Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 6227 insertions, 6610 deletions

diff --git a/59704-0.txt b/59704-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..0aa1bd2
--- /dev/null
+++ b/59704-0.txt
@@ -0,0 +1,6227 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59704 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+SEIKKAILUJEN SAARI
+
+Kirj.
+
+Louis Tracy
+
+
+Suomentanut
+
+Aito Kare
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusliike Minerva Oy,
+1923.
+
+
+
+
+
+
+I.
+
+Sirdarenin haaksirikko.
+
+
+Lady Tozer korjasi taistelunhaluisena kultasankaisia silmälasejaan.
+Hän oli oleskellut liian monta vuotta kaukaisessa idässä. Hongkongissa
+kutsuttiin häntä yleisesti "mandariiniksi". Englantiin menevän
+Sirdarenin päällikkö arvasi joutuvansa kidutuspenkille ottaessaan
+paikkansa salongin pöydän ääressä.
+
+"Onko totta, kapteeni, että joudumme pyörremyrskyyn?" kysyi hänen
+armonsa.
+
+"Kuka niin on sanonut, lady Tozer?" Kapteeni Ross oli varovainen,
+vaikkakin hiukan hämmästynyt.
+
+"Miss Deane. Muistelen hänen joku aika sitten sanoneen, että te
+puhuitte siitä hänelle."
+
+"Minä?"
+
+"Niin, ettekö se olleet te? Joku puhui siitä aamulla minulle. En kai
+itse ole voinut sitä arvata", sanoi Iris Deane katsoen häneen suurilla,
+sinisillä silmillään.
+
+"Ah niin, -- aivan niin -- olin sen unohtanut", sanoi tahdikas merimies.
+
+"Onko se totta?" kysyi lady Tozer kiusottavasti.
+
+"On, totta se on", vastasi kapteeni Ross samanlaisella äänensävyllä.
+
+"Kauheata!" läähätti hänen armonsa salaamatta pelkoaan.
+
+"Tulitteko vakuutetuksi siitä vilkaistessanne aurinkoon?" kysyi Iris.
+
+Kapteeni hymyili. "Tällä kertaa osasitte lähemmäksi totuutta kuin ehkä
+luulettekaan, miss Deane", sanoi hän. "Eilen huomioita tehdessämme oli
+auringon ympärillä harvinainen kehä. Tänä aamuna huomasitte kenties
+meren olevan peilityynenä, ainoastaan joku maininki silloin tällöin
+sitä liikautti. Ilmapuntari putoaa nopeasti ja arvelen ennen päivän
+loppua alkavan kovan merenkäynnin. Pelkään, ettette ole tottunut
+merenkäyntiin, lady Tozer! Oletteko te, miss Deane?"
+
+"Minäkö! Olisi ihastuttavaa olla oikeassa myrskyssä!"
+
+"Varjelkoon! Toivon, ettei siitä tule kovin raju!" huudahti lady Tozer.
+
+"Ei ole mitään levottomuuden syytä!" vastasi kapteeni. "Myrsky
+Kiinanmerellä on tietysti raju niin kauan kuin sitä kestää, mutta
+sellainen alus kuin _Sirdaren_ ei siitä paljon välitä."
+
+Senjälkeen poistui kapteeni Ross, eivätkä matkustajat enää häntä sinä
+päivänä nähneet.
+
+Hänen armonsa antoi puheenaiheen jäädä ja mittaili miss Deanea
+lorgnettinsa läpi.
+
+"Sir Arthurilla on kai aikomus tulla kesäkuussa kotiin Englantiin,
+luulen kuulleeni?" sanoi hän.
+
+Iris oli harvinaisen terve nuori nainen. Hänen huomionsa oli tällä
+hetkellä kiintynyt suureen banaaniin ja hän nyökkäsi iloisesti.
+
+"Te oleskelette hänen tuloonsa asti kai sukulaisten luona?" jatkoi lady
+Tozer.
+
+"Sukulaisten? -- Niitä meillä ei ole ketään -- tarkoitan sellaisia,
+joiden kanssa erityisesti seurustelisimme. Pysähdyn pariksi päiväksi
+Lontooseen neuvotellakseni ompelijattareni kanssa ja matkustan sitten
+suoraan Heimdaleen, maatilallemme Yorkshireen."
+
+"Mutta teillähän pitää tietysti olla seuranainen?"
+
+"Seuranainen? Rakas lady Tozer, tekikö isäni teihin sellaisen
+vaikutuksen, että hän sallisi ikävän, lihavan vanhan naisen tehdä
+elämäni sietämättömäksi?"
+
+Korko vastauksessa oli sanalla "lihava". Mutta Iris ei ollut tottunut
+olemaan ristikuulustelussa.
+
+Kolmikuukautisella saarella oleskeluaikanaan oli hän oppinut välttämään
+lady Tozeria. Täällä se kuitenkin oli mahdotonta ja vanha nainen
+pureutui häneen kiinni kuin iilimato. Miss Iris Dean oli makupala
+sellaisille, jotka pitävät juoruamisesta. Ei vielä kahtakymmentäyhtä
+täyttänyt, isä rikas baronetti, joka vallitsi kokonaista laivastoa
+komeita aluksia -- m.m. Sirdarenia --; tyttö, joka oli ollut isänsä
+kodin hallitsijattarena siitä saakka kun tuli Dresdenistä kolme vuotta
+sitten -- nuori, rikas, kaunis -- siinä yhdistelmä, joka sai miehet
+kiittämään lempeää sallimusta ja naiset pakahtumaan kateudesta.
+
+Sir Arthuria pidättivät liikeasiat, mutta hän ei tahtonut jättää Iristä
+alttiiksi vaaralliselle kiinalaiselle keväälle, joten he erosivat
+kyyneleet silmissä ja Iris uskottiin kapteenin hoitoon.
+
+"Arvelen sir Arthurin teidän tulevaa avioliittoanne silmälläpitäen
+haluavan, että tottuisitte olemaan itsenäinen", jatkoi lady Tozer.
+
+"Minun -- tulevaa -- avioliittoani!" huudahti Iris suunnattoman
+hämmästyneenä.
+
+"Niin. Eikö ole totta, että aiotte avioliittoon lordi Ventnorin kanssa?"
+
+Eräs juuri ohikulkeva tarjoilija kuuli suoraan asiaan käyvän kysymyksen.
+
+Sillä oli omituinen vaikutus häneen. Hän tuijotti miss Deaneen ja
+unohti itsensä siihen määrin, että antoi jäätelömaljakon levätä sir
+John Tozerin kaljulla päälaella.
+
+Iris ei voinut olla huomaamatta hänen kummallista käytöstään.
+Tavallinen hyvä tuuli karkoitti hänen lady Tozerin ristikuulustelun
+johdosta tuntemansa vihan.
+
+"Se ehkä tulee minun onnelliseksi kohtalokseni", sanoi hän iloisesti,
+"mutta lordi Ventnor ei ole kosinut minua."
+
+"Peijakas! Mitä te teette, pässinpää", huusi sir John kun jäätelö alkoi
+sulaa.
+
+Kohtaus huvitti niitä matkustajia, jotka istuivat kyllin lähellä
+nähdäkseen sen. Mutta ylitarjoilija juoksi esiin kalpeana raivosta ja
+sähisi: "Ilmoittautukaa toisen luokan ruokasaliin palvelukseen tänä
+iltana!" Ja hän töyttäsi käskynalaisensa syrjään sir Johnin tuolin
+luota.
+
+Miss Deane nousi ylös reippautta säteillen.
+
+"Olkaa hyvä, älkääkä rangaisko miestä, mr Jones", sanoi hän
+rakastettavasti. "Se oli selvä onnettomuus. Hän hämmästyi niin. Hänen
+sijassaan olisin kaatanut koko maljakon."
+
+Ylitarjoilija vaikeni. Hän ei oikein tiennyt mitä oli tapahtunut, mutta
+niin merkittävä henkilö kuin sir John Tozer olikin, oli kuitenkin
+laivan omistajan tytär vielä merkittävämpi.
+
+"Kyllä, miss, kyllä!" vastasi hän sekä lisäsi sitten luottavasti: "On
+hyvin ikävää tarjoilijalle tulla lähetetyksi toiseen luokkaan, miss.
+Matkustajien juomarahoissa on niin suuri ero."
+
+Tyttö hymyili ja kumartui sir Johnin puoleen, joka kuivasi
+ruokaliinalla niskaansa.
+
+"Te annatte hänelle anteeksi, eikö niin?" kuiskasi hän. "En tiedä
+minkävuoksi, mutta miesraukka tarkasteli minua niin, ettei nähnyt mitä
+teki."
+
+Sir John tuli heti lempeämmäksi.
+
+Yht'äkkiä tunsivat matkustajat vaipuvansa ikäänkuin alus olisi
+muuttunut suureksi hissiksi. He tarttuivat kovasti tuoleihinsa, jotka
+natisivat ja koettivat pyörähtää nurin, samalla kun avonaisesta
+luukusta räiskähti vesiryöppy sisään.
+
+"Kas niin!" huudahti hänen armonsa. "Tiesin, että joutuisimme myrskyyn,
+vaikka kapteeni Ross uskotteli -- John, vie minut heti hyttiini!"
+
+Pitkät, tummat aallot liukuivat äänettömästi ohi laivan. Miehistö oli
+täydessä työssä. Laskarit juoksivat edestakaisin totellen puosmannin ja
+päälliköittensä pillien vihellyksiä.
+
+Upseerit valkoisissa univormuissaan kulkivat edestakaisin.
+Vahdinmuutossa huomasi Iris ensimmäisen upseerin olevan puettuna
+vanhaan siniseen pukuun ja kantavan käsivarrellaan öljytakkia
+kiivetessään komentosillalle.
+
+Luonto näytti oikulliselta ja levottomalta. Laiva tuntui olevan
+samanlaisessa mielentilassa. Ilmassa oli varustautumisen ja
+koettelemuksen tuntu. Kettingit kitisivät tavalla, jota tyttö ei ollut
+milloinkaan ennen huomannut, ja myrskykannella juoksevien miesten
+askeleet kaikuivat raskailta ja kovilta.
+
+Soittokunnan eloisat säveleet eivät onnistuneet täyttämään salonkia.
+_Sirdaren_ taisteli päättävästi yltyvää myrskyä vastaan. Mutta
+todellinen taistelu oli miellyttävämpää kuin seuraavien tuntien
+tuottama kauhea vaaran tunne. Koneen voimakas jyskytys, propellien
+pyöriminen ja tasainen kulku läpi kuohun ja laineiden vaikutti
+rohkaisevasti ja luottamusta herättävästi.
+
+Miss Deane osoitti kestävänsä merenkäyntiä. Hän hymyili iloisesti
+laivalääkärille kun tämä huomasi hänen katselevan monia tyhjiä paikkoja
+pöydässä. Iris oli yksin ja lääkäri asettui hänen viereensä.
+
+"Te tuotatte kunniaa yhtiölle -- olette oikea merenkuninkaan tytär",
+sanoi lääkäri.
+
+"Tohtori, puhutteko samalla tavoin kaikille naismatkustajille?"
+
+"En, en suinkaan! Liiankin usein voin pysyä totuudessa vain olemalla
+vaiti."
+
+Iris nauroi. "Jos jään kauaksi aikaa laivalle, niin menee pääni
+pyörälle", huudahti hän. "Saan kuulla kohteliaisuuksia aina kapteenista
+--"
+
+"Lääkäriin saakka!"
+
+"Te olette luettelossa jo toisena!"
+
+Oikeastaan ajatteli hän jäätelöä kuljettavaa tarjoilijaa ja tämän
+hämmästystä kuullessaan mainittavan hänen otaksutusta kihlauksestaan.
+Mies kiinnitti hänen mieltään. Hän näytti uraltaan suistuneelta
+herrasmieheltä. Ylitarjoilija seisoi lähellä ja hetken aikaa tuumi hän
+kysyä mihin rikollinen oli joutunut, mutta ei sitten välittänyt siitä.
+Asia oli liian jokapäiväinen.
+
+Kovasti helisten vierivät porsliinit, lasit ja muut pöydällä olevat
+esineet tuulenpuoleiselle laidalle. Jos ei pöydillä olisi ollut
+varalaitoja, olisi kaikki vierinyt lattialle. Eräs tarjoilija kaatui
+täysinäisen tarjottimen kera ja toiset olivat pakoitettuja tarttumaan
+tuolien selustoihin pysyäkseen pystyssä. Eräs miehistä tarttui lähellä
+olevan naisen hiuksiin, naisen, joka jokaista ruokailua ennen omisti
+hiustensa järjestelylle tunnin. _Sirdaren_ koetti pyörähtää ympäri.
+
+"Suunnanmuutos!" huomautti tohtori. "Tavallisesti on tapana välttää
+sitä matkustajien istuessa pöydässä, mutta rajumyrsky ei salli mitään
+kohteliaisuuksia."
+
+"Minun on kiiruhdettava kannelle", sanoi miss Deane.
+
+"Ette voi päästä sinne ennenkuin huomenaamulla."
+
+"Niinkö! Kapteeni Ross lupasi minulle -- se tahtoo sanoa, minä pyysin
+häntä --"
+
+Tohtori hymyili. Iris oli niin ihastuttavan itsepäinen.
+
+"Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Ovet ovat suljetut. Laineet
+huuhtovat kävelykantta joka minuutti. Yksi pelastusvenhe on
+ryöstäytynyt irti ja useat kannatushirret ovat murskautuneet kuin
+tulitikut. Ensi kerran elämässänne, miss Deane, olette lukittujen ovien
+takana."
+
+Tyttö ehkä kalpeni hiukan, sillä tohtori lisäsi kiireesti:
+
+"Ei tietystikään ole mitään vaaraa, ymmärrättehän, mutta nämä
+varovaisuustoimenpiteet ovat välttämättömiä. Te ette arvatenkaan
+pitäisi siitä, jos useita tonneja vettä syöksyisi alas
+salonginportaita, vai miten?"
+
+"En, ehdottomasti en. Mutta ei ole hauskaa olla suljettuna suureen
+rautalaatikkoon, tohtori. Se muistuttaa suurta ruumisarkkua."
+
+"Ei suinkaan! _Sirdaren_ on turvallisin alus mitä löytyy. Teidän
+isällänne on siinä suhteessa aina ollut erinomainen menettelytapa.
+Lontoon Hongkong yhtiöllä ei kenties ole erittäin nopeakulkuisia
+laivoja, mutta ne ovat merikelpoisia ja joka suhteessa hyvin
+varustettuja."
+
+"Onko monta matkustajaa sairaana?"
+
+"Ei, ainoastaan tavallinen määrä. Mutta ennen päivällistä sattui suuri
+onnettomuus."
+
+"Varjelkoon! Mitä tapahtui?"
+
+"Muutamat laskarit joutuivat myrskylaineeseen. Eräältä murtui luu."
+
+"Vieläkö muuta?"
+
+Tohtori epäröi. Hänen mieltään näytti kiinnittävän bourgougneviinin
+väri.
+
+"En tunne vielä yksityiskohtia", vastasi hän. "Huomenna aamiaisen
+jälkeen kerron teille kaikki."
+
+Mahtava aalto oli temmannut etukanssista mukaansa toisen perämiehen ja
+neljä laskaria. Seuraava aalto sinkautti kaikki viisi takaisin kaidetta
+vasten. Eräs mustista merimiehistä jäi jalka murtuneena makaamaan
+kannelle. Toiset neljä musertuivat rautakaidetta vastaan ja katosivat.
+
+Kone hiljentyi hetkeksi. Laiva alkoi kääntyä. Kapteeni Ross puri
+hampaitaan ja merkinantokello soitti: Täydellä vauhdilla!
+
+Tohtori oli kutsuttu pois ja Iris oli ainoa nainen salongissa.
+Istuttuaan hetken katselemassa kortinpelaajia lähti hän hyttiinsä.
+Siellä tapasi hän kamarineitinsä ja erään siivoojattaren. Molemmat
+naiset itkivät.
+
+"Mikä on hätänä?" kysyi Iris.
+
+"Eräs hänen ystävättäristään oli naimisissa äskenhukkuneen miehen
+kanssa", selitti kamarineito osoittaen siivoojatarta.
+
+"Hukkuneen? Minkä miehen?"
+
+Ja vähitellen sai Iris tietää koko surullisen totuuden. Hän oli vähällä
+puhjeta kyyneliin. Hän muisti tohtorin epäröinnin ja omat sanansa
+"suuresta ruumisarkusta."
+
+Hän ei halunnut riisuutua. Kamarineiti pyysi itkien saada jäädä
+emäntänsä luo. Hän tahtoi levätä sohvalla.
+
+Iris paneutui vuoteeseen ja koetteli lukea, mutta se oli hyvin vaikeaa.
+Hänen katseensa harhaili paikasta paikkaan ja hän huomasi naurettavat
+liikkeet, joita koukuissa olevat vaatteet tekivät. Hän ei ollut
+peloissaan, vaan pikemmin kummastunut, sekä varustautunut vakaviin
+tapahtumiin.
+
+Lopuksi hän kuitenkin nukahti ja hänen viimeinen selvä ajatuksensa oli
+kiitollisuudentunne siitä, että kone jatkoi jyskytystään sellaisella
+lujalla päättäväisyydellä.
+
+Kun oli muutettu suuntaa ja _Sirdaren_ kulki länsietelään, katsoi
+kapteeni ilmapuntaria kerran puolessa tunnissa. Elohopea oli viimeisten
+kahdentoista tunnin kuluessa laskenut pari tuumaa. Tavattoman matala
+ilmanpaine aiheutti pilviä, jotka tekivät myrskyn tunnelman vielä
+vaikuttavammaksi.
+
+Heti puolenyön jälkeen osoitti ilmapuntari kohoamisen merkkejä. Kello
+puoli yksi kävi kohoaminen huomattavaksi ja samalla kääntyi tuuli äkkiä
+länteen.
+
+Kapteeni Ross hymyili väsyneesti. Hänen muotonsa valkeni. Hän napitti
+öljytakkinsa, heitti katseen kompassiin ja nyökkäsi hyväksyvästi.
+
+"Hyvä on", huusi hän torveen alaperämiehelle. "Pitäkää sama suunta --
+etelä 15 länsi."
+
+"Etelä 15 länsi, sir", huusi merimies vastaukseksi.
+
+Kapteeni Ross söi muutamia voileipiä ja huuhtoi ne alas kylmällä
+teellä. Hän oli nälkäisempi kuin oli luullutkaan, sillä yhteentoista
+tuntiin ei hän ollut maistanut mitään. Hän tilasi puhetorvella lisää
+voileipiä sekä kahvia.
+
+Sitten alkoi hän tutkia karttaa ja ensimmäinen upseeri ryhtyi samaan
+työhön. Molemmat miehet tarkastelivat sitä hiljaisuuden vallitessa.
+
+Vihdoin tarttui kapteeni Ross lyijykynään ja asetti sen eräälle
+pisteelle 14° N ja 112° Ö välille.
+
+"Olemme näillä tienoin", sanoi hän.
+
+Ensimmäinen upseeri myönsi ja sanoi:
+
+"Ei mitään teille tänä yönä, sir."
+
+"Ei yhtään mitään. Se on kuitenkin onni tällaisella ilmalla.
+Päivänkoittoon voimme pitää niin kauas etelään kuin haluamme ja sitten
+-- -- Miltä näytti ulkona kun tulitte sisään?"
+
+"Hiukan paremmalta, arvelen."
+
+"Olen käskenyt lisää virvokkeita. Ottakaamme pieni tähystys ennenkuin
+käymme käsiksi niihin."
+
+Molemmat upseerit menivät myrskykannelle. Samalla hetkellä yritti tuuli
+pyyhkäistä merikorttihytin kannelta. Vahtiupseeri näki sen ja nyökkäsi.
+Ei hyödyttänyt koettaa puhua. Mutta ilma oli huomattavasti kirkkaampi.
+
+Kaikki tuijottivat eteenpäin pimeyteen. He koettivat silmillään
+lävistää edessään olevaa verhoa. Äkkiä kuului edestä villi ulvonta.
+Nuo kolme miestä tuijottivat kauhistuneina suureen, mastottomaan
+kiinalaisdsonkkaan, joka pyöri avuttomana aivan laivan edessä.
+
+Kapteeni juoksi ohjaushyttiin ja ilmaisi vilkkain elein, että suunta
+oli muutettava.
+
+Vahtiupseeri asetti sähköosoittajan näyttämään "seis!" ja
+"takaisin täydellä koneella!" vetäen samalla vapaalla kädellään
+merkinantokädensijasta ja käheä varoitus saattoi tarjoilijat
+juosten kiiruhtamaan ilmaluukkuja sulkemaan. Ensimmäinen upseeri
+juoksi alatuulenpuoleiselle laidalle, sillä _Sirdaren_ totteli
+silmänräpäyksessä peräsintä ja näytti selviytyvän dsonkasta kuin
+taikaiskulla.
+
+Kaikki tapahtui niin nopeasti, että dsonkka liukui ohi laivan käheän
+merkinannon vielä kaikuessa. Ensimmäinen upseeri, joka oli liittynyt
+päällikköönsä, katsoi dsonkkaraukkaa. He näkivät miehistön tarrautuneen
+korkealla esikannella olevaan vintturiin. Dsonkka oli lastattu
+tukeilla. Vaikkakin vettä täynnä, ei se voinut upota, jos vain pysyi
+koossa.
+
+Mahtava laine heitti sen etemmäksi laivasta ja sinkautti sitten
+vastustamattomalla voimalla takaisin. _Sirdaren_ oli juuri
+lopettamaisillaan käännöksen ja propelli pyöri ylhäällä ilmassa --
+sillä kolmas upseeri oli käskenyt täydellä vauhdilla eteenpäin! -- kun
+kömpelö dsonkka antoi hirmuisen iskun _Sirdarenin_ peräpuoleen, löi irti
+propellin ja särki peräsimen.
+
+Kone jyskytti tavattomasti ennenkuin koneenkäyttäjä sai sen
+pysähtymään. Dsonkka katosi aaltoihin ja kaunis laiva, joka muutamia
+sekuntteja sitten oli ollut täynnä voimaa, kamppaili kuin haavoitettu
+Leviathan kostonhaluisen vihollisen käsissä.
+
+Mutta rohkeat, taitavasti johdetut miehet ponnistivat voimiaan
+torjuakseen äärimmäisen onnettomuuden.
+
+Nopeasti asetettiin etumastoon purje, ja meriankkuri laitettiin kuntoon
+heti kun huomattiin, ettei peräsin toiminut. Säännöllisin väliajoin
+laskettiin raketteja siinä heikossa toivossa, että ne herättäisivät
+jonkun muun laivan huomiota ja tämä seuraisi jäljestä sekä antaisi
+myrskyn lakattua apua.
+
+Kun kapteeni oli varmistautunut siitä, ettei laiva ollut saanut vuotoa,
+vaan vahingot olivat ulkopuolella, avattiin varmuusovet ja matkustajat
+päästettiin salonkiin, säteilevään palatsiin, jossa ei huomannut
+jälkeäkään myrskystä eikä vaurioista.
+
+Kapteeni Ross tuli itse sanomaan vaiteliaille miehille ja
+kalpeille naisille muutamia rauhoittavia sanoja. Hän kertoi heille
+totuudenmukaisesti mitä oli tapahtunut.
+
+Tunnit kuluivat hitaasti. Kaikki olivat halukkaat pääsemään kannelle
+heittääkseen silmäyksen ulkona oleviin tuntemattomiin vaaroihin.
+Mutta kun se ei voinut tulla kysymykseen, istuvat he pöydän ympärille
+innokkaasti pohtimaan tilannetta.
+
+Muutamat varovaiset sielut menivät hytteihinsä ottamaan ylleen
+arvoesineensä siltä varalta, että jotain odottamatonta vielä
+tapahtuisi. Toiset, rohkeammat, menivät sensijaan uudelleen levolle.
+
+Sillä aikaa olivat kapteeni ja ensimmäinen upseeri ohjaushytissä, jossa
+he innokkaasti tutkivat merikortteja ja keskustelivat uudesta vaarasta,
+joka uhkaavana sukelsi heidän eteensä. Laiva oli ollut onnettomuuden
+sattuessa kaukana tavalliselta kulkuväylältään. He laskivat sen nyt
+kulkevan yhdentoista meripenikulman nopeudella tunnissa kohti tunnetun
+maailman vaarallisinta paikkaa, Kiinan meren eteläisintä osaa, joka oli
+täynnä lukemattomia kallioita, kiviä ja salakareja.
+
+Ei ollut kuitenkaan tehtävissä mitään muuta, kuin niin huomaamatta kuin
+suinkin ryhtyä muutamiin varovaisuustoimenpiteisiin ja luottaa sitten
+kohtaloon. Ankkurin heittäminen ja koetteleminen sen varassa kestää
+myrskyä ei heidän nykyisessä tilassaan voinut tulla kysymykseen.
+
+Kello tuli kaksi, kolme, neljä. Puolen tunnin kuluttua koittaisi päivä.
+Ilmapuntari nousi nopeasti. Myrskyn keskus oli mennyt ohi. Jälellä
+olivat vain mahtavat laineet ja raivokas, mutta tasainen tuuli.
+
+Kapteeni Ross astui kahdennenkymmenennen kerran ohjaushyttiin.
+
+Hän näytti monta vuotta vanhemmalta. Hymyilevä, komea upseeri oli
+muuttunut masentuneeksi, hiljaiseksi mieheksi. Hän oli muuttunut
+yhdessä laivansa kanssa.
+
+"On mahdotonta nähdä eteensä kahta jalkaa", uskoi hän lähimmälle
+miehelleen. "En ole koko elämässäni ollut näin huolissani. Jumalan
+kiitos, että yö lähenee loppuaan. Päivänkoitossa ehkä --".
+
+Hänen viimeisissä sanoissaan oli rukousta ja toivoa. Mutta hänen vielä
+puhuessaan näytti laiva kohoavan ilmaan.
+
+Silmänräpäystä myöhemmin kuului räiskettä ja rautojen katkeilemista.
+Kaikki, jotka sattumalta eivät pitäneet lujasti kiinni, kaatuivat.
+Kansi taipui, samalla kun aallot, jotka uudistuneella raivolla löivät
+uutta estettä vastaan, tukahduttivat laskarien huudot.
+
+_Sirdaren_ oli lopettanut viimeisen retkensä. Nyt se oli rikkoutunut
+hylky. Se riippui karilla muutaman sekunnin. Silloin tarttui uusi laine
+suureen laivaan, kuljetti sitä jonkun matkaa ja paiskasi kallioihin.
+Sen selkä taittui. Se katkesi kahteen osaan. Molemmat osat kääntyivät
+ylösalaisin ja kaikki -- mastot, savupiiput, veneet, ja jokainen elävä
+sielu joutui kuohuvaan vesi- ja vaahtopyörteeseen, joka heidät nielasi.
+
+
+
+
+II.
+
+Pelastuneet.
+
+
+Kun _Sirdaren_ katkesi keskeltä, halkesi salongin lattia mahtavalla
+räiskeellä. Liian huumautuneina voidakseen lausua edes rukousta
+lensivät miehet ja naiset sikin sokin. Iris tempautui kauhistuneen
+kamarineitinsä otteesta, putosi käytävään ja olisi mennyt laivan mukana
+pohjaan, jollei eräs kajuutanportaihin nojaava merimies olisi tarttunut
+häneen.
+
+Mies ei ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Itsesäilytysvaiston ajamana
+tarttui hän laivan törmätessä kivelle ensimmäiseen tukeen. Samoin
+saattoi vaistomainen auttamisenhalu hänet ojentamaan vasemman kätensä
+ja tarttumaan tytön vyötäisiin kun tämä vieri ohi. Onnellisen sattuman
+kautta olivat he tuulenpuoleisella laidalla, sillä epäröityään kauhean
+sekunnin kallistui laiva alatuuleen.
+
+Mies ei ollut valmistautunut tähän. Samalla hetkellä kun portaat
+kallistuivat, kadotti hän tasapainonsa; molemmat lennähtivät
+voimakkaasti luukun kautta ulos ja katosivat kiehuvaan aallokkoon.
+Sellaisissa olosuhteissa oli mahdotonta ajatella. Sarja vaikutelmia,
+joukko epäselviä kuvia kiintyi sieluun ja selveni myöhemmin
+tuskallisina muistoina. Pelko, epätoivo, hämmästys -- ei mitään
+näistä tunteista ollut olemassa. Hän tiesi ainoastaan, että elotonta
+naisruumista -- sillä onneksi oli Iris pyörtynyt -- täytyi pidellä
+lujasti kunnes kuolema sen häneltä tempaisi. Hän palasi tietoisuuteen
+kuohuvassa meressä ja tunsi jalkojensa alla jotain, joka muistutti
+viettävää kalliota. Hän kohosi vedestä ja luuli tuntevansa jälleen
+ohjaushyttiä kannattavan pylvään, joka yhdessä ohjaushytin kanssa oli
+repeytynyt irti.
+
+Vapaalla kädellään tarttui hän tähän odottamattomaan tukeen. Lyhyen
+hetken oli hänellä hämärä tietoisuus laivan haaksirikosta. Sekä keula-
+että peräpuoli olivat ilmanpaineesta räjähtäneet. Hylynsirpaleet ja
+ihmisruumiit singahtivat sinne tänne. Meri jymisi kallioita vastaan
+kymmenentuhannen mahtavan rautavasaran lailla.
+
+Univormupukuinen mies -- hän arveli sen olevan kapteenin -- ojensi
+kätensä tarttuakseen pylvääseen, joka kannatti merimiestä ja tyttöä,
+mutta kateellinen aalto kohotti puun ja lennätti miehen tiedottomine
+taakkoineen takaisin syvyyteen. Hän taisteli elämästä epätoivon
+vimmalla. Nyt oli loppu varmasti käsissä. Mutta ei, hänen polvensa
+nojasi musiikkisalongin kattoa vastaan ja hän sai hengähdysaikaa.
+Suurin vaikeus oli hengittämisessä, niin tiheää oli kuohu, jonka läpi
+hän ajautui. Mutta tässäkin kauheassa silmänräpäyksessä säilytti hän
+mielenmalttinsa. Tiedottoman tytön suonenvedontapaiset rinnan liikkeet
+osoittivat hänen olevan tukehtumaisillaan. Äärimmilleen ponnistaen
+käänsi hän tytön siten, että suojasi häntä omalla ruumiillaan.
+
+Se näytti tuottavan helpotusta ja tällä hetkellä luuli merimies
+tuntevansa hänet. Hänellä ei ollut kuitenkaan kykyä selvästi
+ajattelemaan. Samalla hetkellä, kun hän epäselvästi pääsi perille
+naisen henkilöllisyydestä, kadotti heikko tuki, johon hän nojasi,
+tasapainon, ja epätasainen taistelu alkoi jälleen.
+
+Tällä kertaa tapasivat hänen jalkansa jotain turvallisen kiinteätä.
+Hän paiskautui eteenpäin ja tunsi jälleen saman kiinteän ja lujan
+pohjan. Hänen sielunkykynsä heräsivät. Siinä oli hiekkaa. Pelastuksen
+toivon kannustamana taisteli hän kuin hullu. Hän kaatui usein; kolme
+kertaa koetti takaisin virtaava vesi viedä hänet mukanaan, mutta hän
+ponnisteli sokeasti edelleen kunnes jalat vajosivat pehmeään valkoiseen
+hiekkaan.
+
+Hän kaatui kykenemättä enää nousemaan. Ponnistaen viimeiset voimansa
+veti hän tytön lähelleen ja siinä lepäsivät molemmat mistään
+välittämättä.
+
+Miten kauan mies siinä makasi, saattoi hän jälkeenpäin vain arvailla.
+_Sirdaren_ vajosi pohjaan juuri ennen päivänkoittoa ja merimies näki
+tajuntansa palattua pienen auringonsäteen pilkistävän pilvien välitse
+idässä; myrsky oli alkanut vaimentua.
+
+Hän kohottautui hitaasti ja vaivaloisesti istumaan. Heti alettuaan
+liikkua tunsi hän pahoinvointia, sillä hän oli niellyt paljon
+suolavettä, ja vasta saatuaan sen pois saattoi hän ajatella tyttöä.
+Tämä makasi vielä kasvot hiekkaa vasten.
+
+Kaikkien pakoittavien jäsentensä väristessä lankesi hän toiselle
+polvelleen ja kohotti hellästi Iriksen pään ja olkapäät ylös. Tytön
+silmät olivat suletut, huulet ja hampaat lujasti yhteenpuristetut --
+seikka, jota hän epäilemättä sai kiittää hengestään, sillä muussa
+tapauksessa olisi hän tukehtunut; -- hänen kalpeutensa oli sitä lajia,
+joka näytti todistavan kuolemaa.
+
+Epätoivon elein pyyhkäisi mies takinhihalla silmiään paremmin
+nähdäkseen. Sitten koetti hän vapisevin käsin avata tytön puseron
+kaulusta ja nyöriliivejä. Hänellä oli hämärä käsitys siitä, että
+niin oli pyörtyneiden naisten kanssa meneteltävä ja hän oli vakaasti
+päättänyt palauttaa Iris Deanen tajuihinsa. Hänen työtään vaikeutti
+vyö, jonka hän katkaisi veitsellään.
+
+Silloin vasta huomasi hän oikean kätensä etusormen kynnen repeytyneen
+irti, luultavasti koettaessaan pitää kiinni epävarmasta tuesta, joka
+oli niin merkittävästi vaikuttanut hänen pelastukseensa. Kynsi riippui
+yhä lihariekaleessa kiinni estäen käden käyttöä. Ilman epäröimistä puri
+hän hampaillaan siihen ja repäisi irti.
+
+Aikoessaan senjälkeen ruveta huolehtimaan tytöstä, huomasi hän
+ihmeekseen tämän loikovan avoimin silmin ja katsovan häneen. Tyttö oli
+täydessä tajussaan ja oli nähnyt hänen omituisen käyttäytymisensä.
+
+"Jumalan kiitos, te olette elossa!" huudahti merimies käheästi.
+
+"Miksikä niin teitte? Minkävuoksi repäisitte kynnen?" kuiskasi tyttö.
+
+"Se oli tiellä. Halusin leikata vaatteenne auki vyötäisiltä. Olitte
+pyörtynyt ja aioin avata nyöriliivinne."
+
+Iriksen väri palasi huomattavan nopeasti.
+
+Hän koetti kohottautua ja kädet yrittivät vaistomaisesti järjestää
+pukua.
+
+"Naurettavaa!" huudahti hän hämillään.
+
+"Luuletteko voivanne maata siinä kunnes hankin hiukan vettä?" kysyi
+mies levottomasti.
+
+Iris nyökkäsi ja sulki silmänsä. Se johtui vain siitä, että suolainen
+merivesi kirveli kovasti silmiä, mutta merimies luuli hänen pyörtyvän
+uudelleen.
+
+"Koettakaa olla pyörtymättä", sanoi hän. "Eikö ole parasta, jos avaan
+vaatteenne?"
+
+"Ei, ei", mutisi Iris. "Silmiäni vain kirveltää, siinä kaikki. Eikö ole
+-- yhtään -- vettä?"
+
+Mies laski hellästi hänen päänsä hiekalle ja nousi ylös. Hänen
+ensimmäinen silmäyksensä koski merta. Hän näki jotain, joka sai hänet
+hämmästyksestä säpsähtämään. Meri vyöryi yhä edelleen yli riuttojen,
+jotka sulkivat sisäänsä pienen lahdelman. Vastakohta myrskyävän meren
+ja tyynen, rauhallisen lahden välillä oli kummastuttava.
+
+Merellä ei näkynyt jälkeäkään _Sirdarenista_, mutta ranta oli
+kaikkialla pirstaleiden peitossa ja -- kauheata -- useita elottomia
+ihmisruumiita oli heittynyt sikin sokin rannalle laivanjäännösten
+joukkoon.
+
+Tämä huomio sai hänet toimimaan. Hän kääntyi heittääkseen silmäyksen
+maahan, johon avuttomine seuralaisineen oli joutunut. Suureksi
+helpotuksekseen huomasi hän sen olevan vuorista ja metsänpeittämää.
+Hän tiesi, ettei laiva ollut voinut ajautua Borneoon, joka oli kaukana
+etelässä. Tämän täytyi olla joku niistä Kiinan meressä olevista
+sadoista saarista, joilla kalastajat käyvät. Todennäköisesti oli se
+asuttu, vaikkakin tuntui kummalliselta, etteivät saaren asujamet olleet
+näyttäytyneet. Joka tapauksessa oli täällä vettä ja jotain syömistä.
+
+Mutta ennen vedenetsintään lähtemistä oli suoritettava kaksi asiaa.
+Tyttö oli muutettava pois nykyisestä paikastaan. Olisi liian julmaa
+antaa hänen nähdä rannalla olevia ruumiita.
+
+Hän kumartui tytön puoleen ja sanoi lempeästi: "Teidän täytyy antaa
+minun kantaa itsenne kauemmaksi maalle."
+
+Sitten otti hän tytön käsivarsilleen ja kantoi erään hiekasta kohoavan
+kiven taa, joka suojasi tuulelta ja rannan tarjoamalta näyltä.
+
+"Minua paleltaa ja olen niin väsynyt", mutisi Iris. "Eikö ole yhtään
+vettä? Kaulassani tuntuu niin kipeältä."
+
+"Koettakaa maata hiljaa muutamia minuutteja. Teidän ei tarvitse kärsiä
+kauan. Tulen heti takaisin."
+
+Hänen oma kurkkunsa ja silmänsä kirvelivät kuin tulessa suolavedestä,
+mutta siitä huolimatta juoksi hän ensiksi lagunin rannalle. Siellä oli
+kaikkiaan neljätoista ruumista. Miesten joukossa oli laivalääkäri,
+ensimmäinen upseeri ja sir John Tozer.
+
+Merimies ei osoittanut mitään näkyvää liikutusta tutkiessaan heitä.
+Vakuuttauduttuaan siitä, ettei voinut auttaa ketään näistä vaiteliaista
+olennoista, meni hän lähintä metsää kohden. Hän ei tiennyt kuinka
+pitkäaikaiseksi vedenetsintä tulisi ja hänelle oli mitä tärkeintä sen
+löytäminen.
+
+Tultuaan likimmäisten puiden luo päästi hän ilohuudon. Siellä
+kasvoi suuri joukko saniaiskasveja, joiden suuret kääntyneet lehdet
+muistuttivat teekuppia ja sisälsivät sadevettä, johon oli senlisäksi
+sekaantunut niiden omaa hyvältämaistuvaa mehua.
+
+Hän leikkasi veitsellään kaksi lehteä noituen samalla vahingoittunutta
+sormeaan ja kiiruhti Iriksen luo kalliine juomineen. Iris onnistui
+nousemaan käsivarsiensa varaan ja hänen silmänsä loistivat toivosta
+saada jotain virkistävää. Hän joi nopeasti molempien lehtien sisällön.
+
+"Miten kummallinen maku", sanoi hän sitten. "Mitä se on?"
+
+Mutta into, jolla Iris sammutti janonsa, muistutti merimiestä omista
+silmänräpäykseksi unohtuneista tuskistaan. Hänen kielensä tuntui
+turpoavan ja hänen oli mahdotonta vastata.
+
+"Te ette ole juoneet mitään itse!" huudahti Iris. "Menkää heti juomaan.
+Ja olkaa ystävällinen ja tuokaa minullekin vielä vähän."
+
+Hänen ei tarvinnut sanoa sitä kahta kertaa. Juotuaan kiireesti
+muutamien lehtien sisällyksen, palasi merimies Iriksen luo tuoden lisää
+vettä. Tyttö oli nyt noussut istumaan. Aurinko loisti majesteetillisena
+pilvien välitse ja jäsenet saivat lämpöä ja jäntevyyttä.
+
+"Mitä tämä on?" kysyi hän juotuaan vielä kerran.
+
+"Saniaiskasvin vettä. Luonto ei ole aina julma. Ollessaan erinomaisen
+jalossa mielentilassa keksi se tämän tavan säilyttää vettä."
+
+Miss Deane ojensi kätensä saadakseen lisää.
+
+"Ei, madame", sanoi merimies äänessään kunnioitusta ja päättäväisyyttä.
+"Ei enempää tällä kertaa. Ensiksi on minun hankittava jotain syötävää."
+
+"Laiva on uponnut?" sanoi Iris hetken vaiettuaan.
+
+"Niin, madame."
+
+"Ja me olemme ainoat pelastuneet?"
+
+"Pelkään niin olevan."
+
+"Onko tämä asumaton saari?"
+
+"En usko, madame. Se on ehkä tilapäisesti asumaton, mutta kiinalaiset
+kalastajat tulevat näille seuduille kokoamaan kilpikonnia ja
+_beche-de-meriä_. En ole nähnyt meitä itseämme lukuunottamatta
+ainoatakaan elävää olentoa, mutta asukkaat voivat oleskella saaren
+eteläosassa."
+
+"Ei voi olla mahdollista", jatkoi Iris hetken kuluttua, "että
+_Sirdarenin_ kokoinen laiva on murskautunut."
+
+Merimies vastasi tyynesti:
+
+"Se on vain liiankin totta, madame. Te ette tiedä kuinka se tapahtui
+-- se kävi niin nopeasti. Onneksi kadotitte te tajuntanne."
+
+"Kuinka sen tiedätte", kysyi tyttö nopeasti.
+
+"Minä -- niin -- olin sattumalta teidän läheisyydessänne, madame, kun
+laiva murskautui ja me -- tulimme heitetyksi yhdessä maihin."
