolitaan sitä varten repiä pilalle hyvin säilynyttä kappaletta. - -"Tällä tavalla, näetsen, minä pieneltä osaltani avittelen tieteen -edistystä. - -"Mutta kaikki tämä on pelkkää luonnon matkimista, Olen aikoinani tehnyt -enemmänkin. Olen -- vienyt voiton luonnosta." - -Hän pudotti jalkansa alas tulisijan reunustalta ja kumartui -tutunomaisesti minun päin. "Olen _luonut_ lintuja", hän sanoi matalalla -äänellä. "_Uusia_ lintuja, Parannuksia. Erilaisia kuin yksikään ennen -nähty lintu." - -Hän otti entisen asentonsa vaikuttavan vaitiolon seuratessa. - -"Luomakunnan rikastuttamista -- ky-yllä. Jotkut tekemistäni linnuista -olivat uusia mesilinnun lajeja ja sangen ihania pikku olentoja, mutta -toiset taasen suorastaan hupaisia, Hupaisin luullakseni oli -_Anomalopteryx Jejuna. Jejunus-a-um_ -- tyhjä -- niin kutsuttu syystä -ettei sen sisällä tosiaankaan ollut mitään; läpeensä tyhjä lintu -- -täytettä lukuunottamatta. Olento on nyt vanhalla Javversilla, ja hän -lienee siitä yhtä ylpeä kuin minä. Se on mestariteos, Bellows. Sillä on -kaikki pelikaanin tyhmä kömpelyys, kaikki papukaijan juhlallinen -arvokkuuden puute, kaikki flamingon laiha isoraajaisuus, kaikki -mandarinisorsan ylenpalttinen kirjavuus. Uhkakomea lintu. Minä tein sen -haikaran ja tukaanin luurangoista ja sekalaisesta höyhenvalikoimasta. -Moinen eläintentäyttely on puhdasta iloa, Bellows, todelliselle -ammattimiehelle. - -"Miten tulin sen tehneeksi? Aihe oli yksinkertainen kylläkin, kuten -kaikkien suurten keksintöjen. Muuan noita nuoria neroja, jotka -kirjottelevat tieteellisiä pätkiä sanomalehtiin, sai käsiinsä -saksankielisen lentolehtisen Uuden Seelannin linnuista ja käänsi osan -siitä sanakirjan ja syntyperäisen älynsä avulla -- hän lienee ollut -kovin suuresta perheestä ja pienistä vanhemmista -- ja hän joutui -sekaannuksiin -- elävästä apteryxistä ja sukupuuttoon kuolleesta -anomalopteryxistä; puhui viittä jalkaa korkeasta linnusta, joka eleli -Pohjois-Islannin tiheiköissä, oli harvinainen, arka, vaikeasti -tavattava, ja niin edespäin. Javvers, joka kerääjäksikin on -ihmeteltävän tietämätön mies, luki nämä pätkät ja vannoi hankkivansa -itselleen moisen otuksen hinnalla millä tahansa. Pisti välittäjät -ahtaalle tiedusteluillaan. Se osottaa mitä mies saa aikaan -itsepintaisuudella -- tahdonvoimalla. Tässä oli lintujen kerääjä, joka -vannoi hankkivansa kappaleen lintulajia jota ei ollut olemassa, jota ei -ollut koskaan löytynyt ja joka pelkästä oman viheliäisen kömpelyytensä -häpeästä ei varmaankaan olisi olemassa nyt, jos voisi asialle mitään. -Ja hän sai sen. _Hän sai sen_." - -"Lisää whiskyä, Bellows?" kysyi eläintentäyttäjä, irtautuen -tahdonvoiman ja keräilevän mielenlaadun merkillisyyksien hetkellisestä -mietiskelystä. Ja saatuaan lasinsa täyteen hän ryhtyi kertomaan minulle -miten paikkaili kokoon mitä viehättävimmän merenneidon, ja miten muuan -kiertävä saarnaaja, joka sen takia ei saanut kuulijakuntaa, Burslemin -markkinoilla murskasi sen, koska se oli epäjumalan palvelusta tahi -pahempaa. Mutta koska tämän jutun kaikkien osallisten, luojan, -säilyttäjän ja tuhoajan välinen keskustelu oli kauttaaltaan sopimatonta -julkisuuteen, niin tämän hauskan tapauksen täytyy vielä jäädä -painattamatta. - -Keräilijäin outoihin aloihin perehtymätön lukija on taipuvainen -epäilemään eläintentäyttäjääni, mutta mitä isoihin ruokinmuniin ja -väärin täytettyihin lintuihin tulee, niin huomaan että hänen -selityksensä ovat etevien lintutieteellisten tutkijain vahvistamia. Ja -kuvaus tuosta Uuden Seelannin linnusta ilmestyi totisesti eräässä -moitteettoman maineen saaneessa aamulehdessä, sillä eläintentäyttäjällä -on numero hallussaan ja hän näytti sen minulle. - - - - -KAMEELIKURKIKAUPPAA. - - -"Lintujen hinnoista puhuessa, olenpa nähnyt kameelikurjen maksavan -kolmesataa puntaa", sanoi eläintentäyttäjä tarinoidessaan nuoruutensa -matkustuksista. "Kolmesataa puntaa!" - -Hän tähysteli minua silmälasiensa yli. "Ja toisenkin, josta ei huolittu -neljääsataa." - -"Ei", hän sanoi, "niissä ei ollut mitään erityisen rodun merkkejä. Ne -olivat vaan tavallisia kameelikurkia. Olivat hieman värinsäkin -menettäneitä -- ruokahoidon vuoksi. Eikä ollut mitään rajotettua -saantiakaan. Olisi luullut viiden kameelikurjen olleen halvassa -hinnassa Taka-Intiasta tulevalla laivalla. Mutta seikka oli se että -yksi niistä oli niellyt timantin. - -"Mies, jolta se sen sai oli Sri Mollini padisha, hirmuinen keikari, -voisi sanoa pääkaupunkilaiskeikari kantapäästä kaulaan, ja sitte ruma -musta pää ja pyllähtelevä turbaani, jossa tämä timantti välkkyi. Linnun -peijakas noukkasi sen ja kun mies nosti hälinän se kai älysi tehneensä -väärin ja meni toisten joukkoon säilyttääkseen tuntemattomuutensa. - -"Kaikki tapahtui minuutissa. Minä olin ensimäisiä saapumaan, ja siinä -tuo pakana ruikutti jumaliaan ja kaksi merimiestä sekä lintujen hoitaja -nauroivat pakahtuakseen. Se oli lystikäs tapa menettää timanttinsa. -Lintujen hoitaja ei ollut sattunut juuri silloin saapuville, joten hän -ei tiennyt mikä lintu kolttosen teki. Aivan hukassa siis. Totta puhuen -en ollut puoleksikaan pahoillani. Tuo mokoma oli kerskunut -timanttipahaisestaan siitä asti kuin laivaan tuli. - -"Tuollainen asia kulkee siunaaman ajassa laivan keulasta perään. -Jokainen puhui siitä. Padisha meni alas kajuuttiin tunteitaan -salatakseen. Päivällisellä -- hän söhri suihinsa oman pöydän ääressä -kahden muun hindun kanssa -- kapteeni pyrki irvistelemään hänelle siitä -ja hän joutui kovaan kiihkoon. Hän kääntyi istuimellaan ja puhui -korvaani. Hän ei ostaisi lintuja; hän tahtoisi timanttinsa. Hän vetosi -oikeuksiinsa Englannin alamaisena. Hänen timanttinsa täytyi löytyä. Hän -oli luja siinä. Hän valittaisi Ylähuoneeseen. Lintujen hoitaja oli -noita pölkkypäitä, joihin ei missään nimessä saa uutta ajatusta -mahtumaan. Hän torjui kaikki ehdotukset minkäänlaisesta -lääkäröimisestä. Hänen ohjeinaan oli ruokkia niitä sillä ja sillä -tavalla ja kohdella niitä sillä ja sillä tavalla, ja poikkeeminen -niiden ruokkimisesta sillä ja sillä tavalla ja niiden kohtelemisesta -sillä ja sillä tavalla saattoi toimittaa hänelle potkut toimestaan. -Padisha oli vaatinut mahapumppua -- vaikk'eihän sitä voi linnulle -tehdä. Tämä padisha oli päntännyt päähänsä runsaat määrät pintapuolista -lakituntemusta, kuten bengali vietävät yleensä, ja hoki hakevansa -pidätysoikeuden lintuihin, ja sen semmoista. Mutta muuan vanhempi mies, -joka sanoi poikansa olevan Lontoossa asianajajana, kiisti sen mitä -lintu nielee _ipso facto_ jäävän eriämättömäksi osaksi linnusta, ja -padishan ainoan keinon olevan etsiä vahingonkorvausta, ja siinäkin -tapauksessa saattaisi olla mahdollista todistaa hänen oman -huolimattomuutensa myötävaikuttaneen vahingon aiheutumiseen. Hänellä ei -ollut mitään menettelyvapautta kameelikurkeen nähden joka ei ollut -hänen omansa. Tuo sai padishan suunniltaan, etenkin kun useimmat meistä -mielipiteenään lausuivat että tämä käsitys oli ainoa järjellinen. -Laivassa ei ollut ainoatakaan lakimiestä kysymystä ratkaisemassa, joten -puhelimme kaikki kutakuinkin vapaasti. Vihdoin Adenista lähdettyä -hänkin näytti taipuneen yleiseen mielipiteeseen ja meni vaivihkaa -hoitajan luo tekemään tarjouksen kaikista viidestä kameelikurjesta. - -"Seuraavana aamuna nousi aamiaispöydässä aika metakka. Miehellä ei -ollut mitään valtuutta lintujen myymiseen eikä mikään mahti saanut -häntä ottamaan sellaista kuuleviin korviinsakaan; mutta hän kuului -kertoneen padishalle että muuan puoliverinen europalainen nimeltä -Potter oli jo tehnyt hänelle tarjouksen, ja sillä perusteella padisha -meidän kaikkien edessä syytti Potteria kunniattomaksi. Mutta luulenpa -että useimmat meistä katsoivat Potterin menetelleen hyvinkin -nokkelasti, ja tiedän että kun Potter ilmaisi Adenista lähettäneensä -Lontooseen lintujen omistajille sähköteitse ostotarjouksen ja saavansa -vastauksen Suetsiin, minä hyvänlaisesti kirosin menetettyä tilaisuutta. - -"Suetsissa padisha puhkesi kyyneliin -- todellisiin karpaloitseviin -kyyneliin -- kun Potterista tuli lintujen omistaja, ja tarjosi hänelle -suoraapäätä kaksisataa viisikymmentä puntaa koko erästä, enemmän kuin -kaksisataa prosenttia Potterin maksamasta hinnasta. Potter sanoi ennen -menevänsä hirteen kuin luopuvansa höyhenestäkään -- aikovansa tappaa ne -yksitellen ja etsiä timantin; mutta jälkeenpäin punnittuansa asiaa hän -hiukan pehmeni. Hän oli pelaaja ennen kaikkea tämä Potter, hieman -omituinen kortinlyönnissä, ja tällainen onkimisarvonta oli kai vasiten -omiaan hänen ohjelmaansa. Ainakin hän leikin innossa tarjoutui myymään -linnut erikseen eri henkilöille huutokaupalla, pohjahintana 80 puntaa -linnulta. Mutta yhden niistä hän sanoi aikovansa pitää omaa onneansa -koettaakseen. - -"Ota huomioon että timantti oli kallisarvoinen -- eräs pikkarainen -juutalais-ukko, timanttikauppias, joka oli matkassamme, oli arvioinut -sen kolmeen neljään tuhanteen, padishan näyttäessä sitä hänelle -- ja -tämä kameelikurkipeluun aate tarttui lujasti mieliin. Sattuipa että -minä olin parina kertana ollut puheissa kameelikurkien hoitajan kanssa -kaikenlaisista asioista, ja aivan sattumalta hän oli sanonut -erään linnuista käyneen huonovointiseksi, ja hän epäili huonoa -ruuansulatusta. Sillä oli yksi häntäsulka miltei kauttaaltaan valkea, -joten se oli tunnettavissa, ja kun siis seuraavana päivänä huutokauppa -alkoi siitä, minä korottaa tohautin padishan kahdeksankymmentäviisi -yhdeksäänkymmeneen. Taisin olla hiukkasen liian varma ja kiihkeä -tarjouksessani ja jotkut toisista äkkäsivät minun vainunneen jotakin. -Ja padisha äityi tavottamaan lintua kuin järkensä menettänyt. Vihdoin -juutalainen timanttikauppias sai sen 175 punnasta ja padisha huusi 180 -juuri vasaran pudottua pöytään -- niin Potter selitti. Kaikessa -tapauksessa juutalainen sen sai, ja siinä paikassa hän haki pyssyn ja -ampui sen. Potter nosti sen päiväisen mekkalan, sanoen sen vaikeuttavan -toisien kolmen myyntiä, ja padisha tietysti käyttäysi kuin löyhkäpää; -mutta kaikki olimme hirmuisessa kiihkossa. Olinpa iki iloissani, sen -takaan, kun leikkely ei saanutkaan mitään timanttia näkyviin -- iki -iloissani. Olin itse mennyt sataanneljäänkynnneneen. - -"Pikku juutalainen käyttäysi kuten juutalaiset yleensä -- hän ei -näyttänyt olevan erityisemmästi millänsäkään huonosta onnestaan; mutta -Potter kieltäysi pitkittämästä huutokauppaa ennen kuin oli sovittu -ettei tavaroita luovutettaisi myynnin ollessa kesken. Pikku juutalainen -tahtoi kiistää että tapaus oli poikkeuksellinen, ja koska mielipiteet -sattuivat jokseenkin tasan, niin toimitus lykättiin seuraavaan aamuun. -Meillä oli vilkas päivällispöytä sinä päivänä, usko pois, mutta lopulta -Potter sai tahtonsa tapahtumaan, koska oli järkeen menevää että hänen -oli turvallisinta pitää kaikki linnut ja että meidän piti antaa hänelle -jonkin verran vastinetta urheilijamaisesta käytöksestään. Ja se vanha -herrasmies, jonka poika oli lakimies, sanoi tuumiskelleensa asiaa päin -ja toisin ja vahvasti epäilevänsä, eikö linnun tultua avatuksi ja -timantin löydetyksi sitä pitänyt antaa takaisin oikealle omistajalle. -Muistan vetäneeni esille että tähän kohtaan ulottui aarteenlöytöä -koskeva laki -- niinkuin asianlaita totisesti olikin. Syntyi kuuma -väittely ja me sovimme siitä että oli toden teolla hupsua tappaa lintu -laivan kannella. Sitte vanha herrasmies, ryhtyen laajasti lavertelemaan -lakitiedettä, yritti tehdä selväksi että myynti oli arpajaisten pitoa -ja laitonta, ja vetosi kapteeniin; mutta Potter sanoi myyvänsä linnut -pelkästään kameelikurkina. Hän ei tahtonut kaupita timantteja, hän -sanoi, eikä tarjonnut sitä houkutukseksi. Hänen kaupaksi asettamansa -kolme lintua _eivät_ sikäli kuin hän osasi tietää ja uskoa sisältäneet -timantteja. Se oli siinä jonka hän piti -- niin hän toivoi. - -"Hinnat olivat siitä huolimatta korkealla seuraavana päivänä. Nousun -aiheutti tietysti se että nyt oli neljä mahdollisuutta viiden asemesta. -Linnut peijakkaat nousivat keskimäärin 227 puntaan, eikä tämä padisha, -kumma kyllä, hankkinut ainoatakaan niistä itselleen -- ei ainoatakaan. -Hän piti liian suurta hälinää, ja kun olisi pitänyt tehdä tarjouksia -hölisi pidätysoikeuksista; sitäpaitsi oli Potter hieman liian tuikea -häntä kohtaan. Yksi joutui eräälle hiljaiselle upseerille, toinen -tuolle pikku juutalaiselle, ja kolmannen saivat laivan koneenkäyttäjät -yhtiössä. Ja sitte Potterin näytti äkkiä tulevan surku kauppojansa ja -hän sanoi heittäneensä menemään varmat tuhannen puntaa ja varsin -luultavasti saavansa tyhjän arvan ja aina olleensa pöhkö, mutta kun -minä menin häntä pikkuisen haastattamaan, aikoen saada hänet panemaan -viimeisen mahdollisuutensa puoliksi, niin huomasin hänen jo myyneen -pidättämänsä linnun eräälle valtiomiehelle, joka oli lomakautenaan -käynyt tutkimassa intialaisia tapoja ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. -Tuo viimeinen oli se kolmensadan punnan lintu. No, kolme noita mokomia -vietiin maihin Brindisissä -- vaikka vanha herrasmies intti sen olevan -tulliasetusten rikkomista -- ja Potter ja padisha astuivat myös maihin. -Hindu näytti olevan puolittain päästään vialla nähdessään rakkaan -timanttinsa menevän niin sanoakseni sen ja tämän tien. Herkeämättä hoki -hän hankkivansa pidätysoikeuden -- hänellä oli se aivoihinsa -lyöttyneenä -- ja antoi nimensä ja osotteensa lintujen ostajille, jotta -he tietäisivät minne lähettää hänen timanttinsa. Yksikään heistä ei -halunnut hänen nimeään eikä osotettaan, eikä suostunut omaa -olopaikkaansa ilmoittamaan. Kävipä siinä aika suukopu -- laivasillalla. -Kaikki lähtivät eri junilla. Minä jatkoin matkaani Southamptoniin ja -näin siellä maihin astuessani linnuista viimeisen; se oli tuo -koneenkäyttäjien ostama ja seisoi komentosillan lähellä isossa -tavaravasussa, näyttäen niin luisevalta ja hullunkuriselta puitteelta -kallisarvoiselle timantille kuin konsanaan saa nähdä -- jos se _oli_ -puitteena kallisarvoiselle timantille. - -"_Miten se päättyi?