Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 0 insertions, 6083 deletions

diff --git a/57902-8.txt b/57902-8.txt
deleted file mode 100644
index 0c7287f..0000000
--- a/57902-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6083 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Viehättävä vastustajatar, by Olli Karila
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll
-have to check the laws of the country where you are located before using
-this ebook.
-
-
-
-Title: Viehättävä vastustajatar
-       Seikkailuromaani
-
-Author: Olli Karila
-
-Release Date: September 14, 2018 [EBook #57902]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIEHÄTTÄVÄ VASTUSTAJATAR ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-VIEHÄTTÄVÄ VASTUSTAJATAR
-
-Seikkailuromaani
-
-
-Kirj.
-
-OLLI KARILA
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto Oy,
-1920.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- 1. Pari nykyaikaisen tekniikan väärinkäyttäjää mullistaa
-    kylpykaupungin kesäisen elämän.
- 2. Sanomalehtimiehet päättävät aikansa kuluksi ruveta
-    kilpailemaan esivallan kanssa.
- 3. Se, joka ei ole tullut ympyräviivan yli, on sen sisäpuolella.
- 4. Kivinen alkaa purjehdusretkellä epäillä sananpartta, että naisten
-    ja ovien kanssa tulee aina toimeen, kun käsittelee niitä
-    tasaisesti.
- 5. Seikkailijat huomaavat, että langat alkavat juosta yhteen.
- 6. Kivinen huomaa, kuinka sattuma toisinaan voi olla uskomattoman
-    yksityiskohtainen ja johdonmukainen.
- 7. Kiukkuisistakin vastauksista voi saada arvokkaita tietoja.
- 8. Olle selviytyy sangen pulmallisesta tilanteesta ylistämällä
-    tohtori Brattia ja hänen järjestelmäänsä.
- 9. Höyrylaiva "Arthur" saa kutsumattomia kansimatkustajia.
-10. Salakuljettajat joutuvat aavistamattaan kokemaan Robinsonin-elämää.
-11. Olle saa luvan ryöstää oman asuntonsa.
-12. Seikkailijat saavat odottamattaan ja tahtomattaan lisävoimia.
-13. Kivinen saa kuulla lyhyen, mutta ytimekkään esitelmän
-    alkeellisista käyttäytymissäännöistä.
-14. Kivinen ja Minck saavat vaivojensa palkaksi pussillisen kiviä.
-15. Kivinen päättää saattaa neiti Rigerin vakavaksi.
-16. Leikistä on maksettava leikin hinta.
-17. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.
-
-
-
-
-1.
-
-Pari nykyaikaisen tekniikan väärinkäyttäjää mullistaa
-kylpykaupungin kesäisen elämän.
-
-
-"Halloo, onko poliisilaitoksella... Niinkö, onko poliisimestari...
-Juuri lähtenyt... sepä perhanaa. Tiedättekö minne...? Jaha, ei voi
-sitten mitään."
-
-Karl Andersson, "Kuststads Tidningin" päätoimittaja ja
-toimitussihteeri, kieräytti kiivaan ja äkäisen loppusoiton erään vahvan
-ruotsalaisen sanan säestyksellä, kun samalla, voimasanan kaiun vielä
-kiiriessä kahdessa tyhjässä toimitushuoneessa ja eteiskäytävässä, ovi
-aukeni ja sisään astui tai paremmin sanoen hypähti nuori ja kaunis --
-vaarallisen kaunis, voi sanoa, sillä toimittaja Karl Andersson oli
-vielä sangen nuori vanhapoika -- vaaleaan ilmavaan kesäpukuun puettu
-nainen.
-
-"Häiritsenkö?" heläytti nainen ihastuttavan soinnukkaalla äänellään,
-hymyillen veitikkamaisen vastustamattomasti hiukan hämilleen menneelle
-toimittaja Karl Anderssonille ja naisellisen uteliaana silmäillen
-kesäisen sekamelskaista, vanhojen sanomalehtien, kirjoitettujen
-paperien, liimapurkkien ja saksien täyttämää toimitusvaltakuntaa.
-
-"Ette suinkaan!" sai toimittaja Karl Andersson soperretuksi, häviten
-samassa silmänräpäyksessä viereiseen huoneeseen noutamaan takkiansa,
-sillä hän katsoi nuoren naisen läsnäolon vaativan, että sietämättömästä
-kuumuudesta huolimatta noudatettiin jotakin minimiohjelmaa
-pukeutumiseen nähden.
-
-Nainen päästi raikkaan naurunheläyksen ja istuutui kursailematta
-toiselle huoneen kahdesta tuolista, heittäen jalkansa sirosti ristiin,
-niin että pieni nilkka vilahti näkyviin. Pään asennossa ja silmien
-välkkeessä oli jotakin itsetietoista, ei jäykkää eikä ylpeää
-kuitenkaan; raikas ja hieno, hiukan päivettynyt iho todisti hyvää
-terveyttä ja suun juonne reipasta iloisuutta. Vaaleahko tukka aaltoili
-yksinkertaisen leveän kesähatun alta, ja aistikas valkoinen
-sinireunuksinen merimiespusero jätti näkyviin kauniisti kaartuvan
-kaulan. Pyöreähköt, paljaat käsivarret päättyivät pitkiin,
-hyvinhoidettuihin sormiin.
-
-Parin minuutin kuluttua tuli toimittaja Karl Anderssonkin näkyviin,
-yllään vaalearuutuinen kesäpuku, pehmeät kaulukset ja leveä
-taiteilijamalliin solmittu kaulaliina, ruotsalaisen punoittavana ja
-kohteliaana.
-
-"Hyvää päivää, neiti Riger! Mikä tuottaa minulle kunnian nähdä teidät
-täällä? Pyydän anteeksi, että täällä on kaikki näin sekaisin, mutta
-sellaista se on..."
-
-Neiti Riger, kylpykaupungin tämänkesäisen sesongin kaunotar, keskeytti
-toimittaja Anderssonin anteeksipyynnöt, ojentaen hänelle pienen kätensä
-ja luontevasti hymyillen.
-
-"Älkää antako itseänne häiritä! En odottanutkaan tulevani minnekään
-korttikansliaan. Ajattelin vain ohimennessäni pistäytyä kuulemassa,
-joko te mahdollisesti olette saanut jotakin tietoa _siitä_. Täällähän
-kaikki ensimmäiseksi tiedetään!"
-
-Toimittaja Karl Andersson punastui itsetyytyväisyydestä.
-
-"Älkää imarrelko! Emme toistaiseksi paljoakaan tiedä. Reportterimme on
-parhaillaan hankkimassa täydellistä selostusta. Soitin juuri teidän
-tänne tullessanne poliisimestarille, mutta hänkin oli jossakin ulkona,
-kai tutkimassa asiaa. Mutta hiukan minäkin tiedän."
-
-"Kertokaa, pyydän! Lupaan kuunnella kärsivällisesti. Olen hieman
-utelias enkä niin vähänkään. Ajatella, lentokoneella!"
-
-Neiti Riger nauroi ja katsahti toimittaja Anderssoniin.
-
-"Niin", aloitti tämä, "sikäli kuin tarkistamattomien ilmoitusten
-perusteella tiedän, ilmestyi kaupunkimme yläpuolelle noin kello
-kahdentoista aikoihin lentokone, kaksitaso. Se suuntasi matkansa
-kylpyaukiota kohden, kiersi muutaman kerran sen yläpuolella ja poistui
-sitten etelään, saapuen kuitenkin noin puolen tunnin kuluttua takaisin.
-Kuten tiedätte, on kasinon ja metsän välissä laaja aukeama, ja
-lentokone laskeutui äkkiä aukeaman toisessa päässä noin viidenkymmenen
-metrin korkeudelle, ja sikäli kuin kasinolta voitiin nähdä, pudotti
-jotakin maahan, jonkun pienen käärön. Sen tosiasian vahvistaa myöskin
-lähellä kasinoa oleskellut poliisikonstaapeli. Tämän jälkeen lentokone
-nopeasti kohosi, teki käännöksen ja lensi rannikkoa pitkin etelään,
-kadoten näkyvistä. Mitään kansallisuus- tai muita merkkejä ei voitu
-siinä havaita. Malli oli ranskalainen."
-
-"Entä miten käärön kävi?" Neiti Riger paloi uteliaisuudesta ja liikahti
-kärsimättömästi tuolillaan.
-
-"Niin, se on oikeastaan vieläkin ihmeellisempää", jatkoi toimittaja
-Andersson. "Kuten tiedätte, kulkee maantie aukeaman toisessa laidassa.
-Kun käärö oli pudonnut maahan, syöksähti tien vierellä moottoripyöränsä
-kanssa hääräillyt mies esiin, nosti käärön, juoksi pyörälleen, hyppäsi
-sen selkään ja huristi pois, ennenkuin kukaan kasinolla olleista ehti
-edes nähdä, minkälainen tämä herra oli näöltään. Poliisikonstaapeli
-käsitti tilanteen oikein, hypäten lähistöllä olleen polkupyörän
-selkään, mutta ei tietenkään voinut saavuttaa miestä. Juttu on
-toistaiseksi tällä asteella, ainakin minun tietojeni mukaan."
-
-"Tämä on kauhean jännittävää!" huudahti neiti Riger. "Mitä te arvelette
-koko jutusta?"
-
-"Ka, täsmällisesti en osaa sanoa. Yksityiskohdat ovat hämäriä, mutta
-tuskin erehdyn, jos otaksun sen olleen salakuljetusta."
-
-"Niinkö? Ja mitä olisi ollut käärössä?"
-
-"Vähän vaikea sanoa: rahaa, arvopapereita, arvoesineitä tai jalokiviä."
-
-"Eikö tiedetä, mistä lentokone oli?"
-
-"Ei ainakaan vielä."
-
-"Entä mies moottoripyörällä? Luuletteko, että hänellä on
-mahdollisuuksia päästä pakoon?"
-
-"Sekin on vaikea sanoa! On tietenkin sähkötetty kaikkialle ympäristölle
-hänen pidättämisestään, mutta kun ei mitään varmoja tuntomerkkejä
-voida antaa, on tulos epäiltävä. Mutta joka tapauksessa, tämä
-julkeasti suoritettu ainotlaatuinen salakuljetusyritys ei jää
-selvittämättömäksi."
-
-"Oletteko varma siitä?"
-
-"Kyllä!" Toimittaja Karl Anderssonin äänessä soinnahti aitoruotsalainen
-itsetietoisuus ja varmuus.
-
-"Meidän poliisilaitoksellemme onnistuu se varmastikin."
-
-"Olisi hirmuisen mielenkiintoista katsella sellaisia miehiä, jotka
-uskaltavat tehdä sellaista! Ajatella, lentokoneessa! Siitä tulisi suuri
-oikeudenkäynti!"
-
-Neiti Riger näytti niin äärettömän huvitetulta ja tyytyväiseltä, että
-toimittaja Karl Andersson, joka laski kunnian tästä ainakin osaksi
-tulevan itselleen, tunsi selittämätöntä mielihyvää.
-
-"Mitähän tulisi noille salakuljettajille, jos heidät saataisiin
-kiinni?"
-
-"En osaa varmasti sanoa, mutta tavarat he menettäisivät, saisivat
-suuret sakot ja hyvässä tapauksessa joutuisivat istumaankin."
-
-"Huh, se on vaarallista! Koko kylpylaitos puhuu nyt vain siitä.
-Viimeinkin on tapahtunut jotain huomattavaa. Muutoin kävisikin
-ikäväksi." Neiti Riger nousi seisomaan. "Ja nyt en halua enää teitä
-häiritä! Suurin kiitos ystävällisyydestänne! Näkemiin!"
-
-Toimittaja Karl Andersson tarttui ihastuttavaan käteen ja puristi sitä
-pitkään. Neiti Riger nyökäytti päätänsä ja kääntyi lähteäkseen. Samassa
-aukeni ovi ja sisään astui kaksi herrasmiestä.
-
-"Kas vain, tietenkin on nainen nopeampi, kun on kysymyksessä
-uteliaisuuden tyydyttäminen. Hyvää päivää, neiti Riger!"
-
-"Niin, taisinpa olla ensimmäinen, vieläpä ehdin ennen
-sanomalehtimiehiäkin! Hyvää päivää, herra Kivinen! Ja herra Nordgren!"
-
-"Suon mielelläni teille sen kunnian", virkkoi herra Kivinen,
-loma-aikaansa kylpylaitoksessa viettävä suomalainen sanomalehtimies, ja
-istuutui keveästi kumartaen pöydän laidalle. "Mutta, kuten olen useasti
-sanonut, kohtalo suosii meitä sanomalehtimiehiä. Me saimme nähdä
-jotakin, mitä muut eivät saaneet."
-
-"Ja mitä sitten?" kysyi neiti Riger huonosti salaten uteliaisuuttansa
-ja antaen kätensä viivähtää tuolin selkämyksellä.
-
-"Me näimme moottoripyöräilijän."
-
-"Niinkö, kertokaahan! Tunsitteko hänet?"
-
-"Emme, ikävä kyllä." Herra Kivinen sytytti savukkeen, tarjoten
-toimittaja Karl Anderssonille ja herra Nordgrenille.
-
-"Olimme", aloitti Kivinen, "Ollen kanssa hiukan kävelemässä, mutta kun
-tämä heinäkuun ilma on kaikkea muuta kuin sopiva sellaiseen
-ajanviettoon, käännyimme takaisin. Olimme juuri tulemassa valtatielle,
-tiedättehän siellä lähellä teidän huvilaanne, neiti Riger, kun äkkiä
-kuului jumalattoman kovaa surinaa ja tietä pitkin porhalsi oikeata
-kuolemanvauhtia moottoripyöräilijä. Vetäydyimme nopeasti syrjään
-puoleksi pensaitten taa, ja minulla on täysi syy luulla, ettei arvoisa
-pyöräilijä meitä huomannut. Mies oli keskikokoinen, kalpeakasvoinen ja
-tummatukkainen ja -partainen, sikäli kuin ehdin nähdä. Tavallinen
-autolakki oli vedetty syvään, ja silmiä peittivät suojuslasit. Hän oli
-puettu englantilaiseen urheilupukuun, keltaisiin ameriikkalaisiin
-kenkiin ja nahkaisiin sääryksiin. Vasemmasta sivutaskusta pisti esiin
-nahkainen käärö."
-
-"Näittekö minne mies ajoi?" tiedusti neiti Riger.
-
-"Jos olisimme tienneet, millä tavalla käärö oli joutunut miehen
-haltuun, olisimme tietenkin tarkastaneet vähän pitempään, mutta
-tietämättöminä jatkoimme pahimman pölyn haihduttua matkaamme.
-Ehdittyämme pari sataa metriä tuli vastaamme läähättävä
-poliisikonstaapeli polkupyörällä. Esivallan arvoisa edustaja
-tiedusti hengästyneenä, olimmeko mahdollisesti nähneet erästä
-moottoripyöräilijää. Me myönsimme nähneemme, mutta ilmoitimme, että jos
-esivallan arvoisa edustaja vaali joitakin hämäriä luuloja, että
-polkupyörällä voisi saavuttaa moottoripyörän, niin täytyi
-meidän murskata kaikki tämäntapaiset haaveet. Ehdotimme, että
-poliisikonstaapeli voisi kääntyä hyvällä omallatunnolla takaisin,
-osoitettuaan kiitettävää intoa ja jonkunlaista järkeäkin
-viranhoidossaan. Tältä konstaapelilta saimme myöskin kuulla jutun
-esihistorian, valaistuna omakohtaisilla ja tavalliselle passipoliisille
-hyvinkin kunnioitettavilla otaksumisilla ja johtopäätöksillä.
-Keskusteltuamme kasinolle kerääntyneiden ja asiaan tavattomasti
-innostuneitten kansalaisten kanssa painoimme tänne, vaikka nyt näenkin,
-ettei täällä tiedetä asiasta enempää, koska toimittaja Karl Andersson
-näkyy niin ahkerasti kirjoittelevan muistiin minun selostustani."
-
-Herra Andersson raaputteli kiivaasti kynällään, sillä mikään
-yksityiskohta ei saanut jäädä tässä kaupungin ja maankin rikos- ja
-skandaalihistorialle harvinaisessa jutussa unhoon.
-
-"Luuletteko, että näkemienne tuntomerkkien perusteella käy
-moottoripyöräilijän pidättäminen mahdolliseksi?" kysyi neiti Riger.
-
-"No en totisesti. Jos niiden perusteella käydään pidättelemään, niin
-voisin lyödä vetoa, että kymmenet tällä itärannikolla huristelevat
-moottoripyöräilijät joutuisivat tekemisiin arvoisan esivallan kanssa."
-
-"Oh, juttu on siis yhtä hämärä kuin ennenkin", huudahti neiti Riger.
-"Mutta kai huomenna saa jo joitakin uusia tietoja, vai miten, herra
-Andersson?"
-
-"Luultavasti, luultavasti, neiti Riger. Pistäytykää kuulemassa."
-
-"Kiitos kutsusta. Nyt lienee jo todellakin aika lähteä. Näkemiin siis."
-Neiti Riger ojensi kätensä.
-
-"Niin, terve sitten", sanoi Kivinenkin ja nousi seisomaan. "Me kai
-lähdemme myös."
-
-Seurue tuli kuumalle ja autiolle hiekkaiselle kadulle. Neiti Riger
-tarttui polkupyöräänsä ja iloisesti nyökäten hyppäsi sen selkään.
-
-"Näkemiin", huudahti herra Kivinen. "Kai te illalla tulette kasinolle
-tanssiaisiin ja sitten purjehtimaan minun kanssani, kuten olette
-luvannut?"
-
-"Siihen saatte luottaa."
-
-
-
-
-2.
-
-Sanomalehtimiehet päättävät aikansa kuluksi ruveta kilpailemaan
-esivallan kanssa.
-
-
-"Olisinpa todellakin hämmästynyt nähdessäni neiti Rigerin tuolla
-toimituksessa, ellen olisi huomannut hänen pyöräänsä ja siten saanut
-aikaa hiukan tointua", sanoi Kivinen kotimatkalla ystävälleen ja
-virkaveljelleen Olle Nonrdgrenille.
-
-Olle ei vastannut mitään, ja molemmat miehet astelivat ilmeisen ja
-harvinaisen innokkaasti pehmeähiekkaisia, puutarhojen ja somien
-huviloitten reunustamia katuja. Ilma oli kuuma ja tukehduttava
-sellainen kuin se voi olla heinäkuussa, kun aurinko viikkomäärin
-paahtaa pilvettömältä, hiilakansiniseltä taivaalta. Vain mereltä
-silloin tällöin tulevat hyväilevän raikkaat henkäykset tekivät ulkona
-liikkumisen yleensä mahdolliseksikaan.
-
-Noin kymmenen minuutin kuluttua saapuivat ystävykset oman huvilansa
-luo, kulkivat pienen, mutta hyvin hoidetun puutarhan läpi ja
-istuutuivat syviin korituoleihin varjoisalla kuistilla. Palvelijatar
-toi hiukan virvokkeita, Kivinen riisui kauluksensa, sytytti savukkeen
-ja kääntyi sitten Ollen puoleen.
-
-"Mitä sinä tästä kaikesta oikein ajattelet?"
-
-Sanomalehtimies Olle Nordgren, pyöreähkö, vilkkaannäköinen vanhapoika
-eloisine silmineen ja punoittavine kasvoineen, joilla leijaili ainainen
-myhäilevä, ymmärtävä epikurealainen iloisuus, siemaisi vielä kerran
-virvoketta.
-
-"Sinä tarkoitat sitä kääröä?"
-
-"Niin, tietysti. Luuletko voivan olla mahdollista, että
-moottoripyöräilijä heitti sen sattumalta neiti Rigerin puutarhaan?"
-
-"En", Olle hymähti, "ja minua ihmetyttää, että ylimalkaan voit
-sellaista kysyä. Käärö oli tietenkin tarkoitettu neiti Rigerille, ja
-hänelle se heitettiin. Luuletko, että joku kallisarvoinen käärö
-kuletettaisiin ensin lentokoneessa tänne ja sitten viskattaisiin
-moottoripyörästä, ilman mitään syytä, aivan vieraan henkilön huvilan
-puutarhaan. Ja käärö heitettiin neiti Rigerin puutarhaan, sen ehdimme
-nähdä molemmat. Nyt on meidän selvitettävä, mikä osuus hänellä on tässä
-hauskassa jutussa."
-
-"Niinhän se on", myönsi Kivinenkin, "mutta minä en oikein uskoisi..."
-
-... "että neiti Riger olisi sekaantunut, ja tällaisella tavalla, tähän
-ensiluokkaiseen salakuljetusjuttuun." Olle nauroi hiukan
-kiusoittavasti. "Niin se käy, kun pihkaantuu. Ei uskoisi mitään
-epäedullista, vaikka mitkään järkisyyt eivät estäisikään. Sinäkin
-tunnet niin perin vähän neiti Rigeriä, olet vasta pari viikkoa ollut
-hänen kanssaan tekemisissä, et tiedä mitään hänen entisyydestään etkä
-nykyisyydestäkään. Mutta tunne on tietysti voimakkaampi. Ei niin, että
-minäkään luulisin mitään pahaa, mutta nykyajan naisista en mene mitään
-edeltäpäin vannomaan. Voihan olla, että neiti Riger vaikka huvittelee
-salakuljetusurheilulla. Tämä peräti uudenaikainen ja hieno muoto,
-lentokone, voi viitata sellaiseen."
-
-"Hm, mitä huvitteluun tulee, niin olen varma siitä, ettei tässä voi
-olla kysymystäkään mistään sellaisesta. Minä näet tunsin
-moottoripyöräilijän, vaikka sinun onkin pidettävä tämä tieto täytenä
-salaisuutena. Et saa missään tapauksessa virkkaa siitä mitään
-poliisille etkä lehdellesi, vielä vähemmin tietenkin neiti Rigerille."
-
-"_Tunsit_?" -- Ollen äänessä kuulsi selvä epäusko ja ihmetys.
-
-"Niin, tarkoitan, että olen joskus ollut hänen kanssaan tekemisissä.
-Nimeä en tiedä, mutta siitä saan kyllä selvän päivässä tai ainakin
-parissa. Puhun siitä enemmän myöhemmin. Nyt on ensin saatava
-mahdollisimman täydelliset tiedot neiti Rigerin menneisyydestä sekä
-siitä, missä hän tänään on ollut kello kahdentoista ja kahden välillä.
-Mitä edelliseen tulee, niin luulen voivani saada ainakin arvokkaita
-viittauksia tämäniltaisen purjehdusmatkan aikana, ja jälkimmäisestä
-saat sinä koettaa huolehtia. Minä avustan kyllä. Meillä ei ole mitään
-kiirettä, sillä arvoisa esivalta on meistä ratkaisevasti jälessä. Me
-tiedämme minne käärö on joutunut, ja saamme tietää, kuka tuo
-moottoripyöräilijä oli. Juttu on salakuljetetusta, ja käärössä oli
-varmastikin jalokiviä. Epäilen niiden olleen tuotuja Saksasta.
-Jalokivien vientitullihan on siellä kaksikymmentäviisi prosenttia,
-joten muutaman miljoonan takia kannattaa kyllä ryhtyä näinkin
-laajakantoisiin ja vaivaloisiin yrityksiin."
-
-"No niin, käydään toimeen. Näin loma-aikana seikkailee mielelläänkin.
-Mitä sinä sanoit tietäväsi siitä moottoripyöräilijästä?" kysyi Olle.
-
-"Olen nähnyt hänet Helsingissä, muutamassa taidekaupassa. Niinkuin ehkä
-tiedät, ovat Helsingin ja yleensä Suomen taide- ja antikvaarikaupat
-nykyään täynnä mitä kallisarvoisimpia ulkomaalaisia taideteoksia
-ja -esineitä, etupäässä tietenkin venäläisiä. Niitä ovat tuoneet
-mukanaan ja myyneet Suomeen paenneet venäläiset, ja suuri osa myös on
-ensin Venäjällä varastettua ja sitten salaa kuljetettua Suomeen. No
-niin, katselimme taidekaupassa tauluja, -- minä, muuan taiteilija ja
-eräs mesenaatti. Huomiotamme kiinnitti etenkin hollantilainen
-mestarimaalaus, vanha ja arvokas, oikeastaan määrittelemätön rahassa.
-Taiteilija ei sanonut mitään, vihelteli vain ja kysyi kuin ohimennen
-taidekauppiaalta, mistä hän oli saanut taulun. Tämä selitti, ettei se
-ollut hänen omansa, vaan se oli tuotu vain myytäväksi. Taiteilija
-tiedusti omistajaa, ja hänen sitä kysyessään astui sisään
-keskikokoinen, kalpeakasvoinen tumma mies, joka puhui hiukan
-murteellista ruotsia. Taidekauppias viittasi häneen. Hänet esiteltiin,
-mutta en silloinkaan kuullut hänen nimeään. Taiteilija kysyi hintaa.
-Mies hiukan mietti ja mainitsi kuusinumeroisen luvun. Summa oli mitätön
-taulun arvoon nähden, mutta meillä ei ollut yhteensäkään edes puolta
-tuosta rahamäärästä asettaa liikekannalle. Silloin kysyi taiteilija
-äkkiä, mistä hän oli taulun saanut. Mies selitti sen ostaneensa
-Pietarissa. 'Niinkö, tunnetteko mahdollisesti ruhtinas N--skin?' kysyi
-taiteilija. Mies meni hiukan hämilleen, mutta kielsi. 'Niin,
-katsokaas', puhui taiteilija kylmäverisesti, 'tämä taulu kuuluu hänen
-perhekokoelmiinsa. Hän ei ole sitä myynyt, sillä hän on itse paennut
-Suomeen ja oleskelee parhaillaankin täällä. Mutta saatujen tietojen
-mukaan on muutamia hänen taulujaan, ennenkuin neuvostohallitus ennätti
-ne ottaa suojelukseensa, ehditty varastaa. Onko teillä mahdollisesti
-siitä jotakin tietoa? Ja millä tavalla Te toitte taulun maahan?' --
-Mies ja taidekauppias menivät hämilleen, mies koetti sopertaa jotakin,
-mutta taiteilija ja me poistuimme. Kun paria päivää myöhemmin tulimme
-takaisin, oli taulu poissa. Omistaja oli vienyt sen pois, selitti
-taidekauppias. Sekä taulu että mies katosivat. Sain kuulla, että
-ruhtinas oli vahvistanut täydelleen taiteilijan otaksumat."
-
-"Ja mistä luulet voivasi hänet niin varmasti tuntea?" tiedusti Olle.
-"Sinähän ehdit vain hetken katsoa häntä?"
-
-"Hänen nenänsä muoto ei niin hevin haihdu mielestä", selitti Kivinen.
-"Se on hiukan -- juuri senverran että erottaa -- epämuodostunut, ja se
-riittää. Tuntisin hänet missä tahansa ja milloin tahansa."
-
-"Ja mistä luulet saavasi tietoon hänen nimensä?"
-
-"Taiteilijalta. Minä sähkötän hänelle."
-
-"Mutta hänen osoitteensa?"
-
-"Myös sieltä. Olen varma siitä, että taidekauppias tiesi hänestä
-enemmänkin, ja taiteilija osaa kyllä pakoittaa häneltä tiedot. Ja
-toinen seikka: mies lienee ollut enemmänkin taidekaupoissa, joten
-otaksun siitä, että myöskin Tukholman taidekauppiailta saamme jotakin
-selvitystä. Ja tämäkin on asian nykyisellään ollen jo sangen paljon.
-Onhan meillä nyt edes jonkunlainen käsitys koko seikkailusta."
-
-"Tjah, uskaltaisiko tästä nyt lähteä liikkeelle", virkkoi Olle hiukan
-haluttomana. "Tuolla on kuuma."
-
-"Onpa niinkin, mutta ajatteles, jos saamme tästä jutusta selvän! Ennen
-poliisia! Ja sitten julkaisemme lehdessä!"
-
-"Neiti Elise Rigerin osuuden myöskin?"
-
-Kivinen vaikeni hetkiseksi.
-
-"Perhana, mitä hänellä on tässä oikeastaan tekemistä! Olisi saanut
-pysyä nyt syrjässä. Totisesti, kun onni joskus potkaisee, niinkuin
-meitä, jotka aivan sattumalta vainuamme sitä moottoripyöräilijää, niin
-sitten pitää naisen tietenkin sotkeutua väliin. En sen puolesta, että
-minulla olisi mitään erikoista neiti Rigeriä kohtaan, mutta tuntuu
-hiukan ilkeältä ajatella hänen joutuvan syytettyjen aitaukseen.
-Sittenpähän nähdään! Lähtekäämme lennätinlaitokselle. Ja tiedätkö, mitä
-sitten teemme! Me otamme auton ja ajamme asemalle. Niin kauan kun
-jäljet ovat tuoreet, tiedustelemme moottoripyöräilijää. Minulla on
-hiukan omia luulojani ja haluaisin saada ne joko vahvistetuiksi tai
-kumotuiksi."
-
-
-
-
-3,
-
-Se, joka ei ole tullut ympyräviivan yli, on sen sisäpuolella.
-
-
-Lennätinlaitoksella nakutti kaksi konetta, ja virkailijat hikoilivat
-paitahihasillaankin niiden ääressä. Kivinen, Ollen seuraamana, astui
-kursailematta aitauksen sisäpuolelle ja tervehti toista virkailijaa,
-keski-ikäistä, hiukan keikaroivaa miestä.
-
-"Hyvää päivää! Anteeksi asumme, mutta te kai ymmärrätte!" sanoi
-virkailija.
-
-"Vielä kysyttekin", nauroi Kivinen. "Ja työtä on paljon?"
-
-"Tänään on kohtalaisesti, kun poliisimestari on sähkötellyt joka
-suunnalle sen lentokonejutun takia."
-
-"Niin, arvaa sen! Minullakin olisi nyt vähän sähköttämistä. Saisinko
-lomakkeen!"
-
-"Kyllä, hetipaikalla! Niin, niitähän onkin tuolla", virkkoi virkailija
-ja pujahti aitauksen ulkopuolelle. Kivinen silmäili nopeasti
-koneen vieressä olevia lomakkeita. Siinä näkyi olevan useitakin
-poliisimestarin kirjoittamia, mutta pinkkaan asetettujen lähetettyjen
-sähkösanomien joukossa oli päällimmäisenä muuan, joka kiinnitti Kivisen
-huomion.
-
-Sähkösanoma oli lyhyt: "Tukholma, Strandgatan 43. Import & Export.
-Tilatut saapuneet, R."
-
-Virkailija palasi ja ojensi lomakkeen. Kivinen kiitti ja istuutui
-kirjoittamaan.
-
-"Saanko tarjota?" lausui sanomalehtimies ja ojensi savukekotelonsa.
-"No, miten edistyy teidän juttunne?" virkkoi hän hymyillen.
-
-Virkailija naurahti itsetyytyväisesti. "Kiitos kysymästä. Luulenpa,
-että linnoitus alkaa olla antautumaisillaan. Muuten, terveisiä neiti
-Rigeriltä. Hän kävi tässä noin tunti sitten ja jutteli kymmenisen
-minuuttia. Jaa, teillä on hyvä maku, herra Kivinen, täytyy tunnustaa",
-pilaili virkamies.
-
-Kivinen naurahti tyytyväisesti, ja hänen vilkkaat ja avoimet kasvonsa
-vetäytyivät leveään hymyyn. Olle vihelsi pitkään.
-
-"Kai tulette tämäniltaiseen juhlaan", kysyi Kivinen.
-
-"Kyllä, saan silloin vapaata. Täytyyhän tässä jumalattomassa
-kuivuudessa edes hiukan kastella kaulaa ja huvitella."
-
-"Näkemiin sitten, ja suuri kiitos!" sanoi Kivinen ja antoi
-virkailijalle täytetyn lomakkeen ja maksun. "Illalla tavataan."
-
-Päästyään kadulle lähtivät ystävykset autoasemalle.
-
-"Vieläkö epäilet neiti Rigerin syyllisyyttä?" kysyi Olle.
-
-"En sano mitään. Osoitteen kirjoitan heti muistiin. Tukholma,
-Strandgatan 43. Import & Export. Luulenpa, että moottoripyöräilijä on
-jossakin tämän osoitteen lähistöllä."
-
-Pienen aukeaman laidassa oli autoasema. Ystävykset nousivat autoon, ja
-kuljettaja, haukotellen ja venytellen jäseniään, kiersi moottorin
-käyntiin. Auto hypähti liikkeelle ja painui kesän täydessä vihreydessä
-komeilevain puutarhain ja niitten lomitse pilkottavain huvilain
-reunustamalle valtatielle. Ilmanpaineen synnyttämä tuulenhenki virkisti
-sietämättömässä kuumuudessa.
-
-"Asemalle!" määräsi Kivinen.
-
-Auto liukui pitkin sileää ja kovaa tietä, sivuutti muutamia
-maalaisrattaita, kallistui hiukan mutkassa ja sujahti sitten neiti
-Rigerin huvilan ohi. Ketään ei näkynyt. Parin kilometrin päässä olevan
-pikku ravintolan luona Kivinen antoi määräyksen pysähtyä. Ystävykset
-hyppäsivät autosta, menivät verannalle ja tilasivat hiukan juotavaa.
-Isäntä tuli itse tarjoilemaan. Olle, joka oli parikin kertaa ollut
-ravintolassa, tarttui puheeseen.
-
-"Hyvää päivää! Joko olette kuullut siitä suuresta jutusta?"
-
-"Kyllä väin", virkkoi isäntä.
-
-"Muistatteko sattumalta, mihin aikaan se moottoripyöräilijä porhalsi
-tästä ohi?"
-
-"Moottoripyöräilijä? Olen istunut tässä koko päivän kuistilla ja
-päätellyt tilejäni, mutta mitään moottoripyörää ei tänään ole tästä
-kulkenut ohi."
-
-"Jaha", Ollen äänessä oli hiukan ihmettelevä sävy. "Minne vie se
-sivutie, joka haaraantuu tässä lähellä oikealle?"
-
-"Lähimmälle rautatiepysäkille, heti seuraavalle tältä asemalta."
-
-"Pääseekö asemalta pysäkille toista tietä?"
-
-"Asemalta menee melkein rataviertä kyllä toinen."
-
-"Hyvä, me voimmekin sitten pistäytyä sinne! Täytyy nyt hiukan toimia,
-jotta saisimme jonkunlaisen selostuksen lehteen. Kas niin, hyvästi!"
-
-Ystävykset maksoivat ja nousivat uudelleen autoon.
-
-Asemalla ystävykset menivät rautatiekirjakauppaan ja ostivat muutamia
-pääkaupungin lehtiä ja ajanvieteromaaneja. Kivinen koetti, eikä ilman
-tulosta, hymyillä nuorelle myyjättärelle.
-
-"Mihin aikaan lähtee juna Tukholmaan?" kysyi sanomalehtimies.
-
-"Nyt kello 5.27 ja sitten illalla 9.05."
-
-"Entä aamulla?"
-
-"Aamulla ei kulje mitään junaa, vasta kello 1.18 lähtee ensimmäinen."
-
-"Menikö tänään paljonkin väkeä tällä päiväjunalla?"
-
-Myyjätär katsahti vähän ihmeissään ahkeraan kyselijään.
-
-"Ei, ainoastaan muutamia, pari rouvaa, eräs vanha pariskunta ja
-muutamia maalaisia."
-
-"Ette huomannut ketään urheilupukuista miestä?"
-
-Neitonen nauroi ääneen.
-
-"Ahaa, herrat ovatkin poliiseja! Ei ketään, jota voisi luulla
-moottoripyöräilijäksi, ei näkynyt. Ja jos sellainen olisi ollut, niin
-tästä sen olisi kyllä huomannut."
-
-Kivinen kiitti tiedoista ja pyysi sitten, ettei neitonen kertoisi
-mitään heidän kyselystään. Sanomalehtimiehet nousivat uudelleen autoon
-ja ajoivat aivan radan vartta kulkevaa tietä pitkin seuraavalle
-pysäkille, noin viisi kilometriä. Täällä Kivinen haki käsiinsä muutaman
-uneliaan asemamiehen, joka setelin vaikutuksesta huomattavasti
-piristyi.
-
-Ei, moottoripyörää hän ei ollut nähnyt. Kyllä, varmasti, jos sellainen
-olisi mennyt ohi, niin hän tietäisi siitä. Jaa, väkeäkö! Olihan niitä
-ollut muutamia, pari kolme herraa, muuan neiti tästä lähistöltä ja eräs
-asemamies. Puetutko, ei hän oikein muista, tavallisiin kesävaatteisiin.
-Oli ollut kiirettä. Pitkältäkö valtatielle? Jaa, ehkä pari kilometriä.
-Kyllä voi autolla ajaa.
-
-Kivinen kumarsi ja riensi autoon, joka painui syrjätielle. Tie oli
-kyllä kapeahko, mutta muuten hyvä ja kova. Huviloita oli aina jonkun
-matkan päässä.
-
-"Mitä sinä luulet nyt oikein hyötyneesi?" kysyi Olle, puolittain maaten
-auton pehmeillä nahkaistuimilla ja savutellen mahtavaa sikaaria.
-
-"Miehestä en saanut suurtakaan vihiä. Matkustanut Tukholmaan, kuten
-arvata sopiikin. Mutta minä tiedän jotakin hänen pyörästään", lausui
-Kivinen salaperäisesti hymyillen.
-
-"Ja missä se on?" kysyi Olle.
-
-"Minä en tiedä, missä se _on_, mutta minä tiedän, missä se _ei ole_, ja
-se on jo varsin paljon. Huomaa, meillä on alue, jossakin määrin
-ympyränmuotoinen: meri, joki, asema ja pysäkki. Moottoripyörä oli tällä
-alueella. Merelle tai joelle se ei päässyt. Jää asema, jossa sitä ei
-ole nähty, ja pysäkki, missä vakuutetaan samaa. Vain kahta tietä pitkin
-pääsee alueelta. Metsässä ei voi ajaa. Siis: on selvää, että pyörä on
-jonnekin jätetty. Se on ympyräviivan sisäpuolella. Se mahdollisuus on
-olemassa, että se olisi jätetty metsään, mutta katsoen siihen, että
-sellainen kapine on vähän liian kallis uhrattavaksi, ei otaksuma näytä
-todennäköiseltä. Ei, minä luulen, että pyöräilijällä oli joku
-tukipaikka tämän syrjätien varrella, luultavastikin sen alkupäässä. Hän
-hyppäsi pyörältä heti syrjätielle tultuaan ja talutti, ettei herättäisi
-huomiota, sen johonkin huvilaan, muutti vaatteita ja marssi sitten
-kunniallisena kansalaisena pysäkille ja nousi kello 1.18 junaan. Hän
-ehti sen hyvin tehdä. Asiasta saamme piankin varmuuden. Poliisi
-tietenkin tutkii ympäristön, ja muutenkin moottoripyörän kokoinen
-kapine kyllä löydetään. Ellei sitä löydetä, niin oma otaksumani on
-ainoa mahdollinen. Epäilen, etteivät poliisit kykene pääsemään näinkään
-pitkälle."
-
-
-
-
-4.
-
-Kivinen alkaa purjehdusretkellä epäillä sananpartta, että naisten ja
-ovien kanssa tulee aina toimeen, kun käsittelee niitä tasaisesti.
-
-
-Ilma oli jo raikas, kun kasinon orkesteri rai'utti ensimmäisen valssin.
-Laajalla verannalla, josta avautui kaunis ja mahtava näköala
-tummenevalle merelle ja valkoiselle rantahietikolle, istui reumatismin
-ja muitten vaivojen, sekä todellisten että kuviteltujen, runtelemia
-seurueita, maun ja sukupuolen mukaan nauttien joko tavallisia
-virvokkeita tai miedompia ja voimakkaampia väkijuomia, syöden
-illallista ja keskustellen kylpyläväen keskuudessa välttämättömistä
-juoruista sekä päivän suuresta sensationumerosta: lentokoneen
-vierailusta ja siitä heitetystä kääröstä.
-
-Lihavahkot tukkukauppiasten rouvat tarkkailivat salavihkaa tyttäriänsä,
-jotka hikisinä ja punoittavina tanssivat pönäkkäin luutnanttien tai
-aloittelevien tuomareitten -- tai pahimmassa tapauksessa -- iloisten,
-mutta yhtä tyhjien ylioppilaitten ja taiteilijain kanssa, kadoten
-sitten vilvoittelemaan kasinon puutarhan tunnelmallisiin lehtimajoihin
-tai puoleksi pensaitten piilossa oleville penkeille, jotka kaikki
-paikat ovat sopivan vaarallisia nuorille naimaiässä oleville neitosille
-ja heidän kavaljeereilleen heinäkuun ihanana iltana. Nuoret tanssivat
-ja kuhertelivat, vanhemmat istuivat ja katsoivat, ja toivottomat
-vanhatpiiat tiesivät saavansa puheenaihetta vielä seuraavaksikin
-päiväksi. Siitä ei tosin erikoista puutetta ollut, sillä kylpylän
-vilkas elämä tarjoaa etenkin näille erehtymättömille tarkastelijoille
-ehtymätöntä puheenaihetta suljetuissa kahviseuroissa.
-
-Olle Nordgren istui toimittaja Karl Anderssonin kanssa lähellä pääovea,
-josta näkyi tanssivain häikäisevä parvi: neitoset ja rouvat vaaleissa
-kesäpuvuissaan, komeat ruotsalaiset upseerit muhkeissa univormuissaan
-ja siviiliherrat jäykissä mustissa asuissaan ja hohtavan valkoisissa
-rintamuksissaan. Ilo ja elämänhalu kuvastui kasvoilla, ja jonkunlainen
-kansainvälinen leima loi loistoa ja vaihtelevaisuutta. Kivinen näytti
-kokonaan unohtaneen päiväsen tutkimusaikeensa ja tanssi innokkaasti ja
-sulavasti viehättävän neiti Rigerin kanssa. Olle tähyili suomalaista
-ystäväänsä, jonka pitkä ja notkea vartalo keinui kauniissa kaarissa
-viehkeän valssin mukaan. Kivisen soikeilla, valoisilla kasvoilla
-leijaili tyytyväisyyden ja autuuden ilme, ja toimittaja Karl Andersson
-hautasi lyhyttä unelmaansa hieman murheellisen, jos kohta ulkonaisesti
-välinpitämättömän näköisenä hitain kulauksin.
-
-Neiti Riger oli loistavalla ja välittömällä tuulella, ja Kivinen
-keskusteli vaarattomista asioista älykkään pirteästi. Neiti Riger
-tiedusti ohimennen salakuljetusjuttua, mutta Kivinen vastasi
-välttelevästi, ja koko asia jäi siihen. Sanomalehtimiehen oli vaikea
-uskoa, että tämä iloinen ja huoleton neitonen, joka nyt tanssi hänen
-kanssaan kiihkeässä valssissa, olisi sekaantunut mitä vakavimpaan
-salakuljetusyritykseen, jossa oli asetettu vaaralle alttiiksi maine,
-vapaus ja ainakin muutama miljoona. Hän hymähteli itsekseen naisluonnon
-käsittämättömyydelle, mutta tyytyi, vaikka ihmetellen, neiti Rigerin
-seuraan, joka tänä iltana oli tavallista suopeampi, jopa hiukan
-sydämellinenkin. Muutamat itsetietoiset upseerit kohauttivat kyllä
-halveksivasti olkapäitään tuntemattomalle "siviililurjukselle", joka
-oli ryöstänyt kylpylän ensimmäisen kaunottaren, mutta se seikka vain
-lisäsi Kivisen tyytyväisyyttä. Hän oli voitolla, sen hän tunsi, mutta
-mielessään hän päätti, ettei hän anna näennäisen voittonsa sokaista
-itseään. Hänellähän oli suoritettavana sangen arka ja vaikea tehtävä,
-jolla ei ollut kuhertelun kanssa mitään yhteistä.
-
-Muutaman tanssin perästä, ennakolta tehdyn sopimuksen mukaan, lähti
-pikku seurue rantaan laiturille, jossa oli neljä purjevenettä. Kivinen
-ja neiti Riger sijoittuivat yhteen, sanomalehtimies nosti tottuneesti
-purjeet, irroitti ankkurin, ja lauhassa tuulessa vene liukui luovaillen
-ulapalle. Meri oli tumma, lännessä kajasti laskeneen auringon punertava
-hehku, ja kauempana hämärsi pari kalliosaarta, jotka olivat matkan
-määränä. Veneet irroittuivat toinen toisensa jäljestä laiturista, ja
-niistä kuului iloista ja äänekästä puheensorinaa, joka selvästi
-kantautui yli melkein tyynen vedenpinnan.
-
-Kivinen istui peräsimessä, pitäen kädessään purjenuoraa, ja neiti Riger
-istui tuulen yläpuolella nojaten molemmin käsin laitaan, antaen
-lainehtivan tukkansa hulmuilla tuulessa, nuorteana, reippaana ja
-kauniina, katseen haaveillen kiitäessä kaukaisuuteen.
-
-"Pidättekö purjehtimisesta?" aloitti Kivinen, mielestään varsin
-lapsellisesti, mutta äkkiä syntyneen oudon hiljaisuuden painostamana ei
-hän keksinyt muutakaan sanottavaa.
-
-"Tämä on ihanaa. Olen ensimmäistä kertaa purjehtimassa."
-
-"Niinkö? Te olette siis sisämaan lapsi."
-
-"Oikein päätelty."
-
-"Odottakaas, minä koetan arvata kotipaikkanne", sanoi Kivinen. "Enhän
-ole tunkeileva?"
-
-"Mitäpä siinä olisi salailemista."
-
-"Siis: ensin nimi. Riger! Germaaninen: tanskalainen, ruotsalainen,
-norjalainen, englantilainen tai -- saksalainen. Ristimänimenne
-vahvistaa otaksuman. Te olette saksalainen. Pohjoissaksalainen te ette
-ole, teissä ei ole pohjoissaksalaista flegmaattisuutta, te olette
-vilkas eteläisen auringon kasvatti."
-
-"Tähän saakka ovat päätelmänne oikeita. Jatkakaa."
-
-"Te olette kaupunkilainen, vieläpä suurkaupunkilainen. München! Ei, se
-ei sovi! Otetaanpa avuksi ulkomuotonne! Se paljastaa salaisuutenne, ja
-teidän yleinen esiintymisenne, käytöstapanne sekä makunne tekevät sen,
-ettei kotipaikastanne voi erehtyä."
-
-Neiti Riger nauroi vallattomasti, ja hohtava hammasrivi loisti
-ruusuisten huulten välissä. Kivinen huomasi hänen silmissään
-vastustamattoman vaarallisen tulen, -- noissa suurissa syvissä
-samettisilmissä. Hieno silkkiliina leijui tuulessa kilpaa kiharoitten
-kanssa, ja sanomalehtimiehen huomio pyrki väkisinkin kääntymään
-purjeitten hoitamisesta ja veneen ohjauksesta, kunnes leikillisen
-karkea huuto lähimmästä purresta herätti hänet todellisuuteen.
-
-"Herra Kivinen, herätkää! Tahallinen päälleajo on laissa kielletty!"
-kirkui lennätinvirkailija, kun Kivisen vene kiiti suoraan toisen purren
-laitaa kohti.
-
-Kivinen yhtyi nauruun ja käänsi veneen. Kun toinen pursi oli loitonnut,
-kietaisi Kivinen purjenuoran polvensa ympäri ja sytytti savukkeen.
-
-"Ettekö usko, neiti Riger, että kykenen määrittelemään kotipaikkanne?"
-kysyi hän.
-
-"En tietenkään. Johtopäätöksenne ovat loistavat, mutta ette saa minua
-niin helposti ansaan. Te koetatte hämmästyttää minut, niin että itse
-sanoisin."
-
-"Lyöttekö vetoa?"
-
-"Mistä vain!"
-
-"Hyvä. Te saatte pyytää minulta mitä haluatte, jos minä joudun
-tappiolle, ja samoin minä teiltä, jos voitan. Kunniasananne, että
-vastaatte omantuntonne mukaisesti."
-
-"Suostun! Saatte mitä tahdotte. Kättä päälle!" Neiti Riger ojensi
-kätensä, johon sanomalehtimies innokkaasti tarttui.
-
-"Nyt sain teidät ansaan", sanoi hän.
-
-"Älkää olko liian varma", nauroi neiti Riger. "Siis, missä on
-kotipaikkani?" Hän kumartui aivan lähelle sanomalehtimiestä ja katsoi
-tätä silmiin. Silkkiliina sipaisi pari kertaa Kivisen ohimoita, ja
-kullanloistavat kiharat koskettivat hänen otsaansa.
-
-"Se on _Wien_!" sanoi Kivinen, ja hänen harmaat silmänsä olivat
-tiukasti kiinnitetyt neiti Rigeriin. Tämä huudahti, irroitti kätensä ja
-oikaisi vartalonsa, puhjeten vapauttavaan nauruun.
-
-"Taikuri! Te arvasitte oikein!"
-
-"Olin varma siitä. Ja nyt otan palkkioni!"
-
-Salamannopeasti kietoutuivat sanomalehtimiehen kädet neiti Rigerin
-notkean vartalon ympäri, vetivät hänet vastustamattomasti puoleensa, ja
-neitosen heikosti huudahtaessa Kivinen painoi nopean, kiihkeän
-suudelman tämän raikkaille huulille. Se huumasi hänet.
-
-"Ei, katsokaas venettä!" sanoi neiti Riger rauhallisesti. Kuin kylmä
-vesisuihku vaikuttivat nämä järkevät sanat sanomalehtimieheen. Hän
-päästi neiti Rigerin vapaaksi ja tarttui valloilleen päässeeseen
-purjenuoraan ja peräsimeen. Syntyi hetken hiljaisuus. Kivinen katsahti
-arasti seuralaiseensa. Neiti Riger järjesteli tyynesti tukkaansa. Hän
-ei näyttänyt suuttuneelta, jos ei ihastuneeltakaan.
-
-Neiti Riger käänsi päätänsä ja katsoi hymyillen sanomalehtimieheen.
-
-"Oletteko tyytyväinen?" hän kysyi. Äänenpaino oli leikillinen, ja
-Kivinen sai takaisin tavallisen reippautensa.
-
-"Kyllä, vaikka en voikaan antaa itselleni anteeksi, etten käyttänyt
-tilaisuutta useamman ottamiseen."
-
-"Te olette tyydyttämätön. En osannut arvata, että te vaatisitte
-tällaisen palkkion, mutta", neiti Riger nauroi vallattomasti, "en
-kadu."
-
-Sanomalehtimiehen täytyi tunnustaa itselleen, ettei hän tiennyt mitä
-ajatella. Oliko kaikki vain, kuten ulkonaisesti näytti, leikkiä, --
-oliko neiti Riger häneen rakastunut vai tekikö hän pilkkaa? Kivinen oli
-tuntevinaan naisia, mutta nyt hän oli ymmällä. Oli ollut kaiken iltaa.
-Hän ei käsittänyt neiti Rigerin käyttäytymistä. Kivinen piti itseään
-koko lailla kylmänä ja järkevänä, eikä hän luullut päänsä menevän
-helposti pyörälle. Neiti Riger oli antanut suudella, mutta tuo kylmä ja
-rauhallinen huomautus veneen ajautumisesta kriitillisimpänä
-silmänräpäyksenä!
-
-"Mitä te ajattelette?" kysyi neiti Riger äkkiä.
-
-"Muistuttelen itselleni säveltä operetin sanoihin: 'Kuka naisista
-selvän saa, piru heissä on vallalla ain!'"
-
-"Kas vain, te filosofoittekin! Minua ilahduttaa, että meissä on jotakin
-käsittämätöntäkin. Eikö niin?"
-
-Kivinen nauroi.
-
-"Niin, älkää naurako! Ettekö tekin ole samaa mieltä, että ellei
-naisissa olisi jotakin käsittämätöntä, eivät he olisi puoleksikaan niin
-hauskoja?"
-
-"Kyllä, mutta nyt..."
-
-"Niin, minä arvaan teidän ajatuksenne, minä nyt vuorostani", sanoi
-neiti Riger.
-
-"Koettakaapa?"
-
-"Te ihmettelette minua ja minun käytöstäni."
-
-"Ja sitten?"
-
-"Te koetatte päästä selville minusta ja asioistani. Mutta se ei onnistu
-teille."
-
-"Niinkö luulette. Lyöttekö vetoa?"
-
-"Varokaa! Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Se, että te voititte
-ensimmäisellä kerralla, ei todista, että te voitatte toisella. Mutta
-minä suostun. Samoilla ehdoilla kuin ennenkin."
-
-"Päätetty."
-
-"Minä tiedän, että te epäilette minun sekautuneen salakuljetusjuttuun",
-laukaisi neiti Riger äkkiä.
-
-Se osui. Kivinen ei voinut pidättää huudahdusta.
-
-"Te... minä...?"
-
-"Näettekö, enkö arvannut oikein! Annan teidän olla luulossanne. Niin,
-olen kyllä sotkeutunut juttuun, mutta millä tavalla, sen saatte itse
-koettaa selvittää. Jos se teille onnistuu, niin olette voittanut vedon
-ja minä olen, kykyni ja kunniallisuuden rajoissa, teidän vallassanne."
-
-"Siis avoin taistelu?"
-
-"Ja armoton."
-
-"Minä voitan sen."
-
-"Se nähdään, mutta sanon vain, että toinen suudelma on paljon vaikeampi
-saada kuin ensimmäinen."
-
-Kalliosaari oli jo aivan lähellä, ja mielenkiintoinen keskustelu
-keskeytyi. Purret laskivat rantaan, ja seurueet nousivat maihin. Meri
-huokui tummana, hämärä kävi tiheämmäksi, mutta rantakalliolla,
-sytytettyjen nuotioitten ääressä, jatkui välitön nuorekas elämänilo
-kesäisenä yönä.
-
-Kun Kivinen aamupuolella yötä marssi viileässä raikkaassa ilmassa
-valtatien reunaa pitkin kotia, ohi nukkuvien huviloitten ja
-kastehelmissä kimaltelevien puutarhojen ja nurmikkojen, puisteli hän
-päätänsä, puolittain pahoitellen, puolittain tyytyväisenä. Hän oli
-rakastunut, auttamattomasti rakastunut. Hetken hän oli luullut
-saaneensa vastarakkauttakin, ja sitä hän luuli vieläkin, mutta... Siinä
-oli "mutta", ja se oli suuri.
-
-Niin, neiti Riger oli vastustajatar. Viehättävä vastustajatar, mutta
-vaarallinen. Ja hänen hiukan väsynyt päänsä koetti ratkaista pulmaa:
-jos hän voittaa ja saa neiti Rigerin salakuljetuksesta syytettynä
-telkien taa, mitä hän tekee voitollaan? Ja ellei hän voita, niin ei kai
-hänellä ole myöskään mitään mahdollisuutta?
-
-Ja mistä neiti Riger tiesi, että hän epäili? Ja miten neiti Riger oli
-uskaltanut tunnustaa? Hm, vastustajatar oli antautunut ensimmäiseen
-otteluun, ja, hänen täytyi se myöntää, voittanut sen yllättävän
-loistavasti. Hänen korttinsa olivat nyt sekaisin, ja mikä pahinta,
-hänen sydämensä laita oli vielä huonommin.
-
-Ollelle ei mitään! ajatteli Kivinen avatessaan huvilansa portin.
-
-
-
-
-5.
-
-Seikkailijat huomaavat, että langat alkavat juosta yhteen.
-
-
-Kivinen ja Olle istuivat aamupäivällä kasinon verannalla kahvia
-juomassa. Päivä oli yhtä kuuma kuin eilenkin, meri oli tyyni, ja vain
-laajat mainingit kohisivat valkoiselle rantahietikolle, hyrskyten ja
-vaahdoten. Kivinen tunsi itsensä uinnin jälkeen virkeäksi
-ja reippaaksi, ja kylmä itsehillintä, jonka hän oli ollut
-menettämäisillään edellisenä yönä, oli palannut kirkkaan päivän ja
-auringon keralla. Olle, purevasanainen, mutta hyväntahtoinen vanha
-sanomalehtimies, pakinoitsija, salapoliisi ja orpolasten
-huoltoyhdistyksen puheenjohtaja, tarkasteli hiukan ivallisesti
-ystäväänsä, jonka vieläkin harhailevat silmäykset ja hajamieliset
-vastaukset eivät jääneet häneltä huomaamatta. Kivinen ei ollut puhunut
-mitään keskustelustansa neiti Rigerin kanssa eikä hänellä vielä aamulla
-ollut mitään aikomusta tehdä sitä vastaisuudessakaan, mutta ajateltuaan
-vähän tarkemmin päätti hän uskoa ainakin oleellisimmat kohdat taatulle
-ystävälleen. Ainoastaan arkaluontoisimmat yksityiskohdat päätti hän
-sivuuttaa vaieten.
-
-"Hm, herra tuntuu elävän yhä vielä purjehdusretken lumoissa", aloitti
-Olle. "Ryhdytäänkö yleensä johonkin, ja mihin?"
-
-Kivinen taputti Ollea kädelle.
-
-"On niin helppoa syrjästäpäin nauraa. Mutta annetaan _sen_ asian nyt
-olla. Juttu on selvitettävä!"
-
-"No niin. Meillä on nyt kolme asiaa: ensiksi se moottoripyöräilijä.
-Odotamme sähkösanomaa. Sitten on neiti Riger? Ja sitten on meidän
-löydettävä moottoripyöräilijän huvila?"
-
-Kivinen muutti asentoaan, sytytti savukkeen, heitti jalkansa ristiin ja
-kertoi Ollelle keskustelunsa ja saamansa tiedot neiti Rigeristä. Olle
-kuunteli ääneti, leikitellen sormillaan ja nyökäytellen hyväksyvästi
-päätänsä.
-
-"Enimmin kummastuttaa minua", lopetti Kivinen, "miten hän on voinut
-aavistaa, että me epäilemme häntä."
-
-Olle hykerteli käsiään.
-
-"Hän on älykäs nainen, perin älykäs. Ja rohkea. Kaksi vaarallista
-ominaisuutta. Ja kaunis. Vielä vaarallisempaa. Sinä olet jo täydelleen
-hänen lumoissaan. En tiedä, miten hän lienee saanut asian selville,
-mutta lopputulos osoittaa hänen olevan sekä älykäs että oikeassa.
-Muuten, tiedätkö, aikooko hän viipyä täällä vielä kauankin?"
-
-Äkillinen epäluulo täytti Kivisen mielen.
-
-"Niin, sinä olet oikeassa. Minä en tiedä lainkaan. Mutta hänellähän ei
-ole mitään syytä viipyä täällä. Yritys on onnistunut, tavara tallessa
-eikä muut kuin me epäile vähintäkään. Odotas, minä soitan!"
-
-Kivinen nousi nopeasti ja meni tarjoiluhuoneen puhelinkaappiin.
-
-"Saanko 162! Kiitän! Onko neiti Riger? Hyvää huomenta! Niinkö, nytkö
-vasta? Ettekö ole ollut edes uimassa. Niin, tuletteko? Kyllä, kyllä!
-Kiitän! Näkemiin!"
-
-Kivinen soitti kiinni ja palasi Ollen luo.
-
-"Kyllä hän ainakin vielä on täällä. Lupasi tulla iltapäivällä käymään
-kylpylaitoksella ja kasinollakin."
-
-"Sinä sanoit hänen olevan Wienistä."
-
-"Niin."
-
-"Mitään muuta et tiedä?"
-
-"En kerrassaan mitään."
-
-"Hm." -- Olle siveli sileätä leukaansa. "Onko sinulla hänen
-valokuvaansa?"
-
-"On", myönsi Kivinen hiukan kummastuen. "Otin muutama päivä sitten
-omalla koneellani hänestä joitakuita kuvia."
-
-"Onko sinulla niitä mukanasi?"
-
-Kivinen otti esiin lompakkonsa ja kaivoi siitä muutamia pienikokoisia,
-mutta selviä ja onnistuneita valokuvia viehättävästä neiti Rigeristä.
-
-"Kas niin, nämä kelpaavat. Nyt ei muuta kuin kynä ja paperia." Olle
-viittasi luokseen tarjoilijan ja pyysi paperia ja mustetta, asettuen
-sitten ne saatuaan kirjoittamaan.
-
-"Kenelle sinä kirjoitat?" tiedusti Kivinen.
-
-"Muutamalle tuttavalleni, wieniläiselle sanomalehtimiehelle. Jos
-kysymyksessäoleva neitonen on todella Wienistä, niin takaan, että
-meillä jonkun päivän kuluttua on hänestä ja hänen elämästään
-täydellinen selostus. Se mies tuntee Wienin paremmin kuin minä
-Tukholman, ja se on jo paljon", sanoi Olle hiukan itserakkaasti.
-
-Saatuaan kirjoitelmansa valmiiksi hän pisti kirjeen ja valokuvat
-kuoreen, liimasi sen, kirjoitti osoitteen ja sujautti taskuunsa.
-Senjälkeen miehet nousivat ylös ja maksoivat.
-
-"Hm, kello on kohta jo yksitoista, mutta lähtekäämme kumminkin etsimään
-sitä sinun huvilaasi", ehdotti Olle, kun ystävykset hitaasti ja
-vaivaloisesti astelivat upottavassa hiekassa.
-
-"Samantekevää, mutta poiketaan kotona katsomassa, olisiko saapunut
-sähkösanomaa Suomesta."
-
-Sellaista ei ollut kuitenkaan tullut, ja ystävykset jatkoivat
-matkaansa, poiketen huvilain ja puutarhain välissä kiemurtelevalle
-polulle, jossa oli mukavampi kulkea, kun pohja oli kova ja puut
-tarjosivat siimestä. Olle puhkui hyvinvoipaisuudessaan, retuuttaen
-takkia käsivarrellaan, pirteänä ja iloisena kaikesta huolimatta, kun
-taas Kivinen, laihahko ja jäntevä, asteli rauhallisesti ja näköjään
-täysin piittaamattomana kuumuudesta. Kierrettyään neiti Rigerin huvilan
-taitse miehet saapuivat valtatielle ja syrjätien risteykseen.
-
-Paikka oli autio, lähin huvila pilkotti parin sadan metrin päässä. Olle
-heittäytyi nurmikolle puitten varjoon ja pisti tupakaksi. Kivinen jäi
-seisomaan hänen viereensä ja silmäili miettien ympäristöä.
-
-"Tiedätkö, että tehtävämme taitaakin olla helpompi kuin luulinkaan. Kun
-tulimme autolla pysäkiltä, en huomannutkaan muuatta pientä, mutta
-ratkaisevan tärkeää seikkaa, joka suuressa määrässä rajoittaa
-etsiskelyaluettamme. Katsos, tuolla lähellä alkaa mäki."
-
-"Entä sitten?"
-
-"Kuten sanoin, otaksun moottoripyöräilijän tässä risteyksessä tai
-jonkun matkan päässä siitä hypänneen pyörältä ja taluttaneen sen
-huvilan vajaan. Hän ei liene uskaltanut ajaa, sillä moottorin surina
-olisi kuulunut läheisiin huviloihin ja voinut jälkeenpäin herättää
-epäluuloja. Mutta luuletko, että joku jaksaisi tai uskaltaisi
-viivytellä niin kauan, että saisi tavallisen moottoripyörän hilatuksi
-tuon mäen yli? Ei, olen varma siitä, että etsimämme huvila on mäen
-tällä puolen tai sitten sitä ei ole missään. Moottoripyörää ei
-kuitenkaan ole löydetty. Poliisi ei tiedä mitään, sanomalehdet yhtä
-vähän. Juttu on täydellisen salaperäisyyden verhoama."
-
-Olle myönsi ystävänsä johtopäätökset oikeiksi. Sanomalehtimiehet
-jatkoivat matkaansa. Noin parin sadan metrin päässä oli ensimmäinen
-huvila, suuri ja kaunis rakennus mahtavan puutarhan keskellä. Joukko
-lapsia leikki pihamaalla.
-
-"Tuo se ei ole ainakaan", virkkoi Olle. "Lasten lähettyvillä ei
-uskalleta ryhtyä salajuoniin."
-
-Vinosti tämän huvilan vastapäätä oli toinen, melkein näkymättömissä
-tuuheitten lehtipuitten takana.
-
-"Ei tuokaan ole oikein minun makuuni", sanoi Kivinen. Sanomalehtimiehet
-kulkivat hitaasti valolaikkujen kirjavoittamalla maantiellä,
-tarkastellen ympärilleen; mutta saavuttuaan mäen huipulle heidän täytyi
-myöntää, että ainakaan tällainen pintapuolinen tutkimus ei tukenut
-millään tavoin Kivisen otaksumaa. Mikään huvila ei tuntunut
-vähimmässäkään määrin sopivan sellaiseen tarkoitukseen. Kaikissa oli
-asukkaita huomattavan paljon, eikä tuntunut ollenkaan uskottavalta,
-että salakuljettaja olisi uskaltautunut niin suureen vaaraan. Huvilat
-olivat suuria perhekeskuksia. Hiukan harmitellen epäonnistunutta
-otaksumaansa ja hukkaanmenneitä vaivojaan kääntyivät miehet takaisin.
-
-"Tämä tuntuu alkavan mutkistua", tuumi Kivinen heidän molempain
-painellessa reippaalla vauhdilla kotiapäin.
-
-"Niin, katsos, on jossakin määrin epätodennäköistä, että mies olisi
-uskaltanut edes taluttaa pyöräänsä näiden huvilain ohi. Jostakin
-huvilasta se olisi varmastikin huomattu", selvitteli Olle.
-
-"Niin, mutta minä pidän kiinni vain siitä, että pyörää ei ole nähty
-asemalla eikä pysäkillä. Sen _täytyy_ olla jossakin tällä välillä. Ja
-meidän _täytyy_ se löytää."
-
-"Sitten me sen tietenkin löydämmekin", virkkoi Olle hiukan
-humoristisesti.
-
-"Älä naura! Sinä teit vallan oikean huomautuksen, että salakuljettaja
-tuskin on uskaltanut edes taluttaa pyöräänsä huvilain ohi. Se päätelmä
-avaa uuden mahdollisuuden, joka onkin olemassa, ellen muista väärin."
-
-"Annas kun minä tiedustelen tuolta mieheltä, joka laittaa aitaa", sanoi
-Olle.
-
-Saapuessaan miehen luo, joka tien vieressä veisteli aidanpylväitä,
-sanomalehtimiehet pysähtyivät ja tervehtivät. Mies vastasi hereten
-työstänsä.
-
-"Hyvää päivää!" aloitti Olle. "Tunnetteko tätä huvila-asutusta?"
-
-"Kyllä!" vakuutti mies vilkastuen, kuten huvila- ja kylpyseuduilla
-aina, kun huomataan tilaisuus pikku ansioon.
-
-"Niin, katsokaas, meillä on vähän kummallinen asia... etsimme muuatta
-herraa, jonka pitäisi asua näissä huviloissa, mutta me emme ole
-löytäneet."
-
-"Mikä hänen nimensä on?" kysyi mies asiallisesti.
-
-"Siinä juuri onkin hulluin paikka, kun emme sitä tiedä. Kävi nimittäin
-siten, että muuan tuttavamme kutsui meidät tänne maalle, antaen
-osoitteen ja huvilan vuokraajan nimen, mutta me pudotimme nimikortin.
-Osoitteen me muistamme ja sen verran paikkaa, että huvilan pitäisi olla
-tuon mäen tällä puolella."
-
-"Se käy vähän vaikeaksi", arveli mies.
-
-"Niin, sen mekin olemme huomanneet", nauroi Olle ja tarjosi savukkeen,
-"mutta kun meillä olisi jotenkin tärkeää asiaa emmekä aivan vähällä
-viitsisi kääntyä takaisinkaan, niin yritämme vielä. Huvila on
-luultavastikin pieni, ja sikäli kuin muistan, ei siinä asu kuin
-korkeintaan pari kolme henkeä yhteensä."
-
-"Olisikohan se se...", mies mietti.
-
-"Tiedättekö, johtaako valtatien risteyksestä mitään polkua jonnekin
-huvilaan, tuonne taakse?"
-
-Mies nyökkäsi.
-
-"Johtaa kyllä. Jonkun matkan päässä valtatiestä on melkein metsän
-keskellä pieni huvila. Siellä on tänä kesänä näkynyt asukkaita."
-
-"Eikö siellä sitten ennen ole ollut?"
-
-"Kyllä siellä ennen on ollut, mutta viime kesänä ei ollut. Minkälainen
-mies se teidän ystävänne on?"
-
-Kivinen kuvasi tarkoin ja havaannollisesti moottoripyöräilijän. Mies ei
-ollut oikein varma.
-
-"Kerran taisin nähdä sellaisen miehen, jaa, neljä päivää sitten, mutta
-en tiedä, olisiko hän ollut siellä huvilassa. Tapasin hänet
-tienristeyksessä."
-
-Ystävykset alkoivat tuntea, että arvoitus oli ratkeamaisillaan. Olle
-kiitti ja maksoi miehelle tiedoista, ja entistä reippaammalla vauhdilla
-jatkoivat etsijät matkaansa. Tien risteykseen saapuessansa he näkivät
-tuskin huomattavan polun, joka kohtalaisen leveänä luikerteli tiheään
-metsään. He kulkivat satakunta metriä sitä pitkin, mutta sitten alkoi
-Kivistä arveluttaa.
-
-"Ei, ei mennä nyt päivänvalolla! Jos siellä sattuisi joku olemaan, niin
-se voisi herättää epäluuloja, ja jos neiti Riger saisi kuulla, huomaisi
-hän meidän alkavan tietää ehkä enemmän kuin hänen rauhalleen ja
-turvallisuudelleen sopii."
-
-Kotiin palatessaan löysi Kivinen pöydältä sähkösanoman. Hän repi sen
-nopeasti auki ja luki Ollelle:
-
-    "Akseli Kivinen. Kuststad. Miehen nimi Robert Kahl. Nykyään
-    luultavasti Ruotsissa. Tietoja voit saada taidekaupasta
-    Strandgatan 43, Tukholma. Antero."
-
-Molemmat vihelsivät. Langat alkoivat juosta yhteen. Neiti Riger oli
-sähköttänyt samaan taloon, josta oli saatavissa selvitystä
-moottoripyöräilijästä.
-
-Olle heittäytyi sohvalle lepäämään.
-
-"Mitä nyt olisi tehtävä?" kysyi Kivinen.
-
-"Tjah, lähtekäämme iltajunassa Tukholmaan."
-
-"Jättäisimmekö neiti Rigerin yksin tänne?"
-
-"Minkäpä sille tekee. Täytyy jättää."
-
-"Hän arvaa matkamme tarkoituksen."
-
-"Arvatkoon! Mehän pelaamme muutenkin melkein avonaisin kortein."
-
-"No niin, tehkäämme kuten ehdotat, mutta matkamme meidän täytynee
-jättää huomiseen. Juna lähtee hiukan yli yhdeksän illalla, joten emme
-ehdi käydä huvilassa ennen lähtöämme. Ja siellä meidän on kuitenkin
-pistäydyttävä."
-
-"Niin lienee parasta. Mitä tarkoitat huvilassa pistäytymisellä?"
-
-"Mitä vain, tilanteitten mukaan. Jos siellä ei ole ketään, kuten on
-otaksuttavaa, niin aion tarkastella sisäpuoleltakin. Muuten tyydyn
-ulkopuolisiin havaintoihin."
-
-"Siinä tapauksessa saanet sen asian hoitaa yksinäsi. Minusta ei oikein
-ole yöllisille retkille, enkä toisekseen millään tavoin osaa liikkua
-hiljaa."
-
-"Jää vain kotiin, se on kyllä mukavampaa, ja yksi mies herättää aina
-vähemmän huomiota kuin kaksi. Jutellaan myöhemmin enemmän. Nyt minuakin
-raukaisee."
-
-Kivinen vetäytyi toiselle sohvalle ja syventyi tutkimaan Tukholman
-lehtiä. Olle nukahti.
-
-
-
-
-6.
-
-Kivinen huomaa, kuinka sattuma toisinaan voi olla uskomattoman
-yksityiskohtainen ja johdonmukainen.
-
-
-Taivas oli pilvessä, niin että oli kohtalaisen pimeä, kun Kivinen
-sadetakkiin puettuna ja lippalakki silmille vedettynä pujahti huvilansa
-portista polulle, lähtien nopeasti ja äänettömästi kulkemaan
-tienristeystä kohti. Ollen kanssa hän oli sopinut, että ellei
-häntä neljän tunnin kuluttua alkaisi kuulua, sopisi soittaa
-poliisilaitokselle. Taskussa hänellä oli browninki, pari tiirikkaa ja
-sähkölamppu, joten hän oli täydellisesti valmis aikomaansa puolittain
-salapoliisin, puolittain murtovarkaan yritykseen.
-
-Tienristeykseen tullessaan hän silmäsi varovasti ympärilleen. Ketään ei
-näkynyt. Hän pujahti syrjäpolulle ja jännitti kuulonsa ja näkönsä,
-sillä hän ei halunnut tulla yllätetyksi. Pari sataa metriä kuljettuaan
-hän huomasi puiden välissä häämöittävän rakennuksen. Kivinen pysähtyi
-ja kuunteli. Metsässä oli aivan äänetöntä, vain hiljainen tuulenhenki
-huojutti puiden latvoja ja suhisi vienosti lehvistössä. Kivinen hiipi
-eteenpäin, valmiina joka hetki pujahtamaan metsään.
-
-Huvila oli pieni, yksikerroksinen, hiukan huonossa kunnossa. Kivinen
-kiersi sen ympäri. Kaikki ikkunat olivat pimeässä. Huvilaan oli kaksi
-ovea, toinen kuistilta ja toinen keittiön puolelta. Kivinen koetti
-varovasti ovia. Ne olivat suljetut. Senjälkeen hän kiinnitti huomionsa
-ikkunoihin. Kuistin vieressä oleva ikkuna tuntui huolimattomasti
-lukitulta. Hän kurottautui varpailleen ja tarttui alalistaan. Ikkuna
-avautui. Sisäänpääsy oli kuitenkin vaikea, sillä ikkuna oli korkealla
-ja seinä aivan sileä. Sanomalehtimies katseli neuvottomana ympärilleen.
-Aivan oikein, kuistia vasten nojallaan, pensaitten piilossa, oli lyhyet
-puutarhatikkaat. Kivinen asetti ne ikkunan kohdalle, kuunteli ja
-tarkasteli, laskien vihdoin jalkansa astuimelle.
-
-Menköön syteen taikka saveen! -- ajatteli hän ja kiipesi sisään,
-browninki toisessa ja sähkölamppu toisessa kädessä.
-
-Ikkunalaudalle päästyään pysähtyi Kivinen uudelleen kuuntelemaan.
-Kaikki oli rauhallista. Hän painoi sähkölamppunsa nappulaa, ja kirkas
-valojuova puikahti lattialle. Hän sammutti lampun samassa
-silmänräpäyksessä, hyppäsi äänettömästi lattialle ja veti ikkunan
-kiinni, jottei tuulenhenki ilmaisisi jonkun tunkeutuneen sisään.
-
-Sanomalehtimiehen täytyi myöntää itselleen, että tilanne oli koko
-lailla epämiellyttävä. Miten hän voisi selittää sisääntulonsa ja
-tarkoituksensa? Hänellähän oli vain epäluuloja ja otaksumia, ja jos
-nyt joku hänet keksisi, olisi ainoa keino mitä nopein ja
-siekailemattomin pako, sillä muutoin hän voisi joutua tekemisiin lain
-ja lainvartijoitten kanssa. Mutta koska hän oli tullut näin pitkälle,
-ei auttanut enää takaisin kääntyä. Huvila oli tutkittava.
-
-Hän aloitti siitä huoneesta, johon oli tullut. Sähkölampun valossa hän
-näki, että se oli tupakka- tai seurusteluhuone. Kalustoa oli pieni
-kirjahylly, pöytä, sohva ja puoli tusinaa tuoleja. Seinillä oli
-muutamia kuvia, lattialla matto, mutta muuten oli huone alaston ja
-autio. Mikään ei osoittanut, että siellä olisi oltu äskettäin.
-Tuhka-astiakin pöydällä oli tyhjä ja puhdas.
-
-Sattuma on suosiollinen, -- ajatteli Kivinen. -- Talo pimeä, ikkuna
-auki ja tikapuut saatavilla. Eteenpäin!
-
-Sanomalehtimies hiipi ovelle, ja hän oli sisimmässään varma, että se
-oli auki. Niinkuin olikin. Hän avasi sen varovasti, pysähtyi
-kynnykselle kuuntelemaan ja valaisi sitten taskulampullaan ympäristöä.
-Hän oli huoneita yhdistävässä käytävässä. Vasemmalla puolella oli tyhjä
-vaatenaulakko ja sen vierellä ovi kuistille. Vastapäätä sitä huonetta,
-josta hän oli tullut, oli ovi, mutta kun sanomalehtimies alkoi sitä
-tarkastella, huomasi hän ikäväkseen ja harmikseen, että se oli
-kaksinkertaisessa lukossa, tavallisessa ja ameriikkalaisessa. Tiirikka
-kyllä auttaisi selviytymään edellisestä, mutta toisen avaaminen oli jo
-koko lailla vaikeampaa.
-
-Perällä oli vielä neljäs ovi.
-
-Kivinen hiipi varpaillaan pitkin mattoa, joka lihas jännittyneenä. Talo
-oli edelleenkin aivan äänetön. Hän tarttui kädensijaan, kuunteli ja
-painoi sen hitaasti alas. Se antoi myöten, ja äärimmäisen pidättyvästi
-koetti Kivinen työntää ovea auki. Onnistui. Ei edes sarana narahtanut,
-ja kiitävän tuokion ehti sanomalehtimies ajatella, ettei ikkunan eikä
-ovien saranat olleet kertaakaan narahtaneet.
-
-Hän astui hitaasti sisään ja painoi lamppuaan. Valojuova kiiti pitkin
-lattiamattoa, osui ikkunaan, livahti nopeasti syrjään ja valaisi äkkiä
-pöydän. Kivinen jäi tuijottamaan eteensä liikkumattomana, sillä
-näkemänsä ällistytti hänet perinpohjin.
-
-Pöytä, jota hän valaisi, oli katettu kahdelle hengelle: kaksi
-kahvikuppia, sokeriastia, leivoslautanen ja kirjaillun peitteen alla
-kahvipannu. Samassa silmänräpäyksessä selvisi Kiviselle, mitä oli
-tuoksu, jota hän oli ollut tuntevinaan jo ikkunasta sisään kiivettyään.
-Se oli tuoreen kahvin tuoksu, miellyttävä ja voimakas, mutta kun hän
-vasta tienristeyksessä oli heittänyt pois väkevän sikaarinsa, ei hän
-ollut tuoksua täysin vaistonnut.
-
-Talossa oli ihmisiä.
-
-Silmänräpäyksessä nämä mietteet välähtivät hänen mielessään, valo
-sammui, ja hän yritti nopeasti pujahtaa takaisin käytävään, kun samassa
-kuului napsaus ja koko huone tuli valoisaksi katossa riippuneen
-sähkölampun syttyessä, ja tuttu miellyttävä ääni lausui varmasti ja
-rauhallisesti:
-
-"Tervetuloa, herra Kivinen!"
-
-Sanomalehtimiehen käsi sukelsi salamannopeasti taskuun, hänen rajusti
-kääntyessään, mutta ojennettu browninki vaipui alas, kun hän näki,
-sähkönappulan luona seinään nojaamassa, tummaan aistikkaaseen
-iltapukuun pukeutuneen, veitikkamaisesti ja voitonriemuisesti
-hymyilevän neiti Rigerin.
-
-"_Te_ täällä?" huudahti Kivinen ihan suunniltaan.
-
-"Niin", lausui neiti Riger hymyillen, niin että ihastuttavat hampaat
-tulivat näkyviin, "mitä ihmettelemistä siinä on? Anteeksi, minähän
-voisin ehkä hiukan ihmetellä sitä, että _te_ olette täällä."
-
-Kivinen tunsi itsensä noloksi, niinkuin ainakin mies, joka yllätetään
-murtovarkaan hommissa panostettu browninki ojennettuna viehättävää
-naista kohti, mutta hämmennystä kesti vain hetken, sillä vaikka hän
-olikin äärimmäisen ymmällä tästä odottamattomasta tapaamisesta, ymmärsi
-hän, että ellei muun, niin ainakin itserakkauden kannalta hän ei saisi
-hämmennystään näyttää.
-
-Hän pisti nopeasti browningin taskuunsa ja otti keveästi kumartaen
-lakin päästään.
-
-"Häiritsenkö?" kysyi hän kohteliaasti.
-
-"Ette suinkaan! Minä odotin teitä."
-
-"Huomaan sen", virkkoi sanomalehtimies, kääntyen pöytää kohti. "Tämä
-ihastuttava kahvipöytä lienee tarkoitettu meille."
-
-"Kyllä, mutta kun olen teitä jo pitkän aikaa odottanut, on kahvi
-jäähtymäisillään. Pyydän, heittäkää päällysvaatteenne! Niin, tuonne
-eteiseen!"
-
-Kivinen kohautti olkapäitään ja meni eteiseen riisumaan
-päällysvaatteensa. Tutkimusretki näkyi tulevan vaiherikkaammaksi kuin
-hän oli osannut kuvitellakaan.
-
-"Tehkää hyvin!" ja neiti Riger viittasi Kiviselle. Tämä istuutui
-vastapäätä viehättävää emäntää ja silmäsi ympärilleen. Huone oli
-yksinkertaisen aistikas huvilahuone kirkasvärisine seinäpapereineen ja
-kevyine huonekaluineen, kukkineen ja kirjailtuine liinoineen.
-Ikkunaverhot olivat alasvedetyt, ja varjostettu kattokruunu loi
-miellyttävän hillityn valaistuksen. Neiti Riger oli säteilevän kaunis,
-hänen silmänsä loistivat tavallistakin kirkkaampina, ja koko olennosta
-säteili viehkeää naisellisuutta. Ympäristö, suloinen seuralainen ja
-kohtauksen romanttisuus saivat sanomalehtimiehen täydelleen
-valtoihinsa. Kysyi tahdonponnistusta, jotta hän jaksaisi muistaa, ettei
-hän ollut tullut tänne miellyttävää kahvikeskustelua, vaan
-häikäilemättömän salakuljetusyrityksen tutkimista varten.
-
-Neiti Riger siirsi syrjään kirjaillun kahvikannun myssyn ja kaatoi
-tuoksuavaa juomaa molempiin kuppeihin, ojentaen sitten vieraalleen
-sokeri- ja kerma-astian ja tarjoten leivoksia.
-
-"Pienen kävelyn jälkeen raikkaassa yöilmassa toivon kahvin maistuvan!"
-sanoi hän veitikkamaisesti. Kivinen kohautti olkapäitään.
-
-"Älkää sortako sorrettua!" sanoi hän tahallisen alistuvaisesti. "Mistä
-tiesitte minua odottaa?"
-
-"Sehän kuuluu oikeastaan sotasalaisuuksiini, mutta voin sen kertoakin.
-Näin päivällä teidät ja herra Nordgrenin polulla, ja kun te käännyitte
-takaisin aivan alkupäässä, välähti mieleeni, että te hämärän tullen
-jatkatte tutkimusmatkaanne. Naisellinen vaistoni sanoi minulle aivan
-oikein."
-
-"Mutta miksi pöytä on katettu vain kahdelle?"
-
-"Otaksuin, ettei herra Nordgren kunnioitusta herättävine ruhoineen
-olisi sovelias ja tuskinpa halukaskaan liikkumaan tällaisilla,
-anteeksi, jossakin määrin murtovarkaan polkuja muistuttavilla
-retkillä."
-
-"Taaskin oikein."
-
-"Ja kun arvasin aikomuksenne, niin päätin järjestää pikku yllätyksen.
-Ettekö ihmetellyt sattumaa, herra Kivinen?"
-
-"Kyllä, hiukan: talo pimeässä, ikkuna auki, tikapuut saatavilla, ovet
-lukitsematta, saranat voidellut..."
-
-Neiti Riger nauroi.
-
-"Sain kyllä vaivata hiukan päätäni, mutta lopputulos korvasi kaiken. En
-ole milloinkaan niin nauttinut oman voimani tunnosta kuin nähdessäni
-teidän browninki ojossa kääntyvän minua kohti, valon ja yllätyksen
-sokaisemana."
-
-"Tulin tänne etsimään moottoripyöräilijää."
-
-"Sen kyllä arvasin. Teillä näkyy olevan melko lailla johtopäätöskykyä,
-ja minun on oltava kiitollinen kohtalolle, ettette te ole Kuststadin
-poliisipäällikkö, vaan ainoastaan sanomalehtimies, sillä edellisessä
-tapauksessa minä kai istuisin jo varmassa tallessa ja kylpylän arvoisa
-yleisö saisi uutta ja mitä mielenkiintoisinta keskustelun aihetta."
-
-"Niin varmasti istuisittekin."
-
-"Miksi te ette ilmoita tietojanne viranomaisille?"
-
-"Monestakin syystä: minulla ei ole mitään velvollisuuksia, ja sitten
-minä olen lyönyt vedon kanssanne. Ja aion sen myös voittaa."
-
-"Minä myönnän jo nyt joutuneeni tappiolle", sanoi neiti Riger hiljaa.
-
-Kivinen säpsähti. Sanat ja ääni, jolla ne lausuttiin, olivat kokonaan
-toiset kuin mihin hän oli neiti Rigerin kanssa seurustellessaan
-tottunut. Tavallinen leikkisä ylimielisyys ja varmuus oli poissa, ja
-sijaan oli tullut naisellinen alistuvaisuus. Kuulosti väsymykseltä.
-Katsahtaessaan seuralaiseensa hän huomasi tämän ilmeen muuttuneen.
-Juuri äsken vielä vilkkaan ja iloisen seikkailijattaren sijassa oli
-murtunut ja kärsivännäköinen nainen. Sanomalehtimies joutui hämilleen
-tästä yhtä äkillisestä kuin odottamattomastakin muutoksesta.
-
-"Te myönnätte... jo nyt..." sanoi hän ihmetellen.
-
-"Minun täytyy. Ja... ja... voisin antaa vaikka palkinnonkin... jo
-nyt..." virkkoi neiti Riger tapaillen, samalla kohottaen kosteat
-silmänsä, jossa vilahti hetkeksi entinen veitikkamaisuus. "Vaikka
-niinkuin silloin purjehdusretkellä", lisäsi hän nopeasti, luoden
-samalla katseensa alas.
-
-Sanomalehtimies ei käsittänyt, mutta hänen täytyi tunnustaa itselleen,
-että hän olisi halusta painanut huulensa neiti Rigerin nyt hiukan
-värähteleviä huulia vasten. Mutta hän hillitsi itsensä. Neiti Riger oli
-erehtynyt, jos hän oli luullut niin helposti saavansa hänet voitetuksi.
-
-"Minä en voi ottaa vastaan palkintoa, sillä en katso sitä ansainneeni.
-Vetoa en ole vielä voittanut, mutta _kun_ sen voitan, niin saatte olla
-varma, että pidän kyllä huolen palkinnon saamisesta", lausui hän
-nopeasti ja koetti saada äänensä kohteliaan huolettomaksi ja
-vilkkaaksi.
-
-"Te ette siis tahdo ottaa vastaan palkintoanne?" kysyi neiti Riger kuin
-havahtuen ja loi syvät kosteat silmänsä sanomalehtimieheen. Kivisen
-vangitsi tämä katse, lempeä ja luja, ja veri syöksyi hänen päähänsä.
-
-"En palkintona, mutta kyllä muuten..." sopersi Kivinen ja tarttui neiti
-Rigerin käteen. Tämän sormet puristautuivat kiinni hänen sormiinsa.
-Kivistä poltti pehmeitten naiskäsien kosketus.
-
-Neiti Rigerin katse imeytyi kiinni häneen, ja sanomalehtimies tunsi
-kuin koko olemuksensa uppoavan noiden kosteitten silmien pohjattomaan
-mereen. Hän hypähti ylös ja veti neiti Rigerin syleilyynsä, suudellen
-vastustamattomille raikkaan punaisille huulille. Neiti Riger ei
-estellyt, mutta irroittautui lempeästi hymyillen, painaen sitten päänsä
-käsiinsä ja jääden istumaan pöytään nojaten. Kivinen tunsi huumausta ja
-hän olisi tahtonut luopua tehtävästään, unohtaa kaikki ja vetää
-uudelleen lähellä istuvan viehättävän naisen syliinsä. Eihän häntä
-tehtäväänsä sitonut mikään velvollisuus eikä pakko, hän oli vapaa
-luopumaan, salaamaan ja antamaan anteeksi, niinkuin neiti Riger olisi
-tahtonut, ja hän tiesi saavansa uuden suudelman ja kauniin naisen
-kiitollisuuden. Mutta jokin häntä pidätti, ja se oli vaistomainen
-aavistus, hämärä tietoisuus, ettei hänen edessään oleva nainen ollut
-tavallinen rikollinen, ettei juttu ollut niin yksinkertainen ainakaan
-häneen nähden kuin se nyt pyrki näyttämään. Hänen olisi otettava täysi
-selvyys, ja vasta silloin hän voisi täydellisesti määrätä suhteensa
-neiti Rigeriin. Ja ehkä hän voisi, vaikka vastoin asianomaisen tahtoa,
-auttaa myöskin neiti Rigeriä... Ja tämän ensimmäinen kysymys suorastaan
-pakoitti hänet ratkaisemaan.
-
-"Te ette siis aio luopua tutkimuksistanne. Kun sitten olette saanut ne
-loppuun, annatteko minut ilmi?"
-
-Kivinen mietti.
-
-"Voisin ainoastaan yhdessä tapauksessa tehdä sellaista, mutta olen
-varma siitä, ettei teihin nähden ole sitä mahdollisuutta olemassa. En
-ole tässä maassa ehdottomasti, ainakaan omasta mielestäni, sidottu lain
-kirjaimeen, ja minkä omatuntoni myöntää oikeaksi, sen hyväksyn, vaikka
-se ei olisikaan täydellisesti sopusoinnussa lain kanssa."
-
-Kivinen kylmeni itsekin näistä järkevän harkituista sanoistaan. Neiti
-Riger suoristautui ja järjesti hiuksensa.
-
-"Ettekö voisi minulle kertoa historiaanne?" kysyi Kivinen vakavasti.
-
-"Minä kertoisin mielelläni, mutta minä en voi."
-
-"Ettekö milloinkaan?"
-
-"Ehkä jonkun ajan kuluttua."
-
-Neiti Rigerin äänessä kuului entinen varmuus, ja hän pyysi Kivistä
-jatkamaan juontia, kaataen kahvia.
-
-"Miksi tulitte tänne huvilaan?" kysyi Kivinen hetken kuluttua.
-
-"Tapaamaan teitä ja estämään teidät tutkimasta huvilaa. Ja saadakseni
-teidät luopumaan aikeestanne."
-
-"Millä te luulitte saavanne minut luopumaan?"
-
-Neiti Riger ei vastannut mitään. Ainoastaan vahva punerrus levisi hänen
-kasvoilleen.
-
-"Te laskitte oikein", puhui Kivinen verkkaan, "mutta te laskitte myös
-väärin. Niin, minä pidän teistä. Siihen te perustitte. Te tiedätte,
-että rakastan teitä. Minä en tunne teitä juuri ollenkaan, minä tiedän,
-että te olette sekaantunut vaaralliseen salakuljetusjuttuun, mutta minä
-rakastan teitä, en keveästi ja ohimenevästi, vaan todella. Jos
-haluaisin vain huvitella, niin mikään ei olisi helpompaa kuin luopua
-aikeestani. Mutta nyt minä todella rakastan teitä; ehkä vasta olen
-oppinut näinä hetkinä, ja senvuoksi, juuri senvuoksi en voi luopua
-tehtävästäni. Minun on saatava asiasta selko, ja kun tiedän kaikki,
-silloin voin kysyä teiltä sitä, mitä haluan tietää, Mutta jo nyt,
-ettekö luota minuun niin paljon, että kertoisitte minulle, mitä on
-sydämellänne, ja mikä teitä painaa?"
-
-Kivinen tulistui, ja hänen puheensa uhkui vakuuttavaisuutta. Neiti
-Rigerin katse harhaili, mutta liikkumattomana hän kuunteli omituista
-rakkaudentunnustusta omituisessa tilanteessa.
-
-"Jos olisi kysymys vain minusta", aloitti neiti Riger, "en empisi.
-Mutta kuten te aavistatte ja tiedättekin, ei kysymys koske vain minua.
-Ja ne, jotka ovat luottaneet minuun, eivät saa pettyä luottamuksessaan.
-Olen mennyt liian pitkälle, voidakseni peräytyä."
-
-"Niin olen mennyt minäkin, ja meidän on siis taisteltava."
-
-Neiti Riger katsoi miestä, jota hän ei kaikella viehätysvoimallaan
-ollut kyennyt saamaan luopumaan miehelle hänen nähdäkseen aivan
-yhdentekevästä aikeesta.
-
-"Ettekö mitenkään voisi peräytyä?" kysyi hän hetken kuluttua uudelleen
-sanomalehtimieheltä, samalla kun hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä.
-
-"En voi", vastasi Kivinen hiljaa mutta varmasti. "Ymmärtäkää minua
-oikein."
-
-"Minä ymmärrän, mutta en hyväksy. Mitä oikeutta teillä on sekaantua
-teille muutama viikko sitten vielä aivan vieraitten, yhdentekevien
-ihmisten asioihin?" Neiti Rigerin äänessä kuului epätoivoon saatetun
-naisen katkeruus.
-
-"Te ette ole minulle yhdentekevä", vastasi Kivinen. "Olen sen teille jo
-sanonut. Minä rakastan teitä, uskokaa se, ja minä tahdon paljastaa
-elämänne salaisuuden. Olkaa vakuutettu siitä, että sen myös ennen
-pitkää paljastan. Aavistus sanoo minulle, että ehkä teen teillekin
-hyvän työn. Joka tapauksessa rakkauteni puolesta taistelen."
-
-"Minä en siinä tapauksessa rakasta teitä milloinkaan."
-
-Kivinen naurahti katkerasti.
-
-"Se on hyvinkin luultavaa, mutta minä en myöskään rakkauttani _osta_
-luopumalla aikeestani. Ja vaikka minulla ei toistaiseksi ole mitään
-syytä luulla teidän minua rakastavan, en anna ainakaan vielä tämän
-kieltävän vastauksen itseäni peloittaa. Ja nyt lienee minun aika
-lähteä. Te olette pannut maineenne alttiiksi, järjestäessänne tämän
-yllätyksen. Syy sellaiseen menettelyyn on tietenkin ollut hyvin
-pakoittava. Te olette rohkea nainen, ja minä kunnioitan teitä."
-
-Kivinen nousi ja ojensi kätensä. Neiti Riger hypähti ylös.
-
-"Minä lähden myös."
-
-Sanomalehtimies auttoi tumman viitan neiti Rigerin hartioille, puki
-ylleen palttoonsa, ja he poistuivat, Kivinenkin tällä kertaa ovesta.
-Ääneti he kulkivat metsäpolkua pitkin, neiti Rigerin nojatessa Kivisen
-käsivarteen. Sade oli tauonnut, ilma oli raikkaan tuore ja tuulikin
-melkein vaimennut. Ehdittyään neiti Rigerin huvilan portille
-ainoatakaan ihmistä kohtaamatta Kivinen työnsi portin auki ja ojensi
-kätensä. Neiti Riger puristi sitä pitkään. Kivinen ei voinut vastustaa
-itseään, vaan sulki neitosen syliinsä.
-
-"Älkää ajatelko minusta kovin pahaa", soivat neiti Rigerin viimeiset
-sanat hänen korvissaan, kun hän laskeutui vuoteelleen, Ollen hiukan
-muristen kysellessä retken tuloksia. Kivinen vastaili harvakseen ja
-vaikeni pian kokonaan. Hän tahtoi olla yksin ajatuksineen.
-
-
-
-
-7.
-
-Kiukkuisistakin vastauksista voi saada arvokkaita tietoja.
-
-
-"Tutkimusmatka taisikin muuttua kosintaretkeksi!" virkkoi Olle
-hyväntahtoisesti hymyillen, kun sanomalehtimiehet hörppivät
-aamukahviaan huvilansa kuistilla.
-
-"No ei aivan sentään, mutta läheltä piti! Sinä, Olle, olet tainnut
-hiljaa muuttua hiukan pistäväksi ja kohtelet minua kuin koulupoikaa,
-joka on ensimmäistä kertaa rakastunut. Eikö neiti Rigeriin voisi sitten
-rakastua?" puheli Kivinen jonkunverran tyytymättömänä.
-
-"Kyllä vain, ja jos minä olisin sinun ikäisesi, siinä kolmenkymmenen
-korvilla, niin olisinpa totta vie jo paljon pitemmällä kuin sinä",
-vastasi Olle itsetietoisesti.
-
-Kivinen oli aamulla kertonut seikkailunsa huvilassa Ollelle, tällä
-kertaa aivan pienimpiä yksityiskohtia myöten. Ollen apu tuntui hänestä
-välttämättömältä niin rakkaus- kuin seikkailujutussakin.
-
-"Kahta asiaa minä en vain käsitä", sanoi Olle. "Mistä neiti Riger
-arvasi meidän epäilevän häntä ja miksi hän yhä edelleen viipyy täällä
-kylpylässä? Viipymiseen täytyy olla aivan ensiluokkaisen tärkeä syy."
-
-"En minäkään ymmärrä, mutta kai nekin asiat selvenevät, kunhan
-odotetaan. Tänään on meidän joka tapauksessa lähdettävä Tukholmaan.
-Oletko ajatellut mitään suunnitelmaa herra Kahlin paljastamiseksi?"
-
-"Sitä en ole vielä ajatellut, mutta sen sijaan olen aikonut järjestää
-neiti Rigerin silmälläpidon. Me emme tiedä, kuinka kauan meidän täytyy
-viipyä Tukholmassa, emmekä mitenkään voi jättää neiti Rigeriä aivan
-yksin tänne. Meidän täytyy tietää, mitä hän tekee täällä meidän
-poissaollessamme."
-
-"Kenet siis aiot saada pitämään häntä silmällä?"
-
-"Jorre Minckin, meidän nuorimman reportterimme, joka saa siten
-tilaisuuden ansaita kannuksensa. Jorre on pystyvä poika, vikkelä ja
-rohkea, ja vaitelias kuin kala. Kun illalla saavumme Tukholmaan, niin
-järjestän asian. Hän on jo aamulla täällä, ja häneltä saamme sitten
-raportit joka päivä, ja jos mitä tärkeää tapahtuu, voi hän sähköttää."
-
-"Käy laatuun", sanoi Kivinen nousten pöydästä ja mennen hakemaan
-savukelaatikkoa. Kuistille palatessaan hän tarjosi Ollelle ja virkkoi
-sitten:
-
-"Etkö luule lähtömme herättävän neiti Rigerissä epäluuloja?"
-
-"Varmastikin, mutta koettakaamme ainakin lieventää niitä. Voimmehan
-yrittää muuatta tavallista pikkutemppua, joka, ellei se autakaan, ei
-myöskään pahenna. Juna lähtee etelään puoli kaksitoista. Me
-voimme matkustaa pari asemaväliä etelään ja sitten siellä nousta
-Tukholman-junaan. Liput ostamme tältä asemalta etelään jonnekin
-kauemmaksi, niin että jos neiti Rigerin päähän pälkähtää ryhtyä
-tiedusteluihin, sotkee tämä temppu ainakin hiukan hänen
-johtopäätöksiään."
-
-"All right!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Puolenpäivän tienoissa saapuivat ystävykset autolla asemalle ja
-nousivat etelänjunaan, jääden kuitenkin jo seuraavalle asemalle. Heidän
-odotettuaan vajaan tunnin saapui Tukholmaan menevä juna, ja siinä
-ystävykset huristivat Kuststadin aseman ohi. Neiti Riger ei ollut
-näkyvissä, ja pikku temppu oli kaikesta päättäen onnistunut.
-
-Junassa oli tukahduttavan kuuma, matkustajia paljon, ja vasta illan
-tullen, Tukholmaa lähestyttäessä, kävi olo siedettävämmäksi.
-Ystävykset ostivat sanomalehtiä, mutta niiden tiedot Kuststadin
-salakuljetusjutusta olivat niukkoja ja niukkuudessaankin aivan vääriä.
-"Poliisi tutkii asiaa ja kieltäytyy antamasta tarkempia tietoja
-toistaiseksi, mutta toivoa sopii, että tämä häikäilemätön juttu
-paljastetaan ja syylliset saatetaan tekemisiin lain ja oikeuden
-kanssa", loppuivat ne kaikki mahtipontisesti ja tyhjästi. Niin, poliisi
-ei antanut tietoja, ja ystävykset kyllä tiesivät, että siihen heillä
-oli täysi syy, kun mitään tietoja ei heillä ollut. Politiikkaa oli
-lehdissä sitä enemmän, ja uudet tiedot Ahvenanmaan-asiasta saivat
-riikinruotsalaisten kielet liikkeeseen, mutta sanomalehtimiehet
-peittivät kasvonsa lehdillä ja ryhtyivät torkkumaan, junan kiitäessä
-läpi hämärtyväin seutujen kohti Svean valtakunnan kaunista
-pääkaupunkia.
-
-Asemalla ystävykset nousivat autoon ja ajoivat suoraan sen lehden
-toimitukseen, jossa Olle työskenteli. Yövuoron miehet olivat aisoissa,
-toimitussihteeri luki ja järjesteli korjauslukuarkkeja, ja pari kolme
-reportteria oli parhaillaan muokkaamassa nautittavaan asuun illan
-uutissaalista. Ollen tulo herätti ansaittua huomiota, sillä paitsi
-sitä, että Olle tunnustetusti oli paras ja nerokkain uutishankkija,
-ymmärrettiin toimituksessa heti, että vain ensiluokkaisen tärkeä asia
-oli voinut saada Ollen, vanhan epikurolaisen, päätäpahkaa saapumaan
-pölyiseen Tukholmaan vilppailta kesälaitumiltaan. Olle kätteli
-jokaista, kysyi kuulumisia ja esitteli Kivisen, suomalaisen
-sanomalehtimiehen ja poliittisen vastustajan Ahvenanmaanasiassa.
-
-"Onko päätoimittaja täällä?" kysyi Olle toimitussihteeriltä.
-
-"Siellä 'ukko' on huoneessaan. Kuuluuko mitään uutta siitä
-salakuljetusjutusta?" tiedusti tämä vuorostaan.
-
-"Eipä mitään ihmeellistä, mutta eiköhän jonkun ajan kuluttua", vastasi
-Olle salaperäisesti hymyillen, lähtiessään päätoimittajan luo. Kivinen
-jäi katselemaan ruotsalaisen suurlehden yötoimitusta, tuota monessa
-suhteessa huippuunsa kehitettyä nopeuden, tarkkuuden, aistikkuuden ja
-pirteyden järjestelmää, kerraten taas mielessään monesti
-tekemänsä vertailun suomalaisen sanomalehdistön teknillisestä
-valmistumattomuudesta skandinaavisen lehdistön rinnalla.
-
-Hetken kuluttua tuli Olle takaisin, seurassaan komeapartainen,
-kaljupäinen herra, jonka Kivinen arvasi päätoimittajaksi.
-
-"Herra Minck, te voitte jättää nyt uutisenne toisten kirjoitettavaksi.
-Herra Nordgren antaa teille uuden tehtävän. Menette hänen kanssaan.
-Tässä on shekki. Taloudenhoitaja on vielä tavattavissa konttorissaan.
-Nostatte rahat, ja onnea matkaan!"
-
-Jorre Minck, kahdenkymmenen ikäinen nuori mies, nousi pystyyn pöytänsä
-äärestä, iloisesti hämmästyen. Tiesihän uusi tehtävä jotakin suurempaa
-kuin tuota alituista kokouksissa istumista, jopa kaikesta päättäen
-matkaa maaseudulle. Huh, kymmeneen kuukauteen hän ei ollut nähnyt puita
-muuta kuin puistossa.
-
-Päätoimittaja pyörähti huoneeseensa ja Olle jätti hyvästit
-toimittajatovereilleen, laskeutuen sitten Kivisen ja Jorren kanssa
-kadulle. Jorre käväisi konttorissa ja ilmestyi takaisin, taskussaan
-pyöreähkö summa ruotsalaisia kruunuja.
-
-Olle katsoi kelloaan. "Lähdetään minun asuntooni." Miehet nousivat
-autoon, joka painui Tukholman yövilkkaille kaduille.
-
-"Nyt heti asiaan", sanoi Olle, kun seurue oli saapunut hänen komeaan
-vanhanpojan-asuntoonsa. "Juna lähtee tunnin kuluttua etelään.
-Matkustatte Kuststadiin ja sijoitutte meidän huvilaamme. Tässä on
-osoite. Esiinnytte meidän palvelijanamme ja sanotte tulevanne etelästä.
-Pidätte silmällä neiti Rigeriä."
-
-Olle selitti perinjuurin kaikki asianhaarat tarkkaan kuuntelevalle
-Jorrelle.
-
-"Mahdollisimman yksityiskohtainen raportti joka päivä, ja jos huomaatte
-jotakin epäilyttävää, niin sähköttäkää heti. Jos ilmenee merkkikin,
-että neiti Riger aikoisi matkustaa, ilmoittakaa. Jos hän ehtisi lähteä
-ennenkuin me ehtisimme saapua, seuratkaa häntä. Onko selvää?"
-
-"Kyllä vain. Minä kai saan menetellä miten itse parhaaksi näen tietoja
-hankkiessani?"
-
-"Kyllä, mutta itseänne ette saa paljastaa."
-
-Jorre kiiruhti ulos.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Aamulla ystävykset, muutettuaan hiukan ulkonäköänsä, lähtivät
-viimeinkin tutkimusmatkalleen. Mitään suunnitelmaa ei heillä
-varsinaisesti ollut. Kaikki sai jäädä riippumaan sattumasta ja
-ympäristöstä. Jo kauempana nousivat miehet autosta ja lähtivät jalan
-kulkemaan edelleen. Aamu oli ihana, meri välkkyi, ja satamassa vallitsi
-kuumeinen työ, räiske ja pauhina; vintturit kitisivät, laivapillit
-soivat ja satamatyömiesten huudot sekaantuivat rantaradalla puhkuvien
-vetureitten vihellyksiin.
-
-Ystävykset kävelivät reippaasti ja saapuivat viimein n:o 43:n luo. Talo
-oli vanha ja vanhanaikainen, kaksikerroksinen kivirakennus. Alhaalla
-oli kaksi kauppaa: "Diverse Handel" ja "Konst Salon", mutta toisessa
-kerroksessa komeili vastikään maalattu isokokoinen kilpi: "Import &
-Export A.B." Koko toinen kerros näytti olevan sen hallussa.
-
-"Lähdetään tutkimaan maaperää tuohon 'taidekauppaan'", sanoi Olle, ja
-ystävykset avasivat oven ja laskeutuivat pari askelmaa "Konst Salonin"
-epäilyttävän siivoiseen liikehuoneustoon.
-
-Sen ulkoasu ja sisäinen järjestys ei ollenkaan vastannut tarjolla
-olevia tavaroita, sillä niistä oli ainakin osa ja suuri osa varsin
-arvokasta, ja Olle näki jo ensimmäisellä silmäyksellä, että vanhoja
-maalauksia ja taide-esineitä oli hyvinkin huomattava kokoelma.
-Jonkunlaisen myymälätiskin takana seisoi vanha, kuivettunut
-miehenkäppyrä, joka kumartaen astui tulijoita vastaan. Olle antoi
-merkin Kiviselle, että tämä olisi vaiti, ja tarttui itse puheeseen,
-esiintyen taiderakkaana pikkugulashina. Vastattuaan jotenkin lyhyesti
-kauppiaan tervehdykseen, hän jäi seisomaan muutaman mitättömän
-jäljennöksen eteen, tarkastellen räikeää ja mautonta tekelettä
-asiantuntijan ilmein.
-
-"Hm, flaamilaista koulua! Mitäs tämä maksaa?" kysyi Olle rauhallisen
-huolimattomasti.
-
-"Ainoastaan kolmetuhatta viisisataa kruunua, mutta kuten tietenkin
-huomaatte, se ei ole flaamilaista koulua, vaan arvokas löytö
-ranskalaisen uusklassillisen koulun myöhemmältä ajalta", vastasi myyjä
-kohteliaasti, voiden tuskin pidättää ylenkatseellista hymyään Ollen
-taidehistoriallisen huomautuksen johdosta.
-
-Olle ei oikaissut erehdystään, vaan siirtyi katselemaan muuta.
-Huoneessa oli antiikkisia huonekaluja, osa oikeita, osa Saksassa
-äskettäin valmistettuja tyydyttämään ihmisten realistista
-historiannälkää. Pienempiä taide-esineitä oli paljonkin, nähtävästi
-Saksasta, Itävallasta ja Venäjältä kuljetettuja. "Valuuttavampyyrit"
-tekivät hyviä kauppoja, ostaessaan näistä sekamelskaisista maista
-alhaisella kurssilla arvokasta kulttuuriesineistöä ja myydessään sen
-sitten suunnattomalla voitolla sodasta hyötyneitten maitten
-nousukasrahalistolle. Olle mietti itsekseen, että kuinkahan moni esine
-oli tähänkin kauppaan laillista tietä joutunut, mutta piti ajatuksensa
-omana tietonaan. Ulkonaisesti hän tutki tavaroita gulashin
-laajaliikkeisellä ja tärkeäilmeisellä asiantuntemuksella.
-
-"Vieläkö kauppa tässä kannattaa?" kysyi Olle.
-
-"Eipähän se nyt erikoisesti, mutta omilleen pääsee", vastasi myyjä
-teennäisen surkeasti.
-
-Olle purskahti nauruun.
-
-"Niin, toista taitaa olla sokeri- ja valuuttakauppa, vai mitä, veli",
-sanoi hän lyöden Kivistä olkapäälle. "Siinä voi terävä mies ansaitakin.
-Paljonko tahdotte koko kaupastanne?"
-
-Myyjä hämmästyi Ollen varmaa ja välinpitämätöntä ääntä, mutta huomasi
-kuitenkin, ettei tämä voinut totta tarkoittaa.
-
-"Onpa vähän vaikea sanoa, mutta kyllä se sentään nousee joltiseenkin
-summaan", vastasi hän vältellen.
-
-"Miljoonaan?" arvaili Olle.
-
-"En tiedä, enkä myy missään tapauksessa", virkkoi myyjä tahtoen
-lopettaa keskustelun.
-
-"Niin no, eipä sen puolesta", hohotti Olle, "on minussakin sen verran
-liikemiehen vikaa, etten pane rahaa kiinni tällaiseen moskaan. Saahan
-joku taulu roikkua huoneen seinällä, koska se kuuluu niinkuin
-sivistykseen, mutta tukkutaiteesta minä en ymmärrä. Paljonko maksaa
-tämä tuhka-astia?"
-
-Olle näytti hienotekoista itämaista tuhka-astiaa.
-
-"Sata kruunua", vastasi myyjä.
-
-"Tästä minäkin jotain ymmärrän", sanoi Olle ja pisti astian taskuunsa.
-"Niin, kannattaako tämä kauppa tässä?" kysyi hän toistamiseen. "En
-tarkoita nimenomaan kauppaa, vaan tätä paikkaa. Eikö keskikaupungilla
-olisi mukavampaa?"
-
-"Ehkä... kyllä."
-
-"Paljonko maksatte vuokraa tästä, vai onko tämä oma talonne?"
-tiedusteli väsymätön gulashi.
-
-"Ei ole minun, vaan osakeyhtiön, jonka konttori on yläkerrassa."
-
-"Import & Export A.B:nkö?"
-
-"Juuri sen."
-
-"Mikä yhtiö se on?" -- Kivinen silmäsi Ollea, sillä Ollen jatkuva ja
-tankkaava kyseleminen alkoi hänestä tuntua käsittämättömältä.
-
-"Import & Export osakeyhtiö", vastasi myyjä näsäviisaasti ja
-kärsimättömästi. Olle ei huomannut mitään.
-
-"Luopuisitteko ehkä tästä huoneustostanne?" kysyi hän uudelleen. "Minä
-tarvitsisin varastohuonetta tänne satamaan enkä saa sitä mistään.
-Maksan hyvin."
-
-"En luovuta", vastasi myyjä kiukkuisesti.
-
-"Onko tuo yläkerran yhtiö vain välitysliike, vai harjoittaako se
-liikettä omilla laivoillaan?"
-
-"En tiedä!" Myyjä polkaisi jalkaansa.
-
-"Kuinka kauan kestää vuokrasopimuksenne?" jatkoi Olle aivan
-rauhallisesti.
-
-"Sata vuotta!" kiljaisi myyjä. "Piruako se teihin kuuluu? Te ette saa
-tätä huoneustoa enkä minä tiedä mitään yhtiöstä enkä sen laivoista enkä
-mistään ja..."
-
-Mies kiivastui, ja hänen silmänsä loistivat vaarallisesti.
-
-"Mistä te saatte nämä tavaranne?" uskalsi Olle heti kun myyjän täytyi
-pysähtyä vetämään henkeänsä.
-
-"Ulos, ulos!" kirkui mies aivan raivoissaan ja tarttui Ollen
-käsivarteen.
-
-"Älkää hermostuko!" rauhoitti Olle kylmästi. "Minä maksan ensin
-tavarasta ja sitten siitä ajasta, mikä teiltä menee vastatessanne
-kysymyksiini. Paljonko olen velkaa? Ehkä kaksisataa kruunua riittää?"
-
-Mies rauhottui, ja ahneutta vilahti silmissä, kun Olle suurellisin
-elein ojensi kaksi sadankruunun seteliä. Sitten hän kääntyi ympäri ja
-kömpi Kivisen seurassa ulos. Päästyään lähimmän kadunkulman taa Olle
-purskahti raikkaaseen nauruun. Kivinen yhtyi siihen, mutta ihmetteli
-samalla.
-
-"Mihin oikein tähtäsit tuolla kyselemiselläsi?" tiedusti hän.
-
-"Minäkö! Onhan se selvä! Tahdoin saada jotakin tietoa arvoisasta
-yhtiöstä, joka varmaakin varmemmin on yhteydessä tämän 'taidekaupan'
-kanssa. Miehen käytös todisti sen. Minä tarjosin hänelle hyvää maksua
-muutosta, mutta hän ei ottanut sitä kuuleviin korviinsakaan. Ja
-kuitenkin tuo paikka on aivan sopimaton taidekaupalle. Mutta me
-olemmekin kai tekemisissä paljon suuremman homman kanssa kuin
-aavistatkaan. Taide-esineet ja taulut on varmastikin salakuljetettu, ja
-voisin lyödä vetoa siitä, että 'Import & Export A.B:n' toimitusjohtaja
-tietää jotakin niiden hankkimisesta. Koko talo on sen hallussa, ja
-paikka on salakuljetukseen mainio, nimittäin varastopaikaksi. Ai
-perhana, kun unhoitin!"
-
-"Mitä niin?"
-
-"Minun olisi pitänyt tiedustaa jalokiviä. Olisiko niitä tuolla
-äijänköriläällä ollut myytävänä? Vaikka eihän se olisi mitään auttanut.
-Neiti Riger ei niitä varmastikaan ole vielä kauppaan laskenut."
-
-"Ja mihin me nyt ryhdymme?" kysyi Kivinen.
-
-"Nyt menemme syömään aamiaista jonnekin hotelliin ja sitten käymme
-tutkimaan osakeyhtiötä perusteellisesti."
-
-Miehet nousivat autoon ja ajoivat hotelliin. Syötyään maukkaan
-aamiaisen ja hiukan tarkkailtuansa Tukholman nykyistä hotellielämää
-omituisuuksineen -- he näkivät seurueita, joissa yksi kustansi
-tarjoilun, mutta piti myös yksin huolen kaikkien väkijuoma-annoksista
--- Olle ilmoitti lähtevänsä maistraattiin ja kehoitti Kivistä ajamaan
-hänen asuntoonsa. Hän palaisi pian.
-
-Olle hyppäsi autoon, ja Kivinen lähti kävelemään. Ollen asuntoon
-päästyään hän avasi ikkunat, heittäytyi turkkilaiselle leposohvalle
-pitkäkseen ja jäi miettimään neiti Rigeriä ja toissayötä huvilassa.
-Mikä tuo nainen oli ja mihin hän tähtäsi? Iltapostissa saataisiin
-Jorrelta luultavastikin jonkunlainen selonteko.
-
-Olle palasi noin tunnin kuluttua, ja Kivinen näki jo ensi silmäyksellä,
-että jokin asia oli onnistunut. Olle oli palavissaan, ja vasta
-heitettyään pois takkinsa ja siemaistuaan virvoitusvettä hän aukaisi
-suunsa.
-
-"Minä olin maistraatissa. Hain yhtiötä. Olin varma, etten sitä
-löytäisi, mutta löysin kuin löysinkin. Bluffia koko homma, osakepääoma
-25,000 kruunua! Peijakkaan vientiäkö tai tuontia sillä harjoitetaan!
-Perustaja on Aleksander Popov. Tunnen. Hämäräperäinen ryssä! Ollut
-jotensakin varmasti vakoilijana. Mutta tiedätkö, keitä muita on
-yhtiössä? Ka, kaksi venäläistä kreiviä, itämerenmaakuntalainen parooni,
-saksalainen tukkukauppias, saksalainen kreivi...! Joo, siinä on enemmän
-kuin epäilyttävä yhtymä! Ja kaiken huippu, tuntematon ystävämme Robert
-Kahl kuuluu johtokuntaan..."
-
-Kivinen hyppäsi ylös.
-
-"... ja sinne kuuluu myöskin muuan Karl Riger, itävaltalainen upseeri."
-
-"Riger?" Kivinen huudahti tahtomattaan. Olle katseli tyytyväisenä
-suomalaista virkaveljeään.
-
-"Juttu alkaa luistaa. Pari muutakin pikku huomiota tein: 'taidekauppa',
-jossa kävimme, rekisteröitiin viikko senjälkeen kun yhtiö. Ja toiseksi:
-yhtiöllä on laiva 'Arthur', mutta koko yhtiön olemassaolon aikana se ei
-laivakirjojen mukaan ole käynyt muuatta lähisatamaa pitemmällä."
-
-Kivinen mietti. Ollen paljastukset olivat suuriarvoisia, ja nähtävästi
-he olivat tekemisissä suurpiirteisen, tavallaan laillistetun
-salakuljetusjärjestön kanssa. Kuuluiko neiti Riger siihen? Vai oliko
-hän turvautunut sen apuun? Siinä oli kysymys, johon täytyi saada
-vastaus. Hän ei saisi rauhaa ennemmin. Oli selvä, että neiti Riger
-olisi voinut, jos olisi tahtonut, helpoittaa tätä tutkimustyötä, mutta
-näinkin oltiin hyvällä alulla.
-
-"Ei ollut hauskaa selailla maistraatissa pölyisiä kirjoja", selitti
-Olle, "mutta ainahan työ palkitaan. Satamakonttorissakin onnistui yli
-odotusten. Nyt on meillä aineistoa tarpeeksi vaikka vangituttaa koko
-seurue, mutta sen aina ehdimme tehdä. Me voimme tutustua tällaiseen
-liiketoimintaan tarkemminkin ja yllättää herrat itse teossa. Jumaliste,
-siitä saadaan jymyuutinen!"
-
-Ollen silmät sulkeutuivat, ja hän näki mielessään paljastuspäivän
-lehden, yli sivun kulkevine otsikkoineen, kuvineen ja selostuksineen,
-ja sanomalehtisydän paisui ammattiylpeydestä. Kivistä kannusti sama
-toivo, mutta vielä enemmän toinen: neiti Rigerin kirkkaat silmät.
-
-"Nyt voimme hiukan levätä", sanoi Olle ja vetäytyi sohvalle.
-"Iltapuolella lähden persoonallisesti tutustumaan 'osakeyhtiöön'."
-
-Olle otti käteensä sanomalehden ja ryhtyi sitä perusteellisesti
-tutkimaan. Uutishankkijana ja salapoliisina hän oli tottunut lukemaan
-lehden tarkkaan, ja siihen hänellä ei aamulla ollut aikaa.
-Ilmoitussivut tutkittiin yhtä huolellisesti kuin tekstisivutkin.
-
-"No se sattui", huudahti hän äkkiä ja säntäsi pystyyn. "Jeeveli, ihan
-meitä onni suosimalla suosii!"
-
-
-
-
-8.
-
-Olle selviytyy sangen pulmallisesta tilanteesta ylistämällä tohtori
-Brattia ja hänen järjestelmäänsä.
-
-
-Kivinen pysähtyi kävelyssään.
-
-"Mitä siellä on?"
-
-"Ainoastaan muutaman rivin ilmoitus: 'Import & Export A.B:n
-ylimääräinen yhtiökokous pidetään tänään klo 7 ip. hotelli Terrassa
-huone n:o 28'."
-
-Kivinen vihelsi kuuluvasti.
-
-"Vai kokous! Miten ne uskaltavat ilmoittaa?"
-
-"Yhtiön säännöissä, epäluulojen välttämiseksi, oli sensuuntainen
-määräys. Mutta se kokous! Siellä olisin minä kernaasti läsnä."
-
-"Sen kyllä uskon", nauroi Kivinen, "ja kyllä minäkin perehtyisin
-liikeasioihin koko nopeasti; mutta toivominen ja oleminen ovat eri
-asioita."
-
-"Niinhän ne ovat, mutta..." alkoi Olle, jääden miettimään. "Peijakas
-sentään, sinne täytyy päästä! Ajatella otsikkoa lehdessä: Lehtemme
-reportteri salakuljettajien 'yhtiökokouksessa!' Mutta miten?"
-
-Miehet istuutuivat, sikaarit sytytettyään, pohtimaan asiaa. Tilaisuus
-oli niin oivallinen, ettei sitä sopinut jättää käyttämättä. Oli selvää,
-että salakuljettajat hautoivat uusia suunnitelmia, jakoivat ehkä
-osinkoja; ja joka tapauksessa saisi sellaisessa kokouksessa
-korvaamattoman arvokkaita tietoja. Ja jos niin kävisi, voisi koko
-seurueen silloin sen koolla ollessa vangituttaa.
-
-Parin tunnin keskustelun jälkeen hyväksyttiin viimein
-toimintasuunnitelma, joka kyllä oli rohkea ja sattumaan luottava, mutta
-jota parempaa ei myöskään voitu keksiä. Olle päätti luopua käynnistään
-yhtiön konttorissa, sillä asiain näin ollen se saattoi vain vaikeuttaa
-aietta. Ellei tämä onnistuisi, voisi turvautua siihen käyntiin
-viimeisenä keinona.
-
-Iltapuolella Olle lähti ulos. Hän palasi pian, järjestettyään
-"Terra"-hotellin hovimestarin kanssa asian käytännöllisen puolen. Ollen
-oli kyllä täytynyt turvautua salapoliisimerkkiinsä, mutta sitten olikin
-kaikki luistanut hyvin, ja kun hän antoi hovimestarille muutamia
-salaisia tietoja ja tuntuvan kiitollisuudenosoituksen, tiesi hän
-voivansa näytellä aikomansa kappaleen aivan huoletta hotellin
-palvelusväestä, jos siitä mitään kappaletta tulisikaan.
-
-Kotona Olle naamioi itsensä aivan perusteellisesti, alusvaatteita ja
-taskuesineitä myöten, vanhaksi merikapteeniksi. Ihon hän maalasi,
-värjäsi hiukan tukkaansa, kampasi sen taakse, kiinnitti ylähuuleen
-pienet viikset, ja puettuaan ylleen vastaavan asun hän ei vain
-näyttänyt, vaan hän oli vanha merikapteeni ahavoituneine kasvoineen,
-sileäksi ajeltuine leukoineen, harmahtavine hiuksineen, huojuvine
-käynteineen, piippunysä suussa, kaulaliina leveässä solmussa ja
-nenänpää kuin alati loistava majakka, joka kertoi selvemmin ja
-varmemmin kuin mitkään sanat, mitä satamia kohti kapteeni aikoinaan oli
-lasketellut. Mukaansa hän otti pienen vanhan kapsäkin, ja hiertyneeseen
-lompakkoonsa hän pisti muutamia hankkimiaan papereita, jotka
-osoittivat, että hän oli kapteeni Abraham Johansson, kotoisin Malmöstä.
-Kapsäkkiin hän asetti kaikenlaisia matkatavaroita ja pullon konjakkia.
-
-"All right! Antaa mennä, mutta parasta lienee sentään kulkea reivatuin
-purjein, sillä jos siellä myrsky puhkeaa, tulee siitä hirmu, ja silloin
-nähdään vieläkö kapteeni Aaprahammi Johanssonin pikipöksyt kestävät
-tässä maamyrskyssä yhtä halkeamattomina kuin Kapin edustalla", deklamoi
-Olle, onnistuneesti jäljitellen "maallaseilaavan" kapteenin pursuavaa
-sanatulvaa.
-
-"Sinä kelpaat!" arvosteli Kivinen. "Kai me lähdemme nyt."
-
-"Niin, mutta erikseen! Muutoin voi herätä epäluuloja! Sinä tiedät
-tehtäväsi: jos huoneesta 28 kuuluu melua tai huutoa, niin hälytä, sillä
-silloin on kapteeni Johansson totisesti tiukassa paikassa. Ellei, istu
-rauhassa, kunnes sinua tullaan hakemaan."
-
-Olle painui ovesta mahtavasti huojutellen kookasta runkoaan. Puolen
-tunnin kuluttua Kivinenkin istuutui autoon ja ajoi "Terraan."
-
-"Huone n:o 27!" virkkoi hän ojentaen vastaanrientäneelle ovenvartijalle
-matkalaukkunsa. Sanomalehtimies nousi leveitä rappusia toiseen
-kerrokseen. Ovenvartija asetti matkalaukun nurkkaan.
-
-Ovenvartijan poistuttua Kivinen heti ryhtyi viheltämään jotenkin
-kuuluvasti. Sitten hän soitti tarjoilijaa ja pyysi kahvia. Sen tultua
-hän sulki oven, kuunteli hiukan, avasi sitten matkalaukkunsa ja otti
-esille pienikokoisen mauserin. Hän tarkasti sen panostuksen ja asetti
-sitten aseen pöydälle. Maistoi kahvia, sytytti savukkeen ja jäi
-istumaan. Täytyi vain odottaa. Hän ojentautui sohvalle seinän viereen
-ja jäi kuuntelemaan.