+
+Iris kohottautui ja katsoi häneen. "Nyt muistan", huudahti hän. "Te
+tartuitte minuun kaatuessani käytävään. Putosimme mereen laivan
+hajotessa. Olette pelastanut henkeni. Jos ei teitä olisi ollut, en
+olisi päässyt hengissä."
+
+Hän tarkasti miestä vakavasti nähdessään punan kohoavan tämän suolan ja
+hiekan peittämille kasvoille.
+
+"Ei, mutta", huudahti hän äkkiä, "tehän olette tarjoilija, jonka eilen
+huomasin salongissa. Mistä johtuu, että olette merimiehen puvussa?"
+
+"Myrskyn aikana sattui laivalla onnettomuus, madame. Olen sangen hyvä
+merimies, mutta huono tarjoilija ja pyysin tulla muutetuksi. Koska
+miehistö ei ollut täysilukuinen, suostuttiin pyyntööni."
+
+Iris tarkasteli häntä hyvin huomaavasti.
+
+"Te pelastitte henkeni", toisti hän hitaasti. Sitten juolahtivat hänen
+mieleensä kapteeni Ross, sir John, lady Tozer, tohtori, kamarineiti
+ja kaikki muut. Olivatko kaikki tosiaankin kuolleet? Hänen huulensa
+värisivät ja silmät täyttyivät kyynelin.
+
+"Onko todellakin totta, että kaikki meitä lukuunottamatta ovat
+hukkuneet?" kysyi hän katkonaisella äänellä.
+
+"Onnettomuudeksi ei siitä voi olla pienintäkään epäilyä", vastasi
+merimies alasluoduin katsein.
+
+"Oletteko siitä ihan, ihan varma?"
+
+"Kyllä -- ainakin muutamien suhteen!" Vasten tahtoaan kääntyi hän
+rannalle.
+
+Iris ymmärsi. Hän laskeutui polvilleen, painoi kädet kasvoilleen ja
+purskahti kovaan itkuun. Mies kumartui hänen puoleensa katseessaan
+sanomatonta osanottoa ja aikoi laskea kätensä hänen olalleen, mutta
+pidättäytyi äkkiä. Jokin oli tehnyt tämän miehen kovaksi. Hänelle
+maksoi ponnistusta välinpitämättömänä pysyminen, mutta se onnistui. Hän
+puristi huulensa yhteen ja lempeä ilme kasvoilta katosi.
+
+"Kas niin, rakas madameni", huudahti hän teeskennellyn reippaalla
+äänellä, "teidän on rauhoituttava. Haaksirikossa on samoin kuin
+sodassakin. Me olemme elossa ja meidän on koetettava selviytyä.
+Kadonneita me emme voi auttaa."
+
+"Mutta osanottoa voimme tuntea" vaikeroi Iris katsoen häneen
+kyynelten täyttämin silmin. Ei edes tälläkään hetkellä hän voinut
+olla kummastelematta, että tämä merimies, joka puhui kuin sivistynyt
+mies, mutta koetteli jäljitellä alemman luokan tapoja, oli mitä
+ritarillisimmin pelastanut hänen henkensä ja auttanut häntä, vaikka
+itse oli vielä enemmän avun tarpeessa.
+
+Mies odotti vaieten kunnes hänen nyyhkytyksensä lakkasivat.
+
+"Ja nyt, madame", sanoi hän, "on tärkeintä saada jotain ruokaa. En
+jätä teitä mielelläni yksin ennenkuin olemme oppineet tuntemaan
+oleskelupaikkamme paremmin. Jaksatteko kulkea vähän matkaa metsään
+päin, vai kannanko teitä?"
+
+Iris nousi heti ja työnsi uhmaavasti hiuksensa taapäin.
+
+"Tietysti voin kulkea", vastasi hän. "Mitä ehdotatte tehtäväksi?"
+
+"Niin, madame --"
+
+"Mikä on nimenne?" keskeytti Iris käskevästi.
+
+"Jenks, madame -- Robert Jenks."
+
+"Kiitos! Kuulkaa nyt, Robert Jenks. Minä olen miss Iris Deane. Laivalla
+olin minä matkustajana ja te tarjoilijana -- toisin sanoen, siksi kun
+rupesitte merimieheksi. Täällä olemme onnettomuustovereita, mutta
+te olette johtaja -- minä olen aivan avuton. Voin auttaa teitä vain
+antamienne ohjeiden mukaan, enkä siis halua enää hetkeäkään tulla
+kutsutuksi 'madameksi'. Ymmärrättekö?"
+
+Mr Robert Jenks tunsi hänen suurten sinisten silmiensä katselevan
+itseään ja tukahdutti hymyilyn. Tyttö oli yhä hermostunut, täytyi tehdä
+hänen mielikseen.
+
+"Kuten haluatte, miss Deane", sanoi hän. "Tosiasiaksi kuitenkin jää,
+että meillä on paljon tehtävää ja että meidän on heti syötävä jotain."
+
+"Mitä voimme syödä?"
+
+"Ottakaamme siitä selvää", vastasi Robert Jenks, alkaen tarkastella
+lähimpiä puita.
+
+He liikkuivat vaivaloisesti eteenpäin. Silloin tuli Iris ajatelleeksi
+harvinaista näkyä, joka oli osunut hänen silmiinsä tajunnan palatessa.
+
+"Olette vahingoittanut sormenne", sanoi hän. "Näyttäkää se minulle."
+
+Jenks ojensi oikean kätensä häneen katsomatta.
+
+"Oi, raukkaa!" huudahti Iris. "Sitä pakottaa tietysti hirveästi."
+
+Sitten repäsi hän riekaleen puvustaan ja sitoi sormen hellästi ja
+varovasti.
+
+"Kiitos!" sanoi Jenks. Sitten päästi hän ilohuudon.
+
+"Jupiterin kautta, miss Deane! Meillä on onnea! Tässä on mainio
+pisankipuu!"
+
+Vaikkakin hedelmät tuskin olivat kypsiä, söivät he niitä ahnaasti.
+Vihdoinkin oli heidän nälkänsä jonkunverran vaimentunut.
+
+"Nyt", selitti Jenks, "on teidän levättävä täällä hetkinen. Aion mennä
+takaisin rannalle. Teidän ei tarvitse olla peloissanne. Täällä ei ole
+mitään eläimiä, jotka voisivat teitä vahingoittaa, enkä minä viivy
+kauan."
+
+"Mitä teette rannalla?" kysyi Iris.
+
+"Koetan pelastaa ruokatavaroita ja muuta."
+
+"Enkö saa tulla mukaan? Saattaisin ehkä olla hiukan avuksi."
+
+Jenks vastasi hitaasti:
+
+"Olkaa kiltti ja tehkää mielikseni jäämällä tänne. Tulen takaisin pian
+ja siellä tulee ehkä koko joukko työtä."
+
+Iris ymmärsi hänen tarkoituksensa ja värähti.
+
+"_Sitä_ en saattaisi tehdä", mutisi hän. "Minä pyörtyisin. Teidän
+poissaollessanne rukoilen heidän puolestaan -- onnettomien
+ystäväraukkojeni puolesta."
+
+Jenksin jättäessä hänet itki hän hiljaa.
+
+Kun Robert Jenks tuli lagunille, pysähtyi hän äkkiä. Hän muisti
+varmasti lukeneensa neljätoista ruumista. Nyt niitä oli vain
+kaksitoista. Kaksi laskaria, jotka olivat levänneet aivan lagunin
+rantakivillä, oli kadonnut.
+
+Mihin he olivat joutuneet?
+
+
+
+
+III.
+
+Löytö.
+
+
+Merimies ei kuluttanut aikaa ihmettelemiseen. Hän tutki innokkaasti
+jokaista kadonneista laskareista jäänyttä jälkeä. Lopuksi tuli hän
+siihen tulokseen, että voima, jota hän ei voinut ymmärtää, oli vetänyt
+ruumiit kallioiden yli laguniin.
+
+Nähtyään ne viimeksi puoli tuntia sitten olivat ne levänneet monta
+jalkaa vesirajan yläpuolella. Tällä kohdalla oli ranta hyvin jyrkkää.
+Hän saattoi katsoa syvälle kirkkaaseen veteen. Siellä ei näkynyt muuta
+kuin useita erilaisia pikkukaloja.
+
+Tapahtuma kummastutti ja suututti häntä. Yhä ajatellen asiaa istuutui
+hän kivelle, otti kenkänsä ja tyhjensi niistä veden. Sukkansa asetti
+hän kalliolle kuivumaan.
+
+Se muistutti häntä miss Deanen tarpeista. Hän juoksi paikalle,
+josta saattoi huutaa tytölle neuvoakseen tätä hänen poissaollessaan
+kuivaamaan vaatteitaan. Hän vetäytyi nopeasti takaisin peljäten
+tulevansa nähdyksi, sillä Iris oli jo levittänyt suuren osan
+vaatteitaan auringonpaisteeseen.
+
+Senjälkeen ryhtyi hän epämiellyttävään, mutta välttämättömään työhön.
+Ensimmäisen upseerin ja tohtorin taskusta veti hän esille kaksi
+ladattua revolveria toivoen etteivät patruunat olisi kastuneet. Peläten
+säikäyttävänsä miss Deanea ei hän kuitenkaan uskaltanut niitä koetella.
+
+Molemmilla upseereilla oli lompakot, muistikirjat ja lyijykynät.
+Toiseen muistikirjoista, jonka lehdet olivat kuivat, teki hän tarkan
+luettelon kuolleilta löytämistään rahoista ja arvoesineistä. Sen
+jälkeen otti hän molemmilta kengät ja päällysvaatteet. Hän ei tiennyt
+kuinka kauaksi hänen ja tytön oli saarelle jäätävä, ja oli senvuoksi
+välttämätöntä varustautua vaatteilla.
+
+Siitä huolimatta oli hänen hyvin vaikea ottaa naisten päällysvaatteet.
+Sitten seisahtui hän tuumimaan kuinka menettelisi ruumiiden kanssa.
+Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli kaivaa laudanpätkällä suuri kuoppa,
+mutta ajatellessaan kuinka paljon työtä se vaatisi ja kuinka paljon
+hänelle ja hänen avuttomalle toverilleen kallisarvoista aikaa siihen
+tarvittaisiin, katsoi hän parhaaksi luopua aikomuksestaan.
+
+Hän puri hampaat yhteen ja työnsi ruumiit, yhden kerrallaan, laguniin.
+Ne eivät enää tulisi näkyviin. Hän oli melkein suunniltaan ja tunsi
+tehneensä ikäänkuin häpeällisen rikoksen, sillä tyyneen veteen
+muodostui mustien terävien evien aikaansaamia väreitä. Hait olivat
+täydessä toimessa.
+
+Senjälkeen hän ojentautui ja pudisti itseään kuin koira. Oli jälellä
+vielä paljon tehtävää. Hän kokosi vaatteet yhteen ja asetti niiden
+läheisyyteen rikkinäisen tavaralaatikon sirpaleita -- pettääkseen
+Iristä. Tätä tehdessään potkaisi hän hiekasta esiin ruostuneen kris'in
+(malaijilaismiekan). Tämän aseen läsnäolo pelästytti häntä. Hän tutki
+sitä kauan ja pisti sen takaisin hiekkaan, niin ettei sitä näkynyt.
+
+Pukeuduttuaan kuiviin sukkiin ja kenkiin palasi hän Iriksen luo.
+
+"Oletteko valmis, miss Deane", huusi hän iloisesti.
+
+"Valmis! Minähän olen odottanut teitä?"
+
+Jenks naurahti itsekseen. "Minun on pidettävä vaaria kielestäni, ettei
+se minua ilmaise", ajatteli hän.
+
+Iris tuli hänen luokseen. Jollain salaperäisellä tavalla oli tyttö
+siistiytynyt melkoisesti, mutta vaatteissa näkyi reikiä.
+
+"Jospa minulla vain olisi neulaa ja lankaa --" alkoi Iris.
+
+"Siinäkö kaikki?" kysyi merimies alkaen kaivella taskujaan ja otti
+esille pienen rasian, joka sisälsi sormustimen, kuusi neulaa ja
+muutamia lankakeriä. Rasia ja sen sisältö olivat märkiä, mutta tyttö
+tarttui tähän aarteeseen huoahtaen syvään helpotuksesta.
+
+"Olkaa kiltti ja hankkikaa minulle nyt sähkösanoma-asema ja laiva!"
+huudahti hän.
+
+Merimiehen oli mahdoton vastustaa hänen tarttuvaa eloisuuttaan. Tällä
+kertaa nauroi hän koettamatta sitä salata.
+
+"Otamme niistä selon, miss Deane. Mutta tahdotteko silläaikaa olla niin
+ystävällinen ja käyttää tätä? Aurinko nousee nopeasti taivaalle."
+
+Hän ojensi Irikselle öljylakin, jota käytti. Itselleen oli hän ottanut
+toisen. Tytön katse tuli vakavaksi, sillä hän muisti merimiehen asian.
+Mutta kun hän oli harvinaisen ymmärtäväinen nuori nainen, ei hän tehnyt
+mitään vastaväitteitä, vaan pakottautui solmimaan nyörit leuan alta.
+
+Tullessaan rannalle huomasi hän vaatekasan rikkonaisen tavaralaatikon
+keskellä. Tämä kuje ei häntä pettänyt. Mutta hän katsoi hyvin
+kiitollisena seuralaiseensa. Miten huoltapitävä tämä olikaan!
+
+"Näen teillä olleen paljon työtä", sanoi Iris nyökäten sille suunnalle,
+jossa vaatteet ja kengät olivat.
+
+"Niin", sanoi merimies. "Oli onni että löysin ne, eikö niin?"
+
+"Kyllä. Kun ne ovat oikein kuivuneet, käytän niistä osan. Mutta mihin
+ryhdymme ensiksi?"
+
+"Kaikkein ensiksi, miss Deane, on meidän tutkittava maihin ajautuneet
+tavarat ja katsottava sisältäisikö laatikoista joku ruokatavaroita.
+Toiseksi on meidän vedettävä kuivalle maalle kaikki, josta saattaa
+olla hyötyä. Kolmanneksi on meidän syötävä ja levättävä, ja lopuksi on
+tutkittava saari, ennenkuin tulee liian pimeä. Olen vakuutettu, että
+olemme täällä yksin. Tämä on hyvin pieni saari, ja jos täällä olisi
+ollut kiinalaisia, olisivat he kauan sitten näyttäytyneet."
+
+"Luuletteko siis meidän olevan pakoitettuja jäämään tänne kauaksi
+aikaa?"
+
+"Sitä on mahdoton tietää. Apu saattaa tulla päivän kuluttua. Toiselta
+puolen -- on viisainta, miss Deane, varustautua pahimpaan."
+
+"Tarkoitatteko, että meidän on kenties oltava täällä viikkoja -- ehkäpä
+kuukausia?"
+
+"Jos ajattelette muutamia tunteja taaksepäin, niin myönnätte olevan
+onnen, että yleensä olemme täällä."
+
+"Älkää väistäkö kysymyksiäni, mr Jenks! Vastatkaa!"
+
+Mies kumarsi. "Tosiasiat ovat nähtävissä, miss Deane. _Sirdarenin_
+uppoaminen ei varmastikaan tule tunnetuksi moneen päivään. Tullaan
+arvelemaan konevian kohdanneen höyrylaivaa. Asiamiehet Singaporessa
+odottavat sähkösanomaa laivan olopaikasta. Myrsky on saattanut ajaa sen
+minne hyvänsä. Vihdoin lähettävät he laivan ottamaan selkoa asiasta
+-- teidän isänne levottomuus voi hiukan kiirehtiä sen lähettämistä.
+Etsijäretkikunnan on tutkittava koko Kiinan meri. Myrsky on saattanut
+ajaa vahingoittuneen laivan etelään, pohjoiseen, itään tahi länteen.
+Kiinan, Jaavan, Borneon ja Filippiinien rantamat eivät ole varustettu
+sähkölangoilla. Sitäpaitsi on meidän otettava huomioon rantarosvot ja
+villit kansanheimot."
+
+"Lyhyesti ja selvästi", jatkoi hän, "meidän on kenties jäätävä tänne
+moniksi päiviksi, ehkäpä kuukausiksi. Aina on tietysti mahdollisuus,
+että meidät löydetään. Meidän on kuitenkin toimittava silmälläpitäen
+pitkäaikaista tänne jäämistä. Puhun asianhaaroista sellaisina kuin ne
+ovat. Saaren lähempi tutkiminen saattaa kenties muuttaa mielipiteeni."
+
+"Missä suhteessa?"
+
+Merimies kääntyi osoittaen heidän takanaan olevaa puiden peittämää
+kukkulaa.
+
+"Tuolta ylhäältä näemme kukaties toisia suurempia saaria. Siinä
+tapauksessa ovat ne varmasti asuttuja. Minua kummastuttaa ettei tämä
+sitä ole."
+
+Hän vaikeni äkkiä. He kuluttivat turhaan aikaa. Ennenkuin Iris ehti
+auttaa oli hän vetänyt vedestä suuren, ehyen laatikon.
+
+"Samppanjaa!" sanoi hän. "Vieläpä lisäksi hyvää merkkiä."
+
+Tämä mies oli tosiaankin arvoitus. Hän puhui sivistyneen miehen
+tavoin, mutta käyttäytyi harkitun karkeasti luullessaan Iriksen häntä
+tarkkaavan. Tämä karkea kuori hämmästytti tyttöä.
+
+Iris ryhtyi auttamaan sikäli kun voi. He saalistivat harvinaisen
+kokoelman. Laatikon samppanjaa, toisen konjakkia, kirjalaatikon,
+yökiikarin, kompassin, useita laatikoita laivakorppuja, suolan
+peittämiä, mutta kovuutensa vuoksi hyvin säilyneitä. Kaksi suurta
+laatikkoa kinkkua pelastettiin hyvin säilyneinä ja senlisäksi muutamia
+suuria vadin kansia, rautapata, joukko lankkuja ja nuoria.
+
+Sitäpaitsi saivat he hyvin raskaan laatikon, joita eivät jaksaneet
+nostaa. Merimies etsi sopivan rautapalan, jolla mursi auki kannen --
+laatikko sisälsi 500 Lee-Metford-kiväärin patruunaa.
+
+"Ah", huudahti hän. "Nyt tarvitsemme joitakin kiväärejä."
+
+"Mitä hyötyä meillä niistä olisi?" kysyi Iris.
+
+Merimies kutsui itseään pöllöksi, mutta vastasi heti.
+
+"Lintuja ampuaksemme tietenkin, miss Deane. Täällä on niitä paljon ja
+monet syötäviä."
+
+"Teillähän on kaksi revolveria ja patruunoita."
+
+"Niin kyllä, mutta niitä ei voi käyttää metsästykseen."
+
+He työskentelivät vaieten vielä tunnin. Aurinko läheni keskitaivasta
+ja lämpö vaivasi sietämättömästi. Jenks otti kinkun, laivakorppuja,
+ajopuita ja kiikarin sekä pyysi miss Deanea seuraamaan mukana
+metsänreunaan. Iris totteli lausumatta sanaakaan, vaikkakin kummasteli
+kuinka merimies aikoi sytyttää tulen. Avustaakseen jollain tavoin
+tulevan juhlan valmisteluissa, otti hän maljakon kannen ja pullon
+samppanjaa.
+
+Merimies tarkasteli viimemainittua paheksuvin katsein.
+
+"Ei niin kauan kuin aurinko on ylhäällä", sanoi hän. "Illalla se kyllä
+on erinomaista".
+
+"Se oli teille aiottu", sanoi Iris kylmästi. "Minä en juo viiniä."
+
+"Teidän on rikottava raittiuslupaustanne niin kauan kuin olette
+täällä, miss Deane. Tällä leveysasteella on usein öisin hyvin kylmä.
+Vilustuminen saattaisi aiheuttaa kuumeen, kenties kuoleman".
+
+"Kummallinen ihminen!" mutisi tyttö.
+
+Hän tarkkasi huolellisesti merimiehen valmistuksia. Tämä otti
+muistikirjasta kuivan lehden, veti patruunasta kuulan ulos ja kasteli
+ruudin. Siveltyään ruudinsekoitusta paperille asetti hän sen aurinkoon,
+jossa se heti kuivui. Senjälkeen kokosi hän kuivia palmunoksia,
+jotka asetti ajopuiden alle ja valitsi nuotiolleen varjoisan paikan.
+Pistettyään paperin oksien väliin, kiersi hän kiikarista irti lasin
+ja sitä polttolasina käyttäen sai muutaman minuutin kuluttua nuotion
+syttymään. Terävien tikkujen avulla paistoi hän kinkkuviipaleita.
+
+Iris unohti mielenkiinnosta kokonaan harminsa. Ilma täyttyi ruokahalua
+herättävällä tuoksulla.
+
+"Voinko auttaa jotenkin?" kysyi hän niin katuvalla äänellä, että Jenks
+näytti suorastaan kummastuneelta.
+
+"Kyllä", vastasi puhuteltu osoittaen vadin kanteen. "Jos puhdistatte
+tuon puseronne hihalla, niin se voi toimia lautasena. Aamiainen on
+valmis."
+
+Hän asetti korppujen päälle kinkkuviipaleita ja ojensi ne sekä
+kääntöveitsensä Irikselle.
+
+"Minä käytän sormiani", selitti Jenks. "Se ei ole ensimmäinen kerta."
+
+"Oletteko viettäneet seikkailurikasta elämää?" kysyi Iris saadakseen
+aikaan keskustelun.
+
+"En", mutisi toinen.
+
+"Luulin sitä senvuoksi, että näytätte tuntevan kaikki mahdolliset
+keinot, asiat ja esineet, joista minä en ole kuullut edes
+puhuttavankaan."
+
+"Käristetyn kinkun -- ja korput -- esimerkiksi?"
+
+Toisessa tilaisuudessa olisi Iris nenästänyt häntä tästä vastauksesta,
+mutta nyt vastasi hän aivan tyynesti.
+
+Syötyään nousi merimies nopeasti ja otti esiin revolverin.
+
+"Onko teillä mitään sitä vastaan, jos ammun laukauksen koetellakseni
+patruunia?"
+
+Iris nyökkäsi. Jenks tähtäsi kookospähkinärykelmään. Laukaus kajahti,
+kaksi pähkinää putosi ja ilma täyttyi kimeällä kirkunalla ja siipien
+suhinalla. Iris tunsi hiukan levottomuutta, mutta merimies sanoi
+tyynesti: "Kalalokkeja".
+
+Hän panosti revolverin ja oli juuri sanomaisillaan jotain, kun ääni,
+muistuttaen veden pulppuamista pullosta, kuului. Se tuli metsän sisästä
+ja he katsoivat hämmästyneinä, kysyvästi toisiinsa. Jenks otti nopeasti
+muutamia askeleita sinne päin, mutta pysähtyi äkkiä ja purskahti
+nauruun. Iris piti hänen naurustaan. Se oli avointa eikä teeskenneltyä.
+
+"Nyt muistan", sanoi Jenks "Wou-wou apinat huutavat noin. Niiden
+läsnäolo osoittaa saaren joskus olleen asutun."
+
+"Muistatte?" sanoi tyttö. "Te olette siis jo kerran ennenkin olleet
+tässä maailmanosassa?"
+
+"En, tarkoitan lukeneeni niistä."
+
+Kahdesti puolen tunnin kuluessa oli hän lyhyesti torjunut
+henkilökohtaiset tiedustelut.
+
+"Osaatteko käyttää revolveria?" kysyi merimies.
+
+"Kyllä, isäni on minulle sen opettanut. -- Hänen mielestään jokaisen
+naisen on tarvittaessa kyettävä puolustamaan itseään."
+
+"Mainiota! Nyt, miss Deane, on teidän koetettava nukkua pari tuntia.
+Aion tarkastaa kappaleen rantaa saaren molemmilta puolin. Jos haluatte
+jotain, niin laukaus on merkkinä."
+
+"Olen hyvin väsynyt", tunnusti tyttö. "Mutta te?"
+
+"Oh, kaikki on all right. Olen aivan reipas -- tarkoitan, etten voi
+nukkua ennen yön tuloa, enkä ennenkuin olen kiivennyt tuolle kukkulalle
+ja saanut yleissilmäyksen valtakunnastamme. Haluan saada paremman
+asunnon kuin meillä nyt on."
+
+Jos Iris olisi ollut vähemmän väsyksissä, olisi hän ehkä pannut
+merkille levottomuuden ja epäluulon merimiehen äänessä. Mutta hiekalle
+levitetyt lehdet, joiden päällä hän loikoi, olivat hyvin houkuttelevia.
+Hänen silmänsä sulkeutuivat, hän asettui niin mukavasti kuin taisi ja
+nukahti.
+
+Mies katseli häntä hetken, muutti revolverin niin, ettei hän unissaan
+voinut vahingoittaa sillä itseään, mutta herätessään huomaisi sen heti,
+veti öljylakin silmilleen ja lähti.
+
+He olivat joutuneet maihin saaren lounaiselle rannalle. Lukuunottamatta
+palmupeittoisten koralliriuttojen muodostamaa lagunia, oli saarella
+kaaren muoto, jonka molemmat kärjet olivat toisistaan noin kolmen
+neljäsosa mailin päässä.
+
+Keskellä kohosi saari melkoisesti, noin 150 á 200 jalkaa. Ylängön
+keskipaikoilla oli korkea vuori, joka näytti muodostavan luoteeseen
+päin jyrkän seinän. Kaakkoispuolella oli mereenpistävä kallionkieleke.
+Merimies kulki ensiksi luoteeseen, sillä se suunta näytti sopivimmalta
+pikaiseen tutkimiseen.
+
+Hän ei hämmästynyt huomatessaan kukkulan päättyvän jyrkkään
+kallioseinään, joka kohosi uhkaavana ympäröivän vehreyden keskeltä.
+Tätä kallioseinää vastapäätä, kapean maakappaleen eroittamana, oli
+toinen kukkula, joka oli aivan paljas ja halkeillut tavalla, joka
+muistutti salamaniskuista.
+
+Jenks vihelsi itsekseen. "Jupiterin kautta!" sanoi hän. "Saari on
+tuliperäinen ja mineraalirikas!"
+
+Kukkuloiden välillä olevaa maata peittivät harvaan kasvavat puut,
+joiden nimeä hän ei tiennyt, mutta jotka muistuttivat ebenholtsia ja
+seedriä. Joukko kantoja ilmaisi täällä käytetyn kirvestä, vaikkakaan ei
+äskettäin.
+
+Hän laskeutui laaksoon ja kiipesi erästä puuta ylös. Kuten oli
+odottanutkin, kohtasi hänen katseensa sinisen meren puolen mailin
+päässä.
+
+Tultuaan alas aloitti hän järjestelmällisen etsinnän. Ihmiset olivat
+olleet täällä. Oliko täällä kenties talo? Kohtaisiko hän yht'äkkiä
+jonkun malaijin -- tahi kiinalaiserakon?
+
+Vuoren juurella kasvoi pisanki-, pähkinä- ja kookospuita.
+
+"Tässä on ainakin hiukan vaihtelua ruokalistaan", mutisi hän.
+
+Taitettuaan saagopalmusta paksun oksan, raivasi hän tieltään puita ja
+oksia saadakseen selville syyn tähän runsaaseen kasvullisuuteen. Oksat
+ja pensaat peittivät lähdettä -- uhkasivat suorastaan ensimmäisellä
+myrskyllä sen tukahduttaa.
+
+Ihastuneena keksinnöstään, joka tällä hetkellä oli hänelle timantteja
+arvokkaampi, lankesi hän polvilleen nähdäkseen syvennykseen. Lähde oli
+huolellisesti tehty. Kymmentä jalkaa syvemmällä saattoi hän nähdä omat
+kasvonsa. Ojentamalla kätensä mahdollisimman alas ulottui hän kepillä
+veteen. Hän maistoi pisaroita; ne olivat suolattomia. Hiekka muodosti
+mitä parhaimman vedenpuhdistuskoneen.
+
+Noustessaan ylös huomasi hän umpeenkasvaneen, kalliolle johtavan polun.
+Hän seurasi sitä varovasti kun hänen jalkojensa alla ratisi jotain.
+Lähemmin tutkiessaan asiaa huomasi hän astuneensa luurangon päälle.
+
+Jos hänen jaloissaan olisi kiemurrellut myrkyllinen käärme, ei hän
+olisi voinut enemmän säikähtyä. Mutta tämä teräshermoinen mies tointui
+pian.
+
+Kepillä raivasi hän syrjään ruohoa ja oksia, niin että miehen
+luuranko paljastui. Luut olivat suuria, mutta ilman vaikutuksesta
+hauraiksi tulleita. Jenks oli vahingoittanut vasenta kyynärluuta,
+mutta katkenneet reisiluut ja musertunut olkapää kertoivat kauheasta,
+kirjoittamattomasta historiasta.
+
+Näiden synkkien jäännösten luona oli maatuneita vaatteita. Ne olivat
+sinistä kangasta. Niiden läheisyydessä oli muutamia messinkinappeja,
+joissa oli ankkurin kuva.
+
+Ruostunut kääntöveitsi oli maassa ja luurangon rinnan päällä oli
+pyöreä tinapala, tupakkapurkin kansi. Jenks otti sen ylös. Siihen
+oli piirretty muutamia omituisia merkkejä ja numeroita. Heitettyään
+siihen pikaisen silmäyksen pisti hän sen taskuunsa tutkiakseen sitä
+tilaisuuden tullen tarkemmin.
+
+Mitään aseita ei näkynyt. Hän ei voinut arvata koska ja millä tavoin
+tämä tuntematon mies oli kuollut. Jenks oli seisonut paikalla useita
+minuutteja ennenkuin huomasi luurangolta puuttuvan pään. Aluksi luuli
+hän kepillään sysänneensä pään syrjään, mutta huolellinen tutkimus
+osoitti sen tulleen poisviedyksi, sillä luurankoa tiheästi ympäröivä
+kasvullisuus ei olisi sallinut sen katoamista.
+
+Merimiehen kasvot tulivat vielä vakavemmiksi ja synkemmiksi. Hän
+ajatteli ruostunutta malaijilaismiekkaa ja epäselvät muistot
+omituisista kertomuksista Kiinan mereltä johtuivat hänen mieleensä.
+
+"Dyakkeja!" mutisi hän. "Päitä metsästävien dyakkirosvojen murhaama
+meriupseeri, todennäköisesti englantilainen."
+
+Jos he olivat kerran käyneet, tulisivat he uudelleen.
+
+Viiden sadan yardin päässä nukkui Iris Deane. Hänen ei olisi
+pitänyt jättää tyttöä yksin. Samalla hetkellä rikkoi hiljaisuuden
+revolverinlaukaus, joka saattoi linnut kirkuen lentelemään sinne tänne.
+
+Läähättäen ja liikutettuna oli Jenks uskomattoman lyhyessä ajassa
+tytön luona, joka oli nyt lagunin rannalla ja tuijotti siellä oleviin
+kallioihin.
+
+"Mitä on tapahtunut?"
+
+"Oh, ei mitään. Näin niin kauheaa unta. Te taistelitte tuolla jonkun
+hirviön kanssa." Hän osoitti kalliota.
+
+"En ollut ollenkaan sillä suunnalla", sanoi Jenks myötätuntoisesti.
+
+"Niin, niin, kyllä ymmärrän. Mutta minä heräsin ja juoksin tänne
+pelastaakseni teidät. Ja tänne tullessani näin jonkin heiluvine
+käsivarsineen ja ammuin."
+
+Merimies meni hitaasti kalliolle. Tuore naarmu kivessä osoitti mihin
+kuula oli sattunut. Mahtava kivipaasi oli märkä ikäänkuin aalto olisi
+pyyhkäissyt sen yli. Hän seisoi hiljaa ja silmäili veteen. Ei yhtään
+kalaa näkynyt, mutta pienet hiekkajyvät pohjassa liikkuivat.
+
+Hän tunsi kylmän väristyksen selässään. Tällä kohdalla olivat kadonneet
+laskarit olleet. Välähdyksenä selvisi hänelle, että pelätty mustekala
+oleilee Kiinan meressä.
+
+Hän oli kalpea kuin ruumis palatessaan Iriksen luo. "Te olette
+väsymyksestä suunniltanne, miss Deane", sanoi hän. "Näkynne oli
+todennäköisesti näköhäiriö. Olkaa kiltti ja lähtekää jälleen nukkumaan."
+
+"Hyvä, menen takaisin", vastasi Iris, "vaikkakin mieluummin seuraisin
+mukana. Mitä te teette?"
+
+"Etsin paikkaa, johon voisimme päämme kallistaa", vastasi merimies
+välinpitämättömästi. "Teidän on tosiaankin levättävä, miss Deane,
+muussa tapauksessa tulette sairaaksi."
+
+Iris meni jälleen levähdyspaikalle ja merimies palasi luurangon luo.
+
+
+
+
+IV.
+
+Sateenkaarisaari.
+
+
+Poikittain rutikuivien luiden päällä oli keppi, jonka Jenks oli
+kauhistuksissaan pudottanut. Hän otti sen ylös ja meni polkua pitkin
+eteenpäin. Nyt tutki hän maata niin tarkoin, että tuskin kiinnitti
+huomiota suuntaan. Polku johti suoraan vuorenseinää vasten. Välimatka
+ei ollut suuri, noin neljäkymmentä yardia. Aluksi hidastuttivat
+pensaat, mutta pian este katosi ja selvästi muodostunut tie johti
+eteenpäin.
+
+Muutamia pensaita kasvoi vielä kallion juurella ja niiden takaa eroitti
+hän sisäänkäytävän erääseen luolaan; kuusi kuukautta vanha kasvullisuus
+ilmaisi selvästi kuinka pitkä aika oli kulunut siitä, kun ihmisjalka
+rikkoi yksinäisyyden ja hiljaisuuden.
+
+Jotkut voimakkaat kepiniskut aukaisivat tien. Merimies kumartui, sillä
+aukko oli vain viisi jalkaa korkea ja katsoi luolaan. Hän huomasi
+heti syvennyksen olevan ihmiskätten tekoa. Luonnollinen tunneli oli
+ihmisen laajentama. Kauempana korkeni luola. Jenks laski sisällä
+olevan riittävän valoisaa, jos troopillinen kasvullisuus ulkopuolella
+raivataan pois. Nyt oli sisällä melko pimeää. Hän koputteli kepillä
+seiniin ja kattoon. Pari pelästynyttä lintua lensi tiehensä. Silmäin
+totuttua pimeyteen näki hän luolan olevan kolmekymmentä jalkaa pitkän,
+kymmenen leveän ja seitsemän, kahdeksan korkean.
+
+Perällä oli kokoelma esineitä, jotka herättivät hänessä vilkasta
+mielenkiintoa. Hän huomasi suurella kivellä, joka oli toimittanut
+penkin virkaa, muutamia tinapalasia, veitsiä, sextantin ja joukon
+patruunanhylsyjä. Kiven ja kallioseinän välillä oli neljän jalan
+levyinen avoin paikka. Puoleksi hiekkaan hautautuneena löysi hän sieltä
+kaksi kuokkaa, vasaran, lapion, hyvän kirveen ja kolme sorkkarautaa.
+
+Pimeimmässä kulmassa tuntui seinä olevan aivan sileä. Hän koetteli
+kepillään ja kuuli läkkipellin kalinaa, jonka aiheutti kuusi
+fotogenisäiliötä. Kolme oli tyhjää, yksi puolillaan ja kaksi aivan
+täyttä.
+
+"Tällainen saalis!" huudahti hän. Sikäli kun saattoi nähdä, ei luola
+sisältänyt muita yllätyksiä. Uloskäytävälle palatessaan potkaisi hän
+jalallaan muutamia suurireikäiseen revolveriin sopivia patruunoita.
+Kappaleen matkaa sisäänkäytävän ulkopuolella oli niitä tusinoittain.
+
+"Taistelun jälkiä!" ajatteli hän. "Miehen päälle hyökättiin ja hän
+puolustautui. Kun hän ei ollut odottanut vihollista, ei hän ollut
+varustautunut ruokatavaroilla ja vedellä. Hänet murhattiin koettaessaan
+päästä lähteelle, todennäköisesti yöllä. Mutta mitä peijakasta
+miesraukka täällä teki? Minkävuoksi hautautui hän tälle saarelle
+yksinkertaisine elämänmahdollisuuksineen?"
+
+Senjälkeen puhdisti hän kirveellä luolan edustan oksista ja raivasi
+lähteelle uuden tien sekä heitti luurangon päälle lehtiä. Myöhemmin
+aikoi hän sen haudata.
+
+Oltuaan poissa vähän enemmän kuin tunnin, palasi hän tytön luo.
+
+"Miten olette onnistuneet?" huudahti tämä heti hänet nähdessään.
+
+"Hyvin, miss Deane. Olen löytänyt vettä, fotogenia ja katon päämme
+päälle."
+
+"Onko siellä talo?" kysyi Iris innokkaasti.
+
+"Ei, luola. Jos olette kylliksi levänneet, tulette ehkä mukaan ottamaan
+sen haltuunne." Tytön silmät loistivat innosta. Mies kertoi mitä oli
+nähnyt -- eräällä poikkeuksella -- ja tyttö juoksi hänen edellään
+tarkastamaan tätä ihmettä.
+
+"Miksi olette raivanneet lähteelle uuden tien?" kysyi hän pikaisen
+tarkastuksen jälkeen.
+
+"Uuden tien?" Tämä suoraan asiaan käypä kysymys hämmästytti miestä.
+
+"Niin, täällä ennen asuneet ihmiset ovat kai kulkeneet sinne mistä
+sattui."
+
+"Olen vain raivannut viimeaikojen kasvullisuuden syrjään", valehteli
+Jenks.
+
+"Ja minkävuoksi on tänne kaivettu luola? Olisi kai ollut paljon
+yksinkertaisempaa rakentaa näistä puista talo."
+
+"Siihen kysymykseen en voi vastata", selitti merimies avomielisesti.
+
+"Nämä tyhjät patruunat ovat hauskoja. Ne saattavat ajattelemaan
+linnoitusta, taistelua."
+
+"Meillä on koko joukko suoritettavaa!" huomautti Jenks kiireesti.
+"Meidän on kiivettävä vuorelle ja oltava täällä ajoissa takaisin
+sytyttääksemme tulen ennen auringonlaskua. Aion asettaa purjekankaasta
+verhon luolan suun eteen ja koettaa löytää jonkunlaisen lampun."
+
+"Onko minun nukuttava täällä sisällä?" kysyi Iris.
+
+"Tietysti! Kuinkas muuten?"
+
+"Suoraan sanoen en pidä tuollaisessa paikassa nukkumisesta. Sehän on
+kuin hautaholvi."
+
+"Te sanoitte kerran minua johtajaksi ja kuitenkin asetutte määräyksiäni
+vastaan".
+
+"Aivan oikein. Mutta jos terveydelleni on vaarallista nukkua kylmässä,
+sateessa tahi auringonpaisteessa, niin on se yhtä epäterveellistä
+teillekin. Ja ilman teitä olen aivan avuton, ymmärrättehän".
+
+"Tahdon palvella teitä parhaan kykyni mukaan, miss Deane!" huudahti
+Jenks. "Saamme toivoa pikaista pelastusta ja muuten minä olen tottunut
+yhteen ja toiseen. Mutta sitä te ette ole. Oletteko valmis kiipeämään."
+
+Iris otti koneellisesti maasta, jalkojensa juuresta, kepin, mutta
+merimies sieppasi sen häneltä ja sinkautti puiden väliin.
+
+"Se on vaarallinen alppisauva", sanoi hän. "Puu on haurasta ja saattaa
+katketa. Leikkaan teille paremman."
+
+Iris ajatteli, että hän oli "lystikäs" ja seurasi häntä pitkin ylänköä,
+joka ei ollut jyrkkä, sillä vuosien myrskyt olivat siloittaneet
+kalliota ja ajaneet rakoihin hiekkaa.
+
+Kukkula oli metsänpeitossa eivätkä he nähneet muuta kuin lähimmän
+ympäristön, kunnes merimies löysi korkeamman paikan. Jenksin oli
+autettava tyttöä, sillä oli vaikea saada jalansijaa. Miehen kiinteä ja
+varovainen ote herätti luottamusta. Iris oli hengästynyt kun he olivat
+päässeet korkeimmalle paikalle. Sieltä oli näköala joka ilmansuuntaan,
+lukuunottamatta pientä alaa luoteessa, jota puut varjostivat.
+
+Äkillinen auringonpaisteisen maan ja meren ilmestyminen näkyviin
+vaikutti ihastuttavalta. He näyttivät seisovan puolikuunmuotoisen
+saaren keskellä. Se ei ollut suurempi kuin merimies oli arvellut. Ne
+rinteet, jotka he näkivät, olivat kasvullisuuden peittämät aina mereen
+saakka, joka noin mailin päässä lainehti riuttoja vasten. Meri näytti
+tästä korkeudesta erinomaisen tyyneltä. Säännöttömät siniset täplät
+etelässä ja idässä kiinnittivät miehen huomiota. Hän tarttui mukanaan
+olevaan kiikariin.
+
+"Saaria!" huudahti hän. "Vieläpä hyvin suuria."
+
+"Miten kummallista!" kuiskasi Iris, joka omisti huomionsa lähimmälle
+ympäristölle. Jenks heitti häneen terävän katseen. Tyttö ei katsonut
+ollenkaan saariin, vaan halkeamaan, joka muistutti kivilouhosta ja oli
+oikealla heidän alapuolellaan noin kolmensadan yardin päässä, lähellä
+sitä ylänköä, jossa lähde oli.