_ Oh! niin vaan. Niin -- kenties. Tosiaankin, eräs -seikka vielä voi olla valaistukseksi. Noin viikkoa jälkeen maihin -tuloani minä kävelin Regent-katua ostoksillani, ja kenenkä näinkään -käsikynkässä mitä iloisimmalla tuulella patikoivan edelläni muun kuin -padishan ja Potterin. Kun sitä ajattelee -- -- - -"Niin. _Olen_ sitä ajatellut. Ei vain, katsos, ole epäilemistäkään -siitä että timantti oli oikea. Ja padisha oli ylhäinen hindu. Olen -nähnyt hänen nimensä sanomalehdissä -- usein. Mutta tokko lintu todella -nieli timantin, se on toinen asia, kuten sanot." - - - - -AARRE METSÄSSÄ. - - -Kanootti lähestyi nyt maata. Lahti laveni ja riutan vaahtoavassa -aallokossa ilmaisi aukeama pienen joen suun olevan kohdalla; jalan -astumattoman metsän tiheämpi ja tummempi vehreys osotti sen juoksua -alas etäistä rinnettä. Metsä ulottui tässä rannan hietikkoon asti. -Kaukana taampana, häämyisinä ja melkein pilvimäisinä piirteiltään, -nousivat vuoret kuin jäätyneet aallot. Meri oli tyven, paitsi melkein -huomaamatonta kohoilua. Aurinko paahtoi täydeltä terältä. - -Kaiverruksilla kirjailtua melaa pitelevä mies pysähtyi. "Sen pitäisi -olla täällä jossakin", hän huomautti. Hän veti melan kanoottiin ja -antoi käsivartensa valahtaa polville. - -Toinen mies oli istunut kanootin keulassa, tiukkaan tähystellen maata. -Hänellä oli keltainen paperiarkki polvellaan. - -"Tules katsomaan tätä, Evans", hän pyysi. - -Kumpainenkin puhui matalalla äänellä ja heidän huulensa olivat -sierottuneet ja kuivat. - -Evansiksi nimitetty mies tuli hoipertaen pitkin kanoottia kunnes -saattoi katsella toverinsa olan yli. - -Paperi oli järeästi töherretyn kartan näköinen. Paljosta laskoksille -taittamisesta se oli rutistunut ja miltei hajalle kulunut, ja toinen -mies piteli virttyneitä kappaleita yhdessä repeytymäin kohdalta. Siitä -saattoi hämärästi erottaa melkein haihtuneena lyijykynäpiirroksena -lahden ääriviivat. - -"Tässä", virkkoi Evans, "on riutta ja tässä on aukeama." Hän siirsi -peukalonsa kynttä kartalla. "Tämä käyrä ja polveileva viiva on joki -- -kelpaisipa siitä nyt saada siemaus! -- ja tämä tähti on itse paikka." - -"Katsos tätä pisteviivaa", sanoi karttaa pitelevä mies; "se on suora -viiva, ja se kulkee riutan halkeamasta palmupuurykelmään. Tähti tulee -juuri siinä missä se leikkaa jokea. Meidän täytyy panna merkille paikka -meloessamme lantaisiin." - -"Minua ihmetyttää", tuumi Evans tovin kuluttua, "mitä nämä pienet -merkit tässä alhaalla ovat. Näyttävät talon asemakaavalta tahi -sellaiselta; mutta mitä kaikki nämä sinne tänne viittovat ajatusviivat -pyhittävät, sitä en osaa aavistaa. Ja mitä kirjotusta tuossa on?" - -"Kiinankieltä", selitti karttaa pitelevä. - -"Tietysti niin! _Hän_ oli kiinalainen", myönsi Evans. - -"Ne kaikki olivat", lisäsi kartan pitelijä. - -Molemmat istuivat muutaman minuutin maihin tuijottaen, kanootin -ajelehtaessa verkalleen. Sitte Evans vilkaisi melaan. - -"Sinun vuorosi meloa nyt, Hooker", hän muistutti. - -Ja toinen käänsi karttansa tyynesti kokoon, pisti sen taskuunsa, -siirtyi varovasti Evansin ohi ja alkoi meloa. Hänen liikkeensä olivat -raukeat kuin melkein lopulleen voimansa uuvuttaneen miehen. - -Evans istui silmät puoli ummessa, katsellen koralliriutan kuohuisen -hyrskyn hiipimistä lähemmä ja lähemmä. Taivas oli nyt kuin ahjo, sillä -aurinko alkoi olla korkeimmillaan. Vaikka he olivat niin lähellä -aarretta, hän ei tuntenut riemua mitä oli odottanut. Asemakaavan -anastamiseksi kestetyn nujakan kiihkeä jännitys ja pitkällinen öinen -matka varustamattomassa kanootissa mannermaalta oli, hänen omia -sanojaan käyttääkseen, "saanut sen kuivumaan". Hän koetti reipastuttaa -itseään kohdistamalla mielensä kultakankiin, joista kiinalaiset olivat -puhuneet, mutta se ei pysynyt niissä; se palasi päätähavin ajattelemaan -joessa lorisevaa suolatonta vettä ja huulien ja kurkun miltei -sietämätöntä kuivuutta. Meren tasainen loiskuminen riutalle kävi nyt -kuuluviin, ja sillä oli miellyttävä sointu hänen korvissaan; vesi -lipatti kanootin kylkeen ja mela tippuili joka vetäisyn välillä. Hän -alkoi torkkua. - -Hän tajusi vielä hämärästi ympäristönsä, mutta omituinen unikudos -punoutui hänen aistimuksiinsa, Jälleenkin oli yö jona hän ja Hooker -olivat päässeet kiinalaisten salaisuuden perille; hän näki puut -kuutamossa, pikku nuotion ja kolmen kiinalaisen mustat hahmot -- joita -toisaalta kuutamo hopeoitsi ja toisaalta liekkien roihu punasi -- ja -kuuli heidän puhelevan kiinalaisenglantia - sillä he olivat eri -maakunnista kotoisin. Hooker oli ensin älynnyt heidän keskustelunsa -suunnan ja viitannut häntä kuuntelemaan. Katkelmia keskustelusta jäi -kuulematta ja katkelmia käsittämättä. Espanjalainen kaljuuna -Filippineiltä toivottomasti karilla, sen aarre haudattuna vastedes -noudettavaksi, siinä tarinan tausta; haaksirikkoutunut taudin -harventama miehistö, riita tahi käsirysy, ja kurin puute, ja viimein -veneisiinsä lähteminen tietymättömiin jääden. Sitte Tshang-hi vain -vuosi takaperin maissa samoillessaan oli tavannut kaksisataa vuotta -kätkössä olleet kanget, karannut junkistaan ja suunnattomalla työllä -haudannut ne uudestaan yksinänsä, mutta peräti turvallisella tavalla. -Hän pani suurta painoa tälle turvallisuudelle -- se oli hänen -salaisuutensa. Nyt hän tarvitsi apua palatakseen ja ne ylös -kaivaakseen. Äkkiä pikku kartta liehahti ja äänet alenivat. Oiva juttu -kahden haaksirikkoutuneen brittiläisen vetelehtijän kuultaviin! Evansin -uni siirtyi hetkeen jolloin hänellä oli Tshang-hin kankipalmikko -kädessään. Kiinalaisen henki tuskin on pyhä kuten europalaisen. -Tshang-hin viekkaat pienet kasvot, ensin tuikeat ja raivokkaat kuin -säikähdytetty käärme, ja sitte pelokkaat, petolliset ja surkeat, -kävivät unessa valtaisen näkösälle. Lopulta Tshang-hi oli irvistänyt, -mitä käsittämättömimmällä ja ylen oudolla tavalla. Yhtäkkiä tapausten -sarja sukeusi kovin epämieluiseksi, kuten unessa väliin käy. Tshang-hi -sopotti häntä uhaten. Hän näki unissaan kasoittain kultaa, ja -Tshang-hin ehättävän väliin ja ponnistelevan pidättääkseen häntä -loitompana. Hän tarrasi Tshang-hia kankipalmikkoon -- miten iso tuo -keltainen vinosilmä olikaan, ja miten hän rimpuili ja irvisteli! Hän -yhä kasvoi isommaksikin. Sitte kiiltävät kultakasat muuttuivat -tohisevaksi ahjoksi, ja jättiläismäinen paholainen, hämmästyttävästi -Tshang-hin näköinen, isoa mustaa häntää lukuunottamatta, alkoi syöttää -häntä hiilillä. Ne polttivat suuta hirveästi. Toinen paholainen kiljui -hänen nimeään: "Evans, Evans, sinä unikeko!" vai oliko se Hooker? - -Hän heräsi. He olivat lantaitten suussa. - -"Tuolla ovat ne kolme palmua. Paikan täytyy olla suorassa suunnassa -tuohon pensasryhmään nähden", virkkoi hänen kumppaninsa. "Pane se -merkille. Jos menemme noiden pensaiden luo ja sitte työnnymme -tiheikköön suorassa suunnassa täältä, niin jokirantaan päästessäni me -tulemme paikalle." - -He näkivät nyt missä joen suu avautui. Näkö virkisti Evansia. "Pian, -mies", hän huudahti, "tai minun jumaliste täytyy ryypätä merivettä!" -Hän jyrsi kättään ja tuijotti kallioitten ja vehmaan viidakon lomissa -kiertelevään hopeaiseen juovaan. - -Äkkiä hän kääntyi melkein tuimasti Hookeriin. "Anna _minulle_ mela", -hän sanoi. - -Niin he saapuivat joen suulle. Kappaleen matkaa ylemmä tultua Hooker -otti vettä kämmeneensä, maistoi sitä ja sylkäisi pois. Hiukan edempänä -hän yritti taas. "Tämä kelpaa", hän sanoi, ja he alkoivat ahnaasti -juoda. - -"Hiiteen tämä!" tokaisi Evans. "Liian hidasta." Ja vaarallisesti -nojautuen kanootin keulan yli hän alkoi imeä vettä huulillaan. - -Juotuansa he ohjasivat kanootin pienen puronuomaan ja olivat -astumaisillaan maihin rehevään vesaikkoon, joka riippui vesirajan yli. - -"Meidän täytyy kömpiä tämän läpi rannalle löytääksemme pensaamme ja -päästäksemme samalle viivalle aarrepaikkaan nähden", huomautti Evans. - -"Meidän olisi parempi meloa ympäri", vastasi Hooker. - -He työnsivät siis kanoottinsa takaisin joelle ja meloivat alas merelle -ja pitkin rantaa siihen kohtaan missä pensasryhmä kasvoi. Tässä he -kävivät maihin, kiskaisivat keveän kanootin kauvas hietikolle ja -astelivat viidakon reunaa kohden kunnes näkivät riutan aukeaman ja -pensaat suorassa suunnassa. Evans oli ottanut erään alkuasukkaitten -käyttämän kapineen kanootista. Se oli L-muotoinen, ja poikkipiena -kiillotetulla kivellä silattu. "Se on nyt suoraan tätä suuntaa", hän -selitti; "meidän täytyy tunkeutua tästä läpi kunnes saavumme joelle, -Sitte on haeskeltava." - -He raivasivat tietään ruokojen, leveitten lehtien ja nuorten puitten -tiuhassa kudoksessa, ja se oli ensimältä tukalaa tehtävää, mutta varsin -pian puut isonivat ja maa niiden alla muuttui ankeammaksi. Auringon -helteen sijalle tuli huomaamattomin erin viileä siimes. Puut koituivat -lopulla suunnattomiksi pylväiksi jotka ylhäällä ilmassa yhtyivät -lehteväksi katokseksi. Himmeitä valkeita kukkia riippui niiden -rungoista ja nuoramaisia suikertelevia kasveja kiertyili puusta puhun. -Siimes tummui. Maan pinnalla alkoi ylt'yleensä näkyä nystyisiä sieniä -ja punaisen ruskeata hilsettä. - -Evansia värisytti. "Täällä tuntuu melkein kylmältä tuolta helteestä -päästyä." - -"Toivottavasti olemme oikealla ladulla", sanoi Hooker. - -Lopulta he näkivät etäällä edessään keskellä jylhää hämyä aukon, missä -kuuman päiväpaisteen kimmellys syöksähti metsään. Siellä vihannoitsi -heleänä nurmi ja kukkaset kirjasivat maan. Sitte he kuulivat veden -lorinaa. - -"Täällä on joki. Paikan pitäisi olla nyt lähellä", arveli Hooker. - -Kasvullisuus oli joen äyräällä rehevää. Suuria kasveja, vielä -nimettömiä, versoi isojen puitten juurilla ja levitti suunnattomia -vihreitä viuhkaruusukkeita taivaankaistaletta kohti. Runsaasti kukkasia -ja kiiltävälehtinen suikertelijalaji riippui valonpuoleisilla -rungoilla. Leveän, tyvenen lammen pinnalla, joka nyt aukesi -aarteenetsijäin nähtäviin, kellui isoja puikeita lehtiä ja vahamaisia -lumpeen näköisiä punertavan valkeita kukkia. Etäämpänä joen mutkassa -vesi vaahdoten syöksyi pauhaavana koskena näkyvistä. - -"No!" tiedusti Evans. - -"Me olemme hiukan hairahtaneet suunnalta", arveli Hooker. "Sitä saattoi -arvatakin." - -Hän kääntyi katsomaan taakse jääneen hiljaisen metsän viileän katveen -hämyyn. "Jos tunkeudumme kappaleen matkaa ylös ja alas jokea, niin -tavannemme jotakin." - -"Sanoit --" alotti Evans. - -"_Hän_ sanoi että siinä on kivikasa", oikaisi Hooker. - -Miehet silmäilivät toisiaan tuokion. - -"Yritetäänpäs hiukan alas jokea ensin", ehdotti Evans. - -He etenivät verkalleen, uteliaasti tähystäen ympärilleen. Äkkiä Evans -seisahtui. "Mikä lempo tuo on?" hän huudahti. - -Hooker seurasi hänen sormensa suuntaa. "Jotakin sinistä", hän virkkoi. -Se oli tullut näkyviin heidän noustessaan pienelle kohokkeelle. Sitte -hän alkoi erottaa, mikä se oli. - -Hän riensi äkkiä eteenpäin, kunnes hervottomaan käteen ja käsivarteen -kuuluva ruumis oli näkyvissä. Hän tarttui lujemmin kantamaansa -työaseeseen. Olento oli vatsallaan loikova kiinalainen. Asennon -toivottomuus oli silmäänpistävä. - -Miehet vetäysivät likemmäs toisiaan ja seisoivat äänettöminä -tuijotellen pahaenteistä vainajaa. Se makasi puiden ympäröimällä -avoimella paikalla. Meressä oli kiinalaismallinen lapio ja etäämpänä -hajoteltu kiviröykkiö äskettäin kaivetun kuopan äärellä. - -"Joku on käynyt täällä ennen", ähkäisi Hooker käheästi. - -Sitte Evans yltyi kiroamaan ja riehumaan polkien maata. - -Hooker vaaleni, vaan ei puhunut mitään. Hän astahti ruumista kohti. -Niska oli pöhistynyt ja sinipunainen, kädet ja nilkat turvonneet. -"Hui!" huudahti hän, käännähti pois ja meni kuopalle päin. Hän parkaisi -hämmästyksestä ja hoilasi Evansille, joka oli hitaasti seuraamassa -perässä. - -"Sinä hupsu! Kaikki hyvin. Se on täällä vielä." Sitte hän kääntyi taas -katsomaan kuollutta kiinalaista, ja sitte jälleen kuoppaa. - -Evans hyökkäsi paikalle. Heidän vieressään lojuvan kovaonnisen raukan -jo puoleksi esille kaivamina näkyi joukko himmeitä keltaisia kankia. -Hän kumartui alas kuoppaan, kaapi multaa syrjään paljain käsin ja veti -nopeasti yhden tuollaisen raskaan möhkäleen ylös. Siinä pisti hänen -kättään pieni oka. Hän nyppäisi hienon piikin pois sormillaan ja nosti -nurmelle kangen. - -"Ainoastaan kulta tai lyijy voi olla tämän painoista", hän riemuitsi. - -Hooker yhä katseli kuollutta kiinalaista, Hän oli ymmällä. - -"Hän varastautui edelle ystävistään", hän vihdoin sanoi. "Mies saapui -tänne yksinään ja joku myrkyllinen käärme on hänet tappanut... -Ihmettelen miten hän löysi paikan." - -Evans punnitsi kankea käsissään. Mitä merkitsi yksi kuollut -kiinalainen? "Meidän on vietävä tämä tavara vähin erin mannermaalle ja -joksikin aikaa kuopattava se siellä. Miten saammekaan sen kanoottiin?" - -Hän riisui takkinsa, levitti sen nurmelle ja paiskasi sen päälle pari -kolme kankea. Silloin hän havaitsi toisen pikku piikin lävistäneen -ihonsa. - -"Tuossa on meille täysi kantamus", hän sanoi. Sitte äkkiä omituisen -ärtymyksen puuskassa: "Mitä tuijotat?" - -Hooker kääntyi häneen. "En voi sietää... häntä." Hän nyökäytti -ruumiiseen päin. "Se niin muistuttaa --" - -"Lorua!" tuumi Evans. "Kaikki kiinalaiset ovat yhden näköisiä." - -Hooker katsoi häntä kasvoihin. "Aijon kuitenkin haudata _tuon_, ennen -kuin käyn käsiksi tähän tavaraan." - -"Älä joutavoitse, Hooker", kehotteli Evans. "Anna tuon lahonneen raadon -odotella." - -Hooker epäröitsi, ja sitte hänen silmänsä huolellisesti tähysteli -ruskeata maaperää. "Se säikyttelee minua jollakin tavoin", hän -tunnusti. - -"Kysymyksenä on", jatkoi Evans, "mitä tehdä näillä kangilla. -Hautaammeko ne uudestaan täällä vai viemmekö ne salmen poikki -kanootilla?" - -Hooker mietiskeli. Hänen hämmentynyt katseensa kiersi jättiläismäisiä -runkoja pitkin kauvas ylös latvojen päiväpaisteiseen vehreyteen. Hän -värähti taas silmänsä sattuessa kiinalaisen siniseen haamuun. Hän -tähysti etsivästi puitten lomien harmaisiin syvyyksiin. - -"Mikä sinua vaivaa, Hooker!" tuskitteli Evans. "Oletko järjiltäsi?" - -"Toimittakaamme kulta ainakin pois täältä", lausui Hooker. - -Hän tarttui takin kaulukseen, Evans liepeisiin, ja he nostivat -kantamuksen koholle. "Mitä tietä?" kysyi Evans. "Kanootille?" - -"On omituista", valitti Evans heidän astuttuaan vasta muutaman -askeleen, "että käsivarsiani vielä kolottaa tuosta melomisesta." - -"Hitto!" hän noitui. "Niitäpä kivistää! Minun on levähdettävä." - -He laskivat takin maahan. Evansin kasvot olivat valkeat ja pieniä -hikipisaroita kihoili hänen otsalleen. "Täällä metsässä on jollakin -tavoin ummehtunutta." - -Sitte yht'äkkiä heittyen järjettömään suuttumukseen: "Mitä hyödyttää -odotella tässä kaiken päivää? Käy käsiksi, kuule! Et ole muuta tehnyt -kun vetelehtinyt sen koommin kun ruumiin näimme." - -Hooker katseli vakaasti toverinsa kasvoja. He ottivat taakkansa ja -kulkivat ehkä sata metriä äänettöminä eteenpäin. Evans alkoi raskaasti -huohottaa. - -"Etkö voi puhua?" hän tiuskaisi. - -"Mikä sinua vaivaa?" kysyi Hooker. - -Evans kompastui ja sinkautti sitte äkkiä kiroten takin käsistään. Hän -seisoi tovin Hookeria tuijotellen ja tarttui voihkaten kurkkuunsa. - -"Älä tule lähelle", hän sanoi ja meni nojautumaan puuta vasten. Sitten -lujemmasti: "Olen tuotapikaa parempivointinen." - -Pian hänen kätensä irtausivat rungosta ja hän luisti hitaasti alas sitä -myöten kunnes kyyristeli kasaksi luhistuneena sen juurella. Hänen -kätensä kouristuivat nyrkkiin. Kasvot olivat kivusta vääntyneet. Hooker -lähestyi häntä. - -"Älä koske minuun! Älä koske minuun!" Evans hoki tukahtuneella äänellä. -"Nosta kulta takaisin takille." - -"Enkö voi millään auttaa sinua?" kysyi Hooker. - -"Nosta kulta takaisin takille." - -Hooker tunsi kultakankia pidellessään pienen pistoksen peukalossaan. -Hän katseli kättään ja näki hennon piikin, pari tuumaa pitkän. - -Evans korahti ja vieri ympäri. - -Hookerin leuka valahti alas. Hän tuijotti tovin okaan suurenevin -silmin. Sitte hän katsahti Evansiin, joka nyt makasi käpertyneenä -maassa, selkä värveellisesti köyristyen ja oijeten. Sitte hän katseli -puitten pylväikön ja suikertelijakasvien verkon lomitse sinne missä -sinikaapuisen kiinalaisen ruumis vielä oli epäselvästi näkyvissä -harmaasta hämystä. Hän ajatteli asemakaavan kulmassa olleita pikku -viivoja, ja paikalla hän tajusi. - -"Jumala armahda!" hän huudahti. Sillä oat olivat samanlaisia kuin ne, -joita dajakit myrkyttävät ja käyttävät puhallusputkissaan. Hän ymmärsi -nyt mitä Tshang-hin vakuuttelu aarteensa turvallisuudesta tarkotti. Hän -ymmärsi nyt tuon irvistyksen. - -"Evans!" hän karjaisi. - -Mutta Evans oli nyt äänetön ja liikkumaton, paitsi jäsenten kamalaa -värveellistä nytkähtelyä. Pohjaton äänettömyys vallitsi metsässä. - -Sitte Hooker alkoi raivokkaasti imeä pientä vaalean punaista pilkkua -peukalossaan -- imeä henkensä edestä. Pian hän tunsi omituista -mojotusta käsivarsissaan ja hartioissaan, ja sormia tuntui olevan -vaikea taivuttaa. Silloin hän tiesi ettei imemisestä ollut apua. - -Yht'äkkiä hän pysähtyi, istuutui kultapinon viereen ja leuka käsien -varassa, kyynäspäät polvia vasten, tuijotteli toverinsa vääntynyttä -mutta vielä vavahtelevaa ruumista. - -Tshang-hin irvistys tuli taaskin hänen mieleensä. Jumottava kipu levisi -kurkkua kohti ja kävi hiljalleen tuimemmaksi. Korkealla hänen -yläpuolellaan heikko tuulahdus viipotti lehviä, ja jonkun tuntemattoman -kukkasen valkeita terälehtiä leijui alas hämyssä. - - - - -Voimakoneitten Herra. - - -Camberwellissa sähkörautatien voimansiirtäjinä olevien surisevien ja -sälisevien voimakoneitten päähoitaja oli Yorkshiresta ja nimeltään -James Holroyd. Hän oli käytännöllinen sähkötaituri, mutta hetas -whiskylle, vanttera punatukkainen törkiö, jolla oli säännöttömät -hampaat. Hän epäili jumaluuden olemassaoloa, mutta uskoi Carnot'n -kehityskierroksen, oli lukenut Shakespearea ja havainnut hänet heikoksi -kemiassa. Hänen apulaisensa oli salaperäisestä Idästä kotoisin ja -nimeltään Azuma-zi. Mutta Holroydin puheessa oli hänen nimenään -Hyh-höh. Holroyd piti neekeriapulaisesta syystä että sellainen sieti -potkuja -- Holroydin tapoja -- eikä kurkkaillut koneistoon yrittääkseen -oppia sitä tuntemaan. Eräitä omituisia sivistyksemme korkeimman -kehityksen keskeen äkkiä joutuneen neekerimielen mahdollisuuksia -Holroyd ei koskaan täysin tajunnut, vaikkakin juuri lopulla sai niistä -hieman vihiä. - -Azuma-zin määritteleminen oli kansatieteen ulkopuolella. Hän oli -kenties enemmän neekeri kuin mitään muuta, vaikka tukka oli pikemmin -kihara kuin villainen ja nenävarsi selvästi näkyvä, Ihokin oli enemmän -ruskea kuin musta, ja silmänvalkuaiset keltaiset. Leveät poskiluut ja -kapea leuka loivat kasvoille käärmemäisen V-muodon. Pääkin oli takaa -leveä ja otsalta kaita, ikäänkuin olisivat aivot vääntyneet toisin päin -kuin europalaisen. Hän oli kitulias kasvultaan ja vielä kituliaampi -kielitaidoltaan. Keskustelussa hän päästeli monenmoisia merkitykseltään -tuiki tuntemattomia kummallisia ääniä, ja harvakseltaan lausumansa -sanat hän muokkasi luonnottoman mutkaisiksi. Holroyd yritteli valaista -hänen uskonnollisia käsityksiään ja -- varsinkin whiskyä naukkailtuaan --- luennoitsi hänelle taikauskoa ja lähetyssaarnaajia vastaan. Mutta -Azuma-zi vältteli jumalistansa puhumista, vaikka sai potkujakin siitä, -Azuma-zi oli tullut Lontooseen Malakasta ja sen takaa saapuneen _Lord -Clive_ laivan kivihiilikomerossa, verhottuna valkeaan mutta -riittämättömään pukuun. Hän oli nuorellakin ijällään kuullut Lontoon -suuruudesta ja rikkauksista, missä kaikki naiset ovat valkeita ja -kauniita, ja kerjäläisetkin kadulla valkeita, ja hän oli joukko -äsken ansaittuja kultakolikolta taskussaan saapunut pitämään -hartausharjotuksia sivistyksen alttarilla. Tulopäivä oli kolea; taivas -oli sumea ja tuulen tuiskauttelemaa vihmaa tihkui lokaisille kaduille, -mutta hän heittäysi rohkeasti Shadwellin nähtävyyksiä ihailemaan, ja -ajautui ennen pitkää terveydeltään ränstyneenä, vaatetukseltaan -sivistyneenä, pennittömänä ja muissa kuin välttämättömimpiä tarpeita -koskevissa asioissa mykkänä eläimenä ahertamaan James Holroydille ja -hänen pöyhkyriyttään kärsimään Camberwellin voimakonevajassa. Ja -pöyhkeä kohtelu oli James Holroydille lempityötä. - -Oamberwellissa oli kolme voimakonetta käyttökoneineen. Kaksi alusta -asti ollutta ovat pieniä; isompi oli uusi. Pienemmät koneet pitivät -kohtalaista ääntä; niiden remmit surisivat pyöriensä yli, aina silloin -tällöin sähköiset sädekimput rätisivät ja sihisivät ja ilma herkeämättä -hyrisi huu-uu-uu niiden napojen välillä. Toinen hölskyi perustuksiltaan -ja piti vajan täräjämässä. Mutta iso voimakone hukutti tykkänään kaikki -nämä äänet rautaisen ytimensä ehtymättömällä järinällä, joka sai -muitakin rautaosia jymisemään. Tuota katsomassa kävijän päätä pyörrytti -käyttökoneitten tyk-tyk-tyk, isojen pyörien vilinä, vinhasti kieppuvat -pallolämsät, höyryn ajoittaiset pihahdukset, ja kaiken yli jyrisevä -ison voimakoneen kumea, herkeämätön, hyökyilevä pauhu. Viimeksi -mainittu ominaisuus oli konerakennustaidon kannalta vika, mutta -Azuma-zi laski sen luonnostaan kuuluvaksi tuolle valtaisen ylväälle -ihmeoliolle. - -Pitäisimme tuon vajan äänet aina lukijan korvissa hänen lukiessaan, jos -se olisi mahdollista; kertoisimme koko tarinamme sellaisella -säestyksellä. Se oli loppumatonta paukkinan virtaa, josta korva erotti -ensin yhden säikeen ja sitte toisen; siinä oli höyry-käyttö koneitten -aikavälistä kuorsumista, puuskuntaa ja pihinää, niiden mäntien imentää -ja hytkähtelyä, isojen vauhtipyöräin puolaimien jälseää huisketta ilmaa -vasten, nahkaremmien väljempinä ja kireämpinä soljuessaan vaihtelevaa -siukumista ja voimakoneitten kiukkuista hyrinää; ja kaiken yläpuolella, -toisinaan kuulumattomana, kun korva siihen väsyi, ja sitte taas hiipien -takaisin tajuntaan oli tämä ison koneen pasuunan pauhu. Lattia jalkain -alla ei koskaan tuntunut vakaiselta ja liikkumattomalta, vaan tärisi ja -nauskui. Se oli huumaava, hyllyilevä paikka, ja hytkäytteli kenen -tahansa ajatukset oudosti vinkkuroimaan. Ja kolmeen kuukauteen, -koneenkäyttäjien ison lakon kestäessä, Holroyd, joka oli rikkuri, ja -Azuma-zi, joka oli pelkkä neekeri, eivät kertaakaan olleet ulkona -tuosta sekamelskaisesta kurimuksesta, vaan nukkuivat ja söivät pienessä -puukojussa vajan ja veräjän välissä. - -Holroyd piti pian Azuma-zin tultua jumaluusopillisen luennon ison -koneensa tekstistä. Hänen täytyi huutaa saadakseen sanansa jymyssä -kuuluviin. "Katsos tuota", kehui Holroyd; "mikä pakanallinen -epäjumalasi vetää sille vertoja?" Ja Azuma-zi töllisteli. Hetkeksi -Holroydin puhe häipyi, ja sitte Azuma-zi kuuli: "Tappaisi sata miestä, -Siinä sitä on herraa!" - -Holroyd oli ylpeä isosta voimakoneestaan, ja laajasti selitteli sen -kokoa ja voimaa Azuma-zille kunnes ties mitä merkillisiä aatoksia se ja -herkeämätön vilinä ja tohina sai risteilemään kiharaisessa mustassa -kallossa. Hän valaisi mitä havainnollisimmin millä kaikilla -kymmenkunnalla tavalla mies voisi siitä saada surmansa, ja kerran hän -antoi Azuma-zille sähkötäräyksen näytteeksi sen laadusta. Siitä asti -Azuma-zi työnsä hengähdyslomina -- se oli raskasta työtä, käsittäen ei -ainoastaan hänen omansa, vaan enimmän osan Holroydinkin toimista -- -istui katselemassa isoa konetta. Silloin tällöin sähkökimput rätisivät -ja kipinöitsivät sinisiä leimahduksia, joita Holroyd sadatteli, mutta -muutoin kaikki kävi tasaisesti ja tahdikkaasti kuin hengitys. Remmi -kieppui vonkuen voimansiirtoakselin ympäri, ja takaa aina kuului männän -ystävällinen jytkytys. Niin se eleskeli kaiken päivää tässä isossa -ilmavassa majassa, hän ja Holroyd palvelijoinansa; ei vangittuna ja -orjuutettuna kuin muut hänen tuntemansa koneet olivat olleet, vaan -valtaistuimelle korotettuna mahtina. Noita kahta pienempää voimakonetta -Azuma-zi vastakohdan voimasta halveksi; isomman hän itsekseen risti -Voimakoneitten Herraksi. Nuo olivat ärtyneitä ja säännöttömiä, mutta -iso voimakone oli vakaa. Miten suuri se olikaan! Miten levollinen ja -keveä käynniltään! Suurempi ja tyynempi vielä kuin Rangoonissa -näkemänsä Buddat, eikä kuitenkaan liikkumaton, vaan elävä! Isot mustat -telat kieppuivat, kieppuivat, kieppuivat, kehät vilisivät sädekimppujen -alla ja lieriön kumea jymy ohjasi kaikkea. Se vaikutti Azuma-ziin -omituisesti. - -Azuma-zille ei työ ollut mieluista. Hän istuskeli katselemassa -Voimakoneitten Herraa Holroydin poiketessa houkuttelemaan ratapihan -veräjänvartijaa whiskyä noutamaan, vaikka hänen oikea paikkansa ei -ollut voimakonesuojuksessa vaan käyttökoneitten takana, ja vaikka -Holroyd sivalteli häntä tukevan vaskilangan pätkällä milloin tapasi -hänet kurkkailemassa. Hänellä oli tapana hiipiä seisoskelemaan -jättiläisen lähelle ja katsella päänsä yllä kieppuvaa isoa nahkaremmiä. -Remmissä oli musta tilka, ja häntä jotenkuten huvitti kaikessa tässä -hälinässä katsella sen alituista palaamista. Outoja ajatuksia kehräytyi -sen viipotuksen mukana. Tieteilijät kertovat että villit elähyttävät -kiviä ja puita hengellä -- ja kone on tuhannen vertaa elävämpi kuin -kivi tai puu. Ja Azuma-zi oli pohjaltaan vielä villi. Sivistyksen kuori -ei ollut syvemmällä kuin hänen työpuseronsa, sinelmänsä ja kasvojansa -ja käsiänsä peittävä kivihiilen lika. Hänen isänsä oli palvellut -meteoria; hänen sukunsa verta oli kenties roiskunut Juggernautin -leveisiin pyöriin. [Juggernaut on epäjumala, jonka raskaitten -vankkurien alle uskovaisia hinduja heittäytyy sovitus-uhriksi -vuotuisesti uusiintuvassa juhlassa. Suom. muist.] - -Hän käytti kaikkia Holroydin antamia tilaisuuksia kosketella ja -käsitellä isoa voimakonetta, joka oli alkanut häntä lumota. Hän -kiillotti ja puhdisti sitä kunnes metalliosat häikäisivät -päiväpaisteessa. Hänet valtasi salaperäinen palveluksen tunne tätä -tehdessään. Hänellä oli tapana astua sen luo ja hellästi kosketella sen -kieppuvia induktioteloja. Hänen palvelemansa jumalat olivat kaikki -kaukana, Lontoon ihmiset kätkivät jumalansa. - -Viimein hänen hämärät tunteensa kävivät selvemmiksi, sukeusivat -ajatuksiksi ja lopulta teoiksi. Tullessaan jymisevään vajaan eräänä -aamuna hän lausui salaaminsa [Salaam on muhamettilainen kunnioittava -tervehdyssana; osa Intian asukkaita on muhamettilaisia. Suom. muist] -Voimakoneitten Herralle ja sitte Holroydin poissa ollessa meni -kuiskaamaan jyrisevälle koneelle olevansa sen palvelija, rukoillen sitä -armahtamaan häntä ja pelastamaan hänet Holroydilta. Hänen niin -tehdessään tunkeusi tutisevan konesuojuksen avoimesta kupukäytävästä -siihen harvoin ulottuva päiväpaisteen heijastus ja Voimakoneitten Herra -tohisi ja hyrisi kelmeässä kultahohteessa säteilevänä. Silloin Azuma-zi -tiesi palveluksensa otolliseksi Herralleen. Sen jälkeen hänestä ei enää -tuntunut niin yksinäiseltä kuin ennen, ja hän olikin tosiaan ollut -kovin yksikseen Lontoossa. Ja työaikansakin päätyttyä, mikä harvoin -sattui, maleksi hän suojuksen ympärillä. - -Sitte Holroydin seuraavalla kerralla kolhittua häntä meni Azuma-zi ensi -tilassa Voimakoneitten Herran eteen ja kuiskasi: "sinä näet, oi Herra!" -ja koneiston vihainen hurina tuntui vastaavan hänelle. Tuosta alkaen -tuntui hänestä voimakoneen ääniin tulevan eri sointu aina Holroydin -tullessa suojukseen. "Herrani odottaa aikansa", lohduttausi Asuma-zi -itsekseen. "Tämän narrin synnillisyys ei ole vielä kypsä." Ja hän -odotteli ja vaani tilinteon päivää. Erään kerran näkyi merkkejä -sähkövirtojen ristiinmenosta ja Holroyd sai varomatonta tutkimusta -toimittaessaan -- se tapahtui ehtoopäivällä -- jokseenkin ankaran -täräyksen. Käyttökoneen takaa näki Azuma-zi hänen hypähtävän sivulle ja -kiroovan telan ilkiöitä. - -"Hän on saanut varotuksen", virkkoi Azuma-zi itsekseen. "Totisesti on -Herrani kärsivällinen." - -Holroyd oli ensinnä opastanut neekeriänsä sellaisissa voimakoneen -toiminnan alkeiskäsitteissä, joiden avulla tämä voisi hänen poissa -ollessaan tulla tilapäisesti toimeen vajassa. Mutta havaitessaan millä -tavoin Azuma-zi loikaroitsi jättiläiskoneen ympärillä hän kävi -epäluuloiseksi. Hän tajusi hämärästi apulaisellaan olevan jotakin -mielessä ja päätellen hänellä olleen tekemistä telain voitelemisessa -öljyllä joka oli eräästä kohti syövyttänyt pois kiillon, hän antoi -koneiston hälyn yli karjutun julistuksen: "älä sinä enää mene lähelle -tuota isoa voimakonetta, Hyh-höh, taikka nyljen nahkasi!" Ja muutenkin, -jos Azuma-zia miellytti olla ison koneen lähellä, vaati selvä järki ja -säädyllisyys pidättämään häntä loitolla siitä. - -Azuma-zi totteli sillä kertaa, mutta myöhemmällä hän joutui kiinni -kumarrellessaan Voimakoneitten Herraa. Silloin Holroyd tempaisi -käsivarresta ja potkaisi häntä hänen kääntyessään poistumaan. Azuma-zin -sitte seisoessa käyttökoneen takana ja Holroydin vihattua selkää -tuijotellessa saivat koneiston äänet uuden tahdin ja kuulostivat -neljältä hänen äidinkielensä sanalta. - -On vaikea tarkalleen sanoa mitä mielipuolisuus on. Luullakseni Azuma-zi -oli mielipuoli. Voimakonevajan lakkaamaton paukkina ja vilske oli -saattanut huiskuttaa hänen pienet tietonsa ja runsaat taikauskoiset -kuvitelmansa vihdoin jonkinlaiseksi riivaannukseksi. Ainakin, kun hänen -mieleensä juohtui aatos tehdä Holroydista uhri voimakoneen -jumaluudelle, hän joutui omituisen ylvästelevän tunnekuohun valtaan. -Sinä yönä nuo kaksi miestä ja heidän mustat varjonsa olivat vajassa -yksikseen. Vajaa valaisi iso vilkkuva ja punaisena vilahteleva -kaarilamppu. Varjot venyivät mustina voimakoneitten taakse, -käyttökoneitten heilurikuulat syöksähtelivät valosta pimeyteen ja -niiden männät jytkyivät äänekkäästi ja tasaisesti. Vajan avoimesta -päästä näkyvä ulkopuolinen ilma häämötti uskomattoman etäisenä. Se -tuntui aivan kuolleeltakin, kun koneiston jymy tukehdutti kaikki -ulkoiset äänet. Etäällä kuvastui pihan musta aita ja sen takana talojen -harmaita ääriviivoja, ja ylhäällä kaareili tummansininen taivas -kelmeine tähtösineen. Azuma-zi astui äkkiä vajan keskuksen poikki -remmien alitse ja katosi ison voimakoneen varjoon. Holroyd kuuli -lipsahduksen ja vauhdin tahti muuttui. - -"Mitä hiivattia sinä vaihteelle teet?" hän ulvahti hämmästyneenä. "Enkö -ole sulle sanonut --" - -Silloin hän näki Azuma-zin silmien päättäväisen ilmeen, aasialaisen -astuessa varjosta häntä kohti. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä miehet olivat hurjassa ottelussa ison -voimakoneen edessä. - -"Sinä paksupää hullu!" hönkäisi Holroyd ruskean käden kuristaessa -kurkkuaan. "Pysy erilläsi noista kosketusrenkaista." Samassa hän -suistui jaloiltaan ja horjui Voimakoneitten Herraa kohti. Hän hellitti -vaistomaisesti irti vastustajastaan pelastuakseen koneesta. - - * * * * * - -Lähetti, joka oli hurjalla kiireellä pantu asemalta tutkimaan mitä -voimakonevajassa oli tapahtunut, tapasi Azuma-zin veräjänvartijan -kojusta. Azuma-zi yritti selittää jotakin, mutta lähetti ei saanut -mitään selvää hänen katkonaisesta solkkauksestaan, vaan riensi vajaan. -Koneet olivat kaikki meluisesti työssä eikä mitään näyttänyt olevan -epäkunnossa. Tuntui kuitenkin omituista kärventyneiden hiuksien hajua. -Sitte hän näki kummallisen kurtistuneen kasan roikkumassa ison -voimakoneen etumuksessa ja lähemmäksi astuessaan tunsi Holroydin -vääntyneet jäännökset. - -Mies tuijotti ja empi tuokion. Sitte hän näki kasvot ja sulki silmänsä -vavahtaen. Hän pyörähti pois ennen kuin avasi ne, jottei olisi enää -nähnyt Holroydia, ja meni ulos vajasta neuvoa ja apua hakemaan. - -Nähdessään Holroydin kuolevan Suuren Voimakoneen kouristuksessa oli -Azuma-zi ollut hiukan säikähdyksissään tekonsa seurauksista. Silti oli -hän omituisesti ylpeissään ja tiesi Voimakoneitten Herran armon olevan -puolellaan. Hänen suunnitelmansa oli jo valmis miehen tullessa -asemalta, ja kiireesti paikalle saapunut teknillinen johtaja hyväksyi -heti ilmeisen johtopäätöksen itsemurhan tapahtumisesta. Tämä -asiantuntija tuskin otti huomatakseenkaan Azuma-zia, muutamia -kysymyksiä hänelle vain tehden. Näkikö hän Holroydin epätoivoista -tekoa? Azuma-zi selitti olleensa poissa näkyvistä tulipesän luona -kunnes kuuli voimakoneen soinnun muuttuvan. Tutkinto ei ollut -rasittava, ollen epäluuloista vapaa. - -Holroydin vääntyneet jäännökset, jotka sähkötaituri irrotti koneesta, -verhosi joutuin veräjänvartija kahvitahraisella pöytäliinalla. Jonkun -kekseliääseen mieleen juolahti etsiä lääkäri. Asiantuntija puuhasi -etupäässä koneen laittamisessa taas käyntiin, sillä sähkörautatien -tunkkaisiin tunneleihin oli pysähtynyt seitsemän kahdeksan junaa. -Azuma-zin, joka vastaili tahi väärin ymmärsi vajaan valtansa tahi -tunkeilevaisuutensa nojalla tulleiden ihmisten kysymyksiä, lähetti -teknillinen johtaja pian takaisin kivihiilikomeroon. Veräjän -ulkopuolelle kerääntyi tietysti väkijoukko -- kenellekään -tuntemattomasta syystä oleksii Lontoossa aina väkijoukko päivän tai -pari äkillisen kuolemantapauksen näyttämön lähettyvillä -- pari kolme -sanomalehtikertojaa siivilöityi tavalla tai toisella konesuojukseen ja -yksi pääsi Azuma-ziinkin asti; mutta johtaja ajoi heidät pellolle, -ollen itse hiukan sanomalehtimieskin. - -Aikanaan kannettiin ruumis pois ja yleisön mielenkiinto häipyi sen -mukana. Azuma-zi pysyi hyvin hiljaisesti tulipesänsä ääressä, -lakkaamattomasti nähden hiilissä olennon joka tempoili rajusti ja kävi -liikkumattomaksi. Tunnin kuluttua murhasta näytti vaja siltä kuin ei -siellä milloinkaan olisi mitään merkillistä tapahtunut. Kurkistaessaan -konehuoneestaan näki villi Voimakoneitten Herran jyräjävän ja tohisevan -pienten veljiensä vieressä, ja vauhtipyörät humisivat ympäri ja höyry -sihahteli mäntien tiessä ihan kuin aikaisemminkin illalla. Lopultakin -oli se pelkästään konetaidolliselta kannalta katsoen ollut peräti -vähäpätöinen tapaus -- pelkkä sähkövirran tilapäinen poikkeeminen. -Mutta nyt oli teknillisen johtajan hento vartalo ja hento varjo -Holroydin vantteran hahmon asemesta astelemassa valokujaa edestakaisin -pitkin täräjäviä lattiapalkkeja remmien alla käyttökoneiden ja -voimakoneiden välissä. - -"Enkö ole palvellut Herraani?" kysyi Azuma-zi kuulumattomasti -varjoltaan, ja ison voimakoneen sointu kajahteli täyteläisenä ja -puhtaana. Katsellessaan vilisevää koneistoa joutui hän jälleen sen -lumouksen valtaan joka Holroydin kuoltua oli hiukan heikentynyt. - -Ei koskaan ollut Azuma-zi nähnyt miehen saavan surmaansa niin väleen ja -säälimättömästi. Iso suriseva kone oli tappanut uhrinsa sekunniksikaan -horjahtamatta tasaisesta tahdistaan. Se oli todellakin mahtava jumala. - -Mitään aavistamaton teknillinen johtaja seisoi selkä häneen päin, -kirjottaa sohien paperipalaselle, Hänen varjonsa osui jättiläiskoneen -jalustaan. - -"Oliko Voimakoneitten Herra vielä nälissään? Hänen palvelijansa oli -valmis." - -Azuma-zi astahti vaivihkaa eteenpäin; sitte seisahtui. Teknillinen -johtaja herkesi äkkiä kirjottamasta ja takimaisen voimakoneen ääreen -astuen alkoi tarkastaa sädekimppuja. - -Azuma-zi epäröitsi, ja puikahti sitte äänettömästi vaihteen luo -varjoon. Siellä hän odotteli. Pian kuuluivat johtajan askeleet -palaavan. Hän seisahtui entiseen asemaansa, tietämättömänä kymmenen -jalan päässä kyyristelevästä lämmittäjästä. Sitte iso voimakone äkkiä -sihahti, ja seuraavassa silmänräpäyksessä Azuma-zi pimeästä hyökkäsi -hänen niskaansa. - -Ensin johtaja vyötäisiltä siepattuna heilahti isoa voimakonetta kohti, -sitte polvellaan potkaisten ja käsillään vastustajansa pään alas -nykertäen hän tempautui irti syleilystä ja keikahti pois päin koneesta. -Sitte villi tarttui häneen taas, puskien kiharaisella päällään hänen -rintaansa, ja he hoippuroitsivat ja huohottivat kuten tuntui koko -ikuisuuden. Sitte johtaja tuli temmanneeksi mustan korvan hampaisiinsa -ja puri raivokkaasti. Neekeri ulvoi hirveästi. - -He kieriskelivät lattialla, ja neekeri, joka oli luiskahtanut hampaiden -pinteestä tahi menettänyt palan korvastaan -- johtaja arvaili sitä -siinä -- yritti kuristaa häntä. Johtaja teki tehottomia ponnistuksia -saadakseen hapuilluksi jotakin käsiinsä ja potkituksi, kun lattialta -kuului askeleen tervetullutta kopsetta. Seuraavassa hetkessä Azuma-zi -oli jättänyt hänet ja syöksähtänyt isoa voimakonetta kohti. Pauhinassa -kuului sähähdys. - -Sisään astunut yhtiön virkamies seisoi tuijotellen, kun Azuma-zi -sieppasi paljaat päätejohdot käsiinsä, väännähti kamalasti ja killui -sitte liikahtamattomana koneessa, kasvot rajusti vääristyneinä. - -"Olenpa kerrassaan iloissani siitä että saavuit juuri nyt", sanoi -teknillinen johtaja yhä lattialla istuen. - -Hän katseli vielä värisevää olentoa. "Tuo ei ole näköjään kaunis -kuolema -- mutta se on nopea." - -Virkamies yhä tuijotti ruumiseen. Hän oli hidas-älyinen mies. - -Syntyi vaitiolo. - -Johtaja kompuroitsi jaloilleen. Hän siveli miettivästi kauluksensa -sisäpuolta sormillaan ja liikutti päätään useaan kertaan edestakaisin. - -"Holroyd parka! Nyt käsitän." Sitte hän melkein koneellisesti astui -varjossa olevan vaihteen luo ja käänsi sähkövirran rautatien johtoon. -Hänen niin tehdessään heltisi korventunut ruumis koneesta ja putosi -kasvoilleen maahan. Voimakoneen sisus pauhasi äänekkäänä ja -puhdassointuisena, ja voimansiirtolaitos viuhtoi ilmaa. - - * * * * * - -Niin päättyi ennenaikaisesti voimakonejumaluuden palvelus, kenties -lyhyt-ikäisin kaikista uskonnoista. Kuitenkin se saattoi samalla -upeilla ainakin yhdestä marttyyristä ja yhdestä ihmisuhrista. - - - - -Æpyornis-saari. - - -Arpikasvoinen mies kumartui pöydän yli ja katseli kimppuani. - -"Kämmeköitä?" hän kysyi. - -"Muutamia", sanoin. - -"Tikankontteja", hän virkkoi. - -"Etupäässä", vastasin. - -"Mitään uutta? Sen arvasin. _Minä_ nuuskin nuo saaret viisikolmatta -- -seitsemänkolmatta vuotta takaperin. Jos löydätte mitään uutta sieltä -- -niin se on totisesti ihka uutta. En jättänyt paljoa." - -"En ole keräilijä", selitin. - -"Olin nuori silloin", hän pitkitti. "Voi hitto kuinka samoilinkin." Hän -näytti ottavan minusta mittaa silmillään. "Olin Taka-Intiassa kaksi -vuotta, ja Brasiliassa seitsemän. Sitte menin Madagaskarille." - -"Tunnen muutamia tutkijoita", sanoin jotakin tarinaa aavistaen. -"Kenelle keräsitte?" - -"Dawsoneille. Lienetteköhän koskaan kuullut Butcheria mainittavan?" - -"Butcher -- Butcher?" Nimi tuntui häämöttävän muistissani; sitte -muistin oikeusjutun "Butcher Dawsonia vastaan". "Hei!" huudahdin, -"tehän olette se mies, joka manuutti heidät neljän vuoden palkasta -- -jouduitte autiolle saarelle..." - -"Sama juuri", myönsi arpikasvoinen mies kumartaen. "Lystikäs -oikeustapaus, vai mitä? Siellä olin, keräten pikku omaisuutta palkkani -säästymisen kautta tuolla saarella, panematta rikkaa ristiin -kumpaisenkaan hyväksi, heidän mitenkään kykenemättä antamaan minulle -lähtöpassia palveluksestaan. Useasti siellä ollessani huvitti minua -sitä ajatella. Tein siitä arviolaskuja -- isoja -- korukuvioina pitkin -koko siunattua koralliriuttaa." - -"Miten se tapahtui?" kysyin. "En oikein muista asiaa." - -"No... Olettehan kuullut æpyorniksista?" - -"Kyllähän. Andrews kertoi minulle uudesta lajista, jota oli -laittelemassa noin kuukausi takaperin. Juuri ennen kuin läksin merelle. -Kuuluivat saaneen lähes metrin pituisen reisiluun. Jättiläis-otus on -sen täytynyt olla!" - -"Sen uskon", virkkoi arpikasvoinen mies. "Sindbadin vaakalintu oli vain -haikua niistä. Mutta milloin noita luita löydettiin?" - -"Kolme tai neljä vuotta takaperin -- '91, muistelen. Miksi?" - -"Miksi? Syystä että _minä_ löysin niitä -- helkkarissa -- siitä on jo -melkein kaksikymmentä vuotta. Elleivät Dawsonit olisi olleet typeriä -tuohon palkkaan nähden, niin he olisivat saattaneet ottaa koko myynnin -yksinomaan haltuunsa.... _Minä_ en voinut estää tuota veneen pahusta -joutumasta vesiajolle." - -Hän pysähtyi. "Paikka on arvatenkin sama. Suon tapainen runsaan -puolentoista sadan kilometrin päässä Antananarivosta. Sattuuko teillä -olemaan tietoa? Sinne on mentävä veneillä rannikkoa pitkin. Ette -kenties satu muistamaan?" - -"En. Luullakseni Andrews sanoi jotakin suosta." - -"Sen täytyy olla sama. Se on itärannikolla. Ja vedessä on jotakin mikä -säilyttää mätänemiseltä. Kreosotilta se haisee. Muistutti minua -Trinidadista. Vieläkö munia löysivät? Muutamat minun löytämistäni -munista olivat puolentoista jalan mittaisia. Suo kaartaa ympäri, -nähkääs, saartaen erilleen tuon jättöalueen. Kovin suolainenkin se on. -No... Olipa minulla merkillisiä hetkiä siellä! Löysin jäännökset aivan -sattumalta. Läksimme munia hakemaan, minä ja kaksi alkuasukasta, kaikki -tiukkaan sullottuina tuollaiseen kummalliseen kanoottiin mitä siellä -käytetään, ja samalla löysimme nuo luut. Meillä oli teltti ja neljäksi -päiväksi muonavaroja, ja asetuimme majailemaan eräällä lujapohjaisella -kohdalla, Sen ajatteleminen saa omituisen tervankatkun vieläkin -tuntumaan nenässäni. Se on lystikästä työtä. Käydään sohiskelemassa -liejua rautariu'uilla. Tavallisesti muna rusentuu. Kuinkahan kauvan -siitä lienee kun noita æpyorniksia todella eli. Lähetyssaarnaajat -sanovat alkuasukasten kertovan juttuja ajoilta, jolloin niitä oli -elossa, mutta itse en ole sellaisia milloinkaan kuullut. [Kenenkään -europalaisen ei tiedetä nähneen elävää æpyornista; epäiltävänä -poikkeuksena on MacAndrew joka kävi Madagaskarilla v. 1745. Tekijän -muist.] Mutta varmasti olivat meidän saamamme munat yhtä tuoreita kuin -olisivat olleet äsken munittuja. Tuoreita! Kantaessaan niitä alas -veneelle toinen neekerini pudotti yhden kiveen ja se murskaantui. -Kylläpä pöllytin sitä koheloa! Mutta pahenematon se oli, ei -tuoksahtanutkaan, ja kuitenkin oli emä ollut kuolleena ehkä neljäsataa -vuotta. Syytti tuhatjalkaisen purreen. Vaan olenpa harhaantumassa -tarinani tolalta. Meiltä oli mennyt koko päivä rapakon tonkimiseen ja -munien penkomiseen eheinä esille, ja olimme kaikki mustan mutakuoren -peitossa, ja luonnollisesti olin ärtyinen. Mikäli tiesin olivat nuo -ainoat munat mitä konsanaan on saatu ilman ainoatakaan säröä talteen -otetuksi. Kävin jälkeenpäin katsomassa Lontoon luonnontieteellisessä -museossa; ne olivat kaikki säröisiä, kokoonliitettyjä kuin mosaiikki, -ja oli palasia poissakin. Minun olivat täydellisiä ja aijoin takaisin -päästyäni puhaltaa ne tyhjiksi. Tietysti minua suututti typerä -tomppeli, joka pelkän tuhatjalkaisen vuoksi tipautti hukkaan kolmen -tunnin työn. Ympäri korvia annoin runsaalla mitalla." - -Arpikasvoinen mies otti taskustaan savipiipun. Asetin tupakkakukkaroni -hänen eteensä. Hän pisti hajamielisenä piippuunsa. - -"Entä muut? Saitteko ne kotiin? En muista --" - -"Siinä on tarinan jatkon kummallisuus. Minulla oli kolme muuta. Aivan -tuoreita munia. No, me panimme ne veneeseen, ja sitten läksin telttiin -kiehauttamaan kahvia, jättäen nuo kaksi pakanaa alas rantahietikolle -- -toisen pistostansa mukamas parantelemaan ja toisen häntä avustelemaan. -Mieleeni ei juolahtanut että nuo peijakkaat saattaisivat käyttää -hyväkseen omituista asemaani tehdäkseen riidan. Mutta kaiketi oli -tuhatjalkaisen myrkky ja saamansa potkaisu saanut toisen suunniltaan -- -äkäpäinen hän oli aina ollut -- ja hän viekotteli toisen. - -"Muistan istuneeni tupakoimassa ja vettä keittämässä väkiviinalampun -avulla, joka minulla tavallisesti oli mukanani tällaisilla matkoilla. -Aina väliin ihailin päivänlaskussa väilyvää suomaisemaa. Kaikki mustina -ja veripunaisina juovina -- kaunis näky. Ja ylhäällä taampana nousi maa -harmaana ja häämyisenä vuoriksi, joiden kohdalla taivas hehkui -punaisena kuin sulattimon suu. Ja viidenkymmenen metrin päässä selkäni -takana nuo villityt pakanat -- vähääkään piittaamatta ympäristön -rauhallisesta sävystä -- vehkeilivät karkumatkaa veneellä, jättääkseen -minut ypö yksikseni kolmen päivän muonavaroille ja kangastelttiin, -ainoana juomavarastona pienoinen vesinassakka. Kuulin jonkinlaisen -haukahduksen takaapäin, ja jo olivat kanootissa -- veneeksi sitä ei -oikeastaan voinut sanoa -- parinkymmenen metrin päässä rannasta. Älysin -oitis mitä oli tekeillä. Pyssyni oli teltissä eikä minulla sitäpaitsi -ollut luoteja -- ainoastaan linnunhauleja. He tiesivät sen. Mutta -minulla oli taskussani pieni revolveri ja sieppasin sen käteeni -hietikolle juostessani. - -"'Tulkaa takaisin!' sanoin sitä heristellen. - -"He höpöttivät minulle jotakin ja munansärkijä ilkamoitsi. Tähtäsin -toiseen -- sillä hän oli haavottumaton ja piteli melaa, mutta ammuin -ohi. He nauroivat. En silti heittänyt. Tiesin että minun täytyi pysyä -kylmäverisenä, ja yritin häntä uudestaan, saaden hänet luodin -viuhahduksesta hypähtämään. Tällä kertaa hän ei nauranut. Kolmannella -kerralla osasin päähän ja yli laidan hän mulahti meloinensa. Se oli -revolverin laukaukseksi harvinaisen hyvä sattuma. Välimatka oli -luullakseni viisikymmentä metriä. Hän vajosi heti upoksiin. En tiedä -tappoiko hänet luoti vai hukkuiko hän pökertyneenä. Sitte aloin hoilata -toista miestä tulemaan takaisin, mutta hän kyyristäytyi kanootin -sopukkaan eikä vastannut. Laukaisin siis revolverini häntä kohti enkä -osannut lähellekään. - -"Olin kuin puusta pudonnut, sen sanon. Siinä sitä seisoin haisevalla -liejuisella rannikolla, hyllyvä suo kaikkialla takanani, päivänlaskun -jälkeen kylmää huokuva ulappa edessäni ja tuo musta kanootti yhtämittaa -ajautumassa edemmäs näkyvistäni. Vakuutanpa kironneeni Dawsonit ja -Jamrachit ja museot ja koko höskät oikein ansionsa mukaan. Karjuin -tuota neekeriä takaisin, kunnes ääneni särkyi vingahduksiksi. - -"Ei auttanut muu kuin haijienkin uhalla uida hänen perässään. Avasin -siis kääntöpään veitseni ja otin sen hampaisiini, riisuin yltäni ja -kahlasin veteen. Silloin menetin kanootin heti näkyvistäni, mutta -koetin harkinnan avulla ehättää sen tielle. Toivoakseni oli mies -liian kehno käyttelemään sitä, joten se pysyisi ajelehtimassa -entiseen suuntaansa. Pian se tulikin jälleen näkyviin lounaisella -taivaanrannalla, Päivänlaskun jälkihehku oli jo tykkänään häipynyt ja -yön hämärä hiipi ylitseni. Tähdet alkoivat pilkotella siniseltä -taivaanlaelta. Uin kuin urheilumestari, vaikka sääriäni ja käsivarsiani -alkoi pian kivistää. - -"Kuitenkin saavutin hänet tähtien jo tuikkiessa täydesti. Pimetessä -aloin nähdä kaikenmoista kimmellystä vedessä -- fosforiolioita -tietenkin. Aika ajottain se huimasi päätäni. Tiesin tuskin mikä oli -tähtiä ja mikä fosforikimaltelua, ja uinko päälläni vai kantapäilläni. -Kanootti oli musta kuin synti ja väreet kaareilivat sen keulassa -valuvana tulena. Luonnollisesti olin tuiki varovainen kiivetessäni -siihen. Tahdoin ensin tarkata mitä hänellä oli mielessä. Hän näytti -makaavan kyykistyneenä kasana keulassa, ja perä oli koholla vedestä. -Alus kieppui ajelehtiessaan hitaasti ympäri -- jonkinlaista valssin -tapaista menoa. Menin perään ja vedin sen alas, odottaen hänen -heräävän. Sitte aloin hinautua sisään veitsi kädessä ja rynnäkköön -valmiina. Mutta hän ei hievahtanutkaan. Siinä siis istuin pienen -kanootin perässä ajautumassa pitkin tyventä fosforikiiltoista ulappaa, -tähtien lukemattoman paljouden loistellessa ylläni, ja odottelin -jotakin tapahtuvaksi. - -"Pitkän tovin kuluttua huusin häntä nimeltä, mutta hän ei -äännähtänytkään. Olin liian väsynyt käymään mihinkään vaaraan astumalla -hänen luokseen. Istuimme siis alallamme. Taisin pari kertaa torkahtaa. -Aamuhämärissä huomasin hänet kuolleeksi, ruumis oli aivan pöhistynyt ja -nassakka sekä pikku erä kahvia ja laivakorppuja Kapkaupungin -_Argukseen_ käärittyinä hänen jaloissaan, ja tina-astiallinen -nautittavaksi kelpaamatonta väkiviinaa hänen allaan. Ei ollut melaa -eikä totisesti mitään muuta sellaiseksi kelpaavaa kuin väkiviina-astia, -joten päätin ajelehtaa kunnes minut korjattaisiin. Toimitin -ruumiskatselmuksen vainajasta, julistin päätöksen jonkin tuntemattoman -käärmeen, skorpionin tai tuhatjalkaisen syyllisyydestä, ja työnsin -hänet yli laidan. - -"Sen jälkeen maistoin kulauksen vettä ja muutamia laivakorppuja, ja -tarkastelin ympäristöä. Noin matalalla oleva mies ei tietenkään voi -nähdä kovinkaan kauvas; ainakin oli Madagaskar ja kaikki muukin maa -ihan näkymättömissä. Näin purjeen kulkevan lounaaseen -- näytti -kuunarilta, mutta sen runko ei noussut näkösälle. Pian kohosi aurinko -korkealle taivaalle ja alkoi paistella minua paahteellaan. Voi -turkanen! Se oli saada aivoni kiehumaan. Yrittelin pistellä päätäni -mereen, mutta tovin kuluttua osui katseeni Kapkaupungin _Argukseen_, ja -pitkäkseni kanootin pohjalle laskeutuen levitin sen ylitseni. -Ihmeellisiä kapineita nuo sanomalehdet. En ollut sitä ennen lukenut -ainoatakaan perinjuurin läpi, mutta on omituista mihin kaikkeen sitä -joutuu yksikseen ollessaan, kuten minä olin. Luin luullakseni -kahteenkymmeneen kertaan tuon siunatun sanomalehtinumeron pahaisen. -Piki kanootissa suorastaan höyrysi kuumuudesta ja pursusi suurina -rakkoina saumoista. - -"Ajelehdin kymmenen päivää", pitkitti arpikasvoinen mies. "Sanottuna se -on pieni asia, vai mitä? Jokainen päivä oli viimeisen kaltainen. -Muulloin kuin aamuisin ja iltaisin en edes tähystystä pitänyt -- helle -oli niin kammottava. En nähnyt ainoatakaan purjetta ensimäisten kolmen -päivän perästä, eivätkä näkemäni ottaneet minua huomatakseen. Noin -kuudentena iltana sivuutti minut tuskin kilometrin päässä laiva kaikki -lyhdyt säihkyvinä ja sivuaukot ammollaan, tulikärpäsen näköisenä. -Kannelta kuului soiton säveliä. Nousin seisaalleni, huikkailin ja -kiruin. Matkani toisena päivänä puhkaisin æpyorniksenmunista yhden -raappimalla toisesta päästä kuoren pala palalta pois, ja muistaessani -huomasin ilokseni sen kyllin hyväksi syödä, Hiukan tuoksahtava -- en -tarkota pahentunut, vaan tavallaan sorsanmunan makuinen. Ruskuaisen -toisessa kyljessä oli jonkinlainen pyöreä kohta, noin kuusi tuumaa -läpimitaten, ja siinä kierteli verijuovia tikkailta näyttävän valkean -täplän ympärillä, jota oudoksuin, mutta en sen merkitystä silloin -oivaltanut enkä suuresti ollut halukaskaan rupeamaan tyystäksi. Muna -riitti minulle laivakorppujen ja vesikulausten särpimenä kolmisen -päivää. Pureskelin kahvipapujakin -- elähyttävää ainetta, Toisen munan -avasin noin kahdeksantena päivänä, ja se minua säikähdytti." - -Arpikasvoinen mies pysähtyi. "Niin", hän sanoi, "hautumassa. - -"Tietenkin on se teille vaikea uskoa. _Minullekin_ oli, vaikka sain -käyttää silmiäni. Muna oli ollut uponneena kylmään mustaan mutaan -kenties kolmesataa vuotta. Mutta asiassa ei ollut erehdykselle tilaa. -Siinä oli -- miksi sitä nimitetäänkään? -- alkio: pää oli iso, selkä -köyry, sydän tykytti kurkun alla, ruskuainen oli kurtistunut kokoon ja -pitkin sitä ja kuoren sisäpuolta risteili isoja kelmuja. Siinä olin -kaikista sukupuuttoon kuolleista linnuista isoimman munia poikasiksi -hautomassa kanootin pahasessa keskellä Intian Valtamerta. Olisipa -Dawson äijä tuon tiennyt! Se kannatti neljän vuoden palkan. Mitä _te_ -arvelette? - -"Kuitenkin täytyi minun pistellä suihini tuo eriskummallisuus, joka -pala, ennenkuin sain koralliriutan näkyviini, ja muutamat suuntäydet -olivat hiton vastenmielisiä. Kolmannen jätin rauhaan. Pitelin sitä -valoa vasten, mutta kuori oli liian paksu voidakseni päästä hajullekaan -siitä mitä sisällä tapahtui; ja vaikka olin kuulevinani veren -tykytystä, niin saattoi se olla omien korvieni huminaa. - -"Sitte ilmestyi kehäriutta. Ilmestyi päivännoususta, niin sanoakseni, -äkkiä ihan lähelleni. Ajauduin suoraan sitä kohti kunnes olin noin -kilometrin päässä rannasta, en enempää, vaan silloin virta kääntyi ja -minun täytyi maihin päästäkseni meloa niin navakasti kuin saatoin -käsilläni ja æpyornismunan kuoren siekaleilla. Perille kumminkin -pääsin. Se oli aivan tavallinen kehäriutta, noin kahdeksan kilometriä -ympärimitaten; puita oli harvakseltaan, keskemmällä pulppusi lähde ja -lantaat vilisivät täynnä papukaijakalaa. Munan maihin vietyäni asetin -sen sopivaan aurinkoiseen paikkaan nousuvesirajan yläpuolelle, -antaakseni sille kaikki kehitysmahdollisuudet mitä vallassani oli; -laahasin sitte kanootin turvaan ja samosin tutkiskelemaan seutua. -Kylläpä kehäriutta on merkillisen yksitoikkoinen asumasija! Heti -lähteen löydettyäni tuntui kaikki mielenkiinto hälvenevän. -Poikuusvuosina en tiennyt mitään muhkeampaa ja urheampaa kuin Robinson -Crusoelaisuus, mutta tuo paikka oli pitkäpiimäinen kuin saarnakirja. -Kuljeskelin etsimässä syötävää ja tuumiskelin sitä ja tätä; mutta kyllä -jo ennen ensimäisen päivän loppua olin ikävään kuolla. Hyvää onneani -osottaa se että jo samana päivänä sää vaihtui. Nousi pohjoisesta -ukkosmyrsky ja sipaisi saartani, ja yöllä sain rajutuulen mukana -niskaani rankkasateen. Eihän olisi kanootin kumoon menemiseen paljoa -tarvittu. - -"Olin nukkumassa kanootin alla, ja muna oli onnellisesti hiedassa -ylempänä, ja ensimäinen mitä muistan oli tohina kuin sadan piikiven -takominen veneen pohjaa vasten ja vesivirtojen syöksähtely ylitseni. -Olin nähnyt unta Antananarivosta, ja nousin istualleni ja hoilasin -Intoshia kysyäkseni akalta mitä oli tekeillä, ja hapuilin tuolia, jolla -tulitikut olivat. Sitte muistin missä olin. Rantaan vyöryi -fosforihohteisia aaltoja ikäänkuin minut nielläkseen, ja muu oli yössä -pikimustaa. Ilma ihan ulvahteli. Pilvet tuntuivat melkein maata -hiipovan ja sadetta tulvi kuin olisi taivas ollut uppoamassa ja sieltä -ammenneltu vettä pitkin kansiräystäitä. Summaton vesivuori kiemurteli -minua kohti kuin tulinen käärme, ja minä pötkin pakoon. Sitte muistin -kanootin ja juoksin alas sen luo aallon vetäytyessä sihisten takaisin; -mutta se oli kadonnut. Nyt johtui muna mieleeni ja tunnustelin tietäni -sinne asti. Se oli koskemattomana ja hyvässä turvassa ankarimmiltakin -aalloilta, joten istahdin sen viereen ja värjöttelin seurana. Voi -tavatonta millainen yö se oli! - -"Myrsky taukosi ennen aamua. Päivän koittaessa ei ollut pilven -rippeitäkään taivaalla, ja pitkin rantaa oli laudanpalasia hajallaan -- -siinä oli niin sanoakseni kanoottini luuranko nivelistään irrallaan. -Mutta siitä sain kuitenkin jotakin tekemistä, sillä kahta likekkäin -kasvavaa puuta käyttäen rakensin noista jäännöksistä jonkinlaisen -myrskysuojan. Ja sinä päivänä muna kuoriutui. - -"Kuoriutui, niin, kun olin nukkumassa sitä päänalusena käyttäen. Kuulin -hutkauksen ja tunsin täräyksen ja hätkähdin istualleni; munan toinen -pää oli nokkaistu pois ja oudon näköinen pieni ruskea pää vilkuili -minuun. 'Hei!' sanoin, 'terve tuloa!' ja hiukan työläästi se kapusi -ulos. - -"Tulokas oli näpsä herttainen pienokainen ensimältä, pienen kanan -kokoinen -- jokseenkin muiden linnunpoikasien kaltainen, ainoastaan -isompi. Sen höyhenpuku oli aluksi likaisen ruskea, ja sitä peitti jokin -pian pois kuoriutuva harmaa rohtuma, ja tuskin sitä saattoikaan -höyheniseksi sanoa -- pikemmin oli se untuvaista karvaa. Voin tuskin -sanoin ilmaista kuinka mielissäni olin tulokkaasta. Robinson Crusoe ei -lähestulkoonkaan riittävästi kuvaile yksinäisyyttänsä. Mutta tässä oli -hauskaa seuraa. Se tirkisteli minua ja iski silmää sitä kanan tavoin -edestä taaksepäin liikuttaen, piipahti ja alkoi heti nokkia kuin ei -olisi mitään tulla haudotuksi kolmesataa vuotta myöhästyneenä. 'Hauskaa -nähdä sinua, Perjantai!' virkahdin, sillä tietysti olin heti munan -kehittymisen kanootissa huomatessani päättänyt nimittää sen -Perjantaiksi, jos siitä poikanen sukeutuisi. Olin hiukan huolissani sen -ravinnosta, joten annoin sille oitis palasen papukaijakalaa. Se -nielaisi sen ja avasi nokkansa lisää saadakseen. Se minua ilahutti, -sillä jos se noissa olosuhteissa olisi ollut vähääkään nirsu, niin -olisi minun ollut pakko lopultakin syödä se. - -"Ette usko kuinka hauska lintu tuo æpyorniksenpoikanen oli. Se seurasi -kintereilläni heti alusta. Se seisoskeli vieressäni, katselemassa -kalastellessani lantaissa ja kävi osakkaaksi kaikkeen mitä pyydystin. -Ja järkeväkin se oli. Rannalla oli iljettäviä vihreitä känsäisiä -olioita, etikkakurkun kaltaisia, ja yhtä sellaista yritettyään se sai -vatsanväänteitä. Sen koommin ei se niihin enää edes vilkaissut. - -"Ja se kasvoi. Melkein silmin nähden. Ja minä kun en milloinkaan ole -ollut suuresti seuramies, niin sen hiljaiset, ystävälliset tavat -sattuivat minulle paki parahiksi. Lähes kahden vuoden ajan me olimme -niin onnellisia kuin tuollaisella saarella saattoi olla. Mitään -liikehuolia minulla ei ollut, tiesinhän palkkani keräytyvän säästöön -Dawsoneilla. Silloin tällöin näimme purjelaivan, mutta yksikään ei -tullut lähelle. Huvikseni koristelin saarta merisiileistä ja -monenmoisista kirjavista näkinkengistä sommittelemillani kuvioilla. -Melkein ylt'ympäri riutan sovitin isoilla kirjaimilla ÆPYORNIS-SAARI -nimen, samaan tapaan kuin vanhassamaassa näkee rautatieasemilla -värillisistä kivistä muodosteltavan, ja kaikenlaisia suuretieteellisiä -tehtäviä ja piirroksia. Aikaani vietin myös katsellen miten tuo -ihmelintu harppaili pitkin riuttaa ja kasvoi, kasvamistaan kasvoi; ja -laskeskelin miten voisin saada sitä näyttelemällä toimeentuloni, jos -konsanaan ihmis-ilmoille pääsisin. Ensimäisen sulkasadon jälkeen se -komistui, sai harjan ja sinisen heltan sekä pyrstökseen vihreän -töyhdön. Ja sitten yritin aprikoida oliko Dawsoneilla mitään oikeutta -vaatia sitä omakseen vai ei. Myrskysäillä ja sadekautena lojuimme -lämpöisesti vanhasta kanootista laittamani suojuksen alla, ja minä -juttelin sille valeita kotimaahan jääneistä ystävistäni. Ja myrskyn -jälkeen aina teimme kierroksen saarella nähdäksemme oliko mitään -ajautunut rantaan. Se oli tavallaan paimentolais-idylliä. Jos minulla -vaan olisi ollut tupakkaa, niin tuo olisi suorastaan taivaalta -tuntunut. - -"Toisen vuoden lopulla tärveltyi pikku paratiisimme. Perjantai oli -silloin noin neljätoista jalkaa korkea maasta nokan kärkeen, iso pää -oli leveä kuin kuokanterä ja suunnattomat keltakehäiset ruskeat silmät -samassa asennossa kuin ihmisen -- ei näkymättömissä toinen toisestaan -kuin kanan. Höyhenpuku oli hieno -- ei kameelikurjen puolittaista -suruvaatetusta -- väriltään ja kudokseltaan kasuaria muistuttava. Ja -silloin se alkoi pörhistellä harjaansa minulle ja olla olevinansa ja -ilmaista äkäistä luonnetta... - -"Vihdoin sattui minulle pitkäksi aikaa huonohko kalaonni, ja se äityi -kummallisen miettiväisenä kärkkymään kintereilläni. Luulin sen syöneen -merikurkkuja tahi muuta vaikeasti sulavaa, vaan se olikin todella vain -tyytymätön puolestaan. Minäkin olin nälissäni ja viimein kalan -saadessani tahdoin sen itselleni. Olimme kumpikin ärtyisellä tuulella -sinä aamuna. Se tavotteli sitä nokallaan ja tarrasi siihen kiinni ja -minä kopautin sitä päähän saadakseni sen hellittämään. Ja silloin se -hyökkäsi päin. Voi turkanen!... - -"Sain siltä tämän kasvoihini." Mies osotti arpeaan. "Sitte se potkaisi -minua. Tärähytti kuin ajohevonen. Ryntäsin jaloilleni ja nähdessäni -jatkoa olevan tulossa otin käpälät alleni, kasvot käsilläni peittäen. -Mutta se juoksi kömpelöillä säärillään nopeammin kuin kilparatsu ja -moksautteli minua sorkkamoukareillaan, samalla kun kuokallaan takoi -takaraivoani. Suuntasin pakoni lantaisiin ja kahlasin kaulaani myöten -veteen. Se pysähtyi rannalle, jalkojensa kastumista kammoten, ja nosti -metelin kuin riikinkukko, vain käheämmän. Se alkoi teiskaroida edes -takaisin hietiköllä. Tunnustan tunteneeni mitättömyyteni katsellessani -tuon riivatun muinaisjäännöksen herrastelua. Ja pääni ja kasvoni olivat -verissä, ruumiini hilloksi pehmitettynä. - -"Päätin uida lanteitten poikki ja jättää sen toviksi yksikseen kunnes -juttu tasaantuisi. Kapusin isoimpaan palmupuuhun ja istuin siellä -asiain menoa pohtimassa. En liene koskaan ennen enkä jälkeen tuntenut -olevani niin loukattu. Elukan törkeä kiittämättömyys sen teki. Olin -ollut sille enemmän kuin veli. Olin sen hautonut, kasvattanut. Kömpelö, -muodista pois jäänyt linnun kohelo! Ja minä olin ihmis-olento -- -kehityskausien perillinen ja tuota kaikkea. - -"Arvelin sen ajan mittaan itsekin alkavan nähdä asioita siinä valossa -ja joutuvan hiukan pahoille mielin käytöksestään. Tuumasin että jos -pyydystäisin muutamia sievoisia kaloja ja ikäänkuin ohimennen -pistäytyisin niitä sille tarjoamassa, niin se kenties tulisi järkiinsä. -Vasta vähitellen opin tuntemaan kuinka leppymätön ja rettelöitsevä -sukupuuttoon kuollut lintu voi olla. Pahansuopaisuutta! - -"En viitsi kertoa mitä kaikkia pikku juonia koetin saadakseni linnun -jälleen entiselleen. En kehtaa. Poskeni vielä nytkin hehkuvat häpeästä, -kun ajattelen kuinka tuo kaistapää harvinaisuus minua nolaili ja -tuuppi. Yritin väkivaltaa. Viskelin sitä korallinlohkareilla -turvallisen matkan päästä, mutta se vain nieli ne. Heristelin sitä -veitselläni ja olin tämän menettää, vaikka se oli liian iso sen niellä. -Koetin saada sitä nälkiinnytetyksi ja tein kalastuslakon, mutta sepä -rupesi rannalta matalan veden aikana matoja poimiskelemaan ja elää -kituutteli sillä. Puolet aikaani vietin kaulaa myöten lantaissa ja -lopun palmupuissa. Yksi niistä ei ollut oikein riittävän korkea, ja -häätäessään minut siihen se järsi itselleen pohkeistani juhla-aterian. -Tila kävi sietämättömäksi. En tiedä oletteko milloinkaan koettanut -palmupuun latvassa nukkumista. Minua ahdisteli mitä kamalin -painajainen. Ja sitä häpeätä sitten! Tuossa tuo sukupuuttoon kuollut -elukka vetelehti saarellani kuin jurrittava ruhtinas, minun saamattani -jalkaani levähyttää koko paikassa. Useasti pääsi minulta itku -nääntymyksestä ja kiukusta. Sanoin sille suoraan etten voinut sallia -minkään kirotun ajanhaireen kaahaavan itseäni autiolla saarella. Käskin -sitä menemään jotakuta oman aikakautensa matkailijaa nokkimaan. Mutta -se vain näpäytteli nokkaansa minulle. Iso ruma kuvatus -- pelkkää -säärtä ja kaulaa! - -"Ei tee mieleni sanoa kuinka kauvan tuota menoa kesti. Olisin tappanut -sen aikaisemmin, jos olisin tiennyt miten. Viimein kuitenkin keksin -keinon suoriutua siitä. Se on eteläamerikalainen juoni. Kauroilla ja -muilla merikasveilla sidoin kaikki siimani yhteen ja sain runsaasti -kahdentoista metrin mittaisen tukevanlaisen narun, jonka päihin -kiinnitin kaksi korallinlohkaretta. Homma vei minulta aikaa, kun sain -tuon tuostakin kahlata lantaisiin tai kavuta puuhun miten kulloinkin -päähäni pälkähti. Tätä viipotin vinhasti pääni ympäri ja paiskasin -sitte lintua kohti. Ensi heitto ei onnistunut, mutta seuraavalla -kerralla naru takertui kauniisti sen sääriin ja kietoutui vyyhdiksi -niihin. Nurin se tuupertui. Ansani heitin vyötäisiä myöten lantaissa -seisten ja heti sen nujertuessa olin kuivalla maalla sahaamassa sen -kaulaa veitselläni. - -"Ilkeittää sitä vieläkään ajatella. Olin mielestäni kuin murhaaja, -vaikkakin vihani kiehui. Seistessäni katselemassa miten sen veri valui -valkealle hiekalle ja kauniit isot sääret ja kaula tempoilivat -viimeisessä tuskassa... huh! - -"Tämä murhenäytelmä saattoi yksinäisyyden ahdistamaan minua kirouksen -lailla. Jumalani! ette voi mielessänne kuvitella miten haikeasti -kaipasin lintua. Istuin sen ruumiin ääressä suremassa ja värisin -silmäillessäni autiota, äänetöntä riuttaa. Muistelin millainen lystikäs -pikku veitikka se oli pienenä ollut ja sen tuhansia hauskoja kujeita -ennen harhaantumistansa. Arvelin että jos olisin vain haavottanut sitä, -niin olisin ehkä voinut vaalia sen parempaan ymmärrykseen. Jos olisin -saanut millään kurin koverretuksi korallikalliota, niin olisin -haudannut sen. Olin aivan kuin olisi se ollut inhimillinen. Noin ollen -en voinut ajatella sen syömistä, vaan raahasin sen lantaisiin ja pikku -kalat kalusivat sen puhtaaksi. En edes höyheniä pelastanut. Sitte -eräänä päivänä juolahti muutaman huvijahdilla purjehtijan päähän -silmätä vieläkö kehäriuttani oli olemassa. - -"Hän ei tullut hetkeäkään liian aikaisin, sillä olin jo kyllin -nääntynyt tyhjyyteen ja ainoastaan epäröimässä kahlaisinko mereen -lopettamaan jutun sitä tietä, vai noita känsäisiä kasvejako rohdoksi -ottaisin... - -"Möin luut Winslow nimiselle miehelle -- lähellä British museumia -asuvalle kauppiaalle, ja hän sanoi myyneensä ne vanhalle Haversille. -Havers ei näy oivaltaneen että ne olivat tavallista isompia, ja vasta -hänen kuoltuaan ne herättivät huomiota. Lajille annettiin nimeksi -_Æpyornis_ -- mikä se olikaan?" - -"_Æpyornis vastus_", tokaisin. "Omituista kyllä, muuan ystäväni -mainitsi minulle juuri samaa seikkaa. Kun löydettiin metrin mittainen -æpyorniksen reisiluu, niin luultiin isoin laji tavatuksi ja annettiin -sille nimeksi _Æpyornis maximus_. Sitte joku kaivoi esille neljä jalkaa -kuusi tuumaa pitkän reisiluun ja siitä saatiin _Æpyornis Titan_. Sitte -tuo teidän _vastus_ havaittiin Havers vainajan keräelmissä, ja -jälkeenpäin on vielä _vastissimus_ ilmaantunut." - -"Sitä Winslowkin jutteli", sanoi arpikasvoinen mies. "Hän arvelee että -jos vielä löydetään uusia æpyornis-lajeja, niin joku tiedemies pohtii -päänsä pyörälle. [Nimen keksimisessä: _maximus_ merkitsee 'suurin', -_Titan_ 'jättiläinen', _vastus_ 'suunnaton' ja _vastissimus_ -'suunnattomin'. Suom. muist.] Mutta se oli outo seikkailu, vai mitä -- -pohjaltaan?" - - - - -Timantintekijä. - - -Asiat olivat minua pidättäneet Chancery-kujassa kello yhdeksään -illalla, ja tuntien hiukan päätäni kivistävän olin sen jälkeen haluton -sekä huvitteluun että enempään työhön. Se taivaan suikale mikä tuossa -ahtaassa liikekuilussa jäi korkeitten äärien yltä näkösälle ennusti -seestä yötä, ja päätin astuskella alas Westminster-äyräälle -levähyttämään silmiäni ja raikastuttamaan päätäni katselemalla pitkin -virtaa vilahtelevia vaihtelevia valoja. Ehdottomasti on tämä paikka -öiseen aikaan parhaimmillansa; armelias pimeys kätkee vesien lian, ja -tämän murroskauden keskenään kilpailevat valot, punainen, räikeän -tummankeltainen, kaasun keltainen ja sähkön valkoinen saavat -häämyisiksi reunapiirteikseen kaikki mahdolliset vivahdukset harmaan ja -tummanpunaisen väliltä. Waterloo-sillan holvikaarien läpi näkyy satoina -valopisteinä rantalaiturin kaareutuma ja sillan rintanojan yli kohoavat -Westminsterin tornit lämpimän harmaina tähtituiketta vasten kuvastuen. -Musta virta soluu ohitse vain satunnaisen väreilyn keskeyttäessä -sen äänettömyyttä ja hämmentäessä sen kalvossa uiskentelevia -valoheijastuksia. - -"Lämmin yö", virkkoi ääni vieressäni. - -Käänsin päätäni ja näin rintanojaan sivullani nojailevan miehen -kasvojen reunapiirteet. Kasvot olivat hienostuneet, sievätkin, vaikka -kyllä pinnistyneet ja kalpeat, ja leuan alle ylös käännetty ja neulalla -kiinnitetty takinkaulus ilmaisi hänen asemansa elämässä yhtä jyrkästi -kuin virkapuku. Tunsin joutuvani verotetuksi yösijan ja aamiaisen -hinnalla, jos hänelle vastaisin. - -Silmäilin miestä uteliaasti. Olisiko hänellä mitään kerrottavaa minulle -almunsa arvoista, vai oliko hän tuollainen tavallinen kykenemätön -- -kykenemätön edes kertomaan omaa tarinaansa? Hänen otsallaan ja -silmissään loisti älykkäisyyttä ja alahuuli värähteli tavalla mikä -ratkaisi kantani. - -"Hyvin lämmin", vastasin; "vaan ei liian lämmin meille täällä." - -"Ei", hän myönsi, yhä katsellen virralle, "täällä on kylläkin -miellyttävää... juuri nyt." - -"On hyvä", hän pitkitti kotvan vaiti oltuaan, "löytää mitään näin -rauhaisaa Lontoossa. Puuhailtuansa liikeasioissa päivän pitkän, -eteenpäin hommailemisessa, sitoumusten suorittamisessa ja vaarojen -välttämisessä, mitä tekisikään ellei olisi tällaisia tyynnyttäviä -soppia." Hän piti pitkiä pysähdyksiä lauseenosien välillä. "Teillä -täytyy olla jotakin kokemuksia arki-elämän näännyttävästä uurastelusta, -muutoin ette olisi täällä. Mutta epäilenpä tokko voitte olla niin -henkisesti nääntynyt ja ruumiillisestikin raihnaantunnt kuin minä... -Hohoi! Toisinaan epäilen lieneekö peli sakaamisen arvoinen. Tunnen -halua heittää sikseen kaikki -- nimen, varallisuuden, aseman -- ja -ryhtyä johonkin vaatimattomaan ammattiin. Mutta tiedän että jos -pyrkimykseni hylkäisin -- niin kovilla kuin se minua piteleekin -- niin -ei minulla olisi loppu-ijäkseni muuta jäljellä kuin katumusta." - -Hän vaikeni. Katselin häntä ihmeissäni. Jos olin konsanaan nähnyt -miehen toivottomasti ahtaalla, niin se oli tuo edessäni. Hän oli -risainen ja hän oli likainen, parrottunut ja kampaamaton; olisi voinut -luulla hänen lojuneen viikon rikkaläjällä. Ja hän puheli _minulle_ -suuren liikkeen rasittavista huolista. Olin nauraa hänelle päin silmiä. -Joko oli hän hullu tahi teki surullista pilaa omasta köyhyydestään. - -"Jos korkeilla tarkotusperillä ja korkeilla asemilla", sanoin, "on -vastuksinansa ankara työ ja huolehtiminen, niin saavat ne -korvauksensakin. Vaikutusvalta, tilaisuus tehdä hyvää, auttaa heikompia -ja köyhempiä kuin itse olemme; ja jonkinlaisella tyydytykselläkin -näytämme..." - -Naljailuni oli noissa olosuhteissa kovin huonosti valittu. Viisastelin -hänen ulkomuotonsa ja puheensa ristiriitaisuuden yllättämänä. Olin -pahoillani jo kesken haasteluni. - -Hän käänsi menehtyneet mutta sangen levolliset kasvonsa minuun. Sanoi: -"Unohdin. Tietysti ette saattanut ymmärtää." - -Hän mitteli minua tovin silmillään. "Epäilemättä teen kovin -järjettömästi. Ette usko omia sanojani, joten voin teille jokseenkin -turvallisesti kertoa oloni. Ja on viihdyttävää kertoa jollekulle. -Minulla on todellakin käsillä iso liikehomma, varsin iso liikehomma, -mutta juuri tällä haavaa on siinä vaikeuksia. Asian laita on... se että -minä teen timantteja." - -"Kaiketikin", huomautin, "olette tätä nykyä työn puutteessa?" - -"Olen kuollakseni väsynyt uskomattomuuden huomautteluihin", vastasi hän -kärsimättömästi, ja viheliäisen takkinsa napit äkkiä auki temmaten hän -sieppasi esille kaulassaan riippuvan pienen kangaspussin. Siitä hän -otti ruskean kivenmurun. "Lieneekö teillä kylliksi tietoja tätä -tunteaksenne?" Hän ojensi sen minulle. - -No, noin vuotta aikaisemmin olin käyttänyt joutoaikaani ottaakseni -tieteellisen arvolauseen Lontoon yliopistossa, joten olin hajulla -luonnonopista ja kivennäistieteestä. Muru muistutti tummemmanlaista -hiomatonta timanttia, vaikka oli aivan liian iso, melkein peukalonpään -kokoinen. Otin sen ja huomasin sen olevan säännöllisen kahdeksansärmiön -muotoinen, pinnat kaarevia kuin kivennäisistä kallisarvoisimmalle on -ominaista. Kynäveitselläni koetin raappia sitä -- turhaan. Nojautuen -eteenpäin kaasulyhtyä kohti koetin kiveä kellon lasiin ja vedin aivan -huokeasti valkean viivan sen poikki. - -Tähystelin seuralaistani yltyvällä uteliaisuudella. "Se on tosiaan -jokseenkin timantin kaltainen. Mutta siinä tapauksessa on se -jättiläinen lajiaan. Mistä sen saitte?" - -"Vakuutan että tein sen", hän sanoi. "Antakaa takaisin." - -Hän pisti sen kiireisesti säilöönsä ja napitti takkinsa. "Myyn sen -teille sadasta punnasta", hän äkkiä kuiskasi kiihkeästi. Se sai kaikki -epäluuloni palaamaan. Muru saattoi lopultakin olla pelkkä korundumin -palanen, mikä on melkein yhtä kovaa ainetta kuin timantti, joskin oli -sattumalta muodoltaankin suuresti timantin kaltainen. Tahi jos se oli -timantti, niin miten se hänen haltuunsa oli tullut ja miksi tarjoaisi -hän sitä sadasta punnasta? - -Katselimme toinen toistamme silmiin. Hän näytti innokkaalta, mutta -rehellisesti innokkaalta. Sillä hetkellä uskoin että hänen kauppaamansa -esine oli timantti. Mutta minä olen köyhä mies, sata puntaa tekisi -tuntuvan loven varoihini eikä yksikään järjellinen mies ostaisi -timanttia kaasulyhdyn valossa resuiselta kulkurilta hänen pelkällä -itsekohtaisella takuullaan. Kuitenkin taasen tuon kokoinen timantti -loihti mieleen monia tuhansia puntia. Ajattelin sitäkin että tuollaista -jalokiveä voisi tuskin olla olemassa tulematta mainituksi jokaisessa -jalokiviä käsittelevässä teoksessa, mutta toiselta puolen muistelin -kertomuksia Kapmaan timanttikaivoksilta salakuljetuksesta ja -pitkäkyntisistä kaffereista. Kysymyksen ostamisesta panin kaikkea tätä -vastaan. - -"Miten saitte sen?" tiedustin. - -"Tein sen." - -Olin kuullut Moissanista, mutta tiesin että hänen keinotekoiset -timanttinsa olivat pieniä jyväsiä. Pudistin päätäni. - -"Näytte tietävän tällaisista asioista jotakin. Kerronpa teille hiukan -itsestäni. Kenties sitte paremmin suostutte kauppaan." Hän käänsi -selkänsä virralle päin ja upotti kätensä taskuihin. Hän huokasi. -"Tiedän ettette minua usko." - -"Timantit", hän alotti -- ja hänen puhuessaan menetti ääni sen heikon -vivahduksen mikä siinä kulkuria muistutti ja sai opiskelleen miehen -keveätä sävyä -- "ovat tehtävät saattamalla hiille aineyhtymästänsä -hajalleen sopivassa salauksessa ja sopivan paineen alla; hiille -kiteytyy, ei lyijyskiveksi tai kivihiilitomuksi, vaan pieniksi -timanteiksi. Sen verran on ollut tiettyä kemisteille vuosikausia, mutta -yksikään ei ole vielä tavannut ihan oikeata sulatusastetta tahi ihan -oikeata painetta parhaimpien tuloksien saavuttamiseksi. Siten ovat -kemistien tekemät timantit pieniä ja tummia sekä jalokivinä arvottomia. -No, minä nähkääs olen omistanut elämäni tälle tehtävälle -- antanut -elämäni sille. - -"Aloin työskennellä timantintekemisen ehtojen tutkiskelemisessa -seitsemäntoista vuoden ijässä ja nyt olen kolmenkymmenen kahden. -Minusta näytti että se saattaisi vaatia miehen kaiken ajattelun ja -tarmon kymmeneksi vuodeksi, tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi, mutta -niinkin ollen kannatti peli sakaamisen. Vihdoin juuri tavattuansa -oikean yhdistelmän voisi hankkia miljonia ennenkuin salaisuus tulisi -ilmi ja timantit kävisivät yhtä yleisiksi kuin kivihiili. Miljonia!" - -Hän pysähtyi ja etsi katseellaan myötätuntoani. Hänen silmänsä -hehkuivat nälkäisesti. "Ajatellakin", hän huudahti, "että olen tuon -kaiken partaalla, ja tässä! - -"Minulla oli", hän pitkitti, "tuhannen punnan paikkeilla yhdenkolmatta -ijässä, ja tämän arvelin pikku opetustyöllä aviteltuna pitävän -tutkimukseni käynnissä. Vuoden pari käytin lueskeluun, etupäässä -Berlinissä, ja sitte jatkoin omin päin. Vastuksena oli salailu. -Nähkääs, jos kerran olisin antanut vihiä puuhistani, niin uskoni -aatteen toteuttamismahdollisuuteen olisi saattanut kannustaa toisia; -enkä ole olevinani sellainen nero, joka keksintöä kilvan tavoteltaessa -on muka ollut varma ehättämisestänsä ensimäiseksi. Ja olihan tärkeätä -että jos todella mielin kerätä varallisuutta, ihmiset eivät saisi -päästä tietämään että kysymyksessä oli koneellinen menettely, joka -kykenisi syytämään timantteja tonnittain. Minun oli siis työskenneltävä -ypö yksikseni. Ensimältä oli minulla pieni laboratorio, mutta varojeni -alkaessa ehtyä oli minun toimitettava kokeitani viheliäisessä -kalustamattomassa pöksässä Kentish Townin kaupunginosassa, missä -vihdoin nukuin olkilyhteellä lattialla kaikkien laitteitteni seassa. -Raha suorastaan vuoti kukkarostani. Kaihdin itseltäni kaikkea paitsi -tieteellisiä apuneuvoja. Koetin pikku opetustyöllä pitää asioitani -käynnissä, mutta en ole mikään hyvä opettaja eikä minulla ole -yliopistollista arvoastetta eikä kovinkaan laajoja tietoja muussa kuin -kemiassa, ja huomasin että minun oli uhrattava aika lailla aikaa ja -vaivaa perin mitättömästä korvauksesta. Mutta pääsin lähemmä ja lähemmä -päämäärääni. Kolme vuotta takaperin sain ratkaistuksi sulauksen -yhdistelmän ja pääsin lähelle oikeata painetta valuttamalla tämän -sulaukseni ja erään hiilleyhdistelmän tukittuun pyssynpiippuun, -täyttäen sen lopuksi vedellä, sinetiten tiukkaan ja kuumentaen." - -Hän pysähtyi. - -"Jokseenkin vaaranalaista", huomautin. - -"Kyllä. Se halkesi ja löi kaikki ikkunat ja joukon laitteitani -säpäleiksi; mutta jonkinlaista timanttimöyhettä silti sain. Yhä -kokeillessani miten saada suuri paine sulaan sekotukseen josta -jalokivet kiteytyisivät, tapasin selostuksen muutamista Daubréen -Parisissa _Laboratorie des Poudres et Salpetres'issa_ tekemistä -tutkimuksista. Hän räjäytteli dynamiittia tiukasti kiinni ruuvatussa -teräslieriössä, niin vahvassa ettei se voinut haljeta, ja huomasin -hänen voineen rusentaa kiviä ravaksi joka oli kutakuinkin samanlaista -kuin se eteläafrikalainen kerrostuma mistä timantteja löydetään. -Apulähteeni joutuivat julman lujalle, mutta sain hänen mallinsa -mukaisesti teetetyksi teräslieriön