-
-Ollen tulo hotelliin oli ollut paljon huomiotaherättävämpi.
-Merikapteeni Abraham Johansson, kuten hän kuuluvasti ovenvartijalle
-selitti, oli jotenkin täydessä lastissa, ja pohjaan oli tullut vuoto.
-Täytyi öljytä, ja kapteeni oli tarjonnut ovenvartijallekin ryypyn
-pullostaan. Hovimestari oli hymyillyt lähistöllä, mutta pyytänyt sitten
-"arvoisaa ja kunnioitettavaa kapteenia hillitsemään hiukan itseään,
-koska maalla täytyi pitää hiukan pieniäänisempi kurssi kuin
-Atlantilla." Kapteeni olikin rauhoittunut ja kömpinyt omin neuvoin ylös
-ja häipynyt. Ketään ei sattunut juuri silloin -- sattunut tai ei, siitä
-tiesivät vain hovimestari ja Olle -- olemaan toisen kerroksen
-käytävässä, ja niinpä olikin kunnon kapteeni viilettänyt reivaamattomin
-purjein sisään ensimmäisestä ovesta, ja se ovi sattui olemaan n:o 28.
-Huoneessa oli kapteenin käynti koko lailla varmistunut, ja hän oli
-marssinut suoraa päätä alkoviin, asettanut kapsäkin sängyn alle, pullon
-yöpöydälle ja tirauttanut tilkkasen lasiinkin, riisunut sitten
-puolittain kauluksensa, jättäen sen niskaansa riippumaan, pistänyt
-pienen browningin housujen etutaskuun ja vetänyt verhot alkovin eteen,
-heittäytyen makaamaan toiselle vuoteelle täysissä tamineissaan,
-katsottuaan ensin kelloansa. Se oli viisitoista minuuttia yli kuusi.
-
-Klo 7 alkaisi Import & Export A.B:n ylimääräinen yhtiökokous samassa
-huoneessa.
-
-Yli puolen tuntia makaili kunnon kapteeni vuoteessa, koetellen sen
-ominaisuuksia ja havaiten ilokseen, ettei se narissut ainakaan pienestä
-liikkeestä. Kapteenin katse harhaili pienessä alkovissa, mutta kuulo
-oli koko ajan jännittynyt äärimmilleen. Hän vilkaisi taas varovasti
-kelloaan. Se oli 6.45.
-
-Parin minuutin kuluttua kuului askeleita ja puhetta huoneen n:o 28
-ulkopuolelta, ovi avattiin, ja sisään astui askeleista ja äänistä
-päättäen kolme henkilöä. Kapteeni jähmettyi liikkumattomaksi, silmät
-sulkeutuivat ja kasvojen ilme muuttui raukean veltoksi kuten maalla
-seilanneen ja nukkuneen kapteenin naamavärkki tavallisesti näyttää.
-
-Tulijat sulkivat oven ja kuuluivat istuutuvan.
-
-"Kahl teki hyvän afäärin", sanoi syvä bassoääni venäjäksi.
-
-"Hyvähän se on, mutta minä puolestani vastustan sellaisiin
-uhkarohkeuksiin ryhtymistä. Juttu on herättänyt huomiota. Me olisimme
-voineet joutua paljastetuiksikin", puhui toinen kiivaasti, selvästikin
-saksalaisella korostuksella.
-
-"Ka, mitäpä huolimme. Elää täytyy, emmekä me osaa emmekä tahdo
-työtäkään tehdä. Pikku yhtiömme tuottaa kyllä sievästikin, mutta minun
-tuloni eivät tahdo mitenkään riittää menoihin. Ne eivät ole milloinkaan
-riittäneet, ei edes silloin kun minulla oli vielä se maatilani
-Etelä-Venäjällä. Jaa, Pietari oli toista! Niin no, ihminen voi tulla
-surumieliseksi, näin toisinaan!"
-
-"Juo, äläkä runoile", virkahti kolmas, rämisevä-ääninen mies. "Popov
-pitää huolen maksamisesta."
-
-Kuului lasien kilinää, avattiin pullo ja kaadettiin. Miehet kilistivät.
-
-"Kukistuneitten suuruuksien malja!" esitti basso aitovenäläisellä
-itse-ivalla. Miehet joivat.
-
-"Osat ovat vaihtuneet", aloitti basso jälleen. Tuntui kuin hänen
-sydämellään olisi ollut liian paljon ja hänen täytynyt se väkisinkin
-saada sanotuksi, siitäkin huolimatta, etteivät kuuntelijat välittäneet
-hänen puheestaan. "Ennen me hallitsimme, ja silloin olivat
-vallankumoukselliset vastustajiamme. Nyt hallitsevat entiset
-vallankumoukselliset ja me olemme joutuneet oppositsioniin. Eläkööt
-vallankumouksellisten menettelytavat! Yksimielisyys ja järjestys on
-voimaa! No, piru vie, me olemme yksimielisiä ja me olemme järjestyneet,
-ja me ansaitsemme rahaa. Keinot on monet, niin, eihän salakuljetus
-oikeastaan ole mikään tavoiteltava päämäärä, mutta tuottavana keinona
-voi sen hyväksyä."
-
-Basso puheli melkein kuin itsekseen, ja nukkuvasta kapteenista tuntui
-niinkuin venäläinen olisi ollut väkijuomien liikuttama. Toiset kaksi
-supisivat keskenään ja kilistelivät lasejaan.
-
-Neljännestunnin kuluttua avattiin ovi uudelleen, ja huoneeseen astui
-kaksi muuta.
-
-"Onko teillä rahaa, herra Popov?" ehätti basso kysymään.
-
-"Te olette nostanut osinkonne jo aikoja sitten, kreivi Nikolski",
-vastasi Popoviksi nimitetty mies kaiuttoman kovalla äänellä.
-
-"Mutta se on myös jo aikoja sitten loppunut", vastasi kreivi
-yksinkertaisesti.
-
-"En voi mitään." Miehet istuutuivat.
-
-"Vaikka muutama tuhat", pyyteli kreivi. "Kaikki maksaa, asunto ja
-juomat ja se vietävä Annet... niin no, kerta kaikkiaan: tarvitsen
-rahaa. Te olette rahastonhoitajamme, herra Popov, ja teidän täytyy sitä
-hankkia. _Täytyy!_ Minä olen tottunut siihen. Kun ennen kirjoitin
-tilanhoitajalleni, että täytyy, niin aina tuli..."
-
-"Koettakaa nytkin kirjoittaa", kehoitti Popov ivallisesti.
-
-"Piru vie, ihminen! Te uskallatte! Minä olen kreivi -- ja te? Ette
-mitään! Vaikka minulla ei olisi riepuakaan yllä, niin minä olen kreivi,
-ja vaikka teillä olisi Alaskan kultakaivokset taskussanne, te olette
-vain Popov! Tavallinen Popov!" Kreivi kiivastui, ja hänen äänessään
-kuului entisen venäläisen pajarin rajaton itsetietoisuus ja
-mahtipontisuus.
-
-"Ryhtykäämme asioihin", sanoi Popov kylmästi, vastaamatta mitään
-juopuneen kreivin solvauksiin, vaikka äänen vapisemisesta huomasikin,
-että hän oli raivostunut.
-
-"Kahlin jutusta saimme ennakkomaksuna neljäkymmentätuhatta.
-Viisituhatta mieheen. Tässä on rahat. Kreivi saa kaksituhatta entisten
-lisäksi." Yhtiön toimitusjohtaja jakoi rahat, ja kreivi Nikolski pisti
-liivintaskuunsa kaksi tuhannen kruunun seteliä yhtä huolettomasti kuin
-ennenkin oli pistellyt sinne tuhansia ruplia.
-
-"Jatkuuko Kahlin juttu vielä?" kysyi saksalainen.
-
-"Kyllä, mutta enempää en sano. Kuusikymmentätuhatta saamme kai parin
-kolmen päivän kuluttua."
-
-"Minusta ei poliisi ole päässyt mihinkään selvyyteen, ja nyt lienee
-asia jo hautautunut", sanoi Kahl itsetietoisesti.
-
-"'Arthur' lähtee tänään taas matkalle, ja on toiveita, että
-tämänkertainen lasti tuottaa hyvin. Mutta minulla on uusi ja
-suurenmoinen suunnitelma, joka, jos se onnistuu..." Popovin ääni aleni
-kuiskaukseksi ja hän meni ovelle. Kaikki vaikenivat, ja Popov tuli
-takaisin.
-
-"... niin ansaitsemme miljoonia!"
-
-"Mitä tarkoitatte?" kysyi saksalainen.
-
-"Prinssiä!"
-
-"Ja miten?"
-
-"En tiedä vielä, mutta kai huomeniltaan mennessä on minulla suunnitelma
-valmis. Tahdon vain saada tietää, hyväksytäänkö koko aietta?"
-
-"Kyllä, jos se onnistuu", tuumi kreivi sofistisesti.
-
-"Sieppaamme prinssin miljoonat."
-
-"Mutta sehän arvataan heti, ja hän antaa meidät ilmi."
-
-"Eipä niinkään, sillä hän on kokonaan meidän käsissämme. Hän on vielä
-Saksassa, ja jos siellä saadaan vähänkin vihiä hänen hommistaan, joutuu
-hän heti vangituksi. Hänelle jää ratkaistavaksi, tahtooko pitää
-vapautensa ja osan rahoistaan, vaiko ei mitään. Rahat on meillä käsissä
-viikon kuluessa, ja siihen mennessä voimme myydä yhtiömme ja valmistaa
-kaikki katoamistamme varten."
-
-Kapteeni Aaprahammi Johansson kiroili itsekseen, sillä venäjän
-ymmärtäminen vaati häneltä suurta tarkkaavaisuutta. Ruumiskin tuntui
-puutuvan, ja hän koetti hiukan muuttaa asentoaan. Mutta maksoi vaivan
-olla "yhtiökokouksessa." Miehillä oli suuret suunnitelmat, ja ellei
-kapteenia keksittäisi, voisi noissa suunnitelmissa tapahtua suuriakin
-laskuvirheitä.
-
-"Mutta neiti Riger! Hän saattaa vaikeuttaa yritystä", selitti
-varovainen saksalainen.
-
-"Kyllä, mutta me saamme hänet kyllä toimitetuksi syrjään."
-
-"Otammeko Rigerin mukaan?" kysyi jälleen saksalainen.
-
-"En minä ainakaan kehoita, sillä mitä vähemmän jakajia, sitä suurempi
-saalis. Neiti Riger ei epäile mitään, kun Kahl suoritti temppunsa aivan
-rehellisesti, ja tyttö kuuluu pelkäävän niin kauheasti, että hyväksyy
-varmastikin jokaisen toimenpiteen, joka vapauttaa hänet itse olemasta
-läsnä. Hyväksytäänkö siis aie, niin minä ryhdyn tarpeellisiin toimiin?"
-
-"Kyllä vaan!"
-
-"Näin sivumennen saan ilmoittaa", aloitti Kahl, "että tänään kävi kaksi
-herraa siellä Vieckin luona. Olivat kyselleet kaikkea mahdollista,
-kunnes Vieck ajoi ulos, mutta en luule, että siinä olisi ollut mitään
-enempää. Tavallinen gulashi, joka luuli saavansa helpollakin huoneuston
-rakennuksestamme."
-
-"Täytyy olla joka tapauksessa varovainen", esitti saksalainen.
-
-"Kokouksen pidämme huomenillalla kello yksitoista alakonttorissa",
-sanoi Popov, "ja siihen mennessä on minulla juttu selvä. Kahl ehtinee
-myös jo silloin matkaltaan."
-
-"Kyllä."
-
-"Muuta ei kai enää olekaan?"
-
-Kukaan ei vastannut mitään.
-
-"Minä aion mennä nukkumaan", selitti kreivi ja nousi ylös. Kapteenin
-käsi sukelsi salamannopeasti etutaskuun, hän sulki silmänsä ja alkoi
-hiljaa kuorsata. Tilanne oli yhdellä iskulla muuttunut mitä
-kriitillisimmäksi.
-
-Miehet nousivat ylös ja hyvästelivät. Kreivi haukotteli ja lähestyi
-alkoovia.
-
-"Näkemiin sitten, hyvät herrat!" sanoi hän ivallisesti ja veti verhot
-syrjään. Samassa hän päästi huudon.
-
-"Täällä on urkkija!" kiljaisi hän, ja koko yhtiön johtokunta säntäsi
-alkoviin, jääden seisomaan kuorsaavan kapteeni Aaprahammi Johanssonin
-eteen.
-
-"Sulkekaa ovi", määräsi Popov hiljaa, mutta lujasti, ja Kahl noudatti
-käskyä. Johtokunnan jäsenet olivat vetäneet esiin revolverinsa ja
-seisoivat ryhmittyneinä vuoteen edessä, katsellen kapteeni Johanssonin
-ruskeaa niskaa, ahavoituneita kasvoja ja punaista nenää, joka pihisi ja
-korisi. Olle näytteli hyvin, sillä olihan tässä suorastaan henki
-kysymyksessä, ja hänen esittämänään tuntui lystäillyt ja sitten
-nukkunut merikapteeni täysin luonnolliselta, jopa siinä määrin, että
-salakuljettajat joutuivat hiukan ymmälle.
-
-"Herätämmekö miehen?" kysyi saksalainen hiljaa. "Hän näyttää todella
-nukkuvan."
-
-"Tietysti! Miehestä on saatava selko", puhui Popov kiivaasti, mutta
-hiljaa. "Oh, lempo, hän on ollut täällä kaiken aikaa, eikä kenenkään
-päähän pälkähtänyt tutkia alkoovia. Me olemme nautoja!"
-
-Kapteeni olisi hymyillyt ivallisen tyytyväisesti, jos olisi uskaltanut,
-mutta nyt hän vain jatkoi kuorsaustaan. Niskassa retkotti kaulus, ja
-jalat roikkuivat puoleksi ilmassa. Kaiken kaikkiaan hän oli
-ehdottomasti humoristinen nähtävä. Venäläinen kreivi tajusi tämän
-puolen asiasta.
-
-"Merimies!" hän kuiskasi. "Ja nukkuu kuin tukki!"
-
-"Pitäkää aseet varalla!" komensi Popov, tarttui äkkiä kapteenia
-niskasta ja nosti hänet pystyyn voimalla, jota ei olisi uskonut
-lähtevän hänen näköisestään pitkän hintelästä miehestä. Kapteenin
-kuorsaus keskeytyi äkkiä, ja kun Popov hellitti kätensä hänen
-niskastaan, kaatui kunnon kapteenimme takaisin vuoteeseen, heräsi
-puolittain, ja hänen lyhyet lihavat jalkansa tekivät epätoivoisen
-humoristisia ponnistuksia löytääkseen tukea. Kapteeni kierähti sangen
-luontevasti lattialle, pää kopahti sängynjalkaan, ja samassa hän
-heräsi.
-
-"Ta' me fan!" kirosi kapteeni sydämensä pohjasta, avasi turvottuneet
-silmänsä ja istualtaan silmäsi ympärillään olevaa seuruetta. Hän ei
-näyttänyt käsittävän mitään, katse harhaili kuin rannattomalla
-valtamerellä, ja kapteeni tarttui tukkaansa kuvaamattoman
-hullunkurisella eleellä. Suu meni muikeaan irvistykseen, kapteeni
-nuolaisi tahmealla kielellään kuivia huuliaan ja silmäsi uudelleen
-ympärilleen.
-
-"Hyvää päivää, pojat!" sanoi hän yksinkertaisesti ja nousi ylös,
-kääntäen seurueelle selkänsä, kaataen pullosta konjakkia lasiin ja
-ryypäten sen pohjaan syvällä ahnaalla kulauksella. "Johtokunnan"
-jäsenet eivät vastanneet mitään, katselivat vain kapteenin pettävän
-luontevaa heräämistä ja pitivät silmällä hänen liikkeitään.
-
-"Mitä asiaa?" kysyi kapteeni karskisti. "Saako olla?" ja hän kaatoi
-lasin täyteen, tarjoten sitä lähinnä itseään seisovalle venäläiselle
-kreiville. "Tohtori Brattin ja hänen järjestelmänsä tuotetta!"
-
-"Kädet ylös!" komensi Popov kylmästi ja tähtäsi revolverillaan
-kapteenia suoraan rintaan. Tämän kasvot saivat äärettömän hämmästyneen
-ilmeen, ja jäsenet tuntuivat kieltäytyvän tottelemasta. Suu auki hän
-tuijotti miehiin.
-
-"Nopeasti!" toisti Popov, ja hänen pienet silmänsä välähtivät
-uhkaavasti. Kapteeni pudotti täyden lasin lattialle ja nosti kätensä
-jäykkinä ylös.
-
-"Mi... minulla ei ole rahaa", sopersi hän tolkuttomasti. Venäläinen
-kreivi ei voinut enää pidättää itseään, vaan puhkesi raikuvaan nauruun.
-
-"Mieshän on selvässä ja perinpohjaisessa pohmelossa", sanoi hän
-Popoville.
-
-"Olkoon mitä on, mutta tehköön tiliä kaikesta", vastasi tämä. "Tulkaa
-tänne!" -- Kapteeni siirtyi keskelle huonetta ja vajosi aivan
-tahdottomana muutamaan nojatuoliin. Popov laski alas aseensa, mutta
-kapteeni piti käsiään edelleenkin ylhäällä, samalla kuin hänen
-katseensa edelleenkin vielä harhaili häntä ympäröivissä miehissä,
-hämmästyneenä ja yksinkertaisena. Nyt oli näyteltävä hyvin, sillä sen
-onnistumisesta riippui kaikki.
-
-"Miten tulitte tänne?" kysyi Popov.
-
-"Kaupunkiinko?" kysyi kapteeni vuorostaan.
-
-"Tänne huoneeseen?" vastasi toimitusjohtaja, ja hänen silmänsä
-koettivat tunkeutua kapteenin sisimpään.
-
-"En muista... niin, olin hiukan ryyppäämässä... ajoin tänne autolla...
-tulin makaamaan", koetti kapteeni kaivella muistiaan ja selvittää
-ajatuksenjuoksuaan, mikä tuntui tuottavan hänelle voittamattomia
-vaikeuksia.
-
-"Mikä on nimenne?" kysyi Popov.
-
-"Abraham... Abraham Johansson..." oikaisi kapteeni.
-
-"Ammattinne?"
-
-"Kapteeni... niin, entinen kapteeni, sillä en ole purjehtinut enää
-moneen vuoteen..."
-
-"Mistä olette tullut tänne?"
-
-"Malmöstä."
-
-Popov kumartui äkkiä ja pisti kätensä kapteenin povitaskuun ja veti
-esille tämän lompakon. Hän tarkasti sen sisällyksen ja tutki passin,
-joka oli yhtäpitävä kapteenin ilmoitusten kanssa.
-
-"Mitä tekemistä teillä oli tässä huoneessa?" kysyi salakuljettaja
-tiukasti ja kiinnitti harmaat silmänsä kapteeniin.
-
-"Tekemistä?" kertasi tämä. "Olihan minulla tekemistä, kun tulin
-nukkumaan. Mutta mitä, piru vieköön, tekemistä teillä on minun
-kanssani?" Kapteenin ääni oli vaativa ja korskea, ja viimeisetkin
-unenrippeet olivat hävinneet. Hän katseli sangen itsetietoisesti
-seuruetta ympärillään.
-
-Salakuljettajat eivät tienneet mitä ajatella. Heidän edessään oli
-ehdottomastikin kapteeni, pohmelossa oleva mies, mutta he eivät
-jaksaneet ymmärtää, miten tämä oli tullut juuri tähän huoneeseen.
-
-"Pitäkää pienempää suuta", varoitti Popov ilkeästi, "sillä ottakaa
-huomioon, että te olette tullut _väärään_ huoneeseen nukkumaan. Tämä
-huone kuuluu meille."
-
-Kapteeni hölmistyi, ja hänen korskea ilmeensä hävisi.
-
-"Vääräänkö? Minä en ohjaa milloinkaan väärään, en vaikka olisin
-kaksinkertaisessa myrskyssä, ja tällaisen pienen lystäilyn jälkeen on
-pääni yhtä selvä kuin jalkani heikot. Minä tulin huoneeseen n:o 78 ja
-olen siellä. Mutta teidän tulemistanne en käsitä."
-
-"78!" ihmetteli Popov tosissaan. "Tämä on n:o 28."
-
-"Eikö pirussa! Katsokaa!" Kapteenin ääni oli niin vakuuttavan varma,
-että Kahl nousi ja meni ovelle, katsoen numeroa ulkopuolelta.
-
-"Tämä on 28", sanoi hän palatessaan.
-
-Kapteeni meni miettiväiseksi. Kahl kuiskasi sitten jotakin Popoville ja
-poistui uudelleen. Seurue oli ääneti ja katseli kapteenia, joka ei
-näyttänyt taaskaan käsittävän mitään, kostutti vain pari kertaa
-huuliaan kielellään ja huokasi. Tilanne oli juuri kriitillisimmillään,
-ja kaikki riippui hiuskarvasta. Kapteeni oli perustanut koko
-suunnitelmansa hotellissa aikaisemmin käydessään havaitsemaansa
-pikkuseikkaan.
-
-Kahl ilmestyi takaisin ja kuiskaili Popovin kanssa, nyökäyttäen lopuksi
-päätä.
-
-"Te olette nähtävästikin erehtynyt numerosta", sanoi hän kokolailla
-kohteliaammalla äänellä, "mutta varovaisuus ei ole haitaksi. Meillä oli
-täällä tärkeä liikeneuvottelu, emmekä halua saattaa asioitamme kaikkien
-tietoon. Otamme selvän puheistanne. Odottakaa!"
-
-Popov nousi ylös, ja Kahl istuutui hänen paikalleen vastapäätä
-kapteenia. Toimitusjohtaja poistui ja viipyi ulkona noin kymmenen
-minuuttia. Hänen palatessaan kapteeni näki hänen ilmeestään, että asia
-oli saanut onnellisen käänteen.
-
-"Huomaan teidän puhuneen totta", sanoi hän lyhyesti, "ja voitte nyt
-mennä huoneeseenne. Mutta joka tapauksessa, jos me vielä kerran
-tapaamme toisemme, niin emme leiki, muistakaa se!" jatkoi hän
-uhkaavasti.
-
-Kapteeni nousi ylös, otti hattunsa, kapsäkkinsä, jonka sisältö sitä
-ennen tutkittiin, ja pullonsa, ja lähti sanaakaan puhumatta huoneesta,
-toisessa kädessä pullo, toisessa kapsäkki, hattu takaraivolla ja kaulus
-niskassa, kömpi neljänteen kerrokseen, sulki oven ja purskahti
-sydämelliseen, mutta hiljaiseen nauruun. Peli oli voitettu. Mutta
-täytyi olla hiukan aikaa varovainen.
-
-Puolen tunnin kuluttua hän kutsui luokseen hovimestarin ja kysyi tältä
-salakuljettajia. Kaikki olivat jo lähteneet. Hän sanoi hovimestarille
-jotakin, ja muutaman minuutin kuluttua saapui ikävissään odotellut
-Kivinen huoneeseen. Hän oli kuullut vain venäläisen kreivin
-huudahduksen ja lasin putoamisen ja ollut kohtalaisessa jännityksessä
-asetoverinsa kohtalosta.
-
-"Miten onnistuit?" kysyi hän Ollelta.
-
-"Erinomaisesti! Sain selville melkein kaikki! Koko juoneni perustin 2:n
-ja 7:n yhdennäköisyyteen näissä ovinumeroissa. Kahl kävi tarkastamassa
-ja huomasi kai hänkin. Näyttelin pohmeloista kapteenia ja onnistuin
-pettämään arvoisat herrat, vaikka kyllä hyvin täytyikin näytellä. Pääni
-kopautin näytellessäni sängynjalkaan, mutta kyllä se värkki kestää.
-Jaa, me lähdemme nyt tunnin kuluttua katsastamaan 'Arthuria'. Siellä on
-jotakin hommaa."
-
-
-
-
-9.
-
-Höyrylaiva "Arthur" saa kutsumattomia kansimatkustajia.
-
-
-Sanomalehtimiehet menivät ensin Ollen asuntoon. Jorre Minckiltä oli jo
-saapunut lyhyt kirje.
-
-    "Herra Nordgren! Olen saapunut perille ja tutustunut ympäristöön.
-    Neiti Riger on ollut kotosalla. Kävi asemalla ja puheli
-    rautatiekirjakaupan myyjättären kanssa. Kysyi Teitä ja herra
-    Kivistä. Sanottiin matkustaneen etelään. Kävi myöskin
-    lennätinkonttorissa, mutta en toistaiseksi ole saanut selvää,
-    minne hän sähkötti. Päivällä kävi kaksikin kertaa maalarimestari
-    Backbergin luona. On kysymyksessä jotkut maalaustyöt huvilassa.
-    Metsähuvilan vajasta löysin moottoripyörän. Se oli aika hyvin
-    piiloitettu. Metsähuvilassa ei asu ketään. Luulen pysyväni
-    tapausten tasalla, sillä Amorin, ripeän kieleni ja kohtalaisen
-    ulkomuotoni avulla olen päässyt sangen hyviin väleihin neiti
-    Rigerin sisäkön Minnan kanssa. Minna tahtoo jäljitellä
-    kylpylänneitosia ja puhuu jotakin iloisista toveruussuhteista.
-    Tänä aamuna sain Minnalta pienen tunnustuksen toveruudesta ja
-    hänen kanssaan tähän saakka seurustelleelta sotamieheltä ylen
-    vihaisen katseen. Minulla on hyvä toivo päästä käymään neiti
-    Rigerin huvilassa tämän ollessa poissa, ehkä jo parin päivän
-    kuluttua, jolloin täällä on suuret kansanjuhlat uima- ja
-    soutukilpailuineen, vesipolopeleineen ja tanssiaisineen.
-
-                                  Kunnioittaen Jorre Minck."
-
-"Jorre on ovela poika!" hymähti Olle. "Päivän on ollut paikalla, ja
-pojalla on jo toveruussuhde!"
-
-Olle riisui kapteeninasunsa ja toi sitten valtavasta pukuhuoneestaan
-kokonaisen röykkiön erilaisia vaatekapineita, heittäen ne sohvalle.
-
-"Valitkaamme noista!" sanoi hän. "Jos kiinni joudumme, ei niistä ehkä
-ole suurtakaan apua, mutta suojelevat ne kuitenkin hiukan. Pukeudu
-merimiehen ja rantajätkän välimuodoksi."
-
-Puolen tunnin työn jälkeen olivat herrasmiehet muuttuneet peräti
-epäilyttävän näköisiksi olioiksi pikiintyneine housuineen, viiruisine
-ihopaitoineen ja räikeine kaulaliinoineen.
-
-"Kuules, Olle", aloitti Kivinen, "eikö tämä matka oikeastaan ole turha?
-Me tiedämme nyt, että yhtiö suunnittelee jonkun koiruuden tekemistä
-prinssille ja neiti Rigerille. Meidän on saatava selko siitä eikä
-lähdettävä turhanpäiten ajelemaan salakuljetusretkillä."
-
-"Kaikki aikanaan. Laiva saapuu takaisin hyvissä ajoin, ja huomenillalla
-koetamme tavalla tai toisella saada selvän kokouksesta. Silloin pitäisi
-lurjusten suunnitelman olla valmis."
-
-"Iloinen olen joka tapauksessa, koska neiti Rigerin osuus jutussa näkyy
-kuitenkin olevan aivan erikoislaatuinen. Milloin luulet vastauksen
-ehtivän tänne Wienistä?"
-
-"Ehkä jo huomenillalla. Sieltä sähkötetään heti."
-
-"Olkoon menneeksi! Saadaanpahan tästä hyvä lehtijuttu."
-
-Olle laittoi muutamia voileipiä, molemmat miehet ottivat taskumatit
-mukaansa, täyttäen ne kylmällä teellä, aseet tarkastettiin, ja Olle toi
-varastostaan kaksi paksua, jokseenkin lyhyttä kumipamppua.
-
-"Tämä on paras ase!" sanoi hän pistäessään sen povitaskuunsa. "Ei tapa,
-ei päästä ääntä, mutta sitä maistanut pitää suunsa kiinni."
-
-Muutaman minuutin kuluttua pujahti keittiöportaista pihalle kaksi
-rantajätkää, jotka nopeasti ympärilleen vilkaisten painalsivat kadulle,
-ohjaten kulkunsa satamaa kohti.
-
-Tukholman kaduilla oli hämärä, ja vilkasliikkeisimmillä paikoilla
-luotiin ystävyksiimme monta kaihtavaa katsetta; muutamat
-järjestyksenvalvojat suvaitsivat kiinnittää heihin aina valppaan
-huomionsa. Olle, joka oli tottunut retkeilemään millaisessa asussa
-tahansa, eli omaksumassaan osassa täydellisesti, mutta Rivinen tunsi
-itsensä hiukan epävarmaksi, ja vilkaistuaan muutamasta katupeilistä
-kuvaansa hän vaistomaisesti koetti korjata asuaan. Vasta päästyään
-syrjäkaduille, lähemmäksi satamaa, hän tunsi olevansa sittenkin omassa
-nahassaan.
-
-"Mitä sinä aiot oikein hommata 'Arthurilla'?" kysyi hän matkalla
-mälliään huolettomasti imeskelevältä Ollelta.
-
-"Katsastelen hiukan tätä nykyaikaista salakuljetusta", vastasi Olle
-venytellen tukholmalaisen rantajätkän nuotilla.
-
-"Mitä, lähdemmekö me ehkä 'Arthurin' mukana?"
-
-"Niin olisi aikomus."
-
-"Mutta miten voimme säilyä huomaamattomina?"
-
-"Jollakin tavalla. Pääasia on päästä laivaan huomaamattomana."
-
-Kivinen aavisti, että yöstä tulisi jännittävä, ehkä liiankin
-jännittävä, sillä salakuljettajat olivat vaarallista väkeä, ja jos he
-huomaisivat paljastuksen uhkaavan, ei olisi mitään takeita, etteikö
-murhakin tulisi kysymykseen.
-
-Kun Olle ei tiennyt, missä kohden "Arthur" sijaitsi, täytyi heidän
-ryhtyä järjestelmällisesti sitä etsimään. He aloittivat aivan
-äärimmäisestä päästä, tietenkin väärästä, kuten huomasivat, sillä
-"Arthur" keinui juuri vastakkaisessa päässä satamaa, pitkälle pistävän
-laiturin nenässä. Satama oli jo melkein autio, joitakuita
-tullivartijoita liikuskeli vielä ulkona, poliisit syljeskelivät veteen
-tai juttelivat kipparien kanssa, ja muutamia jätkiä istui möljällä
-jalat ilmassa. Ystävystemme tulo ei herättänyt minkäänlaista huomiota,
-mutta keksittyään "Arthurin" he painuivat varastomakasiinien taakse
-pohtimaan suunnitelman yksityiskohtia. "Arthur" oli keskikokoinen
-höyrylaiva, vanha ja ränstyneen näköinen, ja sitä oli aikoinaan
-käytetty matkustajalaivana, mutta sitten muutamin muutoksin
-lastihöyrynä. Piipusta tuprusi savua, ja höyry pihisi vedenpintaan. Se
-oli ilmeisestikin lähtöhommissa. Kajuuttaluukuista loistavat tulet
-ilmaisivat, että aluksessa oli väkeä parastaikaakin.
-
-He istuutuivat muutaman varaston portaille, ja Olle sytytti piippunsa.
-
-"Siinä se on", sanoi hän, "mutta pääsy tuntuu olevan koko hämärä. Joku
-mies nojailee laivan partaaseen, niin ettei voi ajatellakaan
-pujahtamista."
-
-Kivinen murahti jotakin myönnytykseksi.
-
-"Vieressä on parkkilaiva", virkahti suomalainen sitten, ja onnellinen
-ajatus pälkähti hänen päähänsä.
-
-"Entä sitten?" kysyi Olle.
-
-"Sen kokka sivuuttaa höyrylaivan perän. Jos pääsisimme ensin parkkiin,
-niin voisimme hypätä 'Arthuriin', huomiota herättämättä."
-
-"Sitä kannattaa yrittää", sanoi Olle nousten seisomaan.
-
-"Odotas! Jää sinä tänne varastorakennusten suojaan, mutta niin, että
-voit nähdä parkkilaivan. Minulla on toinenkin aatos, ja parkkilaivasta
-voin nähdä, onnistuuko se. Jos kaikki on selvä, annan kättä
-heiluttamalla merkin, ja sitten koeta keinotella itsesi laivaan.
-Terve!"
-
-Kivinen hiipi varastorakennusten taitse, ja päästyään parkkilaivankin
-ohi hän lähestyi sitä takaapäin. Sen kajuutoista näkyi tulta, mutta
-kannella ei ollut ketään. Sanomalehtimies seisahtui hetkeksi, vilkaisi
-sitten ympärilleen ja nopealla, reippaalla hyppäyksellä tuli kannelle,
-suoraan nuorakäärölle, niin ettei pienintäkään ääntä syntynyt.
-Nopeasti, mutta samalla varovasti hän hiipi nelimastoisen parkkilaivan
-kokkaan ja silmäsi "Arthuria." Laivamies nojasi edelleenkin partaaseen,
-selin Kiviseen, ja poltteli piippuaan. Ketään muuta ei näkynyt.
-Sanomalehtimies katseli höyrylaivan keskikannen yli ulottuvaa katosta.
-Aivan oikein, sen päälle ei johtanut tikkaita, mutta peräkannen
-kajuutan katolta voisi sinne helpostikin kiivetä.
-
-Varmistauduttuaan näkemästänsä heilautti Kivinen kättään ja jäi sitten
-maaten odottamaan nuorakasojen keskeen Ollen saapumista. Noin kymmenen
-minuutin kuluttua hän kuuli hiljaista hengitystä läheltään ja huomasi
-Ollen.
-
-"Sinäpä tulet hiljaa", kuiskasi Kivinen ihmetellen.
-
-"Niin, olen sukkasillani", nauroi Olle hillitysti ja näytti kenkäparia
-kädessään. "En uskaltanut muutoin tulla, sillä minun olemuksellani ei
-kävellä hiljaisesti, vaikka kuinka tahtoisi, jos on kengät jalassa. No,
-mitä olet ajatellut?"
-
-Kivinen selitti suunnitelmansa, ja Olle nyökäytti hyväksyvästi
-päätänsä.
-
-"Sopii kyllä. En luule kenenkään päähän pälkähtävän tulla katolle, ja
-muutoin on siellä pelastusvenheitten keskeltä mahdoton meitä huomata."
-
-"Eteenpäin siis!" virkkoi Kivinen ja nousten parkkilaivan laidalle
-pudottautui hiljaa höyrylaivan kannelle. Olle seurasi esimerkkiä, mutta
-ellei Kivinen olisi ottanut vastaan, olisi kunnon "kapteeni
-Johanssonin" alastulo voinut herättää enemmänkin huomiota. Parilla
-kolmella kissamaisella hyppäyksellä, jos nyt Ollen liikkeistä saattoi
-sellaista laatusanaa käyttää, olivat miehet kajuutankatolla, Kivinen
-kiipesi katoksen päälle ja auttoi sinne Ollenkin. Katos oli puusta ja
-peitetty maalatulla öljykankaalla. Päästyään veneittein suojaan Kivinen
-katsahti partaaseen nojaavaa miestä. Tämä oli yhtä rauhallinen kuin
-ennenkin.
-
-"Arthurilla" oli kaksi kutsumatonta kansimatkustajaa.
-
-Sanomalehtimiehet makailivat katoksella puolen tuntia. Kivinen hilautui
-katoksen reunalle ja ryhtyi pitämään vahtia pelastusveneen kokan
-alitse. Tupakoiva laivamies nähtävästikin odotti jotakin, kai herra
-Kahlia.
-
-Sanomalehtimies katsoi kelloaan. Se oli vähää vaille yksitoista.
-Alhaalta kuului askeleita, kajuutanportaitten ovi avautui ja kannelle
-astui kolme laivamiestä, jotka menivät ennestään odottavan miehen luo.
-
-"Eikö ala kuulua?" kysäisi muuan miehistä, luultavastikin kapteeni
-kultakalunaisesta merilakistaan päättäen.
-
-Kukaan ei vastannut, ja seurue jäi nojaamaan laivan parrasta vastaan,
-tupakoimaan ja syljeskelemään. Sanomalehtimiehet eivät uskaltaneet edes
-kuiskailla, sillä kaikki oli ympärillä hiljaa, satama rasvatyyni, ja
-vain höyry pihisi heikosti.
-
-"Ka, tuolta se viimeinkin tulee!" vilkastui laivamies ja osotti
-hämärään peittyneelle laiturille. Muutaman hetken kuluttua tulikin
-näkyviin kiirehtivä mies, joka jo kaukaa huusi, että laiva oli
-irroitettava. Alhaalta nousi kannelle vielä neljä miestä, tulija, joka
-osottautui Kahliksi, astui laivaan ja tervehti lyhyesti kapteenia.
-Kiinnitysköydet irroitettiin, perämies kiirehti ruorirattaan luo,
-potkuri myllersi vedenpinnan, ja "Arthur" liukui ulos satamasta
-salakuljettajineen ja kansimatkustajineen.
-
-"Tästä tulee hauska laivamatka", kuiskasi Kivinen Ollelle ja sytytti
-savukkeen, sillä piipusta tupruava savu esti ilmitulon.
-
-"Arthur" sivuutti satamassa ankkuroidut höyry- ja purjelaivat, liukui
-salmeen ja lisäsi vauhtia, sukeltautuen Tukholman saaristoon. Alkoi
-tuntua jo tuulikin, ensin hiljaisena ja leppoisena, mutta sikäli kun
-lähestyttiin merta, tuli vihaisempia puuskauksia, meri alkoi
-väreillä ja hiukan lainehtia, ja ylhäällä katoksella kyyköttävät
-sanomalehtimiehet olivat peräti tyytyväisiä, kun olivat pukeneet ylleen
-tukevat villapaidat. Aamuilma oli märkää ja kosteaa.
-
-
-
-
-10.
-
-Salakuljettajat joutuvat aavistamattaan kokemaan Robinsonin elämää.
-
-
-Laivamiehet olivat kadonneet kajuuttaan, kahta lukuunottamatta, jotka
-olivat vahdissa, ja perämiestä, joka liikkumattomana seisoi kojussaan
-rattaansa luona. Kahlkin oli hävinnyt näkyvistä. Hän oli luultavastikin
-keskustelemassa kapteenin kanssa tämän hytissä. Sanomalehtimiehet
-olisivat antaneet paljonkin, jos olisivat saaneet olla kuulemassa
-keskustelua, mutta se oli mahdotonta, ja he olivat toistaiseksi sangen
-tyytyväisiä siellä yläilmoissaankin. Kivinen laskeutui selälleen ja
-katseli taivasta ja ajelehtivia pilviä ja Olle muutteli varovaisesti
-tämän tästä asentoaan, ruumiin väsyessä pakollisesta ja epämukavasta
-liikkumattomuudesta.
-
-Kivinen koetti arvailla "Arthurin" matkaa. Mistä aiottiin tavaraa
-salakuljettaa? Tapaisiko "Arthur" jonkun ulkolaisen laivan ja
-tapahtuisiko lastaus avoimella merellä? Se tuskin oli todennäköistä,
-sillä jos oli jonkunlainenkaan aallokko, ei "Arthur" selviytyisi, ja
-joka tapauksessa vaatisi hiukankin suuremman määrän lastaus huomattavan
-ajan. Vai olisiko salakuljettajilla jossakin varasto, johon tavarat
-ulkomailta tuotiin ja josta sitten "Arthur" kävi ne hakemassa? Tämä
-otaksuma tuntui paljon todennäköisemmältä.
-
-Kone puuskutti tasaisesti, laiva keinui, ja sanomalehtimiehet
-väkisinkin torkkuivat, vaikka kylmä värisyttikin jäseniä. "Arthur"
-erkani saaristosta, aava välkkyvä Itämeri avautui idässä, laiva kääntyi
-etelään. Aurinko nousi taivaanrannalla suoraan merestä ja kultasi veden
-ja laivan.
-
-Neljän paikkeilla "Arthur" kääntyi hiukan länteen. Kauempana häämöitti
-muuan saari ja sen takana tasainen rantaviiva. "Arthurin" kokka kääntyi
-saarta kohden. Sanomalehtimiehet oikoilivat jäseniään katoksella,
-toivoen auringon nousevan korkeammalle lämmittämään yökylmän jälkeen.
-Noin puolen tunnin kuluttua oli saari, pieni, kallioinen ja kaikesta
-päättäen asumaton, suoraan heidän edessään, ja viiden paikkeilla laski
-"Arthur" suoraan rantaan, kallion kylkeen, köydet kiinnitettiin pariin
-tukevaan kantoon ja laivamiehet nousivat maihin, heidän joukossaan Kahl
-ja kapteeni. Sanomalehtimiehet vetäytyivät varovaisesti veneitten
-suojaan, siksi kunnes koko arvoisa seurakunta oli kadonnut saarelle ja
-"Arthur" jäi yksin rantaan salaisine kansimatkustajineen.
-
-"Hitto, minulla on aatos!" huudahti Olle hypäten ylös, kun viimeinen
-salakuljettaja oli häipynyt.
-
-"Mikä se olisi?" kysyi Kivinen. "Että lähtisimme noitten herrojen
-mukaan?"
-
-"Etkö käsitä tätä yksinkertaista, mutta nerokasta suunnitelmaa? Me
-olemme laivassa."
-
-"Niin olemme."
-
-"Salakuljettajat ovat saarella."
-
-"Toistaiseksi."
-
-"Lähin saari on ainakin kymmenen kilometrin päässä ja mantere ainakin
-kolmenkymmenen."
-
-"Entä sitten?"
-
-"Sitä matkaa ei jaksa äkkipäätä kukaan uida."
-
-"Ei ainakaan Kahl kanannahkoineen."
-
-"Eivätkä ne toki osaa lentääkään."
-
-"Muuta kuin selälleen."
-
-"Meillä on kompassi ja kartta."
-
-"Entä sitten?"
-
-"Ja minä osaan käyttää höyrykonetta."
-
-"Siis...?" alkoi Kivinen ja hänen silmänsä pyöristyivät hämmästyksestä
-ja ajatuksesta, joka oli ylen mahdoton, mutta samalla vastustamattoman
-hauska ja humoristinen.
-
-"Siis: me lainaamme 'Arthurin' ja jätämme arvoisat salakuljettajat
-nauttimaan saarelle Robinson elämästä."
-
-"Lempo soikoon!" innostui Kivinen.
-
-"Me teemme sen", sanoi Olle ja hyppäsi kajuutan katolle.
-
-"Mutta miten sitten selviydymme Tukholmassa? Koko sakki voi hajota, jos
-saavat jotakin tietää. Kahl ei saavu kokoukseen, ja silloin sitä tuskin
-pidetäänkään."
-
-"Tulkoon mitä tulee, mutta tämä on liian sopiva tilaisuus! Ajattele
-otsaketta lehdessä: Kirjeenvaihtajamme siepannut salakuljettajain
-laivan ja jättänyt heidät saarelle, josta Robinsonit löydettiin."
-
-"Toimeen siis", virkkoi Kivinen ja hyppäsi kannelle, juosten maihin.
-"Minkälainen työnjako?"
-
-"Sinä hoidat peräsintä ja minä konetta."
-
-Olle sukelsi konehuoneeseen ja Kivinen irroitti kiinnitysköydet,
-sieppasi puosha'an ja työnsi "Arthurin" irti kalliosta, hypäten sitten
-laivaan. Tilanne oli hyvinkin kriitillinen, sillä saattoivathan
-salakuljettajat tai ainakin joku heistä palata millä hetkellä tahansa.
-Kivinen veti esiin mauserinsa ja asetti sen viereensä. Olle kuului
-heittelevän puita pesään, ja äkkiä kävi laivassa nytkäys, potkuri
-hurahti pyörimään ja vesi alkoi porista perässä. Kivinen tarttui
-peräsinrattaaseen, käänsi sen, ja "Arthur" liukui hiljalleen, perä
-edellä, irti saaresta. Hurja poikamainen ilo valtasi Kivisen, eikä hän
-malttanut olla hihkaisematta. Koneen jyskytys kävi voimakkaammaksi.
-
-"Eteenpäin! Täysi höyry!" huusi Kivinen torveen, ja "Arthur" pysähtyi
-vapisten ja alkoi sitten kyntää eteenpäin. Kun he olivat noin sadan,
-puolentoistasadan metrin päässä, ei Kivinen voinut pidättää itseään,
-vaan tarttui höyrypillin nuoraan ja vetäisi kolme kertaa. Kimeä,
-vihlova vihellys ilmaisi salakuljettajille saaressa, että heidän
-laivansa oli lähtenyt omille retkilleen. Kivinen ohjasi suoraan
-saaresta poispäin. Hän jätti pariksi minuutiksi peräsinrattaan
-valloilleen ja juoksi perään kiikari kädessään. Aivan oikein, saaren
-rannalla näkyi joukko miehiä, ja pari pientä savupilveä ilmaisi, että
-salakuljettajat purkivat kiukkunsa hyödyttömään ammuskeluun. Kivinen
-naurahti ja palasi paikoilleen. Kone kävi tasaisesti ja varmasti, ja
-puolen tunnin kuluttua ilmestyi Ollekin kannelle, nokisena ja
-likaisena, kädet öljyssä ja piippu hampaissa.
-
-"Minne me oikein ohjaamme?" kysyi Kivinen kerrottuaan ystävälleen
-näkemänsä.
-
-"Odotas, niin katsotaan", virkkoi Olle ja syventyi tarkastamaan
-karttaa. "Tuonne noin. Tunnen väylän koko hyvin. Se on helppo ja
-vaaraton ja hyvin merkitty. Poijujen välistä vain. Kai sinä pohjois- ja
-eteläpoijut tunnet?"
-
-"Kyllä vain, herra kapteeni", vastasi Kivinen tunnin vanhana
-merimiehenä.
-
-"Arthur" kynti Itämerta uusien isäntien ohjaamana, ja entiset
-kiroilivat hyljättyinä Robinsoneina autiolla saarella.
-
-Kun "Arthur" aamupäivällä, varovasti sivuutettuaan merkkipoijut ja
-salakarit hitaasti ja kömpelösti laski pienen saaren laituriin,
-kokoontui koko saaren mies- ja naispuolinen väki katsomaan harvinaista
-tulokasta, ja esivaltaa edustava poliisikonstaapeli siirteli
-levottomasti jalkojaan ja hypisteli viiksiään, kun laivaväeksi
-osoittautui vain kaksi enemmän kuin epäilyttävän näköistä, likaista ja
-ryysyistä rantajätkää, joista toinen oli hoitanut konetta ja toinen
-ohjannut peräsintä. Konstaapeli ei tiennyt mitä tehdä, puuttuako asiaan
-vai ei, mutta uteliaisuus ja virkavelvollisuus saivat voiton, ja kun
-Olle ja Kivinen selviytyivät laiturille, astui konstaapeli vastaan ja
-tiedusti heiltä, mitä varten he olivat tulleet.
-
-"Toimme sen tänne laituriin toistaiseksi", selitti Olle ja sytytti
-piippunsa.
-
-"Kenen laiva tämä on?" kysyi konstaapeli.
-
-"Emme tiedä", kuului tyyni vastaus, ja väkijoukosta puhkesi
-kummastuksen huudahduksia.
-
-Konstaapeli tunsi asian käyneen hyvin epäilyttäväksi.
-
-"Ette tiedä", jatkoi hän tuikeasti ja arvovaltaisesti. "Mistä te sen
-sitten saitte?"
-
-"Löysimme", virkkoi Olle välinpitämättömästi niinkuin kysymys olisi
-ollut tulitikkulaatikosta. Konstaapeli joutui aivan ymmälle.
-Uskalsivatko nuo lurjukset valehdella noin röyhkeästi! Löytäneet
-täydessä kunnossa olevan höyrylaivan!
-
-"Mistä te sen löysitte?"
-
-"Tuolta!" ja Olle teki laajan kädenliikkeen, kasvoillaan ikävystynyt ja
-haluton ilme, aivan kuin laivojen löytäminen olisi ollut hänen
-ammattityötänsä eikä hän olisi katsonut maksavan vaivaa puhella niin
-vähäpätöisestä.
-
-"Taitaa olla parasta, että seuraatte nyt minua", sanoi konstaapeli
-painokkaasti ja katsahti kuin vedoten väkijoukkoon. "Saatte selvittää
-löytönne nimismiehen luona!"
-
-"Lähdetään vain!" mukautuivat rantajätkät. Konstaapeli määräsi pari
-miestä vartioimaan laivaa ja tuli sitten seikkailijoittemme luo.
-
-"Eteenpäin, hyvät herrat!" virkkoi hän virallisen ivallisesti.
-
-Väkijoukko seurasi perässä jonkun matkaa, ja Olle riemuitsi mielessään,
-ajatellessaan jonkun lähipäivän lehteä ja sen otsakkeita. Totisesti,
-juttu kävi yhä hurjemmaksi ja siitä paisuisi todellinen mätäkuun
-vetonumero.
-
-Parin sadan metrin matkan kuljettuaan miehet saapuivat venevalkamalle.
-Poliisi kävi istumaan veneen perään, seikkailijat sijoitettiin
-keskituhdolle ja kokkaan kävi pari miestä soutajiksi. Alkoi neljän
-kilometrin soutumatka mantereelle. Rannalla soutajat erosivat
-seurueesta, ja poliisikonstaapelin kunniakkaaksi, mutta samalla
-edesvastuulliseksi ja vaaralliseksi tehtäväksi jäi saattaa oletetut
-laivavarkaat nimismiehen huostaan. Matkaa olikin toki kilometrin verran
-vain, ja konstaapeli oli hyvin tyytyväinen, kun saatettavat eivät
-olleet käyttäneet lukemattomia sopivia tilaisuuksia pinttääkseen
-metsään.
-
-Sanomalehtimiehet nousivat pääoven rappuja ylös ja joutuivat eteiseen.
-
-"Sisään vain!" komensi konstaapeli, Kivinen avasi oven ja koko seurue
-astui nimismiehen kaikkein pyhimpään. Ukko oli itse kotona ja silmäsi
-resuisia maantienkulkijoita ankarasti ja tutkivasti. Kivistä nauratti,
-kun hän ajatteli minkälaiseksi nimismiehen naama muuttuisi jonkun
-minuutin kuluttua.
-
-Poliisi tervehti ja selitti asian niin hyvin kuin taisi. Nimismies
-kuunteli ensin varsin haluttomana, mutta tajusi sitten jutun
-eriskummaisuuden ja loi ihmettelevän katseen sekä kertojaan että
-seikkailijoihin.
-
-"Hyvä, paras Mattson", sanoi hän, kun konstaapeli oli lopettanut
-selostuksensa. "Ja mitä teillä on sanottavana selitykseksi?" hän kysyi
-kääntyen sanomalehtimiesten puoleen.
-
-"Yhtä ja toista", vastasi Olle, "kunhan konstaapeli Mattson ensin on
-poistunut."
-
-"Vai ni-in!" puhkesi nimismies epäilevän ivallisesti, ja konstaapeli
-Mattson tunsi itseään verisesti loukatun. Kun huomautuksesta ei
-näyttänyt olevan apua, toisti Olle sanansa entistä lujemmin. Nimismies
-kohautti olkapäitään, mutta viittasi Mattsonille, joka poistui
-silmissään pahaaennustava tuli. Kun ovi oli sulkeutunut hänen
-jälkeensä, huoahti Olle syvään, siirsi nojatuolia, istuutui siihen ja
-sytytti piippunsa, Kivisen seuratessa esimerkkiä. Nimismies oli liiaksi
-hämmästynyt tästä kuulumattomasta julkeudesta, hän tuli vuoroin
-punaiseksi ja valkoiseksi, haukkoi henkeään ja yritti puhjeta valtavaan
-pauhaamiseen, mutta Olle rauhoitti.
-
-"Älkää hermostuko. Tässä on merkkini!" Olle ojensi hänelle
-yksityissalapoliisimerkkinsä. Se vaikutti. Nimismies kuivasi hikeään ja
-katseli omituisia vieraita.
-
-"Mitä tämä merkitsee?" sai hän vihdoin soperretuksi.
-
-"Sen selitämme heti. Sallikaa esitellä: ystäväni, toimittaja Kivinen,
-suomalainen sanomalehtimies!" ja Kivinen puristi likaisilla käsillään
-ruotsalaisen maalaisnimismiehen turpeaa kouraa.
-
-Olle kertoi hänelle pääkohdat heidän yöllisestä seikkailustaan, jättäen
-kuitenkin mainitsematta, että juttu oli yhteydessä Kuststadin tapauksen
-kanssa. Nimismies nauroi katketakseen saareen jääneitä salakuljettajia.
-
-"Se oli sukkela temppu! Ne herrat on heti vangittava!"
-
-"Ei missään tapauksessa", ehätti Olle väliin. "Vasta yöllä voitte
-matkustaa 'Arthurilla' saareen, sillä muutoin voi juttu tulla tietoon
-ennen aikojaan ja vaikeuttaa tutkimuksia Tukholmassa."
-
-Olle selitti sitten suunnitelmansa ja nimismies suostui säilyttämään
-asian toistaiseksi omana tietonaan. Olle tiedusti rautatiematkan
-mahdollisuutta Tukholmaan ja sai kuulla, että asemalle oli kolme
-kilometriä ja että juna lähtisi tunnin kuluttua. Nimismies lupasi
-lainata hevosensa.
-
-"Mattson!" huusi nimismies, ja konstaapeli astui nopeasti sisään,
-varmana siitä, että saisi viedä rantajätkät parempaan säilyyn. Hänenkin
-hämmästyksensä oli kuvaamaton, kun hän näki heidän istuvan
-nojatuoleissa, levollisesti tupakoiden.
-
-"Niin, Mattson, voitte palata saareen ja vartioida tarkasti laivaa.
-Älkää selittäkö mitään uteliaille!"
-
-Konstaapeli kumarsi ja poistui.
-
-"Oletteko jo aterioinneet?" kysyi vieraanvarainen ruotsalainen.
-
-"Olemme ja emme ole", vastasi Olle hilpeästi. "Söimme muutaman mukaamme
-ottamamme voileivän ja ryyppäsimme kylmää teetä. Siinä kaikki."
-
-Nimismies johdatti heidät ruokasaliin, ja sanomalehtimiehet tekivät
-kunniaa maukkaalle aamiaiselle. Ruokailtuaan he nousivat rattaille ja
-kiitettyään isäntäänsä ajaa huristivat asemalle, jossa heitä katseltiin
-hiukan pitkään, kun he rääsyissään ajoivat nimismiehen rattailla. He
-ostivat kolmannen luokan lipun, sillä ei edes Ollen häikäilemättömyys
-riittänyt toisessa luokassa matkustamiseen.
-
-Saavuttuaan iltapäivällä Tukholmaan he menivät heti ensiksi Ollen
-asuntoon ja pukeutuivat inhimilliseen asuun. Syötyään ja lepäiltyään
-käväisivät he toimituksessa. Siellä ei ollut mitään ihmeellistä
-kuultavaa.
-
-Kotona heitä odotti sähkösanoma.
-
-"Wienistä!" huudahti Olle ja mursi sinetin. Molemmat ahmivat sen
-mielenkiinnolla. Se kuului näin:
-
-    "Olle Nordgren, Tukholma. Elise Riger on kamarineuvoksen tytär.
-    Veli Karl Riger, Saksan alamainen, sotilasilmailija. Elise ollut
-    jonkun aikaa näyttelijättärenä, oleskellut Ruotsissa kaksi vuotta.
-    Perhe ollut suhteissa... prinssiin."
-
-"Hänkö se onkin tämän jutun takana", virkkoi Kivinen.
-
-"Arvoitus on ratkeamaisillaan. Lentäjä on tietenkin Karl Riger, neidin
-veli."
-
-Miehet ryhtyivät pohtimaan tilannetta. Oli tullut jo hämärä.
-
-Äkkiä kuului ovikellon soitto. Olle kiiruhti avaamaan.
-
-"Jorre!" huusi hän, ja molemmat tulivat sisään.
-
-"Niin, minä itse", nauroi nuori sanomalehtimies. "Tuli kiire matka.
-Neiti Riger tuli kaupunkiin yhdessä minun kanssani."
-
-"Kaupunkiin?" kertasivat seikkailijat.
-
-
-
-
-11.
-
-Olle saa luvan ryöstää oman asuntonsa.
-
-
-"Niin, neiti Riger lähti tänä aamuna matkalle, ja hädin tuskin ennätin
-saada tiedon hänen aikeestaan ehtiäkseni mukaan", sanoi Jorre.
-
-"Etkö saanut selville, vaikuttiko tähän äkkipikaiseen matkaan joku
-erityinen syy?" kysyi Olle.
-
-"Hän sai aamulla sähkösanoman, luultavasti Tukholmasta. Se
-lennätinkeikari mainitsi jotakin siihen suuntaan, ja silloin sain
-ensimmäisen aavistuksen. Riensin Minnan luo ja kautta rantain
-tiedustellen pääsin selville, että neiti oli parhaillaan sisällä
-pukeumassa matkaa varten."
-
-"Mitä neiti Riger teki eilen ja tänä aamuna?"
-
-"Ei mitään erikoista. Hän oli koko päivän kotosalla ja tarkasteli
-huvilansa katon maalaamista."
-
-"Huvilansa katon maalaamista?" toisti Kivinen ihmetellen. "Mutta sehän
-oli aivan hyvässä maalissa sikäli kuin minä muistan. Samanlainen
-harmahtava väri kuin muissakin lähihuviloissa."
-
-"En minäkään, ainakaan huvilan isäntänä, olisi suostunut sitä
-maalauttamaan", selitti Jorre Minck, "eikä tämäkään huvilan isäntä
-siihen suostunut. En tiedä, liekö neiti Riger sitä kysynytkään, mutta
-joka tapauksessa ihmetteli Minnakin neidin omituista päähänpistoa
-ruveta maalauttamaan vieraan kesähuvilan kattoa. Vuokra-aikaakin oli
-jäljellä vain kolmatta viikkoa. Mutta neiti oli sanonut tahtovansa
-saada huvilan niin sieväksi kuin mahdollista, ja niinpä hän
-maulauttikin katon omalla kustannuksellaan."
-
-Olle pyöritteli sikaariaan ja vihelteli, ja Kivinen katseli kertojaan
-harkitsevasti.
-
-"Hm, se todistaa omituista luonnetta!" virkkoi hän hyvinkin
-kaksimielisesti.
-
-"Niin, en minäkään sitä muuksi voinut olettaa. En pidä katon
-maalaamista erikoisen vaarallisena, mutta kylläkin koko lailla
-omituisena ajanvietteenä nuorelle naiselle", tuumi Jorre filosofisesti.
-
-"Minkäväriseksi hän maalautti katon?" -- Kivisen äänessä oli
-jännittynyt väre.
-
-"Punaiseksi, räikeän punaiseksi."
-
-"Ettekö huomannut mitään muuta tuossa maalaamisessa?"
-
-"Enpä... niin, katto jäi keskeneräiseksi, sillä neiti kaatoi
-täysinäisen maalipöntön, ja kun maalarit selittivät, että heidän täytyi
-mennä laittamaan uutta, sanoi neiti, että työtä voitaisiin jatkaa
-ylihuomenna."
-
-"Ylihuomenna, ylihuomenna..." hoki Kivinen ja koetti miettiä. Mitähän
-nuorella seikkailevalla neitosella lie ollut mielessä. Päähänpisto se
-ei ollut, mutta mitä se oli?
-
-"Minne neiti on mennyt?" tiedusti Olle palaten asiaan. Nuoren
-sanomalehtimiehen naama venähti hiukan pitkäksi. Hän kohautti
-olkapäitänsä.
-
-"Jospa sen tietäisinkin, mutta tyttö teki minulle pikku tempun,
-luultavastikin aivan tietämättään. Hän lähti asemalta jalan, minä
-seurasin perässä. Päästyään seuraavalle torille hän äkkiä nousikin
-autoon. Hain katseellani toista, mutta en nähnyt, ja niin livahti hän
-aivan silmissäni kadunkulman taa. Kun viimein sain auton, en löytänyt
-mitään. Ajoin tänne, ja tässä olen."
-
-Olle murahti, mutta tilannetta ei voinut auttaa. Ellei... ja äkillinen
-päähänpisto antoi hiukan toiveita. Olle istuutui ja tarttui puhelimeen.
-Hän mainitsi numeron.
-
-"Halloo, onko hotelli 'Terrassa?' Pyytäkää hovimestari puhelimeen.
-Kiitän. Onko hovimestari? Hyvää iltaa! Puhuu toimittaja Nordgren. Älkää
-mainitko nyt puhelimessa sielläpäin mitään muuta kuin myönnytys tai
-kielto. Siis, tiedättekö, onko hotelliin tullut muuan neiti Riger,
-Elise Riger? Niin, ottakaa selvä onko hän tullut, ja jos on, onko hän
-saapuvilla. Kiitän!"
-
-Olle jäi odottamaan, ja hänen huulillaan karehti hieman viekas hymy.
-
-"Jaa, halloo! Onko siis, niinkö! Huone 43! Kiitän suuresti, mutta älkää
-puhuko halaistua sanaa. Kiitän!"
-
-Olle soitti kiinni. "Tämähän oli oivallinen sattuma. Jorre, sinä saat
-mennä sinne ja seurata häntä. Et saa päästää häntä näkyvistäsi.
-Odottelet ulkona, jos hän menee jonnekin sisälle."
-
-Jorre lähti siekailematta.
-
-"Meidän kai täytyy taas sonnustautua", virkkoi Olle ja painalsi
-vaatekomeroonsa, tuoden sieltä heidän merimiespukunsa. Tuota pikaa
-olivat molemmat seikkailijat taas vaihtuneessa asussaan. Aseet otettiin
-mukaan, samoin salalyhdyt.
-
-Miehet painoivat lakit päähänsä ja avasivat oven eteiseen. Äkkiä kuului
-oven takaa liikettä, raudan kirskunaa ja aivan hiljaista kuiskausta.
-Olle pysähtyi samassa ja jäi kuuntelemaan, vetäen browningin taskusta.
-Kivinen seurasi esimerkkiä.
-
-"Joku koettaa tunkeutua sisään!" kuiskasi Olle hiljaa ja veti oven
-varovasti kiinni, peräytyen huoneeseen. He jäivät seisomaan oven kahta
-puolta seinää vasten painautuneina ja kuuntelivat. Kuului rasahdus,
-ulko-ovi vedettiin varovasti auki, ja raskas, mutta pehmeä esine
-tunkeutui eteiseen ja kohta toinenkin. Sanomalehtimiehet seisoivat kuin
-kivettyneinä.
-
-Murtovarkaita! ajatteli Kivinen ja puristi asetta kädessään. Ja
-parhaaseenpa aikaan osasivatkin tulla!
-
-Eteisestä kuului hillittyjä askeleita, seinäpaperit rapisivat, kun joku
-kuljetti kättänsä niitä pitkin, ja viimein liikahti oven kahva.
-Sanomalehtimiesten ruumiit jännittyivät.
-
-Kahva painui hitaasti alas, ovi liikahti ja sitten äärimmäisen
-varovasti aukeni. Sanomalehtimiehet kyyristyivät.
-
-"Ei ketään!" kuului eteisestä käheä kuiskaus, ja sisään livahti
-notkeasti kaksi haamua. Samassa silmänräpäyksessä ponnahtivat
-sanomalehtimiehet pystyyn ja hypähtivät ovelle, ja heidän aseensa
-kohosivat uhkaavasti.
-
-"Kädet ylös!" kuului heidän jyrkkä komentonsa, ja täydelleen
-yllätettyinä eivät murtautujat ehtineet edes kääntyä, vaan pudottivat
-aseensa lattialle ja nostivat kätensä ylös. Notkeana hyppäsi Kivinen
-paikalle ja sieppasi ne käteensä. Tunkeutujat kääntyivät samassa, ja
-heidän kauhua ilmaiseva hämmästyksensä vaihtui samassa happamaan
-irvistykseen, kun he huomasivat, kenen kanssa olivat tekemisissä.
-
-"Soo, sepä oli sattuma!" naurahti toinen ilkeästi, pieni ja lihavahko
-mies, ja hän silmäsi halveksivasti merimiespukuisia seikkailijoitamme.
-
-"Olihan se!" sanoi Olle mahtavasti. "Mitäs herroilla on asiaa?"
-
-"Kaipa sitä ollaan samoilla asioilla", nauroi mies ymmärtävästi ja
-vilkutti silmää. Olle aikoi jo kivahtaa miehelle tämän röyhkeydestä,
-mutta samassa hän pukuansa silmätessään oivalsi miehen erehdyksen.
-Murtautujat pitivät heitäkin murtovarkaina. Seikkailusta näyttikin
-tulevan hauska.
-
-"Meidän asiamme eivät liikuta teitä", sanoi hän karskisti, "mutta
-teidän asianne kyllä liikuttavat meitä."
-
-"Niinhän kai", oli mies mukautuvinaan, "kun teillä on aseet, mutta
-meillä ei ole. Mitä te oikein tahdotte?"
-
-"Enpä tiedä", sanoi Olle välinpitämättömästi. "Jätämme kai poliisille,
-vai mitä, kaveri?" hän jatkoi iskien silmää Kiviselle.
-
-"Onhan meillä nyt aikaa", lausui tämä samassa äänilajissa, "joten
-voimme miettiä. Heh, kuules, mitä jos esiintyisimme kerrankin
-syyttäjinä, emmekä aina syytettyinä?"
-
-Olle purskahti leveään ja makeaan nauruun, joka sai vedet silmiin,
-mutta vieraat kävivät yhä hermostuneemmiksi.
-
-"Mitä tahdotte, että jätätte meidät rauhaan?" kysyi pikku mies
-kärsimättömästi.
-
-"Emme mitään", hohotti Olle. "Jaha, aloittakaamme kuulustelu. Syytetyt
-ovat hyvät ja istuvat."
-
-Vieraat noudattivat kehoitusta nopeasti, jos kohta erittäin
-vastahakoisin ilmein. Ollen browninki puhui selvää kieltä.
-
-"Mikä on nimenne?" kysyi hän kurilla.
-
-"Menkää h--tiin!" karjaisi mies. "Ottakaa täältä mitä haluatte... ja..."
-
-"Kiitämme", sanoi Olle ivallisesti, ja häntä nauratti lupa saada
-ryöstää oma asuntonsa. "Entä sitten?"
-
-"Ja meiltä saatte lisää."
-
-"Paljonko annatte saadaksenne täältä poistua?"
-
-"Emme mitään, mutta siitä, että menette itse, annamme tuhat kruunua
-käteistä."
-
-Olle teroitti kuuloaan. Mitä tekemistä noilla vierailla oli hänen
-asunnossaan?
-
-"Mitä te täältä etsitte?" kysyi hän varovasti.
-
-"Se ei kuulu teille. Me maksamme ja te menette."
-
-"Eipä pidetä kiirettä!" virkkoi Olle kylmästi ja nauroi
-kaksimielisesti. "Ja jätetäänpäs nyt pelaaminen ja käydään asiaan.
-Meillä on kiire. Siis, paljonko saatte tännetulostanne Popovilta?"
-
-Miehet liikahtivat rajusti, ja toisen mahtaileva ilme hävisi
-silmänräpäyksessä.
-
-"Mitä... Popovilta?" koetti hän änkyttää.
-
-"Suu puhtaaksi!" karjaisi Olle. "Asiahan on selvä. Naamanne todistaa
-kaiken. Vastatkaa kysymykseeni!"
-
-"Me emme vastaa mitään", sanoi pikkumies äkkiä kylmästi.
-
-"Niinkö!" Ollen ääni oli pilkallinen. "Ellette te kahden minuutin
-kuluttua aloita selontekoanne, soitan poliisille." Ja Olle astui
-kirjoituspöydän luo ja tarttui puhelimeen.
-
-Miehet olivat ilmeisestikin hämillään, mutta Ollen päättävä käytös
-vaikutti.
-
-"Ja mitä lupaatte, jos kerromme?" kysyi toinen.
-
-"Jos suoraan ja mutkattomasti kaikki kerrotte ja me toteamme teidän
-puhuneen totta, niin saatte mennä niine hyvinenne. Me emme ole
-poliiseja."
-
-"Ettepä varsinkaan", uskalsi pieni irvistää.
-
-"Nimittäin varsinaisia, mutta tunnetteko tällaista?" ja Olle näytti
-kelmeiksi muuttuneille lurjuksille yksityissalapoliisin merkkiä.
-"Ymmärrättekö nyt?"
-
-Miehet istuivat sanattomina, mutta masentunut ilme puhui selvää kieltä.
-
-"Vastatkaa kysymyksiini", aloitti Olle. "Siis, te olette Popovin
-lähettämiä?"
-
-"Niin."
-
-"Mitä teillä oli täällä asiaa?"
-
-"Meidän piti etsiä täältä muuan paperi."
-
-"Paperi! Se on valetta."
-
-"Kertokaa itse sitten paremmin", loukkaantui pikkumies.
-
-"Ei mitään mahtailua", sanoi Olle lujasti. "Miksi tulitte tänne?"
-
-"Tapaamaan herra Nordgrenia ja Kivistä", laukaisi lurjus. Olle nauroi,
-ja Kivistäkin hymyilytti.
-
-"Ja löysittekin meidät! Se sattui! Mitä te olisitte tehneet noille
-herroille?"
-
-"Olisimme heidät pidättäneet täällä asunnossa toistaiseksi."
-
-"Todellakin! Ja mistä syystä?"
-
-"Sitä me emme tiedä, mutta joku neiti kävi tänä iltana siellä yhtiössä
-ja heti hänen käyntinsä jälkeen lähetettiin meidät tänne."
-
-"Hauskaa kuulla! Minkälainen neitonen se oli?"
-
-Pikkumies kuvasi, ja sanomalehtimiehet tunsivat kuvauksesta neiti
-Rigerin. Heidän viehättävä vastustajattarensa siis oli aikonut
-toimittaa heille sievän kepposen.
-
-"Ja kuinka pitkäksi aikaa te olisitte nuo herrat pidättäneet?"
-
-"Ainoastaan päiväksi tai pariksi. Me emme olisi tehneet niille mitään
-pahaa."
-
-"Sen me kyllä arvaamme. Onko siellä yhtiössä tänään paljonkin väkeä?"
-
-"Kyllä siellä on. Sinne tuli muutamia."
-
-"Missä ne pitävät kokousta?"
-
-"Mistä te kaikki tiedätte?" ihmetteli pikkumies epäluuloisena.
-
-"Me pidämme tiedonlähteemme ominamme", keskeytti Olle. "Vastatkaa
-kysymykseeni."
-
-"Siellä pihanpuolisessa alakonttorissa."
-
-"Mistä pääsee pihalle?"
-
-"Kadulta ja toisen talon takapihalta."
-
-"Hyvä on. Tämä riittää. Jaha, niin, te saatte nyt vuorostanne odottaa
-täällä päivän tai pari."
-
-Ollen tähdätessä aseellaan tutki Kivinen toisten taskut, löytäen sieltä
-erinäisiä murtokaluja, pari veistä, lompakot ja papereita. Hän asetti
-kaikki kirjoituspöydälle. Olle avasi vaatekomeron oven ja viittasi
-murtautujille. Nämä astuivat sisään, Olle kävi hakemassa hiukan ruokaa
-ja juomaa, vei ne komeroon ja sulki sitten oven. Komerossa oli
-sähkövalo ja ilmanvaihtolaite, joten miehillä ei ollut mitään
-hengenvaaraa.
-
-"Pakoyritys on aivan turha", neuvoi Olle ulkopuolelta. "Jos löydämme
-teidät kiltisti ja siivosti käyttäytyneinä, niin saatte meidän
-palattuamme mennä takaisin."
-
-"Ketä te sitten olette?" kysyi pikkumies sisältä surkealla äänellä.
-
-"Ah, anteeksi, emmepä tainneet esittäytyäkään herroille: minä olen Olle
-Nordgren ja tämä ystäväni tässä Akseli Kivinen. Näkemiin, arvoisat
-vieraani!"
-
-Sisältä kuului tukahdutettu kirous, mutta Olle päästi raikkaan naurun,
-ja ystävykset riensivät ulos, selvittyään tästä ensimmäisestä
-seikkailustaan tänä iltana.
-
-
-
-
-12.
-
-Seikkailijat saavat odottamattaan ja tahtomattaan lisävoimia.
-
-
-Sanomalehtimiehet pujahtivat varovasti "yhtiön" talon viereiseen pihaan
-ja saapuivat kapeaan kujaan, joka päättyi sokkeloiseen takapihaan.
-Tyhjiä pakkalaatikoita ja tynnöreitä oli pinossa, ja niitten välissä
-mutkitteli ahdas käytävä. Korkea lankkuaita eroitti tämän pihan
-viereisestä, mutta aidassa oli pieni portti. Kivinen kiipesi
-laatikkojen päälle ja silmäsi aidan yli. Hän murahti puoliääneen, sillä
-siellä näkyi puuhailevan pari miestä. Ei ollut yrittämistä
-toistaiseksi.
-
-Seikkailijat vetäytyivät pakkalaatikkojen suojaan, muutamaan
-syvennykseen, ja laskeutuivat lastu- ja sahajauhokasalle, sytyttäen
-savukkeet. Oli jo niin hämärä, ettei savua voinut huomata, ja muuten he
-olivat täydellisessä suojassa, kun takapihalle päin ei ollut
-ainoatakaan ikkunaa.
-
-"Luulenpa, että seikkailumme lähestyy loppuaan", virkkoi Olle. "Kun nyt
-tänään saamme selville noiden herrojen suunnitelman prinssin miljoonien
-anastamiseksi, niin yllätämme heidät itse teossa ja annamme koko
-joukkueen ilmi."
-
-"Mutta tiedätkös, että meidän on pidettävä silmällä vielä muuatta
-seikkaa, neiti Rigeriä. Hän ei kuulu koko joukkueeseen, ja hänet on
-saatava täydellisesti erilleen koko jutusta. Kun paljastamme herrojen
-suunnitteleman petoksen häntä kohtaan, luistanee se itsestään. Mutta
-poliisille emme saa antaa vihiä liian aikaisin. Tässä on kaksi melkein
-erillistä juttua: tuo lentokonejuttu neiti Rigereineen ja sitten
-'Import & Export A.B.' herroineen. Yhtiön voimme paljastaa kokonaan
-enkä luule siitä koituvan mitään vaaraa neiti Rigerille, sillä ellei
-salakuljettajilta osata kysyä lentokonejutusta mitään, eivät he
-tietenkään ehdoin tahdoin siitä kerro. Minulla alkaa olla jotenkin
-selvä kuva neiti Rigerin toiminnan vaikuttimista, ja vaikka en niitä
-kaikkia hyväksykään, ymmärrän kyllä hänen asemansa. Hänet on
-pelastettava, vaikka vastoin omaa tahtoaan. Minun kunniani on
-kysymyksessä."
-
-"Eiköhän siinä liene muutakin kysymyksessä!" pisti Olle väliin ja
-hymähti. Samassa kuului askeleita aivan läheltä. Joku kulki
-pakkalaatikkojen välistä kujannetta pitkin. Kivinen ponnahti
-äänettömästi pystyyn ja hiipi nurkan taakse, ja hän oli huudahtaa
-hämmästyksestä. Kujannetta pitkin kiiruhti joustavana ja hienona
-Kuststadin kaunotar, neiti Elise Riger. Hän oli nähtävästi menossa
-"yhtiön" kokoukseen. Kivinen katsoi hänen jälkeensä siksi kunnes hän
-katosi portin taakse, ja oli juuri aikeissa palata Ollen luo, kun kuuli
-uudelleen askeleita. Hämärässä vilahti näkyviin miehen haamu. Kivinen
-silmäsi tarkempaan ja äänettömästi hyppäsi pysähtyneen miehen luo,
-koskettaen tätä hiljaa olkapäähän.
-
-"Herra Minck! Riittää! Tulkaa tänne meidän luoksemme!"
-
-Nuori tukholmalainen sanomalehtimies hypähti säikähtyneenä sivulle ja
-yritti pistää kätensä taskuun, ennenkuin tunsi Kivisen. Hän seurasi
-tätä Ollen luo. Miehet neuvottelivat hetkisen.
-
-"Jorre saa jäädä tänne ulkopuolelle pitämään vahtia. Jos neiti Riger
-palaa, niin seuraa häntä. Jos kuulet tuolta talosta laukauksen tai
-vihellyksen, niin hae heti poliiseja apuun. Ja nyt toimeen!" selitti
-Olle.
-
-Kivinen vilkaisi yli aidan. Viereinen piha oli tyhjä. Molemmat
-sanomalehtimiehet katosivat portista.
-
-Rakennuksen alakerrassa näkyi muutamissa ikkunoissa tulta.
-Ilmeisestikin niiden takana pidettiin "kokousta." Seikkailijat hiipivät
-laatikkopinojen suojassa lähemmäksi. Vanha rakennus oli synkkä ja
-kolkko, ja sanomalehtimiehet tähyilivät pimeihin ikkunoihin. Niistä
-voitiin pitää heitä silmällä.
-
-"Entä nyt?" kuiskasi Kivinen, kun he olivat saapuneet aivan seinän luo.
-
-"Odotas, odotas!" rauhoitti Olle. "Tuossa on ovi. Siitä me emme sentään
-uskaltane mennä. Entäs tämä tässä?" ja Olle osoitti kellarinovea. Se
-johti kai johonkin varastoon. Varovasti seikkailijat hiipivät oven luo.
-Se ei ollut lukittu.
-
-"Tarkastetaan tätä tietä!" virkkoi Olle ja avasi oven. Se narahti
-hiukan saranoillaan, ja seikkailijat pujahtivat kapeasta aukosta
-pimeyteen.
-
-"Kolme porrasta!" kuiskasi Kivinen laskeuduttuaan kellarin lattialle.
-He haparoivat pimeässä. Tyhjiä laatikoita ja tynnöreitä oli sikinsokin,
-ja he saivat varovasti pujotella niiden lomitse.
-
-"Odotas!" virkkoi Olle ja sytytti sähkölampun, antaen valojuovan
-langeta kattoon. Siinä näkyi paksuja lautoja. Olle käänsi lamppua, ja
-toisella sivuseinällä näkyi ovi.
-
-"Tuonne!"
-
-Valo sammui, ja seikkailijat jatkoivat matkaansa pimeässä. Väliovi oli
-auki, ja muutaman hetken kuluttua he olivat toisessa osassa kellaria.
-Se ulottui kaikesta päättäen koko rakennuksen halki. He kuulivat päänsä
-päältä askeleita ja puheensorinaa.
-
-"Hiljaa! Kuuntele!" kuiskasi Olle, ja he jähmettyivät paikoilleen.
-Ylhäältä kuului lattian läpi selvästikin puhetta, mutta sanoista ei
-saanut selkoa. He olivat "kokoushuoneen" alla.
-
-"Katsotaanpas!" virkkoi Olle ja otti käsiinsä sähkölampun, mutta
-ennenkuin hän ehti painaa nappulaa, välähti pimeydestä esiin
-häikäisevän kirkas valojuova, joka lankesi suoraan heidän kasvojaan
-vasten ja sokaisi silmät.
-
-"Kädet ylös!" kuiskasi samassa hiljainen, mutta luja ääni, eivätkä
-seikkailijat uskaltaneet epäröidä. He olivat joutuneet satimeen.
-
-Valovirta pysyi heidän kasvoillaan, eivätkä he voineet nähdä
-vastustajiaan. Äkkiä sukelsi esiin haamu, joka nopeasti ja kokeneesti
-tyhjensi heidän taskunsa. He olivat aseettomina. Olle kirosi ääneen, ja
-Kivinen puristi yhteen huulensa, miettien vain jotakin hurjaa keinoa
-pelastuakseen. Hän harkitsi juuri, ehtisikö hypätä äkkiä syrjään pimeän
-suojaan ennenkuin vastustajat kerkiäisivät ampua, kun ääni komensi:
-
-"Sido heidät!"
-
-Pari lujaa kättä tarttui hänen ranteisiinsa, ja niiden ympäri kietoutui
-nuora lujaan ja tiukkaan. Muutamassa hetkessä olivat hänen kätensä
-köytetyt selän taa. Ollen kanssa meneteltiin samaten. Tuskin ehtivät he
-täydelleen käsittää tapahtunutta, kun huomasivat olevansa aivan
-voimattomia ja avuttomia.
-
-"Käykää pitkällenne!" komensi ääni, ja seikkailijat laskeutuivat
-kosteassa kellarissa parin matalan laatikon päälle makaamaan.
-
-"Tutkikaamme nämä herrat, Jöns", virkkoi komentava ääni, ja vastustajat
-tulivat vankiensa luo. Valojuova viipyi pitkän aikaa Kivisen kasvoilla.
-
-"Uusi naamataulu!" sanoi tutkija. Kivinen huokasi helpoituksesta, kun
-valo siirtyi Olleen. Äkkiä kuului tukahdutettu, mutta raju ja
-sydämellinen naurunpurskaus.
-
-"Ta' me' fan! Herra Nordgren! Tämäpä oli sattuma'" kuului komentava
-ääni sanovan ääretöntä hämmästystä osoittavalla painolla. Kivinen
-säpsähti. Olivatko lurjukset saaneet selville, kenen kanssa he olivat
-tekemisissä? Olle murahti jotakin, mutta tunsi äkkiä, kuinka nuorat
-hänen käsiensä ympärillä heltisivät.
-
-"Suokaa anteeksi, mutta eihän teitä tuossa puvussa olisi tuntenut oma
-äitinnekään, minusta puhumattakaan!" nauroi ääni. Olle autettiin ylös.
-
-Mies ohjasi valon omiin kasvoihinsa.
-
-"Tunnetteko minua?" kysyi hän.
-
-"Harry Malm!" huudahti Olle. "Te täällä! Terve!"
-
-Miehet puristivat toistensa kättä.
-
-"Vapauttakaa toki ystäväni", kiiruhti Olle, ja Kivisen käsisiteet
-leikattiin poikki.
-
-"Anteeksi epäkohtelias vastaanottomme!" pyyteli vieras. "Saanko
-esittäytyä: salapoliisi Harry Malm!"
-
-"Toimittaja Akseli Kivinen!"
-
-"Kiitän! Ja tässä kumppanini: Jöns Bagge!"
-
-Ollen oli vaikea olla nauramatta ääneen tälle viralliselle esittelylle
-pimeässä kellarissa salakuljettajien kokoushuoneen alla.
-
-"Mitä te täältä haette?" kysyi Olle karskisti.
-
-"Luultavasti samaa kuin tekin", vastasi Malm. "Olen tutkimassa Import &
-Export A.B:tä ja aion napata vielä tänä yönä koko arvoisan seurueen."
-
-"Älkää hitossa! Mistä pääsitte jäljille?"
-
-"Se on liian pitkä juttu tässä kerrottavaksi. Tiedän joka tapauksessa,
-että herrat pitävät nyt ylhäällä kokoustaan. Minulla on apulaisia tässä
-ympärillä enemmänkin, ja viimeistään tunnin kuluttua aion tehdä
-rynnäkön sisään. Satamassa on myöskin poliisit vahdissa, ja heti kun
-höyrylaiva 'Arthur' laskee laituriin, pidätetään sekä laiva että
-miehistö. Minulla on kaikki valtit kourassani."
-
-"Onnittelen!" virkkoi Olle hiukan kaksimielisesti. "Mitä 'Arthuriin'
-kuitenkin tulee, niin enpä luule sen laskevan ainakaan toistaiseksi
-laituriin täällä Tukholmassa."
-
-"Kuinka niin?" kysyi virallinen salapoliisi epäillen.
-
-"Niin, katsokaas, me sieppasimme laivan ja jätimme miehistön kapteenia
-ja kokkipoikaa myöten nauttimaan Robinson-elämästä eräällä
-ulkosaarella. Laiva on hyvässä tallessa ja näihin aikoihin kai
-miehistökin."
-
-Salapoliisi päästeli kummastuksen huudahduksia, kun Olle lyhyesti
-selosti omansa ja Kivisen laivamatkan seikkailuineen.
-
-"Ja nyt työhön!" virkkoi salapoliisi. "Haluatteko kuunnella, niin
-voitte sitten esiintyä todistajina!"
-
-Salapoliisi viittasi laatikkopinoa. Katossa sen yläpuolella näkyi
-laudoista kyhätty kansi, joka nähtävästi peitti jonkun ilmavaihtotorven
-aukon. Kivinen kiipesi nopeasti pinon päälle. Puhe kuului nyt aivan
-selvästi.
-
-"Anna minun kuunnella", kuiskasi Olle, "minä näet tunnen nuo herrat
-äänestä."
-
-Kivinen luovutti paikkansa, ja Olle pääsi kuin pääsikin vaivaloisesti
-laatikkojen päälle. Valo sammutettiin ja kaikki vaikenivat.
-
-"Kello kaksitoista siis, kuten ennenkin! Kahl hoitaa asian. Te saatte
-olla huoletta ja aivan syrjässä. Paketti jätetään sovittuun paikkaan!"
-selvitteli Popov, ja Olle arvasi että kysymys oli prinssin miljoonista.
-
-"Minä suostun", kuuli hän neiti Rigerin sanovan. "Mutta missä Kahl voi
-viipyä?"
-
-"Lempo hänen tiennee! Mutta kai hän nyt illalla tulee kuitenkin."
-
-Sanomalehtimiestä nauratti. Kahl ei tulisi saareltaan.
-
-"Tässä ovat tarpeelliset paperit", sanoi neiti Riger. Olle hätkähti
-mielessään. Jättikö tuo varomaton tyttö todistuksia itsestään? Tilanne
-oli nyt kovin mutkikas ja vaarallinen. Virallinen poliisi oli puuttunut
-asiaan, ja neiti Rigeriä odotti vangitseminen, ellei hän poistuisi
-hyvinkin pian. Samassa salapoliisi kuiskasikin:
-
-"Herra Nordgren! Jos kuulette jonkun poistuvan, niin ilmoittakaa! Jöns
-saa ottaa miestensä avulla hänet kiinni. Kukaan ei saa päästä karkuun!"
-
-Kivinen puri huultaan. Neiti Rigerkö vangiksi! Mutta Olle puristi
-suomalaisen kättä, ja tämä ymmärsi, että hänen ruotsalainen
-virkaveljensä pelasi kaksinaista peliä. Virallinen poliisi saisi ottaa
-selvän Import ja Export A.B:stä, mutta lentokonejuttu oli heidän
-omansa.
-
-Olle kuunteli mielenkiintoista keskustelua ylhäältä, koettaen päästä
-selville miesten suunnitelmasta. Mutta mitään yksityisseikkoja ei
-mainittu eikä ainoakaan seikka antanut ratkaisevaa vihjausta siitä,
-miten prinssin miljoonat aiottiin anastaa ja neiti Riger pettää.
-
-"Mutta missä Kahl on voinut viipyä näin kauan!" huudahti äkkiä
-varovainen saksalainen.
-
-Venäläinen tuntui taaskin olevan iloisella tuulella. "Kylläkai hän
-selviää! Ei hän ole ensimmäisellä matkalla."
-
-"Eipä vainkaan!" mutisi saksalainen. "Kun ei vain olisi viimeisellä."
-
-"Minun täytyisi sopia Kahlin kanssa muutamista yksityisseikoista",
-puhui neiti Riger hermostuneesti, "mutta en haluaisi enää viipyä."
-
-"Eikö seura kelpaa?" nauroi venäläinen.
-
-"Eipä sekään minua varsin suuresti huvita!" tokaisi neiti Riger
-suorasukaisesti. "Pääasia on kuitenkin, että tahdon päästä nukkumaan."
-
-Olle kuunteli tarkoin, toivoen neiti Rigerin poistuvan mahdollisimman
-pian.
-
-"Jos kerran niin haluatte", virkkoi Popov, "niin kertokaa minulle
-kaikki, ja sillä hyvä."
-
-Neiti Riger ja Popov kuiskuttelivat muutaman hetken hiljaa, eikä
-sanomalehtimies kaikista ponnistuksistaan huolimatta kyennyt
-eroittamaan ainoatakaan sanaa heidän keskustelustaan.
-
-"Selvä on!" sanoi Popov lopuksi.
-
-"Hyvästi siis!" vastasi neiti Riger kylmästi. "Ilmoittakaa, jos Kahl
-sattuisi tulemaan. Niin, voitte nyt antaa minulle kuitin myymistänne
-jalokivistä."
-
-"Odottakaa!" sanoi Popov ja istuutui pöydän ääreen. Kuului tuolin
-siirtelyä.
-
-Olle tarttui Kivisen käteen ja kuiskasi tälle pari sanaa. Kivinen
-hätkähti. Täytyi toimia nopeasti, sillä muutoin joutuisi neiti Riger
-pidätetyksi. Virallinen poliisi ei ymmärtänyt leikkiä.
-
-Sanomalehtimies sytytti salalyhtynsä, ja sen valossa hän kirjoitti
-muutaman sanan muistikirjansa irtirevästylle lehdelle.
-
-"Käyn antamassa ohjeet avustajallemme!" kuiskasi hän Ruotsin esivallan
-edustajille ja pujahti pois. Hiivittyään ensimmäiseen kellariin hän
-kuunteli hetkisen ja avasi sitten varovasti pihalle johtavan oven.
-Ketään ei ollut näkyvissä. Päästyään laatikkojen suojaan hän juoksi
-nopeasti aitaportin luo ja vihelsi hiljaa.
-
-Jorre ilmestyi suojastaan. Hän tunsi heti suomalaisen.
-
-"Herra Minck!" kuiskasi Kivinen. "Neiti Riger tulee aivan heti. Teidän
-on seurattava häntä hotelliin, jonne hän luultavastikin menee. Pyritte
-heti hänen puheilleen. Tässä on nimikorttini. Tällä pääsette kyllä
-hänen luokseen. Annatte hänelle tämän suljetun lapun, ja pidätte huolta
-siitä, ettei hän pääse ulos hotellista. Hän ei saa myöskään soittaa.
-Katkaiskaa heti johdot. Voitte käyttää vaikka pientä väkivaltaa.
-Seuraavat ohjeet saatte myöhemmin. Onko selvä!"
-
-"Kyllä", vastasi nuori reportteri reippaasti. "Hoidan kyllä tämän
-asian."
-
-Kivinen pujahti takaisin, ja päästessään lähelle kellarinovea hän kuuli
-konttorioven avautuvan. Hän hypähti suojaan. Ovesta liukui hämärälle
-pihalle neiti Rigerin solakka vartalo. Hän tähyili ympärilleen, mutta
-huomatessaan kaiken hiljaiseksi ja rauhalliseksi hän nopeasti
-poistui porttia kohti, ohikulkiessaan melkein sipaisten Kivistä.
-Sanomalehtimies olisi mielinyt siepata viehättävän vastustajattaren
-syliinsä, seikkailevan tytön, joka oli aikonut vangituttaa heidät
-omassa asunnossa, mutta hän tiesi kohta pääsevänsä tarkoitustensa
-perille sopivammalla tavalla ja sopivammassa paikassa. Kun neiti Riger
-oli kadonnut portista, sukelsi Kivinen kellariin.
-
-Olle oli entisellä vahtipaikallaan. Virallinen poliisi istui
-mietteissään muutamalla laatikolla, apulainen vieressään.
-
-"Malm!" kuiskasi Olle.
-
-Salapoliisi kohottautui. "Sanoitteko jotakin?"
-
-"Milloin aiotte rynnätä?"
-
-Herra Malm katsoi kelloaan salalyhdyn valossa. "Kymmenen minuutin
-kuluttua!"
-
-"Mutta miten me pääsemme tuonne ylös? Tästä aukosta en ainakaan minä
-mahdu."
-
-"Minä olen tutkinut koko kellarin ja luulen löytäneeni keinon
-siihenkin", selitti salapoliisi. "Tuossa viereisessä huoneessa on
-kellariportaat. Ja luukku on auki, nimittäin sen saa auki."
-
-"Hiipikäämme sitten sinne!" ehdotti Olle ja laskeutui hiljaa puhkuen
-laatikkopinoltaan. Salapoliisi kulki edellä salalyhty sytytettynä, ja
-muut seurasivat. Toisessa osastossa olikin leveät kellariportaat. Ne
-johtivat kokoushuoneen viereiseen huoneeseen. Salapoliisi katsoi
-kelloaan.
-
-"Voimme yrittää! Tarkastakaa aseet!" Kaikki tarkastivat taskuaseensa,
-jättäen varmistimet kuitenkin paikoilleen.
-
-Salapoliisi nousi pari askelmaa, kun pää sattui jo luukkuun. Hän
-kumartui ja astui ylemmäksi. Kivinen kiipesi hänen rinnalleen.
-Yhteisvoimin kohottivat he hartioillaan luukkua. Se myötäsi ja alkoi
-hiljalleen nousta. Aukkoa ei kuitenkaan näkynyt. Huoneessa oli
-nähtävästi pimeää, kokoushuoneeseen johtavan oven ollessa suljettuna.
-
-Salapoliisi kannatti hartioillaan luukkua kohollaan ja Kivinen luikahti
-notkeasti aukon reunalle ja ponnahti lattialle. Hän nosti luukun
-varovasti ylös ja antoi sen sitten hitaasti laskeutua lattialle. Hän
-kuunteli. Viereisestä huoneesta kuului puhelua. Salakuljettajat eivät
-aavistaneet, että esivalta kiipesi viereisen huoneen kellariaukosta
-sisään.
-
-Salapoliisi kapusi ylös toisena, Jöns Bagge kolmantena, ja viimeisenä
-ponnisteli Olle, turvautuen toisten apuun. Muutaman hetken kuluttua
-olivat kaikki neljä ylhäällä.
-
-"Aseet esille! Varmistimet pois!" komensi salapoliisi. "Seuratkaa!"
-
-Hän tarttui voimakkaasti ovenripaan ja tempasi oven auki. Hetkisen ajan
-sokaisi valo silmät.
-
-"Kädet ylös!" huusi salapoliisi ja tähtäsi salakuljettajia aseellaan.
-Hänen takanaan näkyi lisäksi vielä kolme piipunsuuta. Salakuljettajat
-hypähtivät rajusti ylös, kalveten, kasvojen vääristyessä, mutta kylmät
-piiput eivät antaneet miettiä, vaan koko joukko nosti kätensä ylös.
-Salapoliisi hypähti ikkunan luo ja löi sen rikki aseellaan, temmaten
-sitten pillin ja viheltäen pitkään ja kuuluvasti. Ulkoa kuului pari
-vastausta.
-
-Olle tarkasti vankeja nopealla silmäyksellä ja päästi kummastuksen
-huudon. "Missä on Popov?"
-
-"Hän poistui juuri toiseen kerrokseen", selitti muuan
-salakuljettajista.
-
-Kivinen kirosi. Hän hypähti avoimelle ovelle, ja salapoliisi seurasi.
-Päästyään rapuille he kuulivat ylhäältä askeleita, jotka nopeasti
-häipyivät. Miehet syöksyivät neljä viisi askelmaa kerrallaan ylöspäin,
-tempasivat auki oven ja syöksähtivät huoneeseen. Siellä ei ollut
-ketään. He juoksivat parin kolmen muun huoneen läpi. Kaikki olivat
-tyhjiä. Minne Popov oli kadonnut? Mitään ovia ei ollut kolmesta
-huoneesta muualle kuin portaille, joita pitkin he juuri olivat tulleet.
-Huoneet olivat melkein tyhjät eikä niihin voinut piiloutua.
-
-Miehet etsivät ja silmäilivät, mutta tulos oli nolla. Alhaalta kuului
-askeleita ja huutoja. Poliisit olivat tunkeutuneet sisään. Malm riensi
-alas. Kokoushuoneessa oli nyt toistakymmentä henkeä. Salakuljettajat
-riisuttiin aseista ja vangittiin. Kivinen tutki innokkaasti heiltä
-löydettyjä papereita, samoinkuin Ollekin. Mutta mitään neiti Rigeriä
-koskevia he eivät löytäneet. Popov oli ne kai vienyt mennessään. Malm
-kuulusteli poliiseja. Ei, he eivät olleet nähneet kenenkään poistuvan
-talosta merkkivihellyksen jälkeen. Aikaisemmin oli poistunut muuan
-nainen, -- Malm höristi korviaan, -- mutta he eivät olleet varmat,
-tuliko hän tästä talosta vai viereisestä. "Arthur" ei myöskään ollut
-saapunut, luonnollista kylläkin.
-
-Yhtiön konttori tutkittiin. Siellä ei ollut muuta kuin vanhoja
-tilikirjoja. "Konst Salonin" omistaja vangittiin. Kivinen ja Malm
-lähtivät uudelleen ylös.
-
-"Voi meitä aaseja!" huudahti Kivinen äkkiä ja osoitti varastohuoneen
-kattoa. Toisen kerroksen ikkunasta saattoi hypätä sen päälle ja sitä
-myöten poistua. Popov oli käyttänyt sitä tietä, sen todisti
-lukitsematon ikkuna.
-
-
-
-
-13.
-
-Kivinen saa kuulla lyhyen, mutta ytimekkään esitelmän alkeellisista
-käyttäytymissäännöistä.
-
-
-Varmistuttuaan, että Popovin takaa-ajo oli mahdotonta ja hyödytöntä,
-palasivat miehet alas. Salakuljettajat istutettiin juuri pariin autoon
-kaikessa hiljaisuudessa, kun ei tahdottu toistaiseksi nostaa mitään
-melua paljastuksesta.
-
-Salapoliisi hyppäsi kolmanteen autoon apulaisensa kanssa.
-
-"Kiitoksia avustanne ja näkemiin!" sanoi hän seikkailijoillemme.
-"Pistäytykää poliisiasemalle, niin saatte yksityiskohtaiset tiedot."
-
-"Kiitos", naurahti Olle, "mutta kai teidän täytyy turvautua meidän
-tietoihimme!"
-
-Rakennus tyhjeni, ovet suljettiin ja sinetöittiin ja pari vartijaa jäi
-paikalle. Seikkailijamme poistuivat saman pihan kautta kuin olivat
-tulleetkin.
-
-"Nyt kotiin nopeasti, ja sitten toimitukseen!" kiirehti Olle.
-"Päästämme ne lurjukset irti ensin, minä lähden kirjoittamaan, ja sinä
-saat lähteä hoitelemaan sitä neitostasi."
-
-Saavuttuaan Ollen asuntoon miehet avasivat vaatekomeron oven.
-Murtautujat nukkuivat rauhallisina kuin olisivat olleet kotonaan. Olle
-herätti heidät. He hieroivat silmiään eivätkä oikein käsittäneet
-tilannettaan.
-
-"Kas niin, tässä ovat tavaranne!" virkkoi sanomalehtimies ja ojensi
-miehille heidän taskuesineensä, paitsi ei aseita. "Alkakaa nyt lähteä
-tiehenne ja nopeasti! Koko muu joukko on jo vangittu."
-
-Miehet eivät kyselleet mitään. Sullottuaan tavarat taskuunsa he
-painoivat lakit päähänsä ja livistivät avatusta ovesta porraskäytävään.
-
-Sanomalehtimiehet muuttivat taas nopeasti pukuaan ja lähtivät ulos.
-
-"Näkemiin sitten!" virkkoi Olle. "Soita, jos tarvitset minua tai
-jotakin erikoista sattuu!"
-
-Olle astui autoon ja ajoi toimitukseen. Seikkaileva rantajätkä oli nyt
-kadonnut. Olle oli nyt tärkeillä uutisilla täytetty reportteri.
-
-"Nyt alkaa tulla!" huusi hän jyristen, tullessaan toimitussihteerin
-huoneeseen. "Järjestäkää latomakone minua varten!"
-
-Hän riensi omaan huoneeseensa, avasi kirjoituskoneen, pujotti siihen
-paperin, riisui takkinsa, asetti viereensä virvoitusjuomaa, sikaareita
-ja tulitikkulaatikon, kutsui juoksupojan valmiiksi taakse viemään
-liuskan toisensa jälkeen latomoon, huokasi syvään, ja äkkiä alkoi
-kirjoituskone laulaa kuin paras konekivääri mäenrinteellä.
-Sanomalehtimies oli ryhtynyt työhön verekseltään, tuskin ennätettyään
-istahtaa monipäiväisten seikkailujensa jälkeen.
-
-Hän naputti ensin otsakkeen viidelle palstalle: "Kansainvälinen
-salakuljetus-osakeyhtiö paljastettu. Lehtemme reportterin tutkimukset."
-
-Kone rämisi edelleen ja juoksupoika kiirehti toimituksen ja latomon
-välillä liuskoja kuljettaessaan. Tukholmalaiset saisivat ensiluokkaisen
-sensatiouutisen joka-aamuisen uteliaisuutensa tyydytykseksi.
-
-Sanomalehtimies kirjoitti kylmänä ja tunteettomana sille, mitä
-ympärillä tapahtui, eivätkä edes toimitussihteerin sadatukset, että nyt
-meni kaikki aikaisempi järjestely helkkariin, vaikuttanut häneen
-vähääkään.
-
-Kivinen käveli jalan, saadakseen hiukan miettiä ja punnita tilannetta,
-ennenkuin antautuisi uudelleen taisteluun neiti Rigerin kanssa.
-
-Paljon oli selvää, mutta ei kaikki. Neiti Riger ei kuulunut
-salakuljettajiin, vaan hän tai hänen rikostoverinsa olivat kääntyneet
-näiden puoleen. Luultavastikin veli, Karl, sotilaslentäjä. Hän se
-varmaankin oli ollut myös Kuststadin lentäjä.
-
-Mutta mitkä olivat neiti Rigerin toiminnan vaikuttimet? Avustiko hän
-prinssiä palkkiosta vai avuliaisuudesta, oliko hän mahdollisesti
-kiitollisuudenvelassa prinssille?
-
-Ja millä tavoin prinssin miljoonat aiottiin anastaa? Missä ja millä
-tavoin? Ja millä tavoin nuo miljoonat aiottiin tuoda Ruotsiin?
-
-Jorre torkkui hotellissa ovenvartijan komerossa. Tuntiessaan Kivisen
-hän hypähti pystyyn.
-
-"Onko neiti Riger täällä?" kysyi Kivinen.
-
-"Kyllä, hän on huoneessaan ja erittäin kiukkuisella päällä", selitti
-Jorre. "Kirjeenne saadessaan hän suuttui ja yritti soittaa, mutta olin
-silloin jo ehtinyt katkaista langat. Pyysin häntä kärsivällisesti
-odottamaan, mutta hän ajoi minut ulos."
-
-Kivinen hymyili. "Ei ketään ole käynyt täällä häntä kyselemässä?"
-tiedusti hän ja ajatteli Popovia.
-
-"Ei ketään!"
-
-"Hyvä on! Viekää tämä nimikorttini neidille", ja Kivinen ojensi
-ovenvartijalle korttinsa. Parin kolmen minuutin kuluttua tämä palasi.
-
-"Neiti ottaa teidät vastaan mitä suurimmalla vastenmielisyydellä",
-ilmoitti hän kohteliaasti.
-
-"Mutta ottaa kuitenkin!"
-
-"Kyllä."
-
-Kivinen nousi nopeasti kolmanteen kerrokseen ja naputti neiti Rigerin
-huoneen ovelle.
-
-"Sisään, olkaa hyvä!" kuului sisältä sangen vähän imartelevasti.
-
-Kivinen noudatti kehoitusta, teki säännönmukaisen kumarruksen
-sohvankulmassa istuvalle, ruumiinmukaiseen matkapukuun puetulle
-kaunottarelle ja ojensi kätensä.
-
-Neiti Riger puristi sitä veltosti.
-
-"Häiritsenkö?" kysyi Kivinen.
-
-"Kyllä, erittäin suuresti! Nyt ei ole aika kahdenkeskisille
-tapaamisille hotellihuoneessa..." alkoi harmistunut neitonen
-esitelmöidä alkeellisista sopivaisuussäännöistä.
-
-"Niinpä niin, toista on asumattomissa huviloissa", uskalsi Kivinen
-pistää väliin. "Saanko mahdollisesti istuutua?"
-
-"Jos olette niin väsynyt, niin voitte istuakin, mutta toivoisin asianne
-olevan niin lyhyen, että voisitte sen kertoa seisaaltanne."
-
-"Kiitos, siinä tapauksessa mieluummin istun."
-
-Kivinen heittäytyi varsin huolimattomasti muutamaan nojatuoliin. Neiti
-Riger haukotteli peittelemättä.
-
-"Te olette väsynyt", aloitti Kivinen.
-
-"Niin, ja ikävystynyt teidän pitkäpiimäisyyteenne! Tulkaa mieluummin
-huomenna."
-
-"Ei, asiani on niin tärkeä, ettei se siedä lykkäystä. Onko Popov
-soittanut?"
-
-Neiti Riger hypähti ylös pelästyneenä. "Popov...? soittanut... kuinka
-niin... en minä tiedä..."
-
-Kivinen sytytti savukkeen.
-
-"Niin, nyt olen voittanut vetoni", sanoi hän rauhallisesti ja varmasti.
-"Tiedän, kuka te olette ja mitä täällä teette."
-
-Neiti Riger oli saanut takaisin kylmäverisyytensä.
-
-"Niinköhän?" virkkoi hän epäuskoisesti.
-
-"Te olette kamarineuvoksen tytär Wienistä. Teillä on veli, jonka nimi
-on Karl ja joka on pannut ruotsalaisten viranomaisten päät pyörälle
-lentokonejutullaan. Eikö niin, neiti näyttelijätär?"
-
-Kaunis neitonen puri huultansa, mutta ei osannut enää näytellä.
-
-"Kas niin! Olen voittanut. Muistatte kai, että lupasitte minulle
-palkinnon. Minä voisin ottaa sen nyt ja korkojen kanssa rangaistukseksi
-vastaanottonne epäkohteliaisuudesta."
-
-Sanomalehtimies hypähti ylös ja meni sohvan luo. Neiti Riger ei
-uskaltanut häneen katsoakaan.
-
-"Kuulkaapas, kertokaa nyt minulle oma historianne", virkkoi
-sanomalehtimies hiljaa ja istuutui neitosen viereen. "Kaiken muun minä
-tiedän."
-
-"Tiedätte!" huudahti neiti Riger suunniltaan hämmästyksestä.
-
-"Puhukaamme nyt ystävinä! Jättäkää pois tuo suuttumuksenne! Asemanne on
-vaarallinen, Kahl ja muutkin salakuljettajat ovat vangitut."
-
-"Vangitut?" huudahti neitonen, ja äänessä väreili levottomuus.
-
-"Koko yhtiö on nyt paljastettu. Teidän asemanne on vaikea, ja toivon
-teidän kertovan minulle kaikki. Autan mielelläni."
-
-Neiti Riger kätki kasvonsa eikä vastannut mitään. Sanomalehtimies
-odotti.
-
-"Vangitaanko minut heti?" kysyi neitonen alistuneena.
-
-"Ei heti eikä kai milloinkaan. Viranomaisilla ei ole mitään tietoa
-lentokonejutusta ainakaan toistaiseksi."
-
-"Kertokaa minulle kaikki mitä tiedätte!" pyysi neiti Riger.
-
-Kivinen kertoi seikkailunsa Tukholmassa ja "Arthurilla" sekä
-salakuljettajien vangitsemisen. Neiti Riger kuunteli tarkkaavaisesti.
-Popovin paosta kuullessaan neitonen säpsähti, ja hänen silmänsä
-välähtivät.
-
-"Kiitän teitä tiedoista ja avustanne! Kerron teille kaikki
-huomis-iltana. Siihen saakka näkemiin!" Neiti Riger nousi ylös ja
-ojensi kätensä sanomalehtimiehelle. Tämä ei osoittanut minkäänlaisia
-merkkejä, että aikoisi noudattaa annettua viittausta.
-
-"Älkää kiirehtikö, neiti Riger! Minulla on vielä paljon kerrottavaa! Ja
-pyytäisin, että te kertoisitte kaikki jo tänä iltana."
-
-"En!" ja neitosen ääni oli varma ja luja.
-
-"Niinkö!" lausui Kivinen ivallisen painokkaasti. "Te ette luota minuun.
-Hyvä. Mutta kuulkaapas! Te tahdotte suojella prinssiä ja hänen
-miljooniaan. Huomenna näyteltäisiin viimeinen näytös. Jos se
-onnistuisi, niin te pakenisitte ja jättäisitte kaikki kertomatta. Siitä
-en paljoakaan välittäisi, mutta nyt minä tiedän, että näytös ei
-onnistu, ei ainakaan sillä tavoin kuin te luulette."
-
-"Te näytte tietävän todellakin melkein kaikki", virkkoi neiti Riger
-kylmästi. "Mutta mistä te olette saanut tuon varmuuden, ettei toinen
-yritys onnistuisi? Ja toiseksi, se täytyy minun joka tapauksessa hoitaa
-yksinäni, sillä te ette voi tulla rikostoverikseni. Minun _täytyy_
-onnistua."
-
-"Mutta te ette onnistu. Minä tiedän, että te nyt perustatte kaikki
-toivonne Popoviin."
-
-Neiti Riger liikahti.
-
-"Mutta Popov ei ole ainoastaan salakuljettaja, vaan hän on myöskin
-petturi. Hän pettää teidät."
-
-"Pettää? Mitä syytä hänellä olisi pettää? Ja miksi eivät
-salakuljettajat olisi sitten jo aikaisemmin pettäneet?"
-
-"Mitäkö syytä? Prinssin miljoonat ovat aivan riittävä syy
-heidänlaisilleen. Onhan pääoma aina enemmän kuin välityspalkkio. Ja
-syynä siihen, että he tähän saakka ovat olleet rehellisiä, on se, että
-he ovat odottaneet lihavampaa saalista. Ensimäinen koeyritys tehtiin
-pienellä osalla. Nyt seuraa pääosa."
-
-Neiti Riger tarttui Kivisen käteen.
-
-"Tiedättekö te tämän vai luuletteko te niin?"
-
-"Minä tiedän. Popov on päässyt pakoon. Luulen, että jos hän on kyennyt
-vähimmässäkään määrin harkitsemaan tilannetta, hän yrittää anastaa
-prinssin miljoonat itselleen. Hän on rohkea ja häikäilemätön mies.
-Hän ei voi tietää, että salakuljettajia epäillään myöskin
-lentokonejutussa."
-
-Neiti Riger käveli hermostuneena ja tuskaisena, ja hänen katseensa
-harhaili ympäri huonetta.
-
-"Mitä minun sitten pitää tehdä?" kysyi hän äkkiä sanomalehtimieheltä ja
-pysähtyi hänen eteensä.
-
-"Luottaa minuun."
-
-Neitonen katseli pitkään harmaisiin silmiin ja ojensi kätensä.
-
-"Minä luotan teihin. Määrätkää, ja minä tottelen!"
-
-"Kiitän. Vastatkaa muutamiin kysymyksiini. Ensiksi: missä ja milloin
-yritys tapahtuu?"
-
-"Huomenna, oikeastaan tänään Kuststadissa klo 12 ja 1 välillä päivällä."
-
-"Ja millä tavalla?"
-
-"Samalla tavalla kuin ennenkin."
-
-"Siis lentokoneella?" huudahti Kivinen.
-
-"Niin, veljeni lentää huvilani yläpuolelle ja pudottaa paketin
-puutarhaan. Salakuljettajien on se otettava siellä vastaan ja tuotava
-sinne metsähuvilaan. Itse olen täällä Tukholmassa, niin että jos
-jutusta saataisiin jotakin selvää, voisin todistaa poissaoloni."
-
-"Ja senkö vuoksi maalautitte huvilanne katon räikeänpunaiseksi? Minä
-aavistelin jotakin tämäntapaista."
-
-"Mistä te tiesitte sen?"
-
-"Tietäkää, että senjälkeen kuin saimme vihiä teidän osuudestanne, te
-ette ole hetkeäkään ollut vartioimatta."
-
-Kivinen mietti hetkisen. Neiti Riger tarttui äkkiä sanomalehteen ja
-alkoi innokkaasti tutkia sitä. Hän huudahti heikosti ja katsoi
-kelloaan. Se oli lähes yksi.
-
-"Juna lähtee kymmenen minuutin kuluttua, ja ellemme ehdi sille, emme
-tavoita Popovia."
-
-"Kas niin! Meidän on siis toimittava nopeasti. En tullut ajatelleeksi
-koko junanlähtöä. Pukeutukaa nopeasti! Muuten, onko teillä
-ulkomaanpassi?"
-
-"On kyllä, Norjaan, Tanskaan ja Saksaan."
-
-"Se on hyvä. Minullakin on passi Norjaan."
-
-Neiti Riger kokosi tavaransa ja sulloi ne kahteen pieneen
-matkalaukkuun. Kivinen soitti, ja kun tarjoilija riensi sisään, pyysi
-hän Jorrea puheilleen. Tämä saapui parin minuutin kuluttua.
-
-"Lähdette meidän mukaamme pienelle matkalle! Saanko esitellä:
-toimittaja Minck, neiti Riger!"
-
-Kivinen maksoi hotellilaskun, ja parin kolmen minuutin kuluttua olivat
-kaikki kolme ajurissa matkalla asemalle. Kivinen katsoi pari kertaa
-levottomana kelloaan. Onnistuminen riippui minuutista tai muutamista
-sekunneistakin. Hevonen kiiti hurjana pitkin tyhjiä katuja.
-
-"P--na!" kirosi Kivinen ääneen, kun asematorille saapuessaan kuuli
-veturin pitkäveteisen vihellyksen, asemakellon osoittaessa täsmällistä
-lähtöaikaa. Seurue oli myöhästynyt junasta. Popovilla oli nyt varma
-etumatka.
-
-Seikkailijat nousivat kuitenkin ajurista ja lähtivät kävelemään pitkin
-asematoria.
-
--- Auto! -- välähti Kivisen mielessä, ja hän kysyi Jorrelta, voisiko
-tämä mahdollisesti hankkia hyvän ja luotettavan auton. Nuori
-sanomalehtimies mietti hetkisen ja lupasi. Ohjaajaa ei tarvittaisi,
-sillä hän kyllä pitäisi kulkemisesta huolen. Hän poistui nopeasti, ja
-Kivinen ja neiti Riger jäivät kahden.
-
-"Mitä te oikein aiotte nyt tehdä?" kysyi neitonen.
-
-"Aion pelastaa teidät ja prinssin miljoonat sekä puijata Popovin."
-
-"Te rupeatte siis rikostoverikseni?" lausui neiti Riger hymyillen.
-
-"Kyllä, lain silmissä, mutta en omissani! Rikon lakia pakottaakseni
-toiset sen täyttämään. Minulla on nyt oma suunnitelmani ja olen varma
-sen onnistumisesta. Odottakaas, minä soitan ystävällemme Olle
-Nordgrenille!"
-
-Kivinen meni puhelinautomaattiin ja soitti.
-
-"Halloo, saanko herra Nordgrenin puhelimeen! Kiitän! Onko Olle! Älä ole
-noin kiukkuinen! Minä se olen! Minä lähden nyt matkalle neiti Rigerin
-kanssa. Luulen toimittavani Popovin kiinni. Annan heti kaikki
-tarvittavat tiedot. Ilmoitan myös olinpaikkani sähkösanomalla ja ajan,
-milloin saat julkaista tietoja Kuststadin jutusta. Niin, kiitos!
-Näkemiin siis ja terve!"
-
-He kävelivät vielä puolen tuntia asematorilla toisiinsa nojautuneina
-kuulakkaassa kesäyössä, kunnes näkivät auton pysähtyvän merkkilyhdyn
-luo. He riensivät sinne. Se oli hyvä neljänhengen auto. Jorre istui
-kuljettajan paikalla autotakissa suojustimet silmillä. Kivinen auttoi
-neiti Rigerin sisään ja kiipesi itse perässä. He istuutuivat taakse,
-Jorren vääntäessä moottorin käyntiin.
-
-"Tunnetko tien?" kysyi Kivinen.
-
-"Totta kai", vastasi Jorre ja hyppäsi ohjauslaitteen viereen. Moottori
-surisi, ja sitten hypähti auto liikkeelle, painuen syrjäkaduille ja
-selviten vihdoin esikaupunkien jälkeen kovalle ja leveälle valtatielle.
-Jorre lisäsi vauhtia, ja seikkailijat kiitivät kesäyössä Kuststadiin.
-
-
-
-
-14.
-
-Kivinen ja Minck saavat vaivojensa palkaksi pussillisen kiviä.
-
-
-Auto huristi tasaisesti sileällä tiellä, sivuuttaen maalaiskyliä ja
-huvilakuntia. Raikas yöilma humisi ympärillä.
-
-Kivinen ja neiti Riger istuivat takana, puhumatta mitään. Tulevat
-seikkailut pitivät yllä jännitystä, eikä menneisyyttä voinut vielä
-kosketella. Sanomalehtimies tunsi, että hän oli pääsemäisillään
-päämääräänsä. Ylpeä neiti Riger oli tunnustanut joutuneensa tappiolle,
-ja vaikka Kivinen ei suinkaan tahtonut käyttää auttaja-asemaansa
-väärin, tunsi hän vaistomaisesti, ettei se myöskään hänen toiveitaan
-vähentänyt. Hän aavisti, että neiti Rigerin ulkonaisesti niin iloisessa
-ja huolettomassa elämässä oli joku varjo, tuskin hänestä itsestään
-riippuva, mutta joka tapauksessa häneen vaikuttava. Mikä suhde vallitsi
-prinssin, Karl Rigerin ja Elisen kesken?
-
-Neiti Rigerin katse harhaili hämärässä. Hänen kiharansa liehuivat
-tuulessa, ja pieni suu oli tiukasti yhteenpuristettu. Aistikkaaseen
-matkapukuun laittautuneena hän oli viehättävä ilmestys, ja Kivisen
-täytyi vasten tahtoaankin ihailla ja kunnioittaa hänen itsenäisyyttään
-ja rohkeuttaan, siitäkin huolimatta, että niitä käytettiin laittoman
-asian palvelukseen.
-
-"Mitä te ajattelette?" kysyi neiti Riger äkkiä ja laski pienen
-hansikoidun kätensä sanomalehtimiehen käsivarrelle. Kivinen kääntyi
-hänen puoleensa hymyillen.
-
-"Mitä minun pitäisi ajatella?" tiedusti hän vuorostaan. Elise naurahti
-lyhyeen.
-
-"En tiedä. Mutta sanokaas, miksi te minua autatte?"
-
-Sanomalehtimies katsoi häneen tutkivasti, mutta neiti Riger oli vakava.
-
-"Sen kerron myöhemmin, vaikka teidän täytyisi se kyllä tietää. Ja te
-aavistatte sen kylläkin."
-
-Neiti Riger käänsi päänsä poispäin.
-
-Aamupuolella auto pysähtyi muutaman pienen kyläravintolan luo, ja
-seurue lähti murkinoimaan ja laatimaan lopullista sotasuunnitelmaa.
-Kivinen ohjasi neiti Rigerin syrjäisen pöydän luo verannalle ja tilasi
-kevyen aamiaisen. Tarjoilija katsoi hiukan ihmeissään aamuvirkkuja
-matkustajia, mutta kattoi pöydän, ja kaikki söivät hyvillä mielin
-raikkaan matkan jälkeen. Tilattuaan kahvia Kivinen sytytti savukkeen,
-tarjosi Jorrelle ja nojasi tuoliinsa.
-
-"Nyt on kello lähes kymmenen. Meillä on siis kaksi tuntia aikaa. Miten
-järjestämme loukun Popoville?"
-
-"Saanko ehdottaa", sanoi neiti Riger vilkkaasti. "Minä luulen
-tietäväni. Popov piiloutuu huvilani puutarhaan. Saatuaan paketin hyppää
-hän kuten Kahl aikaisemmin moottoripyörän selkään ja ajaa
-metsähuvilaan. Muutettuaan pukua hän hiipii jalkaisin muuanne. Meidän
-olisi pitänyt tavata toisemme eräässä hotellissa parinkymmenen
-kilometrin piirissä Kuststadista, mutta nyt ei siitä maksa puhua. Popov
-ei tule."
-
-Kivinen teroitti kuuloaan. Neiti Riger puhui ristiriitaisesti. Mutta
-sanomalehtimies ei keskeyttänyt. Neitonen oli kai erehtynyt.
-
-"Ehdotan, että ajaisimme hiukan ennen kahtatoista lähelle Kuststadia.
-Voin kyllä neuvoa paikankin. Minä jään siihen auton kanssa, ja te taas
-hiivitte metsähuvilaan. Kun Popov palaa, pakoitatte hänet antamaan
-teille paketin, ja vaaditte samalla häneltä pois kaikki paperini. Ne
-eivät tosin ole lainkaan vaarallisia, mutta joka tapauksessa. Saatuanne
-paketin tulette minun luokseni. Meidän täytyy olla hiukan etempänä
-tapahtumapaikalta, ettei auton seisominen jollakin tiellä herättäisi
-liiaksi epäluuloa. Hyväksyttekö ehdotukseni?"
-
-Kivinen tuprutteli savukettaan ja mietti. Suunnitelma oli
-yksinkertainen ja varma.
-
-"Ehdotuksenne on hyvä, mutta muuan seikka: palaako Popov varmasti
-metsähuvilaan, saatuaan paketin käsiinsä?"
-
-"Kyllä. Hänen täytyy paeta tapahtumapaikalta ja nopeasti. Moottoripyörä
-on niin ollen välttämätön. Mutta hän ei voi sillä ajaa kauaksi. Hänen
-täytyy se piiloittaa. Ja hän piiloittaa sen metsähuvilaan."
-
-"No niin, voimme kyllä järjestää asian. Toinen seuraa Popovia koko
-ajan, ja toinen on huvilassa. Muuten, oletteko aivan valmis lähtemään
-matkalle, neiti Riger?" kysyi Kivinen.
-
-"Kyllä."
-
-"Missä on palvelijattarenne?" kysyi Jorre äkkiä.
-
-"Niin Minnako? Hän on Malmborgissa."
-
-Seurue istui vielä jonkun aikaa ravintolassa, kunnes kello löi puoli
-yksitoista. Kivinen nousi ja pyysi laskua. Ilma oli kaunis ja kirkas,
-tyyni ja lämmin. Ihanteellinen ilmailuilma! ajatteli hän itsekseen.
-
-"Kuulkaas, herra Minck! Tänään on siellä kylpylässä suuret juhlat, vai
-kuinka?"
-
-"Niin, ne alkoivat jo kello kymmenen."
-
-"Hyvin järjestetty, neiti Riger! Kaikki ovat juhlilla, poliisit myös,
-ja salakuljettajilla on tilaisuus toimia."
-
-Hän maksoi, ja seurue nousi taas autoon. Neiti Riger asettui muitta
-mutkitta ohjaajan paikalle.
-
-"Antakaa minun ajaa! Minä pidän ajamisesta. Jos pelkäätte, niin saa
-herra Minck käydä viereeni! En tunne aivan hyvin tätä mallia, mutta
-luulen selviytyväni. Kai te minua hiukan opetattekin?" lisäsi hän
-veitikkamaisesti ja katsahti Jorreen.
-
-Jorre asettui hänen viereensä, mutisten jotakin, että kyllä näin ehkä
-sittenkin on paras, ja Kivisen oli tyytyminen, tahtoi tai ei,
-olkapäitään kohottaen heittäytymään pehmeälle, mutta yksinäiselle
-takaistuimelle. Auto lähti liikkeelle neiti Rigerin pikku käsien
-ohjaamana. Jorre Minck osoittautui tehtäväänsä innostuneeksi ja
-kaunopuheiseksi opettajaksi ja neiti Riger ainakin yhtä tarkkaavaiseksi
-oppilaaksi.
-
-Ajettuaan tunnin verran he saapuivat lähelle Kuststadin asemaa. Neiti
-Riger ohjasi muutaman syrjätien varrelle ja pysähdytti auton. Miehet
-hyppäsivät maahan.
-
-"Kas niin, minä jään tähän! Käännän auton!" Neiti Riger pani koneen
-uudelleen käyntiin ja käänsi auton syrjätielle. "Meidän on parempi ajaa
-tätä pitkin", hän selitti.
-
-Paikka oli metsäaukion laidassa. Tie kulki hiekkanummen syrjää pitkin
-ja haarautui kahdelle suunnalle. Kivinen antoi muutamia ohjeita neiti
-Rigerille, ja senjälkeen molemmat miehet lähtivät kulkemaan asemalle.
-
-Päästyään asema-alueelta miehet poikkesivat metsään ja hiipivät sitä
-varovammin, mitä lähemmäksi tulivat. Huvilan luo tullessaan he
-heittäytyivät maahan ja ryömivät takaapäin aitauksen luo. Ketään ei
-näkynyt, eikä mitään kuulunut.
-
-"Missä moottoripyörä oli teidän täällä käydessänne?" kysyi Kivinen.
-
-"Tuolla vajassa", ja Jorre osoitti lautavajaa.
-
-Kivinen tarkasteli hiukan vajaa, ja Jorre tarjoutui hiipimään sinne.
-Hän pujottelihe aidan läpi ja livahti sisään ovesta. Kivinen odotti
-aidan luona. Jorre palasi hetken kuluttua.
-
-"Ei mitään", julisti hän. "Pyörä on poissa ja niin ollen myöskin mies."
-
-Kivinen hyppäsi aidan yli ja tuli myös vajaan. Moottoripyörän
-piilopaikka oli tyhjä. Popov oli ilmeisestikin jo aikaisemmin vienyt
-pyörän tapahtumapaikalle. Tutkittuaan vajan ja erään toisen rakennuksen
-Kivinen avasi huvilan ikkunan, saman, josta hän jo aikaisemmin oli
-kerran tullut sisään.
-
-"Te saatte mennä nyt tienristeykseen ja vartioida Popovia. Jos
-huomaatte hänen aikovan lähteä pakoon, niin ampukaa pyörä
-kelvottomaksi, ja jos hän taas aikoisi tulla tänne, rientäkää edellä,
-piiloittautukaa lähistölle ja hänen tultuansa sisään tulkaa heti
-perässä. Onko selvä?"
-
-"Kyllä." Jorre painalsi metsätielle.
-
-Kivinen kiipesi sisään, tällä kertaa ilman tikkaita, ja sulki ikkunan
-jälkeensä. Hän katsoi kelloaan. Se oli muutamia minuutteja vaille
-kaksitoista. Hän kiipesi ullakolle ja avasi pienen ikkunan, jääden
-kuuntelemaan.
-
-Hänen odotettuaan noin neljännestunnin kuului surinaa, joka kävi yhä
-voimakkaammaksi. Ilmeisestikin oli lentokone lähestymässä. Kivinen
-laskeutui alas, tarkasti aseensa ja jäi odottamaan metsätielle antavan
-ikkunan luo.
-
-Surina taukosi äkkiä. Sanomalehtimies ymmärsi, että moottori oli
-pysähdytetty ja kone laskeutunut liukulentoon. Metsä esti näkemästä.
-Kivinen jännitti kuuloaan, ja muutaman minuutin kuluttua surisi taas.
-Lentokone oli kohoamassa. Surina kävi voimakkaammaksi, heikkeni
-vähitellen ja kuoleutui kokonaan. Lentokone oli poistunut.
-
-Noin kymmenen minuutin kuluttua kuului metsätieltä hiljaista ratinaa,
-ja jotakin vilahti puitten välissä. Kivinen kyyristyi ikkunan suojaan.
-Popov lähestyi taluttaen moottoripyörää. Sen taakse oli kiinnitetty
-nahkainen laukku. Sanomalehtimies tarkkasi jännittyneesti
-salakuljettajan liikehtimistä. Popov vei moottoripyörän vajaan, ja heti
-hänen kadottuaan ilmestyi Jorre näkyville. Nuori sanomalehtimies
-hyppäsi notkeasti ja äänettömästi aidan yli, juoksi pihan poikki ja
-kätkeytyi portaitten vierellä oleviin pensaisiin.
-
-Popov tuli vajasta kädessään laukku. Hän oli puettu samoihin
-vaatteisiin kuin Kahl edellisellä kerralla, vieläpä hän oli
-kiinnittänyt leukaansa tukevan ruskean tekoparran. Hän silmäsi
-ympäristöä, kuunteli hetkisen ja nousi sitten portaille, avaten oven ja
-astuen sisään.
-
-Kivinen oli hiipinyt ikkunan vierestä ovelle, ja kuullessaan Popovin
-astuneen eteiseen tempasi hän äkkiä oven auki, ojensi revolverinsa ja
-komensi kädet ylös. Tällöin hypähti Jorrekin piilostaan, ja
-salakuljettaja huomasi olevansa kahden tulen välissä. Hänen kasvonsa
-valahtivat kalpeiksi pelästyksestä, samalla kun punaiset pilkut
-poskilla todistivat sitä ääretöntä raivoa, jota hän tunsi joutuessaan
-kiinni viimeisellä hetkellä. Verkkaan hän kuitenkin totteli käskyä.
-
-Kivinen antoi päällänsä merkin Jorrelle, joka lähestyi vankia hiljaa
-takaapäin ja ennenkuin tämä ehti aavistakaan sieppasi häneltä nahkaisen
-laukun. Popov huudahti, mutta Kivisen revolverin näkeminen rauhoitti.
-
-"Käykää sisään, herra Popov!" virkkoi Kivinen ja johdatti vangin siihen
-huoneeseen, jossa hän oli ollut yöllä neiti Rigerin kanssa.
-Sanomalehtimies istuutui ikkunan ääreen, Jorre asetti tuolinsa oven
-eteen, ja vajotessaan nojatuoliin huomasi salakuljettaja olevansa
-kahden hänelle täysin tuntemattoman miehen vallassa. Paon
-mahdollisuudet olivat pienet, jos niitä oli ollenkaan, ja tärkein,
-nahkainen laukku, lepäsi Jorren polvilla.
-
-"Kas niin, herra Popov, meidän onnistui siis vihdoinkin saada pikku
-kohtaus teidän kanssanne. Eilen illalla se oli jo peräti vähällä, mutta
-te suvaitsitte hypätä ikkunasta ja loikkia pitkin kattoja kuin kissat
-maaliskuussa. Meillä olisi hiukan puhuttavaa teille, tehtävä muuan
-ehdotus."
-
-"Keitä te olette!" huudahti Popov.
-
-"Meidän osuutemme tässä jutussa on niin pieni, ettemme katso maksavan
-vaivaa sekoittaa vaatimattomia nimiämme siihen. Me tiedämme, kuka te
-olette, ja se riittää meille."
-
-"Mutta ei minulle", raivosi vanki.
-
-"Paljon mahdollista, mutta se ei tule nyt kysymykseen. Tehän ymmärrätte
-asemanne: olette salakuljetusyhtiön toimitusjohtaja ja sitäpaitsi nyt
-ratkaisevalla tavalla sekaantunut tähän lentokonejuttuunkin. Ymmärrätte
-siis, mikä olisi kohtalonne, jos joutuisitte esivallan kanssa
-tekemisiin."
-
-"Te ette siis olekaan esivallan edustajia", virkahti vanki
-epäluuloisesti, ja hänen viekkaat silmänsä välähtivät
-vahingoniloisesti. "Se ilahduttaa minua, sillä silloin voimme ehkä
-sopiakin."
-
-Kivinen puraisi huuleensa. Hän oli liiaksi paljastanut korttejaan.
-
-"Esittäkää ehtonne, niin voin niitä harkita! Saan kai tupakoida?"
-
-Jorre tarkasti ensin vangin taskut, ottaen pois revolverin, jonka
-jälkeen Popov sytytti savukkeen.
-
-"Pyytäisin kuulla ehdot! Minulla on kiire!" toisti hän.
-
-"Sen kyllä uskon. Ehdot ovat seuraavat: te saatte lähteä täältä vapaana
-kuuden tunnin etumatkalla ja siitä hyvästä me saamme ensiksikin tämän
-laukun ja sitten erinäisiä papereita."
-
-"Laukusta en luovu", sanoi vanki kylmästi.
-
-"Siitä emme enää keskustele ollenkaan. Laukku on meillä, ja me sen
-pidämme. Mutta vapauttanne vastaan on teidän luovutettava meille
-erinäisiä papereita."
-
-"Mitä papereita?" kysyi Popov teennäisen välinpitämättömänä.
-
-Kivinen mietti hetkisen, sillä oli selvää, että salakuljettaja
-käyttäisi tilannetta hyväkseen, saadessaan kuulla jotakin neiti
-Rigerista. Mutta asiaa ei voinut auttaa.
-
-"Haluamme neiti Rigeriä koskevat paperit", sanoi Kivinen yhtä
-välinpitämättömästi. Popov purskahti nauruun.
-
-"Niinkö! Entä mitä teette, jos kieltäydyn?" sanoi hän ilkeästi.
-
-"Sittenpähän näette. Muuten, meillä ei ole aikaa pitkälle. Vastatkaa
-nopeasti ja toimikaa sitten" -- Sanomalehtimiehen ääni oli tuikea ja
-tiukka.
-
-"Te ette voi minua jättää viranomaisille", jatkoi salakuljettaja,
-"sillä silloin esittäisin paperit ja neiti Riger joutuisi kiinni.
-Huomatkaa, että olen teitä voimakkaampi, vaikka istunkin tässä teidän
-vankinanne. Ja lisäksi, syytän teitä kiristyksestä."
-
-"Syyttäkää vain! Todistaa ette voi. Te olette salakuljettaja ja te
-olette myöskin petturi. Olette aikonut ryöstää tuon laukun itsellenne."
-
-"Entä sitten? Te ryöstätte sen myös itsellenne."
-
-"Riittää!" virkkoi Kivinen ja nousi ylös. "Kuulkaa nyt: ellette te heti
-paikalla ja muitta mutkitta luovuta papereita, köytämme teidät ja
-jätämme tänne huvilaan. Vasta kun olemme päässeet turvaan, ilmoitamme
-viranomaisille teidän oleskelupaikkanne. He vapauttavat kyllä teidät
-nuorista, mutta joudutte samalla vastaamaan kaikista kolttosistanne.
-Valitkaa! Huomatkaa, että me sittenkin olemme teitä voimakkaampia!"
-
-Popov mietti ja nyökkäsi sitten.
-
-"Minä alistun."
-
-"Paperit?"
-
-Salakuljettaja nauroi. "Ne ovat täällä", ja hän pisti kätensä
-povitaskuun. "Jos olisitte olleet ammattikiristäjiä, ette olisi
-jättäneet taskujani tutkimatta perusteellisesti ettekä tyytyneet vain
-aseen riistämiseen."
-
-Salakuljettaja antoi muutamia papereita, jotka Kivinen tarkasti.
-
-"Hyvä on!"
-
-"Anteeksi, mutta vielä yksi seikka! Me pelaamme nyt avonaista peliä.
-Minulla ei ole rahaa eikä omaisuutta, enkä ilman sitä voi päästä
-pakoon. Kuuden tunninkaan etumatka ei auta niin ollen. Luovuttakaa
-minulle muutama tuhat."
-
-Kivisen täytyi myöntää, että salakuljettajan sanoissa oli paljon totta.
-Mies oli toimitettava muualle, kuta pikemmin sitä parempi. Hän tarkasti
-lompakkoaan, mutta siellä ei ollut kuin pari kolme sataa kruunua.
-Jorrella ei ollut sitäkään.
-
-"Kelpaako teille jalokivet?" kysyi Kivinen.
-
-"Kyllä."
-
-Sanomalehtimies otti painavan laukun Jorrelta ja vei sen pöydälle.
-Puukollaan hän nopeasti ratkoi sen auki. Käärettä oli paljon
-sisäpuolella, mutta kun hän vetäisi syrjään viimeisen kerroksen,
-huudahti hän hämmästyksestä. Nahkaisessa laukussa oli tavallisia
-merenrantakiviä. Kivinen tutki kiihkeästi koko laukun, mutta ei
-löytänyt mitään muuta kuin kiviä. Mistään arvoesineistä ei ollut
-tietoakaan.
-
-Kivinen katsahti salakuljettajaan, joka oli yhtä hämmästynyt kuin hän
-itsekin tästä odottamattomasta käänteestä.
-
-"Missä ovat jalokivet?" huusi Kivinen, eikä hän voinut salata
-suuttumustaan.
-
-Popov nauroi ääneen. "En ainakaan minä tiedä. Toin paketin samanlaisena
-kuin se ilmasta tipahti."
-
-Jorre vahvisti salakuljettajan sanat.
-
-"Kunhan ei nainen olisi tehnyt kepposta meille kaikille", ei
-salakuljettaja malttanut olla pistämättä.
-
-"Nyt toimeen!" huudahti Kivinen. "Paperit meillä on. Moottoripyörälle!"
-
-Äkillinen epäluulo nousi hänen mieleensä. Jorre ja hän hakivat
-moottoripyörän vajasta, ja muutaman minuutin kuluttua kiiti pyörällä
-kaksi sanomalehtimiestä sovitulle kohtauspaikalle.
-
-
-
-
-15.
-
-Kivinen päättää saattaa neiti Rigerin vakavaksi.
-
-
-Sanomalehtimies odotti, että heidät pidätettäisiin aseman kohdalla,
-mutta nähtävästi ei lentokoneen vierailu ollut herättänyt suurempaa
-huomiota siitä yksinkertaisesta syystä, että vain harvat olivat
-sen nähneet. Asemamiehet ja muutamat laiturilla vetelehtivät
-tyhjäntoimittajat katselivat kyllä pitkään moottoripyöräilijöitä, mutta
-kukaan ei tehnyt yritystäkään matkan keskeyttämiseksi tai selitysten
-vaatimiseksi.
-
-Selvittyään asema-alueesta lisäsi Kivinen vauhtia, ja kuin lentäen
-saapui moottoripyörä siihen paikkaan, johon neiti Riger oli jäänyt
-autoineen.
-
-Mutta nyt oli paikka tyhjä, auto ja neiti poissa.
-
-Kivinen pysähdytti moottoripyörän, ja molemmat sanomalehtimiehet
-hyppäsivät maahan.
-
-"Poissa!" virkkoi Kivinen melkein kuin itsekseen.
-
-He tarkastivat paikkaa. Pehmeään hiekkaan oli auto painunut syvään,
-selvät jäljet olivat siitä todistuksena, ja ne osoittivat yhtä
-kiusallisen selvästi, että auto oli lähtenyt liikkeeseen etelää kohti
-viehättävine seikkailijattarineen.
-
-Kivinen kirosi ääneen, sillä tällaista käännettä ei hän ollut voinut
-edes aavistaa. Nyt hän muisti, kuinka innokas neiti Riger oli ollut
-tutustumaan autoon, ja ymmärsi, että neitonen oli jo silloin
-suunnitellut kepposta. Niin, ja hän oli puhunut ristiin. Hän oli ensin
-maininnut aikoneensa odottaa Tukholmassa, ja sitten ilmoittanut
-kohtauspaikan olleen lähellä Kuststadia. Mutta syytä hän ei ymmärtänyt.
-Minkä vuoksi neiti Riger oli paennut, ja miten oli jalokivilaukun
-laita? Popov oli ilmeisestikin saanut väärän paketin, mutta minne oli
-oikea joutunut? Oliko sitä olemassakaan, ja tiesikö neiti Riger siitä
-jotakin?
-
-"Voimmeko saavuttaa auton?" kysyi Kivinen ja kääntyi Jorren puoleen,
-joka miettiväisenä katseli auton pyörien uurteita pehmeässä hiekassa.
-
-"Tuskin. Laskekaamme: lentokoneen vierailusta on kulunut nyt noin kolme
-neljännestuntia. Tie on hyvinkin epämukava moottoripyörälle, mutta
-autolle se kelpaa. Ja lisäksi, tarkastakaamme moottoripyörän
-bentsiinivarostoa."
-
-Jorre tarkasti säiliön. Siellä ei ollut täyttä neljännestäkään. Oli
-selvää, ettei takaa-ajoa voinut ajatellakaan ennenkuin säiliö olisi
-täytetty.
-
-Kivinen istuutui varjoon tien sivuun ja otti esille kartan. Hän tutki
-tietä, jota pitkin neiti Riger oli ajanut. Se vei seuraavalle asemalle
-ja jatkui sitten radan vartta pitkin. Hän laski välimatkan ja pääsi
-varmuuteen. Samassa kuului asemalta junan vihellys. Päiväjuna lähti
-etelään. Neiti Riger ehtisi nousta siihen seuraavalla asemalla. Kaikki
-oli ilmeisestikin edeltäpäin laskettu. Häntä harmitti, kun ei ollut
-tullut heti tätä ajatelleeksi. Hekin olisivat ehtineet mukaan, mutta
-nyt se oli myöhäistä.
-
-"Herra Minck, ottakaa tämä pyörä ja koettakaa asemalta tai kauppalasta
-saada bentsiiniä. Ajakaa sitten tänne takaisin. Minä lähden hiukan
-tutkimaan."
-
-Jorre pani moottorin käyntiin ja hyppäsi pyörän selkään. Kivinen lähti
-kävelemään aukion laitaa pitkin. Sivutien varrella oli noin kolmensadan
-metrin päässä huvila. Puutarhuri laitteli keittiökasvitarhassa joitakin
-taimia. Kivinen tervehti ja aloitti keskustelua, esittäytyen
-salapoliisiksi.
-
-"Kuulitteko tai näittekö tässä noin tunti sitten lentokonetta?"
-
-"Kyllä, kuulin sekä näin", vastasi mies ja kohosi pystyyn, katsellen
-uteliaana esivallan edustajaa.
-
-"Mistä se tuli?"
-
-"Tuolta sisämaasta päin", ja mies viittasi kädellään. "Se lensi ensin
-koko korkealla, mutta laskeutui sitten tässä lähellä aivan metsän
-tasalle, lensi aukion laitaa pitkin korkeintaan kolmenkymmenen metrin
-korkeudella, kohosi sitten lentäessään aseman yli ja hävisi minun
-näkyvistäni."
-
-"Huomasitteko autoa tuossa aukion laidassa?"
-
-"En nähnyt mitään, mutta kohta lentokoneen hävittyä olin kuulevinani
-moottorin jyskytystä sieltäpäin."
-
-"Siis lentokone laskeutui aukiolle tullessaan?"
-
-"Niin", vahvisti mies. Kivinen kiitti saamistaan tiedoista ja lähti
-takaisin, heittäytyen varjoisaan paikkaan tupakoimaan ja odottamaan
-Jorrea.
-
-Puolen tunnin kuluttua saapui Jorre.
-
-"Ajetaan suoraan Malmborgiin", sanoi Kivinen ja nousi pyörän selkään.
-
-Tie ei ollut kuitenkaan niin huono kuin he olivat luulleet, ja pyörä
-kiiti hyvällä vauhdilla. Auton jäljet olivat aivan selvät.
-
-Asemalle oli matkaa yli peninkulman. He olivat ajaneet noin kymmenen
-kilometriä, kun auton jäljet äkkiä poikkesivatkin sivutielle. Kivinen
-hiljensi vauhtia ja ohjasi pyörän jäljille. Tie teki mutkan, ja sen ohi
-päästyään huudahtivat molemmat sanomalehtimiehet hämmästyksestä. Tien
-syrjässä seisoi heidän Tukholmasta hankkimansa auto. He pysähdyttivät
-pyörän ja tarkastivat autoa. Neiti Rigeriä ei näkynyt. Hän oli
-nähtävästi jättänyt auton tähän ja mennyt, ettei olisi herättänyt
-epäluuloja, jalkaisin asemalle. Jorre tutki bentsiinisäiliötä ja
-huomasi sen olevan vielä melkein puolillaan.
-
-"Ottakaamme auto. Moottoripyörän voimme jättää asemalle
-säilytettäväksi", ehdotti Jorre, ja Kivinen suostui. Jorre kiipesi
-autoon ja monien yritysten jälkeen sai sen käännetyksi. Hän ajoi
-edellä, ja Kivinen tuli perässä pyörällään.
-
-Saavuttuaan asemalle vei Kivinen moottoripyörän tavaratoimistoon
-säilytettäväksi. Jorre osti bentsiiniä kaiken varalta lisää. Kivinen
-katseli hetkisen ympärilleen ja meni sitten lipunmyyjättären luo.
-
-"Anteeksi", kysyi hän kohteliaasti tervehtien, "huomasitteko
-mahdollisesti, että muuan nuori neitonen, matkapukuinen, kädessään
-nahkainen laukku, osti lipun päiväjunalle?"
-
-"Kyllä. Hän osti sen Malmborgiin. Hän tuli tänne viimeisillä
-minuuteilla ja näytti koko lailla hermostuneelta."
-
-"Kiitän." Kivinen kohotti hattuaan ja poistui Jorren luo, joka oli jo
-pannut moottorin käyntiin. Auto lähti liikkeelle.
-
-Kivinen tutki aikataulua. Jos kaikki kävisi hyvin, ehtisivät he
-Malmborgiin samoihin aikoihin kuin Norjan-juna lähtisi sieltä. Jorre
-lisäsi vauhtia.
-
-Mutta kaikki ei käynyt laskelmien mukaan. Muutamassa ylämäessä halkesi
-toinen takapyörän kumirengas, ja ennenkuin tilalle oli muutettu toinen,
-meni kokonainen tunti. Myöhästyminen oli nyt varma.
-
-He tulivat Malmborgiin lähes tunnin myöhästyneinä. Jorre ohjasi toisen,
-paikkakunnan kahdesta, hotellin edustalle ja meni sisään. Palattuaan
-hän ilmoitti, että neiti Rigerin palvelijatar oli asunut siinä ja
-matkustanut pois Norjan-junalla. Hänen luonaan oli käynyt muuan neiti,
-jonka tuntomerkit sopivat neiti Rigeriin.
-
-Sanomalehtimiehet söivät hotellissa päivällisen, ja annettuaan teknikon
-tarkastaa auton, lähtivät uudelleen liikkeelle. He aikoivat ajaa
-suoraan raja-asemalle. Matkustajien passien järjestäminen veisi aikaa
-puoli päivää, joten seikkailijat ehtisivät saavuttaa neiti Rigerin
-ennenkuin tämä pääsisi poistumaan Ruotsista.
-
-Auto kiiti eteenpäin kovilla ruotsalaisilla teillä, ja junan etumatka
-väheni huomattavasti. Jorre hoiti ja ohjasi autoa erinomaisesti, ja hän
-tuntui nauttivan tästä raikkaasta ja jännittävästä matkasta halki
-Ruotsin. Kivisen suuttumus lauhtui vähitellen, mutta hän vannoi
-itsekseen, että olivatpa sitten neiti Rigerin menettelyyn vaikuttaneet
-mitkä syyt tahansa, neitonen saisi hiukan maistaa hänen kostoaan. Hän
-kypsytteli mielessään muuatta pikku suunnitelmaa, jonka onnistuminen
-pakottaisi neiti Rigerin muutamiksi hetkiksi sangen vakavaksi.
-
-Illalla he olivat jo junan kanssa tasassa. Jorre lisäsi paremmilla
-tieosilla vauhtia, ja kun maantie monin paikoin oikaisi paljonkin
-mäkiseudussa kiemurtelevaa rataa, pääsivät he ratkaisevasti edelle.
-
-Oli jo aivan hämärä, kun he ajoivat raja-asemalle. Juna saapuisi
-parinkymmenen minuutin kuluttua. He veivät auton vuokravajaan ja
-tilasivat huoneet hotellista, lähtien sitten asemalle. Heidän
-odotettuaan muutaman minuutin saapui juna. Sanomalehtimiehet
-tarkastivat syrjästä matkustajia.
-
-Jorre tarttui Kivisen käsivarteen ja osoitti asemasillalle.
-
-Neiti Riger laskeutui juuri ensiluokan vaunusta. Hän lähti yhdessä
-palvelijattarensa kanssa kauppalaan päin. Sanomalehtimiehet seurasivat
-pysyen kuitenkin näkymättömissä.
-
-Neiti Riger ei ottanut ajuria, vaan tahtoi nähtävästi nauttia kävelystä
-raikkaassa iltailmassa. Leveä puistokuja johti asemalta kauppalaan,
-ja neiti Rigerin kulkiessa toista laitaa edellä, seurasivat
-sanomalehtimiehet takana toisella puolella. Hotelli, jossa he asuivat,
-oli tien varrella, mutta neiti Riger kulki sen ohi, pysähtyen viimein
-erääseen toiseen. Hän keskusteli palvelijattarensa kanssa, tämä erosi
-toiselle suunnalle, mutta neiti Riger meni sisään.
-
-Sanomalehtimiehet pysähtyivät ulkopuolelle. Odotettuaan parikymmentä
-minuuttia meni Jorre myöskin sisään, palaten muutaman hetken kuluttua.
-
-"Hän asuu huoneessa n:o 16", ilmoitti hän Kiviselle.
-
-"Saitteko selville, onko jokaiseen huoneeseen puhelin?"
-
-"Ei, hotelliin on vain pari puhelinta, toinen matkustajille, ja se
-sijaitsee alakäytävässä."
-
-"Missä kerroksessa neiti Rigerin huone on?"
-
-"Toisessa."
-
-"Tulkaa, lähtekäämme hotelliin! Meidän on toimittava nyt nopeasti."
-
-Saavuttuaan hotelliin selitti Kivinen suunnitelmansa Jorrelle, joka ne
-täydelleen hyväksyi. Nuori sanomalehtimies ei mistään hinnasta tahtonut
-jättää puoliväliin seikkailuretkeään, jota nyt taukoamatta oli kestänyt
-muutamia päiviä, ja vaikka he ehkä aikoivatkin menetellä laittomasti,
-ei hän siitä välittänyt, sillä heillä oli moraalinen oikeus puolellaan.
-
-Jos joku olisi muutama hetki neuvottelun jälkeen nähnyt herra Minckin
-poistuvan hotellista, poikkeavan pieneen puistoon ja ryhtyvän,
-varovasti sivuilleen vilkuillen, poimimaan pieniä kiviä taskuihinsa,
-olisi näkijä luullut mainittua sanomalehtimiestä joko vaarattomaksi
-mielipuoleksi tai sitten hassahtavaksi mineraloogiksi, mutta tuskinpa
-kenenkään päähän olisi pälkähtänyt ajatus, että noilla pienillä
-pyöreillä kivillä aiottiin hankkia muutaman miljoonan arvosta
-jalokiviä. Koottuaan kiviä riittävän määrän oikaisi Jorre vartalonsa,
-kohensi pukuaan ja pyyhki kätensä palaten hotelliin. Nenäliinojen
-avulla saatiin kivistä kolme kääröä, joiden ympärille kiedottiin
-sanomalehtipaperia, ja koko käärö peitettiin vaatteella. Jorre haki
-senjälkeen auton vajasta, kävi ostamassa lisää bentsiiniä varastoon,
-tarkasti auton, muutti toisen takapyörän kumin ja ilmoitti auton olevan
-valmiin.
-
-"Minä odotan siis täällä nyt", sanoi Kivinen ja istuutui nojatuoliin.
-"Palatkaa pian ja koettakaa saada koko rakennuksesta jonkunlainen
-summittainen käsitys."
-
-Jorre otti hattunsa ja lähti hotelliin, jossa neiti Riger asui.
-Ovenvartijan huoneessa valvottiin. Jorre astui sisään, tervehti ja veti
-esiin sanomalehden edustuskortin ja salapoliisin merkin. Ne tehosivat
-täydelleen, kuten aina, ja ovenvartija alensi ääntään.
-
-"En aio aikaansaada mitään häiriötä", kiirehti Jorre heti selittämään,
-"mutta pyytäisin saada muutamia tietoja eräästä tänä iltana hotelliin
-tulleesta neidistä, neiti Rigeristä."
-
-"Kyselkää! Minä annan kaikki tiedot, jotka voin antaa", vakuutti
-ovenvartija.
-
-"Ensiksikin: asuuko neiti Riger yksin huoneessaan?"
-
-"Asuu."
-
-"Se on hyvä. Eikö hänen palvelijattarensa ole ollenkaan tässä
-hotellissa?"
-
-"Tänä iltana tuli tänne ainoastaan yksi neiti."
-
-"Onko mikään neiti Rigerin huoneen viereisistä huoneista vapaa?"
-
-"On kyllä: numero 12."
-
-"Voiko sitä saada käyttää puoleksi tunniksi. Me maksamme kyllä hyvin."
-
-"Se on helppo järjestää. Tässä on avain."
-
-Ovenvartija ojensi avaimen Jorrelle, joka pisti sen taskuunsa.
-
-"Onko teillä vara-avaimia huoneisiin?"
-
-"On. Mihin huoneeseen haluatte sellaisen, omaanneko?"
-
-"Ei, neiti Rigerin."
-
-Ovenvartija kopeloi kaapissaan hetkisen ja antoi sitten Jorrelle toisen
-avaimen.
-
-"Kiitän. Ja nyt viimeinen pyyntö: näyttäkää minulle hänen passinsa."
-
-Mies selaili matkustajien matkatodistuksia ja passeja ja veti viimein
-esille halutun. Jorre tarkasti sen mielenkiinnolla ja vihelsi sitten.
-Kaikki meni hyvin.
-
-"Milloin lähtee juna Norjaan?" kysyi hän vielä.
-
-"Huomisaamuna kello 5.18."
-
-Jorre veti esille lompakkonsa ja maksoi pyöreähköstä huoneesta ja
-saamistaan tiedoista.
-
-"Pyytäisin vain, että jos joku sattuisi soittamaan neiti Rigerille, te
-kävisitte ilmoittamassa hänelle, että hän tulisi puhelimeen."
-
-Ovenvartija lupasi, ja Jorre pujahti ulos, rientäen odottavan Kivisen
-luo. Hän kertoi tälle matkansa tulokset. Molemmat miehet maksoivat
-laskunsa, auto asetettiin valmiiksi vajan edustalle ja Kivinen lähti
-samaan hotelliin, josta Jorre juuri oli tullut, povellaan Jorren
-poimimista kivistä laitettu paketti. Hän pujahti sisään hotellin
-pääovesta, juoksi nopeasti rappuja ylös toiseen kerrokseen, pysähtyi
-n:o 16:n edustalle, kuunteli siinä hetkisen ja sitten melkein
-äänettömästi avasi oven n:o 12:een.
-
-Päästyään huoneeseensa sulki Kivinen oven perässään ja jäi sen luo
-kuuntelemaan. Neiti Riger oli ollut kaikesta päättäen valveilla, sillä
-sisältä oli kuulunut liikettä ja sähköt olivat olleet sytytetyt.
-Sanomalehtimiestä jännitti aikomansa yrityksen rohkeus ja hiukan
-humoristinen häikäilemättömyys. Hän katsoi kelloaan. Aikaa oli vielä
-runsaasti viisi minuuttia. Hän istahti pöydän ääreen ja äkkinäisestä
-mielijohteesta kirjoitti muutaman sanan paperilapulle, jonka hän
-kiinnitti pakettiin.
-
-Alhaalta kuului puhelinsoitto, ja muutama hetki senjälkeen kuuluivat
-ovenvartijan hitaat ja raskaat askeleet. Ne kulkivat pitkin käytävää ja
-pysähtyivät neiti Rigerin huoneen edustalle. Kuului koputusta, ovi
-avattiin ja ovenvartija lausui:
-
-"Neiti Rigeriä pyydetään puhelimeen!"
-
-Neiti Riger huudahti heikosti, mutta hillitsi itsensä ja seurasi
-ovenvartijaa alas. Kivinen jännitti kuuloaan. Kun askeleet vaimenivat,
-avasi hän ovensa, pujahti käytävään ja hiipi neiti Rigerin ovelle. Se
-oli auki, kuten hän oli odottanutkin. Neiti Riger ei ollut huomannut
-sitä sulkea.
-
-Sanomalehtimies livahti sisään ja loi nopean, tutkivan silmäyksen
-huoneeseen. Sohvalla näkyi matkalaukku, joka oli puoleksi auki. Kivinen
-hyppäsi sohvan luo ja avasi laukun kokonaan. Siellä oli vaatteita ja
-yhtä ja toista matkatavaraa, mutta alimmaisena pitkulainen nahkalaukku.
-Hän veti sen esille, avasi sen pöydällä, sulloi taskuunsa sen
-sisällyksen ja tunki nahkasuojuksen sisään kivipakettinsa. Se oli
-hiukan liian suuri, mutta sitä ei voinut auttaa. Suljettuaan
-nahkalaukun asetti Kivinen sen takaisin matkalaukkuun, pani muut
-tavarat entiseen järjestykseen, hiipi ovelle ja pujahti käytävään,
-päästen huoneeseensa samalla hetkellä kun neiti Riger alkoi nousta
-portaita. Sanomalehtimies kuunteli oven takana, ja kuultuaan neiti
-Rigerin menneen huoneeseensa hän pujahti taas käytävään, laskeutui
-nopeasti, mutta äänettömästi alakertaan, jätti ovenvartijan huoneeseen
-molemmat avaimet ja riensi ulos.
-
-Pieni rajakauppala nukkui. Sanomalehtimies kiiruhti pitkin autioita
-katuja ja saapui autovajan luo, jossa Jorre jo odotteli autossaan. Sen
-kaksi lyhtyä heitti häikäisevän kirkkaan valojuovan tielle.
-
-"Onnistuitteko?" kuiskasi Jorre ja kumartui Kivisen puoleen.
-
-"Kyllä", vastasi sanomalehtimies hengästyneenä ja kiipesi autoon.
-"Prinssin miljoonat ovat nyt taskussani. Mitä neiti Riger sanoi
-puhelimessa?"
-
-"Sikäli kuin saatoin päätellä äänestä, menetti hän kokonaan malttinsa.
-Ilmoitin, että hänen pitää heti huomenaamulla matkustaa Norjaan.
-Esiinnyin yhtenä salakuljettajana ja vahvistin sen kertomuksen, jonka
-neiti Riger sai kuulla jo meiltä. Pidättelin häntä puhelimessa niin
-kauan kuin jaksoin. Kai aika riitti?"
-
-"Kyllä se riitti, mutta ei ylikään jäänyt. Pujahdin huoneeseeni samalla
-hetkellä kun neiti Riger alkoi nousta portaita. Selvä on! Lähdetään!"
-
-Auto lähti liikkeelle kohti Norjan rajaa. Kivinen järjesti prinssin
-miljoonat sopivammin taskuissaan.
-
-
-
-
-16.
-
-Leikistä on maksettava leikin hinta.
-
-
-Tullipuomin luona auto pysähdytettiin. Se ja matkustajat
-joutuivat perusteellisen tutkimuksen ja tarkastuksen alaisiksi.
-Sanomalehtimiesten passit olivat kuitenkin täydellisessä kunnossa,
-Jorrenkin, sillä tukholmalaisen suurlehden reportterina hänellä oli
-aina varalla passi naapurimaihin. Autoon kohdistivat tullivirkailijat
-sensijaan suuremman huomion, kuitenkin ilman tulosta, sillä prinssin
-miljoonat olivat hyvässä piilossa sinkkilaatikossa, joka vuorostaan oli
-yhdessä bentsiinisäiliössä. Jännittyneesti katseli Kivinen, kun
-virkailijat avasivat säiliön, mutta hämärä esti huomaamasta, ettei
-säiliön näennäinen pohja ollutkaan todellinen, vaan jalokivilaatikon
-kansi.
-
-"Selvä on!" julisti virkailija, ja matkustajat kiipesivät autoon, joka
-verkalleen lipui pitkin tietä rajaviivalle. Sen toisella puolen oli
-taas tutkimus ja tarkastus, mutta sanomalehtimiehet selvisivät täällä
-yhtä hyvin kuin Ruotsissakin. Kivinen nosti hattuaan, ja auto hurahti
-täyteen vauhtiin. Oltiin Norjassa, ja edessä aukeni leveä ja kova tie
-kesäyön varjottomassa valaistuksessa. Auton kumit suhisivat pehmeästi,
-ja ilma soi korvissa.
-
-He ajoivat koko yön. Parissa pikkukaupungissa täytettiin
-bentsiinisäiliöt ja muutettiin pari kumia sekä ruokailtiin, ja sitten
-uudelleen matkaan. Sivuutettiin Kristianiaan johtava maantie ja
-rautatie ja ohjattiin Skagerrakin rautatielle. Tie oli leveä ja hyvä,
-mutta kiemurteleva, nouseva ja laskeva, ja väliin sai auto kiivetä
-ylös, vähin liukua pitkissä kierteisissä alamäissä varovaisesti ja
-hitaasti. Kun tie puikahti rannalle, levisi etelässä näkyviin
-sumuharsoinen, suolatuntuinen, vihertävä Skagerrak ärjyvine
-maininkeineen, ja jossakin kaukana sen takana Atlantin rannaton ulappa.
-
-Aamupäivällä ohjasi Jorre auton taitavasti pieneen huvila- ja
-kylpypaikkaan pitkän, suojaisen lahden poukamaan, jonka vesi kahden
-korkean ja pitkän kallioniemen välissä lepäsi melkein tyynenä,
-rantahyrskyjen pauhatessa niemen nenässä ja roiskuttaessa vaahtoa alati
-kosteille rantakiville. Harmaat punatiilikattoiset pikku talot olivat
-sopeutuneet vuorien rinteille, ja niiden välissä kiemurtelivat
-kävely- ja ajotiet. Kauppalan toisessa laidassa oli kirkko, toisessa
-hotelli komean puutarhan keskellä, ja leveä valtatie johti alas rantaan
-kasinolle ja kylpylaitokseen sekä sieltä parin kolmen kilometrin päässä
-olevalle rautatieasemalle. Paikka oli eristetty ja yksinäinen ja
-kuitenkin mitä läheisimmässä yhteydessä suurten keskusten kanssa, sinne
-pääsi sekä rautateitse että laivalla, joten se oli kuin luotu pienten
--- eikä aina niin pientenkään -- seikkailujen näyttämöksi, joita
-nykypäivien maailma kihisee yhtä täynnä kuin kevätlammikon vesi
-pikkueläviä, vaikka syrjäinen niiden havaitsemiseksi tarvitsee
-mikroskooppisen tarkkaa huomiokykyä, keksiäkseen noiden huolettomien ja
-elämäniloisten ihmisten joukosta seikkailudraamojen tai -komedioitten
-näyttelijät, sankarit ja tahdottomat statistit.
-
-Sanomalehtimiehet tiesivät, että Kuststadin lentokoneseikkailu tulisi
-päättymään tässä kauppalassa, kaikessa hiljaisuudessa, mutta tavalla,
-jota sen näyttelijät eivät seikkailuun ryhtyessään olisi voineet
-mitenkään edes uneksia. Suomalainen sanomalehtimies oli nyt
-lopullisesti kypsyttänyt suunnitelmansa, tai oikeastaan kaksi
-suunnitelmaansa. Hän panisi ne täytäntöön. Ja neiti Riger saisi
-leikistään maksaa leikin hinnan.
-
-Seikkailijat ohjasivat auton hotellin edustalle ja astuivat maahan.
-Auto vietiin vajaan, ja sanomalehtimiehet nousivat leveitä, ilmavia
-portaita pitkin hotellin vastaanottohuoneeseen, tilaten itselleen
-huoneen. Heidät ohjattiin sinne. Kivinen tilasi aamiaisen huoneeseen,
-sillä likaisina ja pölyisinä pitkän automatkan jälkeen he eivät
-tahtoneet mennä alas ruokasaliin.
-
-"Milloin saapuu Ruotsinjuna?" kysyi Kivinen tarjoilijalta.
-
-"Kello 4.32."
-
-"Varaatte kaksi huonetta lisää neidille ja hänen palvelijattarelleen.
-Laittakaa auto asemalle vastaan."
-
-Kivinen kuvasi neiti Rigerin ulkomuodon, ja Jorre hymähteli itsekseen.
-Mitähän seikkailijatar sanoisi saavuttuaan?
-
-"Mutta muistakaa, ettette mainitse meistä mitään, jos neiti sattuisi
-jotakin kysymään. Sanotte vain, että teille on tullut määräys. Muuten,
-herättäkää meidät siinä puoli neljältä, joka tapauksessa ennen junan
-tuloa. Oletteko ymmärtänyt?"
-
-Tarjoilija kumarsi ja lupasi täyttää määräykset. Hänen poistuttuaan
-söivät automatkailijat hyvällä ruokahalulla aamiaisensa, riisuivat
-hiukan yltään ja ojentautuivat vuoteilleen levätäkseen muutaman tunnin
-ajan ja käydäkseen senjälkeen uusin voimin seikkailuihinsa.
-
-Kivinen sytytti savukkeen, imaisi pari kertaa hienoa tuoksua
-sieraimiinsa ja vaipui horroksiin. Kello löi puoli kaksitoista.
-
-He nukkuivat kolme ja puoli tuntia, sillä kello löi juuri kolme, kun
-Kivinen havahtui. Hän hyppäsi lattialle ja tunsi melkoisesti
-virkistyneensä. Herättämättä Jorrea hän peseytyi perusteellisesti
-kylmällä vedellä, siisti hiukan itseään ja tunsi taas olevansa kuin
-uusi ihminen.
-
-Hän painoi soittokellon nappulaa, ja tarjoilija koputti ovelle, astuen
-sisään. Kivinen pyysi sanomalehtiä, ryhtyen sitten niitä lukemaan. Hän
-toivoi löytävänsä erään uutisen, joka vahvistaisi hänen otaksumaansa.
-Hän tutki lehdet tarkkaan, tarttui viimeiseen ja keksi kuin keksikin
-pikku-uutisten joukosta sen, jota oli etsinytkin. Se oli lyhyt ja
-melkein arvoton muille kuin hänelle:
-
-"Mikäli olemme saaneet tietää, saapuu... ent. prinssi Kristianiaan
-lauantaina. Prinssi matkustaa yksityishenkilönä."
-
-Kivinen pani lehden pöydälle ja vihelsi hiljaa. Neiti Riger kohtaisi
-siis prinssin huomenna ja luovuttaisi hänelle jalokivistä saamansa
-hinnan, nimittäin ensimmäisestä lähetyksestä. Toisen nahkalaukun
-sisällys oli Kivisen matkalaukussa. Sanomalehtimies ihmetteli vain,
-millä tavoin neiti Riger oli aikonut salakuljettaa jalokivet Ruotsista
-Norjaan.
-
-Parinkymmenen minuutin kuluttua Jorrekin heräsi ja nousi ylös. Miehet
-ottivat hattunsa ja lähtivät ulos. Ilma oli ihana, ylhäällä suhiseva
-merituuli loi raikkautta, ja vuonokauppala loisti taloineen,
-puutarhoineen ja nurmikkoineen keskikesän heleydessä. He kulkivat
-puiden reunustamaa tietä pitkin asemalle päin, mutta pyörsivät takaisin
-ja menivät hotellin yläverannalle ollakseen läsnä, kun neiti Riger
-saapuisi hotelliin. Jos hän saapuisi ollenkaan? Kivinen oli kuitenkin
-melkein varma, ettei neiti Riger voisi toisinkaan menetellä.
-
-Tilattuaan hiukan juotavaa he istuutuivat pöydän ääreen ja näkivät
-kauempana tiellä kaksi autoa tulossa hotellia kohti. Niiden ollessa
-lähempänä tunsi Kivinen toisessa vaunussa istuvan neiti Rigerin ja
-tämän palvelijattaren. Auto pysähtyi pääoven edustalle, ja matkustajat
-astuivat maahan. Solakkana ja notkeana neiti Riger lähti nousemaan
-portaita, mutta Kivinen oli huomaavinaan hänen kasvoillaan hätääntyneen
-ja harhailevan ilmeen.
-
-Verannan ovi oli auki vastaanottohuoneeseen, ja molemmat miehet
-kuulivat aivan selvään siellä syntyneen keskustelun. Kivinen nautti
-kuin koulupoika pikku kepposensa onnistumisesta.
-
-"Saanko kaksi huonetta", sanoi neiti Riger, ja hänen äänestään kuului
-halu päästä mahdollisimman pian yksinäisyyteen.
-
-"Anteeksi", kuului ovenvartija sanovan, "mutta neidin nimi on
-luultavasti Riger?"
-
-Tulija ei voinut pidättää huudahdusta.
-
-"Niin... on kylläkin, mutta miten tämä on mahdollista?" sopersi hän
-kiihtyneenä.
-
-"Meille on tullut määräys varata teille ja palvelijattarellenne kaksi
-huonetta", selitti ovenvartija.
-
-"Varata meille kaksi huonetta! Miten tämä on mahdollista? Kuka teille
-on sellaisen määräyksen antanut?" Neiti Riger tunsi joutuneensa
-keskelle tapauksia, joiden syytä ja alkuperää hän ei voinut
-aavistaakaan.
-
-"Sitä me emme tiedä. Aamupäivällä tuli sähkösanoma. Kai se on oikein?"
-kysyi ovenvartija.