+
+Suuressa kaaressa sen ympärillä ei ollut jälkeäkään ruohosta, pensaista
+eikä puista, ei mitään muuta kuin kiviä ja hiekkaa.
+
+"Ihmeen kaunis saari!" mutisi Iris. "Mikähän sen nimi lienee?"
+
+"Arvelen voivamme ristiä sen 'Sateenkaarisaareksi'," vastasi merimies.
+
+"Miksikä juuri 'Sateenkaari'?"
+
+"Senvuoksi, että sateenkaari on latinaksi Iris."
+
+"Tietysti! Miten erinomaista, että tulitte sitä ajatelleeksi. Kertokaa
+minulle mitä Robert kreikaksi merkitsee."
+
+"En tiedä", vastasi Jenks kääntyen pois. "Olisi ehkä väärä käännös, jos
+sanoisi sen merkitsevän laivatarjoilijaa, palvelijaa."
+
+Iris suuttui, sillä hän oli kysynyt pilanpäiten.
+
+Sill'aikaa tarkasteli Jenks kiikarilla riuttaa, johon _Sirdaren_ oli
+törmännyt. Palmujen välitse näkyi muutamia neliskulmaisia esineitä.
+Vinosti vedenpintaa vastan lankeavat auringonsäteet tekivät vaikeaksi
+niiden erottamisen.
+
+"Mitä luulette niiden olevan?" kysyi hän ojentaen Irikselle kiikarin.
+
+"Luulen niiden olevan matkalaukkuja tahi laatikoita"; vastasi tyttö.
+
+"Ah! Niin minäkin arvelin. Minun on käytävä siellä."
+
+"Kuinka? Aiotteko uida?"
+
+"En", vastasi Jenks hymyillen. "En aio uida -- ja kesken kaiken, miss
+Deane, teidän on oltava varovainen liikkuessanne meren läheisyydessä.
+Nykyään on lagunissa paljon haikaloja. Olen varma, että voin mennä
+sinne riuttoja myöten, nyt on laskuvesi ja myrsky on asettunut."
+
+"Haikaloja!" huudahti Iris värähtäen. "Millaisia kauheita yllätyksiä
+tällä pikkusaarella onkaan!"
+
+"On parasta palata nyt, miss Deane. Täällä on pureva tuuli."
+
+He poimivat ruokailuaan varten muutamia hedelmiä ja saapuivat
+ilman seikkailuja luolaan. Tuli sytytettiin ja Iriksen ryhtyessä
+ruuanlaittoon kaatoi merimies muutamia nuoria puita. Hän tarvitsi
+paaluja ja nämä olivat juuri sopivan kokoisia. Senjälkeen raahasi hän
+rannalta pienemmän öljyvaatteen ja asetti sen luolan suulle siten, että
+se peitti täydellisesti sisäänkäytävän, vaikkakin läpäisi valoa ja
+ilmaa.
+
+Hän oli niin kiintynyt työhönsä, että kiinnitti vähän huomiota
+Irikseen, mutta tunsi käristetyn kinkun tuoksun. Hän oli nostamassa
+paria raskasta kiveä purjekankaan painoksi, ettei se tuulessa liehuisi,
+kun tyttö huusi häntä.
+
+"Ettekö halua pestä käsiänne ennenkuin syömme päivällistä?"
+
+Jenks ojentautui ja katsoi häneen. Hänen kasvonsa ja kätensä loistivat.
+Muutos oli niin suuri, että merimies näytti suorastaan hämmästyneeltä.
+
+"Olen oppivainen oppilas", huudahti tyttö. "Kuten huomaatte, alan oppia
+auttamaan itseäni. Olen tehnyt maljakonkannesta ämpärin kiinnittämällä
+sen reunoihin nuorakorvat. Vadinkansi ja suuri lehti toimittavat
+käsienpesuastian ja pyyheliinan virkaa. Olen pessyt tinapikarit ja
+veitset, ja katsokaa -- tässä on minulla aarre." Hän piti ylhäällä
+pientä metallilamppua.
+
+"Mistä ihmeestä löysitte sen?" huudahti hän.
+
+"Luolasta hiekkaan hautautuneena."
+
+"Vieläkö muuta?"
+
+Hänen sävynsä oli jyrkkä. Tyttö tunsi itsensä pettyneeksi hänen
+näennäisen alentuvaisuutensa vuoksi arvostellessaan toisen työn
+tuloksia ja ilonvälke hänen silmissään sammui hänen kumartuessaan
+etsimään korppuja.
+
+Tällä kertaa kävi merimiehen sääliksi.
+
+"Suokaa minulle anteeksi, miss Deane", sanoi hän katuvaisesti. "Sanani
+johtuvat huolehtimisesta. En halua teidän tekevän löytöjä. Tämä on
+omituinen paikka -- monessa suhteessa yllättävä."
+
+"Saan kai kulkea edestakaisin omassa luolassani."
+
+"Tietysti! Olin huolimaton jättäessäni sen tarkemmin tutkimatta."
+
+"Miksikä siis murisette senvuoksi, että löysin lampun".
+
+"Se ei ollut aikomukseni. Suokaa anteeksi."
+
+"Minusta te olette hirveä. Jos tahdotte peseytyä, niin tuolta löydätte
+vettä. Mutta kiiruhtakaa, sillä muuten kinkku palaa."
+
+Jenks raukka! Onko mies milloinkaan saanut niin ansaitsemattomasti
+moitteita? Hän peseytyi, aluksi tuntui raitis vesi ihanalta, mutta
+sitten alkoi vahingoittunutta sormea särkeä tavattomasti. Tulta
+lähestyessään tunsi hän heikkoudesta johtuvaa huimausta. Pyörtyisikö
+hän todellakin. Se olisi liian hullua. Puut ja kalliot alkoivat tanssia
+hänen silmissään. Iriksen ääni kuului epäselvänä ja tuntui tulevan
+hyvin kaukaa. Hän vaipui maahan. Hän koetteli nousta, mutta tällä
+kertaa ei hänen rautainen tahtonsa totellut ja hän vajosi pimeyteen.
+
+Tointuessaan oli hänen kaulansa ympärillä tytön vasen käsi. Katsoessaan
+tämän silmiin huomasi hän niissä kyyneleitä. Hän raivostui itseensä,
+että oli aiheuttanut ne.
+
+"Ah!" sanoi hän ja koetteli nousta.
+
+"Oletteko parempi?" Tytön huulet värisivät.
+
+"Kyllä, Mitä on tapahtunut? Pyörryinkö minä?"
+
+"Juokaa tämä!" Hän vei merimiehen suulle pikarin ja tämä tyhjensi sen
+kuuliaisesti. Siinä oli samppanjaa.
+
+Hän palautui nopeasti ennalleen, mutta tunsi itsensä hyvin
+nöyryytetyksi. Hän ei huomannut sitä tosiasiaa, että ainoastaan hyvin
+vahva mies saattoi tehdä kaiken mitä hän oli tehnyt ja jäädä eloon. Hän
+ei ollut kolmeenkymmeneenkuuteen tuntiin nukkunut.
+
+"Miten saatoittekaan niin pelästyttää minut!" sanoi Iris hermostuneena.
+"Tehän kai tunsitte rasittavanne itseänne liikaa ja pakoititte minut
+lepäämään. Minkävuoksi ette itse levänneet?"
+
+Mies katsoi häneen katuvin ilmein. Tytön vuoksi ei sellaista saanut
+toiste tapahtua. Sitten veti tyttö kätensä pois punastuen kaulaan asti.
+
+"Kas niin!" sanoi Iris teeskennellyn reippaasti. "Nyt on kaikki
+kunnossa. Juokaa viini!"
+
+Hän tyhjensi pikarin uudelleen. Se antoi hänelle uutta elämää.
+
+"Minusta on samppanja muutamissa tilanteissa arvokkaampaa kuin
+sen paino kultaa", sanoi hän vakavasti. "Tämä on eräs sellaisista
+tilanteista."
+
+Iris teki itsekseen sen huomion, ettei alemman yhteiskuntaluokan
+miehillä ole tapana muodostaa mielipiteitä samppanjasta. Mutta äkkiä
+johtui hänen mieleensä uusi onnettomuus.
+
+"Varjelkoon!" huudahti hän. "Kinkku on turmeltunut."
+
+Se oli aivan mustaksi palannut. Hän käristi lisää. Kun se oli valmis,
+oli Jenks jälleen ennallaan. He söivät vaieten ja jakoivat sen, mikä
+oli jälellä pullossa. Mies ihmetteli, mitä mahtoi sinä iltana olla
+Savoyssa. Hän muisti viimeksi siellä ollessaan tilanneensa _jambon de
+York aux epinards_ sekä puolipullollisen Heidsickciä. Hymy kirkasti
+hänen väsyneitä kasvonpiirteitään.
+
+Iris näki sen. Hän ei ollut ikinä ennen keittänyt edes perunoita tahi
+munaa. Kinkku oli hänen ensimmäinen kokeensa.
+
+"Huvittaako minun ruuanlaittoni teitä?" kysyi hän epäilevästi.
+
+"Se tyydyttää kaikki vaatimukset", mutisi merimies. "Tarvitaan vain
+yksi seikka tekemään hyvinvointini täydelliseksi."
+
+"Ja se on?"
+
+"Lupa saada polttaa."
+
+"Polttaa mitä?"
+
+Jenks otti taskustaan ilmanpitävästi suljetun teräsaskin ja piipun.
+
+"Teidän taskuissanne on ehtymätön varasto", sanoi tyttö. "Mitä muuta
+teillä on?"
+
+Mies sytytti piippunsa ja veti esille maallisen omaisuutensa vakavin
+kasvonilmein. Paitsi ennen nähtyä ilmestyi sieltä vielä hopeadollari,
+hyvin musta ja likainen nenäliina sekä tinapala. Laatikon norjalaisia
+tulitikkuja heitti hän kelvottomina pois, mutta Iris otti sen.
+
+"Ei voi koskaan tietää mihin ne kelpaavat", sanoi hän. "Mutta mitä
+varten teillä on tinapala."
+
+"Olen sen täältä löytänyt, miss Deane", vastasi merimies ojentaen sen
+hänelle. Hän ei tullut merkeistä sen viisaammaksi ja he tutkivat niitä
+yhdessä. Merimies hieroi esinettä fotogenin ja hiekan sekoituksella
+ja silloin esiintyivät numerot sekä merkit selvinä. Joku oli
+kärsivällisesti laittanut tinan sellaiseksi, että sillä lopuksi oli
+tällainen muoto:
+
+          N
+        9 16N
+      113. 80 Ö
+    W J S        Ö
+     1---? 32/1
+          S
+
+Iris oli nopeakäsityksinen. "Sehän on saaren kartta!" huudahti hän.
+
+"Ja sen pituus- ja leveysaste."
+
+"Mutta mitä merkitsee 'J. S.'?"
+
+"Ne ovat todennäköisesti miehen nimen alkukirjaimet, sanokaamme esim.:
+John Smithin."
+
+"Ja saarella olevat numerot, sekä X ja piste?"
+
+"Sitä en tiedä. Arvelen viivan saaren päässä merkitsevän tätä pientä
+laaksoa ja pilkkulinjan luolaa. Mutta 32 jaettuna 1:llä sekä X saisivat
+Sherlock Holmesinkin polttamaan kaksi piipullista. Mutta tahdotteko
+auttaa minua vetämään lankkuja rannalta? Jos saamme muutamia sellaisia,
+voi tuli palaa monta tuntia. Tarvitsemme myöskin hiukan lisää vaatteita
+ja pian tulee pimeä."
+
+Tämä yhteistyötarjous ilahdutti Iristä. Hän suostui innokkaasti, ja
+ilman suurempaa ponnistusta toivat he suuren joukon polttoaineita
+leiripaikalleen. He kantoivat sinne myöskin peitteekseen muutamia
+takkeja. Sitten ryhtyi Jenks laittamaan kuntoon lamppua ja ennenkuin
+päivä oli mennyt mailleen, oli hän onnistunut takista vetämistään
+langoista laittamaan siihen sydämen. Kun yö äkkiä saapui, kuten ainakin
+tropiikissa, saattoi Iris valaista pienen valtakuntansa.
+
+Molemmat olivat äärimmäisen väsyneitä, mutta siitä huolimatta ei
+merimies voinut nukkua. Hänen ajatuksensa työskentelivät tinapalassa
+olevissa merkeissä.
+
+"32 jaettuna 1; X ja pilkku vieressä!" toisti hän useita kertoja.
+"Mitä se merkitsee. Jupiterin kautta!" huudahti hän äkkiä. "Se ei ole
+mikään X, jonka yläpuolella on piste. Se merkitsee pääkalloa ja kahta
+ristiinasetettua reisiluuta. Merkki on juuri sillä paikalla, jossa
+päivällä näimme tuon aution, kummallisen kivilouhoksen. Ennenkuin tyttö
+aamulla herää, on minun tutkittava paikka."
+
+
+
+
+V.
+
+Kuitit.
+
+
+Herätessään huomasi hän auringon korkealla taivaalla, nuotio rätisi
+iloisesti ja hallitseva jumalatar oli muuttanut muotoaan niin, että
+merimies tarkasteli häntä hämmästyneenä.
+
+Jenks nousi äänettömästi istumaan, veti jalat alleen ja katseli. Tytön
+kasvot eivät olleet hänen istumapaikaltaan näkyvissä ja ensi hetkellä
+luuli hän uneksuvansa. Tyttö oli puettu hienoon merensiniseen hameeseen
+ja aistikkaaseen puseroon. Hänen valkoisten säämiskäkenkiensä tilalle
+olivat ilmestyneet vahvat nahkakengät. Hän oli oikein hieno, tämä
+saaren Hebe.
+
+Vihdoin käsitti mies mitä oli tapahtunut. Tyttö oli noussut
+päivänkoitteessa, voittanut luonnollisen vastenmielisyytensä ja
+edellisenä päivänä kootusta varastosta valinnut sopivampia vaatteita
+kuin ne, joissa oli pelastunut.
+
+Hän silmäili omia ryysyjään ja antoi miettivin katsein kätensä liukua
+ajamatonta leukaansa pitkin. Muutamien päivien kuluttua muistuttaisivat
+hänen kasvonsa kenkäharjaa. Tällä surullisella hetkellä olisi hän
+vaihtanut rakkaan piippunsa ja tupakkansa -- partaveitseen.
+
+Sitten hänen tunteensa muuttuivat. Hänen nimensä oli Robert-palvelija.
+Hän tarttuu kenkäänsä ja Iris kuuli sen.
+
+"Huomenta!" huudahti hän ystävällisesti hymyillen. "Luulin ettette
+ikinä heräisi. Olkaa hyvä ja peseytykää nopeasti, muuten tulevat munat
+koviksi."
+
+"Munat?"
+
+"Niin. Olen koonnut metsästä muutamia. Maistoin yhtä, joka näytti
+hyvältä ja se oli erinomainen."
+
+Miss Deane oli valmistanut erinomaisen aamiaisen. Kinkku ja laivakorput
+olivat ruokalistassa tietysti etusijalla, mutta sitäpaitsi oli
+keitettyjä munia, paistettuja banaaneja ja tuoreita kookospähkinöitä.
+Nämä ja raitis vesi eivät olleet niinkään halveksittavia
+haaksirikkoisille, jotka olivat satojen mailien päässä sivistyneestä
+maailmasta.
+
+Vaikka hänen elämänsä olisi ollut kysymyksessä, ei mies olisi voinut
+olla tuomatta esille seurustelulahjojaan. Heidän keskustelunsa
+kosketteli Italiaa, Egyptiä ja Intiaa. Hän puheli sivistyneen miehen
+vapaudella. Hän kertoi m.m. erään kaskun brittiläisen sotamiehen
+avuttomuudesta kaikessa, mitä ei ole säännöissä.
+
+"Minä muistan", sanoi hän "nähneeni erään kerran ratsuväen
+aliupseerin komennuskuntineen istuvan nälistyneinä säkkipinkan päällä
+Suakinaavikolla. Ja tiedättekö, mitä säkeissä oli? Korppuja! He
+luulivat säkkien sisältävän patenttijalkineita, kunnes minä ilmoitin
+heille asianlaidan."
+
+Iris oli sanomaisillaan: "Siinä tapauksessa te olette ollut upseerina
+armeijassa!" mutta ei tehnyt sitä. Hän ei kuitenkaan voinut peittää
+silmiensä veitikkamaista ilmettä. Merimies huomasi sen, pysähtyi ja
+jatkoi:
+
+"Miss Deane, nyt olemme lörpötelleet riittävästi. Olen tänä aamuna
+oikea laiskiainen, mutta ennenkuin ryhdyn työhön, on minun sanottava
+teille muutamia asioita. Ensiksikin, te ette saa tehdä useampia
+kokeiluja ruoka-aineiden kanssa. Munat olivat mainioita, mutta
+menestyksen innostuttamana te myrkyttäisitte itsenne. Toiseksi, ette
+koskaan saa mennä pois näkyvistäni ilman revolveria -- antaaksenne
+sillä merkin. Oliko teillä revolveri mukananne mennessänne munia
+kokoamaan?"
+
+"Ei, miksikä sitä kysytte?"
+
+Mies näytti huolestuneelta vastatessaan:
+
+"On ehkä parasta kertoa teille heti, että me voimme saada koska
+hyvänsä vieraiksemme julmia ja verenhimoisia villejä. En olisi sitä
+maininnut, jos se olisi vain kaukainen mahdollisuus. Mutta asiain näin
+ollen on teidän tiedettävä, että jotain sentapaista saattaa tapahtua.
+Toivokaamme Jumalan hyvyyteen ja siihen, että pelastus pian tulee.
+Saari näyttää olleen hylättynä monta kuukautta ja siinä on paras toive
+pelastukseemme."
+
+Nyt oli Iris vakava.
+
+"Mistä tiedätte sellaisen vaaran meitä uhkaavan?"
+
+Mies väisti kysymyksen.
+
+"Senvuoksi, että olen sattumalta lukenut koko joukon Kiinan merestä
+ja sen saariasujamista. Minä olisin viimeinen tuottamaan teille
+levottomuutta turhanpäiten. Haluan vain selittää, että muutamiin
+varovaisuustoimenpiteisiin on ryhdyttävä torjuaksemme vaaran, joka on
+mahdollinen, mutta ei todennäköinen. Siinä kaikki."
+
+"Mr Jenks", sanoi Iris mutkattomasti. "Olemme Jumalan kädessä. Asetan
+luottamukseni häneen ja teihin. Olen toivorikas, ei, enemmän -- varma.
+Kiitän teitä siitä, mitä olette tehneet ja vielä tulette tekemään. Jos
+te ette voi suojella minua uhkaavia vaaroja vastaan, ei sitä voi kukaan
+muukaan mies tehdä, sillä te olette rohkein ja ritarillisin herrasmies,
+jonka olen tavannut."
+
+Merimies ei uskaltanut vastata. Hän nousi ja tarttui kirveeseen
+tehdäkseen murhaavan hyökkäyksen lähellä olevaa sagopalmua vastaan.
+
+Iris sai ensiksi takaisin mielenmalttinsa. Synnynnäisellä
+hienotunteisuudella osoitti hän innokasta mielenkiintoa puun kaatoon.
+
+"Mihin tarvitsette sitä?" kysyi hän puun kaatuessa.
+
+Jenks tunsi olevansa melkein ennallaan.
+
+"Siinä on muutosta ruokalistaan", vastasi hän. "Ei, emme me keitä
+lehtiä emmekä paista kuorta. Kun halkaisen palmun, huomaatte sen olevan
+täynnä eräänlaista ydintä, ja teidän tehtäväksenne jää viruttaa se
+vedessä, poimia pois kaikki säikeet ja antaa lopuksi veden haihtua.
+Jälelle jää valkoista pulveria. Kun se keitetään, saadaan siitä sagoa."
+
+"Varjelkoon!" sanoi Iris.
+
+"Se kuuluu kummalliselta, mutta luulen olevani oikeassa. Maksaa joka
+tapauksessa vaivan koettaa."
+
+Senjälkeen jätti hän Iriksen valmistamaan sagoa ja lähti saaren
+toiselle rannalle pyydystämään kilpikonnia, kuten ilmoitti. Päästyään
+puiden suojaan alkoi hän kulkea nopeammin ja kääntyi vasemmalle
+tutkiakseen halkeamaa, joka tinapellille oli merkitty pääkallolla ja
+ristiin asetetuilla luilla. Kummastuksekseen joutui hän vanhalle tielle
+-- toisin sanoen, metsän läpi kulkevalle linjalle, jossa ei ollut
+mitään suurempia puita ja maassa oli merkkeinä ihmisten käynnistä pari
+kokoonkäpristyneitä kiinalaisia jalkineita, puusandaali sekä paarien
+lahonneet jäännökset.
+
+Vihdoin tuli hän perille halkeaman reunalle ja näkemänsä näky sai hänet
+hämmästymään. Lukuisat ihmiskädet olivat vuoren syrjään kaivaneet
+mahtavan haudan. Muodoltaan melkein ympyriäisenä oli sen läpimitta ehkä
+sata jalkaa, ja syvimmässä kohdassa arveli hän syvyyden olevan noin
+neljäkymmentä jalkaa.
+
+Ruohoja, pensaita ja kaikenlaisia kasveja kasvoi reunoilla. Mutta noin
+kymmenen jalan päässä pohjasta lakkasi kaikki kasvullisuus ikäänkuin
+pohjan ympärillä olisi ollut noiduttu kehä.
+
+Kehä oli hautausmaana. Ihmisten ja eläinten luita oli sekaisin.
+Useimmista oli jälellä vain luuranko. Muutamilla ruumiilla -- hän laski
+niitä yhdeksän -- oli vielä yhtäläisyyttä ihmisen kanssa. Heillä oli
+dyakkivaatteet. Toiset olivat ehkä olleet kiinalais-kuleja. Hän eroitti
+koreja ja omituisia lapioita sekä kuokkia luiden joukossa. Eläimet
+olivat kaikki samaa lajia, pieniä ja laihoja. Lopuksi näki hän jalan.
+Se oli sian.
+
+Kaiken yllä oli pyörretuulen tuomia paksuja hiekkakerroksia. Paikka oli
+kauhea. Jenks tunsi kylmän hien kohoavan otsalleen. Hänestä tuntui kuin
+olisi silmännyt haudan salaisuuksiin.
+
+Vihdoin kuitenkin alkoivat hänen aivonsa selvetä. Hän sai ajatuskykynsä
+ja alkoi tuumia tullen seuraavaan tulokseen:
+
+Kauan sitten oli joku tuliperäisessä kalliossa keksinyt arvokkaita
+kivennäisaineita. Kaivaustyöt olivat olleet täydessä käynnissä kun
+tulivuori valmisti koston ihmismuurahaisille, jotka tunkeutuivat sen
+sisuksiin, tukahduttamalla heidät hiilikaasuun. Sikalauma -- jonka
+kiinalaiset epäilemättä olivat tullessaan tuoneet -- joutui saman
+kohtalon alaiseksi ollessaan siellä kauhealla ateriallaan.
+
+Sitten tuli eurooppalainen, joka ymmärsi hiilikaasun olevan ilmaa
+raskaampaa ja pysähtyvän kaivoksen pohjalle. Hänkin oli yrittänyt
+temmata kalliosta aarretta rakentamalla sen läpi tunnelin. Hän
+oli kenties osaksi onnistunut ja purjehtinut pois -- ehkä apua
+hakemaan -- sekä merkinnyt paikan läkkipurkin tinakanteen. Se joutui
+todennäköisesti jonkun toisen miehen haltuun, joka uteliaana, muttei
+vakuutettuna, antoi laskea itsensä maihin tälle kohtalokkaalle
+paikalle, varustettuna riittävillä ruokavaroilla. Hän oli ehkä
+järjestänyt niin, että hänet haettaisiin määrätyn ajan kuluttua.
+
+Mutta sitä ennen tuli dyakkirosvojen _sampani_ ja rohkean miehen luut
+lepäsivät lähteen läheisyydessä, hänen päänsä koristaessa jonkun
+verenhimoisen päällikön laajaa. Haudattuaan omat kuolleensa -- sillä
+valkoinen mies kamppaili elämänsä puolesta epätoivoisesti, kuten
+patruunahylsyistä näkyi -- tutkivat murhaajat saaren, jolloin muutamat
+heistä uteliaisuudesta laskeutuivat kaivokseen ja jäivät sinne. Toiset
+taikauskoiset raakalaiset pakenivat niin kiireesti, etteivät muistaneet
+viedä luolasta mukaansa fotogenia eivätkä työkaluja, vaikka pitävätkin
+niitä suuressa arvossa.
+
+Sellainen oli hänen mielestään täällä tapahtunut murhenäytelmä.
+Se selitti kaiken paitsi 32. Oliko vieläkin joku kauhea arvoitus
+odottamassa ratkaisua?
+
+Sitten kiisivät hänen ajatuksensa Irikseen. Jospa hän olisi sattunut
+munia etsiessään tähän kuoleman laaksoon! Ja miten voisi tämän salata
+häneltä? Eikö ollut parempi tuntea tämä kuin yht'äkkiä kävellessään
+metsässä joutua tähän kauhistuttavaan paikkaan.
+
+Hän juoksi nopeasti takaisin kunnes huomasi Iriksen olevan polvillaan
+ja viruttavan vadinkannessa olevassa vedessä sagoa.
+
+Hän huusi tyttöä, vei hänet polulle ja osoitti kohtalokasta
+kivilouhosta, mutta siten, ettei Iris voinut sinne katsoa.
+
+"Muistattehan sen pyöreän reiän, jonka näimme vuorenhuipulta", sanoi
+hän. "No niin, se on täynnä hiilihappokaasua, jonka hengittäminen on
+sama kuin kuolema. Luvatkaa minulle, ettette mene milloinkaan sen
+lähelle."
+
+Iris oli hiukan hermostunut ja tunsi kaulassaan kuristusta vastatessaan:
+
+"En halua kuolla. Luonnollisesti pysyn sieltä poissa. Miten kauhea
+saari. Ja kuitenkin saattaisi se olla paradiisi!"
+
+Hän puri huuliaan pidättääkseen kyyneleitä, mutta kun hän oli tämän
+paradiisin Eeva, ei hän voinut olla tiedustamatta:
+
+"Kuinka pääsitte siitä selville? Onko siellä -- jotain -- hirveää?"
+
+"On, eläinten jäännöksiä ja muuta. En olisi puhunut siitä, ellei se
+olisi ollut aivan välttämätöntä!"
+
+"Onko teillä muita salaisuuksia?"
+
+"Koko joukko!" Hän hymyili ja kuje onnistui, sillä Iris luuli hänen
+puhuvan menneisyydestään.
+
+He palasivat vaieten luolalle.
+
+"Menen sisään teidän lamppunne kanssa. Saanko?" kysyi merimies.
+
+"Tietysti! Miksikä ette saisi? Saanko tulla mukaan?"
+
+Mies nyökkäsi, jonka jälkeen he menivät yhdessä sisään ja Jenks tutki
+perinpohjaisesti kallion. Maanjäristyksen aiheuttama maanvieremä, joka
+oli helpottanut tunnelin kaivamista, näytti luolan päästä suuntautuneen
+vasemmalle. Luolassa näkyi jälkiä sitkeästä työstä. Äkkiä hän huudahti.
+
+"Mikä on?" huudahti Iris.
+
+"En ole varma asiasta", vastasi merimies. "Tahdotteko pidellä lamppua
+sillä aikaa kun käytän sorkkarautaa."
+
+Kivessä näkyi ohut sinivalkoinen juova. Hänen onnistui murtaa sangen
+suuri pala, joka sisälsi metallia. He menivät ulos merimiehen ottaessa
+mukaansa veitsen, jolla voisi vuolla metalliliuskoja.
+
+"Onko se hopeaa?" kysyi Iris liikutettuna.
+
+"En usko sitä. En ole mikään ammattimies -- mutta luulen -- arvelen sen
+olevan -- antimoniumia."
+
+"Niin paljon melua tyhjästä!" sanoi Iris ja palasi valmistamaan sagoa.
+
+Kirves olalla läksi Jenks rannalle. Oli laskuvesi ja riutan kivet
+pistivät esille viheriästä vedestä kuin terävät hampaat.
+
+Joukko laivan sirpaleita makasi kuivalla. Oli helppo asia vahvalle ja
+notkealle miehelle päästä perille, ja kuitenkin merimies epäröi.
+
+"Syötillä varustettu rotanloukku", mutisi hän itsekseen ja kiiruhti
+sitten askeleitaan. Hypellessään kalliolta kalliolle katosi epäilys.
+Hänestä esineet olivat verrattomasti arvokkaammat vaaraa. Hän oli
+parissa minuutissa perillä. Palmu kasvoi kalkkikivikalliolla ja sen
+juuret olivat tunkeutuneet kallion rakoihin ollen hyvässä suojassa
+myrskyltä.
+
+Merimiehen ja puun välillä oli kapea vesivyö. Vaikka vesi lagunissa
+oli kaksikymmentä syltä syvää, oli se kristallikirkasta. Pohjassa,
+jonka muodosti ihmeellisen valkoinen hiekka ja rikkoutuneet
+korallinkappaleet, näkyi jokainen esine. Hän saattoi huomata paljon
+kaloja, mutta ei yhtäkään haikalaa. Riutan sisäpuolella näkyi selvästi
+_Sirdarenin_ etuosa.
+
+Merenpuolella ei vesi ollut niin kirkasta. Saavuttaakseen Palmukallion
+-- kuten sitä myöhemmin kutsuttiin -- oli hänen kahlattava noin
+kolmekymmentä jalkaa vyötäisiään myöten vedessä.
+
+Hän teki sen. Puuta vasten nojallaan oli matala, kapea laatikko
+varustettuna rautakulmilla ja brittiläisen hallinnon merkillä, leveällä
+nuolella.
+
+"Kaikkien jumalien kautta!" huudahti merimies, "pyssyjä."
+
+_Sirdaren_ oli kuljettanut aseita ja ammuksia Hongkongista Singaporeen.
+Kohtalo oli sallinut, että melkein loppumaton patruunavarasto oli
+lennähtänyt yli riutan saaren rantaan. Ja tässä oli Lee-Melford
+kiväärejä kylliksi puolelle komppanialle. Hän ei halunnut panna
+vaaraan kallisarvoista kirvestään koettamalla avata sillä raudoitettua
+laatikkoa. Täytyi palata hakemaan sorkkarautaa.
+
+Mitä muuta tässä Neptunin lahjoittamassa kauppaliikkeessä oli? Näköään
+vahingoittumaton laatikko teetä. Kolme tynnyriä turmeltumattomia
+jauhoja. Salongintuoli, rikkinäinen kronomeetteri, rikkonaisia
+porsliineja ja puutavaraa.
+
+Kappaleen matkaa kauempana näkyi _Sirdarenin_ mahtava savupiippu.
+Tavaroiden joukossa oli myöskin nuoraa ja väkipyörä. Hänelle johtui
+heti mieleen rakentaa ilmarata ja sitä myöten siirtää teelaatikko
+näihin.
+
+Hän asetti nuoran väkipyörään ja kiipesi puuhun repien siinä toimessa
+housunsa. Hän oli kiinnittänyt väkipyörän vahvasti puuhun ennenkuin
+tuli ajatelleeksi miten paljon yksinkertaisempaa olisi murtaa laatikko
+auki ja viedä tee maihin vähin erin.
+
+Hän nauroi ja sanoi itsekseen: "Alan tulla tyhmäksi! Mutta koska laitos
+on valmiina, voin nyt yhtä hyvin käyttää sitä."
+
+Hän solmi köydenpäät yhteen ja heitti ne riutalle. Sitten tarttui
+hän kirveeseen ja laskeutui veteen tietämättä, että Iris, joka oli
+vaivannut taipuisan sagon latteaksi pannukaakuksi, oli tullut rannalle
+ja katseli häntä.
+
+Vesi oli noussut tuskin hänen polviensa yli, kun pitkä käsivarsi
+kiertyi ikäänkuin lasso hänen oikean jalkansa ympärille. Toinen
+samanlainen kietoutui vyötäisille.
+
+"Jumalani!" läähätti hän kun kauhea imuputki sulki hänen suunsa ja
+nenänsä. Mustekala oli hyökännyt hänen kimppuunsa.
+
+Kauhea pahoinvoinnin tunne oli voittamaisillaan hänet, mutta rakkaus
+elämään tuli hänelle avuksi ja hän työnsi imuputken kasvoiltaan. Sitten
+heilahti kirves ja yksi mustekalan kahdeksasta käsivarresta lyheni
+melkoisesti. Mutta neljäs kiertyi vasemman jalan ympäri. Muutaman jalan
+päässä, vedestä kohonneena, ulkopuolella kirveen ulottuman näkyi kauhea
+mustekala ammottavine kiduksineen ja ilettävine silmineen.
+
+Merimies seisoi hajasäärin iskien kirveellä kuin mieletön, mutta
+vesi vaikeutti häntä ja hänen täytyi taivuttautua taaksepäin ettei
+kadottaisi tasapainoaan. Jalansijan säilyttämisen välttämättömyys esti
+häntä antamasta kuolettavaa iskua.
+
+Mustekala oli ankkuroitu kolmella käsivarrellaan. Viimeinen vapaa
+imulonkero singahti salamannopeudella tarttuakseen jälleen miehen
+kasvoihin tahi kaulaan. Hän löi uudelleen ja uudelleen onnistumatta
+antamaan tehoisaa iskua.
+
+Merimies tunsi epätoivoissaan voimainsa alkavan pettää. Jos mustekala
+olisi ollut lajinsa jättiläisiä, ei hän olisi kestänyt näinkään kauan.
+Asiain näin ollen saattoi peto kärsivällisesti lujentaa otettaan ja
+säälimättömällä varmuudella vetää uhrinsa luokseen.
+
+Hänen voimansa olivat melkein lopussa. Epätoivoissaan päätti hän
+antaa perään ja mielettömästi ponnistaen koettaa upottaa kirveen
+pedon aivoihin. Mutta ennenkuin hän ehti toteuttaa tämän kohtalokkaan
+suunnitelman -- sillä mustekala olisi silmänräpäyksessä vetäissyt hänet
+veden alle -- kuului tiheästi peräkkäin viisi revolverinlaukausta. Iris
+oli onnistunut pääsemään lähimmälle kalliolle.
+
+Kolmas kuula teki mustekalan miettiväiseksi. Se heitti tumman suihkun
+veteen, joka heti paikalla tuli mustaksi ja läpinäkymättömäksi.
+Imulonkerot pieksivät voimattomassa raivossa vedenpintaa ja se, joka
+piteli Jenksin vyötäisistä, tuli voimattomaksi ja jäykäksi. Kirves
+välähti ajatuksen nopeudella. Vielä yksi käsivarsi katkaistiin.
+
+Mutta Jenks oli yhä kiinni voimatta liikkua. Hän kääntyi ja katsoi
+Irikseen. Sillä tavalla silmäsi ehkä Lazarus haudastaan.
+
+"Nuora!" huusi tyttö, päästi revolverin ja tarttui jalkojensa juuressa
+olevaan nuoranpäähän.
+
+Merimies heitti kirveen kalliolle ja tarttui molemmin käsin
+nuoraan. Hän kohottautui ylös ja potkasi. Hän oli vapaa. Kahdella
+suonenvedontapaisella askeleella oli hän tytön rinnalla.
+
+Hän horjui erään kiven luo ja vaipui voimattomana sille. Hetken
+kuluttua tunsi hän kuinka Iris ujosti laski kätensä hänen olkapäälleen.
+Hän kohotti päätään ja katsoi tyttöön.
+
+"Kiitos", sanoi hän. "Nyt olemme kuitit."
+
+
+
+
+VI.
+
+Muutamia selityksiä.
+
+
+Koska Jenks oli vahvarakenteinen, toipui hän pian. Onneksi ei hän
+ollut saanut taistelussa mustekalan kanssa mitään vaikeampia vammoja.
+Hänen suunsa ympäristö oli arka sekä vyötäisillä ja jaloissa muutamia
+mustelmia. Kirveenisku oli sattunut vasempaan kenkään hipaisemattakaan
+jalkaa. Lyhyesti, hän oli melkein vahingoittumaton.
+
+Hänellä oli sama tapa kuin koirilla, nimittäin ravistaa itseään
+tappelun jälkeen. Hän teki nytkin niin noustuaan seisomaan. Iriksessä
+näkyi mielenliikutuksen aiheuttamia jälkiä. Hän oli aivan kalpea ja
+hänen silmänsä tuijottivat.
+
+"Tulkaa!" sanoi Jenks lempeästi. "Palatkaamme saarelle."
+
+Hän otti tyynesti johdon, auttoi tyttöä yli kallioiden ja melkein
+kantoi häntä, kun tie tuli liian vaikeaksi.
+
+Rannalle tultuaan saattoi Iris käydä yksin, mutta hän ontui. Jenks
+tarttui hänen käsivarteensa ja sanoi käheästi:
+
+"Oletteko jollain tavoin vahingoittunut?"
+
+"Ei se ole mitään", mutisi Iris. "Minä luiskahdin kalliolta. Se ei ole
+mikään nyrjähdys -- ainoastaan pieni niukahdus -- nilkan yläpuolella on
+pieni naarmu."
+
+"Minä kannan teitä!"
+
+"Sellainen päähänpisto! Voin juosta teidän kanssanne kilpaa luolalle."
+
+Eikä se ollut leikkiä. Hän tahtoi juosta -- joutua kauemmaksi
+mustekalasta.
+
+"Onko varma, että vamma on vain vähäpätöinen?"
+
+"Ehdottomasti! Sukka hankaa hiukan, siinä kaikki. Odottakaa, niin
+näytän."
+
+Hän kumartui, veti sukan oikeasta jalastaan ja ojensi sen esiin nostaen
+hiukan hamettaan. Ulkosivulla oli suuri haava.
+
+Merimies osoitti asianmukaista lääkärin mielenkiintoa. Hänen sanansa ja
+tapansa olivat ammattimaisia.
+
+"Tämän laitamme jälleen pian kuntoon", sanoi hän. "Kaistale
+musliinipuvustanne konjakkiin kastettuna --."
+
+"Konjakkiin!" huudahti Iris.
+
+"Niin, meillä on hiukan konjakkia, kuten tiedätte. Konjakki on
+erinomaista ruhjevammoihin. Sitä voi käyttää sekä sisällisesti että
+ulkonaisesti."
+
+Iriksen repiessä muutamia musliinikaistaleita, katkaisi merimies kaulan
+konjakkipullosta. Molemmat maistoivat hiukan ja alkohooli toi väriä
+heidän kalpeihin kasvoihinsa.
+
+Side oli valmis ja sen toinen pää oli kasteltu konjakkiin. Iris meni
+luolalle, mutta mies huudahti:
+
+"Odottakaa hiukan! Minun on otettava ensiksi sieltä pari sorkkarautaa."
+
+"Mitä varten?"
+
+"Minun on mentävä sinne takaisin." Pään nyökkäyksellä osoitti hän
+riuttaa. Tyttö nyyhkytti kauhistuksesta. "Tällä kertaa en antaudu
+alttiiksi vaaroille", jatkoi Jenks. "Löysin sieltä kiväärejä ja me
+tarvitsemme niitä; ne saattavat olla meidän pelastuksemme."
+
+Kun Iris päätti jonkun asian, ilmestyi hänen leukaansa kuoppa.
+
+"Minä tulen mukaan", ilmoitti hän.
+
+"Hyvä! Odotan teitä. Laskuvesi kestää vielä tunnin."
+
+Side oli pian laitettu ja he palasivat riutalle. Kun Iris nyt kiipeili
+yli epätasaisten kivien ja kallioiden, hämmästyi hän sitä notkeutta
+ja rohkeutta, jota oli osoittanut kulkiessaan samaa tietä äskettäin.
+Silloin hyppäsi hän kiveltä kivelle pelottomalla varmuudella. Tällä
+kertaa nosti Jenks hänet kanavan yli.
+
+"Tässäkö te kaaduitte?" kysyi merimies hellästi.
+
+"Niin. Mistä sen arvasitte?"
+
+"Luin sen silmistänne."
+
+"Olkaa kiltti, älkääkä lukeko minun silmistäni, vaan katsokaa omillanne
+mihin menette."
+
+"Teen sen ehkä myöskin."
+
+He seisoivat sen kanavan maanpuoleisella laidalla, jossa Jenks
+oli taistellut mustekalan kanssa. Musta väri, jota hyökkääjä oli
+ruiskuttanut kärsiessään tappion, alkoi vähitellen kadota.
+
+"Mitä aiotte tehdä tuotuanne niin suurin vaikeuksin minut tänne?" kysyi
+Iris. "Olisi mieletöntä koettaa kahlata uudelleen yli. Siellä missä
+näitä petoja on yksi, on kyllä useampiakin."
+
+Jenks hymyili. "Siitä syystä olen juuri ottanut sorkkarautoja mukaani.
+Jos istutte hetken tässä, niin on kaikki selvillä."
+
+Hän kaivoi toisen sorkkaraudan lujasti kiinni koralliriuttaan. Päät
+köydestä, joka oli viety puussa olevan väkipyörän ympäri, olivat siinä,
+johon tyttö oli ne taistelun jälkeen heittänyt. Hän kiinnitti ne
+rautaan, kiersi laudankappaleella tiukalle ja muodosti niistä sillan,
+jota myöten hyvin saattoi vetää tavaroita.
+
+Iris katseli tätä vaieten. Merimies esiintyi aina edukseen
+työskennellessään kovasti. Kaikkeen, mihin hän ryhtyi, omistautui hän
+koko sielullaan. Iris ei ollut milloinkaan nähnyt sellaista miestä.
+Sellaisina hetkinä tunsi hän tätä kohtaan rajatonta ihailua.
+
+"Otaksun", huomautti tyttö, "teidän laittavan kuntoon ilmaratanne
+turvataksenne oman ja tavaroiden kulun."
+
+"Ni-in."
+
+"Miksikä olette siis noin epäröivä?"
+
+"Senvuoksi, että omasta puolestani olen aikonut kahlata yli. Köysi on
+aiottu tavaroille."
+
+Iris nousi nopeasti. "Kiellän teitä ehdottomasti menemästä uudelleen
+veteen. On suorastaan häpeä ajatella sellaista. Te asettaudutte
+vakavaan vaaraan ilman mitään todellista syytä, sikäli kuin näen, ja
+jos teille jotain tapahtuu, jään minä tälle kauhealle saarelle yksin."
+
+Merimies ei oikein näyttänyt tietävän mitä tekisi.
+
+"Miss Deane", sanoi hän, "vaara ei ole niin suuri kuin kuvittelette.
+Viime kerralla yllätti mustekala minut, mutta sitä se ei tee toista
+kertaa. Minun on saatava nuo kiväärit. Jos se teitä rauhoittaa, voin
+kyllä itsekin kulkea nuoraa pitkin."
+
+Hän teki tämän myönnytyksen kovin vastenmielisesti, sillä jos jokin
+vaara merestä käsin uhkaisi, olisi hänen paljon vaikeampi välttää sitä
+riippuessaan köydessä, joka painui hänen allaan, kuin kulkiessaan
+vapaasti valmiina syöksymään joko eteen tahi taakse.
+
+Tätä ei Iris ymmärtänyt ennenkuin näki hänen pitkin, voimakkain ottein
+heilauttavan itseään eteenpäin.
+
+"Seis!" huusi Iris. Mies päästi otteen ja putosi veteen kääntyen
+katsomaan tyttöä.
+
+"Mikä on?" kysyi hän.
+
+"Astukaa! Kulkekaa!" Merimies kulki takaisin ottaakseen vastaan
+ojennuksen.
+
+"Te tiesitte koko ajan olevan parempaa mennä kahlaamalla, mutta
+tehdäksenne minulle mieliksi ryhdyitte tähän vaaralliseen keinoon!
+Miksikä teitte sen?"
+
+"Olette itse vastannut kysymykseenne."
+
+"Olen teihin hyvin, hyvin suuttunut."
+
+"Kerron teille mitä teen", sanoi Jenks. "Jos suotte minulle anteeksi,
+koetan hypätä yli. Hyppäsin erään kerran yhdeksäntoista jalkaa kolme
+tuumaa eräällä -- hm -- niityllä --"
+
+"Älkää seisoko lörpöttelemässä siinä! Puolen tunnin kuluttua on vesi
+noussut yli riutan", huudahti tyttö.
+
+Mitään puhumatta alkoi Jenks työnsä. Siellä oli paljon köyttä ja hänen
+suunnitelmansa oli varsin yksinkertainen. Kun jokainen käärö oli
+varmasti sidottu, kiinnitti hän tavaran juoksevaan köyteen, joka kulki
+puusta rautapulttiin. Juoksunuoraan sitoi hän kiinni kevyimmän köyden,
+jonka löysi, ja heitti toisen pään Irikselle. Kevyesti vetämällä
+saattoi Iris vetää raskaan kiväärilaatikonkin toiselle puolelle, sillä
+kaltevuuspinta oli niin jyrkkä, että mitä raskaampi paino oli, sitä
+helpommin se liukui köyttä pitkin.
+
+He työskentelivät kunnes Jenks ei löytänyt enää mitään ottamisen
+arvoista. Senjälkeen kahlasi hän varovasti yli kanaalin. Tyttö tuijotti
+kauhistuneena veteen siksi kunnes merimies oli jälleen hänen rinnallaan.
+
+"Kuten näette", sanoi mies, "olette te säikäyttäneet jokaisen
+mustekalan monen mailin piirissä karkuun."
+
+Nousuvesi oli kääntynyt; muutaman minuutin kuluttua olisi osa riuttaa
+veden alla. Kiväärilaatikon kantaminen saarelle oli aivan mahdotonta
+ja Jenks teki nyt sen, joka olisi säästänyt, aikaisemmin suoritettuna,
+häneltä koko joukon työtä ja vaivaa. Hän särki laatikon ja huomasi
+aseiden olevan hyvässä kunnossa.
+
+Hän tarkasti puolitusinaa ja pani ne syrjään. Senjälkeen laittoi hän
+laivanpirstaleista pienen lautan ja sitoi sille kiinni teelaatikon,
+jauhotynnyrin, rikkinäisen salongintuolin ja muuta pikkutavaraa, jota
+saattoi tarvita. Hän vältti vesillelaskemisvaikeudet rakentamalla
+lautan aivan lähelle vesirajaa. Kun kaikki oli valmiina, kohotti
+nousuvesi lautan, johon oli sidottu vahva köysi, ja kuljetti sitä
+rantaan päin. Sitten otti merimies olalleen neljä kivääriä, pyysi tytön
+tekemään samoin kahdelle jälelle jääneelle, ja ohjasi lauttaa nuorasta
+sopivaan paikkaan.
+
+"Teidän kuljettaessanne tavaroita maihin, menen minä valmistamaan
+päivällistä", ilmoitti Iris.
+
+"Mutta olkaa varovainen, ettette nyrjäytä jalkaanne uudelleen."
+
+"Sitä kyllä olen. Nilkkani muistuttaa siitä joka askeleella, jonka
+otan."
+
+Sill'aikaa kun Jenks sai tavarat maihin, oli Iris valmistanut
+päivällisen. Se oli keittotaidon uusi riemuvoitto. Munat olivat
+paistettuja!
+
+"Minulla on vakava aikomus keittää kokonainen kinkku", sanoi tyttö.
+"Onko teillä mitään aavistusta, kuinka kauan sellaista on keitettävä."
+
+"Neljännestunti jokaista puoltakiloa kohti."
+
+"Mainiota! Mehän emme voi mitata painoa emmekä aikaa."
+
+"Luulen voivamme tehdä molemmat. Laitan jonkunlaisen tasapainolaitteen.
+Sen toiseen päähän sidomme kinkun ja toiseen kiväärin sekä muutamia
+patruunoita, ja minä voin sanoa kinkkujenne painon täsmälleen.
+Ajanmittauksen suhteen olen päättänyt turvautua aurinkokelloon. Muistan
+sangen hyvin siihen vaadittavat kappaleet, ja kun olemme jonkun aikaa
+sitä tarkanneet, voimme korjata esiintyvät virheet."
+
+"Te olette tosiaankin viisas, mr Jenks", sanoi Iris lapsellisesti.
+"Oletteko omistaneet monta vuotta elämästänne valmistautuaksenne
+oleskeluun asumattomalla saarella?"
+
+"Jotain siihen tapaan. Elämäni on ollut päätöntä kuljeksimista. Kohtalo
+on ajanut minut paikkaan, jossa ne pienet kokemukset, joita minulla on,
+voivat olla hyödyllisiä."
+
+"Päätöntä kuljeksimista!" huudahti Iris. "Sitä en usko. Sellaista
+ilmaisutapaa käytetään ikävistä, tarkoituksettoman kiertelyhalun
+valtaamista ihmisistä. Teidän pahin vihollisennekaan ei voi teistä
+sanoa sitä."
+
+"Pahin viholliseni on joka tapauksessa saattanut sen ilmaisumuodon
+vastaamaan todellisuutta, miss Deane."
+
+"Te tarkoitatte hänen turmelleen teidän uranne?"
+
+"Niin -- otaksun asian olevan siten."
+
+"Oliko hän hyvin suuri lurjus?"
+
+"Oli ja on vieläkin."
+
+Jenks puhui rauhallisen katkerasti. Tytön sanat olivat herättäneet
+muistoja. Hetkeksi unohti hän joutuneensa puhumaan itsestään eikä
+ollenkaan huomannut Iriksen kasvojen tyytyväistä ilmettä, kun tämä sai
+tietää hänen pahimman vihollisensa olevan miehen.
+
+"Te olette väsynyt", sanoi tyttö. "Haluatteko tupakoida?"
+
+Jenks otti esille piippunsa ja tupakkansa, mutta hänen oli vaikea
+käyttää oikeaa kättään, jota särki kauheasti.
+
+Myötätunnosta huudahtaen hypähti tyttö ylös ja pyysi saada hoitaa hänen
+sormeaan. Hän sitoi sormen konjakkiin kastetulla liinarievulla. Sitten
+tarttui hän miehen tupakkapurkkiin ja piippuun.
+
+"Älkää pelätkö", sanoi hän nauraen. "Olen täyttänyt isäni piipun monta
+kertaa. Kesken kaiken, te tulette varmasti pitämään isästäni, kun
+opitte hänet tuntemaan. Hän on paras ihminen minkä tunnen."
+
+"Te olette siis hyviä ystäviä."
+
+"Hyviä ystäviä! Hän on ainoa ystävä mitä minulla maailmassa on."
+
+"Mitä? Onko se totta?"
+
+"Täydellisesti! Minä en luonnollisesti koskaan unohda kuinka paljosta
+minun on teitä kiittäminen, mr Jenks. Ja minä pidän myöskin teistä
+tavattomasti, vaikka te välistä olette niin -- niin tuima minua
+kohtaan."
+
+"Rakas lapsi!" mutisi merimies nähtävästi omissa ajatuksissaan. "Vain
+niin, minä olen mielestänne tuima?"
+
+"Niin, oikea karhu, silloin kun te läksytätte minua! Te voitte olla
+oikein hauska kun haluatte ja unohdatte huolenne. Mutta minkävuoksi
+kutsutte minua lapseksi. Kuinka vanha te olette, mr Jenks? Minä täytin
+joulukuussa kaksikymmentä."
+
+"Ah, täytin elokuussa kaksikymmentäkahdeksan", vastasi mies.
+
+"Varjelkoon!" läähätti tyttö! "Pyydän anteeksi, mutta luulin teidän
+olevan vähintäin neljänkymmenen."
+
+"Epäilemättä näytän siltä. Mutta ei ole eduksi ulkonäölle nousta
+varhain ylös ja mennä myöhään vuoteeseen."
+
+"Olen usein kummastellut kuinka armeijan upseerit kestävät", sanoi
+Iris. "He eivät koskaan näytä saavan tarpeeksi unta, eivät ainakaan
+täällä idässä. Olen nähnyt heidän tanssivan puolen yön jälkeen ja
+kuullut heidän senjälkeen olleen ulkona viiden tai kuuden aikaan
+aamulla metsästämässä tahi harjoituksissa."
+
+"Te arvelette siis minun olleen upseerina?"
+
+"Olen siitä varma. Teidän tapanne, äänenne, tyyni, käskevä
+esiintymisenne, niin, vieläpä käyntitapannekin ilmaisee sen."
+
+"Siinä tapauksessa", sanoi Jenks surullisesti, "en tahdo kieltää
+tosiasiaa. Olen ollut yhdeksän vuotta upseerina intialaisessa
+pääesikunnassa. Minun päähänpistoni, miss Deane, oli huolehtia
+parhaimmalla tavalla miesteni ruuasta ja pitää heitä reippaina kaikissa
+olosuhteissa ja ilmastoissa, erikoisesti silloin kun jokapäiväisiä
+elämäntarpeita ei ollut riittävästi. Siihen päästäkseni luin kaikkea
+mahdollista jokaisesta maasta, mihin rykmenttini mahdollisesti
+saattoi tulla lähetetyksi; opettelin tavallisten ruoka-aineiden nimet
+maankielellä ja otin erityisesti selkoa kuinka luonto huolehtii ihmisen
+toimeentulosta. Nämä tutkimukset kiinnittivät mieltäni. Sudanin retken
+aikana oli minulla niistä hyötyä ja, kiitos niiden, minut koroitettiin."
+
+"Kertokaa!"
+
+"Muutamien taisteluiden jälkeen oli minun osastoni seurattava
+ratsukameleita, jotka, kuten tiedätte; voivat kulkea ilman vettä
+paljon kauemmin kuin hevoset. Olimme melkein saavuttamaisillamme ne,
+mutta hevosemme olivat aivan nääntyneet. Onneksi olin kiinnittänyt
+huomiota muutamiin merkkeihin, jotka ilmaisivat missä kohden erämaan
+alla oli vettä. Puolen tunnin työ lapioilla osoitti minun olleen
+oikeassa. Me saavutimme takaa-ajajat, vangitsimme heidät ja minä sain
+kapteeninvaltakirjani."
+
+"Eikö mitään tappelua tapahtunut?"
+
+Hän ei vastannut heti. Sitten päätti hän nähtävästi hyvin
+vastahakoisesti vastata. "Kyllä, tapahtui taistelu. Se oli hyvin kiivas
+senvuoksi, että osasto englantilaista ratsuväkeä, jonka piti minua
+tukea, kääntyi veden puutteen vuoksi takaisin. Mutta se ei pelastanut
+24 lancierirykmentin komentajaa vakavasta varoituksesta."
+
+"24 lancierirykmentin!" huudahti Iris. "Lordi Ventnorin rykmentti!"
+
+"Lordi Ventnor oli kysymyksessä oleva upseeri."
+
+Iris tuli kasvoiltaan tulipunaiseksi. "Te tunnette siis hänet", sanoi
+hän.
+
+"Kyllä, sen teen."
+
+"Onko hän teidän vihollisenne?"
+
+"On."
+
+"Siis senvuoksi tulitte te niin liikutetuksi viimeisenä päivänä
+_Sirdarenin_ kannella kun lady Tozer kysyi minulta, olinko hänen
+kanssaan kihloissa?"
+
+"Niin."
+
+"Kuinka saattoi se asia koskea teitä? Ettehän edes tiennyt nimeäni?"
+
+"Se koski minuun koska hänen nimensä äkillinen mainitseminen sai minut
+ajattelemaan kunniattomuuttani. Jätin armeijan kuusi kuukautta sitten,
+miss Deane, hyvin kiusallisten olosuhteiden vallitessa. Sotaoikeus
+katsoi minut syylliseksi upseerille sopimattomaan käytökseen. En saanut
+edes tilaisuutta ottaa eroa. Minut pyyhittiin rullista."
+
+Hän koetteli puhua tyynesti, mutta kalpeni hieman ja vaikka hän piti
+piippua suussaan, niin hänen huulensa värisivät.
+
+Hän ei uskaltanut katsoa tyttöön, jonka kummasteleva katse oli
+suuntautunut häneen.
+
+"Minä muistan sen", sanoi Iris hitaasti kääntämättä hänestä katsettaan.
+"Asiasta puhuttiin minun tullessani Hongkongiin. Te olette kapteeni
+Robert Anstruther?"
+
+"Niin."
+
+"Ja te loukkasitte julkisesti lordi Ventnoria erään riidan vuoksi
+naisesta?"
+
+"Kuten sanotte."
+
+"Kenen oli syy?"
+
+"Nainen sanoi sen olleen minun."
+
+"Oliko se totta?"
+
+Robert Anstruther, entinen kapteeni Intian armeijassa, nousi seisomaan.
+Hän päätti kohdata tuomionsa seisovin jaloin. -- "Sotaoikeus oli hänen
+kanssaan yhtä mieltä ja minä itse olen puolueellinen todistaja."
+
+"Kuka oli nainen?"
+
+"Everstini vaimo, mrs Costobell."
+
+Kauan jälkeenpäin muisti hän tässä tilaisuudessa tunteneensa epätoivoa.
+Mutta hän oli päättänyt asian, eikä kuulunut niihin, jotka pelkäävät
+seurauksia.
+
+Irikselle palasi ensiksi mielenmaltti.
+
+"Minua ilahduttaa suoruutenne, kapteeni Anstruther," alkoi hän.
+
+"Jenks, jos saan pyytää, miss Deane, Robert Jenks."
+
+Tytön silmissä oli omituinen ilme, mutta sitä ei mies nähnyt ja Iris
+jatkoi pidätetyin äänin.
+
+"Tietysti, mr Jenks. Sallikaa minun olla yhtä suora ennenkuin jätämme
+tämän puheenaiheen. Olen tavannut lady Costabellin. En pidä hänestä.
+Luulen hänen olevan petollisen naisen. Sotaoikeus olisi kenties
+langettanut toisenlaisen tuomion, jos sen jäsenet olisivat olleet hänen
+omaa sukupuoltaan. Mitä tulee lordi Ventnoriin, niin ei hän merkitse
+minulle mitään. Totta kyllä on, että hän on pyytänyt isältäni lupaa
+saada osoittaa minulle huomiotaan, mutta rakas vanha isäni jätti asian
+kokonaan minun ratkaistavakseni, enkä minä ole milloinkaan antanut
+lordi Ventnorille vähintäkään rohkaisua. Huomaan nyt lady Costabellin
+ja lordi Ventnorin valehdelleen, kun he syyttivät teitä jostain
+kunniattomasta teosta, ja olen iloinen, että te annoitte hänelle
+opetuksen klubissa. Olen aivan varma, että hän oli sen ansainnut."
+
+Ei sanaakaan tämä harvinainen mies vastannut. Hän vavahti, tarttui
+kirveeseen, joka oli hänen jaloissaan ja lähti metsään kääntäen
+kasvonsa poispäin Iriksestä, ettei tämä huomaisi hänen silmissään
+kyyneleitä.
+
+Tyttö puolestaan alkoi tarmokkaasti kiilloittaa keittiöastioitaan
+ja pian sen jälkeen laulaa. Jos ajattelee, että hänen tuli sietää
+armeijasta poisajetun upseerin seuraa, niin oli hän naurettavan
+tyytyväinen.
+
+
+
+
+VII.
+
+Yllätyksiä.
+
+
+Ennen kolmannen päivän iltaa oli Jenks valmistanut tilavan teltan,
+käyttäen sen tukemiseen oleskelupaikkansa ympäristöstä kaatamiaan
+puita. Tukipuihin naulasi ja sitoi hän rannalta tuomansa öljykankaan.
+Raskaan kankaan oikealle paikalle asettaminen vaati hänen ja Iriksen
+yhteisiä ponnistuksia.
+
+He työskentelivät kymmenen päivää alkaen aamunkoitosta ja lopettaen
+vasta pimeän tullen. Merimies laati suunnitelman, jota noudatti
+tiukasti. Ensiksi teki hän valmiiksi asunnon, jossa oli kaksi osastoa,
+sisempi huone, jossa Iris nukkui, ja toinen, joka oli ruokasalina ja
+hänen omana makuuhuoneenaan.
+
+Senjälkeen valmisti hän Näköalavuorelle valtavan kaaren, jossa oli
+_Sirdarenin_ nimi kuusi jalkaa korkeista, uponneesta laivasta otetuista
+lankuista.
+
+Silläaikaa opetteli Iris kutomaan verkkoa. Käyttäen kuulia painona
+valmisti hän siitä heittoverkon, jolla pyydysti suuren joukon kaloja.
+Aluksi he eivät tienneet, mitkä niistä olivat syötäviä, mutta sitten
+sai tyttö hyvän mielijohteen.
+
+"Merilinnut voivat sen meille sanoa", sanoi hän. "Levittäkäämme
+saaliimme hiekalle ja jättäkäämme siihen. Jos panemme merkille, mitkä
+lajit linnut syövät ja mitkä hylkäävät, niin emme voi tehdä mitään
+suurta erehdystä."
+
+Vaikkakin hänen arvelunsa ei ollut pettämätön, osoittautui se
+olevan huomioonotettava. Niiden kalojen joukossa, joita siivelliset
+tarkastajat valitsivat, oli pari lajia, jotka muistuttivat turskaa ja
+valkoturskaa sekä maistuivat erinomaisen hyviltä.
+
+Jenks oli sangen perehtynyt eläintieteeseen ja saattoi eroittaa
+syötävät linnut. Nämä kaksi haaksirikkoista, jotka sattuma oli
+heittänyt asumattomalle saarelle, söivät tuoretta kalakeittoa,
+paistettuja lintuja, keitettyä tahi paistettua kinkkua ja sagovanukasta
+huuhtoen kaiken alas mainiolla lähdevedellä tahi kulauksella hienointa
+samppanjaa.
+
+Riutalla olevista ruostuneista kivääreistä otti Jenks pistimet,
+ruuvit, renkaat ja kaikki pikkuosat, joista saattoi olla hyötyä.
+Kiväärinpiipuista laittoi hän, helpottaakseen Iriksen ruuanlaittoa,
+hellan, ja tarkastamalla joka aamu huolellisesti poltettujen
+laivahylynkappaleiden tuhkan, hankki hän pienen varaston
+käyttökelpoisia nauloja. Turvallisen ja samalla kertaa mukavan
+kylpypaikan löytäminen saattoi hänet sekä tytön omistamaan erään
+iltapäivän rannan tarkastukselle. He olivat antaneet kaikille paikoille
+nimet. Pohjoista niemekettä kutsuttiin luonnollisesti Nordkapiksi,
+läntisen nimi oli Europa Point ja matala hiekkasärkkä kaakossa sai
+nimekseen Kilpikonnaranta, kun Jenks huomasi tavattoman määrän vihreitä
+kilpikonnia käyvän siellä ja hautaavan munansa hiekkaan.
+
+He alkoivat tutkimusretkensä siltä paikalta, jossa merimies oli
+taistellut epätoivoisen taistelunsa myrskyn aikana. Iris tahtoi saada
+heti tietää sen kiven, jonka taakse merimies oli hänet asettanut
+lähtiessään hakemaan vettä. Hetkeksi sai muisto heidän onnettomista
+laivatovereistaan kohoamaan kyyneleet hänen silmiinsä.
+
+Antaakseen hänen ajatuksilleen toisen suunnan osoitti mies heidän
+ensimmäisen nuotionsa tuhkaa. Jenks oli onnellinen. Mutta kuinka
+kauan sitä jatkuisi? Korkealla kalliolla oli merkki niitä varten,
+jotka hakivat kadonnutta _Sirdarenia_. Ja kun pelastajat saapuisivat,
+olisi miss Deane jälleen rikkaan baronetin tytär ja hän itse nimetön,
+kunniaton kulkuri. -- Hän puri hampaitaan yhteen ja iski kivellä
+saniaiskasviin, joka oli sammuttanut heidän ensimmäisen janonsa.
+
+"Oi, minkävuoksi teitte sen?" huudahti Iris. "Se oli hädän hetkenä
+totinen ystävä. Haluaisin kasvattaa siitä kauneimman ja lehtirikkaimman
+istutuksen tälle saarelle."
+
+"Hyvä!" vastasi Jenks. "Voitte täyttää halunne. Jos päivittäin
+kastelette sen juuria raittiilla vedellä, on tahtonne pian täyttyvä."
+
+"Te annatte neuvonne epäystävällisellä äänellä, mutta seuraan sitä
+kuitenkin."
+
+Jenksin tavallinen huonon tuulen puuska aiheutti ohi menevän pilven.
+Kiipeämästä Nordkapin kallioille aiheutunut ponnistus palautti
+jokapäiväiset suhteet.
+
+Eteläpuolella löysivät he vihdoinkin ihastuttavan, pienen lahden,
+puilla reunustetun, hiekkapohjaisen sekä kolmelta puolelta luotojen ja
+vuorien suojeleman.
+
+"Oh!" huudahti Iris innokkaasti. "Miten ihastuttava paikka! Oikea
+salakuljettajain lahti!"
+
+"Niin, ihastuttava nähdä", kuului vastaus, "mutta avoin merelle. Mainio
+paikka haikaloille, miss Deane, mutta sopimaton kylpemiseen."
+
+"Jumala varjelkoon! Olin kokonaan unohtanut haikalat. Otaksun niidenkin
+pitävän elää, vaikka ne ovat sellaisia petoja, mutta en tahdo, että ne
+syövät minut."
+
+He menivät edelleen. Kulkiessaan pitkin koralleilla siroteltua
+etelärantaa huomasi Jenks kilpikonnien jälkiä.
+
+"Ihania munia ja samanlaista kilpikonnakeittoa!" huudahti hän. "Jos ne
+ovat vihreitä, emme voi toivoa mitään parempaa. Kun joku laiva tulee
+meitä hakemaan, houkuttelen kapteenin lastaamaan laivansa niillä ja
+ansaitsen sillä tavoin omaisuuden."
+
+"Te ette ole siis rikas, mr Jenks", sanoi Iris ujosti.
+
+"Minulla on rikas, naimaton eno, joka teki minut perillisekseen ja
+antoi minulle vuotuiseksi ylläpidoksi neljäsataa puntaa, niin että
+armeijassa ollessani olin oikea Kroisos. Mutta kun romahdus tuli,
+hylkäsi hän minut. Myymällä hevoseni ja muut tavarani saatoin jättää
+armeijan ilman äyriäkään taskuissani, mutta myöskin ilman velkoja?"
+
+"Ja kaikki tuo vain petollisen naisen vuoksi?"
+
+"Niin."
+
+"Oliko hän hyvin julma, teille, mr Jenks."
+
+Mies pysähtyi ja nauroi suorastaan hirnuen.
+
+"Julma minulle! Minulla ei ollut hänen kanssaan mitään tekemistä. Hän
+petti miestään eikä minua."
+
+Tultuaan Europa Pointille, huudahti merimies.
+
+"Vene! Katsokaa! Kallioilla!"
+
+"Kun _Sirdaren_ särkyi, ajautui vene kai virran mukana maihin."
+
+Jenks muisti kapteeni Rossin antaneen varustaa kaikki veneet
+elintarpeilla heti kun propelli oli särkynyt. Nyt oli kaikki poissa,
+mastot, purjeet, airot, penkit -- kaikki paitsi kaksi vesiastiaa; Jenks
+avasi innokkaasti perälaudan alla olevan komeron ja se oli varustettu
+säilykkeillä sekä laivakorpuilla. He olivat hädin tuskin toipuneet
+veneen ilmestymisen aiheuttamasta mielenliikutuksesta, ennenkuin
+Jenks huomasi niiden kallioiden takana, joilla vene oli, pienen,
+luonnonmuodostaman vesisäiliön, joka uudistui joka myrskyllä ja oli
+täydellisesti eroitettu merestä.
+
+Se ei ollut muuta kuin neljän jalan syvyinen, joka puolelta kallioiden
+ympäröimä ja pohja mitä hienointa valkoista hiekkaa. Siinä ei näkynyt
+ainoatakaan kalaa. Se oli ihanteellinen kylpyallas.
+
+Iris oli ihastuksissaan. Hän osoitti sille suunnalle, jossa heidän
+majansa oli.
+
+"Mr Jenks, olen kotona teeaikana."
+
+Pyydettyään häntä laukaisemaan revolverin, jos tarvitsisi apua, lähti
+merimies nopeasti.
+
+"Ihmettelen mitä hän pelkää", tuumi tyttö. Senvuoksi kiiruhti hän
+niin paljon kuin voi ja juoksi takaisin miehen luo. Tämä askarteli
+kiinnittämällä pistimiä lankkuun. "Minkä vuoksi tuota teette?" kysyi
+tyttö.
+
+"Koetan valmistaa saapuville epämiellyttäville vieraille ikävyyksiä",
+vastasi Jenks. "Tästä tulee _cheval de frise_, jonka aion sijoittaa
+luolamme eteen, jos olemme pakoitettuja puolustautumaan villeiltä. Kun
+se sulkee tien, eivät he voi hyökätä päällemme."
+
+Heidän yhdeksäntenätoista saarella oleskelupäivänään kiipesi merimies
+tapansa mukaan Näköalavuorelle Iriksen laittaessa aamiaista. Hän katsoi
+kiikarilla joka suuntaan, mutt'ei ainuttakaan purjetta näkynyt.
+
+Hän pisti kiikarin koteloon ja palasi Iriksen luo.
+
+Aamu kului kuten tavallisesti. Iris ei ollut unohtanut saniaiskasvin
+kastelemista. Aamiaisen jälkeen oli hänellä tapana mennä sitä
+kastelemaan ja hän nousi nytkin sitä varten ylös.
+
+"Saanko auttaa teitä", sanoi Jenks. "Minulla ei ole tänään kiirettä."
+
+"Ei kiitos! En salli teidän liikuttavan pensasta. Se näyttää suorastaan
+iloiselta minun tullessani ja juo veden yhtä halukkaasti kuin janoinen
+eläin."
+
+"Kaalinpäälläkin on sydän, miss Deane."
+
+Iris lähti nauraen, mutta oli ollut poissa tuskin viittä minuuttia, kun
+mies kuuli kaksi kertaa toistetun huudon. Hän eroitti oman nimensä --
+ei Jenksin, vaan Robertin. Jotain hirveätä oli tapahtunut, sillä huuto
+oli äärimmäisen epätoivoinen.
+
+Hän juoksi sisään, tempasi kivääritelineeltä yhden kuudesta kivääristä,
+jotka olivat aina ladatut ja syöksyi läpi metsän, jossa ei nähnyt
+mitään, rannalle. Täällä näki hän Iriksen taistelevan kahden villin
+näköisen dyakin kiinnipitelemänä, joista toinen puvusta päättäen oli
+joku päällikkö ja toinen vastenmielisen näköinen puolialaston villi.
+Heidän ympärillään tanssi seitsemän pyssyillä ja parangeilla (suurilla
+malaijilaisveitsillä) asestettua miestä.
+
+Molemmat villit koettelivat sitoa Iriksen käsivarsia, mutta hän oli
+notkea ja vahva, joten he saivat kovan pähkinän purrakseen. Estääkseen
+häntä huutamasta painoi toinen dyakeista suuren kätensä hänen suulleen.
+
+Tyynesti ja rauhallisesti, kuin olisi ollut harjoituskentällä,
+laskeutui Jenks polvilleen ja tähtäsi. Ei kukaan dyakeista
+huomannut häntä, sillä kaikkien mielenkiinto oli kohdistunut
+hämmästystäherättävään saaliiseen, nuoreen ja kauniiseen naiseen,
+joka aivan tyynesti kuljeskeli täällä ympäri. Jyvä ja tähtäin tulivat
+hitaasti suoraan linjaan sen pedon rinnan kanssa, joka painoi tytön
+suuta.
+
+Kuula sattui aivan sydämen yläpuolelle ja katkasi selkärangan.
+
+Iris, joka tunsi vapautuneensa ilettävästä otteesta, tempautui irti
+päälliköstä ja kiisi kuin lintu kohti Jenksiä ja pelastusta.
+
+Kivääristä kuului jälleen kaksi perättäistä lyhyttä, terävää laukausta
+ja kaksi dyakkia vaipui hiekkaan. Jälellä oli kuusi, niiden joukossa
+päällikkö, jota pakeneva tyttö tietämättään ruumiillaan suojeli.
+
+Neljäs dyakki kaatui.
+
+Jälelle jääneet, julmat, mutta eivät pelkurit villit latasivat
+pyssyjään. Kalpeana, päättäväisenä, teräksinen kiilto silmissään ja
+leuka eteenpäin työntyneenä seurasi merimies heidän valmistelujaan.
+
+"Vasemmalle!" huusi hän. "Juoskaa puuta kohti."
+
+Iris kuuli ja koetteli totella, mutta voimat pettivät ja hän kaatui
+murentuneiden korallien päälle.
+
+Jenks tarkasteli häntä sekä dyakkeja, jotka ampuivat epätasaisen
+yhteislaukauksen. Jotain, joka muistutti kiirehtivää mehiläistä, surisi
+hänen korvansa ohi, ja hänen oikean jalkansa läheisyydessä oleva kivi
+sai voimakkaan läimäyksen näkymättömästä kädestä. Se oli hänestä
+mieluista. Tästä tulisi taistelu eikä teurastus.
+
+Viides dyakki vaipui kuolinkouristuksissa maahan ja päällikkö tähtäsi
+tarkkaan polviasennossa olevaa ampujaa, joka uhkasi tuhota koko
+hänen joukkonsa. Mutta merimies ampui ensin ja näki kummastuksekseen
+kirjavasti puetun villin lentävän taapäin useita yardeja ja kaatuvan
+sitten maahan.
+
+Vielä kaatui yksi ennenkuin kaksi jälelle jäänyttä katsoivat olevan
+syytä lähteä peräytymisretkelle. He tekivät sen nopeasti, mutta
+laahasivat päällikköä mukanaan. Jenksin tarkoitus ei kuitenkaan ollut
+päästää heitä menemään. Hän tähtäsi jälleen yhtä. Kuului naksahdus eikä
+mitään muuta. Patruuna ei syttynyt. Hän koetti kiireesti vetää sen
+ulos, mutta epäonnistui. Sellaisia vahingoita saattaa sattua niinkin
+hyvälle kiväärille kuin Lee-Metford on.
+
+Karjaisten hyppäsi hän ylös ja syöksyi eteenpäin. Pakenevat miehet
+näkivät hänet ja lisäsivät vauhtia. Samalla hetkellä kun hän oli
+Iriksen luona, katosivat he puiden sekaan.
+
+Hän heitti remmistä kiväärin olalleen ja otti tytön käsivarsilleen.
+Tämä oli tajuissaan, mutta hengästynyt.
+
+"Kuulkaa", huusi Jenks. "Koettakaa totella minua -- kirjaimellisesti.
+Kannan teidät -- luolaan. Jääkää sinne. Ampukaa jokainen, jonka näette
+-- kunnes minä tulen."
+
+Tyttö kuunteli ihmetellen. Ajatteliko mies jättää hänet nyt, kun hän
+oli painettuna tämän rintaa vasten? Mahdotonta! Ah, hän ymmärsi. Villit
+olivat kai tulleet sinne veneellä. Merimies aikoi hyökätä heidän
+kimppuunsa uudelleen. Hän ajatteli taistella yksin heidän kanssaan eikä
+hän, Iris, saisi tietää mitään ennenkuin kaikki olisi ohi.
+
+Jenks asetti hänet luolan sisäänkäytävälle. "Te ymmärrätte!" huudahti
+hän ja vastausta odottamatta juoksi sisään hakemaan uuden kiväärin.
+Senjälkeen juoksi hän Näköalavuoren kautta etelärantaa kohti. Hän
+ymmärsi dyakkien nousseen maihin sillä hiekkarannalla, jota Iris oli
+kutsunut Salakuljettajain lahdeksi. He eivät saaneet päästä pakoon
+millään ehdolla.
+
+Merimies oli oikeassa. Tullessaan perille huomasi hän kolmen -- eikä
+kahden -- miehen työntävän _sampania_ vesille. Yksi heistä oli, ihme
+kyllä, päällikkö. Silloin ymmärsi Jenks kuulan sattuneen dyakin
+kohotettuun pyssyyn edelläkerrotulla seurauksella. Hän oli välttänyt
+kuoleman kuin ihmeen kautta.
+
+Jenks valmistautui kylmäverisesti tappamaan kaikki kolme. Välimatka oli
+sangen suuri, ehkä 800 yardia. Hän laskeutui polvilleen ja ampui. Kuula
+näytti sattuneen veneeseen.
+
+Samassa kuuli hän takanaan nopeita askelia. Hän nousi salamannopeasti,
+kääntyi ja näki -- Iriksen.
+
+"He pakenevat", sanoi tyttö. "Missä ovat toiset?"
+
+"Kuolleet!"
+
+"Tarkoitatteko tappaneenne kaikki?"
+
+"Vain kuusi. Heitä oli kaikkiaan yhdeksän."
+
+Hän laskeutui uudelleen polvilleen ja kohotti kiväärin. Iris heittäytyi
+hänen viereensä.
+
+"Mr Jenks", sanoi hän rukoilevasti yhteenliitetyin käsin, "älkää
+tappako minun takiani useampia ihmisiä!"
+
+"Omasta puolestani sitten", murahti mies kiusaantuneena
+häiritsemisestä, sillä nyt oli _samponi_ kaukana.
+
+"Silloin pyydän teitä Jumalan nimeen olemaan ottamatta useampia
+ihmishenkiä. Se, minkä teitte, oli välttämätöntä, ehkä oikein. Mutta
+tämä on murha."
+
+Mies laski aseensa ja katsoi häneen.
+
+"Jos nämä miehet pääsevät elävänä, tulevat he takaisin suurella
+joukolla kostamaan toverinsa -- ja ottamaan teidät vangiksi."
+
+"Niin on ehkä sallimuksen tahto. Rukoilen teitä sittenkin säästämään
+heidät."
+
+Jenks laski kiväärin hiekalle ja nosti tytön hellästi ylös. Ei
+kumpikaan heistä sanonut sanaakaan. _Sampanin_ suuri, kolmikulmainen
+purje täyttyi tuulella. Perässä näkyi mies, joka uhkaavasti pudisti
+rannalla olijoille nyrkkiään.
+
+Malaijipäällikkö kirosi heitä ja Jenks ymmärsi varsin hyvin, mitä hän
+tarkoitti.
+
+
+
+
+VIII.
+
+Varustautuminen.
+
+
+He katsoivat kauan etenevän veneen jälkeen. Pian näkyi se vain pienenä
+pilkkuna tyynellä merellä. Tasainen tuuli pullisti purjeita ja merimies
+ymmärsi ettei siinä ollut mitään sotajuonta, vaan dyakit pakenivat
+peloissaan ja raivoissaan. He palaisivat riittävin voimin kostamaan.
+
+Merimies rypisti otsaansa; hän ei tiennyt vasemman käsivartensa olevan
+tytön vyötäisillä ennenkuin tämä vapautui ja sanoi pyytävästi:
+
+"Älkää olko minulle vihainen, mr Jenks. En voinut sille mitään. En
+sietänyt nähdä heitä ammuttavan."
+
+Silloin heräsi mies todellisuuteen.
+
+"Tulkaa", sanoi hän ihmeellisen puoleensavetävästi hymyillen. "Palaamme
+linnaamme. Olemme ainakin jälelläolevan osan päivää rauhassa."
+
+Hänen täytyi sanoa tahi tehdä jotain tytön rauhoittamiseksi. Tämä
+oli yhä hyvin liikutettu ja merimies katsoi sen luonnollisesti
+vangitsemisen aiheuttamaksi.
+
+"Ette pyydä minua kertomaan seikkailuani", sanoi Iris rauhallisesti
+katsottuaan häntä hetkisen.
+
+"En", vastasi Jenks. "Luulin teidän olevan liian liikutetun puhuaksenne
+siitä vielä."
+
+"Liikutetun? Ei suinkaan! Olen vain väsyksissä vastustelemisesta ja
+avunhuutamisesta, mutta älkää luulkokaan minun aikovan pyörtyä tahi
+saada hermokohtausta. Myönnän itkeneeni hiukan, kun työnsitte minut
+syrjään ja nostitte kiväärin ampuaksenne noita viheliäisiä, henkensä
+edestä pakenevia raukkoja. Tein ehkä väärin estäessäni teitä?"
+
+"Kyllä, siinä teitte väärin," vastasi Jenks vakavasti.
+
+"Samantekevää," jatkoi tyttö. "Jumala on ollut meille sangen hyvä. En
+voi ajatella hänen pelastaneen meitä niin monista vaaroista antaakseen
+meidän kuolla muutamia tunteja tahi päiviä ennen avun saapumista. Ja
+minä haluan kertoa teille mitä tapahtui."
+
+"Sen voitte tehdä, mutta ensiksi on teidän juotava tämä."
+
+He olivat perillä leiripaikalla ja Jenks avasi nopeasti konjakkipullon
+ja kaatoi siitä pikariin.
+
+Tyttö nieli sitä hiukan tehden vastustavan eleen ja Jenks joi loput.
+
+"Menin vesiastioineni saniaiskasvin luo," alkoi Iris, "ja kuulin kuinka
+janoiset juuret särpivät sisäänsä vettä, kun yht'äkkiä metsästä syöksyi
+neljä miestä tarttuen takaapäin käsivarsiini ennenkuin ehdin käyttää
+revolveria."
+
+"Jumalan kiitos, ettette sitä tehneet!"
+
+"Arvelette, että he olisivat vastanneet tuleen, jos olisin ampunut.
+Niin, etenkin jos olisin satuttanut päällikköä. Mutta hän se oli, joka
+silmänräpäyksessä antoi muutamia käskyjä -- arvatenkin etteivät he
+saisi tehdä minulle mitään pahaa. Tosiasia on, että he näyttivät yhtä
+kummastuneilta kuin minä kauhistuneelta. Mutta joskin he saattoivat
+pitää kiinni käsistäni, niin eivät he voineet estää minua huutamasta.
+Ah, miten huusin!"
+
+"Niin, sen todellakin teitte! Ja minä tartuin ensimäiseen kivääriin,
+jonka tapasin. Mutta nyt, miss Deane -- koska asia on päättynyt
+onnellisesti, rohkenen ehkä pyytää teitä jäämään luolaan siksi kunnes
+tulen takaisin. Minun täytyy vaatia sitä. Te ette tosiaankaan saa
+seurata minua."
+
+Tyttö ymmärsi mille asialle hän meni ja alistui kuuliaisesti.
+
+Jenks katsoi viisaimmaksi kulkea Kilpikonnarantaa
+Salakuljettajainlahteen ja sieltä seurata dyakkien jälkiä, koska hän
+sillä tavoin saattoi tutkia melkein koko saaren. Hän ei lyönyt laimin
+mitään varovaisuustoimenpiteitä. Hän pysähtyi usein kuuntelemaan.
+
+Maassa olevat merkit osoittivat rannalle laskeneen vain yhden
+_sampanin_. Senjälkeen hän ei huomannut mitään mielenkiintoista
+ennenkuin löysi hiekalla makaavan päällikön pyssyn. Se oli
+suustaladattava, sangen kaunis ase, jonka perä oli koristettu kullalla
+ja elfenluulla.
+
+Lukko oli Lee-Metford-kuulan särkemä ja rannalla olevat epäilemättömät
+todistuskappaleet kertoivat päällikön kadottaneen kaksi -- joll'ei
+kolmea oikean käden sormea.
+
+Hänellä oli siis hiukan syytäkin raivota, ajatteli Jenks. Se oli onni,
+sillä nyt ei hän vähään aikaan tuntene halua uusiin seikkailuihin.
+
+Hän pelkäsi jonkun dyakeista olevan vain vaarallisesti haavoittuneen ja
+tunsi suurta helpotusta huomatessaan ettei niin ollut laita.
+
+Hän kokosi kuolleiden pyssyt ja veitset sekä heidän alkuperäiset vyönsä
+ja koristeensa. Seuraavan puolen tunnin aikana tarjosi hiljainen
+laguuni herkkupaloja haikaloille.
+
+Heidän syödessään illallista ennusti puiden suhina ja vaahtopirskeiden
+räiske riuttaa vasten lähestyvää myrskyä. Troopillinen myrsky, ei
+pyörremyrsky, vaan myöhästynyt sadeajan purkaus, peitti saaren
+ennen puolta yötä. Väsyneenä päivän elämyksistä oli Iris vetäytynyt
+huoneeseensa muutamaa tuntia aikaisemmin; hän oli nukkunut heti ja
+Jenks jäi yksin ajatuksineen.
+
+Hän ei voinut nukkua, vaan istui ja poltteli suurenmoisen tuhlaavasti,
+sillä hänen pieni tupakkavarastonsa väheni nopeasti.
+
+Hän istui tupakoimassa ja tuumimassa siksi kunnes sade meni ohi ja
+saari kylpi ihanassa kuunvalossa.
+
+Silloin hän nousi, aukasi oven ja seisoi hetken kuunnellen aaltojen
+kohinaa.
+
+Äkkiä sattui hänen silmiinsä voimakas valonsäde, joka lankesi kallioon,
+johon luola oli kaivettu.
+
+"Jupiterin kautta!" mutisi hän. "Tuota en ole milloinkaan ennen
+huomannut."
+
+Hänen huomiotaan oli kiinnittänyt aivan luolan suun yläpuolella, noin
+neljänkymmenen jalan korkeudessa oleva ylätasanko. Se oli ehdottomasti
+luoksepääsemätön ja hyvin vaikea maasta käsin tutkia. Jenks oli
+toiminnan mies. Hän kiipesi lähimpään korkeaan puuhun, mutta ei ollut
+ehtinyt kahdeksaa jalkaa korkeammalle, kun useita lintuja lensi kirkuen
+pois yöpuultaan.
+
+"Hitto vieköön," mutisi hän peläten Iriksen heräävän. Hän koetti
+edelleen kavuta oksien välitse ylöspäin, kun tuttu ääni sanoi:
+
+"Mr Jenks, mitä ihmettä siellä teette."
+
+"Sain halun vaihteen vuoksi nukkua kerran puussa."
+
+"Olkaa kiltti ja vastatkaa vakavasti!"
+
+"Olen enemmän kuin vakava. Tässä puussa on paljon pieniä piikkejä,
+jotka saavat hyvin totiseksi, kun koettaa kiivetä ylöspäin."
+
+"Mr Jenks, sanokaa minulle heti mitä te teette!"
+
+Iris koetti olla ankara, mutta hänen äänessään tuntui levottomuutta,
+joka heti sai merimiehen katumaan. Hän kertoi tytölle ylätasangosta
+ja selitti epäselvän suunnitelmansa, että he mahdollisesti
+sieltä löytäisivät pakopaikan, jossa saattaisivat puolustautua
+monta päivää. Hänen täytyi heti varmistautua suunnitelman
+toteuttamismahdollisuudesta. Tyttö kehoitti häntä olemaan varovainen,
+ja hän kiipesi edelleen. Päästyään kahdenkymmenenviiden jalan
+korkeuteen sai hän hyvän yleissilmäyksen ylätasangosta. Yksi ainoa
+katse sai hänen sydämensä ilosta sykkimään. Tasanko oli vähintäin
+viisitoista jalkaa pitkä. Se oli täydellinen kotkanpesä ja ihminen
+saattoi päästä sinne vain portailla tahi ilmapallolla.
+
+Liikutetumpana keksinnöstään kuin tahtoi osoittaa, koetti hän näyttää
+hyvin välinpitämättömältä palatessaan alas.
+
+Jenksin kerrottua kaikki sanoi Iris hitaasti:
+
+"Te olette siis vakuutettu noiden petojen takaisintulosta?"
+
+"Onnettomuudeksi olen asiasta liiankin varma."
+
+"Mitä voimme tehdä pelastaaksemme henkemme? Mikä tahansa on parempaa
+kuin uuden hyökkäyksen odottaminen."
+
+"Kaikkein ensiksi täytyy koettaa nukkua ennen päivän koittoa."
+
+Seuraavana aamuna valmisti hän kiireesti riittävän pitkän ja kylliksi
+vahvan tangon sitomalla nuoralla yhteen kaksi nuorta puuta. Iris auttoi
+häntä asettamaan ne vuoren seinää vasten ja hän kiipesi ylätasangolle.
+
+Hänen edellisenä iltana tekemänsä huomiot vahvistuivat. Tasanko oli
+suurempi kuin hän oli rohjennut toivoa, toiselta sivulta melkein
+kymmenen jalan pituinen. Paneutumalla pitkäkseen ja katselemalla
+joka suunnalle, huomasi hän ainoat paikat, joista saattoi nähdä
+ylätasangolla olevan parin korkean puun ja noin yhdeksänkymmenen jalan
+päässä olevan vastapäisen kallion. Tasangolla oli riittävästi tilaa
+vettä ja ruokatarpeita varten, ja hän huomasi heti polttavan auringon
+säteitä ja yön purevaa kylmyyttä voitavan lieventää asettamalla
+öljykangas sopivaan paikkaan.
+
+"Tämä oli oikea onnenpotkaus", ajatteli Jenks. "Otaksuen ettei
+kumpikaan meistä haavoitu, voimme puolustautua viikon tahi kenties
+enemmänkin. Miten on mahdollista, että olen voinut oleskella täällä
+niin kauan ja vain sattumalta keksiä tämän turvallisen sopen."
+
+Vasta alas tultuaan saattoi hän ymmärtää asian. Silloin hän näki, että
+tapa, jolla vuoren molemmat kulmat ulkonivat, esti ylätasankoa syrjästä
+näkymästä, ja edestäpäin kirkkaassa auringonvalossa katsottuna näytti
+se vain mitättömältä syvennykseltä.
+
+Hän kertoi nopeasti suunnitelmansa Irikselle. Pääsy Kotkanpesään
+oli valmistettava käyttämällä nuoraportaita, jotka kiinnitettiin
+lujasti ja voitiin vetää ylös. Paikan täytyi olla alati varustettuna
+ruokatarpeilla, vedellä ja ampumavälineillä. Ne saatettiin peittää
+öljykankaalla, että säilyisivät kunnossa.
+
+"Meidän on nukuttava siellä joka yö", jatkoi hän huomaamatta Iriksen
+kalpenemista.
+
+"Ei kai ennen, kun meitä uhkaa todellinen vaara?" huudahti tyttö.
+
+"No niin, ehkä se ei käy välttämättömäksi ennenkuin yhdennellätoista
+hetkellä. Kun olen vienyt ylös elin- ja muut tarpeemme sekä valmistanut
+portaat, koetan tuumia tepsivien vartiopostien asettamista asemamme
+ympärille. Saammehan nähdä."
+
+Pian saattoi Iris purkaa ja yhdistää köyttä paljon paremmin kuin hänen
+opettajansa ja hänen tehtäväkseen jäi kuudenkymmenen köysiaskelman
+laittaminen portaisiin. Sitä ei hän luonnollisesti yhtenä päivänä olisi
+ehtinyt, mutta päivällisen jälkeen ryhtyi merimies häntä auttamaan. He
+uurastivat niin myöhään iltaan, että sormet tulivat helläksi ja selkää
+rupesi pakottamaan.
+
+Mutta sitä ennen oli Jenks jälleen kiivennyt tankoa myöten ylös ja
+vienyt mukanaan sorkkaraudan, vasaran ja kuokan. Näillä työkaluilla
+ryhtyi hän korjaamaan tulevaa asuntoa. Hän ei luonnollisesti koettanut
+poistaa suurempia kivimääriä, mutta siellä oli joukko epätasaisuuksia
+"lattiassa", jotka oli tasoitettava.
+
+Ilokseen havaitsi hän muutaman kuokanlyönnin paljastavan halkeaman,
+jota helposti saattoi suurentaa. Hän onnistui muodostamaan siihen
+syvennyksen, jossa Iris saattoi elintarvekasan takana istua turvassa;
+samalla oli hän itsekin suojassa vastapäätä olevalta kalliolta eikä
+häntä näkynyt puistakaan.
+
+Kuljetettuaan ylös kaksi laatikkoa ammuksia, -- joita varten oli tehnyt
+erikoiset syvennykset -- korvaamattomat vesisäiliöt maihin ajautuneesta
+veneestä, useita laatikkoja korppuja, kaikki säilykkeet sekä kolme
+pulloa viiniä ja kaksi konjakkia, palasi hän alas ryhtyen kiinnittämään
+kiväärinlukkoja seipäisiin.
+
+"Jos ette heti kerro mitä ajattelette noilla kummallisilla vehkeillä
+tehdä", sanoi Iris aamiaisen jälkeen, "niin minä teen lakon."
+
+"Niistä tulee meidän ulkopostejamme. Tulkaa mukaan, niin saatte nähdä
+kuinka asetan ne paikoilleen."
+
+Hän otti yhden seipäistä eriskummallisille liitteineen, heitti kiväärin
+olkapäälleen ja hymyili nähdessään Iriksen tärkeän ilmeen tämän
+sitoessa revolveria uumilleen.
+
+He menivät nopeasti Salakuljettajainlahteen ja tyttö ymmärsi pian
+noiden itsetoimivien merkkien nerokkuuden. Jenks sitoi seipään lujasti
+kasvavaan puuhun niin, että se jäi ruohon peittoon. Otettuaan kuulan
+pois patruunasta, sijoitti hän nallin hanan eteen. Liipasimeen, jonka
+vieterin hän oli asettanut niin, että se laukesi pienimmästäkin
+kosketuksesta, sitoi hän ohuen nuoran laittaen sen noin kuuden tuuman
+korkeudelle maasta sekä kiinnitti toisen pään jonkun matkan päässä
+olevaan kantoon.
+
+Seurauksena oli, että Iriksen hameen hipaisu jännitettyyn nuoraan sai
+patruunan laukeamaan.
+
+"Kas niin!" huudahti merimies iloisesti. "Kun olen vetänyt ketjun
+tällaisia laitteita molemmin puolin lahtea, arvelen voivamme tyynesti
+odottaa heidän yritystään päästä huomaamattamme maihin."
+
+"Tiedättekö," sanoi Iris vakavasti, "luulen teidän olevan nerokkaimman
+miehen maailmassa."
+
+Jenksiä nähtävästi ilahdutti keksintönsä ja hän teki yhtämittaa
+valmiiksi koko ketjun. Silläaikaa alkoi tulla pimeä.
+
+"Tältä päivältä riittää," sanoi hän. "Huomenna asetamme vartioposteja
+muille strategisille paikoille. Sitten voimme nukkua rauhassa."
+
+Heikossa lampunvalossa työskentelivät he senjälkeen innokkaasti
+portaiden valmistuksessa kunnes Iris oli nukkumaisillaan väsymyksestä.
+Väsyneesti hymyillen toivotti tyttö hyvää yötä ja pian olivat molemmat
+vaipuneet uneen, jonka vain terveys, raskas työ ja raitis ilma suo.
+
+
+
+
+IX.
+
+Luolan salaisuus.
+
+
+Seuraavana iltana valmistuivat köysiportaat. Jenks oli lujasti
+päättänyt olla vuoteeseen menemättä ennen niiden paikoilleen
+asettamista. Senjälkeen juolahti hänen mieleensä, jos suinkin
+mahdollista, räjähdyttää kallio, josta näkyi ylätasangolle. Se oli
+kuitenkin hänen käytettävissään olevilla keinoilla mahdotonta. Kallion
+huippu vietti heikosti länteen eikä mikään muu kuin dynamiitti tahi
+muu sellainen aine olisi voinut tehdä sitä vihollisen ampujille
+käyttökelvottomaksi.
+
+Hän saattoi olla varma voivansa päivisin yhdeksällekymmenelle yardille
+asetetulla kiväärillään pitää paikan vapaana tungettelijoista. Mutta
+yöllä -- siinä oli vaikeus. Hän ratkaisi sen osaksi asettamalla
+ylätasangolle kaksi tukea vihollisen otaksuttuun keskustaan tähdätyille
+kivääreille ja sitäpaitsi teki hän toiseen tukeen merkkejä voidakseen
+ampua koko vihollisen rintamaa.
+
+Mutta hän ei tyytynyt tähänkään. Hänen mieleensä juolahti, että dyakit
+saattavat tuloksettoman etsimisen jälkeen lähteä pois, jos hänen
+onnistuisi uskotella heille, että hän Iriksen kanssa oli poistunut
+saarelta. Senvuoksi poisti hän huolellisesti vuoren juurelta kaikki
+kivet, jotka oli ylätasangolta irroittanut ja vaikkakin hän järjesti
+tuet valmiiksi öljykankaalle, ei hän ripustanut sitä paikoilleen.
+Iris ja hän saattoivat olla siellä kätkössä monta päivää ilman että
+piilopaikkaa keksittäisiin.
+
+Se edellytti kuitenkin, että liiat ruokavarat ja ampumatarpeet täytyi
+piilottaa, ja mikä paikka sopi siihen paremmin kuin luola?
+
+Jenks alkoi jälleen kaikin voimin kaivaa kuokalla ja lapiolla
+antimoniumsuonen läheisyydestä. Sillä tavoin johtui hän elämänsä
+toiseen suureen tapahtumaan.
+
+Sateenkaarisaari oli antanut hänelle sen, jonka mies asettaa kaiken
+muun yläpuolelle -- puhtaan rakkauden naiseen, yhtä kauniiseen
+ruumiiltaan kuin sielultaankin. Ja nyt lahjoitti se hänelle rikkauksia,
+jotka olisivat voineet herättää eteläafrikalaisen magnaatin kateutta.
+Ilman ajatustakaan mistään muusta kuin tarvittavan piilopaikan
+valmistamisesta, kaivoi ja kuokki merimies tavalla, joka leimasi kaikki
+hänen tekonsa, kun hän äkkiä kohtasi suonen melkein puhdasta kultaa.
+
+Voidakseen viedä pois kiviä ja maata, heitti hän kaiken kaivamansa
+öljykankaalle, jonka laahasi sitten metsään tyhjennettäväksi.
+Tehtyään sen neljä kertaa kiinnitti hän huomiota metallisiruihin,
+jotka muistuttivat antimoniumia. Mutta kuudes taakka auringonvaloon
+kannettuna näytti niin merkilliseltä, että hän ryhtyi sitä tutkimaan
+lähemmin. Vaikka hänen tietonsa kivennäisaineista olivat sangen
+puutteelliset, täytyi hänen uskoa, ettei siinä ollut kuparia tahi
+rautakiisua, vaan kimaltelevaa, keltaista kultaa.
+
+Hiukan liikutettuna, vaikka puoleksi epäluuloisena palasi hän luolaan
+ja otti mukaansa kimpaleen löytämäänsä metallia. Tällä kertaa ei
+voinut erehtyä. Luonto itse oli muovaillut puhtaan kultakimpaleen.
+Iris oli mennyt kylpemään ja viipyisi jonkun aikaa poissa. Jenks istui
+kannolle ja piteli kädessään pientä, ehkä noin kahdenkymmenen punnan
+arvoista kultapalaa. Verkalleen tuumi ja yhdisti hän saarella oleskelun
+ensipäivinä tekemänsä johtopäätökset.
+
+-- Englantilaisen luuranko, joka makasi lähteen luona pensastossa,
+myrkyllisillä kaasuilla täytetty Golgata, kaivostyökalut, niin
+hyvin kiinalaiset kuin eurooppalaisetkin, tinakanteen piirretty
+karttaluonnos -- ah! tinakansi! Koneellisesti otti merimies sen
+taskustaan. Vihdoinkin keksi hän salaperäisen 32 merkityksen. Mittaa
+kolmekymmentäkaksi askelta tunnelin suulta, kaiva yhden jalan syvyyteen
+ja pääset tämän kultapitoisen kallion emäsuoneen. Siinä oli siis luolan
+salaisuus.
+
+Kiinalaiset, jotka tunsivat vuoren kultapitoisuuden, olivat kaivaneet
+vuoren toiselta puolen. Mutta heidän täydellinen tietämättömyytensä
+oli johtanut perikatoon. Vapautunut hiilikaasu oli tukahduttanut heitä
+tusinoittain. He olivat todennäköisesti itsepäisesti taistelleet tätä
+näkymätöntä pahaahenkeä vastaan, kunnes paikka tuli kirotuksi ja
+elävien olentojen pannaan julistamaksi. Mutta jos he vain olisivat
+kaivaneet pienen kanavan ja antaneet näkymättömän vaaran virrata
+alaspäin kunnes sen voima olisi ollut ilman ja meren murtama, olisivat
+he rankaisematta saattaneet murtaa koko vuoren.
+
+Tuntematon J S-raukka olisi myöskin voinut sen tehdä. Mutta omaten vain
+karkeantyöntekijän tiedot ja välttäen kivilouhosta, oli hän ryhtynyt
+vaikeampaan tunnelintekoon saavuttaakseen aarteen. Hän onnistui, mutta
+vain tullakseen tapetuksi samalla hetkellä kuin pääsi miljonääriksi.
+
+Tulisiko sama kohtalo niidenkin osaksi, jotka olivat tulleet hänen
+jälkeensä?
+
+"Ei, kautta Jumalan!" Jenks melkein huusi. "Minä murran lumouksen.
+Olen tullut tänne kohtalon lähettämänä, en kultaa kaivamaan,
+vaan pelastamaan naisen elämän, ja vaikka kaikki kiinalais- ja
+malaijilaisjumalat yhtyisivät minua vastaan, niin minä voitan ne."
+
+Hän hypähti kuullessaan oman äänensä. Hänellä ei ollut aavistustakaan
+olevansa niin liikutettu. Heti tukahdutti hän sen brittiläiseen
+välinpitämättömyyteen tuntien oikein häpeävänsä.
+
+Mitä tämä löytö häntä hyödytti? Miehen kantamuksellisella kultaa ei hän
+saattaisi ostaa silmänräpäyksenkään turvallisuutta Irikselle, itsestään
+puhumattakaan.
+
+Iris! Puhuisiko hän tästä tytölle? He olivat yhtiömiehiä kaikessa
+saarta koskevassa -- miksikä siis salata häneltä tämä ihmeellinen
+uutinen?
+
+Ja kuitenkin tunsi hän siihen kiusausta -- juuri rakkautensa vuoksi
+tyttöön. Ei saattanut tietää mitä voisi sattua heidän tultuaan
+pelastetuiksi. Aika kuluisi nopeasti kunnes vanha järjestys palautuisi
+ja Iris ottaisi paikkansa yhteiskunnassa ja hänestä itsestään tulisi
+jälleen kunniaton ent. upseeri.
+
+Eikö olisi ihanaa uhmata vastoinkäymistä, jos hän sellaisten
+olosuhteiden vallitessa onnistuisi voittamaan tytön rakkauden ja sitten
+paljastaisi saaren salaisuuden? Hän ehkä epäonnistuisi. Vaikkapa hän
+olisi rikas kuin Kroisos tulisi hän aina olemaan merkitty mies. Iris
+oli tyttö, joka saattoi vaatia ruhtinaskruunua. Päästyään isänsä luo
+tuntisi hän ehkä yhä kiitollisuutta, mutta rakkaus katoaisi kuin
+kangastus. Silloin olisi toimittava rehellisesti. Puolet täällä
+olevista rikkauksista kuuluisi Irikselle.
+
+Niin, tämä oli ainoa mahdollisuus. Sitä tapausta varten, että hänelle
+itselleen kävisi huonosti ja Iris pelastuisi, kirjoittaisi hän
+täydellisen selonteon löydöstään ja uskoisi sen tytölle avattavaksi
+kuusi kuukautta heidän pelastumisensa jälkeen.
+
+Hän otti muistikirjasta lehden ja kirjoitti:
+
+    "Rakas miss Deane!
+
+    Joko minä olen elävänä tahi kuolleena teidän tätä lukiessanne,
+    niin tietäkää, että rakastan teitä. Jos voisin toistaa tämän
+    vakuutuksen miljoona kertaa yhtä monella eri tavalla, en
+    kuitenkaan löytäisi parempaa tapaa ilmaista haavetta, jota olen
+    hellinyt siitä asti kun suopea kohtalo salli minun temmata teidät
+    kuoleman kynsistä. Sanon yksinkertaisesti: rakastan teitä! Tulen
+    niin tekemään elämäni loppuun asti ja korkein toivoni on, että
+    haudantakaisessa elämässäkin voisin ilmituoda rakkauteni teihin.
+
+    Mutta kohtalo ei ehkä suo minun saada vastarakkautta. Kuolemani
+    varalta, ennen saarelta lähtöänne, haluan senvuoksi ilmoittaa
+    teille kuinka löydätte suuriarvoisen kultakaivoksen vuoresta,
+    jossa luola on. Te kai muistatte tinakannessa olevat merkit,
+    joita emme ymmärtäneet. Luku 32 tarkoittaa luolan pituutta ja
+    numero yksi että jalan syvyydessä luolan lattian alla kulkee
+    runsas kultasuoni. Vuoren toisella puolella oleva louhimo
+    täyttyi myrkyllisillä kaasuilla estäen kiinalaiset kaivostöitä
+    jatkamasta. Siinä kaikki tiedot, jotka sir Arthur Deanen tänne
+    toimittamat tutkijat tarvitsevat. Tosiasiat ovat kiistämättömiä.
+
+    Otaksuen, että olen elossa, omistamme luonnollisesti
+    kaivoksen yhdessä. Jos olen kuollut, haluan kuudennen osan
+    lankeavan enolleni William Anstrutherille, Crosstwaite Manor,
+    Northelleston, Yorkshire, tunnustukseksi hänen hyvyydestään minua
+    kohtaan nuoruudessani. Kaikki muu jää kokonaan teille.
+
+                                            Robert Anstruther."
+
+Luettuaan kirjeen alkoi hän tuumia mistä saisi siihen kuoren. Samassa
+näki hän Iriksen tulevan uimasta ja kulkevan kuin riepuihin puettu
+nymfi. Sillä hetkellä putosi hänen silmiltään verho. Mitä? Epäillä
+Iristä! Saattoiko hetkeäkään epäillä, että rikkaus tahi köyhyys, huono
+tahi hyvä maine vaikuttaisi pienimmälläkään tavalla tähän uskolliseen
+sydämeen, jos tämä neitseellinen lähde oli sen rakkauden täyttämä, joka
+kerran elämässä tulee jokaiselle tosi naiselle!
+
+Nauraen hulluudelleen repi hän kirjeen pieniin palasiin.
+
+"Varjelkoon! Älkää tuijottako minuun niin! En kai näytä kummitukselta?"
+huudahti Iris tultuaan niin lähelle, että eroitti hänen liikutetun
+muotonsa.
+
+"Teillä ei kai ole mitään sitä vastaan, jos kutsuisin teitä
+keijukaiseksi?" sanoi Jenks poiskäännetyin katsein, etteivät ne puhuisi
+enempää kuin kieli.
+
+"Ei, jos tarkoitatte hauskoja keijukaisia. Mutta pelkään,
+että 'mörkö' olisi koko joukon sopivampi sana. Katsokaa
+sunnuntai-iltapäivä-kävelypukuani!"
+
+Hän levitti hamettaan ja se näytti tosiaankin surkuteltavalta. Se
+oli paikattu sekä parsittu, mutta kuitenkin niin täynnä reikiä, että
+itseään kunnioittava palvelija olisi epäillyt käyttää sitä tulisijan
+puhdistuksessa.
+
+"Täällä on kylliksi miehen vaatteita" alkoi Jenks. "Saattaisi olla
+mahdollista -- laittaa -- niistä jotain, jota voisitte käyttää."
+
+"Mutta ompelulankani on lopussa."
+
+"Siinä tapauksessa on sitä valmistettava hampusta."
+
+"Niin, se ehkä kävisi päinsä. Te löydätte aina keinoja."
+
+"Pelkään tämän olevan huonon keinon. Mutta voitte myöhemmin hankkia
+itsellenne hyvitystä ostamalla muutamia kauniita pukuja Daucetilta tahi
+Worthilta."
+
+Tyttö nauroi iloisesti. "Saattaahan sattua, että rakas vanha isäni,
+iloissaan löytämisestäni, antaa minun Parisissa kotimatkalla hypätä yli
+aisojen, mutta se ei kestä kauan. Me olemme sangen rikkaita, mutta minä
+en saa heittää kymmentätuhatta puntaa vuodessa vaan pukuihin."
+
+"Te olette hyvin rikas, miss Deane."
+
+"Te tiedätte luonnollisesti puhuvanne palturia."
+
+"Suokaa anteeksi! Mitä maksaa kävelypuku parhaimmista pariisilaisista
+liikkeistä?"
+
+"Kolmekymmentä puntaa."
+
+"Ja päivällispuku?"
+
+"Ah, mitä hyvänsä viidestäkymmenestä punnasta ylöspäin."
+
+Jenks otti muutamia kvartsipaloja öljykankaalta.
+
+"Tässä on kävelypuku", sanoi hän ojentaen tytölle puolen kilon
+painoisen kiven. "Tällä jälelläolevalla kivikasalla voitte saada
+Europan parhaimmin puetun naisen päivälliskutsuissa hämmästymään."
+
+"Tarkoitatte, että pommittaisin häntä näillä?" kysyi Iris
+veitikkamaisesti.
+
+"Ei, vielä pahemmin! Kantamalla vielä kalliimpaa pukua."
+
+Jenksin ääni oli vakava; tyttö otti kvartsinkappaleen ja katsoi siihen.
+
+"Luolasta, arvaan? Ettekö sanoneet, ettei antimonium ole arvokasta?"
+
+"Tämä ei ole antimoniumia vaan -- kultaa. Sattumalta löysin hyvin
+rikkaan kultasuonen. Vaatimattoman laskun mukaan on se satojentuhansien
+puntien arvoinen. Me olemme rikkaita, miss Deane."
+
+"Me! Rikkaita!" läähätti Iris. "Olen hyvin iloinen teidän vuoksenne,
+mutta sanokaa, mr Jenks, mitä _minulla_ on asian kanssa tekemistä?"
+
+"Teillä? Mehän olemme yhtiötovereita. Löytäjän oikeudella omistamme me
+maan, metsät y.m."
+
+"Sitä en käsitä. Te löydätte kultakaivoksen ja selitätte aivan
+kylmäverisesti minun omistavan siitä puolet senvuoksi, että olette
+vetäneet minut merestä, antaneet minulle ruokaa ja katon pääni päälle,
+pelastaneet minut merirosvojen käsistä ja kohdelleet minua yleensä
+niinkuin uskollinen palvelijatar pientä lasta. Mr Jenks, en tosiaankaan
+voi."
+
+"Miss Deane, te saatte minut oikein suuttumaan, jos sanotte vielä
+sanankin. Kieltäydyn ehdottomasti kuuntelemasta sentapaisia todisteita."
+
+He seisoivat hetkisen vaieten kunnes merimies alkoi moittia itseään
+karkeudesta. Hän oli ehkä loukannut tyttöä. Tämähän oli vain kokematon
+lapsi; hän olisi voinut esittää asian selvemmin ja rauhallisemmin.
+Ja koko ajan leikki Iriksen kasvoilla pidätetty iloisuus, sillä hän
+ymmärsi miestä niin hyvin, että olisi nauranut, jos tämä olisi uhannut
+hänet surmata.
+
+"Tahdotteko olla hyvä ja tuoda lampun", sanoi Jenks vihdoinkin.
+
+"Oi, saanko puhua?" pyysi Iris. "En tahdo teitä suututtaa, mutta minun
+_täytyy_ puhua."
+
+"Tarkastamme ensiksi kaivostamme lähemmin. Jos tahdotte tuoda lampun,
+näemme paremmin."
+
+Huolellinen tutkimus vahvisti ensimmäisen olettamuksen.
+
+"Täällä on siis hyvin paljon rahaa?" sanoi Iris hetken kuluttua.
+
+"On, hyvin paljon."
+
+"Siinä tapauksessa meidän ei tarvitse tulla erimielisiksi jaon suhteen.
+Siitä riittää meille molemmille."
+
+"Aivan varmasti. Voimmepa antaa hiukan ystävillemmekin."
+
+Se aika, jolloin Jenksin oli tapana kiivetä Näköalavuorelle, lähestyi.
+Hän tarttui kivääriin ja kirveeseen sekä lähti. Iris asetti teeveden
+kiehumaan, ja tahtoen saada enemmän polttoaineita, meni rannalle, jossa
+rikkirevityn kirjeen palaset olivat hajallaan.
+
+Hän oli elävöitynyt kunniallisuus, mutta ei vielä ole syntynyt naista,
+joka olisi voinut kääntää katseensa kirjeestä. Hän sattui eräällä
+liuskalla näkemään oman nimensä.
+
+"Vai niin, se oli aiottu minulle!" huudahti hän tarttuen liuskaan ja
+silmäillen sitä tutkivasti. Ei mistään hinnasta maailmassa olisi hän
+ryhtynyt poimimaan liuskoja ja koettamaan liittää niitä yhteen. Mutta
+ne kiinnittivät hänen mieltään ja nyt, lähempää katsoen, näki hän
+palan, johon oli kirjoitettu: "-- Minä rakastan teitä!"
+
+Nämä kaksi palaa näyttivät sopivan erinomaisesti yhteen. Mutta
+kolmannessa oli samat sanat: Minä rakastan teitä! -- Hän ei halunnut
+nähdä enempää eikä edes kääntänyt lappuja, jotka olivat pudonneet
+maahan kirjoitettu puoli alaspäin.
+
+Hän aukaisi puseronsa kauluksen ja otti esille pienen kultamedaljongin,
+jossa hänen vanhempiensa kuvat olivat. Sinne asetti hän nuo kolme
+merimiehen kirjeen palasta, joiden sisällys oli hänelle kallis.
+
+Palatessaan vuorta alas kuuli Jenks tytön laulun kauan ennen kuin näki
+hänet lieden ääressä askaroimassa. Lähemmäksi tultuaan huomasi hän
+maassa olevat kirjeenpalaset, kumartui ottamaan ne ja heitti tuleen.
+
+"Mitä te kirjoititte minun kylpemässä ollessani?" kysyi Iris
+huolettomasti.
+
+"Muutamia ilmoituksia kaivoksesta, mutta ajatellessani lähemmin asiaa
+huomasin, ettei sitä tarvittu."
+
+"Ah, siinäkö kaikki!"
+
+
+
+
+X.
+
+Hyökkäystä odotellessa.
+
+
+Päivän toisensa jälkeen työskenteli merimies puolustusvarustuksien
+kuntoonlaittamisessa tarkastellen huolellisesti merta keksiäkseen joko
+pelastavan laivan tahi vihollisen veneiden tulon. Tätä lykkäystä ei
+hän olisi saanut, ellei onneksi olisi satuttanut kuulallaan päällikköä
+ja siten riistänyt tältä kolme sormea. Ei edes villikään voi sellaista
+vammaa kuitata aivan helpolla, ja kuluisi kymmenen päivää ennenkuin
+typistetty ryöväri saattaisi kiroilematta liikuttaa kättään.
+
+Silläaikaa nukkui Jenks, ajan kuluessa, yö yöltä rauhattomimmin
+ja hänen muotonsa muuttui yhä levottomammaksi. Hän alkoi ymmärtää
+minkävuoksi saarelle ei saapunut laivaa, joka varmasti oli lähetetty
+heitä etsimään -- se tutki Kiinan ja Siamin pitkiä rantalinjoja.
+
+Hänellä oli tapana merkitä päivien kulku yksinkertaiseen,
+valmistamaansa aurinkokelloon. Iris näki sattumalta kuinka hän leikkasi
+neljännenkymmenennenneljännen loven puun reunaan.
+
+"Olemmeko tosiaankin olleet täällä neljäkymmentäneljä päivää", kysyi
+hän laskettuaan merkit.
+
+"Kyllä, luulen laskeneeni oikein", vastasi mies. "_Sirdaren_ upposi 18
+päivä maaliskuuta ja nyt pitäisi siis olla ensimmäinen toukokuuta."
+
+"Vapun päivä!"
+
+"Niin, menemmekö iltapäivällä Hurlinghamiin?"
+
+"Joskus, sitä ajatellessani, tuntuu aika yhtä monelta vuodelta, mutta
+kun minulla on kiire, kuluvat päivät kuin tunnit."
+
+"Mahtaa olla hauskaa kun on niin mukautuva luonne."
+
+"Tietysti. Koettelen sovitella aikaa teidän pahantuulenne mukaan."
+
+Iris pani kädet kupeille ja katseli Jenksiä melkein nenäkkäästi.
+Nykyisin olivat he erinomaisia ystäviä.
+
+Yksi ainoa kysymys jäi ratkaisematta -- Iriksen varustaminen
+vaatteilla. Hänen ja merimiehen yhteinen nerokkuus ei riittänyt
+hamppuköydestä valmistamaan oikeata ompelulankaa. Se oli liian
+myhkyräistä ja epätasaista. Jenks koetti puunsäikeitä, linnunhöyheniä,
+kaikkea, mitä keksiä saattoi, ja olisi ehkä onnistunutkin, jos olisi
+saanut jatkaa muutamia viikkoja.
+
+Sitä mukaa kuin päivät kuluivat, tuli asia yhä sietämättömämmäksi ja
+molemmat tarkastelivat usein vaieten sitä miesten vaatteiden paljoutta,
+joka heillä oli. Takkien ja liivien suhteen ei tietysti ollut mitään
+vaikeuksia. Iris oli jo kauan aikaa kantanut näitä osia laivan lääkärin
+puvusta, mutta muun suhteen.
+
+Eräänä muistettavana päivänä teki Iris ratkaisevan päätöksen. Jenks
+oli tavallisuuden mukaan kiivennyt Näköalavuorelle. Hän tuli takaisin
+tuoden uutisen, että hän luuli -- ei tosin ollut ihan varma, mutta
+muutamat merkit osoittivat -- lännessä olevan kaukaisen saaren luona
+näkyvän savua höyrylaivasta.
+
+Vaikkakin hän näki silmillään viidenkymmenen mailin päässä olevan
+savupilven, ei hän lähellä asuntoaan huomannut mitään erikoista.
+Jos eivät hänen ajatuksensa olisi olleet niin kokonaan kiintyneet
+taivaanrannalla näkyvään savuun, olisi hän pannut merkille Iriksen
+hameenreunan alta näkyvät, housuihin puetut jalat.
+
+Merimiehestä tuntui Iris ottavan tämän tärkeän ilmoituksen omituisesti
+vastaan ja oli kummallista, ettei hän tarjoutunut seuraamaan
+huomiontekopaikalle, jonne Jenks palasi.
+
+Hän tuli takaisin tuntia myöhemmin ja rypyt otsalla olivat entistä
+syvemmät.
+
+"Väärä hälyytys!" vastasi hän lyhyesti tytön kysymykseen.
+
+Ja siinä kaikki, vaikka Iris kokosi rohkeutensa ja kulki hänen
+ohitseen. Lujasti päättäen tehdä tästä vaikeasta koettelemuksesta
+lopun, pysähtyi hän Jenksin eteen ja sanoi:
+
+"Niin, nyt olen tehnyt sen!"
+
+"Oletteko?" huudahti Jenks käsittämättä mitään.
+
+"Kyllä. Ne ovat hiukan liian pitkät ja tunnen itseni vähän
+tottumattomaksi, mutta ne ovat kuitenkin paremmat -- kuin vanha
+pukuraukkani." Punastuen ojensi hän esiin toisen jalkansa.
+
+"Ah, minä näen!" mutisi merimies punastuen myöskin.
+
+Iris, joka oli kuumeisen halukas olemaan hyödyksi, selitti äkkiä, että
+olisi erinomaista, jos hänkin oppisi käyttämään kivääriä voidakseen
+tarpeen tullen auttaa.
+
+Lee-Melford kivääri antaa niin pienen sysäyksen, että mikä nainen
+hyvänsä voi sitä käyttää. Näin ollen suostui Jenks esitykseen heti,
+vaikka se tehtiin yhdennellätoista hetkellä. Aluksi antoi hän tytön
+koetella lataamattomilla patruunoilla. Opittuaan jotenkuten panostamaan
+ja tähtäämään sai hän ampua kymmenen laukausta. Maalitauluna oli valkea
+ympyrä kahdeksankymmenen jalan päässä olevassa kallionseinässä, ja se
+osa kymmenestä laukauksesta, joka ei sattunut maaliin, olisi saanut
+saman matkan päässä olevan vihollisen tuntemaan itsensä melko araksi.
+
+Iris oli hyvin tyytyväinen taitoonsa.
+
+"Nyt saatan olla taakan asemesta teille hiukan avuksi," huudahti hän.
+"Joka tapauksessa luulevat dyakit heitä vastassa olevan kaksi miestä ja
+heillä on hyvä syy pelätä meistä ainakin toista."
+
+Silloin sai Jenks hyvän mielijohteen.
+
+"Miksikä ette tulleet sitä ennen ajatelleeksi?" kysyi hän. "Ettekö
+huomaa, miss Deane, mahdollisuutta, johon sananne viittaavat? Olen
+pahoillani täytyessäni teille sanoa olevani vakuutettu, että jos nuo
+roistot hyökkäävät, niin tekevät he sen enemmän vangitakseen teidät
+kuin kostaakseen toveriensa kuoleman. Nämä dyakit ovat roistoja ja
+ryöväreitä, jotka eivät ole niinkään halukkaita taistelemaan kuin
+saamaan saalista ja naisia. Jos he tulevat takaisin ja näkevät
+kohtaavansa kaksi hyvinasestettua miestä, jotka ovat varustautuneet
+heitä ottamaan vastaan lämpimästi, niin on mahdollista, että he
+luopuvat yrityksestään."
+
+"Toisin sanoen -- he eivät saa nähdä minua muuten kuin miehen
+vaatteisiin puettuna?" sanoi Iris.
+
+"Niin, viime hädässä. Toivon, etteivät he, kiitos
+varovaisuustoimenpiteidemme, keksi oleskelupaikkaamme. Ylhäällä
+ylätasangolla tulee olemaan hyvin epämukavaa, mutta se ei tee mitään,
+jos vain olemme turvassa."
+
+Tyttö ei vastannut heti. Sitten sanoi hän tuumivasti:
+
+"Neljäkymmentäneljä päivää! Siinä on ollut enemmän kuin riittävästi
+aikaa koko Kiinan meren tutkimiseen. Isäni ei koskaan luovu toivosta
+ennenkuin on täysin vakuutettu _Sirdarenin_ menneen pohjaan kaikkine
+päivineen!"
+
+Merimiehellä oli vastaus valmiina. "Joka päivä lähenee pelastuksemme.
+Vaikkakin, luonnollista kyllä, tunsin aamulla pettymystä, voin tyynesti
+sanoa pelastuksen voivan tulla millä hetkellä tahansa."
+
+Hän tarttui kivääriin ja lähti. Takaisin tultuaan kiipesi hän monta
+kertaa ylätasangolle vieden turpeita, jotka asetti selvästi näkyviin.
+Senjälkeen meni hän luolaan ja hakkasi pari tuntia kalliota. Vihdoin
+tuli hän sieltä hikisenä ja tomuisena juuri oikeaan aikaan ehtiäkseen
+tehdä viimeisen käyntinsä Näköalavuorelle ennenkuin aurinko laski. Hän
+pyysi tyttöä odottamaan hiukan illallisvalmistustensa kanssa, koska
+halusi kylpeä, joten heidän syömään ryhtyessään oli jo aivan pimeä.
+
+"Miksikä kaivoitte taas luolassa?" kysyi Iris. "Onko teillä kiire tulla
+rikkaaksi?"
+
+"Seurasin ilmareikää enkä malmisuonta. Jos ette pelkää jäädä pimeyteen,
+niin ryhdyn lampunvalossa jatkamaan työtäni heti kun olemme syöneet."
+
+Mutta Iris vastusti sitä. Hänestä tuntui yksinäiseltä ja hän halusi
+puhella.
+
+"Suostun siihen", sanoi Jenks, "edellyttäen ettette puhu mitään siitä,
+jonka teille kuukausi sitten kerroin."
+
+"Sen lupaan. Saatte puhua niin paljon tahi niin vähän kuin haluatte.
+Keskustelunaihe on teidän joutumisenne sotaoikeuteen."
+
+"Hyvin epämiellyttävä aihe!" huudahti Jenks.
+
+"Onko? Ei minusta. Olen ystävänne, mr Jenks, tietystikään en erikoisen
+vanha ystävä, sen myönnän, mutta nämä kuusi viikkoa saattaa yhtä hyvin
+vastata kuuden vuoden tuttavuutta. Ettekö voi minuun luottaa?"
+
+"Kyllä, teihin voin luottaa", vastasi merimies vakaumuksellisesti.
+"Tarkoitukseni oli jonain kauniina päivänä kertoa teille historiani.
+Miksikä ei siis tänään?"
+
+Pimeyden suojassa etsi Iriksen käsi kultamedaljonkia, jota hän aina
+kantoi kaulassaan.
+
+"On omituista", jatkoi Jenks, "että te puhuitte juuri äsken kuudesta
+vuodesta. On melkein päivälleen kuusi vuotta siitä kun vaikeudet
+alkoivat."
+
+"Lordi Ventnorin kanssa?" Nimi luiskahti tytöltä huomaamatta.
+
+"Niin. Olin siihen aikaan pääesikunnassa luutnanttina ja taitavuuteni
+alkuasukasten kielissä kiinnitti erään Simlassa asuvan ystävän
+huomiota. Hän neuvoi minua hakemaan poliittiseen palvelukseen Intian
+hallitukseen. Tein niin. Hän tuki anomustani ja minulle ilmoitettiin,
+että saisin ensimmäisen vapaan paikan jossain alkuasukaskaupungissa,
+jos menisin naimisiin."
+
+Hän lausui viimeiset sanat kiusottelevalla äänellä. Hämmästyneenä tästä
+ehdosta päästi Iris medaljongin ja kumartui korjaamaan tulta. Merimies
+huomasi kiiltävän korun.
+
+"Kesken kaiken", huomautti hän, "mikä tuo loistava esine on
+rinnallanne?"
+
+"Se on ainoa jälellejäänyt kalleuteni", vastasi tyttö. "Lahja isältäni
+täyttäessäni kymmenen vuotta. Mutta olkaa hyvä ja jatkakaa."
+
+"Minulla ei ollut ajatustakaan naimisiin menosta, mutta silmäilin
+garnisoonin seurapiiriä ja tulin siihen tulokseen, että tuomarin
+sisarentytär olisi minulle sopiva vaimo. Hän oli älykäs, sievä, ymmärsi
+keskustella ja omasi ihastuttavat hampaat."
+
+"Oliko hän hyvin kaunis?"
+
+"Ihmiset väittivät hänen olevan."
+
+"Mutta mitä _te itse_ ajattelitte?"
+
+"Silloin olin minä puolueellinen. Olen nähnyt hänet myöhemmin ja hän
+oli melkoisesti muuttunut. Nykyään hän on naimisissa ja on tullut
+lihavaksi."
+
+"Viekas Jenks!" Iris asettui mukavasti ja valmistautui kuuntelemaan.
+
+"Niin, mutta te ette milloinkaan joutuneet naimisiin hänen kanssaan",
+huomautti tyttö.
+
+"En, Jumalan kiitos", sanoi merimies vakavasti. "Olimme tuskin
+kihlautuneet ennenkuin hän kuumuuden johdosta matkusti enonsa kanssa
+Simlaan. Siellä tapasi hän lordi Ventnorin, joka palveli varakuninkaan
+esikunnassa. -- Jos sallitte, hyppäämme tämän kohdan yli -- keksin
+silloin minkävuoksi matkustetaan Englantiin vaimoa etsimään.
+Kymmenenpäiväisen oleskeluni aikana Simlassa tuli minulle lordi
+Ventnorin kanssa yhteenotto klubissa puolustaessani arvotonta naista ja
+pääsin vakavista seurauksista vain senvuoksi, että minua kohtaan oli
+käyttäydytty pahoin. Siitä huolimatta oli poliittinen urani lopussa ja
+minä palasin rykmenttiini saadakseni asianomaisista papereista selon
+minkälainen onni minulla oli ollut."
+
+"Tarkoitatteko suhdettanne miss Morrisiin?" kysyi Iris.
+
+"Aivan niin. Ja nyt jättää Elisabeth näyttämön. Kun ei minusta ollut
+avioliittoon, asetin päämääräkseni tulla kunnon upseeriksi. Ja kun
+hallitus vuosi sitten tahtoi vapaaehtoisista muodostaa kiinalaisen
+rykmentin, ilmoittauduin ja tulin hyväksytyksi. Minulla oli onni saada
+palvella vanhan ystäväni eversti Costobellin päällikkyyden alaisena,
+mutta silloin lähetti pahansuopa kohtalo lordi Ventnorin kaukaiseen
+itään, tällä kertaa tärkeissä siviilitoimissa. Tapasin hänet silloin
+tällöin ja tulimme vakuutetuiksi, ettemme pitäneet toisistamme enempää
+kuin ennenkään."
+
+"Eversti Costobell sairastui ja rykmentin päällikkyys joutui minulle
+koska majurimme oli matkoilla. Onnettomuudeksi valitsi everstin vaimo
+juuri sen ajan keimailulleen lordi Ventnorin kanssa. Kun en ollut
+tullut vielä niin ymmärtäväiseksi, että olisin hoitanut vain omia
+asioitani, huomautin asiasta madamelle ja hankin sillä tavoin itselleni
+verivihollisen. Hän ja lordi Ventnor tekivät suunnitelman tuhotakseen
+minut -- kuten muistanette, olin joutunut lordin tielle myöskin
+Egyptissä --. Verukkeella, että halusi minulta neuvoa, houkutteli hän
+minut Hongkongissa olevan klubin puutarhan syrjäiseen osaan; lordi
+Ventnor oli myöskin näyttämöpaikalla, ja heidän yhteisen väitteensä
+johdosta käyttäytymisestäni, olin vähällä lyödä miehen kuoliaaksi."
+
+"Lopun voi kertoa lyhyesti", jatkoi merimies vaiettuaan hetkisen. "Mitä
+hyödytti minun epätoivoinen kieltämiseni niitä todistuksia vastaan,
+jotka lordi Ventnor ja hänen liittolaisensa toivat esille! Vieläpä
+eversti Costobellkin uskoi vaimoansa ja tuli katkeraksi vihollisekseni.
+Naisraukka! Tunnen häntä kohtaan myötätuntoa. Niin, siinä on kaikki! Ja
+nyt olen täällä!"
+
+"Voidaanko miehen elämä turmella niin helposti?" mutisi tyttö.
+
+"Siltä näyttää. Mutta olen saanut palkintoni. Jos joskus näen mrs
+Costobellin, kiitän häntä ystävänpalveluksesta."
+
+Iris tuli äkkiä hämilleen ja hänen kasvonsa hehkuivat.
+
+"Mutta katsokaa, te olette houkutelleet minut unohtamaan työni, miss
+Deane!" huudahti Jenks. "Olemme istuneet tässä puhelemassa kunnes
+tulikin on väsynyt seuraamme. Olkaa hyvä ja paneutukaa heti levolle."
+
+Iris tarttui hänen käsivarteensa. "Rukoilen Jumalaa tänä iltana ja joka
+ilta", sanoi hän juhlallisesti, "että nimenne tulisi kaikkien ihmisten
+silmissä pestyksi yhtä puhtaaksi kuin minun. Ja olen vakuutettu, että
+rukoukseni tulee kuulluksi."
+
+Hän meni omalle puolelleen, mutta hänen enkelimäinen vaikutuksensa jäi
+jälelle. Mies kiitti Jumalaa niistä kärsimyksistä, jotka olivat tuoneet
+tämän naisen hänen elämäänsä.
+
+Oli ihana yö. Jenks ei Iriksen lähdettyä tuntenut halua mennä vielä
+nukkumaan, vaan tarttui kuivaan oksaan, sytytti sen melkein sammuneesta
+hiilloksesta ja meni luolaan.
+
+Hän kantoi kaivostyökalunsa ulos, sijoitti kauan sitten valmistamansa
+_cheval de frise'n_ oikeaan paikkaan ja sammutti vedellä tulen.
+
+Tämä oli joka ilta hänen viimeinen huolensa ennenkuin hän ojensi
+väsyneet jäsenensä oksista tehdylle vuoteelle. Se aiheutti
+aamuisin viivykettä, mutta hän ei milloinkaan laiminlyönyt mitään
+varovaisuustoimenpiteitä, ja saattoihan olla mahdollista, etteivät
+dyakit löytäisi Kotkanpesää, jos luulisivat saaren hyljätyksi.
+
+Hän astui majaan ja oli juuri vetämäisillään jaloistaan saappaita,
+kun kajahti laukaus. Se kuului kymmenesti tavallista voimakkaampana
+täydellisen hiljaisuuden vuoksi. Sitä seurasi kiivas ampuminen, jonka
+hänen harjautunut korvansa kuuli suustaladattavien aiheuttamaksi.
+
+Dyakit olivat nousseet maihin. Tullessaan hiljaa ja salaperäisinä
+olivat he itse joutuneet saman sotajuonen uhriksi, jota olivat aikoneet
+käyttää. Sensijaan että olisivat yllättäneet Sateenkaarisaaren asujamet
+tulivat he itse laukauksella vastaanotetuksi heti maihin noustuaan.
+Säikähtyneet villit vastasivat heti laukaisemalla vanhentuneet aseensa
+puita vastaan ja aiheuttivat melun, joka olisi herättänyt seitsemän
+unikekoa.
+
+Silmänräpäystä myöhemmin ilmestyi Iris täysin puettuna.
+
+"Ne ovat tulleet!" kuiskasi hän.
+
+"Niin!" vastasi Jenks iloisesti. "Ylös portaita! Kiiruhtakaa! He
+eivät ole täällä vielä puoleen tuntiin, jos pitävät tuollaista melua
+jokaisesta vaikeudesta. Mutta emme antaudu mihinkään vaaraan. Heittäkää
+alas köydet ja vetäkää kun sanon."
+
+"Hyvä on! Olkaa kiltti ja tulkaa luokseni pian."
+
+Köydet putosivat alas. Vaatteet, kuokat, kirveet, lapiot, sorkkaraudat
+ynnä muut vedettiin ylös. Merimies juoksi majaan ja potkaisi
+lehtivuoteet lattialle. Senjälkeen kiinnitti hän kaikki kiväärit
+olkapäälleen ja kiipesi ylös nuoraportaita vetäen ne jälestään
+Kotkanpesään.
+
+"Kuulkaa," sanoi hän äkkiä "onko teillä mukananne sadehattu?"
+
+"On."
+
+"Ja raamattunne?"
+
+"Se on aina päänallani."
+
+
+
+
+XI.
+
+Taistelu.
+
+
+Merimies tiesi niin hyvin, mihin oli sijoittanut vartiopostinsa, että
+saattoi seurata kaikkia vihollisen liikkeitä.
+
+"Jos he jatkavat tuolla tavoin, eivät he ole perillä ennen
+päivänkoittoa."
+
+"Haluaisin melkein, että he olisivat jo täällä", kuului tytön
+rauhallinen vastaus. "Tämä odotus on hermoja koettelevaa."
+
+He loikoivat muutamilla ryysyisillä vaatekappaleilla, jotka kiireesti
+oli heitetty ylätasangolle. Suuri kallio oli pimeän peitossa.
+
+Jenks tarttui tytön käteen. Se oli hiukan kostea, mutta ei vapissut
+enempää kuin hänen omansakaan.
+
+"Dyakit ovat paljon arempia kuin te", kuiskasi hän nauraen. "Miten
+julmia ja rohkeita he ovatkaan, eivät he kuitenkaan uskalla kohdata
+kummitusta."
+
+"Sääli, ettemme voi heille loihtia esiin kummitusta."
+
+Nämä sanat saivat miehen tuumimaan. Ilman että tyttö tiesi, oli
+välikappale kummituksen valmistamiseen peitetty pensaaseen lähelle
+lähdettä. Mutta sitäpaitsi tarvittiin bengaalitulia, fosforia ja
+peilejä.
+
+"Mitä sanotte?" kysyi Iris.
+
+Jenks luetteli puuttuvat esineet. Heillä ei ollut muuta tehtävää kuin
+odottaminen, ja ihmiset keskustelevat vaaran uhatessa jokapäiväisistä
+asioista.
+
+"En tiedä mitään fosforista", sanoi tyttö, "mutta tulikivellä voi saada
+aikaan omituisia tuloksia, ja tällä hetkellä on huoneessani laatikko
+tulitikkuja. Ettekö muista? Ne olivat taskussanne ja te heititte ne
+pois. Ei, mitä aiotte tehdä?"
+
+Jenks oli laskenut nuoraportaat ja aikoi nähtävästi kiivetä niitä
+myöten alas.
+
+"Älkää pelätkö", sanoi hän. "En viivy kuin viisi minuuttia!"
+
+"Jos te menette alas, tulen minä mukaan. En halua jäädä yksin tänne
+ylös."
+
+"Olkaa hyvä, älkääkö pidättäkö minua", kuiskasi merimies vakavasti. "Te
+ette saa tulla. En aio antautua mihinkään vaaraan. Jos jäätte tänne,
+voitte varoittaa minua heti. Mutta jos molemmat olemme siellä, voimme
+tosiaankin joutua vaaraan. Pyytäisin teitä tarkasti pitämään silmällä
+Kilpikonnarantaa siltä varalta, että dyakit ovat valinneet sen tien."
+
+Tyttö myöntyi, vaikka vastahakoisesti. Hän vapisi tuskasta miehen
+vuoksi.
+
+Jenks katosi sanaakaan lisäämättä. Hän juoksi pensastoon ja palasi
+senjälkeen takaisin luolan luo kantaen sylissään jotain valkoista.
+Toisen kerran meni hän samaa tietä tuoden yhtäläisen kantamuksen.
+Sitten juoksi hän taloon. Enempää ei ylätasangolla oleva tyttö nähnyt,
+mutta pian kuuli hän köysiportaiden narinasta miehen kiipeävän niitä
+myöten ylös. Vihdoin oli hän tytön luona, joka nyyhkytti:
+
+"Älkää enää poistuko luotani! En kestä sitä".
+
+Jenks katsoi viisaimmaksi koettaa tyynnyttää häntä herättämällä hänen
+mielenkiintoaan. Vetäen yhdellä kädellä köysiportaita ojensi hän esiin
+toisen, jossa loisti valoisia pilkkuja kuten kiiltomatoja.
+
+"Se on teidän syynne," sanoi hän. "Te annoitte minulle mainion
+mielijohteen ja minun täytyi panna se täytäntöön."
+
+"Mitä te teitte?"
+
+"Laitoin luolaan kauhean kummituksen."
+
+"Kuinka?"
+
+"Se ei ollut mikään hauska tehtävä, mutta pakko ei lue lakeja."
+
+Tyttö käsitti, ettei Jenks halunnut vastata kysymyksiin. Saattaa olla,
+että uteliaisuus nyt, kun Iris tunsi olevansa turvassa, olisi voittanut
+pelon ja saanut hänet pyytämään tarkempaa selvitystä, mutta samalla
+kuului raivokkaita ääniä ja koralli narskui askeleista.
+
+"Ne tulevat kuitenkin rantaa pitkin," kuiskasi Jenks.
+
+Tavallaan hän kuitenkin erehtyi. Säännötön yhteislaukaus vuoren
+pohjoispuolella ilmaisi, että ainakin muutamat dyakit tulivat sitä
+tietä. Dyakkipäällikön esiintyminen, oikea käsi siteessä ja seurassaan
+muutamia miehiä, osoitti rohkeimpien uskaltaneen kulkea Kuolemanlaakson
+kautta.
+
+He etenivät varovaisesti ikäänkuin väijytystä peläten.
+
+Päälliköllä oli vasemmassa kädessään kiiltävä parangi; toiset olivat
+asestetut kivääreillä ja vöihin pistetyillä miekoilla.
+
+Jenks tunsi äkkiä, että olisi viisainta ampua koko joukko. Hän heitti
+kuitenkin mielestään tämän ajatuksen heti. Hän oli ryhtynyt kaikkiin
+valmistuksiin siinä toivossa, että roistot luopuisivat hakemisesta
+muutaman tunnin tuloksettoman etsinnän jälkeen. Hän vakuutti itselleen
+vihollisuuksien aloittamisen olevan tyhmyyttä. Olisi paljon parempi
+välttää taistelua kuin ilmaista sen alkamisella piilopaikkansa.
+
+Toisin sanoen: hän teki suuren tyhmyyden. Ampumalla dyakkipäällikön
+olisi hän riistänyt vihollisilta miehen, jota ilman he eivät olisi
+saarelle tulleet. Jos päävoima, joka jo oli metsässä piilevien
+näkymättömien voimien peloittama, olisi paikalle saapuessaan tavannut
+päällikkönsä ja hänen pienen joukkonsa ruumiit, olisivat he joutuneet
+täydellisen pakokauhun valtaan.
+
+Mutta ei hyödytä mitään ajatella kuinka olisi voinut käydä. Asiain
+näin ollen kulkivat dyakit hiljaa ja mitä suurimmalla varovaisuudella
+ohi lähteen ja aikoivat juuri mennä luolaan, kun yksi heistä huomasi
+asunnon.
+
+Silmänräpäyksessä muuttivat he tapaa ja vetäytyivät vastapäisen kallion
+varjoon aikoen odottaa lisävoimien tuloa. Merimies arveli lähetetyn
+lähetin kiiruhtamaan hidastelijoita, sillä kaukainen ampuminen taukosi
+ja viiden minuutin kuluttua ilmaisi kimeä ulvonta yhteisen rynnäkön
+alkaneen taloa vastaan.
+
+He pitivät sellaista melua, että Jenksin täytyi suorastaan huutaa
+sanoessaan Irikselle:
+
+"He arvelevat meidän nukkuvan hyvin raskaasti, koska emme ole heränneet
+heidän laukauksistaan."
+
+Tyttö aikoi vastata, mutta Jenks esti sen asettamalla kätensä hänen
+olkapäälleen, sillä dyakit, jotka olivat keksineet asunnon tyhjäksi,
+juoksivat luolalle ja olivat täysin näkyvissä.
+
+Sikäli kuin merimies saattoi eroittaa, joutuivat kolme ensimmäistä
+"espanjalaisen ratsastajan" pistimien lävistämiksi ja oppivat
+sillä tavoin tuntemaan sen peloittavat ominaisuudet. Haavoittuneet
+huusivat epätoivoisesti, mutta heidän äänensä hukkui hämmästyneiden
+toverien ulvontaan. Silmänräpäyksessä syöksyivät kaikki lähteelle,
+rannalle, kalliolle, mihin hyvänsä, päästäkseen pois kauhean luolan
+lähettyviltä, jossa kummitukset mellastivat ja miehet kaatuivat
+itsestään sisäänkäytävän luona. Merimies, joka kurkisti niin pitkälle
+kuin tyttö salli, kuuli kahden vaikeroivan alhaalla samalla kuin kolmas
+vaivaloisesti nilkutti karkuun.
+
+"Mikä on?" kysyi Iris. "Mitä on tapahtunut?"
+
+"Laatikko tulitikkuja ja muutamat kokoonasetetut luut ovat
+karkoittaneet heidät pakosalle."
+
+Hänellä ei ollut aikaa vastata enempää, sillä hän oli kiintynyt
+laskemaan kuinka monta dyakkeja oli.
+
+Tähän saakka oli hän nähnyt noin viisikymmentä. Sitäpaitsi ei hän
+halunnut antaa Irikselle lähempiä tietoja tekemästään kujeesta. Hän
+oli poiminut lähteen luona olevan luurangon luut kokoon, kostuttanut
+tulitikuista saamansa tulikiven ja sivellyt sillä luurangon, sekä
+asettanut sen luolan kaukaisimpaan nurkkaan.
+
+Eivät edes päällikön rohkaisevat houkuttelut saaneet hänen miehiään
+uudelleen lähestymään tätä kauheata paikkaa. Vihdoin meni peloton
+lurjus itse miekkaansa heiluttaen luolan ovelle. Kauhun lyömänä katsoi
+hän sisällä olevaa esinettä, joka silloin tällöin loisti. Miekallaan
+koetteli hän "espanjalaista ratsastajaa." Se oli ainakin jotain
+aineellista, sitten laahasi hän toisen vaikeasti haavoittuneista
+kuunvaloon.
+
+Jälleen kutkutti Jenksin sormia halu lähettää luoti roiston pään läpi
+-- mutta hän hillitsi itsensä. Ja niin meni se, joka harvoille miehille
+tarjoutuu -- toinen tilaisuus.
+
+Päällikön uudistettu käsky sai muutamat rohkeat miehet kantamaan pois
+haavoittuneet, todennäköisesti majaan.
+
+Tuskin oli merimies käsittänyt heidän seuraavan aikomuksensa, ennenkuin
+hän pakoitti Iriksen menemään öljyvaatteen alle suojaan, painautuen
+itse kalliolattiaa vasten ja tarkastellen ruohoturpeiden takaa. Villit
+olivat sytyttäneet lähteen luo tulen. Pian valaisi punainen leimu
+mustaa vuorta ja villit ryhmittyivät tulen läheisyyteen.
+
+He puhuivat kieltä, jossa oli paljon kovia ääntiöitä ja söivät
+kuivattua kalaa, hirssiä sekä kuivattua lihaa. Todennäköisesti oli
+villejä myöskin veneitä vartioimassa ja saarta kiertelemässä. Myöhemmin
+selvisi, että kolmella _sampanilla_ oli tullut yhdeksättäkymmentä
+miestä.
+
+Eräs joukosta oli puettu aivan eri tavalla kuin muut ja kantoi Intian
+muhamettilaisten tavallista pukua. Hänen ihonsa oli ruskea, mutta
+villien lian alta näkyvä iho oli keltainen. Tavasta, jolla miehen
+turbaani oli sidottu, päätti Jenks hänen olevan Punjabin musulmanneja
+-- nähtävästi Andamoneilta karannut rangaistusvanki.
+
+Kaikki olivat asestetut suustaladattavilla, joko vanhentuneilla
+piilukkokivääreillä tahi pyssyillä, jotka olivat siksi uudenaikaisia,
+että nallihatun asettamista varten oli piikki.
+
+Jokaisella dyakilla komeili parangi ja tikaria muistuttava kris;
+muutamat harvat olivat varustetut keihäillä; ja noin tusinan verran
+kantoi olkapäällään pitkää, suoraa bamburuokoa. Ensi silmänräpäyksessä
+ei merimies käsittänyt mitä niillä tehtiin. Hän huomasi sen myöhemmin
+niin äkkiä, että säästyi monen tunnin pelolta, sillä nämä aseet olivat
+kuolettavampia kuin konekivääri.
+
+Tulen ympärillä kävi vilkas keskustelu. Vaikkakin oli helppo huomata
+päällikön olevan käskijän, näyttivät hänen miehensä saavan vapaasti
+lausua mielipiteensä.
+
+Hetken kuluttua sieppasi päällikkö nuotiosta kekäleen ja valaisi
+sillä Jenksin äsken sammuttamaa nuotiota. Hän näytti tulevan hiilien
+tutkimisesta johonkin lopputulokseen ja hänen sanansa näyttivät tekevän
+vaikutuksen.
+
+Iris painautui lähemmäksi merimiestä ja kuiskasi:
+
+"Tiedättekö mitä hän sanoo?"
+
+"Saatan vain arvata, että hän palaneista kekäleistä saattaa sanoa
+milloin tuli on sammutettu."
+
+"Siinä tapauksessa tietävät he meidän olevan saarella."
+
+"Niin, tahi että olemme lähteneet täältä muutamia tunteja sitten. Joka
+tapauksessa aikovat he päivän valettua tutkia tarkasti saaren."
+
+"Nouseeko aurinko pian?"
+
+"Kyllä -- oletteko väsynyt?"
+
+"Hiukan."
+
+"Älkää pitäkö minua hulluna -- mutta ettekö koettaisi nukkua hiukan?"
+
+"Nukkua! Näiden miesten täällä ollessa?"
+
+"Niin. Emmehän tiedä kuinka kauaksi he jäävät. Meidän on säästettävä
+voimiamme."
+
+"Tahdon koettaa tehdäkseni teille mieliksi."
+
+Jenks valmistui myöskin lepäämään hiukan. Hän oli vakuutettu, että
+heidän piilopaikkansa ilmitulo ennen päivän valkenemista oli sula
+mahdottomuus ja ensimmäinen heikko päivänsäde herättäisi hänet.
+
+Kun aamutuuli alkoi puhaltaa ja tähdet taivaalla vaalenivat, heräsi
+merimies siipien suhinaan. Eräs lintu aikoi juuri istuutua kalliolle,
+mutta pelästyi hänet nähdessään. Hän heitti katseen Irikseen ja
+vakuuttauduttuaan siitä, että tyttö yhä nukkui, ryömi äänettömästi
+ruohoturpeiden taa katselemaan.
+
+Dyakit olivat jo alkaneet liikuskella. Muutamat lisäsivät puita
+nuotioon, toiset hakivat vettä, laittoivat ruokaa tahi polttivat
+pitkävartisia, naurettavan pienipäisiä piippuja. Päällikkö makasi
+yhä hiekalla, mutta kun ensimmäiset auringonsäteet kultasivat vettä,
+kumartui eräs miehistä hänen puoleensa ja sanoi jotain, joka sai hänet
+nousemaan ylös. Muutamat miehet lähtivät heti Europa Pointin suunnalle.
+
+"He ovat löytäneet veneen," ajatteli Jenks.
+
+Kaksi miehistä tuli pian takaisin. Toinen heistä näytti Jenksin
+vartioposteja. Villeillä oli huumorintajua. He nauroivat makeasti
+nähdessään viime yön pelon aiheuttajan. Ainoastaan päällikkö näytti
+vihaiselta.
+
+Vihdoin antoi hän muutamia määräyksiä ja dyakit hajaantuivat eri
+suunnille.
+
+Jenks hiipi Iriksen luo ja herätti hänet. Tyttö istuutui heti ja
+tuijotti kummastellen herättäjään. "Oi", kuiskasi hän, "ovatko he vielä
+täällä?"
+
+Merimies kertoi mitä oli tapahtunut ja esitti, että he söisivät hiukan
+silläaikaa kun vihollinen ei ollut näkyvissä.
+
+Syötyä aikoi Iris heittää tähteet tyhjään fotogeniastiaan, mutta Jenks
+ehkäisi sen sanoen hymyillen:
+
+"Ei. Jätteet muodostavat seuraavan ateriamme. Emme saa heittää pois
+mitään, joka kelpaa ruuaksi."
+
+"Miten ajattelematon olen!" huudahti Iris. "Mutta sanokaa -- luuletteko
+heidän lähtevän tänään?"
+
+Mutta merimies heittäytyi pitkäkseen ja tarttui kivääriinsä.
+
+"Pysytelkää hiljaa, jos elämänne on teille rakas," sanoi hän. "Ryömikää
+koloonne. Vastapäisellä kalliolla on dyakki."
+
+Ja niin olikin; eräs mies oli kiivennyt pahaan paikkaan sijoitetulle
+kalliolle ja huusi jotain tovereilleen. Tähän saakka ei hän ollut
+nähnyt mitään eikä kiinnittänyt huomiota pakolaisten piilopaikkaan.
+
+Jenks toivoi kimeä-äänisen villin laskeutuvan keskustelun loputtua
+alas. Mutta ei! Mies katseli laaksoon, lähteen ympärille, taloon ja
+luolaan. Hän ei vieläkään huomannut ylätasankoa. Tällä onnettomalla
+hetkellä lensi kolme dyakkien peloittamaa lintua suoraan kalliota
+kohti, etsien laskeutumispaikkaa.
+
+Jenks kiroili itsekseen ja tähtäsi vasemmalle puolelle dyakin rintaa.
+Eräs linnuista laskeutui ylätasangon reunalle, mutta samalla keksivät
+sen kirkkaat silmät miehen ja se kiisi tovereidensa seuraamana kirkuen
+tiehensä.
+
+Dyakki kiinnitti huomiota lintujen pelästyneeseen käytökseen ja
+tuijotti tiukasti ylätasankoa. Hän ei voinut eroittaa Jenksiä turpeiden
+takaa. Hän näki ehkä osan öljykangasta, mutta siltä matkalta näytti se
+kallion osalta. Ja kuitenkin oli siellä jotain, joka kummastutti häntä.
+Hetken tuijotettuaan kääntyi hän ja huusi jotain rannalle päin.
+
+Vaarallinen hetki oli käsissä. Jenks laukaisi ja dyakki putosi
+kalliolta kadoten näkyvistä.
+
+Ensimmäisen todellisen laukauksen ääni herätti saarella tavattoman
+melun. Linnut täyttivät ilman käheällä kirkunalla ja dyakit juoksivat
+ulvoen kokoon joka suunnalta. Kaatunutta lähinnä olevat nostivat hänet
+ylös ja kantoivat lähteelle. Hän oli kuollut, ja vaikka he muiden
+vammojen joukosta löysivät pian kuulanreiän, eivät he silminnähtävästi
+tienneet mistä oli ammuttu, sillä niillä, joille hän oli huutanut, ei
+ollut pienintäkään aavistusta mitä hän oli aikonut sanoa, ja kevyt
+ruudinsavu oli jo leijaillut avaruuteen.
+
+Iris kuuli melua alhaalta ja kysyi vapisevin äänin:
+
+"Aikovatko he hyökätä?"
+
+"Ei vielä", kuului tyyni vastaus. "Tapoin miehen, joka meidät näki,
+ennenkuin hän ehti ilmoittaa muille."
+
+Hän oli ottanut rohkean askeleen, sillä nyt dyakit tiesivät vihollisen
+olevan saarella eikä ollut pienintäkään toivetta, että he lähtisivät
+pian asian näin ollen. Tilanne ei kuitenkaan ollut toivoton. Ei kukaan
+villeistä tiennyt kuka tahi kuinka heidän toverinsa oli ammuttu. Useat
+edestakaisin kuljeksivasta joukosta heittivät tuon tuostakin katseen
+vuoreen, mutta ei kenkään kiinnittänyt huomiota ylätasankoon.
+
+Jenks luonnollisesti ymmärsi todellisen vaaran uhkaavan vasta sitten,
+kun he kävisivät toverinsa kuolinpaikalla. Yhdestä asiasta hän oli
+varma -- ennenkuin he hänet voittaisivat, maksattaisi hän heille
+voitosta kalliin hinnan.
+
+Päällikkö kuunteli mielenkiinnolla selitystä, jonka antoi dyakki, joka
+oli nähnyt toverinsa horjuvan ja kaatuvan. Noin parinkymmenen miehen
+seuraamana lähti hän kalliolle, jossa kuollut oli ollut.
+
+Jenks heitti katseen tyttöön. Päällikkö miehineen oli kadonnut kallion
+taa. Tällä hetkellä kiipesivät muutamat kai kohtalokkaalle paikalle.
+Oliko tämä loppu?
+
+Tietämättä uhkaavasta vaarasta luki Iris raamattua.
+
+Äkkiä kuului kimeä huuto. Jenks nousi polvilleen. Dyakit olivat
+keksineet piilopaikan ja varustautuivat sitä ampumaan. Hän tarjoutui
+maalitauluksi siltä varalta, ettei Iris olisi suojassa.
+
+"Vetäytykää takaisin", sanoi Jenks. "He ovat huomanneet meidät. Pian
+vinkuu lyijy korviemme ympärillä."
+
+Tyttö vetäytyi koloon ja merimies heittäytyi pitkälleen. Neljä kuulaa
+vihelsi tasangon yläpuolella, kolme lävisti öljykankaan ja litistyi
+kallioseinään.
+
+Silloin suuttui Jenks. Neljä kertaa tuotti Lee-Metford kivääri kuoleman
+ampujain joukkoon.
+
+Ennenkuin neljäs dyakki oli vaipunut maahan, ampuivat toiset
+vastapäisellä kalliolla olevat pientä ruohoturpeen yli näkyvää
+savupilveä. Mutta heidän kuulansa tapasivat vain kalliota, ja pian
+senjälkeen oli vihollisista jälellä vain kaksi, ja he makasivat
+liikkumattomina.
+
+Alhaalla olijat ampuivat kaikin voimin, mutta onnistuivat vain
+irroittamaan kiviliuskoja Kotkan pesästä. Merimies hymyili. Hän
+tarttui tyynesti vanhaan nuttuun, kääri sen kokoon ja työnsi näkyviin.
+Senjälkeen ryömi hän siitä kymmenen jalan päähän. Ne, joiden pyssyt
+olivat ladatut, laukaisivat ne luonnollisesti takkia kohti, jonka
+jälkeen Jenks kumartui kivääreineen kallioreunan yli.
+
+Kolme dyakkia kaatui ennenkuin toiset livistivät. Patruunasäiliössä
+jälellä olevat patruunat saivat kahden hiljentämään vauhtiaan. Jenks
+päästi tyhjän kiväärin ja tarttui uuteen. Nyt seisoi hän suorana ja
+lähetti viimeiselle rosvolle muistutuksen. Toiset olivat kadonneet
+sille suunnalle, johon heidän johtajansa pienentyneine joukkoineen oli
+vetäytynyt. -- Hetkistä myöhemmin ei näkynyt ainuttakaan villiä.
+
+Jenks saattoi jälleen katsahtaa Irikseen. Tämän kasvoista vuosi veri.
+
+"Jumalani!" vaikeroi mies. "Oletteko haavoittunut?"
+
+Tyttö hymyili urhoollisesti. "Tyhjänpäiväistä", sanoi hän.
+"Kivensirpale raapaisi otsaani."
+
+
+
+
+XII.
+
+Aselepo.
+
+
+Oli vaarallisempikin vihollinen kuin ympäri hiiviskelevät dyakit.
+Tunnin kuluttua olisi aurinko keskitaivaalla ja kuivaisi kuumilla
+säteillään veren heidän suonissaan.
+
+Sen oli Jenks tiennyt koko ajan. Öljykangas tarjoaisi vain
+mitätöntä suojaa. Mutta -- jos Iris haavottuisi? Jos tämä kova
+jännitys aiheuttaisi kuumeen? Samassa kuuli hän tytön sanovan aivan
+rauhallisesti, melkein reippaasti:
+
+"Teitä ilahduttaa kai kuulla, että verenvuoto on lakannut. Se oli vain
+naarmu."
+
+Siis vielä kerran oli kohtalo säälinyt heitä. Pilvi poistui hänen
+sydämestään, sumu katseestaan. Äkkiä oli hän kuulevinaan heikkoa
+kahinaa puissa. Siinä oli paikka, jota vastaan hän ei ollut turvattu
+tässä paikassa seisoessaan.
+
+Kun Iris puhutteli häntä, otti hän askeleen takaisin vastatakseen ja
+samalla hetkellä iski kaksi kuulaa juuri hänen päänsä yläpuolelle.
+Tyttö oli puhuttelullaan pelastanut hänen henkensä.
+
+Hän juoksi tasangon oikealle sivulle ja kurkisti rohkeasti ruohojen
+läpi. Puussa oli kaksi pääjoukosta myöhästynyttä kuljeksijaa. He
+painautuivat oksien väliin pelastuakseen, mutta toinen oli käänteissään
+liian hidas. Lee-Metford kuula saavutti hänet ja laukauksen kaiku
+tukahdutti hänen jäähyväishuutonsa.
+
+Senjälkeen kääntyi merimies ja ryömi ylätasangon toiseen päähän.
+Ruohopeitteen välitse saattoi hän eroittaa vuoren juurella hiekassa
+makaavan miehen mustat hiukset ja keltaisen naaman. Välimatka oli
+yhdeksänkymmentä yardia. Jenks tähtäsi tarkkaan, laukaisi ja kuuli
+heikon ulvahduksen; yritteliäs pää katosi eikä useampia vapaaehtoisia
+tähän palvelukseen ilmautunut.
+
+Hän piti yhä silmällä tätä erikoisen tärkeätä paikkaa, kun Iris
+huudahti epätoivoisesti:
+
+"Oi, tulkaa pian tänne! Vesi! Säiliöt ovat puhjenneet!"
+
+Vasta kun Jenks oli temmannut öljykankaan sivuun ja koettanut käsin
+koota muutamia kallisarvoisia pisaroita, joita oli kokoontunut pieneen
+halkeamaan, näki hän koko onnettomuuden laajuuden.
+
+Ensimmäisen laukaustenvaihdon aikana olivat useat kuulat lävistäneet
+öljykankaan. Onnettomuudeksi oli kaksi niistä sattunut kumpaiseenkin
+vesisäiliöön rikkoen ne. Sisällys oli hiljaa valunut pois. Huolimatta
+epätoivoisista ponnistuksista ei Iriksen ja hänen onnistunut pelastaa
+enempää kuin noin puoli litraa.
+
+Jenksiin vaikutti tapahtuma sillä tavoin, että Iris suorastaan
+kauhistui.
+
+"Puhukaa minulle", kuiskasi hän kalpein huulin. "Kestän kaikkea muuta
+paitsi tätä vaitioloa. Rukoilen teitä sanomaan minulle kaiken. Onko se
+niin hirveää?"
+
+Tytön epätoivon näkeminen sai miehen toipumaan.
+
+"Niin, tämä oli hyvin ikävää. Ei suorastaan loppu, mutta lähellä sitä."
+
+"Loppu", sanoi Iris rohkeasti, "on kuolema. Me olemme elossa ja
+vahingoittumattomia. Teidän on jatkettava taistelua. Jos jumala suo,
+emme me kuole."
+
+"Jumala teitä siunatkoon, rakas tyttö", mutisi Jenks katkonaisesti. "Te
+saattaisitte rohkaista minkä miehen hyvänsä kulkemaan varjojen laakson
+läpi."
+
+Tytön katse ei väistänyt hänen katsettaan. Sellaisina hetkinä puhuu
+sydän sydämelle mitään salaamatta. "Meillä on vielä hiukan vettä
+jälellä!" huudahti Iris. "Kaikeksi onneksi emme ole janoisia, ja te
+olette unohtaneet samppanja- ja konjakkivarastomme."
+
+Viimeisessä huomautuksessa oli jotain lystikästä; merimies ei sanonut
+mitään, vaan jätti kauhean totuuden toistaiseksi.
+
+"Lohdutamme itseämme päivällisellä pullolla samppanjaa", sanoi Jenks.
+"Mutta nyt kuulen ystäviemme huutavan saaren tällä puolella oleville,
+jälelle jääneille tovereilleen. Minun on otettava osaa keskusteluun."
+
+Hän tarttui kivääriinsä ja paneutui pitkälleen miellyttävän lämpöiselle
+tasangolle. Hän luuli tuntevansa päällikön äänen jakelevan määräyksiä.
+
+"Onkohan hän nälkäinen?" tuumi Jenks. "Siinä tapauksessa laitan
+ruokatavaroiden hankinnalle pikku esteen."
+
+Iris sanoi:
+
+"Mr Jenks?"
+
+"Niin", vastasi Jenks päätään kääntämättä. Hän arvasi kyseessä olevan
+tavanmukaisen asian.
+
+"Saanko tulla sinne. Olen väsynyt täällä istumiseen."
+
+"Kyllä, tällä hetkellä ei ole mitään vaaraa. Mutta ne saattaisivat
+nähdä teidät ja tehän muistatte mitä -- --."
+
+"Niin, muistan sen erinomaisen hyvin. Siinäkö kaikki. Kuului vaatteiden
+kahinaa. Nyt näytän mieheltä. Jos lupaatte olla minua katsomatta, niin
+tulen esiin."
+
+"Minä lupaan."
+
+Iris astui esiin. Hän oli hiukan punainen ja hämmennystään peittääkseen
+tarttui hän kivääriin.
+
+"Nyt on meitä kaksi ampujaa", sanoi hän seisoessaan Jenksin vieressä.
+
+Jenks saattoi syrjäsilmällä nähdä solakan, hyvin muodostuneen
+nuorukaisen ilmestyvän yht'äkkiä; se ilahdutti häntä. Tilanne tulisi
+kenties paremmaksi, jos dyakit näkisivät tytön tuollaisena.
+
+"Teidän on heittäydyttävä pitkällenne heti kun minä sanon."
+
+"Luottakaa minuun. Jumala minua varjelkoon."
+
+Merimiehen kivääri laukesi niin äkkiä, että huudahdus kuoli tytön
+huulille. Kolme dyakkia koetti juosta piiritettyjen tovereidensa luo.
+He kantoivat ruukkua ja kahta koria. Ruukunkantaja kaatui ja astia
+rikkoontui. Toiset tekivät koko käännöksen ja kiisivät tiehensä kuin
+jänikset haavoittuneen ryömiessä perästä. Jenks ei ampunut uudelleen.
+
+Iris seurasi silmillään haavoittunutta raukkaa. Silmät kostuivat ja
+hän kalpeni hiukan. Haavoittuneen kadottua silmäsi hän laaksoon ja
+vastapäiselle kalliolle; kahdenkymmenen yardin päässä makasi kolme
+kuollutta ja kalliolla kaksi.
+
+"Toivon ettei minun tarvitse käyttää kivääriä", sanoi hän vapisevin
+äänin. "Tiedän ettei sitä voi auttaa, mutta luulen etten milloinkaan
+voisi nukkua, jos tappaisin ihmisen."
+
+Hän näki merimiehen katkeran hymyilyn. Jenks nukkuisi paljon paremmin,
+jos yhdellä ainoalla laukaisulla voisi surmata jok'ikisen saarella
+olevan dyakin.
+
+"Te aioitte sanoa jotain, kun tulitte keskeytetyksi", huomautti
+merimies.
+
+"Niin, minua kummastutti huomatessani miten lämpimäksi tämä tasanko on
+tullut." Sitten lisäsi hän hetken vaiettuaan: "Nyt luulen käsittäväni
+miksi tulitte niin liikutetuksi vesivarastomme vuodettua kuiviin. Ennen
+päivän päättymistä saamme tuntea kaikki janon tuskat."
+
+"Älkäämme maalatko pirua seinälle", sanoi Jenks. "Mutta minä olen
+janoissani nyt."
+
+Mies liikahti levottomasti. Hän oli liiankin tietoinen kaikille
+ihmisille yhteisestä heikkoudesta, joka aiheutti halun saada sellaista,
+jonka tyydyttäminen oli sula mahdottomuus. Hänen oma kurkkunsakin oli
+aivan kuiva.
+
+"Hakekaa tinapikari", sanoi hän. "Ottakaamme puolet varastostamme ja
+käyttäkäämme toinen puoli syödessämme. Koettakaa olla hengittämättä
+suun kautta. Vielä emme ole todellisessa veden tarpeessa. Se on
+suureksi osaksi luulottelua." Tyttö mittasi huolellisesti puolet ja
+huudahti:
+
+"Minä juon ensiksi!"
+
+"Ei, ei!" huudahti Jenks kärsimättömästi. "Antakaa tänne."
+
+Tyttö oli olevinaan kummastunut.
+
+"Kohteliaisuudesta" alkoi hän.
+
+"Valitan, mutta minun täytyy vaatia sitä."
+
+Iris ojensi pikarin. Jenks vei sen huulilleen ja oli juovinaan.
+
+"Kas niin!" sanoi hän. "Minulla on kiire, sillä dyakit voivat tulla
+milloin hyvänsä."
+
+Iris heitti katseen pikariin. "Mutta ettehän te juoneet mitään!"
+
+"Riittävästi."
+
+"Mr Jenks! Te tarvitsette enemmän kuin minä. Minä -- en -- tahdo --
+elää -- ilman -- teitä."
+
+Merimiehen kädet vapisivat. Oli onni, ettei hänen tarvinnut nyt juuri
+ampua.
+
+"Vakuutan juoneeni niin paljon kuin tarvitsin", sanoi hän turhan
+painavasti.
+
+"Tehdäksenne minulle mieliksi voitte juoda ainakin oman osanne."
+
+"Te tahdoitte pettää minua", murisi Jenks. "Jos juotte ensiksi puolet,
+juon minä loput."
+
+Ja sillä tavoin asia järjestyi. Nämä pari suullista vettä antoivat
+heille uutta elämää. Siitä huolimatta kärsivät he päivällisaikana janoa.
+
+"Mistä johtuu", kysyi Iris, "että tänään on niin lämmin?"
+
+"Kahdesta hyvästä syystä -- pakollisesta toimettomuudesta ja tämän
+kirotun kallion kuumenemisesta. Sitäpaitsi on tämä lämpimin päivä
+saarella olomme aikana."
+
+"Katsotteko tilamme aivan toivottomaksi?" kysyi Iris.
+
+"Se ei ole toivottamampi kuin yöllä tahi tänä aamunakaan."
+
+"Silloin oli meillä vettä. Täysin vesivarastoinkin olisi meidän ollut
+vaikeaa kestää. Nykyisissä olosuhteissa on se suorastaan mahdotonta."
+
+"Myönnän sen olevan vaikeata", sanoi Jenks. "Siitä huolimatta on meidän
+säilytettävä rohkeutemme yön tuloon saakka. Silloin hankimme vettä tahi
+lähdemme saarelta."
+
+"Mutta me emme voi tehdä molempia?"
+
+"Olemme ehkä pakoitettuja siihen."
+
+"Mutta kuinka?"
+
+Tämän kysymyksen vastaaminen olisi käynyt Talleyrandinkin
+ymmärryksen yli, mutta ennenkuin Jenks ehti keksiä mitään syytä
+liian toivorikkaaseen lausuntoonsa, tuli noin kahdeksan sadan metrin
+päässä näkyviin pitkin Kilpikonnarantaa kulkeva kolmen miehen soutama
+_sampani_. Vaikkakin syntymästä asti sellaiseen tottuneena olivat
+dyakit väsyneet kuumiin kallioihin ja suolaveteen. Vene tuli toisten
+villien merkinantojen vuoksi ja sen näkeminen antoi Jenksille uutta
+toivoa. Salamannopeasti juolahti hänen mieleensä, että jos hän
+saattaisi pysyttää heidät poissa lähteeltä ja turmella _sampanin_, joka
+tuli avuksi tuoden ehkä pääosan heidän varastojaan, niin villit kenties
+väsyisivät sammuttamaan janoaan saniaiskasvin lehdistä.
+
+"Tulkaa heti tänne!" huudahti hän asettaen kiväärinsä kuntoon.
+"Laskeutukaa pitkällenne ja tähdätkää veneen keulaan. Ei tee mitään
+vaikka kuula ensin iskeekin veteen."
+
+Hän laittoi kiväärin kuntoon tytölle ja alkoi itse ampua ennenkuin Iris
+ehti hänen luokseen.
+
+Pian lähettivät molemmat kiväärit kaksikymmentä kuulaa minutissa
+_sampania_ kohti. Seuraukset siitä eivät viipyneet kauan. Dyakit
+tanssivat penkiltä penkille. Yksi miehistä putosi veteen ja heti sen
+jälkeen katkesi eräs laitalaudoista. _Sampani_ täyttyi vedellä ja
+upposi maissa olevien rosvojen kimeän ulvonnan säestämänä. Molemmat
+dyakit koettelivat uida maihin, mutta muutamien vetojen jälkeen
+ojensivat käsivartensa ja katosivat. Kirkkaassa ilmassa saattoi katsoja
+nähdä mustien evien piirtelevän vedenpintaa.
+
+He olivat alkaneet rauhoittua taistelun jälkeen -- ja jano oli
+jälleen ruvennut heitä kiusaamaan -- kun jonkunlainen likainen
+liehuva kangaspala näkyi vastapäisen kallion juurella. Se katosi
+pian tullakseen taas uudelleen näkyviin. Nyt pysyi se vakavana ja
+ruskea käsivarsi tuli näkyviin. Kun Jenks ei ampunut, pistäytyi esiin
+turbaanin peittämä pää. Se oli muhamettilainen.
+
+"Ei ampua!" huusi mies. "Minä engelska puhu."
+
+"Ettekö osaa hindujen kieltä?" huusi Jenks sillä kielellä.
+
+"_Han_, sahib (kyllä, herra!)" kuului ihastunut vastaus. "Tahtooko
+teidän armonne sallia palvelijansa tulla kanssanne puhumaan?"
+
+"Kyllä, jos tulette aseettomana."
+
+"Ja päällikön myös, sahib?"
+
+"Kyllä, mutta kuulkaa tarkoin! Ensimmäisestä petoksen merkistä ammun
+molemmat."
+
+"Pidämme sanamme, sahib. Syökööt korpit lihamme, jos petämme."
+
+Musulmanni ja päällikkö astuivat esiin. Heillä ei ollut pyssyjä,
+päälliköllä oli vain kris'insä.
+
+"Sanokaa hänelle, että hän panee pois miekkansa", huusi merimies
+käskevästi.
+
+Päällikkö totteli happamin ilmein.
+
+"Pysykää lähellä minua", sanoi Jenks tytölle, "näyttäytykää heille,
+mutta vetäkää hattu silmillenne."
+
+Iris totteli vaieten.
+
+Pari uteliasta päätä pisti esiin vuoren kulman takaa.
+
+"Jos nuo miehet eivät katoa heti, niin minä ammun", huusi Jenks.
+
+Hindu käänsi ja päällikkö huusi muutamia sanoja, joilla oli toivottu
+vaikutus. Neuvottelijat pysähtyivät noin kymmenen askeleen päähän
+luolan eteen, ja molemmat vihollispuolueet tarkastelivat toisiaan.
+
+"Sahib", alkoi hindu, "päällikköni Taung S'Ali ei halua tapattaa
+useampia miehiä riidan vuoksi naisesta. Luovuttakaa nainen, sanoo
+hän, ja hän sitoutuu joko jättämään teidät rauhaan tahi viemään
+turvallisesti johonkin paikkaan, josta voitte päästä valkoisten miesten
+laivaan."
+
+"Nainen!" sanoi Jenks ivallisesti. "Onko mies mieletön? Missä täällä on
+nainen?"
+
+"Nainen, jonka päällikkö näki puoli kuukautta sitten, sahib."
+
+"Taung S'Ali oli noiduttu. Tapoin hänen miehiään niin nopeasti, että
+hän näki kummituksia."
+
+Päällikkö kuuli nimeään mainittavan ja keskusteli jonkun aikaa
+kiivaasti musulmannin kanssa osoittaen useita kertoja Jenksin vieressä
+seisovaa Iristä.
+
+Musulmanni teki kunnioittavan salaamin ja sanoi:
+
+"Köyhien suojelija, en uskalla vastustaa teitä, mutta Taung S'Ali
+sanoo tytön seisovan vieressänne ja olevan miehen puvustaan huolimatta
+naisen, jota hän haluaa."
+
+"Hänellä on hyvät silmät, mutta huonot aivot", vastasi merimies.
+"Miksikä tulee hän tänne etsimään naista, joka ei ole hänen rotuaan?
+Sanokaa hänelle, että hänen on lähdettävä saarelta eikä tultava
+milloinkaan takasin. Silloin kenties annan anteeksi hänen kavalan
+yrityksensä murhata meidät yöllä nukkuessamme."
+
+Päällikkö hymyili ilkeästi ja musulmanni jatkoi:
+
+"Sahib, on parasta ettei häntä liiaksi suututeta. Hän sanoo tahtovansa
+tytön. Hän näki tytön kauneuden, ja se saattoi hänen sydämensä
+liekkiin. Tyttö on maksanut hänelle monta ihmishenkeä, mutta on vielä
+enemmän arvoinen. Ja mitä merkitsee yksi nainen maailmassa sinne tahi
+tänne ollakseen syynä sotaan ja verenvuodatukseen."
+
+Merimies tunsi itämaisen luonteen liian hyvin ja ymmärsi miehen
+kummastuksen, että naisen omistamisesta antauduttiin sellaiseen
+taisteluun. Oli silminnähtävästi hulluutta esittää mitään rauhanehtoja
+ja kuitenkin oli alkuasukas niin halukas saamaan kaikenlaisia etuja,
+että Jenks päätti tarttua oljenkorteen. "Te olette Delkistä?" sanoi hän.
+
+"Korkeasti kunnioitettu sahib on hyvin viisas."
+
+"Ei kukaan muu kuin Delkistä kotoisin oleva vanno Kutubin tien varressa
+olevien hautojen kautta. Olette karanneet Andamoneilta?"
+
+"Sahib, tapoin miehen vain itsepuolustuksekseni."
+
+"Mikä lieneekään ollut syynä, niin ette te koskaan voi palata Intiaan.
+Siitä huolimatta antaisitte monta vuotta elämästänne saadaksenne käydä
+Chandni Chowkin basaareissa tahi istua iltasin Lakoreportin luona."
+
+Hindun kasvot saivat kullan värin. "Se on hyvää puhetta", sanoi hän.
+
+"Auttakaa siis minua ja ystävääni pääsemään pakoon. Pakoittakaa
+päällikkö lähtemään saarelta! Tappakaa! Kapinoikaa häntä vastaan.
+Lupaan teille vapauden ja monta rupiaa. Tehkää se ja vannon tulevani
+laivalla hakemaan teidät täältä. Miss sahibin isä on mahtava mies.
+Hänellä on suuri vaikutus Sirkariin." [Intian hallitus].
+
+Taung S'Ali tunsi nähtävästi kummastusta ja epäluuloa tämän pitkän
+keskustelun aikana, jota hän ei ymmärtänyt. Hän pyysi selitystä ja
+nopea-ajatuksinen hindu keksi jonkun valeen. Mutta katsoessaan Jenksiin
+oli hänen silmissään takaa-ajetun otuksen katse.
+
+"Sahib", sanoi hän, "olen yksin monien joukossa. Sana minulta ja
+he leikkaisivat kurkkuni. Jos olisin luonanne ylhäällä, kuolisin
+kanssanne, sillä palvelin Kumaon Rissalassa [alkuasukkaista kokoonpantu
+ratsuväkirykmentti], kun onnettomuus minua kohtasi. Ei hyödytä mitään
+koettaa sopia tiikerin kanssa, sahib. Otaksun ettette halua luovuttaa
+miss sahibia. Olkaa keskustelevinanne minun kanssani. Koetan auttaa
+teitä mikäli voin."
+
+Jenksin sydän tykytti kuullessaan tämän odottamattoman tarjouksen.
+Musulmanni raukka oli silminnähtävästi hyvin halukas pääsemään pois
+rosvojoukosta, johon oli joutunut. Mutta päällikkö alkoi tulla
+epäluuloiseksi ja kärsimättömäksi.
+
+Samalla kun ojensi raivokkaasti kivääriään, huusi merimies:
+
+"Sanokaa Taung S'Alille, että ennen huomisen auringon nousua tapan
+hänet ja hänen miehensä. -- Hän tuntee voimani osaksi, mutta ei
+kokonaan. Yöllä kello kahdentoista aikaan löydätte täältä alaslaskemani
+köyden. Sitokaa siihen astia vettä. Älkää unohtako. Olen sahib
+Anstruther Belgaum Rissalasta."
+
+Hindu käänsi uhkauksen päällikölle. Tämä heitti surmaavan katseen
+Jenksiin ja Irikseen mutisten jotain.
+
+"Siis, sahib, ei ole muuta sanottavaa. Pitäkää silmällä oikealla olevia
+puita. Ne voivat lähettää hiljaisen kuoleman sillekin paikalle, jossa
+nyt seisotte. Ja minä en ikinä teitä petä", huudahti tulkki.
+
+"Uskon teitä. Menkää! Mutta sanokaa päällikölle, että senjälkeen
+kun olette kadonneet kallion taa, josta tulitte, tahdon puhua hänen
+kanssaan vain kiväärillä."
+
+Taung S'Ali näytti ymmärtävän englantilaisen ilmehikkäät eleet.
+Uhmaavasti kääntyi dyakki ympäri ja hindu seurasi häntä.
+
+Ja nyt joutui Jenks suureen kiusaukseen. Iris pani kätensä hänen
+käsivarrelleen ja kuiskasi:
+
+"Mitä olette päättäneet? En uskaltanut puhua pelosta että hän kuulisi
+ääneni."
+
+Tyttö raukka! Hän oli niin varma, ettei dyakki ollut keksinyt hänen
+valepukuaan.
+
+Jenks ei vastannut. Hän tiesi, että jos tappaisi Taung S'Alin,
+joutuisivat tämän miehet sellaisen kauhun valtaan, että pakenisivat
+yöllä. Se olisi pelin voitto. -- Iris, rakkaus, rikkaus, elämä --
+kaikki riippui annetusta sanasta. Ja kuitenkin asteli tämä villi,
+tämä naismurhaaja ja verenimijä, joka oli tehnyt kaikkia mahdollisia
+rikoksia, tyynesti pois, luottaen valkoisen miehen sanaan.
+
+Oh, tämä oli julmaa! Tämä hetki oli vaikeampi kuin mikään tähän asti
+koettu. Hän veti helpotuksen huokauksen, kun silkkiin puettu roisto oli
+kadonnut näkyvistä kunnioittamatta silmäykselläkään häntä ja Iristä.
+
+"Kertokaa minulle mitä olette päättäneet", toisti tyttö, jolla ei ollut
+aavistustakaan taistelusta, jota merimies taisteli.
+
+"Pitänyt sanani tuolle röyhkeälle roistolle", vastasi Jenks
+kiitollisena, että saattoi puhua totta. "Kun kerran annoin hänen tulla
+tänne, piti hänen saada rauhassa poistuakin. Hän tunsi teidät heti."
+Sitten kertoi hän mitä oli tapahtunut. Iris hämmästyi kovin saadessaan
+tietää asian todellisen kulun, ja hän joutui suunniltaan kuullessaan
+olevansa kari, jolle keskustelut olivat joutuneet.
+
+
+
+
+XIII.
+
+Romantiikkaa ja todellisuutta.
+
+
+Ne, jotka ovat oleskelleet troopillisissa maissa, tietävät kuumuuden
+olevan kovimmillaan kahden ja neljän välillä iltapäivällä. Syötyään
+tällä kertaa yksinkertaisen päivällisen esitti Jenks, että he
+asettaisivat öljykankaan siten, jotta saisivat molemmat suojaa aurinkoa
+vastaan ja voisivat samalla pitää silmällä vihollisen toimia. Iris
+auttoi öljykankaan asettamisessa.
+
+Merimies, joka yhä piti kiinni periaatteistaan ja voitti janon
+tuottamat ensimmäiset tuskat, antoi luvan viimeisen vesivaraston
+käyttämiseen.
+
+He istuivat kauan vaieten -- melkein tunnin. Merimies mietti heidän
+asemaansa. Siitä, pitäisikö hindu lupauksensa, riippui tietysti
+paljon. Mies oli entinen _sowar_ ja kokemuksesta intialaisen
+ratsurykmentin upseeri tiesi, kuinka tämä karannut rangaistusvanki
+kaipasi kotiseutuaan ja sotapalvelusta. Tällä hetkellä muhamettilainen
+todennäköisesti rukoili profeettaa avuksi, voidakseen palvella sahibia
+ja naista, jota tämä piti niin rakkaana, sillä kaikkitietävä ja -voipa
+_Sirkar_ oli hyvin armollinen niitä alkuasukkaita kohtaan, jotka olivat
+vikansa tällä tavoin hyvittäneet.
+
+Mutta mitä saattoi yksi mies niin hartaasti kuin halusikin, tehdä
+niin monien joukossa? Oli hyvin luultavaa, että muhamettilaisraukka
+menettäisi elämänsä ensi yönä, koettaessaan hankkia vuorelle vettä.
+
+Lopuksi kysyi merimies itseltään, mitä mies oli tarkoittanut
+varoittaessaan heitä oikealla olevista puista ja "hiljaisesta
+kuolemasta", joka niistä tulisi. Hän oli juuri ryömimäisillään
+ylätasangon reunalle, kun Iris, joka oli myöskin ollut syventyneenä
+ajatuksiinsa, esti häntä.
+
+"Odottakaa hiukan", sanoi tyttö. "Ei yksikään dyakeista rohkene tulla
+avoimelle paikalle ennen yön tuloa. Ja minulla on teille jotain
+sanottavaa."
+
+Hänen äänessään oli tyyntä vakavuutta, jota Jenks ei ollut milloinkaan
+ennen kuullut.
+
+"Tuo mies, tulkki", sanoi tyttö, "puhui teille, että jos minut
+luovutettaisiin päällikölle, lähtisi hän seuralaisineen pois tekemättä
+teille mitään pahaa."
+
+"Se oli vain ansa", huomautti Jenks nopeasti. "Ei missään tapauksessa
+maksa vaivaa keskustella siitä."
+
+Ja vastaus tuli tyynesti ja päättäväisesti. "Minä suostun näihin
+ehtoihin."
+
+Aluksi tuijotti Jenks tyttöön mykkänä hämmästyksestä. Sitten johtui
+hänen mieleensä, että tyttö teki tämän uhrin pelastaakseen hänet.
+
+"Teidän täytyy olla mielipuoli, jos edes unissannekaan voitte sellaista
+kuvitella. Ettekö ymmärrä mitä se merkitsee teille -- ja minulle? Se on
+ansa. He ovat tavallisia villejä. Saatuaan teidät valtaansa nauravat he
+kaikille lupauksille."
+
+"Te ehkä erehdytte. Heillä täytyy olla jotain kunniantuntoa. Ja
+joka tapauksessa panisin tinkimättömäksi ehdoksi, että he ensin
+varustaisivat teidät riittävästi vedellä. Silloin saattaisitte
+vastustaa heitä monta vuorokautta. Emme kadota mitään, mutta voimme
+voittaa koko joukon koettaessamme saada heidät rauhallisemmiksi."
+
+"Iris!" läähätti Jenks. "Mitä te sanotte?"
+
+Oman nimensä odottamaton kuuleminen miehen huulilta sai tytön melkein
+kadottamaan tajuntansa. Mutta mies oli uskaltanut kaikki hänen
+takiansa, uhmannut hänen vuokseen kuolemaa monta kertaa. Nyt oli siis
+hänen vuoronsa.
+
+"Olen miettinyt tarkoin asiaa", selitti hän. "Maksaa vaivan
+koettaa tätä viimeistä keinoa. Me olemme kaikkien muiden paitsi
+Jumalan hylkäämiä, eikä näytä olevan Hänen pyhä tahtonsa, että me
+pelastuisimme. Me voimme taistella siksi kunnes kuolemme. Onko se siis
+oikein, kun toinen meistä saattaa ehkä elää?"
+
+Hän oli ilmaissut itsensä suoruutensa kautta. Hän tahtoi antautua
+näille pedoille, vieläpä mielistellä heitä, kunnes he olisivat
+tarpeeksi kaukana saaresta ja sitten -- kuolla.
+
+Merimies tunsi halua ravistaa häntä kuin itsepäistä lasta. Sitten
+katsoi hän tyttöön ja sulki tämän äkkiä vahvoille käsivarsilleen,
+joilla tyttö lepäsi ihmetellen ja vapisten. Mies kuiskasi:
+
+"Rakkaani, luuletko minun voivan elää kadotettuani sinut? Sinä olet
+minun elämäni. Jos meidän täytyy kuolla, rakkahin, niin kuolkaamme
+yhdessä."
+
+Iris kietoi kätensä hänen kaulaansa.
+
+"Nyt olen hyvin, hyvin onnellinen", nyyhkytti hän katkonaisesti.
+"En luullut -- että se -- tapahtuisi tällä -- tavoin, mutta -- olen
+kiitollinen -- että se tuli."
+
+Hetkeksi antautuivat he jumalallisen tunnelman valtaan sielujen
+kohdatessa toisensa. Sanoja ei tarvittu. Kaikkialla ympärillä väijyi
+onnettomuus, puute, vieläpä kuolemakin, mutta he eivät välittäneet
+siitä, sillä heillä oli taivas keskellä maallista helvettiä.
+
+Kun he olivat hiukan rauhoittuneet, sanoi Iris: "Minun täytyy vedota
+sinun myötätuntoosi. Olen nälissäni ja, oi, niin janoinen!" Hän oli
+aamiaiseksi syönyt tuskin mitään. Nyt oli hän täynnä uutta toivoa.
+Saisiko hän elää tunnin, tahi puoli vuosisataa, ei hän milloinkaan
+jättäisi rakastettuaan, eikä tämä luonnollisesti koskaan, koskaan
+jättäisi häntä.
+
+Jenks otti esille korpun, astian säilykkeitä ja pullon samppanjaa.
+
+"Sinä et ole oikein _frappé_", sanoi hän ojentaessaan tytölle kuohuvan
+juoman, "mutta toisissa olosuhteissa olisi tämä viini melkein kylliksi
+arvokasta sinun maljasi juomiseen. Mutta mitä se oli?"
+
+Hän oli kuullut heikon iskun päänsä yläpuolella olevaan öljykankaaseen.
+Iris ilmoitti kuulleensa sen kolme neljä kertaa, mutta luulleensa
+öljykankaan kahinan aiheuttaneen sen.
+
+He odottivat ja kuuntelivat hiljaisuuden vallitessa. Jälleen kuului
+ääni, tällä kertaa toisessa paikassa ja molemmat olivat yksimielisiä,
+että jokin oli lentänyt kaaressa yli ylätasangon ja sattunut
+öljykankaaseen.
+
+"Katsokaamme mitä se on!" huudahti merimies. Hän ryömi eteenpäin,
+ojensi kätensä ja palasi mukanaan pari pientä nuolta.
+
+"Ei vähempää kuin seitsemän tällaista on öljykankaassa", sanoi hän. "Ne
+eivät näytä vaaralliselta. Otaksun rakkaan hinduni tarkoittaneen näitä,
+varoittaessaan minua oikealla olevista puista."
+
+Hän ei sanonut Irikselle kaikkea mitä musulmanni oli puhunut; ei
+hyödyttänyt saattaa häntä turhanpäiten levottomaksi. Hänen tutkiessaan
+kummallista nuolta, lensi öljykankaaseen jälleen yksi samanlainen.
+
+Nuolenvarsi, jostain kovasta puusta valmistettu, oli noin kymmenen
+tuuman pituinen. Siihen oli kiinnitetty kalanluinen kärki, jossa ei
+ollut väkäsimiä. Kaiken kaikkiaan näytti se hyvin lapselliselta.
+
+"Kuinka he lähettävät näitä?" kysyi Iris. "Heittävätkö ne niitä?"
+
+"Sen sanon sinulle pian", sanoi Jenks ottaen kiväärin.
+
+"Älä mene vielä ulos!" rukoili tyttö. "He eivät voi tehdä meille mitään
+pahaa. Ehkäpä keksimme jotain istumalla täällä. He eivät kai jatka koko
+päivää näiden nuolien lähettämistä."
+
+Jälleen tuli kauniissa kaaressa lentävä nuoli ja oli vähällä sattua
+tytön ojennettuun käteen. Hän otti sen ylös. Kalanluukärki oli
+katkennut sattuessaan kiveen. Iris tarkasti huolellisesti kärkeä.
+"Katso!" sanoi hän. "Se näyttää olevan johonkin aineeseen kastettu."
+
+Jenks rypisti otsaansa. Hänelle oli juolahtanut mieleen kauhea selitys.
+
+"Pane se pois! Heti!" huudahti hän.
+
+Iris totteli kummastunein ilmein. Jenks kaatoi teelusikallisen
+samppanjaa kalliosyvennykseen ja pisti kalanluun siihen. Hetken
+kuluttua tuli samppanja vihertäväksi ja kalanluu valkeaksi. Silloin hän
+ymmärsi.
+
+"Hyvä Jumala!" huudahti hän. "Nämä ovat myrkytettyjä nuolia, joita
+puhalletaan ontosta bambuputkesta. En ole koskaan ennen niitä nähnyt,
+mutta olen kyllä usein niistä lukenut. Bamburuo'ot, joita dyakit
+kantoivat, olivat _Sumpitans'eja_. Kalanluu on kastettu upaspuun
+mehuun. Iris, rakas tyttöni, jos ne olisivat tuottaneet sormeesi
+pienimmänkään naarmun, ei mikään mahti maailmassa olisi voinut sinua
+pelastaa."
+
+Tyttö kalpeni ja vetäytyi kauhistuneena taapäin.
+
+Vielä yksi nuoli lensi heidän kolminkertaisesti siunattuun
+öljykankaaseensa. Nähtävästi dyakit aikoivat sitä pitkittää kunnes joku
+nuolista osuisi.
+
+Jenks päätti odottaa seuraavan nuolen tuloa, syöksyä ulos ja koetella
+mitä dum-dumkuulat voivat _sumpitans'in_ puhaltajille.
+
+Iris luonnollisesti vastusti.
+
+Ei tarvinnut odottaa kauan. Seuraava nuoli tuli ja hän syöksyi
+ylätasangon oikealle sivulle. Kolme dyakkia oli maassa ja neljäs
+puussa. Kaikilla oli puhallusputket. Puussa oleva oli juuri
+asettamaisillaan nuolta bambuputkeen. Toiset katsoivat.
+
+Jenks ampui ja puussa olija putosi suinpäin alas. Seuraava laukaus
+heitti toverin hänen päälleen. Eräs miehistä pääsi pensaikkoon karkuun,
+mutta neljäs kompastui _sumpitans'iinsa_ ja kuula pyyhkäisi pois
+yläpuolen hänen päästään.
+
+Senjälkeen merimies ampui putket rikki ja palasi jälleen kalpean tytön
+luo.
+
+"Luulen ettei Sateenkaarisaarella tule useampia puhallusharjoituksia",
+sanoi hän.
+
+"Mutta, rakas Robert, kuinka kauan voimme kestää?" tiedusti tyttö.
+
+"Mitä? Oletko jo kyllästynyt minuun?"
+
+Senjälkeen istuutui hän tytön viereen ja kertoi kaikista epäilyksistään
+ja toiveistaan. Hän päätti, ettei täst'edes salaisi tytöltä mitään.
+
+Ennen pimeän tuloa silmäili hän kauan ja vakavasti lähteelle. Heidän
+oma, vadinkannesta tehty sankonsa oli aivan sen vieressä. Varovainen
+hiipiminen yli hiekkaisen laakson, puoliminuuttia vakavaa vaaraa, ja
+hänellä olisi palatessaan muutamiksi päiviksi riittävästi vettä.
+
+Alas laskeutuminen vuorelta ei enää ollut vaarallista. Heti auringon
+laskettua vuori oli syvän pimeyden peitossa, sillä tropiikissa seuraa
+päivää heti yö.
+
+Iris ei tietysti tahtonut kuulla puhuttavankaan asiasta.
+
+"Muhamettilainen ehkä auttaa meitä", sanoi hän. "Odottakaamme joka
+tapauksessa kunnes kuu katoaa. Silloin on pimeintä. Emmehän tiedä mitä
+siihen asti saattaa tapahtua."
+
+Sanat olivat tuskin päässeet hänen huuliltaan ennenkuin vihollisen
+oikealta siiveltä laukaistiin heitä vastaan epäsäännöllinen
+yhteislaukaus. Kaikki kuulat sattuivat useita yardeja heidän
+yläpuolelleen, mutta ne iskivät kipinöitä kovasta kalliosta ja Jenks
+huomasi dyakin tällä tavoin voivan saada hyvän osoituksen siitä mihin
+oli tähdättävä. Annettuaan Irikselle määräyksen ryömiä koloonsa, asetti
+hän nopeasti yhden kivääreistä ennen tekemälleen puujalustalle ja ampui
+kolme laukausta vastapäiselle vuorelle, sille kohdalle, josta enimmät
+kiväärintulet olivat välkkyneet.
+
+Ainakin yksi kuula kolmesta tapasi ihmisen. Kuului hämmästyksen ja
+tuskan huuto ja seuraava yhteislaukaus ammuttiin maasta. Ne eivät
+voineet tuottaa mitään vaaraa, mutta hän koetti peloittaa ampujat pois,
+suuntaamalla sille suunnalle yhtämittaisen tulen.
+
+Mutta huolimatta kaikesta taidostaan, ei hänen onnistunut karkoittaa
+sieltä dyakkeja. Joka minuutti iski yksi tahi useampia kuulia kallioon
+rikkoen öljykankaan ja turmellen elintarvevarastoja.
+
+Hän saattoi arvata mitä oli tapahtunut. Maaten kalliojyrkänteellä
+olivat dyakit niin hyvin suojatut, että hän ainoastaan sattumalta
+saattoi tavata heitä kuulalla. Mutta heidät täytyi karkoittaa, muussa
+tapauksessa tulisi tästä yöllisestä pommituksesta vakava asia.
+
+"Onko kaikki hyvin, Iris?" huusi hän.
+
+"Kyllä, rakkahin," kuului vastaus.
+
+"Hyvä, haluan, että pidät öljykangasta päälläsi vielä jonkun aikaa --
+erityisesti olkapäiden ja pään ympärillä. Aion hillitä noita lurjuksia.
+He ovat löytäneet meidän heikon kohtamme, mutta kyllä minä heidät
+opetan."
+
+Heti kuultuaan öljykankaan kahinan laski hän nuoraportaat ja
+kiipesi alas asestettuna vain revolverilla. Hän oli aivan näkymätön
+viholliselle. Vedettyään portaat ylös siten, että alimmat askelmat
+olivat noin kuuden jalan korkeudella maasta, hiipi hän varovasti
+neljänkymmenen yardin päässä olevalle kalliolle.
+
+Hän pysähtyi pienen _poon_-puun juurelle ja kumartui ottamaan jotain,
+joka oli kaivettu juurten läheisyyteen. Hän saattoi selvästi kuulla
+dyakkien puhelevan matalin äänin ja nähdäkin monet niistä, jotka
+lojuivat hiekalla. Tämä tosiasia osoitti kuinka kohtalokas hänen
+vedenhakuyrityksensä olisi ollut. Heidän olisi täytynyt huomata hänet
+heti, kun hän olisi tullut kallion varjosta. Hän viipyi ehkä muutamia
+sekuntteja kauemmin kuin oli välttämätöntä.
+
+Uudistettu kiivas yhteislaukaus lähetti hänet mitä nopeimmin
+takaisin. Iris oli yksin ylhäällä. Ei tietänyt mitä saattoi tapahtua.
+Kauhistuksekseen huomasi hän nuoraportaiden hiljaa heiluvan
+edestakaisin. Hän juoksi esiin ja tarttui niiden alapäähän, joka oli
+jälleen maassa. Asettaessaan jalkansa ensi askelmalle kuuli hän Iriksen
+äänen aivan läheltään:
+
+"Robert, missä olet?"
+
+"Tässä!" vastasi hän ja tyttö putosi hänen käsivarsilleen.
+
+Hämmästyksen huuto talon läheisyydessä ja muutamien, hiukan kauempana
+olevien villien kiljunta osoitti, että heidät oli kuultu.
+
+"Ylös!" kuiskasi hän. "Tartu kiinni ja kiipeä ylös niin pian kuin voit."
+
+"En ilman sinua!"
+
+"Ylös, Jumalan nimessä! Seuraan kantapäilläsi!"
+
+Iris alkoi kiivetä. Jenks otti jotain, jota tähän saakka oli pitänyt
+hampaidensa välissä, nähtävästi nyörin ja veti sitä mukanaan
+kiivetessään.
+
+Hänen ollessaan noin kymmenen jalan korkeudella maasta, ryntäsi talosta
+kaksi ulvovaa dyakkia.
+
+"Eteenpäin!" sanoi hän Irikselle. "Älä pelästy, tapahtuipa mitä
+tahansa. Olen aivan takanasi."
+
+"En pelkää yhtään!" läähätti tyttö.
+
+Jenks kääntyi, tarttui lujasti toisella kädellään kiinni ja ampui kahta
+alhaalla olijaa, jotka hän saattoi eroittaa vain hyvin epäselvästi,
+vaikka he olivat aivan portaiden juurella. Laukaukset saivat heidät
+pysähtymään. Jenks ei tiennyt, eikä välittänyt siitä, oliko heihin
+sattunut. Seisahtuminen riitti. Useita muita tuli juosten sinne päin.
+
+Silloin vetäisi hän lujasti nyöristä, jota piteli kädessään. Terävä
+paukahdus kuului kivilouhimon läheltä. Näkyi salamoita. Samalla
+sinkosi kirkas valokimppu vastapäiseltä kalliolta ja valaisi laakson
+kuin meteori. Se paljasti Iriksen, joka juuri katosi turvalliselle
+ylätasangolle, näytti Jenksin ja dyakit toisilleen. Silmänräpäystä
+myöhemmin kuului kauhea räjähdys, joka tärisytti maata ja ilmaa,
+hajoitti jokaisen kiven vastapäisestä kalliosta, heitti joitakin
+dyakkeja alas sieltä ja haavoitti toisia kivensirpaleilla.
+
+Dyakit ulvoivat tuskasta ja pelosta.
+
+Silmänräpäyksessä saavutti merimies ylätasangon, jolla Iris makasi
+kuten oli kaatunut, kuolleena tahi tajuttomana, merimies ei tietänyt
+kumpana. Hän tunsi kalpenevansa ja nosti tytön käsivarsilleen, mutta
+saattoi vain kummastella ja odottaa.
+
+Vihdoin veti tämä syvään henkeään ja värähti.
+
+"Robert!" kuiskasi hän.
+
+"Niin, rakkaani. Mitä sinulle on tapahtunut."
+
+"Luulen pyörtyneeni. Minulla ei ole mitään tuskia. Kaipasin sinua.
+Jokin sanoi minulle, että olit jättänyt minut. Tulin alas auttaakseni
+tahi kuollakseni kanssasi. Ja sitten tuo ääni! Ja valo! Mitä sinä teit?"
+
+Jenks kantoi tytön turvalliseen koloon ja etsi käsiinsä konjakkipullon.
+Tyttö joi hiukan. Juoman elähdyttävän vaikutuksen jälkeen saattoi hän
+kuunnella Jenksin antamaa selontekoa.
+
+Erääseen puuhun oli hän sitonut aivan villien kallion yläpuolella
+olevaan irtonaiseen kiveen tähdätyn ladatun kiväärin. Tämän kiven
+takana oli nallihattuja, jotka vuorostaan olivat suoranaisessa
+yhteydessä kahdenkymmenenneljän tuuman syvyiseen, sorkkaraudalla
+tehtyyn ja räjähdysaineella täytettyyn reikään. Sysäys kiveen sai
+ehdottomasti ainakin jonkun nalleista laukeamaan. Hän oli käyttänyt
+kolmensadan patruunan sisällyksen saadakseen riittävästi ruutia.
+Tämän miinan räjähdyttämällä oli hän vaikuttavalla tavalla poistanut
+jok'ikisen dyakin vastapäiseltä kalliolta, ja jälelle jääneet kyllä
+varoisivat tämän kohtalokkaan paikan läheisyyttä.
+
+
+
+
+XIV.
+
+Odottamaton tapahtuma.
+
+
+Senjälkeen alkoivat he keskustelun, joka ei kiinnitä muiden mieltä,
+mutta heistä oli mitä ihastuttavinta.
+
+Aika kului kunnes nouseva kuu valaisi valkoista hiekkaa vastaan
+kohoutuvan vuoren. Ja Jenks, joka tunsi tähdistä ajan, ilmoitti
+Irikselle puoliyön olevan käsissä.
+
+He painuivat polvilleen ylätasangon reunalle innokkaina kuulemaan
+jokaisen pienimmänkin äänen. Mutta Sateenkaarisaarella oli hiljaista
+kuin haudassa.
+
+Mutta yht'äkkiä kuului alhaalta käärmeen sihinä. Iris ei kiinnittänyt
+siihen huomiota, mutta Jenks, joka tiesi, ettei saarella ollut
+ainoatakaan matelijaa, kumartui yli reunan ja matki ääntä parhaansa
+mukaan. Hindu oli alhaalla.
+
+"Sahib!"
+
+Tyttö hypähti kuullessaan odottamattoman äänen, mutta Jenks vastasi
+tyynesti: "Niin."
+
+"Nuora, sahib!"
+
+Merimies laski nuoran. Siihen sidottiin jotain.
+
+"Vetäkää, sahib!"
+
+Jenks veti ylös nuoran, johon oli sidottu vedellä täytetty pukinnahka.
+Hän tyhjensi pikarista lämpimän, happamen viinin ja ojensi sitten
+tytölle tervetulleen, kylmän juoman, mutta muisti samalla jotain.
+
+"Anna minun maistaa ensiksi", sanoi hän.
+
+Hindu oli kenties petollinen. Kummallisempia asioita oli tapahtunut.
+Jospa veteen oli sekoitettu myrkkyä tai unijuomaa!
+
+Hän vei pikarin huulilleen. Vesi maistui ummehtuneelta senvuoksi,
+että se oli nahkaleilissä, mutta muuten tuntui se olevan hyvää.
+Helpotuksesta huokaisten ojensi hän Irikselle pikarin ja hymyili sille
+sopimattomalle kiireelle, jolla tyttö tyhjensi sen.
+
+"Juo itse ja anna minulle sitten hiukan lisää", pyysi tyttö.
+
+"Ei enempää tällä kertaa, armollisin neiti. Muutamien minuuttien
+kuluttua saat lisää."
+
+Juotuaan kumartui Jenks jälleen reunan yli ja huusi: "_Koi hai_!"
+[Hei, siellä alhaalla!]
+
+"Sahib!"
+
+"Eikö kukaan ole seurannut teitä?"
+
+"En usko, sahib. Mutta älkää puhuko niin kovaa; he ovat viekkaita kuin
+ketut. Teillä on portaat, teidän armonne, sanovat he. Ettekö tahtoisi
+tulla alas. Minulla olisi paljon puhuttavaa."
+
+Iris ei tehnyt vastaväitteitä kun Jenks käänsi miehen sanat. Hän asetti
+vain sen ehdon, ettei Jenks saanut mennä pois portaiden luota. Merimies
+otti luonnollisesti mukaansa revolverin ja senlisäksi sorkkaraudan,
+erinomaisen hyvän ja hiljaisen aseen. Sitten laskeutui hän varovasti
+alas. Tullessaan lähemmäksi maata näki hän hindun olevan aseettoman
+ja tekevän syvän _salaamin_. Miesraukka näytti olevan hyvin halukas
+auttamaan.
+
+"Mikä on nimenne?" kysyi merimies.
+
+"Mir Jan, sahib, entinen _naik_ (korpraali) _Kumaon Rissalassa_."
+
+"Koska jätitte rykmentin?"
+
+"Kaksi vuotta sitten, sahib. Minä tapoin --"
+
+"Mikä oli everstinne nimi?"
+
+"Eversti Spence, urhoollinen mies, mutta ei erikoisen taitava
+ratsastaja."
+
+Jenks muisti hyvin eversti Spencen -- lihavahkon upseerin lyhyine
+jalkoineen, jotka hakkasivat hevosen kylkiä kuin rumpupalikat. Mir Jan
+puhui totta.
+
+"Olette oikeassa, Mir Jan. Mitä tekee Taung S'Ali nyt?"
+
+"Kiroaa enimmäkseen, sahib. Hänen miehensä pelkäävät. Hän haluaa,
+että he tekisivät uuden kokeen myrkytettyjä nuolia ampuvilla
+puhallusputkilla, mutta he kieltäytyvät. Hän ei voi tulla yksin, sillä
+hänen oikea kätensä on kipeä ja sitäpaitsi haavoittui hän kallion
+räjähtäessä. Olitte vähällä tappaa minutkin, sahib."
+
+"Lähtevätkö he nyt tiehensä?"
+
+"Ei, sahib. Nuo koirat ovat tulleet niin piiskatuiksi, että haluavat
+kostaa. He sanovat, ettei hyödytä mitään ampua teitä, mutta he ovat
+päättäneet tappaa teidät ja miss-sahibin tahi viedä hänet pois, jos hän
+jää rynnäkön jälkeen eloon."
+
+"Minkä rynnäkön?"