tarkotustani varten. Sulloin siihen -kaiken sekotelmani ja kaikki räjähdys-aineeni, tein tulen ahjooni, -pistin koko hökötykseni siihen ja -- läksin kävelylle." - -En voinut olla nauramatta hänen kuivakiskoista sävyään. "Ettekö -ajatellut että se räjäyttäisi talon ilmaan? Asuiko siellä muita -ihmisiä?" - -"Se tapahtui tieteen hyväksi", hän vihdoin virkkoi. "Alakerrassa asui -hedelmäkaupittelijan perhe, minun huoneeni takana kerjuukirjeitten -sepustelija, yläkerrassa kaksi kukkaismyyjätärtä. Kenties oli tuo -hiukan ajattelematonta. Mutta mahdollisesti oli toisia heistä -ulkosalla. - -"Palatessani oli laite paikoillaan, valkeina hehkuvien hiilten -keskessä. Räjähdysaine ei ollut saanut lieriötä halkeamaan. Ja sitten -oli minulla ongelma edessäni. Tiedättehän että aika on tärkeä tekiö -kiteytymisessä. Jos kehittymistä joudutetaan, niin kiteet ovat pieniä --- ainoastaan verkalleen muodostaessaan ne saavat mainittavampaa kokoa. -Päätin antaa tämän laitteen jäähtyä kaksi vuotta, päästäen lämpömäärän -hitaasti alenemaan pitkin aikaa. Ja olin nyt aivan rahaton; iso tuli, -vuokra ja nälkäni oli hoidettava, ja minulla tuskin oli penniäkään. - -"Voin tuskin kertoa teille kaikkia niitä vaiheita mitä timanttien -valmistusaikana sain kokea. Olen myynyt sanomalehtiä, vartioinut -hevosia, availlut vaunun-ovia. Viikkokausia kirjottelin osotteita. -Minulla oli apulaisen paikka miehellä, joka omisti työntörattaat, ja -keräilin talousjätteitä toiselta puolen katua hänen hoidellessaan -toista puolta. Kerran minulla ei ollut viikkoon mitään tehtävää ja -minä kerjäsin. Se viikko otti lujalle! Eräänä päivänä oli tuli -sammumaisillaan enkä ollut päivän mittaan ruuan murua maistanut, ja -muuan henttunsa keralla kävelylle lähtevä nuorukainen antoi minulle -kuusi pennyä -- komeillakseen. Taivaalle kiitos turhamaisuudesta! -Kylläpä ruokaloista lemahti tuoksua! Mutta minä käytin koko rahan -kivihiilten ostoon ja panin ahjon jälleen kirkkaan punaisena hehkumaan, -ja sitte -- niin, nälkä tekee miehestä narrin. - -"Vihdoin kolme viikkoa takaperin annoin tulen sammua. Otin lieriöni ja -ruuvasin sen auki sen ollessa vielä niin kuuma että hyppysiini paloi -rakkoja, ja taltalla kaavin murenevan laavamaisen sisällön pöydälle ja -taoin sen rautalevyn päällä tomuksi. Ja löysin kolme isoa timanttia ja -viisi pientä. Istuessani lattialla takomassa avautui oveni ja sisälle -astui naapurini, kerjuukirjeiden sepustelija. Hän oli päissään -- kuten -tavallisesti. 'Anarkkisti', sanoi hän. 'Olet humalassa', vastasin minä. -'Tuhoava roisto', pitkitti hän. 'Mene isäsi luo', kehotin minä, -tarkottaen valheiden isää. 'Äläst', tuumasi hän viekkaasti iskien -silmää, ja oveen nojaten, toinen silmä pihtipieltä vasten, hän alkoi -nikotellen lörpötellä miten oli kurkkaillut kamariini ja sinä aamuna -mennyt poliisikonttoriin, missä oli merkitty pöytäkirjaan kaikki mitä -hän oli ilmiantanut -- 'sanani saat sen päälle', hän vakuutti. Silloin -äkkiä älysin olevani pinteessä. Joko pitäisi minun ilmaista poliiseille -pikku salaisuuteni ja tärvellä koko homma, tahi joutuisin käähkänään -anarkistina. Astuinpa siis naapurini luo, kävin häntä kaulukseen ja -tuivertelin häntä hiukan, ja sitte livistin timantteineni. Iltalehdet -nimittivät pöksääni Kentish Townin pommitehtaaksi. Enkä nyt voi saada -kalleuksiani rahalla enkä rakkaudella menemään. - -"Jos menen kunnolliseen jalokivimyymälään, niin minun käsketään -odottaa, apulaiselle kuiskataan että hänen on haettava poliisi, ja -silloin sanon etten voi odottaa. Ja löysin varastetun tavaran salaajan, -ja tämä vain piti hyvänään timantin, jonka hänelle näytin, käskien -minua perimään sen laillista tietä. Kuljeskelen nyt useamman sadan -tuhannen punnan arvosta timantteja kaulassani, ja ilman ruokaa ja -yösijaa. Te olette ensimäinen, jolle olen asemani ilmaissut. Mutta -kasvonne minua miellyttävät ja olen ahtaalla." - -Hän katsoi minua silmiin. - -"Olisi hulluutta", sanoin, "minun ostaa timantti näissä olosuhteissa. -En sitäpaitsi pidä satoja puntia taskussani. Kuitenkin uskon -kertomustanne enemmän kuin puoliksi. Jos haluatte, olen valmis tähän: -tulette toimistooni huomenna..." - -"Epäilette minua varkaaksi!" hän keskeytti terävästi. "Ilmaisette -poliisille. En tule ansaan." - -"Vaistomaisesti olen vakuutettu siitä ettette varas ole. Tässä -nimikorttini. Ottakaa se edes. Teidän ei tarvitse tulla millään -sovitulla hetkellä. Tulkaa milloin tahdotte." - -Hän otti kortin ja pikku näytteen hyvästä harrastuksestani. - -"Ajatelkaa asiaa paremmin ja tulkaa", kehotin. - -Hän pudisti päätään epäilevästi. "Maksan puoli kruunuanne jonakuna -päivänä koron kanssa takaisin -- sellaisen koron kanssa että -hämmästytte", hän vakuutti. "Säilytättehän toki salaisuuden?... Älkää -seuratko minua." - -Hän astui tien poikki ja katosi pimeään Essexkadulle johtavan -holvikäytävän alla olevia pikku portaita kohti, ja minä annoin hänen -mennä. Enkä ole häntä sen koommin nähnyt. - -Jälkeenpäin sain häneltä kaksi kirjettä, joissa pyydettiin lähettämään -pankinseteleitä -- ei maksuosotuksia -- lähemmin mainituilla -osotteilla. Punnitsin asiaa ja menettelin sikäli kuin viisaimmaksi -katsoin. Kerran hän poissa ollessani kävi minua tapaamassa. -Konttoripoikani kuvasi hänet hyvin laihaksi, likaiseksi ja ryysyiseksi -mieheksi, joka ryiskeli kamalasti. Hän ei jättänyt mitään sanomaa, -Siinä hänen loppunsa mikäli minun tarinani tietää. Toisinaan kummailen -mihin hän lie joutunut. Oliko hän teräväpäinen mielipuoli, vai -petollinen kivimurujen kaupitsija, vai onko hän todella valmistanut -timantteja kuten vakuutti? Jälkimäinen on juuri kyllin luultavaa -saamaan minut joskus tuumimaan että olen menettänyt elämäni -loistavimman tilaisuuden. Hän saattaa tietysti olla kuollut ja hänen -timanttinsa huolettomasti heitetyt pellolle -- yksi, toistan vielä, oli -melkein peukalonpään kokoinen. Tai saattaa hän vielä kierrellä -yrittämässä myydä kalleuksiaan. On juuri mahdollista että hän vielä -ilmestyy yhteiskunnan keskeen ja minun taivaitteni poikitse äveriäille -ja kuuluisuuksille pyhitetyissä korkeuksissa kulkiessaan hiljaisesti -moittii minua yritteliäisyydenpuutteestani. Toisinaan arvelen että -olisin saattanut ainakin viisi puntaa panna likoon. - - - - -Perhonen -- "Genus Novo." - - -Kaiketi olette Hapleystä kuulleet -- en tarkota W.T. Hapleytä, poikaa, -vaan kuuluisaa Hapleytä, _Periplaneta Hapliian_ Hapleytä, -hyönteistutkija Hapleytä. Siinä tapauksessa ainakin tiedätte Hapleyn ja -professori Pawkinsin välisen sitkeän kahakan. Kuitenkin saattavat eräät -sen tulokset olla teille uutta. Syrjäisille on tarpeen sana tai pari -selitykseksi, jonka haluton lukija voi päällisin puolin vilkaisemalla -sivuuttaa, jos niin velttous vetää. - -On hämmästyttävää että sellaisista todella tärkeistä asioista kuin -tästä Hapley--Pawkinsin riidasta voidaan olla varsin yleisesti -tietämättömiä. Ja uskonpa totisesti että nuokin käänteentekevät -jupakat, jotka ovat Geologista Seuraa järkytelleet, pysyvät melkein -tuntemattomina oman jäsenpiirinsä ulkopuolella. Olen kuullut varsin -hyvän yleisen sivistyksenkin saaneitten miesten nimittävän -noissa kokouksissa sattuneita suuria kohtauksia pelkiksi -kirkkoraatikinasteluiksi. Ja kuitenkin on englantilaisten ja -skotlantilaisten geologien välistä Isoavihaa jo kestänyt puolen -vuosisadan ajan ja "jättänyt syviä ja lukuisia jälkiä tieteen -ruumiiseen". Ja tämä Hapley--Pawkinsin juttu, joskin ehkä laatuaan -yksityisempi, kuohutteli intohimoja yhtä valtaisia, ehkä -valtaisempiakin. Tavallisella maallikolla ei ole käsitystäkään siitä -kiihkosta mikä tieteellistä tutkijaa elähyttää, siitä vastaväittelyn -vimmasta minkä hänessä voi herättää. Se on _odium theologicum_ -[hengenmiesten suvaitsemattomuus. -- Suom. muist.] uudessa muodossa. On -esim. miehiä, jotka ilomielin polttaisivat smithfieldiläisen -professorin Ray Lankesterin hänen tietosanakirjaan nilviäisistä -laatimansa esityksen johdosta. Tuo haaveellinen cephalopodien laajennus -pteropodit käsittäviksi... mutta harhaannun Hapleystä ja Pawkinsista. - -Jupakan alotti ammoisina vuosina Pawkinsin uusi microlepidopterain -(mitä nämä sitte lienevätkään) luokittelu, jossa hän nuijasi Hapleyn -luoman uuden lajin. Hapley, joka oli aina riidanhaluinen, vastasi -purevalla hyökkäyksellä Pawkinsin koko järjestelmää vastaan -["Huomautuksia eräästä äskeisestä microlepidopterain luokittelusta." -_Quart. Journ. Entomological Soc._ 1863.] Pawkins vastineessaan -["Vastine eräisiin huomautuksiin" j.n.e. Sama 1864] vihjaili että -Hapleyn mikroskopi oli yhtä vajanainen kuin hänen havaintokykynsäkin ja -nimitti häntä "syyntakeettomaksi sekaantujaksi" -- Hapley ei -siihen aikaan vielä ollut professori. Hapley vastaselityksessään -["Lisähuomautuksia" j.n.e. Sama] puhui "haihattelevista keräilijöistä" -ja kuvasi, ikäänkuin huomaamattaan, Pawkinsin luokittelun -"järjettömyyden ihmeeksi". Se oli sotaa kaikin asein. Lukijaa tuskin -kuitenkaan huvittaisi yksityiskohdittain seurata näiden kahden suuren -miehen kiistaa ja heidän välisen juopansa lavenemista kunnes he -microlepidopteroista joutuivat sotasille jokaisesta hyönteistutkimuksen -avonaisesta kysymyksestä. Sattui muistettavia tilaisuuksia. Toisinaan -Kuninkaallisen Entomologisen Seuran kokoukset elävästi muistuttivat -eduskunta-istuntoa. Ylipäänsä lienee Pawkins ollut lähempänä totuutta -kuin Hapley. Mutta Hapley oli taitava väittelijä, hänellä oli -tiedemiehelle harvinainen ivailukyky, tavatonta tarmokkuutta ja hieno -loukkaantumisen sävy tuon pyyhityn lajin johdosta; Pawkins taasen oli -hidasmielinen, arkisanainen, ruumiiltaan vesitynnörin muotoinen, turhan -tunnollinen todistuksissaan ja museon palveluspaikkojen puolueellisesta -täyttämisestä epäilty. Nuoret miehet keräysivät siis Hapleyn ympärille -ja osottivat hänelle suosiotaan. Kamppailu oli pitkällinen, alusta asti -häijy ja lopulta säälimättömäksi vihollisuudeksi yltyvä. Eri -onnenvaiheet, puolelta toiselle kiekkuva etevämmyys -- milloin Hapley -Pawkinsin saavuttaman menestyksen kiusaamana, milloin Pawkins Hapleyn -tieltä varjoon joutuneena, kuuluvat paremmin hyönteistutkimuksen -historiaan kuin tähän kertomukseen. - -Mutta vuonna 1891 Pawkins, joka oli jonkun aikaa ollut kivuloinen, -julkaisi jonkun teoksen kuolleenkalloperhosen "mesoblastista". Mitä -kuolleenkalloperhosen mesoblasti lienee, sillä seikalla ei ole -hituistakaan väliä tässä kertomuksessa. Mutta teos oli paljon -alapuolella hänen tavallisen mittansa, ja antoi Hapleylle vuosikausia -himoitsemansa aiheen. Hän arvattavasti uurasti yötä päivää saadakseen -saavuttamansa edun parhaiten käytetyksi. - -Seikkaperäisessä arvostelussa hän reposteli Pawkinsin rääsyiksi -- -saattaa mielessään kuvitella miehen pörhistyneen mustan tukan, ja -omituisesti välkähtelevät silmät hänen karatessaan vihollisensa -kimppuun -- ja Pawkinsin vastaus oli onnahteleva, tehoton, -kiusallisesti änkkäilevä ja silti ilkeämielinen. Ilmeinen oli hänen -tahtonsa haavottaa Hapleytä ja kykenemättömyytensä sitä tekemään. Vain -harvat kuulijat -- minä en siinä kokouksessa ollut -- tajusivat kuinka -sairas hän oli. - -Hapley oli kaatanut vastustajansa ja aikoi tehdä lopun hänestä. Hän -jatkoi suorastaan raa'alla hyökkäyksellä Pawkinsia vastaan, -kirjotelmana perhosten kehityksestä yleensä, mikä kirjotelma ilmaisi -suunnatonta henkistä työtä ja samalla kuitenkin oli rajun -riitakirjoituksen sävyyn laadittu. Niin kiukkuinen kuin se olikin -todistaa toimituksen liittämä huomautus että sitä oli lievennetty. Se -arvattavasti sai Pawkinsin syvästi häpeämään ja hämmentymään. Se ei -jättänyt ainoatakaan pelastus-solaa; sen todistelu oli murhaavaa ja -sävy tuiki halveksivaa -- kamala koettelemus miehen uran loppuvuosille. - -Hyönteistutkijamaailma odotteli hengitystään pidätellen Pawkinsin -vastinetta. Hän yrittäisi jotakin, sillä Pawkins oli aina pysynyt -urheana. Mutta sen tullessa he hämmästyivät. Pawkins nimittäin sai -lentsun, joutui siitä keuhkotulehdukseen ja kuoli. - -Tuo oli kenties niin tehokas vastine kuin hän noissa olosuhteissa -saattoikaan antaa ja käänsi suuressa määrin yleisön tunteet Hapleytä -vastaan. Samat ihmiset, jotka olivat mitä riemukkaimmin hurranneet -hyvä-huutojaan näille kilpataistelijoille, kävivät tuloksen johdosta -totisiksi. Ei voinut olla mitään järjellistä syytä epäillä ettei -tappion ärtymys ollut edistänyt Pawkinsin kuolemaa. Tieteelliselläkin -väittelyllä on rajansa, sanoivat vakavat ihmiset. Toinen musertava -hyökkäys oli jo painatettavana ja ilmestyi hautajaisten edellisenä -päivänä. En luule Hapleyn yrittäneen ehkäistä sitä. Ihmiset muistivat -miten Hapley oli ajometsästyksellään tehnyt lopun kilpailijastaan ja -unohtivat tuon kilpailijan puutteet. Suomiva iva kuulostaa pahalta -hautakummulla. Sanomalehdet tekivät siitä huomautuksia. Tämä se sai -minun ajattelemaan että olitte luultavasti kuulleet Hapleystä ja hänen -jupakastaan. Mutta, kuten jo huomautin, tieteelliset työskentelijät -elävät varsin suuresti omassa maailmassaan; voinpa väittää että puolet -ihmisistä, jotka astelevat Piccadillyä pitkin akatemiaan joka vuosi, -eivät tietäisi sanoa missä tiedeseurain huoneustot ovat. - -Yksityisissä ajatuksissaan Hapley ei voinut antaa Pawkinsille hänen -kuolemaansa anteeksi. Ensinnäkin se oli kehno keino paeta täydelliseltä -nitistämiseltä mikä Hapleyllä oli käsillä häntä varten, ja toisekseen -se jätti Hapleyn mieleen omituisen aukon. Kaksikymmentä vuotta hän oli -tehnyt kovaa työtä, seitsemän päivää viikossa ja toisinaan pitkälle -yöhön, mikroskopilla, leikkelyveitsellä, keräysverkolla ja kynällä, ja -miltei yksinomaan Pawkinsia koskevaa. Hänen saavuttamansa europalainen -maine oli tullut tuon suuren vihollisuuden sivussa. Hän oli vähitellen -yltynyt huippukohtaan tässä viimeisessä väittelyssä. Se oli tappanut -Pawkinsin, mutta myöskin tavallaan suistanut Hapleyn tolaltansa, ja -lääkäri neuvoi häntä joksikin aikaa herkeämään työstä, levähtääkseen. -Hapley siis matkusti hiljaiseen kentiläiseen kylään ja ajatteli yöt -päivät Pawkinsia, ja mahdotonta oli nyt sanoa hyvää hänestä. - -Vihdoin Hapley alkoi käsittää mihin suuntaan hänen ajatus-elämänsä oli -haavautumassa. Hän päätti nousta taistelemaan vastaan ja alotti -yrittämällä lueskella romaaneja. Mutta väkisinkin kuvastui hänen -mielessään Pawkins, valkeana kasvoiltaan ja viimeistä puhettaan -pitämässä -- jokainen lause mainiona aiheena Hapleylle. Hän kääntyi -satuihin -- ja havaitsi etteivät ne herättäneet mielenkiintoa. Hän luki -"Tuhat yksi yötä" kunnes Pulloon suljettu Henki sietämättömästi -loukkasi hänen "alkusyy-tunnettaan". - -Hapleyn oli koetettava shakkipeliä ja se tuntuikin viihdyttävämmältä. -Pian oppi hän siirrot, päägambitit ja tavallisemmat sulkuasennot, ja -alkoi ajaa pastoria häviölle. Mutta sitte vastakuninkaan liereät -piirteet alkoivat muistuttaa Pawkinsia seisomassa tehottomasti -soperrellen shakkimatiksi joutumista vastaan, ja Hapley päätti heittää -shakkipelin. - -Kenties tuottaisi jonkun uuden tiedehaaran