diff options
| -rw-r--r-- | 56901-0.txt | 2679 | ||||
| -rw-r--r-- | 56901-8.txt | 3058 |
2 files changed, 2679 insertions, 3058 deletions
diff --git a/56901-0.txt b/56901-0.txt new file mode 100644 index 0000000..4938a1e --- /dev/null +++ b/56901-0.txt @@ -0,0 +1,2679 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56901 *** + + + + + + + + + + + +TUKKIKAUPPA + +Nelinäytöksinen kuvaus kansan elämästä + + +Kirj. + +E. HUHTINEN + + + + + +Helsingissä, +Oy Yrjö Weilin Ab, +1905. + + + + +HENKILÖT: + +METSOLA, talonisäntä. +SANNA, hänen vaimonsa. +ANNA, heidän tyttärensä. +ANTTI, talon renki. +TIINA. talon piika. +NIKKINEN, yhtiön asioitsija. +HONKANEN, | vartesmanneja, metsän lukijoita. +MÄNTYNEN, | +SUTKI, kauppamies. +HURRI, kylän-heittiö. +1:n 2:n ja 3:s tukkimies. +KRUUKUNNIMISMIES. +POLIISIKONSTAAPELI. +Tukkimiehiä ja kyläläisiä. + + + + +Ensimäinen näytös. + + +Tavallisesti sisustettu talonpojan tupa. Vasemmalla ovi keittiöön; +peremmällä, nurkassa, uuni takkavalkeineen. Perällä ovi porstuaan sekä +ikkuna ja pitkä penkki. Oikealla kaksi ikkunaa, niiden edessä pitkä +pöytä penkkineen kahden puolen. Peremmällä, nurkassa, kaappikello. + + +Ensimäinen kohtaus. + + METSOLA, SANNA, ANNA, ANTTI ja TIINA. + +Metsola kiskoen peräpenkillä päreitä. Sanna kehrää uunin edessä +villalankaa. Tiina karttaa villoja lepeiksi, istuen lähellä Sannaa. +Anna, seisten keskilattialla, viipsiää villalankaa rullalta +viipsinpuulle. Antti, seisten pöydän sivulla, tarkastaa kaappikelloa +vilkaisten omaan taskukelloonsa. + +ANNA (leikkisästi). No, Antti, vieläkö kellosi käypi ja pitääkö yhtä +kaappikellon kanssa? + +ANTTI. Kyllä se käypi ja täsmälleen. + +ANNA (lähentyen). Mutta minä en usko, näytäpäs. + +ANTTI. Katso nyt, epäuskoinen! (Antaa kellon Annalle). + +METSOLA (kummastellen). Joko sillä Antilla on oikea kello? + +ANNA (veitikkamaisesti näyttelee kelloa Metsolalle). Onhan sillä, isä +hyvä, sievä kello vielä onkin. + +METSOLA. Kaikkea minun tässä pitää nähdäkin. + +SANNA. Sano nyt muuta, ukkoseni! Syksyllä osti kumplastikengät, nyt jo +kellot lakkariin! Ei, ei siitä miehestä tule ikänä omaa eläjää. + +ANNA (antaen kellon Antille). Ei tuo liioin kallis liene? + +TIINA (pilkallisesti). Mokomakin kello-krapa, se nyt vielä mitä maksaa. + +ANTTI. Maksaa se vaan arvonsa. + +METSOLA. Toista olisi, jos poikaparka, säästeleisit palkkojasi. +Vanhoilla päivillä voisit sitten asua omalla mannullasi. + +ANTTI. Rengin säästöt ne ei suuria natsi omaa mantua ostaessa, +Toisenlaiset onnen potkut ne niissä asioissa tepsivät. + +TIINA (ylenkatseella). Phyt, mitä hyvää kuulee! Mietit kaiketi vävyksi +päästä eli puuskaksi pyrkiä! + +ANTTI (pistävästi). Oikein arvasit, Tiina parka. Minä en mieti kuten +sinä ja muut sinun kaltaisesi, että ihmiset naivat ihmisiä, rengit ja +piiat toisiaan. + +TIINA (hypähtää ylös, kiivaasti). Häpeä toki, mullikka! (uhitellen) +Mutta ei se ole närässä, jos se on nokassa, talontytär vielä +sinullakaan! + +ANTTI. Perästä kuuluu sanoi torventekijä. + +METSOLA. Vai ei rengin säästöt natsi omaa mantua ostaessa? Millähän +tuota sitten luulet minunkaan taloa ostaneen? + +SANNA. Oikein sanoit, ukkoseni! Ellemme olisi palkkojamme säästäneet, +emmepä taloa nyt hallitseisi. + +METSOLA. Hm, no olihan tuota vähän säästöä sinullakin, ja kun nuo +sitten yhteen panimme, niin päästiin hyvin alkamaan. + +TIINA (tiuskaisten). Siinä sen kuulit, tuhlari! + +ANNA (puolustaen Anttia). Eihän tuo niin ihmettä ole, jos on kello +miehellä. + +ANTTI (nauraen). Ja vähän vaatetta, kenkää, jolla itsensä verhoaa... +eipä tosin olekaan. + +TIINA (vetäen paikkaista takkia yllensä). Kenellä kenkä kengän päällä, +sillä velka velan päällä. + +ANTTI (ivaten). Ja kenellä paikka paikan päällä, sillä on markka markan +päällä, kuten Tiinalla. Mutta usko minua, Tiina hyvä, markkasi eivät +minua nieletä, toista maata sen olla pitää! + +TIINA (suuttuneena, itkien). Joka toista pilkkaa, sille käy omaan +nilkkaan. (Ottaa lypsykiulun ja menee ulos). + + +Toinen kohtaus. + + EDELLISET paitsi TIINA. + +ANNA (huutaen ovelta). Tiina! joko lypsylle menet? Ei vastaa mitään. +(Painaen oven kiinni, pahoillaan) Lienee suuttunut? + +ANTTI (käyden kutomaan verkkoa pöydän peräpäähän). Välitä sinä nyt +viisi tuosta, jos tämä suuttui tai muuttui. + +SANNA (nuhdellen). Ei se tarvitse Anttikaan aina Tiinaa kiusotella. +Suuttuisi siitä jos kukakin. + +ANTTI. Ketä tässä on kiusoteltu, niin on se juuri minua, mutta minä en +siitä välitä, mitä naiset rähisee. + +METSOLA (korjailee päreet uunille). Kyllä ne nykyiset nuoret miehet +tuhlaavat rahoja turhuuteen... Toista se oli ennen vanhaan, silloin +osattiin säästellä. + +ANTTI. Hui, hai, isäntä hyvä, entiset ajat ovat olleet ja menneet! +Hevosen hinnalla ennen vanhaan ostettiin taloja... mutta menepäs +nykyaikaan rengin säästöillä ostelemaan? + +METSOLA. Vai niin poika luulottelet?... Olisit maksanut tästäkin +mannusta parisen tuhatta kontanttia, sitten vielä ruunun rästit, +makasiinivelat ja muut, tietäisit mihin määriin se nousee? + +SANNA (innostuen). Ja lisäksi saanut kolme elinkiä, vaivaista rampaa, +hoitaaksesi. Kyllä siinä hintaa on! + +METSOLA. Kun tulimme, oli tuskin kattoa päällä, pellot, niityt +aidattomat... Ja kyllähän tässä on voimia vaadittu peratessa pelloiksi +maitakin. + +SANNA (kehasten). On tuo Luoja siunannutkin ahkeran työmme ja toimemme +(menee keittiöön). + +METSOLA. Jopa tässä nyt tarkenee ja leipä ravinnoksi riittää! (menee +ulos). + + +Kolmas kohtaus. + + ANNA, ANTTI. + + (Anna panee viipsinpuun ja lankarullan pöydälle. + Autti kohoten lattialle kävelemään). + +ANNA (lempeästi). Ostathan minulle, Autti hyvä, sen huivin, jonka jo +lupasi!? + +ANTTI (ottaen Annaa toisella kädellään ympäri vyötäisten). Vieläkö +tuota nyt epäilisit?... Sinulle, Annani, tämänkin ostin vaikka en +tohtinut ilmaista (näyttää kelloaan). + +ANNA (iloisesti). Katsos vaan mikä lippari olet! En olisi tuota sinusta +uskonut. + +ANTTI (lempeästi). Tiedäthän, Anna, että rakastan sinua... sinua ylitse +kaiken maailmassa! + +ANNA (pelokkaasti vilkuen ympärilleen). Tiedän kyllä, Antti hyvä, ja... + +ANTTI (hellästi). Ja... + +ANNA (lyö kätensä ympäri Antin kaulaa). Ja minä rakastan sinua!... + +ANTTI. Ja minä sinua, minun omani! (vaipuvat syleilyyn). + + +Neljäs kohtaus. + + ANNA, ANTTI. TIINA. + +TIINA (joka on hiljalleen tullut sisälle Antin ja Annan syleilyn +aikana). Täälläpä lempi jo on liekissänsä. + +ANTTI (säikähtyen irtaantuu Annasta). Leikittelet sinä aina vaan ja +säikyttelet tässä ihmiset! (vihaisesti) Pahempi olisin, niin panisin +niskaasi. + +TIINA (pilkallisesti). Herran kummat, hyvä talonvävy, mitä minua noin +säikähdyit? (sivulle) Tapasinpa heidät vihdoinkin! + + +Viides kohtaus. + + EDELLISET, SANNA sitten METSOLA. + +SANNA (vihaisesti). Mitä ääntä täällä pidetään, vai joko riita alkaa +taaskin uudellensa? + +TIINA. Antti täällä vaan jo... + +ANNA (hyppää Tiinan luo; lyö vasemman kätensä Tiinan kaulaan ja +oikealla tukkien Tiinan suuta). Ole, Tiina kulta, puhumatta, kyllä minä +kerron kaikki äidille!... (menee Sannan luo ja hyväilee häntä) Antti +täällä teki sovinnon Tiinan kanssa, pyysi anteeksi. Nyt he eivät +koskaan riitele, eivätkä pilkallisesti puhu toisilleen. + +SANNA (liikutettuna). Se oli hyvin tehty, lapsikullat. Riita, +eripuraisuus, on perheen pahennus. + +METSOLA (tulee kiireesti sisälle). Saamme vieraita tuossa paikassa! +Siellä kellot, kulkuset kilisevät, että metsä vastaan raikaa. + +SANNA (hyvillään). Täällä kuuluu hyvät sanomat! Antti on Tiinan kanssa +tehnyt sovinnon. + +METSOLA (hommaillen). Minä vähät heidän sovinnoistaan! Puhdistakaa edes +huonetta... ettekö kuulleet? vieraita tulee! + + (Tiina menee kiuluineen keittiöön, Sanna korjailee rukin ja + villakopat sivummalle nurkkaan. Antti korjaa verkonkudoksen + pöytäjalkalaatikkoon. Anna pyyhkii räsyllä pöytää ja penkkejä). + + +Kuudes kohtaus. + + EDELLISET, NIKKINEN. + + (Nikkinen on puettu herrasvaatteisiin, pitkävartisiin saappaisiin. + Susinahkaturkki ja rintalaukku komistavat Nikkisen ensi + esiintymistä). + +NIKKINEN. Päivää taloon, päivää! Taidatte olla isäntämies? (kättelee) +Nimeni on Niilo Nikkinen, puulaakin herra asiamies. + +METSOLA (hämillään, kumartelee raapien jalalla ja silitellen +tukkaansa). Niinhän tässä... minähän se tässä tätä nykyä isäntä olen. +Herra puulaaki tekee hyvin, heittää vaatetta vähemmäksi (auttaa turkkia +Nikkisen päältä). Kamaripuoli on kylmänlainen ja noin kun +keskentekoinen. + +NIKKINEN. Kiitosta vaan, isäntä hyvä, tuntuu täällä tarkenevan. (Panee +turkin peränaulaan; hykerrellen käsiään) Jahhah... jahaa, tämä on +luultavasti emäntänne? (kättelee) Nimeni on Niilo Nikkinen! (kääntyen +Annaan) Entä tämä sievä neiti? On varmasti teidän tyttärenne? (kättelee +Annaa) Nimeni on Herra Nikkinen... puulaakin herra asiamies. Löytyypä +ruusuja salollakin ei vain kasvitarhoissa! Todella on teillä kaunis +tytär, se täytyy minun tunnustaa. + +METSOLA (kumarrellen). Mitä ne salonlapset, tuota, noin kuin kauniita +olisivat? + +NIKKINEN (kääntyen Anttiin). Eihän tämä vaan poikanne liene? +(kättelee). + +ANTTI (joka on tällä välin tarkastellut ja ihmetellyt Nikkisen komeaa +turkkia ja rintalaukkua). Renki minä vain talossa olen, olen Antti +nimeltäni. + +NIKKINEN. Jahah... menepäs Autti sitten ja tuo se kapsäkki sieltä +reestäni! (viittaa kädellään ulos). + +ANTTI (vikkelästi). Kyllä, herra puulaaki hyvä, kyllä minä toimitan! + + (Kipasee ulos). + + +Seitsemäs kohtaus. + + METSOLA, NIKKINEN, SANNA, ANNA. + +NIKKINEN. Sievällä paikalla talonne on, vaikka näin salon sisällä, +(tarjoa sikarin) Pannaan tupakiksi, isäntä hyvä, nämä ovat parasta +laadultaan (tarjoaa tulen myös). + +METSOLA (kumarrellen). Kiitosta paljon, herra puulaaki, osannenko minä +näitä poltella? En ole vielä oikeastaan puotitupakoihin tottunut, olen +vain kotikasvuja, nurkantakasia sauhuttanut. + +NIKKINEN (naurahtaen). Kyllä näihin pian tottuu, eivät ole väkeviä. + +METSOLA (naisille). Menkää te nyt, helmaväki ja pukekaa parempaa +yllenne! Vieraiden kunniaksi sopii olla siistinä. + +SANNA (niiaillen). Tuota noin, rohkenen kysyä, että jos herra puulaakin +sopisi, niin otetaan kuppi kahvia?... + +NIKKINEN. Nöyrin kiitos, emäntä hyvä, kyllä se hyvin soveltuu; etenkin +kun on viehättävä tarjoilija talossa, (kumartaa Annalle) kuten teidän +tyttärenne. + + (Sanna ja Anna menevät keittiöön). + + +Kahdeksas kohtaus. + + NIKKINEN, METSOLA, ANTTI. + +ANTTI (tuoden kapsäkin sisälle). Tässä on herran kapusäkki! + +NIKKINEN (viittaa kädellään). Pane se tuohon penkille vaan. + +ANTTI (panee peräpenkille, pöydän taa). On siinä vähin painoa... eihän +vaan rahoja liene? + +NIKKINEN. Korjaa nyt hevonen ja hoida se hyvin, tuossa on vähän +vaivoistasi. (Antaa 2 markkasen). + +ANTTI. Kiitoksia, herra puulaaki hyvä, kyllä minä siitä huolen pidän. + + (Menee ulos). + + +Yhdeksäs kohtaus. + +NIKKINEN (availlen kapsäkkiään). Teillä on hyvää metsää vielä, kehuivat +tuolla kirkolla. + +METSOLA (kehasten). No ei se salo siitä somene, vaikkapa itse sanon. On +siellä tukkia sekä hirttä, honkaa ijänikuista! + +NIKKINEN. Ei talo siis suotta nimeään kanna, kun Metsolaksi kutsutaan, +(Ottaa tinakaulapullon kapsäkistään) Mutta eiköhän, isäntä hyvä, +maisteta vähän kaupungin tuomisia? Olisiko teillä pikkulasi ja jos +vähän sokeria? + +METSOLA. Eiköhän niitä talossa liene... (menee keittiöön). + + +Kymmenes kohtaus. + +NIKKINEN (itsekseen). Tuhmaa kansaa totisesti näkee näillä seuduilla. +(Avaa korkin pullosta) Oikein aika pölkkypäitä ovat joka ainoa; luulisi +täällä voivansa tehdä kaupat mielensä mukaiset. (Sytyttää sikarinsa) +Mutta missä viipynevät vielä metsänlukijat, kuu ei niitä vieläkään +kuulu. (Hykertelee käsiään) Annan isännälle tästä ensin hiukan +voidetta, ehkä sitten kaupat luistaa tavallista paremmin. (Kävelee +edestakasin). + + +Yhdestoista kohtaus. + + NIKKINEN, METSOLA. + +METSOLA (tuoden lautasella 3 ryyppylasia ja sokerirasian). Tässä +olisivat, sokeri ja lasit, tuota, kohta se jo joutuu kahvikin. + +NIKKINEN (kaataen laseihin). No niin... jos vähän maistetaan! Tämän +tinakaulan sisusta ei pitäisi olla huonompaa! Olkaa hyvä ja ottakaa. +(Kipauttaa lasiaan) Terveydeksenne, isäntä! + +METSOLA (kumarrellen). Onneksi herra puulaakille! (Ryyppää pohjaan) +Ki... kii... tok... kiitoksia! Olipa se ko-koko karhua, kun tuota +he-hengen salpasi! + +NIKKINEN (naurahdellen). Se oli näet oudostansa, ei se huonoa +laadultaan. Konjakkia, parasta sorttia, oikein Jamaikka-konjakkia. + +METSOLA. Vahvaa oli raakki, koska hikeen potkasi. (Pyyhkii hikeä +otsaltaan ja juo kaljaa haarikasta). + +NIKKINEN. Olen täällä matkustellut metsän-ostohommissa. Meillä on +suuret liikkeet ja parhain hinta maksetaan. + +METSOLA. Vai niin... herra puulaakilla on siis metsäasiat. + +NIKKINEN. Niin on, hyvä isäntä. + + +Kahdestoista kohtaus. + + METSOLA, NIKKINEN, HONKANEN, MÄNTYNEN. + + (Honkanen ja Mäntynen ovat puetut lyhyviin lammasnahkaturkkeihin, + savonreuhkat päässä ja pitkävartiset saappaat jalassa). + +HONKANEN. Hyvää iltapäivää taloon! + +MÄNTYNEN. Terveeksi, isäntä Metsola! (Kättelee). + +METSOLA (kätellen). Mitä kuuluu vieraille? + +HONKANEN (leikillisesti). Hyvin kuuluu, kun hyvin huutaa; mitä vaan +tänne kuulunee? + +METSOLA. Vieraat ovat hyvät ja käyvät peremmälle, näkyy täällä tilaa +olevan! + +HONKANEN. Taitaa olla kaupat tekeillä, koska pullokin on pöydällä? + +METSOLA. Eihän meillä tässä mitä kauppaa... herra puulaaki vain vähän +tarjosi. + +NIKKINEN. Otimme pienet tervetulijaiset vähän kuin kaupan aluksi. +Pankaa tupakiksi täältä, miehet! (Tarjoaa sikaria). + +HONKANEN. Mitä siinä sitten muuta on, lyökää kaupoiksi vain isäntä! + +NIKKINEN (kävelee edestakasin). Paljonko vaatisitte salostanne?... + +METSOLA (kynsien korvallistaan). En tuota osaa oikein sanoa, mikä tuo +kohtuus olisi... Minä kuulustelen vähän vaimoltani, mitä mieltä hän on +kaupasta... Se on Sanna aina olevinaan tuota niinkuin viisaampi +kaupoissaan. + + (Menee keittiöön). + + +Kolmastoista kohtaus. + + NIKKINEN, HONKANEN, MÄNTYNEN. + +NIKKINEN (kaataen laseihin). No miehet, pankaa ryyppy poskeenne; +puhelemme sitten asiasta. + +MÄNTYNEN (ryypättyään). Mikäs selvästä on selvää tehdessä. + +NIKKINEN. Hyvältäkö metsä näyttää? Tuleeko tuolta tavaraa? + +HOKKANEN (ryypättyään). Metsä sanalla sanottu on hyvä, parhaimpia koko +piirissämme! + +MÄNTYNEN. Kyllä sieltä tukkia tulee, runsaasti ja hyviä. + +NIKKINEN (salaperäisesti). Hs... hs... hiljaa, hiljaa vaan. Paljonko, +luulette, voivan maksaa noin kuin urakkakaupalla? + +HONKANEN. Viisitoistatuhatta lienee vähän?... metsä on sanalla sanoen +mainio! + +NIKKINEN. Mitä mieltä Mäntynen on? Oliko liikaa sanottuna? + +MÄNTYNEN. Synti olisi sillä ostaa, vaikkeivät enempää pyytäisikään. +Kaksikymmentätuhatta vähimmittäin alkaisi olla asiaan päin. + +NIKKINEN. Ei, ei, pojat, hemmetissä, se on liikaa sanottu! Millä se +puulaaki pystyssä pysyisi, jos suuria summia maksetaan? (Sytyttää +sikarinsa ja kävelee) Mutta kuinka moneen tuumaan sitten täytyisi tukit +hakata? + +MÄNTYNEN. Keskipituus, yhdeksän tuumanen, ja siitä sitten ylöspäin, +noin parin vuoden ajalla. Salo se on siksi hyvä, että kyllä kannattaa. + +NIKKINEN. Jaa, jaa! mutta veto ja uitto?... nepä ne juuri maksavat. +Eei... ei siitä kannata sitä maksaa, ei sun totta perhana. + +HONKANEN. Veto on lyhyt ja joet suorat, kyllä sieltä juosta solottaa! + +MÄNTYNEN. Eikä kalliiksi tulekaan! + + +Neljästoista kohtaus. + + EDELLISET, METSOLA. SANNA. + +SANNA. Mitä kauppaa se meidän ukko herrain kanssa hommailee? + +NIKKINEN (innostuneena). Tukkikauppa se me tehdään... tehdään +tottatotisesti niin. (Taputtaen Sannaa olkapäälle) Mutta tätä kauppaa +emännättä, tiedän minä, ei nyt tehdäkään. Emäntien mielet tässä kohden +tahdon aina tiedustaa, he kun usein miestensä kanssa ovat yhtä +neuvokkaat. + +METSOLA. Se on oikein, herra puulaaki, tilamme on meillä yhteinen. +Yhteinen on sille immissiooni, kiinnekirjat sekä päätökset. + +NIKKINEN (hykertelee käsiään). Arvasinpa minä, näet, oikein. Tuokaa, +isäntä, tilankirjat, tarkastetaan lähemmin. + +METSOLA. Kyllä niistä selvä saadaan, tallella ne ovat kaikki. + + (Menee keittiöön). + + +Viidestoista kohtaus. + + NIKKINEN, HONKANEN, MÄNTYNEN, SANNA. + +SANNA (kehasten). Niin, yhteisillä rahoillamme me tämä talo ostettiin. + +NIKKINEN (imarrellen). Näen kyllä emännästä, että olette toimen +ihminen. Eipä kumma jos nyt seuraa teitä arvo ja rikkaus. + +SANNA (mielissään). Mistähän tuon rikkauden noin vaan yhteen puhaltaa? +Ei ne ole meikäläisten pikku talojen käsissä. + +NIKKINEN (salaperäisesti). Metsissänne löytyy aarre, jota moni +kadehtii!... Ja minä teille maksan siitä korkeimman taksan mukaan. + +HONKANEN. Se on totta, emäntä hyvä, herra ei maksulla tinkaile. + +NIKKINEN (hykerrellen käsiään). Luulen totta toisen kerran, että moni +kadehtii, kun saa kuulla Metsolaisten tuhansista pankissa! + + +Kuudestoista kohtaus. + + EDELLISET, METSOLA, ANTTI. + +METSOLA (kantaen suuren käärön papereita tuvan pöydälle). Kyllä näistä +papereista löytyy tilankirjatkin! + +HONKANEN. No onpa on jo niissä jotakin! + +SANNA. Kaikki meidän ukko tallentaa, mistä paperin vaan saapi käsiinsä, +oli se sitten tarpeellinen tai ei. + +NIKKINEN (tarkastelee erästä paperia). Hjaa... tässä se on +perintöpäätöksenne! Metsolan perintötila 12/100 osaa manttaalia N:o 3 +Korvenkylässä Salovaaran kappelia. + +METSOLA. Oikein lausuttuna, vallan niin! + +ANTTI (uteliaasti). Tilankauppojako täällä tehdään? + +NIKKINEN (komentavasti). Ole ääneti äläkä häiritse! (Metsolalle) Eikö +tilanne ole suurempi manttaalilleen? + +METSOLA (kehasten). Ei ole suurempi, eikä pienempi, mutta se on kaikki +maata se. + +NIKKINEN. Jaa jaa, kyllä kait, hyvää maata lieneekin!... (naurahtaen) +No mitä nyt maksaisi Metsolan metsät, tohtiiko edes kysyä? + +METSOLA. Vaikea lienee minun sanoa, päättää kauppaa noin äkisteen. + +HONKANEN. Isännälle on hyvä tarjona, nyt kun pääsee metsistään, mutta +jos kesällä kulo polttaa, niin on arvo mennyttä. + +METSOLA. Olette kyllä oikeassa, hyvä vieras. Todellakin. Ei ole liioin +luottamista paimenpoikain piippuihin. + +SANNA. Eipä kyllä olekaan, etenkin jos poutakesät vielä sattuu olemaan. +(Metsolalle) Voisithan tuon vaikka myydä... toista se maa kasvanee. + +NIKKINEN (reippaasti). Minä lupaan kahdeksantuhatta! Eikö riitä +hinnaksi? Enempää en voisi maksaa, metsät ovat halpoja. Kohta +lopetetaan ostot, pannaan sahat seisomaan (kävelee edestakasin). Tullit +yhä kohoovat... sodat mailla vierailla... niin, näettekös, se se tekee +puulaakeille tappion. + +METSOLA (kynsien korvallistaan). On, on tuota tuossakin jo, (epäröiden) +mutta jos hiukan lisäätte? (Sannalle) Vai mitä sinä eukko sanot? Olet +aina olevinasi tuota noin kuin viisaampi. + +SANNA. Mitäs minä ymmärrän. Tehkää niinkuin hyvä tulee. + +ANTTI (reippaasti). Parisen tuhatta vielä hyvin kannattaa se kohottaa. + +NIKKINEN (vihasesti). Mitä siinä sivullisten tulee tietää asiaan, +(kohteliaammin) Mutta ehken nuorimies tuntee hyvin maisemat? Onko +mielestänne siellä tukkia ja hirsiä? + +ANTTI (kehasten). Kyllä niitä sieltä saatte molempia lajia. + +NIKKINEN. Minä maksan kymmenen tuhatta; mitä siihen sanotte? Enempää en +salosta maksa, en, en yhtä penniä. Viisi tuhatta maksan heti, jäännös +kahden vuoden ajalla. + +METSOLA. No, jos hänet tuota, möisin: vaikkapa lyödään kaupaksi! + +NIKKINEN. Mutta nyt on toinen seikka, kuinka paksuun ottaa saa? Pituus +se on meidän asia, kun latvan paksuus tiedetään. + +METSOLA. No, senlaiset kuin herroille kelpaa, tokko ne hoikkia +huolivatkaan? + + (Honkanen ja Mäntynen puhelevat keskenään tehden vilkkaita eleitä). + +NIKKINEN (sytyttäen sikarin). Ja kolmen vuoden otto-aika? + +METSOLA (välinpitämättömästi). Se lienee yhden tekevää, kunhan otatte +omanne pois. + +NIKKINEN. Mitä mieltä emäntä on, joko päätetään nyt kauppa? (kaataa +konjakkia pikareihin). + +SANNA. Olkoon niin sitte minustakin nähden. + +NIKKINEN (innostuneena). Tuossa käsi, isäntä, tukkikauppa on päätetty! +(lyövät kättä) Emäntä myös, tuohon käteen! + +HONKANEN (erottaen kädet). Ja kauppa pysyy kuin Jyrin päivä! + +METSOLA. "Sanasta miestä, sarvesta härkää" sanoo vanha sananparsi +(Ottaa lasin ja kipauttaa Nikkisen lasin kanssa -- ryyppäävät). + + +Seitsemästoista kohtaus. + + EDELLISET, ANNA ja TIINA. + + (Anna kantaa tarjotinta, jolla on kahvikupit, sokeri- ja + kerma-astiat, jotka asettaa pöydälle; Tiina, kantaen kahvipannua + Annan perässä, antaa pannun Sannalle, joka alkaa kaataa kahvia + kuppeihin). + +NIKKINEN. Juokaa nyt litkoja, naapurit hyvät, minä teen kauppakirjamme, +(ottaa kapsäkistään paperit, musteen ja kynän pöydälle) Täällä on vielä +pullo lisää, jos yksi käynee vähäksi, (nostaa uuden tinakaulapullon +pöydälle) Ottakaa vaan, että korvissa soipi, tukkikaupan muistoksi! +(Alkaa kirjoittaa) Kyllä nämä pian valmistuvat; ne ovat, näet, +valmiiksi "präntätyt", senkun vähän täyttelen. + + (Nikkinen kirjoittaa. Miehet, paitsi Antti, tekevät pöydän + toisessa päässä puolikuppisia, niitä maistellen. Antti ja Anna + puhelevat hiljaa keskenään. Sanna maistelee tuon tuostakin + Metsolan kupista. Tiina seisoo vähän loitommalla yksin. Vähän + aikaa äänettömyyttä). + +SANNA (ojentaen kuppia Tiinalle). Maista nyt sinäkin, Tiina, vähän +tukkikaupan muistoksi! + +HONKANEN (reippaasti). Hitto vieköön, minä sen annan, teenkin oikein +oivallisen. (Panee konjakkia kuppiin). + +SANNA. Se on meidän piikamme. + +HONKANEN. Olkoon vaan, emäntä hyvä, mutta ei se ole tuohesta piiankaan +suu. (Tarjoo Tiinalle kuppia) Otapas tuosta, karjahurri, tukkikaupan +muistoa! + +TIINA (ottaa kupin, mutta pitää sitä epäillen kädessään). Jos se on +mitä?... + +HONKANEN (leikkisästi). Niinkö lemmen juomaa? Juo vaan pois, tyttöseni, +kyllä se on sitä joka lämmittää. + +SANNA. Maista vaan Tiina, ei se myrkkyä ole! + +TIINA (ryyppää vähän). Kiitoksia, hyvä vieras! (Antaa kupin +Honkaselle). + +MÄNTYNEN (iloisesti). Siinä se on sussu valmis sinulta ensi +uittoaikana. Vakka se vaan kannen löytää, hah hah haa, kannen löytää. + +HONKANEN (taputtaen Tiinaa olkapäähän). Se on tietty! Nuorella pojalla +olla pitää parempaa kuin viina. + +METSOLA. Oletteko sitten poikamies? + +HONKANEN (napauttaa kuppiaan Metsolan kupin kanssa). Poika kuin niverä, +isäntä hyvä, ruvetkaa vaan puhemieheksi. + +METSOLA (salavihkaa). On sillä Tiinalla rahojakin, jos, tuota, +niinkuin. + + (Nykäsee Honkasta kyynäspäällään kupeeseen). + +MÄNTYNEN. Se naula veti, sanoi timpermanni... kuulitko sinä, Honkanen? + +HONKANEN (kehasten). No osinkolainenhan se olla pitää, tiedäthän sen, +veli, vanhastaan. (Antille) Mutta mitäs renki siihen sanoo? Saisiko +piikaa riiastaa? + +ANTTI (ivallisesti). Kun sinulla on noin sukkela suu ja leikkisä nenä +niin koeta! + +MÄNTYNEN. Se oli oikein. Sana sanasta, kaksi parhaasta. + +NIKKINEN (On joskus karsain silmin tähystellyt Anttia ja Annaa). +Pojassa lienee vävyn vikaa, minä pahoin epäilen. (Ryyppää lasistaan ja +sytyttää sikarinsa). + +SANNA. Lapsihan tämä meidän tytär on vielä miehelle mennäkseen. Keyrinä +täytti kahdeksantoista. + +HONKANEN. Kaikkea muuta ihminen katuu, mutta ei nuorra naimistaan. +(Ryyppää) Niin, nuorena sitä naida pitää. -- + +NIKKINEN (totisena). Nyt ovat kauppakirjat tehdyt ja ne kuuluvat näin: +(Lukee kovalla äänellä) Herroille Pölkkylin ja kumppanille myymme me +allekirjoittaneet omistamaltamme Metsolan perintötilalta, N:o 3, Korven +kylässä Salovaaran kappelia, kaikki niinhyvin koti- kuin salopalstalla +löytyvät mänty- sekä kuusi-tukkipuut ja hirret välillämme sovitusta +kauppasummasta, suuri kymmenentuhatta Suomen kultamarkkaa, seuraavilla +ehdoilla: + +1:si Ostaja saapi ottaa mänty- ja kuusipuut, jotka maasta mitaten 24 +jalan pituudelta täyttävät 7 tuumaa sekä kaikki siitä ylöspäin; + +2:si ulosottoaika kestää kolme vuotta, luettuna tästä päivästä +edelleen, ja saapi ostaja vedättää puut, mihinkä parhaaksi näkee +Metsolan tilalle kuuluville ranteille. Vetotiet saapi ostaja tehdä, +ilman eri maksua, mielensä mukaan, mihinkä tahtoo ja hakata kasvavaa +metsää, missä tarvis vaatii; + +3:si kankipuut, hakavarret ja lenkeiksi käytettävät kuusijuurikat ynnä +muut vitakset saapi ostaja ottaa Metsolan maalta myös ilman eri maksua; + +4:si mainitusta kauppasummasta, kymmenestätuhannesta markasta, maksaa +ostaja nyt kontrahtia allekirjoittaessa viisituhatta markkaa, vuoden +kuluttua tästä päivästä kolmetuhatta markkaa ja loppusumman eli +kaksituhatta, silloin kuu metsä on lopuilleen hakattu; + +5:si tämän kaupan vakuudeksi on ostajalla oikeus, myyjän +kustannuksella, hakea ja voittaa kiinnitys yllämainittuun Metsolan +tilan N:o 3 perintömaahan Korven kylässä Salovaaran kappelia; + +6:si näitä kauppakirjoja on tehty kaksi yhtäpitävää kappaletta, +ostajalle sekä myyjälle, yksi kummallekin. + +Metsolassa Tammikuun 10 p. 1898. + + Matti Matinp. Metsola. Susanna Metsola. + M. M. M. S. M. + +Yllä seisovaan kauppaan olemme tyytyväiset: + + Pölkkylin ja kump. + per. prok. Niilo Nikkinen. + + Todistavat: -- -- + +Viisituhatta markkaa nyt maksettuna kuitataan, aika ja paikka kuin +yllä: + + Matti Metsola. Susanna Metsola. + M. M. S. M. + + Todistavat: + +Onko kontrahtia vastaasi mitään sanomista? + +METSOLA Mikä on tehty, se on tehty, ja tehty seisoo. + + (Kerääntyvät kaikki pöydän ympärille). + +NIKKINEN (antaa kynän Metsolalle). Pankaa tuohon nimimerkit, isäntä ja +emäntä! (osottaen paikat) Tuohon noin ja sitten tuohon. Molempiin +kirjoihin. + +METSOLA (piirtää paperille). Vapisee tuo käsi vähän, mutta (tekee +ristit nimiensä alle) eikö sitä jo siinä liene? + +SANNA (ottaa kynän ja piirtää paperille, tavaillen). Ässä aa ännä... +aa Sanna... No niin se on tehty. + +NIKKINEN. Jos Honkanen ja Mäntynen todistavat. (Ottaa lompakon +poveltaan) Minä luen rahat pois. (Lukee S kappaletta 500 markan +seteleitä ja loppusumman pienemmissä paperirahoissa pöydälle). + +HONKANEN ja MÄNTYNEN. Kyllä me todistamme. (Kirjoittavat nimensä +molempiin kauppakirjoihin). + +NIKKINEN (ottaa toisen kauppakirjan ja setelitukon käteensä ja antaa ne +Metsolalle). Tämä toinen kauppakirja kuuluu teille, isäntä. +(Naurahtaen) Eikö ole kauniit setelit, juuri pankista nostetut. + +METSOLA (pidellen vapisevin käsin setelitukkua, kumartelee). Kiitoksia, +herra puulaaki; tuota, osanneeko näitä rätnätä? (Metsola, Sanna ja Anna +lukevat rahoja pöydän päässä). + +NIKKINEN (kokoillen jäännöspaperit, musteen ja kynän kapsäkkiinsä). +Kymmenentuhatta Suomen markkaa, se vaan löytyy harvalla; koettakaa nyt +hyödyksenne käyttää nämä varanne! + +METSOLA. Kyllä, tuota, niin on tehtävä... Mistä vaan paremman koron +saisi?... + +NIKKINEN. Hyvän neuvon annan teille, kuulkaa, isäntä Metsola! Nyt kun +olette metsän myyneet, koettakaa maata viljellä; suota kuivata, heinää +viljellä, maata muokata hurjasti. Karja, se on nykyajan talonpoikain +tukena. -- Rakennukset tilallanne voitte myöskin kohentaa, maalata ja +sisustaa yltäpäältä kunnollensa. + +SANNA (mielissään). Kyllä neuvo hyvä oli, kun vaan voisi seurata. + +HONKANEN (joka on puhellut Tiinan kanssa). Mikä sitä on seuratessa, kun +on kerta varoja. + +NIKKINEN (juhlallisesti). Kouluttakaa tyttärenne näppäräksi neidiksi. +Kansanopisto, meijerikoulu ja sen sellaiset sopisi. Ruoanlaitto- ja +keittokoulu ei olisi myöskään hulluutta... Kun on tytär ainoanne, +sopisi sitä nyt kustantaa, että kerran miehellensä olisi hyötyä, +kunniaa. (Ottaen Annaa kädestä puhuu hyvin sulavasti) Teille, nuori +neiti hyvä, toivotan myös onnea. Olette rikas, sievä muuten, sekä talon +perijä, kun vanhempanne kerran kuolevat. Sulhasista ei siis teillä +ollenkaan ole puutetta. Valitkaa vaan mieleisenne rikkaitten joukosta, +mutta niistäkin vaan se, jolla on hyvä sivistys. Oppi, tieto, +taitavuus, se on miehen kunnia, jos sen kunniakseen käyttää. (Kumartaa +ja pudistelee Annan kättä) Hyvästi nyt, Anna neiti; joskus vielä +tavataan, -- + +ANNA (joka Nikkisen puhelun aikana on katsonut lattiaan, niijaa). +Kiitoksia hyvin paljon. + + (Menee tunteidensa valtaamana keittiöön). + + +Kahdeksastoista kohtaus. + + EDELLISET paitsi ANNA. + +NIKKINEN (ottaa liivinsä taskusta rahaa). Tästä annan sinulle, Antti, +juomarahaa. (Pistää Antin kouraan) Menehän ja käännä hevoseni! + +ANTTI (reippaasti). Kiitoksia, herra puulaaki, kyllä minä toimitan. + + (Kipasee ulos). + +MÄNTYNEN (kehasten). Reipas rengiksi on kerrassansa! -- + + +Yhdeksästoista kohtaus. + + EDELLISET paitsi ANNA ja ANTTI. + +METSOLA. Joko sitä ollaan lähdössä? + +NIKKINEN. Lähteä täytyy taaskin taipaleelle, mutta otetaan nyt piiska +lähdöksi! (Kaataa pullosta kuppeihin ja laseihin). Maljanne, isäntä +hyvä, kaupan muistoa! + +METSOLA. Terveydeksi herra puulaakille! (Miehet kaikki ryyppäävät. sekä +Sanna ja Tiina). + +NIKKINEN (pukee turkit yllensä ja laukun kaulaan). Honkanen! Vie rekeen +kapsäkkini. Menemme siinä kaikki kolmisin. + +HONKANEN (vikkelästi). Heti valmis, sanoi Samperi. (Pistää pöydältä +toisen pullon povellensa ja ottaa kapsäkin vasempaan käteensä). Hyvästi +vaan, isäntä, emäntä: kiitos paljon kestistänne! (kättelee) Hyvästi +sinä simpukkani! (Panee veitikkamaisesti toisen kätensä Tiinan +olkapäälle). Ikävällä täytyy eritä, mutta lähdehän nyt edes saattamaan. + + (Menevät ulos). + + +Kahdeskymmenes kohtaus. + + METSOLA, SANNA, NIKKINEN ja MÄNTYNEN. + +NIKKINEN. Yhden neuvon, isäntä, annan teille. Varokaa renkiänne +tyttärestä. Poika näkyy mieliksivän Annaa... ja miltä se nyt sitten +näyttäisi jos rikas, toimelias talollinen saisi vain rengin vävyksensä. + +MÄNTYNEN. Naurettavaa se on kokonansa. + +SANNA. Tuskin Antti sitä tosissansa vielä lienee edes ajatellut. + +NIKKINEN. Parasta on poika erottaa mitä pikemmin pois palveluksesta. +Häpeän se vielä voisi saattaa käytöksellään koko talolle. + + +Yhdeskolmatta kohtaus. + + EDELLISET, ANTTI. + +ANTTI (reippaasti). Hevonen on nyt käännettynä, portaiden edessä jo +odottaa. + +NIKKINEN (kättelee). Hyvästi vaan nyt, hyvä talonväki. (Antille) Pääset +Antti, tukkitöihimme; olet siihen hyvin sopiva. + +ANTTI (kumartaen). Kiitos kunniasta, hyvä herra, mutta kukas turpeet +puskisi? + +NIKKINEN (viittaa kädellään). Siinä kuulitte nyt itsekin. Eteenpäin on +mieli elävällä! + +MÄNTYNEN. Hyvästi nyt ja kiitoksia paljon. + + (Nikkinen ja Mäntynen menevät ulos). + + +Kahdeskolmatta kohtaus. + + METSOLA, SANNA, ANTTI. + +METSOLA (pitäen toisessa kädessään setelitukkua, toisessa +kauppakirjaa). Erkani se kerta köyhyys meistä! + +SANNA (korjaillen kahvikupit tarjottimelle). Onpa on jo rahaa olemassa +ja toinen puoli niinkuin tulossa. + +METSOLA. Saamme kulkea jo rikkaan arvolla ja tuota noin kuin vähän +pöyhkeilläkin. + +SANNA (vieden kahvikapistukset keittiöön, puhuu mennessään). +Rakennukset ensin korjataan, loput lainailemme vaikka korolle. + + (Menee). + + +Kolmaskolmatta kohtaus. + + METSOLA, ANTTI. + +ANTTI (nöyrästi, mutistellen hattuaan). Kun onni isäntää nyt näin on +suosinut, suonette minullekin vähäisen osan siitä?... + +METSOLA (vihaisesti). Mitä sinä sillä tarkoitat: puhettasi en nyt +käsitä? + +ANTTI. Tytärtänne, hyvä isäntä, aioin pyytää teiltä vaimokseni. + +METSOLA (polkien jalkaa). Oletko järjiltäsi, sinä raukka! (Kähisten +kiukusta) Minunko rahojani olet kärttynyt ja tytärtäni tässä +hännystellyt, mokomakin rengin roikale. (Puiden nyrkkiään Antille) +Turhaan, turhaan niitä tavoittelet. + +ANTTI (heittäytyy polvilleen Metsolan eteen). Palvelen teitä, hyvä +isäntä, kun Jaakop Raakelistaan Laapania, jos vaan suotte meille +siunauksenne!... Rahojanne en minä himoitse, en yhteen penniinnekään +tahdo kajota. Rehellisesti teitä palvelen ja olen teille aina +kuuliainen. + +METSOLA (rähisten kiukustu ja tukkien käsillä korviaan). Tuki suusi jo, +kurja, tuki suusi! Minä en kärsi tuota kuunnella. Huomeispäivänä saat +muuttaa talostani; kuulitko kurja tuomiosi nyt. (Sivulle) Täytyy viedä +rahat säiliöön, voivat vielä vaikka varastaa. + + (Menee kiiruusti keittiöön). + + +Neljäskolmatta kohtaus. + +ANTTI (murheissaan). Koko elämäni on nyt muserrettu! Voi minua, voi +poikaa onnetonta... Tuulentupiako oli toiveeni, jota Annastani +ajattelin... + +ANNA (tulee kalpeana keittiöstä). Miksi olet suruissasi, Antti? + +ANTTI (suruisesti). Tämä ilta saatti välillemme kuilun, kuule, Anna +rakas, syvän juovan väliimme se sai. Sinä rikas, minä köyhä poika, +arvaat itse mitä tarkoitan. Minun täytyy talosta nyt pois, tiesi ehkä +tänä iltana, niin se kuului isäsi käsky. Emme toisiamme saa enää +puhutella, saanemmeko edes nähdäkään. Isäsi on tarkkuudessaan sokea +muulle kaikelle paitsi rahalle, arvolle. + +ANNA (panee kätensä Antin olkapäälle ja lausuu lempeästi, lohdutellen). +Älä ole murheissasi, Antti!... Eläkäämme vielä toivossa... + +ANTTI (lempeästi). Suot siis, armas Annaseni, kumminkin edelleenkin +loistaa sielussani kuvasi, joka murheen mustat pilvet poistaa +sumuiselta eloni taivaalta? + +ANNA (itkien). Ijäti, o rakas Anttiseni! Älä unhota pois minua! + +ANTTI (pitäen Annaa kädestä, laulaa): + + En voi sua unhottaa poies, + Vaikk' en ikänän' sua saa, + Sä sydämmessäni olet + Ikuisessa muistossa. + Jos arvossa mä oisin + Ja rikkahitten rinnalla, + Niin totta kerran voisi + Viel' onnenikin kukoistaa! + +Esirippu alas. + + + + +Toinen näytös. + + +Somasti paperoitu sali Metsolan talossa. Vasemmalla sivuseinällä kaksi +ovea kamareihin. Peräseinällä kaksi ikkunaa, ikkunaverhoineen ja +kukka-astioineen. Ikkunain välillä pöytä, jolla on valkoinen liina. +Oikealla sivuseinällä kaksi ovea, joista lähempi ovi keittiöön ja ovi +peremmällä eteiseen. Huonekalut, kuten piironki, tuolit, kaappi ja +keinutuoli, ovat sievää tekoa ja ajanmukaiset. + + +Ensimäinen kohtaus. + +ANNA (kastelee ikkunan ääressä olevia kukkasia ja hyräilee itseksensä). + + Minä olen yksin täällä + Niinkuin lintu oksan päällä, + Kaukana on ystävän', + Siit' on murhe mielessän'. + + +Toinen kohtaus. + + ANNA, SANNA (joka on tullut hyräilyn aikana keittiön ovesta). + +SANNA (nuhdellen). Sinä täällä yhä hyräilet ja huoletonna kastelet vaan +kukkiasi; eletään vain kuten vallasväki. Tulisit auttamaan nyt hieman +askareissa. + +ANNA (välinpitämättömästi). Tarvitseehan nämä kukkasetkin vähän +kostuketta kuumalla ajalla. + +SANNA (harmitellen). Eikä kuulu isääkään tulevaksi... on se kummallista +kuinka viipyy kauan. + +ANNA. Eipä hän asioitta viivy; lienee kokouksia siellä kirkolla. + +SANNA (närkästyneenä). Lienee ryyppytoverina enempi heidän +keskuudessaan siellä suosittu, nyt kun rahaakin on viljemmalta kaikkia +juotella ja ravita... Alan jo tulla kärsimättömäksi. + +ANNA (lopettaen kastelemisen). Nyt lähden tupatöissä teitä auttamaan. + +SANNA. Kaikki syövät talon tyhjäksi, mokomatkin tukkijunnarit... mitä +tässä ruoaksi laittanee? + + (Menevät keittiöön). + + +Kolmas kohtaus. + + (Metsola tulee paitahihasillaan eteisovesta, takki vasemmalla + käsivarrella ja oikeassa kädessään kantaen suurta tuohikonttia, + jonka asettaa oikeaa sivuseinää vasten keittiön oven pieleen + pystyyn). + +METSOLA (pyyhkien paitansa hihalla hikeä otsaltaan). Huh turkanen, kun +teki kuuman, astuskellessani tuossa helteessä. Ukkonen se lienee +ilmassa, ei se muuten noin nyt hiottaisi. (Käy istumaan). Tuntuu täällä +toki viileältä, tekee mieli oikein istumaan. (Itsekseen) Mitähän nyt +Sanna taaskin saarnaa, kun näin kauan viivyin kirkolla?... Mutta sama +se, minä olen isäntä, ja kyllä lahjoistani leppynevät. (Nousee +kävelemään). Ei se moni mies vaan vaimollensa osta sellaisiakaan +lahjoja... Mutta jotakinhan tuota tarvitsevat hekin tukkikaupan +muistoa. + + +Neljäs kohtaus. + + METSOLA, SANNA. + +SANNA (tulee kiivaasti keittiöstä). No vihdoinkin olet kotona! + +METSOLA. Aikaa sitte jo tulin, eukkoseni. Tuolla ovat tuomiset, +kontissa. (Ojentaa kädellään). + +SANNA (vihaisesti). Kolme päivää menetit nyt taaskin rikkaa ristiin +siellä saamattasi! (Menee lähelle ja tarkastaa Metsolaa silmiin, +lausuen ivallisesti) Lienee päässä sentään pohmeloa? + +METSOLA (taputtaa Sannaa olalle). Älä turhia puhu, eukkoseni. +Taksotuslautakuntaan kuuluin, eikä sieltä yksi pääse ennen toistaan. +(Lepytellen Sannaa). Kunniaahan siitä sinullekin on, että miehesi +kelpaa asiaan ja tulee kunnan toimiin valituksi. + +SANNA (sivulle). Mokomakin neroniekka siinä, vielä älyllänsä kehtaa +kerskailla. (Metsolalle) Ei, ei tätä kuolevainen kestä, mokomaakin +markkinaelämää! Talvesta saakka sama touhu ollut, sitten tukkikaupan +tehtyämme, nyt vaan kiireet yhä yltymässä uitto-töiden joella alettua. + +METSOLA (kaivaa takkinsa taskusta sikarin). Ota apua tarvittaessa, +onhan tuota kylällä akkoja. (Kävelee edestakasin sytyttäen sikarinsa). + +SANNA (nyökytellen päätään). Niinhän sinä sanot aina... Mutta, mistä +ruoka riittää koko maailman väelle? + +METSOLA (vihasesti). Eihän siitä tuota ole kauan, kun toin ryynikulin +kirkolta, tynnyrin silliä ja silavaa. + +SANNA (pisteliäästi). Etuako luulet tulevan sitte tästä +ruokakaupasta?... Joku maksaa aterian, joku ei; useampi syö velaksi. +Litviikin kun taskuunsa vaan saavat, livistävät tipotiehensä. + +METSOLA (kärsimättömänä). Mutta hiivatissa, eukkoseni, eihän se nyt +liene minun syyni... Ota maksu heiltä ajallansa... älä anna heille +velaksi! + +SANNA. Naisesta ne viisi välittävät, mokomatkin tukkijunkkarit. Isännän +on tiedettävä pitää talossansa parempi komento. + +METSOLA (lyö kiukkuisesti nyrkkiään pöytään). No, kyllä minä, hitto, +komennan! Otan selvän kohta kaikesta... + +SANNA (säikähtyen peräytyy). Ässys sentään, tuota mokomaa, kun +säikyttelee tässä ihmiset! Olethan vallan haltijoissasi!... + +METSOLA (kiljasee). Se on tietty! Järjestystä täytyy valvoa. -- +Toisenlainen komento se tulee tästä puoleen olemaan meidän talossa. +Annan täytyy kotosalla olla, täällä auttaa aina sinua, minä tuota +tästälähin olen ulkotöissä itse mukana. + +SANNA. Tuohan kuuluu perin järkevältä, ehkä sitte työtkin sujuvat +paremmin. Kun olet itse töissä mukana, niin eivät edes piikapuolet +juokse tuolla pitkin jokirantoja. + + (Ottaa kontin ja menee keittiöön). + + +Viides kohtaus. + +METSOLA (kävelee). Oikeinpa jo eukko tuskittelee koko emäntähommia... +mutta lieneekin hän siinä oikeassa, hittokos ne kaikki käsittää! +Ruokavarat menevät kaikki, haihtuvat kuin tuhka tuuleen; rahavähät, +mitä niistä tulee, tuskin riittävät kahviksi. (Mielissään). Mutta kyllä +sen nyt sydän lauhtuu, jahka kontista lahjat löytää. + + +Kuudes kohtaus. + + METSOLA, HONKANEN (tulee eteisestä kantaen Nikkisen kapsäkkiä). + +HONKANEN. Jopahan tuli isäntäkin kotiin! Herra lähetti nyt tänne +tavaransa, kohta tulee itse perässä. (Asettaa kapsäkin pöydän alle ja +sitte kättelee Metsolaa). Mitäs kirkolle kuuluu? + +METSOLA. Kaikki hyvin, kestit oivalliset, meni tuolla minne tahansa +vaan. + +HONKANEN. Mihinkä tuota komiteaan se isäntä nyt tuli valituksi? +Sonniyhdistykseenhän ne viimeksi taisivat teidät valita? + +METSOLA. Lempoko ne kaikki jaksaa muistaa, onhan niitä siellä toimia. + +HONKANEN. Kunniaksi se on isännälle, että pääsee herrain suosioon. + +METSOLA (mielissään). Kuluja siitä kyllä enempi on, kuin tuosta lie +tuota kunniaa, mutta sama se nyt tuota on, kun lienevät kerta +valinneet. + +HONKANEN (mielistellen). Nuoko kulut teissä sitten tuntuvat, rikkaassa +talonmiehessä? Toista on, jos köyhälle, minunlaiselleni, palkaton virka +sieltä annettaisiin. (Pannen kätensä Metsolan olkapäälle) Olen tässä +vähän mietiskellyt pyytää piika Tiinaa morsiamekseni. Mitä mieltä +isäntä on siitä? -- + +METSOLA. Mitä muuta, sen kun otat vaan. Tyttö on terve, roteva, tuskin +vertaistansa löytäisit. Rahojakin Tiinalla on vähin talletettuna täällä +luonani. + +HONKANEN (nauraen). Pahempaa ei tehne rahatkaan; vaikka "maasta kulta +kotoisin on, mutt' sydän taivahasta". + +METSOLA. Ovela vaan olet puheissasi. + + +Seitsemäs kohtaus. + + EDELLISET, SANNA, ANNA ja TIINA (tulevat keittiön ovesta. Sannalla + ja Annalla pukukangas sekä suuret silkkihuivit käsissä). + +SANNA (ihmetellen). Mutta johan sinä, ukkoseni, olet hulluksi tullut, +kun tällaisia olet ostellut! (Näyttelee käsistään) Ovatko nämä nyt +sopivat meille, talonpoikaisille naisille? + +HONKANEN (tarkastaa). Parakaania se on ja parasta. + +METSOLA (mielissään). Kun kerta ostaa, ostaa kaunista ja vahvaa, jos se +sitte onkin kallista. Tukkukaupan muistoksi ne ovat teille, pitäkää ne +hyvänänne vaan. + +ANNA (hyväilee Metsolaa). Kiitoksia paljon, hyvä isä! Tästä tulee +todellakin kaunis puku. + +HONKANEN (tarkastaa). Ehta musliinia näkyy olevan. + +TIINA (ihmetellen ihailee Annan silkkihuivia). Entä silkki sitten! Voi +minkälainen! Kuvitettu ja suuri. + +HONKANEN (lähestyen Tiinaa). Tuommoisen sen saapi Tiinakin vielä +minulta, sen saatte uskoa. + +TIINA (nauraen). Phyt! Väliaikaisista lahjoistasi minä viisi, jos ne +lahjasi ei tule sydämestä! + +HONKANEN (ottaa liivinsä taskusta sormuksen). No sydämestäni sinua +rakastan ja sydämestäni myös tämän lahjoitan. (Panee sormuksen Tiinan +nimettömään sormeen) Tässä kuulee talonväki päältä. + +METSOLA (hajasäärin). Kihlasormus, puhtaasta kullasta, ja minä itse +olen puhemiehenä. + +TIINA (hämillään). Oletko, Heikki hyvä, oikein tosissasi? (Hyväilee +Honkasta) En tätä olisi sinusta uskonut. + +HONKANEN (hyväilee Tiima). Ikuisesti olet kihlattuni! + +SANNA (huokaillen, kädet ristissä). Suokoon Luoja onnea liitollenne! + +METSOLA (vakavasti). Totisesti tapahtukoon niin. + +ANNA (joka kihlausajan on katsonut peräikkunasta ulos). Herran kummat, +nähkää, vieraita tulee! Juuri astuvat jo pihalle. + + (Haiset kiiruhtavat kaikki keittiöön; Metsola ja Honkanen + eteisen kautta ulos. Näyttämö hiukan aikaa tyhjänä). + + +Kahdeksas kohtaus. + + METSOLA, sitten NIKKINEN ja SUTKI (tulevat, puettuina vaaleihin + kesäpukuihin, sormikkaat ja kepit kädessä). + +METSOLA (kumartelee raapien jalallaan eteisen ovella). Vieraat ovat +hyvät... tuota, herrat hyvät, käykää nyt vaan tänne sisälle!... + +NIKKINEN. Talo alkaa jo näyttää talolta, niin ulkoapäin kuin +sisältäkin. (Panee kepin nurkkaan ja vetää sormikkaat käsistään, +katselee ympäri huonetta). + +SUTKI. Tosiaankin! Kerrassaan sievät huoneet. Kyllä tämä on tullut +maksamaan? + +METSOLA. Siihen ne ovat sataset sulaneet. (Tuo kaapista sikarilaatikon +ja paperossikäärön pöydälle) Olkaa hyvät, pankaa sauhuksi! + +NIKKINEN (avaa kamarin oven). Ja täällä kamari kuin nukkekaappi! Huomaa +mainiosti, että naisen käsi täällä on kaikki hyvin järjestänyt. + +SUTKI (katsoo myöskin ovelta kamariin). En totta olisi uskonut, jos en +omin silmin tätä näkisi. + +NIKKINEN. Mitä sanoo siihen isäntä, saanko kortteeria täällä +talossanne? Tästä ei ole pitkä matka joelle ja se on litviikissä koko +asia. + +METSOLA. Mikäs.... Onhan täällä, tuota, huoneita. Tuossa kamari, jos +soveltuu ja tuossa toinen, jos niin haluatte. Mutta mitä mieltä lienee +naiset, täytyy ensin heiltä kysyä. Painakaa nyt puuta, hyvät vieraat, +minä tuota kysäsen naisilta. + + (Menee keittiöön vievästä ovesta). + + +Yhdeksäs kohtaus. + + NIKKINEN, SUTKI (Panevat sikarit palamaan). + +SUTKI. Rattoisa mies tuo Metsola, ketterämpi jaloiltaan kuin moni +nuori. Hyvin tuntuu vierasvaraiselta. + +NIKKINEN. Mies miesten parhaita, liian avokätinen vaan hutikassa. + +SUTKI. Se ei mitään. Jos hän toista auttaa, siinä tekee oikein miehen +työn. + +NIKKINEN (naurahdellen). Mutta eipäs vaan nyt näy tytärtä, vai eikö +liene Anna kotona. + +SUTKI (iskien silmää). Odottavan käy aika pitkäksi, niinhän on vanha +tuttu lause... Sinulle tämä sopii asunnoksi mainiosti uittoaikana. +Huoneet puhtaat, sievästi sisustetut. + +NIKKINEN (veitikkamaisesti). Oikein puhuttu, veliseni, ja mikä vielä +parempi huoneita? (Nauraen) On, näet, sievä teeterska ja tarjoilija +soma talossa. + +SUTKI (Nauraen). Monenmoista hyvää tietenkin. + + +Kymmenes kohtaus. + + EDELLISET, METSOLA, SANNA ja ANNA (puhtaasti ja somasti puettuina). + +SANNA (kätellen). Terve tultuanne, hyvät vieraat! Kyllä täällä nyt jo +vieraan vastuuttelee, kun on huoneet kerta kunnossa. + +SUTKI (kohteliaasti). En ole monessa paikassa nähnyt tämänlaisia +huoneita. Huonekalut myös ovat kunnolliset... kelpaa kyllä täällä asua. + +SANKA (mielissään). Menettelee kyllä talonpoikasille, vaikka ei nämä +kovin somat liene. + +NIKKINEN (joka on pudistellut Annan kättä). Salonruusunen jo puhjennut +on täyteen kukkaansa! Kuinka Anna neito nyt on voinut? + +ANNA (kainosti). Kiitos kysymästä, hyvin vaan. Kuinka herran matkat +onnistuvat? + +NIKKINEN (lähenee Annaa). Ne ovat onnistuneet niin ja näin. (Huoaten +kuiskaa Annalle) Rauhatonna kulen sinne, tänne! (Painaa kädellä +sydänalaansa). + +ANNA (Naurahtaen). Sepä paha, kun on rauha poissa. + +METSOLA (Sannalle). Tää herra puulaaki nyt muuttaa meille. Mitä mieltä +sinä siitä olet, eukko? + +SANNA (epäröiden). Onhan meillä täällä huoneita... + +NIKKINEN. Se on hyvä, kiitoksia vaan. Ruokaa kai saa myöskin talosta? + +SANNA (Annalle). Mutta osannemmekohan me vastuuttaa, -- ruokaa laittaa, +herraa passata? + +NIKKINEN. Kyllä siitä hyvin sovimme, en ole kovin vaativainen. + +SANNA. Saahan sitä, mitä meillä löytyy, tavallista talonpoikaista. +Hiplakkaita herrasruokia tuskin osaisimme teille valmistaa. + +METSOLA. Sitä lintu linnulle, mitä linnulla itsellään. + +NIKKINEN. Ei nyt niistä tässä puhuta. Olen kaikin puolin tyytyväinen. +Tavarani lienevät jo täällä? + +METSOLA (osottaa pöydän alla olevaa kapsäkkiä). Tuolla