diff options
Diffstat (limited to '56901-0.txt')
| -rw-r--r-- | 56901-0.txt | 2679 |
1 files changed, 2679 insertions, 0 deletions
diff --git a/56901-0.txt b/56901-0.txt new file mode 100644 index 0000000..4938a1e --- /dev/null +++ b/56901-0.txt @@ -0,0 +1,2679 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56901 *** + + + + + + + + + + + +TUKKIKAUPPA + +Nelinäytöksinen kuvaus kansan elämästä + + +Kirj. + +E. HUHTINEN + + + + + +Helsingissä, +Oy Yrjö Weilin Ab, +1905. + + + + +HENKILÖT: + +METSOLA, talonisäntä. +SANNA, hänen vaimonsa. +ANNA, heidän tyttärensä. +ANTTI, talon renki. +TIINA. talon piika. +NIKKINEN, yhtiön asioitsija. +HONKANEN, | vartesmanneja, metsän lukijoita. +MÄNTYNEN, | +SUTKI, kauppamies. +HURRI, kylän-heittiö. +1:n 2:n ja 3:s tukkimies. +KRUUKUNNIMISMIES. +POLIISIKONSTAAPELI. +Tukkimiehiä ja kyläläisiä. + + + + +Ensimäinen näytös. + + +Tavallisesti sisustettu talonpojan tupa. Vasemmalla ovi keittiöön; +peremmällä, nurkassa, uuni takkavalkeineen. Perällä ovi porstuaan sekä +ikkuna ja pitkä penkki. Oikealla kaksi ikkunaa, niiden edessä pitkä +pöytä penkkineen kahden puolen. Peremmällä, nurkassa, kaappikello. + + +Ensimäinen kohtaus. + + METSOLA, SANNA, ANNA, ANTTI ja TIINA. + +Metsola kiskoen peräpenkillä päreitä. Sanna kehrää uunin edessä +villalankaa. Tiina karttaa villoja lepeiksi, istuen lähellä Sannaa. +Anna, seisten keskilattialla, viipsiää villalankaa rullalta +viipsinpuulle. Antti, seisten pöydän sivulla, tarkastaa kaappikelloa +vilkaisten omaan taskukelloonsa. + +ANNA (leikkisästi). No, Antti, vieläkö kellosi käypi ja pitääkö yhtä +kaappikellon kanssa? + +ANTTI. Kyllä se käypi ja täsmälleen. + +ANNA (lähentyen). Mutta minä en usko, näytäpäs. + +ANTTI. Katso nyt, epäuskoinen! (Antaa kellon Annalle). + +METSOLA (kummastellen). Joko sillä Antilla on oikea kello? + +ANNA (veitikkamaisesti näyttelee kelloa Metsolalle). Onhan sillä, isä +hyvä, sievä kello vielä onkin. + +METSOLA. Kaikkea minun tässä pitää nähdäkin. + +SANNA. Sano nyt muuta, ukkoseni! Syksyllä osti kumplastikengät, nyt jo +kellot lakkariin! Ei, ei siitä miehestä tule ikänä omaa eläjää. + +ANNA (antaen kellon Antille). Ei tuo liioin kallis liene? + +TIINA (pilkallisesti). Mokomakin kello-krapa, se nyt vielä mitä maksaa. + +ANTTI. Maksaa se vaan arvonsa. + +METSOLA. Toista olisi, jos poikaparka, säästeleisit palkkojasi. +Vanhoilla päivillä voisit sitten asua omalla mannullasi. + +ANTTI. Rengin säästöt ne ei suuria natsi omaa mantua ostaessa, +Toisenlaiset onnen potkut ne niissä asioissa tepsivät. + +TIINA (ylenkatseella). Phyt, mitä hyvää kuulee! Mietit kaiketi vävyksi +päästä eli puuskaksi pyrkiä! + +ANTTI (pistävästi). Oikein arvasit, Tiina parka. Minä en mieti kuten +sinä ja muut sinun kaltaisesi, että ihmiset naivat ihmisiä, rengit ja +piiat toisiaan. + +TIINA (hypähtää ylös, kiivaasti). Häpeä toki, mullikka! (uhitellen) +Mutta ei se ole närässä, jos se on nokassa, talontytär vielä +sinullakaan! + +ANTTI. Perästä kuuluu sanoi torventekijä. + +METSOLA. Vai ei rengin säästöt natsi omaa mantua ostaessa? Millähän +tuota sitten luulet minunkaan taloa ostaneen? + +SANNA. Oikein sanoit, ukkoseni! Ellemme olisi palkkojamme säästäneet, +emmepä taloa nyt hallitseisi. + +METSOLA. Hm, no olihan tuota vähän säästöä sinullakin, ja kun nuo +sitten yhteen panimme, niin päästiin hyvin alkamaan. + +TIINA (tiuskaisten). Siinä sen kuulit, tuhlari! + +ANNA (puolustaen Anttia). Eihän tuo niin ihmettä ole, jos on kello +miehellä. + +ANTTI (nauraen). Ja vähän vaatetta, kenkää, jolla itsensä verhoaa... +eipä tosin olekaan. + +TIINA (vetäen paikkaista takkia yllensä). Kenellä kenkä kengän päällä, +sillä velka velan päällä. + +ANTTI (ivaten). Ja kenellä paikka paikan päällä, sillä on markka markan +päällä, kuten Tiinalla. Mutta usko minua, Tiina hyvä, markkasi eivät +minua nieletä, toista maata sen olla pitää! + +TIINA (suuttuneena, itkien). Joka toista pilkkaa, sille käy omaan +nilkkaan. (Ottaa lypsykiulun ja menee ulos). + + +Toinen kohtaus. + + EDELLISET paitsi TIINA. + +ANNA (huutaen ovelta). Tiina! joko lypsylle menet? Ei vastaa mitään. +(Painaen oven kiinni, pahoillaan) Lienee suuttunut? + +ANTTI (käyden kutomaan verkkoa pöydän peräpäähän). Välitä sinä nyt +viisi tuosta, jos tämä suuttui tai muuttui. + +SANNA (nuhdellen). Ei se tarvitse Anttikaan aina Tiinaa kiusotella. +Suuttuisi siitä jos kukakin. + +ANTTI. Ketä tässä on kiusoteltu, niin on se juuri minua, mutta minä en +siitä välitä, mitä naiset rähisee. + +METSOLA (korjailee päreet uunille). Kyllä ne nykyiset nuoret miehet +tuhlaavat rahoja turhuuteen... Toista se oli ennen vanhaan, silloin +osattiin säästellä. + +ANTTI. Hui, hai, isäntä hyvä, entiset ajat ovat olleet ja menneet! +Hevosen hinnalla ennen vanhaan ostettiin taloja... mutta menepäs +nykyaikaan rengin säästöillä ostelemaan? + +METSOLA. Vai niin poika luulottelet?... Olisit maksanut tästäkin +mannusta parisen tuhatta kontanttia, sitten vielä ruunun rästit, +makasiinivelat ja muut, tietäisit mihin määriin se nousee? + +SANNA (innostuen). Ja lisäksi saanut kolme elinkiä, vaivaista rampaa, +hoitaaksesi. Kyllä siinä hintaa on! + +METSOLA. Kun tulimme, oli tuskin kattoa päällä, pellot, niityt +aidattomat... Ja kyllähän tässä on voimia vaadittu peratessa pelloiksi +maitakin. + +SANNA (kehasten). On tuo Luoja siunannutkin ahkeran työmme ja toimemme +(menee keittiöön). + +METSOLA. Jopa tässä nyt tarkenee ja leipä ravinnoksi riittää! (menee +ulos). + + +Kolmas kohtaus. + + ANNA, ANTTI. + + (Anna panee viipsinpuun ja lankarullan pöydälle. + Autti kohoten lattialle kävelemään). + +ANNA (lempeästi). Ostathan minulle, Autti hyvä, sen huivin, jonka jo +lupasi!? + +ANTTI (ottaen Annaa toisella kädellään ympäri vyötäisten). Vieläkö +tuota nyt epäilisit?... Sinulle, Annani, tämänkin ostin vaikka en +tohtinut ilmaista (näyttää kelloaan). + +ANNA (iloisesti). Katsos vaan mikä lippari olet! En olisi tuota sinusta +uskonut. + +ANTTI (lempeästi). Tiedäthän, Anna, että rakastan sinua... sinua ylitse +kaiken maailmassa! + +ANNA (pelokkaasti vilkuen ympärilleen). Tiedän kyllä, Antti hyvä, ja... + +ANTTI (hellästi). Ja... + +ANNA (lyö kätensä ympäri Antin kaulaa). Ja minä rakastan sinua!... + +ANTTI. Ja minä sinua, minun omani! (vaipuvat syleilyyn). + + +Neljäs kohtaus. + + ANNA, ANTTI. TIINA. + +TIINA (joka on hiljalleen tullut sisälle Antin ja Annan syleilyn +aikana). Täälläpä lempi jo on liekissänsä. + +ANTTI (säikähtyen irtaantuu Annasta). Leikittelet sinä aina vaan ja +säikyttelet tässä ihmiset! (vihaisesti) Pahempi olisin, niin panisin +niskaasi. + +TIINA (pilkallisesti). Herran kummat, hyvä talonvävy, mitä minua noin +säikähdyit? (sivulle) Tapasinpa heidät vihdoinkin! + + +Viides kohtaus. + + EDELLISET, SANNA sitten METSOLA. + +SANNA (vihaisesti). Mitä ääntä täällä pidetään, vai joko riita alkaa +taaskin uudellensa? + +TIINA. Antti täällä vaan jo... + +ANNA (hyppää Tiinan luo; lyö vasemman kätensä Tiinan kaulaan ja +oikealla tukkien Tiinan suuta). Ole, Tiina kulta, puhumatta, kyllä minä +kerron kaikki äidille!... (menee Sannan luo ja hyväilee häntä) Antti +täällä teki sovinnon Tiinan kanssa, pyysi anteeksi. Nyt he eivät +koskaan riitele, eivätkä pilkallisesti puhu toisilleen. + +SANNA (liikutettuna). Se oli hyvin tehty, lapsikullat. Riita, +eripuraisuus, on perheen pahennus. + +METSOLA (tulee kiireesti sisälle). Saamme vieraita tuossa paikassa! +Siellä kellot, kulkuset kilisevät, että metsä vastaan raikaa. + +SANNA (hyvillään). Täällä kuuluu hyvät sanomat! Antti on Tiinan kanssa +tehnyt sovinnon. + +METSOLA (hommaillen). Minä vähät heidän sovinnoistaan! Puhdistakaa edes +huonetta... ettekö kuulleet? vieraita tulee! + + (Tiina menee kiuluineen keittiöön, Sanna korjailee rukin ja + villakopat sivummalle nurkkaan. Antti korjaa verkonkudoksen + pöytäjalkalaatikkoon. Anna pyyhkii räsyllä pöytää ja penkkejä). + + +Kuudes kohtaus. + + EDELLISET, NIKKINEN. + + (Nikkinen on puettu herrasvaatteisiin, pitkävartisiin saappaisiin. + Susinahkaturkki ja rintalaukku komistavat Nikkisen ensi + esiintymistä). + +NIKKINEN. Päivää taloon, päivää! Taidatte olla isäntämies? (kättelee) +Nimeni on Niilo Nikkinen, puulaakin herra asiamies. + +METSOLA (hämillään, kumartelee raapien jalalla ja silitellen +tukkaansa). Niinhän tässä... minähän se tässä tätä nykyä isäntä olen. +Herra puulaaki tekee hyvin, heittää vaatetta vähemmäksi (auttaa turkkia +Nikkisen päältä). Kamaripuoli on kylmänlainen ja noin kun +keskentekoinen. + +NIKKINEN. Kiitosta vaan, isäntä hyvä, tuntuu täällä tarkenevan. (Panee +turkin peränaulaan; hykerrellen käsiään) Jahhah... jahaa, tämä on +luultavasti emäntänne? (kättelee) Nimeni on Niilo Nikkinen! (kääntyen +Annaan) Entä tämä sievä neiti? On varmasti teidän tyttärenne? (kättelee +Annaa) Nimeni on Herra Nikkinen... puulaakin herra asiamies. Löytyypä +ruusuja salollakin ei vain kasvitarhoissa! Todella on teillä kaunis +tytär, se täytyy minun tunnustaa. + +METSOLA (kumarrellen). Mitä ne salonlapset, tuota, noin kuin kauniita +olisivat? + +NIKKINEN (kääntyen Anttiin). Eihän tämä vaan poikanne liene? +(kättelee). + +ANTTI (joka on tällä välin tarkastellut ja ihmetellyt Nikkisen komeaa +turkkia ja rintalaukkua). Renki minä vain talossa olen, olen Antti +nimeltäni. + +NIKKINEN. Jahah... menepäs Autti sitten ja tuo se kapsäkki sieltä +reestäni! (viittaa kädellään ulos). + +ANTTI (vikkelästi). Kyllä, herra puulaaki hyvä, kyllä minä toimitan! + + (Kipasee ulos). + + +Seitsemäs kohtaus. + + METSOLA, NIKKINEN, SANNA, ANNA. + +NIKKINEN. Sievällä paikalla talonne on, vaikka näin salon sisällä, +(tarjoa sikarin) Pannaan tupakiksi, isäntä hyvä, nämä ovat parasta +laadultaan (tarjoaa tulen myös). + +METSOLA (kumarrellen). Kiitosta paljon, herra puulaaki, osannenko minä +näitä poltella? En ole vielä oikeastaan puotitupakoihin tottunut, olen +vain kotikasvuja, nurkantakasia sauhuttanut. + +NIKKINEN (naurahtaen). Kyllä näihin pian tottuu, eivät ole väkeviä. + +METSOLA (naisille). Menkää te nyt, helmaväki ja pukekaa parempaa +yllenne! Vieraiden kunniaksi sopii olla siistinä. + +SANNA (niiaillen). Tuota noin, rohkenen kysyä, että jos herra puulaakin +sopisi, niin otetaan kuppi kahvia?... + +NIKKINEN. Nöyrin kiitos, emäntä hyvä, kyllä se hyvin soveltuu; etenkin +kun on viehättävä tarjoilija talossa, (kumartaa Annalle) kuten teidän +tyttärenne. + + (Sanna ja Anna menevät keittiöön). + + +Kahdeksas kohtaus. + + NIKKINEN, METSOLA, ANTTI. + +ANTTI (tuoden kapsäkin sisälle). Tässä on herran kapusäkki! + +NIKKINEN (viittaa kädellään). Pane se tuohon penkille vaan. + +ANTTI (panee peräpenkille, pöydän taa). On siinä vähin painoa... eihän +vaan rahoja liene? + +NIKKINEN. Korjaa nyt hevonen ja hoida se hyvin, tuossa on vähän +vaivoistasi. (Antaa 2 markkasen). + +ANTTI. Kiitoksia, herra puulaaki hyvä, kyllä minä siitä huolen pidän. + + (Menee ulos). + + +Yhdeksäs kohtaus. + +NIKKINEN (availlen kapsäkkiään). Teillä on hyvää metsää vielä, kehuivat +tuolla kirkolla. + +METSOLA (kehasten). No ei se salo siitä somene, vaikkapa itse sanon. On +siellä tukkia sekä hirttä, honkaa ijänikuista! + +NIKKINEN. Ei talo siis suotta nimeään kanna, kun Metsolaksi kutsutaan, +(Ottaa tinakaulapullon kapsäkistään) Mutta eiköhän, isäntä hyvä, +maisteta vähän kaupungin tuomisia? Olisiko teillä pikkulasi ja jos +vähän sokeria? + +METSOLA. Eiköhän niitä talossa liene... (menee keittiöön). + + +Kymmenes kohtaus. + +NIKKINEN (itsekseen). Tuhmaa kansaa totisesti näkee näillä seuduilla. +(Avaa korkin pullosta) Oikein aika pölkkypäitä ovat joka ainoa; luulisi +täällä voivansa tehdä kaupat mielensä mukaiset. (Sytyttää sikarinsa) +Mutta missä viipynevät vielä metsänlukijat, kuu ei niitä vieläkään +kuulu. (Hykertelee käsiään) Annan isännälle tästä ensin hiukan +voidetta, ehkä sitten kaupat luistaa tavallista paremmin. (Kävelee +edestakasin). + + +Yhdestoista kohtaus. + + NIKKINEN, METSOLA. + +METSOLA (tuoden lautasella 3 ryyppylasia ja sokerirasian). Tässä +olisivat, sokeri ja lasit, tuota, kohta se jo joutuu kahvikin. + +NIKKINEN (kaataen laseihin). No niin... jos vähän maistetaan! Tämän +tinakaulan sisusta ei pitäisi olla huonompaa! Olkaa hyvä ja ottakaa. +(Kipauttaa lasiaan) Terveydeksenne, isäntä! + +METSOLA (kumarrellen). Onneksi herra puulaakille! (Ryyppää pohjaan) +Ki... kii... tok... kiitoksia! Olipa se ko-koko karhua, kun tuota +he-hengen salpasi! + +NIKKINEN (naurahdellen). Se oli näet oudostansa, ei se huonoa +laadultaan. Konjakkia, parasta sorttia, oikein Jamaikka-konjakkia. + +METSOLA. Vahvaa oli raakki, koska hikeen potkasi. (Pyyhkii hikeä +otsaltaan ja juo kaljaa haarikasta). + +NIKKINEN. Olen täällä matkustellut metsän-ostohommissa. Meillä on +suuret liikkeet ja parhain hinta maksetaan. + +METSOLA. Vai niin... herra puulaakilla on siis metsäasiat. + +NIKKINEN. Niin on, hyvä isäntä. + + +Kahdestoista kohtaus. + + METSOLA, NIKKINEN, HONKANEN, MÄNTYNEN. + + (Honkanen ja Mäntynen ovat puetut lyhyviin lammasnahkaturkkeihin, + savonreuhkat päässä ja pitkävartiset saappaat jalassa). + +HONKANEN. Hyvää iltapäivää taloon! + +MÄNTYNEN. Terveeksi, isäntä Metsola! (Kättelee). + +METSOLA (kätellen). Mitä kuuluu vieraille? + +HONKANEN (leikillisesti). Hyvin kuuluu, kun hyvin huutaa; mitä vaan +tänne kuulunee? + +METSOLA. Vieraat ovat hyvät ja käyvät peremmälle, näkyy täällä tilaa +olevan! + +HONKANEN. Taitaa olla kaupat tekeillä, koska pullokin on pöydällä? + +METSOLA. Eihän meillä tässä mitä kauppaa... herra puulaaki vain vähän +tarjosi. + +NIKKINEN. Otimme pienet tervetulijaiset vähän kuin kaupan aluksi. +Pankaa tupakiksi täältä, miehet! (Tarjoaa sikaria). + +HONKANEN. Mitä siinä sitten muuta on, lyökää kaupoiksi vain isäntä! + +NIKKINEN (kävelee edestakasin). Paljonko vaatisitte salostanne?... + +METSOLA (kynsien korvallistaan). En tuota osaa oikein sanoa, mikä tuo +kohtuus olisi... Minä kuulustelen vähän vaimoltani, mitä mieltä hän on +kaupasta... Se on Sanna aina olevinaan tuota niinkuin viisaampi +kaupoissaan. + + (Menee keittiöön). + + +Kolmastoista kohtaus. + + NIKKINEN, HONKANEN, MÄNTYNEN. + +NIKKINEN (kaataen laseihin). No miehet, pankaa ryyppy poskeenne; +puhelemme sitten asiasta. + +MÄNTYNEN (ryypättyään). Mikäs selvästä on selvää tehdessä. + +NIKKINEN. Hyvältäkö metsä näyttää? Tuleeko tuolta tavaraa? + +HOKKANEN (ryypättyään). Metsä sanalla sanottu on hyvä, parhaimpia koko +piirissämme! + +MÄNTYNEN. Kyllä sieltä tukkia tulee, runsaasti ja hyviä. + +NIKKINEN (salaperäisesti). Hs... hs... hiljaa, hiljaa vaan. Paljonko, +luulette, voivan maksaa noin kuin urakkakaupalla? + +HONKANEN. Viisitoistatuhatta lienee vähän?... metsä on sanalla sanoen +mainio! + +NIKKINEN. Mitä mieltä Mäntynen on? Oliko liikaa sanottuna? + +MÄNTYNEN. Synti olisi sillä ostaa, vaikkeivät enempää pyytäisikään. +Kaksikymmentätuhatta vähimmittäin alkaisi olla asiaan päin. + +NIKKINEN. Ei, ei, pojat, hemmetissä, se on liikaa sanottu! Millä se +puulaaki pystyssä pysyisi, jos suuria summia maksetaan? (Sytyttää +sikarinsa ja kävelee) Mutta kuinka moneen tuumaan sitten täytyisi tukit +hakata? + +MÄNTYNEN. Keskipituus, yhdeksän tuumanen, ja siitä sitten ylöspäin, +noin parin vuoden ajalla. Salo se on siksi hyvä, että kyllä kannattaa. + +NIKKINEN. Jaa, jaa! mutta veto ja uitto?... nepä ne juuri maksavat. +Eei... ei siitä kannata sitä maksaa, ei sun totta perhana. + +HONKANEN. Veto on lyhyt ja joet suorat, kyllä sieltä juosta solottaa! + +MÄNTYNEN. Eikä kalliiksi tulekaan! + + +Neljästoista kohtaus. + + EDELLISET, METSOLA. SANNA. + +SANNA. Mitä kauppaa se meidän ukko herrain kanssa hommailee? + +NIKKINEN (innostuneena). Tukkikauppa se me tehdään... tehdään +tottatotisesti niin. (Taputtaen Sannaa olkapäälle) Mutta tätä kauppaa +emännättä, tiedän minä, ei nyt tehdäkään. Emäntien mielet tässä kohden +tahdon aina tiedustaa, he kun usein miestensä kanssa ovat yhtä +neuvokkaat. + +METSOLA. Se on oikein, herra puulaaki, tilamme on meillä yhteinen. +Yhteinen on sille immissiooni, kiinnekirjat sekä päätökset. + +NIKKINEN (hykertelee käsiään). Arvasinpa minä, näet, oikein. Tuokaa, +isäntä, tilankirjat, tarkastetaan lähemmin. + +METSOLA. Kyllä niistä selvä saadaan, tallella ne ovat kaikki. + + (Menee keittiöön). + + +Viidestoista kohtaus. + + NIKKINEN, HONKANEN, MÄNTYNEN, SANNA. + +SANNA (kehasten). Niin, yhteisillä rahoillamme me tämä talo ostettiin. + +NIKKINEN (imarrellen). Näen kyllä emännästä, että olette toimen +ihminen. Eipä kumma jos nyt seuraa teitä arvo ja rikkaus. + +SANNA (mielissään). Mistähän tuon rikkauden noin vaan yhteen puhaltaa? +Ei ne ole meikäläisten pikku talojen käsissä. + +NIKKINEN (salaperäisesti). Metsissänne löytyy aarre, jota moni +kadehtii!... Ja minä teille maksan siitä korkeimman taksan mukaan. + +HONKANEN. Se on totta, emäntä hyvä, herra ei maksulla tinkaile. + +NIKKINEN (hykerrellen käsiään). Luulen totta toisen kerran, että moni +kadehtii, kun saa kuulla Metsolaisten tuhansista pankissa! + + +Kuudestoista kohtaus. + + EDELLISET, METSOLA, ANTTI. + +METSOLA (kantaen suuren käärön papereita tuvan pöydälle). Kyllä näistä +papereista löytyy tilankirjatkin! + +HONKANEN. No onpa on jo niissä jotakin! + +SANNA. Kaikki meidän ukko tallentaa, mistä paperin vaan saapi käsiinsä, +oli se sitten tarpeellinen tai ei. + +NIKKINEN (tarkastelee erästä paperia). Hjaa... tässä se on +perintöpäätöksenne! Metsolan perintötila 12/100 osaa manttaalia N:o 3 +Korvenkylässä Salovaaran kappelia. + +METSOLA. Oikein lausuttuna, vallan niin! + +ANTTI (uteliaasti). Tilankauppojako täällä tehdään? + +NIKKINEN (komentavasti). Ole ääneti äläkä häiritse! (Metsolalle) Eikö +tilanne ole suurempi manttaalilleen? + +METSOLA (kehasten). Ei ole suurempi, eikä pienempi, mutta se on kaikki +maata se. + +NIKKINEN. Jaa jaa, kyllä kait, hyvää maata lieneekin!... (naurahtaen) +No mitä nyt maksaisi Metsolan metsät, tohtiiko edes kysyä? + +METSOLA. Vaikea lienee minun sanoa, päättää kauppaa noin äkisteen. + +HONKANEN. Isännälle on hyvä tarjona, nyt kun pääsee metsistään, mutta +jos kesällä kulo polttaa, niin on arvo mennyttä. + +METSOLA. Olette kyllä oikeassa, hyvä vieras. Todellakin. Ei ole liioin +luottamista paimenpoikain piippuihin. + +SANNA. Eipä kyllä olekaan, etenkin jos poutakesät vielä sattuu olemaan. +(Metsolalle) Voisithan tuon vaikka myydä... toista se maa kasvanee. + +NIKKINEN (reippaasti). Minä lupaan kahdeksantuhatta! Eikö riitä +hinnaksi? Enempää en voisi maksaa, metsät ovat halpoja. Kohta +lopetetaan ostot, pannaan sahat seisomaan (kävelee edestakasin). Tullit +yhä kohoovat... sodat mailla vierailla... niin, näettekös, se se tekee +puulaakeille tappion. + +METSOLA (kynsien korvallistaan). On, on tuota tuossakin jo, (epäröiden) +mutta jos hiukan lisäätte? (Sannalle) Vai mitä sinä eukko sanot? Olet +aina olevinasi tuota noin kuin viisaampi. + +SANNA. Mitäs minä ymmärrän. Tehkää niinkuin hyvä tulee. + +ANTTI (reippaasti). Parisen tuhatta vielä hyvin kannattaa se kohottaa. + +NIKKINEN (vihasesti). Mitä siinä sivullisten tulee tietää asiaan, +(kohteliaammin) Mutta ehken nuorimies tuntee hyvin maisemat? Onko +mielestänne siellä tukkia ja hirsiä? + +ANTTI (kehasten). Kyllä niitä sieltä saatte molempia lajia. + +NIKKINEN. Minä maksan kymmenen tuhatta; mitä siihen sanotte? Enempää en +salosta maksa, en, en yhtä penniä. Viisi tuhatta maksan heti, jäännös +kahden vuoden ajalla. + +METSOLA. No, jos hänet tuota, möisin: vaikkapa lyödään kaupaksi! + +NIKKINEN. Mutta nyt on toinen seikka, kuinka paksuun ottaa saa? Pituus +se on meidän asia, kun latvan paksuus tiedetään. + +METSOLA. No, senlaiset kuin herroille kelpaa, tokko ne hoikkia +huolivatkaan? + + (Honkanen ja Mäntynen puhelevat keskenään tehden vilkkaita eleitä). + +NIKKINEN (sytyttäen sikarin). Ja kolmen vuoden otto-aika? + +METSOLA (välinpitämättömästi). Se lienee yhden tekevää, kunhan otatte +omanne pois. + +NIKKINEN. Mitä mieltä emäntä on, joko päätetään nyt kauppa? (kaataa +konjakkia pikareihin). + +SANNA. Olkoon niin sitte minustakin nähden. + +NIKKINEN (innostuneena). Tuossa käsi, isäntä, tukkikauppa on päätetty! +(lyövät kättä) Emäntä myös, tuohon käteen! + +HONKANEN (erottaen kädet). Ja kauppa pysyy kuin Jyrin päivä! + +METSOLA. "Sanasta miestä, sarvesta härkää" sanoo vanha sananparsi +(Ottaa lasin ja kipauttaa Nikkisen lasin kanssa -- ryyppäävät). + + +Seitsemästoista kohtaus. + + EDELLISET, ANNA ja TIINA. + + (Anna kantaa tarjotinta, jolla on kahvikupit, sokeri- ja + kerma-astiat, jotka asettaa pöydälle; Tiina, kantaen kahvipannua + Annan perässä, antaa pannun Sannalle, joka alkaa kaataa kahvia + kuppeihin). + +NIKKINEN. Juokaa nyt litkoja, naapurit hyvät, minä teen kauppakirjamme, +(ottaa kapsäkistään paperit, musteen ja kynän pöydälle) Täällä on vielä +pullo lisää, jos yksi käynee vähäksi, (nostaa uuden tinakaulapullon +pöydälle) Ottakaa vaan, että korvissa soipi, tukkikaupan muistoksi! +(Alkaa kirjoittaa) Kyllä nämä pian valmistuvat; ne ovat, näet, +valmiiksi "präntätyt", senkun vähän täyttelen. + + (Nikkinen kirjoittaa. Miehet, paitsi Antti, tekevät pöydän + toisessa päässä puolikuppisia, niitä maistellen. Antti ja Anna + puhelevat hiljaa keskenään. Sanna maistelee tuon tuostakin + Metsolan kupista. Tiina seisoo vähän loitommalla yksin. Vähän + aikaa äänettömyyttä). + +SANNA (ojentaen kuppia Tiinalle). Maista nyt sinäkin, Tiina, vähän +tukkikaupan muistoksi! + +HONKANEN (reippaasti). Hitto vieköön, minä sen annan, teenkin oikein +oivallisen. (Panee konjakkia kuppiin). + +SANNA. Se on meidän piikamme. + +HONKANEN. Olkoon vaan, emäntä hyvä, mutta ei se ole tuohesta piiankaan +suu. (Tarjoo Tiinalle kuppia) Otapas tuosta, karjahurri, tukkikaupan +muistoa! + +TIINA (ottaa kupin, mutta pitää sitä epäillen kädessään). Jos se on +mitä?... + +HONKANEN (leikkisästi). Niinkö lemmen juomaa? Juo vaan pois, tyttöseni, +kyllä se on sitä joka lämmittää. + +SANNA. Maista vaan Tiina, ei se myrkkyä ole! + +TIINA (ryyppää vähän). Kiitoksia, hyvä vieras! (Antaa kupin +Honkaselle). + +MÄNTYNEN (iloisesti). Siinä se on sussu valmis sinulta ensi +uittoaikana. Vakka se vaan kannen löytää, hah hah haa, kannen löytää. + +HONKANEN (taputtaen Tiinaa olkapäähän). Se on tietty! Nuorella pojalla +olla pitää parempaa kuin viina. + +METSOLA. Oletteko sitten poikamies? + +HONKANEN (napauttaa kuppiaan Metsolan kupin kanssa). Poika kuin niverä, +isäntä hyvä, ruvetkaa vaan puhemieheksi. + +METSOLA (salavihkaa). On sillä Tiinalla rahojakin, jos, tuota, +niinkuin. + + (Nykäsee Honkasta kyynäspäällään kupeeseen). + +MÄNTYNEN. Se naula veti, sanoi timpermanni... kuulitko sinä, Honkanen? + +HONKANEN (kehasten). No osinkolainenhan se olla pitää, tiedäthän sen, +veli, vanhastaan. (Antille) Mutta mitäs renki siihen sanoo? Saisiko +piikaa riiastaa? + +ANTTI (ivallisesti). Kun sinulla on noin sukkela suu ja leikkisä nenä +niin koeta! + +MÄNTYNEN. Se oli oikein. Sana sanasta, kaksi parhaasta. + +NIKKINEN (On joskus karsain silmin tähystellyt Anttia ja Annaa). +Pojassa lienee vävyn vikaa, minä pahoin epäilen. (Ryyppää lasistaan ja +sytyttää sikarinsa). + +SANNA. Lapsihan tämä meidän tytär on vielä miehelle mennäkseen. Keyrinä +täytti kahdeksantoista. + +HONKANEN. Kaikkea muuta ihminen katuu, mutta ei nuorra naimistaan. +(Ryyppää) Niin, nuorena sitä naida pitää. -- + +NIKKINEN (totisena). Nyt ovat kauppakirjat tehdyt ja ne kuuluvat näin: +(Lukee kovalla äänellä) Herroille Pölkkylin ja kumppanille myymme me +allekirjoittaneet omistamaltamme Metsolan perintötilalta, N:o 3, Korven +kylässä Salovaaran kappelia, kaikki niinhyvin koti- kuin salopalstalla +löytyvät mänty- sekä kuusi-tukkipuut ja hirret välillämme sovitusta +kauppasummasta, suuri kymmenentuhatta Suomen kultamarkkaa, seuraavilla +ehdoilla: + +1:si Ostaja saapi ottaa mänty- ja kuusipuut, jotka maasta mitaten 24 +jalan pituudelta täyttävät 7 tuumaa sekä kaikki siitä ylöspäin; + +2:si ulosottoaika kestää kolme vuotta, luettuna tästä päivästä +edelleen, ja saapi ostaja vedättää puut, mihinkä parhaaksi näkee +Metsolan tilalle kuuluville ranteille. Vetotiet saapi ostaja tehdä, +ilman eri maksua, mielensä mukaan, mihinkä tahtoo ja hakata kasvavaa +metsää, missä tarvis vaatii; + +3:si kankipuut, hakavarret ja lenkeiksi käytettävät kuusijuurikat ynnä +muut vitakset saapi ostaja ottaa Metsolan maalta myös ilman eri maksua; + +4:si mainitusta kauppasummasta, kymmenestätuhannesta markasta, maksaa +ostaja nyt kontrahtia allekirjoittaessa viisituhatta markkaa, vuoden +kuluttua tästä päivästä kolmetuhatta markkaa ja loppusumman eli +kaksituhatta, silloin kuu metsä on lopuilleen hakattu; + +5:si tämän kaupan vakuudeksi on ostajalla oikeus, myyjän +kustannuksella, hakea ja voittaa kiinnitys yllämainittuun Metsolan +tilan N:o 3 perintömaahan Korven kylässä Salovaaran kappelia; + +6:si näitä kauppakirjoja on tehty kaksi yhtäpitävää kappaletta, +ostajalle sekä myyjälle, yksi kummallekin. + +Metsolassa Tammikuun 10 p. 1898. + + Matti Matinp. Metsola. Susanna Metsola. + M. M. M. S. M. + +Yllä seisovaan kauppaan olemme tyytyväiset: + + Pölkkylin ja kump. + per. prok. Niilo Nikkinen. + + Todistavat: -- -- + +Viisituhatta markkaa nyt maksettuna kuitataan, aika ja paikka kuin +yllä: + + Matti Metsola. Susanna Metsola. + M. M. S. M. + + Todistavat: + +Onko kontrahtia vastaasi mitään sanomista? + +METSOLA Mikä on tehty, se on tehty, ja tehty seisoo. + + (Kerääntyvät kaikki pöydän ympärille). + +NIKKINEN (antaa kynän Metsolalle). Pankaa tuohon nimimerkit, isäntä ja +emäntä! (osottaen paikat) Tuohon noin ja sitten tuohon. Molempiin +kirjoihin. + +METSOLA (piirtää paperille). Vapisee tuo käsi vähän, mutta (tekee +ristit nimiensä alle) eikö sitä jo siinä liene? + +SANNA (ottaa kynän ja piirtää paperille, tavaillen). Ässä aa ännä... +aa Sanna... No niin se on tehty. + +NIKKINEN. Jos Honkanen ja Mäntynen todistavat. (Ottaa lompakon +poveltaan) Minä luen rahat pois. (Lukee S kappaletta 500 markan +seteleitä ja loppusumman pienemmissä paperirahoissa pöydälle). + +HONKANEN ja MÄNTYNEN. Kyllä me todistamme. (Kirjoittavat nimensä +molempiin kauppakirjoihin). + +NIKKINEN (ottaa toisen kauppakirjan ja setelitukon käteensä ja antaa ne +Metsolalle). Tämä toinen kauppakirja kuuluu teille, isäntä. +(Naurahtaen) Eikö ole kauniit setelit, juuri pankista nostetut. + +METSOLA (pidellen vapisevin käsin setelitukkua, kumartelee). Kiitoksia, +herra puulaaki; tuota, osanneeko näitä rätnätä? (Metsola, Sanna ja Anna +lukevat rahoja pöydän päässä). + +NIKKINEN (kokoillen jäännöspaperit, musteen ja kynän kapsäkkiinsä). +Kymmenentuhatta Suomen markkaa, se vaan löytyy harvalla; koettakaa nyt +hyödyksenne käyttää nämä varanne! + +METSOLA. Kyllä, tuota, niin on tehtävä... Mistä vaan paremman koron +saisi?... + +NIKKINEN. Hyvän neuvon annan teille, kuulkaa, isäntä Metsola! Nyt kun +olette metsän myyneet, koettakaa maata viljellä; suota kuivata, heinää +viljellä, maata muokata hurjasti. Karja, se on nykyajan talonpoikain +tukena. -- Rakennukset tilallanne voitte myöskin kohentaa, maalata ja +sisustaa yltäpäältä kunnollensa. + +SANNA (mielissään). Kyllä neuvo hyvä oli, kun vaan voisi seurata. + +HONKANEN (joka on puhellut Tiinan kanssa). Mikä sitä on seuratessa, kun +on kerta varoja. + +NIKKINEN (juhlallisesti). Kouluttakaa tyttärenne näppäräksi neidiksi. +Kansanopisto, meijerikoulu ja sen sellaiset sopisi. Ruoanlaitto- ja +keittokoulu ei olisi myöskään hulluutta... Kun on tytär ainoanne, +sopisi sitä nyt kustantaa, että kerran miehellensä olisi hyötyä, +kunniaa. (Ottaen Annaa kädestä puhuu hyvin sulavasti) Teille, nuori +neiti hyvä, toivotan myös onnea. Olette rikas, sievä muuten, sekä talon +perijä, kun vanhempanne kerran kuolevat. Sulhasista ei siis teillä +ollenkaan ole puutetta. Valitkaa vaan mieleisenne rikkaitten joukosta, +mutta niistäkin vaan se, jolla on hyvä sivistys. Oppi, tieto, +taitavuus, se on miehen kunnia, jos sen kunniakseen käyttää. (Kumartaa +ja pudistelee Annan kättä) Hyvästi nyt, Anna neiti; joskus vielä +tavataan, -- + +ANNA (joka Nikkisen puhelun aikana on katsonut lattiaan, niijaa). +Kiitoksia hyvin paljon. + + (Menee tunteidensa valtaamana keittiöön). + + +Kahdeksastoista kohtaus. + + EDELLISET paitsi ANNA. + +NIKKINEN (ottaa liivinsä taskusta rahaa). Tästä annan sinulle, Antti, +juomarahaa. (Pistää Antin kouraan) Menehän ja käännä hevoseni! + +ANTTI (reippaasti). Kiitoksia, herra puulaaki, kyllä minä toimitan. + + (Kipasee ulos). + +MÄNTYNEN (kehasten). Reipas rengiksi on kerrassansa! -- + + +Yhdeksästoista kohtaus. + + EDELLISET paitsi ANNA ja ANTTI. + +METSOLA. Joko sitä ollaan lähdössä? + +NIKKINEN. Lähteä täytyy taaskin taipaleelle, mutta otetaan nyt piiska +lähdöksi! (Kaataa pullosta kuppeihin ja laseihin). Maljanne, isäntä +hyvä, kaupan muistoa! + +METSOLA. Terveydeksi herra puulaakille! (Miehet kaikki ryyppäävät. sekä +Sanna ja Tiina). + +NIKKINEN (pukee turkit yllensä ja laukun kaulaan). Honkanen! Vie rekeen +kapsäkkini. Menemme siinä kaikki kolmisin. + +HONKANEN (vikkelästi). Heti valmis, sanoi Samperi. (Pistää pöydältä +toisen pullon povellensa ja ottaa kapsäkin vasempaan käteensä). Hyvästi +vaan, isäntä, emäntä: kiitos paljon kestistänne! (kättelee) Hyvästi +sinä simpukkani! (Panee veitikkamaisesti toisen kätensä Tiinan +olkapäälle). Ikävällä täytyy eritä, mutta lähdehän nyt edes saattamaan. + + (Menevät ulos). + + +Kahdeskymmenes kohtaus. + + METSOLA, SANNA, NIKKINEN ja MÄNTYNEN. + +NIKKINEN. Yhden neuvon, isäntä, annan teille. Varokaa renkiänne +tyttärestä. Poika näkyy mieliksivän Annaa... ja miltä se nyt sitten +näyttäisi jos rikas, toimelias talollinen saisi vain rengin vävyksensä. + +MÄNTYNEN. Naurettavaa se on kokonansa. + +SANNA. Tuskin Antti sitä tosissansa vielä lienee edes ajatellut. + +NIKKINEN. Parasta on poika erottaa mitä pikemmin pois palveluksesta. +Häpeän se vielä voisi saattaa käytöksellään koko talolle. + + +Yhdeskolmatta kohtaus. + + EDELLISET, ANTTI. + +ANTTI (reippaasti). Hevonen on nyt käännettynä, portaiden edessä jo +odottaa. + +NIKKINEN (kättelee). Hyvästi vaan nyt, hyvä talonväki. (Antille) Pääset +Antti, tukkitöihimme; olet siihen hyvin sopiva. + +ANTTI (kumartaen). Kiitos kunniasta, hyvä herra, mutta kukas turpeet +puskisi? + +NIKKINEN (viittaa kädellään). Siinä kuulitte nyt itsekin. Eteenpäin on +mieli elävällä! + +MÄNTYNEN. Hyvästi nyt ja kiitoksia paljon. + + (Nikkinen ja Mäntynen menevät ulos). + + +Kahdeskolmatta kohtaus. + + METSOLA, SANNA, ANTTI. + +METSOLA (pitäen toisessa kädessään setelitukkua, toisessa +kauppakirjaa). Erkani se kerta köyhyys meistä! + +SANNA (korjaillen kahvikupit tarjottimelle). Onpa on jo rahaa olemassa +ja toinen puoli niinkuin tulossa. + +METSOLA. Saamme kulkea jo rikkaan arvolla ja tuota noin kuin vähän +pöyhkeilläkin. + +SANNA (vieden kahvikapistukset keittiöön, puhuu mennessään). +Rakennukset ensin korjataan, loput lainailemme vaikka korolle. + + (Menee). + + +Kolmaskolmatta kohtaus. + + METSOLA, ANTTI. + +ANTTI (nöyrästi, mutistellen hattuaan). Kun onni isäntää nyt näin on +suosinut, suonette minullekin vähäisen osan siitä?... + +METSOLA (vihaisesti). Mitä sinä sillä tarkoitat: puhettasi en nyt +käsitä? + +ANTTI. Tytärtänne, hyvä isäntä, aioin pyytää teiltä vaimokseni. + +METSOLA (polkien jalkaa). Oletko järjiltäsi, sinä raukka! (Kähisten +kiukusta) Minunko rahojani olet kärttynyt ja tytärtäni tässä +hännystellyt, mokomakin rengin roikale. (Puiden nyrkkiään Antille) +Turhaan, turhaan niitä tavoittelet. + +ANTTI (heittäytyy polvilleen Metsolan eteen). Palvelen teitä, hyvä +isäntä, kun Jaakop Raakelistaan Laapania, jos vaan suotte meille +siunauksenne!... Rahojanne en minä himoitse, en yhteen penniinnekään +tahdo kajota. Rehellisesti teitä palvelen ja olen teille aina +kuuliainen. + +METSOLA (rähisten kiukustu ja tukkien käsillä korviaan). Tuki suusi jo, +kurja, tuki suusi! Minä en kärsi tuota kuunnella. Huomeispäivänä saat +muuttaa talostani; kuulitko kurja tuomiosi nyt. (Sivulle) Täytyy viedä +rahat säiliöön, voivat vielä vaikka varastaa. + + (Menee kiiruusti keittiöön). + + +Neljäskolmatta kohtaus. + +ANTTI (murheissaan). Koko elämäni on nyt muserrettu! Voi minua, voi +poikaa onnetonta... Tuulentupiako oli toiveeni, jota Annastani +ajattelin... + +ANNA (tulee kalpeana keittiöstä). Miksi olet suruissasi, Antti? + +ANTTI (suruisesti). Tämä ilta saatti välillemme kuilun, kuule, Anna +rakas, syvän juovan väliimme se sai. Sinä rikas, minä köyhä poika, +arvaat itse mitä tarkoitan. Minun täytyy talosta nyt pois, tiesi ehkä +tänä iltana, niin se kuului isäsi käsky. Emme toisiamme saa enää +puhutella, saanemmeko edes nähdäkään. Isäsi on tarkkuudessaan sokea +muulle kaikelle paitsi rahalle, arvolle. + +ANNA (panee kätensä Antin olkapäälle ja lausuu lempeästi, lohdutellen). +Älä ole murheissasi, Antti!... Eläkäämme vielä toivossa... + +ANTTI (lempeästi). Suot siis, armas Annaseni, kumminkin edelleenkin +loistaa sielussani kuvasi, joka murheen mustat pilvet poistaa +sumuiselta eloni taivaalta? + +ANNA (itkien). Ijäti, o rakas Anttiseni! Älä unhota pois minua! + +ANTTI (pitäen Annaa kädestä, laulaa): + + En voi sua unhottaa poies, + Vaikk' en ikänän' sua saa, + Sä sydämmessäni olet + Ikuisessa muistossa. + Jos arvossa mä oisin + Ja rikkahitten rinnalla, + Niin totta kerran voisi + Viel' onnenikin kukoistaa! + +Esirippu alas. + + + + +Toinen näytös. + + +Somasti paperoitu sali Metsolan talossa. Vasemmalla sivuseinällä kaksi +ovea kamareihin. Peräseinällä kaksi ikkunaa, ikkunaverhoineen ja +kukka-astioineen. Ikkunain välillä pöytä, jolla on valkoinen liina. +Oikealla sivuseinällä kaksi ovea, joista lähempi ovi keittiöön ja ovi +peremmällä eteiseen. Huonekalut, kuten piironki, tuolit, kaappi ja +keinutuoli, ovat sievää tekoa ja ajanmukaiset. + + +Ensimäinen kohtaus. + +ANNA (kastelee ikkunan ääressä olevia kukkasia ja hyräilee itseksensä). + + Minä olen yksin täällä + Niinkuin lintu oksan päällä, + Kaukana on ystävän', + Siit' on murhe mielessän'. + + +Toinen kohtaus. + + ANNA, SANNA (joka on tullut hyräilyn aikana keittiön ovesta). + +SANNA (nuhdellen). Sinä täällä yhä hyräilet ja huoletonna kastelet vaan +kukkiasi; eletään vain kuten vallasväki. Tulisit auttamaan nyt hieman +askareissa. + +ANNA (välinpitämättömästi). Tarvitseehan nämä kukkasetkin vähän +kostuketta kuumalla ajalla. + +SANNA (harmitellen). Eikä kuulu isääkään tulevaksi... on se kummallista +kuinka viipyy kauan. + +ANNA. Eipä hän asioitta viivy; lienee kokouksia siellä kirkolla. + +SANNA (närkästyneenä). Lienee ryyppytoverina enempi heidän +keskuudessaan siellä suosittu, nyt kun rahaakin on viljemmalta kaikkia +juotella ja ravita... Alan jo tulla kärsimättömäksi. + +ANNA (lopettaen kastelemisen). Nyt lähden tupatöissä teitä auttamaan. + +SANNA. Kaikki syövät talon tyhjäksi, mokomatkin tukkijunnarit... mitä +tässä ruoaksi laittanee? + + (Menevät keittiöön). + + +Kolmas kohtaus. + + (Metsola tulee paitahihasillaan eteisovesta, takki vasemmalla + käsivarrella ja oikeassa kädessään kantaen suurta tuohikonttia, + jonka asettaa oikeaa sivuseinää vasten keittiön oven pieleen + pystyyn). + +METSOLA (pyyhkien paitansa hihalla hikeä otsaltaan). Huh turkanen, kun +teki kuuman, astuskellessani tuossa helteessä. Ukkonen se lienee +ilmassa, ei se muuten noin nyt hiottaisi. (Käy istumaan). Tuntuu täällä +toki viileältä, tekee mieli oikein istumaan. (Itsekseen) Mitähän nyt +Sanna taaskin saarnaa, kun näin kauan viivyin kirkolla?... Mutta sama +se, minä olen isäntä, ja kyllä lahjoistani leppynevät. (Nousee +kävelemään). Ei se moni mies vaan vaimollensa osta sellaisiakaan +lahjoja... Mutta jotakinhan tuota tarvitsevat hekin tukkikaupan +muistoa. + + +Neljäs kohtaus. + + METSOLA, SANNA. + +SANNA (tulee kiivaasti keittiöstä). No vihdoinkin olet kotona! + +METSOLA. Aikaa sitte jo tulin, eukkoseni. Tuolla ovat tuomiset, +kontissa. (Ojentaa kädellään). + +SANNA (vihaisesti). Kolme päivää menetit nyt taaskin rikkaa ristiin +siellä saamattasi! (Menee lähelle ja tarkastaa Metsolaa silmiin, +lausuen ivallisesti) Lienee päässä sentään pohmeloa? + +METSOLA (taputtaa Sannaa olalle). Älä turhia puhu, eukkoseni. +Taksotuslautakuntaan kuuluin, eikä sieltä yksi pääse ennen toistaan. +(Lepytellen Sannaa). Kunniaahan siitä sinullekin on, että miehesi +kelpaa asiaan ja tulee kunnan toimiin valituksi. + +SANNA (sivulle). Mokomakin neroniekka siinä, vielä älyllänsä kehtaa +kerskailla. (Metsolalle) Ei, ei tätä kuolevainen kestä, mokomaakin +markkinaelämää! Talvesta saakka sama touhu ollut, sitten tukkikaupan +tehtyämme, nyt vaan kiireet yhä yltymässä uitto-töiden joella alettua. + +METSOLA (kaivaa takkinsa taskusta sikarin). Ota apua tarvittaessa, +onhan tuota kylällä akkoja. (Kävelee edestakasin sytyttäen sikarinsa). + +SANNA (nyökytellen päätään). Niinhän sinä sanot aina... Mutta, mistä +ruoka riittää koko maailman väelle? + +METSOLA (vihasesti). Eihän siitä tuota ole kauan, kun toin ryynikulin +kirkolta, tynnyrin silliä ja silavaa. + +SANNA (pisteliäästi). Etuako luulet tulevan sitte tästä +ruokakaupasta?... Joku maksaa aterian, joku ei; useampi syö velaksi. +Litviikin kun taskuunsa vaan saavat, livistävät tipotiehensä. + +METSOLA (kärsimättömänä). Mutta hiivatissa, eukkoseni, eihän se nyt +liene minun syyni... Ota maksu heiltä ajallansa... älä anna heille +velaksi! + +SANNA. Naisesta ne viisi välittävät, mokomatkin tukkijunkkarit. Isännän +on tiedettävä pitää talossansa parempi komento. + +METSOLA (lyö kiukkuisesti nyrkkiään pöytään). No, kyllä minä, hitto, +komennan! Otan selvän kohta kaikesta... + +SANNA (säikähtyen peräytyy). Ässys sentään, tuota mokomaa, kun +säikyttelee tässä ihmiset! Olethan vallan haltijoissasi!... + +METSOLA (kiljasee). Se on tietty! Järjestystä täytyy valvoa. -- +Toisenlainen komento se tulee tästä puoleen olemaan meidän talossa. +Annan täytyy kotosalla olla, täällä auttaa aina sinua, minä tuota +tästälähin olen ulkotöissä itse mukana. + +SANNA. Tuohan kuuluu perin järkevältä, ehkä sitte työtkin sujuvat +paremmin. Kun olet itse töissä mukana, niin eivät edes piikapuolet +juokse tuolla pitkin jokirantoja. + + (Ottaa kontin ja menee keittiöön). + + +Viides kohtaus. + +METSOLA (kävelee). Oikeinpa jo eukko tuskittelee koko emäntähommia... +mutta lieneekin hän siinä oikeassa, hittokos ne kaikki käsittää! +Ruokavarat menevät kaikki, haihtuvat kuin tuhka tuuleen; rahavähät, +mitä niistä tulee, tuskin riittävät kahviksi. (Mielissään). Mutta kyllä +sen nyt sydän lauhtuu, jahka kontista lahjat löytää. + + +Kuudes kohtaus. + + METSOLA, HONKANEN (tulee eteisestä kantaen Nikkisen kapsäkkiä). + +HONKANEN. Jopahan tuli isäntäkin kotiin! Herra lähetti nyt tänne +tavaransa, kohta tulee itse perässä. (Asettaa kapsäkin pöydän alle ja +sitte kättelee Metsolaa). Mitäs kirkolle kuuluu? + +METSOLA. Kaikki hyvin, kestit oivalliset, meni tuolla minne tahansa +vaan. + +HONKANEN. Mihinkä tuota komiteaan se isäntä nyt tuli valituksi? +Sonniyhdistykseenhän ne viimeksi taisivat teidät valita? + +METSOLA. Lempoko ne kaikki jaksaa muistaa, onhan niitä siellä toimia. + +HONKANEN. Kunniaksi se on isännälle, että pääsee herrain suosioon. + +METSOLA (mielissään). Kuluja siitä kyllä enempi on, kuin tuosta lie +tuota kunniaa, mutta sama se nyt tuota on, kun lienevät kerta +valinneet. + +HONKANEN (mielistellen). Nuoko kulut teissä sitten tuntuvat, rikkaassa +talonmiehessä? Toista on, jos köyhälle, minunlaiselleni, palkaton virka +sieltä annettaisiin. (Pannen kätensä Metsolan olkapäälle) Olen tässä +vähän mietiskellyt pyytää piika Tiinaa morsiamekseni. Mitä mieltä +isäntä on siitä? -- + +METSOLA. Mitä muuta, sen kun otat vaan. Tyttö on terve, roteva, tuskin +vertaistansa löytäisit. Rahojakin Tiinalla on vähin talletettuna täällä +luonani. + +HONKANEN (nauraen). Pahempaa ei tehne rahatkaan; vaikka "maasta kulta +kotoisin on, mutt' sydän taivahasta". + +METSOLA. Ovela vaan olet puheissasi. + + +Seitsemäs kohtaus. + + EDELLISET, SANNA, ANNA ja TIINA (tulevat keittiön ovesta. Sannalla + ja Annalla pukukangas sekä suuret silkkihuivit käsissä). + +SANNA (ihmetellen). Mutta johan sinä, ukkoseni, olet hulluksi tullut, +kun tällaisia olet ostellut! (Näyttelee käsistään) Ovatko nämä nyt +sopivat meille, talonpoikaisille naisille? + +HONKANEN (tarkastaa). Parakaania se on ja parasta. + +METSOLA (mielissään). Kun kerta ostaa, ostaa kaunista ja vahvaa, jos se +sitte onkin kallista. Tukkukaupan muistoksi ne ovat teille, pitäkää ne +hyvänänne vaan. + +ANNA (hyväilee Metsolaa). Kiitoksia paljon, hyvä isä! Tästä tulee +todellakin kaunis puku. + +HONKANEN (tarkastaa). Ehta musliinia näkyy olevan. + +TIINA (ihmetellen ihailee Annan silkkihuivia). Entä silkki sitten! Voi +minkälainen! Kuvitettu ja suuri. + +HONKANEN (lähestyen Tiinaa). Tuommoisen sen saapi Tiinakin vielä +minulta, sen saatte uskoa. + +TIINA (nauraen). Phyt! Väliaikaisista lahjoistasi minä viisi, jos ne +lahjasi ei tule sydämestä! + +HONKANEN (ottaa liivinsä taskusta sormuksen). No sydämestäni sinua +rakastan ja sydämestäni myös tämän lahjoitan. (Panee sormuksen Tiinan +nimettömään sormeen) Tässä kuulee talonväki päältä. + +METSOLA (hajasäärin). Kihlasormus, puhtaasta kullasta, ja minä itse +olen puhemiehenä. + +TIINA (hämillään). Oletko, Heikki hyvä, oikein tosissasi? (Hyväilee +Honkasta) En tätä olisi sinusta uskonut. + +HONKANEN (hyväilee Tiima). Ikuisesti olet kihlattuni! + +SANNA (huokaillen, kädet ristissä). Suokoon Luoja onnea liitollenne! + +METSOLA (vakavasti). Totisesti tapahtukoon niin. + +ANNA (joka kihlausajan on katsonut peräikkunasta ulos). Herran kummat, +nähkää, vieraita tulee! Juuri astuvat jo pihalle. + + (Haiset kiiruhtavat kaikki keittiöön; Metsola ja Honkanen + eteisen kautta ulos. Näyttämö hiukan aikaa tyhjänä). + + +Kahdeksas kohtaus. + + METSOLA, sitten NIKKINEN ja SUTKI (tulevat, puettuina vaaleihin + kesäpukuihin, sormikkaat ja kepit kädessä). + +METSOLA (kumartelee raapien jalallaan eteisen ovella). Vieraat ovat +hyvät... tuota, herrat hyvät, käykää nyt vaan tänne sisälle!... + +NIKKINEN. Talo alkaa jo näyttää talolta, niin ulkoapäin kuin +sisältäkin. (Panee kepin nurkkaan ja vetää sormikkaat käsistään, +katselee ympäri huonetta). + +SUTKI. Tosiaankin! Kerrassaan sievät huoneet. Kyllä tämä on tullut +maksamaan? + +METSOLA. Siihen ne ovat sataset sulaneet. (Tuo kaapista sikarilaatikon +ja paperossikäärön pöydälle) Olkaa hyvät, pankaa sauhuksi! + +NIKKINEN (avaa kamarin oven). Ja täällä kamari kuin nukkekaappi! Huomaa +mainiosti, että naisen käsi täällä on kaikki hyvin järjestänyt. + +SUTKI (katsoo myöskin ovelta kamariin). En totta olisi uskonut, jos en +omin silmin tätä näkisi. + +NIKKINEN. Mitä sanoo siihen isäntä, saanko kortteeria täällä +talossanne? Tästä ei ole pitkä matka joelle ja se on litviikissä koko +asia. + +METSOLA. Mikäs.... Onhan täällä, tuota, huoneita. Tuossa kamari, jos +soveltuu ja tuossa toinen, jos niin haluatte. Mutta mitä mieltä lienee +naiset, täytyy ensin heiltä kysyä. Painakaa nyt puuta, hyvät vieraat, +minä tuota kysäsen naisilta. + + (Menee keittiöön vievästä ovesta). + + +Yhdeksäs kohtaus. + + NIKKINEN, SUTKI (Panevat sikarit palamaan). + +SUTKI. Rattoisa mies tuo Metsola, ketterämpi jaloiltaan kuin moni +nuori. Hyvin tuntuu vierasvaraiselta. + +NIKKINEN. Mies miesten parhaita, liian avokätinen vaan hutikassa. + +SUTKI. Se ei mitään. Jos hän toista auttaa, siinä tekee oikein miehen +työn. + +NIKKINEN (naurahdellen). Mutta eipäs vaan nyt näy tytärtä, vai eikö +liene Anna kotona. + +SUTKI (iskien silmää). Odottavan käy aika pitkäksi, niinhän on vanha +tuttu lause... Sinulle tämä sopii asunnoksi mainiosti uittoaikana. +Huoneet puhtaat, sievästi sisustetut. + +NIKKINEN (veitikkamaisesti). Oikein puhuttu, veliseni, ja mikä vielä +parempi huoneita? (Nauraen) On, näet, sievä teeterska ja tarjoilija +soma talossa. + +SUTKI (Nauraen). Monenmoista hyvää tietenkin. + + +Kymmenes kohtaus. + + EDELLISET, METSOLA, SANNA ja ANNA (puhtaasti ja somasti puettuina). + +SANNA (kätellen). Terve tultuanne, hyvät vieraat! Kyllä täällä nyt jo +vieraan vastuuttelee, kun on huoneet kerta kunnossa. + +SUTKI (kohteliaasti). En ole monessa paikassa nähnyt tämänlaisia +huoneita. Huonekalut myös ovat kunnolliset... kelpaa kyllä täällä asua. + +SANKA (mielissään). Menettelee kyllä talonpoikasille, vaikka ei nämä +kovin somat liene. + +NIKKINEN (joka on pudistellut Annan kättä). Salonruusunen jo puhjennut +on täyteen kukkaansa! Kuinka Anna neito nyt on voinut? + +ANNA (kainosti). Kiitos kysymästä, hyvin vaan. Kuinka herran matkat +onnistuvat? + +NIKKINEN (lähenee Annaa). Ne ovat onnistuneet niin ja näin. (Huoaten +kuiskaa Annalle) Rauhatonna kulen sinne, tänne! (Painaa kädellä +sydänalaansa). + +ANNA (Naurahtaen). Sepä paha, kun on rauha poissa. + +METSOLA (Sannalle). Tää herra puulaaki nyt muuttaa meille. Mitä mieltä +sinä siitä olet, eukko? + +SANNA (epäröiden). Onhan meillä täällä huoneita... + +NIKKINEN. Se on hyvä, kiitoksia vaan. Ruokaa kai saa myöskin talosta? + +SANNA (Annalle). Mutta osannemmekohan me vastuuttaa, -- ruokaa laittaa, +herraa passata? + +NIKKINEN. Kyllä siitä hyvin sovimme, en ole kovin vaativainen. + +SANNA. Saahan sitä, mitä meillä löytyy, tavallista talonpoikaista. +Hiplakkaita herrasruokia tuskin osaisimme teille valmistaa. + +METSOLA. Sitä lintu linnulle, mitä linnulla itsellään. + +NIKKINEN. Ei nyt niistä tässä puhuta. Olen kaikin puolin tyytyväinen. +Tavarani lienevät jo täällä? + +METSOLA (osottaa pöydän alla olevaa kapsäkkiä). Tuolla lienee teidän +kapistuksenne; Honkanen ne äsken tänne toi. + +NIKKINEN. Kyllä se on minun kapsäkkini. Hyvä, että se on tuotuna. + +(Tukkimiesten laulu kuuluu ulkoa): + + Mitä ne pojat kotona tekee + Papan ja mamman tiellä, + Joutaa ne mennä tukkijoille + Ja harrastella siellä. -- + +SANNA (Annalle). Tukkimiehet tulevat jo töistä. + +ANNA (mennen keittiöön). Täytyy mennä ruokaa laittamaan! + + +Yhdestoista kohtaus. + + EDELLISET paitsi ANNA. + +NIKKINEN (katsoo kelloaan). Liian aikaseenpa se jo kello soi! + +SANNA. Niitä kulkee tässä pitkin päivää, lienevätkö kaikki töissäkään. + +SUTKI. Tukkimiehistä lie teille hyvä tulo? Talontuotteet muuttuvat +rahaksi. + +SANNA (vihaisena). Vielä mitä siitä on tuloa. Moni heittää ruoan +maksamatta, mikä kahvin, maidon, mikä muun. + +SUTKI. Se on hävytöntä kerrassaan! + +NIKKINEN (taputtaen Sannaa olkapäälle). Se ei täst'edes enää tapahdu! +Siitä vastaan minä, hyvä emäntä. Työstä pois, ken on tehnyt koiruutta. + +METSOLA. Ei pidä heitä kovin kovistella, hyvällä sanalla vaan ja +neuvolla. + +SANNA (tiuskasee Metsolalle). Lörppö olet isännäksi, mies! Pari sataa +ovat petkuttaneet hyvinkin, jos ei jo enempää. (Nikkiselle) Herra hyvä, +ottakaa vaan selvä, pankaa tiukalle joka mies, kyllä sitte heiltä maksu +heltiää. + + (Menee keittiöön vievästä ovesta). + + +Kahdestoista kohtaus. + + NIKKINEN, SUTKI, METSOLA. + +METSOLA (viittaa kädellään Sannan jälkeen). Eukko näkyy vähän +tuskailevan koko noissa emäntähommissaan; (nyökyttäen päätään) mutta +kyllä ajan päälle talttuu. + +SUTKI. Minullakin olisi asiaa, mutta voinenko nyt tuota kysyä? + +METSOLA. Mikä siinä sitte kysyessä. Kysynythän ei tieltä eksy. + +SUTKI. Asia on näet senlainen, että tarvitseisin vähän rahoja. Vekseli +on juuri lankeamassa, johon täytyy saada vaikka silmästä. + +METSOLA. Se on kyllä paha asia, mutta minä sille en nyt voine mitään. +Rahavähäni ne ovat lainoina; (kynsien korvatustaan) ja takauksia olen +tehnyt päälliseksi. + +NIKKINEN. Jos isännällä on halu miestä auttaa, kyllä sitte keinon +keksimme. (Panee kätensä Metsolan olkapäälle) Minä voisin olla +välittäjänä, tuttava kuu olen kauppiaalle. + +METSOLA (hyvillään). Jos herralle se kerran soveltuu, niin mitä siitä +sitten puhetta! + +NIKKINEN. Tukkikauppakontrahtimme mukaan toinen maksu olisi talvella, +mutta tässä, miestä auttaissanne, voisin rahat antaa teille paikalla. + +METSOLA (mahtavana seisten, kädet lantioilla). Paljonko kauppamies +sitten tarvitseisi? + +SUTKI (huokaisten). Kyllä kaksituhatta mun täytyy saada. + +METSOLA. Se on, hemmetissä, koko paukku! (Kynsien korvallistaan) +Tarvitseisin rahaa itsekin, velkamiehiltä ei ole pyytämistä... + +NIKKINEN (nauraen). Jääpihän tuhat markkaa vielä itsellenne. + +METSOLA. No sitte tepsii, jos se sitä on! Toisen maksuterssaalin saan +kokonansa? + +NIKKINEN (ottaa lompakon poveltaan). Niin saatte, heti kolme tuhatta. +(Lukee seteleitä pöydälle). Tässä kaksituhatta on suuremmissa, tuossa +tuhat markkaa pienissä papereissa. + +SUTKI (iloissaan, tarttuu Metsolaa käteen). Te, isäntä, nyt olitte +kunnon mies! Auttava enkeli te olette hädässäni. + +METSOLA (mielissään). Kissa kiitoksella elää, koira päätä silitellen: +miesten kesken niin ei puhuta. + +SUTKI (Nikkiselle). Palkinnoksi isännän hyvyydestä meitä kohtaan, ole +ihminen. (Lyö Nikkistä olkapäälle) Säästä hänen saloansa hyvin! +Tarkasta sormiesi lomin jäännösmetsä. + +METSOLA. Tunnon mukaan, hyvät herrat, vaan; vaikka onhan luvallista +leikkipuhe. + +SUTKI (ottaa poveltaan velkakirjan). Olen laatinut tähän velkakirjan. +Takuumiehenä on tämä herra tässä. (Osottaa Nikkistä). + +METSOLA (vakavana). Mitäpä se nimienkään paljous siinä sitten suuresti +herättää, mies jos asiastaan itse kerran huolen pitää, tuota, aikanaan. + +SUTKI. Se on järkevää puhetta se. + +METSOLA (antaa Sutkille 4 kpl. 500 nukan seteliä). Tässä on nyt teille +kaksituhatta. -- Mutta mitenkä se kuuluu velkakirja? + +KIRKINEN (lukee velkakirjan). Talolliselle Matti Metsolalle maksan +allekirjoitettu vaadittaessa, kuuden koron kanssa, summan suuren 2,000 +markkaa kullassa. Rahat saatu. Vakuutan Salovaaran kappelissa, +kirkonkylän kauppakartanolla Kesäkuun 10 p. 1899. + + Sakari Simonp. Sutki. + Kauppias, sinetti. + + Todistavat: Petter Petterqvist, nimismies. + Kaape Käiväräinen, konstaapeli. + +Yllä seisovasta velasta menen ominaiseen takaukseen. Aika ja paikka +kuin yllä. + + Niilo Nikkinen. + Puulaakin asiamies. + +METSOLA. Hyvin tehty, selvä kaikin puolin, nimismies kun vielä +todistaa. + +SUTKI (panee rahat povelleen). Kyllä se nyt tepsii, sinettini on alla +vakuuttamassa. + +NIKKINEN (Metsolalle). Tuokaa tukkikauppa-kontrahtinne tänne, kuitataan +pois summat molempiin. (Ottaa poveltaan kauppakontrahdin pöydälle). + +METSOLA (nostaa piirongin päältä mustepullon ja kynän pöydälle). Jaa, +se on tosi, pitää nämä vielä kuitata. (Panee saamansa 1,000 markkaa ja +velkakirjan piirongin laatikkoon, sekä ottaa siellä kauppakontrahdin +esille). Jos kauppamies on hyvä nyt ja kuittaa, kyllä minä panen +puumerkkini. + +NIKKINEN (kirjoittaa ja lukee samalla). Tänä päivänä olemme me +allekirjoittaneet saaneet tukkikauppakontrahtia vastaan toisen siinä +määrätyn maksusumman 3,000 Suomen markkaa. Salovaaran Metsolassa +Kesäk. 10 p. 1899. + + Matti Metsola. Sanna Metsola, + +Pankaa tuohon noin nyt puumerkkinne. Kauppias sitten todistaa. + +METSOLA (asettaa rillit nenällensä käyden pöydän ääreen tuolille +istumaan ja piirtää puumerkkejä kirjoihin). + + +Kolmastoista kohtaus. + + EDELLISET, TUKKIMIEHIÄ (tulee suuri joukko sisälle eteisovesta). + +NIKKINEN (ylpeästi). Mikä miehillä on asiana? + +1:n TUKKIMIES (Röyhkeästi). Ostosalla ovat täällä viinat, sakuskat myös +kovin kalliita, rahaa olisimme tarpeessa. + +2:n TUKKIMIES (kynsien korvallistaan). Ei kunnon nakkipeliin päästä, +kuin on matti tullut kukkaroon. Rahaa, rahaa pitäisi nyt saada. + +3:s TUKKIMIES (juovuksissa). Täälläpä istutaan kun kansselissa, itse +mahaherra pöydän päässä! + +NIKKINEN (kiivaasti käskien). Ulos heti täältä, joka sorkka! Ei ole +aikaa teidän kanssanne. Huomenna saatte rahaa joka mies. + +3:s TUKKIMIES (hoiperrellen). Ei se siinä ole mitä yksi sanoo, mutta +niin se on kuin sakki päättää! + +NIKKINEN (hyppää kiivaana ylös). Ulos hävyttömät, heti paikalla! +(Kaikki menevät ulos, vieden juopuneen mennessänsä). + +SUTKI. Kyllä ne ovat niitä roikaleita, häpynsä tuntemattomia raukkoja. + + +Neljästoista kohtaus. + + EDELLISET, SANNA, ANNA. + +SANNA (hätäisenä). Tukkimiehetkö ne täällä pauhasi? Oikein minua jo +alkaa pelottaa! + +NIKKINEN. Rauhoittukaa, hyvä emäntä. Se on jokapäiväistä vaan heiltä, +kyllä sitä tottuu kuulemaan. + +METSOLA. Tule tänne, Sanna, anna puumerkkisi. -- Tää herra puulaaki nyt +antoi rahoja. + +NIKKINEN. Niin, minä maksoin toisen maksun siitä, mikä +kauppakontrahdissa mainitaan. + +SANNA (ottaa kynän ja piirtää Metsolan osottamiin kohtiin). +Vanhoillaankin täytyy koukerrella. + +METSOLA. Näistä rahoista on tuhat itsellämme ja kaksi tuhatta lainasin +kauppiaalle. + +SUTKI (kohteliaasti). Emäntä hyvä, vähäksi aikaa vaan sen lainasin. + +SANNA (vakavasti). Jos sen varmasti vaan maksatte ja täyden takuun +siitä tuotte meille. + +METSOLA. Täällä on velkakirja sekä takaus, asia on hyvin järjestetty. + + (Panee kauppakirjan piirongin laatikkoon). + +SUTKI. Minun täytynee jo lähteä, pitkä matka kun on käveltävä. +(Kättelee jäähyvästiksi) Hyvästi, isäntä! Kiitosta paljon ensin +avustanne, kyllä hyväntekijäiset toimitan. Hyvästi, emäntä! Käykää toki +meillä, vaikka joskus kirkkomatkallanne. Hyvästi, Anna neito, käykää +talossa! + +NIKKINEN. Lähden kauppiasta tästä saattamaan. (Naurahtaen) Hyvästi +aamuun asti! Jos terve olen, tulen suurukselle; Anna neito paistaa +kakut valmiiksi. + + (Menevät ulos kaikki, paitsi Anna). + + +Viidestoista kohtaus. + +ANNA (katsoo ikkunasta ulos, puhellen itseksensä). Kaunis mies se on +tuo tukkiherra... ruunitukkainen ja silmät siniset. Käytöksessään vähän +keikaroipi, mutta sehän lienee herrain tapana... Kyllä on vaan koko +velikulta. (Naurahdellen) Mutta mikähän nyt vielä unhottui, kun tulla +koikkailee noin takasin. Minäpä vaan en ole tietääkseni, en ole edes +näkevinänikään. + + (Menee piirongin luo, hyräilee itseksensä, järjestäen + piirongin päällä olevia pikkuesineitä). + + +Kuudestoista kohtaus. + + ANNA, NIKKINEN (tulee kiireesti). + +NIKKINEN. Peijakas kun keppi unohtui! (Ottaa keppinsä, huomaa Annan) +Ka, Anna täällä yksin hyräilee! (Kättelee) Hyvää yötä teille, Anna +hyvä! + +ANNA (hymyillen). Kovin nyt on kiire herralla? + +NIKKINEN (taputtaa Annaa poskelle). Oi, Anna hyvä, sanokaa vaan +Niiloksi! Se on niin sievää lausua nimeltänsä. + +ANNA (veitikkamaisesti näppää Nikkistä sormille). Johan nyt! Vai herraa +sinutella. + + (Juoksee ulos ja Nikkinen perässä). + +Esirippu alas. + + + + +Kolmas näytös. + + +Metsämaisema. Oikealla sekä vasemmalla vähäistä sekametsää. Perällä +kiertelee joki, kulkien oikealta vasemmalle, näkyen sieltä täältä +pensaiden väliltä. Lähempänä katsojia joku korkeampi mätäs, +pajupensaikon sivulla, kuvaten ikäänkuin niityn lievettä. Perällä +siintävä järvenlahdelma. + + +Ensimäinen kohtaus. + +(Miehiä, kaikenikäisiä, huiskaa hakoineen jokivarrella, pökkien tukkia +ja kulkien edestakaisin pitkin jokivartta. Perältä kuuluu seuraava +tukkimiesten laulu, ensin kovemmin, sitten yhä hiljempaa ja hiljempaa). + + Hiljaksensa vaan, ei kiire, + Hiljaksensa vaan, ei kiire, + Se on tukkijunnin nuotti, + Se on tukkijunnin nuotti! + Kun talontyttöä riiailee, + Kuu talontyttöä riiailee, + Niin emännätkin ruokkii + Niin emännätkin ruokkii. + + +Toinen kohtaus. + + HONKANEN, TIINA (tulevat vasemmalta, iloisina ja naureskellen, + kävellen käsitysten; Tiinalla harava olalla). + +HOKKANEN (ilosena). Ja siihen rakennamme pienen tuvan, torpan, eikö +niin? Sano, Tiina kulta. + +TIINA (nauraen). Niinpä niin, johan sen päätimme ja isäntäkin siihen +luvan antoi. + +HONKANEN. Voi helkkari, kun meille tulee hauska! (Innostuen) Minä +kynnän, kuokin, kaivan leivän maasta! + +TIINA (iloisena). Minä lehmät ruokin, kannan rahat voista! + +HONKANEN (vetää Tiinan sivulleen mättäälle istumaan). Voi sinä kullan +nuppu, Tiinaseni!... Mutta kerropa nyt minulle lapsuutesi! + +TIINA. Paljon siinä ei liene kertomista. -- Isäni kuoli ollessani vasta +viidennellä ikävuodella. Äidin kanssa elelimme kahden, kunnes +kuolonkoura kaatoi hänetkin. Olin silloin kolmentoista vanha, kun +vieraan kannikka joutui syötäväkseni. -- Terve olin, sekä olen ollut, +jonka vuoksi työ on hyvin luistanut. Holhojani hoiti rahojani, isän ja +äidin vähät perinnöt, kunnes antoi tälle Metsolalle velkakirjaa vastaan +velaksi. Se lienee ollut niinä aikoina, kun muutin Metsolaan asumaan. +(Naurahtaen) Lisäksi on korot, palkkarahat, siellä olleet käsin +koskematta. + +HONKANEN (ihmeissään). Mutta johan se jo tekee satasia? + +TIINA (kehasten). Tuhannen hyvinkin, jos ei vaan enempää. Olisi se +kerta laskettava. + +HONKANEN (leikkisästi nuhdellen). Ja minulle siitä et ole virkkanut! + +TIINA (hyvitellen). Eikö isäntä jo siitä maininnut, kuu ensi kerran +kävit Metsolassa? + +HONKANEN (nauraen). Niin silloin -- tukkikauppaa tehdessämme. Luulin +Metsolaisen panneen omiaan, kun kaikki olimme vähän hutikassa. + +TIINA (iloisena). Nyt sen kuulit, usko tahi älä. (Taputtaa Honkasta +poskelle) Emmekö pääse, Heikki, hyvin elämistä alkamaan? + +HONKANEN (syleillen Tiinaa). Oikein herroiksi jo, Tiinaseni! + +TIINA (nousten ylös). Mutta luuletko herra Nikkisen todellakin Annaa +kosiskelevan? + +HONKANEN (vakavasti). Meidän kesken sanottuna, en. Hänellä näet lienee +entinen. + +TIINA (pahoillaan). Hyi hävytöntä roikaletta. (Tekee lähtöä) Minun +täytyy Annaa varoittaa, jos varotukseni vaan ei ole myöhäistä. + +HONKANEN (pudistelee Tiinaa kädestä). Mutta meidän rakkautemme ei vaan +ruostu. + +TIINA. Kuinka sitä voisit ajatella. (Mennessään oikealle huiskuttaa +kädellään) Hyvästi, Heikkini! + + +Kolmas kohtaus. + +HONKANEN (katselee Tiinan jälkeen). Sievä tyttö! -- Enpä tiennyt pari +vuotta sitten morsianta täältä löytäväni. -- On se liian hyvä minulle, +mokomalle maankulkijalle. (Päättävästi) Mutta tästä lähtein heitän pois +koko metsähommat, tukkityöt; kuhertelen kultani kanssa, asuskellen +omassa tuvassani. (Tekee vilkkaan eleen ja laulaa reippaasti). + + Ei saa moittia kulkuripoikaa + Mies se on paikallansa, + Kyllä se laittaa, kun aika joutuu, + Kodin kullallensa! + +(Mennessään perälle, vasempaan) + + Kyllä se laittaa, kun aika joutuu, + Kodin kullallensa! + + +Neljäs kohtaus. + + NIKKINEN, MÄNTYNEN (tulevat perältä, oikealta. Edellisellä + kirje kädessään, Mäntynen kuorien pajukeppiä kävellessään). + +MÄNTYNEN. Ikäviä uutisia siis? + +NIKKINEN. Niin, -- Sutki se on karkumatkalla; puodin oven päällä on jo +kanki. + +MÄNTYNEN. Konkurssitilaan siis jo julistettu. + +NIKKINEN. Teki minullekin siinä aika loven, viisisataa markkaa olin +saamisessa. + +MÄNTYNEN (totisena). Teidän välitykset lienevät olleet vähän tuota +niinkuin niin ja näin? Metsola, se ukkopaha, kärsii kauppiaasta ehkä +enimmän, tukkikaupparahansa kun menivät kuin Kankkulan kaivoon. + +NIKKINEN (hieman häpeissään, tarjoo Mäntyselle sikarin). Ei tiedä sitä! +Ehkä on pesässä omaisuutta! + +MÄNTYNEN. Ei sitten pakoon pötkitä, jos miehellä on kerta varoja. + +NIKKINEN (käyden mättäälle istumaan). Voitko sanoa sen ihka varmasti, +että uitto loppuu ylihuomenna? + +MÄTYNEN. Patentti en siitä tosin ole, mutta jos tätä menoa kestää, niin +voipi kyllä hyvin loppua. + +NIKKINEN. Se on helkkarin hyvä asia! Pane toiset miehet ajamaan jo +häntää, otvikkeita maalta kiertämään. Minä lähden tästä kirkolle, +asioista saamaan selkoa. Vaihdan samalla myös pientä rahaa ja otan +kirjeet postista. Loppulitviikki on myllyllä, Myllykosken Pekon tuvassa +Sano se Honkasellekin, että antaa tiedon miehillensä! + +MÄNTYNEN. Voinhan tuosta hänelle puhua. -- Mutta ettekö te sitten +Metsolaan aijo enää täältä poiketa? + +NIKKINEN. En, en, hyvä mies, nyt jouda sinne enää menemään. Sano +Honkaselle vaan, että noutaa minun tavarani. Isännälle jo olen maksanut +asuntoni ja ruokavelkani. -- + + +Viides kohtaus. + + EDELLISET, sittemmin HONKANEN. + +HONKANEN (viittoen kädellään huutaa näyttämön perällä). Se on oikein, +pojat! Pökkikää, pökkikää vaan! Kohta saadaan joki tyhjäksi. (Tulee +tupakoiden Nikkisen ja Mäntysen luokse. Tukkimiehet perällä huiskavat +yhä kiiruummin). + +NIKKINEN (naurahdellen). Minä aijon tässä muuttaa majaa, tuonne +alemmaksi -- Myllykoskelle. + +HONKANEN (hilpein mielin). Herrat, eikö meidän täällä ole, hyvä olla? +Tehkäämme vain tänne kolme majaa. + +NIKKINEN. Ei ole aikaa leikkipuheisiin. Lähden tästä heti kirkolle. + +HONKANEN. Mutta sitten, uiton loputtua? + +NIKKINEN (ilkkuen). Siirryn täältä toisille markkinoille. + +HONKANEN (veitikkamaisesti). Entä henttu! Minnekä se jää? + +NIKKINEN (pilkallisesti). Se kaiketi jää sinun huoleksesi. + +HONKANEN. Sen huoliminen minulle on liikaa, -- kun on kerta heila +itsellänikin. + + (Kaukaa joelta kuuluu huuto). + +Puomi kiinni, puomi kiinni! + + (Vastaushuuto lähempää). + +Puomi kiinni, puomi kiinni! -- + +NIKKINEN (kavahtaen ylös). Nyt ne juukelit taas laski ruhkan tuonne +Käärmekoskeen. Senkin vietävät! -- (Kiivaasti Mäntyselle ja Honkaselle) +Menkää pian! Ruhka aukaiskaa! Aika maksaa täällä rahoja. + +HONKANEN ja MÄNTYNEN (menevät rivakasti perälle, viittoen kädellään +oikealle). Hei, miehet! sieltä kaikki tänne näin saamaan ruhkaa auki +Käärmekoskessa! Joutuin, joutuin joka kynsi! + + (Kiiruhtavat vasemmalle). + +(Tukkimiehiä kulkee perällä jokivarrella oikealta vasemmalle, millä +keksit, kanget, kirveet olallaan. Viimeksi kulkee reipas tukkimies, +keksi olalla, reippaasti laulaen). + + Tukkipoika se lautallansa + Se on kun iso herra. + Ankkurikellot taskussansa + Vitjat viisin kerroin! :: + + Tukkipoika se lautallansa + Ui kuin vesilintu, + Varsisaappaat jalassansa + Solkiremmit kintuiss'. :: + +(Menee vasempaan). + + +Kuudes kohtaus. + +NIKKINEN (joka tukkimiehen laulun ajalla on lukenut kirjeensä). +Kaikkialta ikäviä uutisia; kaikki uhkuu vastoinkäymistä. Tuntuu jo kuin +pimeyden vallat tielleni kutoisivat paulojansa. Pahansuovan +tiedonantoja on tullut kotipuoleeni, sillä muuten ei he tietäisi minun +täällä toista hyväilleen. (Aikoo mennä oikealle, mutta seisattuu puun +varjoon, tarkastelee ympärilleen) Kuulinkohan täällä askelia? +(Hymyillen) Ei vaan liene keijukaisia? + + +Seitsemäs kohtaus. + + NIKKINEN, ANNA (hienossa kesäpuvussa ilmestyy + pelokkaana muutaman puun takaa). + +NIKKINEN (viehkeästi). Sinäkö täällä, Anna lintuseni? (Ottaa Annaa +kädestä) Voi, kuinka herttaista on illan ilma, kuinka herttainen sinä +itsekin! + +ANNA (peloissaan, hiljaisesti). Hs! -- näinköhän huomasivat meidän +yhtymistä? + +NIKKINEN (vetää Annaa luokseen). Ole huoletta vaan, armahani! En luule +sitä nähneen kenenkään. Oi kuinka tuntuu hetki autuaalta, saadessani +sinua hieman syleillä. (Syleilee) Tämä on suurin onneni maailmassa! + +ANNA (katsoo silmiin). Todellako pidät minusta? + +NIKKINEN (innolla). Vielä sitä kysyt, Annaseni! Enhän muita koskaan ole +lempinyt. Olet nuoruuteni unelma nyt ollut; olet vanhuuteni varjon +poistava. + +ANNA (erikseen). Kuinka suloisilta soivat hänen sanansa, jospa ne vaan +lähtisivät sydämestä! + +NIKKINEN. Entä sinä, kuule Annaseni, lemmitkö myöskin sinä minua? + +ANNA (paimen päänsä alas). Sinunhan, onnetoin, jo olen vallassasi, +kuinka vastaan voisin väitellä. (Epäröiden) Mutta minä aavistan niin +pahaa, pahaa; unet kummalliset, kiusaavat minua. + +NIKKINEN (lohdutellen). Rauhoitu nyt, oma lintuseni, ei unista ole +mitään merkkiä. + +ANNA (yhä peloissaan). En tiedä, mutta -- kuule hyvä Niilo! Eikö paras +liene meidän erota? (Tahtoo irtaantua Nikkisen syleilyistä) Voi jos +kuka meidät vielä huomaa! + +NIKKINEN (palavalla innolla). Mitä hulluttelet nyt, Annaseni! -- (Vetää +vasten rintaansa) Lepää rinnallani noin nyt vaan! Kuinka suloiselta se +tuntuu molemmille! + +ANNA (säikähtyen, koettaa irtaantua). Hss! -- mikähän se oli? Eihän +vain joku tulle! + +NIKKINEN. Kenellä olisi aikaa tulla nyt, kun kaikilla on omat +kiireensä. (Vetää Annaa kädestä) Emmekö nyt mene hetkiseksi tuonne +lehtipuitten varjoon istumaan? + +ANNA (tuskallisesti). Kuule, kuule! Minä en uskalla. (Hätääntyneenä +koettaa irroittaa kättänsä) Oih, laske minut! Päästä jo! Oi, päästä +minut, hyvä Nikkinen! + +NIKKINEN (viekkaasti). Etkö hetkeksikään armahani, istahtaisi sitten +vierelleni? (Vetää yhä Annaa kädestä). + +ANNA (väsyneenä). Oih, vastustaa en voi nyt enempää! + + (Seuraa Nikkistä oikealle, lehdikkoon). + + +Kahdeksas kohtaus. + + Näyttämö hetkisen tyhjänä. Ilta alkaa hämärtää. Kaukaa kuuluu + sekavia miesten ääniä ja silloin tällöin kovaa jyskettä, + hakkaamista ja koskenkohinaa, niinkuin tukkiruhkaa aukaistessa. + Antti tulee, sievästi puettuna, perältä, oikealta, hiljalleen + kävellen ja laulaen. + +ANTTI (ensimäinen säkeistö kulissien takana). + + Elä, tyttö, katsele kulkuria silmiin, + Ne silmät ne vangitsevat; + Sä kerran kun katsot, niin toisenki kerran, + Jo sinun ne hallitsevat! + + Pilvet on pilviä, vaikka ne kuinka + Kullassa ruskotelkoot; + Toivehet on turhat, vaikka ne kuinka + Onnea uskotelkoot! + +(Katselee ympärilleen) + +Onpa totisesti seudut muuttuneet, siitä kun viimeksi täällä +lauleskelin! Kaadettu on kauniit kuusikot, hävitetty humajavat hongat! +On todella kuin vihollisen käsi olisi kaikki murskaksi murtanut. +(Viittaa kädellään) Tuolla, Kuoppamäen kaunis kangas, kaljuna nyt +näkyy, autiona! Alastomuus näkyy kaikkialla, minne vain silmänsä luopi +luonnossa. Tämä on jo surkeaa silmäellä! Jos tätä menoa vaan jatkuu +maassamme, niin eipä tottatotisesti kohta käki kukkupuuta löydä +itselleen. Jahka vilkasen nyt vielä täältä, joko Metsolaisen talon +näkee vapaasti tänne joenranteelle. + + (Menee oikeaan, samaan suuntaan kuin Nikkinen ja Anna). + + +Yhdeksäs kohtaus. + + NIKKINEN ja ANTTI (puhelevat kiivaasti kulissien takana). + +NIKKINEN. Mitä sinulla on täällä syynättävää? + +ANTTI. Teidän jälkiänne, herra tukkiherra! Tarkastelen, kuinka puhdasta +te olette tehneet täällä Metsolassa. + + (Anna juoksee hätäisenä poikki näyttämön, oikealta vasemmalle). + +NIKKINEN (kiukkuisena tulee näyttämölle). Mitä sanoit? Sano selvemmin! + +ANTTI (tulee perässä, pilkallisesti kohottaen hattuaan). Tuota vaan, +(salaperäisesti katsoen Nikkiseen) vävyn paikkaa taidatte mietiskellä? + +NIKKINEN (kiukkuisesti). Tuki suusi heti, saatana! (Erikseen) Jopahan +piru taisi yhyttää! + +ANTTI (ylenkatseelta). Ei liene suuni niinkään tukittava! + +NIKKINEN (yhä kiivaammin). Tuki ajoissa, tai muuten! (Heristää +nyrkkiään) Perhana! + +ANTTI (surkutellen). En olisi luullut herra Nikkistä noin +halpa-arvoiseksi toimissansa! + +NIKKINEN (kiljasee). Älä kiusottele enää, kuule, mies! (Peräytyy). + +ANTTI (kulkien Nikkisen perässä). Suokaahan toki lausua, että liian +pitkälle te olette mennyt. Ei ole teillä enään häpyä, ei kristityn +miehen ihmistunteet. + +NIKKINEN (nyrkki ajolla). Äännätkö vielä? Joko hellitän! (Sivulle) En +jaksa kärsiä nyt enää kauvempaa! + +ANTTI (pilkallisesti). Viekotella toisen morsianta, eikö tuo jo ole +kauheaa? + +NIKKINEN (lyö Anttia vasten suuta). Tämä puheestasi olkoon palkkana! + +ANTTI (sylkäsee käsiinsä ja käy kiivaasti Nikkiseen kiinni). Nyt sen +tiesit miestä lyöneesi! (Painiskelevat, tuon tuostakin vihaisina +puhellen). + +NIKKINEN (ähkyen). On nämä tällaiset karhut ennenkin kaadettu! + +ANTTI (raivostuneena). Ja tällaiset sudet ennen surmattu! + + (Paiskaa Nikkisen allensa maahan). + + +Kymmenes kohtaus. + + EDELLISET. METSOLA (tullen hätäisesti oikealta). + +METSOLA. So, pojat! Täällä ei saa tapella. + +NIKKINEN (kähisten). Älä purista, mies, kurkustani! + +ANTTI (löylyttäen yhä Nikkistä). Opetetaan vähän tukkiherraa miesten +tavoin naista kosimaan! + +NIKKINEN (rukoilevasti). Älä tapa, älä, hyvä mies! + +ANTTI (painaen yhä kädellään Nikkistä maahan). Lupaatko toiste olla +viekottelematta toisen morsianta, lupaatko? + +NIKKINEN. Lupaan, lupaan... Laske, hyvä mies! + +METSOLA (joka on hätäisenä hyörinyt taistelijoin ympärillä). Älä +hemmetissä, hyvä Antti, kumminkaan nyt siinä miestä tapa! + +ANTTI (yhä tiukaten). Lupaatko toiste olla pettämättä ihmisiä +tukkikaupoissa? + +NIKKINEN (surkeasti). Lupaan, lupaan! Armahda nyt jo. + +ANTTI (nousten seisoalleen ja pannen toisen jalkansa Nikkisen rinnan +päälle). Lupaatko paeta pois paikkakunnaltamme; siirrytkö kurja +synnyinseudullesi? + +NIKKINEN. Lupaan, lupaan. Anna anteeksi! Auttakaa jo hyvä isäntä! + +ANTTI (ylenkatseella). Vai sitä avuksesi huudat, jota vastaan pahimmin +olet rikkonut! Olet petkuttanut Metsolaisen tukkikaupoissasi hyvästi, +päälle päätteeksi olet vielä vietellyt hänen tyttärensä. + +NIKKINEN (rukoilevasti). Antakaa, hyvät miehet, anteeksi! Parannan +täst'edes elämäni. + +ANTTI (potkaisten). Mene, kurja, sitten menojasi! Hengelläsi en liene +autettu. + +NIKKINEN (hyppää seisaalleen, koppaa hattunsa maasta ja vilkaisee +hätäisesti ympärilleen. Itsekseen). Jos nyt olisi aikaa vielä paeta! +Tätä häpeää en siedä kärsiä! + + (Menee kiiruusti perälle oikeaan). + + +Yhdestoista kohtaus. + + METSOLA, ANTTI. + +METSOLA (kynsien korvallistaan). Mistä tämä tanssi teille tuli? Hitto, +minä tuota käsitän! + +ANTTI (nauraen). Minä puolestani maksoin palkan herralle Metsolassa +käynnistänsä. + +METSOLA (nuhdellen). Olit vähällä jo tehdä murhantyön. + +ANTTI. Kaukana siitä, hyvä isäntä. (Nauraen) Lihankipu on opiksi +ihmiselle! + +METSOLA (ystävällisesti). Etkö haluaisi meille töihin tulla? -- Ei +kunnon miestä enää työhön saa, kaikki tuppaantuvat tukkijoelle. + +ANTTI (välinpitämättömästi). Jahka tuhantenne ensin tuhlaatte ja +satasenne suotta soljuvat, sitte köyhän miehen apu, kuten minun, lienee +tuota noin niinkuin paikallansa. + +METSOLA. Mitä sinä sillä tarkoitat? -- + +ANTTI (pilkallisesti). Käykää kysymässä Sutkilta, kauppiaalta tuolla +kirkolla. Siellä mies on tehnyt vararikon, karannut kauas lännen +lahdekkeille. (Menee verkalleen perälle, oikealle). + +METSOLA (ällistyneenä). Hitto minä tuota käsitän! (Seisoo ajatellen). + + (Kaukaa joelta kuuluu huuto). + +Puomi auki, puomi auki! + + (Vastaushuuto lähempää). + +Puomi auki, puomi auki! + +(Tukkimiehiä kulkee perällä, vasemmalta oikealle, vilkkaasti kävellen +ja tehden reippaita eleitä. Honkanen, Mäntynen ja 1:n Tukkimies tulevat +esille Metsolan luo). + + +Kahdestoista kohtaus. + + HONKANEN, METSOLA, MÄNTYNEN, l:n TUKKIMIES. + +HONKANEN. Terve isännälle! (Kättelee) Täällä tekin iltaa vietätte? + +METSOLA (hätäisenä). Täällä, täällä. Mutta sano, hyvä mies, onko Antti +täällä tukkitöissänne? + +MÄNTYNEN (tervehtien). Ei Antti tukkitöistä välitä. Hällä rahaa lienee +vähän viljemmältä. On näet, perinyt setältään, joka hiljakkoin on +kuollut Ameriikassa. + +METSOLA (ihmetellen). Kovin olikin nyt kopeaa! Hitto vieköön, minä en +ymmärtänyt hänen puheistansa hölynpölyä. Sanoi kauppias Sutkin +karanneen, tehneen vararikon ja sen sellaista. + +HONKANEN. Totta on Antti puhunut. + +METSOLA (hämillään). Ettäkö kauppias on karannut? + +MÄNTYNEN. Pois on Sutki paennut kotoansa. Kanki on jo pantu oven päälle +ja kauppaliike siis lienee lopussa. + +METSOLA (ällistyneenä). Jo tämä kuuluu vallan oudolta. + +HONKANEN. Teki se isännällekin aika jutkun, osa tukkirahoista kun meni +sinne. + +METSOLA. Teki, teki loven kerrassansa! (Reippaasti) Mutta eipä hätää +siltä minulla. Onpa teidän herra takuussa. + +HONKANEN (nauraen). Tarkoitatte herra Nikkistä? + +METSOLA. Niinpä niin. (Äkäisesti) Mikä siinä sitten on naurettavaa? + +1:n TUKKIMIES (pilkallisesti). Jos tuppurainen tappuraista takaa, +silloin velan laita lienee niin ja näin! + +METSOLA (kiivastuen). Mitä sinä siinä lörpöttelet! Sinä et tiedä +asioistamme. + +1:n TUKKIMIES (pöyhkeästi). Tiedän että kauppiaalla on velkaa kolme +kertaa yli varainsa. Tiedän että Nikkinen on köyhä, köyhempi kuin +kirkon rotta. -- Vanhat juoma- ja peliveikot oltiin. + + (Menee ilkkuen perälle, tukkimiesten joukkoon). + + +Kolmastoista kohtaus. + + METSOLA, MÄNTYNEN, HONKANEN. + +MÄNTYNEN (mietteissään). Ikäviä uutisia kyllä. -- + +METSOLA (pikaisesti ja hätäisenä). Nyt minun täytyy saada rahat +tukkikaupan loppuhinnasta. Heti, heti! Ihka joka penni täytyy tulla +tuohon kouraani; -- uskomista ei ole herroihin! (Kiukkuisena) Ei yhtä +tukkia saa enää uittaa, ennenkuin on rahat maksettu. (Hyppien, +kiukusta) Kuulitteko te nyt, herrat pomot! (Kiljasee) Rahat tänne ihka +paikalla! + +MÄNTYNEN (lohdutellen). Rauhoittukaa, hyvä isäntä. Ei pidä kiukutella. +Asianne kentiesi selvenee. + +METSOLA (kiukkuisena). Minä en usko enää ketään. Ei, ei, -- rahat tänne +heti vaan! Missä on se herra Nikkinen? + +HONKANEN. Hän lienee jo matkalla kirkolle, asioista selvää ottamaan. + +METSOLA (hätäisenä). Lähtekää sitte heti sinne! Tukkikaupastani vaadin +loppuhinnan nyt, nyt juuri, tänä iltana! + +HONKANEN (päättävästi). Mutta siihen asiaan panen minä topin! +Kiinnittäkää rahat minulle. + +METSOLA (katsoa tuijottaa Honkaseen, kuin mielipuoli). Mitä sinulla on +niihin tekemistä? (Kiljasee) Häh! Eikö rahat kuulu sitten minulle? + +HONKANEN (kiivaasti). Onko Tiinan velka maksettuna korkoineen, ja +palkkarahat myös? + +METSOLA (huudahtaa). Haa! Jo nyt käsitän sun koirankoukkusi, minkä +aijot eteeni virittää. + +HONKANEN (kopeasti). Tiinan sulhasena vaadin sen, vaadin heti +maksettavaksi! + +METSOLA (lyö otsaansa). Voi minua, voi miestä onnetonta, mihinkä +rullavakkaan olen joutunut! + +MÄNTYNEN. Kyllä ovat hullusti nyt asianne. + +METSOLA (lauhtuen). Lähde Honkanen, niin tehdään selvä edes Tiinan +asiasta! + +HONKANEN. Niinpä niin, sitä minäkin. (Pistävästi) Joko suureksikin +nousee Tiinan saalis? + +METSOLA (äkäisesti). Ei se nyt maailmaa vielä tehne! + +HONKANEN (kopeana). Ei tarvis liioin suurta tehdäkään, mahtuu talonne +arvo vähempäänkin. + +METSOLA (äkisti). Ettäkö taloni jo siitä menisi? + +MÄNTYNEN. Suurta arvoa ei ole maalla itsellään, metsä kerta kun on +myytynä. Hallanpesäksi se tästälähin muuttuu, vaikka koettaakin +ojittaa. + +METSOLA (kynsien korvallistaan). Tämä nyt oli vasta tukkikauppaa; jos +tässä menettää nyt vielä maansakin! + +MÄNTYNEN (viittaa joelle). Tuolla kelluvat maanne kalleudet jokea alas +mennen; samaa tietä soluu sinne rahat, mitkä niistä lienee saatu! + +HONKANEN (huutaa). Kello sooooi! + +TUKKIMIEHET (huutavat). Kello sooooi, kello sooooi! + + Esirippu alas. + + + + +Neljäs näytös. + + +Näyttämö kuvaa samaa huonetta kuin ensimäisessä näytöksessä, paitsi +että oikean sivuseinän peremmän ikkunan kohdalla ovat sievät +kangaspuut. + + +Ensimäinen kohtaus. + +ANNA (Esiripun noustessa istuu Anna kangastuolilla; heittäen syöstävää +muutaman kerran edestakaisin, nojautuu kyynärpäillään rintapuuta vasten +ja laulaa). + + "Tärkin rientää nuoruuteni + Niinkuin laine virrassa; + Polttava on sydämmeni, + Kaipaus on rinnassa. + + Kohta kuihtuu kukka liljan, + Surkastuupi muotoni. + Kultani! jos tulet hiljan, + Löydät vaan mun hautani". + +(Painaa pään käsiinsä, rintapuulle, ja vaipuu ajatuksiinsa). + + +Toinen kohtaus. + + ANNA, SANNA (tulee hiljaa keittiöstä). + +SANNA (erikseen). Nukkunutko raukka lienee tuohon?... Kovin onkin ollut +levoton, viime aikoina yhä enemmän. (Nykäsee Annaa) Kuule, Anna, oletko +nukuksissa? + +ANNA (kohottaen raukeasti päätään). Olen väsyksissä nyt niin kovin, +suokaa äiti hyvä, minun levähtää. + +SANNA (lempeästi). Enhän lapsikulta, lepoasi kiellä, enkä koskaan ole +kieltänyt. Enempi olisin mielissäni, jos sinä saisit levon ja +rauhoittuisit. + +ANNA (tuskallisena). Oi, kuinka kipeä nyt olen! + +SANNA (menee vallan lähelle ja tarkastelee). Mistä, herran nimessä, se +sitten vaivaa? + +ANNA. Päästä, sydämmestä, joka paikasta. (Tarttuu äkisti molemmin, +käsin päähänsä ja kiljasee) Jos kadottanen kohta järkeni! + +SANNA (säikähtäen, hyppää pari askelta takaperin). Ässys siunatkoon! +sinun ilveitäsi! Onko kuultu ennen kummempaa. Säikyttelee vanhaa +ihmistä! + +ANNA (nousee lattialle ja lausuu lempeästi). Anteeksi, hyvä äiti, +antakaa! En tarkottanut teitä säikytellä, vaikka lienen kovemmin +ääntänyt. (Ojentaa kätensä Sannalle) Olen todellakin ollut kummallinen, +tunnustan sen nyt teille, äiti. + +SANNA (pudistellen Annan kättä). Sydämmestäni sen anteeksi annan, ei +enempää nyt sitä muistella. + + (Menee keittiöön). + + +Kolmas kohtaus. + +ANNA (ottaa ikkunan pielestä pienen peilin, josta tarkastaa muotoaan, +puhellen itseksensä). Pois on puna haihtunut poskiltani, pois kirkas +hohde silmistäni myös! (Pannen peilin takasin paikoilleen) Pois on +kadonnut voima ruumiistani, käyn hapuillen kuin syksyisessä yössä. +(Kääntyen katsojiin, luo katseensa ylös ja lausuu rukoilevasti, kädet +ristissä rinnoillaan) Jospa tuonen viikate jo pian niittäisit +onnettoman, täyttäisit työsi! Niin... Jospa kalmistossa saisin +leposijan syntiselle ruumiilleni myös! Oi, mikä armo olisikaan minulle +päästä myrskysäästä tyynehen? -- Ah, enpä kiitostani, Luoja, siitä +sinulle niin voisi lausua kuin tuntisi sydämmeni. + + (Seisoo yhä samassa asennossa). + + +Neljäs kohtaus. + + ANNA, TIINA (tulee ulkoa hyvin puettuna ja iloisena). + +TIINA. Hyvää päivää, hyvä ystävä! + +ANNA (säpsähtäen, lausuu totisena). Terve tulemasta, Tiina kulta! + +TIINA (kättelee iloisesti). Kuinka jaksat? Tulin tietämään. Olet ollut +kuin elävältä kuollut. + +ANNA (murheellisena). Tulit ihkasen kuin kutsuttuna, sillä omantunnon +vaivat sydäntäni kourivat. Tarvitseisin, raukka, lohdutusta! + +TIINA (iloisena). Sitä saat nyt minulta kylliksesi! (pyörähyttää Annaa +ympäri) Olen oikein ilon tuulella. Et usko, Anna, miten hauska meillä +oli talkoissa illalla. (Nauraen) Siellä oli ilo ylimmillänsä, +tanssittiin ja lyötiin leikkiä. + +ANNA (väsyneesti naurahtaen). Tiina hyvä, älä puhu noista... sydäntä ne +enemmän kirveltää. (Ystävällisesti) Sinä Tiina, lienet hyvin +onnellinen? Olet aina iloinen kuin leivo! + +TIINA (kehasee iloisena). Olen kyllä ollut onnellinen. Tyytyväinen olen +mieheeni! (Nauraen) Ei se paljon minua komentele. + + +Viides kohtaus. + + ANNA, TIINA, HURRI (tulee ulkoa, viinapullo taskussa, + humalaisena ja hatunreuhka kallollansa päässä). + +HURRI. Hyvää päivää, hyvät mööpelit! Onko herrasväki kaikki kotosalla? + +TIINA. Mitä se Hurri taaskin hurjailee? + +HURRI. Rallattelee se vaan ratoksensa. (Menee hoippuen naisten luo ja +laulaa, notkistellen polviaan). + + Vanhan heilun riivatun + Minä tervavedessä keitän, + Uuden herran siunatun + Minä silkkitakilla peitän! + +ANNA (vetää Tiinaa kädestä). Tule, Tiina hyvä, salin puolelle -- saamme +siellä edes olla rauhassa! (Menevät keittiön kautta sisälle). + +HURRI (kumartelee perään). Lykka po dillen! sanoo ruotsalainen. + + +Kuudes kohtaus. + + HURRI, 1:n, 2:n ja 3:s TUKKIMIES (tulevat sisälle, + köyhinä mutta kopeina). + +1:n TUKKIMIES (pilkallisesti). Hurriko se täällä isännöipi, luulin +Metsolaisen vielä elävän? + +2:n TUKKIMIES. Taitaa olla vävynä talossa, kovin näyttää kopealta mies! + +HURRI (seisten hajasäärin, tiuskasee). Tässä teidän isännäksi on kyllä, +mokomatkin tukkiroikaleet! + +3:s TUKKIMIES. Eikö lyödä kahvikirvestä, tässä jalkojemme levätessä? + + (Ottaa kortit poveltaan). + +1:n ja 2:n TUKKIMIES. Sama se, vaikka pelaisimme. + + (Käyvät pöydän alapäähän koriin lyöntiin). + +HURRI (hyräilee itseksensä, polkien jalalla tahtia). + + Oli ennen Metsolassa + Pellavaa ja liinaa, + Nyt ei ole jälellä + Kuin velkoja ja viinaa. + + +Seitsemäs kohtaus. + + EDELLISET, METSOLA (tulee ulkoa, pitkä sarkaviitta päällään, + huopahattu päässä ja käsnäkeppi kädessä. Metsola on hyvin + vanhentunut ja pää harmajana). + +METSOLA (katsoo hyvin terävästi ympärilleen). Täälläpä vieras väki jo +on vallan päällä! + +HURRI (hoihkasten). Täällä ollaan, hyvä isäntä! (hoippuilee Metsolan +luo) Siihen korpit näet kokoontuvat, kussa haaska on, hyvä isäntä. + +METSOLA (surkutellen). Aina sinä olet juovuksissa, näki sinut milloin +hyvänsä! + +HURRI (tarttuen Metsolan kepin keskikohtaan ja koputtaen sitä siltaan). +Kopu, kopu keppiä, anna ukko tyttöä, jos annat olet kuningas, jos et +anna olet jääkurikka! + +METSOLA (tempasee vihaisesti keppinsä ja heristelee sillä Hurria). +Huuti etemmäksi, kylän heittiö. + +HURRI. No, no, viska vara tuota yhdestä puolin. + +METSOLA (äkeissään). Kaikki roikaleet nyt tänne kokoontuvat! + + +Kahdeksas kohtaus. + + EDELLISET, SANNA. + +SANNA (tulee kiivaasti keittiöstä). Mitä ääntä täällä pidetään? (Huomaa +kortinpelaajat) Kortit pois ja heti paikalla! (Äkäsesti) On vainen tämä +teillä pelipaikka! Heti laputtakaa tiehenne, jo olen saanut teistä +tarpeekseni. Kyllä tukkikaupan kiroukset päällämme on monenkertaiset. + +1:n TUKKIMIES (nousee ylös). Jopa toinen ääni kuuluu kellossa! + +3:s TUKKIMIES (kasaa kortit ja panee ne povellensa). Kahveeta tässä +olisi juotuna, ei se rahan päälle ollut pelattu. -- Mutta olkoon! -- +yhdentekevä. + +SANNA (itkusesti). Ei ole aikaa teitä kahvitella! Menkää matkoihinne +joka mies. + +1:n TUKKIMIES (kopeasti). Ei tässä teidän veräjälle vielä jäädä. + +2:n TUKKIMIES (irvistellen). Mistä köyhä rokan keittää, kuin ei ole +papuja. + +3:s TUKKIMIES (pöyhkeästi). Kutsumattanne on tultu, käskemättänne myös +lähdetään! + +SANKA (uhaten). Vallesmanni tulee tuota pikaa, kyllä se vaan luunne +korjaa! + +TUKKIMIEHET (Yhteen ääneen). Mitä näistä köyhäin kesteistä, lähdetään +pois varakkaampiin! (Menevät ulos). + +SANNA (tuuppaa Hurria). Sinä lienet samaa sakkia! Menkää sinne missä +olette juoneetkin. + + (Hurri menee horjuen toisten perässä ulos). + + +Yhdeksäs kohtaus. + + METSOLA, SANNA. + +METSOLA (harmitellen). Kaikilta jo kuulee pilkkaa, häväistystä. + +SANNA (lyö käsiään yhteen). Niin pitkälle sitä nyt on päästy, -- +huutokauppa tuossa paikassa! + +METSOLA (kynsien korvallistaan). Senkö hiiden takuuvelka se nyt on? +Enhän minä muista sellaista olevaksikaan. + +SANNA (pistelevästi). Eikö liene niiltä ajoilta, kun olit rikas sekä +väkevä, viinahöyryn päässä kihistessä? + +METSOLA (rukoilevasti). Ole hyvä eukko, ole jo, aina muistamatta +entisiä; eihän tämä meidän välimme tällä paremmaksi tule, tiedän mä. + +SANNA. Jo tässä ihka harmiin halkeaa! Loppu käsissä on meidän talosta. + +METSOLA. Kun saisi taloon edes kunnon vävyn, niin eleleisi tässä +sentään vielä. Minä en liioin jaksa kyntää enkä raataa. + +SANNA (kiusotellen). Olihan talossa jo vävyn taimi, mikä pakko oli ajaa +pois? (Nauraen pilkallisesti) Mutta herra herraa vävyksensä toivoi. +Häpeän sai vielä tyttärelle. + +METSOLA (vihaisesti). Nyt en jaksa enää kärsiä noita sinun +pistopuheitasi. (Päättävästi, lyöden hattunsa pöydälle) Hoida kaikki, +talo ja tavarat; minä annan paltut kaikelle! + +SANNA (ivakoiden). Ethän lähtene vaan Sutkin perästä? -- + +METSOLA (pahoilla mielin painaa hatun päähänsä). Ei tässä hattu paljon +haittaa, vaikka tuota vielä lähtisinkin! + +SANNA (pyörähtää keittiöön, lausuu jälkeensä). Onnea matkallesi, hyvä +ukkoseni!? + + +Kymmenes kohtaus. + +METSOLA (nyökytellen päätään). Siinä se on kanssa kapine! -- Sano +hänelle mitä hyvänsä, vastahakaa vetää kaikessa. (Kävelee, puhellen +itseksensä) Hyvä luonto kaikkea tätä saattaa, sekä luotto +kanssaihmisiin. Nyt olen kiusattuna kaikin puolin helläluontoisuuteni +takia; mikähän tässä vielä lopulta eteen tullee, ei tiedä ollenkaan. +(Ottaa hatun päästään ja tarkastelee sitä käsissään) Tämä tässä on +ainoa muisto kauppiaalle annetuista rahoistani! (Pyörittelee peukalonsa +päässä) Kyllä olet kallis kappale, kaksituhanteinen hatunreuhka! -- +(Panee hatun päähänsä ja menee ulos, puhellen mennessään) Ei vaan kuulu +vielä tulevaksi! -- --. + + (Hetkisen aikaa näyttämö tyhjänä). + + +Yhdestoista kohtaus. + +ANTTI (sievästi puettuna ja hyvin ryhdikkäänä, tulee ulkoa). Tyhjä +tupa! Ei niin ihmistä. Missä lienee kaikki talonväki? (Astuu lähemmä, +katselee ympäriinsä sekä ikkunasta ulos) Kuinka täällä on kaikki +muuttunut! -- Kyllä todella lie täällä nähty ilon sekä surun päiviä. -- +Metsolasta ja sen häviöstä siitä minä vähät välitän. -- Anna raukkaa +minun surku tulee enin koko talon väestä. (Surkutellen) Uskonut en +Annasta olisi tuota, että antaa itseään vietellä, mutta horjuvainen se +on ihmisraukka. (Innokkaasti) Yhtäkaikki häntä rakastan. Lemmin vielä +yhtä palavasti kuin ennen nuoruudessani. (Kuunnellen) Mutta joku sieltä +kuuluu tulevan! + + +Kahdestoista kohtaus. + + ANTTI, ANNA (tulee keittiöstä). + +ANNA (lähestyen Anttia, molemmat kädet ojennettuina). Vihdoinkin jo +tulit, Autti, kaivattuni! + +ANTTI (ottaen Annan kädet käsiinsä). Kyllä olin kahden vaiheilla, +tullako vai olla tulematta, mutta edellinen voitti vallan! + +ANNA (surullisena). Anteeksihan olet luvannut minulle, tyttöraukalle, +heikkouteni, miksi sitten vielä karttelet ja minua kiertelet kuin +käärmettä? Oi, jos Antti hyvä, voisit tietää ne murheen kyyneleet ja +unettomat yöt, jotka tyttöraukka olen viettänyt, niin jo yksin +sääliväisyydestä osaa ottaisit nyt suruuni. (Itkee). + +ANTTI (lohdutellen). Anna rakas, kuinka puhelet! Etkö luule minun +sinusta välittävän? Jos sinua en niin suuresti rakastaisi, niin viisi +välittäisin teidän tilastanne, tavaroistanne sekä kaikesta. Rakkaus, -- +rakkaus sinuun pakotti minut tänne tulemaan ja maksamaan nyt isäsi +tuomion. + +ANNA (palavalla rakkaudella). Oi Antti rakas! anna anteeksi, älä muista +enää entisiä. Koetan parantaa sun sydänhaavasi, rakkaudella kaikki +lääkitä. Usko, Autti hyvä, meille koittaa rauha, rakkaus ja onnellinen +elo. + +ANTTI (sulkien Annan syliinsä). Suokoon Luoja sen niin tapahtua! -- +Kyllä katkera on ollut elämäni siitä asti, kun tässä erosimme, jospa +tästä edes koittaisi päivä tyyni, rauhaisempi entistänsä. + + (Istuutuvat vieretysten penkille). + + +Kolmastoista kohtaus. + + EDELLISET, SANNA (tulee keittiöstä). + +SANNA (hymyillen). Se on oikein, lapset, lähentykää toinen toistanne +vain kuten ennen. Olkaa iloiset ja tyytyväiset, niinkuin luonto sateen +perästä. (Tervehtää, kätellen Anttia) Tervetuloasi, Antti, meille! + +ANTTI (joka on noussut seisaalleen tervehtäessä). Teillä, kuulin minä, +on ikävät asiat? + +SANNA (nyökytellen päätään). Niin, Antti hyvä, niin on asiat! Menneet +ovat meidän tuhantemme, takuuvelat vielä hartioilla. (Huokaisten) Hyvin +hoiti, ukko, asiat. + +ANTTI (kävellen). Sen teki hyväluontoisuus ja viina, markkinamatkat +sekä kestit muut. + + +Neljästoista kohtaus. + + EDELLISET, TIINA (tulee keittiöstä), METSOLA ja + HONKANEN (tulevat ulkoa). + +TIINA (iloisesti). Näkeepä vanhaa leipätoveria! Terve, terve Antti, +(Kättelee) Kuinka jaksetaan? + +ANTTI. Niinkuin märkä palaa, meillä jaksetaan! (Katsahtaen Tiinaan ja +Honkaseen) Mutta teillä lienee lempi liekissänsä? -- + +TIINA (nauraen). Niin se onkin! Onnittele vaan! (Hyväilee Honkasta) +Mies on minulla hyvä, tuskin vertaistansa! + +ANTTI (naurahtaen). No olkoon onneksi vaan kauppanne! Paljon lapsia ja +vähän leipää. + +ANNA (nauraen). Aina muistat Tiinaa kiusotella. Olisit edes sanonut: +vähän lapsia ja paljon leipää. + +ANTTI. Mikä rikkaitten nyt on potkiessa, vaikka lapsilauman saisivat +ympärilleen. Eikö liene tukkikaupparahaa isännältä osa jo heillekin +liukunut maksaessa Tiinan osinkoja. + +METSOLA. Onpa, on se oikein sanottuna. Lopputerssaali metsävaroistani +suli, suoraan sanottuna, Honkaselle. + +HONKANEN (kopeasti). Ei niitä armosta ole saatu, vaan ansiosta, hyvä +isäntä. + +TIINA. Yhtä sukkela olet, Antti, puheissasi, ehken veikeämpi vielä +entistäsi. Kyllä useasti kinastimme. + +ANTTI. Opiksi elämä on ihmiselle ollut, minulle jos muillekin. + +SANNA. On se ollut meille jokaiselle. (Huoaten) Moni opistaan on saanut +maksaa paljon. + +ANTTI. Kuten tukkikaupastansa Metsola. Kyllä isäntä siitä kaupastaan +sai oppia koko ijäksensä. + +METSOLA (kynsien korvallistaan). Olisi se saanut olla tekemättä, mutta +otappa takaisin vettä kaatunutta. Se lienee meille ollut sallittuna +niinkuin muille varoitukseksi. + +ANNA (pahoillaan). Mitä tuosta enää puhelette, sitä kuullessa jo +sydäntä kirvelee. + +METSOLA (huokaisten). Kyllä on ollut meillä harmia koko tuosta +tukkikaupasta. -- (Antille) Mitä muuta Antille nyt kuuluu? -- + +ANTTI (naurahtaen). Tietää nämä köyhän kuulumiset, päivä parempi ei +toistansa. + +HONKANEN (nauraen). On se köyhälläkin joskus ilon päivä, (iskee silmää +Antille) jos ei takana, niin edessänsä. + +METSOLA. Tulevaa ei tiedä ihmisparka, ajan kuluneen sen kyllä käsittää. + + (Tämän kohtauksen ajalla on joitakuita kyläläisiä + kokoontunut tupaan). + + +Viidestoista kohtaus. + + EDELLISET, KRUUNUNNIMISMIES ja POLIISIKONSTAAPELI, sekä + heidän perässään joukko kyläläisiä, tulevat tupaan. + +NIMISMIES (paperikäärö kädessään, nyökäyttelee päätään ympärillä +oleville sekä kätellen Metsolaa). Hyvää päivää, isäntä Metsola. + +METSOLA (hämillään). Terve tuloanne, herra vallesmanni! + +NIMISMIES (ystävällisesti, taputtaa Metsolaa olkapäälle). Rahoja ei ole +vielä saatu? + +METSOLA (huokasten). Kuka köyhää enää uskoisi, tehkää tehtävänne herra +vallesmanni. + +NIMISMIES (käyden pöydän päähän istumaan). Ikävä toimi tämä minulle, +mutta asetusta täytyy noudattaa. (Avaa paperikäärön ja ottaa tuomion +esille) Huutokauppa täytynee siis alkaa? (Katselee läsnä oleviin). + +ANTTI (menee nimismiehen eteen). Onko tuomionne suurikin? + +NIMISMIES. Viisisataa markkaa, kaikkine kuluineen. + +ANTTI (päättävästi). Olkaa hyvä ja kuitatkaa! Minä maksan heti rahat + + (Ottaa lompakostaan rahaa ja lukee 500 mk nimismiehen eteen). + +NIMISMIES. Siinä teitte oikein miehen työn! + + (Sekavia ääniä, "kiitoksen- ja hyvä"-sanoja, kuuluu + kyläläisten joukosta yhä kovemmin). + +NIMISMIES (kirjoittaen tuomioon kuittauksen). Kenenkä nimellä tämä +kuitataan? + +ANTTI. Tietysti Metsolaisen itsensä! + + (Joukosta kuuluu yhä kovempaa ääntä ja + ylistyssanoja Antin hyvyydestä). + +NIMISMIES (antaa Antille tuomion). Tässä! Antakaa se Metsolalle. + +ANTTI (vieden paperin Metsolan käteen, naurahtaen). Nyt se on kuitti, +Matti, voudista! + +METSOLA (joka on vapisevin käsin ja liikutettuna ottanut tuomion +Antilta). Ota kiinnitys tilaani rahoillesi; ei niitä muuten ehken +uskottane? (Pyyhkii kyyneleitä silmistänsä). + +ANTTI (taputtaen Metsolaa olkapäälle). Pitäkää talonne vaan ja +tavaranne, jos Annalle suotte siunauksen kristilliseen liittoon +kanssani! + +METSOLA (iloisena). Jos niin halpaan olet tyytyväinen. (Ottaa Annaa +käsipuolesta lähättäen Antin syliin) Tuossa on tyttö, pidä hyvänäsi! + +ANTTI (sulkien Annan syliinsä). Nuoruuteni ensi lemmen taas, tunnen +sydämmessäni vielä sykkivän. + +NIMISMIES (lyö Metsolaa olkapäälle). Vävyn Antista te saitte +kunnollisen! + +METSOLA (juhlallisesti, vapisevin äänin lausuu Antille, joka seisoo +Annan kanssa käsitysten). Olen vanha sekä vaivaloinen, pidä siis talo +sekä tavarat! -- Älä puutu tukkikauppoihin! -- Säästä kuusikot ja +humajavat hongat tulevalle sukupolvelle, niin saat niittää siunausta +kansaltasi nyt jo kasvavalta, siunauksen isänmaaltasi! + +Esirippu alas. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Tukkikauppa, by E. Huhtinen + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56901 *** |