-
-"On kyllä", sanoi neiti Riger venytellen. "Niin, ehkä onkin niin, että
-serkkuni on sähköttänyt tänne jo edeltäpäin ja kaiken varalta.
-Hämmästyin vain, sillä en ollut itsekään varma tulostani. Kiitän joka
-tapauksessa. Ohjatkaa minut huoneeseeni."
-
-Kivinen hymähti mielessään neiti Rigerin yksinkertaiselle serkkuun
-vetoamiselle. Mutta nopeasti sanomalehtimiehet kumartuivat lasiensa
-ääreen, kun neiti Riger ovenvartijan opastamana ja palvelijattarensa
-seuraamana samassa vilahti oven ohitse. Hän ei kuitenkaan mitään
-huomannut.
-
-Kivinen ja Jorre vetäytyivät huoneeseensa koko iltapuoleksi.
-Tarjoilijalta sai Kivinen tietää, että neiti Riger asui huoneessa n:o
-23, että hän oli tilannut päivällisen huoneeseensa ja lähettänyt
-sähkösanoman Köpenhaminaan.
-
--- Prinssille, -- ajatteli Kivinen.
-
-Hän istui ikkunan ääressä ja katseli puutarhan läpi hämärtyvälle
-lahdelle. Kasinolta kuului soittoa, jotkut rattaat rämisivät kovalla
-tiellä, ja lehdet suhisivat hiljaisessa tuulessa. Lahdensuulta
-kantautui maininkien kohina kaukaisena yhtämittaisena meluna
-rauhalliseen hotellihuoneeseen. Jorre makaili leposohvalla ja
-kirjoitteli lehdelleen pirteää matkakuvausta autoretkeltä Ruotsin ja
-Norjan halki, puhallellen sekä ulkonaisesti että sisäisesti tyytyväisen
-näköisenä hienoja savuhattaroita sivulleen. Kivinen oli kertonut
-hänelle koko seikkailun alusta saakka ja luvannut, että hän saisi
-kirjoittaa siitä selostuksen sanomalehdelleen, kuitenkin sellaisessa
-muodossa, etteivät seikkailun toimivat henkilöt joutuisi kärsimään.
-Nuori sanomalehtimies tiesi ansaitsevansa kannuksensa tällä matkalla.
-
-Alkoi jo hämärtää, kun ovelle koputettiin.
-
-"Sisään!" sanoi Kivinen kohoutumatta mukavasta asennostaan
-nojatuolissa. Oviaukkoon ilmestyi tarjoilija, joka livahti sisään ja
-sulki oven perästään.
-
-"Ajattelin teidän ehkä haluavan tietää, että neiti Riger lähti juuri
-kävelemään", virkkoi hän hiljaa.
-
-"Teillä on sattuvat ajatukset", naurahti Kivinen hieman ivallisesti,
-"mutta kiitän todellakin. Minne päin hän lähti?"
-
-"Hän lähti rantatielle, sille, joka vie niemenkärkeen. Hän ei ole vielä
-ehtinyt kauas."
-
-"Niinkö! Te kai sitten luultavasti tiedätte myös, menikö hän yksin vai
-palvelijattarensa seurassa?"
-
-"Yksin."
-
-"Hyvä on."
-
-Tarjoilija poistui, ja Kivinen mietti hetkisen. Jorre katseli
-kiinteästi suomalaista virkaveljeänsä ja naurahti hiljaa.
-
-"Tarjoilijat ovat eräässä suhteessa ihmeväkeä", hän sanoi.
-"Jokahetkinen harjoitus tekee heidät väkisinkin ajatustenlukijoiksi,
-monesti niin tarkoiksi, että hämmästyy, ja melkein aina sellaisiksi,
-että ajatustenluku tuntuu tunkeilevaisuudelta."
-
-"Kyllä minun ajatukseni tällä kertaa ainakin oikein luettiin", vastasi
-Kivinen ja nousi ylös. "Lähden nyt yllättämään seikkailijattaremme ja
-puhumaan suuni puhtaaksi. Tapaamme toisemme myöhemmin."
-
-Hotellin portailla sanomalehtimies pysähtyi ja silmäsi rantatielle.
-Neiti Riger käveli noin parinsadan metrin päässä. Kivinen ei kuitenkaan
-lähtenyt hänen jälkeensä, vaan oikaisi muuatta poikkikatua pitkin.
-Päästyään rantatielle, joka kulki noin viidentoista metrin korkeudella
-lahden pinnasta ja jota reunusti korkea kivivalli, hän istahti vallin
-reunalle ja sytytti savukkeen. Hän ei nähnyt, mutta kuuli neiti Rigerin
-askelten lähestyvän. Kun ne olivat kohdalla, sanomalehtimies
-kohottautui seisomaan, kääntyi tulijaan päin ja luontevasti tervehtien
-virkkoi levollisesti:
-
-"Hyvää iltaa, neiti Riger!"
-
-Hän näki värin vaihtelevan kauniin vastustajattarensa
-kasvoilla heleimmästä punaisesta valkoiseen, hänen suupielensä
-nytkähtelivät, silmät laajenivat hämmästyksestä ja sormet tempoilivat
-suonenvedontapaisesti käsilaukun nahkahihnoja. Puoliavointen huulten
-välistä tunkeutui tukahdutettu huudahdus. Näytti siltä kuin kiitävän
-nopea ilonhäivähdys olisi väikkynyt yli kasvojen, mutta se katosi
-samassa, neiti Riger teki silminnähtävästi rajuja ponnistuksia
-palauttaakseen mielenmalttinsa, Kivisen edelleenkin seisoessa
-rauhallisena kunnioittavassa ja odottavassa asennossaan kaunottaren
-edessä, ja vain erikoisen terävä tarkkailija olisi voinut todeta hänen
-sisäisesti nauttivan pieneksi kostoksi järjestämästään yllätyksestä.
-Neiti Riger vetäisi pari kertaa syvään henkeään, pudisti päätänsä kuin
-häivyttääkseen ilmestyksen silmistään ja ojensi kätensä.
-
-"Herra Kivinen, te olette noita!" huudahti hän toistamiseen
-ihastuttavasti hymyillen ja puristi pitkään sanomalehtimiehen kättä,
-voimatta kuitenkaan estää sitä, että punerrus levisi uudelleen
-kasvoille ja laskeutui valkoiselle kaulalle.
-
-"En suinkaan", naurahti Kivinen, ja he lähtivät kulkemaan eteenpäin
-niemelle. "En ole noita, mutta minussa on vain hitunen meidän
-suomalaisten kansallisominaisuutta, sitkeyttä. Kun kansa vuosisatoja
-vääntää monihaaraisia, syvään juurtuneita kantoja kaskistaan, kehittyy
-sitkeys pakostakin. Me emme ole oppineet hellittämään."
-
-Neiti Riger ei vastannut mitään, vaan kulki äänettömänä
-sanomalehtimiehen vierellä. Tie kääntyi niemelle, ja mereltä puhalsi
-äkkiä kylmähkö tuulenhenki. Tie nousi korkeammalle, mutkitteli,
-päättyen pienen soman alppimajan tyyliin rakennetun ravintolan
-edustalle, jonka punainen katto loisti himmeänä rosoisten ruskeiden
-kallioiden keskellä. Se oli suojaavan kallionkielekkeen takana, ja
-tuulenhenki oli tuntumattomissa, kun he istahtivat ravintolan
-yläverannalle pienen pöydän ääreen.
-
-"Miten te löysitte minut?" kysyi neiti Riger viimein, kun kahvia tuonut
-tarjoilijaneiti oli poistunut ja he olivat jääneet kahden.
-
-"Ei minun tarvinnut etsiäkään", vastasi sanomalehtimies kiusoittavasti,
-"sillä tiesin matkanne päämäärän."
-
-"Tiesitte? En ole muistaakseni siitä milloinkaan mitään sanonut",
-muistutteli neiti Riger.
-
-"Ette kylläkään sanonut, mutta näytitte minulle passinne, ja se
-riitti."
-
-"Minä en näyttänyt teille passiani", lausui neitonen lujasti. "Muistan
-kyllä, että puhuimme siitä jotakin, mutta en näyttänyt."
-
-"Ette kylläkään itse näyttänyt, mutta minulla oli rohkeutta katsoa,
-muistatteko, matkalla Tukholmasta Kuststadiin", valehteli Kivinen,
-sillä hän ei tahtonut ilmaista keppostaan rajakauppalassa vielä
-toistaiseksi.
-
-Neiti Riger pudisti päätänsä, mutta ei virkkanut mitään.
-
-"Ja miten te tulitte?" jatkoi hän hetken perästä kuulusteluaan.
-"Ehdittekö tänne ennen minua?"
-
-"Kyllä. Muistattehan kai, että jätitte automme maantielle. Tulimme
-siinä tänä aamuna. Ja tietäen, että te tulette iltapuolella, rohkenin
-tilata teille huoneetkin hotellista."
-
-Neiti Riger tuntui saaneen takaisin kaiken itsehillintänsä, sillä hän
-nauroi vallattomasti.
-
-"Ja kaiken tämän olette kai järjestänyt kostoksi siitä, että karkasin
-luotanne Kuststadissa?"
-
-"Tietysti, ja kai teidänkin täytyy myöntää, että rikokseen katsoen on
-kosto toistaiseksi ollut sekä lievä että onnistunut?"
-
-"Onnistunut kylläkin, mutta en sano sitä lieväksi. Menetin kokonaan
-malttini tullessani hotelliin ja kuullessani, että minulle oli jo
-tilattu huoneet..."
-
-"Niin, me kuulimme teidän keskustelunne", keskeytti Kivinen sangen
-kuivasti.
-
-"Te olette kostonhimoinen ja nautitte kostonne viimeiseen tippaan",
-sanoi neiti Riger teennäisen surkeasti.
-
-"Ehkä, mutta nyt haluaisin tietää, miten matkanne sujui? Te saitte
-tietenkin jalokivilaukun, koska herra Popov ja teidän nöyrin
-palvelijanne sai vain meren rantakiviä."
-
-"Sain", virkkoi neitonen ja muuttui samalla vakavaksi.
-
-"Niin, me pusertelimme herra Popovilta tietoja ja papereita puolisen
-tuntia, ennenkuin tutkimme laukun sisällyksen ja huomasimme laukun
-kivipussiksi. Jätimme silloin Popovin omiin oloihinsa ja hyppäsimme
-moottoripyörälle. Kohtauspaikka oli tyhjä. Jatkoimme matkaamme, ja nyt
-olemme täällä. Paperit ovat tässä" -- ja kohteliaasti kumartaen ojensi
-Kivinen muutaman paperin neiti Rigerille. "Olette nyt luultavasti
-tyytyväinen. Paperit ovat tässä ja jalokivet huostassanne."
-
-Neiti Rigerin ilme näytti rukoilevalta, mutta samalla hän tarkasti
-sanomalehtimiestä.
-
-"Minä sain kyllä jalokivet, mutta ne _varastettiin_ minulta rajalla",
-sanoi hän hitaasti. Ainoakaan väre ei antanut sanomalehtimiestä ilmi.
-Hän puhkesi aivan luonnolliseen hämmästyksen huudahdukseen.
-
-"Varastetut! Mitä nyt teette? Ja prinssi saapuu huomenna!"
-
-"Mistä te tiedätte prinssin saapumisesta, te noita?"
-
-"Luin sanomalehdestä uutisen. Mutta se on nyt toistaiseksi sivuseikka.
-Kertokaahan, miten varkaus tapahtui?"
-
-"Ihmeellisintä koko asiassa on, etten sitä tiedä. En laskenut laukkua
-hetkeksikään näkyvistäni, mutta kun viime yönä lähdin ennakolta tehdyn
-sopimuksen mukaan muutaman jalokivikauppiaan luo rajakauppalassa,
-huomasin laukun avattuani sen sisältävän pieniä kiviä. Malmborgissa
-olin kuitenkin todennut sen sisältävän jalokiviä."
-
-Sanomalehtimies kuunteli näennäisesti hyvin tarkkaavaisena, mutta
-sisäisesti hän oli hyvillään, että kepponen oli niin täydelleen
-onnistunut.
-
-"Ettekö siis edes tiedä, missä varkaus on tapahtunut?" kysyi hän hetken
-kuluttua.
-
-"En osaa sitäkään sanoa. Junassa vartioin laukkua huolellisesti, toin
-sen hotelliin, eikä huoneessani siellä käynyt ketään vierasta
-henkilöä."
-
-"Ettekö epäile salakuljettajia?"
-
-"Mutta nehän ovat vangitut, Popovia lukuunottamatta, josta jo
-kerroitte. Niin, oikeastaan, heitä minä epäilenkin, sillä
-rajakauppalassa soitti minulle muuan ja kehoitti mitä pikimmin
-pakenemaan Norjaan. Olin niin täydellisesti hämmästynyt, etten ehtinyt
-edes tiedustella, kuka hän on, miten hän oli päässyt jäljilleni ja
-tiesi minun oleskelevan hotellissa. Ja varkaan on täytynyt tietää
-edeltäpäin jalokivistä, sillä muutoin olisi viety koko laukku. Nyt on
-lisäksi vielä vaivauduttu vaihtamaan jalokivet tavallisiin kiviin."
-
-"Jalokivet oli siis vaihdettu?"
-
-"Niin, ja käärön päällä oli pieni paperilappu, jossa oli sanat: Se
-parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!"
-
-"Ja mitä yhteyttä olisi noilla sanoilla ja tapahtumilla?"
-
-"Niin, kuulkaas, minä kerron nyt hiukan. Minä ja veljeni, tehän
-tiedätte, epäilimme salakuljettajia ja päätimme heidät pettää, niinkuin
-he olivat päättäneet pettää meidät. Suunnitelma oli veljeni, ja se oli
-seuraava: hän lentäisi etelämpänä Kuststadia sisämaahan päin ja sen
-kohdalla kääntyisi merelle. Minun tuli olla sillä paikalla, johon
-jätitte auton. Siihen veljeni heitti jalokivipaketin, mutta toisen
-paketin hän heitti huvilani puutarhaan, jossa salakuljettaja oli
-vartioimassa. Oli luultavaa, että epäluulot kohdistuisivat vain toiseen
-pakettiin ja poliisi pääsisi vain kivipaketin perille. Minä olisin
-sillä aikaa paennut Norjaan. Suunnitelma oli koko yksinkertainen ja
-epäjohdonmukainenkin, mutta me laadimmekin sen aivan viime hetkessä,
-sillä sattumalta sain tietää Kahlin ja Popovin suunnitteleman
-kaappauksen. Mahdollisen kiristyksen pelossa en tahtonut paljastaa
-joukkuetta. Aioin asettaa kaikki yhden kortin varaan ja voittaa. Ja
-voitin myös", sanoi neiti Riger lujasti.
-
-"Ja me tulimme väliin", virkkoi sanomalehtimies, "mutta kuultuanne
-Popovin päässeen pakenemaan, te ette luopunut suunnitelmastanne, vaan
-lähditte meidän kanssamme Kuststadiin, karaten sitten ilman muuta ja
-narraten meidät perinpohjaisesti. Erittäin kauniisti tehty!"
-
-"Mutta ottakaa huomioon, että minun täytyi saada paperit Popovilta."
-
-"Miksi annoitte ne hänelle, vaikka tiesitte hänet petturiksi?"
-
-"Ne paperit, jotka annoin hänelle myöhemmin, eivät todistaneet mitään.
-Mutta aikaisemmin olin antanut hänelle yhden, ja se olisi riittänyt."
-
-Sanomalehtimies nauroi hiukan katkerasti.
-
-"Te olette loistavan älykäs ja kylmä. Se tuottaa kunniaa päällenne. Ja
-huvittaaksenne sitten itseänne te asetitte meidät narrin osaan,
-vangitsemaan Popovia kivipusseineen. Ettekö luottanut minuun?"
-
-"Luotin", sanoi neiti Riger yksinkertaisen vakuuttavasti.
-
-"Naisellinen johdonmukaisuus on jotakin bolshevistista
-johdonmukaisuutta. Te luotitte minuun, kun hankin teille papereita
-Popovilta, mutta ette silloin, kun vastaanotitte jalokivilaukun?"
-
-"Tässä ei ollut kysymys luottamuksesta", lausui neiti Riger nopeasti.
-
-"Mistä sitten?" kysyi sanomalehtimies ja katsoi kaunista
-seikkailijatarta tutkivasti. Neiti Riger suipisti pientä suutaan ja
-pudisti päätänsä.
-
-"Ei mistään!" vastasi hän, katsomatta Kiviseen. He olivat molemmat
-ääneti. Ylhäällä suhisi tuuli, maininkien kohina kantautui
-yhtämittaisena pauhuna, ja lahden toinen rantama hämärtyi
-näkymättömiin.
-
-"Tiedättekö, neiti Riger, että olen koko ajan jatkuvasti menetellyt
-virheellisesti teitä kohtaan", aloitti sanomalehtimies.
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Olen koko ajan loukannut naisen voimakkainta ja vaarallisinta
-ominaisuutta, en sano pahetta, vaikka jotkut moralistit niin sanovat,
-ominaisuutta, joka on jokaisessa naisessa..."
-
-"Mitä?"
-
-"Naisellista itserakkautta. Se esiintyy moninaisin muodoin, ja teidän
-ja minun kesken siinä, että tahtoisimme kumpikin emme vain voittaa,
-mutta lisäksi saada toisen tunnustamaan tappionsa. Vetomme muuttui
-vakavammaksi kuin olisimme voineet luullakaan. En ole voinut peräytyä,
-minun on täytynyt saada teidät voitetuksi, saada selville kaikki asiat,
-jotka koskevat teitä, ja sitten voittajana saada teidät alistumaan ja
-tunnustamaan minut voittajaksenne. Te tiedätte tulleenne voitetuksi,
-mutta itserakkautenne ei mitenkään salli teidän sitä tunnustaa, ja
-niinpä te viimeisellä hetkellä koetitte voittaa jo menetetyn pelin.
-Siitä syystä te karkasitte, eikö totta?"
-
-Neiti Riger pudisti uudelleen päätänsä.
-
-"Teillä ei ole oikeutta vaatia minua vastaamaan."
-
-"En vaadikaan enää, minä pakoitan teidät siihen", sanoi sanomalehtimies
-lujasti ja hänen äänessään soinnahti ehdoton varmuus. "Mutta
-jättäkäämme se sikseen. Miten aiotte selviytyä nyt prinssistä?"
-
-Seikkailijatar muuttui vakavaksi.
-
-"En ollenkaan tiedä. Minusta tuntuu vieläkin unennäöltä, mahdottomalta
-käsittää, että jalokivet olisivat varastetut. En voi prinssille sanoa
-muuta kuin totuuden."
-
-"Eikö hän teitä epäile?"
-
-"En tiedä. Vastattava minun on."
-
-"Niin, leikistä on maksettava leikin hinta. Intohimot kostavat itsensä
-ja itserakkaus käy kalliiksi. Koetitteko saada selvää varkaudesta?"
-
-"En voinut tehdä paljoakaan. Poliisille ei voinut ilmoittaa, sillä
-silloin olisin itse joutunut kiinni. En uskaltanut kuulustella edes
-hotellin palvelusväkeä."
-
-Neiti Riger nojasi päänsä käsiin ja tuijotti eteensä. Sanomalehtimies
-tunsi heltyvänsä, ja hänen täytyi voittaa itsensä, ollakseen
-paljastamatta itseään. Ei, hän oli nyt voiton puolella, ja jos hän
-tahtoi todella voittaa, täytyi hänen menetellä harkitusti. Itsepäinen
-seikkailijatar oli masennettava. Neiti Rigerin oli maksettava leikistä
-leikin hinta. Lääke oli ehkä hiukan liian voimakasta, mutta
-sanomalehtimies tiesi, etteivät pikkuannokset pystyisi neiti Rigeriin.
-Taistelussa saattoi vain joko voittaa tai joutua tappiolle. Ja hän
-tahtoi voittaa.
-
-Ja sensijaan että olisi kertonut oman kepposensa ja päästänyt neiti
-Rigerin miljoonahuolistaan, hän vaikeni ja katseli miettiväisenä
-lahdelle. Hän ei enää tarjoaisi apuaan. Ja ikäänkuin arvaten hänen
-ajatuksensa laski neiti Riger äkkiä kätensä pehmeästi hänen kädelleen.
-
-"Minulla ei ole oikeutta, mutta" -- ääni kuulosti sangen
-alistuvaiselta, ja sanomalehtimies oli varma, ettei se ollut
-teeskennelty -- "antakaa armon nyt käydä oikeudesta. Ettekö voisi
-auttaa minua jollakin tavalla?"
-
-Sanomalehtimies katsoi syviin silmiin, ja ratkaisevasti voiton puolella
-ollen hän ei milloinkaan ollut tuntenut niin vastustamatonta kiusausta
-luopua kostostaan ja käyttää suorinta tietä voittoon. Mutta hän tahtoi
-olla varma, eikä noihin silmiin niiden syvyydestä huolimatta saattanut
-luottaa. Molemmat olivat suloisia, sekä kosto että rakkaus, ja hän
-päätti nauttia kumpaisestakin.
-
-"Hyvä. Minä autan, mutta seuraavilla ehdoilla: saan menetellä mieleni
-mukaan, en tee tiliä teille aikeistani, ja jos saan takaisin jalokivet,
-on minulla oikeus, mikäli prinssi suostuu, käyttää niistä kymmenen
-prosenttia esittämääni tarkoitukseeni, en tietenkään välillisesti eikä
-välittömästi omaksi hyväkseni. Suostutteko?"
-
-"En ymmärrä ehtojanne, mutta suostun", sanoi neiti Riger keventyneenä
-ja ojensi kätensä.
-
-He palasivat hotelliin.
-
-Iltamyöhällä lähtivät sanomalehtimiehet kaikessa hiljaisuudessa autolla
-Kristianiaan.
-
-
-
-
-17.
-
-Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.
-
-
-Aamulla sanomalehtimiehet olivat Kristianiassa. Auton he jättivät
-hotelliin, veivät matkalaukkunsa huoneeseen ja lähtivät itse ulos
-kesäaamun valkeassa hämyssä kylpevään kaupunkiin.
-
-Suurkaupunki ei nukkunut. Satamassa virkosi vähitellen työ, laivoihin
-alettiin nostattaa höyryä, samoin höyryvinttureihin, rautatieasemalta
-kulki tavarakuormia, kadunlakaisijat olivat toimessaan, ja heidän
-rantaan ehdittyään kuului jo veturin vihellyksiä satamaradalla. Ilma
-oli kirkas, hiukan kylmä, veden yllä leijaili huurua ja siellä täällä
-pisti sumusta esiin vain talojen yläosat ja kirkkojen tornit.
-
-Sanomalehtimiehet kulkivat pitkin sataman reunaa, nauttien varhaisesta
-aamuhetkestä ja raikkaasta ilmasta.
-
-"Milloinkahan prinssi saapuu?" kysäisi Jorre, katsoen samalla kelloaan.
-Se läheni viittä.
-
-"Laiva tulee kello kuusi aamulla, mutta me kai saamme tietää prinssin
-oleskelupaikan jostakin sanomalehdestä."
-
-"Ei, me teimme tyhmästi, jättäessämme auton hotelliin. Voisimme odottaa
-siinä laivan tuloa, ja sitten seurata prinssiä hotelliin."
-
-Kivinen mietti hetkisen.
-
-"Ehkäpä niin onkin parasta. Meidän ei tarvitse ilmoittaa itseämme
-kenellekään. Ehdimmekö vielä hakea auton?"
-
-"Kyllä, vallan hyvin."
-
-Sanomalehtimiehet kääntyivät takaisin ja palasivat hotelliinsa. Vähän
-ennen kuutta he olivat uudelleen satamassa. Jorre ohjasi auton laiturin
-vireen. Sinne oli aikaisemmin saapunut joukko autoja ja ajureita,
-tullivirkailijoita ja poliiseja. Kööpenhaminan laiva laski laituriin
-muutaman minuutin yli kuusi, ja matkustajat alkoivat tulla maihin,
-läpäistyään ensin tulli- ja passitarkastuksen.
-
-Molemmat sanomalehtimiehet pitivät tarkoin silmällä matkustajia.
-Melkein heti he tunsivat prinssin, pitkän, mustan, kalpeakasvoisen
-nuoren miehen, joka nähtävästikin entisen sotilaspalvelijansa
-seuraamana laskeutui laivasta. Prinssin tavarat vietiin autoon,
-palvelija istuutui kuljettajan viereen, ja auto läksi liikkeelle.
-Samassa Jorrekin pani oman autonsa käyntiin ja ohjasi prinssin auton
-jälkeen. He ajoivat läpi kaupungin muutamaan suureen hotelliin, jonne
-prinssi pysähtyi.
-
-Jorre seisahdutti auton jonkun matkan päähän ja lähti hotelliin,
-onnistuen saamaan tarpeelliset tiedot.
-
-Kello yhdeksän aikaan sanomalehtimiehet saapuivat uudelleen prinssin
-hotelliin. Kivinen oli päättänyt nyt lopullisesti toteuttaa
-suunnitelmansa.
-
-He kysyivät hotellin ovenvartijalta prinssiä. Hän neuvoi heidät toiseen
-kerrokseen. Käytäväpalvelija vei prinssille Kivisen käyntikortin
-suljetussa kuoressa. Sanomalehtimies oli kirjoittanut korttiin muutaman
-sanan ja oli varma vastaanotosta. Eikä hän siinä pettynytkään, sillä
-käytäväpalvelija palasi ilmoittaen, että prinssi odotti.
-
-Sanomalehtimies koputti.
-
-"Sisään!" kuului sotilaallinen, syvä ääni sanovan, ja sanomalehtimiehet
-astuivat loistavasti kalustettuun hotellihuoneeseen. Prinssi istui
-nojatuolissa kirjoituspöydän ääressä, ja vaikka hän koetti peittää
-hämmästystään, näkyi hänen ilmeestään, että hän ei ollenkaan
-ymmärtänyt, mitä kahdella sanomalehtimiehellä nyt heti oli asiaa
-hänelle ja mistä he tiesivät "jotakin Kuststadin jutusta", kuten
-Kivinen oli nimikorttiinsa kirjoittanut.
-
-Kivinen tervehti, samoin Jorre, ja prinssi viittasi vieraita istumaan.
-
-"Mikä tuottaa minulle kunnian...?" aloitti hän ja kiinnitti tutkivan
-katseensa sanomalehtimiehiin. "Ei suinkaan tässä ole tarkoituksena,
-omituisen verukkeen varassa, haastatella minua? Ilmoitan heti alussa,
-etten alistu minkäänlaiseen haastatteluun."
-
-"Voitte olla rauhassa siinä suhteessa", sanoi Kivinen kylmästi. "Meillä
-on tärkeämpää asiaa. Kuten kirjoitin nimikortilleni, on aikomuksemme
-selvittää hiukan Kuststadin juttua."
-
-"Mitä ihmettä", huudahti prinssi. "Mitä tekemistä minulla on jonkun
-Kuststadin jutun kanssa?"
-
-"Anteeksi, teidän ylhäisyytenne, mutta siinä suhteessa ei vallitse
-mitään epäilyksiä. Luutnantti Karl Riger salakuljetti lentokoneella
-kaksi kertaa jalokiviä Kuststadiin, jossa ne vastaanotti hänen
-sisarensa neiti Elise Riger. Jalokivet olivat teidän ylhäisyytenne
-perhekalleuksia."
-
-Prinssi oli Kivisen puhuessa käynyt kalpeaksi, hänen piirteensä
-jännittyivät, ja kuin huomaamattaan koetti hän saada auki
-kirjoituspöydän laatikkoa.
-
-"Siis kysymyksessä on kiristys?" lausui hän hitaasti ja silmäsi
-ylenkatseellisesti sanomalehtimiehiä.
-
-"Kyllä, tavallaan", vastasi Kivinen samaan äänilajiin. "Me aiomme teitä
-hiukan kiristää, mutta pyydämme, että jättäisitte pöytälaatikon ja
-siellä todennäköisesti olevan ampuma-aseen rauhaan. Me emme ole tulleet
-tänne sitä varten, ettekä te sillä tavoin asemastanne selviä."
-
-Prinssi tempasi kätensä pois kuin pahanteosta tavattuna ja jäi istumaan
-aivan liikkumatta.
-
-"Kas niin, ymmärrän asemani. Olen joutunut roistojen käsiin ja saan
-maksaa. Paljonko vaaditte?"
-
-Kivinen tunsi poskiensa kuumenevan, mutta hän hillitsi itsensä. Prinssi
-saisi pyytää loukkauksensa anteeksi.
-
-"Paljonko vaadimme? Ainoastaan kymmenen prosenttia."
-
-"Niinkö? Ja paljonko luulette sen olevan?"
-
-"Noin miljoona kruunua."
-
-Prinssi nauroi katkerasti.
-
-"Kaunis summa. Mutta olkoon, esittäkää ehtonne! Minähän voin vain
-alistua."
-
-Hän sytytti savukkeen ja sulki silmänsä, jääden puolittain makaamaan
-nojatuolissaan.
-
-Sanomalehtimies alkoi puhua. Hän kertoi prinssille heidän osuutensa
-jutussa, kertoi seikkailut Kuststadissa ja Tukholmassa, ja prinssi
-kuunteli virkkamatta sanaakaan.
-
-"Te puhuitte kiristyksestä", jatkoi sanomalehtimies, "ja sitähän meidän
-suunnitelmamme onkin, mutta ei sellaista kiristystä kuitenkaan kuin te
-luulitte. Me emme tahdo rahoja itsellemme."
-
-Prinssi kohottautui makaavasta asennostaan.
-
-"Kenelle sitten?" tiedusti hän ivallisesti ja epäuskoisesti.
-
-"Teidän ylhäisyytenne! Te olette aatelismies ja tiedätte tai ainakin
-teidän pitäisi tietää, että aateluus velvoittaa. Te olette menettänyt
-vallankumouksessa paljon, paljon sellaista, jonka katsotte kuuluvan
-itsellenne, mutta jos teillä on hitunenkin isänmaanrakkautta jäljellä,
-niin teidän täytyy myöntää, että salakuljetuksenne oli rikos nääntyvää
-kansaanne kohtaan, kansaa, joka nyt on kuolemaisillaan neljän
-sotavuoden kiroihin. Teillä ei ole oikeutta riistää kansalle tulevaa
-osaa. Olen varma siitä, että te itsekin myönnätte tämän. Ja syynä
-siihen, etten paljastanut salakuljetusjuttua, oli se, että toivoin
-voivani hyvittää sen kaikessa hiljaisuudessa. Ja nyt aion sen tehdä. Te
-saatte, prinssi, miljoonanne, mutta kymmenen prosenttia on teidän
-lähetettävä Wienin nääntyvälle väestölle. Ja huomatkaa vielä:
-tuntemattomana lahjoittajana, sillä kaiken sen jälkeen, mitä on
-tapahtunut, teillä ei ole enää oikeutta esiintyä minään jalomielisenä
-isänmaan auttajana. Te ette lahjoita, vaan te annatte sen, mikä teidän
-on annettava. Tietenkin, tämä on kiristystä, ja kiristäjät ovat
-roistoja, mutta ennemmin minä kuitenkin olen sellainen. Te lähetätte
-tänään pankin kautta mainitun summan Wieniin."
-
-Prinssi oli kuunnellut Kivisen jyrkkää puhetta liikkumattomana,
-mutta väri vaihteli hänen kasvoillaan. Hän nousi ylös ja astui
-sanomalehtimiesten luo, ojentaen kätensä.
-
-"Pyydän todellakin anteeksi loukkaavia sanojani", virkkoi hän
-miehekkäästi, "mutta en ole ehkä minäkään niin huono kuin te luulette.
-Kas tässä on maksuosoitus miljoonalle. Aioin sen lähettää Wieniin.
-Teillä oli sama ajatus."
-
-Kivinen tunsi menevänsä hiukan hämilleen. "Sitten ei meillä olekaan
-muuta asiaa. Jalokivenne ovat tässä." Kivinen nosti kirjoituspöydälle
-matkalaukun ja avasi sen. Aamuauringon säteet loihtivat häikäisevän
-ilmestyksen, sattuessaan timanttien tuhansiin särmiin.
-
-"Onko jalokivetkin teillä?" huudahti prinssi.
-
-"On, me varastimme ne neiti Rigeriltä."
-
-Prinssi seisoi tuokion sanattomana.
-
-"Te leikitte kuten kissa hiirellä! Selittäkää toki hiukan."
-
-Kivinen hymyili. "Se on pian tehty. Varastin nämä jalokivet juuri
-ennenkuin neiti Riger ehti ne pantata Ruotsissa, ja salakuljetin ne
-itse omakätisesti tänne Norjaan. Ymmärtääkö teidän ylhäisyytenne?"
-
-"En ymmärrä syytä. Miksi te ne varastitte antaaksenne ne sitten
-takaisin minulle?"
-
-"Huomatkaa, etten anna niitä teille koskemattomina. Miljoona menee
-Wieniin."
-
-"Kyllä, mutta olisittehan saanut sen kiristetyksi joka tapauksessa
-ilmiannonkin uhalla?"
-
-"Niin kyllä, mutta..." Kivinen sekaantui puheessaan.
-
-"... mutta?" tarttui prinssi ja silmäsi tutkivasti sanomalehtimiestä,
-virkkaen sitten merkitsevästi: "Ou est la femme?"
-
-Kivinen kohautti olkapäitään. "Kuinka teidän ylhäisyytenne vain
-haluaa."
-
-"Neiti Riger! Hyvä herra, teillä ei ole huono maku."
-
-"Kiitän. Minulla olisi yksi pyyntö teidän ylhäisyydellenne."
-
-"Niinkö! Lupaan tehdä voitavani."
-
-"Neiti Riger..."
-
-"Niin, entä sitten?"
-
-"Hän ei saa tietää mitään siitä, että te olette saanut jalokivenne."
-
-"Todellakin! Ja mitä minä sanon, jos hän kysyy?"
-
-"Teidän ylhäisyytenne, hän ei kysy mitään, sillä hän ei aavista
-voivansa kysellä. Te kyselette ja hän vastaa."
-
-"Anteeksi, mutta mihin te kaikella tällä pyritte?"
-
-"Tahdon kostaa, teidän ylhäisyytenne!"
-
-"Onko neiti Riger teitä loukannut?"
-
-"Ei, me olemme ainoastaan lyöneet vetoa. Muuten, voitteko selittää,
-miksi neiti Riger on yhtynyt tähän rumaan juttuun?"
-
-"En voi, enkä gentlemannina tahdo. Kysykää häneltä itseltään."
-
-"Hyvä. Odotinkin tällaista vastausta. Minä aavistan kyllä."
-
-"Mitä te aavistatte, jos saan luvan kysyä? Minun tietääkseni ei neiti
-Rigeriä voida syyttää mistään pahasta."
-
-"Niin, häntä ainoastaan muodollisesti, mutta, teidän ylhäisyytenne,
-sitä enemmän hänen veljeään! Teillä on huonoja palvelijoita!"
-
-"Sanokaa: on ollut! Minulla ei ole enää mitään tekemistä Karl Rigerin
-kanssa."
-
-"Hyvä. Ja nyt vielä pyyntö: älkää mainitko sanallakaan, että me kävimme
-luonanne, älkää ilmaisko liikkeelläkään, että tunnette meidät, kun
-tulette tänään kylpypaikkaan!"
-
-"Te tiedätte näköjään kaikki. Olkoon menneeksi mutta teidän on
-vakuutettava, ettette käytä myöntyväisyyttäni kenenkään vahingoksi."
-
-"Vakuutan. Näkemiin, teidän ylhäisyytenne!"
-
-Prinssi ojensi kätensä, jota molemmat puristivat, sitte poistuen.
-Noustuaan autoon he ajoivat hotelliin, selvittivät asiansa siellä ja
-lähtivät takaisin kylpylään. Heidän poissaolonsa ei ollut herättänyt
-huomiota. Neiti Riger oli kysellyt pari kertaa, mutta Kivisen
-valmistamana oli käytäväpalvelija vastannut sanomalehtimiesten
-lähteneen ajelulle sisämaahan päin.
-
-Iltapäivällä saapui prinssi, mutta päättäen siitä, ettei hänen tulonsa
-herättänyt mitään huomiota, otaksui Kivinen, että prinssi esiintyi
-täällä täydellisesti _incognito_. Käytäväpalvelijan välityksellä saivat
-sanomalehtimiehet tietää, että neiti Rigerin "serkku" oli käynyt hänen
-luonaan, viipyen huoneessa yli tunnin.
-
-Olle sähkötti Tukholmasta salakuljettajien jutusta. Se oli herättänyt
-suunnatonta huomiota. Popovia ei oltu vieläkään saatu kiinni, ja Olle
-tiedusti suomalaiselta jutun loppuvaiheita, ilmoittaen itse palaavansa
-Kuststadiin jatkamaan keskeytynyttä kesälomaansa. Kuststadin toinen
-lentovierailu oli edelleenkin täydellisen salaperäisyyden verhoama.
-Poliisiviranomaiset eivät edes tienneet, oliko sen yhteydessä
-tapahtunut salakuljetusta vai eikö.
-
-Illalla Kivinen kirjoitti pienen lapun ja lähetti sen käytäväpalvelijan
-välityksellä neiti Rigerille. Hän otti hattunsa ja ilmoitti Jorrelle
-palaavansa myöhempään. Nuori sanomalehtimies jäi jatkamaan
-selostussarjaansa salakuljetusjutuista.
-
-Kivinen käveli niemiravintolaan päin. Ehdittyään jonkun matkan päähän
-siitä hän kääntyi takaisin.
-
-Puolimatkassa tuli neiti Riger vastaan.
-
-"Hyvää iltaa! Mitä prinssi sanoi?" tiedusti sanomalehtimies.
-
-Neiti Riger katsoi pitkään Kivistä.
-
-"En ymmärrä nyt mitään. Prinssi tuntui ottavan asian sangen tyynesti,
-ja hän arveli, että jos jalokivet ovat kadonneet, niin ei niistä sen
-enempää. Mutta minä en voi tietenkään tyytyä siihen."
-
-Kivinen puraisi kieltään. Prinssi oli puhunut nyt koko asian sekavaksi,
-mutta ei ollut kuitenkaan rikkonut lupaustaan.
-
-"Oletteko saanut mitään selkoa?" kysyi neiti Riger ja silmäsi
-syrjittäin Kivistä.
-
-"Kyllä", vastasi tämä välinpitämättömästi. "Prinssi on saanut
-jalokivensä takaisin."
-
-"Saanut? Keneltä?"
-
-"Minulta", lisäsi Kivinen vaatimattomasti. "Minähän ne varastinkin
-siellä rajakauppalassa."
-
-Neiti Rigerin silmät laajenivat, ja hän koetti arvata, puhuiko
-sanomalehtimies totta vai leikkiä.
-
-"Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Leikistä on maksettava leikin hinta.
-Te narrasitte minua ja minä teitä. Olemme kuitit."
-
-Sanomalehtimies kertoi lyhyesti kepposensa. Neiti Riger kuunteli
-ääneti, nojaten kivireunukseen ja antaen katseensa kiitää hämärälle
-lahdelle.
-
-"Minä _olen_ siis voittanut", lopetti Kivinen ja kumartui neiti Rigeriä
-kohti. "Ainoa seikka, jota en ole saanut selville on se, mistä te
-aavistitte, että me silloin herra Nordgrenin kanssa epäilimme teitä."
-
-Neiti Riger naurahti. "Sehän on selvä. Te kerroitte seisoneenne
-tienhaarassa, kun Kahl ajoi ohi. Teidän _täytyi_ nähdä, että hän heitti
-paketin puutarhaan."
-
-"Olette oikeassa. Ja sitten: mistä syystä rupesitte salakuljettajaksi?
-Veljenne..."
-
-"Älkää puhuko hänestä mitään, herra Kivinen! Hän on kuitenkin veljeni!
-Hän viekoitteli ensin prinssin ja sitten pakoitti minut, valehdellen
-minulle. Sain tietää totuuden liian myöhään, voidakseni peräytyä.
-Huomatessani sitten, että te epäilitte minua, päätin käyttää
-vaikutusvaltaani teihin nähden, jota olin huomannut hiukan
-saavuttaneeni. Mutta minä erehdyin", lisäsi neitonen hiljaa.
-
-"Niin, se mahdollisuus ei juolahtanut mieleenne. Ja sitten teidän
-kepposenne! Olitte toimittaa meidät vangituksi omaan asuntoomme
-Tukholmassa."
-
-Neiti Riger huudahti. "Te tiedätte minun osuuteni siihenkin!"
-
-"Kyllä, ja kaiken muunkin. Neiti Riger huomatkaa, että olen voittanut!
-Minulla on oikeus saada palkintoni!"
-
-"Ei, ei oikeutta saada, mutta kyllä ottaa", ja neitonen nauroi
-vallattomasti. Sanomalehtimies kietoi kätensä hänen vartalonsa ympäri
-ja hitaasti taivutti sen luokseen, suudellen pitkään väriseviä huulia.
-Kauempaa kuului askeleita.
-
-"Kadutteko erehdystänne?" kysyi hän hiljaa ja laski neiti Rigerin irti.
-
-"Odottakaas, herra Kivinen! Te olette tehnyt minulle suuren
-anteeksiantamattoman kepposen, mutta en ole teille vihoissani. Te
-olette suunnitellut minun kukistamiseni, ja sitten, saatuanne minut sen
-tunnustamaan, te aiotte sanoa jotakin, ylpeänä ja voitonvarmana,
-nauttien voitostanne. Mutta, muistakaa, mitä sanoitte itse kerran, että
-se _parhaiten_ nauraa, joka _viimeksi_ nauraa. Minä sieppaan teiltä
-voiton viime hetkellä! Te ette voi kysyä minulta mitään ylpeänä ja
-voitonvarmana, vaan minä, voittamattomana viime hetkelläkin, sanon
-teille ärsyttäen: rakastan sinua! Se parhaiten nauraa, joka
-viimeksi..." Loppu hukkui suudelmaan, ja ohikulkija, kylpylän
-poliisikonstaapeli, käänsi päänsä hienotuntoisesti poispäin.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Viehättävä vastustajatar, by Olli Karila
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIEHÄTTÄVÄ VASTUSTAJATAR ***
-
-***** This file should be named 57902-8.txt or 57902-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/7/9/0/57902/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-