lienee teidän +kapistuksenne; Honkanen ne äsken tänne toi. + +NIKKINEN. Kyllä se on minun kapsäkkini. Hyvä, että se on tuotuna. + +(Tukkimiesten laulu kuuluu ulkoa): + + Mitä ne pojat kotona tekee + Papan ja mamman tiellä, + Joutaa ne mennä tukkijoille + Ja harrastella siellä. -- + +SANNA (Annalle). Tukkimiehet tulevat jo töistä. + +ANNA (mennen keittiöön). Täytyy mennä ruokaa laittamaan! + + +Yhdestoista kohtaus. + + EDELLISET paitsi ANNA. + +NIKKINEN (katsoo kelloaan). Liian aikaseenpa se jo kello soi! + +SANNA. Niitä kulkee tässä pitkin päivää, lienevätkö kaikki töissäkään. + +SUTKI. Tukkimiehistä lie teille hyvä tulo? Talontuotteet muuttuvat +rahaksi. + +SANNA (vihaisena). Vielä mitä siitä on tuloa. Moni heittää ruoan +maksamatta, mikä kahvin, maidon, mikä muun. + +SUTKI. Se on hävytöntä kerrassaan! + +NIKKINEN (taputtaen Sannaa olkapäälle). Se ei täst'edes enää tapahdu! +Siitä vastaan minä, hyvä emäntä. Työstä pois, ken on tehnyt koiruutta. + +METSOLA. Ei pidä heitä kovin kovistella, hyvällä sanalla vaan ja +neuvolla. + +SANNA (tiuskasee Metsolalle). Lörppö olet isännäksi, mies! Pari sataa +ovat petkuttaneet hyvinkin, jos ei jo enempää. (Nikkiselle) Herra hyvä, +ottakaa vaan selvä, pankaa tiukalle joka mies, kyllä sitte heiltä maksu +heltiää. + + (Menee keittiöön vievästä ovesta). + + +Kahdestoista kohtaus. + + NIKKINEN, SUTKI, METSOLA. + +METSOLA (viittaa kädellään Sannan jälkeen). Eukko näkyy vähän +tuskailevan koko noissa emäntähommissaan; (nyökyttäen päätään) mutta +kyllä ajan päälle talttuu. + +SUTKI. Minullakin olisi asiaa, mutta voinenko nyt tuota kysyä? + +METSOLA. Mikä siinä sitte kysyessä. Kysynythän ei tieltä eksy. + +SUTKI. Asia on näet senlainen, että tarvitseisin vähän rahoja. Vekseli +on juuri lankeamassa, johon täytyy saada vaikka silmästä. + +METSOLA. Se on kyllä paha asia, mutta minä sille en nyt voine mitään. +Rahavähäni ne ovat lainoina; (kynsien korvatustaan) ja takauksia olen +tehnyt päälliseksi. + +NIKKINEN. Jos isännällä on halu miestä auttaa, kyllä sitte keinon +keksimme. (Panee kätensä Metsolan olkapäälle) Minä voisin olla +välittäjänä, tuttava kuu olen kauppiaalle. + +METSOLA (hyvillään). Jos herralle se kerran soveltuu, niin mitä siitä +sitten puhetta! + +NIKKINEN. Tukkikauppakontrahtimme mukaan toinen maksu olisi talvella, +mutta tässä, miestä auttaissanne, voisin rahat antaa teille paikalla. + +METSOLA (mahtavana seisten, kädet lantioilla). Paljonko kauppamies +sitten tarvitseisi? + +SUTKI (huokaisten). Kyllä kaksituhatta mun täytyy saada. + +METSOLA. Se on, hemmetissä, koko paukku! (Kynsien korvallistaan) +Tarvitseisin rahaa itsekin, velkamiehiltä ei ole pyytämistä... + +NIKKINEN (nauraen). Jääpihän tuhat markkaa vielä itsellenne. + +METSOLA. No sitte tepsii, jos se sitä on! Toisen maksuterssaalin saan +kokonansa? + +NIKKINEN (ottaa lompakon poveltaan). Niin saatte, heti kolme tuhatta. +(Lukee seteleitä pöydälle). Tässä kaksituhatta on suuremmissa, tuossa +tuhat markkaa pienissä papereissa. + +SUTKI (iloissaan, tarttuu Metsolaa käteen). Te, isäntä, nyt olitte +kunnon mies! Auttava enkeli te olette hädässäni. + +METSOLA (mielissään). Kissa kiitoksella elää, koira päätä silitellen: +miesten kesken niin ei puhuta. + +SUTKI (Nikkiselle). Palkinnoksi isännän hyvyydestä meitä kohtaan, ole +ihminen. (Lyö Nikkistä olkapäälle) Säästä hänen saloansa hyvin! +Tarkasta sormiesi lomin jäännösmetsä. + +METSOLA. Tunnon mukaan, hyvät herrat, vaan; vaikka onhan luvallista +leikkipuhe. + +SUTKI (ottaa poveltaan velkakirjan). Olen laatinut tähän velkakirjan. +Takuumiehenä on tämä herra tässä. (Osottaa Nikkistä). + +METSOLA (vakavana). Mitäpä se nimienkään paljous siinä sitten suuresti +herättää, mies jos asiastaan itse kerran huolen pitää, tuota, aikanaan. + +SUTKI. Se on järkevää puhetta se. + +METSOLA (antaa Sutkille 4 kpl. 500 nukan seteliä). Tässä on nyt teille +kaksituhatta. -- Mutta mitenkä se kuuluu velkakirja? + +KIRKINEN (lukee velkakirjan). Talolliselle Matti Metsolalle maksan +allekirjoitettu vaadittaessa, kuuden koron kanssa, summan suuren 2,000 +markkaa kullassa. Rahat saatu. Vakuutan Salovaaran kappelissa, +kirkonkylän kauppakartanolla Kesäkuun 10 p. 1899. + + Sakari Simonp. Sutki. + Kauppias, sinetti. + + Todistavat: Petter Petterqvist, nimismies. + Kaape Käiväräinen, konstaapeli. + +Yllä seisovasta velasta menen ominaiseen takaukseen. Aika ja paikka +kuin yllä. + + Niilo Nikkinen. + Puulaakin asiamies. + +METSOLA. Hyvin tehty, selvä kaikin puolin, nimismies kun vielä +todistaa. + +SUTKI (panee rahat povelleen). Kyllä se nyt tepsii, sinettini on alla +vakuuttamassa. + +NIKKINEN (Metsolalle). Tuokaa tukkikauppa-kontrahtinne tänne, kuitataan +pois summat molempiin. (Ottaa poveltaan kauppakontrahdin pöydälle). + +METSOLA (nostaa piirongin päältä mustepullon ja kynän pöydälle). Jaa, +se on tosi, pitää nämä vielä kuitata. (Panee saamansa 1,000 markkaa ja +velkakirjan piirongin laatikkoon, sekä ottaa siellä kauppakontrahdin +esille). Jos kauppamies on hyvä nyt ja kuittaa, kyllä minä panen +puumerkkini. + +NIKKINEN (kirjoittaa ja lukee samalla). Tänä päivänä olemme me +allekirjoittaneet saaneet tukkikauppakontrahtia vastaan toisen siinä +määrätyn maksusumman 3,000 Suomen markkaa. Salovaaran Metsolassa +Kesäk. 10 p. 1899. + + Matti Metsola. Sanna Metsola, + +Pankaa tuohon noin nyt puumerkkinne. Kauppias sitten todistaa. + +METSOLA (asettaa rillit nenällensä käyden pöydän ääreen tuolille +istumaan ja piirtää puumerkkejä kirjoihin). + + +Kolmastoista kohtaus. + + EDELLISET, TUKKIMIEHIÄ (tulee suuri joukko sisälle eteisovesta). + +NIKKINEN (ylpeästi). Mikä miehillä on asiana? + +1:n TUKKIMIES (Röyhkeästi). Ostosalla ovat täällä viinat, sakuskat myös +kovin kalliita, rahaa olisimme tarpeessa. + +2:n TUKKIMIES (kynsien korvallistaan). Ei kunnon nakkipeliin päästä, +kuin on matti tullut kukkaroon. Rahaa, rahaa pitäisi nyt saada. + +3:s TUKKIMIES (juovuksissa). Täälläpä istutaan kun kansselissa, itse +mahaherra pöydän päässä! + +NIKKINEN (kiivaasti käskien). Ulos heti täältä, joka sorkka! Ei ole +aikaa teidän kanssanne. Huomenna saatte rahaa joka mies. + +3:s TUKKIMIES (hoiperrellen). Ei se siinä ole mitä yksi sanoo, mutta +niin se on kuin sakki päättää! + +NIKKINEN (hyppää kiivaana ylös). Ulos hävyttömät, heti paikalla! +(Kaikki menevät ulos, vieden juopuneen mennessänsä). + +SUTKI. Kyllä ne ovat niitä roikaleita, häpynsä tuntemattomia raukkoja. + + +Neljästoista kohtaus. + + EDELLISET, SANNA, ANNA. + +SANNA (hätäisenä). Tukkimiehetkö ne täällä pauhasi? Oikein minua jo +alkaa pelottaa! + +NIKKINEN. Rauhoittukaa, hyvä emäntä. Se on jokapäiväistä vaan heiltä, +kyllä sitä tottuu kuulemaan. + +METSOLA. Tule tänne, Sanna, anna puumerkkisi. -- Tää herra puulaaki nyt +antoi rahoja. + +NIKKINEN. Niin, minä maksoin toisen maksun siitä, mikä +kauppakontrahdissa mainitaan. + +SANNA (ottaa kynän ja piirtää Metsolan osottamiin kohtiin). +Vanhoillaankin täytyy koukerrella. + +METSOLA. Näistä rahoista on tuhat itsellämme ja kaksi tuhatta lainasin +kauppiaalle. + +SUTKI (kohteliaasti). Emäntä hyvä, vähäksi aikaa vaan sen lainasin. + +SANNA (vakavasti). Jos sen varmasti vaan maksatte ja täyden takuun +siitä tuotte meille. + +METSOLA. Täällä on velkakirja sekä takaus, asia on hyvin järjestetty. + + (Panee kauppakirjan piirongin laatikkoon). + +SUTKI. Minun täytynee jo lähteä, pitkä matka kun on käveltävä. +(Kättelee jäähyvästiksi) Hyvästi, isäntä! Kiitosta paljon ensin +avustanne, kyllä hyväntekijäiset toimitan. Hyvästi, emäntä! Käykää toki +meillä, vaikka joskus kirkkomatkallanne. Hyvästi, Anna neito, käykää +talossa! + +NIKKINEN. Lähden kauppiasta tästä saattamaan. (Naurahtaen) Hyvästi +aamuun asti! Jos terve olen, tulen suurukselle; Anna neito paistaa +kakut valmiiksi. + + (Menevät ulos kaikki, paitsi Anna). + + +Viidestoista kohtaus. + +ANNA (katsoo ikkunasta ulos, puhellen itseksensä). Kaunis mies se on +tuo tukkiherra... ruunitukkainen ja silmät siniset. Käytöksessään vähän +keikaroipi, mutta sehän lienee herrain tapana... Kyllä on vaan koko +velikulta. (Naurahdellen) Mutta mikähän nyt vielä unhottui, kun tulla +koikkailee noin takasin. Minäpä vaan en ole tietääkseni, en ole edes +näkevinänikään. + + (Menee piirongin luo, hyräilee itseksensä, järjestäen + piirongin päällä olevia pikkuesineitä). + + +Kuudestoista kohtaus. + + ANNA, NIKKINEN (tulee kiireesti). + +NIKKINEN. Peijakas kun keppi unohtui! (Ottaa keppinsä, huomaa Annan) +Ka, Anna täällä yksin hyräilee! (Kättelee) Hyvää yötä teille, Anna +hyvä! + +ANNA (hymyillen). Kovin nyt on kiire herralla? + +NIKKINEN (taputtaa Annaa poskelle). Oi, Anna hyvä, sanokaa vaan +Niiloksi! Se on niin sievää lausua nimeltänsä. + +ANNA (veitikkamaisesti näppää Nikkistä sormille). Johan nyt! Vai herraa +sinutella. + + (Juoksee ulos ja Nikkinen perässä). + +Esirippu alas. + + + + +Kolmas näytös. + + +Metsämaisema. Oikealla sekä vasemmalla vähäistä sekametsää. Perällä +kiertelee joki, kulkien oikealta vasemmalle, näkyen sieltä täältä +pensaiden väliltä. Lähempänä katsojia joku korkeampi mätäs, +pajupensaikon sivulla, kuvaten ikäänkuin niityn lievettä. Perällä +siintävä järvenlahdelma. + + +Ensimäinen kohtaus. + +(Miehiä, kaikenikäisiä, huiskaa hakoineen jokivarrella, pökkien tukkia +ja kulkien edestakaisin pitkin jokivartta. Perältä kuuluu seuraava +tukkimiesten laulu, ensin kovemmin, sitten yhä hiljempaa ja hiljempaa). + + Hiljaksensa vaan, ei kiire, + Hiljaksensa vaan, ei kiire, + Se on tukkijunnin nuotti, + Se on tukkijunnin nuotti! + Kun talontyttöä riiailee, + Kuu talontyttöä riiailee, + Niin emännätkin ruokkii + Niin emännätkin ruokkii. + + +Toinen kohtaus. + + HONKANEN, TIINA (tulevat vasemmalta, iloisina ja naureskellen, + kävellen käsitysten; Tiinalla harava olalla). + +HOKKANEN (ilosena). Ja siihen rakennamme pienen tuvan, torpan, eikö +niin? Sano, Tiina kulta. + +TIINA (nauraen). Niinpä niin, johan sen päätimme ja isäntäkin siihen +luvan antoi. + +HONKANEN. Voi helkkari, kun meille tulee hauska! (Innostuen) Minä +kynnän, kuokin, kaivan leivän maasta! + +TIINA (iloisena). Minä lehmät ruokin, kannan rahat voista! + +HONKANEN (vetää Tiinan sivulleen mättäälle istumaan). Voi sinä kullan +nuppu, Tiinaseni!... Mutta kerropa nyt minulle lapsuutesi! + +TIINA. Paljon siinä ei liene kertomista. -- Isäni kuoli ollessani vasta +viidennellä ikävuodella. Äidin kanssa elelimme kahden, kunnes +kuolonkoura kaatoi hänetkin. Olin silloin kolmentoista vanha, kun +vieraan kannikka joutui syötäväkseni. -- Terve olin, sekä olen ollut, +jonka vuoksi työ on hyvin luistanut. Holhojani hoiti rahojani, isän ja +äidin vähät perinnöt, kunnes antoi tälle Metsolalle velkakirjaa vastaan +velaksi. Se lienee ollut niinä aikoina, kun muutin Metsolaan asumaan. +(Naurahtaen) Lisäksi on korot, palkkarahat, siellä olleet käsin +koskematta. + +HONKANEN (ihmeissään). Mutta johan se jo tekee satasia? + +TIINA (kehasten). Tuhannen hyvinkin, jos ei vaan enempää. Olisi se +kerta laskettava. + +HONKANEN (leikkisästi nuhdellen). Ja minulle siitä et ole virkkanut! + +TIINA (hyvitellen). Eikö isäntä jo siitä maininnut, kuu ensi kerran +kävit Metsolassa? + +HONKANEN (nauraen). Niin silloin -- tukkikauppaa tehdessämme. Luulin +Metsolaisen panneen omiaan, kun kaikki olimme vähän hutikassa. + +TIINA (iloisena). Nyt sen kuulit, usko tahi älä. (Taputtaa Honkasta +poskelle) Emmekö pääse, Heikki, hyvin elämistä alkamaan? + +HONKANEN (syleillen Tiinaa). Oikein herroiksi jo, Tiinaseni! + +TIINA (nousten ylös). Mutta luuletko herra Nikkisen todellakin Annaa +kosiskelevan? + +HONKANEN (vakavasti). Meidän kesken sanottuna, en. Hänellä näet lienee +entinen. + +TIINA (pahoillaan). Hyi hävytöntä roikaletta. (Tekee lähtöä) Minun +täytyy Annaa varoittaa, jos varotukseni vaan ei ole myöhäistä. + +HONKANEN (pudistelee Tiinaa kädestä). Mutta meidän rakkautemme ei vaan +ruostu. + +TIINA. Kuinka sitä voisit ajatella. (Mennessään oikealle huiskuttaa +kädellään) Hyvästi, Heikkini! + + +Kolmas kohtaus. + +HONKANEN (katselee Tiinan jälkeen). Sievä tyttö! -- Enpä tiennyt pari +vuotta sitten morsianta täältä löytäväni. -- On se liian hyvä minulle, +mokomalle maankulkijalle. (Päättävästi) Mutta tästä lähtein heitän pois +koko metsähommat, tukkityöt; kuhertelen kultani kanssa, asuskellen +omassa tuvassani. (Tekee vilkkaan eleen ja laulaa reippaasti). + + Ei saa moittia kulkuripoikaa + Mies se on paikallansa, + Kyllä se laittaa, kun aika joutuu, + Kodin kullallensa! + +(Mennessään perälle, vasempaan) + + Kyllä se laittaa, kun aika joutuu, + Kodin kullallensa! + + +Neljäs kohtaus. + + NIKKINEN, MÄNTYNEN (tulevat perältä, oikealta. Edellisellä + kirje kädessään, Mäntynen kuorien pajukeppiä kävellessään). + +MÄNTYNEN. Ikäviä uutisia siis? + +NIKKINEN. Niin, -- Sutki se on karkumatkalla; puodin oven päällä on jo +kanki. + +MÄNTYNEN. Konkurssitilaan siis jo julistettu. + +NIKKINEN. Teki minullekin siinä aika loven, viisisataa markkaa olin +saamisessa. + +MÄNTYNEN (totisena). Teidän välitykset lienevät olleet vähän tuota +niinkuin niin ja näin? Metsola, se ukkopaha, kärsii kauppiaasta ehkä +enimmän, tukkikaupparahansa kun menivät kuin Kankkulan kaivoon. + +NIKKINEN (hieman häpeissään, tarjoo Mäntyselle sikarin). Ei tiedä sitä! +Ehkä on pesässä omaisuutta! + +MÄNTYNEN. Ei sitten pakoon pötkitä, jos miehellä on kerta varoja. + +NIKKINEN (käyden mättäälle istumaan). Voitko sanoa sen ihka varmasti, +että uitto loppuu ylihuomenna? + +MÄTYNEN. Patentti en siitä tosin ole, mutta jos tätä menoa kestää, niin +voipi kyllä hyvin loppua. + +NIKKINEN. Se on helkkarin hyvä asia! Pane toiset miehet ajamaan jo +häntää, otvikkeita maalta kiertämään. Minä lähden tästä kirkolle, +asioista saamaan selkoa. Vaihdan samalla myös pientä rahaa ja otan +kirjeet postista. Loppulitviikki on myllyllä, Myllykosken Pekon tuvassa +Sano se Honkasellekin, että antaa tiedon miehillensä! + +MÄNTYNEN. Voinhan tuosta hänelle puhua. -- Mutta ettekö te sitten +Metsolaan aijo enää täältä poiketa? + +NIKKINEN. En, en, hyvä mies, nyt jouda sinne enää menemään. Sano +Honkaselle vaan, että noutaa minun tavarani. Isännälle jo olen maksanut +asuntoni ja ruokavelkani. -- + + +Viides kohtaus. + + EDELLISET, sittemmin HONKANEN. + +HONKANEN (viittoen kädellään huutaa näyttämön perällä). Se on oikein, +pojat! Pökkikää, pökkikää vaan! Kohta saadaan joki tyhjäksi. (Tulee +tupakoiden Nikkisen ja Mäntysen luokse. Tukkimiehet perällä huiskavat +yhä kiiruummin). + +NIKKINEN (naurahdellen). Minä aijon tässä muuttaa majaa, tuonne +alemmaksi -- Myllykoskelle. + +HONKANEN (hilpein mielin). Herrat, eikö meidän täällä ole, hyvä olla? +Tehkäämme vain tänne kolme majaa. + +NIKKINEN. Ei ole aikaa leikkipuheisiin. Lähden tästä heti kirkolle. + +HONKANEN. Mutta sitten, uiton loputtua? + +NIKKINEN (ilkkuen). Siirryn täältä toisille markkinoille. + +HONKANEN (veitikkamaisesti). Entä henttu! Minnekä se jää? + +NIKKINEN (pilkallisesti). Se kaiketi jää sinun huoleksesi. + +HONKANEN. Sen huoliminen minulle on liikaa, -- kun on kerta heila +itsellänikin. + + (Kaukaa joelta kuuluu huuto). + +Puomi kiinni, puomi kiinni! + + (Vastaushuuto lähempää). + +Puomi kiinni, puomi kiinni! -- + +NIKKINEN (kavahtaen ylös). Nyt ne juukelit taas laski ruhkan tuonne +Käärmekoskeen. Senkin vietävät! -- (Kiivaasti Mäntyselle ja Honkaselle) +Menkää pian! Ruhka aukaiskaa! Aika maksaa täällä rahoja. + +HONKANEN ja MÄNTYNEN (menevät rivakasti perälle, viittoen kädellään +oikealle). Hei, miehet! sieltä kaikki tänne näin saamaan ruhkaa auki +Käärmekoskessa! Joutuin, joutuin joka kynsi! + + (Kiiruhtavat vasemmalle). + +(Tukkimiehiä kulkee perällä jokivarrella oikealta vasemmalle, millä +keksit, kanget, kirveet olallaan. Viimeksi kulkee reipas tukkimies, +keksi olalla, reippaasti laulaen). + + Tukkipoika se lautallansa + Se on kun iso herra. + Ankkurikellot taskussansa + Vitjat viisin kerroin! :: + + Tukkipoika se lautallansa + Ui kuin vesilintu, + Varsisaappaat jalassansa + Solkiremmit kintuiss'. :: + +(Menee vasempaan). + + +Kuudes kohtaus. + +NIKKINEN (joka tukkimiehen laulun ajalla on lukenut kirjeensä). +Kaikkialta ikäviä uutisia; kaikki uhkuu vastoinkäymistä. Tuntuu jo kuin +pimeyden vallat tielleni kutoisivat paulojansa. Pahansuovan +tiedonantoja on tullut kotipuoleeni, sillä muuten ei he tietäisi minun +täällä toista hyväilleen. (Aikoo mennä oikealle, mutta seisattuu puun +varjoon, tarkastelee ympärilleen) Kuulinkohan täällä askelia? +(Hymyillen) Ei vaan liene keijukaisia? + + +Seitsemäs kohtaus. + + NIKKINEN, ANNA (hienossa kesäpuvussa ilmestyy + pelokkaana muutaman puun takaa). + +NIKKINEN (viehkeästi). Sinäkö täällä, Anna lintuseni? (Ottaa Annaa +kädestä) Voi, kuinka herttaista on illan ilma, kuinka herttainen sinä +itsekin! + +ANNA (peloissaan, hiljaisesti). Hs! -- näinköhän huomasivat meidän +yhtymistä? + +NIKKINEN (vetää Annaa luokseen). Ole huoletta vaan, armahani! En luule +sitä nähneen kenenkään. Oi kuinka tuntuu hetki autuaalta, saadessani +sinua hieman syleillä. (Syleilee) Tämä on suurin onneni maailmassa! + +ANNA (katsoo silmiin). Todellako pidät minusta? + +NIKKINEN (innolla). Vielä sitä kysyt, Annaseni! Enhän muita koskaan ole +lempinyt. Olet nuoruuteni unelma nyt ollut; olet vanhuuteni varjon +poistava. + +ANNA (erikseen). Kuinka suloisilta soivat hänen sanansa, jospa ne vaan +lähtisivät sydämestä! + +NIKKINEN. Entä sinä, kuule Annaseni, lemmitkö myöskin sinä minua? + +ANNA (paimen päänsä alas). Sinunhan, onnetoin, jo olen vallassasi, +kuinka vastaan voisin väitellä. (Epäröiden) Mutta minä aavistan niin +pahaa, pahaa; unet kummalliset, kiusaavat minua. + +NIKKINEN (lohdutellen). Rauhoitu nyt, oma lintuseni, ei unista ole +mitään merkkiä. + +ANNA (yhä peloissaan). En tiedä, mutta -- kuule hyvä Niilo! Eikö paras +liene meidän erota? (Tahtoo irtaantua Nikkisen syleilyistä) Voi jos +kuka meidät vielä huomaa! + +NIKKINEN (palavalla innolla). Mitä hulluttelet nyt, Annaseni! -- (Vetää +vasten rintaansa) Lepää rinnallani noin nyt vaan! Kuinka suloiselta se +tuntuu molemmille! + +ANNA (säikähtyen, koettaa irtaantua). Hss! -- mikähän se oli? Eihän +vain joku tulle! + +NIKKINEN. Kenellä olisi aikaa tulla nyt, kun kaikilla on omat +kiireensä. (Vetää Annaa kädestä) Emmekö nyt mene hetkiseksi tuonne +lehtipuitten varjoon istumaan? + +ANNA (tuskallisesti). Kuule, kuule! Minä en uskalla. (Hätääntyneenä +koettaa irroittaa kättänsä) Oih, laske minut! Päästä jo! Oi, päästä +minut, hyvä Nikkinen! + +NIKKINEN (viekkaasti). Etkö hetkeksikään armahani, istahtaisi sitten +vierelleni? (Vetää yhä Annaa kädestä). + +ANNA (väsyneenä). Oih, vastustaa en voi nyt enempää! + + (Seuraa Nikkistä oikealle, lehdikkoon). + + +Kahdeksas kohtaus. + + Näyttämö hetkisen tyhjänä. Ilta alkaa hämärtää. Kaukaa kuuluu + sekavia miesten ääniä ja silloin tällöin kovaa jyskettä, + hakkaamista ja koskenkohinaa, niinkuin tukkiruhkaa aukaistessa. + Antti tulee, sievästi puettuna, perältä, oikealta, hiljalleen + kävellen ja laulaen. + +ANTTI (ensimäinen säkeistö kulissien takana). + + Elä, tyttö, katsele kulkuria silmiin, + Ne silmät ne vangitsevat; + Sä kerran kun katsot, niin toisenki kerran, + Jo sinun ne hallitsevat! + + Pilvet on pilviä, vaikka ne kuinka + Kullassa ruskotelkoot; + Toivehet on turhat, vaikka ne kuinka + Onnea uskotelkoot! + +(Katselee ympärilleen) + +Onpa totisesti seudut muuttuneet, siitä kun viimeksi täällä +lauleskelin! Kaadettu on kauniit kuusikot, hävitetty humajavat hongat! +On todella kuin vihollisen käsi olisi kaikki murskaksi murtanut. +(Viittaa kädellään) Tuolla, Kuoppamäen kaunis kangas, kaljuna nyt +näkyy, autiona! Alastomuus näkyy kaikkialla, minne vain silmänsä luopi +luonnossa. Tämä on jo surkeaa silmäellä! Jos tätä menoa vaan jatkuu +maassamme, niin eipä tottatotisesti kohta käki kukkupuuta löydä +itselleen. Jahka vilkasen nyt vielä täältä, joko Metsolaisen talon +näkee vapaasti tänne joenranteelle. + + (Menee oikeaan, samaan suuntaan kuin Nikkinen ja Anna). + + +Yhdeksäs kohtaus. + + NIKKINEN ja ANTTI (puhelevat kiivaasti kulissien takana). + +NIKKINEN. Mitä sinulla on täällä syynättävää? + +ANTTI. Teidän jälkiänne, herra tukkiherra! Tarkastelen, kuinka puhdasta +te olette tehneet täällä Metsolassa. + + (Anna juoksee hätäisenä poikki näyttämön, oikealta vasemmalle). + +NIKKINEN (kiukkuisena tulee näyttämölle). Mitä sanoit? Sano selvemmin! + +ANTTI (tulee perässä, pilkallisesti kohottaen hattuaan). Tuota vaan, +(salaperäisesti katsoen Nikkiseen) vävyn paikkaa taidatte mietiskellä? + +NIKKINEN (kiukkuisesti). Tuki suusi heti, saatana! (Erikseen) Jopahan +piru taisi yhyttää! + +ANTTI (ylenkatseelta). Ei liene suuni niinkään tukittava! + +NIKKINEN (yhä kiivaammin). Tuki ajoissa, tai muuten! (Heristää +nyrkkiään) Perhana! + +ANTTI (surkutellen). En olisi luullut herra Nikkistä noin +halpa-arvoiseksi toimissansa! + +NIKKINEN (kiljasee). Älä kiusottele enää, kuule, mies! (Peräytyy). + +ANTTI (kulkien Nikkisen perässä). Suokaahan toki lausua, että liian +pitkälle te olette mennyt. Ei ole teillä enään häpyä, ei kristityn +miehen ihmistunteet. + +NIKKINEN (nyrkki ajolla). Äännätkö vielä? Joko hellitän! (Sivulle) En +jaksa kärsiä nyt enää kauvempaa! + +ANTTI (pilkallisesti). Viekotella toisen morsianta, eikö tuo jo ole +kauheaa? + +NIKKINEN (lyö Anttia vasten suuta). Tämä puheestasi olkoon palkkana! + +ANTTI (sylkäsee käsiinsä ja käy kiivaasti Nikkiseen kiinni). Nyt sen +tiesit miestä lyöneesi! (Painiskelevat, tuon tuostakin vihaisina +puhellen). + +NIKKINEN (ähkyen). On nämä tällaiset karhut ennenkin kaadettu! + +ANTTI (raivostuneena). Ja tällaiset sudet ennen surmattu! + + (Paiskaa Nikkisen allensa maahan). + + +Kymmenes kohtaus. + + EDELLISET. METSOLA (tullen hätäisesti oikealta). + +METSOLA. So, pojat! Täällä ei saa tapella. + +NIKKINEN (kähisten). Älä purista, mies, kurkustani! + +ANTTI (löylyttäen yhä Nikkistä). Opetetaan vähän tukkiherraa miesten +tavoin naista kosimaan! + +NIKKINEN (rukoilevasti). Älä tapa, älä, hyvä mies! + +ANTTI (painaen yhä kädellään Nikkistä maahan). Lupaatko toiste olla +viekottelematta toisen morsianta, lupaatko? + +NIKKINEN. Lupaan, lupaan... Laske, hyvä mies! + +METSOLA (joka on hätäisenä hyörinyt taistelijoin ympärillä). Älä +hemmetissä, hyvä Antti, kumminkaan nyt siinä miestä tapa! + +ANTTI (yhä tiukaten). Lupaatko toiste olla pettämättä ihmisiä +tukkikaupoissa? + +NIKKINEN (surkeasti). Lupaan, lupaan! Armahda nyt jo. + +ANTTI (nousten seisoalleen ja pannen toisen jalkansa Nikkisen rinnan +päälle). Lupaatko paeta pois paikkakunnaltamme; siirrytkö kurja +synnyinseudullesi? + +NIKKINEN. Lupaan, lupaan. Anna anteeksi! Auttakaa jo hyvä isäntä! + +ANTTI (ylenkatseella). Vai sitä avuksesi huudat, jota vastaan pahimmin +olet rikkonut! Olet petkuttanut Metsolaisen tukkikaupoissasi hyvästi, +päälle päätteeksi olet vielä vietellyt hänen tyttärensä. + +NIKKINEN (rukoilevasti). Antakaa, hyvät miehet, anteeksi! Parannan +täst'edes elämäni. + +ANTTI (potkaisten). Mene, kurja, sitten menojasi! Hengelläsi en liene +autettu. + +NIKKINEN (hyppää seisaalleen, koppaa hattunsa maasta ja vilkaisee +hätäisesti ympärilleen. Itsekseen). Jos nyt olisi aikaa vielä paeta! +Tätä häpeää en siedä kärsiä! + + (Menee kiiruusti perälle oikeaan). + + +Yhdestoista kohtaus. + + METSOLA, ANTTI. + +METSOLA (kynsien korvallistaan). Mistä tämä tanssi teille tuli? Hitto, +minä tuota käsitän! + +ANTTI (nauraen). Minä puolestani maksoin palkan herralle Metsolassa +käynnistänsä. + +METSOLA (nuhdellen). Olit vähällä jo tehdä murhantyön. + +ANTTI. Kaukana siitä, hyvä isäntä. (Nauraen) Lihankipu on opiksi +ihmiselle! + +METSOLA (ystävällisesti). Etkö haluaisi meille töihin tulla? -- Ei +kunnon miestä enää työhön saa, kaikki tuppaantuvat tukkijoelle. + +ANTTI (välinpitämättömästi). Jahka tuhantenne ensin tuhlaatte ja +satasenne suotta soljuvat, sitte köyhän miehen apu, kuten minun, lienee +tuota noin niinkuin paikallansa. + +METSOLA. Mitä sinä sillä tarkoitat? -- + +ANTTI (pilkallisesti). Käykää kysymässä Sutkilta, kauppiaalta tuolla +kirkolla. Siellä mies on tehnyt vararikon, karannut kauas lännen +lahdekkeille. (Menee verkalleen perälle, oikealle). + +METSOLA (ällistyneenä). Hitto minä tuota käsitän! (Seisoo ajatellen). + + (Kaukaa joelta kuuluu huuto). + +Puomi auki, puomi auki! + + (Vastaushuuto lähempää). + +Puomi auki, puomi auki! + +(Tukkimiehiä kulkee perällä, vasemmalta oikealle, vilkkaasti kävellen +ja tehden reippaita eleitä. Honkanen, Mäntynen ja 1:n Tukkimies tulevat +esille Metsolan luo). + + +Kahdestoista kohtaus. + + HONKANEN, METSOLA, MÄNTYNEN, l:n TUKKIMIES. + +HONKANEN. Terve isännälle! (Kättelee) Täällä tekin iltaa vietätte? + +METSOLA (hätäisenä). Täällä, täällä. Mutta sano, hyvä mies, onko Antti +täällä tukkitöissänne? + +MÄNTYNEN (tervehtien). Ei Antti tukkitöistä välitä. Hällä rahaa lienee +vähän viljemmältä. On näet, perinyt setältään, joka hiljakkoin on +kuollut Ameriikassa. + +METSOLA (ihmetellen). Kovin olikin nyt kopeaa! Hitto vieköön, minä en +ymmärtänyt hänen puheistansa hölynpölyä. Sanoi kauppias Sutkin +karanneen, tehneen vararikon ja sen sellaista. + +HONKANEN. Totta on Antti puhunut. + +METSOLA (hämillään). Ettäkö kauppias on karannut? + +MÄNTYNEN. Pois on Sutki paennut kotoansa. Kanki on jo pantu oven päälle +ja kauppaliike siis lienee lopussa. + +METSOLA (ällistyneenä). Jo tämä kuuluu vallan oudolta. + +HONKANEN. Teki se isännällekin aika jutkun, osa tukkirahoista kun meni +sinne. + +METSOLA. Teki, teki loven kerrassansa! (Reippaasti) Mutta eipä hätää +siltä minulla. Onpa teidän herra takuussa. + +HONKANEN (nauraen). Tarkoitatte herra Nikkistä? + +METSOLA. Niinpä niin. (Äkäisesti) Mikä siinä sitten on naurettavaa? + +1:n TUKKIMIES (pilkallisesti). Jos tuppurainen tappuraista takaa, +silloin velan laita lienee niin ja näin! + +METSOLA (kiivastuen). Mitä sinä siinä lörpöttelet! Sinä et tiedä +asioistamme. + +1:n TUKKIMIES (pöyhkeästi). Tiedän että kauppiaalla on velkaa kolme +kertaa yli varainsa. Tiedän että Nikkinen on köyhä, köyhempi kuin +kirkon rotta. -- Vanhat juoma- ja peliveikot oltiin. + + (Menee ilkkuen perälle, tukkimiesten joukkoon). + + +Kolmastoista kohtaus. + + METSOLA, MÄNTYNEN, HONKANEN. + +MÄNTYNEN (mietteissään). Ikäviä uutisia kyllä. -- + +METSOLA (pikaisesti ja hätäisenä). Nyt minun täytyy saada rahat +tukkikaupan loppuhinnasta. Heti, heti! Ihka joka penni täytyy tulla +tuohon kouraani; -- uskomista ei ole herroihin! (Kiukkuisena) Ei yhtä +tukkia saa enää uittaa, ennenkuin on rahat maksettu. (Hyppien, +kiukusta) Kuulitteko te nyt, herrat pomot! (Kiljasee) Rahat tänne ihka +paikalla! + +MÄNTYNEN (lohdutellen). Rauhoittukaa, hyvä isäntä. Ei pidä kiukutella. +Asianne kentiesi selvenee. + +METSOLA (kiukkuisena). Minä en usko enää ketään. Ei, ei, -- rahat tänne +heti vaan! Missä on se herra Nikkinen? + +HONKANEN. Hän lienee jo matkalla kirkolle, asioista selvää ottamaan. + +METSOLA (hätäisenä). Lähtekää sitte heti sinne! Tukkikaupastani vaadin +loppuhinnan nyt, nyt juuri, tänä iltana! + +HONKANEN (päättävästi). Mutta siihen asiaan panen minä topin! +Kiinnittäkää rahat minulle. + +METSOLA (katsoa tuijottaa Honkaseen, kuin mielipuoli). Mitä sinulla on +niihin tekemistä? (Kiljasee) Häh! Eikö rahat kuulu sitten minulle? + +HONKANEN (kiivaasti). Onko Tiinan velka maksettuna korkoineen, ja +palkkarahat myös? + +METSOLA (huudahtaa). Haa! Jo nyt käsitän sun koirankoukkusi, minkä +aijot eteeni virittää. + +HONKANEN (kopeasti). Tiinan sulhasena vaadin sen, vaadin heti +maksettavaksi! + +METSOLA (lyö otsaansa). Voi minua, voi miestä onnetonta, mihinkä +rullavakkaan olen joutunut! + +MÄNTYNEN. Kyllä ovat hullusti nyt asianne. + +METSOLA (lauhtuen). Lähde Honkanen, niin tehdään selvä edes Tiinan +asiasta! + +HONKANEN. Niinpä niin, sitä minäkin. (Pistävästi) Joko suureksikin +nousee Tiinan saalis? + +METSOLA (äkäisesti). Ei se nyt maailmaa vielä tehne! + +HONKANEN (kopeana). Ei tarvis liioin suurta tehdäkään, mahtuu talonne +arvo vähempäänkin. + +METSOLA (äkisti). Ettäkö taloni jo siitä menisi? + +MÄNTYNEN. Suurta arvoa ei ole maalla itsellään, metsä kerta kun on +myytynä. Hallanpesäksi se tästälähin muuttuu, vaikka koettaakin +ojittaa. + +METSOLA (kynsien korvallistaan). Tämä nyt oli vasta tukkikauppaa; jos +tässä menettää nyt vielä maansakin! + +MÄNTYNEN (viittaa joelle). Tuolla kelluvat maanne kalleudet jokea alas +mennen; samaa tietä soluu sinne rahat, mitkä niistä lienee saatu! + +HONKANEN (huutaa). Kello sooooi! + +TUKKIMIEHET (huutavat). Kello sooooi, kello sooooi! + + Esirippu alas. + + + + +Neljäs näytös. + + +Näyttämö kuvaa samaa huonetta kuin ensimäisessä näytöksessä, paitsi +että oikean sivuseinän peremmän ikkunan kohdalla ovat sievät +kangaspuut. + + +Ensimäinen kohtaus. + +ANNA (Esiripun noustessa istuu Anna kangastuolilla; heittäen syöstävää +muutaman kerran edestakaisin, nojautuu kyynärpäillään rintapuuta vasten +ja laulaa). + + "Tärkin rientää nuoruuteni + Niinkuin laine virrassa; + Polttava on sydämmeni, + Kaipaus on rinnassa. + + Kohta kuihtuu kukka liljan, + Surkastuupi muotoni. + Kultani! jos tulet hiljan, + Löydät vaan mun hautani". + +(Painaa pään käsiinsä, rintapuulle, ja vaipuu ajatuksiinsa). + + +Toinen kohtaus. + + ANNA, SANNA (tulee hiljaa keittiöstä). + +SANNA (erikseen). Nukkunutko raukka lienee tuohon?... Kovin onkin ollut +levoton, viime aikoina yhä enemmän. (Nykäsee Annaa) Kuule, Anna, oletko +nukuksissa? + +ANNA (kohottaen raukeasti päätään). Olen väsyksissä nyt niin kovin, +suokaa äiti hyvä, minun levähtää. + +SANNA (lempeästi). Enhän lapsikulta, lepoasi kiellä, enkä koskaan ole +kieltänyt. Enempi olisin mielissäni, jos sinä saisit levon ja +rauhoittuisit. + +ANNA (tuskallisena). Oi, kuinka kipeä nyt olen! + +SANNA (menee vallan lähelle ja tarkastelee). Mistä, herran nimessä, se +sitten vaivaa? + +ANNA. Päästä, sydämmestä, joka paikasta. (Tarttuu äkisti molemmin, +käsin päähänsä ja kiljasee) Jos kadottanen kohta järkeni! + +SANNA (säikähtäen, hyppää pari askelta takaperin). Ässys siunatkoon! +sinun ilveitäsi! Onko kuultu ennen kummempaa. Säikyttelee vanhaa +ihmistä! + +ANNA (nousee lattialle ja lausuu lempeästi). Anteeksi, hyvä äiti, +antakaa! En tarkottanut teitä säikytellä, vaikka lienen kovemmin +ääntänyt. (Ojentaa kätensä Sannalle) Olen todellakin ollut kummallinen, +tunnustan sen nyt teille, äiti. + +SANNA (pudistellen Annan kättä). Sydämmestäni sen anteeksi annan, ei +enempää nyt sitä muistella. + + (Menee keittiöön). + + +Kolmas kohtaus. + +ANNA (ottaa ikkunan pielestä pienen peilin, josta tarkastaa muotoaan, +puhellen itseksensä). Pois on puna haihtunut poskiltani, pois kirkas +hohde silmistäni myös! (Pannen peilin takasin paikoilleen) Pois on +kadonnut voima ruumiistani, käyn hapuillen kuin syksyisessä yössä. +(Kääntyen katsojiin, luo katseensa ylös ja lausuu rukoilevasti, kädet +ristissä rinnoillaan) Jospa tuonen viikate jo pian niittäisit +onnettoman, täyttäisit työsi! Niin... Jospa kalmistossa saisin +leposijan syntiselle ruumiilleni myös! Oi, mikä armo olisikaan minulle +päästä myrskysäästä tyynehen? -- Ah, enpä kiitostani, Luoja, siitä +sinulle niin voisi lausua kuin tuntisi sydämmeni. + + (Seisoo yhä samassa asennossa). + + +Neljäs kohtaus. + + ANNA, TIINA (tulee ulkoa hyvin puettuna ja iloisena). + +TIINA. Hyvää päivää, hyvä ystävä! + +ANNA (säpsähtäen, lausuu totisena). Terve tulemasta, Tiina kulta! + +TIINA (kättelee iloisesti). Kuinka jaksat? Tulin tietämään. Olet ollut +kuin elävältä kuollut. + +ANNA (murheellisena). Tulit ihkasen kuin kutsuttuna, sillä omantunnon +vaivat sydäntäni kourivat. Tarvitseisin, raukka, lohdutusta! + +TIINA (iloisena). Sitä saat nyt minulta kylliksesi! (pyörähyttää Annaa +ympäri) Olen oikein ilon tuulella. Et usko, Anna, miten hauska meillä +oli talkoissa illalla. (Nauraen) Siellä oli ilo ylimmillänsä, +tanssittiin ja lyötiin leikkiä. + +ANNA (väsyneesti naurahtaen). Tiina hyvä, älä puhu noista... sydäntä ne +enemmän kirveltää. (Ystävällisesti) Sinä Tiina, lienet hyvin +onnellinen? Olet aina iloinen kuin leivo! + +TIINA (kehasee iloisena). Olen kyllä ollut onnellinen. Tyytyväinen olen +mieheeni! (Nauraen) Ei se paljon minua komentele. + + +Viides kohtaus. + + ANNA, TIINA, HURRI (tulee ulkoa, viinapullo taskussa, + humalaisena ja hatunreuhka kallollansa päässä). + +HURRI. Hyvää päivää, hyvät mööpelit! Onko herrasväki kaikki kotosalla? + +TIINA. Mitä se Hurri taaskin hurjailee? + +HURRI. Rallattelee se vaan ratoksensa. (Menee hoippuen naisten luo ja +laulaa, notkistellen polviaan). + + Vanhan heilun riivatun + Minä tervavedessä keitän, + Uuden herran siunatun + Minä silkkitakilla peitän! + +ANNA (vetää Tiinaa kädestä). Tule, Tiina hyvä, salin puolelle -- saamme +siellä edes olla rauhassa! (Menevät keittiön kautta sisälle). + +HURRI (kumartelee perään). Lykka po dillen! sanoo ruotsalainen. + + +Kuudes kohtaus. + + HURRI, 1:n, 2:n ja 3:s TUKKIMIES (tulevat sisälle, + köyhinä mutta kopeina). + +1:n TUKKIMIES (pilkallisesti). Hurriko se täällä isännöipi, luulin +Metsolaisen vielä elävän? + +2:n TUKKIMIES. Taitaa olla vävynä talossa, kovin näyttää kopealta mies! + +HURRI (seisten hajasäärin, tiuskasee). Tässä teidän isännäksi on kyllä, +mokomatkin tukkiroikaleet! + +3:s TUKKIMIES. Eikö lyödä kahvikirvestä, tässä jalkojemme levätessä? + + (Ottaa kortit poveltaan). + +1:n ja 2:n TUKKIMIES. Sama se, vaikka pelaisimme. + + (Käyvät pöydän alapäähän koriin lyöntiin). + +HURRI (hyräilee itseksensä, polkien jalalla tahtia). + + Oli ennen Metsolassa + Pellavaa ja liinaa, + Nyt ei ole jälellä + Kuin velkoja ja viinaa. + + +Seitsemäs kohtaus. + + EDELLISET, METSOLA (tulee ulkoa, pitkä sarkaviitta päällään, + huopahattu päässä ja käsnäkeppi kädessä. Metsola on hyvin + vanhentunut ja pää harmajana). + +METSOLA (katsoo hyvin terävästi ympärilleen). Täälläpä vieras väki jo +on vallan päällä! + +HURRI (hoihkasten). Täällä ollaan, hyvä isäntä! (hoippuilee Metsolan +luo) Siihen korpit näet kokoontuvat, kussa haaska on, hyvä isäntä. + +METSOLA (surkutellen). Aina sinä olet juovuksissa, näki sinut milloin +hyvänsä! + +HURRI (tarttuen Metsolan kepin keskikohtaan ja koputtaen sitä siltaan). +Kopu, kopu keppiä, anna ukko tyttöä, jos annat olet kuningas, jos et +anna olet jääkurikka! + +METSOLA (tempasee vihaisesti keppinsä ja heristelee sillä Hurria). +Huuti etemmäksi, kylän heittiö. + +HURRI. No, no, viska vara tuota yhdestä puolin. + +METSOLA (äkeissään). Kaikki roikaleet nyt tänne kokoontuvat! + + +Kahdeksas kohtaus. + + EDELLISET, SANNA. + +SANNA (tulee kiivaasti keittiöstä). Mitä ääntä täällä pidetään? (Huomaa +kortinpelaajat) Kortit pois ja heti paikalla! (Äkäsesti) On vainen tämä +teillä pelipaikka! Heti laputtakaa tiehenne, jo olen saanut teistä +tarpeekseni. Kyllä tukkikaupan kiroukset päällämme on monenkertaiset. + +1:n TUKKIMIES (nousee ylös). Jopa toinen ääni kuuluu kellossa! + +3:s TUKKIMIES (kasaa kortit ja panee ne povellensa). Kahveeta tässä +olisi juotuna, ei se rahan päälle ollut pelattu. -- Mutta olkoon! -- +yhdentekevä. + +SANNA (itkusesti). Ei ole aikaa teitä kahvitella! Menkää matkoihinne +joka mies. + +1:n TUKKIMIES (kopeasti). Ei tässä teidän veräjälle vielä jäädä. + +2:n TUKKIMIES (irvistellen). Mistä köyhä rokan keittää, kuin ei ole +papuja. + +3:s TUKKIMIES (pöyhkeästi). Kutsumattanne on tultu, käskemättänne myös +lähdetään! + +SANKA (uhaten). Vallesmanni tulee tuota pikaa, kyllä se vaan luunne +korjaa! + +TUKKIMIEHET (Yhteen ääneen). Mitä näistä köyhäin kesteistä, lähdetään +pois varakkaampiin! (Menevät ulos). + +SANNA (tuuppaa Hurria). Sinä lienet samaa sakkia! Menkää sinne missä +olette juoneetkin. + + (Hurri menee horjuen toisten perässä ulos). + + +Yhdeksäs kohtaus. + + METSOLA, SANNA. + +METSOLA (harmitellen). Kaikilta jo kuulee pilkkaa, häväistystä. + +SANNA (lyö käsiään yhteen). Niin pitkälle sitä nyt on päästy, -- +huutokauppa tuossa paikassa! + +METSOLA (kynsien korvallistaan). Senkö hiiden takuuvelka se nyt on? +Enhän minä muista sellaista olevaksikaan. + +SANNA (pistelevästi). Eikö liene niiltä ajoilta, kun olit rikas sekä +väkevä, viinahöyryn päässä kihistessä? + +METSOLA (rukoilevasti). Ole hyvä eukko, ole jo, aina muistamatta +entisiä; eihän tämä meidän välimme tällä paremmaksi tule, tiedän mä. + +SANNA. Jo tässä ihka harmiin halkeaa! Loppu käsissä on meidän talosta. + +METSOLA. Kun saisi taloon edes kunnon vävyn, niin eleleisi tässä +sentään vielä. Minä en liioin jaksa kyntää enkä raataa. + +SANNA (kiusotellen). Olihan talossa jo vävyn taimi, mikä pakko oli ajaa +pois? (Nauraen pilkallisesti) Mutta herra herraa vävyksensä toivoi. +Häpeän sai vielä tyttärelle. + +METSOLA (vihaisesti). Nyt en jaksa enää kärsiä noita sinun +pistopuheitasi. (Päättävästi, lyöden hattunsa pöydälle) Hoida kaikki, +talo ja tavarat; minä annan paltut kaikelle! + +SANNA (ivakoiden). Ethän lähtene vaan Sutkin perästä? -- + +METSOLA (pahoilla mielin painaa hatun päähänsä). Ei tässä hattu paljon +haittaa, vaikka tuota vielä lähtisinkin! + +SANNA (pyörähtää keittiöön, lausuu jälkeensä). Onnea matkallesi, hyvä +ukkoseni!? + + +Kymmenes kohtaus. + +METSOLA (nyökytellen päätään). Siinä se on kanssa kapine! -- Sano +hänelle mitä hyvänsä, vastahakaa vetää kaikessa. (Kävelee, puhellen +itseksensä) Hyvä luonto kaikkea tätä saattaa, sekä luotto +kanssaihmisiin. Nyt olen kiusattuna kaikin puolin helläluontoisuuteni +takia; mikähän tässä vielä lopulta eteen tullee, ei tiedä ollenkaan. +(Ottaa hatun päästään ja tarkastelee sitä käsissään) Tämä tässä on +ainoa muisto kauppiaalle annetuista rahoistani! (Pyörittelee peukalonsa +päässä) Kyllä olet kallis kappale, kaksituhanteinen hatunreuhka! -- +(Panee hatun päähänsä ja menee ulos, puhellen mennessään) Ei vaan kuulu +vielä tulevaksi! -- --. + + (Hetkisen aikaa näyttämö tyhjänä). + + +Yhdestoista kohtaus. + +ANTTI (sievästi puettuna ja hyvin ryhdikkäänä, tulee ulkoa). Tyhjä +tupa! Ei niin ihmistä. Missä lienee kaikki talonväki? (Astuu lähemmä, +katselee ympäriinsä sekä ikkunasta ulos) Kuinka täällä on kaikki +muuttunut! -- Kyllä todella lie täällä nähty ilon sekä surun päiviä. -- +Metsolasta ja sen häviöstä siitä minä vähät välitän. -- Anna raukkaa +minun surku tulee enin koko talon väestä. (Surkutellen) Uskonut en +Annasta olisi tuota, että antaa itseään vietellä, mutta horjuvainen se +on ihmisraukka. (Innokkaasti) Yhtäkaikki häntä rakastan. Lemmin vielä +yhtä palavasti kuin ennen nuoruudessani. (Kuunnellen) Mutta joku sieltä +kuuluu tulevan! + + +Kahdestoista kohtaus. + + ANTTI, ANNA (tulee keittiöstä). + +ANNA (lähestyen Anttia, molemmat kädet ojennettuina). Vihdoinkin jo +tulit, Autti, kaivattuni! + +ANTTI (ottaen Annan kädet käsiinsä). Kyllä olin kahden vaiheilla, +tullako vai olla tulematta, mutta edellinen voitti vallan! + +ANNA (surullisena). Anteeksihan olet luvannut minulle, tyttöraukalle, +heikkouteni, miksi sitten vielä karttelet ja minua kiertelet kuin +käärmettä? Oi, jos Antti hyvä, voisit tietää ne murheen kyyneleet ja +unettomat yöt, jotka tyttöraukka olen viettänyt, niin jo yksin +sääliväisyydestä osaa ottaisit nyt suruuni. (Itkee). + +ANTTI (lohdutellen). Anna rakas, kuinka puhelet! Etkö luule minun +sinusta välittävän? Jos sinua en niin suuresti rakastaisi, niin viisi +välittäisin teidän tilastanne, tavaroistanne sekä kaikesta. Rakkaus, -- +rakkaus sinuun pakotti minut tänne tulemaan ja maksamaan nyt isäsi +tuomion. + +ANNA (palavalla rakkaudella). Oi Antti rakas! anna anteeksi, älä muista +enää entisiä. Koetan parantaa sun sydänhaavasi, rakkaudella kaikki +lääkitä. Usko, Autti hyvä, meille koittaa rauha, rakkaus ja onnellinen +elo. + +ANTTI (sulkien Annan syliinsä). Suokoon Luoja sen niin tapahtua! -- +Kyllä katkera on ollut elämäni siitä asti, kun tässä erosimme, jospa +tästä edes koittaisi päivä tyyni, rauhaisempi entistänsä. + + (Istuutuvat vieretysten penkille). + + +Kolmastoista kohtaus. + + EDELLISET, SANNA (tulee keittiöstä). + +SANNA (hymyillen). Se on oikein, lapset, lähentykää toinen toistanne +vain kuten ennen. Olkaa iloiset ja tyytyväiset, niinkuin luonto sateen +perästä. (Tervehtää, kätellen Anttia) Tervetuloasi, Antti, meille! + +ANTTI (joka on noussut seisaalleen tervehtäessä). Teillä, kuulin minä, +on ikävät asiat? + +SANNA (nyökytellen päätään). Niin, Antti hyvä, niin on asiat! Menneet +ovat meidän tuhantemme, takuuvelat vielä hartioilla. (Huokaisten) Hyvin +hoiti, ukko, asiat. + +ANTTI (kävellen). Sen teki hyväluontoisuus ja viina, markkinamatkat +sekä kestit muut. + + +Neljästoista kohtaus. + + EDELLISET, TIINA (tulee keittiöstä), METSOLA ja + HONKANEN (tulevat ulkoa). + +TIINA (iloisesti). Näkeepä vanhaa leipätoveria! Terve, terve Antti, +(Kättelee) Kuinka jaksetaan? + +ANTTI. Niinkuin märkä palaa, meillä jaksetaan! (Katsahtaen Tiinaan ja +Honkaseen) Mutta teillä lienee lempi liekissänsä? -- + +TIINA (nauraen). Niin se onkin! Onnittele vaan! (Hyväilee Honkasta) +Mies on minulla hyvä, tuskin vertaistansa! + +ANTTI (naurahtaen). No olkoon onneksi vaan kauppanne! Paljon lapsia ja +vähän leipää. + +ANNA (nauraen). Aina muistat Tiinaa kiusotella. Olisit edes sanonut: +vähän lapsia ja paljon leipää. + +ANTTI. Mikä rikkaitten nyt on potkiessa, vaikka lapsilauman saisivat +ympärilleen. Eikö liene tukkikaupparahaa isännältä osa jo heillekin +liukunut maksaessa Tiinan osinkoja. + +METSOLA. Onpa, on se oikein sanottuna. Lopputerssaali metsävaroistani +suli, suoraan sanottuna, Honkaselle. + +HONKANEN (kopeasti). Ei niitä armosta ole saatu, vaan ansiosta, hyvä +isäntä. + +TIINA. Yhtä sukkela olet, Antti, puheissasi, ehken veikeämpi vielä +entistäsi. Kyllä useasti kinastimme. + +ANTTI. Opiksi elämä on ihmiselle ollut, minulle jos muillekin. + +SANNA. On se ollut meille jokaiselle. (Huoaten) Moni opistaan on saanut +maksaa paljon. + +ANTTI. Kuten tukkikaupastansa Metsola. Kyllä isäntä siitä kaupastaan +sai oppia koko ijäksensä. + +METSOLA (kynsien korvallistaan). Olisi se saanut olla tekemättä, mutta +otappa takaisin vettä kaatunutta. Se lienee meille ollut sallittuna +niinkuin muille varoitukseksi. + +ANNA (pahoillaan). Mitä tuosta enää puhelette, sitä kuullessa jo +sydäntä kirvelee. + +METSOLA (huokaisten). Kyllä on ollut meillä harmia koko tuosta +tukkikaupasta. -- (Antille) Mitä muuta Antille nyt kuuluu? -- + +ANTTI (naurahtaen). Tietää nämä köyhän kuulumiset, päivä parempi ei +toistansa. + +HONKANEN (nauraen). On se köyhälläkin joskus ilon päivä, (iskee silmää +Antille) jos ei takana, niin edessänsä. + +METSOLA. Tulevaa ei tiedä ihmisparka, ajan kuluneen sen kyllä käsittää. + + (Tämän kohtauksen ajalla on joitakuita kyläläisiä + kokoontunut tupaan). + + +Viidestoista kohtaus. + + EDELLISET, KRUUNUNNIMISMIES ja POLIISIKONSTAAPELI, sekä + heidän perässään joukko kyläläisiä, tulevat tupaan. + +NIMISMIES (paperikäärö kädessään, nyökäyttelee päätään ympärillä +oleville sekä kätellen Metsolaa). Hyvää päivää, isäntä Metsola. + +METSOLA (hämillään). Terve tuloanne, herra vallesmanni! + +NIMISMIES (ystävällisesti, taputtaa Metsolaa olkapäälle). Rahoja ei ole +vielä saatu? + +METSOLA (huokasten). Kuka köyhää enää uskoisi, tehkää tehtävänne herra +vallesmanni. + +NIMISMIES (käyden pöydän päähän istumaan). Ikävä toimi tämä minulle, +mutta asetusta täytyy noudattaa. (Avaa paperikäärön ja ottaa tuomion +esille) Huutokauppa täytynee siis alkaa? (Katselee läsnä oleviin). + +ANTTI (menee nimismiehen eteen). Onko tuomionne suurikin? + +NIMISMIES. Viisisataa markkaa, kaikkine kuluineen. + +ANTTI (päättävästi). Olkaa hyvä ja kuitatkaa! Minä maksan heti rahat + + (Ottaa lompakostaan rahaa ja lukee 500 mk nimismiehen eteen). + +NIMISMIES. Siinä teitte oikein miehen työn! + + (Sekavia ääniä, "kiitoksen- ja hyvä"-sanoja, kuuluu + kyläläisten joukosta yhä kovemmin). + +NIMISMIES (kirjoittaen tuomioon kuittauksen). Kenenkä nimellä tämä +kuitataan? + +ANTTI. Tietysti Metsolaisen itsensä! + + (Joukosta kuuluu yhä kovempaa ääntä ja + ylistyssanoja Antin hyvyydestä). + +NIMISMIES (antaa Antille tuomion). Tässä! Antakaa se Metsolalle. + +ANTTI (vieden paperin Metsolan käteen, naurahtaen). Nyt se on kuitti, +Matti, voudista! + +METSOLA (joka on vapisevin käsin ja liikutettuna ottanut tuomion +Antilta). Ota kiinnitys tilaani rahoillesi; ei niitä muuten ehken +uskottane? (Pyyhkii kyyneleitä silmistänsä). + +ANTTI (taputtaen Metsolaa olkapäälle). Pitäkää talonne vaan ja +tavaranne, jos Annalle suotte siunauksen kristilliseen liittoon +kanssani! + +METSOLA (iloisena). Jos niin halpaan olet tyytyväinen. (Ottaa Annaa +käsipuolesta lähättäen Antin syliin) Tuossa on tyttö, pidä hyvänäsi! + +ANTTI (sulkien Annan syliinsä). Nuoruuteni ensi lemmen taas, tunnen +sydämmessäni vielä sykkivän. + +NIMISMIES (lyö Metsolaa olkapäälle). Vävyn Antista te saitte +kunnollisen! + +METSOLA (juhlallisesti, vapisevin äänin lausuu Antille, joka seisoo +Annan kanssa käsitysten). Olen vanha sekä vaivaloinen, pidä siis talo +sekä tavarat! -- Älä puutu tukkikauppoihin! -- Säästä kuusikot ja +humajavat hongat tulevalle sukupolvelle, niin saat niittää siunausta +kansaltasi nyt jo kasvavalta, siunauksen isänmaaltasi! + +Esirippu alas. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Tukkikauppa, by E. Huhtinen + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56901 *** diff --git a/56901-8.txt b/56901-8.txt deleted file mode 100644 index ef9b6c6..0000000 --- a/56901-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3058 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Tukkikauppa, by E. Huhtinen - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Tukkikauppa - Nelinäytöksinen kuvaus kansan elämästä - -Author: E. Huhtinen - -Release Date: April 2, 2018 [EBook #56901] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUKKIKAUPPA *** - - - - -Produced by Jari Koivisto - - - - - - - - -TUKKIKAUPPA - -Nelinäytöksinen kuvaus kansan elämästä - - -Kirj. - -E. HUHTINEN - - - - - -Helsingissä, -Oy Yrjö Weilin Ab, -1905. - - - - -HENKILÖT: - -METSOLA, talonisäntä. -SANNA, hänen vaimonsa. -ANNA, heidän tyttärensä. -ANTTI, talon renki. -TIINA. talon piika. -NIKKINEN, yhtiön asioitsija. -HONKANEN, | vartesmanneja, metsän lukijoita. -MÄNTYNEN, | -SUTKI, kauppamies. -HURRI, kylän-heittiö. -1:n 2:n ja 3:s tukkimies. -KRUUKUNNIMISMIES. -POLIISIKONSTAAPELI. -Tukkimiehiä ja kyläläisiä. - - - - -Ensimäinen näytös. - - -Tavallisesti sisustettu talonpojan tupa. Vasemmalla ovi keittiöön; -peremmällä, nurkassa, uuni takkavalkeineen. Perällä ovi porstuaan sekä -ikkuna ja pitkä penkki. Oikealla kaksi ikkunaa, niiden edessä pitkä -pöytä penkkineen kahden puolen. Peremmällä, nurkassa, kaappikello. - - -Ensimäinen kohtaus. - - METSOLA, SANNA, ANNA, ANTTI ja TIINA. - -Metsola kiskoen peräpenkillä päreitä. Sanna kehrää uunin edessä -villalankaa. Tiina karttaa villoja lepeiksi, istuen lähellä Sannaa. -Anna, seisten keskilattialla, viipsiää villalankaa rullalta -viipsinpuulle. Antti, seisten pöydän sivulla, tarkastaa kaappikelloa -vilkaisten omaan taskukelloonsa. - -ANNA (leikkisästi). No, Antti, vieläkö kellosi käypi ja pitääkö yhtä -kaappikellon kanssa? - -ANTTI. Kyllä se käypi ja täsmälleen. - -ANNA (lähentyen). Mutta minä en usko, näytäpäs. - -ANTTI. Katso nyt, epäuskoinen! (Antaa kellon Annalle). - -METSOLA (kummastellen). Joko sillä Antilla on oikea kello? - -ANNA (veitikkamaisesti näyttelee kelloa Metsolalle). Onhan sillä, isä -hyvä, sievä kello vielä onkin. - -METSOLA. Kaikkea minun tässä pitää nähdäkin. - -SANNA. Sano nyt muuta, ukkoseni! Syksyllä osti kumplastikengät, nyt jo -kellot lakkariin! Ei, ei siitä miehestä tule ikänä omaa eläjää. - -ANNA (antaen kellon Antille). Ei tuo liioin kallis liene? - -TIINA (pilkallisesti). Mokomakin kello-krapa, se nyt vielä mitä maksaa. - -ANTTI. Maksaa se vaan arvonsa. - -METSOLA. Toista olisi, jos poikaparka, säästeleisit palkkojasi. -Vanhoilla päivillä voisit sitten asua omalla mannullasi. - -ANTTI. Rengin säästöt ne ei suuria natsi omaa mantua ostaessa, -Toisenlaiset onnen potkut ne niissä asioissa tepsivät. - -TIINA (ylenkatseella). Phyt, mitä hyvää kuulee! Mietit kaiketi vävyksi -päästä eli puuskaksi pyrkiä! - -ANTTI (pistävästi). Oikein arvasit, Tiina parka. Minä en mieti kuten -sinä ja muut sinun kaltaisesi, että ihmiset naivat ihmisiä, rengit ja -piiat toisiaan. - -TIINA (hypähtää ylös, kiivaasti). Häpeä toki, mullikka! (uhitellen) -Mutta ei se ole närässä, jos se on nokassa, talontytär vielä -sinullakaan! - -ANTTI. Perästä kuuluu sanoi torventekijä. - -METSOLA. Vai ei rengin säästöt natsi omaa mantua ostaessa? Millähän -tuota sitten luulet minunkaan taloa ostaneen? - -SANNA. Oikein sanoit, ukkoseni! Ellemme olisi palkkojamme säästäneet, -emmepä taloa nyt hallitseisi. - -METSOLA. Hm, no olihan tuota vähän säästöä sinullakin, ja kun nuo -sitten yhteen panimme, niin päästiin hyvin alkamaan. - -TIINA (tiuskaisten). Siinä sen kuulit, tuhlari! - -ANNA (puolustaen Anttia). Eihän tuo niin ihmettä ole, jos on kello -miehellä. - -ANTTI (nauraen). Ja vähän vaatetta, kenkää, jolla itsensä verhoaa... -eipä tosin olekaan. - -TIINA (vetäen paikkaista takkia yllensä). Kenellä kenkä kengän päällä, -sillä velka velan päällä. - -ANTTI (ivaten). Ja kenellä paikka paikan päällä, sillä on markka markan -päällä, kuten Tiinalla. Mutta usko minua, Tiina hyvä, markkasi eivät -minua nieletä, toista maata sen olla pitää! - -TIINA (suuttuneena, itkien). Joka toista pilkkaa, sille käy omaan -nilkkaan. (Ottaa lypsykiulun ja menee ulos). - - -Toinen kohtaus. - - EDELLISET paitsi TIINA. - -ANNA (huutaen ovelta). Tiina! joko lypsylle menet? Ei vastaa mitään. -(Painaen oven kiinni, pahoillaan) Lienee suuttunut? - -ANTTI (käyden kutomaan verkkoa pöydän peräpäähän). Välitä sinä nyt -viisi tuosta, jos tämä suuttui tai muuttui. - -SANNA (nuhdellen). Ei se tarvitse Anttikaan aina Tiinaa kiusotella. -Suuttuisi siitä jos kukakin. - -ANTTI. Ketä tässä on kiusoteltu, niin on se juuri minua, mutta minä en -siitä välitä, mitä naiset rähisee. - -METSOLA (korjailee päreet uunille). Kyllä ne nykyiset nuoret miehet -tuhlaavat rahoja turhuuteen... Toista se oli ennen vanhaan, silloin -osattiin säästellä. - -ANTTI. Hui, hai, isäntä hyvä, entiset ajat ovat olleet ja menneet! -Hevosen hinnalla ennen vanhaan ostettiin taloja... mutta menepäs -nykyaikaan rengin säästöillä ostelemaan? - -METSOLA. Vai niin poika luulottelet?... Olisit maksanut tästäkin -mannusta parisen tuhatta kontanttia, sitten vielä ruunun rästit, -makasiinivelat ja muut, tietäisit mihin määriin se nousee? - -SANNA (innostuen). Ja lisäksi saanut kolme elinkiä, vaivaista rampaa, -hoitaaksesi. Kyllä siinä hintaa on! - -METSOLA. Kun tulimme, oli tuskin kattoa päällä, pellot, niityt -aidattomat... Ja kyllähän tässä on voimia vaadittu peratessa pelloiksi -maitakin. - -SANNA (kehasten). On tuo Luoja siunannutkin ahkeran työmme ja toimemme -(menee keittiöön). - -METSOLA. Jopa tässä nyt tarkenee ja leipä ravinnoksi riittää! (menee -ulos). - - -Kolmas kohtaus. - - ANNA, ANTTI. - - (Anna panee viipsinpuun ja lankarullan pöydälle. - Autti kohoten lattialle kävelemään). - -ANNA (lempeästi). Ostathan minulle, Autti hyvä, sen huivin, jonka jo -lupasi!? - -ANTTI (ottaen Annaa toisella kädellään ympäri vyötäisten). Vieläkö -tuota nyt epäilisit?... Sinulle, Annani, tämänkin ostin vaikka en -tohtinut ilmaista (näyttää kelloaan). - -ANNA (iloisesti). Katsos vaan mikä lippari olet! En olisi tuota sinusta -uskonut. - -ANTTI (lempeästi). Tiedäthän, Anna, että rakastan sinua... sinua ylitse -kaiken maailmassa! - -ANNA (pelokkaasti vilkuen ympärilleen). Tiedän kyllä, Antti hyvä, ja... - -ANTTI (hellästi). Ja... - -ANNA (lyö kätensä ympäri Antin kaulaa). Ja minä rakastan sinua!... - -ANTTI. Ja minä sinua, minun omani! (vaipuvat syleilyyn). - - -Neljäs kohtaus. - - ANNA, ANTTI. TIINA. - -TIINA (joka on hiljalleen tullut sisälle Antin ja Annan syleilyn -aikana). Täälläpä lempi jo on liekissänsä. - -ANTTI (säikähtyen irtaantuu Annasta). Leikittelet sinä aina vaan ja -säikyttelet tässä ihmiset! (vihaisesti) Pahempi olisin, niin panisin -niskaasi. - -TIINA (pilkallisesti). Herran kummat, hyvä talonvävy, mitä minua noin -säikähdyit? (sivulle) Tapasinpa heidät vihdoinkin! - - -Viides kohtaus. - - EDELLISET, SANNA sitten METSOLA. - -SANNA (vihaisesti). Mitä ääntä täällä pidetään, vai joko riita alkaa -taaskin uudellensa? - -TIINA. Antti täällä vaan jo... - -ANNA (hyppää Tiinan luo; lyö vasemman kätensä Tiinan kaulaan ja -oikealla tukkien Tiinan suuta). Ole, Tiina kulta, puhumatta, kyllä minä -kerron kaikki äidille!... (menee Sannan luo ja hyväilee häntä) Antti -täällä teki sovinnon Tiinan kanssa, pyysi anteeksi. Nyt he eivät -koskaan riitele, eivätkä pilkallisesti puhu toisilleen. - -SANNA (liikutettuna). Se oli hyvin tehty, lapsikullat. Riita, -eripuraisuus, on perheen pahennus. - -METSOLA (tulee kiireesti sisälle). Saamme vieraita tuossa paikassa! -Siellä kellot, kulkuset kilisevät, että metsä vastaan raikaa. - -SANNA (hyvillään). Täällä kuuluu hyvät sanomat! Antti on Tiinan kanssa -tehnyt sovinnon. - -METSOLA (hommaillen). Minä vähät heidän sovinnoistaan! Puhdistakaa edes -huonetta... ettekö kuulleet? vieraita tulee! - - (Tiina menee kiuluineen keittiöön, Sanna korjailee rukin ja - villakopat sivummalle nurkkaan. Antti korjaa verkonkudoksen - pöytäjalkalaatikkoon. Anna pyyhkii räsyllä pöytää ja penkkejä). - - -Kuudes kohtaus. - - EDELLISET, NIKKINEN. - - (Nikkinen on puettu herrasvaatteisiin, pitkävartisiin saappaisiin. - Susinahkaturkki ja rintalaukku komistavat Nikkisen ensi - esiintymistä). - -NIKKINEN. Päivää taloon, päivää! Taidatte olla isäntämies? (kättelee) -Nimeni on Niilo Nikkinen, puulaakin herra asiamies. - -METSOLA (hämillään, kumartelee raapien jalalla ja silitellen -tukkaansa). Niinhän tässä... minähän se tässä tätä nykyä isäntä olen. -Herra puulaaki tekee hyvin, heittää vaatetta vähemmäksi (auttaa turkkia -Nikkisen päältä). Kamaripuoli on kylmänlainen ja noin kun -keskentekoinen. - -NIKKINEN. Kiitosta vaan, isäntä hyvä, tuntuu täällä tarkenevan. (Panee -turkin peränaulaan; hykerrellen käsiään) Jahhah... jahaa, tämä on -luultavasti emäntänne? (kättelee) Nimeni on Niilo Nikkinen! (kääntyen -Annaan) Entä tämä sievä neiti? On varmasti teidän tyttärenne? (kättelee -Annaa) Nimeni on Herra Nikkinen... puulaakin herra asiamies. Löytyypä -ruusuja salollakin ei vain kasvitarhoissa! Todella on teillä kaunis -tytär, se täytyy minun tunnustaa. - -METSOLA (kumarrellen). Mitä ne salonlapset, tuota, noin kuin kauniita -olisivat? - -NIKKINEN (kääntyen Anttiin). Eihän tämä vaan poikanne liene? -(kättelee). - -ANTTI (joka on tällä välin tarkastellut ja ihmetellyt Nikkisen komeaa -turkkia ja rintalaukkua). Renki minä vain talossa olen, olen Antti -nimeltäni. - -NIKKINEN. Jahah... menepäs Autti sitten ja tuo se kapsäkki sieltä -reestäni! (viittaa kädellään ulos). - -ANTTI (vikkelästi). Kyllä, herra puulaaki hyvä, kyllä minä toimitan! - - (Kipasee ulos). - - -Seitsemäs kohtaus. - - METSOLA, NIKKINEN, SANNA, ANNA. - -NIKKINEN. Sievällä paikalla talonne on, vaikka näin salon sisällä, -(tarjoa sikarin) Pannaan tupakiksi, isäntä hyvä, nämä ovat parasta -laadultaan (tarjoaa tulen myös). - -METSOLA (kumarrellen). Kiitosta paljon, herra puulaaki, osannenko minä -näitä poltella? En ole vielä oikeastaan puotitupakoihin tottunut, olen -vain kotikasvuja, nurkantakasia sauhuttanut. - -NIKKINEN (naurahtaen). Kyllä näihin pian tottuu, eivät ole väkeviä. - -METSOLA (naisille). Menkää te nyt, helmaväki ja pukekaa parempaa -yllenne! Vieraiden kunniaksi sopii olla siistinä. - -SANNA (niiaillen). Tuota noin, rohkenen kysyä, että jos herra puulaakin -sopisi, niin otetaan kuppi kahvia?... - -NIKKINEN. Nöyrin kiitos, emäntä hyvä, kyllä se hyvin soveltuu; etenkin -kun on viehättävä tarjoilija talossa, (kumartaa Annalle) kuten teidän -tyttärenne. - - (Sanna ja Anna menevät keittiöön). - - -Kahdeksas kohtaus. - - NIKKINEN, METSOLA, ANTTI. - -ANTTI (tuoden kapsäkin sisälle). Tässä on herran kapusäkki! - -NIKKINEN (viittaa kädellään). Pane se tuohon penkille vaan. - -ANTTI (panee peräpenkille, pöydän taa). On siinä vähin painoa... eihän -vaan rahoja liene? - -NIKKINEN. Korjaa nyt hevonen ja hoida se hyvin, tuossa on vähän -vaivoistasi. (Antaa 2 markkasen). - -ANTTI. Kiitoksia, herra puulaaki hyvä, kyllä minä siitä huolen pidän. - - (Menee ulos). - - -Yhdeksäs kohtaus. - -NIKKINEN (availlen kapsäkkiään). Teillä on hyvää metsää vielä, kehuivat -tuolla kirkolla. - -METSOLA (kehasten). No ei se salo siitä somene, vaikkapa itse sanon. On -siellä tukkia sekä hirttä, honkaa ijänikuista! - -NIKKINEN. Ei talo siis suotta nimeään kanna, kun Metsolaksi kutsutaan, -(Ottaa tinakaulapullon kapsäkistään) Mutta eiköhän, isäntä hyvä, -maisteta vähän kaupungin tuomisia? Olisiko teillä pikkulasi ja jos -vähän sokeria? - -METSOLA. Eiköhän niitä talossa liene... (menee keittiöön). - - -Kymmenes kohtaus. - -NIKKINEN (itsekseen). Tuhmaa kansaa totisesti näkee näillä seuduilla. -(Avaa korkin pullosta) Oikein aika pölkkypäitä ovat joka ainoa; luulisi -täällä voivansa tehdä kaupat mielensä mukaiset. (Sytyttää sikarinsa) -Mutta missä viipynevät vielä metsänlukijat, kuu ei niitä vieläkään -kuulu. (Hykertelee käsiään) Annan isännälle tästä ensin hiukan -voidetta, ehkä sitten kaupat luistaa tavallista paremmin. (Kävelee -edestakasin). - - -Yhdestoista kohtaus. - - NIKKINEN, METSOLA. - -METSOLA (tuoden lautasella 3 ryyppylasia ja sokerirasian). Tässä -olisivat, sokeri ja lasit, tuota, kohta se jo joutuu kahvikin. - -NIKKINEN (kaataen laseihin). No niin... jos vähän maistetaan! Tämän -tinakaulan sisusta ei pitäisi olla huonompaa! Olkaa hyvä ja ottakaa. -(Kipauttaa lasiaan) Terveydeksenne, isäntä! - -METSOLA (kumarrellen). Onneksi herra puulaakille! (Ryyppää pohjaan) -Ki... kii... tok... kiitoksia! Olipa se ko-koko karhua, kun tuota -he-hengen salpasi! - -NIKKINEN (naurahdellen). Se oli näet oudostansa, ei se huonoa -laadultaan. Konjakkia, parasta sorttia, oikein Jamaikka-konjakkia. - -METSOLA. Vahvaa oli raakki, koska hikeen potkasi. (Pyyhkii hikeä -otsaltaan ja juo kaljaa haarikasta). - -NIKKINEN. Olen täällä matkustellut metsän-ostohommissa. Meillä on -suuret liikkeet ja parhain hinta maksetaan. - -METSOLA. Vai niin... herra puulaakilla on siis metsäasiat. - -NIKKINEN. Niin on, hyvä isäntä. - - -Kahdestoista kohtaus. - - METSOLA, NIKKINEN, HONKANEN, MÄNTYNEN. - - (Honkanen ja Mäntynen ovat puetut lyhyviin lammasnahkaturkkeihin, - savonreuhkat päässä ja pitkävartiset saappaat jalassa). - -HONKANEN. Hyvää iltapäivää taloon! - -MÄNTYNEN. Terveeksi, isäntä Metsola! (Kättelee). - -METSOLA (kätellen). Mitä kuuluu vieraille? - -HONKANEN (leikillisesti). Hyvin kuuluu, kun hyvin huutaa; mitä vaan -tänne kuulunee? - -METSOLA. Vieraat ovat hyvät ja käyvät peremmälle, näkyy täällä tilaa -olevan! - -HONKANEN. Taitaa olla kaupat tekeillä, koska pullokin on pöydällä? - -METSOLA. Eihän meillä tässä mitä kauppaa... herra puulaaki vain vähän -tarjosi. - -NIKKINEN. Otimme pienet tervetulijaiset vähän kuin kaupan aluksi. -Pankaa tupakiksi täältä, miehet! (Tarjoaa sikaria). - -HONKANEN. Mitä siinä sitten muuta on, lyökää kaupoiksi vain isäntä! - -NIKKINEN (kävelee edestakasin). Paljonko vaatisitte salostanne?... - -METSOLA (kynsien korvallistaan). En tuota osaa oikein sanoa, mikä tuo -kohtuus olisi... Minä kuulustelen vähän vaimoltani, mitä mieltä hän on -kaupasta... Se on Sanna aina olevinaan tuota niinkuin viisaampi -kaupoissaan. - - (Menee keittiöön). - - -Kolmastoista kohtaus. - - NIKKINEN, HONKANEN, MÄNTYNEN. - -NIKKINEN (kaataen laseihin). No miehet, pankaa ryyppy poskeenne; -puhelemme sitten asiasta. - -MÄNTYNEN (ryypättyään). Mikäs selvästä on selvää tehdessä. - -NIKKINEN. Hyvältäkö metsä näyttää? Tuleeko tuolta tavaraa? - -HOKKANEN (ryypättyään). Metsä sanalla sanottu on hyvä, parhaimpia koko -piirissämme! - -MÄNTYNEN. Kyllä sieltä tukkia tulee, runsaasti ja hyviä. - -NIKKINEN (salaperäisesti). Hs... hs... hiljaa, hiljaa vaan. Paljonko, -luulette, voivan maksaa noin kuin urakkakaupalla? - -HONKANEN. Viisitoistatuhatta lienee vähän?... metsä on sanalla sanoen -mainio! - -NIKKINEN. Mitä mieltä Mäntynen on? Oliko liikaa sanottuna? - -MÄNTYNEN. Synti olisi sillä ostaa, vaikkeivät enempää pyytäisikään. -Kaksikymmentätuhatta vähimmittäin alkaisi olla asiaan päin. - -NIKKINEN. Ei, ei, pojat, hemmetissä, se on liikaa sanottu! Millä se -puulaaki pystyssä pysyisi, jos suuria summia maksetaan? (Sytyttää -sikarinsa ja kävelee) Mutta kuinka moneen tuumaan sitten täytyisi tukit -hakata? - -MÄNTYNEN. Keskipituus, yhdeksän tuumanen, ja siitä sitten ylöspäin, -noin parin vuoden ajalla. Salo se on siksi hyvä, että kyllä kannattaa. - -NIKKINEN. Jaa, jaa! mutta veto ja uitto?... nepä ne juuri maksavat. -Eei... ei siitä kannata sitä maksaa, ei sun totta perhana. - -HONKANEN. Veto on lyhyt ja joet suorat, kyllä sieltä juosta solottaa! - -MÄNTYNEN. Eikä kalliiksi tulekaan! - - -Neljästoista kohtaus. - - EDELLISET, METSOLA. SANNA. - -SANNA. Mitä kauppaa se meidän ukko herrain kanssa hommailee? - -NIKKINEN (innostuneena). Tukkikauppa se me tehdään... tehdään -tottatotisesti niin. (Taputtaen Sannaa olkapäälle) Mutta tätä kauppaa -emännättä, tiedän minä, ei nyt tehdäkään. Emäntien mielet tässä kohden -tahdon aina tiedustaa, he kun usein miestensä kanssa ovat yhtä -neuvokkaat. - -METSOLA. Se on oikein, herra puulaaki, tilamme on meillä yhteinen. -Yhteinen on sille immissiooni, kiinnekirjat sekä päätökset. - -NIKKINEN (hykertelee käsiään). Arvasinpa minä, näet, oikein. Tuokaa, -isäntä, tilankirjat, tarkastetaan lähemmin. - -METSOLA. Kyllä niistä selvä saadaan, tallella ne ovat kaikki. - - (Menee keittiöön). - - -Viidestoista kohtaus. - - NIKKINEN, HONKANEN, MÄNTYNEN, SANNA. - -SANNA (kehasten). Niin, yhteisillä rahoillamme me tämä talo ostettiin. - -NIKKINEN (imarrellen). Näen kyllä emännästä, että olette toimen -ihminen. Eipä kumma jos nyt seuraa teitä arvo ja rikkaus. - -SANNA (mielissään). Mistähän tuon rikkauden noin vaan yhteen puhaltaa? -Ei ne ole meikäläisten pikku talojen käsissä. - -NIKKINEN (salaperäisesti). Metsissänne löytyy aarre, jota moni -kadehtii!... Ja minä teille maksan siitä korkeimman taksan mukaan. - -HONKANEN. Se on totta, emäntä hyvä, herra ei maksulla tinkaile. - -NIKKINEN (hykerrellen käsiään). Luulen totta toisen kerran, että moni -kadehtii, kun saa kuulla Metsolaisten tuhansista pankissa! - - -Kuudestoista kohtaus. - - EDELLISET, METSOLA, ANTTI. - -METSOLA (kantaen suuren käärön papereita tuvan pöydälle). Kyllä näistä -papereista löytyy tilankirjatkin! - -HONKANEN. No onpa on jo niissä jotakin! - -SANNA. Kaikki meidän ukko tallentaa, mistä paperin vaan saapi käsiinsä, -oli se sitten tarpeellinen tai ei. - -NIKKINEN (tarkastelee erästä paperia). Hjaa... tässä se on -perintöpäätöksenne! Metsolan perintötila 12/100 osaa manttaalia N:o 3 -Korvenkylässä Salovaaran kappelia. - -METSOLA. Oikein lausuttuna, vallan niin! - -ANTTI (uteliaasti). Tilankauppojako täällä tehdään? - -NIKKINEN (komentavasti). Ole ääneti äläkä häiritse! (Metsolalle) Eikö -tilanne ole suurempi manttaalilleen? - -METSOLA (kehasten). Ei ole suurempi, eikä pienempi, mutta se on kaikki -maata se. - -NIKKINEN. Jaa jaa, kyllä kait, hyvää maata lieneekin!... (naurahtaen) -No mitä nyt maksaisi Metsolan metsät, tohtiiko edes kysyä? - -METSOLA. Vaikea lienee minun sanoa, päättää kauppaa noin äkisteen. - -HONKANEN. Isännälle on hyvä tarjona, nyt kun pääsee metsistään, mutta -jos kesällä kulo polttaa, niin on arvo mennyttä. - -METSOLA. Olette kyllä oikeassa, hyvä vieras. Todellakin. Ei ole liioin -luottamista paimenpoikain piippuihin. - -SANNA. Eipä kyllä olekaan, etenkin jos poutakesät vielä sattuu olemaan. -(Metsolalle) Voisithan tuon vaikka myydä... toista se maa kasvanee. - -NIKKINEN (reippaasti). Minä lupaan kahdeksantuhatta! Eikö riitä -hinnaksi? Enempää en voisi maksaa, metsät ovat halpoja. Kohta -lopetetaan ostot, pannaan sahat seisomaan (kävelee edestakasin). Tullit -yhä kohoovat... sodat mailla vierailla... niin, näettekös, se se tekee -puulaakeille tappion. - -METSOLA (kynsien korvallistaan). On, on tuota tuossakin jo, (epäröiden) -mutta jos hiukan lisäätte? (Sannalle) Vai mitä sinä eukko sanot? Olet -aina olevinasi tuota noin kuin viisaampi. - -SANNA. Mitäs minä ymmärrän. Tehkää niinkuin hyvä tulee. - -ANTTI (reippaasti). Parisen tuhatta vielä hyvin kannattaa se kohottaa. - -NIKKINEN (vihasesti). Mitä siinä sivullisten tulee tietää asiaan, -(kohteliaammin) Mutta ehken nuorimies tuntee hyvin maisemat? Onko -mielestänne siellä tukkia ja hirsiä? - -ANTTI (kehasten). Kyllä niitä sieltä saatte molempia lajia. - -NIKKINEN. Minä maksan kymmenen tuhatta; mitä siihen sanotte? Enempää en -salosta maksa, en, en yhtä penniä. Viisi tuhatta maksan heti, jäännös -kahden vuoden ajalla. - -METSOLA. No, jos hänet tuota, möisin: vaikkapa lyödään kaupaksi! - -NIKKINEN. Mutta nyt on toinen seikka, kuinka paksuun ottaa saa? Pituus -se on meidän asia, kun latvan paksuus tiedetään. - -METSOLA. No, senlaiset kuin herroille kelpaa, tokko ne hoikkia -huolivatkaan? - - (Honkanen ja Mäntynen puhelevat keskenään tehden vilkkaita eleitä). - -NIKKINEN (sytyttäen sikarin). Ja kolmen vuoden otto-aika? - -METSOLA (välinpitämättömästi). Se lienee yhden tekevää, kunhan otatte -omanne pois. - -NIKKINEN. Mitä mieltä emäntä on, joko päätetään nyt kauppa? (kaataa -konjakkia pikareihin). - -SANNA. Olkoon niin sitte minustakin nähden. - -NIKKINEN (innostuneena). Tuossa käsi, isäntä, tukkikauppa on päätetty! -(lyövät kättä) Emäntä myös, tuohon käteen! - -HONKANEN (erottaen kädet). Ja kauppa pysyy kuin Jyrin päivä! - -METSOLA. "Sanasta miestä, sarvesta härkää" sanoo vanha sananparsi -(Ottaa lasin ja kipauttaa Nikkisen lasin kanssa -- ryyppäävät). - - -Seitsemästoista kohtaus. - - EDELLISET, ANNA ja TIINA. - - (Anna kantaa tarjotinta, jolla on kahvikupit, sokeri- ja - kerma-astiat, jotka asettaa pöydälle; Tiina, kantaen kahvipannua - Annan perässä, antaa pannun Sannalle, joka alkaa kaataa kahvia - kuppeihin). - -NIKKINEN. Juokaa nyt litkoja, naapurit hyvät, minä teen kauppakirjamme, -(ottaa kapsäkistään paperit, musteen ja kynän pöydälle) Täällä on vielä -pullo lisää, jos yksi käynee vähäksi, (nostaa uuden tinakaulapullon -pöydälle) Ottakaa vaan, että korvissa soipi, tukkikaupan muistoksi! -(Alkaa kirjoittaa) Kyllä nämä pian valmistuvat; ne ovat, näet, -valmiiksi "präntätyt", senkun vähän täyttelen. - - (Nikkinen kirjoittaa. Miehet, paitsi Antti, tekevät pöydän - toisessa päässä puolikuppisia, niitä maistellen. Antti ja Anna - puhelevat hiljaa keskenään. Sanna maistelee tuon tuostakin - Metsolan kupista. Tiina seisoo vähän loitommalla yksin. Vähän - aikaa äänettömyyttä). - -SANNA (ojentaen kuppia Tiinalle). Maista nyt sinäkin, Tiina, vähän -tukkikaupan muistoksi! - -HONKANEN (reippaasti). Hitto vieköön, minä sen annan, teenkin oikein -oivallisen. (Panee konjakkia kuppiin). - -SANNA. Se on meidän piikamme. - -HONKANEN. Olkoon vaan, emäntä hyvä, mutta ei se ole tuohesta piiankaan -suu. (Tarjoo Tiinalle kuppia) Otapas tuosta, karjahurri, tukkikaupan -muistoa! - -TIINA (ottaa kupin, mutta pitää sitä epäillen kädessään). Jos se on -mitä?... - -HONKANEN (leikkisästi). Niinkö lemmen juomaa? Juo vaan pois, tyttöseni, -kyllä se on sitä joka lämmittää. - -SANNA. Maista vaan Tiina, ei se myrkkyä ole! - -TIINA (ryyppää vähän). Kiitoksia, hyvä vieras! (Antaa kupin -Honkaselle). - -MÄNTYNEN (iloisesti). Siinä se on sussu valmis sinulta ensi -uittoaikana. Vakka se vaan kannen löytää, hah hah haa, kannen löytää. - -HONKANEN (taputtaen Tiinaa olkapäähän). Se on tietty! Nuorella pojalla -olla pitää parempaa kuin viina. - -METSOLA. Oletteko sitten poikamies? - -HONKANEN (napauttaa kuppiaan Metsolan kupin kanssa). Poika kuin niverä, -isäntä hyvä, ruvetkaa vaan puhemieheksi. - -METSOLA (salavihkaa). On sillä Tiinalla rahojakin, jos, tuota, -niinkuin. - - (Nykäsee Honkasta kyynäspäällään kupeeseen). - -MÄNTYNEN. Se naula veti, sanoi timpermanni... kuulitko sinä, Honkanen? - -HONKANEN (kehasten). No osinkolainenhan se olla pitää, tiedäthän sen, -veli, vanhastaan. (Antille) Mutta mitäs renki siihen sanoo? Saisiko -piikaa riiastaa? - -ANTTI (ivallisesti). Kun sinulla on noin sukkela suu ja leikkisä nenä -niin koeta! - -MÄNTYNEN. Se oli oikein. Sana sanasta, kaksi parhaasta. - -NIKKINEN (On joskus karsain silmin tähystellyt Anttia ja Annaa). -Pojassa lienee vävyn vikaa, minä pahoin epäilen. (Ryyppää lasistaan ja -sytyttää sikarinsa). - -SANNA. Lapsihan tämä meidän tytär on vielä miehelle mennäkseen. Keyrinä -täytti kahdeksantoista. - -HONKANEN. Kaikkea muuta ihminen katuu, mutta ei nuorra naimistaan. -(Ryyppää) Niin, nuorena sitä naida pitää. -- - -NIKKINEN (totisena). Nyt ovat kauppakirjat tehdyt ja ne kuuluvat näin: -(Lukee kovalla äänellä) Herroille Pölkkylin ja kumppanille myymme me -allekirjoittaneet omistamaltamme Metsolan perintötilalta, N:o 3, Korven -kylässä Salovaaran kappelia, kaikki niinhyvin koti- kuin salopalstalla -löytyvät mänty- sekä kuusi-tukkipuut ja hirret välillämme sovitusta -kauppasummasta, suuri kymmenentuhatta Suomen kultamarkkaa, seuraavilla -ehdoilla: - -1:si Ostaja saapi ottaa mänty- ja kuusipuut, jotka maasta mitaten 24 -jalan pituudelta täyttävät 7 tuumaa sekä kaikki siitä ylöspäin; - -2:si ulosottoaika kestää kolme vuotta, luettuna tästä päivästä -edelleen, ja saapi ostaja vedättää puut, mihinkä parhaaksi näkee -Metsolan tilalle kuuluville ranteille. Vetotiet saapi ostaja tehdä, -ilman eri maksua, mielensä mukaan, mihinkä tahtoo ja hakata kasvavaa -metsää, missä tarvis vaatii; - -3:si kankipuut, hakavarret ja lenkeiksi käytettävät kuusijuurikat ynnä -muut vitakset saapi ostaja ottaa Metsolan maalta myös ilman eri maksua; - -4:si mainitusta kauppasummasta, kymmenestätuhannesta markasta, maksaa -ostaja nyt kontrahtia allekirjoittaessa viisituhatta markkaa, vuoden -kuluttua tästä päivästä kolmetuhatta markkaa ja loppusumman eli -kaksituhatta, silloin kuu metsä on lopuilleen hakattu; - -5:si tämän kaupan vakuudeksi on ostajalla oikeus, myyjän -kustannuksella, hakea ja voittaa kiinnitys yllämainittuun Metsolan -tilan N:o 3 perintömaahan Korven kylässä Salovaaran kappelia; - -6:si näitä kauppakirjoja on tehty kaksi yhtäpitävää kappaletta, -ostajalle sekä myyjälle, yksi kummallekin. - -Metsolassa Tammikuun 10 p. 1898. - - Matti Matinp. Metsola. Susanna Metsola. - M. M. M. S. M. - -Yllä seisovaan kauppaan olemme tyytyväiset: - - Pölkkylin ja kump. - per. prok. Niilo Nikkinen. - - Todistavat: -- -- - -Viisituhatta markkaa nyt maksettuna kuitataan, aika ja paikka kuin -yllä: - - Matti Metsola. Susanna Metsola. - M. M. S. M. - - Todistavat: - -Onko kontrahtia vastaasi mitään sanomista? - -METSOLA Mikä on tehty, se on tehty, ja tehty seisoo. - - (Kerääntyvät kaikki pöydän ympärille). - -NIKKINEN (antaa kynän Metsolalle). Pankaa tuohon nimimerkit, isäntä ja -emäntä! (osottaen paikat) Tuohon noin ja sitten tuohon. Molempiin -kirjoihin. - -METSOLA (piirtää paperille). Vapisee tuo käsi vähän, mutta (tekee -ristit nimiensä alle) eikö sitä jo siinä liene? - -SANNA (ottaa kynän ja piirtää paperille, tavaillen). Ässä aa ännä... -aa Sanna... No niin se on tehty. - -NIKKINEN. Jos Honkanen ja Mäntynen todistavat. (Ottaa lompakon -poveltaan) Minä luen rahat pois. (Lukee S kappaletta 500 markan -seteleitä ja loppusumman pienemmissä paperirahoissa pöydälle). - -HONKANEN ja MÄNTYNEN. Kyllä me todistamme. (Kirjoittavat nimensä -molempiin kauppakirjoihin). - -NIKKINEN (ottaa toisen kauppakirjan ja setelitukon käteensä ja antaa ne -Metsolalle). Tämä toinen kauppakirja kuuluu teille, isäntä. -(Naurahtaen) Eikö ole kauniit setelit, juuri pankista nostetut. - -METSOLA (pidellen vapisevin käsin setelitukkua, kumartelee). Kiitoksia, -herra puulaaki; tuota, osanneeko näitä rätnätä? (Metsola, Sanna ja Anna -lukevat rahoja pöydän päässä). - -NIKKINEN (kokoillen jäännöspaperit, musteen ja kynän kapsäkkiinsä). -Kymmenentuhatta Suomen markkaa, se vaan löytyy harvalla; koettakaa nyt -hyödyksenne käyttää nämä varanne! - -METSOLA. Kyllä, tuota, niin on tehtävä... Mistä vaan paremman koron -saisi?... - -NIKKINEN. Hyvän neuvon annan teille, kuulkaa, isäntä Metsola! Nyt kun -olette metsän myyneet, koettakaa maata viljellä; suota kuivata, heinää -viljellä, maata muokata hurjasti. Karja, se on nykyajan talonpoikain -tukena. -- Rakennukset tilallanne voitte myöskin kohentaa, maalata ja -sisustaa yltäpäältä kunnollensa. - -SANNA (mielissään). Kyllä neuvo hyvä oli, kun vaan voisi seurata. - -HONKANEN (joka on puhellut Tiinan kanssa). Mikä sitä on seuratessa, kun -on kerta varoja. - -NIKKINEN (juhlallisesti). Kouluttakaa tyttärenne näppäräksi neidiksi. -Kansanopisto, meijerikoulu ja sen sellaiset sopisi. Ruoanlaitto- ja -keittokoulu ei olisi myöskään hulluutta... Kun on tytär ainoanne, -sopisi sitä nyt kustantaa, että kerran miehellensä olisi hyötyä, -kunniaa. (Ottaen Annaa kädestä puhuu hyvin sulavasti) Teille, nuori -neiti hyvä, toivotan myös onnea. Olette rikas, sievä muuten, sekä talon -perijä, kun vanhempanne kerran kuolevat. Sulhasista ei siis teillä -ollenkaan ole puutetta. Valitkaa vaan mieleisenne rikkaitten joukosta, -mutta niistäkin vaan se, jolla on hyvä sivistys. Oppi, tieto, -taitavuus, se on miehen kunnia, jos sen kunniakseen käyttää. (Kumartaa -ja pudistelee Annan kättä) Hyvästi nyt, Anna neiti; joskus vielä -tavataan, -- - -ANNA (joka Nikkisen puhelun aikana on katsonut lattiaan, niijaa). -Kiitoksia hyvin paljon. - - (Menee tunteidensa valtaamana keittiöön). - - -Kahdeksastoista kohtaus. - - EDELLISET paitsi ANNA. - -NIKKINEN (ottaa liivinsä taskusta rahaa). Tästä annan sinulle, Antti, -juomarahaa. (Pistää Antin kouraan) Menehän ja käännä hevoseni! - -ANTTI (reippaasti). Kiitoksia, herra puulaaki, kyllä minä toimitan. - - (Kipasee ulos). - -MÄNTYNEN (kehasten). Reipas rengiksi on kerrassansa! -- - - -Yhdeksästoista kohtaus. - - EDELLISET paitsi ANNA ja ANTTI. - -METSOLA. Joko sitä ollaan lähdössä? - -NIKKINEN. Lähteä täytyy taaskin taipaleelle, mutta otetaan nyt piiska -lähdöksi! (Kaataa pullosta kuppeihin ja laseihin). Maljanne, isäntä -hyvä, kaupan muistoa! - -METSOLA. Terveydeksi herra puulaakille! (Miehet kaikki ryyppäävät. sekä -Sanna ja Tiina). - -NIKKINEN (pukee turkit yllensä ja laukun kaulaan). Honkanen! Vie rekeen -kapsäkkini. Menemme siinä kaikki kolmisin. - -HONKANEN (vikkelästi). Heti valmis, sanoi Samperi. (Pistää pöydältä -toisen pullon povellensa ja ottaa kapsäkin vasempaan käteensä). Hyvästi -vaan, isäntä, emäntä: kiitos paljon kestistänne! (kättelee) Hyvästi -sinä simpukkani! (Panee veitikkamaisesti toisen kätensä Tiinan -olkapäälle). Ikävällä täytyy eritä, mutta lähdehän nyt edes saattamaan. - - (Menevät ulos). - - -Kahdeskymmenes kohtaus. - - METSOLA, SANNA, NIKKINEN ja MÄNTYNEN. - -NIKKINEN. Yhden neuvon, isäntä, annan teille. Varokaa renkiänne -tyttärestä. Poika näkyy mieliksivän Annaa... ja miltä se nyt sitten -näyttäisi jos rikas, toimelias talollinen saisi vain rengin vävyksensä. - -MÄNTYNEN. Naurettavaa se on kokonansa. - -SANNA. Tuskin Antti sitä tosissansa vielä lienee edes ajatellut. - -NIKKINEN. Parasta on poika erottaa mitä pikemmin pois palveluksesta. -Häpeän se vielä voisi saattaa käytöksellään koko talolle. - - -Yhdeskolmatta kohtaus. - - EDELLISET, ANTTI. - -ANTTI (reippaasti). Hevonen on nyt käännettynä, portaiden edessä jo -odottaa. - -NIKKINEN (kättelee). Hyvästi vaan nyt, hyvä talonväki. (Antille) Pääset -Antti, tukkitöihimme; olet siihen hyvin sopiva. - -ANTTI (kumartaen). Kiitos kunniasta, hyvä herra, mutta kukas turpeet -puskisi? - -NIKKINEN (viittaa kädellään). Siinä kuulitte nyt itsekin. Eteenpäin on -mieli elävällä! - -MÄNTYNEN. Hyvästi nyt ja kiitoksia paljon. - - (Nikkinen ja Mäntynen menevät ulos). - - -Kahdeskolmatta kohtaus. - - METSOLA, SANNA, ANTTI. - -METSOLA (pitäen toisessa kädessään setelitukkua, toisessa -kauppakirjaa). Erkani se kerta köyhyys meistä! - -SANNA (korjaillen kahvikupit tarjottimelle). Onpa on jo rahaa olemassa -ja toinen puoli niinkuin tulossa. - -METSOLA. Saamme kulkea jo rikkaan arvolla ja tuota noin kuin vähän -pöyhkeilläkin. - -SANNA (vieden kahvikapistukset keittiöön, puhuu mennessään). -Rakennukset ensin korjataan, loput lainailemme vaikka korolle. - - (Menee). - - -Kolmaskolmatta kohtaus. - - METSOLA, ANTTI. - -ANTTI (nöyrästi, mutistellen hattuaan). Kun onni isäntää nyt näin on -suosinut, suonette minullekin vähäisen osan siitä?... - -METSOLA (vihaisesti). Mitä sinä sillä tarkoitat: puhettasi en nyt -käsitä? - -ANTTI. Tytärtänne, hyvä isäntä, aioin pyytää teiltä vaimokseni. - -METSOLA (polkien jalkaa). Oletko järjiltäsi, sinä raukka! (Kähisten -kiukusta) Minunko rahojani olet kärttynyt ja tytärtäni tässä -hännystellyt, mokomakin rengin roikale. (Puiden nyrkkiään Antille) -Turhaan, turhaan niitä tavoittelet. - -ANTTI (heittäytyy polvilleen Metsolan eteen). Palvelen teitä, hyvä -isäntä, kun Jaakop Raakelistaan Laapania, jos vaan suotte meille -siunauksenne!... Rahojanne en minä himoitse, en yhteen penniinnekään -tahdo kajota. Rehellisesti teitä palvelen ja olen teille aina -kuuliainen. - -METSOLA (rähisten kiukustu ja tukkien käsillä korviaan). Tuki suusi jo, -kurja, tuki suusi! Minä en kärsi tuota kuunnella. Huomeispäivänä saat -muuttaa talostani; kuulitko kurja tuomiosi nyt. (Sivulle) Täytyy viedä -rahat säiliöön, voivat vielä vaikka varastaa. - - (Menee kiiruusti keittiöön). - - -Neljäskolmatta kohtaus. - -ANTTI (murheissaan). Koko elämäni on nyt muserrettu! Voi minua, voi -poikaa onnetonta... Tuulentupiako oli toiveeni, jota Annastani -ajattelin... - -ANNA (tulee kalpeana keittiöstä). Miksi olet suruissasi, Antti? - -ANTTI (suruisesti). Tämä ilta saatti välillemme kuilun, kuule, Anna -rakas, syvän juovan väliimme se sai. Sinä rikas, minä köyhä poika, -arvaat itse mitä tarkoitan. Minun täytyy talosta nyt pois, tiesi ehkä -tänä iltana, niin se kuului isäsi käsky. Emme toisiamme saa enää -puhutella, saanemmeko edes nähdäkään. Isäsi on tarkkuudessaan sokea -muulle kaikelle paitsi rahalle, arvolle. - -ANNA (panee kätensä Antin olkapäälle ja lausuu lempeästi, lohdutellen). -Älä ole murheissasi, Antti!... Eläkäämme vielä toivossa... - -ANTTI (lempeästi). Suot siis, armas Annaseni, kumminkin edelleenkin -loistaa sielussani kuvasi, joka murheen mustat pilvet poistaa -sumuiselta eloni taivaalta? - -ANNA (itkien). Ijäti, o rakas Anttiseni! Älä unhota pois minua! - -ANTTI (pitäen Annaa kädestä, laulaa): - - En voi sua unhottaa poies, - Vaikk' en ikänän' sua saa, - Sä sydämmessäni olet - Ikuisessa muistossa. - Jos arvossa mä oisin - Ja rikkahitten rinnalla, - Niin totta kerran voisi - Viel' onnenikin kukoistaa! - -Esirippu alas. - - - - -Toinen näytös. - - -Somasti paperoitu sali Metsolan talossa. Vasemmalla sivuseinällä kaksi -ovea kamareihin. Peräseinällä kaksi ikkunaa, ikkunaverhoineen ja -kukka-astioineen. Ikkunain välillä pöytä, jolla on valkoinen liina. -Oikealla sivuseinällä kaksi ovea, joista lähempi ovi keittiöön ja ovi -peremmällä eteiseen. Huonekalut, kuten piironki, tuolit, kaappi ja -keinutuoli, ovat sievää tekoa ja ajanmukaiset. - - -Ensimäinen kohtaus. - -ANNA (kastelee ikkunan ääressä olevia kukkasia ja hyräilee itseksensä). - - Minä olen yksin täällä - Niinkuin lintu oksan päällä, - Kaukana on ystävän', - Siit' on murhe mielessän'. - - -Toinen kohtaus. - - ANNA, SANNA (joka on tullut hyräilyn aikana keittiön ovesta). - -SANNA (nuhdellen). Sinä täällä yhä hyräilet ja huoletonna kastelet vaan -kukkiasi; eletään vain kuten vallasväki. Tulisit auttamaan nyt hieman -askareissa. - -ANNA (välinpitämättömästi). Tarvitseehan nämä kukkasetkin vähän -kostuketta kuumalla ajalla. - -SANNA (harmitellen). Eikä kuulu isääkään tulevaksi... on se kummallista -kuinka viipyy kauan. - -ANNA. Eipä hän asioitta viivy; lienee kokouksia siellä kirkolla. - -SANNA (närkästyneenä). Lienee ryyppytoverina enempi heidän -keskuudessaan siellä suosittu, nyt kun rahaakin on viljemmalta kaikkia -juotella ja ravita... Alan jo tulla kärsimättömäksi. - -ANNA (lopettaen kastelemisen). Nyt lähden tupatöissä teitä auttamaan. - -SANNA. Kaikki syövät talon tyhjäksi, mokomatkin tukkijunnarit... mitä -tässä ruoaksi laittanee? - - (Menevät keittiöön). - - -Kolmas kohtaus. - - (Metsola tulee paitahihasillaan eteisovesta, takki vasemmalla - käsivarrella ja oikeassa kädessään kantaen suurta tuohikonttia, - jonka asettaa oikeaa sivuseinää vasten keittiön oven pieleen - pystyyn). - -METSOLA (pyyhkien paitansa hihalla hikeä otsaltaan). Huh turkanen, kun -teki kuuman, astuskellessani tuossa helteessä. Ukkonen se lienee -ilmassa, ei se muuten noin nyt hiottaisi. (Käy istumaan). Tuntuu täällä -toki viileältä, tekee mieli oikein istumaan. (Itsekseen) Mitähän nyt -Sanna taaskin saarnaa, kun näin kauan viivyin kirkolla?... Mutta sama -se, minä olen isäntä, ja kyllä lahjoistani leppynevät. (Nousee -kävelemään). Ei se moni mies vaan vaimollensa osta sellaisiakaan -lahjoja... Mutta jotakinhan tuota tarvitsevat hekin tukkikaupan -muistoa. - - -Neljäs kohtaus. - - METSOLA, SANNA. - -SANNA (tulee kiivaasti keittiöstä). No vihdoinkin olet kotona! - -METSOLA. Aikaa sitte jo tulin, eukkoseni. Tuolla ovat tuomiset, -kontissa. (Ojentaa kädellään). - -SANNA (vihaisesti). Kolme päivää menetit nyt taaskin rikkaa ristiin -siellä saamattasi! (Menee lähelle ja tarkastaa Metsolaa silmiin, -lausuen ivallisesti) Lienee päässä sentään pohmeloa? - -METSOLA (taputtaa Sannaa olalle). Älä turhia puhu, eukkoseni. -Taksotuslautakuntaan kuuluin, eikä sieltä yksi pääse ennen toistaan. -(Lepytellen Sannaa). Kunniaahan siitä sinullekin on, että miehesi -kelpaa asiaan ja tulee kunnan toimiin valituksi. - -SANNA (sivulle). Mokomakin neroniekka siinä, vielä älyllänsä kehtaa -kerskailla. (Metsolalle) Ei, ei tätä kuolevainen kestä, mokomaakin -markkinaelämää! Talvesta saakka sama touhu ollut, sitten tukkikaupan -tehtyämme, nyt vaan kiireet yhä yltymässä uitto-töiden joella alettua. - -METSOLA (kaivaa takkinsa taskusta sikarin). Ota apua tarvittaessa, -onhan tuota kylällä akkoja. (Kävelee edestakasin sytyttäen sikarinsa). - -SANNA (nyökytellen päätään). Niinhän sinä sanot aina... Mutta, mistä -ruoka riittää koko maailman väelle? - -METSOLA (vihasesti). Eihän siitä tuota ole kauan, kun toin ryynikulin -kirkolta, tynnyrin silliä ja silavaa. - -SANNA (pisteliäästi). Etuako luulet tulevan sitte tästä -ruokakaupasta?... Joku maksaa aterian, joku ei; useampi syö velaksi. -Litviikin kun taskuunsa vaan saavat, livistävät tipotiehensä. - -METSOLA (kärsimättömänä). Mutta hiivatissa, eukkoseni, eihän se nyt -liene minun syyni... Ota maksu heiltä ajallansa... älä anna heille -velaksi! - -SANNA. Naisesta ne viisi välittävät, mokomatkin tukkijunkkarit. Isännän -on tiedettävä pitää talossansa parempi komento. - -METSOLA (lyö kiukkuisesti nyrkkiään pöytään). No, kyllä minä, hitto, -komennan! Otan selvän kohta kaikesta... - -SANNA (säikähtyen peräytyy). Ässys sentään, tuota mokomaa, kun -säikyttelee tässä ihmiset! Olethan vallan haltijoissasi!... - -METSOLA (kiljasee). Se on tietty! Järjestystä täytyy valvoa. -- -Toisenlainen komento se tulee tästä puoleen olemaan meidän talossa. -Annan täytyy kotosalla olla, täällä auttaa aina sinua, minä tuota -tästälähin olen ulkotöissä itse mukana. - -SANNA. Tuohan kuuluu perin järkevältä, ehkä sitte työtkin sujuvat -paremmin. Kun olet itse töissä mukana, niin eivät edes piikapuolet -juokse tuolla pitkin jokirantoja. - - (Ottaa kontin ja menee keittiöön). - - -Viides kohtaus. - -METSOLA (kävelee). Oikeinpa jo eukko tuskittelee koko emäntähommia... -mutta lieneekin hän siinä oikeassa, hittokos ne kaikki käsittää! -Ruokavarat menevät kaikki, haihtuvat kuin tuhka tuuleen; rahavähät, -mitä niistä tulee, tuskin riittävät kahviksi. (Mielissään). Mutta kyllä -sen nyt sydän lauhtuu, jahka kontista lahjat löytää. - - -Kuudes kohtaus. - - METSOLA, HONKANEN (tulee eteisestä kantaen Nikkisen kapsäkkiä). - -HONKANEN. Jopahan tuli isäntäkin kotiin! Herra lähetti nyt tänne -tavaransa, kohta tulee itse perässä. (Asettaa kapsäkin pöydän alle ja -sitte kättelee Metsolaa). Mitäs kirkolle kuuluu? - -METSOLA. Kaikki hyvin, kestit oivalliset, meni tuolla minne tahansa -vaan. - -HONKANEN. Mihinkä tuota komiteaan se isäntä nyt tuli valituksi? -Sonniyhdistykseenhän ne viimeksi taisivat teidät valita? - -METSOLA. Lempoko ne kaikki jaksaa muistaa, onhan niitä siellä toimia. - -HONKANEN. Kunniaksi se on isännälle, että pääsee herrain suosioon. - -METSOLA (mielissään). Kuluja siitä kyllä enempi on, kuin tuosta lie -tuota kunniaa, mutta sama se nyt tuota on, kun lienevät kerta -valinneet. - -HONKANEN (mielistellen). Nuoko kulut teissä sitten tuntuvat, rikkaassa -talonmiehessä? Toista on, jos köyhälle, minunlaiselleni, palkaton virka -sieltä annettaisiin. (Pannen kätensä Metsolan olkapäälle) Olen tässä -vähän mietiskellyt pyytää piika Tiinaa morsiamekseni. Mitä mieltä -isäntä on siitä? -- - -METSOLA. Mitä muuta, sen kun otat vaan. Tyttö on terve, roteva, tuskin -vertaistansa löytäisit. Rahojakin Tiinalla on vähin talletettuna täällä -luonani. - -HONKANEN (nauraen). Pahempaa ei tehne rahatkaan; vaikka "maasta kulta -kotoisin on, mutt' sydän taivahasta". - -METSOLA. Ovela vaan olet puheissasi. - - -Seitsemäs kohtaus. - - EDELLISET, SANNA, ANNA ja TIINA (tulevat keittiön ovesta. Sannalla - ja Annalla pukukangas sekä suuret silkkihuivit käsissä). - -SANNA (ihmetellen). Mutta johan sinä, ukkoseni, olet hulluksi tullut, -kun tällaisia olet ostellut! (Näyttelee käsistään) Ovatko nämä nyt -sopivat meille, talonpoikaisille naisille? - -HONKANEN (tarkastaa). Parakaania se on ja parasta. - -METSOLA (mielissään). Kun kerta ostaa, ostaa kaunista ja vahvaa, jos se -sitte onkin kallista. Tukkukaupan muistoksi ne ovat teille, pitäkää ne -hyvänänne vaan. - -ANNA (hyväilee Metsolaa). Kiitoksia paljon, hyvä isä! Tästä tulee -todellakin kaunis puku. - -HONKANEN (tarkastaa). Ehta musliinia näkyy olevan. - -TIINA (ihmetellen ihailee Annan silkkihuivia). Entä silkki sitten! Voi -minkälainen! Kuvitettu ja suuri. - -HONKANEN (lähestyen Tiinaa). Tuommoisen sen saapi Tiinakin vielä -minulta, sen saatte uskoa. - -TIINA (nauraen). Phyt! Väliaikaisista lahjoistasi minä viisi, jos ne -lahjasi ei tule sydämestä! - -HONKANEN (ottaa liivinsä taskusta sormuksen). No sydämestäni sinua -rakastan ja sydämestäni myös tämän lahjoitan. (Panee sormuksen Tiinan -nimettömään sormeen) Tässä kuulee talonväki päältä. - -METSOLA (hajasäärin). Kihlasormus, puhtaasta kullasta, ja minä itse -olen puhemiehenä. - -TIINA (hämillään). Oletko, Heikki hyvä, oikein tosissasi? (Hyväilee -Honkasta) En tätä olisi sinusta uskonut. - -HONKANEN (hyväilee Tiima). Ikuisesti olet kihlattuni! - -SANNA (huokaillen, kädet ristissä). Suokoon Luoja onnea liitollenne! - -METSOLA (vakavasti). Totisesti tapahtukoon niin. - -ANNA (joka kihlausajan on katsonut peräikkunasta ulos). Herran kummat, -nähkää, vieraita tulee! Juuri astuvat jo pihalle. - - (Haiset kiiruhtavat kaikki keittiöön; Metsola ja Honkanen - eteisen kautta ulos. Näyttämö hiukan aikaa tyhjänä). - - -Kahdeksas kohtaus. - - METSOLA, sitten NIKKINEN ja SUTKI (tulevat, puettuina vaaleihin - kesäpukuihin, sormikkaat ja kepit kädessä). - -METSOLA (kumartelee raapien jalallaan eteisen ovella). Vieraat ovat -hyvät... tuota, herrat hyvät, käykää nyt vaan tänne sisälle!... - -NIKKINEN. Talo alkaa jo näyttää talolta, niin ulkoapäin kuin -sisältäkin. (Panee kepin nurkkaan ja vetää sormikkaat käsistään, -katselee ympäri huonetta). - -SUTKI. Tosiaankin! Kerrassaan sievät huoneet. Kyllä tämä on tullut -maksamaan? - -METSOLA. Siihen ne ovat sataset sulaneet. (Tuo kaapista sikarilaatikon -ja paperossikäärön pöydälle) Olkaa hyvät, pankaa sauhuksi! - -NIKKINEN (avaa kamarin oven). Ja täällä kamari kuin nukkekaappi! Huomaa -mainiosti, että naisen käsi täällä on kaikki hyvin järjestänyt. - -SUTKI (katsoo myöskin ovelta kamariin). En totta olisi uskonut, jos en -omin silmin tätä näkisi. - -NIKKINEN. Mitä sanoo siihen isäntä, saanko kortteeria täällä -talossanne? Tästä ei ole pitkä matka joelle ja se on litviikissä koko -asia. - -METSOLA. Mikäs.... Onhan täällä, tuota, huoneita. Tuossa kamari, jos -soveltuu ja tuossa toinen, jos niin haluatte. Mutta mitä mieltä lienee -naiset, täytyy ensin heiltä kysyä. Painakaa nyt puuta, hyvät vieraat, -minä tuota kysäsen naisilta. - - (Menee keittiöön vievästä ovesta). - - -Yhdeksäs kohtaus. - - NIKKINEN, SUTKI (Panevat sikarit palamaan). - -SUTKI. Rattoisa mies tuo Metsola, ketterämpi jaloiltaan kuin moni -nuori. Hyvin tuntuu vierasvaraiselta. - -NIKKINEN. Mies miesten parhaita, liian avokätinen vaan hutikassa. - -SUTKI. Se ei mitään. Jos hän toista auttaa, siinä tekee oikein miehen -työn. - -NIKKINEN (naurahdellen). Mutta eipäs vaan nyt näy tytärtä, vai eikö -liene Anna kotona. - -SUTKI (iskien silmää). Odottavan käy aika pitkäksi, niinhän on vanha -tuttu lause... Sinulle tämä sopii asunnoksi mainiosti uittoaikana. -Huoneet puhtaat, sievästi sisustetut. - -NIKKINEN (veitikkamaisesti). Oikein puhuttu, veliseni, ja mikä vielä -parempi huoneita? (Nauraen) On, näet, sievä teeterska ja tarjoilija -soma talossa. - -SUTKI (Nauraen). Monenmoista hyvää tietenkin. - - -Kymmenes kohtaus. - - EDELLISET, METSOLA, SANNA ja ANNA (puhtaasti ja somasti puettuina). - -SANNA (kätellen). Terve tultuanne, hyvät vieraat! Kyllä täällä nyt jo -vieraan vastuuttelee, kun on huoneet kerta kunnossa. - -SUTKI (kohteliaasti). En ole monessa paikassa nähnyt tämänlaisia -huoneita. Huonekalut myös ovat kunnolliset... kelpaa kyllä täällä asua. - -SANKA (mielissään). Menettelee kyllä talonpoikasille, vaikka ei nämä -kovin somat liene. - -NIKKINEN (joka on pudistellut Annan kättä). Salonruusunen jo puhjennut -on täyteen kukkaansa! Kuinka Anna neito nyt on voinut? - -ANNA (kainosti). Kiitos kysymästä, hyvin vaan. Kuinka herran matkat -onnistuvat? - -NIKKINEN (lähenee Annaa). Ne ovat onnistuneet niin ja näin. (Huoaten -kuiskaa Annalle) Rauhatonna kulen sinne, tänne! (Painaa kädellä -sydänalaansa). - -ANNA (Naurahtaen). Sepä paha, kun on rauha poissa. - -METSOLA (Sannalle). Tää herra puulaaki nyt muuttaa meille. Mitä mieltä -sinä siitä olet, eukko? - -SANNA (epäröiden). Onhan meillä täällä huoneita... - -NIKKINEN. Se on hyvä, kiitoksia vaan. Ruokaa kai saa myöskin talosta? - -SANNA (Annalle). Mutta osannemmekohan me vastuuttaa, -- ruokaa laittaa, -herraa passata? - -NIKKINEN. Kyllä siitä hyvin sovimme, en ole kovin vaativainen. - -SANNA. Saahan sitä, mitä meillä löytyy, tavallista talonpoikaista. -Hiplakkaita herrasruokia tuskin osaisimme teille valmistaa. - -METSOLA. Sitä lintu linnulle, mitä linnulla itsellään. - -NIKKINEN. Ei nyt niistä tässä puhuta. Olen kaikin puolin tyytyväinen. -Tavarani lienevät jo täällä? - -METSOLA (osottaa pöydän alla olevaa kapsäkkiä). Tuolla lienee teidän -kapistuksenne; Honkanen ne äsken tänne toi. - -NIKKINEN. Kyllä se on minun kapsäkkini. Hyvä, että se on tuotuna. - -(Tukkimiesten laulu kuuluu ulkoa): - - Mitä ne pojat kotona tekee - Papan ja mamman tiellä, - Joutaa ne mennä tukkijoille - Ja harrastella siellä. -- - -SANNA (Annalle). Tukkimiehet tulevat jo töistä. - -ANNA (mennen keittiöön). Täytyy mennä ruokaa laittamaan! - - -Yhdestoista kohtaus. - - EDELLISET paitsi ANNA. - -NIKKINEN (katsoo kelloaan). Liian aikaseenpa se jo kello soi! - -SANNA. Niitä kulkee tässä pitkin päivää, lienevätkö kaikki töissäkään. - -SUTKI. Tukkimiehistä lie teille hyvä tulo? Talontuotteet muuttuvat -rahaksi. - -SANNA (vihaisena). Vielä mitä siitä on tuloa. Moni heittää ruoan -maksamatta, mikä kahvin, maidon, mikä muun. - -SUTKI. Se on hävytöntä kerrassaan! - -NIKKINEN (taputtaen Sannaa olkapäälle). Se ei täst'edes enää tapahdu! -Siitä vastaan minä, hyvä emäntä. Työstä pois, ken on tehnyt koiruutta. - -METSOLA. Ei pidä heitä kovin kovistella, hyvällä sanalla vaan ja -neuvolla. - -SANNA (tiuskasee Metsolalle). Lörppö olet isännäksi, mies! Pari sataa -ovat petkuttaneet hyvinkin, jos ei jo enempää. (Nikkiselle) Herra hyvä, -ottakaa vaan selvä, pankaa tiukalle joka mies, kyllä sitte heiltä maksu -heltiää. - - (Menee keittiöön vievästä ovesta). - - -Kahdestoista kohtaus. - - NIKKINEN, SUTKI, METSOLA. - -METSOLA (viittaa kädellään Sannan jälkeen). Eukko näkyy vähän -tuskailevan koko noissa emäntähommissaan; (nyökyttäen päätään) mutta -kyllä ajan päälle talttuu. - -SUTKI. Minullakin olisi asiaa, mutta voinenko nyt tuota kysyä? - -METSOLA. Mikä siinä sitte kysyessä. Kysynythän ei tieltä eksy. - -SUTKI. Asia on näet senlainen, että tarvitseisin vähän rahoja. Vekseli -on juuri lankeamassa, johon täytyy saada vaikka silmästä. - -METSOLA. Se on kyllä paha asia, mutta minä sille en nyt voine mitään. -Rahavähäni ne ovat lainoina; (kynsien korvatustaan) ja takauksia olen -tehnyt päälliseksi. - -NIKKINEN. Jos isännällä on halu miestä auttaa, kyllä sitte keinon -keksimme. (Panee kätensä Metsolan olkapäälle) Minä voisin olla -välittäjänä, tuttava kuu olen kauppiaalle. - -METSOLA (hyvillään). Jos herralle se kerran soveltuu, niin mitä siitä -sitten puhetta! - -NIKKINEN. Tukkikauppakontrahtimme mukaan toinen maksu olisi talvella, -mutta tässä, miestä auttaissanne, voisin rahat antaa teille paikalla. - -METSOLA (mahtavana seisten, kädet lantioilla). Paljonko kauppamies -sitten tarvitseisi? - -SUTKI (huokaisten). Kyllä kaksituhatta mun täytyy saada. - -METSOLA. Se on, hemmetissä, koko paukku! (Kynsien korvallistaan) -Tarvitseisin rahaa itsekin, velkamiehiltä ei ole pyytämistä... - -NIKKINEN (nauraen). Jääpihän tuhat markkaa vielä itsellenne. - -METSOLA. No sitte tepsii, jos se sitä on! Toisen maksuterssaalin saan -kokonansa? - -NIKKINEN (ottaa lompakon poveltaan). Niin saatte, heti kolme tuhatta. -(Lukee seteleitä pöydälle). Tässä kaksituhatta on suuremmissa, tuossa -tuhat markkaa pienissä papereissa. - -SUTKI (iloissaan, tarttuu Metsolaa käteen). Te, isäntä, nyt olitte -kunnon mies! Auttava enkeli te olette hädässäni. - -METSOLA (mielissään). Kissa kiitoksella elää, koira päätä silitellen: -miesten kesken niin ei puhuta. - -SUTKI (Nikkiselle). Palkinnoksi isännän hyvyydestä meitä kohtaan, ole -ihminen. (Lyö Nikkistä olkapäälle) Säästä hänen saloansa hyvin! -Tarkasta sormiesi lomin jäännösmetsä. - -METSOLA. Tunnon mukaan, hyvät herrat, vaan; vaikka onhan luvallista -leikkipuhe. - -SUTKI (ottaa poveltaan velkakirjan). Olen laatinut tähän velkakirjan. -Takuumiehenä on tämä herra tässä. (Osottaa Nikkistä). - -METSOLA (vakavana). Mitäpä se nimienkään paljous siinä sitten suuresti -herättää, mies jos asiastaan itse kerran huolen pitää, tuota, aikanaan. - -SUTKI. Se on järkevää puhetta se. - -METSOLA (antaa Sutkille 4 kpl. 500 nukan seteliä). Tässä on nyt teille -kaksituhatta. -- Mutta mitenkä se kuuluu velkakirja? - -KIRKINEN (lukee velkakirjan). Talolliselle Matti Metsolalle maksan -allekirjoitettu vaadittaessa, kuuden koron kanssa, summan suuren 2,000 -markkaa kullassa. Rahat saatu. Vakuutan Salovaaran kappelissa, -kirkonkylän kauppakartanolla Kesäkuun 10 p. 1899. - - Sakari Simonp. Sutki. - Kauppias, sinetti. - - Todistavat: Petter Petterqvist, nimismies. - Kaape Käiväräinen, konstaapeli. - -Yllä seisovasta velasta menen ominaiseen takaukseen. Aika ja paikka -kuin yllä. - - Niilo Nikkinen. - Puulaakin asiamies. - -METSOLA. Hyvin tehty, selvä kaikin puolin, nimismies kun vielä -todistaa. - -SUTKI (panee rahat povelleen). Kyllä se nyt tepsii, sinettini on alla -vakuuttamassa. - -NIKKINEN (Metsolalle). Tuokaa tukkikauppa-kontrahtinne tänne, kuitataan -pois summat molempiin. (Ottaa poveltaan kauppakontrahdin pöydälle). - -METSOLA (nostaa piirongin päältä mustepullon ja kynän pöydälle). Jaa, -se on tosi, pitää nämä vielä kuitata. (Panee saamansa 1,000 markkaa ja -velkakirjan piirongin laatikkoon, sekä ottaa siellä kauppakontrahdin -esille). Jos kauppamies on hyvä nyt ja kuittaa, kyllä minä panen -puumerkkini. - -NIKKINEN (kirjoittaa ja lukee samalla). Tänä päivänä olemme me -allekirjoittaneet saaneet tukkikauppakontrahtia vastaan toisen siinä -määrätyn maksusumman 3,000 Suomen markkaa. Salovaaran Metsolassa -Kesäk. 10 p. 1899. - - Matti Metsola. Sanna Metsola, - -Pankaa tuohon noin nyt puumerkkinne. Kauppias sitten todistaa. - -METSOLA (asettaa rillit nenällensä käyden pöydän ääreen tuolille -istumaan ja piirtää puumerkkejä kirjoihin). - - -Kolmastoista kohtaus. - - EDELLISET, TUKKIMIEHIÄ (tulee suuri joukko sisälle eteisovesta). - -NIKKINEN (ylpeästi). Mikä miehillä on asiana? - -1:n TUKKIMIES (Röyhkeästi). Ostosalla ovat täällä viinat, sakuskat myös -kovin kalliita, rahaa olisimme tarpeessa. - -2:n TUKKIMIES (kynsien korvallistaan). Ei kunnon nakkipeliin päästä, -kuin on matti tullut kukkaroon. Rahaa, rahaa pitäisi nyt saada. - -3:s TUKKIMIES (juovuksissa). Täälläpä istutaan kun kansselissa, itse -mahaherra pöydän päässä! - -NIKKINEN (kiivaasti käskien). Ulos heti täältä, joka sorkka! Ei ole -aikaa teidän kanssanne. Huomenna saatte rahaa joka mies. - -3:s TUKKIMIES (hoiperrellen). Ei se siinä ole mitä yksi sanoo, mutta -niin se on kuin sakki päättää! - -NIKKINEN (hyppää kiivaana ylös). Ulos hävyttömät, heti paikalla! -(Kaikki menevät ulos, vieden juopuneen mennessänsä). - -SUTKI. Kyllä ne ovat niitä roikaleita, häpynsä tuntemattomia raukkoja. - - -Neljästoista kohtaus. - - EDELLISET, SANNA, ANNA. - -SANNA (hätäisenä). Tukkimiehetkö ne täällä pauhasi? Oikein minua jo -alkaa pelottaa! - -NIKKINEN. Rauhoittukaa, hyvä emäntä. Se on jokapäiväistä vaan heiltä, -kyllä sitä tottuu kuulemaan. - -METSOLA. Tule tänne, Sanna, anna puumerkkisi. -- Tää herra puulaaki nyt -antoi rahoja. - -NIKKINEN. Niin, minä maksoin toisen maksun siitä, mikä -kauppakontrahdissa mainitaan. - -SANNA (ottaa kynän ja piirtää Metsolan osottamiin kohtiin). -Vanhoillaankin täytyy koukerrella. - -METSOLA. Näistä rahoista on tuhat itsellämme ja kaksi tuhatta lainasin -kauppiaalle. - -SUTKI (kohteliaasti). Emäntä hyvä, vähäksi aikaa vaan sen lainasin. - -SANNA (vakavasti). Jos sen varmasti vaan maksatte ja täyden takuun -siitä tuotte meille. - -METSOLA. Täällä on velkakirja sekä takaus, asia on hyvin järjestetty. - - (Panee kauppakirjan piirongin laatikkoon). - -SUTKI. Minun täytynee jo lähteä, pitkä matka kun on käveltävä. -(Kättelee jäähyvästiksi) Hyvästi, isäntä! Kiitosta paljon ensin -avustanne, kyllä hyväntekijäiset toimitan. Hyvästi, emäntä! Käykää toki -meillä, vaikka joskus kirkkomatkallanne. Hyvästi, Anna neito, käykää -talossa! - -NIKKINEN. Lähden kauppiasta tästä saattamaan. (Naurahtaen) Hyvästi -aamuun asti! Jos terve olen, tulen suurukselle; Anna neito paistaa -kakut valmiiksi. - - (Menevät ulos kaikki, paitsi Anna). - - -Viidestoista kohtaus. - -ANNA (katsoo ikkunasta ulos, puhellen itseksensä). Kaunis mies se on -tuo tukkiherra... ruunitukkainen ja silmät siniset. Käytöksessään vähän -keikaroipi, mutta sehän lienee herrain tapana... Kyllä on vaan koko -velikulta. (Naurahdellen) Mutta mikähän nyt vielä unhottui, kun tulla -koikkailee noin takasin. Minäpä vaan en ole tietääkseni, en ole edes -näkevinänikään. - - (Menee piirongin luo, hyräilee itseksensä, järjestäen - piirongin päällä olevia pikkuesineitä). - - -Kuudestoista kohtaus. - - ANNA, NIKKINEN (tulee kiireesti). - -NIKKINEN. Peijakas kun keppi unohtui! (Ottaa keppinsä, huomaa Annan) -Ka, Anna täällä yksin hyräilee! (Kättelee) Hyvää yötä teille, Anna -hyvä! - -ANNA (hymyillen). Kovin nyt on kiire herralla? - -NIKKINEN (taputtaa Annaa poskelle). Oi, Anna hyvä, sanokaa vaan -Niiloksi! Se on niin sievää lausua nimeltänsä. - -ANNA (veitikkamaisesti näppää Nikkistä sormille). Johan nyt! Vai herraa -sinutella. - - (Juoksee ulos ja Nikkinen perässä). - -Esirippu alas. - - - - -Kolmas näytös. - - -Metsämaisema. Oikealla sekä vasemmalla vähäistä sekametsää. Perällä -kiertelee joki, kulkien oikealta vasemmalle, näkyen sieltä täältä -pensaiden väliltä. Lähempänä katsojia joku korkeampi mätäs, -pajupensaikon sivulla, kuvaten ikäänkuin niityn lievettä. Perällä -siintävä järvenlahdelma. - - -Ensimäinen kohtaus. - -(Miehiä, kaikenikäisiä, huiskaa hakoineen jokivarrella, pökkien tukkia -ja kulkien edestakaisin pitkin jokivartta. Perältä kuuluu seuraava -tukkimiesten laulu, ensin kovemmin, sitten yhä hiljempaa ja hiljempaa). - - Hiljaksensa vaan, ei kiire, - Hiljaksensa vaan, ei kiire, - Se on tukkijunnin nuotti, - Se on tukkijunnin nuotti! - Kun talontyttöä riiailee, - Kuu talontyttöä riiailee, - Niin emännätkin ruokkii - Niin emännätkin ruokkii. - - -Toinen kohtaus. - - HONKANEN, TIINA (tulevat vasemmalta, iloisina ja naureskellen, - kävellen käsitysten; Tiinalla harava olalla). - -HOKKANEN (ilosena). Ja siihen rakennamme pienen tuvan, torpan, eikö -niin? Sano, Tiina kulta. - -TIINA (nauraen). Niinpä niin, johan sen päätimme ja isäntäkin siihen -luvan antoi. - -HONKANEN. Voi helkkari, kun meille tulee hauska! (Innostuen) Minä -kynnän, kuokin, kaivan leivän maasta! - -TIINA (iloisena). Minä lehmät ruokin, kannan rahat voista! - -HONKANEN (vetää Tiinan sivulleen mättäälle istumaan). Voi sinä kullan -nuppu, Tiinaseni!... Mutta kerropa nyt minulle lapsuutesi! - -TIINA. Paljon siinä ei liene kertomista. -- Isäni kuoli ollessani vasta -viidennellä ikävuodella. Äidin kanssa elelimme kahden, kunnes -kuolonkoura kaatoi hänetkin. Olin silloin kolmentoista vanha, kun -vieraan kannikka joutui syötäväkseni. -- Terve olin, sekä olen ollut, -jonka vuoksi työ on hyvin luistanut. Holhojani hoiti rahojani, isän ja -äidin vähät perinnöt, kunnes antoi tälle Metsolalle velkakirjaa vastaan -velaksi. Se lienee ollut niinä aikoina, kun muutin Metsolaan asumaan. -(Naurahtaen) Lisäksi on korot, palkkarahat, siellä olleet käsin -koskematta. - -HONKANEN (ihmeissään). Mutta johan se jo tekee satasia? - -TIINA (kehasten). Tuhannen hyvinkin, jos ei vaan enempää. Olisi se -kerta laskettava. - -HONKANEN (leikkisästi nuhdellen). Ja minulle siitä et ole virkkanut! - -TIINA (hyvitellen). Eikö isäntä jo siitä maininnut, kuu ensi kerran -kävit Metsolassa? - -HONKANEN (nauraen). Niin silloin -- tukkikauppaa tehdessämme. Luulin -Metsolaisen panneen omiaan, kun kaikki olimme vähän hutikassa. - -TIINA (iloisena). Nyt sen kuulit, usko tahi älä. (Taputtaa Honkasta -poskelle) Emmekö pääse, Heikki, hyvin elämistä alkamaan? - -HONKANEN (syleillen Tiinaa). Oikein herroiksi jo, Tiinaseni! - -TIINA (nousten ylös). Mutta luuletko herra Nikkisen todellakin Annaa -kosiskelevan? - -HONKANEN (vakavasti). Meidän kesken sanottuna, en. Hänellä näet lienee -entinen. - -TIINA (pahoillaan). Hyi hävytöntä roikaletta. (Tekee lähtöä) Minun -täytyy Annaa varoittaa, jos varotukseni vaan ei ole myöhäistä. - -HONKANEN (pudistelee Tiinaa kädestä). Mutta meidän rakkautemme ei vaan -ruostu. - -TIINA. Kuinka sitä voisit ajatella. (Mennessään oikealle huiskuttaa -kädellään) Hyvästi, Heikkini! - - -Kolmas kohtaus. - -HONKANEN (katselee Tiinan jälkeen). Sievä tyttö! -- Enpä tiennyt pari -vuotta sitten morsianta täältä löytäväni. -- On se liian hyvä minulle, -mokomalle maankulkijalle. (Päättävästi) Mutta tästä lähtein heitän pois -koko metsähommat, tukkityöt; kuhertelen kultani kanssa, asuskellen -omassa tuvassani. (Tekee vilkkaan eleen ja laulaa reippaasti). - - Ei saa moittia kulkuripoikaa - Mies se on paikallansa, - Kyllä se laittaa, kun aika joutuu, - Kodin kullallensa! - -(Mennessään perälle, vasempaan) - - Kyllä se laittaa, kun aika joutuu, - Kodin kullallensa! - - -Neljäs kohtaus. - - NIKKINEN, MÄNTYNEN (tulevat perältä, oikealta. Edellisellä - kirje kädessään, Mäntynen kuorien pajukeppiä kävellessään). - -MÄNTYNEN. Ikäviä uutisia siis? - -NIKKINEN. Niin, -- Sutki se on karkumatkalla; puodin oven päällä on jo -kanki. - -MÄNTYNEN. Konkurssitilaan siis jo julistettu. - -NIKKINEN. Teki minullekin siinä aika loven, viisisataa markkaa olin -saamisessa. - -MÄNTYNEN (totisena). Teidän välitykset lienevät olleet vähän tuota -niinkuin niin ja näin? Metsola, se ukkopaha, kärsii kauppiaasta ehkä -enimmän, tukkikaupparahansa kun menivät kuin Kankkulan kaivoon. - -NIKKINEN (hieman häpeissään, tarjoo Mäntyselle sikarin). Ei tiedä sitä! -Ehkä on pesässä omaisuutta! - -MÄNTYNEN. Ei sitten pakoon pötkitä, jos miehellä on kerta varoja. - -NIKKINEN (käyden mättäälle istumaan). Voitko sanoa sen ihka varmasti, -että uitto loppuu ylihuomenna? - -MÄTYNEN. Patentti en siitä tosin ole, mutta jos tätä menoa kestää, niin -voipi kyllä hyvin loppua. - -NIKKINEN. Se on helkkarin hyvä asia! Pane toiset miehet ajamaan jo -häntää, otvikkeita maalta kiertämään. Minä lähden tästä kirkolle, -asioista saamaan selkoa. Vaihdan samalla myös pientä rahaa ja otan -kirjeet postista. Loppulitviikki on myllyllä, Myllykosken Pekon tuvassa -Sano se Honkasellekin, että antaa tiedon miehillensä! - -MÄNTYNEN. Voinhan tuosta hänelle puhua. -- Mutta ettekö te sitten -Metsolaan aijo enää täältä poiketa? - -NIKKINEN. En, en, hyvä mies, nyt jouda sinne enää menemään. Sano -Honkaselle vaan, että noutaa minun tavarani. Isännälle jo olen maksanut -asuntoni ja ruokavelkani. -- - - -Viides kohtaus. - - EDELLISET, sittemmin HONKANEN. - -HONKANEN (viittoen kädellään huutaa näyttämön perällä). Se on oikein, -pojat! Pökkikää, pökkikää vaan! Kohta saadaan joki tyhjäksi. (Tulee -tupakoiden Nikkisen ja Mäntysen luokse. Tukkimiehet perällä huiskavat -yhä kiiruummin). - -NIKKINEN (naurahdellen). Minä aijon tässä muuttaa majaa, tuonne -alemmaksi -- Myllykoskelle. - -HONKANEN (hilpein mielin). Herrat, eikö meidän täällä ole, hyvä olla? -Tehkäämme vain tänne kolme majaa. - -NIKKINEN. Ei ole aikaa leikkipuheisiin. Lähden tästä heti kirkolle. - -HONKANEN. Mutta sitten, uiton loputtua? - -NIKKINEN (ilkkuen). Siirryn täältä toisille markkinoille. - -HONKANEN (veitikkamaisesti). Entä henttu! Minnekä se jää? - -NIKKINEN (pilkallisesti). Se kaiketi jää sinun huoleksesi. - -HONKANEN. Sen huoliminen minulle on liikaa, -- kun on kerta heila -itsellänikin. - - (Kaukaa joelta kuuluu huuto). - -Puomi kiinni, puomi kiinni! - - (Vastaushuuto lähempää). - -Puomi kiinni, puomi kiinni! -- - -NIKKINEN (kavahtaen ylös). Nyt ne juukelit taas laski ruhkan tuonne -Käärmekoskeen. Senkin vietävät! -- (Kiivaasti Mäntyselle ja Honkaselle) -Menkää pian! Ruhka aukaiskaa! Aika maksaa täällä rahoja. - -HONKANEN ja MÄNTYNEN (menevät rivakasti perälle, viittoen kädellään -oikealle). Hei, miehet! sieltä kaikki tänne näin saamaan ruhkaa auki -Käärmekoskessa! Joutuin, joutuin joka kynsi! - - (Kiiruhtavat vasemmalle). - -(Tukkimiehiä kulkee perällä jokivarrella oikealta vasemmalle, millä -keksit, kanget, kirveet olallaan. Viimeksi kulkee reipas tukkimies, -keksi olalla, reippaasti laulaen). - - Tukkipoika se lautallansa - Se on kun iso herra. - Ankkurikellot taskussansa - Vitjat viisin kerroin! :: - - Tukkipoika se lautallansa - Ui kuin vesilintu, - Varsisaappaat jalassansa - Solkiremmit kintuiss'. :: - -(Menee vasempaan). - - -Kuudes kohtaus. - -NIKKINEN (joka tukkimiehen laulun ajalla on lukenut kirjeensä). -Kaikkialta ikäviä uutisia; kaikki uhkuu vastoinkäymistä. Tuntuu jo kuin -pimeyden vallat tielleni kutoisivat paulojansa. Pahansuovan -tiedonantoja on tullut kotipuoleeni, sillä muuten ei he tietäisi minun -täällä toista hyväilleen. (Aikoo mennä oikealle, mutta seisattuu puun -varjoon, tarkastelee ympärilleen) Kuulinkohan täällä askelia? -(Hymyillen) Ei vaan liene keijukaisia? - - -Seitsemäs kohtaus. - - NIKKINEN, ANNA (hienossa kesäpuvussa ilmestyy - pelokkaana muutaman puun takaa). - -NIKKINEN (viehkeästi). Sinäkö täällä, Anna lintuseni? (Ottaa Annaa -kädestä) Voi, kuinka herttaista on illan ilma, kuinka herttainen sinä -itsekin! - -ANNA (peloissaan, hiljaisesti). Hs! -- näinköhän huomasivat meidän -yhtymistä? - -NIKKINEN (vetää Annaa luokseen). Ole huoletta vaan, armahani! En luule -sitä nähneen kenenkään. Oi kuinka tuntuu hetki autuaalta, saadessani -sinua hieman syleillä. (Syleilee) Tämä on suurin onneni maailmassa! - -ANNA (katsoo silmiin). Todellako pidät minusta? - -NIKKINEN (innolla). Vielä sitä kysyt, Annaseni! Enhän muita koskaan ole -lempinyt. Olet nuoruuteni unelma nyt ollut; olet vanhuuteni varjon -poistava. - -ANNA (erikseen). Kuinka suloisilta soivat hänen sanansa, jospa ne vaan -lähtisivät sydämestä! - -NIKKINEN. Entä sinä, kuule Annaseni, lemmitkö myöskin sinä minua? - -ANNA (paimen päänsä alas). Sinunhan, onnetoin, jo olen vallassasi, -kuinka vastaan voisin väitellä. (Epäröiden) Mutta minä aavistan niin -pahaa, pahaa; unet kummalliset, kiusaavat minua. - -NIKKINEN (lohdutellen). Rauhoitu nyt, oma lintuseni, ei unista ole -mitään merkkiä. - -ANNA (yhä peloissaan). En tiedä, mutta -- kuule hyvä Niilo! Eikö paras -liene meidän erota? (Tahtoo irtaantua Nikkisen syleilyistä) Voi jos -kuka meidät vielä huomaa! - -NIKKINEN (palavalla innolla). Mitä hulluttelet nyt, Annaseni! -- (Vetää -vasten rintaansa) Lepää rinnallani noin nyt vaan! Kuinka suloiselta se -tuntuu molemmille! - -ANNA (säikähtyen, koettaa irtaantua). Hss! -- mikähän se oli? Eihän -vain joku tulle! - -NIKKINEN. Kenellä olisi aikaa tulla nyt, kun kaikilla on omat -kiireensä. (Vetää Annaa kädestä) Emmekö nyt mene hetkiseksi tuonne -lehtipuitten varjoon istumaan? - -ANNA (tuskallisesti). Kuule, kuule! Minä en uskalla. (Hätääntyneenä -koettaa irroittaa kättänsä) Oih, laske minut! Päästä jo! Oi, päästä -minut, hyvä Nikkinen! - -NIKKINEN (viekkaasti). Etkö hetkeksikään armahani, istahtaisi sitten -vierelleni? (Vetää yhä Annaa kädestä). - -ANNA (väsyneenä). Oih, vastustaa en voi nyt enempää! - - (Seuraa Nikkistä oikealle, lehdikkoon). - - -Kahdeksas kohtaus. - - Näyttämö hetkisen tyhjänä. Ilta alkaa hämärtää. Kaukaa kuuluu - sekavia miesten ääniä ja silloin tällöin kovaa jyskettä, - hakkaamista ja koskenkohinaa, niinkuin tukkiruhkaa aukaistessa. - Antti tulee, sievästi puettuna, perältä, oikealta, hiljalleen - kävellen ja laulaen. - -ANTTI (ensimäinen säkeistö kulissien takana). - - Elä, tyttö, katsele kulkuria silmiin, - Ne silmät ne vangitsevat; - Sä kerran kun katsot, niin toisenki kerran, - Jo sinun ne hallitsevat! - - Pilvet on pilviä, vaikka ne kuinka - Kullassa ruskotelkoot; - Toivehet on turhat, vaikka ne kuinka - Onnea uskotelkoot! - -(Katselee ympärilleen) - -Onpa totisesti seudut muuttuneet, siitä kun viimeksi täällä -lauleskelin! Kaadettu on kauniit kuusikot, hävitetty humajavat hongat! -On todella kuin vihollisen käsi olisi kaikki murskaksi murtanut. -(Viittaa kädellään) Tuolla, Kuoppamäen kaunis kangas, kaljuna nyt -näkyy, autiona! Alastomuus näkyy kaikkialla, minne vain silmänsä luopi -luonnossa. Tämä on jo surkeaa silmäellä! Jos tätä menoa vaan jatkuu -maassamme, niin eipä tottatotisesti kohta käki kukkupuuta löydä -itselleen. Jahka vilkasen nyt vielä täältä, joko Metsolaisen talon -näkee vapaasti tänne joenranteelle. - - (Menee oikeaan, samaan suuntaan kuin Nikkinen ja Anna). - - -Yhdeksäs kohtaus. - - NIKKINEN ja ANTTI (puhelevat kiivaasti kulissien takana). - -NIKKINEN. Mitä sinulla on täällä syynättävää? - -ANTTI. Teidän jälkiänne, herra tukkiherra! Tarkastelen, kuinka puhdasta -te olette tehneet täällä Metsolassa. - - (Anna juoksee hätäisenä poikki näyttämön, oikealta vasemmalle). - -NIKKINEN (kiukkuisena tulee näyttämölle). Mitä sanoit? Sano selvemmin! - -ANTTI (tulee perässä, pilkallisesti kohottaen hattuaan). Tuota vaan, -(salaperäisesti katsoen Nikkiseen) vävyn paikkaa taidatte mietiskellä? - -NIKKINEN (kiukkuisesti). Tuki suusi heti, saatana! (Erikseen) Jopahan -piru taisi yhyttää! - -ANTTI (ylenkatseelta). Ei liene suuni niinkään tukittava! - -NIKKINEN (yhä kiivaammin). Tuki ajoissa, tai muuten! (Heristää -nyrkkiään) Perhana! - -ANTTI (surkutellen). En olisi luullut herra Nikkistä noin -halpa-arvoiseksi toimissansa! - -NIKKINEN (kiljasee). Älä kiusottele enää, kuule, mies! (Peräytyy). - -ANTTI (kulkien Nikkisen perässä). Suokaahan toki lausua, että liian -pitkälle te olette mennyt. Ei ole teillä enään häpyä, ei kristityn -miehen ihmistunteet. - -NIKKINEN (nyrkki ajolla). Äännätkö vielä? Joko hellitän! (Sivulle) En -jaksa kärsiä nyt enää kauvempaa! - -ANTTI (pilkallisesti). Viekotella toisen morsianta, eikö tuo jo ole -kauheaa? - -NIKKINEN (lyö Anttia vasten suuta). Tämä puheestasi olkoon palkkana! - -ANTTI (sylkäsee käsiinsä ja käy kiivaasti Nikkiseen kiinni). Nyt sen -tiesit miestä lyöneesi! (Painiskelevat, tuon tuostakin vihaisina -puhellen). - -NIKKINEN (ähkyen). On nämä tällaiset karhut ennenkin kaadettu! - -ANTTI (raivostuneena). Ja tällaiset sudet ennen surmattu! - - (Paiskaa Nikkisen allensa maahan). - - -Kymmenes kohtaus. - - EDELLISET. METSOLA (tullen hätäisesti oikealta). - -METSOLA. So, pojat! Täällä ei saa tapella. - -NIKKINEN (kähisten). Älä purista, mies, kurkustani! - -ANTTI (löylyttäen yhä Nikkistä). Opetetaan vähän tukkiherraa miesten -tavoin naista kosimaan! - -NIKKINEN (rukoilevasti). Älä tapa, älä, hyvä mies! - -ANTTI (painaen yhä kädellään Nikkistä maahan). Lupaatko toiste olla -viekottelematta toisen morsianta, lupaatko? - -NIKKINEN. Lupaan, lupaan... Laske, hyvä mies! - -METSOLA (joka on hätäisenä hyörinyt taistelijoin ympärillä). Älä -hemmetissä, hyvä Antti, kumminkaan nyt siinä miestä tapa! - -ANTTI (yhä tiukaten). Lupaatko toiste olla pettämättä ihmisiä -tukkikaupoissa? - -NIKKINEN (surkeasti). Lupaan, lupaan! Armahda nyt jo. - -ANTTI (nousten seisoalleen ja pannen toisen jalkansa Nikkisen rinnan -päälle). Lupaatko paeta pois paikkakunnaltamme; siirrytkö kurja -synnyinseudullesi? - -NIKKINEN. Lupaan, lupaan. Anna anteeksi! Auttakaa jo hyvä isäntä! - -ANTTI (ylenkatseella). Vai sitä avuksesi huudat, jota vastaan pahimmin -olet rikkonut! Olet petkuttanut Metsolaisen tukkikaupoissasi hyvästi, -päälle päätteeksi olet vielä vietellyt hänen tyttärensä. - -NIKKINEN (rukoilevasti). Antakaa, hyvät miehet, anteeksi! Parannan -täst'edes elämäni. - -ANTTI (potkaisten). Mene, kurja, sitten menojasi! Hengelläsi en liene -autettu. - -NIKKINEN (hyppää seisaalleen, koppaa hattunsa maasta ja vilkaisee -hätäisesti ympärilleen. Itsekseen). Jos nyt olisi aikaa vielä paeta! -Tätä häpeää en siedä kärsiä! - - (Menee kiiruusti perälle oikeaan). - - -Yhdestoista kohtaus. - - METSOLA, ANTTI. - -METSOLA (kynsien korvallistaan). Mistä tämä tanssi teille tuli? Hitto, -minä tuota käsitän! - -ANTTI (nauraen). Minä puolestani maksoin palkan herralle Metsolassa -käynnistänsä. - -METSOLA (nuhdellen). Olit vähällä jo tehdä murhantyön. - -ANTTI. Kaukana siitä, hyvä isäntä. (Nauraen) Lihankipu on opiksi -ihmiselle! - -METSOLA (ystävällisesti). Etkö haluaisi meille töihin tulla? -- Ei -kunnon miestä enää työhön saa, kaikki tuppaantuvat tukkijoelle. - -ANTTI (välinpitämättömästi). Jahka tuhantenne ensin tuhlaatte ja -satasenne suotta soljuvat, sitte köyhän miehen apu, kuten minun, lienee -tuota noin niinkuin paikallansa. - -METSOLA. Mitä sinä sillä tarkoitat? -- - -ANTTI (pilkallisesti). Käykää kysymässä Sutkilta, kauppiaalta tuolla -kirkolla. Siellä mies on tehnyt vararikon, karannut kauas lännen -lahdekkeille. (Menee verkalleen perälle, oikealle). - -METSOLA (ällistyneenä). Hitto minä tuota käsitän! (Seisoo ajatellen). - - (Kaukaa joelta kuuluu huuto). - -Puomi auki, puomi auki! - - (Vastaushuuto lähempää). - -Puomi auki, puomi auki! - -(Tukkimiehiä kulkee perällä, vasemmalta oikealle, vilkkaasti kävellen -ja tehden reippaita eleitä. Honkanen, Mäntynen ja 1:n Tukkimies tulevat -esille Metsolan luo). - - -Kahdestoista kohtaus. - - HONKANEN, METSOLA, MÄNTYNEN, l:n TUKKIMIES. - -HONKANEN. Terve isännälle! (Kättelee) Täällä tekin iltaa vietätte? - -METSOLA (hätäisenä). Täällä, täällä. Mutta sano, hyvä mies, onko Antti -täällä tukkitöissänne? - -MÄNTYNEN (tervehtien). Ei Antti tukkitöistä välitä. Hällä rahaa lienee -vähän viljemmältä. On näet, perinyt setältään, joka hiljakkoin on -kuollut Ameriikassa. - -METSOLA (ihmetellen). Kovin olikin nyt kopeaa! Hitto vieköön, minä en -ymmärtänyt hänen puheistansa hölynpölyä. Sanoi kauppias Sutkin -karanneen, tehneen vararikon ja sen sellaista. - -HONKANEN. Totta on Antti puhunut. - -METSOLA (hämillään). Ettäkö kauppias on karannut? - -MÄNTYNEN. Pois on Sutki paennut kotoansa. Kanki on jo pantu oven päälle -ja kauppaliike siis lienee lopussa. - -METSOLA (ällistyneenä). Jo tämä kuuluu vallan oudolta. - -HONKANEN. Teki se isännällekin aika jutkun, osa tukkirahoista kun meni -sinne. - -METSOLA. Teki, teki loven kerrassansa! (Reippaasti) Mutta eipä hätää -siltä minulla. Onpa teidän herra takuussa. - -HONKANEN (nauraen). Tarkoitatte herra Nikkistä? - -METSOLA. Niinpä niin. (Äkäisesti) Mikä siinä sitten on naurettavaa? - -1:n TUKKIMIES (pilkallisesti). Jos tuppurainen tappuraista takaa, -silloin velan laita lienee niin ja näin! - -METSOLA (kiivastuen). Mitä sinä siinä lörpöttelet! Sinä et tiedä -asioistamme. - -1:n TUKKIMIES (pöyhkeästi). Tiedän että kauppiaalla on velkaa kolme -kertaa yli varainsa. Tiedän että Nikkinen on köyhä, köyhempi kuin -kirkon rotta. -- Vanhat juoma- ja peliveikot oltiin. - - (Menee ilkkuen perälle, tukkimiesten joukkoon). - - -Kolmastoista kohtaus. - - METSOLA, MÄNTYNEN, HONKANEN. - -MÄNTYNEN (mietteissään). Ikäviä uutisia kyllä. -- - -METSOLA (pikaisesti ja hätäisenä). Nyt minun täytyy saada rahat -tukkikaupan loppuhinnasta. Heti, heti! Ihka joka penni täytyy tulla -tuohon kouraani; -- uskomista ei ole herroihin! (Kiukkuisena) Ei yhtä -tukkia saa enää uittaa, ennenkuin on rahat maksettu. (Hyppien, -kiukusta) Kuulitteko te nyt, herrat pomot! (Kiljasee) Rahat tänne ihka -paikalla! - -MÄNTYNEN (lohdutellen). Rauhoittukaa, hyvä isäntä. Ei pidä kiukutella. -Asianne kentiesi selvenee. - -METSOLA (kiukkuisena). Minä en usko enää ketään. Ei, ei, -- rahat tänne -heti vaan! Missä on se herra Nikkinen? - -HONKANEN. Hän lienee jo matkalla kirkolle, asioista selvää ottamaan. - -METSOLA (hätäisenä). Lähtekää sitte heti sinne! Tukkikaupastani vaadin -loppuhinnan nyt, nyt juuri, tänä iltana! - -HONKANEN (päättävästi). Mutta siihen asiaan panen minä topin! -Kiinnittäkää rahat minulle. - -METSOLA (katsoa tuijottaa Honkaseen, kuin mielipuoli). Mitä sinulla on -niihin tekemistä? (Kiljasee) Häh! Eikö rahat kuulu sitten minulle? - -HONKANEN (kiivaasti). Onko Tiinan velka maksettuna korkoineen, ja -palkkarahat myös? - -METSOLA (huudahtaa). Haa! Jo nyt käsitän sun koirankoukkusi, minkä -aijot eteeni virittää. - -HONKANEN (kopeasti). Tiinan sulhasena vaadin sen, vaadin heti -maksettavaksi! - -METSOLA (lyö otsaansa). Voi minua, voi miestä onnetonta, mihinkä -rullavakkaan olen joutunut! - -MÄNTYNEN. Kyllä ovat hullusti nyt asianne. - -METSOLA (lauhtuen). Lähde Honkanen, niin tehdään selvä edes Tiinan -asiasta! - -HONKANEN. Niinpä niin, sitä minäkin. (Pistävästi) Joko suureksikin -nousee Tiinan saalis? - -METSOLA (äkäisesti). Ei se nyt maailmaa vielä tehne! - -HONKANEN (kopeana). Ei tarvis liioin suurta tehdäkään, mahtuu talonne -arvo vähempäänkin. - -METSOLA (äkisti). Ettäkö taloni jo siitä menisi? - -MÄNTYNEN. Suurta arvoa ei ole maalla itsellään, metsä kerta kun on -myytynä. Hallanpesäksi se tästälähin muuttuu, vaikka koettaakin -ojittaa. - -METSOLA (kynsien korvallistaan). Tämä nyt oli vasta tukkikauppaa; jos -tässä menettää nyt vielä maansakin! - -MÄNTYNEN (viittaa joelle). Tuolla kelluvat maanne kalleudet jokea alas -mennen; samaa tietä soluu sinne rahat, mitkä niistä lienee saatu! - -HONKANEN (huutaa). Kello sooooi! - -TUKKIMIEHET (huutavat). Kello sooooi, kello sooooi! - - Esirippu alas. - - - - -Neljäs näytös. - - -Näyttämö kuvaa samaa huonetta kuin ensimäisessä näytöksessä, paitsi -että oikean sivuseinän peremmän ikkunan kohdalla ovat sievät -kangaspuut. - - -Ensimäinen kohtaus. - -ANNA (Esiripun noustessa istuu Anna kangastuolilla; heittäen syöstävää -muutaman kerran edestakaisin, nojautuu kyynärpäillään rintapuuta vasten -ja laulaa). - - "Tärkin rientää nuoruuteni - Niinkuin laine virrassa; - Polttava on sydämmeni, - Kaipaus on rinnassa. - - Kohta kuihtuu kukka liljan, - Surkastuupi muotoni. - Kultani! jos tulet hiljan, - Löydät vaan mun hautani". - -(Painaa pään käsiinsä, rintapuulle, ja vaipuu ajatuksiinsa). - - -Toinen kohtaus. - - ANNA, SANNA (tulee hiljaa keittiöstä). - -SANNA (erikseen). Nukkunutko raukka lienee tuohon?... Kovin onkin ollut -levoton, viime aikoina yhä enemmän. (Nykäsee Annaa) Kuule, Anna, oletko -nukuksissa? - -ANNA (kohottaen raukeasti päätään). Olen väsyksissä nyt niin kovin, -suokaa äiti hyvä, minun levähtää. - -SANNA (lempeästi). Enhän lapsikulta, lepoasi kiellä, enkä koskaan ole -kieltänyt. Enempi olisin mielissäni, jos sinä saisit levon ja -rauhoittuisit. - -ANNA (tuskallisena). Oi, kuinka kipeä nyt olen! - -SANNA (menee vallan lähelle ja tarkastelee). Mistä, herran nimessä, se -sitten vaivaa? - -ANNA. Päästä, sydämmestä, joka paikasta. (Tarttuu äkisti molemmin, -käsin päähänsä ja kiljasee) Jos kadottanen kohta järkeni! - -SANNA (säikähtäen, hyppää pari askelta takaperin). Ässys siunatkoon! -sinun ilveitäsi! Onko kuultu ennen kummempaa. Säikyttelee vanhaa -ihmistä! - -ANNA (nousee lattialle ja lausuu lempeästi). Anteeksi, hyvä äiti, -antakaa! En tarkottanut teitä säikytellä, vaikka lienen kovemmin -ääntänyt. (Ojentaa kätensä Sannalle) Olen todellakin ollut kummallinen, -tunnustan sen nyt teille, äiti. - -SANNA (pudistellen Annan kättä). Sydämmestäni sen anteeksi annan, ei -enempää nyt sitä muistella. - - (Menee keittiöön). - - -Kolmas kohtaus. - -ANNA (ottaa ikkunan pielestä pienen peilin, josta tarkastaa muotoaan, -puhellen itseksensä). Pois on puna haihtunut poskiltani, pois kirkas -hohde silmistäni myös! (Pannen peilin takasin paikoilleen) Pois on -kadonnut voima ruumiistani, käyn hapuillen kuin syksyisessä yössä. -(Kääntyen katsojiin, luo katseensa ylös ja lausuu rukoilevasti, kädet -ristissä rinnoillaan) Jospa tuonen viikate jo pian niittäisit -onnettoman, täyttäisit työsi! Niin... Jospa kalmistossa saisin -leposijan syntiselle ruumiilleni myös! Oi, mikä armo olisikaan minulle -päästä myrskysäästä tyynehen? -- Ah, enpä kiitostani, Luoja, siitä -sinulle niin voisi lausua kuin tuntisi sydämmeni. - - (Seisoo yhä samassa asennossa). - - -Neljäs kohtaus. - - ANNA, TIINA (tulee ulkoa hyvin puettuna ja iloisena). - -TIINA. Hyvää päivää, hyvä ystävä! - -ANNA (säpsähtäen, lausuu totisena). Terve tulemasta, Tiina kulta! - -TIINA (kättelee iloisesti). Kuinka jaksat? Tulin tietämään. Olet ollut -kuin elävältä kuollut. - -ANNA (murheellisena). Tulit ihkasen kuin kutsuttuna, sillä omantunnon -vaivat sydäntäni kourivat. Tarvitseisin, raukka, lohdutusta! - -TIINA (iloisena). Sitä saat nyt minulta kylliksesi! (pyörähyttää Annaa -ympäri) Olen oikein ilon tuulella. Et usko, Anna, miten hauska meillä -oli talkoissa illalla. (Nauraen) Siellä oli ilo ylimmillänsä, -tanssittiin ja lyötiin leikkiä. - -ANNA (väsyneesti naurahtaen). Tiina hyvä, älä puhu noista... sydäntä ne -enemmän kirveltää. (Ystävällisesti) Sinä Tiina, lienet hyvin -onnellinen? Olet aina iloinen kuin leivo! - -TIINA (kehasee iloisena). Olen kyllä ollut onnellinen. Tyytyväinen olen -mieheeni! (Nauraen) Ei se paljon minua komentele. - - -Viides kohtaus. - - ANNA, TIINA, HURRI (tulee ulkoa, viinapullo taskussa, - humalaisena ja hatunreuhka kallollansa päässä). - -HURRI. Hyvää päivää, hyvät mööpelit! Onko herrasväki kaikki kotosalla? - -TIINA. Mitä se Hurri taaskin hurjailee? - -HURRI. Rallattelee se vaan ratoksensa. (Menee hoippuen naisten luo ja -laulaa, notkistellen polviaan). - - Vanhan heilun riivatun - Minä tervavedessä keitän, - Uuden herran siunatun - Minä silkkitakilla peitän! - -ANNA (vetää Tiinaa kädestä). Tule, Tiina hyvä, salin puolelle -- saamme -siellä edes olla rauhassa! (Menevät keittiön kautta sisälle). - -HURRI (kumartelee perään). Lykka po dillen! sanoo ruotsalainen. - - -Kuudes kohtaus. - - HURRI, 1:n, 2:n ja 3:s TUKKIMIES (tulevat sisälle, - köyhinä mutta kopeina). - -1:n TUKKIMIES (pilkallisesti). Hurriko se täällä isännöipi, luulin -Metsolaisen vielä elävän? - -2:n TUKKIMIES. Taitaa olla vävynä talossa, kovin näyttää kopealta mies! - -HURRI (seisten hajasäärin, tiuskasee). Tässä teidän isännäksi on kyllä, -mokomatkin tukkiroikaleet! - -3:s TUKKIMIES. Eikö lyödä kahvikirvestä, tässä jalkojemme levätessä? - - (Ottaa kortit poveltaan). - -1:n ja 2:n TUKKIMIES. Sama se, vaikka pelaisimme. - - (Käyvät pöydän alapäähän koriin lyöntiin). - -HURRI (hyräilee itseksensä, polkien jalalla tahtia). - - Oli ennen Metsolassa - Pellavaa ja liinaa, - Nyt ei ole jälellä - Kuin velkoja ja viinaa. - - -Seitsemäs kohtaus. - - EDELLISET, METSOLA (tulee ulkoa, pitkä sarkaviitta päällään, - huopahattu päässä ja käsnäkeppi kädessä. Metsola on hyvin - vanhentunut ja pää harmajana). - -METSOLA (katsoo hyvin terävästi ympärilleen). Täälläpä vieras väki jo -on vallan päällä! - -HURRI (hoihkasten). Täällä ollaan, hyvä isäntä! (hoippuilee Metsolan -luo) Siihen korpit näet kokoontuvat, kussa haaska on, hyvä isäntä. - -METSOLA (surkutellen). Aina sinä olet juovuksissa, näki sinut milloin -hyvänsä! - -HURRI (tarttuen Metsolan kepin keskikohtaan ja koputtaen sitä siltaan). -Kopu, kopu keppiä, anna ukko tyttöä, jos annat olet kuningas, jos et -anna olet jääkurikka! - -METSOLA (tempasee vihaisesti keppinsä ja heristelee sillä Hurria). -Huuti etemmäksi, kylän heittiö. - -HURRI. No, no, viska vara tuota yhdestä puolin. - -METSOLA (äkeissään). Kaikki roikaleet nyt tänne kokoontuvat! - - -Kahdeksas kohtaus. - - EDELLISET, SANNA. - -SANNA (tulee kiivaasti keittiöstä). Mitä ääntä täällä pidetään? (Huomaa -kortinpelaajat) Kortit pois ja heti paikalla! (Äkäsesti) On vainen tämä -teillä pelipaikka! Heti laputtakaa tiehenne, jo olen saanut teistä -tarpeekseni. Kyllä tukkikaupan kiroukset päällämme on monenkertaiset. - -1:n TUKKIMIES (nousee ylös). Jopa toinen ääni kuuluu kellossa! - -3:s TUKKIMIES (kasaa kortit ja panee ne povellensa). Kahveeta tässä -olisi juotuna, ei se rahan päälle ollut pelattu. -- Mutta olkoon! -- -yhdentekevä. - -SANNA (itkusesti). Ei ole aikaa teitä kahvitella! Menkää matkoihinne -joka mies. - -1:n TUKKIMIES (kopeasti). Ei tässä teidän veräjälle vielä jäädä. - -2:n TUKKIMIES (irvistellen). Mistä köyhä rokan keittää, kuin ei ole -papuja. - -3:s TUKKIMIES (pöyhkeästi). Kutsumattanne on tultu, käskemättänne myös -lähdetään! - -SANKA (uhaten). Vallesmanni tulee tuota pikaa, kyllä se vaan luunne -korjaa! - -TUKKIMIEHET (Yhteen ääneen). Mitä näistä köyhäin kesteistä, lähdetään -pois varakkaampiin! (Menevät ulos). - -SANNA (tuuppaa Hurria). Sinä lienet samaa sakkia! Menkää sinne missä -olette juoneetkin. - - (Hurri menee horjuen toisten perässä ulos). - - -Yhdeksäs kohtaus. - - METSOLA, SANNA. - -METSOLA (harmitellen). Kaikilta jo kuulee pilkkaa, häväistystä. - -SANNA (lyö käsiään yhteen). Niin pitkälle sitä nyt on päästy, -- -huutokauppa tuossa paikassa! - -METSOLA (kynsien korvallistaan). Senkö hiiden takuuvelka se nyt on? -Enhän minä muista sellaista olevaksikaan. - -SANNA (pistelevästi). Eikö liene niiltä ajoilta, kun olit rikas sekä -väkevä, viinahöyryn päässä kihistessä? - -METSOLA (rukoilevasti). Ole hyvä eukko, ole jo, aina muistamatta -entisiä; eihän tämä meidän välimme tällä paremmaksi tule, tiedän mä. - -SANNA. Jo tässä ihka harmiin halkeaa! Loppu käsissä on meidän talosta. - -METSOLA. Kun saisi taloon edes kunnon vävyn, niin eleleisi tässä -sentään vielä. Minä en liioin jaksa kyntää enkä raataa. - -SANNA (kiusotellen). Olihan talossa jo vävyn taimi, mikä pakko oli ajaa -pois? (Nauraen pilkallisesti) Mutta herra herraa vävyksensä toivoi. -Häpeän sai vielä tyttärelle. - -METSOLA (vihaisesti). Nyt en jaksa enää kärsiä noita sinun -pistopuheitasi. (Päättävästi, lyöden hattunsa pöydälle) Hoida kaikki, -talo ja tavarat; minä annan paltut kaikelle! - -SANNA (ivakoiden). Ethän lähtene vaan Sutkin perästä? -- - -METSOLA (pahoilla mielin painaa hatun päähänsä). Ei tässä hattu paljon -haittaa, vaikka tuota vielä lähtisinkin! - -SANNA (pyörähtää keittiöön, lausuu jälkeensä). Onnea matkallesi, hyvä -ukkoseni!? - - -Kymmenes kohtaus. - -METSOLA (nyökytellen päätään). Siinä se on kanssa kapine! -- Sano -hänelle mitä hyvänsä, vastahakaa vetää kaikessa. (Kävelee, puhellen -itseksensä) Hyvä luonto kaikkea tätä saattaa, sekä luotto -kanssaihmisiin. Nyt olen kiusattuna kaikin puolin helläluontoisuuteni -takia; mikähän tässä vielä lopulta eteen tullee, ei tiedä ollenkaan. -(Ottaa hatun päästään ja tarkastelee sitä käsissään) Tämä tässä on -ainoa muisto kauppiaalle annetuista rahoistani! (Pyörittelee peukalonsa -päässä) Kyllä olet kallis kappale, kaksituhanteinen hatunreuhka! -- -(Panee hatun päähänsä ja menee ulos, puhellen mennessään) Ei vaan kuulu -vielä tulevaksi! -- --. - - (Hetkisen aikaa näyttämö tyhjänä). - - -Yhdestoista kohtaus. - -ANTTI (sievästi puettuna ja hyvin ryhdikkäänä, tulee ulkoa). Tyhjä -tupa! Ei niin ihmistä. Missä lienee kaikki talonväki? (Astuu lähemmä, -katselee ympäriinsä sekä ikkunasta ulos) Kuinka täällä on kaikki -muuttunut! -- Kyllä todella lie täällä nähty ilon sekä surun päiviä. -- -Metsolasta ja sen häviöstä siitä minä vähät välitän. -- Anna raukkaa -minun surku tulee enin koko talon väestä. (Surkutellen) Uskonut en -Annasta olisi tuota, että antaa itseään vietellä, mutta horjuvainen se -on ihmisraukka. (Innokkaasti) Yhtäkaikki häntä rakastan. Lemmin vielä -yhtä palavasti kuin ennen nuoruudessani. (Kuunnellen) Mutta joku sieltä -kuuluu tulevan! - - -Kahdestoista kohtaus. - - ANTTI, ANNA (tulee keittiöstä). - -ANNA (lähestyen Anttia, molemmat kädet ojennettuina). Vihdoinkin jo -tulit, Autti, kaivattuni! - -ANTTI (ottaen Annan kädet käsiinsä). Kyllä olin kahden vaiheilla, -tullako vai olla tulematta, mutta edellinen voitti vallan! - -ANNA (surullisena). Anteeksihan olet luvannut minulle, tyttöraukalle, -heikkouteni, miksi sitten vielä karttelet ja minua kiertelet kuin -käärmettä? Oi, jos Antti hyvä, voisit tietää ne murheen kyyneleet ja -unettomat yöt, jotka tyttöraukka olen viettänyt, niin jo yksin -sääliväisyydestä osaa ottaisit nyt suruuni. (Itkee). - -ANTTI (lohdutellen). Anna rakas, kuinka puhelet! Etkö luule minun -sinusta välittävän? Jos sinua en niin suuresti rakastaisi, niin viisi -välittäisin teidän tilastanne, tavaroistanne sekä kaikesta. Rakkaus, -- -rakkaus sinuun pakotti minut tänne tulemaan ja maksamaan nyt isäsi -tuomion. - -ANNA (palavalla rakkaudella). Oi Antti rakas! anna anteeksi, älä muista -enää entisiä. Koetan parantaa sun sydänhaavasi, rakkaudella kaikki -lääkitä. Usko, Autti hyvä, meille koittaa rauha, rakkaus ja onnellinen -elo. - -ANTTI (sulkien Annan syliinsä). Suokoon Luoja sen niin tapahtua! -- -Kyllä katkera on ollut elämäni siitä asti, kun tässä erosimme, jospa -tästä edes koittaisi päivä tyyni, rauhaisempi entistänsä. - - (Istuutuvat vieretysten penkille). - - -Kolmastoista kohtaus. - - EDELLISET, SANNA (tulee keittiöstä). - -SANNA (hymyillen). Se on oikein, lapset, lähentykää toinen toistanne -vain kuten ennen. Olkaa iloiset ja tyytyväiset, niinkuin luonto sateen -perästä. (Tervehtää, kätellen Anttia) Tervetuloasi, Antti, meille! - -ANTTI (joka on noussut seisaalleen tervehtäessä). Teillä, kuulin minä, -on ikävät asiat? - -SANNA (nyökytellen päätään). Niin, Antti hyvä, niin on asiat! Menneet -ovat meidän tuhantemme, takuuvelat vielä hartioilla. (Huokaisten) Hyvin -hoiti, ukko, asiat. - -ANTTI (kävellen). Sen teki hyväluontoisuus ja viina, markkinamatkat -sekä kestit muut. - - -Neljästoista kohtaus. - - EDELLISET, TIINA (tulee keittiöstä), METSOLA ja - HONKANEN (tulevat ulkoa). - -TIINA (iloisesti). Näkeepä vanhaa leipätoveria! Terve, terve Antti, -(Kättelee) Kuinka jaksetaan? - -ANTTI. Niinkuin märkä palaa, meillä jaksetaan! (Katsahtaen Tiinaan ja -Honkaseen) Mutta teillä lienee lempi liekissänsä? -- - -TIINA (nauraen). Niin se onkin! Onnittele vaan! (Hyväilee Honkasta) -Mies on minulla hyvä, tuskin vertaistansa! - -ANTTI (naurahtaen). No olkoon onneksi vaan kauppanne! Paljon lapsia ja -vähän leipää. - -ANNA (nauraen). Aina muistat Tiinaa kiusotella. Olisit edes sanonut: -vähän lapsia ja paljon leipää. - -ANTTI. Mikä rikkaitten nyt on potkiessa, vaikka lapsilauman saisivat -ympärilleen. Eikö liene tukkikaupparahaa isännältä osa jo heillekin -liukunut maksaessa Tiinan osinkoja. - -METSOLA. Onpa, on se oikein sanottuna. Lopputerssaali metsävaroistani -suli, suoraan sanottuna, Honkaselle. - -HONKANEN (kopeasti). Ei niitä armosta ole saatu, vaan ansiosta, hyvä -isäntä. - -TIINA. Yhtä sukkela olet, Antti, puheissasi, ehken veikeämpi vielä -entistäsi. Kyllä useasti kinastimme. - -ANTTI. Opiksi elämä on ihmiselle ollut, minulle jos muillekin. - -SANNA. On se ollut meille jokaiselle. (Huoaten) Moni opistaan on saanut -maksaa paljon. - -ANTTI. Kuten tukkikaupastansa Metsola. Kyllä isäntä siitä kaupastaan -sai oppia koko ijäksensä. - -METSOLA (kynsien korvallistaan). Olisi se saanut olla tekemättä, mutta -otappa takaisin vettä kaatunutta. Se lienee meille ollut sallittuna -niinkuin muille varoitukseksi. - -ANNA (pahoillaan). Mitä tuosta enää puhelette, sitä kuullessa jo -sydäntä kirvelee. - -METSOLA (huokaisten). Kyllä on ollut meillä harmia koko tuosta -tukkikaupasta. -- (Antille) Mitä muuta Antille nyt kuuluu? -- - -ANTTI (naurahtaen). Tietää nämä köyhän kuulumiset, päivä parempi ei -toistansa. - -HONKANEN (nauraen). On se köyhälläkin joskus ilon päivä, (iskee silmää -Antille) jos ei takana, niin edessänsä. - -METSOLA. Tulevaa ei tiedä ihmisparka, ajan kuluneen sen kyllä käsittää. - - (Tämän kohtauksen ajalla on joitakuita kyläläisiä - kokoontunut tupaan). - - -Viidestoista kohtaus. - - EDELLISET, KRUUNUNNIMISMIES ja POLIISIKONSTAAPELI, sekä - heidän perässään joukko kyläläisiä, tulevat tupaan. - -NIMISMIES (paperikäärö kädessään, nyökäyttelee päätään ympärillä -oleville sekä kätellen Metsolaa). Hyvää päivää, isäntä Metsola. - -METSOLA (hämillään). Terve tuloanne, herra vallesmanni! - -NIMISMIES (ystävällisesti, taputtaa Metsolaa olkapäälle). Rahoja ei ole -vielä saatu? - -METSOLA (huokasten). Kuka köyhää enää uskoisi, tehkää tehtävänne herra -vallesmanni. - -NIMISMIES (käyden pöydän päähän istumaan). Ikävä toimi tämä minulle, -mutta asetusta täytyy noudattaa. (Avaa paperikäärön ja ottaa tuomion -esille) Huutokauppa täytynee siis alkaa? (Katselee läsnä oleviin). - -ANTTI (menee nimismiehen eteen). Onko tuomionne suurikin? - -NIMISMIES. Viisisataa markkaa, kaikkine kuluineen. - -ANTTI (päättävästi). Olkaa hyvä ja kuitatkaa! Minä maksan heti rahat - - (Ottaa lompakostaan rahaa ja lukee 500 mk nimismiehen eteen). - -NIMISMIES. Siinä teitte oikein miehen työn! - - (Sekavia ääniä, "kiitoksen- ja hyvä"-sanoja, kuuluu - kyläläisten joukosta yhä kovemmin). - -NIMISMIES (kirjoittaen tuomioon kuittauksen). Kenenkä nimellä tämä -kuitataan? - -ANTTI. Tietysti Metsolaisen itsensä! - - (Joukosta kuuluu yhä kovempaa ääntä ja - ylistyssanoja Antin hyvyydestä). - -NIMISMIES (antaa Antille tuomion). Tässä! Antakaa se Metsolalle. - -ANTTI (vieden paperin Metsolan käteen, naurahtaen). Nyt se on kuitti, -Matti, voudista! - -METSOLA (joka on vapisevin käsin ja liikutettuna ottanut tuomion -Antilta). Ota kiinnitys tilaani rahoillesi; ei niitä muuten ehken -uskottane? (Pyyhkii kyyneleitä silmistänsä). - -ANTTI (taputtaen Metsolaa olkapäälle). Pitäkää talonne vaan ja -tavaranne, jos Annalle suotte siunauksen kristilliseen liittoon -kanssani! - -METSOLA (iloisena). Jos niin halpaan olet tyytyväinen. (Ottaa Annaa -käsipuolesta lähättäen Antin syliin) Tuossa on tyttö, pidä hyvänäsi! - -ANTTI (sulkien Annan syliinsä). Nuoruuteni ensi lemmen taas, tunnen -sydämmessäni vielä sykkivän. - -NIMISMIES (lyö Metsolaa olkapäälle). Vävyn Antista te saitte -kunnollisen! - -METSOLA (juhlallisesti, vapisevin äänin lausuu Antille, joka seisoo -Annan kanssa käsitysten). Olen vanha sekä vaivaloinen, pidä siis talo -sekä tavarat! -- Älä puutu tukkikauppoihin! -- Säästä kuusikot ja -humajavat hongat tulevalle sukupolvelle, niin saat niittää siunausta -kansaltasi nyt jo kasvavalta, siunauksen isänmaaltasi! - -Esirippu alas. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Tukkikauppa, by E. Huhtinen - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUKKIKAUPPA *** - -***** This file should be named 56901-8.txt or 56901-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/9/0/56901/ - -Produced by Jari Koivisto - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |