Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 12912 insertions, 13296 deletions

diff --git a/57727-0.txt b/57727-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..ca886be
--- /dev/null
+++ b/57727-0.txt
@@ -0,0 +1,12912 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57727 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+ARKANSASIN SISSIT
+
+Seikkailuromaani suurilta ruoholakeuksilta
+
+
+Kirj.
+
+GUSTAVE AIMARD
+
+
+Ranskankielestä [Les Trappeurs de l'Arkansas] suomentanut
+
+Niilo K. Nordström
+
+
+
+
+
+Hämeenlinnassa,
+Arvi A. Karisto Oy,
+1920.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+      Esipuhe.
+
+Johdanto. Kirottu:
+
+   I. Hermosillo.
+  II. Hacienda del Milagro.
+ III. Tuomio.
+  IV. Äiti.
+
+I. Uskollinen Sydän:
+
+    I. Preirie.
+   II. Metsästäjät.
+  III. Jäljet.
+   IV. Matkalaiset.
+    V. Comanchit.
+   VI. Pelastaja.
+  VII. Yllätys.
+ VIII. Kosto.
+   IX. Aave.
+    X. Varustettu leiri.
+   XI. Kauppa.
+  XII. Sielullista
+ XIII. Mehiläismetsästys.
+  XIV. Musta Hirvi
+   XV. Majavat.
+   XVI. Petos.
+  XVII. Kotkanpää.
+ XVIII. Eusebio.
+   XIX. Päällikköjen neuvottelu.
+    XX. Kidutus.
+
+II. Tappaja:
+
+    I. Uskollinen Sydän.
+   II. Preirierosvot.
+  III. Uhraus.
+   IV. Tohtori.
+    V. Liitto.
+   VI. Viimeinen hyökkäys.
+  VII. Taistelu.
+ VIII. Verdi Gris-joen luola.
+   IX. Oveluutta.
+    X. Rakkaus.
+   XI. Vangit.
+  XII. Sotajuoni.
+ XIII. Preirielaki.
+  XIV. Rangaistus.
+   XV. Anteeksianto.
+       Loppusanat.
+
+
+
+
+Esipuhe.
+
+
+Poissa jo ovat ne kirjailijat, jotka omien kokemusten varassa
+ammensivat jännittävien teostensa aiheita "valkonaamojen" ja
+"punanahkojen" julmista keskinäisistä kamppailuista, Suuren Lännen ensi
+asuttamisesta kalifornialaisine kultakuumeineen tai Espanjan
+amerikkalaisten siirtomaiden vapaustaisteluista. Viimeisenä näistä
+ensikäden kertojista poistui eversti Cody eli "Buffalo Bill" elävien
+ilmoilta 1917.
+
+James Fenimore Cooperin päiviltä asti se vuosisata sotaista
+seikkailukirjallisuutta sivistysmaailman rajoilta nostatti esille vain
+puolikymmentä säilyvää nimeä, Euroopan mantereelta ainoastaan yhden
+edustajan Saksasta ja yhden Ranskasta. Vähän myöhemmin syntyi
+niinikään Cooperin aloitteesta meriromaani, aivan äskeinen aika
+on luonut 20. vuosisadan nuorison suurimmaksi viehäkkeeksi
+luonnonelämä-kuvaukset, ja ohimenevästi on suuri maailmansota
+synnyttänyt oman nuorisonkirjallisuutensa. Vanhempaan kauteen
+kuului myös erityinen pyhäkoulukertomusten sato, nyttemmin
+hävinneenä.
+
+Mutta tuon tuostakin palaudutaan noihin ensimmäisiin suuriin
+seikkailukirjailijoihin, joiden menestys on tuottanut niin paljon
+epäonnistunutta jäljittelyä, että koko se kirjallisuudenhaara on
+joutunut vanhemman väen epäsuosioon. On totta, että noissa
+parhaimmissakin romaaneissa on väkivaltaisemman ajan henkeä kuin
+ihmiskunta vielä taannoin luuli enää mahdolliseksi maailmassa. Nuoriso
+ei kuitenkaan ota kaikkea niin harkitsevalta kannalta; sen aistiminen
+ei ole vireessä kaikkien kamaluuksien tajuamiselle. Pääasiaksi jää
+nuorille lukijoille tapaussarjan ja toimintapaikkojen vauhdikas
+vaihtelu ja kokemusrikkaiden kertojien saavuttama ilmeinen
+todellisuusteho; ja vuosikymmenien vieriessä ovat menneisyyteen
+siirtyneet olot saaneet uutta merkitystä historiaan kuuluvina
+kehitysjaksoina. Nykyaikana myös osataan paremminkin antaa arvoa sille
+syvälle luonnontuntemukselle, jota nuo suurten seikkailukertomien
+kuvaukset kauttaaltaan henkivät.
+
+Suomalainen kustantaja on senvuoksi ryhtynyt järjestelmällisesti
+julkaisemaan alkuteksteistä toimitettuina lyhentämättöminä käännöksinä
+noita nuorison varempien seikkailukirjailijain teoksia, joita meidän
+maassamme on tähän asti tunnettu muutamina "vanhanaikaisen" laajuutensa
+takia karsittuina mukaelmina. Tällöin on saanut vuoronsa myös _Gustave
+Aimard_, jonka oikea nimi Oliver Gloux on jo aivan unohdettu.
+
+Monet vuosikymmenet Aimard oli Jules Vernen rinnalla jokaisen
+ranskalaisen koulupojan ihasteltu suosikki, ja vieläkin hänen
+romaanituotantonsa 52 vankkaa nidettä käsittävä kokonaispainos on
+alinomaa kustantajan uusittavana. Käännöksinäkin levisivät hänen
+parhaat teoksensa miljoonin kappalein eritoten Englannissa ja
+Amerikassa, Cooperin ja Mayne Reidin kanssa kilpaillen, ja kokonaan ei
+ole missään maassa uudempi tuotanto syrjäyttänyt tämän aito
+intiaanikirjailijan kirjaviin kokemuksiin perustuvia voimakkaita,
+romanttisuudella väritettyjä kuvauksia leirielämästä, rajataisteluista,
+aavikoiden ja salomaiden juhlallisesta suuruudesta.
+
+Syntyneenä Pariisissa v. 1818 nuori Oliver Gloux aloitti
+seikkailijauransa jo poikuusiässä, purjehtien laivapoikana Amerikkaan.
+Hänen merkitsevimmästä elämäntaipaleestaan ei ole saatavissa mitään
+yhtenäistä ja seikkaperäistä selostusta, mutta muutamista hänen
+romaaneihinsa siroitelluista omakohtaisista selityksistä ja aikalaisten
+esittämistä asiatiedoista voi havaita tosiksi eräitä pääkohtia:
+lannistumattoman seikkailuinnon vallassa hän kahden vuosikymmenen ajan
+samoili ristiin rastiin koko Amerikan mantereen Yhdysvaltain
+keskivaltioista Tulimaan rajoille asti, välillä kiertäen maailman
+meriäkin, -- comanchi-intiaanien kasvattina, täydesti eläytyen
+heidän heimosotiinsa ja kaikkiin oloihinsa, kahdesti kytkettynä
+apachien kidutuspaaluun, kullankaivajana, uudisraivaajana,
+trapperina, metsästeli biisoneja Lännen ruoholakeuksien sioux- ja
+mustajalka-pyytäjien kanssa, vaelteli eksyksissä ja menehdyksissä del
+Norten lentohiekka-aavikoilla, raatoi neljätoista kuukautta Magellanin
+salmen patagonien rääkättynä orjana, matkasi yksinään halki Brasilian
+aarniometsien, uhmaten petoja ja ihmisvihollisia, tutki Kordillerien
+korkeimmat huiput kuten suurten virtojen etäisimmät juoksutkin aina
+eläen kädestä suuhun, huomisesta huolehtimatta, onnellisena kaikista
+uusista kokemuksista, sivistysmaailmasta paenneena.
+
+Aimard nimenomaan huomauttelee, että hän on romaanin muodossa tahtonut
+tarkoin kertoa vain todellisesti elettyä, kuvata ainoastaan nähtyä,
+suoden sijaa mielikuvitukselle vain alkeellisimpien kaunokirjallisuuden
+vaatimusten mukaan ja alituiseen esittäen omakohtaisia seikkailujaan,
+mutta kertomisessa syrjäyttäen oman minänsä, jotta tuon villin elämän
+luonnollinen teho ei häiriytyisi. Hänellä oli kaiken aikaa selvänä
+aistimuksena, että nuo olot ja näyttämöt olivat nopeasti muuttumassa
+sivistyksen hellittämättömän painostuksen tieltä, ja sitä
+tunnollisemmin hän tahtoi saada ne talletetuiksi jälkimaailmalle. On
+myönnettävä, että Aimard kaikista kirjailijoista tyhjentävimmin esittää
+Uuden mantereen villiä elämää viime vuosisadan toiselta kolmannekselta,
+-- toisinaan pakostakin johtuen koskettelemaan hyvin verisiä
+kohtauksia, -- ja että hän pääteoksissaan osoittaa erinomaisia
+kertojalahjoja, jotka antavat niille "klassillisuuden" leiman ja
+nykyaikaisenkin sepitystaituruuden rinnalla pysyttävät ne yhäti esillä
+kirjallisuudessa.
+
+Saapuessaan kotimaahansa sotapalvelukseen 1848 hän oli jo julkaissut
+ensimmäisen kirjansa, ja palattuaan taas seikkailumailleen hän
+ilmeisesti pitikin silmällä kirjallisia aiheita, ryhtyen jonkun vuoden
+kuluttua kuumeiseen tuotantaan, joka piankin toimitti nuo sinikantiset
+Amyotin kustannustuotteet kaikissa Ranskan kirjakauppojen ikkunoissa
+vallitsevaksi piirteeksi ja tuotti niissä omaksutulle salanimelle
+maailmanmaineen. Ensimmäisenä huomattavana menestyksenä oli v. 1858
+ilmestynyt _Les Trappeurs de l'Arkansas_, joka nyt aloittaa hänen
+koottujen teostensa sarjan alkukielellä ja on katsottu asianmukaiseksi
+myös suomennuttaa johtamaan tätä meikäläiselle yleisölle valmisteltua
+lopullista käännössikermää. Se ei siis ole tekijänsä etevin teos,
+mutta monestakin syystä on otollisempaa noudattaa alkutekstien
+aikajärjestystä, -- useissa romaaneissa esiintyy yhteisiä henkilöitäkin
+jatkuvasti toimimassa.
+
+Aimard asettui sitten Ranskaan, hellittämättömästi muokkailemaan laajaa
+aineistoaan noiksi romaaneiksi, joiden 22,000;een nousevassa
+sivumäärässä saa syvästi viehättyen tutustua lukuisiin unohtumattoman
+suurenmoisiin kuvauksiin, mutta lopulta myös aiheiden ja voimien
+ehtymiseen, kunnes kynä kirpoaa kuumeisuuden riuduttamien aivojen
+kannustamasta kädestä ja mielisairauden hämy tuottaa levon. Hänen
+yksityisestä elämästään ei tältä kotimaassakaan vietetyltä ajalta näy
+sen enempää tietoja kuin että hän oli saksalais-ranskalaisessa sodassa
+sissiupseerina ja kuoli St. Annen hoitolassa Pariisissa kesäkuulla
+1883.
+
+Aimard on siten pääasiallisesti "intiaaniromaanien" kantaisän Cooperin
+ohella enimmin vaikuttanut tämän kirjallisuudenlajin tavattomaan
+kukoistukseen, joka ulottui nykyisten keski-ikäisten kansalaisten
+lapsuuteen asti. Senkin alan suurmiehillä on sentään vielä paljon
+sanottavaa uusille poikapolville, ja osittain toisessa merkityksessä
+kuin ennen, kuten edellä huomautettiin: sivistyksen esitaistelijain
+uljas seikkailuhenki elää innostavana näissä parhaissa tuotteissa, ja
+niiden käsittelemä outo maailma on jälleen uutta meidän ajallemme, kun
+huomio on välillä kääntynyt jatkuvaan kehityskulkuun ja varsinaisen
+trapper-kauden nyt eroittaa selvä juopa meistä.
+
+V. H.-A.
+
+
+
+
+
+
+JOHDANTO: KIROTTU
+
+
+
+
+I
+
+Hermosillo
+
+
+Matkailijan, joka ensi kertaa astuu maihin Etelä-Amerikan mantereelle,
+valtaa väkisinkin selittämätön surumielisyyden tunne.
+
+Uuden maailman historia on tosiaankin vain surkea marttyyriluettelo,
+jossa yltiöpäisyys ja voitonhimo keskeyttämättä kulkevat käsi kädessä.
+
+Kullan etsintä oli aiheena uuden maailman löytöön. Kun kulta kerran oli
+keksitty, pitivät Amerikan valloittajat tätä maata vain tyyssijana,
+jonne nämä ahneet seikkailijat saapuivat pitäen toisessa kädessään
+väkipuukkoa, toisessa ristiinnaulitun kuvaa. Korjattuaan runsaan
+saaliin tuota metallia, jota niin kiihkeästi himoittiin, he palasivat
+kotimaahansa komeillakseen rikkauksillaan ja houkutellakseen
+häikäisevällä loistollaan sinne uusia siirtolaisia.
+
+Tämän lakkaamattoman matkustelemisen syyksi on luettava, että
+Amerikassa ei ole sellaisia suurenmoisia muistomerkkejä, jotka ovat
+jäännöksiä kokonaisen siirtokunnan asuinpaikoista, kun se asettuu
+pysyväisesti asumaan uuteen maahan jatkaakseen siellä sukuaan. Jos
+matkustat tämän suunnattoman laajan mantereen halki, jota espanjalaiset
+kolmen vuosisadan aikana ovat häiritsemättä saaneet pitää hallussaan,
+niin muistuttavat sinua muutamat siellä täällä näkyvät nimettömät
+raunioläjät heidän kauttakulustaan, kun taas aztekien ja inkain jo
+moniaita vuosisatoja ennen Amerikan löytöä sinne kohottamat rakennukset
+seisovat siellä vielä majesteetillisen yksinkertaisina, katoamattomana
+todistuksena heidän sielläolostaan ja sivistyspyrkimyksistään.
+
+Mutta mitä on tullut nykyään [romaani on kirjoitettu 1850-luvulla.
+_Suom_.] näistä kunniakkaista valloitusmaista, joita aikanaan koko
+Eurooppa himoitsi omakseen, missä murhamiesten veri on sekoittunut
+voitettujen vereen tuon toisen, valloittavan kansan hyväksi, joka
+siihen aikaan oli niin ylpeä uljaista päälliköistään, hedelmällisistä,
+maa-alueistaan ja kaupastaan ja joka sulki piiriinsä koko maailman?
+Vuodet ovat vierineet, ja tätä nykyä Etelä-Amerikka sovittaa niitä
+rikoksia, joihin sen vuoksi oli ryhdytty. Lyhytaikaisesta vallasta
+keskenään taistelevien puolueiden raatelemana, rappeutuneiden
+harvainvaltain alle sortuneena, ulkomaalaisten hylkäämänä, jotka siellä
+ovat ammentaneet rikkauksiaan, se riutuu, vähitellen menehtyen
+velttoutensa kuormaan, jaksamatta kohottaa päältään lyijykäärettä, joka
+sen tukahuttaa, niin että se voi nousta jälleen eloon vasta kun uusi
+rotu, joka ei murhaa ja joka elää Jumalan käskyjen mukaan, tuo sinne
+mukanaan työn ja vapauden, perusedellytykset kansojen elämään.
+
+Espanjalais-amerikkalainen rotu on, lyhyesti sanottuna, pysynyt niillä
+alueilla, jotka heidän esi-isänsä ovat heille perintönä jättäneet,
+siirtämättä niiden rajoja kauemmaksi. Tämän rodun sankarius haudattiin
+keisari Kaarle V:n mukana, ja emämaastaan se on muistona säilyttänyt
+vain vieraanvaraiset tapansa, uskonnollisen suvaitsemattomuuden,
+kitaransoittajat ja karbinilla varustetut kerjäläiset.
+
+Kaikista valtioista, jotka kuuluvat laajaan Meksikon liittoon, on
+Sonoran valtio ainoa, joka taistelujensa takia sen ympärillä asuvia
+intiaaniheimoja vastaan ja alituisesti hankauksissa ollen mainittujen
+heimokuntien kanssa on säilyttänyt omintakeisen luonteen.
+
+Asukkaiden tavoissa on jonkunlainen villi sävy, joka heti ensi
+silmäykseltä osoittaa heidän eroaan mantereen sisäosissa olevien
+valtioiden väestöistä.
+
+Rio Gilaa voi pitää tämän valtion pohjoisrajana; idästä länteen se on
+puristuneena Sierra Madren ja Kalifornianlahden väliin.
+
+Durangon toisella puolen Sierra Madre jakautuu kahteen
+vuoriharjanteeseen. Päähaara jatkuu entiseen suuntaan pohjoisesta
+etelään, jotavastoin toinen harjanne kääntyy länteen päin, kulkien
+Durangon ja Guadalajaran valtioiden taitse, minkä jälkeen se puhkaisee
+kaikki ne alueet, jotka rajoittuvat Tyyneenmereen. Tämä haara
+Kordillereja on Sonoran etelärajana.
+
+Luonto näyttää kuin huvin vuoksi tuhlailleen runsain käsin hyvyyksiä
+tälle maalle. Ilmanala on hymyilevä, lauhkea ja terveellinen; kultaa,
+hopeaa, mitä hedelmällisintä maata, herkullisia maanantimia ja
+lääketarkoitukseen kelpaavia yrttejä on siellä yllin kyllin; siellä on
+minttuja, joista valmistetaan erittäin tehokkaita voiteita; siellä on
+hyödyllisiä hyönteisiä, joista saadaan värejä; mitä harvinaisimpia
+marmorilajeja, mitä arvokkaimpia jalokiviä, metsänriistaa ja kalaa
+kaikenlaista. Mutta toiselta puolen ovat Rio Gilan ja Sierra Madren
+laajoissa eräseuduissa asustavat, riippumattomat intiaaniheimot,
+comanchit, poonit, pimat, opatat ja apachit, julistaneet julman sodan
+valkoista rotua vastaan, aikaansaaden alituisilla, leppymättömillä
+hyökkäyksillään sen, että tämä saa suorittaa kalliit maksut
+omistusoikeudestaan kaikkiin näihin rikkauksiinsa, jotka sen esi-isät
+ovat intiaaneilta ryöstäneet ja joita viimemainitut lakkaamatta
+vaativat itselleen takaisin.
+
+Sonoran tärkeimmät kaupungit ovat Guaymas, Hermosillo ja Arispe.
+
+Hermosillo, jonka nimenä ennen oli Pitic ja jonka kreivi de Raousset
+Boulbonin retkikunta on tehnyt kuuluisaksi, on Meksikon Tyynellemerelle
+suuntautuvan kaupan varastopaikka. Siinä on yli yhdeksäntuhatta
+asukasta.
+
+Tämä kaupunki on rakennettu ylätasangolle, joka vähitellen viettää
+luoteiseen merelle päin, nojautuen ja vilunarkana turvautuen kukkulaan,
+jolla on nimenä _el Cerro de la campana_, -- kellovuori. --
+Viimemainitun harjaa koristavat mahtavat kivipaadet, joita
+koskettamalla saa syntymään heleän, metallisointua muistuttavan äänen.
+
+Muuten tämä _ciudad_ on, samoin kuin sen muut amerikkalaiset
+sisarkaupungitkin, varsin likainen. Talot on rakennettu vanutetusta
+savesta, ja hämmästyen saattaa matkailija huomata kaikkialla soraläjiä,
+lokaa ja rappeutumista, mikä tekee hänen mielensä alakuloiseksi.
+
+Sillä hetkellä, jolloin tämä kertomus alkaa, toisin sanoen
+seitsemäntenätoista päivänä tammikuuta 1817 kello kolmen ja neljän
+välillä iltapäivällä, jolloin kaupungin asukkaat tavallisesti viettävät
+_siestaa_ -- päivällislepoaan -- asuntojen perähuoneissa, tarjosi
+yleensä hiljainen ja rauhallinen Hermosillon kaupunki oudon näyn.
+
+Joukko _leperoja_, gambusineja eli salakuljettajia ja varsinkin
+_rateroja_ tunkeili huutaen, uhkaillen ja ulvoen Calle de
+Rosario-kadulla. Ryhmä espanjalaisia sotilaita, -- Meksiko ei tähän
+aikaan vielä ollut luonut niskoiltaan emämaan asettamaa iestä -- yritti
+turhaan palauttaa järjestystä ja hajoittaa väkijoukkoa häikäilemättä
+iskien täysin voimin peitsensä varrella ihmisiä, jotka sattuivat heidän
+eteensä.
+
+Mutta meteli ei ottanut vaimentuakseen, vaan alkoi päinvastoin yltyä;
+varsinkin hiaqui-intiaanit, jotka olivat sekaantuneet väkijoukkoon,
+huusivat ja viittoilivat vallan hirveästi.
+
+Kaikkien talojen ikkunat olivat täpötäynnä kasvoja, miehiä ja naisia.
+Näiden katseet olivat suunnatut Cerro de la campanaan päin, jonka
+juurelta kohosi paksuja savupilviä tupruten kohti taivasta. He
+näyttivät odottavan jotakin tavallisuudesta poikkeavaa.
+
+Äkkiä kuului kovia huutoja, väkijoukko jakaantui kahtia kuin liian
+kypsä granaattiomena, ja jokainen syöksyi syrjään mitä suurimman kauhun
+ilme kasvoillaan.
+
+Muuan nuori mies, tai pikemminkin lapsi, sillä hän oli tuskin
+kuudentoista vanha, tuli näkyviin tuulispäänä ratsastaen hurjaa laukkaa
+puolivillin ratsun selässä.
+
+"Pysäyttäkää hänet!" huusivat muutamat.
+
+"Antakaa hänen mennä!" kirkuivat toiset.
+
+"_Valgamedios_!" kuiskailivat akat tehden ristinmerkin; "siinähän on
+itse paholainen."
+
+Mutta jokainen, puhumattakaan siitä, että olisi häntä pidättänyt,
+väistyi syrjään kiireen vilkkaa. Peloton nuorukainen jatkoi hurjaa
+matkaansa pilkallinen hymy huulillaan, kasvot hehkuen, silmät
+säkenöiden ja jaellen oikealle ja vasemmalle julmia iskuja
+_chicotellaan_ niille, jotka rohkenivat tulla liian lähelle häntä, tai
+niille, joita kova onni esti loittonemasta paikalta niin nopeasti kuin
+he olisivat tahtoneet.
+
+"Oi, voi! _Capista_!" valitteli muuan tyhmän näköinen ja ruumiiltaan
+atleettimainen _vaquero_, kun poika ohiratsastaessaan sivalsi häntä;
+"vieköön hänet paholainen. Senkin lurjus, joka oli vähällä minut
+kellistää. Mitä", jatkoi hän katsahdettuaan nuorukaiseen, "sehän on,
+ellen erehdy, Rafael, kummitoverini poika! Odotahan hiukan, _picaro_!"
+
+Mutisten partaansa nämä sanat hän levitti suopungin, joka oli
+kiinnitettynä hänen vyötäisilleen, ja alkoi juosta ratsastajaa kohti.
+
+Väkijoukko huomasi hänen tarkoituksensa ja paukutteli innoissaan
+käsiään.
+
+"_Bravo! Bravo_!" huudettiin.
+
+"Älä päästä häntä karkuun, Cornejo", rohkaisivat muut vaquerot
+toveriaan käsiään taputtaen.
+
+Cornejo, sillä sen tiedämme nyt olevan tuon mielenkiintoisen henkilön
+nimen, läheni huomaamatta poikaa, jonka edessä vastukset lisääntyivät
+lisääntymistään.
+
+Kun läsnäolevien huudot ilmaisivat ratsastajalle vaaran, joka häntä
+uhkasi, katsahti hän taakseen.
+
+Nyt hän huomasi vaqueron. Hänen kasvonsa kävivät kalmankalpeiksi; hän
+ymmärsi olevansa hukassa.
+
+"Päästä minut menemään, Cornejo", huudahti hän ääni itkusta väristen.
+
+"Ei, ei!" ulvoi väkijoukko. "Pidättäkää hänet! Pyydystäkää hänet!"
+
+Roskaväkeä miellytti tämä ihmisajo; se pelkäsi kadottavansa
+nähtävyyden, joka niin suuresti sitä huvitti.
+
+"Antaudu!" huudahti jättiläinen, "tai pyydystän sinut suopungillani
+kuin _ciboton_, tiedä se!"
+
+"En antaudu", vastasi poika päättävästi.
+
+Molemmat keskustelijat kiitivät edelleen, toinen jalkaisin, toinen
+ratsain.
+
+Väkijoukko seurasi heitä ilosta kirkuen.
+
+Kansajoukot ovat kaikkialla samanlaisia, raakoja ja sydämmettömiä.
+
+"Päästä minut, sanon", jatkoi jälleen poika, "tai vannon kautta
+kiirastulen siunattujen sielujen, että sinun käy huonosti!"
+
+Vaquero irvisteli ilkeästi ja pyöritti suopunkia päänsä yläpuolella.
+
+"Pane mieleesi, Rafael", sanoi hän, "kysyn viimeisen kerran, tahdotko
+antautua?"
+
+"En! Tuhat kertaa en!" huusi poika.
+
+"Herran nimeen siis!" vastasi vaquero. Suopunki viuhui ja lähti
+liikkeelle.
+
+Silloin tapahtui jotakin tavatonta.
+
+Rafael pysähdytti nopeasti hevosensa, niin että se näytti ikäänkuin
+muuttuneen graniittipatsaaksi. Heittäytyen alas satulasta hän hyppäsi
+kuin jaguari jättiläisen kimppuun, jonka hän syöksyllään kaatoi
+hiekalle, ja ennenkuin kukaan ennätti väliin, työnsi hän väkipuukon,
+jota meksikolaiset aina pitävät vyöllään, vastustajansa kurkkuun.
+
+Paksu verisuihku purskahti pojan kasvoihin, vaquero vääntelehti
+muutaman hetken, ja sitten hän jäi liikkumattomana makaamaan.
+
+Hän oli kuollut!
+
+Väkijoukko päästi kauhun huudahduksen.
+
+Salamannopeasti poika oli jälleen viskautunut satulaan ja alkanut
+jatkaa hurjaa matkaansa heiluttaen puukkoaan ja nauraen paholaisen
+naurua.
+
+Kun ensi hämmästys oli kadonnut, ja aiottiin ryhtyä murhaajaa
+takaa-ajamaan, oli hän jo hävinnyt.
+
+Ei kukaan voinut sanoa, mille suunnalle hän oli mennyt.
+
+Kuten aina käy tällaisissa tapauksissa, tuli _juez de letras_ --
+tutkintotuomari -- muassaan lauma ryysyisiä apulaisia murhapaikalle
+vasta sitten, kun se jo oli liian myöhäistä.
+
+Juez de letras, don Inigo tormentos Albaceyte, oli noin viidenkymmenen
+vuoden ikäinen lyhyt, lihava mies, joka otti espanjantupakkansa
+runsaasti koristellusta kultaisesta rasiasta ja jonka hyväntahtoisen
+näköiseen ulkomuotoon kätkeytyi mitä perinpohjaisin itaruus, lisänä
+erinomainen oveluus ja kylmäverisyys, jota mikään ei pystynyt
+järkyttämään.
+
+Vastoin luuloa ei arvoisa esivallan edustaja näyttänyt vähintäkään
+joutuvan hämilleen siitä, että murhaaja oli päässyt pakenemaan. Hän
+pudisti pari kolme kertaa päätään, antoi katseensa kiertää
+väkijoukossa, ja siristäen harmaita silmiään ja samalla filosofisesti
+työntäen nuuskaa nenäänsä hän virkkoi:
+
+"Cornejo-parka, näin täytyi hänen käydä ennemmin tai myöhemmin."
+
+"Niin", sanoi muuan lepero, "hänet on taitavasti murhattu."
+
+"Sitä minäkin juuri ajattelin", vahvisti tutkintotuomari, "sen iskun
+antaja on osannut työnsä hyvin, se veijari on ollut tehtäväänsä perin
+tottunut."
+
+"Oh, vielä mitä", vastasi lepero olkapäitään kohauttaen, "hänhän on
+vielä lapsi."
+
+"Häh! Mitä sanotte?" huudahti tuomari teeskennellen hämmästystä ja
+katsahtaen alta kulmain puhetoveriinsa. "Lapsiko?"
+
+"Melkeinpä", vastasi lepero ylpeänä siitä, että häntä näin kuunneltiin,
+"hänhän on Rafael, don Ramónin vanhin poika."
+
+"Älähän, älähän!" virkkoi tutkintotuomari salaisesti tyytyväisenä.
+"Eihän toki, se ei ole mahdollista. Rafael on korkeintaan kuudentoista
+vuoden ikäinen. Hän ei olisi antautunut riitaan Cornejon kanssa, jonka
+ei olisi tarvinnut muuta kuin puristaa häntä käsivarresta päästäkseen
+eroon."
+
+"Asia on kuitenkin siten, teidän ylhäisyytenne, mehän kaikki näimme
+tapauksen. Rafael pelasi _montéta_ don Aguilarin luona ja onni ei
+näyttänyt olleen hänelle suotuisa, ja hän menetti kaikki rahansa.
+Silloin hän raivostui ja kostaakseen sytytti talon tuleen."
+
+"_Caspita_!" huudahti tutkintotuomari.
+
+"Se, mitä minulla on kunnia kertoa teidän ylhäisyydellenne, pitää
+paikkansa. Suvaitkaa vain katsoa tuonne: savua näkyy vielä, vaikka
+rakennus onkin jo tuhkana."
+
+"Todellakin", myönsi tuomari kääntäen katseensa sille suunnalle, minne
+lepero viittasi, "ja sitten..."
+
+"Sitten hän yritti tietysti paeta", jatkoi toinen. "Cornejo aikoi hänet
+pidättää..."
+
+"Hän oli oikeassa!"
+
+"Hän oli väärässä, koska Rafael hänet kerran tappoi!"
+
+"Niinpä niinkin", myönsi tutkintotuomari, "mutta olkaa huoletta,
+ystäväni, laki kyllä kostaa hänelle."
+
+Tähän lauseeseen vastasivat läsnäolevat epäilevästi hymyillen.
+
+Vähääkään kiinnittämättä huomiotaan siihen, mikä vaikutus hänen
+sanoillaan oli, käski esivallan edustaja apulaistensa, jotka jo olivat
+tutkineet ja tyhjentäneet kuolleen taskut, viedä hänet pois ja siirtää
+hänet lähellä olevaan kirkon eteisen alle, minkä jälkeen hän palasi
+kotiinsa tyytyväisen näköisenä käsiään hykerrellen.
+
+Tutkintotuomari veti päällensä matkapukunsa, pisti pari pistoolia
+vyölleen, kiinnitti pitkän miekan kupeelleen ja nautittuaan kevyen
+päivällisen lähti ulos.
+
+Kymmenen hampaisiin asti aseistettua, voimakkailla hevosilla
+ratsastavaa _alguazilia_ odotti häntä oven ulkopuolella, ja palvelija
+piteli suitsista oivallista, mustaa ratsua, joka kärsimättömänä
+tömisteli jalkojaan ja pureskeli kuolaimiaan. Don Inigo hyppäsi
+satulaan, asettui ratsumiestensä etunenään, ja ryhmä lähti hiljaista
+ravia.
+
+"Kas niin!" puhelivat uteliaat pysähtyen seisomaan porttien pieliin.
+"Tuomari Albaceyte lähtee don Ramón Garillasin luo; huomenna saamme
+kuulla uutisia."
+
+"_Caspita_!" kuiskailivat toiset, "tuo picaro ei ansaitsisi köyttä,
+jossa saisi kiikkua."
+
+"Hm!" huomautti muuan lepero surumielisesti hymyillen. "Kautta
+kunniani, olisi sääli tuota kevytmielistä vekkulia! Hänen Cornejolle
+tekemänsä _cuchillada_ on suurenmoinen. Se vintiö on kunnollisesti
+surmattu."
+
+Mutta tutkintotuomari jatkoi edelleen matkaansa vastaten mitä
+säntillisimmin niihin tervehdyksiin, joita hänelle hänen ohimennessään
+huudettiin. Pian hän oli jo päässyt kaupungin ulkopuolelle.
+
+Silloin hän kääriytyi viittaansa.
+
+"Ovatko aseet ladatut?" kysyi hän.
+
+"Kyllä, teidän ylhäisyytenne", vastasi alguazilien päällikkö.
+
+"Hyvä! Lähdemme don Ramón Garillasin _haciendaan_. Mutta ripeästi;
+kiirehtikäämme perille ennen yön tuloa."
+
+Hevoset alkoivat laukata.
+
+
+
+
+II
+
+Hacienda del Milagro
+
+
+Hermosillon ympäristö on suorastaan erämaata.
+
+Kaupungista Hacienda del Milagroon -- Ihmeitten maatilalle -- johtava
+tie on mitä ikävin ja kuivin.
+
+Pitkien välimatkojen päässä siellä näkee vain rautatammia, kumipuita,
+Perun puita punaisine ja höysteisine terttuineen, nopaaleja ja
+kaktuksia, ainoita puita, jotka saattavat kasvaa pystysuorasti
+paahtavan auringon hehkuvien säteiden polttamassa maassa.
+
+Siellä täällä näkyy kuin katkeraksi pilkaksi vesisäiliöitten pitkiä
+seipäitä, joiden toisessa päässä on kierretystä, kovettuneesta vuodasta
+tehty sanko ja toisessa hihnoilla kiinnitetyt kivet. Mutta säiliöt ovat
+tyhjiä; niiden pohja on mustaa ja kuivettunutta mutaa, jossa kuhisee
+lukemattomia saastaisia eläviä. Hienonhienot pölypilvet, joita
+heikoinkin tuulenhenkäys synnyttää, takertuvat huohottavan matkustajan
+kurkkuun, ja jokaisen kuivettuneen korren alla heinäsirkat raivoissaan
+vaativat terveellistä yökastetta.
+
+Mutta kun äärimmäisin ponnistuksin on matkannut kolmisen penikulmaa
+näissä hehkuvankuumissa erämaissa, pysähtyy silmä nauttien lepäämään
+vihannoivaan keitaaseen, joka näyttää äkkiä nousevan hiekasta.
+
+Tämä paratiisi on Hacienda del Milagro.
+
+Siihen aikaan, jota kertomuksemme kuvaa, kuului tähän haciendaan, joka
+oli seudun rikkaimpia ja suurimpia, kaksikerroksinen päärakennus, joka
+oli rakennettu _tapiasta_ ja _adoveista_ ja jonka ruo'oista tehty
+pengermäkatto oli kovaksi tallatulla savella peitetty.
+
+Haciendaan tultiin avaran pihamaan kautta, jonka holvimaisessa portissa
+oli vahva kaksoisovi ja toisessa puoliskossa pieni käyntiluukku.
+Julkisivun puolella oli neljä huonetta; ikkunoissa oli rautaiset,
+kullatut ristikot ja sisäpuolella luukut, ja niissä oli lasiruudut,
+mikä tähän aikaan tässä maassa merkitsi kuulumatonta loistoa. Pihan eli
+_pation_ joka sivustalla oli rakennuksia, joissa sijaitsi palvelusväen,
+_peonien_, lasten y.m. asunnot.
+
+Päärakennuksen alin kerros sisälsi kolme huonetta: jonkunlaisen suuren
+eteisen, jonka kalustona oli vanhanaikaisia nojatuoleja ja
+röyhelletyllä sahviaanilla päällystettyjä leposohvia, lavea
+nopaalipuinen pöytä ja muutamia jakkaroita. Seinillä riippui moniaita
+kultakehyksisiä muotokuvia, jotka esittivät suvun jäseniä
+luonnollisessa koossa; näkyviin jätetyt orsihirret oli runsaasti
+koristettu puuleikkauksilla.
+
+Kaksoisovien kautta päästiin saliin. Pihalle päin oleva puoli oli noin
+jalan verran muuta lattiaa ylempänä; sitä peitti matto, jolla oli
+muutamia matalia, omituisilla puuleikkauksilla ja karmosiininvärisellä
+veralla päällystettyjä jakkaroita ja jalkapieluksia. Tässä huoneessa
+oli myöskin pieni, neliskulmainen, noin puolen metrin korkuinen pöytä,
+jota käytettiin ompelupöytänä; se osa oli tarkoitettu naisia varten,
+jotka siellä istuivat maurilaisten tapaan jalat ristissä. Toisella
+puolella oli samanlaisella veralla kuin jakkarat ja jalkapielukset
+päällystettyjä tuoleja. Vastapäätä ovea salin toisella puolella oli
+makuuhuone vuodekomeroineen korokkeen päässä, jolle oli sijoitettu
+juhlavuode, ja tätä kaunistivat lukemattomat kultauskoristeet sekä
+kulta- ja hopeanauhuksilla ja tupsuilla kirjaillut verhot. Lakanat ja
+päänalaisten päälliset olivat valmistetut mitä hienoimmasta kankaasta,
+ja niitä reunusti pitsi.
+
+Päärakennuksen takana oli toinen piha, missä sijaitsivat taloushuoneet
+ja _corral_; tämän pihan takana avautui laaja puutarha, jota ympäröivät
+muurit. Se oli yli sata syltä laaja, ja siellä kasvoi, se kun oli
+suunniteltu englantilaiseen tapaan, ulkomaisia puita ja kasveja.
+
+Haciendassa vietettiin juhlaa.
+
+Oli juuri _mantaza del ganado_, -- karjan teurastusaika, -- ja peonit
+olivat muutaman askelen päähän haciendasta laittaneet aitauksen, johon
+he päästivät elukat. He eroittivat laihat lihavista, jotka yksitellen
+päästettiin aitauksesta.
+
+Puolikuunmuotoisella lyömäaseella, jossa oli terävät piikit jalanmitan
+päässä toisistaan, leikkasi vaquero, joka oli piiloutunut aitauksen
+veräjän luo, perin taitavasti eläinparkojen takajalkojen kintereet
+poikki sitä mukaa kuin ne juoksivat hänen ohitseen.
+
+Jos hän sattumalta iski harhaan, mikä tapahtui harvoin, ratsasti toinen
+vaquero täyttä lentoa eläimen perään, sinkautti suopungin sen sarviin
+ja piti sitä paikallaan, kunnes edellinen oli leikannut jänteet poikki.
+
+Huolettomana nojautuen haciendan porttia vastaan näytti muuan
+nelisenkymmenen ikäinen mies, jolla oli yllään aatelisen tilanomistajan
+upea puku, olkapäillä loistavanvärinen _zarape_, ja jonka päätä
+vähintäin viisisataa piasteria maksanut panamahattu suojeli laskevan
+auringon viime säteiltä, johtavan tätä työtä, polttaen maissipaperista
+kierrettyä savukettaan.
+
+Hän oli ylhäisen näköinen herra, jolla oli hoikka, sorea, hiukan
+notkoselkäinen, mutta varsin suhteellinen vartalo; hänen hienot
+kasvonpiirteensä, joissa oli lujuutta ja varmuutta, todistivat
+vilpittömyyttä, rohkeutta ja ennen kaikkea rautaista tahtoa. Hänen
+suuret, mustat silmänsä, jotka olivat tuuheitten kulmakarvojen
+varjossa, olivat verrattoman kauniit, mutta heti kun tavallista
+suurempi vastoinkäyminen nosti hänen ruskettuneelle iholleen punertavan
+kajastuksen, kävi hänen katseensa kiinteäksi ja niin voimakkaaksi,
+ettei kukaan voinut sitä kestää, vaan se pani rohkeimmankin epäröimään
+ja vapisemaan.
+
+Äärimmäinen hienous ja ennen kaikkea hänen olemuksessaan esiintyvä
+ylimystön leima ilmaisivat heti ensi silmäykseltä, että tämä mies
+kuului puhtaaseen ja jaloon kastilialaiseen rotuun.
+
+Hän olikin don Ramón Garillas de Saavedra, vastikään kuvailemamme
+Hacienda del Milagron omistaja.
+
+Don Ramón Garillas kuului espanjalaiseen sukuun, jonka päämies oli
+ollut Cortezin paraimpia upseereita ja asettunut asumaan Meksikoon
+senjälkeen, kun tuo nerokas seikkailija niin ihmeellisellä tavalla oli
+valloittanut tämän maan.
+
+Ruhtinaallisen omaisuuden perijänä, mutta espanjalaisten viranomaisten
+hylkäämänä, koska hän oli mennyt naimisiin erään sekarotuisen
+aztekinaisen kanssa, hän oli kokonaan antautunut maittensa viljelykseen
+ja laajojen tilustensa parantamiseen.
+
+Oltuaan seitsemäntoista vuotta naimisissa hän oli nyt suuren perheen
+päänä; siihen kuului kuusi poikaa ja kolme tytärtä, siis kaikkiaan
+yhdeksän lasta, joista Rafael, sama, jonka olemme nähneet niin
+häikäilemättä surmaavan vaqueron, oli vanhin.
+
+Don Ramónin ja doña Jesusitan avioliitto oli vain sovinnaisliitto, joka
+oli solmittu pelkästään omaisuuden takia, mutta kuitenkin se teki
+heidät verrattain onnellisiksi; sanomme verrattain, sillä kun nuori
+tyttö oli päässyt luostarista vain mennäkseen naimisiin, eivät he
+olleet koskaan rakastaneet toisiaan, mutta sen sijaan oli heidän
+välillään hellä, vilpitön kiintymys.
+
+Doña Jesusita kulutti aikansa askareissa, jotka lasten tähden olivat
+välttämättömät, elellen intiaaninaistensa parissa; hänen miehensä taas,
+joka täydellisesti oli kiintynyt tilanomistajan elämän tuomiin
+velvollisuuksiin, oleskeli melkein alituisesti vaquerojensa, peoniensa
+ja metsästäjiensä seurassa, niin ettei nähnyt vaimoaan muuta kuin
+muutamien minuuttien aikana ruokapöydässä, ja väliin hän jäi
+kokonaisiksi kuukausiksi metsästämään Rio Gilan rannoille.
+
+Meidän on kuitenkin lisättävä, että ollessaan joko poissa taikka kotona
+don Ramón piti mitä suurinta huolta siitä, ettei hänen vaimoltaan
+puuttunut mitään ja että hän sai pienimmätkin päähänpistonsa
+täytetyiksi, säästämättä rahaa tai vaivoja hankkien hänelle, mitä hän
+näytti toivovan.
+
+Doña Jesusita oli viehättävän kaunis ja enkelimäisen herttainen; hän
+näytti, jollei mielellään, niin ainakin suuremmitta vaikeuksitta
+mukautuneen siihen elämään, johon hänen puolisonsa oli pakottanut hänet
+alistumaan, mutta hänen suurista, mustista, kaihoisista silmistään,
+hänen kasvojensa kalpeudesta ja ennen kaikkea siitä surumielisyyden
+vivahduksesta, joka alinomaa varjosti hänen himmeänvalkoista otsaansa,
+oli helppo päättää, että tässä hurmaavassa kuvapatsaassa asuva palava
+sielu sekä tämä sydän, joka ei tuntenut edes omaa itseään, oli kokonaan
+suunnannut huomionsa lapsiinsa, että hän ihaili näitä kaikkein
+kauneimman ja pyhimmän rakkauden, äidinrakkauden, koko neitseellisellä
+voimalla.
+
+Mitä don Ramóniin tulee, niin hän oli aina hyvä ja huomaavainen
+vaimolleen, jota hän ei ollut vaivautunut tutkistelemaan, ja niin
+hänellä oli oikeus pitää vaimoaan maailman onnellisimpana olentona,
+jollainen tämä olikin senjälkeen, kun Jumala oli suonut hänen tulla
+äidiksi.
+
+Aurinko oli vähän aikaa sitten mennyt mailleen, taivaalta rupesi
+vähitellen katoamaan purppurainen värivivahdus, samalla kun tuli yhä
+hämärämpi. Jokunen tähti alkoi jo tuikkia taivaalla ja iltatuuli virisi
+niin pirteänä, että se yöksi ennusti kauheata myrskyä, jollaisia näillä
+seuduilla saa nähdä usein puhkeavan.
+
+Käskettyään huolellisesti sulkea jäljellä olevan osan karjaa aitaukseen
+_mayoral_ kutsui koolle vaquerot ja peonit, ja kaikki suuntasivat
+kulkunsa haciendaan, mistä iltakello heille ilmoitti, että levon hetki
+vihdoinkin oli käsillä.
+
+Kun taloudenhoitaja kulki viimeisenä isäntänsä ohitse tervehtien
+kumartamalla, kysyi tämä häneltä:
+
+"Kuulehan, Eusebio, montako nautaa meillä on tänä vuonna?"
+
+"Neljäsataa viisikymmentä, _mi amô_ (isäntäni)", vastasi mayoral,
+suurikokoinen, kuiva ja laiha mies, jonka pää oli jo harmaantunut ja
+jonka kasvot olivat parkitun nahanpalasen näköiset, pysäyttäen
+hevosensa ja ottaen päästään hattunsa, "siis seitsemänkymmentäviisi
+enemmän kuin viime vuonna; naapurimme jaguarit ja apachit eivät ole
+tehneet meille suuria vahinkoja viime aikoina."
+
+"Se on sinun ansiotasi, Eusebio", sanoi don Ramón. "Valppautesi on
+ollut erinomainen; minä osaan kyllä sen palkita."
+
+"Paras palkkioni on se kaunis kiitos, jonka teidän armonne juuri on
+minulle lausunut", vastasi mayoral, jonka karkeat kasvot loistivat
+tyytyväisyyden hymystä.-"Eikö minun pitäisi huolehtia samalla tavalla
+siitä, mikä kuuluu teille, kuin jos se olisi omaani?"
+
+"Kiitos", vastasi aatelismies liikuttuneena pusertaen palvelijansa
+kättä. "Tiedän sinun olevan minulle uskollinen."
+
+"Elämässä ja kuolemassa, herrani; äitinihän on imettänyt teitä, minä
+kuulun teille ja teidän perheeseenne."
+
+"Mennään nyt jo, Eusebio!" puhui haciendero iloisena. "Illallinen on
+valmis, señora on varmaankin jo pöydässä, älkäämme antako hänen odottaa
+meitä pitempään."
+
+He astuivat molemmat patioon, ja Eusebio, kuten don Ramón oli häntä
+nimittänyt, valmistautui sulkemaan portit, mikä hänen oli tapana tehdä
+joka ilta.
+
+Sillä aikaa don Ramón astui haciendan ruokasaliin, jonne kaikki
+vaquerot ja peonit olivat kokoontuneet.
+
+Tämän ruokasalin koko keskiosan valtasi suunnattoman iso pöytä.
+Ympärillä oli nahalla päällystettyjä penkkejä ja kaksi puuleikkauksilla
+koristettua nojatuolia, jotka olivat määrätyt don Ramónille ja
+señoralle. Näiden takana seinällä riippui neljä jalkaa korkea
+norsunluinen Kristuksenkuva kahden taulun välissä, joista toinen
+esitti Jesusta Öljymäellä ja toinen vuorisaarnaa. Siellä täällä
+irvistelivät kalkilla valkaistuille seinille ripustettuina isännän
+metsästysretkillään tappamien jaguarien, puhvelien tai hirvien päät.
+
+Pöydässä oli runsaasti _lahuota_, sakeaa, maissijauhoista ja lihasta
+valmistettua keittoa, _pucheroa_ eli _olla podridaa_ ja _pepiania_;
+määrätyissä paikoissa pöytää oli _mezcal-palloja_ ja vesikarahveja.
+Hacienderon viittauksesta alkoi ateria. Vähän myöhemmin puhkesi rajuna
+aikaisemmin uhannut myrsky.
+
+Satoi rankasti. Joka hetki kirkkaat salamat saivat valot huoneessa
+tuntumaan himmeiltä, ja niitä seurasi hirvittävä ukkosenjyrinä.
+
+Aterian lopulla myrsky kävi niin kovaksi, että yhtyneiden
+luonnonvoimien aikaansaama melu esti kuulemasta puhetta.
+
+Ukkonen purkautui kauhistuttavan väkevänä, tuulenpuuska syöksyi saliin
+rikottuaan ikkunan, kaikki valot sammuivat ja läsnäolevat tekivät
+peloissaan ristinmerkin.
+
+Tällä hetkellä alkoi haciendan portilla kello kouristuksentapaisesti
+kajahdella, ja tuiki epäinhimillinen ääni huusi kaksi eri kertaa:
+
+"Auttakaa!... auttakaa!"
+
+"Kautta Kristuksen veren!" huudahti don Ramón syöksyen huoneesta.
+"Tasangolla surmataan joku."
+
+Kaksi laukausta kajahti melkein samaan aikaan, halki ilman kuului
+tuskanhuuto, ja kaikki vaipui taas kaamean hiljaisuuden valtaan.
+
+Kalpea salama halkaisi pimeyden, ukkonen jyrähti peloittavasti, ja
+sitten don Ramón ilmestyi jälleen huoneen kynnykselle kantaen sylissään
+taintunutta miestä.
+
+Vieras laskettiin penkille, ja hänen ympärillään oli touhua.
+
+Tämän miehen kasvot samoin kuin hänen vaatepartensakaan eivät olleet
+tavallisuudesta poikkeavia; kuitenkaan ei Rafael, don Ramónin vanhin
+poika, voinut hänet huomattuaan pidättää kauhua ilmaisevaa elettä, ja
+hänen kasvonsa kalpenivat.
+
+"Voi!" mutisi hän hiljaa, "sehän on juez de letras!"
+
+Hän oli tosiaankin se tutkintotuomari, jonka olemme nähneet matkaavan
+Hermosillosta niin upeassa asussa.
+
+Hänen sateessa kastuneet pitkät hiuksensa valuivat hänen rinnalleen, ja
+puku oli epäjärjestyksessä, veren tahrima ja monesta kohdasta
+repeytynyt. Oikea käsi puristi laukaistun pistoolin perää.
+
+Don Ramón oli myöskin tuntenut hänet rikosasiain tuomariksi ja oli
+tiedottomasti luonut poikaansa pikaisen silmäyksen, jota tämä ei voinut
+kestää.
+
+Doña Jesuitan ja hänen naistensa ymmärtäväisen hoidon ansiosta
+tutkintotuomari hengähti syvään, avasi haristavat silmänsä, joilla hän
+tirkisteli ympärillään olevaa seuruetta, näkemättä aluksi mitään ja
+tullen vähitellen tuntoihinsa.
+
+Yhtäkkiä syvä punastus peitti hänen otsansa, joka oli ollut hetki
+sitten aivan kalvakka, ja hänen silmänsä välähtivät. Suunnaten don
+Rafaeliin katseen, joka naulitsi hänet lattiaan näkymättömän
+kauhistuksen saaliina, hän nousi ylös vaivalloisesti lähestyen nuorta
+miestä, joka näki hänen tulevan uskaltamatta tätä väistää, laski
+kätensä raskaasti pojan olkapäälle ja kääntyen _peonien_ puoleen, jotka
+olivat kauhuissaan näkemästään ja jotka eivät ymmärtäneet tästä mitään,
+sanoi juhlallisesti:
+
+"Minä, don Inigo Tormentes Albaceyte, Hermosillon kaupungin
+tutkintotuomari, pidätän tämän miehen kuninkaan nimessä, syytettynä
+murhasta."
+
+"Armoa!" huusi Rafael, langeten polvilleen ja väännellen käsiään
+epätoivoisena.
+
+"Voi! voi!" huudahti äitiparka ja vaipui takaisin tuolilleen
+pyörtyneenä.
+
+
+
+
+III
+
+Tuomio.
+
+
+Seuraavana aamuna aurinko nousi sädehtivänä taivaanrannalle. Yöllinen
+myrsky oli täydellisesti selvittänyt taivaan, joka oli nyt syvän
+sininen; linnut visertelivät iloisina lehtien alle kätkeytyneinä, ja
+koko luonto näytti saaneen takaisin tavanomaisen juhlavan ilmeen.
+
+Kello soi iloisesti Hacienda del Milagrossa; palvelijat alkoivat
+hajaantua joka taholle, jotkut vieden hevosia laitumelle, toiset ajaen
+karjaa keinotekoiselle preirialle, toiset taas suunnaten kulkunsa
+niityille, kun taas jäljelle jääneet olivat patiolla lypsämässä lehmiä
+ja korjaamassa hurrikaanin tekemiä vaurioita.
+
+Edellisen yön myrskyn jättämät ainoat jäljet olivat kaksi upeaa
+kuollutta jaguaria pötköllään haciendan portin edessä, ei kaukana
+puoliksi ahmitun hevosen raadosta.
+
+Eusebio, joka käveli ympäri patiota tarkkaillen huolellisesti toisten
+puuhia, määräsi hevosen kalliit varusteet otettavaksi pois ja
+puhdistettavaksi ja jaguarit nyljettäviksi; kaikki tämä suoritettiin
+niin pian kuin suinkin mahdollista.
+
+Kuitenkin Eusebio tunsi itsensä hyvin levottomaksi; don Ramón, joka oli
+yleensä ensimmäisenä liikkeellä haciendalla, ei ollut vielä ilmestynyt.
+
+Edellisenä iltana juez de letrasin hirveän syytöksen jälkeen
+hacienderon vanhinta poikaa kohtaan oli don Ramón käskenyt
+palvelijoittensa poistua. Kun hän sitten itse, vaimonsa kyynelistä ja
+rukouksista välittämättä, oli tukevasti köysillä sitonut poikansa, oli
+hän opastanut don Inigo d'Albaceyten erääseen yksinäiseen huoneeseen,
+johon molemmat sulkeutuivat jääden sinne hyvin myöhään yöllä.
+
+Mitä oli tapahtunut tämän keskustelun kuluessa, jolloin varmaankin oli
+ratkaistu Rafaelin kohtalo? Ei kukaan sitä tiennyt, Eusebio yhtä vähän
+kuin muut.
+
+Opastettuaan don Inigon huoneeseen, jonka oli laitattanut kuntoon häntä
+varten, ja toivotettuaan hänelle hyvää yötä don Ramón palasi poikansa
+luo, jonka vieressä äitiparka yhä itki. Lausumatta sanaakaan hän otti
+pojan käsivarsilleen ja kantoi hänet makuuhuoneeseensa, missä laski
+hänet permannolle vuoteensa viereen. Sitten haciendero lukitsi oven ja
+asettui makaamaan, kaksi pistoolia kätensä ulottuvilla. Yö kului näin
+loppuun, isän ja pojan pimeässä luodessa toisiinsa katseita kuin metsän
+eläimet ja äidin polvistuneena vuodattaessa kyyneleitä kynnyksellä, kun
+hänen ei ollut lupa itse huoneeseen astua, hiljaa itkien esikoisensa
+puolesta, joka pian, sen hän kauhistuen saattoi aavistaa, häneltä
+ainiaaksi riistettäisiin.
+
+"Hm!" mutisi mayoral itsekseen, pureskellen lainkaan sitä huomaamatta
+sammuneen savukkeensa päätä, "mitähän tästä kaikesta tullee? Don Ramón
+ei ole se mies, joka armahtaa, hän ei tingi kunniastaan. Jättääkö hän
+siis poikansa oikeuden käsiin? Vielä mitä! Sitä hän ei tee. Mutta mitä
+hän siis tekee?" Kunnianarvoisa mayoral ei ollut vielä päässyt
+pitemmälle päätelmissään, kun don Inigo ja don Ramón näyttäytyivät
+pihalla.
+
+Molempien miesten kasvoilla oli kova ilme. Varsinkin hacienderon katse
+oli synkkä kuin yö.
+
+"No, Eusebio", sanoi don Ramón lyhyesti, "satuloi hevonen ja varusta
+nelimiehinen turvajoukko saattamaan tätä herraa Hermosilloon."
+
+Mayoral kumarsi kunnioittavasti ja antoi heti tarpeelliset käskyt.
+
+"Kiitän teitä tuhannesti", jatkoi don Ramón kääntyen tuomarin puoleen.
+"Te pelastitte kotini kunnian."
+
+"Älkää olko minulle niin kiitollinen", vastasi don Inigo. "Vannon, että
+eilen illalla kaupungista lähtiessäni minulla ei ollut vähäisintäkään
+aikomusta olla teille mieliksi."
+
+Haciendero liikahti.
+
+"Asettukaa minun asemaani. Minä olen ennen kaikkea tutkintotuomari.
+Joku henkilö murhataan, kelvoton heittiö kylläkin, sen myönnän, mutta
+ihminen kuitenkin, vaikka huonointa lajia; murhaaja tunnetaan, hän
+ratsastaa täyttä lentoa kaupungin lävitse keskellä kirkasta päivää
+kaikkien nähden ja uskomattoman julkeasti. Mitä minun tuli tehdä?
+Ryhtyä häntä takaa-ajamaan, sitä en ollenkaan epäillyt."
+
+"Se on totta", myönsi don Ramón kumartaen.
+
+"Ja paha minut siinä peri, kun ne lurjukset, jotka minua seurasivat,
+hylkäsivät minut kuin pelkurit myrskyn ollessa pahimmillaan
+piiloutuakseen jonnekin, en tiedä minne. Vastoinkäymisen kukkuraksi
+ryhtyi pari harvinaisen suurta jaguaria minua ahdistamaan; ne olivat
+kimpussani niin lähellä, että olin jo putoamaisillani maahan kuin
+möhkäle porttinne luona. Ammuin niistä tosin yhden, mutta toinen oli
+perin vähällä tarttua minuun hampaillaan, kun tulitte avukseni.
+Saattaisinko tämän jälkeen vangita sen miehen pojan, joka oman
+henkensä uhalla on pelastanut henkeni? Se olisi mitä mustinta
+kiittämättömyyttä."
+
+"Vielä kerran kiitän teitä."
+
+"Ah ei! Mehän olemme kuitit, siinä kaikki. En puhu mitään muutamasta
+tuhannesta piasterista, jotka minulle olette antanut, koska niillä vain
+tukin ilvesteni suut; mutta huolehtikaa siitä, don Ramón, ettei
+poikanne toistamiseen joudu käsiini, sillä en tiedä, miten hänet
+silloin voisin pelastaa."
+
+"Olkaa huoleti, don Inigo, poikani ei joudu käsiinne."
+
+Haciendero lausui nämä sanat niin synkällä äänenpainolla, että tuomari
+kääntyi hätkähtäen.
+
+"Varokaa, mitä teette!" lausui hän.
+
+"Olkaa huoleti", vastasi don Ramón, "tahdon vain pitää huolta siitä,
+ettei poikani joudu mestauslavalle ja siten häväise nimeäni."
+
+Samassa tuotiin hevonen. Rikosasiain tutkintotuomari heittäytyi
+satulaan.
+
+"Kas niin, hyvästi don Ramón", sanoi hän suopeasti, "olkaa varovainen.
+Se nuorukainen voi vielä parantaa tapansa, hän on vain vähän vilkas
+eikä mitään muuta."
+
+"Hyvästi, don Inigo d'Albaceyte", vastasi haciendero kuivasti, mikä ei
+kaivannut mitään vastausta.
+
+Tuomari pudisti päätään ja iskien molemmat kannukset hevosen kylkiin
+lähti ratsastamaan täyttä ravia saattojoukkonsa seuraamana, vielä
+viimeisen kerran kädellään viitattuaan tilanomistajalle hyvästiksi.
+
+Tämä seurasi häntä katseillaan niin kauan kuin voi hänet eroittaa,
+minkä jälkeen hän ripein askelin palasi haciendaan.
+
+"Eusebio", sanoi hän mayoralille, "soittakaa kelloa, niin että saadaan
+koolle kaikki peonit ynnä muut haciendan palvelijat."
+
+Katsahdettuaan hämmästyneenä isäntäänsä mayoral kiirehti panemaan
+toimeen saamansa käskyn.
+
+-- Mitä tämä kaikki tarkoittaa? -- kysyi hän itseltään.
+
+Kellon soidessa maatilan kaikki väki riensi paikalle tietämättä, mistä
+tämä tavallisuudesta poikkeava kokoonkutsuminen johtui.
+
+Pian he kaikki olivat kokoontuneet suureen saliin, jota käytettiin
+ruokailuhuoneena. Mitä täydellisin hiljaisuus vallitsi heidän
+keskuudessaan. Salainen pelko ahdisti heidän sydäntään. He aavistivat,
+että jotakin kauheata oli tulossa.
+
+Muutaman minuutin odotuksen jälkeen doña Jesusita astui huoneeseen
+lastensa, paitsi Rafaelin, ympäröimänä ja asettui korokkeelle, joka oli
+laitettu huoneen toiseen päähän.
+
+Hänen kasvonsa olivat kalpeat, hänen punertavat silmänsä osoittivat,
+että hän oli itkenyt.
+
+Sitten tuli don Ramón.
+
+Hänellä oli yllään musta samettipuku, jossa ei ollut koristuksia.
+Raskaat kultavitjat riippuivat hänen rinnallaan, päässä oli
+leveäreunainen, kotkansulalla koristettu musta huopahattu, ja pitkä,
+kiiltäväksi hangattu miekka riippui hänen vasemmalla kupeellaan.
+
+Hänen otsansa oli rypyssä, ja kulmakarvat olivat koholla mustien
+silmien yllä, jotka näyttivät sinkoavan salamoita.
+
+Läsnäolevat värisivät pelosta. Don Ramón Garillas oli pukeutunut
+tuomarinpukuunsa.
+
+Jollekulle siis tultaisiin antamaan tuomio.
+
+Mutta kenelle?
+
+Kun don Ramón oli asettunut vaimonsa oikealle puolelle, antoi hän
+merkin.
+
+Mayoral poistui huoneesta. Hetken perästä hän tuli takaisin Rafaelin
+seurassa.
+
+Nuorukainen oli paljain päin, ja hänen kätensä oli sidottu selän
+taakse.
+
+Katse alas luotuna, kasvot kalpeina hän asettui isänsä eteen, jota hän
+kunnioittavasti tervehti.
+
+Siihen aikaan, jota kertomuksemme koskee, oli varsinkin keskuksista
+kaukana olevissa maissa, jotka jatkuvasti olivat alttiina intiaanien
+hyökkäyksille, perheen päämiehellä vielä säilynyt täysin puhtaana se
+patriarkallinen arvovalta, jota meidän turmeltunut sivistyksemme kaikin
+voimin koettaa vähentää ja hävittää.
+
+Isä oli perheessään itsevaltias. Hänen tuomiostaan ei voinut vedota, ja
+se pantiin mutisematta ja vastustuksetta täytäntöön.
+
+Maatilan väestö tunsi isäntänsä lujan luonteen ja leppymättömän tahdon.
+He tiesivät, ettei hän milloinkaan antanut anteeksi ja että hän piti
+kunniataan elämääkin kalliimpana. Sentähden he epämääräisen
+pelontunteen vallassa valmistautuivat olemaan läsnä näytelmässä, jota
+isä ja poika kohta esittäisivät.
+
+Don Ramón nousi, loi läsnäoleviin synkän katseen ja heittäen hattunsa
+jalkojensa juureen sanoi kolkolla äänellä:
+
+"Kuulkaa nyt kaikki. Kuulun vanhaan kristittyyn sukuun, jonka esi-isät
+eivät koskaan ole tehneet rikosta. Kunniaa on suvussani aina pidetty
+kalleimpana. Tämän kunnian, jonka esi-isäni ovat minulle jättäneet
+tahrattomana ja jota olen koettanut pitää puhtaana, on vanhin poikani,
+nimeni perijä, vastikään häipymättömästi häväissyt. Eilen hän on
+Hermosillossa eräässä pelipaikassa kinastelun johdosta sytyttänyt talon
+palamaan, niin että koko kaupunki oli vaarassa syttyä tuleen, ja kun
+muuan mies ryhtyi häntä pidättämään hänen paetessaan, surmasi hän tämän
+puukoniskulla. Mitä on sanottava nuorukaisesta, jolla on näin nuorella
+iällä tällaiset pedon vaistot? Oikeus on pantava täytäntöön, kautta
+Jumalan! Tahdon julistaa ankaran tuomion!"
+
+Tämän lausuttuaan don Ramón pani kätensä ristiin rinnalleen ja näytti
+malttavan mieltään.
+
+Kukaan ei uskaltanut lausua sanaakaan syytetyn puolustukseksi. Kaikkien
+päät olivat alas painuneina, ja heidän rintansa huohottivat.
+
+Rafaelia hänen isänsä palvelijat rakastivat hänen pelkäämättömyytensä
+takia, joka ei tuntenut mitään vastuksia, ja siksi että hän osasi niin
+mainiosti ratsastaa ja käyttää kaikkia aseita, ynnä ennen kaikkea hänen
+avomielisyytensä ja hyväsydämisyytensä takia, jotka olivat hänen
+luonteensa peruspiirteitä. Varsinkin tässä maassa pidettiin ihmishenkeä
+vähäarvoisena, ja siksi jokainen oli sydämessään valmis antamaan
+anteeksi nuorukaiselle ja pitämään hänen rikostaan vain kuumaverisyyden
+ja äkkipikaisuuden seurauksena.
+
+Doña Jesusita nousi. Estelemättä hän oli aina alistunut miehensä
+tahtoon, jota hän jo aikoja sitten oli oppinut kunnioittamaan. Paljas
+ajatuskin puolison vastustamisesta kauhistutti häntä ja pani hänet
+värisemään, mutta koko hänen sielunsa rakastavat voimat olivat
+keskittyneet hänen sydämeensä. Hän jumaloi lapsiaan, varsinkin
+Rafaelia, jonka raju luonne enemmän kuin muut tarvitsi äidin
+huolenpitoa.
+
+Hän sanoi puolisolleen itkusta väräjävällä äänellä:
+
+"Ajattele, että Rafael on vanhin poikasi, että hänen rikoksensa, niin
+raskas kuin se onkin, ei kuitenkaan saata olla anteeksiantamaton
+silmissäsi, että olet hänen isänsä ja että minä, minä..." Voihkien hän
+vaipui polvilleen, risti kätensä ja puhkesi rajuun itkuun. "Rukoilen
+sinua säälimään. Armoa! Armoa lapselleni!"
+
+Don Ramón nosti kylmästi ylös vaimonsa, jonka kasvoilla vuoti kyyneliä,
+ja pakoitettuaan hänet istuutumaan jälleen nojatuoliin virkkoi:
+
+"Ennen kaikkea juuri isänä minulla tulee sydämen olla ilman armoa!
+Rafael on murhaaja ja murhapolttaja; hän ei enää ole poikani!"
+
+"Mitä aiot tehdä?" kysyi doña Jesusita kauhistuneena.
+
+"Se ei kuulu sinuun!" vastasi don Ramón tylysti; "aion yksin pitää
+huolta kunniastani. Riittää, kun tiedät, että tämä rikos on viimeinen,
+minkä poikasi tekee."
+
+"Ah!" voihki äiti, "tahdotko siis olla hänen pyövelinsä!"
+
+"Olen hänen tuomarinsa", vastasi leppymätön aatelismies peloittavasti.
+"Eusebio, varusta lähtövalmiiksi kaksi hevosta."
+
+"Jumalani! Jumalani!" voivotteli vaimoraukka rientäen poikansa luokse,
+jonka sulki syliinsä, "eikö kukaan tule avukseni?"
+
+Kaikki läsnäolevat pysyivät vaiti. Don Ramón ei itsekään voinut
+pidättää kyyneltä.
+
+"Ah!" huudahti äiti ilosta mielettömänä, "hän on pelastettu! Jumala on
+hellyttänyt tuon rautaisen miehen sydämen!"
+
+"Erehdyt", keskeytti don Ramón työntäen tylysti hänet pois; "poikasi ei
+enää kuulu minulle, minä olen tuominnut hänet!"
+
+Samalla hän suuntasi poikaansa teräksenkylmän katseen lausuen
+peloittavalla äänenpainolla, joka väkisinkin pani nuorukaisen
+vapisemaan:
+
+"Rafael, tästä hetkestä alkaen et enää kuulu tähän yhteiskuntaan, jossa
+olet herättänyt kauhua rikoksillasi. Tuomitsen sinut elämään ja
+kuolemaan metsän petojen keskuudessa."
+
+Kun tämä kauhistava tuomio oli langetettu, astui doña Jesusita pari
+askelta horjuen ja kaatui selälleen.
+
+Hän oli pyörtynyt.
+
+Tähän hetkeen asti oli Rafael suurin ponnistuksin voinut pidättää
+sielussaan liikkuvat tunteet puhkeamasta esille, mutta tämän viimeisen
+kohtauksen vuoksi hän ei kauemmin jaksanut itseään hillitä. Hän syöksyi
+äitinsä luo kyyneliä vuodattaen ja sydäntäsärkevällä äänellä valittaen:
+
+"Äiti! äiti!"
+
+"Tule!" sanoi don Ramón laskien kätensä hänen olalleen. Poika pysähtyi
+horjuen kuin juopunut.
+
+"Katsokaa, isä, katsokaahan!" huudahti hän säälittävästi nyyhkyttäen,
+"äiti kuolee!"
+
+"Sinä juuri olet hänet surmannut", vastasi haciendero kylmästi.
+
+Rafael kääntyi ympäri kuin käärmeen pistämänä. Hän katsahti isäänsä
+oudosti ja hammasta purren ja otsa kalpeana sanoi hänelle:
+
+"Tappakaa minut, isä, sillä vannon, että samoin kuin te olette ollut
+vailla sääliä äitiäni ja minua kohtaan, samoin minä, jos jään eloon,
+olen yhtä armoton teille!"
+
+Don Ramón loi häneen halveksivan katseen.
+
+"Menkäämme!" virkkoi hän.
+
+"Menkäämme!" kertasi nuorukainen lujasti.
+
+Doña Jesusita, joka alkoi palata tajuihinsa, kuuli kuin unessa poikansa
+lähtevän.
+
+"Rafael! Rafael!" huusi hän toivottomana.
+
+Nuorukainen epäröi hetkisen, sitten hän yhdellä hyppäyksellä syöksyi
+äitinsä luo ja sulki hänet hurjan iloisena syliinsä. Mutta kohta hän
+palasi isänsä luokse lausuen:
+
+"Nyt voin kuolla, kun olen sanonut hyvästi äidille!"
+
+He lähtivät ulos.
+
+Kohtauksesta lamautuneina läsnäolevat hajaantuivat keskustelematta
+vaikutelmistaan, mutta syvän surun vallassa.
+
+Poikansa hellyydenosoituksista oli äitiparka uudelleen menettänyt
+tajuntansa.
+
+
+
+
+IV
+
+Äiti
+
+
+Kaksi hevosta, joita Eusebio piteli suitsista, odotti haciendan
+portilla.
+
+"Seuraanko teidän armoanne?" kysyi taloudenhoitaja.
+
+"Et!" vastasi haciendero kuivasti.
+
+Hän nousi satulaan ja asetti poikansa poikkipuolin eteensä.
+
+"Vie takaisin toinen hevonen, en tarvitse sitä", käski hän.
+
+Iskien kannukset ratsunsa kylkiin, joka hirnahti tuskasta, hän lähti
+täyttä vauhtia liikkeelle.
+
+Eusebio palasi taloon surullisena pudistellen päätään.
+
+Heti kun hacienda oli hävinnyt näkyvistä erään notkon taakse, pysähtyi
+don Ramón, veti silkkisen nenäliinan taskustaan, sitoi poikansa silmät
+lausumatta hänelle sanaakaan ja jatkoi jälleen matkaansa.
+
+Matka kesti kauan erämaassa. Siinä oli jotakin synkkää, joka teki
+mielen kolkoksi.
+
+Tämä mustiin puettu ratsastaja vaiteliaana kulkemassa hiekkakenttää
+pitkin, pidellen satulansa kaarella köysillä sidottua poikaa, jonka
+hermostuneet vavistukset ja hytkähdykset ilmoittivat olevan elossa, oli
+niin turmiota uhkaavan ja oudon näköinen, että hän olisi herättänyt
+pelontunteen rohkeimmassakin miehessä.
+
+Kului moniaita tunteja isän ja pojan vaihtamatta sanaakaan keskenään.
+Aurinko alkoi painua taivaanrannan taakse, ja muutamia tähtiä jo
+ilmestyi tummansiniselle taivaalle. Hevonen yhä juoksi.
+
+Erämaa alkoi hetki hetkeltä näyttää yhä synkemmältä ja villimmältä.
+Kaikki kasvullisuuden merkit olivat hävinneet, vain siellä täällä
+aikojen kuluessa vaalenneet luukasat muodostivat hiekkaan valkoisia
+täpliä. Petolintuja leijaili hitaasti ratsastajan yllä kimeästi
+kirkuen, ja synkissä salaperäisissä _chaparaleissa_ asustelevat
+petoeläimet aloittivat illan tullen kaameasti kiljuen yölliset, kolkot
+konserttinsa.
+
+Näillä seuduilla ei tunneta lainkaan hämärää. Heti kun aurinko on
+mennyt mailleen, vallitsee täydellinen yö.
+
+Don Ramón ratsasti yhä täyttä lentoa.
+
+Hänen poikansa ei ollut kääntynyt hänen puoleensa rukouksella tai
+valituksilla.
+
+Kellon lähetessä kahdeksaa illalla ratsastaja vihdoin pysähtyi. Tätä
+kiihkeää ratsastusta oli kestänyt kello kymmenestä asti. Hevonen, jonka
+rinta korisi kumeasti, oli kompastua joka askelella.
+
+Don Ramón silmäili ympärilleen. Hänen huulilleen ilmestyi
+tyytyväisyyden hymy.
+
+Joka puolella avautuivat erämaan suunnattomat hiekkalakeudet. Vain
+yhdellä suunnalla häämötti taivaanrannalla aarniometsä oudonnäköisenä
+varjokuvana, joka kaameana keskeytti maiseman yhtenäisyyden.
+
+Don Ramón astui alas hevosen selästä, laski poikansa hiekalle istumaan,
+otti hevoselta päitset, jotta se voisi syödä hänen sille antamaansa
+einettä. Kun hän mitä levollisimmin oli suorittanut nämä eri tehtävät,
+meni hän poikansa luo ja otti pois siteen, joka peitti tämän silmiä.
+
+Nuorukainen pysyi liikkumatta ja katseli isäänsä vaiteliaana ja
+kylmäverisenä.
+
+Don Ramón sanoi hänelle kuivasti ja tylysti: "Olet täällä yli kymmenen
+penikulman päässä maatilastani, jonne et saa kuoleman uhalla jalallasi
+astua. Tästä hetkestä alkaen saat elää yksin. Sinulla ei enää ole isää,
+ei äitiä eikä kotia. Koska olet peto, tuomitsen sinut elämään petojen
+joukossa. Päätökseni on peruuttamaton, rukouksesi eivät voi sitä
+muuttaa. Säästä siis minua niitä kuulemasta."
+
+"En käänny puoleenne rukoillen", vastasi nuorukainen soinnuttomalla
+äänellä. "Pyöveliä ei rukoilla."
+
+Don Ramón vavahti. Hän astui muutaman askelen edestakaisin kuumeisen
+kiihtyneenä, mutta tointui melkein heti ja jatkoi:
+
+"Tässä säkissä on ruokaa kahdeksi päiväksi. Jätän sinulle tämän
+rihlakarbinin, joka minun kädessäni ei koskaan ole osunut harhaan.
+Annan sinulle myöskin nämä pistoolit, tämän _macheten_, puukon,
+kirveen, ruutia ja luoteja näissä puhvelinsarvissa. Ruokasäkistä löydät
+tulukset ja kaikki vehkeet, joita tulen sytyttämiseen tarvitaan. Olen
+pannut sinne myöskin raamatun, joka on ollut äitisi omaisuutta. Olet
+kuollut yhteiskunnasta, jonne et enää saa palata. Edessäsi on erämaa,
+se kuuluu sinulle; minulla taas ei ole enää poikaa, hyvästi! Jumala
+olkoon sinulle armollinen, kaikki on meidän väliltämme lakannut täällä
+maan päällä. Jäät yksiksesi, vaille kotia, alkaaksesi oman elämäsi ja
+huolehtiaksesi tarpeistasi. Sallimus ei koskaan hylkää niitä, jotka
+luottavat siihen. Tästedes se yksin suojelee sinua."
+
+Lausuttuaan nämä sanat don Ramón heltymättömin kasvoin pisti suitset
+hevosensa suuhun, päästi poikansa vapaaksi yhdellä iskulla leikaten
+poikki häntä kahlehtineet siteet ja heittäytyen satulaan lähti nopeasti
+ratsastamaan pois.
+
+Rafael nousi polvilleen, kurkoitti päätään eteenpäin, kuunteli
+hätääntyneenä hevosen kiivasta juoksua hiekalla, seurasi silmillään,
+niin kauan kuin hän saattoi eroittaa sitä kovan onnen varjokuvaa, joka
+mustana näkyi selvästi kuunvalossa. Kun ratsastaja vihdoin oli hävinnyt
+pimeään, kohotti poika kätensä rinnoilleen, ja kuvaamaton epätoivo
+vääristi hänen piirteitään.
+
+"Äiti!... äiti!..." huusi hän.
+
+Hän kaatui selälleen hiekkaan pyörtyneenä.
+
+Jokseenkin pitkän matkaa ratsastettuaan neliä don Ramón huomaamattaan
+ja kuin väkisin hiljensi hevosensa vauhtia ja kuunteli levottomana
+erämaan epäselviä ääniä, voimatta itselleen selvittää syitä, jotka
+panivat hänen näin menettelemään, mutta kenties odottaen onnettoman
+poikansa avunhuutoa, jotta hän palaisi hänen luokseen. Jopa hän kaksi
+kertaa koneellisesti kädellään puristi ohjaksia ikäänkuin totellen
+salaista ääntä kääntyäkseen takaisin samaa tietä, mutta aina hänen
+hurja sukuylpeytensä oli häntä voimakkaampi, ja hän jatkoi matkaansa.
+
+Aurinko jo nousi, kun don Ramón saapui haciendalle.
+
+Kaksi henkeä odotti hänen tuloaan seisten kummallakin puolen porttia.
+
+Toinen oli doña Jesusita, toinen Eusebio.
+
+Havaitessaan vaimonsa, joka kalpeana ja mykkänä seisoi hänen edessään
+kuin lohduttomuuden kuvapatsas, haciendero tunsi sanomatonta surua,
+joka ahdisti hänen sydäntään. Hän aikoi ratsastaa ohitse.
+
+Doña Jesusita astui pari askelta eteenpäin ja tarttuen hevosen suitsiin
+kysyi hätäisenä:
+
+"Don Ramón, mitä olet tehnyt pojalleni?"
+
+Haciendero ei vastannut. Kun hän näki vaimonsa surun, valtasi hänet
+katumus, ja hän kysyi itseltään, oliko hänellä todellakin oikeus
+menetellä niinkuin oli tehnyt.
+
+Turhaan doña Jesusita odotti vastausta. Don Ramón katsahti vaimoonsa.
+Hän hätkähti huomatessaan ne häviämättömät rypyt, jotka murhe oli
+uurtanut hänen vain muutamaa tuntia aikaisemmin niin tyyninä ja
+rauhallisina olleisiin kasvoihinsa.
+
+Tämä jalo nainen oli lyijynharmaa. Hänen pingoittuneet piirteensä
+olivat tavattoman jäykät. Hänen kuumeesta hohtavat silmänsä olivat
+punaiset ja kuivat; kaksi syvää, mustaa juovaa teki ne kuoppaisiksi ja
+tuijottaviksi. Suuri täplä kirjavoitti hänen poskensa merkkinä
+kyynelistä, joiden lähde oli ehtynyt. Hän ei voinut enää itkeä, hänen
+äänensä oli käheä ja katkonainen, hänen rintansa, jota vaivasi
+hengenahdistus, kohosi surullisesti päästäen kuuluviin läähättävän
+huokauksen. Odotettuaan muutaman hetken vastausta kysymykseensä hän
+kysyi uudelleen:
+
+"Don Ramón, mitä olet tehnyt pojalleni?"
+
+Haciendero käänsi hämmentyneenä päänsä pois.
+
+"Voi! Olet surmannut hänet!" huudahti hänen vaimonsa epätoivoisena.
+
+"En!" vastasi toinen säikähtäen tätä murhetta ja ensi kertaa elämässään
+huomaten pojastaan tiliä vaativan äidin vallan.
+
+"Mitä olet hänelle tehnyt?" jatkoi äiti itsepäisesti.
+
+"Myöhemmin, tyynnyttyäsi, saat tietää kaikki", vastasi haciendero.
+
+"Tyyni olen nytkin", väitti vaimo, "miksi teeskentelet sääliä, jota et
+tunne minua kohtaan? Poikani on kuollut, ja sinä olet hänet surmannut!"
+
+Don Ramón laskeutui ratsunsa selästä.
+
+"Jesusita", sanoi hän vaimolleen tarttuen hänen käteensä ja katsoen
+häneen hellästi, "vannon kaikkein pyhimmän nimessä, että poikasi elää.
+En ole hiuskarvaankaan hänen päässään koskenut."
+
+Äitiparka vaipui hetkiseksi aatoksiin.
+
+"Uskon sinun puhuneen totta", vastasi hän sitten, "mutta minne hän on
+joutunut?"
+
+"No niin", virkkoi haciendero epäröiden, "koska kerran tahdot tietää
+kaikki, niin ilmoitan, että olen jättänyt poikasi erämaahan, mutta
+samalla varannut hänelle tilaisuuden huolehtia turvallisuudestaan ja
+toimeentulostaan."
+
+Doña Jesusita vavahti. Hermostunut puistatus kävi hänen ruumiinsa
+lävitse.
+
+"Olet ollut lempeä", sanoi hän terävästi ja katkeran ivallisesti; "olet
+ollut laupias kuudentoista vuoden ikäistä nuorukaista kohtaan, don
+Ramón. Sinua kammotti tahrata käsiäsi hänen verellään, pidit parempana
+luovuttaa sen tehtävän metsän pedoille ja julmille intiaaneille, joita
+yksinomaan asustelee näissä erämaissa."
+
+"Hän oli rikollinen!" intti haciendero matalalla, mutta lujalla
+äänellä.
+
+"Lapsi ei ole koskaan rikollinen sen mielestä, joka on häntä kantanut
+kohdussaan ja imettänyt", vastusti vaimo pontevasti. "Hyvä on, don
+Ramón. Sinä olet tuominnut poikasi, minä hänet pelastan!"
+
+"Mitä aiot tehdä?" tiedusteli haciendero pelästyen päätöstä, jonka näki
+loistavan vaimonsa kasvoista.
+
+"Se on sinulle yhdentekevää, don Ramón, aion vain täyttää
+velvollisuuteni, kuten sinäkin olet luullut täyttäväsi omasi! Jumala
+ratkaisee asian välillämme! Varo, ettei hän vielä joskus vaadi tiliä
+poikasi verestä!"
+
+Don Ramónin pää painui alas tämän uhkauksen satuttamana. Otsa kalpeana
+ja mieli täynnä kalvavaa katumusta hän astui hitaasti haciendaan.
+
+Hetken doña Jesusita seurasi häntä katseillaan.
+
+"Voi!" huudahti hän. "Jumala, auta minua saapumaan ajoissa!"
+
+Sitten hän lähti Eusebion seuraamana.
+
+Kaksi ratsua odotti heitä läheisen metsikön suojassa. He nousivat
+satulaan.
+
+"Minne lähdemme, señora?" kysyi taloudenhoitaja.
+
+"Etsimään poikaani!" vastasi nainen vihlovalla äänellä.
+
+Toivo näytti kirkastaneen hänen muotonsa. Heleä puna peitti hänen
+poskiaan, ja hänen tummat silmänsä salamoivat.
+
+Nyt Eusebio päästi irti neljä mainiota vainukoiraa, joita tässä maassa
+nimitetään _rastreroiksi_ ja käytetään hevosenjälkiä seuraamaan. Hän
+antoi niiden nuuskia Rafaelille kuulunutta paitaa, ja koirat lähtivät
+seuraamaan jälkiä äänekkäästi ulvoen. Eusebio ja doña Jesusita lähtivät
+matkaan niiden perässä, katsoen toisiinsa heikon toivon kuvastuessa
+kasvoilla.
+
+Koirien ei ollut vaikea seurata jälkiä, jotka olivat aivan suorat,
+ilman mitään epäröintiä, eivätkä ne myös kertaakaan pysähtyneet.
+
+Kun doña Jesusita saapui paikalle, mihin Rafaelin isä oli poikansa
+jättänyt, oli se tyhjä!... Poika oli kadonnut!
+
+Jäljet siitä, että hän oli täällä oleskellut, olivat nähtävissä. Tuli
+oli juuri sammumassa. Kaikki osoitti, että Rafael oli jättänyt tämän
+paikan vain korkeinaan tuntia aikaisemmin.
+
+"Mitä on tehtävä?" kysyi Eusebio tuskaisena.
+
+"Jatkettava matkaa eteenpäin", vastasi doña Jesusita päättävästi iskien
+kannukset hevosensa kylkiin, joka hirnahti kivusta ja lähti taas
+hurjasti laukkaamaan.
+
+Eusebio seurasi hänen kintereillään.
+
+Saman päivän iltana vallitsi Hacienda del Milagrossa tyrmistynyt
+mieliala.
+
+Doña Jesusita ja Eusebio eivät vielä olleet palanneet. Don Ramón
+määräsi koko väen nousemaan ratsaille.
+
+Tulisoihduilla varustettuina peonit ja vaquerot alkoivat kiivaan ajon
+etsiäkseen emäntäänsä ja taloudenhoitajaa.
+
+Koko yö kului tuloksettomiin etsiskelyihin.
+
+Päivän koittaessa löydettiin doña Jesusitan hevonen puoliksi revittynä
+erämaasta. Siltä puuttuivat valjaat.
+
+Hevosen ruhoa ympäröivä alue näytti olleen kiivaan taistelun
+näyttämönä.
+
+Epätoivoisena don Ramón antoi määräyksen palata takaisin haciendaan.
+
+"Hyvä Jumala!" huudahti hän kotiin saavuttuaan, "nytkö jo
+rangaistustani aletaan panna täytäntöön?"
+
+Viikkoja, kuukausia, vuosia vieri, eikä osakaan sitä salaperäistä
+verhoa, joka peitti näitä kauheita tapahtumia, mitä tehokkaimmista
+etsinnöistä huolimatta kohonnut. Rafaelin, hänen äitinsä ja Eusebion
+kohtalosta ei saatu tietää mitään.
+
+
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN OSA
+
+USKOLLINEN SYDÄN
+
+
+
+
+I
+
+Preirie
+
+
+Yhdysvaltain länsiosassa, Mississippi-joen toisella puolella leviää
+useita satoja englanninpenikulmia laaja alue, jota vielä tänä
+päivänäkään ei tunneta ja joka käsittää viljelemättömiä maita. Siellä
+ei kohoa valkoihoisen miehen talo eikä intiaanin _hatto_.
+
+Tätä suunnatonta autioseutua, missä on vuoroin synkkiä metsiä
+salaperäisine, petojen polkemine polkuineen ja vuoroin vihannoivia
+preirieitä, joilla kasvavan korkean, tiheän heinän heikoinkin
+tuulenhenkäys panee lainehtimaan, huuhtelevat valtavat joet, joista
+huomattavimmat ovat suuri Canadian, Arkansas ja Red River (punainen
+virta).
+
+Näillä kasvullisuudesta rikkailla seuduilla harhailee lukemattomia
+laumoja villihevosia, puhveleita, hirviä ja Amerikan muista osista
+tuhansia pitkäsarvisia eläimiä, joita sivistys päivä päivältä
+karkoittaa kauemmaksi ja jotka näillä tienoilla saavat elää
+alkuperäisessä vapaudessaan.
+
+Mahtavimmat intiaaniheimot ovatkin valinneet tältä seudulta
+metsästysalueensa.
+
+Delawarit, crickit ja osagit samoilevat erämaan rajaseutuja lähellä
+amerikkalaisten asuma-aluetta, joiden yhteyteen heikot sivistyksen
+siteet alkavat heitä liittää, taistellen pooneja, mustajalkoja,
+assiniboineja ja comancheja, kesyttömiä heimoja, preirioitten
+paimentolaislaumoja tai vuoristoseutujen asukkaita vastaan, jotka
+ristiin rastiin harhailevat näillä autioilla seuduilla, kenenkään
+uskaltamatta vaatia niiden omistusoikeutta itselleen, mutta näyttäen
+yksissä tuumin niitä hävittävän ja kokoontuen suurilukuisina
+metsästysretkille kuin aikoisivat ryhtyä sotaan.
+
+Viholliset, joita on vaarassa tavata tällä asumattomalla alueella, ovat
+tosiaankin monenlaisia. Puhumattakaan petoeläimistä on lisäksi
+metsästäjiä, erämiehiä ja sissejä, joita intiaanit pelkäävät yhtä
+paljon kuin omia maanmiehiään.
+
+Preirie, lakkaamattomien ja julmien taistelujen näyttämö, onkin
+todellisuudessa vain suunnaton luukasa, johon vuosittain tuhansia
+urhoollisia miehiä hämäräperäisesti sortuu armottomassa sissisodassa.
+
+Ei mikään ole suurenmoisempaa ja majesteettisempaa kuin nähdä nämä
+suunnattoman laajat preiriet, joihin Luoja on täysin käsin siroitellut
+lukemattomia rikkauksia, ei mikään hurmaavampaa kuin niiden vihreät
+lakeudet, sankat metsät ja mahtavat virrat, aaltojen surumielinen
+kohina niiden lyödessä rantakallioita vasten, tuhansien lehdistöön
+kätkeytyneiden lintujen laulu, korkeassa heinässä telmivien eläinten
+hypyt, kaikki tämä viehättää, kaikki tenhoaa ja lumoaa matkailijan,
+joka hurmaantuneena pian innostuksensa vallassa tarttuu johonkin
+lukemattomista, kukkien sekaan hänen jalkojensa alle viritetyistä
+ansoista, saaden hengellään maksaa varomattoman herkkäuskoisuutensa.
+
+Lopulla vuotta 1837, viimeisinä päivinä syyskuuta, jota intiaanit
+sanovat putoavien lehtien kuuksi -- _inaqui qisis_ --, istui muuan
+nuorehko mies, joka hänen puvustaan huolimatta, se kun täydellisesti
+oli intiaanien vaateparren näköinen, oli ihonväristä helppo tuntea
+valkoiseksi, noin tunnin verran ennen auringonlaskua nuotion ääressä,
+jonka lämpöä alettiin kaivata tähän vuodenaikaan, eräällä kaikkein
+tuntemattomimmista seuduista sillä preiriellä, jota vastikään olemme
+kuvailleet.
+
+Mies oli korkeintaan viiden- tai kuudenneljättä vuoden vanha, vaikka
+muutamat syvät vaot hänen leveällä, himmeänvalkealla otsallaan
+tuntuivat todistavan vanhemmasta iästä.
+
+Hänen kasvonpiirteensä olivat kauniit, ylevät, ja niissä oli
+metsäelämän aiheuttama ylpeyden ja tarmon leima. Hänen mustat silmänsä,
+joita reunustivat tuuheat kulmakarvat, olivat ilmeeltään lempeät ja
+surumieliset, mikä tasoitti niiden säihkyä ja eloisuutta. Kasvojen
+alaosa katosi pitkän, tiheän parran alle, jonka siniseen vivahtava väri
+oli vastakohtana niiden oudolle kalpeudelle.
+
+Hän oli suurikokoinen, solakka ja täysin tasasuhtainen. Hänen jäntevät
+jäsenensä, joissa pistivät silmään erinomaisen kovat lihakset,
+osoittivat, että hän oli harvinaisen voimakas. Koko hänen olentonsa
+muuten herätti kunnioittavaa mieltymystä, jota valioluonteiden on
+helpompi saada osakseen näillä seuduilla kuin sivistysmaissa, missä
+melkein vain luontokappaleiden ulkomuotoon pannaan huomiota.
+
+Miehen sangen yksikertaiseen pukuun kuului ahtaitten alushousujen
+tapainen, nilkkoihin asti ulottuva _mitassi_, joka oli nahkahihnalla
+kiinnitetty lanteille, ja pumpulikankaasta valmistettu metsästysmekko,
+joka oli koristettu erivärisillä villakankaanpalasilla ja ulottui
+puolisääriin asti. Edestä auki oleva mekko päästi näkyviin hänen
+ruskettuneen rintansa, jolla riippui mustasta sametista tehty messuhaka
+ohuissa teräsketjuissa. Parkitsemattomasta kuusipeurannahasta
+valmistetut jalkineet varjelivat jalkoja käärmeenpuremilta ja
+ulottuivat polvien yläpuolelle asti. Hänen päänsä peitti
+majavannahkainen lakki, jossa majavan häntä vielä roikkui takana,
+päästäen näkyviin pitkiä kiharoita hänen upeasta, mustasta tukastaan,
+jonka seassa jo näkyi hopeasuortuvia ja joka valui hänen leveille
+hartioilleen.
+
+Tämä mies oli metsästäjä.
+
+Komea, rihlattu karbini, joka oli käden ulottuvilla hänen vieressään,
+metsästyslaukku, jota hän kantoi olkahihnasta, ja kaksi vyöllä
+riippuvaa puhvelinsarvea, jotka olivat täynnä ruutia ja luoteja, eivät
+jättäneet tässä kohdin mitään sijaa epäilyksille. Kaksi pitkää
+kaksipiippuista pistoolia oli huolimattomasti heitetty karbinin
+viereen.
+
+Metsästäjä piteli sellaista pitkää puukkoa, jota nimitetään
+_macheteksi_, lyhyt- ja suorateräistä sapelin kaltaista asetta, joka ei
+koskaan puutu preirieitten asujamilta, ja nylki paraillaan
+huolellisesti majavaa pitäen samalla tarkasti silmällä kuusipeuran
+reisikappaletta, joka jänteestä ripustettuna oli tulen päällä
+käristymässä, ja kuunteli heikoimpiakin ääniä preirieltä.
+
+Paikka, missä tämä mies oli, oli ihmeteltävän sopiva muutaman tunnin
+pysähdystä varten.
+
+Se oli jokseenkin korkean mäen harjalla oleva metsäaukeama. Kun mäki
+asemallaan hallitsi laajalti preirietä, oli yllätys mahdoton. Muutaman
+askelen päässä levähdyspaikalta pulppusi lähde, josta vesi juoksi
+oikullisina putouksina tasangolle. Korkea, rehevä ruoho tarjosi mainion
+laitumen kahdelle oivalliselle, villisilmäiselle ja säkenöivälle
+hevoselle, jotka jonkun matkan päässä liekaan kytkettyinä ahmien söivät
+ruokaansa. Kuiviin puihin sytytetty tuli, jota kolmelta puolen suojeli
+kallio, päästi ilmaan vain ohuen savupatsaan, jota ei voinut huomata
+kymmenen askeleen päästä, ja ikivanhat puut muodostivat seinämän, joka
+peitti leiripaikan näillä seuduilla mahdollisesti väijyskelevien
+vihollisten tungettelevilta katseilta.
+
+Kaikki metsästäjän turvallisuutta varten tarvittavat varokeinot oli
+lyhyesti sanoen otettu huomioon, ja tämä varovaisuus todisti kokemusta,
+jota metsänkävijäelämä oli syventänyt.
+
+Mailleen menevän auringon rusoittavat valonsäteet heijastuivat
+hurmaavan kauniisti suurten puitten latvoissa. Sen kehrä oli
+laskeutumaisillaan taivaanrantaa rajoittavien kukkuloiden taakse, kun
+hevoset äkkiä lakkasivat syömästä, nostivat päänsä pystyyn ja
+levottomina heristivät korviaan, mikä ei jäänyt metsänkävijältä
+huomaamatta.
+
+Vaikka hän ei vielä eroittanut mitään epäilyttävää ääntä, kaikki kun
+näytti rauhalliselta seudulla, riensi hän pingoittamaan majavannahan
+tulen eteen kahden ristikkäin kulkevan sauvan päälle ja nousematta
+paikaltaan ojensi kätensä tarttuen karbiniinsa.
+
+Kuului harakannaurua muistuttava huuto, joka toistui kolme eri kertaa
+lyhyin väliajoin.
+
+Metsästäjä pani hymähtäen karbinin jälleen viereensä ja ryhtyi edelleen
+valmistamaan illallistaan. Melkein samassa ruoho heilahti rajusti, ja
+kaksi komeata vainukoiraa ilmestyi hyppien näkyviin asettuakseen
+makaamaan metsästäjän viereen, joka silitteli niitä hetken ja jonka oli
+vähän vaikea vapautua niiden hyväilystä.
+
+Hevoset olivat huolettomina alkaneet jatkaa keskeytynyttä syöntiään.
+
+Vain muutaman minuutin matkan päässä koirien jäljessä seurasi toinen
+metsästäjä, joka pian ilmestyi aukeaman laidalle.
+
+Tämä uusi henkilö, joka oli paljon nuorempi kuin edellinen, sillä hän
+näytti olevan korkeintaan kahdenkymmenen kahden vuoden ikäinen, oli
+pitkä, hoikka, jäntevän näköinen mies. Hänen pyöreässä päässään
+kiiluivat harmaat, älykkyyttä todistavat silmät, ja hänellä oli
+avomieliset ja rehelliset kasvot, joille vaaleat, tuhan väriset hiukset
+antoivat jonkunlaisen lapsellisen leiman.
+
+Hänellä oli yllään samanlainen puku kuin hänen seuralaisellaankin.
+Saavuttuaan tulen luo hän heitti maahan linnut, joita oli rihmaan
+kiinnitettyinä kantanut selässään.
+
+Sitten molemmat metsästäjät rupesivat vaihtamatta sanaakaan keskenään
+valmistamaan ateriaa, jonka eräeläjät pitkäaikaisen harjoituksen
+perusteella aina osaavat tehdä sangen herkulliseksi.
+
+Oli tullut täysi yö, ja eräseutu alkoi vähitellen herätä. Petoeläinten
+kiljunta kajahteli jo preiriellä.
+
+Hyvällä ruokahalulla nautittuaan illallisensa metsästäjät sytyttivät
+piippunsa ja asettuen istumaan selät tuleen päin, ettei sen valo
+estäisi heitä eroittamasta tungettelevien vieraiden saapumista, jotka
+pimeän turvissa saattaisivat sinne pyrkiä, he vetelivät haikuja
+tyytyväisinä kuin konsanaan miehet, jotka pitkän ja vaivaloisen
+päivämatkan jälkeen nauttivat hetken levosta, saaden sitten ehkä taas
+kauan olla sitä vailla.
+
+"No, miten on?" kysyi ensinmainittu metsästäjä lyhyesti kahden imaisun
+välissä.
+
+"Olit oikeassa", tokaisi toinen.
+
+"Vai niin!"
+
+"Olemme kulkeneet liian paljon oikealle. Sentähden kadotimme jäljet."
+
+"Olin siitä aivan varma", puhui edellinen. "Katsohan, Ilomieli, luotat
+liiaksi kanadalaisiin tapoihisi. Ne intiaanit, joille meillä on täällä
+asiaa, eivät missään suhteessa muistuta irokeeseja, jotka kuljeskelevat
+sinun maasi metsästysalueilla."
+
+Ilomieli painoi päänsä alas merkiksi, että hän oli samaa mieltä.
+
+"Muuten se ei paljonkaan merkitse tällä hetkellä", jatkoi toinen.
+"Tärkeintä on tietää, keitä varkaamme ovat."
+
+"Sen kyllä tiedän."
+
+"Hyvä!" sanoi toinen ottaen kiireesti piippunsa suustaan, "ja keitä
+ovat ne intiaanit, jotka ovat uskaltaneet varastaa minun merkeilläni
+varustettuja pyydyksiä?"
+
+"Comancheja."
+
+"Sitä epäilinkin, lempo soikoon! Kymmenen parhainta pyydystä puhallettu
+yhtenä yönä! Vannon, Ilomieli, että he saavat sen kalliisti maksaa!...
+Entä missä comanchit tällä haavaa ovat?"
+
+"Korkeintaan puolentoista penikulman päässä. Se on rosvolauma, tusinan
+verta miehiä. Noudattaen sitä suuntaa, minne he nyt menevät, he
+pääsevät pian takaisin vuorilleen."
+
+"Kaikki eivät pääse sinne", vastasi metsämies katsahtaen karbiniinsa.
+
+"Totisesti", huudahti Ilomieli äänekkääseen nauruun purskahtaen, "he
+saavat vain, mitä ansaitsevat. Jätän tehtäväksesi, Uskollinen Sydän,
+rangaista heitä heidän röyhkeydestään, mutta vielä hartaampi olet
+heille kostamaan, kunhan saat tietä, kuka heitä johtaa."
+
+"Vai niin! Tunnenko siis heidän päällikkönsä?"
+
+"Vain pikkusen", vastasi Ilomieli hymähtäen, "se on Nehu Nutah."
+
+"Kotkanpääkö?" huudahti Uskollinen Sydän hypähtäen pystyyn, "kas vaan!
+Tunnen kyllä hänet, ja Jumala suokoon, että tällä kertaa saisin
+selvittää vanhat tilit. Hänen mokkasininsa ovat jo kovin kauan
+tallanneet samoja polkuja kuin minä ja tukkineet minulta tien."
+
+Lausuttuaan nämä sanat niin vihaisella äänenpainolla, että Ilomieli
+hätkähti, otti metsänkävijä suutuksissaan siitä, että oli antanut
+itsessään kiehuvan vihan täten tulla näkyviin, taas piippunsa ja jatkoi
+tupakoimistaan teeskennellyn levollisesti, mikä ei kuitenkaan
+eksyttänyt hänen seuralaistaan.
+
+Keskustelu katkesi.
+
+Molemmat metsämiehet näyttivät vaipuneen syviin mietteisiin poltellen
+ääneti vieri vieressä.
+
+Vihdoin Ilomieli kääntyi toverinsa puoleen.
+
+"Jäänkö vartioimaan?" kysyi hän.
+
+"Et", vastasi Uskollinen Sydän matalalla äänellä, "nuku sinä vain. Minä
+tähystän sekä sinun että omasta puolestani."
+
+Mitään puhumatta Ilomieli laskeutui makuulle nuotion viereen, ja
+muutaman minuutin perästä hän oli vaipunut sikeään uneen.
+
+Kun huuhkaja päästi kuuluville aamuhuutonsa, joka tuntui tervehtivän
+auringon pikaista ilmestymistä, niin Uskollinen Sydän, joka koko yön
+oli pysynyt liikkumattomana kuin marmorinen kuvapatsas, herätti
+toverinsa.
+
+"Nyt on jo aika", sanoi hän.
+
+"Hyvä!" vastasi Ilomieli nousten heti jalkeille.
+
+Metsästäjät satuloivat hevosensa, laskeutuivat varovasti kukkulalta
+alas ja ryhtyivät seuraamaan comanchien jälkiä.
+
+Aurinko nousi samalla säteilevänä taivaanrannalle karkoittaen pimeän ja
+luoden preirielle ihanaa, elvyttävää valoaan.
+
+
+
+
+II
+
+Metsästäjät
+
+
+Mainitkaamme nyt pari sanaa henkilöistä, joita vastikään kuvailimme ja
+jotka joutuvat näyttelemään tärkeätä osaa tässä kertomuksessa.
+
+Uskollinen Sydän -- vain tällä nimellä tunnettiin tämä metsästäjä
+kaikilla Lännen preirieillä -- oli taitavuutensa, rehellisyytensä ja
+rohkeutensa takia erinomaisessa maineessa intiaaniheimojen joukossa,
+joiden kanssa hän oli seikkailuelämänsä kuluessa joutunut tekemisiin.
+Kaikki häntä kunnioittivat.
+
+Valkoihoiset metsästäjät ja erämiehet, espanjalaiset ja
+pohjois-amerikkalaiset sekä sekarotuiset panivat suurta arvoa hänen
+metsäelämässä saavuttamaansa kokemukseen turvautuen usein hänen
+neuvoihinsa.
+
+Eivätpä edes preirierosvot, nuo hirtehiset ja yhteiskunnan hylkiöt,
+jotka elävät vain ryöstämällä ja kiristämällä, uskaltaneet koskea
+häneen, koettaen mahdollisuuden mukaan olla joutumatta hänen tielleen.
+
+Tämän miehen olikin vain älynsä ja tahtonsa voimalla onnistunut melkein
+tietämättään luoda itselleen valta, jonka näiden laajojen autiomaitten
+villit asujamet hyväksyivät ja tunnustivat.
+
+Valtaansa hän käytti vain yhteiseksi hyväksi ja kaikin keinoin
+edistääkseen sitä, että he saisivat täydessä turvassa antautua niihin
+toimiin, joita he harrastivat.
+
+Ei kukaan tiennyt, kuka Uskollinen Sydän oli tai mistä hän tuli. Hänen
+menneisyytensä oli mitä suurimman salaperäisyyden peitossa.
+
+Eräänä päivänä -- siitä oli jo viisitoista tai parikymmentä vuotta --
+olivat muutamat metsästäjät tavanneet hänet Arkansasvirran rannalla
+paraillaan virittämässä majavanpyydyksiä. Hän oli silloin vielä varsin
+nuori. Hänen aikaisempaa elämäänsä koskevat harvat kysymykset olivat
+jääneet vastausta vaille. Metsästäjät, jotka luonteeltaan eivät ole
+lörpöttelijöitä, epäilivät nuorukaisen hämmästyneihin ja
+hämäräperäisiin lauseihin kätkeytyvän jonkun salaisuuden, jonka hän
+halusi säilyttää, eivätkä hennoneet ryhtyä häntä enempää ahdistamaan,
+ja niin asia jäi silleen.
+
+Mutta toisin kuin muut metsästäjät ja erämiehet, heillä kun kaikilla on
+yksi tai pari seuralaista, joihin he liittyvät ja joista he eivät
+koskaan luovu, Uskollinen Sydän asui yksinään. Ilman vakinaista
+asuinpaikkaa hän liikuskeli kaikkialla näillä autiomailla jäämättä
+minnekään vakituisesti asumaan.
+
+Synkkänä ja surumielisenä hän pakeni vertaistensa seuraa, aina
+kuitenkin valmiina tilaisuuden tullessa tarjoamaan heille palvelustaan,
+vieläpä panemaan henkensäkin alttiiksi heidän puolestaan. Kun sitten
+tahdottiin ilmaista kiitollisuutta hänelle, niin hän iski kannukset
+hevosensa kylkiin ja poistui kauas virittämään otuksille satimiaan,
+antaakseen niille, jotka olivat hänelle kiitollisuudenvelassa, aikaa
+unohtaa suoritetun palveluksen.
+
+Joka vuosi hävisi Uskollinen Sydän samaan aikaan lokakuun vaiheilla,
+pysyen poissa viikkokausia, eikä kukaan voinut edes aavistaa, minne hän
+oli kadonnut. Kun hän sitten jälleen näyttäytyi, olivat hänen kasvonsa
+muutaman päivän tavallista synkemmät ja surullisemmat.
+
+Eräänä päivänä hänen palatessaan tällaiselta salaperäiseltä matkalta
+häntä seurasi pari aivan nuorta, oivallista vainukoiraa, jotka olivat
+jääneet hänen luokseen. Hän näyttikin paljon pitävän niistä.
+
+Viisi vuotta ennen sitä aikaa, josta alamme kertomuksemme jatkon, hän
+eräänä iltana juuri palatessaan asettamasta paikoilleen pyydyksiä yöksi
+eroitti äkkiä puiden lomitse intiaanien leiritulen.
+
+Muuan valkoihoinen, tuskin vielä seitsemäntoista vuoden ikäinen mies,
+oli köytetty paaluun punanahkojen veitsien maalitauluksi. He
+huvittelivat kiduttamalla häntä, ennenkuin uhraisivat hänet veriselle
+raivolleen.
+
+Totellen vain säälintunnettaan, jota vangittu hänessä herätti, ja
+välittämättä kauheasta vaarasta, johon hän antautui, Uskollinen Sydän
+heittäytyi rohkeasti intiaanijoukon keskelle ja asettui vangin eteen
+suojellen häntä ruumiillaan.
+
+Intiaanit olivat comancheja. Hämmästyen tästä äkillisestä yllätyksestä,
+johon he eivät lainkaan olleet valmistuneet, he jäivät muutamiksi
+hetkiksi liikkumattomina paikoilleen, kerrassaan ällistyneinä moisesta
+uhkarohkeudesta.
+
+Menettämättä aikaa Uskollinen Sydän katkoi vangin siteet ja antoi
+hänelle veitsensä, minkä toinen iloisena otti vastaan. Molemmat
+valmistautuivat nyt kalliisti myymään henkensä.
+
+Valkoihoiset herättävät intiaaneissa vaistomaista kauhua. Toinnuttuaan
+hämmästyksestään comanchit kuitenkin näyttivät aikovan käydä näiden
+kahden miehen kimppuun, jotka näin uhmailivat heitä. Mutta tulen
+loimussa, joka osui aivan metsästäjän kasvoille, hänet tunnettiin.
+
+Punanahat alkoivat kunnioittavasti vetäytyä taaksepäin puhellen
+keskenään: "Sehän on Uskollinen Sydän! Suuri kalpea metsämies!"
+
+Kotkanpää, se oli intiaanien päällikön nimi, ei tuntenut metsästäjää.
+Hän näet kävi vasta ensi kertaa Arkansasin preirieillä, joten hän ei
+ymmärtänyt soturiensa huomautusta. Hän vihasi sydämensä pohjasta
+valkoihoisia, joille oli julistanut ikuisen sodan. Suuttuneena siitä,
+mitä hän komennettavissaan luuli pelkuruudeksi, hän läheni yksinään
+Uskollista Sydäntä, mutta silloin tapahtui jotakin kummallista.
+
+Comanchit kävivät käsiksi johtajaansa ja häntä kohtaan tuntemastaan
+kunnioituksesta huolimatta riistivät häneltä aseet, niin ettei hän
+voinut mitään tehdä metsästäjälle.
+
+Kiitettyään heitä Uskollinen Sydän itse antoi päällikölle takaisin
+hänen aseensa, jotka oli tuotu hänelle. Toinen otti ne luoden
+jalomieliseen vastustajaansa uhkaavan katseen.
+
+Halveksien metsästäjä kohautti olkapäitään. Onnellisena siitä, että oli
+pelastanut nuoren miehen hengen, hän poistui vangin seurassa.
+
+Uskollinen Sydän oli täten kymmentä minuuttia lyhyemmässä ajassa saanut
+leppymättömän vihamiehen ja hartaan ystävän.
+
+Vangin kertomus oli yksinkertainen.
+
+Lähdettyään Kanadasta isänsä kanssa preirieille metsästelemään he
+olivat joutuneet comanchien käsiin. Toivottoman vastustuksen jälkeen
+oli hänen isänsä täynnä haavoja pian menettänyt henkensä. Pahoillaan
+kuolemasta, joka oli heiltä riistänyt yhden uhriteuraan, intiaanit
+olivat pitäneet nuorukaisesta hyvää huolta, jotta hän voisi
+kidutuspaalussa esiintyä komeasti, ja hän olisikin saanut
+marttyyrikuoleman ilman Uskollisen Sydämen väliintuloa.
+
+Saatuaan nämä tiedot metsästäjä kysyi nuorukaiselta, mitä tämä aikoi
+tehdä ja eikö tämä kauhea oppikoe, jonka hän juuri oli suorittanut
+metsänkävijäammatissa, ollut kyllästyttänyt häntä seikkailuelämään.
+
+"Vielä mitä, päinvastoin", vastasi toinen, "tahtoni on entistä lujempi
+antautua tälle alalle. Ja sitten", lisäsi hän, "tahdon kostaa isäni
+kuoleman."
+
+"Se on oikein", huomautti metsästäjä.
+
+Keskustelu asiasta oli jäänyt siihen.
+
+Uskollinen Sydän vei nuoren miehen yhteen _cacheistaan_ eli
+jonkunlaiseen maahankaivettuun varastopaikkaan, jommoisissa erämiehet
+säilyttävät rikkauksiaan. Sieltä hän oli vetänyt esille erämiehen koko
+asun: pyssyn, puukon, pistoolit, metsästyslaukut, pyydykset. Nämä eri
+kapineet hän tarjosi suojatilleen.
+
+"Menkää", sanoi hän muitta mutkitta, "ja Jumala teitä auttakoon!"
+
+Toinen katsoi häneen mitään vastaamatta. Ilmeisesti hän ei käsittänyt
+tätä ollenkaan.
+
+Uskollinen Sydän hymyili.
+
+"Olette vapaa", jatkoi hän, "tässä ovat uuden ammattinne
+harjoittamisessa tarvittavat välineet. Lahjoitan ne teille. Preirie on
+edessänne, onnea vain."
+
+Nuorukainen ravisti päätään.
+
+"Ei", sanoi hän, "en eroa teistä, ellette minua aja luotanne. Olen
+yksinäni, vailla kotia ja ystäviä. Olette pelastanut henkeni. Kuulun
+siis teille."
+
+"En peri maksua tekemistäni palveluksista", vastasi metsästäjä.
+
+"Vaaditte päinvastoin liian suuren maksun", väitti toinen vilkkaasti,
+"koskette hyväksy kiitollisuutta. Pitäkää tarjoamanne lahjat, ne ovat
+minulle hyödyttömät. En ole kerjäläinen, jolle heitetään almu. Ennen
+palaan uudelleen comanchien kidutettavaksi. Hyvästi!"
+
+Ja kanadalainen lähti päättävästi kävelemään intiaanien leirille päin.
+
+Uskollinen Sydän hämmästyi. Tämä nuorukainen oli niin avomielisen, niin
+lapsellisen näköinen, että metsästäjä tunsi sydämessään jonkunlaista
+liikutusta.
+
+"Seis!" huudahti hän.
+
+Toinen pysähtyi.
+
+"Elän yksikseni", jatkoi metsästäjä. "Se elämä, jota joutuisitte
+kanssani viettämään, on yksitoikkoista. Suuri suru painaa mieltäni.
+Miksi siis kiinnittäisin teidät itseeni, kun olen onneton?"
+
+"Ottaakseni osaa suruunne, jos pidätte minua sen arvoisena, ja
+lohduttaakseni teitä, mikäli se on mahdollista. Yksinään ollen ihminen
+on vaarassa joutua epätoivon valtaan, mutta Jumala on säätänyt hänet
+elämään toverien parissa."
+
+"Se on totta!" mutisi metsästäjä epäröiden.
+
+"Minkä päätöksen teette?" tiedusteli nuorukainen kärsimättömänä.
+
+Uskollinen Sydän tarkasti häntä hetkisen ja näytti kotkansilmillään
+tutkivan hänen salaisimpia ajatuksiaan. Sitten hän varmaankin
+tyytyväisenä tulokseen lausui:
+
+"Mikä on nimenne?"
+
+"Ilomieli", vastasi toinen, "tai jos pidätte hauskempana oikeaa
+nimeäni, niin se on Georges Talbot, mutta minua puhutellaan yleensä
+vain ensinmainitulla nimellä."
+
+Metsästäjä hymyili.
+
+"Nimi on lupaava", sanoi hän tarttuen nuorukaisen käteen. "Ilomieli",
+lisäsi hän, "tästä hetkestä alkaen olet veljeni, ja liittomme täytyy
+kestää elämässä ja kuolemassa."
+
+Hän suuteli nuorukaisen silmiä, niinkuin preiriellä on tapana tehdä
+tällaisina hetkinä.
+
+"Elämässä ja kuolemassa", kertasi kanadalainen innostuneena, lämpimästi
+pusertaen tarjottua kättä ja vuorostaan suudellen uutta veljeään
+silmille.
+
+Siten oppivat Uskollinen Sydän ja Ilomieli tuntemaan toisensa. Viiden
+vuoden kuluessa ei pienintäkään epäsopua, ei edes vähäisintä epäilyksen
+varjoakaan ollut tullut häiritsemään ystävyyttä, jonka nämä kaksi
+valioluonnetta olivat vannoneet toisilleen erämaassa Jumalan kasvojen
+edessä. Joka päivä se päinvastoin tuntui lujittuvan. Noilla kahdella
+miehellä oli vain yksi sydän. He luottivat täydellisesti toisiinsa
+arvaten toistensa salatuimmatkin ajatukset. Nämä miehet olivat
+havainneet voimiensa tulleen kymmenkertaisiksi, ja heidän
+molemminpuolinen luottamuksensa oli niin suuri, etteivät he enää
+epäilleet ryhtyä mihinkä hyvänsä, ottaa toimittaakseen ja saattaakseen
+onnelliseen loppuun mitä uhkarohkeimpia tehtäviä, joiden edessä
+kymmenen päättäväistä miestä olisi ruvennut epäröimään.
+
+Mutta he onnistuivat kaikessa. Ei mikään näyttänyt olevan heille
+mahdotonta. Olisi voinut sanoa, että taikavoima suojeli heitä tehden
+heidät haavoittumattomiksi ja voittamattomiksi. Heidän maineensa olikin
+laajalle levinnyt, ja ne, joissa heidän nimensä ei herättänyt
+ihastusta, mainitsivat sitä kauhuissaan.
+
+Kun oli kulunut muutamia kuukausia Uskollisen Sydämen tutkiessa
+toveriaan, ei metsästäjällä ollut enää mitään salattavaa Ilomieleltä,
+mikä on seurauksena siitä, että ihminen haluaa uskoa huolensa
+luotettavalle ystävälle. Tämä luottamus, jota nuorukainen
+kärsimättömästi odotti, mutta jota houkuttaakseen hän ei ollut mitään
+tehnyt, oli tiukentanut, jos niin voi sanoa, molempia miehiä yhdistäviä
+siteitä tarjoten kanadalaiselle tilaisuuden lohduttaa ystäväänsä, jonka
+ahdistettu mieli kyllä kaipasi lohtua, ja tehden hänelle mahdolliseksi
+välttää koskaan repimästä yhä vertavuotavia haavoja.
+
+Sinä päivänä, jolloin tapaamme heidät preiriellä, he olivat joutuneet
+röyhkeän varkauden uhreiksi, jonka oli tehnyt heidän vanha
+vihamiehensä, comanchien päällikkö Kotkanpää. Tämän vanha kauna ei
+ollut ajan mittaan heikentynyt, vaan päinvastoin yltynyt.
+
+Rotunsa tapaan konnamaisena intiaani ei ollut tietääkseenkään
+häväistyksestä, joka oli kohdannut häntä hänen omiensa puolelta ja
+johon valkoihoiset metsämiehet olivat suoranaisesti olleet syypäät,
+vaan painanut asian villaisella kärsivällisesti odottaen koston hetkeä.
+Salaa hän oli kaivanut kuilua vihamiestensä jalkojen alle yllyttäen
+vähitellen punanahkoja heitä vastaan, taitavasti panettelemalla heitä.
+Näin menetellen hänen oli vihdoin onnistunut, niin hän ainakin itse
+luuli, herättää kaikissa preiriellä liikuskelevissa, jopa
+valkoihoisissa ja sekarotuisissakin, vihaa näitä kahta miestä vastaan,
+niin että heitä pidettiin yhteisinä vihollisina.
+
+Heti saavutettuaan tämän tuloksen Kotkanpää oli asettunut
+kolmisenkymmenen uskollisen soturin johtajaksi. Tahtoen synnyttää
+mellakan tuhoamaan ne, joille hän oli vannonut kuoleman, hän yhtenä
+ainoana yönä oli varastanut heidän kaikki pyydyksensä varmana siitä,
+etteivät he jättäisi sellaista loukkausta rankaisematta, vaan
+tahtoisivat kostaa.
+
+Päällikkö ei ollut erehtynyt laskuissaan. Kaikki oli käynyt, niinkuin
+hän oli edeltäkäsin ajatellut.
+
+Ja siellä hän jo odotti vihollisiaan.
+
+Arvellen, etteivät nämä saisi apua intiaaneilta eikä metsästäjiltä, hän
+jo hyvillä mielin luuli voivansa johtamiensa kolmenkymmenen
+päättäväisen miehen avulla helposti vangita molemmat metsästäjät, jotka
+aikoi mitä julmimmin kiduttaen tappaa.
+
+Mutta hän oli tehnyt sen virheen, että oli salannut soturiensa
+lukumäärän, herättääkseen enemmän luottamusta metsästäjissä.
+
+Nämä olivat vain puoliksi erehtyneet hänen sotajuonestaan. Pitäen
+itseään kyllin voimakkaina taistelemaan vaikkapa kahtakymmentä
+intiaania vastaan he eivät olleet pyytäneet ketään avukseen kostaakseen
+halveksimalleen viholliselle, vaan päättävästi lähteneet, kuten jo
+olemme nähneet, ajamaan comancheja takaa.
+
+Päättäen tähän hiukan pitkän, mutta seuraavan ymmärtämiseksi
+välttämättömän selonteon ryhdymme jatkamaan kertomustamme siltä
+kohdalta, johon sen keskeytimme lopettaessamme edellisen luvun.
+
+
+
+
+III
+
+Jäljet
+
+
+Kotkanpää ei tahtonut jäädä piiloon vihollisiltaan, jonka vuoksi hän ei
+ollut vähääkään huolehtinut jälkiensä peittämisestä.
+
+Ne olivat korkeassa ruohossa helposti huomattavissa. Jos ne paikoittain
+näyttivätkin häviävän, tarvitsi metsästäjien vain hiukan muuttaa
+suuntaansa sivulle löytääkseen ne jälleen.
+
+Sillä tavalla ei koskaan ennen oltu ajettu vihollista. Tämän täytyi
+näyttää sitä merkillisemmältä Uskollisesta Sydämestä, joka
+pitkäaikaisen kokemuksen nojalla perinpohjin tunsi intiaanien kaikki
+metkut ja tiesi, kuinka taitavasti he hävittävät kaikki merkit
+kulustaan, kun sen katsovat välttämättömäksi.
+
+Tämän jälkien seuraamisen helppous pani hänet miettimään. Koska
+comanchit eivät olleet varovaisempia, niin he varmaankin pitivät
+itseään kyllin voimakkaina. Tai sitten he olivat valmistaneet
+väijytyksen, jonne toivoivat voivansa houkuttaa liian rohkeat
+vihollisensa.
+
+Molemmat erämiehet etenivät katsahtaen vuoroin oikealle vuoroin
+vasemmalle, ollakseen varmat siitä, etteivät erehdy, mutta jäljet
+johtivat suoraa linjaa ilman minkäänlaisia mutkia tai kierroksia. Oli
+mahdotonta tavata mitään helpommin seurattavia jälkiä. Ilomielikin
+alkoi pitää tätä tavattomana ja käydä todella levottomaksi.
+
+Mutta vaikka comanchit eivät olleet välittäneet kätkeä kulkunsa jälkiä,
+niin erämiehet eivät menetelleet heidän tavallaan. Samotessaan he
+jatkuvasti peittivät jälkensä sitä mukaa kuin matka edistyi.
+
+Täten he saapuivat leveähkön puron rannoille, jolla on nimenä Verdi
+Gris River. Se on suuren Canadianin sivujoki.
+
+Ennenkuin he menivät tämän pikku joen toiselle puolelle, jossa eivät
+enää olisi varsin kaukana intiaaneista, pysähtyi Uskollinen Sydän
+viitaten seuralaiselleen merkiksi, että tämä noudattaisi hänen
+esimerkkiään.
+
+Molemmat laskeutuivat hevosen selästä. Ohjaten suitsista ratsujaan he
+vetäytyivät puuryhmän suojaan, ettei heitä huomattaisi, vaikka joku
+intiaani olisi pantu vahtimaan heidän tuloaan.
+
+Kun he olivat päässeet kätköön, pani Uskollinen Sydän sormen suulleen
+kehoittaen toveriaan varovaisuuteen. Sitten hän kuiskasi toisen
+korvaan:
+
+"Ennenkuin menemme kauemmaksi, neuvotelkaamme voidaksemme tarkalleen
+sopia, mitä teemme."
+
+Ilomieli painoi päänsä merkiksi, että hän oli samaa mieltä.
+
+"Epäilen jotakin petosta", jatkoi erämies. "Intiaanit ovat kokeneita
+sissejä. He ovat liian tottuneita preirie-elämään toimiakseen, niinkuin
+he nyt tekevät, ilman erikoista syytä."
+
+"Se on totta", myönsi kanadalainen varmasti, "jäljet ovat liian selvät
+ja liian hyvin havaittavat ollakseen kätkemättä ansaa."
+
+"Aivan niin, mutta nyt he ovat olleet liian ovelia, niin että heidän
+pahanilkisyytensä ei ole saavuttanutkaan tarkoitustaan. Sellaisia
+erämiehiä kuin me, ei niin vain vedetä nenästä. Siksi onkin oltava
+kahta vertaa varovaisempia, tutkittava huolellisesti jokainen lehti ja
+korsi, ennenkuin menemme lähemmäksi punanahkojen leiriä."
+
+"Pankaamme parastamme", kuiskasi Ilomieli katsellen ympärilleen,
+"kätkekäämme hevosemme johonkin varmaan paikkaan, josta voimme ne
+tarvittaessa hakea. Lähdemme sitten jalkaisin tutkimaan asemaa ja
+niiden lukumäärää, jotka haluamme yllättää."
+
+"Olet oikeassa, Ilomieli", sanoi Uskollinen Sydän, "tuumasi on
+oivallinen. Panemme sen täytäntöön."
+
+"Luulen, että meidän silloin täytyy kiirehtiä."
+
+"Miksi niin? Älkäämme hätäilkö, sillä kun intiaanit eivät huomaa meidän
+saapuvan, niin laimenee heidän valppautensa. Käytämme hyväksemme heidän
+laiminlyöntiään hyökätäksemme heidän kimppuunsa, jos on pakko ryhtyä
+tähän äärimmäiseen keinoon. Saattaisi muuten olla paras odottaa yön
+tuloa alkaaksemme tutkimuksemme."
+
+"Viekäämme ensin hevoset turvaan. Sitten saamme katsoa, mitä on
+tehtävä."
+
+Erämiehet astuivat esille tiheiköstä mitä suurinta varovaisuutta
+noudattaen. He eivät menneet joen yli, vaan palasivat samaa tietä,
+seuraten jonkun aikaa jo aikaisemmin kulkemaansa polkua. Sitten he
+poikkesivat vasemmalle ja painuivat laaksoon, missä pian katosivat
+korkeaan ruohoon.
+
+"Saat johtaa meitä, Ilomieli", sanoi Uskollinen Sydän. "En todellakaan
+tiedä, minne meitä opastat."
+
+"Luota minuun, sillä olen sattumalta keksinyt kahden luodinkantaman
+päässä täältä jonkunlaisen linnan, joka on hevosillemme mainio, ja
+jossa tarpeen tullen voimme kestää oikeata piiritystäkin."
+
+"_Caramba_!" äännähti erämies osoittaen tällä kirosanalla, jota hän
+usein käytti, espanjalaisen syntyperänsä. "Miten teit niin tärkeän
+havainnon?"
+
+"Perin yksinkertaisesti. Tulin juuri virittämästä ansojani.
+Lyhentääkseni matkaani ja saavuttaakseni sinut pikemmin nousin ylös
+vuorta, joka näkyy tuolla edessämme, kun äkkiä lähes kaksi kolmannesta
+noustuani havaitsin pensaitten välissä ison karhun karvaisen turvan."
+
+"Ah, niinkö! Minäpä muistan hiukan tuota seikkailua, mutta ellen
+erehdy, niin toit minulle tuona päivänä ei vain yhtä, vaan vieläpä
+kaksi mustankarhun nahkaa."
+
+"Aivan niin, saaliiseeni kuului kaksi kontiota, yksi koirasia yksi
+naaraskarhu. Ymmärrät, että heti ne nähtyäni minussa heräsivät
+metsämiesvaistoni. Unohtaen väsymykseni latasin karbinini ja lähdin
+ajamaan niitä takaa. Saat itse nähdä, minkälaisen pakopaikan ne olivat
+valinneet", lisäsi hän astuen ratsun selästä maahan, ja hänen toverinsa
+tehdessä samoin.
+
+Heidän edessään kohosi puoliympyrässä joukko muodoltaan mitä
+erilaisimpia ja oikullisimpia kallioita. Surkastuneita pensaita työntyi
+siellä täällä kivien lomasta esille, köynnöskasvit reunustivat
+kallioiden huippuja tehden tämän yli kuusisataa metriä preirien
+yläpuolelle kohoavan röykkiön sellaisten vanhojen läänityslinnojen
+raunioiden näköiseksi, jollaisia joskus tapaa Euroopan suurten virtojen
+varsilla.
+
+Näillä seuduilla liikuskelevat erämiehet olivat antaneet tälle paikalle
+nimen _Valkoiset linnat_ sen graniittimöhkäleiden värin mukaan.
+
+"Emme ikinä pääse sinne hevosinemme", puheli Uskollinen Sydän kotvan
+aikaa huolellisesti arvioituaan matkaa, mikä heidän oli kuljettava.
+
+"Koettakaamme ainakin", rohkaisi Ilomieli ohjaten hevostaan suitsista.
+
+Nousu oli hankalaa. Muut kuin erämiesten hevoset, jotka olivat
+tottuneet mitä vaikeakulkuisimpiin teihin, eivät olisi voineet sitä
+suorittaa, vaan olisivat tuhansia kertoja syöksyneet ylhäältä alas.
+
+Täytyi tarkasti valita paikka, minne asetti jalkansa, sitten oli
+heittäydyttävä yhdellä hyppäyksellä eteenpäin ja yhäti samalla tavalla
+mutkitellen, niin että rupesi huimaamaan.
+
+Lähes puoli tuntia kestettyään tavattomia ponnistuksia he saapuivat
+jonkunlaiselle penkereelle, joka oli korkeintaan kymmenen metriä leveä.
+
+"Se on tässä", lausui Ilomieli pysähtyen.
+
+"Tässäkö?" kysyi Uskollinen Sydän katsellen joka puolelle keksimättä
+aukkoa.
+
+Ilomieli hymyili.
+
+"Tule", sanoi hän.
+
+Ja taluttaen yhä hevostaan suitsista hän meni erään kalliomöhkäleen
+taakse erämiehen seuratessa häntä uteliaana.
+
+Käveltyään viitisen minuuttia jonkunlaista käytävää pitkin, joka oli
+korkeintaan kolme jalkaa leveä ja tuntui kiertävän ympyrässä,
+seikkailijat äkkiä joutuivat suuren luolan ammottavalle suulle.
+
+Käytävä oli muodostunut kauheassa luonnonmullistuksessa, jollaiset ovat
+näillä seuduilla niin tavallisia, ja oli niin hyvin sitä naamioivien
+kallioitten ja kivien takana kätkössä, että oli mahdotonta sitä huomata
+muuten kuin mahdollisesti sattumalta.
+
+Erämiehet astuivat luolaan.
+
+Ennen vuorellenousua oli Ilomieli ottanut mukaansa joukon päreitä. Nyt
+hän sytytti kaksi soihtua, joista ojensi toisen toverilleen ja piti
+toisen itse.
+
+Luola näyttäytyi nyt heille kaikessa villissä majesteettisuudessaan.
+
+Sen seinät olivat korkeat. Niissä oli päällekkäin loistavia tippukiviä,
+joista valo heijastui kymmenkertaisena synnyttäen tarumaisen
+valaistuksen.
+
+"Tämä luola", sanoi Ilomieli, annettuaan ystävänsä jonkun aikaa tutkia
+sen yksityiskohtia, "on epäilemättä tämän preirien merkillisyyksiä.
+Tuo käytävä, joka kulkee loivasti alas tuossa edessämme, menee Verdi
+Gris-joen alitse ja jatkuu sen toisella puolella mailin verran
+tasangolle. Paitsi sitä käytävää, jonka kautta tulimme luolaan, ja
+tuota, joka on edessämme, on vielä neljä muuta, jotka kaikki johtavat
+täältä ulos eri suunnille. Näet siis, että täällä emme ole vaarassa
+joutua saarroksiin ja että nämä tilavat suojat tarjoavat meille
+huoneuston, jota itse Yhdysvaltojen presidenttikin kadehtisi."
+
+Ihastuneena tämän turvapaikan löydöstä Uskollinen Sydän tahtoi tutustua
+siihen pienimpiä yksityiskohtia myöden, ja vaikka tämä erämies oli
+luonnostaan harvasanainen, ei hän kuitenkaan voinut olla useampaan
+otteeseen lausumatta ihailuaan.
+
+"Miksi et ole puhunut tästä minulle aikaisemmin?" uteli hän.
+
+"Odotin sopivaa tilaisuutta", vastasi toinen.
+
+Erämiehet panivat hevosensa liekaan. Niille riittikin ruokaa yllin
+kyllin eräässä luolan osassa, jonne tunkeutui valoa näkymättömistä
+halkeamista. Kun he olivat päässeet varmuuteen siitä, ettei näiltä
+jaloilta eläimiltä heidän poissaollessaan puuttuisi mitään ja etteivät
+ne voisi karata, heittivät he karbinit olalleen, vihelsivät koirat
+luokseen ja lähtivät kiireesti pitkin käytävää, joka johti joen alitse.
+
+Ilma muuttui pian kosteaksi heidän ympärillään. Hiljainen,
+yhtäjaksoinen humina alkoi kuulua heidän päänsä päällä. He kulkivat
+Verdi Grisin alitse.
+
+Puolisen tuntia astuskeltuaan erämiehet ilmestyivät preirielle aukosta,
+jonka tiheä pensaikko ja köynnöskasvit kätkivät.
+
+He olivat viipyneet kauan aikaa luolassa. Ensin he olivat tarkastaneet
+huolellisesti paikat aivan kuin aavistaen, että heidän kerran vielä
+täytyisi etsiä sieltä turvapaikka hevosilleen. Sitten he olivat
+kiireesti haukanneet vähän, niin että aurinko oli juuri mailleen
+menemässä, kun he jälleen ryhtyivät comanchien jälkiä seuraamaan.
+
+Sitten alkoi todella intiaanien takaa-ajo. Pantuaan vainukoiransa
+näiden jäljille molemmat erämiehet etenivät hiljaa niiden perässä,
+ryömien nelin kontin korkeassa ruohossa, silmät ja korvat tarkkaavina,
+pidättäen henkeään ja pysähtyen välillä hengähtämään ja samalla
+tutkimaan niitä tuhansia preirien ääniä, joita erämiehet eroittavat
+tavattoman helposti ja joille he arveluitta keksivät selityksen.
+
+Eräseutu oli vähitellen vaipunut kuolonhiljaisuuteen.
+
+Yön lähestyessä näillä suunnattomilla autiomailla luonto näyttää
+toimittavan hartautensa ja hurskaan rukouksen ohella virittävän
+alkusoittoa pimeyden salaperäisyyksiin.
+
+Erämiehet etenivät yhä varovammin, ryömien vieretysten.
+
+Äkkiä koirat ääntä päästämättä vetäytyivät taaksepäin. Nuo kunnon
+eläimet tuntuivat ymmärtävän, että näillä seuduilla on tärkeätä pysyä
+hiljaa ja että yksikin ulvahdus maksaisi heidän isäntiensä hengen.
+
+Ilomieli katsoi tiukasti ympärilleen.
+
+Hänen silmänsä välähtivät, hän kavahti pystyyn ja pantterin lailla
+loikaten heittäytyi erään intiaanisissin kimppuun, joka eteenpäin
+kallistuneena ja pää kumarassa näytti vainuavan vihollisen tuloa.
+
+Intiaani kaatui selälleen ehtimättä päästää avun- tai hätähuutoa.
+Ilomieli kiristi hänen kurkkuaan ja pani polvensa hänen rintansa
+päälle.
+
+Sitten erämies äärimmäisen kylmäverisesti veti esille puukkonsa ja
+upotti sen kahvaa myöten vihollisensa sydämeen.
+
+Kun villi huomasi olevansa hukassa, lakkasi hän tekemästä hyödytöntä
+vastarintaa, mutta kun hän kiinnitti vihaa ja halveksimista uhkuvan
+katseensa kanadalaiseen, nousi hänen huulilleen ivallinen hymy, ja hän
+heitti henkensä järkähtämättömin kasvoin. Ilomieli pani veitsen
+takaisin vyölleen, työnsi ruumiin syrjään ja kuiskasi vähääkään
+hämmentymättä:
+
+"Ensimmäinen."
+
+Hän alkoi taas ryömiä eteenpäin.
+
+Uskollinen Sydän oli seurannut ystävänsä liikkeitä hyvin tarkasti,
+valmiina auttamaan häntä tarpeen vaatiessa. Kun intiaani oli saanut
+surmansa, ryhtyi hän välinpitämättömänä edelleen seuraamaan jälkiä.
+
+Pian loisti nuotion valoa puiden lomitse, ja paistetun lihan haju
+tunkeutui erämiesten tarkkoihin aistimiin.
+
+He kiipesivät äänettömästi suureen korkkipuuhun, joka oli muutaman
+askeleen päässä, ja syleillen puun nystermäistä runkoa kätkeytyivät sen
+tuuheiden oksien suojaan. Nyt he alkoivat tähystää alaspäin.
+
+He olivat comanchien leirin yläpuolella, joka sijaitsi korkeintaan
+kymmenen metrin päässä heistä.
+
+
+
+
+IV
+
+Matkalaiset
+
+
+Suunnilleen samaan aikaan kun erämiehet tulivat ulos luolasta ryhtyen
+taas seuraamaan comanchien jälkiä, pysähtyi noin parinkymmenen mailin
+päässä siltä paikalta, missä he olivat, melkoisen suuri joukko
+valkoihoisia matkalaisia Canadian-virran äyräälle valmistautuen
+leiriytymään yöksi eräälle varsin sopivalle paikalle, missä vielä näkyi
+merkkejä siellä aikaisemmin oleilleesta intiaanijoukosta.
+
+Metsästäjät ja sekarotuiset gambusinit, jotka toimivat matkalaisten
+oppaina, kiirehtivät riisumaan kymmenkuntaa muulia, joiden
+turvajoukkona oli meksikolaisia lanceroja.
+
+He muodostivat matkatavaroista soikean kehän, jonka keskelle
+sytytettiin nuotio. Välittämättä sen enempää seuralaisistaan oppaat
+kokoontuivat pieneksi ryhmäksi ja valmistivat illallisensa.
+
+Nuori, noin kahdenkymmenenneljän tai -viiden vuoden ikäinen, uljaan
+näköinen upseeri, jonka piirteet olivat hienot ja ylhäiset, astui
+kunnioittavasti erään kantotuolin luo, joka kuljetti kaksi muulia,
+saattueena pari lanceroa.
+
+"Minne haluaisitte señoritan teltan asetettavaksi?" kysyi nuori upseeri
+paljastaen päänsä.
+
+"Minne vain itse tahdotte, kapteeni Aguilar, kunhan se vain pian
+saadaan kuntoon. Sisarentyttäreni on menehtyä väsymykseen", vastasi
+kantotuolissa oikealla puolella istuva herra.
+
+Hän oli suurikokoinen mies, jolla oli kovat ja terävät kasvonpiirteet,
+kotkankatse, ja hiukset niin valkoiset kuin Chimborazon lumi. Hänellä
+oli yllään väljä sotilasvaippa, jonka alta pilkisti esiin meksikolaisen
+kenraalin loistava, kauniisti kirjailtu puku.
+
+Kapteeni kumarsi ja poistui. Palaten lancerojen luo hän antoi heille
+määräyksen pystyttää keskelle leiriä sini- ja punajuovaivaisesta
+kankaasta laitetun teltan, joka oli ollut poikittain muulin selässä.
+
+Viisi minuuttia myöhemmin kenraali astui maahan. Sitten hän tarjosi
+kohteliaasti kätensä nuorelle naiselle, joka kevyesti hyppäsi
+kantotuolista, ja vei hänet telttaan, missä kapteeni Aguilarin ripeän
+toiminnan ansiosta kaikki jo oli kunnossa, niin että hänellä oli siellä
+niin mukava olla kuin olosuhteet suinkin sallivat. Kenraalin ja hänen
+sisarentyttärensä jäljessä astui telttaan kaksi henkeä.
+
+Toinen heistä oli paksu, lyhyt mies, jolla oli täyteläiset, punoittavat
+kasvot. Hänellä oli viheriäiset silmälasit, vaalea tekotukka ja
+sotilaslääkärin virkapuku.
+
+Tämä henkilö, jonka ikää oli vaikea ratkaista, mutta joka näytti olevan
+lähes viidenkymmenen ikäinen, oli nimeltään Jerome Boniface Durieux.
+Hän oli ranskalainen ja ylilääkärinä Meksikon palveluksessa.
+
+Astuessaan maahan hän oli hyvin varovasti ottanut kainaloonsa suuren
+matkalaukun, joka oli ollut hänen hevosensa satulan takana ja josta hän
+ei näyttänyt haluavan luopua.
+
+Toinen henkilö oli nuori tyttö tai pikemmin noin viidentoista vuoden
+ikäinen lapsi. Hänen ilmeensä oli vallaton ja vilkas. Hänellä oli
+pystynenä, ja hänen katseensa oli häikäilemätön, kuten on luontaista
+mestitseille, sekarotuisille. Hän oli kenraalin sisarentyttären
+kamarineiti.
+
+Muuan erinomaisen suurikokoinen neekeri, jolla oli Jupiterin
+majesteetillinen nimi, ryhtyi parin gambusinin avustamana valmistamaan
+illallista.
+
+"Kas niin, tohtori!" lausui kenraali hymyillen paksulle miehelle, joka
+oli istuutunut matkalaukkunsa päälle puhisten kuin härkä, "mitä sanotte
+sisarentyttäreni terveydentilasta tänä iltana?"
+
+"Señorita on aina hurmaava", vastasi lääkäri ritarillisen kohteliaasti
+ja pyyhki otsaansa. "Mutta eikö teistäkin kuumuus ole tukehduttava?"
+
+"Eikö mitä!" vastasi kenraali, "ei tavallista tukehduttavampi."
+
+"Silloin olen kuvitellut", sanoi lääkäri huoaten. "Mitä nauratte, pikku
+veitikka?" lisäsi hän kääntyen kamarineidin puoleen, joka todellakin
+nauroi, niin että leukaluut olivat mennä sijoiltaan.
+
+"Älkää välittäkö tuosta hupsusta, herra tohtori. Tiedättehän, että hän
+on vasta lapsi", lausui nuori nainen viehättävästi hymyillen.
+
+"Olen teille aina sanonut, doña Luz", väitti tohtori rypistäen tuuheita
+kulmakarvojaan ja pullistaen poskiaan, "että tuo pikku tyttö on
+paholainen, jota kohtaan te olette liian hyvä ja joka lopuksi tekee
+teille kauniit kolttoset."
+
+"Uh, uh! Te häijy kivien kokoilija!" huusi mestitsi irvistäen, viitaten
+tohtorin erikoisharrastukseen.
+
+"Kas niin! Rauhoittukaa", sanoi kenraali. "Onko tämänpäiväinen matka
+väsyttänyt sinua, rakas sukulaiseni?"
+
+"Eipä juuri liikoja", vastasi nuori tyttö pidätetysti haukotellen.
+"Oltuamme jo lähes kuukauden matkalla alan tottua tähän elämään, jota
+pidin, sen tunnustan, alussa liian rasittavana."
+
+Kenraali huokasi, mutta ei lausunut mitään. Tohtori oli syventynyt
+huolellisesti järjestämään yrttejä ja kiviä, jotka oli päivän kuluessa
+koonnut.
+
+Kamarineiti liikuskeli kuin lintu pannen järjestykseen eri esineet,
+joita hänen emäntänsä saattaisi tarvita.
+
+Käyttäkäämme hyväksemme tätä levähdystä esitelläksemme parilla sanalla
+nuoren naisen.
+
+Doña Luz de Bermudez oli kenraalin nuoremman sisaren tytär.
+
+Hän oli korkeintaan kuusitoistavuotias, suloinen lapsi. Hänen suuret,
+mustat silmänsä, joita varjostivat puhtaan valkoisen otsan vastakohtana
+hyvin tummat kulmakarvat, olivat sametinhienojen silmäripsien peitossa,
+jotka kainosti salasivat niiden välähdykset. Hänen somaa suutansa
+helmenvalkoisine hampaineen reunustivat korallinpunaiset huulet. Hänen
+hienossa hipiässään oli utukarvoja kuin kypsissä hedelmissä, ja hänen
+hiuspalmikkonsa, joiden väri vivahti siniseen, saattoivat
+aukipäästettyinä olla huntuna koko hänen vartalolleen.
+
+Hänen vartalonsa oli hieno ja keikaileva. Hänessä tuli mitä siroimmalla
+tavalla esille aaltomaisia, suloisesti keinuvia liikkeitä, jotka ovat
+Amerikan naisille ominaisia. Hänen kätensä ja jalkansa olivat
+äärimmäisen pienet ja hänen käyntinsä oli huolimattoman kevyttä ja
+luontevaa kuin kreolinaisilla.
+
+Nuoren tytön koko olemus oli pelkkää suloa ja sopusuhtaisuutta.
+
+Huolettomana kuten kaikki maanmiehensä hän oli iloinen ja vallaton,
+nauttien vähäpätöisimmästäkin asiasta. Hän ei tuntenut elämää muuten
+kuin sen miellyttävältä puolelta.
+
+Mutta tämä kaunis kuvapatsas ei vielä elänyt. Hän oli kuin Pandora,
+ennenkuin Prometeus varasti hänelle tulen taivaasta. Ja jatkaaksemme
+mytologista vertaustamme, rakkaus ei ollut siivillään vielä hipaissut
+tyttöä. Hänen kulmakarvansa eivät vielä olleet rypistyneet ajatusten
+painosta eikä hänen sydämensä sykähdellyt kaihosta.
+
+Kasvaneena kenraalin huolenpidon alaisena yksinäisyydessä melkein kuin
+luostarissa hän oli nyt ensi kertaa maailmalla seuratessaan enoaan
+tämän matkalla preirieillä.
+
+Missä tarkoituksessa tämä matka tehtiin ja miksi eno niin välttämättä
+oli tahtonut, että hän seuraisi mukana, sitä ei nuori tyttö ollut
+koettanutkaan ratkaista.
+
+Onnellisena siitä, että sai viettää aikansa ulkoilmassa, nähdä
+lakkaamatta uusia seutuja, olla vapaa verrattuna hänen siihen asti
+viettämäänsä elämään, hän ei kaivannut enempää eikä häntä koskaan
+haluttanut vaivata enoaan tungettelevilla kysymyksillä.
+
+Tavatessamme doña Luzin hän siis oli vielä onnellinen lapsi, joka eli
+päivästä päivään tyytyväisenä elämäänsä, vähääkään haaveilematta
+tulevaisuudesta.
+
+Kapteeni Aguilar astui telttaan. Häntä seurasi Jupiter, joka toi
+päivällistä.
+
+Kamarineiti Phebe oli jo kattanut pöydän.
+
+Ateriaan kuului säilykkeitä ja kuusipeuran kylkipaisti.
+
+Pöytään istuutui neljä henkeä. Kenraali, hänen sisarentyttärensä,
+kapteeni ja tohtori.
+
+Jupiter ja Phebe tarjoilivat.
+
+Keskustelu oli ensi ruokalajin aikana jokseenkin laimeata. Kun
+ruokahalua oli vähän tyydytetty, kääntyi nuori tyttö, joka mielellään
+kiusoitteli tohtoria, hänen puoleensa.
+
+"Oletteko saaneet tänään runsaan saaliin?" kysyi hän.
+
+"No ei liikoja, señorita", vastasi puhuteltu.
+
+"Eikö?" virkkoi tyttö hymyillen. "Minusta tuntuu, että kiviä on varsin
+paljon matkamme varrelle ja että teidän ei tarvitse muuta tehdä kuin
+kasata niitä muulin kuormaksi."
+
+"Olette kaiketi ollut tyytyväinen matkaanne. Se tarjoaa teille
+tilaisuuden vapaasti antautua intohimonne valtaan kerätäksenne
+kaikenlaisia kasveja", huomautti kenraali.
+
+"Ei tarpeeksi, kenraali. Minun on tunnustettava, ettei preirie ole niin
+rikas kuin olin luullut. Ellei minulla olisi toiveita keksiä sellaista
+kasvia, joka vie tiedettä askelen eteenpäin, niin melkeinpä kaipaisin
+takaisin pikku mökkiini Guadelopelle, missä elämäni oli niin
+rauhallista ja tasaista."
+
+"No, no", keskeytti hänet kapteeni, "olemme vasta preirieiden
+laitaosissa. Saatte nähdä, että tunkeuduttuamme syvemmälle te ette edes
+jaksa poimia kaikkia rikkauksia, jotka tapaatte jalkojenne juuressa."
+
+"Oi, jospa Jumala kuulisi puheenne, herra kapteeni", lausui tiedemies
+huokaisten. "Kunhan vain löytäisin etsimäni kasvin, olisin
+tyytyväinen."
+
+"Onko se siis joku perin erikoinen kasvi?" kysyi doña Luz.
+
+"Kuinka, señorita?" huudahti lihava tohtori innostuen. "Se on kasvi,
+jonka Linné on kuvannut ja luokittanut, mutta jota kukaan ei ole sen
+koommin tavannut; kasvi, joka voi tehdä minut kuuluisaksi. Ja te
+kysytte, onko se erikoinen."
+
+"Mihinkä se sitten kelpaa?" uteli tyttö.
+
+"Mihinkäkö kelpaa?"
+
+"Niin."
+
+"Ei mihinkään!" vastasi tiedemies.
+
+Doña Luz purskahti hopeanheleään nauruun, joka olisi tehnyt
+satakielenkin kateelliseksi.
+
+"Ja sitä te nimitätte erikoiseksi kasviksi?"
+
+"Aivan niin, juuri sen harvinaisuuden takia."
+
+"Ah!... aivan oikein."
+
+"Toivokaamme, että löydätte sen, herra tohtori", lausui kenraali
+sovittelevalla äänellä. "Jupiter, kutsukaa oppaitten päällikkö tänne."
+
+Neekeri poistui, mutta palasi melkein heti erään gambusinin seuraamana.
+
+Tämä oli noin neljänkymmenen vuoden ikäinen mies. Hän oli
+suurikokoinen, pyylevä ja hartiakas. Hänen ulkonäössään, joka ei ollut
+ruma, oli jotakin vastenmielistä, jota ei voinut itselleen selittää.
+Hänen villit, kierot silmänsä, jotka olivat syvälle silmäkuoppiin
+painuneet, välähtelivät hurjasti. Hänen matala otsansa, tuuhea, kähärä
+tukkansa ja kuparinvärinen ihonsa täydensivät kokonaisuutta, joka ei
+ollut juuri miellyttävä. Hän käytti erämiehen pukua, oli luonteeltaan
+kylmäkiskoinen, järkkymätön ja vaitelias ja tunnettiin yleensä nimellä
+Lörppö, joksi kaiketi intiaanit tai hänen omat toverinsa olivat hänet
+piloillaan ristineet.
+
+"Kas tässä, kunnon mies", sanoi hänelle kenraali ojentaen hänelle
+täyden lasillisen viinaa, jota paikan mukaan, missä sitä valmistetaan,
+nimitetään mezcaliksi, "juokaa tämä."
+
+Erämies kumarsi ja tyhjensi yhdellä kulauksella lasin, jossa oli lähes
+litran verran tätä juomaa. Sitten hän painaen hihansa suun viiksilleen
+kuunteli.
+
+"Aion asettua muutamiksi päiviksi varmaan paikkaan antautuakseni,
+tarvitsematta pelätä häiriöitä, eräisiin tutkimuksiin. Voimmeko täällä
+olla turvassa?"
+
+Oppaan silmät välähtivät. Hän katsoi tuikeasti kenraaliin.
+
+"Emme", vastasi hän lyhyesti.
+
+"Miksi emme?"
+
+"Täällä on liian paljon intiaaneja ja petoeläimiä."
+
+"Tiedättekö mitään sopivampaa paikkaa?"
+
+"Tiedän."
+
+"Onko se kaukana?"
+
+"Ei."
+
+"Miten pitkän matkan päässä?"
+
+"Neljänkymmenen mailin päässä."
+
+"Montako päivää tarvitsemme päästäksemme sinne?"
+
+"Kolme."
+
+"Hyvä! Opastakaa meidät sinne. Huomisaamuna auringon noustessa lähdemme
+liikkeelle."
+
+"Eikö ole muuta asiaa?"
+
+"Ei."
+
+"Hyvää yötä."
+
+Erämies poistui.
+
+"Se minua Lörpössä eniten miellyttää, että hänen kanssaan
+keskusteleminen ei ikävystytä", lausui kapteeni hymyillen.
+
+"Pitäisin siitä, että hän puhuisi enemmän", sanoi tohtori kohauttaen
+päätään. "En koskaan luota henkilöihin, jotka pelkäävät puhuvansa
+liikaa. Tuntuu kuin heillä olisi jotakin salattavaa."
+
+Poistuttuaan teltasta opas palasi toveriensa luo ryhtyen matalalla
+äänellä vilkkaasti keskustelemaan heidän kanssaan.
+
+Yö oli ihana. Kokoontuneina teltan edustalle matkailijat puhelivat
+keskenään poltellen sikaarejaan.
+
+Doña Luz lauloi kauniin, sointuvan kreolilaislaulun.
+
+Äkkiä ilmestyi taivaalle punertava valo, joka hetki hetkeltä suureni.
+Sitten kuului kumeaa kohinaa kuin kaukaista ukkosta.
+
+"Mitä se on?" kysyi kenraali hypähtäen pystyyn.
+
+"Preirie vain on syttynyt tuleen", vastasi Lörppö rauhallisesti.
+
+Heti kun hän oli tämän niin levollisesti ilmoittanut, alkoi koko
+leirissä hälinä.
+
+Täytyi rientää kiireimmiten pakoon, ellei tahtonut elävältä palaa.
+
+Yksi gambusineista hiipi, käyttäen hyväkseen sekasortoa,
+tavarajoukkojen välitse tiehensä ja katosi tasangolle viitattuaan
+salaperäisesti Lörpölle.
+
+
+
+
+V
+
+Comanchit
+
+
+Kätkeytyneinä korkkitammen tuuheaan oksistoon Uskollinen Sydän ja
+Ilomieli tarkkailivat comanchien puuhia.
+
+Intiaanit luottivat vahtiensa valppauteen. Lainkaan aavistamatta
+vihollistensa olevan niin lähellä ja huomaavan heidän pienimmätkin
+liikkeensä he kyykistyneinä tai maaten tulen ääressä söivät tai
+polttelivat kaikessa rauhassa.
+
+Nämä villit, joita oli noin viisikolmatta, olivat puetut
+bisoninnahkaisiin pukuihin ja mitä kirjavimmin ja kummallisimmin
+maalatut. Useimpien kasvot oli yltyleensä maalattu sinoberilla. Toisten
+olivat vallan mustat, vain pitkä vaalea juova oli jätetty kummallekin
+poskelle. Selässään he kantoivat kilpeään, joustaan ja nuoliaan, ja
+lähellä heitä oli maassa heidän kiväärinsä.
+
+Niistä monista sudenhännistä, jotka olivat heidän mokkasineihinsa
+kiinnitetyt ja laahasivat maata heidän jäljessään, saattoi muuten
+helposti päättää, että he kaikki olivat valiosotureita, heimonsa
+kuuluja.
+
+Muutaman askeleen päässä seisoi Kotkanpää liikkumatta, nojautuen erästä
+puuta vasten. Kädet ristissä rinnallaan, ruumis hieman etukumarassa hän
+näytti kuuntelevan joitakin epäselviä ääniä, joita vain hän eroitti.
+
+Kotkanpää kuului osagi-intiaaneihin. Vallan nuorena olivat comanchit
+ottaneet hänet kasvatikseen, mutta hän käytti vielä heimonsa pukua ja
+oli säilyttänyt sen tavat.
+
+Hän oli enintään kahdenkymmenenkahdeksan vuoden ikäinen ja lähes kuusi
+jalkaa pitkä. Hänen suuret jäsenensä vankkoine lihaksineen todistivat
+harvinaista voimaa.
+
+Toisin kuin tovereilla hänellä oli yllään vain lanteiden yläpuolelle
+kiinnitetty loimi, niin että yläruumis ja käsivarret jäivät paljaiksi.
+Hänen kasvojensa ilme oli kaunis ja täynnä jaloutta. Tummat ja vilkkaat
+silmät, jotka olivat aivan lähellä kyömynenää, ja hieman iso suu
+vaikuttivat sen, että hän vähän muistutti petolintua. Tukka oli ajeltu
+paljaaksi. Vain keskelle päätä oli jätetty juova, joka näytti
+kypärinharjalta, ja selkää pitkin riippui hiustukko, johon oli
+kiinnitetty kimppu kotkansulkia.
+
+Hänen kasvoissaan oli neljää eri väriä: sinistä, valkoista, mustaa ja
+punaista. Hänen vihollisille tekemänsä haavat oli sinivärillä piirretty
+hänen paljaaseen rintaansa. Parkitsemattomasta peurannahasta
+valmistetut mokkasinit ulottuivat polvien yläpuolelle, ja kantapäihin
+oli ripustettu moniaita sudenhäntiä.
+
+Onneksi erämiehille intiaanit olivat sotajalalla, niin ettei heillä
+ollut koiria mukanaan. Muuten edelliset olisi huomattu jo aikoja
+sitten, eivätkä he olisi voineet näin lähestyä intiaanien leiriä ilmi
+tulematta.
+
+Huolimatta siitä, että päällikkö yhä seisoi liikkumatta kuin
+kuvapatsas, välähtelivät hänen silmänsä, hänen sieraimensa pullistuivat
+ja hän kohotti vaistomaisesti kätensä kuin saadakseen aikaan
+hiljaisuutta joukossaan.
+
+"Meidät on huomattu", mutisi Uskollinen Sydän niin hiljaa, että hänen
+toverinsakin oli vaikea sitä kuulla.
+
+"Mitä meidän on tehtävä?" kysyi Ilomieli.
+
+"Toimittava", vastasi erämies lyhyesti.
+
+Molemmat alkoivat nyt äänettömästi hiipiä oksalta oksalle, puusta
+puuhun. Laskeutumatta maahan he saapuivat leirin vastapäiselle puolelle
+juuri sille kohtaa, missä comanchien hevoset lieassa söivät ruohoa.
+
+Ilomieli kapusi äänettömästi maahan ja katkaisi hevosten köydet.
+Erämiesten ruoskaniskuista yltyneinä hevoset hirnuen ja hyppien
+syöksyivät joka suunnalle karkuun.
+
+Intiaanit kavahtivat hämmästyneinä pystyyn ja lähtivät ulvoen ajamaan
+karanneita hevosiaan takaa.
+
+Ikäänkuin arvaten väijyvien vihollistensa lymypaikan tuli Kotkanpää
+yksin suoraan heitä kohti käyttäen mahdollisimman huolellisesti
+suojanaan välillä olevien puiden runkoja.
+
+Erämiehet vetäytyivät askel askeleelta taaksepäin, tarkaten
+huolellisesti seutua, jottei heitä voitaisi takaapäin yllättää.
+Intiaanien huudot kuuluivat yhä kauempaa. He olivat ryhtyneet
+seuraamaan hevosiaan. Päällikkö yksinään oli kahden vihollisensa
+näkyvissä. Saavuttuaan eräälle puulle, jonka paksu runko näytti
+tarjoavan hänelle kaikki toivomansa turvallisuustakeet, hän halveksien
+piilukkonsa käyttämistä ja tilaisuuden näyttäessä otolliselta pani
+jouseensa nuolen.
+
+Mutta kuinka suuri olikin hänen varovaisuutensa ja taitavuutensa, ei
+hän voinut tehdä tätä liikettä paljastamatta itseään vähäisen.
+Uskollinen Sydän vei kiväärinsä poskelle, kuului laukaus, kuula viuhui,
+ja päällikkö hypähti ilmaan raivokkaasti kirkaisten ja kaatui maahan.
+
+Hänen käsivartensa oli ammuttu puhki.
+
+"Älä liikahdakaan, punanahka", sanoi Uskollinen Sydän hänelle, "pieni
+liikahdus vain, ja olet kuoleman oma."
+
+Intiaani pysyi liikkumatta, ja muuttumattomin ilmein hän nieli
+kiukkunsa.
+
+"Voisin surmata sinut", jatkoi erämies, "mutta en tahdo. Toisen kerran
+jo säästän henkesi, päällikkö, mutta tämä saakin olla viimeinen kerta.
+Älä tule enää tielleni ja ennen kaikkea älä varasta pyydyksiäni, sillä
+vannon, etten silloin anna armoa."
+
+"Kotkanpää on heimonsa keskuudessa kunnioitettu päällikkö", vastasi
+intiaani kopeasti. "Hän ei pelkää kuolemaa. Valkoinen erämies voi hänet
+tappaa, mutta ei saa kuulla hänen valittavan."
+
+"En, en tapa sinua, päällikkö. Jumalamme kieltää ilman pakoittavaa
+syytä vuodattamasta toisen verta."
+
+"Ooh!" sanoi intiaani ivallisesti naurahtaen. "Veli on
+lähetyssaarnaaja."
+
+"Ei, olen vain rehellinen erämies. En tahdo sinua murhata."
+
+"Valkoinen veli ajattelee kuin vanhat akat", pilkkasi intiaani. "Nehu
+Nutah ei koskaan anna anteeksi, vaan kostaa!"
+
+"Tee kuten haluat, päällikkö", vastasi erämies kohauttaen halveksivasti
+olkapäitään. "En pyri muuttamaan luonnettasi. Olen vain varoittanut
+sinua. Hyvästi."
+
+"Paholainen olkoon sinulle suosiollinen!" lisäsi Ilomieli halveksivasti
+potkaisten häntä.
+
+Näytti siltä kuin päällikkö ei olisi ollut tietääkseenkään tästä
+viimeisestä loukkauksesta. Hänen kulmakarvansa vain menivät ryppyyn.
+Hän ei liikahtanutkaan, vaan seurasi leppymättömällä katseellaan
+molempia vihamiehiään, jotka sen enempää hänestä välittämättä katosivat
+metsään.
+
+"Sittenkin olit väärässä", sanoi Ilomieli ikäänkuin mietiskellen.
+"Sinun olisi pitänyt ottaa hänet hengiltä, Uskollinen Sydän."
+
+"Mitä vielä! Miksi niin?" vastasi erämies huolettomasti.
+
+"_Cascaras!_ Miksikö niin? Hänhän kuuluu preirien roistojoukkoon."
+
+"Niitä on niin paljon", väitti toinen, "ettei yksi enemmän tai vähemmän
+merkitse suuriakaan."
+
+"Aivan niin", myönsi Ilomieli häneen yhtyen. "Mutta minne nyt menemme?"
+
+"Hakemaan pyydykseni, hitto vieköön. Luuletko, että minä haluan ne
+menettää?"
+
+"Totta tosiaan. Sepä on oiva ajatus."
+
+Erämiehet kävelivät todellakin leirille päin, mutta kuitenkin
+intiaanien tavalla, tehden lukemattomia mutkia, joiden tarkoituksena
+oli johtaa comanchit jäljiltä.
+
+Kaksikymmentä minuuttia hiivittyään he saapuivat leirille. Intiaanit
+eivät vielä olleet palanneet, mutta oli varsin luultavaa, ettei
+kestäisi kauan, ennenkuin he näyttäytyisivät. Kaikki heidän tavaransa
+olivat siellä täällä hajallaan. Pari kolme hevosta, joka eivät olleet
+viitsineet juosta karkuun, söivät rauhallisesti herneenvarsia.
+
+Menettämättä aikaa erämiehet alkoivat etsiä pyydyksiään, jotka he pian
+löysivätkin. Kumpikin otti mukaansa viisi niistä, ja pitempään
+viipymättä he lähtivät jälleen luolalle päin, jonne olivat kätkeneet
+hevosensa.
+
+Verrattain raskaasta taakastaan huolimatta, jota he kantoivat
+selässään, miehet kävelivät kepeästi ihastuksissaan siitä, että olivat
+voineet niin onnellisesti päättää retkensä, ja varsinkin hymyillen
+intiaaneille tekemälleen kepposelle.
+
+Näin he marssivat jokseenkin pitkän aikaa. He eroittivat jo vähäisen
+matkan päässä joen hiljaista kohinaa, kun äkkiä kuului hevosen
+hirnuntaa.
+
+"Meitä ajetaan takaa", sanoi Uskollinen Sydän pysähtyen.
+
+"Hm!" hymähti Ilomieli. "Siellä on kenties villi hevonen."
+
+"Ei, villi hevonen ei hirnu tuolla tavalla. Siellä on comancheja.
+Saamme muuten pian sen tietää", lisäsi hän.
+
+Paneutuen pitkälleen hän painoi korvansa maata vasten ja kuunteli.
+
+Hän nousi melkein heti takaisin pystyyn.
+
+"Olin aivan varma siitä. Siellä on comancheja, mutta he eivät seuraa
+selviä jälkiä, vaan epäröivät."
+
+"Tai olisikohan heidän matkaansa viivästyttänyt Kotkanpään haava."
+
+"Mahdollista kyllä! Luulevatko he todella kannattavan ajaa meitä takaa,
+jos me tahdomme päästä heiltä karkuun?"
+
+"Ellei meillä olisi kantamusta, olisimme jo aikoja sitten piilossa."
+
+Uskollinen Sydän mietti hetkisen.
+
+"Kuulehan", sanoi hän, "meillä on vielä puoli tuntia aikaa, siis
+enemmän kuin riittävästi."
+
+Pieni puro virtasi lyhyen matkan päässä. Erämies astui sen uomaan
+seuralaisineen.
+
+Saavuttuaan keskelle virtaa Uskollinen Sydän kietoi huolellisesti
+pyydykset puhvelinnahkaan, ettei vesi niitä vioittaisi. Sitten hän
+antoi niiden vaipua pohjaan.
+
+Suoriuduttuaan tästä varokeinosta metsästäjät kahlasivat joen poikki ja
+tekivät lähes kahdensadan askeleen verran harhajälkiä. Varovasti he
+sitten tulivat takaisin jättämättä mitään merkkiä palaamisestaan. He
+tunkeutuivat jälleen metsään, viittauksella ajettuaan koirat hevosten
+luo.
+
+Nuo viisaat eläimet vainusivat suunnan ja hävisivät pian pimeään.
+
+Erämiehille oli edullista ajaa koirat luotaan, koska se auttoi heitä
+johtamaan intiaaneja pois jäljiltä. Nämä näet seurasivat innolla
+pakenevien jälkiä, joita vainukoirat jättivät korkeaan ruohostoon.
+
+Metsään päästyään erämiehet kapusivat taas puuhun ja alkoivat edetä
+taivaan ja maan välillä. Tämä matkustustapa on paljon yleisempi kuin
+Euroopassa luullaan, näillä seuduilla, missä sen johdosta, että liaanit
+ja puut ovat toisiinsa kietoutuneet, on mahdotonta edetä raivaamatta
+kirveellä itselleen tietä.
+
+Siirtyen oksalta oksalle voi siten kulkea kilometrimääriä koskematta
+jalallaan maata.
+
+Juuri tällä tavalla erämiehet matkasivat, vaikkakin he tekivät sen
+toisesta syystä.
+
+He kulkivat näin vihollistensa edellä, jotka lähenivät lähenemistään ja
+joiden he pian huomasivat alapuolellaan marssivan intiaanijonossa,
+toinen toisensa takana.
+
+Kotkanpää kulki ensimmäisenä, haavansa vuoksi puoliksi maaten hevosensa
+selässä, mutta entistä innokkaampana vihollistensa takaa-ajoon.
+
+Ollessaan comanchien kohdalla heidän yläpuolellaan molemmat erämiehet
+kätkeytyivät lehdistöön pidättäen henkeään. Vähäisinkin sattuma olisi
+saattanut ilmaista heidän läsnäolonsa.
+
+Intiaanit menivät ohitse huomaamatta heitä. Erämiehet ryhtyivät jälleen
+jatkamaan matkaansa.
+
+"Oh!" kuiskasi Ilomieli hetken kuluttua. "Luulen, että tällä kertaa
+olemme heistä selviytyneet."
+
+"Älkäämme olko liian kärkkäät toitottamaan voittoamme, vaan
+poistukaamme niin nopeasti kuin suinkin voimme. Nuo peijakkaan
+punanahat ovat ovelia. He pääsevät kyllä pian petoksemme perille."
+
+"Tuhat tulimmaista!" huudahti Ilomieli äkkiä. "Olen kadottanut
+puukkoni, en tiedä minne. Jos nuo vintiöt sen löytävät, niin olemme
+hukassa."
+
+"Se on varsin luultavaa", mutisi Uskollinen Sydän. "Yksi syy lisää,
+minkä vuoksi emme saa tuhlata hetkeäkään."
+
+Metsä, joka tähän asti oli ollut aivan rauhallinen, alkoi äkkiä
+kumeasti puhista, linnut lentelivät kirkuen kauhusta, ja tiheiköissä
+kuuli kuivien oksien taittuvan petoeläinten kiireisten askelten
+painosta.
+
+"Mitä se tietää?" kysyi Uskollinen Sydän ja katseli ympärilleen
+levottoman näköisenä. "Tuntuu kuin metsä olisi pyörtynyt."
+
+Molemmat erämiehet kapusivat sen puun latvaan, jossa he olivat ja joka
+sattumalta oli metsän korkeimpia.
+
+Tavaton valonhohde väritti taivaankannen enintään puolen penikulman
+päässä siitä paikasta, missä he olivat, ja suureni hetki hetkeltä
+lähestyen heitä jättiläisaskelin.
+
+"Mitä kirottua!" huudahti Ilomieli, "comanchit ovat sytyttäneet
+preirien tuleen."
+
+"Niin ovat, ja luulenpa, että tällä kertaa, kuten äsken lausuin, olemme
+hukassa", vastasi Uskollinen Sydän kylmäverisenä.
+
+"Mitä on tehtävä?" tiedusteli kanadalainen. "Tuossa tuokiossa tuli
+saartaa meidät."
+
+Uskollinen Sydän oli vaipunut syviin mietteisiin.
+
+Muutaman sekunnin kuluttua hän kohotti päänsä pystyyn. Voitonhymy
+levisi hänen suupieliinsä.
+
+"He eivät vielä ole meitä saavuttaneet", lausui hän. "Seuraa minua
+veljeni!"... Ja hän lisäsi matalalla äänellä: "Tahdon jälleen nähdä
+äitini!..."
+
+
+
+
+VI
+
+Pelastaja
+
+
+Jotta lukija voisi oikein käsittää tilanteen, jossa erämiehet olivat,
+on välttämätöntä palata seuraamaan comanchipäällikön puuhia.
+
+Tuskin Kotkanpään vihamiehet olivat kadonneet puitten väliin, kun hän
+nousi hitaasti pystyyn, kumartui eteenpäin ja terästi kuuloaan
+voidakseen olla varma, että nämä tosiaankin poistuivat. Heti kun hän
+oli siitä varma, repäisi hän _blanketistaan_ -- loimipeitteestään --
+kaistaleen, jonka niin hyvin kuin osasi kietoi haavoittuneen
+käsivartensa ympäri. Huolimatta verenvuodon aiheuttamasta heikkoudesta
+ja suurista tuskista, joita hän tunsi, hän ryhtyi päättäväisesti
+seuraamaan erämiesten jälkiä.
+
+Hän kulki siten viimemainittujen perässä aivan huomaamattomasti leirin
+reunalle asti. Kätkeytyneenä ebenpuun taakse hän nyt raivosta kiehuen
+saattoi todeta, voimatta kuitenkaan sitä estää, kuinka erämiehet
+löysivät kadonneet pyydyksensä ja sitten poistuivat.
+
+Vaikka vainukoirat, jotka kulkivat metsästäjien mukana, olivat
+oivallisia eläimiä, jotka oli opetettu vainuamaan intiaaneja varsin
+kaukaa, niin jonkun sattuman vuoksi, joka luultavasti pelasti
+comanchipäällikön, ne nyt hyökkäsivät ahnaasti punanahkojen jättämien
+hajallisten ruoantähteiden kimppuun. Koirien omistajat luulivat, ettei
+heitä väijyttäisi, eivätkä siis ollenkaan koettaneet terästää niiden
+valppautta.
+
+Saatuaan monien vaikeuksien jälkeen tavoitetuksi hevosensa comanchit
+palasivat vihdoin leirilleen.
+
+Nähdessään päällikkönsä haavoittuneen he hämmästyivät suuresti, ja
+heidät valtasi suunnaton kiihtymys, jota Kotkanpää taitavasti käytti
+hyväkseen yllyttäen heitä uudelleen ajamaan takaa erämiehiä, nämä kun
+eivät voineet olla kaukana, koska heidän taakkansa viivästyttivät
+heidän kulkuaan, ja siis välttämättä tuotapikaa joutuisivat heidän
+käsiinsä.
+
+Uskollisen Sydämen keksimä sotajuoni johti intiaaneja harhaan vain
+muutaman hetken. Varsin pian he löysivät metsän ensimmäisistä puista
+helposti huomattavat jäljet vihollistensa kulusta.
+
+Tällöin juuri Kotkanpää suuttuneena siitä, että hän näin oli joutunut
+tappiolle taistelussaan näitä kahta uskaliasta miestä vastaan, joiden
+erinomainen viekkaus teki kaikki laskelmat tyhjiksi, päätti tehdä tilit
+selviksi heidän kanssaan. Hän keksi pirullisen suunnitelman: käski
+sytyttää metsän tuleen. Kun tätä keinoa käytettiin sillä tavalla kuin
+hän sitä käytti, täytyi sen, sitä hän ei epäillytkään, vihdoin
+toimittaa peloittavat viholliset hänen ulottuvilleen.
+
+Sen mukaan hän sijoitti soturinsa eri suunnille suureksi piiriksi ja
+sitten käski virittää tulen korkeaan heinään yhtä aikaa useammilla
+paikoilla.
+
+Ajatus oli hyvä, vaikkakin raaka ja niiden villien soturien arvoinen,
+jotka sitä käyttivät.
+
+Koetettuaan turhaan päästä ulos joka puolelta heitä ympäröivästä
+tuliverkosta olisi erämiesten pakko väkisinkin antautua julmien
+vihollistensa käsiin, elleivät pitäisi kunniakkaampana palaa elävältä.
+
+Kotkanpää oli kaikki suunnitellut ja edeltäkäsin arvioinut
+lukuunottamatta erästä perin yksinkertaista ja helppoa pelastuskeinoa,
+johon Uskollinen Sydän saattoi panna toivonsa.
+
+Soturit olivat, kuten jo olemme kertoneet, päällikkönsä käskystä
+hajaantuneet ja sytyttäneet tulen useihin paikkoihin yhtaikaa.
+
+Tähän myöhäiseen vuodenaikaan pensaat ja heinä, jotka kesäauringon
+hehkuvat säteet olivat polttaneet kuiviksi, olivat heti syttyneet
+palamaan, ja tuli oli hyvin nopeasti levinnyt joka suunnalle.
+
+Se ei kuitenkaan ollut tapahtunut niin nopeasti, ettei olisi kestänyt
+jonkun aikaa, ennenkuin kaikki liekit yhtyivät.
+
+Uskollinen Sydän ei epäröinyt kauan. Sillä välin kun intiaanit ilosta
+ulvoen paholaisten lailla juoksentelivat tuliseinämän luona, jonka
+olivat panneet vihollistensa esteeksi, heittäytyi erämies ystävänsä
+seuraamana kiivaasti juosten tulimuurien väliin, jotka oikealta ja
+vasemmalta viuhuen lähestyivät ja olivat jo vähällä yhtyä juuri hänen
+jalkainsa alla ja päänsä yläpuolella. Hiiltyneiden puiden keskitse,
+jotka putoilivat ryskien maahan, sakeiden savupilvien lävitse, jotka
+salpasivat hengityksen, joka puolelta satelemalla lentelevien
+kipinäparvien polttamina, seuraten rohkeasti tietään liekkiholvien
+alitse pelottomat seikkailijat murtautuivat, saaden vain muutamia
+merkityksettömiä palohaavoja, kirotun tulivyön puhki, johon intiaanit
+luulivat iäksi haudanneensa heidät. He olivat jo kaukana
+vihollisistaan, kun nämä vielä riemuitsivat juonensa onnistumisesta.
+
+Tulipalo laajeni kuitenkin kauhistavan suureksi. Metsän puut
+vääntelehtivät tulen niitä syleillessä. Preirie oli nyt yhtenä
+tulimerenä. Kauhun hullaannuttamina juoksenteli sen keskellä
+villieläimiä, jotka tämä aavistamaton tuho karkoitti turvapaikoistaan.
+
+Taivas heloitti veripunaisena, ja raju tuuli lakaisi edeltään tulta ja
+savua.
+
+Intiaanitkin kauhistuivat tekonsa seurauksia havaittuaan, että heidän
+ympärillään syttyi kokonaisia tulivuoria, jotka muistuttivat kaameita
+majakoita, että maa kuumeni ja suunnattomat bisonilaumat panivat
+raivokkaalla juoksullaan tantereen vapisemaan, epätoivoissaan päästäen
+huutoja, jotka kauhistuttivat rohkeimpiakin.
+
+Meksikolaisten leirissä vallitsi mitä suurin sekasorto. Meluttiin,
+kaikkialle levisi hirveä hämminki, hevoset olivat päässeet irti ja
+pakenivat joka suunnalle, miehet ottivat mukaan aseensa ja
+ampumavaransa, toiset taas kantoivat satuloita ja tavaramyttyjä.
+
+Jokainen huusi, kiroili, komenteli. Kaikki juoksivat leirissä aivan
+kuin olisivat menneet päästään pyörälle.
+
+Tulimeri läheni majesteettisena, ohikulkiessaan ahmaisten kitaansa
+kaikki. Sen edellä juoksi lukematon lauma kaikenlaisia eläimiä, jotka
+hyppelivät kauheasti kiljuen. Niitä seurasi hirviö, joka tavoitti niitä
+joka askeleella.
+
+Sakea sauhu levisi kipeniä täynnä jo meksikolaisten leirien yli.
+Parikymmentä minuuttia vielä, ja he olisivat tuhon omia.
+
+Syleillen sisarentytärtään kenraali turhaan tiedusteli oppailta keinoa,
+kuinka voitaisiin pelastua uhkaavasta, suunnattomasta vaarasta.
+
+Mutta vaaran suuruudesta kauhistuneina miehet olivat kokonaan
+menettäneet toimintakykynsä.
+
+Ja mihin keinoon olisi kannattanutkaan turvautua? Liekit yhtyivät
+suunnattomaksi kehäksi, jonka sisään leiri oli jäänyt.
+
+Voimakas tuuli, joka oli siihen asti paisuttanut tulipaloa ja
+kiihdyttänyt sen etenemisnopeutta, lakkasi äkkiä, ja tulen kulku
+hidastui.
+
+Kohtalo varasi vielä muutaman minuutin ajan noille onnettomille.
+
+Tällöin leiri tarjosi oudon näyn.
+
+Kauhun lamauttamina nämä kaikki ihmiset olivat menettäneet
+itsesäilytysvaistonkin.
+
+Lancerot ripittäytyivät toinen toisilleen.
+
+Oppaat olivat vaipuneet synkän toivottomuuden tilaan.
+
+Kenraali syytti taivasta tuhostaan.
+
+Mitä tohtoriin tulee, niin hän ei surrut muuta kuin sitä, ettei koskaan
+voisi löytää etsimäänsä kasvia. Kaikki hänen muut ajatuksensa
+väistyivät tuon yhden tieltä.
+
+Doña Luz rukoili palavasti kädet ristissä polvillaan maassa.
+
+Tuli eteni yhä etujoukkonsa, metsän petojen, jäljessä.
+
+"Oh!" huudahti kenraali ravistaen voimakkaasti oppaan hartiaa,
+"annatteko meidän näin palaa koettamatta meitä pelastaa?"
+
+"Mitä voimme tehdä vastoin Jumalan tahtoa?" kysyi Lörppö haluttomasti.
+
+"Eikö siis ole mitään keinoa pelastua kuolemasta?"
+
+"Ei mitään!"
+
+"On kyllä yksi" huudahti muuan mies, joka puoleksi palanein hiuksin ja
+kasvoin syöksyi leiriin tavaramyttyjen yli hypäten. Häntä seurasi
+toinen mies.
+
+"Kuka te olette?" tiedusteli kenraali.
+
+"Yhdentekevää kuka", vastasi vieras kuivasti. "Minä tulen pelastamaan
+teidät! Seuralaiseni ja minä olimme jo välttäneet vaaran, mutta
+auttaaksemme teitä olemme uudestaan tulleet tulen keskelle. Se
+riittäköön! Pelastuksenne on omassa vallassanne. Nyt on puhe vain
+siitä, tahdotteko pelastua."
+
+"Käskekää!" vastasi kenraali. "Minä ensimmäisenä näytän
+tottelevaisuudessa hyvää esimerkkiä."
+
+"Eikö teillä siis ole oppaita mukananne?"
+
+"Totta kai!"
+
+"He ovat sitten joko konnia tai laiskureita, sillä keinon, johon aion
+turvautua, tuntevat kaikki preirien asukkaat."
+
+Kenraali katsahti epäilevästi Lörppöön, joka ei ollut voinut olla
+vavahtamatta tuntemattomien äkillisen ilmestymisen vuoksi.
+
+"Teette muuten myöhemmin heidän kanssaan siitä tiliä. Tällä hetkellä ei
+ole siitä kysymys."
+
+Nähdessään tämän päättäväisen miehen ja kuullessaan hänen varman ja
+täsmällisen puheensa meksikolaiset olivat vaistomaisesti aavistaneet
+hänessä pelastajan. He tunsivat rohkeuden palaavan toivon mukana ja
+olivat valmiit viivyttelemättä täyttämään hänen käskynsä.
+
+"Kiiruhtakaa", sanoi erämies. "Kiskokaa maasta kaikki ruohot leirin
+ympäriltä."
+
+Jokainen ryhtyi käskettyyn työhön.
+
+"Kostuttakaamme peitteitä", jatkoi vieras kääntyen kenraalin puoleen,
+"ja jännittäkäämme ne tavaramyttyjen eteen."
+
+Kenraali, kapteeni ja tohtori toimeenpanivat erämiehen johdolla hänen
+käskynsä, jolla aikaa toveri suopungilla otti kiinni hevoset ja muulit
+ja pani ne liekaan keskelle leiriä.
+
+"Joutukaamme! Joutukaamme", huusi erämies lakkaamatta, "muuten tuli
+saavuttaa meidät!"
+
+Jokainen työskenteli parhaansa mukaan.
+
+Pian saatiin laaja alue kitketyksi.
+
+Doña Luz katseli ihaillen tätä vierasta miestä, joka oli ilmestynyt
+kuin sallimuksen lähettämänä ja näytti keskellä kaikkien hurjaa pelkoa
+niin rauhalliselta ja tyyneltä kuin hänellä olisi valta käskeä tuota
+hirvittävää tuhon aikaansaajaa, kun se jättiläisaskelin lähestyi heitä.
+Nuori tyttö ei voinut kääntää hänestä katsettaan. Hän tunsi väkisinkin
+mieltymystä tuohon tuntemattomaan pelastajaan, jonka ääni, eleet ja
+koko olemus valloittivat hänet.
+
+Kun heinä ja ruohot oli kiskottu irti niin kuumeentapaisen kiireesti
+kuin kuolemanvaarassa olevat ihmiset voivat toimia, hymyili erämies
+lempeästi.
+
+"Nyt", lausui hän meksikolaisille, "ystäväni ja minä kyllä pidämme
+huolen muusta. Jättäkää kaikki meidän tehtäväksemme. Mitä teihin tulee,
+niin kietoutukaa huolellisesti kostutettuihin peitteisiin."
+
+Jokainen noudatti hänen neuvoaan.
+
+Vieras katsahti ympärilleen. Viitattuaan toverilleen hän sitten meni
+tulta vastaan.
+
+"En eroa teistä", lausui kenraali myötätuntoisesti.
+
+"Tulkaa", vastasi vieras lyhyesti.
+
+Kun he olivat saapuneet sen alan uloimmalle laidalle, mistä heinä oli
+kitketty, kokosi erämies heiniä ja puita läjäksi. Heitettyään hiukan
+ruutia sen päälle hän sytytti sen palamaan.
+
+"Mitä te teette?" kysyi kenraali hämmästyneenä.
+
+"Näettehän sen itse. Taistelen tulella tulta vastaan", vastaisi erämies
+yksikantaan.
+
+Hänen toverinsa oli tehnyt samalla tavalla vastakkaisella puolella.
+Tuliseinämä kohosi nopeasti, ja muutaman minuutin aikana leiri oli
+melkein kokonaan tulen holvaamana.
+
+Noin neljännestunti kului kauhistuttavan pelon ja hätäisen odotuksen
+vallassa.
+
+Liekkien voima pieneni vähitellen, ilma alkoi puhdistua, savu hälveni,
+ja tulipalon humina heikkeni.
+
+Vihdoin saattoi jälleen selvittää ajatuksensa tässä hornan
+sekamelskassa.
+
+Helpotuksen huokaus pääsi jokaisen rinnasta. Leiri oli pelastettu!
+
+Tulipalo, jonka suhina yhä vaimeni, siirtyi erämiehen voittamana
+toiselle suunnalle tekemään tuhojaan.
+
+Jokainen riensi kiittämään vierasta.
+
+"Olette pelastanut sisarentyttäreni hengen", sanoi kenraali hänelle
+liikutettuna, "miten voisin koskaan maksaa kiitollisuudenvelkani
+teille?"
+
+"Ette ole minulle mitään velkaa, monsieur", vastasi erämies
+yksinkertaisen ylevästi. "Preiriellä kaikki ovat veljiä. Täytin vain
+velvollisuuteni rientäessäni avuksenne."
+
+Niin pian kun ensimmäinen ilonpuuska oli mennyt ohi ja leirillä oli
+saatu taas hiukan järjestystä, etsi kukin itselleen sopivan lepopaikan.
+Yön kauheat mielenliikutukset tekivätkin levon välttämättömäksi.
+
+Molemmat vieraat, jotka vaatimattomasti, mutta päättäväisesti olivat
+torjuneet kaikki kenraalin yritykset osoittaa heille kiitollisuuttaan,
+laskeutuivat huolettomasti tavaramytylle lepäämään muutamiksi tunniksi.
+
+Vähän ennen auringonnousua he nousivat.
+
+"Maa on jo varmaankin kylmää", sanoi toinen, "lähtekäämme, ennenkuin
+nuo ihmiset heräävät, sillä he eivät kenties tahtoisi päästää meitä
+eroamaan ilman muuta."
+
+"Lähtekäämme", toisti toinen lyhyesti.
+
+Juuri kun erämiehet olivat päässeet leirin ulkopuolelle, laskeutui
+muuan käsi kevyesti ensinmainitun olalle. Hän kääntyi ympäri.
+
+Doña Luz seisoi hänen edessään.
+
+Molemmat miehet pysähtyivät tervehtien kunnioittavasti nuorta neitosta.
+
+"Jätättekö meidät?" kysyi viimemainittu suloisella ja sointuvalla
+äänellä.
+
+"Meidän täytyy, señorita", vastasi toinen puhutelluista.
+
+"Ymmärrän", lausui tyttö ihastuttavasti hymyillen. "Kun me teidän
+avullanne nyt olemme pelastuneet, niin ei teillä ole täällä mitään
+tehtävää, eikö niin?"
+
+Erämiehet kumarsivat virkkamatta mitään.
+
+"Tahdotteko tehdä mielikseni?"
+
+"Puhukaa, neiti!"
+
+Tyttö otti sievän, jalokivillä koristetun pienen ristin, jota oli
+kantanut kaulassaan.
+
+"Pitäkää tämä muistona minusta."
+
+Erämies empi.
+
+"Ottakaa se, pyydän", lausui tyttö itkusta väräjävällä äänellä.
+
+"Suostun pyyntöönne, neiti", sanoi erämies liikutettuna sovittaen
+ristin kaulaansa messuhakasensa viereen, "saan täten toisenkin
+taikakalun äitini antaman ohelle."
+
+"Kiitos", virkkoi tyttö iloisena. "Mutta vielä sananen."
+
+"Puhukaa."
+
+"Mitkä ovat nimenne?"
+
+"Toveriani nimitetään Ilomieleksi."
+
+"Entä teitä?"
+
+"Uskolliseksi Sydämeksi."
+
+Vielä kerran hyvästiksi kumarrettuaan erämiehet lähtivät kiireesti
+menemään ja katosivat pian hämärään.
+
+Doña Luz seurasi heitä katseellaan niin kauan kuin saattoi heidät
+eroittaa. Sitten hän ajatuksiin vaipuneena palasi verkalleen teltalle
+mutisten puoliääneen:
+
+"Uskollinen Sydän! Ah! Sen nimen kyllä muistan..."
+
+
+
+
+VII
+
+Yllätys
+
+
+Yhdysvallat ovat Englannilta perineet sen anastamisjärjestelmän, joka
+on silmäänpistäviä piirteitä brittien luonteessa.
+
+Tuskin Pohjois-Amerikka oli julistettu itsenäiseksi ja rauha solmittu
+entisen emämaan kanssa, kun jo nuo ihmiset, jotka olivat pitäneet niin
+suurta ääntä tyranniudesta ja sorrosta ja jotka panivat vastalauseen
+ihmisoikeuksien loukkaamisesta, he kun muka olivat joutuneet sen
+uhreiksi, järjestivät intiaanimetsästyksen niin leppymättömän
+kylmäverisesti kuin heille oli luontaista sukuperän vuoksi.
+
+He eivät tyytyneet ainoastaan oman alueensa puhdistamiseen, saati
+sitten valtaamiinsa laajoihin seutuihin, joita heidän rauhaton
+kansakuntansa toimeliaisuudestaan huolimatta ei kyennyt
+kokonaisuudessaan raivaamaan viljelykselle ja hoitamaan. He halusivat
+päästä molempien valtamerien herroiksi saartamalla joka puolelta
+alkuasukasheimot, joita he alinomaa työntävät tieltään ja jotka
+he lopuksi "hukuttavat Tyyneenmereen", kuten erään vanhan
+intiaanipäällikön ennustavat ja katkeruutta kuvastavat sanat kuuluvat.
+
+Yhdysvalloissa, joista yhä enemmän aletaan muuttaa käsitystä, mutta
+joita ennakkoluuloiset ihmiset ja ne, jotka eivät ota asioista selvää,
+vielä kuvittelevat vapauden klassilliseksi maaksi, tapaa ilkeänä
+epäkohtana kaksi ihmisrotua, jotka on riistetty kolmannen hyväksi, tämä
+kun vaatii itselleen oikeuden määrätä niiden elämästä ja kuolemasta,
+pitäen niitä vain juhtina.
+
+Nämä kaksi rotua, jotka niin hyvin ansaitsevat kaikkien valistuneiden
+henkilöiden ja ihmissuvun todellisten ystävien huomiota, ovat musta- ja
+punaihoinen rotu.
+
+On toiselta puolen totta, että Yhdysvallat osoittaakseen
+ihmisystävällisyyttään ovat jo vuonna 1795 tehneet _rauhan- ja
+ystävyyssopimuksen_ berberiläisvaltioiden kanssa, tarjoten niille
+verrattomasti suurempia etuja kuin Maltan ritarikunta, joka sekin
+halusi tehdä sopimuksen niiden kanssa. Algerin ja Tripolisin kaupunkien
+hallitukset vahvistivat sopimuksen, jossa nimenomaan väitettiin, _ettei
+Yhdysvaltain hallitus missään suhteessa nojaa kristinuskoon_.
+
+Niille, joista tämä voi tuntua liian karkealta, voimme vastata, että
+asianlaita on todellakin niin ja että amerikkalaiset tuntevat vain
+yhden Jumalan: _Dollari-Jumalan_, joka aina ja kaikkialla on ollut
+rosvojen yksinomaisena palveltavana.
+
+Vedettäköön tästä johtopäätöksiä!
+
+_Squatterit_, nuo vailla kotia ja kontua, lakeja ja oikeutta
+olevat miehet, joita kaikki muut hyljeksivät ja jotka ovatkin
+pohjoisamerikkalaisen sivistyksen häpeäpilkku, siirtyvät lakkaamatta
+länteen päin uutisviljelykseltä toiselle, koettaen karkoittaa
+intiaaniheimoja näiden viimeisiltäkin turvapaikoilta.
+
+Squatterien jäljessä saapuu viisi kuusi sotamiestä, rummunlyöjä,
+torvensoittaja ja joku upseeri kantaen tähtilippua.
+
+Sotamiehet rakentavat muutamista puunrungoista jonkun
+linnoituksentapaisen, pystyttävät lipun sen harjalle ja julistavat,
+että liittovaltion rajat ulottuvat sinne asti.
+
+Pari kolme hökkeliä rakennetaan sitten linnoituksen ympärille. Sinne
+asettuu asumaan ryhmä sekarotuista kansaa, johon kuuluu kirjava joukko
+valko-, musta-, puna- ja kupari-ihoisia ihmisiä, ja taas on perustettu
+uusi kaupunki, jolle annetaan sellainen sointuva nimi kuin esimerkiksi
+Utica, Syrakusa tai Rooma, Kartago, ja muutaman vuoden kuluttua, kun
+tässä kaupungissa on jo pari kolme kivitaloa, se itseoikeutettuna
+julistetaan jonkun uuden, vielä olemattoman valtion pääkaupungiksi.
+
+Tämä on tapahtumien kulku tässä maassa. Se on siis jokseenkin
+yksinkertainen, kuten voi huomata.
+
+Muutama päivä edellisessä luvussa kertomiemme tapausten jälkeen sattui
+omituinen kohtaus eräällä valtausalueella, joka tuskin kahta vuotta
+aikaisemmin oli raivattu kuntoon Canadianin rannalle kauniille
+paikalle, viheriöivän kukkulan juurelle.
+
+Täällä oli parikymmentä mielivaltaiseen järjestykseen toistensa viereen
+rakennettua hökkeliä. Sen turvana oli neljällä pienellä tykillä
+varustettu linnoitus, joka hallitsi jokiseutua.
+
+Tämä vielä niin nuori kylä oli tavattomalla amerikkalaisella
+toimeliaisuudellaan hankkinut itselleen sen merkityksen, mikä yleensä
+kuuluu kaupungille. Kaksi kapakkaa oli tupaten täynnä juomaveikkoja, ja
+kolmeen eri kirkkokuntaan kuuluvat temppelit kutsuivat luokseen
+uskovaisia.
+
+Ihmisiä tuli ja meni niin touhuissaan kuin ainakin ne, jotka todella
+tekevät työtä ja hoitavat asioitaan.
+
+Suuri joukko kanootteja liukui jokea pitkin, ja kauppatavaroita täynnä
+olevia kärryjä kulki joka suuntaan akselien kitistessä ja pyörien
+uurtaessa syviä jälkiä tiehen.
+
+Kaikesta tästä liikenteen vilkkaudesta huolimatta tai ehkä juuri sen
+vuoksi oli helppo huomata, että eräänlainen rauhattomuus vallitsi
+kylässä.
+
+Asukkaat puhelivat keskenään. He kokoontuivat ryhmittäin porttien
+luokse, ja joukko miehiä, jotka olivat nousseet tukevien ratsujen
+selkään, lähti vakoilemaan eri suuntiin saatuaan määräykset linnan
+kapteenilta, joka puettuna paraatipukuunsa kaukoputki kädessä ja kädet
+selän takana käyskenteli edestakaisin linnanpaltalla.
+
+Kanootit palasivat vähitellen rantaan, rattaita vetäneet hevoset
+riisuttiin valjaista, vetojuhdat suljettiin aitauksiin, ja koko kylän
+asujamisto kerääntyi torille.
+
+Aurinko painui nopeasti taivaanrantaan päin, yö oli kohta tulossa.
+Ympäristöihin lähetetyt ratsumiehet olivat kaikki jo palanneet.
+
+"Näette", sanoi kapteeni kokoontuneille asukkaille, "että meidän ei
+lainkaan tarvitse pelätä. Se oli vain turhaa hälinää, joten voitte
+rauhassa pysyä kotona. Kahdenkymmenen mailin piirissä ei ole löydetty
+mitään merkkejä intiaaneista."
+
+"Hm!" huomautti muuan iäkäs mestitsierämies nojautuen kivääriinsä.
+"Intiaanit suoriutuvat kyllä nopeasti matkasta."
+
+"Mahdollista kyllä, Valkosilmä", vastasi komendantti, "mutta ole
+vakuutettu siitä, että toimiessani niinkuin olen tehnyt, olen tahtonut
+rauhoittaa väestöä. Intiaanit eivät uskalla ryhtyä kostoon."
+
+"Intiaanit kostavat aina, herra kapteeni", lausui erämies painokkaasti.
+
+"Olet nauttinut liian paljon whiskyä, Valkosilmä. Se on noussut päähän.
+Näet unia valveillakin."
+
+"Suokoon Jumala, että olette oikeassa, herra kapteeni, mutta olen
+viettänyt koko elämäni uutismailla. Tunnen punanahat, kun sitävastoin
+te olette vasta kolmatta vuotta rajaseuduilla."
+
+"Se kyllä riittää", sanoi kapteeni tuimasti.
+
+"Intiaanit ovat kuitenkin, luvallanne sanoen, miehiä, ja ne kaksi
+comanchia, jotka täällä salakavalasti murhattiin vastoin
+ihmisoikeuksia, olivat heimonsa kesken kuuluisia sotureja."
+
+"Olet sekarotua, Valkosilmä. Suosit hiukan liiaksi punaihoista rotua",
+muistutti kapteeni ivallisesti.
+
+"Punaihoinen rotu on rehellinen", vastasi erämies kiivaasti. "Se ei tee
+murhaa pelkästään halusta saada vuodattaa verta, niinkuin te itse
+teitte neljä päivää sitten niille kahdelle soturille, jotka kaikessa
+rauhassa soutivat ohi kanootillaan ja jotka te ammuitte muka
+koetellessanne uutta, Acropolisista saamaanne pyssyä."
+
+"Hyvä on! Jo riittää! Päästä minut kuulemasta selityksiäsi, Valkosilmä.
+Sinulla ei ole oikeutta lausua minulle huomautuksia."
+
+Erämies kumarsi kömpelösti hyvästiksi, vei kiväärin olalleen ja lähti
+matkaansa mutisten poistuessaan:
+
+"Olkoon menneeksi. Vuodatettu veri huutaa kostoa. Punanahat ovat
+miehiä. He eivät jätä rikosta rankaisematta."
+
+Kapteeni palasi linnaan silminnähtävästi harmissaan mestitsin puheesta.
+Asukkaat hajaantuivat vähitellen toivotettuaan toisilleen hyvää yötä ja
+sulkeutuivat koteihinsa huolettomina kuin ainakin ihmiset, jotka ovat
+tottuneet panemaan joka hetki henkensä vaaraan.
+
+Tuntia myöhemmin oli jo täysi yö. Läpinäkymätön pimeys kietoi kylän,
+jonka asukkaat päivän kovan työn rasittamina olivat vaipuneet sikeään
+uneen.
+
+Päivän laskiessa lähetetyt tiedustelijat olivat suorittaneet tehtävänsä
+huolimattomasti tai eivät olleet perillä intiaanien juonista, sillä
+muuten he eivät olisi antaneet erehdyttävää tiedonantoa
+uutisviljelijöille.
+
+Tuskin mailin päässä kylästä oli kaksisataa Käärmeen heimoon kuuluvaa
+comanchia kätkeytyneinä tiheäin pensastojen keskelle ja aarniometsän
+toistensa päälle sortuneiden puunrunkojen lomiin, joista pohjimmaiset
+olivat kaatuneet jo uutisraivaajain uutteran kirveen iskuista. Heidän
+johtajinaan oli useita kuuluisia päälliköitä, joiden joukossa oli
+Kotkanpääkin. Hän oli haavastaan huolimatta tahtonut ottaa retkeen
+osaa. Väijyjillä oli intiaanien kärsivällisyys, jota ei mikään voi
+masentaa, ja he odottivat sopivaa hetkeä voidakseen julmasti kostaa
+kärsimänsä loukkauksen.
+
+Useita tunteja kului minkäänlaisen melun rikkomatta yön hiljaisuutta.
+
+Liikkumattomina kuin pronssipatsaat intiaanit odottivat osoittamatta
+mitään kärsimättömyyden oireita.
+
+Kellon lähetessä yhtätoista illalla kuu nousi taivaalle valaisten
+seutua hopeanhohtoisin sätein.
+
+Silloin kuului kahteen otteeseen koiran kaukaista ulvontaa.
+
+Astuen esiin puun takaa, missä oli ollut kätkössä, Kotkanpää alkoi
+ryömiä tavattoman taitavasti ja nopeasti kylään päin.
+
+Saavuttuaan metsänreunaan hän pysähtyi. Tutkivasti tähysteltyään
+ympärilleen hän matki hevosen hirnuntaa niin erehdyttävästi, että kaksi
+kylän hevosta heti vastasi hänelle.
+
+Muutaman sekunnin odotuksen jälkeen eroitti päällikön harjaantunut
+korva lehtien seasta melkein kuulumatonta kahinaa, ja sitten alkoi
+kuulua härän raskasta huohotusta aivan läheltä. Silloin päällikkö nousi
+pystyyn ja kuunteli.
+
+Pari sekunttia myöhemmin ilmestyi muuan mies hänen eteensä. Se oli
+Valkosilmä, vanha erämies.
+
+Ilkeä hymy levisi hänen ohuille huulilleen.
+
+"Mitä valkoihoiset tekevät?" kysyi päällikkö.
+
+"He nukkuvat" vastasi mestitsi.
+
+"Luovuttaako veli heidät minun käsiini?"
+
+"Kaikki, kaikki."
+
+"Päällikkö pitää aina sanansa. Entä kalpea nainen ja harmaahapsi?"
+
+"He ovat täällä."
+
+"Joutuvatko hekin minulle?"
+
+"Kaikki kylän asukkaat joutuvat veljen käsiin."
+
+"Oh! Metsästäjä ei ole saapunut?"
+
+"Ei vielä."
+
+"Hän saapuu liian myöhään."
+
+"Varsin luultavaa."
+
+"Mitä valkoinen veljeni nyt haluaa?"
+
+"Sitä, mitä olen pyytänyt päälliköltä", vastasi erämies.
+
+"Vuodat, pyssyt ja ruuti ovat tuolla taempana nuorten miesteni
+hallussa."
+
+"Luotan sinuun, päällikkö", lausui erämies, "mutta jos minut petät..."
+
+"Intiaani pitää aina lupauksensa."
+
+"Hyvä! Siis silloin, kun haluat."
+
+Kymmenen minuuttia myöhemmin intiaanit olivat kylän herroina, ja
+asukkaat, jotka vuoron perään herätettiin, joutuivat miekaniskutta
+vangiksi.
+
+Comanchit olivat piirittäneet linnoituksen. Koottuaan sen muurien
+juurelle puiden runkoja, kärryjä, huonekaluja ja epätoivoisten
+uutisviljelijöitten kaikenlaisia työaseita he vain odottivat
+päällikkönsä käskyä aloittaakseen hyökkäyksen sitä vastaan.
+
+Äkkiä näkyi linnoituksen huipulla epäselvä hahmo, ja haukan huuto
+halkaisi avaruuden.
+
+Intiaanit sytyttivät jonkunlaisen rovion, jonka olivat koonneet, ja
+hyökkäsivät paalutusta vastaan päästäen kaikki yhtaikaa kauhistavan ja
+korvia vihlovan sotahuutonsa, joka on heille ominainen ja rajaseuduilla
+aina joukkoteurastuksen enne.
+
+
+
+
+VIII
+
+Kosto
+
+
+Amerikkalaisten asema oli mitä pulmallisin.
+
+Comanchien äänettömän hyökkäyksen yllättämänä kapteeni oli havahtunut
+unestaan kuullessaan sen kauhua herättävän sotahuudon, jonka he olivat
+päästäneet, senjälkeen kun linnoituksen edustalle kerätty rovio oli
+sytytetty palamaan.
+
+Hypähtäen vuoteestaan tämä kelpo upseeri, jota tulenliekkien punertava
+loimu aluksi huikaisi, riensi puolipukeissa ja miekka kädessä sille
+puolelle linnoitusta, missä sen varusväki nukkui. Se oli jo hälytetty
+ja kiirehti asettumaan paikalleen huolettoman uljaana, mikä on
+yankeille ominaista.
+
+Mutta mitä olisi voinut tehdä?
+
+Varusväkeen kuului kaksitoista miestä kapteeni mukaanluettuna.
+
+Miten luvultaan niin heikko joukko olisi voinut vastustaa intiaaneja,
+joiden pirulliset varjokuvat se näki aavemaisina eroittuvan kaameassa
+tulenloimussa?
+
+Upseeri huokasi.
+
+"Olemme hukassa", mumisi hän.
+
+Näissä lakkaamattomissa taisteluissa, joita käydään intiaanialueiden
+rajoilla, ei tunneta lainkaan meidän sivistyneissä sodissamme
+noudatettavia lakeja.
+
+_Vae victis_ (voi voitetuita!) vallitsee sanan täydellisessä
+merkityksessä.
+
+Verenhimoiset vihamiehet, jotka taistelevat toisiaan vastaan kaikilla
+villikansojen keinoilla, eivät pyydä eivätkä anna armoa. Jokaisessa
+taistelussa on siis kysymyksessä elämä tai kuolema.
+
+Sellainen on tapa.
+
+Kapteeni tiesi sen. Hän ei vähintäkään kuvitellut toisenlaiseksi
+kohtaloa, joka hänen osakseen tulisi, jos hän joutuisi intiaanien
+käsiin.
+
+Hän oli tehnyt sen virheen, että oli antanut punanahkojen yllättää. Nyt
+hänen oli pakko alistua varomattomuutensa seurauksiin.
+
+Mutta kapteeni oli urhoollinen sotilas. Varmana siitä, ettei hän ehjin
+nahoin voisi selviytyä ampiaispesästä, johon oli joutunut, hän ainakin
+tahtoi kunnialla kukistua.
+
+Sotamiehiä ei tarvinnut kiihoittaa tekemään velvollisuuttansa. He
+tiesivät yhtä hyvin kuin heidän kapteeninsakin, ettei ollut mitään
+pelastumisen toivoa.
+
+Linnoituksen puolustajat asettuivatkin päättäväisesti sulkulaitteiden
+taakse ja ryhtyivät ampumaan intiaaneja niin tarkasti, että nämä
+kärsivät suurta mieshukkaa.
+
+Mies, jonka kapteeni ensimmäiseksi huomasi nousevan linnoituksen
+penkereelle, oli Valkosilmä, vanha erämies.
+
+"Kas, kas", mutisi upseeri itsekseen, "mitä tuo mies täällä tekee ja
+kuinka hän on tänne päässyt?"
+
+Vetäen esiin pistoolin vyöltään hän marssi suoraan mestitsiä kohden ja
+tarttuen tämän kurkkuun pani piipun hänen rintaansa vasten. Samalla hän
+kysyi ilmaisten sitä kylmäverisyyttä, jonka amerikkalaiset ovat
+perineet englantilaisilta ja joka heissä on vielä huomattavasti
+paisunut:
+
+"Millä tavalla olet oikeastaan hankkinut pääsyn linnoitukseen, vanha
+tarhapöllö?"
+
+"Kah! Tulinpahan vaan portin kautta", vastasi toinen vähääkään
+hämmästymättä.
+
+"Todellako? Oletko siis velho?"
+
+"Kukaties."
+
+"Leikki pois, sekarotuinen! Olet myynyt meidät veljillenne
+punanahoille."
+
+Mestitsi hymyili kaameasti. Kapteeni huomasi sen.
+
+"Mutta tekosi ei sinua auta, kurja", huusi hän jyrisevällä äänellä.
+"Sinä ensimmäisenä joudut sen uhriksi."
+
+Erämies irroittautui äkillisellä liikkeellä. Hän hypähti taaksepäin ja
+vetäisi kiväärin olaltaan.
+
+"Saammepa nähdä", sanoi hän virnistellen.
+
+Nämä kaksi miestä, jotka seisoivat ahtaalla alalla vastakkain joka
+hetki yhä voimistuvan tulipalon kaameassa hohteessa, olisivat
+tarjonneet peloittavan näyn katsojalle, joka olisi saanut
+kylmäverisesti heitä tarkastaa.
+
+He edustivat niitä kahta rotua, jotka nykyään asuvat Yhdysvalloissa ja
+joiden välinen taistelu ei lopu, ennenkuin toinen on kuollut
+sukupuuttoon toisen hyödyksi.
+
+Heidän alapuolellaan yltyi taistelu mitä hurjimmaksi rynnistykseksi.
+
+Intiaanit hyökkäsivät raivokkaasti kiljuen varustuksia vastaan, missä
+amerikkalaiset ottivat heidät vastaan ampuen tarkasti tai sohien
+pistimillään.
+
+Mutta tuli yhä paisui, ja sotamiehet kaatuivat yksi toisensa jälkeen.
+Ei kestäisi kauan, ennenkuin kaikki olisi lopussa.
+
+Valkosilmän uhkaukseen kapteeni oli vastannut vain halveksivasti
+hymyillen ja salamannopeasti suunnannut häneen pistoolinsa. Toinen
+pudotti pyssynsä: hänen käsivartensa oli ammuttu puhki.
+
+Kapteeni hyökkäsi hänen kimppuunsa riemusta huudahtaen. Mestitsi kaatui
+selälleen tästä odottamattomasta töytäyksestä.
+
+Hänen vihamiehensä painoi polvensa hänen rintaansa vasten ja katsoi
+häneen tarkasti hetken aikaa.
+
+"No niin!" sanoi hän katkerasti naurahtaen, "olenko erehtynyt?"
+
+"Et", vastasi mestitsi kovalla äänellä, "minä olen tyhmyri, henkeni on
+vallassasi. Tapa minut."
+
+"Ole huoletta. Varaan sinulle intiaanikuoleman."
+
+"Kiiruhda, jos tahdot kostaa", jatkoi erämies ivallisesti, "sillä pian
+se on liian myöhäistä."
+
+"Minulla on aikaa riittävästi... Miksi petit meidät, kurja?"
+
+"Entä sitten?"
+
+"Tahdon tietää sen."
+
+"No niin. Saat tietää kaikki", vastasi erämies oltuaan hetken vaiti.
+"Valkoiset veljesi ovat murhanneet koko perheeni. Tahdoin kostaa."
+
+"Mutta mehän emme ole tehneet sinulle mitään."
+
+"Olethan valkoisia. Tapa minut, ja siihen tämä loppukoon... Kuolen
+iloisena, sillä suuri joukko uhreja seuraa mukanani hautaan."
+
+"Vai niin! Koska asianlaita on niin", lausui kapteeni kamalasti
+hymyillen, "lähetän sinut veljiesi luokse. Näet, että olen rehellinen
+vastustaja."
+
+Sitten hän lujasti painoi polvensa erämiehen rintaa vasten estäen häntä
+vapautumasta rangaistuksesta, jonka aikoi hänelle valmistaa.
+
+"Intiaanien tavalla", lisäsi hän.
+
+Ja ottaen esille veitsensä hän erinomaisen taitavasti leikkasi irti
+mestitsin tiheän, karkean tukan peittämän päänahan.
+
+Erämies ei voinut pidättää kauheata tuskanhuutoa tämän hirveän
+silpomisen johdosta. Veri vuoti pursuen ja peitti hänen kasvonsa.
+
+"Tapa minut!" ulvoi hän, "tapa minut. Tuskani ovat hirveät."
+
+"Niinkö arvelet?" sanoi kapteeni.
+
+"Oi! Tapa minut! Tapa minut!"
+
+"Johan nyt jotakin", vastasi upseeri kohauttaen olkapäitään. "Pidätkö
+minua teurastajana? Ei, minä saatan sinut kunnon ystäviesi luo."
+
+Hän tarttui erämiehen jalkoihin, laahasi hänet penkereen reunalle ja
+potkaisi alas syvyyteen.
+
+Onneton koetti vaistomaisesti välttää putoamista tarttumalla vasemmalla
+kädellään erääseen ulkonevaan hirteen.
+
+Hetken ajan hän riippui ilmassa.
+
+Ilkeätä oli katsella häntä. Hänen verestävä päänsä, hänen kasvonsa,
+joilla musta verivirta yhä vuoti ja kärsimys ja kauhu kuvastuivat, ja
+koko hänen kouristuksentapaisesti hytkähtelevä ruumiinsa herättivät
+kammoa ja inhoa.
+
+"Armoa! Armoa!" huusi hän.
+
+Kapteeni katsoi häneen hymy huulillaan ja kädet ristissä rinnallaan.
+
+Mutta onnettoman väsähtäneet jäntereet eivät enää kauemmin jaksaneet
+häntä kannattaa. Hänen koukistuneet sormensa päästivät otteensa
+hirrestä, johon hän oli epätoivon voimalla tarttunut.
+
+"Pyöveli! Ole kirottu!" huusi hän äänellä, jossa kuvastui äärimmäinen
+raivo.
+
+Samassa hän putosi.
+
+"Hauskaa matkaa!" toivotti kapteeni ilkkuen.
+
+Linnoituksen portilta päin kuului huutoja.
+
+Kapteeni riensi miestensä avuksi.
+
+Comanchit olivat vallanneet sulkulaitteet.
+
+Miehissä he juoksivat linnoituksen sisäosiin teurastaen matkalla
+tapaamansa viholliset ja nylkien heiltä päänahat.
+
+Vain neljä amerikkalaista sotamiestä oli enää hengissä. Muut oli
+tapettu.
+
+Kapteeni vetäytyi linnanpenkereelle johtavien portaiden keskelle.
+
+"Ystäväni", sanoi hän tovereilleen, "voitte kuolla rauhassa. Olen
+surmannut sen, joka meidät petti."
+
+Sotamiehet vastasivat reippaasti hurraten tähän oudonlaiseen
+lohdutukseen. He valmistuivat kalliisti myymään henkensä.
+
+Mutta silloin sattui jotakin käsittämätöntä.
+
+Kuin taikaiskusta lakkasivat intiaanit ulvomasta.
+
+Hyökkäys oli pysähtynyt.
+
+"Mitä he nyt aikoivat tehdä?" mutisi kapteeni. "Minkähän uuden
+konnankoukun nuo riiviöt nyt keksinevät?"
+
+Vallattuaan kaikki linnoituksen puolustusvarusteet Kotkanpää määräsi,
+että taistelu oli keskeytettävä.
+
+Kylässä vangitut uutisasukkaat tuotiin hänen eteensä. Heitä oli
+kaksitoista, joukossa neljä naista.
+
+Kun nuo kaksitoista onnetonta vavisten seisoivat Kotkanpään edessä,
+käski hän viedä naiset erilleen.
+
+Pannen miehet yhden toisensa jälkeen astumaan ohitseen hän katsoi heitä
+tutkivasti. Sitten hän viittasi vieressään seisoville intiaaneille.
+
+Nämä ottivat heti amerikkalaiset huostaansa, iskivät macheteillaan
+heidän molemmat kätensä ranteesta poikki ja työnsivät heidät
+linnoituksen sisään, nyljettyään heiltä päänahat.
+
+Seitsemän uutisasukasta oli jo joutunut tämän julman kidutuksen
+uhriksi. Vain yksi oli enää hengissä.
+
+Hän oli suurikasvuinen, laiha, mutta vielä reipas vanhus. Hänen
+lumivalkeat suortuvansa valuivat olkapäille, tummat silmät sinkoilivat
+salamoita, mutta hänen kasvonsa pysyivät elottomina. Hän odotti
+välinpitämättömän näköisenä, että Kotkanpää päättäisi hänen
+kohtalostaan ja lähettäisi hänet seuraamaan toisia onnettomia.
+
+Comachipäällikkö tarkasteli häntä sillä välin sangen huolellisesti.
+
+Vihdoin tuon villin miehen kasvot kävivät lempeämmiksi, hymy levisi
+hänen suupieliinsä ja tarttuen vanhuksen käteen hän lausui:
+
+"_Usted no conocer amigo?_ -- Etkö tunne ystävääsi?" kysyi hän huonolla
+espanjankielellä rodulleen ominaisella kurkkuäänellä.
+
+Tämän kuullessaan vanhus vavahti ja katsoi vuorostaan tarkasti
+intiaania.
+
+"Kah!" huudahti hän hämmästyneenä, "_el Gallo_ -- Kukko!"
+
+"Ooh!" vastasi päällikkö tyytyväisenä, "minä olen Harmaahapsen ystävä.
+Punanahoilla ei ole kahta sydäntä. Isä on pelastanut henkeni, isä saa
+tulla telttaani."
+
+"Kiitos, päällikkö. Suostun kutsuusi", sanoi vanhus puristaen intiaanin
+kättä, jonka tämä hänelle ojensi.
+
+Ja hän riensi kiireesti erään keski-ikäisen naisen luo, jolla oli jalot
+piirteet ja jonka tuskan kuihduttamilla kasvoilla näkyi jälkiä
+kauneudesta.
+
+"Jumalan kiitos", lausui nainen liikutettuna, vanhuksen saapuessa hänen
+luokseen.
+
+"Jumala ei koskaan hylkää niitä, jotka luottavat häneen."
+
+Sillä aikaa punanahat suorittivat lopputehtäviä kauheassa näytelmässä,
+jossa olemme antaneet lukijaimme olla läsnä.
+
+Kun kaikki uutisasukkaat oli suljettu linnoitukseen, viritettiin
+tulipalo taas uuteen voimaan kaikin aineksin, mitä voitiin kerätä, ja
+tiiliseinämä eroitti ikipäiviksi maailmasta nuo onnettomat
+amerikkalaiset.
+
+Pian linnoitus oli vain tavaton rovio, josta kuului tuskanhuutoja ja
+niiden lomassa ampuma-aseiden pauketta.
+
+Välinpitämättöminä comanchit matkan päästä seurasivat tulipalon
+kehittymistä, hymyillen paholaisen lailla kostolleen.
+
+Liekit olivat vallanneet koko rakennuksen. Ne kohosivat kauhistavan
+nopeasti luoden kirkasta valoaan kauas erämaahan kolkon majakan tapaan.
+
+Linnoituksen harjalla nähtiin muutamien ihmisten toivottomina liikkuvan
+edestakaisin, samalla kun toiset polvistuneina näyttivät rukoilevan
+Jumalan armoa.
+
+Äkkiä kuului kauhistuttavaa ryskettä. Tuskallista kuolinkamppailua
+todistava huuto kaikui avaruudessa. Linnoitus luhistui valtavaan
+rovioon, joka suitsutti ympärilleen säkeniä.
+
+Kaikki oli loppunut!
+
+Amerikkalaiset olivat kukistuneet.
+
+Comanchit pystyttivät mahtavan patsaan sille paikalle, missä kylä oli
+ollut, ja siihen naulattiin kiinni uutisasukkaitten kädet. Yläpäähän
+pantiin kirves, jonka terä oli verellä tahrittu.
+
+Sytytettyään tulen muutamiin hökkeleihin, jotka olivat jääneet
+palamatta, Kotkanpää antoi lähtömääräyksen.
+
+Ainoastaan neljä naista ja vanhus jäivät henkiin koko onnettoman kylän
+asukkaista ja seurasivat comanchien mukana.
+
+Kaamea hiljaisuus vallitsi tästedes tällä paikalla, joka juuri oli
+ollut niin sydäntäsärkevien tapausten näyttämönä.
+
+
+
+
+IX
+
+Aave
+
+
+Kello oli lähes kahdeksan aamulla. Hymyilevä syysaurinko loi kirkasta
+valoaan preirielle.
+
+Linnut lentelivät sinne tänne iloisesti viserrellen, samalla kun toiset
+tiheän lehdistön kätkössä antoivat yhteisesti sulosävelisiä
+laulajaisia. Toisinaan kuusipeura säikähtyneenä kohotti päänsä
+korkeasta ruohosta ja poistui hyppien loitommaksi.
+
+Kaksi metsänkävijän tapaan pukeutunutta ratsastajaa matkasi täyttä
+ravia puolivillien komeiden hevosten selässä Canadian-virran vasenta
+rantaa, muutamien mustien vainukoirien kirmaten juostessa heidän
+ympärillään.
+
+Ratsastajat olivat Uskollinen Sydän ja Ilomieli.
+
+Vastoin tavallisuutta Uskollinen Sydän näytti olevan varsin iloisella
+tuulella. Hänen kasvonsa säteilivät, ja hän katseli tyytyväisenä
+ympärilleen. Väliin hän pysähtyi ja tähysteli etäisyyteen ikäänkuin
+etsien taivaanrannalta jotakin, jota ei ei vielä voinut eroittaa.
+Sitten hän harmistunein elein ryhtyi jatkamaan matkaansa suorittaakseen
+saman tempun sadan askeleen verran edettyään.
+
+"No, totta vie", lausui Ilomieli hänelle vihdoin naurahtaen. "Mehän
+saavumme kohta perille, ole vain huoletta!"
+
+"Niin, _caramba!_ Tiedän sen kyllä, mutta tahtoisin jo olla siellä!
+Mielestäni ne onnenhetket, jotka Jumala minulle suo, saan vain sen
+ihmisen luona, jota nyt menemme tapaamaan. Äitini! Äitini! Rakas
+äitini! Joka minun puolestani jätti kaikki! Luopui kaikesta, mitään
+kaipaamatta ja epäilyksittä! Ah! Mikä onni piileekään äidin
+omistamisessa! Ja siinä, että omistat sydämen, joka ymmärtää omaasi!
+Joka omasta tahdostaan kokonaan uhrautuu puolestasi! Joka elää siitä,
+että sinä elät! Joka iloitsee sinun riemustasi ja käy murheelliseksi
+sinun ollessasi huolissasi! Joka jakaa elämän kahtia kanssasi ottaen
+raskaamman osan itselleen ja jättäen kevyemmän ja helpomman osan
+sinulle! Ah! Ilomieli, jotta oikein voisi ymmärtää, mitä on se
+jumalainen olento täynnä alttiiksiantamusta ja rakkautta, jota
+nimitetään äidiksi, täytyy joutua monen vuoden ajaksi häntä vaille
+kuten minä ja sitten äkkiä tavata hänet rakastettavampana ja
+hurmaavampana kuin ennen! Voi, miten hitaasti matkamme edistyy!
+Jokainen hetki, jonka viivymme, merkitsee äidin suuteloa, jonka aika
+minulta ryöstää! Emmekö jo vihdoinkin saavu perille?"
+
+"Kah, olemmehan jo kaalaamossa."
+
+"En tiedä, mikä on syynä, mutta salainen pelko ahdistaa sydäntäni,
+epämääräinen aavistus panee minut väkisinkin vapisemaan."
+
+"Karkoita synkät tuumasi, hyvä ystäväni! Muutaman minuutin perästähän
+olemme jo äitisi luona."
+
+"Niin, eikö totta? Ja kuitenkin, en tiedä, petynkö, mutta minusta
+tuntuu kuin erämaa ei olisi entisensä näköinen. Ympärillämme vallitseva
+hiljaisuus, tämä yksinäisyys ei tunnu minusta luonnolliselta. Mehän
+olemme aivan lähellä kylää. Meidän täytyisi jo kuulla koirien
+haukuntaa, kukon kiekunaa ja monia muita ääniä, jotka ilmoittavat
+asuttujen seutujen olevan lähellä."
+
+"Todellakin", myönsi Ilomieli epämääräisen levottomana, "ympärillämme
+on varsin hiljaista."
+
+Matkalaiset olivat juuri sillä kohdalla, missä joki tekee jokseenkin
+jyrkän käänteen. Sen korkeat äyräät, joilla oli mahtavia
+kalliomöhkäleitä ja tiheää näreikköä, estivät näkemästä etäämmäksi.
+
+Kylä, jonne erämiehet suuntasivat kulkunsa, oli vain pyssynkantaman
+päässä polvekkeesta, missä he valmistuivat kahlaamaan virran yli, mutta
+sitä oli luonnonesteiden johdosta mahdoton nähdä.
+
+Sillä hetkellä, jolloin hevoset astuivat veteen, ne tekivät äkillisen
+liikkeen taaksepäin, ja vainukoirat päästivät valittavan ulvonnan,
+joka on niiden rodulle ominainen ja herättää jäätävää kauhua
+urhoollisessakin miehessä.
+
+"Mitä se on!" mutisi Uskollinen Sydän käyden kalpeaksi ja katsellen
+säikähtyneenä ympärilleen.
+
+"Katsohan!" vastasi Ilomieli sormellaan osoittaen toverilleen useita
+ruumiita, joita virta toi mukanaan ja jotka liukuivat eteenpäin
+vedenpinnan alla.
+
+"Voi!" huudahti Uskollinen Sydän. "Täällä on tapahtunut jotakin
+kauheata. Äiti! Äiti!"
+
+"Älä niin säikähdä", sanoi Ilomieli, "äitisi on varmaan turvassa."
+
+Kuuntelematta lohdutuksen sanoja, joita hänen ystävänsä hänelle lausui
+itsekään niitä uskomatta, Uskollinen Sydän iski kannukset hevosensa
+kylkeen ja ratsasti jokeen.
+
+He saapuivat pian joen toiselle rannalle.
+
+Silloin heille selveni kaikki.
+
+Heidän edessään vallitsi niin täydellinen hävitys kuin suinkin
+kuvitella saattaa.
+
+Kylä ja linnoitus olivat nyt vain raunioläjä.
+
+Musta, sakea ja katkuinen savu kohosi korkeina kierteinä taivasta
+kohti.
+
+Keskellä kylää kohosi salko, johon oli naulattu ihmisruumiin osia, ja
+niistä _urubu_-linnut kiistelivät kimeästi kirkuen.
+
+Siellä täällä lojui ihmisruumiita, jotka metsän pedot ja korppikotkat
+olivat puoliksi raadelleet.
+
+Näytti siltä kuin ei elävää olentoa olisi paikalla.
+
+Ei mitään ollut jätetty koskematta, kaikki oli murskattu säpäleiksi tai
+heitetty sikin sokin. Heti ensi silmäykseltä huomasi, että intiaanit
+olivat liikkuneet näillä seuduilla osoittamassa valkoihoisille veristä
+raivoaan ja leppymätöntä vihaansa. Heidän jälkensä olivat painuneet
+syvälle tulen ja veren voimalla.
+
+"Voi!" lausui erämies väristen, "aavistukseni lähetti taivas minulle
+varoituksena. Äiti, äiti!"
+
+Uskollinen Sydän heittäytyi pitkäkseen maahan, kätki kasvot käsiinsä ja
+itki!
+
+Tämän karaistun, kaikissa koettelemuksissa horjumattomasti rohkean
+miehen, jota ei mikään pelonaihe voinut yllättää, valtasi tuska samaan
+tapaan kuin jalopeuran. Siinä oli jotakin kauhua herättävää.
+
+Hänen kiljuntaa muistuttavat nyyhkytyksensä viilsivät rintaa.
+
+Ilomieli kunnioitti ystävänsä surua. Millaisen lohdutuksen saattoikaan
+hänelle antaa? Parasta oli sallia kyynelien tulvehtia ja antaa
+ensimmäiselle epätoivon puuskalle aikaa tyyntyä, varmana siitä, että
+tämä pronssinen luonne ei masentuisi pitkäksi aikaa iskuille alttiiksi,
+vaan että pian tulisi vastavaikutus, joka tarjoaisi hänelle tilaisuuden
+toimia.
+
+Vain erämiesten synnynnäisen vaiston johdattamana hän alkoi etsiskellä
+joka suunnalta löytääkseen jonkun merkin, joka myöhemmin voisi ohjata
+heidän tutkimuksiaan.
+
+Kun hän oli kauan kierrellyt raunioiden seassa, kiintyi hänen huomionsa
+läheiseen tiheikköön, josta hän luuli kuulevansa hiljaista tuttua
+ulinaa.
+
+Hän lähestyi sitä kiireesti. Vainukoira, joka suuresti muistutti hänen
+omiaan, hypähti iloisesti hänen jalkojensa juureen ja alkoi hurjasti
+hyväillen osoittaa hänelle riemuaan.
+
+"No, no!" sanoi erämies. "Mitähän tämä merkinnee? Kuka on Trim-raukan
+tuolla tavalla kahlehtinut?"
+
+Hän leikkasi poikki liean, jolla eläin oli sidottu, ja silloin hän
+huomasi, että sen kaulaan oli huolellisesti kiinnitetty neljästi
+taitettu paperilappu.
+
+Hän otti sen käteensä ja juoksi Uskollisen Sydämen luo.
+
+"Veli", lausui hän. "Toivo!"
+
+Erämies tiesi, että hänen ystävänsä tapana ei ollut lausua ylimalkaisia
+lohdutuksia. Hän käänsi kyynelistä kosteat kasvonsa häneen päin.
+
+Heti vapaaksi päästyään koira oli uskomattoman nopeasti karannut
+tiehensä soinnuttomasti ja katkonaisesti haukahdellen kuten vainukoirat
+ollessaan jäljillä.
+
+Ilomieli oli aavistanut näin käyvän ja kiireesti sitonut kaulaliinansa
+eläimen kaulan ympäri.
+
+"En tiedä, mitä voi tapahtua", mutisi kanadalainen nähdessään koiran
+katoavan.
+
+Ja lausuttuaan tämän filosofisen mietelmän hän oli saapunut ystävänsä
+luo.
+
+"Mitä nyt?" kysyi Uskollinen Sydän.
+
+"Lue!" vastasi Ilomieli.
+
+Erämies otti paperin, ja luki sen hätäisesti.
+
+Siinä oli seuraavat sanat:
+
+-- Olemme punanahkojen vankeina... Rohkeutta!... Äidillenne ei ole
+tapahtunut mitään onnettomuutta.
+
+"Jumalan kiitos!..." huudahti Uskollinen Sydän liikutettuna suudellen
+paperia, jonka painoi rintaansa vasten. "Äitini elää!... Ah! Minä kyllä
+tapaan hänet"...
+
+"Totisesti!..." lisäsi Ilomieli varmasti.
+
+Täydellinen muutos oli kuin taikavoimasta tapahtunut erämiehen
+mielentilassa. Hän oli ojentautunut jälleen suoraksi, ja hänen kasvonsa
+säteilivät.
+
+"Aloittakaamme tutkimuksemme", sanoi hän. "Kenties joku onnettomista
+kyläläisistä on päässyt hengissä. Häneltä saamme tietää, mitä on
+tapahtunut."
+
+"Aivan niin!" vastasi Ilomieli reippaasti. "Etsikäämme!"
+
+Koirat kaapivat vimmatusti linnoituksen raunioita.
+
+"Alkakaamme sieltä", sanoi Uskollinen Sydän.
+
+Molemmat ryhtyivät korjaamaan muraa pois niin innostuneesti, etteivät
+he sitä itsekään käsittäneet.
+
+Parinkymmenen minuutin kuluttua he keksivät jonkunlaisen laskuoven.
+
+Alhaalta kuului heikkoja ja epäselviä ääniä.
+
+"He ovat siellä"! sanoi Ilomieli.
+
+"Suokoon Jumala, että olisimme saapuneet ajoissa heidät pelastamaan!"
+
+Vasta jokseenkin pitkän ajan kuluttua heidän onnistui tavattomin
+ponnistuksin nostaa ovi.
+
+Silloin heille tarjoutui kauhistava näky.
+
+Pahalta löyhkäävässä kellarissa makasi parikymmentä henkeä sekaisin
+toistensa päälle kasattuina.
+
+Erämiehet eivät voineet pidättää kauhuaan, vaan vetäytyivät väkisinkin
+taaksepäin.
+
+Mutta he palasivat heti kellarin suulle pelastaakseen, mikäli se ei
+vielä olisi liian myöhäistä, jonkun näistä onnettomista uhreista.
+
+Vain yksi ainoa osoitti elonmerkkejä. Muut olivat kuolleet.
+
+He kantoivat hänet ulos maanalaisesta kellarista, laskivat lepäämään
+kuivista lehdistä valmistetulle vuoteelle ja osoittivat hänelle
+huolenpitoa, jota hänen tilansa vaati.
+
+Koirat nuolivat haavoittuneen käsiä ja kasvoja.
+
+Muutamien minuuttien kuluttua mies liikahti vähän, avasi ja sulki
+silmänsä joitakin kertoja ja huoahti syvään.
+
+Ilomieli pisti rommia sisältävän leilin suun hänen yhteenpuristuneiden
+hampaittensa väliin ja pakoitti hänet juomaan pari kulausta tätä
+juomaa.
+
+"Hän on hyvin sairas", totesi erämies.
+
+"Hän on mennyttä miestä", vastasi Uskollinen Sydän painaen päänsä alas.
+
+Haavoittunut oli kuitenkin saanut vähän voimia.
+
+"Hyvä Jumala!" sanoi hän heikolla ja katkonaisella äänellä, "minä
+kuolen, minä kuolen!"
+
+"Toivokaa", vastasi Ilomieli hänelle lempeästi.
+
+Ohimenevä puna peitti haavoittuneen kalpeat posket, ja surumielinen
+hymy väreili hänen suupielissään.
+
+"Mitä varten eläisin?" jatkoi hän. "Intiaanit ovat teurastaneet kaikki
+toverini, ensin kauheasti heidät silvottuaan. Elämä olisi minulle liian
+raskas taakka."
+
+"Jos ennen kuolemaanne haluatte jotakin, mitä voimme toimittaa, niin
+puhukaa, ja me toimitamme sen metsästäjäkunniamme kautta."
+
+Kuolevan silmät välähtivät villisti.
+
+"Antakaa tänne leilinne!" sanoi hän Ilomielelle.
+
+Tämä ojensi sen hänelle.
+
+Haavoittunut joi ahnaasti, hänen otsalleen kohosi kostea hiki, ja
+kuumeinen hohde peitti hänen kasvonsa, jotka silloin saivat peloittavan
+ilmeen.
+
+"Kuulkaa", sanoi hän käheällä ja katkonaisella äänellä. "Olin täällä
+päällikkönä. Intiaanit, joita muuan kurja mestitsi auttoi myyden meidät
+heille, yllättivät kylän."
+
+"Mikä oli tuon miehen nimi?" kysyi erämies vilkkaasti.
+
+"Hän on kuollut!... Olen hänet surmannut!" vastasi kapteeni
+äänensävyllä, joka ilmaisi kuvaamatonta vihaa ja vahingoniloa.
+"Intiaanit tahtoivat vallata linnoituksen. Taistelu oli kauhea. Meitä
+oli kaksitoista päättäväistä miestä neljääsataa villiä vastassa. Mitä
+saatoimme tehdä? Taistella viimeiseen hengenvetoon. Sen päätimmekin
+tehdä. Intiaanit havaitsivat mahdottomaksi saada meidät elävinä
+käsiinsä. Luoksemme heitettiin kylän asukkaita, kun heiltä ensin oli
+nyljetty päänahka ja isketty ranteet poikki. Sitten he sytyttivät
+linnoituksen tuleen."
+
+Haavoittunut, jonka ääni heikkeni heikkenemistään ja jonka sanat
+tulivat yhä vaikeammiksi ymmärtää, joi pari kulausta rommia. Sitten hän
+jatkoi kertomustaan, jota erämiehet kuuntelivat tarkkaavasti.
+
+"Kellarina käytetty maanalainen käytävä oli linnoituksen vallien alla.
+Kun huomasin, ettei meillä enää ollut mitään pelastumiskeinoa ja että
+pakeneminen oli mahdotonta, käskin onnettomien toverieni laskeutua
+kellariin toivoen, että Jumala sallisi meidän sillä tavalla pelastua.
+Muutamia minuutteja myöhemmin linnoitus sortui päällemme. Ei kukaan voi
+kuvitella tuskanhetkiä, joita saimme kärsiä tässä inhoittavassa
+luolassa vailla ilmaa ja valoa.
+
+"Haavoittuneiden vaikerrukset, ja me olimme haavoittuneita kaikki, kuka
+enemmän, kuka vähemmän, heidän pyytäessään vettä ja kuolevien korina
+olivat kauheata konserttia, jota kukaan ei pysty kuvailemaan.
+Kärsimyksemme, jotka jo olivat sietämättömät, kasvoivat vielä ilman
+puutteessa. Jonkunlainen verinen hulluus valtasi meidät. Syöksyimme
+toistemme kimppuun, ja soraläjän alla alkoi pimeässä hirvittävä
+taistelu, joka pakostakin loppui kaikkien taistelijoitten kuolemaan.
+Kuinka kauan tällaista kesti, sitä en osaa sanoa. Tunsin, että kuolema,
+joka oli kangistanut kaikki toverini, pian tapaisi minutkin, kun te
+saavuitte siirtämään sen tulon muutamia minuutteja tuonnemmaksi.
+Jumalalle kiitos! En tarvitse kostotta kuolla."
+
+Kun nämä sanat oli lausuttu melkein kuulumattomalla äänellä, seurasi
+näiden kolmen miehen kesken haudanhiljaisuus, jonka rikkoi vain
+kuolevan kumea korina hänen kuolinkamppailunsa alkaessa.
+
+Äkkiä kapteeni liikahti. Hän kohottautui hiukan ja luoden erämiehiin
+verisen katseen lausui:
+
+"Villit, jotka hyökkäsivät kimppuumme, kuuluivat comanchien heimoon.
+Heidän päällikkönsä on nimeltään Kotkanpää. Vannokaa kostavanne
+puolestani kuin rehelliset erämiehet."
+
+"Sen vannomme!" lausuivat molemmat miehet lujalla äänellä.
+
+"Kiitos!" mutisi kapteeni ja kaatuen äkkiä selälleen jäi
+liikkumattomana makaamaan.
+
+Hän oli kuollut.
+
+Hänen kurttuisilla kasvoillaan ja avoimissa silmissään kuvastuivat
+vielä viha ja vimma, jotka olivat häntä elähyttäneet vielä tänä viime
+hetkellään.
+
+Erämiehet katselivat häntä kotvan ajan. Sitten he, karkoittaen tämän
+tuskallisen vaikutelman, ryhtyivät täyttämään velvollisuuttaan
+suorittaen viimeiset kunnianosoitukset intiaanien onnettomille
+uhreille.
+
+Laskevan auringon luodessa viimeisiä säteitään he päättivät katkeran
+toimen, johon olivat joutuneet.
+
+Levähdettyään muutaman hetken Uskollinen Sydän nousi satuloimaan
+hevosensa.
+
+"Lähtekäämme nyt, veliseni", sanoi hän Ilomielelle, "seuraamaan
+Kotkanpään jälkiä."
+
+"Lähtekäämme", toisti erämies.
+
+Molemmat katselivat pitkään ja surumielisesti ympärilleen hyvästiksi ja
+viheltäen koirat luokseen tunkeutuivat rohkeasti metsään, jonka
+kätköihin comanchit olivat hävinneet.
+
+Samalla hetkellä kuu tuli esille utupilven takaa tuhlatakseen
+surumielisiä säteitään amerikkalaisen kylän raunioille, missä vallitsi
+yksinäisyys ja kuolema.
+
+
+
+
+X
+
+Varustettu leiri
+
+
+Jätämme erämiehet seuraamaan punanahkojen jälkiä ja palaamme kenraalin
+luokse.
+
+Muutamia minuutteja senjälkeen, kun ennenmainitut kaksi miestä olivat
+lähteneet meksikolaisten leiristä, tuli kenraali teltastaan. Luotuaan
+ympärilleen tutkivan katseen ja hengittäen raikasta aamuilmaa alkoi hän
+kävellä edestakaisin huolestuneen näköisenä.
+
+Yön tapahtumat olivat syvästi vaikuttaneet vanhaan soturiin.
+
+Ensi kertaa kenties koko retken alusta lähtien hän katseli sitä
+oikeassa valossa. Hän kysyi itseltään, oliko hänellä todellakin oikeus
+ottaa mukaansa tällaiseen yhtäjaksoisia vaaroja ja väijytyksiä
+uhkaavaan elämään niin nuorta tyttöä kuin hänen sisarentyttärensä oli,
+jonka elämä tähän asti oli ollut vain keskeytymätön sarja suloisia ja
+rauhallisia kokemuksia ja joka luultavasti ei voisi tottua näihin
+alituisiin vaaroihin ja preirie-elämän levottomuuksiin, jotka lyhyessä
+ajassa voivat murtaa lujimmankin tarmon.
+
+Hän oli aivan neuvoton. Hän jumaloi sisarentytärtään. Tämä oli hänen
+ainoa rakkautensa esine, hänen yksinomainen lohduttajansa. Hänen
+puolestaan hän oli tuhannesti luvannut uhrata koko omaisuutensa
+empimättä ja arvelematta. Mutta toiselta puolen olivat syyt, jotka
+olivat pakoittaneet hänet tälle retkelle, niin tärkeät, että hän vapisi
+ja tunsi kylmän hien kohoavan otsalleen ajatellessaan sen
+peruuttamista.
+
+"Mitä on tehtävä?" mutisi hän.
+
+Doña Luz, joka nyt vuorostaan tuli teltasta, huomasi enonsa, joka
+ajatuksiinsa vaipuneena yhä jatkoi kävelyään, ja juoksi hänen luokseen,
+kietaisten sydämellisesti kätensä hänen kaulansa ympäri.
+
+"Huomenta, eno", tervehti hän hyväillessään.
+
+"Huomenta, tyttöseni", vastasi kenraali -- hänen oli tapana puhutella
+sisarentytärtään sillä tavalla -- "kas, kas! Sinähän olet varsin
+iloinen tänä aamuna."
+
+Ja hän vastasi heltyneenä tytön hyväilyihin.
+
+"Miksi en olisi iloinen, eno? Olemmehan Jumalan armosta vastikään
+pelastuneet suuresta vaarasta, koko luonto näyttää hymyilevän, lintuset
+laulelevat joka puussa, aurinko valaa lämmittäviä säteitään.
+Olisimmehan kiittämättömiä Luojaa kohtaan, jos pysyisimme tunteettomina
+nähdessämme hänen voimansa näin ilmenevän."
+
+"Viime yönä meitä uhanneet vaarat eivät siis ole häiritsevästi
+vaikuttaneet mieleesi, lapseni?"
+
+"Eivät ollenkaan, eno. Ellei häiriöksi ole katsottava ääretöntä
+kiitollisuutta niiden hyvien töiden johdosta, joita Jumala on meille
+niin ylenmäärin suonut."
+
+"Hyvä, tyttöseni", vastasi kenraali iloisena, "tunnen itseni
+onnelliseksi kuullessani sinun puhuvan tuolla tavalla."
+
+"Sitä parempi, jos se teitä miellyttää, eno."
+
+"Elämä, jota nykyään vietämme", jatkoi kenraali seuraten mielessään
+liikkuvaa ajatusta, "ei siis lainkaan väsytä sinua."
+
+"Ei vähääkään. Päinvastoin pidän sitä varsin hauskana", vastasi tyttö
+hymyillen, "ja ennen kaikkea niin vaihtelevana."
+
+"Niin", lausui kenraali yhtyen sisarentyttärensä iloisuuteen. "Mutta",
+lisäsi hän tullen jälleen totiseksi, "minusta tuntuu, että liiaksi
+unohdamme auttajamme."
+
+"He ovat jo lähteneet", vastasi doña Luz.
+
+"Ovatko he lähteneet?" kysäisi kenraali hätkähtäen.
+
+"Ovat. Jo tunti sitten."
+
+"Miten sen tiedät, tyttöseni?"
+
+"Siitä yksinkertaisesta syystä, eno, että he sanoivat minulle hyvästi,
+ennenkuin lähtivät."
+
+"Sepä oli ikävää", mutisi kenraali pahoillaan. "Palvelus velvoittaa
+yhtä hyvin niitä, jotka sen tekevät, kuin niitä, joille se tehdään.
+Heidän ei olisi pitänyt jättää meitä tällä tavalla sanomatta, voimmeko
+heitä enää koskaan tavata, ja lausumatta edes nimiään."
+
+"Ne minä tiedän."
+
+"Tiedätkö ne, tyttöseni?" tiedusteli kenraali hämmästyneenä.
+
+"Tiedän. Ennen lähtöäni he sanoivat ne minulle."
+
+"No... mitkä ovat heidän nimensä?" kysyi kenraali vilkkaasti.
+
+"Nuorempi on Ilomieli."
+
+"Entä vanhempi?"
+
+"Uskollinen Sydän."
+
+"Ah! Minun täytyy vielä tavata nämä kaksi miestä", sanoi kenraali
+tuntien mielenliikutusta, jonka syytä ei itsekään voinut selittää.
+
+"Kuka tietää?" vastasi nuori tyttö mietteissään. "Kenties saamme nähdä
+ensi vaaran meitä uhatessa heidän ilmestyvän kahden hyväätekevän
+haltian lailla."
+
+"Suokoon Jumala, ettemme samanlaisesta syystä tarvitsisi heidän
+paluutaan."
+
+Kapteeni saapui lausumaan heille aamutervehdyksensä.
+
+"Ahaa, kapteeni", huudahti kenraali hymyillen. "Ovatko miehenne jo
+tointuneet säikähdyksestään?"
+
+"Täydellisesti, herra kenraali", vastasi nuori mies. "He ovat valmiit
+jatkamaan matkaa heti kun käskette."
+
+"Syötyämme lähdemme liikkeelle. Pyydän teitä antamaan tarpeelliset
+käskyt lanceroille ja kutsumaan Lörpön luokseni."
+
+Kapteeni poistui.
+
+"Mitä sinuun tulee, tyttöseni", jatkoi kenraali kääntyen doña Luzin
+puoleen, "niin pyydän sinua huolehtimaan aamiaisvalmistuksista
+keskustellessani oppaan kanssa."
+
+Nuori tyttö riensi pois.
+
+Pian saapui Lörppö.
+
+Hänen katseensa oli tavallista synkempi ja jurompi.
+
+Kenraali ei näyttänyt sitä huomaavan.
+
+"Tiedät", lausui hän tulijalle, "että eilen ilmaisin aikomukseni etsiä
+paikan, mihin joukkoni voisi turvallisesti leiriytyä muutamiksi
+päiviksi."
+
+"Aivan niin, herra kenraali."
+
+"Vakuutit tuntevasi paikan, joka täysin soveltuisi tähän
+tarkoitukseen."
+
+"Niin vakuutin."
+
+"Oletko valmis opastamaan minut sinne?"
+
+"Milloin vain tahdotte."
+
+"Paljonko tarvitsemme aikaa sinne saapuaksemme?"
+
+"Kaksi päivää."
+
+"Sepä mainiota. Lähdemme matkaan heti aamiaisen jälkeen."
+
+Lörppö kumarsi mitään vastaamatta.
+
+"Muuten", lausui kenraali teeskennellyn välinpitämättömästi, "minusta
+näyttää, että joukostamme puuttuu yksi teidän miehistänne."
+
+"Niin puuttuukin."
+
+"Minne hän on joutunut?"
+
+"Sitä en tiedä."
+
+"Mitä? Etkö tiedä?" huudahti kenraali tutkivasti katsahtaen oppaaseen.
+
+"En. Heti tulipalon huomattuaan hän pelon vallassa yritti pelastua
+vaarasta."
+
+"Yritti pelastua?"
+
+"Niin, hän on siten luultavasti joutunut pelkuruutensa uhriksi."
+
+"Mitä tarkoitat?"
+
+"Hän lienee saanut surmansa tulipalossa."
+
+"Miesraukka!"
+
+Väkinäinen hymy väreili oppaan huulilla.
+
+"Onko teillä minulle vielä muuta sanottavaa, herra kenraali?"
+
+"Ei! Mutta, odotahan!"
+
+"Mitä?"
+
+"Etkö tunne niitä kahta erämiestä, jotka viime yönä tekivät meille niin
+suuren palveluksen?"
+
+"Kaikki preiriellä tuntevat heidät."
+
+"Keitä ne miehet ovat?"
+
+"Metsästäjiä ja erämiehiä."
+
+"Sitä en sinulta kysy."
+
+"Mitä sitten?"
+
+"Haluan puhua heidän maineestaan."
+
+"Vai niin?" huudahti opas vilkkaasti.
+
+"Niin."
+
+"Siitä en tiedä mitään."
+
+"Mitkä ovat heidän nimensä?"
+
+"Ilomieli ja Uskollinen Sydän."
+
+"Etkö tiedä kertoa mitään heidän elämästään?"
+
+"En mitään."
+
+"Hyvä! Voit poistua."
+
+Opas teki kunniaa ja poistui hitain askelin toveriensa luo, jotka
+valmistuivat matkallelähtöön.
+
+"Hm!" mutisi kenraali katseellaan seuraten häntä. "Täytyy pitää
+silmällä tuon veijarin puuhia. Hänen käyttäytymisessään on jotakin
+salaperäistä."
+
+Näin puheltuaan itsekseen kenraali meni takaisin telttaansa, missä
+kapteeni, tohtori ja doña Luz odottivat häntä aamiaiselle.
+
+Aamiainen ei kestänyt kauan.
+
+Korkeintaan puoli tuntia myöhemmin oli teltta purettu, matkatavarat
+kuormattu muulien selkään, ja karavaani jatkoi matkaansa Lörpön
+johdolla, joka käveli parikymmentä askelta muitten edellä.
+
+Preirie oli suuresti muuttunut sitten viime näkemän.
+
+Siellä täällä peittivät savuavat tuhkaläjät mustan ja palaneen maan.
+Paikoittain näkyi hiiltyneitten, mutta vielä pystyssä törröttävien
+puitten runkoja. Kaukana tulipalo vielä raivosi, ja taivaanrannan
+peittivät punertavat savupilvet.
+
+Hevoset kulkivat vain varovaisesti tätä epätasaista seutua, missä ne
+paikoitellen kompastuivat liekkien hirveän syleilyn uhriksi joutuneiden
+eläinten luihin.
+
+Kolkko synkkämielisyys, jota lisäsi vielä matkustajien edessä aukeneva
+näköala, valtasi heidät. He kävelivät toistensa vieressä sanaakaan
+lausumatta ja ajatuksiinsa vaipuneina.
+
+Tie, jota karavaani eteni, kiemurteli syvänteessä, jonkun kuivuneen
+puron uomassa, joka piirsi syvän uurteen kahden mäen väliin.
+
+Hevosten tallaamalla tiellä oli mukulakiviä, jotka kierivät kavioiden
+alta lisäten matkan vaikeuksia, ja auringon polttavat säteet olivat
+varsin rasittavia paahtaen pystysuorasti matkalaisiin näiden
+kykenemättä millään tavalla itseään suojaamaan. Seutu, jonka kautta he
+matkustivat, oli näet kuin erämaata, jommoisia tapaa Afrikan
+sisäosissa.
+
+Päivä kului näin, eikä mikään seikka, matkalaisia vaivaavaa väsymystä
+lukuunottamatta, ollut vaihteluna yksitoikkoisuuteen.
+
+Iltapuolella he leiriytyivät aivan autiolle paikalle, mutta
+taivaanrannalla he havaitsivat vehreyttä, mikä heille tuotti suurta
+lohdutusta. He saapuisivat vihdoinkin vyöhykkeeseen, joka ei ollut
+tulipalon hävitysaluetta.
+
+Seuraavana päivänä Lörppö antoi pari tuntia ennen auringonnousua
+määräyksen lähteä liikkeelle.
+
+Päivä oli vielä rasittavampi kuin edellinen. Matkalaiset olivat
+leiriydyttäessä lopen uupuneet.
+
+Lörppö oli puhunut kenraalille totta. Paikka soveltui ihmeteltävän
+hyvin intiaanien hyökkäyksen torjumiseen. Emme kuvaile sitä, koska
+lukija sen jo tuntee. Tällä paikalla erämiehet oleskelivat heidät ensi
+kertaa esittäessämme.
+
+Luotuaan sotilaan varman katseen ympärilleen kenraali ei voinut olla
+lausumatta julki tyytyväisyyttään.
+
+"_Bravo_", sanoi hän oppaalle. "Jos olemme saaneet kokea melkein
+voittamattomia vaikeuksia tänne saapuaksemme, niin voisimme tarpeen
+tullen kestää kovankin piirityksen."
+
+Opas ei vastannut. Hän kumarsi epäilyttävästi naurahtaen ja poistui.
+
+"Ihmeellistä", mutisi kenraali. "Vaikka tuon miehen käyttäytyminen
+herättää näennäisesti luottamusta ja vaikka minun on mahdoton moittia
+häntä mistään, niin sittenkin, mistä se sitten johtuneekaan, epäilen,
+että hän pettää meitä hautoen jotakin pirullista suunnitelmaa meitä
+vastaan."
+
+Kenraali oli vanha ja paljon kokenut sotilas, haluton jättämään mitään
+sattuman varaan, joka ikäänkuin _deus ex machina_ tekee tyhjiksi mitä
+huolellisimmin valmistetut aikeet.
+
+Vaikka hänen väkensä olikin väsynyt, ei hän halunnut hukata hetkeäkään.
+Yksissä tuumin kapteenin kanssa hän kaadatti maahan suuren määrän puita
+valmistaakseen vankan pystyvarustuksen paaluaitoineen. Paalutuksen
+taakse lancerot kaivoivat leveän vallihaudan, josta nostivat mullan
+leirin suojaksi. Tämän toisen suojavarustuksen taakse kasattiin
+tavaramytyt, niin että ne muodostivat kolmannen ja viimeisen
+puolustuskehän.
+
+Teltta pystytettiin keskelle leiriä, vahdit lähetettiin paikoilleen, ja
+jokainen valmistautui levolle, jota kaikki suuresti kaipasivat.
+
+Kenraali, joka aikoi jonkun aikaa viipyä tällä paikalla, tahtoi niin
+hyvin kuin mahdollista varmistaa seuralaistensa turvallisuuden, ja
+näillä huolellisilla varokeinoilla hän luulikin siinä onnistuneensa.
+
+Matkalaiset olivat olleet liikkeellä kaksi päivää, ajaen vaikeita teitä
+ja tuskin yhtään nukkuen. He olivat pysähtyneet vain aivan
+välttämättömän lyhyeksi ajaksi hiukan syödäkseen. Sanoimme, että he
+olivat lopen uupuneita. Huolimatta hyvästä tahdostaan pysyä valveilla
+vahdit eivät voineetkaan vastustaa unta, vaan vaipuivat pian syvään
+horrokseen.
+
+Puolenyön aikaan, kun koko leiri oli unessa, nousi muuan mies
+äänettömästi ja kontaten hämärässä kevyesti kuin joku mateleva eläin ja
+edeten äärimmäisen varovasti hiipi varustuksien ja paalutuksen
+ulkopuolelle.
+
+Sitten hän heittäytyi mahalleen maahan, ja käyttäen apunaan käsiään ja
+polviaan hän huomaamattomasti ryömi korkeassa heinässä, suunnaten
+kulkunsa kohti metsää, joka peitti mäentöyryn etualan leviten kauas
+preirielle.
+
+Päästyään jonkun matkan päähän hän varmana siitä, ettei häntä enää
+huomattaisi, nousi seisaalleen.
+
+Kahden pilven lomasta pujahtavan kuun säde valaisi silloin hänen
+kasvonsa.
+
+Mies oli Lörppö.
+
+Hän katseli huolellisesti ympärilleen ja kuunteli tarkasti. Sitten hän
+taitavasti matki preiriekoiran ulvontaa.
+
+Melkein heti senjälkeen toistui huuto, ja muuan mies ilmestyi näkyviin
+korkeintaan kymmenen askeleen päässä Lörpöstä.
+
+Mies oli se opas, joka kolme päivää aikaisemmin oli kiirehtinyt pois
+leiristä tulipalon ensi loimujen näkyessä.
+
+
+
+
+XI
+
+Kauppa
+
+
+Intiaaneilla ja erämiehillä on kaksi eri kieltä, joita he olosuhteiden
+mukaan vuorotellen käyttävät.
+
+Puhekieli ja elekieli.
+
+Kuten puhekieli, on elekielikin Amerikassa lakkaamattoman vaihtelun
+alainen. Melkeinpä jokainen muodostaa oman kielensä. Se on
+kokoelma omituisia ja salaperäisiä liikkeitä, jonkunlaista
+vapaamuurarisähkötystä, jonka mielin määrin vaihtelevia merkkejä
+ymmärtävät vain muutamat siihen perehtyneet.
+
+Lörppö ja hänen toverinsa keskustelivat eleillä.
+
+Tätä merkillistä keskustelua kesti lähes tunnin ajan. Se näytti
+suuresti herättävän puhelijoitten mielenkiintoa, vieläpä niin suuresti,
+että he äärimmäisistä varokeinoista huolimatta, joihin olivat ryhtyneet
+yllätystä vastaan, eivät huomanneet kahta hehkuvaa silmää, jotka
+eräästä tiheiköstä heitä tarkastivat omituisen kiihkeästi.
+
+"Vihdoinkin", virkkoi Lörppö rohjeten lausua pari sanaa, "odotan hyviä
+toimiasi."
+
+"Sinun ei tarvitse kauan odottaa", vastasi toinen.
+
+"Luotan sinuun, Kennedy. Omasta puolestani olen täyttänyt lupaukseni."
+
+"Hyvä, hyvä! Ei tarvita niin paljon sanoja ymmärtääksemme toisemme",
+huomautti Kennedy kohauttaen olkapäitään. "Kunhan vain olisit opastanut
+heidät vähemmän turvalliseen paikkaan, niin ei olisi vaikeata heitä
+yllättää."
+
+"Se on sinun asiasi", tokaisi Lörppö pahasti irvistäen.
+
+Hänen toverinsa katseli häntä hetkisen tarkkaavasti.
+
+"Hm", puhkesi hän puhumaan. "Ota huomioon, _compadre_, että on melkein
+aina typerää pelata kahdenlaista peliä meidän kaltaistemme miesten
+kanssa."
+
+"En pelaa kahdenlaista peliä. Mutta mehän olemme jo kauan tunteneet
+toisemme. Vai mitä, Kennedy?"
+
+"Entä sitten?"
+
+"Entä sitten! Kah, en tahdo, että tällä kertaa minun käy niinkuin on
+käynyt ennen. Siinä kaikki."
+
+"Peräydytkö vai aiotko meidät pettää?"
+
+"En peräydy enkä ole koskaan aikonut teitä pettääkään, tahdon vain..."
+
+"Vain mitä?" kertasi toinen.
+
+"Tällä kertaa en aio luovuttaa sitä, minkä olen luvannut, ennenkuin
+ehtoni on aivan täydellisesti hyväksytty. Ellei, niin..."
+
+"Tuohan vasta on suoraa puhetta."
+
+"Tällaisissa asioissa täytyy olla suora", huomautti Lörppö päätään
+kohautellen.
+
+"Se on oikein! Kas niin, sanohan minulle ehtosi, niin saamme nähdä,
+voimmeko ne hyväksyä."
+
+"Miksi niin? Sinähän et ole ylipäällikkö, vai mitä?"
+
+"Totta kyllä, mutta kuitenkin..."
+
+"Sinulla ei ole määräämisvaltaa, siis se on hyödytöntä. Mutta jos
+Uaktehno -- Tappaja -- olisi täällä, niin asian laita olisi toisin.
+Olen varma, että pääsisimme heti yhteisymmärrykseen."
+
+"Puhu siis, sillä hän kuuntelee sinua", lausui muuan luja ja sointuva
+ääni.
+
+Pensastosta kuului liikettä, ja henkilö, joka tähän asti oli pysynyt
+näiden kahden miehen välisen keskustelun näkymättömänä todistajana,
+katsoi nyt ajan tulleen ottaa siihen osaa, yhdellä hyppäyksellä
+harpaten pensaikosta keskustelijoiden väliin.
+
+"Vai niin! Olette kuunnellut keskusteluamme, kapteeni Uaktehno",
+virkkoi Lörppö yhä välinpitämättömänä.
+
+"Harmittaako se sinua?" kysäisi vastasaapunut ivallisesti naurahtaen.
+
+"Ei lainkaan."
+
+"No jatka sitten, kunnon ystäväni, olen pelkkänä korvana."
+
+"Tosiaankin", lausui opas, "näin asia käykin kenties parhaiten."
+
+"Varsin mainiosti. Puhu, minä kuuntelen."
+
+Henkilö, jota Lörppö puhutteli tuolla kauhealla intiaaninimellä
+Uaktehno, oli puhdasrotuinen valkoihoinen, korkeintaan kolmenkymmenen
+vuoden ikäinen mies, suurikasvuinen ja siromuotoinen, ryhdiltään uljas,
+yllään eränkävijöiden soma puku. Hänen kasvonpiirteensä olivat kauniit
+ja säännölliset, ja niiden ylevä ja vilpitön ilme tavataan usein
+ihmisillä, jotka ovat tottuneet kovaan ja vapaaseen preirie-elämään.
+
+Hän suuntasi Lörppöön suuret, mustat, salamoivat silmänsä, kuunnellen
+puhetta salaperäinen hymy huulillaan ja nojaten karbiniinsa.
+
+"Jos saatan käsiisi henkilöt, joita minut on palkattu opastamaan, niin
+teen sen vain saatuani runsaan palkkion", puhui roisto.
+
+"Se on oikein!" huomautti Kennedy, "ja sen palkkion kapteeni on valmis
+sinulle suorittamaan."
+
+"Niin", lisäsi toinen painaen päänsä merkiksi siitä, että hän oli samaa
+mieltä.
+
+"Oivallista", jatkoi opas, "mutta mikä se palkkio on?"
+
+"Mitä vaadit? Täytyyhän meidän ensin saada kuulla ehtosi tietääksemme,
+voimmeko ne täyttää."
+
+"Kah, ehtoni ovat sangen vaatimattomat."
+
+"No, sano ne sitten."
+
+Opas empi hetkisen, tai paremmin sanoen hän arvioi mielessään edut ja
+vaarat, jotka asia hänelle voisi tarjota. Sitten hän hetken kuluttua
+virkkoi:
+
+"Nämä meksikolaiset ovat sangen rikkaita."
+
+"Se on varsin luultavaa", myönsi kapteeni.
+
+"Minusta näyttää siis..."
+
+"Puhu luikertelematta, Lörppö. Meillä ei ole aikaa kuunnella pitkiä
+esipuheita. Samoin kuin yleensä sekarotuisissa pääsee sinussakin aina
+voitolle intiaaniluonne, etkä koskaan voi käydä suoraan asioihin
+käsiksi."
+
+"No niin", keskeytti opas jurosti, "tahdon viisituhatta piasteria kovaa
+rahaa, tai muuten asiasta ei tule mitään."
+
+"Nyt olet vilpitön. Kas tuo on oikeata puhetta. Nyt tiedämme, mistä on
+lähdettävä. Tahdot siis viisituhatta piasteria?"
+
+"Niin."
+
+"Ja tästä määrästä sitoudut toimittamaan käsiimme kenraalin, hänen
+sisarentyttärensä ja kaikki, jotka kuuluvat heidän seuraansa."
+
+"Heti käskyn saatuani."
+
+"Varsin mainiota. Kuulehan nyt, mitä sanon sinulle."
+
+"No."
+
+"Tunnet minut, eikö niin?"
+
+"Täydellisesti."
+
+"Tiedät, että sanaani voi luottaa."
+
+"Se on kultaa."
+
+"Hyvä. Jos rehellisesti täytät palvelukset, jotka minulle
+vapaaehtoisesti suostut toimittamaan, jos siis saatat käsiini, en sano
+kaikkia karavaaniin kuuluvia meksikolaisia, jotka epäilemättä ovat
+sangen kunnioitettavaa väkeä, mutta joista en tällä kertaa piittaa
+mitään, vaan ainoastaan nuoren tytön, jonka nimi luullakseni on doña
+Luz, niin en anna viittätuhatta piasteria, joita minulta pyydät, vaan
+kahdeksantuhatta. Oletko ymmärtänyt, häh?"
+
+Oppaan silmät kiiluivat rahanhimosta ja ahneudesta.
+
+"Olen", vastasi hän.
+
+"Hyvä."
+
+"Mutta on vaikeata saada hänet yksinään poistumaan leiristä."
+
+"Se on sinun asiasi."
+
+"Haluaisin mieluummin toimittaa huostaanne koko joukon."
+
+"No peijakas! Mitä minä niillä tekisin?"
+
+"Hm! Mutta mitähän kenraali sanoo?"
+
+"Sanokoon mitä sanoo. Se ei kuulu minulle. Hyväksytkö hinnan, jonka
+tarjoan?"
+
+"Hyväksyn."
+
+"Vannotko toimivasi vilpittömästi sopimuksemme mukaan?"
+
+"Sen vannon."
+
+"Mitenkä kauan kenraali aikoo viipyä uudessa leirissään?"
+
+"Kymmenen päivää."
+
+"Mitä sitten äsken puhuit? Et muka tiedä, kuinka voisit saada nuoren
+tytön tulemaan ulos leiristä, vaikka sinulla on niin pitkä aika
+käytettävänäsi."
+
+"Enhän minä tiennyt, milloin vaaditte hänet toimitettavaksi käsiinne."
+
+"Aivan oikein! No niin, annan sinulle yhdeksän päivää aikaa, joiden
+kuluttua tyttö on luovutettava minulle, siis lähtöpäivän aattona."
+
+"No, sitten..."
+
+"Niin, oletko tyytyväinen tähän järjestelyyn?"
+
+"Sen paremmin ei voisi järjestää."
+
+"Onko kauppa sovittu?"
+
+"Peruuttamatta."
+
+"Ota tämä, Lörppö", virkkoi kapteeni ojentaen oppaalle timanteilla
+koristetun neulan, joka oli ollut kiinnitettynä hänen
+metsästyspuseroonsa. "Siinä on käsiraha."
+
+"Oho!" huudahti roisto iloisena tarttuen koristeeseen.
+
+"Tämä neula", jatkoi kapteeni, "on lahja, ja sen annan niiden
+kahdeksantuhannen piasterin lisäksi, jotka sinulle suoritan saadessani
+huostaani doña Luzin."
+
+"Olette jalomielinen ja antelias, kapteeni", lausui opas, "niin että
+olen onnellinen saadessani palvella teitä."
+
+"Muista vain", jatkoi päällikkö synkällä äänellä, luoden puhetoveriinsa
+teräksenkylmän katseen, "että minua nimitetään _Tappajaksi_ ja että jos
+minut petät, niin preiriellä ei ole kyllin varmaa eikä tarpeeksi
+tuntematonta paikkaa, joka voisi sinut turvata kostoni kauheilta
+seurauksilta."
+
+"Sen tiedän, päällikkö", vastasi mestitsi pakostakin väristen, "mutta
+voitte olla huoleton: teitä en petä."
+
+"Sitä toivon! Erotkaamme nyt, sillä poissaolosi voitaisiin huomata.
+Yhdeksän päivän kuluttua olen jälleen täällä."
+
+Opas lähti takaisin leirille, jonne hän saapui kenenkään huomaamatta.
+
+Heti kun nämä kaksi miestä, joiden kanssa Lörppö juuri oli tehnyt tuon
+oudon ja inhoittavan kaupan, olivat jääneet kahden, tunkeutuivat he
+äänettömästi pensastoon, jossa ryömivät kuin käärmeet.
+
+He saapuivat pian pienen, huomaamattoman ja metsän peitossa juoksevan
+joen rannalle. Kennedy vihelsi erikoisella tavalla kaksi eri kertaa.
+
+Kuului heikkoa ääntä, ja kahta hevosta taluttava ratsumies tuli
+näkyviin jonkun askeleen päässä siltä paikalta, mihin he olivat
+pysähtyneet.
+
+"Tule, Frank", virkkoi Kennedy, "voit pelotta saapua lähemmäksi."
+
+Ratsumies heti lähestyi heitä.
+
+"Mitä uutta?" kysyi Kennedy.
+
+"Ei mitään erikoista", vastasi ratsumies, "olen vain keksinyt
+intiaanijoukon jäljet."
+
+"Sepä se!" huudahti kapteeni. "Onko heitä paljon?"
+
+"Jokseenkin."
+
+"Millä suunnalla?"
+
+"He kulkevat preirietä idästä länteen."
+
+"Hyvä, Frank. Ja keitä ne intiaanit ovat?"
+
+"Mikäli voin päätellä, ovat he comancheja."
+
+Päällikkö mietti hetkisen.
+
+"Oh! He kuuluvat johonkin metsästysjoukkueeseen", sanoi hän.
+
+"Se on luultavaa", vastasi Frank.
+
+Molemmat miehet hyppäsivät satulaan.
+
+"Frank ja sinä, Kennedy", lausui päällikkö hetken perästä, "saatte
+lähteä Puhvelisolaan. Leiriytykää siellä luolaan. Tarkatkaa
+huolellisesti meksikolaisten liikkeitä toimien kuitenkin niin, ettei
+teitä huomata."
+
+"Olkaa huoletta, päällikkö."
+
+"Niin, tiedän teidän olevan taitavia ja uskollisia tovereita, jonka
+vuoksi luotan teihin täydellisesti. Tarkatkaa myöskin Lörppöä. Tuohon
+mestitsiin luotan vain puoliksi."
+
+"Sen teemme."
+
+"Näkemiin siis! Saatte pian minulta uusia tietoja."
+
+Hämärästä huolimatta nuo kolme miestä lähtivät täyttä laukkaa
+ratsastamaan eri suunnille.
+
+
+
+
+XII
+
+Sielullista
+
+
+Kenraali oli pitänyt omana salaisuutenaan ne syyt, jotka olivat saaneet
+hänet tekemään retken Yhdysvaltojen eteläisille preirieille, niin
+etteivät edes ne, jotka seurasivat hänen mukanaan, voineet aavistaa,
+mikä oli retken tarkoitus.
+
+Hänen käskystään ja ilman minkäänlaisia näkyviä syitä karavaani oli
+leiriytynyt aivan autioihin erämaaseutuihin, missä oli oleskeltu
+kahdeksan, kymmenen, jopa viisitoistakin päivää, minkään seikan
+pakoittamatta tähän pysähdykseen.
+
+Näistä eri leireistä kenraali poistui joka aamu jonkun oppaan seurassa
+palatakseen vasta illalla.
+
+Mitä hän teki sinä pitkänä aikana, jolloin hän oli poissa?
+
+Mikä oli näiden tutkimusretkien tarkoitus? Aina kun kenraali niiltä
+palasi, kuvastui hänen kasvoillaan yhä synkempi surumielisyys.
+
+Ei kukaan tiennyt sen syytä.
+
+Näiden retkien aikana doña Luz vietti jokseenkin yksinkertaista elämää
+eristettynä näiden sivistymättömien miesten seuraan, jotka olivat hänen
+ympärillään. Hän kulutti ikävissään aikaansa istuen telttansa edessä
+tai ratsastaen hevosellaan kapteeni Aguilarin tai lihavan tohtorin
+saattamana tarkoituksetta ja välinpitämättömänä leirin lähistöllä.
+
+Tällä kertaa taas tapahtui samaa, mitä oli tapahtunut karavaanin
+edellisissä pysähdyspaikoissa.
+
+Nuoren tytön, jonka sekä eno että tohtori olivat jättäneet yksin,
+tohtori kun yhä innokkaammin jatkoi eriskummaisen kasvinsa etsintää,
+lähtien päättävästi joka aamu retkeilemään, oli taas tyydyttävä
+kapteeni Aguilarin seuraan.
+
+Mutta kapteeni Aguilar, vaikka olikin nuori, hienostunut ja eräissä
+suhteissa jokseenkin lahjakas mies, ei voinut, se meidän on pakko
+tunnustaa, doña Luzia huvittaa.
+
+Uljaana, leijonan tavoin rohkeana sotilaana, täydellisesti uskollisena
+kenraalille, jota hän sai kiittää kaikesta, kapteeni oli rajattomasti
+kiintynyt päällikkönsä sisarentyttäreen ja kunnioitti tätä syvästi. Hän
+piti tarkkaa huolta tytön turvallisuudesta, mutta ei ollut lainkaan
+selvillä keinoista, joilla olisi tehnyt hänen aikansa hauskemmaksi
+osoittamalla huomaavaisuutta ja ylläpitämällä herttaista keskustelua,
+joka niin suuresti miellyttää nuoria neitosia.
+
+Tällä kertaa doña Luzilla ei ollut ikävä. Siitä kauheasta yöstä
+lähtien, jolloin tulipalo oli heitä uhannut, siitä saakka, kun
+Uskollinen Sydän niiden tarunomaisten sankarien lailla, joiden ylevistä
+teoista hän niin usein oli kertomuksissa lukenut, oli ilmestynyt häntä
+ja hänen mukanaan olleita pelastamaan, oli muuan outo tunne, jota hän
+ei ollut yrittänyt itselleen selvittää, orastanut nuoressa
+tytönsydämessä, vähitellen kasvanut ja muutamassa päivässä melkein
+kokonaan saanut hänet valtoihinsa.
+
+Erämiehen kuva oli lakkaamatta hänen ajattelunsa kohteena, sen
+suurenmoisen sädekehän ympäröimänä, jonka suunnatonta vaaraa vastaan
+kamppailevan miehen voittamaton tahdonvoima luo pakoittaen tunnustamaan
+hänen etevyytensä. Häntä miellytti palauttaa viehättyneeseen sieluunsa
+tämän muutamia tunteja kestäneen näytelmän eri vaiheita, joiden aikana
+erämies oli näytellyt pääosaa.
+
+Hänen uskollinen muistinsa, jommoinen on kaikkien vielä puhtaitten
+tyttöjen muisti, toi hänen mieleensä perin tarkasti näiden ylevien
+tapahtumien pienimmätkin yksityiskohdat.
+
+Hän sanalla sanoen rakensi ajatuksissaan uudelleen tuon sarjan
+tapahtumia, joihin erämies äkkiä oli sekaantunut ja joista hän
+voittamattoman rohkeutensa ja mielenmalttinsa avulla oli niin
+onnellisesti suoriutunut, pelastaen suuren ihmisjoukon juuri sillä
+hetkellä, kun he olivat menettäneet kaiken toivonsa.
+
+Erämiehen jyrkkäsävyinen lähteminen edes yksinkertaisimmista
+kiitoksista välittämättä, niin että näytti siltä kuin hän ei enää
+ajattelisikaan niitä, jotka oli pelastanut, oli loukannut nuorta
+tyttöä. Hän oli kärsinyt enemmän kuin voi sanoa tästä todellisesta tai
+teeskennellystä välinpitämättömyydestä. Hän koettikin mielessään
+itsepintaisesti keksiä keinoja, joilla saisi pelastajansa katumaan
+kylmyyttään, jos sattuma toisen kerran johtaisi heidät yhteen.
+
+On tunnettua, vaikka se ensi silmäykseltä voisi näyttää mahdottomalta,
+että vihasta tai ainakin uteliaisuudesta on vain yksi askel rakkauteen.
+
+Sen doña Luz astui huomaamattaan.
+
+Doña Luz oli, kuten olemme maininneet, saanut kasvatuksensa
+luostarissa, jonka kynnyksellä olivat kaikua synnyttämättä vaimenneet
+maailman melskeet. Hänen lapsuusaikansa oli kulunut tyynesti ja
+seikkailuitta uskonharjoituksissa tai voipa sanoa taikauskoisissa
+menoissa, jotka Meksikossa ovat uskonnon perustana. Kun hänen enonsa
+otti hänet pois luostarista viedäkseen mukaansa preirielle, ei nuori
+tyttö tuntenut yksinkertaisimpiakaan elämän vaatimuksia, eikä hänellä
+ollut selvempää käsitystä ympäröivästä maailmasta, jonka keskeen äkkiä
+huomasi joutuneensa, kuin sokeana syntyneellä auringonsäteiden
+häikäisevästä loistosta.
+
+Tämä tietämättömyys, joka ihmeellisen hyvin soveltui hänen enonsa
+suunnitelmiin, oli nuorelle tytölle kompastuskivi, johon hän joka hetki
+oli väkisinkin langeta.
+
+Mutta sen huolenpidon johdosta, jota kenraali hänelle osoitti, olivat
+ne muutamat viikot, jotka kuluivat ennen heidän lähtöään Meksikosta,
+vierineet tuottamatta nuorelle tytölle suurtakaan vastusta.
+
+Meidän tulee tässä yhteydessä mainita muuan näköjään joutavanpäiväinen
+tapaus, joka kuitenkin jätti doña Luzin mieleen kovin syvät jäljet.
+
+Kenraali toimi pontevasti saadakseen koolle miehet, joita hän
+retkellään tarvitsi. Hänen oli tästä syystä pakko laiminlyödä
+seurustelu sisarentyttärensä kanssa suuremmassa määrässä kuin olisi
+halunnut.
+
+Koska hän kuitenkin pelkäsi, että nuoren tytön tulisi ikävä jäädessään
+yksin vanhan seuranaisen kanssa palatsiin, jossa hän asui Calle de los
+Platerosin varrella, niin hän lähetti tämän usein illaksi eräitten
+sukulaistensa luokse, joiden kodissa kävi vain valittua seuraa, niin
+että hänen sisarentyttärensä vietti siellä aikansa paljon rattoisammin.
+
+Kun eräänä iltana seura oli ollut tavallista suurempi, oli erottu
+verrattain myöhään.
+
+Mercedin nunnaluostarin vanhan tornikellon lyödessä juuri yhtätoista
+doña Luz ja hänen seuranaisensa olivat tietä soihdulla valaisevan
+peonin seurassa matkalla palatsiin, jossa he asuivat, luoden pelokkaita
+katseita molemmille puolille tietä. Heidän oli astuttava enää vain
+muutamia askelia, kun äkkiä heidän kääntyessään Calle San Agustinilta
+Plateros-kadulle neljä tai viisi hurjannäköistä miestä näytti ikäänkuin
+kohoavan maasta ja ympäröi molemmat naiset, ensin kätevästi
+sammutettuaan peonin soihdun.
+
+Mahdotonta on kuvata tämän hyökkäyksen yllättämän nuoren tytön kauhua.
+
+Hän säikähti niin, että jaksamatta päästää huudahdusta kädet ristissä
+lyyhistyi polvilleen roistojen eteen.
+
+Hänen seuralaisensa sitävastoin kirkui vihlovasti.
+
+Meksikolaiset roistot, kaikki ripeitä miehiä, olivat kädenkäänteessä
+saaneet vanhan naisen vaikenemaan kapuloimalla _rebozollaan_ hänen
+suunsa. Sitten he kylmäverisesti, kuten nämä arvon miehet aina toimivat
+harjoittaessaan ammattiaan varmoina siitä, että oikeus ei pääsisi
+heidän kimppuunsa, ryhtyivät tyhjentämään taskuja.
+
+Se ei vaatinut pitkää aikaa. Viimemainitut eivät ajatelleetkaan
+vastarintaa, vaan päinvastoin luovuttivat kaikella kiireellä
+arvoesineensä, jotka roistot työnsivät taskuihinsa mielihyvästä
+irvistellen.
+
+Mutta juuri kun toimitus oli paraimmillaan, välähti äkkiä miekka heidän
+päittensä yläpuolella ja kaksi rosvoa tuupertui maahan kiroillen ja
+raivosta ulisten.
+
+Ne, jotka olivat jääneet pystyyn, tahtoivat vimmastuneina tästä
+hyökkäyksestä, johon eivät olleet valmistuneet, kostaa toveriensa
+puolesta ja kävivät suinpäin ahdistajan kimppuun.
+
+Säikähtymättä heidän lukumääräänsä tämä astui askeleen taaksepäin,
+asettui puolustusasentoon ja valmistui ottamaan heidät lämpimästi
+vastaan.
+
+Sattumalta kuunvalo osui hänen kasvoihinsa. Roistot vetäytyivät
+pelästyen taaksepäin ja pistivät machetensa takaisin tuppeen.
+
+"Ahaa!" huudahti tuntematon ylenkatseellisesti hymyillen ja yhä
+lähestyen heitä, "tunsittepa minut, jumaliste, hyvät herrat! Olen
+pahoillani, sillä aioin antaa teille hyvän opetuksen. Tälläkö tavalla
+totellaan käskyjäni?"
+
+Roistot pysyivät vaiti alakuloisen ja katuvan näköisinä.
+
+"Kas niin!" jatkoi tuntematon, "tyhjentäkää taskunne, senkin vintiöt,
+ja antakaa naisille takaisin, mitä olette heiltä ryöstäneet."
+
+Rosvot päästivät seuranaisen heti suukapulasta ja palauttivat runsaan
+saaliin, jonka jo kerran olivat luulleet saavansa pitää omanaan.
+
+Doña Luz ei tointunut säikähdyksestään, tarkasteli vain perin
+hämmästyneenä vierasta miestä, jolla oli niin suuri vaikutusvalta
+paatuneisiin roistoihin.
+
+"Onko siinä kaikki?" kysyi tuntematon kääntyen nuoren tytön puoleen.
+"Eikö teiltä puutu enää mitään, señora?"
+
+"Ei enää mitään", vastasi tyttö enemmän kuolleena kuin elävänä,
+tietämättä edes mitä sanoi.
+
+"Nyt saatte lähteä, veijarit", jatkoi tuntematon, "minä saatan kotiin
+nämä naiset."
+
+Roistot eivät antaneet hänen käskeä toista kertaa, vaan katosivat kuin
+korppiparvi raahaten muassaan haavoittuneitansa.
+
+Jäätyään kolmisin naisten kanssa vieras kääntyi doña Luzin puoleen.
+
+"Sallitteko, señorita", sanoi hän hienon kohteliaasti, "minun tarjota
+teille käsivarteni palatsiinne asti? Juuri kokemanne säikähdys tekee
+käyntinne epävarmaksi."
+
+Mitään vastaamatta nuori tyttö koneellisesti työnsi käsivartensa toisen
+kainaloon.
+
+Kun oli saavuttu perille, kolkutti tuntematon ovelle, nosti hattuaan ja
+lausui tytölle:
+
+"Señorita, olen onnellinen siitä, että kohtalo on sallinut minun tehdä
+teille tämän vähäpätöisen palveluksen... Toivoakseni saan kunnian vielä
+kerran nähdä teidät. Jo kauan olen varjona seurannut askeleitanne.
+Jumala, joka on sallinut minun kerran puhutella teitä, suo varmasti
+vielä toisenkin kerran siihen tilaisuuden, vaikka te, mikäli olen
+kuullut, jo muutaman päivän perästä lähdette pitkälle matkalle.
+Sallitteko, että lausun teille, en hyvästi, vaan näkemiin?"
+
+Ja kumarrettuaan syvään nuorelle tytölle hän poistui nopeasti.
+
+Viisitoista päivää tämän eriskummaisen seikkailun jälkeen, jota doña
+Luz ei ollut arvellut sopivaksi kertoa enolleen, hän lähti Meksikosta
+näkemättä tuntematonta toistamiseen. Lähdön edellisenä iltana
+astuessaan makuuhuoneeseensa nuori tyttö oli löytänyt
+rukousjakkaraltaan neljästi taitetun paperin. Hienolla, aistikkaalla
+käsialalla oli paperille kirjoitettu seuraavat sanat:
+
+"Te lähdette, doña Luz. Muistakaa, että sanoin teille näkemiin.
+Pelastajanne Calle de Platerosilta."
+
+Pitkän ajan oli tämä outo tapaaminen suuressa määrin askarruttanut
+nuoren tytön mieltä. Kerran hän oli jo luullut, että Uskollinen Sydän
+ja hänen tuntematon pelastajansa olivat sama henkilö, mutta tämä luulo
+oli pian kadonnut. Miksi tämä olisi menetellyt sillä tavalla? Missä
+tarkoituksessa Uskoilinen Sydän hänet pelastettuaan olisi niin nopeasti
+poistunut? Sehän olisi ollut typerää.
+
+Mutta ihmismielen johdonmukaisuuden tai epäjohdonmukaisuuden nojalla --
+miten sen nyt halunnee sanoa -- Uskollisen Sydämen kuva hänen
+mielessään kävi yhä elävämmäksi sitä mukaa kuin Meksikon seikkailu
+hälveni.
+
+Hän olisi tahtonut nähdä metsästäjän, keskustella hänen kanssaan.
+Miksi? Hän ei itsekään sitä tiennyt: vain hänet nähdä, kuulla hänen
+ääntänsä, joutua lumoukseen hänen niin lempeästä ja niin ylväästä
+katseestaan, ei muuta. Kaikki nuoret tytöt ovat sellaisia.
+
+Mutta miten saisi nähdä hänet jälleen? Kas siinä nousi eteen vaikeus,
+jonka edessä lapsiparan pää painui alakuloisena.
+
+Hänen sydämensä pohjassa kuitenkin jokin, kenties se jumalallinen ääni,
+joka rakkauden hartaudessa puhuu nuorille tytöille, sanoi hänelle, että
+hänen toiveensa pian täyttyy. Hän toivoi. Mitä?
+
+Jotakin odottamatonta tapausta, kenties kauheata vaaraa, joka saattaisi
+heidät tapaamaan toisensa.
+
+Todellinen rakkaus kyllä joskus epäilee, mutta ei koskaan joudu
+epätoivoon.
+
+Neljä päivää senjälkeen, kun leiri oli pystytetty kunnaalle, nuori
+tyttö illalla palatessaan telttaansa hymyili itsekseen nähdessään
+enonsa, joka ajatuksiinsa vaipuneena valmistui menemään levolle.
+
+Doña Luz oli vihdoinkin keksinyt keinon, jolla saattoi ryhtyä etsimään
+Uskollista Sydäntä.
+
+
+
+
+XIII
+
+Mehiläismetsästys
+
+
+Aurinko oli tuskin noussut taivaanrannalle, kun kenraali, jonka hevonen
+oli satuloitu, astui ulos ruokomajasta, jota hän piti makuuhuoneenaan,
+ja valmistautui lähtemään. Juuri kun hän nousi ratsunsa selkään,
+kohotti herttainen käsi teltan oviverhoa ja doña Luz tuli näkyviin.
+
+"Kas, kas! Oletko jo hereillä, pikku rakkaani?" sanoi kenraali
+hymyillen. "Sitä parempi, sillä nyt voin sulkea sinut syliini,
+ennenkuin lähden. Se tuottaa ehkä minulle onnea", lisäsi hän
+huokaisten.
+
+"Älkää lähtekö tuolla tavalla, eno", vastasi tyttö tarjoten hänelle
+otsansa, jolle eno painoi suudelman.
+
+"No miksi niin?" kysyi toinen iloisesti.
+
+"Sentähden, että olen valmistanut teille jotakin, jonka toivon teille
+kelpaavan, ennenkuin nousette ratsaille. Ettehän kieltäydy siitä, eikö
+niin, eno?" pyyteli tyttö veitikkamaisesti hymyillen kuin hemmotellut
+lapset, jotka aina saavat vanhat ukot hyvälle tuulelle.
+
+"Epäilemättä en, rakas lapsi. Ehdoksi panen vain, ettei tarvitse kauan
+odottaa aamiaista, jonka minulle niin ystävällisesti tarjoat, sillä
+minulla on vähän kiire."
+
+"Pyydän teiltä vain muutaman minuutin", vastasi tyttö palaten
+telttaansa.
+
+"No olkoon menneeksi pari minuuttia", myönsi toinen mennen hänen
+perässään.
+
+Nuori tyttö taputti iloisesti käsiään.
+
+Muutamassa hetkessä aamiainen oli valmis, ja kenraali istuutui
+sisarentyttärensä kera pöytään.
+
+Koko ajan enoaan palvellessaan ja huolehtiessaan siitä, ettei tältä
+puuttunut mitään, nuori tyttö katseli häntä niin hämillään ja
+hartaasti, että vanha sotilas vihdoin sen huomasi.
+
+"Kas niin", sanoi hän keskeyttäen syöntinsä ja katsoen
+sisarentytärtään. "Sinulla on minulta jotakin pyydettävää, Lucita.
+Tiedäthän hyvin, että tapanani ei ole kieltää sinulta mitään."
+
+"Se on totta, eno. Mutta luulen, että minun tällä kertaa on vaikeampi
+voittaa teitä puolelleni."
+
+"Ah, eikö mitä!" huudahti kenraali iloisena. "Onko sinulla siis joku
+perin tärkeä asia?"
+
+"Päinvastoin, eno. Ja kuitenkin tunnustan, että pelkään teidän sen
+minulta kieltävän."
+
+"Anna tulla vain, lapseni", vastasi vanha sotilas, "puhu pelkäämättä.
+Sanottuasi, mistä on kysymys, minä kyllä vastaan sinulle."
+
+"No niin, eno", aloitti nuori tyttö punastuen, mutta käyden asiaan
+suoraan käsiksi. "Tunnustan teille, että leirielämä ei tunnu erikoisen
+miellyttävältä."
+
+"Se käsitys minullakin on siitä, lapseni, mutta mitä tahtoisit minua
+tekemään?"
+
+"Kaikki."
+
+"Mitä tarkoitat?"
+
+"Kah, eno, jos olisitte täällä luonani, niin en olisi millänikään.
+Saisinhan silloin viettää aikani teidän seurassanne."
+
+"Mitä minulle sanoit, on varsin hauskaa. Mutta tiedäthän että
+poistuessani joka aamu en voi olla täällä."
+
+"Kas siinähän se vaikeus onkin."
+
+"Aivan niin."
+
+"Mutta jos vain tahdotte, niin asian voi helposti auttaa."
+
+"Niinkö luulet?"
+
+"Siitä olen aivan varma."
+
+"En vielä käsitä, miten se kävisi päinsä. Sillä tavalla tosin, että
+jäisin luoksesi, mutta se on mahdotonta."
+
+"Oh! On toinenkin keino, jolla asian voi aivan hyvin järjestää."
+
+"Ah, vielä mitä!"
+
+"Kyllä, eno. Ja varsin yksinkertainen keino onkin. Haluatteko kuulla?"
+
+"Kas, kas, ja mikä se keino on, sydänkäpyseni?"
+
+"Etkö toru minua, eno?"
+
+"Pikku hupsu! Minäkö sinua toruisin?"
+
+"Se on totta, te olette niin hyvä!"
+
+"Saammehan nähdä. Puhu, pikku imartelijani."
+
+"Niin, eno. Keino on se..."
+
+"Keino on se?"
+
+"Että otatte minut mukaanne retkillenne joka aamu."
+
+"Oh, oh!" lausui kenraali, ja hänen kulmakarvansa menivät ryppyihin.
+"Mitä minulta pyydätkään, rakas lapsi!"
+
+"Mutta sehän on varsin selvä asia, eno, niin ainakin minusta tuntuu."
+
+Kenraali ei vastannut, vaan vaipui ajatuksiin. Nuori tyttö seurasi
+tuskastuneena merkkejä, joita mietteet jättivät hänen kasvoilleen.
+
+Hetken kuluttua kenraali kohotti päätään.
+
+"Itse asiassa", mutisi hän, "se olisikin ehkä parasta." Ja luoden
+nuoreen tyttöön läpitunkevan katseen hän jatkoi: "Sinusta olisi siis
+hauskaa tulla mukaan retkilleni?"
+
+"Kyllä, eno", vastasi tyttö.
+
+"No niin, valmistaudu siis, rakas lapsi. Tästä lähtien saat seurata
+minua retkilläni."
+
+Nuori tyttö nousi pöydästä yhdellä hyppäyksellä, syleili kiihkeästi
+enoaan ja antoi määräyksen satuloida hevosensa.
+
+Neljännestuntia myöhemmin doña Luz ja hänen enonsa Lörpön johtamina ja
+parin lanceron seuraamina poistuivat leiristä ja tunkeutuivat metsään.
+
+"Minne suunnalle haluatte tänään kulkea, kenraali?" kysyi opas.
+
+"Opasta minut niiden erämiesten majalle, joista eilen minulle kerroit."
+
+Opas kumarsi merkiksi, että hän tahtoi noudattaa käskyä. Pieni joukkue
+eteni hiljaa ja vaivaloisesti tuskin eroitettavaa metsäpolkua pitkin,
+jolla hevoset melkein joka askeleella kompastuivat liaaneihin tai
+lankesivat maata pitkin luikertelevia puunjuuria vasten.
+
+Doña Luz oli onnellinen. Kenties hän näillä retkillä tapaisi Uskollisen
+Sydämen.
+
+Lörppö, joka ratsasti muutamia askeleita edellä muita, huudahti äkkiä.
+
+"Mitä nyt?" tiedusti kenraali. "Onko jotakin erikoista, Lörppö?"
+
+"Mehiläisiä, teidän ylhäisyytenne."
+
+"Mitä? Mehiläisiäkö? Onko täälläkin mehiläisiä?"
+
+"Joku aika sitten niitä on tullut."
+
+"Mitä? Onko niitä tänne siirtynyt?"
+
+"On. Tiedättehän, että valkoihoiset ovat tuoneet Amerikkaan
+mehiläisiä."
+
+"Asiassa on perää. Mutta miten ihmeessä niitä tavataan täällä?"
+
+"Ei mikään ole yksinkertaisempaa. Mehiläiset ovat valkoihoisten
+etuvartioita: sitä mukaa kuin valkoihoiset tunkeutuvat Amerikan
+sisäosiin, etenevät mehiläiset heidän edellään viitoittaen heille tietä
+ja osoittaen uutismaan paikkoja. Niiden ilmestyminen asumattomaan
+seutuun ennustaa aina uutisviljelijän tai squatterijoukon tuloa."
+
+"Sepä omituista", mutisi kenraali; "oletko varma siitä, mitä minulle
+kerroit?"
+
+"Olen, aivan varma. Kaikille preirien asujille on tunnettua, että
+esimerkiksi intiaanit luottavat mehiläisiin, jotka erehtymättömän
+varmasti ilmaisevat squatterien tulon."
+
+"Merkillistä", lausui kenraali ihmetellen.
+
+"Hunaja on varmaankin hyvää", sanoi doña Luz.
+
+"Mainiota, señorita, ja jos niin haluatte, on varsin helppoa sitä
+meille hankkia."
+
+"Tehdään niin", päätti kenraali.
+
+Opas, joka vähän aikaisemmin oli pensaikkoon jättänyt syöttiä
+mehiläisille, joiden hänen tarkka katseensa oli havainnut parvittain
+lentelevän tiheiköissä, viittasi seuralaisilleen merkiksi, että he
+pysähtyisivät.
+
+Mehiläiset olivat tosiaan asettuneet syötille ja tutkiskelivat sitä
+parhaillaan innokkaasti. Hankittuaan tarpeeksi varastoonsa tätä ainetta
+ne kohosivat hyvin korkealle ilmaan ja suuntasivat sitten lentonsa
+suoraa viivaa pitkin niin nopeasti kuin kiväärinluoti.
+
+Opas tarkkasi huolellisesti suuntaa, jota ne alkoivat noudattaa, ja
+viitattuaan kenraalille hän lähti seuraamaan niiden jälkiä koko
+partiojoukon saattamana, joka raivasi itselleen tietä toisiinsa
+kietoutuneitten puunjuurien, sortuneiden puiden, pensaikkojen ja
+viidakkojen lävitse, silmät lakkaamatta suunnattuina taivasta kohti.
+
+Täten he eivät kadottaneet näkyvistään hunajaa keränneitä mehiläisiä,
+ja tunnin ajan mitä tukalimmissa oloissa ajettuaan niitä takaa he
+huomasivat niiden saapuvan pesälleen, joka oli rakennettu kuivuneen
+ebenpuun onteloon. Hetken aikaa suristuaan ne menivät pesään aukosta,
+joka oli korkeintaan kahdenkymmenen jalan korkeudella maasta.
+
+Kehoitettuaan seuralaisiansa pysymään kunnioitettavan välimatkan
+päässä, jotta he olisivat suojassa puun kaatuessa ja turvattuina sen
+asujainten kostolta, opas otti esille kirveensä ja alkoi reippaasti
+hakata poikki ebenpuuta sen tyvestä.
+
+Mehiläiset eivät näyttäneet lainkaan säikähtävän kirveen iskuja. Yhä
+edelleen niitä meni pesään ja tuli sieltä ulos, ja ne jatkoivat
+kaikessa rauhassa uutteraa työtään. Eipä edes raju ryskekään, joka oli
+merkkinä rungon murtumiseen, siirtänyt niiden huomiota pois
+tavallisista askareista.
+
+Vihdoin puu kaatui hirvittävästi ryskyen ja halkesi pitkin pituuttaan,
+niin että siinä asuneen yhteiskunnan keräämät rikkaudet tulivat
+näkyviin.
+
+Opas otti heti heinätukon, jonka oli varannut valmiiksi, ja sytytti sen
+tuleen puolustautuakseen mehiläisiltä.
+
+Mutta ne eivät hyökänneet kenenkään kimppuun. Ne eivät edes yrittäneet
+kostaa. Nuo hyönteisraukat olivat hämmästyneitä, ne juoksivat ja
+lentelivät joka suunnalle hävitetyn valtakuntansa ympärillä
+ajattelematta muuta kuin kiirehtiä ottamaan selvää onnettomuudesta.
+
+Silloin opas ja lancerot ryhtyivät toimeen puukoin ja kauhoin
+saadakseen vahakakut esille ja sulloakseen ne nahkaleileihinsä. Useat
+olivat tummanruskeita ja vanhoja, toiset taas kauniinvaaleita, niin
+että kennoissa oleva hunaja oli melkein läpikuultavaa.
+
+Sillä aikaa, kun kiireesti koottiin paraimpia vahakakkuja, saapui joka
+ilmansuunnalta täyttä vauhtia lukemattomin parvin mehiläisiä, jotka
+tunkeutuivat rikottujen vahakakkujen kammioihin, keräten niistä
+itselleen varaston, samalla kun pesän entiset omistajat synkkinä ja
+tylsinä katsoivat hunajansa ryöstöä koettamatta pelastaa siitä edes
+pientä osaakaan.
+
+Mahdotonta on kuvailla niiden mehiläisten ällistystä, jotka
+onnettomuuden aikana olivat poissa tapahtumapaikalta ja jotka
+vähitellen kuormineen saapuivat pesälle. Ne lentelivät kehässä ilmassa
+sillä paikalla, missä puu oli ollut, hämmästyneinä siitä, että
+huomasivat paikan tyhjäksi. Vihdoin ne näyttivät käsittävän niitä
+kohdanneen tuhon ja kokoontuivat ryhmittäin erään läheisen puun
+kuivuneelle oksalle, josta ne tuntuivat ihmetellen tarkastelevan pesän
+maassa olevia jäännöksiä ja valittelevan valtakuntansa hävitystä.
+
+Doña Luz tunsi väkisinkin liikutusta hyönteisparkojen surun johdosta.
+
+"Menkäämme", sanoi hän, "minua kaduttaa, että halusin hunajaa,
+herkutteluni tuottaa liian paljon onnettomuutta."
+
+"Lähtekäämme", lausui kenraali hymyillen, "jättäkäämme niille nuo
+muutamat vahakakut."
+
+"Eikö mitä!" lausui opas olkapäitään kohauttaen, "silloin syöpäläiset
+ne pian korjaisivat."
+
+"Mitä? Syöpäläisetkö? Mitä syöpäläisiä tarkoitatte?" tiedusteli
+kenraali.
+
+"No, pesukarhut, pussirotat ja ennen kaikkea karhut."
+
+"Karhutko?" kysyi doña Luz.
+
+"Niin, señorita!" jatkoi opas, "ne ovat maailman taitavimpia
+syöpäläisiä etsiessään mehiläisten asumia puita ja käyttäessään niitä
+hyväkseen."
+
+"Ne siis pitävät hunajasta?" kysyi nuori tyttö huvitettuna.
+
+"Se merkitsee, että ne ovat siihen silmittömästi ihastuneita,
+señorita", sanoi opas näyttäen käyvän hilpeämmäksi. "Kuvitelkaa, että
+ne ovat sille niin persoja, että jyrsivät puuta viikkomääriä, kunnes
+saavat siihen aukon voidakseen työntää sinne kämmenensä. Sitten ne
+ahmivat hunajaa ja mehiläisiä, vaivautumatta tekemään valintaa."
+
+"Lähtekäämme taas jatkamaan matkaamme", toisti kenraali, "ja
+pyrkikäämme erämiesten luokse."
+
+"Oh! Saavumme kyllä pian sinne, teidän ylhäisyytenne", vastasi opas,
+"tuolla jonkun matkan päässä meistä on Canadianjoki, ja erämiehet ovat
+asettuneet sen sivuhaarojen varrelle."
+
+Pieni joukko lähti taas marssimaan.
+
+Mehiläisajo oli nuoren tytön tietämättä jättänyt häneen alakuloisuuden
+tunteen, jota hän ei voinut karkoittaa. Nuo pienet eläinparat, jotka
+olivat niin suloisia ja uutteria ja jotka nyt oikun vuoksi olivat
+joutuneet vainottaviksi ja tuhottaviksi, saattoivat hänet
+murheelliseksi ja panivat hänet väkisinkin miettimään.
+
+Hänen enonsa huomasi hänen mielentilansa.
+
+"Rakas lapsi", sanoi hän tytölle, "mikä sinua oikein vaivaa? Et ole
+enää iloinen kuten lähtiessämme. Mistä johtuu mielentilasi äkillinen
+muutos?"
+
+"Hyvä Jumala, älä ole huolissasi sen johdosta, eno. Olen samanlainen
+kuin muutkin nuoret tytöt, siis hiukan hupsu ja haaveellinen. Tämä
+metsästys, josta arvelin itselleni koituvan niin paljon huvia, on
+tietämättäni jättänyt minuun surumielisyyden tunteen, josta en voi
+vapautua."
+
+"Onnellinen lapsi", mutisi kenraali, "jonka näin vähäpätöinen seikka
+voi vielä tehdä murheelliseksi. Suokoon Jumala, sydänkäpyseni, että
+vielä kauan pysyisit samanlaisena ja etteivät suuremmat ja todelliset
+murheet koskaan sinua kohtaisi!"
+
+"Eno hyvä, enkö aina olisi onnellinen saadessani olla luonanne!"
+
+"Kas niin, lapseni! Kuka tietää, salliiko Jumala minun kauan sinusta
+huolehtia?"
+
+"Älkää puhuko sellaisia, eno. Toivon, että saamme vielä monet vuodet
+viettää yhdessä."
+
+Kenraali vain huokasi vastaukseksi.
+
+"Eno", jatkoi tyttö hetken kuluttua, "eikö teistäkin meitä ympäröivän
+suurenmoisen ja ylevän luonnon näkemisessä ole jotakin tenhoavaa, joka
+jalostuttaa aatteet, kohottaa mielen ja tekee ihmisen paremmaksi? Ne,
+jotka asuvat näissä äärettömissä erämaissa, ovat varmaankin
+onnellisia!"
+
+Kenraali katsoi häneen hämmästyneenä.
+
+"Mistä johtuvat nuo ajatukset, rakas lapsi?" kysyi hän.
+
+"En tiedä, eno", vastasi tyttö arasti, "olen vain tietämätön lapsi,
+jonka vielä niin lyhyt elämä tähän asti on kulunut rauhallisesti ja
+seikkailuitta teidän luonanne, en muuta! On hetkiä, jolloin minusta
+tuntuu, että on onnellista asua näissä suunnattomissa eräseuduissa."
+
+Hämmästyneenä ja sisimmässään ihastuneena sisarentyttärensä viattomasta
+tunteenpurkauksesta kenraali aikoi juuri vastata hänelle, kun opas
+äkkiä lähestyi heitä, viittasi merkiksi, että hän kehoitti heitä
+vaitioloon, ja lausui hiljaa kuiskaten:
+
+"Ihminen!..."
+
+
+
+
+XIV
+
+Musta Hirvi
+
+
+Jokainen pysähtyi.
+
+Erämaassa sana ihminen merkitsee melkein aina vihollista.
+
+Ihminen on preiriellä lähimmäiselleen peloittavampi kuin julmin
+villipeto.
+
+Ihminen merkitsee kilpailijaa, pakollista liittolaista, joka väkevämmän
+oikeuteen perustuen tulee jakamaan saaliin ensimmäisen valtaajan
+kanssa ja usein, ellei aina, yrittää korjata viimemainitun työläiden
+ponnistusten tulokset.
+
+Valkoihoiset, intiaanit tai sekarotuiset tervehtivätkin toisiaan
+tavatessaan preiriellä aina varoen, korvat hörössä ja sormi
+rihlakiväärin liipasimella.
+
+Kun oli kuulunut sana ihminen, olivat kenraali ja lancerot kiireesti
+valmistautuneet äkillistä hyökkäystä vastaanottamaan ladaten aseensa ja
+piiloutuen parhaansa mukaan pensaitten suojaan.
+
+Viidenkymmenen askeleen päässä seisoi mies, joka pyssynperä maassa ja
+molemmin käsin pidellen pitkän rihlapyssyn piippua tarkkaili heitä
+tutkien.
+
+Hän oli suurikokoinen mies, jolla oli tarmokkaat piirteet, avoin ja
+päättäväinen katse.
+
+Hänen pitkä, huolellisesti kammattu tukkansa oli palmikoitu ja sidottu
+saukonnahkarihmoilla ja erivärisillä nauhoilla.
+
+Siro, nahkainen metsästyspusero ulottui polviin asti; erikoiskutoiset
+säärystimet, joissa oli nauhat ja tupsut ja paljon helistimiä,
+suojasivat hänen jalkojaan. Jalkineina oli pari mainioita mokkasineja,
+joita koristivat tekohelmet.
+
+Heleänpunainen loimi riippui hänen olkapäillään, ja vyötäisillä oli
+punainen vyö, johon oli pistetty kaksi pistoolia, veitsi ja
+intiaanipiippu.
+
+Hänen kiväärinsä oli kauniiksi maalattu sinoberivärillä ja koristettu
+pienillä kuparinauloilla.
+
+Jonkun askeleen päässä hänestä hänen hevosensa söi terhometsässä.
+
+Omistajansa tavoin oli sekin mitä eriskummaisimmin koristettu. Se oli
+sinoberilla tehty täplikkääksi ja juovikkaaksi, suitset ja häntävyö oli
+koristettu tekohelmillä ja nauharuusuilla, pää, harja ja häntä
+runsaasti somistettu kotkansulilla, jotka heiluivat tuulessa.
+
+Huomatessaan tämän miehen kenraali ei voinut pidättää hämmästyksen
+huutoa.
+
+"Mihin intiaaniheimoon tuo mies kuuluu?" kysyi hän oppaalta.
+
+"Ei mihinkään", vastasi viimemainittu.
+
+"Mitä? Eikö mihinkään?"
+
+"Ei! Hän on valkoihoinen metsästäjä."
+
+"Ja tuolla tavalla pukeutunut!"
+
+Opas kohautti olkapäitään.
+
+"Olemme preiriellä", sanoi hän.
+
+"Se on totta", mutisi kenraali.
+
+Mies, jota olemme kuvailleet, kyllästyi varmaankin edessään olevan
+pienen joukon varovaiseen käyttäytymiseen ja halusi päästä selville
+siitä, mitä hänen puolestaan oli tehtävä. Siksi hän päättäväisesti
+alkoi puhua.
+
+"Ohoo, mitä lemmon väkeä te olette", lausui hän englanninkielellä, "ja
+mitä te tulette täältä etsimään?"
+
+"_Caramba_!" vastasi kenraali heittäen kiväärin luotaan ja käskien
+seuralaistensa tehdä samoin. "Me olemme matkalaisia, jotka olemme lopen
+uuvuksissa pitkän matkan jälkeen. Aurinko paahtaa kuumasti, pyydämme
+siis teiltä lupaa saada levätä hetken aikaa majassanne."
+
+Koska nämä sanat oli lausuttu espanjaksi, vastasi erämies samalla
+kielellä.
+
+"Tulkaa pelotta! _Musta Hirvi_ on hyvä paholainen, kun häntä ei aiota
+suututtaa. Saatte käyttää hyväksenne sitä vähää, mitä minulla on, ja
+tehköön se teille hyvää."
+
+Kuullessaan nimen Musta Hirvi opas ei voinut pidättää säikähdystä
+ilmaisevaa liikettä. Hän aikoi sanoa jotakin, mutta siihen ei hänellä
+ollut aikaa, sillä metsästäjä oli heittänyt kiväärin olalleen, yhdellä
+hyppäyksellä lentänyt satulaan ja lähestynyt meksikkolaisia jo aivan
+likelle.
+
+"Majani on muutaman askeleen päässä täältä", sanoi hän kenraalille.
+"Jos señorita haluaa maistaa hyvin paistettua biisoninlihaa, niin olen
+valmis sen kohteliaisuuden hänelle osoittamaan."
+
+"Ei mikään ole sen ystävällisempää. Kiitämme tarjouksesta", lausui
+kenraali.
+
+"Minä puolestani kaipaan etupäässä lepoa", huomautti nuori tyttö.
+
+"Kaikki tulee aikanaan", sanoi erämies opettavasti, "sallitteko minun
+muutamaksi hetkeksi astua oppaanne tilalle?"
+
+"Kuten tahdotte", myöntyi kenraali, "menkää, me seuraamme teitä."
+
+"Siis matkaan", huudahti erämies asettuen joukon etunenään. Samassa
+hänen silmänsä sattumalta osuivat oppaaseen, ja hänen tuuheat
+kulmakarvansa rypistyivät. "Hm!" mumisi hän hampaittensa välistä, "mitä
+tämä merkinnee? Saammehan nähdä", lisäsi hän.
+
+Kiinnittämättä sen enempää huomiota tähän mieheen ja osoittamatta
+tuntevansa hänet hän antoi lähtökäskyn.
+
+Kun joukkue oli jonkun aikaa vaiteliaana marssinut jokseenkin leveän
+joen rantaa pitkin, teki erämies jyrkän mutkan ja kääntyi sivulle päin
+tunkeutuen takaisin metsään muiden seuratessa häntä.
+
+"Pyydän anteeksi", sanoi hän, "että vaivaan teitä kulkemaan tätä
+kiertotietä, mutta täällä on majavalammikko, ja pelkään säikäyttää sen
+asujaimia."
+
+"Oi!" huudahti nuori tyttö, "olisin niin iloinen saadessani nähdä
+noiden uutterien eläinten puuhia!"
+
+Erämies pysähtyi.
+
+"Se käy varsin helposti päinsä, señorita", sanoi hän, "jos vain
+tahdotte seurata minua seuralaistenne jäädessä tänne meitä odottamaan."
+
+"Kyllä! Kyllä!" vastasi doña Luz kiitollisena, mutta malttaen mielensä
+hän äkkiä lisäsi: "Anteeksi, mutta enoni"...
+
+Kenraali katsahti erämieheen.
+
+"Mene, lapseni, odotamme sinua täällä", sanoi hän.
+
+"Kiitos, eno", huudahti nuori tyttö iloisena hypäten alas satulasta.
+
+"Vastaan hänestä", lausui erämies vilpittömästi, "älkää lainkaan
+pelätkö!"
+
+"En pelkää mitään uskoessani hänet teidän huostaanne, ystäväni",
+vastasi kenraali.
+
+"Kiitos!" ja viitaten merkiksi doña Luzille Musta Hirvi katosi hänen
+kanssaan pensaitten ja puiden sekaan.
+
+Kun he olivat päässeet jonkun matkan päähän, pysähtyi erämies.
+Kuunneltuaan tarkasti ja silmäiltyään joka puolelle ympärilleen hän
+kääntyi nuoren tytön puoleen ja laskien kevyesti kätensä hänen
+käsivarrelleen sanoi:
+
+"Kuulkaa!"
+
+Doña Luz pysähtyi levottomana ja vavisten.
+
+Erämies huomasi hänen mielentilansa.
+
+"Älkää pelätkö", jatkoi hän, "minä olen kunniallinen mies, ja te olette
+yhtä varmassa turvassa, vaikka olettekin yksin täällä erämaassa
+kanssani, kuin jos olisitte Meksikon tuomiokirkossa pääalttarin
+juurella."
+
+Nuori tyttö katsahti salavihkaa erämieheen. Omituisesta puvusta
+huolimatta oli hänen kasvoillaan sellainen vilpittömyyden leima, ja
+hänen silmänsä olivat niin lempeät ja kirkkaat, kun hän katsahti
+tyttöön, että tämä tunsi jälleen rauhoittuvansa.
+
+"Puhukaa", sanoi hän.
+
+"Kuulutte, sillä nyt tunnen teidät, siihen ulkomaalaisjoukkueeseen,
+joka jo muutaman päivän on tutkinut preirietä joka suunnalla, eikö
+niin?"
+
+"Kyllä."
+
+"Joukossanne on kummallinen mies, jolla on vihreät silmälasit ja vaalea
+tekotukka ja joka huvittelee, en tiedä mistä syystä keräämällä kasveja
+ja kiviä sensijaan, että koettaisi kunnon metsästäjän lailla pyydystää
+majavia tai kaataa kuusipeuroja."
+
+"Tunnen miehen, josta puhutte. Hän kuuluu tosiaankin joukkoomme, ja on
+sangen etevä lääkäri."
+
+"Sen tiedän, hän on sen itse minulle sanonut, hän kulkee usein tätä
+kautta, olemme hyviä ystäviä. Pulverilla, jonka hän pakoitti minut
+nauttimaan, hän täydellisesti poisti minusta kuumeen, joka jo kahden
+kuukauden aikana oli minua kiusannut ja josta en päässyt vapaaksi."
+
+"Sepä hauskaa. Olen iloinen lääkkeen vaikutuksesta."
+
+"Haluaisin tehdä jotakin hyväksenne, osoittaakseni kiitollisuuttani
+tästä palveluksesta."
+
+"Kiitos, ystäväni, mutta en todellakaan tiedä, miten te voisitte olla
+minulle hyödyksi, paitsi että näytätte minulle majavat."
+
+Erämies painoi päänsä alas.
+
+"Ehkä toisella tavalla", sanoi hän, "ja kenties pikemmin kuin
+luulettekaan. Kuulkaa minua tarkkaavaisesti, señorita. Olen vain köyhä
+mies, mutta täällä preiriellä tiedämme asioita, joita Jumala meille
+ilmaisee, koska elämme kasvoista kasvoihin hänen kanssaan. Haluan antaa
+teille neuvon: mies, joka palvelee teitä oppaana, on paatunut konna,
+sellaiseksi hänet tunnetaan kaikkialla lännen preirieillä. Erehdyn
+suuresti, ellei hän saata teitä jonkun salakavalan väijytyksen
+alaiseksi. Täällä on runsaasti pahanilkisiä lurjuksia, joiden kanssa
+hän voi tehdä sopimuksen teidän turmiostanne tai ainakin
+ryöstämisestänne."
+
+"Oletteko varma siitä, mitä sanoitte?" huudahti nuori tyttö
+kauhistuneena näistä sanoista, jotka, merkillistä kyllä, pitivät yhtä
+sen kanssa, mitä Uskollinen Sydän oli sanonut.
+
+"Olen siitä yhtä varma kuin joku henkilö yleensä voi väittää asiasta,
+josta hänellä ei ole todistuksia. Toisin sanoen: Lörpön entisyyden
+perusteella täytyy hänen puoleltaan odottaa kaikkea. Uskokaa minua,
+ellei hän vielä ole teitä pettänyt tekee hän sen ennen pitkää."
+
+"Hyvä Jumala. Varoitan kyllä enoani!"
+
+"Sitä karttakaa tekemästä, sillä silloin olisi kaikki menetetty!
+Roistoja, joiden kanssa hän on liittoutunut tai kohta liittoutuu, ellei
+hän vielä ole sitä tehnyt, on paljon, lukemattomia, ja he tuntevat
+täydellisesti preirien."
+
+"Mitä on siis tehtävä?" kysyi nuori tyttö tuskastuneena.
+
+"Ei mitään. Pitää odottaa ja huolellisesti tarkata kaikkia oppaanne
+puuhia hänen sitä huomaamattaan."
+
+"Mutta..."
+
+"Ymmärrätte hyvin", keskeytti hänet erämies, "että kun kehoitan teitä
+pitämään häntä silmällä, se ei tarkoita sitä, että hetken tullessa ja
+tarvitessanne apuani jättäisin teidät pulaan."
+
+"Sen uskon."
+
+"No niin, menetelkää seuraavasti. Heti kun olette varma siitä, että
+oppaanne pettää teitä, te lähetätte luokseni vanhan hupsun lääkärinne.
+Häneenhän voitte luottaa, vai mitä?"
+
+"Täydellisesti."
+
+"Hyvä. Lähetätte siis hänet luokseni, kuten sanoin, ja käskette hänen
+lausua minulle vain: Musta Hirvi. Musta Hirvi olen minä."
+
+"Tiedän sen, sanoitte jo sen meille."
+
+"Mainiota, hän siis sanoo minulle: '_Musta hirvi, hetki on tullut_'. Ei
+muuta. Muistatteko nyt nuo sanat?"
+
+"Tarkalleen. En vain oikein ymmärrä, miten se saattaisi meitä
+hyödyttää."
+
+Erämies hymyili salaperäisen näköisenä.
+
+"Hm!" sanoi hän hetken kuluttua, "nuo muutamat sanat toimittavat kahden
+tunnin kuluessa avuksenne viitisenkymmentä preirien rohkeinta miestä.
+Miehiä, jotka päällikkönsä viittauksesta antavat tappaa itsensä
+pelastaakseen teidät niiden käsistä, jotka mahdollisesti ovat teidät
+riistäneet, kuten aavistan tapahtuvan."
+
+Hetkisen oltiin vaiti, doña Luz näytti vaipuneen ajatuksiin.
+
+Erämies hymyili.
+
+"Älkää hämmästykö sitä innokasta harrastusta, jota teitä kohtaan
+osoitan", sanoi hän; "muuan mies, jonka täydessä vallassa olen, on
+vannottanut minua huolehtimaan teistä hänen ollessaan pakosta muualla."
+
+"Mitä tarkoitatte?" kysäisi tyttö uteliaana, "kuka mies se on?"
+
+"Hän on metsästäjä, joka hallitsee kaikkia valkoisia metsästäjiä
+preiriellä. Tietäen, että Lörppö toimii oppaananne, hän arvelee, että
+tämä mestitsi aikoo johtaa teidät väijytyksen uhriksi."
+
+"Mutta mikä on sen miehen nimi?" huudahti tyttö tuskaisella äänellä.
+
+"Uskollinen Sydän. Luotatteko minuun nyt?"
+
+"Kiitos, ystäväni, kiitos", vastasi nuori tyttö innostuneena,
+"en unohda suositustanne, ja vaaran uhatessa, jos sellainen
+onnettomuudekseni tulee, aion muistuttaa teille lupauksestanne."
+
+"Ja siinä teette oikein, señorita, sillä silloin se on ainoa
+pelastuksen tie, mikä teillä on jälellä. Lähtekäämme! Olette ymmärtänyt
+minut, kaikki on hyvin, pitäkää salaisuutenanne keskustelumme. Ennen
+kaikkea älkää näyttäkö, että olette puhellut tästä asiasta kanssani.
+Tuo kirottu mestitsi on tarkkavainuinen kuin majava. Jos hän vain
+epäileekin jotakin, niin hän luikertelee sormienne lomitse kuin kyy,
+joka hän onkin."
+
+"Olkaa huoletta, minä olen mykkä."
+
+"Jatkakaamme nyt matkaamme majavalammelle. Uskollinen Sydän huolehtii
+teistä."
+
+"Hän on jo kerran pelastanut henkemme, preirien tulipalossa", huudahti
+tyttö innostuneesti.
+
+"Ah, ah!" mutisi erämies katsahtaen häneen omituisesti, "kaikki on siis
+parhain päin"; sitten hän lisäsi kovaa: "Olkaa huoletta, señorita, jos
+kohta kohdalta seuraatte teille antamiani neuvoja, ei teille tapahdu
+preiriellä mitään pahaa, olkoot sitten millaisia hyvänsä ne petolliset
+juonet, joiden uhriksi joudutte."
+
+"Oi!" huudahti tyttö haltioissaan, "vaaran hetkellä en epäröi
+rientäessäni turviinne, sen vannon!"
+
+"Asia on siis sovittu", lausui Musta Hirvi hymyillen; "nyt lähtekäämme
+katsomaan majavia."
+
+He jatkoivat marssiaan, ja muutaman minuutin kuluttua he saapuivat
+metsän reunaan.
+
+Silloin erämies pysähtyi viitaten nuorelle tytölle merkiksi, että hän
+pysyisi liikkumattomana, ja kääntyen häneen päin kuiskasi:
+
+"Katsokaa."
+
+
+
+
+XV
+
+Majavat
+
+
+Nuori tyttö työnsi syrjään pajujen oksat ja kurottaen päänsä eteenpäin
+katseli.
+
+Majavat eivät olleet uutteran yhteiskuntansa patoamistyöllä katkaisseet
+ainoastaan itse pääjoen juoksua, vaan vieläpä kaikki siihen virtaavat
+joet, niin että ympäröivä maa oli muuttunut laajaksi rämeeksi.
+
+Yksi ainoa majava työskenteli tällä hetkellä pääsulun luona, mutta pian
+ilmestyi viisi muuta tuoden muassaan puunpalasia, savea ja kiviä.
+Sitten ne kaikki yhdessä menivät eräälle kohtaa sulkua, joka, sen
+huomasi nuori tyttökin, kaipasi korjausta. Ne laskivat kantamuksensa
+sortuneeseen paikkaan ja sukelsivat veteen, mutta ilmestyivät melkein
+heti senjälkeen takaisin pinnalle.
+
+Kukin niistä toi mukanaan määrätyn kantamuksen savea, jota ne käyttivät
+muurilaastina liittääkseen yhteen puunpalaset ja kivet ja
+valmistaakseen niistä tukevan kohdan patoon. Kerta toisensa jälkeen ne
+poistuivat palatakseen jälleen tuomaan savea ja puunpalasia.
+Muuraustyötä jatkui, kunnes repeämä oli kokonaan korjattu.
+
+Kun työ oli valmis, alkoivat nuo viisaat eläimet hauskutella ajamalla
+toisiaan takaa lammessa. Ne sukelsivat veteen tai uiskentelivat sen
+pinnalla lyöden vettä hännällään, niin että se räiskyi.
+
+Doña Luz katseli yhä ihastuneempana tätä erikoista näytelmää. Hän olisi
+mielellään jäänyt vaikka koko päiväksi ihailemaan näitä merkillisiä
+eläimiä.
+
+Sillä aikaa kun ensinmainitut täten pitivät hauskaa, saapui paikalle
+pari muuta majavayhteiskunnan jäsentä. Jonkun aikaa ne totisina
+katselivat toveriensa kisailua ollen sennäköisiä, kuin olisivat
+mielellään liittyneet leikkiin, mutta sitten ne kiipesivät ylös
+mäenrinnettä, joka oli melko lähellä nuoren tytön ja erämiehen
+tähystyspaikkaa, istuutuivat takajaloilleen, nojasivat etukäpälillään
+nuorta mäntyä vastaan ja alkoivat jyrsiä sen kuorta. Väliin ne siitä
+eroittivat pienen palasen pitäen sitä käpäliensä välissä ja pysyen yhä
+istumassa. Ne nakertelivat irvistellen ja väännellen kasvojaan aivan
+kuin apina, joka jyrsii pähkinää.
+
+Majavilla oli ilmeisesti tarkoituksena kaataa puu, ja sen
+saavuttamiseksi ne työskentelivät kuumeisesti. Nuori mänty oli
+läpimitaltaan lähes kahdeksantoista tuumaa siltä kohdalta, mistä ne
+sitä jyrsivät; se oli suora kuin tikku ja jokseenkin korkea. Ne
+olisivat epäilemättä voineet lyhyessä ajassa jyrsiä sen kokonaan
+poikki, mutta kenraali, joka oli tullut levottomaksi sisarentyttärensä
+viipyessä niin kauan poissa, oli päättänyt lähteä etsimään häntä, ja
+majavat, jotka säikähtivät hevosten melua, sukelsivat veteen ja
+katosivat äkkiä.
+
+Kenraali moitti lievästi sisarentytärtään, koska tämä oli viipynyt niin
+kauan, mutta ihastuneena näkemästään nuori tyttö ei kiinnittänyt siihen
+paljonkaan huomiota, vaan aikoi palata vielä toiste paikalle
+näkymättömänä katselijana tarkastamaan majavien temmellystä.
+
+Pieni joukko suuntasi erämiehen johdolla kulkunsa majaa kohti, missä
+hän oli tarjonnut suojaa keskitaivaalle nousseen auringon paahtavilta
+säteiltä.
+
+Doña Luz, jonka uteliaisuutta oli mitä suurimmassa määrässä
+kiihoittanut äskeinen mielenkiintoinen näytelmä, korvasi vahingon,
+jonka hänen enonsa häiritsevä keskeytys oli aiheuttanut, kysellen
+Mustalta Hirveltä pienimpiäkin yksityisseikkoja majavien tavoista ja
+siitä, miten niitä metsästetään.
+
+Erämies, niinkuin yleensä kaikki ihmiset, jotka tavallisesti elävät
+yksinäisyydessä, halusi mielellään tilaisuuden tarjoutuessa ottaa
+korvauksen harvapuheisuudesta, jota hän suurimman osan ajastaan
+pakostakin noudatti, eikä siis antanutkaan itseään moneen kertaan
+pyytää.
+
+"Kuulkaas, señorita", sanoi hän, "punanahat sanovat, että majava on
+ihminen, joka ei puhu, ja he ovat oikeassa. Se on viisas,
+ymmärtäväinen, rohkea, uuttera ja säästäväinen. Kun talvi lähenee,
+ryhtyy koko perhe varaamaan ruokaa. Nuoret ja vanhat, kaikki tekevät
+työtä. Usein niiden täytyy tehdä pitkiä matkoja löytääkseen puunkuorta,
+josta ne pitävät enemmän kuin muusta. Ne kaatavat väliin sangen suuria
+puita ja karsivat niistä oksat, joiden kuori on niiden parasta herkkua.
+Ne leikkaavat ne noin kolmen jalan pituisiin palasiin, kuljettavat ne
+vesireitille ja uittavat majalleen asti, missä panevat ne varastoon.
+Niiden asunnot ovat siistit ja mukavat. Ne heittävät huolellisesti aina
+ruoka-ajan jälkeen virtaan sulun alapuolelle ne puunpalaset, joista
+ovat kalvaneet kuoren. Ne eivät koskaan salli vieraan majavan tulla
+rakentamaan yhdyskuntaa viereensä, ja usein ne taistelevat mitä
+rajuimmin turvatakseen alueensa loukkaamattomuuden."
+
+"Kaikki tuohan on varsin merkillistä", lausui nuori tyttö.
+
+"On, mutta siinä ei ole vielä kaikki", jatkoi erämies. "Keväällä,
+jolloin on karvojen luomisaika, uros jättää naaraan kotiin ja lähtee
+kuin suuri herra ainakin huviretkelle poistuen usein varsin loitolle.
+Se pitää hauskaa läpikuultavan kirkkaissa lampivesissä, joita se tapaa
+matkallaan, nousee rannoille jyrsiäkseen nuorten poppeli- ja pajupuiden
+hentoja runkoja. Mutta kun kesä lähenee, luopuu se vanhanpojan
+elämästä, muistaa velvollisuutensa perheen päänä ja palaa puolisonsa ja
+poikastensa luokse, jotka se vie etsimään varastoja talveksi."
+
+"Täytyy tunnustaa", huomautti kenraali, "että tämä eläin on luomakunnan
+merkillisimpiä."
+
+"Niin", puuttui doña Luz puheeseen, "en voi ymmärtää, missä
+tarkoituksessa niitä metsästetään kuin vahingollista petoeläintä."
+
+"Mitä tarkoitatte, señorita?" vastasi erämies filosofisesti. "Kaikki
+eläimethän ovat ihmistä varten luodut, varsinkin tämä, jonka turkki on
+varsin arvokas."
+
+"Tosiaankin", myönsi kenraali. "Mutta miten toimitatte tuon
+metsästyksen? Eivät kaikki majavat ole yhtä rohkeita kuin nämä.
+Useimmat lienevät niin varovaisia, että ne kätkevät pesänsä äärimmäisen
+huolellisesti", lisäsi hän.
+
+"Totta kyllä", vastasi Musta Hirvi, "mutta kokemus on varustanut
+tottuneen metsämiehen niin terävällä katseella, että hän usein sangen
+vähäisenkin merkin avulla keksii majavan jäljet ja pesän, vaikka
+viimemainittua peittäisikin tiheä, nuori näreikkö ja se olisi pajujen
+varjossa. Harvoin tapahtuu, ettei erämies osaisi tarkalleen määrätä
+pesän asujainten lukuakin. Keksittyään pesän hän asettaa paikoilleen
+pyydyksensä. Se pannaan lähelle joen rantaa kaksi tai kolme tuumaa
+vedenpinnan alapuolelle ja kiinnitetään ketjuilla lujasti saveen tai
+hiekkaan vajotettuun paaluun. Pieni puunpalanen, joka kuoritaan, ja
+johon sivellään _rohtoa_, -- niin nimitetään syöttiainetta, jota
+yleensä käytetään, -- asetetaan noin kolme tai neljä tuumaa vedenpinnan
+yläpuolelle, ja toinen pää kiinnitetään vedenpinnan alla olevaan
+pyydykseen. Majavaa, jolla on erikoisen hieno vainu, kiehtoa puoleensa
+syötin tuoksu. Mutta heti kun se lähestyy ja pistää kuononsa lähelle
+syöttiä, alkaakseen sitä kalvaa, tarttuvat sen käpälät pyydykseen.
+Kauhistuneena se sukeltaa veden alle, sen jalassa riippuva pyydys tekee
+kuitenkin turhiksi kaikki sen ponnistukset päästä pakoon. Se taistelee
+jonkun aikaa, sitten se vihdoin voimien loppuessa painuu pohjaan ja
+hukkuu. Sillä tapaa tavallisesti metsästetään majavia, señorita, mutta
+kallioperäisillä paikoilla, missä paalua ei voi vajottaa maahan
+pyydyksen pitimeksi, on meidän usein pakko kauan etsiskellä, vieläpä
+uidakin pitkiä matkoja löytääksemme pyydystetyn majavan. Tapahtuu
+myöskin, että kun samasta perhekunnasta on pyydystetty useampia
+jäseniä, muut tulevat varovaisiksi. Vaikka mitä metkuja silloin
+käyttäisimme, on mahdotonta saada niitä tarttumaan syöttiin. Ne
+lähestyvät varovaisesti pyydyksiä, päästävät kepin avulla pontimen
+vireestä, vieläpä usein vääntävät pyydykset ylösalasin, laahaavat ne
+sulkunsa alapuolelle ja hautaavat ne maahan."
+
+"Miten silloin menetellään?" kysyi nuori tyttö.
+
+"Silloinko?" toisti Musta Hirvi. "Sellaisissa tapauksissa meillä on
+vain yksi keino käytettävänämme, nimittäin heittää pyydykset selkäämme,
+tunnustaa majavien voittaneen meidät ja matkata etäämmäksi etsimään
+toisia, tottumattomampia otuksia. Mutta tässähän on majani."
+
+Matkalaiset saapuivat samassa kurjannäköiselle majalle. Se oli tehty
+punotuista oksista ja kykeni töintuskin suojaamaan auringonsäteiltä.
+Hoidon puutteessa se joka suhteessa muistutti preirieiden muiden
+erämiesten majoja, erämiehet kun vähimmin kiinnittävät huomiota elämän
+mukavuuksiin.
+
+Vaikka maja oli sellainen kuin se oli, kutsui Musta Hirvi kohteliaasti
+vieraita sisään.
+
+Toinen erämies istui kyyristyneenä majan edessä kypsentämässä
+bisoninpaistia, jonka Musta Hirvi oli edeltäkäsin kertonut tulevan
+ateriaksi.
+
+Mies, jonka puku täysin muistutti Mustan Hirven pukua, oli lähes
+neljänkymmenen vuoden ikäinen, mutta lukemattomat rasitukset ja
+kurjuus, jotka kuuluivat partiomiehen kovaan ammattiin, olivat
+uurtaneet hänen kasvoihinsa verkon ristiin rastiin kulkevia ryppyjä,
+jotka tekivät hänet paljon vanhemman näköiseksi kuin hän
+todellisuudessa oli.
+
+Maailmassa ei tosiaankaan ole vaarallisempaa, rasittavampaa ja vähemmän
+tuottavaa ammattia kuin erämiehen. Nuo ihmisparat saavat usein havaita
+joko intiaanien tai muiden metsästäjien ryöstäneen heidän vaivalla
+hankkimansa saaliin, heiltä nyljetään päänahka tai heidät teurastetaan,
+eikä kukaan koskaan ota selvää, mihin he ovat joutuneet.
+
+"Istuutukaa, señorita, ja te myöskin hyvät herrat", sanoi Musta Hirvi
+kohteliaasti. "Niin vähäpätöinen kuin kotini onkin, on se kuitenkin
+siksi suuri, että siinä on tilaa teille kaikille."
+
+Matkailijat vastaanottivat kiitollisina pyynnön. He laskeutuivat
+maahan, ja pian he olivat pitkällään kuivista lehdistä valmistetuilla
+vuoteilla, joita peittivät karhun-, hirven- ja bisoninnahat.
+
+Aterian, oikean metsästäjien aterian, aikana juotiin palan paineeksi
+muutamia kupillisia mainiota mezcal-viiniä, jota kenraali aina kuljetti
+mukanaan retkillään ja jota erämiehet arvostelivat hyväksi, kuten se
+ansaitsikin.
+
+Sillä aikaa kun doña Luz, opas ja lancerot nauttivat päivällisunta
+antaakseen auringonsäteiden synnyttämän lämmön vähän haihtua, pyysi
+kenraali Mustaa Hirveä kanssaan kävelemään ja poistui hänen seurassaan
+majasta.
+
+Heti kun he olivat päässeet jonkun matkan päähän, istuutui kenraali
+erään ebenpuun juurelle pyytäen seuralaistansa tekemään samoin, minkä
+tämä tekikin.
+
+Hetken aikaa vaiti oltuaan kenraali alkoi puhua:
+
+"Ystäväni", sanoi hän, "sallikaa minun ensin kiittää teitä suuresta
+vieraanvaraisuudestanne. Täytettyäni tämän velvollisuuteni haluaisin
+tehdä teille eräitä kysymyksiä."
+
+"_Caballero_!" vastasi erämies vältellen. "Olette kai kuullut, mitä
+punanahat sanovat. 'Vedä joka sanan välissä haiku piipustasi
+harkitaksesi visusti sanojasi.'"
+
+"Puhutte minulle kuin varovainen mies ainakin, mutta olkaa levollinen.
+Minulla ei ole vähäisintäkään aikomusta kysellä teiltä sellaista, mikä
+kuuluu ammattisalaisuuksiinne, tai mitään muutakaan, joka koskisi
+henkilökohtaisesti teitä itseänne."
+
+"Jos osaan vastata kysymyksiinne, caballero, niin olkaa varma siitä,
+etten emmi tehdä mieliksenne."
+
+"Kiitos, ystäväni, en ole aikonut pyytääkään teiltä enempää. Kuinka
+kauan olette asunut preiriellä?"
+
+"Jo kymmenen vuotta, ja Jumala suokoon, että saisin jäädä tänne vielä
+pitkäksi aikaa."
+
+"Partioelämä siis miellyttää teitä?"
+
+"Enemmän kuin kuvata osaan. Täytyy alkaa, niinkuin minä, jo lapsena,
+kestää kaikki koettelemukset, kärsiä kaikki vaivat ja olla osallisena
+kaikenlaisissa seikkailuissa voidakseen ymmärtää tämän elämän hurmaavaa
+luontoa, sen tarjoamia taivaallisia nautintoja ja merkillistä
+mielihyväntunnetta, johon se meidät saattaa! Oi, caballero, Euroopan
+kaunein ja suurin kaupunki on sangen pieni, sangen likainen ja sangen
+viheliäinen erämaahan verrattuna. Liian ahdas, säännöllinen ja jäykkä
+elämä, jota te vietätte, on varsin kurjaa meikäläisen elämään
+verrattuna! Vain täällä ihminen tuntee ilman vaivattomasti tunkeutuvan
+keuhkoihinsa, saa tuntea elävänsä ja ajattelevansa. Sivistys vetää
+hänet alas melkein järjettömän luontokappaleen tasalle jättämättä
+hänelle muuta vaistoa kuin mitä välttämättömästi on tarpeen saastaisten
+harrastusten perilleajamiseksi. Mutta sensijaan preiriellä, keskellä
+erämaata, kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa, hänen aatoksensa
+laajenevat, hänen mielensä avartuu, ja hänestä tulee todellisuudessa
+se, joksi korkein olento hänet on aikonutkin, nimittäin luomakunnan
+herra."
+
+Lausuessaan nämä sanat erämies oli tavallaan muuttunut, hänen
+kasvoilleen oli tullut innostuksen ilme, silmät salamoivat, ja ryhti
+suoristausi yleväksi.
+
+Kenraali huokasi syvään, ja salaa vieri kyynel hänen harmaantuneille
+viiksilleen.
+
+"Se on totta", sanoi hän surumielisenä, "tämä elämä tarjoaa outoa
+riemua sille, joka sitä haluaa, riemua, joka punoo siteitä sellaisia,
+ettei niitä voi katkoa. Kun te tulitte preirieille, niin mistä te
+saavuitte?"
+
+"Tulin Quebecista. Olen kanadalainen."
+
+"Vai niin."
+
+Syntyi hetken vaitiolo, ja sitten kenraali jatkoi:
+
+"Eikö toverienne joukossa ole meksikolaisia?"
+
+"On, useita."
+
+"Haluaisin saada tietoja heistä."
+
+"Vain yksi mies voi niitä teille antaa, mutta se mies ei, ikävä kyllä,
+ole tällä hetkellä täällä."
+
+"Ja mikä on hänen nimensä?"
+
+"Uskollinen Sydän."
+
+"Uskollinen Sydän", toisti kenraali vilkkaasti. "Muistelen tuntevani
+sen miehen."
+
+"Todellako?"
+
+"Oh! Hyvä Jumala, mikä kova onni!"
+
+"Kenties teidän on helpompi kuin luulettekaan hänet tavata, jos
+tosiaankin haluatte hänet nähdä."
+
+"Haluaisin äärettömän mielelläni!"
+
+"Olkaa siis levollinen. Kohta saatte hänet nähdä."
+
+"Mitenkä niin?"
+
+"No, aivan yksinkertaisesta syystä! Uskollinen Sydän virittää ansoja
+aivan lähellä minua. Minä huolehdin niistä tällä hetkellä, mutta ei
+kestä kauan, ennenkuin hän palaa."
+
+"Oi, jospa Jumala soisi, että puheenne pitäisi paikkansa!" lausui
+kenraali liikutettuna.
+
+"Heti kun hän saapuu, ilmoitan siitä teille, ellette jo siihen mennessä
+ole lähtenyt leiristänne."
+
+"Tiedättekö sitten, minne joukkoni on leiriytynyt?"
+
+"Täällä erämaissa me tiedämme kaikki", vastasi erämies hymyillen.
+
+"Luotan lupaukseenne."
+
+"Teillä on sanani, kenraali."
+
+"Kiitos."
+
+Samassa doña Luz tuli ulos majasta, viitaten Mustalle Hirvelle merkiksi
+siitä, että tämä olisi vaiti. Kenraali kiirehti häntä vastaan.
+
+Matkalaiset nousivat ratsuilleen ja kiitettyään erämiehiä heidän
+sydämellisestä vieraanvaraisuudestaan lähtivät takaisin leirille.
+
+
+
+
+XVI
+
+Petos
+
+
+Paluumatka oli ikävä. Kenraali oli vaipunut syviin mietteisiin
+keskusteltuaan erämiehen kanssa, doña Luz ajatteli varoitusta, joka
+hänelle oli annettu, opas, jonka Mustan Hirven keskustelut nuoren tytön
+ja kenraalin kanssa olivat tehneet levottomaksi, aavisti salaa jotakin,
+mikä käski häntä pitämään varansa. Ainoastaan molemmat lancerot
+kulkivat huolettomina tietämättä näytelmästä, jota esitettiin heidän
+ympärillään ja ajatellen vain yhtä asiaa, nimittäin lepoa, joka heitä
+odotti leiriin saavuttua.
+
+Lörppö tähyili lakkaamatta levottomasti ympärilleen näyttäen etsivän
+apujoukkoja tiheistä pensaikoista, joiden lävitse pieni joukko
+vaiteliaana kulki.
+
+Päivä läheni loppuaan, aurinko oli aivan kohta menevä mailleen, ja
+aika-ajoin metsän salaperäiset asukkaat jo kiljuivat kolkosti.
+
+"Onko vielä pitkä matka jäljellä?" kysyi kenraali äkkiä.
+
+"Ei", vastasi opas, "tuskin tunnin matka enää."
+
+"Kiirehtikäämme siis kulkuamme. En halua, että yö meidät yllättää
+näissä tiheiköissä."
+
+Joukko lähti ratsastamaan täyttä ravia, joka vähemmässä kuin puolessa
+tunnissa vei heidät leirin etuvarustuksille.
+
+Kapteeni Aguilar ja tohtori tulivat matkalaisia vastaan heidän
+saapuessaan.
+
+Illallinen oli valmis ja oli heitä odottanut jo kauan. Ruvettiin
+syömään.
+
+Mutta alakuloisuus, joka muutama tunti sitten näytti vallanneen
+kenraalin ja hänen sisarentyttärensä, kasvoi sensijaan että olisi
+vähentynyt. Aterian aikana tämä kävi ilmi. Jokainen söi kaikessa
+kiireessä lausumatta sanaakaan. Kun oli lopetettu, erosivat kaikki
+ottaen tekosyyksi päivän rasitukset mennäkseen muka levolle, mutta
+todellisuudessa saadakseen olla yksin ja pohtia päivän tapauksia.
+
+Opas ei myöskään ollut hyvällä tuulella. Paha omatunto, kun on puhe
+varovaisesta ihmisestä, on niin kiusallinen toveri yöllä kuin olla
+saattaa. Lörpöllä oli kaikista omistatunnoista pahin, eikä hänellä
+ollutkaan halua nukkua. Hän käyskenteli leirissä etsien turhaan huolien
+ja kenties katumuksen kiusaamassa mielessään jonkunlaista keinoa
+päästäkseen vaaralliselta tieltä, jota oli kulkemassa. Mutta turhaan
+hän kidutti mielikuvitustaan. Ei mikään tullut hälventämään hänen
+pelkoaan.
+
+Yö kuitenkin läheni. Kuu oli hävinnyt, ja läpinäkymätön pimeys leijaili
+hiljaiseksi käyneen leirin yllä.
+
+Kaikki nukkuivat tai näyttivät nukkuvan. Ainoastaan opas, joka oli
+tahtonut ottaa suorittaakseen ensimmäisen vahtivuoron, valvoi istuen
+eräällä tavaramytyllä. Kädet ristissä rinnoilla ja katse kiinteänä hän
+vaipui yhä synkempiin mietteisiin.
+
+Äkkiä muuan käsi laskeutui hänen olkapäälleen, ja ääni kuiskasi hänen
+korvaansa vain sanan: "Kennedy!"
+
+Malttaen mieltään ja horjumattoman tyynenä, jotka ominaisuudet eivät
+koskaan haihdu intiaaneilta tai mestitseiltä, opas katsahti
+varovaisesti ympärilleen ollakseen varma siitä, että hän oli yksinään.
+Sitten hän tarttui käteen, joka yhä lepäsi hänen olallaan, ja vei
+muassaan miehen, joka oli häntä puhutellut ja vastustelematta seurasi
+häntä, erääseen syrjäiseen paikkaan, jossa luuli olevansa turvassa
+kenenkään näkemättä.
+
+Sillä hetkellä, jolloin molemmat miehet kulkivat teltan ohi, avautuivat
+puoliksi sen oviverhot äänettömästi, ja muuan varjo hiipi varovaisesti
+heidän perässään.
+
+Kun he olivat kätkeytyneet tavaramyttyjen keskelle ja asettuneet
+istumaan aivan lähelle toisiaan puhuakseen matalalla äänellä ja hiljaa
+kuin henkäys, kuiskasi opas:
+
+"Jumalan kiitos! Olen kärsimättömänä odottanut tuloasi, Kennedy."
+
+"Tiesitkö siis, että minun piti tulla?" kysyi puhuteltu epäluuloisena.
+
+"En, mutta toivoin."
+
+"Kuuluuko mitään uutta?"
+
+"Kyllä, paljonkin."
+
+"Puhu, mutta pian."
+
+"Sen aion juuri tehdä. Kaikki on menetetty."
+
+"Häh! Mitä tarkoitat?"
+
+"Sitä, mitä sanon. Tänään kenraali minun opastamanani meni..."
+
+"Sen tiedän, näin teidät."
+
+"Hitto vie! Miksi et hyökännyt kimppuumme?"
+
+"Meitä oli vain kaksi."
+
+"Minä olisin ollut kolmas. Molemmin puolin olisi ollut yhtä monta, kun
+kenraalilla oli vain kaksi lanceroa."
+
+"Totta tosiaankin, en tullut sitä ajatelleeksi."
+
+"Olit hullu, nyt olisi kaikki ohi, sensijaan että kaikki on luultavasti
+menetetty."
+
+"Miten niin?"
+
+"Häh! _Carai!_ Sehän on selvää, kenraali ja hänen sisarentyttärensä
+ovat keskustelleet pitkän ajan tuon viekkaan Mustan Hirven kanssa.
+Tiedäthän, että hän jo kauan on minut tuntenut, hän on varmasti
+herättänyt heissä epäluuloja minua kohtaan."
+
+"Miksi opastitkaan heidät majavalammelle?"
+
+"Olisinko voinut aavistaakaan, että tapaisin siellä tuon kirotun
+erämiehen?"
+
+"Meidän ammatissamme täytyy aavistaa kaikki."
+
+"Olet oikeassa, olen tehnyt virheen! Mutta tällä hetkellä ei pahaa voi
+auttaa, sillä aavistan, että Musta Hirvi on tehnyt kenraalille tarkkaa
+tiliä kolttosistani."
+
+"Hm! Se on todellakin oletettavaa. Mitä on siis tehtävä?"
+
+"Toimittava niin pian kuin suinkin suomatta heille aikaa ryhtyä
+varokeinoihin."
+
+"En mitään halua sen parempaa, minä puolestani, senhän tiedät."
+
+"Kyllä. Missä on kapteeni? Onko hän palannut?"
+
+"Tänä iltana hän saapui. Kaikki miehemme ovat piilossa luolassa. Meitä
+on neljäkymmentä."
+
+"_Bravo!_ Ah! Miksi ette saapuneet kaikki yhdessä sensijaan, että
+tulitte yksin. Näet, kuinka sopiva tilaisuus teillä olisi ollut. He
+nukkuvat kuin pähkinähiiret. Olisimme saaneet heidät käsiimme
+vähemmässä kuin kymmenessä minuutissa."
+
+"Olet oikeassa, mutta kaikkea ei voi edeltäpäin tietää. Asiaa muuten ei
+siten sovittu päällikön kanssa."
+
+"Aivan niin. Miksi siis olet tullut?"
+
+"Ilmoittaakseni sinulle, että olemme valmiina ja että odotamme vain
+merkkiäsi toimiaksemme."
+
+"Katsokaamme, mitä olisi tehtävä. Neuvo minua!"
+
+"Mitä hittoa! Tahdotko, että minä antaisin sinulle neuvoja? Tiedänkö
+minä muka, mitä täällä tapahtuu. Minunko pitäisi sanoa, miten sinun
+olisi toimittava?"
+
+Opas mietti hetkisen, sitten hän kohotti päätään ja katsoi
+tarkkaavaisesti taivasta kohden.
+
+"Kuulehan", jatkoi hän, "aamun tuloon on vielä kaksi tuntia."
+
+"Niin on."
+
+"Sinä palaat luolalle."
+
+"Nyt hetikö?"
+
+"Niin."
+
+"Hyvä. Entä sitten?"
+
+"Sanot kapteenille, että jos hän haluaa, niin luovutan hänen käsiinsä
+nuoren tytön vielä tänä yönä."
+
+"Hm! Se tuntuu minusta vaikealta."
+
+"Olet moukka."
+
+"Mahdollista kyllä, mutta en käsitä kuinka?"
+
+"Kuule siis. Leirin vartiointi toimitetaan seuraavalla tavalla:
+päivällä sotamiehet vartioivat vallituksilla, mutta kun he eivät ole
+tottuneet preirie-elämään ja kun heistä yöllä olisi enemmän vahinkoa
+kuin hyötyä, olen muiden oppaiden avulla ottanut suorittaakseni
+vahdinpidon, kun taas sotamiehet saavat levätä."
+
+"Sehän on varsin nerokasta", huomautti Kennedy naurahtaen.
+
+"Eikö totta?" kysäisi Lörppö. "Te siis nousette ratsaille. Kun olette
+saapuneet kukkulan juurelle, tulee kuusi rohkeinta joukostanne minun
+luokseni. Heidän avullaan olen valmis sitomaan kaikki sotilaat vieläpä
+kenraalinkin heidän nukkuessaan sikeintä untaan."
+
+"Kas vain, sepä vasta on suunnitelma."
+
+"Niinkö arvelet?"
+
+"Totta vieköön!"
+
+"Hyvä. Saatuani kerran soltut hyvin sidotuiksi vihellän, jolloin
+kapteeni saapuu mukanaan toinen osa joukkoaan. Sitten hän, hiisi vie,
+järjestäköön asiansa nuoren tytön suhteen miten haluaa, minulla ei ole
+hommassa enää muuta tekemistä. Mitä siitä arvelet?"
+
+"Mainiota."
+
+"Tällä tavalla meidän ei tarvitse vuodattaa verta ja vältämme
+vaarallisia liikkeitä, joista en välitä, kun kerran voin ilman niitäkin
+tulla toimeen."
+
+"Olet järkevä."
+
+"Kah, ystäväiseni, kun toimittaa tämäntapaisia asioita, jotka
+onnistuessaan tarjoavat suuren palkkion, täytyy aina järjestää ne niin,
+että on kaikki onnistumismahdollisuudet."
+
+"Tuo on oikeata perustelua. Suunnitelmasi muuten miellyttää minua
+äärettömästi ja panen sen pitemmittä siekailuitta toimeen, mutta
+sopikaamme ensin toiminnastamme välttääksemme väärinkäsityksiä, jotka
+aina ovat epämieluisia."
+
+"Hyvä."
+
+"Jos, kuten arvelen, päällikkö katsoo suunnitelmasi olevan kunnollisen
+ja uskoo, että se varmasti onnistuu, niin heti saavuttuamme kukkulan
+juurelle minä nousen tänne mukanani viisi uljasta miestä, jotka itse
+huolellisesti valitsen. Miltä suunnalta pyrkisin leiriin?"
+
+"Siltä suunnalta, jumaliste, mistä jo kerran olet tullut leiriin,
+senhän tunnet."
+
+"Entä sinä, missä sinä olet?"
+
+"Aivan portin luona valmiina teitä auttamaan."
+
+"Hyvä. Kaikesta on siis sovittu. Sinulla ei siis ole minulle enää
+mitään sanottavaa."
+
+"Ei mitään."
+
+"Sitten lähden."
+
+"Niin, sitä parempi, mitä aikaisemmin."
+
+"Olet aina oikeassa. Opasta minut sille paikalle, mistä minun on
+lähdettävä leiristä. On niin pimeä, että jos menen sinne yksin, niin
+joudun pian harhateille ja kompastun kenties johonkin nukkuvaan
+solttuun, mikä ei olisi onneksi asiallemme."
+
+"Anna tänne kätesi."
+
+"Kas tuossa."
+
+Miehet nousivat ja alkoivat hiipiä sitä paikkaa kohti, jonka kautta
+kapteenin lähetin oli poistuttava, mutta samassa muuan varjo astui
+heidän eteensä ja lausui lujalla äänellä:
+
+"Olette kavaltajia. Teidän on kuoltava."
+
+Suuresta itsehillinnästään huolimatta molemmat miehet jäivät hetkeksi
+ällistyneinä seisomaan.
+
+Antamatta heille aikaa saada takaisin mielenmalttiaan se henkilö, joka
+oli puhunut, laukaisi kaksi pistoolia aivan läheltä. Nuo onnettomat
+kirkaisivat kamalasti. Toinen kaatui, mutta hypäten kuin tiikerikissa
+toinen kiipesi puolustusvallien ylitse ja katosi, ennenkuin häntä olisi
+ehtinyt toistamiseen ampua. Kahden laukauksen kajahtaessa ja roistojen
+huudot kuullessaan olivat kaikki kavahtaneet unestaan leirissä.
+Jokainen syöksyi päätäpahkaa suojavarustuksille.
+
+Kenraali ja kapteeni Aguilar saapuivat ensimmäisinä paikalle, missä
+kuvaamamme näytelmä oli tapahtunut.
+
+He tapasivat doña Luzin seisomassa kaksi savuavaa pistoolia
+kädessään erään miehen vääntelehtiessä hänen jalkojensa juuressa
+kuolinkamppailussaan.
+
+"Mitä tämä merkitsee, sisarentyttäreni? Taivaan nimessä, mitä on
+tapahtunut? Oletko haavoittunut?" kyseli kenraali epätoivoisena.
+
+"Rauhoittukaa, eno. En ole haavoittunut", vastasi nuori tyttö, "olen
+vain rangaissut kavaltajaa. Kaksi heittiötä suunnitteli salavehkeitä
+yhteistä turvallisuuttamme vastaan. Toinen heistä pääsi karkuun, mutta
+luulen, että tämä tässä on jokseenkin pahasti haavoittunut."
+
+Kenraali kumartui nopeasti kuolevan ylitse.
+
+Soihdun valossa, jota hän piti kädessään, hän tunsi Kennedyn, saman
+oppaan, jonka Lörppö aikaisemmin oli väittänyt elävänä palaneen
+preirietulipalossa.
+
+"Kah, kah", sanoi hän, "mitä tämä merkitsee?"
+
+"Se merkitsee sitä, eno", vastasi tyttö, "että ellei Jumala olisi
+tullut avukseni, niin olisi meidät tänä yönä yllättänyt rosvojoukko,
+joka on väijyksissä jonkun matkan päässä täältä."
+
+"Älkäämme siis tuhlatko aikaa."
+
+Ja kenraali kiiruhti kapteeni Aguilarin avustamana valmistautumaan
+ankaraan vastarintaan sen varalta, että heidän kimppuunsa koetettaisiin
+hyökätä.
+
+Lörppö oli paennut, mutta leveä verijuova osoitti, että hän oli
+vaikeasti haavoittunut. Jos olisi ollut päivänaika, olisi koetettu ajaa
+häntä takaa ja kenties olisi onnistuttukin hänet saamaan kiinni, mutta
+kun oli pimeä ja kun lisäksi ei tiedetty, olivatko viholliset ehkä
+vielä väijyksissä ympäristössä, ei kenraali tahtonut, että hänen
+sotilaansa uskaltautuisivat leirin ulkopuolelle. Hän antoi mieluummin
+ilkiön koettaa pelastua.
+
+Mitä Kennedyyn tulee, niin hän oli kuollut.
+
+Kun ensi hälinä oli hälvennyt, tunsi doña Luz, jota nyt ei enää
+tilanteen aiheuttama vaara pitänyt jännitettynä, olevansa nainen. Hänen
+tarmonsa katosi, hänen silmänsä kävivät himmeiksi, hänen ruumiinsa
+värisi kouristuksentapaisesti. Hän lyyhistyi kokoon ja olisi kaatunut,
+ellei tohtori olisi ottanut häntä käsivarsilleen.
+
+Hän kantoi hänen puolipyörtyneenä telttaan ja hoiti häntä
+huolellisesti, niinkuin hänen tilansa vaati.
+
+Nuori tyttö tuli vähitellen tajuihinsa. Hänen mielensä tyyntyi, ja
+hänen ajatuksensa muuttuivat rauhallisiksi.
+
+Muistaen suositukset, jotka Musta Hirvi hänelle oli antanut, hän
+ajatteli, että hetki oli tullut pyytää häntä täyttämään lupauksensa, ja
+viittasi tohtoria luokseen.
+
+"Hyvä tohtori", sanoi hän viimemainitulle lempeästi, "haluaisitteko
+tehdä minulle suuren palveluksen?"
+
+"Olen käskettävissänne, señorita."
+
+"Tunnetteko erästä metsästäjää, joka on nimeltään Musta Hirvi?"
+
+"Kyllä, täältä ei ole pitkä matka hänen majalleen. Se on lähellä erästä
+majavalampea."
+
+"Häntä juuri tarkoitan, hyvä tohtori. No niin! Teidän täytyisi mennä
+minun puolestani hänen luokseen, mutta vielä tänään."
+
+"Miksi niin, señorita?"
+
+"Pyydän niin tekemään", taivutteli tyttö tohtoria hyväilevästi.
+
+"Oh! Silloin saatte olla huoletta. Minä lähden", vastasi tämä.
+
+"Kiitos!"
+
+"Mitä minun on hänen luonaan tehtävä?"
+
+"Kerrotte hänelle vain, mitä täällä tänä yönä on tapahtunut."
+
+"No eikö muuta?"
+
+"Ja sitten lisäätte, muistakaa tarkoin, seuraavat sanat, jotka ovat
+hänelle sana sanalta lausuttavat!"
+
+"Olen pelkkänä korvana. Painan ne visusti muistiini."
+
+"_Musta Hirvi, hetki on tullut_. Oletteko ymmärtänyt?"
+
+"Täydellisesti, señorita."
+
+"Vannokaa, että teette, mitä teiltä pyydän."
+
+"Sen vannon", lupasi toinen juhlallisella äänellä. "Aamun koitteessa
+lähden etsimään erämiestä, kerron hänelle, mitä yöllä on tapahtunut ja
+lisään: Musta Hirvi, hetki on tullut. Siinäkö kaikki, mitä haluatte
+minun tekevän?"
+
+"Niin, siinä kaikki, hyvä tohtori."
+
+"Kas niin! Nukkukaa nyt levollisesti, señorita, vannon kautta kunniani
+tekeväni, mitä pyydätte."
+
+"Kiitos", kuiskasi nuori tyttö suloisesti hymyillen ja puristaen hänen
+kättään.
+
+Ja yön kauheista mielenliikutuksista väsyneenä hän laskeutui levolle
+vuoteelleen, jossa pian vaipui rauhalliseen ja virkistävään uneen.
+
+Päivän koitteessa tuo kelpo oppinut -- vaikka kenraali turhaan
+varoitteli häntä vaaroista, joiden alaisiksi hän vapaasta tahdostaan
+antautuisi -- lähti leiristä ja laskeutui täyttä ravia alas kukkulalta,
+puisteltuaan päätään kaikelle, mitä hänen ystävänsä oli hänelle
+sanonut.
+
+Saavuttuaan sitten metsään hän iski kannukset hevosensa kylkiin ja
+karautti Mustan Hirven majaa kohti.
+
+
+
+
+XVII
+
+Kotkanpää
+
+
+Kotkanpää oli yhtä varova kuin rohkeakin päällikkö ja tiesi, että
+hänellä olisi paljon pelättävää amerikkalaisten puolelta, ellei hän
+täydellisesti peittäisi jälkiänsä.
+
+Yllätettyään menestyksellisesti valkoisten uuden siirtokunnan
+Canadian-virran varrella hän ei niin ollen laiminlyönyt mitään
+suojatakseen joukkonsa sitä uhkaavalta kostolta.
+
+Ei voi kuvitellakaan intiaanien taitoa, kun on kysymyksessä jälkien
+hävittäminen.
+
+Parikymmentä kertaa he tarpovat saman paikan kautta sotkien retkensä
+jättämät jäljet sikinsokin, kunnes niitä on mahdoton eroittaa. He eivät
+jätä käyttämättä hyväkseen mitään seudun satunnaista, luonnon suomaa
+etua, marssivat toinen toisensa jäljessä salatakseen lukumääränsä,
+matkaavat päiväkausia keskellä virtaa, usein kahlaten vyötäisiään
+myöten vedessä. He ovat niin varovaisia ja kärsivällisiä, että usein
+kädelläänkin hävittävät merkkejä ja niin sanoaksemme askel askeleelta
+pyyhkivät pois jäljet, jotka voisivat paljastaa heidät
+tarkkasilmäisille vihollisille.
+
+Käärmeen heimo, johon Kotkanpäänkin johtamat soturit kuuluivat, oli
+saapunut preirielle luvultaan lähes viidensadan miehen suuruisena
+joukkona metsästääkseen bisoneja ja ryhtyäkseen taistelemaan pooneja ja
+sioux-intiaaneja vastaan, joiden kanssa he lakkaamatta sotivat.
+
+Kotkanpään tarkoituksena oli heti sotaretkensä päätyttyä viipymättä
+liittyä veljiinsä, toimittaakseen turvaan kylän valtauksessa saamansa
+saaliin ja ottaakseen osaa suureen retkeen, jota hänen heimonsa
+valmisteli preiriellä hajallaan olevia valkoihoisia ja mestitsejä
+vastaan, joita intiaanit syystä pitävät leppymättöminä vihamiehinään.
+
+Johtajansa moninaisista varokeinoista huolimatta oli tämä osasto
+edennyt nopeasti.
+
+Kuudennen päivän iltana linnoituksen hävittämisen jälkeen comanchit
+pysähtyivät pienen, nimettömän joen varrelle, jollaisia niin runsaasti
+näillä tienoilla tapaa, ja valmistausivat leiriytymään yöksi.
+
+Ei mikään ole yksinkertaisempaa kuin intiaanien leiriytyminen heidän
+ollessaan sotajalalla.
+
+Hevoset pannaan liekaan, etteivät pääsisi karkaamaan. Ellei pelätä
+äkkiyllätystä, sytytetään leirivalkeat. Päinvastaisessa tapauksessa
+kukin syö ja asettuu levolle, mikäli voi.
+
+Lähdettyään linnoituksesta intiaanit eivät olleet missään huomanneet
+merkkejä, jotka olisivat panneet heidät arvelemaan, että heitä
+seurattiin tai heidän puuhiaan tarkkailtiin. Heidän tiedustelijansa
+eivät olleet keksineet mitään epäiltäviä jälkiä.
+
+He olivat jo lähellä heimonsa leiriä, tuntien itsensä täysin
+turvallisiksi.
+
+Kotkanpää käski sytyttää valkeat ja sijoitti itse vahdit. Sitten hän
+nojautui ebenpuuta vasten, otti esille piippunsa ja käski tuoda
+espanjalaisen vanhuksen ja naisen eteensä.
+
+Kun he olivat tulleet hänen luokseen, tervehti Kotkanpää sydämellisesti
+vanhusta ja tarjosi hänelle piippunsa. Tämän hyväntahtoisuuden
+osoituksen vanhus otti vastaan ajatellen kysymyksiä, joita intiaani
+epäilemättä hänelle tekisi.
+
+Hetken vaitiolon jälkeen viimemainittu tosiaankin alkoi puhua.
+
+"Viihtyykö veljeni hyvin punanahkojen parissa?" kysyi hän.
+
+"Olisin väärässä, jos valittaisin, päällikkö", vastasi espanjalainen.
+"Siitä asti, kun olen ollut seurassanne, on minua kohdeltu
+kunnioittaen."
+
+"Veljeni on ystävä", lausui comanchi mahtipontisesti.
+
+Vanhus kumarsi.
+
+"Olemme vihdoinkin saapuneet metsästysalueellemme", jatkoi päällikkö.
+"Veljeäni Harmaahapsea on rasittanut pitkä elämä. Hän sopii paremmin
+neuvottelutulien ääreen kuin hevosen selässä metsästämään hirviä tai
+bisoneja. Mitä veljeni haluaa?"
+
+"Päällikkö"; vastasi espanjalainen, "sananne pitävät paikkansa. Oli
+aika, jolloin muiden preirien lasten tavoin vietin päiväkausia
+metsästäen ja ratsastaen tulisen ja kesyttämättömän hevosen selässä.
+Voimani ovat hävinneet, jäsenistä on kadonnut niiden notkeus, ja
+silmäni ovat menettäneet erehtymättömyytensä. En kelpaa enää retkelle,
+olipa se kuinka lyhyt hyvänsä."
+
+"Hyvä!" vastasi intiaani tyynesti puhaltaen suustaan ja sieraimistaan
+savupilviä. "Sanokoon veljeni siis, mitä hän haluaa, ja se
+toimitetaan."
+
+"Kiitän teitä, päällikkö, ja käytän hyväkseni hyväntahtoista
+tarjoustanne. Olisin onnellinen, jos suostuisitte auttamaan minua
+pääsemään häiritsemättä johonkin rotuni asumaan kylään, missä rauhassa
+voisin viettää ne muutamat päivät, jotka minulla enää on elettävänä."
+
+"Oh! Miksi en sitä tekisi? Ei mikään ole helpompaa saavuttuamme
+heimomme luo. Koska veljeni ei halua asua punaihoisten ystäviensä
+luona, täytetään hänen toivomuksensa."
+
+Syntyi hetken hiljaisuus. Vanhus luuli keskustelun loppuneen ja aikoi
+poistua. Viittauksella päällikkö käski hänen jäädä paikoilleen. --
+
+Hetken kuluttua intiaani kallisti piippuaan tyhjentääkseen siitä tuhan,
+pisti sen letkun vyölleen ja luoden espanjalaiseen omituisen,
+salavihkaisen katseen sanoi:
+
+"Veljeni on onnellinen, sillä vaikka hänen hartioillaan on jo monta
+talvea, ei hän kuitenkaan kulje yksinään elämän tietä."
+
+"Mitä päällikkö tarkoittaa?" kysyi vanhus. "En ymmärrä."
+
+"Veljelläni on perhe", jatkoi comanchi.
+
+"Ah! Veljeni erehtyy. Olen yksin tässä maailmassa."
+
+"Mitä veljeni nyt sanoo? Eikö hänellä ole mukanaan vaimo?"
+
+Surumielinen hymy nousi vanhuksen kalpeille huulille.
+
+"Ei", sanoi hän tovin kuluttua, "minulla ei ole vaimoa."
+
+"Mitä sukua veljelle on tuo nainen?" kysyi päällikkö teeskennellen
+hämmästystä ja osoittaen espanjalaista naista, joka synkkänä ja
+vaiteliaana seisoi vanhuksen vieressä.
+
+"Tämä nainen on emäntäni."
+
+"Ohoo! Onko veljeni kenties orja?" kysyi comanchi ilkeästi hymyillen.
+
+"Ei", vastasi vanhus ylpeästi, "en ole tämän naisen orja, olen vain
+hänen uskollinen palvelijansa."
+
+"Ohoo!" huudahti päällikkö puistellen päätään ja vastauksen johdosta
+vaipuen syviin mietteisiin.
+
+Mutta intiaani ei voinut ymmärtää espanjalaisen sanoja. Eroitus oli
+liian hieno, jotta hän olisi sitä voinut käsittää. Kahden tai kolmen
+minuutin perästä hän ravisti päätään ja luopui yrittämästä etsiä
+ratkaisua tähän hänelle käsittämättömään ongelmaan.
+
+"Hyvä", sanoi hän antaen katseensa ivallisesti tulla puoleksi
+sulkeutuneiden silmäluomien välitse, "nainen saa mennä veljen mukana."
+
+"Siten olen koko ajan käsittänyt", vastasi espanjalainen.
+
+Iäkäs nainen, joka oli tähän asti ollut vaiti, arveli ajan tulleen
+yhtyä keskusteluun.
+
+"Kiitän päällikköä", lausui hän, "mutta koska hän on kyllin
+ystävällinen asettuakseen käytettäväksemme, niin salliiko hän, että
+häneltä pyydetään suosionosoitusta?"
+
+"Puhukoon äitini, korvani ovat auki."
+
+"Minulla on poika, joka on suuri valkoihoinen metsästäjä. Hänen pitäisi
+tällä hetkellä olla preiriellä. Jos veljeni kenties suostuisi muutaman
+päivän ajan vielä pitämään meitä luonaan, niin ehkä tapaisimme hänet.
+Hänen suojeluksensa alaisina meillä ei enää olisi mitään pelättävää."
+
+Hänen näin varomatta puhuessaan espanjalainen teki kauhua ilmaisevan
+liikkeen.
+
+"Señorita", huudahti hän kiivaasti äidinkielellään, "varokaa..."
+
+"Hiljaa!" keskeytti intiaani hänet lyhyesti. "Miksi valkoinen veli
+puhuu edessäni vierasta kieltä? Pelkääkö hän minun ymmärtävän hänen
+sanansa?"
+
+"Oh, päällikkö!" vastasi espanjalainen vain kieltävästi pudistaen
+päätään.
+
+"Siis veljeni suvaitkoon valkoihoisen äitini puhua, kun hän kääntyy
+päällikön puoleen."
+
+Vanhus oli vaiti, mutta kolkko aavistus ahdisti hänen sydäntään.
+
+Comanchipäällikkö tiesi varsin hyvin, keiden kanssa hän oli
+tekemisissä, mutta piteli molempia espanjalaisia kuin kissa leikkii
+hiirellä. Ilmaisematta lainkaan vaikutelmiaan hän kääntyi naisen
+puoleen ja kumartaen kohteliaasti kuten ainakin intiaanit, joille tämä
+ominaisuus synnynnäisenä kuuluu, sanoi lempeällä äänellä ja
+miellyttävästi hymyillen:
+
+"Ohoo! Äitini poika on taitava metsästäjä. Sepä hauskaa."
+
+Naisraukan sydän laajeni riemusta.
+
+"Niin", myönsi hän innostuneena, "hän on lännen preirieiden rohkeimpia
+erämiehiä."
+
+"Ohoo!" lausui päällikkö yhä rakastettavampana, "tuolla kuuluisalla
+soturilla on varmaankin nimi, jota kaikki preiriellä kunnioittavat."
+
+Espanjalainen kärsi kauheita tuskia. Kun kuitenkin comanchin silmä piti
+häntä kurissa, ei hän tiennyt, miten voisi varoittaa emäntäänsä
+ilmaisemasta poikansa nimeä.
+
+"Oi!" huusi vanhus, "kaikki äidit ovat samanlaisia, heistä heidän
+poikansa ovat sankareita! Vaikka nyt on puheena taitava nuori mies, ei
+hän ole muita merkillisempi. Hänen nimeään ei veljeni varmastikaan ole
+koskaan kuullut."
+
+"Mitenkä veljeni sen tietää?" kysyi intiaani väkinäisesti nauraen.
+
+"Minä vain arvelen niin", vastasi vanhus, "tai ainakin, jos veljeni
+sattumalta on kuullut sen mainittavan, niin se on jo aikoja sitten
+kadonnut hänen muististaan eikä kannata tulla uudelleen mainituksi. Jos
+veljeni sallii, niin poistumme, sillä päivä on ollut rasittava ja nyt
+on jo aika mennä levolle."
+
+"Tovin kuluttua", vastasi comanchi rauhallisesti ja kääntyen naisen
+puoleen kysyi tältä suoraan:
+
+"Mikä on sen valkoihoisen soturin nimi?"
+
+Mutta vanhan naisen oli hänen palvelijansa, jonka uskollisuuden ja
+viisauden hän tunsi, väliintulollaan tehnyt varovaiseksi, eikä hän
+vastannut, sisimmässään tuntien tehneensä virheen, mutta tietämättä,
+miten sen korjaisi.
+
+"Eikö äitini ole kuullut kysymystäni?" jatkoi päällikkö.
+
+"Mitä hyödyttäisi teille lausua nimeä, joka todennäköisesti on teille
+tuntematon eikä ainakaan herätä mielenkiintoanne? Jos veljeni sallii,
+niin poistun!"
+
+"Ei, ette saa poistua, ennenkuin äitini on sanonut poikansa, tuon
+suuren soturin, nimen", sanoi comanchi rypistäen kulmakarvojaan ja
+polkien jalkaa, vain huonosti salaten raivoaan.
+
+Erämies huomasi, että tästä oli tehtävä loppu.
+
+"Veljeni on suuri päällikkö", sanoi hän. "Vaikka hänen tukkansa on
+ruskea, on hänen viisautensa suunnaton. Olen hänen ystävänsä, eikä hän
+tahtone käyttää väärin sattumaa, joka on saattanut hänen käsiinsä hänen
+vihamiehensä äidin. Tämän naisen poika on Uskollinen Sydän."
+
+"Ohoo!" lausui Kotkanpää kaameasti hymyillen. "Sen tiesin. Mistä syystä
+valkoihoisilla on kaksi kieltä ja kaksi sydäntä ja miksi he aina
+koettavat erehdyttää punanahkoja?"
+
+"Emme ole koettaneet teitä pettää, päällikkö."
+
+"Ettekö? Siitä asti kun olette olleet luonamme, on teitä kohdeltu kuin
+heimomme lapsia, ja minä olen pelastanut henkenne!"
+
+"Se on totta."
+
+"No niin", jatkoi hän ivallisesti hymyillen, "tahdon osoittaa teille,
+että intiaanit eivät koskaan unohda hyvää työtä ja että he osaavat
+palkita pahan hyvällä. Kuka on minuun ampunut nämä haavat, jotka tässä
+näette? Uskollinen Sydän! Olemme vihamiehiä, hänen äitinsä on
+vallassani. Voisin hänet heti kiinnittää kidutuspaaluun, se olisi
+oikeuteni."
+
+Molemmat espanjalaiset painoivat päänsä alas.
+
+"Preirielaki sanoo: silmä silmästä, hammas hampaasta. Kuule minua
+tarkkaavaisesti, Vanha Tammi: entisen ystävyytemme vuoksi annan teille
+odotusaikaa. Huomenna, auringon noustessa, saat lähteä etsimään
+Uskollista Sydäntä. Ellei hän neljän päivän kuluessa ole tullut
+luokseni, kuolee hänen äitinsä. Nuoret soturini saavat silloin polttaa
+hänet elävältä veripaaluun sidottuna, ja veljeni vuolla vihellyspillejä
+hänen luistaan. Menkää, olen sanonut sanottavani."
+
+Vanhus aikoi vastata jotakin, heittäytyen päällikön jalkojen juureen,
+mutta kostonhimoinen intiaani potkaisi hänet syrjään ja poistui.
+
+"Voi, rouva", mutisi vanhus toivottomana, "te olette hukassa!"
+
+"Ennen kaikkea, Eusebio", vastasi äiti itkunsekaisella äänellä, "älä
+tuo poikaani tänne. Välikö sillä, että minä kuolen! Voi, eikö elämäni
+ole jo ollut kyllin pitkä?"
+
+Vanha palvelija loi emäntäänsä ihailua ilmaisevan katseen.
+
+"Aina sama!" sanoi hän liikutettuna.
+
+"Eikö äidin henki kuulu hänen lapselleen?" kysyi nainen, päästäen
+vihlaisevan huudon, ja vanhukset vaipuivat murheen painamina erään puun
+juurelle.
+
+He viettivät sen yön Jumalaa rukoillen, eikä Kotkanpää näyttänyt
+välittävän heidän epätoivostaan.
+
+
+
+
+XVIII
+
+Eusebio
+
+
+Varokeinot, joihin Kotkanpää oli ryhtynyt salatakseen matkasuuntansa,
+olivat yleensä hyvät johtamaan harhaan valkoihoisia, joiden epätarkempi
+vainu eränkävijöihin ja metsästäjiin verrattuina ei pysty saamaan
+selvää intiaanien oveluudesta, ja joiden on melkein mahdoton kulkea
+ilman kompassia näissä eräseuduissa, mutta Uskollisen Sydämen ja
+Ilomielen tapaisiin miehiin nähden ne olivat joka suhteessa
+riittämättömät.
+
+Nuo kaksi kokenutta partiomiestä eivät hetkeksikään kadottaneet jälkiä
+näkyvistään.
+
+Tottuneina intiaanisoturien polvekkeihin ja mutkiin he eivät antaneet
+näiden äkillisten palaamisten, vastamarssien, näennäisten pysähdysten,
+sanalla sanoen kaikkien metkujen, joita comanchit olivat kuin huvikseen
+käyttäneet, eksyttää heitä.
+
+Lisäksi tuli vielä muuan seikka, jota intiaanit eivät olleet ottaneet
+huomioon ja joka paljasti heidän kulkusuuntansa yhtä selvästi kuin jos
+he olisivat sen huolellisesti varustaneet viitoilla.
+
+Erämiehet olivat erään hökkelin raunioiden luota löytäneet puuhun
+kahlehditun vainukoiran. Vapaaksi päästyään tämä oli, vähäisen
+hyväiltyään Ilomieltä, lähtenyt kuono maassa etsimään isäntäänsä, joka
+oli juuri tuo vanha espanjalainen, ja löysikin hänet.
+
+Vainukoiran jäljet, joita intiaanit eivät olleet ajatelleetkaan poistaa
+siitä yksinkertaisesta syystä, että he eivät olleet huomanneet sen
+olevan mukana, olivat kaikkialla huomattavissa, ja niin kokeneille
+metsästäjille kuin Uskollinen Sydän ja Ilomieli ne olivat Ariadnen
+lanka, jota mikään ei voinut katkaista.
+
+Erämiehet matkasivat siis levollisesti kivääri poikittain satulassa
+rastreroittensa seuraamina comanchien perässä, jotka eivät lainkaan
+aavistaneet, että heillä oli tällainen jälkijoukko.
+
+Joka ilta Uskollinen Sydän pysähtyi tarkalleen samalle paikalle, minne
+Kotkanpää päivää aikaisemmin oli asettunut leiriin, sillä nuo kaksi
+miestä olivat ratsastaneet niin nopeasti, että intiaanit olivat vain
+pari penikulmaa heidän edellään. Erämiehet olisivat voineet
+sivuuttaakin heidät, jos heillä olisi ollut siihen aihetta. Mutta
+erinäisistä syistä Uskollinen Sydän tyytyi seuraamaan heitä vielä
+jonkun aikaa.
+
+Vietettyään yönsä aukealla paikalla viileän virran rannalla, missä
+vieno solina oli heitä tuuditellut uneen, erämiehet valmistausivat
+jatkamaan matkaansa. Heidän hevosensa olivat jo satuloidut, ja he itse
+söivät seisaalla hirvenlihaviipaleita kuin miehet, joilla on kiire
+lähtöön. Silloin Uskollinen Sydän, joka koko aamuna ei ollut lausunut
+halaistua sanaa, kääntyi toverinsa puoleen.
+
+"Istukaamme hetkiseksi", sanoi hän, "mikään ei pakota meitä pitämään
+kiirettä, kun Kotkanpää on saavuttanut heimonsa."
+
+"Se on totta", vastasi Ilomieli heittäytyen ruohoon, "voimme siis
+keskustella."
+
+"Kuinka en arvannut, että noilla kirotuilla comancheilla oli
+soturiosasto näillä seuduilla? Mitä meihin tulee, niin on mahdotonta
+ajatella, että me voisimme vallata leirin, jossa on viisisataa
+soturia."
+
+"Aivan oikein", myönsi Ilomieli filosofisesti, "heitä on paljon. Mutta
+nyt, ystäväni, meidän on, jos sydän sinua siihen kehoittaa, ainakin
+koetettava. Ei tiedä, mitä voi tapahtua."
+
+"Kiitos", sanoi Uskollinen Sydän hymyillen, "mutta luulen sen olevan
+hyödytöntä."
+
+"Niinkuin haluat."
+
+"Vain viekkaus voisi tulla avuksemme."
+
+"Käyttäkäämme siis viekkautta, minä kyllä tottelen."
+
+"Meillä on pyydyksiä täällä lähistöllä, mikäli muistan."
+
+"Totisesti!" huudahti kanadalainen, "puolen mailin päässä korkeintaan,
+suuressa majavalammessa."
+
+"Totta puhut, en tiedä enää, mitä ajattelenkaan. Katsohan, Ilomieli,
+äitini vankeus tekee minut hulluksi. Minun täytyy hänet vapauttaa,
+maksoi mitä maksoi."
+
+"Se on minunkin ajatukseni, Uskollinen Sydän, ja siinä tahdon parhaani
+mukaan sinua auttaa."
+
+"Huomenna aamunkoitteessa saat lähteä Mustan Hirven luo ja käskeä hänen
+minun nimessäni kutsua koolle niin paljon valkoihoisia metsästäjiä ja
+erämiehiä kuin hän suinkin voi."
+
+"Mainiota."
+
+"Sillä aikaa minä menen comanchien leiriin keskustelemaan äitini
+lunnaista. Elleivät he suostu häntä minulle luovuttamaan, niin
+turvaudumme aseisiin ja saamme nähdä, eikö parikymmentä
+paraimmanlaatuista rihlapyssyä pääse voitolle viidestäsadasta
+preirierosvosta."
+
+"Mutta jos he vangitsevat sinut?"
+
+"Siinä tapauksessa lähetän luoksesi vainukoirani, joka tulee joen
+rannalla olevaan luolaan. Huomatessasi sen tulevan yksin tiedät, mitä
+se merkitsee, ja voit toimia sen mukaan."
+
+Kanadalainen ravisti päätään.
+
+"Ei", sanoi hän "niin en tee."
+
+"Mitä, etkö tee sitä?" huudahti erämies hämmästyneenä.
+
+"Varmasti en, sitä en tee, Uskollinen Sydän. Se maksaisi henkesi, niin
+urhoollisen ja viisaan miehen hengen. Minä olen kyllä vähäpätöinen, sen
+tiedän, mutta ellei minulla ole muuta kuin yksi hyvä ominaisuus, niin
+mikään ei voi sitä minulta riistää. Se ominaisuus on uskollisuuteni
+sinua kohtaan."
+
+"Sen tiedän, rakastat minua kuin veljeä."
+
+"Vaaditko niin ollen, että sallisin sinun, kuten kotimaassani suurten
+järvien tuolla puolella sanotaan, vapaasta tahdostasi puikahtaa suden
+kitaan, ja vertaukseni on vielä mairitteleva susille, intiaanit ovat
+tuhannesti julmempia! Ei, toistan sen vielä kerran, sitä en tee. Se
+olisi huono teko, ja jos sinulle sattuisi onnettomuus, en koskaan
+antaisi sitä itselleni anteeksi."
+
+"Selitä kantasi, Ilomieli", huudahti Uskollinen Sydän kärsimättömänä.
+"Kautta kunniani, minun on mahdoton ymmärtää sinua."
+
+"Se on helppoa", vastasi kanadalainen. "Vaikka en ole viisas enkä hyvä
+puhuja, on minulla hyvä vaisto ja näen selvästi aina, kun on puhe
+niistä, joista pidän. Enkä pidä kenestäkään niin paljon kuin sinusta,
+sen jälkeen kun isäparkani meni manan majoille."
+
+"Puhu, ystäväni", vastasi Uskollinen Sydän, "ja suo anteeksi kiihkoni,
+jota en voinut hillitä."
+
+Ilomieli mietti tovin. Sitten hän jatkoi:
+
+"Tiedät", sanoi hän, "että vaarallisimmat viholliset, mitä meillä on
+preiriellä, ovat comanchit. Selittämättömän kohtalon vaikutuksesta on
+aina, kun meillä on ollut kestettävänä joku taistelu, sitä käyty juuri
+heitä vastaan. Koskaan he eivät ole voineet kerskua saaneensa
+meistä vähäisintäkään voittoa. Siitä leppymätön viha meidän ja
+heidän välillään. Sitä on viime aikoina vielä yllyttänyt
+kinastelumme Kotkanpään kanssa, jonka käsivarren me onneksemme tai
+onnettomuudeksemme olemme vain ruhjoneet, vaikka sinun olisi ollut
+helppo murskata hänen päänsä. Sen kepposen, kuten olen taipuvainen
+uskomaan, comanchipäällikkö on käsittänyt suureksi loukkaukseksi eikä
+sitä muuten antane sinulle milloinkaan anteeksi. Tunnustan, että jos
+olisin hänen asemassaan, menettelisin aivan samoin, enkä siis tahdo
+soimata häntä siitä."
+
+"Asiaan! Asiaan!" keskeytti Uskollinen Sydän.
+
+"Asiahan on juuri se", jatkoi Ilomieli hämmästymättä ystävänsä
+välihuudahduksesta, "että Kotkanpää haluaa kaikin mahdollisin keinoin
+saada päänahkasi. Ymmärrä, että jos teet virheen, antautuen hänen
+käsiinsä, hän empimättä käyttää tilaisuutta hyväkseen tehdäkseen
+tilinsä lopullisesti selviksi kanssasi."
+
+"Mutta äitinihän on hänen käsissään", intti Uskollinen Sydän.
+
+"Kyllä", myönsi Ilomieli, "mutta Kotkanpää ei sitä tiedä. Muista,
+ystäväni, että intiaanit harvoja tapauksia lukuunottamatta kohtelevat
+vangitsemiaan naisia hyvin ja että he yleensä osoittavat heille suurta
+kunnioitusta."
+
+"Aivan oikein", tunnusti erämies.
+
+"Kun siis kukaan ei ilmaise Kotkanpäälle, kuka hänen vankinsa on, niin
+äitisi, lukuunottamatta sitä levottomuutta, jota hän varmaankin tuntee
+sinun puolestasi, on punanahkojen keskuudessa yhtä varmassa turvassa
+kuin Quebecin suurella torilla. Olisi siis epäviisasta toimia
+hätiköiden. Kerätkäämme parikymmentä hyvää toveria, en vaadi enempää,
+ja seuratkaamme intiaanien puuhia. Ensimmäisessä sopivassa
+tilaisuudessa käymme päättävästi heidän kimppuunsa, surmaamme heistä
+niin monta kuin mahdollista ja vapautamme äitisi. Se on mielestäni
+viisain suunnitelma, minkä voimme tehdä, vai mitä sinä siitä
+ajattelet?"
+
+"Ajattelen, ystäväni", vastasi Uskollinen Sydän puristaen hänen
+kättään, "että olet mainioin olento, mitä maailmassa tunnen, että
+neuvosi on hyvä ja että sitä seuraan."
+
+"_Bravo_!" huudahti Ilomieli riemastuneena, "kas tuo on oikeata
+puhetta."
+
+"Ja nyt..." lausui Uskollinen Sydän nousten seisomaan.
+
+"Nyt?" kysäisi Ilomieli.
+
+"Nousemme hevostemme selkään, kierrämme varovasti intiaanileirin ympäri
+huolellisesti tarkaten, ettemme jätä jälkiä, ja menemme kunnon
+toverimme. Mustan Hirven, majalle. Hän on neuvokas mies, joka
+varmaankin on hyödyksi suunnitelmiemme toteuttamisessa."
+
+"Tehkäämme, niinkuin sanoit", huudahti Ilomieli iloisesti nousten
+satulaan.
+
+Metsästäjät lähtivät aukeamalta tehden mutkan välttääkseen
+intiaanileiriä, josta korkeintaan penikulman päästä saattoi huomata
+savun kohoavan. He suuntasivat kulkunsa kohti seutua, missä
+todennäköisesti Musta Hirvi filosofisin ajatuksin paraillaan viritteli
+ansojaan pyydystääkseen majavia, noita mielenkiintoisia eläimiä, joista
+doña Luz oli niin paljon pitänyt.
+
+He olivat näin ratsastaneet jo lähes tunnin ajan keskustellen ja
+naureskellen, sillä Ilomieli oli lopultakin päätelmillään voittanut
+Uskollisen Sydämen, joka tuntien perinpohjin intiaanien tavat oli siitä
+varma, ettei hänen äitiään uhannut mikään vaara, kun koirat äkkiä
+päästivät levottomuutta merkitsevän huudon, mutta syöksyivät samassa
+eteenpäin ilosta haukahdellen.
+
+"Mikä rastrerojamme oikein vaivaa?" tuumi Uskollinen Sydän. "Luulisi
+niiden vainunneen ystävän."
+
+"Tottahan toki! Ne ovat keksineet Mustan Hirven. Luultavasti saamme
+nähdä niiden palaavan yhdessä hänen kanssaan."
+
+"Mahdollista kyllä", lausui erämies mietteissään, ja he jatkoivat
+matkaansa.
+
+Tovin kuluttua he havaitsivat ratsastajan, joka lähestyi heitä täyttä
+vauhtia koirien haukkuessa ja hyppiessä hänen jäljissään.
+
+"Ei hän ole Musta Hirvi", huudahti Ilomieli.
+
+"Ei", totesi Uskollinen Sydän. "Hän on Eusebio. Mitä tämä merkitsee?
+Hän on yksin. Olisiko äitiäsi sittenkin kohdannut joku onnettomuus?"
+
+"Kiirehtikäämme!" sanoi Ilomieli iskien kannukset hevosensa kylkiin,
+joka lähti uskomattoman nopeasti juoksemaan.
+
+Erämies seurasi häntä hirveän levottomuuden valtaamana.
+
+"Onnettomuus! Onnettomuus!" huusi vanhus tuskallisesti.
+
+"Mikä sinua vaivaa, Eusebio? Puhu, taivaan nimessä, puhu!" pyyteli
+Uskollinen Sydän.
+
+"Äitinne, don Rafael, äitinne..."
+
+"No niin! Puhu!... Mutta puhuhan toki!" huusi nuori mies tuskastuneena.
+
+"Oi Jumalani!" vastasi vanhus huitoen käsiään, "se on liian myöhäistä!"
+
+"Puhu nyt jo! Taivaan nimessä! Teet minut mielettömäksi!"
+
+Vanhus loi häneen säälivän katseen.
+
+"Don Rafael" sanoi hän, "rohkeutta! Olkaa mies!"
+
+"Voi, taivas! Mikä kauhea uutinen sinulla on minulle kerrottavana?"
+
+"Äitinne on Kotkanpään vankina..."
+
+"Sen tiedän."
+
+"Ellette vielä tänään, tänä aamuna antaudu comanchipäällikön käsiin..."
+
+"Entä sitten?"
+
+"Niin hänet poltetaan elävältä!..."
+
+Nuori mies kirkaisi sydäntäsärkevästi. Hänen ystävänsä tuki häntä,
+sillä muuten hän olisi pudonnut hevosen selästä.
+
+"Mutta", kysäisi Ilomieli, "sanoitteko, että hänet piti polttaa
+tänään?"
+
+"Sanoin."
+
+"On siis vielä aikaa."
+
+"Voi, se tapahtuu auringon noustessa, ja näettekö?" sanoi hän surkean
+näköisenä viitaten taivaalle.
+
+"Oi", huudahti Uskollinen Sydän selittämättömällä äänensävyllä, "minä
+tahdon pelastaa äitini!"
+
+Ja kumartuen hevosensa kaulaa vasten hän lähti huimaavaa vauhtia
+ratsastamaan. Toiset seurasivat häntä. Hän kääntyi Ilomieleen päin:
+
+"Minne olet menossa?" kysyi hän lyhyellä ja katkonaisella äänellä.
+
+"Auttamaan sinua pelastamaan äitisi tai kuolemaan kanssasi!"
+
+"Tule!" vastasi Uskollinen Sydän iskien kannukset ratsunsa
+vertavuotaviin kylkiin.
+
+Oli jotakin kauheaa ja peloittavaa näiden kolmen miehen mielettömässä
+ratsastuksessa, kun he ajaen kaikki kolme peräkkäin, otsat kalpeina,
+huulet yhteenpuristuneina ja katse salamoivana, kulkivat tulvavirtojen
+ja syvänteiden poikki, syöksyivät yli esteiden hoputellen alinomaa
+hevosiaan, jotka haukkoivat ilmaa, korisivat äänekkäästi, tuon
+tuostakin tuskasta korahdellen, ja hyppivät hurjistuneina veren ja hien
+kihoillessa niiden ruumiista. Aika-ajoin Uskollinen Sydän päästi
+Meksikon _gineteille_ ominaisen huudon, ja kiihtyneet hevoset ryhtyivät
+kahta hurjemmin nelistämään.
+
+"Jumalani! Jumalani!" hoki erämies soinnuttomalla äänellä, "pelasta,
+pelasta äitini!"
+
+
+
+
+XIX
+
+Päällikköjen neuvottelu
+
+
+Huolimatta rajusta keskustelusta, joka oli tapahtunut Eusebion ja
+Kotkanpään välillä, oli viimemainittu kuitenkin edelleen kohdellut
+vankejaan mitä lempeimmin ja käytöksessään heitä kohtaan osoittanut
+tavatonta hienotunteisuutta, tämä kun punaihoisessa rodussa on
+synnynnäistä, niin ettei sitä lainkaan saattaisi odottaa ihmisiltä,
+joita mielestämme ilman pätevää syytä häväistään sanomalla heitä
+_villeiksi_.
+
+Onhan muuan tosiasia, joka ansaitsee tulla mainituksi ja johon ei voisi
+kiinnittää liian paljon huomiota: se on se tapa, miten intiaanit
+yleensä kohtelevat vankejaan. Kaukana siitä, että käyttäisivät
+hyödyttömiä kidutuksia, ja piinaamatta heitä suotta, kuten usein kuulee
+kerrottavan, he osoittavat vangeille suurta huomaavaisuutta ja
+näyttävät säälivän heidän kovaa kohtaloaan.
+
+Se tapaus, josta nyt puhumme, nimittäin Kotkanpään verinen ankaruus
+Uskollisen Sydämen äitiä kohtaan, oli vain poikkeus, jonka
+luonnollisesti aiheutti intiaanipäällikön periviha erämiestä kohtaan.
+
+Vankien eroaminen toisistaan oli niin vaikea ja sydäntäsärkevä kuin
+ajatella saattaa. Vanha palvelija lähti epätoivoisena hakemaan
+erämiestä, äitiparan seuratessa murtunein sydämin comanchisoturien
+mukana.
+
+Toisena päivänä sen jälkeen Kotkanpää saapui kansakuntansa pääjohtajien
+sopimalle kohtauspaikalle. Koko heimo oli siellä koolla.
+
+Ei mikään näytä kuvarikkaammalta ja eloisammalta kuin intiaanileiri.
+
+Kun punanahat ovat retkillään, joko sotimassa tai metsästämässä,
+tyytyvät he leiriytymään siten, että pystyttävät bisoninnahasta
+valmistettuja telttoja, jotka asetetaan ristiin pantujen seipäiden
+varaan. Kaikissa teltoissa, joiden alaosa on reunustettu turpeilla, on
+reppana, niin että savu vapaasti pääsee kohoamaan ilmaan, koska se
+ilman tätä varokeinoa tekisi teltat mahdottomiksi asua.
+
+Leiri tarjosi erittäin vilkkaan näyn. Naiset kulkivat edestakaisin
+kantaen puita tai lihaa tai ajaen kelkkojen eteen valjastettuja koiria.
+Kelkoille oli ladottu koko heidän omaisuutensa. Soturit istuivat
+vakavina kyykkysillään kauniin sään vuoksi taivasalle sytytettyjen
+leiritulien ympärillä ja polttelivat piippua jutellen keskenään.
+
+Oli kuitenkin helppo huomata, että oli tapahtunut jotakin
+tavallisuudesta poikkeavaa, sillä huolimatta siitä, että oli vielä
+varhainen hetki -- aurinko oli tuskin vielä noussut taivaanrannalle --
+olivat pääjohtajat kokoontuneet neuvottelumajaan, missä heidän
+vakavasta ilmeestään päättäen varmasti keskusteltiin tärkeästä
+kysymyksestä.
+
+Päivä oli viimeinen niistä neljästä, jotka Kotkanpää oli Eusebiolle
+myöntänyt.
+
+Uskollisena vihalleen intiaanisoturi, joka oli päättänyt kostaa, oli
+kutsunut koolle suuret päälliköt hankkiakseen luvan panna toimeen
+pirullisen suunnitelmansa.
+
+Toistamme tässä vielä kerran: intiaanit eivät ole julmia senvuoksi,
+että se heitä huvittaisi. Välttämättömyys on heidän ensimmäinen
+lakinsa. Koskaan he eivät tuomitse vankiaan, varsinkaan naista,
+kidutettavaksi, ellei heimokunnan etu sitä vaadi.
+
+Heti kun päälliköt olivat kokoontuneet neuvottelutulen ympärille, astui
+piipunkantaja kehän keskelle. Pitäen sytytettyä piippua kädessään hän
+kumarsi neljään ilmansuuntaan mutisten lyhyen rukouksen, sitten hän
+ojensi piipun vanhimmalle johtajalle pitäen yhä sen pesää kädessään.
+
+Kun kaikki päälliköt toinen toisensa jälkeen olivat polttaneet,
+tyhjensi piipunkantaja siitä tuhan tuleen lausuen:
+
+"Suuren comanchikansan päälliköt, antakoon Natosh -- Jumala -- teille
+viisautta. Toimikaa niin, että mikä päätöksenne lieneekin, se on
+yhtäpitävä oikeuden kanssa."
+
+Kumarrettuaan hän kunnioittavasti vetäytyi pois. Syntyi hetken
+hiljaisuus. Jokainen punnitsi tarkasti vastalausuttuja sanoja.
+
+Vihdoin nousi vanhin päällikkö puhumaan.
+
+Hän oli kunnianarvoisa vanhus, jonka ruumista peittivät lukemattomat
+arvet ja joka heimolaistensa keskuudessa nautti suurta mainetta
+viisautensa vuoksi.
+
+Hänen nimensä oli _Eshis_ -- Aurinko.
+
+"Pojallani Kotkanpäällä", lausui hän, "on tärkeä ilmoitus tehtävänä
+päällikköjen neuvostolle. Hän puhukoon, korvamme ovat avoinna.
+Kotkanpää on yhtä viisas kuin uljas soturi. Kuulemme kunnioittaen hänen
+sanojaan."
+
+"Kiitos", vastasi soturi, "isäni on itse viisaus, Natoshilla ei ole
+mitään salattavaa häneltä."
+
+Päälliköt kumarsivat. Kotkanpää jatkoi:
+
+"Valkonaamat, ikuiset ahdistajamme, ajavat meitä takaa ja hätyyttelevät
+meitä väsymättömästi, pakoittaen meidät heille luovuttamaan paraimmat
+metsästysalueemme yhden toisensa jälkeen ja pakenemaan arkojen
+kuusipeurojen tavalla metsien perukoihin. Useat heistä rohkenevat
+saapua preirieille asti jotka ovat meidän tyyssijojamme, pyydystääkseen
+majavia ja metsästääkseen hirviä ja bisoneja, jotka ovat meidän
+omaisuuttamme. Nämä kunnottomat ihmiset, kansojensa hylkyainekset,
+varastavat ja ryöstävät meiltä voidessaan sen tehdä joutumatta
+rangaistuiksi. Onko oikein, että valituksitta kärsimme heidän
+ryöstöään? Sallisimmeko heidän leikata kurkkumme poikki kuin arat
+_ashahat_, yrittämättä nousta kostamaan? Eikö preirielaki sano: silmä
+silmästä, hammas hampaasta? Mitä isäni vastaa, mitä veljeni sanovat,
+eikö se ole oikein?"
+
+"Kosto on luvallinen", sanoi Aurinko, "se on heikomman ja sorretun
+vanhentumaton oikeus. Sen tulee kuitenkin olla kärsityn vääryyden
+mukainen."
+
+"Hyvä! Isäni on puhunut kuin viisas vanhus. Mitä siitä veljeni
+ajattelevat?"
+
+"Aurinko ei voi puhua väärin. Kaikki, mitä hän sanoo, on oikein",
+vastasivat päälliköt.
+
+"Onko veljelläni valittamista jotakuta vastaan?" kysyi vanhus.
+
+"Kyllä", jatkoi Kotkanpää. "Muuan valkoihoinen erämies on häväissyt
+minua, useita kertoja hyökännyt leirini kimppuun, väijyksissä oltuaan
+tappanut useita nuorista miehistäni, minua itseänikin haavoittanut,
+kuten voitte huomata, sillä haava ei vielä ole mennyt umpeen. Tämä mies
+on lyhyesti sanoen comanchien julmin vihollinen, joita hän vainoo kuin
+metsänpetoja nauttiakseen heidän kidutuksistaan ja kuunnellakseen
+heidän kuolinhuutojaan."
+
+Nämä viekkaasti lausutut sanat kuullessaan koko seura vapisi raivosta.
+Huomaten, että hänen puheensa miellytti kuulijoita, tuo kavala
+päällikkö jatkoi paljastamatta lainkaan iloa, jota hän sisimmässään
+tunsi:
+
+"Olisin voinut, jos asia olisi koskenut vain henkilökohtaisesti minua",
+sanoi hän, "antaa anteeksi nämä vääryydet, niin loukkaavia kuin ne
+ovatkin olleet, mutta nyt on kysymyksessä yhteinen vihollinen, mies,
+joka on vannonut tuhoavansa kansakuntamme. Niin haikea kuin onkin
+välttämättömyys, joka tässä sattuu, en saa empiä iskemästä häntä siihen
+kohtaan, mikä hänelle on kaikkein kallein. Hänen äitinsä on käsissäni,
+mutta olen epäröinyt häntä kidutuksin uhrata. En ole antanut vihan
+hallita itseäni, olen vain tahtonut olla oikeudenmukainen, ja vaikka
+minun olisi ollut niin helppo surmata tuo nainen, niin olen pitänyt
+parempana, että te itse, kunnioitettavat heimomme päälliköt, suostuen
+antaisitte siihen määräyksen. Olen tehnyt vielä enemmän: koska minua
+kammottaa hyödyttömästi vuodattaa verta ja rangaista syytöntä syyllisen
+puolesta, olen myöntänyt tälle naiselle neljä päivää odotusaikaa, jotta
+hänen pojallaan olisi tilaisuus pelastaa äitinsä tarjoutumalla itse
+kärsimään kidutukset hänen sijastaan. Muuan valkoihoinen vankini on
+lähtenyt häntä etsimään, mutta sillä miehellä on kaniinin sydän,
+hänellä on rohkeutta murhata vain aseettomia vihollisiaan, hän ei ole
+tullut eikä tule!... Tänä aamuna, auringon noustessa, menee umpeen
+myöntämäni odotusaika. Missä on tämä mies? Hän ei ole ilmestynyt!...
+Olenko menetellyt oikein, vai onko minua moitittava, onko tämä nainen
+kiinnitettävä kidutuspaaluun, jotta valkoihoiset rosvot kauhistuneina
+hänen rangaistuksestaan huomaisivat, että comanchit ovat peloittavia
+sotureita, jotka eivät koskaan jätä häväistystä rankaisematta? Olen
+puhunut. Olenko puhunut oikein, mahtavat miehet?"
+
+Pidettyään tämän pitkän syytöspuheen Kotkanpää istuutui jälleen ja
+pannen käsivarret ristiin rinnalleen painunein päin odotti päällikköjen
+ratkaisua.
+
+Syntyi jokseenkin kauan kestävä äänettömyys puheen jälkeen. Vihdoin
+Aurinko nousi puhumaan.
+
+"Veljeni on puhunut oikein", sanoi hän, "hänen sanansa ovat miehen
+sanoja, joka ei anna tunteen hallita itseään. Kaikki, mitä hän on
+sanonut, on oikein. Valkoihoiset, julmat vihollisemme, varustautuvat
+tuhoamaan meitä. Vaikka meidän onkin vaikeata rangaista naista, on se
+nyt välttämätöntä."
+
+"Se on välttämätöntä!" kertasivat päälliköt kumartaen.
+
+"Menkää", jatkoi Aurinko, "suorittakaa alkuvalmistukset, antakaa
+toimitukselle sovitusuhrin leima, ei koston. Kaikkien ihmisten täytyy
+nähdä, että comanchit eivät kiduta naista huvin vuoksi, vaan että he
+osaavat rangaista syyllisiä. Olen puhunut."
+
+Päälliköt nousivat ja tervehdittyään kunnioittavasti vanhusta
+poistuivat.
+
+Kotkanpää oli saavuttanut tarkoituksensa. Hän saisi kostaa, ottamatta
+päälleen vastuuta teosta, jonka koko inhottavuuden hän oli ymmärtänyt,
+mutta johon hän oli taitavasti osannut saada osallisiksi heimonsa
+päälliköt muka oikeuden perusteella, vaikka hän siitä sisimmässään
+välitti perin vähän.
+
+Valmistukset rangaistusta varten suoritettiin kiireisesti.
+
+Naiset veistelivät saarnesta ohuita tikkuja, jotka oli pistettävä
+tuomitun kynsien alle, toiset keräsivät seljapuun ydintä valmistaakseen
+rikitettyjä sytykkeitä, kun taas nuorimmat lähtivät metsään tuodakseen
+sylimäärin tuoreita puita, joilla tuomittu oli hiljalleen poltettava,
+niin että hän samalla tukehtuisi savuun.
+
+Sillä aikaa olivat miehet tyvestä kuorineet paljaaksi erään
+kidutuspaaluksi sopivan puun. Sitten he olivat sivelleet sen
+hirvenihralla, johon oli sekoitettu punamultaa. Juurelle he olivat
+kasanneet polttopuut, ja kun tämä oli tehty, oli taikuri saapunut
+salaperäisin sanoin vihkimään puun, niin että se vihdoin oli kaikin
+puolin kunnossa käytettäväksi tarkoitukseensa.
+
+Kun nämä valmistukset oli suoritettu, tuotiin tuomittu paalun luo ja
+pantiin sitomatta istumaan puukasalle. Sitten alkoi päänahkatanssi.
+
+Onneton nainen oli näköjään rauhallinen. Hän oli päättänyt uhrata
+henkensä. Ei mikään hänen ympärillään voinut häntä enää horjuttaa.
+
+Hänen silmänsä hehkuivat kuin kuumeessa ja olivat täynnä kyyneliä
+tuijottaessaan tuohon joukkoon, joka ympäröi häntä kiljuen kuin
+villipedot. Hänen sielunsa toimi kuitenkin yhtä pirteänä ja selvänä
+kuin hänen parhaina päivinään. Äitiparkaa vaivasi pelko ahdistaen hänen
+sydäntään ja pannen hänet kärsimään tuskaa, johon verrattuna intiaanien
+hänelle aikoma oli pientä. Hän vapisi ajatellessaan, että hänen
+poikansa, saatuaan tietää kauhean kohtalon, rientäisi paikalle ja hänet
+pelastaakseen antautuisi julmien vihollistensa käsiin.
+
+Kuunnellen tarkasti pienintäkin melua, hän oli joka hetki kuulevinaan
+avuksi rientävän poikansa kiireiset askeleet. Hänen sydämensä vavahteli
+pelosta. Hän rukoili Jumalaa sielunsa sisimmässä, että hän itse saisi
+kuolla rakkaan lapsensa, sijasta.
+
+Päänahkatanssi jatkui kiihkeänä hänen ympärillään.
+
+Joukoittain sotureja, suurikokoisia, kauniita, ylellisesti koristettuja
+miehiä, joilla kaikilla oli kuitenkin kasvot värjätty mustiksi, pyöri
+parittain paalun ympärillä, johtajina seitsemän rummuilla ja
+_chichikueilla_ varustettua soittajaa, joiden kasvot oli maalattu
+mustia ja punaisia juovia täyteen ja joiden päässä oli tarhapöllön
+siipiä, ulottuen pitkälle alas selkään.
+
+Miehillä oli mustat sulat ja punainen puku ja käsissään pyssyjä ja
+sotanuijia, joiden päätä he tanssiessa pitivät alaspäin.
+
+He olivat laajana puoliympyränä paalun ympärillä. Vastapäätä heitä
+tanssivat naiset täydentäen kehän.
+
+Kotkanpää, joka johti sotureja, piti kädessään pitkää sauvaa. Kepin
+päähän oli kiinnitetty ihmisen päänahka. Sen yläpuolella oli oljilla
+täytetty harakka siivet levällään, vähän alempana samassa kepissä oli
+toinen päänahka, ilveksennahka ja sulkia.
+
+Kun tanssi oli tovin jatkunut, asettuivat soittajat tuomitun viereen ja
+aikaansaivat korvia huumaavan melun laulaen, lyöden kaikin voimin
+rumpujaan ja ravistellen chichikueitaan.
+
+Tanssi jatkui jokseenkin kauan kauhean ulvonnan säestyksellä, joka oli
+omiaan saattamaan pelosta hulluksi tuon onnettoman, sillä se ennusti
+kaikkein hirveintä kidutusta.
+
+Vihdoin Kotkanpää kosketti tuomittua kevyesti sauvallaan. Tämän merkin
+johdosta melu lakkasi kuin taikaiskusta, rivit hajaantuivat, ja kukin
+otti aseensa.
+
+Kidutus alkoi!
+
+
+
+
+XX
+
+Kidutus
+
+
+Heti kun päänahkatanssi oli loppunut, marssivat heimokunnan parhaat
+soturit rivissä paalun eteen aseet käsissään, naisten, varsinkin
+vanhempien, syöksyessä vankipoloisen kimppuun herjaten ja survoen
+häntä, kiskoen hiuksista ja lyöden häntä, mutta pienimmälläkään
+liikkeellä tämä ei tehnyt vastarintaa, vielä vähemmin hän koetti
+vapautua rääkkäyksestä.
+
+Tuo onneton nainen toivoi vain yhtä, nimittäin kidutuksen alkamista.
+
+Hän oli kuumeisen kärsimättömänä seurannut päänahkatanssin
+odottamattomia vaiheita, kovin peläten näkevänsä rakkaan poikansa
+ilmestyvän ja asettuvan hänen ja pyövelien väliin.
+
+Muinaisajan marttyyrien lailla hän valitti itsekseen, että intiaanit
+hukkasivat kallista aikaa hyödyttömiin juhlallisuuksiinsa. Jos hänellä
+olisi riittänyt voimia, olisi hän heitä siitä nuhdellut ja pilkannut
+heidän hitautensa ja sen epäröimisen tähden, jota he näyttivät
+osoittavan häntä uhratessaan.
+
+Totuus oli se, että comancheja väkisinkin arvelutti, vaikka toimitus
+näyttikin oikealta, kiduttaa turvatonta naista, joka oli jo iäkäs eikä
+koskaan ollut heille tehnyt mitään pahaa, ei välittömästi eikä
+välillisesti.
+
+Itse Kotkanpääkin tunsi vihastaan huolimatta kuin jotakin salaista
+tunnonvaivaa rikoksesta, jota oli tekemässä. Siksi hän ei kiirehtinyt
+lopullisten valmistusten suoritusta, vaan toimitti niitä laimeasti.
+Häntä kalvoi inho, jota hän ei kyennyt karkoittamaan.
+
+Rohkeille miehille, jotka ovat tottuneet mitä suurimpiin vaaroihin, on
+kunniatonta kiduttaa sellaista heikkoa olentoa kuin naista, jolla ei
+ole muuta puolustuskeinoa kuin kyynelensä. Jos olisi ollut kysymyksessä
+mies, olisi päätös kiinnittää hänet kidutuspaaluun ollut heimokunnassa
+yksimielinen.
+
+Intiaanivangit pitävät kidutusta tavallisesti pilkkanaan ja solvaavat
+pyöveleitään. Kuolinlauluissaan he soimaavat voittajiaan, näiden
+pelkurimaisuutta ja taitamattomuutta uhrejaan kiduttaessaan. He
+luettelevat omia yleviä tekojaan ja laskevat vihollisiaan, joilta ovat
+nylkeneet päänahan, ennenkuin itse ovat sortuneet. Purevilla sanoillaan
+ja halveksivalla käyttäytymisellään he kiihoittavat raivoon pyövelinsä,
+yllyttävät näiden vihaa ja siten osaksi oikeuttavat näiden julmuuden.
+
+Mutta kun on uhrattava nainen, heikko ja nöyrä, joka esiintyy kuin
+karitsa teurastuslaitoksessa ja joka jo on puolikuollut, niin mitä
+mielenkiintoa voisi tuollainen toimitus herättää?
+
+Ei ollut odotettavana mitään kunniaa, vaan päinvastoin yleistä inhoa.
+
+Comanchit ymmärsivät tämän. Siitä johtui heidän inhonsa ja
+epäröintinsä. Siitä oli kuitenkin tehtävä loppu.
+
+Kotkanpää lähestyi senvuoksi vankia ja vapauttaen hänet kiukkuisista
+akoista, jotka häntä kiusasivat, lausui synkällä äänellä:
+
+"Nainen, tahdon pitää lupaukseni. Poikasi ei ole tullut, joten sinun
+täytyy kuolla."
+
+"Kiitos", vastasi puhuteltu murtuneella äänellä, nojautuen paalua
+vastaan, ettei olisi kaatunut.
+
+Intiaanipäällikkö katsoi häneen ymmärtämättä.
+
+"Etkö pelkää kuolemaa?" kysyi hän.
+
+"En", vastasi toinen suunnaten häneen enkelimäisen lempeän katseen, "se
+on minulle tervetullut. Elämäni on ollut vain pitkä sarja tuskaa.
+Kuolema on minulle siunaus."
+
+"Mutta poikasi?"
+
+"Poikani pelastuu, jos minä kuolen, sen olet vannonut isäsi luitten
+kautta."
+
+"Sen olen vannonut."
+
+"Anna minun siis kuolla."
+
+"Ovatko heimosi naiset siis intiaaninaisten kaltaisia, jotka
+vapisematta kestävät kidutusta?" kysyi päällikkö hämmästyneenä.
+
+"Kyllä!" vastasi nainen liikuttuneena. "Kaikki äidit sitä halveksivat,
+kun on kysymyksessä heidän lastensa pelastus."
+
+"Kuule", lausui intiaani tuntien väkisinkin sääliä, "minullakin on
+äiti, jota rakastan. Jos haluat, voin siirtää kidutuksesi
+auringonlaskuun asti."
+
+"Miksi niin?" vastasi vanki. "Ei, soturi, jos tuskani tosiaankin
+herättävät osanottoasi, niin on vain yksi hyvätyö, jonka voit minulle
+tehdä."
+
+"Puhu", sanoi päällikkö innostuneena.
+
+"Anna minun kuolla nyt heti."
+
+"Mutta jos poikasi saapuisi?"
+
+"Yhdentekevää. Tarvitset uhrin, eikö niin? No niin, uhri on edessäsi,
+voit mielin määrin häntä kiduttaa. Miksi epäröit? Anna minun kuolla,
+sanon."
+
+"Toivomuksesi täytetään", vastasi comanchi kolkosti. "Nainen,
+valmistaudu kuolemaan."
+
+Nainen painoi päänsä rintaansa vasten ja odotti.
+
+Kotkanpään viittauksesta kaksi soturia kävi käsiksi vankiin ja sitoi
+hänet keskiruumiin kohdalta paaluun.
+
+Sitten alkoi veitsellä kiduttaminen.
+
+Se tapahtuu seuraavasti: Jokainen soturi tarttuu väkipuukkonsa kärkeen
+oikean kätensä peukalolla ja etusormella, ja heittää sen uhria kohti,
+niin että tämä vain lievästi haavoittuu.
+
+Kidutuksissaan intiaanit pyrkivät siihen, että uhri saisi kärsiä
+mahdollisimman kauan. He antavat viimeisen iskun viholliselleen vasta
+sitten, kun he vähitellen ja niin sanoaksemme pala palalta ovat
+kiskoneet hänestä hengen.
+
+Soturit heittivät puukkojaan niin ihmeteltävän taitavasti, että
+jokainen niistä hipaisi onnetonta vankia aiheuttamatta hänelle muuta
+kuin naarmuja.
+
+Naispoloisen veri oli kuitenkin alkanut virrata. Hän oli sulkenut
+silmänsä ja rukoili kiihkeästi, että niin pian kuin suinkin tulisi
+kuolettava isku.
+
+Soturit, joiden maalitauluna hänen ruumiinsa oli, innostuivat
+vähitellen, harrastus ja halu osoittaa taitavuuttaan olivat päässeet
+voitolle säälistä, jota he aikaisemmin olivat tunteneet. He
+paukuttelivat käsiään hurjasti huutaen ja purskahtaen nauramaan, jonkun
+taitavan suorittaessa etevän heiton.
+
+Sanalla sanoen: tässä kävi, niinkuin aina käy sekä sivistyskansojen
+että villikansojen kesken, veri päihdytti heitä, heidän itserakkautensa
+yhtyi leikkiin, jokainen koetti suorittaa tempun paremmin kuin hänen
+edeltäjänsä. Muut ajatukset olivat unohtuneet.
+
+Kun kaikki olivat heittäneet puukkonsa, tarttui pieni ryhmä heimokunnan
+taitavimpia ampujia pyssyihinsä.
+
+Heillä tuli olla tarkka silmä, sillä huonosti tähdätty luoti saattoi
+tappaa kidutettavan ja riistää läsnäolevilta kiehtovan näytelmän, josta
+he odottivat itselleen niin suurta huvia.
+
+Joka laukauksen pamahtaessa tuo ihmisparka, joka oli vaipunut omiin
+aatoksiinsa, osoitti elonmerkkejä vain hermostuneesti väristen, niin
+että vavistus kulki koko hänen ruumiinsa lävitse.
+
+"Lopettakaamme jo", lausui Kotkanpää tuntien väkisinkin
+pronssisydämensä heltyvän huomatessaan niin suuren rohkeuden ja
+itsensäkieltämisen. "Comanchisoturit eivät ole jaguareja. Tämä nainen
+on kylliksi kärsinyt. Nyt hän kuolkoon, ja tämä riittäköön."
+
+Kuului murinaa naisten ja lasten parista, jotka olivat kaikkein
+innostuneimpia kidutuksen kannattajia.
+
+Mutta soturit olivat samaa mieltä kuin heidän päällikkönsä. Toimitus,
+jonka aikana uhri ei syytänyt, kuten tavallisesti, herjauksia
+voittajien päälle, ei viehättänyt heitä, ja sitäpaitsi heitä
+sisimmässään hävetti näin osoittaa vimmaansa naiselle.
+
+Onnettomalle armahdukseksi jätettiin hänen kynsiensä alle pistettävät
+tikut pois. Samoin jäivät sikseen rikitetyt sytyttimet, jollaisia
+pannaan sormien väliin, ynnä hunajakerros, jolla kasvot sivellään,
+jotta mehiläiset tulisivat pistämään, ynnä muutkin kidutusvälineet,
+joita tässä kävisi liian pitkäksi luetella. Rovio, jolla hänet oli
+poltettava, laitettiin kuntoon.
+
+Mutta ennenkuin intiaanit ryhtyivät viimeiseen kohtaukseen tässä
+julmassa näytelmässä, irroitettiin naisparka. Muutamia hetkiä hänen
+annettiin hengittää vapaana ja tointua kokemistaan kauheista
+mielenliikutuksista.
+
+Melkein tajuttomana tuo onneton vaipui maahan. Kotkanpää meni hänen
+luokseen.
+
+"Äitini on rohkea", sanoi hän; "moni soturini ei olisi voinut kestää
+tällaisia kärsimyksiä yhtä rohkeasti."
+
+Laimea hymy väreili naisparan sinipunervilla huulilla.
+
+"Minulla on poika", vastasi hän luoden puhuttelijaansa sanomattoman
+lempeän katseen. "Hänen puolestaan minä kärsin."
+
+"Soturi on onnellinen, kun hänellä on tuollainen äiti."
+
+"Miksi kuolemaani lykätään? Sellainen menettely on julmaa. Soturit
+eivät saa kiduttaa naista."
+
+"Äitini on oikeassa, hänen kidutuksensa onkin jo lopussa."
+
+"Saanko siis vihdoinkin kuolla?" kysyi hän helpotuksesta huohaten.
+
+"Saat, roviota jo valmistellaan."
+
+Naisparka tunsi väkisinkin kauhun väristyksen kulkevan koko ruumiinsa
+lävitse kuullessaan tämän hirveän ilmoituksen.
+
+"Poltetaanko minut?" huudahti hän epätoivoissaan. "Miksi minut
+poltetaan?"
+
+"Sellainen on tapa."
+
+Uhri painoi päänsä käsiinsä, mutta pian hän taas oikaisihe ja luoden
+taivaaseen innoittuneen katseen kuiskasi kärsivällisesti:
+
+"Jumalani, tapahtukoon Sinun tahtosi!"
+
+"Tunteeko äitini olevansa kylliksi tointunut, jotta hänet voidaan
+kiinnittää paaluun?" kysyi päällikkö sääliväisesti.
+
+"Kyllä", vastasi nainen päättäväisesti nousten seisaalleen.
+
+Kotkanpää ei voinut pidättää ihailua osoittavaa liikettä. Intiaanit
+pitivät rohkeutta päähyveenä.
+
+"Tule", sanoi hän.
+
+Vanki seurasi häntä varmoin askelin. Koko voima oli hänelle palautunut;
+vihdoinkin hän saisi kuolla!
+
+Päällikkö vei hänet veriselle paalulle, johon hänet toistamiseen
+sidottiin. Hänen eteensä pinottiin kasoittain tuoreita risuja ja
+Kotkanpään viittauksesta ne sytytettiin.
+
+Tuli ei ensin ottanut syttyäkseen, ja siitä nousi sakea sauhu. Vihdoin
+leimahti lieska, laajeni vähitellen ja muutamissa hetkissä kasvoi
+valtavaksi.
+
+Onneton nainen ei voinut pidättää epätoivon huudahdusta.
+
+Samassa hetkessä ilmestyi keskelle leiriä ratsastaja ajaen täyttä
+lentoa. Yhdellä hyppäyksellä hän oli maassa, ja ennenkuin kukaan ehti
+häntä estää, hän hajoitti rovion puukasan ja leikkasi poikki uhria
+kahlehtineet siteet.
+
+"Voi, miksi saavuit!" kuiskasi äiti vaipuen hänen käsivarsilleen.
+
+"Äiti! Antakaa minulle anteeksi!" huudahti Uskollinen Sydän
+epätoivoisena; "kuinka olettekaan saanut kärsiä, hyvä Jumala!"
+
+"Lähde pois! Lähde pois, Rafael!" lausui äiti torjuen hänen
+hellyydenosoituksensa, "anna minun kuolla sijastasi, äidinhän tulee
+uhrata elämänsä lapsensa puolesta."
+
+"Ei, älkää puhuko niin, äiti! Älkää saattako minua mielettömäksi!"
+huudahti nuori mies sulkien hänet kiihkeästi syliinsä.
+
+Hämmennys, jonka Uskollisen Sydämen äkillinen hyökkäys oli aiheuttanut,
+oli kuitenkin hälvennyt, ja intiaanisoturit olivat jälleen saaneet sen
+maltin, joka heillä on kaikissa tilanteissa.
+
+Kotkanpää meni metsästäjän luo.
+
+"Veljeni on tervetullut", sanoi hän, "mutta en odottanut hänen enää
+saapuvan."
+
+"Tässä olen, minun oli mahdoton saapua aikaisemmin. Oletan, että äitini
+on vapaa."
+
+"Hän on vapaa."
+
+"Hän voi siis lähteä, minne haluaa."
+
+"Aivan minne hän haluaa."
+
+"Ei", huudahti vanki asettuen päättäväisesti intiaanipäällikön eteen,
+"se on liian myöhäistä, minun on kuoltava, poikani ei ole oikeutettu
+astumaan sijaani."
+
+"Äiti, mitä sanotte?"
+
+"Asia on, niinkuin sanon, Rafael", jatkoi nainen kiihkeästi. "Se hetki,
+johon mennessä sinun oli saavuttava, on jo mennyt ohi. Sinulla ei ole
+oikeutta olla täällä ja estää kidutustani. Poistu, poistu, Rafael, sitä
+rukoilen sinua tekemään, anna minun kuolla pelastaakseni sinut",
+huudahti hän vuodattaen kyyneliä ja heittäytyen poikansa syliin.
+
+"Äiti", sanoi nuori mies vastaten hänen hellyydenosoituksiinsa,
+"rakkautenne minuun johtaa teidät harhaan. En salli pantavan täytäntöön
+sellaista konnantyötä, ei, ei, vain minun on jäätävä tänne!"
+
+"Jumalani! Jumalani!" puhui naisparka nyyhkyttäen, "hän ei halua
+ymmärtää mitään!... Olisin niin onnellinen saadessani kuolla
+pelastaakseni hänet!"
+
+Liian ankaran kiihtymyksen valtaamana äitiraukka pyörtyi.
+
+Uskollinen Sydän painoi pitkän, hellän suudelman hänen otsalleen ja
+laskien hänet Eusebion syliin, joka muutama hetki aikaisemmin oli
+saapunut paikalle, lausui tuskan puristamalla äänellä:
+
+"Lähtekää! Äiti raukka! Olkoon hän onnellinen, jos onni voi hänelle
+hymyillä hänen ollessaan vailla lastaan."
+
+Vanha palvelija huokasi, puristi lämpimästi Uskollisen Sydämen kättä,
+nosti tajuttoman emäntänsä satulansa eteen, tarttui ohjaksiin ja
+poistui hitaasti leiristä kenenkään estämättä. Uskollinen Sydän seurasi
+katseillaan äitiään niin kauan kuin saattoi hänet nähdä. Sitten kun hän
+oli kadonnut näkyvistä, eikä häntä kuljettavan hevosen askelten ääntä
+enää kuulunut, hengähti hän aivan kuin olisi ollut vähällä tukehtua ja
+vei käden otsalleen kuiskaten:
+
+"Kaikki on lopussa! Jumalani, huolehdi hänestä!" Kääntyen
+intiaanipäällikköjen puoleen, jotka katselivat häntä ääneti,
+kunnioittaen ja ihaillen, hän lausui lujalla ja terävällä äänellä
+luoden heihin salamoivan katseen:
+
+"Comanchisoturit! Kaikki olette raukkoja! Miehet, joilla on sydän
+paikallaan, eivät kiduta naista!"
+
+Kotkanpää hymyili.
+
+"Saamme nähdä", sanoi hän ivallisesti, "onko kalpea mies niin uljas
+kuin luuloittelee."
+
+"Osaan ainakin kuolla kuin mies!" lausui hän ylevästi.
+
+"Metsästäjän äiti on vapaa."
+
+"Olen vankinne. Tehkää, mitä haluatte."
+
+"Vangilla ei saa olla aseita."
+
+"Aivan oikein", lausui hän halveksivasti hymyillen, "annan teille
+omani."
+
+"Ei vielä, jos suvaitset, rakas ystävä", lausui muuan pilkallinen ääni
+äkkiä.
+
+Ilomieli ilmestyi näkyviin.
+
+Hän toi mukanaan satulankaarella poikittain lepäävän neli- tai
+viisivuotiaan lapsen, ja nuori, sangen kaunis intiaaninainen seurasi
+lujasti sidottuna hevosen häntään.
+
+"Poikani, vaimoni!" huusi Kotkanpää kauhistuneena.
+
+"Niin", myönsi kanadalainen virnistäen, "vaimosi ja poikasi, jotka olen
+ottanut vangiksi. Hyvä temppu, vai mitä?"
+
+Yhdellä hyppäyksellä oli Uskollinen Sydän ystävänsä viittauksesta
+hypännyt naisen luo, jonka hampaat epätoivosta löivät loukkua ja joka
+katseli mielettömänä ympärilleen.
+
+"Nyt", jatkoi Ilomieli kaameasti hymyillen, "keskustelkaamme, sillä
+luulen tasoittaneeni mahdollisuudet, vai mitä sanotte, hehheh?"
+
+Ja hän painoi pistoolin viattoman lapsen otsaa vasten. Se alkoi
+kauheasti kirkua tuntiessaan kylmän teräksen otsallaan.
+
+"Oi!" huudahti Kotkanpää epätoivoisena, "poikani! Anna minulle
+poikani!"
+
+"Ja vaimosi, vai oletko unohtanut hänet?" vastasi Ilomieli ivallisesti
+naurahtaen ja kohauttaen olkapäitään.
+
+"Mitkä ovat ehtosi?" kysyi Kotkanpää.
+
+
+
+
+
+
+TOINEN OSA
+
+TAPPAJA
+
+
+
+
+I
+
+Uskollinen Sydän
+
+
+Asema oli kokonaan muuttunut.
+
+Erämiehet, jotka hetkistä aikaisemmin olivat olleet intiaanien
+armoilla, eivät nyt ainoastaan olleet vapaat, vaan vieläpä saattoivat
+sanella ankarat ehdot.
+
+Moniaat kiväärit olivat kyllä suuntautuneet kanadalaiseen päin, ja
+monet nuolet olleet tähdättyinä häneen, mutta Kotkanpään viittauksesta
+kiväärit oli nostettu jälleen pystyyn ja nuolet pantu takaisin viineen.
+
+Häpeä joutua kahden miehen satimeen, jotka uhmailivat heitä rohkeasti
+keskellä heidän leiriään, pani comanchien mielet kuohumaan raivosta. He
+huomasivat kuitenkin mahdottomaksi taistella taitavia vastustajiaan
+vastaan. Mitä he tosiaankaan olisivat voineet tehdä näille uljaille
+metsänkävijöille, jotka eivät pitäneet henkeään missään arvossa?
+
+Tappaako heidät?
+
+Mutta kaatuessaan he olisivat armotta surmanneet vangit, jotka
+intiaanit tahtoivat pelastaa.
+
+Kehittynein tunne intiaaneilla on heidän rakkautensa perheeseensä.
+
+Villein soturi ei emmi lastensa ja vaimonsa puolesta suostua
+sellaiseen, mihin toisissa olosuhteissa kaikkein kauheimmat kidutukset
+eivät voisi häntä pakoittaa. Nähdessään siis vaimonsa ja lapsensa
+joutuneen Ilomielen valtaan Kotkanpää ajatteli vain heidän
+pelastustaan.
+
+Kaikista ihmisistä intiaanit kenties helpoimmin osaavat taipua
+odottamattoman tilanteen vaatimuksiin.
+
+Comanchipäällikkö kätki sydämensä pohjaan vihan ja raivon, joita hän
+tunsi. Jalolla ja luontevalla liikkeellä hän heitti taakseen peitteen,
+jota piti viittanaan, ja tyynen näköisenä, hymy huulilla, lähestyi
+metsästäjiä.
+
+Viimemainitut, jotka jo vanhastaan olivat tottuneet punanahkojen
+tapoihin, jäivät näköjään rauhallisina odottamaan, mitä seuraisi heidän
+julkeasta kepposestaan.
+
+"Kalpeat veljet", lausui päällikkö, "ovat viisautta täynnä, vaikka
+heidän tukkansa onkin musta. He tuntevat kaikki suurille sotureille
+ominaiset juonet, heillä on majavan äly ja leijonan rohkeus."
+
+Molemmat miehet kumarsivat ääneti. Kotkanpää jatkoi:
+
+"Kun veljeni Uskollinen Sydän on suurilta järviltä saapuneiden
+comanchien leirissä, on vihdoinkin tullut aika hajoittaa pilvet, jotka
+ovat nousseet hänen ja punanahkojen väliin. Uskollinen Sydän on
+rehellinen, selittäköön hän kantansa pelkäämättä. Hän on kuuluisien
+päälliköiden edessä, jotka eivät emmi tunnustaa vääryyttään, jos he
+sitä ovat hänelle tehneet."
+
+"Ohoo!" vastasi kanadalainen naureskellen, "Kotkanpää on aivan äkkiä
+muuttanut mielipidettä meidän laadustamme. Luuleeko hän pettävänsä
+meitä tyhjillä sanoilla?"
+
+Vihan salama välähti intiaanin villissä silmässä, mutta ponnistaen
+kaikki voimansa hänen onnistui hillitä itsensä.
+
+Samassa muuan mies ilmestyi kekustelijoitten väliin.
+
+Se oli Aurinko, heimokunnan kunniakkain soturi.
+
+Vanhus kohotti verkalleen kätensä.
+
+"Lapseni kuunnelkoot minua", sanoi hän, "kaikki on selvitettävä tänään.
+Kalpeat metsästäjät saavat polttaa rauhanpiippua kanssamme."
+
+"Olkoon menneeksi", lausui Uskollinen Sydän.
+
+Auringon viittauksesta heimokunnan vanhimmat päälliköt kerääntyivät
+hänen ympärilleen.
+
+Ilomieli ei ollut muuttanut asentoaan. Hän oli valmis huomatessaan
+vähäisimmänkin epäilyttävän liikkeen uhraamaan vankinsa.
+
+Kun piippu oli kiertänyt lähelle erämiehiä syntyneen piirin ympäri,
+kokosi vanhus ajatuksensa. Kumarrettuaan sitten valkoihoisille hän
+puhui seuraavasti:
+
+"Soturit, kiitän Elämän Herraa siitä, että hän rakastaa meitä, meitä
+punanahkoja, ja siitä, että hän vihdoinkin tänään lähettää luoksemme
+nämä kaksi kalpeata miestä, jotka voivat aukaista meille sydämensä.
+Olkaa rohkeita, nuoret miehet, älkää antako mielenne käydä raskaiksi ja
+kartoittakaa kauas luotanne pahat aikomukset. Me pidämme sinusta,
+Uskollinen Sydän, olemme kuulleet puhuttavan inhimillisyydestäsi
+punanahkoja kohtaan. Uskomme, että sydämesi on avoinna, ja että veresi
+juoksee kirkkaana kuin aurinko. Totta on, että me intiaanit emme ole
+varsin ymmärtäväisiä, kun polttava vesi meitä hallitsee, ja että me eri
+kerroilla olemme kenties sinua loukanneet. Mutta toivomme, ettet enää
+sitä ajattele ja että, niin kauan kuin sinä ja me oleskelemme
+preiriellä, metsästelemme rinnakkain, niinkuin sellaisten soturien,
+jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan, onkin tehtävä".[1]
+
+    [1] Siltä varalta, että lukija mielellään tutustuisi comanchien
+    kieleen, esitämme tässä, miltä Auringon puhe kuului alkukielellä:
+
+    "Miigvoitsh kitshii manituu, kaigalvkii zarget uune an nishin
+    norbai nogome, shaf hyyar paishik artvuai vinnin terkushenan,
+    cavviin kitshii morgussei, an nishin norbai nogome, kavvikkar
+    indenendum. Kaigait kitshii muskovvai geosai haguarmissei
+    vaibenan matshji oati nii zargetuune saggorash artvuai vinnin
+    kaigait hapadgei kitshii morgussei an nishin norbai; kaigvotsh
+    anna boikassei nennervind mornuutsh touvatsh nii zargei deavoje
+    kii, appaijamar, kuppar bebone nepevar appiminikvi amar."
+
+Uskollinen Sydän vastasi:
+
+"Päälliköt ja muut suurten järvien comanchikansan jäsenet, joiden
+silmät ovat avoinna. Toivon, että kääntäisitte korvanne suuni sanoille.
+Elämän Herra avaa sydämeni ja panee rintani huokumaan ystävällisiä
+sanoja. Sydämeni täyttävät hellät tunteet teitä kohtaan, teidän
+naisianne kohtaan, lapsianne kohtaan, ja se, mitä nyt lausun teille,
+juontaa juurensa omista ja miehieni hellistä tunteista. En ole koskaan
+kieltänyt heimoonne kuuluvia metsästäjiä astumasta majaani preiriellä.
+Miksi siis haluatte sotaa kanssani? Miksi kiusaatte äitiäni, joka on
+vanha nainen, miksi koetatte ottaa minut hengiltä? Minua kammottaa
+vuodattaa intiaanin verta, sillä toistan sen vielä kerran, huolimatta
+onnettomuuksista, joita olette minulle aikaansaaneet, sydämeni pitää
+teistä."
+
+"Ohoo!" keskeytti Kotkanpää hänet, "veljeni puhuu hyvin, mutta haava,
+jonka hän minulle on aikaansaanut, ei ole vielä arpeutunut."
+
+"Veljeni on typerä", vastasi erämies. "Luuleeko hän minun olevan niin
+taitamattoman, etten olisi osannut häntä tappaa, jos se olisi ollut
+aikomukseni? Tahdon teille osoittaa, mihin pystyn, ja mitä on
+käsitettävä soturin rohkeudella. Minun tarvitsee vain viitata, ja tämä
+nainen ja lapsi eivät enää elä."
+
+"Se on totta", myönsi Ilomieli.
+
+Väristys kulki läsnä olevien selkää pitkin, ja Kotkanpää tunsi kylmän
+hien tihkuvan ohimoistaan.
+
+Uskollinen Sydän oli hetken aikaa vaiti ja suuntasi intiaaneihin
+selittämättömän katseen. Sitten hän kohautti halveksivasti olkapäitään,
+heitti aseensa jalkojensa juureen, pani kädet ristiin leveälle
+rinnalleen ja kääntyi kanadalaisen puoleen.
+
+"Ilomieli", sanoi hän tyynellä ja terävällä äänellä, "päästä vapaaksi
+nuo kaksi olentoa."
+
+"Mitä ajattelet?" huudahti erämies ällistyneenä, "sehän olisi
+kuolemantuomiosi!"
+
+"Sen tiedän."
+
+"No?"
+
+"Pyydän sinua sittenkin sen tekemään."
+
+Kanadalainen ei vastannut, vaan alkoi vihellellä hampaittensa välitse.
+Vetäen esille puukkonsa hän yhdellä iskulla leikkasi poikki köydet,
+joilla hänen vankinsa olivat sidotut. Nämä pakenivat hypähtäen kuin
+jaguarit ja kätkeytyivät ilosta ulvoen kiireesti ystäviensä joukkoon.
+Sitten Ilomieli pani veitsensä tuppeen vyölleen, heitti aseensa pois,
+laskeutui hevosensa selästä ja asettui päättäväisesti Uskollisen
+Sydämen viereen.
+
+"Mitä teet?" huudahti viimemainittu, "pelastaudu, ystäväni!"
+
+"Minäkö pelastautuisin, miksi sen tekisin?" vastasi kanadalainen
+huolettomasti. "Hitto vieköön, en. Koska kuitenkin joskus on kuoltava,
+niin kuolen yhtä hyvin tänään kuin myöhemmin. Kenties en enää saisikaan
+näin sopivaa tilaisuutta."
+
+Molemmat miehet puristivat toistensa kättä innostuneesti.
+
+"Päälliköt", lausui Uskollinen Sydän tyynesti kääntyen intiaanien
+puoleen, "nyt olemme vallassanne, tehkää niinkuin parhaaksi näette."
+
+Comanchit katsoivat toisiaan hetken aikaa hämmästyneinä. Näiden miesten
+stoalainen kieltäytyminen, he kun toisen rohkean toiminnan avulla
+olisivat voineet ei ainoastaan päästä pakoon, vaan myöskin sanella
+heille ehdot, mutta nyt, käyttämättä hyväkseen tätä suunnatonta etua,
+heittivät pois aseensa ja antautuivat heidän käsiinsä, näytti menevän
+yli sankaruuden rajojen, jota heidän heimossaan pidettiin kunniassa.
+
+Syntyi jokseenkin kauan kestävä hiljaisuus, jonka aikana olisi voinut
+kuulla sydämien sykkivän näiden pronssinkovien miesten rinnoissa, jotka
+alkuperäisestä kasvatuksestaan huolimatta, varsinkin mitä tulee
+tunteisiin, ovat kehittyneempiä kuin saattaisi luulla ymmärtämään
+kaikkia todellisia tunteita ja pitämään arvossa todella jaloja tekoja.
+
+Epäröityään muutaman hetken Kotkanpää vihdoin heitti luotaan aseensa ja
+lähestyen metsästäjiä lausui heille liikuttuneella äänellä, joka ei
+sopinut näennäisesti levolliseen ja välinpitämättömään ulkomuotoon:
+
+"On totta, kalpeakasvoiset soturit, että olette ylevämielisiä, mikä
+lieventää meille lausumianne sanoja, ja että me kaikki ymmärrämme
+teitä. Tiedämme myös, että totuus on aukaissut huulenne. Meidän
+intiaanien, joilla ei ole valkoihoisten järkeä, on sangen vaikea, usein
+itsekään sitä tahtomatta, olla tekemättä moitittavia tekoja, mutta me
+toivomme, että Uskollinen Sydän ottaa pois kuoren sydämensä ympäriltä,
+niin että se on kirkas kuin meidän, ja että vihankauna väliltämme
+haudattaisiin niin syvälle, että pojanpoikiemme pojanpojatkaan eivät
+voisi edes tuhannen auringon valossa sitä löytää."
+
+Ja laskien molemmat kätensä erämiehen olkapäille hän suuteli hänen
+silmiänsä ja lisäsi:
+
+"Olkoon Uskollinen Sydän veljeni!"
+
+"Olkoon niin!" lausui erämies tyytyväisenä tähän päätökseen;
+"tästälähin olen yhtä suuressa määrässä comanchien ystävä kuin olen
+heitä tähän asti epäillyt."
+
+Intiaanipäälliköt tungeksivat uusien ystäviensä ympärillä, joille he
+osoittivat alkuperäisille luonteille ominaisen tavan mukaan suurta
+mieltymystä ja kunnioitusta.
+
+Molemmat erämiehet olivat jo kauan olleet tunnettuja Käärmeen heimon
+keskuudessa, ja heidän maineensa oli ollut suuri. Sangen usein
+leiritulien ympärillä istuttaessa olivat kertomukset heidän urotöistään
+herättäneet ihailua nuorissa miehissä, joille vanhat soturit niitä
+kertoilivat.
+
+Sovinto Uskollisen Sydämen ja Kotkanpään välillä oli ollut vilpitön.
+Jäljellä oli enää vain heikko muisto heidän entisestä vihastaan.
+
+Valkoisen metsästäjän jalomielisyys oli voittanut punanahan raivon!
+
+Nämä kaksi keskustelivat rauhallisesti istuen pöydän ympärillä eräässä
+majassa, kun äkkiä kuului kovaa huutoa ja muuan intiaani syöksyi
+leiriin kauhun kuvastuessa hänen hämmästyneitä kasvoiltaan.
+
+Tungeksittiin miehen ympärillä, jotta kuultaisiin uutisia, mutta
+intiaani, joka oli huomannut Kotkanpään, lähestyi tätä.
+
+"Mikä hätänä?" tiedusteli päällikkö.
+
+Intiaani suuntasi julman katseen Uskolliseen Sydämeen ja Ilomieleen,
+jotka eivät voineet paremmin kuin muutkaan aavistaa, mistä tällainen
+raivo johtui.
+
+"Varokaa päästämästä karkuun näitä kalpeakasvoisia miehiä. Meitä on
+petetty", sanoi hän katkonaisella ja hengästyneellä äänellä, hän kun
+oli tullut kiivaasti juosten.
+
+"Selittäköön veljeni tarkemmin, mitä hän tietää", käski Kotkanpää.
+
+"Kaikki valkoihoiset erämiehet, _lännen pitkät puukot_, ovat
+kokoontuneet. Heitä on lähes sata miestä käsittävä partiokunta ja he
+etenevät piirittäen leiriä joka puolelta yhtaikaa."
+
+"Oletko varma siitä, että nämä partiomiehet tulevat vihollisina?" kysyi
+päällikkö vielä.
+
+"Miten sitten muuten?" vastasi intiaanisoturi, "he ryömivät kuin
+käärmeet korkeassa ruohossa pitäen kivääriä edessään ja nylkypuukkoa
+hampaissaan. Päällikkö, meidät on petetty, nämä kaksi miestä ovat
+tunkeutuneet keskuuteemme tuudittaakseen uneen valppautemme."
+
+Kotkanpää ja Uskollinen Sydän hymyilivät selittämättömästi. Muille kuin
+heille tämä oli arvoitus.
+
+Comanchipäällikkö kääntyi intiaanin puoleen.
+
+"Näitkö, kuka käveli erämiesten etunenässä?" kysyi hän.
+
+"Kyllä, näin hänet."
+
+"Ja hän oli _Amik_ -- Musta Hirvi, -- Uskollisen Sydämen ensimmäinen
+pyydyksien hoitaja, eikö niin?"
+
+"Niin, kukas muu siinä olisi voinut olla?"
+
+"Hyvä, saat poistua", sanoi päällikkö viitaten päällään. Sitten hän
+kääntyi erämiehen puoleen ja kysyi häneltä:
+
+"Mitä on tehtävä?"
+
+"Ei mitään", vastasi Uskollinen Sydän, "asia koskee minua. Antakoon
+veljeni minun yksin toimia."
+
+"Veljeni on käskijäni."
+
+"Menen erämiehiä vastaan. Pitäköön Kotkanpää siihen asti, kunnes
+palaan, nuoret soturinsa leirissään."
+
+"Se tapahtuu."
+
+Uskollinen Sydän heitti kiväärin olalleen, puristi Ilomielen kättä,
+hymyili comanchipäällikölle ja suuntasi kulkunsa metsään varmoin ja
+rauhallisin askelin, mikä oli hänelle ominaista. Hän katosi pian puiden
+sekaan.
+
+"Hm!" lausui Ilomieli sytyttäen intiaanipiippunsa ja kääntyen
+Kotkanpään puoleen, "huomaat, päällikkö, että tässä maailmassa ei aina
+ole tyhmää antautua sydämensä johdettavaksi."
+
+Ja rajattoman tyytyväisenä tähän filosofiseen ajatelmaansa, joka
+hänestä tuntui varsin hyvin sopivan tilanteeseen, kanadalainen puhalsi
+sakean savupilven.
+
+Päällikön käskystä kutsuttiin leiriin takaisin kaikki sen ympärille
+hajoitetut vahdit.
+
+Intiaanit odottivat kärsimättöminä, mikä olisi seurauksena
+toimenpiteistä, joihin Uskollinen Sydän oli ryhtynyt.
+
+
+
+
+II
+
+Preirierosvot
+
+
+Oli ilta. Oltiin paikalla, josta oli suunnilleen yhtä pitkä matka
+meksikolaisten kuin comanchien leirille.
+
+Kahden mäen välillä, matalan syvänteen kätkössä, istui kokoontuneina
+nelisenkymmentä miestä useiden nuotioiden ympärillä, jotka olivat siten
+sovitetut, etteivät tulenloimot voineet ilmaista heidän olevan siellä.
+
+Outo näky, jonka tarjosi tämä joukko, siinä kun oli synkännäköisiä,
+villikatseisia, vaatetukseltaan likaisia ja omituisen näköisiä
+seikkailijoita, muodosti taulun, joka olisi ansainnut päästä Callotin
+satiirisen piirustimen aiheeksi tai Salvator Rosan siveltimen
+kuvattavaksi.
+
+Nämä miehet, joiden joukossa oli mitä erilaatuisimpia yksilöitä
+edustaen kaikkia kansallisuuksia vanhasta ja uudesta maailmasta,
+venäläisestä kiinalaiseen asti, olivat niin täydellinen kokoelma
+roistoja kuin kuvitella saattaa. He olivat ryösteleviä lurjuksia, jotka
+eivät kuunnelleet lakia eikä omaatuntoa, joilla ei ollut kotia eikä
+kontua. He olivat todellista sivistyksen pohjasakkaa, jo pienestä
+pitäen joutuneet harhateille, myöhemmin pakosta etsien itselleen
+turvapaikan lännen preirieiden sydänseuduilta. Näillä autioilla
+paikoilla he olivat itsenäisenä rosvojoukkona taistellen milloin
+metsästäjiä, milloin intiaaneja vastaan ja vieden toinen toisestaan
+voiton julmuudessa ja konnantöissä.
+
+Nämä miehet olivat sanalla sanoen niitä, joita on alettu nimittää
+_preirierosvoiksi_.
+
+Nimitys sopii heille joka suhteessa hyvin, koska he, valtamerellä
+asuvien virkaveljiensä tavalla, jotka ryöstävät millä lipulla hyvänsä
+varustettuja laivoja tai ainakin halveksien kohtelevat niitä,
+hyökkäävät kaikkien matkustajien kimppuun, jotka uskaltavat yksin
+matkustaa preirien halki, ahdistavat karavaaneja ja ryöstävät ne, ja
+kun kaikki muu saalis pääsee heiltä karkuun, asettuvat he viekkaasti
+väijyksiin korkeaan ruohoon tähystelläkseen intiaaneja ja murhatakseen
+näitä saadakseen nostaa palkkion, jonka Yhdysvaltojen _isällinen_
+hallitus suorittaa jokaisesta alkuasukkaan päänahasta aivan samaan
+tapaan kuin Ranskassa maksetaan palkkio sudenpäästä.
+
+Tätä joukkoa johti kapteeni Uaktehno, "Tappaja", jonka jo aikaisemmin
+esittelimme.
+
+Roistojen keskuudessa vallitsi levottomuus, joka oli merkkinä jostakin
+aiotusta salaperäisestä retkestä.
+
+Muutamat puhdistivat ja korjailivat aseitaan, toiset parsivat pukujaan,
+muutamat polttelivat tupakkaa ja joivat mezcalia, toiset taas nukkuivat
+kietoutuneina risaisiin viittoihinsa.
+
+Hevoset, jotka kaikki olivat satuloidut ja lähtövalmiit, olivat sidotut
+kiinni muutamiin seipäisiin.
+
+Määrättyjen välimatkojen päässä seisoi vahteja nojaten pitkiin
+karbineihinsa vaiteliaina ja liikkumattomina kuin pronssipatsaat
+valvoen kaikkien turvallisuutta.
+
+Vähitellen loivat sammuvista leirivalkeista lähtevät, raukenevat
+valopatsaat tauluun punertavia säteitä, jotka tekivät preirierosvot yhä
+villimmän näköisiksi.
+
+Kapteeni näytti olevan sangen levoton. Hän käveli pitkin askelin
+alaistensa parissa, polkien raivokkaasti maata jalallaan ja pysähtyen
+aika ajoin kuuntelemaan preirieltä tulevia ääniä.
+
+Yö muuttui yhä synkemmäksi. Kuu oli hävinnyt, tuuli suhisi kolkosti
+kummuilla. Preirierosvot olivat kaikki, yksi toisensa perään, lopulta
+vaipuneet uneen.
+
+Ainoastaan kapteeni oli vielä valveilla.
+
+Äkkiä hän luuli kaukaa kuulleensa laukauksen. Hetkinen vielä, ja
+kaikkialla oli jälleen hiljaista.
+
+"Mitä tämä merkitsee?" mutisi kapteeni raivostuneena; "ovatko ne
+houkkiot antaneet yllättää itsensä?"
+
+Sitten hän, kietoutuen huolellisesti viittaansa, suuntasi kulkunsa
+kiireesti sinne päin, mistä laukaus oli kuulunut.
+
+Synkkä pimeys vallitsi, ja huolimatta paikallistuntemuksestaan
+kapteenin oli sangen vaikea kulkea pensaitten ja tiheikköjen lävitse,
+jotka joka askeleella sulkivat häneltä tien. Useita kertoja hänen oli
+pakko pysähtyä ja tutkia paikkoja voidakseen taas jatkaa matkaansa
+entiseen suuntaan, jolta hänen vähän väliä oli käännyttävä syrjään, kun
+kalliopaadet ja tiheiköt, jotka olivat hänen tiellään, pakoittivat
+hänen tekemään kierroksia.
+
+Kerran näin pysähtyessään hän luuli kuulevansa aivan läheltä lehtien ja
+oksien rapinaa, aivan kuin joku ihminen tai peto kiireesti juoksisi
+näreikössä.
+
+Kapteeni vetäytyi jättiläismäisen mahonkipuun rungon taakse, ottaen
+esille pistoolinsa, jotka hän viritti ollakseen valmis kaiken varalta.
+Ojentaen päänsä eteenpäin hän kuunteli.
+
+Kaikki oli hiljaa hänen ympärillään. Oli tultu siihen salaperäiseen
+yönhetkeen, jolloin luonto näyttää nukkuvan ja kaikki erämaan
+tuntemattomat äänet hiljenevät, niin että, kuten intiaanit lausuvat,
+_kuuluu vain äänettömyys_.
+
+"Olen erehtynyt", lausui preirierosvo itsekseen ja taas liikahti
+ryhtyäkseen jatkamaan matkaansa. Samassa ääni kuului uudelleen entistä
+selvemmin ja lähempää, ja sitä seurasi melkein heti senjälkeen
+pidätetty huokaus.
+
+"Niin totta kuin Jumala elää!" sanoi kapteeni, "tämä alkaa olla
+mielenkiintoista. Otanpa siitä selvän."
+
+Käveltyään hetken ajan kiireesti hän huomasi melkein näkymättömissä
+olevan ihmisvarjon hiipivän pimeässä jonkun askeleen päässä hänestä.
+Olio, kuka hän sitten lienee ollutkin, näytti kävelevän vaivaloisesti,
+hoippui joka askeleella, pysähtyi vähän väliä kuin kootakseen voimia.
+Aika ajoin hän päästi kuuluville hillityn valituksen. Kapteeni
+heittäytyi hänen eteensä sulkien häneltä tien.
+
+Kun tuntematon huomasi hänet, kiljahti hän kauhusta, lankesi polvilleen
+ja mutisi pelosta katkonaisella äänellä:
+
+"Armoa! Armoa! Älkää tappako minua!"
+
+"Kappas vaan!" huudahti kapteeni hämmästyneenä, "sehän on Lörppö! Kuka
+riivattu on häntä näin huonosti kohdellut?"
+
+Ja hän kumartui tämän puoleen. Mies oli todellakin opas. Hän oli
+pyörtynyt.
+
+"Hitto vieköön tuon tolvanan!" mutisi kapteeni halveksivasti; "miten
+voisin häntä nyt kuulustella?"
+
+Mutta rosvo oli neuvokas mies. Hän työnsi pistoolit takaisin vyöhönsä
+ja tarttuen haavoittuneeseen heitti hänet olkapäilleen.
+
+Kantaen taakkaansa, joka ei millään tavalla näyttänyt haittaavan hänen
+kulkuaan, hän lähti kiireesti palaamaan samaa tietä, jota oli
+tullutkin, ja saapui leiriinsä.
+
+Hän laski oppaan puoleksi sammuneen rovion luo, johon heitti muutaman
+sylyksellisen kuivia puita saadakseen sen jälleen palamaan. Pian hän
+saattoi kirkkaassa valossa tarkastaa miestä, joka virui tainnuksissa
+hänen jalkojensa juuressa.
+
+Lörpön kasvot olivat kalmankalpeat, kylmä hiki valui hänen ohimoiltaan,
+ja verta virtasi runsaasti haavasta, joka hänellä oli rinnassa.
+
+"_Cascaras_!" mutisi kapteeni, "kas siinä on miesparka ammuttu pahasti
+pilalle. Kunhan hän vain ennen lähtöään voisi minulle ilmoittaa, ketkä
+ovat hänet tuollaiseen tilaan saattaneet ja mitä Kennedylle on
+tapahtunut!"
+
+Samoin kuin kaikilla metsänkävijöillä, oli kapteenillakin hieman
+lääkitsemistaitoa. Hänen oli helppo hoitaa tuliaseen tuottamaa haavaa.
+
+Sen huolenpidon vuoksi, jota hän osoitti haavoittuneelle, ei kestänyt
+kauan, ennenkuin tämä tuli tajuihinsa. Hän huokasi syvään, avasi hurjat
+silmänsä ja voimatta jokseenkin pitkään aikaan lausua sanaakaan hänen
+kuitenkin onnistui, ensin moniaan kerran tuloksetta yritettyään,
+kapteenin tukemana nousta istumaan. Kohottaen sitten päätään hän lausui
+surullisella, matalalla ja katkonaisella äänellä:
+
+"Kaikki on hukassa, kapteeni! Kepposemme ei ole onnistunut."
+
+"Tuhat tulimmaista!..." kiljui rosvo raivokkaasti polkien jalkaansa,
+"miten on asia voinut käydä niin hullusti?"
+
+"Nuori tyttö on paholainen!" jatkoi opas sähisevän hengityksen ja yhä
+heikommaksi käyvän äänen osoittaessa, että hän voi elää enää vain
+muutamia hetkiä.
+
+"Jos voit", lausui kapteeni ymmärtämättä lainkaan haavoittuneen
+huudahdusta, "niin sano minulle, miten kaikki tapahtui ja mikä on
+murhaajasi nimi, niin että voin kostaa puolestasi."
+
+Kaamea hymy levisi oppaan sinertäville huulille.
+
+"Murhaajan nimikö?" kysyi hän ivallisesti.
+
+"Niin."
+
+"Se on doña Luz."
+
+"Doña Luz!" huudahti kapteeni hypäten hämmästyneenä pystyyn,
+"mahdotonta!"
+
+"Kuulkaa", jatkoi opas, "hetkeni ovat luetut, pian heitän henkeni.
+Minun asemassani oleva mies ei valehtele. Antakaa minun puhua älkääkä
+keskeyttäkö. En tiedä, ehdinkö sanoa teille kaikki, ennekuin menen
+tekemään tiliä Hänelle, joka tietää kaikki."
+
+"Puhu", lausui kapteeni.
+
+Ja kun haavoittuneen ääni tuli yhä heikommaksi, polvistui hän tämän
+viereen, ettei menettäisi sanaakaan.
+
+"Antakaa minulle viinaa."
+
+"Olet mieletön, viinahan tappaisi sinut."
+
+Haavoittunut ravisti päätään.
+
+"Se antaa minulle voimaa, jota välttämättä tarvitsen, jotta voisitte
+kuulla kaikki, mitä minulla on sanottavana. Enkö jo olekin
+puolikuollut?"
+
+"Olet oikeassa!" mutisi kapteeni.
+
+"Älkää siis epäilkö", jatkoi haavoittunut, kun hän oli kuullut tämän,
+"nyt on kiire, minulla on tärkeitä asioita teille ilmoitettavana."
+
+"Olkoon menneeksi siis!" kuiskasi rosvo hetken arveltuaan, ja ottaen
+esille taskumattinsa ojensi sen oppaan huulille.
+
+Viimemainittu joi ahneesti ja jokseenkin kauan. Kuumeinen puna kohosi
+hänen poskipäilleen, melkein sammuneet silmät alkoivat kiiltää, ja
+niistä loisti eloisa tuli.
+
+"Älkää enää keskeyttäkö minua", sanoi hän varmalla ja jokseenkin
+kovalla äänellä, "heti kun huomaatte minun heikontuvan, antakaa minun
+juoda, ehkä silloin ehdin kertoa teille kaikki."
+
+Kapteeni viittasi hänelle merkiksi, että hän noudattaisi hänen
+toivomustaan, ja Lörppö alkoi puhua.
+
+Hänen kertomuksensa kesti kauan, sillä häntä ahdistivat moniaat
+heikkoudenkohtaukset. Kun hän oli lopettanut kertomuksensa, lisäsi hän:
+
+"Huomaatte, että nainen on, kuten jo kerran teille sanoin, paholainen.
+Hän on surmannut Kennedyn ja minut. Luopukaa yrittämästä saada häntä
+käsiinne, kapteeni, hän on liian vaikeasti saavutettava otus. Ette saa
+häntä koskaan haltuunne."
+
+"Hyvä!" lausui kapteeni rypistäen kulmakarvojaan, "kuvitteletko, että
+siis hylkäisin suunnitelman?"
+
+"No, onnea vain siis!" mutisi opas, "mitä minuun tulee, niin olen
+toimittanut asiani, tilini ovat selvät... Hyvästi, kapteeni", lisäsi
+hän kummallisesti hymyillen, "matkustan kaikkien paholaisten luo,
+siellä kyllä tapaamme toisemme!..."
+
+Hän kaatui selälleen.
+
+Kapteeni aikoi nostaa hänet takaisin istumaan, mutta hän oli jo
+kuollut.
+
+"Hauskaa matkaa!" mutisi hän huolettomasti.
+
+Hän nosti ruumiin olkapäilleen, kantaen sen näreikköön, jonka keskelle
+kaivoi kuopan, ja laski ruumiin sinne. Suoritettuaan tämän työn
+muutamassa minuutissa hän palasi leirivalkean ääreen, kietoutui
+viittaansa, laskeutui pitkälleen maahan ja nukahti lausuttuaan
+itsekseen:
+
+"Parin tunnin perästä koittaa päivä, silloin saamme nähdä, mitä on
+tehtävä."
+
+Rosvot eivät nukkuneet pitkään. Auringon noustessa olivat kaikki
+rosvoleirissä liikkeellä. Jokainen laittausi lähtövalmiiksi.
+
+Kaukana siitä, että olisi luopunut suunnitelmastaan, kapteeni oli
+päinvastoin päättänyt panna sen pikaisesti toimeen antamatta
+meksikolaisille aikaa etsiä apua preiriellä oleskelevilta
+valkoihoisilta metsästäjiltä, jotka olisivat tehneet onnistumisen
+hänelle epävarmaksi.
+
+Heti kun oli varma siitä, että hänen antamansa käskyt oli oikein
+ymmärretty, antoi kapteeni lähtömerkin. Joukko lähti marssimaan
+intiaanien tavalla, mikä merkitsee sitä, että he sananmukaisesti
+käänsivät selkänsä sinne, minne heidän oli kuljettava.
+
+Saavuttuaan näin eräälle paikalle, joka näytti tarjoavan heille
+haluamansa turvallisuustakeet, preirierosvot astuivat maahan ratsujensa
+selästä. Hevoset jätettiin muutamien määrättyjen miesten haltuun, ja
+rosvot alkoivat lipua maata pitkin kuin jono käärmeitä ja hyppiä
+luikertelevalta oksalta toiselle, puulta puulle, ja niin he etenivät
+noudattaen varokeinoja, joita yllätyksissä käytetään, kohti
+meksikolaisten leiriä.
+
+
+
+
+III
+
+Uhraus
+
+
+Kuten olemme kertoneet eräässä edellisessä luvussa, oli tohtori
+lähtenyt meksikolaisten leiristä viemään doña Luzin ilmoitusta Mustalle
+Hirvelle.
+
+Niinkuin kaikki oppineet, joiden nimen päätteenä on _us_, oli tohtori
+hyvin hajamielinen, ollen kuitenkin maailman hyväätarkoittavin mies.
+
+Aluksi hän virkaveljiensä tavoin vaivasi päätään yrittäen keksiä niiden
+sanojen merkitystä, jotka hänen tuli lausua erämiehelle.
+
+Hän ei voinut ymmärtää, mitä apua puolivillistä miehestä, joka asui
+yksinään preiriellä ja kulutti aikaansa metsästämällä ja pyydyksiä
+asettelemalla, saattoi olla hänen ystävilleen.
+
+Kun hän niin äkkiä oli suostunut toimittamaan tämän tehtävän, oli
+siihen ollut ainoana syynä lämmin ystävyydentunne kenraalin
+sisarentytärtä kohtaan. Vaikka hän ei odottanutkaan sen johtavan
+mihinkään suotuisaan tulokseen, oli hän kuitenkin, kuten olemme
+kertoneet, päättäväisesti lähtenyt matkaan, koska muka tietoisuus hänen
+lähdöstään tyynnyttäisi nuorta tyttöä. Lyhyesti sanoen, hän oli
+pikemmin tahtonut tyydyttää "sairasta" kuin tehdä jotakin hyödyllistä.
+
+Ollessaan varma siitä, että hänelle annettu tehtävä oli hyödytön, hän
+ei viitsinyt täyttä vauhtia ratsastaa Mustan Hirven _toldolle_, kuten
+hänen olisi pitänyt, vaan astui alas hevosensa selästä, piti kädessään
+suitsia ja alkoi etsiä lääkeyrttejä, johon puuhaan hän pian niin
+syventyi, että täydelleen unohti doña Luzin varoitukset ja sen, miksi
+oli lähtenyt leiristä.
+
+Aika kului kuitenkin, päivä oli jo siirtynyt yli puolivälin, ja
+tohtoria, jonka jo aikoja sitten olisi pitänyt palata, ei kuulunut.
+
+Meksikolaisten leirissä vallitsi todellinen levottomuus.
+
+Kenraali ja kapteeni olivat järjestäneet kaikki kuntoon vakavaa
+puolustusta varten hyökkäyksen varalta.
+
+Ei mikään näyttänyt kuitenkaan heitä uhkaavan.
+
+Mitä suurin rauha vallitsi edelleen ympäristössä. Meksikolaiset olivat
+jo vähällä luulla väärän hälytyksen tapahtuneen.
+
+Doña Luz yksin tunsi levottomuutensa kasvavan hetki hetkeltä. Katse
+suunnattuna tasangolle hän turhaan tähyili sille taholle, mistä hänen
+viestinviejänsä piti palata.
+
+Äkkiä hän oli huomaavinaan, että preiriellä kasvava korkea ruoho oli
+aaltomaisessa liikkeessä, joka ei ollut sille ominainen.
+
+Ei tosiaankaan käynyt tuulenhenkäyksiä. Painostava kuumuus vallitsi
+preiriellä, puiden lehdet, jotka auringonsäteet olivat polttaneet
+ruskeiksi, olivat liikkumattomat, ja ainoastaan korkea ruoho, joka
+liikkui hiljaa ja salaperäisesti, heilui yhä itsestään.
+
+Ja mikä merkillisintä: tämän melkein huomaamaton liikehtiminen, jonka
+vain erikoisen tarkasti katsoen saattoi huomata, ei ollut yleinen, vaan
+päinvastoin säännöllisesti jatkuva, läheten vähitellen leiriä
+tasaisesti, niin että saattoi arvata siinä piilevän niin sanoaksemme
+suunnitellun sysäyksen. Sitä mukaan kun se näet siirtyi leiriä
+lähempänä olevaan ruohoon, hiljeni se etäämpänä, ja lopulta se siellä
+lakkasi.
+
+Vallituksille asetetut vahdit eivät tienneet, mikä oli syynä tähän
+ruohon heilumiseen, jota he eivät ymmärtäneet lainkaan.
+
+Kokeneena sotilaana kenraali päätti ottaa siitä selvän, voidakseen sen
+mukaan toimia. Vaikka hän ei itse ollut koskaan joutunut kosketuksiin
+intiaanien kanssa, oli hän kuitenkin siksi paljon kuullut puhuttavan
+heidän taistelutavoistaan, että heti otaksui tässä piilevän jonkun
+konnankoukun.
+
+Tahtomatta jättää leiriä puolustajia vaille, joita se tarvitsi, hän
+päätti itse antautua seikkailuun ja lähteä vakoiluretkelle.
+
+Sillä hetkellä, jolloin hänen juuri piti mennä leirin suojavarusteiden
+yli, pysäytti kapteeni Aguilar hänet laskien kunnioittavasti kätensä
+hänen olalleen.
+
+"Mitä tahdotte, ystäväni?" kysyi kenraali häneltä vetäytyen takaisin.
+
+"Luvallanne rohkenen kääntyä puoleenne tehden erään kysymyksen, herra
+kenraali", vastasi nuori mies.
+
+"Tehkää se."
+
+"Aiotteko lähteä leiristä?"
+
+"Aion."
+
+"Lähteäksenne tietysti vakoiluretkelle?"
+
+"Lähteäkseni vakoiluretkelle, aivan niin."
+
+"Se tehtävä kuuluu minulle."
+
+"Miksi niin?" kysyi kenraali hämmästyneenä.
+
+"Sehän on luonnollista, herra kenraali, olenhan vain alhainen
+upseeriparka, joka saan kaikesta kiittää teitä."
+
+"Entä sitten?"
+
+"Vaara, johon antautuisin, jos siinä vaaraa on, ei lainkaan saattaisi
+epävarmaksi retkikunnan menestystä, kun sensijaan..."
+
+"Kun sensijaan?"
+
+"Jos teidät surmataan?"
+
+Kenraali hätkähti.
+
+"Täytyy ottaa kaikki lukuun", jatkoi kapteeni, "kun on tekemisissä
+sellaisten vastustajien kanssa, jotka meitä nyt uhkaavat."
+
+"Aivan niin, entä sitten?"
+
+"No niin retkikunta joutuisi harhateille, eikä yksikään meistä näkisi
+enää sivistysmaita. Te olette pää, me muut olemme vain käsivarret,
+teidän on siis jäätävä leiriin."
+
+Kenraali mietti hetken. Sitten hän puristaen sydämellisesti nuoren
+miehen kättä lausui:
+
+"Kiitos, mutta minun on itseni nähtävä, kuka meitä vastaan vehkeilee.
+Tilanne on liian vakava voidakseni luottaa edes teihin."
+
+"Teidän täytyy jäädä, kenraali", intti kapteeni, "se teidän on tehtävä
+ei ainoastaan meidän kaikkien tähtemme, vaan ennen kaikkea
+sisarentyttärenne, tuon viattoman ja hennon olennon vuoksi, joka, jos
+teille tapahtuisi joku onnettomuus jäisi yksin ja hyljättynä keskelle
+julmia kansanheimoja vailla huoltajaa ja turvaa. Mitä minun henkeeni
+tulee, niin sillä ei ole niin väliä, sillä olenhan koditon lapsiraukka,
+joka kaikesta saan kiittää teidän hyväntahtoisuuttanne. Nyt on tullut
+hetki osoittaakseni kiitollisuuttani, antakaa minun siis suorittaa
+velkani."
+
+"Mutta --" aikoi kenraali sanoa.
+
+"Tiedätte", jatkoi nuori mies innostuen, "että jos voisin korvata
+teidät doña Luzin huoltajana, suostuisin siihen mielelläni, mutta vielä
+olen liian nuori näytelläkseni niin jaloa osaa. Kuulkaa siis, kenraali,
+sallikaa minun mennä sijastanne, se tehtävä kuuluu minulle."
+
+Puoliväkisin hän sai vanhan upseerin peruuttamaan aikeensa, kiirehti
+suojavarustuksille, hyppäsi yhdellä loikkauksella niiden yli ja poistui
+kiireisin askelin viitattuaan vielä kerran hyvästiksi.
+
+Kenraali seurasi häntä katseillaan niin kauan kuin voi hänet eroittaa.
+Sitten hän siveli kädellään otsaansa mutisten:
+
+"Kunnon poika, mainio luonne!"
+
+"Eikö totta, eno?" vastasi hänelle doña Luz saavuttuaan paikalle
+huomaamatta.
+
+"Olitko sinä täällä, lapsi kulta?" lausui kenraali hymyillen ja siten
+turhaan koettaen näyttää iloiselta.
+
+"Kyllä, eno hyvä, kuulin kaikki."
+
+"Hyvä, pikku rakkaani", sai kenraali vaivoin sanotuksi, "mutta nyt ei
+ole liikutuksille aikaa, minun on ajateltava turvallisuuttasi. Älä ole
+täällä pitempään. Tule kanssani, sillä täällä voisi intiaanin kuula
+liian helposti sinut tavoittaa."
+
+Tarttuen tytön käteen hän talutti tämän lempeästi teltalle asti.
+
+Saatuaan hänet astumaan telttaan sisään hän suuteli häntä otsalle,
+varoitti häntä enää tulemasta ulos ja palasi suojavarustuksille, mistä
+alkoi mitä huolellisimmin tarkata, mitä tasangolla tapahtui, mielessään
+koko ajan laskien, kuinka pitkä aika oli kulunut kapteenin lähdöstä, ja
+ihmetellen, ettei hän vielä näkynyt palaavan.
+
+"Hän lienee joutunut intiaanien käsiin", puheli hän, "ja kenties he jo
+ovat hänet tappaneet!"
+
+Kapteeni Aguilar oli pelkäämätön sotilas, joka oli karaistunut Meksikon
+lakkaamattomissa sodissa ja osasi yhdistää rohkeuden varovaisuuteen.
+
+Päästyään jonkun matkan päähän leiristä hän heittäytyi vatsalleen
+maahan ja ryömi eräälle kalliolle, joka täydellisesti sopi hänelle
+vaanimispaikaksi.
+
+Kaikki näytti rauhalliselta hänen ympärillään. Mikään ei saattanut
+häntä epäilemään, että vihollinen lähestyi. Jokseenkin pitkän ajan
+perästä, kun hän oli tutkinut aluetta, hän valmistautui palaamaan
+leiriin viedäkseen sinne sanoman, että kenraali oli erehtynyt, ettei
+ollut mikään vaara uhkaamassa, kun äkkiä aivan läheltä häntä joku
+olento lähti kiivaasti juoksemaan.
+
+"Oh! Oh!" mutisi nuori mies, "olisikohan täällä sentään jotakin?
+Katsokaammehan hiukan."
+
+Lähtien siis kalliolta hän astui varovasti pari askelta eteenpäin
+ottaakseen varman selon, oliko hänen pelkoonsa todellista aihetta.
+Ruoho alkoi liikkua rajusti, kymmenkunta miestä nousi äkkiä hänen
+ympärillään ja saarsi hänet ennenkuin hän ehti puolustautua tai palata
+turvapaikkaansa, josta oli niin varomatta lähtenyt.
+
+"Tulitte ainakin sopivaan aikaan", sanoi hän ylenkatseellisen
+kylmäverisesti, "nyt ainakin tiedän, keiden kanssa olen tekemisissä."
+
+"Antautukaa!" kiljui muuan hänen ympärillään tungeksivista miehistä.
+
+"Olkoon menneeksi!" vastasi Aguilar ivallisesti hymyillen, "mutta te
+olette typeriä, sillä minut on ensin kunnollisesti tapettava, ennenkuin
+minut voi vangita."
+
+"No sitten teidät tapetaan, kaunis keikari", vastasi ensinmainittu
+puhuja röyhkeästi.
+
+"Sen otan lukuun", lausui kapteeni, "ja puolustaudun. Se synnyttää
+hälinää, ystäväni kuulevat sen, yllätyksenne ei onnistu, ja sitä juuri
+haluankin."
+
+Hän lausui nämä sanat niin rauhallisesti, että se pani preirierosvot
+miettimään. Nämä miehet kuuluivat kapteeni Uaktehnon joukkoon. Hän
+itsekin oli mukana.
+
+"Niin", vastasi roistojen päällikkö virnistellen, "aikomuksenne on
+hyvä, mutta teidät voi, ikävä kyllä, surmata ilman meluakin, ja silloin
+suunnitelmanne on mennyt karille."
+
+"Pyh! Kuka sen tietää!" sanoi nuori mies.
+
+Ennenkuin preirierosvot saattoivat arvatakaan, teki hän huikean hypyn
+taaksepäin, kaatoi maahan kaksi miestä ja alkoi tavattoman nopeasti
+juosta leirille päin.
+
+Ensi hämmästyksestä toinnuttuaan roistot syöksyivät häntä seuraamaan.
+
+Tätä pikajuoksukilpailua kesti verrattain kauan rosvojen kykenemättä
+huomattavasti lyhentämään heidän ja pakenijan välistä matkaa. Ajaen yhä
+häntä takaa he koettivat välttää, etteivät meksikolaisten vahdit, jotka
+he halusivat yllättää, saisi nähdä heitä, ja siksi heidän oli pakko
+tehdä liikkuessaan kierroksia, jotka tietysti hidastuttivat heidän
+kulkuaan.
+
+Kapteeni oli saapunut äänenkantaman päähän tovereistaan. Hän katsahti
+taakseen, ja käyttäen hyväkseen pysähdysaikaa, kun hän hengähti, rosvot
+lähenivät häntä huomattavasti.
+
+Nuori mies tiesi, että jos hän jatkaisi juoksuaan, hän aiheuttaisi sen
+onnettomuuden, jota hän halusi välttää.
+
+Hän teki hetkessä päätöksensä, päätti kuolla kuin sotilas, kaatua
+taistelussa ja olla hyödyksi niille, joiden puolesta uhrautui.
+
+Hän nojautui puuta vasten, pani puukkonsa vierelleen käden ulottuville,
+otti esille pistoolinsa vyöltään ja kääntyi roistoihin päin, jotka
+olivat hänestä enää vain kolmisenkymmenen askeleen päässä.
+Kiinnittääkseen ystäviensä huomiota puoleensa, hän huusi kaikuvalla
+äänellä:
+
+"Huomio! Huomio! Vihollisia!..."
+
+Sitten hän mitä kylmäverisimmin laukaisi kuin pilkkaan ampuen --
+hänellä oli neljä kaksipiippuista pistoolia -- toistaen joka kerta, kun
+yksi rosvo kaatui:
+
+"Huomio! Vihollisia!... He piirittävät meitä, varokaa, varokaa!"
+
+Vimmastuneina tästä sisukkaasta puolustustavasta roistot karkasivat
+hänen kimppuunsa unohtaen kokonaan varovaisuuden, jota tähän asti
+olivat noudattaneet.
+
+Alkoi kauhistava, sekasortoinen taistelu, jota yksi mies kävi kahta-,
+kolmeakymmentä vastaan, sillä aina kun yksi rosvoista kaatui, astui
+hänen tilalleen toinen.
+
+Taistelu oli hirvittävä!
+
+Nuori mies oli päättänyt uhrata henkensä, mutta tahtoi sen myydä niin
+kalliisti kuin mahdollista.
+
+Kuten sanottu, joka lakauksella, jonka hän ampui, ja joka kerta, kun
+hän heilutti puukkoaan, hän päästi varoitushuudon, ja siihen
+meksikolaiset vastasivat puolestaan avaten musketeistaan yhteistulen
+rosvoja vastaan. Nämä olivat silloin puoliksi näkyvissä hyökätessään
+raivoisasti miehen kimppuun, joka niin uljaasti sulki heiltä tien
+uskollisen rintansa murtumattomalla suojamuurilla.
+
+Vihdoin kapteeni lyyhistyi yhden polven varaan. Rosvot syöksyivät
+suinpäin hänen kimppuunsa haavoittaen toinen toistaankin, kun olivat
+niin innoissaan hänet hengiltä saadakseen. Tuollaista ottelua ei voinut
+kestää pitkälti. Kapteeni Aguilar kaatui, mutta kaatuessaan hän vei
+mukanaan kaksitoista rosvoa, jotka olivat menettäneet henkensä ollen
+hänelle verisenä saattueena hautaan.
+
+"Hm!" mutisi kapteeni Uaktehno katsellessaan häntä ihaillen ja
+koettaessaan seisahduttaa verta ammottavasta haavasta, jonka oli saanut
+rintaansa; "mikä tuima mies! Jos muut ovat samanlaisia kuin hän, emme
+me koskaan pääse perille. Eteenpäin", jatkoi hän kääntyen tovereittensa
+puoleen, jotka odottivat hänen käskyjään, "älkää antako itseänne ampua
+enää kuin kyyhkysiä. Hyökkäykseen!"
+
+Preirierosvot syöksyivät seuraamaan häntä huitoen aseillaan ja alkoivat
+nousta kukkulalle huudahdellen: "Hyökkäykseen! Hyökkäykseen!"
+
+Meksikolaiset, jotka olivat olleet kapteeni Aguilarin sankarillisen
+kuoleman todistajia, valmistautuivat kostamaan hänen puolestaan.
+
+
+
+
+IV
+
+Tohtori
+
+
+Sillä aikaa, kun tapaukset täällä kehittyivät näin kauheiksi, keräsi
+tohtori kasveja kaikessa rauhassa.
+
+Ihastuneena rikkaasta kasvistosta, joka oli hänen silmiensä edessä, tuo
+kunnon oppinut oli unohtanut kaiken muun kuin runsaan saaliin, jonka
+nyt voisi saada. Hän käyskenteli kumarruksissa pysähtyen joka kasvin
+eteen, jota ihaili kauan aikaa, ennenkuin raskitsi sen riistää maasta.
+
+Kun hänellä oli koossa lukematon määrä kasveja, jotka hänen mielestään
+olivat tavattoman harvinaisia, päätti hän vihdoinkin istuutua puun
+juurelle, rauhassa luokittaakseen ne niin huolellisesti kuin kaikki
+etevät tiedemiehet tavallisesti menettelevät tässä erikoisessa työssä,
+vähän väliä pureskellen korpunpalasia, joita veti esille repustaan.
+
+Hän oli jo kauan syventyneenä tähän työhön, joka tuotti hänelle
+suunnatonta nautintoa, jommoista vain oppineet voivat tuntea, ja olisi
+luultavasti unohtunut tätä työtä tekemään, kunnes yö olisi hänet
+yllättänyt ja pakoittanut hänet etsimään suojaa, ellei muuan varjo
+olisi äkkiä asettunut juuri hänen ja auringon välille ja pimittänyt
+kasveja, joita hän niin huolellisesti luokitteli.
+
+Koneellisesti tohtori kohotti päätään.
+
+Mies, joka nojautui pitkään rihlapyssyyn, oli pysähtynyt hänen eteensä
+ja tarkasteli häntä pilkallisen huomaavaisesti.
+
+Mies oli Musta Hirvi.
+
+"He! he!" naurahti hän tohtorille, "mitäs te siinä hommaatte, arvoisa
+herra? Hiisi vieköön, kun näin jotakin liikkuvan, niin luulin, että
+tiheikössä oli metsäkauris, ja olin vähällä lennättää teihin luodin."
+
+"Hitto!" huudahti tohtori katsahtaen häneen kauhistuneena, "huomatkaa
+tarkoin, olisitte voinut minut tappaa, tiedättekö?"
+
+"Jumaliste!" jatkoi erämies naurahtaen, "mutta älkää lainkaan pelätkö,
+huomasin erehdykseni ajoissa."
+
+"Jumalan kiitos."
+
+Ja tohtori, joka oli huomannut harvinaisen kasvin, kumartui
+innostuneena sitä ottamaan.
+
+"Ettekö siis tahdo minulle sanoa, mitä siinä teette?" jatkoi erämies.
+
+"Näettehän sen hyvin itsekin, ystäväni."
+
+"Minäkö? Niin, näen teidän huvittelevan itseänne kiskomalla preirieltä
+rikkaruohoja, siinä kaikki, ja kysyn itseltäni, mitä hyötyä tuosta voi
+olla."
+
+"Oh, tietämättömyys!" mutisi oppinut ja lisäsi sitten kovaa sillä
+alentuvaisella äänenpainolla, joka on niin ominainen Aesculapiuksen
+oppilaille, "ystäväni, minä etsin kasveja, joita kerään luokitellakseni
+ne herbaariooni. Näiden preirieseutujen kasvisto on suurenmoinen. Olen
+vakuutettu, että olen keksinyt ainakin kolme uutta _Chirostemon
+pentadactylon_-muunnosta, jotka kuuluvat _flora mexicanaan_."
+
+"Ah", huudahti erämies ja koki parhaansa mukaan olla purskahtamatta
+nauramaan aivan tohtorin nenän edessä, "luulette löytäneenne kolme
+uutta..."
+
+"_Chirostemon pentadactylon_-muunnosta, niin ystäväni", täydensi
+oppinut lempeästi.
+
+"Ahaa!"
+
+"Ehkä niitä on neljäkin."
+
+"Oh, oh! Onkohan tuo kovinkin hyödyllistä?"
+
+"Mitä, etteikö se ole hyödyllistä!" huudahti lääkäri närkästyneenä.
+
+"Älkää pahastuko, en ymmärrä näitä asioita, nähkääs."
+
+"Aivan niin!" sanoi oppinut Mustan Hirven äänensävyn tyynnyttämänä,
+"ette saata ymmärtää näiden tutkimusten merkitystä, jotka vievät
+tiedettä suunnattoman askeleen eteenpäin."
+
+"Sepä ihmeellistä! Ja kiskoaksenne tuolla tavalla kasveja olette
+saapunut preirielle?"
+
+"Vain sentähden."
+
+Musta Hirvi katseli häntä sillä ihastuksella, jonka synnyttää
+selittämättömän ilmiön näkeminen. Erämies ei voinut ymmärtää, että
+selväjärkinen mies päättäisi tuolla tavalla vapaaehtoisesti antautua
+viettämään elämää, joka on täynnä kieltäymyksiä ja vaaroja, siinä
+selittämättömässä tarkoituksessa, että saisi repiä ruohoja, jotka eivät
+kelpaa mihinkään. Hän tulikin tovin kuluttua siihen johtopäätökseen,
+että oppinut oli päästään vialla. Hän katsahti häneen sääliväisesti,
+kohotti päänsä ja vieden kiväärin olalleen valmistui jatkamaan
+matkaansa.
+
+"No niin, no niin", sanoi hän äänenpainolla, jolla puhutellaan lapsia
+ja mielipuolia, "olette oikeassa, kunnon herra. Noukkikaa kasveja, ette
+sillä vahingoita ketään, sillä kyllä niitä sentään aina jää tarpeeksi.
+Onnea vain ja näkemiin!"
+
+Hän vihelsi koirat luokseen, astui pari askelta, mutta tuli heti
+takaisin:
+
+"Sananen vielä", lausui hän kääntyen tohtorin puoleen, joka ei enää
+ajatellut häntä ja oli jälleen tieteellisessä puuhassaan.
+
+"Puhukaa", sanoi tohtori kohottaen päätään.
+
+"Toivon, että nuori nainen, joka eilen kävi tervehtimässä minua
+majassani enonsa seurassa, voi hyvin, vai mitä? Ette voi kuvitella,
+kuinka se lapsiraukka herättää mielenkiintoani, kunnon herra."
+
+Tohtori nousi äkkiä seisomaan lyöden kädellään otsaansa.
+
+"Mikä pöhkö minä olenkaan!" huudahti hän. "Olin sen kokonaan
+unohtanut."
+
+"Unohtanut, mitä sitten?" kysyi erämies hämmästyneenä.
+
+"Se on aivan minun tapaistani!" mutisi oppinut. "Onneksi ei vahinko ole
+kovinkaan suuri, ja kun te kerran olette tässä, niin on helppo korjata
+laiminlyöntini."
+
+"Mistä vahingosta puhutte?" tiedusteli erämies alkaen käyden
+levottomaksi.
+
+"Voitteko sitä kuvitella?" jatkoi tohtori rauhallisesti. "Tiede saattaa
+minut siihen määrin vallata, että usein unohdan syödä ja juoda. Ihmekö
+sitten, että unohdan minulle uskotut tehtävät, eikö niin?"
+
+"Asiaan! Asiaan!" huomautti erämies kärsimättömästi.
+
+"Niin, asiaan. Se on perin yksinkertainen. Lähdin päivän koitteessa
+leiristä tavatakseni teidät, mutta kun olin saapunut tänne, ihastuin
+lukemattomiin harvinaisiin kasveihin, joita hevoseni polki jalkojensa
+alle, niin että muistamatta enää jatkaa matkaani pysähdyin ensin
+korjaamaan maasta erään kasvin, sitten huomasin toisen, jota ei ollut
+herbaariossani, sitten kolmannen ja niin edespäin. Lyhyesti sanoen en
+ajatellutkaan tulla luoksenne, olinpa siihen määrin syventynyt
+tutkimuksiini, ettei edes odottamaton tulonne vähän aikaa sitten
+johdattanut mieleeni, mitä minun piti teille sanoa."
+
+"No niin, te lähditte leiristä auringon noustessa?"
+
+"Aivan niin."
+
+"Tiedättekö, mitä kello nyt on?"
+
+Oppinut katsoi aurinkoon.
+
+"Kello on vähän vaille kolme", sanoi hän, "mutta se ei merkitse mitään,
+toistan sen vielä. Kun te kerran olette tässä, niin esitän teille, mitä
+doña Luz käski minun teille sanoa, ja sitten kaikki on hyvin, kuten
+toivon."
+
+"Jumala suokoon, ettei laiminlyöntinne aiheuttaisi suurta
+onnettomuutta!" lausui erämies huokaisten.
+
+"Mitä tarkoitatte?"
+
+"Pian saatte sen tietää. Toivon erehtyväni. Puhukaa, kuuntelen teitä."
+
+"Doña Luz käski minun sanoa teille näin."
+
+"Siis doña Luz lähettää teidät luokseni."
+
+"Hänpä juuri."
+
+"Leirissä on siis tapahtunut jotakin vakavaa?"
+
+"Aivan oikein! Tosiaankin, tämä saattaa olla vakavampaa kuin aluksi
+luulinkaan. Asiain kulku oli seuraava: viime yönä yksi oppaistamme..."
+
+"Lörppökö?"
+
+"Hän juuri. Tunnetteko hänet?"
+
+"Kyllä. Entä edelleen?"
+
+"No niin! Tämä mies näytti vehkeilevän erään toisen samanlaisen rosvon
+kanssa jättääkseen leirin nähtävästi intiaanien käsiin. Doña Luz sattui
+kuulemaan näiden roistojen koko keskustelun, ja sillä hetkellä, jolloin
+he menivät hänen ohitseen poistuakseen leiristä, hän ampui suoraan
+heitä kohti kaksi pistoolinlaukausta."
+
+"Saiko hän heidät surmatuksi?"
+
+"Valitettavasti ei. Vaikka toinen varmasti oli vaikeasti haavoittunut,
+pääsi hän karkuun."
+
+"Kumpi heistä?"
+
+"Lörppö."
+
+"Entä edelleen?"
+
+"Sitten doña Luz vannotti minua saapumaan luoksenne ja sanomaan
+teille... odottakaahan hiukan", lausui oppinut koettaen muistella.
+
+"Musta Hirvi, hetki on tullut!" keskeytti erämies vilkkaasti.
+
+"Juuri niin!" myönsi tiedemies hieroen riemuissaan käsiään, "se oli
+minulla kielen päässä. Tunnustan, että se minusta tuntui jokseenkin
+hämärältä ja etten ymmärtänyt siitä yhtään mitään, mutta te kyllä
+selitätte sen minulle, eikö niin?"
+
+Erämies tarttui lujasti hänen käteensä ja kurkottaen kasvojaan aivan
+hänen kasvojensa lähelle sanoi katse hehkuvana ja suuttumusta
+kuvastavana:
+
+"Hupsu raukka! Miksi ette tullut niin nopeasti kuin suinkin tapaamaan
+minua? Sen sijaan hukkasitte aikaa kuin hölmö! Viivytyksenne kenties
+aiheuttaa kaikkien ystävienne kuoleman."
+
+"Olisiko se mahdollista?" huudahti tohtori alakuloisena eikä
+loukkaantunut siitä hiukan röyhkeästä tavasta, millä erämies häntä
+ravisti.
+
+"Teillä oli tehtävä, joka koski elämää ja kuolemaa, senkin houkkio!
+Mitä nyt on tehtävä? Ehkä on jo liian myöhäistä!"
+
+"Oh! Älkää sanoko niin!" huusi oppinut kiihtyneenä. "Kuolen epätoivoon,
+jos asian laita on niin!"
+
+Miesparka purskahti itkuun ja osoitti, että häntä vaivasi mitä
+vilpittömin murhe.
+
+Mustan Hirven täytyi häntä lohduttaa.
+
+"Saammehan nähdä. Rohkeutta, kunnon oppinut", sanoi hän lauhtuen,
+"hitto vie, kenties kaikki ei vielä olekaan hukassa!"
+
+"Oi! Jos minä olisin syypää niin suureen onnettomuuteen, niin en
+tahtoisi elää enää senjälkeen!"
+
+"Mikä on tehty, se on tehty! Meidän on nyt ryhdyttävä toimimaan",
+lausui erämies filosofisesti. "Koetan keksiä keinon, jolla voimme
+auttaa heitä. Jumalan kiitos! En ole niin yksin kuin saattaisi luulla.
+Toivon, että muutaman tunnin päästä olen saanut kootuksi
+kolmisenkymmentä preirien parasta rihlamiestä."
+
+"Pelastatte heidät, eikö niin?"
+
+"Teen ainakin kaikki, mitä on tarpeen, ja jos Jumala sen hyväksi näkee,
+niin onnistun."
+
+"Olkoon taivas teille suosiollinen!"
+
+"Amen!" sanoi erämies tehden hurskaasti ristinmerkin. "Kuulkaa nyt,
+mitä sanon. Palatkaa leiriin."
+
+"Aivan heti!"
+
+"Mutta nyt ette enää saa poimia kasveja ettekä repiä niitä maasta."
+
+"Oh! Sitä en tee, sen vannon! Kirottu olkoon se hetki, jolloin rupesin
+kasveja keräämään!" huudahti oppinut koomillisen epätoivoisena.
+
+"Hyvä! On siis sovittu, palaatte nuoren naisen ja hänen enonsa luo,
+käskette heidän olla varuillaan ja hyökkäyksen sattuessa valppaasti
+puolustautua ja sanotte heille, että pian tulee ystäviä heidän
+avukseen!"
+
+"Sen sanon heille!"
+
+"Siis ratsaille ja täyttä neliä leiriin."
+
+"Olkaa huoletta, mutta te, mitä te aiotte tehdä?"
+
+"Älkää välittäkö minusta, en jää toimettomaksi, kiiruhtakaa itse vain
+ystävienne luo niin pian kuin pääsette."
+
+"Tunnin kuluessa olen heidän luonaan!"
+
+"Rohkeutta vain ja onnea! Älkää heittäytykö epätoivoisiksi!"
+
+Musta Hirvi hellitti kätensä hevosen suitsista, joihin oli tarttunut,
+ja tohtori lähti ratsastamaan täyttä laukkaa, mikä ei ollut sellaisen
+miehen tapaista, jolla muutenkin oli kova työ pysyäkseen tasapainossa.
+
+Metsästäjä katseli hänen jälkeensä vähän aikaa, kääntyi sitten ympäri
+ja lähti kiireesti metsään.
+
+Hän oli kävellyt tuskin kymmentä minuuttia, kun äkkiä seisoi vastatuksin
+Eusebion kanssa, joka kuljetti poikittain satulanpuulla lepäävää
+pyörtynyttä Uskollisen Sydämen äitiä.
+
+Tapaaminen oli erämiehelle hyvä sattuma, jota hän käytti hyväkseen
+kysyäkseen vanhalta espanjalaiselta luotettavia tietoja metsästäjistä,
+ja niitä vanhus kiirehtikin hänelle antamaan. Sitten molemmat miehet
+menivät erämiehen majaan, jonne he aikoivat väliaikaisesti sijoittaa
+ystävänsä vanhan äidin.
+
+
+
+
+V
+
+Liitto
+
+
+Meidän on taas palattava Uskollisen Sydämen luo.
+
+Käveltyään kymmenisen minuuttia viitsimättä edes seurata polkua,
+jommoisia kulkee lukemattomia ristiin rastiin preiriellä, erämies
+pysähtyi, laski kiväärinperän maahan, katseli tarkkaavaisesti joka
+suunnalle, kuunteli kaikkia niitä tuhansia ääniä, joita erämaassa
+kuulee ja jotka kaikki ilmaisevat jonkun erikoisen asian, jos vain on
+tottunut eräelämään, ja nähtävästi tyytyväisenä huomioihinsa matki
+kolmeen eri otteeseen tasaisin väliajoin harakanhuutoa niin mainiosti,
+että useat näistä linnuista, jotka olivat olleet tuuheiden puiden
+kätkössä, heti vastasivat.
+
+Kolmas huuto oli tuskin lakannut kaikumasta ilmassa, kun metsä, joka
+siihen asti oli ollut aivan hiljainen ja näyttänyt vaipuneen mitä
+täydellisimpään autiuteen, äkkiä muuttui kuin taikaiskusta vilkkaaksi.
+
+Joka puolelta kohosi pensaikkojen ja ruohoston keskeltä, johon he
+olivat kätkeytyneet, joukoittain tarmokkaan näköisiä ja omituisesti
+puettuja metsästäjiä, jotka pian olivat tiheänä kehänä erämiehen
+ympärillä.
+
+Sattuma aiheutti, että ensimmäiset kasvot, jotka Uskollinen Sydän
+huomasi, olivat Mustan Hirven ja Eusebion, jotka molemmat olivat olleet
+aivan hänen lähellään.
+
+"Oh!" sanoi hän ojentaen heille iloisesti kätensä, "ymmärrän kaikki,
+ystäväni, kiitos, kiitos, tuhannet kiitokset sydämellisestä avustanne,
+mutta, Jumalan kiitos, en tarvitse sitä enää."
+
+"Sitä parempi", virkkoi Musta Hirvi.
+
+"Oletteko siis onnellisesti päässyt noiden kirottujen punanahkojen
+käsistä?" kysyi häneltä vanha palvelija kiihkeästi.
+
+"Älkää puhuko pahaa comancheista", vastasi Uskollinen Sydän hymyillen,
+"he ovat nyt veljiäni."
+
+"Puhutko vakavasti", tiedusti Musta Hirvi, "oletko tosiaankin hyvissä
+väleissä intiaanien kanssa?"
+
+"Saatte itse sen todeta. Rauha on solmittu heidän, minun ja minun
+ystävieni välillä. Jos haluatte, voin kyllä esittää teidät
+toisillenne."
+
+"Hitto soikoon! Nykyisissä olosuhteissa ei mikään voi olla meille
+parempaa", sanoi Musta Hirvi, "ja koska kerran olet vapaa, niin voimme
+nyt ryhtyä auttamaan toisia henkilöitä, jotka tällä hetkellä ovat
+suuressa vaarassa ja luultavasti kipeästi kaipaavat apuasi."
+
+"Mitä tarkoitat?" kysyi Uskollinen Sydän.
+
+"Tarkoitan, että ne henkilöt, joille jo kerran olet tehnyt suuren
+palveluksen, ovat tällä hetkellä preirierosvojoukon piirittäminä, joka
+luultavasti kohta hyökkää heidän kimppuunsa, ellei se ole jo niin
+tehnyt."
+
+"Meidän on riennettävä heidän avukseen!" huudahti Uskollinen Sydän
+kykenemättä hallitsemaan liikutustansa.
+
+"Totta tosiaan! Se onkin meidän aikomuksemme, mutta tahdoimme ensin
+vapauttaa sinut, Uskollinen Sydän. Olet liittomme sielu, ilman sinua
+emme pystyisi aikaansaamaan mitään."
+
+"Kiitos, ystäväni, mutta nyt olen vapaa, kuten itsekin voit nähdä. Ei
+mikään enää pidätä meitä, lähtekäämme siis matkaan!"
+
+"Anteeksi", puhkesi Musta Hirvi puhumaan, "mutta me joudumme tekemisiin
+sangen voimakkaan roistojoukon kanssa. Rosvot, jotka tietävät, että
+heillä ei ole sääliä odotettavana, taistelevat kuin tiikerit. Mitä
+suurempi luku meitä on, sitä suuremmat ovat menestymisen
+mahdollisuudet."
+
+"Aivan niin! Mutta mihin tahdot puheellasi päästä?"
+
+"Siihen, että koska olet nimessämme tehnyt rauhan comanchien kanssa,
+niin voisi..."
+
+"Olet oikeassa,. hiisi vie", keskeytti Uskollinen Sydän hänet
+innostuen; "intiaanisoturit ovat varmaankin onnellisia, kun tarjoamme
+heille tilaisuuden osoittaa kuntoaan. He ovat varmasti iloisia
+saadessaan auttaa meitä retkellämme. Minä otan hoitaakseni sen asian,
+seuratkaa kaikki minua. Esitän teidät uusille ystävillenne."
+
+Erämiehet kokoontuivat neljäkymmentä miestä käsittäväksi tiheäksi
+joukoksi.
+
+Aseet oli rauhan merkiksi käännetty ylösalasin, ja kaikki lähtivät
+metsästäjän jäljessä kulkemaan leiriin päin.
+
+"Entä missä on äitini?" tiedusti Uskollinen Sydän rauhattomana
+Eusebiolta.
+
+"Hän on turvassa, Mustan Hirven majassa."
+
+"Miten hän voi?"
+
+"Hyvin, vaikka levottomuus häntä jäytää", vastasi vanhus; "äitinne on
+nainen, joka elää vain sydämellään. Hänellä on suunnaton rohkeus,
+suurimmatkaan ruumiilliset tuskat eivät häntä lannista, eikä hän enää
+kärsi niistä julmista kidutuksista, joiden alaiseksi hän oli joutunut."
+
+"Jumalan kiitos! Mutta häntä ei saa enää kauemmin pitää tappavassa
+epävarmuuden tilassa. Missä on hevosesi?"
+
+"Se on kätkettynä tänne läheisyyteen."
+
+"Ota se ja lähde äitini luo, rauhoita häntä ja menkää molemmat Verdi
+Gris-joen luolaan, jossa hän on turvassa kaikilta vaaroilta. Jäät sinne
+hänen kanssaan. Luolan löytää helposti, se on aivan lähellä _kuolleen
+bisonin_ kiveä. Kun olette saapuneet mainitulle paikalle, päästätte
+irti rastreroni, jotka annan mukaanne. Ne vievät teidät suoraan
+perille. Oletko ymmärtänyt?"
+
+"Täydelleen."
+
+"Lähde siis matkaan. Kas niin, nyt olemme saapuneet leiriin, sinua ei
+täällä tarvita, kun sitävastoin läsnäolosi on siellä välttämätön."
+
+"Minä lähden."
+
+"Hyvästi."
+
+"Näkemiin."
+
+Eusebio vihelsi luokseen koirat, jotka hän sitoi nuoralla.
+Puristettuaan vielä kerran nuoren miehen kättä hän lähti, kääntyi
+oikealle ja painui jälleen metsään, kun taas erämiesten joukko tuli
+tasangon reunalle, missä intiaanileiri oli.
+
+Comanchit muodostivat jonkun askeleen päässä leirinsä ulkoreunasta
+laajan puoliympyrän, jonka keskellä olivat heidän päällikkönsä.
+
+Ottaakseen tulijat juhlallisesti vastaan he olivat pukeutuneet
+koreimpiin pukuihinsa ja maalanneet itsensä, esiintyen täysissä
+sotavarustuksissa.
+
+Uskollinen Sydän käski joukon pysähtyä ja jatkaen yksin matkaansa
+levitti bisoninnahan, jonka antoi tuulessa hulmuta. Kotkanpää erosi nyt
+muista päälliköistä ja tuli erämiehen eteen antaen hänkin rauhan
+merkiksi bisoninnahan hulmuta. Kun molemmat miehet olivat kolmen
+askeleen päässä toisistaan, puhkesi Uskollinen Sydän puhumaan:
+
+"Elämän Herra", sanoi hän, "näkee sydämiimme, hän tietää, että meidän
+keskuudessamme tie on kaunis ja avoin ja että sanat, jotka rintamme
+kuiskaa ja suumme ääntää, ovat vilpittömiä. Valkoihoiset erämiehet
+tulevat punaisten veljiensä vieraiksi."
+
+"Olkoot he tervetulleet", vastasi Kotkanpää sydämellisesti kumartaen
+majesteettisen sirosti ja ylevästi, kuten on intiaanien tapana.
+
+Kun nämä sanat oli lausuttu, kohottivat comanchit ja erämiehet aseensa
+ilmaan, pitkällisesti huutaen ilosta.
+
+Sitten luovuttiin kaikista muodollisista menoista, molemmat joukot
+sekaantuivat toisiinsa ja sulivat niin pian yhteen, että muutaman
+minuutin kuluttua oli enää vain yksi joukko.
+
+Koska Uskollinen Sydän kuitenkin tiesi Mustan Hirven sanoista, kuinka
+kalliita hetket olivat, vei hän Kotkanpään syrjään ja selitti hänelle
+suoraan, mitä hän toivoi hänen heimoltaan.
+
+Päällikkö hymyili kuullessaan pyynnön.
+
+"Veljeni saa olla tyytyväinen", sanoi hän, "odottakoon hän hetken."
+
+Jättäen nyt erämiehen seuran hän meni toisten päällikköjen luo.
+
+Kuuluttaja nousi heti erään majan kuistille ja kutsui kovaa huutaen
+kuuluisimmat soturit kokoukseen neuvostomajaan.
+
+Uskollisen Sydämen pyyntöön suostuttiin yksimielisesti.
+Yhdeksänkymmentä valiosoturia, joita Kotkanpää johti, määrättiin
+seuraamaan erämiesten mukana ja toimimaan kaikin voimin, jotta heidän
+retkensä onnistuisi.
+
+Kun päällikköjen päätös tuli heimokunnan keskuudessa tunnetuksi, oli
+ilo yleinen.
+
+Liittoutuneiden tuli lähteä liikkeelle auringon laskiessa voidakseen
+yllättää vihollisensa.
+
+Noudattaen kaikkia niitä juhlallisuuksia, jotka ovat tavallisia
+tällaisissa tapauksissa, tanssittiin suurta sotatanssia, jonka aikana
+soturit lakkaamatta kertasivat kuorossa:
+
+"_Wabuindam Kitshi manituu agarmissei hapith neatissum_!"
+
+Mikä suomeksi kuuluu:
+
+"Elämän Herra, katsele minua suosiollisesti, olet antanut minulle
+rohkeuden avata suoneni."
+
+Kun oltiin lähtökunnossa, valitsi Kotkanpää, joka tiesi, millaisten
+vaarallisten vihollisten kimppuun hänen olisi hyökättävä, kaksikymmentä
+soturia, joihin hän saattoi luottaa, ja lähetti heidät edeltäkäsin
+vakoojiksi annettuaan heille _scolte wigwasia_ eli tuohta, niin että he
+voisivat heti sytyttää tulen herättääkseen pääjoukon huomion hälytyksen
+sattuessa.
+
+Sitten hän huolellisesti tarkasti soturiensa aseet ja tyytyväisenä
+tulokseen antoi lähtömerkin.
+
+Comanchit ja erämiehet asettuivat peräkkäisjonoon, ja kukin osasto
+asianomaisen päällikkönsä johdolla marssi leiristä, saattelevien
+ystävien metsänreunaan asti toivottaessa heille onnea ja lausuessa
+kehoituksen sanoja.
+
+Tähän pieneen armeijaan kuului satakolmekymmentä rohkeata, täysin
+aseistettua miestä, ja heitä komensivat päälliköt, joita mikään vaara
+ei voinut saattaa epäröimään tai pyörtämään takaisin. Suurien, tummien,
+avaruudessa raskaasti kiitävien pilvien lomitse aika ajoin pilkistävä
+kuu siroitteli silloin tällöin vain kalpeata ja himmeätä valoaan, joka
+kadotessaan vaikutti sen, että esineet näyttivät aavemaisilta.
+
+Tuuli puhalteli puuskittain ja katosi syvänteihin ulvoen hiljaa ja
+valittaen.
+
+Yö oli ylipäätään niitä, jotka ihmissuvun historiassa näyttävät olevan
+määrätyt näkemään kolkkoja murhenäytelmiä. Soturit marssivat
+vaiteliaina. He näyttivät pimeässä aavejoukolta, joka oli noussut
+haudoistaan, kiirehtien toimeenpanemaan nimetöntä työtä, jonka Jumala
+oli kironnut ja jota yksistään yö saattoi varjollaan suojella.
+
+Puoliyön aikaan lausuttiin pysähtymiskäsky hiljaisella äänellä.
+
+Leiriydyttiin odottamaan vakoilijoita, joiden piti tuoda tietoja. Kukin
+kietoutui vaatteihinsa niin hyvin kuin osasi ja laskeutui levolle sille
+paikalle, missä oli, ollakseen valmiina ensimmäisen merkin kuullessaan.
+
+Ei mitään tulia sytytetty.
+
+Intiaanit, jotka luottavat tiedustelijoihinsa, eivät koskaan aseta
+vahteja ollessaan sotaretkellä. Kului kaksi tuntia.
+
+Meksikolaisten leiri oli korkeintaan kolmen mailin päässä, mutta
+ennenkuin liittolaiset rohkenivat mennä lähemmäksi, tahtoivat päälliköt
+päästä varmuuteen siitä, että tie oli vapaa. Siinä tapauksessa, että
+asianlaita ei olisi niin ollut, halusivat he tietää, kuinka paljon oli
+vihollisia, jotka sulkivat heiltä tien, ja millainen heidän
+hyökkäyssuunnitelmansa näytti olevan. Kun Uskollinen Sydän
+kärsimättömänä valmistautui itse menemään vakoiluretkelle, kuului
+pensaikosta aluksi melkein huomaamatonta kahinaa, joka kuitenkin
+vähitellen kasvoi, ja kaksi ihmistä tuli näkyviin.
+
+Ensimmäinen oli yksi comanchitiedustelijoista, toinen oli tohtori.
+
+Oppinut raukka oli säälittävässä tilassa.
+
+Hän oli kadottanut tekotukkansa, vaatteet olivat siekaleina, kasvoilla
+kuvastui kauhu, ja hänen koko olemuksensa ilmaisi kamppailun
+silminnähtäviä jälkiä.
+
+Kun hän tuli Kotkanpään ja Uskollisen Sydämen eteen, kaatui hän
+suulleen maahan ja meni tajuttomaksi.
+
+Häntä alettiin kiireesti hoitaa.
+
+
+
+
+VI
+
+Viimeinen hyökkäys
+
+
+Lancerot, jotka olivat vahdissa suojavarustusten takana, ottivat
+preirierosvot uljaasti vastaan.
+
+Raivostuneena kapteeni Aguilarin kuolemasta kenraali, joka tiesi, että
+hänellä ei ollut tällaisilta ihmisiltä mitään armoa odotettavissa, oli
+päättänyt kaiken uhalla tehdä vastarintaa ja menettää henkensä,
+ennenkuin antautuisi heidän käsiinsä.
+
+Meksikolaisia, ottaen lukuun peonit ja oppaat, joihin tuskin uskalsi
+luottaa, oli vain seitsemäntoista, miehiä ja naisia yhteensä.
+Preirierosvoja oli ainakin neljäkymmentä. Lukumääräinen epäsuhde oli
+siis sangen suuri piirittäjien ja piiritettyjen välillä, mutta leirin
+vahvan aseman vuoksi, se kun sijaitsi kalliohuippujen keskellä, tuli
+tämä epäsuhde vain osittain näkyviin, ja voimat olivat melkein
+tasaväkiset. Kapteeni Uaktehno ei ollut hetkeäkään kuvitellut
+vähäisiksi hyökkäyksen vaikeuksia, joita oli melkein mahdoton voittaa,
+mikäli hyökkäyksen tuli tapahtua avonaiselta paikalta ja suojatta,
+mutta hän oli arvellut voivansa yllättää vahdit, ja ennen kaikkea hän
+oli luottanut Lörpön petokseen. Vain asianhaarain yllyttämänä hän,
+raivostuneena kapteeni Aguilarin hänelle aiheuttamasta mieshukasta, oli
+antanut hyökkäyskäskyn.
+
+Mutta kun ensi kiihko oli mennyt ohi ja hän huomasi, kuinka häneltä
+kaatui miehiä, voimatta kostaa ja valloittamatta tuumaakaan lisää alaa,
+päätti hän, ei luopua piirityksestä, vaan siirtää hyökkäyksen
+myöhemmäksi toivoen pääsevänsä parempaan tulokseen yön aikana
+tehtävällä rohkealla äkkirynnäköllä tai viimeisenä hätäkeinona
+saattamalla piiritetyt ennemmin tai myöhemmin nälkäkuoleman uhkaamiksi.
+
+Hän luuli olevansa varma siitä, että oli mahdotonta saada keltään apua
+näillä preirieillä, joilla tapaa vain kaikille valkoihoisille
+vihamielisiä intiaaneja tai joitakin erämiehiä ja metsästäjiä, eivätkä
+nämä välitä sekaantua asioihin, jotka eivät lainkaan koske heitä.
+
+Tehtyään kerran päätöksen kapteeni pani sen heti täytäntöön.
+
+Hän katsahti ympärilleen: tilanne oli edelleen sama. Äärimmäisin
+ponnistuksinkaan eivät preirierosvot olleet kyenneet askeltakaan
+etenemään ylös jyrkkää rinnettä, joka johti suojavarustuksille.
+
+Heti kun joku rosvo ilmestyi näkyviin, saattoi meksikolaisen karbinista
+lähtenyt kuula hänet vierimään alas.
+
+Kapteeni antoi käskyn vetäytyä taaksepäin, ja sitä varten hän matki
+preiriekoiran ulvontaa.
+
+Taistelu lakkasi heti.
+
+Seutu, jonka hetkistä aikaisemmin olivat tehneet niin eloisaksi
+taistelevien huudot ja tuliaseiden laukaukset, vaipui äkkiä
+täydelliseen hiljaisuuteen.
+
+Heti kun miehet olivat keskeyttäneet tuhotyönsä, aloittivat
+kondorikotkat, korpit ja urubu-linnut omansa.
+
+Preirierosvojen jälkeen petolinnut. Se oli asianmukaista.
+
+Kondorikotkia, korppeja ja urubuja tuli parvittain kiertelemään
+ruumiiden ympärille, joista ne tappelivat keskenään kimeästi kirkuen.
+Ne söivät ahneesti suuret määrät ihmislihaa aivan meksikolaisten edessä
+viimemainittujen uskaltamatta tulla suojavarustustensa ulkopuolelle ja
+pakosta pysyessä katselijoina petojen näin kauheata mässäystä pitäessä.
+
+Rosvot kokoontuivat erääseen syvänteeseen kiväärinkantaman ulkopuolelle
+leiristä ja laskivat lukumääränsä.
+
+Heidän mieshukkansa oli ollut tavaton. Neljästäkymmenestä oli jäljellä
+ainoastaan yhdeksäntoista.
+
+Tuntia lyhyemmässä ajassa heistä oli kaatunut kaksikymmentäyksi miestä!
+Siis enemmän kuin puolet koko joukosta.
+
+Meksikolaisten keskuudessa, kapteeni Aguilaria lukuunottamatta, ei
+ollut ainoatakaan kuollutta tai haavoittunutta.
+
+Mieshukka, jonka preirierosvot olivat kärsineet, pani heidät
+miettimään.
+
+Useimmat olivat sitä mieltä, että oli peräydyttävä ja luovuttava
+sellaisen yrityksen tuottamista eduista, joka vaati niin suuria
+uhrauksia ja oli niin vakavien vaikeuksien takana. Kapteeni oli vielä
+masentuneempi kuin hänen toverinsa. Jos hänen kannaltaan olisi ollut
+kysymyksessä vain kullan ja timanttien hankkiminen, niin hän tietysti
+empimättä olisi luopunut suunnitelmastaan, mutta häntä kannusti
+toimintaan toinen, voimakkaampi syy, joka kiihoitti häntä saattamaan
+seikkailun onnelliseen loppuun, olkoot sen muut seuraukset mitkä
+hyvänsä.
+
+Aarre, jota hän tavoitteli ja jonka arvoa ei voitu rahassa arvioida,
+oli doña Luz, tuo nuori tyttö, jonka hän jo kerran oli Meksikossa
+pelastanut roistojen käsistä ja johon hän tietämättään oli
+hillittömästi rakastunut.
+
+Meksikosta asti hän oli askel askeleelta seurannut tyttöä vaanien kuin
+peto tilaisuutta ryöstääkseen tämän saaliin, jonka valtaamiseksi ei
+mikään uhraus ollut liian kallis, ei mikään vaikeus näyttänyt liian
+suurelta eikä mikään vaara voinut häntä pidättää.
+
+Hän käyttikin roistojensa suostuttamiseksi kaikkia keinoja, jotka puhe
+voi suoda innostuneelle miehelle, herättääkseen heissä jälleen
+rohkeutta ja saattaakseen heidät yrittämään vielä yhtä rynnäkköä,
+ennenkuin peräännyttäisiin ja lopullisesti luovuttaisiin tästä
+yrityksestä.
+
+Hänellä oli suuri työ saada heidät taivutetuiksi. Niinkuin aina käy
+tällaisissa tapauksissa, olivat urhoollisimmat jo saaneet surmansa. Ne
+jotka olivat jääneet henkiin, eivät tuntuneet olevan kovinkaan
+halukkaita antautumaan saman kohtalon alaisiksi.
+
+Hartaitten pyyntöjen ja uhkausten avulla hän kuitenkin sai roistoilta
+kiskotuksi lupauksen jäädä seuraavaan päivään asti ja koettaa
+ratkaisevaa hyökkäystä yöllä.
+
+Kun rosvot ja kapteeni Uaktehno olivat tästä sopineet, käski
+viimemainittu miestensä mahdollisimman hyvin kätkeytyä ja ennen kaikkea
+olla aivan hiljaa, kunnes annetaan käsky, vaikka he huomaisivat
+meksikolaisten suorittavan mitä liikkeitä hyvänsä. Kapteeni toivoi
+pysyessään näkymättömissä voivansa synnyttää piiritetyissä sen
+harhaluulon, että rosvot, muka kyllästyneinä tavattomiin
+vastoinkäymisiinsä, olivat päättäneet luopua yrityksestä ja tosiaankin
+menneet tiehensä.
+
+Tuuma oli varsin ovela ja olikin vähällä johtaa tulokseen, jota sen
+suunnittelija oli odottanut.
+
+Mailleen menevän auringon punertava loiste väritti viimeisillä
+säteillään puitten latvoja ja kallioiden huippuja, heräävä iltatuuli
+teki ilman vilpoiseksi, ja aurinko oli juuri häviämäisillään
+taivaanrannan taa purppuraiseen utuvuoteeseensa.
+
+Illan rauhaa häiritsivät vain kannibaalipitojaan jatkavien ja ruumiista
+repimistään lihanpalasista kamalasti riitelevien petolintujen
+korviasärkevät huudot. Kenraali, jonka sydän oli pakahtua hänen
+nähdessään tämän tuskastuttavan näytelmän ja ajatellessaan, että
+kapteeni Aguilar, sankarillisella uhrautumisellaan pelastettuaan heidät
+kaikki, joutuisi kauhean häväistyksen uhriksi, päätti olla jättämättä
+heitteelle hänen ruumistaan ja maksoi mitä maksoi mennä sitä etsimään,
+voidakseen hänet kunniallisesti haudata. Olisihan se vain viimeinen
+kunnianosoitus tuolle onnettomalle nuorelle miehelle, joka ei ollut
+epäröinyt uhrautuessaan hänen puolestaan.
+
+Doña Luz, jolle hän ilmaisi aikeensa, ei voinut häntä vastustaa, vaikka
+tiesi, mikä vaara siinä uhkasi.
+
+Kenraali valitsi neljä rohkeinta miestä ja mennen suojavarustusten yli
+astui heidän edellään sitä paikkaa kohti, missä onnettoman kapteenin
+ruumis makasi.
+
+Lancerot, jotka olivat jääneet leiriin, tarkkasivat tasankoa ollen
+valmiina pontevasti suojelemaan rohkeita tovereitaan, jos heitä
+häirittäisiin heidän hurskaassa työssään.
+
+Ollen väijyksissä kallionhalkeamissa rosvot näkivät heidän jokaisen
+liikkeensä, mutta varoivat ilmaisemasta läsnäoloaan. Kenraali saattoi
+siis kaikessa rauhassa täyttää velvollisuutensa, eikä ollut vaikeata
+löytää nuoren miehen ruumista.
+
+Se makasi erään puun juurella pistooli kädessä, puukko toisessa, katse
+tuimana ja hymy huulilla, ikäänkuin hän vielä henkensä menetettyäänkin
+olisi uhmannut murhaajiaan.
+
+Hänen ruumiinsa oli sananmukaisesti täynnä haavoja, mutta kummallisen
+sattuman vuoksi, minkä kenraali iloisena pani merkille, eivät
+petolinnut vielä olleet häneen kajonneet.
+
+Lancerot nostivat ruumiin ristikkäin pantujen kiväärien päälle ja
+palasivat kiireisin askelin leiriin.
+
+Kenraali käveli jonkun matkan päässä heidän takanaan tarkaten ja
+tähyillen näreikköjä ja pensaita. Ei kuulunut hiiskaustakaan,
+kaikkialla vallitsi mitä täydellisin hiljaisuus. Preirierosvot olivat
+menneet jättämättä muita jälkiä kuin kuolleensa, jotka he näyttivät
+kerrassaan hylänneen.
+
+Kenraali alkoi toivoa, että heidän vihollisensa olivat menneet
+tiehensä, ja huokasi helpotuksesta.
+
+Yö alkoi saapua nopeasti kuten tavallisesti. Kaikkien katseet olivat
+tarkasti suunnattuina lanceroihin, jotka kantoivat kuollutta
+upseeriansa, eikä kukaan huomannut pariakymmentä haamua, jotka ääneti
+hiipivät kivien lomitse ja vähitellen lähestyivät leiriä, asettuen
+väijyksiin sen likelle ja suunnaten hehkuvat katseensa sen
+puolustajiin.
+
+Kenraali käski laskea ruumiin leposijalle, joka kaikessa kiireessä oli
+valmistettu, ja tarttuen lapioon hän itse halusi kaivaa haudan.
+
+Kaikki lancerot kokoontuivat hänen ympärilleen nojaten kivääreihinsä.
+
+Kenraali paljasti päänsä, otti rukouskirjan ja suoritti kovalla äänellä
+hautausmenot, joihin hänen sisarentyttärensä ja muut läsnäolijat
+hartaasti yhtyivät.
+
+Oli jotakin suurenmoista ja liikuttavaa näissä perin yksinkertaisissa
+juhlamenoissa keskellä erämaata, jonka tuhannet salaperäiset äänet
+tuntuivat samanaikaisesti lausuvan rukouksen, tämän ylevän luonnon
+helmassa, johon Jumalan käsi on niin näkyvästi jättänyt jälkensä.
+
+Tuo valkohapsinen vanhus luki niin hartaana kuolinrukoukset nuorelle,
+melkein lapselta tuntuneelle upseerivainajalle, joka hetkistä
+aikaisemmin oli uhkunut elämää, ja hänen vieressään seisoivat
+mietteissään nuori tyttö ja alakuloiset sotilaat, joita sama kohtalo
+ehkä piankin uhkasi, mutta jotka tyyninä ja nöyrinä lämpimästi
+rukoilivat surmansa saaneen puolesta. Tämän Korkeimman luo yössä
+kohoava rukous, jota säesti iltatuulen valitteleva suhina puitten
+oksissa, johdatti mieleen kristinuskon alkuajat, jolloin ahdistettuina
+ja kätkeytymään pakoitettuina paettiin erämaahan, missä oltiin
+lähempänä Jumalaa.
+
+Ei mikään häirinnyt heitä suorittamasta tätä viimeistä palvelusta.
+
+Sittenkun jokainen läsnäolevista oli vielä kerran alakuloisena
+hyvästellyt kuollutta, laskettiin hänet hautaan käärittynä viittaansa,
+hänen aseensa pantiin hänen viereensä, ja hauta luotiin umpeen.
+
+Vain pieni kumpu, joka piankin tasaantuisi, osoitti sitä paikkaa, missä
+ikuisiksi ajoiksi kätkettynä lepäsi uljaan miehen ruumis. Hänen siihen
+asti tuntematon sankaruutensa oli äärimmäisen uhrauksen avulla
+pelastanut ne, jotka olivat uskoneet hänelle turvallisuutensa
+valvomisen.
+
+Läsnäolijat hajaantuivat vannoen kostavansa hänen kuolemansa tai muussa
+tapauksessa tekevänsä kuin hän.
+
+Pimeys oli täydellisesti vallannut seudun.
+
+Tehtyään vielä viimeisen kierroksen kenraali varmistuneena siitä, että
+vahdit oli oikein asetettu paikoilleen, toivotti sisarentyttärelleen
+hyvää yötä ja laskeutui nukkumaan poikittain sisäänkäytävän eteen hänen
+telttansa ulkopuolelle.
+
+Kolme tuntia kului ilman pienintäkään ääntä.
+
+Äkkiä parikymmentä miestä paholaislegionan lailla syöksyi
+suojavarustusten yli, ja ennenkuin hyökkäyksestä hämmästyneet vahdit
+ehtivät ryhtyä vastarintaan, olivat he vangitut ja surmatut.
+
+Preirierosvot olivat valloittaneet meksikolaisten leirin, ja heidän
+mukanaan oli tullut murha ja ryöstö!
+
+
+
+
+VII
+
+Taistelu
+
+
+Sakaalien lailla ulvoen ja aseillaan huitoen preirierosvot hyökkäsivät
+leiriin.
+
+Heti kun leiri oli vallattu, oli kapteeni antanut miestensä murhata ja
+ryöstää mielin määrin. Kiinnittämättä heihin sen enempää huomiota hän
+riensi telttaan.
+
+Mutta sinne oli tie häneltä suljettu. Kenraali oli kerännyt luokseen
+kuusi tai seitsemän miestä ja odotti roistoja pelkäämättä, varmasti
+päätettyään antaa tappaa itsensä, ennenkuin sallisi kenenkään noista
+kurjista koskea nuoreen tyttöön.
+
+Nähdessään vanhan sotilaan, jonka silmä iski tulta, seisovan siinä
+pistooli toisessa ja miekka toisessa kädessä, kapteeni mietti hetken.
+
+Mutta hänen epäröintinsä kesti vain tuokion. Huudollaan hän keräsi
+ympärilleen kymmenkunnan rosvoa.
+
+"Tie auki!" ulvoi hän heiluttaen väkipuukkoaan.
+
+"Antaa tulla vain!" vastasi kenraali purren raivoissaan viiksiään.
+
+Molemmat miehet syöksyivät toistensa kimppuun, heidän miehensä tekivät
+samoin, ja temmellys kävi yleiseksi.
+
+Nyt syttyi kauhea ja armoton ottelu miesten välillä, jotka tiesivät,
+että heillä ei kellään ollut sääliä odotettavana.
+
+Kukin koetti antaa kuolettavia iskuja viitsimättä väistää niitä, joita
+häneen itseensä suunnattiin, tyytyen kaatumaan, kunhan vain kaatuessaan
+vei mukanaan edes yhden vastustajan.
+
+Haavoittuneet koettivat nousta jälleen upottaakseen puukkonsa niiden
+ruumiiseen, jotka vielä jatkoivat taistelua.
+
+Tällaista tuimaa kamppailua ei siis voinut jatkua pitkälti. Kaikki
+lancerot saivat surmansa, ja kenraalikin kaatui vihdoin kapteenin
+sortamana, joka heittäytyi hänen päälleen ja sitoi hänet lujasti
+vyöllään, niin että hänen oli enää mahdoton tehdä vastarintaa.
+
+Kenraali oli vain kevyesti haavoittunut, sillä kapteeni oli määrätyistä
+syistä, jotka hän yksin tiesi, tehokkaasti varjellut häntä taistelun
+aikana, torjuen väkipuukollaan ne iskut, joita roistot kenraaliin
+suuntasivat.
+
+Hän tahtoi saada vihollisensa elävänä, ja siinä hän oli onnistunutkin.
+
+Kaikki meksikolaiset olivat kaatuneet, se oli myönnettävä, mutta voitto
+oli ollut rosvoillekin kallis. Enemmän kuin puolet heistä oli saanut
+surmansa.
+
+Kenraalin neekeripalvelija, jolla oli ollut aseenaan valtava, nuoren
+puun tyvestä valmistettu kurikka, oli tehnyt kauan lujaa vastarintaa
+niille, jotka yrittivät hänet nujertaa. Hän musersi armotta ne
+houkkiot, jotka rohkenivat tulla liian lähelle hänen harvinaisen
+kätevästi pitelemäänsä asetta.
+
+Hänet oli vihdoin onnistuttu suopungilla sitoa kiinni ja kaataa
+puolitukehduksissa maahan. Kapteeni oli pelastanut hänen henkensä,
+juuri kun muuan rosvo jo kohotti kättään surmatakseen hänet.
+
+Heti kun kapteeni huomasi, ettei kenraali voinut liikahtaakaan,
+huudahti hän riemusta ja muistamatta edes tyrehdyttää verta, jota
+juoksi kahdesta hänen saamastaan haavasta, hän hypähti kuin tiikeri yli
+vihollisensa, joka voimatta mitään tehdä vääntelehti hänen jalkainsa
+juuressa, ja tunkeutui telttaan.
+
+Se oli tyhjä.
+
+Doña Luz oli kadonnut!
+
+Kapteenin mieli synkkeni.
+
+Mitä oli tapahtunut nuorelle tytölle?
+
+Teltta oli pieni, melkein aivan vailla huonekaluja. Sinne oli
+mahdotonta kätkeytyä.
+
+Puoliksi hajallinen vuode osoitti, että doña Luz yllätyksen sattuessa
+oli nukkunut kaikessa rauhassa.
+
+Hän oli kadonnut kuin hengetär jättämättä paostaan jälkiä.
+
+Paon mahdollisuutta ei rosvo voinut käsittää, koska leiri oli vallattu
+joka puolelta yhtaikaa.
+
+Miten saattoi nuori tyttö, kavahdettuaan unestaan, olla niin uljas ja
+niin neuvokas, että hän pakeni näin nopsasti ja kulki voittajien
+välitse huomaamattomana, vaikka heidän ensimmäinen tehtävänsä oli ollut
+vartioida kaikkia uloskäytäviä?
+
+Kapteeni koetti turhaan keksiä ratkaisua tähän arvoitukseen.
+
+Hän polki raivostuneena jalkaa ja tunnusteli veitsensä terällä
+tavaramyttyjä, jotka olisivat voineet olla väliaikaisena piilopaikkana.
+Kaikki tuloksetta!
+
+Vakuutettuna siitä, että hänen tutkimuksensa teltassa eivät johtaisi
+mihinkään tulokseen, hän riensi ulos, kuljeksien sinne tänne kuin
+villipeto ja kuvitellen, että jos tytön jonkun ihmeen kautta oli
+onnistunut päästä pakoon, olisi helppo löytää hänen jälkensä hänen
+harhaillessaan yksin yöllä ja puolipukimissa erämaassa.
+
+Ryöstö jatkui sillä välin nopeasti ja järjestelmällisesti
+sekasorrossakin, niin että rosvojen käytännöllinen taito pääsi täysiin
+oikeuksiinsa. Väsyneinä kaameasta työstään aukaisivat voittajat
+puukoillaan täysinäisiä mezcalpulloja, ja nyt seurasivat ryöstöä ja
+murhaamista hurjat juomingit.
+
+Äkkiä kuului aivan läheltä kimakka ja kauhistuttava huuto, ja kuulasade
+rätisi rosvojen päälle.
+
+Yllätettyinä itse vuorostaan he tarttuivat aseisiinsa yrittäen
+kokoontua yhteen.
+
+Samassa ilmestyi joukko intiaaneja hyppien kuin jaguarit tavaramyttyjen
+seassa, ja heidän kintereillään ryntäsi metsästäjäparvi, jonka
+johtajina olivat Uskollinen Sydän, Ilomieli ja Musta Hirvi.
+
+Rosvojen asema kävi pulmalliseksi.
+
+Kapteeni, jonka huomiota nyt kiinnitti hänen väkeään uhkaava vaara,
+luopui kaihomielin tuloksettomasta etsinnästään, johon oli antautunut,
+ja ryhmittäen miehensä ympärilleen otti mukaansa ainoat kaksi vankiaan,
+jotka hänellä oli, nimittäin kenraalin ja tämän neekeripalvelijan.
+Käyttäen hyväkseen hälinää, joka eroittamattomasti kuuluu sellaisiin
+äkkiyllätyksiin, hän käski miestensä hajaantua joka suunnalle siten
+päästäkseen helpommin turvaan vastustajiensa laukauksilta.
+
+Laukaistuaan kiväärinsä suoraan hyökkääjiään vastaan, mikä heissä
+aiheutti jonkunlaista epäröimistä, preirierosvot pakenivat eri tahoille
+kuin saastainen urubu-parvi ja katosivat yöhön.
+
+Mutta paetessaankin kapteeni, joka oli jättäytynyt viimeiseksi
+turvatakseen perääntymisen, koetti vielä etsiä nuoren tytön jälkiä,
+mikäli se oli mahdollista hänen kiireisesti vetäytyessään poispäin,
+mutta ei voinut huomata mitään.
+
+Petyttyään näin toiveissaan kapteeni raivosi ja hautoi päässään mitä
+kamalimpia suunnitelmia.
+
+Uskollinen Sydän oli intiaanivakoilijalta ja varsinkin tohtorin
+kertomuksesta saanut tietää hyökkäyksestä, jota oli leiriä vastaan
+yritetty, ja heti lähtenyt matkaan saapuakseen niin aikaisin kuin
+mahdollista meksikolaisille avuksi.
+
+Onnettomuudeksi olivat erämiehet ja comanchit, nopeasta marssistaan
+huolimatta, saapuneet liian myöhään pelastaakseen karavaanin.
+
+Kun retken johtajat olivat päässeet selville rosvojen paosta, lähtivät
+Kotkanpää ja hänen soturinsa ajamaan heitä takaa.
+
+Jäätyään yksin leirin isännäksi, Uskollinen Sydän määräsi
+toimeenpantavaksi yleisen etsinnän läheisissä pensaikoissa ja korkeassa
+ruohossa, jota rosvot eivät olleet ehtineet aivan tarkasti tutkia,
+sillä tuskin he olivat vallanneet leirin, kun heidät jo siitä
+karkoitettiin.
+
+Etsintä johti siihen, että löydettiin Phebe, doña Luzin nuori
+palvelijatar, ja kaksi lanceroa, jotka olivat kätkeytyneet erään puun
+onttoon runkoon. He tulivat kaikki esille puolikuolleina kauhusta,
+Mustan Hirven ja muutamien erämiesten saattamina, jotka turhaan
+koettivat heitä rauhoittaa ja herättää heissä rohkeutta.
+
+Nuo miesparat luulivat olevansa rosvojen käsissä, ja Uskollisella
+Sydämellä oli suunnaton työ koettaessaan saada heidät ymmärtämään, että
+miehet, jotka he näkivät edessään, olivat tosin liian myöhään heidän
+avukseen rientäneitä erämiehiä, jotka tietysti eivät aikoneet tehdä
+heille mitään pahaa.
+
+Heti kun he olivat hiukan tyyntyneet, meni Uskollinen Sydän heidän
+kanssaan telttaan ja pyysi heitä lyhyesti kertomaan tapahtumat.
+
+Nuorta mestitsityttöä, joka heti nähtyään, kenen kanssa oli
+tekemisissä, oli saanut takaisin koko varmuutensa ja sitäpaitsi oli
+tuntenut Uskollisen Sydämen, ei tarvinnut kahdesti käskeä. Muutamassa
+minuutissa hän oli erämiehelle antanut tarkat tiedot kauheista
+tapahtumista, joiden katsojana hän oli ollut.
+
+"Onko siis kapteeni Aguilar surmattu?" kysyi erämies tytöltä.
+
+"Oi, voi! On", vastasi nuori tyttö kaihoisasti huokaisten
+muistellessaan upseeriparkaa.
+
+"Entä kenraali?" kysyi erämies.
+
+"Oh! Kenraaliko? Hän puolustautui kuin leijona ja kaatui vasta tehtyään
+sankarillista vastarintaa."
+
+"Onko hän kuollut?" tiedusti Uskollinen Sydän tuskallisesti
+liikuttuneena.
+
+"Ei, ei, hän on vain haavoittunut. Näin roistojen menevän ohitseni
+vieden hänet mukanaan. Luulenpa hänen haavojensa olevan
+vähäpätöisetkin, koska _ladronit_ -- varkaat -- taistelun aikana
+säästelivät häntä."
+
+"Sepä hyvä", lausui erämies ajattelevan näköisenä. Sitten hän tovin
+kuluttua lausui empien ja äänen hieman väristessä; "Minne emäntänne
+sitten on joutunut?"
+
+"Emäntäni, doña Luz?"
+
+"Niin, doña Luz, sen luulen olevan hänen nimensä, antaisin paljon
+saadessani hänestä tietoja ja tietäessäni hänen olevan turvassa."
+
+"Hän on turvassa ollessaan teitä lähellä", lausui sointuva ääni.
+
+Ja doña Luz tuli näkyviin vielä kalpeana kokemistaan
+mieltäjärkyttävistä tapahtumista, mutta tyynenä, hymy huulilla ja katse
+säteilevänä.
+
+Läsnäolijat eivät voineet pidättää hämmästynyttä liikettä nuoren naisen
+näin odottamatta ilmestyessä.
+
+"Ah, Jumalan kiitos!" huudahti erämies; "apumme ei ole siis ollutkaan
+täysin hyödytön!"
+
+"Ei", vastasi tyttö suloisesti ja lisäsi alakuloisena, surumielisyyden
+kuvastuessa hänen kasvoillaan: "Kun nyt olen kadottanut hänet, joka oli
+minulle isän sijaisena, niin pyydän teiltä suojelustanne, caballero."
+
+"Sen lupaan, madame", lausui erämies lämpimästi. "Mitä tulee enoonne,
+niin luottakaa minuun, minä tuon hänet takaisin luoksenne, vaikka se
+maksaisi henkeni. Tiedättehän", lisäsi hän, "etten vasta tänään ensi
+kertaa riennä avuksenne."
+
+Kun ensi kiihtymys oli mennyt ohi, haluttiin saada tietää, miten nuoren
+tytön oli onnistunut pelastua rosvojen etsinnästä.
+
+Doña Luz kertoi lyhyesti, mitä oli tapahtunut.
+
+Nuori tyttö oli täysissä pukimissa heittäytynyt vuoteeseensa.
+Levottomuus oli pitänyt häntä valveilla, salainen aavistus pakoitti
+hänet olemaan varuillaan.
+
+Kuullessaan rosvojen huudot hän epätoivo sydämessä nousi vuoteestaan ja
+huomasi heti ensi silmäyksellä, että pakeneminen oli mahdotonta.
+
+Katseltuaan kauhistuneena ympärilleen hän oli huomannut vaatteet, jotka
+oli heitetty sikin sokin riippumattoon ja riippuivat siitä molemmin
+puolin alas.
+
+Silloin pisti hänen päähänsä ajatus, joka kirkkaan salaman tavalla
+näytti tulleen taivaasta.
+
+Hän pujahti näiden vaatteiden alle ja painautuen niin pieneksi kuin
+suinkin saattoi, vetäytyi kokoon verkkomaton pohjaan korjaamatta
+vaatteita järjestykseen.
+
+Jumala oli suonut, ettei rosvopäällikkö etsiessään tyttöä kaikkialta
+edes ajatellutkaan työntää kättään riippumattoon, joka näytti tyhjältä.
+
+Sattuman kautta näin pelastuen hän oli jäänyt sinne tunnin ajaksi
+kyyristyneenä ja tuntenut sellaista tuskaa, jota on mahdoton kuvailla.
+
+Erämiesten saapuminen ja Uskollisen Sydämen ääni, jonka hän heti oli
+tuntenut, olivat herättäneet hänessä toivoa. Hän oli tullut esille
+kätköstään ja odottanut sopivaa hetkeä astuakseen esille.
+
+Erämiehet ihmettelivät tätä yksinkertaista kertomusta, joka samalla oli
+liikuttava, ja onnittelivat sydämellisesti nuorta naista hänen
+rohkeudestaan ja mielenmaltistaan, joiden avulla hän oli pelastunut.
+
+Kun leiriin oli saatu jälleen vähän järjestystä, lähestyi Uskollinen
+Sydän doña Luzia.
+
+"Madame", sanoi hän, "pian koittaa päivä, ja levättyänne muutaman
+tunnin vien teidät äitini luo, joka on hurskas nainen. Kun hän tutustuu
+teihin, niin en epäile, että hän alkaa rakastaa teitä kuin tytärtään.
+Kun sitten olette päässyt turvaan, ryhdyn toimenpiteisiin saattaakseni
+enonne teidän luoksenne."
+
+Odottamatta nuoren tytön kiitoksia hän kumarsi kunnioittavasti ja
+poistui teltasta.
+
+Kun hän oli poistunut, huokasi doña Luz ja istuutui ajatuksiin vaipuen
+jakkaralle.
+
+
+
+
+VIII
+
+Verdi Gris-joen luola
+
+
+Oli kulunut kaksi päivää edellisessä luvussa kerrotuista tapauksista.
+
+Viemme lukijan iltapäivällä kello kolmen ja neljän välillä Ilomielen
+löytämään luolaan, johon Uskollinen Sydän oli järjestänyt
+mieliasuntonsa.
+
+Luolan sisäosa, jota valaisivat lukuisat, intiaanien kynttiläpuuksi
+nimittämästä puusta valmistetut tulisoihdut, palaen kiinnitettyinä
+kallioseinämiin lyhyiden välimatkojen päähän toisistaan, olisi asioihin
+perehtymättömän vieraan mielestä, jos hän sattumalta olisi joutunut
+sitä katselemaan, tuntunut maankiertäjien tyyssijalta tai
+rosvoleiriltä.
+
+Nelisenkymmentä erämiestä ja comanchisoturia oli hajaantuneina sinne
+tänne. Muutamat nukkuivat, toiset polttelivat, eräät puhdistelivat
+aseitaan ja jotkut taas kyykistyneinä parin kolmen rovion ympärille,
+joiden yläpuolelle oli ripustettu patoja, paistoivat tavattoman isoja
+hirvenlihapaloja.
+
+Jokaisen luolaan johtavan käytävän suuta vartioksi kaksi miestä
+liikkumatta, mutta silmät ja korvat tarkkaavaisina valvoen kaikkien
+turvallisuutta.
+
+Eräässä erillään olevassa luolanosassa, jonka eroitti muista
+esiinpistävä suuri lohkare, keskusteli matalalla äänellä kaksi naista
+ja yksi mies, jotka istuivat karkeasti veistetyllä jakkaralla.
+
+Nuo kaksi naista olivat doña Luz ja Uskollisen Sydämen äiti. Mies, joka
+heitä katseli poltellessaan maissinolkisilla imukkeilla jatkettuja
+savukkeitaan ja väliin yhtyi keskusteluun huudahtaen milloin
+hämmästyksestä, milloin ihailusta ja riemastuksesta, oli Eusebio, vanha
+espanjalainen palvelija, jonka olemme usein maininneet tämän
+kertomuksen kuluessa.
+
+Tämä osasto oli tavallaan eristetty huone, ja sisäänkäytävän edessä
+käveli edestakaisin toinen mies kädet selän takana, vihellellen
+hampaittensa välitse jotakin säveltä, jonka arvatenkin nyt laati.
+
+Hän oli Musta Hirvi.
+
+Uskollinen Sydän, Kotkanpää ja Ilomieli olivat poissa.
+
+Naisia näytti keskustelu suuresti kiinnostavan. Erämiehen äiti vaihtoi
+tuontuostakin merkitseviä katseita vanhan palvelijansa kanssa, jonka
+savuke oli sammunut, mutta joka vielä imi sitä koneellisesti
+huomaamatta sen sammuneen.
+
+"Niin", lausui vanha nainen pannen hartaana kätensä ristiin ja
+kohottaen katseensa kohti korkeuksia, "huomaan, että Jumalan sormi
+ohjaa tätä kaikkea."
+
+"Oikein", vastasi Eusebio varmasti, "juuri hän on tehnyt kaikki."
+
+"Sanokaahan, pikku rakkaani, eikö enonne, kenraali, ole kertaakaan koko
+kahden kuukauden aikana, jonka matkanne on kestänyt, joko sanoilla tai
+muuten antanut teidän tietää retkenne tarkoitusta?"
+
+"Ei kertaakaan", vastasi doña Luz.
+
+"Sepä ihmeellistä", mutisi vanha nainen.
+
+"Tosiaankin ihmeellistä", toisti Eusebio koettaen uhallakin saada savua
+lähtemään sammuneesta savukkeestaan.
+
+"Mutta millä sitten enonne on kuluttanut aikaansa siitä saakka, kun
+saavuitte preirielle?" tiedusteli äiti edelleen. "Suokaa anteeksi,
+rakas lapseni, että teen teille näitä kysymyksiä, jotka varmaankin
+saattavat teidät hämillenne, mutta joita ei millään tavoin herätä
+uteliaisuus. Myöhemmin ymmärrätte minut ja saatte havaita, että vain
+vilkas mielenkiinto, jota tunnen teitä kohtaan, on aiheena
+kyselyihini."
+
+"Sitä en lainkaan epäile, madame", vastasi doña Luz suloisesti
+hymyillen. "Koetan siis parhaani mukaan vastata kysymyksiinne.
+Preirielle saavuttuamme enoni on ollut alakuloinen ja huolestunut. Hän
+etsi eräelämään tottuneiden miesten seuraa, ja tavatessaan jonkun
+heistä hän jäi pitkäksi aikaa keskustelemaan hänen kanssaan ja tekemään
+kysymyksiään."
+
+"Ja mitä hän heiltä tiedusteli, lapseni, muistatteko?"
+
+"Hyvä Jumala, madame, tunnustan häpeäkseni teille", vastasi nuori tyttö
+kevyesti punastuen, "etten kiinnittänyt suurtakaan huomiota niihin
+keskusteluihin, jotka, niin ainakin luulin, liikuttivat minua sangen
+vähän. Minä, lapsirukka, jonka elämä tähän asti on kulunut ikävästi ja
+yksitoikkoisesti ja joka olen nähnyt maailmaa vain luostarini
+ikkunaristikkojen lävitse, ihailin suurenmoista luontoa, joka kuin
+taikaiskusta oli noussut eteeni. Silmäni eivät jaksaneet kylliksi
+katsella näitä ihmeellisyyksiä, ja ihailin Luojaa, jonka ääretön voima
+oli äkkiä minulle paljastunut."
+
+"Puhutte totta, rakas lapseni, suokaa anteeksi kysymykseni, jotka
+väsyttävät teitä ja joiden kannattavuutta ette saata ymmärtää", lausui
+hyväntahtoinen nainen suudellen häntä otsalle. "Jos haluatte, voimme
+puhua muista asioista."
+
+"Niinkuin vain tahdotte, madame", vastasi nuori tyttö antaen hänelle
+vastasuutelon, "minä olen iloinen saadessani keskustella kanssanne, ja
+minkä aiheen valinnettekin, herättää se suuresti mielenkiintoani."
+
+"Mutta mehän lörpöttelemme yhtä mittaa ajattelematta poikaraukkaani,
+joka yhä on poissa lähdettyään tänä aamuna ja jonka sen mukaan, mitä
+hän minulle lausui, pitäisi olla jo nyt palannut."
+
+"Oh! Kunhan hänelle ei vain olisi tapahtunut mitään onnettomuutta",
+huudahti doña Luz säikähtyneenä.
+
+"Herättääkö hän siis hiukan teidänkin myötätuntoanne?" kysäisi vanha
+nainen hymyillen.
+
+"Ah, madame, voisiko olla toisin niiden palvelusten jälkeen, jotka hän
+on meille tehnyt ja joita hän vielä meille tekee, siitä olen varma",
+vastasi tyttö liikuttuneena helakan punan kohotessa hänen poskilleen.
+
+"Poikani on luvannut vapauttaa enonne. Voitte olla varma siitä, että
+hän pitää sanansa."
+
+"Niin, sitä en epäile ollenkaan, madame. Oi, mikä ylevä ja suuri
+luonne!" huudahti tyttö innostuneesti. "Kuinka hyvin sopiikaan hänelle
+Uskollisen Sydämen nimi!"
+
+Vanha nainen ja Eusebio katsoivat hänen hymyillen. He olivat onnellisia
+huomatessaan nuoren tytön innostuksen.
+
+Doña Luz huomasi, kuinka tarkkaavaisesti he häntä katselivat, keskeytti
+hämmästyneenä puheensa ja painoi päänsä alas punastuen yhä enemmän.
+
+"Oi!" sanoi vanha nainen tarttuen hänen käteensä, "jatkakaa, rakas
+lapsi, olen ihastunut kuullessani teidän puhuvan tuolla tavalla
+pojastani. Niin", lisäsi hän surullisena ja ikäänkuin puhuen itsekseen,
+"niin, hänellä on suuri ja ylevä luonne. Kuten kaikkia valioluonteita,
+on häntäkin väärin arvosteltu. Mutta kärsivällisyyttä, Jumala vain
+koettelee, kerran on tuleva päivä, jolloin hänelle suodaan oikeutta
+kaikkien edessä."
+
+"Onko hän ehkä onneton?" rohkeni nuori tyttö arasti kysäistä.
+
+"Sitä en voi sanoa, lapseni", vastasi äitiparka pidätetysti huokaisten,
+"kuka tässä maailmassa saattaa olla onnellinen? Jokaisella on omat
+huolensa kestettävinään, Kaikkivoipa mittaa kullekin taakan hänen
+voimiensa mukaan."
+
+Luolassa kuului jotakin hälinää, ja useita miehiä astui sisään.
+
+"Täällä tulee poikanne, madame", lausui Musta Hirvi.
+
+"Kiitos, ystäväni", vastasi nainen.
+
+"Kah, sepä hauskaa!" sanoi doña Luz nousten riemastuneena seisaalle.
+
+Mutta häveten tätä harkitsematonta tekoaan nuori tyttö vaipui hämillään
+ja kovin punastuen takaisin istumaan.
+
+Uskollinen Sydän saapui tosiaankin, mutta hän ei ollut yksin. Ilomieli
+ja Kotkanpää olivat hänen seurassaan samoin kuin useita muita
+erämiehiä.
+
+Heti luolaan saavuttuaan suuntasi nuori mies kiireesti askeleensa
+suoraan siihen osaan, missä hänen äitinsä oli. Hän suuteli tätä otsalle
+ja kääntyen sitten doña Luzin puoleen tervehti hiukan hämillään, mikä
+ei ollut hänelle luonteenomaista eikä jäänyt vanhalta naiselta
+huomaamatta.
+
+Nuori tyttö vastasi tervehdykseen yhtä hämmentyneenä.
+
+"Kas niin", lausui Uskollinen Sydän hilpeällä äänellä, "onko teidän
+ollut kovinkin ikävä minua odotellessanne, jalot vankini? Aika on
+varmaankin tuntunut teistä hirvittävän pitkältä täällä luolassa. Suokaa
+anteeksi, että olen karkoittanut teidät tähän vastenmieliseen asuntoon,
+doña Luz, teidät, jotka olette syntynyt asumaan loistavissa
+palatseissa. Valitettavasti tämä on minun paras asuntoni."
+
+"Lähellä sen miehen äitiä, joka on pelastanut henkeni", vastasi nuori
+tyttö ylevästi, "tunnen asuvani kuin kuningatar, asukoon hän sitten
+missä tahansa."
+
+"Olette tuhannesti liian hyvä, madame", sopersi erämies, "saatatte
+minut todella hämilleni."
+
+"No niin, poikani", keskeytti vanha nainen ilmeisesti johtaakseen
+toiseen suuntaan keskustelun, joka alkoi muuttua nuorille vaikeaksi,
+"mitä olette tehneet tänään? Onko teillä hyviä uutisia meille? Doña Luz
+on niin levoton kuin olla saattaa enonsa vuoksi ja palaa halusta saada
+nähdä hänet jälleen."
+
+"Ymmärrän neidin levottomuuden", vastasi erämies. "Toivon voivani sen
+kohta poistaa, vaikka emme ole saaneet tänään suuriakaan aikaan, kun
+rosvojen jälkiä on ollut mahdoton löytää. Kaikeksi onneksi tapasimme
+palatessamme jonkun matkan päässä luolasta tohtorin, joka uskollisena
+tottumuksilleen etsiskeli kasveja kallionrotkoista. Hän kertoi meille
+nähneensä epäilyttävän näköisen miehen kiertelevän näitä seutuja.
+Lähdimme heti etsiskelemään ja tapasimme todellakin erään henkilön,
+jonka otimme vangiksi ja joka on meillä mukanamme."
+
+"Siinä näette, hyvä herra", lausui doña Luz hiukan vallattomasti, "että
+on hyötyäkin kasvien keräämisestä. Rakas tohtorimme on kaiken
+todennäköisyyden mukaan tehnyt suuren palveluksen."
+
+"Vaikkei sitä aikonutkaan", huomautti Uskollinen Sydän naurahtaen.
+
+"En väitäkään vastaan", myönsi nuori tyttö leikillisesti, "mutta ilman
+kasvientutkijaa ei teillä nyt olisi miestä vankinanne. Kasveille olette
+siis velvollinen antamaan tunnustuksen."
+
+"Kasvien etsinnällä on hyvät puolensa, se on tunnustettava, mutta
+kullakin asialla olkoon aikansa. Tahtomatta moittia sanon, että tohtori
+ei aina ole osannut yhtä hyvin valita aikaansa."
+
+Huolimatta vakavista tapahtumista, joihin nämä sanat viittasivat, eivät
+läsnäolevat voineet pidättäytyä hymyilemästä kovaonnisen oppineen
+kustannuksella.
+
+"No niin, no niin", lausui doña Luz, "en tahdo, että tohtorirukkani
+kimppuun hyökätään. Hänelle on ollut kylliksi suurena rangaistuksena
+muistamattomuudestaan se syvä suru, joka häntä on vaivannut tuon
+kohtalokkaan päivän jälkeen."
+
+"Olette oikeassa, neiti, en puhu siitä enää. Nyt pyydän teiltä lupaa
+saada poistua luotanne, sillä toverini ovat suorastaan kuolla nälkään.
+Kunnon väkeni odottaa minua aloittaakseen aterian."
+
+"Mutta", kysyi Eusebio, "mitä aiotte tehdä miehelle, jonka pidätitte?"
+
+"En vielä tiedä. Heti syötyäni ryhdyn häntä kuulustelemaan ja
+luultavasti hänen vastauksensa määräävät toimintani hänen suhteensa."
+
+Padat nostettiin tulelta, hirvenliha leikattiin viipaleiksi, ja
+erämiehet ja intiaanit istuutuivat veljellisesti toistensa viereen ja
+söivät hyvällä ruokahalulla.
+
+Vain naisille tarjottiin erikseen ruokaa heidän osastossaan, ja Eusebio
+hoiti hovimestarin arkaluontoisia tehtäviä niin huolellisesti ja
+vakavasti kuin arvokkaammassakin ympäristössä.
+
+Mies, joka oli pidätetty luolan lähistöltä, oli jätetty kahden
+luotettavan, hampaisiin asti aseistetun erämiehen vartioitavaksi, jotka
+eivät hellittäneen hänestä silmiään. Mutta mies ei mitenkään näyttänyt
+ajattelevan pakoonpääsyä. Hän päinvastoin kävi reippaasti käsiksi
+ruokaan, jota oli huomattu asettaa hänen eteensä.
+
+Heti kun ateria oli päättynyt, vetäytyivät päälliköt syrjään ja
+juttelivat keskenään matalalla äänellä muutaman minuutin ajan.
+
+Sitten tuotiin vanki Uskollisen Sydämen määräyksestä esille ja
+valmistauduttiin pitämään kuulustelua.
+
+Mies, johon tuskin tähän asti oli katsottu, tunnettiin heti, kun hän
+oli päälliköiden edessä, jotka eivät voineet pidättää hämmästynyttä
+liikettä.
+
+"Kapteeni Uaktehno!" mutisi Uskollinen Sydän ällistyneenä.
+
+"Minä juuri, hyvät herrat", vastasi preirierosvo kopean ivallisesti;
+"mitä teillä on minulta kysyttävää? Olen valmis vastaamaan."
+
+
+
+
+IX
+
+Oveluutta
+
+
+Kuulumattoman röyhkeätä oli kapteenin tulla kaiken nyt tapahtuneen
+jälkeen näin ilman ankaraa vastarintaa antautumaan miesten valtaan,
+jotka eivät empisi kostaa hänelle verisesti.
+
+Erämiehet olivatkin ihmeissään rosvon käyttäytymisestä ja alkoivat
+epäillä siinä ansan piilevän. Heidän hämmästyksensä yhä lisääntyi, kun
+he ajattelivat rosvon yrittämän tempun vakavuutta.
+
+He ymmärsivät varsin hyvin saaneensa hänet vangikseen vain sen vuoksi,
+että hän itse oli niin tahtonut ja että häntä pakoitti näin toimimaan
+jokin pätevä syy, varsinkin koska hän niin huolellisesti oli peittänyt
+jälkensä kaikilta ja etsinyt itselleen niin vaikeasti löydettävän
+tyyssijan, että tarkkavainuiset intiaanitkin, joita tavallisesti ei
+mikään voi johtaa harhaan, olivat luopuneet etsimästä häntä sen
+pitemmälti.
+
+Mitä hän aikoi tehdä näiden leppymättömien vihollistensa parissa? Mikä
+oli se pätevä syy, joka oli voinut saattaa hänet tekemään niin
+uhkarohkean teon, että itse antautui vangiksi?
+
+Näin kysyivät erämiehet itseltään tarkastellessaan häntä täynnä
+uteliaisuutta ja mielenkiintoa, jota väkisinkin herättää pelkäämätön
+mies, kun hän suorittaa hurjanrohkean työn, olkoon hänen kuntonsa laita
+muuten miten hyvänsä.
+
+"Kuulkaapa", lausui hänelle Uskollinen Sydän tovin kuluttua, "koska
+kerran olette antautunut käsiimme, ette varmaankaan kieltäydy
+vastaamasta kysymyksiin, jotka katsomme sopiviksi teille tehdä."
+
+Selittämätön hymy väreili rosvon kalpeilla ja ohuilla huulilla.
+
+"En ainoastaan myönny vastaamaan", vastasi hän tyynellä ja selvällä
+äänellä, "vaan vieläpä, jos sen sallitte, menen kysymyksienne edellekin
+kertomalla itse vapaaehtoisesti kaikki, mitä on tapahtunut.
+Kertomukseni valaisee teille, siitä olen varma, moniaita seikkoja,
+jotka ovat jääneet hämäriksi ja joita te turhaan olette koettaneet
+itsellenne selvittää."
+
+Hämmästyksen mutinaa kuului erämiesten riveistä. He olivat vähitellen
+tulleet lähemmäksi ja kuuntelivat nyt tarkkaavaisina.
+
+Kohtaus muodostui oudoksi. Siitä näytti tulevan mielenkiintoisempi kuin
+saattoi odottaa.
+
+Uskollinen Sydän mietti hetken. Sitten hän lausui kääntyen rosvon
+puoleen:
+
+"Tehkää niin, me kuuntelemme."
+
+Kapteeni kumarsi. Hän aloitti leikillisellä äänellä kertomuksensa, ja
+kun hän oli ehtinyt leirin valtaukseen asti, jatkoi hän:
+
+"Se oli sievästi tehty, eikö niin, hyvät herrat? Varmaankin teillä on
+sen johdosta vain kohteliaisuuksia minulle lausuttavana, teillä, jotka
+olette mestareita samanlaisissa hommissa. Mutta yksi asia on teille
+tuntematon, ja sen minä teille nyt sanon. Meksikolaisen kenraalin
+rikkauksien ryöstäminen oli minulle vain toisarvoisen tärkeä, minulla
+oli toinen päämäärä, jonka tahdon teille ilmaista, halusin saada
+käsiini doña Luzin. Meksikosta asti olen askel askeleelta seurannut
+retkikuntaa. Olin lahjonut sen oppaan, Lörpön, entisen toverini.
+Luovuttaen seuralaisilleni kullan ja jalokivet halusin saada haltuuni
+vain nuoren tytön."
+
+"Ahaa! Mutta ammuitte ohi maalin, mikäli minusta tuntuu", keskeytti
+Ilomieli hänet ivallisesti hymyillen.
+
+"Niinkö luulette?" vastasi toinen yhä varmana. "Itse asiassa olette
+kyllä oikeassa, tällä kertaa olen ampunut harhaan, mutta vielä ei ole
+viimeinen sana lausuttu enkä kenties aina epäonnistu."
+
+"Puhutte täällä preirien sadanviidenkymmenen parhaimman kiväärin
+keskellä tästä inhoittavasta tuumasta yhtä luottavaisesti kuin jos
+olisitte turvassa rosvojoukkueenne keskuudessa kätkeytyneenä jonkun
+tuntemattoman pesänne perukkaan, kapteeni. Se on suurta typeryyttä tai
+sitten harvinaista röyhkeyttä", lausui Uskollinen Sydän ankarasti.
+
+"Hehheh! Vaara ei minuun nähden ole niinkään suuri kuin koetatte
+minulle luulotella. Tiedättehän, että olen mies, jota ei ole niin
+helppo säikähdyttää. Älkäämme siis enää uhkailko, vaan keskustelkaamme,
+jos se teitä miellyttää, kuin vakavat miehet."
+
+"Me kaikki, metsästäjät, erämiehet ja intiaanisoturit, jotka olemme
+kokoontuneet tähän luolaan, olemme oikeutetut yhteisen turvallisuutemme
+nimessä sovelluttamaan teihin rajaseutujen lakia, silmä silmästä,
+hammas hampaasta, koska olemme tavanneet teidät teosta ja saaneet
+varmat todistukset, vieläpä oman tunnustuksenne perusteella,
+varkaudesta, murhista ja ryöstöyrityksestä. Tätä lakia tahdomme
+sovelluttaa teihin nyt heti. Mitä teillä on sanottavana
+puolustukseksenne?"
+
+"Kukin asia aikanaan, Uskollinen Sydän. Pian joudumme kyllä siihenkin,
+mutta kuunnelkaa loppuun, mitä minulla on teille sanottavana. Olkaa
+levollinen, se aiheuttaa vain jonkun minuutin viivästyksen. Aion itse
+käydä käsiksi tuohon asiaan, josta teillä näkyy olevan niin paljon
+sydämellänne asettuessanne omin luvin tuomariksi tähän erämaahan."
+
+"Se laki on yhtä vanha kuin tämä maailmakin, juontaen juurensa itse
+Jumalasta. Jokaisen kunniallisen ihmisen velvollisuus on käydä pedon
+kimppuun, kun se tulee hänen tielleen."
+
+"Vertauksenne ei ole kovinkaan mairitteleva", vastasi rosvo
+hämmästymättä, "mutta minä en ole herkkä närkästymään enkä loukkaannu
+siitä ollenkaan. Aiotteko kerta kaikkiaan antaa minun puhua?"
+
+"No puhukaa sitten, kunhan kerrankin pääsisitte loppuun."
+
+"Juuri sitä haluankin. Kuulkaa siis, mitä sanon: Jokainen tässä
+maailmassa käsittää elämän omalla tavallaan, muutamat vapaamielisesti,
+toiset taas katsovat asioita ahtaammalta näkökannalta. Mitä minuun
+tulee, niin unelmani on vetäytyä muutaman vuoden päästä jonkun ihanan
+meksikolaisen maakuntamme perukkaan elääkseni vaatimattoman mukavasti.
+Näettehän, etten ole kunnianhimoinen. Muutamia kuukausia sitten sain
+useilla varsin tuottavilla liiketoimilla, jotka olin rohkeasti ja
+näppärästi preiriellä suorittanut, kootuksi jokseenkin pyöreän summan,
+jonka uskollisena tottumuksilleni päätin edullisesti sijoittaa
+voidakseni myöhemmin saavuttaa edes vaatimattoman mukavuuden, kuten
+olen teille maininnut. Matkustin Meksikoon tallettaakseni
+varani erääseen siinä kaupungissa toimivaan ranskalaiseen
+pankkiiriliikkeeseen, joka on sijoittanut ne edullisesti minun
+hyödykseni ja jota voin teille suositella tarpeen tullen
+käytettäväksi."
+
+"Mitä tämä suunsoitto meihin kuuluu?" keskeytti Uskollinen Sydän
+loukkaantuneena. "Pidättekö meitä pilkkananne, kapteeni?"
+
+"Ei vähintäkään, minä jatkan. Meksikossa johti sattuma minut kohtaamaan
+doña Luzin, ja tein hänelle verrattain suuren palveluksen."
+
+"Tekö?" huudahti Uskollinen Sydän raivostuneena.
+
+"Miksi en minä?" vastasi toinen. "Asia on muuten varsin yksinkertainen.
+Vapautin näet hänet neljän rosvon käsistä näiden paraillaan
+tunnontarkasti ryöstäessä häntä, näin hänet ja rakastuin
+silmittömästi."
+
+"No no", ärjäisi metsästäjä punastuen harmista, "tämä menee jo liian
+pitkälle. Doña Luz on vielä nuori tyttö, josta on puhuttava vain
+suurimmalla kunnioituksella. En siedä, että häntä minun läsnäollessani
+häväistään."
+
+"Olemme ehdottomasti samaa mieltä", vastasi toinen, "mutta kuitenkin on
+aivan totta, että rakastuin häneen, aloin hankkia hänestä tietoja, sain
+kuulla, kuka hän oli, että hän pian joutuisi matkalle, ja hänen
+lähtöpäiväänsä asti minulla oli hyvä onni pelissä. Silloin tein
+suunnitelmani, joka, kuten äsken aivan oikein huomautitte, on mennyt
+täydellisesti myttyyn, mutta josta en kuitenkaan luovu vieläkään."
+
+"Me kyllä tuotapikaa toimitamme sen hyvään kuntoon."
+
+"Ja siinä teette oikein, jos sen kykenette aikaansaamaan."
+
+"Nyt olette kai jo lopettanut."
+
+"En vielä, jos sallitte, mutta nyt on doña Luzin välttämättömästi
+oltava läsnä kuullakseen, mitä minulla vielä on sanottavana. Hänestä
+yksinomaan riippuu, onnistunko tehtävässäni, jonka vuoksi olen tullut
+luoksenne."
+
+"En ymmärrä teitä."
+
+"Tarpeetonta onkin, että te tällä hetkellä ymmärrätte minua, mutta
+olkaa varma siitä, Uskollinen Sydän, että saatte aivan heti kuulla
+arvoituksen ratkaisun."
+
+Koko tämän pitkän keskustelun aikana ei preirierosvo ollut hetkeksikään
+menettänyt mielentyyneyttään, ivallista ilmettään, pilkallista
+äänensävyään ja vapaata käytöstapaansa, jotka saattoivat erämiehet
+ymmälle.
+
+Hän muistutti pikemmin seuramiestä, joka oli tullut tervehdyskäynnille
+maalaisnaapuriensa luokse, kuin vankia, joka on vähällä joutua
+ammutuksi, eikä näyttänyt välittävän tuon taivaallista siitä vaarasta,
+jonka alaisena oli. Heti puhumasta lakattuaan ja erämiesten alkaessa
+neuvotella matalalla äänellä ryhtyi hän kiertämään savuketta, jonka
+sitten sytytti ja poltti kaikessa rauhassa.
+
+"Doña Luzilla", lausui vihdoin Uskollinen Sydän huonosti salaten
+kärsimättömyytensä, "ei ole mitään tekemistä näissä neuvotteluissa.
+Hänen läsnäolonsa ei ole välttämätön."
+
+"Erehdytte täydellisesti, hyvä herra", vastasi rosvo levollisesti
+puhaltaen savupilven, "hänen läsnäolonsa on välttämätön seuraavista
+syistä: ymmärrätte aivan hyvin, eikö niin, että olen liian viisas kettu
+antautuakseni noin vain ehdoin tahdoin käsiinne, ellei takanani olisi
+joku, jonka henki vastaa omasta hengestäni. Tuo joku on nuoren tytön
+eno. Ellen ole puoliyöhön mennessä palannut pesääni, jolla nimellä te
+asuntoani kunnioitatte, kunnon toverieni joukkoon, niin se korkea herra
+ammutaan kymmenen minuuttia yli kaksitoista."
+
+Erämiehet vapisivat raivosta.
+
+"Tiedän sangen hyvin", jatkoi rosvo, "että te henkilökohtaisesti ette
+paljonkaan piittaa tuon kunnon kenraalin hengestä ja että
+jalomielisesti uhraisitte sen minun henkeäni vastaan, mutta kaikeksi
+onneksi minulle ei doña Luz, siitä olen varma, ole samaa mieltä kuin
+te, vaan panee suuren arvon enonsa henkeen. Olkaa siis niin
+ystävällinen ja pyytäkää häntä saapumaan tänne, jotta hän saisi kuulla
+ehdotuksen, joka minulla on hänelle esitettävänä. Aika kuluu, matka
+täältä leiriin on pitkä. Jos saapuisin liian myöhään, olisitte te
+yksinänne vastuunalaiset onnettomuuksista, jotka tämä epätahallinen
+viivytykseni voisi aiheuttaa."
+
+"Tässä olen, hyvä herra", sanoi doña Luz astuen esille.
+
+Hän oli joukon keskelle kätkeytyneenä kuullut kaikki, mitä oli puhuttu.
+
+Rosvo heitti pois puoleksi polttamansa savukkeen, kumarsi kohteliaasti
+nuorelle tytölle ja tervehti häntä kunnioittavasti.
+
+"Olen onnellinen, hyvä neiti", lausui hän, "kunniasta, jonka
+suvaitsette minulle suoda."
+
+"Jättäkää ivalliset kohteliaisuutenne. Kuuntelen teitä. Mitä teillä on
+minulle sanottavana?"
+
+"Arvostelette minua väärin, neiti", vastasi rosvo, "mutta toivon
+myöhemmin voivani päästä entiseen arvooni silmissänne. Ettekö siis
+tunne minua? Luulin jättäneeni mieleenne paremman muiston."
+
+"Mahdollista kyllä, olen kenties eräänä ajanjaksona säilyttänyt teistä
+hyvän muiston", vastasi nuori tyttö innostuen, "mutta senjälkeen, mitä
+on tapahtunut muutama päivä sitten, en voi teissä huomata muuta kuin
+pahantekijän."
+
+"Puheenne on julmaa."
+
+"Suokaa anteeksi, jos se saattaa teitä loukata, mutta en ole vielä
+täydellisesti toipunut kauhusta, jota minussa herätitte ja jota
+kartuttaa tämänpäiväinen käyttäytymisenne, sensijaan että se vähentäisi
+sitä. Suvaitkaa siis pitemmittä puheitta ilmoittaa minulle
+aikomuksenne."
+
+"Olen epätoivoissani, kun ymmärrätte minua noin huonosti, neiti.
+Lukekaa kaikki mitä on tapahtunut, sitä rukoilen teiltä, minussa
+virinneen intohimon rajuuden syyksi ja uskokaa..."
+
+"Hyvä herra, te loukkaatte minua!" keskeytti nuori tyttö hänet
+ojentautuen ylevästi. "Mitä yhteistä voi olla minun ja rosvopäällikön
+välillä?"
+
+Kun rosvo kuuli tämän verisen herjauksen, nousi kuumeen puna hänen
+kasvoilleen. Hän pureskeli raivoissaan viiksiään, mutta hilliten
+itsensä kätki sydämensä pohjaan kaikki kuohuttavat tunteet ja vastasi
+tyynellä ja kunnioittavalla äänellä:
+
+"Olkoon niin, neiti. Musertakaa minut, olen sen ansainnut."
+
+"Lausuaksenneko minulle näitä ylimalkaisia puheenparsia te olette
+katsonut läsnäoloni välttämättömäksi? Siinä tapauksessa katsotte kai
+parhaaksi, että nyt poistun. Minunsäätyiseni tyttö ei ole tottunut
+sellaisiin tapoihin eikä kääntämään korvaansa sellaisille puheille."
+
+Hän liikahti lähteäkseen Uskollisen Sydämen äidin luokse, joka
+puolestaan lähestyi häntä.
+
+"Vielä silmänräpäys, neiti", huudahti rosvo rajusti. "Koska halveksitte
+pyyntöjäni, niin kuulkaa käskyni!"
+
+"Käskynnekö!" kiljahti erämies syöksyen hänen eteensä. "Oletteko
+unohtanut, missä olette, heittiö?"
+
+"No, no! Pois uhkaukset, hyvät isäntäni", jatkoi rosvo sointuvalla
+äänellä, pannen kädet ristiin rinnalleen, ojentaen päänsä pystyyn ja
+suunnaten läsnäoleviin syvintä halveksumista kuvastavan katseen,
+"tiedättehän hyvin, että minulle ette voi mitään, ettei
+hiuskarvaanikaan saa kajota."
+
+"Tuo on jo liikaa!" huudahti Uskollinen Sydän.
+
+"Seis, Uskollinen Sydän", sanoi doña Luz asettuen hänen eteensä, "mies
+ei ole raivonne arvoinen. Onpa näin parempikin, hän on ainakin mainio
+roistona, kun on heittänyt pois naamionsa!"
+
+"Niin, olen heittänyt pois naamioni!" karjaisi rosvo raivostuneena,
+"kuulkaa siis, mitä sanon, narrimainen tyttöseni. Kolmen päivän
+kuluttua tulen takaisin. Näettehän, että olen hyväsydäminen", lisäsi
+hän kaameasti hymyillen. "Annan teille ajatusaikaa. Ellette silloin
+suostu tulemaan kanssani, joutuu enonne mitä kauheimman kidutuksen
+uhriksi ja viimeiseksi muistoksi itsestäni lähetän teille hänen
+päänsä."
+
+"Hirviö!..." huudahti nuori tyttö epätoivoisena.
+
+"Päättäkää siis!" lausui rosvo kohauttaen olkapäitään ja nauraen
+paholaisen naurua. "Kukin rakastaa omalla tavallaan, ja minä olen
+vannonut, että te tulette vaimokseni."
+
+Mutta nuori tyttö ei voinut häntä enää kuunnella. Tuskan vallassa hän
+oli tajuttomana vaipunut metsästäjän äidin ja Eusebion käsivarsille
+heidän kiirehdittyään häntä tukemaan.
+
+"Riittää jo!" lausui Uskollinen Sydän hirvittävällä äänensävyllä,
+laskien kätensä rosvon olkapäälle, "kiittäkää Jumalaa, joka sallii
+teidän ehein nahoin poistua luotamme!"
+
+"Kolmen päivän kuluttua, tähän samaan aikaan, saatte jälleen nähdä
+minut luonanne, hyvät isäntäni", sanoi rosvo halveksien.
+
+"Siihen mennessä voi onni jo muuttua", lausui Ilomieli.
+
+Rosvo vain nauraa hohotti vastaukseksi. Sitten hän olkapäitään
+kohautellen poistui luolasta yhtä varmoin ja levollisin askelin kuin ei
+mitään tavallisuudesta poikkeavaa olisi tapahtunut, viitsimättä edes
+katsahtaa taakseen, niin varma hän oli ällistyksestä, jonka oli
+aiheuttanut.
+
+Hän oli tuskin kadonnut näkyvistä, kun Ilomieli, Musta Hirvi ja
+Kotkanpää lähtivät toisen uloskäytävän kautta luolasta ryhtyäkseen
+seuraamaan hänen jälkiään.
+
+Uskollinen Sydän vaipui hetkeksi mietteisiin. Sitten hän kasvot
+kalpeina ja otsa rypyssä meni katsomaan, miten doña Luz jaksoi.
+
+
+
+
+X
+
+Rakkaus
+
+
+Doña Luz ja Uskollinen Sydän olivat keskinäisissä väleissään joutuneet
+omituiseen asemaan.
+
+Ollen molemmat nuoria ja kauniita he melkein tietämättään rakastivat
+toisiaan, uskaltamatta sitä tuskin itselleenkään tunnustaa.
+
+Molemmilla oli, vaikka heidän elämänsä olivatkin kulkeneet aivan
+erisuuntaisia latuja, samanlaiset reippaat tunteet ja yksinkertaisen
+lapsellinen sydän.
+
+Nuoren tytön lapsuus oli vierinyt hiljaa ja värittömästi
+ylenmääräisissä uskonnonmenoissa, tässä maassa, missä Kristuksen
+palveleminen on enemmän pakanuudelle sukua kuin meidän maittemme
+puhdas, jalo ja yksinkertainen uskonto.
+
+Hän ei ollut koskaan tuntenut sydämensä sykkivän kiihkeästi. Hän ei
+tiennyt, mitä rakkaus on, eikä hän tuntenut suruakaan.
+
+Hän eleli siis kuin taivaan lintu, unohtaen edellisen päivän ja
+ajattelematta seuraavaa.
+
+Matka, jolle hän oli joutunut mukaan, oli kokonaan muuttanut hänen
+elämänsä.
+
+Ne suunnattomat näköalat, jotka avautuivat preriellä hänen eteensä,
+suuret virrat, joiden poikki hän kulki, valtavat vuoret, joiden yli
+hänen usein oli matkattava ja joiden lumipeitteiset huiput näyttivät
+koskettavan taivasta, olivat avartaneet hänen ajatuksiaan. Huntu oli,
+niin sanoaksemme, pudonnut hänen silmiltään, ja hän oli ymmärtänyt,
+että Jumala oli hänet luonut muutakin varten kuin hyödyttömästi
+viettämään elämäänsä luostarissa.
+
+Uskollisen Sydämen ilmestyminen poikkeuksellisissa olosuhteissa oli
+hurmannut tytön sielun, joka oli avoinna kaikille vaikutelmille ja
+valmis niitä säilyttämään.
+
+Jouduttuaan tuntemaan erämiehen valioluonteen ja itse miehen, jolla
+tosin oli metsäläisen puku, mutta miehekkäät kasvot ja jalot piirteet
+ja joka käyttäytyi kuin ylimys, hän oli väkisinkin kiihtynyt, sillä
+tietämättään, sen myötätunnon voimasta, joka vallitsee suuren
+ihmiskuntaperheen eri jäsenten välillä, hänen sydämensä oli tavannut
+sen sydämen, jota etsi.
+
+Ollen itse heikko ja hento hän kaipasi tätä tarmokasta miestä, jolla
+oli lumoava katse, leijonan rohkeus, rautainen tahto, ja joka tukisi ja
+turvaisi häntä kaikella mahtavalla suojelukyvyllään.
+
+Hän olikin heti ensi hetkestä asti antautunut kuvaamattoman onnen
+täyttämänä sen tunteen valtaan, joka johti häntä Uskollisen Sydämen
+luo, ja rakkaus oli asettunut hänen sydämensä herraksi, ennenkuin hän
+sitä edes huomasi tai yritti vastustaa.
+
+Viime tapahtumat olivat tavattoman voimakkaasti elvyttäneet tätä
+tunnetta, joka uinui hänen sydämensä pohjalla. Oleskellessaan nyt
+lähellä häntä, kuullessaan joka hetki hänen äitinsä ja hänen toveriensa
+häntä puheissaan ylistävän, tyttö oli tullut siihen käsitykseen, että
+rakkaus erämieheen kuului oleellisesti hänen elämäänsä. Hän ei voinut
+käsittää, miten hän näin kauan oli saattanut elää rakastamatta tätä
+miestä, jonka oli tuntevinaan jo syntymästään asti.
+
+Tyttö eli nyt vain häntä varten ja hänen kauttaan, onnellisena
+katseesta tai hymystä, jonka häneltä sai, iloisena hänet nähdessään,
+surullisena hänen ollessaan kauan poissa.
+
+Hän oli, niin sanoaksemme, kasvanut preirieillä Jumalan kasvojen
+edessä, jota oli oppinut palvomaan nähdessään alituisesti edessään
+Luojan suurenmoiset teot, ja nämä luonnon ylevät nähtävyydet, samoin
+kuin lakkaamattomat taistelut, jotka hänellä oli kestettävinään,
+otellessaan joko intiaaneja tai metsän petoja vastaan, olivat
+suunnattomassa määrässä vaikuttaneet sekä hänen siveelliseen
+käsitykseensä että ruumiinrakenteeseensa. Samalla kun hän lihaksiensa
+voimalla ja taitavuudellaan aseiden käytössä mursi kaikki esteet, joita
+hänen tielleen haluttiin asettaa, oli hän ajatuksiensa avaruuden ja
+tunteittensa hienouden nojalla kyllin kypsä tajuamaan kaikkia asioita.
+Ei mikään, mikä oli hyvää ja ylevää, ollut hänelle tuntematonta. Kuten
+aina käy valioihmisten, jotka joutuen jo aikaisin oman onnensa nojaan
+jäävät vaille muita huoltajia ja syöksyvät elämän vaarallisiin
+vaiheisiin, oli hänen sielunsa kehittynyt jättiläismäisesti pysyen
+kuitenkin harvinaisen yksinkertaisena eräisiin tunteisiin nähden,
+joiden hänen elintapansa takia täytyikin jäädä hänelle tuntemattomiksi,
+ellei sattuisi jotakin odottamatonta tapausta.
+
+Jokapäiväiset tarpeet, joista hänen liikkuva ja epävarma elintapansa
+pakoitti yhä huolehtimaan, olivat tukahduttaneet hänestä intohimojen
+idunkin. Hänen yksinäinen elämänsä oli hänen huomaamattaan totuttanut
+hänet mietiskelijäksi.
+
+Tuntematta muita naisia kuin äitinsä, sillä intiaaninaiset olivat
+omituisten tapojensa johdosta herättäneet hänessä vain inhoa, hän oli
+elänyt kolmenkymmenenkuuden vuoden ikään asti ajattelematta rakkautta,
+tietämättä mitä se on ja edes kuulematta kertaakaan lausuttavan tätä
+sanaa, jonka seitsemään kirjaimeen sisältyy niin paljon asioita ja joka
+tässä maailmassa on aiheena niin moneen ylevään tekoon ja niin moneen
+kauhistavaan rikokseen.
+
+Kun oli pitkä päiväkausi oltu ajojahdissa ja kuljettu metsien ja
+laaksojen lävitse tai kun oli kulutettu viisi- kuusitoista tuntia
+majavien pyydystämiseen ja Uskollinen Sydän ja Ilomieli olivat jälleen
+illaksi tulleet yhteisen leiritulen ääreen preirielle, ei keskustelu
+voinut liikkua muussa kuin päivän tapauksissa, toinen erämies kun oli
+rakkausasioissa yhtä tietämätön kuin hänkin.
+
+Viikot, kuukaudet ja vuodet vierivät tuomatta muutosta Uskollisen
+Sydämen elämään, lukuunottamatta epämääräistä levottomuutta, joka häntä
+salaa vaivasi ja jonka syytä hän ei voinut itselleen selvittää.
+
+Mutta luonnossa vallitsevat vanhenemattomat lait, joihin jokaisen
+ihmisen on alistuttava, olkoon hän missä asemassa hyvänsä.
+
+Kun siis sattuma johti hänet doña Luzin tuttavuuteen, kiintyi hänen
+sydämensä nuoreen tyttöön samalla vaistomaisen ja vastustamattoman
+mieltymyksen tunteella, joka liikkui tytönkin sielussa.
+
+Hämmästyneenä äkillisestä mielenkiinnosta, jota hän tunsi tätä vierasta
+naista kohtaan, vaikkei kaiken todennäköisyyden mukaan enää
+toistamiseen häntä kohtaisikaan, metsästäjä alkoi olla tytölle melkein
+suutuksissaan tämän tunteen johdosta ja osoitti käyttäytymisessään
+häntä kohtaan äreyttä, joka ei ollut hänen luonteensa mukaista.
+
+Kuten kaikki jalot sielut, jotka ovat aina havainneet kaiken taipuvan
+edessään vastustamatta, hän tunsi närkästystä siitä, että muuan nuori
+tyttö häntä hallitsi ja että hän oli joutunut alttiiksi vaikutukselle,
+josta ei enää kyennyt vapautumaan.
+
+Mutta kun hän preiriepalon jälkeen lähti meksikolaisten leiristä, vei
+hän kiireestäänkin huolimatta muassaan muiston tuosta vieraasta
+naisesta.
+
+Tämä muisto vahvistui tytön poissaolosta.
+
+Alati hän luuli kuulevansa korvissaan nuoren tytön suloisen ja
+sointuvan äänen, niin paljon kuin ponnistikin sen unohtaakseen. Hänen
+ollessaan valveilla tai uneen vaipuneena tyttö oli aina läsnä hymyillen
+hänelle ja kiinnittäen häneen lumoavan katseen.
+
+Taistelu oli ankara. Vallitsevasta tunteestaan huolimatta Uskollinen
+Sydän tiesi, mikä ylipääsemätön juopa eroitti hänet doña Luzista,
+kuinka mieletön ja mahdoton oli ajatus heidän yhdistymisestään. Kaikki
+väitteet, joita tällaisessa tapauksessa sopii tuoda esille, hän käytti
+itseään vastaan todistaakseen olevansa mieletön.
+
+Hänen oli onnistunut uskotella itselleen, että suuri juopa eroitti
+hänet tytöstä, jota hän rakasti, ja hän oli hävinnyt ankarassa
+taistelussa, jota hän oli käynyt. Mutta sen toivon tukemana, joka ei
+koskaan hylkää tarmon miehiä, hän ei suinkaan suoraan tunnustanut
+tappiotansa ja antautunut kokonaan tuon tunteen valtaan, joka tästä
+lähtien oli hänen ainoa ilonsa, hänen ainoa onnensa ehto, vaan jatkoi
+salaisesti taisteluaan sitä vastaan, antaen tuontuostakin itselleen
+anteeksi tuhannet pikku rikkomukset, jotka hänen rakkautensa alinomaa
+pani hänet tekemään.
+
+Hän vältti niin itsepäisesti, että se nuoresta tytöstä olisi voinut
+tuntua loukkaavalta, tapaamasta tätä. Kun sattuma pakoitti heidät
+oleskelemaan yhdessä, kävi hän vaiteliaaksi ja jöröksi ja tuskin
+vastasi kysymyksiin, joita tyttö hänelle teki, ja keksien tekosyitä
+niin kömpelösti kuin on tapana tottumattomilla rakastajilla, hän käytti
+ensimmäistä sopivaa tilaisuutta poistuakseen.
+
+Nuori tyttö seurasi häntä katseillaan alakuloisena ja huokasi hiljaa.
+Väliin kostea helmi vierähti hänen ruusuisille poskilleen, kun hän näki
+toisen lähtevän, sillä hän piti sitä välinpitämättömyytenä, vaikka se
+johtuikin rakkaudesta.
+
+Mutta niiden muutaman päivän aikana, jotka olivat kuluneet leirin
+valtaamisesta, olivat nämä nuoret, itse sitä lainkaan huomaamatta,
+lähestyneet toisiaan huomattavasti, varsinkin kun Uskollisen Sydämen
+äiti oli sillä kaukonäköisyydellä, jonka saavat kaikki todelliset
+äidit, arvannut poikansa intohimon ja hänen taistelunsa ja ryhtynyt
+tämän rakkauden salaiseksi uskotuksi, edistäen sitä heidän tietämättään
+ja suojellen sitä kaikin voimin, vaikka kumpikin rakastavaisista oli
+vakuutettu siitä, että hänen salaisuutensa oli kätkettynä sielun
+sisimpään.
+
+Sillä kannalla olivat asiat kaksi päivää senjälkeen, kun kapteeni oli
+esittänyt ehdotuksensa doña Luzille.
+
+Uskollinen Sydän näytti alakuloisemmalta ja huolestuneemmalta kuin
+tavallisesti. Hän asteli pitkin askelin luolassa osoittaen kiivaan
+kärsimättömyyden merkkejä ja katseli levottomasti ympärilleen.
+
+Vihdoin hän nojautui luolan seinään, painoi päänsä rintaa vasten ja jäi
+siihen seisomaan syviin ajatuksiin vaipuneena.
+
+Hän oli tässä asennossa ollut jo jokseenkin kauan, kun lempeä ääni
+kuiskasi hiljaa hänen korvaansa:
+
+"Mikä sinua oikein vaivaa, poikani? Mistä johtuu tuo surumielisyytesi,
+joka kuvastuu kasvoillasi? Oletko saanut huonoja tietoja?"
+
+Uskollinen Sydän kohotti päätään kuin mies, joka kavahtaa unestaan.
+
+Hänen äitinsä ja doña Luz seisoivat hänen edessään, pitäen toisiaan
+kädestä ja nojaten toisiinsa.
+
+Hän loi heihin surumielisen katseen ja vastasi pidätetysti huokaisten:
+
+"Huomenna on viimeinen päivä! En ole keksinyt vielä mitään keinoa
+pelastaakseni doña Luzin ja toimittaakseni hänen enonsa takaisin."
+
+Molemmat naiset vavahtivat.
+
+"Huomenna!" kuiskasi doña Luz. "Aivan oikein, huomennahan sen miehen
+pitäisi saapua."
+
+"Mitä aiot tehdä, poikani?"
+
+"Kunpa tietäisin, mitä olisi tehtävä", vastasi mies kuumeisen
+kärsimättömästi. "Oh! Tuo mies on minua voimakkaampi! Tähän saakka
+meidän on ollut mahdoton keksiä, minne hän on vetäytynyt. Kaikki
+etsintämme on ollut turhaa."
+
+"Uskollinen Sydän", lausui nuori tyttö hänelle lempeästi, "jätättekö
+siis minut noiden rosvojen armoille? Miksi ollenkaan minut pelastitte?"
+
+"Oi!" tuskaili nuori mies, "tuo moite tappaa minut!"
+
+"En käänny puoleenne moittien, Uskollinen Sydän", muistutti tyttö
+innostuneesti, "mutta olen niin onneton! Jos jään tänne, niin olen
+aiheena ainoan omaiseni kuolemaan. Jos lähden, olen häväisty."
+
+"Voi, miksen voi mitään tehdä!" huudahti mies kiihtyneenä. "Minun on
+katsottava vain, kun te itkette, tiedettävä, kuinka onneton te olette,
+enkä sittenkään voi mitään tehdä! Varjellakseni teidät ainoaltakin
+huolelta uhraisin ilolla henkeni! Vain Jumala tietää, kuinka suuresti
+kärsin voimattomuuteni vuoksi."
+
+"Toivo, poikani!" lausui vanha nainen vakuuttavalla äänellä. "Jumala on
+hyvä, hän ei hylkää sinua!"
+
+"Toivoa! Mitä sillä tarkoitatte, äiti? Kahden päivän aikana olemme me,
+ystäväni ja minä, koettaneet tehdä mahdottomankin mahdolliseksi, mutta
+kaikki tuloksetta. Toivoa! Ja muutaman tunnin kuluttua tuo ilkimys
+saapuu vaatimaan saalistaan, jota himoitsee! Ennen kuolen kuin olen
+näkemässä sellaisen röyhkeyden pääsevän voitolle!"
+
+Doña Luz loi häneen omituisen katseen, surumielinen hymy väreili hänen
+suupielissään, ja laskien hienon, pienen kätensä erämiehen olalle hän
+sanoi sointuvalla äänellä:
+
+"Uskollinen Sydän, rakastatteko minua?"
+
+Nuori mies vavahti. Väristys kävi hänen jäsentensä lävitse.
+
+"Mistä johtuu tuo kysymyksenne?" sanoi hän väräjävällä äänellä.
+
+"Vastatkaa minulle epäröimättä", sanoi tyttö, "kuten minäkin teiltä
+kysyin. Hetki on juhlallinen, haluaisin pyytää teiltä jotakin."
+
+"Puhukaa, neiti! Tiedättehän, etten voi mitään teiltä kieltää!"
+
+"Vastatkaa", kysyi tyttö uudelleen, "rakastatteko minua?"
+
+"Jos rakastamista on se, että haluaisin uhrata henkeni puolestanne, jos
+rakastamista on se, että kärsin marttyyrintuskia huomatessani teidän
+vuodattavan vain kyyneleenkin, jonka olisin halukas lunastamaan vereni
+hinnalla, jos rakkaudeksi voi sanoa sitä, että hennon antaa teidän
+täyttää sen uhrin, joka huomenna vaaditaan enonne pelastamiseksi, niin
+silloin rakastan teitä koko sydämestäni! Puhukaa siis pelotta, sillä
+mitä ikinä minulta pyytänettekin, sen teen ilomielin!"
+
+"Hyvä, ystäväni", sanoi tyttö, "luotan sanaanne ja huomenna vetoan
+siihen, kun tuo mies saapuu. Mutta ensin on enoni pelastettava, vaikka
+minun olisi uhrattava henkeni! Ah, hän on ollut kuin isäni, rakastanut
+minua kuin tytärtään, ja minun tähteni hän on joutunut rosvojen käsiin!
+Oi, vannokaa pelastavanne hänet!" lisäsi hän luoden Uskolliseen
+Sydämeen tuskaa kuvastavan katseen, jota on mahdoton kuvailla.
+
+Uskollinen Sydän aikoi juuri vastata, kun Ilomieli ja Musta Hirvi
+saapuivat luolaan.
+
+"Vihdoinkin!" huudahti hän syöksyen heidän luokseen.
+
+Nuo kolme miestä keskustelivat muutaman hetken matalalla äänellä.
+Sitten metsästäjä palasi kiireesti molempien naisten luo.
+
+Hänen kasvonsa säteilivät.
+
+"Olette oikeassa, äiti!" huudahti hän väräjävällä äänellä. "Jumala on
+hyvä, hän ei koskaan hylkää niitä, jotka luottavat häneen. Nyt minä
+sanon teille: toivokaa, doña Luz, pian tuon tänne enonne!"
+
+"Oi!" huudahti tyttö iloisena, "olisiko se mahdollista!"
+
+"Toivokaa, sanon! Hyvästi, äiti! Rukoilkaa Jumalaa, että hän olisi
+kanssani. Tarvitsen enemmän kuin koskaan ennen hänen apuaan!"
+
+Puhumatta siitä sen enempää nuori mies lähti kiireesti luolasta, ja
+häntä seurasi suurin osa hänen tovereistaan.
+
+"Mitä hän oikein tarkoitti?" kuiskasi doña Luz tuskaisena.
+
+"Tulkaa, tyttäreni", vastasi vanha nainen alakuloisena. "Rukoilkaamme
+hänen puolestaan!"
+
+Hän vei tytön lempeästi mukanaan siihen luolanosaan, jossa he asuivat.
+
+Luolaan jäi vain kymmenkunta miestä suojelemaan molempia naisia.
+
+
+
+
+XI
+
+Vangit
+
+
+Kun punanahat ja metsästäjät olivat vallanneet meksikolaisten leirin,
+olivat preirierosvot päällikkönsä käskyä noudattaen hajaantuneet joka
+suunnalle päästäkseen helpommin turvaan vihollistensa etsiskelyiltä.
+
+Kapteeni ja ne neljä miestä, jotka kantoivat kenraalia ja hänen
+neekeripalvelijaansa, näiden kummankin ollessa sidotut ja suukapulalla
+varustetut, olivat laskeutuneet kallionrinnettä alas, ollen tuhannesti
+vaarassa murskautua syöksymällä jalkojensa alla avautuviin rotkoihin.
+
+Kun he olivat saapuneet jonkun matkan päähän ja tunsivat päässeensä
+turvaan havaitessaan ympärillään olevan hiljaista, pysähtyivät he
+hengähtääkseen.
+
+Synkkä pimeys ympäröi heitä. Äärettömän korkealla päittensä yläpuolella
+he näkivät kalpeiden tähtien lailla kimmeltäviä tulisoihtuja, joita
+heitä takaa-ajavilla metsästäjillä oli, mutta viimemainituilla ei
+kuitenkaan ollut rohkeutta tulla samaa tietä, jota he olivat kulkeneet.
+
+"Hyvä onni", sanoi kapteeni; "kas niin, miehet, voimme levätä hetkisen,
+toistaiseksi ei meillä ole enää mitään pelättävää. Sijoittakaa vangit
+tänne, ja lähteköön kaksi joukostanne tutkimaan ympäristöä."
+
+Hänen käskyjään toteltiin. Muutaman minuutin kuluttua molemmat roistot
+palasivat ilmoittaen, että he olivat keksineet rotkon, joka voisi olla
+heille väliaikaisena turvapaikkana.
+
+"Hitto vie!" huudahti kapteeni, "sinne meidän onkin lähdettävä."
+
+Näyttäen esimerkkiä hän lähti liikkeelle toisten seuratessa hänen
+kintereillään.
+
+He saapuivat pian rotkoon, joka näytti kyllin tilavalta ja oli muutamaa
+syltä alempana kuin se paikka, mihin he olivat ensin pysähtyneet.
+
+Kun he olivat kätkeytyneet sinne, oli kapteenin ensimmäisenä tehtävänä
+täydellisesti sulkea sisäänkäytävän suu, mikä ei ollutkaan vaikeata,
+koska aukko oli jokseenkin ahdas, niin että rosvojen oli täytynyt
+kumartua päästäkseen sisään.
+
+"Kas niin", riemastui kapteeni, "täällähän me olemme kuin kotonamme.
+Nyt ei tarvitse pelätä tungettelevia vieraita."
+
+Vetäen taskustaan esille tulukset hän sytytti päreen, jollaisia hän oli
+huomannut itselleen varata ottaessaan ennakolta lukuun kaikki
+mahdolliset tarpeet, kuten hänen kaltaistensa miesten on tapana
+pulmallisimmissakin tilanteissa.
+
+Heti kun rosvot saattoivat nähdä ympärilleen, huudahtivat he riemusta.
+
+Se, mitä he pimeässä olivat pitäneet pienenä rotkona, olikin suuri
+luonnon muodostama luola, jollaisia niin usein tapaa näillä seuduilla.
+
+"Tämäpä jotakin", huudahti kapteeni naurahtaen, "tarkastakaammehan
+hiukan, missä olemme. Jääkää sinne muut, vahtikaa huolellisesti
+vankeja, minä ryhdyn tarkastamaan uutta asuntoamme."
+
+Sytytettyään vielä toisen soihdun hän alkoi tutkia luolaa.
+
+Se ulottui syvälle vuoreen lievästi viettävän rinteen alle. Kaikkialla
+kohosi väliseinämiä, jotka paikoittain olivat niin leveitä, että ne
+muodostivat jonkunlaisia saleja.
+
+Näkymättömissä olevien rakojen kautta sinne luultavasti tuli ulkoa
+ilmaa, koska soihtu paloi vaivattomasti ja kapteeni saattoi siellä
+hengittää ilman rinnanahdistusta.
+
+Mitä pitemmälle rosvo tunkeutui paikkoja tutkimaan, sitä puhtaammaksi
+kävi ilma, ja se saattoi hänet aavistamaan, että hän lähestyi jotakin
+toista sisäänkäytävää.
+
+Hän oli jo kävellyt yli kahdenkymmenen minuutin ajan, kun äkkiä
+tuulenhenkäys, joka löi häntä kasvoihin, pani soihdun liekin
+lepattamaan.
+
+"Hm!" mutisi hän, "täällähän on uloskäytävä. Olkaamme järkeviä,
+sammuttakaamme valot. Emmehän tiedä, keitä voimme tavata luolamme
+ulkopuolella."
+
+Hän polki soihdun sammuksiin jalkojensa alle, jääden muutamaksi
+hetkeksi paikalleen antaakseen silmiensä tottua pimeään.
+
+Kapteeni oli varovainen mies, joka perinpohjin tunsi ammattinsa. Vaikka
+suunnitelma, jonka hän oli tehnyt vallatakseen leirin, oli mennyt
+myttyyn, olivat siihen olleet syynä satunnaiset seikat, joita oli ollut
+mahdoton edeltäkäsin ottaa huomioon.
+
+Kun ensimmäinen huono tuuli, jonka epäonnistuminen oli hänessä
+herättänyt, oli mennyt ohi, oli hän taas tehnyt ripeästi päätöksensä ja
+sisimmässään vannonut kostavansa heti sopivan tilaisuuden tarjoutuessa.
+
+Onni muuten näytti alkavan hänelle hymyillä uudestaan suoden hänelle
+juuri sillä hetkellä, jolloin hän kipeimmin sellaista kaipasi,
+turvapaikan, jota oli melkein mahdoton löytää.
+
+Tuntien sanomatonta iloa ja toivoa hän siis odotti, että hänen silmänsä
+tottuisivat pimeään, jolloin hän voisi eroittaa esineet ja nähdä, oliko
+hän tosiaankin saapumassa uloskäytävälle, joka tekisi hänen asemansa
+melkein mahdottomaksi valloittaa.
+
+Hän ei pettynyt toiveissaan.
+
+Heti kun tulisoihdun liekin häikäisy oli kadonnut, huomasi hän kaukana
+edessään heikkoa valoa.
+
+Hän jatkoi päättävästi kulkuaan eteenpäin ja saapui muutaman minuutin
+kuluttua uloskäytävälle, jonka niin kiihkeästi olikin toivonut
+löytävänsä.
+
+Onni asettui ilmeisesti uudelleen hänen suosijakseen.
+
+Luolan uloskäytävä avautui pienen virran rantaan, jonka vesi ulottui
+käytävän suulle asti, niin että rosvot heittäytyen uimaan tai
+rakentamalla lautan saattoivat mennä luolaan tai poistua sieltä
+jättämättä jälkiä ja siten eksyttäen vainoojansa.
+
+Kapteeni tunsi niin hyvin lännen preiriet, missä hän jo lähes kymmenen
+vuoden ajan oli harjoittanut tuottavaa ammattiaan, että helposti ja
+viipymättä tunsi sen paikan, missä hän nyt oli.
+
+Hän tiesi, että joki virtasi jokseenkin huomattavan matkan päässä
+meksikolaisten leiristä, jotapaitsi se lukuisilla mutkillaan aiheutti
+sen, että leiri tuntui olevan etäämpänä kuin se todellisuudessa oli.
+Hän huokasi tyytyväisenä. Kun hän nyt oli tarkasti tutkinut paikat,
+sytytti hän, pelkäämättä enää tulevansa huomatuksi ja rauhoittuneena
+nykyisen asemansa puolesta, jälleen soihtunsa ja palasi samaa tietä
+kuin oli tullut.
+
+Hänen toverinsa, yhtä lukuunottamatta, joka vartioi vankeja, olivat
+vaipuneet sikeään uneen.
+
+Kapteeni herätti heidät.
+
+"Ylös!" huusi hän heille, "ei nyt ole aikaa nukkumiseen, meillä on
+muuta tehtävää."
+
+Rosvot nousivat vastahakoisesti, hieroivat silmiään ja haukottelivat,
+niin että leukaluut olivat mennä sijoiltaan.
+
+Kapteeni toimitti ensin perinpohjin tukituksi aukon, jonka kautta he
+olivat tulleet luolaan. Sitten hän käski miesten seurata, mukanaan
+vangit, joiden jalat oli päästetty siteistä, niin että he saattoivat
+kävellä.
+
+He pysähtyivät yhteen niistä monista saleista, jotka kapteeni
+retkellään oli keksinyt. Yksi mies määrättiin vahtimaan vankeja, jotka
+jätettiin tänne, ja kapteeni jatkoi matkaansa mukanaan toiset kolme
+rosvoa tunkeutuen luolan sisäosiin.
+
+"Näette", sanoi hän heille, osoittaen uloskäytävää, "että ei ole
+sellaista onnettomuutta, jossa ei olisi jotakin hyvää puolta, koska
+sattuma on johtanut meidät keksimään turvapaikan, jonne kukaan ei tule
+meitä etsimään. Te, Frank, saatte heti lähteä kohtauspaikalle, jonka
+määräsin tovereillenne, opastatte heidät tänne samoin kuin kaikki ne
+meikäläiset, jotka eivät olleet retkellä mukana. Mitä teihin tulee,
+Antonio, on teidän hankittava meille ruokaa. Menkää molemmat yhdessä.
+On hyödytöntä sanoa teille, että odotan kärsimättömänä paluutanne."
+
+Mitään vastaamatta molemmat rosvot hyppäsivät virtaan ja katosivat.
+
+Kääntyen nyt sen puoleen, joka oli jäänyt luolaan, kapteeni lausui:
+
+"Me taas, Gonzalez, ryhdymme keräämään puita sytyttääksemme valkean ja
+kokoamaan lehtiä valmistaaksemme vuoteet. Siis reippaasti toimeen!"
+
+Tuntia myöhemmin räiskyi luolassa kirkkaasti loistava nuotio, ja
+kuivista lehdistä valmistetuilla vuoteilla lepäsivät rosvot vaipuneina
+sikeään uneen.
+
+Auringon noustessa saapui muu osa joukkoa.
+
+Heitä oli jälleen kolmekymmentä.
+
+Tuo kelpo päällikkö tunsi sydämensä ilosta laajenevan nähdessään tämän
+runsaan kokoelman lurjuksia, joita hän vielä saattoi käyttää hyväkseen.
+Heidän avullaan hän aikoi parantaa, sitä hän ei epäillyt, asiansa ja
+panna toimeen kauhean koston.
+
+Nautittuaan tukevan aamiaisen, johon kuului hirvenlihaa ja runsaasti
+mezcalia palanpaineeksi, kapteeni päätti vihdoinkin ryhtyä puheisiin
+vankien kanssa.
+
+Hän meni saliin, jota käytettiin vankilana.
+
+Senjälkeen kun kenraali oli joutunut rosvojen käsiin, oli hän ollut
+vaitelias. Näytti siltä kuin hän ei välittäisi mitään huonosta
+kohtelusta, jonka alaiseksi oli joutunut.
+
+Täydellisesti hoidotta jääneet haavat, jotka hän oli saanut, olivat
+ärtyneet, aiheuttaen kauheita tuskia, mutta hän ei lausunut
+valitustakaan.
+
+Kalvava suru riudutti häntä siitä asti, kun hän oli joutunut vangiksi.
+Hän huomasi suunnitelman, joka hänet oli johdattanut preirielle,
+menneen myttyyn, niin ettei saattanut toivoakaan enää voivansa panna
+sitä täytäntöön.
+
+Kaikki hänen toverinsa olivat kuolleet. Hän itse ei tiennyt, mikä
+kohtalo häntä odotti.
+
+Ainoa seikka, mikä antoi hänelle hiukan lohtua tässä tuskassa, oli se
+varmuus, että sisarentyttären oli onnistunut paeta.
+
+Mutta miten hänen oli käynyt tässä erämaassa, jossa tapaa vain petoja
+tai vielä niitäkin julmempia intiaaneja? Miten tuo nuori tyttö, joka
+oli tottunut kaikkiin elämän mukavuuksiin, jaksaisi kestää
+kieltäymyksiä vaativan eräelämän vaiheita?
+
+Tämä ajatus teki hänen tuskansa kahta vertaa kauheammaksi.
+
+Kapteeni hätkähti huomatessaan, missä tilassa kenraali oli.
+
+"Noh, kenraali", sanoi hän, "rohkeutta, hiisi vieköön! Onni on usein
+vaihtelevainen, minäpä sen paraiten tiedän! _Garai!_ Ei pidä langeta
+epätoivon valtaan. Ei kukaan voi edeltäkäsin tietää, mitä hänelle
+huomenna tapahtuu! Antakaa kunniasananne, ettette yritä paeta, niin
+lasken teidät heti vapaaksi siteistänne."
+
+"En voi teille antaa kunniasanaani", vastasi kenraali kiihtyneenä,
+"sillä silloin joutuisin valapatoksi. Vannon päinvastoin koettavani
+karata heti ensimmäisen sopivan tilaisuuden sattuessa."
+
+"_Bravo!_ Hyvin vastattu", lausui rosvo naurahtaen, "jos olisin teidän
+asemassanne, olisin puhunut samalla tavalla. Luulen vain, että tällä
+hetkellä teidän on parhaalla tahdollakin mahdoton liikkua askeltakaan.
+Siitä huolimatta, mitä vastikään vannoitte, lasken teidät vapaaksi
+samoin kuin palvelijannekin, niin että saatte tehdä mitä voitte, mutta
+vain jäsenenne ovat vapaat, kuten ymmärtänette."
+
+Yhdellä vedolla hän väkipuukollaan katkaisi köydet, joilla kenraali oli
+sidottu. Sitten hän teki saman palveluksen neekeri Jupiterille.
+
+Heti kun viimemainittu pääsi vapaaksi siteistään, alkoi hän hyppiä ja
+naureskella, niin että kaksi peloittavaa, häikäisevän valkoista
+hammasriviä tuli näkyviin.
+
+"No niin, ole ymmärtäväinen, mustaihoinen velikultani", lausui rosvo
+hänelle, "pysy levollisesti täällä, ellet halua saada kuulaa kalloosi."
+
+"En lähde minnekään ilman isäntääni", vastasi Jupiter pyöritellen
+kauhistuneen näköisiä suuria silmiään.
+
+"Sepä se!" jatkoi rosvo nauraen, "asia on siis sovittu. Niität kunniaa
+tuolla uskollisuudellasi, murjaani."
+
+Mentyään jälleen kenraalin luo kapteeni hautoi hänen haavojaan kylmällä
+vedellä ja sitoi ne huolellisesti. Pantuaan sitten vankien eteen
+ruokaa, johon vain neekeri kävi käsiksi, rosvo poistui.
+
+Puolenpäivän aikaan kapteeni kokosi ympärilleen rosvojoukkueen
+etevimmät jäsenet.
+
+"Caballerot", puhui hän heille, "emme voi kieltää, että olemme hävinneet
+ensi ottelussamme. Ne vangit, jotka olemme vastustajiltamme ottaneet,
+eivät läheskään voi korvata vaivojamme. Mutta me emme saa tappiosta
+masentua, mikä alentaa arvoamme ja tekee meidät naurettaviksi. Nyt aion
+ryhtyä uuteen otteluun. Ellen tällä kertaa sitä voita, kohtaa minua
+suuri onnettomuus. Poissaollessani vahtikaa hyvin vankeja. Huomatkaa
+tarkoin, mitä nyt viimeksi teille teroitan. Ellen huomenna kello
+kahteentoista mennessä yöllä ole terveenä palannut luoksenne, on teidän
+neljännestä yli kaksitoista armotta ammuttava molemmat vangit.
+Olettehan ymmärtäneet, vai mitä? Armotta!"
+
+"Olkaa huoletta, kapteeni", vastasi Frank toveriensa puolesta, "voitte
+lähteä, käskynne pannaan kyllä täytäntöön."
+
+"Luotan siihen, mutta älkää missään nimessä ampuko heitä minuuttiakaan
+liian aikaisin eikä minuuttiakaan liian myöhään."
+
+"Täsmälleen neljännestä yli."
+
+"Hyvä, asia on sovittu. Hyvästi siis, älkääkä olko kärsimättömiä
+poissaollessani."
+
+Näin lausuttuaan kapteeni poistui luolasta mennäkseen Uskollista
+Sydäntä tapaamaan.
+
+Olemme nähneet, mille asialle rosvo oli lähtenyt erämiehen luo.
+
+
+
+
+XII
+
+Sotajuoni
+
+
+Tehtyään erämiehelle omituisen ehdotuksensa, rosvo oli kiireesti
+lähtenyt paluumatkalle.
+
+Hän oli kuitenkin niin tottunut preirie-elämään, että hyvinkin osasi
+epäillä useiden vihollistensa seuraavan aivan kintereillään. Mutta hän
+oli ottanut käytäntöön heidät eksyttääkseen kaikki metkut, joita hänen
+kekseliäät aivonsa hänelle neuvoivat. Hän kierteli lukemattomat kerrat
+edestakaisin, palasi tuontuostakin samaa tietä kuin oli juuri kulkenut,
+ja vetäytyi, niin sanoaksemme, kymmenen askelta taaksepäin edetäkseen
+yhden askeleen.
+
+Nämä monet varokeinot olivat tavattomasti hidastuttaneet hänen
+kulkuaan.
+
+Saavuttuaan joen rannalle, jonka vesi huuhteli luolan suuta, hän
+katseli vielä kerran ympärilleen varmentuakseen siitä, ettei kenenkään
+sivullisen silmä väijynyt hänen puuhiaan.
+
+Kaikki oli rauhallista. Ei mitään epäilyttävää näkynyt. Hän aikoi juuri
+työntää veteen lautan, joka oli ollut kätkettynä lehtien alle, kun joku
+kahina pensastossa kiinnitti hänen huomiotaan.
+
+Rosvo hätkähti. Vetäen kiireesti vyöltään pistoolin hän latasi sen ja
+alkoi päättäväisesti astella sinne päin, mistä tuo levottomuutta
+herättävä kahina lähti.
+
+Muuan mies, joka oli kumartuneena maata kohti, repi paraillaan ruohoja
+maasta.
+
+Rosvo alkoi hymyillä ja pani pistoolin takaisin vyölleen.
+
+Hän oli tuntenut tohtorin, joka oli innostuneena antautunut
+mielityöhönsä.
+
+Tohtori itse, kokonaan työhönsä syventyneenä, ei ollut huomannut
+mitään.
+
+Katseltuaan häntä jonkun aikaa halveksivasti rosvo käänsi hänelle
+selkänsä, mutta samassa välähti hänen päässään tuuma, jonka johtamana
+hän meni tiedemiehen luo ja laski kätensä hänen olalleen.
+
+Kun häneen näin koskettiin, kavahti tohtori pystyyn ja pudotti
+säikähdyksissään kasvinsa ja lapionsa maahan.
+
+"Hohoi! Kuulkaapa, kunnon mies", sanoi kapteeni hänelle ivallisen
+näköisenä, "mikä vimma ajaa teidät tuolla tavalla kasveja keräämään
+aikaisesta aamusta yömyöhään asti?"
+
+"Kuinka?" kysyi oppinut. "Mitä tarkoitatte?"
+
+"Hitto vie! Ettekö huomaa, että nyt ei ole pitkää aikaa puoliyöhön?"
+
+"Se on totta", vastasi oppinut viattomasti, "mutta kuu on ihana!..."
+
+"Niin että te luulitte sitä auringoksi", keskeytti rosvo virnistellen.
+"Mutta", lisäsi hän tullen äkkiä jälleen vakavaksi, "nyt ei ole siitä
+kysymys. Vaikka olettekin puolihupsu, niin olen kuullut puhuttavan,
+että olette kuitenkin taitava lääkäri."
+
+"Olen suorittanut tutkintoni", vastasi tohtori harmistuneena.
+
+"Sepä hyvä. Olette juuri se mies, jota tarvitsen."
+
+Oppinut kumarsi pahantuulisena. Ilmeistä oli, että se huomio, jonka
+osaksi hän nyt joutui, ei ollut hänelle mieluista.
+
+"Mitä tahdotte?" kysyi hän. "Oletteko sairas?"
+
+"En minä, Jumalan kiitos, vaan eräs ystävistänne, joka tällä hetkellä
+on vankinani. Teidän on siis seurattava minua."
+
+"Mutta..." aikoi tohtori inttää.
+
+"En suvaitse vastaväitteitä, seuratkaa minua. Ellette lähde, ammun
+luodin otsaanne. Saatte muuten olla levollinen. Ette joudu mihinkään
+vaaraan, ja mieheni osoittavat teille kaikkea sitä kunnioitusta, jonka
+tiede on oikeutettu osakseen saamaan."
+
+Kun oli mahdotonta tehdä vastarintaa, päätti miesparka hyvällä seurata,
+vieläpä niinkin mielihyvällä, että hän silmänräpäyksen ajan hymyili,
+mikä olisi antanut rosvolle koko paljon ajattelemisen aihetta, jos hän
+olisi sen huomannut.
+
+Kapteeni määräsi oppineen marssimaan edellään, ja sitten molemmat
+kulkivat virran poikki.
+
+Samassa hetkessä, kun he lähtivät siltä paikalta, missä olivat
+keskustelleet, työnnettiin varovasti erään pensaikon oksia syrjään, ja
+näkyviin tuli kalju pää, jonka keskikohdalle oli jätetty pitkä
+hiustupsu linnunsulkineen, sitten yläruumis ja kohta koko mies, joka
+jaguarin tavoin kiirehti seuraamaan heidän jälkiään.
+
+Tämä mies oli Kotkanpää.
+
+Hän katseli ääneti, miten molemmat valkoihoiset astuivat lautalle, ja
+näki heidän menevän luolaan. Sitten hän vuorostaan katosi tiheään
+metsään kuiskattuaan matalalla äänellä sanan: "Osh!" -- hyvä -- mikä
+comanchikielessä on suurimman ilon merkki.
+
+Tohtori oli aivan yksinkertaisesti toiminut syöttinä, johon rosvo oli
+käynyt kiinni ja jonka oli määrä houkuttaa hänet intiaanipäällikön
+virittämään ansaan.
+
+Oliko tiedemies ollut yhteistoiminnassa Kotkanpään kanssa? Sen saamme
+piankin tietää.
+
+Seuraavana päivänä aamun koittaessa rosvo pani luolan ympäristöllä
+toimeen yleisen etsinnän. Ei mitään jälkiä näkynyt.
+
+Kapteeni hieroi iloisena käsiään. Hänen retkensä oli onnistunut
+mainiosti, koska hän oli kyennyt palaamaan luolaan, kenenkään häntä
+seuraamatta.
+
+Varmana siitä, että ei ollut mitään pelättävää, hän ei enää tahtonut
+pidättää luonaan niin suurta joukkoa toimettomana, vaan jätti joukkonsa
+päällikkyyden väliaikaisesti Frankille, vanhalle kokeneelle rosvolle,
+johon hän saattoi täydellisesti luottaa, ja piti luonaan vain
+kymmenkunta varmaa miestä, lähettäen muut pois.
+
+Vaikka tehtävä, joka hänellä tällä hetkellä oli suoritettavana, oli
+mielenkiintoinen, ja vaikka onnistuminen näytti hänestä varmalta, ei
+hän kuitenkaan tahtonut laiminlyödä muita toimiaan ja elättää laiskana
+luonaan pariakymmentä roistoa, jotka minä hetkenä hyvänsä
+toimettomuuteensa ikävystyneinä olisivat voineet tehdä hänelle jonkun
+kepposen.
+
+Huomaamme, että kapteeni oli ymmärtäväinen mies, joka sitäpaitsi
+perinpohjin tunsi arvoisat toverinsa.
+
+Kun rosvot olivat poistuneet luolasta, viittasi kapteeni tohtorille
+merkiksi, että hän seuraisi, ja vei hänet kenraalin luo. Esitettyään
+heidät toisilleen ja lausuen ivallisia kohteliaisuuksia, joita hänen
+oli tapana käyttää, roisto jätti heidät kahden kesken ja poistui.
+
+Ennen lähtöään kapteeni kuitenkin veti pistoolin vyöltään, ojensi sen
+oppineen rintaa vastaan ja sanoi:
+
+"Vaikka olettekin puolihupsu, niin koska teillä saattaisi olla joitakin
+suunnitelmia pettääksenne minut, pankaa mieleenne tämä, rakas ystäväni:
+huomatessani teidän ryhtyvän joihinkin toimiin, jotka vähänkin tuntuvat
+epäilyttäviltä, ammun kuulan päähänne. Teitä on varoitettu, toimikaa
+siis, miten haluatte."
+
+Ja pannen pistoolin takaisin vyölleen hän lähti virnistellen. Tohtori
+kuunteli tätä varoitusta murtuneen näköisenä, mutta huulillaan viekas
+hymy, joka väkisinkin levitti hänen suupieliään. Onneksi kapteeni ei
+sitä huomannut.
+
+Kenraali ja hänen neekeripalvelijansa Jupiter asuivat jokseenkin kaukana
+luolan sisäänkäytävästä. He olivat kahden kesken, kapteeni oli pitänyt
+turhana vahtia heitä niin, että he aina olisivat näkyvissä.
+
+Istuen molemmat kuivista lehdistä valmistetuilla vuoteilla pää
+painuksissa ja kädet ristissä he olivat vaipuneet syviin mietteisiin.
+
+Kun kenraali huomasi tohtorin, kirkasti hänen synkkää katsettaan
+ohimenevä toivon hymy.
+
+"Tekö täällä, hyvä tohtori", sanoi hän ojentaen hänelle kätensä, jota
+toinen ääneti puristi. "Onko minun tultava iloiseksi vaiko vieläkin
+synkemmäksi teidät nähdessäni?"
+
+"Olemmeko kolmen?" kysyi lääkäri vastaamatta kenraalin kysymykseen.
+
+"Niin luulen", vastasi tämä hämmästyneenä. "Joka tapauksessa on helppo
+päästä siitä varmuuteen."
+
+Tohtori hiiviskeli joka puolella nuuskien huolellisesti kaikki sopet.
+Vihdoin hän palasi vankien luo. "Voimme keskustella", sanoi hän.
+
+Tohtori oli tavallisesti siinä määrin vaipuneena tieteellisiin
+ongelmiinsa ja luonteeltaan niin hajamielinen, että vangit luottivat
+häneen varsin vähän.
+
+"Missä on sisarentyttäreni?" tiedusteli kenraali levottomana.
+
+"Rauhoittukaa, hän on turvassa erään metsästäjän luona, jonka nimi on
+Uskollinen Sydän ja joka kunnioittaa häntä syvästi."
+
+Kenraali huoahti helpotuksesta. Tämä hyvä uutinen palautti koko hänen
+rohkeutensa.
+
+"Oh!" sanoi hän, "väliäkö sillä, että minä olen vankina! Kun vain
+sisarentyttäreni on pelastunut, jaksan minä kärsiä kaikkea."
+
+"Ei, ei!" lausui tohtori vilkkaasti, "teidän on päinvastoin hinnalla
+millä hyvänsä paettava täältä viimeistään huomenna."
+
+"Miksi?"
+
+"Vastatkaa ensin."
+
+"En tahtoisi mitään sen mieluummin."
+
+"Haavanne näyttävät verrattain vaarattomilta, ne ovat paranemaan päin."
+
+"Todellakin."
+
+"Luuletteko kykenevänne kävelemään?"
+
+"Ky-yllä!"
+
+"Tarkoitan, kykenettekö marssimaan pitkän matkan?"
+
+"Luulen jaksavani, jos se on ehdottoman välttämätöntä."
+
+"Ja enkö minä ole kyllin väkevä kantamaan teitä, ellette jaksa
+kävellä?" sanoi neekeri oltuaan tähän asti vaiti.
+
+Kenraali puristi hänen kättään.
+
+"Totta puhut! Itse asiassa", lausui tohtori, "se käy helposti, kunhan
+te vain pääsette pakenemaan."
+
+"Kaikki olisi kyllä hyvin, mutta miten se käy päinsä?"
+
+"Ah! Siinäpä se!" puheli tohtori hieroen otsaansa, "mitenkä, sitä en
+tiedä! Mutta olkaa huoletta, minä kyllä keksin keinon. En tiedä minkä,
+totta vie."
+
+Kuului askeleita. Kapteeni saapui.
+
+"Kas niin", lausahti hän, "miten sairaat voivat?"
+
+"No, ei aivan hyvin", vastasi tohtori.
+
+"Vähät siitä!" sanoi rosvo, "kaikki kyllä järjestyy. Kenraali pääsee
+pian vapaaksi. Silloin hän voi hoitaa itseään mielensä mukaan. Tulkaa
+nyt, tohtori, toivon antaneeni teidän jo kyllin kauan keskustella
+ystävienne kanssa."
+
+Lääkäri seurasi häntä mitään vastaamatta, viitattuaan vielä kenraalia
+olemaan varovainen.
+
+Päivä kului ilman huomattavia tapahtumia. Vangit odottivat
+kärsimättöminä yön tuloa. Tohtorin varmuus oli väkisinkin vaikuttanut
+heihin. He toivoivat.
+
+Iltapuolella tuli kunnon oppinut taas heidän luokseen. Hän astui
+reippaasti, hänen kasvonsa säteilivät, ja hänellä oli tulisoihtu
+kädessään.
+
+"No mitä tiedätte, tohtori?" kysyi kenraali häneltä. "Näytätte minusta
+niin iloiselta."
+
+"Olen todellakin iloinen, kenraali", vastasi toinen hymyillen, "koska
+olen keksinyt keinon, jolla te, samoin kuin minäkin, pääsemme
+karkaamaan!"
+
+"No mikä se keino on?"
+
+"Se on jo puoleksi pantu täytäntöön", vastasi tohtori kuivasti
+naurahtaen, mikä hänelle oli ominaista aina kun hän oli tyytyväinen.
+
+"Mitä tarkoitatte?"
+
+"Hitto vieköön! Asia on varsin yksinkertainen, mutta ette sitä
+aavistakaan. Kaikki rosvot nukkuvat, me olemme luolan herroina."
+
+"Onko se mahdollista? Mutta he saattavat herätä!"
+
+"Siihen nähden voitte olla huoletta. He kyllä heräävät, siitä ei ole
+epäilystäkään, mutta aikaisintaan vasta kuuden tunnin kuluttua."
+
+"Miten se on mahdollista?"
+
+"Koska minä itse olen pitänyt huolta siitä, että he ovat vaipuneet
+uneen. Tarkemmin sanottuna olen heidän iltaruoassaan tarjoillut heille
+erästä ooppiumisekoitusta, joka on turruttanut heidät kuin
+lyijymöhkäleiksi, ja sitten he kuorsaavat kuin palkeet."
+
+"Oh! Sepä suurenmoista!" huudahti kenraali.
+
+"Eikö olekin?" lausui tohtori vaatimattomasti. "Hiisi vie! Halusin vain
+korjata virheen, jonka laiminlyönnilläni teille aiheutin! En ole mikään
+sotilas, minä. Olen vain tavallinen lääkäri, olenhan siis käyttänyt
+omia aseitani. Huomaatte, että niitä tarpeen tullen voi käyttää
+muihinkin tarkoituksiin."
+
+"Niihin tarkoituksiin ne sopivat sata kertaa paremmin. Tohtori, te
+olette ihmeellinen mies."
+
+"No, no! Älkäämme tuhlatko aikaa."
+
+"Aivan oikein. Lähtekäämme matkaan! Mutta entä kapteeni, mitä olette
+hänelle tehnyt?"
+
+"Hänellekö? Hiisi hänestä tietää, missä hän on. Hän lähti tänään
+puolenpäivän aikaan puhumatta kenellekään sanaakaan, mutta epäilen
+tietäväni, minne hän on mennyt. Erehtyisin suuresti, jos hänet kohta
+tapaisimme."
+
+"Kaikki on niin ollen kuin pitääkin. Siis matkaan!"
+
+Kaikki kolme miestä lähtivät liikkeelle. Huolimatta varokeinoista,
+johon tohtori oli turvautunut, eivät kenraali ja hänen
+neekeripalvelijansa olleet aivan levollisia.
+
+Vangit tulivat siihen luolanosaan, jota rosvot pitivät makuupaikkanaan.
+Rosvot nukkuivat maaten pitkällään siellä täällä.
+
+Pakolaiset kulkivat heidän ohitseen.
+
+Kun he olivat saapuneet luolan sisäänkäytävän suulle ja heidän juuri
+piti irroittaa lautta mennäkseen joen yli, näkivät he kuun luodessa
+vaaleita säteitään toisen lautan. Siinä oli viitisentoista miestä,
+jotka hitaasti tulivat sinne päin, missä he olivat.
+
+Pakotie oli heiltä katkaistu.
+
+Miten he olisivat voineet tehdä vastarintaa näin suurelle joukolle?
+
+"Mikä kova onni!" kuiskasi kenraali epätoivoisena.
+
+"Oh!" lausui tohtori surkeasti. "Pakosuunnitelmani, joka oli vaatinut
+minulta niin suuren vaivan!"
+
+Pakolaiset vetäytyivät erääseen kalliorotkoon, ettei heitä havaittaisi.
+He katselivat sykkivin sydämin, kuinka tulijat, joiden käyttäytyminen
+näytti yhä epäilyttävämmältä, astuivat lautalta maihin.
+
+
+
+
+XIII
+
+Preirielaki
+
+
+Huomattavan suuri maa-alue Uskollisen Sydämen asuman luolan edustalta
+oli raivattu puhtaaksi, puut kaadettu maahan ja tilalle rakennettu
+sataviisikymmentä tai parisataa mökkiä.
+
+Koko comanchiheimo oli leiriytynyt tähän paikkaan.
+
+Erämiehet, metsästäjät ja punanahkasoturit tulivat keskenään
+ihmeellisen hyvin toimeen.
+
+Keskellä tätä nopeasti rakennettua kylää, jossa erivärisiksi
+maalatuilla bisoninnahoilla peitetyt majat oli pystytetty jonkunlaista
+sopusuhtaisuutta tavoitellen, oli muita suurempi, neuvotteluja varten
+rakennettu maja. Sen katolla heilui pitkiin riukuihin kiinnitettyjä
+päänahkoja, ja siellä ylläpidettiin lakkaamatta valtavaa roviota.
+Leirissä vallitsi mitä vilkkain elämä.
+
+Intiaanisoturit olivat maalatut ja sotatamineilla varustetut aivan kuin
+he valmistautuisivat sotaretkelle.
+
+Metsästäjät olivat pukeutuneet koreimpiin pukuihinsa ja mitä
+huolellisimmin puhdistaneet aseensa. He ajattelivat kenties, että he
+ennen pitkää joutuisivat niitä käyttämään.
+
+Valmiiksi satuloidut hevoset oli pantu vieretysten liekaan, niin että
+niiden selkään voitiin heti nousta. Niitä vartioitsi kymmenkunta
+soturia.
+
+Punanahkojen ja erämiesten nähtiin kulkevan edestakaisin kiireissään ja
+huolestuneen näköisinä.
+
+Mikä oli harvinaista ja melkein tavatonta intiaanien keskuudessa, oli
+tässä se, että vahteja oli asetettu määrättyjen välimatkojen päähän,
+jotta he antaisivat merkin, jos joku vieras, olkoon kuka hyvänsä, olisi
+tulossa.
+
+Kaikki lyhyesti sanoen viittasi siihen, että oli odotettavissa jotakin
+sellaista, mikä on preirieille luonteenomaista.
+
+Mutta, mikä kummallisinta, Uskollinen Sydän, Kotkanpää ja Musta Hirvi
+olivat poissa!
+
+Vain Ilomieli huolehti valmistuksista, keskustellen tuon tuostakin
+vanhan comanchipäällikön kanssa, jonka nimi oli Ehsis, aurinko.
+
+Mutta heidän katseensa olivat vakavat ja heidän otsansa rypyssä. He
+näyttivät olevan sangen huolestuneita.
+
+Oli se päivä, jona preirierosvojen kapteenin määräyksen mukaan doña Luz
+oli luovutettava hänelle.
+
+Uskaltaisiko kapteeni tulla? Vai oliko hänen ehdotuksensa ollut vain
+kerskailua?
+
+Ne, jotka tunsivat tuon rosvon, ja heidän lukumääränsä oli suuri --
+melkein jokainen oli saanut kärsiä hänen ryöstöistään -- kallistuivat
+myönteisen vastauksen puolelle.
+
+Tällä miehellä oli -- ne olivat muuten ainoat ominaisuudet, jotka
+hänellä tiedettiin olevan -- julma luonne ja rautainen tahto.
+
+Kun hän kerran oli päättänyt tehdä jotakin, teki hän sen kaiken
+uhallakin.
+
+Ja mitäpä hänellä olisikaan pelättävänä tullessaan toisen kerran
+vihollistensa luo? Olihan hänellä kenraali vallassaan! Kenraali, joka
+hengellään vastasi hänen hengestään. Tiedettiin, ettei hän empisi
+uhrata vankiaan oman turvallisuutensa vuoksi.
+
+Kello oli noin kahdeksan aamulla, ja häikäisevä aurinko valoi runsaasti
+hohtavia säteitään taululle, jota olemme koettaneet kuvailla.
+
+Doña Luz tuli luolasta Uskollisen Sydämen äidin tukemana ja Eusebion
+seuraamana.
+
+Molemmat naiset olivat alakuloiset ja kalpeat. Heidän väsyneet kasvonsa
+ja punertavat silmänsä todistivat heidän itkeneen.
+
+Heti huomattuaan heidät Ilomieli meni heidän luokseen ja tervehti
+heitä.
+
+"Eikö poikani ole vielä palannut?" kysyi vanha nainen levottoman
+näköisenä.
+
+"Ei vielä", vastasi metsästäjä, "mutta rauhoittukaa, madame, hän saapuu
+aivan kohta."
+
+"Hyvä Jumala! En tiedä, miksi minusta tuntuu, että hänen on jonkun
+kiusallisen tapauksen vuoksi täytynyt matkustaa kauas meistä."
+
+"Ei, madame, minä kyllä olisin siitä saanut tiedon. Lähtiessäni viime
+yönä hänen luotaan tullakseni teitä rauhoittamaan ja toimeenpanemaan
+hänen minulle antamansa käskyt hän oli mainiossa kunnossa, joten
+voitte, uskokaa minua, rauhoittua ja ennen kaikkea luottaa
+menestykseen."
+
+"Niinpä niin!" kuiskasi vaimoraukka, "mutta olen kahdenkymmenen vuoden
+aikana yhtä mittaa elänyt alituisten tuskien alaisena. Joka ilta
+epäilen, etten seuraavana päivänä enää saa nähdä poikaani. Hyvä Jumala,
+etkö jo armahda minua!"
+
+"Rauhoittukaa, madame", lausui doña Luz hellästi ja syleili häntä.
+"Voi, minäkin kärsin yhtä suuria tuskia sydämessäni, ja jos Uskollista
+Sydäntä tällä kertaa kohtaa joku onnettomuus, tapahtuu se enoni
+pelastukseksi. Jumalani", lisäsi hän, "suo, että hän onnistuisi!"
+
+"Kohta kaikki selviää, luottakaa siihen. Tiedättehän, etten tahdo teitä
+johtaa harhaan."
+
+"Kyllä", myönsi vanha nainen, "te olette hyvä, rakastatte poikaani
+ettekä olisi täällä, jos hänellä olisi jotakin pelättävänä."
+
+"Arvostelunne minusta on hyvä, madame, kiitän teitä siitä. En tällä
+hetkellä voi sanoa teille mitään, mutta olkaa hiukan kärsivällisempi,
+sitä teiltä hartaasti pyydän. Riittää, kun tiedätte, että hän toimii
+tehdäkseen señoran onnelliseksi."
+
+"Niin niin", sanoi äiti, "alati hyvä, alati uskollinen!"
+
+"Häntä nimitetään Uskolliseksi Sydämeksi", kuiskasi nuori tyttö
+punastuen.
+
+"Eikä nimeä ole koskaan sen paremmin ansaittu, madame", lausui erämies
+innostuneena. "Täytyy kauan elää hänen kanssaan ja tuntea hänet
+niinkuin minä hänet tunnen, voidakseen oikein häntä arvostella."
+
+"Minä kiitän teitä siitä, mitä sanotte pojastani, Ilomieli", lausui
+äiti puristaen metsästäjän känsäistä kättä.
+
+"Lausun vain totuuden, madame, olen oikeudenmukainen, siinä kaikki. Oh,
+elämä preiriellä olisi paljon parempaa, jos kaikki metsästäjät olisivat
+hänen kaltaisiaan."
+
+"Hyvä Jumala, aika rientää. Eikö hän jo saavu?" kuiskasi äiti katsellen
+kuumeisen kärsimättömästi ympärilleen.
+
+"Aivan kohta, madame."
+
+"Tahtoisin olla ensimmäinen, joka näkee hänen saapuvan ja toivottaa
+hänet tervetulleeksi."
+
+"Se, ikävä kyllä, on mahdotonta."
+
+"Miksi niin?"
+
+"Poikanne on käskenyt minun pyytää, että te, samoin kuin señorita,
+vetäytyisitte luolaan. Hän toivoo, että te ette olisi katselijoina
+näytelmässä, joka täällä suoritetaan."
+
+"Mutta", intti doña Luz tuskastuneena, "miten saan tietää, onko enoni
+pelastunut?"
+
+"Olkaa levollinen, señorita. Teidän ei kauan tarvitse olla huolissanne,
+mutta pyydän, älkää jääkö tänne enää pitemmäksi aikaa. Menkää luolaan,
+menkää!"
+
+"Kenties se onkin viisaampaa", huomautti vanha nainen. "Totelkaamme,
+tyttöseni", lisäsi hän hymyillen nuorelle tytölle, "menkäämme luolaan,
+koska poikani niin tahtoo."
+
+Doña Luz seurasi vastustelematta, mutta luoden salaa taakseen katseita
+voidakseen nähdä sen, jota rakasti.
+
+"Oi, kuinka onnellista on omistaa äiti!" mutisi Ilomieli tukahduttaen
+huokauksen ja seuraten katseillaan molempia naisia, jotka häipyivät
+hämärään luolaan.
+
+Äkkiä intiaanivahdit päästivät huudon, jonka heti toisti muuan
+neuvottelumajan edessä seisova mies.
+
+Kuultuaan tämän merkin comanchipäälliköt nousivat seisomaan ja astuivat
+esille majasta, johon olivat kokoontuneet.
+
+Erämiehet ja intiaanisoturit tarttuivat aseisiinsa, järjestyivät riviin
+majan molemmille puolille ja odottivat.
+
+Tomupilvi vieri tavattoman nopeasti leiriä kohden.
+
+Pilvi hälveni pian, niin että näkyviin tuli joukko ratsumiehiä, jotka
+lähenivät täyttä lentoa.
+
+Suurimmalla osalla osalla näistä ratsumiehistä oli meksikolaisten
+gambusinien puku.
+
+Ensimmäisenä heidän joukossaan hypitti pikimustaa ratsuaan mies, jonka
+kaikki heti tunsivat.
+
+Se oli kapteeni Uaktehno, joka röyhkeästi joukkonsa etunenässä tuli
+vaatimaan vihattua ehtoa täytäntöön pantavaksi, kuten oli kolme päivää
+aikaisemmin määrännyt.
+
+Kun preiriellä kaksi joukkoa tapaa toisensa tai kun sotureja tai
+erämiehiä tulee tervehdyskäynnille johonkin kylään, on yleensä tapana
+toimeenpanna eräänlainen leikkisota, jolloin ratsastetaan täyttä
+vauhtia toisiaan vastaan, huudetaan ja ammutaan kivääreillä.
+
+Tällä kertaa ei siitä tullut mitään.
+
+Comanchit ja metsästäjät jäivät synkkinä ja vaiteliaina paikoilleen
+odottaen aivan hiljaa preirierosvojen saapumista.
+
+Kylmä ja kuiva vastaanotto ei saattanut kapteenia hämilleen. Hänen
+kulmakarvansa rypistyivät tosin hiukan, mutta muuten hän ei ollut
+huomaavinaankaan mitään, vaan saapui rohkeasti joukkonsa etunenässä
+kylään.
+
+Tultuaan neuvottelumajan luokse riviin asettuneiden
+comanchipäällikköjen eteen nuo kaksikymmentä ratsumiestä pysähdyttivät
+hevosensa niin äkkiä kuin olisivat muuttuneet pronssipatsaiksi.
+
+Tämä sukkela liike suoritettiin niin taitavasti, että erämiesten, jotka
+olivat hyvin perillä ratsastustaidosta, oli vaikea pidättää ihailua
+ilmaisevaa huudahdusta.
+
+Rosvot olivat tuskin saapuneet, kun majan vasemmalla ja oikealla
+puolella olevat erämies- ja soturirivit levittäytyivät viuhkamaisesti
+ja sulkeutuivat heidän takanaan.
+
+Nuo kaksikymmentä rosvoa oli täten piiritetty uskomattoman nopeasti,
+heidät kun nyt ympäröi kehä, jonka muodosti yli viisisataa hyvin
+varustettua ja mainioilla hevosilla ratsastavaa miestä.
+
+Huomattuaan tämän liikkeen kapteeni tunsi vavahtavansa levottomuudesta.
+Hän melkein katui, että oli tullut, mutta karkoittaen tämän
+vastenmielisen tunteen hän hymyili halveksivasti, luullen sittenkin
+olevansa varma siitä, ettei tarvinnut mitään pelätä.
+
+Hän tervehti sulavasti edessään olevia päälliköitä ja kääntyen
+Ilomielen puoleen kysyi varmalla äänellä:
+
+"Missä nuori tyttö on?"
+
+"En ymmärrä, mitä tarkoitatte", vastasi metsästäjä naurahtaen. "En usko
+täällä olevan ketään nuorta tyttöä, johon teillä olisi mitään
+oikeuksia."
+
+"Mitä tämä merkitsee ja mitä täällä aiotaan?" mutisi kapteeni katsellen
+ympärilleen. "Onko Uskollinen Sydän unohtanut vierailuni luonaan kolme
+päivää sitten?"
+
+"Uskollinen Sydän ei koskaan unohda mitään", tiuskaisi Ilomieli lujalla
+äänellä, "mutta hänestähän ei ole kysymys. Kuinka te julkeatte tulla
+luoksemme mukananne joukkio rosvoja?"
+
+"Hyvä", tokaisi kapteeni pilkallisesti, "huomaan, että koetatte
+tekeytyä salamyhkäiseksi välttääksenne vastauksen antamista. Mitä tulee
+uhkaukseen, joka sisältyy lauseenne viimeiseen osaan, niin kiinnitän
+siihen varsin vähän huomiota."
+
+"Teette siinä väärin, hyvä herra, sillä kun kerran olette tehnyt
+itsenne syypääksi sellaiseen typeryyteen, että olette itse antautunut
+käsiimme, niin me emme ole niin ymmärtämättömiä, sen tahdon vain teille
+huomauttaa, että päästäisimme teidät pakoon."
+
+"Ohoo!" lausui rosvo, "mitä leikkiä tämä on?"
+
+"Sen saatte kohta nähdä, herraseni."
+
+"Minä odotan", vastasi rosvo katsahtaen ärsyttävästi ympärilleen.
+
+"Näissä eräseuduissa, missä kaikki inhimilliset lait poljetaan maahan",
+jatkoi metsästäjä väräjävällä äänellä, "on ainoastaan Jumalan laki
+voimassa. Tämä laki sanoo: silmä silmästä, hammas hampaasta, senhän
+tiedätte."
+
+"Entä sitten?" kysäisi rosvo kuivasti.
+
+"Oltuanne jo kymmenen vuotta laista ja omastatunnosta piittaamattoman
+rosvojoukon päällikkönä", jatkoi Ilomieli tyynesti, "on teistä tullut
+preirieiden kauhu. Te ryöstätte ja murhaatte valkoisia yhtä hyvin kuin
+punanahkojakin. Teillä ei ole mitään kotimaata, vain varkaudet ja
+ryöstöt kuuluvat ohjelmaanne. Matkailijoita, erämiehiä, metsästäjiä,
+gambusineja tai intiaaneja te ette kunnioita ettekä yleensä ketään,
+jonka murhaamisella voitte hankkia itsellenne kultaa. Vain muutama
+päivä sitten te hyökkäsitte rauhallisten matkailijoiden leiriin, jonka
+meksikolaiset te teurastitte säälittä. Tämän rikosten sarjan tulee
+päättyä, ja nyt sen loppu on vihdoinkin tullut. Me kaikki, intiaanit ja
+metsästäjät, olemme kokoontuneet tänne tuomitsemaan teidät ja lukemaan
+teille preirien leppymätöntä lakia."
+
+"Silmä silmästä, hammas hampaasta", ulvoivat läsnäolevat aseitaan
+heiluttaen.
+
+"Erehdytte suuresti, hyvät isäntäni", vastasi rosvo varmalla äänellä,
+"jos luulette, että minä ojennan rauhallisesti kurkkuni puukon eteen
+kuin karitsa, joka teuraaksi viedään. Osasin epäillä sitä, mitä nyt
+puhutte, ja senvuoksi juuri olen ottanut turvajoukonkin mukaani.
+Seurassani on parikymmentä rohkeata miestä, jotka osaavat puolustautua,
+teillä ei siis ole minua vielä vallassanne."
+
+"Katsokaahan ympärillenne, arvoisa herra, niin näette, mikä teitä
+odottaa."
+
+Rosvo katsahti taakseen. Viisisataa kivääriä oli suunnattuina hänen
+joukkoansa kohti.
+
+Vavistus kulki hänen jäseniensä kautta, ja hänen kasvonsa kävivät
+kuolonkalpeiksi. Rosvo ymmärsi, että häntä uhkasi kauhea vaara, mutta
+tovin mietittyään hän sai takaisin kylmäverisyytensä ja kääntyen
+metsästäjän puoleen vastasi pilkallisella äänellä:
+
+"No niin! Mistä johtuvat nuo uhkaukset, jotka eivät voi minua
+säikyttää? Tiedättehän varsin hyvin, että olen turvassa iskuiltanne.
+Kuten sanoitte, hyökkäsin muutama päivä sitten meksikolaisten
+matkailijoiden kimppuun, mutta tiedätte myöskin, että heistä
+tärkein henkilö nyt on minun vallassani! Jos uskallatte koskea
+hiuskarvaanikaan, saa kenraali, sen nuoren tytön eno, jota te turhaan
+koetatte temmata käsistäni, heti hengellään maksaa minua kohdanneen
+loukkauksen. Uskokaa minua, hyvät herrat, kun sanon: lakatkaa kauemmin
+yrittämästä säikähdyttää minua, luovuttakaa minulle hyvällä se tyttö,
+jota vaadin, tai vannon Jumalan nimessä, että kenraali tunnin kuluttua
+ei enää ole elävien joukossa!"
+
+Äkkiä muuan mies tunkeutui joukon lävitse ja asettuen rosvon eteen
+huusi hänelle:
+
+"Erehdytte, kenraali on vapaa!"
+
+Tulija oli Uskollinen Sydän.
+
+Kuului ilon sorinaa intiaanien ja metsästäjien riveistä, kun taas
+rosvot vavahtivat kauhusta.
+
+
+
+
+XIV
+
+Rangaistus
+
+
+Kenraalin ja hänen kahden toverinsa ei ollut tarvinnut kauan olla
+epätietoisia.
+
+Pitkän aikaa emmittyään nuo viisitoista miestä laskivat lautan rantaan
+ja syöksyivät kivääri ryntäysasennossa luolaan kamalasti ulvoen.
+
+Pakolaiset juoksivat iloisina heidän luokseen.
+
+Tulijoitten etunenässä he olivat huomanneet comanchien päällikön,
+Uskollisen Sydämen ja Mustan Hirven.
+
+Tapahtumain kulku oli ollut seuraava:
+
+Heti kun tohtori kapteenin seurassa oli mennyt luolaan, oli Kotkanpää,
+varmana siitä, että nyt oli keksinyt preirierosvojen pakopaikan,
+palannut ystäviensä luokse, joille oli kertonut sotajuonensa
+onnistumisesta. Ilomieli oli kiiruhtanut Uskollisen Sydämen luo, joka
+oli heti saapunut. Yhteisesti neuvoteltuaan olivat kaikki päättäneet
+hyökätä rosvojen kimppuun heidän pesäänsä toisten erämiespartioiden ja
+punanahkaosastojen preirielle hajaantuneina ja kallioiden suojaan
+kätkeytyneinä pitäessä vahtia luolan edustalla estääkseen rosvoja
+karkaamasta.
+
+Olemme nähneet tämän toimenpiteen tulokset.
+
+Kun he olivat ensi silmänräpäyksen omistaneet kokonaan riemastukselle
+sen johdosta, että olivat miekanlyönnittä onnistuneet tehtävässään,
+kiinnitti kenraali vapauttajiensa huomion siihen, että kymmenkunta
+roistoa nukkui luolassa ooppiumin huumaamina, jota urhoollinen tohtori
+oli heille syöttänyt. Rosvot sidottiin lujasti ja otettiin mukaan. Kun
+sitten eri partiot oli koottu yhteen, palasi joukko täyttä lentoa
+leiriin.
+
+Suuri oli kapteenin hämmästys, kun hän kuuli Uskollisen Sydämen
+huudahduksen, mutta hänen ällistyksensä muuttui epätoivoksi, kun hän
+huomasi kenraalin tulevan esille, vaikka luuli hänen olevan hyvässä
+tallessa väkensä vartioimana.
+
+Hän ymmärsi, että kaikki hänen tuumansa olivat menneet myttyyn, kaikki
+hänen suunnitelmansa tyhjiksi rauenneet, ja että hän tällä kertaa oli
+auttamattomasti menettänyt pelin.
+
+Verivirta syöksähti hänen päähänsä, hänen silmänsä salamoivat ja
+kääntyen Uskollisen Sydämen puoleen hän sanoi käheällä ja katkonaisella
+äänellä:
+
+"Hyvin pelattu! Mutta kaikki ei ole vielä lopussa meidän välillämme,
+niin totta kuin Jumala ja kosto elää!"
+
+Hän liikahti kuin aikoen karauttaa ratsullaan karkuun.
+
+Mutta Uskollinen Sydän tarttui rohkeasti hänen hevosensa suitsiin.
+
+"Välimme eivät vielä ole selvät", sanoi hän.
+
+Rosvo katsoi häneen tovin veristävin silmin ja kannustaen rajusti
+hevostaan pakoittaakseen metsästäjän hellittämään otteensa lausui
+raivon tukahduttamalla äänellä:
+
+"Mitä minusta tahdotte?"
+
+Iskien raudanlujalla nyrkillään hevosta, joka hirnahti tuskasta,
+Uskollinen Sydän sai sen pysymään paikallaan.
+
+"Teidät on tuomittu", vastasi hän. "Teihin sovelletaan preirielakia."
+
+Rosvo päästi kauhistavan naurun ja vetäen pistoolit vyöltään huusi
+raivostuneena:
+
+"Onneton se, joka koskee minuun! Tie auki!"
+
+"Ei", vastasi metsästäjä kylmästi. "Te olette nyt joutuneet vangiksi,
+tänään ette minulta pääse karkuun."
+
+"Kuole siis!" kiljaisi rosvo suunnaten yhden pistooleistaan Uskollista
+Sydäntä kohti.
+
+Mutta nopeasti kuin ajatus heittäytyi Ilomieli, joka oli tuskallisesti
+seurannut hänen liikkeitään, ystävänsä eteen, ja tilanteen vakavuus
+teki hänen ketteryytensä kymmenkertaiseksi.
+
+Laukaus kajahti. Luoti osui kanadalaiseen, joka vaipui verissään
+maahan.
+
+"Ensimmäinen!" huudahti rosvo villisti nauraen.
+
+"Toinen!" ulvahti Kotkanpää ja hyppäsi kuin pantteri rosvon hevosen
+selkään.
+
+Ennenkuin kapteeni saattoi liikahtaakaan puolustautuakseen, oli
+intiaani vasemmalla kädellään tarttunut hänen pitkään tukkaansa, saaden
+kouraansa aika tukon, ja veti rajusti hänen päätään taaksepäin.
+
+"Kirottu!" huusi rosvo koettaen turhaan vapautua ahdistajastaan.
+
+Nyt tapahtui jotakin, mikä oli kauhusta jähmetyttää kaikki läsnäolevat.
+
+Hevonen, jonka Uskollinen Sydän oli pysyttänyt paikallaan, oli päässyt
+vapaaksi ja raivoissaan sitä kohdanneesta iskusta ja kaksinkertaisesta
+taakasta, joka sillä oli selässään, se syöksähti vimmasta
+hullaantuneena lentoon, mielettömässä juoksussaan ruhjoen ja kaataen
+kaikki, mitä eteen sattui.
+
+Mutta se kuljetti muassaan kahta ratsastajaansa, jotka sitkeästi
+painaen reitensä sen kylkiä vastaan taistelivat saadakseen toisensa
+surmatuksi ja kiemurtelivat kuin käärmeet eläimen selässä.
+
+Kuten sanoimme, Kotkanpää oli kiskonut rosvon pään taaksepäin, painoi
+polvensa hänen kupeitaan vastaan, päästi vihlovan sotahuudon ja
+heilutteli kauhistavasti puukkoaan vihollisensa otsan edessä.
+
+"Tapa minut, heittiö!" ulvoi rosvo ja kohottaen äkillisellä liikkeellä
+vasemman kätensä, jossa hänellä vielä oli pistooli, laukaisi aseensa,
+mutta luoti katosi avaruuteen.
+
+Comanchipäällikkö katsoi kapteeniin tarkasti.
+
+"Olet raukka!" sanoi hän halveksivasti, "ja vanha akka, joka pelkäät
+kuolemaa."
+
+Samalla kun hän painoi rosvoa voimakkaasti polvellaan, työnsi hän
+puukon hänen niskaansa.
+
+Kapteeni päästi korvia repivän huudon, joka sekaantui päällikön
+voitonulvontaan.
+
+Hevonen kompastui puun juureen ja kaatui nurin. Molemmat taistelijat
+vierivät maahan.
+
+Yksi heistä nousi pystyyn, comanchipäällikkö, joka heilutti rosvon
+veristä päänahkaa.
+
+Kapteeni ei kuitenkaan ollut vielä kuollut. Mielettömänä raivosta ja
+tuskasta ja veren sokaisemana, joka valui virtanaan hänen silmilleen,
+hän nousi pystyyn ja karkasi vastustajansa kimppuun, joka ei ollut
+odottanut tällaista hyökkäystä.
+
+He kävivät nyt toisiinsa käsiksi koettaen kaataa toisensa nurin ja
+upottaa toistensa ruumiiseen puukon, jolla kumpikin oli varustettu.
+
+Useita erämiehiä juoksi eroittamaan heitä.
+
+Kun he saapuivat heidän luokseen, oli kaikki jo lopussa.
+
+Kapteeni virui maassa, kahvaa myöten upotettu Kotkanpään puukko
+sydämessään.
+
+Rosvot, joita heitä ympäröivät erämiehet ja intiaanisoturit olivat
+pitäneet kurissa, eivät yrittäneetkään ryhtyä vastarintaan, joka
+olisikin ollut mahdoton.
+
+Huomatessaan kapteeninsa kaatuneen Frank selitti toveriensa puolesta,
+että he antautuvat.
+
+Uskollisen Sydämen viittauksesta he heittivät luotaan aseensa, jonka
+jälkeen heidät sidottiin.
+
+Ilomieli, tuo kunnon kanadalainen, jonka uskollisuus oli pelastanut
+hänen ystävänsä hengen, oli pahasti, mutta kaikeksi onneksi ei
+kuolettavasti haavoittunut. Hänet oli kiireesti kannettu luolaan, jossa
+erämiehen äiti huolehti ensiavun antamisesta hänelle.
+
+Kotkanpää meni Uskollisen Sydämen luo, joka oli jäänyt mietteisiin
+vaipuneena ja synkkänä seisomaan erääseen puuhun nojautuen.
+
+"Päälliköt ovat kokoontuneet neuvottelutulen ympärille", sanoi hän. "He
+odottavat veljeäni."
+
+"Seuraan veljeäni", vastasi metsästäjä lyhyesti. Kun molemmat miehet
+saapuivat majaan, olivat kaikki päälliköt siellä koolla. Heidän
+joukossaan olivat myöskin kenraali, Musta Hirvi ja eräitä muita
+metsästäjiä.
+
+Piipunkantaja toi rauhanpiipun kehää kiertämään. Hän kumarsi hartaasti
+neljään ilmansuuntaan ja tarjosi sitten vuoron perään kullekin
+päällikölle tuon pitkän piipun.
+
+Kun piippu oli kiertänyt kehän ympäri, tyhjensi piipunkantaja siitä
+tuhan rovioon, mutisi joitakin salaperäisiä sanoja ja poistui. Sitten
+vanha päällikkö, Aurinko nimeltään, nousi seisomaan ja tervehdittyään
+neuvoston jäseniä lausui:
+
+"Päälliköt ja soturit, kuulkaa sanojani, joita rintani huokuu ja jotka
+Elämän Herra on pannut sydämeeni. Mitä aiotte tehdä kahdellekymmenelle
+vangille, jotka ovat vallassanne? Sallitteko heidän vielä jatkaa
+ryöstelevää ja murhaavaa elämäänsä? Sallitteko heidän ryöstää vaimonne,
+varastaa hevosenne ja tappaa veljiänne? Aiotteko kuljettaa heidät
+lännen jalojen valkoisten veljien kivestä rakennettuihin kyliin? Matka
+sinne on pitkä, täynnä vaaroja. Sitä vaikeuttavat vuoret ja vuolaat
+virrat, niin että vangit tällä matkalla voivat päästä karkuun, yllättää
+teidät nukkuessanne ja teurastaa teidät. Ja sitten, senhän tiedätte,
+soturit, saavuttuanne kivestä rakennettuihin kyliin, vapauttavat pitkät
+puukot heidät, punaihoisilla miehillä ei ole oikeutta sieltä
+odotettavissa. Ei, soturit, Elämän Herra, joka vihdoinkin on saattanut
+valtaamme nämä julmat roistot, tahtoo, että heidän on kuoltava. Hän on
+päättänyt tehdä lopun heidän rikoksistaan. Tavatessamme tiellämme
+jaguarin tai harmaankarhun me tapamme ne. Nämä miehet ovat paljon
+julmempia kuin jaguari tai harmaakarhu. Heidän tulee tehdä tili
+vuodattamastaan verestä, silmä silmästä, hammas hampaasta.
+Kiinnitettäköön heidät kidutuspaaluun. Olenko oikein puhunut, mahtavat
+miehet?"
+
+Lausuttuaan nämä sanat vanha päällikkö istuutui. Syntyi tovin kestävä,
+juhlallinen hiljaisuus. Oli ilmeistä, että kaikki läsnäolevat olivat
+yhtä mieltä hänen kanssaan.
+
+Uskollinen Sydän odotti jonkun aikaa. Nähdessään, ettei kukaan aikonut
+vastata puheeseen, nousi hän seisomaan ja lausui:
+
+"Comanchipäälliköt ja soturit ja te, valkoihoiset erämiehet, veljeni",
+lausui hän lempeällä ja suruvoittoisella äänellä, "sanat, jotka
+kunnianarvoisa vanhus lausui, ovat oikeat. Preirien turvallisuus
+vaatii, ikävä kyllä, näiden miesten kuolemaa. Tämä äärimmäinen ankaruus
+on kauhistavaa, mutta meidän on pakko alistua siihen, jos rauhassa
+tahdomme nauttia rasittavien ponnistustemme hedelmiä. Mutta vaikka
+huomaamme, että on pakko noudattaa erämaan leppymätöntä lakia, niin
+älkäämme osoittako vain huvin vuoksi olevamme ankaria. Rangaiskaamme
+heitä, koska se on välttämätöntä, mutta rangaiskaamme niinkuin miehet,
+joilla on sydän, eikä niinkuin julmurit. Osoittakaamme näille
+roistoille, että panemme oikeuden täytäntöön, että surmatessamme heidät
+emme kosta heille, vaan että koko yhteiskunta heitä rankaisee. Heidän
+päällikkönsähän, joka oli heistä kaikkein suurin syyllinen, on jo
+saanut surmansa Kotkanpään iskuista. Olkaamme sääliväisiä pysyen
+samalla oikeamielisinä. Antakaamme heidän itse valita kuolintapansa.
+Älkäämme kiduttako heitä hyödyttömästi. Silloin Elämän Herra hymyilee,
+ja on tyytyväinen punaisiin lapsiinsa, joille hän suo runsaat saaliit
+metsästyksissä. Olen puhunut: olenko oikein puhunut, mahtavat miehet?"
+[Näin päättyvät intiaanien kaikki puheet.]
+
+Neuvoston jäsenet olivat tarkkaavina kuunnelleet nuoren miehen puhetta.
+Päälliköt olivat hyväntahtoisina hymyilleet yleville ajatuksille, joita
+hän oli esittänyt, sillä kaikki, sekä intiaanit että erämiehet,
+rakastivat ja kunnioittivat häntä. Kotkanpää nousi seisomaan.
+
+"Veljeni Uskollinen Sydän on puhunut oikein", sanoi hän, "hänen
+ikävuotensa ovat luvultaan pienet, mutta hänen viisautensa on suuri.
+Olemme onnelliset voidessamme osoittaa hänelle ystävyyttämme. Teemme,
+niinkuin hän haluaa."
+
+"Kiitos", vastasi Uskollinen Sydän lämpimästi, "kiitos, veljeni.
+Comanchikansa on suurta ja jaloa kansaa, jota rakastan. Olen
+onnellinen, kun olen päässyt sen suosioon."
+
+Neuvottelu päättyi, ja päälliköt poistuivat majasta. Vankeja, jotka oli
+koottu yhteen ryhmään, vartioi tarkasti muudan soturiosasto.
+
+Julkinen kuuluttaja kutsui koolle kaikki heimokunnan jäsenet ja kylään
+hajaantuneet metsästäjät.
+
+Kun kaikki olivat koolla, ryhtyi Kotkanpää puhumaan. Kääntyen rosvojen
+puoleen hän lausui:
+
+"Valkoiset koirat! Nyt on mahtava comanchikansa, jonka laajat
+metsästysalueet käsittävät suuren osan maan pintaa, etevien
+päälliköittensä kautta päättänyt kohtalostanne. Elettyänne kuin villit
+pedot kavahtakaakin kuolemasta pelkurien, vanhojen akkojen tavalla.
+Olkaa rohkeita, kenties silloin Elämän Herra säälii teitä ja ottaa
+teidät kuoltuanne _eskennaniin_, siihen nautinnon paikkaan, missä
+ikuisesti metsästelevät ne rohkeat miehet, jotka ovat pelotta katsoneet
+kuolemaa silmiin."
+
+"Olemme valmiit", vastasi Frank tyynesti, "kiinnittäkää meidät
+kidutuspaaluun, keksikää mitä julmimpia kidutuksia. Kuitenkaan ette näe
+meidän kalpenevan."
+
+"Veljemme Uskollinen Sydän", jatkoi päällikkö, "on puhunut puolestanne.
+Teitä ei kiinnitetä kidutuspaaluun. Päälliköt sallivat teidän itse
+valita kuolintapanne."
+
+Nyt tuli näkyviin muuan niiden valkoihoisten luonteelle ominainen
+piirre, jotka kauan elettyään preiriellä ovat alkaneet luopua
+esi-isiensä tavoista omistaakseen intiaanien käsityskannan. Kotkanpään
+tekemä ehdotus synnytti rosvoissa suuttumuksen myrskyn.
+
+"Millä oikeudella Uskollinen Sydän on puhunut puolestamme?" huudahti
+Frank. "Luuleeko hän siis, että me muka emme ole miehiä? Arveleeko hän,
+että kidutukset voisivat saattaa meidät huudahtamaan ja vaikeroimaan,
+mikä olisi arvoamme alentavaa? Ei, ei! Vietäköön meidät kidutettaviksi.
+Se, mitä meille tekisitte, ei ole koskaan niin julmaa kuin se, mitä me
+panisimme teidän kansakuntanne soturit kärsimään, jos he joutuisivat
+käsiimme."
+
+Kun intiaanit kuulivat nämä kopeat sanat, värisivät he vimmasta, kun
+taas rosvot ylpeinä puhkesivat riemuhuutoihin.
+
+"Koirat! kaniinit!" ulvoivat he, "comanchit ovat vanhoja akkoja, joille
+pitäisi antaa hameet."
+
+Uskollinen Sydän astui esille.
+
+Syntyi jälleen hiljaisuus.
+
+"Olette ymmärtäneet väärin päällikön sanat", puhui hän; "se, että
+annamme teidän itsenne valita kuolintapanne, ei ole häväistys, vaan
+kunnioituksen osoitus, joka teidän osaksenne suodaan. Tässä on
+väkipuukkoni, teidät vapautetaan siteistä, niin että puukko voi kiertää
+kädestä käteen ja upota vuoron perään rintoihinne! Mies, joka vapaana
+ollen empimättä, yhdellä iskulla, tappaa itsensä, on uljaampi kuin se,
+joka kidutuspaaluun sidottuna herjaa pyöveliänsä saadakseen pikemmin
+kuolettavan iskun, kun ei jaksa kärsiä tuskiaan."
+
+Tavattoman voimakkaat hyväksymishuudot seurasivat näitä metsästäjän
+sanoja.
+
+Rosvot neuvottelivat tovin katseillaan, ja sitten he kaikki tekivät
+ristinmerkin ja huusivat yhteen ääneen:
+
+"Hyväksymme!"
+
+Joukko, joka hetkistä aikaisemmin oli ollut niin meluisa ja rähisevä,
+tuli nyt hiljaiseksi ja säyseäksi, odottaen jännittyneenä kauheaa
+näytelmää, joka pian suoritettaisiin heidän edessään.
+
+"Vapauttakaa vangit siteistä", komensi Uskollinen Sydän.
+
+Käsky pantiin heti toimeen.
+
+"Puukko tänne!" sanoi Frank.
+
+Metsästäjä antoi sen hänelle.
+
+"Kiitos ja hyvästi", lausui rosvo varmalla äänellä ja puoleksi avaten
+puseronsa upotti, hitaasti ja hymyillen kuin olisi nauttinut
+kuolemisestaan, puukon kahvaa myöten rintaansa.
+
+Hänen kasvonsa kävivät vähitellen kuolonkalpeiksi, ja hänen silmänsä
+pyörivät kuopissaan. Luoden ympärilleen harhailevia katseita hän
+hoippui kuin juopunut ja kaatui maahan.
+
+Hän oli kuollut.
+
+"Minun vuoroni!" huudahti seuraava rosvo ja kiskaistuaan vielä
+höyryävän väkipuukon toverinsa haavasta työnsi sen rintaansa.
+
+Hän vaipui edellisen ruumiin päälle.
+
+Hänen jälkeensä oli kolmannen rosvon vuoro, sitten neljännen ja niin
+edespäin. Kukaan ei empinyt, kukaan ei osoittanut heikkouden merkkejä,
+kaikki kaatuivat hymyillen ja kiittäen Uskollista Sydäntä kuolemasta,
+joka oli hänen ansiotaan.
+
+Läsnäolijat olivat kauhuissaan nähdessään tällaisen joukkomestauksen,
+mutta samalla heidät oli hurmannut tämä hirvittävä näky. He olivat niin
+sanoaksemme huumaantuneet veren hajusta ja seisoivat siinä tuijottavin
+silmin ja huohottavin rinnoin voimatta kääntää katsettaan toisaalle.
+
+Vihdoin oli jäljellä vain yksi rosvo. Hän katseli tovin ruumisläjää,
+joka virui hänen vieressään. Vetäen sitten puukon edellisen miehen
+rinnasta hän lausui hymyillen:
+
+"Oi, miten onnellista, kun saa kuolla noin hyvässä seurassa. Mutta
+minne, hiisi vie, oikein joutuukaan kuoltuaan? Mutta miten hölmö minä
+olen, pianhan saan sen tietää."
+
+Ja salamannopeasti hän iski puukon sydämeensä.
+
+Hän kaatui kuolleena maahan.
+
+Tämä kauhistuttava ihmisteurastus ei ollut kestänyt
+neljännestuntiakaan! [Tässä kohtauksessa on kaikki historiallisesti ja
+täsmällisesti totta. Kirjoittaja on apachien alueella ollut näkemässä
+samanlaista mestausta.]
+
+Ei kukaan rosvoista ollut iskenyt kahta kertaa, kaikki olivat kuolleet
+yhdestä iskusta.
+
+"Antakaa minulle tuo puukko", lausui Kotkanpää vetäen sen vielä
+höyryävänä viimeisen rosvon värähtelevästä ruumiista, "se on soturilla
+hyvä ase." Ja hän pisti sen aivan kylmästi vyöhönsä pyyhittyään sitä
+ruohoon.
+
+Rosvoilta nyljettiin päänahat, ja heidän ruumiinsa kannettiin leirin
+ulkopuolelle.
+
+Ne jätettiin korppikotkien ja urubujen raadeltaviksi, jotka niistä
+saivat runsaan päivällisen ja nyt jo verenhajun kerääminä liitelivät
+niiden yläpuolella ilosta kamalasti kirkuen.
+
+Kapteeni Uaktehnon pelätty joukkio oli perinjuurin tuhottu.
+
+Tällaisia rosvojoukkoja oli, ikävä kyllä, kuitenkin muitakin
+preiriellä.
+
+Mestauksen jälkeen intiaanit menivät huolettomina majoihinsa. Heille se
+oli ollut vain yksi niistä tavallisista näytelmistä, joihin he jo kauan
+olivat saaneet tottua ja jotka eivät kykene järkyttämään heidän
+hermojansa.
+
+Erämiehet sensijaan, karkeasta elämästä huolimatta, jota he viettivät,
+ja siitä, että he olivat tottuneet näkemään verta vuodatettavan,
+vieläpä itsekin sitä vuodattamaan, hajaantuivat ahdistunein rinnoin ja
+sydän kipeänä tästä kauhistuttavasta verilöylystä.
+
+Uskollinen Sydän ja kenraali suuntasivat askelensa luolaan.
+
+Naiset, jotka olivat olleet sulkeutuneina maanalaisen luolan sisäosiin,
+eivät tietäneet mitään siitä hirveästä näytelmästä, joka äsken oli
+esitetty, ja verisestä sovituksesta, joka tuli sen päättäjäisiksi.
+
+
+
+
+XV
+
+Anteeksianto
+
+
+Kenraalin ja hänen sisarentyttärensä jälleennäkeminen oli perin
+liikuttava.
+
+Tuo vanha sotilas, joka viime aikoina oli kokenut niin kovia, oli
+onnellinen saadessaan painaa rintaansa vasten tämän viattoman lapsen,
+joka oli koko hänen perheensä ja kuin ihmeen kautta oli pelastunut
+häntä uhanneesta onnettomuudesta.
+
+He unohtuivat pitkäksi aikaa keskustelemaan. Kenraali tiedusti
+innostuneesti, miten tyttö oli elänyt vankeusaikana, ja sai itse tehdä
+selkoa, millaisten vaarojen alaiseksi oli joutunut ja miten huonoa
+kohtelua oli saanut kestää.
+
+"Mitä nyt aiotte tehdä, eno?" kysyi tyttö lopettaen keskustelun.
+
+"Niin, lapseni!" vastasi kenraali alakuloisena tukahduttaen huokauksen.
+"Meidän on viipymättä lähdettävä näistä kamalista seuduista ja
+palattava Meksikoon."
+
+Nuori tyttö tunsi sydäntään ahdistavan, vaikka hän sisimmässään
+tunnusti, että heidän oli pikaisesti palattava kotimaahan. Lähteminen
+merkitsi sitä, että oli jätettävä hänet, jota hän rakasti, erottava
+hänestä voimatta toivoa, että mahdollisesti hänet vielä tapaisi,
+erottava miehestä, jonka ihmeteltävää luonnetta hän oli yhä enemmän ja
+syvemmin oppinut kunnioittamaan saadessaan olla likeisessä
+tuttavuudessa hänen kanssaan ja joka nyt oli tullut välttämättömäksi
+hänen elämälleen ja onnelleen.
+
+"Mikä sinua vaivaa, lapseni? Olet niin alakuloinen, silmäsi täyttyvät
+kyynelillä", tiedusteli hänen enonsa puristaen lämpimästi hänen
+kättään.
+
+"Oi, eno!" vastasi tyttö valittaen, "miksi en olisi suruissani kaiken
+sen jälkeen, mitä on tapahtunut näinä muutamina päivinä? Sydämeni
+vuotaa verta."
+
+"Se on totta. Kauheat tapahtumat, joiden todistajina olemme saaneet
+olla, ja kärsityt uhrit ovat enemmän kuin riittävänä aiheena
+surumielisyyteen, mutta vielä olet niin nuori, lapseni, että vähän ajan
+kuluttua nämä tapaukset ovat mielessäsi vain muistona kovista
+kokemuksista, joita et enää, Jumalan kiitos, tarvitse pelätä joutuvasi
+kärsimään."
+
+"Lähdemmekö siis kohdakkoin?"
+
+"Jo huomenna, jos mahdollista. Mitä minä enää täällä tekisin? Itse
+taivas ilmaisee olevansa minua vastaan, koska se pakoittaa minut
+luopumaan jatkamasta tätä retkeä, joka onnistuessaan olisi tehnyt minut
+onnelliseksi vanhoilla päivilläni. Mutta Jumala ei tahdo, että saisin
+lohtua. Tapahtukoon hänen tahtonsa", lisäsi hän hartaana.
+
+"Mitä tarkoitatte, eno?" kysyi nuori tyttö vilkkaasti.
+
+"Ei mitään, joka voisi tällä hetkellä herättää mielenkiintoasi, lapsi.
+On siis parasta, ettet sitä tiedäkään ja että minä yksin kärsin kaikki.
+Olen vanha ja siis jo tottunut kärsimään", huomautti kenraali
+surunvoittoisesti.
+
+"Eno raukka!"
+
+"Kiitos ystävyydestä, jota minua kohtaan osoitat, lapseni, mutta
+jättäkäämme tämä puheenaihe, joka saattaa minut murheelliseksi.
+Puhukaamme hiukan, jos niin haluat, näistä kunnon ihmisistä, joille
+olemme niin suuressa kiitollisuudenvelassa."
+
+"Uskollisesta Sydämestä", kuiskasi doña Luz punastuen.
+
+"Niin", myönsi kenraali, "Uskollisesta Sydämestä ja hänen äidistään,
+tuosta rakastettavasta naisesta, jota en Ilomieli-paran haavoittumisen
+vuoksi ole vielä voinut kiittääkään ja jonka ansiota on, kuten olet
+sanonut, ettei sinulta ole puuttunut mitään."
+
+"Hän on hellästi kuin äiti huolehtinut minusta."
+
+"Miten voisin koskaan maksaa velkani hänelle ja hänen ylevälle
+pojalleen? Oi, miten onnellinen hän varmaankin on, kun hänellä on
+sellainen poika. Niin, sellaista onnea ei minulle ole suotu, minä olen
+yksin!" huokasi kenraali alakuloisena antaen päänsä painua käsiensä
+varaan.
+
+"Entä minä?" kysyi nuori tyttö mielistelevällä äänellä.
+
+"Oh! Sinäkö?" vastasi soturi sulkien hänet hellästi syliinsä. "Sinä
+olet rakas tyttäreni, mutta minulla ei ole poikaa!..."
+
+"Se on totta!" kuiskasi tyttö mietteisiin vaipuen.
+
+"Uskollinen Sydän", jatkoi kenraali, "on liian verraton luonne
+suostuakseen ottamaan minulta mitään. Mitä on siis tehtävä? Miten
+voisin maksaa kiitollisuudenvelkani hänelle? Miten antaisin hänelle
+tunnustukseni niistä suunnattomista palveluksista, joita hän meille on
+tehnyt?"
+
+Syntyi tovin kestävä hiljaisuus.
+
+Doña Luz kumartui kenraalin puoleen ja painaen suudelman hänen
+otsalleen lausui hänelle matalalla ja väräjävällä äänellä, kätkien
+kasvonsa hänen olkansa taakse:
+
+"Eno, minä olen keksinyt tuuman."
+
+"Puhu, pienoiseni", vastasi hän, "puhu pelkäämättä, kenties Jumala on
+antanut sinulle tuon ajatuksesi."
+
+"Teillä ei ole poikaa, jolle voisitte perintönä jättää nimenne ja
+suunnattoman omaisuutenne, eikö niin, eno?"
+
+"Niin!" mutisi kenraali, "luulin voivani kerran jälleen löytää pojan,
+mutta se toivo on ikuiseksi ajoiksi kadonnut, sillä tiedäthän, lapseni,
+että olen yksin!"
+
+"Uskollinen Sydän, yhtä vähän kuin hänen äitinsäkään, ei tahdo ottaa
+teiltä mitään."
+
+"Se on totta."
+
+"Luulen kuitenkin olevan keinon, jolla heidät voisi siihen velvoittaa,
+suorastaanpa pakoittaakin."
+
+"Ja se keino on?" kysyi kenraali vilkkaasti.
+
+"Eno, koska olette niin suruissanne siitä, ettei teillä ole poikaa,
+jolle kuoltuanne voisitte luovuttaa nimenne, niin miksi ette voisi
+ottaa Uskollista Sydäntä pojaksenne?"
+
+Kenraali katsahti häneen. Tyttö oli aivan punainen, ja koko hänen
+ruumiinsa värisi.
+
+"Oi, sinä sydänkäpyseni", lausui kenraali sulkien hänet hellästi
+syliinsä, "tuumasi on suurenmoinen, mutta se on mahdoton käytännössä
+toimeenpantavaksi. Olisin onnellinen ja ylpeä, jos minulla olisi
+sellainen poika kuin Uskollinen Sydän, mutta olethan itse sanonut, että
+hänen äitinsä rakastaa häntä intohimoisesti. Hän on varmaankin arka
+tästä rakkaudesta eikä ikinä suostuisi sitä jakamaan vieraan kanssa."
+
+"Kenties!" väitti tyttö.
+
+"Ja lisäksi", lisäsi kenraali, "vaikka hänen äitinsä rakkaudesta häneen
+mahdollisesti suostuisikin siihen, koska hänen poikansa täten saisi
+yhteiskunnallisen aseman -- äidit pystyvät suurimpiin uhrauksiin
+lastensa onnen hyväksi --, niin kieltäytyisi siitä Uskollinen Sydän
+itse. Luuletko näet, rakkaani, että tämä mies, saatuaan kasvaa
+erämaassa, missä koko elämä on kulunut odottamattomissa ja
+jännittävissä partioseikkailuissa suurenmoisen luonnon piirissä,
+suostuisi luopumaan tästä ihanasta eräelämästä, jossa on niin paljon
+sekä suloisia että kauhistuttavia kokemuksia, saadakseen hiukan kultaa,
+jota hän halveksii, ja nimen, joka hänelle on hyödytön? Ei, ei, hän
+menehtyisi kaupungeissamme. Hänenlaiselleen erikoisihmiselle meidän
+sivistyksemme olisi kuolettava. Unohda tämä tuumasi, tyttökulta, sillä
+hän kieltäytyisi siitä, se on varmaa."
+
+"Kuka tietää?" sanoi tyttö olkapäitään kohauttaen.
+
+"Kutsun Jumalan todistajaksi", jatkoi kenraali innostuneena, "että
+olisin onnellinen, jos onnistuisin. Kaikki toiveeni täyttyisivät, mutta
+mitä hyödyttää antautua mielettömien haaveiden tuuditeltavaksi? Hän
+kieltäytyisi, kuuletko! Ja minun olisi pakko myöntää hänen tekevän
+siinä oikein!"
+
+"Yrittäkää ainakin, eno", vastasi tyttö kuitenkin, "sillä vaikka
+ehdotukseenne tulisi kielteinen vastaus, niin olisitte sentään
+osoittanut Uskolliselle Sydämelle, että te ette ole kiittämätön, vaan
+osaatte antaa hänelle sen arvon, jonka hän ansaitsee."
+
+"Tahdotko, että niin teen?" kysyi kenraali, joka ei muuta niin toivonut
+kuin että tyttö olisi oikeassa.
+
+"Sitä toivon, eno", vastasi tyttö syleillen häntä salatakseen ilonsa ja
+punastumisensa; "minusta tuntuu, en tiedä miksi, että asia onnistuu."
+
+"Olkoon siis menneeksi", mutisi kenraali surumielisesti hymyillen,
+"pyydä Uskollista Sydäntä ja hänen äitiään saapumaan luokseni."
+
+"Viidessä minuutissa tuon heidät luoksenne", huudahti tyttö
+säteilevänä.
+
+Ja syöksähtäen pois kuin gaselli nuori tyttö juoksi luolan eri
+sokkeloiden lävitse.
+
+Jäätyään yksin kenraali painoi alakuloisena päänsä alas ja vaipui
+syviin ja synkkiin mietteisiin.
+
+Muutaman minuutin kuluttua olivat Uskollinen Sydän ja hänen äitinsä
+doña Luzin opastamina saapuneet hänen eteensä.
+
+Kenraali kohotti päänsä, tervehti kohteliaasti saapuneita ja pyysi
+kädellään viitaten sisarentytärtään poistumaan. Nuori tyttö lähti
+sykkivin sydämin.
+
+Luolassa vallitsi puolihämärä, joka aiheutti sen, ettei aivan selvästi
+voinut eroittaa esineitä. Omituisen oikun vuoksi oli Uskollisen Sydämen
+äiti pannut _rebozan_ päähänsä niin, että se kokonaan verhosi hänen
+kasvonsa.
+
+Vaikka kenraali tarkasteli häntä hyvin tiukasti, ei hänen onnistunut
+nähdä hänen piirteitään.
+
+"Olette kutsunut meidät luoksenne, kenraali", aloitti Uskollinen Sydän
+iloisesti. "Kuten huomaatte, olemme heti kiiruhtaneet täyttämään
+toivomuksenne."
+
+"Kiitän teitä tästä innosta, ystäväni", vastasi kenraali. "Ensin lausun
+teille kiitollisuuteni niistä arvokkaista palveluksista, jotka olette
+minulle tehnyt. Se, mitä nyt lausun teille, ystäväni, -- pyydän, että
+sallitte minun käyttää teistä tätä nimitystä -- kuuluu myöskin hyvälle
+ja erinomaiselle äidillenne kiitoksena siitä hellästä huolenpidosta,
+jota hän on osoittanut sisarentyttärelleni."
+
+"Kenraali", vastasi erämies liikuttuneena, "kiitän teitä ystävällisistä
+sanoistanne, jotka korvaavat minulle kaikki, mitä luulette olevanne
+minulle velkaa. Tullessanne avuksenne olen vain täyttänyt päätökseni
+olla koskaan jättämättä lähimmäistäni pulaan. Uskokaa minua, kun sanon,
+etten halua muuta palkintoa kuin sen, että pidätte minusta. Riittävänä
+palkkiona siitä vähästä, mitä olen tehnyt, on se tyydytyksen tunne,
+joka minua tällä hetkellä elähyttää."
+
+"Haluaisin kuitenkin, sallikaa minun huomauttaa, haluaisin kuitenkin
+toisella tavalla palkita teitä."
+
+"Palkita minua!" huudahti reipas nuori mies peräytyen ja punastuen.
+
+"Antakaa minun puhua loppuun", jatkoi kenraali innostuen; "jos se
+ehdotus, jonka aion esittää, on teille mieleen, niin pyydän teitä
+minulle vastaamaan yhtä vilpittömästi kuin minä puolestani teen teille
+kysymykseni."
+
+"Puhukaa, kenraali, minä kuuntelen."
+
+"Ystäväni, matkallani preirielle oli pyhä tarkoitus, jota en ole
+kyennyt saavuttamaan! Tiedätte, miksi se on mahdotonta. Miehet, jotka
+kuuluivat saattojoukkooni, ovat kaatuneet vierestäni. Jäätyäni melkein
+yksin olen havainnut, että minun on pakko luopua yrityksestä, joka, jos
+se olisi onnistunut, olisi tehnyt minusta onnellisen niiksi muutamiksi
+päiviksi, jotka minulla enää on elettävinä. Jumala on ankarasti
+rangaissut minua. Olen nähnyt kaikkien lasteni kuolevan. Yksi ainoa
+olisi kenties vielä elossa, mutta hänet ajoin kerran ajattelemattoman
+ylpeänä luotani. Kun nyt olen päässyt elämäni ehtooseen, on taloni
+tyhjä, kotini kylmillään. Olen yksin, voi minua onnetonta! Vailla
+omaisia ja ystäviä, vailla perillistä, jolle kuoltuani voisin jättää,
+en omaisuuttani, vaan nimeni, jonka pitkä sarja esi-isiäni on minulle
+jättänyt tahrattomana. Tahdotteko korvata minulle perheeni, joka
+minulta puuttuu, vastatkaa, Uskollinen Sydän, tahdotteko tulla
+pojakseni?"
+
+Lausuessaan nämä sanat kenraali oli noussut seisomaan ja tarttunut
+nuoren miehen käteen ja pusersi sitä nyt lujasti kyynelet silmissä.
+
+Kuullessaan tämän odottamattoman tarjouksen metsästäjä oli jäänyt
+hämmästyneenä ja sydän sykkien paikalleen tietämättä, mitä vastaisi.
+
+Hänen äitinsä heitti äkkiä rebozan päästään ja näin paljastaen
+säteilevät ja äärettömän riemun kirkastamat kasvonsa asettui molempien
+miesten väliin, laski kätensä kenraalin olalle, katsoi häneen tarkasti
+ja huudahti liikutuksesta väräjävällä äänellä:
+
+"Vihdoinkin! Don Ramón de Garillas! Pyydät siis takaisin tätä poikaasi,
+jonka niin julmasti parikymmentä vuotta sitten karkoitit luotasi!"
+
+"Nainen, mitä tarkoitatte?" kysyi kenraali tukahtuneella äänellä.
+
+"Tarkoitan, don Ramón", jatkoi nainen ylevällä, majesteettisella
+äänellä, "että minä olen doña Jesusita, sinun vaimosi, ja että
+Uskollinen Sydän on poikasi Rafael, jonka kirosit."
+
+"Oi!" huudahti kenraali vaipuen polvilleen maahan kasvot kyynelien
+valamina. "Anna anteeksi, anteeksi, poikani!"
+
+"Isäni!" huudahti Uskollinen Sydän syöksähtäen hänen luokseen ja aikoen
+nostaa hänet ylös, "mitä teette?"
+
+"Poikani", lausui vanhus melkein mielettömänä surusta ja riemusta, "en
+nouse tästä asennosta, ennenkuin olen saanut anteeksi."
+
+"Nouse, don Ramón", kehoitti doña Jesusita lempeällä äänellä; "jo
+pitkän aikaa on äidin ja pojan sydämissä ollut sinua kohtaan vain
+rakkautta ja kunnioitusta."
+
+"Ah!" lausui vanhus syleillen heitä vuorotellen kuin juopuneena, "tämä
+on liian suuri onni. En ansaitse julman käyttäytymiseni jälkeen tulla
+näin onnelliseksi."
+
+"Isä", vastasi metsästäjä ylevästi, "minulle tuomitsemanne
+rangaistuksen ansiota on, että minusta on tullut kunniallinen mies.
+Unohtakaa siis menneet tapahtumat, jotka ovat enää vain muisto, ja
+ajatelkaa ainoastaan tulevaisuutta, joka teille hymyilee."
+
+Samassa doña Luz saapui arkana ja hämillään.
+
+Heti hänet huomattuaan kenraali riensi hänen luokseen, tarttui hänen
+käteensä ja vieden hänet doña Jesusitan luo, joka ojensi hänelle
+käsivartensa, lausui säteilevin katsein:
+
+"Sisarentyttäreni, voit pelotta rakastaa Uskollista Sydäntä, hän on oma
+poikani. Jumala on suonut äärettömässä hyvyydessään, että löysin hänet
+juuri sillä hetkellä, kun olin menettänyt kaiken toivoni sellaisesta
+onnesta!"
+
+Nuori tyttö huudahti ilosta ja kätki hämillään kasvonsa doña Jesusitan
+syliin tarjoten kätensä Rafaelille, joka peittäen sen suudelmillaan
+vaipui hänen jalkainsa juureen.
+
+
+
+
+Loppusanat
+
+
+Oli kulunut tuskin muutamia kuukausia kreivi de Raousset Boulbonin
+retkestä.
+
+Tähän aikaan olivat ranskalaiset hyvässä maineessa Sonorassa.
+
+Kaikki meidän maastamme kotoisin olevat matkailijat, jotka sattuma
+johdatti tähän Amerikan osaan, saivat varmasti, minne hyvänsä
+pysähtyivät, mitä lämpimimmän ja sydämellisimmän vastaanoton.
+
+Kuljeskelemiseen taipuisan luonteenlaatuni johdattamana olin lähtenyt
+Meksikosta ilman muuta tarkoitusta kuin saada nähdä tätä maata.
+
+Ratsastaen oivallisella mustangilla, jonka muuan eränkävijäystäväni oli
+suopungilla pyydystänyt ja minulle lahjoittanut, olin matkustanut koko
+Amerikan mantereen halki. Olin toisin sanoen pienin päivämatkoin tapani
+mukaan ja koko ajan yksinäni tehnyt tuon muutaman sadan penikulman
+pituisen matkan, kulkien yli lumipeitteisten vuorien, suunnattomien
+erämaiden, vuolaiden virtojen ja rajujen koskien vain saapuakseni
+_harrastelijana_ katsomaan espanjalaisia kaupunkeja, jotka koristavat
+Tyynenmeren rantaa.
+
+Olin ollut matkalla jo viisikymmentäseitsemän päivää, kulkien kuin
+todellinen tyhjäntoimittaja ja pysähtyen, minne oikkuni kulloinkin
+käski telttani pystyttämään.
+
+Lähestyin kuitenkin suunnittelemani matkan päämäärää, sillä olin enää
+muutaman penikulman päässä Hermosillosta, tuosta muureilla ympäröidystä
+kaupungista, jossa oli viisitoista tuhatta asukasta ja jota oli
+puolustanut yksitoistatuhatta vakinaisiin joukkoihin kuuluvaa miestä,
+päällikkönään kenraali Bravo, yksi Meksikon parhaita ja rohkeimpia
+upseereja, kun sen kimppuun pelottomasti hyökkäsi kreivi de Raousset
+johtaen vain noin kahtasataaviittäkymmentä ranskalaista ja valloitti
+sen kaksi tuntia kestäneen pistintaistelun jälkeen.
+
+Aurinko oli mennyt mailleen. Hetki hetkeltä tuli yhä pimeämpi.
+
+Yli kahdeksanpenikulmaisen päivämatkan rasittamana ravasi hevosparkani,
+jota muutamien päivien aikana olin hiukan liikaa hoputtanut päästäkseni
+aikaisemmin Guayamaan, vain vaivaloisesti, kompastuen joka askeleella
+tiellä oleviin kiviin.
+
+Minä itsekin olin perin uupunut, miltei kuolla nälkään, niin etten
+olisi millään ehdolla halunnut viettää vielä yhtä yötä paljaan taivaan
+alla.
+
+Pelkäsin eksyväni pimeässä. Turhaan etsin näköpiiristä valontuiketta,
+joka olisi opastanut minua ihmisasunnolle. Tiesin, että Hermosillon
+ympäristöstä voisin tavata useita haciendoja, maatiloja.
+
+Kuten kaikissa ihmisissä, jotka kauan ovat viettäneet kuljeksivaa
+elämää, joutuen sen aikana lakkaamatta olemaan suuremmassa tai
+pienemmässä määrässä kiusallisten sattumien leikkikaluna, on minussakin
+hyvä annos filosofiaa, mikä onkin välttämätöntä, kun matkustaa,
+varsinkin Amerikassa, missä ihminen suurimman osan aikaansa on oman
+tarmonsa varassa, eikä hänellä ole hyötyä vieraan apuun luottamisesta.
+
+Tyydyin kohtalooni kunnon miehen tavoin, kaihoisin huokauksin luopuen
+toivomasta illallista ja yösijaa. Kun yö kävi yhä synkemmäksi, niin
+ettei enää hyödyttänyt kuljeskella pimeässä kenties aivan
+päinvastaiseen suuntaan kuin minne minun olisi ollut päästävä, aloin
+etsiä ympäriltäni leiripaikaksi sopivaa kohtaa, voidakseni sytyttää
+nuotion ja kerätä hiukan ruohoa ratsulleni, joka samoin kuin minäkin
+oli kuolla nälkään.
+
+Se ei ollut helppoa näissä polttavan auringon kuivaksi paahtamissa
+seuduissa, joita peitti pölynhieno hiekka. Kauan etsiskeltyäni keksin
+kuitenkin erään riutuneen puun, jonka varjossa oli kasvullisuutta,
+tosin jokseenkin niukkaa.
+
+Olin juuri laskeutumaisillani hevosen selästä, kun korviini kantautui
+kaukaa hevosen astunnasta syntyvä ääni. Ratsastaja tuntui tulevan samaa
+tietä kuin minäkin ja lähestyi nopeasti.
+
+Jäin liikkumattomaksi.
+
+Ratsastajan tapaaminen yöllä Meksikon kentillä on aina sopiva aihe
+mietiskelyille.
+
+Tuntematon, jonka tällaisissa oloissa tapaa, saattaa kyllä olla
+kunniallinen ihminen, mutta olisin pannut mitä hyvänsä vetoa siitä,
+että tämä oli lurjus.
+
+Tällaista epäillessäni latasin revolverini ja odotin.
+
+Minun ei tarvinnut kauvan odottaa.
+
+Viiden minuutin kuluttua ratsastaja tavoitti minut.
+
+"_Buenas noches, caballero_, -- hyvää iltaa, herra, --" lausui hän
+minulle ohimennessään.
+
+Siinä tavassa, millä tämä tervehdys minulle lausuttiin, oli jotakin
+niin vilpitöntä, että epäilykseni äkkiä hälvenivät.
+
+Vastasin tervehdykseen.
+
+"Minnekä olette näin myöhään menossa?" kysyi tuntematon.
+
+"Hiisi vie", vastasin suoraan, "olisin hyvin iloinen, jos sen
+tietäisin, mutta luulen joutuneeni eksyksiin. Koska sitä epäilen, niin
+valmistaudun viettämään yön tämän puun juurella."
+
+"Surullinen yömaja", huomautti ratsastaja päätään kohauttaen.
+
+"Niinpä kyllä", vastasin filosofisesti, "mutta paremman puutteessa
+tyydyn siihen. Olen kuolla nälkään, hevoseni on tuiki väsynyt, me
+molemmat emme koskaan viitsi harhailla kauemmin etsiessämme
+vieraanvaraisuutta, jonka löytäminen on epävarmaa, varsinkin tähän
+aikaan yöstä."
+
+"Hm!" mutisi tuntematon katsahtaen mustangiini, joka turpa maassa
+yritti hiukan ruohonkortta, "ratsunne näyttää minusta olevan
+rotuhevonen. Onko se tosiaankin niin väsynyt, ettei se enää jaksa
+ravata paria mailia?"
+
+"Kyllä se vielä juoksee kaksi tuntia, jos niin on tarvis", vastasin
+hymyillen.
+
+"Tulkaa siis mukaani, Jumalan nimessä", sanoi tuntematon hilpeällä
+äänellä, "lupaan tarjota teille molemmille hyvän yösijan ja hyvän
+illallisen."
+
+"Hyväksyn tarjouksenne ja kiitän teitä", lausuin kannusten hevostani.
+
+Tuo jalo eläin, joka näytti ymmärtävän, mistä oli kysymys, lähti
+jokseenkin kovaan raviin.
+
+Tuntematon oli, mikäli saatoin arvioida, noin neljänkymmenen ikäinen
+mies. Hänellä oli avomieliset ja älykkään näköiset piirteet. Puku oli
+maalaismallia ja päässä leveäreunainen huopahattu, jonka kupua koristi
+kolmisen tuumaa leveä kultanauha. Kirjavanvärinen zarape valui
+olkapäiltä reisille peittäen hänen hevosensa lautasia, ja painavat
+hopeiset kannukset oli nahkahihnoilla kiinnitetty vaquero-kenkiin.
+
+Kuten kaikilla meksikolaisilla riippui hänelläkin vyössä vasemmalla
+kupeella machete, eräänlainen lyhyt, suora sapeli, joka muistuttaa
+hiukan meidän jalkaväkemme tikaria.
+
+Välillemme virisi pian keskustelu, joka ennen pitkää muuttui
+sydämelliseksi.
+
+Tuskin puolen tunnin kuluttua huomasin jonkun matkan päässä edessäni
+pimeydestä ilmestyvän mahtavan rakennuksen hahmon. Tämä oli se
+hacienda, missä oppaani oli luvannut tarjota minulle hyvän vastaanoton,
+hyvän yösijan ja hyvän illallisen.
+
+Ratsuni puhkui muutamia kertoja ja joudutti itsestään kulkuaan.
+
+Katselin uteliaana ympärilleni, jolloin erotin hyvässä kunnossa olevan
+_huertan_ korkeat hirsiseinät ja kaikki muut hyvinvointia todistavat
+merkit.
+
+Kiitin sisimmässäni onnentähteäni, joka oli johtanut minut näin hyvään
+tuttavuuteen.
+
+Lähestyessämme taloa huudahti arvattavasti vahdissa seisova ratsumies
+kaikuvalla äänellä: "Kuka siellä?" ja samassa seitsemän tai kahdeksan
+puhdasrotuista rastreroa syöksähti esiin alkaen ilosta ulvoen hyppiä
+seuralaiseni ympärillä ja vuoron perään nuuskia minua.
+
+"Minä vain", vastasi seuralaiseni.
+
+"Ahaa, tulkaa vain, Ilomieli", huudahti vahti, "yli tunnin ajan on
+teitä jo odotettu."
+
+"Menkää ilmoittamaan isännälle, että tuon muassani vieraan", huudahti
+oppaani, "ja muistakaa ennen kaikkea, Musta Hirvi, ilmoittaa, että hän
+on ranskalainen."
+
+"Miten sen tiedätte?" kysyin häneltä harmissani, sillä luulen puhuvani
+varsin puhtaasti espanjan kieltä.
+
+"Totta hitossa!" lausui hän naurahtaen, "mehän olemme melkein
+maanmiehiä."
+
+"Kuinka niin?"
+
+"Kah! Minä olen kanadalainen, joten ymmärrätte, että heti huomasin
+ranskanvoittoisen ääntämisenne."
+
+Vaihtaessamme nämä muutamat sanat olimme saapuneet haciendan portille,
+jonka luona useita henkilöitä oli odottamassa lausuakseen meidät
+tervetulleiksi.
+
+Minusta tuntui kuin ilmoitus siitä, että olen ranskalainen, olisi
+herättänyt erikoista huomiota.
+
+Kymmenen tai kaksitoista palvelijaa piteli tulisoihtuja, joiden valossa
+saatoin huomata, että ainakin kuusi tai kahdeksan henkeä, miehiä ja
+naisia, kiiruhti meitä vastaanottamaan.
+
+Haciendan isäntä, joksi hänet heti havaitsin, lähestyi minua tarjoten
+käsivartensa naiselle, joka varmaankin oli ollut kaunis ja jota
+vieläkin voi pitää kauniina, vaikka hän olikin jo lähes neljänkymmenen
+vuoden vanha.
+
+Hänen miehensä oli noin viidenkymmenen ikäinen, suurikasvuinen,
+kasvonpiirteiltään hyvin miehekäs. Heidän ympärillään hääri silmät
+suurina viisi, kuusi suloista lasta, jotka olivat liian paljon heidän
+näköisiään ollakseen keidenkään muiden kuin heidän.
+
+Hiukan taempana puoleksi pimeän peitossa seisoivat lähes
+seitsenkymmenvuotias nainen ja liki satavuotias ukko.
+
+Yhdellä silmäyksellä havaitsin koko tämän perheen, jossa oli jotakin
+patriarkallista herättämässä myötätuntoa ja kunnioitusta.
+
+"Hyvä herra", lausui haciendero minulle ystävällisesti, tarttuen
+hevoseni suitsiin auttaakseen minua astumaan maahan sen selästä, "tämä
+talo kuuluu teille. Kiitän ystävääni Ilomieltä siitä, että hänen on
+onnistunut saada teidät tulemaan luokseni."
+
+"Tunnustan", vastasin hymyillen, "ettei siihen ole tarvittu suurtakaan
+vaivaa, ja että hyväksyin kiitollisena heti tarjouksen, jonka hän niin
+hyväntahtoisesti minulle teki."
+
+"Jos sallitte ja koska on näin myöhäistä", jatkoi haciendero, "menemme
+kaikki ruokasaliin, koska te ennenkaikkea olette pikaisen levon
+tarpeessa. Aioimme juuri asettua pöytään, kun minulle ilmoitettiin
+tulostanne."
+
+"Kiitän teitä tuhannesti", lausuin kumartaen. "Ystävällinen
+vastaanottonne saattaa minut unohtamaan koko väsymykseni."
+
+"Tunnemme kyllä ranskalaisten kohteliaisuuden", lausui minulle emäntä
+ihastuttavasti hymyillen.
+
+Tarjosin käsivarteni hänelle, ja sitten mentiin ruokasaliin, missä
+tavattoman suurella pöydällä oli valmiina komea ateria ruokahalua
+herättävällä tuoksullaan muistuttaen minulle, että olin lähes
+kaksitoista tuntia ollut einehtimättä.
+
+Istuuduttiin pöytään.
+
+Ainakin neljäkymmentä henkeä oli syömässä.
+
+Tässä haciendassa noudatettiin vielä sitä patriarkallista tapaa, joka
+nyt alkaa hävitä, että palvelijoiden annetaan syödä yhdessä isäntäväen
+kanssa.
+
+Kaikki, mitä näin ja kuulin tässä talossa, viehätti minua. Siinä oli
+rehellisyyden tuoksahdus, joka pani sydämen suloisesti sykkimään.
+
+Kun pahin nälkä oli tyydytetty, muuttui siihen asti hiukan laimea
+keskustelu yleiseksi.
+
+"No niin, Ilomieli", kysyi isoisä oppaaltani, joka istuen vieressäni
+pani haarukkansa ripeästi toimimaan, "oletko löytänyt jaguarien
+jäljet?"
+
+"Kyllä, olen löytänyt jäljet, kenraali, mutta luulenpa, ettei jaguari
+ole yksin, vaan että sillä on toveri."
+
+"Ohoo!" lausui vanhus, "oletko siitä varma?"
+
+"Saatan erehtyä, kenraali, mutta en kuitenkaan luullakseni nyt. Kysykää
+Uskolliselta Sydämeltä, minulla oli jonkunlainen maine siellä lännen
+preiriellä."
+
+"Isä", sanoi haciendero tehden myöntävän liikkeen, "Ilomieli on
+varmaankin oikeassa. Hän on liian vanha metsästäjä erehtyäkseen
+tällaisissa asioissa."
+
+"Silloin on pantava toimeen ajojahti pelastuaksemme näistä
+peloittavista naapureista. Etkö ole samaa mieltä, Rafael?"
+
+"Se oli aikomukseni, isä. On hauskaa, että olette samaa mieltä.
+Mustalle Hirvelle on jo asiasta ilmoitettu, kaikki lieneekin jo
+kunnossa."
+
+"Ajojahdille voidaan lähteä milloin hyvänsä, kaikki on kunnossa",
+lausui muuan vanhahko mies, joka istui lähellä minua.
+
+Ovi aukaistiin, ja muuan mies astui huoneeseen.
+
+Hänen tuloaan tervehdittiin iloisin huudahduksin. Don Rafael nousi
+innostuneena pöydästä ja meni häntä vastaan vaimonsa seuratessa.
+
+Olin tästä ystävällisyydestä sangen ihmeissäni, koska tämä uusi tulija
+oli tavallinen bravo-intiaani eli itsenäinen. Hänellä oli täydellinen,
+kansakunnassaan tavallinen sotapuku yllään. Luulin tietäväni
+punanahkojen keskuuteen tekemieni lukuisten retkien nojalla, että tämä
+kuului johonkin moniaista comanchiheimoista.
+
+"Kah! Kotkanpää! Kotkanpää!" huusivat lapset ympäröiden hänet
+riemastuneina.
+
+Intiaani otti heidät vuoron perään käsivarsilleen, syleili heitä ja
+laskiessaan heidät luotaan antoi heille muutamia leluja, jommoisia
+Amerikan alkuasukkaat osaavat hienonhienon makunsa avulla valmistaa.
+
+Sitten hän astui lähemmäksi, tervehti salissa olevaa monipäistä seuraa
+varsin kohteliaasti ja asettui istumaan talon isännän ja emännän
+väliin.
+
+"Odotimme teidän saapuvan ennen auringonlaskua, päällikkö", lausui
+emäntä ystävällisesti. "Ei ole oikein, että annatte meidän odottaa."
+
+"Kotkanpää oli jo jaguarien jäljillä", sanoi päällikkö mahtipontisella
+äänellä, "tyttäreni ei tarvitse enää pelätä, jaguarit ovat kuolleet."
+
+"Mitä! Oletko jo tappanut jaguarit, päällikkö?" kysyi don Rafael
+vilkkaasti.
+
+"Veljeni saa sen nähdä. Nahat ovat varsin kauniit, ne ovat pihalla."
+
+"Hyvä! Kas niin, päällikkö!" huudahti isoisä tarttuen hänen käteensä,
+"huomaan, että aina haluatte olla kaitselmuksenamme."
+
+"Isäni puhuu hyvin", sanoi päällikkö kumartaen, "Elämän Herra neuvoo
+häntä. Isäni perhe on minun perheeni."
+
+Aterian jälkeen vei don Rafael minut mukavasti sisustettuun
+makuuhuoneeseen, missä heti vaivuin uneen mieli täynnä kaikkea tänä
+iltana näkemääni ja kuulemaani.
+
+Seuraavana päivänä isäntäväkeni ei sallinut minun lähteä, ja minun on
+tunnustettava, etten tehnytkään paljon vastaväitteitä keskeyttääkseni
+vierailuani. Olin sangen ihastunut ystävälliseen vastaanottoon, joka
+oli osakseni tullut, ja vieläpä salainen uteliaisuus pakoitti minut
+jäämään muutamiksi päiviksi tänne.
+
+Kului viikko.
+
+Don Rafael ja hänen perheensä osoittivat minulle ystävällistä
+kohteliaisuutta, ja elämä kului, ainakin mitä minuun tulee,
+keskeytymättömässä lumouksessa.
+
+En tiedä, mikä oli syynä, mutta saavuttuani haciendaan kiihoitti
+kaikki, mitä saatoin havaita, yhä sitä uteliaisuutta, jonka valtaan
+olin ensi hetkestä joutunut.
+
+Minusta tuntui, että sen onnen, jonka näin säteilevän tämän tyytyväisen
+perheen jäsenten kasvoista, perustana oli pitkä sarja onnettomuuksia.
+
+He eivät olleet, mikäli saatoin nähdä, niitä ihmisiä, joiden elämä aina
+oli kulunut tyynenä ja rauhallisena. Kuvittelin, en tiedä miksi, että
+he vasta kauan kovia koettuaan olivat päässeet onnen satamaan.
+
+Heidän kasvoistaan kuvastui sellainen ylevyys, jonka aikaansaavat vain
+suuret tuskat. Rypyt, jotka kulkivat vakoina heidän otsallaan,
+näyttivät kyllin syviltä ollakseen muusta kuin harmista johtuneita.
+
+Tämä ajatus oli niin syvälle juurtunut mieleeni, että huolimatta
+kaikista yrityksistäni sitä karkoittaa se palasi lakkaamatta entistä
+itsepintaisempana ja varmempana.
+
+Muutamissa päivissä minusta oli tullut perheen ystävä, ja he tiesivät
+kaikki, mikä koski minua. He olivat sallineet minun tulla läheisimmäksi
+tuttavakseen. Huulillani oli kuitenkin alati muuan kysymys, mutta en
+koskaan rohjennut sitä lausua julki, sillä pelkäsin suuresti tekeväni
+itseni syypääksi röyhkeään tungettelevaisuuteen tai herättäväni eloon
+entisiä tuskia.
+
+Kun don Rafael ja minä eräänä iltana palasimme metsästysretkellä, laski
+hän, ollessamme muutamien askelien päässä talosta, kätensä minun
+olalleni.
+
+"Mikä teitä vaivaa, don Gustavio?" kysyi hän minulta. "Olette synkkä ja
+alakuloinen. Onko teidän siis ikävä seurassamme?"
+
+"Älkää epäilkökään sellaista", vastasin vilkkaasti, "en tiedä
+päinvastoin, millä tavalla voisin teille osoittaa, etten koskaan ole
+ollut niin onnellinen kuin saadessani olla luonanne."
+
+"Pysykää siis täällä", huudahti hän vilpittömästi, "meidän kodissamme
+on kyllä tilaa yhdelle ystävälle."
+
+"Kiitos!" lausuin puristaen hänen kättään, "tahtoisin niin mielelläni,
+mutta... se on mahdotonta. Kuten legendassa mainitussa juutalaisessa,
+on minussakin paholainen, joka alituisesti huutaa: mene! Minun on
+täytettävä tarkoitukseni!"
+
+Ja minä huokasin.
+
+"Kuulkaahan!" sanoi hän. "Olkaa vilpitön! Sanokaa, mikä teitä
+huolestuttaa. Muutaman päivän aikana olette saattanut meidät kaikki
+levottomiksi, vaikka kukaan ei ole uskaltanut teille siitä puhua",
+lisäsi hän hymyillen. "Minä, peeveli soikoon, tartuin rohkeuteeni
+molemmin käsin, kuten teidän ranskalaisten on tapa sanoa, ja päätin
+tehdä teille kysymyksen."
+
+"No niin!" vastasin hänelle, "koska te sitä pyydätte, niin minä
+vastaan. Älkää vain, pyydän, pahastuko vilpittömyydestäni, ja olkaa
+vakuutettu siitä, että sanoihini vaikuttaa yhtä paljon harrastus kuin
+uteliaisuus."
+
+"Saammehan nähdä", sanoi hän lempeästi hymyillen, "luottakaa minuun,
+älkää pelätkö mitään, minä annan teille synninpäästön. Siis asiaan!"
+
+"Tahdon niin mielelläni pitää puhtaan sydämen ja sanoa teille kaikki."
+
+"Niinpä niin, puhukaa siis."
+
+"Kuvittelen mielessäni, en tiedä vain, mistä se johtuu, että te ette
+ole aina ollut yhtä onnellinen kuin nyt ja että vain monilla
+onnettomuuksilla olette lunastanut sen onnen, josta nyt nautitte."
+
+Surumielinen hymy väreili hacienderon huulilla.
+
+"Suokaa minulle anteeksi", huudahdin epätoivoisena, "tungettelevaisuus,
+johon olen tehnyt itseni syypääksi! Se, mitä pelkäsin, on tapahtunut!
+Älkäämme enää puhuko tästä typerästä asiasta."
+
+Olin tosiaankin kovin pahoillani.
+
+Don Rafael vastasi minulle hyväntahtoisesti:
+
+"Miksi ei? En huomaa kysymyksessänne mitään tungettelevaa.
+Mielenkiinto, jota meitä kohtaan tunnette, on pakoittanut teidät sen
+tekemään. Vain rakastaessaan toisia on näin selvänäköinen. Ei,
+ystäväni, te ette ole erehtynyt. Me kaikki olemme kokeneet kovia
+kohtaloita. Koska haluatte, saatte tietää kaikki. Kenties tunnustatte,
+kuultuanne kertomukseni siitä, mitä olemme kärsineet, että me
+todellakin olemme kalliisti ostaneet onnen, josta nyt nautimme. Mutta
+menkäämme sisään, meitä luultavasti odotetaan ruokapöytään."
+
+Samana iltana don Rafael pidätti luonaan useita henkilöitä, ja kun
+hänen käskystään pöytään oli tuotu savukkeita ja mezcalpulloja, lausui
+hän minulle:
+
+"Ystäväni, tahdon tyydyttää uteliaisuutenne. Ilomieli, Musta Hirvi,
+Kotkanpää, isäni ja äitini, samoin kuin rakas vaimoni ovat kaikki
+olleet näyttelijöitä siinä näytelmässä, jonka ihmeellisen juonen saatte
+kuulla, ja auttavat minua, jos muistini pettää."
+
+Ja sitten, hyvä lukijani, don Rafael kertoi minulle sen, mitä juuri
+olette lukenut.
+
+Tunnustan, että nämä seikkailut, jotka kertoi niissä itse pääosaa
+näytellyt henkilö toisten niin huomattavalla tavalla osaa ottaneiden
+läsnäollessa, tunnustan, että nämä seikkailut herättivät erinomaisesti
+mielenkiintoani, kuten varmaankaan ei käy teidän. On luonnollista, että
+ne menettävät paljon minun toistaminani, sillä minä en osaa niihin
+luoda sitä pirteyttä, joka oli niiden pääasiallisena tenhona.
+
+Kahdeksan päivää myöhemmin lähdin rakastettavan isäntäväkeni luota,
+mutta sensijaan, että olisin noussut laivaan Guayamassa, kuten
+aikomukseni ensin oli ollut, lähdin Kotkanpään kanssa retkelle apachien
+maahan. Tällöin sattuma johti minut näkemään tavallisuudesta poikkeavia
+ilmiöitä, joista joskus kenties kerron teille, elleivät ne seikkailut,
+jotka nyt olette lukenut, ole mielestänne olleet liian ikävystyttäviä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+"Arkansasin sissien" päähenkilö esiintyy edelleen romaaneissa
+"Kapinalipun alla", "Jaguari", "Uljuutta ja viekkautta" ja "Uskollinen
+Sydän."
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Arkansasin sissit, by Gustave Aimard
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57727 ***
diff --git a/57727-8.txt b/57727-8.txt
deleted file mode 100644
index 35cd96f..0000000
--- a/57727-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,13296 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Arkansasin sissit, by Gustave Aimard
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll
-have to check the laws of the country where you are located before using
-this ebook.
-
-
-
-Title: Arkansasin sissit
-       Seikkailuromaani suurilta ruoholakeuksilta
-
-Author: Gustave Aimard
-
-Translator: Niilo K. Nordström
-
-Release Date: August 19, 2018 [EBook #57727]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARKANSASIN SISSIT ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-ARKANSASIN SISSIT
-
-Seikkailuromaani suurilta ruoholakeuksilta
-
-
-Kirj.
-
-GUSTAVE AIMARD
-
-
-Ranskankielestä [Les Trappeurs de l'Arkansas] suomentanut
-
-Niilo K. Nordström
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto Oy,
-1920.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-      Esipuhe.
-
-Johdanto. Kirottu:
-
-   I. Hermosillo.
-  II. Hacienda del Milagro.
- III. Tuomio.
-  IV. Äiti.
-
-I. Uskollinen Sydän:
-
-    I. Preirie.
-   II. Metsästäjät.
-  III. Jäljet.
-   IV. Matkalaiset.
-    V. Comanchit.
-   VI. Pelastaja.
-  VII. Yllätys.
- VIII. Kosto.
-   IX. Aave.
-    X. Varustettu leiri.
-   XI. Kauppa.
-  XII. Sielullista
- XIII. Mehiläismetsästys.
-  XIV. Musta Hirvi
-   XV. Majavat.
-   XVI. Petos.
-  XVII. Kotkanpää.
- XVIII. Eusebio.
-   XIX. Päällikköjen neuvottelu.
-    XX. Kidutus.
-
-II. Tappaja:
-
-    I. Uskollinen Sydän.
-   II. Preirierosvot.
-  III. Uhraus.
-   IV. Tohtori.
-    V. Liitto.
-   VI. Viimeinen hyökkäys.
-  VII. Taistelu.
- VIII. Verdi Gris-joen luola.
-   IX. Oveluutta.
-    X. Rakkaus.
-   XI. Vangit.
-  XII. Sotajuoni.
- XIII. Preirielaki.
-  XIV. Rangaistus.
-   XV. Anteeksianto.
-       Loppusanat.
-
-
-
-
-Esipuhe.
-
-
-Poissa jo ovat ne kirjailijat, jotka omien kokemusten varassa
-ammensivat jännittävien teostensa aiheita "valkonaamojen" ja
-"punanahkojen" julmista keskinäisistä kamppailuista, Suuren Lännen ensi
-asuttamisesta kalifornialaisine kultakuumeineen tai Espanjan
-amerikkalaisten siirtomaiden vapaustaisteluista. Viimeisenä näistä
-ensikäden kertojista poistui eversti Cody eli "Buffalo Bill" elävien
-ilmoilta 1917.
-
-James Fenimore Cooperin päiviltä asti se vuosisata sotaista
-seikkailukirjallisuutta sivistysmaailman rajoilta nostatti esille vain
-puolikymmentä säilyvää nimeä, Euroopan mantereelta ainoastaan yhden
-edustajan Saksasta ja yhden Ranskasta. Vähän myöhemmin syntyi
-niinikään Cooperin aloitteesta meriromaani, aivan äskeinen aika
-on luonut 20. vuosisadan nuorison suurimmaksi viehäkkeeksi
-luonnonelämä-kuvaukset, ja ohimenevästi on suuri maailmansota
-synnyttänyt oman nuorisonkirjallisuutensa. Vanhempaan kauteen
-kuului myös erityinen pyhäkoulukertomusten sato, nyttemmin
-hävinneenä.
-
-Mutta tuon tuostakin palaudutaan noihin ensimmäisiin suuriin
-seikkailukirjailijoihin, joiden menestys on tuottanut niin paljon
-epäonnistunutta jäljittelyä, että koko se kirjallisuudenhaara on
-joutunut vanhemman väen epäsuosioon. On totta, että noissa
-parhaimmissakin romaaneissa on väkivaltaisemman ajan henkeä kuin
-ihmiskunta vielä taannoin luuli enää mahdolliseksi maailmassa. Nuoriso
-ei kuitenkaan ota kaikkea niin harkitsevalta kannalta; sen aistiminen
-ei ole vireessä kaikkien kamaluuksien tajuamiselle. Pääasiaksi jää
-nuorille lukijoille tapaussarjan ja toimintapaikkojen vauhdikas
-vaihtelu ja kokemusrikkaiden kertojien saavuttama ilmeinen
-todellisuusteho; ja vuosikymmenien vieriessä ovat menneisyyteen
-siirtyneet olot saaneet uutta merkitystä historiaan kuuluvina
-kehitysjaksoina. Nykyaikana myös osataan paremminkin antaa arvoa sille
-syvälle luonnontuntemukselle, jota nuo suurten seikkailukertomien
-kuvaukset kauttaaltaan henkivät.
-
-Suomalainen kustantaja on senvuoksi ryhtynyt järjestelmällisesti
-julkaisemaan alkuteksteistä toimitettuina lyhentämättöminä käännöksinä
-noita nuorison varempien seikkailukirjailijain teoksia, joita meidän
-maassamme on tähän asti tunnettu muutamina "vanhanaikaisen" laajuutensa
-takia karsittuina mukaelmina. Tällöin on saanut vuoronsa myös _Gustave
-Aimard_, jonka oikea nimi Oliver Gloux on jo aivan unohdettu.
-
-Monet vuosikymmenet Aimard oli Jules Vernen rinnalla jokaisen
-ranskalaisen koulupojan ihasteltu suosikki, ja vieläkin hänen
-romaanituotantonsa 52 vankkaa nidettä käsittävä kokonaispainos on
-alinomaa kustantajan uusittavana. Käännöksinäkin levisivät hänen
-parhaat teoksensa miljoonin kappalein eritoten Englannissa ja
-Amerikassa, Cooperin ja Mayne Reidin kanssa kilpaillen, ja kokonaan ei
-ole missään maassa uudempi tuotanto syrjäyttänyt tämän aito
-intiaanikirjailijan kirjaviin kokemuksiin perustuvia voimakkaita,
-romanttisuudella väritettyjä kuvauksia leirielämästä, rajataisteluista,
-aavikoiden ja salomaiden juhlallisesta suuruudesta.
-
-Syntyneenä Pariisissa v. 1818 nuori Oliver Gloux aloitti
-seikkailijauransa jo poikuusiässä, purjehtien laivapoikana Amerikkaan.
-Hänen merkitsevimmästä elämäntaipaleestaan ei ole saatavissa mitään
-yhtenäistä ja seikkaperäistä selostusta, mutta muutamista hänen
-romaaneihinsa siroitelluista omakohtaisista selityksistä ja aikalaisten
-esittämistä asiatiedoista voi havaita tosiksi eräitä pääkohtia:
-lannistumattoman seikkailuinnon vallassa hän kahden vuosikymmenen ajan
-samoili ristiin rastiin koko Amerikan mantereen Yhdysvaltain
-keskivaltioista Tulimaan rajoille asti, välillä kiertäen maailman
-meriäkin, -- comanchi-intiaanien kasvattina, täydesti eläytyen
-heidän heimosotiinsa ja kaikkiin oloihinsa, kahdesti kytkettynä
-apachien kidutuspaaluun, kullankaivajana, uudisraivaajana,
-trapperina, metsästeli biisoneja Lännen ruoholakeuksien sioux- ja
-mustajalka-pyytäjien kanssa, vaelteli eksyksissä ja menehdyksissä del
-Norten lentohiekka-aavikoilla, raatoi neljätoista kuukautta Magellanin
-salmen patagonien rääkättynä orjana, matkasi yksinään halki Brasilian
-aarniometsien, uhmaten petoja ja ihmisvihollisia, tutki Kordillerien
-korkeimmat huiput kuten suurten virtojen etäisimmät juoksutkin aina
-eläen kädestä suuhun, huomisesta huolehtimatta, onnellisena kaikista
-uusista kokemuksista, sivistysmaailmasta paenneena.
-
-Aimard nimenomaan huomauttelee, että hän on romaanin muodossa tahtonut
-tarkoin kertoa vain todellisesti elettyä, kuvata ainoastaan nähtyä,
-suoden sijaa mielikuvitukselle vain alkeellisimpien kaunokirjallisuuden
-vaatimusten mukaan ja alituiseen esittäen omakohtaisia seikkailujaan,
-mutta kertomisessa syrjäyttäen oman minänsä, jotta tuon villin elämän
-luonnollinen teho ei häiriytyisi. Hänellä oli kaiken aikaa selvänä
-aistimuksena, että nuo olot ja näyttämöt olivat nopeasti muuttumassa
-sivistyksen hellittämättömän painostuksen tieltä, ja sitä
-tunnollisemmin hän tahtoi saada ne talletetuiksi jälkimaailmalle. On
-myönnettävä, että Aimard kaikista kirjailijoista tyhjentävimmin esittää
-Uuden mantereen villiä elämää viime vuosisadan toiselta kolmannekselta,
--- toisinaan pakostakin johtuen koskettelemaan hyvin verisiä
-kohtauksia, -- ja että hän pääteoksissaan osoittaa erinomaisia
-kertojalahjoja, jotka antavat niille "klassillisuuden" leiman ja
-nykyaikaisenkin sepitystaituruuden rinnalla pysyttävät ne yhäti esillä
-kirjallisuudessa.
-
-Saapuessaan kotimaahansa sotapalvelukseen 1848 hän oli jo julkaissut
-ensimmäisen kirjansa, ja palattuaan taas seikkailumailleen hän
-ilmeisesti pitikin silmällä kirjallisia aiheita, ryhtyen jonkun vuoden
-kuluttua kuumeiseen tuotantaan, joka piankin toimitti nuo sinikantiset
-Amyotin kustannustuotteet kaikissa Ranskan kirjakauppojen ikkunoissa
-vallitsevaksi piirteeksi ja tuotti niissä omaksutulle salanimelle
-maailmanmaineen. Ensimmäisenä huomattavana menestyksenä oli v. 1858
-ilmestynyt _Les Trappeurs de l'Arkansas_, joka nyt aloittaa hänen
-koottujen teostensa sarjan alkukielellä ja on katsottu asianmukaiseksi
-myös suomennuttaa johtamaan tätä meikäläiselle yleisölle valmisteltua
-lopullista käännössikermää. Se ei siis ole tekijänsä etevin teos,
-mutta monestakin syystä on otollisempaa noudattaa alkutekstien
-aikajärjestystä, -- useissa romaaneissa esiintyy yhteisiä henkilöitäkin
-jatkuvasti toimimassa.
-
-Aimard asettui sitten Ranskaan, hellittämättömästi muokkailemaan laajaa
-aineistoaan noiksi romaaneiksi, joiden 22,000;een nousevassa
-sivumäärässä saa syvästi viehättyen tutustua lukuisiin unohtumattoman
-suurenmoisiin kuvauksiin, mutta lopulta myös aiheiden ja voimien
-ehtymiseen, kunnes kynä kirpoaa kuumeisuuden riuduttamien aivojen
-kannustamasta kädestä ja mielisairauden hämy tuottaa levon. Hänen
-yksityisestä elämästään ei tältä kotimaassakaan vietetyltä ajalta näy
-sen enempää tietoja kuin että hän oli saksalais-ranskalaisessa sodassa
-sissiupseerina ja kuoli St. Annen hoitolassa Pariisissa kesäkuulla
-1883.
-
-Aimard on siten pääasiallisesti "intiaaniromaanien" kantaisän Cooperin
-ohella enimmin vaikuttanut tämän kirjallisuudenlajin tavattomaan
-kukoistukseen, joka ulottui nykyisten keski-ikäisten kansalaisten
-lapsuuteen asti. Senkin alan suurmiehillä on sentään vielä paljon
-sanottavaa uusille poikapolville, ja osittain toisessa merkityksessä
-kuin ennen, kuten edellä huomautettiin: sivistyksen esitaistelijain
-uljas seikkailuhenki elää innostavana näissä parhaissa tuotteissa, ja
-niiden käsittelemä outo maailma on jälleen uutta meidän ajallemme, kun
-huomio on välillä kääntynyt jatkuvaan kehityskulkuun ja varsinaisen
-trapper-kauden nyt eroittaa selvä juopa meistä.
-
-V. H.-A.
-
-
-
-
-
-
-JOHDANTO: KIROTTU
-
-
-
-
-I
-
-Hermosillo
-
-
-Matkailijan, joka ensi kertaa astuu maihin Etelä-Amerikan mantereelle,
-valtaa väkisinkin selittämätön surumielisyyden tunne.
-
-Uuden maailman historia on tosiaankin vain surkea marttyyriluettelo,
-jossa yltiöpäisyys ja voitonhimo keskeyttämättä kulkevat käsi kädessä.
-
-Kullan etsintä oli aiheena uuden maailman löytöön. Kun kulta kerran oli
-keksitty, pitivät Amerikan valloittajat tätä maata vain tyyssijana,
-jonne nämä ahneet seikkailijat saapuivat pitäen toisessa kädessään
-väkipuukkoa, toisessa ristiinnaulitun kuvaa. Korjattuaan runsaan
-saaliin tuota metallia, jota niin kiihkeästi himoittiin, he palasivat
-kotimaahansa komeillakseen rikkauksillaan ja houkutellakseen
-häikäisevällä loistollaan sinne uusia siirtolaisia.
-
-Tämän lakkaamattoman matkustelemisen syyksi on luettava, että
-Amerikassa ei ole sellaisia suurenmoisia muistomerkkejä, jotka ovat
-jäännöksiä kokonaisen siirtokunnan asuinpaikoista, kun se asettuu
-pysyväisesti asumaan uuteen maahan jatkaakseen siellä sukuaan. Jos
-matkustat tämän suunnattoman laajan mantereen halki, jota espanjalaiset
-kolmen vuosisadan aikana ovat häiritsemättä saaneet pitää hallussaan,
-niin muistuttavat sinua muutamat siellä täällä näkyvät nimettömät
-raunioläjät heidän kauttakulustaan, kun taas aztekien ja inkain jo
-moniaita vuosisatoja ennen Amerikan löytöä sinne kohottamat rakennukset
-seisovat siellä vielä majesteetillisen yksinkertaisina, katoamattomana
-todistuksena heidän sielläolostaan ja sivistyspyrkimyksistään.
-
-Mutta mitä on tullut nykyään [romaani on kirjoitettu 1850-luvulla.
-_Suom_.] näistä kunniakkaista valloitusmaista, joita aikanaan koko
-Eurooppa himoitsi omakseen, missä murhamiesten veri on sekoittunut
-voitettujen vereen tuon toisen, valloittavan kansan hyväksi, joka
-siihen aikaan oli niin ylpeä uljaista päälliköistään, hedelmällisistä,
-maa-alueistaan ja kaupastaan ja joka sulki piiriinsä koko maailman?
-Vuodet ovat vierineet, ja tätä nykyä Etelä-Amerikka sovittaa niitä
-rikoksia, joihin sen vuoksi oli ryhdytty. Lyhytaikaisesta vallasta
-keskenään taistelevien puolueiden raatelemana, rappeutuneiden
-harvainvaltain alle sortuneena, ulkomaalaisten hylkäämänä, jotka siellä
-ovat ammentaneet rikkauksiaan, se riutuu, vähitellen menehtyen
-velttoutensa kuormaan, jaksamatta kohottaa päältään lyijykäärettä, joka
-sen tukahuttaa, niin että se voi nousta jälleen eloon vasta kun uusi
-rotu, joka ei murhaa ja joka elää Jumalan käskyjen mukaan, tuo sinne
-mukanaan työn ja vapauden, perusedellytykset kansojen elämään.
-
-Espanjalais-amerikkalainen rotu on, lyhyesti sanottuna, pysynyt niillä
-alueilla, jotka heidän esi-isänsä ovat heille perintönä jättäneet,
-siirtämättä niiden rajoja kauemmaksi. Tämän rodun sankarius haudattiin
-keisari Kaarle V:n mukana, ja emämaastaan se on muistona säilyttänyt
-vain vieraanvaraiset tapansa, uskonnollisen suvaitsemattomuuden,
-kitaransoittajat ja karbinilla varustetut kerjäläiset.
-
-Kaikista valtioista, jotka kuuluvat laajaan Meksikon liittoon, on
-Sonoran valtio ainoa, joka taistelujensa takia sen ympärillä asuvia
-intiaaniheimoja vastaan ja alituisesti hankauksissa ollen mainittujen
-heimokuntien kanssa on säilyttänyt omintakeisen luonteen.
-
-Asukkaiden tavoissa on jonkunlainen villi sävy, joka heti ensi
-silmäykseltä osoittaa heidän eroaan mantereen sisäosissa olevien
-valtioiden väestöistä.
-
-Rio Gilaa voi pitää tämän valtion pohjoisrajana; idästä länteen se on
-puristuneena Sierra Madren ja Kalifornianlahden väliin.
-
-Durangon toisella puolen Sierra Madre jakautuu kahteen
-vuoriharjanteeseen. Päähaara jatkuu entiseen suuntaan pohjoisesta
-etelään, jotavastoin toinen harjanne kääntyy länteen päin, kulkien
-Durangon ja Guadalajaran valtioiden taitse, minkä jälkeen se puhkaisee
-kaikki ne alueet, jotka rajoittuvat Tyyneenmereen. Tämä haara
-Kordillereja on Sonoran etelärajana.
-
-Luonto näyttää kuin huvin vuoksi tuhlailleen runsain käsin hyvyyksiä
-tälle maalle. Ilmanala on hymyilevä, lauhkea ja terveellinen; kultaa,
-hopeaa, mitä hedelmällisintä maata, herkullisia maanantimia ja
-lääketarkoitukseen kelpaavia yrttejä on siellä yllin kyllin; siellä on
-minttuja, joista valmistetaan erittäin tehokkaita voiteita; siellä on
-hyödyllisiä hyönteisiä, joista saadaan värejä; mitä harvinaisimpia
-marmorilajeja, mitä arvokkaimpia jalokiviä, metsänriistaa ja kalaa
-kaikenlaista. Mutta toiselta puolen ovat Rio Gilan ja Sierra Madren
-laajoissa eräseuduissa asustavat, riippumattomat intiaaniheimot,
-comanchit, poonit, pimat, opatat ja apachit, julistaneet julman sodan
-valkoista rotua vastaan, aikaansaaden alituisilla, leppymättömillä
-hyökkäyksillään sen, että tämä saa suorittaa kalliit maksut
-omistusoikeudestaan kaikkiin näihin rikkauksiinsa, jotka sen esi-isät
-ovat intiaaneilta ryöstäneet ja joita viimemainitut lakkaamatta
-vaativat itselleen takaisin.
-
-Sonoran tärkeimmät kaupungit ovat Guaymas, Hermosillo ja Arispe.
-
-Hermosillo, jonka nimenä ennen oli Pitic ja jonka kreivi de Raousset
-Boulbonin retkikunta on tehnyt kuuluisaksi, on Meksikon Tyynellemerelle
-suuntautuvan kaupan varastopaikka. Siinä on yli yhdeksäntuhatta
-asukasta.
-
-Tämä kaupunki on rakennettu ylätasangolle, joka vähitellen viettää
-luoteiseen merelle päin, nojautuen ja vilunarkana turvautuen kukkulaan,
-jolla on nimenä _el Cerro de la campana_, -- kellovuori. --
-Viimemainitun harjaa koristavat mahtavat kivipaadet, joita
-koskettamalla saa syntymään heleän, metallisointua muistuttavan äänen.
-
-Muuten tämä _ciudad_ on, samoin kuin sen muut amerikkalaiset
-sisarkaupungitkin, varsin likainen. Talot on rakennettu vanutetusta
-savesta, ja hämmästyen saattaa matkailija huomata kaikkialla soraläjiä,
-lokaa ja rappeutumista, mikä tekee hänen mielensä alakuloiseksi.
-
-Sillä hetkellä, jolloin tämä kertomus alkaa, toisin sanoen
-seitsemäntenätoista päivänä tammikuuta 1817 kello kolmen ja neljän
-välillä iltapäivällä, jolloin kaupungin asukkaat tavallisesti viettävät
-_siestaa_ -- päivällislepoaan -- asuntojen perähuoneissa, tarjosi
-yleensä hiljainen ja rauhallinen Hermosillon kaupunki oudon näyn.
-
-Joukko _leperoja_, gambusineja eli salakuljettajia ja varsinkin
-_rateroja_ tunkeili huutaen, uhkaillen ja ulvoen Calle de
-Rosario-kadulla. Ryhmä espanjalaisia sotilaita, -- Meksiko ei tähän
-aikaan vielä ollut luonut niskoiltaan emämaan asettamaa iestä -- yritti
-turhaan palauttaa järjestystä ja hajoittaa väkijoukkoa häikäilemättä
-iskien täysin voimin peitsensä varrella ihmisiä, jotka sattuivat heidän
-eteensä.
-
-Mutta meteli ei ottanut vaimentuakseen, vaan alkoi päinvastoin yltyä;
-varsinkin hiaqui-intiaanit, jotka olivat sekaantuneet väkijoukkoon,
-huusivat ja viittoilivat vallan hirveästi.
-
-Kaikkien talojen ikkunat olivat täpötäynnä kasvoja, miehiä ja naisia.
-Näiden katseet olivat suunnatut Cerro de la campanaan päin, jonka
-juurelta kohosi paksuja savupilviä tupruten kohti taivasta. He
-näyttivät odottavan jotakin tavallisuudesta poikkeavaa.
-
-Äkkiä kuului kovia huutoja, väkijoukko jakaantui kahtia kuin liian
-kypsä granaattiomena, ja jokainen syöksyi syrjään mitä suurimman kauhun
-ilme kasvoillaan.
-
-Muuan nuori mies, tai pikemminkin lapsi, sillä hän oli tuskin
-kuudentoista vanha, tuli näkyviin tuulispäänä ratsastaen hurjaa laukkaa
-puolivillin ratsun selässä.
-
-"Pysäyttäkää hänet!" huusivat muutamat.
-
-"Antakaa hänen mennä!" kirkuivat toiset.
-
-"_Valgamedios_!" kuiskailivat akat tehden ristinmerkin; "siinähän on
-itse paholainen."
-
-Mutta jokainen, puhumattakaan siitä, että olisi häntä pidättänyt,
-väistyi syrjään kiireen vilkkaa. Peloton nuorukainen jatkoi hurjaa
-matkaansa pilkallinen hymy huulillaan, kasvot hehkuen, silmät
-säkenöiden ja jaellen oikealle ja vasemmalle julmia iskuja
-_chicotellaan_ niille, jotka rohkenivat tulla liian lähelle häntä, tai
-niille, joita kova onni esti loittonemasta paikalta niin nopeasti kuin
-he olisivat tahtoneet.
-
-"Oi, voi! _Capista_!" valitteli muuan tyhmän näköinen ja ruumiiltaan
-atleettimainen _vaquero_, kun poika ohiratsastaessaan sivalsi häntä;
-"vieköön hänet paholainen. Senkin lurjus, joka oli vähällä minut
-kellistää. Mitä", jatkoi hän katsahdettuaan nuorukaiseen, "sehän on,
-ellen erehdy, Rafael, kummitoverini poika! Odotahan hiukan, _picaro_!"
-
-Mutisten partaansa nämä sanat hän levitti suopungin, joka oli
-kiinnitettynä hänen vyötäisilleen, ja alkoi juosta ratsastajaa kohti.
-
-Väkijoukko huomasi hänen tarkoituksensa ja paukutteli innoissaan
-käsiään.
-
-"_Bravo! Bravo_!" huudettiin.
-
-"Älä päästä häntä karkuun, Cornejo", rohkaisivat muut vaquerot
-toveriaan käsiään taputtaen.
-
-Cornejo, sillä sen tiedämme nyt olevan tuon mielenkiintoisen henkilön
-nimen, läheni huomaamatta poikaa, jonka edessä vastukset lisääntyivät
-lisääntymistään.
-
-Kun läsnäolevien huudot ilmaisivat ratsastajalle vaaran, joka häntä
-uhkasi, katsahti hän taakseen.
-
-Nyt hän huomasi vaqueron. Hänen kasvonsa kävivät kalmankalpeiksi; hän
-ymmärsi olevansa hukassa.
-
-"Päästä minut menemään, Cornejo", huudahti hän ääni itkusta väristen.
-
-"Ei, ei!" ulvoi väkijoukko. "Pidättäkää hänet! Pyydystäkää hänet!"
-
-Roskaväkeä miellytti tämä ihmisajo; se pelkäsi kadottavansa
-nähtävyyden, joka niin suuresti sitä huvitti.
-
-"Antaudu!" huudahti jättiläinen, "tai pyydystän sinut suopungillani
-kuin _ciboton_, tiedä se!"
-
-"En antaudu", vastasi poika päättävästi.
-
-Molemmat keskustelijat kiitivät edelleen, toinen jalkaisin, toinen
-ratsain.
-
-Väkijoukko seurasi heitä ilosta kirkuen.
-
-Kansajoukot ovat kaikkialla samanlaisia, raakoja ja sydämmettömiä.
-
-"Päästä minut, sanon", jatkoi jälleen poika, "tai vannon kautta
-kiirastulen siunattujen sielujen, että sinun käy huonosti!"
-
-Vaquero irvisteli ilkeästi ja pyöritti suopunkia päänsä yläpuolella.
-
-"Pane mieleesi, Rafael", sanoi hän, "kysyn viimeisen kerran, tahdotko
-antautua?"
-
-"En! Tuhat kertaa en!" huusi poika.
-
-"Herran nimeen siis!" vastasi vaquero. Suopunki viuhui ja lähti
-liikkeelle.
-
-Silloin tapahtui jotakin tavatonta.
-
-Rafael pysähdytti nopeasti hevosensa, niin että se näytti ikäänkuin
-muuttuneen graniittipatsaaksi. Heittäytyen alas satulasta hän hyppäsi
-kuin jaguari jättiläisen kimppuun, jonka hän syöksyllään kaatoi
-hiekalle, ja ennenkuin kukaan ennätti väliin, työnsi hän väkipuukon,
-jota meksikolaiset aina pitävät vyöllään, vastustajansa kurkkuun.
-
-Paksu verisuihku purskahti pojan kasvoihin, vaquero vääntelehti
-muutaman hetken, ja sitten hän jäi liikkumattomana makaamaan.
-
-Hän oli kuollut!
-
-Väkijoukko päästi kauhun huudahduksen.
-
-Salamannopeasti poika oli jälleen viskautunut satulaan ja alkanut
-jatkaa hurjaa matkaansa heiluttaen puukkoaan ja nauraen paholaisen
-naurua.
-
-Kun ensi hämmästys oli kadonnut, ja aiottiin ryhtyä murhaajaa
-takaa-ajamaan, oli hän jo hävinnyt.
-
-Ei kukaan voinut sanoa, mille suunnalle hän oli mennyt.
-
-Kuten aina käy tällaisissa tapauksissa, tuli _juez de letras_ --
-tutkintotuomari -- muassaan lauma ryysyisiä apulaisia murhapaikalle
-vasta sitten, kun se jo oli liian myöhäistä.
-
-Juez de letras, don Inigo tormentos Albaceyte, oli noin viidenkymmenen
-vuoden ikäinen lyhyt, lihava mies, joka otti espanjantupakkansa
-runsaasti koristellusta kultaisesta rasiasta ja jonka hyväntahtoisen
-näköiseen ulkomuotoon kätkeytyi mitä perinpohjaisin itaruus, lisänä
-erinomainen oveluus ja kylmäverisyys, jota mikään ei pystynyt
-järkyttämään.
-
-Vastoin luuloa ei arvoisa esivallan edustaja näyttänyt vähintäkään
-joutuvan hämilleen siitä, että murhaaja oli päässyt pakenemaan. Hän
-pudisti pari kolme kertaa päätään, antoi katseensa kiertää
-väkijoukossa, ja siristäen harmaita silmiään ja samalla filosofisesti
-työntäen nuuskaa nenäänsä hän virkkoi:
-
-"Cornejo-parka, näin täytyi hänen käydä ennemmin tai myöhemmin."
-
-"Niin", sanoi muuan lepero, "hänet on taitavasti murhattu."
-
-"Sitä minäkin juuri ajattelin", vahvisti tutkintotuomari, "sen iskun
-antaja on osannut työnsä hyvin, se veijari on ollut tehtäväänsä perin
-tottunut."
-
-"Oh, vielä mitä", vastasi lepero olkapäitään kohauttaen, "hänhän on
-vielä lapsi."
-
-"Häh! Mitä sanotte?" huudahti tuomari teeskennellen hämmästystä ja
-katsahtaen alta kulmain puhetoveriinsa. "Lapsiko?"
-
-"Melkeinpä", vastasi lepero ylpeänä siitä, että häntä näin kuunneltiin,
-"hänhän on Rafael, don Ramónin vanhin poika."
-
-"Älähän, älähän!" virkkoi tutkintotuomari salaisesti tyytyväisenä.
-"Eihän toki, se ei ole mahdollista. Rafael on korkeintaan kuudentoista
-vuoden ikäinen. Hän ei olisi antautunut riitaan Cornejon kanssa, jonka
-ei olisi tarvinnut muuta kuin puristaa häntä käsivarresta päästäkseen
-eroon."
-
-"Asia on kuitenkin siten, teidän ylhäisyytenne, mehän kaikki näimme
-tapauksen. Rafael pelasi _montéta_ don Aguilarin luona ja onni ei
-näyttänyt olleen hänelle suotuisa, ja hän menetti kaikki rahansa.
-Silloin hän raivostui ja kostaakseen sytytti talon tuleen."
-
-"_Caspita_!" huudahti tutkintotuomari.
-
-"Se, mitä minulla on kunnia kertoa teidän ylhäisyydellenne, pitää
-paikkansa. Suvaitkaa vain katsoa tuonne: savua näkyy vielä, vaikka
-rakennus onkin jo tuhkana."
-
-"Todellakin", myönsi tuomari kääntäen katseensa sille suunnalle, minne
-lepero viittasi, "ja sitten..."
-
-"Sitten hän yritti tietysti paeta", jatkoi toinen. "Cornejo aikoi hänet
-pidättää..."
-
-"Hän oli oikeassa!"
-
-"Hän oli väärässä, koska Rafael hänet kerran tappoi!"
-
-"Niinpä niinkin", myönsi tutkintotuomari, "mutta olkaa huoletta,
-ystäväni, laki kyllä kostaa hänelle."
-
-Tähän lauseeseen vastasivat läsnäolevat epäilevästi hymyillen.
-
-Vähääkään kiinnittämättä huomiotaan siihen, mikä vaikutus hänen
-sanoillaan oli, käski esivallan edustaja apulaistensa, jotka jo olivat
-tutkineet ja tyhjentäneet kuolleen taskut, viedä hänet pois ja siirtää
-hänet lähellä olevaan kirkon eteisen alle, minkä jälkeen hän palasi
-kotiinsa tyytyväisen näköisenä käsiään hykerrellen.
-
-Tutkintotuomari veti päällensä matkapukunsa, pisti pari pistoolia
-vyölleen, kiinnitti pitkän miekan kupeelleen ja nautittuaan kevyen
-päivällisen lähti ulos.
-
-Kymmenen hampaisiin asti aseistettua, voimakkailla hevosilla
-ratsastavaa _alguazilia_ odotti häntä oven ulkopuolella, ja palvelija
-piteli suitsista oivallista, mustaa ratsua, joka kärsimättömänä
-tömisteli jalkojaan ja pureskeli kuolaimiaan. Don Inigo hyppäsi
-satulaan, asettui ratsumiestensä etunenään, ja ryhmä lähti hiljaista
-ravia.
-
-"Kas niin!" puhelivat uteliaat pysähtyen seisomaan porttien pieliin.
-"Tuomari Albaceyte lähtee don Ramón Garillasin luo; huomenna saamme
-kuulla uutisia."
-
-"_Caspita_!" kuiskailivat toiset, "tuo picaro ei ansaitsisi köyttä,
-jossa saisi kiikkua."
-
-"Hm!" huomautti muuan lepero surumielisesti hymyillen. "Kautta
-kunniani, olisi sääli tuota kevytmielistä vekkulia! Hänen Cornejolle
-tekemänsä _cuchillada_ on suurenmoinen. Se vintiö on kunnollisesti
-surmattu."
-
-Mutta tutkintotuomari jatkoi edelleen matkaansa vastaten mitä
-säntillisimmin niihin tervehdyksiin, joita hänelle hänen ohimennessään
-huudettiin. Pian hän oli jo päässyt kaupungin ulkopuolelle.
-
-Silloin hän kääriytyi viittaansa.
-
-"Ovatko aseet ladatut?" kysyi hän.
-
-"Kyllä, teidän ylhäisyytenne", vastasi alguazilien päällikkö.
-
-"Hyvä! Lähdemme don Ramón Garillasin _haciendaan_. Mutta ripeästi;
-kiirehtikäämme perille ennen yön tuloa."
-
-Hevoset alkoivat laukata.
-
-
-
-
-II
-
-Hacienda del Milagro
-
-
-Hermosillon ympäristö on suorastaan erämaata.
-
-Kaupungista Hacienda del Milagroon -- Ihmeitten maatilalle -- johtava
-tie on mitä ikävin ja kuivin.
-
-Pitkien välimatkojen päässä siellä näkee vain rautatammia, kumipuita,
-Perun puita punaisine ja höysteisine terttuineen, nopaaleja ja
-kaktuksia, ainoita puita, jotka saattavat kasvaa pystysuorasti
-paahtavan auringon hehkuvien säteiden polttamassa maassa.
-
-Siellä täällä näkyy kuin katkeraksi pilkaksi vesisäiliöitten pitkiä
-seipäitä, joiden toisessa päässä on kierretystä, kovettuneesta vuodasta
-tehty sanko ja toisessa hihnoilla kiinnitetyt kivet. Mutta säiliöt ovat
-tyhjiä; niiden pohja on mustaa ja kuivettunutta mutaa, jossa kuhisee
-lukemattomia saastaisia eläviä. Hienonhienot pölypilvet, joita
-heikoinkin tuulenhenkäys synnyttää, takertuvat huohottavan matkustajan
-kurkkuun, ja jokaisen kuivettuneen korren alla heinäsirkat raivoissaan
-vaativat terveellistä yökastetta.
-
-Mutta kun äärimmäisin ponnistuksin on matkannut kolmisen penikulmaa
-näissä hehkuvankuumissa erämaissa, pysähtyy silmä nauttien lepäämään
-vihannoivaan keitaaseen, joka näyttää äkkiä nousevan hiekasta.
-
-Tämä paratiisi on Hacienda del Milagro.
-
-Siihen aikaan, jota kertomuksemme kuvaa, kuului tähän haciendaan, joka
-oli seudun rikkaimpia ja suurimpia, kaksikerroksinen päärakennus, joka
-oli rakennettu _tapiasta_ ja _adoveista_ ja jonka ruo'oista tehty
-pengermäkatto oli kovaksi tallatulla savella peitetty.
-
-Haciendaan tultiin avaran pihamaan kautta, jonka holvimaisessa portissa
-oli vahva kaksoisovi ja toisessa puoliskossa pieni käyntiluukku.
-Julkisivun puolella oli neljä huonetta; ikkunoissa oli rautaiset,
-kullatut ristikot ja sisäpuolella luukut, ja niissä oli lasiruudut,
-mikä tähän aikaan tässä maassa merkitsi kuulumatonta loistoa. Pihan eli
-_pation_ joka sivustalla oli rakennuksia, joissa sijaitsi palvelusväen,
-_peonien_, lasten y.m. asunnot.
-
-Päärakennuksen alin kerros sisälsi kolme huonetta: jonkunlaisen suuren
-eteisen, jonka kalustona oli vanhanaikaisia nojatuoleja ja
-röyhelletyllä sahviaanilla päällystettyjä leposohvia, lavea
-nopaalipuinen pöytä ja muutamia jakkaroita. Seinillä riippui moniaita
-kultakehyksisiä muotokuvia, jotka esittivät suvun jäseniä
-luonnollisessa koossa; näkyviin jätetyt orsihirret oli runsaasti
-koristettu puuleikkauksilla.
-
-Kaksoisovien kautta päästiin saliin. Pihalle päin oleva puoli oli noin
-jalan verran muuta lattiaa ylempänä; sitä peitti matto, jolla oli
-muutamia matalia, omituisilla puuleikkauksilla ja karmosiininvärisellä
-veralla päällystettyjä jakkaroita ja jalkapieluksia. Tässä huoneessa
-oli myöskin pieni, neliskulmainen, noin puolen metrin korkuinen pöytä,
-jota käytettiin ompelupöytänä; se osa oli tarkoitettu naisia varten,
-jotka siellä istuivat maurilaisten tapaan jalat ristissä. Toisella
-puolella oli samanlaisella veralla kuin jakkarat ja jalkapielukset
-päällystettyjä tuoleja. Vastapäätä ovea salin toisella puolella oli
-makuuhuone vuodekomeroineen korokkeen päässä, jolle oli sijoitettu
-juhlavuode, ja tätä kaunistivat lukemattomat kultauskoristeet sekä
-kulta- ja hopeanauhuksilla ja tupsuilla kirjaillut verhot. Lakanat ja
-päänalaisten päälliset olivat valmistetut mitä hienoimmasta kankaasta,
-ja niitä reunusti pitsi.
-
-Päärakennuksen takana oli toinen piha, missä sijaitsivat taloushuoneet
-ja _corral_; tämän pihan takana avautui laaja puutarha, jota ympäröivät
-muurit. Se oli yli sata syltä laaja, ja siellä kasvoi, se kun oli
-suunniteltu englantilaiseen tapaan, ulkomaisia puita ja kasveja.
-
-Haciendassa vietettiin juhlaa.
-
-Oli juuri _mantaza del ganado_, -- karjan teurastusaika, -- ja peonit
-olivat muutaman askelen päähän haciendasta laittaneet aitauksen, johon
-he päästivät elukat. He eroittivat laihat lihavista, jotka yksitellen
-päästettiin aitauksesta.
-
-Puolikuunmuotoisella lyömäaseella, jossa oli terävät piikit jalanmitan
-päässä toisistaan, leikkasi vaquero, joka oli piiloutunut aitauksen
-veräjän luo, perin taitavasti eläinparkojen takajalkojen kintereet
-poikki sitä mukaa kuin ne juoksivat hänen ohitseen.
-
-Jos hän sattumalta iski harhaan, mikä tapahtui harvoin, ratsasti toinen
-vaquero täyttä lentoa eläimen perään, sinkautti suopungin sen sarviin
-ja piti sitä paikallaan, kunnes edellinen oli leikannut jänteet poikki.
-
-Huolettomana nojautuen haciendan porttia vastaan näytti muuan
-nelisenkymmenen ikäinen mies, jolla oli yllään aatelisen tilanomistajan
-upea puku, olkapäillä loistavanvärinen _zarape_, ja jonka päätä
-vähintäin viisisataa piasteria maksanut panamahattu suojeli laskevan
-auringon viime säteiltä, johtavan tätä työtä, polttaen maissipaperista
-kierrettyä savukettaan.
-
-Hän oli ylhäisen näköinen herra, jolla oli hoikka, sorea, hiukan
-notkoselkäinen, mutta varsin suhteellinen vartalo; hänen hienot
-kasvonpiirteensä, joissa oli lujuutta ja varmuutta, todistivat
-vilpittömyyttä, rohkeutta ja ennen kaikkea rautaista tahtoa. Hänen
-suuret, mustat silmänsä, jotka olivat tuuheitten kulmakarvojen
-varjossa, olivat verrattoman kauniit, mutta heti kun tavallista
-suurempi vastoinkäyminen nosti hänen ruskettuneelle iholleen punertavan
-kajastuksen, kävi hänen katseensa kiinteäksi ja niin voimakkaaksi,
-ettei kukaan voinut sitä kestää, vaan se pani rohkeimmankin epäröimään
-ja vapisemaan.
-
-Äärimmäinen hienous ja ennen kaikkea hänen olemuksessaan esiintyvä
-ylimystön leima ilmaisivat heti ensi silmäykseltä, että tämä mies
-kuului puhtaaseen ja jaloon kastilialaiseen rotuun.
-
-Hän olikin don Ramón Garillas de Saavedra, vastikään kuvailemamme
-Hacienda del Milagron omistaja.
-
-Don Ramón Garillas kuului espanjalaiseen sukuun, jonka päämies oli
-ollut Cortezin paraimpia upseereita ja asettunut asumaan Meksikoon
-senjälkeen, kun tuo nerokas seikkailija niin ihmeellisellä tavalla oli
-valloittanut tämän maan.
-
-Ruhtinaallisen omaisuuden perijänä, mutta espanjalaisten viranomaisten
-hylkäämänä, koska hän oli mennyt naimisiin erään sekarotuisen
-aztekinaisen kanssa, hän oli kokonaan antautunut maittensa viljelykseen
-ja laajojen tilustensa parantamiseen.
-
-Oltuaan seitsemäntoista vuotta naimisissa hän oli nyt suuren perheen
-päänä; siihen kuului kuusi poikaa ja kolme tytärtä, siis kaikkiaan
-yhdeksän lasta, joista Rafael, sama, jonka olemme nähneet niin
-häikäilemättä surmaavan vaqueron, oli vanhin.
-
-Don Ramónin ja doña Jesusitan avioliitto oli vain sovinnaisliitto, joka
-oli solmittu pelkästään omaisuuden takia, mutta kuitenkin se teki
-heidät verrattain onnellisiksi; sanomme verrattain, sillä kun nuori
-tyttö oli päässyt luostarista vain mennäkseen naimisiin, eivät he
-olleet koskaan rakastaneet toisiaan, mutta sen sijaan oli heidän
-välillään hellä, vilpitön kiintymys.
-
-Doña Jesusita kulutti aikansa askareissa, jotka lasten tähden olivat
-välttämättömät, elellen intiaaninaistensa parissa; hänen miehensä taas,
-joka täydellisesti oli kiintynyt tilanomistajan elämän tuomiin
-velvollisuuksiin, oleskeli melkein alituisesti vaquerojensa, peoniensa
-ja metsästäjiensä seurassa, niin ettei nähnyt vaimoaan muuta kuin
-muutamien minuuttien aikana ruokapöydässä, ja väliin hän jäi
-kokonaisiksi kuukausiksi metsästämään Rio Gilan rannoille.
-
-Meidän on kuitenkin lisättävä, että ollessaan joko poissa taikka kotona
-don Ramón piti mitä suurinta huolta siitä, ettei hänen vaimoltaan
-puuttunut mitään ja että hän sai pienimmätkin päähänpistonsa
-täytetyiksi, säästämättä rahaa tai vaivoja hankkien hänelle, mitä hän
-näytti toivovan.
-
-Doña Jesusita oli viehättävän kaunis ja enkelimäisen herttainen; hän
-näytti, jollei mielellään, niin ainakin suuremmitta vaikeuksitta
-mukautuneen siihen elämään, johon hänen puolisonsa oli pakottanut hänet
-alistumaan, mutta hänen suurista, mustista, kaihoisista silmistään,
-hänen kasvojensa kalpeudesta ja ennen kaikkea siitä surumielisyyden
-vivahduksesta, joka alinomaa varjosti hänen himmeänvalkoista otsaansa,
-oli helppo päättää, että tässä hurmaavassa kuvapatsaassa asuva palava
-sielu sekä tämä sydän, joka ei tuntenut edes omaa itseään, oli kokonaan
-suunnannut huomionsa lapsiinsa, että hän ihaili näitä kaikkein
-kauneimman ja pyhimmän rakkauden, äidinrakkauden, koko neitseellisellä
-voimalla.
-
-Mitä don Ramóniin tulee, niin hän oli aina hyvä ja huomaavainen
-vaimolleen, jota hän ei ollut vaivautunut tutkistelemaan, ja niin
-hänellä oli oikeus pitää vaimoaan maailman onnellisimpana olentona,
-jollainen tämä olikin senjälkeen, kun Jumala oli suonut hänen tulla
-äidiksi.
-
-Aurinko oli vähän aikaa sitten mennyt mailleen, taivaalta rupesi
-vähitellen katoamaan purppurainen värivivahdus, samalla kun tuli yhä
-hämärämpi. Jokunen tähti alkoi jo tuikkia taivaalla ja iltatuuli virisi
-niin pirteänä, että se yöksi ennusti kauheata myrskyä, jollaisia näillä
-seuduilla saa nähdä usein puhkeavan.
-
-Käskettyään huolellisesti sulkea jäljellä olevan osan karjaa aitaukseen
-_mayoral_ kutsui koolle vaquerot ja peonit, ja kaikki suuntasivat
-kulkunsa haciendaan, mistä iltakello heille ilmoitti, että levon hetki
-vihdoinkin oli käsillä.
-
-Kun taloudenhoitaja kulki viimeisenä isäntänsä ohitse tervehtien
-kumartamalla, kysyi tämä häneltä:
-
-"Kuulehan, Eusebio, montako nautaa meillä on tänä vuonna?"
-
-"Neljäsataa viisikymmentä, _mi amô_ (isäntäni)", vastasi mayoral,
-suurikokoinen, kuiva ja laiha mies, jonka pää oli jo harmaantunut ja
-jonka kasvot olivat parkitun nahanpalasen näköiset, pysäyttäen
-hevosensa ja ottaen päästään hattunsa, "siis seitsemänkymmentäviisi
-enemmän kuin viime vuonna; naapurimme jaguarit ja apachit eivät ole
-tehneet meille suuria vahinkoja viime aikoina."
-
-"Se on sinun ansiotasi, Eusebio", sanoi don Ramón. "Valppautesi on
-ollut erinomainen; minä osaan kyllä sen palkita."
-
-"Paras palkkioni on se kaunis kiitos, jonka teidän armonne juuri on
-minulle lausunut", vastasi mayoral, jonka karkeat kasvot loistivat
-tyytyväisyyden hymystä.-"Eikö minun pitäisi huolehtia samalla tavalla
-siitä, mikä kuuluu teille, kuin jos se olisi omaani?"
-
-"Kiitos", vastasi aatelismies liikuttuneena pusertaen palvelijansa
-kättä. "Tiedän sinun olevan minulle uskollinen."
-
-"Elämässä ja kuolemassa, herrani; äitinihän on imettänyt teitä, minä
-kuulun teille ja teidän perheeseenne."
-
-"Mennään nyt jo, Eusebio!" puhui haciendero iloisena. "Illallinen on
-valmis, señora on varmaankin jo pöydässä, älkäämme antako hänen odottaa
-meitä pitempään."
-
-He astuivat molemmat patioon, ja Eusebio, kuten don Ramón oli häntä
-nimittänyt, valmistautui sulkemaan portit, mikä hänen oli tapana tehdä
-joka ilta.
-
-Sillä aikaa don Ramón astui haciendan ruokasaliin, jonne kaikki
-vaquerot ja peonit olivat kokoontuneet.
-
-Tämän ruokasalin koko keskiosan valtasi suunnattoman iso pöytä.
-Ympärillä oli nahalla päällystettyjä penkkejä ja kaksi puuleikkauksilla
-koristettua nojatuolia, jotka olivat määrätyt don Ramónille ja
-señoralle. Näiden takana seinällä riippui neljä jalkaa korkea
-norsunluinen Kristuksenkuva kahden taulun välissä, joista toinen
-esitti Jesusta Öljymäellä ja toinen vuorisaarnaa. Siellä täällä
-irvistelivät kalkilla valkaistuille seinille ripustettuina isännän
-metsästysretkillään tappamien jaguarien, puhvelien tai hirvien päät.
-
-Pöydässä oli runsaasti _lahuota_, sakeaa, maissijauhoista ja lihasta
-valmistettua keittoa, _pucheroa_ eli _olla podridaa_ ja _pepiania_;
-määrätyissä paikoissa pöytää oli _mezcal-palloja_ ja vesikarahveja.
-Hacienderon viittauksesta alkoi ateria. Vähän myöhemmin puhkesi rajuna
-aikaisemmin uhannut myrsky.
-
-Satoi rankasti. Joka hetki kirkkaat salamat saivat valot huoneessa
-tuntumaan himmeiltä, ja niitä seurasi hirvittävä ukkosenjyrinä.
-
-Aterian lopulla myrsky kävi niin kovaksi, että yhtyneiden
-luonnonvoimien aikaansaama melu esti kuulemasta puhetta.
-
-Ukkonen purkautui kauhistuttavan väkevänä, tuulenpuuska syöksyi saliin
-rikottuaan ikkunan, kaikki valot sammuivat ja läsnäolevat tekivät
-peloissaan ristinmerkin.
-
-Tällä hetkellä alkoi haciendan portilla kello kouristuksentapaisesti
-kajahdella, ja tuiki epäinhimillinen ääni huusi kaksi eri kertaa:
-
-"Auttakaa!... auttakaa!"
-
-"Kautta Kristuksen veren!" huudahti don Ramón syöksyen huoneesta.
-"Tasangolla surmataan joku."
-
-Kaksi laukausta kajahti melkein samaan aikaan, halki ilman kuului
-tuskanhuuto, ja kaikki vaipui taas kaamean hiljaisuuden valtaan.
-
-Kalpea salama halkaisi pimeyden, ukkonen jyrähti peloittavasti, ja
-sitten don Ramón ilmestyi jälleen huoneen kynnykselle kantaen sylissään
-taintunutta miestä.
-
-Vieras laskettiin penkille, ja hänen ympärillään oli touhua.
-
-Tämän miehen kasvot samoin kuin hänen vaatepartensakaan eivät olleet
-tavallisuudesta poikkeavia; kuitenkaan ei Rafael, don Ramónin vanhin
-poika, voinut hänet huomattuaan pidättää kauhua ilmaisevaa elettä, ja
-hänen kasvonsa kalpenivat.
-
-"Voi!" mutisi hän hiljaa, "sehän on juez de letras!"
-
-Hän oli tosiaankin se tutkintotuomari, jonka olemme nähneet matkaavan
-Hermosillosta niin upeassa asussa.
-
-Hänen sateessa kastuneet pitkät hiuksensa valuivat hänen rinnalleen, ja
-puku oli epäjärjestyksessä, veren tahrima ja monesta kohdasta
-repeytynyt. Oikea käsi puristi laukaistun pistoolin perää.
-
-Don Ramón oli myöskin tuntenut hänet rikosasiain tuomariksi ja oli
-tiedottomasti luonut poikaansa pikaisen silmäyksen, jota tämä ei voinut
-kestää.
-
-Doña Jesuitan ja hänen naistensa ymmärtäväisen hoidon ansiosta
-tutkintotuomari hengähti syvään, avasi haristavat silmänsä, joilla hän
-tirkisteli ympärillään olevaa seuruetta, näkemättä aluksi mitään ja
-tullen vähitellen tuntoihinsa.
-
-Yhtäkkiä syvä punastus peitti hänen otsansa, joka oli ollut hetki
-sitten aivan kalvakka, ja hänen silmänsä välähtivät. Suunnaten don
-Rafaeliin katseen, joka naulitsi hänet lattiaan näkymättömän
-kauhistuksen saaliina, hän nousi ylös vaivalloisesti lähestyen nuorta
-miestä, joka näki hänen tulevan uskaltamatta tätä väistää, laski
-kätensä raskaasti pojan olkapäälle ja kääntyen _peonien_ puoleen, jotka
-olivat kauhuissaan näkemästään ja jotka eivät ymmärtäneet tästä mitään,
-sanoi juhlallisesti:
-
-"Minä, don Inigo Tormentes Albaceyte, Hermosillon kaupungin
-tutkintotuomari, pidätän tämän miehen kuninkaan nimessä, syytettynä
-murhasta."
-
-"Armoa!" huusi Rafael, langeten polvilleen ja väännellen käsiään
-epätoivoisena.
-
-"Voi! voi!" huudahti äitiparka ja vaipui takaisin tuolilleen
-pyörtyneenä.
-
-
-
-
-III
-
-Tuomio.
-
-
-Seuraavana aamuna aurinko nousi sädehtivänä taivaanrannalle. Yöllinen
-myrsky oli täydellisesti selvittänyt taivaan, joka oli nyt syvän
-sininen; linnut visertelivät iloisina lehtien alle kätkeytyneinä, ja
-koko luonto näytti saaneen takaisin tavanomaisen juhlavan ilmeen.
-
-Kello soi iloisesti Hacienda del Milagrossa; palvelijat alkoivat
-hajaantua joka taholle, jotkut vieden hevosia laitumelle, toiset ajaen
-karjaa keinotekoiselle preirialle, toiset taas suunnaten kulkunsa
-niityille, kun taas jäljelle jääneet olivat patiolla lypsämässä lehmiä
-ja korjaamassa hurrikaanin tekemiä vaurioita.
-
-Edellisen yön myrskyn jättämät ainoat jäljet olivat kaksi upeaa
-kuollutta jaguaria pötköllään haciendan portin edessä, ei kaukana
-puoliksi ahmitun hevosen raadosta.
-
-Eusebio, joka käveli ympäri patiota tarkkaillen huolellisesti toisten
-puuhia, määräsi hevosen kalliit varusteet otettavaksi pois ja
-puhdistettavaksi ja jaguarit nyljettäviksi; kaikki tämä suoritettiin
-niin pian kuin suinkin mahdollista.
-
-Kuitenkin Eusebio tunsi itsensä hyvin levottomaksi; don Ramón, joka oli
-yleensä ensimmäisenä liikkeellä haciendalla, ei ollut vielä ilmestynyt.
-
-Edellisenä iltana juez de letrasin hirveän syytöksen jälkeen
-hacienderon vanhinta poikaa kohtaan oli don Ramón käskenyt
-palvelijoittensa poistua. Kun hän sitten itse, vaimonsa kyynelistä ja
-rukouksista välittämättä, oli tukevasti köysillä sitonut poikansa, oli
-hän opastanut don Inigo d'Albaceyten erääseen yksinäiseen huoneeseen,
-johon molemmat sulkeutuivat jääden sinne hyvin myöhään yöllä.
-
-Mitä oli tapahtunut tämän keskustelun kuluessa, jolloin varmaankin oli
-ratkaistu Rafaelin kohtalo? Ei kukaan sitä tiennyt, Eusebio yhtä vähän
-kuin muut.
-
-Opastettuaan don Inigon huoneeseen, jonka oli laitattanut kuntoon häntä
-varten, ja toivotettuaan hänelle hyvää yötä don Ramón palasi poikansa
-luo, jonka vieressä äitiparka yhä itki. Lausumatta sanaakaan hän otti
-pojan käsivarsilleen ja kantoi hänet makuuhuoneeseensa, missä laski
-hänet permannolle vuoteensa viereen. Sitten haciendero lukitsi oven ja
-asettui makaamaan, kaksi pistoolia kätensä ulottuvilla. Yö kului näin
-loppuun, isän ja pojan pimeässä luodessa toisiinsa katseita kuin metsän
-eläimet ja äidin polvistuneena vuodattaessa kyyneleitä kynnyksellä, kun
-hänen ei ollut lupa itse huoneeseen astua, hiljaa itkien esikoisensa
-puolesta, joka pian, sen hän kauhistuen saattoi aavistaa, häneltä
-ainiaaksi riistettäisiin.
-
-"Hm!" mutisi mayoral itsekseen, pureskellen lainkaan sitä huomaamatta
-sammuneen savukkeensa päätä, "mitähän tästä kaikesta tullee? Don Ramón
-ei ole se mies, joka armahtaa, hän ei tingi kunniastaan. Jättääkö hän
-siis poikansa oikeuden käsiin? Vielä mitä! Sitä hän ei tee. Mutta mitä
-hän siis tekee?" Kunnianarvoisa mayoral ei ollut vielä päässyt
-pitemmälle päätelmissään, kun don Inigo ja don Ramón näyttäytyivät
-pihalla.
-
-Molempien miesten kasvoilla oli kova ilme. Varsinkin hacienderon katse
-oli synkkä kuin yö.
-
-"No, Eusebio", sanoi don Ramón lyhyesti, "satuloi hevonen ja varusta
-nelimiehinen turvajoukko saattamaan tätä herraa Hermosilloon."
-
-Mayoral kumarsi kunnioittavasti ja antoi heti tarpeelliset käskyt.
-
-"Kiitän teitä tuhannesti", jatkoi don Ramón kääntyen tuomarin puoleen.
-"Te pelastitte kotini kunnian."
-
-"Älkää olko minulle niin kiitollinen", vastasi don Inigo. "Vannon, että
-eilen illalla kaupungista lähtiessäni minulla ei ollut vähäisintäkään
-aikomusta olla teille mieliksi."
-
-Haciendero liikahti.
-
-"Asettukaa minun asemaani. Minä olen ennen kaikkea tutkintotuomari.
-Joku henkilö murhataan, kelvoton heittiö kylläkin, sen myönnän, mutta
-ihminen kuitenkin, vaikka huonointa lajia; murhaaja tunnetaan, hän
-ratsastaa täyttä lentoa kaupungin lävitse keskellä kirkasta päivää
-kaikkien nähden ja uskomattoman julkeasti. Mitä minun tuli tehdä?
-Ryhtyä häntä takaa-ajamaan, sitä en ollenkaan epäillyt."
-
-"Se on totta", myönsi don Ramón kumartaen.
-
-"Ja paha minut siinä peri, kun ne lurjukset, jotka minua seurasivat,
-hylkäsivät minut kuin pelkurit myrskyn ollessa pahimmillaan
-piiloutuakseen jonnekin, en tiedä minne. Vastoinkäymisen kukkuraksi
-ryhtyi pari harvinaisen suurta jaguaria minua ahdistamaan; ne olivat
-kimpussani niin lähellä, että olin jo putoamaisillani maahan kuin
-möhkäle porttinne luona. Ammuin niistä tosin yhden, mutta toinen oli
-perin vähällä tarttua minuun hampaillaan, kun tulitte avukseni.
-Saattaisinko tämän jälkeen vangita sen miehen pojan, joka oman
-henkensä uhalla on pelastanut henkeni? Se olisi mitä mustinta
-kiittämättömyyttä."
-
-"Vielä kerran kiitän teitä."
-
-"Ah ei! Mehän olemme kuitit, siinä kaikki. En puhu mitään muutamasta
-tuhannesta piasterista, jotka minulle olette antanut, koska niillä vain
-tukin ilvesteni suut; mutta huolehtikaa siitä, don Ramón, ettei
-poikanne toistamiseen joudu käsiini, sillä en tiedä, miten hänet
-silloin voisin pelastaa."
-
-"Olkaa huoleti, don Inigo, poikani ei joudu käsiinne."
-
-Haciendero lausui nämä sanat niin synkällä äänenpainolla, että tuomari
-kääntyi hätkähtäen.
-
-"Varokaa, mitä teette!" lausui hän.
-
-"Olkaa huoleti", vastasi don Ramón, "tahdon vain pitää huolta siitä,
-ettei poikani joudu mestauslavalle ja siten häväise nimeäni."
-
-Samassa tuotiin hevonen. Rikosasiain tutkintotuomari heittäytyi
-satulaan.
-
-"Kas niin, hyvästi don Ramón", sanoi hän suopeasti, "olkaa varovainen.
-Se nuorukainen voi vielä parantaa tapansa, hän on vain vähän vilkas
-eikä mitään muuta."
-
-"Hyvästi, don Inigo d'Albaceyte", vastasi haciendero kuivasti, mikä ei
-kaivannut mitään vastausta.
-
-Tuomari pudisti päätään ja iskien molemmat kannukset hevosen kylkiin
-lähti ratsastamaan täyttä ravia saattojoukkonsa seuraamana, vielä
-viimeisen kerran kädellään viitattuaan tilanomistajalle hyvästiksi.
-
-Tämä seurasi häntä katseillaan niin kauan kuin voi hänet eroittaa,
-minkä jälkeen hän ripein askelin palasi haciendaan.
-
-"Eusebio", sanoi hän mayoralille, "soittakaa kelloa, niin että saadaan
-koolle kaikki peonit ynnä muut haciendan palvelijat."
-
-Katsahdettuaan hämmästyneenä isäntäänsä mayoral kiirehti panemaan
-toimeen saamansa käskyn.
-
--- Mitä tämä kaikki tarkoittaa? -- kysyi hän itseltään.
-
-Kellon soidessa maatilan kaikki väki riensi paikalle tietämättä, mistä
-tämä tavallisuudesta poikkeava kokoonkutsuminen johtui.
-
-Pian he kaikki olivat kokoontuneet suureen saliin, jota käytettiin
-ruokailuhuoneena. Mitä täydellisin hiljaisuus vallitsi heidän
-keskuudessaan. Salainen pelko ahdisti heidän sydäntään. He aavistivat,
-että jotakin kauheata oli tulossa.
-
-Muutaman minuutin odotuksen jälkeen doña Jesusita astui huoneeseen
-lastensa, paitsi Rafaelin, ympäröimänä ja asettui korokkeelle, joka oli
-laitettu huoneen toiseen päähän.
-
-Hänen kasvonsa olivat kalpeat, hänen punertavat silmänsä osoittivat,
-että hän oli itkenyt.
-
-Sitten tuli don Ramón.
-
-Hänellä oli yllään musta samettipuku, jossa ei ollut koristuksia.
-Raskaat kultavitjat riippuivat hänen rinnallaan, päässä oli
-leveäreunainen, kotkansulalla koristettu musta huopahattu, ja pitkä,
-kiiltäväksi hangattu miekka riippui hänen vasemmalla kupeellaan.
-
-Hänen otsansa oli rypyssä, ja kulmakarvat olivat koholla mustien
-silmien yllä, jotka näyttivät sinkoavan salamoita.
-
-Läsnäolevat värisivät pelosta. Don Ramón Garillas oli pukeutunut
-tuomarinpukuunsa.
-
-Jollekulle siis tultaisiin antamaan tuomio.
-
-Mutta kenelle?
-
-Kun don Ramón oli asettunut vaimonsa oikealle puolelle, antoi hän
-merkin.
-
-Mayoral poistui huoneesta. Hetken perästä hän tuli takaisin Rafaelin
-seurassa.
-
-Nuorukainen oli paljain päin, ja hänen kätensä oli sidottu selän
-taakse.
-
-Katse alas luotuna, kasvot kalpeina hän asettui isänsä eteen, jota hän
-kunnioittavasti tervehti.
-
-Siihen aikaan, jota kertomuksemme koskee, oli varsinkin keskuksista
-kaukana olevissa maissa, jotka jatkuvasti olivat alttiina intiaanien
-hyökkäyksille, perheen päämiehellä vielä säilynyt täysin puhtaana se
-patriarkallinen arvovalta, jota meidän turmeltunut sivistyksemme kaikin
-voimin koettaa vähentää ja hävittää.
-
-Isä oli perheessään itsevaltias. Hänen tuomiostaan ei voinut vedota, ja
-se pantiin mutisematta ja vastustuksetta täytäntöön.
-
-Maatilan väestö tunsi isäntänsä lujan luonteen ja leppymättömän tahdon.
-He tiesivät, ettei hän milloinkaan antanut anteeksi ja että hän piti
-kunniataan elämääkin kalliimpana. Sentähden he epämääräisen
-pelontunteen vallassa valmistautuivat olemaan läsnä näytelmässä, jota
-isä ja poika kohta esittäisivät.
-
-Don Ramón nousi, loi läsnäoleviin synkän katseen ja heittäen hattunsa
-jalkojensa juureen sanoi kolkolla äänellä:
-
-"Kuulkaa nyt kaikki. Kuulun vanhaan kristittyyn sukuun, jonka esi-isät
-eivät koskaan ole tehneet rikosta. Kunniaa on suvussani aina pidetty
-kalleimpana. Tämän kunnian, jonka esi-isäni ovat minulle jättäneet
-tahrattomana ja jota olen koettanut pitää puhtaana, on vanhin poikani,
-nimeni perijä, vastikään häipymättömästi häväissyt. Eilen hän on
-Hermosillossa eräässä pelipaikassa kinastelun johdosta sytyttänyt talon
-palamaan, niin että koko kaupunki oli vaarassa syttyä tuleen, ja kun
-muuan mies ryhtyi häntä pidättämään hänen paetessaan, surmasi hän tämän
-puukoniskulla. Mitä on sanottava nuorukaisesta, jolla on näin nuorella
-iällä tällaiset pedon vaistot? Oikeus on pantava täytäntöön, kautta
-Jumalan! Tahdon julistaa ankaran tuomion!"
-
-Tämän lausuttuaan don Ramón pani kätensä ristiin rinnalleen ja näytti
-malttavan mieltään.
-
-Kukaan ei uskaltanut lausua sanaakaan syytetyn puolustukseksi. Kaikkien
-päät olivat alas painuneina, ja heidän rintansa huohottivat.
-
-Rafaelia hänen isänsä palvelijat rakastivat hänen pelkäämättömyytensä
-takia, joka ei tuntenut mitään vastuksia, ja siksi että hän osasi niin
-mainiosti ratsastaa ja käyttää kaikkia aseita, ynnä ennen kaikkea hänen
-avomielisyytensä ja hyväsydämisyytensä takia, jotka olivat hänen
-luonteensa peruspiirteitä. Varsinkin tässä maassa pidettiin ihmishenkeä
-vähäarvoisena, ja siksi jokainen oli sydämessään valmis antamaan
-anteeksi nuorukaiselle ja pitämään hänen rikostaan vain kuumaverisyyden
-ja äkkipikaisuuden seurauksena.
-
-Doña Jesusita nousi. Estelemättä hän oli aina alistunut miehensä
-tahtoon, jota hän jo aikoja sitten oli oppinut kunnioittamaan. Paljas
-ajatuskin puolison vastustamisesta kauhistutti häntä ja pani hänet
-värisemään, mutta koko hänen sielunsa rakastavat voimat olivat
-keskittyneet hänen sydämeensä. Hän jumaloi lapsiaan, varsinkin
-Rafaelia, jonka raju luonne enemmän kuin muut tarvitsi äidin
-huolenpitoa.
-
-Hän sanoi puolisolleen itkusta väräjävällä äänellä:
-
-"Ajattele, että Rafael on vanhin poikasi, että hänen rikoksensa, niin
-raskas kuin se onkin, ei kuitenkaan saata olla anteeksiantamaton
-silmissäsi, että olet hänen isänsä ja että minä, minä..." Voihkien hän
-vaipui polvilleen, risti kätensä ja puhkesi rajuun itkuun. "Rukoilen
-sinua säälimään. Armoa! Armoa lapselleni!"
-
-Don Ramón nosti kylmästi ylös vaimonsa, jonka kasvoilla vuoti kyyneliä,
-ja pakoitettuaan hänet istuutumaan jälleen nojatuoliin virkkoi:
-
-"Ennen kaikkea juuri isänä minulla tulee sydämen olla ilman armoa!
-Rafael on murhaaja ja murhapolttaja; hän ei enää ole poikani!"
-
-"Mitä aiot tehdä?" kysyi doña Jesusita kauhistuneena.
-
-"Se ei kuulu sinuun!" vastasi don Ramón tylysti; "aion yksin pitää
-huolta kunniastani. Riittää, kun tiedät, että tämä rikos on viimeinen,
-minkä poikasi tekee."
-
-"Ah!" voihki äiti, "tahdotko siis olla hänen pyövelinsä!"
-
-"Olen hänen tuomarinsa", vastasi leppymätön aatelismies peloittavasti.
-"Eusebio, varusta lähtövalmiiksi kaksi hevosta."
-
-"Jumalani! Jumalani!" voivotteli vaimoraukka rientäen poikansa luokse,
-jonka sulki syliinsä, "eikö kukaan tule avukseni?"
-
-Kaikki läsnäolevat pysyivät vaiti. Don Ramón ei itsekään voinut
-pidättää kyyneltä.
-
-"Ah!" huudahti äiti ilosta mielettömänä, "hän on pelastettu! Jumala on
-hellyttänyt tuon rautaisen miehen sydämen!"
-
-"Erehdyt", keskeytti don Ramón työntäen tylysti hänet pois; "poikasi ei
-enää kuulu minulle, minä olen tuominnut hänet!"
-
-Samalla hän suuntasi poikaansa teräksenkylmän katseen lausuen
-peloittavalla äänenpainolla, joka väkisinkin pani nuorukaisen
-vapisemaan:
-
-"Rafael, tästä hetkestä alkaen et enää kuulu tähän yhteiskuntaan, jossa
-olet herättänyt kauhua rikoksillasi. Tuomitsen sinut elämään ja
-kuolemaan metsän petojen keskuudessa."
-
-Kun tämä kauhistava tuomio oli langetettu, astui doña Jesusita pari
-askelta horjuen ja kaatui selälleen.
-
-Hän oli pyörtynyt.
-
-Tähän hetkeen asti oli Rafael suurin ponnistuksin voinut pidättää
-sielussaan liikkuvat tunteet puhkeamasta esille, mutta tämän viimeisen
-kohtauksen vuoksi hän ei kauemmin jaksanut itseään hillitä. Hän syöksyi
-äitinsä luo kyyneliä vuodattaen ja sydäntäsärkevällä äänellä valittaen:
-
-"Äiti! äiti!"
-
-"Tule!" sanoi don Ramón laskien kätensä hänen olalleen. Poika pysähtyi
-horjuen kuin juopunut.
-
-"Katsokaa, isä, katsokaahan!" huudahti hän säälittävästi nyyhkyttäen,
-"äiti kuolee!"
-
-"Sinä juuri olet hänet surmannut", vastasi haciendero kylmästi.
-
-Rafael kääntyi ympäri kuin käärmeen pistämänä. Hän katsahti isäänsä
-oudosti ja hammasta purren ja otsa kalpeana sanoi hänelle:
-
-"Tappakaa minut, isä, sillä vannon, että samoin kuin te olette ollut
-vailla sääliä äitiäni ja minua kohtaan, samoin minä, jos jään eloon,
-olen yhtä armoton teille!"
-
-Don Ramón loi häneen halveksivan katseen.
-
-"Menkäämme!" virkkoi hän.
-
-"Menkäämme!" kertasi nuorukainen lujasti.
-
-Doña Jesusita, joka alkoi palata tajuihinsa, kuuli kuin unessa poikansa
-lähtevän.
-
-"Rafael! Rafael!" huusi hän toivottomana.
-
-Nuorukainen epäröi hetkisen, sitten hän yhdellä hyppäyksellä syöksyi
-äitinsä luo ja sulki hänet hurjan iloisena syliinsä. Mutta kohta hän
-palasi isänsä luokse lausuen:
-
-"Nyt voin kuolla, kun olen sanonut hyvästi äidille!"
-
-He lähtivät ulos.
-
-Kohtauksesta lamautuneina läsnäolevat hajaantuivat keskustelematta
-vaikutelmistaan, mutta syvän surun vallassa.
-
-Poikansa hellyydenosoituksista oli äitiparka uudelleen menettänyt
-tajuntansa.
-
-
-
-
-IV
-
-Äiti
-
-
-Kaksi hevosta, joita Eusebio piteli suitsista, odotti haciendan
-portilla.
-
-"Seuraanko teidän armoanne?" kysyi taloudenhoitaja.
-
-"Et!" vastasi haciendero kuivasti.
-
-Hän nousi satulaan ja asetti poikansa poikkipuolin eteensä.
-
-"Vie takaisin toinen hevonen, en tarvitse sitä", käski hän.
-
-Iskien kannukset ratsunsa kylkiin, joka hirnahti tuskasta, hän lähti
-täyttä vauhtia liikkeelle.
-
-Eusebio palasi taloon surullisena pudistellen päätään.
-
-Heti kun hacienda oli hävinnyt näkyvistä erään notkon taakse, pysähtyi
-don Ramón, veti silkkisen nenäliinan taskustaan, sitoi poikansa silmät
-lausumatta hänelle sanaakaan ja jatkoi jälleen matkaansa.
-
-Matka kesti kauan erämaassa. Siinä oli jotakin synkkää, joka teki
-mielen kolkoksi.
-
-Tämä mustiin puettu ratsastaja vaiteliaana kulkemassa hiekkakenttää
-pitkin, pidellen satulansa kaarella köysillä sidottua poikaa, jonka
-hermostuneet vavistukset ja hytkähdykset ilmoittivat olevan elossa, oli
-niin turmiota uhkaavan ja oudon näköinen, että hän olisi herättänyt
-pelontunteen rohkeimmassakin miehessä.
-
-Kului moniaita tunteja isän ja pojan vaihtamatta sanaakaan keskenään.
-Aurinko alkoi painua taivaanrannan taakse, ja muutamia tähtiä jo
-ilmestyi tummansiniselle taivaalle. Hevonen yhä juoksi.
-
-Erämaa alkoi hetki hetkeltä näyttää yhä synkemmältä ja villimmältä.
-Kaikki kasvullisuuden merkit olivat hävinneet, vain siellä täällä
-aikojen kuluessa vaalenneet luukasat muodostivat hiekkaan valkoisia
-täpliä. Petolintuja leijaili hitaasti ratsastajan yllä kimeästi
-kirkuen, ja synkissä salaperäisissä _chaparaleissa_ asustelevat
-petoeläimet aloittivat illan tullen kaameasti kiljuen yölliset, kolkot
-konserttinsa.
-
-Näillä seuduilla ei tunneta lainkaan hämärää. Heti kun aurinko on
-mennyt mailleen, vallitsee täydellinen yö.
-
-Don Ramón ratsasti yhä täyttä lentoa.
-
-Hänen poikansa ei ollut kääntynyt hänen puoleensa rukouksella tai
-valituksilla.
-
-Kellon lähetessä kahdeksaa illalla ratsastaja vihdoin pysähtyi. Tätä
-kiihkeää ratsastusta oli kestänyt kello kymmenestä asti. Hevonen, jonka
-rinta korisi kumeasti, oli kompastua joka askelella.
-
-Don Ramón silmäili ympärilleen. Hänen huulilleen ilmestyi
-tyytyväisyyden hymy.
-
-Joka puolella avautuivat erämaan suunnattomat hiekkalakeudet. Vain
-yhdellä suunnalla häämötti taivaanrannalla aarniometsä oudonnäköisenä
-varjokuvana, joka kaameana keskeytti maiseman yhtenäisyyden.
-
-Don Ramón astui alas hevosen selästä, laski poikansa hiekalle istumaan,
-otti hevoselta päitset, jotta se voisi syödä hänen sille antamaansa
-einettä. Kun hän mitä levollisimmin oli suorittanut nämä eri tehtävät,
-meni hän poikansa luo ja otti pois siteen, joka peitti tämän silmiä.
-
-Nuorukainen pysyi liikkumatta ja katseli isäänsä vaiteliaana ja
-kylmäverisenä.
-
-Don Ramón sanoi hänelle kuivasti ja tylysti: "Olet täällä yli kymmenen
-penikulman päässä maatilastani, jonne et saa kuoleman uhalla jalallasi
-astua. Tästä hetkestä alkaen saat elää yksin. Sinulla ei enää ole isää,
-ei äitiä eikä kotia. Koska olet peto, tuomitsen sinut elämään petojen
-joukossa. Päätökseni on peruuttamaton, rukouksesi eivät voi sitä
-muuttaa. Säästä siis minua niitä kuulemasta."
-
-"En käänny puoleenne rukoillen", vastasi nuorukainen soinnuttomalla
-äänellä. "Pyöveliä ei rukoilla."
-
-Don Ramón vavahti. Hän astui muutaman askelen edestakaisin kuumeisen
-kiihtyneenä, mutta tointui melkein heti ja jatkoi:
-
-"Tässä säkissä on ruokaa kahdeksi päiväksi. Jätän sinulle tämän
-rihlakarbinin, joka minun kädessäni ei koskaan ole osunut harhaan.
-Annan sinulle myöskin nämä pistoolit, tämän _macheten_, puukon,
-kirveen, ruutia ja luoteja näissä puhvelinsarvissa. Ruokasäkistä löydät
-tulukset ja kaikki vehkeet, joita tulen sytyttämiseen tarvitaan. Olen
-pannut sinne myöskin raamatun, joka on ollut äitisi omaisuutta. Olet
-kuollut yhteiskunnasta, jonne et enää saa palata. Edessäsi on erämaa,
-se kuuluu sinulle; minulla taas ei ole enää poikaa, hyvästi! Jumala
-olkoon sinulle armollinen, kaikki on meidän väliltämme lakannut täällä
-maan päällä. Jäät yksiksesi, vaille kotia, alkaaksesi oman elämäsi ja
-huolehtiaksesi tarpeistasi. Sallimus ei koskaan hylkää niitä, jotka
-luottavat siihen. Tästedes se yksin suojelee sinua."
-
-Lausuttuaan nämä sanat don Ramón heltymättömin kasvoin pisti suitset
-hevosensa suuhun, päästi poikansa vapaaksi yhdellä iskulla leikaten
-poikki häntä kahlehtineet siteet ja heittäytyen satulaan lähti nopeasti
-ratsastamaan pois.
-
-Rafael nousi polvilleen, kurkoitti päätään eteenpäin, kuunteli
-hätääntyneenä hevosen kiivasta juoksua hiekalla, seurasi silmillään,
-niin kauan kuin hän saattoi eroittaa sitä kovan onnen varjokuvaa, joka
-mustana näkyi selvästi kuunvalossa. Kun ratsastaja vihdoin oli hävinnyt
-pimeään, kohotti poika kätensä rinnoilleen, ja kuvaamaton epätoivo
-vääristi hänen piirteitään.
-
-"Äiti!... äiti!..." huusi hän.
-
-Hän kaatui selälleen hiekkaan pyörtyneenä.
-
-Jokseenkin pitkän matkaa ratsastettuaan neliä don Ramón huomaamattaan
-ja kuin väkisin hiljensi hevosensa vauhtia ja kuunteli levottomana
-erämaan epäselviä ääniä, voimatta itselleen selvittää syitä, jotka
-panivat hänen näin menettelemään, mutta kenties odottaen onnettoman
-poikansa avunhuutoa, jotta hän palaisi hänen luokseen. Jopa hän kaksi
-kertaa koneellisesti kädellään puristi ohjaksia ikäänkuin totellen
-salaista ääntä kääntyäkseen takaisin samaa tietä, mutta aina hänen
-hurja sukuylpeytensä oli häntä voimakkaampi, ja hän jatkoi matkaansa.
-
-Aurinko jo nousi, kun don Ramón saapui haciendalle.
-
-Kaksi henkeä odotti hänen tuloaan seisten kummallakin puolen porttia.
-
-Toinen oli doña Jesusita, toinen Eusebio.
-
-Havaitessaan vaimonsa, joka kalpeana ja mykkänä seisoi hänen edessään
-kuin lohduttomuuden kuvapatsas, haciendero tunsi sanomatonta surua,
-joka ahdisti hänen sydäntään. Hän aikoi ratsastaa ohitse.
-
-Doña Jesusita astui pari askelta eteenpäin ja tarttuen hevosen suitsiin
-kysyi hätäisenä:
-
-"Don Ramón, mitä olet tehnyt pojalleni?"
-
-Haciendero ei vastannut. Kun hän näki vaimonsa surun, valtasi hänet
-katumus, ja hän kysyi itseltään, oliko hänellä todellakin oikeus
-menetellä niinkuin oli tehnyt.
-
-Turhaan doña Jesusita odotti vastausta. Don Ramón katsahti vaimoonsa.
-Hän hätkähti huomatessaan ne häviämättömät rypyt, jotka murhe oli
-uurtanut hänen vain muutamaa tuntia aikaisemmin niin tyyninä ja
-rauhallisina olleisiin kasvoihinsa.
-
-Tämä jalo nainen oli lyijynharmaa. Hänen pingoittuneet piirteensä
-olivat tavattoman jäykät. Hänen kuumeesta hohtavat silmänsä olivat
-punaiset ja kuivat; kaksi syvää, mustaa juovaa teki ne kuoppaisiksi ja
-tuijottaviksi. Suuri täplä kirjavoitti hänen poskensa merkkinä
-kyynelistä, joiden lähde oli ehtynyt. Hän ei voinut enää itkeä, hänen
-äänensä oli käheä ja katkonainen, hänen rintansa, jota vaivasi
-hengenahdistus, kohosi surullisesti päästäen kuuluviin läähättävän
-huokauksen. Odotettuaan muutaman hetken vastausta kysymykseensä hän
-kysyi uudelleen:
-
-"Don Ramón, mitä olet tehnyt pojalleni?"
-
-Haciendero käänsi hämmentyneenä päänsä pois.
-
-"Voi! Olet surmannut hänet!" huudahti hänen vaimonsa epätoivoisena.
-
-"En!" vastasi toinen säikähtäen tätä murhetta ja ensi kertaa elämässään
-huomaten pojastaan tiliä vaativan äidin vallan.
-
-"Mitä olet hänelle tehnyt?" jatkoi äiti itsepäisesti.
-
-"Myöhemmin, tyynnyttyäsi, saat tietää kaikki", vastasi haciendero.
-
-"Tyyni olen nytkin", väitti vaimo, "miksi teeskentelet sääliä, jota et
-tunne minua kohtaan? Poikani on kuollut, ja sinä olet hänet surmannut!"
-
-Don Ramón laskeutui ratsunsa selästä.
-
-"Jesusita", sanoi hän vaimolleen tarttuen hänen käteensä ja katsoen
-häneen hellästi, "vannon kaikkein pyhimmän nimessä, että poikasi elää.
-En ole hiuskarvaankaan hänen päässään koskenut."
-
-Äitiparka vaipui hetkiseksi aatoksiin.
-
-"Uskon sinun puhuneen totta", vastasi hän sitten, "mutta minne hän on
-joutunut?"
-
-"No niin", virkkoi haciendero epäröiden, "koska kerran tahdot tietää
-kaikki, niin ilmoitan, että olen jättänyt poikasi erämaahan, mutta
-samalla varannut hänelle tilaisuuden huolehtia turvallisuudestaan ja
-toimeentulostaan."
-
-Doña Jesusita vavahti. Hermostunut puistatus kävi hänen ruumiinsa
-lävitse.
-
-"Olet ollut lempeä", sanoi hän terävästi ja katkeran ivallisesti; "olet
-ollut laupias kuudentoista vuoden ikäistä nuorukaista kohtaan, don
-Ramón. Sinua kammotti tahrata käsiäsi hänen verellään, pidit parempana
-luovuttaa sen tehtävän metsän pedoille ja julmille intiaaneille, joita
-yksinomaan asustelee näissä erämaissa."
-
-"Hän oli rikollinen!" intti haciendero matalalla, mutta lujalla
-äänellä.
-
-"Lapsi ei ole koskaan rikollinen sen mielestä, joka on häntä kantanut
-kohdussaan ja imettänyt", vastusti vaimo pontevasti. "Hyvä on, don
-Ramón. Sinä olet tuominnut poikasi, minä hänet pelastan!"
-
-"Mitä aiot tehdä?" tiedusteli haciendero pelästyen päätöstä, jonka näki
-loistavan vaimonsa kasvoista.
-
-"Se on sinulle yhdentekevää, don Ramón, aion vain täyttää
-velvollisuuteni, kuten sinäkin olet luullut täyttäväsi omasi! Jumala
-ratkaisee asian välillämme! Varo, ettei hän vielä joskus vaadi tiliä
-poikasi verestä!"
-
-Don Ramónin pää painui alas tämän uhkauksen satuttamana. Otsa kalpeana
-ja mieli täynnä kalvavaa katumusta hän astui hitaasti haciendaan.
-
-Hetken doña Jesusita seurasi häntä katseillaan.
-
-"Voi!" huudahti hän. "Jumala, auta minua saapumaan ajoissa!"
-
-Sitten hän lähti Eusebion seuraamana.
-
-Kaksi ratsua odotti heitä läheisen metsikön suojassa. He nousivat
-satulaan.
-
-"Minne lähdemme, señora?" kysyi taloudenhoitaja.
-
-"Etsimään poikaani!" vastasi nainen vihlovalla äänellä.
-
-Toivo näytti kirkastaneen hänen muotonsa. Heleä puna peitti hänen
-poskiaan, ja hänen tummat silmänsä salamoivat.
-
-Nyt Eusebio päästi irti neljä mainiota vainukoiraa, joita tässä maassa
-nimitetään _rastreroiksi_ ja käytetään hevosenjälkiä seuraamaan. Hän
-antoi niiden nuuskia Rafaelille kuulunutta paitaa, ja koirat lähtivät
-seuraamaan jälkiä äänekkäästi ulvoen. Eusebio ja doña Jesusita lähtivät
-matkaan niiden perässä, katsoen toisiinsa heikon toivon kuvastuessa
-kasvoilla.
-
-Koirien ei ollut vaikea seurata jälkiä, jotka olivat aivan suorat,
-ilman mitään epäröintiä, eivätkä ne myös kertaakaan pysähtyneet.
-
-Kun doña Jesusita saapui paikalle, mihin Rafaelin isä oli poikansa
-jättänyt, oli se tyhjä!... Poika oli kadonnut!
-
-Jäljet siitä, että hän oli täällä oleskellut, olivat nähtävissä. Tuli
-oli juuri sammumassa. Kaikki osoitti, että Rafael oli jättänyt tämän
-paikan vain korkeinaan tuntia aikaisemmin.
-
-"Mitä on tehtävä?" kysyi Eusebio tuskaisena.
-
-"Jatkettava matkaa eteenpäin", vastasi doña Jesusita päättävästi iskien
-kannukset hevosensa kylkiin, joka hirnahti kivusta ja lähti taas
-hurjasti laukkaamaan.
-
-Eusebio seurasi hänen kintereillään.
-
-Saman päivän iltana vallitsi Hacienda del Milagrossa tyrmistynyt
-mieliala.
-
-Doña Jesusita ja Eusebio eivät vielä olleet palanneet. Don Ramón
-määräsi koko väen nousemaan ratsaille.
-
-Tulisoihduilla varustettuina peonit ja vaquerot alkoivat kiivaan ajon
-etsiäkseen emäntäänsä ja taloudenhoitajaa.
-
-Koko yö kului tuloksettomiin etsiskelyihin.
-
-Päivän koittaessa löydettiin doña Jesusitan hevonen puoliksi revittynä
-erämaasta. Siltä puuttuivat valjaat.
-
-Hevosen ruhoa ympäröivä alue näytti olleen kiivaan taistelun
-näyttämönä.
-
-Epätoivoisena don Ramón antoi määräyksen palata takaisin haciendaan.
-
-"Hyvä Jumala!" huudahti hän kotiin saavuttuaan, "nytkö jo
-rangaistustani aletaan panna täytäntöön?"
-
-Viikkoja, kuukausia, vuosia vieri, eikä osakaan sitä salaperäistä
-verhoa, joka peitti näitä kauheita tapahtumia, mitä tehokkaimmista
-etsinnöistä huolimatta kohonnut. Rafaelin, hänen äitinsä ja Eusebion
-kohtalosta ei saatu tietää mitään.
-
-
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN OSA
-
-USKOLLINEN SYDÄN
-
-
-
-
-I
-
-Preirie
-
-
-Yhdysvaltain länsiosassa, Mississippi-joen toisella puolella leviää
-useita satoja englanninpenikulmia laaja alue, jota vielä tänä
-päivänäkään ei tunneta ja joka käsittää viljelemättömiä maita. Siellä
-ei kohoa valkoihoisen miehen talo eikä intiaanin _hatto_.
-
-Tätä suunnatonta autioseutua, missä on vuoroin synkkiä metsiä
-salaperäisine, petojen polkemine polkuineen ja vuoroin vihannoivia
-preirieitä, joilla kasvavan korkean, tiheän heinän heikoinkin
-tuulenhenkäys panee lainehtimaan, huuhtelevat valtavat joet, joista
-huomattavimmat ovat suuri Canadian, Arkansas ja Red River (punainen
-virta).
-
-Näillä kasvullisuudesta rikkailla seuduilla harhailee lukemattomia
-laumoja villihevosia, puhveleita, hirviä ja Amerikan muista osista
-tuhansia pitkäsarvisia eläimiä, joita sivistys päivä päivältä
-karkoittaa kauemmaksi ja jotka näillä tienoilla saavat elää
-alkuperäisessä vapaudessaan.
-
-Mahtavimmat intiaaniheimot ovatkin valinneet tältä seudulta
-metsästysalueensa.
-
-Delawarit, crickit ja osagit samoilevat erämaan rajaseutuja lähellä
-amerikkalaisten asuma-aluetta, joiden yhteyteen heikot sivistyksen
-siteet alkavat heitä liittää, taistellen pooneja, mustajalkoja,
-assiniboineja ja comancheja, kesyttömiä heimoja, preirioitten
-paimentolaislaumoja tai vuoristoseutujen asukkaita vastaan, jotka
-ristiin rastiin harhailevat näillä autioilla seuduilla, kenenkään
-uskaltamatta vaatia niiden omistusoikeutta itselleen, mutta näyttäen
-yksissä tuumin niitä hävittävän ja kokoontuen suurilukuisina
-metsästysretkille kuin aikoisivat ryhtyä sotaan.
-
-Viholliset, joita on vaarassa tavata tällä asumattomalla alueella, ovat
-tosiaankin monenlaisia. Puhumattakaan petoeläimistä on lisäksi
-metsästäjiä, erämiehiä ja sissejä, joita intiaanit pelkäävät yhtä
-paljon kuin omia maanmiehiään.
-
-Preirie, lakkaamattomien ja julmien taistelujen näyttämö, onkin
-todellisuudessa vain suunnaton luukasa, johon vuosittain tuhansia
-urhoollisia miehiä hämäräperäisesti sortuu armottomassa sissisodassa.
-
-Ei mikään ole suurenmoisempaa ja majesteettisempaa kuin nähdä nämä
-suunnattoman laajat preiriet, joihin Luoja on täysin käsin siroitellut
-lukemattomia rikkauksia, ei mikään hurmaavampaa kuin niiden vihreät
-lakeudet, sankat metsät ja mahtavat virrat, aaltojen surumielinen
-kohina niiden lyödessä rantakallioita vasten, tuhansien lehdistöön
-kätkeytyneiden lintujen laulu, korkeassa heinässä telmivien eläinten
-hypyt, kaikki tämä viehättää, kaikki tenhoaa ja lumoaa matkailijan,
-joka hurmaantuneena pian innostuksensa vallassa tarttuu johonkin
-lukemattomista, kukkien sekaan hänen jalkojensa alle viritetyistä
-ansoista, saaden hengellään maksaa varomattoman herkkäuskoisuutensa.
-
-Lopulla vuotta 1837, viimeisinä päivinä syyskuuta, jota intiaanit
-sanovat putoavien lehtien kuuksi -- _inaqui qisis_ --, istui muuan
-nuorehko mies, joka hänen puvustaan huolimatta, se kun täydellisesti
-oli intiaanien vaateparren näköinen, oli ihonväristä helppo tuntea
-valkoiseksi, noin tunnin verran ennen auringonlaskua nuotion ääressä,
-jonka lämpöä alettiin kaivata tähän vuodenaikaan, eräällä kaikkein
-tuntemattomimmista seuduista sillä preiriellä, jota vastikään olemme
-kuvailleet.
-
-Mies oli korkeintaan viiden- tai kuudenneljättä vuoden vanha, vaikka
-muutamat syvät vaot hänen leveällä, himmeänvalkealla otsallaan
-tuntuivat todistavan vanhemmasta iästä.
-
-Hänen kasvonpiirteensä olivat kauniit, ylevät, ja niissä oli
-metsäelämän aiheuttama ylpeyden ja tarmon leima. Hänen mustat silmänsä,
-joita reunustivat tuuheat kulmakarvat, olivat ilmeeltään lempeät ja
-surumieliset, mikä tasoitti niiden säihkyä ja eloisuutta. Kasvojen
-alaosa katosi pitkän, tiheän parran alle, jonka siniseen vivahtava väri
-oli vastakohtana niiden oudolle kalpeudelle.
-
-Hän oli suurikokoinen, solakka ja täysin tasasuhtainen. Hänen jäntevät
-jäsenensä, joissa pistivät silmään erinomaisen kovat lihakset,
-osoittivat, että hän oli harvinaisen voimakas. Koko hänen olentonsa
-muuten herätti kunnioittavaa mieltymystä, jota valioluonteiden on
-helpompi saada osakseen näillä seuduilla kuin sivistysmaissa, missä
-melkein vain luontokappaleiden ulkomuotoon pannaan huomiota.
-
-Miehen sangen yksikertaiseen pukuun kuului ahtaitten alushousujen
-tapainen, nilkkoihin asti ulottuva _mitassi_, joka oli nahkahihnalla
-kiinnitetty lanteille, ja pumpulikankaasta valmistettu metsästysmekko,
-joka oli koristettu erivärisillä villakankaanpalasilla ja ulottui
-puolisääriin asti. Edestä auki oleva mekko päästi näkyviin hänen
-ruskettuneen rintansa, jolla riippui mustasta sametista tehty messuhaka
-ohuissa teräsketjuissa. Parkitsemattomasta kuusipeurannahasta
-valmistetut jalkineet varjelivat jalkoja käärmeenpuremilta ja
-ulottuivat polvien yläpuolelle asti. Hänen päänsä peitti
-majavannahkainen lakki, jossa majavan häntä vielä roikkui takana,
-päästäen näkyviin pitkiä kiharoita hänen upeasta, mustasta tukastaan,
-jonka seassa jo näkyi hopeasuortuvia ja joka valui hänen leveille
-hartioilleen.
-
-Tämä mies oli metsästäjä.
-
-Komea, rihlattu karbini, joka oli käden ulottuvilla hänen vieressään,
-metsästyslaukku, jota hän kantoi olkahihnasta, ja kaksi vyöllä
-riippuvaa puhvelinsarvea, jotka olivat täynnä ruutia ja luoteja, eivät
-jättäneet tässä kohdin mitään sijaa epäilyksille. Kaksi pitkää
-kaksipiippuista pistoolia oli huolimattomasti heitetty karbinin
-viereen.
-
-Metsästäjä piteli sellaista pitkää puukkoa, jota nimitetään
-_macheteksi_, lyhyt- ja suorateräistä sapelin kaltaista asetta, joka ei
-koskaan puutu preirieitten asujamilta, ja nylki paraillaan
-huolellisesti majavaa pitäen samalla tarkasti silmällä kuusipeuran
-reisikappaletta, joka jänteestä ripustettuna oli tulen päällä
-käristymässä, ja kuunteli heikoimpiakin ääniä preirieltä.
-
-Paikka, missä tämä mies oli, oli ihmeteltävän sopiva muutaman tunnin
-pysähdystä varten.
-
-Se oli jokseenkin korkean mäen harjalla oleva metsäaukeama. Kun mäki
-asemallaan hallitsi laajalti preirietä, oli yllätys mahdoton. Muutaman
-askelen päässä levähdyspaikalta pulppusi lähde, josta vesi juoksi
-oikullisina putouksina tasangolle. Korkea, rehevä ruoho tarjosi mainion
-laitumen kahdelle oivalliselle, villisilmäiselle ja säkenöivälle
-hevoselle, jotka jonkun matkan päässä liekaan kytkettyinä ahmien söivät
-ruokaansa. Kuiviin puihin sytytetty tuli, jota kolmelta puolen suojeli
-kallio, päästi ilmaan vain ohuen savupatsaan, jota ei voinut huomata
-kymmenen askeleen päästä, ja ikivanhat puut muodostivat seinämän, joka
-peitti leiripaikan näillä seuduilla mahdollisesti väijyskelevien
-vihollisten tungettelevilta katseilta.
-
-Kaikki metsästäjän turvallisuutta varten tarvittavat varokeinot oli
-lyhyesti sanoen otettu huomioon, ja tämä varovaisuus todisti kokemusta,
-jota metsänkävijäelämä oli syventänyt.
-
-Mailleen menevän auringon rusoittavat valonsäteet heijastuivat
-hurmaavan kauniisti suurten puitten latvoissa. Sen kehrä oli
-laskeutumaisillaan taivaanrantaa rajoittavien kukkuloiden taakse, kun
-hevoset äkkiä lakkasivat syömästä, nostivat päänsä pystyyn ja
-levottomina heristivät korviaan, mikä ei jäänyt metsänkävijältä
-huomaamatta.
-
-Vaikka hän ei vielä eroittanut mitään epäilyttävää ääntä, kaikki kun
-näytti rauhalliselta seudulla, riensi hän pingoittamaan majavannahan
-tulen eteen kahden ristikkäin kulkevan sauvan päälle ja nousematta
-paikaltaan ojensi kätensä tarttuen karbiniinsa.
-
-Kuului harakannaurua muistuttava huuto, joka toistui kolme eri kertaa
-lyhyin väliajoin.
-
-Metsästäjä pani hymähtäen karbinin jälleen viereensä ja ryhtyi edelleen
-valmistamaan illallistaan. Melkein samassa ruoho heilahti rajusti, ja
-kaksi komeata vainukoiraa ilmestyi hyppien näkyviin asettuakseen
-makaamaan metsästäjän viereen, joka silitteli niitä hetken ja jonka oli
-vähän vaikea vapautua niiden hyväilystä.
-
-Hevoset olivat huolettomina alkaneet jatkaa keskeytynyttä syöntiään.
-
-Vain muutaman minuutin matkan päässä koirien jäljessä seurasi toinen
-metsästäjä, joka pian ilmestyi aukeaman laidalle.
-
-Tämä uusi henkilö, joka oli paljon nuorempi kuin edellinen, sillä hän
-näytti olevan korkeintaan kahdenkymmenen kahden vuoden ikäinen, oli
-pitkä, hoikka, jäntevän näköinen mies. Hänen pyöreässä päässään
-kiiluivat harmaat, älykkyyttä todistavat silmät, ja hänellä oli
-avomieliset ja rehelliset kasvot, joille vaaleat, tuhan väriset hiukset
-antoivat jonkunlaisen lapsellisen leiman.
-
-Hänellä oli yllään samanlainen puku kuin hänen seuralaisellaankin.
-Saavuttuaan tulen luo hän heitti maahan linnut, joita oli rihmaan
-kiinnitettyinä kantanut selässään.
-
-Sitten molemmat metsästäjät rupesivat vaihtamatta sanaakaan keskenään
-valmistamaan ateriaa, jonka eräeläjät pitkäaikaisen harjoituksen
-perusteella aina osaavat tehdä sangen herkulliseksi.
-
-Oli tullut täysi yö, ja eräseutu alkoi vähitellen herätä. Petoeläinten
-kiljunta kajahteli jo preiriellä.
-
-Hyvällä ruokahalulla nautittuaan illallisensa metsästäjät sytyttivät
-piippunsa ja asettuen istumaan selät tuleen päin, ettei sen valo
-estäisi heitä eroittamasta tungettelevien vieraiden saapumista, jotka
-pimeän turvissa saattaisivat sinne pyrkiä, he vetelivät haikuja
-tyytyväisinä kuin konsanaan miehet, jotka pitkän ja vaivaloisen
-päivämatkan jälkeen nauttivat hetken levosta, saaden sitten ehkä taas
-kauan olla sitä vailla.
-
-"No, miten on?" kysyi ensinmainittu metsästäjä lyhyesti kahden imaisun
-välissä.
-
-"Olit oikeassa", tokaisi toinen.
-
-"Vai niin!"
-
-"Olemme kulkeneet liian paljon oikealle. Sentähden kadotimme jäljet."
-
-"Olin siitä aivan varma", puhui edellinen. "Katsohan, Ilomieli, luotat
-liiaksi kanadalaisiin tapoihisi. Ne intiaanit, joille meillä on täällä
-asiaa, eivät missään suhteessa muistuta irokeeseja, jotka kuljeskelevat
-sinun maasi metsästysalueilla."
-
-Ilomieli painoi päänsä alas merkiksi, että hän oli samaa mieltä.
-
-"Muuten se ei paljonkaan merkitse tällä hetkellä", jatkoi toinen.
-"Tärkeintä on tietää, keitä varkaamme ovat."
-
-"Sen kyllä tiedän."
-
-"Hyvä!" sanoi toinen ottaen kiireesti piippunsa suustaan, "ja keitä
-ovat ne intiaanit, jotka ovat uskaltaneet varastaa minun merkeilläni
-varustettuja pyydyksiä?"
-
-"Comancheja."
-
-"Sitä epäilinkin, lempo soikoon! Kymmenen parhainta pyydystä puhallettu
-yhtenä yönä! Vannon, Ilomieli, että he saavat sen kalliisti maksaa!...
-Entä missä comanchit tällä haavaa ovat?"
-
-"Korkeintaan puolentoista penikulman päässä. Se on rosvolauma, tusinan
-verta miehiä. Noudattaen sitä suuntaa, minne he nyt menevät, he
-pääsevät pian takaisin vuorilleen."
-
-"Kaikki eivät pääse sinne", vastasi metsämies katsahtaen karbiniinsa.
-
-"Totisesti", huudahti Ilomieli äänekkääseen nauruun purskahtaen, "he
-saavat vain, mitä ansaitsevat. Jätän tehtäväksesi, Uskollinen Sydän,
-rangaista heitä heidän röyhkeydestään, mutta vielä hartaampi olet
-heille kostamaan, kunhan saat tietä, kuka heitä johtaa."
-
-"Vai niin! Tunnenko siis heidän päällikkönsä?"
-
-"Vain pikkusen", vastasi Ilomieli hymähtäen, "se on Nehu Nutah."
-
-"Kotkanpääkö?" huudahti Uskollinen Sydän hypähtäen pystyyn, "kas vaan!
-Tunnen kyllä hänet, ja Jumala suokoon, että tällä kertaa saisin
-selvittää vanhat tilit. Hänen mokkasininsa ovat jo kovin kauan
-tallanneet samoja polkuja kuin minä ja tukkineet minulta tien."
-
-Lausuttuaan nämä sanat niin vihaisella äänenpainolla, että Ilomieli
-hätkähti, otti metsänkävijä suutuksissaan siitä, että oli antanut
-itsessään kiehuvan vihan täten tulla näkyviin, taas piippunsa ja jatkoi
-tupakoimistaan teeskennellyn levollisesti, mikä ei kuitenkaan
-eksyttänyt hänen seuralaistaan.
-
-Keskustelu katkesi.
-
-Molemmat metsämiehet näyttivät vaipuneen syviin mietteisiin poltellen
-ääneti vieri vieressä.
-
-Vihdoin Ilomieli kääntyi toverinsa puoleen.
-
-"Jäänkö vartioimaan?" kysyi hän.
-
-"Et", vastasi Uskollinen Sydän matalalla äänellä, "nuku sinä vain. Minä
-tähystän sekä sinun että omasta puolestani."
-
-Mitään puhumatta Ilomieli laskeutui makuulle nuotion viereen, ja
-muutaman minuutin perästä hän oli vaipunut sikeään uneen.
-
-Kun huuhkaja päästi kuuluville aamuhuutonsa, joka tuntui tervehtivän
-auringon pikaista ilmestymistä, niin Uskollinen Sydän, joka koko yön
-oli pysynyt liikkumattomana kuin marmorinen kuvapatsas, herätti
-toverinsa.
-
-"Nyt on jo aika", sanoi hän.
-
-"Hyvä!" vastasi Ilomieli nousten heti jalkeille.
-
-Metsästäjät satuloivat hevosensa, laskeutuivat varovasti kukkulalta
-alas ja ryhtyivät seuraamaan comanchien jälkiä.
-
-Aurinko nousi samalla säteilevänä taivaanrannalle karkoittaen pimeän ja
-luoden preirielle ihanaa, elvyttävää valoaan.
-
-
-
-
-II
-
-Metsästäjät
-
-
-Mainitkaamme nyt pari sanaa henkilöistä, joita vastikään kuvailimme ja
-jotka joutuvat näyttelemään tärkeätä osaa tässä kertomuksessa.
-
-Uskollinen Sydän -- vain tällä nimellä tunnettiin tämä metsästäjä
-kaikilla Lännen preirieillä -- oli taitavuutensa, rehellisyytensä ja
-rohkeutensa takia erinomaisessa maineessa intiaaniheimojen joukossa,
-joiden kanssa hän oli seikkailuelämänsä kuluessa joutunut tekemisiin.
-Kaikki häntä kunnioittivat.
-
-Valkoihoiset metsästäjät ja erämiehet, espanjalaiset ja
-pohjois-amerikkalaiset sekä sekarotuiset panivat suurta arvoa hänen
-metsäelämässä saavuttamaansa kokemukseen turvautuen usein hänen
-neuvoihinsa.
-
-Eivätpä edes preirierosvot, nuo hirtehiset ja yhteiskunnan hylkiöt,
-jotka elävät vain ryöstämällä ja kiristämällä, uskaltaneet koskea
-häneen, koettaen mahdollisuuden mukaan olla joutumatta hänen tielleen.
-
-Tämän miehen olikin vain älynsä ja tahtonsa voimalla onnistunut melkein
-tietämättään luoda itselleen valta, jonka näiden laajojen autiomaitten
-villit asujamet hyväksyivät ja tunnustivat.
-
-Valtaansa hän käytti vain yhteiseksi hyväksi ja kaikin keinoin
-edistääkseen sitä, että he saisivat täydessä turvassa antautua niihin
-toimiin, joita he harrastivat.
-
-Ei kukaan tiennyt, kuka Uskollinen Sydän oli tai mistä hän tuli. Hänen
-menneisyytensä oli mitä suurimman salaperäisyyden peitossa.
-
-Eräänä päivänä -- siitä oli jo viisitoista tai parikymmentä vuotta --
-olivat muutamat metsästäjät tavanneet hänet Arkansasvirran rannalla
-paraillaan virittämässä majavanpyydyksiä. Hän oli silloin vielä varsin
-nuori. Hänen aikaisempaa elämäänsä koskevat harvat kysymykset olivat
-jääneet vastausta vaille. Metsästäjät, jotka luonteeltaan eivät ole
-lörpöttelijöitä, epäilivät nuorukaisen hämmästyneihin ja
-hämäräperäisiin lauseihin kätkeytyvän jonkun salaisuuden, jonka hän
-halusi säilyttää, eivätkä hennoneet ryhtyä häntä enempää ahdistamaan,
-ja niin asia jäi silleen.
-
-Mutta toisin kuin muut metsästäjät ja erämiehet, heillä kun kaikilla on
-yksi tai pari seuralaista, joihin he liittyvät ja joista he eivät
-koskaan luovu, Uskollinen Sydän asui yksinään. Ilman vakinaista
-asuinpaikkaa hän liikuskeli kaikkialla näillä autiomailla jäämättä
-minnekään vakituisesti asumaan.
-
-Synkkänä ja surumielisenä hän pakeni vertaistensa seuraa, aina
-kuitenkin valmiina tilaisuuden tullessa tarjoamaan heille palvelustaan,
-vieläpä panemaan henkensäkin alttiiksi heidän puolestaan. Kun sitten
-tahdottiin ilmaista kiitollisuutta hänelle, niin hän iski kannukset
-hevosensa kylkiin ja poistui kauas virittämään otuksille satimiaan,
-antaakseen niille, jotka olivat hänelle kiitollisuudenvelassa, aikaa
-unohtaa suoritetun palveluksen.
-
-Joka vuosi hävisi Uskollinen Sydän samaan aikaan lokakuun vaiheilla,
-pysyen poissa viikkokausia, eikä kukaan voinut edes aavistaa, minne hän
-oli kadonnut. Kun hän sitten jälleen näyttäytyi, olivat hänen kasvonsa
-muutaman päivän tavallista synkemmät ja surullisemmat.
-
-Eräänä päivänä hänen palatessaan tällaiselta salaperäiseltä matkalta
-häntä seurasi pari aivan nuorta, oivallista vainukoiraa, jotka olivat
-jääneet hänen luokseen. Hän näyttikin paljon pitävän niistä.
-
-Viisi vuotta ennen sitä aikaa, josta alamme kertomuksemme jatkon, hän
-eräänä iltana juuri palatessaan asettamasta paikoilleen pyydyksiä yöksi
-eroitti äkkiä puiden lomitse intiaanien leiritulen.
-
-Muuan valkoihoinen, tuskin vielä seitsemäntoista vuoden ikäinen mies,
-oli köytetty paaluun punanahkojen veitsien maalitauluksi. He
-huvittelivat kiduttamalla häntä, ennenkuin uhraisivat hänet veriselle
-raivolleen.
-
-Totellen vain säälintunnettaan, jota vangittu hänessä herätti, ja
-välittämättä kauheasta vaarasta, johon hän antautui, Uskollinen Sydän
-heittäytyi rohkeasti intiaanijoukon keskelle ja asettui vangin eteen
-suojellen häntä ruumiillaan.
-
-Intiaanit olivat comancheja. Hämmästyen tästä äkillisestä yllätyksestä,
-johon he eivät lainkaan olleet valmistuneet, he jäivät muutamiksi
-hetkiksi liikkumattomina paikoilleen, kerrassaan ällistyneinä moisesta
-uhkarohkeudesta.
-
-Menettämättä aikaa Uskollinen Sydän katkoi vangin siteet ja antoi
-hänelle veitsensä, minkä toinen iloisena otti vastaan. Molemmat
-valmistautuivat nyt kalliisti myymään henkensä.
-
-Valkoihoiset herättävät intiaaneissa vaistomaista kauhua. Toinnuttuaan
-hämmästyksestään comanchit kuitenkin näyttivät aikovan käydä näiden
-kahden miehen kimppuun, jotka näin uhmailivat heitä. Mutta tulen
-loimussa, joka osui aivan metsästäjän kasvoille, hänet tunnettiin.
-
-Punanahat alkoivat kunnioittavasti vetäytyä taaksepäin puhellen
-keskenään: "Sehän on Uskollinen Sydän! Suuri kalpea metsämies!"
-
-Kotkanpää, se oli intiaanien päällikön nimi, ei tuntenut metsästäjää.
-Hän näet kävi vasta ensi kertaa Arkansasin preirieillä, joten hän ei
-ymmärtänyt soturiensa huomautusta. Hän vihasi sydämensä pohjasta
-valkoihoisia, joille oli julistanut ikuisen sodan. Suuttuneena siitä,
-mitä hän komennettavissaan luuli pelkuruudeksi, hän läheni yksinään
-Uskollista Sydäntä, mutta silloin tapahtui jotakin kummallista.
-
-Comanchit kävivät käsiksi johtajaansa ja häntä kohtaan tuntemastaan
-kunnioituksesta huolimatta riistivät häneltä aseet, niin ettei hän
-voinut mitään tehdä metsästäjälle.
-
-Kiitettyään heitä Uskollinen Sydän itse antoi päällikölle takaisin
-hänen aseensa, jotka oli tuotu hänelle. Toinen otti ne luoden
-jalomieliseen vastustajaansa uhkaavan katseen.
-
-Halveksien metsästäjä kohautti olkapäitään. Onnellisena siitä, että oli
-pelastanut nuoren miehen hengen, hän poistui vangin seurassa.
-
-Uskollinen Sydän oli täten kymmentä minuuttia lyhyemmässä ajassa saanut
-leppymättömän vihamiehen ja hartaan ystävän.
-
-Vangin kertomus oli yksinkertainen.
-
-Lähdettyään Kanadasta isänsä kanssa preirieille metsästelemään he
-olivat joutuneet comanchien käsiin. Toivottoman vastustuksen jälkeen
-oli hänen isänsä täynnä haavoja pian menettänyt henkensä. Pahoillaan
-kuolemasta, joka oli heiltä riistänyt yhden uhriteuraan, intiaanit
-olivat pitäneet nuorukaisesta hyvää huolta, jotta hän voisi
-kidutuspaalussa esiintyä komeasti, ja hän olisikin saanut
-marttyyrikuoleman ilman Uskollisen Sydämen väliintuloa.
-
-Saatuaan nämä tiedot metsästäjä kysyi nuorukaiselta, mitä tämä aikoi
-tehdä ja eikö tämä kauhea oppikoe, jonka hän juuri oli suorittanut
-metsänkävijäammatissa, ollut kyllästyttänyt häntä seikkailuelämään.
-
-"Vielä mitä, päinvastoin", vastasi toinen, "tahtoni on entistä lujempi
-antautua tälle alalle. Ja sitten", lisäsi hän, "tahdon kostaa isäni
-kuoleman."
-
-"Se on oikein", huomautti metsästäjä.
-
-Keskustelu asiasta oli jäänyt siihen.
-
-Uskollinen Sydän vei nuoren miehen yhteen _cacheistaan_ eli
-jonkunlaiseen maahankaivettuun varastopaikkaan, jommoisissa erämiehet
-säilyttävät rikkauksiaan. Sieltä hän oli vetänyt esille erämiehen koko
-asun: pyssyn, puukon, pistoolit, metsästyslaukut, pyydykset. Nämä eri
-kapineet hän tarjosi suojatilleen.
-
-"Menkää", sanoi hän muitta mutkitta, "ja Jumala teitä auttakoon!"
-
-Toinen katsoi häneen mitään vastaamatta. Ilmeisesti hän ei käsittänyt
-tätä ollenkaan.
-
-Uskollinen Sydän hymyili.
-
-"Olette vapaa", jatkoi hän, "tässä ovat uuden ammattinne
-harjoittamisessa tarvittavat välineet. Lahjoitan ne teille. Preirie on
-edessänne, onnea vain."
-
-Nuorukainen ravisti päätään.
-
-"Ei", sanoi hän, "en eroa teistä, ellette minua aja luotanne. Olen
-yksinäni, vailla kotia ja ystäviä. Olette pelastanut henkeni. Kuulun
-siis teille."
-
-"En peri maksua tekemistäni palveluksista", vastasi metsästäjä.
-
-"Vaaditte päinvastoin liian suuren maksun", väitti toinen vilkkaasti,
-"koskette hyväksy kiitollisuutta. Pitäkää tarjoamanne lahjat, ne ovat
-minulle hyödyttömät. En ole kerjäläinen, jolle heitetään almu. Ennen
-palaan uudelleen comanchien kidutettavaksi. Hyvästi!"
-
-Ja kanadalainen lähti päättävästi kävelemään intiaanien leirille päin.
-
-Uskollinen Sydän hämmästyi. Tämä nuorukainen oli niin avomielisen, niin
-lapsellisen näköinen, että metsästäjä tunsi sydämessään jonkunlaista
-liikutusta.
-
-"Seis!" huudahti hän.
-
-Toinen pysähtyi.
-
-"Elän yksikseni", jatkoi metsästäjä. "Se elämä, jota joutuisitte
-kanssani viettämään, on yksitoikkoista. Suuri suru painaa mieltäni.
-Miksi siis kiinnittäisin teidät itseeni, kun olen onneton?"
-
-"Ottaakseni osaa suruunne, jos pidätte minua sen arvoisena, ja
-lohduttaakseni teitä, mikäli se on mahdollista. Yksinään ollen ihminen
-on vaarassa joutua epätoivon valtaan, mutta Jumala on säätänyt hänet
-elämään toverien parissa."
-
-"Se on totta!" mutisi metsästäjä epäröiden.
-
-"Minkä päätöksen teette?" tiedusteli nuorukainen kärsimättömänä.
-
-Uskollinen Sydän tarkasti häntä hetkisen ja näytti kotkansilmillään
-tutkivan hänen salaisimpia ajatuksiaan. Sitten hän varmaankin
-tyytyväisenä tulokseen lausui:
-
-"Mikä on nimenne?"
-
-"Ilomieli", vastasi toinen, "tai jos pidätte hauskempana oikeaa
-nimeäni, niin se on Georges Talbot, mutta minua puhutellaan yleensä
-vain ensinmainitulla nimellä."
-
-Metsästäjä hymyili.
-
-"Nimi on lupaava", sanoi hän tarttuen nuorukaisen käteen. "Ilomieli",
-lisäsi hän, "tästä hetkestä alkaen olet veljeni, ja liittomme täytyy
-kestää elämässä ja kuolemassa."
-
-Hän suuteli nuorukaisen silmiä, niinkuin preiriellä on tapana tehdä
-tällaisina hetkinä.
-
-"Elämässä ja kuolemassa", kertasi kanadalainen innostuneena, lämpimästi
-pusertaen tarjottua kättä ja vuorostaan suudellen uutta veljeään
-silmille.
-
-Siten oppivat Uskollinen Sydän ja Ilomieli tuntemaan toisensa. Viiden
-vuoden kuluessa ei pienintäkään epäsopua, ei edes vähäisintä epäilyksen
-varjoakaan ollut tullut häiritsemään ystävyyttä, jonka nämä kaksi
-valioluonnetta olivat vannoneet toisilleen erämaassa Jumalan kasvojen
-edessä. Joka päivä se päinvastoin tuntui lujittuvan. Noilla kahdella
-miehellä oli vain yksi sydän. He luottivat täydellisesti toisiinsa
-arvaten toistensa salatuimmatkin ajatukset. Nämä miehet olivat
-havainneet voimiensa tulleen kymmenkertaisiksi, ja heidän
-molemminpuolinen luottamuksensa oli niin suuri, etteivät he enää
-epäilleet ryhtyä mihinkä hyvänsä, ottaa toimittaakseen ja saattaakseen
-onnelliseen loppuun mitä uhkarohkeimpia tehtäviä, joiden edessä
-kymmenen päättäväistä miestä olisi ruvennut epäröimään.
-
-Mutta he onnistuivat kaikessa. Ei mikään näyttänyt olevan heille
-mahdotonta. Olisi voinut sanoa, että taikavoima suojeli heitä tehden
-heidät haavoittumattomiksi ja voittamattomiksi. Heidän maineensa olikin
-laajalle levinnyt, ja ne, joissa heidän nimensä ei herättänyt
-ihastusta, mainitsivat sitä kauhuissaan.
-
-Kun oli kulunut muutamia kuukausia Uskollisen Sydämen tutkiessa
-toveriaan, ei metsästäjällä ollut enää mitään salattavaa Ilomieleltä,
-mikä on seurauksena siitä, että ihminen haluaa uskoa huolensa
-luotettavalle ystävälle. Tämä luottamus, jota nuorukainen
-kärsimättömästi odotti, mutta jota houkuttaakseen hän ei ollut mitään
-tehnyt, oli tiukentanut, jos niin voi sanoa, molempia miehiä yhdistäviä
-siteitä tarjoten kanadalaiselle tilaisuuden lohduttaa ystäväänsä, jonka
-ahdistettu mieli kyllä kaipasi lohtua, ja tehden hänelle mahdolliseksi
-välttää koskaan repimästä yhä vertavuotavia haavoja.
-
-Sinä päivänä, jolloin tapaamme heidät preiriellä, he olivat joutuneet
-röyhkeän varkauden uhreiksi, jonka oli tehnyt heidän vanha
-vihamiehensä, comanchien päällikkö Kotkanpää. Tämän vanha kauna ei
-ollut ajan mittaan heikentynyt, vaan päinvastoin yltynyt.
-
-Rotunsa tapaan konnamaisena intiaani ei ollut tietääkseenkään
-häväistyksestä, joka oli kohdannut häntä hänen omiensa puolelta ja
-johon valkoihoiset metsämiehet olivat suoranaisesti olleet syypäät,
-vaan painanut asian villaisella kärsivällisesti odottaen koston hetkeä.
-Salaa hän oli kaivanut kuilua vihamiestensä jalkojen alle yllyttäen
-vähitellen punanahkoja heitä vastaan, taitavasti panettelemalla heitä.
-Näin menetellen hänen oli vihdoin onnistunut, niin hän ainakin itse
-luuli, herättää kaikissa preiriellä liikuskelevissa, jopa
-valkoihoisissa ja sekarotuisissakin, vihaa näitä kahta miestä vastaan,
-niin että heitä pidettiin yhteisinä vihollisina.
-
-Heti saavutettuaan tämän tuloksen Kotkanpää oli asettunut
-kolmisenkymmenen uskollisen soturin johtajaksi. Tahtoen synnyttää
-mellakan tuhoamaan ne, joille hän oli vannonut kuoleman, hän yhtenä
-ainoana yönä oli varastanut heidän kaikki pyydyksensä varmana siitä,
-etteivät he jättäisi sellaista loukkausta rankaisematta, vaan
-tahtoisivat kostaa.
-
-Päällikkö ei ollut erehtynyt laskuissaan. Kaikki oli käynyt, niinkuin
-hän oli edeltäkäsin ajatellut.
-
-Ja siellä hän jo odotti vihollisiaan.
-
-Arvellen, etteivät nämä saisi apua intiaaneilta eikä metsästäjiltä, hän
-jo hyvillä mielin luuli voivansa johtamiensa kolmenkymmenen
-päättäväisen miehen avulla helposti vangita molemmat metsästäjät, jotka
-aikoi mitä julmimmin kiduttaen tappaa.
-
-Mutta hän oli tehnyt sen virheen, että oli salannut soturiensa
-lukumäärän, herättääkseen enemmän luottamusta metsästäjissä.
-
-Nämä olivat vain puoliksi erehtyneet hänen sotajuonestaan. Pitäen
-itseään kyllin voimakkaina taistelemaan vaikkapa kahtakymmentä
-intiaania vastaan he eivät olleet pyytäneet ketään avukseen kostaakseen
-halveksimalleen viholliselle, vaan päättävästi lähteneet, kuten jo
-olemme nähneet, ajamaan comancheja takaa.
-
-Päättäen tähän hiukan pitkän, mutta seuraavan ymmärtämiseksi
-välttämättömän selonteon ryhdymme jatkamaan kertomustamme siltä
-kohdalta, johon sen keskeytimme lopettaessamme edellisen luvun.
-
-
-
-
-III
-
-Jäljet
-
-
-Kotkanpää ei tahtonut jäädä piiloon vihollisiltaan, jonka vuoksi hän ei
-ollut vähääkään huolehtinut jälkiensä peittämisestä.
-
-Ne olivat korkeassa ruohossa helposti huomattavissa. Jos ne paikoittain
-näyttivätkin häviävän, tarvitsi metsästäjien vain hiukan muuttaa
-suuntaansa sivulle löytääkseen ne jälleen.
-
-Sillä tavalla ei koskaan ennen oltu ajettu vihollista. Tämän täytyi
-näyttää sitä merkillisemmältä Uskollisesta Sydämestä, joka
-pitkäaikaisen kokemuksen nojalla perinpohjin tunsi intiaanien kaikki
-metkut ja tiesi, kuinka taitavasti he hävittävät kaikki merkit
-kulustaan, kun sen katsovat välttämättömäksi.
-
-Tämän jälkien seuraamisen helppous pani hänet miettimään. Koska
-comanchit eivät olleet varovaisempia, niin he varmaankin pitivät
-itseään kyllin voimakkaina. Tai sitten he olivat valmistaneet
-väijytyksen, jonne toivoivat voivansa houkuttaa liian rohkeat
-vihollisensa.
-
-Molemmat erämiehet etenivät katsahtaen vuoroin oikealle vuoroin
-vasemmalle, ollakseen varmat siitä, etteivät erehdy, mutta jäljet
-johtivat suoraa linjaa ilman minkäänlaisia mutkia tai kierroksia. Oli
-mahdotonta tavata mitään helpommin seurattavia jälkiä. Ilomielikin
-alkoi pitää tätä tavattomana ja käydä todella levottomaksi.
-
-Mutta vaikka comanchit eivät olleet välittäneet kätkeä kulkunsa jälkiä,
-niin erämiehet eivät menetelleet heidän tavallaan. Samotessaan he
-jatkuvasti peittivät jälkensä sitä mukaa kuin matka edistyi.
-
-Täten he saapuivat leveähkön puron rannoille, jolla on nimenä Verdi
-Gris River. Se on suuren Canadianin sivujoki.
-
-Ennenkuin he menivät tämän pikku joen toiselle puolelle, jossa eivät
-enää olisi varsin kaukana intiaaneista, pysähtyi Uskollinen Sydän
-viitaten seuralaiselleen merkiksi, että tämä noudattaisi hänen
-esimerkkiään.
-
-Molemmat laskeutuivat hevosen selästä. Ohjaten suitsista ratsujaan he
-vetäytyivät puuryhmän suojaan, ettei heitä huomattaisi, vaikka joku
-intiaani olisi pantu vahtimaan heidän tuloaan.
-
-Kun he olivat päässeet kätköön, pani Uskollinen Sydän sormen suulleen
-kehoittaen toveriaan varovaisuuteen. Sitten hän kuiskasi toisen
-korvaan:
-
-"Ennenkuin menemme kauemmaksi, neuvotelkaamme voidaksemme tarkalleen
-sopia, mitä teemme."
-
-Ilomieli painoi päänsä merkiksi, että hän oli samaa mieltä.
-
-"Epäilen jotakin petosta", jatkoi erämies. "Intiaanit ovat kokeneita
-sissejä. He ovat liian tottuneita preirie-elämään toimiakseen, niinkuin
-he nyt tekevät, ilman erikoista syytä."
-
-"Se on totta", myönsi kanadalainen varmasti, "jäljet ovat liian selvät
-ja liian hyvin havaittavat ollakseen kätkemättä ansaa."
-
-"Aivan niin, mutta nyt he ovat olleet liian ovelia, niin että heidän
-pahanilkisyytensä ei ole saavuttanutkaan tarkoitustaan. Sellaisia
-erämiehiä kuin me, ei niin vain vedetä nenästä. Siksi onkin oltava
-kahta vertaa varovaisempia, tutkittava huolellisesti jokainen lehti ja
-korsi, ennenkuin menemme lähemmäksi punanahkojen leiriä."
-
-"Pankaamme parastamme", kuiskasi Ilomieli katsellen ympärilleen,
-"kätkekäämme hevosemme johonkin varmaan paikkaan, josta voimme ne
-tarvittaessa hakea. Lähdemme sitten jalkaisin tutkimaan asemaa ja
-niiden lukumäärää, jotka haluamme yllättää."
-
-"Olet oikeassa, Ilomieli", sanoi Uskollinen Sydän, "tuumasi on
-oivallinen. Panemme sen täytäntöön."
-
-"Luulen, että meidän silloin täytyy kiirehtiä."
-
-"Miksi niin? Älkäämme hätäilkö, sillä kun intiaanit eivät huomaa meidän
-saapuvan, niin laimenee heidän valppautensa. Käytämme hyväksemme heidän
-laiminlyöntiään hyökätäksemme heidän kimppuunsa, jos on pakko ryhtyä
-tähän äärimmäiseen keinoon. Saattaisi muuten olla paras odottaa yön
-tuloa alkaaksemme tutkimuksemme."
-
-"Viekäämme ensin hevoset turvaan. Sitten saamme katsoa, mitä on
-tehtävä."
-
-Erämiehet astuivat esille tiheiköstä mitä suurinta varovaisuutta
-noudattaen. He eivät menneet joen yli, vaan palasivat samaa tietä,
-seuraten jonkun aikaa jo aikaisemmin kulkemaansa polkua. Sitten he
-poikkesivat vasemmalle ja painuivat laaksoon, missä pian katosivat
-korkeaan ruohoon.
-
-"Saat johtaa meitä, Ilomieli", sanoi Uskollinen Sydän. "En todellakaan
-tiedä, minne meitä opastat."
-
-"Luota minuun, sillä olen sattumalta keksinyt kahden luodinkantaman
-päässä täältä jonkunlaisen linnan, joka on hevosillemme mainio, ja
-jossa tarpeen tullen voimme kestää oikeata piiritystäkin."
-
-"_Caramba_!" äännähti erämies osoittaen tällä kirosanalla, jota hän
-usein käytti, espanjalaisen syntyperänsä. "Miten teit niin tärkeän
-havainnon?"
-
-"Perin yksinkertaisesti. Tulin juuri virittämästä ansojani.
-Lyhentääkseni matkaani ja saavuttaakseni sinut pikemmin nousin ylös
-vuorta, joka näkyy tuolla edessämme, kun äkkiä lähes kaksi kolmannesta
-noustuani havaitsin pensaitten välissä ison karhun karvaisen turvan."
-
-"Ah, niinkö! Minäpä muistan hiukan tuota seikkailua, mutta ellen
-erehdy, niin toit minulle tuona päivänä ei vain yhtä, vaan vieläpä
-kaksi mustankarhun nahkaa."
-
-"Aivan niin, saaliiseeni kuului kaksi kontiota, yksi koirasia yksi
-naaraskarhu. Ymmärrät, että heti ne nähtyäni minussa heräsivät
-metsämiesvaistoni. Unohtaen väsymykseni latasin karbinini ja lähdin
-ajamaan niitä takaa. Saat itse nähdä, minkälaisen pakopaikan ne olivat
-valinneet", lisäsi hän astuen ratsun selästä maahan, ja hänen toverinsa
-tehdessä samoin.
-
-Heidän edessään kohosi puoliympyrässä joukko muodoltaan mitä
-erilaisimpia ja oikullisimpia kallioita. Surkastuneita pensaita työntyi
-siellä täällä kivien lomasta esille, köynnöskasvit reunustivat
-kallioiden huippuja tehden tämän yli kuusisataa metriä preirien
-yläpuolelle kohoavan röykkiön sellaisten vanhojen läänityslinnojen
-raunioiden näköiseksi, jollaisia joskus tapaa Euroopan suurten virtojen
-varsilla.
-
-Näillä seuduilla liikuskelevat erämiehet olivat antaneet tälle paikalle
-nimen _Valkoiset linnat_ sen graniittimöhkäleiden värin mukaan.
-
-"Emme ikinä pääse sinne hevosinemme", puheli Uskollinen Sydän kotvan
-aikaa huolellisesti arvioituaan matkaa, mikä heidän oli kuljettava.
-
-"Koettakaamme ainakin", rohkaisi Ilomieli ohjaten hevostaan suitsista.
-
-Nousu oli hankalaa. Muut kuin erämiesten hevoset, jotka olivat
-tottuneet mitä vaikeakulkuisimpiin teihin, eivät olisi voineet sitä
-suorittaa, vaan olisivat tuhansia kertoja syöksyneet ylhäältä alas.
-
-Täytyi tarkasti valita paikka, minne asetti jalkansa, sitten oli
-heittäydyttävä yhdellä hyppäyksellä eteenpäin ja yhäti samalla tavalla
-mutkitellen, niin että rupesi huimaamaan.
-
-Lähes puoli tuntia kestettyään tavattomia ponnistuksia he saapuivat
-jonkunlaiselle penkereelle, joka oli korkeintaan kymmenen metriä leveä.
-
-"Se on tässä", lausui Ilomieli pysähtyen.
-
-"Tässäkö?" kysyi Uskollinen Sydän katsellen joka puolelle keksimättä
-aukkoa.
-
-Ilomieli hymyili.
-
-"Tule", sanoi hän.
-
-Ja taluttaen yhä hevostaan suitsista hän meni erään kalliomöhkäleen
-taakse erämiehen seuratessa häntä uteliaana.
-
-Käveltyään viitisen minuuttia jonkunlaista käytävää pitkin, joka oli
-korkeintaan kolme jalkaa leveä ja tuntui kiertävän ympyrässä,
-seikkailijat äkkiä joutuivat suuren luolan ammottavalle suulle.
-
-Käytävä oli muodostunut kauheassa luonnonmullistuksessa, jollaiset ovat
-näillä seuduilla niin tavallisia, ja oli niin hyvin sitä naamioivien
-kallioitten ja kivien takana kätkössä, että oli mahdotonta sitä huomata
-muuten kuin mahdollisesti sattumalta.
-
-Erämiehet astuivat luolaan.
-
-Ennen vuorellenousua oli Ilomieli ottanut mukaansa joukon päreitä. Nyt
-hän sytytti kaksi soihtua, joista ojensi toisen toverilleen ja piti
-toisen itse.
-
-Luola näyttäytyi nyt heille kaikessa villissä majesteettisuudessaan.
-
-Sen seinät olivat korkeat. Niissä oli päällekkäin loistavia tippukiviä,
-joista valo heijastui kymmenkertaisena synnyttäen tarumaisen
-valaistuksen.
-
-"Tämä luola", sanoi Ilomieli, annettuaan ystävänsä jonkun aikaa tutkia
-sen yksityiskohtia, "on epäilemättä tämän preirien merkillisyyksiä.
-Tuo käytävä, joka kulkee loivasti alas tuossa edessämme, menee Verdi
-Gris-joen alitse ja jatkuu sen toisella puolella mailin verran
-tasangolle. Paitsi sitä käytävää, jonka kautta tulimme luolaan, ja
-tuota, joka on edessämme, on vielä neljä muuta, jotka kaikki johtavat
-täältä ulos eri suunnille. Näet siis, että täällä emme ole vaarassa
-joutua saarroksiin ja että nämä tilavat suojat tarjoavat meille
-huoneuston, jota itse Yhdysvaltojen presidenttikin kadehtisi."
-
-Ihastuneena tämän turvapaikan löydöstä Uskollinen Sydän tahtoi tutustua
-siihen pienimpiä yksityiskohtia myöden, ja vaikka tämä erämies oli
-luonnostaan harvasanainen, ei hän kuitenkaan voinut olla useampaan
-otteeseen lausumatta ihailuaan.
-
-"Miksi et ole puhunut tästä minulle aikaisemmin?" uteli hän.
-
-"Odotin sopivaa tilaisuutta", vastasi toinen.
-
-Erämiehet panivat hevosensa liekaan. Niille riittikin ruokaa yllin
-kyllin eräässä luolan osassa, jonne tunkeutui valoa näkymättömistä
-halkeamista. Kun he olivat päässeet varmuuteen siitä, ettei näiltä
-jaloilta eläimiltä heidän poissaollessaan puuttuisi mitään ja etteivät
-ne voisi karata, heittivät he karbinit olalleen, vihelsivät koirat
-luokseen ja lähtivät kiireesti pitkin käytävää, joka johti joen alitse.
-
-Ilma muuttui pian kosteaksi heidän ympärillään. Hiljainen,
-yhtäjaksoinen humina alkoi kuulua heidän päänsä päällä. He kulkivat
-Verdi Grisin alitse.
-
-Puolisen tuntia astuskeltuaan erämiehet ilmestyivät preirielle aukosta,
-jonka tiheä pensaikko ja köynnöskasvit kätkivät.
-
-He olivat viipyneet kauan aikaa luolassa. Ensin he olivat tarkastaneet
-huolellisesti paikat aivan kuin aavistaen, että heidän kerran vielä
-täytyisi etsiä sieltä turvapaikka hevosilleen. Sitten he olivat
-kiireesti haukanneet vähän, niin että aurinko oli juuri mailleen
-menemässä, kun he jälleen ryhtyivät comanchien jälkiä seuraamaan.
-
-Sitten alkoi todella intiaanien takaa-ajo. Pantuaan vainukoiransa
-näiden jäljille molemmat erämiehet etenivät hiljaa niiden perässä,
-ryömien nelin kontin korkeassa ruohossa, silmät ja korvat tarkkaavina,
-pidättäen henkeään ja pysähtyen välillä hengähtämään ja samalla
-tutkimaan niitä tuhansia preirien ääniä, joita erämiehet eroittavat
-tavattoman helposti ja joille he arveluitta keksivät selityksen.
-
-Eräseutu oli vähitellen vaipunut kuolonhiljaisuuteen.
-
-Yön lähestyessä näillä suunnattomilla autiomailla luonto näyttää
-toimittavan hartautensa ja hurskaan rukouksen ohella virittävän
-alkusoittoa pimeyden salaperäisyyksiin.
-
-Erämiehet etenivät yhä varovammin, ryömien vieretysten.
-
-Äkkiä koirat ääntä päästämättä vetäytyivät taaksepäin. Nuo kunnon
-eläimet tuntuivat ymmärtävän, että näillä seuduilla on tärkeätä pysyä
-hiljaa ja että yksikin ulvahdus maksaisi heidän isäntiensä hengen.
-
-Ilomieli katsoi tiukasti ympärilleen.
-
-Hänen silmänsä välähtivät, hän kavahti pystyyn ja pantterin lailla
-loikaten heittäytyi erään intiaanisissin kimppuun, joka eteenpäin
-kallistuneena ja pää kumarassa näytti vainuavan vihollisen tuloa.
-
-Intiaani kaatui selälleen ehtimättä päästää avun- tai hätähuutoa.
-Ilomieli kiristi hänen kurkkuaan ja pani polvensa hänen rintansa
-päälle.
-
-Sitten erämies äärimmäisen kylmäverisesti veti esille puukkonsa ja
-upotti sen kahvaa myöten vihollisensa sydämeen.
-
-Kun villi huomasi olevansa hukassa, lakkasi hän tekemästä hyödytöntä
-vastarintaa, mutta kun hän kiinnitti vihaa ja halveksimista uhkuvan
-katseensa kanadalaiseen, nousi hänen huulilleen ivallinen hymy, ja hän
-heitti henkensä järkähtämättömin kasvoin. Ilomieli pani veitsen
-takaisin vyölleen, työnsi ruumiin syrjään ja kuiskasi vähääkään
-hämmentymättä:
-
-"Ensimmäinen."
-
-Hän alkoi taas ryömiä eteenpäin.
-
-Uskollinen Sydän oli seurannut ystävänsä liikkeitä hyvin tarkasti,
-valmiina auttamaan häntä tarpeen vaatiessa. Kun intiaani oli saanut
-surmansa, ryhtyi hän välinpitämättömänä edelleen seuraamaan jälkiä.
-
-Pian loisti nuotion valoa puiden lomitse, ja paistetun lihan haju
-tunkeutui erämiesten tarkkoihin aistimiin.
-
-He kiipesivät äänettömästi suureen korkkipuuhun, joka oli muutaman
-askeleen päässä, ja syleillen puun nystermäistä runkoa kätkeytyivät sen
-tuuheiden oksien suojaan. Nyt he alkoivat tähystää alaspäin.
-
-He olivat comanchien leirin yläpuolella, joka sijaitsi korkeintaan
-kymmenen metrin päässä heistä.
-
-
-
-
-IV
-
-Matkalaiset
-
-
-Suunnilleen samaan aikaan kun erämiehet tulivat ulos luolasta ryhtyen
-taas seuraamaan comanchien jälkiä, pysähtyi noin parinkymmenen mailin
-päässä siltä paikalta, missä he olivat, melkoisen suuri joukko
-valkoihoisia matkalaisia Canadian-virran äyräälle valmistautuen
-leiriytymään yöksi eräälle varsin sopivalle paikalle, missä vielä näkyi
-merkkejä siellä aikaisemmin oleilleesta intiaanijoukosta.
-
-Metsästäjät ja sekarotuiset gambusinit, jotka toimivat matkalaisten
-oppaina, kiirehtivät riisumaan kymmenkuntaa muulia, joiden
-turvajoukkona oli meksikolaisia lanceroja.
-
-He muodostivat matkatavaroista soikean kehän, jonka keskelle
-sytytettiin nuotio. Välittämättä sen enempää seuralaisistaan oppaat
-kokoontuivat pieneksi ryhmäksi ja valmistivat illallisensa.
-
-Nuori, noin kahdenkymmenenneljän tai -viiden vuoden ikäinen, uljaan
-näköinen upseeri, jonka piirteet olivat hienot ja ylhäiset, astui
-kunnioittavasti erään kantotuolin luo, joka kuljetti kaksi muulia,
-saattueena pari lanceroa.
-
-"Minne haluaisitte señoritan teltan asetettavaksi?" kysyi nuori upseeri
-paljastaen päänsä.
-
-"Minne vain itse tahdotte, kapteeni Aguilar, kunhan se vain pian
-saadaan kuntoon. Sisarentyttäreni on menehtyä väsymykseen", vastasi
-kantotuolissa oikealla puolella istuva herra.
-
-Hän oli suurikokoinen mies, jolla oli kovat ja terävät kasvonpiirteet,
-kotkankatse, ja hiukset niin valkoiset kuin Chimborazon lumi. Hänellä
-oli yllään väljä sotilasvaippa, jonka alta pilkisti esiin meksikolaisen
-kenraalin loistava, kauniisti kirjailtu puku.
-
-Kapteeni kumarsi ja poistui. Palaten lancerojen luo hän antoi heille
-määräyksen pystyttää keskelle leiriä sini- ja punajuovaivaisesta
-kankaasta laitetun teltan, joka oli ollut poikittain muulin selässä.
-
-Viisi minuuttia myöhemmin kenraali astui maahan. Sitten hän tarjosi
-kohteliaasti kätensä nuorelle naiselle, joka kevyesti hyppäsi
-kantotuolista, ja vei hänet telttaan, missä kapteeni Aguilarin ripeän
-toiminnan ansiosta kaikki jo oli kunnossa, niin että hänellä oli siellä
-niin mukava olla kuin olosuhteet suinkin sallivat. Kenraalin ja hänen
-sisarentyttärensä jäljessä astui telttaan kaksi henkeä.
-
-Toinen heistä oli paksu, lyhyt mies, jolla oli täyteläiset, punoittavat
-kasvot. Hänellä oli viheriäiset silmälasit, vaalea tekotukka ja
-sotilaslääkärin virkapuku.
-
-Tämä henkilö, jonka ikää oli vaikea ratkaista, mutta joka näytti olevan
-lähes viidenkymmenen ikäinen, oli nimeltään Jerome Boniface Durieux.
-Hän oli ranskalainen ja ylilääkärinä Meksikon palveluksessa.
-
-Astuessaan maahan hän oli hyvin varovasti ottanut kainaloonsa suuren
-matkalaukun, joka oli ollut hänen hevosensa satulan takana ja josta hän
-ei näyttänyt haluavan luopua.
-
-Toinen henkilö oli nuori tyttö tai pikemmin noin viidentoista vuoden
-ikäinen lapsi. Hänen ilmeensä oli vallaton ja vilkas. Hänellä oli
-pystynenä, ja hänen katseensa oli häikäilemätön, kuten on luontaista
-mestitseille, sekarotuisille. Hän oli kenraalin sisarentyttären
-kamarineiti.
-
-Muuan erinomaisen suurikokoinen neekeri, jolla oli Jupiterin
-majesteetillinen nimi, ryhtyi parin gambusinin avustamana valmistamaan
-illallista.
-
-"Kas niin, tohtori!" lausui kenraali hymyillen paksulle miehelle, joka
-oli istuutunut matkalaukkunsa päälle puhisten kuin härkä, "mitä sanotte
-sisarentyttäreni terveydentilasta tänä iltana?"
-
-"Señorita on aina hurmaava", vastasi lääkäri ritarillisen kohteliaasti
-ja pyyhki otsaansa. "Mutta eikö teistäkin kuumuus ole tukehduttava?"
-
-"Eikö mitä!" vastasi kenraali, "ei tavallista tukehduttavampi."
-
-"Silloin olen kuvitellut", sanoi lääkäri huoaten. "Mitä nauratte, pikku
-veitikka?" lisäsi hän kääntyen kamarineidin puoleen, joka todellakin
-nauroi, niin että leukaluut olivat mennä sijoiltaan.
-
-"Älkää välittäkö tuosta hupsusta, herra tohtori. Tiedättehän, että hän
-on vasta lapsi", lausui nuori nainen viehättävästi hymyillen.
-
-"Olen teille aina sanonut, doña Luz", väitti tohtori rypistäen tuuheita
-kulmakarvojaan ja pullistaen poskiaan, "että tuo pikku tyttö on
-paholainen, jota kohtaan te olette liian hyvä ja joka lopuksi tekee
-teille kauniit kolttoset."
-
-"Uh, uh! Te häijy kivien kokoilija!" huusi mestitsi irvistäen, viitaten
-tohtorin erikoisharrastukseen.
-
-"Kas niin! Rauhoittukaa", sanoi kenraali. "Onko tämänpäiväinen matka
-väsyttänyt sinua, rakas sukulaiseni?"
-
-"Eipä juuri liikoja", vastasi nuori tyttö pidätetysti haukotellen.
-"Oltuamme jo lähes kuukauden matkalla alan tottua tähän elämään, jota
-pidin, sen tunnustan, alussa liian rasittavana."
-
-Kenraali huokasi, mutta ei lausunut mitään. Tohtori oli syventynyt
-huolellisesti järjestämään yrttejä ja kiviä, jotka oli päivän kuluessa
-koonnut.
-
-Kamarineiti liikuskeli kuin lintu pannen järjestykseen eri esineet,
-joita hänen emäntänsä saattaisi tarvita.
-
-Käyttäkäämme hyväksemme tätä levähdystä esitelläksemme parilla sanalla
-nuoren naisen.
-
-Doña Luz de Bermudez oli kenraalin nuoremman sisaren tytär.
-
-Hän oli korkeintaan kuusitoistavuotias, suloinen lapsi. Hänen suuret,
-mustat silmänsä, joita varjostivat puhtaan valkoisen otsan vastakohtana
-hyvin tummat kulmakarvat, olivat sametinhienojen silmäripsien peitossa,
-jotka kainosti salasivat niiden välähdykset. Hänen somaa suutansa
-helmenvalkoisine hampaineen reunustivat korallinpunaiset huulet. Hänen
-hienossa hipiässään oli utukarvoja kuin kypsissä hedelmissä, ja hänen
-hiuspalmikkonsa, joiden väri vivahti siniseen, saattoivat
-aukipäästettyinä olla huntuna koko hänen vartalolleen.
-
-Hänen vartalonsa oli hieno ja keikaileva. Hänessä tuli mitä siroimmalla
-tavalla esille aaltomaisia, suloisesti keinuvia liikkeitä, jotka ovat
-Amerikan naisille ominaisia. Hänen kätensä ja jalkansa olivat
-äärimmäisen pienet ja hänen käyntinsä oli huolimattoman kevyttä ja
-luontevaa kuin kreolinaisilla.
-
-Nuoren tytön koko olemus oli pelkkää suloa ja sopusuhtaisuutta.
-
-Huolettomana kuten kaikki maanmiehensä hän oli iloinen ja vallaton,
-nauttien vähäpätöisimmästäkin asiasta. Hän ei tuntenut elämää muuten
-kuin sen miellyttävältä puolelta.
-
-Mutta tämä kaunis kuvapatsas ei vielä elänyt. Hän oli kuin Pandora,
-ennenkuin Prometeus varasti hänelle tulen taivaasta. Ja jatkaaksemme
-mytologista vertaustamme, rakkaus ei ollut siivillään vielä hipaissut
-tyttöä. Hänen kulmakarvansa eivät vielä olleet rypistyneet ajatusten
-painosta eikä hänen sydämensä sykähdellyt kaihosta.
-
-Kasvaneena kenraalin huolenpidon alaisena yksinäisyydessä melkein kuin
-luostarissa hän oli nyt ensi kertaa maailmalla seuratessaan enoaan
-tämän matkalla preirieillä.
-
-Missä tarkoituksessa tämä matka tehtiin ja miksi eno niin välttämättä
-oli tahtonut, että hän seuraisi mukana, sitä ei nuori tyttö ollut
-koettanutkaan ratkaista.
-
-Onnellisena siitä, että sai viettää aikansa ulkoilmassa, nähdä
-lakkaamatta uusia seutuja, olla vapaa verrattuna hänen siihen asti
-viettämäänsä elämään, hän ei kaivannut enempää eikä häntä koskaan
-haluttanut vaivata enoaan tungettelevilla kysymyksillä.
-
-Tavatessamme doña Luzin hän siis oli vielä onnellinen lapsi, joka eli
-päivästä päivään tyytyväisenä elämäänsä, vähääkään haaveilematta
-tulevaisuudesta.
-
-Kapteeni Aguilar astui telttaan. Häntä seurasi Jupiter, joka toi
-päivällistä.
-
-Kamarineiti Phebe oli jo kattanut pöydän.
-
-Ateriaan kuului säilykkeitä ja kuusipeuran kylkipaisti.
-
-Pöytään istuutui neljä henkeä. Kenraali, hänen sisarentyttärensä,
-kapteeni ja tohtori.
-
-Jupiter ja Phebe tarjoilivat.
-
-Keskustelu oli ensi ruokalajin aikana jokseenkin laimeata. Kun
-ruokahalua oli vähän tyydytetty, kääntyi nuori tyttö, joka mielellään
-kiusoitteli tohtoria, hänen puoleensa.
-
-"Oletteko saaneet tänään runsaan saaliin?" kysyi hän.
-
-"No ei liikoja, señorita", vastasi puhuteltu.
-
-"Eikö?" virkkoi tyttö hymyillen. "Minusta tuntuu, että kiviä on varsin
-paljon matkamme varrelle ja että teidän ei tarvitse muuta tehdä kuin
-kasata niitä muulin kuormaksi."
-
-"Olette kaiketi ollut tyytyväinen matkaanne. Se tarjoaa teille
-tilaisuuden vapaasti antautua intohimonne valtaan kerätäksenne
-kaikenlaisia kasveja", huomautti kenraali.
-
-"Ei tarpeeksi, kenraali. Minun on tunnustettava, ettei preirie ole niin
-rikas kuin olin luullut. Ellei minulla olisi toiveita keksiä sellaista
-kasvia, joka vie tiedettä askelen eteenpäin, niin melkeinpä kaipaisin
-takaisin pikku mökkiini Guadelopelle, missä elämäni oli niin
-rauhallista ja tasaista."
-
-"No, no", keskeytti hänet kapteeni, "olemme vasta preirieiden
-laitaosissa. Saatte nähdä, että tunkeuduttuamme syvemmälle te ette edes
-jaksa poimia kaikkia rikkauksia, jotka tapaatte jalkojenne juuressa."
-
-"Oi, jospa Jumala kuulisi puheenne, herra kapteeni", lausui tiedemies
-huokaisten. "Kunhan vain löytäisin etsimäni kasvin, olisin
-tyytyväinen."
-
-"Onko se siis joku perin erikoinen kasvi?" kysyi doña Luz.
-
-"Kuinka, señorita?" huudahti lihava tohtori innostuen. "Se on kasvi,
-jonka Linné on kuvannut ja luokittanut, mutta jota kukaan ei ole sen
-koommin tavannut; kasvi, joka voi tehdä minut kuuluisaksi. Ja te
-kysytte, onko se erikoinen."
-
-"Mihinkä se sitten kelpaa?" uteli tyttö.
-
-"Mihinkäkö kelpaa?"
-
-"Niin."
-
-"Ei mihinkään!" vastasi tiedemies.
-
-Doña Luz purskahti hopeanheleään nauruun, joka olisi tehnyt
-satakielenkin kateelliseksi.
-
-"Ja sitä te nimitätte erikoiseksi kasviksi?"
-
-"Aivan niin, juuri sen harvinaisuuden takia."
-
-"Ah!... aivan oikein."
-
-"Toivokaamme, että löydätte sen, herra tohtori", lausui kenraali
-sovittelevalla äänellä. "Jupiter, kutsukaa oppaitten päällikkö tänne."
-
-Neekeri poistui, mutta palasi melkein heti erään gambusinin seuraamana.
-
-Tämä oli noin neljänkymmenen vuoden ikäinen mies. Hän oli
-suurikokoinen, pyylevä ja hartiakas. Hänen ulkonäössään, joka ei ollut
-ruma, oli jotakin vastenmielistä, jota ei voinut itselleen selittää.
-Hänen villit, kierot silmänsä, jotka olivat syvälle silmäkuoppiin
-painuneet, välähtelivät hurjasti. Hänen matala otsansa, tuuhea, kähärä
-tukkansa ja kuparinvärinen ihonsa täydensivät kokonaisuutta, joka ei
-ollut juuri miellyttävä. Hän käytti erämiehen pukua, oli luonteeltaan
-kylmäkiskoinen, järkkymätön ja vaitelias ja tunnettiin yleensä nimellä
-Lörppö, joksi kaiketi intiaanit tai hänen omat toverinsa olivat hänet
-piloillaan ristineet.
-
-"Kas tässä, kunnon mies", sanoi hänelle kenraali ojentaen hänelle
-täyden lasillisen viinaa, jota paikan mukaan, missä sitä valmistetaan,
-nimitetään mezcaliksi, "juokaa tämä."
-
-Erämies kumarsi ja tyhjensi yhdellä kulauksella lasin, jossa oli lähes
-litran verran tätä juomaa. Sitten hän painaen hihansa suun viiksilleen
-kuunteli.
-
-"Aion asettua muutamiksi päiviksi varmaan paikkaan antautuakseni,
-tarvitsematta pelätä häiriöitä, eräisiin tutkimuksiin. Voimmeko täällä
-olla turvassa?"
-
-Oppaan silmät välähtivät. Hän katsoi tuikeasti kenraaliin.
-
-"Emme", vastasi hän lyhyesti.
-
-"Miksi emme?"
-
-"Täällä on liian paljon intiaaneja ja petoeläimiä."
-
-"Tiedättekö mitään sopivampaa paikkaa?"
-
-"Tiedän."
-
-"Onko se kaukana?"
-
-"Ei."
-
-"Miten pitkän matkan päässä?"
-
-"Neljänkymmenen mailin päässä."
-
-"Montako päivää tarvitsemme päästäksemme sinne?"
-
-"Kolme."
-
-"Hyvä! Opastakaa meidät sinne. Huomisaamuna auringon noustessa lähdemme
-liikkeelle."
-
-"Eikö ole muuta asiaa?"
-
-"Ei."
-
-"Hyvää yötä."
-
-Erämies poistui.
-
-"Se minua Lörpössä eniten miellyttää, että hänen kanssaan
-keskusteleminen ei ikävystytä", lausui kapteeni hymyillen.
-
-"Pitäisin siitä, että hän puhuisi enemmän", sanoi tohtori kohauttaen
-päätään. "En koskaan luota henkilöihin, jotka pelkäävät puhuvansa
-liikaa. Tuntuu kuin heillä olisi jotakin salattavaa."
-
-Poistuttuaan teltasta opas palasi toveriensa luo ryhtyen matalalla
-äänellä vilkkaasti keskustelemaan heidän kanssaan.
-
-Yö oli ihana. Kokoontuneina teltan edustalle matkailijat puhelivat
-keskenään poltellen sikaarejaan.
-
-Doña Luz lauloi kauniin, sointuvan kreolilaislaulun.
-
-Äkkiä ilmestyi taivaalle punertava valo, joka hetki hetkeltä suureni.
-Sitten kuului kumeaa kohinaa kuin kaukaista ukkosta.
-
-"Mitä se on?" kysyi kenraali hypähtäen pystyyn.
-
-"Preirie vain on syttynyt tuleen", vastasi Lörppö rauhallisesti.
-
-Heti kun hän oli tämän niin levollisesti ilmoittanut, alkoi koko
-leirissä hälinä.
-
-Täytyi rientää kiireimmiten pakoon, ellei tahtonut elävältä palaa.
-
-Yksi gambusineista hiipi, käyttäen hyväkseen sekasortoa,
-tavarajoukkojen välitse tiehensä ja katosi tasangolle viitattuaan
-salaperäisesti Lörpölle.
-
-
-
-
-V
-
-Comanchit
-
-
-Kätkeytyneinä korkkitammen tuuheaan oksistoon Uskollinen Sydän ja
-Ilomieli tarkkailivat comanchien puuhia.
-
-Intiaanit luottivat vahtiensa valppauteen. Lainkaan aavistamatta
-vihollistensa olevan niin lähellä ja huomaavan heidän pienimmätkin
-liikkeensä he kyykistyneinä tai maaten tulen ääressä söivät tai
-polttelivat kaikessa rauhassa.
-
-Nämä villit, joita oli noin viisikolmatta, olivat puetut
-bisoninnahkaisiin pukuihin ja mitä kirjavimmin ja kummallisimmin
-maalatut. Useimpien kasvot oli yltyleensä maalattu sinoberilla. Toisten
-olivat vallan mustat, vain pitkä vaalea juova oli jätetty kummallekin
-poskelle. Selässään he kantoivat kilpeään, joustaan ja nuoliaan, ja
-lähellä heitä oli maassa heidän kiväärinsä.
-
-Niistä monista sudenhännistä, jotka olivat heidän mokkasineihinsa
-kiinnitetyt ja laahasivat maata heidän jäljessään, saattoi muuten
-helposti päättää, että he kaikki olivat valiosotureita, heimonsa
-kuuluja.
-
-Muutaman askeleen päässä seisoi Kotkanpää liikkumatta, nojautuen erästä
-puuta vasten. Kädet ristissä rinnallaan, ruumis hieman etukumarassa hän
-näytti kuuntelevan joitakin epäselviä ääniä, joita vain hän eroitti.
-
-Kotkanpää kuului osagi-intiaaneihin. Vallan nuorena olivat comanchit
-ottaneet hänet kasvatikseen, mutta hän käytti vielä heimonsa pukua ja
-oli säilyttänyt sen tavat.
-
-Hän oli enintään kahdenkymmenenkahdeksan vuoden ikäinen ja lähes kuusi
-jalkaa pitkä. Hänen suuret jäsenensä vankkoine lihaksineen todistivat
-harvinaista voimaa.
-
-Toisin kuin tovereilla hänellä oli yllään vain lanteiden yläpuolelle
-kiinnitetty loimi, niin että yläruumis ja käsivarret jäivät paljaiksi.
-Hänen kasvojensa ilme oli kaunis ja täynnä jaloutta. Tummat ja vilkkaat
-silmät, jotka olivat aivan lähellä kyömynenää, ja hieman iso suu
-vaikuttivat sen, että hän vähän muistutti petolintua. Tukka oli ajeltu
-paljaaksi. Vain keskelle päätä oli jätetty juova, joka näytti
-kypärinharjalta, ja selkää pitkin riippui hiustukko, johon oli
-kiinnitetty kimppu kotkansulkia.
-
-Hänen kasvoissaan oli neljää eri väriä: sinistä, valkoista, mustaa ja
-punaista. Hänen vihollisille tekemänsä haavat oli sinivärillä piirretty
-hänen paljaaseen rintaansa. Parkitsemattomasta peurannahasta
-valmistetut mokkasinit ulottuivat polvien yläpuolelle, ja kantapäihin
-oli ripustettu moniaita sudenhäntiä.
-
-Onneksi erämiehille intiaanit olivat sotajalalla, niin ettei heillä
-ollut koiria mukanaan. Muuten edelliset olisi huomattu jo aikoja
-sitten, eivätkä he olisi voineet näin lähestyä intiaanien leiriä ilmi
-tulematta.
-
-Huolimatta siitä, että päällikkö yhä seisoi liikkumatta kuin
-kuvapatsas, välähtelivät hänen silmänsä, hänen sieraimensa pullistuivat
-ja hän kohotti vaistomaisesti kätensä kuin saadakseen aikaan
-hiljaisuutta joukossaan.
-
-"Meidät on huomattu", mutisi Uskollinen Sydän niin hiljaa, että hänen
-toverinsakin oli vaikea sitä kuulla.
-
-"Mitä meidän on tehtävä?" kysyi Ilomieli.
-
-"Toimittava", vastasi erämies lyhyesti.
-
-Molemmat alkoivat nyt äänettömästi hiipiä oksalta oksalle, puusta
-puuhun. Laskeutumatta maahan he saapuivat leirin vastapäiselle puolelle
-juuri sille kohtaa, missä comanchien hevoset lieassa söivät ruohoa.
-
-Ilomieli kapusi äänettömästi maahan ja katkaisi hevosten köydet.
-Erämiesten ruoskaniskuista yltyneinä hevoset hirnuen ja hyppien
-syöksyivät joka suunnalle karkuun.
-
-Intiaanit kavahtivat hämmästyneinä pystyyn ja lähtivät ulvoen ajamaan
-karanneita hevosiaan takaa.
-
-Ikäänkuin arvaten väijyvien vihollistensa lymypaikan tuli Kotkanpää
-yksin suoraan heitä kohti käyttäen mahdollisimman huolellisesti
-suojanaan välillä olevien puiden runkoja.
-
-Erämiehet vetäytyivät askel askeleelta taaksepäin, tarkaten
-huolellisesti seutua, jottei heitä voitaisi takaapäin yllättää.
-Intiaanien huudot kuuluivat yhä kauempaa. He olivat ryhtyneet
-seuraamaan hevosiaan. Päällikkö yksinään oli kahden vihollisensa
-näkyvissä. Saavuttuaan eräälle puulle, jonka paksu runko näytti
-tarjoavan hänelle kaikki toivomansa turvallisuustakeet, hän halveksien
-piilukkonsa käyttämistä ja tilaisuuden näyttäessä otolliselta pani
-jouseensa nuolen.
-
-Mutta kuinka suuri olikin hänen varovaisuutensa ja taitavuutensa, ei
-hän voinut tehdä tätä liikettä paljastamatta itseään vähäisen.
-Uskollinen Sydän vei kiväärinsä poskelle, kuului laukaus, kuula viuhui,
-ja päällikkö hypähti ilmaan raivokkaasti kirkaisten ja kaatui maahan.
-
-Hänen käsivartensa oli ammuttu puhki.
-
-"Älä liikahdakaan, punanahka", sanoi Uskollinen Sydän hänelle, "pieni
-liikahdus vain, ja olet kuoleman oma."
-
-Intiaani pysyi liikkumatta, ja muuttumattomin ilmein hän nieli
-kiukkunsa.
-
-"Voisin surmata sinut", jatkoi erämies, "mutta en tahdo. Toisen kerran
-jo säästän henkesi, päällikkö, mutta tämä saakin olla viimeinen kerta.
-Älä tule enää tielleni ja ennen kaikkea älä varasta pyydyksiäni, sillä
-vannon, etten silloin anna armoa."
-
-"Kotkanpää on heimonsa keskuudessa kunnioitettu päällikkö", vastasi
-intiaani kopeasti. "Hän ei pelkää kuolemaa. Valkoinen erämies voi hänet
-tappaa, mutta ei saa kuulla hänen valittavan."
-
-"En, en tapa sinua, päällikkö. Jumalamme kieltää ilman pakoittavaa
-syytä vuodattamasta toisen verta."
-
-"Ooh!" sanoi intiaani ivallisesti naurahtaen. "Veli on
-lähetyssaarnaaja."
-
-"Ei, olen vain rehellinen erämies. En tahdo sinua murhata."
-
-"Valkoinen veli ajattelee kuin vanhat akat", pilkkasi intiaani. "Nehu
-Nutah ei koskaan anna anteeksi, vaan kostaa!"
-
-"Tee kuten haluat, päällikkö", vastasi erämies kohauttaen halveksivasti
-olkapäitään. "En pyri muuttamaan luonnettasi. Olen vain varoittanut
-sinua. Hyvästi."
-
-"Paholainen olkoon sinulle suosiollinen!" lisäsi Ilomieli halveksivasti
-potkaisten häntä.
-
-Näytti siltä kuin päällikkö ei olisi ollut tietääkseenkään tästä
-viimeisestä loukkauksesta. Hänen kulmakarvansa vain menivät ryppyyn.
-Hän ei liikahtanutkaan, vaan seurasi leppymättömällä katseellaan
-molempia vihamiehiään, jotka sen enempää hänestä välittämättä katosivat
-metsään.
-
-"Sittenkin olit väärässä", sanoi Ilomieli ikäänkuin mietiskellen.
-"Sinun olisi pitänyt ottaa hänet hengiltä, Uskollinen Sydän."
-
-"Mitä vielä! Miksi niin?" vastasi erämies huolettomasti.
-
-"_Cascaras!_ Miksikö niin? Hänhän kuuluu preirien roistojoukkoon."
-
-"Niitä on niin paljon", väitti toinen, "ettei yksi enemmän tai vähemmän
-merkitse suuriakaan."
-
-"Aivan niin", myönsi Ilomieli häneen yhtyen. "Mutta minne nyt menemme?"
-
-"Hakemaan pyydykseni, hitto vieköön. Luuletko, että minä haluan ne
-menettää?"
-
-"Totta tosiaan. Sepä on oiva ajatus."
-
-Erämiehet kävelivät todellakin leirille päin, mutta kuitenkin
-intiaanien tavalla, tehden lukemattomia mutkia, joiden tarkoituksena
-oli johtaa comanchit jäljiltä.
-
-Kaksikymmentä minuuttia hiivittyään he saapuivat leirille. Intiaanit
-eivät vielä olleet palanneet, mutta oli varsin luultavaa, ettei
-kestäisi kauan, ennenkuin he näyttäytyisivät. Kaikki heidän tavaransa
-olivat siellä täällä hajallaan. Pari kolme hevosta, joka eivät olleet
-viitsineet juosta karkuun, söivät rauhallisesti herneenvarsia.
-
-Menettämättä aikaa erämiehet alkoivat etsiä pyydyksiään, jotka he pian
-löysivätkin. Kumpikin otti mukaansa viisi niistä, ja pitempään
-viipymättä he lähtivät jälleen luolalle päin, jonne olivat kätkeneet
-hevosensa.
-
-Verrattain raskaasta taakastaan huolimatta, jota he kantoivat
-selässään, miehet kävelivät kepeästi ihastuksissaan siitä, että olivat
-voineet niin onnellisesti päättää retkensä, ja varsinkin hymyillen
-intiaaneille tekemälleen kepposelle.
-
-Näin he marssivat jokseenkin pitkän aikaa. He eroittivat jo vähäisen
-matkan päässä joen hiljaista kohinaa, kun äkkiä kuului hevosen
-hirnuntaa.
-
-"Meitä ajetaan takaa", sanoi Uskollinen Sydän pysähtyen.
-
-"Hm!" hymähti Ilomieli. "Siellä on kenties villi hevonen."
-
-"Ei, villi hevonen ei hirnu tuolla tavalla. Siellä on comancheja.
-Saamme muuten pian sen tietää", lisäsi hän.
-
-Paneutuen pitkälleen hän painoi korvansa maata vasten ja kuunteli.
-
-Hän nousi melkein heti takaisin pystyyn.
-
-"Olin aivan varma siitä. Siellä on comancheja, mutta he eivät seuraa
-selviä jälkiä, vaan epäröivät."
-
-"Tai olisikohan heidän matkaansa viivästyttänyt Kotkanpään haava."
-
-"Mahdollista kyllä! Luulevatko he todella kannattavan ajaa meitä takaa,
-jos me tahdomme päästä heiltä karkuun?"
-
-"Ellei meillä olisi kantamusta, olisimme jo aikoja sitten piilossa."
-
-Uskollinen Sydän mietti hetkisen.
-
-"Kuulehan", sanoi hän, "meillä on vielä puoli tuntia aikaa, siis
-enemmän kuin riittävästi."
-
-Pieni puro virtasi lyhyen matkan päässä. Erämies astui sen uomaan
-seuralaisineen.
-
-Saavuttuaan keskelle virtaa Uskollinen Sydän kietoi huolellisesti
-pyydykset puhvelinnahkaan, ettei vesi niitä vioittaisi. Sitten hän
-antoi niiden vaipua pohjaan.
-
-Suoriuduttuaan tästä varokeinosta metsästäjät kahlasivat joen poikki ja
-tekivät lähes kahdensadan askeleen verran harhajälkiä. Varovasti he
-sitten tulivat takaisin jättämättä mitään merkkiä palaamisestaan. He
-tunkeutuivat jälleen metsään, viittauksella ajettuaan koirat hevosten
-luo.
-
-Nuo viisaat eläimet vainusivat suunnan ja hävisivät pian pimeään.
-
-Erämiehille oli edullista ajaa koirat luotaan, koska se auttoi heitä
-johtamaan intiaaneja pois jäljiltä. Nämä näet seurasivat innolla
-pakenevien jälkiä, joita vainukoirat jättivät korkeaan ruohostoon.
-
-Metsään päästyään erämiehet kapusivat taas puuhun ja alkoivat edetä
-taivaan ja maan välillä. Tämä matkustustapa on paljon yleisempi kuin
-Euroopassa luullaan, näillä seuduilla, missä sen johdosta, että liaanit
-ja puut ovat toisiinsa kietoutuneet, on mahdotonta edetä raivaamatta
-kirveellä itselleen tietä.
-
-Siirtyen oksalta oksalle voi siten kulkea kilometrimääriä koskematta
-jalallaan maata.
-
-Juuri tällä tavalla erämiehet matkasivat, vaikkakin he tekivät sen
-toisesta syystä.
-
-He kulkivat näin vihollistensa edellä, jotka lähenivät lähenemistään ja
-joiden he pian huomasivat alapuolellaan marssivan intiaanijonossa,
-toinen toisensa takana.
-
-Kotkanpää kulki ensimmäisenä, haavansa vuoksi puoliksi maaten hevosensa
-selässä, mutta entistä innokkaampana vihollistensa takaa-ajoon.
-
-Ollessaan comanchien kohdalla heidän yläpuolellaan molemmat erämiehet
-kätkeytyivät lehdistöön pidättäen henkeään. Vähäisinkin sattuma olisi
-saattanut ilmaista heidän läsnäolonsa.
-
-Intiaanit menivät ohitse huomaamatta heitä. Erämiehet ryhtyivät jälleen
-jatkamaan matkaansa.
-
-"Oh!" kuiskasi Ilomieli hetken kuluttua. "Luulen, että tällä kertaa
-olemme heistä selviytyneet."
-
-"Älkäämme olko liian kärkkäät toitottamaan voittoamme, vaan
-poistukaamme niin nopeasti kuin suinkin voimme. Nuo peijakkaan
-punanahat ovat ovelia. He pääsevät kyllä pian petoksemme perille."
-
-"Tuhat tulimmaista!" huudahti Ilomieli äkkiä. "Olen kadottanut
-puukkoni, en tiedä minne. Jos nuo vintiöt sen löytävät, niin olemme
-hukassa."
-
-"Se on varsin luultavaa", mutisi Uskollinen Sydän. "Yksi syy lisää,
-minkä vuoksi emme saa tuhlata hetkeäkään."
-
-Metsä, joka tähän asti oli ollut aivan rauhallinen, alkoi äkkiä
-kumeasti puhista, linnut lentelivät kirkuen kauhusta, ja tiheiköissä
-kuuli kuivien oksien taittuvan petoeläinten kiireisten askelten
-painosta.
-
-"Mitä se tietää?" kysyi Uskollinen Sydän ja katseli ympärilleen
-levottoman näköisenä. "Tuntuu kuin metsä olisi pyörtynyt."
-
-Molemmat erämiehet kapusivat sen puun latvaan, jossa he olivat ja joka
-sattumalta oli metsän korkeimpia.
-
-Tavaton valonhohde väritti taivaankannen enintään puolen penikulman
-päässä siitä paikasta, missä he olivat, ja suureni hetki hetkeltä
-lähestyen heitä jättiläisaskelin.
-
-"Mitä kirottua!" huudahti Ilomieli, "comanchit ovat sytyttäneet
-preirien tuleen."
-
-"Niin ovat, ja luulenpa, että tällä kertaa, kuten äsken lausuin, olemme
-hukassa", vastasi Uskollinen Sydän kylmäverisenä.
-
-"Mitä on tehtävä?" tiedusteli kanadalainen. "Tuossa tuokiossa tuli
-saartaa meidät."
-
-Uskollinen Sydän oli vaipunut syviin mietteisiin.
-
-Muutaman sekunnin kuluttua hän kohotti päänsä pystyyn. Voitonhymy
-levisi hänen suupieliinsä.
-
-"He eivät vielä ole meitä saavuttaneet", lausui hän. "Seuraa minua
-veljeni!"... Ja hän lisäsi matalalla äänellä: "Tahdon jälleen nähdä
-äitini!..."
-
-
-
-
-VI
-
-Pelastaja
-
-
-Jotta lukija voisi oikein käsittää tilanteen, jossa erämiehet olivat,
-on välttämätöntä palata seuraamaan comanchipäällikön puuhia.
-
-Tuskin Kotkanpään vihamiehet olivat kadonneet puitten väliin, kun hän
-nousi hitaasti pystyyn, kumartui eteenpäin ja terästi kuuloaan
-voidakseen olla varma, että nämä tosiaankin poistuivat. Heti kun hän
-oli siitä varma, repäisi hän _blanketistaan_ -- loimipeitteestään --
-kaistaleen, jonka niin hyvin kuin osasi kietoi haavoittuneen
-käsivartensa ympäri. Huolimatta verenvuodon aiheuttamasta heikkoudesta
-ja suurista tuskista, joita hän tunsi, hän ryhtyi päättäväisesti
-seuraamaan erämiesten jälkiä.
-
-Hän kulki siten viimemainittujen perässä aivan huomaamattomasti leirin
-reunalle asti. Kätkeytyneenä ebenpuun taakse hän nyt raivosta kiehuen
-saattoi todeta, voimatta kuitenkaan sitä estää, kuinka erämiehet
-löysivät kadonneet pyydyksensä ja sitten poistuivat.
-
-Vaikka vainukoirat, jotka kulkivat metsästäjien mukana, olivat
-oivallisia eläimiä, jotka oli opetettu vainuamaan intiaaneja varsin
-kaukaa, niin jonkun sattuman vuoksi, joka luultavasti pelasti
-comanchipäällikön, ne nyt hyökkäsivät ahnaasti punanahkojen jättämien
-hajallisten ruoantähteiden kimppuun. Koirien omistajat luulivat, ettei
-heitä väijyttäisi, eivätkä siis ollenkaan koettaneet terästää niiden
-valppautta.
-
-Saatuaan monien vaikeuksien jälkeen tavoitetuksi hevosensa comanchit
-palasivat vihdoin leirilleen.
-
-Nähdessään päällikkönsä haavoittuneen he hämmästyivät suuresti, ja
-heidät valtasi suunnaton kiihtymys, jota Kotkanpää taitavasti käytti
-hyväkseen yllyttäen heitä uudelleen ajamaan takaa erämiehiä, nämä kun
-eivät voineet olla kaukana, koska heidän taakkansa viivästyttivät
-heidän kulkuaan, ja siis välttämättä tuotapikaa joutuisivat heidän
-käsiinsä.
-
-Uskollisen Sydämen keksimä sotajuoni johti intiaaneja harhaan vain
-muutaman hetken. Varsin pian he löysivät metsän ensimmäisistä puista
-helposti huomattavat jäljet vihollistensa kulusta.
-
-Tällöin juuri Kotkanpää suuttuneena siitä, että hän näin oli joutunut
-tappiolle taistelussaan näitä kahta uskaliasta miestä vastaan, joiden
-erinomainen viekkaus teki kaikki laskelmat tyhjiksi, päätti tehdä tilit
-selviksi heidän kanssaan. Hän keksi pirullisen suunnitelman: käski
-sytyttää metsän tuleen. Kun tätä keinoa käytettiin sillä tavalla kuin
-hän sitä käytti, täytyi sen, sitä hän ei epäillytkään, vihdoin
-toimittaa peloittavat viholliset hänen ulottuvilleen.
-
-Sen mukaan hän sijoitti soturinsa eri suunnille suureksi piiriksi ja
-sitten käski virittää tulen korkeaan heinään yhtä aikaa useammilla
-paikoilla.
-
-Ajatus oli hyvä, vaikkakin raaka ja niiden villien soturien arvoinen,
-jotka sitä käyttivät.
-
-Koetettuaan turhaan päästä ulos joka puolelta heitä ympäröivästä
-tuliverkosta olisi erämiesten pakko väkisinkin antautua julmien
-vihollistensa käsiin, elleivät pitäisi kunniakkaampana palaa elävältä.
-
-Kotkanpää oli kaikki suunnitellut ja edeltäkäsin arvioinut
-lukuunottamatta erästä perin yksinkertaista ja helppoa pelastuskeinoa,
-johon Uskollinen Sydän saattoi panna toivonsa.
-
-Soturit olivat, kuten jo olemme kertoneet, päällikkönsä käskystä
-hajaantuneet ja sytyttäneet tulen useihin paikkoihin yhtaikaa.
-
-Tähän myöhäiseen vuodenaikaan pensaat ja heinä, jotka kesäauringon
-hehkuvat säteet olivat polttaneet kuiviksi, olivat heti syttyneet
-palamaan, ja tuli oli hyvin nopeasti levinnyt joka suunnalle.
-
-Se ei kuitenkaan ollut tapahtunut niin nopeasti, ettei olisi kestänyt
-jonkun aikaa, ennenkuin kaikki liekit yhtyivät.
-
-Uskollinen Sydän ei epäröinyt kauan. Sillä välin kun intiaanit ilosta
-ulvoen paholaisten lailla juoksentelivat tuliseinämän luona, jonka
-olivat panneet vihollistensa esteeksi, heittäytyi erämies ystävänsä
-seuraamana kiivaasti juosten tulimuurien väliin, jotka oikealta ja
-vasemmalta viuhuen lähestyivät ja olivat jo vähällä yhtyä juuri hänen
-jalkainsa alla ja päänsä yläpuolella. Hiiltyneiden puiden keskitse,
-jotka putoilivat ryskien maahan, sakeiden savupilvien lävitse, jotka
-salpasivat hengityksen, joka puolelta satelemalla lentelevien
-kipinäparvien polttamina, seuraten rohkeasti tietään liekkiholvien
-alitse pelottomat seikkailijat murtautuivat, saaden vain muutamia
-merkityksettömiä palohaavoja, kirotun tulivyön puhki, johon intiaanit
-luulivat iäksi haudanneensa heidät. He olivat jo kaukana
-vihollisistaan, kun nämä vielä riemuitsivat juonensa onnistumisesta.
-
-Tulipalo laajeni kuitenkin kauhistavan suureksi. Metsän puut
-vääntelehtivät tulen niitä syleillessä. Preirie oli nyt yhtenä
-tulimerenä. Kauhun hullaannuttamina juoksenteli sen keskellä
-villieläimiä, jotka tämä aavistamaton tuho karkoitti turvapaikoistaan.
-
-Taivas heloitti veripunaisena, ja raju tuuli lakaisi edeltään tulta ja
-savua.
-
-Intiaanitkin kauhistuivat tekonsa seurauksia havaittuaan, että heidän
-ympärillään syttyi kokonaisia tulivuoria, jotka muistuttivat kaameita
-majakoita, että maa kuumeni ja suunnattomat bisonilaumat panivat
-raivokkaalla juoksullaan tantereen vapisemaan, epätoivoissaan päästäen
-huutoja, jotka kauhistuttivat rohkeimpiakin.
-
-Meksikolaisten leirissä vallitsi mitä suurin sekasorto. Meluttiin,
-kaikkialle levisi hirveä hämminki, hevoset olivat päässeet irti ja
-pakenivat joka suunnalle, miehet ottivat mukaan aseensa ja
-ampumavaransa, toiset taas kantoivat satuloita ja tavaramyttyjä.
-
-Jokainen huusi, kiroili, komenteli. Kaikki juoksivat leirissä aivan
-kuin olisivat menneet päästään pyörälle.
-
-Tulimeri läheni majesteettisena, ohikulkiessaan ahmaisten kitaansa
-kaikki. Sen edellä juoksi lukematon lauma kaikenlaisia eläimiä, jotka
-hyppelivät kauheasti kiljuen. Niitä seurasi hirviö, joka tavoitti niitä
-joka askeleella.
-
-Sakea sauhu levisi kipeniä täynnä jo meksikolaisten leirien yli.
-Parikymmentä minuuttia vielä, ja he olisivat tuhon omia.
-
-Syleillen sisarentytärtään kenraali turhaan tiedusteli oppailta keinoa,
-kuinka voitaisiin pelastua uhkaavasta, suunnattomasta vaarasta.
-
-Mutta vaaran suuruudesta kauhistuneina miehet olivat kokonaan
-menettäneet toimintakykynsä.
-
-Ja mihin keinoon olisi kannattanutkaan turvautua? Liekit yhtyivät
-suunnattomaksi kehäksi, jonka sisään leiri oli jäänyt.
-
-Voimakas tuuli, joka oli siihen asti paisuttanut tulipaloa ja
-kiihdyttänyt sen etenemisnopeutta, lakkasi äkkiä, ja tulen kulku
-hidastui.
-
-Kohtalo varasi vielä muutaman minuutin ajan noille onnettomille.
-
-Tällöin leiri tarjosi oudon näyn.
-
-Kauhun lamauttamina nämä kaikki ihmiset olivat menettäneet
-itsesäilytysvaistonkin.
-
-Lancerot ripittäytyivät toinen toisilleen.
-
-Oppaat olivat vaipuneet synkän toivottomuuden tilaan.
-
-Kenraali syytti taivasta tuhostaan.
-
-Mitä tohtoriin tulee, niin hän ei surrut muuta kuin sitä, ettei koskaan
-voisi löytää etsimäänsä kasvia. Kaikki hänen muut ajatuksensa
-väistyivät tuon yhden tieltä.
-
-Doña Luz rukoili palavasti kädet ristissä polvillaan maassa.
-
-Tuli eteni yhä etujoukkonsa, metsän petojen, jäljessä.
-
-"Oh!" huudahti kenraali ravistaen voimakkaasti oppaan hartiaa,
-"annatteko meidän näin palaa koettamatta meitä pelastaa?"
-
-"Mitä voimme tehdä vastoin Jumalan tahtoa?" kysyi Lörppö haluttomasti.
-
-"Eikö siis ole mitään keinoa pelastua kuolemasta?"
-
-"Ei mitään!"
-
-"On kyllä yksi" huudahti muuan mies, joka puoleksi palanein hiuksin ja
-kasvoin syöksyi leiriin tavaramyttyjen yli hypäten. Häntä seurasi
-toinen mies.
-
-"Kuka te olette?" tiedusteli kenraali.
-
-"Yhdentekevää kuka", vastasi vieras kuivasti. "Minä tulen pelastamaan
-teidät! Seuralaiseni ja minä olimme jo välttäneet vaaran, mutta
-auttaaksemme teitä olemme uudestaan tulleet tulen keskelle. Se
-riittäköön! Pelastuksenne on omassa vallassanne. Nyt on puhe vain
-siitä, tahdotteko pelastua."
-
-"Käskekää!" vastasi kenraali. "Minä ensimmäisenä näytän
-tottelevaisuudessa hyvää esimerkkiä."
-
-"Eikö teillä siis ole oppaita mukananne?"
-
-"Totta kai!"
-
-"He ovat sitten joko konnia tai laiskureita, sillä keinon, johon aion
-turvautua, tuntevat kaikki preirien asukkaat."
-
-Kenraali katsahti epäilevästi Lörppöön, joka ei ollut voinut olla
-vavahtamatta tuntemattomien äkillisen ilmestymisen vuoksi.
-
-"Teette muuten myöhemmin heidän kanssaan siitä tiliä. Tällä hetkellä ei
-ole siitä kysymys."
-
-Nähdessään tämän päättäväisen miehen ja kuullessaan hänen varman ja
-täsmällisen puheensa meksikolaiset olivat vaistomaisesti aavistaneet
-hänessä pelastajan. He tunsivat rohkeuden palaavan toivon mukana ja
-olivat valmiit viivyttelemättä täyttämään hänen käskynsä.
-
-"Kiiruhtakaa", sanoi erämies. "Kiskokaa maasta kaikki ruohot leirin
-ympäriltä."
-
-Jokainen ryhtyi käskettyyn työhön.
-
-"Kostuttakaamme peitteitä", jatkoi vieras kääntyen kenraalin puoleen,
-"ja jännittäkäämme ne tavaramyttyjen eteen."
-
-Kenraali, kapteeni ja tohtori toimeenpanivat erämiehen johdolla hänen
-käskynsä, jolla aikaa toveri suopungilla otti kiinni hevoset ja muulit
-ja pani ne liekaan keskelle leiriä.
-
-"Joutukaamme! Joutukaamme", huusi erämies lakkaamatta, "muuten tuli
-saavuttaa meidät!"
-
-Jokainen työskenteli parhaansa mukaan.
-
-Pian saatiin laaja alue kitketyksi.
-
-Doña Luz katseli ihaillen tätä vierasta miestä, joka oli ilmestynyt
-kuin sallimuksen lähettämänä ja näytti keskellä kaikkien hurjaa pelkoa
-niin rauhalliselta ja tyyneltä kuin hänellä olisi valta käskeä tuota
-hirvittävää tuhon aikaansaajaa, kun se jättiläisaskelin lähestyi heitä.
-Nuori tyttö ei voinut kääntää hänestä katsettaan. Hän tunsi väkisinkin
-mieltymystä tuohon tuntemattomaan pelastajaan, jonka ääni, eleet ja
-koko olemus valloittivat hänet.
-
-Kun heinä ja ruohot oli kiskottu irti niin kuumeentapaisen kiireesti
-kuin kuolemanvaarassa olevat ihmiset voivat toimia, hymyili erämies
-lempeästi.
-
-"Nyt", lausui hän meksikolaisille, "ystäväni ja minä kyllä pidämme
-huolen muusta. Jättäkää kaikki meidän tehtäväksemme. Mitä teihin tulee,
-niin kietoutukaa huolellisesti kostutettuihin peitteisiin."
-
-Jokainen noudatti hänen neuvoaan.
-
-Vieras katsahti ympärilleen. Viitattuaan toverilleen hän sitten meni
-tulta vastaan.
-
-"En eroa teistä", lausui kenraali myötätuntoisesti.
-
-"Tulkaa", vastasi vieras lyhyesti.
-
-Kun he olivat saapuneet sen alan uloimmalle laidalle, mistä heinä oli
-kitketty, kokosi erämies heiniä ja puita läjäksi. Heitettyään hiukan
-ruutia sen päälle hän sytytti sen palamaan.
-
-"Mitä te teette?" kysyi kenraali hämmästyneenä.
-
-"Näettehän sen itse. Taistelen tulella tulta vastaan", vastaisi erämies
-yksikantaan.
-
-Hänen toverinsa oli tehnyt samalla tavalla vastakkaisella puolella.
-Tuliseinämä kohosi nopeasti, ja muutaman minuutin aikana leiri oli
-melkein kokonaan tulen holvaamana.
-
-Noin neljännestunti kului kauhistuttavan pelon ja hätäisen odotuksen
-vallassa.
-
-Liekkien voima pieneni vähitellen, ilma alkoi puhdistua, savu hälveni,
-ja tulipalon humina heikkeni.
-
-Vihdoin saattoi jälleen selvittää ajatuksensa tässä hornan
-sekamelskassa.
-
-Helpotuksen huokaus pääsi jokaisen rinnasta. Leiri oli pelastettu!
-
-Tulipalo, jonka suhina yhä vaimeni, siirtyi erämiehen voittamana
-toiselle suunnalle tekemään tuhojaan.
-
-Jokainen riensi kiittämään vierasta.
-
-"Olette pelastanut sisarentyttäreni hengen", sanoi kenraali hänelle
-liikutettuna, "miten voisin koskaan maksaa kiitollisuudenvelkani
-teille?"
-
-"Ette ole minulle mitään velkaa, monsieur", vastasi erämies
-yksinkertaisen ylevästi. "Preiriellä kaikki ovat veljiä. Täytin vain
-velvollisuuteni rientäessäni avuksenne."
-
-Niin pian kun ensimmäinen ilonpuuska oli mennyt ohi ja leirillä oli
-saatu taas hiukan järjestystä, etsi kukin itselleen sopivan lepopaikan.
-Yön kauheat mielenliikutukset tekivätkin levon välttämättömäksi.
-
-Molemmat vieraat, jotka vaatimattomasti, mutta päättäväisesti olivat
-torjuneet kaikki kenraalin yritykset osoittaa heille kiitollisuuttaan,
-laskeutuivat huolettomasti tavaramytylle lepäämään muutamiksi tunniksi.
-
-Vähän ennen auringonnousua he nousivat.
-
-"Maa on jo varmaankin kylmää", sanoi toinen, "lähtekäämme, ennenkuin
-nuo ihmiset heräävät, sillä he eivät kenties tahtoisi päästää meitä
-eroamaan ilman muuta."
-
-"Lähtekäämme", toisti toinen lyhyesti.
-
-Juuri kun erämiehet olivat päässeet leirin ulkopuolelle, laskeutui
-muuan käsi kevyesti ensinmainitun olalle. Hän kääntyi ympäri.
-
-Doña Luz seisoi hänen edessään.
-
-Molemmat miehet pysähtyivät tervehtien kunnioittavasti nuorta neitosta.
-
-"Jätättekö meidät?" kysyi viimemainittu suloisella ja sointuvalla
-äänellä.
-
-"Meidän täytyy, señorita", vastasi toinen puhutelluista.
-
-"Ymmärrän", lausui tyttö ihastuttavasti hymyillen. "Kun me teidän
-avullanne nyt olemme pelastuneet, niin ei teillä ole täällä mitään
-tehtävää, eikö niin?"
-
-Erämiehet kumarsivat virkkamatta mitään.
-
-"Tahdotteko tehdä mielikseni?"
-
-"Puhukaa, neiti!"
-
-Tyttö otti sievän, jalokivillä koristetun pienen ristin, jota oli
-kantanut kaulassaan.
-
-"Pitäkää tämä muistona minusta."
-
-Erämies empi.
-
-"Ottakaa se, pyydän", lausui tyttö itkusta väräjävällä äänellä.
-
-"Suostun pyyntöönne, neiti", sanoi erämies liikutettuna sovittaen
-ristin kaulaansa messuhakasensa viereen, "saan täten toisenkin
-taikakalun äitini antaman ohelle."
-
-"Kiitos", virkkoi tyttö iloisena. "Mutta vielä sananen."
-
-"Puhukaa."
-
-"Mitkä ovat nimenne?"
-
-"Toveriani nimitetään Ilomieleksi."
-
-"Entä teitä?"
-
-"Uskolliseksi Sydämeksi."
-
-Vielä kerran hyvästiksi kumarrettuaan erämiehet lähtivät kiireesti
-menemään ja katosivat pian hämärään.
-
-Doña Luz seurasi heitä katseellaan niin kauan kuin saattoi heidät
-eroittaa. Sitten hän ajatuksiin vaipuneena palasi verkalleen teltalle
-mutisten puoliääneen:
-
-"Uskollinen Sydän! Ah! Sen nimen kyllä muistan..."
-
-
-
-
-VII
-
-Yllätys
-
-
-Yhdysvallat ovat Englannilta perineet sen anastamisjärjestelmän, joka
-on silmäänpistäviä piirteitä brittien luonteessa.
-
-Tuskin Pohjois-Amerikka oli julistettu itsenäiseksi ja rauha solmittu
-entisen emämaan kanssa, kun jo nuo ihmiset, jotka olivat pitäneet niin
-suurta ääntä tyranniudesta ja sorrosta ja jotka panivat vastalauseen
-ihmisoikeuksien loukkaamisesta, he kun muka olivat joutuneet sen
-uhreiksi, järjestivät intiaanimetsästyksen niin leppymättömän
-kylmäverisesti kuin heille oli luontaista sukuperän vuoksi.
-
-He eivät tyytyneet ainoastaan oman alueensa puhdistamiseen, saati
-sitten valtaamiinsa laajoihin seutuihin, joita heidän rauhaton
-kansakuntansa toimeliaisuudestaan huolimatta ei kyennyt
-kokonaisuudessaan raivaamaan viljelykselle ja hoitamaan. He halusivat
-päästä molempien valtamerien herroiksi saartamalla joka puolelta
-alkuasukasheimot, joita he alinomaa työntävät tieltään ja jotka
-he lopuksi "hukuttavat Tyyneenmereen", kuten erään vanhan
-intiaanipäällikön ennustavat ja katkeruutta kuvastavat sanat kuuluvat.
-
-Yhdysvalloissa, joista yhä enemmän aletaan muuttaa käsitystä, mutta
-joita ennakkoluuloiset ihmiset ja ne, jotka eivät ota asioista selvää,
-vielä kuvittelevat vapauden klassilliseksi maaksi, tapaa ilkeänä
-epäkohtana kaksi ihmisrotua, jotka on riistetty kolmannen hyväksi, tämä
-kun vaatii itselleen oikeuden määrätä niiden elämästä ja kuolemasta,
-pitäen niitä vain juhtina.
-
-Nämä kaksi rotua, jotka niin hyvin ansaitsevat kaikkien valistuneiden
-henkilöiden ja ihmissuvun todellisten ystävien huomiota, ovat musta- ja
-punaihoinen rotu.
-
-On toiselta puolen totta, että Yhdysvallat osoittaakseen
-ihmisystävällisyyttään ovat jo vuonna 1795 tehneet _rauhan- ja
-ystävyyssopimuksen_ berberiläisvaltioiden kanssa, tarjoten niille
-verrattomasti suurempia etuja kuin Maltan ritarikunta, joka sekin
-halusi tehdä sopimuksen niiden kanssa. Algerin ja Tripolisin kaupunkien
-hallitukset vahvistivat sopimuksen, jossa nimenomaan väitettiin, _ettei
-Yhdysvaltain hallitus missään suhteessa nojaa kristinuskoon_.
-
-Niille, joista tämä voi tuntua liian karkealta, voimme vastata, että
-asianlaita on todellakin niin ja että amerikkalaiset tuntevat vain
-yhden Jumalan: _Dollari-Jumalan_, joka aina ja kaikkialla on ollut
-rosvojen yksinomaisena palveltavana.
-
-Vedettäköön tästä johtopäätöksiä!
-
-_Squatterit_, nuo vailla kotia ja kontua, lakeja ja oikeutta
-olevat miehet, joita kaikki muut hyljeksivät ja jotka ovatkin
-pohjoisamerikkalaisen sivistyksen häpeäpilkku, siirtyvät lakkaamatta
-länteen päin uutisviljelykseltä toiselle, koettaen karkoittaa
-intiaaniheimoja näiden viimeisiltäkin turvapaikoilta.
-
-Squatterien jäljessä saapuu viisi kuusi sotamiestä, rummunlyöjä,
-torvensoittaja ja joku upseeri kantaen tähtilippua.
-
-Sotamiehet rakentavat muutamista puunrungoista jonkun
-linnoituksentapaisen, pystyttävät lipun sen harjalle ja julistavat,
-että liittovaltion rajat ulottuvat sinne asti.
-
-Pari kolme hökkeliä rakennetaan sitten linnoituksen ympärille. Sinne
-asettuu asumaan ryhmä sekarotuista kansaa, johon kuuluu kirjava joukko
-valko-, musta-, puna- ja kupari-ihoisia ihmisiä, ja taas on perustettu
-uusi kaupunki, jolle annetaan sellainen sointuva nimi kuin esimerkiksi
-Utica, Syrakusa tai Rooma, Kartago, ja muutaman vuoden kuluttua, kun
-tässä kaupungissa on jo pari kolme kivitaloa, se itseoikeutettuna
-julistetaan jonkun uuden, vielä olemattoman valtion pääkaupungiksi.
-
-Tämä on tapahtumien kulku tässä maassa. Se on siis jokseenkin
-yksinkertainen, kuten voi huomata.
-
-Muutama päivä edellisessä luvussa kertomiemme tapausten jälkeen sattui
-omituinen kohtaus eräällä valtausalueella, joka tuskin kahta vuotta
-aikaisemmin oli raivattu kuntoon Canadianin rannalle kauniille
-paikalle, viheriöivän kukkulan juurelle.
-
-Täällä oli parikymmentä mielivaltaiseen järjestykseen toistensa viereen
-rakennettua hökkeliä. Sen turvana oli neljällä pienellä tykillä
-varustettu linnoitus, joka hallitsi jokiseutua.
-
-Tämä vielä niin nuori kylä oli tavattomalla amerikkalaisella
-toimeliaisuudellaan hankkinut itselleen sen merkityksen, mikä yleensä
-kuuluu kaupungille. Kaksi kapakkaa oli tupaten täynnä juomaveikkoja, ja
-kolmeen eri kirkkokuntaan kuuluvat temppelit kutsuivat luokseen
-uskovaisia.
-
-Ihmisiä tuli ja meni niin touhuissaan kuin ainakin ne, jotka todella
-tekevät työtä ja hoitavat asioitaan.
-
-Suuri joukko kanootteja liukui jokea pitkin, ja kauppatavaroita täynnä
-olevia kärryjä kulki joka suuntaan akselien kitistessä ja pyörien
-uurtaessa syviä jälkiä tiehen.
-
-Kaikesta tästä liikenteen vilkkaudesta huolimatta tai ehkä juuri sen
-vuoksi oli helppo huomata, että eräänlainen rauhattomuus vallitsi
-kylässä.
-
-Asukkaat puhelivat keskenään. He kokoontuivat ryhmittäin porttien
-luokse, ja joukko miehiä, jotka olivat nousseet tukevien ratsujen
-selkään, lähti vakoilemaan eri suuntiin saatuaan määräykset linnan
-kapteenilta, joka puettuna paraatipukuunsa kaukoputki kädessä ja kädet
-selän takana käyskenteli edestakaisin linnanpaltalla.
-
-Kanootit palasivat vähitellen rantaan, rattaita vetäneet hevoset
-riisuttiin valjaista, vetojuhdat suljettiin aitauksiin, ja koko kylän
-asujamisto kerääntyi torille.
-
-Aurinko painui nopeasti taivaanrantaan päin, yö oli kohta tulossa.
-Ympäristöihin lähetetyt ratsumiehet olivat kaikki jo palanneet.
-
-"Näette", sanoi kapteeni kokoontuneille asukkaille, "että meidän ei
-lainkaan tarvitse pelätä. Se oli vain turhaa hälinää, joten voitte
-rauhassa pysyä kotona. Kahdenkymmenen mailin piirissä ei ole löydetty
-mitään merkkejä intiaaneista."
-
-"Hm!" huomautti muuan iäkäs mestitsierämies nojautuen kivääriinsä.
-"Intiaanit suoriutuvat kyllä nopeasti matkasta."
-
-"Mahdollista kyllä, Valkosilmä", vastasi komendantti, "mutta ole
-vakuutettu siitä, että toimiessani niinkuin olen tehnyt, olen tahtonut
-rauhoittaa väestöä. Intiaanit eivät uskalla ryhtyä kostoon."
-
-"Intiaanit kostavat aina, herra kapteeni", lausui erämies painokkaasti.
-
-"Olet nauttinut liian paljon whiskyä, Valkosilmä. Se on noussut päähän.
-Näet unia valveillakin."
-
-"Suokoon Jumala, että olette oikeassa, herra kapteeni, mutta olen
-viettänyt koko elämäni uutismailla. Tunnen punanahat, kun sitävastoin
-te olette vasta kolmatta vuotta rajaseuduilla."
-
-"Se kyllä riittää", sanoi kapteeni tuimasti.
-
-"Intiaanit ovat kuitenkin, luvallanne sanoen, miehiä, ja ne kaksi
-comanchia, jotka täällä salakavalasti murhattiin vastoin
-ihmisoikeuksia, olivat heimonsa kesken kuuluisia sotureja."
-
-"Olet sekarotua, Valkosilmä. Suosit hiukan liiaksi punaihoista rotua",
-muistutti kapteeni ivallisesti.
-
-"Punaihoinen rotu on rehellinen", vastasi erämies kiivaasti. "Se ei tee
-murhaa pelkästään halusta saada vuodattaa verta, niinkuin te itse
-teitte neljä päivää sitten niille kahdelle soturille, jotka kaikessa
-rauhassa soutivat ohi kanootillaan ja jotka te ammuitte muka
-koetellessanne uutta, Acropolisista saamaanne pyssyä."
-
-"Hyvä on! Jo riittää! Päästä minut kuulemasta selityksiäsi, Valkosilmä.
-Sinulla ei ole oikeutta lausua minulle huomautuksia."
-
-Erämies kumarsi kömpelösti hyvästiksi, vei kiväärin olalleen ja lähti
-matkaansa mutisten poistuessaan:
-
-"Olkoon menneeksi. Vuodatettu veri huutaa kostoa. Punanahat ovat
-miehiä. He eivät jätä rikosta rankaisematta."
-
-Kapteeni palasi linnaan silminnähtävästi harmissaan mestitsin puheesta.
-Asukkaat hajaantuivat vähitellen toivotettuaan toisilleen hyvää yötä ja
-sulkeutuivat koteihinsa huolettomina kuin ainakin ihmiset, jotka ovat
-tottuneet panemaan joka hetki henkensä vaaraan.
-
-Tuntia myöhemmin oli jo täysi yö. Läpinäkymätön pimeys kietoi kylän,
-jonka asukkaat päivän kovan työn rasittamina olivat vaipuneet sikeään
-uneen.
-
-Päivän laskiessa lähetetyt tiedustelijat olivat suorittaneet tehtävänsä
-huolimattomasti tai eivät olleet perillä intiaanien juonista, sillä
-muuten he eivät olisi antaneet erehdyttävää tiedonantoa
-uutisviljelijöille.
-
-Tuskin mailin päässä kylästä oli kaksisataa Käärmeen heimoon kuuluvaa
-comanchia kätkeytyneinä tiheäin pensastojen keskelle ja aarniometsän
-toistensa päälle sortuneiden puunrunkojen lomiin, joista pohjimmaiset
-olivat kaatuneet jo uutisraivaajain uutteran kirveen iskuista. Heidän
-johtajinaan oli useita kuuluisia päälliköitä, joiden joukossa oli
-Kotkanpääkin. Hän oli haavastaan huolimatta tahtonut ottaa retkeen
-osaa. Väijyjillä oli intiaanien kärsivällisyys, jota ei mikään voi
-masentaa, ja he odottivat sopivaa hetkeä voidakseen julmasti kostaa
-kärsimänsä loukkauksen.
-
-Useita tunteja kului minkäänlaisen melun rikkomatta yön hiljaisuutta.
-
-Liikkumattomina kuin pronssipatsaat intiaanit odottivat osoittamatta
-mitään kärsimättömyyden oireita.
-
-Kellon lähetessä yhtätoista illalla kuu nousi taivaalle valaisten
-seutua hopeanhohtoisin sätein.
-
-Silloin kuului kahteen otteeseen koiran kaukaista ulvontaa.
-
-Astuen esiin puun takaa, missä oli ollut kätkössä, Kotkanpää alkoi
-ryömiä tavattoman taitavasti ja nopeasti kylään päin.
-
-Saavuttuaan metsänreunaan hän pysähtyi. Tutkivasti tähysteltyään
-ympärilleen hän matki hevosen hirnuntaa niin erehdyttävästi, että kaksi
-kylän hevosta heti vastasi hänelle.
-
-Muutaman sekunnin odotuksen jälkeen eroitti päällikön harjaantunut
-korva lehtien seasta melkein kuulumatonta kahinaa, ja sitten alkoi
-kuulua härän raskasta huohotusta aivan läheltä. Silloin päällikkö nousi
-pystyyn ja kuunteli.
-
-Pari sekunttia myöhemmin ilmestyi muuan mies hänen eteensä. Se oli
-Valkosilmä, vanha erämies.
-
-Ilkeä hymy levisi hänen ohuille huulilleen.
-
-"Mitä valkoihoiset tekevät?" kysyi päällikkö.
-
-"He nukkuvat" vastasi mestitsi.
-
-"Luovuttaako veli heidät minun käsiini?"
-
-"Kaikki, kaikki."
-
-"Päällikkö pitää aina sanansa. Entä kalpea nainen ja harmaahapsi?"
-
-"He ovat täällä."
-
-"Joutuvatko hekin minulle?"
-
-"Kaikki kylän asukkaat joutuvat veljen käsiin."
-
-"Oh! Metsästäjä ei ole saapunut?"
-
-"Ei vielä."
-
-"Hän saapuu liian myöhään."
-
-"Varsin luultavaa."
-
-"Mitä valkoinen veljeni nyt haluaa?"
-
-"Sitä, mitä olen pyytänyt päälliköltä", vastasi erämies.
-
-"Vuodat, pyssyt ja ruuti ovat tuolla taempana nuorten miesteni
-hallussa."
-
-"Luotan sinuun, päällikkö", lausui erämies, "mutta jos minut petät..."
-
-"Intiaani pitää aina lupauksensa."
-
-"Hyvä! Siis silloin, kun haluat."
-
-Kymmenen minuuttia myöhemmin intiaanit olivat kylän herroina, ja
-asukkaat, jotka vuoron perään herätettiin, joutuivat miekaniskutta
-vangiksi.
-
-Comanchit olivat piirittäneet linnoituksen. Koottuaan sen muurien
-juurelle puiden runkoja, kärryjä, huonekaluja ja epätoivoisten
-uutisviljelijöitten kaikenlaisia työaseita he vain odottivat
-päällikkönsä käskyä aloittaakseen hyökkäyksen sitä vastaan.
-
-Äkkiä näkyi linnoituksen huipulla epäselvä hahmo, ja haukan huuto
-halkaisi avaruuden.
-
-Intiaanit sytyttivät jonkunlaisen rovion, jonka olivat koonneet, ja
-hyökkäsivät paalutusta vastaan päästäen kaikki yhtaikaa kauhistavan ja
-korvia vihlovan sotahuutonsa, joka on heille ominainen ja rajaseuduilla
-aina joukkoteurastuksen enne.
-
-
-
-
-VIII
-
-Kosto
-
-
-Amerikkalaisten asema oli mitä pulmallisin.
-
-Comanchien äänettömän hyökkäyksen yllättämänä kapteeni oli havahtunut
-unestaan kuullessaan sen kauhua herättävän sotahuudon, jonka he olivat
-päästäneet, senjälkeen kun linnoituksen edustalle kerätty rovio oli
-sytytetty palamaan.
-
-Hypähtäen vuoteestaan tämä kelpo upseeri, jota tulenliekkien punertava
-loimu aluksi huikaisi, riensi puolipukeissa ja miekka kädessä sille
-puolelle linnoitusta, missä sen varusväki nukkui. Se oli jo hälytetty
-ja kiirehti asettumaan paikalleen huolettoman uljaana, mikä on
-yankeille ominaista.
-
-Mutta mitä olisi voinut tehdä?
-
-Varusväkeen kuului kaksitoista miestä kapteeni mukaanluettuna.
-
-Miten luvultaan niin heikko joukko olisi voinut vastustaa intiaaneja,
-joiden pirulliset varjokuvat se näki aavemaisina eroittuvan kaameassa
-tulenloimussa?
-
-Upseeri huokasi.
-
-"Olemme hukassa", mumisi hän.
-
-Näissä lakkaamattomissa taisteluissa, joita käydään intiaanialueiden
-rajoilla, ei tunneta lainkaan meidän sivistyneissä sodissamme
-noudatettavia lakeja.
-
-_Vae victis_ (voi voitetuita!) vallitsee sanan täydellisessä
-merkityksessä.
-
-Verenhimoiset vihamiehet, jotka taistelevat toisiaan vastaan kaikilla
-villikansojen keinoilla, eivät pyydä eivätkä anna armoa. Jokaisessa
-taistelussa on siis kysymyksessä elämä tai kuolema.
-
-Sellainen on tapa.
-
-Kapteeni tiesi sen. Hän ei vähintäkään kuvitellut toisenlaiseksi
-kohtaloa, joka hänen osakseen tulisi, jos hän joutuisi intiaanien
-käsiin.
-
-Hän oli tehnyt sen virheen, että oli antanut punanahkojen yllättää. Nyt
-hänen oli pakko alistua varomattomuutensa seurauksiin.
-
-Mutta kapteeni oli urhoollinen sotilas. Varmana siitä, ettei hän ehjin
-nahoin voisi selviytyä ampiaispesästä, johon oli joutunut, hän ainakin
-tahtoi kunnialla kukistua.
-
-Sotamiehiä ei tarvinnut kiihoittaa tekemään velvollisuuttansa. He
-tiesivät yhtä hyvin kuin heidän kapteeninsakin, ettei ollut mitään
-pelastumisen toivoa.
-
-Linnoituksen puolustajat asettuivatkin päättäväisesti sulkulaitteiden
-taakse ja ryhtyivät ampumaan intiaaneja niin tarkasti, että nämä
-kärsivät suurta mieshukkaa.
-
-Mies, jonka kapteeni ensimmäiseksi huomasi nousevan linnoituksen
-penkereelle, oli Valkosilmä, vanha erämies.
-
-"Kas, kas", mutisi upseeri itsekseen, "mitä tuo mies täällä tekee ja
-kuinka hän on tänne päässyt?"
-
-Vetäen esiin pistoolin vyöltään hän marssi suoraan mestitsiä kohden ja
-tarttuen tämän kurkkuun pani piipun hänen rintaansa vasten. Samalla hän
-kysyi ilmaisten sitä kylmäverisyyttä, jonka amerikkalaiset ovat
-perineet englantilaisilta ja joka heissä on vielä huomattavasti
-paisunut:
-
-"Millä tavalla olet oikeastaan hankkinut pääsyn linnoitukseen, vanha
-tarhapöllö?"
-
-"Kah! Tulinpahan vaan portin kautta", vastasi toinen vähääkään
-hämmästymättä.
-
-"Todellako? Oletko siis velho?"
-
-"Kukaties."
-
-"Leikki pois, sekarotuinen! Olet myynyt meidät veljillenne
-punanahoille."
-
-Mestitsi hymyili kaameasti. Kapteeni huomasi sen.
-
-"Mutta tekosi ei sinua auta, kurja", huusi hän jyrisevällä äänellä.
-"Sinä ensimmäisenä joudut sen uhriksi."
-
-Erämies irroittautui äkillisellä liikkeellä. Hän hypähti taaksepäin ja
-vetäisi kiväärin olaltaan.
-
-"Saammepa nähdä", sanoi hän virnistellen.
-
-Nämä kaksi miestä, jotka seisoivat ahtaalla alalla vastakkain joka
-hetki yhä voimistuvan tulipalon kaameassa hohteessa, olisivat
-tarjonneet peloittavan näyn katsojalle, joka olisi saanut
-kylmäverisesti heitä tarkastaa.
-
-He edustivat niitä kahta rotua, jotka nykyään asuvat Yhdysvalloissa ja
-joiden välinen taistelu ei lopu, ennenkuin toinen on kuollut
-sukupuuttoon toisen hyödyksi.
-
-Heidän alapuolellaan yltyi taistelu mitä hurjimmaksi rynnistykseksi.
-
-Intiaanit hyökkäsivät raivokkaasti kiljuen varustuksia vastaan, missä
-amerikkalaiset ottivat heidät vastaan ampuen tarkasti tai sohien
-pistimillään.
-
-Mutta tuli yhä paisui, ja sotamiehet kaatuivat yksi toisensa jälkeen.
-Ei kestäisi kauan, ennenkuin kaikki olisi lopussa.
-
-Valkosilmän uhkaukseen kapteeni oli vastannut vain halveksivasti
-hymyillen ja salamannopeasti suunnannut häneen pistoolinsa. Toinen
-pudotti pyssynsä: hänen käsivartensa oli ammuttu puhki.
-
-Kapteeni hyökkäsi hänen kimppuunsa riemusta huudahtaen. Mestitsi kaatui
-selälleen tästä odottamattomasta töytäyksestä.
-
-Hänen vihamiehensä painoi polvensa hänen rintaansa vasten ja katsoi
-häneen tarkasti hetken aikaa.
-
-"No niin!" sanoi hän katkerasti naurahtaen, "olenko erehtynyt?"
-
-"Et", vastasi mestitsi kovalla äänellä, "minä olen tyhmyri, henkeni on
-vallassasi. Tapa minut."
-
-"Ole huoletta. Varaan sinulle intiaanikuoleman."
-
-"Kiiruhda, jos tahdot kostaa", jatkoi erämies ivallisesti, "sillä pian
-se on liian myöhäistä."
-
-"Minulla on aikaa riittävästi... Miksi petit meidät, kurja?"
-
-"Entä sitten?"
-
-"Tahdon tietää sen."
-
-"No niin. Saat tietää kaikki", vastasi erämies oltuaan hetken vaiti.
-"Valkoiset veljesi ovat murhanneet koko perheeni. Tahdoin kostaa."
-
-"Mutta mehän emme ole tehneet sinulle mitään."
-
-"Olethan valkoisia. Tapa minut, ja siihen tämä loppukoon... Kuolen
-iloisena, sillä suuri joukko uhreja seuraa mukanani hautaan."
-
-"Vai niin! Koska asianlaita on niin", lausui kapteeni kamalasti
-hymyillen, "lähetän sinut veljiesi luokse. Näet, että olen rehellinen
-vastustaja."
-
-Sitten hän lujasti painoi polvensa erämiehen rintaa vasten estäen häntä
-vapautumasta rangaistuksesta, jonka aikoi hänelle valmistaa.
-
-"Intiaanien tavalla", lisäsi hän.
-
-Ja ottaen esille veitsensä hän erinomaisen taitavasti leikkasi irti
-mestitsin tiheän, karkean tukan peittämän päänahan.
-
-Erämies ei voinut pidättää kauheata tuskanhuutoa tämän hirveän
-silpomisen johdosta. Veri vuoti pursuen ja peitti hänen kasvonsa.
-
-"Tapa minut!" ulvoi hän, "tapa minut. Tuskani ovat hirveät."
-
-"Niinkö arvelet?" sanoi kapteeni.
-
-"Oi! Tapa minut! Tapa minut!"
-
-"Johan nyt jotakin", vastasi upseeri kohauttaen olkapäitään. "Pidätkö
-minua teurastajana? Ei, minä saatan sinut kunnon ystäviesi luo."
-
-Hän tarttui erämiehen jalkoihin, laahasi hänet penkereen reunalle ja
-potkaisi alas syvyyteen.
-
-Onneton koetti vaistomaisesti välttää putoamista tarttumalla vasemmalla
-kädellään erääseen ulkonevaan hirteen.
-
-Hetken ajan hän riippui ilmassa.
-
-Ilkeätä oli katsella häntä. Hänen verestävä päänsä, hänen kasvonsa,
-joilla musta verivirta yhä vuoti ja kärsimys ja kauhu kuvastuivat, ja
-koko hänen kouristuksentapaisesti hytkähtelevä ruumiinsa herättivät
-kammoa ja inhoa.
-
-"Armoa! Armoa!" huusi hän.
-
-Kapteeni katsoi häneen hymy huulillaan ja kädet ristissä rinnallaan.
-
-Mutta onnettoman väsähtäneet jäntereet eivät enää kauemmin jaksaneet
-häntä kannattaa. Hänen koukistuneet sormensa päästivät otteensa
-hirrestä, johon hän oli epätoivon voimalla tarttunut.
-
-"Pyöveli! Ole kirottu!" huusi hän äänellä, jossa kuvastui äärimmäinen
-raivo.
-
-Samassa hän putosi.
-
-"Hauskaa matkaa!" toivotti kapteeni ilkkuen.
-
-Linnoituksen portilta päin kuului huutoja.
-
-Kapteeni riensi miestensä avuksi.
-
-Comanchit olivat vallanneet sulkulaitteet.
-
-Miehissä he juoksivat linnoituksen sisäosiin teurastaen matkalla
-tapaamansa viholliset ja nylkien heiltä päänahat.
-
-Vain neljä amerikkalaista sotamiestä oli enää hengissä. Muut oli
-tapettu.
-
-Kapteeni vetäytyi linnanpenkereelle johtavien portaiden keskelle.
-
-"Ystäväni", sanoi hän tovereilleen, "voitte kuolla rauhassa. Olen
-surmannut sen, joka meidät petti."
-
-Sotamiehet vastasivat reippaasti hurraten tähän oudonlaiseen
-lohdutukseen. He valmistuivat kalliisti myymään henkensä.
-
-Mutta silloin sattui jotakin käsittämätöntä.
-
-Kuin taikaiskusta lakkasivat intiaanit ulvomasta.
-
-Hyökkäys oli pysähtynyt.
-
-"Mitä he nyt aikoivat tehdä?" mutisi kapteeni. "Minkähän uuden
-konnankoukun nuo riiviöt nyt keksinevät?"
-
-Vallattuaan kaikki linnoituksen puolustusvarusteet Kotkanpää määräsi,
-että taistelu oli keskeytettävä.
-
-Kylässä vangitut uutisasukkaat tuotiin hänen eteensä. Heitä oli
-kaksitoista, joukossa neljä naista.
-
-Kun nuo kaksitoista onnetonta vavisten seisoivat Kotkanpään edessä,
-käski hän viedä naiset erilleen.
-
-Pannen miehet yhden toisensa jälkeen astumaan ohitseen hän katsoi heitä
-tutkivasti. Sitten hän viittasi vieressään seisoville intiaaneille.
-
-Nämä ottivat heti amerikkalaiset huostaansa, iskivät macheteillaan
-heidän molemmat kätensä ranteesta poikki ja työnsivät heidät
-linnoituksen sisään, nyljettyään heiltä päänahat.
-
-Seitsemän uutisasukasta oli jo joutunut tämän julman kidutuksen
-uhriksi. Vain yksi oli enää hengissä.
-
-Hän oli suurikasvuinen, laiha, mutta vielä reipas vanhus. Hänen
-lumivalkeat suortuvansa valuivat olkapäille, tummat silmät sinkoilivat
-salamoita, mutta hänen kasvonsa pysyivät elottomina. Hän odotti
-välinpitämättömän näköisenä, että Kotkanpää päättäisi hänen
-kohtalostaan ja lähettäisi hänet seuraamaan toisia onnettomia.
-
-Comachipäällikkö tarkasteli häntä sillä välin sangen huolellisesti.
-
-Vihdoin tuon villin miehen kasvot kävivät lempeämmiksi, hymy levisi
-hänen suupieliinsä ja tarttuen vanhuksen käteen hän lausui:
-
-"_Usted no conocer amigo?_ -- Etkö tunne ystävääsi?" kysyi hän huonolla
-espanjankielellä rodulleen ominaisella kurkkuäänellä.
-
-Tämän kuullessaan vanhus vavahti ja katsoi vuorostaan tarkasti
-intiaania.
-
-"Kah!" huudahti hän hämmästyneenä, "_el Gallo_ -- Kukko!"
-
-"Ooh!" vastasi päällikkö tyytyväisenä, "minä olen Harmaahapsen ystävä.
-Punanahoilla ei ole kahta sydäntä. Isä on pelastanut henkeni, isä saa
-tulla telttaani."
-
-"Kiitos, päällikkö. Suostun kutsuusi", sanoi vanhus puristaen intiaanin
-kättä, jonka tämä hänelle ojensi.
-
-Ja hän riensi kiireesti erään keski-ikäisen naisen luo, jolla oli jalot
-piirteet ja jonka tuskan kuihduttamilla kasvoilla näkyi jälkiä
-kauneudesta.
-
-"Jumalan kiitos", lausui nainen liikutettuna, vanhuksen saapuessa hänen
-luokseen.
-
-"Jumala ei koskaan hylkää niitä, jotka luottavat häneen."
-
-Sillä aikaa punanahat suorittivat lopputehtäviä kauheassa näytelmässä,
-jossa olemme antaneet lukijaimme olla läsnä.
-
-Kun kaikki uutisasukkaat oli suljettu linnoitukseen, viritettiin
-tulipalo taas uuteen voimaan kaikin aineksin, mitä voitiin kerätä, ja
-tiiliseinämä eroitti ikipäiviksi maailmasta nuo onnettomat
-amerikkalaiset.
-
-Pian linnoitus oli vain tavaton rovio, josta kuului tuskanhuutoja ja
-niiden lomassa ampuma-aseiden pauketta.
-
-Välinpitämättöminä comanchit matkan päästä seurasivat tulipalon
-kehittymistä, hymyillen paholaisen lailla kostolleen.
-
-Liekit olivat vallanneet koko rakennuksen. Ne kohosivat kauhistavan
-nopeasti luoden kirkasta valoaan kauas erämaahan kolkon majakan tapaan.
-
-Linnoituksen harjalla nähtiin muutamien ihmisten toivottomina liikkuvan
-edestakaisin, samalla kun toiset polvistuneina näyttivät rukoilevan
-Jumalan armoa.
-
-Äkkiä kuului kauhistuttavaa ryskettä. Tuskallista kuolinkamppailua
-todistava huuto kaikui avaruudessa. Linnoitus luhistui valtavaan
-rovioon, joka suitsutti ympärilleen säkeniä.
-
-Kaikki oli loppunut!
-
-Amerikkalaiset olivat kukistuneet.
-
-Comanchit pystyttivät mahtavan patsaan sille paikalle, missä kylä oli
-ollut, ja siihen naulattiin kiinni uutisasukkaitten kädet. Yläpäähän
-pantiin kirves, jonka terä oli verellä tahrittu.
-
-Sytytettyään tulen muutamiin hökkeleihin, jotka olivat jääneet
-palamatta, Kotkanpää antoi lähtömääräyksen.
-
-Ainoastaan neljä naista ja vanhus jäivät henkiin koko onnettoman kylän
-asukkaista ja seurasivat comanchien mukana.
-
-Kaamea hiljaisuus vallitsi tästedes tällä paikalla, joka juuri oli
-ollut niin sydäntäsärkevien tapausten näyttämönä.
-
-
-
-
-IX
-
-Aave
-
-
-Kello oli lähes kahdeksan aamulla. Hymyilevä syysaurinko loi kirkasta
-valoaan preirielle.
-
-Linnut lentelivät sinne tänne iloisesti viserrellen, samalla kun toiset
-tiheän lehdistön kätkössä antoivat yhteisesti sulosävelisiä
-laulajaisia. Toisinaan kuusipeura säikähtyneenä kohotti päänsä
-korkeasta ruohosta ja poistui hyppien loitommaksi.
-
-Kaksi metsänkävijän tapaan pukeutunutta ratsastajaa matkasi täyttä
-ravia puolivillien komeiden hevosten selässä Canadian-virran vasenta
-rantaa, muutamien mustien vainukoirien kirmaten juostessa heidän
-ympärillään.
-
-Ratsastajat olivat Uskollinen Sydän ja Ilomieli.
-
-Vastoin tavallisuutta Uskollinen Sydän näytti olevan varsin iloisella
-tuulella. Hänen kasvonsa säteilivät, ja hän katseli tyytyväisenä
-ympärilleen. Väliin hän pysähtyi ja tähysteli etäisyyteen ikäänkuin
-etsien taivaanrannalta jotakin, jota ei ei vielä voinut eroittaa.
-Sitten hän harmistunein elein ryhtyi jatkamaan matkaansa suorittaakseen
-saman tempun sadan askeleen verran edettyään.
-
-"No, totta vie", lausui Ilomieli hänelle vihdoin naurahtaen. "Mehän
-saavumme kohta perille, ole vain huoletta!"
-
-"Niin, _caramba!_ Tiedän sen kyllä, mutta tahtoisin jo olla siellä!
-Mielestäni ne onnenhetket, jotka Jumala minulle suo, saan vain sen
-ihmisen luona, jota nyt menemme tapaamaan. Äitini! Äitini! Rakas
-äitini! Joka minun puolestani jätti kaikki! Luopui kaikesta, mitään
-kaipaamatta ja epäilyksittä! Ah! Mikä onni piileekään äidin
-omistamisessa! Ja siinä, että omistat sydämen, joka ymmärtää omaasi!
-Joka omasta tahdostaan kokonaan uhrautuu puolestasi! Joka elää siitä,
-että sinä elät! Joka iloitsee sinun riemustasi ja käy murheelliseksi
-sinun ollessasi huolissasi! Joka jakaa elämän kahtia kanssasi ottaen
-raskaamman osan itselleen ja jättäen kevyemmän ja helpomman osan
-sinulle! Ah! Ilomieli, jotta oikein voisi ymmärtää, mitä on se
-jumalainen olento täynnä alttiiksiantamusta ja rakkautta, jota
-nimitetään äidiksi, täytyy joutua monen vuoden ajaksi häntä vaille
-kuten minä ja sitten äkkiä tavata hänet rakastettavampana ja
-hurmaavampana kuin ennen! Voi, miten hitaasti matkamme edistyy!
-Jokainen hetki, jonka viivymme, merkitsee äidin suuteloa, jonka aika
-minulta ryöstää! Emmekö jo vihdoinkin saavu perille?"
-
-"Kah, olemmehan jo kaalaamossa."
-
-"En tiedä, mikä on syynä, mutta salainen pelko ahdistaa sydäntäni,
-epämääräinen aavistus panee minut väkisinkin vapisemaan."
-
-"Karkoita synkät tuumasi, hyvä ystäväni! Muutaman minuutin perästähän
-olemme jo äitisi luona."
-
-"Niin, eikö totta? Ja kuitenkin, en tiedä, petynkö, mutta minusta
-tuntuu kuin erämaa ei olisi entisensä näköinen. Ympärillämme vallitseva
-hiljaisuus, tämä yksinäisyys ei tunnu minusta luonnolliselta. Mehän
-olemme aivan lähellä kylää. Meidän täytyisi jo kuulla koirien
-haukuntaa, kukon kiekunaa ja monia muita ääniä, jotka ilmoittavat
-asuttujen seutujen olevan lähellä."
-
-"Todellakin", myönsi Ilomieli epämääräisen levottomana, "ympärillämme
-on varsin hiljaista."
-
-Matkalaiset olivat juuri sillä kohdalla, missä joki tekee jokseenkin
-jyrkän käänteen. Sen korkeat äyräät, joilla oli mahtavia
-kalliomöhkäleitä ja tiheää näreikköä, estivät näkemästä etäämmäksi.
-
-Kylä, jonne erämiehet suuntasivat kulkunsa, oli vain pyssynkantaman
-päässä polvekkeesta, missä he valmistuivat kahlaamaan virran yli, mutta
-sitä oli luonnonesteiden johdosta mahdoton nähdä.
-
-Sillä hetkellä, jolloin hevoset astuivat veteen, ne tekivät äkillisen
-liikkeen taaksepäin, ja vainukoirat päästivät valittavan ulvonnan,
-joka on niiden rodulle ominainen ja herättää jäätävää kauhua
-urhoollisessakin miehessä.
-
-"Mitä se on!" mutisi Uskollinen Sydän käyden kalpeaksi ja katsellen
-säikähtyneenä ympärilleen.
-
-"Katsohan!" vastasi Ilomieli sormellaan osoittaen toverilleen useita
-ruumiita, joita virta toi mukanaan ja jotka liukuivat eteenpäin
-vedenpinnan alla.
-
-"Voi!" huudahti Uskollinen Sydän. "Täällä on tapahtunut jotakin
-kauheata. Äiti! Äiti!"
-
-"Älä niin säikähdä", sanoi Ilomieli, "äitisi on varmaan turvassa."
-
-Kuuntelematta lohdutuksen sanoja, joita hänen ystävänsä hänelle lausui
-itsekään niitä uskomatta, Uskollinen Sydän iski kannukset hevosensa
-kylkeen ja ratsasti jokeen.
-
-He saapuivat pian joen toiselle rannalle.
-
-Silloin heille selveni kaikki.
-
-Heidän edessään vallitsi niin täydellinen hävitys kuin suinkin
-kuvitella saattaa.
-
-Kylä ja linnoitus olivat nyt vain raunioläjä.
-
-Musta, sakea ja katkuinen savu kohosi korkeina kierteinä taivasta
-kohti.
-
-Keskellä kylää kohosi salko, johon oli naulattu ihmisruumiin osia, ja
-niistä _urubu_-linnut kiistelivät kimeästi kirkuen.
-
-Siellä täällä lojui ihmisruumiita, jotka metsän pedot ja korppikotkat
-olivat puoliksi raadelleet.
-
-Näytti siltä kuin ei elävää olentoa olisi paikalla.
-
-Ei mitään ollut jätetty koskematta, kaikki oli murskattu säpäleiksi tai
-heitetty sikin sokin. Heti ensi silmäykseltä huomasi, että intiaanit
-olivat liikkuneet näillä seuduilla osoittamassa valkoihoisille veristä
-raivoaan ja leppymätöntä vihaansa. Heidän jälkensä olivat painuneet
-syvälle tulen ja veren voimalla.
-
-"Voi!" lausui erämies väristen, "aavistukseni lähetti taivas minulle
-varoituksena. Äiti, äiti!"
-
-Uskollinen Sydän heittäytyi pitkäkseen maahan, kätki kasvot käsiinsä ja
-itki!
-
-Tämän karaistun, kaikissa koettelemuksissa horjumattomasti rohkean
-miehen, jota ei mikään pelonaihe voinut yllättää, valtasi tuska samaan
-tapaan kuin jalopeuran. Siinä oli jotakin kauhua herättävää.
-
-Hänen kiljuntaa muistuttavat nyyhkytyksensä viilsivät rintaa.
-
-Ilomieli kunnioitti ystävänsä surua. Millaisen lohdutuksen saattoikaan
-hänelle antaa? Parasta oli sallia kyynelien tulvehtia ja antaa
-ensimmäiselle epätoivon puuskalle aikaa tyyntyä, varmana siitä, että
-tämä pronssinen luonne ei masentuisi pitkäksi aikaa iskuille alttiiksi,
-vaan että pian tulisi vastavaikutus, joka tarjoaisi hänelle tilaisuuden
-toimia.
-
-Vain erämiesten synnynnäisen vaiston johdattamana hän alkoi etsiskellä
-joka suunnalta löytääkseen jonkun merkin, joka myöhemmin voisi ohjata
-heidän tutkimuksiaan.
-
-Kun hän oli kauan kierrellyt raunioiden seassa, kiintyi hänen huomionsa
-läheiseen tiheikköön, josta hän luuli kuulevansa hiljaista tuttua
-ulinaa.
-
-Hän lähestyi sitä kiireesti. Vainukoira, joka suuresti muistutti hänen
-omiaan, hypähti iloisesti hänen jalkojensa juureen ja alkoi hurjasti
-hyväillen osoittaa hänelle riemuaan.
-
-"No, no!" sanoi erämies. "Mitähän tämä merkinnee? Kuka on Trim-raukan
-tuolla tavalla kahlehtinut?"
-
-Hän leikkasi poikki liean, jolla eläin oli sidottu, ja silloin hän
-huomasi, että sen kaulaan oli huolellisesti kiinnitetty neljästi
-taitettu paperilappu.
-
-Hän otti sen käteensä ja juoksi Uskollisen Sydämen luo.
-
-"Veli", lausui hän. "Toivo!"
-
-Erämies tiesi, että hänen ystävänsä tapana ei ollut lausua ylimalkaisia
-lohdutuksia. Hän käänsi kyynelistä kosteat kasvonsa häneen päin.
-
-Heti vapaaksi päästyään koira oli uskomattoman nopeasti karannut
-tiehensä soinnuttomasti ja katkonaisesti haukahdellen kuten vainukoirat
-ollessaan jäljillä.
-
-Ilomieli oli aavistanut näin käyvän ja kiireesti sitonut kaulaliinansa
-eläimen kaulan ympäri.
-
-"En tiedä, mitä voi tapahtua", mutisi kanadalainen nähdessään koiran
-katoavan.
-
-Ja lausuttuaan tämän filosofisen mietelmän hän oli saapunut ystävänsä
-luo.
-
-"Mitä nyt?" kysyi Uskollinen Sydän.
-
-"Lue!" vastasi Ilomieli.
-
-Erämies otti paperin, ja luki sen hätäisesti.
-
-Siinä oli seuraavat sanat:
-
--- Olemme punanahkojen vankeina... Rohkeutta!... Äidillenne ei ole
-tapahtunut mitään onnettomuutta.
-
-"Jumalan kiitos!..." huudahti Uskollinen Sydän liikutettuna suudellen
-paperia, jonka painoi rintaansa vasten. "Äitini elää!... Ah! Minä kyllä
-tapaan hänet"...
-
-"Totisesti!..." lisäsi Ilomieli varmasti.
-
-Täydellinen muutos oli kuin taikavoimasta tapahtunut erämiehen
-mielentilassa. Hän oli ojentautunut jälleen suoraksi, ja hänen kasvonsa
-säteilivät.
-
-"Aloittakaamme tutkimuksemme", sanoi hän. "Kenties joku onnettomista
-kyläläisistä on päässyt hengissä. Häneltä saamme tietää, mitä on
-tapahtunut."
-
-"Aivan niin!" vastasi Ilomieli reippaasti. "Etsikäämme!"
-
-Koirat kaapivat vimmatusti linnoituksen raunioita.
-
-"Alkakaamme sieltä", sanoi Uskollinen Sydän.
-
-Molemmat ryhtyivät korjaamaan muraa pois niin innostuneesti, etteivät
-he sitä itsekään käsittäneet.
-
-Parinkymmenen minuutin kuluttua he keksivät jonkunlaisen laskuoven.
-
-Alhaalta kuului heikkoja ja epäselviä ääniä.
-
-"He ovat siellä"! sanoi Ilomieli.
-
-"Suokoon Jumala, että olisimme saapuneet ajoissa heidät pelastamaan!"
-
-Vasta jokseenkin pitkän ajan kuluttua heidän onnistui tavattomin
-ponnistuksin nostaa ovi.
-
-Silloin heille tarjoutui kauhistava näky.
-
-Pahalta löyhkäävässä kellarissa makasi parikymmentä henkeä sekaisin
-toistensa päälle kasattuina.
-
-Erämiehet eivät voineet pidättää kauhuaan, vaan vetäytyivät väkisinkin
-taaksepäin.
-
-Mutta he palasivat heti kellarin suulle pelastaakseen, mikäli se ei
-vielä olisi liian myöhäistä, jonkun näistä onnettomista uhreista.
-
-Vain yksi ainoa osoitti elonmerkkejä. Muut olivat kuolleet.
-
-He kantoivat hänet ulos maanalaisesta kellarista, laskivat lepäämään
-kuivista lehdistä valmistetulle vuoteelle ja osoittivat hänelle
-huolenpitoa, jota hänen tilansa vaati.
-
-Koirat nuolivat haavoittuneen käsiä ja kasvoja.
-
-Muutamien minuuttien kuluttua mies liikahti vähän, avasi ja sulki
-silmänsä joitakin kertoja ja huoahti syvään.
-
-Ilomieli pisti rommia sisältävän leilin suun hänen yhteenpuristuneiden
-hampaittensa väliin ja pakoitti hänet juomaan pari kulausta tätä
-juomaa.
-
-"Hän on hyvin sairas", totesi erämies.
-
-"Hän on mennyttä miestä", vastasi Uskollinen Sydän painaen päänsä alas.
-
-Haavoittunut oli kuitenkin saanut vähän voimia.
-
-"Hyvä Jumala!" sanoi hän heikolla ja katkonaisella äänellä, "minä
-kuolen, minä kuolen!"
-
-"Toivokaa", vastasi Ilomieli hänelle lempeästi.
-
-Ohimenevä puna peitti haavoittuneen kalpeat posket, ja surumielinen
-hymy väreili hänen suupielissään.
-
-"Mitä varten eläisin?" jatkoi hän. "Intiaanit ovat teurastaneet kaikki
-toverini, ensin kauheasti heidät silvottuaan. Elämä olisi minulle liian
-raskas taakka."
-
-"Jos ennen kuolemaanne haluatte jotakin, mitä voimme toimittaa, niin
-puhukaa, ja me toimitamme sen metsästäjäkunniamme kautta."
-
-Kuolevan silmät välähtivät villisti.
-
-"Antakaa tänne leilinne!" sanoi hän Ilomielelle.
-
-Tämä ojensi sen hänelle.
-
-Haavoittunut joi ahnaasti, hänen otsalleen kohosi kostea hiki, ja
-kuumeinen hohde peitti hänen kasvonsa, jotka silloin saivat peloittavan
-ilmeen.
-
-"Kuulkaa", sanoi hän käheällä ja katkonaisella äänellä. "Olin täällä
-päällikkönä. Intiaanit, joita muuan kurja mestitsi auttoi myyden meidät
-heille, yllättivät kylän."
-
-"Mikä oli tuon miehen nimi?" kysyi erämies vilkkaasti.
-
-"Hän on kuollut!... Olen hänet surmannut!" vastasi kapteeni
-äänensävyllä, joka ilmaisi kuvaamatonta vihaa ja vahingoniloa.
-"Intiaanit tahtoivat vallata linnoituksen. Taistelu oli kauhea. Meitä
-oli kaksitoista päättäväistä miestä neljääsataa villiä vastassa. Mitä
-saatoimme tehdä? Taistella viimeiseen hengenvetoon. Sen päätimmekin
-tehdä. Intiaanit havaitsivat mahdottomaksi saada meidät elävinä
-käsiinsä. Luoksemme heitettiin kylän asukkaita, kun heiltä ensin oli
-nyljetty päänahka ja isketty ranteet poikki. Sitten he sytyttivät
-linnoituksen tuleen."
-
-Haavoittunut, jonka ääni heikkeni heikkenemistään ja jonka sanat
-tulivat yhä vaikeammiksi ymmärtää, joi pari kulausta rommia. Sitten hän
-jatkoi kertomustaan, jota erämiehet kuuntelivat tarkkaavasti.
-
-"Kellarina käytetty maanalainen käytävä oli linnoituksen vallien alla.
-Kun huomasin, ettei meillä enää ollut mitään pelastumiskeinoa ja että
-pakeneminen oli mahdotonta, käskin onnettomien toverieni laskeutua
-kellariin toivoen, että Jumala sallisi meidän sillä tavalla pelastua.
-Muutamia minuutteja myöhemmin linnoitus sortui päällemme. Ei kukaan voi
-kuvitella tuskanhetkiä, joita saimme kärsiä tässä inhoittavassa
-luolassa vailla ilmaa ja valoa.
-
-"Haavoittuneiden vaikerrukset, ja me olimme haavoittuneita kaikki, kuka
-enemmän, kuka vähemmän, heidän pyytäessään vettä ja kuolevien korina
-olivat kauheata konserttia, jota kukaan ei pysty kuvailemaan.
-Kärsimyksemme, jotka jo olivat sietämättömät, kasvoivat vielä ilman
-puutteessa. Jonkunlainen verinen hulluus valtasi meidät. Syöksyimme
-toistemme kimppuun, ja soraläjän alla alkoi pimeässä hirvittävä
-taistelu, joka pakostakin loppui kaikkien taistelijoitten kuolemaan.
-Kuinka kauan tällaista kesti, sitä en osaa sanoa. Tunsin, että kuolema,
-joka oli kangistanut kaikki toverini, pian tapaisi minutkin, kun te
-saavuitte siirtämään sen tulon muutamia minuutteja tuonnemmaksi.
-Jumalalle kiitos! En tarvitse kostotta kuolla."
-
-Kun nämä sanat oli lausuttu melkein kuulumattomalla äänellä, seurasi
-näiden kolmen miehen kesken haudanhiljaisuus, jonka rikkoi vain
-kuolevan kumea korina hänen kuolinkamppailunsa alkaessa.
-
-Äkkiä kapteeni liikahti. Hän kohottautui hiukan ja luoden erämiehiin
-verisen katseen lausui:
-
-"Villit, jotka hyökkäsivät kimppuumme, kuuluivat comanchien heimoon.
-Heidän päällikkönsä on nimeltään Kotkanpää. Vannokaa kostavanne
-puolestani kuin rehelliset erämiehet."
-
-"Sen vannomme!" lausuivat molemmat miehet lujalla äänellä.
-
-"Kiitos!" mutisi kapteeni ja kaatuen äkkiä selälleen jäi
-liikkumattomana makaamaan.
-
-Hän oli kuollut.
-
-Hänen kurttuisilla kasvoillaan ja avoimissa silmissään kuvastuivat
-vielä viha ja vimma, jotka olivat häntä elähyttäneet vielä tänä viime
-hetkellään.
-
-Erämiehet katselivat häntä kotvan ajan. Sitten he, karkoittaen tämän
-tuskallisen vaikutelman, ryhtyivät täyttämään velvollisuuttaan
-suorittaen viimeiset kunnianosoitukset intiaanien onnettomille
-uhreille.
-
-Laskevan auringon luodessa viimeisiä säteitään he päättivät katkeran
-toimen, johon olivat joutuneet.
-
-Levähdettyään muutaman hetken Uskollinen Sydän nousi satuloimaan
-hevosensa.
-
-"Lähtekäämme nyt, veliseni", sanoi hän Ilomielelle, "seuraamaan
-Kotkanpään jälkiä."
-
-"Lähtekäämme", toisti erämies.
-
-Molemmat katselivat pitkään ja surumielisesti ympärilleen hyvästiksi ja
-viheltäen koirat luokseen tunkeutuivat rohkeasti metsään, jonka
-kätköihin comanchit olivat hävinneet.
-
-Samalla hetkellä kuu tuli esille utupilven takaa tuhlatakseen
-surumielisiä säteitään amerikkalaisen kylän raunioille, missä vallitsi
-yksinäisyys ja kuolema.
-
-
-
-
-X
-
-Varustettu leiri
-
-
-Jätämme erämiehet seuraamaan punanahkojen jälkiä ja palaamme kenraalin
-luokse.
-
-Muutamia minuutteja senjälkeen, kun ennenmainitut kaksi miestä olivat
-lähteneet meksikolaisten leiristä, tuli kenraali teltastaan. Luotuaan
-ympärilleen tutkivan katseen ja hengittäen raikasta aamuilmaa alkoi hän
-kävellä edestakaisin huolestuneen näköisenä.
-
-Yön tapahtumat olivat syvästi vaikuttaneet vanhaan soturiin.
-
-Ensi kertaa kenties koko retken alusta lähtien hän katseli sitä
-oikeassa valossa. Hän kysyi itseltään, oliko hänellä todellakin oikeus
-ottaa mukaansa tällaiseen yhtäjaksoisia vaaroja ja väijytyksiä
-uhkaavaan elämään niin nuorta tyttöä kuin hänen sisarentyttärensä oli,
-jonka elämä tähän asti oli ollut vain keskeytymätön sarja suloisia ja
-rauhallisia kokemuksia ja joka luultavasti ei voisi tottua näihin
-alituisiin vaaroihin ja preirie-elämän levottomuuksiin, jotka lyhyessä
-ajassa voivat murtaa lujimmankin tarmon.
-
-Hän oli aivan neuvoton. Hän jumaloi sisarentytärtään. Tämä oli hänen
-ainoa rakkautensa esine, hänen yksinomainen lohduttajansa. Hänen
-puolestaan hän oli tuhannesti luvannut uhrata koko omaisuutensa
-empimättä ja arvelematta. Mutta toiselta puolen olivat syyt, jotka
-olivat pakoittaneet hänet tälle retkelle, niin tärkeät, että hän vapisi
-ja tunsi kylmän hien kohoavan otsalleen ajatellessaan sen
-peruuttamista.
-
-"Mitä on tehtävä?" mutisi hän.
-
-Doña Luz, joka nyt vuorostaan tuli teltasta, huomasi enonsa, joka
-ajatuksiinsa vaipuneena yhä jatkoi kävelyään, ja juoksi hänen luokseen,
-kietaisten sydämellisesti kätensä hänen kaulansa ympäri.
-
-"Huomenta, eno", tervehti hän hyväillessään.
-
-"Huomenta, tyttöseni", vastasi kenraali -- hänen oli tapana puhutella
-sisarentytärtään sillä tavalla -- "kas, kas! Sinähän olet varsin
-iloinen tänä aamuna."
-
-Ja hän vastasi heltyneenä tytön hyväilyihin.
-
-"Miksi en olisi iloinen, eno? Olemmehan Jumalan armosta vastikään
-pelastuneet suuresta vaarasta, koko luonto näyttää hymyilevän, lintuset
-laulelevat joka puussa, aurinko valaa lämmittäviä säteitään.
-Olisimmehan kiittämättömiä Luojaa kohtaan, jos pysyisimme tunteettomina
-nähdessämme hänen voimansa näin ilmenevän."
-
-"Viime yönä meitä uhanneet vaarat eivät siis ole häiritsevästi
-vaikuttaneet mieleesi, lapseni?"
-
-"Eivät ollenkaan, eno. Ellei häiriöksi ole katsottava ääretöntä
-kiitollisuutta niiden hyvien töiden johdosta, joita Jumala on meille
-niin ylenmäärin suonut."
-
-"Hyvä, tyttöseni", vastasi kenraali iloisena, "tunnen itseni
-onnelliseksi kuullessani sinun puhuvan tuolla tavalla."
-
-"Sitä parempi, jos se teitä miellyttää, eno."
-
-"Elämä, jota nykyään vietämme", jatkoi kenraali seuraten mielessään
-liikkuvaa ajatusta, "ei siis lainkaan väsytä sinua."
-
-"Ei vähääkään. Päinvastoin pidän sitä varsin hauskana", vastasi tyttö
-hymyillen, "ja ennen kaikkea niin vaihtelevana."
-
-"Niin", lausui kenraali yhtyen sisarentyttärensä iloisuuteen. "Mutta",
-lisäsi hän tullen jälleen totiseksi, "minusta tuntuu, että liiaksi
-unohdamme auttajamme."
-
-"He ovat jo lähteneet", vastasi doña Luz.
-
-"Ovatko he lähteneet?" kysäisi kenraali hätkähtäen.
-
-"Ovat. Jo tunti sitten."
-
-"Miten sen tiedät, tyttöseni?"
-
-"Siitä yksinkertaisesta syystä, eno, että he sanoivat minulle hyvästi,
-ennenkuin lähtivät."
-
-"Sepä oli ikävää", mutisi kenraali pahoillaan. "Palvelus velvoittaa
-yhtä hyvin niitä, jotka sen tekevät, kuin niitä, joille se tehdään.
-Heidän ei olisi pitänyt jättää meitä tällä tavalla sanomatta, voimmeko
-heitä enää koskaan tavata, ja lausumatta edes nimiään."
-
-"Ne minä tiedän."
-
-"Tiedätkö ne, tyttöseni?" tiedusteli kenraali hämmästyneenä.
-
-"Tiedän. Ennen lähtöäni he sanoivat ne minulle."
-
-"No... mitkä ovat heidän nimensä?" kysyi kenraali vilkkaasti.
-
-"Nuorempi on Ilomieli."
-
-"Entä vanhempi?"
-
-"Uskollinen Sydän."
-
-"Ah! Minun täytyy vielä tavata nämä kaksi miestä", sanoi kenraali
-tuntien mielenliikutusta, jonka syytä ei itsekään voinut selittää.
-
-"Kuka tietää?" vastasi nuori tyttö mietteissään. "Kenties saamme nähdä
-ensi vaaran meitä uhatessa heidän ilmestyvän kahden hyväätekevän
-haltian lailla."
-
-"Suokoon Jumala, ettemme samanlaisesta syystä tarvitsisi heidän
-paluutaan."
-
-Kapteeni saapui lausumaan heille aamutervehdyksensä.
-
-"Ahaa, kapteeni", huudahti kenraali hymyillen. "Ovatko miehenne jo
-tointuneet säikähdyksestään?"
-
-"Täydellisesti, herra kenraali", vastasi nuori mies. "He ovat valmiit
-jatkamaan matkaa heti kun käskette."
-
-"Syötyämme lähdemme liikkeelle. Pyydän teitä antamaan tarpeelliset
-käskyt lanceroille ja kutsumaan Lörpön luokseni."
-
-Kapteeni poistui.
-
-"Mitä sinuun tulee, tyttöseni", jatkoi kenraali kääntyen doña Luzin
-puoleen, "niin pyydän sinua huolehtimaan aamiaisvalmistuksista
-keskustellessani oppaan kanssa."
-
-Nuori tyttö riensi pois.
-
-Pian saapui Lörppö.
-
-Hänen katseensa oli tavallista synkempi ja jurompi.
-
-Kenraali ei näyttänyt sitä huomaavan.
-
-"Tiedät", lausui hän tulijalle, "että eilen ilmaisin aikomukseni etsiä
-paikan, mihin joukkoni voisi turvallisesti leiriytyä muutamiksi
-päiviksi."
-
-"Aivan niin, herra kenraali."
-
-"Vakuutit tuntevasi paikan, joka täysin soveltuisi tähän
-tarkoitukseen."
-
-"Niin vakuutin."
-
-"Oletko valmis opastamaan minut sinne?"
-
-"Milloin vain tahdotte."
-
-"Paljonko tarvitsemme aikaa sinne saapuaksemme?"
-
-"Kaksi päivää."
-
-"Sepä mainiota. Lähdemme matkaan heti aamiaisen jälkeen."
-
-Lörppö kumarsi mitään vastaamatta.
-
-"Muuten", lausui kenraali teeskennellyn välinpitämättömästi, "minusta
-näyttää, että joukostamme puuttuu yksi teidän miehistänne."
-
-"Niin puuttuukin."
-
-"Minne hän on joutunut?"
-
-"Sitä en tiedä."
-
-"Mitä? Etkö tiedä?" huudahti kenraali tutkivasti katsahtaen oppaaseen.
-
-"En. Heti tulipalon huomattuaan hän pelon vallassa yritti pelastua
-vaarasta."
-
-"Yritti pelastua?"
-
-"Niin, hän on siten luultavasti joutunut pelkuruutensa uhriksi."
-
-"Mitä tarkoitat?"
-
-"Hän lienee saanut surmansa tulipalossa."
-
-"Miesraukka!"
-
-Väkinäinen hymy väreili oppaan huulilla.
-
-"Onko teillä minulle vielä muuta sanottavaa, herra kenraali?"
-
-"Ei! Mutta, odotahan!"
-
-"Mitä?"
-
-"Etkö tunne niitä kahta erämiestä, jotka viime yönä tekivät meille niin
-suuren palveluksen?"
-
-"Kaikki preiriellä tuntevat heidät."
-
-"Keitä ne miehet ovat?"
-
-"Metsästäjiä ja erämiehiä."
-
-"Sitä en sinulta kysy."
-
-"Mitä sitten?"
-
-"Haluan puhua heidän maineestaan."
-
-"Vai niin?" huudahti opas vilkkaasti.
-
-"Niin."
-
-"Siitä en tiedä mitään."
-
-"Mitkä ovat heidän nimensä?"
-
-"Ilomieli ja Uskollinen Sydän."
-
-"Etkö tiedä kertoa mitään heidän elämästään?"
-
-"En mitään."
-
-"Hyvä! Voit poistua."
-
-Opas teki kunniaa ja poistui hitain askelin toveriensa luo, jotka
-valmistuivat matkallelähtöön.
-
-"Hm!" mutisi kenraali katseellaan seuraten häntä. "Täytyy pitää
-silmällä tuon veijarin puuhia. Hänen käyttäytymisessään on jotakin
-salaperäistä."
-
-Näin puheltuaan itsekseen kenraali meni takaisin telttaansa, missä
-kapteeni, tohtori ja doña Luz odottivat häntä aamiaiselle.
-
-Aamiainen ei kestänyt kauan.
-
-Korkeintaan puoli tuntia myöhemmin oli teltta purettu, matkatavarat
-kuormattu muulien selkään, ja karavaani jatkoi matkaansa Lörpön
-johdolla, joka käveli parikymmentä askelta muitten edellä.
-
-Preirie oli suuresti muuttunut sitten viime näkemän.
-
-Siellä täällä peittivät savuavat tuhkaläjät mustan ja palaneen maan.
-Paikoittain näkyi hiiltyneitten, mutta vielä pystyssä törröttävien
-puitten runkoja. Kaukana tulipalo vielä raivosi, ja taivaanrannan
-peittivät punertavat savupilvet.
-
-Hevoset kulkivat vain varovaisesti tätä epätasaista seutua, missä ne
-paikoitellen kompastuivat liekkien hirveän syleilyn uhriksi joutuneiden
-eläinten luihin.
-
-Kolkko synkkämielisyys, jota lisäsi vielä matkustajien edessä aukeneva
-näköala, valtasi heidät. He kävelivät toistensa vieressä sanaakaan
-lausumatta ja ajatuksiinsa vaipuneina.
-
-Tie, jota karavaani eteni, kiemurteli syvänteessä, jonkun kuivuneen
-puron uomassa, joka piirsi syvän uurteen kahden mäen väliin.
-
-Hevosten tallaamalla tiellä oli mukulakiviä, jotka kierivät kavioiden
-alta lisäten matkan vaikeuksia, ja auringon polttavat säteet olivat
-varsin rasittavia paahtaen pystysuorasti matkalaisiin näiden
-kykenemättä millään tavalla itseään suojaamaan. Seutu, jonka kautta he
-matkustivat, oli näet kuin erämaata, jommoisia tapaa Afrikan
-sisäosissa.
-
-Päivä kului näin, eikä mikään seikka, matkalaisia vaivaavaa väsymystä
-lukuunottamatta, ollut vaihteluna yksitoikkoisuuteen.
-
-Iltapuolella he leiriytyivät aivan autiolle paikalle, mutta
-taivaanrannalla he havaitsivat vehreyttä, mikä heille tuotti suurta
-lohdutusta. He saapuisivat vihdoinkin vyöhykkeeseen, joka ei ollut
-tulipalon hävitysaluetta.
-
-Seuraavana päivänä Lörppö antoi pari tuntia ennen auringonnousua
-määräyksen lähteä liikkeelle.
-
-Päivä oli vielä rasittavampi kuin edellinen. Matkalaiset olivat
-leiriydyttäessä lopen uupuneet.
-
-Lörppö oli puhunut kenraalille totta. Paikka soveltui ihmeteltävän
-hyvin intiaanien hyökkäyksen torjumiseen. Emme kuvaile sitä, koska
-lukija sen jo tuntee. Tällä paikalla erämiehet oleskelivat heidät ensi
-kertaa esittäessämme.
-
-Luotuaan sotilaan varman katseen ympärilleen kenraali ei voinut olla
-lausumatta julki tyytyväisyyttään.
-
-"_Bravo_", sanoi hän oppaalle. "Jos olemme saaneet kokea melkein
-voittamattomia vaikeuksia tänne saapuaksemme, niin voisimme tarpeen
-tullen kestää kovankin piirityksen."
-
-Opas ei vastannut. Hän kumarsi epäilyttävästi naurahtaen ja poistui.
-
-"Ihmeellistä", mutisi kenraali. "Vaikka tuon miehen käyttäytyminen
-herättää näennäisesti luottamusta ja vaikka minun on mahdoton moittia
-häntä mistään, niin sittenkin, mistä se sitten johtuneekaan, epäilen,
-että hän pettää meitä hautoen jotakin pirullista suunnitelmaa meitä
-vastaan."
-
-Kenraali oli vanha ja paljon kokenut sotilas, haluton jättämään mitään
-sattuman varaan, joka ikäänkuin _deus ex machina_ tekee tyhjiksi mitä
-huolellisimmin valmistetut aikeet.
-
-Vaikka hänen väkensä olikin väsynyt, ei hän halunnut hukata hetkeäkään.
-Yksissä tuumin kapteenin kanssa hän kaadatti maahan suuren määrän puita
-valmistaakseen vankan pystyvarustuksen paaluaitoineen. Paalutuksen
-taakse lancerot kaivoivat leveän vallihaudan, josta nostivat mullan
-leirin suojaksi. Tämän toisen suojavarustuksen taakse kasattiin
-tavaramytyt, niin että ne muodostivat kolmannen ja viimeisen
-puolustuskehän.
-
-Teltta pystytettiin keskelle leiriä, vahdit lähetettiin paikoilleen, ja
-jokainen valmistautui levolle, jota kaikki suuresti kaipasivat.
-
-Kenraali, joka aikoi jonkun aikaa viipyä tällä paikalla, tahtoi niin
-hyvin kuin mahdollista varmistaa seuralaistensa turvallisuuden, ja
-näillä huolellisilla varokeinoilla hän luulikin siinä onnistuneensa.
-
-Matkalaiset olivat olleet liikkeellä kaksi päivää, ajaen vaikeita teitä
-ja tuskin yhtään nukkuen. He olivat pysähtyneet vain aivan
-välttämättömän lyhyeksi ajaksi hiukan syödäkseen. Sanoimme, että he
-olivat lopen uupuneita. Huolimatta hyvästä tahdostaan pysyä valveilla
-vahdit eivät voineetkaan vastustaa unta, vaan vaipuivat pian syvään
-horrokseen.
-
-Puolenyön aikaan, kun koko leiri oli unessa, nousi muuan mies
-äänettömästi ja kontaten hämärässä kevyesti kuin joku mateleva eläin ja
-edeten äärimmäisen varovasti hiipi varustuksien ja paalutuksen
-ulkopuolelle.
-
-Sitten hän heittäytyi mahalleen maahan, ja käyttäen apunaan käsiään ja
-polviaan hän huomaamattomasti ryömi korkeassa heinässä, suunnaten
-kulkunsa kohti metsää, joka peitti mäentöyryn etualan leviten kauas
-preirielle.
-
-Päästyään jonkun matkan päähän hän varmana siitä, ettei häntä enää
-huomattaisi, nousi seisaalleen.
-
-Kahden pilven lomasta pujahtavan kuun säde valaisi silloin hänen
-kasvonsa.
-
-Mies oli Lörppö.
-
-Hän katseli huolellisesti ympärilleen ja kuunteli tarkasti. Sitten hän
-taitavasti matki preiriekoiran ulvontaa.
-
-Melkein heti senjälkeen toistui huuto, ja muuan mies ilmestyi näkyviin
-korkeintaan kymmenen askeleen päässä Lörpöstä.
-
-Mies oli se opas, joka kolme päivää aikaisemmin oli kiirehtinyt pois
-leiristä tulipalon ensi loimujen näkyessä.
-
-
-
-
-XI
-
-Kauppa
-
-
-Intiaaneilla ja erämiehillä on kaksi eri kieltä, joita he olosuhteiden
-mukaan vuorotellen käyttävät.
-
-Puhekieli ja elekieli.
-
-Kuten puhekieli, on elekielikin Amerikassa lakkaamattoman vaihtelun
-alainen. Melkeinpä jokainen muodostaa oman kielensä. Se on
-kokoelma omituisia ja salaperäisiä liikkeitä, jonkunlaista
-vapaamuurarisähkötystä, jonka mielin määrin vaihtelevia merkkejä
-ymmärtävät vain muutamat siihen perehtyneet.
-
-Lörppö ja hänen toverinsa keskustelivat eleillä.
-
-Tätä merkillistä keskustelua kesti lähes tunnin ajan. Se näytti
-suuresti herättävän puhelijoitten mielenkiintoa, vieläpä niin suuresti,
-että he äärimmäisistä varokeinoista huolimatta, joihin olivat ryhtyneet
-yllätystä vastaan, eivät huomanneet kahta hehkuvaa silmää, jotka
-eräästä tiheiköstä heitä tarkastivat omituisen kiihkeästi.
-
-"Vihdoinkin", virkkoi Lörppö rohjeten lausua pari sanaa, "odotan hyviä
-toimiasi."
-
-"Sinun ei tarvitse kauan odottaa", vastasi toinen.
-
-"Luotan sinuun, Kennedy. Omasta puolestani olen täyttänyt lupaukseni."
-
-"Hyvä, hyvä! Ei tarvita niin paljon sanoja ymmärtääksemme toisemme",
-huomautti Kennedy kohauttaen olkapäitään. "Kunhan vain olisit opastanut
-heidät vähemmän turvalliseen paikkaan, niin ei olisi vaikeata heitä
-yllättää."
-
-"Se on sinun asiasi", tokaisi Lörppö pahasti irvistäen.
-
-Hänen toverinsa katseli häntä hetkisen tarkkaavasti.
-
-"Hm", puhkesi hän puhumaan. "Ota huomioon, _compadre_, että on melkein
-aina typerää pelata kahdenlaista peliä meidän kaltaistemme miesten
-kanssa."
-
-"En pelaa kahdenlaista peliä. Mutta mehän olemme jo kauan tunteneet
-toisemme. Vai mitä, Kennedy?"
-
-"Entä sitten?"
-
-"Entä sitten! Kah, en tahdo, että tällä kertaa minun käy niinkuin on
-käynyt ennen. Siinä kaikki."
-
-"Peräydytkö vai aiotko meidät pettää?"
-
-"En peräydy enkä ole koskaan aikonut teitä pettääkään, tahdon vain..."
-
-"Vain mitä?" kertasi toinen.
-
-"Tällä kertaa en aio luovuttaa sitä, minkä olen luvannut, ennenkuin
-ehtoni on aivan täydellisesti hyväksytty. Ellei, niin..."
-
-"Tuohan vasta on suoraa puhetta."
-
-"Tällaisissa asioissa täytyy olla suora", huomautti Lörppö päätään
-kohautellen.
-
-"Se on oikein! Kas niin, sanohan minulle ehtosi, niin saamme nähdä,
-voimmeko ne hyväksyä."
-
-"Miksi niin? Sinähän et ole ylipäällikkö, vai mitä?"
-
-"Totta kyllä, mutta kuitenkin..."
-
-"Sinulla ei ole määräämisvaltaa, siis se on hyödytöntä. Mutta jos
-Uaktehno -- Tappaja -- olisi täällä, niin asian laita olisi toisin.
-Olen varma, että pääsisimme heti yhteisymmärrykseen."
-
-"Puhu siis, sillä hän kuuntelee sinua", lausui muuan luja ja sointuva
-ääni.
-
-Pensastosta kuului liikettä, ja henkilö, joka tähän asti oli pysynyt
-näiden kahden miehen välisen keskustelun näkymättömänä todistajana,
-katsoi nyt ajan tulleen ottaa siihen osaa, yhdellä hyppäyksellä
-harpaten pensaikosta keskustelijoiden väliin.
-
-"Vai niin! Olette kuunnellut keskusteluamme, kapteeni Uaktehno",
-virkkoi Lörppö yhä välinpitämättömänä.
-
-"Harmittaako se sinua?" kysäisi vastasaapunut ivallisesti naurahtaen.
-
-"Ei lainkaan."
-
-"No jatka sitten, kunnon ystäväni, olen pelkkänä korvana."
-
-"Tosiaankin", lausui opas, "näin asia käykin kenties parhaiten."
-
-"Varsin mainiosti. Puhu, minä kuuntelen."
-
-Henkilö, jota Lörppö puhutteli tuolla kauhealla intiaaninimellä
-Uaktehno, oli puhdasrotuinen valkoihoinen, korkeintaan kolmenkymmenen
-vuoden ikäinen mies, suurikasvuinen ja siromuotoinen, ryhdiltään uljas,
-yllään eränkävijöiden soma puku. Hänen kasvonpiirteensä olivat kauniit
-ja säännölliset, ja niiden ylevä ja vilpitön ilme tavataan usein
-ihmisillä, jotka ovat tottuneet kovaan ja vapaaseen preirie-elämään.
-
-Hän suuntasi Lörppöön suuret, mustat, salamoivat silmänsä, kuunnellen
-puhetta salaperäinen hymy huulillaan ja nojaten karbiniinsa.
-
-"Jos saatan käsiisi henkilöt, joita minut on palkattu opastamaan, niin
-teen sen vain saatuani runsaan palkkion", puhui roisto.
-
-"Se on oikein!" huomautti Kennedy, "ja sen palkkion kapteeni on valmis
-sinulle suorittamaan."
-
-"Niin", lisäsi toinen painaen päänsä merkiksi siitä, että hän oli samaa
-mieltä.
-
-"Oivallista", jatkoi opas, "mutta mikä se palkkio on?"
-
-"Mitä vaadit? Täytyyhän meidän ensin saada kuulla ehtosi tietääksemme,
-voimmeko ne täyttää."
-
-"Kah, ehtoni ovat sangen vaatimattomat."
-
-"No, sano ne sitten."
-
-Opas empi hetkisen, tai paremmin sanoen hän arvioi mielessään edut ja
-vaarat, jotka asia hänelle voisi tarjota. Sitten hän hetken kuluttua
-virkkoi:
-
-"Nämä meksikolaiset ovat sangen rikkaita."
-
-"Se on varsin luultavaa", myönsi kapteeni.
-
-"Minusta näyttää siis..."
-
-"Puhu luikertelematta, Lörppö. Meillä ei ole aikaa kuunnella pitkiä
-esipuheita. Samoin kuin yleensä sekarotuisissa pääsee sinussakin aina
-voitolle intiaaniluonne, etkä koskaan voi käydä suoraan asioihin
-käsiksi."
-
-"No niin", keskeytti opas jurosti, "tahdon viisituhatta piasteria kovaa
-rahaa, tai muuten asiasta ei tule mitään."
-
-"Nyt olet vilpitön. Kas tuo on oikeata puhetta. Nyt tiedämme, mistä on
-lähdettävä. Tahdot siis viisituhatta piasteria?"
-
-"Niin."
-
-"Ja tästä määrästä sitoudut toimittamaan käsiimme kenraalin, hänen
-sisarentyttärensä ja kaikki, jotka kuuluvat heidän seuraansa."
-
-"Heti käskyn saatuani."
-
-"Varsin mainiota. Kuulehan nyt, mitä sanon sinulle."
-
-"No."
-
-"Tunnet minut, eikö niin?"
-
-"Täydellisesti."
-
-"Tiedät, että sanaani voi luottaa."
-
-"Se on kultaa."
-
-"Hyvä. Jos rehellisesti täytät palvelukset, jotka minulle
-vapaaehtoisesti suostut toimittamaan, jos siis saatat käsiini, en sano
-kaikkia karavaaniin kuuluvia meksikolaisia, jotka epäilemättä ovat
-sangen kunnioitettavaa väkeä, mutta joista en tällä kertaa piittaa
-mitään, vaan ainoastaan nuoren tytön, jonka nimi luullakseni on doña
-Luz, niin en anna viittätuhatta piasteria, joita minulta pyydät, vaan
-kahdeksantuhatta. Oletko ymmärtänyt, häh?"
-
-Oppaan silmät kiiluivat rahanhimosta ja ahneudesta.
-
-"Olen", vastasi hän.
-
-"Hyvä."
-
-"Mutta on vaikeata saada hänet yksinään poistumaan leiristä."
-
-"Se on sinun asiasi."
-
-"Haluaisin mieluummin toimittaa huostaanne koko joukon."
-
-"No peijakas! Mitä minä niillä tekisin?"
-
-"Hm! Mutta mitähän kenraali sanoo?"
-
-"Sanokoon mitä sanoo. Se ei kuulu minulle. Hyväksytkö hinnan, jonka
-tarjoan?"
-
-"Hyväksyn."
-
-"Vannotko toimivasi vilpittömästi sopimuksemme mukaan?"
-
-"Sen vannon."
-
-"Mitenkä kauan kenraali aikoo viipyä uudessa leirissään?"
-
-"Kymmenen päivää."
-
-"Mitä sitten äsken puhuit? Et muka tiedä, kuinka voisit saada nuoren
-tytön tulemaan ulos leiristä, vaikka sinulla on niin pitkä aika
-käytettävänäsi."
-
-"Enhän minä tiennyt, milloin vaaditte hänet toimitettavaksi käsiinne."
-
-"Aivan oikein! No niin, annan sinulle yhdeksän päivää aikaa, joiden
-kuluttua tyttö on luovutettava minulle, siis lähtöpäivän aattona."
-
-"No, sitten..."
-
-"Niin, oletko tyytyväinen tähän järjestelyyn?"
-
-"Sen paremmin ei voisi järjestää."
-
-"Onko kauppa sovittu?"
-
-"Peruuttamatta."
-
-"Ota tämä, Lörppö", virkkoi kapteeni ojentaen oppaalle timanteilla
-koristetun neulan, joka oli ollut kiinnitettynä hänen
-metsästyspuseroonsa. "Siinä on käsiraha."
-
-"Oho!" huudahti roisto iloisena tarttuen koristeeseen.
-
-"Tämä neula", jatkoi kapteeni, "on lahja, ja sen annan niiden
-kahdeksantuhannen piasterin lisäksi, jotka sinulle suoritan saadessani
-huostaani doña Luzin."
-
-"Olette jalomielinen ja antelias, kapteeni", lausui opas, "niin että
-olen onnellinen saadessani palvella teitä."
-
-"Muista vain", jatkoi päällikkö synkällä äänellä, luoden puhetoveriinsa
-teräksenkylmän katseen, "että minua nimitetään _Tappajaksi_ ja että jos
-minut petät, niin preiriellä ei ole kyllin varmaa eikä tarpeeksi
-tuntematonta paikkaa, joka voisi sinut turvata kostoni kauheilta
-seurauksilta."
-
-"Sen tiedän, päällikkö", vastasi mestitsi pakostakin väristen, "mutta
-voitte olla huoleton: teitä en petä."
-
-"Sitä toivon! Erotkaamme nyt, sillä poissaolosi voitaisiin huomata.
-Yhdeksän päivän kuluttua olen jälleen täällä."
-
-Opas lähti takaisin leirille, jonne hän saapui kenenkään huomaamatta.
-
-Heti kun nämä kaksi miestä, joiden kanssa Lörppö juuri oli tehnyt tuon
-oudon ja inhoittavan kaupan, olivat jääneet kahden, tunkeutuivat he
-äänettömästi pensastoon, jossa ryömivät kuin käärmeet.
-
-He saapuivat pian pienen, huomaamattoman ja metsän peitossa juoksevan
-joen rannalle. Kennedy vihelsi erikoisella tavalla kaksi eri kertaa.
-
-Kuului heikkoa ääntä, ja kahta hevosta taluttava ratsumies tuli
-näkyviin jonkun askeleen päässä siltä paikalta, mihin he olivat
-pysähtyneet.
-
-"Tule, Frank", virkkoi Kennedy, "voit pelotta saapua lähemmäksi."
-
-Ratsumies heti lähestyi heitä.
-
-"Mitä uutta?" kysyi Kennedy.
-
-"Ei mitään erikoista", vastasi ratsumies, "olen vain keksinyt
-intiaanijoukon jäljet."
-
-"Sepä se!" huudahti kapteeni. "Onko heitä paljon?"
-
-"Jokseenkin."
-
-"Millä suunnalla?"
-
-"He kulkevat preirietä idästä länteen."
-
-"Hyvä, Frank. Ja keitä ne intiaanit ovat?"
-
-"Mikäli voin päätellä, ovat he comancheja."
-
-Päällikkö mietti hetkisen.
-
-"Oh! He kuuluvat johonkin metsästysjoukkueeseen", sanoi hän.
-
-"Se on luultavaa", vastasi Frank.
-
-Molemmat miehet hyppäsivät satulaan.
-
-"Frank ja sinä, Kennedy", lausui päällikkö hetken perästä, "saatte
-lähteä Puhvelisolaan. Leiriytykää siellä luolaan. Tarkatkaa
-huolellisesti meksikolaisten liikkeitä toimien kuitenkin niin, ettei
-teitä huomata."
-
-"Olkaa huoletta, päällikkö."
-
-"Niin, tiedän teidän olevan taitavia ja uskollisia tovereita, jonka
-vuoksi luotan teihin täydellisesti. Tarkatkaa myöskin Lörppöä. Tuohon
-mestitsiin luotan vain puoliksi."
-
-"Sen teemme."
-
-"Näkemiin siis! Saatte pian minulta uusia tietoja."
-
-Hämärästä huolimatta nuo kolme miestä lähtivät täyttä laukkaa
-ratsastamaan eri suunnille.
-
-
-
-
-XII
-
-Sielullista
-
-
-Kenraali oli pitänyt omana salaisuutenaan ne syyt, jotka olivat saaneet
-hänet tekemään retken Yhdysvaltojen eteläisille preirieille, niin
-etteivät edes ne, jotka seurasivat hänen mukanaan, voineet aavistaa,
-mikä oli retken tarkoitus.
-
-Hänen käskystään ja ilman minkäänlaisia näkyviä syitä karavaani oli
-leiriytynyt aivan autioihin erämaaseutuihin, missä oli oleskeltu
-kahdeksan, kymmenen, jopa viisitoistakin päivää, minkään seikan
-pakoittamatta tähän pysähdykseen.
-
-Näistä eri leireistä kenraali poistui joka aamu jonkun oppaan seurassa
-palatakseen vasta illalla.
-
-Mitä hän teki sinä pitkänä aikana, jolloin hän oli poissa?
-
-Mikä oli näiden tutkimusretkien tarkoitus? Aina kun kenraali niiltä
-palasi, kuvastui hänen kasvoillaan yhä synkempi surumielisyys.
-
-Ei kukaan tiennyt sen syytä.
-
-Näiden retkien aikana doña Luz vietti jokseenkin yksinkertaista elämää
-eristettynä näiden sivistymättömien miesten seuraan, jotka olivat hänen
-ympärillään. Hän kulutti ikävissään aikaansa istuen telttansa edessä
-tai ratsastaen hevosellaan kapteeni Aguilarin tai lihavan tohtorin
-saattamana tarkoituksetta ja välinpitämättömänä leirin lähistöllä.
-
-Tällä kertaa taas tapahtui samaa, mitä oli tapahtunut karavaanin
-edellisissä pysähdyspaikoissa.
-
-Nuoren tytön, jonka sekä eno että tohtori olivat jättäneet yksin,
-tohtori kun yhä innokkaammin jatkoi eriskummaisen kasvinsa etsintää,
-lähtien päättävästi joka aamu retkeilemään, oli taas tyydyttävä
-kapteeni Aguilarin seuraan.
-
-Mutta kapteeni Aguilar, vaikka olikin nuori, hienostunut ja eräissä
-suhteissa jokseenkin lahjakas mies, ei voinut, se meidän on pakko
-tunnustaa, doña Luzia huvittaa.
-
-Uljaana, leijonan tavoin rohkeana sotilaana, täydellisesti uskollisena
-kenraalille, jota hän sai kiittää kaikesta, kapteeni oli rajattomasti
-kiintynyt päällikkönsä sisarentyttäreen ja kunnioitti tätä syvästi. Hän
-piti tarkkaa huolta tytön turvallisuudesta, mutta ei ollut lainkaan
-selvillä keinoista, joilla olisi tehnyt hänen aikansa hauskemmaksi
-osoittamalla huomaavaisuutta ja ylläpitämällä herttaista keskustelua,
-joka niin suuresti miellyttää nuoria neitosia.
-
-Tällä kertaa doña Luzilla ei ollut ikävä. Siitä kauheasta yöstä
-lähtien, jolloin tulipalo oli heitä uhannut, siitä saakka, kun
-Uskollinen Sydän niiden tarunomaisten sankarien lailla, joiden ylevistä
-teoista hän niin usein oli kertomuksissa lukenut, oli ilmestynyt häntä
-ja hänen mukanaan olleita pelastamaan, oli muuan outo tunne, jota hän
-ei ollut yrittänyt itselleen selvittää, orastanut nuoressa
-tytönsydämessä, vähitellen kasvanut ja muutamassa päivässä melkein
-kokonaan saanut hänet valtoihinsa.
-
-Erämiehen kuva oli lakkaamatta hänen ajattelunsa kohteena, sen
-suurenmoisen sädekehän ympäröimänä, jonka suunnatonta vaaraa vastaan
-kamppailevan miehen voittamaton tahdonvoima luo pakoittaen tunnustamaan
-hänen etevyytensä. Häntä miellytti palauttaa viehättyneeseen sieluunsa
-tämän muutamia tunteja kestäneen näytelmän eri vaiheita, joiden aikana
-erämies oli näytellyt pääosaa.
-
-Hänen uskollinen muistinsa, jommoinen on kaikkien vielä puhtaitten
-tyttöjen muisti, toi hänen mieleensä perin tarkasti näiden ylevien
-tapahtumien pienimmätkin yksityiskohdat.
-
-Hän sanalla sanoen rakensi ajatuksissaan uudelleen tuon sarjan
-tapahtumia, joihin erämies äkkiä oli sekaantunut ja joista hän
-voittamattoman rohkeutensa ja mielenmalttinsa avulla oli niin
-onnellisesti suoriutunut, pelastaen suuren ihmisjoukon juuri sillä
-hetkellä, kun he olivat menettäneet kaiken toivonsa.
-
-Erämiehen jyrkkäsävyinen lähteminen edes yksinkertaisimmista
-kiitoksista välittämättä, niin että näytti siltä kuin hän ei enää
-ajattelisikaan niitä, jotka oli pelastanut, oli loukannut nuorta
-tyttöä. Hän oli kärsinyt enemmän kuin voi sanoa tästä todellisesta tai
-teeskennellystä välinpitämättömyydestä. Hän koettikin mielessään
-itsepintaisesti keksiä keinoja, joilla saisi pelastajansa katumaan
-kylmyyttään, jos sattuma toisen kerran johtaisi heidät yhteen.
-
-On tunnettua, vaikka se ensi silmäykseltä voisi näyttää mahdottomalta,
-että vihasta tai ainakin uteliaisuudesta on vain yksi askel rakkauteen.
-
-Sen doña Luz astui huomaamattaan.
-
-Doña Luz oli, kuten olemme maininneet, saanut kasvatuksensa
-luostarissa, jonka kynnyksellä olivat kaikua synnyttämättä vaimenneet
-maailman melskeet. Hänen lapsuusaikansa oli kulunut tyynesti ja
-seikkailuitta uskonharjoituksissa tai voipa sanoa taikauskoisissa
-menoissa, jotka Meksikossa ovat uskonnon perustana. Kun hänen enonsa
-otti hänet pois luostarista viedäkseen mukaansa preirielle, ei nuori
-tyttö tuntenut yksinkertaisimpiakaan elämän vaatimuksia, eikä hänellä
-ollut selvempää käsitystä ympäröivästä maailmasta, jonka keskeen äkkiä
-huomasi joutuneensa, kuin sokeana syntyneellä auringonsäteiden
-häikäisevästä loistosta.
-
-Tämä tietämättömyys, joka ihmeellisen hyvin soveltui hänen enonsa
-suunnitelmiin, oli nuorelle tytölle kompastuskivi, johon hän joka hetki
-oli väkisinkin langeta.
-
-Mutta sen huolenpidon johdosta, jota kenraali hänelle osoitti, olivat
-ne muutamat viikot, jotka kuluivat ennen heidän lähtöään Meksikosta,
-vierineet tuottamatta nuorelle tytölle suurtakaan vastusta.
-
-Meidän tulee tässä yhteydessä mainita muuan näköjään joutavanpäiväinen
-tapaus, joka kuitenkin jätti doña Luzin mieleen kovin syvät jäljet.
-
-Kenraali toimi pontevasti saadakseen koolle miehet, joita hän
-retkellään tarvitsi. Hänen oli tästä syystä pakko laiminlyödä
-seurustelu sisarentyttärensä kanssa suuremmassa määrässä kuin olisi
-halunnut.
-
-Koska hän kuitenkin pelkäsi, että nuoren tytön tulisi ikävä jäädessään
-yksin vanhan seuranaisen kanssa palatsiin, jossa hän asui Calle de los
-Platerosin varrella, niin hän lähetti tämän usein illaksi eräitten
-sukulaistensa luokse, joiden kodissa kävi vain valittua seuraa, niin
-että hänen sisarentyttärensä vietti siellä aikansa paljon rattoisammin.
-
-Kun eräänä iltana seura oli ollut tavallista suurempi, oli erottu
-verrattain myöhään.
-
-Mercedin nunnaluostarin vanhan tornikellon lyödessä juuri yhtätoista
-doña Luz ja hänen seuranaisensa olivat tietä soihdulla valaisevan
-peonin seurassa matkalla palatsiin, jossa he asuivat, luoden pelokkaita
-katseita molemmille puolille tietä. Heidän oli astuttava enää vain
-muutamia askelia, kun äkkiä heidän kääntyessään Calle San Agustinilta
-Plateros-kadulle neljä tai viisi hurjannäköistä miestä näytti ikäänkuin
-kohoavan maasta ja ympäröi molemmat naiset, ensin kätevästi
-sammutettuaan peonin soihdun.
-
-Mahdotonta on kuvata tämän hyökkäyksen yllättämän nuoren tytön kauhua.
-
-Hän säikähti niin, että jaksamatta päästää huudahdusta kädet ristissä
-lyyhistyi polvilleen roistojen eteen.
-
-Hänen seuralaisensa sitävastoin kirkui vihlovasti.
-
-Meksikolaiset roistot, kaikki ripeitä miehiä, olivat kädenkäänteessä
-saaneet vanhan naisen vaikenemaan kapuloimalla _rebozollaan_ hänen
-suunsa. Sitten he kylmäverisesti, kuten nämä arvon miehet aina toimivat
-harjoittaessaan ammattiaan varmoina siitä, että oikeus ei pääsisi
-heidän kimppuunsa, ryhtyivät tyhjentämään taskuja.
-
-Se ei vaatinut pitkää aikaa. Viimemainitut eivät ajatelleetkaan
-vastarintaa, vaan päinvastoin luovuttivat kaikella kiireellä
-arvoesineensä, jotka roistot työnsivät taskuihinsa mielihyvästä
-irvistellen.
-
-Mutta juuri kun toimitus oli paraimmillaan, välähti äkkiä miekka heidän
-päittensä yläpuolella ja kaksi rosvoa tuupertui maahan kiroillen ja
-raivosta ulisten.
-
-Ne, jotka olivat jääneet pystyyn, tahtoivat vimmastuneina tästä
-hyökkäyksestä, johon eivät olleet valmistuneet, kostaa toveriensa
-puolesta ja kävivät suinpäin ahdistajan kimppuun.
-
-Säikähtymättä heidän lukumääräänsä tämä astui askeleen taaksepäin,
-asettui puolustusasentoon ja valmistui ottamaan heidät lämpimästi
-vastaan.
-
-Sattumalta kuunvalo osui hänen kasvoihinsa. Roistot vetäytyivät
-pelästyen taaksepäin ja pistivät machetensa takaisin tuppeen.
-
-"Ahaa!" huudahti tuntematon ylenkatseellisesti hymyillen ja yhä
-lähestyen heitä, "tunsittepa minut, jumaliste, hyvät herrat! Olen
-pahoillani, sillä aioin antaa teille hyvän opetuksen. Tälläkö tavalla
-totellaan käskyjäni?"
-
-Roistot pysyivät vaiti alakuloisen ja katuvan näköisinä.
-
-"Kas niin!" jatkoi tuntematon, "tyhjentäkää taskunne, senkin vintiöt,
-ja antakaa naisille takaisin, mitä olette heiltä ryöstäneet."
-
-Rosvot päästivät seuranaisen heti suukapulasta ja palauttivat runsaan
-saaliin, jonka jo kerran olivat luulleet saavansa pitää omanaan.
-
-Doña Luz ei tointunut säikähdyksestään, tarkasteli vain perin
-hämmästyneenä vierasta miestä, jolla oli niin suuri vaikutusvalta
-paatuneisiin roistoihin.
-
-"Onko siinä kaikki?" kysyi tuntematon kääntyen nuoren tytön puoleen.
-"Eikö teiltä puutu enää mitään, señora?"
-
-"Ei enää mitään", vastasi tyttö enemmän kuolleena kuin elävänä,
-tietämättä edes mitä sanoi.
-
-"Nyt saatte lähteä, veijarit", jatkoi tuntematon, "minä saatan kotiin
-nämä naiset."
-
-Roistot eivät antaneet hänen käskeä toista kertaa, vaan katosivat kuin
-korppiparvi raahaten muassaan haavoittuneitansa.
-
-Jäätyään kolmisin naisten kanssa vieras kääntyi doña Luzin puoleen.
-
-"Sallitteko, señorita", sanoi hän hienon kohteliaasti, "minun tarjota
-teille käsivarteni palatsiinne asti? Juuri kokemanne säikähdys tekee
-käyntinne epävarmaksi."
-
-Mitään vastaamatta nuori tyttö koneellisesti työnsi käsivartensa toisen
-kainaloon.
-
-Kun oli saavuttu perille, kolkutti tuntematon ovelle, nosti hattuaan ja
-lausui tytölle:
-
-"Señorita, olen onnellinen siitä, että kohtalo on sallinut minun tehdä
-teille tämän vähäpätöisen palveluksen... Toivoakseni saan kunnian vielä
-kerran nähdä teidät. Jo kauan olen varjona seurannut askeleitanne.
-Jumala, joka on sallinut minun kerran puhutella teitä, suo varmasti
-vielä toisenkin kerran siihen tilaisuuden, vaikka te, mikäli olen
-kuullut, jo muutaman päivän perästä lähdette pitkälle matkalle.
-Sallitteko, että lausun teille, en hyvästi, vaan näkemiin?"
-
-Ja kumarrettuaan syvään nuorelle tytölle hän poistui nopeasti.
-
-Viisitoista päivää tämän eriskummaisen seikkailun jälkeen, jota doña
-Luz ei ollut arvellut sopivaksi kertoa enolleen, hän lähti Meksikosta
-näkemättä tuntematonta toistamiseen. Lähdön edellisenä iltana
-astuessaan makuuhuoneeseensa nuori tyttö oli löytänyt
-rukousjakkaraltaan neljästi taitetun paperin. Hienolla, aistikkaalla
-käsialalla oli paperille kirjoitettu seuraavat sanat:
-
-"Te lähdette, doña Luz. Muistakaa, että sanoin teille näkemiin.
-Pelastajanne Calle de Platerosilta."
-
-Pitkän ajan oli tämä outo tapaaminen suuressa määrin askarruttanut
-nuoren tytön mieltä. Kerran hän oli jo luullut, että Uskollinen Sydän
-ja hänen tuntematon pelastajansa olivat sama henkilö, mutta tämä luulo
-oli pian kadonnut. Miksi tämä olisi menetellyt sillä tavalla? Missä
-tarkoituksessa Uskoilinen Sydän hänet pelastettuaan olisi niin nopeasti
-poistunut? Sehän olisi ollut typerää.
-
-Mutta ihmismielen johdonmukaisuuden tai epäjohdonmukaisuuden nojalla --
-miten sen nyt halunnee sanoa -- Uskollisen Sydämen kuva hänen
-mielessään kävi yhä elävämmäksi sitä mukaa kuin Meksikon seikkailu
-hälveni.
-
-Hän olisi tahtonut nähdä metsästäjän, keskustella hänen kanssaan.
-Miksi? Hän ei itsekään sitä tiennyt: vain hänet nähdä, kuulla hänen
-ääntänsä, joutua lumoukseen hänen niin lempeästä ja niin ylväästä
-katseestaan, ei muuta. Kaikki nuoret tytöt ovat sellaisia.
-
-Mutta miten saisi nähdä hänet jälleen? Kas siinä nousi eteen vaikeus,
-jonka edessä lapsiparan pää painui alakuloisena.
-
-Hänen sydämensä pohjassa kuitenkin jokin, kenties se jumalallinen ääni,
-joka rakkauden hartaudessa puhuu nuorille tytöille, sanoi hänelle, että
-hänen toiveensa pian täyttyy. Hän toivoi. Mitä?
-
-Jotakin odottamatonta tapausta, kenties kauheata vaaraa, joka saattaisi
-heidät tapaamaan toisensa.
-
-Todellinen rakkaus kyllä joskus epäilee, mutta ei koskaan joudu
-epätoivoon.
-
-Neljä päivää senjälkeen, kun leiri oli pystytetty kunnaalle, nuori
-tyttö illalla palatessaan telttaansa hymyili itsekseen nähdessään
-enonsa, joka ajatuksiinsa vaipuneena valmistui menemään levolle.
-
-Doña Luz oli vihdoinkin keksinyt keinon, jolla saattoi ryhtyä etsimään
-Uskollista Sydäntä.
-
-
-
-
-XIII
-
-Mehiläismetsästys
-
-
-Aurinko oli tuskin noussut taivaanrannalle, kun kenraali, jonka hevonen
-oli satuloitu, astui ulos ruokomajasta, jota hän piti makuuhuoneenaan,
-ja valmistautui lähtemään. Juuri kun hän nousi ratsunsa selkään,
-kohotti herttainen käsi teltan oviverhoa ja doña Luz tuli näkyviin.
-
-"Kas, kas! Oletko jo hereillä, pikku rakkaani?" sanoi kenraali
-hymyillen. "Sitä parempi, sillä nyt voin sulkea sinut syliini,
-ennenkuin lähden. Se tuottaa ehkä minulle onnea", lisäsi hän
-huokaisten.
-
-"Älkää lähtekö tuolla tavalla, eno", vastasi tyttö tarjoten hänelle
-otsansa, jolle eno painoi suudelman.
-
-"No miksi niin?" kysyi toinen iloisesti.
-
-"Sentähden, että olen valmistanut teille jotakin, jonka toivon teille
-kelpaavan, ennenkuin nousette ratsaille. Ettehän kieltäydy siitä, eikö
-niin, eno?" pyyteli tyttö veitikkamaisesti hymyillen kuin hemmotellut
-lapset, jotka aina saavat vanhat ukot hyvälle tuulelle.
-
-"Epäilemättä en, rakas lapsi. Ehdoksi panen vain, ettei tarvitse kauan
-odottaa aamiaista, jonka minulle niin ystävällisesti tarjoat, sillä
-minulla on vähän kiire."
-
-"Pyydän teiltä vain muutaman minuutin", vastasi tyttö palaten
-telttaansa.
-
-"No olkoon menneeksi pari minuuttia", myönsi toinen mennen hänen
-perässään.
-
-Nuori tyttö taputti iloisesti käsiään.
-
-Muutamassa hetkessä aamiainen oli valmis, ja kenraali istuutui
-sisarentyttärensä kera pöytään.
-
-Koko ajan enoaan palvellessaan ja huolehtiessaan siitä, ettei tältä
-puuttunut mitään, nuori tyttö katseli häntä niin hämillään ja
-hartaasti, että vanha sotilas vihdoin sen huomasi.
-
-"Kas niin", sanoi hän keskeyttäen syöntinsä ja katsoen
-sisarentytärtään. "Sinulla on minulta jotakin pyydettävää, Lucita.
-Tiedäthän hyvin, että tapanani ei ole kieltää sinulta mitään."
-
-"Se on totta, eno. Mutta luulen, että minun tällä kertaa on vaikeampi
-voittaa teitä puolelleni."
-
-"Ah, eikö mitä!" huudahti kenraali iloisena. "Onko sinulla siis joku
-perin tärkeä asia?"
-
-"Päinvastoin, eno. Ja kuitenkin tunnustan, että pelkään teidän sen
-minulta kieltävän."
-
-"Anna tulla vain, lapseni", vastasi vanha sotilas, "puhu pelkäämättä.
-Sanottuasi, mistä on kysymys, minä kyllä vastaan sinulle."
-
-"No niin, eno", aloitti nuori tyttö punastuen, mutta käyden asiaan
-suoraan käsiksi. "Tunnustan teille, että leirielämä ei tunnu erikoisen
-miellyttävältä."
-
-"Se käsitys minullakin on siitä, lapseni, mutta mitä tahtoisit minua
-tekemään?"
-
-"Kaikki."
-
-"Mitä tarkoitat?"
-
-"Kah, eno, jos olisitte täällä luonani, niin en olisi millänikään.
-Saisinhan silloin viettää aikani teidän seurassanne."
-
-"Mitä minulle sanoit, on varsin hauskaa. Mutta tiedäthän että
-poistuessani joka aamu en voi olla täällä."
-
-"Kas siinähän se vaikeus onkin."
-
-"Aivan niin."
-
-"Mutta jos vain tahdotte, niin asian voi helposti auttaa."
-
-"Niinkö luulet?"
-
-"Siitä olen aivan varma."
-
-"En vielä käsitä, miten se kävisi päinsä. Sillä tavalla tosin, että
-jäisin luoksesi, mutta se on mahdotonta."
-
-"Oh! On toinenkin keino, jolla asian voi aivan hyvin järjestää."
-
-"Ah, vielä mitä!"
-
-"Kyllä, eno. Ja varsin yksinkertainen keino onkin. Haluatteko kuulla?"
-
-"Kas, kas, ja mikä se keino on, sydänkäpyseni?"
-
-"Etkö toru minua, eno?"
-
-"Pikku hupsu! Minäkö sinua toruisin?"
-
-"Se on totta, te olette niin hyvä!"
-
-"Saammehan nähdä. Puhu, pikku imartelijani."
-
-"Niin, eno. Keino on se..."
-
-"Keino on se?"
-
-"Että otatte minut mukaanne retkillenne joka aamu."
-
-"Oh, oh!" lausui kenraali, ja hänen kulmakarvansa menivät ryppyihin.
-"Mitä minulta pyydätkään, rakas lapsi!"
-
-"Mutta sehän on varsin selvä asia, eno, niin ainakin minusta tuntuu."
-
-Kenraali ei vastannut, vaan vaipui ajatuksiin. Nuori tyttö seurasi
-tuskastuneena merkkejä, joita mietteet jättivät hänen kasvoilleen.
-
-Hetken kuluttua kenraali kohotti päätään.
-
-"Itse asiassa", mutisi hän, "se olisikin ehkä parasta." Ja luoden
-nuoreen tyttöön läpitunkevan katseen hän jatkoi: "Sinusta olisi siis
-hauskaa tulla mukaan retkilleni?"
-
-"Kyllä, eno", vastasi tyttö.
-
-"No niin, valmistaudu siis, rakas lapsi. Tästä lähtien saat seurata
-minua retkilläni."
-
-Nuori tyttö nousi pöydästä yhdellä hyppäyksellä, syleili kiihkeästi
-enoaan ja antoi määräyksen satuloida hevosensa.
-
-Neljännestuntia myöhemmin doña Luz ja hänen enonsa Lörpön johtamina ja
-parin lanceron seuraamina poistuivat leiristä ja tunkeutuivat metsään.
-
-"Minne suunnalle haluatte tänään kulkea, kenraali?" kysyi opas.
-
-"Opasta minut niiden erämiesten majalle, joista eilen minulle kerroit."
-
-Opas kumarsi merkiksi, että hän tahtoi noudattaa käskyä. Pieni joukkue
-eteni hiljaa ja vaivaloisesti tuskin eroitettavaa metsäpolkua pitkin,
-jolla hevoset melkein joka askeleella kompastuivat liaaneihin tai
-lankesivat maata pitkin luikertelevia puunjuuria vasten.
-
-Doña Luz oli onnellinen. Kenties hän näillä retkillä tapaisi Uskollisen
-Sydämen.
-
-Lörppö, joka ratsasti muutamia askeleita edellä muita, huudahti äkkiä.
-
-"Mitä nyt?" tiedusti kenraali. "Onko jotakin erikoista, Lörppö?"
-
-"Mehiläisiä, teidän ylhäisyytenne."
-
-"Mitä? Mehiläisiäkö? Onko täälläkin mehiläisiä?"
-
-"Joku aika sitten niitä on tullut."
-
-"Mitä? Onko niitä tänne siirtynyt?"
-
-"On. Tiedättehän, että valkoihoiset ovat tuoneet Amerikkaan
-mehiläisiä."
-
-"Asiassa on perää. Mutta miten ihmeessä niitä tavataan täällä?"
-
-"Ei mikään ole yksinkertaisempaa. Mehiläiset ovat valkoihoisten
-etuvartioita: sitä mukaa kuin valkoihoiset tunkeutuvat Amerikan
-sisäosiin, etenevät mehiläiset heidän edellään viitoittaen heille tietä
-ja osoittaen uutismaan paikkoja. Niiden ilmestyminen asumattomaan
-seutuun ennustaa aina uutisviljelijän tai squatterijoukon tuloa."
-
-"Sepä omituista", mutisi kenraali; "oletko varma siitä, mitä minulle
-kerroit?"
-
-"Olen, aivan varma. Kaikille preirien asujille on tunnettua, että
-esimerkiksi intiaanit luottavat mehiläisiin, jotka erehtymättömän
-varmasti ilmaisevat squatterien tulon."
-
-"Merkillistä", lausui kenraali ihmetellen.
-
-"Hunaja on varmaankin hyvää", sanoi doña Luz.
-
-"Mainiota, señorita, ja jos niin haluatte, on varsin helppoa sitä
-meille hankkia."
-
-"Tehdään niin", päätti kenraali.
-
-Opas, joka vähän aikaisemmin oli pensaikkoon jättänyt syöttiä
-mehiläisille, joiden hänen tarkka katseensa oli havainnut parvittain
-lentelevän tiheiköissä, viittasi seuralaisilleen merkiksi, että he
-pysähtyisivät.
-
-Mehiläiset olivat tosiaan asettuneet syötille ja tutkiskelivat sitä
-parhaillaan innokkaasti. Hankittuaan tarpeeksi varastoonsa tätä ainetta
-ne kohosivat hyvin korkealle ilmaan ja suuntasivat sitten lentonsa
-suoraa viivaa pitkin niin nopeasti kuin kiväärinluoti.
-
-Opas tarkkasi huolellisesti suuntaa, jota ne alkoivat noudattaa, ja
-viitattuaan kenraalille hän lähti seuraamaan niiden jälkiä koko
-partiojoukon saattamana, joka raivasi itselleen tietä toisiinsa
-kietoutuneitten puunjuurien, sortuneiden puiden, pensaikkojen ja
-viidakkojen lävitse, silmät lakkaamatta suunnattuina taivasta kohti.
-
-Täten he eivät kadottaneet näkyvistään hunajaa keränneitä mehiläisiä,
-ja tunnin ajan mitä tukalimmissa oloissa ajettuaan niitä takaa he
-huomasivat niiden saapuvan pesälleen, joka oli rakennettu kuivuneen
-ebenpuun onteloon. Hetken aikaa suristuaan ne menivät pesään aukosta,
-joka oli korkeintaan kahdenkymmenen jalan korkeudella maasta.
-
-Kehoitettuaan seuralaisiansa pysymään kunnioitettavan välimatkan
-päässä, jotta he olisivat suojassa puun kaatuessa ja turvattuina sen
-asujainten kostolta, opas otti esille kirveensä ja alkoi reippaasti
-hakata poikki ebenpuuta sen tyvestä.
-
-Mehiläiset eivät näyttäneet lainkaan säikähtävän kirveen iskuja. Yhä
-edelleen niitä meni pesään ja tuli sieltä ulos, ja ne jatkoivat
-kaikessa rauhassa uutteraa työtään. Eipä edes raju ryskekään, joka oli
-merkkinä rungon murtumiseen, siirtänyt niiden huomiota pois
-tavallisista askareista.
-
-Vihdoin puu kaatui hirvittävästi ryskyen ja halkesi pitkin pituuttaan,
-niin että siinä asuneen yhteiskunnan keräämät rikkaudet tulivat
-näkyviin.
-
-Opas otti heti heinätukon, jonka oli varannut valmiiksi, ja sytytti sen
-tuleen puolustautuakseen mehiläisiltä.
-
-Mutta ne eivät hyökänneet kenenkään kimppuun. Ne eivät edes yrittäneet
-kostaa. Nuo hyönteisraukat olivat hämmästyneitä, ne juoksivat ja
-lentelivät joka suunnalle hävitetyn valtakuntansa ympärillä
-ajattelematta muuta kuin kiirehtiä ottamaan selvää onnettomuudesta.
-
-Silloin opas ja lancerot ryhtyivät toimeen puukoin ja kauhoin
-saadakseen vahakakut esille ja sulloakseen ne nahkaleileihinsä. Useat
-olivat tummanruskeita ja vanhoja, toiset taas kauniinvaaleita, niin
-että kennoissa oleva hunaja oli melkein läpikuultavaa.
-
-Sillä aikaa, kun kiireesti koottiin paraimpia vahakakkuja, saapui joka
-ilmansuunnalta täyttä vauhtia lukemattomin parvin mehiläisiä, jotka
-tunkeutuivat rikottujen vahakakkujen kammioihin, keräten niistä
-itselleen varaston, samalla kun pesän entiset omistajat synkkinä ja
-tylsinä katsoivat hunajansa ryöstöä koettamatta pelastaa siitä edes
-pientä osaakaan.
-
-Mahdotonta on kuvailla niiden mehiläisten ällistystä, jotka
-onnettomuuden aikana olivat poissa tapahtumapaikalta ja jotka
-vähitellen kuormineen saapuivat pesälle. Ne lentelivät kehässä ilmassa
-sillä paikalla, missä puu oli ollut, hämmästyneinä siitä, että
-huomasivat paikan tyhjäksi. Vihdoin ne näyttivät käsittävän niitä
-kohdanneen tuhon ja kokoontuivat ryhmittäin erään läheisen puun
-kuivuneelle oksalle, josta ne tuntuivat ihmetellen tarkastelevan pesän
-maassa olevia jäännöksiä ja valittelevan valtakuntansa hävitystä.
-
-Doña Luz tunsi väkisinkin liikutusta hyönteisparkojen surun johdosta.
-
-"Menkäämme", sanoi hän, "minua kaduttaa, että halusin hunajaa,
-herkutteluni tuottaa liian paljon onnettomuutta."
-
-"Lähtekäämme", lausui kenraali hymyillen, "jättäkäämme niille nuo
-muutamat vahakakut."
-
-"Eikö mitä!" lausui opas olkapäitään kohauttaen, "silloin syöpäläiset
-ne pian korjaisivat."
-
-"Mitä? Syöpäläisetkö? Mitä syöpäläisiä tarkoitatte?" tiedusteli
-kenraali.
-
-"No, pesukarhut, pussirotat ja ennen kaikkea karhut."
-
-"Karhutko?" kysyi doña Luz.
-
-"Niin, señorita!" jatkoi opas, "ne ovat maailman taitavimpia
-syöpäläisiä etsiessään mehiläisten asumia puita ja käyttäessään niitä
-hyväkseen."
-
-"Ne siis pitävät hunajasta?" kysyi nuori tyttö huvitettuna.
-
-"Se merkitsee, että ne ovat siihen silmittömästi ihastuneita,
-señorita", sanoi opas näyttäen käyvän hilpeämmäksi. "Kuvitelkaa, että
-ne ovat sille niin persoja, että jyrsivät puuta viikkomääriä, kunnes
-saavat siihen aukon voidakseen työntää sinne kämmenensä. Sitten ne
-ahmivat hunajaa ja mehiläisiä, vaivautumatta tekemään valintaa."
-
-"Lähtekäämme taas jatkamaan matkaamme", toisti kenraali, "ja
-pyrkikäämme erämiesten luokse."
-
-"Oh! Saavumme kyllä pian sinne, teidän ylhäisyytenne", vastasi opas,
-"tuolla jonkun matkan päässä meistä on Canadianjoki, ja erämiehet ovat
-asettuneet sen sivuhaarojen varrelle."
-
-Pieni joukko lähti taas marssimaan.
-
-Mehiläisajo oli nuoren tytön tietämättä jättänyt häneen alakuloisuuden
-tunteen, jota hän ei voinut karkoittaa. Nuo pienet eläinparat, jotka
-olivat niin suloisia ja uutteria ja jotka nyt oikun vuoksi olivat
-joutuneet vainottaviksi ja tuhottaviksi, saattoivat hänet
-murheelliseksi ja panivat hänet väkisinkin miettimään.
-
-Hänen enonsa huomasi hänen mielentilansa.
-
-"Rakas lapsi", sanoi hän tytölle, "mikä sinua oikein vaivaa? Et ole
-enää iloinen kuten lähtiessämme. Mistä johtuu mielentilasi äkillinen
-muutos?"
-
-"Hyvä Jumala, älä ole huolissasi sen johdosta, eno. Olen samanlainen
-kuin muutkin nuoret tytöt, siis hiukan hupsu ja haaveellinen. Tämä
-metsästys, josta arvelin itselleni koituvan niin paljon huvia, on
-tietämättäni jättänyt minuun surumielisyyden tunteen, josta en voi
-vapautua."
-
-"Onnellinen lapsi", mutisi kenraali, "jonka näin vähäpätöinen seikka
-voi vielä tehdä murheelliseksi. Suokoon Jumala, sydänkäpyseni, että
-vielä kauan pysyisit samanlaisena ja etteivät suuremmat ja todelliset
-murheet koskaan sinua kohtaisi!"
-
-"Eno hyvä, enkö aina olisi onnellinen saadessani olla luonanne!"
-
-"Kas niin, lapseni! Kuka tietää, salliiko Jumala minun kauan sinusta
-huolehtia?"
-
-"Älkää puhuko sellaisia, eno. Toivon, että saamme vielä monet vuodet
-viettää yhdessä."
-
-Kenraali vain huokasi vastaukseksi.
-
-"Eno", jatkoi tyttö hetken kuluttua, "eikö teistäkin meitä ympäröivän
-suurenmoisen ja ylevän luonnon näkemisessä ole jotakin tenhoavaa, joka
-jalostuttaa aatteet, kohottaa mielen ja tekee ihmisen paremmaksi? Ne,
-jotka asuvat näissä äärettömissä erämaissa, ovat varmaankin
-onnellisia!"
-
-Kenraali katsoi häneen hämmästyneenä.
-
-"Mistä johtuvat nuo ajatukset, rakas lapsi?" kysyi hän.
-
-"En tiedä, eno", vastasi tyttö arasti, "olen vain tietämätön lapsi,
-jonka vielä niin lyhyt elämä tähän asti on kulunut rauhallisesti ja
-seikkailuitta teidän luonanne, en muuta! On hetkiä, jolloin minusta
-tuntuu, että on onnellista asua näissä suunnattomissa eräseuduissa."
-
-Hämmästyneenä ja sisimmässään ihastuneena sisarentyttärensä viattomasta
-tunteenpurkauksesta kenraali aikoi juuri vastata hänelle, kun opas
-äkkiä lähestyi heitä, viittasi merkiksi, että hän kehoitti heitä
-vaitioloon, ja lausui hiljaa kuiskaten:
-
-"Ihminen!..."
-
-
-
-
-XIV
-
-Musta Hirvi
-
-
-Jokainen pysähtyi.
-
-Erämaassa sana ihminen merkitsee melkein aina vihollista.
-
-Ihminen on preiriellä lähimmäiselleen peloittavampi kuin julmin
-villipeto.
-
-Ihminen merkitsee kilpailijaa, pakollista liittolaista, joka väkevämmän
-oikeuteen perustuen tulee jakamaan saaliin ensimmäisen valtaajan
-kanssa ja usein, ellei aina, yrittää korjata viimemainitun työläiden
-ponnistusten tulokset.
-
-Valkoihoiset, intiaanit tai sekarotuiset tervehtivätkin toisiaan
-tavatessaan preiriellä aina varoen, korvat hörössä ja sormi
-rihlakiväärin liipasimella.
-
-Kun oli kuulunut sana ihminen, olivat kenraali ja lancerot kiireesti
-valmistautuneet äkillistä hyökkäystä vastaanottamaan ladaten aseensa ja
-piiloutuen parhaansa mukaan pensaitten suojaan.
-
-Viidenkymmenen askeleen päässä seisoi mies, joka pyssynperä maassa ja
-molemmin käsin pidellen pitkän rihlapyssyn piippua tarkkaili heitä
-tutkien.
-
-Hän oli suurikokoinen mies, jolla oli tarmokkaat piirteet, avoin ja
-päättäväinen katse.
-
-Hänen pitkä, huolellisesti kammattu tukkansa oli palmikoitu ja sidottu
-saukonnahkarihmoilla ja erivärisillä nauhoilla.
-
-Siro, nahkainen metsästyspusero ulottui polviin asti; erikoiskutoiset
-säärystimet, joissa oli nauhat ja tupsut ja paljon helistimiä,
-suojasivat hänen jalkojaan. Jalkineina oli pari mainioita mokkasineja,
-joita koristivat tekohelmet.
-
-Heleänpunainen loimi riippui hänen olkapäillään, ja vyötäisillä oli
-punainen vyö, johon oli pistetty kaksi pistoolia, veitsi ja
-intiaanipiippu.
-
-Hänen kiväärinsä oli kauniiksi maalattu sinoberivärillä ja koristettu
-pienillä kuparinauloilla.
-
-Jonkun askeleen päässä hänestä hänen hevosensa söi terhometsässä.
-
-Omistajansa tavoin oli sekin mitä eriskummaisimmin koristettu. Se oli
-sinoberilla tehty täplikkääksi ja juovikkaaksi, suitset ja häntävyö oli
-koristettu tekohelmillä ja nauharuusuilla, pää, harja ja häntä
-runsaasti somistettu kotkansulilla, jotka heiluivat tuulessa.
-
-Huomatessaan tämän miehen kenraali ei voinut pidättää hämmästyksen
-huutoa.
-
-"Mihin intiaaniheimoon tuo mies kuuluu?" kysyi hän oppaalta.
-
-"Ei mihinkään", vastasi viimemainittu.
-
-"Mitä? Eikö mihinkään?"
-
-"Ei! Hän on valkoihoinen metsästäjä."
-
-"Ja tuolla tavalla pukeutunut!"
-
-Opas kohautti olkapäitään.
-
-"Olemme preiriellä", sanoi hän.
-
-"Se on totta", mutisi kenraali.
-
-Mies, jota olemme kuvailleet, kyllästyi varmaankin edessään olevan
-pienen joukon varovaiseen käyttäytymiseen ja halusi päästä selville
-siitä, mitä hänen puolestaan oli tehtävä. Siksi hän päättäväisesti
-alkoi puhua.
-
-"Ohoo, mitä lemmon väkeä te olette", lausui hän englanninkielellä, "ja
-mitä te tulette täältä etsimään?"
-
-"_Caramba_!" vastasi kenraali heittäen kiväärin luotaan ja käskien
-seuralaistensa tehdä samoin. "Me olemme matkalaisia, jotka olemme lopen
-uuvuksissa pitkän matkan jälkeen. Aurinko paahtaa kuumasti, pyydämme
-siis teiltä lupaa saada levätä hetken aikaa majassanne."
-
-Koska nämä sanat oli lausuttu espanjaksi, vastasi erämies samalla
-kielellä.
-
-"Tulkaa pelotta! _Musta Hirvi_ on hyvä paholainen, kun häntä ei aiota
-suututtaa. Saatte käyttää hyväksenne sitä vähää, mitä minulla on, ja
-tehköön se teille hyvää."
-
-Kuullessaan nimen Musta Hirvi opas ei voinut pidättää säikähdystä
-ilmaisevaa liikettä. Hän aikoi sanoa jotakin, mutta siihen ei hänellä
-ollut aikaa, sillä metsästäjä oli heittänyt kiväärin olalleen, yhdellä
-hyppäyksellä lentänyt satulaan ja lähestynyt meksikkolaisia jo aivan
-likelle.
-
-"Majani on muutaman askeleen päässä täältä", sanoi hän kenraalille.
-"Jos señorita haluaa maistaa hyvin paistettua biisoninlihaa, niin olen
-valmis sen kohteliaisuuden hänelle osoittamaan."
-
-"Ei mikään ole sen ystävällisempää. Kiitämme tarjouksesta", lausui
-kenraali.
-
-"Minä puolestani kaipaan etupäässä lepoa", huomautti nuori tyttö.
-
-"Kaikki tulee aikanaan", sanoi erämies opettavasti, "sallitteko minun
-muutamaksi hetkeksi astua oppaanne tilalle?"
-
-"Kuten tahdotte", myöntyi kenraali, "menkää, me seuraamme teitä."
-
-"Siis matkaan", huudahti erämies asettuen joukon etunenään. Samassa
-hänen silmänsä sattumalta osuivat oppaaseen, ja hänen tuuheat
-kulmakarvansa rypistyivät. "Hm!" mumisi hän hampaittensa välistä, "mitä
-tämä merkinnee? Saammehan nähdä", lisäsi hän.
-
-Kiinnittämättä sen enempää huomiota tähän mieheen ja osoittamatta
-tuntevansa hänet hän antoi lähtökäskyn.
-
-Kun joukkue oli jonkun aikaa vaiteliaana marssinut jokseenkin leveän
-joen rantaa pitkin, teki erämies jyrkän mutkan ja kääntyi sivulle päin
-tunkeutuen takaisin metsään muiden seuratessa häntä.
-
-"Pyydän anteeksi", sanoi hän, "että vaivaan teitä kulkemaan tätä
-kiertotietä, mutta täällä on majavalammikko, ja pelkään säikäyttää sen
-asujaimia."
-
-"Oi!" huudahti nuori tyttö, "olisin niin iloinen saadessani nähdä
-noiden uutterien eläinten puuhia!"
-
-Erämies pysähtyi.
-
-"Se käy varsin helposti päinsä, señorita", sanoi hän, "jos vain
-tahdotte seurata minua seuralaistenne jäädessä tänne meitä odottamaan."
-
-"Kyllä! Kyllä!" vastasi doña Luz kiitollisena, mutta malttaen mielensä
-hän äkkiä lisäsi: "Anteeksi, mutta enoni"...
-
-Kenraali katsahti erämieheen.
-
-"Mene, lapseni, odotamme sinua täällä", sanoi hän.
-
-"Kiitos, eno", huudahti nuori tyttö iloisena hypäten alas satulasta.
-
-"Vastaan hänestä", lausui erämies vilpittömästi, "älkää lainkaan
-pelätkö!"
-
-"En pelkää mitään uskoessani hänet teidän huostaanne, ystäväni",
-vastasi kenraali.
-
-"Kiitos!" ja viitaten merkiksi doña Luzille Musta Hirvi katosi hänen
-kanssaan pensaitten ja puiden sekaan.
-
-Kun he olivat päässeet jonkun matkan päähän, pysähtyi erämies.
-Kuunneltuaan tarkasti ja silmäiltyään joka puolelle ympärilleen hän
-kääntyi nuoren tytön puoleen ja laskien kevyesti kätensä hänen
-käsivarrelleen sanoi:
-
-"Kuulkaa!"
-
-Doña Luz pysähtyi levottomana ja vavisten.
-
-Erämies huomasi hänen mielentilansa.
-
-"Älkää pelätkö", jatkoi hän, "minä olen kunniallinen mies, ja te olette
-yhtä varmassa turvassa, vaikka olettekin yksin täällä erämaassa
-kanssani, kuin jos olisitte Meksikon tuomiokirkossa pääalttarin
-juurella."
-
-Nuori tyttö katsahti salavihkaa erämieheen. Omituisesta puvusta
-huolimatta oli hänen kasvoillaan sellainen vilpittömyyden leima, ja
-hänen silmänsä olivat niin lempeät ja kirkkaat, kun hän katsahti
-tyttöön, että tämä tunsi jälleen rauhoittuvansa.
-
-"Puhukaa", sanoi hän.
-
-"Kuulutte, sillä nyt tunnen teidät, siihen ulkomaalaisjoukkueeseen,
-joka jo muutaman päivän on tutkinut preirietä joka suunnalla, eikö
-niin?"
-
-"Kyllä."
-
-"Joukossanne on kummallinen mies, jolla on vihreät silmälasit ja vaalea
-tekotukka ja joka huvittelee, en tiedä mistä syystä keräämällä kasveja
-ja kiviä sensijaan, että koettaisi kunnon metsästäjän lailla pyydystää
-majavia tai kaataa kuusipeuroja."
-
-"Tunnen miehen, josta puhutte. Hän kuuluu tosiaankin joukkoomme, ja on
-sangen etevä lääkäri."
-
-"Sen tiedän, hän on sen itse minulle sanonut, hän kulkee usein tätä
-kautta, olemme hyviä ystäviä. Pulverilla, jonka hän pakoitti minut
-nauttimaan, hän täydellisesti poisti minusta kuumeen, joka jo kahden
-kuukauden aikana oli minua kiusannut ja josta en päässyt vapaaksi."
-
-"Sepä hauskaa. Olen iloinen lääkkeen vaikutuksesta."
-
-"Haluaisin tehdä jotakin hyväksenne, osoittaakseni kiitollisuuttani
-tästä palveluksesta."
-
-"Kiitos, ystäväni, mutta en todellakaan tiedä, miten te voisitte olla
-minulle hyödyksi, paitsi että näytätte minulle majavat."
-
-Erämies painoi päänsä alas.
-
-"Ehkä toisella tavalla", sanoi hän, "ja kenties pikemmin kuin
-luulettekaan. Kuulkaa minua tarkkaavaisesti, señorita. Olen vain köyhä
-mies, mutta täällä preiriellä tiedämme asioita, joita Jumala meille
-ilmaisee, koska elämme kasvoista kasvoihin hänen kanssaan. Haluan antaa
-teille neuvon: mies, joka palvelee teitä oppaana, on paatunut konna,
-sellaiseksi hänet tunnetaan kaikkialla lännen preirieillä. Erehdyn
-suuresti, ellei hän saata teitä jonkun salakavalan väijytyksen
-alaiseksi. Täällä on runsaasti pahanilkisiä lurjuksia, joiden kanssa
-hän voi tehdä sopimuksen teidän turmiostanne tai ainakin
-ryöstämisestänne."
-
-"Oletteko varma siitä, mitä sanoitte?" huudahti nuori tyttö
-kauhistuneena näistä sanoista, jotka, merkillistä kyllä, pitivät yhtä
-sen kanssa, mitä Uskollinen Sydän oli sanonut.
-
-"Olen siitä yhtä varma kuin joku henkilö yleensä voi väittää asiasta,
-josta hänellä ei ole todistuksia. Toisin sanoen: Lörpön entisyyden
-perusteella täytyy hänen puoleltaan odottaa kaikkea. Uskokaa minua,
-ellei hän vielä ole teitä pettänyt tekee hän sen ennen pitkää."
-
-"Hyvä Jumala. Varoitan kyllä enoani!"
-
-"Sitä karttakaa tekemästä, sillä silloin olisi kaikki menetetty!
-Roistoja, joiden kanssa hän on liittoutunut tai kohta liittoutuu, ellei
-hän vielä ole sitä tehnyt, on paljon, lukemattomia, ja he tuntevat
-täydellisesti preirien."
-
-"Mitä on siis tehtävä?" kysyi nuori tyttö tuskastuneena.
-
-"Ei mitään. Pitää odottaa ja huolellisesti tarkata kaikkia oppaanne
-puuhia hänen sitä huomaamattaan."
-
-"Mutta..."
-
-"Ymmärrätte hyvin", keskeytti hänet erämies, "että kun kehoitan teitä
-pitämään häntä silmällä, se ei tarkoita sitä, että hetken tullessa ja
-tarvitessanne apuani jättäisin teidät pulaan."
-
-"Sen uskon."
-
-"No niin, menetelkää seuraavasti. Heti kun olette varma siitä, että
-oppaanne pettää teitä, te lähetätte luokseni vanhan hupsun lääkärinne.
-Häneenhän voitte luottaa, vai mitä?"
-
-"Täydellisesti."
-
-"Hyvä. Lähetätte siis hänet luokseni, kuten sanoin, ja käskette hänen
-lausua minulle vain: Musta Hirvi. Musta Hirvi olen minä."
-
-"Tiedän sen, sanoitte jo sen meille."
-
-"Mainiota, hän siis sanoo minulle: '_Musta hirvi, hetki on tullut_'. Ei
-muuta. Muistatteko nyt nuo sanat?"
-
-"Tarkalleen. En vain oikein ymmärrä, miten se saattaisi meitä
-hyödyttää."
-
-Erämies hymyili salaperäisen näköisenä.
-
-"Hm!" sanoi hän hetken kuluttua, "nuo muutamat sanat toimittavat kahden
-tunnin kuluessa avuksenne viitisenkymmentä preirien rohkeinta miestä.
-Miehiä, jotka päällikkönsä viittauksesta antavat tappaa itsensä
-pelastaakseen teidät niiden käsistä, jotka mahdollisesti ovat teidät
-riistäneet, kuten aavistan tapahtuvan."
-
-Hetkisen oltiin vaiti, doña Luz näytti vaipuneen ajatuksiin.
-
-Erämies hymyili.
-
-"Älkää hämmästykö sitä innokasta harrastusta, jota teitä kohtaan
-osoitan", sanoi hän; "muuan mies, jonka täydessä vallassa olen, on
-vannottanut minua huolehtimaan teistä hänen ollessaan pakosta muualla."
-
-"Mitä tarkoitatte?" kysäisi tyttö uteliaana, "kuka mies se on?"
-
-"Hän on metsästäjä, joka hallitsee kaikkia valkoisia metsästäjiä
-preiriellä. Tietäen, että Lörppö toimii oppaananne, hän arvelee, että
-tämä mestitsi aikoo johtaa teidät väijytyksen uhriksi."
-
-"Mutta mikä on sen miehen nimi?" huudahti tyttö tuskaisella äänellä.
-
-"Uskollinen Sydän. Luotatteko minuun nyt?"
-
-"Kiitos, ystäväni, kiitos", vastasi nuori tyttö innostuneena,
-"en unohda suositustanne, ja vaaran uhatessa, jos sellainen
-onnettomuudekseni tulee, aion muistuttaa teille lupauksestanne."
-
-"Ja siinä teette oikein, señorita, sillä silloin se on ainoa
-pelastuksen tie, mikä teillä on jälellä. Lähtekäämme! Olette ymmärtänyt
-minut, kaikki on hyvin, pitäkää salaisuutenanne keskustelumme. Ennen
-kaikkea älkää näyttäkö, että olette puhellut tästä asiasta kanssani.
-Tuo kirottu mestitsi on tarkkavainuinen kuin majava. Jos hän vain
-epäileekin jotakin, niin hän luikertelee sormienne lomitse kuin kyy,
-joka hän onkin."
-
-"Olkaa huoletta, minä olen mykkä."
-
-"Jatkakaamme nyt matkaamme majavalammelle. Uskollinen Sydän huolehtii
-teistä."
-
-"Hän on jo kerran pelastanut henkemme, preirien tulipalossa", huudahti
-tyttö innostuneesti.
-
-"Ah, ah!" mutisi erämies katsahtaen häneen omituisesti, "kaikki on siis
-parhain päin"; sitten hän lisäsi kovaa: "Olkaa huoletta, señorita, jos
-kohta kohdalta seuraatte teille antamiani neuvoja, ei teille tapahdu
-preiriellä mitään pahaa, olkoot sitten millaisia hyvänsä ne petolliset
-juonet, joiden uhriksi joudutte."
-
-"Oi!" huudahti tyttö haltioissaan, "vaaran hetkellä en epäröi
-rientäessäni turviinne, sen vannon!"
-
-"Asia on siis sovittu", lausui Musta Hirvi hymyillen; "nyt lähtekäämme
-katsomaan majavia."
-
-He jatkoivat marssiaan, ja muutaman minuutin kuluttua he saapuivat
-metsän reunaan.
-
-Silloin erämies pysähtyi viitaten nuorelle tytölle merkiksi, että hän
-pysyisi liikkumattomana, ja kääntyen häneen päin kuiskasi:
-
-"Katsokaa."
-
-
-
-
-XV
-
-Majavat
-
-
-Nuori tyttö työnsi syrjään pajujen oksat ja kurottaen päänsä eteenpäin
-katseli.
-
-Majavat eivät olleet uutteran yhteiskuntansa patoamistyöllä katkaisseet
-ainoastaan itse pääjoen juoksua, vaan vieläpä kaikki siihen virtaavat
-joet, niin että ympäröivä maa oli muuttunut laajaksi rämeeksi.
-
-Yksi ainoa majava työskenteli tällä hetkellä pääsulun luona, mutta pian
-ilmestyi viisi muuta tuoden muassaan puunpalasia, savea ja kiviä.
-Sitten ne kaikki yhdessä menivät eräälle kohtaa sulkua, joka, sen
-huomasi nuori tyttökin, kaipasi korjausta. Ne laskivat kantamuksensa
-sortuneeseen paikkaan ja sukelsivat veteen, mutta ilmestyivät melkein
-heti senjälkeen takaisin pinnalle.
-
-Kukin niistä toi mukanaan määrätyn kantamuksen savea, jota ne käyttivät
-muurilaastina liittääkseen yhteen puunpalaset ja kivet ja
-valmistaakseen niistä tukevan kohdan patoon. Kerta toisensa jälkeen ne
-poistuivat palatakseen jälleen tuomaan savea ja puunpalasia.
-Muuraustyötä jatkui, kunnes repeämä oli kokonaan korjattu.
-
-Kun työ oli valmis, alkoivat nuo viisaat eläimet hauskutella ajamalla
-toisiaan takaa lammessa. Ne sukelsivat veteen tai uiskentelivat sen
-pinnalla lyöden vettä hännällään, niin että se räiskyi.
-
-Doña Luz katseli yhä ihastuneempana tätä erikoista näytelmää. Hän olisi
-mielellään jäänyt vaikka koko päiväksi ihailemaan näitä merkillisiä
-eläimiä.
-
-Sillä aikaa kun ensinmainitut täten pitivät hauskaa, saapui paikalle
-pari muuta majavayhteiskunnan jäsentä. Jonkun aikaa ne totisina
-katselivat toveriensa kisailua ollen sennäköisiä, kuin olisivat
-mielellään liittyneet leikkiin, mutta sitten ne kiipesivät ylös
-mäenrinnettä, joka oli melko lähellä nuoren tytön ja erämiehen
-tähystyspaikkaa, istuutuivat takajaloilleen, nojasivat etukäpälillään
-nuorta mäntyä vastaan ja alkoivat jyrsiä sen kuorta. Väliin ne siitä
-eroittivat pienen palasen pitäen sitä käpäliensä välissä ja pysyen yhä
-istumassa. Ne nakertelivat irvistellen ja väännellen kasvojaan aivan
-kuin apina, joka jyrsii pähkinää.
-
-Majavilla oli ilmeisesti tarkoituksena kaataa puu, ja sen
-saavuttamiseksi ne työskentelivät kuumeisesti. Nuori mänty oli
-läpimitaltaan lähes kahdeksantoista tuumaa siltä kohdalta, mistä ne
-sitä jyrsivät; se oli suora kuin tikku ja jokseenkin korkea. Ne
-olisivat epäilemättä voineet lyhyessä ajassa jyrsiä sen kokonaan
-poikki, mutta kenraali, joka oli tullut levottomaksi sisarentyttärensä
-viipyessä niin kauan poissa, oli päättänyt lähteä etsimään häntä, ja
-majavat, jotka säikähtivät hevosten melua, sukelsivat veteen ja
-katosivat äkkiä.
-
-Kenraali moitti lievästi sisarentytärtään, koska tämä oli viipynyt niin
-kauan, mutta ihastuneena näkemästään nuori tyttö ei kiinnittänyt siihen
-paljonkaan huomiota, vaan aikoi palata vielä toiste paikalle
-näkymättömänä katselijana tarkastamaan majavien temmellystä.
-
-Pieni joukko suuntasi erämiehen johdolla kulkunsa majaa kohti, missä
-hän oli tarjonnut suojaa keskitaivaalle nousseen auringon paahtavilta
-säteiltä.
-
-Doña Luz, jonka uteliaisuutta oli mitä suurimmassa määrässä
-kiihoittanut äskeinen mielenkiintoinen näytelmä, korvasi vahingon,
-jonka hänen enonsa häiritsevä keskeytys oli aiheuttanut, kysellen
-Mustalta Hirveltä pienimpiäkin yksityisseikkoja majavien tavoista ja
-siitä, miten niitä metsästetään.
-
-Erämies, niinkuin yleensä kaikki ihmiset, jotka tavallisesti elävät
-yksinäisyydessä, halusi mielellään tilaisuuden tarjoutuessa ottaa
-korvauksen harvapuheisuudesta, jota hän suurimman osan ajastaan
-pakostakin noudatti, eikä siis antanutkaan itseään moneen kertaan
-pyytää.
-
-"Kuulkaas, señorita", sanoi hän, "punanahat sanovat, että majava on
-ihminen, joka ei puhu, ja he ovat oikeassa. Se on viisas,
-ymmärtäväinen, rohkea, uuttera ja säästäväinen. Kun talvi lähenee,
-ryhtyy koko perhe varaamaan ruokaa. Nuoret ja vanhat, kaikki tekevät
-työtä. Usein niiden täytyy tehdä pitkiä matkoja löytääkseen puunkuorta,
-josta ne pitävät enemmän kuin muusta. Ne kaatavat väliin sangen suuria
-puita ja karsivat niistä oksat, joiden kuori on niiden parasta herkkua.
-Ne leikkaavat ne noin kolmen jalan pituisiin palasiin, kuljettavat ne
-vesireitille ja uittavat majalleen asti, missä panevat ne varastoon.
-Niiden asunnot ovat siistit ja mukavat. Ne heittävät huolellisesti aina
-ruoka-ajan jälkeen virtaan sulun alapuolelle ne puunpalaset, joista
-ovat kalvaneet kuoren. Ne eivät koskaan salli vieraan majavan tulla
-rakentamaan yhdyskuntaa viereensä, ja usein ne taistelevat mitä
-rajuimmin turvatakseen alueensa loukkaamattomuuden."
-
-"Kaikki tuohan on varsin merkillistä", lausui nuori tyttö.
-
-"On, mutta siinä ei ole vielä kaikki", jatkoi erämies. "Keväällä,
-jolloin on karvojen luomisaika, uros jättää naaraan kotiin ja lähtee
-kuin suuri herra ainakin huviretkelle poistuen usein varsin loitolle.
-Se pitää hauskaa läpikuultavan kirkkaissa lampivesissä, joita se tapaa
-matkallaan, nousee rannoille jyrsiäkseen nuorten poppeli- ja pajupuiden
-hentoja runkoja. Mutta kun kesä lähenee, luopuu se vanhanpojan
-elämästä, muistaa velvollisuutensa perheen päänä ja palaa puolisonsa ja
-poikastensa luokse, jotka se vie etsimään varastoja talveksi."
-
-"Täytyy tunnustaa", huomautti kenraali, "että tämä eläin on luomakunnan
-merkillisimpiä."
-
-"Niin", puuttui doña Luz puheeseen, "en voi ymmärtää, missä
-tarkoituksessa niitä metsästetään kuin vahingollista petoeläintä."
-
-"Mitä tarkoitatte, señorita?" vastasi erämies filosofisesti. "Kaikki
-eläimethän ovat ihmistä varten luodut, varsinkin tämä, jonka turkki on
-varsin arvokas."
-
-"Tosiaankin", myönsi kenraali. "Mutta miten toimitatte tuon
-metsästyksen? Eivät kaikki majavat ole yhtä rohkeita kuin nämä.
-Useimmat lienevät niin varovaisia, että ne kätkevät pesänsä äärimmäisen
-huolellisesti", lisäsi hän.
-
-"Totta kyllä", vastasi Musta Hirvi, "mutta kokemus on varustanut
-tottuneen metsämiehen niin terävällä katseella, että hän usein sangen
-vähäisenkin merkin avulla keksii majavan jäljet ja pesän, vaikka
-viimemainittua peittäisikin tiheä, nuori näreikkö ja se olisi pajujen
-varjossa. Harvoin tapahtuu, ettei erämies osaisi tarkalleen määrätä
-pesän asujainten lukuakin. Keksittyään pesän hän asettaa paikoilleen
-pyydyksensä. Se pannaan lähelle joen rantaa kaksi tai kolme tuumaa
-vedenpinnan alapuolelle ja kiinnitetään ketjuilla lujasti saveen tai
-hiekkaan vajotettuun paaluun. Pieni puunpalanen, joka kuoritaan, ja
-johon sivellään _rohtoa_, -- niin nimitetään syöttiainetta, jota
-yleensä käytetään, -- asetetaan noin kolme tai neljä tuumaa vedenpinnan
-yläpuolelle, ja toinen pää kiinnitetään vedenpinnan alla olevaan
-pyydykseen. Majavaa, jolla on erikoisen hieno vainu, kiehtoa puoleensa
-syötin tuoksu. Mutta heti kun se lähestyy ja pistää kuononsa lähelle
-syöttiä, alkaakseen sitä kalvaa, tarttuvat sen käpälät pyydykseen.
-Kauhistuneena se sukeltaa veden alle, sen jalassa riippuva pyydys tekee
-kuitenkin turhiksi kaikki sen ponnistukset päästä pakoon. Se taistelee
-jonkun aikaa, sitten se vihdoin voimien loppuessa painuu pohjaan ja
-hukkuu. Sillä tapaa tavallisesti metsästetään majavia, señorita, mutta
-kallioperäisillä paikoilla, missä paalua ei voi vajottaa maahan
-pyydyksen pitimeksi, on meidän usein pakko kauan etsiskellä, vieläpä
-uidakin pitkiä matkoja löytääksemme pyydystetyn majavan. Tapahtuu
-myöskin, että kun samasta perhekunnasta on pyydystetty useampia
-jäseniä, muut tulevat varovaisiksi. Vaikka mitä metkuja silloin
-käyttäisimme, on mahdotonta saada niitä tarttumaan syöttiin. Ne
-lähestyvät varovaisesti pyydyksiä, päästävät kepin avulla pontimen
-vireestä, vieläpä usein vääntävät pyydykset ylösalasin, laahaavat ne
-sulkunsa alapuolelle ja hautaavat ne maahan."
-
-"Miten silloin menetellään?" kysyi nuori tyttö.
-
-"Silloinko?" toisti Musta Hirvi. "Sellaisissa tapauksissa meillä on
-vain yksi keino käytettävänämme, nimittäin heittää pyydykset selkäämme,
-tunnustaa majavien voittaneen meidät ja matkata etäämmäksi etsimään
-toisia, tottumattomampia otuksia. Mutta tässähän on majani."
-
-Matkalaiset saapuivat samassa kurjannäköiselle majalle. Se oli tehty
-punotuista oksista ja kykeni töintuskin suojaamaan auringonsäteiltä.
-Hoidon puutteessa se joka suhteessa muistutti preirieiden muiden
-erämiesten majoja, erämiehet kun vähimmin kiinnittävät huomiota elämän
-mukavuuksiin.
-
-Vaikka maja oli sellainen kuin se oli, kutsui Musta Hirvi kohteliaasti
-vieraita sisään.
-
-Toinen erämies istui kyyristyneenä majan edessä kypsentämässä
-bisoninpaistia, jonka Musta Hirvi oli edeltäkäsin kertonut tulevan
-ateriaksi.
-
-Mies, jonka puku täysin muistutti Mustan Hirven pukua, oli lähes
-neljänkymmenen vuoden ikäinen, mutta lukemattomat rasitukset ja
-kurjuus, jotka kuuluivat partiomiehen kovaan ammattiin, olivat
-uurtaneet hänen kasvoihinsa verkon ristiin rastiin kulkevia ryppyjä,
-jotka tekivät hänet paljon vanhemman näköiseksi kuin hän
-todellisuudessa oli.
-
-Maailmassa ei tosiaankaan ole vaarallisempaa, rasittavampaa ja vähemmän
-tuottavaa ammattia kuin erämiehen. Nuo ihmisparat saavat usein havaita
-joko intiaanien tai muiden metsästäjien ryöstäneen heidän vaivalla
-hankkimansa saaliin, heiltä nyljetään päänahka tai heidät teurastetaan,
-eikä kukaan koskaan ota selvää, mihin he ovat joutuneet.
-
-"Istuutukaa, señorita, ja te myöskin hyvät herrat", sanoi Musta Hirvi
-kohteliaasti. "Niin vähäpätöinen kuin kotini onkin, on se kuitenkin
-siksi suuri, että siinä on tilaa teille kaikille."
-
-Matkailijat vastaanottivat kiitollisina pyynnön. He laskeutuivat
-maahan, ja pian he olivat pitkällään kuivista lehdistä valmistetuilla
-vuoteilla, joita peittivät karhun-, hirven- ja bisoninnahat.
-
-Aterian, oikean metsästäjien aterian, aikana juotiin palan paineeksi
-muutamia kupillisia mainiota mezcal-viiniä, jota kenraali aina kuljetti
-mukanaan retkillään ja jota erämiehet arvostelivat hyväksi, kuten se
-ansaitsikin.
-
-Sillä aikaa kun doña Luz, opas ja lancerot nauttivat päivällisunta
-antaakseen auringonsäteiden synnyttämän lämmön vähän haihtua, pyysi
-kenraali Mustaa Hirveä kanssaan kävelemään ja poistui hänen seurassaan
-majasta.
-
-Heti kun he olivat päässeet jonkun matkan päähän, istuutui kenraali
-erään ebenpuun juurelle pyytäen seuralaistansa tekemään samoin, minkä
-tämä tekikin.
-
-Hetken aikaa vaiti oltuaan kenraali alkoi puhua:
-
-"Ystäväni", sanoi hän, "sallikaa minun ensin kiittää teitä suuresta
-vieraanvaraisuudestanne. Täytettyäni tämän velvollisuuteni haluaisin
-tehdä teille eräitä kysymyksiä."
-
-"_Caballero_!" vastasi erämies vältellen. "Olette kai kuullut, mitä
-punanahat sanovat. 'Vedä joka sanan välissä haiku piipustasi
-harkitaksesi visusti sanojasi.'"
-
-"Puhutte minulle kuin varovainen mies ainakin, mutta olkaa levollinen.
-Minulla ei ole vähäisintäkään aikomusta kysellä teiltä sellaista, mikä
-kuuluu ammattisalaisuuksiinne, tai mitään muutakaan, joka koskisi
-henkilökohtaisesti teitä itseänne."
-
-"Jos osaan vastata kysymyksiinne, caballero, niin olkaa varma siitä,
-etten emmi tehdä mieliksenne."
-
-"Kiitos, ystäväni, en ole aikonut pyytääkään teiltä enempää. Kuinka
-kauan olette asunut preiriellä?"
-
-"Jo kymmenen vuotta, ja Jumala suokoon, että saisin jäädä tänne vielä
-pitkäksi aikaa."
-
-"Partioelämä siis miellyttää teitä?"
-
-"Enemmän kuin kuvata osaan. Täytyy alkaa, niinkuin minä, jo lapsena,
-kestää kaikki koettelemukset, kärsiä kaikki vaivat ja olla osallisena
-kaikenlaisissa seikkailuissa voidakseen ymmärtää tämän elämän hurmaavaa
-luontoa, sen tarjoamia taivaallisia nautintoja ja merkillistä
-mielihyväntunnetta, johon se meidät saattaa! Oi, caballero, Euroopan
-kaunein ja suurin kaupunki on sangen pieni, sangen likainen ja sangen
-viheliäinen erämaahan verrattuna. Liian ahdas, säännöllinen ja jäykkä
-elämä, jota te vietätte, on varsin kurjaa meikäläisen elämään
-verrattuna! Vain täällä ihminen tuntee ilman vaivattomasti tunkeutuvan
-keuhkoihinsa, saa tuntea elävänsä ja ajattelevansa. Sivistys vetää
-hänet alas melkein järjettömän luontokappaleen tasalle jättämättä
-hänelle muuta vaistoa kuin mitä välttämättömästi on tarpeen saastaisten
-harrastusten perilleajamiseksi. Mutta sensijaan preiriellä, keskellä
-erämaata, kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa, hänen aatoksensa
-laajenevat, hänen mielensä avartuu, ja hänestä tulee todellisuudessa
-se, joksi korkein olento hänet on aikonutkin, nimittäin luomakunnan
-herra."
-
-Lausuessaan nämä sanat erämies oli tavallaan muuttunut, hänen
-kasvoilleen oli tullut innostuksen ilme, silmät salamoivat, ja ryhti
-suoristausi yleväksi.
-
-Kenraali huokasi syvään, ja salaa vieri kyynel hänen harmaantuneille
-viiksilleen.
-
-"Se on totta", sanoi hän surumielisenä, "tämä elämä tarjoaa outoa
-riemua sille, joka sitä haluaa, riemua, joka punoo siteitä sellaisia,
-ettei niitä voi katkoa. Kun te tulitte preirieille, niin mistä te
-saavuitte?"
-
-"Tulin Quebecista. Olen kanadalainen."
-
-"Vai niin."
-
-Syntyi hetken vaitiolo, ja sitten kenraali jatkoi:
-
-"Eikö toverienne joukossa ole meksikolaisia?"
-
-"On, useita."
-
-"Haluaisin saada tietoja heistä."
-
-"Vain yksi mies voi niitä teille antaa, mutta se mies ei, ikävä kyllä,
-ole tällä hetkellä täällä."
-
-"Ja mikä on hänen nimensä?"
-
-"Uskollinen Sydän."
-
-"Uskollinen Sydän", toisti kenraali vilkkaasti. "Muistelen tuntevani
-sen miehen."
-
-"Todellako?"
-
-"Oh! Hyvä Jumala, mikä kova onni!"
-
-"Kenties teidän on helpompi kuin luulettekaan hänet tavata, jos
-tosiaankin haluatte hänet nähdä."
-
-"Haluaisin äärettömän mielelläni!"
-
-"Olkaa siis levollinen. Kohta saatte hänet nähdä."
-
-"Mitenkä niin?"
-
-"No, aivan yksinkertaisesta syystä! Uskollinen Sydän virittää ansoja
-aivan lähellä minua. Minä huolehdin niistä tällä hetkellä, mutta ei
-kestä kauan, ennenkuin hän palaa."
-
-"Oi, jospa Jumala soisi, että puheenne pitäisi paikkansa!" lausui
-kenraali liikutettuna.
-
-"Heti kun hän saapuu, ilmoitan siitä teille, ellette jo siihen mennessä
-ole lähtenyt leiristänne."
-
-"Tiedättekö sitten, minne joukkoni on leiriytynyt?"
-
-"Täällä erämaissa me tiedämme kaikki", vastasi erämies hymyillen.
-
-"Luotan lupaukseenne."
-
-"Teillä on sanani, kenraali."
-
-"Kiitos."
-
-Samassa doña Luz tuli ulos majasta, viitaten Mustalle Hirvelle merkiksi
-siitä, että tämä olisi vaiti. Kenraali kiirehti häntä vastaan.
-
-Matkalaiset nousivat ratsuilleen ja kiitettyään erämiehiä heidän
-sydämellisestä vieraanvaraisuudestaan lähtivät takaisin leirille.
-
-
-
-
-XVI
-
-Petos
-
-
-Paluumatka oli ikävä. Kenraali oli vaipunut syviin mietteisiin
-keskusteltuaan erämiehen kanssa, doña Luz ajatteli varoitusta, joka
-hänelle oli annettu, opas, jonka Mustan Hirven keskustelut nuoren tytön
-ja kenraalin kanssa olivat tehneet levottomaksi, aavisti salaa jotakin,
-mikä käski häntä pitämään varansa. Ainoastaan molemmat lancerot
-kulkivat huolettomina tietämättä näytelmästä, jota esitettiin heidän
-ympärillään ja ajatellen vain yhtä asiaa, nimittäin lepoa, joka heitä
-odotti leiriin saavuttua.
-
-Lörppö tähyili lakkaamatta levottomasti ympärilleen näyttäen etsivän
-apujoukkoja tiheistä pensaikoista, joiden lävitse pieni joukko
-vaiteliaana kulki.
-
-Päivä läheni loppuaan, aurinko oli aivan kohta menevä mailleen, ja
-aika-ajoin metsän salaperäiset asukkaat jo kiljuivat kolkosti.
-
-"Onko vielä pitkä matka jäljellä?" kysyi kenraali äkkiä.
-
-"Ei", vastasi opas, "tuskin tunnin matka enää."
-
-"Kiirehtikäämme siis kulkuamme. En halua, että yö meidät yllättää
-näissä tiheiköissä."
-
-Joukko lähti ratsastamaan täyttä ravia, joka vähemmässä kuin puolessa
-tunnissa vei heidät leirin etuvarustuksille.
-
-Kapteeni Aguilar ja tohtori tulivat matkalaisia vastaan heidän
-saapuessaan.
-
-Illallinen oli valmis ja oli heitä odottanut jo kauan. Ruvettiin
-syömään.
-
-Mutta alakuloisuus, joka muutama tunti sitten näytti vallanneen
-kenraalin ja hänen sisarentyttärensä, kasvoi sensijaan että olisi
-vähentynyt. Aterian aikana tämä kävi ilmi. Jokainen söi kaikessa
-kiireessä lausumatta sanaakaan. Kun oli lopetettu, erosivat kaikki
-ottaen tekosyyksi päivän rasitukset mennäkseen muka levolle, mutta
-todellisuudessa saadakseen olla yksin ja pohtia päivän tapauksia.
-
-Opas ei myöskään ollut hyvällä tuulella. Paha omatunto, kun on puhe
-varovaisesta ihmisestä, on niin kiusallinen toveri yöllä kuin olla
-saattaa. Lörpöllä oli kaikista omistatunnoista pahin, eikä hänellä
-ollutkaan halua nukkua. Hän käyskenteli leirissä etsien turhaan huolien
-ja kenties katumuksen kiusaamassa mielessään jonkunlaista keinoa
-päästäkseen vaaralliselta tieltä, jota oli kulkemassa. Mutta turhaan
-hän kidutti mielikuvitustaan. Ei mikään tullut hälventämään hänen
-pelkoaan.
-
-Yö kuitenkin läheni. Kuu oli hävinnyt, ja läpinäkymätön pimeys leijaili
-hiljaiseksi käyneen leirin yllä.
-
-Kaikki nukkuivat tai näyttivät nukkuvan. Ainoastaan opas, joka oli
-tahtonut ottaa suorittaakseen ensimmäisen vahtivuoron, valvoi istuen
-eräällä tavaramytyllä. Kädet ristissä rinnoilla ja katse kiinteänä hän
-vaipui yhä synkempiin mietteisiin.
-
-Äkkiä muuan käsi laskeutui hänen olkapäälleen, ja ääni kuiskasi hänen
-korvaansa vain sanan: "Kennedy!"
-
-Malttaen mieltään ja horjumattoman tyynenä, jotka ominaisuudet eivät
-koskaan haihdu intiaaneilta tai mestitseiltä, opas katsahti
-varovaisesti ympärilleen ollakseen varma siitä, että hän oli yksinään.
-Sitten hän tarttui käteen, joka yhä lepäsi hänen olallaan, ja vei
-muassaan miehen, joka oli häntä puhutellut ja vastustelematta seurasi
-häntä, erääseen syrjäiseen paikkaan, jossa luuli olevansa turvassa
-kenenkään näkemättä.
-
-Sillä hetkellä, jolloin molemmat miehet kulkivat teltan ohi, avautuivat
-puoliksi sen oviverhot äänettömästi, ja muuan varjo hiipi varovaisesti
-heidän perässään.
-
-Kun he olivat kätkeytyneet tavaramyttyjen keskelle ja asettuneet
-istumaan aivan lähelle toisiaan puhuakseen matalalla äänellä ja hiljaa
-kuin henkäys, kuiskasi opas:
-
-"Jumalan kiitos! Olen kärsimättömänä odottanut tuloasi, Kennedy."
-
-"Tiesitkö siis, että minun piti tulla?" kysyi puhuteltu epäluuloisena.
-
-"En, mutta toivoin."
-
-"Kuuluuko mitään uutta?"
-
-"Kyllä, paljonkin."
-
-"Puhu, mutta pian."
-
-"Sen aion juuri tehdä. Kaikki on menetetty."
-
-"Häh! Mitä tarkoitat?"
-
-"Sitä, mitä sanon. Tänään kenraali minun opastamanani meni..."
-
-"Sen tiedän, näin teidät."
-
-"Hitto vie! Miksi et hyökännyt kimppuumme?"
-
-"Meitä oli vain kaksi."
-
-"Minä olisin ollut kolmas. Molemmin puolin olisi ollut yhtä monta, kun
-kenraalilla oli vain kaksi lanceroa."
-
-"Totta tosiaankin, en tullut sitä ajatelleeksi."
-
-"Olit hullu, nyt olisi kaikki ohi, sensijaan että kaikki on luultavasti
-menetetty."
-
-"Miten niin?"
-
-"Häh! _Carai!_ Sehän on selvää, kenraali ja hänen sisarentyttärensä
-ovat keskustelleet pitkän ajan tuon viekkaan Mustan Hirven kanssa.
-Tiedäthän, että hän jo kauan on minut tuntenut, hän on varmasti
-herättänyt heissä epäluuloja minua kohtaan."
-
-"Miksi opastitkaan heidät majavalammelle?"
-
-"Olisinko voinut aavistaakaan, että tapaisin siellä tuon kirotun
-erämiehen?"
-
-"Meidän ammatissamme täytyy aavistaa kaikki."
-
-"Olet oikeassa, olen tehnyt virheen! Mutta tällä hetkellä ei pahaa voi
-auttaa, sillä aavistan, että Musta Hirvi on tehnyt kenraalille tarkkaa
-tiliä kolttosistani."
-
-"Hm! Se on todellakin oletettavaa. Mitä on siis tehtävä?"
-
-"Toimittava niin pian kuin suinkin suomatta heille aikaa ryhtyä
-varokeinoihin."
-
-"En mitään halua sen parempaa, minä puolestani, senhän tiedät."
-
-"Kyllä. Missä on kapteeni? Onko hän palannut?"
-
-"Tänä iltana hän saapui. Kaikki miehemme ovat piilossa luolassa. Meitä
-on neljäkymmentä."
-
-"_Bravo!_ Ah! Miksi ette saapuneet kaikki yhdessä sensijaan, että
-tulitte yksin. Näet, kuinka sopiva tilaisuus teillä olisi ollut. He
-nukkuvat kuin pähkinähiiret. Olisimme saaneet heidät käsiimme
-vähemmässä kuin kymmenessä minuutissa."
-
-"Olet oikeassa, mutta kaikkea ei voi edeltäpäin tietää. Asiaa muuten ei
-siten sovittu päällikön kanssa."
-
-"Aivan niin. Miksi siis olet tullut?"
-
-"Ilmoittaakseni sinulle, että olemme valmiina ja että odotamme vain
-merkkiäsi toimiaksemme."
-
-"Katsokaamme, mitä olisi tehtävä. Neuvo minua!"
-
-"Mitä hittoa! Tahdotko, että minä antaisin sinulle neuvoja? Tiedänkö
-minä muka, mitä täällä tapahtuu. Minunko pitäisi sanoa, miten sinun
-olisi toimittava?"
-
-Opas mietti hetkisen, sitten hän kohotti päätään ja katsoi
-tarkkaavaisesti taivasta kohden.
-
-"Kuulehan", jatkoi hän, "aamun tuloon on vielä kaksi tuntia."
-
-"Niin on."
-
-"Sinä palaat luolalle."
-
-"Nyt hetikö?"
-
-"Niin."
-
-"Hyvä. Entä sitten?"
-
-"Sanot kapteenille, että jos hän haluaa, niin luovutan hänen käsiinsä
-nuoren tytön vielä tänä yönä."
-
-"Hm! Se tuntuu minusta vaikealta."
-
-"Olet moukka."
-
-"Mahdollista kyllä, mutta en käsitä kuinka?"
-
-"Kuule siis. Leirin vartiointi toimitetaan seuraavalla tavalla:
-päivällä sotamiehet vartioivat vallituksilla, mutta kun he eivät ole
-tottuneet preirie-elämään ja kun heistä yöllä olisi enemmän vahinkoa
-kuin hyötyä, olen muiden oppaiden avulla ottanut suorittaakseni
-vahdinpidon, kun taas sotamiehet saavat levätä."
-
-"Sehän on varsin nerokasta", huomautti Kennedy naurahtaen.
-
-"Eikö totta?" kysäisi Lörppö. "Te siis nousette ratsaille. Kun olette
-saapuneet kukkulan juurelle, tulee kuusi rohkeinta joukostanne minun
-luokseni. Heidän avullaan olen valmis sitomaan kaikki sotilaat vieläpä
-kenraalinkin heidän nukkuessaan sikeintä untaan."
-
-"Kas vain, sepä vasta on suunnitelma."
-
-"Niinkö arvelet?"
-
-"Totta vieköön!"
-
-"Hyvä. Saatuani kerran soltut hyvin sidotuiksi vihellän, jolloin
-kapteeni saapuu mukanaan toinen osa joukkoaan. Sitten hän, hiisi vie,
-järjestäköön asiansa nuoren tytön suhteen miten haluaa, minulla ei ole
-hommassa enää muuta tekemistä. Mitä siitä arvelet?"
-
-"Mainiota."
-
-"Tällä tavalla meidän ei tarvitse vuodattaa verta ja vältämme
-vaarallisia liikkeitä, joista en välitä, kun kerran voin ilman niitäkin
-tulla toimeen."
-
-"Olet järkevä."
-
-"Kah, ystäväiseni, kun toimittaa tämäntapaisia asioita, jotka
-onnistuessaan tarjoavat suuren palkkion, täytyy aina järjestää ne niin,
-että on kaikki onnistumismahdollisuudet."
-
-"Tuo on oikeata perustelua. Suunnitelmasi muuten miellyttää minua
-äärettömästi ja panen sen pitemmittä siekailuitta toimeen, mutta
-sopikaamme ensin toiminnastamme välttääksemme väärinkäsityksiä, jotka
-aina ovat epämieluisia."
-
-"Hyvä."
-
-"Jos, kuten arvelen, päällikkö katsoo suunnitelmasi olevan kunnollisen
-ja uskoo, että se varmasti onnistuu, niin heti saavuttuamme kukkulan
-juurelle minä nousen tänne mukanani viisi uljasta miestä, jotka itse
-huolellisesti valitsen. Miltä suunnalta pyrkisin leiriin?"
-
-"Siltä suunnalta, jumaliste, mistä jo kerran olet tullut leiriin,
-senhän tunnet."
-
-"Entä sinä, missä sinä olet?"
-
-"Aivan portin luona valmiina teitä auttamaan."
-
-"Hyvä. Kaikesta on siis sovittu. Sinulla ei siis ole minulle enää
-mitään sanottavaa."
-
-"Ei mitään."
-
-"Sitten lähden."
-
-"Niin, sitä parempi, mitä aikaisemmin."
-
-"Olet aina oikeassa. Opasta minut sille paikalle, mistä minun on
-lähdettävä leiristä. On niin pimeä, että jos menen sinne yksin, niin
-joudun pian harhateille ja kompastun kenties johonkin nukkuvaan
-solttuun, mikä ei olisi onneksi asiallemme."
-
-"Anna tänne kätesi."
-
-"Kas tuossa."
-
-Miehet nousivat ja alkoivat hiipiä sitä paikkaa kohti, jonka kautta
-kapteenin lähetin oli poistuttava, mutta samassa muuan varjo astui
-heidän eteensä ja lausui lujalla äänellä:
-
-"Olette kavaltajia. Teidän on kuoltava."
-
-Suuresta itsehillinnästään huolimatta molemmat miehet jäivät hetkeksi
-ällistyneinä seisomaan.
-
-Antamatta heille aikaa saada takaisin mielenmalttiaan se henkilö, joka
-oli puhunut, laukaisi kaksi pistoolia aivan läheltä. Nuo onnettomat
-kirkaisivat kamalasti. Toinen kaatui, mutta hypäten kuin tiikerikissa
-toinen kiipesi puolustusvallien ylitse ja katosi, ennenkuin häntä olisi
-ehtinyt toistamiseen ampua. Kahden laukauksen kajahtaessa ja roistojen
-huudot kuullessaan olivat kaikki kavahtaneet unestaan leirissä.
-Jokainen syöksyi päätäpahkaa suojavarustuksille.
-
-Kenraali ja kapteeni Aguilar saapuivat ensimmäisinä paikalle, missä
-kuvaamamme näytelmä oli tapahtunut.
-
-He tapasivat doña Luzin seisomassa kaksi savuavaa pistoolia
-kädessään erään miehen vääntelehtiessä hänen jalkojensa juuressa
-kuolinkamppailussaan.
-
-"Mitä tämä merkitsee, sisarentyttäreni? Taivaan nimessä, mitä on
-tapahtunut? Oletko haavoittunut?" kyseli kenraali epätoivoisena.
-
-"Rauhoittukaa, eno. En ole haavoittunut", vastasi nuori tyttö, "olen
-vain rangaissut kavaltajaa. Kaksi heittiötä suunnitteli salavehkeitä
-yhteistä turvallisuuttamme vastaan. Toinen heistä pääsi karkuun, mutta
-luulen, että tämä tässä on jokseenkin pahasti haavoittunut."
-
-Kenraali kumartui nopeasti kuolevan ylitse.
-
-Soihdun valossa, jota hän piti kädessään, hän tunsi Kennedyn, saman
-oppaan, jonka Lörppö aikaisemmin oli väittänyt elävänä palaneen
-preirietulipalossa.
-
-"Kah, kah", sanoi hän, "mitä tämä merkitsee?"
-
-"Se merkitsee sitä, eno", vastasi tyttö, "että ellei Jumala olisi
-tullut avukseni, niin olisi meidät tänä yönä yllättänyt rosvojoukko,
-joka on väijyksissä jonkun matkan päässä täältä."
-
-"Älkäämme siis tuhlatko aikaa."
-
-Ja kenraali kiiruhti kapteeni Aguilarin avustamana valmistautumaan
-ankaraan vastarintaan sen varalta, että heidän kimppuunsa koetettaisiin
-hyökätä.
-
-Lörppö oli paennut, mutta leveä verijuova osoitti, että hän oli
-vaikeasti haavoittunut. Jos olisi ollut päivänaika, olisi koetettu ajaa
-häntä takaa ja kenties olisi onnistuttukin hänet saamaan kiinni, mutta
-kun oli pimeä ja kun lisäksi ei tiedetty, olivatko viholliset ehkä
-vielä väijyksissä ympäristössä, ei kenraali tahtonut, että hänen
-sotilaansa uskaltautuisivat leirin ulkopuolelle. Hän antoi mieluummin
-ilkiön koettaa pelastua.
-
-Mitä Kennedyyn tulee, niin hän oli kuollut.
-
-Kun ensi hälinä oli hälvennyt, tunsi doña Luz, jota nyt ei enää
-tilanteen aiheuttama vaara pitänyt jännitettynä, olevansa nainen. Hänen
-tarmonsa katosi, hänen silmänsä kävivät himmeiksi, hänen ruumiinsa
-värisi kouristuksentapaisesti. Hän lyyhistyi kokoon ja olisi kaatunut,
-ellei tohtori olisi ottanut häntä käsivarsilleen.
-
-Hän kantoi hänen puolipyörtyneenä telttaan ja hoiti häntä
-huolellisesti, niinkuin hänen tilansa vaati.
-
-Nuori tyttö tuli vähitellen tajuihinsa. Hänen mielensä tyyntyi, ja
-hänen ajatuksensa muuttuivat rauhallisiksi.
-
-Muistaen suositukset, jotka Musta Hirvi hänelle oli antanut, hän
-ajatteli, että hetki oli tullut pyytää häntä täyttämään lupauksensa, ja
-viittasi tohtoria luokseen.
-
-"Hyvä tohtori", sanoi hän viimemainitulle lempeästi, "haluaisitteko
-tehdä minulle suuren palveluksen?"
-
-"Olen käskettävissänne, señorita."
-
-"Tunnetteko erästä metsästäjää, joka on nimeltään Musta Hirvi?"
-
-"Kyllä, täältä ei ole pitkä matka hänen majalleen. Se on lähellä erästä
-majavalampea."
-
-"Häntä juuri tarkoitan, hyvä tohtori. No niin! Teidän täytyisi mennä
-minun puolestani hänen luokseen, mutta vielä tänään."
-
-"Miksi niin, señorita?"
-
-"Pyydän niin tekemään", taivutteli tyttö tohtoria hyväilevästi.
-
-"Oh! Silloin saatte olla huoletta. Minä lähden", vastasi tämä.
-
-"Kiitos!"
-
-"Mitä minun on hänen luonaan tehtävä?"
-
-"Kerrotte hänelle vain, mitä täällä tänä yönä on tapahtunut."
-
-"No eikö muuta?"
-
-"Ja sitten lisäätte, muistakaa tarkoin, seuraavat sanat, jotka ovat
-hänelle sana sanalta lausuttavat!"
-
-"Olen pelkkänä korvana. Painan ne visusti muistiini."
-
-"_Musta Hirvi, hetki on tullut_. Oletteko ymmärtänyt?"
-
-"Täydellisesti, señorita."
-
-"Vannokaa, että teette, mitä teiltä pyydän."
-
-"Sen vannon", lupasi toinen juhlallisella äänellä. "Aamun koitteessa
-lähden etsimään erämiestä, kerron hänelle, mitä yöllä on tapahtunut ja
-lisään: Musta Hirvi, hetki on tullut. Siinäkö kaikki, mitä haluatte
-minun tekevän?"
-
-"Niin, siinä kaikki, hyvä tohtori."
-
-"Kas niin! Nukkukaa nyt levollisesti, señorita, vannon kautta kunniani
-tekeväni, mitä pyydätte."
-
-"Kiitos", kuiskasi nuori tyttö suloisesti hymyillen ja puristaen hänen
-kättään.
-
-Ja yön kauheista mielenliikutuksista väsyneenä hän laskeutui levolle
-vuoteelleen, jossa pian vaipui rauhalliseen ja virkistävään uneen.
-
-Päivän koitteessa tuo kelpo oppinut -- vaikka kenraali turhaan
-varoitteli häntä vaaroista, joiden alaisiksi hän vapaasta tahdostaan
-antautuisi -- lähti leiristä ja laskeutui täyttä ravia alas kukkulalta,
-puisteltuaan päätään kaikelle, mitä hänen ystävänsä oli hänelle
-sanonut.
-
-Saavuttuaan sitten metsään hän iski kannukset hevosensa kylkiin ja
-karautti Mustan Hirven majaa kohti.
-
-
-
-
-XVII
-
-Kotkanpää
-
-
-Kotkanpää oli yhtä varova kuin rohkeakin päällikkö ja tiesi, että
-hänellä olisi paljon pelättävää amerikkalaisten puolelta, ellei hän
-täydellisesti peittäisi jälkiänsä.
-
-Yllätettyään menestyksellisesti valkoisten uuden siirtokunnan
-Canadian-virran varrella hän ei niin ollen laiminlyönyt mitään
-suojatakseen joukkonsa sitä uhkaavalta kostolta.
-
-Ei voi kuvitellakaan intiaanien taitoa, kun on kysymyksessä jälkien
-hävittäminen.
-
-Parikymmentä kertaa he tarpovat saman paikan kautta sotkien retkensä
-jättämät jäljet sikinsokin, kunnes niitä on mahdoton eroittaa. He eivät
-jätä käyttämättä hyväkseen mitään seudun satunnaista, luonnon suomaa
-etua, marssivat toinen toisensa jäljessä salatakseen lukumääränsä,
-matkaavat päiväkausia keskellä virtaa, usein kahlaten vyötäisiään
-myöten vedessä. He ovat niin varovaisia ja kärsivällisiä, että usein
-kädelläänkin hävittävät merkkejä ja niin sanoaksemme askel askeleelta
-pyyhkivät pois jäljet, jotka voisivat paljastaa heidät
-tarkkasilmäisille vihollisille.
-
-Käärmeen heimo, johon Kotkanpäänkin johtamat soturit kuuluivat, oli
-saapunut preirielle luvultaan lähes viidensadan miehen suuruisena
-joukkona metsästääkseen bisoneja ja ryhtyäkseen taistelemaan pooneja ja
-sioux-intiaaneja vastaan, joiden kanssa he lakkaamatta sotivat.
-
-Kotkanpään tarkoituksena oli heti sotaretkensä päätyttyä viipymättä
-liittyä veljiinsä, toimittaakseen turvaan kylän valtauksessa saamansa
-saaliin ja ottaakseen osaa suureen retkeen, jota hänen heimonsa
-valmisteli preiriellä hajallaan olevia valkoihoisia ja mestitsejä
-vastaan, joita intiaanit syystä pitävät leppymättöminä vihamiehinään.
-
-Johtajansa moninaisista varokeinoista huolimatta oli tämä osasto
-edennyt nopeasti.
-
-Kuudennen päivän iltana linnoituksen hävittämisen jälkeen comanchit
-pysähtyivät pienen, nimettömän joen varrelle, jollaisia niin runsaasti
-näillä tienoilla tapaa, ja valmistausivat leiriytymään yöksi.
-
-Ei mikään ole yksinkertaisempaa kuin intiaanien leiriytyminen heidän
-ollessaan sotajalalla.
-
-Hevoset pannaan liekaan, etteivät pääsisi karkaamaan. Ellei pelätä
-äkkiyllätystä, sytytetään leirivalkeat. Päinvastaisessa tapauksessa
-kukin syö ja asettuu levolle, mikäli voi.
-
-Lähdettyään linnoituksesta intiaanit eivät olleet missään huomanneet
-merkkejä, jotka olisivat panneet heidät arvelemaan, että heitä
-seurattiin tai heidän puuhiaan tarkkailtiin. Heidän tiedustelijansa
-eivät olleet keksineet mitään epäiltäviä jälkiä.
-
-He olivat jo lähellä heimonsa leiriä, tuntien itsensä täysin
-turvallisiksi.
-
-Kotkanpää käski sytyttää valkeat ja sijoitti itse vahdit. Sitten hän
-nojautui ebenpuuta vasten, otti esille piippunsa ja käski tuoda
-espanjalaisen vanhuksen ja naisen eteensä.
-
-Kun he olivat tulleet hänen luokseen, tervehti Kotkanpää sydämellisesti
-vanhusta ja tarjosi hänelle piippunsa. Tämän hyväntahtoisuuden
-osoituksen vanhus otti vastaan ajatellen kysymyksiä, joita intiaani
-epäilemättä hänelle tekisi.
-
-Hetken vaitiolon jälkeen viimemainittu tosiaankin alkoi puhua.
-
-"Viihtyykö veljeni hyvin punanahkojen parissa?" kysyi hän.
-
-"Olisin väärässä, jos valittaisin, päällikkö", vastasi espanjalainen.
-"Siitä asti, kun olen ollut seurassanne, on minua kohdeltu
-kunnioittaen."
-
-"Veljeni on ystävä", lausui comanchi mahtipontisesti.
-
-Vanhus kumarsi.
-
-"Olemme vihdoinkin saapuneet metsästysalueellemme", jatkoi päällikkö.
-"Veljeäni Harmaahapsea on rasittanut pitkä elämä. Hän sopii paremmin
-neuvottelutulien ääreen kuin hevosen selässä metsästämään hirviä tai
-bisoneja. Mitä veljeni haluaa?"
-
-"Päällikkö"; vastasi espanjalainen, "sananne pitävät paikkansa. Oli
-aika, jolloin muiden preirien lasten tavoin vietin päiväkausia
-metsästäen ja ratsastaen tulisen ja kesyttämättömän hevosen selässä.
-Voimani ovat hävinneet, jäsenistä on kadonnut niiden notkeus, ja
-silmäni ovat menettäneet erehtymättömyytensä. En kelpaa enää retkelle,
-olipa se kuinka lyhyt hyvänsä."
-
-"Hyvä!" vastasi intiaani tyynesti puhaltaen suustaan ja sieraimistaan
-savupilviä. "Sanokoon veljeni siis, mitä hän haluaa, ja se
-toimitetaan."
-
-"Kiitän teitä, päällikkö, ja käytän hyväkseni hyväntahtoista
-tarjoustanne. Olisin onnellinen, jos suostuisitte auttamaan minua
-pääsemään häiritsemättä johonkin rotuni asumaan kylään, missä rauhassa
-voisin viettää ne muutamat päivät, jotka minulla enää on elettävänä."
-
-"Oh! Miksi en sitä tekisi? Ei mikään ole helpompaa saavuttuamme
-heimomme luo. Koska veljeni ei halua asua punaihoisten ystäviensä
-luona, täytetään hänen toivomuksensa."
-
-Syntyi hetken hiljaisuus. Vanhus luuli keskustelun loppuneen ja aikoi
-poistua. Viittauksella päällikkö käski hänen jäädä paikoilleen. --
-
-Hetken kuluttua intiaani kallisti piippuaan tyhjentääkseen siitä tuhan,
-pisti sen letkun vyölleen ja luoden espanjalaiseen omituisen,
-salavihkaisen katseen sanoi:
-
-"Veljeni on onnellinen, sillä vaikka hänen hartioillaan on jo monta
-talvea, ei hän kuitenkaan kulje yksinään elämän tietä."
-
-"Mitä päällikkö tarkoittaa?" kysyi vanhus. "En ymmärrä."
-
-"Veljelläni on perhe", jatkoi comanchi.
-
-"Ah! Veljeni erehtyy. Olen yksin tässä maailmassa."
-
-"Mitä veljeni nyt sanoo? Eikö hänellä ole mukanaan vaimo?"
-
-Surumielinen hymy nousi vanhuksen kalpeille huulille.
-
-"Ei", sanoi hän tovin kuluttua, "minulla ei ole vaimoa."
-
-"Mitä sukua veljelle on tuo nainen?" kysyi päällikkö teeskennellen
-hämmästystä ja osoittaen espanjalaista naista, joka synkkänä ja
-vaiteliaana seisoi vanhuksen vieressä.
-
-"Tämä nainen on emäntäni."
-
-"Ohoo! Onko veljeni kenties orja?" kysyi comanchi ilkeästi hymyillen.
-
-"Ei", vastasi vanhus ylpeästi, "en ole tämän naisen orja, olen vain
-hänen uskollinen palvelijansa."
-
-"Ohoo!" huudahti päällikkö puistellen päätään ja vastauksen johdosta
-vaipuen syviin mietteisiin.
-
-Mutta intiaani ei voinut ymmärtää espanjalaisen sanoja. Eroitus oli
-liian hieno, jotta hän olisi sitä voinut käsittää. Kahden tai kolmen
-minuutin perästä hän ravisti päätään ja luopui yrittämästä etsiä
-ratkaisua tähän hänelle käsittämättömään ongelmaan.
-
-"Hyvä", sanoi hän antaen katseensa ivallisesti tulla puoleksi
-sulkeutuneiden silmäluomien välitse, "nainen saa mennä veljen mukana."
-
-"Siten olen koko ajan käsittänyt", vastasi espanjalainen.
-
-Iäkäs nainen, joka oli tähän asti ollut vaiti, arveli ajan tulleen
-yhtyä keskusteluun.
-
-"Kiitän päällikköä", lausui hän, "mutta koska hän on kyllin
-ystävällinen asettuakseen käytettäväksemme, niin salliiko hän, että
-häneltä pyydetään suosionosoitusta?"
-
-"Puhukoon äitini, korvani ovat auki."
-
-"Minulla on poika, joka on suuri valkoihoinen metsästäjä. Hänen pitäisi
-tällä hetkellä olla preiriellä. Jos veljeni kenties suostuisi muutaman
-päivän ajan vielä pitämään meitä luonaan, niin ehkä tapaisimme hänet.
-Hänen suojeluksensa alaisina meillä ei enää olisi mitään pelättävää."
-
-Hänen näin varomatta puhuessaan espanjalainen teki kauhua ilmaisevan
-liikkeen.
-
-"Señorita", huudahti hän kiivaasti äidinkielellään, "varokaa..."
-
-"Hiljaa!" keskeytti intiaani hänet lyhyesti. "Miksi valkoinen veli
-puhuu edessäni vierasta kieltä? Pelkääkö hän minun ymmärtävän hänen
-sanansa?"
-
-"Oh, päällikkö!" vastasi espanjalainen vain kieltävästi pudistaen
-päätään.
-
-"Siis veljeni suvaitkoon valkoihoisen äitini puhua, kun hän kääntyy
-päällikön puoleen."
-
-Vanhus oli vaiti, mutta kolkko aavistus ahdisti hänen sydäntään.
-
-Comanchipäällikkö tiesi varsin hyvin, keiden kanssa hän oli
-tekemisissä, mutta piteli molempia espanjalaisia kuin kissa leikkii
-hiirellä. Ilmaisematta lainkaan vaikutelmiaan hän kääntyi naisen
-puoleen ja kumartaen kohteliaasti kuten ainakin intiaanit, joille tämä
-ominaisuus synnynnäisenä kuuluu, sanoi lempeällä äänellä ja
-miellyttävästi hymyillen:
-
-"Ohoo! Äitini poika on taitava metsästäjä. Sepä hauskaa."
-
-Naisraukan sydän laajeni riemusta.
-
-"Niin", myönsi hän innostuneena, "hän on lännen preirieiden rohkeimpia
-erämiehiä."
-
-"Ohoo!" lausui päällikkö yhä rakastettavampana, "tuolla kuuluisalla
-soturilla on varmaankin nimi, jota kaikki preiriellä kunnioittavat."
-
-Espanjalainen kärsi kauheita tuskia. Kun kuitenkin comanchin silmä piti
-häntä kurissa, ei hän tiennyt, miten voisi varoittaa emäntäänsä
-ilmaisemasta poikansa nimeä.
-
-"Oi!" huusi vanhus, "kaikki äidit ovat samanlaisia, heistä heidän
-poikansa ovat sankareita! Vaikka nyt on puheena taitava nuori mies, ei
-hän ole muita merkillisempi. Hänen nimeään ei veljeni varmastikaan ole
-koskaan kuullut."
-
-"Mitenkä veljeni sen tietää?" kysyi intiaani väkinäisesti nauraen.
-
-"Minä vain arvelen niin", vastasi vanhus, "tai ainakin, jos veljeni
-sattumalta on kuullut sen mainittavan, niin se on jo aikoja sitten
-kadonnut hänen muististaan eikä kannata tulla uudelleen mainituksi. Jos
-veljeni sallii, niin poistumme, sillä päivä on ollut rasittava ja nyt
-on jo aika mennä levolle."
-
-"Tovin kuluttua", vastasi comanchi rauhallisesti ja kääntyen naisen
-puoleen kysyi tältä suoraan:
-
-"Mikä on sen valkoihoisen soturin nimi?"
-
-Mutta vanhan naisen oli hänen palvelijansa, jonka uskollisuuden ja
-viisauden hän tunsi, väliintulollaan tehnyt varovaiseksi, eikä hän
-vastannut, sisimmässään tuntien tehneensä virheen, mutta tietämättä,
-miten sen korjaisi.
-
-"Eikö äitini ole kuullut kysymystäni?" jatkoi päällikkö.
-
-"Mitä hyödyttäisi teille lausua nimeä, joka todennäköisesti on teille
-tuntematon eikä ainakaan herätä mielenkiintoanne? Jos veljeni sallii,
-niin poistun!"
-
-"Ei, ette saa poistua, ennenkuin äitini on sanonut poikansa, tuon
-suuren soturin, nimen", sanoi comanchi rypistäen kulmakarvojaan ja
-polkien jalkaa, vain huonosti salaten raivoaan.
-
-Erämies huomasi, että tästä oli tehtävä loppu.
-
-"Veljeni on suuri päällikkö", sanoi hän. "Vaikka hänen tukkansa on
-ruskea, on hänen viisautensa suunnaton. Olen hänen ystävänsä, eikä hän
-tahtone käyttää väärin sattumaa, joka on saattanut hänen käsiinsä hänen
-vihamiehensä äidin. Tämän naisen poika on Uskollinen Sydän."
-
-"Ohoo!" lausui Kotkanpää kaameasti hymyillen. "Sen tiesin. Mistä syystä
-valkoihoisilla on kaksi kieltä ja kaksi sydäntä ja miksi he aina
-koettavat erehdyttää punanahkoja?"
-
-"Emme ole koettaneet teitä pettää, päällikkö."
-
-"Ettekö? Siitä asti kun olette olleet luonamme, on teitä kohdeltu kuin
-heimomme lapsia, ja minä olen pelastanut henkenne!"
-
-"Se on totta."
-
-"No niin", jatkoi hän ivallisesti hymyillen, "tahdon osoittaa teille,
-että intiaanit eivät koskaan unohda hyvää työtä ja että he osaavat
-palkita pahan hyvällä. Kuka on minuun ampunut nämä haavat, jotka tässä
-näette? Uskollinen Sydän! Olemme vihamiehiä, hänen äitinsä on
-vallassani. Voisin hänet heti kiinnittää kidutuspaaluun, se olisi
-oikeuteni."
-
-Molemmat espanjalaiset painoivat päänsä alas.
-
-"Preirielaki sanoo: silmä silmästä, hammas hampaasta. Kuule minua
-tarkkaavaisesti, Vanha Tammi: entisen ystävyytemme vuoksi annan teille
-odotusaikaa. Huomenna, auringon noustessa, saat lähteä etsimään
-Uskollista Sydäntä. Ellei hän neljän päivän kuluessa ole tullut
-luokseni, kuolee hänen äitinsä. Nuoret soturini saavat silloin polttaa
-hänet elävältä veripaaluun sidottuna, ja veljeni vuolla vihellyspillejä
-hänen luistaan. Menkää, olen sanonut sanottavani."
-
-Vanhus aikoi vastata jotakin, heittäytyen päällikön jalkojen juureen,
-mutta kostonhimoinen intiaani potkaisi hänet syrjään ja poistui.
-
-"Voi, rouva", mutisi vanhus toivottomana, "te olette hukassa!"
-
-"Ennen kaikkea, Eusebio", vastasi äiti itkunsekaisella äänellä, "älä
-tuo poikaani tänne. Välikö sillä, että minä kuolen! Voi, eikö elämäni
-ole jo ollut kyllin pitkä?"
-
-Vanha palvelija loi emäntäänsä ihailua ilmaisevan katseen.
-
-"Aina sama!" sanoi hän liikutettuna.
-
-"Eikö äidin henki kuulu hänen lapselleen?" kysyi nainen, päästäen
-vihlaisevan huudon, ja vanhukset vaipuivat murheen painamina erään puun
-juurelle.
-
-He viettivät sen yön Jumalaa rukoillen, eikä Kotkanpää näyttänyt
-välittävän heidän epätoivostaan.
-
-
-
-
-XVIII
-
-Eusebio
-
-
-Varokeinot, joihin Kotkanpää oli ryhtynyt salatakseen matkasuuntansa,
-olivat yleensä hyvät johtamaan harhaan valkoihoisia, joiden epätarkempi
-vainu eränkävijöihin ja metsästäjiin verrattuina ei pysty saamaan
-selvää intiaanien oveluudesta, ja joiden on melkein mahdoton kulkea
-ilman kompassia näissä eräseuduissa, mutta Uskollisen Sydämen ja
-Ilomielen tapaisiin miehiin nähden ne olivat joka suhteessa
-riittämättömät.
-
-Nuo kaksi kokenutta partiomiestä eivät hetkeksikään kadottaneet jälkiä
-näkyvistään.
-
-Tottuneina intiaanisoturien polvekkeihin ja mutkiin he eivät antaneet
-näiden äkillisten palaamisten, vastamarssien, näennäisten pysähdysten,
-sanalla sanoen kaikkien metkujen, joita comanchit olivat kuin huvikseen
-käyttäneet, eksyttää heitä.
-
-Lisäksi tuli vielä muuan seikka, jota intiaanit eivät olleet ottaneet
-huomioon ja joka paljasti heidän kulkusuuntansa yhtä selvästi kuin jos
-he olisivat sen huolellisesti varustaneet viitoilla.
-
-Erämiehet olivat erään hökkelin raunioiden luota löytäneet puuhun
-kahlehditun vainukoiran. Vapaaksi päästyään tämä oli, vähäisen
-hyväiltyään Ilomieltä, lähtenyt kuono maassa etsimään isäntäänsä, joka
-oli juuri tuo vanha espanjalainen, ja löysikin hänet.
-
-Vainukoiran jäljet, joita intiaanit eivät olleet ajatelleetkaan poistaa
-siitä yksinkertaisesta syystä, että he eivät olleet huomanneet sen
-olevan mukana, olivat kaikkialla huomattavissa, ja niin kokeneille
-metsästäjille kuin Uskollinen Sydän ja Ilomieli ne olivat Ariadnen
-lanka, jota mikään ei voinut katkaista.
-
-Erämiehet matkasivat siis levollisesti kivääri poikittain satulassa
-rastreroittensa seuraamina comanchien perässä, jotka eivät lainkaan
-aavistaneet, että heillä oli tällainen jälkijoukko.
-
-Joka ilta Uskollinen Sydän pysähtyi tarkalleen samalle paikalle, minne
-Kotkanpää päivää aikaisemmin oli asettunut leiriin, sillä nuo kaksi
-miestä olivat ratsastaneet niin nopeasti, että intiaanit olivat vain
-pari penikulmaa heidän edellään. Erämiehet olisivat voineet
-sivuuttaakin heidät, jos heillä olisi ollut siihen aihetta. Mutta
-erinäisistä syistä Uskollinen Sydän tyytyi seuraamaan heitä vielä
-jonkun aikaa.
-
-Vietettyään yönsä aukealla paikalla viileän virran rannalla, missä
-vieno solina oli heitä tuuditellut uneen, erämiehet valmistausivat
-jatkamaan matkaansa. Heidän hevosensa olivat jo satuloidut, ja he itse
-söivät seisaalla hirvenlihaviipaleita kuin miehet, joilla on kiire
-lähtöön. Silloin Uskollinen Sydän, joka koko aamuna ei ollut lausunut
-halaistua sanaa, kääntyi toverinsa puoleen.
-
-"Istukaamme hetkiseksi", sanoi hän, "mikään ei pakota meitä pitämään
-kiirettä, kun Kotkanpää on saavuttanut heimonsa."
-
-"Se on totta", vastasi Ilomieli heittäytyen ruohoon, "voimme siis
-keskustella."
-
-"Kuinka en arvannut, että noilla kirotuilla comancheilla oli
-soturiosasto näillä seuduilla? Mitä meihin tulee, niin on mahdotonta
-ajatella, että me voisimme vallata leirin, jossa on viisisataa
-soturia."
-
-"Aivan oikein", myönsi Ilomieli filosofisesti, "heitä on paljon. Mutta
-nyt, ystäväni, meidän on, jos sydän sinua siihen kehoittaa, ainakin
-koetettava. Ei tiedä, mitä voi tapahtua."
-
-"Kiitos", sanoi Uskollinen Sydän hymyillen, "mutta luulen sen olevan
-hyödytöntä."
-
-"Niinkuin haluat."
-
-"Vain viekkaus voisi tulla avuksemme."
-
-"Käyttäkäämme siis viekkautta, minä kyllä tottelen."
-
-"Meillä on pyydyksiä täällä lähistöllä, mikäli muistan."
-
-"Totisesti!" huudahti kanadalainen, "puolen mailin päässä korkeintaan,
-suuressa majavalammessa."
-
-"Totta puhut, en tiedä enää, mitä ajattelenkaan. Katsohan, Ilomieli,
-äitini vankeus tekee minut hulluksi. Minun täytyy hänet vapauttaa,
-maksoi mitä maksoi."
-
-"Se on minunkin ajatukseni, Uskollinen Sydän, ja siinä tahdon parhaani
-mukaan sinua auttaa."
-
-"Huomenna aamunkoitteessa saat lähteä Mustan Hirven luo ja käskeä hänen
-minun nimessäni kutsua koolle niin paljon valkoihoisia metsästäjiä ja
-erämiehiä kuin hän suinkin voi."
-
-"Mainiota."
-
-"Sillä aikaa minä menen comanchien leiriin keskustelemaan äitini
-lunnaista. Elleivät he suostu häntä minulle luovuttamaan, niin
-turvaudumme aseisiin ja saamme nähdä, eikö parikymmentä
-paraimmanlaatuista rihlapyssyä pääse voitolle viidestäsadasta
-preirierosvosta."
-
-"Mutta jos he vangitsevat sinut?"
-
-"Siinä tapauksessa lähetän luoksesi vainukoirani, joka tulee joen
-rannalla olevaan luolaan. Huomatessasi sen tulevan yksin tiedät, mitä
-se merkitsee, ja voit toimia sen mukaan."
-
-Kanadalainen ravisti päätään.
-
-"Ei", sanoi hän "niin en tee."
-
-"Mitä, etkö tee sitä?" huudahti erämies hämmästyneenä.
-
-"Varmasti en, sitä en tee, Uskollinen Sydän. Se maksaisi henkesi, niin
-urhoollisen ja viisaan miehen hengen. Minä olen kyllä vähäpätöinen, sen
-tiedän, mutta ellei minulla ole muuta kuin yksi hyvä ominaisuus, niin
-mikään ei voi sitä minulta riistää. Se ominaisuus on uskollisuuteni
-sinua kohtaan."
-
-"Sen tiedän, rakastat minua kuin veljeä."
-
-"Vaaditko niin ollen, että sallisin sinun, kuten kotimaassani suurten
-järvien tuolla puolella sanotaan, vapaasta tahdostasi puikahtaa suden
-kitaan, ja vertaukseni on vielä mairitteleva susille, intiaanit ovat
-tuhannesti julmempia! Ei, toistan sen vielä kerran, sitä en tee. Se
-olisi huono teko, ja jos sinulle sattuisi onnettomuus, en koskaan
-antaisi sitä itselleni anteeksi."
-
-"Selitä kantasi, Ilomieli", huudahti Uskollinen Sydän kärsimättömänä.
-"Kautta kunniani, minun on mahdoton ymmärtää sinua."
-
-"Se on helppoa", vastasi kanadalainen. "Vaikka en ole viisas enkä hyvä
-puhuja, on minulla hyvä vaisto ja näen selvästi aina, kun on puhe
-niistä, joista pidän. Enkä pidä kenestäkään niin paljon kuin sinusta,
-sen jälkeen kun isäparkani meni manan majoille."
-
-"Puhu, ystäväni", vastasi Uskollinen Sydän, "ja suo anteeksi kiihkoni,
-jota en voinut hillitä."
-
-Ilomieli mietti tovin. Sitten hän jatkoi:
-
-"Tiedät", sanoi hän, "että vaarallisimmat viholliset, mitä meillä on
-preiriellä, ovat comanchit. Selittämättömän kohtalon vaikutuksesta on
-aina, kun meillä on ollut kestettävänä joku taistelu, sitä käyty juuri
-heitä vastaan. Koskaan he eivät ole voineet kerskua saaneensa
-meistä vähäisintäkään voittoa. Siitä leppymätön viha meidän ja
-heidän välillään. Sitä on viime aikoina vielä yllyttänyt
-kinastelumme Kotkanpään kanssa, jonka käsivarren me onneksemme tai
-onnettomuudeksemme olemme vain ruhjoneet, vaikka sinun olisi ollut
-helppo murskata hänen päänsä. Sen kepposen, kuten olen taipuvainen
-uskomaan, comanchipäällikkö on käsittänyt suureksi loukkaukseksi eikä
-sitä muuten antane sinulle milloinkaan anteeksi. Tunnustan, että jos
-olisin hänen asemassaan, menettelisin aivan samoin, enkä siis tahdo
-soimata häntä siitä."
-
-"Asiaan! Asiaan!" keskeytti Uskollinen Sydän.
-
-"Asiahan on juuri se", jatkoi Ilomieli hämmästymättä ystävänsä
-välihuudahduksesta, "että Kotkanpää haluaa kaikin mahdollisin keinoin
-saada päänahkasi. Ymmärrä, että jos teet virheen, antautuen hänen
-käsiinsä, hän empimättä käyttää tilaisuutta hyväkseen tehdäkseen
-tilinsä lopullisesti selviksi kanssasi."
-
-"Mutta äitinihän on hänen käsissään", intti Uskollinen Sydän.
-
-"Kyllä", myönsi Ilomieli, "mutta Kotkanpää ei sitä tiedä. Muista,
-ystäväni, että intiaanit harvoja tapauksia lukuunottamatta kohtelevat
-vangitsemiaan naisia hyvin ja että he yleensä osoittavat heille suurta
-kunnioitusta."
-
-"Aivan oikein", tunnusti erämies.
-
-"Kun siis kukaan ei ilmaise Kotkanpäälle, kuka hänen vankinsa on, niin
-äitisi, lukuunottamatta sitä levottomuutta, jota hän varmaankin tuntee
-sinun puolestasi, on punanahkojen keskuudessa yhtä varmassa turvassa
-kuin Quebecin suurella torilla. Olisi siis epäviisasta toimia
-hätiköiden. Kerätkäämme parikymmentä hyvää toveria, en vaadi enempää,
-ja seuratkaamme intiaanien puuhia. Ensimmäisessä sopivassa
-tilaisuudessa käymme päättävästi heidän kimppuunsa, surmaamme heistä
-niin monta kuin mahdollista ja vapautamme äitisi. Se on mielestäni
-viisain suunnitelma, minkä voimme tehdä, vai mitä sinä siitä
-ajattelet?"
-
-"Ajattelen, ystäväni", vastasi Uskollinen Sydän puristaen hänen
-kättään, "että olet mainioin olento, mitä maailmassa tunnen, että
-neuvosi on hyvä ja että sitä seuraan."
-
-"_Bravo_!" huudahti Ilomieli riemastuneena, "kas tuo on oikeata
-puhetta."
-
-"Ja nyt..." lausui Uskollinen Sydän nousten seisomaan.
-
-"Nyt?" kysäisi Ilomieli.
-
-"Nousemme hevostemme selkään, kierrämme varovasti intiaanileirin ympäri
-huolellisesti tarkaten, ettemme jätä jälkiä, ja menemme kunnon
-toverimme. Mustan Hirven, majalle. Hän on neuvokas mies, joka
-varmaankin on hyödyksi suunnitelmiemme toteuttamisessa."
-
-"Tehkäämme, niinkuin sanoit", huudahti Ilomieli iloisesti nousten
-satulaan.
-
-Metsästäjät lähtivät aukeamalta tehden mutkan välttääkseen
-intiaanileiriä, josta korkeintaan penikulman päästä saattoi huomata
-savun kohoavan. He suuntasivat kulkunsa kohti seutua, missä
-todennäköisesti Musta Hirvi filosofisin ajatuksin paraillaan viritteli
-ansojaan pyydystääkseen majavia, noita mielenkiintoisia eläimiä, joista
-doña Luz oli niin paljon pitänyt.
-
-He olivat näin ratsastaneet jo lähes tunnin ajan keskustellen ja
-naureskellen, sillä Ilomieli oli lopultakin päätelmillään voittanut
-Uskollisen Sydämen, joka tuntien perinpohjin intiaanien tavat oli siitä
-varma, ettei hänen äitiään uhannut mikään vaara, kun koirat äkkiä
-päästivät levottomuutta merkitsevän huudon, mutta syöksyivät samassa
-eteenpäin ilosta haukahdellen.
-
-"Mikä rastrerojamme oikein vaivaa?" tuumi Uskollinen Sydän. "Luulisi
-niiden vainunneen ystävän."
-
-"Tottahan toki! Ne ovat keksineet Mustan Hirven. Luultavasti saamme
-nähdä niiden palaavan yhdessä hänen kanssaan."
-
-"Mahdollista kyllä", lausui erämies mietteissään, ja he jatkoivat
-matkaansa.
-
-Tovin kuluttua he havaitsivat ratsastajan, joka lähestyi heitä täyttä
-vauhtia koirien haukkuessa ja hyppiessä hänen jäljissään.
-
-"Ei hän ole Musta Hirvi", huudahti Ilomieli.
-
-"Ei", totesi Uskollinen Sydän. "Hän on Eusebio. Mitä tämä merkitsee?
-Hän on yksin. Olisiko äitiäsi sittenkin kohdannut joku onnettomuus?"
-
-"Kiirehtikäämme!" sanoi Ilomieli iskien kannukset hevosensa kylkiin,
-joka lähti uskomattoman nopeasti juoksemaan.
-
-Erämies seurasi häntä hirveän levottomuuden valtaamana.
-
-"Onnettomuus! Onnettomuus!" huusi vanhus tuskallisesti.
-
-"Mikä sinua vaivaa, Eusebio? Puhu, taivaan nimessä, puhu!" pyyteli
-Uskollinen Sydän.
-
-"Äitinne, don Rafael, äitinne..."
-
-"No niin! Puhu!... Mutta puhuhan toki!" huusi nuori mies tuskastuneena.
-
-"Oi Jumalani!" vastasi vanhus huitoen käsiään, "se on liian myöhäistä!"
-
-"Puhu nyt jo! Taivaan nimessä! Teet minut mielettömäksi!"
-
-Vanhus loi häneen säälivän katseen.
-
-"Don Rafael" sanoi hän, "rohkeutta! Olkaa mies!"
-
-"Voi, taivas! Mikä kauhea uutinen sinulla on minulle kerrottavana?"
-
-"Äitinne on Kotkanpään vankina..."
-
-"Sen tiedän."
-
-"Ellette vielä tänään, tänä aamuna antaudu comanchipäällikön käsiin..."
-
-"Entä sitten?"
-
-"Niin hänet poltetaan elävältä!..."
-
-Nuori mies kirkaisi sydäntäsärkevästi. Hänen ystävänsä tuki häntä,
-sillä muuten hän olisi pudonnut hevosen selästä.
-
-"Mutta", kysäisi Ilomieli, "sanoitteko, että hänet piti polttaa
-tänään?"
-
-"Sanoin."
-
-"On siis vielä aikaa."
-
-"Voi, se tapahtuu auringon noustessa, ja näettekö?" sanoi hän surkean
-näköisenä viitaten taivaalle.
-
-"Oi", huudahti Uskollinen Sydän selittämättömällä äänensävyllä, "minä
-tahdon pelastaa äitini!"
-
-Ja kumartuen hevosensa kaulaa vasten hän lähti huimaavaa vauhtia
-ratsastamaan. Toiset seurasivat häntä. Hän kääntyi Ilomieleen päin:
-
-"Minne olet menossa?" kysyi hän lyhyellä ja katkonaisella äänellä.
-
-"Auttamaan sinua pelastamaan äitisi tai kuolemaan kanssasi!"
-
-"Tule!" vastasi Uskollinen Sydän iskien kannukset ratsunsa
-vertavuotaviin kylkiin.
-
-Oli jotakin kauheaa ja peloittavaa näiden kolmen miehen mielettömässä
-ratsastuksessa, kun he ajaen kaikki kolme peräkkäin, otsat kalpeina,
-huulet yhteenpuristuneina ja katse salamoivana, kulkivat tulvavirtojen
-ja syvänteiden poikki, syöksyivät yli esteiden hoputellen alinomaa
-hevosiaan, jotka haukkoivat ilmaa, korisivat äänekkäästi, tuon
-tuostakin tuskasta korahdellen, ja hyppivät hurjistuneina veren ja hien
-kihoillessa niiden ruumiista. Aika-ajoin Uskollinen Sydän päästi
-Meksikon _gineteille_ ominaisen huudon, ja kiihtyneet hevoset ryhtyivät
-kahta hurjemmin nelistämään.
-
-"Jumalani! Jumalani!" hoki erämies soinnuttomalla äänellä, "pelasta,
-pelasta äitini!"
-
-
-
-
-XIX
-
-Päällikköjen neuvottelu
-
-
-Huolimatta rajusta keskustelusta, joka oli tapahtunut Eusebion ja
-Kotkanpään välillä, oli viimemainittu kuitenkin edelleen kohdellut
-vankejaan mitä lempeimmin ja käytöksessään heitä kohtaan osoittanut
-tavatonta hienotunteisuutta, tämä kun punaihoisessa rodussa on
-synnynnäistä, niin ettei sitä lainkaan saattaisi odottaa ihmisiltä,
-joita mielestämme ilman pätevää syytä häväistään sanomalla heitä
-_villeiksi_.
-
-Onhan muuan tosiasia, joka ansaitsee tulla mainituksi ja johon ei voisi
-kiinnittää liian paljon huomiota: se on se tapa, miten intiaanit
-yleensä kohtelevat vankejaan. Kaukana siitä, että käyttäisivät
-hyödyttömiä kidutuksia, ja piinaamatta heitä suotta, kuten usein kuulee
-kerrottavan, he osoittavat vangeille suurta huomaavaisuutta ja
-näyttävät säälivän heidän kovaa kohtaloaan.
-
-Se tapaus, josta nyt puhumme, nimittäin Kotkanpään verinen ankaruus
-Uskollisen Sydämen äitiä kohtaan, oli vain poikkeus, jonka
-luonnollisesti aiheutti intiaanipäällikön periviha erämiestä kohtaan.
-
-Vankien eroaminen toisistaan oli niin vaikea ja sydäntäsärkevä kuin
-ajatella saattaa. Vanha palvelija lähti epätoivoisena hakemaan
-erämiestä, äitiparan seuratessa murtunein sydämin comanchisoturien
-mukana.
-
-Toisena päivänä sen jälkeen Kotkanpää saapui kansakuntansa pääjohtajien
-sopimalle kohtauspaikalle. Koko heimo oli siellä koolla.
-
-Ei mikään näytä kuvarikkaammalta ja eloisammalta kuin intiaanileiri.
-
-Kun punanahat ovat retkillään, joko sotimassa tai metsästämässä,
-tyytyvät he leiriytymään siten, että pystyttävät bisoninnahasta
-valmistettuja telttoja, jotka asetetaan ristiin pantujen seipäiden
-varaan. Kaikissa teltoissa, joiden alaosa on reunustettu turpeilla, on
-reppana, niin että savu vapaasti pääsee kohoamaan ilmaan, koska se
-ilman tätä varokeinoa tekisi teltat mahdottomiksi asua.
-
-Leiri tarjosi erittäin vilkkaan näyn. Naiset kulkivat edestakaisin
-kantaen puita tai lihaa tai ajaen kelkkojen eteen valjastettuja koiria.
-Kelkoille oli ladottu koko heidän omaisuutensa. Soturit istuivat
-vakavina kyykkysillään kauniin sään vuoksi taivasalle sytytettyjen
-leiritulien ympärillä ja polttelivat piippua jutellen keskenään.
-
-Oli kuitenkin helppo huomata, että oli tapahtunut jotakin
-tavallisuudesta poikkeavaa, sillä huolimatta siitä, että oli vielä
-varhainen hetki -- aurinko oli tuskin vielä noussut taivaanrannalle --
-olivat pääjohtajat kokoontuneet neuvottelumajaan, missä heidän
-vakavasta ilmeestään päättäen varmasti keskusteltiin tärkeästä
-kysymyksestä.
-
-Päivä oli viimeinen niistä neljästä, jotka Kotkanpää oli Eusebiolle
-myöntänyt.
-
-Uskollisena vihalleen intiaanisoturi, joka oli päättänyt kostaa, oli
-kutsunut koolle suuret päälliköt hankkiakseen luvan panna toimeen
-pirullisen suunnitelmansa.
-
-Toistamme tässä vielä kerran: intiaanit eivät ole julmia senvuoksi,
-että se heitä huvittaisi. Välttämättömyys on heidän ensimmäinen
-lakinsa. Koskaan he eivät tuomitse vankiaan, varsinkaan naista,
-kidutettavaksi, ellei heimokunnan etu sitä vaadi.
-
-Heti kun päälliköt olivat kokoontuneet neuvottelutulen ympärille, astui
-piipunkantaja kehän keskelle. Pitäen sytytettyä piippua kädessään hän
-kumarsi neljään ilmansuuntaan mutisten lyhyen rukouksen, sitten hän
-ojensi piipun vanhimmalle johtajalle pitäen yhä sen pesää kädessään.
-
-Kun kaikki päälliköt toinen toisensa jälkeen olivat polttaneet,
-tyhjensi piipunkantaja siitä tuhan tuleen lausuen:
-
-"Suuren comanchikansan päälliköt, antakoon Natosh -- Jumala -- teille
-viisautta. Toimikaa niin, että mikä päätöksenne lieneekin, se on
-yhtäpitävä oikeuden kanssa."
-
-Kumarrettuaan hän kunnioittavasti vetäytyi pois. Syntyi hetken
-hiljaisuus. Jokainen punnitsi tarkasti vastalausuttuja sanoja.
-
-Vihdoin nousi vanhin päällikkö puhumaan.
-
-Hän oli kunnianarvoisa vanhus, jonka ruumista peittivät lukemattomat
-arvet ja joka heimolaistensa keskuudessa nautti suurta mainetta
-viisautensa vuoksi.
-
-Hänen nimensä oli _Eshis_ -- Aurinko.
-
-"Pojallani Kotkanpäällä", lausui hän, "on tärkeä ilmoitus tehtävänä
-päällikköjen neuvostolle. Hän puhukoon, korvamme ovat avoinna.
-Kotkanpää on yhtä viisas kuin uljas soturi. Kuulemme kunnioittaen hänen
-sanojaan."
-
-"Kiitos", vastasi soturi, "isäni on itse viisaus, Natoshilla ei ole
-mitään salattavaa häneltä."
-
-Päälliköt kumarsivat. Kotkanpää jatkoi:
-
-"Valkonaamat, ikuiset ahdistajamme, ajavat meitä takaa ja hätyyttelevät
-meitä väsymättömästi, pakoittaen meidät heille luovuttamaan paraimmat
-metsästysalueemme yhden toisensa jälkeen ja pakenemaan arkojen
-kuusipeurojen tavalla metsien perukoihin. Useat heistä rohkenevat
-saapua preirieille asti jotka ovat meidän tyyssijojamme, pyydystääkseen
-majavia ja metsästääkseen hirviä ja bisoneja, jotka ovat meidän
-omaisuuttamme. Nämä kunnottomat ihmiset, kansojensa hylkyainekset,
-varastavat ja ryöstävät meiltä voidessaan sen tehdä joutumatta
-rangaistuiksi. Onko oikein, että valituksitta kärsimme heidän
-ryöstöään? Sallisimmeko heidän leikata kurkkumme poikki kuin arat
-_ashahat_, yrittämättä nousta kostamaan? Eikö preirielaki sano: silmä
-silmästä, hammas hampaasta? Mitä isäni vastaa, mitä veljeni sanovat,
-eikö se ole oikein?"
-
-"Kosto on luvallinen", sanoi Aurinko, "se on heikomman ja sorretun
-vanhentumaton oikeus. Sen tulee kuitenkin olla kärsityn vääryyden
-mukainen."
-
-"Hyvä! Isäni on puhunut kuin viisas vanhus. Mitä siitä veljeni
-ajattelevat?"
-
-"Aurinko ei voi puhua väärin. Kaikki, mitä hän sanoo, on oikein",
-vastasivat päälliköt.
-
-"Onko veljelläni valittamista jotakuta vastaan?" kysyi vanhus.
-
-"Kyllä", jatkoi Kotkanpää. "Muuan valkoihoinen erämies on häväissyt
-minua, useita kertoja hyökännyt leirini kimppuun, väijyksissä oltuaan
-tappanut useita nuorista miehistäni, minua itseänikin haavoittanut,
-kuten voitte huomata, sillä haava ei vielä ole mennyt umpeen. Tämä mies
-on lyhyesti sanoen comanchien julmin vihollinen, joita hän vainoo kuin
-metsänpetoja nauttiakseen heidän kidutuksistaan ja kuunnellakseen
-heidän kuolinhuutojaan."
-
-Nämä viekkaasti lausutut sanat kuullessaan koko seura vapisi raivosta.
-Huomaten, että hänen puheensa miellytti kuulijoita, tuo kavala
-päällikkö jatkoi paljastamatta lainkaan iloa, jota hän sisimmässään
-tunsi:
-
-"Olisin voinut, jos asia olisi koskenut vain henkilökohtaisesti minua",
-sanoi hän, "antaa anteeksi nämä vääryydet, niin loukkaavia kuin ne
-ovatkin olleet, mutta nyt on kysymyksessä yhteinen vihollinen, mies,
-joka on vannonut tuhoavansa kansakuntamme. Niin haikea kuin onkin
-välttämättömyys, joka tässä sattuu, en saa empiä iskemästä häntä siihen
-kohtaan, mikä hänelle on kaikkein kallein. Hänen äitinsä on käsissäni,
-mutta olen epäröinyt häntä kidutuksin uhrata. En ole antanut vihan
-hallita itseäni, olen vain tahtonut olla oikeudenmukainen, ja vaikka
-minun olisi ollut niin helppo surmata tuo nainen, niin olen pitänyt
-parempana, että te itse, kunnioitettavat heimomme päälliköt, suostuen
-antaisitte siihen määräyksen. Olen tehnyt vielä enemmän: koska minua
-kammottaa hyödyttömästi vuodattaa verta ja rangaista syytöntä syyllisen
-puolesta, olen myöntänyt tälle naiselle neljä päivää odotusaikaa, jotta
-hänen pojallaan olisi tilaisuus pelastaa äitinsä tarjoutumalla itse
-kärsimään kidutukset hänen sijastaan. Muuan valkoihoinen vankini on
-lähtenyt häntä etsimään, mutta sillä miehellä on kaniinin sydän,
-hänellä on rohkeutta murhata vain aseettomia vihollisiaan, hän ei ole
-tullut eikä tule!... Tänä aamuna, auringon noustessa, menee umpeen
-myöntämäni odotusaika. Missä on tämä mies? Hän ei ole ilmestynyt!...
-Olenko menetellyt oikein, vai onko minua moitittava, onko tämä nainen
-kiinnitettävä kidutuspaaluun, jotta valkoihoiset rosvot kauhistuneina
-hänen rangaistuksestaan huomaisivat, että comanchit ovat peloittavia
-sotureita, jotka eivät koskaan jätä häväistystä rankaisematta? Olen
-puhunut. Olenko puhunut oikein, mahtavat miehet?"
-
-Pidettyään tämän pitkän syytöspuheen Kotkanpää istuutui jälleen ja
-pannen käsivarret ristiin rinnalleen painunein päin odotti päällikköjen
-ratkaisua.
-
-Syntyi jokseenkin kauan kestävä äänettömyys puheen jälkeen. Vihdoin
-Aurinko nousi puhumaan.
-
-"Veljeni on puhunut oikein", sanoi hän, "hänen sanansa ovat miehen
-sanoja, joka ei anna tunteen hallita itseään. Kaikki, mitä hän on
-sanonut, on oikein. Valkoihoiset, julmat vihollisemme, varustautuvat
-tuhoamaan meitä. Vaikka meidän onkin vaikeata rangaista naista, on se
-nyt välttämätöntä."
-
-"Se on välttämätöntä!" kertasivat päälliköt kumartaen.
-
-"Menkää", jatkoi Aurinko, "suorittakaa alkuvalmistukset, antakaa
-toimitukselle sovitusuhrin leima, ei koston. Kaikkien ihmisten täytyy
-nähdä, että comanchit eivät kiduta naista huvin vuoksi, vaan että he
-osaavat rangaista syyllisiä. Olen puhunut."
-
-Päälliköt nousivat ja tervehdittyään kunnioittavasti vanhusta
-poistuivat.
-
-Kotkanpää oli saavuttanut tarkoituksensa. Hän saisi kostaa, ottamatta
-päälleen vastuuta teosta, jonka koko inhottavuuden hän oli ymmärtänyt,
-mutta johon hän oli taitavasti osannut saada osallisiksi heimonsa
-päälliköt muka oikeuden perusteella, vaikka hän siitä sisimmässään
-välitti perin vähän.
-
-Valmistukset rangaistusta varten suoritettiin kiireisesti.
-
-Naiset veistelivät saarnesta ohuita tikkuja, jotka oli pistettävä
-tuomitun kynsien alle, toiset keräsivät seljapuun ydintä valmistaakseen
-rikitettyjä sytykkeitä, kun taas nuorimmat lähtivät metsään tuodakseen
-sylimäärin tuoreita puita, joilla tuomittu oli hiljalleen poltettava,
-niin että hän samalla tukehtuisi savuun.
-
-Sillä aikaa olivat miehet tyvestä kuorineet paljaaksi erään
-kidutuspaaluksi sopivan puun. Sitten he olivat sivelleet sen
-hirvenihralla, johon oli sekoitettu punamultaa. Juurelle he olivat
-kasanneet polttopuut, ja kun tämä oli tehty, oli taikuri saapunut
-salaperäisin sanoin vihkimään puun, niin että se vihdoin oli kaikin
-puolin kunnossa käytettäväksi tarkoitukseensa.
-
-Kun nämä valmistukset oli suoritettu, tuotiin tuomittu paalun luo ja
-pantiin sitomatta istumaan puukasalle. Sitten alkoi päänahkatanssi.
-
-Onneton nainen oli näköjään rauhallinen. Hän oli päättänyt uhrata
-henkensä. Ei mikään hänen ympärillään voinut häntä enää horjuttaa.
-
-Hänen silmänsä hehkuivat kuin kuumeessa ja olivat täynnä kyyneliä
-tuijottaessaan tuohon joukkoon, joka ympäröi häntä kiljuen kuin
-villipedot. Hänen sielunsa toimi kuitenkin yhtä pirteänä ja selvänä
-kuin hänen parhaina päivinään. Äitiparkaa vaivasi pelko ahdistaen hänen
-sydäntään ja pannen hänet kärsimään tuskaa, johon verrattuna intiaanien
-hänelle aikoma oli pientä. Hän vapisi ajatellessaan, että hänen
-poikansa, saatuaan tietää kauhean kohtalon, rientäisi paikalle ja hänet
-pelastaakseen antautuisi julmien vihollistensa käsiin.
-
-Kuunnellen tarkasti pienintäkin melua, hän oli joka hetki kuulevinaan
-avuksi rientävän poikansa kiireiset askeleet. Hänen sydämensä vavahteli
-pelosta. Hän rukoili Jumalaa sielunsa sisimmässä, että hän itse saisi
-kuolla rakkaan lapsensa, sijasta.
-
-Päänahkatanssi jatkui kiihkeänä hänen ympärillään.
-
-Joukoittain sotureja, suurikokoisia, kauniita, ylellisesti koristettuja
-miehiä, joilla kaikilla oli kuitenkin kasvot värjätty mustiksi, pyöri
-parittain paalun ympärillä, johtajina seitsemän rummuilla ja
-_chichikueilla_ varustettua soittajaa, joiden kasvot oli maalattu
-mustia ja punaisia juovia täyteen ja joiden päässä oli tarhapöllön
-siipiä, ulottuen pitkälle alas selkään.
-
-Miehillä oli mustat sulat ja punainen puku ja käsissään pyssyjä ja
-sotanuijia, joiden päätä he tanssiessa pitivät alaspäin.
-
-He olivat laajana puoliympyränä paalun ympärillä. Vastapäätä heitä
-tanssivat naiset täydentäen kehän.
-
-Kotkanpää, joka johti sotureja, piti kädessään pitkää sauvaa. Kepin
-päähän oli kiinnitetty ihmisen päänahka. Sen yläpuolella oli oljilla
-täytetty harakka siivet levällään, vähän alempana samassa kepissä oli
-toinen päänahka, ilveksennahka ja sulkia.
-
-Kun tanssi oli tovin jatkunut, asettuivat soittajat tuomitun viereen ja
-aikaansaivat korvia huumaavan melun laulaen, lyöden kaikin voimin
-rumpujaan ja ravistellen chichikueitaan.
-
-Tanssi jatkui jokseenkin kauan kauhean ulvonnan säestyksellä, joka oli
-omiaan saattamaan pelosta hulluksi tuon onnettoman, sillä se ennusti
-kaikkein hirveintä kidutusta.
-
-Vihdoin Kotkanpää kosketti tuomittua kevyesti sauvallaan. Tämän merkin
-johdosta melu lakkasi kuin taikaiskusta, rivit hajaantuivat, ja kukin
-otti aseensa.
-
-Kidutus alkoi!
-
-
-
-
-XX
-
-Kidutus
-
-
-Heti kun päänahkatanssi oli loppunut, marssivat heimokunnan parhaat
-soturit rivissä paalun eteen aseet käsissään, naisten, varsinkin
-vanhempien, syöksyessä vankipoloisen kimppuun herjaten ja survoen
-häntä, kiskoen hiuksista ja lyöden häntä, mutta pienimmälläkään
-liikkeellä tämä ei tehnyt vastarintaa, vielä vähemmin hän koetti
-vapautua rääkkäyksestä.
-
-Tuo onneton nainen toivoi vain yhtä, nimittäin kidutuksen alkamista.
-
-Hän oli kuumeisen kärsimättömänä seurannut päänahkatanssin
-odottamattomia vaiheita, kovin peläten näkevänsä rakkaan poikansa
-ilmestyvän ja asettuvan hänen ja pyövelien väliin.
-
-Muinaisajan marttyyrien lailla hän valitti itsekseen, että intiaanit
-hukkasivat kallista aikaa hyödyttömiin juhlallisuuksiinsa. Jos hänellä
-olisi riittänyt voimia, olisi hän heitä siitä nuhdellut ja pilkannut
-heidän hitautensa ja sen epäröimisen tähden, jota he näyttivät
-osoittavan häntä uhratessaan.
-
-Totuus oli se, että comancheja väkisinkin arvelutti, vaikka toimitus
-näyttikin oikealta, kiduttaa turvatonta naista, joka oli jo iäkäs eikä
-koskaan ollut heille tehnyt mitään pahaa, ei välittömästi eikä
-välillisesti.
-
-Itse Kotkanpääkin tunsi vihastaan huolimatta kuin jotakin salaista
-tunnonvaivaa rikoksesta, jota oli tekemässä. Siksi hän ei kiirehtinyt
-lopullisten valmistusten suoritusta, vaan toimitti niitä laimeasti.
-Häntä kalvoi inho, jota hän ei kyennyt karkoittamaan.
-
-Rohkeille miehille, jotka ovat tottuneet mitä suurimpiin vaaroihin, on
-kunniatonta kiduttaa sellaista heikkoa olentoa kuin naista, jolla ei
-ole muuta puolustuskeinoa kuin kyynelensä. Jos olisi ollut kysymyksessä
-mies, olisi päätös kiinnittää hänet kidutuspaaluun ollut heimokunnassa
-yksimielinen.
-
-Intiaanivangit pitävät kidutusta tavallisesti pilkkanaan ja solvaavat
-pyöveleitään. Kuolinlauluissaan he soimaavat voittajiaan, näiden
-pelkurimaisuutta ja taitamattomuutta uhrejaan kiduttaessaan. He
-luettelevat omia yleviä tekojaan ja laskevat vihollisiaan, joilta ovat
-nylkeneet päänahan, ennenkuin itse ovat sortuneet. Purevilla sanoillaan
-ja halveksivalla käyttäytymisellään he kiihoittavat raivoon pyövelinsä,
-yllyttävät näiden vihaa ja siten osaksi oikeuttavat näiden julmuuden.
-
-Mutta kun on uhrattava nainen, heikko ja nöyrä, joka esiintyy kuin
-karitsa teurastuslaitoksessa ja joka jo on puolikuollut, niin mitä
-mielenkiintoa voisi tuollainen toimitus herättää?
-
-Ei ollut odotettavana mitään kunniaa, vaan päinvastoin yleistä inhoa.
-
-Comanchit ymmärsivät tämän. Siitä johtui heidän inhonsa ja
-epäröintinsä. Siitä oli kuitenkin tehtävä loppu.
-
-Kotkanpää lähestyi senvuoksi vankia ja vapauttaen hänet kiukkuisista
-akoista, jotka häntä kiusasivat, lausui synkällä äänellä:
-
-"Nainen, tahdon pitää lupaukseni. Poikasi ei ole tullut, joten sinun
-täytyy kuolla."
-
-"Kiitos", vastasi puhuteltu murtuneella äänellä, nojautuen paalua
-vastaan, ettei olisi kaatunut.
-
-Intiaanipäällikkö katsoi häneen ymmärtämättä.
-
-"Etkö pelkää kuolemaa?" kysyi hän.
-
-"En", vastasi toinen suunnaten häneen enkelimäisen lempeän katseen, "se
-on minulle tervetullut. Elämäni on ollut vain pitkä sarja tuskaa.
-Kuolema on minulle siunaus."
-
-"Mutta poikasi?"
-
-"Poikani pelastuu, jos minä kuolen, sen olet vannonut isäsi luitten
-kautta."
-
-"Sen olen vannonut."
-
-"Anna minun siis kuolla."
-
-"Ovatko heimosi naiset siis intiaaninaisten kaltaisia, jotka
-vapisematta kestävät kidutusta?" kysyi päällikkö hämmästyneenä.
-
-"Kyllä!" vastasi nainen liikuttuneena. "Kaikki äidit sitä halveksivat,
-kun on kysymyksessä heidän lastensa pelastus."
-
-"Kuule", lausui intiaani tuntien väkisinkin sääliä, "minullakin on
-äiti, jota rakastan. Jos haluat, voin siirtää kidutuksesi
-auringonlaskuun asti."
-
-"Miksi niin?" vastasi vanki. "Ei, soturi, jos tuskani tosiaankin
-herättävät osanottoasi, niin on vain yksi hyvätyö, jonka voit minulle
-tehdä."
-
-"Puhu", sanoi päällikkö innostuneena.
-
-"Anna minun kuolla nyt heti."
-
-"Mutta jos poikasi saapuisi?"
-
-"Yhdentekevää. Tarvitset uhrin, eikö niin? No niin, uhri on edessäsi,
-voit mielin määrin häntä kiduttaa. Miksi epäröit? Anna minun kuolla,
-sanon."
-
-"Toivomuksesi täytetään", vastasi comanchi kolkosti. "Nainen,
-valmistaudu kuolemaan."
-
-Nainen painoi päänsä rintaansa vasten ja odotti.
-
-Kotkanpään viittauksesta kaksi soturia kävi käsiksi vankiin ja sitoi
-hänet keskiruumiin kohdalta paaluun.
-
-Sitten alkoi veitsellä kiduttaminen.
-
-Se tapahtuu seuraavasti: Jokainen soturi tarttuu väkipuukkonsa kärkeen
-oikean kätensä peukalolla ja etusormella, ja heittää sen uhria kohti,
-niin että tämä vain lievästi haavoittuu.
-
-Kidutuksissaan intiaanit pyrkivät siihen, että uhri saisi kärsiä
-mahdollisimman kauan. He antavat viimeisen iskun viholliselleen vasta
-sitten, kun he vähitellen ja niin sanoaksemme pala palalta ovat
-kiskoneet hänestä hengen.
-
-Soturit heittivät puukkojaan niin ihmeteltävän taitavasti, että
-jokainen niistä hipaisi onnetonta vankia aiheuttamatta hänelle muuta
-kuin naarmuja.
-
-Naispoloisen veri oli kuitenkin alkanut virrata. Hän oli sulkenut
-silmänsä ja rukoili kiihkeästi, että niin pian kuin suinkin tulisi
-kuolettava isku.
-
-Soturit, joiden maalitauluna hänen ruumiinsa oli, innostuivat
-vähitellen, harrastus ja halu osoittaa taitavuuttaan olivat päässeet
-voitolle säälistä, jota he aikaisemmin olivat tunteneet. He
-paukuttelivat käsiään hurjasti huutaen ja purskahtaen nauramaan, jonkun
-taitavan suorittaessa etevän heiton.
-
-Sanalla sanoen: tässä kävi, niinkuin aina käy sekä sivistyskansojen
-että villikansojen kesken, veri päihdytti heitä, heidän itserakkautensa
-yhtyi leikkiin, jokainen koetti suorittaa tempun paremmin kuin hänen
-edeltäjänsä. Muut ajatukset olivat unohtuneet.
-
-Kun kaikki olivat heittäneet puukkonsa, tarttui pieni ryhmä heimokunnan
-taitavimpia ampujia pyssyihinsä.
-
-Heillä tuli olla tarkka silmä, sillä huonosti tähdätty luoti saattoi
-tappaa kidutettavan ja riistää läsnäolevilta kiehtovan näytelmän, josta
-he odottivat itselleen niin suurta huvia.
-
-Joka laukauksen pamahtaessa tuo ihmisparka, joka oli vaipunut omiin
-aatoksiinsa, osoitti elonmerkkejä vain hermostuneesti väristen, niin
-että vavistus kulki koko hänen ruumiinsa lävitse.
-
-"Lopettakaamme jo", lausui Kotkanpää tuntien väkisinkin
-pronssisydämensä heltyvän huomatessaan niin suuren rohkeuden ja
-itsensäkieltämisen. "Comanchisoturit eivät ole jaguareja. Tämä nainen
-on kylliksi kärsinyt. Nyt hän kuolkoon, ja tämä riittäköön."
-
-Kuului murinaa naisten ja lasten parista, jotka olivat kaikkein
-innostuneimpia kidutuksen kannattajia.
-
-Mutta soturit olivat samaa mieltä kuin heidän päällikkönsä. Toimitus,
-jonka aikana uhri ei syytänyt, kuten tavallisesti, herjauksia
-voittajien päälle, ei viehättänyt heitä, ja sitäpaitsi heitä
-sisimmässään hävetti näin osoittaa vimmaansa naiselle.
-
-Onnettomalle armahdukseksi jätettiin hänen kynsiensä alle pistettävät
-tikut pois. Samoin jäivät sikseen rikitetyt sytyttimet, jollaisia
-pannaan sormien väliin, ynnä hunajakerros, jolla kasvot sivellään,
-jotta mehiläiset tulisivat pistämään, ynnä muutkin kidutusvälineet,
-joita tässä kävisi liian pitkäksi luetella. Rovio, jolla hänet oli
-poltettava, laitettiin kuntoon.
-
-Mutta ennenkuin intiaanit ryhtyivät viimeiseen kohtaukseen tässä
-julmassa näytelmässä, irroitettiin naisparka. Muutamia hetkiä hänen
-annettiin hengittää vapaana ja tointua kokemistaan kauheista
-mielenliikutuksista.
-
-Melkein tajuttomana tuo onneton vaipui maahan. Kotkanpää meni hänen
-luokseen.
-
-"Äitini on rohkea", sanoi hän; "moni soturini ei olisi voinut kestää
-tällaisia kärsimyksiä yhtä rohkeasti."
-
-Laimea hymy väreili naisparan sinipunervilla huulilla.
-
-"Minulla on poika", vastasi hän luoden puhuttelijaansa sanomattoman
-lempeän katseen. "Hänen puolestaan minä kärsin."
-
-"Soturi on onnellinen, kun hänellä on tuollainen äiti."
-
-"Miksi kuolemaani lykätään? Sellainen menettely on julmaa. Soturit
-eivät saa kiduttaa naista."
-
-"Äitini on oikeassa, hänen kidutuksensa onkin jo lopussa."
-
-"Saanko siis vihdoinkin kuolla?" kysyi hän helpotuksesta huohaten.
-
-"Saat, roviota jo valmistellaan."
-
-Naisparka tunsi väkisinkin kauhun väristyksen kulkevan koko ruumiinsa
-lävitse kuullessaan tämän hirveän ilmoituksen.
-
-"Poltetaanko minut?" huudahti hän epätoivoissaan. "Miksi minut
-poltetaan?"
-
-"Sellainen on tapa."
-
-Uhri painoi päänsä käsiinsä, mutta pian hän taas oikaisihe ja luoden
-taivaaseen innoittuneen katseen kuiskasi kärsivällisesti:
-
-"Jumalani, tapahtukoon Sinun tahtosi!"
-
-"Tunteeko äitini olevansa kylliksi tointunut, jotta hänet voidaan
-kiinnittää paaluun?" kysyi päällikkö sääliväisesti.
-
-"Kyllä", vastasi nainen päättäväisesti nousten seisaalleen.
-
-Kotkanpää ei voinut pidättää ihailua osoittavaa liikettä. Intiaanit
-pitivät rohkeutta päähyveenä.
-
-"Tule", sanoi hän.
-
-Vanki seurasi häntä varmoin askelin. Koko voima oli hänelle palautunut;
-vihdoinkin hän saisi kuolla!
-
-Päällikkö vei hänet veriselle paalulle, johon hänet toistamiseen
-sidottiin. Hänen eteensä pinottiin kasoittain tuoreita risuja ja
-Kotkanpään viittauksesta ne sytytettiin.
-
-Tuli ei ensin ottanut syttyäkseen, ja siitä nousi sakea sauhu. Vihdoin
-leimahti lieska, laajeni vähitellen ja muutamissa hetkissä kasvoi
-valtavaksi.
-
-Onneton nainen ei voinut pidättää epätoivon huudahdusta.
-
-Samassa hetkessä ilmestyi keskelle leiriä ratsastaja ajaen täyttä
-lentoa. Yhdellä hyppäyksellä hän oli maassa, ja ennenkuin kukaan ehti
-häntä estää, hän hajoitti rovion puukasan ja leikkasi poikki uhria
-kahlehtineet siteet.
-
-"Voi, miksi saavuit!" kuiskasi äiti vaipuen hänen käsivarsilleen.
-
-"Äiti! Antakaa minulle anteeksi!" huudahti Uskollinen Sydän
-epätoivoisena; "kuinka olettekaan saanut kärsiä, hyvä Jumala!"
-
-"Lähde pois! Lähde pois, Rafael!" lausui äiti torjuen hänen
-hellyydenosoituksensa, "anna minun kuolla sijastasi, äidinhän tulee
-uhrata elämänsä lapsensa puolesta."
-
-"Ei, älkää puhuko niin, äiti! Älkää saattako minua mielettömäksi!"
-huudahti nuori mies sulkien hänet kiihkeästi syliinsä.
-
-Hämmennys, jonka Uskollisen Sydämen äkillinen hyökkäys oli aiheuttanut,
-oli kuitenkin hälvennyt, ja intiaanisoturit olivat jälleen saaneet sen
-maltin, joka heillä on kaikissa tilanteissa.
-
-Kotkanpää meni metsästäjän luo.
-
-"Veljeni on tervetullut", sanoi hän, "mutta en odottanut hänen enää
-saapuvan."
-
-"Tässä olen, minun oli mahdoton saapua aikaisemmin. Oletan, että äitini
-on vapaa."
-
-"Hän on vapaa."
-
-"Hän voi siis lähteä, minne haluaa."
-
-"Aivan minne hän haluaa."
-
-"Ei", huudahti vanki asettuen päättäväisesti intiaanipäällikön eteen,
-"se on liian myöhäistä, minun on kuoltava, poikani ei ole oikeutettu
-astumaan sijaani."
-
-"Äiti, mitä sanotte?"
-
-"Asia on, niinkuin sanon, Rafael", jatkoi nainen kiihkeästi. "Se hetki,
-johon mennessä sinun oli saavuttava, on jo mennyt ohi. Sinulla ei ole
-oikeutta olla täällä ja estää kidutustani. Poistu, poistu, Rafael, sitä
-rukoilen sinua tekemään, anna minun kuolla pelastaakseni sinut",
-huudahti hän vuodattaen kyyneliä ja heittäytyen poikansa syliin.
-
-"Äiti", sanoi nuori mies vastaten hänen hellyydenosoituksiinsa,
-"rakkautenne minuun johtaa teidät harhaan. En salli pantavan täytäntöön
-sellaista konnantyötä, ei, ei, vain minun on jäätävä tänne!"
-
-"Jumalani! Jumalani!" puhui naisparka nyyhkyttäen, "hän ei halua
-ymmärtää mitään!... Olisin niin onnellinen saadessani kuolla
-pelastaakseni hänet!"
-
-Liian ankaran kiihtymyksen valtaamana äitiraukka pyörtyi.
-
-Uskollinen Sydän painoi pitkän, hellän suudelman hänen otsalleen ja
-laskien hänet Eusebion syliin, joka muutama hetki aikaisemmin oli
-saapunut paikalle, lausui tuskan puristamalla äänellä:
-
-"Lähtekää! Äiti raukka! Olkoon hän onnellinen, jos onni voi hänelle
-hymyillä hänen ollessaan vailla lastaan."
-
-Vanha palvelija huokasi, puristi lämpimästi Uskollisen Sydämen kättä,
-nosti tajuttoman emäntänsä satulansa eteen, tarttui ohjaksiin ja
-poistui hitaasti leiristä kenenkään estämättä. Uskollinen Sydän seurasi
-katseillaan äitiään niin kauan kuin saattoi hänet nähdä. Sitten kun hän
-oli kadonnut näkyvistä, eikä häntä kuljettavan hevosen askelten ääntä
-enää kuulunut, hengähti hän aivan kuin olisi ollut vähällä tukehtua ja
-vei käden otsalleen kuiskaten:
-
-"Kaikki on lopussa! Jumalani, huolehdi hänestä!" Kääntyen
-intiaanipäällikköjen puoleen, jotka katselivat häntä ääneti,
-kunnioittaen ja ihaillen, hän lausui lujalla ja terävällä äänellä
-luoden heihin salamoivan katseen:
-
-"Comanchisoturit! Kaikki olette raukkoja! Miehet, joilla on sydän
-paikallaan, eivät kiduta naista!"
-
-Kotkanpää hymyili.
-
-"Saamme nähdä", sanoi hän ivallisesti, "onko kalpea mies niin uljas
-kuin luuloittelee."
-
-"Osaan ainakin kuolla kuin mies!" lausui hän ylevästi.
-
-"Metsästäjän äiti on vapaa."
-
-"Olen vankinne. Tehkää, mitä haluatte."
-
-"Vangilla ei saa olla aseita."
-
-"Aivan oikein", lausui hän halveksivasti hymyillen, "annan teille
-omani."
-
-"Ei vielä, jos suvaitset, rakas ystävä", lausui muuan pilkallinen ääni
-äkkiä.
-
-Ilomieli ilmestyi näkyviin.
-
-Hän toi mukanaan satulankaarella poikittain lepäävän neli- tai
-viisivuotiaan lapsen, ja nuori, sangen kaunis intiaaninainen seurasi
-lujasti sidottuna hevosen häntään.
-
-"Poikani, vaimoni!" huusi Kotkanpää kauhistuneena.
-
-"Niin", myönsi kanadalainen virnistäen, "vaimosi ja poikasi, jotka olen
-ottanut vangiksi. Hyvä temppu, vai mitä?"
-
-Yhdellä hyppäyksellä oli Uskollinen Sydän ystävänsä viittauksesta
-hypännyt naisen luo, jonka hampaat epätoivosta löivät loukkua ja joka
-katseli mielettömänä ympärilleen.
-
-"Nyt", jatkoi Ilomieli kaameasti hymyillen, "keskustelkaamme, sillä
-luulen tasoittaneeni mahdollisuudet, vai mitä sanotte, hehheh?"
-
-Ja hän painoi pistoolin viattoman lapsen otsaa vasten. Se alkoi
-kauheasti kirkua tuntiessaan kylmän teräksen otsallaan.
-
-"Oi!" huudahti Kotkanpää epätoivoisena, "poikani! Anna minulle
-poikani!"
-
-"Ja vaimosi, vai oletko unohtanut hänet?" vastasi Ilomieli ivallisesti
-naurahtaen ja kohauttaen olkapäitään.
-
-"Mitkä ovat ehtosi?" kysyi Kotkanpää.
-
-
-
-
-
-
-TOINEN OSA
-
-TAPPAJA
-
-
-
-
-I
-
-Uskollinen Sydän
-
-
-Asema oli kokonaan muuttunut.
-
-Erämiehet, jotka hetkistä aikaisemmin olivat olleet intiaanien
-armoilla, eivät nyt ainoastaan olleet vapaat, vaan vieläpä saattoivat
-sanella ankarat ehdot.
-
-Moniaat kiväärit olivat kyllä suuntautuneet kanadalaiseen päin, ja
-monet nuolet olleet tähdättyinä häneen, mutta Kotkanpään viittauksesta
-kiväärit oli nostettu jälleen pystyyn ja nuolet pantu takaisin viineen.
-
-Häpeä joutua kahden miehen satimeen, jotka uhmailivat heitä rohkeasti
-keskellä heidän leiriään, pani comanchien mielet kuohumaan raivosta. He
-huomasivat kuitenkin mahdottomaksi taistella taitavia vastustajiaan
-vastaan. Mitä he tosiaankaan olisivat voineet tehdä näille uljaille
-metsänkävijöille, jotka eivät pitäneet henkeään missään arvossa?
-
-Tappaako heidät?
-
-Mutta kaatuessaan he olisivat armotta surmanneet vangit, jotka
-intiaanit tahtoivat pelastaa.
-
-Kehittynein tunne intiaaneilla on heidän rakkautensa perheeseensä.
-
-Villein soturi ei emmi lastensa ja vaimonsa puolesta suostua
-sellaiseen, mihin toisissa olosuhteissa kaikkein kauheimmat kidutukset
-eivät voisi häntä pakoittaa. Nähdessään siis vaimonsa ja lapsensa
-joutuneen Ilomielen valtaan Kotkanpää ajatteli vain heidän
-pelastustaan.
-
-Kaikista ihmisistä intiaanit kenties helpoimmin osaavat taipua
-odottamattoman tilanteen vaatimuksiin.
-
-Comanchipäällikkö kätki sydämensä pohjaan vihan ja raivon, joita hän
-tunsi. Jalolla ja luontevalla liikkeellä hän heitti taakseen peitteen,
-jota piti viittanaan, ja tyynen näköisenä, hymy huulilla, lähestyi
-metsästäjiä.
-
-Viimemainitut, jotka jo vanhastaan olivat tottuneet punanahkojen
-tapoihin, jäivät näköjään rauhallisina odottamaan, mitä seuraisi heidän
-julkeasta kepposestaan.
-
-"Kalpeat veljet", lausui päällikkö, "ovat viisautta täynnä, vaikka
-heidän tukkansa onkin musta. He tuntevat kaikki suurille sotureille
-ominaiset juonet, heillä on majavan äly ja leijonan rohkeus."
-
-Molemmat miehet kumarsivat ääneti. Kotkanpää jatkoi:
-
-"Kun veljeni Uskollinen Sydän on suurilta järviltä saapuneiden
-comanchien leirissä, on vihdoinkin tullut aika hajoittaa pilvet, jotka
-ovat nousseet hänen ja punanahkojen väliin. Uskollinen Sydän on
-rehellinen, selittäköön hän kantansa pelkäämättä. Hän on kuuluisien
-päälliköiden edessä, jotka eivät emmi tunnustaa vääryyttään, jos he
-sitä ovat hänelle tehneet."
-
-"Ohoo!" vastasi kanadalainen naureskellen, "Kotkanpää on aivan äkkiä
-muuttanut mielipidettä meidän laadustamme. Luuleeko hän pettävänsä
-meitä tyhjillä sanoilla?"
-
-Vihan salama välähti intiaanin villissä silmässä, mutta ponnistaen
-kaikki voimansa hänen onnistui hillitä itsensä.
-
-Samassa muuan mies ilmestyi kekustelijoitten väliin.
-
-Se oli Aurinko, heimokunnan kunniakkain soturi.
-
-Vanhus kohotti verkalleen kätensä.
-
-"Lapseni kuunnelkoot minua", sanoi hän, "kaikki on selvitettävä tänään.
-Kalpeat metsästäjät saavat polttaa rauhanpiippua kanssamme."
-
-"Olkoon menneeksi", lausui Uskollinen Sydän.
-
-Auringon viittauksesta heimokunnan vanhimmat päälliköt kerääntyivät
-hänen ympärilleen.
-
-Ilomieli ei ollut muuttanut asentoaan. Hän oli valmis huomatessaan
-vähäisimmänkin epäilyttävän liikkeen uhraamaan vankinsa.
-
-Kun piippu oli kiertänyt lähelle erämiehiä syntyneen piirin ympäri,
-kokosi vanhus ajatuksensa. Kumarrettuaan sitten valkoihoisille hän
-puhui seuraavasti:
-
-"Soturit, kiitän Elämän Herraa siitä, että hän rakastaa meitä, meitä
-punanahkoja, ja siitä, että hän vihdoinkin tänään lähettää luoksemme
-nämä kaksi kalpeata miestä, jotka voivat aukaista meille sydämensä.
-Olkaa rohkeita, nuoret miehet, älkää antako mielenne käydä raskaiksi ja
-kartoittakaa kauas luotanne pahat aikomukset. Me pidämme sinusta,
-Uskollinen Sydän, olemme kuulleet puhuttavan inhimillisyydestäsi
-punanahkoja kohtaan. Uskomme, että sydämesi on avoinna, ja että veresi
-juoksee kirkkaana kuin aurinko. Totta on, että me intiaanit emme ole
-varsin ymmärtäväisiä, kun polttava vesi meitä hallitsee, ja että me eri
-kerroilla olemme kenties sinua loukanneet. Mutta toivomme, ettet enää
-sitä ajattele ja että, niin kauan kuin sinä ja me oleskelemme
-preiriellä, metsästelemme rinnakkain, niinkuin sellaisten soturien,
-jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan, onkin tehtävä".[1]
-
-    [1] Siltä varalta, että lukija mielellään tutustuisi comanchien
-    kieleen, esitämme tässä, miltä Auringon puhe kuului alkukielellä:
-
-    "Miigvoitsh kitshii manituu, kaigalvkii zarget uune an nishin
-    norbai nogome, shaf hyyar paishik artvuai vinnin terkushenan,
-    cavviin kitshii morgussei, an nishin norbai nogome, kavvikkar
-    indenendum. Kaigait kitshii muskovvai geosai haguarmissei
-    vaibenan matshji oati nii zargetuune saggorash artvuai vinnin
-    kaigait hapadgei kitshii morgussei an nishin norbai; kaigvotsh
-    anna boikassei nennervind mornuutsh touvatsh nii zargei deavoje
-    kii, appaijamar, kuppar bebone nepevar appiminikvi amar."
-
-Uskollinen Sydän vastasi:
-
-"Päälliköt ja muut suurten järvien comanchikansan jäsenet, joiden
-silmät ovat avoinna. Toivon, että kääntäisitte korvanne suuni sanoille.
-Elämän Herra avaa sydämeni ja panee rintani huokumaan ystävällisiä
-sanoja. Sydämeni täyttävät hellät tunteet teitä kohtaan, teidän
-naisianne kohtaan, lapsianne kohtaan, ja se, mitä nyt lausun teille,
-juontaa juurensa omista ja miehieni hellistä tunteista. En ole koskaan
-kieltänyt heimoonne kuuluvia metsästäjiä astumasta majaani preiriellä.
-Miksi siis haluatte sotaa kanssani? Miksi kiusaatte äitiäni, joka on
-vanha nainen, miksi koetatte ottaa minut hengiltä? Minua kammottaa
-vuodattaa intiaanin verta, sillä toistan sen vielä kerran, huolimatta
-onnettomuuksista, joita olette minulle aikaansaaneet, sydämeni pitää
-teistä."
-
-"Ohoo!" keskeytti Kotkanpää hänet, "veljeni puhuu hyvin, mutta haava,
-jonka hän minulle on aikaansaanut, ei ole vielä arpeutunut."
-
-"Veljeni on typerä", vastasi erämies. "Luuleeko hän minun olevan niin
-taitamattoman, etten olisi osannut häntä tappaa, jos se olisi ollut
-aikomukseni? Tahdon teille osoittaa, mihin pystyn, ja mitä on
-käsitettävä soturin rohkeudella. Minun tarvitsee vain viitata, ja tämä
-nainen ja lapsi eivät enää elä."
-
-"Se on totta", myönsi Ilomieli.
-
-Väristys kulki läsnä olevien selkää pitkin, ja Kotkanpää tunsi kylmän
-hien tihkuvan ohimoistaan.
-
-Uskollinen Sydän oli hetken aikaa vaiti ja suuntasi intiaaneihin
-selittämättömän katseen. Sitten hän kohautti halveksivasti olkapäitään,
-heitti aseensa jalkojensa juureen, pani kädet ristiin leveälle
-rinnalleen ja kääntyi kanadalaisen puoleen.
-
-"Ilomieli", sanoi hän tyynellä ja terävällä äänellä, "päästä vapaaksi
-nuo kaksi olentoa."
-
-"Mitä ajattelet?" huudahti erämies ällistyneenä, "sehän olisi
-kuolemantuomiosi!"
-
-"Sen tiedän."
-
-"No?"
-
-"Pyydän sinua sittenkin sen tekemään."
-
-Kanadalainen ei vastannut, vaan alkoi vihellellä hampaittensa välitse.
-Vetäen esille puukkonsa hän yhdellä iskulla leikkasi poikki köydet,
-joilla hänen vankinsa olivat sidotut. Nämä pakenivat hypähtäen kuin
-jaguarit ja kätkeytyivät ilosta ulvoen kiireesti ystäviensä joukkoon.
-Sitten Ilomieli pani veitsensä tuppeen vyölleen, heitti aseensa pois,
-laskeutui hevosensa selästä ja asettui päättäväisesti Uskollisen
-Sydämen viereen.
-
-"Mitä teet?" huudahti viimemainittu, "pelastaudu, ystäväni!"
-
-"Minäkö pelastautuisin, miksi sen tekisin?" vastasi kanadalainen
-huolettomasti. "Hitto vieköön, en. Koska kuitenkin joskus on kuoltava,
-niin kuolen yhtä hyvin tänään kuin myöhemmin. Kenties en enää saisikaan
-näin sopivaa tilaisuutta."
-
-Molemmat miehet puristivat toistensa kättä innostuneesti.
-
-"Päälliköt", lausui Uskollinen Sydän tyynesti kääntyen intiaanien
-puoleen, "nyt olemme vallassanne, tehkää niinkuin parhaaksi näette."
-
-Comanchit katsoivat toisiaan hetken aikaa hämmästyneinä. Näiden miesten
-stoalainen kieltäytyminen, he kun toisen rohkean toiminnan avulla
-olisivat voineet ei ainoastaan päästä pakoon, vaan myöskin sanella
-heille ehdot, mutta nyt, käyttämättä hyväkseen tätä suunnatonta etua,
-heittivät pois aseensa ja antautuivat heidän käsiinsä, näytti menevän
-yli sankaruuden rajojen, jota heidän heimossaan pidettiin kunniassa.
-
-Syntyi jokseenkin kauan kestävä hiljaisuus, jonka aikana olisi voinut
-kuulla sydämien sykkivän näiden pronssinkovien miesten rinnoissa, jotka
-alkuperäisestä kasvatuksestaan huolimatta, varsinkin mitä tulee
-tunteisiin, ovat kehittyneempiä kuin saattaisi luulla ymmärtämään
-kaikkia todellisia tunteita ja pitämään arvossa todella jaloja tekoja.
-
-Epäröityään muutaman hetken Kotkanpää vihdoin heitti luotaan aseensa ja
-lähestyen metsästäjiä lausui heille liikuttuneella äänellä, joka ei
-sopinut näennäisesti levolliseen ja välinpitämättömään ulkomuotoon:
-
-"On totta, kalpeakasvoiset soturit, että olette ylevämielisiä, mikä
-lieventää meille lausumianne sanoja, ja että me kaikki ymmärrämme
-teitä. Tiedämme myös, että totuus on aukaissut huulenne. Meidän
-intiaanien, joilla ei ole valkoihoisten järkeä, on sangen vaikea, usein
-itsekään sitä tahtomatta, olla tekemättä moitittavia tekoja, mutta me
-toivomme, että Uskollinen Sydän ottaa pois kuoren sydämensä ympäriltä,
-niin että se on kirkas kuin meidän, ja että vihankauna väliltämme
-haudattaisiin niin syvälle, että pojanpoikiemme pojanpojatkaan eivät
-voisi edes tuhannen auringon valossa sitä löytää."
-
-Ja laskien molemmat kätensä erämiehen olkapäille hän suuteli hänen
-silmiänsä ja lisäsi:
-
-"Olkoon Uskollinen Sydän veljeni!"
-
-"Olkoon niin!" lausui erämies tyytyväisenä tähän päätökseen;
-"tästälähin olen yhtä suuressa määrässä comanchien ystävä kuin olen
-heitä tähän asti epäillyt."
-
-Intiaanipäälliköt tungeksivat uusien ystäviensä ympärillä, joille he
-osoittivat alkuperäisille luonteille ominaisen tavan mukaan suurta
-mieltymystä ja kunnioitusta.
-
-Molemmat erämiehet olivat jo kauan olleet tunnettuja Käärmeen heimon
-keskuudessa, ja heidän maineensa oli ollut suuri. Sangen usein
-leiritulien ympärillä istuttaessa olivat kertomukset heidän urotöistään
-herättäneet ihailua nuorissa miehissä, joille vanhat soturit niitä
-kertoilivat.
-
-Sovinto Uskollisen Sydämen ja Kotkanpään välillä oli ollut vilpitön.
-Jäljellä oli enää vain heikko muisto heidän entisestä vihastaan.
-
-Valkoisen metsästäjän jalomielisyys oli voittanut punanahan raivon!
-
-Nämä kaksi keskustelivat rauhallisesti istuen pöydän ympärillä eräässä
-majassa, kun äkkiä kuului kovaa huutoa ja muuan intiaani syöksyi
-leiriin kauhun kuvastuessa hänen hämmästyneitä kasvoiltaan.
-
-Tungeksittiin miehen ympärillä, jotta kuultaisiin uutisia, mutta
-intiaani, joka oli huomannut Kotkanpään, lähestyi tätä.
-
-"Mikä hätänä?" tiedusteli päällikkö.
-
-Intiaani suuntasi julman katseen Uskolliseen Sydämeen ja Ilomieleen,
-jotka eivät voineet paremmin kuin muutkaan aavistaa, mistä tällainen
-raivo johtui.
-
-"Varokaa päästämästä karkuun näitä kalpeakasvoisia miehiä. Meitä on
-petetty", sanoi hän katkonaisella ja hengästyneellä äänellä, hän kun
-oli tullut kiivaasti juosten.
-
-"Selittäköön veljeni tarkemmin, mitä hän tietää", käski Kotkanpää.
-
-"Kaikki valkoihoiset erämiehet, _lännen pitkät puukot_, ovat
-kokoontuneet. Heitä on lähes sata miestä käsittävä partiokunta ja he
-etenevät piirittäen leiriä joka puolelta yhtaikaa."
-
-"Oletko varma siitä, että nämä partiomiehet tulevat vihollisina?" kysyi
-päällikkö vielä.
-
-"Miten sitten muuten?" vastasi intiaanisoturi, "he ryömivät kuin
-käärmeet korkeassa ruohossa pitäen kivääriä edessään ja nylkypuukkoa
-hampaissaan. Päällikkö, meidät on petetty, nämä kaksi miestä ovat
-tunkeutuneet keskuuteemme tuudittaakseen uneen valppautemme."
-
-Kotkanpää ja Uskollinen Sydän hymyilivät selittämättömästi. Muille kuin
-heille tämä oli arvoitus.
-
-Comanchipäällikkö kääntyi intiaanin puoleen.
-
-"Näitkö, kuka käveli erämiesten etunenässä?" kysyi hän.
-
-"Kyllä, näin hänet."
-
-"Ja hän oli _Amik_ -- Musta Hirvi, -- Uskollisen Sydämen ensimmäinen
-pyydyksien hoitaja, eikö niin?"
-
-"Niin, kukas muu siinä olisi voinut olla?"
-
-"Hyvä, saat poistua", sanoi päällikkö viitaten päällään. Sitten hän
-kääntyi erämiehen puoleen ja kysyi häneltä:
-
-"Mitä on tehtävä?"
-
-"Ei mitään", vastasi Uskollinen Sydän, "asia koskee minua. Antakoon
-veljeni minun yksin toimia."
-
-"Veljeni on käskijäni."
-
-"Menen erämiehiä vastaan. Pitäköön Kotkanpää siihen asti, kunnes
-palaan, nuoret soturinsa leirissään."
-
-"Se tapahtuu."
-
-Uskollinen Sydän heitti kiväärin olalleen, puristi Ilomielen kättä,
-hymyili comanchipäällikölle ja suuntasi kulkunsa metsään varmoin ja
-rauhallisin askelin, mikä oli hänelle ominaista. Hän katosi pian puiden
-sekaan.
-
-"Hm!" lausui Ilomieli sytyttäen intiaanipiippunsa ja kääntyen
-Kotkanpään puoleen, "huomaat, päällikkö, että tässä maailmassa ei aina
-ole tyhmää antautua sydämensä johdettavaksi."
-
-Ja rajattoman tyytyväisenä tähän filosofiseen ajatelmaansa, joka
-hänestä tuntui varsin hyvin sopivan tilanteeseen, kanadalainen puhalsi
-sakean savupilven.
-
-Päällikön käskystä kutsuttiin leiriin takaisin kaikki sen ympärille
-hajoitetut vahdit.
-
-Intiaanit odottivat kärsimättöminä, mikä olisi seurauksena
-toimenpiteistä, joihin Uskollinen Sydän oli ryhtynyt.
-
-
-
-
-II
-
-Preirierosvot
-
-
-Oli ilta. Oltiin paikalla, josta oli suunnilleen yhtä pitkä matka
-meksikolaisten kuin comanchien leirille.
-
-Kahden mäen välillä, matalan syvänteen kätkössä, istui kokoontuneina
-nelisenkymmentä miestä useiden nuotioiden ympärillä, jotka olivat siten
-sovitetut, etteivät tulenloimot voineet ilmaista heidän olevan siellä.
-
-Outo näky, jonka tarjosi tämä joukko, siinä kun oli synkännäköisiä,
-villikatseisia, vaatetukseltaan likaisia ja omituisen näköisiä
-seikkailijoita, muodosti taulun, joka olisi ansainnut päästä Callotin
-satiirisen piirustimen aiheeksi tai Salvator Rosan siveltimen
-kuvattavaksi.
-
-Nämä miehet, joiden joukossa oli mitä erilaatuisimpia yksilöitä
-edustaen kaikkia kansallisuuksia vanhasta ja uudesta maailmasta,
-venäläisestä kiinalaiseen asti, olivat niin täydellinen kokoelma
-roistoja kuin kuvitella saattaa. He olivat ryösteleviä lurjuksia, jotka
-eivät kuunnelleet lakia eikä omaatuntoa, joilla ei ollut kotia eikä
-kontua. He olivat todellista sivistyksen pohjasakkaa, jo pienestä
-pitäen joutuneet harhateille, myöhemmin pakosta etsien itselleen
-turvapaikan lännen preirieiden sydänseuduilta. Näillä autioilla
-paikoilla he olivat itsenäisenä rosvojoukkona taistellen milloin
-metsästäjiä, milloin intiaaneja vastaan ja vieden toinen toisestaan
-voiton julmuudessa ja konnantöissä.
-
-Nämä miehet olivat sanalla sanoen niitä, joita on alettu nimittää
-_preirierosvoiksi_.
-
-Nimitys sopii heille joka suhteessa hyvin, koska he, valtamerellä
-asuvien virkaveljiensä tavalla, jotka ryöstävät millä lipulla hyvänsä
-varustettuja laivoja tai ainakin halveksien kohtelevat niitä,
-hyökkäävät kaikkien matkustajien kimppuun, jotka uskaltavat yksin
-matkustaa preirien halki, ahdistavat karavaaneja ja ryöstävät ne, ja
-kun kaikki muu saalis pääsee heiltä karkuun, asettuvat he viekkaasti
-väijyksiin korkeaan ruohoon tähystelläkseen intiaaneja ja murhatakseen
-näitä saadakseen nostaa palkkion, jonka Yhdysvaltojen _isällinen_
-hallitus suorittaa jokaisesta alkuasukkaan päänahasta aivan samaan
-tapaan kuin Ranskassa maksetaan palkkio sudenpäästä.
-
-Tätä joukkoa johti kapteeni Uaktehno, "Tappaja", jonka jo aikaisemmin
-esittelimme.
-
-Roistojen keskuudessa vallitsi levottomuus, joka oli merkkinä jostakin
-aiotusta salaperäisestä retkestä.
-
-Muutamat puhdistivat ja korjailivat aseitaan, toiset parsivat pukujaan,
-muutamat polttelivat tupakkaa ja joivat mezcalia, toiset taas nukkuivat
-kietoutuneina risaisiin viittoihinsa.
-
-Hevoset, jotka kaikki olivat satuloidut ja lähtövalmiit, olivat sidotut
-kiinni muutamiin seipäisiin.
-
-Määrättyjen välimatkojen päässä seisoi vahteja nojaten pitkiin
-karbineihinsa vaiteliaina ja liikkumattomina kuin pronssipatsaat
-valvoen kaikkien turvallisuutta.
-
-Vähitellen loivat sammuvista leirivalkeista lähtevät, raukenevat
-valopatsaat tauluun punertavia säteitä, jotka tekivät preirierosvot yhä
-villimmän näköisiksi.
-
-Kapteeni näytti olevan sangen levoton. Hän käveli pitkin askelin
-alaistensa parissa, polkien raivokkaasti maata jalallaan ja pysähtyen
-aika ajoin kuuntelemaan preirieltä tulevia ääniä.
-
-Yö muuttui yhä synkemmäksi. Kuu oli hävinnyt, tuuli suhisi kolkosti
-kummuilla. Preirierosvot olivat kaikki, yksi toisensa perään, lopulta
-vaipuneet uneen.
-
-Ainoastaan kapteeni oli vielä valveilla.
-
-Äkkiä hän luuli kaukaa kuulleensa laukauksen. Hetkinen vielä, ja
-kaikkialla oli jälleen hiljaista.
-
-"Mitä tämä merkitsee?" mutisi kapteeni raivostuneena; "ovatko ne
-houkkiot antaneet yllättää itsensä?"
-
-Sitten hän, kietoutuen huolellisesti viittaansa, suuntasi kulkunsa
-kiireesti sinne päin, mistä laukaus oli kuulunut.
-
-Synkkä pimeys vallitsi, ja huolimatta paikallistuntemuksestaan
-kapteenin oli sangen vaikea kulkea pensaitten ja tiheikköjen lävitse,
-jotka joka askeleella sulkivat häneltä tien. Useita kertoja hänen oli
-pakko pysähtyä ja tutkia paikkoja voidakseen taas jatkaa matkaansa
-entiseen suuntaan, jolta hänen vähän väliä oli käännyttävä syrjään, kun
-kalliopaadet ja tiheiköt, jotka olivat hänen tiellään, pakoittivat
-hänen tekemään kierroksia.
-
-Kerran näin pysähtyessään hän luuli kuulevansa aivan läheltä lehtien ja
-oksien rapinaa, aivan kuin joku ihminen tai peto kiireesti juoksisi
-näreikössä.
-
-Kapteeni vetäytyi jättiläismäisen mahonkipuun rungon taakse, ottaen
-esille pistoolinsa, jotka hän viritti ollakseen valmis kaiken varalta.
-Ojentaen päänsä eteenpäin hän kuunteli.
-
-Kaikki oli hiljaa hänen ympärillään. Oli tultu siihen salaperäiseen
-yönhetkeen, jolloin luonto näyttää nukkuvan ja kaikki erämaan
-tuntemattomat äänet hiljenevät, niin että, kuten intiaanit lausuvat,
-_kuuluu vain äänettömyys_.
-
-"Olen erehtynyt", lausui preirierosvo itsekseen ja taas liikahti
-ryhtyäkseen jatkamaan matkaansa. Samassa ääni kuului uudelleen entistä
-selvemmin ja lähempää, ja sitä seurasi melkein heti senjälkeen
-pidätetty huokaus.
-
-"Niin totta kuin Jumala elää!" sanoi kapteeni, "tämä alkaa olla
-mielenkiintoista. Otanpa siitä selvän."
-
-Käveltyään hetken ajan kiireesti hän huomasi melkein näkymättömissä
-olevan ihmisvarjon hiipivän pimeässä jonkun askeleen päässä hänestä.
-Olio, kuka hän sitten lienee ollutkin, näytti kävelevän vaivaloisesti,
-hoippui joka askeleella, pysähtyi vähän väliä kuin kootakseen voimia.
-Aika ajoin hän päästi kuuluville hillityn valituksen. Kapteeni
-heittäytyi hänen eteensä sulkien häneltä tien.
-
-Kun tuntematon huomasi hänet, kiljahti hän kauhusta, lankesi polvilleen
-ja mutisi pelosta katkonaisella äänellä:
-
-"Armoa! Armoa! Älkää tappako minua!"
-
-"Kappas vaan!" huudahti kapteeni hämmästyneenä, "sehän on Lörppö! Kuka
-riivattu on häntä näin huonosti kohdellut?"
-
-Ja hän kumartui tämän puoleen. Mies oli todellakin opas. Hän oli
-pyörtynyt.
-
-"Hitto vieköön tuon tolvanan!" mutisi kapteeni halveksivasti; "miten
-voisin häntä nyt kuulustella?"
-
-Mutta rosvo oli neuvokas mies. Hän työnsi pistoolit takaisin vyöhönsä
-ja tarttuen haavoittuneeseen heitti hänet olkapäilleen.
-
-Kantaen taakkaansa, joka ei millään tavalla näyttänyt haittaavan hänen
-kulkuaan, hän lähti kiireesti palaamaan samaa tietä, jota oli
-tullutkin, ja saapui leiriinsä.
-
-Hän laski oppaan puoleksi sammuneen rovion luo, johon heitti muutaman
-sylyksellisen kuivia puita saadakseen sen jälleen palamaan. Pian hän
-saattoi kirkkaassa valossa tarkastaa miestä, joka virui tainnuksissa
-hänen jalkojensa juuressa.
-
-Lörpön kasvot olivat kalmankalpeat, kylmä hiki valui hänen ohimoiltaan,
-ja verta virtasi runsaasti haavasta, joka hänellä oli rinnassa.
-
-"_Cascaras_!" mutisi kapteeni, "kas siinä on miesparka ammuttu pahasti
-pilalle. Kunhan hän vain ennen lähtöään voisi minulle ilmoittaa, ketkä
-ovat hänet tuollaiseen tilaan saattaneet ja mitä Kennedylle on
-tapahtunut!"
-
-Samoin kuin kaikilla metsänkävijöillä, oli kapteenillakin hieman
-lääkitsemistaitoa. Hänen oli helppo hoitaa tuliaseen tuottamaa haavaa.
-
-Sen huolenpidon vuoksi, jota hän osoitti haavoittuneelle, ei kestänyt
-kauan, ennenkuin tämä tuli tajuihinsa. Hän huokasi syvään, avasi hurjat
-silmänsä ja voimatta jokseenkin pitkään aikaan lausua sanaakaan hänen
-kuitenkin onnistui, ensin moniaan kerran tuloksetta yritettyään,
-kapteenin tukemana nousta istumaan. Kohottaen sitten päätään hän lausui
-surullisella, matalalla ja katkonaisella äänellä:
-
-"Kaikki on hukassa, kapteeni! Kepposemme ei ole onnistunut."
-
-"Tuhat tulimmaista!..." kiljui rosvo raivokkaasti polkien jalkaansa,
-"miten on asia voinut käydä niin hullusti?"
-
-"Nuori tyttö on paholainen!" jatkoi opas sähisevän hengityksen ja yhä
-heikommaksi käyvän äänen osoittaessa, että hän voi elää enää vain
-muutamia hetkiä.
-
-"Jos voit", lausui kapteeni ymmärtämättä lainkaan haavoittuneen
-huudahdusta, "niin sano minulle, miten kaikki tapahtui ja mikä on
-murhaajasi nimi, niin että voin kostaa puolestasi."
-
-Kaamea hymy levisi oppaan sinertäville huulille.
-
-"Murhaajan nimikö?" kysyi hän ivallisesti.
-
-"Niin."
-
-"Se on doña Luz."
-
-"Doña Luz!" huudahti kapteeni hypäten hämmästyneenä pystyyn,
-"mahdotonta!"
-
-"Kuulkaa", jatkoi opas, "hetkeni ovat luetut, pian heitän henkeni.
-Minun asemassani oleva mies ei valehtele. Antakaa minun puhua älkääkä
-keskeyttäkö. En tiedä, ehdinkö sanoa teille kaikki, ennekuin menen
-tekemään tiliä Hänelle, joka tietää kaikki."
-
-"Puhu", lausui kapteeni.
-
-Ja kun haavoittuneen ääni tuli yhä heikommaksi, polvistui hän tämän
-viereen, ettei menettäisi sanaakaan.
-
-"Antakaa minulle viinaa."
-
-"Olet mieletön, viinahan tappaisi sinut."
-
-Haavoittunut ravisti päätään.
-
-"Se antaa minulle voimaa, jota välttämättä tarvitsen, jotta voisitte
-kuulla kaikki, mitä minulla on sanottavana. Enkö jo olekin
-puolikuollut?"
-
-"Olet oikeassa!" mutisi kapteeni.
-
-"Älkää siis epäilkö", jatkoi haavoittunut, kun hän oli kuullut tämän,
-"nyt on kiire, minulla on tärkeitä asioita teille ilmoitettavana."
-
-"Olkoon menneeksi siis!" kuiskasi rosvo hetken arveltuaan, ja ottaen
-esille taskumattinsa ojensi sen oppaan huulille.
-
-Viimemainittu joi ahneesti ja jokseenkin kauan. Kuumeinen puna kohosi
-hänen poskipäilleen, melkein sammuneet silmät alkoivat kiiltää, ja
-niistä loisti eloisa tuli.
-
-"Älkää enää keskeyttäkö minua", sanoi hän varmalla ja jokseenkin
-kovalla äänellä, "heti kun huomaatte minun heikontuvan, antakaa minun
-juoda, ehkä silloin ehdin kertoa teille kaikki."
-
-Kapteeni viittasi hänelle merkiksi, että hän noudattaisi hänen
-toivomustaan, ja Lörppö alkoi puhua.
-
-Hänen kertomuksensa kesti kauan, sillä häntä ahdistivat moniaat
-heikkoudenkohtaukset. Kun hän oli lopettanut kertomuksensa, lisäsi hän:
-
-"Huomaatte, että nainen on, kuten jo kerran teille sanoin, paholainen.
-Hän on surmannut Kennedyn ja minut. Luopukaa yrittämästä saada häntä
-käsiinne, kapteeni, hän on liian vaikeasti saavutettava otus. Ette saa
-häntä koskaan haltuunne."
-
-"Hyvä!" lausui kapteeni rypistäen kulmakarvojaan, "kuvitteletko, että
-siis hylkäisin suunnitelman?"
-
-"No, onnea vain siis!" mutisi opas, "mitä minuun tulee, niin olen
-toimittanut asiani, tilini ovat selvät... Hyvästi, kapteeni", lisäsi
-hän kummallisesti hymyillen, "matkustan kaikkien paholaisten luo,
-siellä kyllä tapaamme toisemme!..."
-
-Hän kaatui selälleen.
-
-Kapteeni aikoi nostaa hänet takaisin istumaan, mutta hän oli jo
-kuollut.
-
-"Hauskaa matkaa!" mutisi hän huolettomasti.
-
-Hän nosti ruumiin olkapäilleen, kantaen sen näreikköön, jonka keskelle
-kaivoi kuopan, ja laski ruumiin sinne. Suoritettuaan tämän työn
-muutamassa minuutissa hän palasi leirivalkean ääreen, kietoutui
-viittaansa, laskeutui pitkälleen maahan ja nukahti lausuttuaan
-itsekseen:
-
-"Parin tunnin perästä koittaa päivä, silloin saamme nähdä, mitä on
-tehtävä."
-
-Rosvot eivät nukkuneet pitkään. Auringon noustessa olivat kaikki
-rosvoleirissä liikkeellä. Jokainen laittausi lähtövalmiiksi.
-
-Kaukana siitä, että olisi luopunut suunnitelmastaan, kapteeni oli
-päinvastoin päättänyt panna sen pikaisesti toimeen antamatta
-meksikolaisille aikaa etsiä apua preiriellä oleskelevilta
-valkoihoisilta metsästäjiltä, jotka olisivat tehneet onnistumisen
-hänelle epävarmaksi.
-
-Heti kun oli varma siitä, että hänen antamansa käskyt oli oikein
-ymmärretty, antoi kapteeni lähtömerkin. Joukko lähti marssimaan
-intiaanien tavalla, mikä merkitsee sitä, että he sananmukaisesti
-käänsivät selkänsä sinne, minne heidän oli kuljettava.
-
-Saavuttuaan näin eräälle paikalle, joka näytti tarjoavan heille
-haluamansa turvallisuustakeet, preirierosvot astuivat maahan ratsujensa
-selästä. Hevoset jätettiin muutamien määrättyjen miesten haltuun, ja
-rosvot alkoivat lipua maata pitkin kuin jono käärmeitä ja hyppiä
-luikertelevalta oksalta toiselle, puulta puulle, ja niin he etenivät
-noudattaen varokeinoja, joita yllätyksissä käytetään, kohti
-meksikolaisten leiriä.
-
-
-
-
-III
-
-Uhraus
-
-
-Kuten olemme kertoneet eräässä edellisessä luvussa, oli tohtori
-lähtenyt meksikolaisten leiristä viemään doña Luzin ilmoitusta Mustalle
-Hirvelle.
-
-Niinkuin kaikki oppineet, joiden nimen päätteenä on _us_, oli tohtori
-hyvin hajamielinen, ollen kuitenkin maailman hyväätarkoittavin mies.
-
-Aluksi hän virkaveljiensä tavoin vaivasi päätään yrittäen keksiä niiden
-sanojen merkitystä, jotka hänen tuli lausua erämiehelle.
-
-Hän ei voinut ymmärtää, mitä apua puolivillistä miehestä, joka asui
-yksinään preiriellä ja kulutti aikaansa metsästämällä ja pyydyksiä
-asettelemalla, saattoi olla hänen ystävilleen.
-
-Kun hän niin äkkiä oli suostunut toimittamaan tämän tehtävän, oli
-siihen ollut ainoana syynä lämmin ystävyydentunne kenraalin
-sisarentytärtä kohtaan. Vaikka hän ei odottanutkaan sen johtavan
-mihinkään suotuisaan tulokseen, oli hän kuitenkin, kuten olemme
-kertoneet, päättäväisesti lähtenyt matkaan, koska muka tietoisuus hänen
-lähdöstään tyynnyttäisi nuorta tyttöä. Lyhyesti sanoen, hän oli
-pikemmin tahtonut tyydyttää "sairasta" kuin tehdä jotakin hyödyllistä.
-
-Ollessaan varma siitä, että hänelle annettu tehtävä oli hyödytön, hän
-ei viitsinyt täyttä vauhtia ratsastaa Mustan Hirven _toldolle_, kuten
-hänen olisi pitänyt, vaan astui alas hevosensa selästä, piti kädessään
-suitsia ja alkoi etsiä lääkeyrttejä, johon puuhaan hän pian niin
-syventyi, että täydelleen unohti doña Luzin varoitukset ja sen, miksi
-oli lähtenyt leiristä.
-
-Aika kului kuitenkin, päivä oli jo siirtynyt yli puolivälin, ja
-tohtoria, jonka jo aikoja sitten olisi pitänyt palata, ei kuulunut.
-
-Meksikolaisten leirissä vallitsi todellinen levottomuus.
-
-Kenraali ja kapteeni olivat järjestäneet kaikki kuntoon vakavaa
-puolustusta varten hyökkäyksen varalta.
-
-Ei mikään näyttänyt kuitenkaan heitä uhkaavan.
-
-Mitä suurin rauha vallitsi edelleen ympäristössä. Meksikolaiset olivat
-jo vähällä luulla väärän hälytyksen tapahtuneen.
-
-Doña Luz yksin tunsi levottomuutensa kasvavan hetki hetkeltä. Katse
-suunnattuna tasangolle hän turhaan tähyili sille taholle, mistä hänen
-viestinviejänsä piti palata.
-
-Äkkiä hän oli huomaavinaan, että preiriellä kasvava korkea ruoho oli
-aaltomaisessa liikkeessä, joka ei ollut sille ominainen.
-
-Ei tosiaankaan käynyt tuulenhenkäyksiä. Painostava kuumuus vallitsi
-preiriellä, puiden lehdet, jotka auringonsäteet olivat polttaneet
-ruskeiksi, olivat liikkumattomat, ja ainoastaan korkea ruoho, joka
-liikkui hiljaa ja salaperäisesti, heilui yhä itsestään.
-
-Ja mikä merkillisintä: tämän melkein huomaamaton liikehtiminen, jonka
-vain erikoisen tarkasti katsoen saattoi huomata, ei ollut yleinen, vaan
-päinvastoin säännöllisesti jatkuva, läheten vähitellen leiriä
-tasaisesti, niin että saattoi arvata siinä piilevän niin sanoaksemme
-suunnitellun sysäyksen. Sitä mukaan kun se näet siirtyi leiriä
-lähempänä olevaan ruohoon, hiljeni se etäämpänä, ja lopulta se siellä
-lakkasi.
-
-Vallituksille asetetut vahdit eivät tienneet, mikä oli syynä tähän
-ruohon heilumiseen, jota he eivät ymmärtäneet lainkaan.
-
-Kokeneena sotilaana kenraali päätti ottaa siitä selvän, voidakseen sen
-mukaan toimia. Vaikka hän ei itse ollut koskaan joutunut kosketuksiin
-intiaanien kanssa, oli hän kuitenkin siksi paljon kuullut puhuttavan
-heidän taistelutavoistaan, että heti otaksui tässä piilevän jonkun
-konnankoukun.
-
-Tahtomatta jättää leiriä puolustajia vaille, joita se tarvitsi, hän
-päätti itse antautua seikkailuun ja lähteä vakoiluretkelle.
-
-Sillä hetkellä, jolloin hänen juuri piti mennä leirin suojavarusteiden
-yli, pysäytti kapteeni Aguilar hänet laskien kunnioittavasti kätensä
-hänen olalleen.
-
-"Mitä tahdotte, ystäväni?" kysyi kenraali häneltä vetäytyen takaisin.
-
-"Luvallanne rohkenen kääntyä puoleenne tehden erään kysymyksen, herra
-kenraali", vastasi nuori mies.
-
-"Tehkää se."
-
-"Aiotteko lähteä leiristä?"
-
-"Aion."
-
-"Lähteäksenne tietysti vakoiluretkelle?"
-
-"Lähteäkseni vakoiluretkelle, aivan niin."
-
-"Se tehtävä kuuluu minulle."
-
-"Miksi niin?" kysyi kenraali hämmästyneenä.
-
-"Sehän on luonnollista, herra kenraali, olenhan vain alhainen
-upseeriparka, joka saan kaikesta kiittää teitä."
-
-"Entä sitten?"
-
-"Vaara, johon antautuisin, jos siinä vaaraa on, ei lainkaan saattaisi
-epävarmaksi retkikunnan menestystä, kun sensijaan..."
-
-"Kun sensijaan?"
-
-"Jos teidät surmataan?"
-
-Kenraali hätkähti.
-
-"Täytyy ottaa kaikki lukuun", jatkoi kapteeni, "kun on tekemisissä
-sellaisten vastustajien kanssa, jotka meitä nyt uhkaavat."
-
-"Aivan niin, entä sitten?"
-
-"No niin retkikunta joutuisi harhateille, eikä yksikään meistä näkisi
-enää sivistysmaita. Te olette pää, me muut olemme vain käsivarret,
-teidän on siis jäätävä leiriin."
-
-Kenraali mietti hetken. Sitten hän puristaen sydämellisesti nuoren
-miehen kättä lausui:
-
-"Kiitos, mutta minun on itseni nähtävä, kuka meitä vastaan vehkeilee.
-Tilanne on liian vakava voidakseni luottaa edes teihin."
-
-"Teidän täytyy jäädä, kenraali", intti kapteeni, "se teidän on tehtävä
-ei ainoastaan meidän kaikkien tähtemme, vaan ennen kaikkea
-sisarentyttärenne, tuon viattoman ja hennon olennon vuoksi, joka, jos
-teille tapahtuisi joku onnettomuus jäisi yksin ja hyljättynä keskelle
-julmia kansanheimoja vailla huoltajaa ja turvaa. Mitä minun henkeeni
-tulee, niin sillä ei ole niin väliä, sillä olenhan koditon lapsiraukka,
-joka kaikesta saan kiittää teidän hyväntahtoisuuttanne. Nyt on tullut
-hetki osoittaakseni kiitollisuuttani, antakaa minun siis suorittaa
-velkani."
-
-"Mutta --" aikoi kenraali sanoa.
-
-"Tiedätte", jatkoi nuori mies innostuen, "että jos voisin korvata
-teidät doña Luzin huoltajana, suostuisin siihen mielelläni, mutta vielä
-olen liian nuori näytelläkseni niin jaloa osaa. Kuulkaa siis, kenraali,
-sallikaa minun mennä sijastanne, se tehtävä kuuluu minulle."
-
-Puoliväkisin hän sai vanhan upseerin peruuttamaan aikeensa, kiirehti
-suojavarustuksille, hyppäsi yhdellä loikkauksella niiden yli ja poistui
-kiireisin askelin viitattuaan vielä kerran hyvästiksi.
-
-Kenraali seurasi häntä katseillaan niin kauan kuin voi hänet eroittaa.
-Sitten hän siveli kädellään otsaansa mutisten:
-
-"Kunnon poika, mainio luonne!"
-
-"Eikö totta, eno?" vastasi hänelle doña Luz saavuttuaan paikalle
-huomaamatta.
-
-"Olitko sinä täällä, lapsi kulta?" lausui kenraali hymyillen ja siten
-turhaan koettaen näyttää iloiselta.
-
-"Kyllä, eno hyvä, kuulin kaikki."
-
-"Hyvä, pikku rakkaani", sai kenraali vaivoin sanotuksi, "mutta nyt ei
-ole liikutuksille aikaa, minun on ajateltava turvallisuuttasi. Älä ole
-täällä pitempään. Tule kanssani, sillä täällä voisi intiaanin kuula
-liian helposti sinut tavoittaa."
-
-Tarttuen tytön käteen hän talutti tämän lempeästi teltalle asti.
-
-Saatuaan hänet astumaan telttaan sisään hän suuteli häntä otsalle,
-varoitti häntä enää tulemasta ulos ja palasi suojavarustuksille, mistä
-alkoi mitä huolellisimmin tarkata, mitä tasangolla tapahtui, mielessään
-koko ajan laskien, kuinka pitkä aika oli kulunut kapteenin lähdöstä, ja
-ihmetellen, ettei hän vielä näkynyt palaavan.
-
-"Hän lienee joutunut intiaanien käsiin", puheli hän, "ja kenties he jo
-ovat hänet tappaneet!"
-
-Kapteeni Aguilar oli pelkäämätön sotilas, joka oli karaistunut Meksikon
-lakkaamattomissa sodissa ja osasi yhdistää rohkeuden varovaisuuteen.
-
-Päästyään jonkun matkan päähän leiristä hän heittäytyi vatsalleen
-maahan ja ryömi eräälle kalliolle, joka täydellisesti sopi hänelle
-vaanimispaikaksi.
-
-Kaikki näytti rauhalliselta hänen ympärillään. Mikään ei saattanut
-häntä epäilemään, että vihollinen lähestyi. Jokseenkin pitkän ajan
-perästä, kun hän oli tutkinut aluetta, hän valmistautui palaamaan
-leiriin viedäkseen sinne sanoman, että kenraali oli erehtynyt, ettei
-ollut mikään vaara uhkaamassa, kun äkkiä aivan läheltä häntä joku
-olento lähti kiivaasti juoksemaan.
-
-"Oh! Oh!" mutisi nuori mies, "olisikohan täällä sentään jotakin?
-Katsokaammehan hiukan."
-
-Lähtien siis kalliolta hän astui varovasti pari askelta eteenpäin
-ottaakseen varman selon, oliko hänen pelkoonsa todellista aihetta.
-Ruoho alkoi liikkua rajusti, kymmenkunta miestä nousi äkkiä hänen
-ympärillään ja saarsi hänet ennenkuin hän ehti puolustautua tai palata
-turvapaikkaansa, josta oli niin varomatta lähtenyt.
-
-"Tulitte ainakin sopivaan aikaan", sanoi hän ylenkatseellisen
-kylmäverisesti, "nyt ainakin tiedän, keiden kanssa olen tekemisissä."
-
-"Antautukaa!" kiljui muuan hänen ympärillään tungeksivista miehistä.
-
-"Olkoon menneeksi!" vastasi Aguilar ivallisesti hymyillen, "mutta te
-olette typeriä, sillä minut on ensin kunnollisesti tapettava, ennenkuin
-minut voi vangita."
-
-"No sitten teidät tapetaan, kaunis keikari", vastasi ensinmainittu
-puhuja röyhkeästi.
-
-"Sen otan lukuun", lausui kapteeni, "ja puolustaudun. Se synnyttää
-hälinää, ystäväni kuulevat sen, yllätyksenne ei onnistu, ja sitä juuri
-haluankin."
-
-Hän lausui nämä sanat niin rauhallisesti, että se pani preirierosvot
-miettimään. Nämä miehet kuuluivat kapteeni Uaktehnon joukkoon. Hän
-itsekin oli mukana.
-
-"Niin", vastasi roistojen päällikkö virnistellen, "aikomuksenne on
-hyvä, mutta teidät voi, ikävä kyllä, surmata ilman meluakin, ja silloin
-suunnitelmanne on mennyt karille."
-
-"Pyh! Kuka sen tietää!" sanoi nuori mies.
-
-Ennenkuin preirierosvot saattoivat arvatakaan, teki hän huikean hypyn
-taaksepäin, kaatoi maahan kaksi miestä ja alkoi tavattoman nopeasti
-juosta leirille päin.
-
-Ensi hämmästyksestä toinnuttuaan roistot syöksyivät häntä seuraamaan.
-
-Tätä pikajuoksukilpailua kesti verrattain kauan rosvojen kykenemättä
-huomattavasti lyhentämään heidän ja pakenijan välistä matkaa. Ajaen yhä
-häntä takaa he koettivat välttää, etteivät meksikolaisten vahdit, jotka
-he halusivat yllättää, saisi nähdä heitä, ja siksi heidän oli pakko
-tehdä liikkuessaan kierroksia, jotka tietysti hidastuttivat heidän
-kulkuaan.
-
-Kapteeni oli saapunut äänenkantaman päähän tovereistaan. Hän katsahti
-taakseen, ja käyttäen hyväkseen pysähdysaikaa, kun hän hengähti, rosvot
-lähenivät häntä huomattavasti.
-
-Nuori mies tiesi, että jos hän jatkaisi juoksuaan, hän aiheuttaisi sen
-onnettomuuden, jota hän halusi välttää.
-
-Hän teki hetkessä päätöksensä, päätti kuolla kuin sotilas, kaatua
-taistelussa ja olla hyödyksi niille, joiden puolesta uhrautui.
-
-Hän nojautui puuta vasten, pani puukkonsa vierelleen käden ulottuville,
-otti esille pistoolinsa vyöltään ja kääntyi roistoihin päin, jotka
-olivat hänestä enää vain kolmisenkymmenen askeleen päässä.
-Kiinnittääkseen ystäviensä huomiota puoleensa, hän huusi kaikuvalla
-äänellä:
-
-"Huomio! Huomio! Vihollisia!..."
-
-Sitten hän mitä kylmäverisimmin laukaisi kuin pilkkaan ampuen --
-hänellä oli neljä kaksipiippuista pistoolia -- toistaen joka kerta, kun
-yksi rosvo kaatui:
-
-"Huomio! Vihollisia!... He piirittävät meitä, varokaa, varokaa!"
-
-Vimmastuneina tästä sisukkaasta puolustustavasta roistot karkasivat
-hänen kimppuunsa unohtaen kokonaan varovaisuuden, jota tähän asti
-olivat noudattaneet.
-
-Alkoi kauhistava, sekasortoinen taistelu, jota yksi mies kävi kahta-,
-kolmeakymmentä vastaan, sillä aina kun yksi rosvoista kaatui, astui
-hänen tilalleen toinen.
-
-Taistelu oli hirvittävä!
-
-Nuori mies oli päättänyt uhrata henkensä, mutta tahtoi sen myydä niin
-kalliisti kuin mahdollista.
-
-Kuten sanottu, joka lakauksella, jonka hän ampui, ja joka kerta, kun
-hän heilutti puukkoaan, hän päästi varoitushuudon, ja siihen
-meksikolaiset vastasivat puolestaan avaten musketeistaan yhteistulen
-rosvoja vastaan. Nämä olivat silloin puoliksi näkyvissä hyökätessään
-raivoisasti miehen kimppuun, joka niin uljaasti sulki heiltä tien
-uskollisen rintansa murtumattomalla suojamuurilla.
-
-Vihdoin kapteeni lyyhistyi yhden polven varaan. Rosvot syöksyivät
-suinpäin hänen kimppuunsa haavoittaen toinen toistaankin, kun olivat
-niin innoissaan hänet hengiltä saadakseen. Tuollaista ottelua ei voinut
-kestää pitkälti. Kapteeni Aguilar kaatui, mutta kaatuessaan hän vei
-mukanaan kaksitoista rosvoa, jotka olivat menettäneet henkensä ollen
-hänelle verisenä saattueena hautaan.
-
-"Hm!" mutisi kapteeni Uaktehno katsellessaan häntä ihaillen ja
-koettaessaan seisahduttaa verta ammottavasta haavasta, jonka oli saanut
-rintaansa; "mikä tuima mies! Jos muut ovat samanlaisia kuin hän, emme
-me koskaan pääse perille. Eteenpäin", jatkoi hän kääntyen tovereittensa
-puoleen, jotka odottivat hänen käskyjään, "älkää antako itseänne ampua
-enää kuin kyyhkysiä. Hyökkäykseen!"
-
-Preirierosvot syöksyivät seuraamaan häntä huitoen aseillaan ja alkoivat
-nousta kukkulalle huudahdellen: "Hyökkäykseen! Hyökkäykseen!"
-
-Meksikolaiset, jotka olivat olleet kapteeni Aguilarin sankarillisen
-kuoleman todistajia, valmistautuivat kostamaan hänen puolestaan.
-
-
-
-
-IV
-
-Tohtori
-
-
-Sillä aikaa, kun tapaukset täällä kehittyivät näin kauheiksi, keräsi
-tohtori kasveja kaikessa rauhassa.
-
-Ihastuneena rikkaasta kasvistosta, joka oli hänen silmiensä edessä, tuo
-kunnon oppinut oli unohtanut kaiken muun kuin runsaan saaliin, jonka
-nyt voisi saada. Hän käyskenteli kumarruksissa pysähtyen joka kasvin
-eteen, jota ihaili kauan aikaa, ennenkuin raskitsi sen riistää maasta.
-
-Kun hänellä oli koossa lukematon määrä kasveja, jotka hänen mielestään
-olivat tavattoman harvinaisia, päätti hän vihdoinkin istuutua puun
-juurelle, rauhassa luokittaakseen ne niin huolellisesti kuin kaikki
-etevät tiedemiehet tavallisesti menettelevät tässä erikoisessa työssä,
-vähän väliä pureskellen korpunpalasia, joita veti esille repustaan.
-
-Hän oli jo kauan syventyneenä tähän työhön, joka tuotti hänelle
-suunnatonta nautintoa, jommoista vain oppineet voivat tuntea, ja olisi
-luultavasti unohtunut tätä työtä tekemään, kunnes yö olisi hänet
-yllättänyt ja pakoittanut hänet etsimään suojaa, ellei muuan varjo
-olisi äkkiä asettunut juuri hänen ja auringon välille ja pimittänyt
-kasveja, joita hän niin huolellisesti luokitteli.
-
-Koneellisesti tohtori kohotti päätään.
-
-Mies, joka nojautui pitkään rihlapyssyyn, oli pysähtynyt hänen eteensä
-ja tarkasteli häntä pilkallisen huomaavaisesti.
-
-Mies oli Musta Hirvi.
-
-"He! he!" naurahti hän tohtorille, "mitäs te siinä hommaatte, arvoisa
-herra? Hiisi vieköön, kun näin jotakin liikkuvan, niin luulin, että
-tiheikössä oli metsäkauris, ja olin vähällä lennättää teihin luodin."
-
-"Hitto!" huudahti tohtori katsahtaen häneen kauhistuneena, "huomatkaa
-tarkoin, olisitte voinut minut tappaa, tiedättekö?"
-
-"Jumaliste!" jatkoi erämies naurahtaen, "mutta älkää lainkaan pelätkö,
-huomasin erehdykseni ajoissa."
-
-"Jumalan kiitos."
-
-Ja tohtori, joka oli huomannut harvinaisen kasvin, kumartui
-innostuneena sitä ottamaan.
-
-"Ettekö siis tahdo minulle sanoa, mitä siinä teette?" jatkoi erämies.
-
-"Näettehän sen hyvin itsekin, ystäväni."
-
-"Minäkö? Niin, näen teidän huvittelevan itseänne kiskomalla preirieltä
-rikkaruohoja, siinä kaikki, ja kysyn itseltäni, mitä hyötyä tuosta voi
-olla."
-
-"Oh, tietämättömyys!" mutisi oppinut ja lisäsi sitten kovaa sillä
-alentuvaisella äänenpainolla, joka on niin ominainen Aesculapiuksen
-oppilaille, "ystäväni, minä etsin kasveja, joita kerään luokitellakseni
-ne herbaariooni. Näiden preirieseutujen kasvisto on suurenmoinen. Olen
-vakuutettu, että olen keksinyt ainakin kolme uutta _Chirostemon
-pentadactylon_-muunnosta, jotka kuuluvat _flora mexicanaan_."
-
-"Ah", huudahti erämies ja koki parhaansa mukaan olla purskahtamatta
-nauramaan aivan tohtorin nenän edessä, "luulette löytäneenne kolme
-uutta..."
-
-"_Chirostemon pentadactylon_-muunnosta, niin ystäväni", täydensi
-oppinut lempeästi.
-
-"Ahaa!"
-
-"Ehkä niitä on neljäkin."
-
-"Oh, oh! Onkohan tuo kovinkin hyödyllistä?"
-
-"Mitä, etteikö se ole hyödyllistä!" huudahti lääkäri närkästyneenä.
-
-"Älkää pahastuko, en ymmärrä näitä asioita, nähkääs."
-
-"Aivan niin!" sanoi oppinut Mustan Hirven äänensävyn tyynnyttämänä,
-"ette saata ymmärtää näiden tutkimusten merkitystä, jotka vievät
-tiedettä suunnattoman askeleen eteenpäin."
-
-"Sepä ihmeellistä! Ja kiskoaksenne tuolla tavalla kasveja olette
-saapunut preirielle?"
-
-"Vain sentähden."
-
-Musta Hirvi katseli häntä sillä ihastuksella, jonka synnyttää
-selittämättömän ilmiön näkeminen. Erämies ei voinut ymmärtää, että
-selväjärkinen mies päättäisi tuolla tavalla vapaaehtoisesti antautua
-viettämään elämää, joka on täynnä kieltäymyksiä ja vaaroja, siinä
-selittämättömässä tarkoituksessa, että saisi repiä ruohoja, jotka eivät
-kelpaa mihinkään. Hän tulikin tovin kuluttua siihen johtopäätökseen,
-että oppinut oli päästään vialla. Hän katsahti häneen sääliväisesti,
-kohotti päänsä ja vieden kiväärin olalleen valmistui jatkamaan
-matkaansa.
-
-"No niin, no niin", sanoi hän äänenpainolla, jolla puhutellaan lapsia
-ja mielipuolia, "olette oikeassa, kunnon herra. Noukkikaa kasveja, ette
-sillä vahingoita ketään, sillä kyllä niitä sentään aina jää tarpeeksi.
-Onnea vain ja näkemiin!"
-
-Hän vihelsi koirat luokseen, astui pari askelta, mutta tuli heti
-takaisin:
-
-"Sananen vielä", lausui hän kääntyen tohtorin puoleen, joka ei enää
-ajatellut häntä ja oli jälleen tieteellisessä puuhassaan.
-
-"Puhukaa", sanoi tohtori kohottaen päätään.
-
-"Toivon, että nuori nainen, joka eilen kävi tervehtimässä minua
-majassani enonsa seurassa, voi hyvin, vai mitä? Ette voi kuvitella,
-kuinka se lapsiraukka herättää mielenkiintoani, kunnon herra."
-
-Tohtori nousi äkkiä seisomaan lyöden kädellään otsaansa.
-
-"Mikä pöhkö minä olenkaan!" huudahti hän. "Olin sen kokonaan
-unohtanut."
-
-"Unohtanut, mitä sitten?" kysyi erämies hämmästyneenä.
-
-"Se on aivan minun tapaistani!" mutisi oppinut. "Onneksi ei vahinko ole
-kovinkaan suuri, ja kun te kerran olette tässä, niin on helppo korjata
-laiminlyöntini."
-
-"Mistä vahingosta puhutte?" tiedusteli erämies alkaen käyden
-levottomaksi.
-
-"Voitteko sitä kuvitella?" jatkoi tohtori rauhallisesti. "Tiede saattaa
-minut siihen määrin vallata, että usein unohdan syödä ja juoda. Ihmekö
-sitten, että unohdan minulle uskotut tehtävät, eikö niin?"
-
-"Asiaan! Asiaan!" huomautti erämies kärsimättömästi.
-
-"Niin, asiaan. Se on perin yksinkertainen. Lähdin päivän koitteessa
-leiristä tavatakseni teidät, mutta kun olin saapunut tänne, ihastuin
-lukemattomiin harvinaisiin kasveihin, joita hevoseni polki jalkojensa
-alle, niin että muistamatta enää jatkaa matkaani pysähdyin ensin
-korjaamaan maasta erään kasvin, sitten huomasin toisen, jota ei ollut
-herbaariossani, sitten kolmannen ja niin edespäin. Lyhyesti sanoen en
-ajatellutkaan tulla luoksenne, olinpa siihen määrin syventynyt
-tutkimuksiini, ettei edes odottamaton tulonne vähän aikaa sitten
-johdattanut mieleeni, mitä minun piti teille sanoa."
-
-"No niin, te lähditte leiristä auringon noustessa?"
-
-"Aivan niin."
-
-"Tiedättekö, mitä kello nyt on?"
-
-Oppinut katsoi aurinkoon.
-
-"Kello on vähän vaille kolme", sanoi hän, "mutta se ei merkitse mitään,
-toistan sen vielä. Kun te kerran olette tässä, niin esitän teille, mitä
-doña Luz käski minun teille sanoa, ja sitten kaikki on hyvin, kuten
-toivon."
-
-"Jumala suokoon, ettei laiminlyöntinne aiheuttaisi suurta
-onnettomuutta!" lausui erämies huokaisten.
-
-"Mitä tarkoitatte?"
-
-"Pian saatte sen tietää. Toivon erehtyväni. Puhukaa, kuuntelen teitä."
-
-"Doña Luz käski minun sanoa teille näin."
-
-"Siis doña Luz lähettää teidät luokseni."
-
-"Hänpä juuri."
-
-"Leirissä on siis tapahtunut jotakin vakavaa?"
-
-"Aivan oikein! Tosiaankin, tämä saattaa olla vakavampaa kuin aluksi
-luulinkaan. Asiain kulku oli seuraava: viime yönä yksi oppaistamme..."
-
-"Lörppökö?"
-
-"Hän juuri. Tunnetteko hänet?"
-
-"Kyllä. Entä edelleen?"
-
-"No niin! Tämä mies näytti vehkeilevän erään toisen samanlaisen rosvon
-kanssa jättääkseen leirin nähtävästi intiaanien käsiin. Doña Luz sattui
-kuulemaan näiden roistojen koko keskustelun, ja sillä hetkellä, jolloin
-he menivät hänen ohitseen poistuakseen leiristä, hän ampui suoraan
-heitä kohti kaksi pistoolinlaukausta."
-
-"Saiko hän heidät surmatuksi?"
-
-"Valitettavasti ei. Vaikka toinen varmasti oli vaikeasti haavoittunut,
-pääsi hän karkuun."
-
-"Kumpi heistä?"
-
-"Lörppö."
-
-"Entä edelleen?"
-
-"Sitten doña Luz vannotti minua saapumaan luoksenne ja sanomaan
-teille... odottakaahan hiukan", lausui oppinut koettaen muistella.
-
-"Musta Hirvi, hetki on tullut!" keskeytti erämies vilkkaasti.
-
-"Juuri niin!" myönsi tiedemies hieroen riemuissaan käsiään, "se oli
-minulla kielen päässä. Tunnustan, että se minusta tuntui jokseenkin
-hämärältä ja etten ymmärtänyt siitä yhtään mitään, mutta te kyllä
-selitätte sen minulle, eikö niin?"
-
-Erämies tarttui lujasti hänen käteensä ja kurkottaen kasvojaan aivan
-hänen kasvojensa lähelle sanoi katse hehkuvana ja suuttumusta
-kuvastavana:
-
-"Hupsu raukka! Miksi ette tullut niin nopeasti kuin suinkin tapaamaan
-minua? Sen sijaan hukkasitte aikaa kuin hölmö! Viivytyksenne kenties
-aiheuttaa kaikkien ystävienne kuoleman."
-
-"Olisiko se mahdollista?" huudahti tohtori alakuloisena eikä
-loukkaantunut siitä hiukan röyhkeästä tavasta, millä erämies häntä
-ravisti.
-
-"Teillä oli tehtävä, joka koski elämää ja kuolemaa, senkin houkkio!
-Mitä nyt on tehtävä? Ehkä on jo liian myöhäistä!"
-
-"Oh! Älkää sanoko niin!" huusi oppinut kiihtyneenä. "Kuolen epätoivoon,
-jos asian laita on niin!"
-
-Miesparka purskahti itkuun ja osoitti, että häntä vaivasi mitä
-vilpittömin murhe.
-
-Mustan Hirven täytyi häntä lohduttaa.
-
-"Saammehan nähdä. Rohkeutta, kunnon oppinut", sanoi hän lauhtuen,
-"hitto vie, kenties kaikki ei vielä olekaan hukassa!"
-
-"Oi! Jos minä olisin syypää niin suureen onnettomuuteen, niin en
-tahtoisi elää enää senjälkeen!"
-
-"Mikä on tehty, se on tehty! Meidän on nyt ryhdyttävä toimimaan",
-lausui erämies filosofisesti. "Koetan keksiä keinon, jolla voimme
-auttaa heitä. Jumalan kiitos! En ole niin yksin kuin saattaisi luulla.
-Toivon, että muutaman tunnin päästä olen saanut kootuksi
-kolmisenkymmentä preirien parasta rihlamiestä."
-
-"Pelastatte heidät, eikö niin?"
-
-"Teen ainakin kaikki, mitä on tarpeen, ja jos Jumala sen hyväksi näkee,
-niin onnistun."
-
-"Olkoon taivas teille suosiollinen!"
-
-"Amen!" sanoi erämies tehden hurskaasti ristinmerkin. "Kuulkaa nyt,
-mitä sanon. Palatkaa leiriin."
-
-"Aivan heti!"
-
-"Mutta nyt ette enää saa poimia kasveja ettekä repiä niitä maasta."
-
-"Oh! Sitä en tee, sen vannon! Kirottu olkoon se hetki, jolloin rupesin
-kasveja keräämään!" huudahti oppinut koomillisen epätoivoisena.
-
-"Hyvä! On siis sovittu, palaatte nuoren naisen ja hänen enonsa luo,
-käskette heidän olla varuillaan ja hyökkäyksen sattuessa valppaasti
-puolustautua ja sanotte heille, että pian tulee ystäviä heidän
-avukseen!"
-
-"Sen sanon heille!"
-
-"Siis ratsaille ja täyttä neliä leiriin."
-
-"Olkaa huoletta, mutta te, mitä te aiotte tehdä?"
-
-"Älkää välittäkö minusta, en jää toimettomaksi, kiiruhtakaa itse vain
-ystävienne luo niin pian kuin pääsette."
-
-"Tunnin kuluessa olen heidän luonaan!"
-
-"Rohkeutta vain ja onnea! Älkää heittäytykö epätoivoisiksi!"
-
-Musta Hirvi hellitti kätensä hevosen suitsista, joihin oli tarttunut,
-ja tohtori lähti ratsastamaan täyttä laukkaa, mikä ei ollut sellaisen
-miehen tapaista, jolla muutenkin oli kova työ pysyäkseen tasapainossa.
-
-Metsästäjä katseli hänen jälkeensä vähän aikaa, kääntyi sitten ympäri
-ja lähti kiireesti metsään.
-
-Hän oli kävellyt tuskin kymmentä minuuttia, kun äkkiä seisoi vastatuksin
-Eusebion kanssa, joka kuljetti poikittain satulanpuulla lepäävää
-pyörtynyttä Uskollisen Sydämen äitiä.
-
-Tapaaminen oli erämiehelle hyvä sattuma, jota hän käytti hyväkseen
-kysyäkseen vanhalta espanjalaiselta luotettavia tietoja metsästäjistä,
-ja niitä vanhus kiirehtikin hänelle antamaan. Sitten molemmat miehet
-menivät erämiehen majaan, jonne he aikoivat väliaikaisesti sijoittaa
-ystävänsä vanhan äidin.
-
-
-
-
-V
-
-Liitto
-
-
-Meidän on taas palattava Uskollisen Sydämen luo.
-
-Käveltyään kymmenisen minuuttia viitsimättä edes seurata polkua,
-jommoisia kulkee lukemattomia ristiin rastiin preiriellä, erämies
-pysähtyi, laski kiväärinperän maahan, katseli tarkkaavaisesti joka
-suunnalle, kuunteli kaikkia niitä tuhansia ääniä, joita erämaassa
-kuulee ja jotka kaikki ilmaisevat jonkun erikoisen asian, jos vain on
-tottunut eräelämään, ja nähtävästi tyytyväisenä huomioihinsa matki
-kolmeen eri otteeseen tasaisin väliajoin harakanhuutoa niin mainiosti,
-että useat näistä linnuista, jotka olivat olleet tuuheiden puiden
-kätkössä, heti vastasivat.
-
-Kolmas huuto oli tuskin lakannut kaikumasta ilmassa, kun metsä, joka
-siihen asti oli ollut aivan hiljainen ja näyttänyt vaipuneen mitä
-täydellisimpään autiuteen, äkkiä muuttui kuin taikaiskusta vilkkaaksi.
-
-Joka puolelta kohosi pensaikkojen ja ruohoston keskeltä, johon he
-olivat kätkeytyneet, joukoittain tarmokkaan näköisiä ja omituisesti
-puettuja metsästäjiä, jotka pian olivat tiheänä kehänä erämiehen
-ympärillä.
-
-Sattuma aiheutti, että ensimmäiset kasvot, jotka Uskollinen Sydän
-huomasi, olivat Mustan Hirven ja Eusebion, jotka molemmat olivat olleet
-aivan hänen lähellään.
-
-"Oh!" sanoi hän ojentaen heille iloisesti kätensä, "ymmärrän kaikki,
-ystäväni, kiitos, kiitos, tuhannet kiitokset sydämellisestä avustanne,
-mutta, Jumalan kiitos, en tarvitse sitä enää."
-
-"Sitä parempi", virkkoi Musta Hirvi.
-
-"Oletteko siis onnellisesti päässyt noiden kirottujen punanahkojen
-käsistä?" kysyi häneltä vanha palvelija kiihkeästi.
-
-"Älkää puhuko pahaa comancheista", vastasi Uskollinen Sydän hymyillen,
-"he ovat nyt veljiäni."
-
-"Puhutko vakavasti", tiedusti Musta Hirvi, "oletko tosiaankin hyvissä
-väleissä intiaanien kanssa?"
-
-"Saatte itse sen todeta. Rauha on solmittu heidän, minun ja minun
-ystävieni välillä. Jos haluatte, voin kyllä esittää teidät
-toisillenne."
-
-"Hitto soikoon! Nykyisissä olosuhteissa ei mikään voi olla meille
-parempaa", sanoi Musta Hirvi, "ja koska kerran olet vapaa, niin voimme
-nyt ryhtyä auttamaan toisia henkilöitä, jotka tällä hetkellä ovat
-suuressa vaarassa ja luultavasti kipeästi kaipaavat apuasi."
-
-"Mitä tarkoitat?" kysyi Uskollinen Sydän.
-
-"Tarkoitan, että ne henkilöt, joille jo kerran olet tehnyt suuren
-palveluksen, ovat tällä hetkellä preirierosvojoukon piirittäminä, joka
-luultavasti kohta hyökkää heidän kimppuunsa, ellei se ole jo niin
-tehnyt."
-
-"Meidän on riennettävä heidän avukseen!" huudahti Uskollinen Sydän
-kykenemättä hallitsemaan liikutustansa.
-
-"Totta tosiaan! Se onkin meidän aikomuksemme, mutta tahdoimme ensin
-vapauttaa sinut, Uskollinen Sydän. Olet liittomme sielu, ilman sinua
-emme pystyisi aikaansaamaan mitään."
-
-"Kiitos, ystäväni, mutta nyt olen vapaa, kuten itsekin voit nähdä. Ei
-mikään enää pidätä meitä, lähtekäämme siis matkaan!"
-
-"Anteeksi", puhkesi Musta Hirvi puhumaan, "mutta me joudumme tekemisiin
-sangen voimakkaan roistojoukon kanssa. Rosvot, jotka tietävät, että
-heillä ei ole sääliä odotettavana, taistelevat kuin tiikerit. Mitä
-suurempi luku meitä on, sitä suuremmat ovat menestymisen
-mahdollisuudet."
-
-"Aivan niin! Mutta mihin tahdot puheellasi päästä?"
-
-"Siihen, että koska olet nimessämme tehnyt rauhan comanchien kanssa,
-niin voisi..."
-
-"Olet oikeassa,. hiisi vie", keskeytti Uskollinen Sydän hänet
-innostuen; "intiaanisoturit ovat varmaankin onnellisia, kun tarjoamme
-heille tilaisuuden osoittaa kuntoaan. He ovat varmasti iloisia
-saadessaan auttaa meitä retkellämme. Minä otan hoitaakseni sen asian,
-seuratkaa kaikki minua. Esitän teidät uusille ystävillenne."
-
-Erämiehet kokoontuivat neljäkymmentä miestä käsittäväksi tiheäksi
-joukoksi.
-
-Aseet oli rauhan merkiksi käännetty ylösalasin, ja kaikki lähtivät
-metsästäjän jäljessä kulkemaan leiriin päin.
-
-"Entä missä on äitini?" tiedusti Uskollinen Sydän rauhattomana
-Eusebiolta.
-
-"Hän on turvassa, Mustan Hirven majassa."
-
-"Miten hän voi?"
-
-"Hyvin, vaikka levottomuus häntä jäytää", vastasi vanhus; "äitinne on
-nainen, joka elää vain sydämellään. Hänellä on suunnaton rohkeus,
-suurimmatkaan ruumiilliset tuskat eivät häntä lannista, eikä hän enää
-kärsi niistä julmista kidutuksista, joiden alaiseksi hän oli joutunut."
-
-"Jumalan kiitos! Mutta häntä ei saa enää kauemmin pitää tappavassa
-epävarmuuden tilassa. Missä on hevosesi?"
-
-"Se on kätkettynä tänne läheisyyteen."
-
-"Ota se ja lähde äitini luo, rauhoita häntä ja menkää molemmat Verdi
-Gris-joen luolaan, jossa hän on turvassa kaikilta vaaroilta. Jäät sinne
-hänen kanssaan. Luolan löytää helposti, se on aivan lähellä _kuolleen
-bisonin_ kiveä. Kun olette saapuneet mainitulle paikalle, päästätte
-irti rastreroni, jotka annan mukaanne. Ne vievät teidät suoraan
-perille. Oletko ymmärtänyt?"
-
-"Täydelleen."
-
-"Lähde siis matkaan. Kas niin, nyt olemme saapuneet leiriin, sinua ei
-täällä tarvita, kun sitävastoin läsnäolosi on siellä välttämätön."
-
-"Minä lähden."
-
-"Hyvästi."
-
-"Näkemiin."
-
-Eusebio vihelsi luokseen koirat, jotka hän sitoi nuoralla.
-Puristettuaan vielä kerran nuoren miehen kättä hän lähti, kääntyi
-oikealle ja painui jälleen metsään, kun taas erämiesten joukko tuli
-tasangon reunalle, missä intiaanileiri oli.
-
-Comanchit muodostivat jonkun askeleen päässä leirinsä ulkoreunasta
-laajan puoliympyrän, jonka keskellä olivat heidän päällikkönsä.
-
-Ottaakseen tulijat juhlallisesti vastaan he olivat pukeutuneet
-koreimpiin pukuihinsa ja maalanneet itsensä, esiintyen täysissä
-sotavarustuksissa.
-
-Uskollinen Sydän käski joukon pysähtyä ja jatkaen yksin matkaansa
-levitti bisoninnahan, jonka antoi tuulessa hulmuta. Kotkanpää erosi nyt
-muista päälliköistä ja tuli erämiehen eteen antaen hänkin rauhan
-merkiksi bisoninnahan hulmuta. Kun molemmat miehet olivat kolmen
-askeleen päässä toisistaan, puhkesi Uskollinen Sydän puhumaan:
-
-"Elämän Herra", sanoi hän, "näkee sydämiimme, hän tietää, että meidän
-keskuudessamme tie on kaunis ja avoin ja että sanat, jotka rintamme
-kuiskaa ja suumme ääntää, ovat vilpittömiä. Valkoihoiset erämiehet
-tulevat punaisten veljiensä vieraiksi."
-
-"Olkoot he tervetulleet", vastasi Kotkanpää sydämellisesti kumartaen
-majesteettisen sirosti ja ylevästi, kuten on intiaanien tapana.
-
-Kun nämä sanat oli lausuttu, kohottivat comanchit ja erämiehet aseensa
-ilmaan, pitkällisesti huutaen ilosta.
-
-Sitten luovuttiin kaikista muodollisista menoista, molemmat joukot
-sekaantuivat toisiinsa ja sulivat niin pian yhteen, että muutaman
-minuutin kuluttua oli enää vain yksi joukko.
-
-Koska Uskollinen Sydän kuitenkin tiesi Mustan Hirven sanoista, kuinka
-kalliita hetket olivat, vei hän Kotkanpään syrjään ja selitti hänelle
-suoraan, mitä hän toivoi hänen heimoltaan.
-
-Päällikkö hymyili kuullessaan pyynnön.
-
-"Veljeni saa olla tyytyväinen", sanoi hän, "odottakoon hän hetken."
-
-Jättäen nyt erämiehen seuran hän meni toisten päällikköjen luo.
-
-Kuuluttaja nousi heti erään majan kuistille ja kutsui kovaa huutaen
-kuuluisimmat soturit kokoukseen neuvostomajaan.
-
-Uskollisen Sydämen pyyntöön suostuttiin yksimielisesti.
-Yhdeksänkymmentä valiosoturia, joita Kotkanpää johti, määrättiin
-seuraamaan erämiesten mukana ja toimimaan kaikin voimin, jotta heidän
-retkensä onnistuisi.
-
-Kun päällikköjen päätös tuli heimokunnan keskuudessa tunnetuksi, oli
-ilo yleinen.
-
-Liittoutuneiden tuli lähteä liikkeelle auringon laskiessa voidakseen
-yllättää vihollisensa.
-
-Noudattaen kaikkia niitä juhlallisuuksia, jotka ovat tavallisia
-tällaisissa tapauksissa, tanssittiin suurta sotatanssia, jonka aikana
-soturit lakkaamatta kertasivat kuorossa:
-
-"_Wabuindam Kitshi manituu agarmissei hapith neatissum_!"
-
-Mikä suomeksi kuuluu:
-
-"Elämän Herra, katsele minua suosiollisesti, olet antanut minulle
-rohkeuden avata suoneni."
-
-Kun oltiin lähtökunnossa, valitsi Kotkanpää, joka tiesi, millaisten
-vaarallisten vihollisten kimppuun hänen olisi hyökättävä, kaksikymmentä
-soturia, joihin hän saattoi luottaa, ja lähetti heidät edeltäkäsin
-vakoojiksi annettuaan heille _scolte wigwasia_ eli tuohta, niin että he
-voisivat heti sytyttää tulen herättääkseen pääjoukon huomion hälytyksen
-sattuessa.
-
-Sitten hän huolellisesti tarkasti soturiensa aseet ja tyytyväisenä
-tulokseen antoi lähtömerkin.
-
-Comanchit ja erämiehet asettuivat peräkkäisjonoon, ja kukin osasto
-asianomaisen päällikkönsä johdolla marssi leiristä, saattelevien
-ystävien metsänreunaan asti toivottaessa heille onnea ja lausuessa
-kehoituksen sanoja.
-
-Tähän pieneen armeijaan kuului satakolmekymmentä rohkeata, täysin
-aseistettua miestä, ja heitä komensivat päälliköt, joita mikään vaara
-ei voinut saattaa epäröimään tai pyörtämään takaisin. Suurien, tummien,
-avaruudessa raskaasti kiitävien pilvien lomitse aika ajoin pilkistävä
-kuu siroitteli silloin tällöin vain kalpeata ja himmeätä valoaan, joka
-kadotessaan vaikutti sen, että esineet näyttivät aavemaisilta.
-
-Tuuli puhalteli puuskittain ja katosi syvänteihin ulvoen hiljaa ja
-valittaen.
-
-Yö oli ylipäätään niitä, jotka ihmissuvun historiassa näyttävät olevan
-määrätyt näkemään kolkkoja murhenäytelmiä. Soturit marssivat
-vaiteliaina. He näyttivät pimeässä aavejoukolta, joka oli noussut
-haudoistaan, kiirehtien toimeenpanemaan nimetöntä työtä, jonka Jumala
-oli kironnut ja jota yksistään yö saattoi varjollaan suojella.
-
-Puoliyön aikaan lausuttiin pysähtymiskäsky hiljaisella äänellä.
-
-Leiriydyttiin odottamaan vakoilijoita, joiden piti tuoda tietoja. Kukin
-kietoutui vaatteihinsa niin hyvin kuin osasi ja laskeutui levolle sille
-paikalle, missä oli, ollakseen valmiina ensimmäisen merkin kuullessaan.
-
-Ei mitään tulia sytytetty.
-
-Intiaanit, jotka luottavat tiedustelijoihinsa, eivät koskaan aseta
-vahteja ollessaan sotaretkellä. Kului kaksi tuntia.
-
-Meksikolaisten leiri oli korkeintaan kolmen mailin päässä, mutta
-ennenkuin liittolaiset rohkenivat mennä lähemmäksi, tahtoivat päälliköt
-päästä varmuuteen siitä, että tie oli vapaa. Siinä tapauksessa, että
-asianlaita ei olisi niin ollut, halusivat he tietää, kuinka paljon oli
-vihollisia, jotka sulkivat heiltä tien, ja millainen heidän
-hyökkäyssuunnitelmansa näytti olevan. Kun Uskollinen Sydän
-kärsimättömänä valmistautui itse menemään vakoiluretkelle, kuului
-pensaikosta aluksi melkein huomaamatonta kahinaa, joka kuitenkin
-vähitellen kasvoi, ja kaksi ihmistä tuli näkyviin.
-
-Ensimmäinen oli yksi comanchitiedustelijoista, toinen oli tohtori.
-
-Oppinut raukka oli säälittävässä tilassa.
-
-Hän oli kadottanut tekotukkansa, vaatteet olivat siekaleina, kasvoilla
-kuvastui kauhu, ja hänen koko olemuksensa ilmaisi kamppailun
-silminnähtäviä jälkiä.
-
-Kun hän tuli Kotkanpään ja Uskollisen Sydämen eteen, kaatui hän
-suulleen maahan ja meni tajuttomaksi.
-
-Häntä alettiin kiireesti hoitaa.
-
-
-
-
-VI
-
-Viimeinen hyökkäys
-
-
-Lancerot, jotka olivat vahdissa suojavarustusten takana, ottivat
-preirierosvot uljaasti vastaan.
-
-Raivostuneena kapteeni Aguilarin kuolemasta kenraali, joka tiesi, että
-hänellä ei ollut tällaisilta ihmisiltä mitään armoa odotettavissa, oli
-päättänyt kaiken uhalla tehdä vastarintaa ja menettää henkensä,
-ennenkuin antautuisi heidän käsiinsä.
-
-Meksikolaisia, ottaen lukuun peonit ja oppaat, joihin tuskin uskalsi
-luottaa, oli vain seitsemäntoista, miehiä ja naisia yhteensä.
-Preirierosvoja oli ainakin neljäkymmentä. Lukumääräinen epäsuhde oli
-siis sangen suuri piirittäjien ja piiritettyjen välillä, mutta leirin
-vahvan aseman vuoksi, se kun sijaitsi kalliohuippujen keskellä, tuli
-tämä epäsuhde vain osittain näkyviin, ja voimat olivat melkein
-tasaväkiset. Kapteeni Uaktehno ei ollut hetkeäkään kuvitellut
-vähäisiksi hyökkäyksen vaikeuksia, joita oli melkein mahdoton voittaa,
-mikäli hyökkäyksen tuli tapahtua avonaiselta paikalta ja suojatta,
-mutta hän oli arvellut voivansa yllättää vahdit, ja ennen kaikkea hän
-oli luottanut Lörpön petokseen. Vain asianhaarain yllyttämänä hän,
-raivostuneena kapteeni Aguilarin hänelle aiheuttamasta mieshukasta, oli
-antanut hyökkäyskäskyn.
-
-Mutta kun ensi kiihko oli mennyt ohi ja hän huomasi, kuinka häneltä
-kaatui miehiä, voimatta kostaa ja valloittamatta tuumaakaan lisää alaa,
-päätti hän, ei luopua piirityksestä, vaan siirtää hyökkäyksen
-myöhemmäksi toivoen pääsevänsä parempaan tulokseen yön aikana
-tehtävällä rohkealla äkkirynnäköllä tai viimeisenä hätäkeinona
-saattamalla piiritetyt ennemmin tai myöhemmin nälkäkuoleman uhkaamiksi.
-
-Hän luuli olevansa varma siitä, että oli mahdotonta saada keltään apua
-näillä preirieillä, joilla tapaa vain kaikille valkoihoisille
-vihamielisiä intiaaneja tai joitakin erämiehiä ja metsästäjiä, eivätkä
-nämä välitä sekaantua asioihin, jotka eivät lainkaan koske heitä.
-
-Tehtyään kerran päätöksen kapteeni pani sen heti täytäntöön.
-
-Hän katsahti ympärilleen: tilanne oli edelleen sama. Äärimmäisin
-ponnistuksinkaan eivät preirierosvot olleet kyenneet askeltakaan
-etenemään ylös jyrkkää rinnettä, joka johti suojavarustuksille.
-
-Heti kun joku rosvo ilmestyi näkyviin, saattoi meksikolaisen karbinista
-lähtenyt kuula hänet vierimään alas.
-
-Kapteeni antoi käskyn vetäytyä taaksepäin, ja sitä varten hän matki
-preiriekoiran ulvontaa.
-
-Taistelu lakkasi heti.
-
-Seutu, jonka hetkistä aikaisemmin olivat tehneet niin eloisaksi
-taistelevien huudot ja tuliaseiden laukaukset, vaipui äkkiä
-täydelliseen hiljaisuuteen.
-
-Heti kun miehet olivat keskeyttäneet tuhotyönsä, aloittivat
-kondorikotkat, korpit ja urubu-linnut omansa.
-
-Preirierosvojen jälkeen petolinnut. Se oli asianmukaista.
-
-Kondorikotkia, korppeja ja urubuja tuli parvittain kiertelemään
-ruumiiden ympärille, joista ne tappelivat keskenään kimeästi kirkuen.
-Ne söivät ahneesti suuret määrät ihmislihaa aivan meksikolaisten edessä
-viimemainittujen uskaltamatta tulla suojavarustustensa ulkopuolelle ja
-pakosta pysyessä katselijoina petojen näin kauheata mässäystä pitäessä.
-
-Rosvot kokoontuivat erääseen syvänteeseen kiväärinkantaman ulkopuolelle
-leiristä ja laskivat lukumääränsä.
-
-Heidän mieshukkansa oli ollut tavaton. Neljästäkymmenestä oli jäljellä
-ainoastaan yhdeksäntoista.
-
-Tuntia lyhyemmässä ajassa heistä oli kaatunut kaksikymmentäyksi miestä!
-Siis enemmän kuin puolet koko joukosta.
-
-Meksikolaisten keskuudessa, kapteeni Aguilaria lukuunottamatta, ei
-ollut ainoatakaan kuollutta tai haavoittunutta.
-
-Mieshukka, jonka preirierosvot olivat kärsineet, pani heidät
-miettimään.
-
-Useimmat olivat sitä mieltä, että oli peräydyttävä ja luovuttava
-sellaisen yrityksen tuottamista eduista, joka vaati niin suuria
-uhrauksia ja oli niin vakavien vaikeuksien takana. Kapteeni oli vielä
-masentuneempi kuin hänen toverinsa. Jos hänen kannaltaan olisi ollut
-kysymyksessä vain kullan ja timanttien hankkiminen, niin hän tietysti
-empimättä olisi luopunut suunnitelmastaan, mutta häntä kannusti
-toimintaan toinen, voimakkaampi syy, joka kiihoitti häntä saattamaan
-seikkailun onnelliseen loppuun, olkoot sen muut seuraukset mitkä
-hyvänsä.
-
-Aarre, jota hän tavoitteli ja jonka arvoa ei voitu rahassa arvioida,
-oli doña Luz, tuo nuori tyttö, jonka hän jo kerran oli Meksikossa
-pelastanut roistojen käsistä ja johon hän tietämättään oli
-hillittömästi rakastunut.
-
-Meksikosta asti hän oli askel askeleelta seurannut tyttöä vaanien kuin
-peto tilaisuutta ryöstääkseen tämän saaliin, jonka valtaamiseksi ei
-mikään uhraus ollut liian kallis, ei mikään vaikeus näyttänyt liian
-suurelta eikä mikään vaara voinut häntä pidättää.
-
-Hän käyttikin roistojensa suostuttamiseksi kaikkia keinoja, jotka puhe
-voi suoda innostuneelle miehelle, herättääkseen heissä jälleen
-rohkeutta ja saattaakseen heidät yrittämään vielä yhtä rynnäkköä,
-ennenkuin peräännyttäisiin ja lopullisesti luovuttaisiin tästä
-yrityksestä.
-
-Hänellä oli suuri työ saada heidät taivutetuiksi. Niinkuin aina käy
-tällaisissa tapauksissa, olivat urhoollisimmat jo saaneet surmansa. Ne
-jotka olivat jääneet henkiin, eivät tuntuneet olevan kovinkaan
-halukkaita antautumaan saman kohtalon alaisiksi.
-
-Hartaitten pyyntöjen ja uhkausten avulla hän kuitenkin sai roistoilta
-kiskotuksi lupauksen jäädä seuraavaan päivään asti ja koettaa
-ratkaisevaa hyökkäystä yöllä.
-
-Kun rosvot ja kapteeni Uaktehno olivat tästä sopineet, käski
-viimemainittu miestensä mahdollisimman hyvin kätkeytyä ja ennen kaikkea
-olla aivan hiljaa, kunnes annetaan käsky, vaikka he huomaisivat
-meksikolaisten suorittavan mitä liikkeitä hyvänsä. Kapteeni toivoi
-pysyessään näkymättömissä voivansa synnyttää piiritetyissä sen
-harhaluulon, että rosvot, muka kyllästyneinä tavattomiin
-vastoinkäymisiinsä, olivat päättäneet luopua yrityksestä ja tosiaankin
-menneet tiehensä.
-
-Tuuma oli varsin ovela ja olikin vähällä johtaa tulokseen, jota sen
-suunnittelija oli odottanut.
-
-Mailleen menevän auringon punertava loiste väritti viimeisillä
-säteillään puitten latvoja ja kallioiden huippuja, heräävä iltatuuli
-teki ilman vilpoiseksi, ja aurinko oli juuri häviämäisillään
-taivaanrannan taa purppuraiseen utuvuoteeseensa.
-
-Illan rauhaa häiritsivät vain kannibaalipitojaan jatkavien ja ruumiista
-repimistään lihanpalasista kamalasti riitelevien petolintujen
-korviasärkevät huudot. Kenraali, jonka sydän oli pakahtua hänen
-nähdessään tämän tuskastuttavan näytelmän ja ajatellessaan, että
-kapteeni Aguilar, sankarillisella uhrautumisellaan pelastettuaan heidät
-kaikki, joutuisi kauhean häväistyksen uhriksi, päätti olla jättämättä
-heitteelle hänen ruumistaan ja maksoi mitä maksoi mennä sitä etsimään,
-voidakseen hänet kunniallisesti haudata. Olisihan se vain viimeinen
-kunnianosoitus tuolle onnettomalle nuorelle miehelle, joka ei ollut
-epäröinyt uhrautuessaan hänen puolestaan.
-
-Doña Luz, jolle hän ilmaisi aikeensa, ei voinut häntä vastustaa, vaikka
-tiesi, mikä vaara siinä uhkasi.
-
-Kenraali valitsi neljä rohkeinta miestä ja mennen suojavarustusten yli
-astui heidän edellään sitä paikkaa kohti, missä onnettoman kapteenin
-ruumis makasi.
-
-Lancerot, jotka olivat jääneet leiriin, tarkkasivat tasankoa ollen
-valmiina pontevasti suojelemaan rohkeita tovereitaan, jos heitä
-häirittäisiin heidän hurskaassa työssään.
-
-Ollen väijyksissä kallionhalkeamissa rosvot näkivät heidän jokaisen
-liikkeensä, mutta varoivat ilmaisemasta läsnäoloaan. Kenraali saattoi
-siis kaikessa rauhassa täyttää velvollisuutensa, eikä ollut vaikeata
-löytää nuoren miehen ruumista.
-
-Se makasi erään puun juurella pistooli kädessä, puukko toisessa, katse
-tuimana ja hymy huulilla, ikäänkuin hän vielä henkensä menetettyäänkin
-olisi uhmannut murhaajiaan.
-
-Hänen ruumiinsa oli sananmukaisesti täynnä haavoja, mutta kummallisen
-sattuman vuoksi, minkä kenraali iloisena pani merkille, eivät
-petolinnut vielä olleet häneen kajonneet.
-
-Lancerot nostivat ruumiin ristikkäin pantujen kiväärien päälle ja
-palasivat kiireisin askelin leiriin.
-
-Kenraali käveli jonkun matkan päässä heidän takanaan tarkaten ja
-tähyillen näreikköjä ja pensaita. Ei kuulunut hiiskaustakaan,
-kaikkialla vallitsi mitä täydellisin hiljaisuus. Preirierosvot olivat
-menneet jättämättä muita jälkiä kuin kuolleensa, jotka he näyttivät
-kerrassaan hylänneen.
-
-Kenraali alkoi toivoa, että heidän vihollisensa olivat menneet
-tiehensä, ja huokasi helpotuksesta.
-
-Yö alkoi saapua nopeasti kuten tavallisesti. Kaikkien katseet olivat
-tarkasti suunnattuina lanceroihin, jotka kantoivat kuollutta
-upseeriansa, eikä kukaan huomannut pariakymmentä haamua, jotka ääneti
-hiipivät kivien lomitse ja vähitellen lähestyivät leiriä, asettuen
-väijyksiin sen likelle ja suunnaten hehkuvat katseensa sen
-puolustajiin.
-
-Kenraali käski laskea ruumiin leposijalle, joka kaikessa kiireessä oli
-valmistettu, ja tarttuen lapioon hän itse halusi kaivaa haudan.
-
-Kaikki lancerot kokoontuivat hänen ympärilleen nojaten kivääreihinsä.
-
-Kenraali paljasti päänsä, otti rukouskirjan ja suoritti kovalla äänellä
-hautausmenot, joihin hänen sisarentyttärensä ja muut läsnäolijat
-hartaasti yhtyivät.
-
-Oli jotakin suurenmoista ja liikuttavaa näissä perin yksinkertaisissa
-juhlamenoissa keskellä erämaata, jonka tuhannet salaperäiset äänet
-tuntuivat samanaikaisesti lausuvan rukouksen, tämän ylevän luonnon
-helmassa, johon Jumalan käsi on niin näkyvästi jättänyt jälkensä.
-
-Tuo valkohapsinen vanhus luki niin hartaana kuolinrukoukset nuorelle,
-melkein lapselta tuntuneelle upseerivainajalle, joka hetkistä
-aikaisemmin oli uhkunut elämää, ja hänen vieressään seisoivat
-mietteissään nuori tyttö ja alakuloiset sotilaat, joita sama kohtalo
-ehkä piankin uhkasi, mutta jotka tyyninä ja nöyrinä lämpimästi
-rukoilivat surmansa saaneen puolesta. Tämän Korkeimman luo yössä
-kohoava rukous, jota säesti iltatuulen valitteleva suhina puitten
-oksissa, johdatti mieleen kristinuskon alkuajat, jolloin ahdistettuina
-ja kätkeytymään pakoitettuina paettiin erämaahan, missä oltiin
-lähempänä Jumalaa.
-
-Ei mikään häirinnyt heitä suorittamasta tätä viimeistä palvelusta.
-
-Sittenkun jokainen läsnäolevista oli vielä kerran alakuloisena
-hyvästellyt kuollutta, laskettiin hänet hautaan käärittynä viittaansa,
-hänen aseensa pantiin hänen viereensä, ja hauta luotiin umpeen.
-
-Vain pieni kumpu, joka piankin tasaantuisi, osoitti sitä paikkaa, missä
-ikuisiksi ajoiksi kätkettynä lepäsi uljaan miehen ruumis. Hänen siihen
-asti tuntematon sankaruutensa oli äärimmäisen uhrauksen avulla
-pelastanut ne, jotka olivat uskoneet hänelle turvallisuutensa
-valvomisen.
-
-Läsnäolijat hajaantuivat vannoen kostavansa hänen kuolemansa tai muussa
-tapauksessa tekevänsä kuin hän.
-
-Pimeys oli täydellisesti vallannut seudun.
-
-Tehtyään vielä viimeisen kierroksen kenraali varmistuneena siitä, että
-vahdit oli oikein asetettu paikoilleen, toivotti sisarentyttärelleen
-hyvää yötä ja laskeutui nukkumaan poikittain sisäänkäytävän eteen hänen
-telttansa ulkopuolelle.
-
-Kolme tuntia kului ilman pienintäkään ääntä.
-
-Äkkiä parikymmentä miestä paholaislegionan lailla syöksyi
-suojavarustusten yli, ja ennenkuin hyökkäyksestä hämmästyneet vahdit
-ehtivät ryhtyä vastarintaan, olivat he vangitut ja surmatut.
-
-Preirierosvot olivat valloittaneet meksikolaisten leirin, ja heidän
-mukanaan oli tullut murha ja ryöstö!
-
-
-
-
-VII
-
-Taistelu
-
-
-Sakaalien lailla ulvoen ja aseillaan huitoen preirierosvot hyökkäsivät
-leiriin.
-
-Heti kun leiri oli vallattu, oli kapteeni antanut miestensä murhata ja
-ryöstää mielin määrin. Kiinnittämättä heihin sen enempää huomiota hän
-riensi telttaan.
-
-Mutta sinne oli tie häneltä suljettu. Kenraali oli kerännyt luokseen
-kuusi tai seitsemän miestä ja odotti roistoja pelkäämättä, varmasti
-päätettyään antaa tappaa itsensä, ennenkuin sallisi kenenkään noista
-kurjista koskea nuoreen tyttöön.
-
-Nähdessään vanhan sotilaan, jonka silmä iski tulta, seisovan siinä
-pistooli toisessa ja miekka toisessa kädessä, kapteeni mietti hetken.
-
-Mutta hänen epäröintinsä kesti vain tuokion. Huudollaan hän keräsi
-ympärilleen kymmenkunnan rosvoa.
-
-"Tie auki!" ulvoi hän heiluttaen väkipuukkoaan.
-
-"Antaa tulla vain!" vastasi kenraali purren raivoissaan viiksiään.
-
-Molemmat miehet syöksyivät toistensa kimppuun, heidän miehensä tekivät
-samoin, ja temmellys kävi yleiseksi.
-
-Nyt syttyi kauhea ja armoton ottelu miesten välillä, jotka tiesivät,
-että heillä ei kellään ollut sääliä odotettavana.
-
-Kukin koetti antaa kuolettavia iskuja viitsimättä väistää niitä, joita
-häneen itseensä suunnattiin, tyytyen kaatumaan, kunhan vain kaatuessaan
-vei mukanaan edes yhden vastustajan.
-
-Haavoittuneet koettivat nousta jälleen upottaakseen puukkonsa niiden
-ruumiiseen, jotka vielä jatkoivat taistelua.
-
-Tällaista tuimaa kamppailua ei siis voinut jatkua pitkälti. Kaikki
-lancerot saivat surmansa, ja kenraalikin kaatui vihdoin kapteenin
-sortamana, joka heittäytyi hänen päälleen ja sitoi hänet lujasti
-vyöllään, niin että hänen oli enää mahdoton tehdä vastarintaa.
-
-Kenraali oli vain kevyesti haavoittunut, sillä kapteeni oli määrätyistä
-syistä, jotka hän yksin tiesi, tehokkaasti varjellut häntä taistelun
-aikana, torjuen väkipuukollaan ne iskut, joita roistot kenraaliin
-suuntasivat.
-
-Hän tahtoi saada vihollisensa elävänä, ja siinä hän oli onnistunutkin.
-
-Kaikki meksikolaiset olivat kaatuneet, se oli myönnettävä, mutta voitto
-oli ollut rosvoillekin kallis. Enemmän kuin puolet heistä oli saanut
-surmansa.
-
-Kenraalin neekeripalvelija, jolla oli ollut aseenaan valtava, nuoren
-puun tyvestä valmistettu kurikka, oli tehnyt kauan lujaa vastarintaa
-niille, jotka yrittivät hänet nujertaa. Hän musersi armotta ne
-houkkiot, jotka rohkenivat tulla liian lähelle hänen harvinaisen
-kätevästi pitelemäänsä asetta.
-
-Hänet oli vihdoin onnistuttu suopungilla sitoa kiinni ja kaataa
-puolitukehduksissa maahan. Kapteeni oli pelastanut hänen henkensä,
-juuri kun muuan rosvo jo kohotti kättään surmatakseen hänet.
-
-Heti kun kapteeni huomasi, ettei kenraali voinut liikahtaakaan,
-huudahti hän riemusta ja muistamatta edes tyrehdyttää verta, jota
-juoksi kahdesta hänen saamastaan haavasta, hän hypähti kuin tiikeri yli
-vihollisensa, joka voimatta mitään tehdä vääntelehti hänen jalkainsa
-juuressa, ja tunkeutui telttaan.
-
-Se oli tyhjä.
-
-Doña Luz oli kadonnut!
-
-Kapteenin mieli synkkeni.
-
-Mitä oli tapahtunut nuorelle tytölle?
-
-Teltta oli pieni, melkein aivan vailla huonekaluja. Sinne oli
-mahdotonta kätkeytyä.
-
-Puoliksi hajallinen vuode osoitti, että doña Luz yllätyksen sattuessa
-oli nukkunut kaikessa rauhassa.
-
-Hän oli kadonnut kuin hengetär jättämättä paostaan jälkiä.
-
-Paon mahdollisuutta ei rosvo voinut käsittää, koska leiri oli vallattu
-joka puolelta yhtaikaa.
-
-Miten saattoi nuori tyttö, kavahdettuaan unestaan, olla niin uljas ja
-niin neuvokas, että hän pakeni näin nopsasti ja kulki voittajien
-välitse huomaamattomana, vaikka heidän ensimmäinen tehtävänsä oli ollut
-vartioida kaikkia uloskäytäviä?
-
-Kapteeni koetti turhaan keksiä ratkaisua tähän arvoitukseen.
-
-Hän polki raivostuneena jalkaa ja tunnusteli veitsensä terällä
-tavaramyttyjä, jotka olisivat voineet olla väliaikaisena piilopaikkana.
-Kaikki tuloksetta!
-
-Vakuutettuna siitä, että hänen tutkimuksensa teltassa eivät johtaisi
-mihinkään tulokseen, hän riensi ulos, kuljeksien sinne tänne kuin
-villipeto ja kuvitellen, että jos tytön jonkun ihmeen kautta oli
-onnistunut päästä pakoon, olisi helppo löytää hänen jälkensä hänen
-harhaillessaan yksin yöllä ja puolipukimissa erämaassa.
-
-Ryöstö jatkui sillä välin nopeasti ja järjestelmällisesti
-sekasorrossakin, niin että rosvojen käytännöllinen taito pääsi täysiin
-oikeuksiinsa. Väsyneinä kaameasta työstään aukaisivat voittajat
-puukoillaan täysinäisiä mezcalpulloja, ja nyt seurasivat ryöstöä ja
-murhaamista hurjat juomingit.
-
-Äkkiä kuului aivan läheltä kimakka ja kauhistuttava huuto, ja kuulasade
-rätisi rosvojen päälle.
-
-Yllätettyinä itse vuorostaan he tarttuivat aseisiinsa yrittäen
-kokoontua yhteen.
-
-Samassa ilmestyi joukko intiaaneja hyppien kuin jaguarit tavaramyttyjen
-seassa, ja heidän kintereillään ryntäsi metsästäjäparvi, jonka
-johtajina olivat Uskollinen Sydän, Ilomieli ja Musta Hirvi.
-
-Rosvojen asema kävi pulmalliseksi.
-
-Kapteeni, jonka huomiota nyt kiinnitti hänen väkeään uhkaava vaara,
-luopui kaihomielin tuloksettomasta etsinnästään, johon oli antautunut,
-ja ryhmittäen miehensä ympärilleen otti mukaansa ainoat kaksi vankiaan,
-jotka hänellä oli, nimittäin kenraalin ja tämän neekeripalvelijan.
-Käyttäen hyväkseen hälinää, joka eroittamattomasti kuuluu sellaisiin
-äkkiyllätyksiin, hän käski miestensä hajaantua joka suunnalle siten
-päästäkseen helpommin turvaan vastustajiensa laukauksilta.
-
-Laukaistuaan kiväärinsä suoraan hyökkääjiään vastaan, mikä heissä
-aiheutti jonkunlaista epäröimistä, preirierosvot pakenivat eri tahoille
-kuin saastainen urubu-parvi ja katosivat yöhön.
-
-Mutta paetessaankin kapteeni, joka oli jättäytynyt viimeiseksi
-turvatakseen perääntymisen, koetti vielä etsiä nuoren tytön jälkiä,
-mikäli se oli mahdollista hänen kiireisesti vetäytyessään poispäin,
-mutta ei voinut huomata mitään.
-
-Petyttyään näin toiveissaan kapteeni raivosi ja hautoi päässään mitä
-kamalimpia suunnitelmia.
-
-Uskollinen Sydän oli intiaanivakoilijalta ja varsinkin tohtorin
-kertomuksesta saanut tietää hyökkäyksestä, jota oli leiriä vastaan
-yritetty, ja heti lähtenyt matkaan saapuakseen niin aikaisin kuin
-mahdollista meksikolaisille avuksi.
-
-Onnettomuudeksi olivat erämiehet ja comanchit, nopeasta marssistaan
-huolimatta, saapuneet liian myöhään pelastaakseen karavaanin.
-
-Kun retken johtajat olivat päässeet selville rosvojen paosta, lähtivät
-Kotkanpää ja hänen soturinsa ajamaan heitä takaa.
-
-Jäätyään yksin leirin isännäksi, Uskollinen Sydän määräsi
-toimeenpantavaksi yleisen etsinnän läheisissä pensaikoissa ja korkeassa
-ruohossa, jota rosvot eivät olleet ehtineet aivan tarkasti tutkia,
-sillä tuskin he olivat vallanneet leirin, kun heidät jo siitä
-karkoitettiin.
-
-Etsintä johti siihen, että löydettiin Phebe, doña Luzin nuori
-palvelijatar, ja kaksi lanceroa, jotka olivat kätkeytyneet erään puun
-onttoon runkoon. He tulivat kaikki esille puolikuolleina kauhusta,
-Mustan Hirven ja muutamien erämiesten saattamina, jotka turhaan
-koettivat heitä rauhoittaa ja herättää heissä rohkeutta.
-
-Nuo miesparat luulivat olevansa rosvojen käsissä, ja Uskollisella
-Sydämellä oli suunnaton työ koettaessaan saada heidät ymmärtämään, että
-miehet, jotka he näkivät edessään, olivat tosin liian myöhään heidän
-avukseen rientäneitä erämiehiä, jotka tietysti eivät aikoneet tehdä
-heille mitään pahaa.
-
-Heti kun he olivat hiukan tyyntyneet, meni Uskollinen Sydän heidän
-kanssaan telttaan ja pyysi heitä lyhyesti kertomaan tapahtumat.
-
-Nuorta mestitsityttöä, joka heti nähtyään, kenen kanssa oli
-tekemisissä, oli saanut takaisin koko varmuutensa ja sitäpaitsi oli
-tuntenut Uskollisen Sydämen, ei tarvinnut kahdesti käskeä. Muutamassa
-minuutissa hän oli erämiehelle antanut tarkat tiedot kauheista
-tapahtumista, joiden katsojana hän oli ollut.
-
-"Onko siis kapteeni Aguilar surmattu?" kysyi erämies tytöltä.
-
-"Oi, voi! On", vastasi nuori tyttö kaihoisasti huokaisten
-muistellessaan upseeriparkaa.
-
-"Entä kenraali?" kysyi erämies.
-
-"Oh! Kenraaliko? Hän puolustautui kuin leijona ja kaatui vasta tehtyään
-sankarillista vastarintaa."
-
-"Onko hän kuollut?" tiedusti Uskollinen Sydän tuskallisesti
-liikuttuneena.
-
-"Ei, ei, hän on vain haavoittunut. Näin roistojen menevän ohitseni
-vieden hänet mukanaan. Luulenpa hänen haavojensa olevan
-vähäpätöisetkin, koska _ladronit_ -- varkaat -- taistelun aikana
-säästelivät häntä."
-
-"Sepä hyvä", lausui erämies ajattelevan näköisenä. Sitten hän tovin
-kuluttua lausui empien ja äänen hieman väristessä; "Minne emäntänne
-sitten on joutunut?"
-
-"Emäntäni, doña Luz?"
-
-"Niin, doña Luz, sen luulen olevan hänen nimensä, antaisin paljon
-saadessani hänestä tietoja ja tietäessäni hänen olevan turvassa."
-
-"Hän on turvassa ollessaan teitä lähellä", lausui sointuva ääni.
-
-Ja doña Luz tuli näkyviin vielä kalpeana kokemistaan
-mieltäjärkyttävistä tapahtumista, mutta tyynenä, hymy huulilla ja katse
-säteilevänä.
-
-Läsnäolijat eivät voineet pidättää hämmästynyttä liikettä nuoren naisen
-näin odottamatta ilmestyessä.
-
-"Ah, Jumalan kiitos!" huudahti erämies; "apumme ei ole siis ollutkaan
-täysin hyödytön!"
-
-"Ei", vastasi tyttö suloisesti ja lisäsi alakuloisena, surumielisyyden
-kuvastuessa hänen kasvoillaan: "Kun nyt olen kadottanut hänet, joka oli
-minulle isän sijaisena, niin pyydän teiltä suojelustanne, caballero."
-
-"Sen lupaan, madame", lausui erämies lämpimästi. "Mitä tulee enoonne,
-niin luottakaa minuun, minä tuon hänet takaisin luoksenne, vaikka se
-maksaisi henkeni. Tiedättehän", lisäsi hän, "etten vasta tänään ensi
-kertaa riennä avuksenne."
-
-Kun ensi kiihtymys oli mennyt ohi, haluttiin saada tietää, miten nuoren
-tytön oli onnistunut pelastua rosvojen etsinnästä.
-
-Doña Luz kertoi lyhyesti, mitä oli tapahtunut.
-
-Nuori tyttö oli täysissä pukimissa heittäytynyt vuoteeseensa.
-Levottomuus oli pitänyt häntä valveilla, salainen aavistus pakoitti
-hänet olemaan varuillaan.
-
-Kuullessaan rosvojen huudot hän epätoivo sydämessä nousi vuoteestaan ja
-huomasi heti ensi silmäyksellä, että pakeneminen oli mahdotonta.
-
-Katseltuaan kauhistuneena ympärilleen hän oli huomannut vaatteet, jotka
-oli heitetty sikin sokin riippumattoon ja riippuivat siitä molemmin
-puolin alas.
-
-Silloin pisti hänen päähänsä ajatus, joka kirkkaan salaman tavalla
-näytti tulleen taivaasta.
-
-Hän pujahti näiden vaatteiden alle ja painautuen niin pieneksi kuin
-suinkin saattoi, vetäytyi kokoon verkkomaton pohjaan korjaamatta
-vaatteita järjestykseen.
-
-Jumala oli suonut, ettei rosvopäällikkö etsiessään tyttöä kaikkialta
-edes ajatellutkaan työntää kättään riippumattoon, joka näytti tyhjältä.
-
-Sattuman kautta näin pelastuen hän oli jäänyt sinne tunnin ajaksi
-kyyristyneenä ja tuntenut sellaista tuskaa, jota on mahdoton kuvailla.
-
-Erämiesten saapuminen ja Uskollisen Sydämen ääni, jonka hän heti oli
-tuntenut, olivat herättäneet hänessä toivoa. Hän oli tullut esille
-kätköstään ja odottanut sopivaa hetkeä astuakseen esille.
-
-Erämiehet ihmettelivät tätä yksinkertaista kertomusta, joka samalla oli
-liikuttava, ja onnittelivat sydämellisesti nuorta naista hänen
-rohkeudestaan ja mielenmaltistaan, joiden avulla hän oli pelastunut.
-
-Kun leiriin oli saatu jälleen vähän järjestystä, lähestyi Uskollinen
-Sydän doña Luzia.
-
-"Madame", sanoi hän, "pian koittaa päivä, ja levättyänne muutaman
-tunnin vien teidät äitini luo, joka on hurskas nainen. Kun hän tutustuu
-teihin, niin en epäile, että hän alkaa rakastaa teitä kuin tytärtään.
-Kun sitten olette päässyt turvaan, ryhdyn toimenpiteisiin saattaakseni
-enonne teidän luoksenne."
-
-Odottamatta nuoren tytön kiitoksia hän kumarsi kunnioittavasti ja
-poistui teltasta.
-
-Kun hän oli poistunut, huokasi doña Luz ja istuutui ajatuksiin vaipuen
-jakkaralle.
-
-
-
-
-VIII
-
-Verdi Gris-joen luola
-
-
-Oli kulunut kaksi päivää edellisessä luvussa kerrotuista tapauksista.
-
-Viemme lukijan iltapäivällä kello kolmen ja neljän välillä Ilomielen
-löytämään luolaan, johon Uskollinen Sydän oli järjestänyt
-mieliasuntonsa.
-
-Luolan sisäosa, jota valaisivat lukuisat, intiaanien kynttiläpuuksi
-nimittämästä puusta valmistetut tulisoihdut, palaen kiinnitettyinä
-kallioseinämiin lyhyiden välimatkojen päähän toisistaan, olisi asioihin
-perehtymättömän vieraan mielestä, jos hän sattumalta olisi joutunut
-sitä katselemaan, tuntunut maankiertäjien tyyssijalta tai
-rosvoleiriltä.
-
-Nelisenkymmentä erämiestä ja comanchisoturia oli hajaantuneina sinne
-tänne. Muutamat nukkuivat, toiset polttelivat, eräät puhdistelivat
-aseitaan ja jotkut taas kyykistyneinä parin kolmen rovion ympärille,
-joiden yläpuolelle oli ripustettu patoja, paistoivat tavattoman isoja
-hirvenlihapaloja.
-
-Jokaisen luolaan johtavan käytävän suuta vartioksi kaksi miestä
-liikkumatta, mutta silmät ja korvat tarkkaavaisina valvoen kaikkien
-turvallisuutta.
-
-Eräässä erillään olevassa luolanosassa, jonka eroitti muista
-esiinpistävä suuri lohkare, keskusteli matalalla äänellä kaksi naista
-ja yksi mies, jotka istuivat karkeasti veistetyllä jakkaralla.
-
-Nuo kaksi naista olivat doña Luz ja Uskollisen Sydämen äiti. Mies, joka
-heitä katseli poltellessaan maissinolkisilla imukkeilla jatkettuja
-savukkeitaan ja väliin yhtyi keskusteluun huudahtaen milloin
-hämmästyksestä, milloin ihailusta ja riemastuksesta, oli Eusebio, vanha
-espanjalainen palvelija, jonka olemme usein maininneet tämän
-kertomuksen kuluessa.
-
-Tämä osasto oli tavallaan eristetty huone, ja sisäänkäytävän edessä
-käveli edestakaisin toinen mies kädet selän takana, vihellellen
-hampaittensa välitse jotakin säveltä, jonka arvatenkin nyt laati.
-
-Hän oli Musta Hirvi.
-
-Uskollinen Sydän, Kotkanpää ja Ilomieli olivat poissa.
-
-Naisia näytti keskustelu suuresti kiinnostavan. Erämiehen äiti vaihtoi
-tuontuostakin merkitseviä katseita vanhan palvelijansa kanssa, jonka
-savuke oli sammunut, mutta joka vielä imi sitä koneellisesti
-huomaamatta sen sammuneen.
-
-"Niin", lausui vanha nainen pannen hartaana kätensä ristiin ja
-kohottaen katseensa kohti korkeuksia, "huomaan, että Jumalan sormi
-ohjaa tätä kaikkea."
-
-"Oikein", vastasi Eusebio varmasti, "juuri hän on tehnyt kaikki."
-
-"Sanokaahan, pikku rakkaani, eikö enonne, kenraali, ole kertaakaan koko
-kahden kuukauden aikana, jonka matkanne on kestänyt, joko sanoilla tai
-muuten antanut teidän tietää retkenne tarkoitusta?"
-
-"Ei kertaakaan", vastasi doña Luz.
-
-"Sepä ihmeellistä", mutisi vanha nainen.
-
-"Tosiaankin ihmeellistä", toisti Eusebio koettaen uhallakin saada savua
-lähtemään sammuneesta savukkeestaan.
-
-"Mutta millä sitten enonne on kuluttanut aikaansa siitä saakka, kun
-saavuitte preirielle?" tiedusteli äiti edelleen. "Suokaa anteeksi,
-rakas lapseni, että teen teille näitä kysymyksiä, jotka varmaankin
-saattavat teidät hämillenne, mutta joita ei millään tavoin herätä
-uteliaisuus. Myöhemmin ymmärrätte minut ja saatte havaita, että vain
-vilkas mielenkiinto, jota tunnen teitä kohtaan, on aiheena
-kyselyihini."
-
-"Sitä en lainkaan epäile, madame", vastasi doña Luz suloisesti
-hymyillen. "Koetan siis parhaani mukaan vastata kysymyksiinne.
-Preirielle saavuttuamme enoni on ollut alakuloinen ja huolestunut. Hän
-etsi eräelämään tottuneiden miesten seuraa, ja tavatessaan jonkun
-heistä hän jäi pitkäksi aikaa keskustelemaan hänen kanssaan ja tekemään
-kysymyksiään."
-
-"Ja mitä hän heiltä tiedusteli, lapseni, muistatteko?"
-
-"Hyvä Jumala, madame, tunnustan häpeäkseni teille", vastasi nuori tyttö
-kevyesti punastuen, "etten kiinnittänyt suurtakaan huomiota niihin
-keskusteluihin, jotka, niin ainakin luulin, liikuttivat minua sangen
-vähän. Minä, lapsirukka, jonka elämä tähän asti on kulunut ikävästi ja
-yksitoikkoisesti ja joka olen nähnyt maailmaa vain luostarini
-ikkunaristikkojen lävitse, ihailin suurenmoista luontoa, joka kuin
-taikaiskusta oli noussut eteeni. Silmäni eivät jaksaneet kylliksi
-katsella näitä ihmeellisyyksiä, ja ihailin Luojaa, jonka ääretön voima
-oli äkkiä minulle paljastunut."
-
-"Puhutte totta, rakas lapseni, suokaa anteeksi kysymykseni, jotka
-väsyttävät teitä ja joiden kannattavuutta ette saata ymmärtää", lausui
-hyväntahtoinen nainen suudellen häntä otsalle. "Jos haluatte, voimme
-puhua muista asioista."
-
-"Niinkuin vain tahdotte, madame", vastasi nuori tyttö antaen hänelle
-vastasuutelon, "minä olen iloinen saadessani keskustella kanssanne, ja
-minkä aiheen valinnettekin, herättää se suuresti mielenkiintoani."
-
-"Mutta mehän lörpöttelemme yhtä mittaa ajattelematta poikaraukkaani,
-joka yhä on poissa lähdettyään tänä aamuna ja jonka sen mukaan, mitä
-hän minulle lausui, pitäisi olla jo nyt palannut."
-
-"Oh! Kunhan hänelle ei vain olisi tapahtunut mitään onnettomuutta",
-huudahti doña Luz säikähtyneenä.
-
-"Herättääkö hän siis hiukan teidänkin myötätuntoanne?" kysäisi vanha
-nainen hymyillen.
-
-"Ah, madame, voisiko olla toisin niiden palvelusten jälkeen, jotka hän
-on meille tehnyt ja joita hän vielä meille tekee, siitä olen varma",
-vastasi tyttö liikuttuneena helakan punan kohotessa hänen poskilleen.
-
-"Poikani on luvannut vapauttaa enonne. Voitte olla varma siitä, että
-hän pitää sanansa."
-
-"Niin, sitä en epäile ollenkaan, madame. Oi, mikä ylevä ja suuri
-luonne!" huudahti tyttö innostuneesti. "Kuinka hyvin sopiikaan hänelle
-Uskollisen Sydämen nimi!"
-
-Vanha nainen ja Eusebio katsoivat hänen hymyillen. He olivat onnellisia
-huomatessaan nuoren tytön innostuksen.
-
-Doña Luz huomasi, kuinka tarkkaavaisesti he häntä katselivat, keskeytti
-hämmästyneenä puheensa ja painoi päänsä alas punastuen yhä enemmän.
-
-"Oi!" sanoi vanha nainen tarttuen hänen käteensä, "jatkakaa, rakas
-lapsi, olen ihastunut kuullessani teidän puhuvan tuolla tavalla
-pojastani. Niin", lisäsi hän surullisena ja ikäänkuin puhuen itsekseen,
-"niin, hänellä on suuri ja ylevä luonne. Kuten kaikkia valioluonteita,
-on häntäkin väärin arvosteltu. Mutta kärsivällisyyttä, Jumala vain
-koettelee, kerran on tuleva päivä, jolloin hänelle suodaan oikeutta
-kaikkien edessä."
-
-"Onko hän ehkä onneton?" rohkeni nuori tyttö arasti kysäistä.
-
-"Sitä en voi sanoa, lapseni", vastasi äitiparka pidätetysti huokaisten,
-"kuka tässä maailmassa saattaa olla onnellinen? Jokaisella on omat
-huolensa kestettävinään, Kaikkivoipa mittaa kullekin taakan hänen
-voimiensa mukaan."
-
-Luolassa kuului jotakin hälinää, ja useita miehiä astui sisään.
-
-"Täällä tulee poikanne, madame", lausui Musta Hirvi.
-
-"Kiitos, ystäväni", vastasi nainen.
-
-"Kah, sepä hauskaa!" sanoi doña Luz nousten riemastuneena seisaalle.
-
-Mutta häveten tätä harkitsematonta tekoaan nuori tyttö vaipui hämillään
-ja kovin punastuen takaisin istumaan.
-
-Uskollinen Sydän saapui tosiaankin, mutta hän ei ollut yksin. Ilomieli
-ja Kotkanpää olivat hänen seurassaan samoin kuin useita muita
-erämiehiä.
-
-Heti luolaan saavuttuaan suuntasi nuori mies kiireesti askeleensa
-suoraan siihen osaan, missä hänen äitinsä oli. Hän suuteli tätä otsalle
-ja kääntyen sitten doña Luzin puoleen tervehti hiukan hämillään, mikä
-ei ollut hänelle luonteenomaista eikä jäänyt vanhalta naiselta
-huomaamatta.
-
-Nuori tyttö vastasi tervehdykseen yhtä hämmentyneenä.
-
-"Kas niin", lausui Uskollinen Sydän hilpeällä äänellä, "onko teidän
-ollut kovinkin ikävä minua odotellessanne, jalot vankini? Aika on
-varmaankin tuntunut teistä hirvittävän pitkältä täällä luolassa. Suokaa
-anteeksi, että olen karkoittanut teidät tähän vastenmieliseen asuntoon,
-doña Luz, teidät, jotka olette syntynyt asumaan loistavissa
-palatseissa. Valitettavasti tämä on minun paras asuntoni."
-
-"Lähellä sen miehen äitiä, joka on pelastanut henkeni", vastasi nuori
-tyttö ylevästi, "tunnen asuvani kuin kuningatar, asukoon hän sitten
-missä tahansa."
-
-"Olette tuhannesti liian hyvä, madame", sopersi erämies, "saatatte
-minut todella hämilleni."
-
-"No niin, poikani", keskeytti vanha nainen ilmeisesti johtaakseen
-toiseen suuntaan keskustelun, joka alkoi muuttua nuorille vaikeaksi,
-"mitä olette tehneet tänään? Onko teillä hyviä uutisia meille? Doña Luz
-on niin levoton kuin olla saattaa enonsa vuoksi ja palaa halusta saada
-nähdä hänet jälleen."
-
-"Ymmärrän neidin levottomuuden", vastasi erämies. "Toivon voivani sen
-kohta poistaa, vaikka emme ole saaneet tänään suuriakaan aikaan, kun
-rosvojen jälkiä on ollut mahdoton löytää. Kaikeksi onneksi tapasimme
-palatessamme jonkun matkan päässä luolasta tohtorin, joka uskollisena
-tottumuksilleen etsiskeli kasveja kallionrotkoista. Hän kertoi meille
-nähneensä epäilyttävän näköisen miehen kiertelevän näitä seutuja.
-Lähdimme heti etsiskelemään ja tapasimme todellakin erään henkilön,
-jonka otimme vangiksi ja joka on meillä mukanamme."
-
-"Siinä näette, hyvä herra", lausui doña Luz hiukan vallattomasti, "että
-on hyötyäkin kasvien keräämisestä. Rakas tohtorimme on kaiken
-todennäköisyyden mukaan tehnyt suuren palveluksen."
-
-"Vaikkei sitä aikonutkaan", huomautti Uskollinen Sydän naurahtaen.
-
-"En väitäkään vastaan", myönsi nuori tyttö leikillisesti, "mutta ilman
-kasvientutkijaa ei teillä nyt olisi miestä vankinanne. Kasveille olette
-siis velvollinen antamaan tunnustuksen."
-
-"Kasvien etsinnällä on hyvät puolensa, se on tunnustettava, mutta
-kullakin asialla olkoon aikansa. Tahtomatta moittia sanon, että tohtori
-ei aina ole osannut yhtä hyvin valita aikaansa."
-
-Huolimatta vakavista tapahtumista, joihin nämä sanat viittasivat, eivät
-läsnäolevat voineet pidättäytyä hymyilemästä kovaonnisen oppineen
-kustannuksella.
-
-"No niin, no niin", lausui doña Luz, "en tahdo, että tohtorirukkani
-kimppuun hyökätään. Hänelle on ollut kylliksi suurena rangaistuksena
-muistamattomuudestaan se syvä suru, joka häntä on vaivannut tuon
-kohtalokkaan päivän jälkeen."
-
-"Olette oikeassa, neiti, en puhu siitä enää. Nyt pyydän teiltä lupaa
-saada poistua luotanne, sillä toverini ovat suorastaan kuolla nälkään.
-Kunnon väkeni odottaa minua aloittaakseen aterian."
-
-"Mutta", kysyi Eusebio, "mitä aiotte tehdä miehelle, jonka pidätitte?"
-
-"En vielä tiedä. Heti syötyäni ryhdyn häntä kuulustelemaan ja
-luultavasti hänen vastauksensa määräävät toimintani hänen suhteensa."
-
-Padat nostettiin tulelta, hirvenliha leikattiin viipaleiksi, ja
-erämiehet ja intiaanit istuutuivat veljellisesti toistensa viereen ja
-söivät hyvällä ruokahalulla.
-
-Vain naisille tarjottiin erikseen ruokaa heidän osastossaan, ja Eusebio
-hoiti hovimestarin arkaluontoisia tehtäviä niin huolellisesti ja
-vakavasti kuin arvokkaammassakin ympäristössä.
-
-Mies, joka oli pidätetty luolan lähistöltä, oli jätetty kahden
-luotettavan, hampaisiin asti aseistetun erämiehen vartioitavaksi, jotka
-eivät hellittäneen hänestä silmiään. Mutta mies ei mitenkään näyttänyt
-ajattelevan pakoonpääsyä. Hän päinvastoin kävi reippaasti käsiksi
-ruokaan, jota oli huomattu asettaa hänen eteensä.
-
-Heti kun ateria oli päättynyt, vetäytyivät päälliköt syrjään ja
-juttelivat keskenään matalalla äänellä muutaman minuutin ajan.
-
-Sitten tuotiin vanki Uskollisen Sydämen määräyksestä esille ja
-valmistauduttiin pitämään kuulustelua.
-
-Mies, johon tuskin tähän asti oli katsottu, tunnettiin heti, kun hän
-oli päälliköiden edessä, jotka eivät voineet pidättää hämmästynyttä
-liikettä.
-
-"Kapteeni Uaktehno!" mutisi Uskollinen Sydän ällistyneenä.
-
-"Minä juuri, hyvät herrat", vastasi preirierosvo kopean ivallisesti;
-"mitä teillä on minulta kysyttävää? Olen valmis vastaamaan."
-
-
-
-
-IX
-
-Oveluutta
-
-
-Kuulumattoman röyhkeätä oli kapteenin tulla kaiken nyt tapahtuneen
-jälkeen näin ilman ankaraa vastarintaa antautumaan miesten valtaan,
-jotka eivät empisi kostaa hänelle verisesti.
-
-Erämiehet olivatkin ihmeissään rosvon käyttäytymisestä ja alkoivat
-epäillä siinä ansan piilevän. Heidän hämmästyksensä yhä lisääntyi, kun
-he ajattelivat rosvon yrittämän tempun vakavuutta.
-
-He ymmärsivät varsin hyvin saaneensa hänet vangikseen vain sen vuoksi,
-että hän itse oli niin tahtonut ja että häntä pakoitti näin toimimaan
-jokin pätevä syy, varsinkin koska hän niin huolellisesti oli peittänyt
-jälkensä kaikilta ja etsinyt itselleen niin vaikeasti löydettävän
-tyyssijan, että tarkkavainuiset intiaanitkin, joita tavallisesti ei
-mikään voi johtaa harhaan, olivat luopuneet etsimästä häntä sen
-pitemmälti.
-
-Mitä hän aikoi tehdä näiden leppymättömien vihollistensa parissa? Mikä
-oli se pätevä syy, joka oli voinut saattaa hänet tekemään niin
-uhkarohkean teon, että itse antautui vangiksi?
-
-Näin kysyivät erämiehet itseltään tarkastellessaan häntä täynnä
-uteliaisuutta ja mielenkiintoa, jota väkisinkin herättää pelkäämätön
-mies, kun hän suorittaa hurjanrohkean työn, olkoon hänen kuntonsa laita
-muuten miten hyvänsä.
-
-"Kuulkaapa", lausui hänelle Uskollinen Sydän tovin kuluttua, "koska
-kerran olette antautunut käsiimme, ette varmaankaan kieltäydy
-vastaamasta kysymyksiin, jotka katsomme sopiviksi teille tehdä."
-
-Selittämätön hymy väreili rosvon kalpeilla ja ohuilla huulilla.
-
-"En ainoastaan myönny vastaamaan", vastasi hän tyynellä ja selvällä
-äänellä, "vaan vieläpä, jos sen sallitte, menen kysymyksienne edellekin
-kertomalla itse vapaaehtoisesti kaikki, mitä on tapahtunut.
-Kertomukseni valaisee teille, siitä olen varma, moniaita seikkoja,
-jotka ovat jääneet hämäriksi ja joita te turhaan olette koettaneet
-itsellenne selvittää."
-
-Hämmästyksen mutinaa kuului erämiesten riveistä. He olivat vähitellen
-tulleet lähemmäksi ja kuuntelivat nyt tarkkaavaisina.
-
-Kohtaus muodostui oudoksi. Siitä näytti tulevan mielenkiintoisempi kuin
-saattoi odottaa.
-
-Uskollinen Sydän mietti hetken. Sitten hän lausui kääntyen rosvon
-puoleen:
-
-"Tehkää niin, me kuuntelemme."
-
-Kapteeni kumarsi. Hän aloitti leikillisellä äänellä kertomuksensa, ja
-kun hän oli ehtinyt leirin valtaukseen asti, jatkoi hän:
-
-"Se oli sievästi tehty, eikö niin, hyvät herrat? Varmaankin teillä on
-sen johdosta vain kohteliaisuuksia minulle lausuttavana, teillä, jotka
-olette mestareita samanlaisissa hommissa. Mutta yksi asia on teille
-tuntematon, ja sen minä teille nyt sanon. Meksikolaisen kenraalin
-rikkauksien ryöstäminen oli minulle vain toisarvoisen tärkeä, minulla
-oli toinen päämäärä, jonka tahdon teille ilmaista, halusin saada
-käsiini doña Luzin. Meksikosta asti olen askel askeleelta seurannut
-retkikuntaa. Olin lahjonut sen oppaan, Lörpön, entisen toverini.
-Luovuttaen seuralaisilleni kullan ja jalokivet halusin saada haltuuni
-vain nuoren tytön."
-
-"Ahaa! Mutta ammuitte ohi maalin, mikäli minusta tuntuu", keskeytti
-Ilomieli hänet ivallisesti hymyillen.
-
-"Niinkö luulette?" vastasi toinen yhä varmana. "Itse asiassa olette
-kyllä oikeassa, tällä kertaa olen ampunut harhaan, mutta vielä ei ole
-viimeinen sana lausuttu enkä kenties aina epäonnistu."
-
-"Puhutte täällä preirien sadanviidenkymmenen parhaimman kiväärin
-keskellä tästä inhoittavasta tuumasta yhtä luottavaisesti kuin jos
-olisitte turvassa rosvojoukkueenne keskuudessa kätkeytyneenä jonkun
-tuntemattoman pesänne perukkaan, kapteeni. Se on suurta typeryyttä tai
-sitten harvinaista röyhkeyttä", lausui Uskollinen Sydän ankarasti.
-
-"Hehheh! Vaara ei minuun nähden ole niinkään suuri kuin koetatte
-minulle luulotella. Tiedättehän, että olen mies, jota ei ole niin
-helppo säikähdyttää. Älkäämme siis enää uhkailko, vaan keskustelkaamme,
-jos se teitä miellyttää, kuin vakavat miehet."
-
-"Me kaikki, metsästäjät, erämiehet ja intiaanisoturit, jotka olemme
-kokoontuneet tähän luolaan, olemme oikeutetut yhteisen turvallisuutemme
-nimessä sovelluttamaan teihin rajaseutujen lakia, silmä silmästä,
-hammas hampaasta, koska olemme tavanneet teidät teosta ja saaneet
-varmat todistukset, vieläpä oman tunnustuksenne perusteella,
-varkaudesta, murhista ja ryöstöyrityksestä. Tätä lakia tahdomme
-sovelluttaa teihin nyt heti. Mitä teillä on sanottavana
-puolustukseksenne?"
-
-"Kukin asia aikanaan, Uskollinen Sydän. Pian joudumme kyllä siihenkin,
-mutta kuunnelkaa loppuun, mitä minulla on teille sanottavana. Olkaa
-levollinen, se aiheuttaa vain jonkun minuutin viivästyksen. Aion itse
-käydä käsiksi tuohon asiaan, josta teillä näkyy olevan niin paljon
-sydämellänne asettuessanne omin luvin tuomariksi tähän erämaahan."
-
-"Se laki on yhtä vanha kuin tämä maailmakin, juontaen juurensa itse
-Jumalasta. Jokaisen kunniallisen ihmisen velvollisuus on käydä pedon
-kimppuun, kun se tulee hänen tielleen."
-
-"Vertauksenne ei ole kovinkaan mairitteleva", vastasi rosvo
-hämmästymättä, "mutta minä en ole herkkä närkästymään enkä loukkaannu
-siitä ollenkaan. Aiotteko kerta kaikkiaan antaa minun puhua?"
-
-"No puhukaa sitten, kunhan kerrankin pääsisitte loppuun."
-
-"Juuri sitä haluankin. Kuulkaa siis, mitä sanon: Jokainen tässä
-maailmassa käsittää elämän omalla tavallaan, muutamat vapaamielisesti,
-toiset taas katsovat asioita ahtaammalta näkökannalta. Mitä minuun
-tulee, niin unelmani on vetäytyä muutaman vuoden päästä jonkun ihanan
-meksikolaisen maakuntamme perukkaan elääkseni vaatimattoman mukavasti.
-Näettehän, etten ole kunnianhimoinen. Muutamia kuukausia sitten sain
-useilla varsin tuottavilla liiketoimilla, jotka olin rohkeasti ja
-näppärästi preiriellä suorittanut, kootuksi jokseenkin pyöreän summan,
-jonka uskollisena tottumuksilleni päätin edullisesti sijoittaa
-voidakseni myöhemmin saavuttaa edes vaatimattoman mukavuuden, kuten
-olen teille maininnut. Matkustin Meksikoon tallettaakseni
-varani erääseen siinä kaupungissa toimivaan ranskalaiseen
-pankkiiriliikkeeseen, joka on sijoittanut ne edullisesti minun
-hyödykseni ja jota voin teille suositella tarpeen tullen
-käytettäväksi."
-
-"Mitä tämä suunsoitto meihin kuuluu?" keskeytti Uskollinen Sydän
-loukkaantuneena. "Pidättekö meitä pilkkananne, kapteeni?"
-
-"Ei vähintäkään, minä jatkan. Meksikossa johti sattuma minut kohtaamaan
-doña Luzin, ja tein hänelle verrattain suuren palveluksen."
-
-"Tekö?" huudahti Uskollinen Sydän raivostuneena.
-
-"Miksi en minä?" vastasi toinen. "Asia on muuten varsin yksinkertainen.
-Vapautin näet hänet neljän rosvon käsistä näiden paraillaan
-tunnontarkasti ryöstäessä häntä, näin hänet ja rakastuin
-silmittömästi."
-
-"No no", ärjäisi metsästäjä punastuen harmista, "tämä menee jo liian
-pitkälle. Doña Luz on vielä nuori tyttö, josta on puhuttava vain
-suurimmalla kunnioituksella. En siedä, että häntä minun läsnäollessani
-häväistään."
-
-"Olemme ehdottomasti samaa mieltä", vastasi toinen, "mutta kuitenkin on
-aivan totta, että rakastuin häneen, aloin hankkia hänestä tietoja, sain
-kuulla, kuka hän oli, että hän pian joutuisi matkalle, ja hänen
-lähtöpäiväänsä asti minulla oli hyvä onni pelissä. Silloin tein
-suunnitelmani, joka, kuten äsken aivan oikein huomautitte, on mennyt
-täydellisesti myttyyn, mutta josta en kuitenkaan luovu vieläkään."
-
-"Me kyllä tuotapikaa toimitamme sen hyvään kuntoon."
-
-"Ja siinä teette oikein, jos sen kykenette aikaansaamaan."
-
-"Nyt olette kai jo lopettanut."
-
-"En vielä, jos sallitte, mutta nyt on doña Luzin välttämättömästi
-oltava läsnä kuullakseen, mitä minulla vielä on sanottavana. Hänestä
-yksinomaan riippuu, onnistunko tehtävässäni, jonka vuoksi olen tullut
-luoksenne."
-
-"En ymmärrä teitä."
-
-"Tarpeetonta onkin, että te tällä hetkellä ymmärrätte minua, mutta
-olkaa varma siitä, Uskollinen Sydän, että saatte aivan heti kuulla
-arvoituksen ratkaisun."
-
-Koko tämän pitkän keskustelun aikana ei preirierosvo ollut hetkeksikään
-menettänyt mielentyyneyttään, ivallista ilmettään, pilkallista
-äänensävyään ja vapaata käytöstapaansa, jotka saattoivat erämiehet
-ymmälle.
-
-Hän muistutti pikemmin seuramiestä, joka oli tullut tervehdyskäynnille
-maalaisnaapuriensa luokse, kuin vankia, joka on vähällä joutua
-ammutuksi, eikä näyttänyt välittävän tuon taivaallista siitä vaarasta,
-jonka alaisena oli. Heti puhumasta lakattuaan ja erämiesten alkaessa
-neuvotella matalalla äänellä ryhtyi hän kiertämään savuketta, jonka
-sitten sytytti ja poltti kaikessa rauhassa.
-
-"Doña Luzilla", lausui vihdoin Uskollinen Sydän huonosti salaten
-kärsimättömyytensä, "ei ole mitään tekemistä näissä neuvotteluissa.
-Hänen läsnäolonsa ei ole välttämätön."
-
-"Erehdytte täydellisesti, hyvä herra", vastasi rosvo levollisesti
-puhaltaen savupilven, "hänen läsnäolonsa on välttämätön seuraavista
-syistä: ymmärrätte aivan hyvin, eikö niin, että olen liian viisas kettu
-antautuakseni noin vain ehdoin tahdoin käsiinne, ellei takanani olisi
-joku, jonka henki vastaa omasta hengestäni. Tuo joku on nuoren tytön
-eno. Ellen ole puoliyöhön mennessä palannut pesääni, jolla nimellä te
-asuntoani kunnioitatte, kunnon toverieni joukkoon, niin se korkea herra
-ammutaan kymmenen minuuttia yli kaksitoista."
-
-Erämiehet vapisivat raivosta.
-
-"Tiedän sangen hyvin", jatkoi rosvo, "että te henkilökohtaisesti ette
-paljonkaan piittaa tuon kunnon kenraalin hengestä ja että
-jalomielisesti uhraisitte sen minun henkeäni vastaan, mutta kaikeksi
-onneksi minulle ei doña Luz, siitä olen varma, ole samaa mieltä kuin
-te, vaan panee suuren arvon enonsa henkeen. Olkaa siis niin
-ystävällinen ja pyytäkää häntä saapumaan tänne, jotta hän saisi kuulla
-ehdotuksen, joka minulla on hänelle esitettävänä. Aika kuluu, matka
-täältä leiriin on pitkä. Jos saapuisin liian myöhään, olisitte te
-yksinänne vastuunalaiset onnettomuuksista, jotka tämä epätahallinen
-viivytykseni voisi aiheuttaa."
-
-"Tässä olen, hyvä herra", sanoi doña Luz astuen esille.
-
-Hän oli joukon keskelle kätkeytyneenä kuullut kaikki, mitä oli puhuttu.
-
-Rosvo heitti pois puoleksi polttamansa savukkeen, kumarsi kohteliaasti
-nuorelle tytölle ja tervehti häntä kunnioittavasti.
-
-"Olen onnellinen, hyvä neiti", lausui hän, "kunniasta, jonka
-suvaitsette minulle suoda."
-
-"Jättäkää ivalliset kohteliaisuutenne. Kuuntelen teitä. Mitä teillä on
-minulle sanottavana?"
-
-"Arvostelette minua väärin, neiti", vastasi rosvo, "mutta toivon
-myöhemmin voivani päästä entiseen arvooni silmissänne. Ettekö siis
-tunne minua? Luulin jättäneeni mieleenne paremman muiston."
-
-"Mahdollista kyllä, olen kenties eräänä ajanjaksona säilyttänyt teistä
-hyvän muiston", vastasi nuori tyttö innostuen, "mutta senjälkeen, mitä
-on tapahtunut muutama päivä sitten, en voi teissä huomata muuta kuin
-pahantekijän."
-
-"Puheenne on julmaa."
-
-"Suokaa anteeksi, jos se saattaa teitä loukata, mutta en ole vielä
-täydellisesti toipunut kauhusta, jota minussa herätitte ja jota
-kartuttaa tämänpäiväinen käyttäytymisenne, sensijaan että se vähentäisi
-sitä. Suvaitkaa siis pitemmittä puheitta ilmoittaa minulle
-aikomuksenne."
-
-"Olen epätoivoissani, kun ymmärrätte minua noin huonosti, neiti.
-Lukekaa kaikki mitä on tapahtunut, sitä rukoilen teiltä, minussa
-virinneen intohimon rajuuden syyksi ja uskokaa..."
-
-"Hyvä herra, te loukkaatte minua!" keskeytti nuori tyttö hänet
-ojentautuen ylevästi. "Mitä yhteistä voi olla minun ja rosvopäällikön
-välillä?"
-
-Kun rosvo kuuli tämän verisen herjauksen, nousi kuumeen puna hänen
-kasvoilleen. Hän pureskeli raivoissaan viiksiään, mutta hilliten
-itsensä kätki sydämensä pohjaan kaikki kuohuttavat tunteet ja vastasi
-tyynellä ja kunnioittavalla äänellä:
-
-"Olkoon niin, neiti. Musertakaa minut, olen sen ansainnut."
-
-"Lausuaksenneko minulle näitä ylimalkaisia puheenparsia te olette
-katsonut läsnäoloni välttämättömäksi? Siinä tapauksessa katsotte kai
-parhaaksi, että nyt poistun. Minunsäätyiseni tyttö ei ole tottunut
-sellaisiin tapoihin eikä kääntämään korvaansa sellaisille puheille."
-
-Hän liikahti lähteäkseen Uskollisen Sydämen äidin luokse, joka
-puolestaan lähestyi häntä.
-
-"Vielä silmänräpäys, neiti", huudahti rosvo rajusti. "Koska halveksitte
-pyyntöjäni, niin kuulkaa käskyni!"
-
-"Käskynnekö!" kiljahti erämies syöksyen hänen eteensä. "Oletteko
-unohtanut, missä olette, heittiö?"
-
-"No, no! Pois uhkaukset, hyvät isäntäni", jatkoi rosvo sointuvalla
-äänellä, pannen kädet ristiin rinnalleen, ojentaen päänsä pystyyn ja
-suunnaten läsnäoleviin syvintä halveksumista kuvastavan katseen,
-"tiedättehän hyvin, että minulle ette voi mitään, ettei
-hiuskarvaanikaan saa kajota."
-
-"Tuo on jo liikaa!" huudahti Uskollinen Sydän.
-
-"Seis, Uskollinen Sydän", sanoi doña Luz asettuen hänen eteensä, "mies
-ei ole raivonne arvoinen. Onpa näin parempikin, hän on ainakin mainio
-roistona, kun on heittänyt pois naamionsa!"
-
-"Niin, olen heittänyt pois naamioni!" karjaisi rosvo raivostuneena,
-"kuulkaa siis, mitä sanon, narrimainen tyttöseni. Kolmen päivän
-kuluttua tulen takaisin. Näettehän, että olen hyväsydäminen", lisäsi
-hän kaameasti hymyillen. "Annan teille ajatusaikaa. Ellette silloin
-suostu tulemaan kanssani, joutuu enonne mitä kauheimman kidutuksen
-uhriksi ja viimeiseksi muistoksi itsestäni lähetän teille hänen
-päänsä."
-
-"Hirviö!..." huudahti nuori tyttö epätoivoisena.
-
-"Päättäkää siis!" lausui rosvo kohauttaen olkapäitään ja nauraen
-paholaisen naurua. "Kukin rakastaa omalla tavallaan, ja minä olen
-vannonut, että te tulette vaimokseni."
-
-Mutta nuori tyttö ei voinut häntä enää kuunnella. Tuskan vallassa hän
-oli tajuttomana vaipunut metsästäjän äidin ja Eusebion käsivarsille
-heidän kiirehdittyään häntä tukemaan.
-
-"Riittää jo!" lausui Uskollinen Sydän hirvittävällä äänensävyllä,
-laskien kätensä rosvon olkapäälle, "kiittäkää Jumalaa, joka sallii
-teidän ehein nahoin poistua luotamme!"
-
-"Kolmen päivän kuluttua, tähän samaan aikaan, saatte jälleen nähdä
-minut luonanne, hyvät isäntäni", sanoi rosvo halveksien.
-
-"Siihen mennessä voi onni jo muuttua", lausui Ilomieli.
-
-Rosvo vain nauraa hohotti vastaukseksi. Sitten hän olkapäitään
-kohautellen poistui luolasta yhtä varmoin ja levollisin askelin kuin ei
-mitään tavallisuudesta poikkeavaa olisi tapahtunut, viitsimättä edes
-katsahtaa taakseen, niin varma hän oli ällistyksestä, jonka oli
-aiheuttanut.
-
-Hän oli tuskin kadonnut näkyvistä, kun Ilomieli, Musta Hirvi ja
-Kotkanpää lähtivät toisen uloskäytävän kautta luolasta ryhtyäkseen
-seuraamaan hänen jälkiään.
-
-Uskollinen Sydän vaipui hetkeksi mietteisiin. Sitten hän kasvot
-kalpeina ja otsa rypyssä meni katsomaan, miten doña Luz jaksoi.
-
-
-
-
-X
-
-Rakkaus
-
-
-Doña Luz ja Uskollinen Sydän olivat keskinäisissä väleissään joutuneet
-omituiseen asemaan.
-
-Ollen molemmat nuoria ja kauniita he melkein tietämättään rakastivat
-toisiaan, uskaltamatta sitä tuskin itselleenkään tunnustaa.
-
-Molemmilla oli, vaikka heidän elämänsä olivatkin kulkeneet aivan
-erisuuntaisia latuja, samanlaiset reippaat tunteet ja yksinkertaisen
-lapsellinen sydän.
-
-Nuoren tytön lapsuus oli vierinyt hiljaa ja värittömästi
-ylenmääräisissä uskonnonmenoissa, tässä maassa, missä Kristuksen
-palveleminen on enemmän pakanuudelle sukua kuin meidän maittemme
-puhdas, jalo ja yksinkertainen uskonto.
-
-Hän ei ollut koskaan tuntenut sydämensä sykkivän kiihkeästi. Hän ei
-tiennyt, mitä rakkaus on, eikä hän tuntenut suruakaan.
-
-Hän eleli siis kuin taivaan lintu, unohtaen edellisen päivän ja
-ajattelematta seuraavaa.
-
-Matka, jolle hän oli joutunut mukaan, oli kokonaan muuttanut hänen
-elämänsä.
-
-Ne suunnattomat näköalat, jotka avautuivat preriellä hänen eteensä,
-suuret virrat, joiden poikki hän kulki, valtavat vuoret, joiden yli
-hänen usein oli matkattava ja joiden lumipeitteiset huiput näyttivät
-koskettavan taivasta, olivat avartaneet hänen ajatuksiaan. Huntu oli,
-niin sanoaksemme, pudonnut hänen silmiltään, ja hän oli ymmärtänyt,
-että Jumala oli hänet luonut muutakin varten kuin hyödyttömästi
-viettämään elämäänsä luostarissa.
-
-Uskollisen Sydämen ilmestyminen poikkeuksellisissa olosuhteissa oli
-hurmannut tytön sielun, joka oli avoinna kaikille vaikutelmille ja
-valmis niitä säilyttämään.
-
-Jouduttuaan tuntemaan erämiehen valioluonteen ja itse miehen, jolla
-tosin oli metsäläisen puku, mutta miehekkäät kasvot ja jalot piirteet
-ja joka käyttäytyi kuin ylimys, hän oli väkisinkin kiihtynyt, sillä
-tietämättään, sen myötätunnon voimasta, joka vallitsee suuren
-ihmiskuntaperheen eri jäsenten välillä, hänen sydämensä oli tavannut
-sen sydämen, jota etsi.
-
-Ollen itse heikko ja hento hän kaipasi tätä tarmokasta miestä, jolla
-oli lumoava katse, leijonan rohkeus, rautainen tahto, ja joka tukisi ja
-turvaisi häntä kaikella mahtavalla suojelukyvyllään.
-
-Hän olikin heti ensi hetkestä asti antautunut kuvaamattoman onnen
-täyttämänä sen tunteen valtaan, joka johti häntä Uskollisen Sydämen
-luo, ja rakkaus oli asettunut hänen sydämensä herraksi, ennenkuin hän
-sitä edes huomasi tai yritti vastustaa.
-
-Viime tapahtumat olivat tavattoman voimakkaasti elvyttäneet tätä
-tunnetta, joka uinui hänen sydämensä pohjalla. Oleskellessaan nyt
-lähellä häntä, kuullessaan joka hetki hänen äitinsä ja hänen toveriensa
-häntä puheissaan ylistävän, tyttö oli tullut siihen käsitykseen, että
-rakkaus erämieheen kuului oleellisesti hänen elämäänsä. Hän ei voinut
-käsittää, miten hän näin kauan oli saattanut elää rakastamatta tätä
-miestä, jonka oli tuntevinaan jo syntymästään asti.
-
-Tyttö eli nyt vain häntä varten ja hänen kauttaan, onnellisena
-katseesta tai hymystä, jonka häneltä sai, iloisena hänet nähdessään,
-surullisena hänen ollessaan kauan poissa.
-
-Hän oli, niin sanoaksemme, kasvanut preirieillä Jumalan kasvojen
-edessä, jota oli oppinut palvomaan nähdessään alituisesti edessään
-Luojan suurenmoiset teot, ja nämä luonnon ylevät nähtävyydet, samoin
-kuin lakkaamattomat taistelut, jotka hänellä oli kestettävinään,
-otellessaan joko intiaaneja tai metsän petoja vastaan, olivat
-suunnattomassa määrässä vaikuttaneet sekä hänen siveelliseen
-käsitykseensä että ruumiinrakenteeseensa. Samalla kun hän lihaksiensa
-voimalla ja taitavuudellaan aseiden käytössä mursi kaikki esteet, joita
-hänen tielleen haluttiin asettaa, oli hän ajatuksiensa avaruuden ja
-tunteittensa hienouden nojalla kyllin kypsä tajuamaan kaikkia asioita.
-Ei mikään, mikä oli hyvää ja ylevää, ollut hänelle tuntematonta. Kuten
-aina käy valioihmisten, jotka joutuen jo aikaisin oman onnensa nojaan
-jäävät vaille muita huoltajia ja syöksyvät elämän vaarallisiin
-vaiheisiin, oli hänen sielunsa kehittynyt jättiläismäisesti pysyen
-kuitenkin harvinaisen yksinkertaisena eräisiin tunteisiin nähden,
-joiden hänen elintapansa takia täytyikin jäädä hänelle tuntemattomiksi,
-ellei sattuisi jotakin odottamatonta tapausta.
-
-Jokapäiväiset tarpeet, joista hänen liikkuva ja epävarma elintapansa
-pakoitti yhä huolehtimaan, olivat tukahduttaneet hänestä intohimojen
-idunkin. Hänen yksinäinen elämänsä oli hänen huomaamattaan totuttanut
-hänet mietiskelijäksi.
-
-Tuntematta muita naisia kuin äitinsä, sillä intiaaninaiset olivat
-omituisten tapojensa johdosta herättäneet hänessä vain inhoa, hän oli
-elänyt kolmenkymmenenkuuden vuoden ikään asti ajattelematta rakkautta,
-tietämättä mitä se on ja edes kuulematta kertaakaan lausuttavan tätä
-sanaa, jonka seitsemään kirjaimeen sisältyy niin paljon asioita ja joka
-tässä maailmassa on aiheena niin moneen ylevään tekoon ja niin moneen
-kauhistavaan rikokseen.
-
-Kun oli pitkä päiväkausi oltu ajojahdissa ja kuljettu metsien ja
-laaksojen lävitse tai kun oli kulutettu viisi- kuusitoista tuntia
-majavien pyydystämiseen ja Uskollinen Sydän ja Ilomieli olivat jälleen
-illaksi tulleet yhteisen leiritulen ääreen preirielle, ei keskustelu
-voinut liikkua muussa kuin päivän tapauksissa, toinen erämies kun oli
-rakkausasioissa yhtä tietämätön kuin hänkin.
-
-Viikot, kuukaudet ja vuodet vierivät tuomatta muutosta Uskollisen
-Sydämen elämään, lukuunottamatta epämääräistä levottomuutta, joka häntä
-salaa vaivasi ja jonka syytä hän ei voinut itselleen selvittää.
-
-Mutta luonnossa vallitsevat vanhenemattomat lait, joihin jokaisen
-ihmisen on alistuttava, olkoon hän missä asemassa hyvänsä.
-
-Kun siis sattuma johti hänet doña Luzin tuttavuuteen, kiintyi hänen
-sydämensä nuoreen tyttöön samalla vaistomaisen ja vastustamattoman
-mieltymyksen tunteella, joka liikkui tytönkin sielussa.
-
-Hämmästyneenä äkillisestä mielenkiinnosta, jota hän tunsi tätä vierasta
-naista kohtaan, vaikkei kaiken todennäköisyyden mukaan enää
-toistamiseen häntä kohtaisikaan, metsästäjä alkoi olla tytölle melkein
-suutuksissaan tämän tunteen johdosta ja osoitti käyttäytymisessään
-häntä kohtaan äreyttä, joka ei ollut hänen luonteensa mukaista.
-
-Kuten kaikki jalot sielut, jotka ovat aina havainneet kaiken taipuvan
-edessään vastustamatta, hän tunsi närkästystä siitä, että muuan nuori
-tyttö häntä hallitsi ja että hän oli joutunut alttiiksi vaikutukselle,
-josta ei enää kyennyt vapautumaan.
-
-Mutta kun hän preiriepalon jälkeen lähti meksikolaisten leiristä, vei
-hän kiireestäänkin huolimatta muassaan muiston tuosta vieraasta
-naisesta.
-
-Tämä muisto vahvistui tytön poissaolosta.
-
-Alati hän luuli kuulevansa korvissaan nuoren tytön suloisen ja
-sointuvan äänen, niin paljon kuin ponnistikin sen unohtaakseen. Hänen
-ollessaan valveilla tai uneen vaipuneena tyttö oli aina läsnä hymyillen
-hänelle ja kiinnittäen häneen lumoavan katseen.
-
-Taistelu oli ankara. Vallitsevasta tunteestaan huolimatta Uskollinen
-Sydän tiesi, mikä ylipääsemätön juopa eroitti hänet doña Luzista,
-kuinka mieletön ja mahdoton oli ajatus heidän yhdistymisestään. Kaikki
-väitteet, joita tällaisessa tapauksessa sopii tuoda esille, hän käytti
-itseään vastaan todistaakseen olevansa mieletön.
-
-Hänen oli onnistunut uskotella itselleen, että suuri juopa eroitti
-hänet tytöstä, jota hän rakasti, ja hän oli hävinnyt ankarassa
-taistelussa, jota hän oli käynyt. Mutta sen toivon tukemana, joka ei
-koskaan hylkää tarmon miehiä, hän ei suinkaan suoraan tunnustanut
-tappiotansa ja antautunut kokonaan tuon tunteen valtaan, joka tästä
-lähtien oli hänen ainoa ilonsa, hänen ainoa onnensa ehto, vaan jatkoi
-salaisesti taisteluaan sitä vastaan, antaen tuontuostakin itselleen
-anteeksi tuhannet pikku rikkomukset, jotka hänen rakkautensa alinomaa
-pani hänet tekemään.
-
-Hän vältti niin itsepäisesti, että se nuoresta tytöstä olisi voinut
-tuntua loukkaavalta, tapaamasta tätä. Kun sattuma pakoitti heidät
-oleskelemaan yhdessä, kävi hän vaiteliaaksi ja jöröksi ja tuskin
-vastasi kysymyksiin, joita tyttö hänelle teki, ja keksien tekosyitä
-niin kömpelösti kuin on tapana tottumattomilla rakastajilla, hän käytti
-ensimmäistä sopivaa tilaisuutta poistuakseen.
-
-Nuori tyttö seurasi häntä katseillaan alakuloisena ja huokasi hiljaa.
-Väliin kostea helmi vierähti hänen ruusuisille poskilleen, kun hän näki
-toisen lähtevän, sillä hän piti sitä välinpitämättömyytenä, vaikka se
-johtuikin rakkaudesta.
-
-Mutta niiden muutaman päivän aikana, jotka olivat kuluneet leirin
-valtaamisesta, olivat nämä nuoret, itse sitä lainkaan huomaamatta,
-lähestyneet toisiaan huomattavasti, varsinkin kun Uskollisen Sydämen
-äiti oli sillä kaukonäköisyydellä, jonka saavat kaikki todelliset
-äidit, arvannut poikansa intohimon ja hänen taistelunsa ja ryhtynyt
-tämän rakkauden salaiseksi uskotuksi, edistäen sitä heidän tietämättään
-ja suojellen sitä kaikin voimin, vaikka kumpikin rakastavaisista oli
-vakuutettu siitä, että hänen salaisuutensa oli kätkettynä sielun
-sisimpään.
-
-Sillä kannalla olivat asiat kaksi päivää senjälkeen, kun kapteeni oli
-esittänyt ehdotuksensa doña Luzille.
-
-Uskollinen Sydän näytti alakuloisemmalta ja huolestuneemmalta kuin
-tavallisesti. Hän asteli pitkin askelin luolassa osoittaen kiivaan
-kärsimättömyyden merkkejä ja katseli levottomasti ympärilleen.
-
-Vihdoin hän nojautui luolan seinään, painoi päänsä rintaa vasten ja jäi
-siihen seisomaan syviin ajatuksiin vaipuneena.
-
-Hän oli tässä asennossa ollut jo jokseenkin kauan, kun lempeä ääni
-kuiskasi hiljaa hänen korvaansa:
-
-"Mikä sinua oikein vaivaa, poikani? Mistä johtuu tuo surumielisyytesi,
-joka kuvastuu kasvoillasi? Oletko saanut huonoja tietoja?"
-
-Uskollinen Sydän kohotti päätään kuin mies, joka kavahtaa unestaan.
-
-Hänen äitinsä ja doña Luz seisoivat hänen edessään, pitäen toisiaan
-kädestä ja nojaten toisiinsa.
-
-Hän loi heihin surumielisen katseen ja vastasi pidätetysti huokaisten:
-
-"Huomenna on viimeinen päivä! En ole keksinyt vielä mitään keinoa
-pelastaakseni doña Luzin ja toimittaakseni hänen enonsa takaisin."
-
-Molemmat naiset vavahtivat.
-
-"Huomenna!" kuiskasi doña Luz. "Aivan oikein, huomennahan sen miehen
-pitäisi saapua."
-
-"Mitä aiot tehdä, poikani?"
-
-"Kunpa tietäisin, mitä olisi tehtävä", vastasi mies kuumeisen
-kärsimättömästi. "Oh! Tuo mies on minua voimakkaampi! Tähän saakka
-meidän on ollut mahdoton keksiä, minne hän on vetäytynyt. Kaikki
-etsintämme on ollut turhaa."
-
-"Uskollinen Sydän", lausui nuori tyttö hänelle lempeästi, "jätättekö
-siis minut noiden rosvojen armoille? Miksi ollenkaan minut pelastitte?"
-
-"Oi!" tuskaili nuori mies, "tuo moite tappaa minut!"
-
-"En käänny puoleenne moittien, Uskollinen Sydän", muistutti tyttö
-innostuneesti, "mutta olen niin onneton! Jos jään tänne, niin olen
-aiheena ainoan omaiseni kuolemaan. Jos lähden, olen häväisty."
-
-"Voi, miksen voi mitään tehdä!" huudahti mies kiihtyneenä. "Minun on
-katsottava vain, kun te itkette, tiedettävä, kuinka onneton te olette,
-enkä sittenkään voi mitään tehdä! Varjellakseni teidät ainoaltakin
-huolelta uhraisin ilolla henkeni! Vain Jumala tietää, kuinka suuresti
-kärsin voimattomuuteni vuoksi."
-
-"Toivo, poikani!" lausui vanha nainen vakuuttavalla äänellä. "Jumala on
-hyvä, hän ei hylkää sinua!"
-
-"Toivoa! Mitä sillä tarkoitatte, äiti? Kahden päivän aikana olemme me,
-ystäväni ja minä, koettaneet tehdä mahdottomankin mahdolliseksi, mutta
-kaikki tuloksetta. Toivoa! Ja muutaman tunnin kuluttua tuo ilkimys
-saapuu vaatimaan saalistaan, jota himoitsee! Ennen kuolen kuin olen
-näkemässä sellaisen röyhkeyden pääsevän voitolle!"
-
-Doña Luz loi häneen omituisen katseen, surumielinen hymy väreili hänen
-suupielissään, ja laskien hienon, pienen kätensä erämiehen olalle hän
-sanoi sointuvalla äänellä:
-
-"Uskollinen Sydän, rakastatteko minua?"
-
-Nuori mies vavahti. Väristys kävi hänen jäsentensä lävitse.
-
-"Mistä johtuu tuo kysymyksenne?" sanoi hän väräjävällä äänellä.
-
-"Vastatkaa minulle epäröimättä", sanoi tyttö, "kuten minäkin teiltä
-kysyin. Hetki on juhlallinen, haluaisin pyytää teiltä jotakin."
-
-"Puhukaa, neiti! Tiedättehän, etten voi mitään teiltä kieltää!"
-
-"Vastatkaa", kysyi tyttö uudelleen, "rakastatteko minua?"
-
-"Jos rakastamista on se, että haluaisin uhrata henkeni puolestanne, jos
-rakastamista on se, että kärsin marttyyrintuskia huomatessani teidän
-vuodattavan vain kyyneleenkin, jonka olisin halukas lunastamaan vereni
-hinnalla, jos rakkaudeksi voi sanoa sitä, että hennon antaa teidän
-täyttää sen uhrin, joka huomenna vaaditaan enonne pelastamiseksi, niin
-silloin rakastan teitä koko sydämestäni! Puhukaa siis pelotta, sillä
-mitä ikinä minulta pyytänettekin, sen teen ilomielin!"
-
-"Hyvä, ystäväni", sanoi tyttö, "luotan sanaanne ja huomenna vetoan
-siihen, kun tuo mies saapuu. Mutta ensin on enoni pelastettava, vaikka
-minun olisi uhrattava henkeni! Ah, hän on ollut kuin isäni, rakastanut
-minua kuin tytärtään, ja minun tähteni hän on joutunut rosvojen käsiin!
-Oi, vannokaa pelastavanne hänet!" lisäsi hän luoden Uskolliseen
-Sydämeen tuskaa kuvastavan katseen, jota on mahdoton kuvailla.
-
-Uskollinen Sydän aikoi juuri vastata, kun Ilomieli ja Musta Hirvi
-saapuivat luolaan.
-
-"Vihdoinkin!" huudahti hän syöksyen heidän luokseen.
-
-Nuo kolme miestä keskustelivat muutaman hetken matalalla äänellä.
-Sitten metsästäjä palasi kiireesti molempien naisten luo.
-
-Hänen kasvonsa säteilivät.
-
-"Olette oikeassa, äiti!" huudahti hän väräjävällä äänellä. "Jumala on
-hyvä, hän ei koskaan hylkää niitä, jotka luottavat häneen. Nyt minä
-sanon teille: toivokaa, doña Luz, pian tuon tänne enonne!"
-
-"Oi!" huudahti tyttö iloisena, "olisiko se mahdollista!"
-
-"Toivokaa, sanon! Hyvästi, äiti! Rukoilkaa Jumalaa, että hän olisi
-kanssani. Tarvitsen enemmän kuin koskaan ennen hänen apuaan!"
-
-Puhumatta siitä sen enempää nuori mies lähti kiireesti luolasta, ja
-häntä seurasi suurin osa hänen tovereistaan.
-
-"Mitä hän oikein tarkoitti?" kuiskasi doña Luz tuskaisena.
-
-"Tulkaa, tyttäreni", vastasi vanha nainen alakuloisena. "Rukoilkaamme
-hänen puolestaan!"
-
-Hän vei tytön lempeästi mukanaan siihen luolanosaan, jossa he asuivat.
-
-Luolaan jäi vain kymmenkunta miestä suojelemaan molempia naisia.
-
-
-
-
-XI
-
-Vangit
-
-
-Kun punanahat ja metsästäjät olivat vallanneet meksikolaisten leirin,
-olivat preirierosvot päällikkönsä käskyä noudattaen hajaantuneet joka
-suunnalle päästäkseen helpommin turvaan vihollistensa etsiskelyiltä.
-
-Kapteeni ja ne neljä miestä, jotka kantoivat kenraalia ja hänen
-neekeripalvelijaansa, näiden kummankin ollessa sidotut ja suukapulalla
-varustetut, olivat laskeutuneet kallionrinnettä alas, ollen tuhannesti
-vaarassa murskautua syöksymällä jalkojensa alla avautuviin rotkoihin.
-
-Kun he olivat saapuneet jonkun matkan päähän ja tunsivat päässeensä
-turvaan havaitessaan ympärillään olevan hiljaista, pysähtyivät he
-hengähtääkseen.
-
-Synkkä pimeys ympäröi heitä. Äärettömän korkealla päittensä yläpuolella
-he näkivät kalpeiden tähtien lailla kimmeltäviä tulisoihtuja, joita
-heitä takaa-ajavilla metsästäjillä oli, mutta viimemainituilla ei
-kuitenkaan ollut rohkeutta tulla samaa tietä, jota he olivat kulkeneet.
-
-"Hyvä onni", sanoi kapteeni; "kas niin, miehet, voimme levätä hetkisen,
-toistaiseksi ei meillä ole enää mitään pelättävää. Sijoittakaa vangit
-tänne, ja lähteköön kaksi joukostanne tutkimaan ympäristöä."
-
-Hänen käskyjään toteltiin. Muutaman minuutin kuluttua molemmat roistot
-palasivat ilmoittaen, että he olivat keksineet rotkon, joka voisi olla
-heille väliaikaisena turvapaikkana.
-
-"Hitto vie!" huudahti kapteeni, "sinne meidän onkin lähdettävä."
-
-Näyttäen esimerkkiä hän lähti liikkeelle toisten seuratessa hänen
-kintereillään.
-
-He saapuivat pian rotkoon, joka näytti kyllin tilavalta ja oli muutamaa
-syltä alempana kuin se paikka, mihin he olivat ensin pysähtyneet.
-
-Kun he olivat kätkeytyneet sinne, oli kapteenin ensimmäisenä tehtävänä
-täydellisesti sulkea sisäänkäytävän suu, mikä ei ollutkaan vaikeata,
-koska aukko oli jokseenkin ahdas, niin että rosvojen oli täytynyt
-kumartua päästäkseen sisään.
-
-"Kas niin", riemastui kapteeni, "täällähän me olemme kuin kotonamme.
-Nyt ei tarvitse pelätä tungettelevia vieraita."
-
-Vetäen taskustaan esille tulukset hän sytytti päreen, jollaisia hän oli
-huomannut itselleen varata ottaessaan ennakolta lukuun kaikki
-mahdolliset tarpeet, kuten hänen kaltaistensa miesten on tapana
-pulmallisimmissakin tilanteissa.
-
-Heti kun rosvot saattoivat nähdä ympärilleen, huudahtivat he riemusta.
-
-Se, mitä he pimeässä olivat pitäneet pienenä rotkona, olikin suuri
-luonnon muodostama luola, jollaisia niin usein tapaa näillä seuduilla.
-
-"Tämäpä jotakin", huudahti kapteeni naurahtaen, "tarkastakaammehan
-hiukan, missä olemme. Jääkää sinne muut, vahtikaa huolellisesti
-vankeja, minä ryhdyn tarkastamaan uutta asuntoamme."
-
-Sytytettyään vielä toisen soihdun hän alkoi tutkia luolaa.
-
-Se ulottui syvälle vuoreen lievästi viettävän rinteen alle. Kaikkialla
-kohosi väliseinämiä, jotka paikoittain olivat niin leveitä, että ne
-muodostivat jonkunlaisia saleja.
-
-Näkymättömissä olevien rakojen kautta sinne luultavasti tuli ulkoa
-ilmaa, koska soihtu paloi vaivattomasti ja kapteeni saattoi siellä
-hengittää ilman rinnanahdistusta.
-
-Mitä pitemmälle rosvo tunkeutui paikkoja tutkimaan, sitä puhtaammaksi
-kävi ilma, ja se saattoi hänet aavistamaan, että hän lähestyi jotakin
-toista sisäänkäytävää.
-
-Hän oli jo kävellyt yli kahdenkymmenen minuutin ajan, kun äkkiä
-tuulenhenkäys, joka löi häntä kasvoihin, pani soihdun liekin
-lepattamaan.
-
-"Hm!" mutisi hän, "täällähän on uloskäytävä. Olkaamme järkeviä,
-sammuttakaamme valot. Emmehän tiedä, keitä voimme tavata luolamme
-ulkopuolella."
-
-Hän polki soihdun sammuksiin jalkojensa alle, jääden muutamaksi
-hetkeksi paikalleen antaakseen silmiensä tottua pimeään.
-
-Kapteeni oli varovainen mies, joka perinpohjin tunsi ammattinsa. Vaikka
-suunnitelma, jonka hän oli tehnyt vallatakseen leirin, oli mennyt
-myttyyn, olivat siihen olleet syynä satunnaiset seikat, joita oli ollut
-mahdoton edeltäkäsin ottaa huomioon.
-
-Kun ensimmäinen huono tuuli, jonka epäonnistuminen oli hänessä
-herättänyt, oli mennyt ohi, oli hän taas tehnyt ripeästi päätöksensä ja
-sisimmässään vannonut kostavansa heti sopivan tilaisuuden tarjoutuessa.
-
-Onni muuten näytti alkavan hänelle hymyillä uudestaan suoden hänelle
-juuri sillä hetkellä, jolloin hän kipeimmin sellaista kaipasi,
-turvapaikan, jota oli melkein mahdoton löytää.
-
-Tuntien sanomatonta iloa ja toivoa hän siis odotti, että hänen silmänsä
-tottuisivat pimeään, jolloin hän voisi eroittaa esineet ja nähdä, oliko
-hän tosiaankin saapumassa uloskäytävälle, joka tekisi hänen asemansa
-melkein mahdottomaksi valloittaa.
-
-Hän ei pettynyt toiveissaan.
-
-Heti kun tulisoihdun liekin häikäisy oli kadonnut, huomasi hän kaukana
-edessään heikkoa valoa.
-
-Hän jatkoi päättävästi kulkuaan eteenpäin ja saapui muutaman minuutin
-kuluttua uloskäytävälle, jonka niin kiihkeästi olikin toivonut
-löytävänsä.
-
-Onni asettui ilmeisesti uudelleen hänen suosijakseen.
-
-Luolan uloskäytävä avautui pienen virran rantaan, jonka vesi ulottui
-käytävän suulle asti, niin että rosvot heittäytyen uimaan tai
-rakentamalla lautan saattoivat mennä luolaan tai poistua sieltä
-jättämättä jälkiä ja siten eksyttäen vainoojansa.
-
-Kapteeni tunsi niin hyvin lännen preiriet, missä hän jo lähes kymmenen
-vuoden ajan oli harjoittanut tuottavaa ammattiaan, että helposti ja
-viipymättä tunsi sen paikan, missä hän nyt oli.
-
-Hän tiesi, että joki virtasi jokseenkin huomattavan matkan päässä
-meksikolaisten leiristä, jotapaitsi se lukuisilla mutkillaan aiheutti
-sen, että leiri tuntui olevan etäämpänä kuin se todellisuudessa oli.
-Hän huokasi tyytyväisenä. Kun hän nyt oli tarkasti tutkinut paikat,
-sytytti hän, pelkäämättä enää tulevansa huomatuksi ja rauhoittuneena
-nykyisen asemansa puolesta, jälleen soihtunsa ja palasi samaa tietä
-kuin oli tullut.
-
-Hänen toverinsa, yhtä lukuunottamatta, joka vartioi vankeja, olivat
-vaipuneet sikeään uneen.
-
-Kapteeni herätti heidät.
-
-"Ylös!" huusi hän heille, "ei nyt ole aikaa nukkumiseen, meillä on
-muuta tehtävää."
-
-Rosvot nousivat vastahakoisesti, hieroivat silmiään ja haukottelivat,
-niin että leukaluut olivat mennä sijoiltaan.
-
-Kapteeni toimitti ensin perinpohjin tukituksi aukon, jonka kautta he
-olivat tulleet luolaan. Sitten hän käski miesten seurata, mukanaan
-vangit, joiden jalat oli päästetty siteistä, niin että he saattoivat
-kävellä.
-
-He pysähtyivät yhteen niistä monista saleista, jotka kapteeni
-retkellään oli keksinyt. Yksi mies määrättiin vahtimaan vankeja, jotka
-jätettiin tänne, ja kapteeni jatkoi matkaansa mukanaan toiset kolme
-rosvoa tunkeutuen luolan sisäosiin.
-
-"Näette", sanoi hän heille, osoittaen uloskäytävää, "että ei ole
-sellaista onnettomuutta, jossa ei olisi jotakin hyvää puolta, koska
-sattuma on johtanut meidät keksimään turvapaikan, jonne kukaan ei tule
-meitä etsimään. Te, Frank, saatte heti lähteä kohtauspaikalle, jonka
-määräsin tovereillenne, opastatte heidät tänne samoin kuin kaikki ne
-meikäläiset, jotka eivät olleet retkellä mukana. Mitä teihin tulee,
-Antonio, on teidän hankittava meille ruokaa. Menkää molemmat yhdessä.
-On hyödytöntä sanoa teille, että odotan kärsimättömänä paluutanne."
-
-Mitään vastaamatta molemmat rosvot hyppäsivät virtaan ja katosivat.
-
-Kääntyen nyt sen puoleen, joka oli jäänyt luolaan, kapteeni lausui:
-
-"Me taas, Gonzalez, ryhdymme keräämään puita sytyttääksemme valkean ja
-kokoamaan lehtiä valmistaaksemme vuoteet. Siis reippaasti toimeen!"
-
-Tuntia myöhemmin räiskyi luolassa kirkkaasti loistava nuotio, ja
-kuivista lehdistä valmistetuilla vuoteilla lepäsivät rosvot vaipuneina
-sikeään uneen.
-
-Auringon noustessa saapui muu osa joukkoa.
-
-Heitä oli jälleen kolmekymmentä.
-
-Tuo kelpo päällikkö tunsi sydämensä ilosta laajenevan nähdessään tämän
-runsaan kokoelman lurjuksia, joita hän vielä saattoi käyttää hyväkseen.
-Heidän avullaan hän aikoi parantaa, sitä hän ei epäillyt, asiansa ja
-panna toimeen kauhean koston.
-
-Nautittuaan tukevan aamiaisen, johon kuului hirvenlihaa ja runsaasti
-mezcalia palanpaineeksi, kapteeni päätti vihdoinkin ryhtyä puheisiin
-vankien kanssa.
-
-Hän meni saliin, jota käytettiin vankilana.
-
-Senjälkeen kun kenraali oli joutunut rosvojen käsiin, oli hän ollut
-vaitelias. Näytti siltä kuin hän ei välittäisi mitään huonosta
-kohtelusta, jonka alaiseksi oli joutunut.
-
-Täydellisesti hoidotta jääneet haavat, jotka hän oli saanut, olivat
-ärtyneet, aiheuttaen kauheita tuskia, mutta hän ei lausunut
-valitustakaan.
-
-Kalvava suru riudutti häntä siitä asti, kun hän oli joutunut vangiksi.
-Hän huomasi suunnitelman, joka hänet oli johdattanut preirielle,
-menneen myttyyn, niin ettei saattanut toivoakaan enää voivansa panna
-sitä täytäntöön.
-
-Kaikki hänen toverinsa olivat kuolleet. Hän itse ei tiennyt, mikä
-kohtalo häntä odotti.
-
-Ainoa seikka, mikä antoi hänelle hiukan lohtua tässä tuskassa, oli se
-varmuus, että sisarentyttären oli onnistunut paeta.
-
-Mutta miten hänen oli käynyt tässä erämaassa, jossa tapaa vain petoja
-tai vielä niitäkin julmempia intiaaneja? Miten tuo nuori tyttö, joka
-oli tottunut kaikkiin elämän mukavuuksiin, jaksaisi kestää
-kieltäymyksiä vaativan eräelämän vaiheita?
-
-Tämä ajatus teki hänen tuskansa kahta vertaa kauheammaksi.
-
-Kapteeni hätkähti huomatessaan, missä tilassa kenraali oli.
-
-"Noh, kenraali", sanoi hän, "rohkeutta, hiisi vieköön! Onni on usein
-vaihtelevainen, minäpä sen paraiten tiedän! _Garai!_ Ei pidä langeta
-epätoivon valtaan. Ei kukaan voi edeltäkäsin tietää, mitä hänelle
-huomenna tapahtuu! Antakaa kunniasananne, ettette yritä paeta, niin
-lasken teidät heti vapaaksi siteistänne."
-
-"En voi teille antaa kunniasanaani", vastasi kenraali kiihtyneenä,
-"sillä silloin joutuisin valapatoksi. Vannon päinvastoin koettavani
-karata heti ensimmäisen sopivan tilaisuuden sattuessa."
-
-"_Bravo!_ Hyvin vastattu", lausui rosvo naurahtaen, "jos olisin teidän
-asemassanne, olisin puhunut samalla tavalla. Luulen vain, että tällä
-hetkellä teidän on parhaalla tahdollakin mahdoton liikkua askeltakaan.
-Siitä huolimatta, mitä vastikään vannoitte, lasken teidät vapaaksi
-samoin kuin palvelijannekin, niin että saatte tehdä mitä voitte, mutta
-vain jäsenenne ovat vapaat, kuten ymmärtänette."
-
-Yhdellä vedolla hän väkipuukollaan katkaisi köydet, joilla kenraali oli
-sidottu. Sitten hän teki saman palveluksen neekeri Jupiterille.
-
-Heti kun viimemainittu pääsi vapaaksi siteistään, alkoi hän hyppiä ja
-naureskella, niin että kaksi peloittavaa, häikäisevän valkoista
-hammasriviä tuli näkyviin.
-
-"No niin, ole ymmärtäväinen, mustaihoinen velikultani", lausui rosvo
-hänelle, "pysy levollisesti täällä, ellet halua saada kuulaa kalloosi."
-
-"En lähde minnekään ilman isäntääni", vastasi Jupiter pyöritellen
-kauhistuneen näköisiä suuria silmiään.
-
-"Sepä se!" jatkoi rosvo nauraen, "asia on siis sovittu. Niität kunniaa
-tuolla uskollisuudellasi, murjaani."
-
-Mentyään jälleen kenraalin luo kapteeni hautoi hänen haavojaan kylmällä
-vedellä ja sitoi ne huolellisesti. Pantuaan sitten vankien eteen
-ruokaa, johon vain neekeri kävi käsiksi, rosvo poistui.
-
-Puolenpäivän aikaan kapteeni kokosi ympärilleen rosvojoukkueen
-etevimmät jäsenet.
-
-"Caballerot", puhui hän heille, "emme voi kieltää, että olemme hävinneet
-ensi ottelussamme. Ne vangit, jotka olemme vastustajiltamme ottaneet,
-eivät läheskään voi korvata vaivojamme. Mutta me emme saa tappiosta
-masentua, mikä alentaa arvoamme ja tekee meidät naurettaviksi. Nyt aion
-ryhtyä uuteen otteluun. Ellen tällä kertaa sitä voita, kohtaa minua
-suuri onnettomuus. Poissaollessani vahtikaa hyvin vankeja. Huomatkaa
-tarkoin, mitä nyt viimeksi teille teroitan. Ellen huomenna kello
-kahteentoista mennessä yöllä ole terveenä palannut luoksenne, on teidän
-neljännestä yli kaksitoista armotta ammuttava molemmat vangit.
-Olettehan ymmärtäneet, vai mitä? Armotta!"
-
-"Olkaa huoletta, kapteeni", vastasi Frank toveriensa puolesta, "voitte
-lähteä, käskynne pannaan kyllä täytäntöön."
-
-"Luotan siihen, mutta älkää missään nimessä ampuko heitä minuuttiakaan
-liian aikaisin eikä minuuttiakaan liian myöhään."
-
-"Täsmälleen neljännestä yli."
-
-"Hyvä, asia on sovittu. Hyvästi siis, älkääkä olko kärsimättömiä
-poissaollessani."
-
-Näin lausuttuaan kapteeni poistui luolasta mennäkseen Uskollista
-Sydäntä tapaamaan.
-
-Olemme nähneet, mille asialle rosvo oli lähtenyt erämiehen luo.
-
-
-
-
-XII
-
-Sotajuoni
-
-
-Tehtyään erämiehelle omituisen ehdotuksensa, rosvo oli kiireesti
-lähtenyt paluumatkalle.
-
-Hän oli kuitenkin niin tottunut preirie-elämään, että hyvinkin osasi
-epäillä useiden vihollistensa seuraavan aivan kintereillään. Mutta hän
-oli ottanut käytäntöön heidät eksyttääkseen kaikki metkut, joita hänen
-kekseliäät aivonsa hänelle neuvoivat. Hän kierteli lukemattomat kerrat
-edestakaisin, palasi tuontuostakin samaa tietä kuin oli juuri kulkenut,
-ja vetäytyi, niin sanoaksemme, kymmenen askelta taaksepäin edetäkseen
-yhden askeleen.
-
-Nämä monet varokeinot olivat tavattomasti hidastuttaneet hänen
-kulkuaan.
-
-Saavuttuaan joen rannalle, jonka vesi huuhteli luolan suuta, hän
-katseli vielä kerran ympärilleen varmentuakseen siitä, ettei kenenkään
-sivullisen silmä väijynyt hänen puuhiaan.
-
-Kaikki oli rauhallista. Ei mitään epäilyttävää näkynyt. Hän aikoi juuri
-työntää veteen lautan, joka oli ollut kätkettynä lehtien alle, kun joku
-kahina pensastossa kiinnitti hänen huomiotaan.
-
-Rosvo hätkähti. Vetäen kiireesti vyöltään pistoolin hän latasi sen ja
-alkoi päättäväisesti astella sinne päin, mistä tuo levottomuutta
-herättävä kahina lähti.
-
-Muuan mies, joka oli kumartuneena maata kohti, repi paraillaan ruohoja
-maasta.
-
-Rosvo alkoi hymyillä ja pani pistoolin takaisin vyölleen.
-
-Hän oli tuntenut tohtorin, joka oli innostuneena antautunut
-mielityöhönsä.
-
-Tohtori itse, kokonaan työhönsä syventyneenä, ei ollut huomannut
-mitään.
-
-Katseltuaan häntä jonkun aikaa halveksivasti rosvo käänsi hänelle
-selkänsä, mutta samassa välähti hänen päässään tuuma, jonka johtamana
-hän meni tiedemiehen luo ja laski kätensä hänen olalleen.
-
-Kun häneen näin koskettiin, kavahti tohtori pystyyn ja pudotti
-säikähdyksissään kasvinsa ja lapionsa maahan.
-
-"Hohoi! Kuulkaapa, kunnon mies", sanoi kapteeni hänelle ivallisen
-näköisenä, "mikä vimma ajaa teidät tuolla tavalla kasveja keräämään
-aikaisesta aamusta yömyöhään asti?"
-
-"Kuinka?" kysyi oppinut. "Mitä tarkoitatte?"
-
-"Hitto vie! Ettekö huomaa, että nyt ei ole pitkää aikaa puoliyöhön?"
-
-"Se on totta", vastasi oppinut viattomasti, "mutta kuu on ihana!..."
-
-"Niin että te luulitte sitä auringoksi", keskeytti rosvo virnistellen.
-"Mutta", lisäsi hän tullen äkkiä jälleen vakavaksi, "nyt ei ole siitä
-kysymys. Vaikka olettekin puolihupsu, niin olen kuullut puhuttavan,
-että olette kuitenkin taitava lääkäri."
-
-"Olen suorittanut tutkintoni", vastasi tohtori harmistuneena.
-
-"Sepä hyvä. Olette juuri se mies, jota tarvitsen."
-
-Oppinut kumarsi pahantuulisena. Ilmeistä oli, että se huomio, jonka
-osaksi hän nyt joutui, ei ollut hänelle mieluista.
-
-"Mitä tahdotte?" kysyi hän. "Oletteko sairas?"
-
-"En minä, Jumalan kiitos, vaan eräs ystävistänne, joka tällä hetkellä
-on vankinani. Teidän on siis seurattava minua."
-
-"Mutta..." aikoi tohtori inttää.
-
-"En suvaitse vastaväitteitä, seuratkaa minua. Ellette lähde, ammun
-luodin otsaanne. Saatte muuten olla levollinen. Ette joudu mihinkään
-vaaraan, ja mieheni osoittavat teille kaikkea sitä kunnioitusta, jonka
-tiede on oikeutettu osakseen saamaan."
-
-Kun oli mahdotonta tehdä vastarintaa, päätti miesparka hyvällä seurata,
-vieläpä niinkin mielihyvällä, että hän silmänräpäyksen ajan hymyili,
-mikä olisi antanut rosvolle koko paljon ajattelemisen aihetta, jos hän
-olisi sen huomannut.
-
-Kapteeni määräsi oppineen marssimaan edellään, ja sitten molemmat
-kulkivat virran poikki.
-
-Samassa hetkessä, kun he lähtivät siltä paikalta, missä olivat
-keskustelleet, työnnettiin varovasti erään pensaikon oksia syrjään, ja
-näkyviin tuli kalju pää, jonka keskikohdalle oli jätetty pitkä
-hiustupsu linnunsulkineen, sitten yläruumis ja kohta koko mies, joka
-jaguarin tavoin kiirehti seuraamaan heidän jälkiään.
-
-Tämä mies oli Kotkanpää.
-
-Hän katseli ääneti, miten molemmat valkoihoiset astuivat lautalle, ja
-näki heidän menevän luolaan. Sitten hän vuorostaan katosi tiheään
-metsään kuiskattuaan matalalla äänellä sanan: "Osh!" -- hyvä -- mikä
-comanchikielessä on suurimman ilon merkki.
-
-Tohtori oli aivan yksinkertaisesti toiminut syöttinä, johon rosvo oli
-käynyt kiinni ja jonka oli määrä houkuttaa hänet intiaanipäällikön
-virittämään ansaan.
-
-Oliko tiedemies ollut yhteistoiminnassa Kotkanpään kanssa? Sen saamme
-piankin tietää.
-
-Seuraavana päivänä aamun koittaessa rosvo pani luolan ympäristöllä
-toimeen yleisen etsinnän. Ei mitään jälkiä näkynyt.
-
-Kapteeni hieroi iloisena käsiään. Hänen retkensä oli onnistunut
-mainiosti, koska hän oli kyennyt palaamaan luolaan, kenenkään häntä
-seuraamatta.
-
-Varmana siitä, että ei ollut mitään pelättävää, hän ei enää tahtonut
-pidättää luonaan niin suurta joukkoa toimettomana, vaan jätti joukkonsa
-päällikkyyden väliaikaisesti Frankille, vanhalle kokeneelle rosvolle,
-johon hän saattoi täydellisesti luottaa, ja piti luonaan vain
-kymmenkunta varmaa miestä, lähettäen muut pois.
-
-Vaikka tehtävä, joka hänellä tällä hetkellä oli suoritettavana, oli
-mielenkiintoinen, ja vaikka onnistuminen näytti hänestä varmalta, ei
-hän kuitenkaan tahtonut laiminlyödä muita toimiaan ja elättää laiskana
-luonaan pariakymmentä roistoa, jotka minä hetkenä hyvänsä
-toimettomuuteensa ikävystyneinä olisivat voineet tehdä hänelle jonkun
-kepposen.
-
-Huomaamme, että kapteeni oli ymmärtäväinen mies, joka sitäpaitsi
-perinpohjin tunsi arvoisat toverinsa.
-
-Kun rosvot olivat poistuneet luolasta, viittasi kapteeni tohtorille
-merkiksi, että hän seuraisi, ja vei hänet kenraalin luo. Esitettyään
-heidät toisilleen ja lausuen ivallisia kohteliaisuuksia, joita hänen
-oli tapana käyttää, roisto jätti heidät kahden kesken ja poistui.
-
-Ennen lähtöään kapteeni kuitenkin veti pistoolin vyöltään, ojensi sen
-oppineen rintaa vastaan ja sanoi:
-
-"Vaikka olettekin puolihupsu, niin koska teillä saattaisi olla joitakin
-suunnitelmia pettääksenne minut, pankaa mieleenne tämä, rakas ystäväni:
-huomatessani teidän ryhtyvän joihinkin toimiin, jotka vähänkin tuntuvat
-epäilyttäviltä, ammun kuulan päähänne. Teitä on varoitettu, toimikaa
-siis, miten haluatte."
-
-Ja pannen pistoolin takaisin vyölleen hän lähti virnistellen. Tohtori
-kuunteli tätä varoitusta murtuneen näköisenä, mutta huulillaan viekas
-hymy, joka väkisinkin levitti hänen suupieliään. Onneksi kapteeni ei
-sitä huomannut.
-
-Kenraali ja hänen neekeripalvelijansa Jupiter asuivat jokseenkin kaukana
-luolan sisäänkäytävästä. He olivat kahden kesken, kapteeni oli pitänyt
-turhana vahtia heitä niin, että he aina olisivat näkyvissä.
-
-Istuen molemmat kuivista lehdistä valmistetuilla vuoteilla pää
-painuksissa ja kädet ristissä he olivat vaipuneet syviin mietteisiin.
-
-Kun kenraali huomasi tohtorin, kirkasti hänen synkkää katsettaan
-ohimenevä toivon hymy.
-
-"Tekö täällä, hyvä tohtori", sanoi hän ojentaen hänelle kätensä, jota
-toinen ääneti puristi. "Onko minun tultava iloiseksi vaiko vieläkin
-synkemmäksi teidät nähdessäni?"
-
-"Olemmeko kolmen?" kysyi lääkäri vastaamatta kenraalin kysymykseen.
-
-"Niin luulen", vastasi tämä hämmästyneenä. "Joka tapauksessa on helppo
-päästä siitä varmuuteen."
-
-Tohtori hiiviskeli joka puolella nuuskien huolellisesti kaikki sopet.
-Vihdoin hän palasi vankien luo. "Voimme keskustella", sanoi hän.
-
-Tohtori oli tavallisesti siinä määrin vaipuneena tieteellisiin
-ongelmiinsa ja luonteeltaan niin hajamielinen, että vangit luottivat
-häneen varsin vähän.
-
-"Missä on sisarentyttäreni?" tiedusteli kenraali levottomana.
-
-"Rauhoittukaa, hän on turvassa erään metsästäjän luona, jonka nimi on
-Uskollinen Sydän ja joka kunnioittaa häntä syvästi."
-
-Kenraali huoahti helpotuksesta. Tämä hyvä uutinen palautti koko hänen
-rohkeutensa.
-
-"Oh!" sanoi hän, "väliäkö sillä, että minä olen vankina! Kun vain
-sisarentyttäreni on pelastunut, jaksan minä kärsiä kaikkea."
-
-"Ei, ei!" lausui tohtori vilkkaasti, "teidän on päinvastoin hinnalla
-millä hyvänsä paettava täältä viimeistään huomenna."
-
-"Miksi?"
-
-"Vastatkaa ensin."
-
-"En tahtoisi mitään sen mieluummin."
-
-"Haavanne näyttävät verrattain vaarattomilta, ne ovat paranemaan päin."
-
-"Todellakin."
-
-"Luuletteko kykenevänne kävelemään?"
-
-"Ky-yllä!"
-
-"Tarkoitan, kykenettekö marssimaan pitkän matkan?"
-
-"Luulen jaksavani, jos se on ehdottoman välttämätöntä."
-
-"Ja enkö minä ole kyllin väkevä kantamaan teitä, ellette jaksa
-kävellä?" sanoi neekeri oltuaan tähän asti vaiti.
-
-Kenraali puristi hänen kättään.
-
-"Totta puhut! Itse asiassa", lausui tohtori, "se käy helposti, kunhan
-te vain pääsette pakenemaan."
-
-"Kaikki olisi kyllä hyvin, mutta miten se käy päinsä?"
-
-"Ah! Siinäpä se!" puheli tohtori hieroen otsaansa, "mitenkä, sitä en
-tiedä! Mutta olkaa huoletta, minä kyllä keksin keinon. En tiedä minkä,
-totta vie."
-
-Kuului askeleita. Kapteeni saapui.
-
-"Kas niin", lausahti hän, "miten sairaat voivat?"
-
-"No, ei aivan hyvin", vastasi tohtori.
-
-"Vähät siitä!" sanoi rosvo, "kaikki kyllä järjestyy. Kenraali pääsee
-pian vapaaksi. Silloin hän voi hoitaa itseään mielensä mukaan. Tulkaa
-nyt, tohtori, toivon antaneeni teidän jo kyllin kauan keskustella
-ystävienne kanssa."
-
-Lääkäri seurasi häntä mitään vastaamatta, viitattuaan vielä kenraalia
-olemaan varovainen.
-
-Päivä kului ilman huomattavia tapahtumia. Vangit odottivat
-kärsimättöminä yön tuloa. Tohtorin varmuus oli väkisinkin vaikuttanut
-heihin. He toivoivat.
-
-Iltapuolella tuli kunnon oppinut taas heidän luokseen. Hän astui
-reippaasti, hänen kasvonsa säteilivät, ja hänellä oli tulisoihtu
-kädessään.
-
-"No mitä tiedätte, tohtori?" kysyi kenraali häneltä. "Näytätte minusta
-niin iloiselta."
-
-"Olen todellakin iloinen, kenraali", vastasi toinen hymyillen, "koska
-olen keksinyt keinon, jolla te, samoin kuin minäkin, pääsemme
-karkaamaan!"
-
-"No mikä se keino on?"
-
-"Se on jo puoleksi pantu täytäntöön", vastasi tohtori kuivasti
-naurahtaen, mikä hänelle oli ominaista aina kun hän oli tyytyväinen.
-
-"Mitä tarkoitatte?"
-
-"Hitto vieköön! Asia on varsin yksinkertainen, mutta ette sitä
-aavistakaan. Kaikki rosvot nukkuvat, me olemme luolan herroina."
-
-"Onko se mahdollista? Mutta he saattavat herätä!"
-
-"Siihen nähden voitte olla huoletta. He kyllä heräävät, siitä ei ole
-epäilystäkään, mutta aikaisintaan vasta kuuden tunnin kuluttua."
-
-"Miten se on mahdollista?"
-
-"Koska minä itse olen pitänyt huolta siitä, että he ovat vaipuneet
-uneen. Tarkemmin sanottuna olen heidän iltaruoassaan tarjoillut heille
-erästä ooppiumisekoitusta, joka on turruttanut heidät kuin
-lyijymöhkäleiksi, ja sitten he kuorsaavat kuin palkeet."
-
-"Oh! Sepä suurenmoista!" huudahti kenraali.
-
-"Eikö olekin?" lausui tohtori vaatimattomasti. "Hiisi vie! Halusin vain
-korjata virheen, jonka laiminlyönnilläni teille aiheutin! En ole mikään
-sotilas, minä. Olen vain tavallinen lääkäri, olenhan siis käyttänyt
-omia aseitani. Huomaatte, että niitä tarpeen tullen voi käyttää
-muihinkin tarkoituksiin."
-
-"Niihin tarkoituksiin ne sopivat sata kertaa paremmin. Tohtori, te
-olette ihmeellinen mies."
-
-"No, no! Älkäämme tuhlatko aikaa."
-
-"Aivan oikein. Lähtekäämme matkaan! Mutta entä kapteeni, mitä olette
-hänelle tehnyt?"
-
-"Hänellekö? Hiisi hänestä tietää, missä hän on. Hän lähti tänään
-puolenpäivän aikaan puhumatta kenellekään sanaakaan, mutta epäilen
-tietäväni, minne hän on mennyt. Erehtyisin suuresti, jos hänet kohta
-tapaisimme."
-
-"Kaikki on niin ollen kuin pitääkin. Siis matkaan!"
-
-Kaikki kolme miestä lähtivät liikkeelle. Huolimatta varokeinoista,
-johon tohtori oli turvautunut, eivät kenraali ja hänen
-neekeripalvelijansa olleet aivan levollisia.
-
-Vangit tulivat siihen luolanosaan, jota rosvot pitivät makuupaikkanaan.
-Rosvot nukkuivat maaten pitkällään siellä täällä.
-
-Pakolaiset kulkivat heidän ohitseen.
-
-Kun he olivat saapuneet luolan sisäänkäytävän suulle ja heidän juuri
-piti irroittaa lautta mennäkseen joen yli, näkivät he kuun luodessa
-vaaleita säteitään toisen lautan. Siinä oli viitisentoista miestä,
-jotka hitaasti tulivat sinne päin, missä he olivat.
-
-Pakotie oli heiltä katkaistu.
-
-Miten he olisivat voineet tehdä vastarintaa näin suurelle joukolle?
-
-"Mikä kova onni!" kuiskasi kenraali epätoivoisena.
-
-"Oh!" lausui tohtori surkeasti. "Pakosuunnitelmani, joka oli vaatinut
-minulta niin suuren vaivan!"
-
-Pakolaiset vetäytyivät erääseen kalliorotkoon, ettei heitä havaittaisi.
-He katselivat sykkivin sydämin, kuinka tulijat, joiden käyttäytyminen
-näytti yhä epäilyttävämmältä, astuivat lautalta maihin.
-
-
-
-
-XIII
-
-Preirielaki
-
-
-Huomattavan suuri maa-alue Uskollisen Sydämen asuman luolan edustalta
-oli raivattu puhtaaksi, puut kaadettu maahan ja tilalle rakennettu
-sataviisikymmentä tai parisataa mökkiä.
-
-Koko comanchiheimo oli leiriytynyt tähän paikkaan.
-
-Erämiehet, metsästäjät ja punanahkasoturit tulivat keskenään
-ihmeellisen hyvin toimeen.
-
-Keskellä tätä nopeasti rakennettua kylää, jossa erivärisiksi
-maalatuilla bisoninnahoilla peitetyt majat oli pystytetty jonkunlaista
-sopusuhtaisuutta tavoitellen, oli muita suurempi, neuvotteluja varten
-rakennettu maja. Sen katolla heilui pitkiin riukuihin kiinnitettyjä
-päänahkoja, ja siellä ylläpidettiin lakkaamatta valtavaa roviota.
-Leirissä vallitsi mitä vilkkain elämä.
-
-Intiaanisoturit olivat maalatut ja sotatamineilla varustetut aivan kuin
-he valmistautuisivat sotaretkelle.
-
-Metsästäjät olivat pukeutuneet koreimpiin pukuihinsa ja mitä
-huolellisimmin puhdistaneet aseensa. He ajattelivat kenties, että he
-ennen pitkää joutuisivat niitä käyttämään.
-
-Valmiiksi satuloidut hevoset oli pantu vieretysten liekaan, niin että
-niiden selkään voitiin heti nousta. Niitä vartioitsi kymmenkunta
-soturia.
-
-Punanahkojen ja erämiesten nähtiin kulkevan edestakaisin kiireissään ja
-huolestuneen näköisinä.
-
-Mikä oli harvinaista ja melkein tavatonta intiaanien keskuudessa, oli
-tässä se, että vahteja oli asetettu määrättyjen välimatkojen päähän,
-jotta he antaisivat merkin, jos joku vieras, olkoon kuka hyvänsä, olisi
-tulossa.
-
-Kaikki lyhyesti sanoen viittasi siihen, että oli odotettavissa jotakin
-sellaista, mikä on preirieille luonteenomaista.
-
-Mutta, mikä kummallisinta, Uskollinen Sydän, Kotkanpää ja Musta Hirvi
-olivat poissa!
-
-Vain Ilomieli huolehti valmistuksista, keskustellen tuon tuostakin
-vanhan comanchipäällikön kanssa, jonka nimi oli Ehsis, aurinko.
-
-Mutta heidän katseensa olivat vakavat ja heidän otsansa rypyssä. He
-näyttivät olevan sangen huolestuneita.
-
-Oli se päivä, jona preirierosvojen kapteenin määräyksen mukaan doña Luz
-oli luovutettava hänelle.
-
-Uskaltaisiko kapteeni tulla? Vai oliko hänen ehdotuksensa ollut vain
-kerskailua?
-
-Ne, jotka tunsivat tuon rosvon, ja heidän lukumääränsä oli suuri --
-melkein jokainen oli saanut kärsiä hänen ryöstöistään -- kallistuivat
-myönteisen vastauksen puolelle.
-
-Tällä miehellä oli -- ne olivat muuten ainoat ominaisuudet, jotka
-hänellä tiedettiin olevan -- julma luonne ja rautainen tahto.
-
-Kun hän kerran oli päättänyt tehdä jotakin, teki hän sen kaiken
-uhallakin.
-
-Ja mitäpä hänellä olisikaan pelättävänä tullessaan toisen kerran
-vihollistensa luo? Olihan hänellä kenraali vallassaan! Kenraali, joka
-hengellään vastasi hänen hengestään. Tiedettiin, ettei hän empisi
-uhrata vankiaan oman turvallisuutensa vuoksi.
-
-Kello oli noin kahdeksan aamulla, ja häikäisevä aurinko valoi runsaasti
-hohtavia säteitään taululle, jota olemme koettaneet kuvailla.
-
-Doña Luz tuli luolasta Uskollisen Sydämen äidin tukemana ja Eusebion
-seuraamana.
-
-Molemmat naiset olivat alakuloiset ja kalpeat. Heidän väsyneet kasvonsa
-ja punertavat silmänsä todistivat heidän itkeneen.
-
-Heti huomattuaan heidät Ilomieli meni heidän luokseen ja tervehti
-heitä.
-
-"Eikö poikani ole vielä palannut?" kysyi vanha nainen levottoman
-näköisenä.
-
-"Ei vielä", vastasi metsästäjä, "mutta rauhoittukaa, madame, hän saapuu
-aivan kohta."
-
-"Hyvä Jumala! En tiedä, miksi minusta tuntuu, että hänen on jonkun
-kiusallisen tapauksen vuoksi täytynyt matkustaa kauas meistä."
-
-"Ei, madame, minä kyllä olisin siitä saanut tiedon. Lähtiessäni viime
-yönä hänen luotaan tullakseni teitä rauhoittamaan ja toimeenpanemaan
-hänen minulle antamansa käskyt hän oli mainiossa kunnossa, joten
-voitte, uskokaa minua, rauhoittua ja ennen kaikkea luottaa
-menestykseen."
-
-"Niinpä niin!" kuiskasi vaimoraukka, "mutta olen kahdenkymmenen vuoden
-aikana yhtä mittaa elänyt alituisten tuskien alaisena. Joka ilta
-epäilen, etten seuraavana päivänä enää saa nähdä poikaani. Hyvä Jumala,
-etkö jo armahda minua!"
-
-"Rauhoittukaa, madame", lausui doña Luz hellästi ja syleili häntä.
-"Voi, minäkin kärsin yhtä suuria tuskia sydämessäni, ja jos Uskollista
-Sydäntä tällä kertaa kohtaa joku onnettomuus, tapahtuu se enoni
-pelastukseksi. Jumalani", lisäsi hän, "suo, että hän onnistuisi!"
-
-"Kohta kaikki selviää, luottakaa siihen. Tiedättehän, etten tahdo teitä
-johtaa harhaan."
-
-"Kyllä", myönsi vanha nainen, "te olette hyvä, rakastatte poikaani
-ettekä olisi täällä, jos hänellä olisi jotakin pelättävänä."
-
-"Arvostelunne minusta on hyvä, madame, kiitän teitä siitä. En tällä
-hetkellä voi sanoa teille mitään, mutta olkaa hiukan kärsivällisempi,
-sitä teiltä hartaasti pyydän. Riittää, kun tiedätte, että hän toimii
-tehdäkseen señoran onnelliseksi."
-
-"Niin niin", sanoi äiti, "alati hyvä, alati uskollinen!"
-
-"Häntä nimitetään Uskolliseksi Sydämeksi", kuiskasi nuori tyttö
-punastuen.
-
-"Eikä nimeä ole koskaan sen paremmin ansaittu, madame", lausui erämies
-innostuneena. "Täytyy kauan elää hänen kanssaan ja tuntea hänet
-niinkuin minä hänet tunnen, voidakseen oikein häntä arvostella."
-
-"Minä kiitän teitä siitä, mitä sanotte pojastani, Ilomieli", lausui
-äiti puristaen metsästäjän känsäistä kättä.
-
-"Lausun vain totuuden, madame, olen oikeudenmukainen, siinä kaikki. Oh,
-elämä preiriellä olisi paljon parempaa, jos kaikki metsästäjät olisivat
-hänen kaltaisiaan."
-
-"Hyvä Jumala, aika rientää. Eikö hän jo saavu?" kuiskasi äiti katsellen
-kuumeisen kärsimättömästi ympärilleen.
-
-"Aivan kohta, madame."
-
-"Tahtoisin olla ensimmäinen, joka näkee hänen saapuvan ja toivottaa
-hänet tervetulleeksi."
-
-"Se, ikävä kyllä, on mahdotonta."
-
-"Miksi niin?"
-
-"Poikanne on käskenyt minun pyytää, että te, samoin kuin señorita,
-vetäytyisitte luolaan. Hän toivoo, että te ette olisi katselijoina
-näytelmässä, joka täällä suoritetaan."
-
-"Mutta", intti doña Luz tuskastuneena, "miten saan tietää, onko enoni
-pelastunut?"
-
-"Olkaa levollinen, señorita. Teidän ei kauan tarvitse olla huolissanne,
-mutta pyydän, älkää jääkö tänne enää pitemmäksi aikaa. Menkää luolaan,
-menkää!"
-
-"Kenties se onkin viisaampaa", huomautti vanha nainen. "Totelkaamme,
-tyttöseni", lisäsi hän hymyillen nuorelle tytölle, "menkäämme luolaan,
-koska poikani niin tahtoo."
-
-Doña Luz seurasi vastustelematta, mutta luoden salaa taakseen katseita
-voidakseen nähdä sen, jota rakasti.
-
-"Oi, kuinka onnellista on omistaa äiti!" mutisi Ilomieli tukahduttaen
-huokauksen ja seuraten katseillaan molempia naisia, jotka häipyivät
-hämärään luolaan.
-
-Äkkiä intiaanivahdit päästivät huudon, jonka heti toisti muuan
-neuvottelumajan edessä seisova mies.
-
-Kuultuaan tämän merkin comanchipäälliköt nousivat seisomaan ja astuivat
-esille majasta, johon olivat kokoontuneet.
-
-Erämiehet ja intiaanisoturit tarttuivat aseisiinsa, järjestyivät riviin
-majan molemmille puolille ja odottivat.
-
-Tomupilvi vieri tavattoman nopeasti leiriä kohden.
-
-Pilvi hälveni pian, niin että näkyviin tuli joukko ratsumiehiä, jotka
-lähenivät täyttä lentoa.
-
-Suurimmalla osalla osalla näistä ratsumiehistä oli meksikolaisten
-gambusinien puku.
-
-Ensimmäisenä heidän joukossaan hypitti pikimustaa ratsuaan mies, jonka
-kaikki heti tunsivat.
-
-Se oli kapteeni Uaktehno, joka röyhkeästi joukkonsa etunenässä tuli
-vaatimaan vihattua ehtoa täytäntöön pantavaksi, kuten oli kolme päivää
-aikaisemmin määrännyt.
-
-Kun preiriellä kaksi joukkoa tapaa toisensa tai kun sotureja tai
-erämiehiä tulee tervehdyskäynnille johonkin kylään, on yleensä tapana
-toimeenpanna eräänlainen leikkisota, jolloin ratsastetaan täyttä
-vauhtia toisiaan vastaan, huudetaan ja ammutaan kivääreillä.
-
-Tällä kertaa ei siitä tullut mitään.
-
-Comanchit ja metsästäjät jäivät synkkinä ja vaiteliaina paikoilleen
-odottaen aivan hiljaa preirierosvojen saapumista.
-
-Kylmä ja kuiva vastaanotto ei saattanut kapteenia hämilleen. Hänen
-kulmakarvansa rypistyivät tosin hiukan, mutta muuten hän ei ollut
-huomaavinaankaan mitään, vaan saapui rohkeasti joukkonsa etunenässä
-kylään.
-
-Tultuaan neuvottelumajan luokse riviin asettuneiden
-comanchipäällikköjen eteen nuo kaksikymmentä ratsumiestä pysähdyttivät
-hevosensa niin äkkiä kuin olisivat muuttuneet pronssipatsaiksi.
-
-Tämä sukkela liike suoritettiin niin taitavasti, että erämiesten, jotka
-olivat hyvin perillä ratsastustaidosta, oli vaikea pidättää ihailua
-ilmaisevaa huudahdusta.
-
-Rosvot olivat tuskin saapuneet, kun majan vasemmalla ja oikealla
-puolella olevat erämies- ja soturirivit levittäytyivät viuhkamaisesti
-ja sulkeutuivat heidän takanaan.
-
-Nuo kaksikymmentä rosvoa oli täten piiritetty uskomattoman nopeasti,
-heidät kun nyt ympäröi kehä, jonka muodosti yli viisisataa hyvin
-varustettua ja mainioilla hevosilla ratsastavaa miestä.
-
-Huomattuaan tämän liikkeen kapteeni tunsi vavahtavansa levottomuudesta.
-Hän melkein katui, että oli tullut, mutta karkoittaen tämän
-vastenmielisen tunteen hän hymyili halveksivasti, luullen sittenkin
-olevansa varma siitä, ettei tarvinnut mitään pelätä.
-
-Hän tervehti sulavasti edessään olevia päälliköitä ja kääntyen
-Ilomielen puoleen kysyi varmalla äänellä:
-
-"Missä nuori tyttö on?"
-
-"En ymmärrä, mitä tarkoitatte", vastasi metsästäjä naurahtaen. "En usko
-täällä olevan ketään nuorta tyttöä, johon teillä olisi mitään
-oikeuksia."
-
-"Mitä tämä merkitsee ja mitä täällä aiotaan?" mutisi kapteeni katsellen
-ympärilleen. "Onko Uskollinen Sydän unohtanut vierailuni luonaan kolme
-päivää sitten?"
-
-"Uskollinen Sydän ei koskaan unohda mitään", tiuskaisi Ilomieli lujalla
-äänellä, "mutta hänestähän ei ole kysymys. Kuinka te julkeatte tulla
-luoksemme mukananne joukkio rosvoja?"
-
-"Hyvä", tokaisi kapteeni pilkallisesti, "huomaan, että koetatte
-tekeytyä salamyhkäiseksi välttääksenne vastauksen antamista. Mitä tulee
-uhkaukseen, joka sisältyy lauseenne viimeiseen osaan, niin kiinnitän
-siihen varsin vähän huomiota."
-
-"Teette siinä väärin, hyvä herra, sillä kun kerran olette tehnyt
-itsenne syypääksi sellaiseen typeryyteen, että olette itse antautunut
-käsiimme, niin me emme ole niin ymmärtämättömiä, sen tahdon vain teille
-huomauttaa, että päästäisimme teidät pakoon."
-
-"Ohoo!" lausui rosvo, "mitä leikkiä tämä on?"
-
-"Sen saatte kohta nähdä, herraseni."
-
-"Minä odotan", vastasi rosvo katsahtaen ärsyttävästi ympärilleen.
-
-"Näissä eräseuduissa, missä kaikki inhimilliset lait poljetaan maahan",
-jatkoi metsästäjä väräjävällä äänellä, "on ainoastaan Jumalan laki
-voimassa. Tämä laki sanoo: silmä silmästä, hammas hampaasta, senhän
-tiedätte."
-
-"Entä sitten?" kysäisi rosvo kuivasti.
-
-"Oltuanne jo kymmenen vuotta laista ja omastatunnosta piittaamattoman
-rosvojoukon päällikkönä", jatkoi Ilomieli tyynesti, "on teistä tullut
-preirieiden kauhu. Te ryöstätte ja murhaatte valkoisia yhtä hyvin kuin
-punanahkojakin. Teillä ei ole mitään kotimaata, vain varkaudet ja
-ryöstöt kuuluvat ohjelmaanne. Matkailijoita, erämiehiä, metsästäjiä,
-gambusineja tai intiaaneja te ette kunnioita ettekä yleensä ketään,
-jonka murhaamisella voitte hankkia itsellenne kultaa. Vain muutama
-päivä sitten te hyökkäsitte rauhallisten matkailijoiden leiriin, jonka
-meksikolaiset te teurastitte säälittä. Tämän rikosten sarjan tulee
-päättyä, ja nyt sen loppu on vihdoinkin tullut. Me kaikki, intiaanit ja
-metsästäjät, olemme kokoontuneet tänne tuomitsemaan teidät ja lukemaan
-teille preirien leppymätöntä lakia."
-
-"Silmä silmästä, hammas hampaasta", ulvoivat läsnäolevat aseitaan
-heiluttaen.
-
-"Erehdytte suuresti, hyvät isäntäni", vastasi rosvo varmalla äänellä,
-"jos luulette, että minä ojennan rauhallisesti kurkkuni puukon eteen
-kuin karitsa, joka teuraaksi viedään. Osasin epäillä sitä, mitä nyt
-puhutte, ja senvuoksi juuri olen ottanut turvajoukonkin mukaani.
-Seurassani on parikymmentä rohkeata miestä, jotka osaavat puolustautua,
-teillä ei siis ole minua vielä vallassanne."
-
-"Katsokaahan ympärillenne, arvoisa herra, niin näette, mikä teitä
-odottaa."
-
-Rosvo katsahti taakseen. Viisisataa kivääriä oli suunnattuina hänen
-joukkoansa kohti.
-
-Vavistus kulki hänen jäseniensä kautta, ja hänen kasvonsa kävivät
-kuolonkalpeiksi. Rosvo ymmärsi, että häntä uhkasi kauhea vaara, mutta
-tovin mietittyään hän sai takaisin kylmäverisyytensä ja kääntyen
-metsästäjän puoleen vastasi pilkallisella äänellä:
-
-"No niin! Mistä johtuvat nuo uhkaukset, jotka eivät voi minua
-säikyttää? Tiedättehän varsin hyvin, että olen turvassa iskuiltanne.
-Kuten sanoitte, hyökkäsin muutama päivä sitten meksikolaisten
-matkailijoiden kimppuun, mutta tiedätte myöskin, että heistä
-tärkein henkilö nyt on minun vallassani! Jos uskallatte koskea
-hiuskarvaanikaan, saa kenraali, sen nuoren tytön eno, jota te turhaan
-koetatte temmata käsistäni, heti hengellään maksaa minua kohdanneen
-loukkauksen. Uskokaa minua, hyvät herrat, kun sanon: lakatkaa kauemmin
-yrittämästä säikähdyttää minua, luovuttakaa minulle hyvällä se tyttö,
-jota vaadin, tai vannon Jumalan nimessä, että kenraali tunnin kuluttua
-ei enää ole elävien joukossa!"
-
-Äkkiä muuan mies tunkeutui joukon lävitse ja asettuen rosvon eteen
-huusi hänelle:
-
-"Erehdytte, kenraali on vapaa!"
-
-Tulija oli Uskollinen Sydän.
-
-Kuului ilon sorinaa intiaanien ja metsästäjien riveistä, kun taas
-rosvot vavahtivat kauhusta.
-
-
-
-
-XIV
-
-Rangaistus
-
-
-Kenraalin ja hänen kahden toverinsa ei ollut tarvinnut kauan olla
-epätietoisia.
-
-Pitkän aikaa emmittyään nuo viisitoista miestä laskivat lautan rantaan
-ja syöksyivät kivääri ryntäysasennossa luolaan kamalasti ulvoen.
-
-Pakolaiset juoksivat iloisina heidän luokseen.
-
-Tulijoitten etunenässä he olivat huomanneet comanchien päällikön,
-Uskollisen Sydämen ja Mustan Hirven.
-
-Tapahtumain kulku oli ollut seuraava:
-
-Heti kun tohtori kapteenin seurassa oli mennyt luolaan, oli Kotkanpää,
-varmana siitä, että nyt oli keksinyt preirierosvojen pakopaikan,
-palannut ystäviensä luokse, joille oli kertonut sotajuonensa
-onnistumisesta. Ilomieli oli kiiruhtanut Uskollisen Sydämen luo, joka
-oli heti saapunut. Yhteisesti neuvoteltuaan olivat kaikki päättäneet
-hyökätä rosvojen kimppuun heidän pesäänsä toisten erämiespartioiden ja
-punanahkaosastojen preirielle hajaantuneina ja kallioiden suojaan
-kätkeytyneinä pitäessä vahtia luolan edustalla estääkseen rosvoja
-karkaamasta.
-
-Olemme nähneet tämän toimenpiteen tulokset.
-
-Kun he olivat ensi silmänräpäyksen omistaneet kokonaan riemastukselle
-sen johdosta, että olivat miekanlyönnittä onnistuneet tehtävässään,
-kiinnitti kenraali vapauttajiensa huomion siihen, että kymmenkunta
-roistoa nukkui luolassa ooppiumin huumaamina, jota urhoollinen tohtori
-oli heille syöttänyt. Rosvot sidottiin lujasti ja otettiin mukaan. Kun
-sitten eri partiot oli koottu yhteen, palasi joukko täyttä lentoa
-leiriin.
-
-Suuri oli kapteenin hämmästys, kun hän kuuli Uskollisen Sydämen
-huudahduksen, mutta hänen ällistyksensä muuttui epätoivoksi, kun hän
-huomasi kenraalin tulevan esille, vaikka luuli hänen olevan hyvässä
-tallessa väkensä vartioimana.
-
-Hän ymmärsi, että kaikki hänen tuumansa olivat menneet myttyyn, kaikki
-hänen suunnitelmansa tyhjiksi rauenneet, ja että hän tällä kertaa oli
-auttamattomasti menettänyt pelin.
-
-Verivirta syöksähti hänen päähänsä, hänen silmänsä salamoivat ja
-kääntyen Uskollisen Sydämen puoleen hän sanoi käheällä ja katkonaisella
-äänellä:
-
-"Hyvin pelattu! Mutta kaikki ei ole vielä lopussa meidän välillämme,
-niin totta kuin Jumala ja kosto elää!"
-
-Hän liikahti kuin aikoen karauttaa ratsullaan karkuun.
-
-Mutta Uskollinen Sydän tarttui rohkeasti hänen hevosensa suitsiin.
-
-"Välimme eivät vielä ole selvät", sanoi hän.
-
-Rosvo katsoi häneen tovin veristävin silmin ja kannustaen rajusti
-hevostaan pakoittaakseen metsästäjän hellittämään otteensa lausui
-raivon tukahduttamalla äänellä:
-
-"Mitä minusta tahdotte?"
-
-Iskien raudanlujalla nyrkillään hevosta, joka hirnahti tuskasta,
-Uskollinen Sydän sai sen pysymään paikallaan.
-
-"Teidät on tuomittu", vastasi hän. "Teihin sovelletaan preirielakia."
-
-Rosvo päästi kauhistavan naurun ja vetäen pistoolit vyöltään huusi
-raivostuneena:
-
-"Onneton se, joka koskee minuun! Tie auki!"
-
-"Ei", vastasi metsästäjä kylmästi. "Te olette nyt joutuneet vangiksi,
-tänään ette minulta pääse karkuun."
-
-"Kuole siis!" kiljaisi rosvo suunnaten yhden pistooleistaan Uskollista
-Sydäntä kohti.
-
-Mutta nopeasti kuin ajatus heittäytyi Ilomieli, joka oli tuskallisesti
-seurannut hänen liikkeitään, ystävänsä eteen, ja tilanteen vakavuus
-teki hänen ketteryytensä kymmenkertaiseksi.
-
-Laukaus kajahti. Luoti osui kanadalaiseen, joka vaipui verissään
-maahan.
-
-"Ensimmäinen!" huudahti rosvo villisti nauraen.
-
-"Toinen!" ulvahti Kotkanpää ja hyppäsi kuin pantteri rosvon hevosen
-selkään.
-
-Ennenkuin kapteeni saattoi liikahtaakaan puolustautuakseen, oli
-intiaani vasemmalla kädellään tarttunut hänen pitkään tukkaansa, saaden
-kouraansa aika tukon, ja veti rajusti hänen päätään taaksepäin.
-
-"Kirottu!" huusi rosvo koettaen turhaan vapautua ahdistajastaan.
-
-Nyt tapahtui jotakin, mikä oli kauhusta jähmetyttää kaikki läsnäolevat.
-
-Hevonen, jonka Uskollinen Sydän oli pysyttänyt paikallaan, oli päässyt
-vapaaksi ja raivoissaan sitä kohdanneesta iskusta ja kaksinkertaisesta
-taakasta, joka sillä oli selässään, se syöksähti vimmasta
-hullaantuneena lentoon, mielettömässä juoksussaan ruhjoen ja kaataen
-kaikki, mitä eteen sattui.
-
-Mutta se kuljetti muassaan kahta ratsastajaansa, jotka sitkeästi
-painaen reitensä sen kylkiä vastaan taistelivat saadakseen toisensa
-surmatuksi ja kiemurtelivat kuin käärmeet eläimen selässä.
-
-Kuten sanoimme, Kotkanpää oli kiskonut rosvon pään taaksepäin, painoi
-polvensa hänen kupeitaan vastaan, päästi vihlovan sotahuudon ja
-heilutteli kauhistavasti puukkoaan vihollisensa otsan edessä.
-
-"Tapa minut, heittiö!" ulvoi rosvo ja kohottaen äkillisellä liikkeellä
-vasemman kätensä, jossa hänellä vielä oli pistooli, laukaisi aseensa,
-mutta luoti katosi avaruuteen.
-
-Comanchipäällikkö katsoi kapteeniin tarkasti.
-
-"Olet raukka!" sanoi hän halveksivasti, "ja vanha akka, joka pelkäät
-kuolemaa."
-
-Samalla kun hän painoi rosvoa voimakkaasti polvellaan, työnsi hän
-puukon hänen niskaansa.
-
-Kapteeni päästi korvia repivän huudon, joka sekaantui päällikön
-voitonulvontaan.
-
-Hevonen kompastui puun juureen ja kaatui nurin. Molemmat taistelijat
-vierivät maahan.
-
-Yksi heistä nousi pystyyn, comanchipäällikkö, joka heilutti rosvon
-veristä päänahkaa.
-
-Kapteeni ei kuitenkaan ollut vielä kuollut. Mielettömänä raivosta ja
-tuskasta ja veren sokaisemana, joka valui virtanaan hänen silmilleen,
-hän nousi pystyyn ja karkasi vastustajansa kimppuun, joka ei ollut
-odottanut tällaista hyökkäystä.
-
-He kävivät nyt toisiinsa käsiksi koettaen kaataa toisensa nurin ja
-upottaa toistensa ruumiiseen puukon, jolla kumpikin oli varustettu.
-
-Useita erämiehiä juoksi eroittamaan heitä.
-
-Kun he saapuivat heidän luokseen, oli kaikki jo lopussa.
-
-Kapteeni virui maassa, kahvaa myöten upotettu Kotkanpään puukko
-sydämessään.
-
-Rosvot, joita heitä ympäröivät erämiehet ja intiaanisoturit olivat
-pitäneet kurissa, eivät yrittäneetkään ryhtyä vastarintaan, joka
-olisikin ollut mahdoton.
-
-Huomatessaan kapteeninsa kaatuneen Frank selitti toveriensa puolesta,
-että he antautuvat.
-
-Uskollisen Sydämen viittauksesta he heittivät luotaan aseensa, jonka
-jälkeen heidät sidottiin.
-
-Ilomieli, tuo kunnon kanadalainen, jonka uskollisuus oli pelastanut
-hänen ystävänsä hengen, oli pahasti, mutta kaikeksi onneksi ei
-kuolettavasti haavoittunut. Hänet oli kiireesti kannettu luolaan, jossa
-erämiehen äiti huolehti ensiavun antamisesta hänelle.
-
-Kotkanpää meni Uskollisen Sydämen luo, joka oli jäänyt mietteisiin
-vaipuneena ja synkkänä seisomaan erääseen puuhun nojautuen.
-
-"Päälliköt ovat kokoontuneet neuvottelutulen ympärille", sanoi hän. "He
-odottavat veljeäni."
-
-"Seuraan veljeäni", vastasi metsästäjä lyhyesti. Kun molemmat miehet
-saapuivat majaan, olivat kaikki päälliköt siellä koolla. Heidän
-joukossaan olivat myöskin kenraali, Musta Hirvi ja eräitä muita
-metsästäjiä.
-
-Piipunkantaja toi rauhanpiipun kehää kiertämään. Hän kumarsi hartaasti
-neljään ilmansuuntaan ja tarjosi sitten vuoron perään kullekin
-päällikölle tuon pitkän piipun.
-
-Kun piippu oli kiertänyt kehän ympäri, tyhjensi piipunkantaja siitä
-tuhan rovioon, mutisi joitakin salaperäisiä sanoja ja poistui. Sitten
-vanha päällikkö, Aurinko nimeltään, nousi seisomaan ja tervehdittyään
-neuvoston jäseniä lausui:
-
-"Päälliköt ja soturit, kuulkaa sanojani, joita rintani huokuu ja jotka
-Elämän Herra on pannut sydämeeni. Mitä aiotte tehdä kahdellekymmenelle
-vangille, jotka ovat vallassanne? Sallitteko heidän vielä jatkaa
-ryöstelevää ja murhaavaa elämäänsä? Sallitteko heidän ryöstää vaimonne,
-varastaa hevosenne ja tappaa veljiänne? Aiotteko kuljettaa heidät
-lännen jalojen valkoisten veljien kivestä rakennettuihin kyliin? Matka
-sinne on pitkä, täynnä vaaroja. Sitä vaikeuttavat vuoret ja vuolaat
-virrat, niin että vangit tällä matkalla voivat päästä karkuun, yllättää
-teidät nukkuessanne ja teurastaa teidät. Ja sitten, senhän tiedätte,
-soturit, saavuttuanne kivestä rakennettuihin kyliin, vapauttavat pitkät
-puukot heidät, punaihoisilla miehillä ei ole oikeutta sieltä
-odotettavissa. Ei, soturit, Elämän Herra, joka vihdoinkin on saattanut
-valtaamme nämä julmat roistot, tahtoo, että heidän on kuoltava. Hän on
-päättänyt tehdä lopun heidän rikoksistaan. Tavatessamme tiellämme
-jaguarin tai harmaankarhun me tapamme ne. Nämä miehet ovat paljon
-julmempia kuin jaguari tai harmaakarhu. Heidän tulee tehdä tili
-vuodattamastaan verestä, silmä silmästä, hammas hampaasta.
-Kiinnitettäköön heidät kidutuspaaluun. Olenko oikein puhunut, mahtavat
-miehet?"
-
-Lausuttuaan nämä sanat vanha päällikkö istuutui. Syntyi tovin kestävä,
-juhlallinen hiljaisuus. Oli ilmeistä, että kaikki läsnäolevat olivat
-yhtä mieltä hänen kanssaan.
-
-Uskollinen Sydän odotti jonkun aikaa. Nähdessään, ettei kukaan aikonut
-vastata puheeseen, nousi hän seisomaan ja lausui:
-
-"Comanchipäälliköt ja soturit ja te, valkoihoiset erämiehet, veljeni",
-lausui hän lempeällä ja suruvoittoisella äänellä, "sanat, jotka
-kunnianarvoisa vanhus lausui, ovat oikeat. Preirien turvallisuus
-vaatii, ikävä kyllä, näiden miesten kuolemaa. Tämä äärimmäinen ankaruus
-on kauhistavaa, mutta meidän on pakko alistua siihen, jos rauhassa
-tahdomme nauttia rasittavien ponnistustemme hedelmiä. Mutta vaikka
-huomaamme, että on pakko noudattaa erämaan leppymätöntä lakia, niin
-älkäämme osoittako vain huvin vuoksi olevamme ankaria. Rangaiskaamme
-heitä, koska se on välttämätöntä, mutta rangaiskaamme niinkuin miehet,
-joilla on sydän, eikä niinkuin julmurit. Osoittakaamme näille
-roistoille, että panemme oikeuden täytäntöön, että surmatessamme heidät
-emme kosta heille, vaan että koko yhteiskunta heitä rankaisee. Heidän
-päällikkönsähän, joka oli heistä kaikkein suurin syyllinen, on jo
-saanut surmansa Kotkanpään iskuista. Olkaamme sääliväisiä pysyen
-samalla oikeamielisinä. Antakaamme heidän itse valita kuolintapansa.
-Älkäämme kiduttako heitä hyödyttömästi. Silloin Elämän Herra hymyilee,
-ja on tyytyväinen punaisiin lapsiinsa, joille hän suo runsaat saaliit
-metsästyksissä. Olen puhunut: olenko oikein puhunut, mahtavat miehet?"
-[Näin päättyvät intiaanien kaikki puheet.]
-
-Neuvoston jäsenet olivat tarkkaavina kuunnelleet nuoren miehen puhetta.
-Päälliköt olivat hyväntahtoisina hymyilleet yleville ajatuksille, joita
-hän oli esittänyt, sillä kaikki, sekä intiaanit että erämiehet,
-rakastivat ja kunnioittivat häntä. Kotkanpää nousi seisomaan.
-
-"Veljeni Uskollinen Sydän on puhunut oikein", sanoi hän, "hänen
-ikävuotensa ovat luvultaan pienet, mutta hänen viisautensa on suuri.
-Olemme onnelliset voidessamme osoittaa hänelle ystävyyttämme. Teemme,
-niinkuin hän haluaa."
-
-"Kiitos", vastasi Uskollinen Sydän lämpimästi, "kiitos, veljeni.
-Comanchikansa on suurta ja jaloa kansaa, jota rakastan. Olen
-onnellinen, kun olen päässyt sen suosioon."
-
-Neuvottelu päättyi, ja päälliköt poistuivat majasta. Vankeja, jotka oli
-koottu yhteen ryhmään, vartioi tarkasti muudan soturiosasto.
-
-Julkinen kuuluttaja kutsui koolle kaikki heimokunnan jäsenet ja kylään
-hajaantuneet metsästäjät.
-
-Kun kaikki olivat koolla, ryhtyi Kotkanpää puhumaan. Kääntyen rosvojen
-puoleen hän lausui:
-
-"Valkoiset koirat! Nyt on mahtava comanchikansa, jonka laajat
-metsästysalueet käsittävät suuren osan maan pintaa, etevien
-päälliköittensä kautta päättänyt kohtalostanne. Elettyänne kuin villit
-pedot kavahtakaakin kuolemasta pelkurien, vanhojen akkojen tavalla.
-Olkaa rohkeita, kenties silloin Elämän Herra säälii teitä ja ottaa
-teidät kuoltuanne _eskennaniin_, siihen nautinnon paikkaan, missä
-ikuisesti metsästelevät ne rohkeat miehet, jotka ovat pelotta katsoneet
-kuolemaa silmiin."
-
-"Olemme valmiit", vastasi Frank tyynesti, "kiinnittäkää meidät
-kidutuspaaluun, keksikää mitä julmimpia kidutuksia. Kuitenkaan ette näe
-meidän kalpenevan."
-
-"Veljemme Uskollinen Sydän", jatkoi päällikkö, "on puhunut puolestanne.
-Teitä ei kiinnitetä kidutuspaaluun. Päälliköt sallivat teidän itse
-valita kuolintapanne."
-
-Nyt tuli näkyviin muuan niiden valkoihoisten luonteelle ominainen
-piirre, jotka kauan elettyään preiriellä ovat alkaneet luopua
-esi-isiensä tavoista omistaakseen intiaanien käsityskannan. Kotkanpään
-tekemä ehdotus synnytti rosvoissa suuttumuksen myrskyn.
-
-"Millä oikeudella Uskollinen Sydän on puhunut puolestamme?" huudahti
-Frank. "Luuleeko hän siis, että me muka emme ole miehiä? Arveleeko hän,
-että kidutukset voisivat saattaa meidät huudahtamaan ja vaikeroimaan,
-mikä olisi arvoamme alentavaa? Ei, ei! Vietäköön meidät kidutettaviksi.
-Se, mitä meille tekisitte, ei ole koskaan niin julmaa kuin se, mitä me
-panisimme teidän kansakuntanne soturit kärsimään, jos he joutuisivat
-käsiimme."
-
-Kun intiaanit kuulivat nämä kopeat sanat, värisivät he vimmasta, kun
-taas rosvot ylpeinä puhkesivat riemuhuutoihin.
-
-"Koirat! kaniinit!" ulvoivat he, "comanchit ovat vanhoja akkoja, joille
-pitäisi antaa hameet."
-
-Uskollinen Sydän astui esille.
-
-Syntyi jälleen hiljaisuus.
-
-"Olette ymmärtäneet väärin päällikön sanat", puhui hän; "se, että
-annamme teidän itsenne valita kuolintapanne, ei ole häväistys, vaan
-kunnioituksen osoitus, joka teidän osaksenne suodaan. Tässä on
-väkipuukkoni, teidät vapautetaan siteistä, niin että puukko voi kiertää
-kädestä käteen ja upota vuoron perään rintoihinne! Mies, joka vapaana
-ollen empimättä, yhdellä iskulla, tappaa itsensä, on uljaampi kuin se,
-joka kidutuspaaluun sidottuna herjaa pyöveliänsä saadakseen pikemmin
-kuolettavan iskun, kun ei jaksa kärsiä tuskiaan."
-
-Tavattoman voimakkaat hyväksymishuudot seurasivat näitä metsästäjän
-sanoja.
-
-Rosvot neuvottelivat tovin katseillaan, ja sitten he kaikki tekivät
-ristinmerkin ja huusivat yhteen ääneen:
-
-"Hyväksymme!"
-
-Joukko, joka hetkistä aikaisemmin oli ollut niin meluisa ja rähisevä,
-tuli nyt hiljaiseksi ja säyseäksi, odottaen jännittyneenä kauheaa
-näytelmää, joka pian suoritettaisiin heidän edessään.
-
-"Vapauttakaa vangit siteistä", komensi Uskollinen Sydän.
-
-Käsky pantiin heti toimeen.
-
-"Puukko tänne!" sanoi Frank.
-
-Metsästäjä antoi sen hänelle.
-
-"Kiitos ja hyvästi", lausui rosvo varmalla äänellä ja puoleksi avaten
-puseronsa upotti, hitaasti ja hymyillen kuin olisi nauttinut
-kuolemisestaan, puukon kahvaa myöten rintaansa.
-
-Hänen kasvonsa kävivät vähitellen kuolonkalpeiksi, ja hänen silmänsä
-pyörivät kuopissaan. Luoden ympärilleen harhailevia katseita hän
-hoippui kuin juopunut ja kaatui maahan.
-
-Hän oli kuollut.
-
-"Minun vuoroni!" huudahti seuraava rosvo ja kiskaistuaan vielä
-höyryävän väkipuukon toverinsa haavasta työnsi sen rintaansa.
-
-Hän vaipui edellisen ruumiin päälle.
-
-Hänen jälkeensä oli kolmannen rosvon vuoro, sitten neljännen ja niin
-edespäin. Kukaan ei empinyt, kukaan ei osoittanut heikkouden merkkejä,
-kaikki kaatuivat hymyillen ja kiittäen Uskollista Sydäntä kuolemasta,
-joka oli hänen ansiotaan.
-
-Läsnäolijat olivat kauhuissaan nähdessään tällaisen joukkomestauksen,
-mutta samalla heidät oli hurmannut tämä hirvittävä näky. He olivat niin
-sanoaksemme huumaantuneet veren hajusta ja seisoivat siinä tuijottavin
-silmin ja huohottavin rinnoin voimatta kääntää katsettaan toisaalle.
-
-Vihdoin oli jäljellä vain yksi rosvo. Hän katseli tovin ruumisläjää,
-joka virui hänen vieressään. Vetäen sitten puukon edellisen miehen
-rinnasta hän lausui hymyillen:
-
-"Oi, miten onnellista, kun saa kuolla noin hyvässä seurassa. Mutta
-minne, hiisi vie, oikein joutuukaan kuoltuaan? Mutta miten hölmö minä
-olen, pianhan saan sen tietää."
-
-Ja salamannopeasti hän iski puukon sydämeensä.
-
-Hän kaatui kuolleena maahan.
-
-Tämä kauhistuttava ihmisteurastus ei ollut kestänyt
-neljännestuntiakaan! [Tässä kohtauksessa on kaikki historiallisesti ja
-täsmällisesti totta. Kirjoittaja on apachien alueella ollut näkemässä
-samanlaista mestausta.]
-
-Ei kukaan rosvoista ollut iskenyt kahta kertaa, kaikki olivat kuolleet
-yhdestä iskusta.
-
-"Antakaa minulle tuo puukko", lausui Kotkanpää vetäen sen vielä
-höyryävänä viimeisen rosvon värähtelevästä ruumiista, "se on soturilla
-hyvä ase." Ja hän pisti sen aivan kylmästi vyöhönsä pyyhittyään sitä
-ruohoon.
-
-Rosvoilta nyljettiin päänahat, ja heidän ruumiinsa kannettiin leirin
-ulkopuolelle.
-
-Ne jätettiin korppikotkien ja urubujen raadeltaviksi, jotka niistä
-saivat runsaan päivällisen ja nyt jo verenhajun kerääminä liitelivät
-niiden yläpuolella ilosta kamalasti kirkuen.
-
-Kapteeni Uaktehnon pelätty joukkio oli perinjuurin tuhottu.
-
-Tällaisia rosvojoukkoja oli, ikävä kyllä, kuitenkin muitakin
-preiriellä.
-
-Mestauksen jälkeen intiaanit menivät huolettomina majoihinsa. Heille se
-oli ollut vain yksi niistä tavallisista näytelmistä, joihin he jo kauan
-olivat saaneet tottua ja jotka eivät kykene järkyttämään heidän
-hermojansa.
-
-Erämiehet sensijaan, karkeasta elämästä huolimatta, jota he viettivät,
-ja siitä, että he olivat tottuneet näkemään verta vuodatettavan,
-vieläpä itsekin sitä vuodattamaan, hajaantuivat ahdistunein rinnoin ja
-sydän kipeänä tästä kauhistuttavasta verilöylystä.
-
-Uskollinen Sydän ja kenraali suuntasivat askelensa luolaan.
-
-Naiset, jotka olivat olleet sulkeutuneina maanalaisen luolan sisäosiin,
-eivät tietäneet mitään siitä hirveästä näytelmästä, joka äsken oli
-esitetty, ja verisestä sovituksesta, joka tuli sen päättäjäisiksi.
-
-
-
-
-XV
-
-Anteeksianto
-
-
-Kenraalin ja hänen sisarentyttärensä jälleennäkeminen oli perin
-liikuttava.
-
-Tuo vanha sotilas, joka viime aikoina oli kokenut niin kovia, oli
-onnellinen saadessaan painaa rintaansa vasten tämän viattoman lapsen,
-joka oli koko hänen perheensä ja kuin ihmeen kautta oli pelastunut
-häntä uhanneesta onnettomuudesta.
-
-He unohtuivat pitkäksi aikaa keskustelemaan. Kenraali tiedusti
-innostuneesti, miten tyttö oli elänyt vankeusaikana, ja sai itse tehdä
-selkoa, millaisten vaarojen alaiseksi oli joutunut ja miten huonoa
-kohtelua oli saanut kestää.
-
-"Mitä nyt aiotte tehdä, eno?" kysyi tyttö lopettaen keskustelun.
-
-"Niin, lapseni!" vastasi kenraali alakuloisena tukahduttaen huokauksen.
-"Meidän on viipymättä lähdettävä näistä kamalista seuduista ja
-palattava Meksikoon."
-
-Nuori tyttö tunsi sydäntään ahdistavan, vaikka hän sisimmässään
-tunnusti, että heidän oli pikaisesti palattava kotimaahan. Lähteminen
-merkitsi sitä, että oli jätettävä hänet, jota hän rakasti, erottava
-hänestä voimatta toivoa, että mahdollisesti hänet vielä tapaisi,
-erottava miehestä, jonka ihmeteltävää luonnetta hän oli yhä enemmän ja
-syvemmin oppinut kunnioittamaan saadessaan olla likeisessä
-tuttavuudessa hänen kanssaan ja joka nyt oli tullut välttämättömäksi
-hänen elämälleen ja onnelleen.
-
-"Mikä sinua vaivaa, lapseni? Olet niin alakuloinen, silmäsi täyttyvät
-kyynelillä", tiedusteli hänen enonsa puristaen lämpimästi hänen
-kättään.
-
-"Oi, eno!" vastasi tyttö valittaen, "miksi en olisi suruissani kaiken
-sen jälkeen, mitä on tapahtunut näinä muutamina päivinä? Sydämeni
-vuotaa verta."
-
-"Se on totta. Kauheat tapahtumat, joiden todistajina olemme saaneet
-olla, ja kärsityt uhrit ovat enemmän kuin riittävänä aiheena
-surumielisyyteen, mutta vielä olet niin nuori, lapseni, että vähän ajan
-kuluttua nämä tapaukset ovat mielessäsi vain muistona kovista
-kokemuksista, joita et enää, Jumalan kiitos, tarvitse pelätä joutuvasi
-kärsimään."
-
-"Lähdemmekö siis kohdakkoin?"
-
-"Jo huomenna, jos mahdollista. Mitä minä enää täällä tekisin? Itse
-taivas ilmaisee olevansa minua vastaan, koska se pakoittaa minut
-luopumaan jatkamasta tätä retkeä, joka onnistuessaan olisi tehnyt minut
-onnelliseksi vanhoilla päivilläni. Mutta Jumala ei tahdo, että saisin
-lohtua. Tapahtukoon hänen tahtonsa", lisäsi hän hartaana.
-
-"Mitä tarkoitatte, eno?" kysyi nuori tyttö vilkkaasti.
-
-"Ei mitään, joka voisi tällä hetkellä herättää mielenkiintoasi, lapsi.
-On siis parasta, ettet sitä tiedäkään ja että minä yksin kärsin kaikki.
-Olen vanha ja siis jo tottunut kärsimään", huomautti kenraali
-surunvoittoisesti.
-
-"Eno raukka!"
-
-"Kiitos ystävyydestä, jota minua kohtaan osoitat, lapseni, mutta
-jättäkäämme tämä puheenaihe, joka saattaa minut murheelliseksi.
-Puhukaamme hiukan, jos niin haluat, näistä kunnon ihmisistä, joille
-olemme niin suuressa kiitollisuudenvelassa."
-
-"Uskollisesta Sydämestä", kuiskasi doña Luz punastuen.
-
-"Niin", myönsi kenraali, "Uskollisesta Sydämestä ja hänen äidistään,
-tuosta rakastettavasta naisesta, jota en Ilomieli-paran haavoittumisen
-vuoksi ole vielä voinut kiittääkään ja jonka ansiota on, kuten olet
-sanonut, ettei sinulta ole puuttunut mitään."
-
-"Hän on hellästi kuin äiti huolehtinut minusta."
-
-"Miten voisin koskaan maksaa velkani hänelle ja hänen ylevälle
-pojalleen? Oi, miten onnellinen hän varmaankin on, kun hänellä on
-sellainen poika. Niin, sellaista onnea ei minulle ole suotu, minä olen
-yksin!" huokasi kenraali alakuloisena antaen päänsä painua käsiensä
-varaan.
-
-"Entä minä?" kysyi nuori tyttö mielistelevällä äänellä.
-
-"Oh! Sinäkö?" vastasi soturi sulkien hänet hellästi syliinsä. "Sinä
-olet rakas tyttäreni, mutta minulla ei ole poikaa!..."
-
-"Se on totta!" kuiskasi tyttö mietteisiin vaipuen.
-
-"Uskollinen Sydän", jatkoi kenraali, "on liian verraton luonne
-suostuakseen ottamaan minulta mitään. Mitä on siis tehtävä? Miten
-voisin maksaa kiitollisuudenvelkani hänelle? Miten antaisin hänelle
-tunnustukseni niistä suunnattomista palveluksista, joita hän meille on
-tehnyt?"
-
-Syntyi tovin kestävä hiljaisuus.
-
-Doña Luz kumartui kenraalin puoleen ja painaen suudelman hänen
-otsalleen lausui hänelle matalalla ja väräjävällä äänellä, kätkien
-kasvonsa hänen olkansa taakse:
-
-"Eno, minä olen keksinyt tuuman."
-
-"Puhu, pienoiseni", vastasi hän, "puhu pelkäämättä, kenties Jumala on
-antanut sinulle tuon ajatuksesi."
-
-"Teillä ei ole poikaa, jolle voisitte perintönä jättää nimenne ja
-suunnattoman omaisuutenne, eikö niin, eno?"
-
-"Niin!" mutisi kenraali, "luulin voivani kerran jälleen löytää pojan,
-mutta se toivo on ikuiseksi ajoiksi kadonnut, sillä tiedäthän, lapseni,
-että olen yksin!"
-
-"Uskollinen Sydän, yhtä vähän kuin hänen äitinsäkään, ei tahdo ottaa
-teiltä mitään."
-
-"Se on totta."
-
-"Luulen kuitenkin olevan keinon, jolla heidät voisi siihen velvoittaa,
-suorastaanpa pakoittaakin."
-
-"Ja se keino on?" kysyi kenraali vilkkaasti.
-
-"Eno, koska olette niin suruissanne siitä, ettei teillä ole poikaa,
-jolle kuoltuanne voisitte luovuttaa nimenne, niin miksi ette voisi
-ottaa Uskollista Sydäntä pojaksenne?"
-
-Kenraali katsahti häneen. Tyttö oli aivan punainen, ja koko hänen
-ruumiinsa värisi.
-
-"Oi, sinä sydänkäpyseni", lausui kenraali sulkien hänet hellästi
-syliinsä, "tuumasi on suurenmoinen, mutta se on mahdoton käytännössä
-toimeenpantavaksi. Olisin onnellinen ja ylpeä, jos minulla olisi
-sellainen poika kuin Uskollinen Sydän, mutta olethan itse sanonut, että
-hänen äitinsä rakastaa häntä intohimoisesti. Hän on varmaankin arka
-tästä rakkaudesta eikä ikinä suostuisi sitä jakamaan vieraan kanssa."
-
-"Kenties!" väitti tyttö.
-
-"Ja lisäksi", lisäsi kenraali, "vaikka hänen äitinsä rakkaudesta häneen
-mahdollisesti suostuisikin siihen, koska hänen poikansa täten saisi
-yhteiskunnallisen aseman -- äidit pystyvät suurimpiin uhrauksiin
-lastensa onnen hyväksi --, niin kieltäytyisi siitä Uskollinen Sydän
-itse. Luuletko näet, rakkaani, että tämä mies, saatuaan kasvaa
-erämaassa, missä koko elämä on kulunut odottamattomissa ja
-jännittävissä partioseikkailuissa suurenmoisen luonnon piirissä,
-suostuisi luopumaan tästä ihanasta eräelämästä, jossa on niin paljon
-sekä suloisia että kauhistuttavia kokemuksia, saadakseen hiukan kultaa,
-jota hän halveksii, ja nimen, joka hänelle on hyödytön? Ei, ei, hän
-menehtyisi kaupungeissamme. Hänenlaiselleen erikoisihmiselle meidän
-sivistyksemme olisi kuolettava. Unohda tämä tuumasi, tyttökulta, sillä
-hän kieltäytyisi siitä, se on varmaa."
-
-"Kuka tietää?" sanoi tyttö olkapäitään kohauttaen.
-
-"Kutsun Jumalan todistajaksi", jatkoi kenraali innostuneena, "että
-olisin onnellinen, jos onnistuisin. Kaikki toiveeni täyttyisivät, mutta
-mitä hyödyttää antautua mielettömien haaveiden tuuditeltavaksi? Hän
-kieltäytyisi, kuuletko! Ja minun olisi pakko myöntää hänen tekevän
-siinä oikein!"
-
-"Yrittäkää ainakin, eno", vastasi tyttö kuitenkin, "sillä vaikka
-ehdotukseenne tulisi kielteinen vastaus, niin olisitte sentään
-osoittanut Uskolliselle Sydämelle, että te ette ole kiittämätön, vaan
-osaatte antaa hänelle sen arvon, jonka hän ansaitsee."
-
-"Tahdotko, että niin teen?" kysyi kenraali, joka ei muuta niin toivonut
-kuin että tyttö olisi oikeassa.
-
-"Sitä toivon, eno", vastasi tyttö syleillen häntä salatakseen ilonsa ja
-punastumisensa; "minusta tuntuu, en tiedä miksi, että asia onnistuu."
-
-"Olkoon siis menneeksi", mutisi kenraali surumielisesti hymyillen,
-"pyydä Uskollista Sydäntä ja hänen äitiään saapumaan luokseni."
-
-"Viidessä minuutissa tuon heidät luoksenne", huudahti tyttö
-säteilevänä.
-
-Ja syöksähtäen pois kuin gaselli nuori tyttö juoksi luolan eri
-sokkeloiden lävitse.
-
-Jäätyään yksin kenraali painoi alakuloisena päänsä alas ja vaipui
-syviin ja synkkiin mietteisiin.
-
-Muutaman minuutin kuluttua olivat Uskollinen Sydän ja hänen äitinsä
-doña Luzin opastamina saapuneet hänen eteensä.
-
-Kenraali kohotti päänsä, tervehti kohteliaasti saapuneita ja pyysi
-kädellään viitaten sisarentytärtään poistumaan. Nuori tyttö lähti
-sykkivin sydämin.
-
-Luolassa vallitsi puolihämärä, joka aiheutti sen, ettei aivan selvästi
-voinut eroittaa esineitä. Omituisen oikun vuoksi oli Uskollisen Sydämen
-äiti pannut _rebozan_ päähänsä niin, että se kokonaan verhosi hänen
-kasvonsa.
-
-Vaikka kenraali tarkasteli häntä hyvin tiukasti, ei hänen onnistunut
-nähdä hänen piirteitään.
-
-"Olette kutsunut meidät luoksenne, kenraali", aloitti Uskollinen Sydän
-iloisesti. "Kuten huomaatte, olemme heti kiiruhtaneet täyttämään
-toivomuksenne."
-
-"Kiitän teitä tästä innosta, ystäväni", vastasi kenraali. "Ensin lausun
-teille kiitollisuuteni niistä arvokkaista palveluksista, jotka olette
-minulle tehnyt. Se, mitä nyt lausun teille, ystäväni, -- pyydän, että
-sallitte minun käyttää teistä tätä nimitystä -- kuuluu myöskin hyvälle
-ja erinomaiselle äidillenne kiitoksena siitä hellästä huolenpidosta,
-jota hän on osoittanut sisarentyttärelleni."
-
-"Kenraali", vastasi erämies liikuttuneena, "kiitän teitä ystävällisistä
-sanoistanne, jotka korvaavat minulle kaikki, mitä luulette olevanne
-minulle velkaa. Tullessanne avuksenne olen vain täyttänyt päätökseni
-olla koskaan jättämättä lähimmäistäni pulaan. Uskokaa minua, kun sanon,
-etten halua muuta palkintoa kuin sen, että pidätte minusta. Riittävänä
-palkkiona siitä vähästä, mitä olen tehnyt, on se tyydytyksen tunne,
-joka minua tällä hetkellä elähyttää."
-
-"Haluaisin kuitenkin, sallikaa minun huomauttaa, haluaisin kuitenkin
-toisella tavalla palkita teitä."
-
-"Palkita minua!" huudahti reipas nuori mies peräytyen ja punastuen.
-
-"Antakaa minun puhua loppuun", jatkoi kenraali innostuen; "jos se
-ehdotus, jonka aion esittää, on teille mieleen, niin pyydän teitä
-minulle vastaamaan yhtä vilpittömästi kuin minä puolestani teen teille
-kysymykseni."
-
-"Puhukaa, kenraali, minä kuuntelen."
-
-"Ystäväni, matkallani preirielle oli pyhä tarkoitus, jota en ole
-kyennyt saavuttamaan! Tiedätte, miksi se on mahdotonta. Miehet, jotka
-kuuluivat saattojoukkooni, ovat kaatuneet vierestäni. Jäätyäni melkein
-yksin olen havainnut, että minun on pakko luopua yrityksestä, joka, jos
-se olisi onnistunut, olisi tehnyt minusta onnellisen niiksi muutamiksi
-päiviksi, jotka minulla enää on elettävinä. Jumala on ankarasti
-rangaissut minua. Olen nähnyt kaikkien lasteni kuolevan. Yksi ainoa
-olisi kenties vielä elossa, mutta hänet ajoin kerran ajattelemattoman
-ylpeänä luotani. Kun nyt olen päässyt elämäni ehtooseen, on taloni
-tyhjä, kotini kylmillään. Olen yksin, voi minua onnetonta! Vailla
-omaisia ja ystäviä, vailla perillistä, jolle kuoltuani voisin jättää,
-en omaisuuttani, vaan nimeni, jonka pitkä sarja esi-isiäni on minulle
-jättänyt tahrattomana. Tahdotteko korvata minulle perheeni, joka
-minulta puuttuu, vastatkaa, Uskollinen Sydän, tahdotteko tulla
-pojakseni?"
-
-Lausuessaan nämä sanat kenraali oli noussut seisomaan ja tarttunut
-nuoren miehen käteen ja pusersi sitä nyt lujasti kyynelet silmissä.
-
-Kuullessaan tämän odottamattoman tarjouksen metsästäjä oli jäänyt
-hämmästyneenä ja sydän sykkien paikalleen tietämättä, mitä vastaisi.
-
-Hänen äitinsä heitti äkkiä rebozan päästään ja näin paljastaen
-säteilevät ja äärettömän riemun kirkastamat kasvonsa asettui molempien
-miesten väliin, laski kätensä kenraalin olalle, katsoi häneen tarkasti
-ja huudahti liikutuksesta väräjävällä äänellä:
-
-"Vihdoinkin! Don Ramón de Garillas! Pyydät siis takaisin tätä poikaasi,
-jonka niin julmasti parikymmentä vuotta sitten karkoitit luotasi!"
-
-"Nainen, mitä tarkoitatte?" kysyi kenraali tukahtuneella äänellä.
-
-"Tarkoitan, don Ramón", jatkoi nainen ylevällä, majesteettisella
-äänellä, "että minä olen doña Jesusita, sinun vaimosi, ja että
-Uskollinen Sydän on poikasi Rafael, jonka kirosit."
-
-"Oi!" huudahti kenraali vaipuen polvilleen maahan kasvot kyynelien
-valamina. "Anna anteeksi, anteeksi, poikani!"
-
-"Isäni!" huudahti Uskollinen Sydän syöksähtäen hänen luokseen ja aikoen
-nostaa hänet ylös, "mitä teette?"
-
-"Poikani", lausui vanhus melkein mielettömänä surusta ja riemusta, "en
-nouse tästä asennosta, ennenkuin olen saanut anteeksi."
-
-"Nouse, don Ramón", kehoitti doña Jesusita lempeällä äänellä; "jo
-pitkän aikaa on äidin ja pojan sydämissä ollut sinua kohtaan vain
-rakkautta ja kunnioitusta."
-
-"Ah!" lausui vanhus syleillen heitä vuorotellen kuin juopuneena, "tämä
-on liian suuri onni. En ansaitse julman käyttäytymiseni jälkeen tulla
-näin onnelliseksi."
-
-"Isä", vastasi metsästäjä ylevästi, "minulle tuomitsemanne
-rangaistuksen ansiota on, että minusta on tullut kunniallinen mies.
-Unohtakaa siis menneet tapahtumat, jotka ovat enää vain muisto, ja
-ajatelkaa ainoastaan tulevaisuutta, joka teille hymyilee."
-
-Samassa doña Luz saapui arkana ja hämillään.
-
-Heti hänet huomattuaan kenraali riensi hänen luokseen, tarttui hänen
-käteensä ja vieden hänet doña Jesusitan luo, joka ojensi hänelle
-käsivartensa, lausui säteilevin katsein:
-
-"Sisarentyttäreni, voit pelotta rakastaa Uskollista Sydäntä, hän on oma
-poikani. Jumala on suonut äärettömässä hyvyydessään, että löysin hänet
-juuri sillä hetkellä, kun olin menettänyt kaiken toivoni sellaisesta
-onnesta!"
-
-Nuori tyttö huudahti ilosta ja kätki hämillään kasvonsa doña Jesusitan
-syliin tarjoten kätensä Rafaelille, joka peittäen sen suudelmillaan
-vaipui hänen jalkainsa juureen.
-
-
-
-
-Loppusanat
-
-
-Oli kulunut tuskin muutamia kuukausia kreivi de Raousset Boulbonin
-retkestä.
-
-Tähän aikaan olivat ranskalaiset hyvässä maineessa Sonorassa.
-
-Kaikki meidän maastamme kotoisin olevat matkailijat, jotka sattuma
-johdatti tähän Amerikan osaan, saivat varmasti, minne hyvänsä
-pysähtyivät, mitä lämpimimmän ja sydämellisimmän vastaanoton.
-
-Kuljeskelemiseen taipuisan luonteenlaatuni johdattamana olin lähtenyt
-Meksikosta ilman muuta tarkoitusta kuin saada nähdä tätä maata.
-
-Ratsastaen oivallisella mustangilla, jonka muuan eränkävijäystäväni oli
-suopungilla pyydystänyt ja minulle lahjoittanut, olin matkustanut koko
-Amerikan mantereen halki. Olin toisin sanoen pienin päivämatkoin tapani
-mukaan ja koko ajan yksinäni tehnyt tuon muutaman sadan penikulman
-pituisen matkan, kulkien yli lumipeitteisten vuorien, suunnattomien
-erämaiden, vuolaiden virtojen ja rajujen koskien vain saapuakseni
-_harrastelijana_ katsomaan espanjalaisia kaupunkeja, jotka koristavat
-Tyynenmeren rantaa.
-
-Olin ollut matkalla jo viisikymmentäseitsemän päivää, kulkien kuin
-todellinen tyhjäntoimittaja ja pysähtyen, minne oikkuni kulloinkin
-käski telttani pystyttämään.
-
-Lähestyin kuitenkin suunnittelemani matkan päämäärää, sillä olin enää
-muutaman penikulman päässä Hermosillosta, tuosta muureilla ympäröidystä
-kaupungista, jossa oli viisitoista tuhatta asukasta ja jota oli
-puolustanut yksitoistatuhatta vakinaisiin joukkoihin kuuluvaa miestä,
-päällikkönään kenraali Bravo, yksi Meksikon parhaita ja rohkeimpia
-upseereja, kun sen kimppuun pelottomasti hyökkäsi kreivi de Raousset
-johtaen vain noin kahtasataaviittäkymmentä ranskalaista ja valloitti
-sen kaksi tuntia kestäneen pistintaistelun jälkeen.
-
-Aurinko oli mennyt mailleen. Hetki hetkeltä tuli yhä pimeämpi.
-
-Yli kahdeksanpenikulmaisen päivämatkan rasittamana ravasi hevosparkani,
-jota muutamien päivien aikana olin hiukan liikaa hoputtanut päästäkseni
-aikaisemmin Guayamaan, vain vaivaloisesti, kompastuen joka askeleella
-tiellä oleviin kiviin.
-
-Minä itsekin olin perin uupunut, miltei kuolla nälkään, niin etten
-olisi millään ehdolla halunnut viettää vielä yhtä yötä paljaan taivaan
-alla.
-
-Pelkäsin eksyväni pimeässä. Turhaan etsin näköpiiristä valontuiketta,
-joka olisi opastanut minua ihmisasunnolle. Tiesin, että Hermosillon
-ympäristöstä voisin tavata useita haciendoja, maatiloja.
-
-Kuten kaikissa ihmisissä, jotka kauan ovat viettäneet kuljeksivaa
-elämää, joutuen sen aikana lakkaamatta olemaan suuremmassa tai
-pienemmässä määrässä kiusallisten sattumien leikkikaluna, on minussakin
-hyvä annos filosofiaa, mikä onkin välttämätöntä, kun matkustaa,
-varsinkin Amerikassa, missä ihminen suurimman osan aikaansa on oman
-tarmonsa varassa, eikä hänellä ole hyötyä vieraan apuun luottamisesta.
-
-Tyydyin kohtalooni kunnon miehen tavoin, kaihoisin huokauksin luopuen
-toivomasta illallista ja yösijaa. Kun yö kävi yhä synkemmäksi, niin
-ettei enää hyödyttänyt kuljeskella pimeässä kenties aivan
-päinvastaiseen suuntaan kuin minne minun olisi ollut päästävä, aloin
-etsiä ympäriltäni leiripaikaksi sopivaa kohtaa, voidakseni sytyttää
-nuotion ja kerätä hiukan ruohoa ratsulleni, joka samoin kuin minäkin
-oli kuolla nälkään.
-
-Se ei ollut helppoa näissä polttavan auringon kuivaksi paahtamissa
-seuduissa, joita peitti pölynhieno hiekka. Kauan etsiskeltyäni keksin
-kuitenkin erään riutuneen puun, jonka varjossa oli kasvullisuutta,
-tosin jokseenkin niukkaa.
-
-Olin juuri laskeutumaisillani hevosen selästä, kun korviini kantautui
-kaukaa hevosen astunnasta syntyvä ääni. Ratsastaja tuntui tulevan samaa
-tietä kuin minäkin ja lähestyi nopeasti.
-
-Jäin liikkumattomaksi.
-
-Ratsastajan tapaaminen yöllä Meksikon kentillä on aina sopiva aihe
-mietiskelyille.
-
-Tuntematon, jonka tällaisissa oloissa tapaa, saattaa kyllä olla
-kunniallinen ihminen, mutta olisin pannut mitä hyvänsä vetoa siitä,
-että tämä oli lurjus.
-
-Tällaista epäillessäni latasin revolverini ja odotin.
-
-Minun ei tarvinnut kauvan odottaa.
-
-Viiden minuutin kuluttua ratsastaja tavoitti minut.
-
-"_Buenas noches, caballero_, -- hyvää iltaa, herra, --" lausui hän
-minulle ohimennessään.
-
-Siinä tavassa, millä tämä tervehdys minulle lausuttiin, oli jotakin
-niin vilpitöntä, että epäilykseni äkkiä hälvenivät.
-
-Vastasin tervehdykseen.
-
-"Minnekä olette näin myöhään menossa?" kysyi tuntematon.
-
-"Hiisi vie", vastasin suoraan, "olisin hyvin iloinen, jos sen
-tietäisin, mutta luulen joutuneeni eksyksiin. Koska sitä epäilen, niin
-valmistaudun viettämään yön tämän puun juurella."
-
-"Surullinen yömaja", huomautti ratsastaja päätään kohauttaen.
-
-"Niinpä kyllä", vastasin filosofisesti, "mutta paremman puutteessa
-tyydyn siihen. Olen kuolla nälkään, hevoseni on tuiki väsynyt, me
-molemmat emme koskaan viitsi harhailla kauemmin etsiessämme
-vieraanvaraisuutta, jonka löytäminen on epävarmaa, varsinkin tähän
-aikaan yöstä."
-
-"Hm!" mutisi tuntematon katsahtaen mustangiini, joka turpa maassa
-yritti hiukan ruohonkortta, "ratsunne näyttää minusta olevan
-rotuhevonen. Onko se tosiaankin niin väsynyt, ettei se enää jaksa
-ravata paria mailia?"
-
-"Kyllä se vielä juoksee kaksi tuntia, jos niin on tarvis", vastasin
-hymyillen.
-
-"Tulkaa siis mukaani, Jumalan nimessä", sanoi tuntematon hilpeällä
-äänellä, "lupaan tarjota teille molemmille hyvän yösijan ja hyvän
-illallisen."
-
-"Hyväksyn tarjouksenne ja kiitän teitä", lausuin kannusten hevostani.
-
-Tuo jalo eläin, joka näytti ymmärtävän, mistä oli kysymys, lähti
-jokseenkin kovaan raviin.
-
-Tuntematon oli, mikäli saatoin arvioida, noin neljänkymmenen ikäinen
-mies. Hänellä oli avomieliset ja älykkään näköiset piirteet. Puku oli
-maalaismallia ja päässä leveäreunainen huopahattu, jonka kupua koristi
-kolmisen tuumaa leveä kultanauha. Kirjavanvärinen zarape valui
-olkapäiltä reisille peittäen hänen hevosensa lautasia, ja painavat
-hopeiset kannukset oli nahkahihnoilla kiinnitetty vaquero-kenkiin.
-
-Kuten kaikilla meksikolaisilla riippui hänelläkin vyössä vasemmalla
-kupeella machete, eräänlainen lyhyt, suora sapeli, joka muistuttaa
-hiukan meidän jalkaväkemme tikaria.
-
-Välillemme virisi pian keskustelu, joka ennen pitkää muuttui
-sydämelliseksi.
-
-Tuskin puolen tunnin kuluttua huomasin jonkun matkan päässä edessäni
-pimeydestä ilmestyvän mahtavan rakennuksen hahmon. Tämä oli se
-hacienda, missä oppaani oli luvannut tarjota minulle hyvän vastaanoton,
-hyvän yösijan ja hyvän illallisen.
-
-Ratsuni puhkui muutamia kertoja ja joudutti itsestään kulkuaan.
-
-Katselin uteliaana ympärilleni, jolloin erotin hyvässä kunnossa olevan
-_huertan_ korkeat hirsiseinät ja kaikki muut hyvinvointia todistavat
-merkit.
-
-Kiitin sisimmässäni onnentähteäni, joka oli johtanut minut näin hyvään
-tuttavuuteen.
-
-Lähestyessämme taloa huudahti arvattavasti vahdissa seisova ratsumies
-kaikuvalla äänellä: "Kuka siellä?" ja samassa seitsemän tai kahdeksan
-puhdasrotuista rastreroa syöksähti esiin alkaen ilosta ulvoen hyppiä
-seuralaiseni ympärillä ja vuoron perään nuuskia minua.
-
-"Minä vain", vastasi seuralaiseni.
-
-"Ahaa, tulkaa vain, Ilomieli", huudahti vahti, "yli tunnin ajan on
-teitä jo odotettu."
-
-"Menkää ilmoittamaan isännälle, että tuon muassani vieraan", huudahti
-oppaani, "ja muistakaa ennen kaikkea, Musta Hirvi, ilmoittaa, että hän
-on ranskalainen."
-
-"Miten sen tiedätte?" kysyin häneltä harmissani, sillä luulen puhuvani
-varsin puhtaasti espanjan kieltä.
-
-"Totta hitossa!" lausui hän naurahtaen, "mehän olemme melkein
-maanmiehiä."
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Kah! Minä olen kanadalainen, joten ymmärrätte, että heti huomasin
-ranskanvoittoisen ääntämisenne."
-
-Vaihtaessamme nämä muutamat sanat olimme saapuneet haciendan portille,
-jonka luona useita henkilöitä oli odottamassa lausuakseen meidät
-tervetulleiksi.
-
-Minusta tuntui kuin ilmoitus siitä, että olen ranskalainen, olisi
-herättänyt erikoista huomiota.
-
-Kymmenen tai kaksitoista palvelijaa piteli tulisoihtuja, joiden valossa
-saatoin huomata, että ainakin kuusi tai kahdeksan henkeä, miehiä ja
-naisia, kiiruhti meitä vastaanottamaan.
-
-Haciendan isäntä, joksi hänet heti havaitsin, lähestyi minua tarjoten
-käsivartensa naiselle, joka varmaankin oli ollut kaunis ja jota
-vieläkin voi pitää kauniina, vaikka hän olikin jo lähes neljänkymmenen
-vuoden vanha.
-
-Hänen miehensä oli noin viidenkymmenen ikäinen, suurikasvuinen,
-kasvonpiirteiltään hyvin miehekäs. Heidän ympärillään hääri silmät
-suurina viisi, kuusi suloista lasta, jotka olivat liian paljon heidän
-näköisiään ollakseen keidenkään muiden kuin heidän.
-
-Hiukan taempana puoleksi pimeän peitossa seisoivat lähes
-seitsenkymmenvuotias nainen ja liki satavuotias ukko.
-
-Yhdellä silmäyksellä havaitsin koko tämän perheen, jossa oli jotakin
-patriarkallista herättämässä myötätuntoa ja kunnioitusta.
-
-"Hyvä herra", lausui haciendero minulle ystävällisesti, tarttuen
-hevoseni suitsiin auttaakseen minua astumaan maahan sen selästä, "tämä
-talo kuuluu teille. Kiitän ystävääni Ilomieltä siitä, että hänen on
-onnistunut saada teidät tulemaan luokseni."
-
-"Tunnustan", vastasin hymyillen, "ettei siihen ole tarvittu suurtakaan
-vaivaa, ja että hyväksyin kiitollisena heti tarjouksen, jonka hän niin
-hyväntahtoisesti minulle teki."
-
-"Jos sallitte ja koska on näin myöhäistä", jatkoi haciendero, "menemme
-kaikki ruokasaliin, koska te ennenkaikkea olette pikaisen levon
-tarpeessa. Aioimme juuri asettua pöytään, kun minulle ilmoitettiin
-tulostanne."
-
-"Kiitän teitä tuhannesti", lausuin kumartaen. "Ystävällinen
-vastaanottonne saattaa minut unohtamaan koko väsymykseni."
-
-"Tunnemme kyllä ranskalaisten kohteliaisuuden", lausui minulle emäntä
-ihastuttavasti hymyillen.
-
-Tarjosin käsivarteni hänelle, ja sitten mentiin ruokasaliin, missä
-tavattoman suurella pöydällä oli valmiina komea ateria ruokahalua
-herättävällä tuoksullaan muistuttaen minulle, että olin lähes
-kaksitoista tuntia ollut einehtimättä.
-
-Istuuduttiin pöytään.
-
-Ainakin neljäkymmentä henkeä oli syömässä.
-
-Tässä haciendassa noudatettiin vielä sitä patriarkallista tapaa, joka
-nyt alkaa hävitä, että palvelijoiden annetaan syödä yhdessä isäntäväen
-kanssa.
-
-Kaikki, mitä näin ja kuulin tässä talossa, viehätti minua. Siinä oli
-rehellisyyden tuoksahdus, joka pani sydämen suloisesti sykkimään.
-
-Kun pahin nälkä oli tyydytetty, muuttui siihen asti hiukan laimea
-keskustelu yleiseksi.
-
-"No niin, Ilomieli", kysyi isoisä oppaaltani, joka istuen vieressäni
-pani haarukkansa ripeästi toimimaan, "oletko löytänyt jaguarien
-jäljet?"
-
-"Kyllä, olen löytänyt jäljet, kenraali, mutta luulenpa, ettei jaguari
-ole yksin, vaan että sillä on toveri."
-
-"Ohoo!" lausui vanhus, "oletko siitä varma?"
-
-"Saatan erehtyä, kenraali, mutta en kuitenkaan luullakseni nyt. Kysykää
-Uskolliselta Sydämeltä, minulla oli jonkunlainen maine siellä lännen
-preiriellä."
-
-"Isä", sanoi haciendero tehden myöntävän liikkeen, "Ilomieli on
-varmaankin oikeassa. Hän on liian vanha metsästäjä erehtyäkseen
-tällaisissa asioissa."
-
-"Silloin on pantava toimeen ajojahti pelastuaksemme näistä
-peloittavista naapureista. Etkö ole samaa mieltä, Rafael?"
-
-"Se oli aikomukseni, isä. On hauskaa, että olette samaa mieltä.
-Mustalle Hirvelle on jo asiasta ilmoitettu, kaikki lieneekin jo
-kunnossa."
-
-"Ajojahdille voidaan lähteä milloin hyvänsä, kaikki on kunnossa",
-lausui muuan vanhahko mies, joka istui lähellä minua.
-
-Ovi aukaistiin, ja muuan mies astui huoneeseen.
-
-Hänen tuloaan tervehdittiin iloisin huudahduksin. Don Rafael nousi
-innostuneena pöydästä ja meni häntä vastaan vaimonsa seuratessa.
-
-Olin tästä ystävällisyydestä sangen ihmeissäni, koska tämä uusi tulija
-oli tavallinen bravo-intiaani eli itsenäinen. Hänellä oli täydellinen,
-kansakunnassaan tavallinen sotapuku yllään. Luulin tietäväni
-punanahkojen keskuuteen tekemieni lukuisten retkien nojalla, että tämä
-kuului johonkin moniaista comanchiheimoista.
-
-"Kah! Kotkanpää! Kotkanpää!" huusivat lapset ympäröiden hänet
-riemastuneina.
-
-Intiaani otti heidät vuoron perään käsivarsilleen, syleili heitä ja
-laskiessaan heidät luotaan antoi heille muutamia leluja, jommoisia
-Amerikan alkuasukkaat osaavat hienonhienon makunsa avulla valmistaa.
-
-Sitten hän astui lähemmäksi, tervehti salissa olevaa monipäistä seuraa
-varsin kohteliaasti ja asettui istumaan talon isännän ja emännän
-väliin.
-
-"Odotimme teidän saapuvan ennen auringonlaskua, päällikkö", lausui
-emäntä ystävällisesti. "Ei ole oikein, että annatte meidän odottaa."
-
-"Kotkanpää oli jo jaguarien jäljillä", sanoi päällikkö mahtipontisella
-äänellä, "tyttäreni ei tarvitse enää pelätä, jaguarit ovat kuolleet."
-
-"Mitä! Oletko jo tappanut jaguarit, päällikkö?" kysyi don Rafael
-vilkkaasti.
-
-"Veljeni saa sen nähdä. Nahat ovat varsin kauniit, ne ovat pihalla."
-
-"Hyvä! Kas niin, päällikkö!" huudahti isoisä tarttuen hänen käteensä,
-"huomaan, että aina haluatte olla kaitselmuksenamme."
-
-"Isäni puhuu hyvin", sanoi päällikkö kumartaen, "Elämän Herra neuvoo
-häntä. Isäni perhe on minun perheeni."
-
-Aterian jälkeen vei don Rafael minut mukavasti sisustettuun
-makuuhuoneeseen, missä heti vaivuin uneen mieli täynnä kaikkea tänä
-iltana näkemääni ja kuulemaani.
-
-Seuraavana päivänä isäntäväkeni ei sallinut minun lähteä, ja minun on
-tunnustettava, etten tehnytkään paljon vastaväitteitä keskeyttääkseni
-vierailuani. Olin sangen ihastunut ystävälliseen vastaanottoon, joka
-oli osakseni tullut, ja vieläpä salainen uteliaisuus pakoitti minut
-jäämään muutamiksi päiviksi tänne.
-
-Kului viikko.
-
-Don Rafael ja hänen perheensä osoittivat minulle ystävällistä
-kohteliaisuutta, ja elämä kului, ainakin mitä minuun tulee,
-keskeytymättömässä lumouksessa.
-
-En tiedä, mikä oli syynä, mutta saavuttuani haciendaan kiihoitti
-kaikki, mitä saatoin havaita, yhä sitä uteliaisuutta, jonka valtaan
-olin ensi hetkestä joutunut.
-
-Minusta tuntui, että sen onnen, jonka näin säteilevän tämän tyytyväisen
-perheen jäsenten kasvoista, perustana oli pitkä sarja onnettomuuksia.
-
-He eivät olleet, mikäli saatoin nähdä, niitä ihmisiä, joiden elämä aina
-oli kulunut tyynenä ja rauhallisena. Kuvittelin, en tiedä miksi, että
-he vasta kauan kovia koettuaan olivat päässeet onnen satamaan.
-
-Heidän kasvoistaan kuvastui sellainen ylevyys, jonka aikaansaavat vain
-suuret tuskat. Rypyt, jotka kulkivat vakoina heidän otsallaan,
-näyttivät kyllin syviltä ollakseen muusta kuin harmista johtuneita.
-
-Tämä ajatus oli niin syvälle juurtunut mieleeni, että huolimatta
-kaikista yrityksistäni sitä karkoittaa se palasi lakkaamatta entistä
-itsepintaisempana ja varmempana.
-
-Muutamissa päivissä minusta oli tullut perheen ystävä, ja he tiesivät
-kaikki, mikä koski minua. He olivat sallineet minun tulla läheisimmäksi
-tuttavakseen. Huulillani oli kuitenkin alati muuan kysymys, mutta en
-koskaan rohjennut sitä lausua julki, sillä pelkäsin suuresti tekeväni
-itseni syypääksi röyhkeään tungettelevaisuuteen tai herättäväni eloon
-entisiä tuskia.
-
-Kun don Rafael ja minä eräänä iltana palasimme metsästysretkellä, laski
-hän, ollessamme muutamien askelien päässä talosta, kätensä minun
-olalleni.
-
-"Mikä teitä vaivaa, don Gustavio?" kysyi hän minulta. "Olette synkkä ja
-alakuloinen. Onko teidän siis ikävä seurassamme?"
-
-"Älkää epäilkökään sellaista", vastasin vilkkaasti, "en tiedä
-päinvastoin, millä tavalla voisin teille osoittaa, etten koskaan ole
-ollut niin onnellinen kuin saadessani olla luonanne."
-
-"Pysykää siis täällä", huudahti hän vilpittömästi, "meidän kodissamme
-on kyllä tilaa yhdelle ystävälle."
-
-"Kiitos!" lausuin puristaen hänen kättään, "tahtoisin niin mielelläni,
-mutta... se on mahdotonta. Kuten legendassa mainitussa juutalaisessa,
-on minussakin paholainen, joka alituisesti huutaa: mene! Minun on
-täytettävä tarkoitukseni!"
-
-Ja minä huokasin.
-
-"Kuulkaahan!" sanoi hän. "Olkaa vilpitön! Sanokaa, mikä teitä
-huolestuttaa. Muutaman päivän aikana olette saattanut meidät kaikki
-levottomiksi, vaikka kukaan ei ole uskaltanut teille siitä puhua",
-lisäsi hän hymyillen. "Minä, peeveli soikoon, tartuin rohkeuteeni
-molemmin käsin, kuten teidän ranskalaisten on tapa sanoa, ja päätin
-tehdä teille kysymyksen."
-
-"No niin!" vastasin hänelle, "koska te sitä pyydätte, niin minä
-vastaan. Älkää vain, pyydän, pahastuko vilpittömyydestäni, ja olkaa
-vakuutettu siitä, että sanoihini vaikuttaa yhtä paljon harrastus kuin
-uteliaisuus."
-
-"Saammehan nähdä", sanoi hän lempeästi hymyillen, "luottakaa minuun,
-älkää pelätkö mitään, minä annan teille synninpäästön. Siis asiaan!"
-
-"Tahdon niin mielelläni pitää puhtaan sydämen ja sanoa teille kaikki."
-
-"Niinpä niin, puhukaa siis."
-
-"Kuvittelen mielessäni, en tiedä vain, mistä se johtuu, että te ette
-ole aina ollut yhtä onnellinen kuin nyt ja että vain monilla
-onnettomuuksilla olette lunastanut sen onnen, josta nyt nautitte."
-
-Surumielinen hymy väreili hacienderon huulilla.
-
-"Suokaa minulle anteeksi", huudahdin epätoivoisena, "tungettelevaisuus,
-johon olen tehnyt itseni syypääksi! Se, mitä pelkäsin, on tapahtunut!
-Älkäämme enää puhuko tästä typerästä asiasta."
-
-Olin tosiaankin kovin pahoillani.
-
-Don Rafael vastasi minulle hyväntahtoisesti:
-
-"Miksi ei? En huomaa kysymyksessänne mitään tungettelevaa.
-Mielenkiinto, jota meitä kohtaan tunnette, on pakoittanut teidät sen
-tekemään. Vain rakastaessaan toisia on näin selvänäköinen. Ei,
-ystäväni, te ette ole erehtynyt. Me kaikki olemme kokeneet kovia
-kohtaloita. Koska haluatte, saatte tietää kaikki. Kenties tunnustatte,
-kuultuanne kertomukseni siitä, mitä olemme kärsineet, että me
-todellakin olemme kalliisti ostaneet onnen, josta nyt nautimme. Mutta
-menkäämme sisään, meitä luultavasti odotetaan ruokapöytään."
-
-Samana iltana don Rafael pidätti luonaan useita henkilöitä, ja kun
-hänen käskystään pöytään oli tuotu savukkeita ja mezcalpulloja, lausui
-hän minulle:
-
-"Ystäväni, tahdon tyydyttää uteliaisuutenne. Ilomieli, Musta Hirvi,
-Kotkanpää, isäni ja äitini, samoin kuin rakas vaimoni ovat kaikki
-olleet näyttelijöitä siinä näytelmässä, jonka ihmeellisen juonen saatte
-kuulla, ja auttavat minua, jos muistini pettää."
-
-Ja sitten, hyvä lukijani, don Rafael kertoi minulle sen, mitä juuri
-olette lukenut.
-
-Tunnustan, että nämä seikkailut, jotka kertoi niissä itse pääosaa
-näytellyt henkilö toisten niin huomattavalla tavalla osaa ottaneiden
-läsnäollessa, tunnustan, että nämä seikkailut herättivät erinomaisesti
-mielenkiintoani, kuten varmaankaan ei käy teidän. On luonnollista, että
-ne menettävät paljon minun toistaminani, sillä minä en osaa niihin
-luoda sitä pirteyttä, joka oli niiden pääasiallisena tenhona.
-
-Kahdeksan päivää myöhemmin lähdin rakastettavan isäntäväkeni luota,
-mutta sensijaan, että olisin noussut laivaan Guayamassa, kuten
-aikomukseni ensin oli ollut, lähdin Kotkanpään kanssa retkelle apachien
-maahan. Tällöin sattuma johti minut näkemään tavallisuudesta poikkeavia
-ilmiöitä, joista joskus kenties kerron teille, elleivät ne seikkailut,
-jotka nyt olette lukenut, ole mielestänne olleet liian ikävystyttäviä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Arkansasin sissien" päähenkilö esiintyy edelleen romaaneissa
-"Kapinalipun alla", "Jaguari", "Uljuutta ja viekkautta" ja "Uskollinen
-Sydän."
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Arkansasin sissit, by Gustave Aimard
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARKANSASIN SISSIT ***
-
-***** This file should be named 57727-8.txt or 57727-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/7/7/2/57727/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-