Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 3850 insertions, 4237 deletions

diff --git a/58203-0.txt b/58203-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..b3ad073
--- /dev/null
+++ b/58203-0.txt
@@ -0,0 +1,3850 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58203 ***
+
+
+
+E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
+
+
+
+ELÄMÄN KEVÄÄSSÄ
+
+Tyttökirja Barbro Bertingistä ja hänen tovereistaan
+
+Kirj.
+
+ELISABETH KUYLENSTIERNA-WENSTER
+
+Suomentanut
+
+Rob. A. Seppänen
+
+
+
+
+
+
+Hämeenlinnassa,
+Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
+1920.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+    I. Eva-täti.
+   II. Ensimmäinen päivä.
+  III. Päivänpilkkeet.
+   IV. Eräs käynti ja sen seuraukset.
+    V. Heleänvärinen leninki.
+   VI. Lucia-juhla.
+  VII. Odottamaton kohtaus.
+ VIII. Rekiretki.
+   IX. Eräs uusi tuttavuus.
+    X. "Tullos, veikkonen! Yhtyös liittohon!"
+
+
+
+
+I
+
+Eva-täti.
+
+
+Joskus tapahtuu, että maailmannaiset keskittävät parhaimmat voimansa
+ja toimintahalunsa, joka ennen on harhaillut minkä missäkin,
+siihen ajankohtaan, jolloin he muuten unohtuisivat kuten muutkin
+kuihtuneet kukat. Tällainen henkilö oli hyvin komea, paljon lukenut
+ja matkustellut sekä koti- ja ulkomailla ihailun esineenä ollut
+leskivapaaherratar Löwesköld.
+
+Maailmansota oli pakottanut hänet jäämään Ruotsiin koko vuodeksi, mutta
+tästäpä pakosta tulikin se gordilainen solmu, jonka hänen valveutunut
+tarmonsa äkillisen voimakkaasti katkaisi. Hän omisti yhden niitä
+vanhoja, kauniita huviloita, joista osa Östermalmin kaupunginosaa
+aikoinaan oli tunnettu yhtenä Tukholman viehättävimpiä paikkoja.
+Hienon, valkean talon ympärillä levisi hyvin hoidettu puutarha, missä
+puut herättivät kunnioitusta vanhuudellaan ja muhkeudellaan ja missä
+kukat viihtyivät niin hyvin, että ne puhkesivat näkyviin lumesta jo
+maaliskuussa ja pysyivät useimmiten elossa marraskuuhun, vieläpä
+toisinaan jouluunkin saakka.
+
+Vapaaherratar oli liikkunut viidenteenkymmenenteen ikävuoteensa asti
+korkeissa, komeissa huoneissa (puoli vuotta avioliitossa oltuaan
+hän oli täällä joutunut leskeksi) eikä ollut kertaakaan tullut
+ajatelleeksi, että niitä saattoi käyttää muuhunkin kuin loistaviin
+juhliin. Hän oli aina ottanut vastaan ulkomaisia ystäviään rakkaina
+vierainaan ja seurustellut mannermaan eurooppalaisten kanssa niinäkin
+lyhyinä aikoina, jolloin hän oli kotimaassa.
+
+Sodan puhkeamisesta saakka oli hänen luonaan ollut eräs
+kasvatuslaitoksen johtajatar Dresdenistä ja kaksi ranskatarta, toinen
+taidemaalari, toinen pianotaiteilija, ja nämä kolme muukalaista olivat
+ensimmäiset, jotka saivat kuulla vapaaherrattaren ajatusjuoksun
+päätöksen.
+
+"Minä tahdon saada aikaan jotakin hyödyllistä yksinäisessä elämässäni",
+sanoi hän. "Olen tottunut elämään suurellisesti ja näkemään
+paljon ihmisiä ympärilläni, ja sitäpaitsi minä kaipaan iloista ja
+hyödyllistä toimintaa. Mieleni tekee perustaa sivistävät oppikurssit
+nuorille tytöille, jotka ovat päättäneet koulunkäyntinsä. Ennen on
+ruotsalaiset tytöt aina lähetetty ulkomaille. Nyt se on vaikeaa. Useat
+tuttavistani ovat päivitelleet, mihin he lähettäisivät tyttärensä
+juuri sinä vuonna, jolloin nämä eivät tiedä, mihin olisi antauduttava.
+Seitsemälle nuorelle on tilaa tässä huvilassa. Toisin sanoen saa kaksi
+makuuhuoneensa piharakennuksessa. He saavat oppia kieliä, musiikkia,
+piirustusta ja muita yleisiä sivistäviä aineita ja sitäpaitsi tuntea
+olevansa viihtyisässä kodissa Eva-tädin luona. Ikä voi mieluimmin olla
+kuudentoista ja yhdeksäntoista välillä ja perhesuhteet sellaiset, että
+nuo kasvattini käsittävät minun kodissani vallitsevat tarkoitusperät ja
+maailmankatsomuksen. Kysymyksessä ei ole mikään armeliaisuustoiminta,
+vaan miellyttävä askartelu itselleni ja rattoisa ja hyödyllinen
+ajanvietto noille seitsemälle valitulle."
+
+Näillä sanoilla oli perustus laskettu, ehdotuksen hyväksyivät
+innostunein mielin sekä fräulein Stock että mademoiselles Renard.
+Laadittiin työjärjestys. Kaikki kolme ulkomaalaista naista tarjoutuivat
+antamaan opetusta, lisäksi hankittiin eräs mrs Faith, eräs fil.
+tohtori Krabbe ja eräs koulukeittiöopettajatar, jotka saisivat hoitaa
+määrättyjä tunteja.
+
+Ilmoittaminen ei ollut tarpeen. Tarjokkaita ilmaantui joka taholta,
+niin että vapaaherrattaren oli pakko valita ne, jotka hän katsoi
+soveliaiksi.
+
+Tukholmalaisia tyttöjä hän ei tahtonut ensinkään. Hänen mielensä teki
+olla äidin sijaisena nuorille. Hän piti niin sydämellisesti näistä
+nuorista tahdoista ja rohkeista sydämistä, jotka ikävöivät ensimmäistä
+kohtalonsysäystä, tahi jotka huolettomasti syöksyivät elämän
+aurinkoisiin aaltoihin, pelkäämättä äkkiä pudottavia syvänteitä.
+
+Syyskuun viidentenätoista päivänä oli tyttöjen määrä saapua, edellisenä
+iltana vapaaherratar tarkasti vielä kerran nimiluettelon ja ne muutamat
+reunamuistutukset iästä ynnä muusta, jotka hän kustakin oli tehnyt.
+
+_Sonja Thomas_, yhdeksäntoistavuotias, menee aikaisin kihloihin ja
+naimisiin. Haluaa oleskella Tukholmassa vaihtelun vuoksi, oppia yhtä
+ja toista, mutta ei mitään vakavasti. Tulee vanhasta, varakkaasta
+göteborgilaisesta kodista. Ainoa lapsi.
+
+_Maud Rydeman_, kahdeksantoistavuotias, tilanomistajan tytär
+skoonelaisesta herraskartanosta, nuorin kahdeksasta sisaruksesta.
+Tuntuu vallattomalta ja laiskalta. Vanhemmat antavat ymmärtää, etteivät
+enää kykene pitämään häntä kurissa, mutta että he odottavat hänestä
+kaikkea hyvää aikaa myöten.
+
+_Mary Ehrestierna_, kahdeksantoistavuotias. Ollut jo monessa
+mukana. Suuri suku Tukholmassa. Äiti oleskelee parantolassa, isä,
+everstiluutnantti, harjoittaa strateegisia tutkimuksia sotaakäyvissä
+maissa. Tyttö säädyllinen, mutta vähäpätöinen. Kuitenkin tavattoman
+musikaalinen. Kaksi veljeä.
+
+_Astrid Tolling_, seitsentoistavuotias. Kirkkoherran tytär
+Itägöötanmaalta, hyväpäinen, aikoo opiskella kuvanveistoa. Iloinen,
+luonnollinen ja terhakka. Varmasti erinomainen toveri. Kolme veljeä,
+kaikki Upsalan yliopistossa.
+
+_Barbro Berting_, kahdeksantoistavuotias, näyttää nuoremmalta. Isä
+leski. Tyttö tulee isoäitinsä, vapaaherratar Stiernuddin luota.
+Naimisissa oleva sisar Tukholmassa. Barbro kiintynyt kirjallisuuteen.
+
+_Märta Agnell_, kahdeksantoistavuotias. Vanhemmat asuvat Berliinissä,
+isä suuren sähköyhtiön johtaja. Märta aikoo olla Tukholmassa
+kevääseen, jolloin hän ja hänen sisarensa, joka opiskelee sairashoitoa
+Köpenhaminassa, lähtevät matkalle tavatakseen muun perheen eräässä
+saksalaisessa kylpylaitoksessa. Märtasta näkyy tulevan tyypillisen
+hyvä ja uskollinen perheenemäntä. Hän aikoo sitäpaitsi suorittaa
+lastentarha-kurssin.
+
+_Minka Rozinsky_, kuusitoistavuotias, slaavilaista syntyperää.
+Isä kaatunut sodassa. Äidillä, leskellä, viisi lasta. Oleskelee
+satunnaisesti neljän nuoremman kanssa Bergenissä erään norjalaisen
+ystävättärensä luona. Minka taitaa päästä erään rikkaan englantilaisen
+sukulaisen ottotyttäreksi, kun Rozinskyn perhe on sodan takia joutunut
+tuuliajolle. Kaikki heidän suuret maatilansa ovat poltetut tai muuten
+hävitetyt.
+
+Eva-täti pani muistikirjansa pois ja nyökkäsi miettivästi. Hänen
+tehtävänsä ei ollut helppo. Nuoret ovat sekä arvostelevia että
+vaativaisia ensimmäisinä kukkaanpuhkeamis-vuosinaan, kun he vielä
+luottavat itseensä ja maailmaan. Ja hän tahtoi, että Löwesköldin
+kasvatushoitola olisi enemmän kuin tavallinen koulu. Hän toivoi,
+että ne henkiset kyvyt, joita hän ryhtyi muokkaamaan, edes hiukan
+saisivat avaruuksien valoa tietoihinsa ja ajatuksiinsa menettämättä
+naisellisuutta, joka hänen mielestään oli kallisarvoinen aarre.
+Uusisuuntainen ei Eva-täti ollut tämän sanan helppotajuisessa,
+kuluneessa merkityksessä. Hän oli ollut mukana siinä ajassa, jolloin
+tyttöjen kasvatus kulki nimellä "edukation", ja kaikissa hänen
+miellyttävissä liikkeissään oli sivistyksen hienoa, siroa suloutta,
+johon liittyi tyyni arvokkuus.
+
+Hopeanvalkoinen tukka huoliteltuine kampauksineen ja pukevine
+kiehkuroineen kehysti pieniä, hienopiirteisiä, vilkkaita kasvoja,
+joiden iho oli heleän kukoistava. Silmät paloivat syvinä ja tarmokkaina
+älykkään, leveän otsan alla. Suunseudussa oli vielä rakastettavaa
+hymyä, jonka vaikutuksesta unohti, kuinka kuihtuneet huulet olivat.
+Hänen vartalonsa oli suora ja solakka. "Hän käyttäytyy kuin armollinen
+kuningatar", oli hänestä aina sanottu.
+
+Mainitut seitsemän tyttöä saapuivat määrättynä päivänä, ja hiljainen
+huvila kajahteli mätkähtelevistä matkalaukuista, kiitävien jalkojen
+kapseesta, naurusta ja juttelusta. Äkillinen muutos ylhäisestä
+hiljaisuudesta hälinään ja touhuun tuntui melkein sietämättömältä talon
+neljästä naisesta.
+
+Mutta illempana hyörinä lakkasi, ja teetä juodessa olivat neitoset
+varsin ujoja ja siivoja. "Seitsemän suljettua päiväkirjaa", ajatteli
+Eva-täti. "Joka vuorokausi kirjoitetaan niihin rivi hyvää ja pahaa,
+mutta nuo vähäiset elämänsanat täytyy saada lukea ja ymmärtää."
+
+Tyttöjen sanoessa hyvää yötä Eva-täti suuteli kutakin heistä otsalle,
+ojennettuaan ensin oman valkean, sormuskoristeisen kätensä heidän
+suudeltavakseen. Maud Rydeman ja Märta Agnell näyttivät nyrpeiltä ja
+hämmentyneiltä tästä hyvästelystä, mutta taipuivat kuitenkin. Jo nyt
+olivat täyshoitolaiset selvillä siitä, että Eva-tätiä oli toteltava.
+Koko hänen olentonsa herätti kunnioitusta, mutta Maud ajatteli
+kuitenkin, ettei hän "ensinkään halua kulkea talutusnuorassa. Olihan
+aina olemassa jokin keino pujahtaa tarkastuksesta".
+
+"Me tapaamme täsmälleen kahdeksan aikaan ruokasalissa huomenaamulla",
+sanoi vapaaherratar ystävällisesti. "Työjärjestys on jo laadittu,
+ja kun olette nukkuneet hyvästi matkan jälkeen, käymme heti käsiksi
+työhön."
+
+Sonja Thomas ja Barbro Berting, jotka olivat koulutovereja ja parhaita
+ystävyksiä, olivat toivoneet saavansa yhdessä haltuunsa sievät
+parihuoneet muratin verhoamassa piharakennuksessa, ja kun vapaaherratar
+oli silmäillyt heitä tutkivasti, olikin näyttänyt siltä, että heidän
+toivomuksensa täyttyy. Eva-tädin ystävällinen, rakastettava hymy lienee
+virittänyt heihin tämän toivomuksen. Se meni kuitenkin myttyyn, sillä
+pään pehmeästi kumartuessa lankesi tuomia.
+
+"Ei, luullakseni meidän täytyy järjestää niin, että Mary ja Astrid
+saavat nuo parihuoneet. Makuuhuoneen edessä pienessä salongissa on
+mielestäni varsin sopiva ottaa vastaan sinun sukulaisiasi, Mary. Sonja
+ja Märta saavat kumpikin vierashuoneensa, sinisen ja punaisen, Minka
+saa keltaisen. Maud ottaa minun sänkykamarini yläpuolelta pienen
+kulmahuoneen, ja neiti Barbron me panemme torniin. Niin nuoret jalat
+eivät ole milläänkään, vaikka raput ovatkin jyrkät."
+
+Nyt läksivät tytöt huoneisiinsa, joihin kohta ilmestyi kunkin luonteen
+mukainen persoonallinen leima.
+
+Sinisessä vierashuoneessa, missä Sonja hallitsi, oli jo asetettu
+kirjoituspöydälle erilaisia valokuvia; lipastolle oli siroteltu mitä
+moninaisimpia pikku esineitä. Pitkä, vanhamuotinen sohva oli saanut
+pari aivan uusikuosisinta silkkityynyä. Pöydällä sen edessä oli kookas
+kristallimalja, jossa oli mitä ihanimpia tummanpunaisia ruusuja, ja
+sen vieressä oli makeisrasia täynnä herkkukonvehteja. Repaleinen ja
+ympäristöänsä rumentava helppohintainen kirja "Päästä minut" oli
+paiskattu sänkyyn. Huoneessa ei ollut mitään, mikä olisi vähääkään
+viitannut vakavaan askarteluun.
+
+Mutta lihavan, vaaleatukkaisen Märtan punaisessa huoneessa oli pöydälle
+ladottu sopusuhtaiseen järjestykseen talous- ja keittokirjoja, Grimmin
+ja H.C. Andersenin sadut ja eräs lentokirjanen: "Pienokaisemme".
+Leveälle ikkunakamanalle Märta oli nostanut jättiläisrasian, jonka
+sisällys olisi riittänyt pienehkön ompeluliikkeen tarpeiksi. Sängyn
+yläpuolelle hän oli ripustanut Agnellin perhettä kokonaisuudessaan
+esittävän suurennetun valokuvan, joka oli otettu vanhempien
+hopeahääpäivänä. Jotakin pyöreää, valoisaa ja lauhkeaa oli tuossa
+ryhmässä, joka oli sijoittunut erään huvilan rapuille, ja yläpuolella
+oli luettavana: "_Heimatsliebe_".
+
+Minkan ihastuttava keltainen huone, jonka kukikasta leinikkökuosista
+sisustusta länsiaurinko kultasi, ei ollut tänä iltana edullisen
+näköinen, ylt'yleensä oli näkyvissä tavaroiden huolimattoman purkamisen
+jälkiä, pukuja, kirjoja, jalkineita ja soittovehkeitä sikinsokin, ja
+keskellä tätä sotkua istui Minka ahmien erästä romaania. Toinen käsi
+piti kirjaa tarpeettoman lähellä mustia samettisilmiä, toisen käden
+hän oli pujottanut syvälle tummaan, kiiltävään tukkatiheikköön, joka
+vuolaan, tuuhean harjan tavoin laskeutui kapealle tytönselälle ja
+kulmikkaille hartioille. Hän oli pieni ja hoikka ja hentojäseninen,
+huolimattomasti puettu ja korvarenkailla, sormuksilla ja muilla
+koruilla vahvasti koristettu, näki aivan selvästi, ettei Minkalla
+ollut aavistustakaan köyhyydestään. Kaikki meni häneltä huolimattoman
+oli-miten-oli-menetelmän mukaan. Ja hänen kapeilla, ruskeilla
+kasvoillaan loisti veitikkamainen kurittomuus.
+
+Järeäjäseninen, mahtava Maud oli heti tuntenut vetovoimaa "pientä
+kimaltelevasilmäistä tenhotarta" kohtaan. He osaisivat kyllä
+yksissä neuvoin panna toimeen kepposia. Maud ei ollut purkanut
+matkatavaroitaan. Hän sanoo, ettei jaksa. Hävytöntä, että isä ja äiti
+olivat lähettäneet hänet pois. Eihän hän itse ollut tahtonut. Ja Maud
+heittäytyi toiseen nojatuoliin -- kaksi tällaista oli sohvan sijasta --
+niin että liitteet natisivat. Leveät jalkateränsä ja tukevat raajansa
+hän ojensi pitkin pituuttaan, asettuessaan tutkimaan lähtevien junien
+aikataulua. Sanokoot mitä tahansa kotona, mutta hän ei jää tähän
+vankeuteen. Ja sitten hän vihelsi kuin äkämystynyt koulupoika.
+
+Barbro Bertingin tornihuoneessa ei järjestys myöskään ollut
+mallikelpoinen. Kaikkialla vetelehti kirjoja, paperia ja
+aikakauslehtiä. Hän oli yrittänyt luoda jonkinlaista kokonaisuutta,
+mutta onnistumatta. Puvut olivat sentään päässeet vaatekomeroon ja yksi
+neljästä tuolista oli vielä tyhjä. Kaarevalle rokokosohvalle, joka
+oli soikean peilin alla, Barbro oli sijoittanut kirjapinot. Hän luki
+paljon ja enimmiten historiallisia teoksia, ja kun hän nyt, puolittain
+riisuutuneena, avasi milloin yhden, milloin toisen muistelmateoksen,
+pisti hänen silmäänsä ensi sivulta yksinkertainen omistus, joka oli
+kirjoitettu varmalla, miehekkäällä käsialalla: "Barbrolle ystävä H.B."
+Isoäiti ja Holger Boye, hänen lapsuuden- ja nuoruudenystävänsä, olivat
+ahkeraan lahjoitelleet pienelle lukuhimoiselle Barbrolle tervettä ja
+kehittävää lukemista. Ja viimeksi kuluneena vuonna, jolloin hän oli
+asunut rakkaan, suloisen isoäidin luona, hän oli oppinut pitämään
+arvossa hyvien kirjojen seuraa.
+
+Inger Thomas, Sonjan serkku, oli myös opastanut häntä valikoimaan
+lukemista, jotavastoin Sonja oli koettanut vieroittaa häntä "mokomasta
+roskasta", mikä teki hänestä "ikävän vetelyksen".
+
+Piharakennuksessa oli tytöillä jo kaikki järjestyksessä, ja he
+olivat vakuutettuja siitä, että he viihtyisivät mainion hyvin. Maryn
+siro, hyvin hoidettu persoona liikkui täysin tottuneesti sievässä
+kustavilaisessa salongissa, jonne hän oli tuonut spinetin, somasti
+täytetyn nuottihyllyn ja kallisarvoisen viulun. Hän kertoi Astridille,
+että hän oli avustanut monissa soitannollisissa iltamissa ja saanut
+tavattoman paljon kiitosta. Hänen ulkonevat vedensiniset silmänsä
+eivät juuri elostuneet, kun hän puhui soitosta, sen enempää kuin
+muulloinkaan, mutta hän oli aina hienon, kiltin ja säädyllisen
+näköinen. Huomasi myöskin, että hän oli koko suvun mielikki, ja
+vanhemmat olivat ilmoittaneet vapaaherratar Löwesköldille, että he
+olivat lähettäneet hänet kasvatushoitolaan välttääkseen rettelöitä, kun
+kaikki tahtoivat omistaa Maryn ja pitää häntä kodissaan. Sukulaisilta
+olikin jo tulvinut hänelle kutsuja, mutta ne olivat jääneet Eva-tädin
+talteen, sillä hänpä määräsi, milloin tytöt saivat lähteä kyläilemään.
+
+Astrid ei välittänyt hitustakaan tuollaisista koreista nimistä
+ja arvoista, joita Mary lakkaamatta luetteli, mikä ei oikeastaan
+tapahtunut siksi, että hän olisi niillä ylpeillyt, vaan siksi, että ne
+kuuluivat hänen piiriinsä, ainoaan, minkä hän tunsi.
+
+Hyräillen ja reippaasti järjesteli pikku Tolling, jota kotona sanottiin
+"sydänkävyksi", kapistuksiaan ja suuteli isän ja äidin valokuvia,
+ennenkuin läksi nukkumaan japanilaisen verhon taakse, joka jakoi
+tilavan makuuhuoneen kahtia.
+
+Verhon toiselta puolen Astrid kuuli Maryn kirkkaan, aina jonkun verran
+uteliaana ihmettelevän äänen:
+
+"Tiedätkö, onko totta, että Sonja Thomas on salakihloissa erään
+filosofiankandidaatin ja luutnantin kanssa, joka on hirveän rikas?"
+
+"Luultavasti, mutt'en tiedä, onko se salaista, hänhän puhui siitä
+meille kaikille."
+
+"Ei minulle."
+
+"Et kai ollut sisällä. Muuten hän sanoi, että kihlaus julkaistaan
+uutenavuotena, ennen kuin luutnantti Freide lähtee jonnekin
+opintomatkalle, ja sitten he menevät syksyllä naimisiin, kun Sonja
+täyttää kaksikymmentä vuotta."
+
+"Ajatteles sentään! Luuletko, että joku muu meistä on kihloissa?"
+
+Astrid nauroi sydämensä pohjasta.
+
+"En ainakaan minä, mutta sinusta ja muista en voi mennä takuuseen."
+
+"Minusta?"
+
+"Niin, sinähän sanoit 'joku muu meistä', enkä minä vielä tunne tyttöjä,
+minusta vain olisi hyvä, että jokaisella olisi jokin oikein elävä
+harrastus."
+
+"Eikö heillä sitten ole? Minulla on musiikkini."
+
+"Ja minulla rakas saveni, ja Sonjalla ehkä yhtä taipuisa luutnanttinsa,
+mutta Minka vain lentää ja keikkuu kuin kärppä ja pajattaa: '_Mais,
+c'est tout égal ça_!' ja Märta -- niin, tosiaankin, Märta on jo _eine
+fromme und sehr weibliche deutsche Hausfrau_ -- mutta mitä tulee
+Maudista?"
+
+"Tarvitseeko hänestä tullakaan mitään? -- Ei ole väliä tulla miksikään,
+minä arvelen, että täällä kehitytään vain huvin vuoksi."
+
+"Ja minä arvelen, että on huvittavaa kehittyä."
+
+"Niin, musiikissa, tietysti. Kuka on Barbro Berting? Jos hänen äitinsä
+oli syntyisin Stiernudd, niin olemme kaukaisia sukulaisia."
+
+"Minä tiedän vain, että sekä Sonja että Barbro ovat Göteborgista
+ja ettei Barbro ole ollut kotonaan puoleen vuoteen. Hänellä kuuluu
+olevan kolme merkillistä sisarta. Vanhin kauneutensa, n:o kaksi
+työteliäisyytensä ja n:o kolme teräväpäisyytensä puolesta."
+
+"Vai niin, no mutta eikö Barbro ole merkillinen?"
+
+"Ei minun mielestäni. Hyvää yötä, Mary, minua jo nukuttaa."
+
+Astrid melkein odotti Maryn kysyvän syytä hänen uneliaisuuteensa
+ja tunsi melkoista helpotusta, kun Mary sanoikin veltosti ja
+hyväntahtoisesti:
+
+"Hyvää yötä, typykkä! Nuku makeasti!"
+
+Vähän ajan kuluttua kuului Maryn ääni uudelleen.
+
+"Nukutko, Astrid?"
+
+"En ihan."
+
+"Oletko laskenut, montako ikkunaruutua on tässä huoneessa?"
+
+"En, mutta se on helposti tehty."
+
+"Käykö päinsä, että lasket ne minunkin puolestani?"
+
+"Minä luulen, ettei se vetele. Eikä myöskään saa sanoa sanaakaan, kun
+on laskenut, silloin ei uni toteudu."
+
+"Eikö? No, hyvää yötä sitten."
+
+"Hyvää yötä."
+
+Astrid kuuli, kuinka Mary puoliääneen ja hyvin perusteellisesti laski
+ikkunaruudut, mutta sitten hän kääntelihe ja huokaili niin raskaasti,
+että Astrid oivalsi jonkin painavan hänen sydäntään. Hän melkein
+arvasi, mitä se oli. Mary oli huomannut pienen, lystikkään seinässä
+olevan lasiventtiilin, joka oli pyöreän pienoisikkunan näköinen.
+Lopulta Astrid ei voinut hillitä nauruaan. Hän purskahti raikuvaan
+nauruun. Mary tuntui kuuntelevan.
+
+"Astrid!"
+
+"Mitä?"
+
+"Sopiiko laskea uudestaan?"
+
+"Se voi käydä laatuun."
+
+"Niin, näetkös, minä en tiedä -- luuletko, että venttiilikin on
+laskettava?"
+
+"Eiköhän, jääköön se pisteeksi. Piste perään, ymmärrätkö?"
+
+Nyt oli Astrid nauranut kyllikseen ja halusi nukkua. Jo seuraavana
+päivänä hänen oli aloitettava työskentelynsä erään kuvanveistäjän luona.
+
+Mary laski uudestaan hitaasti ja tarkkaan, ja sitten oli hiljaista. Hän
+taisi nukahtaa yht'äkkiä.
+
+
+
+
+II
+
+Ensimmäinen päivä.
+
+
+Aamuteen jälkeen Eva-täti kokosi opettajakunnan ja oppilaat suureen
+arkihuoneeseen, joka ei ollut vähääkään koulusalin näköinen, vaan oli
+asultaan herraskartanon vierashuoneen kaltainen monine mukavine ja
+hauskoine istumapaikkoineen, pöytineen ja näppärine pikku kaappeineen;
+ja kokonainen seinä oli kirjahyllyjen peitossa, jotka olivat täynnä
+viimeistä sopukkaa myöten. Muilla seinillä riippui Hillerströmin
+tauluja.
+
+"Olen ajatellut, että luennot pidämme täällä", sanoi Eva-täti, "ja
+teidän lukujärjestyksiinne on jo merkitty tunnit ja aineet. Ei
+teidän eikä teidän opettajienne tarvitse tuntea itseään pinnistetyn
+juhlallisilta tunneilla. Tämä ei ole tavallinen koulu, ja te olette
+jo täysikasvuisia nuoria naisia. Kello kolme päättyy päivän opetus,
+ja senjälkeen te olette vapaat menemään kävelemään tai kyläilemään
+ilmoittamalla siitä minulle. Kerran viikossa käymme museoissa tai
+kokoelmissa. Kuuden aikaan syömme päivällistä ja seitsemän ja yhdeksän
+välillä tehdään käsitöitä, harjoitetaan soittoa, luetaan ääneen
+tai pidetään jotakin muuta ajanviettoa. Kirjeenne saatte lukea ja
+vastata niihin ilman tarkastusta. Sukulaisia ja ystäviä saatte ottaa
+vastaan mielenne mukaan huoneissanne, sillä minä luotan siihen,
+että se tapahtuu valikoiden. Yleensä sanoen minä vetoan teidän
+tahdikkuuteenne ja hienotunteisuuteenne ja toivon samalla saavani
+teidän luottamuksenne. Nuoren tytön parhaimmilla ominaisuuksilla ja
+oikealla helminauhalla on yhteistä se, että hänen täytyy aina pitää ne
+näkyvissä, luoda niihin eloa ja välkettä omalla olennollaan. Jos ne
+pannaan syrjään siksi, että vastuunalaisuus rasittaa niitä pitämästä,
+käy niiden samoin kuin helmien. Kun ne seuraavalla kerralla pannaan
+koristeiksi, ovat ne himmenneet ja ikäänkuin kuihtuneet. Sielunkorut
+ovat paljoa arempia kuin oikeat helmet, sen tahdon painaa mieleenne
+ja lopuksi toivotan teidät kaikki tervetulleiksi. Työ alkaa. Tänään
+jääköön kuitenkin se tai ne, jotka eivät ole lopettaneet tavaroittensa
+purkamista, kolmen jälkeen kotiin laittamaan huoneensa kuntoon.
+Hutiloimista ja laiminlyöntiä minä en suvaitse ensinkään."
+
+Eva-täti itse ei opettanut, mutta hän kuunteli hyvin halukkaasti
+tohtori Krabben kirjallisuus- ja taidehistorialuentoja.
+
+Tohtori ei tosin ollut niitä, joille elämä on suonut paljon aineellista
+ylellisyyttään, mutta hän kohosi harvinaisen nerokkaalla tavalla kaiken
+maallisen yläpuolelle ja upposi intomielisesti henkisiin harrastuksiin.
+
+Sonja kuiskasi Barbrolle: "Sepä vasta lystikäs herrasmies!" Ja Barbro
+kuiskasi vastaan: "Hän lentää meidän kaikkien ylitse", mutta itse
+asiassa hän oli varsin mielissään, jopa ylpeäkin, että juuri hän sai
+useimmat kysymykset, kun osasi parhaiten.
+
+Tämä oli jotakin aivan uutta hänelle, sillä koulussa hän ei ollut
+milloinkaan kunnostautunut, päinvastoin, ja hänen täytyi myöntää,
+että hänen isänsä oli turhaan koettanut työntää häntä, perheen mustaa
+lammasta, milloin minnekin.
+
+Kielissä tuli Sonja toimeen erinomaisesti, mikäli sitä tarvittiin
+puheessa, mutta käännökset hän hutiloi alusta loppuun. Niitä hän ei
+katsonut tarvitsevansa. Vuoden kuluttuahan hän istuu liehiteltynä,
+komeana nuorena rouvana jossakin Tukholman loistohuoneistossa,
+niin että vanhemmat menettelivät hieman hassusti pannessaan hänet
+Löwesköldin kasvatushoitolaan, mutta äiti, joka oli syntyjään
+ranskatar, kärsi maansa puolesta sodasta niin sanomattomasti, ettei
+hänellä ollut ainoatakaan ilonpäivää. Tämän hän pelkäsi tekevän
+Sonjankin raskasmieliseksi, ja senvuoksi hän vapaaehtoisesti luovutti
+lemmikkinsä äitinsä rakkaimman nuoruudenystävän, vapaaherratar Evan
+hoteisiin.
+
+Niin pian kuin kello oli lyönyt kolme, kokosi mrs Faith englantilaiset
+kirjansa ja "haihtui", kuten Märta Agnell sanoi. Astrid oli hetkistä
+myöhemmin valmis lähtemään sen kuvanveistäjättären luo, jonka johdolla
+hän aikoi työskennellä. Hänen kauniit, avoimet kasvonsa loistivat
+täydeltä terältä iloista odotusta, ja hän nyökkäsi hyvästinsä mitä
+säteilevimmin hymyillen.
+
+Mary oli lähdössä vierailemaan ja pukeutui huolellisesti harmaisiin
+kiireestä kantapäähän saakka.
+
+"Hän on kun hevone", sanoi Minka katsoen Maryn jälkeen, "oiken, oiken
+pitkä hevose naama ja paljo tyhmeliin".
+
+Tämän hän sanoi Märtalle, mutta Märta ei milloinkaan taipunut
+ajattelemaan mitään epäedullista. Hän olikin niin lempeän ja
+hyväntahtoisen näköinen ollessaan juuri lähdössä erääseen
+lastenseimeen, että Minka heti älysi huomautuksensa tällä kertaa
+osuneen väärälle henkilölle. Hän livisti vastausta odottamatta
+huoneeseensa, joka oli saatava kuntoon.
+
+Sonja tahtoi Barbron mukaansa ulos.
+
+"Urban Freidekin on täällä", sanoi hän, "ja hän tahtoo mielellään
+tavata sinua. Nyt hän saa jo viran ja toivoo sitten pääsevänsä
+raha-asiain ministeriöön."
+
+Barbro punastui ankarasti. Edellisenä talvena, jolloin hän oli ollut
+Lundissa isoäitinsä luona, hän oli usein tavannut Urban Freiden, ja
+toisinaan hän oli luullut pitävänsä Urbanista kuten Sonja Uno-veljestä.
+Mutta yhtä usein hänestä oli tuntunut, että Urban oli aivan samanlainen
+kuin muutkin eikä yhtään sellainen, johon voi luottaa. Mutta toisekseen
+-- olihan hauskaa hakkailla ja kujeilla, mutta jos hänen olisi
+määrättävä kantansa, niin hän tuntisi olevansa hirveän onneton. Häntä
+oli huvittanut ajatella, että hänen ei tarvitse muuta kuin ojentaa
+kätensä ottaakseen Urbanin tai Holger Boyen, mutta ettei hän tee sitä
+vielä kohtakaan, ei ennen kuin pääsee täyteen varmuuteen siitä, ettei
+koko maailmassa ole mitään muuta, mitä hän mieluummin tahtoisi.
+
+"En luule, että Eva-täti laskee minua ulos tänään", virkkoi hän
+epäröiden. "Jos pistäydyt huoneeseeni, niin huomaat syyn."
+
+"Ainainen hutilus", nauroi Sonja. "Harmillista, ettet ole saanut
+neitsytkammiota kuntoon. Olisin tahtonut sinut mukaani Silkkikauppaan
+ja Pohjoismaiseen Kauppakomppaniaan. Minun on tehtävä kauhean paljon
+tilauksia. Evelyn-täti tulee tietysti vähäksi aikaa mukaan, ja
+sitäpaitsi minun on saatava neuvoja tulevalta anopiltani. Hän tuntee
+tarkoin, miten Tukholmassa on oltava ja elettävä. Heidän huvilaansa
+Djursholmissa on kuvattu sekä 'Svenska Hemissä' että 'Saisonenissa'.
+Ajattelepas, kun mekin Unon kanssa joudumme niihin."
+
+"Onko se sinusta niin tähdellistä?"
+
+"_Onko_ muka! Uno sanoo, että minusta tulee pääkaupungin enimmin _chic_
+ja nuorin rouva. Minun pukuni tulevat antamaan leiman, sanoo hän.
+Voi, minä olen niin rajattoman onnellinen! _Au revoir_ vähäksi aikaa.
+Hassua, että meistä tuli uudestaan koulutoverit."
+
+Hän nyökkäsi ja riensi tiehensä, Barbro katsoi ihmeissään hänen
+jälkeensä. Ei sentään ollut ketään muuta maailmassa, jota hän olisi
+ihaillut niin kuin Sonjaa. Ja näin hän oli ihaillut siitä pitäen,
+kun he olivat olleet ensimmäisellä valmistavalla luokalla. Monet
+kerrat Sonja tosin oli vieroittanut hänet luotaan hetkellisellä
+välinpitämättömyydellään, mutta hänen oli tarvinnut virkkaa vain
+ystävällinen sana vetääkseen Barbron taas luokseen.
+
+Hyväilevästä hellyydestä avautui Barbron sielu kuin kukka auringon
+säteistä, ja hän saattoi muuttua araksi kaihtavassa pelossaan kylmyyden
+tai kovien sanojen tähden. Hänen tunteensa värisivät alinomaa kuin
+paljastetut hermot, ja kun joku hellävaroen kosketti niitä lämpimin
+ottein, joutui hän useimmiten niin suuren ihastuksen ja pelon valtaan
+luullessaan kadottavansa tuon elämänlämmön, että hän heti oli valmis
+vastaamaan siihen ryöppyävän kiihkein tuntein.
+
+Mutta kasvuvuosinaan häntä oli pidetty kummallisena ja karttelevana.
+Hän ei pyrkinyt koskaan esille, ei milloinkaan astunut ensimmäistä
+lähentymisaskelta, ei myöskään salannut varovasti omaa mielipidettään,
+vaan laski ajatuksensa ja sanansa pursumaan vuolaana virtana, kun jokin
+loukkasi tahi kiihoitti häntä.
+
+Kohta päivällisen jälkeen Eva-täti lähti kiertotarkastukselle tyttöjen
+huoneisiin. Hän sanoi näille, että hän tahtoo kerran viikossa käydä
+katsomassa, miltä kukin "linnunpesä" näyttää. Lähtiessään tänä
+iltapäivänä tarkastusmatkalleen hän otti mukaansa puutarhasta kukkia ja
+hedelmiä, jotka hän jakoi ihmeteltävän tasapuolisesti.
+
+Minkan luona hän viipyi kauimmin. Siellä vallitsi edelleenkin
+epäjärjestys ja siivottomuus. Näkyi selvästi, että nuori neitonen oli
+väsynyt kaikkeen ja laittanut itselleen leposijan keskelle lattiaa.
+Hän oli kiskonut sängystä pielukset ja peitteet alas. Savukekotelo,
+tuhkakuppi, pieni malja, jossa oli suklaamakeisia, ja kirja ilmaisivat,
+että nautinto oli ollut monipuolista. Mutta juuri silloin, kun Eva-täti
+ilmestyi kynnykselle, viskasi Minka harsoleningin kaiken verhoksi ja
+riensi sirosti vapaaherratarta vastaan.
+
+"Tervetuloa, täti kulta", sanoi hän sointuvalla ranskan kielellä,
+"anteeksi, etten ole vielä saanut aikaan järjestystä, mutta minä sain
+-- odottamattoman vieraan".
+
+"Vai niin", sanoi Eva-neiti lyhyesti. "Kuka se oli?"
+
+"Eräs vanha, kiltti neiti, joka..."
+
+"Joka polttaa savukkeita ja viruu lattialla."
+
+Minkan kapeat, mustat silmät välähtivät.
+
+"Niin, hänellä on pienet pahat tapansa."
+
+"Sinä kyllä tiedät, Minka, että meillä on portinvartija. Ei kukaan
+pääse sisään eikä ulos hänen laskemattaan. Ja kun minä olen ollut
+ulkona, saan minä aina tiedon, kuka on käynyt pyrkimässä tänne minun
+poissaollessani. Jos olen kotona, ilmoitetaan minulle myös heti, keitä
+pyrkijät ovat, tuttuja vaiko tuntemattomia. Sinä ymmärrät hyvin, ettei
+seitsemää tyttöä oteta taloon ilman valvontaa. Sinusta, pikku Minka,
+minä tiesin vain, että sinä kaipasit hyvää kotia. Äitisi sanoi minulle
+myös, että sinua on ajoittain kasvatettu luostarissa. Olet varmaankin
+saanut olla paljon oman onnesi nojassa, lapsikulta, ja oma minä on sekä
+sokea että kehno kasvattaja. Sinun satusi vanhasta neidistä osoittaa,
+ettet sinä paljoa välitä totuudesta."
+
+"En tahtonut pahoittaa hyvän tädin mieltä tunnustamalla, että -- että
+eräs tyttö meistä ehdotti... että polttaisimme."
+
+"Kuka se oli?"
+
+"Voi, minun on niin vaikea oppia lausumaan heidän nimiään."
+
+Minka hymyili lumoavan suloisesti, ja hänen pienten, tummien käsiensä
+liikkeissä oli jotakin niin alistuvaa, kuin ne olisivat madelleet
+rakkaan tädin edessä.
+
+Vapaaherratar epäröi hetkisen, sitten hän veti tytön luokseen ja
+suuteli hänen matalaa otsaansa.
+
+"Pikku Minka, jos minusta tulee se, joka saa kylvää hyvää sinun
+nuoreen mieleesi, niin minä tuntisin itseni onnelliseksi, että olen
+ottanut sinut kotiini. Sen, että sinä et pysy totuudessa etkä siis ole
+luotettava, olen minä nyt nähnyt, mutta hyvällä tahdolla voi nekin
+virheet saada lähtemään. En kiellä sinua tupakoimasta, jos sinun on
+vaikea luopua savukkeista. En myöskään kiellä sinua käymästä pitkällesi
+lattialle. Sinä saat sitä varten lainata jääkarhuntaljan, niin ettei
+sinun tarvitse pitää nautintoasi salahuvina, mutta hyvin mielelläni
+toivon, että vapaaehtoisesti hylkäät nikotiinin. Se turmelee sinun
+elimistösi."
+
+"Minä heitän kohta tupakoimisen", lupasi Minka. "En tahdo tehdä mitään,
+mitä täti ei hyväksy."
+
+Vapaaherrattaren muoto kävi vakavaksi, melkein surulliseksi.
+Valheellinen ja vilpillinen, siinä on paljon raivaamista ja --
+luultavasti se jää häneltä onnistumatta.
+
+Minka ojensi aito tanssijattaren tapaan niiaten savukekotelon ja sanoi
+kohteliaasti: "_Voulez-vous bien prendre la boite, ma chère tante_?"
+
+"Niin, sinä saat tämän takaisin, milloin tahdot."
+
+"_Ah, mais jamais, chère tante, à quoi pensez-vous_!"
+
+Vapaaherratar jätti Minkan ja meni Märtan luo, joka iloisena kuin
+mikäkin pikku emäntä näytteli hänelle kaikkia "kotoisia" aarteitaan.
+Hän tarjosi karhunvadelma-hilloa, jonka hän itse oli keittänyt. Ja
+hän otti säteilevän tyytyväisenä vastaan kiittelyt. Hänellä oli myös
+saksalaisia piparkakkuja, joita Eva-tädin piti maistaa. Punainen huone
+vaaleakoivuisine kalustoineen, joka oli päällystetty kotikutoisella
+puna- ja valkearaitaisella kankaalla, sointui mainiosti tuohon
+vaaleaveriseen tyttöön, jonka vaaleat Gretchen-palmikot riippuivat
+valkeassa, lapsenpehmeässä niskassa.
+
+"Kuulehan, pikku Märta", sanoi Eva-täti, "etkö sinä tahtoisi ottaa
+vähän hoivataksesi Minkaa? Hän on kyllä villilintu, mutta sinä
+olet tyyni ja ymmärtäväinen, pikku ystävä. Sen olen saanut tietää
+isoäidiltäsi, ja minä olisin iloinen, jos sinä voisit vaikuttaa häneen
+hyvää."
+
+"Aion koettaa hyvin mielelläni", vastasi Märta äidillisesti. "Voin
+opettaa hänelle myös ruotsia. Pappa ja mamma puhuvat aina ruotsia
+meidän, lasten, kanssa."
+
+Kuinka siniset silmät sillä tytöllä oli! Niihin katsoi kuin
+kirkkaimmalle kevättaivaalle. Hän ei milloinkaan pettäisi ketään eikä
+milloinkaan salaisi tekoaan.
+
+Luottavin ja lämpimin sydämin Eva-täti jatkoi kiertoaan ja tuli Maudin
+luo, joka itsepintaisesti piti yhä vain tavaroitaan purkamatta.
+Purkakoon se, jota haluttaa. Hän ei aio vaivautua. Mutta Eva-täti teki
+asiasta lyhyen lopun. Hän tunsi Rydemanien luonteen, kun oli ollut
+Dresdenissä samassa kasvatushoitolassa, jossa Maudin kolme tätiäkin oli
+ollut. Heilläkin oli ollut Maudin oikukkaasti jurottavat kasvat, kun
+jokin ei heille "sopinut", mutta toisin vuoroin heidän leveä huumorinsa
+saattoi panna koko tyttöparven ilosta läikkymään. Ja Eva piti heistä
+kuitenkin kaikkien niiden hauskojen hetkien tähden, jotka oli heidän
+parissaan viettänyt. Vilkaistuaan pikipäin ympärilleen hän sanoi: "nyt
+me puramme tavarat, Maud. Ja meidän täytyy joutua. Anna sinä minulle
+ne, mitä pannaan lipastoon!"
+
+Maud katsoa siritti vapaaherrattareen, pyöräytti päätään ja jyhkeää
+ruumistaan, meni vastahakoisesti matka-arkun luo ja jäi siihen
+seisomaan avain kädessä.
+
+"Rakas Maud, _festina lente_ on kehno ohje tässä tapauksessa. Meidän on
+parasta käydä heti käsiksi toimeen, minä muistan, kuinka sinun tätisi
+purkivat matkalaukkujaan -- se tapahtui eräässä tyttöjen hoitolassa
+Dresdenissä. Ulla ja Beata kiistelivät eräästä silkkihameesta, jonka
+kumpikin väitti saaneen omakseen. He kiskoivat sitä kaikin voiminsa,
+niin että se yhtäkkiä repesi kahtia, mutta silloin he eivät voineet
+pidättää nauruaan, vaan nauroivat niin makeasti, että tupsahtivat
+istualleen lattialle kummallakin hameenpuolikas sylissä."
+
+Maud näki kinailun niin ilmi elävänä edessään, että hänkin herahti
+nauruun, joka helmeili niin raikkaana ja kirkkaana hänen punaisilta
+huuliltaan, että koko tyttö muuttui.
+
+"Sepä oli mainiota rehkinää", sanoi hän Eva-tädin kauhistukseksi, mutta
+tätä leveäsuista huomautusta ei nyt juuri voinut moittia. Aikaa oli
+vähän. Matkalaukku lennähti kuitenkin auki, ja Maud sai ihmeteltävän
+ripeästi tavaransa paikoilleen.
+
+"Niin se kävi, että hurahti", sanoi hän pirteän vallattomalla
+tavallaan. "Paljon kiitoksia avusta."
+
+Hän nyökkäsi kömpelösti, mutta näytti niin herttaiselta, ettei Eva-täti
+voinut olla taputtamatta hänen pulleaa poskeaan. Maud ei tosiaankaan
+kelvannut salonkinaiseksi, mutta jos hän koettaisi, voisi hänestä olla
+hyötyä ja iloa maailmassa. Eva-tädin mieleen välähti eräs ajatus, ja
+kun hän käsi Maudin kainalossa saapui ruokasaliin, oli hän jo alkanut
+sitä kehittää.
+
+Jatko seurasi illalla, kun oli kokoonnuttu salonkiin syksyn ensimmäisen
+takkavalkean ääreen, joka oikeastaan oli vain komeilua. Piirin keskellä
+oli pieni pöytä ja sillä kaksi maljaa täynnä omenia ja pähkinöitä.
+
+Minka oli laulanut Maryn säestäessä ja kumpikin palkittiin vilkkailla
+kättentaputuksilla. Maud oli kertonut murrejuttuja ja mademoiselle
+Desirée Renard lausunut runon Rostandin L'Aiglonista.
+
+Tämän numeron jälkeen oli lyhyt väliaika. Kun vapaaherratar sen
+keskeytti, nyökkäsi Maud heti, osoittaakseen tietävänsä, mitä Eva-täti
+aikoi sanoa.
+
+"Niin, tyttö-kullat, minun mielestäni on meidän ensimmäinen yhteinen
+päivänviettomme kulunut paremmin kuin voi odottaakaan", alkoi hän,
+"ja sentähden minä luulen voivani tehdä erään ehdotuksen, jonka
+heti selitän. Ei kukaan teistä, jotka olette niin nuoria, tunne
+paljoa sen luokan ihmisiä, jolla on nimenä _pauvres honteux_. Heidät
+syöstään syrjään tai he itse vetäytyvät pois näkyvistä tuntiessaan
+voimattomuutensa elämän taistelussa. Kerran hekin ovat olleet
+paremmilla päivillä. Useimmat muistavat omistaneensa kauniin,
+varakkaan kodin, jonka säälimätön kohtalo on murskannut palasiksi,
+monet yksinäiset vanhukset istuvat puutteellisissa vuokrahuoneissa,
+jonne he ovat siirtäneet kallisarvoisten ja ennen kaikkea rakkaiden
+huonekalujensa jäännökset, maailma ei jouda heistä huolehtimaan.
+Päivät päästään he istuvat tuolilla ikkunan ääressä ja tuntevat, miten
+vanhuuden yksinäisyys jäytää heitä. Olen ajatellut, että ehkä joku tai
+jotkut teistä haluaisivat uhrata muutamia hetkiä ajastaan noille elämän
+hyljeksimille olennoille. Teidän ei ole tehtävä sitä minun tähteni eikä
+siksi, ettei teidän mielestänne sovellu kieltäytyä. Silloin teidän
+käyntinne eivät tuota iloa. Teidän on käytävä kuin päivänpilkkeiden,
+omasta vapaasta tahdosta, ja luotava valoa puutteenmajaan, minulla on
+paljon osoitteita, mutta niitä en teille tyrkytä."
+
+"Minä lähden", vakuutti Mary, "ja kun minulle lähetetään hedelmiä
+kotoa, niin otan kokonaisen kantamuksen mukaani."
+
+"Minä myös lähden mielelläni", puuttui puheeseen Märta, "kenties voin
+auttaa heitä paikkauksessa ja taloushommissa".
+
+"Minä voisin ehkä lukea ääneen, jos joku välittää sellaisesta", sanoi
+Barbro.
+
+"Tiedättekö mitä, tytöt", virkkoi Astrid innostuneesti, "me yhdymme
+kaikki tuumaan. Emmeköhän perustaisi kerhoa, jos Eva-täti antaa luvan!"
+
+"Kyllä", hymyili Eva-täti, "eihän seitsemää nykyaikaista tyttöä
+voi ajatellakaan ilman kerhoa. Niin että minun ei kannata ruveta
+vastustamaan sitä ajatusta. Mutta kun minä nyt olen pannut asian
+alulle, saatte te oman harkintanne mukaan laatia säännöt ja muun. Omin
+päin se käy teiltä paljoa vapaammin. Minä vaadin vain, että kokous
+lopetetaan kello kymmenen, minkä jälkeen minun tyttöjeni huoneissa
+vallitkoon hiljaisuus ja sammutettakoon tulet, niin että tänä iltana
+lienee myöhänläntä virittää päivänpilkkeitä."
+
+Ennen kuin tytöt erosivat, ehti Sonja ilmoittaa Barbrolle, että hän
+oli tavannut myös Harald Wittin tänään. Hän oli viimeistä vuotta
+Karlbergissa ja sanoi aikovansa pyytää Barbroa sotakoulun juhlaan, kun
+Sonjaa ei ollut haluttanut.
+
+Harald Witt oli myös kummankin tytön lapsuudentuttavia. He olivat
+käyneet samaa tanssikoulua ja heillä oli monia iloisia, yhteisiä
+muistoja.
+
+"Muistaako hän minua?" kysyi Barbro onnellisena, joskin hänen
+iloaan hieman katkeroitti joutua hätävaraksi. Olihan sentään aivan
+luonnollista, että Sonjalla oli etusija.
+
+"Tietysti. Hän sanoi: 'Minkäs näköinen se nykyään on se pörröpää, joka
+mieli sinisukaksi?' Voit arvata, että kuvailin sinua edullisesti, koska
+hän aikoo pyytää sinua juhlaan."
+
+"Paljon kiitoksia, mutta hän kai muuttaa mielensä nähtyään alkukuvan."
+
+Barbroa hävetti, kun hänen silmiinsä kihosi kyyneliä. Eihän hänellä
+ollut pienintäkään syytä tillittää, mutta Sonjalla oli niin kummallinen
+tapa antaa iloa ja ottaa se taas takaisin. Barbrolla oli kuitenkin
+kiire sanoa hyvää yötä. Samassa kun hän oli juoksemaisillaan ylös
+torninrappuja, tupsahti häntä vastaan Minka, joka äänettömästi liukui
+kahareisin alas kaidepuuta myöten, ja tämä kohtaus haihdutti heti
+synkät ajatukset.
+
+"Oletko käynyt huoneessani?" kysyi hän ihmetellen.
+
+"Ei, ei, laskin vaan mäki. Älä puhu täti, chérie!"
+
+Barbro remahti nauramaan. Minka näytti aika hassunkuriselta katuessaan
+mäenlaskuaan, mutta oli samalla vallattoman halukas laskemaan
+uudestaan. Barbro kurkisti rappujen yläpäähän. Kaksi kaidepuuta ja niin
+ihanan jyrkät! Sepä oli mainion houkuttelevaa.
+
+Ei näkynyt ketään. Sähköliekki valaisi himmeästi ylähallia. Barbro
+kuiskasi hämillään: "Eikös lasketa kilpaa? Se, joka pääsee kolme kertaa
+ensimmäiseksi, saa kokonaisen hehdon karamelleja."
+
+Minka nyökkäsi veikeästi, ja mustat silmät välähtivät. Hän oli valmis
+tekemään vaikka mitä makeisista, oli hänen tapansa tunnustaa, eikä hän
+epäillyt hitustakaan voittavansa kilpailussa.
+
+Kohta nuoret neitoset lennähtivät kaidepuun harjalle, molemmat yhtä
+innoissaan.
+
+"Nyt", komensi Barbro, ja ennen kuin se oli sanottukaan, lensi Minka
+nuolennopeasti pitkin käsipuuta. Hän ehti kaikki kolme jaksoa ennen
+Barbroa, mutta tämä tunsi olevansa niin kiihtynyt urheilusta, että
+uudeksi urheiluksi ehdotti kapuamista käsien varassa pitkin kaidepuuta.
+
+Siinäkin oli Minka voittamaton. Hän kapusi keveästi ja ketterästi kuin
+pieni apina.
+
+"Nyt minä on kaksi hehtaari karamelli", sanoi hän keikkumisen päätyttyä.
+
+"Eipäs, sellaista sopimusta ei tehty", intti Barbro.
+
+"Minä niin ajatteli."
+
+"Ei kiitos, tämä viimeinen oli vain huvin vuoksi."
+
+"Minä aina ajattele voitto", sanoi Minka hyvin pahoillaan.
+
+Barbro silmäili hämmästyneenä pientä olentoa tulipunaisessa
+silkkipuserossa. Kaiveliko hänen mieltään tosiaankin se, että oli
+menettänyt muutamia namuspaloja? Barbro puolestaan ei ollut paha
+herkuttelija, vaikkakin hän piti makeisista, kun niitä tarjottiin,
+mutta hän ei nauttinut ahmimalla. Sensijaan näytti Minkan koko olento
+palavan himosta saada luvattu hehto.
+
+"Minun puolestani sen kyllä saat", sanoi Barbro. Ja kun kello samassa
+löi kymmenen, keskeytti hän Minkan tuotapikaa alkaman villin riemuhypyn
+sanomalla leikillisesti: "Hyvää yötä, pikku sokerirotta!"
+
+
+
+
+III
+
+Päivänpilkkeet.
+
+
+Eräänä lauantaina kello neljän seudussa iltapäivällä olivat tytöt
+kokoontuneet piharakennuksen salonkiin. Heidän murkinoidessaan oli
+näet ankara sade alkanut rapista huvilan korkeita, paljaita ikkunoita
+vasten, ja kun se sitten yltyi rankaksi, peruutettiin kävelymatka,
+ja seitsemikkö päätti perustaa kerhon, joka jo oli ristitty
+"Päivänpilkkeiksi".
+
+Sen tarkoitus oli myös määritelty ja oli vain vahvistamista vailla,
+mikä tapahtui siten, että oli luettava ja hyväksyttävä Astridin laatima
+pöytäkirja.
+
+Syvällä, kauniilla alttoäänellään hän luki:
+
+"Päivänpilkkeiden" kerho on seitsemän jäsenen perustama, ja kerhon
+tarkoituksena on auttaa ja ilahduttaa niitä vanhoja ja yksinäisiä,
+jotka ovat olleet paremmilla päivillä, mutta joilla nyt ei ole
+ainoatakaan rakasta omaista, joiden puoleen kääntyä. Kerhon säännöt
+ovat seuraavat:
+
+1) Jäsen sitoutuu suorittamaan vuosimaksuna kymmenen kruunua ja
+antamaan vapaaehtoisia lahjoituksia edellämainittuun tarkoitukseen.
+
+2) Jäsen on velvollinen ainakin kerran viikossa uhraamaan iltapäivänsä
+sille tai niille vanhoille, joista hän on ottanut huolehtiakseen,
+ja hänen on sinä aikana viihdytettävä ja autettava suojattejaan ja
+työskenneltävä heidän kanssaan.
+
+3) Jäsen on oikeutettu ehdottamaan kerhoon uusia jäseniä, kuitenkin
+ainoastaan naispuolisia, minkä ohella on toivottava, että sopivia
+jäseniä otetaan kerhoon yleisellä äänestyksellä.
+
+4) Johtokunta valitaan joka syksy perustamispäivänä, ja sen jäseninä
+ovat puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja. Kun jäsenluku
+on kasvanut kaksinkertaiseksi, valitaan myös kolme varajäsentä
+johtokuntaan, jonka vaali tapahtuu suljetuilla lipuilla.
+
+5) Yhteisestä päätöksestä kerho pitää kokouksia kerran viikossa.
+Jäsen, joka on poissa kokouksesta, maksaa sakkoa yhden kruunun, näissä
+kokouksissa työskennellään Päivänpilkkeiden toiminnan edellyttämällä
+tavalla.
+
+6) Lucianpäivänä, joulukuun 13:na, vietetään vuosijuhla
+joululahjavarojen kokoamista varten.
+
+7) Suotavaa on, että tehdään ehdotuksia jäsenten kerhomerkeistä ja
+kerhonimistä.
+
+Viimeinen pykälä oli tyttöjen käsityksen mukaan oikeastaan jännittävin.
+Muista pykälistä olikin keskusteltu niin usein ja paljon, että ne
+voitiin pitää selvinä, mutta seitsemäs oli lisätty viime tingassa,
+kun Minka oli maininnut, että heillä oli ollut tapana antaa _noms
+de charité_ siinä luostarissa, missä hän oli ollut. Tytöt halusivat
+kuitenkin mieluummin saada sellaisen toveruuskantaa edustavan
+erikoisnimen, jota voitaisiin käyttää varsinaisen nimen sijasta.
+
+Kerhomerkistä pääsi seitsemikkö vähällä yksimielisyyteen. Se oli pieni
+hopea-aurinko sateineen ja sitä oli aina kannettava leningin alla.
+
+Sattuvien nimien keksiminen oli mutkikkaampi juttu, mutta Sonjan
+ehdotukset saivat suurimman kannatuksen. Hän oli sekä näppärin
+että rohkein keksimään. Sitäpaitsi oli hänestä tullut kaikkien
+mielikki. Pidettiin suurena kunniana saada käydä hänen kanssaan
+puodeissa tai auttaa häntä pukeutumaan upeaan seurustelupukuun, kun
+hän oli menossa kutsuihin. Häntä ympäröi hakkaillun ja liehitellyn
+tanssiaiskuningattaren ja jumaloidun nuoren morsiamen sädekehä, mikä
+teki hänet vastustamattomaksi. Ja kun hän selitti, ettei hänellä
+ollut mitään nimeä itseään varten, oli kaikilla tovereilla valmiina
+mairittelevia lisäkkeitä. Minkan ehdottama "Bien-aimée" hyväksyttiin
+kuitenkin avonaisella äänestyksellä. Minka itse sai pitää hyvänään koko
+lailla mairittelemattoman "Typykkä", Astrid sai olla "Kunniankukko",
+Mary "Sievä sävy", eräs sanaleikki, josta Sonja oli hyvin ylpeä; Maud
+nimitettiin Tegnérin jättiläistytön mukaan "Gerda finnintyttäreksi",
+Märta sai nimityksen "Weibchen" ja Barbro vastusteluistaan huolimatta
+"Kynänvarsi", sillä tiesihän sen koko maailma, selitti Sonja
+suorasukaisesti, vaikka hän oli antanut Barbrolle vaitiolo-lupauksen,
+kun tämä oli kaikessa luottamuksessa kertonut hänelle, että
+Svenska Dagbladetissa oli ensi kerran ilmestynyt eräs hänen
+"tunnelmakuvansa", ja runoja oli häneltä tullut kuin "turkinhihasta"
+ihan kaksitoistavuotiaasta saakka.
+
+"Silloinpa saat kirjoittaa jotakin oikein sievää minun runoalbumiini",
+sanoi Märta ihastuksissaan.
+
+"Ja minun myös", lupasi Maud auliisti, "mutta se ei saa olla mitään
+imelää ruikutusta lempineen ja hempineen ja kuineen ja muineen,
+semmoista minä en suvaitse".
+
+"Nyt valitaan johtokunta", keskeytti Astrid, "muuten ei tästä lorusta
+tule loppua. Tässä on paperilippuja ja nämä maljat ovat vaaliuurnia.
+Niihin on merkitty, mitä lippuja mihinkin pannaan, siis seitsemän
+kuhunkin. Me pyydämme Blendan" -- hän oli sisäkkö -- "tänne lukemaan
+ne, niin saamme laskea äänet."
+
+Sonja valittiin yksimielisesti puheenjohtajaksi, mutta rahastonhoitajan
+toimesta olivat mielipiteet jonkun verran eriäviä. Siksi tuli kuitenkin
+Märta, joka sai toimen yhden äänen enemmistöllä, ja Astrid valittiin
+sihteeriksi.
+
+"Minä tahtoisin mielelläni esittää sisareni Birgitin kerhoon", sanoi
+Barbro. "Hän on tosin naimisissa oleva rouva eikä ole enää kovin
+nuorikaan, kohta kaksikymmentäneljävuotias, mutta hän on niin hyvä, ja
+kaikki ihmiset, varsinkin vanhat, pitävät hänestä."
+
+"Minä arvelen, ettemme näin äkkipäätä ottaisi uusia jäseniä", vastusti
+Maud. "Meidän on väljempi olla, niin kauan kuin saamme olla omissa
+oloissamme, mutta sitten vasta kun väsytään, poimitaan sijaisia,
+minä ainakin luulen, etten viitsi koko talvea uurastaa hellänä
+hyväntekijänä."
+
+"On niin vähän aikaa", säesti puheenjohtaja, "mutta tiedättekö,
+Lucia-juhla jännittää minua kovasti. Se juhla se häikäisee loistollaan
+Löwesköldin vielä aamu-usvaista puhdetta."
+
+"Minä ihan ikävöimällä ikävöin päästä ompelemaan jonkun kiltin mummon
+viereen", sanoi Märta viehkeästi, "silloin sitä puheltaisiin hänen
+lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja pilkistettäisiin hänen muistoihinsa".
+
+"Minä en luule osaa puhu mummon vanhan kansa", huokasi Minka. Hän jo
+katui liittymistään kerhoon. Se oli jotakin, josta hän ei välittänyt
+hituistakaan. Eihän toki, urheilu ja hakkailu ja elävätkuvat ja
+sokerileipurit häntä huvittivat.
+
+Kun Eva-täti sai tiedon äskenperustetusta kerhosta, näytti hän hyvin
+tyytyväiseltä ja antoi hyvin mielellään kullekin hoidokkaalleen
+osoitteen, mutta hän varoitti heitä ryhtymästä liian innokkaasti
+toimimaan. Hän näet pelkäsi, että ainakin jotkut väsyvät kerran
+viikossa tapahtuvaan päivänpilke-vierailuun. Omassa mielessään hän
+ajatteli, että ainoat, jotka eivät kyllästy, ovat Märta ja Astrid,
+muiden luonteessa ei vielä ollut riittävästi lujuutta eikä vakavuutta.
+
+Barbron sydän oli kyllä lämmin ja nöyrä, mutta hän eli vain toisella
+jalallaan todellisuudessa, toinen oli mielikuvien maailmassa, missä hän
+uneksi tulevaisuuden vihertäviä onnenlehtoja.
+
+"Neiti Helene Boye, seitsemänkymmenenyhdeksän vuoden vanha, älykäs
+ja huvitettu kaikenlaisista sivistävistä askareista. On ollut
+seuranaisena. Hänen sukulaisensa lähettävät hänelle Skoonesta toisinaan
+rahaa ja ruokatarpeita. Hän asuu Stigberginkadun 18:ssa pienessä
+puutalossa erään laivurinlesken luona", luki Barbro osoitelipustaan.
+Ja äkkiä karkasi veri hänen poskiinsa. Varmaankin Holger Boyen täti.
+Silloin hän luultavasti voi Holgerin avulla valmistaa mummolle
+rauhallisen ja iloisen elämänillan. Holger veisi hänet kenties entiseen
+lapsuuskotiinsa, tasangolla olevaan valkoiseen taloon. Hän aivan
+kuumeni odotuksesta ja jännityksestä. Tietysti hän ei välitä mitään
+rankkasateesta, vaan lähtee kohta päivällisen jälkeen Söderiin.
+
+Barbro istui sanattomana päivällispöydässä ja kehräsi punaista
+unelmalankaansa. Oli tosiaankin tyhmää, ettei hän ollut pariin
+kuukauteen antanut itsestään mitään tietoja Holgerille. Tämän viime
+kirje, lyhyt ja toverillinen, kuten aina, oli saapunut juuri hänen
+lähtiessään papan ja sisarien kanssa Köpenhaminaan. Siellä hänellä
+oli ollut jumalallisen hauska ja hän oli unohtanut kaikki ahmiessaan
+nähtävyyksiä ja huvituksia. Sitten hän oli matkustanut Flodaan
+pikku isoäidin luo, missä häntä kohtasi uusi yllätys. Hän, Babi
+puitukka, oli siellä saanut oikean kosiskelijan, erään vanhahkon,
+perin köyhän ja ylettömän hienon paroonin, joka päivittäin tuhlasi
+hänelle kohteliaisuuksia enemmän kuin mitä hän sitä ennen oli kuullut
+eläissään. Hän oli sulasta kiitollisuudesta melkein jo antamaisillaan
+myöntävän vastauksen hänen jalosyntyiselle kaljupäisyydelleen, mutta
+isoäiti sai hyvissä ajoin tietää asian ja teki jyrkän tenän. Hän oli
+sydämettömästi nimitellyt paroonia kuokkavieraaksi, ja kyllähän tämä
+olikin nälkäisen ja kurjan näköinen, mutta sittenkin kuulosti ruoka
+varsin arkipäiväiseltä kaikkeen siihen runolliseen verraten, millä hän
+oli kestinnyt Barbroa. Nyt hän käsitti, että parooni Louis von Trotte
+myös oli _pauvre honteux_, joka oli yrittänyt hänen avullaan pysyä
+pystyssä, eikä hän, Babi, unohda kuuna päivänä, miten jäisen kylmältä
+paroonin otsa näytti ja miten kuivettuneilta hänen kätensä tuntuivat
+sinä aamuna, jolloin hän jätti jäähyväiset Barbrolle matkustaakseen
+veljensä luo metsästämään.
+
+Eva-täti ei tahtonut, että Barbro lähtee pimeässä ja tietä
+tuntematta niin pitkän matkan päähän Söderiin lauantai-iltana, mutta
+sunnuntaiaamuna läksi neljä Päivänpilkettä, nimittäin Kunniankukko,
+Weibchen, Kynänvarsi ja Sievä sävy, kaikki varustettuina Eva-tädin
+tervehdyksillä ja pulskalla korilla, johon taloudenhoitajatar oli
+pannut yhtä ja toista. Omasta puolestaan olivat tytöt hankkineet kukkia
+ja torttuja.
+
+Sonjan oli mentävä koko päiväksi tulevien appivanhempiensa luo, missä
+hän tapaa sulhasensa. Minka valitti päänsärkyä, ja Maudilla oli taasen
+sellainen päivä, jolloin hän ei "viitsinyt" toimittaa muuta kuin
+näyttää happamelta ja purkaa sisuaan.
+
+Mutta kun Päivänpilkkeet olivat palanneet takaisin, katui hän, että
+oli antanut huonolle luonteelleen vallan. Kaikki neljä olivat varsin
+ihastuksissaan tehtävästään. Heidät oli otettu vastaan kuin mitkäkin
+prinsessat. Vanhat mummot eivät olleet voineet kyllin ilmaista ja
+osoittaa kiitollisuuttaan, ja pari mummoa oli ollut ihan hassahtavia,
+kuten esim. Barbron mummo.
+
+Hän oli kertonut ketterästi ja rattoisasti entisajan ihmisistä ja
+elämästä. Oli ollut monta vuotta ulkomailla ja tavannut paljon
+kuuluisia henkilöitä, mutta se sentään oli jotakin, että hän oli
+tasanko-skoonelainen ja kuului suureen Boye-sukuun, joka oli
+haarautunut moneen suuntaan kahdestatoista voimakkaasta veljeksestä:
+hänen isoisästään ja tämän veljistä.
+
+Holger Boye taitaa olla hänen serkunpoikansa. Hän ei ollut kuullut
+tästä milloinkaan puhuttavan, mutta nyt sai Barbro viedä sydämelliset
+terveiset tuolle nuorelle miehelle.
+
+"Minä pidän kaikista sukulaisistani", sanoi Helene-neiti, "sekä
+tunnetuista että tuntemattomista, ja minulla onkin harvinaisen hyvä
+suku, joka muistaa minua, vanhaa sokeaa".
+
+Neiti Boye näki vain hämärästi ympärilleen, mutta hänen sielunsa silmät
+näkivät selkeästi, ja jokaisen pienenkin murun, minkä hän sai ulkoapäin
+suuresta, kauniista maailmasta, hän otti hyvin mielellään vastaan.
+
+Barbro oli riehahtanut tuleen ja leimuun suojattinsa puolesta ja samana
+iltana, jolloin hän oli käynyt mummon luona, hän kirjoitti seuraavan
+kirjeen kandidaatti Holger Boyelle.
+
+    "Rakas Holger!
+
+    Suo anteeksi, ettet ole kuullut minusta mitään, minä olen
+    kuitenkin ajatellut sinua hyvin usein, ja juuri nyt olet sinä
+    ihmeellisen elävänä edessäni. Sinä et voi aavistaa, kuinka
+    iloiseksi tulisin, jos äkkiä ilmestyisit ja läksisit minun
+    kanssani minun kaikista viimeisimmän ihastukseni, sanomattoman
+    herttaisen ja suloisen mummon luo, jolla on mitä kaunein
+    valkoinen tukka ja syvä, lämmin katse sairaissa silmä-poloisissa.
+    Hänen nimensä on Helene Boye; sinä taidat olla hänen serkkunsa
+    poika, ja hän sulkisi sinut syliinsä, jos lähtisit hänen pieneen
+    ullakkokamariinsa Söderiin. Siellä se on se pienen pieni mummo
+    siinä pienen pienessä tuvassa. Ajattelehan, kuinka kaihoisasti
+    hän kaipaa takaisin lapsuudenseutujensa tasangoille! Mutta
+    köyhyys, joka on äänetön ja arka eikä turvaudu kerjuuseen,
+    on kätkenyt lujatahtoisen ja ajatusrikkaan elämän jäännökset
+    puutteenalaiseen majaan. Etkö tule joskus Tukholmaan? Minun
+    täytyy sanoa sinulle, että kuvittelen sinun toivottavan vanhan
+    sukulaisesi tervetulleeksi siihen valkeaan taloon, josta olet
+    niin usein puhunut. Kun tulee kevät, saisi hän taas nähdä
+    rakkaan Skoonensa ja olla siellä villihanhien lähtöön saakka.
+    Tapahtuukohan tämä ainoastaan minun mielikuvituksessani? Eihän
+    toki, sinä kyllä autat minua luomaan valoa täti Helenen elämään,
+    joksi minä häntä jo sanon. Aivan varmaan näen hänestä unta
+    ensi yönä. Hän on suloinen. Kun vain saan aikaa, käyn hänen
+    luonaan useamman kerran viikossa. Tuntuu melkein kuin olisin
+    saanut yhden isoäidin lisää. Birgitiltä, hänen mieheltään ja
+    lapsiltaan voin kertoa sulle terveisiä. He aikovat muuttaa
+    Tukholmasta uutenavuotena, sillä Bengt on nimitetty lehtoriksi
+    Mariestadiin. Molemmat ovat ylen onnellisia päästessään niin
+    lähelle Göteborgia. Mihin minä joudun, kun tämä vuosi loppuu,
+    siitä ei ole tietoa, mutta hän (pappa), tuo (Ulla-täti), se (minä
+    itse) tuumiskelevat hartaasti, kunne saisi sopimaan sellaisen
+    siivekkään kuin Babi on. Et taida tuntea ketään sellaista
+    maailmanympäri-purjehtijaa, joka ottaisi minut kiertoretkelleen?
+
+    Täällä Löwesköldin laitoksessa me kaikki viihdymme oikein hyvin.
+    Kahteen meistä sinä ihan varmaan rakastuisit. Toinen on sellainen
+    hienonhieno tytön näytenumero, jolla on aito siloisuutta sekä
+    ulkonaisesti että sisäisesti. Hän on ainoa laatuaan, ymmärrätkö,
+    ja hänen nimensä on Astrid Tolling. Toinen on maailman sievin
+    pikku lumoojatar, jolla on sametinruskeat kasvot ja sellaiset
+    silmät, ettei kukaan voi niitä vastustaa. Minka Rozinsky on hänen
+    nimensä.
+
+    Sitten täällä on vielä pari, joista sinä sanoisit 'pää, pää,
+    valkeat lampaat', ja eräs, pahin meistä, mutta kieltämättä
+    älykkäin, sinun kotipuolesi tuotteita. Ja Sonja, prinsessa Sonja,
+    joka on lahjoittanut pois puolet kuningaskuntaansa, sydämensä ja
+    tulevaisuutensa, mutta puolen valtakuntansa vastalahjaksi hän
+    saa kokonaisen onnellisen keisarikunnan. Muuten olen jo hyvin
+    iloinen, kun pääsen morsiustytöksi ja saan kulkea saattueessa
+    pitkää käytävää myöten Jakobin kirkkoon, jonne neljä Freidien
+    miespolvea on vienyt morsiamensa alttarin eteen.
+
+    Nyt olen varmaankin kirjoittanut enemmän kuin sinä jaksat
+    lukea, ja sittenkin minun täytyy mainita, että meillä on eräs
+    opettaja, jota olen päättänyt olla milloinkaan suututtamatta.
+    Hän on näköjään kuin kulunut sanakirja ja puhuu kuin vanha
+    runoelma. Hän taitaa vaikka mitä, mutta totta kai tiedät, ettei
+    se semmoinen kovin paljoa tehoa tyttöihin. Sonjan mielestä hän
+    on hassunkurinen hontelokoipineen ja sormineen. Hänen nimensä
+    on Krabbe, mutta häntä nimitetään 'kravuksi'. Olen ottanut
+    tehtäväkseni saattaa hänet tavalla tai toisella iloiseksi.
+    Hän suree jotakin. Se saisi hyvinkin olla hänen oma kuollut
+    nuoruutensa. Entä minun nuoruuteni, joka on niin turkasen elävä
+    -- ja jota minä en saa mitenkään kulkemaan samassa tahdissa
+    muiden kanssa! Minun nuoruuteni ei varmaankaan osaa kuolla
+    milloinkaan. Se seisoo kuin korkealla vuorella minussa ja huutaa
+    huhuilee kaikkiin ilmanääriin.
+
+    Olipa miten oli, Holger, älä unohda Helene-tätiä. Hän on niinkuin
+    Fröding sanoo: 'tähti, satu, laulu'. Ei mikään _nova Stella_,
+    puhuakseni sinun kieltäsi, vaan pieni, kalpea ja hiljainen, kohta
+    poroksi palanut maailma, eikä meidän päiviemme soinnuissa kulkeva
+    laulu, vaan entisten aikojen harras, hellä ja lämmin virrensävel.
+
+    Huh, tälle sinä naurat ja ehkä nimität minua 'kynänvarreksi'
+    kuten tytöt täällä laitoksessa. Voi, jos minä kelpaisin edes
+    tukevaksi kynänvarreksi, silloin se saisi olla vaikka miten
+    paksussa musteessa ja kulunut tahansa. Sillä minä tahdon, minä
+    tahdon oman maatilkun jalkojeni alle, toiminta-alan, jolta minua
+    ei sysitä pois alituisesti hokemalla: 'Mutta Babi, mitä sinä
+    köntystelet'.
+
+    Olen iloinen ja äkäinen ja äkäinen ja iloinen sata kertaa
+    päivässä, ja myötäänsä minun sisässäni palaa. Näinköhän minä
+    milloinkaan jäähdyn, mitä luulet?
+
+                                                Ystäväsi
+                                                Barbro."
+
+
+
+
+IV
+
+Eräs käynti ja sen seuraukset.
+
+
+Säntillinen pikku Märta ei mennyt milloinkaan nukkumaan katsomatta,
+että kaikki oli paikoillaan, ja kun hän tänä iltana huomasi, että
+hillopurkista oli jäänyt valkealle sohvapöydälle tahmea rengas,
+kauhistui hän sanomattomasti huolimattomuuttaan. Hän oli tosiaankin
+ottanut vähän hilloa viemisiksi päivänpilke-matkalle, mutta hän ei
+voinut käsittää, miten hilloa oli saattanut joutua pöydälle. Häntä ihan
+vihlaisi ajatellessaan, että purkki oli jäänyt puhdistamatta.
+
+Hänen täytyi mennä heti katsomaan. Aivan oikein! Hän otti purkin
+esille. Otsaa ja poskia ihan poltti kuvitellessa, mitä "Mütterchen"
+tästä olisi sanonut. Mutta -- mutta -- mihin ihmeeseen hillo oli
+joutunut? Märta kuumeni kuumenemistaan. Purkki ei ollut rikkinäinen.
+Siitä ei ollut vuotanut mitään. Hänestä oli vastenmielistä epäillä
+ketään näpistyksestä ja häntä hävetti, että tuli ajatelleeksi Blendaa.
+Voisiko olla mahdollista, että -- -- -- Ei, Eva-täti oli sanonut, että
+hänen palvelijansa olivat ehdottoman rehellisiä.
+
+Märtan palleroiset pikku kädet vapisivat, kun hän pani purkin takaisin
+kuivattuaan sen ensin huolellisesti. Sitten hän jäi hetkiseksi
+epäröiden seisomaan. Näin hän teki joka ilta, mutta loppujen lopuksi
+hän riensi kiireesti lipaston luo ja avasi nopeasti sen alimman
+laatikon. Sen perimmäisessä nurkassa oli pitkä, tasainen, huolellisesti
+sidottu puurasia. Otettuaan sen käsivarrelleen Märta hymyili kauneinta,
+äidillisintä hymyään ja lepersi: "Nyt saa pikku Tupukkani nukkua tänä
+yönä mamman rinnalla, kun on ollut niin kiltti koko päivän!" Varovasti
+hän aukaisi rasian kannen, ja siellä lojui ruusuisen silkkipeiton alla
+nukke, jolla oli kultakutrit ja pitkät, pyöreille poskille ulottuvat
+silmäripset. Hellitellen Märta silitteli nuken kirjailtua yöpukua
+ja pani rasian tuolille sängyn viereen. Oli päätetty, ettei Tupukka
+pääse Tukholmaan. Märta oli myöntänyt, vaikka haikeasti itkien,
+että hän on liian suuri "leikkimään nukkien kanssa", mutta jopa oli
+tuntunut ilo ilolle silloin, kun hän oli huomannut, että mamma oli
+sittenkin salaa pistänyt Tupukan matka-arkkuun. Ja sitten hän kertoili
+Tupukalleen lastenseimen pienokaisista ja lastentarha-kurssista, missä
+Märta-mamman harjoittelun esineinä olivat elävät pikku nuket. Märta ei
+osannut oikein sulautua tovereihinsa; näillä ei ollut ensinkään hänen
+harrastuksiaan, mutta Tupukka oli kymmenen vuotta uskollisesti ja
+vastustelematta katsellut häntä sinisillä silmillään, kun vain Märta
+pani sen pystyyn.
+
+Märtaa pelotti aika lailla, että tytöt saattaisivat keksiä hänen
+salaisuutensa ja nauraa sekä hänelle että Tupukalle silmät korvat
+täyteen. Surkein oli kuitenkin Tupukan kohtalo, kun se ei kyennyt
+puolustamaan itseään. Märta ei unohtanut kertaakaan kätkeä nukkea
+piiloon aamulla ennen lähtöään huoneesta.
+
+Silitellessään siinä Tupukan hiuksia hän oli kuitenkin hieman
+hajamielinen. Jonkun on täytynyt käydä täällä huoneessa maistelemassa
+hilloa. Mitähän jos tuo joku eräänä päivänä ottaa ja tutkii
+lipastonlaatikon ja löytää Tupukan! Eiköhän sittenkin ole selvintä
+lukita laatikko, mutta se on taas epäluuloa tovereja kohtaan.
+
+Aivan onnettomana Märta harjasi tuuheaa, välkkyvää tukkaansa. Silloin
+hän kuuli omituista rapsetta oven takaa. Se ei ollut koputusta, vaan
+paremmin varovaista kopeloimista.
+
+"Laske minu sisä, Märta", kuului Minkan pyytävä ääni. "Nukuin paljo
+tänään."
+
+Märta ei ehtinyt peittää Tupukkaa, kun ovi avautui, ja huoneeseen
+livahti Minka, joka ei milloinkaan tahtonut mennä nukkumaan
+määräaikana. Päänkivistys oli nähtävästi lakannut. Hän näytti hyvin
+pirteältä ja kirkassilmäiseltä.
+
+"Olin juuri menossa nukkumaan", sanoi Märta sulkien nopeasti Tupukan
+rasian kannen. "Kello on kohta kymmenen. Onko sinulla jotakin asiaa?"
+
+"Eipä oikeastaan." Minka katseli uteliaana, kun Märta solmi rasian
+kiinni ja pani sen laatikkoon, näinköhän siinä oli suklaata tai
+karamellejä? Hän tuli yhä lähemmäksi: "Mitä sinä on siinä, _chérie?_"
+
+"Eräs -- eräs muistoesine kotoa." Ajatuksissaan Märta heti pyysi
+Tupukalta anteeksi, että sanoi häntä "esineeksi".
+
+"Saako minä katsoa?"
+
+"Et, Minka hyvä, se on kokonaan minua itseäni varten. Mutta jos sinulla
+on jotakin asiaa, niin sano pois heti. Kello on neljännestä vaille
+kymmenen."
+
+"Eikö sinu, Marthe kulta, on vähä konfekti?"
+
+"Ei yhtään murua", nauroi Märta, "mehän söimme viimeiset yhdessä eilen".
+
+"Eikö mitä muuta hyvä?" Minka näytti perin alakuloiselta.
+
+"E-ei -- niin, kyllä -- mutta nyt on liian myöhä ja tuota"... Märta
+mietti tuokion palleroinen sormi punaisella alahuulella. "Minka, oletko
+kuullut kenenkään käyvän täällä tänään?"
+
+Minka sävähti tulipunaiseksi.
+
+"Ei, ei", vakuutti hän innokkaasti, "ei kukaan ollut täällä".
+
+"Katsos, minä toin vaapukkahilloa tänne kotoa. Mütterchen sanoi, että
+minä 'nauttisin sitä koti-ikävän lievennykseksi', ja minä luulen,
+että se olisi auttanut. Voi, minä saatan ikävöidä kotiin hirveästi,
+vaikka tiedän, että siellä on raskasta ja levotonta, kun rakas pikku
+Mütterchen on alituisesti kenttäsairaalassa haavoittuneita hoitamassa.
+Voitko aavistaa, miten sitä voi nähdä koko hyvän, hauskan kodin
+silmiensä edessä, kun istuu nauttimassa hilloa, joka on keitetty
+siellä? Ja nyt -- sitä on jäljellä vain pieni hitunen purkinpohjassa,
+tuskin kolmeksi kerraksi koti-ikävän surmaksi. Mutta se ei ole pahinta.
+Pahin on se, etten käsitä, mihin hillo on joutunut. On niin hirveää
+epäillä ketään."
+
+Märta purskahti itkuun, ja kohta täyttyi Minkan hätääntynyt,
+herkkätunteinen sydän säälistä.
+
+"Ragas ystävä", sanoi hän lepytellen, "minä otti pieni, pieni vähän.
+_Je te demande pardon -- mille fois, chérie!_ minulla ei mitään syödä,
+kun luen. Minu on tapa olla namusia. Ah, _mais_ ei pahastu -- ei
+_triste, petite Marthe_."
+
+Ja hän hiipi kuin kissanpoika hyväilevästi Märtaa kohden. Tuskinpa
+hänen mieleensä johtui, että hän oli menetellyt väärin. Kaikki
+Rozinskyn lapset olivat näpistelleet makupaloja säilytyshuoneesta, kun
+talousneiti ei antanut, mitä he pyysivät. Minkan hataraan moraaliin ei
+kukaan ollut kiinnittänyt huomiota. Vanhemmat olivat eläneet humussa
+ja sumussa, ja äiti oli yhä edelleen hurmaava maailmannainen, joka
+keimaili kauniiden tyttöjensä kanssa ja itsekseen. Minkasta hän välitti
+kaikista vähimmän, sillä tämä ei ollut niin lahjakas kuin muut.
+
+Märta seisoi hämillään ja tuijotti toveriinsa. Hänen kyyneleensä olivat
+jähmettyneet pyöreille poskille. "Tarkoitatko sinä, että sinä olet
+käynyt minun huoneessani ja -- ja -- _ottanut_ minun hilloni?"
+
+"Minä maisto sitä, _mon ange_, vaan maisto muutama pieni lusikka."
+
+Märta kääntyi ynseästi ja harmissaan poispäin. Eva-täti oli pyytänyt
+häntä hoivaamaan Minkaa, ja sen hän oli tehnyt, ollut hänelle
+ystävällisempi kuin muut toverit, käyttänyt elävissäkuvissa ja
+opettanut hänelle ruotsia ja sinä viikkona, minkä he olivat olleet
+laitoksessa, hän oli jo lainannut Minkalle namusrahaa. Minka parka, hän
+ei saanut kotoaan mitään. Nyt Märta hylkää Minkan kokonaan oman onnensa
+nojaan. Hän meni ikkunan eteen ja kääntyi selin huoneeseen. Merkillistä
+oli, ettei hän voinut yks'kaks' riehahtaa salamoivan vihaiseksi, kuten
+muut tytöt. Viha suli kohta suuriksi, kuumiksi kyyneliksi. Nytkin hän
+itki ääneti ja sydämensä pohjasta.
+
+Minka tuli hänen luokseen ja suuteli hänen märkiä poskiaan.
+
+"Oh, ei olla niin _triste_ siitä purkista, minä ei milloinka enää
+teke niin. Minä osta sinu torttu ja konfekti. _Voyons!_ minä tanssi
+tarantella sinua, _non_, sinusta, sinulla".
+
+"_Sinulle_", oikaisi Märta tahtomattaan. "Ei, me menemme kumpikin
+nukkumaan." Hän kuivasi poskensa ja sievän pystynenänsä; joka muuttui
+tulipunaiseksi, kun hän itki.
+
+"No niin, huomiseen, nyt saanut anteeksi", sanoi Minka keventynein
+mielin ja kietoi hoikat käsivartensa Märtan kaulaan, "sinä et kuule
+milloinkaan, että minä teke enää niin".
+
+"_Teen_ niin", oikaisi Märta uskollisesti. Hän silitti äidillisen
+arvokkaasti Minkan hiuksia ja lisäsi: "Tietysti annan sinulle anteeksi,
+mutta silloin sinun täytyy näyttää, että koetat rehellisesti parantua.
+Kahteen viikkoon et saa ostaa etkä -- myöskään näpistellä makeisia." --
+Märta alensi äänensä ja häntä värisytti viimeisiä sanoja sanoessaan,
+"Sinun on pakko voittaa nautinnonhimosi, Minka. Minä koetan auttaa
+sinua, minun on sinua sääli, pikku Minka."
+
+"Ei nyt, kun sinä on hyvä. Kiitos, _chérie!_ Minä ei katso namusen
+päälle kaksi viikko ja yksi päivä, _tu verras!_ Hyvä yötä,
+_petite-chérie_."
+
+Ja aivan kuin kuunsäde lipui Minka kevyesti ja vienosti huoneesta. Kun
+hän oli tullut omaan huoneeseensa, oli hän unohtanut melkein kaiken
+muun paitsi sen salaperäisen puurasian, jonka sisällöstä hänen täytyi
+saada selvä.
+
+Seuraavana iltapäivänä hän jo uskoi salaisuutensa Maudille viekkaalla
+tavallaan. Olisi aika hauska tehdä joku viaton kepponen "Weibchenille".
+Ja olisipa mainion jännittävää päästä salaisuuden perille. Löwesköldin
+laitoksessa elettiin oikeastaan aivan liian juhlallisen jäykästi. Tytöt
+eivät olleet kertaakaan ryhtyneet kujeilemaan.
+
+Maud myönsi mielellään, että jokapäiväisestä toverielämästä puuttui
+ilvehtiminen, eikä hänellä tietystikään ollut mitään virkistävää
+vaihtelua vastaan, mutta mennä nuuskimaan toverin piilopaikkaa -- sitä
+hän ei saanut päähänsä.
+
+Muihin metkuihin hän oli kyllä valmis. Eräänä iltana hänen mieleensä
+johtui lähettää "Sievälle sävylle" kutsu hovitanssiaisiin. Hän oli
+saanut Sonjalta kutsukortin, josta hän taitavasti raaputti pois
+kutsutun nimen. Mutta Maryn vaaleansiniset silmät katsoa tuijottivat
+niin arveluttavan epäilevästi kutsukorttia, että topakka Maud tunsi
+itsensä vallan vähäiseksi.
+
+"Katsokaas, tytöt", virkkoi Mary, "kukahan lie kyhännyt näin tyhmän
+sukkeluuden! Lähetetään minulle kutsukortti hoviin eikä tiedetä, että
+ensin on tultava esitellyksi hänen majesteetilleen kuningattarelle!
+Mahdottoman typerää."
+
+Erään toisen kerran Maud oli ostanut lelukravun, jonka hän aikoi
+kiinnittää nuppineulalla tohtori Krabben selkään.
+
+Hän seisoi ovenpielessä odottamassa. Muut tytöt istuivat valtavan
+jännittyneinä. Maud oli aika vekkulin ja tyytyväisen näköinen, ja
+"kravun" luennot kaipasivatkin jotakin kirpaisevaa höystettä. Barbroa
+vaivasi kuitenkin tunne, ettei hänen olisi puututtava tähän leikkiin,
+mutta samassa hänen mieleensä nousi kihelmöitsevä halu nähdä, miten
+kuje päättyisi. Märta ei kuunnellut tohtorin luentoja. Hän oli silloin
+lastentarha-kurssilla, ja Astrid tuli viime hetkessä. Hän saapui
+muovailutunnilta.
+
+Mutta niin pian kuin hän oli huomannut Maudin vehkeet, sanoi hän
+tyynesti:
+
+"Jos sinä, Maud, kehtaat alentua moiseen katupojan ilveeseen, ja jos
+teitä, tytöt, ei hävetä ottaa osaa siihen, niin hävettää minua olla
+teidän toverinne. Tuommoinen ei ole ensinkään hauskaa, vaan..."
+
+Samassa kuului tohtorin hermostuneen nopeita askelia hallista, ja
+Barbro, joka äkkiä oli asettunut Astridin viereen, tempasi kravun
+Maudilta piilottaakseen sen. Kova onni vaikutti kuitenkin, että yksi
+sen jaloista takertui hänen rannekelloonsa eikä hän ehtinyt irroittaa
+sitä, kun tohtori astui huoneeseen.
+
+Tohtorin katse osui ensimmäiseksi Barbroon. Tämä nousi korvia myöten
+punehtuneena. Toverit olivat jo huomanneet vanhan filosofin lämpimän
+kiintymyksen Barbroon ja kiusoittelivat häntä lakkaamatta "ukolla".
+Tohtorin kulkiessa hänen ohitsensa solahti onneton krapu hänen
+jalkojensa eteen.
+
+Maudilta ja Minkalta pääsi nauruntirskahdus. Toiset näyttivät ankaran
+vakavilta. Astrid rypisti tiheitä kulmakarvojaan.
+
+Tohtori otti ylös räpistelevän elukan ja piti sitä kädessään.
+
+"Krapu Krabbelle, sekö oli tarkoitus, neiti Berting?" kysyi hän
+matalalla, kuin tukahdetulla äänellä. "Voiko näin tyhjänpäiväinen
+poikakuje vielä huvittaa täysikasvuista naista?"
+
+Tytöt odottivat, että Barbro puolustautuisi, mutta hän seisoi pää
+painuksissa ja nyt aivan kalpeana.
+
+Astrid otaksui, että Maud itse ominaisella ripeällä kekseliäisyydellään
+selvittäisi tilanteen, sillä hän ei ollut niitä, jotka jättävät
+toverin pulaan. Mutta Maud ei saanut sanotuksi mitään. Hän näet oli
+tukehtumaisillaan nauruun, sillä "Krapu" krapuineen oli hänestä niin
+hassunkurisen onnettoman näköinen.
+
+Eva-täti ilmestyi oveen juuri sinä hetkenä, jolloin Astrid aikoi
+selvittää koko jutun, ja silloin katosi krapu odottamattoman nopeasti
+tohtorin taskuun. Hiljaisempana kuin milloinkaan ennen tohtori piti
+luennon, ja hänen syvät, raukeat silmänsä katsoivat tutkivasti Barbroa,
+joka oli tavattoman hajamielinen.
+
+Vajaan kuukauden oli seitsemikkö ehtinyt olla laitoksessa, mutta
+Eva-täti oli jo havainnut, että useimpien ajatukset ja harrastukset
+etsivät kuin harhaillen rientävät vuoripurot pääsyä uusiin suuntiin.
+Suljetut päiväkirjat olivat itsestään aukaisseet lehtensä. Hän
+saattoi lukea niiltä paljon, mitä hän mieluummin olisi halunnut olla
+tietämättä, mutta samalla myös paljon hyvää, rohkeaa ja valoisaa.
+
+Astrid oli hänen silmäteränsä, valiotyttö ruumiiltaan ja sielultaan.
+Häneen hän saattoi luottaa tinkimättä, ja muut kuusi tyttöä pesiytyivät
+vilpittömän hartaina "Kunniankukon" ympärille, samoin kuin he yhä
+yltyvin ihailuntuntein keräytyivät niin sanoaksemme Sonjan jalkojen
+juureen.
+
+Minka liittyi liehitellen kaikkiin. Hän oli koko tyttö kuin pehmeintä
+silkkiä, mutta hän ei milloinkaan pysynyt lupauksessaan, olipa
+kysymyksessä tärkeä tai vähäpätöinen asia. Märta osoitti sentään jonkun
+verran huolestuneen mamman kärsivällisyyttä surunlapselleen ja antoi
+hänelle anteeksi kerran toisensa perästä, mutta rahaa hän ei enää
+lainannut Minkalle, jolta toverit olivat lopettaneet luoton ainaiseksi.
+Hänen oli pakko tyytyä siihen, ettei hänen ahkera kerjuunsa auttanut
+häntä yhtään.
+
+Eräänä koleana iltapäivänä Minka istui odottamassa Märtan huoneessa
+sillä aikaa, kun ystävä viipyi puhelimessa. Ensi kerran pitkään
+aikaan oli avain unohtunut lipastoon ja päälle päätteeksi alimman
+laatikon suulle. Minkan mieleen johtui salaperäinen puurasia ja hän
+kavahti äkkiä ylös iloisen toivehikkaana. Hän oli monena iltana mennyt
+äkkiarvaamatta Märtan luo nähdäkseen tämän panevan sen sänkynsä
+viereen. Siinä mahtoi olla jotakin erikoista herkkua, koska Märta oli
+siitä niin peloissaan. Tuokion kuluttua lennähti laatikko auki. Siellä
+oli puurasia. Nyöri auki. Samoin kansi. Nu-nukke! Kansi hervahti Minkan
+kädestä, ja hän purskahti kaikuvaan, mutta epämiellyttävään nauruun.
+Totta tosiaan, Märta leikkii nukilla! Sepä hullunkurista!
+
+Kun Märta tuli takaisin, istui Minka sohvannurkassa koruompelusta
+ommellen.
+
+"Sain odottaa niin kauan", virkkoi Märta, "mutta hauskaa oli kuulla
+Gertrud-siskon ääntä. Hän on käymässä Malmössä. Voi, miten minä ikävöin
+omaisiani!"
+
+"Kun sinun tarvis vadelmahilloa", naurahti Minka veitikkamaisesti,
+"mutta se on nyt loppu".
+
+"Niin, se on loppunut", huokasi Märta. "Viimeisen sai minun
+päivänpilke-mummoni. Sinä et ole tehnyt vielä ainoatakaan
+päivänpilke-matkaa, Minka!"
+
+"En, ei ole minulla mitä antaa."
+
+"Sinä olisit ilmankin tervetullut. Mutta et sinä eikä Sonjakaan ole
+käynyt, ja Mary on ilmeisesti vähentänyt käyntejään."
+
+"Meillä on muuta paljon ajatella. Menetkö eläviin tämä ilta?"
+
+"En, olimmehan vasta eilen."
+
+"Se aina on _amusant, chérie_. Menen Sonjan ja hänen sulhasensa kanssa
+ja sitten eräs kadetti Witt. Me syömme illallinen sen jälkeen."
+
+"_Illallista_. Vai niin, eikö Barbro lähdekään?"
+
+"Ei, en luule. Hän ei aina ole _amusant_, Sonja sano."
+
+"_Sanoo_. Sinä et edisty paljon ensinkään kielessä, Minka. Minä
+ajattelin, että voisit pitää puheen minun syntymäpäivänäni".
+
+"Milloin on se?" Minka kirkastui äkkiä niin huomattavasti, kuin olisi
+hänen mieleensä johtunut jotakin erikoisen iloista.
+
+"Marraskuun kymmenentenä päivänä, siihen ei ole enää pitkältä."
+
+"Ei", huokasi Minka.
+
+Hänellä oli monta rautaa tulessa, tuolla neitosella, yksi kuumimmista
+oli kadetti Wittin hakkailu. Hän ei jaksanut sulattaa ajatusta, että
+Barbro saa kutsun Karlbergin sotakoulun tanssiaisiin, eikä hän. Olihan
+se aika kummallista se, mutta Minka ei ollut yhdellekään toverille niin
+kateellinen kuin Barbrolle. Häntä kaiveli se, että kandidaatti Urban
+Freide hakkaili Barbroa, eikä hän saanut rauhaa ennen kuin Freiden
+huomio oli kiintynyt hänen puolelleen. Barbro olikin vallan tyhmä,
+kun oli kysymyksessä hakkailu, ajatteli suurellinen Minka. Barbro ei
+milloinkaan osannut pitää kiinni ketään, vaan jäi seistä töllöttämään
+saamattomana ja antoi niiden mennä menojaan, vaikka olikin säteillyt
+riemua, kun ne olivat tulleet.
+
+Minkan kaikista viimeisin ajanviete oli koetella toverien
+pyhäleninkejä. Hänen omansa olivatkin hyvin pahoin kuluneet. Ainoat,
+jotka oikein sopivat hänelle, olivat kuitenkin Barbron puvut, ja
+hän oli monen monissa tilaisuuksissa lainannut milloin puseron,
+milloin hameen, milloin vyön. Barbro oli aina aulis lainaamaan.
+Pukimista hän ei paljoa piitannut, mutta jännityksessä odotettuja
+Karlberg-tanssiaisia varten hän oli tilannut vaaleansinisen
+_voile_-kankaisen juhlapuvun, jota hän jo koetellessa "rakasti".
+
+Minkan hienot pikku kasvot tummenivat kateudesta, kun hän kuuli tuosta
+leningistä, ja hänen silmiinsä nousi ilkeä kiilto. Vaaleansinistä hän
+ei tahtonut. Se oli liian lauhkea ja kelmeä hänelle. Ei, ruusunpunainen
+oli hänen värinsä. Ja hän katsoi mieleisekseen erään läikkyvän,
+ruusunkarvaisen kankaan, jota puodissa oli näytetty, kun Barbro oli
+ollut valikoimassa leninkikangastaan.
+
+Minkan luonne, joka ennen oli ollut niin suruton, katkeroittui piankin,
+kun hän näki, kuinka kyllälti muilla tytöillä oli kaikkea. Hänen, joka
+ei osannut vähääkään kieltäytyä mistään, oli nyt pakko alistua, kun
+toverit eivät halunneet lainata hänelle mitään. Eva-tädiltä hän ei
+uskaltanut pyytää rahaa enemmän kuin muutakaan. Eva-täti olikin niin
+ikävän tiukka vaatimaan maksua, ja vaikka Minka olisi miten kiekaillut,
+arvasi Eva-täti hänen aikeensa.
+
+Kaiken sen, mikä Minkassa oli veikeää ja viehättävää, himmensi ja
+rumensi hänen kiivautensa. Hän oli nyt joutunut niin pitkälle, että hän
+tavoitteli ainoastaan omaa etuaan, mutta samalla tungetteli edelleenkin
+jokaisen suosioon, jonka kanssa joutui tekemisiin.
+
+Se, joka selvästi pysyttelihe hänestä erillään, oli Mary. Tämän
+mielestä oli "Minkan luonteessa jotakin epähienoa", ja se oli pahin
+arvostelu, minkä hän saattoi antaa.
+
+Vähää ennen Märtan syntymäpäivää saapui laitokseen Minkan osoitteella
+eräs paketti, jonka saaja huomaamatta pisti piiloon. Minka oli joutunut
+epäsopuun pitkämielisen Märtan kanssa, joka kiusasi häntä äidillisillä
+opastuksillaan, ja Minka päätti tehdä lopun hänen "iankaikkisesta
+mankumisestaan".
+
+Syntymäpäivän aattona menivät kaikki toverit onnittelemaan Märtaa.
+He olivat pukeutuneet kodin hyviksi hengettäriksi. Sonja oli komea
+kodin juhlailo, Astrid kotitonttu, Mary kodin musiikki, ja Maud aika
+lystikäs "kotiliesi" suuri kannalmus halkoja sylissä. Barbro esitti
+talouskirjaa, ja Minka oli itse ehdottanut olevansa "päivän rakkain
+askare". Kahvitarjotin ja huvilan neljä vanhempaa naista etunenässä
+kulkue astui Märtan huoneeseen.
+
+Jokaisella oli jokin pieni lahja, ja Märta istui onnellisena,
+punaposkisena ja vaaleatukkaisena valkeassa sängyssään ja iloisena kuin
+lapsi, mikä hän olikin. Minka oli ryöpsähtänyt huoneeseensa, mutta
+palasi kohta takaisin kädessä suuri paketti, jonka hän ojensi Märtalle
+seuraavin sanoin:
+
+    "Ma chère, on sulla salarasia
+    ja siinä jotain, muttei makeisasia.
+    Se jokin kelpo sängyn tarvitsee,
+    kun äiti illoin sitä hyväilee.
+    Mä oonhan _päivän rakkain askare_ ja luulen
+    rasian sisällön sinulle parhaan tuovan tuulen."
+
+"Nuken sänky!" huusi Maud, kun Märta avasi käärön. "Oletko rutihullu,
+Minka?" Ja hän katseli hyvin loukkautuneena keltaista puusänkyä, joka
+oli ostettu huokeasta käsityökaupasta.
+
+"Mitä sinä ajat takaa?" ihmetteli Astrid. "Tarkoittaako tämä, että
+Märta leikkii nukilla?"
+
+Eva-tädin katse kääntyi Minkasta Märta-parkaan, joka oli sävähtänyt
+tulipunaiseksi. Hän oli piilottanut Tupukkansa vuoteineen ja kaikkineen
+peitteen alle ja hän tunsi yht'äkkiä itsensä oikeaksi rikolliseksi,
+joka oli alentunut sellaiseen lapsekkuuteen, kuin oli askaroiminen
+Tupukan kanssa. Kaikki sumeni niin raskaaksi ja surulliseksi. Minka oli
+hänen selkänsä takana onkinut tietoonsa nuken ja tahtoi nyt saattaa
+hänet naurunalaiseksi. Miksi piti olla sellaisia ihmisiä kuin Minka ja
+miksi ei saattanut olla pitämättä heistä?
+
+Märtan herkeät kyyneleet vierivät jo pitkin poskia. Hän nyyhkytti
+katkerasti, mutta kiihkotta.
+
+"Se oli vain leikkiä", mutisi Minka katuen ja hädissään. Hän oli
+toivonut sellaista aito jännittävää hetkeä, että kun kaikki olisivat
+odottaneet ja Märta tunnustanut, että hän tosiaankin puuhailee
+nukkien kanssa, silloin syntyy valtava naurun myrsky, sellainen
+remuava ja hillitön ilo, jota hän liian harvoin kuuli täällä. Mutta
+lukuunottamatta Märtan itkua ei kuulunut mitään.
+
+"Kas niin, lapsi kulta", sanoi Eva-täti vihdoin, "älä itke enää. Jos
+sinä tosiaankin nuken hahmossa vedät joskus esiin onnellisen lapsuutesi
+muistoja, niin se ei ole muuta kuin mitä me monet vanhemmatkin ihmiset
+teemme koko elämämme ajan. Meilläkin on joitakin leikkikaluja mielessä
+tai ajatuksissa. Sinulle on nukke kodin vertauskuva, ja jos Minka
+aikoi saattaa sinut naurunalaiseksi, niin näet opettajattaristasi ja
+tovereistasi, että hän on epäonnistunut".
+
+"Ehdottomasti!" kaikui useista suista, ja Märta hymyili kiitollisena.
+
+Illalla Eva-täti keskusteli pitkän aikaa Minkan kanssa, koettaen
+voittaa hänen luottamuksensa. Vapaaherratar sanoi itselleen, että
+nuoren tytön sielu oli kuin kukkakenttä, jonka rikkaruoho oli vapaasti
+ja kenenkään estämättä saanut vallata. Kuinka voisi saada hävitetyksi
+sellaisen myrkyllisen kylvön? Hän käsitti, ettei Minkaa käynyt
+opastaminen niinkuin muita. Minka oli sekä sisäisesti että ulkonaisiin
+oloihinsa nähden niin eksynyt olento, niin kumma, harhaantunut luonne,
+että hän oli sekä oman että toisten onnen tiellä.
+
+
+
+
+V
+
+Heleänvärinen leninki.
+
+
+Jo pari päivää sen jälkeen kuin krapu oli ilmestynyt
+kirjallisuushistorian luennolla, oli Maud tunnustanut tohtorille
+olevansa syyllinen siihen, että tuo harmillinen lelu oli "ryöminyt"
+kouluhuoneeseen. Barbrolla ei ollut "hivenenkään" vertaa tekemistä
+asiassa. Maud aikoi vielä lisätä jonkunlaisen pienen korulauseen
+siitä, että koko juttu oli "aivan tarkoitukseton", mutta ei ehtinyt,
+sillä tohtori sanoi pehmeästi: "Kiitos, neiti Maud, minua ilahduttaa
+enemmän kuin -- kuin osaan sanaakaan, että te -- että te olette niin
+rehellinen."
+
+Mutta kun Maud selosti tovereilleen tätä välikohtausta, sanoi hän
+nauraen: "Sen minä käsitin tietysti heti, ettei 'kravun' hillityn
+juhlallinen ilo kohdistunut minun rehellisyyteeni, vaan Barbron
+viattomuuteen. Hän on aivan hullaantunut sinun Psykeesi, sillä
+mihinkään muuhun en usko hänen rutikuivan sisuspuolensa kykenevän
+ihastua."
+
+"Se onkin kieltämättä vaarattominta Barbrolle", tarttui puheeseen
+Sonja, "sillä olisipa tukalaa, jos ukosta alkaisi nousta kuuma käry".
+
+"Ohoo", sanoi Barbro, "en luule, että minä siitä kovin onnettomaksi
+tulisin. Minä alan tottua siihen, että vain ne, joissa on jotakin
+kulunutta, pystyvät katsomaan minun vähäpätöisyyteni puoleen."
+
+"Se ei ole ensinkään totta", huudahti Astrid, "onhan niitä kokonaista
+kaksi, jatka mielivät kutsua sinut Karlberg-tanssiaisiin, olet itse
+kertonut, ja maan puolustajissa ei kai liene mitään kulunutta".
+
+"Vai ei", sanoi Maud kuivasti, "vallan päättömiä useimmat. Mahdottomia
+keskustelemaan."
+
+Mary pahastui niin, että hän ihan huohotti saadakseen ilmaa.
+
+Sen sivakampaa väkeä kuin upseerit ei toki liene missään. _Hän_ ei
+ainakaan ole tavannut ainoatakaan upseeria, joka ei osaisi keskustella.
+Ja hän tunsi vähintäänkin kaksikymmentä vänrikkiä. Ajatuksensa Maudin
+"halpamaisesta" hyökkäyksestä hän ilmaisi seuraavin sanoin:
+
+"Kuulehan, Maud, sinulla ei taida olla upseerituttavia, sillä silloin
+et puhuisi niin. Minä en tunne ainoatakaan, jonka kanssa olisi
+kevyempi jutella. Ei tarvitse muuta kuin alkaa ja silloin sitä lähtee.
+Jäljestäpäin tiedän vain, ettemme ole olleet vaiti hetkeäkään."
+
+Mary haritti siniset silmänsä suuriksi, mutta ei käsittänyt,
+mikä tyttöjä niin kovin huvitti. Hänellä ei ollut aavistustakaan
+tyhmyydestään, mutta sitä enemmän sievyydestään ja seurustelutaidostaan.
+
+Minka ei voinut kuulla puhuttavan Karlberg tanssiaisista tuntematta
+kirvelyä sydämessään. Ne ovat jo viikon perästä, ja hänellä ei ollut
+toiveitakaan päästä niihin. Kaikki muut tytöt olivat usein kutsuissa,
+mutta hän ei milloinkaan. Kaksi vuotta aikaisemmin hän oli ollut
+tansseissa illan toisensa jälkeen. Silloin vielä oli isä elossa, ja
+heitä sanottiin rikkaiksi Rozinskyiksi. Hän ei ollut ymmärtänyt, miten
+nopeasti kimalteleva onnenkupla saattoi särkyä, mutta nyt, kun ei edes
+kiiltävää pisaraakaan ollut jäljellä, tulistui hänen mielensä surusta.
+
+Tytötkin kaihtoivat häntä, ajatteli hän, ja Märtakin oli
+nukkesänky-näytelmän jälkeen muuttunut ynseäksi ja karttavaksi. Ainoa,
+joka hänestä välitti, oli juuri Barbro, tuo Barbro, jota Minka ei
+voinut suvaita.
+
+Sillä aikaa kun tytöt keskustelivat sotilaskysymyksestä, seisoi Minka
+ikkunanpielessä ja katseli ulos lumisohjuiselle, talvisen pimeälle
+kadulle.
+
+Kumma, että niitä oli kaksi, jotka mielivät pyytää Barbroa! Kaksi
+kappaletta -- eikä _yksikään_ häntä. Kaikki toverit lähtevät lauantaina
+tanssiaisiin, hän ainoastaan ei lähde. He saavat pukeutua laulaen ja
+rallattaen ja juosta innoissaan puoleen ja toiseen. Minka oli monta
+kertaa nähnyt sitä menoa, ja kun sitten kaikki oli äänetöntä huvilassa,
+oli hän mennyt sänkyynsä ja potkinut ja vimmatusti peitonnut tyynyjä
+nyrkeillään. Hän ei voinut hillitä itseään. Hän ei tahtonut hillitä
+itseään.
+
+"Harald Witt ei ole ensinkään tyhmä", kuuli hän Barbron sanovan, "eikä
+Knut Ståhle myöskään, minun toinen kavaljeerini. Olen tosiaankin ylpeä,
+kun on kaksi valittavaa."
+
+"No, minulla saattoi olla kymmenenkin toisinaan", sanoi Sonja
+pönäkästi. "Olen ollut viisissä Karlberg-tanssiaisissa, niin että olen
+saanut niistä kyllikseni. Mutta kylläpä olikin ihanaa heleimmässä
+nuoruudessani."
+
+"Minusta tuntuu, että minä vien heleimmän nuoruuteni mukanani hautaan",
+vakuutti Barbro, "ja samaa tietä myös haluni olla mukana kaikessa".
+
+Minka käännähti äkkiä ympäri. Hän oli sellainen, että Barbron leimuava
+elämänhalu väkisinkin lumosi hänet, ja vaikka hän niin hyvin tiesi,
+minkä näköinen tuo ruskeakiharainen, takakenossa oleva tytönpää oli,
+veti häntä kuitenkin puoleensa sen säteilevä ilme kuin taikavoima.
+Hänen mielensä olisi tehnyt kynsiä ja purra, suudella ja hyväillä,
+vihata ja palvoa Barbroa. Kuta lievemmin elämä kulki Minkan ympärillä
+säännöllistä menoaan, sitä kuumemmin veri poltti hänen sisässään. Ja
+hän ryntäsi yhtäkkiä pois huoneesta heittääkseen omissa oloissaan
+tiehensä mielenmalttinsa ja antaakseen toivottomuutensa vapaasti riehua.
+
+Kun Barbro meni tornihuoneeseensa, oli hänen kuljettava Minkan
+oven ohi, jolloin sen takaa kuuluvat omituiset äänet saivat hänet
+pysähtymään. Rajua, hysteeristä nyyhkytystä kuului kuulumistaan, aivan
+kuin se ei osaisi lakatakaan.
+
+Miksi Minka itki sillä tavalla?
+
+Barbro avasi varovasti oven ja meni hapuillen pimeässä sähkönappulan
+luo. Mutta samassa kun hän aikoi kiertää sitä, tunsi hän pienten
+terävien hampaiden kiivaasti purevan kättään.
+
+"Minka! Puretko sinä?"
+
+"Mene matkoihisi, muuten minä raavinkin sinua!" sähisi Minka.
+
+Barbro seisoi tuokion tyrmistyneenä. Valon hän oli kuitenkin sytyttänyt
+palamaan, ja nyt hän näki hätääntyneen, aivan kuin omasta itsestään
+irvikuvaksi muuttuneen Minka-paran käppyrässä sängyssä ja vapisevan
+koko ruumiiltaan.
+
+Tällaisessa tilassa Barbro ei ollut kertaakaan ennen nähnyt pikku
+toveriaan, ja vaikka äkäinen purema vielä kirvelikin kättä, rupesi
+häntä itsestään säälittämään tuo muukalainen, huonosti puettu ja niin
+mielettömästi kiihtynyt olento.
+
+"No, raavi sitten", sanoi Barbro sävyisästi, "mutta älä vain nenää, kun
+on mentävä tanssiaisiin".
+
+"En tahdo kuulla niistä tanssiaisista. Kaikki menevät sinne paitsi
+minua."
+
+Minkan musta pää kaivoi pielukseen kuopan, johon hän kätki kasvonsa.
+Barbro istuutui sängynlaidalle. Auttaa ja ilahduttaa muita oli hänen
+erikoinen ominaisuutensa. Eikä hän voisi unohtaa koskaan, kuinka
+hyljätyksi hän oli usein tuntenut itsensä, ennenkuin isoäiti otti hänet
+hoivaansa. Nyt hän tarttui leikkisästi Minkan palmikkoihin.
+
+"Nouse ylös, Typykkä! Minusta ei ole mahdotonta, että sinä pääset
+tanssiaisiin."
+
+"Kuinka se kävisi?" Minka karisti irti Barbron käden.
+
+"En halua puhua sinun nurjalle puolellesi asiasta. Käänny ensin
+kokonaan ympäri."
+
+Barbron reipasta esiintymistä oli Minkan aina vaikea Vastustaa. Nytkään
+hän ei voinut olla nostamatta päätään ja sitten siirtämättä pientä
+olentoaan sängynlaidalle Barbron viereen. Sitten hän sanoi jörösti:
+"Minä halki sanoista, jotka tulevat ilkeät; ei kukaan minua tahdo
+kuulla." Barbro tarttui puheeseen rohkaisevasti nyökäten.
+
+"Minä ymmärrän ranskaa. Anna tulla sitä!"
+
+Minka lennähti lattialle ja pyöri siinä ympäri kuin villikissa, minkä
+jälkeen hänen luottava mielensä alkoi yht'äkkiä purkautua sanoin
+ja elein. Koko sen raskaan taakan, mikä häntä oli viime aikoina
+rasittanut, hän heitti pois, löi pirstaleiksi ja musersi palasiksi.
+Barbro ei ollut konsanaan kuullut niin tulvivaa kaunopuheisuutta.
+Hänestä tuntui, että koko Minka oli kuin tultasyöksevä vuori, joka
+sinkosi sisästään kiviä, liekkejä ja kipunoita. Kaikkea hän ei
+ymmärtänyt, mutta niin paljon sentään, että Minka säälitti häntä
+todenperästä.
+
+Viimein raukesivat Typykän voimat. Hän lysähti hervottomana tuolille ja
+sanoi valittaen:
+
+"Olen niin väsynyt."
+
+"Minä myöskin, Minka, jännityksestä. Mutta älä sinä aina haudo
+vaikeuksiasi. Pienet puutteet voi aina selvittää. Mutta sitä minä en
+jaksa käsittää, miksi sinä olet niin kateellinen minulle. Urban Freide
+on jo hylännyt minut. Knut Ståhle on myös noudattamaisillaan hänen
+esimerkkiään. Sinun _täytyy_ päästä tanssiaisiin."
+
+Barbro säteili ilosta, että hänellä oli sellainen vaikutusvallan
+noitasauva. Käynneiltä rakkaan Helene-tädin luona olivat hänen
+ajatuksensa paljon kirkastuneet ja tahto lujittunut. Ja vaikka
+hän melkein aina teki aloitteensa liian intomielisesti ja
+harkitsemattomasti, onnistui hänen toisinaan saavuttaa todellista
+hyötyä älykkäältä, kokeneelta vanhusystävältään. Helene-täti oli
+sanonut, että nuoruus on elämän päiväpaisteisimpien kukkuloiden
+valloittaja ja että sillä oli valloittajaherran julma tai jalo luonne.
+Barbro haaveksi jaloutta ja tietysti sen korkeinta mahdollisuutta.
+"Sinun täytyy päästä tanssiaisiin", toisti hän, kun nämä sanat taannoin
+eivät tepsineet.
+
+Minka lennähti ylös. Nyt hän ei purrut, vaan kietoi kätensä Barbron
+kaulaan.
+
+"_Chérie, mais chérie, est-ce possible_?" -- --
+
+Ei tosiaankaan ollut vaikeaa saada nuori Ståhle pyytämään Minkaa, ja
+tämä kieppui kokonaisen päivän riemastuneena Barbron kintereillä,
+mutta kun tuotiin Barbron vaaleansininen _voile_-leninki ja tytöt
+yhdessä ottivat tuon ilmavan ja hienon puvun rasiasta, synkistyi Minka
+uudestaan.
+
+"Minulla ei ole leninkiä", sanoi hän, "eikä myöskään rahaa".
+
+"Viimemainittua ei ole minullakaan", mutisi Barbro alakuloisena,
+"muuten..."
+
+"Luuletko, että saisimme myydyksi koruja?" kysyi Minka. Hän puhui nyt
+ranskaa, ja se teki hänet avosydämisemmäksi.
+
+"En luule, se on niin vastenmielistä enkä minä tiedä, kuka niitä
+ostaakaan. Minulla on eräs toinen ajatus."
+
+"Onko se kelvollinen?" kysyi Minka epäilevästi, sillä Kynänvarsi oli
+tunnettu kaikkialla liitelevistä ajatuksistaan.
+
+"Oo-on", kuului pitkäveteinen vastaus. Jo samana iltana kertoi Barbro
+ajatuksensa sisarelleen Birgitille, jonka tosin oli usein vaikea
+seurata Barbron ajatuskiemuroita, mutta joka mielellään auttoi häntä,
+milloin voi.
+
+Barbro pyysi tällä kertaa aivan ujostelematta, että Birgit lainaisi
+hänelle sata kruunua.
+
+"Minä hotaisen yks'kaks' neljä tunnelmapalaa maaseutulehtiin", sanoi
+hän, "ja niistä minä saan rahat. Minähän olenkin jo vähin erin alkanut
+huolehtia itsestäni, Gita", lisäsi hän. "Olen tänä vuonna todenperästä
+ansainnut kirjoituksillani kolmekymmentäviisi kruunua."
+
+"Sehän on lupaavaa", nauroi Birgit, "sillä kohta ollaan jo joulukuussa,
+mutta mihin sinä tarvitset sata kruunua lisäksi? Pappa on jättänyt
+minulle rahaa sinua varten ja niistä voimme ottaa, jos tarve vaatii."
+
+"Mieluummin minä tahtoisin ne ansaita, mutta oli miten oli, tarve on
+_ehdottoman_ välttämätön, minun täytyy saada heleänvärinen tanssipuku
+lauantaiksi."
+
+"Onhan sinulla se vaaleansininen!"
+
+"On, mutta siihen pyntätään Bertingin tyttö ja heleään hän pynttää
+erään toisen tytön plus kukkurapäisen ilonsa. Suoraan ja selvään
+sanoen, minä lahjoitan toisen leningin pois."
+
+Birgit pyysi selitystä ja sai sen. Hän jäi kuitenkin kahdenvaiheille,
+kun Barbron hyväntekeväisyys oli hänen mielestään liian suurenmoista,
+mutta pontevan suostuttelun jälkeen läksi Babi voittajana ja
+paluumatkalla kotiin hän hyräili jokseenkin kuuluvasti:
+
+"Laula sä raittiilla mielellä vaan..."
+
+Eräässä kadunkulmassa häntä vastaan tulla tupsahti tohtori Krabbe.
+Barbro punastui kovasti ajatellessaan, että tohtori on saattanut kuulla
+hänen laulavan. Ensin tohtori tietystikin aikoi vain nostaa hattuaan
+ja mennä menojaan, mutta Barbron aurinkoiset kasvot, jotka säteilivät
+keväistä valoa harmaaseen sumuun, houkuttelivat hänet pysähtymään.
+
+"Te olette sen näköinen, kuin olisi teillä syli täysi riemua", sanoi
+tohtori.
+
+"Niin onkin. Minä haaveksin ensimmäisiä, ehkä ainoita
+Karlberg-tanssiaisiani."
+
+"Vai niin, ainoastaan tanssiaisia."
+
+"Onko se ainoastaan?"
+
+"Ei, ei, mutta toisinaan tuntuu, kuin teillä olisi syvempiä
+harrastuksia."
+
+"Minulla on kaikenlaisia harrastuksia, minusta on onnellista elää."
+
+Tohtori katseli häntä tutkivasti, melkein huolestuneesti. Barbro oli
+käynyt hänelle kallisarvoiseksi, tuo nuori tyttö tiedonhaluisine,
+lämpimine silmineen ja liian vilkkaine, valkoisine pikku käsineen. Hän
+ei ollut lainkaan muiden kaltainen, enimmäkseen vain villilintu-sielu
+ja punainen, rikas sydän. Tohtori tiesi jo, että hänestä tulee
+tuntumaan kohtalon iskulta se päivä, jona Barbro otetaan pois hänen
+ahtaasta maailmastaan, se kumma päivä, jona hänen rakkautensa puhkeaa
+kukoistavaan kesäiseen vehmauteen. Hän, opettaja, saisi vain ne
+ajatukset, jotka vielä liikkuvat kouluhuoneessa. Vapaaherratar istui
+mielellään hänen luennoillaan, sillä hänen käsityksensä mukaan saattoi
+kirjallisuushistoria olla vaarallinen aine. Hän puolusti klassillista
+kirjallista sivistystä nuorille, ja se rajoitti luentoja, eristi sen,
+mikä oli persoonallista. Mutta kun tohtori ensi kerran oli puhunut
+J.P. Jacobsenista, tosin vain sivumennen, mutta kuitenkin sillä
+lämmöllä, jota hän tunsi tätä kaikkien aikojen nuoruudenrunoilijaa
+kohtaan, oli hän huomannut, että Barbron silmiin syttyi uneksivan syvää
+myötätuntoisuutta. Ja hän oli kysynyt itseltään, näinköhän Barbro tiesi
+rakkaudesta enemmän kuin hän aavistikaan. Barbron taannoiset sanat
+"minusta on onnellista elää" kaikuivat hänen sydämessään. Barbro oli
+kahdeksantoistavuotias, hän enemmän kuin kahta vertaa vanhempi. Siitä
+oli jo aikoja, kun hänkin oli ollut toivorikas ja väkevä ja rinta avoin
+ahmimaan elämää. Hitaasti hän sanoi:
+
+    "En sounden Dag,
+    en sounden Tid
+    vaagner igen i mit Minde."
+
+Barbro katsoi häneen hieman ihmeissään. Täällä Tukholmassa hän kuuli
+ani harvoin tuollaista sanojen ja rytmin sointua, enimmäkseen puhuttiin
+urheilusta ja elävistä kuvista ja one-stepistä, ja hänestä se oli
+tuntunut mukaansatempaavalta, mutta tohtorin matala ääni vei hänet
+takaisin siihen ajatusmaailmaan, jonka hän oli omistanut itselleen
+oleskellessaan isoäidin luona, ja hän sanoikin muistaen:
+
+"J.P. Jacobsen?"
+
+"Niin. Oletteko lukenut hänen teoksiaan?"
+
+"Olen kyllä. Heine ja Jacobsen ja Levertin olivat minun uskollisia
+ritarejani pitkän aikaa, mutta sitten oli minulla muuan hyvä
+ystävä, joka vieroitti minut heistä, ettei minusta tulisi
+kirjallisesti vähäveristä, kuten hän sanoi. Ja niin minä aloin tutkia
+muistelmakirjailijoita. En ole sentään ehtinyt vielä sen pitemmälle,
+kuin että kaikki lukeminen huvittaa minua."
+
+Hän hymyili yht'aikaa sekä terhakasti että puolustellen.
+
+"Vai niin, teillä on hyvä ystävä, joka on pätevä ohjaamaan teidän
+makuaistianne."
+
+Barbro lennähti tulipunaiseksi. Ei ole ensinkään totta, että Krapu on
+ukon näköinen, niinkuin toverit väittävät. Voi, jospa vain tohtori
+olisi ollut tuona ohjaajana! Hän tunsi olevansa yhtä hämmentyneen
+kiitollinen kuin silloinkin, kun kaljupäinen parooni oli puhunut
+tunteistaan, mutta tohtori oli sentään säälittävämpi, ja sentähden hän
+sanoi innokkaasti:
+
+"Niin, se on eräs tuttava poika siltä ajalta, kun olin pieni, ja me
+olemme melkein sisaruksia, minä en voisi milloinkaan pitää häntä
+sellaisena -- kuin muita, jotka tunnen."
+
+Tohtori hengitti syvään. Miksi Barbro oli niin kärkäs puhumaan tästä?
+Tohtori ei tosin luullut itsestään mitään erikoista, mutta -- mutta
+Barbro aivan varmaan _toivoi_ hänen saavan tietää, ettei hän ollut
+sidottu tuohon "poikaan".
+
+Tohtori kysyi epäröiden:
+
+"Kuinka aiotte järjestää lukunne talvella, neiti Berting? Jos teillä
+on aikaa itsenäiseen opiskeluun, voisin minä mielelläni avustaa
+joillakuilla neuvoilla."
+
+"Kiitos, niitä tulen varmasti käyttämään hyväkseni. Joululuvan aikana
+ei minulla ensinkään tule olemaan niin paljon työtä -- kaikesta."
+
+"Jäättekö Tukholmaan?"
+
+"Jään, sisareni ja lankoni luo. He ovat luvanneet, että saan
+kutsua Minkan jouluaatoksi heille; hän on ainoa toveri, joka jää
+laitokseen." Barbro hymähti yht'äkkiä, sillä Minkan kohtalo oli
+sidottu Karlberg-tanssiaisiin ja heleänväriseen leninkiin. Sekö
+se tekikin kaikki niin ruusunhohteiseksi? Samassa välähti hänen
+mieleensä, minkähän näköinen mahtaisi Krapu olla tanssiaisissa, ja
+tästä ihmettelystä solahtivat ajatukset Päivänpilkkeiden ensimmäiseen
+vuosijuhlaan ja Lucianpäivään. Taitaisipa olla kova työ saada tohtori
+avustamaan. Hän osaa laulaa niin kauniisti luutun säestyksellä, oli
+Barbrolle kerrottu. Mutta tohtori oli hyvin vaikeasti taivutettavissa.
+Voi tosiaankin, jos hän saisi semmoisen valtin ohjelmaan. Hänen
+jalkansa liikkuivat melkein tanssin tahdissa, ja hän alkoi tuotapikaa
+kirkkaalla tulisella äänellään:
+
+"Minulla on eräs pyyntö, jonka tahtoisin niin hirveän mielelläni tehdä
+tohtorille."
+
+"Kuulen mielelläni, mikä se semmoinen on".
+
+"Niin, meillä on juhla joulukuun kolmantenatoista päivänä. Me nimitämme
+sitä Päivänpilkkeiden Lucia-juhlaksi ja me aiomme ostaa joululahjoja
+vanhoille köyhille mummoillemme niillä varoilla, joita saamme.
+Ohjelmassa on näytelmä ja tanssia ja tombola ja minkä mitäkin, mutta
+olisi sanomattoman hauskaa, jos tohtori tahtoisi avustaa ja laulaa
+luutun säestyksellä..."
+
+"Ei, neiti Berting", keskeytti tohtori jyrkästi, "siihen te ette minua
+saa".
+
+Barbro aivan kalpeni. "Suokaa anteeksi", mutisi hän.
+
+Hänen äkillinen säikähdyksensä tarttui tohtoriin. Tohtorista tuntui
+kuin hän olisi töykeästi tyrkännyt tieltään pienen, kukkia tarjoavan
+tytön, ja hän sanoi pehmeällä, sointuvalla äänellään:
+
+"Teidänhän on annettava minulle anteeksi epäkohtelias kieltoni.
+Mutta kaikki tuollaiset myyjäiset ovat minusta vastenmielisiä, minua
+inhottaa esiintyä julkisesti. Ja toisekseen on kai teillä ja teidän
+tovereillanne ainakin puolitusinaa palvelevia kavaljeereja, jotka
+laulavat luutun säestyksellä. Minun lauluni eivät ilahduttaisi ketään."
+
+"Kyllä, ne saattaisivat minut..."
+
+Barbro vaikeni kainosti kuin koulutyttö.
+
+"Ne saattaisivat teidät..."
+
+"Niin mainion iloiseksi, sillä minä saisin kuulla juuri sitä, mikä on
+minun mieleeni."
+
+"Siinä tapauksessa lupaan laulaa teille joskus."
+
+"Kiitos, mutta..." Hän ei mahtanut sille mitään, että vallanhimo
+uhmaillen vaati päästä oikeuksiinsa. Tytöt olivat sanoneet: "Jos saat
+kravun laulamaan, niin me kannamme sinua kultaisessa tuolissa ja
+pidämme sinulle makeiskestit sokerileipurilla, sillä se vasta olisi
+valionumero."
+
+"Mutta", lisäsi Barbro rohkeasti, "minä olen ollut jo pitkän aikaa
+iloissani, että voisin ehkä saada tohtorin suostumaan laulamaan
+Lucia-juhlassa. Tytöt ovat sanoneet, että se on mahdotonta, mutta
+tuntuisi niin -- niin kolkolta, jos he olisivat oikeassa."
+
+"Niitä lapsia! Suuria lapsia -- ja pieni vallanhimoinen Eva", sanoi
+tohtori surumielisesti hymyillen. "Te ette vielä käsitä, miten
+vaatelias vaara piilee nuorten ajattelemattomissa sanoissa 'minun
+tähteni'"...
+
+"Enhän minä ole sanonutkaan..."
+
+"Ei, ei, mutta _jos_ minä laulan, niin se tapahtuu teidän tähtenne,
+Barbro, siksi että te olette se kevään ihana, heleä hedelmäkukka, joka
+ei ole vuosikausiin tuoksunut minun ylettyvilläni. 'Olen lempinyt,
+elänyt ja laulanut lauluani', kuten sanotaan. Siitä on jo aikoja. Jos
+otan luutun taas käteeni, niin se johtuu siitä, että uusi kevät on
+kosketellut sen kieliä."
+
+Barbro toivoi äkkiä, että kaljupäinen parooni menisi sinne, missä
+pippuri kasvaa, sillä hänen hassahtava hentomielisyytensä, Barbron sitä
+muistellessa, turmeli tohtorin oikeaa, tunteellista vakavuutta. Barbroa
+veti vastustamattomasti puoleensa tuo tummasilmäinen mies, jolla oli
+uurteinen otsa ja kumarahko ryhti, mutta takana oli seisovinaan
+kosijaparooni ja kiemurtelevinaan niin, että molemmat "vanhat herrat"
+hävettivät häntä.
+
+Jotakin hänen oli kuitenkin vastattava, ja hän sanoi arasti:
+
+"Eikö se kielten kosketteleminen virkistäisi työssä?"
+
+"En tiedä. Mitä te arvelette?"
+
+"Minäkö? -- Kyllä, niin minä ainakin arvelen."
+
+"Minä tahdon päästä tahtoni perille, tarkoitatte." Kun Barbro nyt kulki
+siinä hänen rinnallaan kukkeana ja veikeänä ujoudestaan huolimatta ja
+niin hartaana ja luottavana, sai se hänet täydellisesti unohtamaan
+jyrkän ja ehdottoman kieltonsa. Hän ajatteli sen sijaan, ettei hän voi
+kieltää Barbro Bertingiltä tätä iloa, monien muiden ilojen lisäksi.
+Kukapa tietää, kauanko se auringonpaiste enää valaiseekaan hänen
+rosoista tietään? "Ja minä mukaudun. Minä laulan jonkun pätkän."
+
+"Onko se ihan, ihan varmaa?"
+
+"On, niin kai sen täytyy olla."
+
+"Saammeko panna sen ohjelmaan?"
+
+"Teidän kidutuksenne ei ole kovinkaan hellävaraista."
+
+Tohtori Krabbe nauroi; sitä Barbro ei ollut nähnyt kertaakaan ennen, ja
+siksi se tuntuikin jonkun verran hirnahtavalta ja kuivettuneelta. Mutta
+se oli sittenkin naurua, ja kun Barbro yhtyi nauruun, kuulosti siihen
+tarttuvan heleää sointua. --
+
+Barbro oli aivan liian onnellinen voidakseen saada, kuten tavallisesti,
+unta heti nukkumaan mentyään. Minkan innostus ja tohtori Krabben
+nauru, Helene-tädin hellyys pikku Babia kohtaan ja kimaltavat
+tulevaisuudentoiveet, joilla ei vielä ollut nimeä, olivat niin
+elävöittäviä, että hänen täytyi nousta istualleen sängyssä, ojentaa
+kätensä korkealle pään yläpuolelle ja julistaa riemuiten talvisessa
+pimeässä:
+
+"Kuinka olenkaan onnellinen, onnellinen, onnellinen!"
+
+
+
+
+VI
+
+Lucia-juhla.
+
+
+Löwesköldin kasvatushoitola oli puettu ylhäältä alas asti juhla-asuun,
+ja monissa huoneissa vallitsi vilkas ja kirjava myyjäistouhu. Kaikki
+Päivänpilkkeet olivat auttaneet juhlavalmistuksia ja tulos oli
+odottamattoman hyvä, mikä ei suinkaan merkinnyt vähää.
+
+Kerran tunnissa näyttäytyi kynttelikruunuinen Lucia, se on: Sonja
+Thomas, kuuden immen saattueessa, jotka suurenmoisen kahvipöydän
+ääressä tarjoilivat kahvia ja kotitekoisia "Lucia-torttuja"
+käteismaksulla, Ihastushuutoja kohdistui pyhään Luciaan, missä hän
+vain liikkui. Hän ei ollut milloinkaan ollut niin kaunis. Barbro oli
+puolestaan niin lumoutunut, että oli unohtaa tehtävänsä, nimittäin
+pääsylippujen myynnin illatsuun. Siitä oli tuleva illan vetovoima:
+Astridin oli siellä muovailtava "tuokiokuvia", Minkan esitettävä
+slaavilaisia tansseja ja Fokinan malliin "Kuoleva joutsen", tohtori
+Krabben laulettava ja lopuksi Märtan esitettävä yksinpuhelu "Kehdon
+ääressä".
+
+Mary oli ottanut myydäkseen käsitöitä, Maud hoiteli näppärästi ja
+innokkaasti tombolaa ja mesdemoiselles Renard olivat tarjoutuneet
+huolehtimaan kalalammikosta. Eva-täti oli kuten tavallista hurmaava
+emäntä, jota tällä kertaa avustivat Fräulein Stock ja mrs Faith.
+
+Luonnollisesti oli tyttöjen sukulaisia ja tuttavia saapunut joukoittain
+ja Lucian sulhanen osti kauniille pyhimykselleen kukkia enemmän kuin
+tämä jaksoi kantaakaan. Minka oli kukkatyttö, hyvin koketti ja veikeä,
+ja hänen ympärillään parveili lakkaamatta joukko ihailijoita. Kuta
+pahemmin hänen pehmeä, livertelevä kielensä solkkasi ruotsia, sitä
+somempi hän oli nuorista herroista.
+
+Märta oli erääseen nurkkaan järjestänyt pienen Fröbel-näyttelyn; siellä
+hänen palleroinen vartalonsa näkyi nuorimpien juhlavieraiden seassa,
+joita Weibchen osasi huvittaa paremmin kuin kukaan muu.
+
+"Märtan nimi pitäisi olla Agneau eikä Agnell", sanoi kandidaatti
+Urban Freide, "hän on, tuhat tulimmaista, valkovillaisin lammas, mitä
+milloinkaan olen nähnyt".
+
+Nämä sanat lausuttiin Minkalle, joka räpytteli pitkiä, mustia
+silmäripsiään ja hyväksyi sukkeluuden. Hän ja Urban katosivat silloin
+tällöin "sinisen luolan" hämärikköön. Heillä ei tosin ollut paljoa
+sanottavaa toisilleen, mutta Urban otti Minkan ruskeat pikku kädet
+omiinsa ja leikki niillä kuin pehmeällä kerällä, ja Minka nauroi
+kirkasta kevyttä nauruaan.
+
+Silloin aikoi Urban yht'äkkiä vetää häntä luokseen ja suudella hänen
+punaisia tyttöhuuliaan, mutta samassa Minka raapaisi pitkän viirun
+hänen oikeaan poskeensa.
+
+"Hyi, hyi", sanoi Minka kimmastuen, "se on moukkamaista".
+
+"Niin on, raapiminen, muttei suuteleminen", vastasi Urban suutahtaen.
+"Ette kai liene niin pyhä kuin olette olevinanne."
+
+"Minä ei tahdo suudella teidän kanssanne! Ei kenenkään kanssa ennen
+minun mieheni."
+
+"Entäpä jos minusta tuleekin teidän miehenne", sanoi Urban
+äkkiarvaamatta. Hän arveli, että tämän yksinäisen, muukalaisen tytön
+kanssa saa pilailla vähän vapaammin kuin hänen toveriensa kanssa.
+
+"Meneekö sillä tapa naimisiin Ruotsissa", ihmetteli Minka, "minä en
+silloin halua ruotsalainen mies. Hän on liian raskas -- _lourd, vous
+comprenez!_ Mutta minä makeasti nauran heidän päälle."
+
+"Kiitoksia paljon, se on suoraa puhetta", sanoi kandidaatti, "mutta
+jos minä nyt en tahdo tulla nauretuksi 'päälle', ja jos minä otaksun,
+että te voisitte muuttaa makuanne, niin ette saa paheksua jonkunlaista
+itsepintaisuutta. Vastustus yllyttää minua aina."
+
+"Minä en oikein ymmärtä niin monia sanoja", hymähti Minka
+veitikkamaisesti ja antoi käsiensä soittaa laulua "Jos sä vapaa oot,
+minä en oo vaan". Hoikat sormet, jotka käyttivät polvea näppäimistönä,
+hyppelivät niin vastustamattoman rivakasti, että Urban olisi katsellut
+niitä vaikka kuinka kauan. Ja mitenkä olikaan, hän suuteli niitä varsin
+hanakasti, minkä jälkeen hän painoi toisen pikku kätösen poskessaan
+olevaa naarmua vasten.
+
+"Sitten kun tämä nolaus on unohtunut, neiti Minka, uskon teidän osaavan
+niin paljon ruotsia, että ymmärrätte minun monetkin sanani, ja silloin
+saanemme puhella uudestaan."
+
+"Mistä?"
+
+Urban kohtasi Minkan kimaltelevan, lapsellisen hellän ja luottavan
+katseen. Hän oli melkoista kehittyneempi kuin pikku ruotsittaret,
+vaati enemmän, mutta myös antoi enemmän. Juuri nyt uskoi Urban aivan
+varmasti, että hän ajan tullen voisi sanoa Minkaa omakseen. Mutta
+siihen eivät kelvanneet puolittaiset lupaukset. Silloin Minka ehkä
+raapisi uudestaan. Urban nousi ja sanoi nauraen:
+
+"Siitä, mitä te ette nyt ymmärrä."
+
+Hetkistä myöhemmin Minka myyskenteli kukkiaan muille ilakoiden ja
+laverrellen, mutta Urban Freide seisoi eräässä nurkassa ja katseli
+saliin haluttomana antautua kenenkään seuraan.
+
+Barbro Bertingistä oli kieltämättä illan suuri ilmestys se hetki,
+jolloin tohtori Krabbe nousi pienelle näyttämölle soittimineen. Hän
+oli pukeutunut juhlapukuun ja kuosikas musta puku somisti hänen
+laihaa vartaloaan, joka myös näytti tavallista ryhdikkäämmältä.
+Häntä tervehdittiin myrskyisin kättentaputuksin. Muistettiin
+yht'äkkiä, että hän oli kymmenkunta vuotta aikaisemmin laulanut
+hyväntekeväisyysjuhlissa. Sitten hän oli kadonnut ja toisia tullut
+hänen sijaansa; mutta se, että hän taas ilmestyi näkyviin, oli
+merkkitapaus.
+
+Kun Barbro kuuli näitä kuiskeita tai ihmettelyn huudahduksia,
+hiveli se tavattomasti hänen korviaan. Jyskivin sydämin hän nautti
+kättenpaukkeesta ja odotuksesta. Kaikki nämä ihmiset, hyvästikin pari
+sataa henkeä, saisivat tietää, että tohtori laulaa ainoastaan hänen
+tähtensä. Häntä eivät vaivanneet enää mitkään arvelut, sillä olihan hän
+saanut tohtorin iloiseksi. Tänäkin iltana hän oli viekoitellut tohtorin
+nauramaan kurtistunutta, kuivaa nauruaan. Mutta kun tohtori oli kysynyt
+häneltä, laulaisiko hän "jonkun hauskan laulun", oli hän vastannut
+kieltävästi. Se ei sopinut hänelle, arveli Barbro. Siitä hänen kasvonsa
+vain kurtistuisivat ilvehtijän kaltaisiksi kuten naurustakin, ja Barbro
+ei tahtonut, että joku saisi sanoa tohtoria hassunkuriseksi.
+
+"Ehdottakaa jotakin", oli tohtori pyytänyt. Ja hän oli ehdottanut
+J.P. Jacobsenin "Det bödes der for", mutta kohta jäljestäpäin katunut
+ehdotustaan.
+
+"Se taitaakin olla paras", oli tohtori vastannut. "Vaikka siitä
+laulusta ei olekaan teille."
+
+Ei tarvinnutkaan, Barbro ei ollut ajatellut itseään, ainoastaan sanojen
+ja säveleen sointua ja tunnelmaa. Hänellä ei vielä ollut niin paljon
+kokemusta, että olisi osannut pelätä muistuttavansa elämän raskaimpia
+huolia, päinvastoin veti kaihomielisyys häntä puoleensa niinkuin
+puhdesatu keskellä ilon hälinää.
+
+Hän sulki silmänsä istuessaan käppyrässä pienellä jakkaralla kulissien
+takana ja kuunteli tohtorin äänensointua, joka oli kokonaan toinen kuin
+ennen:
+
+"Der rinder Sorg, rinder Harm av Roser röde."
+
+Myrskyiset suosionosoitukset eivät saaneet tohtoria toistamaan
+lauluaan, ja Barbrosta se tuntui melkein helpotukselta. Hän ei tahtonut
+kuulla enempää. Se oli hänestä aivan liian suurta. Hän ei jaksanut
+kohota niin korkealle. Ja hän tuli niianneeksi tahtomattaan, kun hän
+kiitti. "Oletteko tyytyväinen?" kysyi tohtori.
+
+"Kyllä, kiitos, se oli mainion kaunista."
+
+Barbro olisi voinut puraista kielensä poikki, kun kuuli oman
+moukkamaisen arvostelunsa. Ja hän pyrähti tiehensä, jott'ei olisi
+"käyttäytynyt vielä tyhmemmin".
+
+Mutta tohtori otti soittimensa ja läksi. Hänestä oli rauhaisampaa olla
+kirjojensa parissa.
+
+Myyjäiset lopetettiin täsmälleen kello kymmenen, ja jo kahteentoista
+mennessä vallitsi rauha ja hiljaisuus kuutamoisessa huvilassa, missä
+Päivänpilkkeet olivat koonneet runsaan rahasumman ja vielä runsaamman
+ilovaraston.
+
+Heillä ei ollut milloinkaan ollut niin jumalallisen hauskaa. He
+olisivat hyvin mielellään istuneet ja haastelleet vielä tuntikausia
+illan elämyksistä, mutta nyt oli kysyttävä neuvoa Lucia-yön salaisilta
+hengiltä. Sen, miten tämä temppu on tehtävä, opetti Minka tovereilleen.
+Nyt ei ollut tekeillä sen enempää eikä vähempää kuin nähdä tulevan
+kultansa kuva. Oli asetuttava kuvastimen eteen palava kynttilä
+kummassakin kädessä ja tirkistettävä vähääkään kääntymättä suoraan
+lasiin siihen saakka, kunnes se oikea ilmestyy. Tietysti oli oltava
+yksin, sillä muutoin ei "näky" uskalla ilmestyä.
+
+Piharakennuksen tytöt eivät kuitenkaan uskoneet enteeseen. Astrid
+vakuutti, että hän saa nähdä vain savimöhkäleen, jos ennustus käy
+toteen, sillä hän ei ikipäivinä rakastuisi ihmiseen niinkuin työhönsä,
+ei ainakaan ennen kuin hän saa saven taipumaan mielensä mukaan.
+
+Mary arveli toisesta syystä olevan tarpeetonta kysyä neuvoa peililtä.
+"Minä kuitenkin saan vanhimman serkkuni", sanoi hän levollisesti,
+"meidän tapana on mennä sukulaisnaimisiin, se on niin sopuisaa, sanoo
+isoisä".
+
+Mutta vaikka Sonjan kohtalo oli ratkaistu, oli hän kuitenkin päättänyt
+sytyttää ennuskynttilät nähdäkseen vain vielä kerran Unonsa.
+
+Kun Sonja parhaillaan istui tirkistämässä peiliin, nauttien
+toistaiseksi vain omien kasvojensa näystä, näki hän erään toisen
+rinnallaan. Se sukelsi näkyviin aivan äkkiä ja nyökkäsi hänelle
+tuttavallisesti.
+
+Sonja uskalsi tuskin hengittää. Se ei mitenkään ollut Uno. Äkkiä
+hänet valtasi jäykistävä kauhu. _Se ei ollut näky._ Se oli kammottava
+todellisuus. Outo mies huoneessa. Hän ei uskaltanut kääntyä katsomaan.
+Kynttilät vapisivat hänen käsissään, mutta kun se hirmuinen mies
+sammutti ensin toisen ja sitten toisen kynttilän, pääsi Sonjalta kimeä
+parkaisu, ja hän kaatui pyörtyneenä lattialle.
+
+Tuokiota myöhemmin olivat Eva-täti, Blenda ja Barbro huoneessa melkein
+kelteisillään, ja mies, joka ei ollut kukaan muu kuin Maud, joka oli
+verhonnut kasvonsa maantierosvon naamarilla ja punaisella leukaparralla
+ja pukeutunut lerppahattuun ja levättiin, näytti pelästyneen naisia
+yhtä paljon kuin nämä häntä.
+
+Sonja oli jo tointunut, kun Maud oli kaatanut hänen päälleen
+karahvillisen vettä, mutta istui vielä lattialla likomärkänä ja vilusta
+väristen.
+
+"Ulos ja paikalla tai minä kutsun poliisin", huusi Eva-täti "miehelle",
+joka oli hiipinyt erääseen soppeen.
+
+"Minähän tässä vain olen", sammalsi Maudin hätääntynyt ääni. "Antakaa,
+kiltti täti, anteeksi."
+
+"Minä, kuka minä?" Vapaaherratar oli niin kiihtynyt, ettei kyennyt
+tuntemaan Maudin ääntä. "Ulos ja paikalla, sanon minä, olkoon kuka
+hyvänsä!"
+
+Mutta Barbro riipaisi nopeasti Maudilta sekä hatun että naamarin, ja
+silloin hälinä asettui. Maud ei ollut elämässään saanut semmoista
+ripitystä kuin nyt. Hän luikki aivan juurtajaksain litistyneenä
+huoneeseensa eikä hän enemmän kuin Sonjakaan unohtanut ikinä sitä
+Lucia-yötä.
+
+Minka oli ainoa tytöistä, joka antautui kaikessa rauhassa odottamaan
+näkyä ja haaveilemaan. Hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta,
+kenet saisi nähdä; hänen ajatuksensa liitelivät sinne ja tänne. Mutta
+lopulta ne pysähtyivät muistelemaan luolassa vietettyä hetkeä. Olisiko
+se oikeastaan ollut mitään vaarallista, jos Freide olisi saanut
+suudella häntä? Hän tuijotti yhä kiihkeämmin peiliin ja vihdoinkin --
+hän kumartui lähemmäksi hetken salaperäisyydestä jännittyneenä. Se
+on -- se on -- _hän_! Urban Freide! Minkan huulet hipaisivat äkkiä
+peililasia siitä kohdasta, mihin kuva ilmestyi, sitten hän vetäytyi
+pois ja hymyili, mutta näky oli jo haihtunut, ja hän kohtasi vain oman
+lumoavan, vastustamattoman lumoavan hymynsä.
+
+
+
+
+VII
+
+Odottamaton kohtaus.
+
+
+Joululoma oli jo ohi, ja Löwesköldin laitos taas täydessä toiminnassa.
+Sonja oli kuitenkin väsynyt olemaan "koulutyttönä" nyt kun hänen
+kihlauksensa oli julkaistu, ja hän oli muuttanut appivanhempiensa
+luo, jotka olivat sanomattoman ihastuneet häneen. Kesällä hän aikoi
+oleskella äitinsä kanssa Särössä, ja lokakuussa oli määrä viettää häät.
+
+He kuulustelivat anoppinsa kanssa joka päivä sopivaa huoneustoa
+Östermalmista, ja tytöt olivat erittäin touhuissaan tästä
+asuntokysymyksestä, sillä he olivat saaneet luvan avustaa minkä
+missäkin valmistelutöissä.
+
+Kun Birgit miehineen ja lapsineen oli muuttanut Tukholmasta,
+valtasi Barbron tyhjyydentunne, mutta olihan hänellä jäljellä vielä
+Helene-täti, ja tämän luona hän kävi pari kertaa viikossa. Hän tarvitsi
+jonkun henkilön, jolle sai keventää sydäntänsä ja jonka kanssa voi
+puhella, ja hän tunsi vaistomaisesti, ettei Eva-täti ymmärrä hänen
+levottomasti väreilevää, etsivää luonnettaan.
+
+Joulun jälkeen hän oli alkanut vakavasti harjoittaa opintoja ja kävi
+nyt ahkerasti luennoilla. Varsin kuluneena ryömi nyt Kynänvarsi
+vuoteeseensa illoin ja sen suuren ilon, mikä hänessä oli loistanut niin
+kimmeltävän kirkkaana, himmensivät usein satunnaiset vastoinkäymiset
+tai väsymys.
+
+Maud oli myöskin tavannut harrastuksensa, eikä sovi kieltää, että
+se oli jotakin suurenmoista. Hän opetteli ratsastamaan ja pyrki
+hevosasioiden tuntijaksi. Hän ahmi kaikki tätä alaa koskettelevat
+teokset, ja sen hevosen, jonka hän oli vuokrannut, hän kuvaili maailman
+älykkäimmäksi ja merkillisimmäksi eläimeksi. Joka aamu hän ratsasti
+Djurgårdenin tai Hagan ympäri ja kotiin palatessaan hän toi mukanaan
+raikasta ilmaa sekä vaatteissaan että ajatuksissaan, mutta hän oli
+yhtä itsekäs ja itseensä luottavainen kuin ennenkin. Häntä ei voinut
+taivuttaa, ainoastaan murtaa.
+
+Astrid kulki suorana ja selvänäköisenä päämääräänsä kohden. Hän ei
+ollut milloinkaan hapuilevan epävarma. Seuraavan talven hän aikoi
+viettää Köpenhaminassa ja työskennellä, mutta myös huvitella.
+Huvihetket hän nautti kuin lasillisen vettä virkistyäkseen
+savenmuovailun tuottamasta kiihtymyksestä ja jännityksestä.
+
+Minka oli kenties se, joka oli muuttunut enimmin. Hän ei ollut
+ainoastaan oppinut puhumaan melkein täydellisesti ruotsia, vaan
+myöskin koko hänen olennostaan oli karissut paljon muukalaisuutta.
+Koreat valekivi-helyt ja kiiltolanka-käädyt hän oli pannut pois, sillä
+oli olemassa "eräs", joka piti hänestä enemmän ilman niitä. Työtä ja
+järjestystä hän vieroi samoin kuin ennenkin, mutta joskus pisti hänen
+päähänsä yrittää.
+
+Parhaiten hän viihtyi Stadionilla, ja koko Tukholma puhui, minkälainen
+mestariluistelija hän oli. Kerran toisensa perästä hän sai kandidaatti
+Freiden kanssa palkintoja. He kilpailivat oikeastaan keskenään, kuten
+näytti, ja tuntui siltä kuin he eivät olisi nähneetkään muita radalla.
+
+Mary kulki leppoisaa latuaan, soitteli seurapiireissä, oli
+morsiustyttönä hienoissa häissä ja kävi kerran viikossa sen vanhan
+aatelisneidin luona, jonka hän Päivänpilkkeenä oli ottanut hoivaansa.
+Kaikki, mitä hän otti tehdäkseen, hän suoritti tahdikkaasti. Maud
+sanoi, että hänen sielussaan oli tahtikello älyn sijasta, ja niinpä hän
+ei vahingossakaan milloinkaan hypännyt tahtivälin yli.
+
+Pikku Weibchen oli yhtä valkea ja lihava ja vaaleatukkainen ja ahertava
+kuin ennenkin. Tupukkansa hän sentään oli lahjoittanut sänkyineen
+päivineen eräälle sairaalle pikku tytölle, ja kun hänellä ei nyt enää
+ollut rakasta lapsuudenystäväänsä, lohdutteli hän itseään sillä, että
+Tupukka oli saanut hellän leikkitoverin.
+
+Sellaista kanssakäymistä seitsemän toverin kesken, kuin Eva-täti oli
+toivonut ja he itse alussa luulleet, ei kuitenkaan syntynyt. He olivat
+hyvin erilaisia luonteiltaan ja sivuuttaneet jo sen kehityskauden,
+jolloin kouluhuoneessa tehdystä kujeesta riitti ilonaihetta koko
+päiväksi. Mutta ei ilmennyt mitään suurempia eroavaisuuksiakaan.
+Ainoastaan Maud ja Barbro ja Minka sähähtelivät joskus keskenään.
+
+Maud ei voinut olla pilkkaamatta Barbroa tohtori Krabben ilmeisen
+suosiskelun tähden. Jos luennoilla sattui jotakin, joka vivahtikin
+rakkauteen, ryki hän aina merkitsevästi eikä ollut tietävinäänkään,
+vaikka Krapu oli "äreän" näköinen; se vain päinvastoin lisäsi vettä
+myllyyn.
+
+Kerran iltapäivällä hän tuli Barbrolta lainaamaan englannin kielen
+sanakirjaa. Barbro oli lukemassa näytelmää "Kjærlighedens Komedie".
+
+"Onpa siinä hauskat kannet", sanoi Maud, kun Barbro oli pistänyt kirjan
+nopeasti pois, minkä Maudin terävä silmä kuitenkin keksi.
+
+"Niin on, sain sen joululahjaksi."
+
+Barbron poskia rupesi kuumentamaan, ja hän joudutti kirjan aika kyytiä
+hyllylle.
+
+Maud läimäytti leveällä kädellään toveriaan olkapäähän ja nauroi leveää
+nauruaan, joka jaksoi voittaa tasangon tuulenkin kohinan.
+
+"Onko ukko taas ollut sinua tavoittelemassa, Kynänvarsi?"
+
+"Mikä ukko?"
+
+"Kukas muu kuin Krapu. Kirja on kai hänen lahjansa?"
+
+"Niin, sukulaiseni olivat kutsuneet hänet luokseen jouluksi, ja silloin
+kai hän halusi osoittaa minulle vähän kohteliaisuutta", virkkoi Barbro
+suurentelevan välinpitämättömästi.
+
+"Räkätä mitä räkätät, harakanpoikaseni, kyllä se tiedetään, ettei
+naskali säkissä pysy." Maud sieppasi kirjan takaisin hyllyltä. Hän
+oli päättänyt työntää tuntosarvensa ihan ytimeen saakka. Tietysti oli
+lemmenkipeä Krapu kyhännyt jotakin vertauskuvallista "pötyä".
+
+Barbro löi paperiveitsellä kämmenelleen. Hänen ei tarvinnut hävetä,
+eihän hänellä ollut mitään salattavaa, mutta Maudin häikäilemätön tapa
+sotkeutua muiden asioihin suututti häntä. Ja kun hän näki kirjansa
+toverin voimakkaassa kädessä, tuntui hänestä, kuin sydäntä olisi
+aiheettomasti paloiteltu. Päälle päätteeksi Maud luki, mitä suuri Nils
+Krabbe oli kirjoittanut ensimmäiselle sivulle:
+
+    "Tu ne le connnis pas encore,
+    mais -- tu vas bientôt le connaître,
+    le petit dieu qui crèe les coeurs,
+    le petit dieu qui seul fait naître
+    les idées sur lesquelles on vit et on meurt".
+
+"Johan nyt jotakin", puhkesi Maud sanomaan, "et kai sinä ole niin
+hupsu, että välität mokomasta _'le petit dieu'_ roskasta?" Hän
+mätkäytti lahjakirjan pöydälle, istahti tuolille, heilautti toisen
+jalan ristiin toisen päälle, ojensi käsivartensa ikäänkuin luutuksi,
+jota oli soittavinaan, ja alkoi laulaa:
+
+    "Ah, Niiloni haaleat hapset,
+    mun ystävävanhuksein..."
+
+"Ole vaiti", sanoi Barbro kimmastuen. "Minä en piittaa hänestä enemmän
+kuin sinäkään, mutta minusta on säädytöntä, että..."
+
+Hän ei päässyt edemmä, sillä hän häpesi omia ajattelemattomia sanojaan.
+Eikö hän piitannut tohtori Krabbesta? Olihan hän niin lämpimästi
+pyytänyt Birgitiä kutsumaan tohtorin heille. Hän oli ollut rajattoman
+levoton, kun tohtori oli vuoden alussa ankarasti sairastunut, ja
+hän oli lähettänyt tälle joka päivä kukkia. Ja kun tohtori kerran
+sunnuntai-aamupäivällä oli käynyt hänen kanssaan Helene-tädin
+luona, oli hän kiittänyt tohtoria sydämensä pohjasta. Miksi hän
+kieltäisi tohtorin? Barbron rehellisyys ja häveliäisyys joutuivat
+keskenään ristiriitaan, ja toisen ivalliset kasvojeneleet saivat
+hänet purppuranpunaiseksi. Sitten hän jälleen heitti päänsä kenoon ja
+sanoi rohkeasti: "Ei ole totta, mitä äsken sanoin, etten muka välitä
+tohtori Krabbesta, sillä hänestä pidän paljon. Ja tästä puoleen te
+saatte kiusata minua niin paljon kuin tahdotte; minä olen päättänyt
+olla olematta siitä tietävinänikään. Ja mitä ihmettä siinä on, että
+kiintyy johonkuhun henkilöön, joka -- joka -- niin, sinä tiedät, mitä
+tarkoitan."
+
+"Eihän toki, siinä ei tietenkään ole mitään ihmeellistä, mutta sinä
+panet oireeseen jokaisen, joka vain pilkistääkään sinuun, Barbro. Yksin
+sinäkin aikana, minkä minä olen sinua tuntenut, sinä olet 'kiintynyt'
+kolmeen, neljään kappaleeseen, ja Sonja on sanonut, että sinä olet
+lemmiskellyt samalla lailla jo neljännestätoista ikävuodestasi asti
+lihavia ja laihoja, pitkiä ja lyhyitä -- paljaasta kiitollisuudesta.
+Ja se se juuri onkin sinun naisellista arvoasi alentavaa, tipuseni.
+Ja sitten sinä itkeä tillität jokaiselle, joka pötkii tiehensä.
+Tietysti minä en usko, että sinun tarvitsee Kravun tähden panna likoon
+nenäliinaa, sillä sinä itse olet likoeläin, ja hänet sinä kyllä saat
+pitää viimeisenä hätävarana. Sinä olet oikeastaan sievempi kuin muut
+tipat, mutta toisaalta sinä et ole tarpeeksi ja toisekseen olet taas
+liian konstikas. Alussa sinä olet niin makea ja iloinen, kun panet koko
+roikan päät pyörälle, mutta sitten yks'kaks' sinä muutut metafysiikaksi
+ja tähtein-tähystäjäksi, joka haluaa hypistellä kaikkea, mitä suinkin
+maa päällään kantaa. Se ei kelpaa; jos tahdotaan voittaa miehen sydän,
+niin ei ole puhuttava enemmän järkeä kuin mitä maskuliinin kieli tahtoo
+sanella ja anniskella. Minulla on seitsemän vanhempaa veljeä, niin että
+kyllä minä jo vähän tunnen miespuolta."
+
+Barbro oli yrittänyt monta kertaa keskeyttää Maudin ja puolustautua,
+mutta kun tämä vihdoin lopetti, jäi hän seisomaan aivan sanattomana.
+Tosin se, mitä Maud oli sanonut, tuntui tärkeältä, mutta niin
+selvästi ei kukaan ollut häntä tätä ennen eritellyt. Hän muisti
+kaikki kouluaikaiset tuliset ja onnettomat rakastumisensa, alituisen
+harhailunsa ja hapuilemisensa. Koko hänen tunneväreilynsä oli ehkä
+ollut vain heijastusliikettä. Miksi hän aina liikkui omassa minässään
+niinkuin umpisokkelossa? Muut tytöt löysivät niin helposti tien elämään.
+
+Hän pani "Kærlighedens Komedien" vielä kerran hyllylle, tällä kertaa
+koneellisesti.
+
+"Oletko vihoissasi?" kysyi Maud.
+
+"En, ihmettelen vain, tokko sinä olet johdonmukainen."
+
+"Sepä oli suurenmoista sinun puolestasi, ja siitä saat olla varma, että
+minä puhun järkeä. Asiasta toiseen. Emmekö panisi toimeen rekiretkeä?"
+
+Barbro hämmentyi melkein niinkuin olisi äkkiä hurahtanut lumikinokseen.
+
+"Äskeinen asia on jo selvitetty", sanoi Maud, "ja nyt on jo kulunut
+pitkä aika siitä, kun meillä on ollut mitään yhteistä lystinpitoa."
+
+"Jottako saisimme aikaan rekiretken?"
+
+"_Ce que femme veut, Dieu le veut_. Minä olen tuottanut itselleni
+kavaljeerin kotoa. Taikka oikeastaan hän tulee näinä päivinä. Hän on
+nuorin veljeni, somin poika, minkä tunnen."
+
+"Kunpa minäkin saisin itselleni kavaljeerin Skoonesta", hymähti Barbro.
+"Se maa tuottaa epäilemättä reilua väkeä."
+
+"Paljon kiitoksia!" Maud ojensi kätensä. "Niin että sinä et varmaankaan
+tarkoita, että minä olen niitä poikkeuksia, jotka vahvistavat sääntöä?"
+
+"En", vastasi Barbro vakuuttavasti, "sinä saatat olla niin hyvä
+-- ja viisas myös. Mutta sanoppa, Maud, oletko sinä aina varma
+mielitietyistäsi?"
+
+"Olenko muka? Älä luulekaan, että minä viitsin kuluttaa itseäni
+hakkailulla. Minä hoidan huvitteluni omalla tavallani. Sitten matkustan
+kotiin ja saanen aikaa myöten kotikonnun meren rannalta. Täällä olen
+vain kauttakulkutavaraa. Oikein osataan elää vain Skoonessa."
+
+"Minun mielestäni voi koti olla missä tahansa, missä on myötätuntoisia
+ihmisiä. Jos minä vain saisin, niin matkustaisin hyvin mielelläni
+syksyllä ulkomaille. Olen muuten tuuminut päästä työskentelemään
+sanomalehteen."
+
+"Ja sitten naimisiin."
+
+"Miten se kävisi päinsä, kun sinä väität, että kaikki 'pötkivät
+tiehensä'?"
+
+"Noo, se oli hieman liioiteltua, mutta kullakin päivällä on suru
+itsestään. Me olemme joka tapauksessa nuoria, Kynänvarsi. Ei ole
+vielä hengenpidin-muste ehtinyt syöpyä peukaloosi eikä etusormeesi.
+Ja jos niikseen tulee, niin voithan käyttää isäsi runsaita varoja
+ponnistuslautana elämän ulapalle, niin ettei tarvitse ahertaa. Meistä
+seitsemästä on Minka ainoa, joka ei voi elää rennosti, mutta hassuinta
+on, että juuri hän on kaikista rennoin. Yhteen otteeseen hän tosin kävi
+hieman synkäksi, mutta sillä vaaleanpunaisella _voile_-leningillä,
+jonka hän jollakin merkillisellä tavalla oli hankkinut Karlberg
+tanssiaisiin, hän saavutti uudestaan itseluottamusta. Saattaahan olla,
+että hänellä oli _Frejdigt mod_." [Sutkaus tarkoittaa Urban Freideä.
+"frejdigt mod" on tanskaa ja merkitsee ujostelemattomuutta. Suom.]
+
+"Tuo sanaleikki olisi minun göteporilaisena pitänyt keksiä", nauroi
+Barbro. "Mutta saat pitää kunnian. Rekiretkestä saanemme keskustella
+yleisessä kokouksessa. Ja nyt minä lähden pilkistysmatkalle herttaisen
+mummoni luokse."
+
+"Minun pilkistysmummoni on pudistanut maan tomut jaloistaan. Ja jos
+on uskomista kaikkiin hänen puheisiinsa, kuinka paljon häntä oli
+rakastanut ja ihaillut hänen kuollut sukunsa, niin mahtaa nyt tuolla
+puolen pilttien olla iloinen perhejuhla. No hei sitten!"
+
+Maud otti sanakirjan, nyökkäsi terhakasti ja mennä paapersi käsillään
+reuhtoen mahtavana ja jykevänä ovea kohden.
+
+Puolta tuntia myöhemmin Barbro oli Katariinan-hississä nousemassa. Se
+oli kuten ainakin tupaten täynnä väkeä, ja hän oli pusertunut nurkkaan
+erään voimaperäisesti sillille haisevan torimatamin taakse, jonka
+puuskaan pannut käsikynkät eivät antaneet kenellekään tietä.
+
+Hissinkuljettajan toisella puolella seisoi seinää vasten eräs jäntterän
+näköinen, karvalakkinen nuori mies. Barbro näki ainoastaan hänen
+niskansa, mutta se tuntui hänestä niin tutulta, että se ahdistava
+turvattomuuden tunne, joka häntä äsken oli vaivannut, katosi yht'äkkiä.
+Hän oli viime aikoina paljon mietiskellyt ja ainoastaan harvoina
+hetkinä -- ja silloin liian riehakasti -- ollut iloinen. Se, mitä
+Maud oli sanonut, oli ikäänkuin antanut iskun hänen harhaileville
+ajatuksilleen. Oli totta, että hän antautui tunteittensa valtaan eikä
+milloinkaan antanut sydämensä kyllyydestä, vaan ruokki alituisesti
+nälkäistä sydäntä.
+
+Kun hän nyt näki tuommoisen, ehkä liiankin pyylevän niskan, niin tuntui
+kuin hänen aurinkoinen elämänilonsa olisi alkanut kurkistaa harmaiden
+ajatuspilvien lomasta. Ja niin pian kuin hissi oli ehtinyt ylös, koetti
+hän ottaa selville, pettikö niska hänet vai ei.
+
+Mutta torimatami ei ollut kiireissään. Ensin hän nosti korinsa, jossa
+oli kiiltäviä sillejä, ja rupesi sitten itse hommautumaan ulos.
+
+"Näinköhän minä pääsisin menemään?" sanoi Barbro kärsimättömästi.
+
+"Miks'ei, jos passaa odotella, kunnekka minä pääsen ensin", vastasi
+matami. "Ensin vuoro vanhemmilla, se pitää toki oppia tietämään."
+
+Ja kiusallisen pitkäpiimäisesti otti paksu matami sillikorinsa. Kun
+Barbro oli tullut sillalle, oli jo niin hämärä, ettei hän enää voinut
+pitkän matkan päästä erottaa tuota niskaa, ja hän ajattelikin, että
+se oli vain sattumalta muistuttanut Holger Boyen niskaseutua. Viime
+kirjeessään Holger oli ilmoittanut Barbrolle saapuvansa Tukholmaan
+vasta huhtikuun lopussa, jolloin hän pyytäisi Helene tätiä kotiinsa.
+Hänen äitinsä oli näet ryhtynyt kirjevaihtoon mummon kanssa ja
+valmistamaan hänen matkaansa Skooneen.
+
+Koko suku tahtoi mielellään ottaa hänet vastaan, mutta se ei ollut
+tiennyt hänestä paljon mitään. Hän oli vetäytynyt köyhyytensä ja
+kykenemättömyytensä kuoreen.
+
+Barbro kulki nopeasti tuttuja katuja pitkin yhä vain toivoen saavansa
+nähdä tutunomaisen hissimatkustajan, mutta hän ei vielä Katariinan
+hautausmaankaan kohdalle päästyään nähnyt etsimäänsä. Hautausmaalla
+peitti valkoinen lumivaippa vanhat haudat ja uudet tiet. Oli alkanut
+sataa suuria, villavia lumihiutaleita, jotka kilvan riensivät
+peittämään kaikki arkiaherruksen jäljet. Ilma muuttui niin ihmeellisen
+valkeaksi ja kimaltelevaksi, ja harvat lyhdyt vilkkuivat levottomasti
+aivan kuin ne olisivat saaneet silmiinsä lunta ja niiden olisi ollut
+vaikea katsoa eteensä. Barbro osasi kuitenkin kulkea erehtymättä,
+ja hän nosti kasvonsa päin tuulta, jotta lumihiutaleet lentäisivät
+kasvoille ja otsalle. Ne olivat hänestä kuin viileitä, hyväileviä
+suudelmia. Ja silloin hänen mieleensä johtui vanha isoäiti, mutta
+sitten hän sai aikamoisen sysäyksen, joku oli töksähtänyt sakeassa
+lumisateessa häntä vasten, ja kun hänen kantapäihinsä oli takertunut
+kokkareita, kadotti hän tasapainonsa ja lennähti nurin. Puuhka kimposi
+hyvän matkaa oikealle, tortturasia, jota hän oli varovasti kantanut,
+teki kuperkeikan vasemmalle, ja siltä, joka oli häntä tyrkännyt, putosi
+karvalakki hänen syliinsä.
+
+"Pyydän tuhannesti anteeksi", kajahti tuttu, sorahtava ääni, "minun oli
+aivan mahdoton nähdä mitään ja taisin kulkea liian kovaa vauhtia."
+
+"Niin juuri sinä teit aivan varmaan", vastasi Barbro nauraa hohottaen.
+"Päivää, Holger! Minun pitänee niiata tästä istualtani, jos et auta
+minua ylös."
+
+"No, mutta hyväinen aika, Babi, sinäkö siinä rehkit! Olenko loukannut
+sinua?" Holger kumartui hänen ylitsensä, ja Barbro näki hänen pyöreät,
+leveät kasvonsa, kun hän innokkaasti ojensi apuun molemmat kätensä.
+
+"Ei ole, jalkojani vain livettää niin pahasti, etten tahdo päästä
+pystyyn." Hän tarttui Holgerin käsiin ja seisoi kohta suorana ja
+sorjana hänen edessään.
+
+"Babi, kuinka sinä kehtaat kasvaa minua pitemmäksi!" naurahti Holger.
+
+"Holger, kuinka sinä kehtaat pusertaa minun sormeni mäsäksi!"
+
+"Suo anteeksi, tulin ihan taivaallisen iloiseksi nähdessäni sinut taas
+ylettyvilläni, sinä pikku kruunu tyttöjen valtakunnassa."
+
+"No-noo, vai kohteliaisuuksia, ovi! Mutta mehän olemme unohtaneet
+puuhkan ja tortut. Ei auttane muu kuin ruveta ryömimään ja etsimään.
+Maltas, tässä on rasia!"
+
+"Puuhka on kai tärkeämpi." Holger rupesi tosiaankin ryömimään
+nelinkontin. "Pitäisihän se minun lakkinikin löytää."
+
+"Tietysti, sinun lakkisi!"
+
+Barbro haeskeli joka puolelta.
+
+"Hyväinen aika, Holger! Sehän on minun kainalossani. Ole hyvä!"
+
+"Babi!" Holger nousi ylös, "Suo anteeksi! Minäkin olen keksinyt
+jotakin. Sinun puuhkasi on ollut minulla polvenalustana. Suuri kuin
+sängynpatja. Saanko ojentaa?"
+
+Niin perusteellisesti kuin Holger olikin pudistellut vaaleankeltaista
+hilleripuuhkaa, kimalteli se kuitenkin yltä ja alta, jopa sisästäkin
+lumikiteistä, niin että Barbron oli pakko lainata Holgerin sormikkaat,
+jottei olisi palelluttanut käsiään.
+
+"Mihin sinä olet menossa?" kysyi Barbro.
+
+"Kunpa sen tietäisi. Luulin osuvani Stigberg-kadulle, mutta kaikesta
+päättäen ei tästä näy pääsevän minnekään, ainakaan ilman johtotähteä."
+
+"Mutta sinullahan, poika-kulta, se on. Minä aion myös Stigberg-kadulle
+-- Helene-tädin luo -- nyt tästä tuonne. Voi, mikä kinos!"
+
+"Kannanko sinut yli?"
+
+"Eikö mitä, minä hyppään." Hän loikkasi, ja kandidaatti Boye seurasi
+vikkelästi esimerkkiä. Hänen lyhyt, vanttera vartalonsa liikkui
+keveästi ja sirosti, ja hänen hieman hidasverisen pintansa alla huomasi
+olevan hillittyä eloisuutta. "Milloin olet tullut ja miksi et ole
+kirjoittanut etkä ilmoittanut tulostasi?" jatkoi Barbro.
+
+"Tulin tänä aamuna erään hyvän ystäväni, agronoomi Rydemanin kanssa.
+Minun onnistui suorittaa pari tenttiä ja senvuoksi tahdoin palkita
+itseäni. Aika huhtikuuhun saakka tuntui liian pitkältä. En ole nähnyt
+sinua yhdeksään kuukauteen, Barbro. Ja se on aikamoinen aika, kun
+odottaa. Sitäpaitsi tuntui sinun viime kirjeestäsi, että tarvitset
+kielen vaakaasi, sillä taidatpa olla yhtä kypsymätön punnitsemaan
+tasaisesti kuin ennenkin, vai mitä, Babi?"
+
+"Niin olen, kypsymättömämpi kuin milloinkaan ennen, luulen. Teit
+mainion kauniisti, kun tulit. Toisinaan sinä olet aivan välttämätön
+minulle. Et kai pane pahaksesi, jos vertaan sinua turvaisaan soppeen,
+johon on mukava hiipiä."
+
+"En suinkaan, mitään edellytyksiä olla loistopalatsi ei minulla ole."
+
+Barbro jätti vastaamatta ja virkkoi sen sijaan:
+
+"Aioitko yllättää minut, tulla katsomaan aivan aavistamatta?"
+
+"En, niin rohkea, että uskaltaisin tulla tyttöhoitolaan, en edes
+minäkään ole. Aioin Helene mummolta kysyä, milloin käyt hänen luonaan,
+ja yllättää sinut siellä."
+
+"Ja nyt me menemmekin sinne. Kuinka iloiseksi se kiltti täti tuleekaan,
+Hän asuu tässä talossa. Katso, miten matala portti on, mutta kyllä sinä
+pääset siitä suorana."
+
+"Kyllä, harvoin minä koukistelenkaan, se olisi liikaponnistusta."
+
+Helene-täti ei olisi voinut saada rakkaampia vieraita. Barbroa hän
+nimitti omaksi sydämensä päiväpaisteeksi, ja otti hänet avosylin
+vastaan. Mutta nyt ojentuivat vanhat kädet syleilemään myös Boye-suvun
+myöhäsyntyisintä edustajaa, ja tämä kotiutuikin heti pieneen huoneeseen
+niin perinpohjin kuin olisi joka päivä ollut noiden raihnaisten
+huonekalujen ja pienten vähäpätöisten muistoesineiden seurassa.
+
+Barbron keittäessä kahvia ja kattaessa pöytää Holger jutteli iloisesti
+ja ystävällisesti neiti Helenen kanssa ja kertoili seikkaperäisesti
+suvun kolmen miespolven vaiheita. Hän katsahti sentään vähäväliä
+Barbroon, ja hänen katseensa lämpeni ja syveni. Varmasti Barbro oli
+"sydämen päiväpaiste", hänen ruskeakiharainen pikku typykkänsä,
+joka oli ollut hänen ajatuksissaan ja mielessään jo koulupojasta
+saakka. _Hän_ ei milloinkaan välittäisi kenestäkään muusta, ja Barbro
+puolestaan ei välittäisi hänestä minään muuna kuin turvallisena
+hätäsatamana myrskyn uhatessa.
+
+"Kai te tulette kohta uudestaan?" Nämä arastelevat ja liikuttavat
+sanat seurasivat nuoria alas natiseville rapuille, ja kaksi raikasta
+ääntä lupasi halukkaasti, ettei kuluisi kauan, kun Helene-tätiä
+tullaan uudestaan tervehtimään. "Eikö hän ole herttainen, Holger?"
+kysyi Barbro. Hän pisti toverillisesti kätensä Holgerin kainaloon, kun
+katukäytävä oli hyvin liukas, mutta heti kun vaaranpaikka sivuutettiin,
+veti hän kätensä taas pois.
+
+"On, oikein suloinen pikku tyttö. Minä viihdyn parhaiten tuonikäisten
+kanssa. Silloin he liehittelevät parahiksi minun pyylevyyteni kannalta."
+
+"Eihän Helene-täti liehittele ollenkaan."
+
+"Älä tee tyhjäksi hänen naisellisuutensa hienointa puolta, Babi!
+Vanhat herttaiset tytöt liehittelevät yhtä tietämättään, kuin resedat
+tuoksuvat. Saat itse nähdä, kun ehdit niin pitkälle."
+
+Barbro pysähtyi äkkiä.
+
+"Luuletko sinä myös, että minä joudun kyöpelinvuoreen?"
+
+"Minäkö _myös_? Kukas muu on rohjennut lausua jotakin niin halpamaista?"
+
+Barbro läksi taas liikkeelle. Tapa, jolla Holger lausui viimeiset
+sanat, sai hänet vakuutetuksi siitä, että ei hän pitänyt sitä
+halpamaisena. Eikä hän itsekään pitänyt, ei ensinkään. Mutta omasta
+puolestaan hän ajatteli olevan kauheaa joutua vanhanpiian kirjoihin.
+Hän mutisi hyvin sävyisällä äänellä:
+
+"Maud Rydeman ja Sonja sanovat, etten minä kykene pitämään ketään
+kiinni, eikä ole ensinkään hauskaa, jos ei saa milloinkaan kokea mitään
+jännittävää, sellaista, joka -- -- -- Nauratko sinä minulle?"
+
+"Enpä juuri. Hymyilen vain tietäjänhymyä itsekseni. Sinä olet
+saavuttanut kahdeksan- ja yhdeksäntoista ikävuoden välisen korkean
+iän, niin että sinun on jo aika oppia pitämään kiinni jotakuta samoin
+kuin kokemaan jotakin jännittävää. Mutta kissa tietäköön, tokko
+satut tavoittamaan arvaamattoman onnen päästä naimisiin. Sinä et
+ole tarpeeksi olevinasi etkä myöskään kaikin puolin muiden tyttöjen
+kaltainen, jotta sinulla voisi olla toiveita. Ja sitten sinä valitset
+hyvin kummallisia koekaniineja onnesi tavoittelua varten."
+
+"Valitsenko minä?"
+
+"Valitset. Alkakaamme Urban Freidestä. Hän oli kylläkin mukiinmenevä
+objekti. Mutta itse asiassa sinä pidit häntä vain mykkänä palvelijana,
+jonka kaulaan sinä ripustit tyttöturhamaisuutesi ja mielistelyhalusi.
+Sitten tuli kaljupäinen parooni, jolla oli kuutamoa takaraivossa ja
+ajatuksissa. Ja sinä olit heti valmis liittymään häneen ja uskomaan
+onneen. Täällä Tukholmassa lienevät sinun psyche-siipesi liehuneet sen
+tohtori Krabben ympärillä aavistellen yhteistä lentomahdollisuutta
+avaruuteen. Jos sinä tahdot välttämättä pitää avioliittorakkautta
+elämän sisältönä, niin ota Sonja esikuvaksesi: hän on tehnyt valintansa
+harkiten."
+
+Taas Barbro pysähtyi. Nyt hän oli suutuksissaan ja polkaisi jalkaansa.
+
+"Minä en ole rahtuakaan sellainen kuin sinä luulet. Minä tahdon
+työskennellä ja tulla joksikin. Sen minä _tahdon._ Mutta minkäs minä
+tartunnalle mahdan, kun Minka ja Sonja, joiden parissa useimmiten
+oleskelen, puhuvat herkeämättä vain -- vain rakkaudesta." Tyyntyneemmin
+ja vilpittömän luottavasti hän lisäsi: "Olethan sinä nyt minulla, ja
+silloin minä pääsen irti koko roskasta. Me tapaamme toisemme joka
+päivä, Holger, ja minä kerron sinulle, mitä olen lukenut, ja mehän
+voimme samalla kävellä katselemassa Tukholmaa. Minä olen vapaa kolmesta
+viiteen joka päivä. Kai sinä viivyt pitkän aikaa?"
+
+"Jokseenkin. Aion oleskella muutamia viikkoja Upsalassa, mutta sitä
+ennen taidan viipyä täällä kuukauden valmistelemassa erästä työtä.
+Tietysti me tapaamme joka päivä, jos se käy päinsä."
+
+"Kyllä", vastasi Barbro täydellisen luottavasti, "sinähän se vain olet,
+Holger".
+
+
+
+
+VIII
+
+Rekiretki.
+
+
+Seitsemän rekeä ja verrattain hyvää hevosta odotteli Löwesköldin
+laitoksen edustalla, jonne Sonja oli mennyt aikaisin aamupäivällä.
+Kulkuset soittelivat iloisia säveliään, jotka kuuluivat valkean huvilan
+huoneisiin saakka, ja komeissa rekiverkoissa oli ihmettelemistä niille
+lukuisille katsojille, joita oli keräytynyt kadun toiselle puolelle.
+
+Jokaisen reen vieressä seisoi odotteleva ajomies. Matka aiottiin
+suunnata Saltsjöbadeniin, ja Eva-täti oli kutsunut kaikki neljätoista
+nuorta päivällisille tanssiaisineen.
+
+Nyt tytöt laskeutuivat parvessa rappuja alas, kaikki huolellisissa
+matkatamineissa ja vallatonta iloa säteilevinä. Sonjan ja hänen
+Unonsa oli määrä olla ensimmäisenä parina ja ruveta "papaksi ja
+mammaksi" muille, mitä tointa he eivät näyttäneet ottavan kovinkaan
+vastuunalaiselta kannalta. Barbro ja Harald Witt olivat toisena parina,
+molemmat niin riehakan vallattomina, että alkoivat heitellä lumipalloja
+tervehdyslaukauksina. Sitten tuli Maud veljineen, erittäin komea ja
+luotettava pari, kumpikin päätään muita pitempi ja selän puolelta
+kunnioitusta herättävän leveä.
+
+Sitten hyppäsi Minka vikkelästi kuin kissanpoika Urbanin viereen.
+Hän oli varsin ihastuttavan näköinen valkeassa turkkitakissaan ja
+lakissaan, ja ihan täynnä vallatonta riemua. Viides pari oli hieno
+ja siro; siinä oli Mary ja hänen serkkunsa, tuleva diplomaatti. He
+hymyilivät toisilleen kuten ainakin hyvin kasvatetut ja ehtivät
+hädintuskin vaihtaa pari sanaa sekunnissa.
+
+Märta ja Kurt Ståhle olivat kilttien ja tottelevaisten lapsien
+näköisiä, kumpikin yhtä vaalea ja hyväntahtoinen.
+
+Kaikista viimeisimpänä olivat Astrid ja Holger Boye. He olivat
+tuotapikaa ystävystyneet toisiinsa ja keskustelivat niistä paikoista,
+joissa kumpikin oli käynyt ulkomailla. Niistä maisemista, joiden halki
+he nyt kiitivät, he eivät nähneet paljon mitään, ja olipa onni, että
+Holgeria opastivat edellä kulkevat reet, sillä muuten hän olisi eksynyt
+oikealta tolalta ollessaan niin viehättynyt matkamuistelmiin.
+
+Retkeläiset olivat ehtineet kappaleen matkaa tullin ulkopuolelle, ja
+metsä kajahteli äänekkäästä, reippaasta puheensorinasta, kun joku
+ehdotti kilpa-ajoa. Ehdotusta kannatettiin innokkaasti. Auringonpaiste
+ja raikas ilma yllytti nuorten toimintahalua. Keli oli maanmainio. Pois
+tieltä!
+
+Ja eteenpäin lensivät reet, ohi teljettyjen huviloiden ja pienten
+talojen ystävällisesti suitsuavine savupiippuineen. Uteliaat
+lapsilaumat ehättivät kirkuen kelkkoineen tiepuoleen.
+
+"Antakaa minun ajaa", pyysi Minka innostuksesta vavisten, "minä saan
+varmasti vauhdin kiihtymään. Meidän täytyy päästä ensimmäisiksi."
+
+"Ei, kiitos, minä pyydän saada pitää ohjakset", vastusti Urban
+pönäkästi, "ja minä rohkenen uskoa, että me pääsemme ensimmäisiksi,
+vaikka mikä olisi."
+
+"Te luulette olevanne väkävämpi, kun olette mies."
+
+"Väkävämpi en ole. Mutta _väkevämpi_ kenties, Teillähän on nukenkädet
+-- tai kissankäpälät."
+
+"Voi, ettekö ole unohtanut vieläkään sitä tyhmyyttä?" Minka punastui ja
+vilkaisi salavihkaa Urbanin poskeen, missä ei kuitenkaan näkynyt enää
+naarmua. "Minä tahdon -- minä _tahdon_ ajaa!"
+
+Hän tempasi itselleen ohjakset niin kiivaasti, että hevonen säikähti
+ja syöksyi ohi kaikkien rekien, potkien suojuslautaa ja pöllyttäen
+vimmatusti lunta kavioillaan. Vähän matkaa se pysyi tiellä, mutta
+kääntyi sitten aukealle kentälle.
+
+"Meidän täytyy hypätä pois", huusi Urban ja repäisi vällyt auki.
+"Hypätkää pois tulimmaisen nopeasti ennen kuin tullaan tuon jyrkänteen
+reunalle", karjaisi hän hädissään. Pehmeän kerän tavoin Minka vierähti
+reestä syvään kinokseen. Samassa musteni maailma hänen silmissään ja
+sydäntä kouristi niin kauheasti, kun veri pakkautui siihen, että hän
+meni tainnoksiin.
+
+Hänen pyörtymisensä ei johtunut säikähdyksestä, vaan siitä, että hän
+suuttui silmittömästi Urbanin epäkohteliaasta kiivaudesta. Hän ei olisi
+voinut ikipäivinänsä kuvitella, että nuori mies uskaltaisi kiljua
+hänelle niin kovasti, ja päälle päätteeksi Urban! Mutta amanuenssi --
+joksi häntä nyt sanottiin -- Freide ei tiennyt itsekään, että juuri
+hänen sanansa olivat aiheuttaneet niin surullisen seurauksen. Hänen oli
+myös onnistunut keinotella pois reestä, joskin venähtänein jaloin. Hän
+nilkutti Minkan luo ja alkoi hieroa tämän ohimoita lumella, koko ajan
+kiroillen jalkavammaansa ja ähkien ja puhkien mielenliikutuksesta.
+
+"Hyvä Jumala, ihmislapsi, herätkää toki!" Hän pudisteli Minkaa
+tarmokkaasti, "Herätkää, muuten minäkin pyörryn."
+
+Minkan mustista silmistä leimahti samassa Urbaniin salama. Heidän
+kasvonsa olivat yhtä värittömät. Mutta Minkan poskille lennähti
+tuokiota myöhemmin suuttumuksen tulinen puna.
+
+"Tollo", sanoi hän terävästi.
+
+"No, Jumalan kiitos!" Urban hengitti keveämmin. "Sanokaa minua tolloksi
+tahi miksi ikinä tahdotte, kunhan vain autatte minut pystyyn. Minä
+laskeuduin jaloilleni työntääkseni lunta teidän suuhunne, mutta nyt en
+pääse ylös tältä vietävän jalalta, joka nyrjähti sijoiltaan."
+
+Minka ojensi hänelle kylmästi toisen kätensä, ja Urban nousi kamalasti
+irvistellen.
+
+"Mikäs nyt neuvoksi?" kysyi Urban jurosti. "Hevosesta ja reestä ei ole
+tietoakaan ja me olemme joutuneet erämaahan kauaksi sekä maantiestä
+että ihmisistä."
+
+Minka seisoi jäykkänä ja suorana; hänen teki mieli todenteolla
+antaa Urbanille korvapuusti ja sitten livistää tiehensä, mutta
+tyytyi kuitenkin siihen, että pujotti käsivartensa ristiin ja rupesi
+tähystelemään lumisia maita ja metsää, joka tohisi hiljaa kuin
+lumisadetta ennustaen. Uhkaava pilvi olikin jo noussut auringon eteen
+ikäänkuin jykeä lyijymöhkäle. Tänä hetkenä ei elämä Minkasta tuntunut
+hitusenkaan vertaa hauskalta, ja koko hänen sisäinen olentonsa kuohui
+niin valtavasti, että hän sanoi itselleen vihaavansa Urbania.
+
+Eilen hän oli ollut varma siitä, että rakastaa Urbania
+romaanirajattomasti, mutta tokkopa koko maailmassa ainoakaan tyttö
+saattaa rakastaa sitä, joka nimittelee toista "ihmislapseksi"!
+
+"Minä lähden toisten luo", sanoi hän topakasti.
+
+"Kenen toisten?"
+
+"Matkatoverien."
+
+"Niitä on teidän vaikea löytää. Minulla ei ole aavistustakaan, mihin
+päin he ovat menneet. Enkä minä salli että te lähdette minnekään omin
+päin."
+
+"Te olette häpeetön", huusi Minka itku kurkussa, "minä en milloinkaan
+ole nähnyt niin häpeetöntä".
+
+"Te tarkoitatte luultavasti hävytön." Urban hieroskeli kolottavaa
+jalkaansa. "Olen kuullut, että tällaisen vian voi vetämällä saada
+autetuksi. Tahdotteko koettaa? Olisi vietävän viheliäistä, jos meidän
+pitäisi yöpyä tänne ja ehkä paleltua kuoliaiksi."
+
+"En välitä teistä ollenkaan. Minä lähden."
+
+Ja Minka läksi marssimaan ylpeästi suoraan eteenpäin. Mutta kuinka
+olikaan, hän vajosi yhtäkkiä niin syvälle lumeen, että hänen oli työ
+ja tuska ponnistella ylös. Ensin hän ei katsonut taakseen. Hän oli
+odottanut, että Urban kutsuisi hänet takaisin, pyytäisi anteeksi ja
+sanoisi häntä enkeliksi -- _son ange gardien_ -- silloin hän olisi
+kääntynyt takaisin, mutta nyt näytti siltä, että Urban oli päättänyt
+jäädä odottamaan kuolemaa, sillä varmaa oli, että hän paleltuisi
+kuoliaaksi. Hän pysähtyi. Uh, oli melkein kamalampaa rämpiä täällä
+yksinään kuin olla Urbanin luona! Ja kyllä hän nyt koettaisi vetää
+jalan paikoilleen! -- -- -- Paljoa nopeammin ja nöyremmin kuin taannoin
+hän tuli nyt takaisin. Urbania ei enää ollut siellä, mihin Minka hänet
+oli jättänyt, vai olikohan hän kulkenut väärään suuntaan? Täällä oli
+suksenlatuja ja minkä mitäkin jälkiä vähän kussakin paikassa. Hän ei
+löytänyt enää omiaan.
+
+Suunniltaan hädästä hän alkoi kirkua ja huutaa:
+
+"Haloo! -- Haloo! -- Minä täällä! -- Tä-ä-llä! Tulkaa! Tulkaa!"
+
+Ei vastausta. Metsä tohisi raskaammin, ja aurinkoa pimittävä pilvi
+kasvoi.
+
+Nyt rupesi Minka ulisemaan. Häntä ei ollut milloinkaan pelottanut niin
+kovasti. Mitähän jos sudet tulevat ja syövät hänet! Hän ei uskaltanut
+jäädä maahan. Tuokion kuluttua hän kiipesi puuhun; nyt hän näki erään
+pienen mustan pilkun hitaasti, mutta pontevasti pyrkimässä jotakin
+kohden, joka taisi olla tie. Se oli -- aivan oikein, se oli Urban!
+Mutta, _mon Dieu_, kuinka kaukana hän jo olikaan! Oo, näytti siltä,
+kuin hän olisi vaappunut ylös ja alas. Varmaankin hän aina väliin
+hyppeli toisella jalallaan.
+
+Viha kuohahti uudestaan. Urban ei välitä hänestä minkään vertaa, jätti
+hänet oman onnensa nojaan. Mutta kyllä hän vielä näyttää hänelle...
+Totta kai hänkin osaa tielle. Kuinka Urban oli sinne päässyt? Hän
+katseli alas jyrkänteen rinnettä. Siitä on päästävä alas. Huu, se
+oli huimaava! Kävelemällä laskeutuminen oli mahdotonta. Siis joka
+vierimällä tai -- istuallaan laskien.
+
+Nuolennopeasti Minka teki päätöksensä, kiipesi rivakasti alas, sai
+vaivoin katkaistuksi kuusesta oksan, jonka aikoi ottaa kelkakseen.
+Sydän kurkussa hän istuutui sille ja laahusti jyrkänteen reunalle,
+sitten hän sulki silmänsä tuokioksi, mutta avasi ne uudestaan
+katsoakseen, ettei puita ollut tiellä. Ei hätää, sitä myöten oli kaikki
+selvää, mutta korkeus oli huikea. Hän ummisti taas silmänsä, tarttui
+lujasti kiinni karahkaan ja hurahti alas. Sellaista kyytiä hän ei ollut
+saanut milloinkaan. Hän lensi pitkän matkan tietä kohden. Ruumis oli
+aika lailla kolhiintunut, kun hän jätti ajovehkeensä.
+
+Urban oli vielä näkyvissä, ja vaikka jäsenet tuntuivatkin helliltä,
+läksi Minka juoksemaan koko ajan huutaen ja hoilaten.
+
+Viimein Urban lienee kuullut, koska pysähtyi katsomaan taakseen. Mutta
+Minkan valkean pienen hahmon keksiminen keskeltä lumikenttää ei ollut
+niinkään helppoa, joten Urbanin täytyi päätellä äänestä, missä päin
+huutaja oli.
+
+"Haloo", kirkui Minka, "haloo!" Hän ei jaksanut enää juosta. Uupumus
+puristi hänen jäseniään kuin rautavanne, niin että hän pääsi vain
+raahustamalla eteenpäin.
+
+Yksinäisyys oli hänestä kuitenkin kamalinta, ja hän kirkui kohti
+kurkkua Urbanille: "Odota -- minua -- kuollaan -- yhdessä!"
+
+"Minka!"
+
+"Hohoi!"
+
+"Täällä on tupa!"
+
+"Missä?"
+
+Minka oli melkein käheä, mutta nyt hän oli joutunut niin lähelle, että
+kuuli selvästi Urbanin äänen.
+
+"Tienkäänteessä."
+
+Minka tuli ylen onnelliseksi. Tie kääntyi ehkä kahdenkymmenen metrin
+päässä Urbanista. Sinne asti he kyllä jaksavat mennä. Minka läksi
+uudestaan juoksemaan. Toivo päästä vihdoinkin lepäämään katon alle
+antoi hänelle voimia.
+
+Urban hyppi häntä vastaan terveellä jalallaan.
+
+"Kuulehan sinä, rakas, pikkuinen peto", sanoi Urban aivan
+äkkiarvaamatta, "minä luulin tulenani hulluksi tuskasta ja vihasta, kun
+sinä marssit tiehesi, mutta nyt saat uskoa, etten enää päästä sinua
+luotani." Muitta mutkitta Urban veti hänet luokseen ja valoi hänen
+kasvonsa täyteen suudelmia.
+
+"No, mutta -- Oo, Urban!"
+
+Minka laski kätensä hänen kaulaansa. Nyt Urban seisoi jo vioittuneella
+jalallaan tuntematta tänä hetkenä kipua.
+
+"Minka, sinä halusit, että kuoltaisiin yhdessä, minäpä haluan _elää_
+yhdessä."
+
+"Niin tahdon minäkin paljoa mieluummin", sanoi Minka reippaasti,
+"vaikka -- en suvainnut sinua taannoin".
+
+"Enkä minä sinua! -- Oo, vielä yksi suukko, Minka! Sinä olet suloinen
+pikku tenhotar."
+
+Kulkusten helinä sai heidät heräämään todellisuuteen, ja jopa olikin
+aika, sillä eräs reki tuli täyttä vauhtia heitä kohden. Siinä ajoivat
+Uno Freide ja Holger Boye, jatka olivat lähteneet etsiskelemään heitä,
+kun eräs talonpoika oli ottanut kiinni tyhjän reen ja pillastuneen
+hevosen ja vienyt ne Saltsjöbadenin hotellin eteen. Hakijat olivat
+ottaneet mukaansa sekä sukset että luistimet siltä varalta, että
+olisi pitänyt lähteä retkeilemään, mutta he nolostuivat aika tavalla
+nähdessään onnettomuustoverien hellästi hyväilevän toisiaan keskellä
+suurta maantietä noin kolmen kilometrin päässä kylpylaitoksen
+hotellista.
+
+Tosin oli kumpikin niin uuvuksissa, että heidät täytyi auttaa rekeen,
+mutta he olivat kumminkin niin säteilevän onnellisen näköisiä
+silloinkin, kun kertoivat vaivoistaan, että oli turhaa ruveta heitä
+surkuttelemaan.
+
+"Koko juttu oli minun syyni", sanoi Minka.
+
+"Eipäs", keskeytti Urban, "jos minulta vain olisi ollut tarpeeksi
+malttia ottaa ohjakset..."
+
+"Ottaa ohjakset?" kysyi Uno ihmetellen.
+
+"Niin, sillä minä tahdoin välttämättömästi ajaa." Minka painoi päänsä
+alas.
+
+Urban hyväili hänen käsiään vällyjen alla.
+
+"Ei olisi sekään haitannut mitään", virkkoi hän innokkaasti, "jos minä
+vain olisin ollut kylmäverisempi".
+
+"On hyvin tärkeää", myönsi Holger Boye, "että ohjakset joutuvat
+oikeisiin käsiin oikeaan aikaan, tapaturmien välttämiseksi".
+
+
+
+
+IX
+
+Eräs uusi tuttavuus.
+
+
+Barbro nousi rappuja pitkin ompelijattarensa luo, joka suoritti
+hänelle paikkausta. Birgit oli näet antanut tällaisen neuvon
+epäkäytännölliselle sisarelleen, kun Babia itseään oli tuiki
+mahdoton saada korjailemaan "riepujaan". Paljoa ennemmin hän viskasi
+menemään kaikki, mikä oli repaleista. Mutta jos leninki oli hieman
+vanhamuotinen, ei se haitannut häntä ollenkaan. Nyt kuitenkin oli
+hänen pukuvarastonsa käynyt varsin kuluneeksi, ja hän oli päättänyt
+korjauttaa sen.
+
+Hän vertaili mielessään, kumpi oli kauheampaa -- käydä sanomalehden
+toimituksessa vaiko ompelijattarella. Ensinmainittu oli hänellä
+tuoreessa muistissa. Jo viidennessä paikassa hän oli käynyt kolmen
+päivän kuluessa. Mutta joka paikassa oli häntä pidetty liian "nuorena".
+Parissa kohden häntä oli kohteliaasti kehoitettu tulemaan parin vuoden
+perästä uudestaan kuulemaan, muualla oli selitetty, että avustajia on
+yllinkyllin, mutta tänään häntä oli vedellyt. Tarvittiin nuori nainen
+selostamaan hienon maailman häitä ja käymään haastatteluilla ylhäisissä
+kodeissa sekä juhlatilaisuuksissa että arkioloissa.
+
+Alussa Barbro haltioituikin "itsenäisen" työn toivosta niin kovasti,
+että hän päätä pahkaa tarttui koukkuun. Palkkaa hän ei muistanut kysyä
+ollenkaan. Ne olivat kyllä maininneet jotakin volontääristä, mutta hän
+ei tiennyt, merkitseekö se muuta kuin "vapaaehtoinen", eikä kukaan
+voinut olla sen vapaaehtoisempi kynänvarsi kuin hän.
+
+Hän oli ylettämän ilonsa puuskassa käynyt soittamassa lähimmästä
+maustetavara-puodista Holger Boyelle. Mutta tämä ei ollut yhtynyt hänen
+innostukseensa, vaan neuvonut jyrkästi luopumaan tuumasta. Semmoinen
+toimiala ei sovi hänelle ensinkään. Hän ei kelpaa kotiurkkijaksi,
+sitä ei tarvitse ajatellakaan, ja "totta vieköön" hän on liian hyvä
+kirjoittamaan morsiamista, heidän antiikkisista morsiuskruunuistaan ja
+äidinäidinäidin oikeista pitseistä ja morsiustytöistä ja sulhaspojista
+ja kaikennäköisestä muusta sekasotkusta.
+
+Barbro nolostui aika lailla, ja kun kuulotorvi oli vaipunut takaisin
+pitimeensä, oli hänen ihastuksensa laajenevaan sanomalehti-toimintaan
+vaipunut pohjattomaan syvyyteen.
+
+Hän meni toimitukseen ilmoittamaan peruutuksensa, ja siellä oltiin
+hänelle yhtä kiukkuisia kuin edellisellä kerralla oli oltu kohteliaita.
+Häntä vihloi vieläkin, kun hän muisteli päätoimittajan tuikeita silmiä
+ja hermostuneen kuivaa ääntä.
+
+Oikeastaan olisi jo tästäkin riittänyt kiusaa yhden päivän osalle
+tarvitsematta lisätä sitä käymällä ompelijattaren luona, missä oli
+kahvinvastineen ja ahtaissa oloissa asuvan lihavan, vanhan mamsellin
+lemua, mutta hän oli luvannut tulla ja Barbro piti aina sanansa.
+
+Koetus ja sovitus meni menojaan, ja Babi vilisti vapautuneena alas
+rappusia, mutta ehdittyään keskelle niiden toista aukeamaa hän pysähtyi
+äkkiä. Siinä virui liikkumattomana suullaan pieni ihmiskäärö, pieni
+viiden tai kuuden vuoden vanha poika. Hän oli paljain päin, ja likainen
+kiharatukka oli hyvin takkuinen. Pukineet riippuivat riekaleina hänen
+yllään. Jalkineina oli pari suuria naistenkenkiä, joissa oli ammottavia
+reikiä.
+
+Liikutettuna Barbro kumartui katsomaan poikaa. Oliko hän kuollut?
+Barbro nosti pojan varovasti ylös. Pienet kasvot olivat aivan kelmeät
+ja pelottavan laihat, mutta hän eli. Raukea katse kohdistui arasti
+Barbroon.
+
+"Mikä pikku poloinen sinä olet?" kysyi Barbro sydämellisesti. "Oletko
+sairas?"
+
+"En."
+
+"Onko sinun nälkä?"
+
+"On."
+
+Totta totisesti hänen oli nälkä! Barbron sydän kuumeni säälistä
+nääntynyttä lasta kohtaan, joka tuskin jaksoi pysyä jaloiltaan. Hänen
+oli kannettava lapsi ompelijattarelle ja jätettävä hänet sinne siksi
+aikaa, kunnes kävi hakemassa jotakin syötävää. Poika ei ollut raskaampi
+kuin hänen sisarensa kaksivuotinen tytär, ajatteli Barbro ottaessaan
+hänet syliinsä, mutta niin hirveän huolimattomasti hoidettu.
+
+"Ah, se on se pikku raukka, jonka isä hukkui viime jouluna", sanoi
+neiti Andersson. "Niillä on vissiinkin hyvin kurjat olot. Ne asuu
+täällä vinnillä."
+
+Saatuaan maitoa ja leipää poika näytti vähän reipastuneen ja kykeni
+lähtemään Barbron kanssa äitinsä luo. Tämä asui viidennessä kerroksessa
+eräässä kojussa, josta alkujaan oli aiottu tehdä ullakkokomero.
+Barbro ei ollut vielä milloinkaan nähnyt niin kurjaa asumusta, niin
+sydäntäsärkevää köyhyyttä. Keskeltä vanhoista matoista kyhättyä läjää,
+jonka verhona oli kulunut viltti, kuului kuolemanväsynyt ääni:
+
+"Onko siellä pikku Viktor?"
+
+Viktor -- _voittaja!_ Se oli hänen, tuon pienen ressun nimi, jonka
+nälkä oli kaatanut kuudennella ikävuodellaan.
+
+"On", vastasi poika yksitavuisesti. Mutta hän ei juossut äitinsä luo
+eikä päästänyt Barbron kättä.
+
+"Vähän vettä, lapsi."
+
+Barbro irroitti hellävaroen kätensä Viktorin otteesta. Hän etsi
+karahvia ja vettä, mutta Viktor tallusteli suurilla kengillään erään
+hinkin luo, jossa oli kauha. Hän täytti kauhan ja vei sen kuoppaisen
+kivilattian yli äidilleen.
+
+Ei kumpikaan virkkanut mitään, mutta kun nainen oli juonut, kysyi hän:
+
+"Onko sinulle annettu ruokaa?"
+
+"On."
+
+"Eikö ole mukanasi?"
+
+Nyt meni Barbro sairaan luo ja sai kuulla hänen kärsimystensä historian
+lyhyin, katkonaisin lausein. Nälkä, sairaus, miehen kuolema, häätö,
+nälkä, sairaus. Ja nyt hän pelkäsi kovasti jäävänsä vuoteen omaksi ja
+kuolevansa Viktorilta. Hän ei jaksa elää, mutta ei myöskään uskalla
+ajatella kuolemaa. Mihin joutuu silloin poika?
+
+Barbro oli vähän aikaa aivan sekaisin nähdessään näin aavistamattoman
+suurta kurjuutta. Hän oli kyllä lukenut hädän kauhuista, mutta olihan
+kokonaan toista istua kauniissa, hyvin sisustetussa huoneessa ja
+katsella kirjasta elämän kovuutta, kuin nähdä se todellisuudessa, ilman
+taiteellista siloittelua.
+
+Toinnuttuaan jonkun verran hän muisti heti Holger Boyen, joka
+kyllä tietää, mitä on tehtävä. Barbro veisi Viktorin entisen
+lapsuudentuttavansa Gerda Skogin luo. Tämä oli joutunut aikaisin ja,
+kuten sanotaan, hyviin naimisiin insinööri Anders Skogin kanssa. Siellä
+pikku Viktor varmaankin saa olla toistaiseksi. Siellä häntä ruokitaan
+ja pestään ja kammataan. Sinne mennessään hän ostaa pojalle pari lelua
+ja siistin vaatekerran ja jalkineet, ennen muuta jalkineet.
+
+Hyvin touhuissaan talutti Barbro pienen vähäpuheisen suojattinsa
+erääseen suureen lelukauppaan, missä pojan ei oikein tehnyt mieli
+lausua mitään, mutta lopulta kuitenkin lapsenmieli pääsi oikeuksiinsa,
+ja hän mutisi:
+
+"Hevonen."
+
+"Tietysti sinä saat hevosen ja kärryt myös ja niihin pannaan
+pussillinen suklaata", sanoi Barbro. Saatuaan ostokset Barbro meni
+ryysymekkonsa kanssa eräälle autoasemalle. Siellä oli jo odottamassa
+muuan herra, nuori, ryhdikäs mies, joka oli näöltään pohjoismaalainen.
+Ihmetellen hän silmäili hienoa nuorta naista ja pientä likaista
+kerjäläispoikaa, joka niin luottavasti piti mustaa tassuaan naisen
+sormikasverhoisessa kädessä.
+
+Vihdoin saapui auto. Pikku Viktor näytti uupuneen kokonaan, ja Barbro
+voitti kainoutensa. Hän meni tuntemattoman herran luo.
+
+"Anteeksi, saisimmeko ottaa auton, vaikka teillä olisi vuoro, kun
+tulitte aikaisemmin?" sanoi Barbro hieman tarpeettoman nopeasti, mutta
+häntä aina hävetti puhutella tuntemattomia. "Pikku poika tuskin jaksaa
+seistä", lisäsi hän selittäen.
+
+"Sen kyllä näkee." Herra kohotti kohteliaasti hattuaan. "Tietysti minä
+luovutan teille auton ja nostan pojan." Hän nosti Viktorin istumaan
+autoon.
+
+"Aiotteko viedä hänet sairaalaan? Oletteko lastensuojelusnainen?"
+
+"Ei, emme me mene sairaalaan. Kiitos avusta." Barbro huusi osoitteen
+kuljettajalle ja vasta sitten, kun auto oli jo täydessä menossa,
+hän muisti jättäneensä vastaamatta lastensuojelusseurasta. Häntä
+suututti nyt, kun tuntematon herra ei ollut saanut tietää, ettei hän
+ole mikään sellainen ohjelman mukaan toimiva hyväntekeväisyys-nainen,
+joka asianomaiselta taholta saatujen määräysten mukaan kulkee köyhissä
+kodeissa ja jolla ani harvoin on lämpimiä sanoja ja hyviä, sääliviä
+ajatuksia; suojelushomma, se oli jotakin selittämättömän viisasta ja
+laimeaa ja harkittua, ajatteli Barbro.
+
+Jo seuraavana päivänä onnistui Barbron ja Holgerin saada yhdistynein
+ponnistuksin sairas työläisvaimo sairashuoneeseen. Siellä hän näytti
+jonkun verran virkistyvän huolellisella, säännöllisellä hoidolla, jota
+hänelle toimitettiin.
+
+Barbro kävi häntä katsomassa joka aamupäivä, ja Viktor oli aina mukana.
+Oli outoa nähdä, kuinka ihmeissään äiti oli poikansa siisteistä
+vaatteista. Mutta hän ei jaksanut kysellä mitään. Ainoa, mitä hän
+säännöllisesti ja vaivoin sai sanotuksi, oli: "Oletko saanut ruokaa
+tänään?" Nämä sanat olivat kuin iskostuneet kiinni kuiviin huuliin;
+ne kaikuivat yksitoikkoisina ja soinnuttomina, mutta sittenkin ne
+ilmaisivat nälästä ja kärsimyksistä nääntyneen äidin rakkautta.
+
+Sairaalan käytävässä Barbro oli useita kertoja tavannut sen nuoren
+miehen, joka oli sanonut häntä "suojelusnaiseksi". Hän oli lääketieteen
+kandidaatti Aksel Törner. Barbroa rupesi aina sisäisesti kuumentamaan,
+kun hän pitkän matkan päästä näki lepattavan lääkärinviitan. Jos
+tulija oli kandidaatti Törner, alkoi häntä kuumentaa yhä enemmän, ja
+kun Törner puristi lujasti hänen kättään ja katsoi häneen vakavasti
+tarmokkailla, teräksenharmailla silmillään, hehkuivat hänen kasvonsa
+kuin auringon paahteesta.
+
+Niin yksinkertaisesti ja melkein huomaamatta ei Barbro ollut
+milloinkaan solminut tuttavuutta kenenkään kanssa, ja tuokiotakaan
+empimättä hän lähestyi Törneriä avomielisesti ja ujostelematta, aina
+yhtä rehellisen iloisena saadessaan tavata hänet.
+
+Törnerin reipas ja hilpeä kohtelu aiheutti sen, että kaikki sairaat
+pitivät hänestä paljon, ja hän olikin antautunut lääkärintoimeensa
+täydellä innolla. Saattoipa tapahtua, että hän puhui yksinomaan
+jostakin leikkauksesta niinä lyhyinä hetkinä, jolloin Barbro käveli
+hänen kanssaan sairaalan puistossa, tai että hän heti vei Barbron
+jonkun sairasvuoteen ääreen näyttääkseen tälle "mielenkiintoisen
+tapauksen".
+
+Jos Barbro toi kukkia tai karamellejä lapsille, loisti Törner
+tyytyväisyydestä ja nyökkäsi: "Kas sillä lailla, neiti Berting. Te
+hyödytätte enemmän kuin kokonainen lääkeannos."
+
+Ja Barbro tiesi, että Törner odotteli, jos se suinkin kävi päinsä,
+hänen tuloaan saadakseen tervehtiä häntä. Eräänä päivänä oli Törner
+sanonut:
+
+"Olipa hauska, kun tulitte näin aikaisin, ettei minun tarvinnut
+odottaa. Jos viivytte, kiihoitun minä, eikä se sovi lääkärille."
+
+Sen päivän perästä Barbro saapui aina heti, kun portti avattiin
+kävijöille. Hän ja pikku Viktor ne seisoivat siinä uskollisesti käsi
+kädessä. Joitakuita kertoja kävi myös Holger Boye heidän kanssaan,
+mutta hän huomasi olevansa täällä liika pyörä rattaissa. Hän oli
+oppinut ymmärtämään paljon niinä kirkkaina maaliskuun pakkaspäivinä,
+jotka taivaan kiiltäessä lasinselkeänä ja maan kuumottaessa alastomana
+kuitenkin kulkivat niin voitonvarmoina kevättä ja elämänuudistusta
+kohden.
+
+Vajaan kuukauden virui pikku Viktorin äiti puhtaassa, valkeassa
+sängyssään ja katseli ympärilleen raskain, surumielisin silmin. Ei edes
+sekään, että hänen poikansa oli saanut kalpeihin kasvoihinsa väriä ja
+alkanut laverrella vireästi niinkuin onnellinen lapsi ainakin, voinut
+muuttaa hänen kuluneiden piirteittensä kangistunutta ilmettä, ja kohta
+koitti hetki, jolloin uupuneen työläisvaimon elämää eivät kyenneet
+pitämään pystyssä lääkkeet eikä hoito. Eräänä iltapäivänä Barbro sai
+Holgerilta sanan, että loppu saattoi tulla minä hetkenä tahansa.
+
+He menivät yhdessä sairaalaan. Tällä kertaa ei Viktor ollut mukana.
+
+"Lähdetkö sisälle, Babi, vai odotatko täällä käytävässä?" kysyi Holger
+hiljaa. "Et kai ole nähnyt vielä kenenkään kuolevan? Siitä voi jäädä
+synkkä muisto."
+
+"Minä tahdon mennä myös", sanoi Barbro hiljaa. "Ehkä hän tuntee minut."
+
+Pystyverho, jolla kuoleva erotettiin muista sairaista, ympäröi aivan
+läheltä valkeaa vuodetta. Eräs sairaanhoitajatar oli kumartunut
+katsomaan Viktorin äitiä.
+
+Hän näytti vielä tuntevan Barbron, sillä hän sopersi:
+
+"Viktor?"
+
+"Viktorin on hyvä olla", vastasi Barbro sointuvalla, lämpimällä
+äänellään. "Minä lupaan pitää huolta Viktorista."
+
+Kuoleva koetti sanoa jotakin, luultavasti kiittää, mutta se hupeni
+vain läähättäväksi korinaksi. Sitten tuli hiljaisuus. Siinä virui vain
+poroksi palanut elämä, joka harmaana tuhkana luhistui kuoleman arinalle.
+
+Barbro tuijotti herkeämättä luiseviin, karheisiin käsiin ja
+kutistuneihin, ryppyisiin kasvoihin, joilta vähitellen katosi
+elontaistelun toivottoman tuskan kauhistuttava ilme ja jotka silisivät
+kuin näkymättömän, lempeän, mutta lujan käden kosketuksesta.
+
+Holger seisoi ajatuksiinsa vaipuneena Barbron vieressä. Hän odotti
+hetkeä, jolloin Barbron jännitys puhkeisi onnellisen, terveen ihmisen
+tuskaksi, jota tahtomattaankin tuntee nähdessään katoavaisuutta. Ja
+muutaman hetken kuluttua Barbro itkikin niin katkerasti ja kuitenkin
+niin keveästi kuin se, jonka kyyneliä ei sydänsuru ole milloinkaan
+kuohuttanut.
+
+Holger kietoi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi hiljaa:
+
+"Babi hyvä! Kuolema on säälivämpi kuin elämä."
+
+Barbro nosti äkkiä silmänsä. Kuinka kalpea Holger oli! Hänen rehevillä
+kasvoillaan kuvastui kummallinen, syvä ja valtava totisuus.
+
+"Sitä sinä et tarkoita", nyyhki Barbro, "ei mikään ole kamalampaa ja
+kauheampaa kuin kuolema".
+
+Holger ei vastannut, veti hänet vain pois salista pitäen yhä kättään
+hänen hartioittensa ympärillä. Mutta kun he olivat tulleet pitkään
+käytävään, siinsi etäällä jotakin lepattavaa valkeaa, mikä tuli
+nopeasti heitä vastaan. Silloin Barbro kuivasi nopeasti kyyneleensä ja
+irroittautui Holgerin pitelystä.
+
+Kohta senjälkeen hän esitteli: "Lapsuudenystäväni, kandidaatti Boye
+-- kandidaatti Törner." Herrat kumarsivat toisilleen ja vaihtoivat
+muutamia sisällöttömiä sanoja. Sitten kandidaatti Törner hyvästeli.
+
+"Milloin tapaan teidät uudestaan?" kysyi hän Barbrolta.
+
+"En tiedä."
+
+Barbrolla ei ollut mitään lisäämistä, mutta Holger ei tuntenut tällä
+hetkellä Barbroa. Tämä antoi kandidaatin pidellä hänen kättään eikä
+näkynyt huomaavan, että saapuvilla oli kolmas, tosin "vain Holger
+Boye", mutta kuitenkin näkijä.
+
+Saattaessaan Barbroa kotiin Holger kysyi:
+
+"Onko Törner vanha tuttavasi?"
+
+"On", vastasi Barbro heti. Hänestä tuntui, että hän oli tuntenut
+Aksel Törnerin aina. Tämä oli osana hänen kaikissa ajatuksissaan ja
+toivomuksissaan eikä hän ollut milloinkaan selvittänyt itselleen, miten
+oli voinut niin käydä.
+
+"Mistä asti, Babi hyvä?"
+
+"Mistäkö asti -- neljä viikkoa eilisestä." Ja samassa Barbro joutui
+hämilleen, sillä hän oli näinä viikkoina tosiaankin unohtanut, että
+niiden edellä oli ollut toinen aika. Hän ei ollut huomannut, että nyt
+vasta tuntui ilmassa kevään henkäilyä, sillä hän oli jo pitkän matkaa
+edellä, ehtinyt mielessään kesäkuun valkeaöisiin unelmiin. Äkkiä,
+aivan kuin salatakseen hämmennyksensä, hän sanoi: "Kuulehan, minä olen
+kirjoittanut isoäidille pikku Viktorista, hän pääsee Flodaan ja jää
+sinne toistaiseksi. Sitten otan tietysti minä itse hänet hoitooni."
+
+"Minäpä ehdotan, että sinä annat minun ottaa Viktorin ottopojakseni,
+kunhan sinä silloin tällöin kirjoitat ja tiedustelet hänen vointiaan."
+
+"Sinä -- eihän toki, Holger, sinä et voi!"
+
+"Kyllä minä voin. Ehdotukseni on tosin itserakas, mutta ei poika
+hunningolle joudu. Ensin isä ja äiti ottavat hänet luokseen, ja kun
+minä saan päätetyksi opintoni, saa hän tulla minun luokseni."
+
+"Miksi se on sinusta itserakasta? Minun luullakseni se on mainion
+suurpiirteistä."
+
+"Älä luule niin, jos olet ystävällinen. Syy on se, että minä muussa
+tapauksessa kadottaisin sinut näkyvistäni. Ja sitä en tahdo. Olen
+vanhoillinen enkä kykene hankkimaan itselleni uusia ihanteita."
+
+"En suinkaan minä voi olla mikään ihanne."
+
+"Kyllä, sinä olet juuri niin täydellinen epätäydellisyydessäsi kuin
+minua miellyttää. Samassa hetkessä, kun katsoo sinun puoleesi ja lausuu
+ajatuksissaan: 'Jos nähdä tahdot lemmen voimakkaan, mi yläpuolla
+pilvein asustaa, oi, silloin katsees naisen silmiin luo, se lähempänä
+siellä on kuin luuletkaan', putoaakin suinpäin hutiloivan Kynänvarren
+sekasotkuiseen ajatussokkeloon, missä kaikki on mullinmallin, tunteet,
+mielialat, päätökset ja vaikutelmat. Sinä olet yhtä kirjava kuin
+pellonpinta ennen heinäntekoa ja sinulla on -- kaikki ne tuhansien
+villikukkien sulot kuin silläkin."
+
+"Mutta Holger, sinä et ole milloinkaan ennen puhunut tuolla tavalla."
+
+"Etkä sinä ole ollut milloinkaan se, mikä tänään."
+
+"Enkö ole?"
+
+Barbro katsoi haaveillen Holgerin ohi.
+
+"Babi hoi, tuolla toisella puolella katua kulkee tohtori Krabbe, sen
+ajan kummitus, jota sinä et enää ota lukuun. Hyvästi!"
+
+"Hyvä Holger, älä jätä minua nyt", pyysi Barbro hädissään. "Voi, sinä
+et _voi_ olla niin halpamainen."
+
+"En olekaan, parasta lienee suojella sinua, mutta voinpa sanoa sinulle,
+että kalju paroonikin on tulossa. Olen nähnyt hänet."
+
+"Täällä -- Tukholmassa?"
+
+"Niin, totta totisesti."
+
+Barbro näytti olevan hetkisen aivan hämillään, mutta sitten hän heitti
+terhakasti päänsä kenoon ja sanoi melkein uhmaten:
+
+"Se on samantekevää, sillä nyt tiedän, mitä tahdon."
+
+
+
+
+X
+
+"Tullos, veikkonen! Yhtyös liittohon!"
+
+
+Huhtikuun puolivälissä Barbro huiskutti jäähyväiset Helene-tädille
+ja pikku Viktorille, jotka Holgerin kanssa matkustivat Skooneen.
+Hän itsekin oli toista kuukautta aikaisemmin käynyt Upsalassa
+viettämässä vappua Astrid Tollingin kanssa, jonka molemmat veljet
+olivat siellä. Märta ja Mary sekä Aksel Törner olivat liittyneet
+heihin, ja nämä seitsemän nuorta olentoa olivat olleet unohtumattoman
+nuoria seisoessaan aattona linnanvallilla ja katsellessaan roihuavien
+soihtujen ja valkolakkien yli kauas etäisyyden ääriin. Kevätlaulujen
+sävelet olivat kannustaneet heidän ikävöintiään ja uskoaan vahvoihin
+siipiin, ja sillä aikaa kun hämy hiljakseen puki iltavalaistuksessa
+hehkuvan Vaasanlinnan siniseen haaveviittaansa, tärisi avaruus
+sävelistä, jotka pyrkivät valloittamaan kokonaisen maailman.
+
+Sitten tuli vappu konfetteineen ja kujeineen ilon läikkyessä
+ylimmillään aamuvarhaisesta iltamyöhään, ja Löwesköldin laitoksen neljä
+tyttöä kaiutti kiitollisesti ja suruttomasti helmeilevää nauruansa.
+Yksin Marykin oli riisunut juhlallisuutensa ja hyräili lakkaamatta:
+"Laula sä raittiilla mielellä vaan".
+
+Myöhemmin hän oli kylläkin tiedustellut Astridilta, oliko hän
+käyttäytynyt "tahdittomasti", mutta saatuaan tyynnyttävän vastauksen
+hän oli myöntänyt, ettei hänellä ollut milloinkaan ollut niin hauskaa.
+Oli tuntunut aivan siltä, kuin hän olisi ollut "tupaten täynnä"
+säveliä, ja parempaa hän ei saattanut ajatellakaan.
+
+Eva-täti muisteli varsin tyytyväisenä kulunutta talvea. Kesäksi ei
+hänelle jäisi ainoatakaan hoitolaista, mutta syksyksi hän odotti kolmen
+palaavan, ja kaikkia seitsemää odotti erittäin valoisa tulevaisuus.
+
+Samoin kuin hän oli edellisenä syksynä tehnyt muistiinpanoja tulevista
+oppilaista, merkitsi hän nytkin lyhyesti muistiin heidän lähimpiä
+aikeitaan. Muhkean sirolla käsialallaan hän kirjoitti suureen
+sahviaanikantiseen kirjaansa:
+
+_Sonja Thomas_. Menee syksyllä naimisiin luutnantti Uno Freiden kanssa.
+Olen nähnyt heidän kauniin asuntonsa, missä loisto ja maku ovat yhdessä
+luoneet ihastuttavan taiteellisen kokonaisuuden. He aikovat tehdä
+häämatkan Norjaan ja sitten avata Tukholman-kotinsa suurelle, mutta
+valikoidulle seurapiirille, johon minäkin mielelläni haluan lukeutua.
+
+_Maud Rydeman_. Tämä nuori tyttö on minusta yhä edelleenkin arveluttava
+yltiö. Mutta minä luulen, että hänellä on hyvä sydän ja että hän siellä
+Skoonen maaseutuoloissa on oikeassa elementissään. Hän aikoo suorittaa
+täydellisen maanviljelyskurssin ja sitten yhdessä nuorimman veljensä
+kanssa ostaa maatilan, jota rupeavat itse hoitamaan.
+
+_Mary Ehrestiernan_ saan pitää ensi vuonnakin. Hän on päässyt
+musiikkikonservatorioon ja aikoo ottaa myös laulutunteja.
+
+_Astrid Tollingin_ kadotan mielipahakseni. Hän aikoo opiskella
+kuvanveistotaidetta Köpenhaminassa, ja hänen opettajattarensa sanoo,
+että hänellä on mitä parhaimmat toiveet herättää pian huomiota.
+Ei ainoakaan näistä seitsemästä ole ollut luotettavampi eikä
+miellyttävämpi koti-ihminen kuin hän, ja minä olen varma siitä, että
+hän menestyy kaikessa.
+
+_Barbro Berting_ on pyytänyt saada olla täällä ensi vuonnakin. Nyt hän
+on päättänyt harjoittaa sairaanhoitoa. Sillä tytöllä sitä on levottomat
+aivot ja vielä levottomampi sydän. Luulen kuitenkin, että aloittipa
+hän mitä tahansa, hänestä lopultakin tulee kirjailijatar. Hän saattaa
+olla suloinen ja hauska, mutta ei ole luja luonne. Ehkä hän vakaantuu
+kokeiltuaan tarpeekseen eri aloilla.
+
+_Märta Agnell_ matkustaa omaistensa luo. Hän on oivallinen, kotikesy
+tyttönen. Iloitsen hänen puolestaan, kun hän uudestaan saa haltuunsa
+rakkaan huoneensa "Heimatsliebessä".
+
+_Minka Rozinsky_ on ollut kokeena. Ja se on, Jumalan kiitos,
+onnistunut. Avosylin minä toivotan tervetulleeksi ensi syksynä tuon
+pikku hutiluksen, josta kuitenkin näkyy monessa suhteessa kehittyvän
+hieno ja miellyttävä Sonja n:o kaksi. Heistä taitaa aikaa myöten tulla
+kälykset. Enkä epäile, että Minkasta tulee sellainen ihastuttava rouva,
+jolla on rikkaaseen ja uudenaikaiseen kotiin soveltuvat ominaisuudet.
+Urban Freidestä tulee varmasti yhtä onnellinen aviomies kuin veli
+Unosta, vaikka hänen täytyy odottaa pari vuotta, sillä Minkahan on
+vielä melkein lapsi ja tarvitsee kypsymistä.
+
+Vapaaherratar pani kynän pois ja silmäili ulos avonaisesta ikkunasta.
+Kukkivasta syreenipensaasta lemusi hapahkon raikas tuoksu häneen
+saakka, ja hän nyökkäsi ajatuksissaan keinuville kukkatöyhdöille aivan
+kuin ne olisivat olleet kesän eläviä olentoja, jotka kertoivat satua
+kesäkuun lyhyestä uhkeasta kauneudesta.
+
+Etempänä puutarhassa ilakoivat nuoret. He laittoivat kukkavihkoja ja
+koristivat kukkakoreja, jotka aiottiin lahjoittaa kukkakojuun Skansenin
+juhlaan. Kaikkien tyttöjen oli määrä avustaa siellä eri paikoissa, ja
+kesäkuun kuudentena, Ruotsin lipun päivänä, alkoi juhla.
+
+"Ei ole enää kuin yksi yö nukuttava", ajattelivat Barbro ja Minka.
+Toiset olivat maltillisempia, mutta eipä edes Maryynkaan voinut olla
+tarttumatta tuleva ilo, vaikka hän oli ollut mukana monenlaisissa
+myyjäisissä.
+
+Nyt oli kysymyksessä jotakin aivan erikoista, ja mielialaa kohotti
+se seikka, että oli tulossa viimeinen juhla, jonka nämä seitsemän
+toverusta saivat viettää yhdessä ennen eroa. Jotkut heistä eivät
+ehkä milloinkaan enää kohtaisi toisiaan, mutta he tekivät sellaisen
+sopimuksen, että Sonjan kodista tulisi keskuspaikka, he lähettäisivät
+tietoja itsestään.
+
+"Tiedättekö mitä", sanoi Maud, "minä ehdotan, että pidämme kokouksen
+joka viides vuosi Lucianpäivänä. Ja tänä vuonna saat sinä, Sonja, ottaa
+meidät vastaan."
+
+"Sen kyllä teen mielelläni. Mutta, rakas lapsi, mehän tulemme
+ikälopuiksi, ennenkuin ehdimme sarjan päähän, en jaksa mitenkään laskea
+meidän Methusalem-ikäämme."
+
+"Se ei ole konsti eikä mikään", huomautti Astrid, "viisi
+kertaa seitsemän on kolmekymmentäviisi. Sinä olisit silloin
+viidenkymmenenviiden vanha."
+
+"Niin vanhaksi en ikinä tule", vakuutti Sonja.
+
+"Ei sitä tiedä", hymyili Märta lauhkeasti, "minun mielestäni on ehdotus
+erinomainen."
+
+"Niin on", myönsi Mary, "sillä eihän liene sitä vaaraa, että joudumme
+harhateille, naimisiin yhteiskunnallisen asemamme alapuolelle, tai
+jotakin muuta sellaista".
+
+"Ajatteletko sinä niin hirveää, Mary", ihmetteli Minka viattomasti,
+mutta samalla kiilui veitikkamaisuus pitkien silmäripsien alta.
+
+"En, en minä ainakaan."
+
+Barbro istui tavattoman hiljaa. Hänellä oli paljon sellaista
+ajattelemista, mitä muut eivät olisi ymmärtäneet. Hänestä tuntui
+sisimmässään, ikäänkuin aivan uusi ja kauaskantoinen onni kohottaisi
+sen, mikä hänessä oli parasta, ennen aavistamattomaan Barbro-olotilaan,
+ja se oli äärettömän paljon rikassisältöisempi kuin entinen. Aksel
+Törner ei tosin ollut sanonut hänestä pitävänsä, mutta se ei ollut
+tarpeenkaan. Barbro oli mielellään alkanut puhtain ja valoisin
+ajatuksin valmistautua tulemaan hänen elämäntoverikseen.
+
+Törner oli sanonut, että olisi hyvä, jos lääkärin puoliso voisi
+auttaa miestään töissä. Naisella on useimmiten enemmän käytännöllistä
+älyä kuin miehellä. Ja vaikkei Barbro ollut kertaakaan kuullut hänen
+mainitsevan sanallakaan rakkaudesta, tiesi hän, että Törner pyysi
+häntä ymmärtämään hänen vaatimuksiaan ja laittautumaan valmiiksi. He
+seuraisivat toisiaan sekä ilossa että surussa. Toisin ei voinut olla.
+
+Muistellessaan Upsalassa vietettyjä ihania päiviä Barbro toisti
+usein mielessään muutamia säkeitä, jotka olivat esiintyneet Flodassa
+esitetyssä pienessä tilapäisessä näytelmäkappaleessa:
+
+    "Oi muistatko, Aksel, kun kultaustaan
+    yli lapsuudenkaupungin aurinko loi
+    kuin lempemme aamun armas koi."
+
+Kesäkuun kuudes päivä! Taivas niin sininen, ja säkenöivää päivän hehkua
+niin paljon kuin sitä voi olla ainoastaan kevätkesän päivinä. Koko
+kaupunki lippujen korupuvussa. Ihmisillä kansallinen juhlatunnelma,
+ja kaikki puistot vihreissä viitoissa, joita tomu ei vielä ollut
+haalistanut eikä helle polttanut.
+
+Djurgårdenissa, tukholmalaisten ilotanhualla, missä suuret ja pienet
+nauttivat kilpaa kesän antimista, nousi kohu ja tungos ylimmilleen,
+mutta arkipäiväisin ilonpito ja karkein ilvehtiminen jäi kentälle,
+jotavastoin sivistyneemmät huvinhaluiset ihmisparvet vetäytyivät
+Skansenille, tuohon suureen, ystävälliseen, vierasvaraiseen
+ulkoilmakotiin, joka syleilee kaikkia Ruotsinmaata rakastavia.
+
+Yksinäisten ihmisten täytyi tänään katsella itselleen lepopaikkoja,
+sillä suuret olivat markkinat Skansenilla monine myyntikojuineen ja
+huveineen. Niilläkin käytävillä, jotka muulloin olivat tyhjiä, hälisi
+markkinaväkeä, kaikuivat hanurit ja viulut.
+
+Mary Ehrestierna oli pukeutunut Blendaksi ja seisoi Pohjoismaisen
+Museon kojussa. Hän oli yhtä tyhmän ja säädyllisen näköinen kuin
+ennenkin, mutta hänen sukulaisensa ihailivat pikku Marya ja tunkeilivat
+ostohaluisina kojun ympärillä.
+
+Minka ja Sonja olivat kukkakojussa tai oikeammin heidän olisi pitänyt
+olla siellä, mutta tuontuostakin he katosivat jonnekin Freide-veljesten
+kanssa. Kun he sitten palasivat kauniisti hymyillen ja säteilevin
+silmin, olivat he vastustamattomia.
+
+Minkan tapa pyytää: "Ostakaa kukka!" oli aivan kuin hän olisi ojentanut
+kokonaisen kesän yhdessä tuoksuvassa onnenrykelmässä.
+
+Ja kun Sonja sanoi: "Saako olla ruusuja?" niin olisi täytynyt olla
+aika jöröpää, jos olisi voinut kieltäytyä. Sonjan ruusujen täytyi olla
+piikittömiä, täytyi olla punaisia kuin nuori sydän.
+
+Maud ja Märta olivat piparikakkukojussa. Maud oli mainio ja sai
+monen purskahtamaan sydämelliseen, jäätä sulattavaan nauruun.
+Märtan puolestaan täytyi lakkaamatta käyttää omia varojaan ja ostaa
+piparikakkuja tarjotakseen niitä pienille lastentarha-ystävilleen.
+
+"Neiti on tuolla", kuului kerran toisensa perästä iloinen lapsenääni,
+ja niin paapersivat lapsukaiset tutun neidin luo, ja kaikki olivat yhtä
+"hirveän suloisia" Märtan äidinsilmissä.
+
+Astrid oli auttamassa tarjoilukojussa. Hän oli onnettomuudekseen
+häiläyttänyt kupillisen suklaata eräälle vihreälle silkkileningille
+ja toimittanut kahvia suihkuna pitkin erään herran selkää, mutta nämä
+kommellukset unohtuivat kohta siinä ilonaallokossa, joka läikkyi
+hänessä ja hänen ympärillään. Hän oli heittänyt syrjään kaikki
+arkiajatukset ja hymyili tyttömäisen valoisasti ja hetken vaatimusten
+mukaan koko maailmalle. Hänen oli niin helppo pitää ihmisistä.
+
+Hän oli juuri vienyt Eva-tädille ja muille opettajattarille suuren
+kahvitarjottimen, kun huomasi tohtori Krabben, joka oli yksinään
+painautunut istumaan erään pöydän ääreen. Heti hän meni tohtorin luo ja
+niiasi:
+
+"Saanko tarjota tohtorille jotakin?"
+
+"Kiitoksia, neiti Astrid, tahtoisin saada vähän sitä juomaa, jota
+sanotaan elämäniloksi."
+
+"Miks'ei, sitä on kaikessa, mitä meillä on täällä tarjottavana,
+olkoonpa se sitten suklaata, kahvia tai teetä."
+
+"Niinkö te arvelette? Minä luulin, että sen laita on samoin kuin
+sokerin ja leipäkortin. Se pitäisi ottaa mukaan juhlapaikalle."
+
+"Eihän toki", naurahti Astrid, "jos saan tuoda kupin kahvia, niin
+tohtori saa nähdä".
+
+"Vastiketta niin yksi kuin toinenkin, pelkään, mutta otan kiitollisesti
+vastaan kupillisen sotakeitosta."
+
+Astrid kiidätti kohta tarjottimen. Minka saapui samassa ja
+pyysi saada panna tohtorin napinreikään kukan -- "pienenä
+huomaavaisuudenosoituksena laiskalta ja huolimattomalta oppilaalta",
+sanoi hän pehmeästi ja sitten kävi istumaan ja visertämään kuin pieni
+virkeä sirkkunen.
+
+Krabbe säteili tahtomattaan. Hänen sydäntään hiveli, kun kaksi nuorta
+tyttöä vaivautui huvittamaan häntä. Kumpikaan näistä ei ollut se, joka
+oli palauttanut hänelle hymyilemisen lahjan, mutta _hänet_ täytyi nyt
+unohtaa. Hän tiesi kyllä, että se henkilö oli tombolaa hoitamassa, ja
+hän itsekin oli ollut niin lähellä, että oli kuullut hänen kirkkaan
+äänensä: "Oh, tulipa tosiaankin tyhjä arpa, mutta seuraavalla kerralla
+on onni parempi!"
+
+Tänä hetkenä pikku Barbro uskoi varmasti suureen voittoon. Krabbe
+soi sen hänelle. Olipa Barbro luotu mitä varten tahansa, niin ei
+ainakaan tyhjiä arpalippuja eikä tyhjyyttä, noita kirjoittamattomia
+kohtalonlippuja varten, joita jaetaan suuren yleisön keskuuteen. --
+
+Vihdoinkin Barbro otti omin lupinsa vapauden ja jätti käsistään
+oikukkaan arpapyörän kammin lähteäkseen vähän kävelemään Aksel Törnerin
+kanssa.
+
+"Te näytätte olevan hyvin kuumissanne", sanoi Törner. "Lähdemmekö
+jäähdyttelemään jonkun virkistyspöydän ääreen vai rantaan, missä harvat
+osaavat käydä?"
+
+"Mieluummin tahdon sinne", vastasi Barbro. "Minun ei ole jano eikä
+nälkä, pää on vain vähän pyörryksissä hälinästä."
+
+"Mutta hauska teillä on. Minä olen luovaillut koko ajan tombolan
+ympärillä saadakseni kuulla teidän raikasta nauruanne. Juuri sellaista
+iloa, kuin teissä on, tarvitsevat ihmiset."
+
+"Minä en ole aina iloinen."
+
+Hän pujottelihe Törnerin jäljestä pensaiden ja kivien lomitse
+verrattain raivaamatonta murtomaata myöten rannalle.
+
+"Eikä kukaan muukaan, mutta pitää voida unohtaa oma itsensä. Se on
+itsesäilytysvaistoa. Luulen, että te olette synnynnäinen altruisti, ja
+se on voimaa se. Meidän on päästävä pitkälle, meidän kahden, Barbro!"
+
+"Sitä minäkin toivon", vastasi Barbro levollisesti. Hänhän ajattelikin
+myötäänsä "me kaksi" ja oli varsin usein mielessään kuullut Törnerin
+lausuvan juuri sillä tavalla. Päästä pitkälle oli Törnerin oppi ja
+tarkoitusperä. Barbrollakin oli ollut omat suuruudenunelmansa, mutta
+niihin hän antautui hyvin harvoin siitä päivin, kun oli tavannut Aksel
+Törnerin.
+
+Törner laskeutui pitkälleen pehmeälle nurmikolle voikukkien ja
+keto-orvokkien sekaan.
+
+"Tässä on mainio kivi", nyökkäsi hän kutsuen Barbroa. "Tahdotteko
+lainata minulle polvenne päänalaiseksi?"
+
+"Tietysti. Eikö se ole liian korkea?"
+
+"Ehkä, olisi mukavampi, jos te tulisitte istumaan tänne viereeni.
+Tästä on muuten ihan suurenmoinen näköala omaan kaupunkiini. Tukholma
+on minulle kaikki kaikessa. Täällä olen kasvanut katuojan lähellä
+erään kujakadun varrella ja uittanut paperilaivojani pesuvedessä,
+täällä olen köyhän lesken poikana saanut vimmatusti taistella pilkkaa
+ja ylimielisyyttä vastaan ja sitten viettää valkolakin ensimmäistä
+riemuvoittoa köyhyydestä ja puutteesta. Ja sen jälkeen on selkäni
+suorenemistaan suoristunut kävellessäni noilla tutuilla kaduilla ja
+nyökkäillessäni niille: 'Näettekö, pääsinpäs sittenkin perille!'"
+
+Hän käänsi katseensa "päänalaiseensa". Barbro oli mielellään
+istuutunut hieman ylemmäksi rinteelle, mihin Törner oli osoittanut
+paikan. Kirjavan helakka, punainen ja kullanvärinen kansallispuku
+kirkkaanvihreine esiliinoineen ja näppärästi sitaistu suuri, valkea
+huivi pukivat häntä erinomaisesti. Hänen säännöttömän ihastuttavia,
+vielä niin lapsellisia kasvojaan kehystivät somasti päähineen leveät
+siivet ja pitsikoristeinen pieni liinakaulus.
+
+"Kuinkahan paljoa vanhempi minä lienen kuin te, Barbro?"
+
+"Yhdeksän vuotta", vastasi Barbro nopeasti.
+
+"Kas, te tiedätte sen", naurahti Törner, "ettekä arvele sitä liian
+paljoksi?"
+
+"En."
+
+"Mehän taidamme oikeastaan olla 'sinät', eikö totta?"
+
+"Niin."
+
+Barbroa hymyilyttivät yksitavuiset vastauksensa, mutta Törner kyselikin
+asioita, jotka olivat itsestään aivan selviä. Miksi hän kyselikään?
+Hänen pikku kätensä, joiden vieläkin oli vaikea pysyä alallaan,
+sattuivat hipaisemaan Törnerin otsaa. Se oli väkisinkin pieni hyväily.
+
+"Mun pikku Barbroni", sanoi Törner lämpimästi, "minun oma Solveigini,
+joka saa odottaa odottamasta päästyäänkin. Onko sulla kärsivällisyyttä?"
+
+"On, mehän odotamme kumpikin", vastasi Barbro iloisesti, "emme
+toisiamme, sitä en tarkoita, vaan -- vaan ajan täyttymistä vai miksi
+sitä sanoisi."
+
+"Leiväksi, Barbro, ja se on kai jotakin, mitä sinä et ole milloinkaan
+osannut odottaa. Mutta siinä sinä olet oikeassa, että meidän on yhdessä
+kuljettava sitä samoin kuin muitakin -- suurempia päämääriä kohden.
+Etkä sinä milloinkaan pakota minua katsomaan alaspäin, Barbro, siihen
+minä luotan turvallisesti."
+
+Barbro pani kätensä hänen olkapäilleen ja kumartui niin, että saattoi
+katsoa suoraan hänen silmiinsä. Barbron katse oli säteilevä ja samalla
+onnea ja uskoa uhkuvan syvä. Hänen kirkas, valoisa tyttöäänensä väreili
+hellästi, kun hän sanoi:
+
+"Siitä asti, kun kävin koulua, on pari Goethen säettä kytenyt
+mielessäni ja pyrkinyt päästä elämäni tarkoitukseksi, mutta nyt vasta
+voin ne sovittaa -- sinun kauttasi -- sinua varten! Haluatko kuulla?"
+Vastausta odottamatta hän jatkoi hartaasti:
+
+    "Immer höher muss ich steigen,
+    immer weiter muss ich schauen!"
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58203 ***
diff --git a/58203-8.txt b/58203-8.txt
deleted file mode 100644
index 912999e..0000000
--- a/58203-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4237 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Elämän keväässä, by Elisabeth
-Kuylenstierna-Wenster, Translated by Rob. A. Seppänen
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Elämän keväässä
-       Tyttökirja Barbro Bertingistä ja hänen tovereistaan
-
-
-Author: Elisabeth Kuylenstierna-Wenster
-
-
-
-Release Date: October 30, 2018  [eBook #58203]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN KEVÄÄSSÄ***
-
-
-E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-
-
-ELÄMÄN KEVÄÄSSÄ
-
-Tyttökirja Barbro Bertingistä ja hänen tovereistaan
-
-Kirj.
-
-ELISABETH KUYLENSTIERNA-WENSTER
-
-Suomentanut
-
-Rob. A. Seppänen
-
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
-1920.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-    I. Eva-täti.
-   II. Ensimmäinen päivä.
-  III. Päivänpilkkeet.
-   IV. Eräs käynti ja sen seuraukset.
-    V. Heleänvärinen leninki.
-   VI. Lucia-juhla.
-  VII. Odottamaton kohtaus.
- VIII. Rekiretki.
-   IX. Eräs uusi tuttavuus.
-    X. "Tullos, veikkonen! Yhtyös liittohon!"
-
-
-
-
-I
-
-Eva-täti.
-
-
-Joskus tapahtuu, että maailmannaiset keskittävät parhaimmat voimansa
-ja toimintahalunsa, joka ennen on harhaillut minkä missäkin,
-siihen ajankohtaan, jolloin he muuten unohtuisivat kuten muutkin
-kuihtuneet kukat. Tällainen henkilö oli hyvin komea, paljon lukenut
-ja matkustellut sekä koti- ja ulkomailla ihailun esineenä ollut
-leskivapaaherratar Löwesköld.
-
-Maailmansota oli pakottanut hänet jäämään Ruotsiin koko vuodeksi, mutta
-tästäpä pakosta tulikin se gordilainen solmu, jonka hänen valveutunut
-tarmonsa äkillisen voimakkaasti katkaisi. Hän omisti yhden niitä
-vanhoja, kauniita huviloita, joista osa Östermalmin kaupunginosaa
-aikoinaan oli tunnettu yhtenä Tukholman viehättävimpiä paikkoja.
-Hienon, valkean talon ympärillä levisi hyvin hoidettu puutarha, missä
-puut herättivät kunnioitusta vanhuudellaan ja muhkeudellaan ja missä
-kukat viihtyivät niin hyvin, että ne puhkesivat näkyviin lumesta jo
-maaliskuussa ja pysyivät useimmiten elossa marraskuuhun, vieläpä
-toisinaan jouluunkin saakka.
-
-Vapaaherratar oli liikkunut viidenteenkymmenenteen ikävuoteensa asti
-korkeissa, komeissa huoneissa (puoli vuotta avioliitossa oltuaan
-hän oli täällä joutunut leskeksi) eikä ollut kertaakaan tullut
-ajatelleeksi, että niitä saattoi käyttää muuhunkin kuin loistaviin
-juhliin. Hän oli aina ottanut vastaan ulkomaisia ystäviään rakkaina
-vierainaan ja seurustellut mannermaan eurooppalaisten kanssa niinäkin
-lyhyinä aikoina, jolloin hän oli kotimaassa.
-
-Sodan puhkeamisesta saakka oli hänen luonaan ollut eräs
-kasvatuslaitoksen johtajatar Dresdenistä ja kaksi ranskatarta, toinen
-taidemaalari, toinen pianotaiteilija, ja nämä kolme muukalaista olivat
-ensimmäiset, jotka saivat kuulla vapaaherrattaren ajatusjuoksun
-päätöksen.
-
-"Minä tahdon saada aikaan jotakin hyödyllistä yksinäisessä elämässäni",
-sanoi hän. "Olen tottunut elämään suurellisesti ja näkemään
-paljon ihmisiä ympärilläni, ja sitäpaitsi minä kaipaan iloista ja
-hyödyllistä toimintaa. Mieleni tekee perustaa sivistävät oppikurssit
-nuorille tytöille, jotka ovat päättäneet koulunkäyntinsä. Ennen on
-ruotsalaiset tytöt aina lähetetty ulkomaille. Nyt se on vaikeaa. Useat
-tuttavistani ovat päivitelleet, mihin he lähettäisivät tyttärensä
-juuri sinä vuonna, jolloin nämä eivät tiedä, mihin olisi antauduttava.
-Seitsemälle nuorelle on tilaa tässä huvilassa. Toisin sanoen saa kaksi
-makuuhuoneensa piharakennuksessa. He saavat oppia kieliä, musiikkia,
-piirustusta ja muita yleisiä sivistäviä aineita ja sitäpaitsi tuntea
-olevansa viihtyisässä kodissa Eva-tädin luona. Ikä voi mieluimmin olla
-kuudentoista ja yhdeksäntoista välillä ja perhesuhteet sellaiset, että
-nuo kasvattini käsittävät minun kodissani vallitsevat tarkoitusperät ja
-maailmankatsomuksen. Kysymyksessä ei ole mikään armeliaisuustoiminta,
-vaan miellyttävä askartelu itselleni ja rattoisa ja hyödyllinen
-ajanvietto noille seitsemälle valitulle."
-
-Näillä sanoilla oli perustus laskettu, ehdotuksen hyväksyivät
-innostunein mielin sekä fräulein Stock että mademoiselles Renard.
-Laadittiin työjärjestys. Kaikki kolme ulkomaalaista naista tarjoutuivat
-antamaan opetusta, lisäksi hankittiin eräs mrs Faith, eräs fil.
-tohtori Krabbe ja eräs koulukeittiöopettajatar, jotka saisivat hoitaa
-määrättyjä tunteja.
-
-Ilmoittaminen ei ollut tarpeen. Tarjokkaita ilmaantui joka taholta,
-niin että vapaaherrattaren oli pakko valita ne, jotka hän katsoi
-soveliaiksi.
-
-Tukholmalaisia tyttöjä hän ei tahtonut ensinkään. Hänen mielensä teki
-olla äidin sijaisena nuorille. Hän piti niin sydämellisesti näistä
-nuorista tahdoista ja rohkeista sydämistä, jotka ikävöivät ensimmäistä
-kohtalonsysäystä, tahi jotka huolettomasti syöksyivät elämän
-aurinkoisiin aaltoihin, pelkäämättä äkkiä pudottavia syvänteitä.
-
-Syyskuun viidentenätoista päivänä oli tyttöjen määrä saapua, edellisenä
-iltana vapaaherratar tarkasti vielä kerran nimiluettelon ja ne muutamat
-reunamuistutukset iästä ynnä muusta, jotka hän kustakin oli tehnyt.
-
-_Sonja Thomas_, yhdeksäntoistavuotias, menee aikaisin kihloihin ja
-naimisiin. Haluaa oleskella Tukholmassa vaihtelun vuoksi, oppia yhtä
-ja toista, mutta ei mitään vakavasti. Tulee vanhasta, varakkaasta
-göteborgilaisesta kodista. Ainoa lapsi.
-
-_Maud Rydeman_, kahdeksantoistavuotias, tilanomistajan tytär
-skoonelaisesta herraskartanosta, nuorin kahdeksasta sisaruksesta.
-Tuntuu vallattomalta ja laiskalta. Vanhemmat antavat ymmärtää, etteivät
-enää kykene pitämään häntä kurissa, mutta että he odottavat hänestä
-kaikkea hyvää aikaa myöten.
-
-_Mary Ehrestierna_, kahdeksantoistavuotias. Ollut jo monessa
-mukana. Suuri suku Tukholmassa. Äiti oleskelee parantolassa, isä,
-everstiluutnantti, harjoittaa strateegisia tutkimuksia sotaakäyvissä
-maissa. Tyttö säädyllinen, mutta vähäpätöinen. Kuitenkin tavattoman
-musikaalinen. Kaksi veljeä.
-
-_Astrid Tolling_, seitsentoistavuotias. Kirkkoherran tytär
-Itägöötanmaalta, hyväpäinen, aikoo opiskella kuvanveistoa. Iloinen,
-luonnollinen ja terhakka. Varmasti erinomainen toveri. Kolme veljeä,
-kaikki Upsalan yliopistossa.
-
-_Barbro Berting_, kahdeksantoistavuotias, näyttää nuoremmalta. Isä
-leski. Tyttö tulee isoäitinsä, vapaaherratar Stiernuddin luota.
-Naimisissa oleva sisar Tukholmassa. Barbro kiintynyt kirjallisuuteen.
-
-_Märta Agnell_, kahdeksantoistavuotias. Vanhemmat asuvat Berliinissä,
-isä suuren sähköyhtiön johtaja. Märta aikoo olla Tukholmassa
-kevääseen, jolloin hän ja hänen sisarensa, joka opiskelee sairashoitoa
-Köpenhaminassa, lähtevät matkalle tavatakseen muun perheen eräässä
-saksalaisessa kylpylaitoksessa. Märtasta näkyy tulevan tyypillisen
-hyvä ja uskollinen perheenemäntä. Hän aikoo sitäpaitsi suorittaa
-lastentarha-kurssin.
-
-_Minka Rozinsky_, kuusitoistavuotias, slaavilaista syntyperää.
-Isä kaatunut sodassa. Äidillä, leskellä, viisi lasta. Oleskelee
-satunnaisesti neljän nuoremman kanssa Bergenissä erään norjalaisen
-ystävättärensä luona. Minka taitaa päästä erään rikkaan englantilaisen
-sukulaisen ottotyttäreksi, kun Rozinskyn perhe on sodan takia joutunut
-tuuliajolle. Kaikki heidän suuret maatilansa ovat poltetut tai muuten
-hävitetyt.
-
-Eva-täti pani muistikirjansa pois ja nyökkäsi miettivästi. Hänen
-tehtävänsä ei ollut helppo. Nuoret ovat sekä arvostelevia että
-vaativaisia ensimmäisinä kukkaanpuhkeamis-vuosinaan, kun he vielä
-luottavat itseensä ja maailmaan. Ja hän tahtoi, että Löwesköldin
-kasvatushoitola olisi enemmän kuin tavallinen koulu. Hän toivoi,
-että ne henkiset kyvyt, joita hän ryhtyi muokkaamaan, edes hiukan
-saisivat avaruuksien valoa tietoihinsa ja ajatuksiinsa menettämättä
-naisellisuutta, joka hänen mielestään oli kallisarvoinen aarre.
-Uusisuuntainen ei Eva-täti ollut tämän sanan helppotajuisessa,
-kuluneessa merkityksessä. Hän oli ollut mukana siinä ajassa, jolloin
-tyttöjen kasvatus kulki nimellä "edukation", ja kaikissa hänen
-miellyttävissä liikkeissään oli sivistyksen hienoa, siroa suloutta,
-johon liittyi tyyni arvokkuus.
-
-Hopeanvalkoinen tukka huoliteltuine kampauksineen ja pukevine
-kiehkuroineen kehysti pieniä, hienopiirteisiä, vilkkaita kasvoja,
-joiden iho oli heleän kukoistava. Silmät paloivat syvinä ja tarmokkaina
-älykkään, leveän otsan alla. Suunseudussa oli vielä rakastettavaa
-hymyä, jonka vaikutuksesta unohti, kuinka kuihtuneet huulet olivat.
-Hänen vartalonsa oli suora ja solakka. "Hän käyttäytyy kuin armollinen
-kuningatar", oli hänestä aina sanottu.
-
-Mainitut seitsemän tyttöä saapuivat määrättynä päivänä, ja hiljainen
-huvila kajahteli mätkähtelevistä matkalaukuista, kiitävien jalkojen
-kapseesta, naurusta ja juttelusta. Äkillinen muutos ylhäisestä
-hiljaisuudesta hälinään ja touhuun tuntui melkein sietämättömältä talon
-neljästä naisesta.
-
-Mutta illempana hyörinä lakkasi, ja teetä juodessa olivat neitoset
-varsin ujoja ja siivoja. "Seitsemän suljettua päiväkirjaa", ajatteli
-Eva-täti. "Joka vuorokausi kirjoitetaan niihin rivi hyvää ja pahaa,
-mutta nuo vähäiset elämänsanat täytyy saada lukea ja ymmärtää."
-
-Tyttöjen sanoessa hyvää yötä Eva-täti suuteli kutakin heistä otsalle,
-ojennettuaan ensin oman valkean, sormuskoristeisen kätensä heidän
-suudeltavakseen. Maud Rydeman ja Märta Agnell näyttivät nyrpeiltä ja
-hämmentyneiltä tästä hyvästelystä, mutta taipuivat kuitenkin. Jo nyt
-olivat täyshoitolaiset selvillä siitä, että Eva-tätiä oli toteltava.
-Koko hänen olentonsa herätti kunnioitusta, mutta Maud ajatteli
-kuitenkin, ettei hän "ensinkään halua kulkea talutusnuorassa. Olihan
-aina olemassa jokin keino pujahtaa tarkastuksesta".
-
-"Me tapaamme täsmälleen kahdeksan aikaan ruokasalissa huomenaamulla",
-sanoi vapaaherratar ystävällisesti. "Työjärjestys on jo laadittu,
-ja kun olette nukkuneet hyvästi matkan jälkeen, käymme heti käsiksi
-työhön."
-
-Sonja Thomas ja Barbro Berting, jotka olivat koulutovereja ja parhaita
-ystävyksiä, olivat toivoneet saavansa yhdessä haltuunsa sievät
-parihuoneet muratin verhoamassa piharakennuksessa, ja kun vapaaherratar
-oli silmäillyt heitä tutkivasti, olikin näyttänyt siltä, että heidän
-toivomuksensa täyttyy. Eva-tädin ystävällinen, rakastettava hymy lienee
-virittänyt heihin tämän toivomuksen. Se meni kuitenkin myttyyn, sillä
-pään pehmeästi kumartuessa lankesi tuomia.
-
-"Ei, luullakseni meidän täytyy järjestää niin, että Mary ja Astrid
-saavat nuo parihuoneet. Makuuhuoneen edessä pienessä salongissa on
-mielestäni varsin sopiva ottaa vastaan sinun sukulaisiasi, Mary. Sonja
-ja Märta saavat kumpikin vierashuoneensa, sinisen ja punaisen, Minka
-saa keltaisen. Maud ottaa minun sänkykamarini yläpuolelta pienen
-kulmahuoneen, ja neiti Barbron me panemme torniin. Niin nuoret jalat
-eivät ole milläänkään, vaikka raput ovatkin jyrkät."
-
-Nyt läksivät tytöt huoneisiinsa, joihin kohta ilmestyi kunkin luonteen
-mukainen persoonallinen leima.
-
-Sinisessä vierashuoneessa, missä Sonja hallitsi, oli jo asetettu
-kirjoituspöydälle erilaisia valokuvia; lipastolle oli siroteltu mitä
-moninaisimpia pikku esineitä. Pitkä, vanhamuotinen sohva oli saanut
-pari aivan uusikuosisinta silkkityynyä. Pöydällä sen edessä oli kookas
-kristallimalja, jossa oli mitä ihanimpia tummanpunaisia ruusuja, ja
-sen vieressä oli makeisrasia täynnä herkkukonvehteja. Repaleinen ja
-ympäristöänsä rumentava helppohintainen kirja "Päästä minut" oli
-paiskattu sänkyyn. Huoneessa ei ollut mitään, mikä olisi vähääkään
-viitannut vakavaan askarteluun.
-
-Mutta lihavan, vaaleatukkaisen Märtan punaisessa huoneessa oli pöydälle
-ladottu sopusuhtaiseen järjestykseen talous- ja keittokirjoja, Grimmin
-ja H.C. Andersenin sadut ja eräs lentokirjanen: "Pienokaisemme".
-Leveälle ikkunakamanalle Märta oli nostanut jättiläisrasian, jonka
-sisällys olisi riittänyt pienehkön ompeluliikkeen tarpeiksi. Sängyn
-yläpuolelle hän oli ripustanut Agnellin perhettä kokonaisuudessaan
-esittävän suurennetun valokuvan, joka oli otettu vanhempien
-hopeahääpäivänä. Jotakin pyöreää, valoisaa ja lauhkeaa oli tuossa
-ryhmässä, joka oli sijoittunut erään huvilan rapuille, ja yläpuolella
-oli luettavana: "_Heimatsliebe_".
-
-Minkan ihastuttava keltainen huone, jonka kukikasta leinikkökuosista
-sisustusta länsiaurinko kultasi, ei ollut tänä iltana edullisen
-näköinen, ylt'yleensä oli näkyvissä tavaroiden huolimattoman purkamisen
-jälkiä, pukuja, kirjoja, jalkineita ja soittovehkeitä sikinsokin, ja
-keskellä tätä sotkua istui Minka ahmien erästä romaania. Toinen käsi
-piti kirjaa tarpeettoman lähellä mustia samettisilmiä, toisen käden
-hän oli pujottanut syvälle tummaan, kiiltävään tukkatiheikköön, joka
-vuolaan, tuuhean harjan tavoin laskeutui kapealle tytönselälle ja
-kulmikkaille hartioille. Hän oli pieni ja hoikka ja hentojäseninen,
-huolimattomasti puettu ja korvarenkailla, sormuksilla ja muilla
-koruilla vahvasti koristettu, näki aivan selvästi, ettei Minkalla
-ollut aavistustakaan köyhyydestään. Kaikki meni häneltä huolimattoman
-oli-miten-oli-menetelmän mukaan. Ja hänen kapeilla, ruskeilla
-kasvoillaan loisti veitikkamainen kurittomuus.
-
-Järeäjäseninen, mahtava Maud oli heti tuntenut vetovoimaa "pientä
-kimaltelevasilmäistä tenhotarta" kohtaan. He osaisivat kyllä
-yksissä neuvoin panna toimeen kepposia. Maud ei ollut purkanut
-matkatavaroitaan. Hän sanoo, ettei jaksa. Hävytöntä, että isä ja äiti
-olivat lähettäneet hänet pois. Eihän hän itse ollut tahtonut. Ja Maud
-heittäytyi toiseen nojatuoliin -- kaksi tällaista oli sohvan sijasta --
-niin että liitteet natisivat. Leveät jalkateränsä ja tukevat raajansa
-hän ojensi pitkin pituuttaan, asettuessaan tutkimaan lähtevien junien
-aikataulua. Sanokoot mitä tahansa kotona, mutta hän ei jää tähän
-vankeuteen. Ja sitten hän vihelsi kuin äkämystynyt koulupoika.
-
-Barbro Bertingin tornihuoneessa ei järjestys myöskään ollut
-mallikelpoinen. Kaikkialla vetelehti kirjoja, paperia ja
-aikakauslehtiä. Hän oli yrittänyt luoda jonkinlaista kokonaisuutta,
-mutta onnistumatta. Puvut olivat sentään päässeet vaatekomeroon ja yksi
-neljästä tuolista oli vielä tyhjä. Kaarevalle rokokosohvalle, joka
-oli soikean peilin alla, Barbro oli sijoittanut kirjapinot. Hän luki
-paljon ja enimmiten historiallisia teoksia, ja kun hän nyt, puolittain
-riisuutuneena, avasi milloin yhden, milloin toisen muistelmateoksen,
-pisti hänen silmäänsä ensi sivulta yksinkertainen omistus, joka oli
-kirjoitettu varmalla, miehekkäällä käsialalla: "Barbrolle ystävä H.B."
-Isoäiti ja Holger Boye, hänen lapsuuden- ja nuoruudenystävänsä, olivat
-ahkeraan lahjoitelleet pienelle lukuhimoiselle Barbrolle tervettä ja
-kehittävää lukemista. Ja viimeksi kuluneena vuonna, jolloin hän oli
-asunut rakkaan, suloisen isoäidin luona, hän oli oppinut pitämään
-arvossa hyvien kirjojen seuraa.
-
-Inger Thomas, Sonjan serkku, oli myös opastanut häntä valikoimaan
-lukemista, jotavastoin Sonja oli koettanut vieroittaa häntä "mokomasta
-roskasta", mikä teki hänestä "ikävän vetelyksen".
-
-Piharakennuksessa oli tytöillä jo kaikki järjestyksessä, ja he
-olivat vakuutettuja siitä, että he viihtyisivät mainion hyvin. Maryn
-siro, hyvin hoidettu persoona liikkui täysin tottuneesti sievässä
-kustavilaisessa salongissa, jonne hän oli tuonut spinetin, somasti
-täytetyn nuottihyllyn ja kallisarvoisen viulun. Hän kertoi Astridille,
-että hän oli avustanut monissa soitannollisissa iltamissa ja saanut
-tavattoman paljon kiitosta. Hänen ulkonevat vedensiniset silmänsä
-eivät juuri elostuneet, kun hän puhui soitosta, sen enempää kuin
-muulloinkaan, mutta hän oli aina hienon, kiltin ja säädyllisen
-näköinen. Huomasi myöskin, että hän oli koko suvun mielikki, ja
-vanhemmat olivat ilmoittaneet vapaaherratar Löwesköldille, että he
-olivat lähettäneet hänet kasvatushoitolaan välttääkseen rettelöitä, kun
-kaikki tahtoivat omistaa Maryn ja pitää häntä kodissaan. Sukulaisilta
-olikin jo tulvinut hänelle kutsuja, mutta ne olivat jääneet Eva-tädin
-talteen, sillä hänpä määräsi, milloin tytöt saivat lähteä kyläilemään.
-
-Astrid ei välittänyt hitustakaan tuollaisista koreista nimistä
-ja arvoista, joita Mary lakkaamatta luetteli, mikä ei oikeastaan
-tapahtunut siksi, että hän olisi niillä ylpeillyt, vaan siksi, että ne
-kuuluivat hänen piiriinsä, ainoaan, minkä hän tunsi.
-
-Hyräillen ja reippaasti järjesteli pikku Tolling, jota kotona sanottiin
-"sydänkävyksi", kapistuksiaan ja suuteli isän ja äidin valokuvia,
-ennenkuin läksi nukkumaan japanilaisen verhon taakse, joka jakoi
-tilavan makuuhuoneen kahtia.
-
-Verhon toiselta puolen Astrid kuuli Maryn kirkkaan, aina jonkun verran
-uteliaana ihmettelevän äänen:
-
-"Tiedätkö, onko totta, että Sonja Thomas on salakihloissa erään
-filosofiankandidaatin ja luutnantin kanssa, joka on hirveän rikas?"
-
-"Luultavasti, mutt'en tiedä, onko se salaista, hänhän puhui siitä
-meille kaikille."
-
-"Ei minulle."
-
-"Et kai ollut sisällä. Muuten hän sanoi, että kihlaus julkaistaan
-uutenavuotena, ennen kuin luutnantti Freide lähtee jonnekin
-opintomatkalle, ja sitten he menevät syksyllä naimisiin, kun Sonja
-täyttää kaksikymmentä vuotta."
-
-"Ajatteles sentään! Luuletko, että joku muu meistä on kihloissa?"
-
-Astrid nauroi sydämensä pohjasta.
-
-"En ainakaan minä, mutta sinusta ja muista en voi mennä takuuseen."
-
-"Minusta?"
-
-"Niin, sinähän sanoit 'joku muu meistä', enkä minä vielä tunne tyttöjä,
-minusta vain olisi hyvä, että jokaisella olisi jokin oikein elävä
-harrastus."
-
-"Eikö heillä sitten ole? Minulla on musiikkini."
-
-"Ja minulla rakas saveni, ja Sonjalla ehkä yhtä taipuisa luutnanttinsa,
-mutta Minka vain lentää ja keikkuu kuin kärppä ja pajattaa: '_Mais,
-c'est tout égal ça_!' ja Märta -- niin, tosiaankin, Märta on jo _eine
-fromme und sehr weibliche deutsche Hausfrau_ -- mutta mitä tulee
-Maudista?"
-
-"Tarvitseeko hänestä tullakaan mitään? -- Ei ole väliä tulla miksikään,
-minä arvelen, että täällä kehitytään vain huvin vuoksi."
-
-"Ja minä arvelen, että on huvittavaa kehittyä."
-
-"Niin, musiikissa, tietysti. Kuka on Barbro Berting? Jos hänen äitinsä
-oli syntyisin Stiernudd, niin olemme kaukaisia sukulaisia."
-
-"Minä tiedän vain, että sekä Sonja että Barbro ovat Göteborgista
-ja ettei Barbro ole ollut kotonaan puoleen vuoteen. Hänellä kuuluu
-olevan kolme merkillistä sisarta. Vanhin kauneutensa, n:o kaksi
-työteliäisyytensä ja n:o kolme teräväpäisyytensä puolesta."
-
-"Vai niin, no mutta eikö Barbro ole merkillinen?"
-
-"Ei minun mielestäni. Hyvää yötä, Mary, minua jo nukuttaa."
-
-Astrid melkein odotti Maryn kysyvän syytä hänen uneliaisuuteensa
-ja tunsi melkoista helpotusta, kun Mary sanoikin veltosti ja
-hyväntahtoisesti:
-
-"Hyvää yötä, typykkä! Nuku makeasti!"
-
-Vähän ajan kuluttua kuului Maryn ääni uudelleen.
-
-"Nukutko, Astrid?"
-
-"En ihan."
-
-"Oletko laskenut, montako ikkunaruutua on tässä huoneessa?"
-
-"En, mutta se on helposti tehty."
-
-"Käykö päinsä, että lasket ne minunkin puolestani?"
-
-"Minä luulen, ettei se vetele. Eikä myöskään saa sanoa sanaakaan, kun
-on laskenut, silloin ei uni toteudu."
-
-"Eikö? No, hyvää yötä sitten."
-
-"Hyvää yötä."
-
-Astrid kuuli, kuinka Mary puoliääneen ja hyvin perusteellisesti laski
-ikkunaruudut, mutta sitten hän kääntelihe ja huokaili niin raskaasti,
-että Astrid oivalsi jonkin painavan hänen sydäntään. Hän melkein
-arvasi, mitä se oli. Mary oli huomannut pienen, lystikkään seinässä
-olevan lasiventtiilin, joka oli pyöreän pienoisikkunan näköinen.
-Lopulta Astrid ei voinut hillitä nauruaan. Hän purskahti raikuvaan
-nauruun. Mary tuntui kuuntelevan.
-
-"Astrid!"
-
-"Mitä?"
-
-"Sopiiko laskea uudestaan?"
-
-"Se voi käydä laatuun."
-
-"Niin, näetkös, minä en tiedä -- luuletko, että venttiilikin on
-laskettava?"
-
-"Eiköhän, jääköön se pisteeksi. Piste perään, ymmärrätkö?"
-
-Nyt oli Astrid nauranut kyllikseen ja halusi nukkua. Jo seuraavana
-päivänä hänen oli aloitettava työskentelynsä erään kuvanveistäjän luona.
-
-Mary laski uudestaan hitaasti ja tarkkaan, ja sitten oli hiljaista. Hän
-taisi nukahtaa yht'äkkiä.
-
-
-
-
-II
-
-Ensimmäinen päivä.
-
-
-Aamuteen jälkeen Eva-täti kokosi opettajakunnan ja oppilaat suureen
-arkihuoneeseen, joka ei ollut vähääkään koulusalin näköinen, vaan oli
-asultaan herraskartanon vierashuoneen kaltainen monine mukavine ja
-hauskoine istumapaikkoineen, pöytineen ja näppärine pikku kaappeineen;
-ja kokonainen seinä oli kirjahyllyjen peitossa, jotka olivat täynnä
-viimeistä sopukkaa myöten. Muilla seinillä riippui Hillerströmin
-tauluja.
-
-"Olen ajatellut, että luennot pidämme täällä", sanoi Eva-täti, "ja
-teidän lukujärjestyksiinne on jo merkitty tunnit ja aineet. Ei
-teidän eikä teidän opettajienne tarvitse tuntea itseään pinnistetyn
-juhlallisilta tunneilla. Tämä ei ole tavallinen koulu, ja te olette
-jo täysikasvuisia nuoria naisia. Kello kolme päättyy päivän opetus,
-ja senjälkeen te olette vapaat menemään kävelemään tai kyläilemään
-ilmoittamalla siitä minulle. Kerran viikossa käymme museoissa tai
-kokoelmissa. Kuuden aikaan syömme päivällistä ja seitsemän ja yhdeksän
-välillä tehdään käsitöitä, harjoitetaan soittoa, luetaan ääneen
-tai pidetään jotakin muuta ajanviettoa. Kirjeenne saatte lukea ja
-vastata niihin ilman tarkastusta. Sukulaisia ja ystäviä saatte ottaa
-vastaan mielenne mukaan huoneissanne, sillä minä luotan siihen,
-että se tapahtuu valikoiden. Yleensä sanoen minä vetoan teidän
-tahdikkuuteenne ja hienotunteisuuteenne ja toivon samalla saavani
-teidän luottamuksenne. Nuoren tytön parhaimmilla ominaisuuksilla ja
-oikealla helminauhalla on yhteistä se, että hänen täytyy aina pitää ne
-näkyvissä, luoda niihin eloa ja välkettä omalla olennollaan. Jos ne
-pannaan syrjään siksi, että vastuunalaisuus rasittaa niitä pitämästä,
-käy niiden samoin kuin helmien. Kun ne seuraavalla kerralla pannaan
-koristeiksi, ovat ne himmenneet ja ikäänkuin kuihtuneet. Sielunkorut
-ovat paljoa arempia kuin oikeat helmet, sen tahdon painaa mieleenne
-ja lopuksi toivotan teidät kaikki tervetulleiksi. Työ alkaa. Tänään
-jääköön kuitenkin se tai ne, jotka eivät ole lopettaneet tavaroittensa
-purkamista, kolmen jälkeen kotiin laittamaan huoneensa kuntoon.
-Hutiloimista ja laiminlyöntiä minä en suvaitse ensinkään."
-
-Eva-täti itse ei opettanut, mutta hän kuunteli hyvin halukkaasti
-tohtori Krabben kirjallisuus- ja taidehistorialuentoja.
-
-Tohtori ei tosin ollut niitä, joille elämä on suonut paljon aineellista
-ylellisyyttään, mutta hän kohosi harvinaisen nerokkaalla tavalla kaiken
-maallisen yläpuolelle ja upposi intomielisesti henkisiin harrastuksiin.
-
-Sonja kuiskasi Barbrolle: "Sepä vasta lystikäs herrasmies!" Ja Barbro
-kuiskasi vastaan: "Hän lentää meidän kaikkien ylitse", mutta itse
-asiassa hän oli varsin mielissään, jopa ylpeäkin, että juuri hän sai
-useimmat kysymykset, kun osasi parhaiten.
-
-Tämä oli jotakin aivan uutta hänelle, sillä koulussa hän ei ollut
-milloinkaan kunnostautunut, päinvastoin, ja hänen täytyi myöntää,
-että hänen isänsä oli turhaan koettanut työntää häntä, perheen mustaa
-lammasta, milloin minnekin.
-
-Kielissä tuli Sonja toimeen erinomaisesti, mikäli sitä tarvittiin
-puheessa, mutta käännökset hän hutiloi alusta loppuun. Niitä hän ei
-katsonut tarvitsevansa. Vuoden kuluttuahan hän istuu liehiteltynä,
-komeana nuorena rouvana jossakin Tukholman loistohuoneistossa,
-niin että vanhemmat menettelivät hieman hassusti pannessaan hänet
-Löwesköldin kasvatushoitolaan, mutta äiti, joka oli syntyjään
-ranskatar, kärsi maansa puolesta sodasta niin sanomattomasti, ettei
-hänellä ollut ainoatakaan ilonpäivää. Tämän hän pelkäsi tekevän
-Sonjankin raskasmieliseksi, ja senvuoksi hän vapaaehtoisesti luovutti
-lemmikkinsä äitinsä rakkaimman nuoruudenystävän, vapaaherratar Evan
-hoteisiin.
-
-Niin pian kuin kello oli lyönyt kolme, kokosi mrs Faith englantilaiset
-kirjansa ja "haihtui", kuten Märta Agnell sanoi. Astrid oli hetkistä
-myöhemmin valmis lähtemään sen kuvanveistäjättären luo, jonka johdolla
-hän aikoi työskennellä. Hänen kauniit, avoimet kasvonsa loistivat
-täydeltä terältä iloista odotusta, ja hän nyökkäsi hyvästinsä mitä
-säteilevimmin hymyillen.
-
-Mary oli lähdössä vierailemaan ja pukeutui huolellisesti harmaisiin
-kiireestä kantapäähän saakka.
-
-"Hän on kun hevone", sanoi Minka katsoen Maryn jälkeen, "oiken, oiken
-pitkä hevose naama ja paljo tyhmeliin".
-
-Tämän hän sanoi Märtalle, mutta Märta ei milloinkaan taipunut
-ajattelemaan mitään epäedullista. Hän olikin niin lempeän ja
-hyväntahtoisen näköinen ollessaan juuri lähdössä erääseen
-lastenseimeen, että Minka heti älysi huomautuksensa tällä kertaa
-osuneen väärälle henkilölle. Hän livisti vastausta odottamatta
-huoneeseensa, joka oli saatava kuntoon.
-
-Sonja tahtoi Barbron mukaansa ulos.
-
-"Urban Freidekin on täällä", sanoi hän, "ja hän tahtoo mielellään
-tavata sinua. Nyt hän saa jo viran ja toivoo sitten pääsevänsä
-raha-asiain ministeriöön."
-
-Barbro punastui ankarasti. Edellisenä talvena, jolloin hän oli ollut
-Lundissa isoäitinsä luona, hän oli usein tavannut Urban Freiden, ja
-toisinaan hän oli luullut pitävänsä Urbanista kuten Sonja Uno-veljestä.
-Mutta yhtä usein hänestä oli tuntunut, että Urban oli aivan samanlainen
-kuin muutkin eikä yhtään sellainen, johon voi luottaa. Mutta toisekseen
--- olihan hauskaa hakkailla ja kujeilla, mutta jos hänen olisi
-määrättävä kantansa, niin hän tuntisi olevansa hirveän onneton. Häntä
-oli huvittanut ajatella, että hänen ei tarvitse muuta kuin ojentaa
-kätensä ottaakseen Urbanin tai Holger Boyen, mutta ettei hän tee sitä
-vielä kohtakaan, ei ennen kuin pääsee täyteen varmuuteen siitä, ettei
-koko maailmassa ole mitään muuta, mitä hän mieluummin tahtoisi.
-
-"En luule, että Eva-täti laskee minua ulos tänään", virkkoi hän
-epäröiden. "Jos pistäydyt huoneeseeni, niin huomaat syyn."
-
-"Ainainen hutilus", nauroi Sonja. "Harmillista, ettet ole saanut
-neitsytkammiota kuntoon. Olisin tahtonut sinut mukaani Silkkikauppaan
-ja Pohjoismaiseen Kauppakomppaniaan. Minun on tehtävä kauhean paljon
-tilauksia. Evelyn-täti tulee tietysti vähäksi aikaa mukaan, ja
-sitäpaitsi minun on saatava neuvoja tulevalta anopiltani. Hän tuntee
-tarkoin, miten Tukholmassa on oltava ja elettävä. Heidän huvilaansa
-Djursholmissa on kuvattu sekä 'Svenska Hemissä' että 'Saisonenissa'.
-Ajattelepas, kun mekin Unon kanssa joudumme niihin."
-
-"Onko se sinusta niin tähdellistä?"
-
-"_Onko_ muka! Uno sanoo, että minusta tulee pääkaupungin enimmin _chic_
-ja nuorin rouva. Minun pukuni tulevat antamaan leiman, sanoo hän.
-Voi, minä olen niin rajattoman onnellinen! _Au revoir_ vähäksi aikaa.
-Hassua, että meistä tuli uudestaan koulutoverit."
-
-Hän nyökkäsi ja riensi tiehensä, Barbro katsoi ihmeissään hänen
-jälkeensä. Ei sentään ollut ketään muuta maailmassa, jota hän olisi
-ihaillut niin kuin Sonjaa. Ja näin hän oli ihaillut siitä pitäen,
-kun he olivat olleet ensimmäisellä valmistavalla luokalla. Monet
-kerrat Sonja tosin oli vieroittanut hänet luotaan hetkellisellä
-välinpitämättömyydellään, mutta hänen oli tarvinnut virkkaa vain
-ystävällinen sana vetääkseen Barbron taas luokseen.
-
-Hyväilevästä hellyydestä avautui Barbron sielu kuin kukka auringon
-säteistä, ja hän saattoi muuttua araksi kaihtavassa pelossaan kylmyyden
-tai kovien sanojen tähden. Hänen tunteensa värisivät alinomaa kuin
-paljastetut hermot, ja kun joku hellävaroen kosketti niitä lämpimin
-ottein, joutui hän useimmiten niin suuren ihastuksen ja pelon valtaan
-luullessaan kadottavansa tuon elämänlämmön, että hän heti oli valmis
-vastaamaan siihen ryöppyävän kiihkein tuntein.
-
-Mutta kasvuvuosinaan häntä oli pidetty kummallisena ja karttelevana.
-Hän ei pyrkinyt koskaan esille, ei milloinkaan astunut ensimmäistä
-lähentymisaskelta, ei myöskään salannut varovasti omaa mielipidettään,
-vaan laski ajatuksensa ja sanansa pursumaan vuolaana virtana, kun jokin
-loukkasi tahi kiihoitti häntä.
-
-Kohta päivällisen jälkeen Eva-täti lähti kiertotarkastukselle tyttöjen
-huoneisiin. Hän sanoi näille, että hän tahtoo kerran viikossa käydä
-katsomassa, miltä kukin "linnunpesä" näyttää. Lähtiessään tänä
-iltapäivänä tarkastusmatkalleen hän otti mukaansa puutarhasta kukkia ja
-hedelmiä, jotka hän jakoi ihmeteltävän tasapuolisesti.
-
-Minkan luona hän viipyi kauimmin. Siellä vallitsi edelleenkin
-epäjärjestys ja siivottomuus. Näkyi selvästi, että nuori neitonen oli
-väsynyt kaikkeen ja laittanut itselleen leposijan keskelle lattiaa.
-Hän oli kiskonut sängystä pielukset ja peitteet alas. Savukekotelo,
-tuhkakuppi, pieni malja, jossa oli suklaamakeisia, ja kirja ilmaisivat,
-että nautinto oli ollut monipuolista. Mutta juuri silloin, kun Eva-täti
-ilmestyi kynnykselle, viskasi Minka harsoleningin kaiken verhoksi ja
-riensi sirosti vapaaherratarta vastaan.
-
-"Tervetuloa, täti kulta", sanoi hän sointuvalla ranskan kielellä,
-"anteeksi, etten ole vielä saanut aikaan järjestystä, mutta minä sain
--- odottamattoman vieraan".
-
-"Vai niin", sanoi Eva-neiti lyhyesti. "Kuka se oli?"
-
-"Eräs vanha, kiltti neiti, joka..."
-
-"Joka polttaa savukkeita ja viruu lattialla."
-
-Minkan kapeat, mustat silmät välähtivät.
-
-"Niin, hänellä on pienet pahat tapansa."
-
-"Sinä kyllä tiedät, Minka, että meillä on portinvartija. Ei kukaan
-pääse sisään eikä ulos hänen laskemattaan. Ja kun minä olen ollut
-ulkona, saan minä aina tiedon, kuka on käynyt pyrkimässä tänne minun
-poissaollessani. Jos olen kotona, ilmoitetaan minulle myös heti, keitä
-pyrkijät ovat, tuttuja vaiko tuntemattomia. Sinä ymmärrät hyvin, ettei
-seitsemää tyttöä oteta taloon ilman valvontaa. Sinusta, pikku Minka,
-minä tiesin vain, että sinä kaipasit hyvää kotia. Äitisi sanoi minulle
-myös, että sinua on ajoittain kasvatettu luostarissa. Olet varmaankin
-saanut olla paljon oman onnesi nojassa, lapsikulta, ja oma minä on sekä
-sokea että kehno kasvattaja. Sinun satusi vanhasta neidistä osoittaa,
-ettet sinä paljoa välitä totuudesta."
-
-"En tahtonut pahoittaa hyvän tädin mieltä tunnustamalla, että -- että
-eräs tyttö meistä ehdotti... että polttaisimme."
-
-"Kuka se oli?"
-
-"Voi, minun on niin vaikea oppia lausumaan heidän nimiään."
-
-Minka hymyili lumoavan suloisesti, ja hänen pienten, tummien käsiensä
-liikkeissä oli jotakin niin alistuvaa, kuin ne olisivat madelleet
-rakkaan tädin edessä.
-
-Vapaaherratar epäröi hetkisen, sitten hän veti tytön luokseen ja
-suuteli hänen matalaa otsaansa.
-
-"Pikku Minka, jos minusta tulee se, joka saa kylvää hyvää sinun
-nuoreen mieleesi, niin minä tuntisin itseni onnelliseksi, että olen
-ottanut sinut kotiini. Sen, että sinä et pysy totuudessa etkä siis ole
-luotettava, olen minä nyt nähnyt, mutta hyvällä tahdolla voi nekin
-virheet saada lähtemään. En kiellä sinua tupakoimasta, jos sinun on
-vaikea luopua savukkeista. En myöskään kiellä sinua käymästä pitkällesi
-lattialle. Sinä saat sitä varten lainata jääkarhuntaljan, niin ettei
-sinun tarvitse pitää nautintoasi salahuvina, mutta hyvin mielelläni
-toivon, että vapaaehtoisesti hylkäät nikotiinin. Se turmelee sinun
-elimistösi."
-
-"Minä heitän kohta tupakoimisen", lupasi Minka. "En tahdo tehdä mitään,
-mitä täti ei hyväksy."
-
-Vapaaherrattaren muoto kävi vakavaksi, melkein surulliseksi.
-Valheellinen ja vilpillinen, siinä on paljon raivaamista ja --
-luultavasti se jää häneltä onnistumatta.
-
-Minka ojensi aito tanssijattaren tapaan niiaten savukekotelon ja sanoi
-kohteliaasti: "_Voulez-vous bien prendre la boite, ma chère tante_?"
-
-"Niin, sinä saat tämän takaisin, milloin tahdot."
-
-"_Ah, mais jamais, chère tante, à quoi pensez-vous_!"
-
-Vapaaherratar jätti Minkan ja meni Märtan luo, joka iloisena kuin
-mikäkin pikku emäntä näytteli hänelle kaikkia "kotoisia" aarteitaan.
-Hän tarjosi karhunvadelma-hilloa, jonka hän itse oli keittänyt. Ja
-hän otti säteilevän tyytyväisenä vastaan kiittelyt. Hänellä oli myös
-saksalaisia piparkakkuja, joita Eva-tädin piti maistaa. Punainen huone
-vaaleakoivuisine kalustoineen, joka oli päällystetty kotikutoisella
-puna- ja valkearaitaisella kankaalla, sointui mainiosti tuohon
-vaaleaveriseen tyttöön, jonka vaaleat Gretchen-palmikot riippuivat
-valkeassa, lapsenpehmeässä niskassa.
-
-"Kuulehan, pikku Märta", sanoi Eva-täti, "etkö sinä tahtoisi ottaa
-vähän hoivataksesi Minkaa? Hän on kyllä villilintu, mutta sinä
-olet tyyni ja ymmärtäväinen, pikku ystävä. Sen olen saanut tietää
-isoäidiltäsi, ja minä olisin iloinen, jos sinä voisit vaikuttaa häneen
-hyvää."
-
-"Aion koettaa hyvin mielelläni", vastasi Märta äidillisesti. "Voin
-opettaa hänelle myös ruotsia. Pappa ja mamma puhuvat aina ruotsia
-meidän, lasten, kanssa."
-
-Kuinka siniset silmät sillä tytöllä oli! Niihin katsoi kuin
-kirkkaimmalle kevättaivaalle. Hän ei milloinkaan pettäisi ketään eikä
-milloinkaan salaisi tekoaan.
-
-Luottavin ja lämpimin sydämin Eva-täti jatkoi kiertoaan ja tuli Maudin
-luo, joka itsepintaisesti piti yhä vain tavaroitaan purkamatta.
-Purkakoon se, jota haluttaa. Hän ei aio vaivautua. Mutta Eva-täti teki
-asiasta lyhyen lopun. Hän tunsi Rydemanien luonteen, kun oli ollut
-Dresdenissä samassa kasvatushoitolassa, jossa Maudin kolme tätiäkin oli
-ollut. Heilläkin oli ollut Maudin oikukkaasti jurottavat kasvat, kun
-jokin ei heille "sopinut", mutta toisin vuoroin heidän leveä huumorinsa
-saattoi panna koko tyttöparven ilosta läikkymään. Ja Eva piti heistä
-kuitenkin kaikkien niiden hauskojen hetkien tähden, jotka oli heidän
-parissaan viettänyt. Vilkaistuaan pikipäin ympärilleen hän sanoi: "nyt
-me puramme tavarat, Maud. Ja meidän täytyy joutua. Anna sinä minulle
-ne, mitä pannaan lipastoon!"
-
-Maud katsoa siritti vapaaherrattareen, pyöräytti päätään ja jyhkeää
-ruumistaan, meni vastahakoisesti matka-arkun luo ja jäi siihen
-seisomaan avain kädessä.
-
-"Rakas Maud, _festina lente_ on kehno ohje tässä tapauksessa. Meidän on
-parasta käydä heti käsiksi toimeen, minä muistan, kuinka sinun tätisi
-purkivat matkalaukkujaan -- se tapahtui eräässä tyttöjen hoitolassa
-Dresdenissä. Ulla ja Beata kiistelivät eräästä silkkihameesta, jonka
-kumpikin väitti saaneen omakseen. He kiskoivat sitä kaikin voiminsa,
-niin että se yhtäkkiä repesi kahtia, mutta silloin he eivät voineet
-pidättää nauruaan, vaan nauroivat niin makeasti, että tupsahtivat
-istualleen lattialle kummallakin hameenpuolikas sylissä."
-
-Maud näki kinailun niin ilmi elävänä edessään, että hänkin herahti
-nauruun, joka helmeili niin raikkaana ja kirkkaana hänen punaisilta
-huuliltaan, että koko tyttö muuttui.
-
-"Sepä oli mainiota rehkinää", sanoi hän Eva-tädin kauhistukseksi, mutta
-tätä leveäsuista huomautusta ei nyt juuri voinut moittia. Aikaa oli
-vähän. Matkalaukku lennähti kuitenkin auki, ja Maud sai ihmeteltävän
-ripeästi tavaransa paikoilleen.
-
-"Niin se kävi, että hurahti", sanoi hän pirteän vallattomalla
-tavallaan. "Paljon kiitoksia avusta."
-
-Hän nyökkäsi kömpelösti, mutta näytti niin herttaiselta, ettei Eva-täti
-voinut olla taputtamatta hänen pulleaa poskeaan. Maud ei tosiaankaan
-kelvannut salonkinaiseksi, mutta jos hän koettaisi, voisi hänestä olla
-hyötyä ja iloa maailmassa. Eva-tädin mieleen välähti eräs ajatus, ja
-kun hän käsi Maudin kainalossa saapui ruokasaliin, oli hän jo alkanut
-sitä kehittää.
-
-Jatko seurasi illalla, kun oli kokoonnuttu salonkiin syksyn ensimmäisen
-takkavalkean ääreen, joka oikeastaan oli vain komeilua. Piirin keskellä
-oli pieni pöytä ja sillä kaksi maljaa täynnä omenia ja pähkinöitä.
-
-Minka oli laulanut Maryn säestäessä ja kumpikin palkittiin vilkkailla
-kättentaputuksilla. Maud oli kertonut murrejuttuja ja mademoiselle
-Desirée Renard lausunut runon Rostandin L'Aiglonista.
-
-Tämän numeron jälkeen oli lyhyt väliaika. Kun vapaaherratar sen
-keskeytti, nyökkäsi Maud heti, osoittaakseen tietävänsä, mitä Eva-täti
-aikoi sanoa.
-
-"Niin, tyttö-kullat, minun mielestäni on meidän ensimmäinen yhteinen
-päivänviettomme kulunut paremmin kuin voi odottaakaan", alkoi hän,
-"ja sentähden minä luulen voivani tehdä erään ehdotuksen, jonka
-heti selitän. Ei kukaan teistä, jotka olette niin nuoria, tunne
-paljoa sen luokan ihmisiä, jolla on nimenä _pauvres honteux_. Heidät
-syöstään syrjään tai he itse vetäytyvät pois näkyvistä tuntiessaan
-voimattomuutensa elämän taistelussa. Kerran hekin ovat olleet
-paremmilla päivillä. Useimmat muistavat omistaneensa kauniin,
-varakkaan kodin, jonka säälimätön kohtalo on murskannut palasiksi,
-monet yksinäiset vanhukset istuvat puutteellisissa vuokrahuoneissa,
-jonne he ovat siirtäneet kallisarvoisten ja ennen kaikkea rakkaiden
-huonekalujensa jäännökset, maailma ei jouda heistä huolehtimaan.
-Päivät päästään he istuvat tuolilla ikkunan ääressä ja tuntevat, miten
-vanhuuden yksinäisyys jäytää heitä. Olen ajatellut, että ehkä joku tai
-jotkut teistä haluaisivat uhrata muutamia hetkiä ajastaan noille elämän
-hyljeksimille olennoille. Teidän ei ole tehtävä sitä minun tähteni eikä
-siksi, ettei teidän mielestänne sovellu kieltäytyä. Silloin teidän
-käyntinne eivät tuota iloa. Teidän on käytävä kuin päivänpilkkeiden,
-omasta vapaasta tahdosta, ja luotava valoa puutteenmajaan, minulla on
-paljon osoitteita, mutta niitä en teille tyrkytä."
-
-"Minä lähden", vakuutti Mary, "ja kun minulle lähetetään hedelmiä
-kotoa, niin otan kokonaisen kantamuksen mukaani."
-
-"Minä myös lähden mielelläni", puuttui puheeseen Märta, "kenties voin
-auttaa heitä paikkauksessa ja taloushommissa".
-
-"Minä voisin ehkä lukea ääneen, jos joku välittää sellaisesta", sanoi
-Barbro.
-
-"Tiedättekö mitä, tytöt", virkkoi Astrid innostuneesti, "me yhdymme
-kaikki tuumaan. Emmeköhän perustaisi kerhoa, jos Eva-täti antaa luvan!"
-
-"Kyllä", hymyili Eva-täti, "eihän seitsemää nykyaikaista tyttöä
-voi ajatellakaan ilman kerhoa. Niin että minun ei kannata ruveta
-vastustamaan sitä ajatusta. Mutta kun minä nyt olen pannut asian
-alulle, saatte te oman harkintanne mukaan laatia säännöt ja muun. Omin
-päin se käy teiltä paljoa vapaammin. Minä vaadin vain, että kokous
-lopetetaan kello kymmenen, minkä jälkeen minun tyttöjeni huoneissa
-vallitkoon hiljaisuus ja sammutettakoon tulet, niin että tänä iltana
-lienee myöhänläntä virittää päivänpilkkeitä."
-
-Ennen kuin tytöt erosivat, ehti Sonja ilmoittaa Barbrolle, että hän
-oli tavannut myös Harald Wittin tänään. Hän oli viimeistä vuotta
-Karlbergissa ja sanoi aikovansa pyytää Barbroa sotakoulun juhlaan, kun
-Sonjaa ei ollut haluttanut.
-
-Harald Witt oli myös kummankin tytön lapsuudentuttavia. He olivat
-käyneet samaa tanssikoulua ja heillä oli monia iloisia, yhteisiä
-muistoja.
-
-"Muistaako hän minua?" kysyi Barbro onnellisena, joskin hänen
-iloaan hieman katkeroitti joutua hätävaraksi. Olihan sentään aivan
-luonnollista, että Sonjalla oli etusija.
-
-"Tietysti. Hän sanoi: 'Minkäs näköinen se nykyään on se pörröpää, joka
-mieli sinisukaksi?' Voit arvata, että kuvailin sinua edullisesti, koska
-hän aikoo pyytää sinua juhlaan."
-
-"Paljon kiitoksia, mutta hän kai muuttaa mielensä nähtyään alkukuvan."
-
-Barbroa hävetti, kun hänen silmiinsä kihosi kyyneliä. Eihän hänellä
-ollut pienintäkään syytä tillittää, mutta Sonjalla oli niin kummallinen
-tapa antaa iloa ja ottaa se taas takaisin. Barbrolla oli kuitenkin
-kiire sanoa hyvää yötä. Samassa kun hän oli juoksemaisillaan ylös
-torninrappuja, tupsahti häntä vastaan Minka, joka äänettömästi liukui
-kahareisin alas kaidepuuta myöten, ja tämä kohtaus haihdutti heti
-synkät ajatukset.
-
-"Oletko käynyt huoneessani?" kysyi hän ihmetellen.
-
-"Ei, ei, laskin vaan mäki. Älä puhu täti, chérie!"
-
-Barbro remahti nauramaan. Minka näytti aika hassunkuriselta katuessaan
-mäenlaskuaan, mutta oli samalla vallattoman halukas laskemaan
-uudestaan. Barbro kurkisti rappujen yläpäähän. Kaksi kaidepuuta ja niin
-ihanan jyrkät! Sepä oli mainion houkuttelevaa.
-
-Ei näkynyt ketään. Sähköliekki valaisi himmeästi ylähallia. Barbro
-kuiskasi hämillään: "Eikös lasketa kilpaa? Se, joka pääsee kolme kertaa
-ensimmäiseksi, saa kokonaisen hehdon karamelleja."
-
-Minka nyökkäsi veikeästi, ja mustat silmät välähtivät. Hän oli valmis
-tekemään vaikka mitä makeisista, oli hänen tapansa tunnustaa, eikä hän
-epäillyt hitustakaan voittavansa kilpailussa.
-
-Kohta nuoret neitoset lennähtivät kaidepuun harjalle, molemmat yhtä
-innoissaan.
-
-"Nyt", komensi Barbro, ja ennen kuin se oli sanottukaan, lensi Minka
-nuolennopeasti pitkin käsipuuta. Hän ehti kaikki kolme jaksoa ennen
-Barbroa, mutta tämä tunsi olevansa niin kiihtynyt urheilusta, että
-uudeksi urheiluksi ehdotti kapuamista käsien varassa pitkin kaidepuuta.
-
-Siinäkin oli Minka voittamaton. Hän kapusi keveästi ja ketterästi kuin
-pieni apina.
-
-"Nyt minä on kaksi hehtaari karamelli", sanoi hän keikkumisen päätyttyä.
-
-"Eipäs, sellaista sopimusta ei tehty", intti Barbro.
-
-"Minä niin ajatteli."
-
-"Ei kiitos, tämä viimeinen oli vain huvin vuoksi."
-
-"Minä aina ajattele voitto", sanoi Minka hyvin pahoillaan.
-
-Barbro silmäili hämmästyneenä pientä olentoa tulipunaisessa
-silkkipuserossa. Kaiveliko hänen mieltään tosiaankin se, että oli
-menettänyt muutamia namuspaloja? Barbro puolestaan ei ollut paha
-herkuttelija, vaikkakin hän piti makeisista, kun niitä tarjottiin,
-mutta hän ei nauttinut ahmimalla. Sensijaan näytti Minkan koko olento
-palavan himosta saada luvattu hehto.
-
-"Minun puolestani sen kyllä saat", sanoi Barbro. Ja kun kello samassa
-löi kymmenen, keskeytti hän Minkan tuotapikaa alkaman villin riemuhypyn
-sanomalla leikillisesti: "Hyvää yötä, pikku sokerirotta!"
-
-
-
-
-III
-
-Päivänpilkkeet.
-
-
-Eräänä lauantaina kello neljän seudussa iltapäivällä olivat tytöt
-kokoontuneet piharakennuksen salonkiin. Heidän murkinoidessaan oli
-näet ankara sade alkanut rapista huvilan korkeita, paljaita ikkunoita
-vasten, ja kun se sitten yltyi rankaksi, peruutettiin kävelymatka,
-ja seitsemikkö päätti perustaa kerhon, joka jo oli ristitty
-"Päivänpilkkeiksi".
-
-Sen tarkoitus oli myös määritelty ja oli vain vahvistamista vailla,
-mikä tapahtui siten, että oli luettava ja hyväksyttävä Astridin laatima
-pöytäkirja.
-
-Syvällä, kauniilla alttoäänellään hän luki:
-
-"Päivänpilkkeiden" kerho on seitsemän jäsenen perustama, ja kerhon
-tarkoituksena on auttaa ja ilahduttaa niitä vanhoja ja yksinäisiä,
-jotka ovat olleet paremmilla päivillä, mutta joilla nyt ei ole
-ainoatakaan rakasta omaista, joiden puoleen kääntyä. Kerhon säännöt
-ovat seuraavat:
-
-1) Jäsen sitoutuu suorittamaan vuosimaksuna kymmenen kruunua ja
-antamaan vapaaehtoisia lahjoituksia edellämainittuun tarkoitukseen.
-
-2) Jäsen on velvollinen ainakin kerran viikossa uhraamaan iltapäivänsä
-sille tai niille vanhoille, joista hän on ottanut huolehtiakseen,
-ja hänen on sinä aikana viihdytettävä ja autettava suojattejaan ja
-työskenneltävä heidän kanssaan.
-
-3) Jäsen on oikeutettu ehdottamaan kerhoon uusia jäseniä, kuitenkin
-ainoastaan naispuolisia, minkä ohella on toivottava, että sopivia
-jäseniä otetaan kerhoon yleisellä äänestyksellä.
-
-4) Johtokunta valitaan joka syksy perustamispäivänä, ja sen jäseninä
-ovat puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja. Kun jäsenluku
-on kasvanut kaksinkertaiseksi, valitaan myös kolme varajäsentä
-johtokuntaan, jonka vaali tapahtuu suljetuilla lipuilla.
-
-5) Yhteisestä päätöksestä kerho pitää kokouksia kerran viikossa.
-Jäsen, joka on poissa kokouksesta, maksaa sakkoa yhden kruunun, näissä
-kokouksissa työskennellään Päivänpilkkeiden toiminnan edellyttämällä
-tavalla.
-
-6) Lucianpäivänä, joulukuun 13:na, vietetään vuosijuhla
-joululahjavarojen kokoamista varten.
-
-7) Suotavaa on, että tehdään ehdotuksia jäsenten kerhomerkeistä ja
-kerhonimistä.
-
-Viimeinen pykälä oli tyttöjen käsityksen mukaan oikeastaan jännittävin.
-Muista pykälistä olikin keskusteltu niin usein ja paljon, että ne
-voitiin pitää selvinä, mutta seitsemäs oli lisätty viime tingassa,
-kun Minka oli maininnut, että heillä oli ollut tapana antaa _noms
-de charité_ siinä luostarissa, missä hän oli ollut. Tytöt halusivat
-kuitenkin mieluummin saada sellaisen toveruuskantaa edustavan
-erikoisnimen, jota voitaisiin käyttää varsinaisen nimen sijasta.
-
-Kerhomerkistä pääsi seitsemikkö vähällä yksimielisyyteen. Se oli pieni
-hopea-aurinko sateineen ja sitä oli aina kannettava leningin alla.
-
-Sattuvien nimien keksiminen oli mutkikkaampi juttu, mutta Sonjan
-ehdotukset saivat suurimman kannatuksen. Hän oli sekä näppärin
-että rohkein keksimään. Sitäpaitsi oli hänestä tullut kaikkien
-mielikki. Pidettiin suurena kunniana saada käydä hänen kanssaan
-puodeissa tai auttaa häntä pukeutumaan upeaan seurustelupukuun, kun
-hän oli menossa kutsuihin. Häntä ympäröi hakkaillun ja liehitellyn
-tanssiaiskuningattaren ja jumaloidun nuoren morsiamen sädekehä, mikä
-teki hänet vastustamattomaksi. Ja kun hän selitti, ettei hänellä
-ollut mitään nimeä itseään varten, oli kaikilla tovereilla valmiina
-mairittelevia lisäkkeitä. Minkan ehdottama "Bien-aimée" hyväksyttiin
-kuitenkin avonaisella äänestyksellä. Minka itse sai pitää hyvänään koko
-lailla mairittelemattoman "Typykkä", Astrid sai olla "Kunniankukko",
-Mary "Sievä sävy", eräs sanaleikki, josta Sonja oli hyvin ylpeä; Maud
-nimitettiin Tegnérin jättiläistytön mukaan "Gerda finnintyttäreksi",
-Märta sai nimityksen "Weibchen" ja Barbro vastusteluistaan huolimatta
-"Kynänvarsi", sillä tiesihän sen koko maailma, selitti Sonja
-suorasukaisesti, vaikka hän oli antanut Barbrolle vaitiolo-lupauksen,
-kun tämä oli kaikessa luottamuksessa kertonut hänelle, että
-Svenska Dagbladetissa oli ensi kerran ilmestynyt eräs hänen
-"tunnelmakuvansa", ja runoja oli häneltä tullut kuin "turkinhihasta"
-ihan kaksitoistavuotiaasta saakka.
-
-"Silloinpa saat kirjoittaa jotakin oikein sievää minun runoalbumiini",
-sanoi Märta ihastuksissaan.
-
-"Ja minun myös", lupasi Maud auliisti, "mutta se ei saa olla mitään
-imelää ruikutusta lempineen ja hempineen ja kuineen ja muineen,
-semmoista minä en suvaitse".
-
-"Nyt valitaan johtokunta", keskeytti Astrid, "muuten ei tästä lorusta
-tule loppua. Tässä on paperilippuja ja nämä maljat ovat vaaliuurnia.
-Niihin on merkitty, mitä lippuja mihinkin pannaan, siis seitsemän
-kuhunkin. Me pyydämme Blendan" -- hän oli sisäkkö -- "tänne lukemaan
-ne, niin saamme laskea äänet."
-
-Sonja valittiin yksimielisesti puheenjohtajaksi, mutta rahastonhoitajan
-toimesta olivat mielipiteet jonkun verran eriäviä. Siksi tuli kuitenkin
-Märta, joka sai toimen yhden äänen enemmistöllä, ja Astrid valittiin
-sihteeriksi.
-
-"Minä tahtoisin mielelläni esittää sisareni Birgitin kerhoon", sanoi
-Barbro. "Hän on tosin naimisissa oleva rouva eikä ole enää kovin
-nuorikaan, kohta kaksikymmentäneljävuotias, mutta hän on niin hyvä, ja
-kaikki ihmiset, varsinkin vanhat, pitävät hänestä."
-
-"Minä arvelen, ettemme näin äkkipäätä ottaisi uusia jäseniä", vastusti
-Maud. "Meidän on väljempi olla, niin kauan kuin saamme olla omissa
-oloissamme, mutta sitten vasta kun väsytään, poimitaan sijaisia,
-minä ainakin luulen, etten viitsi koko talvea uurastaa hellänä
-hyväntekijänä."
-
-"On niin vähän aikaa", säesti puheenjohtaja, "mutta tiedättekö,
-Lucia-juhla jännittää minua kovasti. Se juhla se häikäisee loistollaan
-Löwesköldin vielä aamu-usvaista puhdetta."
-
-"Minä ihan ikävöimällä ikävöin päästä ompelemaan jonkun kiltin mummon
-viereen", sanoi Märta viehkeästi, "silloin sitä puheltaisiin hänen
-lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja pilkistettäisiin hänen muistoihinsa".
-
-"Minä en luule osaa puhu mummon vanhan kansa", huokasi Minka. Hän jo
-katui liittymistään kerhoon. Se oli jotakin, josta hän ei välittänyt
-hituistakaan. Eihän toki, urheilu ja hakkailu ja elävätkuvat ja
-sokerileipurit häntä huvittivat.
-
-Kun Eva-täti sai tiedon äskenperustetusta kerhosta, näytti hän hyvin
-tyytyväiseltä ja antoi hyvin mielellään kullekin hoidokkaalleen
-osoitteen, mutta hän varoitti heitä ryhtymästä liian innokkaasti
-toimimaan. Hän näet pelkäsi, että ainakin jotkut väsyvät kerran
-viikossa tapahtuvaan päivänpilke-vierailuun. Omassa mielessään hän
-ajatteli, että ainoat, jotka eivät kyllästy, ovat Märta ja Astrid,
-muiden luonteessa ei vielä ollut riittävästi lujuutta eikä vakavuutta.
-
-Barbron sydän oli kyllä lämmin ja nöyrä, mutta hän eli vain toisella
-jalallaan todellisuudessa, toinen oli mielikuvien maailmassa, missä hän
-uneksi tulevaisuuden vihertäviä onnenlehtoja.
-
-"Neiti Helene Boye, seitsemänkymmenenyhdeksän vuoden vanha, älykäs
-ja huvitettu kaikenlaisista sivistävistä askareista. On ollut
-seuranaisena. Hänen sukulaisensa lähettävät hänelle Skoonesta toisinaan
-rahaa ja ruokatarpeita. Hän asuu Stigberginkadun 18:ssa pienessä
-puutalossa erään laivurinlesken luona", luki Barbro osoitelipustaan.
-Ja äkkiä karkasi veri hänen poskiinsa. Varmaankin Holger Boyen täti.
-Silloin hän luultavasti voi Holgerin avulla valmistaa mummolle
-rauhallisen ja iloisen elämänillan. Holger veisi hänet kenties entiseen
-lapsuuskotiinsa, tasangolla olevaan valkoiseen taloon. Hän aivan
-kuumeni odotuksesta ja jännityksestä. Tietysti hän ei välitä mitään
-rankkasateesta, vaan lähtee kohta päivällisen jälkeen Söderiin.
-
-Barbro istui sanattomana päivällispöydässä ja kehräsi punaista
-unelmalankaansa. Oli tosiaankin tyhmää, ettei hän ollut pariin
-kuukauteen antanut itsestään mitään tietoja Holgerille. Tämän viime
-kirje, lyhyt ja toverillinen, kuten aina, oli saapunut juuri hänen
-lähtiessään papan ja sisarien kanssa Köpenhaminaan. Siellä hänellä
-oli ollut jumalallisen hauska ja hän oli unohtanut kaikki ahmiessaan
-nähtävyyksiä ja huvituksia. Sitten hän oli matkustanut Flodaan
-pikku isoäidin luo, missä häntä kohtasi uusi yllätys. Hän, Babi
-puitukka, oli siellä saanut oikean kosiskelijan, erään vanhahkon,
-perin köyhän ja ylettömän hienon paroonin, joka päivittäin tuhlasi
-hänelle kohteliaisuuksia enemmän kuin mitä hän sitä ennen oli kuullut
-eläissään. Hän oli sulasta kiitollisuudesta melkein jo antamaisillaan
-myöntävän vastauksen hänen jalosyntyiselle kaljupäisyydelleen, mutta
-isoäiti sai hyvissä ajoin tietää asian ja teki jyrkän tenän. Hän oli
-sydämettömästi nimitellyt paroonia kuokkavieraaksi, ja kyllähän tämä
-olikin nälkäisen ja kurjan näköinen, mutta sittenkin kuulosti ruoka
-varsin arkipäiväiseltä kaikkeen siihen runolliseen verraten, millä hän
-oli kestinnyt Barbroa. Nyt hän käsitti, että parooni Louis von Trotte
-myös oli _pauvre honteux_, joka oli yrittänyt hänen avullaan pysyä
-pystyssä, eikä hän, Babi, unohda kuuna päivänä, miten jäisen kylmältä
-paroonin otsa näytti ja miten kuivettuneilta hänen kätensä tuntuivat
-sinä aamuna, jolloin hän jätti jäähyväiset Barbrolle matkustaakseen
-veljensä luo metsästämään.
-
-Eva-täti ei tahtonut, että Barbro lähtee pimeässä ja tietä
-tuntematta niin pitkän matkan päähän Söderiin lauantai-iltana, mutta
-sunnuntaiaamuna läksi neljä Päivänpilkettä, nimittäin Kunniankukko,
-Weibchen, Kynänvarsi ja Sievä sävy, kaikki varustettuina Eva-tädin
-tervehdyksillä ja pulskalla korilla, johon taloudenhoitajatar oli
-pannut yhtä ja toista. Omasta puolestaan olivat tytöt hankkineet kukkia
-ja torttuja.
-
-Sonjan oli mentävä koko päiväksi tulevien appivanhempiensa luo, missä
-hän tapaa sulhasensa. Minka valitti päänsärkyä, ja Maudilla oli taasen
-sellainen päivä, jolloin hän ei "viitsinyt" toimittaa muuta kuin
-näyttää happamelta ja purkaa sisuaan.
-
-Mutta kun Päivänpilkkeet olivat palanneet takaisin, katui hän, että
-oli antanut huonolle luonteelleen vallan. Kaikki neljä olivat varsin
-ihastuksissaan tehtävästään. Heidät oli otettu vastaan kuin mitkäkin
-prinsessat. Vanhat mummot eivät olleet voineet kyllin ilmaista ja
-osoittaa kiitollisuuttaan, ja pari mummoa oli ollut ihan hassahtavia,
-kuten esim. Barbron mummo.
-
-Hän oli kertonut ketterästi ja rattoisasti entisajan ihmisistä ja
-elämästä. Oli ollut monta vuotta ulkomailla ja tavannut paljon
-kuuluisia henkilöitä, mutta se sentään oli jotakin, että hän oli
-tasanko-skoonelainen ja kuului suureen Boye-sukuun, joka oli
-haarautunut moneen suuntaan kahdestatoista voimakkaasta veljeksestä:
-hänen isoisästään ja tämän veljistä.
-
-Holger Boye taitaa olla hänen serkunpoikansa. Hän ei ollut kuullut
-tästä milloinkaan puhuttavan, mutta nyt sai Barbro viedä sydämelliset
-terveiset tuolle nuorelle miehelle.
-
-"Minä pidän kaikista sukulaisistani", sanoi Helene-neiti, "sekä
-tunnetuista että tuntemattomista, ja minulla onkin harvinaisen hyvä
-suku, joka muistaa minua, vanhaa sokeaa".
-
-Neiti Boye näki vain hämärästi ympärilleen, mutta hänen sielunsa silmät
-näkivät selkeästi, ja jokaisen pienenkin murun, minkä hän sai ulkoapäin
-suuresta, kauniista maailmasta, hän otti hyvin mielellään vastaan.
-
-Barbro oli riehahtanut tuleen ja leimuun suojattinsa puolesta ja samana
-iltana, jolloin hän oli käynyt mummon luona, hän kirjoitti seuraavan
-kirjeen kandidaatti Holger Boyelle.
-
-    "Rakas Holger!
-
-    Suo anteeksi, ettet ole kuullut minusta mitään, minä olen
-    kuitenkin ajatellut sinua hyvin usein, ja juuri nyt olet sinä
-    ihmeellisen elävänä edessäni. Sinä et voi aavistaa, kuinka
-    iloiseksi tulisin, jos äkkiä ilmestyisit ja läksisit minun
-    kanssani minun kaikista viimeisimmän ihastukseni, sanomattoman
-    herttaisen ja suloisen mummon luo, jolla on mitä kaunein
-    valkoinen tukka ja syvä, lämmin katse sairaissa silmä-poloisissa.
-    Hänen nimensä on Helene Boye; sinä taidat olla hänen serkkunsa
-    poika, ja hän sulkisi sinut syliinsä, jos lähtisit hänen pieneen
-    ullakkokamariinsa Söderiin. Siellä se on se pienen pieni mummo
-    siinä pienen pienessä tuvassa. Ajattelehan, kuinka kaihoisasti
-    hän kaipaa takaisin lapsuudenseutujensa tasangoille! Mutta
-    köyhyys, joka on äänetön ja arka eikä turvaudu kerjuuseen,
-    on kätkenyt lujatahtoisen ja ajatusrikkaan elämän jäännökset
-    puutteenalaiseen majaan. Etkö tule joskus Tukholmaan? Minun
-    täytyy sanoa sinulle, että kuvittelen sinun toivottavan vanhan
-    sukulaisesi tervetulleeksi siihen valkeaan taloon, josta olet
-    niin usein puhunut. Kun tulee kevät, saisi hän taas nähdä
-    rakkaan Skoonensa ja olla siellä villihanhien lähtöön saakka.
-    Tapahtuukohan tämä ainoastaan minun mielikuvituksessani? Eihän
-    toki, sinä kyllä autat minua luomaan valoa täti Helenen elämään,
-    joksi minä häntä jo sanon. Aivan varmaan näen hänestä unta
-    ensi yönä. Hän on suloinen. Kun vain saan aikaa, käyn hänen
-    luonaan useamman kerran viikossa. Tuntuu melkein kuin olisin
-    saanut yhden isoäidin lisää. Birgitiltä, hänen mieheltään ja
-    lapsiltaan voin kertoa sulle terveisiä. He aikovat muuttaa
-    Tukholmasta uutenavuotena, sillä Bengt on nimitetty lehtoriksi
-    Mariestadiin. Molemmat ovat ylen onnellisia päästessään niin
-    lähelle Göteborgia. Mihin minä joudun, kun tämä vuosi loppuu,
-    siitä ei ole tietoa, mutta hän (pappa), tuo (Ulla-täti), se (minä
-    itse) tuumiskelevat hartaasti, kunne saisi sopimaan sellaisen
-    siivekkään kuin Babi on. Et taida tuntea ketään sellaista
-    maailmanympäri-purjehtijaa, joka ottaisi minut kiertoretkelleen?
-
-    Täällä Löwesköldin laitoksessa me kaikki viihdymme oikein hyvin.
-    Kahteen meistä sinä ihan varmaan rakastuisit. Toinen on sellainen
-    hienonhieno tytön näytenumero, jolla on aito siloisuutta sekä
-    ulkonaisesti että sisäisesti. Hän on ainoa laatuaan, ymmärrätkö,
-    ja hänen nimensä on Astrid Tolling. Toinen on maailman sievin
-    pikku lumoojatar, jolla on sametinruskeat kasvot ja sellaiset
-    silmät, ettei kukaan voi niitä vastustaa. Minka Rozinsky on hänen
-    nimensä.
-
-    Sitten täällä on vielä pari, joista sinä sanoisit 'pää, pää,
-    valkeat lampaat', ja eräs, pahin meistä, mutta kieltämättä
-    älykkäin, sinun kotipuolesi tuotteita. Ja Sonja, prinsessa Sonja,
-    joka on lahjoittanut pois puolet kuningaskuntaansa, sydämensä ja
-    tulevaisuutensa, mutta puolen valtakuntansa vastalahjaksi hän
-    saa kokonaisen onnellisen keisarikunnan. Muuten olen jo hyvin
-    iloinen, kun pääsen morsiustytöksi ja saan kulkea saattueessa
-    pitkää käytävää myöten Jakobin kirkkoon, jonne neljä Freidien
-    miespolvea on vienyt morsiamensa alttarin eteen.
-
-    Nyt olen varmaankin kirjoittanut enemmän kuin sinä jaksat
-    lukea, ja sittenkin minun täytyy mainita, että meillä on eräs
-    opettaja, jota olen päättänyt olla milloinkaan suututtamatta.
-    Hän on näköjään kuin kulunut sanakirja ja puhuu kuin vanha
-    runoelma. Hän taitaa vaikka mitä, mutta totta kai tiedät, ettei
-    se semmoinen kovin paljoa tehoa tyttöihin. Sonjan mielestä hän
-    on hassunkurinen hontelokoipineen ja sormineen. Hänen nimensä
-    on Krabbe, mutta häntä nimitetään 'kravuksi'. Olen ottanut
-    tehtäväkseni saattaa hänet tavalla tai toisella iloiseksi.
-    Hän suree jotakin. Se saisi hyvinkin olla hänen oma kuollut
-    nuoruutensa. Entä minun nuoruuteni, joka on niin turkasen elävä
-    -- ja jota minä en saa mitenkään kulkemaan samassa tahdissa
-    muiden kanssa! Minun nuoruuteni ei varmaankaan osaa kuolla
-    milloinkaan. Se seisoo kuin korkealla vuorella minussa ja huutaa
-    huhuilee kaikkiin ilmanääriin.
-
-    Olipa miten oli, Holger, älä unohda Helene-tätiä. Hän on niinkuin
-    Fröding sanoo: 'tähti, satu, laulu'. Ei mikään _nova Stella_,
-    puhuakseni sinun kieltäsi, vaan pieni, kalpea ja hiljainen, kohta
-    poroksi palanut maailma, eikä meidän päiviemme soinnuissa kulkeva
-    laulu, vaan entisten aikojen harras, hellä ja lämmin virrensävel.
-
-    Huh, tälle sinä naurat ja ehkä nimität minua 'kynänvarreksi'
-    kuten tytöt täällä laitoksessa. Voi, jos minä kelpaisin edes
-    tukevaksi kynänvarreksi, silloin se saisi olla vaikka miten
-    paksussa musteessa ja kulunut tahansa. Sillä minä tahdon, minä
-    tahdon oman maatilkun jalkojeni alle, toiminta-alan, jolta minua
-    ei sysitä pois alituisesti hokemalla: 'Mutta Babi, mitä sinä
-    köntystelet'.
-
-    Olen iloinen ja äkäinen ja äkäinen ja iloinen sata kertaa
-    päivässä, ja myötäänsä minun sisässäni palaa. Näinköhän minä
-    milloinkaan jäähdyn, mitä luulet?
-
-                                                Ystäväsi
-                                                Barbro."
-
-
-
-
-IV
-
-Eräs käynti ja sen seuraukset.
-
-
-Säntillinen pikku Märta ei mennyt milloinkaan nukkumaan katsomatta,
-että kaikki oli paikoillaan, ja kun hän tänä iltana huomasi, että
-hillopurkista oli jäänyt valkealle sohvapöydälle tahmea rengas,
-kauhistui hän sanomattomasti huolimattomuuttaan. Hän oli tosiaankin
-ottanut vähän hilloa viemisiksi päivänpilke-matkalle, mutta hän ei
-voinut käsittää, miten hilloa oli saattanut joutua pöydälle. Häntä ihan
-vihlaisi ajatellessaan, että purkki oli jäänyt puhdistamatta.
-
-Hänen täytyi mennä heti katsomaan. Aivan oikein! Hän otti purkin
-esille. Otsaa ja poskia ihan poltti kuvitellessa, mitä "Mütterchen"
-tästä olisi sanonut. Mutta -- mutta -- mihin ihmeeseen hillo oli
-joutunut? Märta kuumeni kuumenemistaan. Purkki ei ollut rikkinäinen.
-Siitä ei ollut vuotanut mitään. Hänestä oli vastenmielistä epäillä
-ketään näpistyksestä ja häntä hävetti, että tuli ajatelleeksi Blendaa.
-Voisiko olla mahdollista, että -- -- -- Ei, Eva-täti oli sanonut, että
-hänen palvelijansa olivat ehdottoman rehellisiä.
-
-Märtan palleroiset pikku kädet vapisivat, kun hän pani purkin takaisin
-kuivattuaan sen ensin huolellisesti. Sitten hän jäi hetkiseksi
-epäröiden seisomaan. Näin hän teki joka ilta, mutta loppujen lopuksi
-hän riensi kiireesti lipaston luo ja avasi nopeasti sen alimman
-laatikon. Sen perimmäisessä nurkassa oli pitkä, tasainen, huolellisesti
-sidottu puurasia. Otettuaan sen käsivarrelleen Märta hymyili kauneinta,
-äidillisintä hymyään ja lepersi: "Nyt saa pikku Tupukkani nukkua tänä
-yönä mamman rinnalla, kun on ollut niin kiltti koko päivän!" Varovasti
-hän aukaisi rasian kannen, ja siellä lojui ruusuisen silkkipeiton alla
-nukke, jolla oli kultakutrit ja pitkät, pyöreille poskille ulottuvat
-silmäripset. Hellitellen Märta silitteli nuken kirjailtua yöpukua
-ja pani rasian tuolille sängyn viereen. Oli päätetty, ettei Tupukka
-pääse Tukholmaan. Märta oli myöntänyt, vaikka haikeasti itkien,
-että hän on liian suuri "leikkimään nukkien kanssa", mutta jopa oli
-tuntunut ilo ilolle silloin, kun hän oli huomannut, että mamma oli
-sittenkin salaa pistänyt Tupukan matka-arkkuun. Ja sitten hän kertoili
-Tupukalleen lastenseimen pienokaisista ja lastentarha-kurssista, missä
-Märta-mamman harjoittelun esineinä olivat elävät pikku nuket. Märta ei
-osannut oikein sulautua tovereihinsa; näillä ei ollut ensinkään hänen
-harrastuksiaan, mutta Tupukka oli kymmenen vuotta uskollisesti ja
-vastustelematta katsellut häntä sinisillä silmillään, kun vain Märta
-pani sen pystyyn.
-
-Märtaa pelotti aika lailla, että tytöt saattaisivat keksiä hänen
-salaisuutensa ja nauraa sekä hänelle että Tupukalle silmät korvat
-täyteen. Surkein oli kuitenkin Tupukan kohtalo, kun se ei kyennyt
-puolustamaan itseään. Märta ei unohtanut kertaakaan kätkeä nukkea
-piiloon aamulla ennen lähtöään huoneesta.
-
-Silitellessään siinä Tupukan hiuksia hän oli kuitenkin hieman
-hajamielinen. Jonkun on täytynyt käydä täällä huoneessa maistelemassa
-hilloa. Mitähän jos tuo joku eräänä päivänä ottaa ja tutkii
-lipastonlaatikon ja löytää Tupukan! Eiköhän sittenkin ole selvintä
-lukita laatikko, mutta se on taas epäluuloa tovereja kohtaan.
-
-Aivan onnettomana Märta harjasi tuuheaa, välkkyvää tukkaansa. Silloin
-hän kuuli omituista rapsetta oven takaa. Se ei ollut koputusta, vaan
-paremmin varovaista kopeloimista.
-
-"Laske minu sisä, Märta", kuului Minkan pyytävä ääni. "Nukuin paljo
-tänään."
-
-Märta ei ehtinyt peittää Tupukkaa, kun ovi avautui, ja huoneeseen
-livahti Minka, joka ei milloinkaan tahtonut mennä nukkumaan
-määräaikana. Päänkivistys oli nähtävästi lakannut. Hän näytti hyvin
-pirteältä ja kirkassilmäiseltä.
-
-"Olin juuri menossa nukkumaan", sanoi Märta sulkien nopeasti Tupukan
-rasian kannen. "Kello on kohta kymmenen. Onko sinulla jotakin asiaa?"
-
-"Eipä oikeastaan." Minka katseli uteliaana, kun Märta solmi rasian
-kiinni ja pani sen laatikkoon, näinköhän siinä oli suklaata tai
-karamellejä? Hän tuli yhä lähemmäksi: "Mitä sinä on siinä, _chérie?_"
-
-"Eräs -- eräs muistoesine kotoa." Ajatuksissaan Märta heti pyysi
-Tupukalta anteeksi, että sanoi häntä "esineeksi".
-
-"Saako minä katsoa?"
-
-"Et, Minka hyvä, se on kokonaan minua itseäni varten. Mutta jos sinulla
-on jotakin asiaa, niin sano pois heti. Kello on neljännestä vaille
-kymmenen."
-
-"Eikö sinu, Marthe kulta, on vähä konfekti?"
-
-"Ei yhtään murua", nauroi Märta, "mehän söimme viimeiset yhdessä eilen".
-
-"Eikö mitä muuta hyvä?" Minka näytti perin alakuloiselta.
-
-"E-ei -- niin, kyllä -- mutta nyt on liian myöhä ja tuota"... Märta
-mietti tuokion palleroinen sormi punaisella alahuulella. "Minka, oletko
-kuullut kenenkään käyvän täällä tänään?"
-
-Minka sävähti tulipunaiseksi.
-
-"Ei, ei", vakuutti hän innokkaasti, "ei kukaan ollut täällä".
-
-"Katsos, minä toin vaapukkahilloa tänne kotoa. Mütterchen sanoi, että
-minä 'nauttisin sitä koti-ikävän lievennykseksi', ja minä luulen,
-että se olisi auttanut. Voi, minä saatan ikävöidä kotiin hirveästi,
-vaikka tiedän, että siellä on raskasta ja levotonta, kun rakas pikku
-Mütterchen on alituisesti kenttäsairaalassa haavoittuneita hoitamassa.
-Voitko aavistaa, miten sitä voi nähdä koko hyvän, hauskan kodin
-silmiensä edessä, kun istuu nauttimassa hilloa, joka on keitetty
-siellä? Ja nyt -- sitä on jäljellä vain pieni hitunen purkinpohjassa,
-tuskin kolmeksi kerraksi koti-ikävän surmaksi. Mutta se ei ole pahinta.
-Pahin on se, etten käsitä, mihin hillo on joutunut. On niin hirveää
-epäillä ketään."
-
-Märta purskahti itkuun, ja kohta täyttyi Minkan hätääntynyt,
-herkkätunteinen sydän säälistä.
-
-"Ragas ystävä", sanoi hän lepytellen, "minä otti pieni, pieni vähän.
-_Je te demande pardon -- mille fois, chérie!_ minulla ei mitään syödä,
-kun luen. Minu on tapa olla namusia. Ah, _mais_ ei pahastu -- ei
-_triste, petite Marthe_."
-
-Ja hän hiipi kuin kissanpoika hyväilevästi Märtaa kohden. Tuskinpa
-hänen mieleensä johtui, että hän oli menetellyt väärin. Kaikki
-Rozinskyn lapset olivat näpistelleet makupaloja säilytyshuoneesta, kun
-talousneiti ei antanut, mitä he pyysivät. Minkan hataraan moraaliin ei
-kukaan ollut kiinnittänyt huomiota. Vanhemmat olivat eläneet humussa
-ja sumussa, ja äiti oli yhä edelleen hurmaava maailmannainen, joka
-keimaili kauniiden tyttöjensä kanssa ja itsekseen. Minkasta hän välitti
-kaikista vähimmän, sillä tämä ei ollut niin lahjakas kuin muut.
-
-Märta seisoi hämillään ja tuijotti toveriinsa. Hänen kyyneleensä olivat
-jähmettyneet pyöreille poskille. "Tarkoitatko sinä, että sinä olet
-käynyt minun huoneessani ja -- ja -- _ottanut_ minun hilloni?"
-
-"Minä maisto sitä, _mon ange_, vaan maisto muutama pieni lusikka."
-
-Märta kääntyi ynseästi ja harmissaan poispäin. Eva-täti oli pyytänyt
-häntä hoivaamaan Minkaa, ja sen hän oli tehnyt, ollut hänelle
-ystävällisempi kuin muut toverit, käyttänyt elävissäkuvissa ja
-opettanut hänelle ruotsia ja sinä viikkona, minkä he olivat olleet
-laitoksessa, hän oli jo lainannut Minkalle namusrahaa. Minka parka, hän
-ei saanut kotoaan mitään. Nyt Märta hylkää Minkan kokonaan oman onnensa
-nojaan. Hän meni ikkunan eteen ja kääntyi selin huoneeseen. Merkillistä
-oli, ettei hän voinut yks'kaks' riehahtaa salamoivan vihaiseksi, kuten
-muut tytöt. Viha suli kohta suuriksi, kuumiksi kyyneliksi. Nytkin hän
-itki ääneti ja sydämensä pohjasta.
-
-Minka tuli hänen luokseen ja suuteli hänen märkiä poskiaan.
-
-"Oh, ei olla niin _triste_ siitä purkista, minä ei milloinka enää
-teke niin. Minä osta sinu torttu ja konfekti. _Voyons!_ minä tanssi
-tarantella sinua, _non_, sinusta, sinulla".
-
-"_Sinulle_", oikaisi Märta tahtomattaan. "Ei, me menemme kumpikin
-nukkumaan." Hän kuivasi poskensa ja sievän pystynenänsä; joka muuttui
-tulipunaiseksi, kun hän itki.
-
-"No niin, huomiseen, nyt saanut anteeksi", sanoi Minka keventynein
-mielin ja kietoi hoikat käsivartensa Märtan kaulaan, "sinä et kuule
-milloinkaan, että minä teke enää niin".
-
-"_Teen_ niin", oikaisi Märta uskollisesti. Hän silitti äidillisen
-arvokkaasti Minkan hiuksia ja lisäsi: "Tietysti annan sinulle anteeksi,
-mutta silloin sinun täytyy näyttää, että koetat rehellisesti parantua.
-Kahteen viikkoon et saa ostaa etkä -- myöskään näpistellä makeisia." --
-Märta alensi äänensä ja häntä värisytti viimeisiä sanoja sanoessaan,
-"Sinun on pakko voittaa nautinnonhimosi, Minka. Minä koetan auttaa
-sinua, minun on sinua sääli, pikku Minka."
-
-"Ei nyt, kun sinä on hyvä. Kiitos, _chérie!_ Minä ei katso namusen
-päälle kaksi viikko ja yksi päivä, _tu verras!_ Hyvä yötä,
-_petite-chérie_."
-
-Ja aivan kuin kuunsäde lipui Minka kevyesti ja vienosti huoneesta. Kun
-hän oli tullut omaan huoneeseensa, oli hän unohtanut melkein kaiken
-muun paitsi sen salaperäisen puurasian, jonka sisällöstä hänen täytyi
-saada selvä.
-
-Seuraavana iltapäivänä hän jo uskoi salaisuutensa Maudille viekkaalla
-tavallaan. Olisi aika hauska tehdä joku viaton kepponen "Weibchenille".
-Ja olisipa mainion jännittävää päästä salaisuuden perille. Löwesköldin
-laitoksessa elettiin oikeastaan aivan liian juhlallisen jäykästi. Tytöt
-eivät olleet kertaakaan ryhtyneet kujeilemaan.
-
-Maud myönsi mielellään, että jokapäiväisestä toverielämästä puuttui
-ilvehtiminen, eikä hänellä tietystikään ollut mitään virkistävää
-vaihtelua vastaan, mutta mennä nuuskimaan toverin piilopaikkaa -- sitä
-hän ei saanut päähänsä.
-
-Muihin metkuihin hän oli kyllä valmis. Eräänä iltana hänen mieleensä
-johtui lähettää "Sievälle sävylle" kutsu hovitanssiaisiin. Hän oli
-saanut Sonjalta kutsukortin, josta hän taitavasti raaputti pois
-kutsutun nimen. Mutta Maryn vaaleansiniset silmät katsoa tuijottivat
-niin arveluttavan epäilevästi kutsukorttia, että topakka Maud tunsi
-itsensä vallan vähäiseksi.
-
-"Katsokaas, tytöt", virkkoi Mary, "kukahan lie kyhännyt näin tyhmän
-sukkeluuden! Lähetetään minulle kutsukortti hoviin eikä tiedetä, että
-ensin on tultava esitellyksi hänen majesteetilleen kuningattarelle!
-Mahdottoman typerää."
-
-Erään toisen kerran Maud oli ostanut lelukravun, jonka hän aikoi
-kiinnittää nuppineulalla tohtori Krabben selkään.
-
-Hän seisoi ovenpielessä odottamassa. Muut tytöt istuivat valtavan
-jännittyneinä. Maud oli aika vekkulin ja tyytyväisen näköinen, ja
-"kravun" luennot kaipasivatkin jotakin kirpaisevaa höystettä. Barbroa
-vaivasi kuitenkin tunne, ettei hänen olisi puututtava tähän leikkiin,
-mutta samassa hänen mieleensä nousi kihelmöitsevä halu nähdä, miten
-kuje päättyisi. Märta ei kuunnellut tohtorin luentoja. Hän oli silloin
-lastentarha-kurssilla, ja Astrid tuli viime hetkessä. Hän saapui
-muovailutunnilta.
-
-Mutta niin pian kuin hän oli huomannut Maudin vehkeet, sanoi hän
-tyynesti:
-
-"Jos sinä, Maud, kehtaat alentua moiseen katupojan ilveeseen, ja jos
-teitä, tytöt, ei hävetä ottaa osaa siihen, niin hävettää minua olla
-teidän toverinne. Tuommoinen ei ole ensinkään hauskaa, vaan..."
-
-Samassa kuului tohtorin hermostuneen nopeita askelia hallista, ja
-Barbro, joka äkkiä oli asettunut Astridin viereen, tempasi kravun
-Maudilta piilottaakseen sen. Kova onni vaikutti kuitenkin, että yksi
-sen jaloista takertui hänen rannekelloonsa eikä hän ehtinyt irroittaa
-sitä, kun tohtori astui huoneeseen.
-
-Tohtorin katse osui ensimmäiseksi Barbroon. Tämä nousi korvia myöten
-punehtuneena. Toverit olivat jo huomanneet vanhan filosofin lämpimän
-kiintymyksen Barbroon ja kiusoittelivat häntä lakkaamatta "ukolla".
-Tohtorin kulkiessa hänen ohitsensa solahti onneton krapu hänen
-jalkojensa eteen.
-
-Maudilta ja Minkalta pääsi nauruntirskahdus. Toiset näyttivät ankaran
-vakavilta. Astrid rypisti tiheitä kulmakarvojaan.
-
-Tohtori otti ylös räpistelevän elukan ja piti sitä kädessään.
-
-"Krapu Krabbelle, sekö oli tarkoitus, neiti Berting?" kysyi hän
-matalalla, kuin tukahdetulla äänellä. "Voiko näin tyhjänpäiväinen
-poikakuje vielä huvittaa täysikasvuista naista?"
-
-Tytöt odottivat, että Barbro puolustautuisi, mutta hän seisoi pää
-painuksissa ja nyt aivan kalpeana.
-
-Astrid otaksui, että Maud itse ominaisella ripeällä kekseliäisyydellään
-selvittäisi tilanteen, sillä hän ei ollut niitä, jotka jättävät
-toverin pulaan. Mutta Maud ei saanut sanotuksi mitään. Hän näet oli
-tukehtumaisillaan nauruun, sillä "Krapu" krapuineen oli hänestä niin
-hassunkurisen onnettoman näköinen.
-
-Eva-täti ilmestyi oveen juuri sinä hetkenä, jolloin Astrid aikoi
-selvittää koko jutun, ja silloin katosi krapu odottamattoman nopeasti
-tohtorin taskuun. Hiljaisempana kuin milloinkaan ennen tohtori piti
-luennon, ja hänen syvät, raukeat silmänsä katsoivat tutkivasti Barbroa,
-joka oli tavattoman hajamielinen.
-
-Vajaan kuukauden oli seitsemikkö ehtinyt olla laitoksessa, mutta
-Eva-täti oli jo havainnut, että useimpien ajatukset ja harrastukset
-etsivät kuin harhaillen rientävät vuoripurot pääsyä uusiin suuntiin.
-Suljetut päiväkirjat olivat itsestään aukaisseet lehtensä. Hän
-saattoi lukea niiltä paljon, mitä hän mieluummin olisi halunnut olla
-tietämättä, mutta samalla myös paljon hyvää, rohkeaa ja valoisaa.
-
-Astrid oli hänen silmäteränsä, valiotyttö ruumiiltaan ja sielultaan.
-Häneen hän saattoi luottaa tinkimättä, ja muut kuusi tyttöä pesiytyivät
-vilpittömän hartaina "Kunniankukon" ympärille, samoin kuin he yhä
-yltyvin ihailuntuntein keräytyivät niin sanoaksemme Sonjan jalkojen
-juureen.
-
-Minka liittyi liehitellen kaikkiin. Hän oli koko tyttö kuin pehmeintä
-silkkiä, mutta hän ei milloinkaan pysynyt lupauksessaan, olipa
-kysymyksessä tärkeä tai vähäpätöinen asia. Märta osoitti sentään jonkun
-verran huolestuneen mamman kärsivällisyyttä surunlapselleen ja antoi
-hänelle anteeksi kerran toisensa perästä, mutta rahaa hän ei enää
-lainannut Minkalle, jolta toverit olivat lopettaneet luoton ainaiseksi.
-Hänen oli pakko tyytyä siihen, ettei hänen ahkera kerjuunsa auttanut
-häntä yhtään.
-
-Eräänä koleana iltapäivänä Minka istui odottamassa Märtan huoneessa
-sillä aikaa, kun ystävä viipyi puhelimessa. Ensi kerran pitkään
-aikaan oli avain unohtunut lipastoon ja päälle päätteeksi alimman
-laatikon suulle. Minkan mieleen johtui salaperäinen puurasia ja hän
-kavahti äkkiä ylös iloisen toivehikkaana. Hän oli monena iltana mennyt
-äkkiarvaamatta Märtan luo nähdäkseen tämän panevan sen sänkynsä
-viereen. Siinä mahtoi olla jotakin erikoista herkkua, koska Märta oli
-siitä niin peloissaan. Tuokion kuluttua lennähti laatikko auki. Siellä
-oli puurasia. Nyöri auki. Samoin kansi. Nu-nukke! Kansi hervahti Minkan
-kädestä, ja hän purskahti kaikuvaan, mutta epämiellyttävään nauruun.
-Totta tosiaan, Märta leikkii nukilla! Sepä hullunkurista!
-
-Kun Märta tuli takaisin, istui Minka sohvannurkassa koruompelusta
-ommellen.
-
-"Sain odottaa niin kauan", virkkoi Märta, "mutta hauskaa oli kuulla
-Gertrud-siskon ääntä. Hän on käymässä Malmössä. Voi, miten minä ikävöin
-omaisiani!"
-
-"Kun sinun tarvis vadelmahilloa", naurahti Minka veitikkamaisesti,
-"mutta se on nyt loppu".
-
-"Niin, se on loppunut", huokasi Märta. "Viimeisen sai minun
-päivänpilke-mummoni. Sinä et ole tehnyt vielä ainoatakaan
-päivänpilke-matkaa, Minka!"
-
-"En, ei ole minulla mitä antaa."
-
-"Sinä olisit ilmankin tervetullut. Mutta et sinä eikä Sonjakaan ole
-käynyt, ja Mary on ilmeisesti vähentänyt käyntejään."
-
-"Meillä on muuta paljon ajatella. Menetkö eläviin tämä ilta?"
-
-"En, olimmehan vasta eilen."
-
-"Se aina on _amusant, chérie_. Menen Sonjan ja hänen sulhasensa kanssa
-ja sitten eräs kadetti Witt. Me syömme illallinen sen jälkeen."
-
-"_Illallista_. Vai niin, eikö Barbro lähdekään?"
-
-"Ei, en luule. Hän ei aina ole _amusant_, Sonja sano."
-
-"_Sanoo_. Sinä et edisty paljon ensinkään kielessä, Minka. Minä
-ajattelin, että voisit pitää puheen minun syntymäpäivänäni".
-
-"Milloin on se?" Minka kirkastui äkkiä niin huomattavasti, kuin olisi
-hänen mieleensä johtunut jotakin erikoisen iloista.
-
-"Marraskuun kymmenentenä päivänä, siihen ei ole enää pitkältä."
-
-"Ei", huokasi Minka.
-
-Hänellä oli monta rautaa tulessa, tuolla neitosella, yksi kuumimmista
-oli kadetti Wittin hakkailu. Hän ei jaksanut sulattaa ajatusta, että
-Barbro saa kutsun Karlbergin sotakoulun tanssiaisiin, eikä hän. Olihan
-se aika kummallista se, mutta Minka ei ollut yhdellekään toverille niin
-kateellinen kuin Barbrolle. Häntä kaiveli se, että kandidaatti Urban
-Freide hakkaili Barbroa, eikä hän saanut rauhaa ennen kuin Freiden
-huomio oli kiintynyt hänen puolelleen. Barbro olikin vallan tyhmä,
-kun oli kysymyksessä hakkailu, ajatteli suurellinen Minka. Barbro ei
-milloinkaan osannut pitää kiinni ketään, vaan jäi seistä töllöttämään
-saamattomana ja antoi niiden mennä menojaan, vaikka olikin säteillyt
-riemua, kun ne olivat tulleet.
-
-Minkan kaikista viimeisin ajanviete oli koetella toverien
-pyhäleninkejä. Hänen omansa olivatkin hyvin pahoin kuluneet. Ainoat,
-jotka oikein sopivat hänelle, olivat kuitenkin Barbron puvut, ja
-hän oli monen monissa tilaisuuksissa lainannut milloin puseron,
-milloin hameen, milloin vyön. Barbro oli aina aulis lainaamaan.
-Pukimista hän ei paljoa piitannut, mutta jännityksessä odotettuja
-Karlberg-tanssiaisia varten hän oli tilannut vaaleansinisen
-_voile_-kankaisen juhlapuvun, jota hän jo koetellessa "rakasti".
-
-Minkan hienot pikku kasvot tummenivat kateudesta, kun hän kuuli tuosta
-leningistä, ja hänen silmiinsä nousi ilkeä kiilto. Vaaleansinistä hän
-ei tahtonut. Se oli liian lauhkea ja kelmeä hänelle. Ei, ruusunpunainen
-oli hänen värinsä. Ja hän katsoi mieleisekseen erään läikkyvän,
-ruusunkarvaisen kankaan, jota puodissa oli näytetty, kun Barbro oli
-ollut valikoimassa leninkikangastaan.
-
-Minkan luonne, joka ennen oli ollut niin suruton, katkeroittui piankin,
-kun hän näki, kuinka kyllälti muilla tytöillä oli kaikkea. Hänen, joka
-ei osannut vähääkään kieltäytyä mistään, oli nyt pakko alistua, kun
-toverit eivät halunneet lainata hänelle mitään. Eva-tädiltä hän ei
-uskaltanut pyytää rahaa enemmän kuin muutakaan. Eva-täti olikin niin
-ikävän tiukka vaatimaan maksua, ja vaikka Minka olisi miten kiekaillut,
-arvasi Eva-täti hänen aikeensa.
-
-Kaiken sen, mikä Minkassa oli veikeää ja viehättävää, himmensi ja
-rumensi hänen kiivautensa. Hän oli nyt joutunut niin pitkälle, että hän
-tavoitteli ainoastaan omaa etuaan, mutta samalla tungetteli edelleenkin
-jokaisen suosioon, jonka kanssa joutui tekemisiin.
-
-Se, joka selvästi pysyttelihe hänestä erillään, oli Mary. Tämän
-mielestä oli "Minkan luonteessa jotakin epähienoa", ja se oli pahin
-arvostelu, minkä hän saattoi antaa.
-
-Vähää ennen Märtan syntymäpäivää saapui laitokseen Minkan osoitteella
-eräs paketti, jonka saaja huomaamatta pisti piiloon. Minka oli joutunut
-epäsopuun pitkämielisen Märtan kanssa, joka kiusasi häntä äidillisillä
-opastuksillaan, ja Minka päätti tehdä lopun hänen "iankaikkisesta
-mankumisestaan".
-
-Syntymäpäivän aattona menivät kaikki toverit onnittelemaan Märtaa.
-He olivat pukeutuneet kodin hyviksi hengettäriksi. Sonja oli komea
-kodin juhlailo, Astrid kotitonttu, Mary kodin musiikki, ja Maud aika
-lystikäs "kotiliesi" suuri kannalmus halkoja sylissä. Barbro esitti
-talouskirjaa, ja Minka oli itse ehdottanut olevansa "päivän rakkain
-askare". Kahvitarjotin ja huvilan neljä vanhempaa naista etunenässä
-kulkue astui Märtan huoneeseen.
-
-Jokaisella oli jokin pieni lahja, ja Märta istui onnellisena,
-punaposkisena ja vaaleatukkaisena valkeassa sängyssään ja iloisena kuin
-lapsi, mikä hän olikin. Minka oli ryöpsähtänyt huoneeseensa, mutta
-palasi kohta takaisin kädessä suuri paketti, jonka hän ojensi Märtalle
-seuraavin sanoin:
-
-    "Ma chère, on sulla salarasia
-    ja siinä jotain, muttei makeisasia.
-    Se jokin kelpo sängyn tarvitsee,
-    kun äiti illoin sitä hyväilee.
-    Mä oonhan _päivän rakkain askare_ ja luulen
-    rasian sisällön sinulle parhaan tuovan tuulen."
-
-"Nuken sänky!" huusi Maud, kun Märta avasi käärön. "Oletko rutihullu,
-Minka?" Ja hän katseli hyvin loukkautuneena keltaista puusänkyä, joka
-oli ostettu huokeasta käsityökaupasta.
-
-"Mitä sinä ajat takaa?" ihmetteli Astrid. "Tarkoittaako tämä, että
-Märta leikkii nukilla?"
-
-Eva-tädin katse kääntyi Minkasta Märta-parkaan, joka oli sävähtänyt
-tulipunaiseksi. Hän oli piilottanut Tupukkansa vuoteineen ja kaikkineen
-peitteen alle ja hän tunsi yht'äkkiä itsensä oikeaksi rikolliseksi,
-joka oli alentunut sellaiseen lapsekkuuteen, kuin oli askaroiminen
-Tupukan kanssa. Kaikki sumeni niin raskaaksi ja surulliseksi. Minka oli
-hänen selkänsä takana onkinut tietoonsa nuken ja tahtoi nyt saattaa
-hänet naurunalaiseksi. Miksi piti olla sellaisia ihmisiä kuin Minka ja
-miksi ei saattanut olla pitämättä heistä?
-
-Märtan herkeät kyyneleet vierivät jo pitkin poskia. Hän nyyhkytti
-katkerasti, mutta kiihkotta.
-
-"Se oli vain leikkiä", mutisi Minka katuen ja hädissään. Hän oli
-toivonut sellaista aito jännittävää hetkeä, että kun kaikki olisivat
-odottaneet ja Märta tunnustanut, että hän tosiaankin puuhailee
-nukkien kanssa, silloin syntyy valtava naurun myrsky, sellainen
-remuava ja hillitön ilo, jota hän liian harvoin kuuli täällä. Mutta
-lukuunottamatta Märtan itkua ei kuulunut mitään.
-
-"Kas niin, lapsi kulta", sanoi Eva-täti vihdoin, "älä itke enää. Jos
-sinä tosiaankin nuken hahmossa vedät joskus esiin onnellisen lapsuutesi
-muistoja, niin se ei ole muuta kuin mitä me monet vanhemmatkin ihmiset
-teemme koko elämämme ajan. Meilläkin on joitakin leikkikaluja mielessä
-tai ajatuksissa. Sinulle on nukke kodin vertauskuva, ja jos Minka
-aikoi saattaa sinut naurunalaiseksi, niin näet opettajattaristasi ja
-tovereistasi, että hän on epäonnistunut".
-
-"Ehdottomasti!" kaikui useista suista, ja Märta hymyili kiitollisena.
-
-Illalla Eva-täti keskusteli pitkän aikaa Minkan kanssa, koettaen
-voittaa hänen luottamuksensa. Vapaaherratar sanoi itselleen, että
-nuoren tytön sielu oli kuin kukkakenttä, jonka rikkaruoho oli vapaasti
-ja kenenkään estämättä saanut vallata. Kuinka voisi saada hävitetyksi
-sellaisen myrkyllisen kylvön? Hän käsitti, ettei Minkaa käynyt
-opastaminen niinkuin muita. Minka oli sekä sisäisesti että ulkonaisiin
-oloihinsa nähden niin eksynyt olento, niin kumma, harhaantunut luonne,
-että hän oli sekä oman että toisten onnen tiellä.
-
-
-
-
-V
-
-Heleänvärinen leninki.
-
-
-Jo pari päivää sen jälkeen kuin krapu oli ilmestynyt
-kirjallisuushistorian luennolla, oli Maud tunnustanut tohtorille
-olevansa syyllinen siihen, että tuo harmillinen lelu oli "ryöminyt"
-kouluhuoneeseen. Barbrolla ei ollut "hivenenkään" vertaa tekemistä
-asiassa. Maud aikoi vielä lisätä jonkunlaisen pienen korulauseen
-siitä, että koko juttu oli "aivan tarkoitukseton", mutta ei ehtinyt,
-sillä tohtori sanoi pehmeästi: "Kiitos, neiti Maud, minua ilahduttaa
-enemmän kuin -- kuin osaan sanaakaan, että te -- että te olette niin
-rehellinen."
-
-Mutta kun Maud selosti tovereilleen tätä välikohtausta, sanoi hän
-nauraen: "Sen minä käsitin tietysti heti, ettei 'kravun' hillityn
-juhlallinen ilo kohdistunut minun rehellisyyteeni, vaan Barbron
-viattomuuteen. Hän on aivan hullaantunut sinun Psykeesi, sillä
-mihinkään muuhun en usko hänen rutikuivan sisuspuolensa kykenevän
-ihastua."
-
-"Se onkin kieltämättä vaarattominta Barbrolle", tarttui puheeseen
-Sonja, "sillä olisipa tukalaa, jos ukosta alkaisi nousta kuuma käry".
-
-"Ohoo", sanoi Barbro, "en luule, että minä siitä kovin onnettomaksi
-tulisin. Minä alan tottua siihen, että vain ne, joissa on jotakin
-kulunutta, pystyvät katsomaan minun vähäpätöisyyteni puoleen."
-
-"Se ei ole ensinkään totta", huudahti Astrid, "onhan niitä kokonaista
-kaksi, jatka mielivät kutsua sinut Karlberg-tanssiaisiin, olet itse
-kertonut, ja maan puolustajissa ei kai liene mitään kulunutta".
-
-"Vai ei", sanoi Maud kuivasti, "vallan päättömiä useimmat. Mahdottomia
-keskustelemaan."
-
-Mary pahastui niin, että hän ihan huohotti saadakseen ilmaa.
-
-Sen sivakampaa väkeä kuin upseerit ei toki liene missään. _Hän_ ei
-ainakaan ole tavannut ainoatakaan upseeria, joka ei osaisi keskustella.
-Ja hän tunsi vähintäänkin kaksikymmentä vänrikkiä. Ajatuksensa Maudin
-"halpamaisesta" hyökkäyksestä hän ilmaisi seuraavin sanoin:
-
-"Kuulehan, Maud, sinulla ei taida olla upseerituttavia, sillä silloin
-et puhuisi niin. Minä en tunne ainoatakaan, jonka kanssa olisi
-kevyempi jutella. Ei tarvitse muuta kuin alkaa ja silloin sitä lähtee.
-Jäljestäpäin tiedän vain, ettemme ole olleet vaiti hetkeäkään."
-
-Mary haritti siniset silmänsä suuriksi, mutta ei käsittänyt,
-mikä tyttöjä niin kovin huvitti. Hänellä ei ollut aavistustakaan
-tyhmyydestään, mutta sitä enemmän sievyydestään ja seurustelutaidostaan.
-
-Minka ei voinut kuulla puhuttavan Karlberg tanssiaisista tuntematta
-kirvelyä sydämessään. Ne ovat jo viikon perästä, ja hänellä ei ollut
-toiveitakaan päästä niihin. Kaikki muut tytöt olivat usein kutsuissa,
-mutta hän ei milloinkaan. Kaksi vuotta aikaisemmin hän oli ollut
-tansseissa illan toisensa jälkeen. Silloin vielä oli isä elossa, ja
-heitä sanottiin rikkaiksi Rozinskyiksi. Hän ei ollut ymmärtänyt, miten
-nopeasti kimalteleva onnenkupla saattoi särkyä, mutta nyt, kun ei edes
-kiiltävää pisaraakaan ollut jäljellä, tulistui hänen mielensä surusta.
-
-Tytötkin kaihtoivat häntä, ajatteli hän, ja Märtakin oli
-nukkesänky-näytelmän jälkeen muuttunut ynseäksi ja karttavaksi. Ainoa,
-joka hänestä välitti, oli juuri Barbro, tuo Barbro, jota Minka ei
-voinut suvaita.
-
-Sillä aikaa kun tytöt keskustelivat sotilaskysymyksestä, seisoi Minka
-ikkunanpielessä ja katseli ulos lumisohjuiselle, talvisen pimeälle
-kadulle.
-
-Kumma, että niitä oli kaksi, jotka mielivät pyytää Barbroa! Kaksi
-kappaletta -- eikä _yksikään_ häntä. Kaikki toverit lähtevät lauantaina
-tanssiaisiin, hän ainoastaan ei lähde. He saavat pukeutua laulaen ja
-rallattaen ja juosta innoissaan puoleen ja toiseen. Minka oli monta
-kertaa nähnyt sitä menoa, ja kun sitten kaikki oli äänetöntä huvilassa,
-oli hän mennyt sänkyynsä ja potkinut ja vimmatusti peitonnut tyynyjä
-nyrkeillään. Hän ei voinut hillitä itseään. Hän ei tahtonut hillitä
-itseään.
-
-"Harald Witt ei ole ensinkään tyhmä", kuuli hän Barbron sanovan, "eikä
-Knut Ståhle myöskään, minun toinen kavaljeerini. Olen tosiaankin ylpeä,
-kun on kaksi valittavaa."
-
-"No, minulla saattoi olla kymmenenkin toisinaan", sanoi Sonja
-pönäkästi. "Olen ollut viisissä Karlberg-tanssiaisissa, niin että olen
-saanut niistä kyllikseni. Mutta kylläpä olikin ihanaa heleimmässä
-nuoruudessani."
-
-"Minusta tuntuu, että minä vien heleimmän nuoruuteni mukanani hautaan",
-vakuutti Barbro, "ja samaa tietä myös haluni olla mukana kaikessa".
-
-Minka käännähti äkkiä ympäri. Hän oli sellainen, että Barbron leimuava
-elämänhalu väkisinkin lumosi hänet, ja vaikka hän niin hyvin tiesi,
-minkä näköinen tuo ruskeakiharainen, takakenossa oleva tytönpää oli,
-veti häntä kuitenkin puoleensa sen säteilevä ilme kuin taikavoima.
-Hänen mielensä olisi tehnyt kynsiä ja purra, suudella ja hyväillä,
-vihata ja palvoa Barbroa. Kuta lievemmin elämä kulki Minkan ympärillä
-säännöllistä menoaan, sitä kuumemmin veri poltti hänen sisässään. Ja
-hän ryntäsi yhtäkkiä pois huoneesta heittääkseen omissa oloissaan
-tiehensä mielenmalttinsa ja antaakseen toivottomuutensa vapaasti riehua.
-
-Kun Barbro meni tornihuoneeseensa, oli hänen kuljettava Minkan
-oven ohi, jolloin sen takaa kuuluvat omituiset äänet saivat hänet
-pysähtymään. Rajua, hysteeristä nyyhkytystä kuului kuulumistaan, aivan
-kuin se ei osaisi lakatakaan.
-
-Miksi Minka itki sillä tavalla?
-
-Barbro avasi varovasti oven ja meni hapuillen pimeässä sähkönappulan
-luo. Mutta samassa kun hän aikoi kiertää sitä, tunsi hän pienten
-terävien hampaiden kiivaasti purevan kättään.
-
-"Minka! Puretko sinä?"
-
-"Mene matkoihisi, muuten minä raavinkin sinua!" sähisi Minka.
-
-Barbro seisoi tuokion tyrmistyneenä. Valon hän oli kuitenkin sytyttänyt
-palamaan, ja nyt hän näki hätääntyneen, aivan kuin omasta itsestään
-irvikuvaksi muuttuneen Minka-paran käppyrässä sängyssä ja vapisevan
-koko ruumiiltaan.
-
-Tällaisessa tilassa Barbro ei ollut kertaakaan ennen nähnyt pikku
-toveriaan, ja vaikka äkäinen purema vielä kirvelikin kättä, rupesi
-häntä itsestään säälittämään tuo muukalainen, huonosti puettu ja niin
-mielettömästi kiihtynyt olento.
-
-"No, raavi sitten", sanoi Barbro sävyisästi, "mutta älä vain nenää, kun
-on mentävä tanssiaisiin".
-
-"En tahdo kuulla niistä tanssiaisista. Kaikki menevät sinne paitsi
-minua."
-
-Minkan musta pää kaivoi pielukseen kuopan, johon hän kätki kasvonsa.
-Barbro istuutui sängynlaidalle. Auttaa ja ilahduttaa muita oli hänen
-erikoinen ominaisuutensa. Eikä hän voisi unohtaa koskaan, kuinka
-hyljätyksi hän oli usein tuntenut itsensä, ennenkuin isoäiti otti hänet
-hoivaansa. Nyt hän tarttui leikkisästi Minkan palmikkoihin.
-
-"Nouse ylös, Typykkä! Minusta ei ole mahdotonta, että sinä pääset
-tanssiaisiin."
-
-"Kuinka se kävisi?" Minka karisti irti Barbron käden.
-
-"En halua puhua sinun nurjalle puolellesi asiasta. Käänny ensin
-kokonaan ympäri."
-
-Barbron reipasta esiintymistä oli Minkan aina vaikea Vastustaa. Nytkään
-hän ei voinut olla nostamatta päätään ja sitten siirtämättä pientä
-olentoaan sängynlaidalle Barbron viereen. Sitten hän sanoi jörösti:
-"Minä halki sanoista, jotka tulevat ilkeät; ei kukaan minua tahdo
-kuulla." Barbro tarttui puheeseen rohkaisevasti nyökäten.
-
-"Minä ymmärrän ranskaa. Anna tulla sitä!"
-
-Minka lennähti lattialle ja pyöri siinä ympäri kuin villikissa, minkä
-jälkeen hänen luottava mielensä alkoi yht'äkkiä purkautua sanoin
-ja elein. Koko sen raskaan taakan, mikä häntä oli viime aikoina
-rasittanut, hän heitti pois, löi pirstaleiksi ja musersi palasiksi.
-Barbro ei ollut konsanaan kuullut niin tulvivaa kaunopuheisuutta.
-Hänestä tuntui, että koko Minka oli kuin tultasyöksevä vuori, joka
-sinkosi sisästään kiviä, liekkejä ja kipunoita. Kaikkea hän ei
-ymmärtänyt, mutta niin paljon sentään, että Minka säälitti häntä
-todenperästä.
-
-Viimein raukesivat Typykän voimat. Hän lysähti hervottomana tuolille ja
-sanoi valittaen:
-
-"Olen niin väsynyt."
-
-"Minä myöskin, Minka, jännityksestä. Mutta älä sinä aina haudo
-vaikeuksiasi. Pienet puutteet voi aina selvittää. Mutta sitä minä en
-jaksa käsittää, miksi sinä olet niin kateellinen minulle. Urban Freide
-on jo hylännyt minut. Knut Ståhle on myös noudattamaisillaan hänen
-esimerkkiään. Sinun _täytyy_ päästä tanssiaisiin."
-
-Barbro säteili ilosta, että hänellä oli sellainen vaikutusvallan
-noitasauva. Käynneiltä rakkaan Helene-tädin luona olivat hänen
-ajatuksensa paljon kirkastuneet ja tahto lujittunut. Ja vaikka
-hän melkein aina teki aloitteensa liian intomielisesti ja
-harkitsemattomasti, onnistui hänen toisinaan saavuttaa todellista
-hyötyä älykkäältä, kokeneelta vanhusystävältään. Helene-täti oli
-sanonut, että nuoruus on elämän päiväpaisteisimpien kukkuloiden
-valloittaja ja että sillä oli valloittajaherran julma tai jalo luonne.
-Barbro haaveksi jaloutta ja tietysti sen korkeinta mahdollisuutta.
-"Sinun täytyy päästä tanssiaisiin", toisti hän, kun nämä sanat taannoin
-eivät tepsineet.
-
-Minka lennähti ylös. Nyt hän ei purrut, vaan kietoi kätensä Barbron
-kaulaan.
-
-"_Chérie, mais chérie, est-ce possible_?" -- --
-
-Ei tosiaankaan ollut vaikeaa saada nuori Ståhle pyytämään Minkaa, ja
-tämä kieppui kokonaisen päivän riemastuneena Barbron kintereillä,
-mutta kun tuotiin Barbron vaaleansininen _voile_-leninki ja tytöt
-yhdessä ottivat tuon ilmavan ja hienon puvun rasiasta, synkistyi Minka
-uudestaan.
-
-"Minulla ei ole leninkiä", sanoi hän, "eikä myöskään rahaa".
-
-"Viimemainittua ei ole minullakaan", mutisi Barbro alakuloisena,
-"muuten..."
-
-"Luuletko, että saisimme myydyksi koruja?" kysyi Minka. Hän puhui nyt
-ranskaa, ja se teki hänet avosydämisemmäksi.
-
-"En luule, se on niin vastenmielistä enkä minä tiedä, kuka niitä
-ostaakaan. Minulla on eräs toinen ajatus."
-
-"Onko se kelvollinen?" kysyi Minka epäilevästi, sillä Kynänvarsi oli
-tunnettu kaikkialla liitelevistä ajatuksistaan.
-
-"Oo-on", kuului pitkäveteinen vastaus. Jo samana iltana kertoi Barbro
-ajatuksensa sisarelleen Birgitille, jonka tosin oli usein vaikea
-seurata Barbron ajatuskiemuroita, mutta joka mielellään auttoi häntä,
-milloin voi.
-
-Barbro pyysi tällä kertaa aivan ujostelematta, että Birgit lainaisi
-hänelle sata kruunua.
-
-"Minä hotaisen yks'kaks' neljä tunnelmapalaa maaseutulehtiin", sanoi
-hän, "ja niistä minä saan rahat. Minähän olenkin jo vähin erin alkanut
-huolehtia itsestäni, Gita", lisäsi hän. "Olen tänä vuonna todenperästä
-ansainnut kirjoituksillani kolmekymmentäviisi kruunua."
-
-"Sehän on lupaavaa", nauroi Birgit, "sillä kohta ollaan jo joulukuussa,
-mutta mihin sinä tarvitset sata kruunua lisäksi? Pappa on jättänyt
-minulle rahaa sinua varten ja niistä voimme ottaa, jos tarve vaatii."
-
-"Mieluummin minä tahtoisin ne ansaita, mutta oli miten oli, tarve on
-_ehdottoman_ välttämätön, minun täytyy saada heleänvärinen tanssipuku
-lauantaiksi."
-
-"Onhan sinulla se vaaleansininen!"
-
-"On, mutta siihen pyntätään Bertingin tyttö ja heleään hän pynttää
-erään toisen tytön plus kukkurapäisen ilonsa. Suoraan ja selvään
-sanoen, minä lahjoitan toisen leningin pois."
-
-Birgit pyysi selitystä ja sai sen. Hän jäi kuitenkin kahdenvaiheille,
-kun Barbron hyväntekeväisyys oli hänen mielestään liian suurenmoista,
-mutta pontevan suostuttelun jälkeen läksi Babi voittajana ja
-paluumatkalla kotiin hän hyräili jokseenkin kuuluvasti:
-
-"Laula sä raittiilla mielellä vaan..."
-
-Eräässä kadunkulmassa häntä vastaan tulla tupsahti tohtori Krabbe.
-Barbro punastui kovasti ajatellessaan, että tohtori on saattanut kuulla
-hänen laulavan. Ensin tohtori tietystikin aikoi vain nostaa hattuaan
-ja mennä menojaan, mutta Barbron aurinkoiset kasvot, jotka säteilivät
-keväistä valoa harmaaseen sumuun, houkuttelivat hänet pysähtymään.
-
-"Te olette sen näköinen, kuin olisi teillä syli täysi riemua", sanoi
-tohtori.
-
-"Niin onkin. Minä haaveksin ensimmäisiä, ehkä ainoita
-Karlberg-tanssiaisiani."
-
-"Vai niin, ainoastaan tanssiaisia."
-
-"Onko se ainoastaan?"
-
-"Ei, ei, mutta toisinaan tuntuu, kuin teillä olisi syvempiä
-harrastuksia."
-
-"Minulla on kaikenlaisia harrastuksia, minusta on onnellista elää."
-
-Tohtori katseli häntä tutkivasti, melkein huolestuneesti. Barbro oli
-käynyt hänelle kallisarvoiseksi, tuo nuori tyttö tiedonhaluisine,
-lämpimine silmineen ja liian vilkkaine, valkoisine pikku käsineen. Hän
-ei ollut lainkaan muiden kaltainen, enimmäkseen vain villilintu-sielu
-ja punainen, rikas sydän. Tohtori tiesi jo, että hänestä tulee
-tuntumaan kohtalon iskulta se päivä, jona Barbro otetaan pois hänen
-ahtaasta maailmastaan, se kumma päivä, jona hänen rakkautensa puhkeaa
-kukoistavaan kesäiseen vehmauteen. Hän, opettaja, saisi vain ne
-ajatukset, jotka vielä liikkuvat kouluhuoneessa. Vapaaherratar istui
-mielellään hänen luennoillaan, sillä hänen käsityksensä mukaan saattoi
-kirjallisuushistoria olla vaarallinen aine. Hän puolusti klassillista
-kirjallista sivistystä nuorille, ja se rajoitti luentoja, eristi sen,
-mikä oli persoonallista. Mutta kun tohtori ensi kerran oli puhunut
-J.P. Jacobsenista, tosin vain sivumennen, mutta kuitenkin sillä
-lämmöllä, jota hän tunsi tätä kaikkien aikojen nuoruudenrunoilijaa
-kohtaan, oli hän huomannut, että Barbron silmiin syttyi uneksivan syvää
-myötätuntoisuutta. Ja hän oli kysynyt itseltään, näinköhän Barbro tiesi
-rakkaudesta enemmän kuin hän aavistikaan. Barbron taannoiset sanat
-"minusta on onnellista elää" kaikuivat hänen sydämessään. Barbro oli
-kahdeksantoistavuotias, hän enemmän kuin kahta vertaa vanhempi. Siitä
-oli jo aikoja, kun hänkin oli ollut toivorikas ja väkevä ja rinta avoin
-ahmimaan elämää. Hitaasti hän sanoi:
-
-    "En sounden Dag,
-    en sounden Tid
-    vaagner igen i mit Minde."
-
-Barbro katsoi häneen hieman ihmeissään. Täällä Tukholmassa hän kuuli
-ani harvoin tuollaista sanojen ja rytmin sointua, enimmäkseen puhuttiin
-urheilusta ja elävistä kuvista ja one-stepistä, ja hänestä se oli
-tuntunut mukaansatempaavalta, mutta tohtorin matala ääni vei hänet
-takaisin siihen ajatusmaailmaan, jonka hän oli omistanut itselleen
-oleskellessaan isoäidin luona, ja hän sanoikin muistaen:
-
-"J.P. Jacobsen?"
-
-"Niin. Oletteko lukenut hänen teoksiaan?"
-
-"Olen kyllä. Heine ja Jacobsen ja Levertin olivat minun uskollisia
-ritarejani pitkän aikaa, mutta sitten oli minulla muuan hyvä
-ystävä, joka vieroitti minut heistä, ettei minusta tulisi
-kirjallisesti vähäveristä, kuten hän sanoi. Ja niin minä aloin tutkia
-muistelmakirjailijoita. En ole sentään ehtinyt vielä sen pitemmälle,
-kuin että kaikki lukeminen huvittaa minua."
-
-Hän hymyili yht'aikaa sekä terhakasti että puolustellen.
-
-"Vai niin, teillä on hyvä ystävä, joka on pätevä ohjaamaan teidän
-makuaistianne."
-
-Barbro lennähti tulipunaiseksi. Ei ole ensinkään totta, että Krapu on
-ukon näköinen, niinkuin toverit väittävät. Voi, jospa vain tohtori
-olisi ollut tuona ohjaajana! Hän tunsi olevansa yhtä hämmentyneen
-kiitollinen kuin silloinkin, kun kaljupäinen parooni oli puhunut
-tunteistaan, mutta tohtori oli sentään säälittävämpi, ja sentähden hän
-sanoi innokkaasti:
-
-"Niin, se on eräs tuttava poika siltä ajalta, kun olin pieni, ja me
-olemme melkein sisaruksia, minä en voisi milloinkaan pitää häntä
-sellaisena -- kuin muita, jotka tunnen."
-
-Tohtori hengitti syvään. Miksi Barbro oli niin kärkäs puhumaan tästä?
-Tohtori ei tosin luullut itsestään mitään erikoista, mutta -- mutta
-Barbro aivan varmaan _toivoi_ hänen saavan tietää, ettei hän ollut
-sidottu tuohon "poikaan".
-
-Tohtori kysyi epäröiden:
-
-"Kuinka aiotte järjestää lukunne talvella, neiti Berting? Jos teillä
-on aikaa itsenäiseen opiskeluun, voisin minä mielelläni avustaa
-joillakuilla neuvoilla."
-
-"Kiitos, niitä tulen varmasti käyttämään hyväkseni. Joululuvan aikana
-ei minulla ensinkään tule olemaan niin paljon työtä -- kaikesta."
-
-"Jäättekö Tukholmaan?"
-
-"Jään, sisareni ja lankoni luo. He ovat luvanneet, että saan
-kutsua Minkan jouluaatoksi heille; hän on ainoa toveri, joka jää
-laitokseen." Barbro hymähti yht'äkkiä, sillä Minkan kohtalo oli
-sidottu Karlberg-tanssiaisiin ja heleänväriseen leninkiin. Sekö
-se tekikin kaikki niin ruusunhohteiseksi? Samassa välähti hänen
-mieleensä, minkähän näköinen mahtaisi Krapu olla tanssiaisissa, ja
-tästä ihmettelystä solahtivat ajatukset Päivänpilkkeiden ensimmäiseen
-vuosijuhlaan ja Lucianpäivään. Taitaisipa olla kova työ saada tohtori
-avustamaan. Hän osaa laulaa niin kauniisti luutun säestyksellä, oli
-Barbrolle kerrottu. Mutta tohtori oli hyvin vaikeasti taivutettavissa.
-Voi tosiaankin, jos hän saisi semmoisen valtin ohjelmaan. Hänen
-jalkansa liikkuivat melkein tanssin tahdissa, ja hän alkoi tuotapikaa
-kirkkaalla tulisella äänellään:
-
-"Minulla on eräs pyyntö, jonka tahtoisin niin hirveän mielelläni tehdä
-tohtorille."
-
-"Kuulen mielelläni, mikä se semmoinen on".
-
-"Niin, meillä on juhla joulukuun kolmantenatoista päivänä. Me nimitämme
-sitä Päivänpilkkeiden Lucia-juhlaksi ja me aiomme ostaa joululahjoja
-vanhoille köyhille mummoillemme niillä varoilla, joita saamme.
-Ohjelmassa on näytelmä ja tanssia ja tombola ja minkä mitäkin, mutta
-olisi sanomattoman hauskaa, jos tohtori tahtoisi avustaa ja laulaa
-luutun säestyksellä..."
-
-"Ei, neiti Berting", keskeytti tohtori jyrkästi, "siihen te ette minua
-saa".
-
-Barbro aivan kalpeni. "Suokaa anteeksi", mutisi hän.
-
-Hänen äkillinen säikähdyksensä tarttui tohtoriin. Tohtorista tuntui
-kuin hän olisi töykeästi tyrkännyt tieltään pienen, kukkia tarjoavan
-tytön, ja hän sanoi pehmeällä, sointuvalla äänellään:
-
-"Teidänhän on annettava minulle anteeksi epäkohtelias kieltoni.
-Mutta kaikki tuollaiset myyjäiset ovat minusta vastenmielisiä, minua
-inhottaa esiintyä julkisesti. Ja toisekseen on kai teillä ja teidän
-tovereillanne ainakin puolitusinaa palvelevia kavaljeereja, jotka
-laulavat luutun säestyksellä. Minun lauluni eivät ilahduttaisi ketään."
-
-"Kyllä, ne saattaisivat minut..."
-
-Barbro vaikeni kainosti kuin koulutyttö.
-
-"Ne saattaisivat teidät..."
-
-"Niin mainion iloiseksi, sillä minä saisin kuulla juuri sitä, mikä on
-minun mieleeni."
-
-"Siinä tapauksessa lupaan laulaa teille joskus."
-
-"Kiitos, mutta..." Hän ei mahtanut sille mitään, että vallanhimo
-uhmaillen vaati päästä oikeuksiinsa. Tytöt olivat sanoneet: "Jos saat
-kravun laulamaan, niin me kannamme sinua kultaisessa tuolissa ja
-pidämme sinulle makeiskestit sokerileipurilla, sillä se vasta olisi
-valionumero."
-
-"Mutta", lisäsi Barbro rohkeasti, "minä olen ollut jo pitkän aikaa
-iloissani, että voisin ehkä saada tohtorin suostumaan laulamaan
-Lucia-juhlassa. Tytöt ovat sanoneet, että se on mahdotonta, mutta
-tuntuisi niin -- niin kolkolta, jos he olisivat oikeassa."
-
-"Niitä lapsia! Suuria lapsia -- ja pieni vallanhimoinen Eva", sanoi
-tohtori surumielisesti hymyillen. "Te ette vielä käsitä, miten
-vaatelias vaara piilee nuorten ajattelemattomissa sanoissa 'minun
-tähteni'"...
-
-"Enhän minä ole sanonutkaan..."
-
-"Ei, ei, mutta _jos_ minä laulan, niin se tapahtuu teidän tähtenne,
-Barbro, siksi että te olette se kevään ihana, heleä hedelmäkukka, joka
-ei ole vuosikausiin tuoksunut minun ylettyvilläni. 'Olen lempinyt,
-elänyt ja laulanut lauluani', kuten sanotaan. Siitä on jo aikoja. Jos
-otan luutun taas käteeni, niin se johtuu siitä, että uusi kevät on
-kosketellut sen kieliä."
-
-Barbro toivoi äkkiä, että kaljupäinen parooni menisi sinne, missä
-pippuri kasvaa, sillä hänen hassahtava hentomielisyytensä, Barbron sitä
-muistellessa, turmeli tohtorin oikeaa, tunteellista vakavuutta. Barbroa
-veti vastustamattomasti puoleensa tuo tummasilmäinen mies, jolla oli
-uurteinen otsa ja kumarahko ryhti, mutta takana oli seisovinaan
-kosijaparooni ja kiemurtelevinaan niin, että molemmat "vanhat herrat"
-hävettivät häntä.
-
-Jotakin hänen oli kuitenkin vastattava, ja hän sanoi arasti:
-
-"Eikö se kielten kosketteleminen virkistäisi työssä?"
-
-"En tiedä. Mitä te arvelette?"
-
-"Minäkö? -- Kyllä, niin minä ainakin arvelen."
-
-"Minä tahdon päästä tahtoni perille, tarkoitatte." Kun Barbro nyt kulki
-siinä hänen rinnallaan kukkeana ja veikeänä ujoudestaan huolimatta ja
-niin hartaana ja luottavana, sai se hänet täydellisesti unohtamaan
-jyrkän ja ehdottoman kieltonsa. Hän ajatteli sen sijaan, ettei hän voi
-kieltää Barbro Bertingiltä tätä iloa, monien muiden ilojen lisäksi.
-Kukapa tietää, kauanko se auringonpaiste enää valaiseekaan hänen
-rosoista tietään? "Ja minä mukaudun. Minä laulan jonkun pätkän."
-
-"Onko se ihan, ihan varmaa?"
-
-"On, niin kai sen täytyy olla."
-
-"Saammeko panna sen ohjelmaan?"
-
-"Teidän kidutuksenne ei ole kovinkaan hellävaraista."
-
-Tohtori Krabbe nauroi; sitä Barbro ei ollut nähnyt kertaakaan ennen, ja
-siksi se tuntuikin jonkun verran hirnahtavalta ja kuivettuneelta. Mutta
-se oli sittenkin naurua, ja kun Barbro yhtyi nauruun, kuulosti siihen
-tarttuvan heleää sointua. --
-
-Barbro oli aivan liian onnellinen voidakseen saada, kuten tavallisesti,
-unta heti nukkumaan mentyään. Minkan innostus ja tohtori Krabben
-nauru, Helene-tädin hellyys pikku Babia kohtaan ja kimaltavat
-tulevaisuudentoiveet, joilla ei vielä ollut nimeä, olivat niin
-elävöittäviä, että hänen täytyi nousta istualleen sängyssä, ojentaa
-kätensä korkealle pään yläpuolelle ja julistaa riemuiten talvisessa
-pimeässä:
-
-"Kuinka olenkaan onnellinen, onnellinen, onnellinen!"
-
-
-
-
-VI
-
-Lucia-juhla.
-
-
-Löwesköldin kasvatushoitola oli puettu ylhäältä alas asti juhla-asuun,
-ja monissa huoneissa vallitsi vilkas ja kirjava myyjäistouhu. Kaikki
-Päivänpilkkeet olivat auttaneet juhlavalmistuksia ja tulos oli
-odottamattoman hyvä, mikä ei suinkaan merkinnyt vähää.
-
-Kerran tunnissa näyttäytyi kynttelikruunuinen Lucia, se on: Sonja
-Thomas, kuuden immen saattueessa, jotka suurenmoisen kahvipöydän
-ääressä tarjoilivat kahvia ja kotitekoisia "Lucia-torttuja"
-käteismaksulla, Ihastushuutoja kohdistui pyhään Luciaan, missä hän
-vain liikkui. Hän ei ollut milloinkaan ollut niin kaunis. Barbro oli
-puolestaan niin lumoutunut, että oli unohtaa tehtävänsä, nimittäin
-pääsylippujen myynnin illatsuun. Siitä oli tuleva illan vetovoima:
-Astridin oli siellä muovailtava "tuokiokuvia", Minkan esitettävä
-slaavilaisia tansseja ja Fokinan malliin "Kuoleva joutsen", tohtori
-Krabben laulettava ja lopuksi Märtan esitettävä yksinpuhelu "Kehdon
-ääressä".
-
-Mary oli ottanut myydäkseen käsitöitä, Maud hoiteli näppärästi ja
-innokkaasti tombolaa ja mesdemoiselles Renard olivat tarjoutuneet
-huolehtimaan kalalammikosta. Eva-täti oli kuten tavallista hurmaava
-emäntä, jota tällä kertaa avustivat Fräulein Stock ja mrs Faith.
-
-Luonnollisesti oli tyttöjen sukulaisia ja tuttavia saapunut joukoittain
-ja Lucian sulhanen osti kauniille pyhimykselleen kukkia enemmän kuin
-tämä jaksoi kantaakaan. Minka oli kukkatyttö, hyvin koketti ja veikeä,
-ja hänen ympärillään parveili lakkaamatta joukko ihailijoita. Kuta
-pahemmin hänen pehmeä, livertelevä kielensä solkkasi ruotsia, sitä
-somempi hän oli nuorista herroista.
-
-Märta oli erääseen nurkkaan järjestänyt pienen Fröbel-näyttelyn; siellä
-hänen palleroinen vartalonsa näkyi nuorimpien juhlavieraiden seassa,
-joita Weibchen osasi huvittaa paremmin kuin kukaan muu.
-
-"Märtan nimi pitäisi olla Agneau eikä Agnell", sanoi kandidaatti
-Urban Freide, "hän on, tuhat tulimmaista, valkovillaisin lammas, mitä
-milloinkaan olen nähnyt".
-
-Nämä sanat lausuttiin Minkalle, joka räpytteli pitkiä, mustia
-silmäripsiään ja hyväksyi sukkeluuden. Hän ja Urban katosivat silloin
-tällöin "sinisen luolan" hämärikköön. Heillä ei tosin ollut paljoa
-sanottavaa toisilleen, mutta Urban otti Minkan ruskeat pikku kädet
-omiinsa ja leikki niillä kuin pehmeällä kerällä, ja Minka nauroi
-kirkasta kevyttä nauruaan.
-
-Silloin aikoi Urban yht'äkkiä vetää häntä luokseen ja suudella hänen
-punaisia tyttöhuuliaan, mutta samassa Minka raapaisi pitkän viirun
-hänen oikeaan poskeensa.
-
-"Hyi, hyi", sanoi Minka kimmastuen, "se on moukkamaista".
-
-"Niin on, raapiminen, muttei suuteleminen", vastasi Urban suutahtaen.
-"Ette kai liene niin pyhä kuin olette olevinanne."
-
-"Minä ei tahdo suudella teidän kanssanne! Ei kenenkään kanssa ennen
-minun mieheni."
-
-"Entäpä jos minusta tuleekin teidän miehenne", sanoi Urban
-äkkiarvaamatta. Hän arveli, että tämän yksinäisen, muukalaisen tytön
-kanssa saa pilailla vähän vapaammin kuin hänen toveriensa kanssa.
-
-"Meneekö sillä tapa naimisiin Ruotsissa", ihmetteli Minka, "minä en
-silloin halua ruotsalainen mies. Hän on liian raskas -- _lourd, vous
-comprenez!_ Mutta minä makeasti nauran heidän päälle."
-
-"Kiitoksia paljon, se on suoraa puhetta", sanoi kandidaatti, "mutta
-jos minä nyt en tahdo tulla nauretuksi 'päälle', ja jos minä otaksun,
-että te voisitte muuttaa makuanne, niin ette saa paheksua jonkunlaista
-itsepintaisuutta. Vastustus yllyttää minua aina."
-
-"Minä en oikein ymmärtä niin monia sanoja", hymähti Minka
-veitikkamaisesti ja antoi käsiensä soittaa laulua "Jos sä vapaa oot,
-minä en oo vaan". Hoikat sormet, jotka käyttivät polvea näppäimistönä,
-hyppelivät niin vastustamattoman rivakasti, että Urban olisi katsellut
-niitä vaikka kuinka kauan. Ja mitenkä olikaan, hän suuteli niitä varsin
-hanakasti, minkä jälkeen hän painoi toisen pikku kätösen poskessaan
-olevaa naarmua vasten.
-
-"Sitten kun tämä nolaus on unohtunut, neiti Minka, uskon teidän osaavan
-niin paljon ruotsia, että ymmärrätte minun monetkin sanani, ja silloin
-saanemme puhella uudestaan."
-
-"Mistä?"
-
-Urban kohtasi Minkan kimaltelevan, lapsellisen hellän ja luottavan
-katseen. Hän oli melkoista kehittyneempi kuin pikku ruotsittaret,
-vaati enemmän, mutta myös antoi enemmän. Juuri nyt uskoi Urban aivan
-varmasti, että hän ajan tullen voisi sanoa Minkaa omakseen. Mutta
-siihen eivät kelvanneet puolittaiset lupaukset. Silloin Minka ehkä
-raapisi uudestaan. Urban nousi ja sanoi nauraen:
-
-"Siitä, mitä te ette nyt ymmärrä."
-
-Hetkistä myöhemmin Minka myyskenteli kukkiaan muille ilakoiden ja
-laverrellen, mutta Urban Freide seisoi eräässä nurkassa ja katseli
-saliin haluttomana antautua kenenkään seuraan.
-
-Barbro Bertingistä oli kieltämättä illan suuri ilmestys se hetki,
-jolloin tohtori Krabbe nousi pienelle näyttämölle soittimineen. Hän
-oli pukeutunut juhlapukuun ja kuosikas musta puku somisti hänen
-laihaa vartaloaan, joka myös näytti tavallista ryhdikkäämmältä.
-Häntä tervehdittiin myrskyisin kättentaputuksin. Muistettiin
-yht'äkkiä, että hän oli kymmenkunta vuotta aikaisemmin laulanut
-hyväntekeväisyysjuhlissa. Sitten hän oli kadonnut ja toisia tullut
-hänen sijaansa; mutta se, että hän taas ilmestyi näkyviin, oli
-merkkitapaus.
-
-Kun Barbro kuuli näitä kuiskeita tai ihmettelyn huudahduksia,
-hiveli se tavattomasti hänen korviaan. Jyskivin sydämin hän nautti
-kättenpaukkeesta ja odotuksesta. Kaikki nämä ihmiset, hyvästikin pari
-sataa henkeä, saisivat tietää, että tohtori laulaa ainoastaan hänen
-tähtensä. Häntä eivät vaivanneet enää mitkään arvelut, sillä olihan hän
-saanut tohtorin iloiseksi. Tänäkin iltana hän oli viekoitellut tohtorin
-nauramaan kurtistunutta, kuivaa nauruaan. Mutta kun tohtori oli kysynyt
-häneltä, laulaisiko hän "jonkun hauskan laulun", oli hän vastannut
-kieltävästi. Se ei sopinut hänelle, arveli Barbro. Siitä hänen kasvonsa
-vain kurtistuisivat ilvehtijän kaltaisiksi kuten naurustakin, ja Barbro
-ei tahtonut, että joku saisi sanoa tohtoria hassunkuriseksi.
-
-"Ehdottakaa jotakin", oli tohtori pyytänyt. Ja hän oli ehdottanut
-J.P. Jacobsenin "Det bödes der for", mutta kohta jäljestäpäin katunut
-ehdotustaan.
-
-"Se taitaakin olla paras", oli tohtori vastannut. "Vaikka siitä
-laulusta ei olekaan teille."
-
-Ei tarvinnutkaan, Barbro ei ollut ajatellut itseään, ainoastaan sanojen
-ja säveleen sointua ja tunnelmaa. Hänellä ei vielä ollut niin paljon
-kokemusta, että olisi osannut pelätä muistuttavansa elämän raskaimpia
-huolia, päinvastoin veti kaihomielisyys häntä puoleensa niinkuin
-puhdesatu keskellä ilon hälinää.
-
-Hän sulki silmänsä istuessaan käppyrässä pienellä jakkaralla kulissien
-takana ja kuunteli tohtorin äänensointua, joka oli kokonaan toinen kuin
-ennen:
-
-"Der rinder Sorg, rinder Harm av Roser röde."
-
-Myrskyiset suosionosoitukset eivät saaneet tohtoria toistamaan
-lauluaan, ja Barbrosta se tuntui melkein helpotukselta. Hän ei tahtonut
-kuulla enempää. Se oli hänestä aivan liian suurta. Hän ei jaksanut
-kohota niin korkealle. Ja hän tuli niianneeksi tahtomattaan, kun hän
-kiitti. "Oletteko tyytyväinen?" kysyi tohtori.
-
-"Kyllä, kiitos, se oli mainion kaunista."
-
-Barbro olisi voinut puraista kielensä poikki, kun kuuli oman
-moukkamaisen arvostelunsa. Ja hän pyrähti tiehensä, jott'ei olisi
-"käyttäytynyt vielä tyhmemmin".
-
-Mutta tohtori otti soittimensa ja läksi. Hänestä oli rauhaisampaa olla
-kirjojensa parissa.
-
-Myyjäiset lopetettiin täsmälleen kello kymmenen, ja jo kahteentoista
-mennessä vallitsi rauha ja hiljaisuus kuutamoisessa huvilassa, missä
-Päivänpilkkeet olivat koonneet runsaan rahasumman ja vielä runsaamman
-ilovaraston.
-
-Heillä ei ollut milloinkaan ollut niin jumalallisen hauskaa. He
-olisivat hyvin mielellään istuneet ja haastelleet vielä tuntikausia
-illan elämyksistä, mutta nyt oli kysyttävä neuvoa Lucia-yön salaisilta
-hengiltä. Sen, miten tämä temppu on tehtävä, opetti Minka tovereilleen.
-Nyt ei ollut tekeillä sen enempää eikä vähempää kuin nähdä tulevan
-kultansa kuva. Oli asetuttava kuvastimen eteen palava kynttilä
-kummassakin kädessä ja tirkistettävä vähääkään kääntymättä suoraan
-lasiin siihen saakka, kunnes se oikea ilmestyy. Tietysti oli oltava
-yksin, sillä muutoin ei "näky" uskalla ilmestyä.
-
-Piharakennuksen tytöt eivät kuitenkaan uskoneet enteeseen. Astrid
-vakuutti, että hän saa nähdä vain savimöhkäleen, jos ennustus käy
-toteen, sillä hän ei ikipäivinä rakastuisi ihmiseen niinkuin työhönsä,
-ei ainakaan ennen kuin hän saa saven taipumaan mielensä mukaan.
-
-Mary arveli toisesta syystä olevan tarpeetonta kysyä neuvoa peililtä.
-"Minä kuitenkin saan vanhimman serkkuni", sanoi hän levollisesti,
-"meidän tapana on mennä sukulaisnaimisiin, se on niin sopuisaa, sanoo
-isoisä".
-
-Mutta vaikka Sonjan kohtalo oli ratkaistu, oli hän kuitenkin päättänyt
-sytyttää ennuskynttilät nähdäkseen vain vielä kerran Unonsa.
-
-Kun Sonja parhaillaan istui tirkistämässä peiliin, nauttien
-toistaiseksi vain omien kasvojensa näystä, näki hän erään toisen
-rinnallaan. Se sukelsi näkyviin aivan äkkiä ja nyökkäsi hänelle
-tuttavallisesti.
-
-Sonja uskalsi tuskin hengittää. Se ei mitenkään ollut Uno. Äkkiä
-hänet valtasi jäykistävä kauhu. _Se ei ollut näky._ Se oli kammottava
-todellisuus. Outo mies huoneessa. Hän ei uskaltanut kääntyä katsomaan.
-Kynttilät vapisivat hänen käsissään, mutta kun se hirmuinen mies
-sammutti ensin toisen ja sitten toisen kynttilän, pääsi Sonjalta kimeä
-parkaisu, ja hän kaatui pyörtyneenä lattialle.
-
-Tuokiota myöhemmin olivat Eva-täti, Blenda ja Barbro huoneessa melkein
-kelteisillään, ja mies, joka ei ollut kukaan muu kuin Maud, joka oli
-verhonnut kasvonsa maantierosvon naamarilla ja punaisella leukaparralla
-ja pukeutunut lerppahattuun ja levättiin, näytti pelästyneen naisia
-yhtä paljon kuin nämä häntä.
-
-Sonja oli jo tointunut, kun Maud oli kaatanut hänen päälleen
-karahvillisen vettä, mutta istui vielä lattialla likomärkänä ja vilusta
-väristen.
-
-"Ulos ja paikalla tai minä kutsun poliisin", huusi Eva-täti "miehelle",
-joka oli hiipinyt erääseen soppeen.
-
-"Minähän tässä vain olen", sammalsi Maudin hätääntynyt ääni. "Antakaa,
-kiltti täti, anteeksi."
-
-"Minä, kuka minä?" Vapaaherratar oli niin kiihtynyt, ettei kyennyt
-tuntemaan Maudin ääntä. "Ulos ja paikalla, sanon minä, olkoon kuka
-hyvänsä!"
-
-Mutta Barbro riipaisi nopeasti Maudilta sekä hatun että naamarin, ja
-silloin hälinä asettui. Maud ei ollut elämässään saanut semmoista
-ripitystä kuin nyt. Hän luikki aivan juurtajaksain litistyneenä
-huoneeseensa eikä hän enemmän kuin Sonjakaan unohtanut ikinä sitä
-Lucia-yötä.
-
-Minka oli ainoa tytöistä, joka antautui kaikessa rauhassa odottamaan
-näkyä ja haaveilemaan. Hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta,
-kenet saisi nähdä; hänen ajatuksensa liitelivät sinne ja tänne. Mutta
-lopulta ne pysähtyivät muistelemaan luolassa vietettyä hetkeä. Olisiko
-se oikeastaan ollut mitään vaarallista, jos Freide olisi saanut
-suudella häntä? Hän tuijotti yhä kiihkeämmin peiliin ja vihdoinkin --
-hän kumartui lähemmäksi hetken salaperäisyydestä jännittyneenä. Se
-on -- se on -- _hän_! Urban Freide! Minkan huulet hipaisivat äkkiä
-peililasia siitä kohdasta, mihin kuva ilmestyi, sitten hän vetäytyi
-pois ja hymyili, mutta näky oli jo haihtunut, ja hän kohtasi vain oman
-lumoavan, vastustamattoman lumoavan hymynsä.
-
-
-
-
-VII
-
-Odottamaton kohtaus.
-
-
-Joululoma oli jo ohi, ja Löwesköldin laitos taas täydessä toiminnassa.
-Sonja oli kuitenkin väsynyt olemaan "koulutyttönä" nyt kun hänen
-kihlauksensa oli julkaistu, ja hän oli muuttanut appivanhempiensa
-luo, jotka olivat sanomattoman ihastuneet häneen. Kesällä hän aikoi
-oleskella äitinsä kanssa Särössä, ja lokakuussa oli määrä viettää häät.
-
-He kuulustelivat anoppinsa kanssa joka päivä sopivaa huoneustoa
-Östermalmista, ja tytöt olivat erittäin touhuissaan tästä
-asuntokysymyksestä, sillä he olivat saaneet luvan avustaa minkä
-missäkin valmistelutöissä.
-
-Kun Birgit miehineen ja lapsineen oli muuttanut Tukholmasta,
-valtasi Barbron tyhjyydentunne, mutta olihan hänellä jäljellä vielä
-Helene-täti, ja tämän luona hän kävi pari kertaa viikossa. Hän tarvitsi
-jonkun henkilön, jolle sai keventää sydäntänsä ja jonka kanssa voi
-puhella, ja hän tunsi vaistomaisesti, ettei Eva-täti ymmärrä hänen
-levottomasti väreilevää, etsivää luonnettaan.
-
-Joulun jälkeen hän oli alkanut vakavasti harjoittaa opintoja ja kävi
-nyt ahkerasti luennoilla. Varsin kuluneena ryömi nyt Kynänvarsi
-vuoteeseensa illoin ja sen suuren ilon, mikä hänessä oli loistanut niin
-kimmeltävän kirkkaana, himmensivät usein satunnaiset vastoinkäymiset
-tai väsymys.
-
-Maud oli myöskin tavannut harrastuksensa, eikä sovi kieltää, että
-se oli jotakin suurenmoista. Hän opetteli ratsastamaan ja pyrki
-hevosasioiden tuntijaksi. Hän ahmi kaikki tätä alaa koskettelevat
-teokset, ja sen hevosen, jonka hän oli vuokrannut, hän kuvaili maailman
-älykkäimmäksi ja merkillisimmäksi eläimeksi. Joka aamu hän ratsasti
-Djurgårdenin tai Hagan ympäri ja kotiin palatessaan hän toi mukanaan
-raikasta ilmaa sekä vaatteissaan että ajatuksissaan, mutta hän oli
-yhtä itsekäs ja itseensä luottavainen kuin ennenkin. Häntä ei voinut
-taivuttaa, ainoastaan murtaa.
-
-Astrid kulki suorana ja selvänäköisenä päämääräänsä kohden. Hän ei
-ollut milloinkaan hapuilevan epävarma. Seuraavan talven hän aikoi
-viettää Köpenhaminassa ja työskennellä, mutta myös huvitella.
-Huvihetket hän nautti kuin lasillisen vettä virkistyäkseen
-savenmuovailun tuottamasta kiihtymyksestä ja jännityksestä.
-
-Minka oli kenties se, joka oli muuttunut enimmin. Hän ei ollut
-ainoastaan oppinut puhumaan melkein täydellisesti ruotsia, vaan
-myöskin koko hänen olennostaan oli karissut paljon muukalaisuutta.
-Koreat valekivi-helyt ja kiiltolanka-käädyt hän oli pannut pois, sillä
-oli olemassa "eräs", joka piti hänestä enemmän ilman niitä. Työtä ja
-järjestystä hän vieroi samoin kuin ennenkin, mutta joskus pisti hänen
-päähänsä yrittää.
-
-Parhaiten hän viihtyi Stadionilla, ja koko Tukholma puhui, minkälainen
-mestariluistelija hän oli. Kerran toisensa perästä hän sai kandidaatti
-Freiden kanssa palkintoja. He kilpailivat oikeastaan keskenään, kuten
-näytti, ja tuntui siltä kuin he eivät olisi nähneetkään muita radalla.
-
-Mary kulki leppoisaa latuaan, soitteli seurapiireissä, oli
-morsiustyttönä hienoissa häissä ja kävi kerran viikossa sen vanhan
-aatelisneidin luona, jonka hän Päivänpilkkeenä oli ottanut hoivaansa.
-Kaikki, mitä hän otti tehdäkseen, hän suoritti tahdikkaasti. Maud
-sanoi, että hänen sielussaan oli tahtikello älyn sijasta, ja niinpä hän
-ei vahingossakaan milloinkaan hypännyt tahtivälin yli.
-
-Pikku Weibchen oli yhtä valkea ja lihava ja vaaleatukkainen ja ahertava
-kuin ennenkin. Tupukkansa hän sentään oli lahjoittanut sänkyineen
-päivineen eräälle sairaalle pikku tytölle, ja kun hänellä ei nyt enää
-ollut rakasta lapsuudenystäväänsä, lohdutteli hän itseään sillä, että
-Tupukka oli saanut hellän leikkitoverin.
-
-Sellaista kanssakäymistä seitsemän toverin kesken, kuin Eva-täti oli
-toivonut ja he itse alussa luulleet, ei kuitenkaan syntynyt. He olivat
-hyvin erilaisia luonteiltaan ja sivuuttaneet jo sen kehityskauden,
-jolloin kouluhuoneessa tehdystä kujeesta riitti ilonaihetta koko
-päiväksi. Mutta ei ilmennyt mitään suurempia eroavaisuuksiakaan.
-Ainoastaan Maud ja Barbro ja Minka sähähtelivät joskus keskenään.
-
-Maud ei voinut olla pilkkaamatta Barbroa tohtori Krabben ilmeisen
-suosiskelun tähden. Jos luennoilla sattui jotakin, joka vivahtikin
-rakkauteen, ryki hän aina merkitsevästi eikä ollut tietävinäänkään,
-vaikka Krapu oli "äreän" näköinen; se vain päinvastoin lisäsi vettä
-myllyyn.
-
-Kerran iltapäivällä hän tuli Barbrolta lainaamaan englannin kielen
-sanakirjaa. Barbro oli lukemassa näytelmää "Kjærlighedens Komedie".
-
-"Onpa siinä hauskat kannet", sanoi Maud, kun Barbro oli pistänyt kirjan
-nopeasti pois, minkä Maudin terävä silmä kuitenkin keksi.
-
-"Niin on, sain sen joululahjaksi."
-
-Barbron poskia rupesi kuumentamaan, ja hän joudutti kirjan aika kyytiä
-hyllylle.
-
-Maud läimäytti leveällä kädellään toveriaan olkapäähän ja nauroi leveää
-nauruaan, joka jaksoi voittaa tasangon tuulenkin kohinan.
-
-"Onko ukko taas ollut sinua tavoittelemassa, Kynänvarsi?"
-
-"Mikä ukko?"
-
-"Kukas muu kuin Krapu. Kirja on kai hänen lahjansa?"
-
-"Niin, sukulaiseni olivat kutsuneet hänet luokseen jouluksi, ja silloin
-kai hän halusi osoittaa minulle vähän kohteliaisuutta", virkkoi Barbro
-suurentelevan välinpitämättömästi.
-
-"Räkätä mitä räkätät, harakanpoikaseni, kyllä se tiedetään, ettei
-naskali säkissä pysy." Maud sieppasi kirjan takaisin hyllyltä. Hän
-oli päättänyt työntää tuntosarvensa ihan ytimeen saakka. Tietysti oli
-lemmenkipeä Krapu kyhännyt jotakin vertauskuvallista "pötyä".
-
-Barbro löi paperiveitsellä kämmenelleen. Hänen ei tarvinnut hävetä,
-eihän hänellä ollut mitään salattavaa, mutta Maudin häikäilemätön tapa
-sotkeutua muiden asioihin suututti häntä. Ja kun hän näki kirjansa
-toverin voimakkaassa kädessä, tuntui hänestä, kuin sydäntä olisi
-aiheettomasti paloiteltu. Päälle päätteeksi Maud luki, mitä suuri Nils
-Krabbe oli kirjoittanut ensimmäiselle sivulle:
-
-    "Tu ne le connnis pas encore,
-    mais -- tu vas bientôt le connaître,
-    le petit dieu qui crèe les coeurs,
-    le petit dieu qui seul fait naître
-    les idées sur lesquelles on vit et on meurt".
-
-"Johan nyt jotakin", puhkesi Maud sanomaan, "et kai sinä ole niin
-hupsu, että välität mokomasta _'le petit dieu'_ roskasta?" Hän
-mätkäytti lahjakirjan pöydälle, istahti tuolille, heilautti toisen
-jalan ristiin toisen päälle, ojensi käsivartensa ikäänkuin luutuksi,
-jota oli soittavinaan, ja alkoi laulaa:
-
-    "Ah, Niiloni haaleat hapset,
-    mun ystävävanhuksein..."
-
-"Ole vaiti", sanoi Barbro kimmastuen. "Minä en piittaa hänestä enemmän
-kuin sinäkään, mutta minusta on säädytöntä, että..."
-
-Hän ei päässyt edemmä, sillä hän häpesi omia ajattelemattomia sanojaan.
-Eikö hän piitannut tohtori Krabbesta? Olihan hän niin lämpimästi
-pyytänyt Birgitiä kutsumaan tohtorin heille. Hän oli ollut rajattoman
-levoton, kun tohtori oli vuoden alussa ankarasti sairastunut, ja
-hän oli lähettänyt tälle joka päivä kukkia. Ja kun tohtori kerran
-sunnuntai-aamupäivällä oli käynyt hänen kanssaan Helene-tädin
-luona, oli hän kiittänyt tohtoria sydämensä pohjasta. Miksi hän
-kieltäisi tohtorin? Barbron rehellisyys ja häveliäisyys joutuivat
-keskenään ristiriitaan, ja toisen ivalliset kasvojeneleet saivat
-hänet purppuranpunaiseksi. Sitten hän jälleen heitti päänsä kenoon ja
-sanoi rohkeasti: "Ei ole totta, mitä äsken sanoin, etten muka välitä
-tohtori Krabbesta, sillä hänestä pidän paljon. Ja tästä puoleen te
-saatte kiusata minua niin paljon kuin tahdotte; minä olen päättänyt
-olla olematta siitä tietävinänikään. Ja mitä ihmettä siinä on, että
-kiintyy johonkuhun henkilöön, joka -- joka -- niin, sinä tiedät, mitä
-tarkoitan."
-
-"Eihän toki, siinä ei tietenkään ole mitään ihmeellistä, mutta sinä
-panet oireeseen jokaisen, joka vain pilkistääkään sinuun, Barbro. Yksin
-sinäkin aikana, minkä minä olen sinua tuntenut, sinä olet 'kiintynyt'
-kolmeen, neljään kappaleeseen, ja Sonja on sanonut, että sinä olet
-lemmiskellyt samalla lailla jo neljännestätoista ikävuodestasi asti
-lihavia ja laihoja, pitkiä ja lyhyitä -- paljaasta kiitollisuudesta.
-Ja se se juuri onkin sinun naisellista arvoasi alentavaa, tipuseni.
-Ja sitten sinä itkeä tillität jokaiselle, joka pötkii tiehensä.
-Tietysti minä en usko, että sinun tarvitsee Kravun tähden panna likoon
-nenäliinaa, sillä sinä itse olet likoeläin, ja hänet sinä kyllä saat
-pitää viimeisenä hätävarana. Sinä olet oikeastaan sievempi kuin muut
-tipat, mutta toisaalta sinä et ole tarpeeksi ja toisekseen olet taas
-liian konstikas. Alussa sinä olet niin makea ja iloinen, kun panet koko
-roikan päät pyörälle, mutta sitten yks'kaks' sinä muutut metafysiikaksi
-ja tähtein-tähystäjäksi, joka haluaa hypistellä kaikkea, mitä suinkin
-maa päällään kantaa. Se ei kelpaa; jos tahdotaan voittaa miehen sydän,
-niin ei ole puhuttava enemmän järkeä kuin mitä maskuliinin kieli tahtoo
-sanella ja anniskella. Minulla on seitsemän vanhempaa veljeä, niin että
-kyllä minä jo vähän tunnen miespuolta."
-
-Barbro oli yrittänyt monta kertaa keskeyttää Maudin ja puolustautua,
-mutta kun tämä vihdoin lopetti, jäi hän seisomaan aivan sanattomana.
-Tosin se, mitä Maud oli sanonut, tuntui tärkeältä, mutta niin
-selvästi ei kukaan ollut häntä tätä ennen eritellyt. Hän muisti
-kaikki kouluaikaiset tuliset ja onnettomat rakastumisensa, alituisen
-harhailunsa ja hapuilemisensa. Koko hänen tunneväreilynsä oli ehkä
-ollut vain heijastusliikettä. Miksi hän aina liikkui omassa minässään
-niinkuin umpisokkelossa? Muut tytöt löysivät niin helposti tien elämään.
-
-Hän pani "Kærlighedens Komedien" vielä kerran hyllylle, tällä kertaa
-koneellisesti.
-
-"Oletko vihoissasi?" kysyi Maud.
-
-"En, ihmettelen vain, tokko sinä olet johdonmukainen."
-
-"Sepä oli suurenmoista sinun puolestasi, ja siitä saat olla varma, että
-minä puhun järkeä. Asiasta toiseen. Emmekö panisi toimeen rekiretkeä?"
-
-Barbro hämmentyi melkein niinkuin olisi äkkiä hurahtanut lumikinokseen.
-
-"Äskeinen asia on jo selvitetty", sanoi Maud, "ja nyt on jo kulunut
-pitkä aika siitä, kun meillä on ollut mitään yhteistä lystinpitoa."
-
-"Jottako saisimme aikaan rekiretken?"
-
-"_Ce que femme veut, Dieu le veut_. Minä olen tuottanut itselleni
-kavaljeerin kotoa. Taikka oikeastaan hän tulee näinä päivinä. Hän on
-nuorin veljeni, somin poika, minkä tunnen."
-
-"Kunpa minäkin saisin itselleni kavaljeerin Skoonesta", hymähti Barbro.
-"Se maa tuottaa epäilemättä reilua väkeä."
-
-"Paljon kiitoksia!" Maud ojensi kätensä. "Niin että sinä et varmaankaan
-tarkoita, että minä olen niitä poikkeuksia, jotka vahvistavat sääntöä?"
-
-"En", vastasi Barbro vakuuttavasti, "sinä saatat olla niin hyvä
--- ja viisas myös. Mutta sanoppa, Maud, oletko sinä aina varma
-mielitietyistäsi?"
-
-"Olenko muka? Älä luulekaan, että minä viitsin kuluttaa itseäni
-hakkailulla. Minä hoidan huvitteluni omalla tavallani. Sitten matkustan
-kotiin ja saanen aikaa myöten kotikonnun meren rannalta. Täällä olen
-vain kauttakulkutavaraa. Oikein osataan elää vain Skoonessa."
-
-"Minun mielestäni voi koti olla missä tahansa, missä on myötätuntoisia
-ihmisiä. Jos minä vain saisin, niin matkustaisin hyvin mielelläni
-syksyllä ulkomaille. Olen muuten tuuminut päästä työskentelemään
-sanomalehteen."
-
-"Ja sitten naimisiin."
-
-"Miten se kävisi päinsä, kun sinä väität, että kaikki 'pötkivät
-tiehensä'?"
-
-"Noo, se oli hieman liioiteltua, mutta kullakin päivällä on suru
-itsestään. Me olemme joka tapauksessa nuoria, Kynänvarsi. Ei ole
-vielä hengenpidin-muste ehtinyt syöpyä peukaloosi eikä etusormeesi.
-Ja jos niikseen tulee, niin voithan käyttää isäsi runsaita varoja
-ponnistuslautana elämän ulapalle, niin ettei tarvitse ahertaa. Meistä
-seitsemästä on Minka ainoa, joka ei voi elää rennosti, mutta hassuinta
-on, että juuri hän on kaikista rennoin. Yhteen otteeseen hän tosin kävi
-hieman synkäksi, mutta sillä vaaleanpunaisella _voile_-leningillä,
-jonka hän jollakin merkillisellä tavalla oli hankkinut Karlberg
-tanssiaisiin, hän saavutti uudestaan itseluottamusta. Saattaahan olla,
-että hänellä oli _Frejdigt mod_." [Sutkaus tarkoittaa Urban Freideä.
-"frejdigt mod" on tanskaa ja merkitsee ujostelemattomuutta. Suom.]
-
-"Tuo sanaleikki olisi minun göteporilaisena pitänyt keksiä", nauroi
-Barbro. "Mutta saat pitää kunnian. Rekiretkestä saanemme keskustella
-yleisessä kokouksessa. Ja nyt minä lähden pilkistysmatkalle herttaisen
-mummoni luokse."
-
-"Minun pilkistysmummoni on pudistanut maan tomut jaloistaan. Ja jos
-on uskomista kaikkiin hänen puheisiinsa, kuinka paljon häntä oli
-rakastanut ja ihaillut hänen kuollut sukunsa, niin mahtaa nyt tuolla
-puolen pilttien olla iloinen perhejuhla. No hei sitten!"
-
-Maud otti sanakirjan, nyökkäsi terhakasti ja mennä paapersi käsillään
-reuhtoen mahtavana ja jykevänä ovea kohden.
-
-Puolta tuntia myöhemmin Barbro oli Katariinan-hississä nousemassa. Se
-oli kuten ainakin tupaten täynnä väkeä, ja hän oli pusertunut nurkkaan
-erään voimaperäisesti sillille haisevan torimatamin taakse, jonka
-puuskaan pannut käsikynkät eivät antaneet kenellekään tietä.
-
-Hissinkuljettajan toisella puolella seisoi seinää vasten eräs jäntterän
-näköinen, karvalakkinen nuori mies. Barbro näki ainoastaan hänen
-niskansa, mutta se tuntui hänestä niin tutulta, että se ahdistava
-turvattomuuden tunne, joka häntä äsken oli vaivannut, katosi yht'äkkiä.
-Hän oli viime aikoina paljon mietiskellyt ja ainoastaan harvoina
-hetkinä -- ja silloin liian riehakasti -- ollut iloinen. Se, mitä
-Maud oli sanonut, oli ikäänkuin antanut iskun hänen harhaileville
-ajatuksilleen. Oli totta, että hän antautui tunteittensa valtaan eikä
-milloinkaan antanut sydämensä kyllyydestä, vaan ruokki alituisesti
-nälkäistä sydäntä.
-
-Kun hän nyt näki tuommoisen, ehkä liiankin pyylevän niskan, niin tuntui
-kuin hänen aurinkoinen elämänilonsa olisi alkanut kurkistaa harmaiden
-ajatuspilvien lomasta. Ja niin pian kuin hissi oli ehtinyt ylös, koetti
-hän ottaa selville, pettikö niska hänet vai ei.
-
-Mutta torimatami ei ollut kiireissään. Ensin hän nosti korinsa, jossa
-oli kiiltäviä sillejä, ja rupesi sitten itse hommautumaan ulos.
-
-"Näinköhän minä pääsisin menemään?" sanoi Barbro kärsimättömästi.
-
-"Miks'ei, jos passaa odotella, kunnekka minä pääsen ensin", vastasi
-matami. "Ensin vuoro vanhemmilla, se pitää toki oppia tietämään."
-
-Ja kiusallisen pitkäpiimäisesti otti paksu matami sillikorinsa. Kun
-Barbro oli tullut sillalle, oli jo niin hämärä, ettei hän enää voinut
-pitkän matkan päästä erottaa tuota niskaa, ja hän ajattelikin, että
-se oli vain sattumalta muistuttanut Holger Boyen niskaseutua. Viime
-kirjeessään Holger oli ilmoittanut Barbrolle saapuvansa Tukholmaan
-vasta huhtikuun lopussa, jolloin hän pyytäisi Helene tätiä kotiinsa.
-Hänen äitinsä oli näet ryhtynyt kirjevaihtoon mummon kanssa ja
-valmistamaan hänen matkaansa Skooneen.
-
-Koko suku tahtoi mielellään ottaa hänet vastaan, mutta se ei ollut
-tiennyt hänestä paljon mitään. Hän oli vetäytynyt köyhyytensä ja
-kykenemättömyytensä kuoreen.
-
-Barbro kulki nopeasti tuttuja katuja pitkin yhä vain toivoen saavansa
-nähdä tutunomaisen hissimatkustajan, mutta hän ei vielä Katariinan
-hautausmaankaan kohdalle päästyään nähnyt etsimäänsä. Hautausmaalla
-peitti valkoinen lumivaippa vanhat haudat ja uudet tiet. Oli alkanut
-sataa suuria, villavia lumihiutaleita, jotka kilvan riensivät
-peittämään kaikki arkiaherruksen jäljet. Ilma muuttui niin ihmeellisen
-valkeaksi ja kimaltelevaksi, ja harvat lyhdyt vilkkuivat levottomasti
-aivan kuin ne olisivat saaneet silmiinsä lunta ja niiden olisi ollut
-vaikea katsoa eteensä. Barbro osasi kuitenkin kulkea erehtymättä,
-ja hän nosti kasvonsa päin tuulta, jotta lumihiutaleet lentäisivät
-kasvoille ja otsalle. Ne olivat hänestä kuin viileitä, hyväileviä
-suudelmia. Ja silloin hänen mieleensä johtui vanha isoäiti, mutta
-sitten hän sai aikamoisen sysäyksen, joku oli töksähtänyt sakeassa
-lumisateessa häntä vasten, ja kun hänen kantapäihinsä oli takertunut
-kokkareita, kadotti hän tasapainonsa ja lennähti nurin. Puuhka kimposi
-hyvän matkaa oikealle, tortturasia, jota hän oli varovasti kantanut,
-teki kuperkeikan vasemmalle, ja siltä, joka oli häntä tyrkännyt, putosi
-karvalakki hänen syliinsä.
-
-"Pyydän tuhannesti anteeksi", kajahti tuttu, sorahtava ääni, "minun oli
-aivan mahdoton nähdä mitään ja taisin kulkea liian kovaa vauhtia."
-
-"Niin juuri sinä teit aivan varmaan", vastasi Barbro nauraa hohottaen.
-"Päivää, Holger! Minun pitänee niiata tästä istualtani, jos et auta
-minua ylös."
-
-"No, mutta hyväinen aika, Babi, sinäkö siinä rehkit! Olenko loukannut
-sinua?" Holger kumartui hänen ylitsensä, ja Barbro näki hänen pyöreät,
-leveät kasvonsa, kun hän innokkaasti ojensi apuun molemmat kätensä.
-
-"Ei ole, jalkojani vain livettää niin pahasti, etten tahdo päästä
-pystyyn." Hän tarttui Holgerin käsiin ja seisoi kohta suorana ja
-sorjana hänen edessään.
-
-"Babi, kuinka sinä kehtaat kasvaa minua pitemmäksi!" naurahti Holger.
-
-"Holger, kuinka sinä kehtaat pusertaa minun sormeni mäsäksi!"
-
-"Suo anteeksi, tulin ihan taivaallisen iloiseksi nähdessäni sinut taas
-ylettyvilläni, sinä pikku kruunu tyttöjen valtakunnassa."
-
-"No-noo, vai kohteliaisuuksia, ovi! Mutta mehän olemme unohtaneet
-puuhkan ja tortut. Ei auttane muu kuin ruveta ryömimään ja etsimään.
-Maltas, tässä on rasia!"
-
-"Puuhka on kai tärkeämpi." Holger rupesi tosiaankin ryömimään
-nelinkontin. "Pitäisihän se minun lakkinikin löytää."
-
-"Tietysti, sinun lakkisi!"
-
-Barbro haeskeli joka puolelta.
-
-"Hyväinen aika, Holger! Sehän on minun kainalossani. Ole hyvä!"
-
-"Babi!" Holger nousi ylös, "Suo anteeksi! Minäkin olen keksinyt
-jotakin. Sinun puuhkasi on ollut minulla polvenalustana. Suuri kuin
-sängynpatja. Saanko ojentaa?"
-
-Niin perusteellisesti kuin Holger olikin pudistellut vaaleankeltaista
-hilleripuuhkaa, kimalteli se kuitenkin yltä ja alta, jopa sisästäkin
-lumikiteistä, niin että Barbron oli pakko lainata Holgerin sormikkaat,
-jottei olisi palelluttanut käsiään.
-
-"Mihin sinä olet menossa?" kysyi Barbro.
-
-"Kunpa sen tietäisi. Luulin osuvani Stigberg-kadulle, mutta kaikesta
-päättäen ei tästä näy pääsevän minnekään, ainakaan ilman johtotähteä."
-
-"Mutta sinullahan, poika-kulta, se on. Minä aion myös Stigberg-kadulle
--- Helene-tädin luo -- nyt tästä tuonne. Voi, mikä kinos!"
-
-"Kannanko sinut yli?"
-
-"Eikö mitä, minä hyppään." Hän loikkasi, ja kandidaatti Boye seurasi
-vikkelästi esimerkkiä. Hänen lyhyt, vanttera vartalonsa liikkui
-keveästi ja sirosti, ja hänen hieman hidasverisen pintansa alla huomasi
-olevan hillittyä eloisuutta. "Milloin olet tullut ja miksi et ole
-kirjoittanut etkä ilmoittanut tulostasi?" jatkoi Barbro.
-
-"Tulin tänä aamuna erään hyvän ystäväni, agronoomi Rydemanin kanssa.
-Minun onnistui suorittaa pari tenttiä ja senvuoksi tahdoin palkita
-itseäni. Aika huhtikuuhun saakka tuntui liian pitkältä. En ole nähnyt
-sinua yhdeksään kuukauteen, Barbro. Ja se on aikamoinen aika, kun
-odottaa. Sitäpaitsi tuntui sinun viime kirjeestäsi, että tarvitset
-kielen vaakaasi, sillä taidatpa olla yhtä kypsymätön punnitsemaan
-tasaisesti kuin ennenkin, vai mitä, Babi?"
-
-"Niin olen, kypsymättömämpi kuin milloinkaan ennen, luulen. Teit
-mainion kauniisti, kun tulit. Toisinaan sinä olet aivan välttämätön
-minulle. Et kai pane pahaksesi, jos vertaan sinua turvaisaan soppeen,
-johon on mukava hiipiä."
-
-"En suinkaan, mitään edellytyksiä olla loistopalatsi ei minulla ole."
-
-Barbro jätti vastaamatta ja virkkoi sen sijaan:
-
-"Aioitko yllättää minut, tulla katsomaan aivan aavistamatta?"
-
-"En, niin rohkea, että uskaltaisin tulla tyttöhoitolaan, en edes
-minäkään ole. Aioin Helene mummolta kysyä, milloin käyt hänen luonaan,
-ja yllättää sinut siellä."
-
-"Ja nyt me menemmekin sinne. Kuinka iloiseksi se kiltti täti tuleekaan,
-Hän asuu tässä talossa. Katso, miten matala portti on, mutta kyllä sinä
-pääset siitä suorana."
-
-"Kyllä, harvoin minä koukistelenkaan, se olisi liikaponnistusta."
-
-Helene-täti ei olisi voinut saada rakkaampia vieraita. Barbroa hän
-nimitti omaksi sydämensä päiväpaisteeksi, ja otti hänet avosylin
-vastaan. Mutta nyt ojentuivat vanhat kädet syleilemään myös Boye-suvun
-myöhäsyntyisintä edustajaa, ja tämä kotiutuikin heti pieneen huoneeseen
-niin perinpohjin kuin olisi joka päivä ollut noiden raihnaisten
-huonekalujen ja pienten vähäpätöisten muistoesineiden seurassa.
-
-Barbron keittäessä kahvia ja kattaessa pöytää Holger jutteli iloisesti
-ja ystävällisesti neiti Helenen kanssa ja kertoili seikkaperäisesti
-suvun kolmen miespolven vaiheita. Hän katsahti sentään vähäväliä
-Barbroon, ja hänen katseensa lämpeni ja syveni. Varmasti Barbro oli
-"sydämen päiväpaiste", hänen ruskeakiharainen pikku typykkänsä,
-joka oli ollut hänen ajatuksissaan ja mielessään jo koulupojasta
-saakka. _Hän_ ei milloinkaan välittäisi kenestäkään muusta, ja Barbro
-puolestaan ei välittäisi hänestä minään muuna kuin turvallisena
-hätäsatamana myrskyn uhatessa.
-
-"Kai te tulette kohta uudestaan?" Nämä arastelevat ja liikuttavat
-sanat seurasivat nuoria alas natiseville rapuille, ja kaksi raikasta
-ääntä lupasi halukkaasti, ettei kuluisi kauan, kun Helene-tätiä
-tullaan uudestaan tervehtimään. "Eikö hän ole herttainen, Holger?"
-kysyi Barbro. Hän pisti toverillisesti kätensä Holgerin kainaloon, kun
-katukäytävä oli hyvin liukas, mutta heti kun vaaranpaikka sivuutettiin,
-veti hän kätensä taas pois.
-
-"On, oikein suloinen pikku tyttö. Minä viihdyn parhaiten tuonikäisten
-kanssa. Silloin he liehittelevät parahiksi minun pyylevyyteni kannalta."
-
-"Eihän Helene-täti liehittele ollenkaan."
-
-"Älä tee tyhjäksi hänen naisellisuutensa hienointa puolta, Babi!
-Vanhat herttaiset tytöt liehittelevät yhtä tietämättään, kuin resedat
-tuoksuvat. Saat itse nähdä, kun ehdit niin pitkälle."
-
-Barbro pysähtyi äkkiä.
-
-"Luuletko sinä myös, että minä joudun kyöpelinvuoreen?"
-
-"Minäkö _myös_? Kukas muu on rohjennut lausua jotakin niin halpamaista?"
-
-Barbro läksi taas liikkeelle. Tapa, jolla Holger lausui viimeiset
-sanat, sai hänet vakuutetuksi siitä, että ei hän pitänyt sitä
-halpamaisena. Eikä hän itsekään pitänyt, ei ensinkään. Mutta omasta
-puolestaan hän ajatteli olevan kauheaa joutua vanhanpiian kirjoihin.
-Hän mutisi hyvin sävyisällä äänellä:
-
-"Maud Rydeman ja Sonja sanovat, etten minä kykene pitämään ketään
-kiinni, eikä ole ensinkään hauskaa, jos ei saa milloinkaan kokea mitään
-jännittävää, sellaista, joka -- -- -- Nauratko sinä minulle?"
-
-"Enpä juuri. Hymyilen vain tietäjänhymyä itsekseni. Sinä olet
-saavuttanut kahdeksan- ja yhdeksäntoista ikävuoden välisen korkean
-iän, niin että sinun on jo aika oppia pitämään kiinni jotakuta samoin
-kuin kokemaan jotakin jännittävää. Mutta kissa tietäköön, tokko
-satut tavoittamaan arvaamattoman onnen päästä naimisiin. Sinä et
-ole tarpeeksi olevinasi etkä myöskään kaikin puolin muiden tyttöjen
-kaltainen, jotta sinulla voisi olla toiveita. Ja sitten sinä valitset
-hyvin kummallisia koekaniineja onnesi tavoittelua varten."
-
-"Valitsenko minä?"
-
-"Valitset. Alkakaamme Urban Freidestä. Hän oli kylläkin mukiinmenevä
-objekti. Mutta itse asiassa sinä pidit häntä vain mykkänä palvelijana,
-jonka kaulaan sinä ripustit tyttöturhamaisuutesi ja mielistelyhalusi.
-Sitten tuli kaljupäinen parooni, jolla oli kuutamoa takaraivossa ja
-ajatuksissa. Ja sinä olit heti valmis liittymään häneen ja uskomaan
-onneen. Täällä Tukholmassa lienevät sinun psyche-siipesi liehuneet sen
-tohtori Krabben ympärillä aavistellen yhteistä lentomahdollisuutta
-avaruuteen. Jos sinä tahdot välttämättä pitää avioliittorakkautta
-elämän sisältönä, niin ota Sonja esikuvaksesi: hän on tehnyt valintansa
-harkiten."
-
-Taas Barbro pysähtyi. Nyt hän oli suutuksissaan ja polkaisi jalkaansa.
-
-"Minä en ole rahtuakaan sellainen kuin sinä luulet. Minä tahdon
-työskennellä ja tulla joksikin. Sen minä _tahdon._ Mutta minkäs minä
-tartunnalle mahdan, kun Minka ja Sonja, joiden parissa useimmiten
-oleskelen, puhuvat herkeämättä vain -- vain rakkaudesta." Tyyntyneemmin
-ja vilpittömän luottavasti hän lisäsi: "Olethan sinä nyt minulla, ja
-silloin minä pääsen irti koko roskasta. Me tapaamme toisemme joka
-päivä, Holger, ja minä kerron sinulle, mitä olen lukenut, ja mehän
-voimme samalla kävellä katselemassa Tukholmaa. Minä olen vapaa kolmesta
-viiteen joka päivä. Kai sinä viivyt pitkän aikaa?"
-
-"Jokseenkin. Aion oleskella muutamia viikkoja Upsalassa, mutta sitä
-ennen taidan viipyä täällä kuukauden valmistelemassa erästä työtä.
-Tietysti me tapaamme joka päivä, jos se käy päinsä."
-
-"Kyllä", vastasi Barbro täydellisen luottavasti, "sinähän se vain olet,
-Holger".
-
-
-
-
-VIII
-
-Rekiretki.
-
-
-Seitsemän rekeä ja verrattain hyvää hevosta odotteli Löwesköldin
-laitoksen edustalla, jonne Sonja oli mennyt aikaisin aamupäivällä.
-Kulkuset soittelivat iloisia säveliään, jotka kuuluivat valkean huvilan
-huoneisiin saakka, ja komeissa rekiverkoissa oli ihmettelemistä niille
-lukuisille katsojille, joita oli keräytynyt kadun toiselle puolelle.
-
-Jokaisen reen vieressä seisoi odotteleva ajomies. Matka aiottiin
-suunnata Saltsjöbadeniin, ja Eva-täti oli kutsunut kaikki neljätoista
-nuorta päivällisille tanssiaisineen.
-
-Nyt tytöt laskeutuivat parvessa rappuja alas, kaikki huolellisissa
-matkatamineissa ja vallatonta iloa säteilevinä. Sonjan ja hänen
-Unonsa oli määrä olla ensimmäisenä parina ja ruveta "papaksi ja
-mammaksi" muille, mitä tointa he eivät näyttäneet ottavan kovinkaan
-vastuunalaiselta kannalta. Barbro ja Harald Witt olivat toisena parina,
-molemmat niin riehakan vallattomina, että alkoivat heitellä lumipalloja
-tervehdyslaukauksina. Sitten tuli Maud veljineen, erittäin komea ja
-luotettava pari, kumpikin päätään muita pitempi ja selän puolelta
-kunnioitusta herättävän leveä.
-
-Sitten hyppäsi Minka vikkelästi kuin kissanpoika Urbanin viereen.
-Hän oli varsin ihastuttavan näköinen valkeassa turkkitakissaan ja
-lakissaan, ja ihan täynnä vallatonta riemua. Viides pari oli hieno
-ja siro; siinä oli Mary ja hänen serkkunsa, tuleva diplomaatti. He
-hymyilivät toisilleen kuten ainakin hyvin kasvatetut ja ehtivät
-hädintuskin vaihtaa pari sanaa sekunnissa.
-
-Märta ja Kurt Ståhle olivat kilttien ja tottelevaisten lapsien
-näköisiä, kumpikin yhtä vaalea ja hyväntahtoinen.
-
-Kaikista viimeisimpänä olivat Astrid ja Holger Boye. He olivat
-tuotapikaa ystävystyneet toisiinsa ja keskustelivat niistä paikoista,
-joissa kumpikin oli käynyt ulkomailla. Niistä maisemista, joiden halki
-he nyt kiitivät, he eivät nähneet paljon mitään, ja olipa onni, että
-Holgeria opastivat edellä kulkevat reet, sillä muuten hän olisi eksynyt
-oikealta tolalta ollessaan niin viehättynyt matkamuistelmiin.
-
-Retkeläiset olivat ehtineet kappaleen matkaa tullin ulkopuolelle, ja
-metsä kajahteli äänekkäästä, reippaasta puheensorinasta, kun joku
-ehdotti kilpa-ajoa. Ehdotusta kannatettiin innokkaasti. Auringonpaiste
-ja raikas ilma yllytti nuorten toimintahalua. Keli oli maanmainio. Pois
-tieltä!
-
-Ja eteenpäin lensivät reet, ohi teljettyjen huviloiden ja pienten
-talojen ystävällisesti suitsuavine savupiippuineen. Uteliaat
-lapsilaumat ehättivät kirkuen kelkkoineen tiepuoleen.
-
-"Antakaa minun ajaa", pyysi Minka innostuksesta vavisten, "minä saan
-varmasti vauhdin kiihtymään. Meidän täytyy päästä ensimmäisiksi."
-
-"Ei, kiitos, minä pyydän saada pitää ohjakset", vastusti Urban
-pönäkästi, "ja minä rohkenen uskoa, että me pääsemme ensimmäisiksi,
-vaikka mikä olisi."
-
-"Te luulette olevanne väkävämpi, kun olette mies."
-
-"Väkävämpi en ole. Mutta _väkevämpi_ kenties, Teillähän on nukenkädet
--- tai kissankäpälät."
-
-"Voi, ettekö ole unohtanut vieläkään sitä tyhmyyttä?" Minka punastui ja
-vilkaisi salavihkaa Urbanin poskeen, missä ei kuitenkaan näkynyt enää
-naarmua. "Minä tahdon -- minä _tahdon_ ajaa!"
-
-Hän tempasi itselleen ohjakset niin kiivaasti, että hevonen säikähti
-ja syöksyi ohi kaikkien rekien, potkien suojuslautaa ja pöllyttäen
-vimmatusti lunta kavioillaan. Vähän matkaa se pysyi tiellä, mutta
-kääntyi sitten aukealle kentälle.
-
-"Meidän täytyy hypätä pois", huusi Urban ja repäisi vällyt auki.
-"Hypätkää pois tulimmaisen nopeasti ennen kuin tullaan tuon jyrkänteen
-reunalle", karjaisi hän hädissään. Pehmeän kerän tavoin Minka vierähti
-reestä syvään kinokseen. Samassa musteni maailma hänen silmissään ja
-sydäntä kouristi niin kauheasti, kun veri pakkautui siihen, että hän
-meni tainnoksiin.
-
-Hänen pyörtymisensä ei johtunut säikähdyksestä, vaan siitä, että hän
-suuttui silmittömästi Urbanin epäkohteliaasta kiivaudesta. Hän ei olisi
-voinut ikipäivinänsä kuvitella, että nuori mies uskaltaisi kiljua
-hänelle niin kovasti, ja päälle päätteeksi Urban! Mutta amanuenssi --
-joksi häntä nyt sanottiin -- Freide ei tiennyt itsekään, että juuri
-hänen sanansa olivat aiheuttaneet niin surullisen seurauksen. Hänen oli
-myös onnistunut keinotella pois reestä, joskin venähtänein jaloin. Hän
-nilkutti Minkan luo ja alkoi hieroa tämän ohimoita lumella, koko ajan
-kiroillen jalkavammaansa ja ähkien ja puhkien mielenliikutuksesta.
-
-"Hyvä Jumala, ihmislapsi, herätkää toki!" Hän pudisteli Minkaa
-tarmokkaasti, "Herätkää, muuten minäkin pyörryn."
-
-Minkan mustista silmistä leimahti samassa Urbaniin salama. Heidän
-kasvonsa olivat yhtä värittömät. Mutta Minkan poskille lennähti
-tuokiota myöhemmin suuttumuksen tulinen puna.
-
-"Tollo", sanoi hän terävästi.
-
-"No, Jumalan kiitos!" Urban hengitti keveämmin. "Sanokaa minua tolloksi
-tahi miksi ikinä tahdotte, kunhan vain autatte minut pystyyn. Minä
-laskeuduin jaloilleni työntääkseni lunta teidän suuhunne, mutta nyt en
-pääse ylös tältä vietävän jalalta, joka nyrjähti sijoiltaan."
-
-Minka ojensi hänelle kylmästi toisen kätensä, ja Urban nousi kamalasti
-irvistellen.
-
-"Mikäs nyt neuvoksi?" kysyi Urban jurosti. "Hevosesta ja reestä ei ole
-tietoakaan ja me olemme joutuneet erämaahan kauaksi sekä maantiestä
-että ihmisistä."
-
-Minka seisoi jäykkänä ja suorana; hänen teki mieli todenteolla
-antaa Urbanille korvapuusti ja sitten livistää tiehensä, mutta
-tyytyi kuitenkin siihen, että pujotti käsivartensa ristiin ja rupesi
-tähystelemään lumisia maita ja metsää, joka tohisi hiljaa kuin
-lumisadetta ennustaen. Uhkaava pilvi olikin jo noussut auringon eteen
-ikäänkuin jykeä lyijymöhkäle. Tänä hetkenä ei elämä Minkasta tuntunut
-hitusenkaan vertaa hauskalta, ja koko hänen sisäinen olentonsa kuohui
-niin valtavasti, että hän sanoi itselleen vihaavansa Urbania.
-
-Eilen hän oli ollut varma siitä, että rakastaa Urbania
-romaanirajattomasti, mutta tokkopa koko maailmassa ainoakaan tyttö
-saattaa rakastaa sitä, joka nimittelee toista "ihmislapseksi"!
-
-"Minä lähden toisten luo", sanoi hän topakasti.
-
-"Kenen toisten?"
-
-"Matkatoverien."
-
-"Niitä on teidän vaikea löytää. Minulla ei ole aavistustakaan, mihin
-päin he ovat menneet. Enkä minä salli että te lähdette minnekään omin
-päin."
-
-"Te olette häpeetön", huusi Minka itku kurkussa, "minä en milloinkaan
-ole nähnyt niin häpeetöntä".
-
-"Te tarkoitatte luultavasti hävytön." Urban hieroskeli kolottavaa
-jalkaansa. "Olen kuullut, että tällaisen vian voi vetämällä saada
-autetuksi. Tahdotteko koettaa? Olisi vietävän viheliäistä, jos meidän
-pitäisi yöpyä tänne ja ehkä paleltua kuoliaiksi."
-
-"En välitä teistä ollenkaan. Minä lähden."
-
-Ja Minka läksi marssimaan ylpeästi suoraan eteenpäin. Mutta kuinka
-olikaan, hän vajosi yhtäkkiä niin syvälle lumeen, että hänen oli työ
-ja tuska ponnistella ylös. Ensin hän ei katsonut taakseen. Hän oli
-odottanut, että Urban kutsuisi hänet takaisin, pyytäisi anteeksi ja
-sanoisi häntä enkeliksi -- _son ange gardien_ -- silloin hän olisi
-kääntynyt takaisin, mutta nyt näytti siltä, että Urban oli päättänyt
-jäädä odottamaan kuolemaa, sillä varmaa oli, että hän paleltuisi
-kuoliaaksi. Hän pysähtyi. Uh, oli melkein kamalampaa rämpiä täällä
-yksinään kuin olla Urbanin luona! Ja kyllä hän nyt koettaisi vetää
-jalan paikoilleen! -- -- -- Paljoa nopeammin ja nöyremmin kuin taannoin
-hän tuli nyt takaisin. Urbania ei enää ollut siellä, mihin Minka hänet
-oli jättänyt, vai olikohan hän kulkenut väärään suuntaan? Täällä oli
-suksenlatuja ja minkä mitäkin jälkiä vähän kussakin paikassa. Hän ei
-löytänyt enää omiaan.
-
-Suunniltaan hädästä hän alkoi kirkua ja huutaa:
-
-"Haloo! -- Haloo! -- Minä täällä! -- Tä-ä-llä! Tulkaa! Tulkaa!"
-
-Ei vastausta. Metsä tohisi raskaammin, ja aurinkoa pimittävä pilvi
-kasvoi.
-
-Nyt rupesi Minka ulisemaan. Häntä ei ollut milloinkaan pelottanut niin
-kovasti. Mitähän jos sudet tulevat ja syövät hänet! Hän ei uskaltanut
-jäädä maahan. Tuokion kuluttua hän kiipesi puuhun; nyt hän näki erään
-pienen mustan pilkun hitaasti, mutta pontevasti pyrkimässä jotakin
-kohden, joka taisi olla tie. Se oli -- aivan oikein, se oli Urban!
-Mutta, _mon Dieu_, kuinka kaukana hän jo olikaan! Oo, näytti siltä,
-kuin hän olisi vaappunut ylös ja alas. Varmaankin hän aina väliin
-hyppeli toisella jalallaan.
-
-Viha kuohahti uudestaan. Urban ei välitä hänestä minkään vertaa, jätti
-hänet oman onnensa nojaan. Mutta kyllä hän vielä näyttää hänelle...
-Totta kai hänkin osaa tielle. Kuinka Urban oli sinne päässyt? Hän
-katseli alas jyrkänteen rinnettä. Siitä on päästävä alas. Huu, se
-oli huimaava! Kävelemällä laskeutuminen oli mahdotonta. Siis joka
-vierimällä tai -- istuallaan laskien.
-
-Nuolennopeasti Minka teki päätöksensä, kiipesi rivakasti alas, sai
-vaivoin katkaistuksi kuusesta oksan, jonka aikoi ottaa kelkakseen.
-Sydän kurkussa hän istuutui sille ja laahusti jyrkänteen reunalle,
-sitten hän sulki silmänsä tuokioksi, mutta avasi ne uudestaan
-katsoakseen, ettei puita ollut tiellä. Ei hätää, sitä myöten oli kaikki
-selvää, mutta korkeus oli huikea. Hän ummisti taas silmänsä, tarttui
-lujasti kiinni karahkaan ja hurahti alas. Sellaista kyytiä hän ei ollut
-saanut milloinkaan. Hän lensi pitkän matkan tietä kohden. Ruumis oli
-aika lailla kolhiintunut, kun hän jätti ajovehkeensä.
-
-Urban oli vielä näkyvissä, ja vaikka jäsenet tuntuivatkin helliltä,
-läksi Minka juoksemaan koko ajan huutaen ja hoilaten.
-
-Viimein Urban lienee kuullut, koska pysähtyi katsomaan taakseen. Mutta
-Minkan valkean pienen hahmon keksiminen keskeltä lumikenttää ei ollut
-niinkään helppoa, joten Urbanin täytyi päätellä äänestä, missä päin
-huutaja oli.
-
-"Haloo", kirkui Minka, "haloo!" Hän ei jaksanut enää juosta. Uupumus
-puristi hänen jäseniään kuin rautavanne, niin että hän pääsi vain
-raahustamalla eteenpäin.
-
-Yksinäisyys oli hänestä kuitenkin kamalinta, ja hän kirkui kohti
-kurkkua Urbanille: "Odota -- minua -- kuollaan -- yhdessä!"
-
-"Minka!"
-
-"Hohoi!"
-
-"Täällä on tupa!"
-
-"Missä?"
-
-Minka oli melkein käheä, mutta nyt hän oli joutunut niin lähelle, että
-kuuli selvästi Urbanin äänen.
-
-"Tienkäänteessä."
-
-Minka tuli ylen onnelliseksi. Tie kääntyi ehkä kahdenkymmenen metrin
-päässä Urbanista. Sinne asti he kyllä jaksavat mennä. Minka läksi
-uudestaan juoksemaan. Toivo päästä vihdoinkin lepäämään katon alle
-antoi hänelle voimia.
-
-Urban hyppi häntä vastaan terveellä jalallaan.
-
-"Kuulehan sinä, rakas, pikkuinen peto", sanoi Urban aivan
-äkkiarvaamatta, "minä luulin tulenani hulluksi tuskasta ja vihasta, kun
-sinä marssit tiehesi, mutta nyt saat uskoa, etten enää päästä sinua
-luotani." Muitta mutkitta Urban veti hänet luokseen ja valoi hänen
-kasvonsa täyteen suudelmia.
-
-"No, mutta -- Oo, Urban!"
-
-Minka laski kätensä hänen kaulaansa. Nyt Urban seisoi jo vioittuneella
-jalallaan tuntematta tänä hetkenä kipua.
-
-"Minka, sinä halusit, että kuoltaisiin yhdessä, minäpä haluan _elää_
-yhdessä."
-
-"Niin tahdon minäkin paljoa mieluummin", sanoi Minka reippaasti,
-"vaikka -- en suvainnut sinua taannoin".
-
-"Enkä minä sinua! -- Oo, vielä yksi suukko, Minka! Sinä olet suloinen
-pikku tenhotar."
-
-Kulkusten helinä sai heidät heräämään todellisuuteen, ja jopa olikin
-aika, sillä eräs reki tuli täyttä vauhtia heitä kohden. Siinä ajoivat
-Uno Freide ja Holger Boye, jatka olivat lähteneet etsiskelemään heitä,
-kun eräs talonpoika oli ottanut kiinni tyhjän reen ja pillastuneen
-hevosen ja vienyt ne Saltsjöbadenin hotellin eteen. Hakijat olivat
-ottaneet mukaansa sekä sukset että luistimet siltä varalta, että
-olisi pitänyt lähteä retkeilemään, mutta he nolostuivat aika tavalla
-nähdessään onnettomuustoverien hellästi hyväilevän toisiaan keskellä
-suurta maantietä noin kolmen kilometrin päässä kylpylaitoksen
-hotellista.
-
-Tosin oli kumpikin niin uuvuksissa, että heidät täytyi auttaa rekeen,
-mutta he olivat kumminkin niin säteilevän onnellisen näköisiä
-silloinkin, kun kertoivat vaivoistaan, että oli turhaa ruveta heitä
-surkuttelemaan.
-
-"Koko juttu oli minun syyni", sanoi Minka.
-
-"Eipäs", keskeytti Urban, "jos minulta vain olisi ollut tarpeeksi
-malttia ottaa ohjakset..."
-
-"Ottaa ohjakset?" kysyi Uno ihmetellen.
-
-"Niin, sillä minä tahdoin välttämättömästi ajaa." Minka painoi päänsä
-alas.
-
-Urban hyväili hänen käsiään vällyjen alla.
-
-"Ei olisi sekään haitannut mitään", virkkoi hän innokkaasti, "jos minä
-vain olisin ollut kylmäverisempi".
-
-"On hyvin tärkeää", myönsi Holger Boye, "että ohjakset joutuvat
-oikeisiin käsiin oikeaan aikaan, tapaturmien välttämiseksi".
-
-
-
-
-IX
-
-Eräs uusi tuttavuus.
-
-
-Barbro nousi rappuja pitkin ompelijattarensa luo, joka suoritti
-hänelle paikkausta. Birgit oli näet antanut tällaisen neuvon
-epäkäytännölliselle sisarelleen, kun Babia itseään oli tuiki
-mahdoton saada korjailemaan "riepujaan". Paljoa ennemmin hän viskasi
-menemään kaikki, mikä oli repaleista. Mutta jos leninki oli hieman
-vanhamuotinen, ei se haitannut häntä ollenkaan. Nyt kuitenkin oli
-hänen pukuvarastonsa käynyt varsin kuluneeksi, ja hän oli päättänyt
-korjauttaa sen.
-
-Hän vertaili mielessään, kumpi oli kauheampaa -- käydä sanomalehden
-toimituksessa vaiko ompelijattarella. Ensinmainittu oli hänellä
-tuoreessa muistissa. Jo viidennessä paikassa hän oli käynyt kolmen
-päivän kuluessa. Mutta joka paikassa oli häntä pidetty liian "nuorena".
-Parissa kohden häntä oli kohteliaasti kehoitettu tulemaan parin vuoden
-perästä uudestaan kuulemaan, muualla oli selitetty, että avustajia on
-yllinkyllin, mutta tänään häntä oli vedellyt. Tarvittiin nuori nainen
-selostamaan hienon maailman häitä ja käymään haastatteluilla ylhäisissä
-kodeissa sekä juhlatilaisuuksissa että arkioloissa.
-
-Alussa Barbro haltioituikin "itsenäisen" työn toivosta niin kovasti,
-että hän päätä pahkaa tarttui koukkuun. Palkkaa hän ei muistanut kysyä
-ollenkaan. Ne olivat kyllä maininneet jotakin volontääristä, mutta hän
-ei tiennyt, merkitseekö se muuta kuin "vapaaehtoinen", eikä kukaan
-voinut olla sen vapaaehtoisempi kynänvarsi kuin hän.
-
-Hän oli ylettämän ilonsa puuskassa käynyt soittamassa lähimmästä
-maustetavara-puodista Holger Boyelle. Mutta tämä ei ollut yhtynyt hänen
-innostukseensa, vaan neuvonut jyrkästi luopumaan tuumasta. Semmoinen
-toimiala ei sovi hänelle ensinkään. Hän ei kelpaa kotiurkkijaksi,
-sitä ei tarvitse ajatellakaan, ja "totta vieköön" hän on liian hyvä
-kirjoittamaan morsiamista, heidän antiikkisista morsiuskruunuistaan ja
-äidinäidinäidin oikeista pitseistä ja morsiustytöistä ja sulhaspojista
-ja kaikennäköisestä muusta sekasotkusta.
-
-Barbro nolostui aika lailla, ja kun kuulotorvi oli vaipunut takaisin
-pitimeensä, oli hänen ihastuksensa laajenevaan sanomalehti-toimintaan
-vaipunut pohjattomaan syvyyteen.
-
-Hän meni toimitukseen ilmoittamaan peruutuksensa, ja siellä oltiin
-hänelle yhtä kiukkuisia kuin edellisellä kerralla oli oltu kohteliaita.
-Häntä vihloi vieläkin, kun hän muisteli päätoimittajan tuikeita silmiä
-ja hermostuneen kuivaa ääntä.
-
-Oikeastaan olisi jo tästäkin riittänyt kiusaa yhden päivän osalle
-tarvitsematta lisätä sitä käymällä ompelijattaren luona, missä oli
-kahvinvastineen ja ahtaissa oloissa asuvan lihavan, vanhan mamsellin
-lemua, mutta hän oli luvannut tulla ja Barbro piti aina sanansa.
-
-Koetus ja sovitus meni menojaan, ja Babi vilisti vapautuneena alas
-rappusia, mutta ehdittyään keskelle niiden toista aukeamaa hän pysähtyi
-äkkiä. Siinä virui liikkumattomana suullaan pieni ihmiskäärö, pieni
-viiden tai kuuden vuoden vanha poika. Hän oli paljain päin, ja likainen
-kiharatukka oli hyvin takkuinen. Pukineet riippuivat riekaleina hänen
-yllään. Jalkineina oli pari suuria naistenkenkiä, joissa oli ammottavia
-reikiä.
-
-Liikutettuna Barbro kumartui katsomaan poikaa. Oliko hän kuollut?
-Barbro nosti pojan varovasti ylös. Pienet kasvot olivat aivan kelmeät
-ja pelottavan laihat, mutta hän eli. Raukea katse kohdistui arasti
-Barbroon.
-
-"Mikä pikku poloinen sinä olet?" kysyi Barbro sydämellisesti. "Oletko
-sairas?"
-
-"En."
-
-"Onko sinun nälkä?"
-
-"On."
-
-Totta totisesti hänen oli nälkä! Barbron sydän kuumeni säälistä
-nääntynyttä lasta kohtaan, joka tuskin jaksoi pysyä jaloiltaan. Hänen
-oli kannettava lapsi ompelijattarelle ja jätettävä hänet sinne siksi
-aikaa, kunnes kävi hakemassa jotakin syötävää. Poika ei ollut raskaampi
-kuin hänen sisarensa kaksivuotinen tytär, ajatteli Barbro ottaessaan
-hänet syliinsä, mutta niin hirveän huolimattomasti hoidettu.
-
-"Ah, se on se pikku raukka, jonka isä hukkui viime jouluna", sanoi
-neiti Andersson. "Niillä on vissiinkin hyvin kurjat olot. Ne asuu
-täällä vinnillä."
-
-Saatuaan maitoa ja leipää poika näytti vähän reipastuneen ja kykeni
-lähtemään Barbron kanssa äitinsä luo. Tämä asui viidennessä kerroksessa
-eräässä kojussa, josta alkujaan oli aiottu tehdä ullakkokomero.
-Barbro ei ollut vielä milloinkaan nähnyt niin kurjaa asumusta, niin
-sydäntäsärkevää köyhyyttä. Keskeltä vanhoista matoista kyhättyä läjää,
-jonka verhona oli kulunut viltti, kuului kuolemanväsynyt ääni:
-
-"Onko siellä pikku Viktor?"
-
-Viktor -- _voittaja!_ Se oli hänen, tuon pienen ressun nimi, jonka
-nälkä oli kaatanut kuudennella ikävuodellaan.
-
-"On", vastasi poika yksitavuisesti. Mutta hän ei juossut äitinsä luo
-eikä päästänyt Barbron kättä.
-
-"Vähän vettä, lapsi."
-
-Barbro irroitti hellävaroen kätensä Viktorin otteesta. Hän etsi
-karahvia ja vettä, mutta Viktor tallusteli suurilla kengillään erään
-hinkin luo, jossa oli kauha. Hän täytti kauhan ja vei sen kuoppaisen
-kivilattian yli äidilleen.
-
-Ei kumpikaan virkkanut mitään, mutta kun nainen oli juonut, kysyi hän:
-
-"Onko sinulle annettu ruokaa?"
-
-"On."
-
-"Eikö ole mukanasi?"
-
-Nyt meni Barbro sairaan luo ja sai kuulla hänen kärsimystensä historian
-lyhyin, katkonaisin lausein. Nälkä, sairaus, miehen kuolema, häätö,
-nälkä, sairaus. Ja nyt hän pelkäsi kovasti jäävänsä vuoteen omaksi ja
-kuolevansa Viktorilta. Hän ei jaksa elää, mutta ei myöskään uskalla
-ajatella kuolemaa. Mihin joutuu silloin poika?
-
-Barbro oli vähän aikaa aivan sekaisin nähdessään näin aavistamattoman
-suurta kurjuutta. Hän oli kyllä lukenut hädän kauhuista, mutta olihan
-kokonaan toista istua kauniissa, hyvin sisustetussa huoneessa ja
-katsella kirjasta elämän kovuutta, kuin nähdä se todellisuudessa, ilman
-taiteellista siloittelua.
-
-Toinnuttuaan jonkun verran hän muisti heti Holger Boyen, joka
-kyllä tietää, mitä on tehtävä. Barbro veisi Viktorin entisen
-lapsuudentuttavansa Gerda Skogin luo. Tämä oli joutunut aikaisin ja,
-kuten sanotaan, hyviin naimisiin insinööri Anders Skogin kanssa. Siellä
-pikku Viktor varmaankin saa olla toistaiseksi. Siellä häntä ruokitaan
-ja pestään ja kammataan. Sinne mennessään hän ostaa pojalle pari lelua
-ja siistin vaatekerran ja jalkineet, ennen muuta jalkineet.
-
-Hyvin touhuissaan talutti Barbro pienen vähäpuheisen suojattinsa
-erääseen suureen lelukauppaan, missä pojan ei oikein tehnyt mieli
-lausua mitään, mutta lopulta kuitenkin lapsenmieli pääsi oikeuksiinsa,
-ja hän mutisi:
-
-"Hevonen."
-
-"Tietysti sinä saat hevosen ja kärryt myös ja niihin pannaan
-pussillinen suklaata", sanoi Barbro. Saatuaan ostokset Barbro meni
-ryysymekkonsa kanssa eräälle autoasemalle. Siellä oli jo odottamassa
-muuan herra, nuori, ryhdikäs mies, joka oli näöltään pohjoismaalainen.
-Ihmetellen hän silmäili hienoa nuorta naista ja pientä likaista
-kerjäläispoikaa, joka niin luottavasti piti mustaa tassuaan naisen
-sormikasverhoisessa kädessä.
-
-Vihdoin saapui auto. Pikku Viktor näytti uupuneen kokonaan, ja Barbro
-voitti kainoutensa. Hän meni tuntemattoman herran luo.
-
-"Anteeksi, saisimmeko ottaa auton, vaikka teillä olisi vuoro, kun
-tulitte aikaisemmin?" sanoi Barbro hieman tarpeettoman nopeasti, mutta
-häntä aina hävetti puhutella tuntemattomia. "Pikku poika tuskin jaksaa
-seistä", lisäsi hän selittäen.
-
-"Sen kyllä näkee." Herra kohotti kohteliaasti hattuaan. "Tietysti minä
-luovutan teille auton ja nostan pojan." Hän nosti Viktorin istumaan
-autoon.
-
-"Aiotteko viedä hänet sairaalaan? Oletteko lastensuojelusnainen?"
-
-"Ei, emme me mene sairaalaan. Kiitos avusta." Barbro huusi osoitteen
-kuljettajalle ja vasta sitten, kun auto oli jo täydessä menossa,
-hän muisti jättäneensä vastaamatta lastensuojelusseurasta. Häntä
-suututti nyt, kun tuntematon herra ei ollut saanut tietää, ettei hän
-ole mikään sellainen ohjelman mukaan toimiva hyväntekeväisyys-nainen,
-joka asianomaiselta taholta saatujen määräysten mukaan kulkee köyhissä
-kodeissa ja jolla ani harvoin on lämpimiä sanoja ja hyviä, sääliviä
-ajatuksia; suojelushomma, se oli jotakin selittämättömän viisasta ja
-laimeaa ja harkittua, ajatteli Barbro.
-
-Jo seuraavana päivänä onnistui Barbron ja Holgerin saada yhdistynein
-ponnistuksin sairas työläisvaimo sairashuoneeseen. Siellä hän näytti
-jonkun verran virkistyvän huolellisella, säännöllisellä hoidolla, jota
-hänelle toimitettiin.
-
-Barbro kävi häntä katsomassa joka aamupäivä, ja Viktor oli aina mukana.
-Oli outoa nähdä, kuinka ihmeissään äiti oli poikansa siisteistä
-vaatteista. Mutta hän ei jaksanut kysellä mitään. Ainoa, mitä hän
-säännöllisesti ja vaivoin sai sanotuksi, oli: "Oletko saanut ruokaa
-tänään?" Nämä sanat olivat kuin iskostuneet kiinni kuiviin huuliin;
-ne kaikuivat yksitoikkoisina ja soinnuttomina, mutta sittenkin ne
-ilmaisivat nälästä ja kärsimyksistä nääntyneen äidin rakkautta.
-
-Sairaalan käytävässä Barbro oli useita kertoja tavannut sen nuoren
-miehen, joka oli sanonut häntä "suojelusnaiseksi". Hän oli lääketieteen
-kandidaatti Aksel Törner. Barbroa rupesi aina sisäisesti kuumentamaan,
-kun hän pitkän matkan päästä näki lepattavan lääkärinviitan. Jos
-tulija oli kandidaatti Törner, alkoi häntä kuumentaa yhä enemmän, ja
-kun Törner puristi lujasti hänen kättään ja katsoi häneen vakavasti
-tarmokkailla, teräksenharmailla silmillään, hehkuivat hänen kasvonsa
-kuin auringon paahteesta.
-
-Niin yksinkertaisesti ja melkein huomaamatta ei Barbro ollut
-milloinkaan solminut tuttavuutta kenenkään kanssa, ja tuokiotakaan
-empimättä hän lähestyi Törneriä avomielisesti ja ujostelematta, aina
-yhtä rehellisen iloisena saadessaan tavata hänet.
-
-Törnerin reipas ja hilpeä kohtelu aiheutti sen, että kaikki sairaat
-pitivät hänestä paljon, ja hän olikin antautunut lääkärintoimeensa
-täydellä innolla. Saattoipa tapahtua, että hän puhui yksinomaan
-jostakin leikkauksesta niinä lyhyinä hetkinä, jolloin Barbro käveli
-hänen kanssaan sairaalan puistossa, tai että hän heti vei Barbron
-jonkun sairasvuoteen ääreen näyttääkseen tälle "mielenkiintoisen
-tapauksen".
-
-Jos Barbro toi kukkia tai karamellejä lapsille, loisti Törner
-tyytyväisyydestä ja nyökkäsi: "Kas sillä lailla, neiti Berting. Te
-hyödytätte enemmän kuin kokonainen lääkeannos."
-
-Ja Barbro tiesi, että Törner odotteli, jos se suinkin kävi päinsä,
-hänen tuloaan saadakseen tervehtiä häntä. Eräänä päivänä oli Törner
-sanonut:
-
-"Olipa hauska, kun tulitte näin aikaisin, ettei minun tarvinnut
-odottaa. Jos viivytte, kiihoitun minä, eikä se sovi lääkärille."
-
-Sen päivän perästä Barbro saapui aina heti, kun portti avattiin
-kävijöille. Hän ja pikku Viktor ne seisoivat siinä uskollisesti käsi
-kädessä. Joitakuita kertoja kävi myös Holger Boye heidän kanssaan,
-mutta hän huomasi olevansa täällä liika pyörä rattaissa. Hän oli
-oppinut ymmärtämään paljon niinä kirkkaina maaliskuun pakkaspäivinä,
-jotka taivaan kiiltäessä lasinselkeänä ja maan kuumottaessa alastomana
-kuitenkin kulkivat niin voitonvarmoina kevättä ja elämänuudistusta
-kohden.
-
-Vajaan kuukauden virui pikku Viktorin äiti puhtaassa, valkeassa
-sängyssään ja katseli ympärilleen raskain, surumielisin silmin. Ei edes
-sekään, että hänen poikansa oli saanut kalpeihin kasvoihinsa väriä ja
-alkanut laverrella vireästi niinkuin onnellinen lapsi ainakin, voinut
-muuttaa hänen kuluneiden piirteittensä kangistunutta ilmettä, ja kohta
-koitti hetki, jolloin uupuneen työläisvaimon elämää eivät kyenneet
-pitämään pystyssä lääkkeet eikä hoito. Eräänä iltapäivänä Barbro sai
-Holgerilta sanan, että loppu saattoi tulla minä hetkenä tahansa.
-
-He menivät yhdessä sairaalaan. Tällä kertaa ei Viktor ollut mukana.
-
-"Lähdetkö sisälle, Babi, vai odotatko täällä käytävässä?" kysyi Holger
-hiljaa. "Et kai ole nähnyt vielä kenenkään kuolevan? Siitä voi jäädä
-synkkä muisto."
-
-"Minä tahdon mennä myös", sanoi Barbro hiljaa. "Ehkä hän tuntee minut."
-
-Pystyverho, jolla kuoleva erotettiin muista sairaista, ympäröi aivan
-läheltä valkeaa vuodetta. Eräs sairaanhoitajatar oli kumartunut
-katsomaan Viktorin äitiä.
-
-Hän näytti vielä tuntevan Barbron, sillä hän sopersi:
-
-"Viktor?"
-
-"Viktorin on hyvä olla", vastasi Barbro sointuvalla, lämpimällä
-äänellään. "Minä lupaan pitää huolta Viktorista."
-
-Kuoleva koetti sanoa jotakin, luultavasti kiittää, mutta se hupeni
-vain läähättäväksi korinaksi. Sitten tuli hiljaisuus. Siinä virui vain
-poroksi palanut elämä, joka harmaana tuhkana luhistui kuoleman arinalle.
-
-Barbro tuijotti herkeämättä luiseviin, karheisiin käsiin ja
-kutistuneihin, ryppyisiin kasvoihin, joilta vähitellen katosi
-elontaistelun toivottoman tuskan kauhistuttava ilme ja jotka silisivät
-kuin näkymättömän, lempeän, mutta lujan käden kosketuksesta.
-
-Holger seisoi ajatuksiinsa vaipuneena Barbron vieressä. Hän odotti
-hetkeä, jolloin Barbron jännitys puhkeisi onnellisen, terveen ihmisen
-tuskaksi, jota tahtomattaankin tuntee nähdessään katoavaisuutta. Ja
-muutaman hetken kuluttua Barbro itkikin niin katkerasti ja kuitenkin
-niin keveästi kuin se, jonka kyyneliä ei sydänsuru ole milloinkaan
-kuohuttanut.
-
-Holger kietoi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi hiljaa:
-
-"Babi hyvä! Kuolema on säälivämpi kuin elämä."
-
-Barbro nosti äkkiä silmänsä. Kuinka kalpea Holger oli! Hänen rehevillä
-kasvoillaan kuvastui kummallinen, syvä ja valtava totisuus.
-
-"Sitä sinä et tarkoita", nyyhki Barbro, "ei mikään ole kamalampaa ja
-kauheampaa kuin kuolema".
-
-Holger ei vastannut, veti hänet vain pois salista pitäen yhä kättään
-hänen hartioittensa ympärillä. Mutta kun he olivat tulleet pitkään
-käytävään, siinsi etäällä jotakin lepattavaa valkeaa, mikä tuli
-nopeasti heitä vastaan. Silloin Barbro kuivasi nopeasti kyyneleensä ja
-irroittautui Holgerin pitelystä.
-
-Kohta senjälkeen hän esitteli: "Lapsuudenystäväni, kandidaatti Boye
--- kandidaatti Törner." Herrat kumarsivat toisilleen ja vaihtoivat
-muutamia sisällöttömiä sanoja. Sitten kandidaatti Törner hyvästeli.
-
-"Milloin tapaan teidät uudestaan?" kysyi hän Barbrolta.
-
-"En tiedä."
-
-Barbrolla ei ollut mitään lisäämistä, mutta Holger ei tuntenut tällä
-hetkellä Barbroa. Tämä antoi kandidaatin pidellä hänen kättään eikä
-näkynyt huomaavan, että saapuvilla oli kolmas, tosin "vain Holger
-Boye", mutta kuitenkin näkijä.
-
-Saattaessaan Barbroa kotiin Holger kysyi:
-
-"Onko Törner vanha tuttavasi?"
-
-"On", vastasi Barbro heti. Hänestä tuntui, että hän oli tuntenut
-Aksel Törnerin aina. Tämä oli osana hänen kaikissa ajatuksissaan ja
-toivomuksissaan eikä hän ollut milloinkaan selvittänyt itselleen, miten
-oli voinut niin käydä.
-
-"Mistä asti, Babi hyvä?"
-
-"Mistäkö asti -- neljä viikkoa eilisestä." Ja samassa Barbro joutui
-hämilleen, sillä hän oli näinä viikkoina tosiaankin unohtanut, että
-niiden edellä oli ollut toinen aika. Hän ei ollut huomannut, että nyt
-vasta tuntui ilmassa kevään henkäilyä, sillä hän oli jo pitkän matkaa
-edellä, ehtinyt mielessään kesäkuun valkeaöisiin unelmiin. Äkkiä,
-aivan kuin salatakseen hämmennyksensä, hän sanoi: "Kuulehan, minä olen
-kirjoittanut isoäidille pikku Viktorista, hän pääsee Flodaan ja jää
-sinne toistaiseksi. Sitten otan tietysti minä itse hänet hoitooni."
-
-"Minäpä ehdotan, että sinä annat minun ottaa Viktorin ottopojakseni,
-kunhan sinä silloin tällöin kirjoitat ja tiedustelet hänen vointiaan."
-
-"Sinä -- eihän toki, Holger, sinä et voi!"
-
-"Kyllä minä voin. Ehdotukseni on tosin itserakas, mutta ei poika
-hunningolle joudu. Ensin isä ja äiti ottavat hänet luokseen, ja kun
-minä saan päätetyksi opintoni, saa hän tulla minun luokseni."
-
-"Miksi se on sinusta itserakasta? Minun luullakseni se on mainion
-suurpiirteistä."
-
-"Älä luule niin, jos olet ystävällinen. Syy on se, että minä muussa
-tapauksessa kadottaisin sinut näkyvistäni. Ja sitä en tahdo. Olen
-vanhoillinen enkä kykene hankkimaan itselleni uusia ihanteita."
-
-"En suinkaan minä voi olla mikään ihanne."
-
-"Kyllä, sinä olet juuri niin täydellinen epätäydellisyydessäsi kuin
-minua miellyttää. Samassa hetkessä, kun katsoo sinun puoleesi ja lausuu
-ajatuksissaan: 'Jos nähdä tahdot lemmen voimakkaan, mi yläpuolla
-pilvein asustaa, oi, silloin katsees naisen silmiin luo, se lähempänä
-siellä on kuin luuletkaan', putoaakin suinpäin hutiloivan Kynänvarren
-sekasotkuiseen ajatussokkeloon, missä kaikki on mullinmallin, tunteet,
-mielialat, päätökset ja vaikutelmat. Sinä olet yhtä kirjava kuin
-pellonpinta ennen heinäntekoa ja sinulla on -- kaikki ne tuhansien
-villikukkien sulot kuin silläkin."
-
-"Mutta Holger, sinä et ole milloinkaan ennen puhunut tuolla tavalla."
-
-"Etkä sinä ole ollut milloinkaan se, mikä tänään."
-
-"Enkö ole?"
-
-Barbro katsoi haaveillen Holgerin ohi.
-
-"Babi hoi, tuolla toisella puolella katua kulkee tohtori Krabbe, sen
-ajan kummitus, jota sinä et enää ota lukuun. Hyvästi!"
-
-"Hyvä Holger, älä jätä minua nyt", pyysi Barbro hädissään. "Voi, sinä
-et _voi_ olla niin halpamainen."
-
-"En olekaan, parasta lienee suojella sinua, mutta voinpa sanoa sinulle,
-että kalju paroonikin on tulossa. Olen nähnyt hänet."
-
-"Täällä -- Tukholmassa?"
-
-"Niin, totta totisesti."
-
-Barbro näytti olevan hetkisen aivan hämillään, mutta sitten hän heitti
-terhakasti päänsä kenoon ja sanoi melkein uhmaten:
-
-"Se on samantekevää, sillä nyt tiedän, mitä tahdon."
-
-
-
-
-X
-
-"Tullos, veikkonen! Yhtyös liittohon!"
-
-
-Huhtikuun puolivälissä Barbro huiskutti jäähyväiset Helene-tädille
-ja pikku Viktorille, jotka Holgerin kanssa matkustivat Skooneen.
-Hän itsekin oli toista kuukautta aikaisemmin käynyt Upsalassa
-viettämässä vappua Astrid Tollingin kanssa, jonka molemmat veljet
-olivat siellä. Märta ja Mary sekä Aksel Törner olivat liittyneet
-heihin, ja nämä seitsemän nuorta olentoa olivat olleet unohtumattoman
-nuoria seisoessaan aattona linnanvallilla ja katsellessaan roihuavien
-soihtujen ja valkolakkien yli kauas etäisyyden ääriin. Kevätlaulujen
-sävelet olivat kannustaneet heidän ikävöintiään ja uskoaan vahvoihin
-siipiin, ja sillä aikaa kun hämy hiljakseen puki iltavalaistuksessa
-hehkuvan Vaasanlinnan siniseen haaveviittaansa, tärisi avaruus
-sävelistä, jotka pyrkivät valloittamaan kokonaisen maailman.
-
-Sitten tuli vappu konfetteineen ja kujeineen ilon läikkyessä
-ylimmillään aamuvarhaisesta iltamyöhään, ja Löwesköldin laitoksen neljä
-tyttöä kaiutti kiitollisesti ja suruttomasti helmeilevää nauruansa.
-Yksin Marykin oli riisunut juhlallisuutensa ja hyräili lakkaamatta:
-"Laula sä raittiilla mielellä vaan".
-
-Myöhemmin hän oli kylläkin tiedustellut Astridilta, oliko hän
-käyttäytynyt "tahdittomasti", mutta saatuaan tyynnyttävän vastauksen
-hän oli myöntänyt, ettei hänellä ollut milloinkaan ollut niin hauskaa.
-Oli tuntunut aivan siltä, kuin hän olisi ollut "tupaten täynnä"
-säveliä, ja parempaa hän ei saattanut ajatellakaan.
-
-Eva-täti muisteli varsin tyytyväisenä kulunutta talvea. Kesäksi ei
-hänelle jäisi ainoatakaan hoitolaista, mutta syksyksi hän odotti kolmen
-palaavan, ja kaikkia seitsemää odotti erittäin valoisa tulevaisuus.
-
-Samoin kuin hän oli edellisenä syksynä tehnyt muistiinpanoja tulevista
-oppilaista, merkitsi hän nytkin lyhyesti muistiin heidän lähimpiä
-aikeitaan. Muhkean sirolla käsialallaan hän kirjoitti suureen
-sahviaanikantiseen kirjaansa:
-
-_Sonja Thomas_. Menee syksyllä naimisiin luutnantti Uno Freiden kanssa.
-Olen nähnyt heidän kauniin asuntonsa, missä loisto ja maku ovat yhdessä
-luoneet ihastuttavan taiteellisen kokonaisuuden. He aikovat tehdä
-häämatkan Norjaan ja sitten avata Tukholman-kotinsa suurelle, mutta
-valikoidulle seurapiirille, johon minäkin mielelläni haluan lukeutua.
-
-_Maud Rydeman_. Tämä nuori tyttö on minusta yhä edelleenkin arveluttava
-yltiö. Mutta minä luulen, että hänellä on hyvä sydän ja että hän siellä
-Skoonen maaseutuoloissa on oikeassa elementissään. Hän aikoo suorittaa
-täydellisen maanviljelyskurssin ja sitten yhdessä nuorimman veljensä
-kanssa ostaa maatilan, jota rupeavat itse hoitamaan.
-
-_Mary Ehrestiernan_ saan pitää ensi vuonnakin. Hän on päässyt
-musiikkikonservatorioon ja aikoo ottaa myös laulutunteja.
-
-_Astrid Tollingin_ kadotan mielipahakseni. Hän aikoo opiskella
-kuvanveistotaidetta Köpenhaminassa, ja hänen opettajattarensa sanoo,
-että hänellä on mitä parhaimmat toiveet herättää pian huomiota.
-Ei ainoakaan näistä seitsemästä ole ollut luotettavampi eikä
-miellyttävämpi koti-ihminen kuin hän, ja minä olen varma siitä, että
-hän menestyy kaikessa.
-
-_Barbro Berting_ on pyytänyt saada olla täällä ensi vuonnakin. Nyt hän
-on päättänyt harjoittaa sairaanhoitoa. Sillä tytöllä sitä on levottomat
-aivot ja vielä levottomampi sydän. Luulen kuitenkin, että aloittipa
-hän mitä tahansa, hänestä lopultakin tulee kirjailijatar. Hän saattaa
-olla suloinen ja hauska, mutta ei ole luja luonne. Ehkä hän vakaantuu
-kokeiltuaan tarpeekseen eri aloilla.
-
-_Märta Agnell_ matkustaa omaistensa luo. Hän on oivallinen, kotikesy
-tyttönen. Iloitsen hänen puolestaan, kun hän uudestaan saa haltuunsa
-rakkaan huoneensa "Heimatsliebessä".
-
-_Minka Rozinsky_ on ollut kokeena. Ja se on, Jumalan kiitos,
-onnistunut. Avosylin minä toivotan tervetulleeksi ensi syksynä tuon
-pikku hutiluksen, josta kuitenkin näkyy monessa suhteessa kehittyvän
-hieno ja miellyttävä Sonja n:o kaksi. Heistä taitaa aikaa myöten tulla
-kälykset. Enkä epäile, että Minkasta tulee sellainen ihastuttava rouva,
-jolla on rikkaaseen ja uudenaikaiseen kotiin soveltuvat ominaisuudet.
-Urban Freidestä tulee varmasti yhtä onnellinen aviomies kuin veli
-Unosta, vaikka hänen täytyy odottaa pari vuotta, sillä Minkahan on
-vielä melkein lapsi ja tarvitsee kypsymistä.
-
-Vapaaherratar pani kynän pois ja silmäili ulos avonaisesta ikkunasta.
-Kukkivasta syreenipensaasta lemusi hapahkon raikas tuoksu häneen
-saakka, ja hän nyökkäsi ajatuksissaan keinuville kukkatöyhdöille aivan
-kuin ne olisivat olleet kesän eläviä olentoja, jotka kertoivat satua
-kesäkuun lyhyestä uhkeasta kauneudesta.
-
-Etempänä puutarhassa ilakoivat nuoret. He laittoivat kukkavihkoja ja
-koristivat kukkakoreja, jotka aiottiin lahjoittaa kukkakojuun Skansenin
-juhlaan. Kaikkien tyttöjen oli määrä avustaa siellä eri paikoissa, ja
-kesäkuun kuudentena, Ruotsin lipun päivänä, alkoi juhla.
-
-"Ei ole enää kuin yksi yö nukuttava", ajattelivat Barbro ja Minka.
-Toiset olivat maltillisempia, mutta eipä edes Maryynkaan voinut olla
-tarttumatta tuleva ilo, vaikka hän oli ollut mukana monenlaisissa
-myyjäisissä.
-
-Nyt oli kysymyksessä jotakin aivan erikoista, ja mielialaa kohotti
-se seikka, että oli tulossa viimeinen juhla, jonka nämä seitsemän
-toverusta saivat viettää yhdessä ennen eroa. Jotkut heistä eivät
-ehkä milloinkaan enää kohtaisi toisiaan, mutta he tekivät sellaisen
-sopimuksen, että Sonjan kodista tulisi keskuspaikka, he lähettäisivät
-tietoja itsestään.
-
-"Tiedättekö mitä", sanoi Maud, "minä ehdotan, että pidämme kokouksen
-joka viides vuosi Lucianpäivänä. Ja tänä vuonna saat sinä, Sonja, ottaa
-meidät vastaan."
-
-"Sen kyllä teen mielelläni. Mutta, rakas lapsi, mehän tulemme
-ikälopuiksi, ennenkuin ehdimme sarjan päähän, en jaksa mitenkään laskea
-meidän Methusalem-ikäämme."
-
-"Se ei ole konsti eikä mikään", huomautti Astrid, "viisi
-kertaa seitsemän on kolmekymmentäviisi. Sinä olisit silloin
-viidenkymmenenviiden vanha."
-
-"Niin vanhaksi en ikinä tule", vakuutti Sonja.
-
-"Ei sitä tiedä", hymyili Märta lauhkeasti, "minun mielestäni on ehdotus
-erinomainen."
-
-"Niin on", myönsi Mary, "sillä eihän liene sitä vaaraa, että joudumme
-harhateille, naimisiin yhteiskunnallisen asemamme alapuolelle, tai
-jotakin muuta sellaista".
-
-"Ajatteletko sinä niin hirveää, Mary", ihmetteli Minka viattomasti,
-mutta samalla kiilui veitikkamaisuus pitkien silmäripsien alta.
-
-"En, en minä ainakaan."
-
-Barbro istui tavattoman hiljaa. Hänellä oli paljon sellaista
-ajattelemista, mitä muut eivät olisi ymmärtäneet. Hänestä tuntui
-sisimmässään, ikäänkuin aivan uusi ja kauaskantoinen onni kohottaisi
-sen, mikä hänessä oli parasta, ennen aavistamattomaan Barbro-olotilaan,
-ja se oli äärettömän paljon rikassisältöisempi kuin entinen. Aksel
-Törner ei tosin ollut sanonut hänestä pitävänsä, mutta se ei ollut
-tarpeenkaan. Barbro oli mielellään alkanut puhtain ja valoisin
-ajatuksin valmistautua tulemaan hänen elämäntoverikseen.
-
-Törner oli sanonut, että olisi hyvä, jos lääkärin puoliso voisi
-auttaa miestään töissä. Naisella on useimmiten enemmän käytännöllistä
-älyä kuin miehellä. Ja vaikkei Barbro ollut kertaakaan kuullut hänen
-mainitsevan sanallakaan rakkaudesta, tiesi hän, että Törner pyysi
-häntä ymmärtämään hänen vaatimuksiaan ja laittautumaan valmiiksi. He
-seuraisivat toisiaan sekä ilossa että surussa. Toisin ei voinut olla.
-
-Muistellessaan Upsalassa vietettyjä ihania päiviä Barbro toisti
-usein mielessään muutamia säkeitä, jotka olivat esiintyneet Flodassa
-esitetyssä pienessä tilapäisessä näytelmäkappaleessa:
-
-    "Oi muistatko, Aksel, kun kultaustaan
-    yli lapsuudenkaupungin aurinko loi
-    kuin lempemme aamun armas koi."
-
-Kesäkuun kuudes päivä! Taivas niin sininen, ja säkenöivää päivän hehkua
-niin paljon kuin sitä voi olla ainoastaan kevätkesän päivinä. Koko
-kaupunki lippujen korupuvussa. Ihmisillä kansallinen juhlatunnelma,
-ja kaikki puistot vihreissä viitoissa, joita tomu ei vielä ollut
-haalistanut eikä helle polttanut.
-
-Djurgårdenissa, tukholmalaisten ilotanhualla, missä suuret ja pienet
-nauttivat kilpaa kesän antimista, nousi kohu ja tungos ylimmilleen,
-mutta arkipäiväisin ilonpito ja karkein ilvehtiminen jäi kentälle,
-jotavastoin sivistyneemmät huvinhaluiset ihmisparvet vetäytyivät
-Skansenille, tuohon suureen, ystävälliseen, vierasvaraiseen
-ulkoilmakotiin, joka syleilee kaikkia Ruotsinmaata rakastavia.
-
-Yksinäisten ihmisten täytyi tänään katsella itselleen lepopaikkoja,
-sillä suuret olivat markkinat Skansenilla monine myyntikojuineen ja
-huveineen. Niilläkin käytävillä, jotka muulloin olivat tyhjiä, hälisi
-markkinaväkeä, kaikuivat hanurit ja viulut.
-
-Mary Ehrestierna oli pukeutunut Blendaksi ja seisoi Pohjoismaisen
-Museon kojussa. Hän oli yhtä tyhmän ja säädyllisen näköinen kuin
-ennenkin, mutta hänen sukulaisensa ihailivat pikku Marya ja tunkeilivat
-ostohaluisina kojun ympärillä.
-
-Minka ja Sonja olivat kukkakojussa tai oikeammin heidän olisi pitänyt
-olla siellä, mutta tuontuostakin he katosivat jonnekin Freide-veljesten
-kanssa. Kun he sitten palasivat kauniisti hymyillen ja säteilevin
-silmin, olivat he vastustamattomia.
-
-Minkan tapa pyytää: "Ostakaa kukka!" oli aivan kuin hän olisi ojentanut
-kokonaisen kesän yhdessä tuoksuvassa onnenrykelmässä.
-
-Ja kun Sonja sanoi: "Saako olla ruusuja?" niin olisi täytynyt olla
-aika jöröpää, jos olisi voinut kieltäytyä. Sonjan ruusujen täytyi olla
-piikittömiä, täytyi olla punaisia kuin nuori sydän.
-
-Maud ja Märta olivat piparikakkukojussa. Maud oli mainio ja sai
-monen purskahtamaan sydämelliseen, jäätä sulattavaan nauruun.
-Märtan puolestaan täytyi lakkaamatta käyttää omia varojaan ja ostaa
-piparikakkuja tarjotakseen niitä pienille lastentarha-ystävilleen.
-
-"Neiti on tuolla", kuului kerran toisensa perästä iloinen lapsenääni,
-ja niin paapersivat lapsukaiset tutun neidin luo, ja kaikki olivat yhtä
-"hirveän suloisia" Märtan äidinsilmissä.
-
-Astrid oli auttamassa tarjoilukojussa. Hän oli onnettomuudekseen
-häiläyttänyt kupillisen suklaata eräälle vihreälle silkkileningille
-ja toimittanut kahvia suihkuna pitkin erään herran selkää, mutta nämä
-kommellukset unohtuivat kohta siinä ilonaallokossa, joka läikkyi
-hänessä ja hänen ympärillään. Hän oli heittänyt syrjään kaikki
-arkiajatukset ja hymyili tyttömäisen valoisasti ja hetken vaatimusten
-mukaan koko maailmalle. Hänen oli niin helppo pitää ihmisistä.
-
-Hän oli juuri vienyt Eva-tädille ja muille opettajattarille suuren
-kahvitarjottimen, kun huomasi tohtori Krabben, joka oli yksinään
-painautunut istumaan erään pöydän ääreen. Heti hän meni tohtorin luo ja
-niiasi:
-
-"Saanko tarjota tohtorille jotakin?"
-
-"Kiitoksia, neiti Astrid, tahtoisin saada vähän sitä juomaa, jota
-sanotaan elämäniloksi."
-
-"Miks'ei, sitä on kaikessa, mitä meillä on täällä tarjottavana,
-olkoonpa se sitten suklaata, kahvia tai teetä."
-
-"Niinkö te arvelette? Minä luulin, että sen laita on samoin kuin
-sokerin ja leipäkortin. Se pitäisi ottaa mukaan juhlapaikalle."
-
-"Eihän toki", naurahti Astrid, "jos saan tuoda kupin kahvia, niin
-tohtori saa nähdä".
-
-"Vastiketta niin yksi kuin toinenkin, pelkään, mutta otan kiitollisesti
-vastaan kupillisen sotakeitosta."
-
-Astrid kiidätti kohta tarjottimen. Minka saapui samassa ja
-pyysi saada panna tohtorin napinreikään kukan -- "pienenä
-huomaavaisuudenosoituksena laiskalta ja huolimattomalta oppilaalta",
-sanoi hän pehmeästi ja sitten kävi istumaan ja visertämään kuin pieni
-virkeä sirkkunen.
-
-Krabbe säteili tahtomattaan. Hänen sydäntään hiveli, kun kaksi nuorta
-tyttöä vaivautui huvittamaan häntä. Kumpikaan näistä ei ollut se, joka
-oli palauttanut hänelle hymyilemisen lahjan, mutta _hänet_ täytyi nyt
-unohtaa. Hän tiesi kyllä, että se henkilö oli tombolaa hoitamassa, ja
-hän itsekin oli ollut niin lähellä, että oli kuullut hänen kirkkaan
-äänensä: "Oh, tulipa tosiaankin tyhjä arpa, mutta seuraavalla kerralla
-on onni parempi!"
-
-Tänä hetkenä pikku Barbro uskoi varmasti suureen voittoon. Krabbe
-soi sen hänelle. Olipa Barbro luotu mitä varten tahansa, niin ei
-ainakaan tyhjiä arpalippuja eikä tyhjyyttä, noita kirjoittamattomia
-kohtalonlippuja varten, joita jaetaan suuren yleisön keskuuteen. --
-
-Vihdoinkin Barbro otti omin lupinsa vapauden ja jätti käsistään
-oikukkaan arpapyörän kammin lähteäkseen vähän kävelemään Aksel Törnerin
-kanssa.
-
-"Te näytätte olevan hyvin kuumissanne", sanoi Törner. "Lähdemmekö
-jäähdyttelemään jonkun virkistyspöydän ääreen vai rantaan, missä harvat
-osaavat käydä?"
-
-"Mieluummin tahdon sinne", vastasi Barbro. "Minun ei ole jano eikä
-nälkä, pää on vain vähän pyörryksissä hälinästä."
-
-"Mutta hauska teillä on. Minä olen luovaillut koko ajan tombolan
-ympärillä saadakseni kuulla teidän raikasta nauruanne. Juuri sellaista
-iloa, kuin teissä on, tarvitsevat ihmiset."
-
-"Minä en ole aina iloinen."
-
-Hän pujottelihe Törnerin jäljestä pensaiden ja kivien lomitse
-verrattain raivaamatonta murtomaata myöten rannalle.
-
-"Eikä kukaan muukaan, mutta pitää voida unohtaa oma itsensä. Se on
-itsesäilytysvaistoa. Luulen, että te olette synnynnäinen altruisti, ja
-se on voimaa se. Meidän on päästävä pitkälle, meidän kahden, Barbro!"
-
-"Sitä minäkin toivon", vastasi Barbro levollisesti. Hänhän ajattelikin
-myötäänsä "me kaksi" ja oli varsin usein mielessään kuullut Törnerin
-lausuvan juuri sillä tavalla. Päästä pitkälle oli Törnerin oppi ja
-tarkoitusperä. Barbrollakin oli ollut omat suuruudenunelmansa, mutta
-niihin hän antautui hyvin harvoin siitä päivin, kun oli tavannut Aksel
-Törnerin.
-
-Törner laskeutui pitkälleen pehmeälle nurmikolle voikukkien ja
-keto-orvokkien sekaan.
-
-"Tässä on mainio kivi", nyökkäsi hän kutsuen Barbroa. "Tahdotteko
-lainata minulle polvenne päänalaiseksi?"
-
-"Tietysti. Eikö se ole liian korkea?"
-
-"Ehkä, olisi mukavampi, jos te tulisitte istumaan tänne viereeni.
-Tästä on muuten ihan suurenmoinen näköala omaan kaupunkiini. Tukholma
-on minulle kaikki kaikessa. Täällä olen kasvanut katuojan lähellä
-erään kujakadun varrella ja uittanut paperilaivojani pesuvedessä,
-täällä olen köyhän lesken poikana saanut vimmatusti taistella pilkkaa
-ja ylimielisyyttä vastaan ja sitten viettää valkolakin ensimmäistä
-riemuvoittoa köyhyydestä ja puutteesta. Ja sen jälkeen on selkäni
-suorenemistaan suoristunut kävellessäni noilla tutuilla kaduilla ja
-nyökkäillessäni niille: 'Näettekö, pääsinpäs sittenkin perille!'"
-
-Hän käänsi katseensa "päänalaiseensa". Barbro oli mielellään
-istuutunut hieman ylemmäksi rinteelle, mihin Törner oli osoittanut
-paikan. Kirjavan helakka, punainen ja kullanvärinen kansallispuku
-kirkkaanvihreine esiliinoineen ja näppärästi sitaistu suuri, valkea
-huivi pukivat häntä erinomaisesti. Hänen säännöttömän ihastuttavia,
-vielä niin lapsellisia kasvojaan kehystivät somasti päähineen leveät
-siivet ja pitsikoristeinen pieni liinakaulus.
-
-"Kuinkahan paljoa vanhempi minä lienen kuin te, Barbro?"
-
-"Yhdeksän vuotta", vastasi Barbro nopeasti.
-
-"Kas, te tiedätte sen", naurahti Törner, "ettekä arvele sitä liian
-paljoksi?"
-
-"En."
-
-"Mehän taidamme oikeastaan olla 'sinät', eikö totta?"
-
-"Niin."
-
-Barbroa hymyilyttivät yksitavuiset vastauksensa, mutta Törner kyselikin
-asioita, jotka olivat itsestään aivan selviä. Miksi hän kyselikään?
-Hänen pikku kätensä, joiden vieläkin oli vaikea pysyä alallaan,
-sattuivat hipaisemaan Törnerin otsaa. Se oli väkisinkin pieni hyväily.
-
-"Mun pikku Barbroni", sanoi Törner lämpimästi, "minun oma Solveigini,
-joka saa odottaa odottamasta päästyäänkin. Onko sulla kärsivällisyyttä?"
-
-"On, mehän odotamme kumpikin", vastasi Barbro iloisesti, "emme
-toisiamme, sitä en tarkoita, vaan -- vaan ajan täyttymistä vai miksi
-sitä sanoisi."
-
-"Leiväksi, Barbro, ja se on kai jotakin, mitä sinä et ole milloinkaan
-osannut odottaa. Mutta siinä sinä olet oikeassa, että meidän on yhdessä
-kuljettava sitä samoin kuin muitakin -- suurempia päämääriä kohden.
-Etkä sinä milloinkaan pakota minua katsomaan alaspäin, Barbro, siihen
-minä luotan turvallisesti."
-
-Barbro pani kätensä hänen olkapäilleen ja kumartui niin, että saattoi
-katsoa suoraan hänen silmiinsä. Barbron katse oli säteilevä ja samalla
-onnea ja uskoa uhkuvan syvä. Hänen kirkas, valoisa tyttöäänensä väreili
-hellästi, kun hän sanoi:
-
-"Siitä asti, kun kävin koulua, on pari Goethen säettä kytenyt
-mielessäni ja pyrkinyt päästä elämäni tarkoitukseksi, mutta nyt vasta
-voin ne sovittaa -- sinun kauttasi -- sinua varten! Haluatko kuulla?"
-Vastausta odottamatta hän jatkoi hartaasti:
-
-    "Immer höher muss ich steigen,
-    immer weiter muss ich schauen!"
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN KEVÄÄSSÄ***
-
-
-******* This file should be named 58203-8.txt or 58203-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/8/2/0/58203
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-