tutkiminen lopultakin -parempaa virkistystä. Paras lepo on toiminnan vaihdos. Hapley päätti -käydä diatomeihin käsiksi ja toimitti itselleen Lontoosta yhden -pienemmistä mikroskopeistaan ja Halibutin käsikirjan. Hän tuumi että -jos saisi syntymään tuiman riidan Halibutin kanssa, hän kenties saisi -silotetuksi elämänsä uudelleen ja unohdetuksi Pawkinsin. Tuotapikaa oli -hän kovassa työssä, ainaiseen uuraaseen tapaansa tutkien noita -suurennuslasilla tähysteltäviä lammikkoasujamia. - -Diatomitutkimusten kolmantena päivänä Hapley äkkäsi merkillisen lisän -paikkakunnalliseen hyönteismaailmaan. Hän työskenteli myöhään illalla -mikroskopilla, ja ainoana valona huoneessa oli erikoisen mallisella -vihreällä kaihtimella varustettu kirkas lamppu. Kuten kaikki tottuneet -mikroskopin käyttäjät hän piti molemmat silmät avoinna. Se on ainoa -keino välttää ylenmääräistä uupumusta. Toinen silmä oli näköputken -kohdalla ja kirkkaana ja selvänä oli sen edessä mikroskopin ympyriäinen -näkölevy, jonka poikitse ruskea diatomi vitkallisesti matoi. Toisella -silmällään Hapley ikäänkuin näki näkemättömästi. [Mikroskopeihin -perehtymätön lukija voi helposti käsittää tämän kiertämällä -sanomalehden torvelle ja katselemalla sen läpi kirjaa toisen -silmänsä avoinna pitäen.] Hän oli vain hämärästi tietoinen -tähystyskapineen messinkilaidasta, pöytäliinan valaistusta liepeestä, -kirjepaperiarkista, lampunjalasta ja huoneen pimeämmästä takaosasta. - -Äkkiä hänen tarkkaavaisuutensa siirtyi toisesta silmästä toiseen. -Pöytäliina oli korukirjailulla tehty ja jokseenkin heleävärinen. Kuvio -oli ommeltu kultalangoista, harmahtavalle pohjalle, seassa hiukkanen -tulipunaista ja vaaleansinistä. Eräällä kohdalla näytti kuvio sekavalta -ja värit tuntuivat siinä väreilevän. - -Hapley nykäisi äkkiä päänsä taaksepäin ja katseli molemmin silmin. -Hänellä jäi suu hämmästyksestä auki. - -Se oli iso perhonen, siivet levällään päiväperhosen tapaan! - -Oli omituista että sitä oli huoneessa lainkaan, sillä ikkunat olivat -kiinni. Omituista ettei se ollut nykyiseen asemaansa liehuessaan -herättänyt hänen huomiotansa. Omituista että se oli yhdenmukainen -pöytäliinan värien kanssa. Vielä paljoa omituisempaa että se oli -hänelle, Hapleylle, suurelle hyönteistutkijalle, tuiki tuntematon. -Mitään hairausta ei siinä ollut. Se ryömiskeli hitaasti lampunjalkaa -kohti. - -"_Genus Novo_, totisesti! Ja Englannissa!" virkkoi Hapley tuijottaen. - -Sitte hänen mieleensä välähti Pawkins, Mikään ei olisi enemmän -äköittänyt Pawkinsia... Ja Pawkins oli kuollut! - -Hyönteisen päässä ja ruumiissa alkoi jokin kummallisesti muistuttaa -Pawkinsia ihan kuin shakkikuningaskin. - -"Hiiteen Pawkins!" ärähti Hapley. "Mutta minun täytyy pyydystää tämä." -Ja katsellen ympärilleen jotakin sieppaamiskeinoa tavotellen hän nousi -verkalleen tuoliltaan. Äkkiä hyönteinen lehahti liikkeelle, törmäsi -lampunkaihtimen reunaan -- Hapley kuuli sälähdyksen -- ja katosi -varjoon. - -Silmänräpäyksessä oli Hapley sipaissut kaihtimen pois, joten koko huone -kävi valoisaksi. Perhonen oli hävinnyt, mutta pian keksi hänen tottunut -silmänsä sen ovipielestä seinäpaperilta. Hän astui päin, pidellen -kaihdinta hyökkäys-asennossa. Mutta ennen kuin hän pääsi tarpeeksi -lähelle ennätti se nousta lentoon ja liipotteli ympäri huonetta. -Tuollaisten perhosien tapaan se lenteli äkillisin nytkähdyksin ja -kääntein, tuon tuostakin häipyen ja aavistamattomasti jälleen näkyviin -ilmestyen. Kerran Hapley pääsi tavottamaan ja iski harhaan; sitte taas. - -Kolmannella kerralla hän kolhasi mikroskopiansa. Tämä vaappui, keikahti -nurin ja lattialle kolahtaessaan pyyhkäisi lampun kumoon. Lamppu pysyi -pöydällä ja hyväksi onneksi sammui. Hapley jäi pimeään. Hätkähtäen hän -tunsi oudon perhosen räpähtävän kasvoihinsa. - -Tämä oli sisuttavaa. Hänellä ei ollut tulitikkuja, Jos oven avaisi, -niin hyönteinen pääsisi karkuun. Pimeässä hän näki Pawkinsin aivan -selvästi nauravan hänen pulaansa. Pawkinsilla oli aina ollut öljyinen -nauru. Hän kirosi raivostuneesti ja polki jalkaa. - -Ovelta kuului arka koputus. - -Sitte se avautui jalan verran, hyvin hitaasti. Emännän säikähtäneet -kasvot näkyivät kynttilän vaaleanpunaisen liekin takaa; hänen harmaita -hiuksiaan verhosi yömyssy ja hartioita jokin punainen vaatekappale. -"Mikä oli se kamala räiskähdys?" hän tiedusti. "Onko mitään --." Outo -perhonen lennähteli ovenraon kohdalla. "Sulkekaa se ovi!" äyskähti -Hapley ja syöksähti häntä kohti. - -Ovi läiskähti kiinni. Hapley jäi yksikseen pimeään. Hän kuuli emäntänsä -tormaavan yläkertaan, lukitsevan ovensa ja laahaavan jotakin raskasta -lattian poikki ovea vasten. - -Hapley älysi käytöksensä ja esiintymisensä olleen outoa ja -levottomuutta herättävää, Kirottu itikka! ja Pawkins! Kuitenkin oli -sääli menettää perhosta enää. Hän hapuili eteiseen ja löysi tulitikut, -pyyhkäistyään silinterihattunsa poukkuilemaan lattialla kuin rumpu. -Palava kynttilä kädessään hän palasi huoneeseensa. Mitään itikkaa ei -näkynyt. Silmänräpäyksen ajan se kuitenkin kerran näytti liehahtavan -hänen päänsä ympärillä. Hapley hyvin äkillisesti päätti luopua -hyönteisestä ja käydä levolle. Mutta hän oli kiihdyksissään. Pitkin -yötä tunkeusi hänen uneensa näkyjä perhosesta, Pawkinsista ja -emännästä. Kahdesti hän nousi vuoteeltaan ja valeli päätään kylmällä -vedellä. - -Eräs seikka oli hänelle täysin selvillä. Hänen emäntänsä ei ollut -mahdollista ymmärtää tätä tuntemattoman perhosen juttua, varsinkaan kun -hänen ei ollut onnistunut saada sitä kiinni. Kukaan muu kuin -hyönteistutkija ei voisi täydellisesti käsittää miltä hänestä tuntui. -Emäntä oli luultavasti säikähdyksissään hänen käytöksestään eikä hän -kuitenkaan pystynyt näkemään miten voisi sen selittää. Hän päätti olla -sen enempää puhumatta edellisen yön tapauksista. Aamiaisen jälkeen -Hapley näki hänet puutarhassa ja päätti hänen rauhottamisekseen poiketa -sinne pakinoimaan. Hän haasteli pavuista ja perunoista, mehiläisistä, -toukista ja hedelmien hinnoista. Toinen vastasi tavalliseen tapaansa, -mutta silmäili häntä hieman epäluuloisesti ja käveli hänen -kävellessään, niin että heidän välissään aina oli kukkapyörylä, -papulava tahi muuta sellaista. Tovin kuluttua tämä alkoi tuntua -tavattoman ärsyttävältä ja kiusaantumistansa salatakseen Hapley palasi -sisälle, sitte pian lähtien kävelylle. - -Perhonen, selittämätöntä muistoa Pawkinsista mukanansa tuoden, -tunkeutui yhtämittaa matkaan, vaikka hän parhaansa mukaan torjui sitä -mielestään. Kerran hän näki sen aivan selvästi siivet harallaan puiston -länsireunaa rajottavan vanhan kivimuurin seinämässä, mutta mennessään -lähelle hän havaitsi siinä vain kaksi harmaata ja keltaista -lehtisammaleen haaraa. "Tämä", virkahti Hapley, "on nurinpäistä -matkintaa. Sen sijaan että perhonen olisi kiven näköinen, on tässä kivi -perhosen näköinen!" Kerran rapisteli ja liihotteli jotakin hänen päänsä -ympärillä, mutta tahdon ponnistuksella hän sen mielteen taas hääti. - -Ehtoopäivällä pistäysi Hapley pastorin luo ja puheli hänen -kanssaan uskonnollisista kysymyksistä, He istuivat pienessä -orjantappurapensasten varjoamassa huvilehdossa ja tupakoitsivat -väitellessään. - -"Katsokaa tuota perhosta!" huudahti Hapley äkkiä, viitaten puisen -pöydän laitaan. - -"Missä?" kysyi pastori. - -"Ettekö näe perhosta tuossa pöydän laidalla?" toisti Hapley. - -"En todellakaan", vakuutti pastori. - -Hapley oli aivan ällistyksissään. Hän tapaili ilmaa. Pastori tuijotteli -häneen. Ilmeisesti mies ei nähnyt mitään. "Uskon silmä ei ole tieteen -silmää terävämpi", huomautti Hapley kankeasti. - -"En näe ponttanne", tuumasi pastori luullen huomautuksen kuuluvan -väittelyyn. - -Seuraavana yönä Hapley huomasi perhosen peitteellänsä ryömimässä. Hän -nousi paitahihasillaan vuoteensa reunalle istumaan ja todisteli syillä -ja perusteilla itselleen. Oliko se pelkkää näköhäiriötä? Hän tunsi -olevansa luisumassa ja taisteli järkensä puolesta samalla hiljaisella -sitkeydellä jota oli aikasemmin käyttänyt Pawkinsia vastaan. Niin -itsepintainen on mieleen lyöttyminen, että hänestä tuntui kuin olisi -tämä vieläkin ollut kamppailua Pawkinsin kanssa. Hän oli varsin -perehtynyt sielutieteeseen. Hän tiesi tuollaisia näköhairahduksia -johtuvan henkisestä rasituksesta. Mutta merkillistä oli ettei hän -ainoastaan _nähnyt_ perhosta, hän kuulikin sen, kun se kosketteli -lampunkaihtimen reunaa ja jälkeenpäin törmäsi seinään, ja hän oli -pimeässä tuntenut sen sattuvan kasvoihinsa. - -Hän katseli sitä. Se ei ollut lainkaan unennäön kaltainen, vaan aivan -selvä ja aineellinen kynttilänvalossa. Hän näki karvaisen ruumiin ja -lyhyet untuvaiset tuntosarvet, niveliset jalat, vieläpä siivissä kohdan -mistä hilse oli kahnaantunut pois. Hän suuttui äkkiä omalle itselleen -moisen pikku itikan pelkäämisestä. - -Emäntä oli ottanut palvelijattaren kerallaan nukkumaan sen yötä, kun -pelkäsi olla yksinään. Lisäksi oli hän lukinnut oven ja pystyttänyt -lipaston sitä vastaan. Levolle mentyään he kuuntelivat ja puhelivat -kuiskien, mutta mitään säikähdyttävää ei tapahtunut. Yhdentoista -seuduissa he olivat uskaltaneet sammuttaa kynttilän ja kumpikin -torkahtaneet. He heräsivät hätkähtäen ja kavahtivat istualleen -vuoteellaan kuunnellen pimeässä. - -Sitte he kuulivat tohvelien tassuttelua Hapleyn huoneesta. Tuoli -kolahti kumoon, ja seinä jysähti. Sitte pirstoutui porsliininen -uuninreunuskoriste tuliristikkoon. Äkkiä avautui huoneen ovi ja he -kuulivat hänet porrastaivakkeella, He kyyristäysivät toisiinsa kiinni -ja höristivät korviaan. Hän tuntui tanssivan portaissa. Milloin -laskeusi hän äkkiä kolme tai neljä astuinta, milloin hyppäili taas -ylös, ja riensi lopulta eteiseen. He kuulivat sateenvarjotelineen -keikahtavan kumoon ja pyörö-ikkunan särkyvän. Sitte ratisi telki ja -ketjut kalisivat. Hän availi ovea. - -He kiirehtivät ikkunaan. Yö oli häämyisen harmaa; melkein yhtäjaksoinen -vesinen pilvikerros leijaili kuun poikitse, ja pensas-aita ja puut -talon edustalla olivat vaaleata maantietä vasten kuvastuen mustat. He -näkivät Hapleyn aavemaisena paidassaan ja valkeissa housuissaan -juoksentelevan edes takaisin tiellä viuhtoen ilmaa käsillään. Väliin -hän seisahtui, väliin syöksähti huimasti jotakin näkymätöntä kohti, -väliin hiippaili väijyvin askelin eteenpäin. Vihdoin hän katosi -näkyvistä kaupunkiin päin. Sitte, heidän kinaillessaan siitä kuka -menisi alas sulkemaan oven, hän palasi. Hän käveli hyvin nopeasti, tuli -suoraa päätä sisälle, lukitsi oven huolellisesti ja vetäytyi -hiljaisesti makuuhuoneeseensa. Kaikki oli sitte hiljaista. - -"Mrs. Colville", huusi Hapley alas portaita seuraavana aamuna. -"Toivoakseni en säikähdyttänyt teitä viime yönä." - -"Kyllä kannattaa teidän sitä kysyä!" vastasi mrs. Colville. - -"Asian laita on se että olen unissakävijä ja nyt ei minulla ole kahteen -yöhön ollut unijuomaani. Siinä ei toden totta ole mitään syytä pelkoon. -Pahottelen että olen niin tyhmässä valossa esiintynyt. Lähden nummen -poikki Shorehamiin ja ostan jotakin ainetta millä pääsen sikeästi -nukkumaan. Minun olisi pitänyt se jo eilen tehdä." - -Mutta puolitiehen nummen yli päästyään sai Hapley kalkkikuoppain luona -perhosen taas kimppuunsa. Hän pitkitti matkaansa koettaen kiinnittää -mieltänsä shakkiongelmiin, mutta siitä ei lähtenyt apua. Itikka -räpähteli hänen kasvoihinsa ja itseään puolustaakseen hän sohaisi sitä -hatullaan. Sitte raivo, tuo vanha raivo. -- raivo jota hän oli useasti -tuntenut Pawkinsia vastaan -- valtasi hänet taas. Hän hypähteli -eteenpäin hosuen viipottelevaa hyönteistä. Äkkiä hän astui tyhjään ja -putosi suin päin. - -Hänen tajunnassaan syntyi aukko, ja Hapley havaitsi istuvansa -kalkkikaivosten aukon edustalla limsiökasassa toinen jalkansa -taaksepäin alleen vääntyneenä. Outo perhonen liihotteli vielä -ympärillä. Hän hotaisi sitä kädellään ja päänsä kääntäessään näki -kahden miehen lähestyvän. Toinen oli kylätohtori. Hapleyn mieleen -juolahti että tämä oli onnellinen sattuma, Sitte hän tavattoman -elävästi muisti ettei kukaan muu kuin hän itse voisi konsanaan kyetä -näkemään tuota outoa perhosta ja että hänen oli paras pysyä vaiti -siitä. - -Myöhään yöllä hän kuitenkin katkenneen säärensä lastotuksi saatuaan oli -kuumeinen ja unohti hillitsemisensä. Hän makasi pitkällään vuoteellaan -ja alkoi silmäillä pitkin huonetta nähdäkseen vieläkö perhonen kärkkyi -ympäristöllä. Hän yritti olla tätä tekemättä, vaan ei voinut pidättää -itseään. Pian sai hän häiritsijänsä näkyviinsä kätensä vieressä -lepäämästä, yölampun valaisemalta vihreältä pöytäliinalta. Siivet -lepattivat. Äkillisessä vihastuksen puuskauksessa hän iski sitä kohti -nyrkillään, ja hoitajatar heräsi kirkaisten. - -"Tuo perhonen!" hän selitti; ja sitte: "Se oli mielikuvitusta. Ei -mitään!" - -Kaiken aikaa hän aivan selvästi näki hyönteisen kävelevän pöydänkulman -ympäri ja lennähtävän huoneen poikki, ja samalla hän huomasi ettei -hoitajatar mitään nähnyt, silmäili vaan häntä kummallisesti. Hänen -täytyi pitää itsensä aisoissa. Hän tiesi olevansa hukassa ellei pitäisi -itseänsä aisoissa. Mutta yön mittaan kuume sai hänet yhä lujemmin -valtoihinsa, ja juuri hänen kammoileva pelkonsa perhosen mahdollisesta -ilmestymisestä sai sen näyttäytymään. Kello viiden tienoissa, -aamunkoitteen juuri sarastaessa, hän yritti päästä ulos vuoteestaan -sitä pyydystämään, vaikka hänen säärtänsä poltteli kuin tulessa. -Hoitajattaren täytyi rinnustella hänen kanssaan. - -Tämän johdosta hänet sidottiin vuoteeseensa. Tästä perhonen kävi -rohkeammaksi, ja kerran hän tunsi sen laskeutuvan tukkaansa. Sitte -häneltä sidottiin kädetkin, kun hän reuhtoi niillä rajusti. Nyt -hyönteinen alkoi ryömiä hänen kasvoillaan, ja Hapley itki, kirosi, -kirkui, rukoili ottamaan sitä pois, apua saamatta. - -Tohtori oli tyhmyri, puolivalmis rohdonsekottaja ja aivan tietämätön -sielunelämän omituisuuksista, Jos hänellä olisi ollut nokkeluutta, niin -hän olisi ehkä vielä pelastanut Hapleyn kohtaloltaan antautumalla hänen -luulotteluunsa ja peittämällä hänen kasvonsa harsolla, kuten hän -rukoili tehtäväksi. Mutta tohtori, kuten sanottu, oli tyhmyri, ja -säärensä paranemiseen asti pidettiin Hapleytä sidottuna vuoteeseensa, -haavehyönteinen ryömimässä ylitseen. Se ei kertaakaan jättänyt häntä -hänen valveilla ollessaan ja paisui hirviöksi hänen unessaan. Hereillä -ollessaan hän kaipaili unta ja unesta heräsi kiljuen. - -Nyt siis Hapley viettää lopun ikäänsä patjoilla sisustetussa huoneessa, -perhosen kiusaamana jota kukaan ei voi nähdä. Hoitolan lääkäri nimittää -sitä näköhäiriöksi; mutta Hapley keveämmässä mielentilassa ollessaan ja -puhumaan kyetessään selittää että se on Pawkinsin aave ja siis ainoana -laatuaan hyvin kannattaa pyydystämisen vaivan. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VARASTETTU BASILLI JA MUITA -KERTOMUKSIA*** - - -******* This file should be named 56366-8.txt or 56366-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/6/3/6/56366 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |