Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 5701 insertions, 0 deletions

diff --git a/57902-0.txt b/57902-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..711171a
--- /dev/null
+++ b/57902-0.txt
@@ -0,0 +1,5701 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57902 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+VIEHÄTTÄVÄ VASTUSTAJATAR
+
+Seikkailuromaani
+
+
+Kirj.
+
+OLLI KARILA
+
+
+
+
+
+Hämeenlinnassa,
+Arvi A. Karisto Oy,
+1920.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ 1. Pari nykyaikaisen tekniikan väärinkäyttäjää mullistaa
+    kylpykaupungin kesäisen elämän.
+ 2. Sanomalehtimiehet päättävät aikansa kuluksi ruveta
+    kilpailemaan esivallan kanssa.
+ 3. Se, joka ei ole tullut ympyräviivan yli, on sen sisäpuolella.
+ 4. Kivinen alkaa purjehdusretkellä epäillä sananpartta, että naisten
+    ja ovien kanssa tulee aina toimeen, kun käsittelee niitä
+    tasaisesti.
+ 5. Seikkailijat huomaavat, että langat alkavat juosta yhteen.
+ 6. Kivinen huomaa, kuinka sattuma toisinaan voi olla uskomattoman
+    yksityiskohtainen ja johdonmukainen.
+ 7. Kiukkuisistakin vastauksista voi saada arvokkaita tietoja.
+ 8. Olle selviytyy sangen pulmallisesta tilanteesta ylistämällä
+    tohtori Brattia ja hänen järjestelmäänsä.
+ 9. Höyrylaiva "Arthur" saa kutsumattomia kansimatkustajia.
+10. Salakuljettajat joutuvat aavistamattaan kokemaan Robinsonin-elämää.
+11. Olle saa luvan ryöstää oman asuntonsa.
+12. Seikkailijat saavat odottamattaan ja tahtomattaan lisävoimia.
+13. Kivinen saa kuulla lyhyen, mutta ytimekkään esitelmän
+    alkeellisista käyttäytymissäännöistä.
+14. Kivinen ja Minck saavat vaivojensa palkaksi pussillisen kiviä.
+15. Kivinen päättää saattaa neiti Rigerin vakavaksi.
+16. Leikistä on maksettava leikin hinta.
+17. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.
+
+
+
+
+1.
+
+Pari nykyaikaisen tekniikan väärinkäyttäjää mullistaa
+kylpykaupungin kesäisen elämän.
+
+
+"Halloo, onko poliisilaitoksella... Niinkö, onko poliisimestari...
+Juuri lähtenyt... sepä perhanaa. Tiedättekö minne...? Jaha, ei voi
+sitten mitään."
+
+Karl Andersson, "Kuststads Tidningin" päätoimittaja ja
+toimitussihteeri, kieräytti kiivaan ja äkäisen loppusoiton erään vahvan
+ruotsalaisen sanan säestyksellä, kun samalla, voimasanan kaiun vielä
+kiiriessä kahdessa tyhjässä toimitushuoneessa ja eteiskäytävässä, ovi
+aukeni ja sisään astui tai paremmin sanoen hypähti nuori ja kaunis --
+vaarallisen kaunis, voi sanoa, sillä toimittaja Karl Andersson oli
+vielä sangen nuori vanhapoika -- vaaleaan ilmavaan kesäpukuun puettu
+nainen.
+
+"Häiritsenkö?" heläytti nainen ihastuttavan soinnukkaalla äänellään,
+hymyillen veitikkamaisen vastustamattomasti hiukan hämilleen menneelle
+toimittaja Karl Anderssonille ja naisellisen uteliaana silmäillen
+kesäisen sekamelskaista, vanhojen sanomalehtien, kirjoitettujen
+paperien, liimapurkkien ja saksien täyttämää toimitusvaltakuntaa.
+
+"Ette suinkaan!" sai toimittaja Karl Andersson soperretuksi, häviten
+samassa silmänräpäyksessä viereiseen huoneeseen noutamaan takkiansa,
+sillä hän katsoi nuoren naisen läsnäolon vaativan, että sietämättömästä
+kuumuudesta huolimatta noudatettiin jotakin minimiohjelmaa
+pukeutumiseen nähden.
+
+Nainen päästi raikkaan naurunheläyksen ja istuutui kursailematta
+toiselle huoneen kahdesta tuolista, heittäen jalkansa sirosti ristiin,
+niin että pieni nilkka vilahti näkyviin. Pään asennossa ja silmien
+välkkeessä oli jotakin itsetietoista, ei jäykkää eikä ylpeää
+kuitenkaan; raikas ja hieno, hiukan päivettynyt iho todisti hyvää
+terveyttä ja suun juonne reipasta iloisuutta. Vaaleahko tukka aaltoili
+yksinkertaisen leveän kesähatun alta, ja aistikas valkoinen
+sinireunuksinen merimiespusero jätti näkyviin kauniisti kaartuvan
+kaulan. Pyöreähköt, paljaat käsivarret päättyivät pitkiin,
+hyvinhoidettuihin sormiin.
+
+Parin minuutin kuluttua tuli toimittaja Karl Anderssonkin näkyviin,
+yllään vaalearuutuinen kesäpuku, pehmeät kaulukset ja leveä
+taiteilijamalliin solmittu kaulaliina, ruotsalaisen punoittavana ja
+kohteliaana.
+
+"Hyvää päivää, neiti Riger! Mikä tuottaa minulle kunnian nähdä teidät
+täällä? Pyydän anteeksi, että täällä on kaikki näin sekaisin, mutta
+sellaista se on..."
+
+Neiti Riger, kylpykaupungin tämänkesäisen sesongin kaunotar, keskeytti
+toimittaja Anderssonin anteeksipyynnöt, ojentaen hänelle pienen kätensä
+ja luontevasti hymyillen.
+
+"Älkää antako itseänne häiritä! En odottanutkaan tulevani minnekään
+korttikansliaan. Ajattelin vain ohimennessäni pistäytyä kuulemassa,
+joko te mahdollisesti olette saanut jotakin tietoa _siitä_. Täällähän
+kaikki ensimmäiseksi tiedetään!"
+
+Toimittaja Karl Andersson punastui itsetyytyväisyydestä.
+
+"Älkää imarrelko! Emme toistaiseksi paljoakaan tiedä. Reportterimme on
+parhaillaan hankkimassa täydellistä selostusta. Soitin juuri teidän
+tänne tullessanne poliisimestarille, mutta hänkin oli jossakin ulkona,
+kai tutkimassa asiaa. Mutta hiukan minäkin tiedän."
+
+"Kertokaa, pyydän! Lupaan kuunnella kärsivällisesti. Olen hieman
+utelias enkä niin vähänkään. Ajatella, lentokoneella!"
+
+Neiti Riger nauroi ja katsahti toimittaja Anderssoniin.
+
+"Niin", aloitti tämä, "sikäli kuin tarkistamattomien ilmoitusten
+perusteella tiedän, ilmestyi kaupunkimme yläpuolelle noin kello
+kahdentoista aikoihin lentokone, kaksitaso. Se suuntasi matkansa
+kylpyaukiota kohden, kiersi muutaman kerran sen yläpuolella ja poistui
+sitten etelään, saapuen kuitenkin noin puolen tunnin kuluttua takaisin.
+Kuten tiedätte, on kasinon ja metsän välissä laaja aukeama, ja
+lentokone laskeutui äkkiä aukeaman toisessa päässä noin viidenkymmenen
+metrin korkeudelle, ja sikäli kuin kasinolta voitiin nähdä, pudotti
+jotakin maahan, jonkun pienen käärön. Sen tosiasian vahvistaa myöskin
+lähellä kasinoa oleskellut poliisikonstaapeli. Tämän jälkeen lentokone
+nopeasti kohosi, teki käännöksen ja lensi rannikkoa pitkin etelään,
+kadoten näkyvistä. Mitään kansallisuus- tai muita merkkejä ei voitu
+siinä havaita. Malli oli ranskalainen."
+
+"Entä miten käärön kävi?" Neiti Riger paloi uteliaisuudesta ja liikahti
+kärsimättömästi tuolillaan.
+
+"Niin, se on oikeastaan vieläkin ihmeellisempää", jatkoi toimittaja
+Andersson. "Kuten tiedätte, kulkee maantie aukeaman toisessa laidassa.
+Kun käärö oli pudonnut maahan, syöksähti tien vierellä moottoripyöränsä
+kanssa hääräillyt mies esiin, nosti käärön, juoksi pyörälleen, hyppäsi
+sen selkään ja huristi pois, ennenkuin kukaan kasinolla olleista ehti
+edes nähdä, minkälainen tämä herra oli näöltään. Poliisikonstaapeli
+käsitti tilanteen oikein, hypäten lähistöllä olleen polkupyörän
+selkään, mutta ei tietenkään voinut saavuttaa miestä. Juttu on
+toistaiseksi tällä asteella, ainakin minun tietojeni mukaan."
+
+"Tämä on kauhean jännittävää!" huudahti neiti Riger. "Mitä te arvelette
+koko jutusta?"
+
+"Ka, täsmällisesti en osaa sanoa. Yksityiskohdat ovat hämäriä, mutta
+tuskin erehdyn, jos otaksun sen olleen salakuljetusta."
+
+"Niinkö? Ja mitä olisi ollut käärössä?"
+
+"Vähän vaikea sanoa: rahaa, arvopapereita, arvoesineitä tai jalokiviä."
+
+"Eikö tiedetä, mistä lentokone oli?"
+
+"Ei ainakaan vielä."
+
+"Entä mies moottoripyörällä? Luuletteko, että hänellä on
+mahdollisuuksia päästä pakoon?"
+
+"Sekin on vaikea sanoa! On tietenkin sähkötetty kaikkialle ympäristölle
+hänen pidättämisestään, mutta kun ei mitään varmoja tuntomerkkejä
+voida antaa, on tulos epäiltävä. Mutta joka tapauksessa, tämä
+julkeasti suoritettu ainotlaatuinen salakuljetusyritys ei jää
+selvittämättömäksi."
+
+"Oletteko varma siitä?"
+
+"Kyllä!" Toimittaja Karl Anderssonin äänessä soinnahti aitoruotsalainen
+itsetietoisuus ja varmuus.
+
+"Meidän poliisilaitoksellemme onnistuu se varmastikin."
+
+"Olisi hirmuisen mielenkiintoista katsella sellaisia miehiä, jotka
+uskaltavat tehdä sellaista! Ajatella, lentokoneessa! Siitä tulisi suuri
+oikeudenkäynti!"
+
+Neiti Riger näytti niin äärettömän huvitetulta ja tyytyväiseltä, että
+toimittaja Karl Andersson, joka laski kunnian tästä ainakin osaksi
+tulevan itselleen, tunsi selittämätöntä mielihyvää.
+
+"Mitähän tulisi noille salakuljettajille, jos heidät saataisiin
+kiinni?"
+
+"En osaa varmasti sanoa, mutta tavarat he menettäisivät, saisivat
+suuret sakot ja hyvässä tapauksessa joutuisivat istumaankin."
+
+"Huh, se on vaarallista! Koko kylpylaitos puhuu nyt vain siitä.
+Viimeinkin on tapahtunut jotain huomattavaa. Muutoin kävisikin
+ikäväksi." Neiti Riger nousi seisomaan. "Ja nyt en halua enää teitä
+häiritä! Suurin kiitos ystävällisyydestänne! Näkemiin!"
+
+Toimittaja Karl Andersson tarttui ihastuttavaan käteen ja puristi sitä
+pitkään. Neiti Riger nyökäytti päätänsä ja kääntyi lähteäkseen. Samassa
+aukeni ovi ja sisään astui kaksi herrasmiestä.
+
+"Kas vain, tietenkin on nainen nopeampi, kun on kysymyksessä
+uteliaisuuden tyydyttäminen. Hyvää päivää, neiti Riger!"
+
+"Niin, taisinpa olla ensimmäinen, vieläpä ehdin ennen
+sanomalehtimiehiäkin! Hyvää päivää, herra Kivinen! Ja herra Nordgren!"
+
+"Suon mielelläni teille sen kunnian", virkkoi herra Kivinen,
+loma-aikaansa kylpylaitoksessa viettävä suomalainen sanomalehtimies, ja
+istuutui keveästi kumartaen pöydän laidalle. "Mutta, kuten olen useasti
+sanonut, kohtalo suosii meitä sanomalehtimiehiä. Me saimme nähdä
+jotakin, mitä muut eivät saaneet."
+
+"Ja mitä sitten?" kysyi neiti Riger huonosti salaten uteliaisuuttansa
+ja antaen kätensä viivähtää tuolin selkämyksellä.
+
+"Me näimme moottoripyöräilijän."
+
+"Niinkö, kertokaahan! Tunsitteko hänet?"
+
+"Emme, ikävä kyllä." Herra Kivinen sytytti savukkeen, tarjoten
+toimittaja Karl Anderssonille ja herra Nordgrenille.
+
+"Olimme", aloitti Kivinen, "Ollen kanssa hiukan kävelemässä, mutta kun
+tämä heinäkuun ilma on kaikkea muuta kuin sopiva sellaiseen
+ajanviettoon, käännyimme takaisin. Olimme juuri tulemassa valtatielle,
+tiedättehän siellä lähellä teidän huvilaanne, neiti Riger, kun äkkiä
+kuului jumalattoman kovaa surinaa ja tietä pitkin porhalsi oikeata
+kuolemanvauhtia moottoripyöräilijä. Vetäydyimme nopeasti syrjään
+puoleksi pensaitten taa, ja minulla on täysi syy luulla, ettei arvoisa
+pyöräilijä meitä huomannut. Mies oli keskikokoinen, kalpeakasvoinen ja
+tummatukkainen ja -partainen, sikäli kuin ehdin nähdä. Tavallinen
+autolakki oli vedetty syvään, ja silmiä peittivät suojuslasit. Hän oli
+puettu englantilaiseen urheilupukuun, keltaisiin ameriikkalaisiin
+kenkiin ja nahkaisiin sääryksiin. Vasemmasta sivutaskusta pisti esiin
+nahkainen käärö."
+
+"Näittekö minne mies ajoi?" tiedusti neiti Riger.
+
+"Jos olisimme tienneet, millä tavalla käärö oli joutunut miehen
+haltuun, olisimme tietenkin tarkastaneet vähän pitempään, mutta
+tietämättöminä jatkoimme pahimman pölyn haihduttua matkaamme.
+Ehdittyämme pari sataa metriä tuli vastaamme läähättävä
+poliisikonstaapeli polkupyörällä. Esivallan arvoisa edustaja
+tiedusti hengästyneenä, olimmeko mahdollisesti nähneet erästä
+moottoripyöräilijää. Me myönsimme nähneemme, mutta ilmoitimme, että jos
+esivallan arvoisa edustaja vaali joitakin hämäriä luuloja, että
+polkupyörällä voisi saavuttaa moottoripyörän, niin täytyi
+meidän murskata kaikki tämäntapaiset haaveet. Ehdotimme, että
+poliisikonstaapeli voisi kääntyä hyvällä omallatunnolla takaisin,
+osoitettuaan kiitettävää intoa ja jonkunlaista järkeäkin
+viranhoidossaan. Tältä konstaapelilta saimme myöskin kuulla jutun
+esihistorian, valaistuna omakohtaisilla ja tavalliselle passipoliisille
+hyvinkin kunnioitettavilla otaksumisilla ja johtopäätöksillä.
+Keskusteltuamme kasinolle kerääntyneiden ja asiaan tavattomasti
+innostuneitten kansalaisten kanssa painoimme tänne, vaikka nyt näenkin,
+ettei täällä tiedetä asiasta enempää, koska toimittaja Karl Andersson
+näkyy niin ahkerasti kirjoittelevan muistiin minun selostustani."
+
+Herra Andersson raaputteli kiivaasti kynällään, sillä mikään
+yksityiskohta ei saanut jäädä tässä kaupungin ja maankin rikos- ja
+skandaalihistorialle harvinaisessa jutussa unhoon.
+
+"Luuletteko, että näkemienne tuntomerkkien perusteella käy
+moottoripyöräilijän pidättäminen mahdolliseksi?" kysyi neiti Riger.
+
+"No en totisesti. Jos niiden perusteella käydään pidättelemään, niin
+voisin lyödä vetoa, että kymmenet tällä itärannikolla huristelevat
+moottoripyöräilijät joutuisivat tekemisiin arvoisan esivallan kanssa."
+
+"Oh, juttu on siis yhtä hämärä kuin ennenkin", huudahti neiti Riger.
+"Mutta kai huomenna saa jo joitakin uusia tietoja, vai miten, herra
+Andersson?"
+
+"Luultavasti, luultavasti, neiti Riger. Pistäytykää kuulemassa."
+
+"Kiitos kutsusta. Nyt lienee jo todellakin aika lähteä. Näkemiin siis."
+Neiti Riger ojensi kätensä.
+
+"Niin, terve sitten", sanoi Kivinenkin ja nousi seisomaan. "Me kai
+lähdemme myös."
+
+Seurue tuli kuumalle ja autiolle hiekkaiselle kadulle. Neiti Riger
+tarttui polkupyöräänsä ja iloisesti nyökäten hyppäsi sen selkään.
+
+"Näkemiin", huudahti herra Kivinen. "Kai te illalla tulette kasinolle
+tanssiaisiin ja sitten purjehtimaan minun kanssani, kuten olette
+luvannut?"
+
+"Siihen saatte luottaa."
+
+
+
+
+2.
+
+Sanomalehtimiehet päättävät aikansa kuluksi ruveta kilpailemaan
+esivallan kanssa.
+
+
+"Olisinpa todellakin hämmästynyt nähdessäni neiti Rigerin tuolla
+toimituksessa, ellen olisi huomannut hänen pyöräänsä ja siten saanut
+aikaa hiukan tointua", sanoi Kivinen kotimatkalla ystävälleen ja
+virkaveljelleen Olle Nonrdgrenille.
+
+Olle ei vastannut mitään, ja molemmat miehet astelivat ilmeisen ja
+harvinaisen innokkaasti pehmeähiekkaisia, puutarhojen ja somien
+huviloitten reunustamia katuja. Ilma oli kuuma ja tukehduttava
+sellainen kuin se voi olla heinäkuussa, kun aurinko viikkomäärin
+paahtaa pilvettömältä, hiilakansiniseltä taivaalta. Vain mereltä
+silloin tällöin tulevat hyväilevän raikkaat henkäykset tekivät ulkona
+liikkumisen yleensä mahdolliseksikaan.
+
+Noin kymmenen minuutin kuluttua saapuivat ystävykset oman huvilansa
+luo, kulkivat pienen, mutta hyvin hoidetun puutarhan läpi ja
+istuutuivat syviin korituoleihin varjoisalla kuistilla. Palvelijatar
+toi hiukan virvokkeita, Kivinen riisui kauluksensa, sytytti savukkeen
+ja kääntyi sitten Ollen puoleen.
+
+"Mitä sinä tästä kaikesta oikein ajattelet?"
+
+Sanomalehtimies Olle Nordgren, pyöreähkö, vilkkaannäköinen vanhapoika
+eloisine silmineen ja punoittavine kasvoineen, joilla leijaili ainainen
+myhäilevä, ymmärtävä epikurealainen iloisuus, siemaisi vielä kerran
+virvoketta.
+
+"Sinä tarkoitat sitä kääröä?"
+
+"Niin, tietysti. Luuletko voivan olla mahdollista, että
+moottoripyöräilijä heitti sen sattumalta neiti Rigerin puutarhaan?"
+
+"En", Olle hymähti, "ja minua ihmetyttää, että ylimalkaan voit
+sellaista kysyä. Käärö oli tietenkin tarkoitettu neiti Rigerille, ja
+hänelle se heitettiin. Luuletko, että joku kallisarvoinen käärö
+kuletettaisiin ensin lentokoneessa tänne ja sitten viskattaisiin
+moottoripyörästä, ilman mitään syytä, aivan vieraan henkilön huvilan
+puutarhaan. Ja käärö heitettiin neiti Rigerin puutarhaan, sen ehdimme
+nähdä molemmat. Nyt on meidän selvitettävä, mikä osuus hänellä on tässä
+hauskassa jutussa."
+
+"Niinhän se on", myönsi Kivinenkin, "mutta minä en oikein uskoisi..."
+
+... "että neiti Riger olisi sekaantunut, ja tällaisella tavalla, tähän
+ensiluokkaiseen salakuljetusjuttuun." Olle nauroi hiukan
+kiusoittavasti. "Niin se käy, kun pihkaantuu. Ei uskoisi mitään
+epäedullista, vaikka mitkään järkisyyt eivät estäisikään. Sinäkin
+tunnet niin perin vähän neiti Rigeriä, olet vasta pari viikkoa ollut
+hänen kanssaan tekemisissä, et tiedä mitään hänen entisyydestään etkä
+nykyisyydestäkään. Mutta tunne on tietysti voimakkaampi. Ei niin, että
+minäkään luulisin mitään pahaa, mutta nykyajan naisista en mene mitään
+edeltäpäin vannomaan. Voihan olla, että neiti Riger vaikka huvittelee
+salakuljetusurheilulla. Tämä peräti uudenaikainen ja hieno muoto,
+lentokone, voi viitata sellaiseen."
+
+"Hm, mitä huvitteluun tulee, niin olen varma siitä, ettei tässä voi
+olla kysymystäkään mistään sellaisesta. Minä näet tunsin
+moottoripyöräilijän, vaikka sinun onkin pidettävä tämä tieto täytenä
+salaisuutena. Et saa missään tapauksessa virkkaa siitä mitään
+poliisille etkä lehdellesi, vielä vähemmin tietenkin neiti Rigerille."
+
+"_Tunsit_?" -- Ollen äänessä kuulsi selvä epäusko ja ihmetys.
+
+"Niin, tarkoitan, että olen joskus ollut hänen kanssaan tekemisissä.
+Nimeä en tiedä, mutta siitä saan kyllä selvän päivässä tai ainakin
+parissa. Puhun siitä enemmän myöhemmin. Nyt on ensin saatava
+mahdollisimman täydelliset tiedot neiti Rigerin menneisyydestä sekä
+siitä, missä hän tänään on ollut kello kahdentoista ja kahden välillä.
+Mitä edelliseen tulee, niin luulen voivani saada ainakin arvokkaita
+viittauksia tämäniltaisen purjehdusmatkan aikana, ja jälkimmäisestä
+saat sinä koettaa huolehtia. Minä avustan kyllä. Meillä ei ole mitään
+kiirettä, sillä arvoisa esivalta on meistä ratkaisevasti jälessä. Me
+tiedämme minne käärö on joutunut, ja saamme tietää, kuka tuo
+moottoripyöräilijä oli. Juttu on salakuljetetusta, ja käärössä oli
+varmastikin jalokiviä. Epäilen niiden olleen tuotuja Saksasta.
+Jalokivien vientitullihan on siellä kaksikymmentäviisi prosenttia,
+joten muutaman miljoonan takia kannattaa kyllä ryhtyä näinkin
+laajakantoisiin ja vaivaloisiin yrityksiin."
+
+"No niin, käydään toimeen. Näin loma-aikana seikkailee mielelläänkin.
+Mitä sinä sanoit tietäväsi siitä moottoripyöräilijästä?" kysyi Olle.
+
+"Olen nähnyt hänet Helsingissä, muutamassa taidekaupassa. Niinkuin ehkä
+tiedät, ovat Helsingin ja yleensä Suomen taide- ja antikvaarikaupat
+nykyään täynnä mitä kallisarvoisimpia ulkomaalaisia taideteoksia
+ja -esineitä, etupäässä tietenkin venäläisiä. Niitä ovat tuoneet
+mukanaan ja myyneet Suomeen paenneet venäläiset, ja suuri osa myös on
+ensin Venäjällä varastettua ja sitten salaa kuljetettua Suomeen. No
+niin, katselimme taidekaupassa tauluja, -- minä, muuan taiteilija ja
+eräs mesenaatti. Huomiotamme kiinnitti etenkin hollantilainen
+mestarimaalaus, vanha ja arvokas, oikeastaan määrittelemätön rahassa.
+Taiteilija ei sanonut mitään, vihelteli vain ja kysyi kuin ohimennen
+taidekauppiaalta, mistä hän oli saanut taulun. Tämä selitti, ettei se
+ollut hänen omansa, vaan se oli tuotu vain myytäväksi. Taiteilija
+tiedusti omistajaa, ja hänen sitä kysyessään astui sisään
+keskikokoinen, kalpeakasvoinen tumma mies, joka puhui hiukan
+murteellista ruotsia. Taidekauppias viittasi häneen. Hänet esiteltiin,
+mutta en silloinkaan kuullut hänen nimeään. Taiteilija kysyi hintaa.
+Mies hiukan mietti ja mainitsi kuusinumeroisen luvun. Summa oli mitätön
+taulun arvoon nähden, mutta meillä ei ollut yhteensäkään edes puolta
+tuosta rahamäärästä asettaa liikekannalle. Silloin kysyi taiteilija
+äkkiä, mistä hän oli taulun saanut. Mies selitti sen ostaneensa
+Pietarissa. 'Niinkö, tunnetteko mahdollisesti ruhtinas N--skin?' kysyi
+taiteilija. Mies meni hiukan hämilleen, mutta kielsi. 'Niin,
+katsokaas', puhui taiteilija kylmäverisesti, 'tämä taulu kuuluu hänen
+perhekokoelmiinsa. Hän ei ole sitä myynyt, sillä hän on itse paennut
+Suomeen ja oleskelee parhaillaankin täällä. Mutta saatujen tietojen
+mukaan on muutamia hänen taulujaan, ennenkuin neuvostohallitus ennätti
+ne ottaa suojelukseensa, ehditty varastaa. Onko teillä mahdollisesti
+siitä jotakin tietoa? Ja millä tavalla Te toitte taulun maahan?' --
+Mies ja taidekauppias menivät hämilleen, mies koetti sopertaa jotakin,
+mutta taiteilija ja me poistuimme. Kun paria päivää myöhemmin tulimme
+takaisin, oli taulu poissa. Omistaja oli vienyt sen pois, selitti
+taidekauppias. Sekä taulu että mies katosivat. Sain kuulla, että
+ruhtinas oli vahvistanut täydelleen taiteilijan otaksumat."
+
+"Ja mistä luulet voivasi hänet niin varmasti tuntea?" tiedusti Olle.
+"Sinähän ehdit vain hetken katsoa häntä?"
+
+"Hänen nenänsä muoto ei niin hevin haihdu mielestä", selitti Kivinen.
+"Se on hiukan -- juuri senverran että erottaa -- epämuodostunut, ja se
+riittää. Tuntisin hänet missä tahansa ja milloin tahansa."
+
+"Ja mistä luulet saavasi tietoon hänen nimensä?"
+
+"Taiteilijalta. Minä sähkötän hänelle."
+
+"Mutta hänen osoitteensa?"
+
+"Myös sieltä. Olen varma siitä, että taidekauppias tiesi hänestä
+enemmänkin, ja taiteilija osaa kyllä pakoittaa häneltä tiedot. Ja
+toinen seikka: mies lienee ollut enemmänkin taidekaupoissa, joten
+otaksun siitä, että myöskin Tukholman taidekauppiailta saamme jotakin
+selvitystä. Ja tämäkin on asian nykyisellään ollen jo sangen paljon.
+Onhan meillä nyt edes jonkunlainen käsitys koko seikkailusta."
+
+"Tjah, uskaltaisiko tästä nyt lähteä liikkeelle", virkkoi Olle hiukan
+haluttomana. "Tuolla on kuuma."
+
+"Onpa niinkin, mutta ajatteles, jos saamme tästä jutusta selvän! Ennen
+poliisia! Ja sitten julkaisemme lehdessä!"
+
+"Neiti Elise Rigerin osuuden myöskin?"
+
+Kivinen vaikeni hetkiseksi.
+
+"Perhana, mitä hänellä on tässä oikeastaan tekemistä! Olisi saanut
+pysyä nyt syrjässä. Totisesti, kun onni joskus potkaisee, niinkuin
+meitä, jotka aivan sattumalta vainuamme sitä moottoripyöräilijää, niin
+sitten pitää naisen tietenkin sotkeutua väliin. En sen puolesta, että
+minulla olisi mitään erikoista neiti Rigeriä kohtaan, mutta tuntuu
+hiukan ilkeältä ajatella hänen joutuvan syytettyjen aitaukseen.
+Sittenpähän nähdään! Lähtekäämme lennätinlaitokselle. Ja tiedätkö, mitä
+sitten teemme! Me otamme auton ja ajamme asemalle. Niin kauan kun
+jäljet ovat tuoreet, tiedustelemme moottoripyöräilijää. Minulla on
+hiukan omia luulojani ja haluaisin saada ne joko vahvistetuiksi tai
+kumotuiksi."
+
+
+
+
+3,
+
+Se, joka ei ole tullut ympyräviivan yli, on sen sisäpuolella.
+
+
+Lennätinlaitoksella nakutti kaksi konetta, ja virkailijat hikoilivat
+paitahihasillaankin niiden ääressä. Kivinen, Ollen seuraamana, astui
+kursailematta aitauksen sisäpuolelle ja tervehti toista virkailijaa,
+keski-ikäistä, hiukan keikaroivaa miestä.
+
+"Hyvää päivää! Anteeksi asumme, mutta te kai ymmärrätte!" sanoi
+virkailija.
+
+"Vielä kysyttekin", nauroi Kivinen. "Ja työtä on paljon?"
+
+"Tänään on kohtalaisesti, kun poliisimestari on sähkötellyt joka
+suunnalle sen lentokonejutun takia."
+
+"Niin, arvaa sen! Minullakin olisi nyt vähän sähköttämistä. Saisinko
+lomakkeen!"
+
+"Kyllä, hetipaikalla! Niin, niitähän onkin tuolla", virkkoi virkailija
+ja pujahti aitauksen ulkopuolelle. Kivinen silmäili nopeasti
+koneen vieressä olevia lomakkeita. Siinä näkyi olevan useitakin
+poliisimestarin kirjoittamia, mutta pinkkaan asetettujen lähetettyjen
+sähkösanomien joukossa oli päällimmäisenä muuan, joka kiinnitti Kivisen
+huomion.
+
+Sähkösanoma oli lyhyt: "Tukholma, Strandgatan 43. Import & Export.
+Tilatut saapuneet, R."
+
+Virkailija palasi ja ojensi lomakkeen. Kivinen kiitti ja istuutui
+kirjoittamaan.
+
+"Saanko tarjota?" lausui sanomalehtimies ja ojensi savukekotelonsa.
+"No, miten edistyy teidän juttunne?" virkkoi hän hymyillen.
+
+Virkailija naurahti itsetyytyväisesti. "Kiitos kysymästä. Luulenpa,
+että linnoitus alkaa olla antautumaisillaan. Muuten, terveisiä neiti
+Rigeriltä. Hän kävi tässä noin tunti sitten ja jutteli kymmenisen
+minuuttia. Jaa, teillä on hyvä maku, herra Kivinen, täytyy tunnustaa",
+pilaili virkamies.
+
+Kivinen naurahti tyytyväisesti, ja hänen vilkkaat ja avoimet kasvonsa
+vetäytyivät leveään hymyyn. Olle vihelsi pitkään.
+
+"Kai tulette tämäniltaiseen juhlaan", kysyi Kivinen.
+
+"Kyllä, saan silloin vapaata. Täytyyhän tässä jumalattomassa
+kuivuudessa edes hiukan kastella kaulaa ja huvitella."
+
+"Näkemiin sitten, ja suuri kiitos!" sanoi Kivinen ja antoi
+virkailijalle täytetyn lomakkeen ja maksun. "Illalla tavataan."
+
+Päästyään kadulle lähtivät ystävykset autoasemalle.
+
+"Vieläkö epäilet neiti Rigerin syyllisyyttä?" kysyi Olle.
+
+"En sano mitään. Osoitteen kirjoitan heti muistiin. Tukholma,
+Strandgatan 43. Import & Export. Luulenpa, että moottoripyöräilijä on
+jossakin tämän osoitteen lähistöllä."
+
+Pienen aukeaman laidassa oli autoasema. Ystävykset nousivat autoon, ja
+kuljettaja, haukotellen ja venytellen jäseniään, kiersi moottorin
+käyntiin. Auto hypähti liikkeelle ja painui kesän täydessä vihreydessä
+komeilevain puutarhain ja niitten lomitse pilkottavain huvilain
+reunustamalle valtatielle. Ilmanpaineen synnyttämä tuulenhenki virkisti
+sietämättömässä kuumuudessa.
+
+"Asemalle!" määräsi Kivinen.
+
+Auto liukui pitkin sileää ja kovaa tietä, sivuutti muutamia
+maalaisrattaita, kallistui hiukan mutkassa ja sujahti sitten neiti
+Rigerin huvilan ohi. Ketään ei näkynyt. Parin kilometrin päässä olevan
+pikku ravintolan luona Kivinen antoi määräyksen pysähtyä. Ystävykset
+hyppäsivät autosta, menivät verannalle ja tilasivat hiukan juotavaa.
+Isäntä tuli itse tarjoilemaan. Olle, joka oli parikin kertaa ollut
+ravintolassa, tarttui puheeseen.
+
+"Hyvää päivää! Joko olette kuullut siitä suuresta jutusta?"
+
+"Kyllä väin", virkkoi isäntä.
+
+"Muistatteko sattumalta, mihin aikaan se moottoripyöräilijä porhalsi
+tästä ohi?"
+
+"Moottoripyöräilijä? Olen istunut tässä koko päivän kuistilla ja
+päätellyt tilejäni, mutta mitään moottoripyörää ei tänään ole tästä
+kulkenut ohi."
+
+"Jaha", Ollen äänessä oli hiukan ihmettelevä sävy. "Minne vie se
+sivutie, joka haaraantuu tässä lähellä oikealle?"
+
+"Lähimmälle rautatiepysäkille, heti seuraavalle tältä asemalta."
+
+"Pääseekö asemalta pysäkille toista tietä?"
+
+"Asemalta menee melkein rataviertä kyllä toinen."
+
+"Hyvä, me voimmekin sitten pistäytyä sinne! Täytyy nyt hiukan toimia,
+jotta saisimme jonkunlaisen selostuksen lehteen. Kas niin, hyvästi!"
+
+Ystävykset maksoivat ja nousivat uudelleen autoon.
+
+Asemalla ystävykset menivät rautatiekirjakauppaan ja ostivat muutamia
+pääkaupungin lehtiä ja ajanvieteromaaneja. Kivinen koetti, eikä ilman
+tulosta, hymyillä nuorelle myyjättärelle.
+
+"Mihin aikaan lähtee juna Tukholmaan?" kysyi sanomalehtimies.
+
+"Nyt kello 5.27 ja sitten illalla 9.05."
+
+"Entä aamulla?"
+
+"Aamulla ei kulje mitään junaa, vasta kello 1.18 lähtee ensimmäinen."
+
+"Menikö tänään paljonkin väkeä tällä päiväjunalla?"
+
+Myyjätär katsahti vähän ihmeissään ahkeraan kyselijään.
+
+"Ei, ainoastaan muutamia, pari rouvaa, eräs vanha pariskunta ja
+muutamia maalaisia."
+
+"Ette huomannut ketään urheilupukuista miestä?"
+
+Neitonen nauroi ääneen.
+
+"Ahaa, herrat ovatkin poliiseja! Ei ketään, jota voisi luulla
+moottoripyöräilijäksi, ei näkynyt. Ja jos sellainen olisi ollut, niin
+tästä sen olisi kyllä huomannut."
+
+Kivinen kiitti tiedoista ja pyysi sitten, ettei neitonen kertoisi
+mitään heidän kyselystään. Sanomalehtimiehet nousivat uudelleen autoon
+ja ajoivat aivan radan vartta kulkevaa tietä pitkin seuraavalle
+pysäkille, noin viisi kilometriä. Täällä Kivinen haki käsiinsä muutaman
+uneliaan asemamiehen, joka setelin vaikutuksesta huomattavasti
+piristyi.
+
+Ei, moottoripyörää hän ei ollut nähnyt. Kyllä, varmasti, jos sellainen
+olisi mennyt ohi, niin hän tietäisi siitä. Jaa, väkeäkö! Olihan niitä
+ollut muutamia, pari kolme herraa, muuan neiti tästä lähistöltä ja eräs
+asemamies. Puetutko, ei hän oikein muista, tavallisiin kesävaatteisiin.
+Oli ollut kiirettä. Pitkältäkö valtatielle? Jaa, ehkä pari kilometriä.
+Kyllä voi autolla ajaa.
+
+Kivinen kumarsi ja riensi autoon, joka painui syrjätielle. Tie oli
+kyllä kapeahko, mutta muuten hyvä ja kova. Huviloita oli aina jonkun
+matkan päässä.
+
+"Mitä sinä luulet nyt oikein hyötyneesi?" kysyi Olle, puolittain maaten
+auton pehmeillä nahkaistuimilla ja savutellen mahtavaa sikaaria.
+
+"Miehestä en saanut suurtakaan vihiä. Matkustanut Tukholmaan, kuten
+arvata sopiikin. Mutta minä tiedän jotakin hänen pyörästään", lausui
+Kivinen salaperäisesti hymyillen.
+
+"Ja missä se on?" kysyi Olle.
+
+"Minä en tiedä, missä se _on_, mutta minä tiedän, missä se _ei ole_, ja
+se on jo varsin paljon. Huomaa, meillä on alue, jossakin määrin
+ympyränmuotoinen: meri, joki, asema ja pysäkki. Moottoripyörä oli tällä
+alueella. Merelle tai joelle se ei päässyt. Jää asema, jossa sitä ei
+ole nähty, ja pysäkki, missä vakuutetaan samaa. Vain kahta tietä pitkin
+pääsee alueelta. Metsässä ei voi ajaa. Siis: on selvää, että pyörä on
+jonnekin jätetty. Se on ympyräviivan sisäpuolella. Se mahdollisuus on
+olemassa, että se olisi jätetty metsään, mutta katsoen siihen, että
+sellainen kapine on vähän liian kallis uhrattavaksi, ei otaksuma näytä
+todennäköiseltä. Ei, minä luulen, että pyöräilijällä oli joku
+tukipaikka tämän syrjätien varrella, luultavastikin sen alkupäässä. Hän
+hyppäsi pyörältä heti syrjätielle tultuaan ja talutti, ettei herättäisi
+huomiota, sen johonkin huvilaan, muutti vaatteita ja marssi sitten
+kunniallisena kansalaisena pysäkille ja nousi kello 1.18 junaan. Hän
+ehti sen hyvin tehdä. Asiasta saamme piankin varmuuden. Poliisi
+tietenkin tutkii ympäristön, ja muutenkin moottoripyörän kokoinen
+kapine kyllä löydetään. Ellei sitä löydetä, niin oma otaksumani on
+ainoa mahdollinen. Epäilen, etteivät poliisit kykene pääsemään näinkään
+pitkälle."
+
+
+
+
+4.
+
+Kivinen alkaa purjehdusretkellä epäillä sananpartta, että naisten ja
+ovien kanssa tulee aina toimeen, kun käsittelee niitä tasaisesti.
+
+
+Ilma oli jo raikas, kun kasinon orkesteri rai'utti ensimmäisen valssin.
+Laajalla verannalla, josta avautui kaunis ja mahtava näköala
+tummenevalle merelle ja valkoiselle rantahietikolle, istui reumatismin
+ja muitten vaivojen, sekä todellisten että kuviteltujen, runtelemia
+seurueita, maun ja sukupuolen mukaan nauttien joko tavallisia
+virvokkeita tai miedompia ja voimakkaampia väkijuomia, syöden
+illallista ja keskustellen kylpyläväen keskuudessa välttämättömistä
+juoruista sekä päivän suuresta sensationumerosta: lentokoneen
+vierailusta ja siitä heitetystä kääröstä.
+
+Lihavahkot tukkukauppiasten rouvat tarkkailivat salavihkaa tyttäriänsä,
+jotka hikisinä ja punoittavina tanssivat pönäkkäin luutnanttien tai
+aloittelevien tuomareitten -- tai pahimmassa tapauksessa -- iloisten,
+mutta yhtä tyhjien ylioppilaitten ja taiteilijain kanssa, kadoten
+sitten vilvoittelemaan kasinon puutarhan tunnelmallisiin lehtimajoihin
+tai puoleksi pensaitten piilossa oleville penkeille, jotka kaikki
+paikat ovat sopivan vaarallisia nuorille naimaiässä oleville neitosille
+ja heidän kavaljeereilleen heinäkuun ihanana iltana. Nuoret tanssivat
+ja kuhertelivat, vanhemmat istuivat ja katsoivat, ja toivottomat
+vanhatpiiat tiesivät saavansa puheenaihetta vielä seuraavaksikin
+päiväksi. Siitä ei tosin erikoista puutetta ollut, sillä kylpylän
+vilkas elämä tarjoaa etenkin näille erehtymättömille tarkastelijoille
+ehtymätöntä puheenaihetta suljetuissa kahviseuroissa.
+
+Olle Nordgren istui toimittaja Karl Anderssonin kanssa lähellä pääovea,
+josta näkyi tanssivain häikäisevä parvi: neitoset ja rouvat vaaleissa
+kesäpuvuissaan, komeat ruotsalaiset upseerit muhkeissa univormuissaan
+ja siviiliherrat jäykissä mustissa asuissaan ja hohtavan valkoisissa
+rintamuksissaan. Ilo ja elämänhalu kuvastui kasvoilla, ja jonkunlainen
+kansainvälinen leima loi loistoa ja vaihtelevaisuutta. Kivinen näytti
+kokonaan unohtaneen päiväsen tutkimusaikeensa ja tanssi innokkaasti ja
+sulavasti viehättävän neiti Rigerin kanssa. Olle tähyili suomalaista
+ystäväänsä, jonka pitkä ja notkea vartalo keinui kauniissa kaarissa
+viehkeän valssin mukaan. Kivisen soikeilla, valoisilla kasvoilla
+leijaili tyytyväisyyden ja autuuden ilme, ja toimittaja Karl Andersson
+hautasi lyhyttä unelmaansa hieman murheellisen, jos kohta ulkonaisesti
+välinpitämättömän näköisenä hitain kulauksin.
+
+Neiti Riger oli loistavalla ja välittömällä tuulella, ja Kivinen
+keskusteli vaarattomista asioista älykkään pirteästi. Neiti Riger
+tiedusti ohimennen salakuljetusjuttua, mutta Kivinen vastasi
+välttelevästi, ja koko asia jäi siihen. Sanomalehtimiehen oli vaikea
+uskoa, että tämä iloinen ja huoleton neitonen, joka nyt tanssi hänen
+kanssaan kiihkeässä valssissa, olisi sekaantunut mitä vakavimpaan
+salakuljetusyritykseen, jossa oli asetettu vaaralle alttiiksi maine,
+vapaus ja ainakin muutama miljoona. Hän hymähteli itsekseen naisluonnon
+käsittämättömyydelle, mutta tyytyi, vaikka ihmetellen, neiti Rigerin
+seuraan, joka tänä iltana oli tavallista suopeampi, jopa hiukan
+sydämellinenkin. Muutamat itsetietoiset upseerit kohauttivat kyllä
+halveksivasti olkapäitään tuntemattomalle "siviililurjukselle", joka
+oli ryöstänyt kylpylän ensimmäisen kaunottaren, mutta se seikka vain
+lisäsi Kivisen tyytyväisyyttä. Hän oli voitolla, sen hän tunsi, mutta
+mielessään hän päätti, ettei hän anna näennäisen voittonsa sokaista
+itseään. Hänellähän oli suoritettavana sangen arka ja vaikea tehtävä,
+jolla ei ollut kuhertelun kanssa mitään yhteistä.
+
+Muutaman tanssin perästä, ennakolta tehdyn sopimuksen mukaan, lähti
+pikku seurue rantaan laiturille, jossa oli neljä purjevenettä. Kivinen
+ja neiti Riger sijoittuivat yhteen, sanomalehtimies nosti tottuneesti
+purjeet, irroitti ankkurin, ja lauhassa tuulessa vene liukui luovaillen
+ulapalle. Meri oli tumma, lännessä kajasti laskeneen auringon punertava
+hehku, ja kauempana hämärsi pari kalliosaarta, jotka olivat matkan
+määränä. Veneet irroittuivat toinen toisensa jäljestä laiturista, ja
+niistä kuului iloista ja äänekästä puheensorinaa, joka selvästi
+kantautui yli melkein tyynen vedenpinnan.
+
+Kivinen istui peräsimessä, pitäen kädessään purjenuoraa, ja neiti Riger
+istui tuulen yläpuolella nojaten molemmin käsin laitaan, antaen
+lainehtivan tukkansa hulmuilla tuulessa, nuorteana, reippaana ja
+kauniina, katseen haaveillen kiitäessä kaukaisuuteen.
+
+"Pidättekö purjehtimisesta?" aloitti Kivinen, mielestään varsin
+lapsellisesti, mutta äkkiä syntyneen oudon hiljaisuuden painostamana ei
+hän keksinyt muutakaan sanottavaa.
+
+"Tämä on ihanaa. Olen ensimmäistä kertaa purjehtimassa."
+
+"Niinkö? Te olette siis sisämaan lapsi."
+
+"Oikein päätelty."
+
+"Odottakaas, minä koetan arvata kotipaikkanne", sanoi Kivinen. "Enhän
+ole tunkeileva?"
+
+"Mitäpä siinä olisi salailemista."
+
+"Siis: ensin nimi. Riger! Germaaninen: tanskalainen, ruotsalainen,
+norjalainen, englantilainen tai -- saksalainen. Ristimänimenne
+vahvistaa otaksuman. Te olette saksalainen. Pohjoissaksalainen te ette
+ole, teissä ei ole pohjoissaksalaista flegmaattisuutta, te olette
+vilkas eteläisen auringon kasvatti."
+
+"Tähän saakka ovat päätelmänne oikeita. Jatkakaa."
+
+"Te olette kaupunkilainen, vieläpä suurkaupunkilainen. München! Ei, se
+ei sovi! Otetaanpa avuksi ulkomuotonne! Se paljastaa salaisuutenne, ja
+teidän yleinen esiintymisenne, käytöstapanne sekä makunne tekevät sen,
+ettei kotipaikastanne voi erehtyä."
+
+Neiti Riger nauroi vallattomasti, ja hohtava hammasrivi loisti
+ruusuisten huulten välissä. Kivinen huomasi hänen silmissään
+vastustamattoman vaarallisen tulen, -- noissa suurissa syvissä
+samettisilmissä. Hieno silkkiliina leijui tuulessa kilpaa kiharoitten
+kanssa, ja sanomalehtimiehen huomio pyrki väkisinkin kääntymään
+purjeitten hoitamisesta ja veneen ohjauksesta, kunnes leikillisen
+karkea huuto lähimmästä purresta herätti hänet todellisuuteen.
+
+"Herra Kivinen, herätkää! Tahallinen päälleajo on laissa kielletty!"
+kirkui lennätinvirkailija, kun Kivisen vene kiiti suoraan toisen purren
+laitaa kohti.
+
+Kivinen yhtyi nauruun ja käänsi veneen. Kun toinen pursi oli loitonnut,
+kietaisi Kivinen purjenuoran polvensa ympäri ja sytytti savukkeen.
+
+"Ettekö usko, neiti Riger, että kykenen määrittelemään kotipaikkanne?"
+kysyi hän.
+
+"En tietenkään. Johtopäätöksenne ovat loistavat, mutta ette saa minua
+niin helposti ansaan. Te koetatte hämmästyttää minut, niin että itse
+sanoisin."
+
+"Lyöttekö vetoa?"
+
+"Mistä vain!"
+
+"Hyvä. Te saatte pyytää minulta mitä haluatte, jos minä joudun
+tappiolle, ja samoin minä teiltä, jos voitan. Kunniasananne, että
+vastaatte omantuntonne mukaisesti."
+
+"Suostun! Saatte mitä tahdotte. Kättä päälle!" Neiti Riger ojensi
+kätensä, johon sanomalehtimies innokkaasti tarttui.
+
+"Nyt sain teidät ansaan", sanoi hän.
+
+"Älkää olko liian varma", nauroi neiti Riger. "Siis, missä on
+kotipaikkani?" Hän kumartui aivan lähelle sanomalehtimiestä ja katsoi
+tätä silmiin. Silkkiliina sipaisi pari kertaa Kivisen ohimoita, ja
+kullanloistavat kiharat koskettivat hänen otsaansa.
+
+"Se on _Wien_!" sanoi Kivinen, ja hänen harmaat silmänsä olivat
+tiukasti kiinnitetyt neiti Rigeriin. Tämä huudahti, irroitti kätensä ja
+oikaisi vartalonsa, puhjeten vapauttavaan nauruun.
+
+"Taikuri! Te arvasitte oikein!"
+
+"Olin varma siitä. Ja nyt otan palkkioni!"
+
+Salamannopeasti kietoutuivat sanomalehtimiehen kädet neiti Rigerin
+notkean vartalon ympäri, vetivät hänet vastustamattomasti puoleensa, ja
+neitosen heikosti huudahtaessa Kivinen painoi nopean, kiihkeän
+suudelman tämän raikkaille huulille. Se huumasi hänet.
+
+"Ei, katsokaas venettä!" sanoi neiti Riger rauhallisesti. Kuin kylmä
+vesisuihku vaikuttivat nämä järkevät sanat sanomalehtimieheen. Hän
+päästi neiti Rigerin vapaaksi ja tarttui valloilleen päässeeseen
+purjenuoraan ja peräsimeen. Syntyi hetken hiljaisuus. Kivinen katsahti
+arasti seuralaiseensa. Neiti Riger järjesteli tyynesti tukkaansa. Hän
+ei näyttänyt suuttuneelta, jos ei ihastuneeltakaan.
+
+Neiti Riger käänsi päätänsä ja katsoi hymyillen sanomalehtimieheen.
+
+"Oletteko tyytyväinen?" hän kysyi. Äänenpaino oli leikillinen, ja
+Kivinen sai takaisin tavallisen reippautensa.
+
+"Kyllä, vaikka en voikaan antaa itselleni anteeksi, etten käyttänyt
+tilaisuutta useamman ottamiseen."
+
+"Te olette tyydyttämätön. En osannut arvata, että te vaatisitte
+tällaisen palkkion, mutta", neiti Riger nauroi vallattomasti, "en
+kadu."
+
+Sanomalehtimiehen täytyi tunnustaa itselleen, ettei hän tiennyt mitä
+ajatella. Oliko kaikki vain, kuten ulkonaisesti näytti, leikkiä, --
+oliko neiti Riger häneen rakastunut vai tekikö hän pilkkaa? Kivinen oli
+tuntevinaan naisia, mutta nyt hän oli ymmällä. Oli ollut kaiken iltaa.
+Hän ei käsittänyt neiti Rigerin käyttäytymistä. Kivinen piti itseään
+koko lailla kylmänä ja järkevänä, eikä hän luullut päänsä menevän
+helposti pyörälle. Neiti Riger oli antanut suudella, mutta tuo kylmä ja
+rauhallinen huomautus veneen ajautumisesta kriitillisimpänä
+silmänräpäyksenä!
+
+"Mitä te ajattelette?" kysyi neiti Riger äkkiä.
+
+"Muistuttelen itselleni säveltä operetin sanoihin: 'Kuka naisista
+selvän saa, piru heissä on vallalla ain!'"
+
+"Kas vain, te filosofoittekin! Minua ilahduttaa, että meissä on jotakin
+käsittämätöntäkin. Eikö niin?"
+
+Kivinen nauroi.
+
+"Niin, älkää naurako! Ettekö tekin ole samaa mieltä, että ellei
+naisissa olisi jotakin käsittämätöntä, eivät he olisi puoleksikaan niin
+hauskoja?"
+
+"Kyllä, mutta nyt..."
+
+"Niin, minä arvaan teidän ajatuksenne, minä nyt vuorostani", sanoi
+neiti Riger.
+
+"Koettakaapa?"
+
+"Te ihmettelette minua ja minun käytöstäni."
+
+"Ja sitten?"
+
+"Te koetatte päästä selville minusta ja asioistani. Mutta se ei onnistu
+teille."
+
+"Niinkö luulette. Lyöttekö vetoa?"
+
+"Varokaa! Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Se, että te voititte
+ensimmäisellä kerralla, ei todista, että te voitatte toisella. Mutta
+minä suostun. Samoilla ehdoilla kuin ennenkin."
+
+"Päätetty."
+
+"Minä tiedän, että te epäilette minun sekautuneen salakuljetusjuttuun",
+laukaisi neiti Riger äkkiä.
+
+Se osui. Kivinen ei voinut pidättää huudahdusta.
+
+"Te... minä...?"
+
+"Näettekö, enkö arvannut oikein! Annan teidän olla luulossanne. Niin,
+olen kyllä sotkeutunut juttuun, mutta millä tavalla, sen saatte itse
+koettaa selvittää. Jos se teille onnistuu, niin olette voittanut vedon
+ja minä olen, kykyni ja kunniallisuuden rajoissa, teidän vallassanne."
+
+"Siis avoin taistelu?"
+
+"Ja armoton."
+
+"Minä voitan sen."
+
+"Se nähdään, mutta sanon vain, että toinen suudelma on paljon vaikeampi
+saada kuin ensimmäinen."
+
+Kalliosaari oli jo aivan lähellä, ja mielenkiintoinen keskustelu
+keskeytyi. Purret laskivat rantaan, ja seurueet nousivat maihin. Meri
+huokui tummana, hämärä kävi tiheämmäksi, mutta rantakalliolla,
+sytytettyjen nuotioitten ääressä, jatkui välitön nuorekas elämänilo
+kesäisenä yönä.
+
+Kun Kivinen aamupuolella yötä marssi viileässä raikkaassa ilmassa
+valtatien reunaa pitkin kotia, ohi nukkuvien huviloitten ja
+kastehelmissä kimaltelevien puutarhojen ja nurmikkojen, puisteli hän
+päätänsä, puolittain pahoitellen, puolittain tyytyväisenä. Hän oli
+rakastunut, auttamattomasti rakastunut. Hetken hän oli luullut
+saaneensa vastarakkauttakin, ja sitä hän luuli vieläkin, mutta... Siinä
+oli "mutta", ja se oli suuri.
+
+Niin, neiti Riger oli vastustajatar. Viehättävä vastustajatar, mutta
+vaarallinen. Ja hänen hiukan väsynyt päänsä koetti ratkaista pulmaa:
+jos hän voittaa ja saa neiti Rigerin salakuljetuksesta syytettynä
+telkien taa, mitä hän tekee voitollaan? Ja ellei hän voita, niin ei kai
+hänellä ole myöskään mitään mahdollisuutta?
+
+Ja mistä neiti Riger tiesi, että hän epäili? Ja miten neiti Riger oli
+uskaltanut tunnustaa? Hm, vastustajatar oli antautunut ensimmäiseen
+otteluun, ja, hänen täytyi se myöntää, voittanut sen yllättävän
+loistavasti. Hänen korttinsa olivat nyt sekaisin, ja mikä pahinta,
+hänen sydämensä laita oli vielä huonommin.
+
+Ollelle ei mitään! ajatteli Kivinen avatessaan huvilansa portin.
+
+
+
+
+5.
+
+Seikkailijat huomaavat, että langat alkavat juosta yhteen.
+
+
+Kivinen ja Olle istuivat aamupäivällä kasinon verannalla kahvia
+juomassa. Päivä oli yhtä kuuma kuin eilenkin, meri oli tyyni, ja vain
+laajat mainingit kohisivat valkoiselle rantahietikolle, hyrskyten ja
+vaahdoten. Kivinen tunsi itsensä uinnin jälkeen virkeäksi
+ja reippaaksi, ja kylmä itsehillintä, jonka hän oli ollut
+menettämäisillään edellisenä yönä, oli palannut kirkkaan päivän ja
+auringon keralla. Olle, purevasanainen, mutta hyväntahtoinen vanha
+sanomalehtimies, pakinoitsija, salapoliisi ja orpolasten
+huoltoyhdistyksen puheenjohtaja, tarkasteli hiukan ivallisesti
+ystäväänsä, jonka vieläkin harhailevat silmäykset ja hajamieliset
+vastaukset eivät jääneet häneltä huomaamatta. Kivinen ei ollut puhunut
+mitään keskustelustansa neiti Rigerin kanssa eikä hänellä vielä aamulla
+ollut mitään aikomusta tehdä sitä vastaisuudessakaan, mutta ajateltuaan
+vähän tarkemmin päätti hän uskoa ainakin oleellisimmat kohdat taatulle
+ystävälleen. Ainoastaan arkaluontoisimmat yksityiskohdat päätti hän
+sivuuttaa vaieten.
+
+"Hm, herra tuntuu elävän yhä vielä purjehdusretken lumoissa", aloitti
+Olle. "Ryhdytäänkö yleensä johonkin, ja mihin?"
+
+Kivinen taputti Ollea kädelle.
+
+"On niin helppoa syrjästäpäin nauraa. Mutta annetaan _sen_ asian nyt
+olla. Juttu on selvitettävä!"
+
+"No niin. Meillä on nyt kolme asiaa: ensiksi se moottoripyöräilijä.
+Odotamme sähkösanomaa. Sitten on neiti Riger? Ja sitten on meidän
+löydettävä moottoripyöräilijän huvila?"
+
+Kivinen muutti asentoaan, sytytti savukkeen, heitti jalkansa ristiin ja
+kertoi Ollelle keskustelunsa ja saamansa tiedot neiti Rigeristä. Olle
+kuunteli ääneti, leikitellen sormillaan ja nyökäytellen hyväksyvästi
+päätänsä.
+
+"Enimmin kummastuttaa minua", lopetti Kivinen, "miten hän on voinut
+aavistaa, että me epäilemme häntä."
+
+Olle hykerteli käsiään.
+
+"Hän on älykäs nainen, perin älykäs. Ja rohkea. Kaksi vaarallista
+ominaisuutta. Ja kaunis. Vielä vaarallisempaa. Sinä olet jo täydelleen
+hänen lumoissaan. En tiedä, miten hän lienee saanut asian selville,
+mutta lopputulos osoittaa hänen olevan sekä älykäs että oikeassa.
+Muuten, tiedätkö, aikooko hän viipyä täällä vielä kauankin?"
+
+Äkillinen epäluulo täytti Kivisen mielen.
+
+"Niin, sinä olet oikeassa. Minä en tiedä lainkaan. Mutta hänellähän ei
+ole mitään syytä viipyä täällä. Yritys on onnistunut, tavara tallessa
+eikä muut kuin me epäile vähintäkään. Odotas, minä soitan!"
+
+Kivinen nousi nopeasti ja meni tarjoiluhuoneen puhelinkaappiin.
+
+"Saanko 162! Kiitän! Onko neiti Riger? Hyvää huomenta! Niinkö, nytkö
+vasta? Ettekö ole ollut edes uimassa. Niin, tuletteko? Kyllä, kyllä!
+Kiitän! Näkemiin!"
+
+Kivinen soitti kiinni ja palasi Ollen luo.
+
+"Kyllä hän ainakin vielä on täällä. Lupasi tulla iltapäivällä käymään
+kylpylaitoksella ja kasinollakin."
+
+"Sinä sanoit hänen olevan Wienistä."
+
+"Niin."
+
+"Mitään muuta et tiedä?"
+
+"En kerrassaan mitään."
+
+"Hm." -- Olle siveli sileätä leukaansa. "Onko sinulla hänen
+valokuvaansa?"
+
+"On", myönsi Kivinen hiukan kummastuen. "Otin muutama päivä sitten
+omalla koneellani hänestä joitakuita kuvia."
+
+"Onko sinulla niitä mukanasi?"
+
+Kivinen otti esiin lompakkonsa ja kaivoi siitä muutamia pienikokoisia,
+mutta selviä ja onnistuneita valokuvia viehättävästä neiti Rigeristä.
+
+"Kas niin, nämä kelpaavat. Nyt ei muuta kuin kynä ja paperia." Olle
+viittasi luokseen tarjoilijan ja pyysi paperia ja mustetta, asettuen
+sitten ne saatuaan kirjoittamaan.
+
+"Kenelle sinä kirjoitat?" tiedusti Kivinen.
+
+"Muutamalle tuttavalleni, wieniläiselle sanomalehtimiehelle. Jos
+kysymyksessäoleva neitonen on todella Wienistä, niin takaan, että
+meillä jonkun päivän kuluttua on hänestä ja hänen elämästään
+täydellinen selostus. Se mies tuntee Wienin paremmin kuin minä
+Tukholman, ja se on jo paljon", sanoi Olle hiukan itserakkaasti.
+
+Saatuaan kirjoitelmansa valmiiksi hän pisti kirjeen ja valokuvat
+kuoreen, liimasi sen, kirjoitti osoitteen ja sujautti taskuunsa.
+Senjälkeen miehet nousivat ylös ja maksoivat.
+
+"Hm, kello on kohta jo yksitoista, mutta lähtekäämme kumminkin etsimään
+sitä sinun huvilaasi", ehdotti Olle, kun ystävykset hitaasti ja
+vaivaloisesti astelivat upottavassa hiekassa.
+
+"Samantekevää, mutta poiketaan kotona katsomassa, olisiko saapunut
+sähkösanomaa Suomesta."
+
+Sellaista ei ollut kuitenkaan tullut, ja ystävykset jatkoivat
+matkaansa, poiketen huvilain ja puutarhain välissä kiemurtelevalle
+polulle, jossa oli mukavampi kulkea, kun pohja oli kova ja puut
+tarjosivat siimestä. Olle puhkui hyvinvoipaisuudessaan, retuuttaen
+takkia käsivarrellaan, pirteänä ja iloisena kaikesta huolimatta, kun
+taas Kivinen, laihahko ja jäntevä, asteli rauhallisesti ja näköjään
+täysin piittaamattomana kuumuudesta. Kierrettyään neiti Rigerin huvilan
+taitse miehet saapuivat valtatielle ja syrjätien risteykseen.
+
+Paikka oli autio, lähin huvila pilkotti parin sadan metrin päässä. Olle
+heittäytyi nurmikolle puitten varjoon ja pisti tupakaksi. Kivinen jäi
+seisomaan hänen viereensä ja silmäili miettien ympäristöä.
+
+"Tiedätkö, että tehtävämme taitaakin olla helpompi kuin luulinkaan. Kun
+tulimme autolla pysäkiltä, en huomannutkaan muuatta pientä, mutta
+ratkaisevan tärkeää seikkaa, joka suuressa määrässä rajoittaa
+etsiskelyaluettamme. Katsos, tuolla lähellä alkaa mäki."
+
+"Entä sitten?"
+
+"Kuten sanoin, otaksun moottoripyöräilijän tässä risteyksessä tai
+jonkun matkan päässä siitä hypänneen pyörältä ja taluttaneen sen
+huvilan vajaan. Hän ei liene uskaltanut ajaa, sillä moottorin surina
+olisi kuulunut läheisiin huviloihin ja voinut jälkeenpäin herättää
+epäluuloja. Mutta luuletko, että joku jaksaisi tai uskaltaisi
+viivytellä niin kauan, että saisi tavallisen moottoripyörän hilatuksi
+tuon mäen yli? Ei, olen varma siitä, että etsimämme huvila on mäen
+tällä puolen tai sitten sitä ei ole missään. Moottoripyörää ei
+kuitenkaan ole löydetty. Poliisi ei tiedä mitään, sanomalehdet yhtä
+vähän. Juttu on täydellisen salaperäisyyden verhoama."
+
+Olle myönsi ystävänsä johtopäätökset oikeiksi. Sanomalehtimiehet
+jatkoivat matkaansa. Noin parin sadan metrin päässä oli ensimmäinen
+huvila, suuri ja kaunis rakennus mahtavan puutarhan keskellä. Joukko
+lapsia leikki pihamaalla.
+
+"Tuo se ei ole ainakaan", virkkoi Olle. "Lasten lähettyvillä ei
+uskalleta ryhtyä salajuoniin."
+
+Vinosti tämän huvilan vastapäätä oli toinen, melkein näkymättömissä
+tuuheitten lehtipuitten takana.
+
+"Ei tuokaan ole oikein minun makuuni", sanoi Kivinen. Sanomalehtimiehet
+kulkivat hitaasti valolaikkujen kirjavoittamalla maantiellä,
+tarkastellen ympärilleen; mutta saavuttuaan mäen huipulle heidän täytyi
+myöntää, että ainakaan tällainen pintapuolinen tutkimus ei tukenut
+millään tavoin Kivisen otaksumaa. Mikään huvila ei tuntunut
+vähimmässäkään määrin sopivan sellaiseen tarkoitukseen. Kaikissa oli
+asukkaita huomattavan paljon, eikä tuntunut ollenkaan uskottavalta,
+että salakuljettaja olisi uskaltautunut niin suureen vaaraan. Huvilat
+olivat suuria perhekeskuksia. Hiukan harmitellen epäonnistunutta
+otaksumaansa ja hukkaanmenneitä vaivojaan kääntyivät miehet takaisin.
+
+"Tämä tuntuu alkavan mutkistua", tuumi Kivinen heidän molempain
+painellessa reippaalla vauhdilla kotiapäin.
+
+"Niin, katsos, on jossakin määrin epätodennäköistä, että mies olisi
+uskaltanut edes taluttaa pyöräänsä näiden huvilain ohi. Jostakin
+huvilasta se olisi varmastikin huomattu", selvitteli Olle.
+
+"Niin, mutta minä pidän kiinni vain siitä, että pyörää ei ole nähty
+asemalla eikä pysäkillä. Sen _täytyy_ olla jossakin tällä välillä. Ja
+meidän _täytyy_ se löytää."
+
+"Sitten me sen tietenkin löydämmekin", virkkoi Olle hiukan
+humoristisesti.
+
+"Älä naura! Sinä teit vallan oikean huomautuksen, että salakuljettaja
+tuskin on uskaltanut edes taluttaa pyöräänsä huvilain ohi. Se päätelmä
+avaa uuden mahdollisuuden, joka onkin olemassa, ellen muista väärin."
+
+"Annas kun minä tiedustelen tuolta mieheltä, joka laittaa aitaa", sanoi
+Olle.
+
+Saapuessaan miehen luo, joka tien vieressä veisteli aidanpylväitä,
+sanomalehtimiehet pysähtyivät ja tervehtivät. Mies vastasi hereten
+työstänsä.
+
+"Hyvää päivää!" aloitti Olle. "Tunnetteko tätä huvila-asutusta?"
+
+"Kyllä!" vakuutti mies vilkastuen, kuten huvila- ja kylpyseuduilla
+aina, kun huomataan tilaisuus pikku ansioon.
+
+"Niin, katsokaas, meillä on vähän kummallinen asia... etsimme muuatta
+herraa, jonka pitäisi asua näissä huviloissa, mutta me emme ole
+löytäneet."
+
+"Mikä hänen nimensä on?" kysyi mies asiallisesti.
+
+"Siinä juuri onkin hulluin paikka, kun emme sitä tiedä. Kävi nimittäin
+siten, että muuan tuttavamme kutsui meidät tänne maalle, antaen
+osoitteen ja huvilan vuokraajan nimen, mutta me pudotimme nimikortin.
+Osoitteen me muistamme ja sen verran paikkaa, että huvilan pitäisi olla
+tuon mäen tällä puolella."
+
+"Se käy vähän vaikeaksi", arveli mies.
+
+"Niin, sen mekin olemme huomanneet", nauroi Olle ja tarjosi savukkeen,
+"mutta kun meillä olisi jotenkin tärkeää asiaa emmekä aivan vähällä
+viitsisi kääntyä takaisinkaan, niin yritämme vielä. Huvila on
+luultavastikin pieni, ja sikäli kuin muistan, ei siinä asu kuin
+korkeintaan pari kolme henkeä yhteensä."
+
+"Olisikohan se se...", mies mietti.
+
+"Tiedättekö, johtaako valtatien risteyksestä mitään polkua jonnekin
+huvilaan, tuonne taakse?"
+
+Mies nyökkäsi.
+
+"Johtaa kyllä. Jonkun matkan päässä valtatiestä on melkein metsän
+keskellä pieni huvila. Siellä on tänä kesänä näkynyt asukkaita."
+
+"Eikö siellä sitten ennen ole ollut?"
+
+"Kyllä siellä ennen on ollut, mutta viime kesänä ei ollut. Minkälainen
+mies se teidän ystävänne on?"
+
+Kivinen kuvasi tarkoin ja havaannollisesti moottoripyöräilijän. Mies ei
+ollut oikein varma.
+
+"Kerran taisin nähdä sellaisen miehen, jaa, neljä päivää sitten, mutta
+en tiedä, olisiko hän ollut siellä huvilassa. Tapasin hänet
+tienristeyksessä."
+
+Ystävykset alkoivat tuntea, että arvoitus oli ratkeamaisillaan. Olle
+kiitti ja maksoi miehelle tiedoista, ja entistä reippaammalla vauhdilla
+jatkoivat etsijät matkaansa. Tien risteykseen saapuessansa he näkivät
+tuskin huomattavan polun, joka kohtalaisen leveänä luikerteli tiheään
+metsään. He kulkivat satakunta metriä sitä pitkin, mutta sitten alkoi
+Kivistä arveluttaa.
+
+"Ei, ei mennä nyt päivänvalolla! Jos siellä sattuisi joku olemaan, niin
+se voisi herättää epäluuloja, ja jos neiti Riger saisi kuulla, huomaisi
+hän meidän alkavan tietää ehkä enemmän kuin hänen rauhalleen ja
+turvallisuudelleen sopii."
+
+Kotiin palatessaan löysi Kivinen pöydältä sähkösanoman. Hän repi sen
+nopeasti auki ja luki Ollelle:
+
+    "Akseli Kivinen. Kuststad. Miehen nimi Robert Kahl. Nykyään
+    luultavasti Ruotsissa. Tietoja voit saada taidekaupasta
+    Strandgatan 43, Tukholma. Antero."
+
+Molemmat vihelsivät. Langat alkoivat juosta yhteen. Neiti Riger oli
+sähköttänyt samaan taloon, josta oli saatavissa selvitystä
+moottoripyöräilijästä.
+
+Olle heittäytyi sohvalle lepäämään.
+
+"Mitä nyt olisi tehtävä?" kysyi Kivinen.
+
+"Tjah, lähtekäämme iltajunassa Tukholmaan."
+
+"Jättäisimmekö neiti Rigerin yksin tänne?"
+
+"Minkäpä sille tekee. Täytyy jättää."
+
+"Hän arvaa matkamme tarkoituksen."
+
+"Arvatkoon! Mehän pelaamme muutenkin melkein avonaisin kortein."
+
+"No niin, tehkäämme kuten ehdotat, mutta matkamme meidän täytynee
+jättää huomiseen. Juna lähtee hiukan yli yhdeksän illalla, joten emme
+ehdi käydä huvilassa ennen lähtöämme. Ja siellä meidän on kuitenkin
+pistäydyttävä."
+
+"Niin lienee parasta. Mitä tarkoitat huvilassa pistäytymisellä?"
+
+"Mitä vain, tilanteitten mukaan. Jos siellä ei ole ketään, kuten on
+otaksuttavaa, niin aion tarkastella sisäpuoleltakin. Muuten tyydyn
+ulkopuolisiin havaintoihin."
+
+"Siinä tapauksessa saanet sen asian hoitaa yksinäsi. Minusta ei oikein
+ole yöllisille retkille, enkä toisekseen millään tavoin osaa liikkua
+hiljaa."
+
+"Jää vain kotiin, se on kyllä mukavampaa, ja yksi mies herättää aina
+vähemmän huomiota kuin kaksi. Jutellaan myöhemmin enemmän. Nyt minuakin
+raukaisee."
+
+Kivinen vetäytyi toiselle sohvalle ja syventyi tutkimaan Tukholman
+lehtiä. Olle nukahti.
+
+
+
+
+6.
+
+Kivinen huomaa, kuinka sattuma toisinaan voi olla uskomattoman
+yksityiskohtainen ja johdonmukainen.
+
+
+Taivas oli pilvessä, niin että oli kohtalaisen pimeä, kun Kivinen
+sadetakkiin puettuna ja lippalakki silmille vedettynä pujahti huvilansa
+portista polulle, lähtien nopeasti ja äänettömästi kulkemaan
+tienristeystä kohti. Ollen kanssa hän oli sopinut, että ellei
+häntä neljän tunnin kuluttua alkaisi kuulua, sopisi soittaa
+poliisilaitokselle. Taskussa hänellä oli browninki, pari tiirikkaa ja
+sähkölamppu, joten hän oli täydellisesti valmis aikomaansa puolittain
+salapoliisin, puolittain murtovarkaan yritykseen.
+
+Tienristeykseen tullessaan hän silmäsi varovasti ympärilleen. Ketään ei
+näkynyt. Hän pujahti syrjäpolulle ja jännitti kuulonsa ja näkönsä,
+sillä hän ei halunnut tulla yllätetyksi. Pari sataa metriä kuljettuaan
+hän huomasi puiden välissä häämöittävän rakennuksen. Kivinen pysähtyi
+ja kuunteli. Metsässä oli aivan äänetöntä, vain hiljainen tuulenhenki
+huojutti puiden latvoja ja suhisi vienosti lehvistössä. Kivinen hiipi
+eteenpäin, valmiina joka hetki pujahtamaan metsään.
+
+Huvila oli pieni, yksikerroksinen, hiukan huonossa kunnossa. Kivinen
+kiersi sen ympäri. Kaikki ikkunat olivat pimeässä. Huvilaan oli kaksi
+ovea, toinen kuistilta ja toinen keittiön puolelta. Kivinen koetti
+varovasti ovia. Ne olivat suljetut. Senjälkeen hän kiinnitti huomionsa
+ikkunoihin. Kuistin vieressä oleva ikkuna tuntui huolimattomasti
+lukitulta. Hän kurottautui varpailleen ja tarttui alalistaan. Ikkuna
+avautui. Sisäänpääsy oli kuitenkin vaikea, sillä ikkuna oli korkealla
+ja seinä aivan sileä. Sanomalehtimies katseli neuvottomana ympärilleen.
+Aivan oikein, kuistia vasten nojallaan, pensaitten piilossa, oli lyhyet
+puutarhatikkaat. Kivinen asetti ne ikkunan kohdalle, kuunteli ja
+tarkasteli, laskien vihdoin jalkansa astuimelle.
+
+Menköön syteen taikka saveen! -- ajatteli hän ja kiipesi sisään,
+browninki toisessa ja sähkölamppu toisessa kädessä.
+
+Ikkunalaudalle päästyään pysähtyi Kivinen uudelleen kuuntelemaan.
+Kaikki oli rauhallista. Hän painoi sähkölamppunsa nappulaa, ja kirkas
+valojuova puikahti lattialle. Hän sammutti lampun samassa
+silmänräpäyksessä, hyppäsi äänettömästi lattialle ja veti ikkunan
+kiinni, jottei tuulenhenki ilmaisisi jonkun tunkeutuneen sisään.
+
+Sanomalehtimiehen täytyi myöntää itselleen, että tilanne oli koko
+lailla epämiellyttävä. Miten hän voisi selittää sisääntulonsa ja
+tarkoituksensa? Hänellähän oli vain epäluuloja ja otaksumia, ja jos
+nyt joku hänet keksisi, olisi ainoa keino mitä nopein ja
+siekailemattomin pako, sillä muutoin hän voisi joutua tekemisiin lain
+ja lainvartijoitten kanssa. Mutta koska hän oli tullut näin pitkälle,
+ei auttanut enää takaisin kääntyä. Huvila oli tutkittava.
+
+Hän aloitti siitä huoneesta, johon oli tullut. Sähkölampun valossa hän
+näki, että se oli tupakka- tai seurusteluhuone. Kalustoa oli pieni
+kirjahylly, pöytä, sohva ja puoli tusinaa tuoleja. Seinillä oli
+muutamia kuvia, lattialla matto, mutta muuten oli huone alaston ja
+autio. Mikään ei osoittanut, että siellä olisi oltu äskettäin.
+Tuhka-astiakin pöydällä oli tyhjä ja puhdas.
+
+Sattuma on suosiollinen, -- ajatteli Kivinen. -- Talo pimeä, ikkuna
+auki ja tikapuut saatavilla. Eteenpäin!
+
+Sanomalehtimies hiipi ovelle, ja hän oli sisimmässään varma, että se
+oli auki. Niinkuin olikin. Hän avasi sen varovasti, pysähtyi
+kynnykselle kuuntelemaan ja valaisi sitten taskulampullaan ympäristöä.
+Hän oli huoneita yhdistävässä käytävässä. Vasemmalla puolella oli tyhjä
+vaatenaulakko ja sen vierellä ovi kuistille. Vastapäätä sitä huonetta,
+josta hän oli tullut, oli ovi, mutta kun sanomalehtimies alkoi sitä
+tarkastella, huomasi hän ikäväkseen ja harmikseen, että se oli
+kaksinkertaisessa lukossa, tavallisessa ja ameriikkalaisessa. Tiirikka
+kyllä auttaisi selviytymään edellisestä, mutta toisen avaaminen oli jo
+koko lailla vaikeampaa.
+
+Perällä oli vielä neljäs ovi.
+
+Kivinen hiipi varpaillaan pitkin mattoa, joka lihas jännittyneenä. Talo
+oli edelleenkin aivan äänetön. Hän tarttui kädensijaan, kuunteli ja
+painoi sen hitaasti alas. Se antoi myöten, ja äärimmäisen pidättyvästi
+koetti Kivinen työntää ovea auki. Onnistui. Ei edes sarana narahtanut,
+ja kiitävän tuokion ehti sanomalehtimies ajatella, ettei ikkunan eikä
+ovien saranat olleet kertaakaan narahtaneet.
+
+Hän astui hitaasti sisään ja painoi lamppuaan. Valojuova kiiti pitkin
+lattiamattoa, osui ikkunaan, livahti nopeasti syrjään ja valaisi äkkiä
+pöydän. Kivinen jäi tuijottamaan eteensä liikkumattomana, sillä
+näkemänsä ällistytti hänet perinpohjin.
+
+Pöytä, jota hän valaisi, oli katettu kahdelle hengelle: kaksi
+kahvikuppia, sokeriastia, leivoslautanen ja kirjaillun peitteen alla
+kahvipannu. Samassa silmänräpäyksessä selvisi Kiviselle, mitä oli
+tuoksu, jota hän oli ollut tuntevinaan jo ikkunasta sisään kiivettyään.
+Se oli tuoreen kahvin tuoksu, miellyttävä ja voimakas, mutta kun hän
+vasta tienristeyksessä oli heittänyt pois väkevän sikaarinsa, ei hän
+ollut tuoksua täysin vaistonnut.
+
+Talossa oli ihmisiä.
+
+Silmänräpäyksessä nämä mietteet välähtivät hänen mielessään, valo
+sammui, ja hän yritti nopeasti pujahtaa takaisin käytävään, kun samassa
+kuului napsaus ja koko huone tuli valoisaksi katossa riippuneen
+sähkölampun syttyessä, ja tuttu miellyttävä ääni lausui varmasti ja
+rauhallisesti:
+
+"Tervetuloa, herra Kivinen!"
+
+Sanomalehtimiehen käsi sukelsi salamannopeasti taskuun, hänen rajusti
+kääntyessään, mutta ojennettu browninki vaipui alas, kun hän näki,
+sähkönappulan luona seinään nojaamassa, tummaan aistikkaaseen
+iltapukuun pukeutuneen, veitikkamaisesti ja voitonriemuisesti
+hymyilevän neiti Rigerin.
+
+"_Te_ täällä?" huudahti Kivinen ihan suunniltaan.
+
+"Niin", lausui neiti Riger hymyillen, niin että ihastuttavat hampaat
+tulivat näkyviin, "mitä ihmettelemistä siinä on? Anteeksi, minähän
+voisin ehkä hiukan ihmetellä sitä, että _te_ olette täällä."
+
+Kivinen tunsi itsensä noloksi, niinkuin ainakin mies, joka yllätetään
+murtovarkaan hommissa panostettu browninki ojennettuna viehättävää
+naista kohti, mutta hämmennystä kesti vain hetken, sillä vaikka hän
+olikin äärimmäisen ymmällä tästä odottamattomasta tapaamisesta, ymmärsi
+hän, että ellei muun, niin ainakin itserakkauden kannalta hän ei saisi
+hämmennystään näyttää.
+
+Hän pisti nopeasti browningin taskuunsa ja otti keveästi kumartaen
+lakin päästään.
+
+"Häiritsenkö?" kysyi hän kohteliaasti.
+
+"Ette suinkaan! Minä odotin teitä."
+
+"Huomaan sen", virkkoi sanomalehtimies, kääntyen pöytää kohti. "Tämä
+ihastuttava kahvipöytä lienee tarkoitettu meille."
+
+"Kyllä, mutta kun olen teitä jo pitkän aikaa odottanut, on kahvi
+jäähtymäisillään. Pyydän, heittäkää päällysvaatteenne! Niin, tuonne
+eteiseen!"
+
+Kivinen kohautti olkapäitään ja meni eteiseen riisumaan
+päällysvaatteensa. Tutkimusretki näkyi tulevan vaiherikkaammaksi kuin
+hän oli osannut kuvitellakaan.
+
+"Tehkää hyvin!" ja neiti Riger viittasi Kiviselle. Tämä istuutui
+vastapäätä viehättävää emäntää ja silmäsi ympärilleen. Huone oli
+yksinkertaisen aistikas huvilahuone kirkasvärisine seinäpapereineen ja
+kevyine huonekaluineen, kukkineen ja kirjailtuine liinoineen.
+Ikkunaverhot olivat alasvedetyt, ja varjostettu kattokruunu loi
+miellyttävän hillityn valaistuksen. Neiti Riger oli säteilevän kaunis,
+hänen silmänsä loistivat tavallistakin kirkkaampina, ja koko olennosta
+säteili viehkeää naisellisuutta. Ympäristö, suloinen seuralainen ja
+kohtauksen romanttisuus saivat sanomalehtimiehen täydelleen
+valtoihinsa. Kysyi tahdonponnistusta, jotta hän jaksaisi muistaa, ettei
+hän ollut tullut tänne miellyttävää kahvikeskustelua, vaan
+häikäilemättömän salakuljetusyrityksen tutkimista varten.
+
+Neiti Riger siirsi syrjään kirjaillun kahvikannun myssyn ja kaatoi
+tuoksuavaa juomaa molempiin kuppeihin, ojentaen sitten vieraalleen
+sokeri- ja kerma-astian ja tarjoten leivoksia.
+
+"Pienen kävelyn jälkeen raikkaassa yöilmassa toivon kahvin maistuvan!"
+sanoi hän veitikkamaisesti. Kivinen kohautti olkapäitään.
+
+"Älkää sortako sorrettua!" sanoi hän tahallisen alistuvaisesti. "Mistä
+tiesitte minua odottaa?"
+
+"Sehän kuuluu oikeastaan sotasalaisuuksiini, mutta voin sen kertoakin.
+Näin päivällä teidät ja herra Nordgrenin polulla, ja kun te käännyitte
+takaisin aivan alkupäässä, välähti mieleeni, että te hämärän tullen
+jatkatte tutkimusmatkaanne. Naisellinen vaistoni sanoi minulle aivan
+oikein."
+
+"Mutta miksi pöytä on katettu vain kahdelle?"
+
+"Otaksuin, ettei herra Nordgren kunnioitusta herättävine ruhoineen
+olisi sovelias ja tuskinpa halukaskaan liikkumaan tällaisilla,
+anteeksi, jossakin määrin murtovarkaan polkuja muistuttavilla
+retkillä."
+
+"Taaskin oikein."
+
+"Ja kun arvasin aikomuksenne, niin päätin järjestää pikku yllätyksen.
+Ettekö ihmetellyt sattumaa, herra Kivinen?"
+
+"Kyllä, hiukan: talo pimeässä, ikkuna auki, tikapuut saatavilla, ovet
+lukitsematta, saranat voidellut..."
+
+Neiti Riger nauroi.
+
+"Sain kyllä vaivata hiukan päätäni, mutta lopputulos korvasi kaiken. En
+ole milloinkaan niin nauttinut oman voimani tunnosta kuin nähdessäni
+teidän browninki ojossa kääntyvän minua kohti, valon ja yllätyksen
+sokaisemana."
+
+"Tulin tänne etsimään moottoripyöräilijää."
+
+"Sen kyllä arvasin. Teillä näkyy olevan melko lailla johtopäätöskykyä,
+ja minun on oltava kiitollinen kohtalolle, ettette te ole Kuststadin
+poliisipäällikkö, vaan ainoastaan sanomalehtimies, sillä edellisessä
+tapauksessa minä kai istuisin jo varmassa tallessa ja kylpylän arvoisa
+yleisö saisi uutta ja mitä mielenkiintoisinta keskustelun aihetta."
+
+"Niin varmasti istuisittekin."
+
+"Miksi te ette ilmoita tietojanne viranomaisille?"
+
+"Monestakin syystä: minulla ei ole mitään velvollisuuksia, ja sitten
+minä olen lyönyt vedon kanssanne. Ja aion sen myös voittaa."
+
+"Minä myönnän jo nyt joutuneeni tappiolle", sanoi neiti Riger hiljaa.
+
+Kivinen säpsähti. Sanat ja ääni, jolla ne lausuttiin, olivat kokonaan
+toiset kuin mihin hän oli neiti Rigerin kanssa seurustellessaan
+tottunut. Tavallinen leikkisä ylimielisyys ja varmuus oli poissa, ja
+sijaan oli tullut naisellinen alistuvaisuus. Kuulosti väsymykseltä.
+Katsahtaessaan seuralaiseensa hän huomasi tämän ilmeen muuttuneen.
+Juuri äsken vielä vilkkaan ja iloisen seikkailijattaren sijassa oli
+murtunut ja kärsivännäköinen nainen. Sanomalehtimies joutui hämilleen
+tästä yhtä äkillisestä kuin odottamattomastakin muutoksesta.
+
+"Te myönnätte... jo nyt..." sanoi hän ihmetellen.
+
+"Minun täytyy. Ja... ja... voisin antaa vaikka palkinnonkin... jo
+nyt..." virkkoi neiti Riger tapaillen, samalla kohottaen kosteat
+silmänsä, jossa vilahti hetkeksi entinen veitikkamaisuus. "Vaikka
+niinkuin silloin purjehdusretkellä", lisäsi hän nopeasti, luoden
+samalla katseensa alas.
+
+Sanomalehtimies ei käsittänyt, mutta hänen täytyi tunnustaa itselleen,
+että hän olisi halusta painanut huulensa neiti Rigerin nyt hiukan
+värähteleviä huulia vasten. Mutta hän hillitsi itsensä. Neiti Riger oli
+erehtynyt, jos hän oli luullut niin helposti saavansa hänet voitetuksi.
+
+"Minä en voi ottaa vastaan palkintoa, sillä en katso sitä ansainneeni.
+Vetoa en ole vielä voittanut, mutta _kun_ sen voitan, niin saatte olla
+varma, että pidän kyllä huolen palkinnon saamisesta", lausui hän
+nopeasti ja koetti saada äänensä kohteliaan huolettomaksi ja
+vilkkaaksi.
+
+"Te ette siis tahdo ottaa vastaan palkintoanne?" kysyi neiti Riger kuin
+havahtuen ja loi syvät kosteat silmänsä sanomalehtimieheen. Kivisen
+vangitsi tämä katse, lempeä ja luja, ja veri syöksyi hänen päähänsä.
+
+"En palkintona, mutta kyllä muuten..." sopersi Kivinen ja tarttui neiti
+Rigerin käteen. Tämän sormet puristautuivat kiinni hänen sormiinsa.
+Kivistä poltti pehmeitten naiskäsien kosketus.
+
+Neiti Rigerin katse imeytyi kiinni häneen, ja sanomalehtimies tunsi
+kuin koko olemuksensa uppoavan noiden kosteitten silmien pohjattomaan
+mereen. Hän hypähti ylös ja veti neiti Rigerin syleilyynsä, suudellen
+vastustamattomille raikkaan punaisille huulille. Neiti Riger ei
+estellyt, mutta irroittautui lempeästi hymyillen, painaen sitten päänsä
+käsiinsä ja jääden istumaan pöytään nojaten. Kivinen tunsi huumausta ja
+hän olisi tahtonut luopua tehtävästään, unohtaa kaikki ja vetää
+uudelleen lähellä istuvan viehättävän naisen syliinsä. Eihän häntä
+tehtäväänsä sitonut mikään velvollisuus eikä pakko, hän oli vapaa
+luopumaan, salaamaan ja antamaan anteeksi, niinkuin neiti Riger olisi
+tahtonut, ja hän tiesi saavansa uuden suudelman ja kauniin naisen
+kiitollisuuden. Mutta jokin häntä pidätti, ja se oli vaistomainen
+aavistus, hämärä tietoisuus, ettei hänen edessään oleva nainen ollut
+tavallinen rikollinen, ettei juttu ollut niin yksinkertainen ainakaan
+häneen nähden kuin se nyt pyrki näyttämään. Hänen olisi otettava täysi
+selvyys, ja vasta silloin hän voisi täydellisesti määrätä suhteensa
+neiti Rigeriin. Ja ehkä hän voisi, vaikka vastoin asianomaisen tahtoa,
+auttaa myöskin neiti Rigeriä... Ja tämän ensimmäinen kysymys suorastaan
+pakoitti hänet ratkaisemaan.
+
+"Te ette siis aio luopua tutkimuksistanne. Kun sitten olette saanut ne
+loppuun, annatteko minut ilmi?"
+
+Kivinen mietti.
+
+"Voisin ainoastaan yhdessä tapauksessa tehdä sellaista, mutta olen
+varma siitä, ettei teihin nähden ole sitä mahdollisuutta olemassa. En
+ole tässä maassa ehdottomasti, ainakaan omasta mielestäni, sidottu lain
+kirjaimeen, ja minkä omatuntoni myöntää oikeaksi, sen hyväksyn, vaikka
+se ei olisikaan täydellisesti sopusoinnussa lain kanssa."
+
+Kivinen kylmeni itsekin näistä järkevän harkituista sanoistaan. Neiti
+Riger suoristautui ja järjesti hiuksensa.
+
+"Ettekö voisi minulle kertoa historiaanne?" kysyi Kivinen vakavasti.
+
+"Minä kertoisin mielelläni, mutta minä en voi."
+
+"Ettekö milloinkaan?"
+
+"Ehkä jonkun ajan kuluttua."
+
+Neiti Rigerin äänessä kuului entinen varmuus, ja hän pyysi Kivistä
+jatkamaan juontia, kaataen kahvia.
+
+"Miksi tulitte tänne huvilaan?" kysyi Kivinen hetken kuluttua.
+
+"Tapaamaan teitä ja estämään teidät tutkimasta huvilaa. Ja saadakseni
+teidät luopumaan aikeestanne."
+
+"Millä te luulitte saavanne minut luopumaan?"
+
+Neiti Riger ei vastannut mitään. Ainoastaan vahva punerrus levisi hänen
+kasvoilleen.
+
+"Te laskitte oikein", puhui Kivinen verkkaan, "mutta te laskitte myös
+väärin. Niin, minä pidän teistä. Siihen te perustitte. Te tiedätte,
+että rakastan teitä. Minä en tunne teitä juuri ollenkaan, minä tiedän,
+että te olette sekaantunut vaaralliseen salakuljetusjuttuun, mutta minä
+rakastan teitä, en keveästi ja ohimenevästi, vaan todella. Jos
+haluaisin vain huvitella, niin mikään ei olisi helpompaa kuin luopua
+aikeestani. Mutta nyt minä todella rakastan teitä; ehkä vasta olen
+oppinut näinä hetkinä, ja senvuoksi, juuri senvuoksi en voi luopua
+tehtävästäni. Minun on saatava asiasta selko, ja kun tiedän kaikki,
+silloin voin kysyä teiltä sitä, mitä haluan tietää, Mutta jo nyt,
+ettekö luota minuun niin paljon, että kertoisitte minulle, mitä on
+sydämellänne, ja mikä teitä painaa?"
+
+Kivinen tulistui, ja hänen puheensa uhkui vakuuttavaisuutta. Neiti
+Rigerin katse harhaili, mutta liikkumattomana hän kuunteli omituista
+rakkaudentunnustusta omituisessa tilanteessa.
+
+"Jos olisi kysymys vain minusta", aloitti neiti Riger, "en empisi.
+Mutta kuten te aavistatte ja tiedättekin, ei kysymys koske vain minua.
+Ja ne, jotka ovat luottaneet minuun, eivät saa pettyä luottamuksessaan.
+Olen mennyt liian pitkälle, voidakseni peräytyä."
+
+"Niin olen mennyt minäkin, ja meidän on siis taisteltava."
+
+Neiti Riger katsoi miestä, jota hän ei kaikella viehätysvoimallaan
+ollut kyennyt saamaan luopumaan miehelle hänen nähdäkseen aivan
+yhdentekevästä aikeesta.
+
+"Ettekö mitenkään voisi peräytyä?" kysyi hän hetken kuluttua uudelleen
+sanomalehtimieheltä, samalla kun hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä.
+
+"En voi", vastasi Kivinen hiljaa mutta varmasti. "Ymmärtäkää minua
+oikein."
+
+"Minä ymmärrän, mutta en hyväksy. Mitä oikeutta teillä on sekaantua
+teille muutama viikko sitten vielä aivan vieraitten, yhdentekevien
+ihmisten asioihin?" Neiti Rigerin äänessä kuului epätoivoon saatetun
+naisen katkeruus.
+
+"Te ette ole minulle yhdentekevä", vastasi Kivinen. "Olen sen teille jo
+sanonut. Minä rakastan teitä, uskokaa se, ja minä tahdon paljastaa
+elämänne salaisuuden. Olkaa vakuutettu siitä, että sen myös ennen
+pitkää paljastan. Aavistus sanoo minulle, että ehkä teen teillekin
+hyvän työn. Joka tapauksessa rakkauteni puolesta taistelen."
+
+"Minä en siinä tapauksessa rakasta teitä milloinkaan."
+
+Kivinen naurahti katkerasti.
+
+"Se on hyvinkin luultavaa, mutta minä en myöskään rakkauttani _osta_
+luopumalla aikeestani. Ja vaikka minulla ei toistaiseksi ole mitään
+syytä luulla teidän minua rakastavan, en anna ainakaan vielä tämän
+kieltävän vastauksen itseäni peloittaa. Ja nyt lienee minun aika
+lähteä. Te olette pannut maineenne alttiiksi, järjestäessänne tämän
+yllätyksen. Syy sellaiseen menettelyyn on tietenkin ollut hyvin
+pakoittava. Te olette rohkea nainen, ja minä kunnioitan teitä."
+
+Kivinen nousi ja ojensi kätensä. Neiti Riger hypähti ylös.
+
+"Minä lähden myös."
+
+Sanomalehtimies auttoi tumman viitan neiti Rigerin hartioille, puki
+ylleen palttoonsa, ja he poistuivat, Kivinenkin tällä kertaa ovesta.
+Ääneti he kulkivat metsäpolkua pitkin, neiti Rigerin nojatessa Kivisen
+käsivarteen. Sade oli tauonnut, ilma oli raikkaan tuore ja tuulikin
+melkein vaimennut. Ehdittyään neiti Rigerin huvilan portille
+ainoatakaan ihmistä kohtaamatta Kivinen työnsi portin auki ja ojensi
+kätensä. Neiti Riger puristi sitä pitkään. Kivinen ei voinut vastustaa
+itseään, vaan sulki neitosen syliinsä.
+
+"Älkää ajatelko minusta kovin pahaa", soivat neiti Rigerin viimeiset
+sanat hänen korvissaan, kun hän laskeutui vuoteelleen, Ollen hiukan
+muristen kysellessä retken tuloksia. Kivinen vastaili harvakseen ja
+vaikeni pian kokonaan. Hän tahtoi olla yksin ajatuksineen.
+
+
+
+
+7.
+
+Kiukkuisistakin vastauksista voi saada arvokkaita tietoja.
+
+
+"Tutkimusmatka taisikin muuttua kosintaretkeksi!" virkkoi Olle
+hyväntahtoisesti hymyillen, kun sanomalehtimiehet hörppivät
+aamukahviaan huvilansa kuistilla.
+
+"No ei aivan sentään, mutta läheltä piti! Sinä, Olle, olet tainnut
+hiljaa muuttua hiukan pistäväksi ja kohtelet minua kuin koulupoikaa,
+joka on ensimmäistä kertaa rakastunut. Eikö neiti Rigeriin voisi sitten
+rakastua?" puheli Kivinen jonkunverran tyytymättömänä.
+
+"Kyllä vain, ja jos minä olisin sinun ikäisesi, siinä kolmenkymmenen
+korvilla, niin olisinpa totta vie jo paljon pitemmällä kuin sinä",
+vastasi Olle itsetietoisesti.
+
+Kivinen oli aamulla kertonut seikkailunsa huvilassa Ollelle, tällä
+kertaa aivan pienimpiä yksityiskohtia myöten. Ollen apu tuntui hänestä
+välttämättömältä niin rakkaus- kuin seikkailujutussakin.
+
+"Kahta asiaa minä en vain käsitä", sanoi Olle. "Mistä neiti Riger
+arvasi meidän epäilevän häntä ja miksi hän yhä edelleen viipyy täällä
+kylpylässä? Viipymiseen täytyy olla aivan ensiluokkaisen tärkeä syy."
+
+"En minäkään ymmärrä, mutta kai nekin asiat selvenevät, kunhan
+odotetaan. Tänään on meidän joka tapauksessa lähdettävä Tukholmaan.
+Oletko ajatellut mitään suunnitelmaa herra Kahlin paljastamiseksi?"
+
+"Sitä en ole vielä ajatellut, mutta sen sijaan olen aikonut järjestää
+neiti Rigerin silmälläpidon. Me emme tiedä, kuinka kauan meidän täytyy
+viipyä Tukholmassa, emmekä mitenkään voi jättää neiti Rigeriä aivan
+yksin tänne. Meidän täytyy tietää, mitä hän tekee täällä meidän
+poissaollessamme."
+
+"Kenet siis aiot saada pitämään häntä silmällä?"
+
+"Jorre Minckin, meidän nuorimman reportterimme, joka saa siten
+tilaisuuden ansaita kannuksensa. Jorre on pystyvä poika, vikkelä ja
+rohkea, ja vaitelias kuin kala. Kun illalla saavumme Tukholmaan, niin
+järjestän asian. Hän on jo aamulla täällä, ja häneltä saamme sitten
+raportit joka päivä, ja jos mitä tärkeää tapahtuu, voi hän sähköttää."
+
+"Käy laatuun", sanoi Kivinen nousten pöydästä ja mennen hakemaan
+savukelaatikkoa. Kuistille palatessaan hän tarjosi Ollelle ja virkkoi
+sitten:
+
+"Etkö luule lähtömme herättävän neiti Rigerissä epäluuloja?"
+
+"Varmastikin, mutta koettakaamme ainakin lieventää niitä. Voimmehan
+yrittää muuatta tavallista pikkutemppua, joka, ellei se autakaan, ei
+myöskään pahenna. Juna lähtee etelään puoli kaksitoista. Me
+voimme matkustaa pari asemaväliä etelään ja sitten siellä nousta
+Tukholman-junaan. Liput ostamme tältä asemalta etelään jonnekin
+kauemmaksi, niin että jos neiti Rigerin päähän pälkähtää ryhtyä
+tiedusteluihin, sotkee tämä temppu ainakin hiukan hänen
+johtopäätöksiään."
+
+"All right!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Puolenpäivän tienoissa saapuivat ystävykset autolla asemalle ja
+nousivat etelänjunaan, jääden kuitenkin jo seuraavalle asemalle. Heidän
+odotettuaan vajaan tunnin saapui Tukholmaan menevä juna, ja siinä
+ystävykset huristivat Kuststadin aseman ohi. Neiti Riger ei ollut
+näkyvissä, ja pikku temppu oli kaikesta päättäen onnistunut.
+
+Junassa oli tukahduttavan kuuma, matkustajia paljon, ja vasta illan
+tullen, Tukholmaa lähestyttäessä, kävi olo siedettävämmäksi.
+Ystävykset ostivat sanomalehtiä, mutta niiden tiedot Kuststadin
+salakuljetusjutusta olivat niukkoja ja niukkuudessaankin aivan vääriä.
+"Poliisi tutkii asiaa ja kieltäytyy antamasta tarkempia tietoja
+toistaiseksi, mutta toivoa sopii, että tämä häikäilemätön juttu
+paljastetaan ja syylliset saatetaan tekemisiin lain ja oikeuden
+kanssa", loppuivat ne kaikki mahtipontisesti ja tyhjästi. Niin, poliisi
+ei antanut tietoja, ja ystävykset kyllä tiesivät, että siihen heillä
+oli täysi syy, kun mitään tietoja ei heillä ollut. Politiikkaa oli
+lehdissä sitä enemmän, ja uudet tiedot Ahvenanmaan-asiasta saivat
+riikinruotsalaisten kielet liikkeeseen, mutta sanomalehtimiehet
+peittivät kasvonsa lehdillä ja ryhtyivät torkkumaan, junan kiitäessä
+läpi hämärtyväin seutujen kohti Svean valtakunnan kaunista
+pääkaupunkia.
+
+Asemalla ystävykset nousivat autoon ja ajoivat suoraan sen lehden
+toimitukseen, jossa Olle työskenteli. Yövuoron miehet olivat aisoissa,
+toimitussihteeri luki ja järjesteli korjauslukuarkkeja, ja pari kolme
+reportteria oli parhaillaan muokkaamassa nautittavaan asuun illan
+uutissaalista. Ollen tulo herätti ansaittua huomiota, sillä paitsi
+sitä, että Olle tunnustetusti oli paras ja nerokkain uutishankkija,
+ymmärrettiin toimituksessa heti, että vain ensiluokkaisen tärkeä asia
+oli voinut saada Ollen, vanhan epikurolaisen, päätäpahkaa saapumaan
+pölyiseen Tukholmaan vilppailta kesälaitumiltaan. Olle kätteli
+jokaista, kysyi kuulumisia ja esitteli Kivisen, suomalaisen
+sanomalehtimiehen ja poliittisen vastustajan Ahvenanmaanasiassa.
+
+"Onko päätoimittaja täällä?" kysyi Olle toimitussihteeriltä.
+
+"Siellä 'ukko' on huoneessaan. Kuuluuko mitään uutta siitä
+salakuljetusjutusta?" tiedusti tämä vuorostaan.
+
+"Eipä mitään ihmeellistä, mutta eiköhän jonkun ajan kuluttua", vastasi
+Olle salaperäisesti hymyillen, lähtiessään päätoimittajan luo. Kivinen
+jäi katselemaan ruotsalaisen suurlehden yötoimitusta, tuota monessa
+suhteessa huippuunsa kehitettyä nopeuden, tarkkuuden, aistikkuuden ja
+pirteyden järjestelmää, kerraten taas mielessään monesti
+tekemänsä vertailun suomalaisen sanomalehdistön teknillisestä
+valmistumattomuudesta skandinaavisen lehdistön rinnalla.
+
+Hetken kuluttua tuli Olle takaisin, seurassaan komeapartainen,
+kaljupäinen herra, jonka Kivinen arvasi päätoimittajaksi.
+
+"Herra Minck, te voitte jättää nyt uutisenne toisten kirjoitettavaksi.
+Herra Nordgren antaa teille uuden tehtävän. Menette hänen kanssaan.
+Tässä on shekki. Taloudenhoitaja on vielä tavattavissa konttorissaan.
+Nostatte rahat, ja onnea matkaan!"
+
+Jorre Minck, kahdenkymmenen ikäinen nuori mies, nousi pystyyn pöytänsä
+äärestä, iloisesti hämmästyen. Tiesihän uusi tehtävä jotakin suurempaa
+kuin tuota alituista kokouksissa istumista, jopa kaikesta päättäen
+matkaa maaseudulle. Huh, kymmeneen kuukauteen hän ei ollut nähnyt puita
+muuta kuin puistossa.
+
+Päätoimittaja pyörähti huoneeseensa ja Olle jätti hyvästit
+toimittajatovereilleen, laskeutuen sitten Kivisen ja Jorren kanssa
+kadulle. Jorre käväisi konttorissa ja ilmestyi takaisin, taskussaan
+pyöreähkö summa ruotsalaisia kruunuja.
+
+Olle katsoi kelloaan. "Lähdetään minun asuntooni." Miehet nousivat
+autoon, joka painui Tukholman yövilkkaille kaduille.
+
+"Nyt heti asiaan", sanoi Olle, kun seurue oli saapunut hänen komeaan
+vanhanpojan-asuntoonsa. "Juna lähtee tunnin kuluttua etelään.
+Matkustatte Kuststadiin ja sijoitutte meidän huvilaamme. Tässä on
+osoite. Esiinnytte meidän palvelijanamme ja sanotte tulevanne etelästä.
+Pidätte silmällä neiti Rigeriä."
+
+Olle selitti perinjuurin kaikki asianhaarat tarkkaan kuuntelevalle
+Jorrelle.
+
+"Mahdollisimman yksityiskohtainen raportti joka päivä, ja jos huomaatte
+jotakin epäilyttävää, niin sähköttäkää heti. Jos ilmenee merkkikin,
+että neiti Riger aikoisi matkustaa, ilmoittakaa. Jos hän ehtisi lähteä
+ennenkuin me ehtisimme saapua, seuratkaa häntä. Onko selvää?"
+
+"Kyllä vain. Minä kai saan menetellä miten itse parhaaksi näen tietoja
+hankkiessani?"
+
+"Kyllä, mutta itseänne ette saa paljastaa."
+
+Jorre kiiruhti ulos.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Aamulla ystävykset, muutettuaan hiukan ulkonäköänsä, lähtivät
+viimeinkin tutkimusmatkalleen. Mitään suunnitelmaa ei heillä
+varsinaisesti ollut. Kaikki sai jäädä riippumaan sattumasta ja
+ympäristöstä. Jo kauempana nousivat miehet autosta ja lähtivät jalan
+kulkemaan edelleen. Aamu oli ihana, meri välkkyi, ja satamassa vallitsi
+kuumeinen työ, räiske ja pauhina; vintturit kitisivät, laivapillit
+soivat ja satamatyömiesten huudot sekaantuivat rantaradalla puhkuvien
+vetureitten vihellyksiin.
+
+Ystävykset kävelivät reippaasti ja saapuivat viimein n:o 43:n luo. Talo
+oli vanha ja vanhanaikainen, kaksikerroksinen kivirakennus. Alhaalla
+oli kaksi kauppaa: "Diverse Handel" ja "Konst Salon", mutta toisessa
+kerroksessa komeili vastikään maalattu isokokoinen kilpi: "Import &
+Export A.B." Koko toinen kerros näytti olevan sen hallussa.
+
+"Lähdetään tutkimaan maaperää tuohon 'taidekauppaan'", sanoi Olle, ja
+ystävykset avasivat oven ja laskeutuivat pari askelmaa "Konst Salonin"
+epäilyttävän siivoiseen liikehuoneustoon.
+
+Sen ulkoasu ja sisäinen järjestys ei ollenkaan vastannut tarjolla
+olevia tavaroita, sillä niistä oli ainakin osa ja suuri osa varsin
+arvokasta, ja Olle näki jo ensimmäisellä silmäyksellä, että vanhoja
+maalauksia ja taide-esineitä oli hyvinkin huomattava kokoelma.
+Jonkunlaisen myymälätiskin takana seisoi vanha, kuivettunut
+miehenkäppyrä, joka kumartaen astui tulijoita vastaan. Olle antoi
+merkin Kiviselle, että tämä olisi vaiti, ja tarttui itse puheeseen,
+esiintyen taiderakkaana pikkugulashina. Vastattuaan jotenkin lyhyesti
+kauppiaan tervehdykseen, hän jäi seisomaan muutaman mitättömän
+jäljennöksen eteen, tarkastellen räikeää ja mautonta tekelettä
+asiantuntijan ilmein.
+
+"Hm, flaamilaista koulua! Mitäs tämä maksaa?" kysyi Olle rauhallisen
+huolimattomasti.
+
+"Ainoastaan kolmetuhatta viisisataa kruunua, mutta kuten tietenkin
+huomaatte, se ei ole flaamilaista koulua, vaan arvokas löytö
+ranskalaisen uusklassillisen koulun myöhemmältä ajalta", vastasi myyjä
+kohteliaasti, voiden tuskin pidättää ylenkatseellista hymyään Ollen
+taidehistoriallisen huomautuksen johdosta.
+
+Olle ei oikaissut erehdystään, vaan siirtyi katselemaan muuta.
+Huoneessa oli antiikkisia huonekaluja, osa oikeita, osa Saksassa
+äskettäin valmistettuja tyydyttämään ihmisten realistista
+historiannälkää. Pienempiä taide-esineitä oli paljonkin, nähtävästi
+Saksasta, Itävallasta ja Venäjältä kuljetettuja. "Valuuttavampyyrit"
+tekivät hyviä kauppoja, ostaessaan näistä sekamelskaisista maista
+alhaisella kurssilla arvokasta kulttuuriesineistöä ja myydessään sen
+sitten suunnattomalla voitolla sodasta hyötyneitten maitten
+nousukasrahalistolle. Olle mietti itsekseen, että kuinkahan moni esine
+oli tähänkin kauppaan laillista tietä joutunut, mutta piti ajatuksensa
+omana tietonaan. Ulkonaisesti hän tutki tavaroita gulashin
+laajaliikkeisellä ja tärkeäilmeisellä asiantuntemuksella.
+
+"Vieläkö kauppa tässä kannattaa?" kysyi Olle.
+
+"Eipähän se nyt erikoisesti, mutta omilleen pääsee", vastasi myyjä
+teennäisen surkeasti.
+
+Olle purskahti nauruun.
+
+"Niin, toista taitaa olla sokeri- ja valuuttakauppa, vai mitä, veli",
+sanoi hän lyöden Kivistä olkapäälle. "Siinä voi terävä mies ansaitakin.
+Paljonko tahdotte koko kaupastanne?"
+
+Myyjä hämmästyi Ollen varmaa ja välinpitämätöntä ääntä, mutta huomasi
+kuitenkin, ettei tämä voinut totta tarkoittaa.
+
+"Onpa vähän vaikea sanoa, mutta kyllä se sentään nousee joltiseenkin
+summaan", vastasi hän vältellen.
+
+"Miljoonaan?" arvaili Olle.
+
+"En tiedä, enkä myy missään tapauksessa", virkkoi myyjä tahtoen
+lopettaa keskustelun.
+
+"Niin no, eipä sen puolesta", hohotti Olle, "on minussakin sen verran
+liikemiehen vikaa, etten pane rahaa kiinni tällaiseen moskaan. Saahan
+joku taulu roikkua huoneen seinällä, koska se kuuluu niinkuin
+sivistykseen, mutta tukkutaiteesta minä en ymmärrä. Paljonko maksaa
+tämä tuhka-astia?"
+
+Olle näytti hienotekoista itämaista tuhka-astiaa.
+
+"Sata kruunua", vastasi myyjä.
+
+"Tästä minäkin jotain ymmärrän", sanoi Olle ja pisti astian taskuunsa.
+"Niin, kannattaako tämä kauppa tässä?" kysyi hän toistamiseen. "En
+tarkoita nimenomaan kauppaa, vaan tätä paikkaa. Eikö keskikaupungilla
+olisi mukavampaa?"
+
+"Ehkä... kyllä."
+
+"Paljonko maksatte vuokraa tästä, vai onko tämä oma talonne?"
+tiedusteli väsymätön gulashi.
+
+"Ei ole minun, vaan osakeyhtiön, jonka konttori on yläkerrassa."
+
+"Import & Export A.B:nkö?"
+
+"Juuri sen."
+
+"Mikä yhtiö se on?" -- Kivinen silmäsi Ollea, sillä Ollen jatkuva ja
+tankkaava kyseleminen alkoi hänestä tuntua käsittämättömältä.
+
+"Import & Export osakeyhtiö", vastasi myyjä näsäviisaasti ja
+kärsimättömästi. Olle ei huomannut mitään.
+
+"Luopuisitteko ehkä tästä huoneustostanne?" kysyi hän uudelleen. "Minä
+tarvitsisin varastohuonetta tänne satamaan enkä saa sitä mistään.
+Maksan hyvin."
+
+"En luovuta", vastasi myyjä kiukkuisesti.
+
+"Onko tuo yläkerran yhtiö vain välitysliike, vai harjoittaako se
+liikettä omilla laivoillaan?"
+
+"En tiedä!" Myyjä polkaisi jalkaansa.
+
+"Kuinka kauan kestää vuokrasopimuksenne?" jatkoi Olle aivan
+rauhallisesti.
+
+"Sata vuotta!" kiljaisi myyjä. "Piruako se teihin kuuluu? Te ette saa
+tätä huoneustoa enkä minä tiedä mitään yhtiöstä enkä sen laivoista enkä
+mistään ja..."
+
+Mies kiivastui, ja hänen silmänsä loistivat vaarallisesti.
+
+"Mistä te saatte nämä tavaranne?" uskalsi Olle heti kun myyjän täytyi
+pysähtyä vetämään henkeänsä.
+
+"Ulos, ulos!" kirkui mies aivan raivoissaan ja tarttui Ollen
+käsivarteen.
+
+"Älkää hermostuko!" rauhoitti Olle kylmästi. "Minä maksan ensin
+tavarasta ja sitten siitä ajasta, mikä teiltä menee vastatessanne
+kysymyksiini. Paljonko olen velkaa? Ehkä kaksisataa kruunua riittää?"
+
+Mies rauhottui, ja ahneutta vilahti silmissä, kun Olle suurellisin
+elein ojensi kaksi sadankruunun seteliä. Sitten hän kääntyi ympäri ja
+kömpi Kivisen seurassa ulos. Päästyään lähimmän kadunkulman taa Olle
+purskahti raikkaaseen nauruun. Kivinen yhtyi siihen, mutta ihmetteli
+samalla.
+
+"Mihin oikein tähtäsit tuolla kyselemiselläsi?" tiedusti hän.
+
+"Minäkö! Onhan se selvä! Tahdoin saada jotakin tietoa arvoisasta
+yhtiöstä, joka varmaakin varmemmin on yhteydessä tämän 'taidekaupan'
+kanssa. Miehen käytös todisti sen. Minä tarjosin hänelle hyvää maksua
+muutosta, mutta hän ei ottanut sitä kuuleviin korviinsakaan. Ja
+kuitenkin tuo paikka on aivan sopimaton taidekaupalle. Mutta me
+olemmekin kai tekemisissä paljon suuremman homman kanssa kuin
+aavistatkaan. Taide-esineet ja taulut on varmastikin salakuljetettu, ja
+voisin lyödä vetoa siitä, että 'Import & Export A.B:n' toimitusjohtaja
+tietää jotakin niiden hankkimisesta. Koko talo on sen hallussa, ja
+paikka on salakuljetukseen mainio, nimittäin varastopaikaksi. Ai
+perhana, kun unhoitin!"
+
+"Mitä niin?"
+
+"Minun olisi pitänyt tiedustaa jalokiviä. Olisiko niitä tuolla
+äijänköriläällä ollut myytävänä? Vaikka eihän se olisi mitään auttanut.
+Neiti Riger ei niitä varmastikaan ole vielä kauppaan laskenut."
+
+"Ja mihin me nyt ryhdymme?" kysyi Kivinen.
+
+"Nyt menemme syömään aamiaista jonnekin hotelliin ja sitten käymme
+tutkimaan osakeyhtiötä perusteellisesti."
+
+Miehet nousivat autoon ja ajoivat hotelliin. Syötyään maukkaan
+aamiaisen ja hiukan tarkkailtuansa Tukholman nykyistä hotellielämää
+omituisuuksineen -- he näkivät seurueita, joissa yksi kustansi
+tarjoilun, mutta piti myös yksin huolen kaikkien väkijuoma-annoksista
+-- Olle ilmoitti lähtevänsä maistraattiin ja kehoitti Kivistä ajamaan
+hänen asuntoonsa. Hän palaisi pian.
+
+Olle hyppäsi autoon, ja Kivinen lähti kävelemään. Ollen asuntoon
+päästyään hän avasi ikkunat, heittäytyi turkkilaiselle leposohvalle
+pitkäkseen ja jäi miettimään neiti Rigeriä ja toissayötä huvilassa.
+Mikä tuo nainen oli ja mihin hän tähtäsi? Iltapostissa saataisiin
+Jorrelta luultavastikin jonkunlainen selonteko.
+
+Olle palasi noin tunnin kuluttua, ja Kivinen näki jo ensi silmäyksellä,
+että jokin asia oli onnistunut. Olle oli palavissaan, ja vasta
+heitettyään pois takkinsa ja siemaistuaan virvoitusvettä hän aukaisi
+suunsa.
+
+"Minä olin maistraatissa. Hain yhtiötä. Olin varma, etten sitä
+löytäisi, mutta löysin kuin löysinkin. Bluffia koko homma, osakepääoma
+25,000 kruunua! Peijakkaan vientiäkö tai tuontia sillä harjoitetaan!
+Perustaja on Aleksander Popov. Tunnen. Hämäräperäinen ryssä! Ollut
+jotensakin varmasti vakoilijana. Mutta tiedätkö, keitä muita on
+yhtiössä? Ka, kaksi venäläistä kreiviä, itämerenmaakuntalainen parooni,
+saksalainen tukkukauppias, saksalainen kreivi...! Joo, siinä on enemmän
+kuin epäilyttävä yhtymä! Ja kaiken huippu, tuntematon ystävämme Robert
+Kahl kuuluu johtokuntaan..."
+
+Kivinen hyppäsi ylös.
+
+"... ja sinne kuuluu myöskin muuan Karl Riger, itävaltalainen upseeri."
+
+"Riger?" Kivinen huudahti tahtomattaan. Olle katseli tyytyväisenä
+suomalaista virkaveljeään.
+
+"Juttu alkaa luistaa. Pari muutakin pikku huomiota tein: 'taidekauppa',
+jossa kävimme, rekisteröitiin viikko senjälkeen kun yhtiö. Ja toiseksi:
+yhtiöllä on laiva 'Arthur', mutta koko yhtiön olemassaolon aikana se ei
+laivakirjojen mukaan ole käynyt muuatta lähisatamaa pitemmällä."
+
+Kivinen mietti. Ollen paljastukset olivat suuriarvoisia, ja nähtävästi
+he olivat tekemisissä suurpiirteisen, tavallaan laillistetun
+salakuljetusjärjestön kanssa. Kuuluiko neiti Riger siihen? Vai oliko
+hän turvautunut sen apuun? Siinä oli kysymys, johon täytyi saada
+vastaus. Hän ei saisi rauhaa ennemmin. Oli selvä, että neiti Riger
+olisi voinut, jos olisi tahtonut, helpoittaa tätä tutkimustyötä, mutta
+näinkin oltiin hyvällä alulla.
+
+"Ei ollut hauskaa selailla maistraatissa pölyisiä kirjoja", selitti
+Olle, "mutta ainahan työ palkitaan. Satamakonttorissakin onnistui yli
+odotusten. Nyt on meillä aineistoa tarpeeksi vaikka vangituttaa koko
+seurue, mutta sen aina ehdimme tehdä. Me voimme tutustua tällaiseen
+liiketoimintaan tarkemminkin ja yllättää herrat itse teossa. Jumaliste,
+siitä saadaan jymyuutinen!"
+
+Ollen silmät sulkeutuivat, ja hän näki mielessään paljastuspäivän
+lehden, yli sivun kulkevine otsikkoineen, kuvineen ja selostuksineen,
+ja sanomalehtisydän paisui ammattiylpeydestä. Kivistä kannusti sama
+toivo, mutta vielä enemmän toinen: neiti Rigerin kirkkaat silmät.
+
+"Nyt voimme hiukan levätä", sanoi Olle ja vetäytyi sohvalle.
+"Iltapuolella lähden persoonallisesti tutustumaan 'osakeyhtiöön'."
+
+Olle otti käteensä sanomalehden ja ryhtyi sitä perusteellisesti
+tutkimaan. Uutishankkijana ja salapoliisina hän oli tottunut lukemaan
+lehden tarkkaan, ja siihen hänellä ei aamulla ollut aikaa.
+Ilmoitussivut tutkittiin yhtä huolellisesti kuin tekstisivutkin.
+
+"No se sattui", huudahti hän äkkiä ja säntäsi pystyyn. "Jeeveli, ihan
+meitä onni suosimalla suosii!"
+
+
+
+
+8.
+
+Olle selviytyy sangen pulmallisesta tilanteesta ylistämällä tohtori
+Brattia ja hänen järjestelmäänsä.
+
+
+Kivinen pysähtyi kävelyssään.
+
+"Mitä siellä on?"
+
+"Ainoastaan muutaman rivin ilmoitus: 'Import & Export A.B:n
+ylimääräinen yhtiökokous pidetään tänään klo 7 ip. hotelli Terrassa
+huone n:o 28'."
+
+Kivinen vihelsi kuuluvasti.
+
+"Vai kokous! Miten ne uskaltavat ilmoittaa?"
+
+"Yhtiön säännöissä, epäluulojen välttämiseksi, oli sensuuntainen
+määräys. Mutta se kokous! Siellä olisin minä kernaasti läsnä."
+
+"Sen kyllä uskon", nauroi Kivinen, "ja kyllä minäkin perehtyisin
+liikeasioihin koko nopeasti; mutta toivominen ja oleminen ovat eri
+asioita."
+
+"Niinhän ne ovat, mutta..." alkoi Olle, jääden miettimään. "Peijakas
+sentään, sinne täytyy päästä! Ajatella otsikkoa lehdessä: Lehtemme
+reportteri salakuljettajien 'yhtiökokouksessa!' Mutta miten?"
+
+Miehet istuutuivat, sikaarit sytytettyään, pohtimaan asiaa. Tilaisuus
+oli niin oivallinen, ettei sitä sopinut jättää käyttämättä. Oli selvää,
+että salakuljettajat hautoivat uusia suunnitelmia, jakoivat ehkä
+osinkoja; ja joka tapauksessa saisi sellaisessa kokouksessa
+korvaamattoman arvokkaita tietoja. Ja jos niin kävisi, voisi koko
+seurueen silloin sen koolla ollessa vangituttaa.
+
+Parin tunnin keskustelun jälkeen hyväksyttiin viimein
+toimintasuunnitelma, joka kyllä oli rohkea ja sattumaan luottava, mutta
+jota parempaa ei myöskään voitu keksiä. Olle päätti luopua käynnistään
+yhtiön konttorissa, sillä asiain näin ollen se saattoi vain vaikeuttaa
+aietta. Ellei tämä onnistuisi, voisi turvautua siihen käyntiin
+viimeisenä keinona.
+
+Iltapuolella Olle lähti ulos. Hän palasi pian, järjestettyään
+"Terra"-hotellin hovimestarin kanssa asian käytännöllisen puolen. Ollen
+oli kyllä täytynyt turvautua salapoliisimerkkiinsä, mutta sitten olikin
+kaikki luistanut hyvin, ja kun hän antoi hovimestarille muutamia
+salaisia tietoja ja tuntuvan kiitollisuudenosoituksen, tiesi hän
+voivansa näytellä aikomansa kappaleen aivan huoletta hotellin
+palvelusväestä, jos siitä mitään kappaletta tulisikaan.
+
+Kotona Olle naamioi itsensä aivan perusteellisesti, alusvaatteita ja
+taskuesineitä myöten, vanhaksi merikapteeniksi. Ihon hän maalasi,
+värjäsi hiukan tukkaansa, kampasi sen taakse, kiinnitti ylähuuleen
+pienet viikset, ja puettuaan ylleen vastaavan asun hän ei vain
+näyttänyt, vaan hän oli vanha merikapteeni ahavoituneine kasvoineen,
+sileäksi ajeltuine leukoineen, harmahtavine hiuksineen, huojuvine
+käynteineen, piippunysä suussa, kaulaliina leveässä solmussa ja
+nenänpää kuin alati loistava majakka, joka kertoi selvemmin ja
+varmemmin kuin mitkään sanat, mitä satamia kohti kapteeni aikoinaan oli
+lasketellut. Mukaansa hän otti pienen vanhan kapsäkin, ja hiertyneeseen
+lompakkoonsa hän pisti muutamia hankkimiaan papereita, jotka
+osoittivat, että hän oli kapteeni Abraham Johansson, kotoisin Malmöstä.
+Kapsäkkiin hän asetti kaikenlaisia matkatavaroita ja pullon konjakkia.
+
+"All right! Antaa mennä, mutta parasta lienee sentään kulkea reivatuin
+purjein, sillä jos siellä myrsky puhkeaa, tulee siitä hirmu, ja silloin
+nähdään vieläkö kapteeni Aaprahammi Johanssonin pikipöksyt kestävät
+tässä maamyrskyssä yhtä halkeamattomina kuin Kapin edustalla", deklamoi
+Olle, onnistuneesti jäljitellen "maallaseilaavan" kapteenin pursuavaa
+sanatulvaa.
+
+"Sinä kelpaat!" arvosteli Kivinen. "Kai me lähdemme nyt."
+
+"Niin, mutta erikseen! Muutoin voi herätä epäluuloja! Sinä tiedät
+tehtäväsi: jos huoneesta 28 kuuluu melua tai huutoa, niin hälytä, sillä
+silloin on kapteeni Johansson totisesti tiukassa paikassa. Ellei, istu
+rauhassa, kunnes sinua tullaan hakemaan."
+
+Olle painui ovesta mahtavasti huojutellen kookasta runkoaan. Puolen
+tunnin kuluttua Kivinenkin istuutui autoon ja ajoi "Terraan."
+
+"Huone n:o 27!" virkkoi hän ojentaen vastaanrientäneelle ovenvartijalle
+matkalaukkunsa. Sanomalehtimies nousi leveitä rappusia toiseen
+kerrokseen. Ovenvartija asetti matkalaukun nurkkaan.
+
+Ovenvartijan poistuttua Kivinen heti ryhtyi viheltämään jotenkin
+kuuluvasti. Sitten hän soitti tarjoilijaa ja pyysi kahvia. Sen tultua
+hän sulki oven, kuunteli hiukan, avasi sitten matkalaukkunsa ja otti
+esille pienikokoisen mauserin. Hän tarkasti sen panostuksen ja asetti
+sitten aseen pöydälle. Maistoi kahvia, sytytti savukkeen ja jäi
+istumaan. Täytyi vain odottaa. Hän ojentautui sohvalle seinän viereen
+ja jäi kuuntelemaan.
+
+Ollen tulo hotelliin oli ollut paljon huomiotaherättävämpi.
+Merikapteeni Abraham Johansson, kuten hän kuuluvasti ovenvartijalle
+selitti, oli jotenkin täydessä lastissa, ja pohjaan oli tullut vuoto.
+Täytyi öljytä, ja kapteeni oli tarjonnut ovenvartijallekin ryypyn
+pullostaan. Hovimestari oli hymyillyt lähistöllä, mutta pyytänyt sitten
+"arvoisaa ja kunnioitettavaa kapteenia hillitsemään hiukan itseään,
+koska maalla täytyi pitää hiukan pieniäänisempi kurssi kuin
+Atlantilla." Kapteeni olikin rauhoittunut ja kömpinyt omin neuvoin ylös
+ja häipynyt. Ketään ei sattunut juuri silloin -- sattunut tai ei, siitä
+tiesivät vain hovimestari ja Olle -- olemaan toisen kerroksen
+käytävässä, ja niinpä olikin kunnon kapteeni viilettänyt reivaamattomin
+purjein sisään ensimmäisestä ovesta, ja se ovi sattui olemaan n:o 28.
+Huoneessa oli kapteenin käynti koko lailla varmistunut, ja hän oli
+marssinut suoraa päätä alkoviin, asettanut kapsäkin sängyn alle, pullon
+yöpöydälle ja tirauttanut tilkkasen lasiinkin, riisunut sitten
+puolittain kauluksensa, jättäen sen niskaansa riippumaan, pistänyt
+pienen browningin housujen etutaskuun ja vetänyt verhot alkovin eteen,
+heittäytyen makaamaan toiselle vuoteelle täysissä tamineissaan,
+katsottuaan ensin kelloansa. Se oli viisitoista minuuttia yli kuusi.
+
+Klo 7 alkaisi Import & Export A.B:n ylimääräinen yhtiökokous samassa
+huoneessa.
+
+Yli puolen tuntia makaili kunnon kapteeni vuoteessa, koetellen sen
+ominaisuuksia ja havaiten ilokseen, ettei se narissut ainakaan pienestä
+liikkeestä. Kapteenin katse harhaili pienessä alkovissa, mutta kuulo
+oli koko ajan jännittynyt äärimmilleen. Hän vilkaisi taas varovasti
+kelloaan. Se oli 6.45.
+
+Parin minuutin kuluttua kuului askeleita ja puhetta huoneen n:o 28
+ulkopuolelta, ovi avattiin, ja sisään astui askeleista ja äänistä
+päättäen kolme henkilöä. Kapteeni jähmettyi liikkumattomaksi, silmät
+sulkeutuivat ja kasvojen ilme muuttui raukean veltoksi kuten maalla
+seilanneen ja nukkuneen kapteenin naamavärkki tavallisesti näyttää.
+
+Tulijat sulkivat oven ja kuuluivat istuutuvan.
+
+"Kahl teki hyvän afäärin", sanoi syvä bassoääni venäjäksi.
+
+"Hyvähän se on, mutta minä puolestani vastustan sellaisiin
+uhkarohkeuksiin ryhtymistä. Juttu on herättänyt huomiota. Me olisimme
+voineet joutua paljastetuiksikin", puhui toinen kiivaasti, selvästikin
+saksalaisella korostuksella.
+
+"Ka, mitäpä huolimme. Elää täytyy, emmekä me osaa emmekä tahdo
+työtäkään tehdä. Pikku yhtiömme tuottaa kyllä sievästikin, mutta minun
+tuloni eivät tahdo mitenkään riittää menoihin. Ne eivät ole milloinkaan
+riittäneet, ei edes silloin kun minulla oli vielä se maatilani
+Etelä-Venäjällä. Jaa, Pietari oli toista! Niin no, ihminen voi tulla
+surumieliseksi, näin toisinaan!"
+
+"Juo, äläkä runoile", virkahti kolmas, rämisevä-ääninen mies. "Popov
+pitää huolen maksamisesta."
+
+Kuului lasien kilinää, avattiin pullo ja kaadettiin. Miehet kilistivät.
+
+"Kukistuneitten suuruuksien malja!" esitti basso aitovenäläisellä
+itse-ivalla. Miehet joivat.
+
+"Osat ovat vaihtuneet", aloitti basso jälleen. Tuntui kuin hänen
+sydämellään olisi ollut liian paljon ja hänen täytynyt se väkisinkin
+saada sanotuksi, siitäkin huolimatta, etteivät kuuntelijat välittäneet
+hänen puheestaan. "Ennen me hallitsimme, ja silloin olivat
+vallankumoukselliset vastustajiamme. Nyt hallitsevat entiset
+vallankumoukselliset ja me olemme joutuneet oppositsioniin. Eläkööt
+vallankumouksellisten menettelytavat! Yksimielisyys ja järjestys on
+voimaa! No, piru vie, me olemme yksimielisiä ja me olemme järjestyneet,
+ja me ansaitsemme rahaa. Keinot on monet, niin, eihän salakuljetus
+oikeastaan ole mikään tavoiteltava päämäärä, mutta tuottavana keinona
+voi sen hyväksyä."
+
+Basso puheli melkein kuin itsekseen, ja nukkuvasta kapteenista tuntui
+niinkuin venäläinen olisi ollut väkijuomien liikuttama. Toiset kaksi
+supisivat keskenään ja kilistelivät lasejaan.
+
+Neljännestunnin kuluttua avattiin ovi uudelleen, ja huoneeseen astui
+kaksi muuta.
+
+"Onko teillä rahaa, herra Popov?" ehätti basso kysymään.
+
+"Te olette nostanut osinkonne jo aikoja sitten, kreivi Nikolski",
+vastasi Popoviksi nimitetty mies kaiuttoman kovalla äänellä.
+
+"Mutta se on myös jo aikoja sitten loppunut", vastasi kreivi
+yksinkertaisesti.
+
+"En voi mitään." Miehet istuutuivat.
+
+"Vaikka muutama tuhat", pyyteli kreivi. "Kaikki maksaa, asunto ja
+juomat ja se vietävä Annet... niin no, kerta kaikkiaan: tarvitsen
+rahaa. Te olette rahastonhoitajamme, herra Popov, ja teidän täytyy sitä
+hankkia. _Täytyy!_ Minä olen tottunut siihen. Kun ennen kirjoitin
+tilanhoitajalleni, että täytyy, niin aina tuli..."
+
+"Koettakaa nytkin kirjoittaa", kehoitti Popov ivallisesti.
+
+"Piru vie, ihminen! Te uskallatte! Minä olen kreivi -- ja te? Ette
+mitään! Vaikka minulla ei olisi riepuakaan yllä, niin minä olen kreivi,
+ja vaikka teillä olisi Alaskan kultakaivokset taskussanne, te olette
+vain Popov! Tavallinen Popov!" Kreivi kiivastui, ja hänen äänessään
+kuului entisen venäläisen pajarin rajaton itsetietoisuus ja
+mahtipontisuus.
+
+"Ryhtykäämme asioihin", sanoi Popov kylmästi, vastaamatta mitään
+juopuneen kreivin solvauksiin, vaikka äänen vapisemisesta huomasikin,
+että hän oli raivostunut.
+
+"Kahlin jutusta saimme ennakkomaksuna neljäkymmentätuhatta.
+Viisituhatta mieheen. Tässä on rahat. Kreivi saa kaksituhatta entisten
+lisäksi." Yhtiön toimitusjohtaja jakoi rahat, ja kreivi Nikolski pisti
+liivintaskuunsa kaksi tuhannen kruunun seteliä yhtä huolettomasti kuin
+ennenkin oli pistellyt sinne tuhansia ruplia.
+
+"Jatkuuko Kahlin juttu vielä?" kysyi saksalainen.
+
+"Kyllä, mutta enempää en sano. Kuusikymmentätuhatta saamme kai parin
+kolmen päivän kuluttua."
+
+"Minusta ei poliisi ole päässyt mihinkään selvyyteen, ja nyt lienee
+asia jo hautautunut", sanoi Kahl itsetietoisesti.
+
+"'Arthur' lähtee tänään taas matkalle, ja on toiveita, että
+tämänkertainen lasti tuottaa hyvin. Mutta minulla on uusi ja
+suurenmoinen suunnitelma, joka, jos se onnistuu..." Popovin ääni aleni
+kuiskaukseksi ja hän meni ovelle. Kaikki vaikenivat, ja Popov tuli
+takaisin.
+
+"... niin ansaitsemme miljoonia!"
+
+"Mitä tarkoitatte?" kysyi saksalainen.
+
+"Prinssiä!"
+
+"Ja miten?"
+
+"En tiedä vielä, mutta kai huomeniltaan mennessä on minulla suunnitelma
+valmis. Tahdon vain saada tietää, hyväksytäänkö koko aietta?"
+
+"Kyllä, jos se onnistuu", tuumi kreivi sofistisesti.
+
+"Sieppaamme prinssin miljoonat."
+
+"Mutta sehän arvataan heti, ja hän antaa meidät ilmi."
+
+"Eipä niinkään, sillä hän on kokonaan meidän käsissämme. Hän on vielä
+Saksassa, ja jos siellä saadaan vähänkin vihiä hänen hommistaan, joutuu
+hän heti vangituksi. Hänelle jää ratkaistavaksi, tahtooko pitää
+vapautensa ja osan rahoistaan, vaiko ei mitään. Rahat on meillä käsissä
+viikon kuluessa, ja siihen mennessä voimme myydä yhtiömme ja valmistaa
+kaikki katoamistamme varten."
+
+Kapteeni Aaprahammi Johansson kiroili itsekseen, sillä venäjän
+ymmärtäminen vaati häneltä suurta tarkkaavaisuutta. Ruumiskin tuntui
+puutuvan, ja hän koetti hiukan muuttaa asentoaan. Mutta maksoi vaivan
+olla "yhtiökokouksessa." Miehillä oli suuret suunnitelmat, ja ellei
+kapteenia keksittäisi, voisi noissa suunnitelmissa tapahtua suuriakin
+laskuvirheitä.
+
+"Mutta neiti Riger! Hän saattaa vaikeuttaa yritystä", selitti
+varovainen saksalainen.
+
+"Kyllä, mutta me saamme hänet kyllä toimitetuksi syrjään."
+
+"Otammeko Rigerin mukaan?" kysyi jälleen saksalainen.
+
+"En minä ainakaan kehoita, sillä mitä vähemmän jakajia, sitä suurempi
+saalis. Neiti Riger ei epäile mitään, kun Kahl suoritti temppunsa aivan
+rehellisesti, ja tyttö kuuluu pelkäävän niin kauheasti, että hyväksyy
+varmastikin jokaisen toimenpiteen, joka vapauttaa hänet itse olemasta
+läsnä. Hyväksytäänkö siis aie, niin minä ryhdyn tarpeellisiin toimiin?"
+
+"Kyllä vaan!"
+
+"Näin sivumennen saan ilmoittaa", aloitti Kahl, "että tänään kävi kaksi
+herraa siellä Vieckin luona. Olivat kyselleet kaikkea mahdollista,
+kunnes Vieck ajoi ulos, mutta en luule, että siinä olisi ollut mitään
+enempää. Tavallinen gulashi, joka luuli saavansa helpollakin huoneuston
+rakennuksestamme."
+
+"Täytyy olla joka tapauksessa varovainen", esitti saksalainen.
+
+"Kokouksen pidämme huomenillalla kello yksitoista alakonttorissa",
+sanoi Popov, "ja siihen mennessä on minulla juttu selvä. Kahl ehtinee
+myös jo silloin matkaltaan."
+
+"Kyllä."
+
+"Muuta ei kai enää olekaan?"
+
+Kukaan ei vastannut mitään.
+
+"Minä aion mennä nukkumaan", selitti kreivi ja nousi ylös. Kapteenin
+käsi sukelsi salamannopeasti etutaskuun, hän sulki silmänsä ja alkoi
+hiljaa kuorsata. Tilanne oli yhdellä iskulla muuttunut mitä
+kriitillisimmäksi.
+
+Miehet nousivat ylös ja hyvästelivät. Kreivi haukotteli ja lähestyi
+alkoovia.
+
+"Näkemiin sitten, hyvät herrat!" sanoi hän ivallisesti ja veti verhot
+syrjään. Samassa hän päästi huudon.
+
+"Täällä on urkkija!" kiljaisi hän, ja koko yhtiön johtokunta säntäsi
+alkoviin, jääden seisomaan kuorsaavan kapteeni Aaprahammi Johanssonin
+eteen.
+
+"Sulkekaa ovi", määräsi Popov hiljaa, mutta lujasti, ja Kahl noudatti
+käskyä. Johtokunnan jäsenet olivat vetäneet esiin revolverinsa ja
+seisoivat ryhmittyneinä vuoteen edessä, katsellen kapteeni Johanssonin
+ruskeaa niskaa, ahavoituneita kasvoja ja punaista nenää, joka pihisi ja
+korisi. Olle näytteli hyvin, sillä olihan tässä suorastaan henki
+kysymyksessä, ja hänen esittämänään tuntui lystäillyt ja sitten
+nukkunut merikapteeni täysin luonnolliselta, jopa siinä määrin, että
+salakuljettajat joutuivat hiukan ymmälle.
+
+"Herätämmekö miehen?" kysyi saksalainen hiljaa. "Hän näyttää todella
+nukkuvan."
+
+"Tietysti! Miehestä on saatava selko", puhui Popov kiivaasti, mutta
+hiljaa. "Oh, lempo, hän on ollut täällä kaiken aikaa, eikä kenenkään
+päähän pälkähtänyt tutkia alkoovia. Me olemme nautoja!"
+
+Kapteeni olisi hymyillyt ivallisen tyytyväisesti, jos olisi uskaltanut,
+mutta nyt hän vain jatkoi kuorsaustaan. Niskassa retkotti kaulus, ja
+jalat roikkuivat puoleksi ilmassa. Kaiken kaikkiaan hän oli
+ehdottomasti humoristinen nähtävä. Venäläinen kreivi tajusi tämän
+puolen asiasta.
+
+"Merimies!" hän kuiskasi. "Ja nukkuu kuin tukki!"
+
+"Pitäkää aseet varalla!" komensi Popov, tarttui äkkiä kapteenia
+niskasta ja nosti hänet pystyyn voimalla, jota ei olisi uskonut
+lähtevän hänen näköisestään pitkän hintelästä miehestä. Kapteenin
+kuorsaus keskeytyi äkkiä, ja kun Popov hellitti kätensä hänen
+niskastaan, kaatui kunnon kapteenimme takaisin vuoteeseen, heräsi
+puolittain, ja hänen lyhyet lihavat jalkansa tekivät epätoivoisen
+humoristisia ponnistuksia löytääkseen tukea. Kapteeni kierähti sangen
+luontevasti lattialle, pää kopahti sängynjalkaan, ja samassa hän
+heräsi.
+
+"Ta' me fan!" kirosi kapteeni sydämensä pohjasta, avasi turvottuneet
+silmänsä ja istualtaan silmäsi ympärillään olevaa seuruetta. Hän ei
+näyttänyt käsittävän mitään, katse harhaili kuin rannattomalla
+valtamerellä, ja kapteeni tarttui tukkaansa kuvaamattoman
+hullunkurisella eleellä. Suu meni muikeaan irvistykseen, kapteeni
+nuolaisi tahmealla kielellään kuivia huuliaan ja silmäsi uudelleen
+ympärilleen.
+
+"Hyvää päivää, pojat!" sanoi hän yksinkertaisesti ja nousi ylös,
+kääntäen seurueelle selkänsä, kaataen pullosta konjakkia lasiin ja
+ryypäten sen pohjaan syvällä ahnaalla kulauksella. "Johtokunnan"
+jäsenet eivät vastanneet mitään, katselivat vain kapteenin pettävän
+luontevaa heräämistä ja pitivät silmällä hänen liikkeitään.
+
+"Mitä asiaa?" kysyi kapteeni karskisti. "Saako olla?" ja hän kaatoi
+lasin täyteen, tarjoten sitä lähinnä itseään seisovalle venäläiselle
+kreiville. "Tohtori Brattin ja hänen järjestelmänsä tuotetta!"
+
+"Kädet ylös!" komensi Popov kylmästi ja tähtäsi revolverillaan
+kapteenia suoraan rintaan. Tämän kasvot saivat äärettömän hämmästyneen
+ilmeen, ja jäsenet tuntuivat kieltäytyvän tottelemasta. Suu auki hän
+tuijotti miehiin.
+
+"Nopeasti!" toisti Popov, ja hänen pienet silmänsä välähtivät
+uhkaavasti. Kapteeni pudotti täyden lasin lattialle ja nosti kätensä
+jäykkinä ylös.
+
+"Mi... minulla ei ole rahaa", sopersi hän tolkuttomasti. Venäläinen
+kreivi ei voinut enää pidättää itseään, vaan puhkesi raikuvaan nauruun.
+
+"Mieshän on selvässä ja perinpohjaisessa pohmelossa", sanoi hän
+Popoville.
+
+"Olkoon mitä on, mutta tehköön tiliä kaikesta", vastasi tämä. "Tulkaa
+tänne!" -- Kapteeni siirtyi keskelle huonetta ja vajosi aivan
+tahdottomana muutamaan nojatuoliin. Popov laski alas aseensa, mutta
+kapteeni piti käsiään edelleenkin ylhäällä, samalla kuin hänen
+katseensa edelleenkin vielä harhaili häntä ympäröivissä miehissä,
+hämmästyneenä ja yksinkertaisena. Nyt oli näyteltävä hyvin, sillä sen
+onnistumisesta riippui kaikki.
+
+"Miten tulitte tänne?" kysyi Popov.
+
+"Kaupunkiinko?" kysyi kapteeni vuorostaan.
+
+"Tänne huoneeseen?" vastasi toimitusjohtaja, ja hänen silmänsä
+koettivat tunkeutua kapteenin sisimpään.
+
+"En muista... niin, olin hiukan ryyppäämässä... ajoin tänne autolla...
+tulin makaamaan", koetti kapteeni kaivella muistiaan ja selvittää
+ajatuksenjuoksuaan, mikä tuntui tuottavan hänelle voittamattomia
+vaikeuksia.
+
+"Mikä on nimenne?" kysyi Popov.
+
+"Abraham... Abraham Johansson..." oikaisi kapteeni.
+
+"Ammattinne?"
+
+"Kapteeni... niin, entinen kapteeni, sillä en ole purjehtinut enää
+moneen vuoteen..."
+
+"Mistä olette tullut tänne?"
+
+"Malmöstä."
+
+Popov kumartui äkkiä ja pisti kätensä kapteenin povitaskuun ja veti
+esille tämän lompakon. Hän tarkasti sen sisällyksen ja tutki passin,
+joka oli yhtäpitävä kapteenin ilmoitusten kanssa.
+
+"Mitä tekemistä teillä oli tässä huoneessa?" kysyi salakuljettaja
+tiukasti ja kiinnitti harmaat silmänsä kapteeniin.
+
+"Tekemistä?" kertasi tämä. "Olihan minulla tekemistä, kun tulin
+nukkumaan. Mutta mitä, piru vieköön, tekemistä teillä on minun
+kanssani?" Kapteenin ääni oli vaativa ja korskea, ja viimeisetkin
+unenrippeet olivat hävinneet. Hän katseli sangen itsetietoisesti
+seuruetta ympärillään.
+
+Salakuljettajat eivät tienneet mitä ajatella. Heidän edessään oli
+ehdottomastikin kapteeni, pohmelossa oleva mies, mutta he eivät
+jaksaneet ymmärtää, miten tämä oli tullut juuri tähän huoneeseen.
+
+"Pitäkää pienempää suuta", varoitti Popov ilkeästi, "sillä ottakaa
+huomioon, että te olette tullut _väärään_ huoneeseen nukkumaan. Tämä
+huone kuuluu meille."
+
+Kapteeni hölmistyi, ja hänen korskea ilmeensä hävisi.
+
+"Vääräänkö? Minä en ohjaa milloinkaan väärään, en vaikka olisin
+kaksinkertaisessa myrskyssä, ja tällaisen pienen lystäilyn jälkeen on
+pääni yhtä selvä kuin jalkani heikot. Minä tulin huoneeseen n:o 78 ja
+olen siellä. Mutta teidän tulemistanne en käsitä."
+
+"78!" ihmetteli Popov tosissaan. "Tämä on n:o 28."
+
+"Eikö pirussa! Katsokaa!" Kapteenin ääni oli niin vakuuttavan varma,
+että Kahl nousi ja meni ovelle, katsoen numeroa ulkopuolelta.
+
+"Tämä on 28", sanoi hän palatessaan.
+
+Kapteeni meni miettiväiseksi. Kahl kuiskasi sitten jotakin Popoville ja
+poistui uudelleen. Seurue oli ääneti ja katseli kapteenia, joka ei
+näyttänyt taaskaan käsittävän mitään, kostutti vain pari kertaa
+huuliaan kielellään ja huokasi. Tilanne oli juuri kriitillisimmillään,
+ja kaikki riippui hiuskarvasta. Kapteeni oli perustanut koko
+suunnitelmansa hotellissa aikaisemmin käydessään havaitsemaansa
+pikkuseikkaan.
+
+Kahl ilmestyi takaisin ja kuiskaili Popovin kanssa, nyökäyttäen lopuksi
+päätä.
+
+"Te olette nähtävästikin erehtynyt numerosta", sanoi hän kokolailla
+kohteliaammalla äänellä, "mutta varovaisuus ei ole haitaksi. Meillä oli
+täällä tärkeä liikeneuvottelu, emmekä halua saattaa asioitamme kaikkien
+tietoon. Otamme selvän puheistanne. Odottakaa!"
+
+Popov nousi ylös, ja Kahl istuutui hänen paikalleen vastapäätä
+kapteenia. Toimitusjohtaja poistui ja viipyi ulkona noin kymmenen
+minuuttia. Hänen palatessaan kapteeni näki hänen ilmeestään, että asia
+oli saanut onnellisen käänteen.
+
+"Huomaan teidän puhuneen totta", sanoi hän lyhyesti, "ja voitte nyt
+mennä huoneeseenne. Mutta joka tapauksessa, jos me vielä kerran
+tapaamme toisemme, niin emme leiki, muistakaa se!" jatkoi hän
+uhkaavasti.
+
+Kapteeni nousi ylös, otti hattunsa, kapsäkkinsä, jonka sisältö sitä
+ennen tutkittiin, ja pullonsa, ja lähti sanaakaan puhumatta huoneesta,
+toisessa kädessä pullo, toisessa kapsäkki, hattu takaraivolla ja kaulus
+niskassa, kömpi neljänteen kerrokseen, sulki oven ja purskahti
+sydämelliseen, mutta hiljaiseen nauruun. Peli oli voitettu. Mutta
+täytyi olla hiukan aikaa varovainen.
+
+Puolen tunnin kuluttua hän kutsui luokseen hovimestarin ja kysyi tältä
+salakuljettajia. Kaikki olivat jo lähteneet. Hän sanoi hovimestarille
+jotakin, ja muutaman minuutin kuluttua saapui ikävissään odotellut
+Kivinen huoneeseen. Hän oli kuullut vain venäläisen kreivin
+huudahduksen ja lasin putoamisen ja ollut kohtalaisessa jännityksessä
+asetoverinsa kohtalosta.
+
+"Miten onnistuit?" kysyi hän Ollelta.
+
+"Erinomaisesti! Sain selville melkein kaikki! Koko juoneni perustin 2:n
+ja 7:n yhdennäköisyyteen näissä ovinumeroissa. Kahl kävi tarkastamassa
+ja huomasi kai hänkin. Näyttelin pohmeloista kapteenia ja onnistuin
+pettämään arvoisat herrat, vaikka kyllä hyvin täytyikin näytellä. Pääni
+kopautin näytellessäni sängynjalkaan, mutta kyllä se värkki kestää.
+Jaa, me lähdemme nyt tunnin kuluttua katsastamaan 'Arthuria'. Siellä on
+jotakin hommaa."
+
+
+
+
+9.
+
+Höyrylaiva "Arthur" saa kutsumattomia kansimatkustajia.
+
+
+Sanomalehtimiehet menivät ensin Ollen asuntoon. Jorre Minckiltä oli jo
+saapunut lyhyt kirje.
+
+    "Herra Nordgren! Olen saapunut perille ja tutustunut ympäristöön.
+    Neiti Riger on ollut kotosalla. Kävi asemalla ja puheli
+    rautatiekirjakaupan myyjättären kanssa. Kysyi Teitä ja herra
+    Kivistä. Sanottiin matkustaneen etelään. Kävi myöskin
+    lennätinkonttorissa, mutta en toistaiseksi ole saanut selvää,
+    minne hän sähkötti. Päivällä kävi kaksikin kertaa maalarimestari
+    Backbergin luona. On kysymyksessä jotkut maalaustyöt huvilassa.
+    Metsähuvilan vajasta löysin moottoripyörän. Se oli aika hyvin
+    piiloitettu. Metsähuvilassa ei asu ketään. Luulen pysyväni
+    tapausten tasalla, sillä Amorin, ripeän kieleni ja kohtalaisen
+    ulkomuotoni avulla olen päässyt sangen hyviin väleihin neiti
+    Rigerin sisäkön Minnan kanssa. Minna tahtoo jäljitellä
+    kylpylänneitosia ja puhuu jotakin iloisista toveruussuhteista.
+    Tänä aamuna sain Minnalta pienen tunnustuksen toveruudesta ja
+    hänen kanssaan tähän saakka seurustelleelta sotamieheltä ylen
+    vihaisen katseen. Minulla on hyvä toivo päästä käymään neiti
+    Rigerin huvilassa tämän ollessa poissa, ehkä jo parin päivän
+    kuluttua, jolloin täällä on suuret kansanjuhlat uima- ja
+    soutukilpailuineen, vesipolopeleineen ja tanssiaisineen.
+
+                                  Kunnioittaen Jorre Minck."
+
+"Jorre on ovela poika!" hymähti Olle. "Päivän on ollut paikalla, ja
+pojalla on jo toveruussuhde!"
+
+Olle riisui kapteeninasunsa ja toi sitten valtavasta pukuhuoneestaan
+kokonaisen röykkiön erilaisia vaatekapineita, heittäen ne sohvalle.
+
+"Valitkaamme noista!" sanoi hän. "Jos kiinni joudumme, ei niistä ehkä
+ole suurtakaan apua, mutta suojelevat ne kuitenkin hiukan. Pukeudu
+merimiehen ja rantajätkän välimuodoksi."
+
+Puolen tunnin työn jälkeen olivat herrasmiehet muuttuneet peräti
+epäilyttävän näköisiksi olioiksi pikiintyneine housuineen, viiruisine
+ihopaitoineen ja räikeine kaulaliinoineen.
+
+"Kuules, Olle", aloitti Kivinen, "eikö tämä matka oikeastaan ole turha?
+Me tiedämme nyt, että yhtiö suunnittelee jonkun koiruuden tekemistä
+prinssille ja neiti Rigerille. Meidän on saatava selko siitä eikä
+lähdettävä turhanpäiten ajelemaan salakuljetusretkillä."
+
+"Kaikki aikanaan. Laiva saapuu takaisin hyvissä ajoin, ja huomenillalla
+koetamme tavalla tai toisella saada selvän kokouksesta. Silloin pitäisi
+lurjusten suunnitelman olla valmis."
+
+"Iloinen olen joka tapauksessa, koska neiti Rigerin osuus jutussa näkyy
+kuitenkin olevan aivan erikoislaatuinen. Milloin luulet vastauksen
+ehtivän tänne Wienistä?"
+
+"Ehkä jo huomenillalla. Sieltä sähkötetään heti."
+
+"Olkoon menneeksi! Saadaanpahan tästä hyvä lehtijuttu."
+
+Olle laittoi muutamia voileipiä, molemmat miehet ottivat taskumatit
+mukaansa, täyttäen ne kylmällä teellä, aseet tarkastettiin, ja Olle toi
+varastostaan kaksi paksua, jokseenkin lyhyttä kumipamppua.
+
+"Tämä on paras ase!" sanoi hän pistäessään sen povitaskuunsa. "Ei tapa,
+ei päästä ääntä, mutta sitä maistanut pitää suunsa kiinni."
+
+Muutaman minuutin kuluttua pujahti keittiöportaista pihalle kaksi
+rantajätkää, jotka nopeasti ympärilleen vilkaisten painalsivat kadulle,
+ohjaten kulkunsa satamaa kohti.
+
+Tukholman kaduilla oli hämärä, ja vilkasliikkeisimmillä paikoilla
+luotiin ystävyksiimme monta kaihtavaa katsetta; muutamat
+järjestyksenvalvojat suvaitsivat kiinnittää heihin aina valppaan
+huomionsa. Olle, joka oli tottunut retkeilemään millaisessa asussa
+tahansa, eli omaksumassaan osassa täydellisesti, mutta Rivinen tunsi
+itsensä hiukan epävarmaksi, ja vilkaistuaan muutamasta katupeilistä
+kuvaansa hän vaistomaisesti koetti korjata asuaan. Vasta päästyään
+syrjäkaduille, lähemmäksi satamaa, hän tunsi olevansa sittenkin omassa
+nahassaan.
+
+"Mitä sinä aiot oikein hommata 'Arthurilla'?" kysyi hän matkalla
+mälliään huolettomasti imeskelevältä Ollelta.
+
+"Katsastelen hiukan tätä nykyaikaista salakuljetusta", vastasi Olle
+venytellen tukholmalaisen rantajätkän nuotilla.
+
+"Mitä, lähdemmekö me ehkä 'Arthurin' mukana?"
+
+"Niin olisi aikomus."
+
+"Mutta miten voimme säilyä huomaamattomina?"
+
+"Jollakin tavalla. Pääasia on päästä laivaan huomaamattomana."
+
+Kivinen aavisti, että yöstä tulisi jännittävä, ehkä liiankin
+jännittävä, sillä salakuljettajat olivat vaarallista väkeä, ja jos he
+huomaisivat paljastuksen uhkaavan, ei olisi mitään takeita, etteikö
+murhakin tulisi kysymykseen.
+
+Kun Olle ei tiennyt, missä kohden "Arthur" sijaitsi, täytyi heidän
+ryhtyä järjestelmällisesti sitä etsimään. He aloittivat aivan
+äärimmäisestä päästä, tietenkin väärästä, kuten huomasivat, sillä
+"Arthur" keinui juuri vastakkaisessa päässä satamaa, pitkälle pistävän
+laiturin nenässä. Satama oli jo melkein autio, joitakuita
+tullivartijoita liikuskeli vielä ulkona, poliisit syljeskelivät veteen
+tai juttelivat kipparien kanssa, ja muutamia jätkiä istui möljällä
+jalat ilmassa. Ystävystemme tulo ei herättänyt minkäänlaista huomiota,
+mutta keksittyään "Arthurin" he painuivat varastomakasiinien taakse
+pohtimaan suunnitelman yksityiskohtia. "Arthur" oli keskikokoinen
+höyrylaiva, vanha ja ränstyneen näköinen, ja sitä oli aikoinaan
+käytetty matkustajalaivana, mutta sitten muutamin muutoksin
+lastihöyrynä. Piipusta tuprusi savua, ja höyry pihisi vedenpintaan. Se
+oli ilmeisestikin lähtöhommissa. Kajuuttaluukuista loistavat tulet
+ilmaisivat, että aluksessa oli väkeä parastaikaakin.
+
+He istuutuivat muutaman varaston portaille, ja Olle sytytti piippunsa.
+
+"Siinä se on", sanoi hän, "mutta pääsy tuntuu olevan koko hämärä. Joku
+mies nojailee laivan partaaseen, niin ettei voi ajatellakaan
+pujahtamista."
+
+Kivinen murahti jotakin myönnytykseksi.
+
+"Vieressä on parkkilaiva", virkahti suomalainen sitten, ja onnellinen
+ajatus pälkähti hänen päähänsä.
+
+"Entä sitten?" kysyi Olle.
+
+"Sen kokka sivuuttaa höyrylaivan perän. Jos pääsisimme ensin parkkiin,
+niin voisimme hypätä 'Arthuriin', huomiota herättämättä."
+
+"Sitä kannattaa yrittää", sanoi Olle nousten seisomaan.
+
+"Odotas! Jää sinä tänne varastorakennusten suojaan, mutta niin, että
+voit nähdä parkkilaivan. Minulla on toinenkin aatos, ja parkkilaivasta
+voin nähdä, onnistuuko se. Jos kaikki on selvä, annan kättä
+heiluttamalla merkin, ja sitten koeta keinotella itsesi laivaan.
+Terve!"
+
+Kivinen hiipi varastorakennusten taitse, ja päästyään parkkilaivankin
+ohi hän lähestyi sitä takaapäin. Sen kajuutoista näkyi tulta, mutta
+kannella ei ollut ketään. Sanomalehtimies seisahtui hetkeksi, vilkaisi
+sitten ympärilleen ja nopealla, reippaalla hyppäyksellä tuli kannelle,
+suoraan nuorakäärölle, niin ettei pienintäkään ääntä syntynyt.
+Nopeasti, mutta samalla varovasti hän hiipi nelimastoisen parkkilaivan
+kokkaan ja silmäsi "Arthuria." Laivamies nojasi edelleenkin partaaseen,
+selin Kiviseen, ja poltteli piippuaan. Ketään muuta ei näkynyt.
+Sanomalehtimies katseli höyrylaivan keskikannen yli ulottuvaa katosta.
+Aivan oikein, sen päälle ei johtanut tikkaita, mutta peräkannen
+kajuutan katolta voisi sinne helpostikin kiivetä.
+
+Varmistauduttuaan näkemästänsä heilautti Kivinen kättään ja jäi sitten
+maaten odottamaan nuorakasojen keskeen Ollen saapumista. Noin kymmenen
+minuutin kuluttua hän kuuli hiljaista hengitystä läheltään ja huomasi
+Ollen.
+
+"Sinäpä tulet hiljaa", kuiskasi Kivinen ihmetellen.
+
+"Niin, olen sukkasillani", nauroi Olle hillitysti ja näytti kenkäparia
+kädessään. "En uskaltanut muutoin tulla, sillä minun olemuksellani ei
+kävellä hiljaisesti, vaikka kuinka tahtoisi, jos on kengät jalassa. No,
+mitä olet ajatellut?"
+
+Kivinen selitti suunnitelmansa, ja Olle nyökäytti hyväksyvästi
+päätänsä.
+
+"Sopii kyllä. En luule kenenkään päähän pälkähtävän tulla katolle, ja
+muutoin on siellä pelastusvenheitten keskeltä mahdoton meitä huomata."
+
+"Eteenpäin siis!" virkkoi Kivinen ja nousten parkkilaivan laidalle
+pudottautui hiljaa höyrylaivan kannelle. Olle seurasi esimerkkiä, mutta
+ellei Kivinen olisi ottanut vastaan, olisi kunnon "kapteeni
+Johanssonin" alastulo voinut herättää enemmänkin huomiota. Parilla
+kolmella kissamaisella hyppäyksellä, jos nyt Ollen liikkeistä saattoi
+sellaista laatusanaa käyttää, olivat miehet kajuutankatolla, Kivinen
+kiipesi katoksen päälle ja auttoi sinne Ollenkin. Katos oli puusta ja
+peitetty maalatulla öljykankaalla. Päästyään veneittein suojaan Kivinen
+katsahti partaaseen nojaavaa miestä. Tämä oli yhtä rauhallinen kuin
+ennenkin.
+
+"Arthurilla" oli kaksi kutsumatonta kansimatkustajaa.
+
+Sanomalehtimiehet makailivat katoksella puolen tuntia. Kivinen hilautui
+katoksen reunalle ja ryhtyi pitämään vahtia pelastusveneen kokan
+alitse. Tupakoiva laivamies nähtävästikin odotti jotakin, kai herra
+Kahlia.
+
+Sanomalehtimies katsoi kelloaan. Se oli vähää vaille yksitoista.
+Alhaalta kuului askeleita, kajuutanportaitten ovi avautui ja kannelle
+astui kolme laivamiestä, jotka menivät ennestään odottavan miehen luo.
+
+"Eikö ala kuulua?" kysäisi muuan miehistä, luultavastikin kapteeni
+kultakalunaisesta merilakistaan päättäen.
+
+Kukaan ei vastannut, ja seurue jäi nojaamaan laivan parrasta vastaan,
+tupakoimaan ja syljeskelemään. Sanomalehtimiehet eivät uskaltaneet edes
+kuiskailla, sillä kaikki oli ympärillä hiljaa, satama rasvatyyni, ja
+vain höyry pihisi heikosti.
+
+"Ka, tuolta se viimeinkin tulee!" vilkastui laivamies ja osotti
+hämärään peittyneelle laiturille. Muutaman hetken kuluttua tulikin
+näkyviin kiirehtivä mies, joka jo kaukaa huusi, että laiva oli
+irroitettava. Alhaalta nousi kannelle vielä neljä miestä, tulija, joka
+osottautui Kahliksi, astui laivaan ja tervehti lyhyesti kapteenia.
+Kiinnitysköydet irroitettiin, perämies kiirehti ruorirattaan luo,
+potkuri myllersi vedenpinnan, ja "Arthur" liukui ulos satamasta
+salakuljettajineen ja kansimatkustajineen.
+
+"Tästä tulee hauska laivamatka", kuiskasi Kivinen Ollelle ja sytytti
+savukkeen, sillä piipusta tupruava savu esti ilmitulon.
+
+"Arthur" sivuutti satamassa ankkuroidut höyry- ja purjelaivat, liukui
+salmeen ja lisäsi vauhtia, sukeltautuen Tukholman saaristoon. Alkoi
+tuntua jo tuulikin, ensin hiljaisena ja leppoisena, mutta sikäli kun
+lähestyttiin merta, tuli vihaisempia puuskauksia, meri alkoi
+väreillä ja hiukan lainehtia, ja ylhäällä katoksella kyyköttävät
+sanomalehtimiehet olivat peräti tyytyväisiä, kun olivat pukeneet ylleen
+tukevat villapaidat. Aamuilma oli märkää ja kosteaa.
+
+
+
+
+10.
+
+Salakuljettajat joutuvat aavistamattaan kokemaan Robinsonin elämää.
+
+
+Laivamiehet olivat kadonneet kajuuttaan, kahta lukuunottamatta, jotka
+olivat vahdissa, ja perämiestä, joka liikkumattomana seisoi kojussaan
+rattaansa luona. Kahlkin oli hävinnyt näkyvistä. Hän oli luultavastikin
+keskustelemassa kapteenin kanssa tämän hytissä. Sanomalehtimiehet
+olisivat antaneet paljonkin, jos olisivat saaneet olla kuulemassa
+keskustelua, mutta se oli mahdotonta, ja he olivat toistaiseksi sangen
+tyytyväisiä siellä yläilmoissaankin. Kivinen laskeutui selälleen ja
+katseli taivasta ja ajelehtivia pilviä ja Olle muutteli varovaisesti
+tämän tästä asentoaan, ruumiin väsyessä pakollisesta ja epämukavasta
+liikkumattomuudesta.
+
+Kivinen koetti arvailla "Arthurin" matkaa. Mistä aiottiin tavaraa
+salakuljettaa? Tapaisiko "Arthur" jonkun ulkolaisen laivan ja
+tapahtuisiko lastaus avoimella merellä? Se tuskin oli todennäköistä,
+sillä jos oli jonkunlainenkaan aallokko, ei "Arthur" selviytyisi, ja
+joka tapauksessa vaatisi hiukankin suuremman määrän lastaus huomattavan
+ajan. Vai olisiko salakuljettajilla jossakin varasto, johon tavarat
+ulkomailta tuotiin ja josta sitten "Arthur" kävi ne hakemassa? Tämä
+otaksuma tuntui paljon todennäköisemmältä.
+
+Kone puuskutti tasaisesti, laiva keinui, ja sanomalehtimiehet
+väkisinkin torkkuivat, vaikka kylmä värisyttikin jäseniä. "Arthur"
+erkani saaristosta, aava välkkyvä Itämeri avautui idässä, laiva kääntyi
+etelään. Aurinko nousi taivaanrannalla suoraan merestä ja kultasi veden
+ja laivan.
+
+Neljän paikkeilla "Arthur" kääntyi hiukan länteen. Kauempana häämöitti
+muuan saari ja sen takana tasainen rantaviiva. "Arthurin" kokka kääntyi
+saarta kohden. Sanomalehtimiehet oikoilivat jäseniään katoksella,
+toivoen auringon nousevan korkeammalle lämmittämään yökylmän jälkeen.
+Noin puolen tunnin kuluttua oli saari, pieni, kallioinen ja kaikesta
+päättäen asumaton, suoraan heidän edessään, ja viiden paikkeilla laski
+"Arthur" suoraan rantaan, kallion kylkeen, köydet kiinnitettiin pariin
+tukevaan kantoon ja laivamiehet nousivat maihin, heidän joukossaan Kahl
+ja kapteeni. Sanomalehtimiehet vetäytyivät varovaisesti veneitten
+suojaan, siksi kunnes koko arvoisa seurakunta oli kadonnut saarelle ja
+"Arthur" jäi yksin rantaan salaisine kansimatkustajineen.
+
+"Hitto, minulla on aatos!" huudahti Olle hypäten ylös, kun viimeinen
+salakuljettaja oli häipynyt.
+
+"Mikä se olisi?" kysyi Kivinen. "Että lähtisimme noitten herrojen
+mukaan?"
+
+"Etkö käsitä tätä yksinkertaista, mutta nerokasta suunnitelmaa? Me
+olemme laivassa."
+
+"Niin olemme."
+
+"Salakuljettajat ovat saarella."
+
+"Toistaiseksi."
+
+"Lähin saari on ainakin kymmenen kilometrin päässä ja mantere ainakin
+kolmenkymmenen."
+
+"Entä sitten?"
+
+"Sitä matkaa ei jaksa äkkipäätä kukaan uida."
+
+"Ei ainakaan Kahl kanannahkoineen."
+
+"Eivätkä ne toki osaa lentääkään."
+
+"Muuta kuin selälleen."
+
+"Meillä on kompassi ja kartta."
+
+"Entä sitten?"
+
+"Ja minä osaan käyttää höyrykonetta."
+
+"Siis...?" alkoi Kivinen ja hänen silmänsä pyöristyivät hämmästyksestä
+ja ajatuksesta, joka oli ylen mahdoton, mutta samalla vastustamattoman
+hauska ja humoristinen.
+
+"Siis: me lainaamme 'Arthurin' ja jätämme arvoisat salakuljettajat
+nauttimaan saarelle Robinson elämästä."
+
+"Lempo soikoon!" innostui Kivinen.
+
+"Me teemme sen", sanoi Olle ja hyppäsi kajuutan katolle.
+
+"Mutta miten sitten selviydymme Tukholmassa? Koko sakki voi hajota, jos
+saavat jotakin tietää. Kahl ei saavu kokoukseen, ja silloin sitä tuskin
+pidetäänkään."
+
+"Tulkoon mitä tulee, mutta tämä on liian sopiva tilaisuus! Ajattele
+otsaketta lehdessä: Kirjeenvaihtajamme siepannut salakuljettajain
+laivan ja jättänyt heidät saarelle, josta Robinsonit löydettiin."
+
+"Toimeen siis", virkkoi Kivinen ja hyppäsi kannelle, juosten maihin.
+"Minkälainen työnjako?"
+
+"Sinä hoidat peräsintä ja minä konetta."
+
+Olle sukelsi konehuoneeseen ja Kivinen irroitti kiinnitysköydet,
+sieppasi puosha'an ja työnsi "Arthurin" irti kalliosta, hypäten sitten
+laivaan. Tilanne oli hyvinkin kriitillinen, sillä saattoivathan
+salakuljettajat tai ainakin joku heistä palata millä hetkellä tahansa.
+Kivinen veti esiin mauserinsa ja asetti sen viereensä. Olle kuului
+heittelevän puita pesään, ja äkkiä kävi laivassa nytkäys, potkuri
+hurahti pyörimään ja vesi alkoi porista perässä. Kivinen tarttui
+peräsinrattaaseen, käänsi sen, ja "Arthur" liukui hiljalleen, perä
+edellä, irti saaresta. Hurja poikamainen ilo valtasi Kivisen, eikä hän
+malttanut olla hihkaisematta. Koneen jyskytys kävi voimakkaammaksi.
+
+"Eteenpäin! Täysi höyry!" huusi Kivinen torveen, ja "Arthur" pysähtyi
+vapisten ja alkoi sitten kyntää eteenpäin. Kun he olivat noin sadan,
+puolentoistasadan metrin päässä, ei Kivinen voinut pidättää itseään,
+vaan tarttui höyrypillin nuoraan ja vetäisi kolme kertaa. Kimeä,
+vihlova vihellys ilmaisi salakuljettajille saaressa, että heidän
+laivansa oli lähtenyt omille retkilleen. Kivinen ohjasi suoraan
+saaresta poispäin. Hän jätti pariksi minuutiksi peräsinrattaan
+valloilleen ja juoksi perään kiikari kädessään. Aivan oikein, saaren
+rannalla näkyi joukko miehiä, ja pari pientä savupilveä ilmaisi, että
+salakuljettajat purkivat kiukkunsa hyödyttömään ammuskeluun. Kivinen
+naurahti ja palasi paikoilleen. Kone kävi tasaisesti ja varmasti, ja
+puolen tunnin kuluttua ilmestyi Ollekin kannelle, nokisena ja
+likaisena, kädet öljyssä ja piippu hampaissa.
+
+"Minne me oikein ohjaamme?" kysyi Kivinen kerrottuaan ystävälleen
+näkemänsä.
+
+"Odotas, niin katsotaan", virkkoi Olle ja syventyi tarkastamaan
+karttaa. "Tuonne noin. Tunnen väylän koko hyvin. Se on helppo ja
+vaaraton ja hyvin merkitty. Poijujen välistä vain. Kai sinä pohjois- ja
+eteläpoijut tunnet?"
+
+"Kyllä vain, herra kapteeni", vastasi Kivinen tunnin vanhana
+merimiehenä.
+
+"Arthur" kynti Itämerta uusien isäntien ohjaamana, ja entiset
+kiroilivat hyljättyinä Robinsoneina autiolla saarella.
+
+Kun "Arthur" aamupäivällä, varovasti sivuutettuaan merkkipoijut ja
+salakarit hitaasti ja kömpelösti laski pienen saaren laituriin,
+kokoontui koko saaren mies- ja naispuolinen väki katsomaan harvinaista
+tulokasta, ja esivaltaa edustava poliisikonstaapeli siirteli
+levottomasti jalkojaan ja hypisteli viiksiään, kun laivaväeksi
+osoittautui vain kaksi enemmän kuin epäilyttävän näköistä, likaista ja
+ryysyistä rantajätkää, joista toinen oli hoitanut konetta ja toinen
+ohjannut peräsintä. Konstaapeli ei tiennyt mitä tehdä, puuttuako asiaan
+vai ei, mutta uteliaisuus ja virkavelvollisuus saivat voiton, ja kun
+Olle ja Kivinen selviytyivät laiturille, astui konstaapeli vastaan ja
+tiedusti heiltä, mitä varten he olivat tulleet.
+
+"Toimme sen tänne laituriin toistaiseksi", selitti Olle ja sytytti
+piippunsa.
+
+"Kenen laiva tämä on?" kysyi konstaapeli.
+
+"Emme tiedä", kuului tyyni vastaus, ja väkijoukosta puhkesi
+kummastuksen huudahduksia.
+
+Konstaapeli tunsi asian käyneen hyvin epäilyttäväksi.
+
+"Ette tiedä", jatkoi hän tuikeasti ja arvovaltaisesti. "Mistä te sen
+sitten saitte?"
+
+"Löysimme", virkkoi Olle välinpitämättömästi niinkuin kysymys olisi
+ollut tulitikkulaatikosta. Konstaapeli joutui aivan ymmälle.
+Uskalsivatko nuo lurjukset valehdella noin röyhkeästi! Löytäneet
+täydessä kunnossa olevan höyrylaivan!
+
+"Mistä te sen löysitte?"
+
+"Tuolta!" ja Olle teki laajan kädenliikkeen, kasvoillaan ikävystynyt ja
+haluton ilme, aivan kuin laivojen löytäminen olisi ollut hänen
+ammattityötänsä eikä hän olisi katsonut maksavan vaivaa puhella niin
+vähäpätöisestä.
+
+"Taitaa olla parasta, että seuraatte nyt minua", sanoi konstaapeli
+painokkaasti ja katsahti kuin vedoten väkijoukkoon. "Saatte selvittää
+löytönne nimismiehen luona!"
+
+"Lähdetään vain!" mukautuivat rantajätkät. Konstaapeli määräsi pari
+miestä vartioimaan laivaa ja tuli sitten seikkailijoittemme luo.
+
+"Eteenpäin, hyvät herrat!" virkkoi hän virallisen ivallisesti.
+
+Väkijoukko seurasi perässä jonkun matkaa, ja Olle riemuitsi mielessään,
+ajatellessaan jonkun lähipäivän lehteä ja sen otsakkeita. Totisesti,
+juttu kävi yhä hurjemmaksi ja siitä paisuisi todellinen mätäkuun
+vetonumero.
+
+Parin sadan metrin matkan kuljettuaan miehet saapuivat venevalkamalle.
+Poliisi kävi istumaan veneen perään, seikkailijat sijoitettiin
+keskituhdolle ja kokkaan kävi pari miestä soutajiksi. Alkoi neljän
+kilometrin soutumatka mantereelle. Rannalla soutajat erosivat
+seurueesta, ja poliisikonstaapelin kunniakkaaksi, mutta samalla
+edesvastuulliseksi ja vaaralliseksi tehtäväksi jäi saattaa oletetut
+laivavarkaat nimismiehen huostaan. Matkaa olikin toki kilometrin verran
+vain, ja konstaapeli oli hyvin tyytyväinen, kun saatettavat eivät
+olleet käyttäneet lukemattomia sopivia tilaisuuksia pinttääkseen
+metsään.
+
+Sanomalehtimiehet nousivat pääoven rappuja ylös ja joutuivat eteiseen.
+
+"Sisään vain!" komensi konstaapeli, Kivinen avasi oven ja koko seurue
+astui nimismiehen kaikkein pyhimpään. Ukko oli itse kotona ja silmäsi
+resuisia maantienkulkijoita ankarasti ja tutkivasti. Kivistä nauratti,
+kun hän ajatteli minkälaiseksi nimismiehen naama muuttuisi jonkun
+minuutin kuluttua.
+
+Poliisi tervehti ja selitti asian niin hyvin kuin taisi. Nimismies
+kuunteli ensin varsin haluttomana, mutta tajusi sitten jutun
+eriskummaisuuden ja loi ihmettelevän katseen sekä kertojaan että
+seikkailijoihin.
+
+"Hyvä, paras Mattson", sanoi hän, kun konstaapeli oli lopettanut
+selostuksensa. "Ja mitä teillä on sanottavana selitykseksi?" hän kysyi
+kääntyen sanomalehtimiesten puoleen.
+
+"Yhtä ja toista", vastasi Olle, "kunhan konstaapeli Mattson ensin on
+poistunut."
+
+"Vai ni-in!" puhkesi nimismies epäilevän ivallisesti, ja konstaapeli
+Mattson tunsi itseään verisesti loukatun. Kun huomautuksesta ei
+näyttänyt olevan apua, toisti Olle sanansa entistä lujemmin. Nimismies
+kohautti olkapäitään, mutta viittasi Mattsonille, joka poistui
+silmissään pahaaennustava tuli. Kun ovi oli sulkeutunut hänen
+jälkeensä, huoahti Olle syvään, siirsi nojatuolia, istuutui siihen ja
+sytytti piippunsa, Kivisen seuratessa esimerkkiä. Nimismies oli liiaksi
+hämmästynyt tästä kuulumattomasta julkeudesta, hän tuli vuoroin
+punaiseksi ja valkoiseksi, haukkoi henkeään ja yritti puhjeta valtavaan
+pauhaamiseen, mutta Olle rauhoitti.
+
+"Älkää hermostuko. Tässä on merkkini!" Olle ojensi hänelle
+yksityissalapoliisimerkkinsä. Se vaikutti. Nimismies kuivasi hikeään ja
+katseli omituisia vieraita.
+
+"Mitä tämä merkitsee?" sai hän vihdoin soperretuksi.
+
+"Sen selitämme heti. Sallikaa esitellä: ystäväni, toimittaja Kivinen,
+suomalainen sanomalehtimies!" ja Kivinen puristi likaisilla käsillään
+ruotsalaisen maalaisnimismiehen turpeaa kouraa.
+
+Olle kertoi hänelle pääkohdat heidän yöllisestä seikkailustaan, jättäen
+kuitenkin mainitsematta, että juttu oli yhteydessä Kuststadin tapauksen
+kanssa. Nimismies nauroi katketakseen saareen jääneitä salakuljettajia.
+
+"Se oli sukkela temppu! Ne herrat on heti vangittava!"
+
+"Ei missään tapauksessa", ehätti Olle väliin. "Vasta yöllä voitte
+matkustaa 'Arthurilla' saareen, sillä muutoin voi juttu tulla tietoon
+ennen aikojaan ja vaikeuttaa tutkimuksia Tukholmassa."
+
+Olle selitti sitten suunnitelmansa ja nimismies suostui säilyttämään
+asian toistaiseksi omana tietonaan. Olle tiedusti rautatiematkan
+mahdollisuutta Tukholmaan ja sai kuulla, että asemalle oli kolme
+kilometriä ja että juna lähtisi tunnin kuluttua. Nimismies lupasi
+lainata hevosensa.
+
+"Mattson!" huusi nimismies, ja konstaapeli astui nopeasti sisään,
+varmana siitä, että saisi viedä rantajätkät parempaan säilyyn. Hänenkin
+hämmästyksensä oli kuvaamaton, kun hän näki heidän istuvan
+nojatuoleissa, levollisesti tupakoiden.
+
+"Niin, Mattson, voitte palata saareen ja vartioida tarkasti laivaa.
+Älkää selittäkö mitään uteliaille!"
+
+Konstaapeli kumarsi ja poistui.
+
+"Oletteko jo aterioinneet?" kysyi vieraanvarainen ruotsalainen.
+
+"Olemme ja emme ole", vastasi Olle hilpeästi. "Söimme muutaman mukaamme
+ottamamme voileivän ja ryyppäsimme kylmää teetä. Siinä kaikki."
+
+Nimismies johdatti heidät ruokasaliin, ja sanomalehtimiehet tekivät
+kunniaa maukkaalle aamiaiselle. Ruokailtuaan he nousivat rattaille ja
+kiitettyään isäntäänsä ajaa huristivat asemalle, jossa heitä katseltiin
+hiukan pitkään, kun he rääsyissään ajoivat nimismiehen rattailla. He
+ostivat kolmannen luokan lipun, sillä ei edes Ollen häikäilemättömyys
+riittänyt toisessa luokassa matkustamiseen.
+
+Saavuttuaan iltapäivällä Tukholmaan he menivät heti ensiksi Ollen
+asuntoon ja pukeutuivat inhimilliseen asuun. Syötyään ja lepäiltyään
+käväisivät he toimituksessa. Siellä ei ollut mitään ihmeellistä
+kuultavaa.
+
+Kotona heitä odotti sähkösanoma.
+
+"Wienistä!" huudahti Olle ja mursi sinetin. Molemmat ahmivat sen
+mielenkiinnolla. Se kuului näin:
+
+    "Olle Nordgren, Tukholma. Elise Riger on kamarineuvoksen tytär.
+    Veli Karl Riger, Saksan alamainen, sotilasilmailija. Elise ollut
+    jonkun aikaa näyttelijättärenä, oleskellut Ruotsissa kaksi vuotta.
+    Perhe ollut suhteissa... prinssiin."
+
+"Hänkö se onkin tämän jutun takana", virkkoi Kivinen.
+
+"Arvoitus on ratkeamaisillaan. Lentäjä on tietenkin Karl Riger, neidin
+veli."
+
+Miehet ryhtyivät pohtimaan tilannetta. Oli tullut jo hämärä.
+
+Äkkiä kuului ovikellon soitto. Olle kiiruhti avaamaan.
+
+"Jorre!" huusi hän, ja molemmat tulivat sisään.
+
+"Niin, minä itse", nauroi nuori sanomalehtimies. "Tuli kiire matka.
+Neiti Riger tuli kaupunkiin yhdessä minun kanssani."
+
+"Kaupunkiin?" kertasivat seikkailijat.
+
+
+
+
+11.
+
+Olle saa luvan ryöstää oman asuntonsa.
+
+
+"Niin, neiti Riger lähti tänä aamuna matkalle, ja hädin tuskin ennätin
+saada tiedon hänen aikeestaan ehtiäkseni mukaan", sanoi Jorre.
+
+"Etkö saanut selville, vaikuttiko tähän äkkipikaiseen matkaan joku
+erityinen syy?" kysyi Olle.
+
+"Hän sai aamulla sähkösanoman, luultavasti Tukholmasta. Se
+lennätinkeikari mainitsi jotakin siihen suuntaan, ja silloin sain
+ensimmäisen aavistuksen. Riensin Minnan luo ja kautta rantain
+tiedustellen pääsin selville, että neiti oli parhaillaan sisällä
+pukeumassa matkaa varten."
+
+"Mitä neiti Riger teki eilen ja tänä aamuna?"
+
+"Ei mitään erikoista. Hän oli koko päivän kotosalla ja tarkasteli
+huvilansa katon maalaamista."
+
+"Huvilansa katon maalaamista?" toisti Kivinen ihmetellen. "Mutta sehän
+oli aivan hyvässä maalissa sikäli kuin minä muistan. Samanlainen
+harmahtava väri kuin muissakin lähihuviloissa."
+
+"En minäkään, ainakaan huvilan isäntänä, olisi suostunut sitä
+maalauttamaan", selitti Jorre Minck, "eikä tämäkään huvilan isäntä
+siihen suostunut. En tiedä, liekö neiti Riger sitä kysynytkään, mutta
+joka tapauksessa ihmetteli Minnakin neidin omituista päähänpistoa
+ruveta maalauttamaan vieraan kesähuvilan kattoa. Vuokra-aikaakin oli
+jäljellä vain kolmatta viikkoa. Mutta neiti oli sanonut tahtovansa
+saada huvilan niin sieväksi kuin mahdollista, ja niinpä hän
+maulauttikin katon omalla kustannuksellaan."
+
+Olle pyöritteli sikaariaan ja vihelteli, ja Kivinen katseli kertojaan
+harkitsevasti.
+
+"Hm, se todistaa omituista luonnetta!" virkkoi hän hyvinkin
+kaksimielisesti.
+
+"Niin, en minäkään sitä muuksi voinut olettaa. En pidä katon
+maalaamista erikoisen vaarallisena, mutta kylläkin koko lailla
+omituisena ajanvietteenä nuorelle naiselle", tuumi Jorre filosofisesti.
+
+"Minkäväriseksi hän maalautti katon?" -- Kivisen äänessä oli
+jännittynyt väre.
+
+"Punaiseksi, räikeän punaiseksi."
+
+"Ettekö huomannut mitään muuta tuossa maalaamisessa?"
+
+"Enpä... niin, katto jäi keskeneräiseksi, sillä neiti kaatoi
+täysinäisen maalipöntön, ja kun maalarit selittivät, että heidän täytyi
+mennä laittamaan uutta, sanoi neiti, että työtä voitaisiin jatkaa
+ylihuomenna."
+
+"Ylihuomenna, ylihuomenna..." hoki Kivinen ja koetti miettiä. Mitähän
+nuorella seikkailevalla neitosella lie ollut mielessä. Päähänpisto se
+ei ollut, mutta mitä se oli?
+
+"Minne neiti on mennyt?" tiedusti Olle palaten asiaan. Nuoren
+sanomalehtimiehen naama venähti hiukan pitkäksi. Hän kohautti
+olkapäitänsä.
+
+"Jospa sen tietäisinkin, mutta tyttö teki minulle pikku tempun,
+luultavastikin aivan tietämättään. Hän lähti asemalta jalan, minä
+seurasin perässä. Päästyään seuraavalle torille hän äkkiä nousikin
+autoon. Hain katseellani toista, mutta en nähnyt, ja niin livahti hän
+aivan silmissäni kadunkulman taa. Kun viimein sain auton, en löytänyt
+mitään. Ajoin tänne, ja tässä olen."
+
+Olle murahti, mutta tilannetta ei voinut auttaa. Ellei... ja äkillinen
+päähänpisto antoi hiukan toiveita. Olle istuutui ja tarttui puhelimeen.
+Hän mainitsi numeron.
+
+"Halloo, onko hotelli 'Terrassa?' Pyytäkää hovimestari puhelimeen.
+Kiitän. Onko hovimestari? Hyvää iltaa! Puhuu toimittaja Nordgren. Älkää
+mainitko nyt puhelimessa sielläpäin mitään muuta kuin myönnytys tai
+kielto. Siis, tiedättekö, onko hotelliin tullut muuan neiti Riger,
+Elise Riger? Niin, ottakaa selvä onko hän tullut, ja jos on, onko hän
+saapuvilla. Kiitän!"
+
+Olle jäi odottamaan, ja hänen huulillaan karehti hieman viekas hymy.
+
+"Jaa, halloo! Onko siis, niinkö! Huone 43! Kiitän suuresti, mutta älkää
+puhuko halaistua sanaa. Kiitän!"
+
+Olle soitti kiinni. "Tämähän oli oivallinen sattuma. Jorre, sinä saat
+mennä sinne ja seurata häntä. Et saa päästää häntä näkyvistäsi.
+Odottelet ulkona, jos hän menee jonnekin sisälle."
+
+Jorre lähti siekailematta.
+
+"Meidän kai täytyy taas sonnustautua", virkkoi Olle ja painalsi
+vaatekomeroonsa, tuoden sieltä heidän merimiespukunsa. Tuota pikaa
+olivat molemmat seikkailijat taas vaihtuneessa asussaan. Aseet otettiin
+mukaan, samoin salalyhdyt.
+
+Miehet painoivat lakit päähänsä ja avasivat oven eteiseen. Äkkiä kuului
+oven takaa liikettä, raudan kirskunaa ja aivan hiljaista kuiskausta.
+Olle pysähtyi samassa ja jäi kuuntelemaan, vetäen browningin taskusta.
+Kivinen seurasi esimerkkiä.
+
+"Joku koettaa tunkeutua sisään!" kuiskasi Olle hiljaa ja veti oven
+varovasti kiinni, peräytyen huoneeseen. He jäivät seisomaan oven kahta
+puolta seinää vasten painautuneina ja kuuntelivat. Kuului rasahdus,
+ulko-ovi vedettiin varovasti auki, ja raskas, mutta pehmeä esine
+tunkeutui eteiseen ja kohta toinenkin. Sanomalehtimiehet seisoivat kuin
+kivettyneinä.
+
+Murtovarkaita! ajatteli Kivinen ja puristi asetta kädessään. Ja
+parhaaseenpa aikaan osasivatkin tulla!
+
+Eteisestä kuului hillittyjä askeleita, seinäpaperit rapisivat, kun joku
+kuljetti kättänsä niitä pitkin, ja viimein liikahti oven kahva.
+Sanomalehtimiesten ruumiit jännittyivät.
+
+Kahva painui hitaasti alas, ovi liikahti ja sitten äärimmäisen
+varovasti aukeni. Sanomalehtimiehet kyyristyivät.
+
+"Ei ketään!" kuului eteisestä käheä kuiskaus, ja sisään livahti
+notkeasti kaksi haamua. Samassa silmänräpäyksessä ponnahtivat
+sanomalehtimiehet pystyyn ja hypähtivät ovelle, ja heidän aseensa
+kohosivat uhkaavasti.
+
+"Kädet ylös!" kuului heidän jyrkkä komentonsa, ja täydelleen
+yllätettyinä eivät murtautujat ehtineet edes kääntyä, vaan pudottivat
+aseensa lattialle ja nostivat kätensä ylös. Notkeana hyppäsi Kivinen
+paikalle ja sieppasi ne käteensä. Tunkeutujat kääntyivät samassa, ja
+heidän kauhua ilmaiseva hämmästyksensä vaihtui samassa happamaan
+irvistykseen, kun he huomasivat, kenen kanssa olivat tekemisissä.
+
+"Soo, sepä oli sattuma!" naurahti toinen ilkeästi, pieni ja lihavahko
+mies, ja hän silmäsi halveksivasti merimiespukuisia seikkailijoitamme.
+
+"Olihan se!" sanoi Olle mahtavasti. "Mitäs herroilla on asiaa?"
+
+"Kaipa sitä ollaan samoilla asioilla", nauroi mies ymmärtävästi ja
+vilkutti silmää. Olle aikoi jo kivahtaa miehelle tämän röyhkeydestä,
+mutta samassa hän pukuansa silmätessään oivalsi miehen erehdyksen.
+Murtautujat pitivät heitäkin murtovarkaina. Seikkailusta näyttikin
+tulevan hauska.
+
+"Meidän asiamme eivät liikuta teitä", sanoi hän karskisti, "mutta
+teidän asianne kyllä liikuttavat meitä."
+
+"Niinhän kai", oli mies mukautuvinaan, "kun teillä on aseet, mutta
+meillä ei ole. Mitä te oikein tahdotte?"
+
+"Enpä tiedä", sanoi Olle välinpitämättömästi. "Jätämme kai poliisille,
+vai mitä, kaveri?" hän jatkoi iskien silmää Kiviselle.
+
+"Onhan meillä nyt aikaa", lausui tämä samassa äänilajissa, "joten
+voimme miettiä. Heh, kuules, mitä jos esiintyisimme kerrankin
+syyttäjinä, emmekä aina syytettyinä?"
+
+Olle purskahti leveään ja makeaan nauruun, joka sai vedet silmiin,
+mutta vieraat kävivät yhä hermostuneemmiksi.
+
+"Mitä tahdotte, että jätätte meidät rauhaan?" kysyi pikku mies
+kärsimättömästi.
+
+"Emme mitään", hohotti Olle. "Jaha, aloittakaamme kuulustelu. Syytetyt
+ovat hyvät ja istuvat."
+
+Vieraat noudattivat kehoitusta nopeasti, jos kohta erittäin
+vastahakoisin ilmein. Ollen browninki puhui selvää kieltä.
+
+"Mikä on nimenne?" kysyi hän kurilla.
+
+"Menkää h--tiin!" karjaisi mies. "Ottakaa täältä mitä haluatte... ja..."
+
+"Kiitämme", sanoi Olle ivallisesti, ja häntä nauratti lupa saada
+ryöstää oma asuntonsa. "Entä sitten?"
+
+"Ja meiltä saatte lisää."
+
+"Paljonko annatte saadaksenne täältä poistua?"
+
+"Emme mitään, mutta siitä, että menette itse, annamme tuhat kruunua
+käteistä."
+
+Olle teroitti kuuloaan. Mitä tekemistä noilla vierailla oli hänen
+asunnossaan?
+
+"Mitä te täältä etsitte?" kysyi hän varovasti.
+
+"Se ei kuulu teille. Me maksamme ja te menette."
+
+"Eipä pidetä kiirettä!" virkkoi Olle kylmästi ja nauroi
+kaksimielisesti. "Ja jätetäänpäs nyt pelaaminen ja käydään asiaan.
+Meillä on kiire. Siis, paljonko saatte tännetulostanne Popovilta?"
+
+Miehet liikahtivat rajusti, ja toisen mahtaileva ilme hävisi
+silmänräpäyksessä.
+
+"Mitä... Popovilta?" koetti hän änkyttää.
+
+"Suu puhtaaksi!" karjaisi Olle. "Asiahan on selvä. Naamanne todistaa
+kaiken. Vastatkaa kysymykseeni!"
+
+"Me emme vastaa mitään", sanoi pikkumies äkkiä kylmästi.
+
+"Niinkö!" Ollen ääni oli pilkallinen. "Ellette te kahden minuutin
+kuluttua aloita selontekoanne, soitan poliisille." Ja Olle astui
+kirjoituspöydän luo ja tarttui puhelimeen.
+
+Miehet olivat ilmeisestikin hämillään, mutta Ollen päättävä käytös
+vaikutti.
+
+"Ja mitä lupaatte, jos kerromme?" kysyi toinen.
+
+"Jos suoraan ja mutkattomasti kaikki kerrotte ja me toteamme teidän
+puhuneen totta, niin saatte mennä niine hyvinenne. Me emme ole
+poliiseja."
+
+"Ettepä varsinkaan", uskalsi pieni irvistää.
+
+"Nimittäin varsinaisia, mutta tunnetteko tällaista?" ja Olle näytti
+kelmeiksi muuttuneille lurjuksille yksityissalapoliisin merkkiä.
+"Ymmärrättekö nyt?"
+
+Miehet istuivat sanattomina, mutta masentunut ilme puhui selvää kieltä.
+
+"Vastatkaa kysymyksiini", aloitti Olle. "Siis, te olette Popovin
+lähettämiä?"
+
+"Niin."
+
+"Mitä teillä oli täällä asiaa?"
+
+"Meidän piti etsiä täältä muuan paperi."
+
+"Paperi! Se on valetta."
+
+"Kertokaa itse sitten paremmin", loukkaantui pikkumies.
+
+"Ei mitään mahtailua", sanoi Olle lujasti. "Miksi tulitte tänne?"
+
+"Tapaamaan herra Nordgrenia ja Kivistä", laukaisi lurjus. Olle nauroi,
+ja Kivistäkin hymyilytti.
+
+"Ja löysittekin meidät! Se sattui! Mitä te olisitte tehneet noille
+herroille?"
+
+"Olisimme heidät pidättäneet täällä asunnossa toistaiseksi."
+
+"Todellakin! Ja mistä syystä?"
+
+"Sitä me emme tiedä, mutta joku neiti kävi tänä iltana siellä yhtiössä
+ja heti hänen käyntinsä jälkeen lähetettiin meidät tänne."
+
+"Hauskaa kuulla! Minkälainen neitonen se oli?"
+
+Pikkumies kuvasi, ja sanomalehtimiehet tunsivat kuvauksesta neiti
+Rigerin. Heidän viehättävä vastustajattarensa siis oli aikonut
+toimittaa heille sievän kepposen.
+
+"Ja kuinka pitkäksi aikaa te olisitte nuo herrat pidättäneet?"
+
+"Ainoastaan päiväksi tai pariksi. Me emme olisi tehneet niille mitään
+pahaa."
+
+"Sen me kyllä arvaamme. Onko siellä yhtiössä tänään paljonkin väkeä?"
+
+"Kyllä siellä on. Sinne tuli muutamia."
+
+"Missä ne pitävät kokousta?"
+
+"Mistä te kaikki tiedätte?" ihmetteli pikkumies epäluuloisena.
+
+"Me pidämme tiedonlähteemme ominamme", keskeytti Olle. "Vastatkaa
+kysymykseeni."
+
+"Siellä pihanpuolisessa alakonttorissa."
+
+"Mistä pääsee pihalle?"
+
+"Kadulta ja toisen talon takapihalta."
+
+"Hyvä on. Tämä riittää. Jaha, niin, te saatte nyt vuorostanne odottaa
+täällä päivän tai pari."
+
+Ollen tähdätessä aseellaan tutki Kivinen toisten taskut, löytäen sieltä
+erinäisiä murtokaluja, pari veistä, lompakot ja papereita. Hän asetti
+kaikki kirjoituspöydälle. Olle avasi vaatekomeron oven ja viittasi
+murtautujille. Nämä astuivat sisään, Olle kävi hakemassa hiukan ruokaa
+ja juomaa, vei ne komeroon ja sulki sitten oven. Komerossa oli
+sähkövalo ja ilmanvaihtolaite, joten miehillä ei ollut mitään
+hengenvaaraa.
+
+"Pakoyritys on aivan turha", neuvoi Olle ulkopuolelta. "Jos löydämme
+teidät kiltisti ja siivosti käyttäytyneinä, niin saatte meidän
+palattuamme mennä takaisin."
+
+"Ketä te sitten olette?" kysyi pikkumies sisältä surkealla äänellä.
+
+"Ah, anteeksi, emmepä tainneet esittäytyäkään herroille: minä olen Olle
+Nordgren ja tämä ystäväni tässä Akseli Kivinen. Näkemiin, arvoisat
+vieraani!"
+
+Sisältä kuului tukahdutettu kirous, mutta Olle päästi raikkaan naurun,
+ja ystävykset riensivät ulos, selvittyään tästä ensimmäisestä
+seikkailustaan tänä iltana.
+
+
+
+
+12.
+
+Seikkailijat saavat odottamattaan ja tahtomattaan lisävoimia.
+
+
+Sanomalehtimiehet pujahtivat varovasti "yhtiön" talon viereiseen pihaan
+ja saapuivat kapeaan kujaan, joka päättyi sokkeloiseen takapihaan.
+Tyhjiä pakkalaatikoita ja tynnöreitä oli pinossa, ja niitten välissä
+mutkitteli ahdas käytävä. Korkea lankkuaita eroitti tämän pihan
+viereisestä, mutta aidassa oli pieni portti. Kivinen kiipesi
+laatikkojen päälle ja silmäsi aidan yli. Hän murahti puoliääneen, sillä
+siellä näkyi puuhailevan pari miestä. Ei ollut yrittämistä
+toistaiseksi.
+
+Seikkailijat vetäytyivät pakkalaatikkojen suojaan, muutamaan
+syvennykseen, ja laskeutuivat lastu- ja sahajauhokasalle, sytyttäen
+savukkeet. Oli jo niin hämärä, ettei savua voinut huomata, ja muuten he
+olivat täydellisessä suojassa, kun takapihalle päin ei ollut
+ainoatakaan ikkunaa.
+
+"Luulenpa, että seikkailumme lähestyy loppuaan", virkkoi Olle. "Kun nyt
+tänään saamme selville noiden herrojen suunnitelman prinssin miljoonien
+anastamiseksi, niin yllätämme heidät itse teossa ja annamme koko
+joukkueen ilmi."
+
+"Mutta tiedätkös, että meidän on pidettävä silmällä vielä muuatta
+seikkaa, neiti Rigeriä. Hän ei kuulu koko joukkueeseen, ja hänet on
+saatava täydellisesti erilleen koko jutusta. Kun paljastamme herrojen
+suunnitteleman petoksen häntä kohtaan, luistanee se itsestään. Mutta
+poliisille emme saa antaa vihiä liian aikaisin. Tässä on kaksi melkein
+erillistä juttua: tuo lentokonejuttu neiti Rigereineen ja sitten
+'Import & Export A.B.' herroineen. Yhtiön voimme paljastaa kokonaan
+enkä luule siitä koituvan mitään vaaraa neiti Rigerille, sillä ellei
+salakuljettajilta osata kysyä lentokonejutusta mitään, eivät he
+tietenkään ehdoin tahdoin siitä kerro. Minulla alkaa olla jotenkin
+selvä kuva neiti Rigerin toiminnan vaikuttimista, ja vaikka en niitä
+kaikkia hyväksykään, ymmärrän kyllä hänen asemansa. Hänet on
+pelastettava, vaikka vastoin omaa tahtoaan. Minun kunniani on
+kysymyksessä."
+
+"Eiköhän siinä liene muutakin kysymyksessä!" pisti Olle väliin ja
+hymähti. Samassa kuului askeleita aivan läheltä. Joku kulki
+pakkalaatikkojen välistä kujannetta pitkin. Kivinen ponnahti
+äänettömästi pystyyn ja hiipi nurkan taakse, ja hän oli huudahtaa
+hämmästyksestä. Kujannetta pitkin kiiruhti joustavana ja hienona
+Kuststadin kaunotar, neiti Elise Riger. Hän oli nähtävästi menossa
+"yhtiön" kokoukseen. Kivinen katsoi hänen jälkeensä siksi kunnes hän
+katosi portin taakse, ja oli juuri aikeissa palata Ollen luo, kun kuuli
+uudelleen askeleita. Hämärässä vilahti näkyviin miehen haamu. Kivinen
+silmäsi tarkempaan ja äänettömästi hyppäsi pysähtyneen miehen luo,
+koskettaen tätä hiljaa olkapäähän.
+
+"Herra Minck! Riittää! Tulkaa tänne meidän luoksemme!"
+
+Nuori tukholmalainen sanomalehtimies hypähti säikähtyneenä sivulle ja
+yritti pistää kätensä taskuun, ennenkuin tunsi Kivisen. Hän seurasi
+tätä Ollen luo. Miehet neuvottelivat hetkisen.
+
+"Jorre saa jäädä tänne ulkopuolelle pitämään vahtia. Jos neiti Riger
+palaa, niin seuraa häntä. Jos kuulet tuolta talosta laukauksen tai
+vihellyksen, niin hae heti poliiseja apuun. Ja nyt toimeen!" selitti
+Olle.
+
+Kivinen vilkaisi yli aidan. Viereinen piha oli tyhjä. Molemmat
+sanomalehtimiehet katosivat portista.
+
+Rakennuksen alakerrassa näkyi muutamissa ikkunoissa tulta.
+Ilmeisestikin niiden takana pidettiin "kokousta." Seikkailijat hiipivät
+laatikkopinojen suojassa lähemmäksi. Vanha rakennus oli synkkä ja
+kolkko, ja sanomalehtimiehet tähyilivät pimeihin ikkunoihin. Niistä
+voitiin pitää heitä silmällä.
+
+"Entä nyt?" kuiskasi Kivinen, kun he olivat saapuneet aivan seinän luo.
+
+"Odotas, odotas!" rauhoitti Olle. "Tuossa on ovi. Siitä me emme sentään
+uskaltane mennä. Entäs tämä tässä?" ja Olle osoitti kellarinovea. Se
+johti kai johonkin varastoon. Varovasti seikkailijat hiipivät oven luo.
+Se ei ollut lukittu.
+
+"Tarkastetaan tätä tietä!" virkkoi Olle ja avasi oven. Se narahti
+hiukan saranoillaan, ja seikkailijat pujahtivat kapeasta aukosta
+pimeyteen.
+
+"Kolme porrasta!" kuiskasi Kivinen laskeuduttuaan kellarin lattialle.
+He haparoivat pimeässä. Tyhjiä laatikoita ja tynnöreitä oli sikinsokin,
+ja he saivat varovasti pujotella niiden lomitse.
+
+"Odotas!" virkkoi Olle ja sytytti sähkölampun, antaen valojuovan
+langeta kattoon. Siinä näkyi paksuja lautoja. Olle käänsi lamppua, ja
+toisella sivuseinällä näkyi ovi.
+
+"Tuonne!"
+
+Valo sammui, ja seikkailijat jatkoivat matkaansa pimeässä. Väliovi oli
+auki, ja muutaman hetken kuluttua he olivat toisessa osassa kellaria.
+Se ulottui kaikesta päättäen koko rakennuksen halki. He kuulivat päänsä
+päältä askeleita ja puheensorinaa.
+
+"Hiljaa! Kuuntele!" kuiskasi Olle, ja he jähmettyivät paikoilleen.
+Ylhäältä kuului lattian läpi selvästikin puhetta, mutta sanoista ei
+saanut selkoa. He olivat "kokoushuoneen" alla.
+
+"Katsotaanpas!" virkkoi Olle ja otti käsiinsä sähkölampun, mutta
+ennenkuin hän ehti painaa nappulaa, välähti pimeydestä esiin
+häikäisevän kirkas valojuova, joka lankesi suoraan heidän kasvojaan
+vasten ja sokaisi silmät.
+
+"Kädet ylös!" kuiskasi samassa hiljainen, mutta luja ääni, eivätkä
+seikkailijat uskaltaneet epäröidä. He olivat joutuneet satimeen.
+
+Valovirta pysyi heidän kasvoillaan, eivätkä he voineet nähdä
+vastustajiaan. Äkkiä sukelsi esiin haamu, joka nopeasti ja kokeneesti
+tyhjensi heidän taskunsa. He olivat aseettomina. Olle kirosi ääneen, ja
+Kivinen puristi yhteen huulensa, miettien vain jotakin hurjaa keinoa
+pelastuakseen. Hän harkitsi juuri, ehtisikö hypätä äkkiä syrjään pimeän
+suojaan ennenkuin vastustajat kerkiäisivät ampua, kun ääni komensi:
+
+"Sido heidät!"
+
+Pari lujaa kättä tarttui hänen ranteisiinsa, ja niiden ympäri kietoutui
+nuora lujaan ja tiukkaan. Muutamassa hetkessä olivat hänen kätensä
+köytetyt selän taa. Ollen kanssa meneteltiin samaten. Tuskin ehtivät he
+täydelleen käsittää tapahtunutta, kun huomasivat olevansa aivan
+voimattomia ja avuttomia.
+
+"Käykää pitkällenne!" komensi ääni, ja seikkailijat laskeutuivat
+kosteassa kellarissa parin matalan laatikon päälle makaamaan.
+
+"Tutkikaamme nämä herrat, Jöns", virkkoi komentava ääni, ja vastustajat
+tulivat vankiensa luo. Valojuova viipyi pitkän aikaa Kivisen kasvoilla.
+
+"Uusi naamataulu!" sanoi tutkija. Kivinen huokasi helpoituksesta, kun
+valo siirtyi Olleen. Äkkiä kuului tukahdutettu, mutta raju ja
+sydämellinen naurunpurskaus.
+
+"Ta' me' fan! Herra Nordgren! Tämäpä oli sattuma'" kuului komentava
+ääni sanovan ääretöntä hämmästystä osoittavalla painolla. Kivinen
+säpsähti. Olivatko lurjukset saaneet selville, kenen kanssa he olivat
+tekemisissä? Olle murahti jotakin, mutta tunsi äkkiä, kuinka nuorat
+hänen käsiensä ympärillä heltisivät.
+
+"Suokaa anteeksi, mutta eihän teitä tuossa puvussa olisi tuntenut oma
+äitinnekään, minusta puhumattakaan!" nauroi ääni. Olle autettiin ylös.
+
+Mies ohjasi valon omiin kasvoihinsa.
+
+"Tunnetteko minua?" kysyi hän.
+
+"Harry Malm!" huudahti Olle. "Te täällä! Terve!"
+
+Miehet puristivat toistensa kättä.
+
+"Vapauttakaa toki ystäväni", kiiruhti Olle, ja Kivisen käsisiteet
+leikattiin poikki.
+
+"Anteeksi epäkohtelias vastaanottomme!" pyyteli vieras. "Saanko
+esittäytyä: salapoliisi Harry Malm!"
+
+"Toimittaja Akseli Kivinen!"
+
+"Kiitän! Ja tässä kumppanini: Jöns Bagge!"
+
+Ollen oli vaikea olla nauramatta ääneen tälle viralliselle esittelylle
+pimeässä kellarissa salakuljettajien kokoushuoneen alla.
+
+"Mitä te täältä haette?" kysyi Olle karskisti.
+
+"Luultavasti samaa kuin tekin", vastasi Malm. "Olen tutkimassa Import &
+Export A.B:tä ja aion napata vielä tänä yönä koko arvoisan seurueen."
+
+"Älkää hitossa! Mistä pääsitte jäljille?"
+
+"Se on liian pitkä juttu tässä kerrottavaksi. Tiedän joka tapauksessa,
+että herrat pitävät nyt ylhäällä kokoustaan. Minulla on apulaisia tässä
+ympärillä enemmänkin, ja viimeistään tunnin kuluttua aion tehdä
+rynnäkön sisään. Satamassa on myöskin poliisit vahdissa, ja heti kun
+höyrylaiva 'Arthur' laskee laituriin, pidätetään sekä laiva että
+miehistö. Minulla on kaikki valtit kourassani."
+
+"Onnittelen!" virkkoi Olle hiukan kaksimielisesti. "Mitä 'Arthuriin'
+kuitenkin tulee, niin enpä luule sen laskevan ainakaan toistaiseksi
+laituriin täällä Tukholmassa."
+
+"Kuinka niin?" kysyi virallinen salapoliisi epäillen.
+
+"Niin, katsokaas, me sieppasimme laivan ja jätimme miehistön kapteenia
+ja kokkipoikaa myöten nauttimaan Robinson-elämästä eräällä
+ulkosaarella. Laiva on hyvässä tallessa ja näihin aikoihin kai
+miehistökin."
+
+Salapoliisi päästeli kummastuksen huudahduksia, kun Olle lyhyesti
+selosti omansa ja Kivisen laivamatkan seikkailuineen.
+
+"Ja nyt työhön!" virkkoi salapoliisi. "Haluatteko kuunnella, niin
+voitte sitten esiintyä todistajina!"
+
+Salapoliisi viittasi laatikkopinoa. Katossa sen yläpuolella näkyi
+laudoista kyhätty kansi, joka nähtävästi peitti jonkun ilmavaihtotorven
+aukon. Kivinen kiipesi nopeasti pinon päälle. Puhe kuului nyt aivan
+selvästi.
+
+"Anna minun kuunnella", kuiskasi Olle, "minä näet tunnen nuo herrat
+äänestä."
+
+Kivinen luovutti paikkansa, ja Olle pääsi kuin pääsikin vaivaloisesti
+laatikkojen päälle. Valo sammutettiin ja kaikki vaikenivat.
+
+"Kello kaksitoista siis, kuten ennenkin! Kahl hoitaa asian. Te saatte
+olla huoletta ja aivan syrjässä. Paketti jätetään sovittuun paikkaan!"
+selvitteli Popov, ja Olle arvasi että kysymys oli prinssin miljoonista.
+
+"Minä suostun", kuuli hän neiti Rigerin sanovan. "Mutta missä Kahl voi
+viipyä?"
+
+"Lempo hänen tiennee! Mutta kai hän nyt illalla tulee kuitenkin."
+
+Sanomalehtimiestä nauratti. Kahl ei tulisi saareltaan.
+
+"Tässä ovat tarpeelliset paperit", sanoi neiti Riger. Olle hätkähti
+mielessään. Jättikö tuo varomaton tyttö todistuksia itsestään? Tilanne
+oli nyt kovin mutkikas ja vaarallinen. Virallinen poliisi oli puuttunut
+asiaan, ja neiti Rigeriä odotti vangitseminen, ellei hän poistuisi
+hyvinkin pian. Samassa salapoliisi kuiskasikin:
+
+"Herra Nordgren! Jos kuulette jonkun poistuvan, niin ilmoittakaa! Jöns
+saa ottaa miestensä avulla hänet kiinni. Kukaan ei saa päästä karkuun!"
+
+Kivinen puri huultaan. Neiti Rigerkö vangiksi! Mutta Olle puristi
+suomalaisen kättä, ja tämä ymmärsi, että hänen ruotsalainen
+virkaveljensä pelasi kaksinaista peliä. Virallinen poliisi saisi ottaa
+selvän Import ja Export A.B:stä, mutta lentokonejuttu oli heidän
+omansa.
+
+Olle kuunteli mielenkiintoista keskustelua ylhäältä, koettaen päästä
+selville miesten suunnitelmasta. Mutta mitään yksityisseikkoja ei
+mainittu eikä ainoakaan seikka antanut ratkaisevaa vihjausta siitä,
+miten prinssin miljoonat aiottiin anastaa ja neiti Riger pettää.
+
+"Mutta missä Kahl on voinut viipyä näin kauan!" huudahti äkkiä
+varovainen saksalainen.
+
+Venäläinen tuntui taaskin olevan iloisella tuulella. "Kylläkai hän
+selviää! Ei hän ole ensimmäisellä matkalla."
+
+"Eipä vainkaan!" mutisi saksalainen. "Kun ei vain olisi viimeisellä."
+
+"Minun täytyisi sopia Kahlin kanssa muutamista yksityisseikoista",
+puhui neiti Riger hermostuneesti, "mutta en haluaisi enää viipyä."
+
+"Eikö seura kelpaa?" nauroi venäläinen.
+
+"Eipä sekään minua varsin suuresti huvita!" tokaisi neiti Riger
+suorasukaisesti. "Pääasia on kuitenkin, että tahdon päästä nukkumaan."
+
+Olle kuunteli tarkoin, toivoen neiti Rigerin poistuvan mahdollisimman
+pian.
+
+"Jos kerran niin haluatte", virkkoi Popov, "niin kertokaa minulle
+kaikki, ja sillä hyvä."
+
+Neiti Riger ja Popov kuiskuttelivat muutaman hetken hiljaa, eikä
+sanomalehtimies kaikista ponnistuksistaan huolimatta kyennyt
+eroittamaan ainoatakaan sanaa heidän keskustelustaan.
+
+"Selvä on!" sanoi Popov lopuksi.
+
+"Hyvästi siis!" vastasi neiti Riger kylmästi. "Ilmoittakaa, jos Kahl
+sattuisi tulemaan. Niin, voitte nyt antaa minulle kuitin myymistänne
+jalokivistä."
+
+"Odottakaa!" sanoi Popov ja istuutui pöydän ääreen. Kuului tuolin
+siirtelyä.
+
+Olle tarttui Kivisen käteen ja kuiskasi tälle pari sanaa. Kivinen
+hätkähti. Täytyi toimia nopeasti, sillä muutoin joutuisi neiti Riger
+pidätetyksi. Virallinen poliisi ei ymmärtänyt leikkiä.
+
+Sanomalehtimies sytytti salalyhtynsä, ja sen valossa hän kirjoitti
+muutaman sanan muistikirjansa irtirevästylle lehdelle.
+
+"Käyn antamassa ohjeet avustajallemme!" kuiskasi hän Ruotsin esivallan
+edustajille ja pujahti pois. Hiivittyään ensimmäiseen kellariin hän
+kuunteli hetkisen ja avasi sitten varovasti pihalle johtavan oven.
+Ketään ei ollut näkyvissä. Päästyään laatikkojen suojaan hän juoksi
+nopeasti aitaportin luo ja vihelsi hiljaa.
+
+Jorre ilmestyi suojastaan. Hän tunsi heti suomalaisen.
+
+"Herra Minck!" kuiskasi Kivinen. "Neiti Riger tulee aivan heti. Teidän
+on seurattava häntä hotelliin, jonne hän luultavastikin menee. Pyritte
+heti hänen puheilleen. Tässä on nimikorttini. Tällä pääsette kyllä
+hänen luokseen. Annatte hänelle tämän suljetun lapun, ja pidätte huolta
+siitä, ettei hän pääse ulos hotellista. Hän ei saa myöskään soittaa.
+Katkaiskaa heti johdot. Voitte käyttää vaikka pientä väkivaltaa.
+Seuraavat ohjeet saatte myöhemmin. Onko selvä!"
+
+"Kyllä", vastasi nuori reportteri reippaasti. "Hoidan kyllä tämän
+asian."
+
+Kivinen pujahti takaisin, ja päästessään lähelle kellarinovea hän kuuli
+konttorioven avautuvan. Hän hypähti suojaan. Ovesta liukui hämärälle
+pihalle neiti Rigerin solakka vartalo. Hän tähyili ympärilleen, mutta
+huomatessaan kaiken hiljaiseksi ja rauhalliseksi hän nopeasti
+poistui porttia kohti, ohikulkiessaan melkein sipaisten Kivistä.
+Sanomalehtimies olisi mielinyt siepata viehättävän vastustajattaren
+syliinsä, seikkailevan tytön, joka oli aikonut vangituttaa heidät
+omassa asunnossa, mutta hän tiesi kohta pääsevänsä tarkoitustensa
+perille sopivammalla tavalla ja sopivammassa paikassa. Kun neiti Riger
+oli kadonnut portista, sukelsi Kivinen kellariin.
+
+Olle oli entisellä vahtipaikallaan. Virallinen poliisi istui
+mietteissään muutamalla laatikolla, apulainen vieressään.
+
+"Malm!" kuiskasi Olle.
+
+Salapoliisi kohottautui. "Sanoitteko jotakin?"
+
+"Milloin aiotte rynnätä?"
+
+Herra Malm katsoi kelloaan salalyhdyn valossa. "Kymmenen minuutin
+kuluttua!"
+
+"Mutta miten me pääsemme tuonne ylös? Tästä aukosta en ainakaan minä
+mahdu."
+
+"Minä olen tutkinut koko kellarin ja luulen löytäneeni keinon
+siihenkin", selitti salapoliisi. "Tuossa viereisessä huoneessa on
+kellariportaat. Ja luukku on auki, nimittäin sen saa auki."
+
+"Hiipikäämme sitten sinne!" ehdotti Olle ja laskeutui hiljaa puhkuen
+laatikkopinoltaan. Salapoliisi kulki edellä salalyhty sytytettynä, ja
+muut seurasivat. Toisessa osastossa olikin leveät kellariportaat. Ne
+johtivat kokoushuoneen viereiseen huoneeseen. Salapoliisi katsoi
+kelloaan.
+
+"Voimme yrittää! Tarkastakaa aseet!" Kaikki tarkastivat taskuaseensa,
+jättäen varmistimet kuitenkin paikoilleen.
+
+Salapoliisi nousi pari askelmaa, kun pää sattui jo luukkuun. Hän
+kumartui ja astui ylemmäksi. Kivinen kiipesi hänen rinnalleen.
+Yhteisvoimin kohottivat he hartioillaan luukkua. Se myötäsi ja alkoi
+hiljalleen nousta. Aukkoa ei kuitenkaan näkynyt. Huoneessa oli
+nähtävästi pimeää, kokoushuoneeseen johtavan oven ollessa suljettuna.
+
+Salapoliisi kannatti hartioillaan luukkua kohollaan ja Kivinen luikahti
+notkeasti aukon reunalle ja ponnahti lattialle. Hän nosti luukun
+varovasti ylös ja antoi sen sitten hitaasti laskeutua lattialle. Hän
+kuunteli. Viereisestä huoneesta kuului puhelua. Salakuljettajat eivät
+aavistaneet, että esivalta kiipesi viereisen huoneen kellariaukosta
+sisään.
+
+Salapoliisi kapusi ylös toisena, Jöns Bagge kolmantena, ja viimeisenä
+ponnisteli Olle, turvautuen toisten apuun. Muutaman hetken kuluttua
+olivat kaikki neljä ylhäällä.
+
+"Aseet esille! Varmistimet pois!" komensi salapoliisi. "Seuratkaa!"
+
+Hän tarttui voimakkaasti ovenripaan ja tempasi oven auki. Hetkisen ajan
+sokaisi valo silmät.
+
+"Kädet ylös!" huusi salapoliisi ja tähtäsi salakuljettajia aseellaan.
+Hänen takanaan näkyi lisäksi vielä kolme piipunsuuta. Salakuljettajat
+hypähtivät rajusti ylös, kalveten, kasvojen vääristyessä, mutta kylmät
+piiput eivät antaneet miettiä, vaan koko joukko nosti kätensä ylös.
+Salapoliisi hypähti ikkunan luo ja löi sen rikki aseellaan, temmaten
+sitten pillin ja viheltäen pitkään ja kuuluvasti. Ulkoa kuului pari
+vastausta.
+
+Olle tarkasti vankeja nopealla silmäyksellä ja päästi kummastuksen
+huudon. "Missä on Popov?"
+
+"Hän poistui juuri toiseen kerrokseen", selitti muuan
+salakuljettajista.
+
+Kivinen kirosi. Hän hypähti avoimelle ovelle, ja salapoliisi seurasi.
+Päästyään rapuille he kuulivat ylhäältä askeleita, jotka nopeasti
+häipyivät. Miehet syöksyivät neljä viisi askelmaa kerrallaan ylöspäin,
+tempasivat auki oven ja syöksähtivät huoneeseen. Siellä ei ollut
+ketään. He juoksivat parin kolmen muun huoneen läpi. Kaikki olivat
+tyhjiä. Minne Popov oli kadonnut? Mitään ovia ei ollut kolmesta
+huoneesta muualle kuin portaille, joita pitkin he juuri olivat tulleet.
+Huoneet olivat melkein tyhjät eikä niihin voinut piiloutua.
+
+Miehet etsivät ja silmäilivät, mutta tulos oli nolla. Alhaalta kuului
+askeleita ja huutoja. Poliisit olivat tunkeutuneet sisään. Malm riensi
+alas. Kokoushuoneessa oli nyt toistakymmentä henkeä. Salakuljettajat
+riisuttiin aseista ja vangittiin. Kivinen tutki innokkaasti heiltä
+löydettyjä papereita, samoinkuin Ollekin. Mutta mitään neiti Rigeriä
+koskevia he eivät löytäneet. Popov oli ne kai vienyt mennessään. Malm
+kuulusteli poliiseja. Ei, he eivät olleet nähneet kenenkään poistuvan
+talosta merkkivihellyksen jälkeen. Aikaisemmin oli poistunut muuan
+nainen, -- Malm höristi korviaan, -- mutta he eivät olleet varmat,
+tuliko hän tästä talosta vai viereisestä. "Arthur" ei myöskään ollut
+saapunut, luonnollista kylläkin.
+
+Yhtiön konttori tutkittiin. Siellä ei ollut muuta kuin vanhoja
+tilikirjoja. "Konst Salonin" omistaja vangittiin. Kivinen ja Malm
+lähtivät uudelleen ylös.
+
+"Voi meitä aaseja!" huudahti Kivinen äkkiä ja osoitti varastohuoneen
+kattoa. Toisen kerroksen ikkunasta saattoi hypätä sen päälle ja sitä
+myöten poistua. Popov oli käyttänyt sitä tietä, sen todisti
+lukitsematon ikkuna.
+
+
+
+
+13.
+
+Kivinen saa kuulla lyhyen, mutta ytimekkään esitelmän alkeellisista
+käyttäytymissäännöistä.
+
+
+Varmistuttuaan, että Popovin takaa-ajo oli mahdotonta ja hyödytöntä,
+palasivat miehet alas. Salakuljettajat istutettiin juuri pariin autoon
+kaikessa hiljaisuudessa, kun ei tahdottu toistaiseksi nostaa mitään
+melua paljastuksesta.
+
+Salapoliisi hyppäsi kolmanteen autoon apulaisensa kanssa.
+
+"Kiitoksia avustanne ja näkemiin!" sanoi hän seikkailijoillemme.
+"Pistäytykää poliisiasemalle, niin saatte yksityiskohtaiset tiedot."
+
+"Kiitos", naurahti Olle, "mutta kai teidän täytyy turvautua meidän
+tietoihimme!"
+
+Rakennus tyhjeni, ovet suljettiin ja sinetöittiin ja pari vartijaa jäi
+paikalle. Seikkailijamme poistuivat saman pihan kautta kuin olivat
+tulleetkin.
+
+"Nyt kotiin nopeasti, ja sitten toimitukseen!" kiirehti Olle.
+"Päästämme ne lurjukset irti ensin, minä lähden kirjoittamaan, ja sinä
+saat lähteä hoitelemaan sitä neitostasi."
+
+Saavuttuaan Ollen asuntoon miehet avasivat vaatekomeron oven.
+Murtautujat nukkuivat rauhallisina kuin olisivat olleet kotonaan. Olle
+herätti heidät. He hieroivat silmiään eivätkä oikein käsittäneet
+tilannettaan.
+
+"Kas niin, tässä ovat tavaranne!" virkkoi sanomalehtimies ja ojensi
+miehille heidän taskuesineensä, paitsi ei aseita. "Alkakaa nyt lähteä
+tiehenne ja nopeasti! Koko muu joukko on jo vangittu."
+
+Miehet eivät kyselleet mitään. Sullottuaan tavarat taskuunsa he
+painoivat lakit päähänsä ja livistivät avatusta ovesta porraskäytävään.
+
+Sanomalehtimiehet muuttivat taas nopeasti pukuaan ja lähtivät ulos.
+
+"Näkemiin sitten!" virkkoi Olle. "Soita, jos tarvitset minua tai
+jotakin erikoista sattuu!"
+
+Olle astui autoon ja ajoi toimitukseen. Seikkaileva rantajätkä oli nyt
+kadonnut. Olle oli nyt tärkeillä uutisilla täytetty reportteri.
+
+"Nyt alkaa tulla!" huusi hän jyristen, tullessaan toimitussihteerin
+huoneeseen. "Järjestäkää latomakone minua varten!"
+
+Hän riensi omaan huoneeseensa, avasi kirjoituskoneen, pujotti siihen
+paperin, riisui takkinsa, asetti viereensä virvoitusjuomaa, sikaareita
+ja tulitikkulaatikon, kutsui juoksupojan valmiiksi taakse viemään
+liuskan toisensa jälkeen latomoon, huokasi syvään, ja äkkiä alkoi
+kirjoituskone laulaa kuin paras konekivääri mäenrinteellä.
+Sanomalehtimies oli ryhtynyt työhön verekseltään, tuskin ennätettyään
+istahtaa monipäiväisten seikkailujensa jälkeen.
+
+Hän naputti ensin otsakkeen viidelle palstalle: "Kansainvälinen
+salakuljetus-osakeyhtiö paljastettu. Lehtemme reportterin tutkimukset."
+
+Kone rämisi edelleen ja juoksupoika kiirehti toimituksen ja latomon
+välillä liuskoja kuljettaessaan. Tukholmalaiset saisivat ensiluokkaisen
+sensatiouutisen joka-aamuisen uteliaisuutensa tyydytykseksi.
+
+Sanomalehtimies kirjoitti kylmänä ja tunteettomana sille, mitä
+ympärillä tapahtui, eivätkä edes toimitussihteerin sadatukset, että nyt
+meni kaikki aikaisempi järjestely helkkariin, vaikuttanut häneen
+vähääkään.
+
+Kivinen käveli jalan, saadakseen hiukan miettiä ja punnita tilannetta,
+ennenkuin antautuisi uudelleen taisteluun neiti Rigerin kanssa.
+
+Paljon oli selvää, mutta ei kaikki. Neiti Riger ei kuulunut
+salakuljettajiin, vaan hän tai hänen rikostoverinsa olivat kääntyneet
+näiden puoleen. Luultavastikin veli, Karl, sotilaslentäjä. Hän se
+varmaankin oli ollut myös Kuststadin lentäjä.
+
+Mutta mitkä olivat neiti Rigerin toiminnan vaikuttimet? Avustiko hän
+prinssiä palkkiosta vai avuliaisuudesta, oliko hän mahdollisesti
+kiitollisuudenvelassa prinssille?
+
+Ja millä tavoin prinssin miljoonat aiottiin anastaa? Missä ja millä
+tavoin? Ja millä tavoin nuo miljoonat aiottiin tuoda Ruotsiin?
+
+Jorre torkkui hotellissa ovenvartijan komerossa. Tuntiessaan Kivisen
+hän hypähti pystyyn.
+
+"Onko neiti Riger täällä?" kysyi Kivinen.
+
+"Kyllä, hän on huoneessaan ja erittäin kiukkuisella päällä", selitti
+Jorre. "Kirjeenne saadessaan hän suuttui ja yritti soittaa, mutta olin
+silloin jo ehtinyt katkaista langat. Pyysin häntä kärsivällisesti
+odottamaan, mutta hän ajoi minut ulos."
+
+Kivinen hymyili. "Ei ketään ole käynyt täällä häntä kyselemässä?"
+tiedusti hän ja ajatteli Popovia.
+
+"Ei ketään!"
+
+"Hyvä on! Viekää tämä nimikorttini neidille", ja Kivinen ojensi
+ovenvartijalle korttinsa. Parin kolmen minuutin kuluttua tämä palasi.
+
+"Neiti ottaa teidät vastaan mitä suurimmalla vastenmielisyydellä",
+ilmoitti hän kohteliaasti.
+
+"Mutta ottaa kuitenkin!"
+
+"Kyllä."
+
+Kivinen nousi nopeasti kolmanteen kerrokseen ja naputti neiti Rigerin
+huoneen ovelle.
+
+"Sisään, olkaa hyvä!" kuului sisältä sangen vähän imartelevasti.
+
+Kivinen noudatti kehoitusta, teki säännönmukaisen kumarruksen
+sohvankulmassa istuvalle, ruumiinmukaiseen matkapukuun puetulle
+kaunottarelle ja ojensi kätensä.
+
+Neiti Riger puristi sitä veltosti.
+
+"Häiritsenkö?" kysyi Kivinen.
+
+"Kyllä, erittäin suuresti! Nyt ei ole aika kahdenkeskisille
+tapaamisille hotellihuoneessa..." alkoi harmistunut neitonen
+esitelmöidä alkeellisista sopivaisuussäännöistä.
+
+"Niinpä niin, toista on asumattomissa huviloissa", uskalsi Kivinen
+pistää väliin. "Saanko mahdollisesti istuutua?"
+
+"Jos olette niin väsynyt, niin voitte istuakin, mutta toivoisin asianne
+olevan niin lyhyen, että voisitte sen kertoa seisaaltanne."
+
+"Kiitos, siinä tapauksessa mieluummin istun."
+
+Kivinen heittäytyi varsin huolimattomasti muutamaan nojatuoliin. Neiti
+Riger haukotteli peittelemättä.
+
+"Te olette väsynyt", aloitti Kivinen.
+
+"Niin, ja ikävystynyt teidän pitkäpiimäisyyteenne! Tulkaa mieluummin
+huomenna."
+
+"Ei, asiani on niin tärkeä, ettei se siedä lykkäystä. Onko Popov
+soittanut?"
+
+Neiti Riger hypähti ylös pelästyneenä. "Popov...? soittanut... kuinka
+niin... en minä tiedä..."
+
+Kivinen sytytti savukkeen.
+
+"Niin, nyt olen voittanut vetoni", sanoi hän rauhallisesti ja varmasti.
+"Tiedän, kuka te olette ja mitä täällä teette."
+
+Neiti Riger oli saanut takaisin kylmäverisyytensä.
+
+"Niinköhän?" virkkoi hän epäuskoisesti.
+
+"Te olette kamarineuvoksen tytär Wienistä. Teillä on veli, jonka nimi
+on Karl ja joka on pannut ruotsalaisten viranomaisten päät pyörälle
+lentokonejutullaan. Eikö niin, neiti näyttelijätär?"
+
+Kaunis neitonen puri huultansa, mutta ei osannut enää näytellä.
+
+"Kas niin! Olen voittanut. Muistatte kai, että lupasitte minulle
+palkinnon. Minä voisin ottaa sen nyt ja korkojen kanssa rangaistukseksi
+vastaanottonne epäkohteliaisuudesta."
+
+Sanomalehtimies hypähti ylös ja meni sohvan luo. Neiti Riger ei
+uskaltanut häneen katsoakaan.
+
+"Kuulkaapas, kertokaa nyt minulle oma historianne", virkkoi
+sanomalehtimies hiljaa ja istuutui neitosen viereen. "Kaiken muun minä
+tiedän."
+
+"Tiedätte!" huudahti neiti Riger suunniltaan hämmästyksestä.
+
+"Puhukaamme nyt ystävinä! Jättäkää pois tuo suuttumuksenne! Asemanne on
+vaarallinen, Kahl ja muutkin salakuljettajat ovat vangitut."
+
+"Vangitut?" huudahti neitonen, ja äänessä väreili levottomuus.
+
+"Koko yhtiö on nyt paljastettu. Teidän asemanne on vaikea, ja toivon
+teidän kertovan minulle kaikki. Autan mielelläni."
+
+Neiti Riger kätki kasvonsa eikä vastannut mitään. Sanomalehtimies
+odotti.
+
+"Vangitaanko minut heti?" kysyi neitonen alistuneena.
+
+"Ei heti eikä kai milloinkaan. Viranomaisilla ei ole mitään tietoa
+lentokonejutusta ainakaan toistaiseksi."
+
+"Kertokaa minulle kaikki mitä tiedätte!" pyysi neiti Riger.
+
+Kivinen kertoi seikkailunsa Tukholmassa ja "Arthurilla" sekä
+salakuljettajien vangitsemisen. Neiti Riger kuunteli tarkkaavaisesti.
+Popovin paosta kuullessaan neitonen säpsähti, ja hänen silmänsä
+välähtivät.
+
+"Kiitän teitä tiedoista ja avustanne! Kerron teille kaikki
+huomis-iltana. Siihen saakka näkemiin!" Neiti Riger nousi ylös ja
+ojensi kätensä sanomalehtimiehelle. Tämä ei osoittanut minkäänlaisia
+merkkejä, että aikoisi noudattaa annettua viittausta.
+
+"Älkää kiirehtikö, neiti Riger! Minulla on vielä paljon kerrottavaa! Ja
+pyytäisin, että te kertoisitte kaikki jo tänä iltana."
+
+"En!" ja neitosen ääni oli varma ja luja.
+
+"Niinkö!" lausui Kivinen ivallisen painokkaasti. "Te ette luota minuun.
+Hyvä. Mutta kuulkaapas! Te tahdotte suojella prinssiä ja hänen
+miljooniaan. Huomenna näyteltäisiin viimeinen näytös. Jos se
+onnistuisi, niin te pakenisitte ja jättäisitte kaikki kertomatta. Siitä
+en paljoakaan välittäisi, mutta nyt minä tiedän, että näytös ei
+onnistu, ei ainakaan sillä tavoin kuin te luulette."
+
+"Te näytte tietävän todellakin melkein kaikki", virkkoi neiti Riger
+kylmästi. "Mutta mistä te olette saanut tuon varmuuden, ettei toinen
+yritys onnistuisi? Ja toiseksi, se täytyy minun joka tapauksessa hoitaa
+yksinäni, sillä te ette voi tulla rikostoverikseni. Minun _täytyy_
+onnistua."
+
+"Mutta te ette onnistu. Minä tiedän, että te nyt perustatte kaikki
+toivonne Popoviin."
+
+Neiti Riger liikahti.
+
+"Mutta Popov ei ole ainoastaan salakuljettaja, vaan hän on myöskin
+petturi. Hän pettää teidät."
+
+"Pettää? Mitä syytä hänellä olisi pettää? Ja miksi eivät
+salakuljettajat olisi sitten jo aikaisemmin pettäneet?"
+
+"Mitäkö syytä? Prinssin miljoonat ovat aivan riittävä syy
+heidänlaisilleen. Onhan pääoma aina enemmän kuin välityspalkkio. Ja
+syynä siihen, että he tähän saakka ovat olleet rehellisiä, on se, että
+he ovat odottaneet lihavampaa saalista. Ensimäinen koeyritys tehtiin
+pienellä osalla. Nyt seuraa pääosa."
+
+Neiti Riger tarttui Kivisen käteen.
+
+"Tiedättekö te tämän vai luuletteko te niin?"
+
+"Minä tiedän. Popov on päässyt pakoon. Luulen, että jos hän on kyennyt
+vähimmässäkään määrin harkitsemaan tilannetta, hän yrittää anastaa
+prinssin miljoonat itselleen. Hän on rohkea ja häikäilemätön mies.
+Hän ei voi tietää, että salakuljettajia epäillään myöskin
+lentokonejutussa."
+
+Neiti Riger käveli hermostuneena ja tuskaisena, ja hänen katseensa
+harhaili ympäri huonetta.
+
+"Mitä minun sitten pitää tehdä?" kysyi hän äkkiä sanomalehtimieheltä ja
+pysähtyi hänen eteensä.
+
+"Luottaa minuun."
+
+Neitonen katseli pitkään harmaisiin silmiin ja ojensi kätensä.
+
+"Minä luotan teihin. Määrätkää, ja minä tottelen!"
+
+"Kiitän. Vastatkaa muutamiin kysymyksiini. Ensiksi: missä ja milloin
+yritys tapahtuu?"
+
+"Huomenna, oikeastaan tänään Kuststadissa klo 12 ja 1 välillä päivällä."
+
+"Ja millä tavalla?"
+
+"Samalla tavalla kuin ennenkin."
+
+"Siis lentokoneella?" huudahti Kivinen.
+
+"Niin, veljeni lentää huvilani yläpuolelle ja pudottaa paketin
+puutarhaan. Salakuljettajien on se otettava siellä vastaan ja tuotava
+sinne metsähuvilaan. Itse olen täällä Tukholmassa, niin että jos
+jutusta saataisiin jotakin selvää, voisin todistaa poissaoloni."
+
+"Ja senkö vuoksi maalautitte huvilanne katon räikeänpunaiseksi? Minä
+aavistelin jotakin tämäntapaista."
+
+"Mistä te tiesitte sen?"
+
+"Tietäkää, että senjälkeen kuin saimme vihiä teidän osuudestanne, te
+ette ole hetkeäkään ollut vartioimatta."
+
+Kivinen mietti hetkisen. Neiti Riger tarttui äkkiä sanomalehteen ja
+alkoi innokkaasti tutkia sitä. Hän huudahti heikosti ja katsoi
+kelloaan. Se oli lähes yksi.
+
+"Juna lähtee kymmenen minuutin kuluttua, ja ellemme ehdi sille, emme
+tavoita Popovia."
+
+"Kas niin! Meidän on siis toimittava nopeasti. En tullut ajatelleeksi
+koko junanlähtöä. Pukeutukaa nopeasti! Muuten, onko teillä
+ulkomaanpassi?"
+
+"On kyllä, Norjaan, Tanskaan ja Saksaan."
+
+"Se on hyvä. Minullakin on passi Norjaan."
+
+Neiti Riger kokosi tavaransa ja sulloi ne kahteen pieneen
+matkalaukkuun. Kivinen soitti, ja kun tarjoilija riensi sisään, pyysi
+hän Jorrea puheilleen. Tämä saapui parin minuutin kuluttua.
+
+"Lähdette meidän mukaamme pienelle matkalle! Saanko esitellä:
+toimittaja Minck, neiti Riger!"
+
+Kivinen maksoi hotellilaskun, ja parin kolmen minuutin kuluttua olivat
+kaikki kolme ajurissa matkalla asemalle. Kivinen katsoi pari kertaa
+levottomana kelloaan. Onnistuminen riippui minuutista tai muutamista
+sekunneistakin. Hevonen kiiti hurjana pitkin tyhjiä katuja.
+
+"P--na!" kirosi Kivinen ääneen, kun asematorille saapuessaan kuuli
+veturin pitkäveteisen vihellyksen, asemakellon osoittaessa täsmällistä
+lähtöaikaa. Seurue oli myöhästynyt junasta. Popovilla oli nyt varma
+etumatka.
+
+Seikkailijat nousivat kuitenkin ajurista ja lähtivät kävelemään pitkin
+asematoria.
+
+-- Auto! -- välähti Kivisen mielessä, ja hän kysyi Jorrelta, voisiko
+tämä mahdollisesti hankkia hyvän ja luotettavan auton. Nuori
+sanomalehtimies mietti hetkisen ja lupasi. Ohjaajaa ei tarvittaisi,
+sillä hän kyllä pitäisi kulkemisesta huolen. Hän poistui nopeasti, ja
+Kivinen ja neiti Riger jäivät kahden.
+
+"Mitä te oikein aiotte nyt tehdä?" kysyi neitonen.
+
+"Aion pelastaa teidät ja prinssin miljoonat sekä puijata Popovin."
+
+"Te rupeatte siis rikostoverikseni?" lausui neiti Riger hymyillen.
+
+"Kyllä, lain silmissä, mutta en omissani! Rikon lakia pakottaakseni
+toiset sen täyttämään. Minulla on nyt oma suunnitelmani ja olen varma
+sen onnistumisesta. Odottakaas, minä soitan ystävällemme Olle
+Nordgrenille!"
+
+Kivinen meni puhelinautomaattiin ja soitti.
+
+"Halloo, saanko herra Nordgrenin puhelimeen! Kiitän! Onko Olle! Älä ole
+noin kiukkuinen! Minä se olen! Minä lähden nyt matkalle neiti Rigerin
+kanssa. Luulen toimittavani Popovin kiinni. Annan heti kaikki
+tarvittavat tiedot. Ilmoitan myös olinpaikkani sähkösanomalla ja ajan,
+milloin saat julkaista tietoja Kuststadin jutusta. Niin, kiitos!
+Näkemiin siis ja terve!"
+
+He kävelivät vielä puolen tuntia asematorilla toisiinsa nojautuneina
+kuulakkaassa kesäyössä, kunnes näkivät auton pysähtyvän merkkilyhdyn
+luo. He riensivät sinne. Se oli hyvä neljänhengen auto. Jorre istui
+kuljettajan paikalla autotakissa suojustimet silmillä. Kivinen auttoi
+neiti Rigerin sisään ja kiipesi itse perässä. He istuutuivat taakse,
+Jorren vääntäessä moottorin käyntiin.
+
+"Tunnetko tien?" kysyi Kivinen.
+
+"Totta kai", vastasi Jorre ja hyppäsi ohjauslaitteen viereen. Moottori
+surisi, ja sitten hypähti auto liikkeelle, painuen syrjäkaduille ja
+selviten vihdoin esikaupunkien jälkeen kovalle ja leveälle valtatielle.
+Jorre lisäsi vauhtia, ja seikkailijat kiitivät kesäyössä Kuststadiin.
+
+
+
+
+14.
+
+Kivinen ja Minck saavat vaivojensa palkaksi pussillisen kiviä.
+
+
+Auto huristi tasaisesti sileällä tiellä, sivuuttaen maalaiskyliä ja
+huvilakuntia. Raikas yöilma humisi ympärillä.
+
+Kivinen ja neiti Riger istuivat takana, puhumatta mitään. Tulevat
+seikkailut pitivät yllä jännitystä, eikä menneisyyttä voinut vielä
+kosketella. Sanomalehtimies tunsi, että hän oli pääsemäisillään
+päämääräänsä. Ylpeä neiti Riger oli tunnustanut joutuneensa tappiolle,
+ja vaikka Kivinen ei suinkaan tahtonut käyttää auttaja-asemaansa
+väärin, tunsi hän vaistomaisesti, ettei se myöskään hänen toiveitaan
+vähentänyt. Hän aavisti, että neiti Rigerin ulkonaisesti niin iloisessa
+ja huolettomassa elämässä oli joku varjo, tuskin hänestä itsestään
+riippuva, mutta joka tapauksessa häneen vaikuttava. Mikä suhde vallitsi
+prinssin, Karl Rigerin ja Elisen kesken?
+
+Neiti Rigerin katse harhaili hämärässä. Hänen kiharansa liehuivat
+tuulessa, ja pieni suu oli tiukasti yhteenpuristettu. Aistikkaaseen
+matkapukuun laittautuneena hän oli viehättävä ilmestys, ja Kivisen
+täytyi vasten tahtoaankin ihailla ja kunnioittaa hänen itsenäisyyttään
+ja rohkeuttaan, siitäkin huolimatta, että niitä käytettiin laittoman
+asian palvelukseen.
+
+"Mitä te ajattelette?" kysyi neiti Riger äkkiä ja laski pienen
+hansikoidun kätensä sanomalehtimiehen käsivarrelle. Kivinen kääntyi
+hänen puoleensa hymyillen.
+
+"Mitä minun pitäisi ajatella?" tiedusti hän vuorostaan. Elise naurahti
+lyhyeen.
+
+"En tiedä. Mutta sanokaas, miksi te minua autatte?"
+
+Sanomalehtimies katsoi häneen tutkivasti, mutta neiti Riger oli vakava.
+
+"Sen kerron myöhemmin, vaikka teidän täytyisi se kyllä tietää. Ja te
+aavistatte sen kylläkin."
+
+Neiti Riger käänsi päänsä poispäin.
+
+Aamupuolella auto pysähtyi muutaman pienen kyläravintolan luo, ja
+seurue lähti murkinoimaan ja laatimaan lopullista sotasuunnitelmaa.
+Kivinen ohjasi neiti Rigerin syrjäisen pöydän luo verannalle ja tilasi
+kevyen aamiaisen. Tarjoilija katsoi hiukan ihmeissään aamuvirkkuja
+matkustajia, mutta kattoi pöydän, ja kaikki söivät hyvillä mielin
+raikkaan matkan jälkeen. Tilattuaan kahvia Kivinen sytytti savukkeen,
+tarjosi Jorrelle ja nojasi tuoliinsa.
+
+"Nyt on kello lähes kymmenen. Meillä on siis kaksi tuntia aikaa. Miten
+järjestämme loukun Popoville?"
+
+"Saanko ehdottaa", sanoi neiti Riger vilkkaasti. "Minä luulen
+tietäväni. Popov piiloutuu huvilani puutarhaan. Saatuaan paketin hyppää
+hän kuten Kahl aikaisemmin moottoripyörän selkään ja ajaa
+metsähuvilaan. Muutettuaan pukua hän hiipii jalkaisin muuanne. Meidän
+olisi pitänyt tavata toisemme eräässä hotellissa parinkymmenen
+kilometrin piirissä Kuststadista, mutta nyt ei siitä maksa puhua. Popov
+ei tule."
+
+Kivinen teroitti kuuloaan. Neiti Riger puhui ristiriitaisesti. Mutta
+sanomalehtimies ei keskeyttänyt. Neitonen oli kai erehtynyt.
+
+"Ehdotan, että ajaisimme hiukan ennen kahtatoista lähelle Kuststadia.
+Voin kyllä neuvoa paikankin. Minä jään siihen auton kanssa, ja te taas
+hiivitte metsähuvilaan. Kun Popov palaa, pakoitatte hänet antamaan
+teille paketin, ja vaaditte samalla häneltä pois kaikki paperini. Ne
+eivät tosin ole lainkaan vaarallisia, mutta joka tapauksessa. Saatuanne
+paketin tulette minun luokseni. Meidän täytyy olla hiukan etempänä
+tapahtumapaikalta, ettei auton seisominen jollakin tiellä herättäisi
+liiaksi epäluuloa. Hyväksyttekö ehdotukseni?"
+
+Kivinen tuprutteli savukettaan ja mietti. Suunnitelma oli
+yksinkertainen ja varma.
+
+"Ehdotuksenne on hyvä, mutta muuan seikka: palaako Popov varmasti
+metsähuvilaan, saatuaan paketin käsiinsä?"
+
+"Kyllä. Hänen täytyy paeta tapahtumapaikalta ja nopeasti. Moottoripyörä
+on niin ollen välttämätön. Mutta hän ei voi sillä ajaa kauaksi. Hänen
+täytyy se piiloittaa. Ja hän piiloittaa sen metsähuvilaan."
+
+"No niin, voimme kyllä järjestää asian. Toinen seuraa Popovia koko
+ajan, ja toinen on huvilassa. Muuten, oletteko aivan valmis lähtemään
+matkalle, neiti Riger?" kysyi Kivinen.
+
+"Kyllä."
+
+"Missä on palvelijattarenne?" kysyi Jorre äkkiä.
+
+"Niin Minnako? Hän on Malmborgissa."
+
+Seurue istui vielä jonkun aikaa ravintolassa, kunnes kello löi puoli
+yksitoista. Kivinen nousi ja pyysi laskua. Ilma oli kaunis ja kirkas,
+tyyni ja lämmin. Ihanteellinen ilmailuilma! ajatteli hän itsekseen.
+
+"Kuulkaas, herra Minck! Tänään on siellä kylpylässä suuret juhlat, vai
+kuinka?"
+
+"Niin, ne alkoivat jo kello kymmenen."
+
+"Hyvin järjestetty, neiti Riger! Kaikki ovat juhlilla, poliisit myös,
+ja salakuljettajilla on tilaisuus toimia."
+
+Hän maksoi, ja seurue nousi taas autoon. Neiti Riger asettui muitta
+mutkitta ohjaajan paikalle.
+
+"Antakaa minun ajaa! Minä pidän ajamisesta. Jos pelkäätte, niin saa
+herra Minck käydä viereeni! En tunne aivan hyvin tätä mallia, mutta
+luulen selviytyväni. Kai te minua hiukan opetattekin?" lisäsi hän
+veitikkamaisesti ja katsahti Jorreen.
+
+Jorre asettui hänen viereensä, mutisten jotakin, että kyllä näin ehkä
+sittenkin on paras, ja Kivisen oli tyytyminen, tahtoi tai ei,
+olkapäitään kohottaen heittäytymään pehmeälle, mutta yksinäiselle
+takaistuimelle. Auto lähti liikkeelle neiti Rigerin pikku käsien
+ohjaamana. Jorre Minck osoittautui tehtäväänsä innostuneeksi ja
+kaunopuheiseksi opettajaksi ja neiti Riger ainakin yhtä tarkkaavaiseksi
+oppilaaksi.
+
+Ajettuaan tunnin verran he saapuivat lähelle Kuststadin asemaa. Neiti
+Riger ohjasi muutaman syrjätien varrelle ja pysähdytti auton. Miehet
+hyppäsivät maahan.
+
+"Kas niin, minä jään tähän! Käännän auton!" Neiti Riger pani koneen
+uudelleen käyntiin ja käänsi auton syrjätielle. "Meidän on parempi ajaa
+tätä pitkin", hän selitti.
+
+Paikka oli metsäaukion laidassa. Tie kulki hiekkanummen syrjää pitkin
+ja haarautui kahdelle suunnalle. Kivinen antoi muutamia ohjeita neiti
+Rigerille, ja senjälkeen molemmat miehet lähtivät kulkemaan asemalle.
+
+Päästyään asema-alueelta miehet poikkesivat metsään ja hiipivät sitä
+varovammin, mitä lähemmäksi tulivat. Huvilan luo tullessaan he
+heittäytyivät maahan ja ryömivät takaapäin aitauksen luo. Ketään ei
+näkynyt, eikä mitään kuulunut.
+
+"Missä moottoripyörä oli teidän täällä käydessänne?" kysyi Kivinen.
+
+"Tuolla vajassa", ja Jorre osoitti lautavajaa.
+
+Kivinen tarkasteli hiukan vajaa, ja Jorre tarjoutui hiipimään sinne.
+Hän pujottelihe aidan läpi ja livahti sisään ovesta. Kivinen odotti
+aidan luona. Jorre palasi hetken kuluttua.
+
+"Ei mitään", julisti hän. "Pyörä on poissa ja niin ollen myöskin mies."
+
+Kivinen hyppäsi aidan yli ja tuli myös vajaan. Moottoripyörän
+piilopaikka oli tyhjä. Popov oli ilmeisestikin jo aikaisemmin vienyt
+pyörän tapahtumapaikalle. Tutkittuaan vajan ja erään toisen rakennuksen
+Kivinen avasi huvilan ikkunan, saman, josta hän jo aikaisemmin oli
+kerran tullut sisään.
+
+"Te saatte mennä nyt tienristeykseen ja vartioida Popovia. Jos
+huomaatte hänen aikovan lähteä pakoon, niin ampukaa pyörä
+kelvottomaksi, ja jos hän taas aikoisi tulla tänne, rientäkää edellä,
+piiloittautukaa lähistölle ja hänen tultuansa sisään tulkaa heti
+perässä. Onko selvä?"
+
+"Kyllä." Jorre painalsi metsätielle.
+
+Kivinen kiipesi sisään, tällä kertaa ilman tikkaita, ja sulki ikkunan
+jälkeensä. Hän katsoi kelloaan. Se oli muutamia minuutteja vaille
+kaksitoista. Hän kiipesi ullakolle ja avasi pienen ikkunan, jääden
+kuuntelemaan.
+
+Hänen odotettuaan noin neljännestunnin kuului surinaa, joka kävi yhä
+voimakkaammaksi. Ilmeisestikin oli lentokone lähestymässä. Kivinen
+laskeutui alas, tarkasti aseensa ja jäi odottamaan metsätielle antavan
+ikkunan luo.
+
+Surina taukosi äkkiä. Sanomalehtimies ymmärsi, että moottori oli
+pysähdytetty ja kone laskeutunut liukulentoon. Metsä esti näkemästä.
+Kivinen jännitti kuuloaan, ja muutaman minuutin kuluttua surisi taas.
+Lentokone oli kohoamassa. Surina kävi voimakkaammaksi, heikkeni
+vähitellen ja kuoleutui kokonaan. Lentokone oli poistunut.
+
+Noin kymmenen minuutin kuluttua kuului metsätieltä hiljaista ratinaa,
+ja jotakin vilahti puitten välissä. Kivinen kyyristyi ikkunan suojaan.
+Popov lähestyi taluttaen moottoripyörää. Sen taakse oli kiinnitetty
+nahkainen laukku. Sanomalehtimies tarkkasi jännittyneesti
+salakuljettajan liikehtimistä. Popov vei moottoripyörän vajaan, ja heti
+hänen kadottuaan ilmestyi Jorre näkyville. Nuori sanomalehtimies
+hyppäsi notkeasti ja äänettömästi aidan yli, juoksi pihan poikki ja
+kätkeytyi portaitten vierellä oleviin pensaisiin.
+
+Popov tuli vajasta kädessään laukku. Hän oli puettu samoihin
+vaatteisiin kuin Kahl edellisellä kerralla, vieläpä hän oli
+kiinnittänyt leukaansa tukevan ruskean tekoparran. Hän silmäsi
+ympäristöä, kuunteli hetkisen ja nousi sitten portaille, avaten oven ja
+astuen sisään.
+
+Kivinen oli hiipinyt ikkunan vierestä ovelle, ja kuullessaan Popovin
+astuneen eteiseen tempasi hän äkkiä oven auki, ojensi revolverinsa ja
+komensi kädet ylös. Tällöin hypähti Jorrekin piilostaan, ja
+salakuljettaja huomasi olevansa kahden tulen välissä. Hänen kasvonsa
+valahtivat kalpeiksi pelästyksestä, samalla kun punaiset pilkut
+poskilla todistivat sitä ääretöntä raivoa, jota hän tunsi joutuessaan
+kiinni viimeisellä hetkellä. Verkkaan hän kuitenkin totteli käskyä.
+
+Kivinen antoi päällänsä merkin Jorrelle, joka lähestyi vankia hiljaa
+takaapäin ja ennenkuin tämä ehti aavistakaan sieppasi häneltä nahkaisen
+laukun. Popov huudahti, mutta Kivisen revolverin näkeminen rauhoitti.
+
+"Käykää sisään, herra Popov!" virkkoi Kivinen ja johdatti vangin siihen
+huoneeseen, jossa hän oli ollut yöllä neiti Rigerin kanssa.
+Sanomalehtimies istuutui ikkunan ääreen, Jorre asetti tuolinsa oven
+eteen, ja vajotessaan nojatuoliin huomasi salakuljettaja olevansa
+kahden hänelle täysin tuntemattoman miehen vallassa. Paon
+mahdollisuudet olivat pienet, jos niitä oli ollenkaan, ja tärkein,
+nahkainen laukku, lepäsi Jorren polvilla.
+
+"Kas niin, herra Popov, meidän onnistui siis vihdoinkin saada pikku
+kohtaus teidän kanssanne. Eilen illalla se oli jo peräti vähällä, mutta
+te suvaitsitte hypätä ikkunasta ja loikkia pitkin kattoja kuin kissat
+maaliskuussa. Meillä olisi hiukan puhuttavaa teille, tehtävä muuan
+ehdotus."
+
+"Keitä te olette!" huudahti Popov.
+
+"Meidän osuutemme tässä jutussa on niin pieni, ettemme katso maksavan
+vaivaa sekoittaa vaatimattomia nimiämme siihen. Me tiedämme, kuka te
+olette, ja se riittää meille."
+
+"Mutta ei minulle", raivosi vanki.
+
+"Paljon mahdollista, mutta se ei tule nyt kysymykseen. Tehän ymmärrätte
+asemanne: olette salakuljetusyhtiön toimitusjohtaja ja sitäpaitsi nyt
+ratkaisevalla tavalla sekaantunut tähän lentokonejuttuunkin. Ymmärrätte
+siis, mikä olisi kohtalonne, jos joutuisitte esivallan kanssa
+tekemisiin."
+
+"Te ette siis olekaan esivallan edustajia", virkahti vanki
+epäluuloisesti, ja hänen viekkaat silmänsä välähtivät
+vahingoniloisesti. "Se ilahduttaa minua, sillä silloin voimme ehkä
+sopiakin."
+
+Kivinen puraisi huuleensa. Hän oli liiaksi paljastanut korttejaan.
+
+"Esittäkää ehtonne, niin voin niitä harkita! Saan kai tupakoida?"
+
+Jorre tarkasti ensin vangin taskut, ottaen pois revolverin, jonka
+jälkeen Popov sytytti savukkeen.
+
+"Pyytäisin kuulla ehdot! Minulla on kiire!" toisti hän.
+
+"Sen kyllä uskon. Ehdot ovat seuraavat: te saatte lähteä täältä vapaana
+kuuden tunnin etumatkalla ja siitä hyvästä me saamme ensiksikin tämän
+laukun ja sitten erinäisiä papereita."
+
+"Laukusta en luovu", sanoi vanki kylmästi.
+
+"Siitä emme enää keskustele ollenkaan. Laukku on meillä, ja me sen
+pidämme. Mutta vapauttanne vastaan on teidän luovutettava meille
+erinäisiä papereita."
+
+"Mitä papereita?" kysyi Popov teennäisen välinpitämättömänä.
+
+Kivinen mietti hetkisen, sillä oli selvää, että salakuljettaja
+käyttäisi tilannetta hyväkseen, saadessaan kuulla jotakin neiti
+Rigerista. Mutta asiaa ei voinut auttaa.
+
+"Haluamme neiti Rigeriä koskevat paperit", sanoi Kivinen yhtä
+välinpitämättömästi. Popov purskahti nauruun.
+
+"Niinkö! Entä mitä teette, jos kieltäydyn?" sanoi hän ilkeästi.
+
+"Sittenpähän näette. Muuten, meillä ei ole aikaa pitkälle. Vastatkaa
+nopeasti ja toimikaa sitten" -- Sanomalehtimiehen ääni oli tuikea ja
+tiukka.
+
+"Te ette voi minua jättää viranomaisille", jatkoi salakuljettaja,
+"sillä silloin esittäisin paperit ja neiti Riger joutuisi kiinni.
+Huomatkaa, että olen teitä voimakkaampi, vaikka istunkin tässä teidän
+vankinanne. Ja lisäksi, syytän teitä kiristyksestä."
+
+"Syyttäkää vain! Todistaa ette voi. Te olette salakuljettaja ja te
+olette myöskin petturi. Olette aikonut ryöstää tuon laukun itsellenne."
+
+"Entä sitten? Te ryöstätte sen myös itsellenne."
+
+"Riittää!" virkkoi Kivinen ja nousi ylös. "Kuulkaa nyt: ellette te heti
+paikalla ja muitta mutkitta luovuta papereita, köytämme teidät ja
+jätämme tänne huvilaan. Vasta kun olemme päässeet turvaan, ilmoitamme
+viranomaisille teidän oleskelupaikkanne. He vapauttavat kyllä teidät
+nuorista, mutta joudutte samalla vastaamaan kaikista kolttosistanne.
+Valitkaa! Huomatkaa, että me sittenkin olemme teitä voimakkaampia!"
+
+Popov mietti ja nyökkäsi sitten.
+
+"Minä alistun."
+
+"Paperit?"
+
+Salakuljettaja nauroi. "Ne ovat täällä", ja hän pisti kätensä
+povitaskuun. "Jos olisitte olleet ammattikiristäjiä, ette olisi
+jättäneet taskujani tutkimatta perusteellisesti ettekä tyytyneet vain
+aseen riistämiseen."
+
+Salakuljettaja antoi muutamia papereita, jotka Kivinen tarkasti.
+
+"Hyvä on!"
+
+"Anteeksi, mutta vielä yksi seikka! Me pelaamme nyt avonaista peliä.
+Minulla ei ole rahaa eikä omaisuutta, enkä ilman sitä voi päästä
+pakoon. Kuuden tunninkaan etumatka ei auta niin ollen. Luovuttakaa
+minulle muutama tuhat."
+
+Kivisen täytyi myöntää, että salakuljettajan sanoissa oli paljon totta.
+Mies oli toimitettava muualle, kuta pikemmin sitä parempi. Hän tarkasti
+lompakkoaan, mutta siellä ei ollut kuin pari kolme sataa kruunua.
+Jorrella ei ollut sitäkään.
+
+"Kelpaako teille jalokivet?" kysyi Kivinen.
+
+"Kyllä."
+
+Sanomalehtimies otti painavan laukun Jorrelta ja vei sen pöydälle.
+Puukollaan hän nopeasti ratkoi sen auki. Käärettä oli paljon
+sisäpuolella, mutta kun hän vetäisi syrjään viimeisen kerroksen,
+huudahti hän hämmästyksestä. Nahkaisessa laukussa oli tavallisia
+merenrantakiviä. Kivinen tutki kiihkeästi koko laukun, mutta ei
+löytänyt mitään muuta kuin kiviä. Mistään arvoesineistä ei ollut
+tietoakaan.
+
+Kivinen katsahti salakuljettajaan, joka oli yhtä hämmästynyt kuin hän
+itsekin tästä odottamattomasta käänteestä.
+
+"Missä ovat jalokivet?" huusi Kivinen, eikä hän voinut salata
+suuttumustaan.
+
+Popov nauroi ääneen. "En ainakaan minä tiedä. Toin paketin samanlaisena
+kuin se ilmasta tipahti."
+
+Jorre vahvisti salakuljettajan sanat.
+
+"Kunhan ei nainen olisi tehnyt kepposta meille kaikille", ei
+salakuljettaja malttanut olla pistämättä.
+
+"Nyt toimeen!" huudahti Kivinen. "Paperit meillä on. Moottoripyörälle!"
+
+Äkillinen epäluulo nousi hänen mieleensä. Jorre ja hän hakivat
+moottoripyörän vajasta, ja muutaman minuutin kuluttua kiiti pyörällä
+kaksi sanomalehtimiestä sovitulle kohtauspaikalle.
+
+
+
+
+15.
+
+Kivinen päättää saattaa neiti Rigerin vakavaksi.
+
+
+Sanomalehtimies odotti, että heidät pidätettäisiin aseman kohdalla,
+mutta nähtävästi ei lentokoneen vierailu ollut herättänyt suurempaa
+huomiota siitä yksinkertaisesta syystä, että vain harvat olivat
+sen nähneet. Asemamiehet ja muutamat laiturilla vetelehtivät
+tyhjäntoimittajat katselivat kyllä pitkään moottoripyöräilijöitä, mutta
+kukaan ei tehnyt yritystäkään matkan keskeyttämiseksi tai selitysten
+vaatimiseksi.
+
+Selvittyään asema-alueesta lisäsi Kivinen vauhtia, ja kuin lentäen
+saapui moottoripyörä siihen paikkaan, johon neiti Riger oli jäänyt
+autoineen.
+
+Mutta nyt oli paikka tyhjä, auto ja neiti poissa.
+
+Kivinen pysähdytti moottoripyörän, ja molemmat sanomalehtimiehet
+hyppäsivät maahan.
+
+"Poissa!" virkkoi Kivinen melkein kuin itsekseen.
+
+He tarkastivat paikkaa. Pehmeään hiekkaan oli auto painunut syvään,
+selvät jäljet olivat siitä todistuksena, ja ne osoittivat yhtä
+kiusallisen selvästi, että auto oli lähtenyt liikkeeseen etelää kohti
+viehättävine seikkailijattarineen.
+
+Kivinen kirosi ääneen, sillä tällaista käännettä ei hän ollut voinut
+edes aavistaa. Nyt hän muisti, kuinka innokas neiti Riger oli ollut
+tutustumaan autoon, ja ymmärsi, että neitonen oli jo silloin
+suunnitellut kepposta. Niin, ja hän oli puhunut ristiin. Hän oli ensin
+maininnut aikoneensa odottaa Tukholmassa, ja sitten ilmoittanut
+kohtauspaikan olleen lähellä Kuststadia. Mutta syytä hän ei ymmärtänyt.
+Minkä vuoksi neiti Riger oli paennut, ja miten oli jalokivilaukun
+laita? Popov oli ilmeisestikin saanut väärän paketin, mutta minne oli
+oikea joutunut? Oliko sitä olemassakaan, ja tiesikö neiti Riger siitä
+jotakin?
+
+"Voimmeko saavuttaa auton?" kysyi Kivinen ja kääntyi Jorren puoleen,
+joka miettiväisenä katseli auton pyörien uurteita pehmeässä hiekassa.
+
+"Tuskin. Laskekaamme: lentokoneen vierailusta on kulunut nyt noin kolme
+neljännestuntia. Tie on hyvinkin epämukava moottoripyörälle, mutta
+autolle se kelpaa. Ja lisäksi, tarkastakaamme moottoripyörän
+bentsiinivarostoa."
+
+Jorre tarkasti säiliön. Siellä ei ollut täyttä neljännestäkään. Oli
+selvää, ettei takaa-ajoa voinut ajatellakaan ennenkuin säiliö olisi
+täytetty.
+
+Kivinen istuutui varjoon tien sivuun ja otti esille kartan. Hän tutki
+tietä, jota pitkin neiti Riger oli ajanut. Se vei seuraavalle asemalle
+ja jatkui sitten radan vartta pitkin. Hän laski välimatkan ja pääsi
+varmuuteen. Samassa kuului asemalta junan vihellys. Päiväjuna lähti
+etelään. Neiti Riger ehtisi nousta siihen seuraavalla asemalla. Kaikki
+oli ilmeisestikin edeltäpäin laskettu. Häntä harmitti, kun ei ollut
+tullut heti tätä ajatelleeksi. Hekin olisivat ehtineet mukaan, mutta
+nyt se oli myöhäistä.
+
+"Herra Minck, ottakaa tämä pyörä ja koettakaa asemalta tai kauppalasta
+saada bentsiiniä. Ajakaa sitten tänne takaisin. Minä lähden hiukan
+tutkimaan."
+
+Jorre pani moottorin käyntiin ja hyppäsi pyörän selkään. Kivinen lähti
+kävelemään aukion laitaa pitkin. Sivutien varrella oli noin kolmensadan
+metrin päässä huvila. Puutarhuri laitteli keittiökasvitarhassa joitakin
+taimia. Kivinen tervehti ja aloitti keskustelua, esittäytyen
+salapoliisiksi.
+
+"Kuulitteko tai näittekö tässä noin tunti sitten lentokonetta?"
+
+"Kyllä, kuulin sekä näin", vastasi mies ja kohosi pystyyn, katsellen
+uteliaana esivallan edustajaa.
+
+"Mistä se tuli?"
+
+"Tuolta sisämaasta päin", ja mies viittasi kädellään. "Se lensi ensin
+koko korkealla, mutta laskeutui sitten tässä lähellä aivan metsän
+tasalle, lensi aukion laitaa pitkin korkeintaan kolmenkymmenen metrin
+korkeudella, kohosi sitten lentäessään aseman yli ja hävisi minun
+näkyvistäni."
+
+"Huomasitteko autoa tuossa aukion laidassa?"
+
+"En nähnyt mitään, mutta kohta lentokoneen hävittyä olin kuulevinani
+moottorin jyskytystä sieltäpäin."
+
+"Siis lentokone laskeutui aukiolle tullessaan?"
+
+"Niin", vahvisti mies. Kivinen kiitti saamistaan tiedoista ja lähti
+takaisin, heittäytyen varjoisaan paikkaan tupakoimaan ja odottamaan
+Jorrea.
+
+Puolen tunnin kuluttua saapui Jorre.
+
+"Ajetaan suoraan Malmborgiin", sanoi Kivinen ja nousi pyörän selkään.
+
+Tie ei ollut kuitenkaan niin huono kuin he olivat luulleet, ja pyörä
+kiiti hyvällä vauhdilla. Auton jäljet olivat aivan selvät.
+
+Asemalle oli matkaa yli peninkulman. He olivat ajaneet noin kymmenen
+kilometriä, kun auton jäljet äkkiä poikkesivatkin sivutielle. Kivinen
+hiljensi vauhtia ja ohjasi pyörän jäljille. Tie teki mutkan, ja sen ohi
+päästyään huudahtivat molemmat sanomalehtimiehet hämmästyksestä. Tien
+syrjässä seisoi heidän Tukholmasta hankkimansa auto. He pysähdyttivät
+pyörän ja tarkastivat autoa. Neiti Rigeriä ei näkynyt. Hän oli
+nähtävästi jättänyt auton tähän ja mennyt, ettei olisi herättänyt
+epäluuloja, jalkaisin asemalle. Jorre tutki bentsiinisäiliötä ja
+huomasi sen olevan vielä melkein puolillaan.
+
+"Ottakaamme auto. Moottoripyörän voimme jättää asemalle
+säilytettäväksi", ehdotti Jorre, ja Kivinen suostui. Jorre kiipesi
+autoon ja monien yritysten jälkeen sai sen käännetyksi. Hän ajoi
+edellä, ja Kivinen tuli perässä pyörällään.
+
+Saavuttuaan asemalle vei Kivinen moottoripyörän tavaratoimistoon
+säilytettäväksi. Jorre osti bentsiiniä kaiken varalta lisää. Kivinen
+katseli hetkisen ympärilleen ja meni sitten lipunmyyjättären luo.
+
+"Anteeksi", kysyi hän kohteliaasti tervehtien, "huomasitteko
+mahdollisesti, että muuan nuori neitonen, matkapukuinen, kädessään
+nahkainen laukku, osti lipun päiväjunalle?"
+
+"Kyllä. Hän osti sen Malmborgiin. Hän tuli tänne viimeisillä
+minuuteilla ja näytti koko lailla hermostuneelta."
+
+"Kiitän." Kivinen kohotti hattuaan ja poistui Jorren luo, joka oli jo
+pannut moottorin käyntiin. Auto lähti liikkeelle.
+
+Kivinen tutki aikataulua. Jos kaikki kävisi hyvin, ehtisivät he
+Malmborgiin samoihin aikoihin kuin Norjan-juna lähtisi sieltä. Jorre
+lisäsi vauhtia.
+
+Mutta kaikki ei käynyt laskelmien mukaan. Muutamassa ylämäessä halkesi
+toinen takapyörän kumirengas, ja ennenkuin tilalle oli muutettu toinen,
+meni kokonainen tunti. Myöhästyminen oli nyt varma.
+
+He tulivat Malmborgiin lähes tunnin myöhästyneinä. Jorre ohjasi toisen,
+paikkakunnan kahdesta, hotellin edustalle ja meni sisään. Palattuaan
+hän ilmoitti, että neiti Rigerin palvelijatar oli asunut siinä ja
+matkustanut pois Norjan-junalla. Hänen luonaan oli käynyt muuan neiti,
+jonka tuntomerkit sopivat neiti Rigeriin.
+
+Sanomalehtimiehet söivät hotellissa päivällisen, ja annettuaan teknikon
+tarkastaa auton, lähtivät uudelleen liikkeelle. He aikoivat ajaa
+suoraan raja-asemalle. Matkustajien passien järjestäminen veisi aikaa
+puoli päivää, joten seikkailijat ehtisivät saavuttaa neiti Rigerin
+ennenkuin tämä pääsisi poistumaan Ruotsista.
+
+Auto kiiti eteenpäin kovilla ruotsalaisilla teillä, ja junan etumatka
+väheni huomattavasti. Jorre hoiti ja ohjasi autoa erinomaisesti, ja hän
+tuntui nauttivan tästä raikkaasta ja jännittävästä matkasta halki
+Ruotsin. Kivisen suuttumus lauhtui vähitellen, mutta hän vannoi
+itsekseen, että olivatpa sitten neiti Rigerin menettelyyn vaikuttaneet
+mitkä syyt tahansa, neitonen saisi hiukan maistaa hänen kostoaan. Hän
+kypsytteli mielessään muuatta pikku suunnitelmaa, jonka onnistuminen
+pakottaisi neiti Rigerin muutamiksi hetkiksi sangen vakavaksi.
+
+Illalla he olivat jo junan kanssa tasassa. Jorre lisäsi paremmilla
+tieosilla vauhtia, ja kun maantie monin paikoin oikaisi paljonkin
+mäkiseudussa kiemurtelevaa rataa, pääsivät he ratkaisevasti edelle.
+
+Oli jo aivan hämärä, kun he ajoivat raja-asemalle. Juna saapuisi
+parinkymmenen minuutin kuluttua. He veivät auton vuokravajaan ja
+tilasivat huoneet hotellista, lähtien sitten asemalle. Heidän
+odotettuaan muutaman minuutin saapui juna. Sanomalehtimiehet
+tarkastivat syrjästä matkustajia.
+
+Jorre tarttui Kivisen käsivarteen ja osoitti asemasillalle.
+
+Neiti Riger laskeutui juuri ensiluokan vaunusta. Hän lähti yhdessä
+palvelijattarensa kanssa kauppalaan päin. Sanomalehtimiehet seurasivat
+pysyen kuitenkin näkymättömissä.
+
+Neiti Riger ei ottanut ajuria, vaan tahtoi nähtävästi nauttia kävelystä
+raikkaassa iltailmassa. Leveä puistokuja johti asemalta kauppalaan,
+ja neiti Rigerin kulkiessa toista laitaa edellä, seurasivat
+sanomalehtimiehet takana toisella puolella. Hotelli, jossa he asuivat,
+oli tien varrella, mutta neiti Riger kulki sen ohi, pysähtyen viimein
+erääseen toiseen. Hän keskusteli palvelijattarensa kanssa, tämä erosi
+toiselle suunnalle, mutta neiti Riger meni sisään.
+
+Sanomalehtimiehet pysähtyivät ulkopuolelle. Odotettuaan parikymmentä
+minuuttia meni Jorre myöskin sisään, palaten muutaman hetken kuluttua.
+
+"Hän asuu huoneessa n:o 16", ilmoitti hän Kiviselle.
+
+"Saitteko selville, onko jokaiseen huoneeseen puhelin?"
+
+"Ei, hotelliin on vain pari puhelinta, toinen matkustajille, ja se
+sijaitsee alakäytävässä."
+
+"Missä kerroksessa neiti Rigerin huone on?"
+
+"Toisessa."
+
+"Tulkaa, lähtekäämme hotelliin! Meidän on toimittava nyt nopeasti."
+
+Saavuttuaan hotelliin selitti Kivinen suunnitelmansa Jorrelle, joka ne
+täydelleen hyväksyi. Nuori sanomalehtimies ei mistään hinnasta tahtonut
+jättää puoliväliin seikkailuretkeään, jota nyt taukoamatta oli kestänyt
+muutamia päiviä, ja vaikka he ehkä aikoivatkin menetellä laittomasti,
+ei hän siitä välittänyt, sillä heillä oli moraalinen oikeus puolellaan.
+
+Jos joku olisi muutama hetki neuvottelun jälkeen nähnyt herra Minckin
+poistuvan hotellista, poikkeavan pieneen puistoon ja ryhtyvän,
+varovasti sivuilleen vilkuillen, poimimaan pieniä kiviä taskuihinsa,
+olisi näkijä luullut mainittua sanomalehtimiestä joko vaarattomaksi
+mielipuoleksi tai sitten hassahtavaksi mineraloogiksi, mutta tuskinpa
+kenenkään päähän olisi pälkähtänyt ajatus, että noilla pienillä
+pyöreillä kivillä aiottiin hankkia muutaman miljoonan arvosta
+jalokiviä. Koottuaan kiviä riittävän määrän oikaisi Jorre vartalonsa,
+kohensi pukuaan ja pyyhki kätensä palaten hotelliin. Nenäliinojen
+avulla saatiin kivistä kolme kääröä, joiden ympärille kiedottiin
+sanomalehtipaperia, ja koko käärö peitettiin vaatteella. Jorre haki
+senjälkeen auton vajasta, kävi ostamassa lisää bentsiiniä varastoon,
+tarkasti auton, muutti toisen takapyörän kumin ja ilmoitti auton olevan
+valmiin.
+
+"Minä odotan siis täällä nyt", sanoi Kivinen ja istuutui nojatuoliin.
+"Palatkaa pian ja koettakaa saada koko rakennuksesta jonkunlainen
+summittainen käsitys."
+
+Jorre otti hattunsa ja lähti hotelliin, jossa neiti Riger asui.
+Ovenvartijan huoneessa valvottiin. Jorre astui sisään, tervehti ja veti
+esiin sanomalehden edustuskortin ja salapoliisin merkin. Ne tehosivat
+täydelleen, kuten aina, ja ovenvartija alensi ääntään.
+
+"En aio aikaansaada mitään häiriötä", kiirehti Jorre heti selittämään,
+"mutta pyytäisin saada muutamia tietoja eräästä tänä iltana hotelliin
+tulleesta neidistä, neiti Rigeristä."
+
+"Kyselkää! Minä annan kaikki tiedot, jotka voin antaa", vakuutti
+ovenvartija.
+
+"Ensiksikin: asuuko neiti Riger yksin huoneessaan?"
+
+"Asuu."
+
+"Se on hyvä. Eikö hänen palvelijattarensa ole ollenkaan tässä
+hotellissa?"
+
+"Tänä iltana tuli tänne ainoastaan yksi neiti."
+
+"Onko mikään neiti Rigerin huoneen viereisistä huoneista vapaa?"
+
+"On kyllä: numero 12."
+
+"Voiko sitä saada käyttää puoleksi tunniksi. Me maksamme kyllä hyvin."
+
+"Se on helppo järjestää. Tässä on avain."
+
+Ovenvartija ojensi avaimen Jorrelle, joka pisti sen taskuunsa.
+
+"Onko teillä vara-avaimia huoneisiin?"
+
+"On. Mihin huoneeseen haluatte sellaisen, omaanneko?"
+
+"Ei, neiti Rigerin."
+
+Ovenvartija kopeloi kaapissaan hetkisen ja antoi sitten Jorrelle toisen
+avaimen.
+
+"Kiitän. Ja nyt viimeinen pyyntö: näyttäkää minulle hänen passinsa."
+
+Mies selaili matkustajien matkatodistuksia ja passeja ja veti viimein
+esille halutun. Jorre tarkasti sen mielenkiinnolla ja vihelsi sitten.
+Kaikki meni hyvin.
+
+"Milloin lähtee juna Norjaan?" kysyi hän vielä.
+
+"Huomisaamuna kello 5.18."
+
+Jorre veti esille lompakkonsa ja maksoi pyöreähköstä huoneesta ja
+saamistaan tiedoista.
+
+"Pyytäisin vain, että jos joku sattuisi soittamaan neiti Rigerille, te
+kävisitte ilmoittamassa hänelle, että hän tulisi puhelimeen."
+
+Ovenvartija lupasi, ja Jorre pujahti ulos, rientäen odottavan Kivisen
+luo. Hän kertoi tälle matkansa tulokset. Molemmat miehet maksoivat
+laskunsa, auto asetettiin valmiiksi vajan edustalle ja Kivinen lähti
+samaan hotelliin, josta Jorre juuri oli tullut, povellaan Jorren
+poimimista kivistä laitettu paketti. Hän pujahti sisään hotellin
+pääovesta, juoksi nopeasti rappuja ylös toiseen kerrokseen, pysähtyi
+n:o 16:n edustalle, kuunteli siinä hetkisen ja sitten melkein
+äänettömästi avasi oven n:o 12:een.
+
+Päästyään huoneeseensa sulki Kivinen oven perässään ja jäi sen luo
+kuuntelemaan. Neiti Riger oli ollut kaikesta päättäen valveilla, sillä
+sisältä oli kuulunut liikettä ja sähköt olivat olleet sytytetyt.
+Sanomalehtimiestä jännitti aikomansa yrityksen rohkeus ja hiukan
+humoristinen häikäilemättömyys. Hän katsoi kelloaan. Aikaa oli vielä
+runsaasti viisi minuuttia. Hän istahti pöydän ääreen ja äkkinäisestä
+mielijohteesta kirjoitti muutaman sanan paperilapulle, jonka hän
+kiinnitti pakettiin.
+
+Alhaalta kuului puhelinsoitto, ja muutama hetki senjälkeen kuuluivat
+ovenvartijan hitaat ja raskaat askeleet. Ne kulkivat pitkin käytävää ja
+pysähtyivät neiti Rigerin huoneen edustalle. Kuului koputusta, ovi
+avattiin ja ovenvartija lausui:
+
+"Neiti Rigeriä pyydetään puhelimeen!"
+
+Neiti Riger huudahti heikosti, mutta hillitsi itsensä ja seurasi
+ovenvartijaa alas. Kivinen jännitti kuuloaan. Kun askeleet vaimenivat,
+avasi hän ovensa, pujahti käytävään ja hiipi neiti Rigerin ovelle. Se
+oli auki, kuten hän oli odottanutkin. Neiti Riger ei ollut huomannut
+sitä sulkea.
+
+Sanomalehtimies livahti sisään ja loi nopean, tutkivan silmäyksen
+huoneeseen. Sohvalla näkyi matkalaukku, joka oli puoleksi auki. Kivinen
+hyppäsi sohvan luo ja avasi laukun kokonaan. Siellä oli vaatteita ja
+yhtä ja toista matkatavaraa, mutta alimmaisena pitkulainen nahkalaukku.
+Hän veti sen esille, avasi sen pöydällä, sulloi taskuunsa sen
+sisällyksen ja tunki nahkasuojuksen sisään kivipakettinsa. Se oli
+hiukan liian suuri, mutta sitä ei voinut auttaa. Suljettuaan
+nahkalaukun asetti Kivinen sen takaisin matkalaukkuun, pani muut
+tavarat entiseen järjestykseen, hiipi ovelle ja pujahti käytävään,
+päästen huoneeseensa samalla hetkellä kun neiti Riger alkoi nousta
+portaita. Sanomalehtimies kuunteli oven takana, ja kuultuaan neiti
+Rigerin menneen huoneeseensa hän pujahti taas käytävään, laskeutui
+nopeasti, mutta äänettömästi alakertaan, jätti ovenvartijan huoneeseen
+molemmat avaimet ja riensi ulos.
+
+Pieni rajakauppala nukkui. Sanomalehtimies kiiruhti pitkin autioita
+katuja ja saapui autovajan luo, jossa Jorre jo odotteli autossaan. Sen
+kaksi lyhtyä heitti häikäisevän kirkkaan valojuovan tielle.
+
+"Onnistuitteko?" kuiskasi Jorre ja kumartui Kivisen puoleen.
+
+"Kyllä", vastasi sanomalehtimies hengästyneenä ja kiipesi autoon.
+"Prinssin miljoonat ovat nyt taskussani. Mitä neiti Riger sanoi
+puhelimessa?"
+
+"Sikäli kuin saatoin päätellä äänestä, menetti hän kokonaan malttinsa.
+Ilmoitin, että hänen pitää heti huomenaamulla matkustaa Norjaan.
+Esiinnyin yhtenä salakuljettajana ja vahvistin sen kertomuksen, jonka
+neiti Riger sai kuulla jo meiltä. Pidättelin häntä puhelimessa niin
+kauan kuin jaksoin. Kai aika riitti?"
+
+"Kyllä se riitti, mutta ei ylikään jäänyt. Pujahdin huoneeseeni samalla
+hetkellä kun neiti Riger alkoi nousta portaita. Selvä on! Lähdetään!"
+
+Auto lähti liikkeelle kohti Norjan rajaa. Kivinen järjesti prinssin
+miljoonat sopivammin taskuissaan.
+
+
+
+
+16.
+
+Leikistä on maksettava leikin hinta.
+
+
+Tullipuomin luona auto pysähdytettiin. Se ja matkustajat
+joutuivat perusteellisen tutkimuksen ja tarkastuksen alaisiksi.
+Sanomalehtimiesten passit olivat kuitenkin täydellisessä kunnossa,
+Jorrenkin, sillä tukholmalaisen suurlehden reportterina hänellä oli
+aina varalla passi naapurimaihin. Autoon kohdistivat tullivirkailijat
+sensijaan suuremman huomion, kuitenkin ilman tulosta, sillä prinssin
+miljoonat olivat hyvässä piilossa sinkkilaatikossa, joka vuorostaan oli
+yhdessä bentsiinisäiliössä. Jännittyneesti katseli Kivinen, kun
+virkailijat avasivat säiliön, mutta hämärä esti huomaamasta, ettei
+säiliön näennäinen pohja ollutkaan todellinen, vaan jalokivilaatikon
+kansi.
+
+"Selvä on!" julisti virkailija, ja matkustajat kiipesivät autoon, joka
+verkalleen lipui pitkin tietä rajaviivalle. Sen toisella puolen oli
+taas tutkimus ja tarkastus, mutta sanomalehtimiehet selvisivät täällä
+yhtä hyvin kuin Ruotsissakin. Kivinen nosti hattuaan, ja auto hurahti
+täyteen vauhtiin. Oltiin Norjassa, ja edessä aukeni leveä ja kova tie
+kesäyön varjottomassa valaistuksessa. Auton kumit suhisivat pehmeästi,
+ja ilma soi korvissa.
+
+He ajoivat koko yön. Parissa pikkukaupungissa täytettiin
+bentsiinisäiliöt ja muutettiin pari kumia sekä ruokailtiin, ja sitten
+uudelleen matkaan. Sivuutettiin Kristianiaan johtava maantie ja
+rautatie ja ohjattiin Skagerrakin rautatielle. Tie oli leveä ja hyvä,
+mutta kiemurteleva, nouseva ja laskeva, ja väliin sai auto kiivetä
+ylös, vähin liukua pitkissä kierteisissä alamäissä varovaisesti ja
+hitaasti. Kun tie puikahti rannalle, levisi etelässä näkyviin
+sumuharsoinen, suolatuntuinen, vihertävä Skagerrak ärjyvine
+maininkeineen, ja jossakin kaukana sen takana Atlantin rannaton ulappa.
+
+Aamupäivällä ohjasi Jorre auton taitavasti pieneen huvila- ja
+kylpypaikkaan pitkän, suojaisen lahden poukamaan, jonka vesi kahden
+korkean ja pitkän kallioniemen välissä lepäsi melkein tyynenä,
+rantahyrskyjen pauhatessa niemen nenässä ja roiskuttaessa vaahtoa alati
+kosteille rantakiville. Harmaat punatiilikattoiset pikku talot olivat
+sopeutuneet vuorien rinteille, ja niiden välissä kiemurtelivat
+kävely- ja ajotiet. Kauppalan toisessa laidassa oli kirkko, toisessa
+hotelli komean puutarhan keskellä, ja leveä valtatie johti alas rantaan
+kasinolle ja kylpylaitokseen sekä sieltä parin kolmen kilometrin päässä
+olevalle rautatieasemalle. Paikka oli eristetty ja yksinäinen ja
+kuitenkin mitä läheisimmässä yhteydessä suurten keskusten kanssa, sinne
+pääsi sekä rautateitse että laivalla, joten se oli kuin luotu pienten
+-- eikä aina niin pientenkään -- seikkailujen näyttämöksi, joita
+nykypäivien maailma kihisee yhtä täynnä kuin kevätlammikon vesi
+pikkueläviä, vaikka syrjäinen niiden havaitsemiseksi tarvitsee
+mikroskooppisen tarkkaa huomiokykyä, keksiäkseen noiden huolettomien ja
+elämäniloisten ihmisten joukosta seikkailudraamojen tai -komedioitten
+näyttelijät, sankarit ja tahdottomat statistit.
+
+Sanomalehtimiehet tiesivät, että Kuststadin lentokoneseikkailu tulisi
+päättymään tässä kauppalassa, kaikessa hiljaisuudessa, mutta tavalla,
+jota sen näyttelijät eivät seikkailuun ryhtyessään olisi voineet
+mitenkään edes uneksia. Suomalainen sanomalehtimies oli nyt
+lopullisesti kypsyttänyt suunnitelmansa, tai oikeastaan kaksi
+suunnitelmaansa. Hän panisi ne täytäntöön. Ja neiti Riger saisi
+leikistään maksaa leikin hinnan.
+
+Seikkailijat ohjasivat auton hotellin edustalle ja astuivat maahan.
+Auto vietiin vajaan, ja sanomalehtimiehet nousivat leveitä, ilmavia
+portaita pitkin hotellin vastaanottohuoneeseen, tilaten itselleen
+huoneen. Heidät ohjattiin sinne. Kivinen tilasi aamiaisen huoneeseen,
+sillä likaisina ja pölyisinä pitkän automatkan jälkeen he eivät
+tahtoneet mennä alas ruokasaliin.
+
+"Milloin saapuu Ruotsinjuna?" kysyi Kivinen tarjoilijalta.
+
+"Kello 4.32."
+
+"Varaatte kaksi huonetta lisää neidille ja hänen palvelijattarelleen.
+Laittakaa auto asemalle vastaan."
+
+Kivinen kuvasi neiti Rigerin ulkomuodon, ja Jorre hymähteli itsekseen.
+Mitähän seikkailijatar sanoisi saavuttuaan?
+
+"Mutta muistakaa, ettette mainitse meistä mitään, jos neiti sattuisi
+jotakin kysymään. Sanotte vain, että teille on tullut määräys. Muuten,
+herättäkää meidät siinä puoli neljältä, joka tapauksessa ennen junan
+tuloa. Oletteko ymmärtänyt?"
+
+Tarjoilija kumarsi ja lupasi täyttää määräykset. Hänen poistuttuaan
+söivät automatkailijat hyvällä ruokahalulla aamiaisensa, riisuivat
+hiukan yltään ja ojentautuivat vuoteilleen levätäkseen muutaman tunnin
+ajan ja käydäkseen senjälkeen uusin voimin seikkailuihinsa.
+
+Kivinen sytytti savukkeen, imaisi pari kertaa hienoa tuoksua
+sieraimiinsa ja vaipui horroksiin. Kello löi puoli kaksitoista.
+
+He nukkuivat kolme ja puoli tuntia, sillä kello löi juuri kolme, kun
+Kivinen havahtui. Hän hyppäsi lattialle ja tunsi melkoisesti
+virkistyneensä. Herättämättä Jorrea hän peseytyi perusteellisesti
+kylmällä vedellä, siisti hiukan itseään ja tunsi taas olevansa kuin
+uusi ihminen.
+
+Hän painoi soittokellon nappulaa, ja tarjoilija koputti ovelle, astuen
+sisään. Kivinen pyysi sanomalehtiä, ryhtyen sitten niitä lukemaan. Hän
+toivoi löytävänsä erään uutisen, joka vahvistaisi hänen otaksumaansa.
+Hän tutki lehdet tarkkaan, tarttui viimeiseen ja keksi kuin keksikin
+pikku-uutisten joukosta sen, jota oli etsinytkin. Se oli lyhyt ja
+melkein arvoton muille kuin hänelle:
+
+"Mikäli olemme saaneet tietää, saapuu... ent. prinssi Kristianiaan
+lauantaina. Prinssi matkustaa yksityishenkilönä."
+
+Kivinen pani lehden pöydälle ja vihelsi hiljaa. Neiti Riger kohtaisi
+siis prinssin huomenna ja luovuttaisi hänelle jalokivistä saamansa
+hinnan, nimittäin ensimmäisestä lähetyksestä. Toisen nahkalaukun
+sisällys oli Kivisen matkalaukussa. Sanomalehtimies ihmetteli vain,
+millä tavoin neiti Riger oli aikonut salakuljettaa jalokivet Ruotsista
+Norjaan.
+
+Parinkymmenen minuutin kuluttua Jorrekin heräsi ja nousi ylös. Miehet
+ottivat hattunsa ja lähtivät ulos. Ilma oli ihana, ylhäällä suhiseva
+merituuli loi raikkautta, ja vuonokauppala loisti taloineen,
+puutarhoineen ja nurmikkoineen keskikesän heleydessä. He kulkivat
+puiden reunustamaa tietä pitkin asemalle päin, mutta pyörsivät takaisin
+ja menivät hotellin yläverannalle ollakseen läsnä, kun neiti Riger
+saapuisi hotelliin. Jos hän saapuisi ollenkaan? Kivinen oli kuitenkin
+melkein varma, ettei neiti Riger voisi toisinkaan menetellä.
+
+Tilattuaan hiukan juotavaa he istuutuivat pöydän ääreen ja näkivät
+kauempana tiellä kaksi autoa tulossa hotellia kohti. Niiden ollessa
+lähempänä tunsi Kivinen toisessa vaunussa istuvan neiti Rigerin ja
+tämän palvelijattaren. Auto pysähtyi pääoven edustalle, ja matkustajat
+astuivat maahan. Solakkana ja notkeana neiti Riger lähti nousemaan
+portaita, mutta Kivinen oli huomaavinaan hänen kasvoillaan hätääntyneen
+ja harhailevan ilmeen.
+
+Verannan ovi oli auki vastaanottohuoneeseen, ja molemmat miehet
+kuulivat aivan selvään siellä syntyneen keskustelun. Kivinen nautti
+kuin koulupoika pikku kepposensa onnistumisesta.
+
+"Saanko kaksi huonetta", sanoi neiti Riger, ja hänen äänestään kuului
+halu päästä mahdollisimman pian yksinäisyyteen.
+
+"Anteeksi", kuului ovenvartija sanovan, "mutta neidin nimi on
+luultavasti Riger?"
+
+Tulija ei voinut pidättää huudahdusta.
+
+"Niin... on kylläkin, mutta miten tämä on mahdollista?" sopersi hän
+kiihtyneenä.
+
+"Meille on tullut määräys varata teille ja palvelijattarellenne kaksi
+huonetta", selitti ovenvartija.
+
+"Varata meille kaksi huonetta! Miten tämä on mahdollista? Kuka teille
+on sellaisen määräyksen antanut?" Neiti Riger tunsi joutuneensa
+keskelle tapauksia, joiden syytä ja alkuperää hän ei voinut
+aavistaakaan.
+
+"Sitä me emme tiedä. Aamupäivällä tuli sähkösanoma. Kai se on oikein?"
+kysyi ovenvartija.
+
+"On kyllä", sanoi neiti Riger venytellen. "Niin, ehkä onkin niin, että
+serkkuni on sähköttänyt tänne jo edeltäpäin ja kaiken varalta.
+Hämmästyin vain, sillä en ollut itsekään varma tulostani. Kiitän joka
+tapauksessa. Ohjatkaa minut huoneeseeni."
+
+Kivinen hymähti mielessään neiti Rigerin yksinkertaiselle serkkuun
+vetoamiselle. Mutta nopeasti sanomalehtimiehet kumartuivat lasiensa
+ääreen, kun neiti Riger ovenvartijan opastamana ja palvelijattarensa
+seuraamana samassa vilahti oven ohitse. Hän ei kuitenkaan mitään
+huomannut.
+
+Kivinen ja Jorre vetäytyivät huoneeseensa koko iltapuoleksi.
+Tarjoilijalta sai Kivinen tietää, että neiti Riger asui huoneessa n:o
+23, että hän oli tilannut päivällisen huoneeseensa ja lähettänyt
+sähkösanoman Köpenhaminaan.
+
+-- Prinssille, -- ajatteli Kivinen.
+
+Hän istui ikkunan ääressä ja katseli puutarhan läpi hämärtyvälle
+lahdelle. Kasinolta kuului soittoa, jotkut rattaat rämisivät kovalla
+tiellä, ja lehdet suhisivat hiljaisessa tuulessa. Lahdensuulta
+kantautui maininkien kohina kaukaisena yhtämittaisena meluna
+rauhalliseen hotellihuoneeseen. Jorre makaili leposohvalla ja
+kirjoitteli lehdelleen pirteää matkakuvausta autoretkeltä Ruotsin ja
+Norjan halki, puhallellen sekä ulkonaisesti että sisäisesti tyytyväisen
+näköisenä hienoja savuhattaroita sivulleen. Kivinen oli kertonut
+hänelle koko seikkailun alusta saakka ja luvannut, että hän saisi
+kirjoittaa siitä selostuksen sanomalehdelleen, kuitenkin sellaisessa
+muodossa, etteivät seikkailun toimivat henkilöt joutuisi kärsimään.
+Nuori sanomalehtimies tiesi ansaitsevansa kannuksensa tällä matkalla.
+
+Alkoi jo hämärtää, kun ovelle koputettiin.
+
+"Sisään!" sanoi Kivinen kohoutumatta mukavasta asennostaan
+nojatuolissa. Oviaukkoon ilmestyi tarjoilija, joka livahti sisään ja
+sulki oven perästään.
+
+"Ajattelin teidän ehkä haluavan tietää, että neiti Riger lähti juuri
+kävelemään", virkkoi hän hiljaa.
+
+"Teillä on sattuvat ajatukset", naurahti Kivinen hieman ivallisesti,
+"mutta kiitän todellakin. Minne päin hän lähti?"
+
+"Hän lähti rantatielle, sille, joka vie niemenkärkeen. Hän ei ole vielä
+ehtinyt kauas."
+
+"Niinkö! Te kai sitten luultavasti tiedätte myös, menikö hän yksin vai
+palvelijattarensa seurassa?"
+
+"Yksin."
+
+"Hyvä on."
+
+Tarjoilija poistui, ja Kivinen mietti hetkisen. Jorre katseli
+kiinteästi suomalaista virkaveljeänsä ja naurahti hiljaa.
+
+"Tarjoilijat ovat eräässä suhteessa ihmeväkeä", hän sanoi.
+"Jokahetkinen harjoitus tekee heidät väkisinkin ajatustenlukijoiksi,
+monesti niin tarkoiksi, että hämmästyy, ja melkein aina sellaisiksi,
+että ajatustenluku tuntuu tunkeilevaisuudelta."
+
+"Kyllä minun ajatukseni tällä kertaa ainakin oikein luettiin", vastasi
+Kivinen ja nousi ylös. "Lähden nyt yllättämään seikkailijattaremme ja
+puhumaan suuni puhtaaksi. Tapaamme toisemme myöhemmin."
+
+Hotellin portailla sanomalehtimies pysähtyi ja silmäsi rantatielle.
+Neiti Riger käveli noin parinsadan metrin päässä. Kivinen ei kuitenkaan
+lähtenyt hänen jälkeensä, vaan oikaisi muuatta poikkikatua pitkin.
+Päästyään rantatielle, joka kulki noin viidentoista metrin korkeudella
+lahden pinnasta ja jota reunusti korkea kivivalli, hän istahti vallin
+reunalle ja sytytti savukkeen. Hän ei nähnyt, mutta kuuli neiti Rigerin
+askelten lähestyvän. Kun ne olivat kohdalla, sanomalehtimies
+kohottautui seisomaan, kääntyi tulijaan päin ja luontevasti tervehtien
+virkkoi levollisesti:
+
+"Hyvää iltaa, neiti Riger!"
+
+Hän näki värin vaihtelevan kauniin vastustajattarensa
+kasvoilla heleimmästä punaisesta valkoiseen, hänen suupielensä
+nytkähtelivät, silmät laajenivat hämmästyksestä ja sormet tempoilivat
+suonenvedontapaisesti käsilaukun nahkahihnoja. Puoliavointen huulten
+välistä tunkeutui tukahdutettu huudahdus. Näytti siltä kuin kiitävän
+nopea ilonhäivähdys olisi väikkynyt yli kasvojen, mutta se katosi
+samassa, neiti Riger teki silminnähtävästi rajuja ponnistuksia
+palauttaakseen mielenmalttinsa, Kivisen edelleenkin seisoessa
+rauhallisena kunnioittavassa ja odottavassa asennossaan kaunottaren
+edessä, ja vain erikoisen terävä tarkkailija olisi voinut todeta hänen
+sisäisesti nauttivan pieneksi kostoksi järjestämästään yllätyksestä.
+Neiti Riger vetäisi pari kertaa syvään henkeään, pudisti päätänsä kuin
+häivyttääkseen ilmestyksen silmistään ja ojensi kätensä.
+
+"Herra Kivinen, te olette noita!" huudahti hän toistamiseen
+ihastuttavasti hymyillen ja puristi pitkään sanomalehtimiehen kättä,
+voimatta kuitenkaan estää sitä, että punerrus levisi uudelleen
+kasvoille ja laskeutui valkoiselle kaulalle.
+
+"En suinkaan", naurahti Kivinen, ja he lähtivät kulkemaan eteenpäin
+niemelle. "En ole noita, mutta minussa on vain hitunen meidän
+suomalaisten kansallisominaisuutta, sitkeyttä. Kun kansa vuosisatoja
+vääntää monihaaraisia, syvään juurtuneita kantoja kaskistaan, kehittyy
+sitkeys pakostakin. Me emme ole oppineet hellittämään."
+
+Neiti Riger ei vastannut mitään, vaan kulki äänettömänä
+sanomalehtimiehen vierellä. Tie kääntyi niemelle, ja mereltä puhalsi
+äkkiä kylmähkö tuulenhenki. Tie nousi korkeammalle, mutkitteli,
+päättyen pienen soman alppimajan tyyliin rakennetun ravintolan
+edustalle, jonka punainen katto loisti himmeänä rosoisten ruskeiden
+kallioiden keskellä. Se oli suojaavan kallionkielekkeen takana, ja
+tuulenhenki oli tuntumattomissa, kun he istahtivat ravintolan
+yläverannalle pienen pöydän ääreen.
+
+"Miten te löysitte minut?" kysyi neiti Riger viimein, kun kahvia tuonut
+tarjoilijaneiti oli poistunut ja he olivat jääneet kahden.
+
+"Ei minun tarvinnut etsiäkään", vastasi sanomalehtimies kiusoittavasti,
+"sillä tiesin matkanne päämäärän."
+
+"Tiesitte? En ole muistaakseni siitä milloinkaan mitään sanonut",
+muistutteli neiti Riger.
+
+"Ette kylläkään sanonut, mutta näytitte minulle passinne, ja se
+riitti."
+
+"Minä en näyttänyt teille passiani", lausui neitonen lujasti. "Muistan
+kyllä, että puhuimme siitä jotakin, mutta en näyttänyt."
+
+"Ette kylläkään itse näyttänyt, mutta minulla oli rohkeutta katsoa,
+muistatteko, matkalla Tukholmasta Kuststadiin", valehteli Kivinen,
+sillä hän ei tahtonut ilmaista keppostaan rajakauppalassa vielä
+toistaiseksi.
+
+Neiti Riger pudisti päätänsä, mutta ei virkkanut mitään.
+
+"Ja miten te tulitte?" jatkoi hän hetken perästä kuulusteluaan.
+"Ehdittekö tänne ennen minua?"
+
+"Kyllä. Muistattehan kai, että jätitte automme maantielle. Tulimme
+siinä tänä aamuna. Ja tietäen, että te tulette iltapuolella, rohkenin
+tilata teille huoneetkin hotellista."
+
+Neiti Riger tuntui saaneen takaisin kaiken itsehillintänsä, sillä hän
+nauroi vallattomasti.
+
+"Ja kaiken tämän olette kai järjestänyt kostoksi siitä, että karkasin
+luotanne Kuststadissa?"
+
+"Tietysti, ja kai teidänkin täytyy myöntää, että rikokseen katsoen on
+kosto toistaiseksi ollut sekä lievä että onnistunut?"
+
+"Onnistunut kylläkin, mutta en sano sitä lieväksi. Menetin kokonaan
+malttini tullessani hotelliin ja kuullessani, että minulle oli jo
+tilattu huoneet..."
+
+"Niin, me kuulimme teidän keskustelunne", keskeytti Kivinen sangen
+kuivasti.
+
+"Te olette kostonhimoinen ja nautitte kostonne viimeiseen tippaan",
+sanoi neiti Riger teennäisen surkeasti.
+
+"Ehkä, mutta nyt haluaisin tietää, miten matkanne sujui? Te saitte
+tietenkin jalokivilaukun, koska herra Popov ja teidän nöyrin
+palvelijanne sai vain meren rantakiviä."
+
+"Sain", virkkoi neitonen ja muuttui samalla vakavaksi.
+
+"Niin, me pusertelimme herra Popovilta tietoja ja papereita puolisen
+tuntia, ennenkuin tutkimme laukun sisällyksen ja huomasimme laukun
+kivipussiksi. Jätimme silloin Popovin omiin oloihinsa ja hyppäsimme
+moottoripyörälle. Kohtauspaikka oli tyhjä. Jatkoimme matkaamme, ja nyt
+olemme täällä. Paperit ovat tässä" -- ja kohteliaasti kumartaen ojensi
+Kivinen muutaman paperin neiti Rigerille. "Olette nyt luultavasti
+tyytyväinen. Paperit ovat tässä ja jalokivet huostassanne."
+
+Neiti Rigerin ilme näytti rukoilevalta, mutta samalla hän tarkasti
+sanomalehtimiestä.
+
+"Minä sain kyllä jalokivet, mutta ne _varastettiin_ minulta rajalla",
+sanoi hän hitaasti. Ainoakaan väre ei antanut sanomalehtimiestä ilmi.
+Hän puhkesi aivan luonnolliseen hämmästyksen huudahdukseen.
+
+"Varastetut! Mitä nyt teette? Ja prinssi saapuu huomenna!"
+
+"Mistä te tiedätte prinssin saapumisesta, te noita?"
+
+"Luin sanomalehdestä uutisen. Mutta se on nyt toistaiseksi sivuseikka.
+Kertokaahan, miten varkaus tapahtui?"
+
+"Ihmeellisintä koko asiassa on, etten sitä tiedä. En laskenut laukkua
+hetkeksikään näkyvistäni, mutta kun viime yönä lähdin ennakolta tehdyn
+sopimuksen mukaan muutaman jalokivikauppiaan luo rajakauppalassa,
+huomasin laukun avattuani sen sisältävän pieniä kiviä. Malmborgissa
+olin kuitenkin todennut sen sisältävän jalokiviä."
+
+Sanomalehtimies kuunteli näennäisesti hyvin tarkkaavaisena, mutta
+sisäisesti hän oli hyvillään, että kepponen oli niin täydelleen
+onnistunut.
+
+"Ettekö siis edes tiedä, missä varkaus on tapahtunut?" kysyi hän hetken
+kuluttua.
+
+"En osaa sitäkään sanoa. Junassa vartioin laukkua huolellisesti, toin
+sen hotelliin, eikä huoneessani siellä käynyt ketään vierasta
+henkilöä."
+
+"Ettekö epäile salakuljettajia?"
+
+"Mutta nehän ovat vangitut, Popovia lukuunottamatta, josta jo
+kerroitte. Niin, oikeastaan, heitä minä epäilenkin, sillä
+rajakauppalassa soitti minulle muuan ja kehoitti mitä pikimmin
+pakenemaan Norjaan. Olin niin täydellisesti hämmästynyt, etten ehtinyt
+edes tiedustella, kuka hän on, miten hän oli päässyt jäljilleni ja
+tiesi minun oleskelevan hotellissa. Ja varkaan on täytynyt tietää
+edeltäpäin jalokivistä, sillä muutoin olisi viety koko laukku. Nyt on
+lisäksi vielä vaivauduttu vaihtamaan jalokivet tavallisiin kiviin."
+
+"Jalokivet oli siis vaihdettu?"
+
+"Niin, ja käärön päällä oli pieni paperilappu, jossa oli sanat: Se
+parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!"
+
+"Ja mitä yhteyttä olisi noilla sanoilla ja tapahtumilla?"
+
+"Niin, kuulkaas, minä kerron nyt hiukan. Minä ja veljeni, tehän
+tiedätte, epäilimme salakuljettajia ja päätimme heidät pettää, niinkuin
+he olivat päättäneet pettää meidät. Suunnitelma oli veljeni, ja se oli
+seuraava: hän lentäisi etelämpänä Kuststadia sisämaahan päin ja sen
+kohdalla kääntyisi merelle. Minun tuli olla sillä paikalla, johon
+jätitte auton. Siihen veljeni heitti jalokivipaketin, mutta toisen
+paketin hän heitti huvilani puutarhaan, jossa salakuljettaja oli
+vartioimassa. Oli luultavaa, että epäluulot kohdistuisivat vain toiseen
+pakettiin ja poliisi pääsisi vain kivipaketin perille. Minä olisin
+sillä aikaa paennut Norjaan. Suunnitelma oli koko yksinkertainen ja
+epäjohdonmukainenkin, mutta me laadimmekin sen aivan viime hetkessä,
+sillä sattumalta sain tietää Kahlin ja Popovin suunnitteleman
+kaappauksen. Mahdollisen kiristyksen pelossa en tahtonut paljastaa
+joukkuetta. Aioin asettaa kaikki yhden kortin varaan ja voittaa. Ja
+voitin myös", sanoi neiti Riger lujasti.
+
+"Ja me tulimme väliin", virkkoi sanomalehtimies, "mutta kuultuanne
+Popovin päässeen pakenemaan, te ette luopunut suunnitelmastanne, vaan
+lähditte meidän kanssamme Kuststadiin, karaten sitten ilman muuta ja
+narraten meidät perinpohjaisesti. Erittäin kauniisti tehty!"
+
+"Mutta ottakaa huomioon, että minun täytyi saada paperit Popovilta."
+
+"Miksi annoitte ne hänelle, vaikka tiesitte hänet petturiksi?"
+
+"Ne paperit, jotka annoin hänelle myöhemmin, eivät todistaneet mitään.
+Mutta aikaisemmin olin antanut hänelle yhden, ja se olisi riittänyt."
+
+Sanomalehtimies nauroi hiukan katkerasti.
+
+"Te olette loistavan älykäs ja kylmä. Se tuottaa kunniaa päällenne. Ja
+huvittaaksenne sitten itseänne te asetitte meidät narrin osaan,
+vangitsemaan Popovia kivipusseineen. Ettekö luottanut minuun?"
+
+"Luotin", sanoi neiti Riger yksinkertaisen vakuuttavasti.
+
+"Naisellinen johdonmukaisuus on jotakin bolshevistista
+johdonmukaisuutta. Te luotitte minuun, kun hankin teille papereita
+Popovilta, mutta ette silloin, kun vastaanotitte jalokivilaukun?"
+
+"Tässä ei ollut kysymys luottamuksesta", lausui neiti Riger nopeasti.
+
+"Mistä sitten?" kysyi sanomalehtimies ja katsoi kaunista
+seikkailijatarta tutkivasti. Neiti Riger suipisti pientä suutaan ja
+pudisti päätänsä.
+
+"Ei mistään!" vastasi hän, katsomatta Kiviseen. He olivat molemmat
+ääneti. Ylhäällä suhisi tuuli, maininkien kohina kantautui
+yhtämittaisena pauhuna, ja lahden toinen rantama hämärtyi
+näkymättömiin.
+
+"Tiedättekö, neiti Riger, että olen koko ajan jatkuvasti menetellyt
+virheellisesti teitä kohtaan", aloitti sanomalehtimies.
+
+"Kuinka niin?"
+
+"Olen koko ajan loukannut naisen voimakkainta ja vaarallisinta
+ominaisuutta, en sano pahetta, vaikka jotkut moralistit niin sanovat,
+ominaisuutta, joka on jokaisessa naisessa..."
+
+"Mitä?"
+
+"Naisellista itserakkautta. Se esiintyy moninaisin muodoin, ja teidän
+ja minun kesken siinä, että tahtoisimme kumpikin emme vain voittaa,
+mutta lisäksi saada toisen tunnustamaan tappionsa. Vetomme muuttui
+vakavammaksi kuin olisimme voineet luullakaan. En ole voinut peräytyä,
+minun on täytynyt saada teidät voitetuksi, saada selville kaikki asiat,
+jotka koskevat teitä, ja sitten voittajana saada teidät alistumaan ja
+tunnustamaan minut voittajaksenne. Te tiedätte tulleenne voitetuksi,
+mutta itserakkautenne ei mitenkään salli teidän sitä tunnustaa, ja
+niinpä te viimeisellä hetkellä koetitte voittaa jo menetetyn pelin.
+Siitä syystä te karkasitte, eikö totta?"
+
+Neiti Riger pudisti uudelleen päätänsä.
+
+"Teillä ei ole oikeutta vaatia minua vastaamaan."
+
+"En vaadikaan enää, minä pakoitan teidät siihen", sanoi sanomalehtimies
+lujasti ja hänen äänessään soinnahti ehdoton varmuus. "Mutta
+jättäkäämme se sikseen. Miten aiotte selviytyä nyt prinssistä?"
+
+Seikkailijatar muuttui vakavaksi.
+
+"En ollenkaan tiedä. Minusta tuntuu vieläkin unennäöltä, mahdottomalta
+käsittää, että jalokivet olisivat varastetut. En voi prinssille sanoa
+muuta kuin totuuden."
+
+"Eikö hän teitä epäile?"
+
+"En tiedä. Vastattava minun on."
+
+"Niin, leikistä on maksettava leikin hinta. Intohimot kostavat itsensä
+ja itserakkaus käy kalliiksi. Koetitteko saada selvää varkaudesta?"
+
+"En voinut tehdä paljoakaan. Poliisille ei voinut ilmoittaa, sillä
+silloin olisin itse joutunut kiinni. En uskaltanut kuulustella edes
+hotellin palvelusväkeä."
+
+Neiti Riger nojasi päänsä käsiin ja tuijotti eteensä. Sanomalehtimies
+tunsi heltyvänsä, ja hänen täytyi voittaa itsensä, ollakseen
+paljastamatta itseään. Ei, hän oli nyt voiton puolella, ja jos hän
+tahtoi todella voittaa, täytyi hänen menetellä harkitusti. Itsepäinen
+seikkailijatar oli masennettava. Neiti Rigerin oli maksettava leikistä
+leikin hinta. Lääke oli ehkä hiukan liian voimakasta, mutta
+sanomalehtimies tiesi, etteivät pikkuannokset pystyisi neiti Rigeriin.
+Taistelussa saattoi vain joko voittaa tai joutua tappiolle. Ja hän
+tahtoi voittaa.
+
+Ja sensijaan että olisi kertonut oman kepposensa ja päästänyt neiti
+Rigerin miljoonahuolistaan, hän vaikeni ja katseli miettiväisenä
+lahdelle. Hän ei enää tarjoaisi apuaan. Ja ikäänkuin arvaten hänen
+ajatuksensa laski neiti Riger äkkiä kätensä pehmeästi hänen kädelleen.
+
+"Minulla ei ole oikeutta, mutta" -- ääni kuulosti sangen
+alistuvaiselta, ja sanomalehtimies oli varma, ettei se ollut
+teeskennelty -- "antakaa armon nyt käydä oikeudesta. Ettekö voisi
+auttaa minua jollakin tavalla?"
+
+Sanomalehtimies katsoi syviin silmiin, ja ratkaisevasti voiton puolella
+ollen hän ei milloinkaan ollut tuntenut niin vastustamatonta kiusausta
+luopua kostostaan ja käyttää suorinta tietä voittoon. Mutta hän tahtoi
+olla varma, eikä noihin silmiin niiden syvyydestä huolimatta saattanut
+luottaa. Molemmat olivat suloisia, sekä kosto että rakkaus, ja hän
+päätti nauttia kumpaisestakin.
+
+"Hyvä. Minä autan, mutta seuraavilla ehdoilla: saan menetellä mieleni
+mukaan, en tee tiliä teille aikeistani, ja jos saan takaisin jalokivet,
+on minulla oikeus, mikäli prinssi suostuu, käyttää niistä kymmenen
+prosenttia esittämääni tarkoitukseeni, en tietenkään välillisesti eikä
+välittömästi omaksi hyväkseni. Suostutteko?"
+
+"En ymmärrä ehtojanne, mutta suostun", sanoi neiti Riger keventyneenä
+ja ojensi kätensä.
+
+He palasivat hotelliin.
+
+Iltamyöhällä lähtivät sanomalehtimiehet kaikessa hiljaisuudessa autolla
+Kristianiaan.
+
+
+
+
+17.
+
+Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.
+
+
+Aamulla sanomalehtimiehet olivat Kristianiassa. Auton he jättivät
+hotelliin, veivät matkalaukkunsa huoneeseen ja lähtivät itse ulos
+kesäaamun valkeassa hämyssä kylpevään kaupunkiin.
+
+Suurkaupunki ei nukkunut. Satamassa virkosi vähitellen työ, laivoihin
+alettiin nostattaa höyryä, samoin höyryvinttureihin, rautatieasemalta
+kulki tavarakuormia, kadunlakaisijat olivat toimessaan, ja heidän
+rantaan ehdittyään kuului jo veturin vihellyksiä satamaradalla. Ilma
+oli kirkas, hiukan kylmä, veden yllä leijaili huurua ja siellä täällä
+pisti sumusta esiin vain talojen yläosat ja kirkkojen tornit.
+
+Sanomalehtimiehet kulkivat pitkin sataman reunaa, nauttien varhaisesta
+aamuhetkestä ja raikkaasta ilmasta.
+
+"Milloinkahan prinssi saapuu?" kysäisi Jorre, katsoen samalla kelloaan.
+Se läheni viittä.
+
+"Laiva tulee kello kuusi aamulla, mutta me kai saamme tietää prinssin
+oleskelupaikan jostakin sanomalehdestä."
+
+"Ei, me teimme tyhmästi, jättäessämme auton hotelliin. Voisimme odottaa
+siinä laivan tuloa, ja sitten seurata prinssiä hotelliin."
+
+Kivinen mietti hetkisen.
+
+"Ehkäpä niin onkin parasta. Meidän ei tarvitse ilmoittaa itseämme
+kenellekään. Ehdimmekö vielä hakea auton?"
+
+"Kyllä, vallan hyvin."
+
+Sanomalehtimiehet kääntyivät takaisin ja palasivat hotelliinsa. Vähän
+ennen kuutta he olivat uudelleen satamassa. Jorre ohjasi auton laiturin
+vireen. Sinne oli aikaisemmin saapunut joukko autoja ja ajureita,
+tullivirkailijoita ja poliiseja. Kööpenhaminan laiva laski laituriin
+muutaman minuutin yli kuusi, ja matkustajat alkoivat tulla maihin,
+läpäistyään ensin tulli- ja passitarkastuksen.
+
+Molemmat sanomalehtimiehet pitivät tarkoin silmällä matkustajia.
+Melkein heti he tunsivat prinssin, pitkän, mustan, kalpeakasvoisen
+nuoren miehen, joka nähtävästikin entisen sotilaspalvelijansa
+seuraamana laskeutui laivasta. Prinssin tavarat vietiin autoon,
+palvelija istuutui kuljettajan viereen, ja auto läksi liikkeelle.
+Samassa Jorrekin pani oman autonsa käyntiin ja ohjasi prinssin auton
+jälkeen. He ajoivat läpi kaupungin muutamaan suureen hotelliin, jonne
+prinssi pysähtyi.
+
+Jorre seisahdutti auton jonkun matkan päähän ja lähti hotelliin,
+onnistuen saamaan tarpeelliset tiedot.
+
+Kello yhdeksän aikaan sanomalehtimiehet saapuivat uudelleen prinssin
+hotelliin. Kivinen oli päättänyt nyt lopullisesti toteuttaa
+suunnitelmansa.
+
+He kysyivät hotellin ovenvartijalta prinssiä. Hän neuvoi heidät toiseen
+kerrokseen. Käytäväpalvelija vei prinssille Kivisen käyntikortin
+suljetussa kuoressa. Sanomalehtimies oli kirjoittanut korttiin muutaman
+sanan ja oli varma vastaanotosta. Eikä hän siinä pettynytkään, sillä
+käytäväpalvelija palasi ilmoittaen, että prinssi odotti.
+
+Sanomalehtimies koputti.
+
+"Sisään!" kuului sotilaallinen, syvä ääni sanovan, ja sanomalehtimiehet
+astuivat loistavasti kalustettuun hotellihuoneeseen. Prinssi istui
+nojatuolissa kirjoituspöydän ääressä, ja vaikka hän koetti peittää
+hämmästystään, näkyi hänen ilmeestään, että hän ei ollenkaan
+ymmärtänyt, mitä kahdella sanomalehtimiehellä nyt heti oli asiaa
+hänelle ja mistä he tiesivät "jotakin Kuststadin jutusta", kuten
+Kivinen oli nimikorttiinsa kirjoittanut.
+
+Kivinen tervehti, samoin Jorre, ja prinssi viittasi vieraita istumaan.
+
+"Mikä tuottaa minulle kunnian...?" aloitti hän ja kiinnitti tutkivan
+katseensa sanomalehtimiehiin. "Ei suinkaan tässä ole tarkoituksena,
+omituisen verukkeen varassa, haastatella minua? Ilmoitan heti alussa,
+etten alistu minkäänlaiseen haastatteluun."
+
+"Voitte olla rauhassa siinä suhteessa", sanoi Kivinen kylmästi. "Meillä
+on tärkeämpää asiaa. Kuten kirjoitin nimikortilleni, on aikomuksemme
+selvittää hiukan Kuststadin juttua."
+
+"Mitä ihmettä", huudahti prinssi. "Mitä tekemistä minulla on jonkun
+Kuststadin jutun kanssa?"
+
+"Anteeksi, teidän ylhäisyytenne, mutta siinä suhteessa ei vallitse
+mitään epäilyksiä. Luutnantti Karl Riger salakuljetti lentokoneella
+kaksi kertaa jalokiviä Kuststadiin, jossa ne vastaanotti hänen
+sisarensa neiti Elise Riger. Jalokivet olivat teidän ylhäisyytenne
+perhekalleuksia."
+
+Prinssi oli Kivisen puhuessa käynyt kalpeaksi, hänen piirteensä
+jännittyivät, ja kuin huomaamattaan koetti hän saada auki
+kirjoituspöydän laatikkoa.
+
+"Siis kysymyksessä on kiristys?" lausui hän hitaasti ja silmäsi
+ylenkatseellisesti sanomalehtimiehiä.
+
+"Kyllä, tavallaan", vastasi Kivinen samaan äänilajiin. "Me aiomme teitä
+hiukan kiristää, mutta pyydämme, että jättäisitte pöytälaatikon ja
+siellä todennäköisesti olevan ampuma-aseen rauhaan. Me emme ole tulleet
+tänne sitä varten, ettekä te sillä tavoin asemastanne selviä."
+
+Prinssi tempasi kätensä pois kuin pahanteosta tavattuna ja jäi istumaan
+aivan liikkumatta.
+
+"Kas niin, ymmärrän asemani. Olen joutunut roistojen käsiin ja saan
+maksaa. Paljonko vaaditte?"
+
+Kivinen tunsi poskiensa kuumenevan, mutta hän hillitsi itsensä. Prinssi
+saisi pyytää loukkauksensa anteeksi.
+
+"Paljonko vaadimme? Ainoastaan kymmenen prosenttia."
+
+"Niinkö? Ja paljonko luulette sen olevan?"
+
+"Noin miljoona kruunua."
+
+Prinssi nauroi katkerasti.
+
+"Kaunis summa. Mutta olkoon, esittäkää ehtonne! Minähän voin vain
+alistua."
+
+Hän sytytti savukkeen ja sulki silmänsä, jääden puolittain makaamaan
+nojatuolissaan.
+
+Sanomalehtimies alkoi puhua. Hän kertoi prinssille heidän osuutensa
+jutussa, kertoi seikkailut Kuststadissa ja Tukholmassa, ja prinssi
+kuunteli virkkamatta sanaakaan.
+
+"Te puhuitte kiristyksestä", jatkoi sanomalehtimies, "ja sitähän meidän
+suunnitelmamme onkin, mutta ei sellaista kiristystä kuitenkaan kuin te
+luulitte. Me emme tahdo rahoja itsellemme."
+
+Prinssi kohottautui makaavasta asennostaan.
+
+"Kenelle sitten?" tiedusti hän ivallisesti ja epäuskoisesti.
+
+"Teidän ylhäisyytenne! Te olette aatelismies ja tiedätte tai ainakin
+teidän pitäisi tietää, että aateluus velvoittaa. Te olette menettänyt
+vallankumouksessa paljon, paljon sellaista, jonka katsotte kuuluvan
+itsellenne, mutta jos teillä on hitunenkin isänmaanrakkautta jäljellä,
+niin teidän täytyy myöntää, että salakuljetuksenne oli rikos nääntyvää
+kansaanne kohtaan, kansaa, joka nyt on kuolemaisillaan neljän
+sotavuoden kiroihin. Teillä ei ole oikeutta riistää kansalle tulevaa
+osaa. Olen varma siitä, että te itsekin myönnätte tämän. Ja syynä
+siihen, etten paljastanut salakuljetusjuttua, oli se, että toivoin
+voivani hyvittää sen kaikessa hiljaisuudessa. Ja nyt aion sen tehdä. Te
+saatte, prinssi, miljoonanne, mutta kymmenen prosenttia on teidän
+lähetettävä Wienin nääntyvälle väestölle. Ja huomatkaa vielä:
+tuntemattomana lahjoittajana, sillä kaiken sen jälkeen, mitä on
+tapahtunut, teillä ei ole enää oikeutta esiintyä minään jalomielisenä
+isänmaan auttajana. Te ette lahjoita, vaan te annatte sen, mikä teidän
+on annettava. Tietenkin, tämä on kiristystä, ja kiristäjät ovat
+roistoja, mutta ennemmin minä kuitenkin olen sellainen. Te lähetätte
+tänään pankin kautta mainitun summan Wieniin."
+
+Prinssi oli kuunnellut Kivisen jyrkkää puhetta liikkumattomana,
+mutta väri vaihteli hänen kasvoillaan. Hän nousi ylös ja astui
+sanomalehtimiesten luo, ojentaen kätensä.
+
+"Pyydän todellakin anteeksi loukkaavia sanojani", virkkoi hän
+miehekkäästi, "mutta en ole ehkä minäkään niin huono kuin te luulette.
+Kas tässä on maksuosoitus miljoonalle. Aioin sen lähettää Wieniin.
+Teillä oli sama ajatus."
+
+Kivinen tunsi menevänsä hiukan hämilleen. "Sitten ei meillä olekaan
+muuta asiaa. Jalokivenne ovat tässä." Kivinen nosti kirjoituspöydälle
+matkalaukun ja avasi sen. Aamuauringon säteet loihtivat häikäisevän
+ilmestyksen, sattuessaan timanttien tuhansiin särmiin.
+
+"Onko jalokivetkin teillä?" huudahti prinssi.
+
+"On, me varastimme ne neiti Rigeriltä."
+
+Prinssi seisoi tuokion sanattomana.
+
+"Te leikitte kuten kissa hiirellä! Selittäkää toki hiukan."
+
+Kivinen hymyili. "Se on pian tehty. Varastin nämä jalokivet juuri
+ennenkuin neiti Riger ehti ne pantata Ruotsissa, ja salakuljetin ne
+itse omakätisesti tänne Norjaan. Ymmärtääkö teidän ylhäisyytenne?"
+
+"En ymmärrä syytä. Miksi te ne varastitte antaaksenne ne sitten
+takaisin minulle?"
+
+"Huomatkaa, etten anna niitä teille koskemattomina. Miljoona menee
+Wieniin."
+
+"Kyllä, mutta olisittehan saanut sen kiristetyksi joka tapauksessa
+ilmiannonkin uhalla?"
+
+"Niin kyllä, mutta..." Kivinen sekaantui puheessaan.
+
+"... mutta?" tarttui prinssi ja silmäsi tutkivasti sanomalehtimiestä,
+virkkaen sitten merkitsevästi: "Ou est la femme?"
+
+Kivinen kohautti olkapäitään. "Kuinka teidän ylhäisyytenne vain
+haluaa."
+
+"Neiti Riger! Hyvä herra, teillä ei ole huono maku."
+
+"Kiitän. Minulla olisi yksi pyyntö teidän ylhäisyydellenne."
+
+"Niinkö! Lupaan tehdä voitavani."
+
+"Neiti Riger..."
+
+"Niin, entä sitten?"
+
+"Hän ei saa tietää mitään siitä, että te olette saanut jalokivenne."
+
+"Todellakin! Ja mitä minä sanon, jos hän kysyy?"
+
+"Teidän ylhäisyytenne, hän ei kysy mitään, sillä hän ei aavista
+voivansa kysellä. Te kyselette ja hän vastaa."
+
+"Anteeksi, mutta mihin te kaikella tällä pyritte?"
+
+"Tahdon kostaa, teidän ylhäisyytenne!"
+
+"Onko neiti Riger teitä loukannut?"
+
+"Ei, me olemme ainoastaan lyöneet vetoa. Muuten, voitteko selittää,
+miksi neiti Riger on yhtynyt tähän rumaan juttuun?"
+
+"En voi, enkä gentlemannina tahdo. Kysykää häneltä itseltään."
+
+"Hyvä. Odotinkin tällaista vastausta. Minä aavistan kyllä."
+
+"Mitä te aavistatte, jos saan luvan kysyä? Minun tietääkseni ei neiti
+Rigeriä voida syyttää mistään pahasta."
+
+"Niin, häntä ainoastaan muodollisesti, mutta, teidän ylhäisyytenne,
+sitä enemmän hänen veljeään! Teillä on huonoja palvelijoita!"
+
+"Sanokaa: on ollut! Minulla ei ole enää mitään tekemistä Karl Rigerin
+kanssa."
+
+"Hyvä. Ja nyt vielä pyyntö: älkää mainitko sanallakaan, että me kävimme
+luonanne, älkää ilmaisko liikkeelläkään, että tunnette meidät, kun
+tulette tänään kylpypaikkaan!"
+
+"Te tiedätte näköjään kaikki. Olkoon menneeksi mutta teidän on
+vakuutettava, ettette käytä myöntyväisyyttäni kenenkään vahingoksi."
+
+"Vakuutan. Näkemiin, teidän ylhäisyytenne!"
+
+Prinssi ojensi kätensä, jota molemmat puristivat, sitte poistuen.
+Noustuaan autoon he ajoivat hotelliin, selvittivät asiansa siellä ja
+lähtivät takaisin kylpylään. Heidän poissaolonsa ei ollut herättänyt
+huomiota. Neiti Riger oli kysellyt pari kertaa, mutta Kivisen
+valmistamana oli käytäväpalvelija vastannut sanomalehtimiesten
+lähteneen ajelulle sisämaahan päin.
+
+Iltapäivällä saapui prinssi, mutta päättäen siitä, ettei hänen tulonsa
+herättänyt mitään huomiota, otaksui Kivinen, että prinssi esiintyi
+täällä täydellisesti _incognito_. Käytäväpalvelijan välityksellä saivat
+sanomalehtimiehet tietää, että neiti Rigerin "serkku" oli käynyt hänen
+luonaan, viipyen huoneessa yli tunnin.
+
+Olle sähkötti Tukholmasta salakuljettajien jutusta. Se oli herättänyt
+suunnatonta huomiota. Popovia ei oltu vieläkään saatu kiinni, ja Olle
+tiedusti suomalaiselta jutun loppuvaiheita, ilmoittaen itse palaavansa
+Kuststadiin jatkamaan keskeytynyttä kesälomaansa. Kuststadin toinen
+lentovierailu oli edelleenkin täydellisen salaperäisyyden verhoama.
+Poliisiviranomaiset eivät edes tienneet, oliko sen yhteydessä
+tapahtunut salakuljetusta vai eikö.
+
+Illalla Kivinen kirjoitti pienen lapun ja lähetti sen käytäväpalvelijan
+välityksellä neiti Rigerille. Hän otti hattunsa ja ilmoitti Jorrelle
+palaavansa myöhempään. Nuori sanomalehtimies jäi jatkamaan
+selostussarjaansa salakuljetusjutuista.
+
+Kivinen käveli niemiravintolaan päin. Ehdittyään jonkun matkan päähän
+siitä hän kääntyi takaisin.
+
+Puolimatkassa tuli neiti Riger vastaan.
+
+"Hyvää iltaa! Mitä prinssi sanoi?" tiedusti sanomalehtimies.
+
+Neiti Riger katsoi pitkään Kivistä.
+
+"En ymmärrä nyt mitään. Prinssi tuntui ottavan asian sangen tyynesti,
+ja hän arveli, että jos jalokivet ovat kadonneet, niin ei niistä sen
+enempää. Mutta minä en voi tietenkään tyytyä siihen."
+
+Kivinen puraisi kieltään. Prinssi oli puhunut nyt koko asian sekavaksi,
+mutta ei ollut kuitenkaan rikkonut lupaustaan.
+
+"Oletteko saanut mitään selkoa?" kysyi neiti Riger ja silmäsi
+syrjittäin Kivistä.
+
+"Kyllä", vastasi tämä välinpitämättömästi. "Prinssi on saanut
+jalokivensä takaisin."
+
+"Saanut? Keneltä?"
+
+"Minulta", lisäsi Kivinen vaatimattomasti. "Minähän ne varastinkin
+siellä rajakauppalassa."
+
+Neiti Rigerin silmät laajenivat, ja hän koetti arvata, puhuiko
+sanomalehtimies totta vai leikkiä.
+
+"Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Leikistä on maksettava leikin hinta.
+Te narrasitte minua ja minä teitä. Olemme kuitit."
+
+Sanomalehtimies kertoi lyhyesti kepposensa. Neiti Riger kuunteli
+ääneti, nojaten kivireunukseen ja antaen katseensa kiitää hämärälle
+lahdelle.
+
+"Minä _olen_ siis voittanut", lopetti Kivinen ja kumartui neiti Rigeriä
+kohti. "Ainoa seikka, jota en ole saanut selville on se, mistä te
+aavistitte, että me silloin herra Nordgrenin kanssa epäilimme teitä."
+
+Neiti Riger naurahti. "Sehän on selvä. Te kerroitte seisoneenne
+tienhaarassa, kun Kahl ajoi ohi. Teidän _täytyi_ nähdä, että hän heitti
+paketin puutarhaan."
+
+"Olette oikeassa. Ja sitten: mistä syystä rupesitte salakuljettajaksi?
+Veljenne..."
+
+"Älkää puhuko hänestä mitään, herra Kivinen! Hän on kuitenkin veljeni!
+Hän viekoitteli ensin prinssin ja sitten pakoitti minut, valehdellen
+minulle. Sain tietää totuuden liian myöhään, voidakseni peräytyä.
+Huomatessani sitten, että te epäilitte minua, päätin käyttää
+vaikutusvaltaani teihin nähden, jota olin huomannut hiukan
+saavuttaneeni. Mutta minä erehdyin", lisäsi neitonen hiljaa.
+
+"Niin, se mahdollisuus ei juolahtanut mieleenne. Ja sitten teidän
+kepposenne! Olitte toimittaa meidät vangituksi omaan asuntoomme
+Tukholmassa."
+
+Neiti Riger huudahti. "Te tiedätte minun osuuteni siihenkin!"
+
+"Kyllä, ja kaiken muunkin. Neiti Riger huomatkaa, että olen voittanut!
+Minulla on oikeus saada palkintoni!"
+
+"Ei, ei oikeutta saada, mutta kyllä ottaa", ja neitonen nauroi
+vallattomasti. Sanomalehtimies kietoi kätensä hänen vartalonsa ympäri
+ja hitaasti taivutti sen luokseen, suudellen pitkään väriseviä huulia.
+Kauempaa kuului askeleita.
+
+"Kadutteko erehdystänne?" kysyi hän hiljaa ja laski neiti Rigerin irti.
+
+"Odottakaas, herra Kivinen! Te olette tehnyt minulle suuren
+anteeksiantamattoman kepposen, mutta en ole teille vihoissani. Te
+olette suunnitellut minun kukistamiseni, ja sitten, saatuanne minut sen
+tunnustamaan, te aiotte sanoa jotakin, ylpeänä ja voitonvarmana,
+nauttien voitostanne. Mutta, muistakaa, mitä sanoitte itse kerran, että
+se _parhaiten_ nauraa, joka _viimeksi_ nauraa. Minä sieppaan teiltä
+voiton viime hetkellä! Te ette voi kysyä minulta mitään ylpeänä ja
+voitonvarmana, vaan minä, voittamattomana viime hetkelläkin, sanon
+teille ärsyttäen: rakastan sinua! Se parhaiten nauraa, joka
+viimeksi..." Loppu hukkui suudelmaan, ja ohikulkija, kylpylän
+poliisikonstaapeli, käänsi päänsä hienotuntoisesti poispäin.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Viehättävä vastustajatar, by Olli Karila
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57902 ***