+
+"Köyhien suojelija -- he rakentavat rynnäkköä varten tikkaita --
+kaikkiaan neljää. Heti päivänvalettua aikovat he rynnätä. Te tapatte
+ehkä muutamia, sanovat he, mutta ette ehdi tappaa kaikkia. Taung S'Ali
+on luvannut kultakoristeen jokaiselle rynnäkön jälkeen eloon jääneelle,
+jos se onnistuu. Ja minulla on vielä jotain kerrottavaa. Ennenkuin he
+nostavat rynnäkköportaat, tekevät he suuren tulen tuoreista puista,
+niin että tuuli tuo savun silmiinne. Muussa tapauksessa te ette ammu
+harhaan."
+
+Molemmat olivat niin kiintyneinä keskusteluun, että unohtivat
+varoillaan olon hetkeksi. Mutta Iris oli valppaampi. Hän oli
+kuulevinaan oikealla olevasta pensaikosta kahinaa. Ja hän saattoi
+myöskin sähistä, jos niin kerran piti tehdä.
+
+Miten hän sähisikään! Jenks kiipesi nopeasti portaiden puoliväliin.
+"Mikä on, rakkaani?"
+
+"En ole aivan varma, mutta luulen kuulleeni tuolla pensastossa jonkun
+liikkuvan."
+
+"Hyvä on, armaani. Pidän silmäni auki. Voitko kuulla meidän puhuvan?"
+
+"Tuskin. Viivytkö kauan?"
+
+"Pari minuuttia vielä."
+
+Hän laskeutui alas ja kertoi Mir Janille mitä miss-sahib oli sanonut.
+Hindu aikoi lähteä katsomaan, mutta Jenks pysähdytti hänet ojentaen
+hänelle revolverinsa.
+
+"Ottakaa tämä! Arvaan teidän osaavan käyttää sitä."
+
+Mir Jan otti sen mitään vastaamatta, tutki pensaikon ja rannan sekä
+palasi hetken kuluttua ilmoittamaan kaiken olevan rauhallista ja jätti
+revolverin takaisin.
+
+"Sahib," sanoi hän syvään kumartaen, "olen kunniaton mies, mutta jos te
+annatte minun tulla luoksenne, taistelen rinnallanne kunnes molemmat
+käteni ovat poikkihakatut. Olen väsynyt näihin villeihin -- armoton
+kohtalo heitti minut heidän joukkoonsa, mutta minulla ei ole mitään
+yhteistä heidän kanssaan. Joll'ette halua minua luoksenne vuorelle,
+niin antakaa minulle kivääri, minä piiloudun puiden sekaan ja lupaan,
+että muutamat heistä tänä yönä kuolevat ennenkuin he löytävät minut.
+Rykmentin kunnian vuoksi älkää kieltäkö, sahib. Pyydän ainoastaan, että
+jos teidän armonne pelastuu, niin kirjoitatte eversti Spencelle ja
+kerrotte Mir Janin, toisen eskadroonan _naikin_ viimeisestä teosta."
+
+Miehen sanat liikuttivat syvästi Jenksiä. Hän mietti kuinka parhaiten
+saattaisi käyttää tarjottua apua panematta miestä alttiiksi varmalle
+kuolemalle.
+
+Hindu ymmärsi hiljaisuuden väärin. "En ole mikään roisto, sahib. Tapoin
+miehen sentähden --."
+
+"Kuulkaa minua, Mir Jan. Ette voi sanoa parempaa kuin olette sanonut.
+Oletteko varma siitä etteivät dyakit tule ennen aamua?"
+
+"He ovat kantaneet haavoittuneet veneeseen ja tekevät nyt portaita."
+
+"Eivätkö he kaipaa teitä?"
+
+"He tulevat kaipaaman pukinnahkaa. Se oli heidän viimeinen täysi
+nahkansa."
+
+"Mir Jan, tehkää niinkuin sanon, ja te näette vielä Delhin. Oletteko
+milloinkaan käyttänyt Lee-Metford kivääriä?"
+
+"Olen nähnyt niitä, mutta ymmärrän paremmin Martini-kivääriä."
+
+"Annan teille kiväärin runsaine ammusmäärineen. Menkää luolaan --."
+
+Mir Jan säpsähti. "Siellä on kummitus, sahib", sanoi hän.
+
+"Kummitus? Ei se ole mikään kummitus, ainoastaan muutamia luita
+miehestä, jonka nämä roistot kauan sitten ovat murhanneet. Onko teillä
+ruokaa?"
+
+"Vähän riisiä, sahib -- riittävästi päiväksi, hätätilassa kahdeksi."
+
+"Hyvä! Vettä hankimme lähteestä. Kun taistelu aamun valjetessa alkaa,
+ammutte jokaisen, jonka luolan perältä näette. Älkää millään ehdolla
+tulko ulos. Odottakaa tässä!"
+
+Jenks kiipesi hakemaan kiväärin ja tusinan patruunapaketteja. Iris näki
+kuinka hän selitti hindulle kiväärin koneistoa. Äkkiä huomasi tyttö
+useiden dyakkien hiipivän pitkin vuoren kuvetta.
+
+"Robert!" huusi hän. "Dyakkeja! Vasemmalla sinusta!"
+
+Samalla kun huusi, tarttui hän kivääriin ja alkoi ampua niin nopeasti
+kuin saattoi. Onnettomuudeksi oli alhaalla oleva kivääri lataamatta,
+kun Mir Jan juuri sitä tutki. Jenks veti nopeasti revolverin.
+
+"Luolaan!" huusi hän ja Mir Jan syöksyi sinne kuin nuoli.
+
+Jenks itse juoksi portaille ja tyhjensi revolverinsa samalla kun
+vasemmalla kädellä tarttui köyteen. Kolme dyakkia oli niin lähellä,
+että olisi ollut mieletöntä lähteä kiipeämään. Hän sinkautti aseen
+lähimmälle miehelle vasten kasvoja ja pysähdytti tämän, sillä pimeässä
+ei voinut heittoasetta välttää.
+
+Merimies kääntyi juostakseen luolaan ottamaan Mir Janin kiväärin kun
+satutti jalallaan kalliota vasten nojallaan olevaan sorkkarautaan.
+Hirmuisella voimalla iski hän johonkin dyakkiin, eikä voinut
+milloinkaan selittää kuinka surmasi hyökkääjistä toisen, mutta kuului
+siltä kuin olisi munankuori rikottu. Senjälkeen kiisi hän nopeasti kuin
+kissa ylös portaita. Neljänkymmenen sekunnin kuluttua Iriksen huudosta
+oli hän ylhäällä ja huudahti:
+
+"Kaikki hyvin, tyttöseni!"
+
+Jokaisen hyvän naisen tapaan omasi Iris myöskin äidinvaiston. Kun Jenks
+oli alhaalla ja joutumaisillaan hakatuksi kappaleiksi, valtasi lempeän,
+hellän tytön, joka ei voinut tehdä kärpäsellekään pahaa, todellinen
+raivo. Robert täytyi pelastaa.
+
+Mutta nyt oli hän Iriksen luona vahingoittumattomana ja yhtenään
+ampuen, sillä joka suunnalta juoksi dyakkeja. Tytöllä riitti parhaiksi,
+ennen itkuun purskahtamistaan, voimia asettaa kivääri paikoilleen. Heti
+senjälkeen tuli alhaalla rauhallisempaa, joten Jenks ehti huolehtia
+Iriksestä ja koetti häntä rauhoittaa mikä suunnilleen onnistuikin.
+
+Hän otti tytön käsivarsilleen ja kantoi öljykankaalla päällystetylle
+rikkonaiselle vesisäiliölle istumaan.
+
+"Sinä olet ollut kiltti pikku tyttö ja ansainnut hyvin illallisesi",
+sanoi hän.
+
+"Oh, miten saatat puhua noin välinpitämättömästi sellaisen hirveän
+tapauksen jälkeen?" huudahti Iris.
+
+"Se ei ole puhumisen arvoista, armahin", vastasi Jenks. "Kerron sinulle
+pian mitä tapahtui, mutta ensiksi on minun puhuttava Mir Janin kanssa,
+jonka lähetin luolaan." Hän astui vuoren reunalle ja huusi: "Mir Jan!"
+
+"Ah, sahib! Kiitetty olkoon korkeimman nimi, te olette pelastuneet!
+Tarkastin suru sydämessä kaikki kuolleet."
+
+"Kuolleet? Montako niitä on?"
+
+"Viisi, sahib!"
+
+"Mahdotonta! Ammuin revolverilla yhden ja tapoin toisen sorkkaraudalla.
+Kolmas kaatui metsänreunaan saatuani kiväärin käteeni."
+
+"Silloin on niitä kuusi, sahib, ottamatta lukuun haavoittuneita. Minä
+olen ampunut yhden, joten miss-sahib -- --"
+
+"Mitä hän minusta sanoo?" kysyi Iris, joka oli tullut tasangon reunalle.
+
+"Hän sanoo sinun säikäyttäneen dyakkeja avaamalla tulen samalla
+hetkellä kun he näyttäytyivät."
+
+"Miten te jouduitte tappamaan yhden, Mir Jan?"
+
+"Eräs dyakki seurasi minua luolaan. Odotin häntä pimeydessä."
+
+"Hyvin tehty! Olisiko Taung S'Ali onnellisen sattuman kautta kuolleiden
+joukossa?"
+
+"Ei, sahib", vastasi hindu. Mir Jan oli niin vakuutettu vihollisen
+saaneen tänä yönä kyllikseen, että otettuaan ylös Jenksin revolverin
+ja palautettuaan sen takaisin, meni aivan rohkeasti lähteelle hakemaan
+vettä.
+
+Illallisen aikana kertoi Jenks Irikselle asiasta niin paljon kuin
+arveli olevan edullista tälle kuulla. Pakoitettuaan tytön menemään
+levolle palasi hän vahtipaikalleen. Mir Jan tarjoutui pitämään vahtia
+alhaalla, mutta Jenks käski hänen mennä luolaan, sillä päivä valkenisi
+pian.
+
+Heti päivän noustua herätti hän Iriksen, sillä oli paljon
+suoritettavaa, jos dyakit panisivat toimeen Mir Janin kertoman
+suunnitelman.
+
+Öljykangas käärittiin kokoon ja elintarpeista kyhättiin Irikselle
+suojamuuri.
+
+Merimies oli juuri asettanut kiväärinsä ja muut tarvekalut saapuville,
+kun kuuli alhaalta sähinää. "Mikä on?" kysyi hän.
+
+"Sahib, he tulevat!"
+
+"Olen valmis. Antakaa käärmeen kadota vuorenkoloon, ettei joku
+_mongosse_ iske siltä päätä poikki." Mir Jan katosi heti.
+
+Ensimmäinen viittaus, jonka he vihollisen aikeista saivat, oli
+läpitunkeva, mutta miellyttävän hajuinen savu, joka täytti ilman.
+Dyakit laittoivat suuren tulen. Kuumuus oli ylhäällä ylätasangollakin
+kova; minuutit kuluivat eikä mitään merkittävämpää tapahtunut.
+
+Iris, joka oli hiukan kalpea, sanoi pelokkaasti naurahtaen:
+
+"Tämä ei tunnu minusta vaaralliselta. Se muistuttaa
+ruuanlaittokokeitani."
+
+"Pelkään tulevan pahempaakin, rakkaani. Mutta dyakit ovat tyhmiä.
+Niiden olisi pitänyt odottaa yöhön ja väsyttää meidät pitkällä, koko
+päivän kestävällä vahdinpidolla."
+
+"Hyi!" Savupatsas kohosi ilmaan ja oli vähällä tukahduttaa heidät.
+Se laskeutui kuin musta kääriliina yli vuoren ja pimitti meren sekä
+taivaan. He yskivät yhtenään ja olivat tukehtumaisillaan, sillä dyakit
+olivat heittäneet kuivien puiden päälle märkää meriruohoa.
+
+"Paneudu pitkäksesi kalliolle!" huohotti Jenks, kastaen takin veteen ja
+antaen Iriksen haudata suunsa ja nenänsä märkään vaatteeseen. Se tuotti
+helpotusta ja hän osoitti naisellista kekseliäisyyttä sitomalla hihat
+niskan takaa yhteen. Jenks nyökkäsi ja seurasi esimerkkiä, sillä tavoin
+saivat he kätensä vapaiksi.
+
+Musta pilvi tuli joka sekuntti tiheämmäksi. Kiitos ylätasangon
+sisäänpäin viettäväisyyden ja savun taipumuksen kohota ylös, oli
+eteläpuoli paljon vapaampi savusta kuin pohjoinen.
+
+Merimies pani heti merkille tämän suotuisan asianhaaran. Kauas
+oikealle ulottuva este tuottaisi suurta hyötyä. Hän hyppäsi ylös, veti
+öljykankaan mukaansa ja ripusti sen kuokan kädensijaan, lyötyään kuokan
+ensiksi kallion halkeamaan.
+
+Heti väheni savu ja he saattoivat hengittää, vieläpä puhellakin.
+Esiripun edessä ja yläpuolella kohosi savu yhä tihenevin pilvin, mutta
+merimies oli vielä kerran voittanut dyakit viekkaudessa.
+
+"Olemme voittaneet ensimmäisen erän", kuiskasi hän Irikselle.
+
+He eivät eroittaneet mitään yläpuolella, alapuolella ja sivuilla. Ilma,
+jota he hengittivät, oli kuumaa ja kitkerää.
+
+Rannalla näkyi epäselviä liikkuvia olentoja, hän laukaisi sinne.
+Yhteislaukaus seurasi vastaukseksi irroittaen kaikkialta hänen
+ympäriltään pieniä kiviä. Tällä kertaa olivat dyakit tehneet hyvän
+suunnitelman. Savupiirin ulkopuolelle sijoitettu ampuja-osasto alkoi ja
+piti yllä kiivasta tulta peittäen hyökkääjiä.
+
+Jenks huomasi olevansa pakoitettu vetäytymään takaisin. Hän heitti pois
+kiväärin ja tarttui sorkkarautaan. Silloin tällöin kuuli hän kumeita
+jymähdyksiä laaksosta. Aluksi kummasteli hän, mutta keksi sitten, että
+Mir Jan oli luolassa toimessa.
+
+Vahvojen, kömpelöiden portaiden päät heiluivat savussa ja asettuivat
+ylätasangon reunaa vasten. Ennenkuin Jenks ehti paikalle olivat niiden
+kohottajat kadonneet. He olivat seisoneet luolan edessä ja hindu
+työskenteli Lee-Metford kiväärillään kolmenkymmenen yardin päästä.
+
+Sorkkaraudalla työnsi Jenks portaat pois. Ne kaatuivat ulospäin
+tuottaen ampujille ikävyyksiä.
+
+"Hyvin tehty!" huudahti Iris.
+
+Kummastuneena tytön äänensävystä heitti merimies kiireimmiten katseen
+häneen. Hän oli hyvin kalpea, mutt'ei pelosta. Maatessaan toiseen
+polveen nojautuneena, revolveri kummassakin kädessään, ei hän ollut
+mikään sopimaton toveri rohkealle miehelle, joka taisteli hänen
+puolestaan.
+
+"Me voitamme heidät lopuksi!" huudahti hän hymyillen.
+
+Ei ollut aikaa puhella enempää. Kolmet portaat laskeutuivat ylätasangon
+reunalle; niitä pidettiin alhaalta kiinni, joten Jenks ei voinut kaataa
+niitä. Neljännetkin tulivat näkyviin, ja kaikki yhteensä peittivät
+melkein koko ylätasangon reunan, lukuunottamatta sitä pientä alaa, jota
+Mir Jan kivääreineen luolasta hallitsi.
+
+Merimies seisoi suorana sorkkarauta lujasti käteen puristettuna.
+Ampuminen laaksossa lakkasi. Irvistävä dyakin naama näkyi Iristä
+lähinnä olevilla portailla.
+
+"Älä ammu!" huusi Jenks ja sorkkarauta iski kuin salama. Kaksi muuta
+villiä heittäytyi jo puoleksi ylätasangolle. Nyt tarvittiin sekä
+rautasorkka että revolveri. Nyt olivat kolmet portaat tehdyt hyvin
+vaikeakulkuisiksi ja Jenks juoksi viimeisten luo.
+
+Miehiä kiipesi kuin muurahaisia niitä myöten. Aivan hänen jaloissaan
+oli tyhjä vesiastia. Se oli alkuperäinen, mutta vaikuttava ase, kun se
+heitettiin hyvin, ja merimies ei ollut koskaan tähdännyt paremmin kuin
+paiskatessaan astian ylimmän rosvon päähän.
+
+Nyt tuli rannalta uusi yhteislaukaus. Eräs luodeista kulki hänen
+hiustensa läpi ja pyyhkäisi pois hatun. Jälleen lähtivät piirittäjät
+joukottain rynnäkköön. Heidän täytyi onnistua tavalla tahi toisella.
+Yksi mies ja yksi nainen -- ei edes sellainen mies ja sellainen nainen
+-- voisi vastustaa viittäkymmentä raivoisaa villiä käsikähmässä.
+
+Jenks tiesi mitä tapahtuisi. Häntä ammuttaisiin päähän tai rintaan
+torjuessaan hyökkääjiä. Ah, Iris! Hän ajatteli tyttöä!
+
+"Takaisin! He eivät ikinä pääse ylätasangolle!" huusi Iris.
+
+Ja laukausten räiskeen, haavottuneiden voivotuksen ja hyökkääjien
+ulvonnan läpi kuului ilmassa leikkaava, viheltävä ääni, joka voitti
+kaikki muut. Se läheni uskomattoman nopeasti ja ennenkuin merimies
+tohti luottaa korviinsa -- sillä hän tunsi äänen mainiosti -- iski
+ylätasangon eteen granaatti peittäen laakson ympäri sinkoilevilla
+lyijypaloilla.
+
+Jenks ehti hädin tuskin painaa Iriksen maahan ennenkuin granaatti
+räjähti. Hän ei käsittänyt mitään eikä uskaltanut ruveta edes
+arvailemaan. Hän tiesi vain granaatin iskeneen alas levittäen kuolemaa
+laaksossa olevaan roistojoukkoon.
+
+Portaat olivat tyhjät. Kuului vaikerointia, juoksevien miesten
+askeleita ja etäämpänä olevien huutoa ja kirkunaa.
+
+"Sahib!" ulvoi Mir Jan tullen ulos luolastaan.
+
+"Niin!" huusi Jenks vastaukseksi.
+
+Mielenliikutuksesta käheällä äänellä kertoi hindu jotain. Merimies
+teki nopeasti muutamia kysymyksiä varmistuakseen, ettei Mir Jan ollut
+erehtynyt.
+
+Sitten kietoi hän kätensä Iriksen ympärille, veti hänet luokseen ja
+kuiskasi:
+
+"Armaani, olemme pelastetut. Sotalaiva on laskenut eteläisen riutan
+ulkopuolelle ankkurinsa ja kaksi veneellistä asestettuja merimiehiä on
+tulossa tänne."
+
+Ja tyttö vastasi ylpeästi:
+
+"Dyakit eivät olisi ikinä meitä voittaneet, Robert. Me olimme
+silminnähtävästi Jumalan erityisessä suojeluksessa. Oi, rakkaani, olen
+niin kiitollinen ja onnellinen!"
+
+
+
+
+XV.
+
+On vaikea olla kaikkien mieliksi.
+
+
+Savusi vielä niin, etteivät he voineet eroittaa laakson pohjaa. Jenks
+ei uskaltanut tällaisena hetkenä jättää Iristä yksin. Eikä hän myöskään
+rohjennut viedä häntä alas portaita, sillä mahdollisesti saattaisi
+tulla toinen granaatti. Mutta jotain oli tehtävä.
+
+Hän huusi Mir Jania.
+
+"Ottakaa turbaaninne ja kiertäkää se päänne ympäri, jos luulette niiden
+näkevän teidät sotalaivasta."
+
+"All right, sahib", tuli rohkaiseva vastaus. "Vene on lähellä maata.
+Univormuista päättäen luulen niiden olevan englantilaisia. Dyakit ovat
+jok'ikinen painuneet jo matkoihinsa."
+
+Siitä huolimatta Jenks odotti. Liiallisella hätiköimisellä ei voittanut
+mitään.
+
+Mir Jan tanssi ihastuksissaan.
+
+"He ovat nähneet dyakkien juoksevan sampaaneilleen ja toinen vene
+soutaa sille suunnalle. Nyt lähtee laivasta vielä yksi vene", huusi Mir
+Jan.
+
+Kun nämä sanat käännettiin Irikselle tuli hän hyvin innokkaaksi ja
+halusi päästä maahan tätä ihmettä näkemään.
+
+"On parasta, että odotat täällä, armas", sanoi Jenks. "Voi sattua,
+että vihollinen karkoitetaan takaisin tälle suunnalle, enkä minä halua
+asettaa sinua alttiiksi useammille vaaroille. Merimiehet nousevat pian
+maihin ja silloin voit vaaratta laskeutua alas."
+
+Mereltä kuului tykinlaukaus. Vaistomaisesti kumartui tyttö ja Jenks
+hymyili hänen pelolleen.
+
+"Joku sampaaneista on lähtenyt merelle", selitti Jenks, "ja sotalaiva
+ampuu sitä."
+
+Vielä kaksi laukausta kuului. Sotalaiva tarkoitti nähtävästi totta.
+
+"Lurjus raukat!" mutisi Iris. "Eivätkö eloonjääneet voi päästä pakoon?"
+
+"Siihen asiaan emme voi mitään. Ne, jotka joutuvat vangiksi, viedään
+luultavasti mannermaalle ja hirtetään rikoksistaan, niin että saattaa
+olla samantekevä, millä tavoin he kuolevat."
+
+Silminnähtäväksi huojennukseksi tytölle ei useampia laukauksia
+kuulunut ja Mir Jan ilmoitti joukon merisotilaita nousseen maihin.
+Heti senjälkeen kuului juoksumarssissa lähenevien jalkojen kopinaa ja
+upseerin ääni huusi huonolla hindustanin kielellä:
+
+"Hei, musta! Onko täällä valkoisia?"
+
+Jenks huusi:
+
+"Kyllä, kaksi kappaletta! Vuorella teidän yläpuolellanne! Me tulemme
+alas!"
+
+Hän laski köysiportaat. Iriksen koko ruumis vapisi.
+
+"Rauhoitu, rakkaani!" kuiskasi merimies. "Älä pelkää! Olen aivan sinun
+alapuolellasi."
+
+He olivat melkein maassa, kun kova huuto ja raskas iskunjymähdys saivat
+Jenksin pysähtymään.
+
+Eräs rynnäkköportaiden juurella makaava dyakki oli nähnyt heidän
+alastulonsa. Vasemmassa kädessään piti villi parangia, oikea oli
+sidottu. Kykenemättömänä liikkumaan kokosi kostonhimoinen ryöväri
+kuitenkin viimeiset voimansa ja laahautui heiluvien köysitikkaiden
+luo. Se oli kuolevan käärmeen vihalla ja myrkyllä varustettu Taung
+S'Ali. Viime hetkellä toivoi hän voivansa tappaa miehen, joka oli
+uhmannut häntä ja hänen murhaajalaumaansa. Koska Jenksin huomio oli
+niin kiintynyt Irikseen, olisi rosvo kenties onnistunut, jollei Mir Jan
+olisi pitänyt silmiään auki. Muhamettilainen hypähti hänen luokseen
+ja antoi pyssynperällä sellaisen iskun, että dyakkipäällikkö huokasi
+viimeisen kerran.
+
+Silmänräpäystä myöhemmin seisoivat Iris ja Jenks alhaalla ja
+englantilainen luutnantti sanoi innokkaasti:
+
+"Näytämme saapuneen kreivinaikaan. Ette kai sattumalta kuulu
+_Sirdarenin_ väkeen."
+
+"Olemme ainoat eloonjääneet", vastasi Jenks.
+
+"Vain te kaksi?"
+
+"Niin. _Sirdaren_ törmäsi luoteiselle riutalle myrskyssä. Tämä neiti,
+miss Iris Deane, ja minä jouduimme maihin --".
+
+"Miss Deane! Onko se mahdollista? Sallikaa minun esittää
+sydämellisimmät onnitteluni. Sir Arthur Deane on tällä hetkellä
+_Orientin_ kannella."
+
+Iris oli aivan huumaannuksissa. Hän kääntyi Robertiin.
+
+"Kuulitko? Hän sanoo isäni olevan laivalla. Viekää minut hänen
+luokseen!"
+
+"Ei tarvitse, miss", huomautti eräs aliupseeri. "Hän tulee juuri
+maihin. Hän tahtoi seurata meitä, mutta kapteeni ei sitä sallinut,
+koska saarella nähtävästi oli taistelu."
+
+Ja aivan oikein -- tyttökin saattoi kyynelten täyttämillä silmillään
+eroittaa harmaapartaisen, siviilipukuun puetun herran, joka istui
+pienessä venheessä erään upseerin vieressä. Viiden minuutin kuluttua
+kohtasivat isä ja tytär toisensa.
+
+"Rohkenenko kysyä kuka te olette?" kysyi silläaikaa upseeri Jenksiltä.
+
+"Nimeni on Anstruther -- Robert Anstruther."
+
+Iris, joka nojautui hänen käsivarteensa, kuuli vastauksen. Hellästi
+katsahtaen häneen huudahti tyttö:
+
+"Niin, kapteeni Anstruther, intialaisesta pääesikunnasta. Joll'ei
+hän halua kertoa teille kaikkea mitä on tehnyt, kuinka hän on
+pelastanut henkeni parikymmentä kertaa, kuinka hän on yksin taistellut
+kahdeksaakymmentä vastaan, niin kysykää minulta."
+
+Upseeri heitti ymmärtävän katseen vuoreen rynnäkköportaineen ja
+köysitikkaineen, luolaan, joukkoon kuolleita tahi tiedottomia rosvoja
+-- ja veti syvään henkeään.
+
+"Kuinka kauan olitte tuolla ylhäällä?" kysyi hän.
+
+"Yli kolmekymmentä tuntia."
+
+"Se oli kova ottelu!"
+
+"Kovempi miltä näyttää", sanoi Anstruther. "Tämä on vain loppua. Kaiken
+kaikkiaan olemme tappaneet rosvoista nelisenkymmentä. -- Kesken kaiken
+-- tahdotteko olla hyvä ja sanoa nimenne?"
+
+"Playdon -- luutnantti Philip H. Playdon."
+
+"Tiedättekö kenelle tämä saari kuuluu?"
+
+"Ei kenellekään, luulen. Kartalla tämä on merkitty asumattomaksi."
+
+"Siinä tapauksessa", sanoi Anstruther, "pyydän teitä, luutnantti
+Playdon ja kaikkia läsnäolevia todistamaan, että minä, Robert
+Anstruther, entinen upseeri Intian armeijasta, omasta ja miss Iris
+Deanen puolesta selitän, että me olemme Englannin kuninkaan nimessä
+ottaneet saaren haltuumme ja omistamme yhteisesti kaikki mitä sillä on."
+
+Nämä tällaisessa tilaisuudessa sanotut juhlalliset sanat hämmästyttivät
+kuulijoita. Vain Iriksellä oli niiden merkityksestä aavistus.
+
+"En luule kenenkään vastustavan vaatimustanne", sanoi meriupseeri
+vakavasti.
+
+"Kiitos", sanoi Robert yhtä vakavana, vaikka hänen oli vaikea pysyä
+totisena nähdessään Playdonin hölmistyneen muodon. "Heti kun saan
+aikaa, ripustan kuulutuksen luolan seinälle."
+
+Nyt lähtivät he kaikki rannalle. Vene oli vielä monen jalan päässä
+rannasta, kun Iris hypähti esiin ja levitti kätensä miehelle, joka
+tuijotti häneen epätoivoisin katsein.
+
+"Isä, isä!" huudahti hän, "etkö enää tunne minua?"
+
+Sir Arthur Dean tuijotti kahta rannalla olevaa omituista olentoa ja
+joka hetki tuli hänen sydämensä raskaammaksi. Tämä saari oli hänen
+viimeinen toivonsa. Monta viikkoa, erään ystävällisen amiraalin
+jätettyä risteilijä _Orientin_ hänen käytettäväkseen, oli hän
+purjehtinut Kiinanmeren rantoja etsimässä tietoja _Sirdarenista_.
+
+Hän ei ollut tavannut mitään. Ei venettä, ei pelastusrengasta, ei
+lautaakaan kadonneesta laivasta ollut missään.
+
+Ainoa, mitä _Orient_ saattoi tehdä, oli käydä kaikilla suurimmilla
+saarilla ja kuulustella kalastajia. Edellisenä iltana oli palkinnon
+houkuttelema malaiji tullut laivalle ja kertonut kapteenille
+kummallisen jutun saaresta, jossa asui kaksi valkoista henkiolentoa,
+mies ja nainen. Sinne oli eräs päällikkö Taung S'Ali joutunut
+sattumalta ja kadottanut paljon miehiään. Mutta Taung S'Ali oli
+naishaamun noituma ja oli palannut saarelle mukanaan suuri joukko,
+vannoen vangitsevansa olennon tahi kuolevansa.
+
+Tämä omituinen kertomus oli ensimmäinen viittaus, että saarella
+mahdollisesti oli valkoisia haaksirikkoisia, joskaan ei ehkä
+_Sirdarenista_, ja laiva suunnattiin sinne. Tapahtumat maissa, jotka
+vahtiupseeri huomasi, puhuivat omaa kieltään. Missä ikinä dyakit
+ovat ryhtyneet taisteluun, siinä on jotain konnanjuonia tekeillä,
+jonkavuoksi _Orient_ myös sekaantui leikkiin.
+
+Tarkasteltuaan kahta merimiesten rannalle saattamaa omituista olentoa
+laski sir Arthur Deane väsyneesti päänsä painumaan ja sanoi, ettei
+noista kumpikaan voinut olla hänen tyttärensä. Äkkiä luuli hän
+näkevänsä unta, sillä rannalta kuului Iriksen ääni:
+
+"Isä! Isä! Etkö tunne minua?"
+
+Sir Arthur nousi hämmästyneenä ja vapisten.
+
+"Niin, rakas isä! Minä se olen -- sinun oma pikku tyttösi, joka palaa
+luoksesi! Oi, rakas! En näe sinua kyyneleiltä!"
+
+Ja sillä tavoin he viimein kohtasivat. Merimiehet jättivät heidät
+kahden ja kokoontuivat Anstrutherin ympärille, tehden hänelle sadottain
+kysymyksiä.
+
+Hetken kuluttua huusi Iris:
+
+"Robert, tule tänne!"
+
+Hänen ristimänimensä käyttäminen herätti huomiota. Anstruther astui
+esiin.
+
+"Tässä on isäni!" huudahti tyttö. "Ja, rakas isä, tässä on kapteeni
+Robert Anstruther, jota minun Jumalan ohella on kiittäminen hengestäni
+monta, monta kertaa _Sirdarenin_ upottua."
+
+Sir Arthur Deane paljasti päänsä ja ojensi kätensä.
+
+"Kapteeni Anstruther", sanoi hän, "olen teille tyttäreni pelastamisesta
+suuremmassa kiitollisuudenvelassa kuin milloinkaan voin suorittaa. Ja
+minun on kiittäminen teitä myöskin omasta elämästäni, sillä Iriksen
+kuolema olisi ollut minunkin."
+
+Robert tarttui ojennettuun käteen.
+
+"Luulen, sir Arthur, että meistä kahdesta minä olen suuremmassa
+kiitollisuudenvelassa." Sitten kääntyi hän Irikseen sanoen: "Mielestäni
+on parasta, että isäsi vie sinut _Orientille_. Sieltä saat ruokaa
+toipuaksesi aamun vaikeista koettelemuksista ja löydät ehkä myöskin
+sopivia vaatteita. Myöhemmin voit tuoda sir Arthurin jälleen maihin ja
+näytämme hänelle sitten saaren."
+
+Sir Arthur ei ollut huomaamatta tapaa, jolla nämä kaksi puhuttelivat
+toisiaan eikä peittämätöntä rakkautta, joka loisti heidän silmistään,
+mutta mitä saattoi hän tehdä?
+
+"Esityksenne on mainio", sanoi hän. "Laivan varusteiden joukossa on
+kenties jotain sopivia vaatteita Irikselle ja laivalla tapaa hän
+vanhan ystävän, jolla ei vielä tällä hetkellä ole aavistustakaan hänen
+löytymisestään. Lordi Ventnor on seurannut minua etsinnässäni. Hän
+luonnollisesti ihastuu."
+
+Anstruther punastui, mutta Iris sanoi:
+
+"Isä, minkävuoksi _hän_ on mukana?"
+
+"Niin, rakas lapseni, hän tunsi melkein yhtä suurta surua kuin minä."
+
+"Mutta miksi? Miksi?"
+
+"Onhan vain luonnollista, että sinun kihlattusi koetti kaikkensa
+pelastaakseen sinut."
+
+"Kihlattuni --?"
+
+"Niin, rakas lapsi. Sanontatapa ei ehkä sinun kannaltasi katsoen ole
+oikea. Mutta et kai ole unohtanut, että lordi Ventnor." --
+
+"Rakas isä, kihlattuni on tässä! Me kihlauduimme kuoleman porteilla.
+En ole suostunut mihinkään lordi Ventnorin tarjouksiin. Hän on huono,
+kelvoton mies. Jos sinä tuntisit hänet, et asettaisi hänen nimeään
+yhteyteen minun nimeni kanssa. Vai kuinka, Robert?"
+
+Ei ole milloinkaan ollut niin hölmistynyttä miestä kuin
+laivanvarustajaraukka. Samalla hetkellä kun hänen rakastettu
+tyttärensä löytyi, tuli hän pakoitetuksi joko näyttelemään pettyneen
+ja leppymättömän isän osaa tahi antamaan suostumuksensa tyttärensä
+avioliittoon rääsyisen, vaikkakin miehekkään näköisen olennon kanssa,
+joka tosin oli pelastanut tytön kuolemasta, mutta jota ei yksistään
+sillä perusteella voinut hyväksyä vävyksi.
+
+Anstruther, joka nopeammin kuin Iris huomasi sir Arthurin pulan, tuli
+ritarillisesti avuksi. Hän pani kätensä hellästi tytön olkapäälle.
+
+"Seuratkaa neuvoani, sir Arthur, ja sinä myöskin, Iris. Tämä ei ole
+oikea hetki selityksiin. Antakaa minun hoitaa lordi Ventnor. Olen
+täysin halukas jättämään lopullisen ratkaisun teille, sir Arthur. Te
+saatte aikanaan tietää mitä on tapahtunut. Mene laivalle, Iris. Kohtaa
+lordi Ventnor samalla tavoin kuin kohtaisit minkä muun miehen hyvänsä.
+Sinä et milloinkaan mene hänen kanssaan naimisiin, sen minä tiedän.
+Sinuun minä voin luottaa."
+
+"Olen teille hyvin kiitollinen," mutisi sir Arthur, joka oli liian
+kokenut ollakseen näkemättä neuvon oivallisuutta niin ryysyinen kuin
+sen antaja olikin.
+
+"Kesken kaiken", sanoi sir Arthur, "kuinka te jouduitte _Sirdarenille_.
+Minulla on luettelo kaikista matkustajista, eikä teidän nimeänne niiden
+joukossa ole."
+
+"Ah, se on helposti selitetty. Otin laivalle pestin tarjoilijana Robert
+Jenksin nimellä."
+
+"Robert Jenks! Tarjoilija!" Tämä oli yhä hullumpaa. Sir Arthurista
+tuntui, että taivaan pitäisi romahtaa alas.
+
+"Niin. Se muodostaa osan selityksestä, jonka lupasin."
+
+"Tule nyt, isä", huudahti Iris iloisesti. "Olen puolikuollut halusta
+saada nähdä mitä laivan varasto sinun ja Robertin avustuksella saattaa
+tehdä vaatekysymyksessä."
+
+Sir Arthur auttoi tyttärensä veneeseen, joka heti soudettiin laivalle.
+Luutnantti Playdon, joka oli melkein yhtä pitkä kuin Anstruther,
+lähetti palvelijalleen kirjelapun ja pian palasi vene tuoden mukanaan
+puvun ja liinavaatteita. Palvelijalla oli mukanaan parranajovehkeet ja
+kymmenen minuutin kuluttua näytti Anstruther toiselta ihmiseltä.
+
+Hänen neuvostaan heitettiin kuolleiden dyakkien ruumiit laguniin,
+haavoittuneet vietiin laivalääkärin hoitoon ja vangit tuotiin Mir Janin
+eteen, joka ilmoitti jokaisen nimen, ja huomasi ettei ketään puuttunut.
+
+Robert ei unohtanut kirjoittaa kuulutusta ja kiinnittää sitä vuoren
+seinään. Tämä toimitus herätti kummastusta upseereissa, jotka olivat
+muodostaneet itselleen käsityksen taistelusta, jonka molemmat
+haaksirikkoiset olivat suorittaneet, vaikkakin Anstruther oli hieman
+hämillään kuvitellessaan kuinka tyttö kertoisi taistelujen kulun.
+Asian näin ollen käytti hän tilaisuutta ja kuvaili vilkkaasti Iriksen
+rohkeutta, hänen milloinkaan pettämätöntä hyvää tuultaan ja valmiuttaan
+ryhtymään kaikkeen.
+
+Hänen vaiettuaan sanoi ensimmäinen luutnantti:
+
+"Te ette tarvitse ihailuamme, kapteeni Anstruther. Jokainen meistä
+kadehtii teitä kaikesta sielustaan."
+
+"Te erehdytte minun arvostani", sanoi Anstruther. "Olen ollut
+kapteeni Intian armeijassa, mutta kuusi kuukautta sitten asetettiin
+minut Hongkongissa sotaoikeuteen ja poistettiin armeijasta. Tulin
+epäoikeudenmukaisesti tuomituksi ja toivon eräänä kauniina päivänä
+voivani puhdistautua. Mutta siihen saakka olen yksinkertaisesti vain
+mr Anstruther. Miss Deanen jaloluontoisuus ja osanotto saattoi hänet
+käyttämään entistä arvoani."
+
+Jos upseerien keskuudessa olisi räjähtänyt pommi, ei se olisi voinut
+herättää suurempaa hämmästystä. Sotaoikeuteen vedetty! Pyyhitty pois
+armeijan rullista!
+
+Ensimmäinen luutnantti katsoi olevansa pakoitettu sanomaan jotain.
+
+"Se oli peijakkaan ikävä juttu!" huudahti hän.
+
+"Niin, mutta ymmärrätte, että minun oli se teille kerrottava."
+
+Hänen suoruudessaan oli sellaista jaloa arvokkuutta, sellaista
+viattomuutensa tietoisuutta, että ensimmäinen luutnantti tulkitsi
+omansa sekä toveriensa mielipiteen sanoessaan:
+
+"Minä ja kaikki muut laivalla olijat emme siitä huolimatta lakkaa
+tuntemasta myötätuntoa kohtaanne. Mutta vaikka te olisitte karannut
+rangaistusvanki, ei kukaan voisi olla ihailematta teidän suurenmoista
+kykyänne ja rohkeuttanne taistelussa sellaista ylivoimaa vastaan.
+Meidän velvollisuutemme on selvä. Viemme teidät Singaporeen, jonne
+toisetkin epäilemättä heti tahtovat lähteä. Ilmoitan päällikölle mitä
+olette suvainneet meille kertoa. Silläaikaa tahdomme auttaa teitä
+kykymme mukaan."
+
+Hyväksyvä mutina kuului ympäriltä.
+
+"Saatan vain kiittää teitä!" vastasi Robert hieman epävarmalla äänellä.
+"Ystävyytenne koskee minuun enemmän kuin vastoinkäyminen."
+
+Sivulta kuului kahinaa ja parisilaispukuun ja -hattuun puettu nuori
+lady sai kaikkien vetämään henkeään.
+
+"Oi, Robert, rakkaani, kuinka sinä _saatoit_? En todellakaan tuntenut
+sinua."
+
+Iris tuijotti ihaillen Robertiin, joka maksoi katseen korkoineen.
+
+"Saattaisiko ajatella, että vaatteet siihen määrin muuttavat naisen?"
+huudahti Anstruther nauraen.
+
+"Sellainen ilkeä kohteliaisuus! Mutta tule nyt, rakas, sillä kapteeni
+Fitzroy ja lordi Ventnor ovat seuranneet isääni ja minua maihin. He
+haluavat, että näyttäisimme heille kaikki. Te suotte kai hänelle
+anteeksi", lisäsi Iris kääntyen ihastuttavasti hymyillen toisiin.
+
+He lähtivät yhdessä.
+
+
+
+
+XVI.
+
+Hyvitys.
+
+
+Lordi Ventnor ei ollut tyhmä. Iriksen muuttuessa villittärestä
+maailmannaiseksi kertoi sir Arthur Deane earlille osan tapahtumista
+saarella.
+
+Hänen armonsa -- kaunis, kylmäverinen ja häikäilemätön mies -- neuvoi
+kärsivällisyyteen, vieläpä Anstrutherin ansioiden tunnustamiseenkin.
+
+"Jättäkää Iris rauhaan. Nykyoloissa tuntee hän suurta kiitollisuutta,
+että hädin tuskin on välttänyt kuoleman. Antakaa hänen palata
+säännöllisiin oloihin. Anstrutherin huono maine tulee vähitellen
+hänelle tutuksi. Se herättää hänen halveksumistaan. Viikon kuluttua
+pyytää hän teitä vapauttamaan itsensä miehestä. Se on vain rahakysymys."
+
+Lordi Ventnor seurasi Iristä ja hänen isäänsä maihin. _Orientin_
+kapteeni liittyi seuraan. Nuo kolme herraa seurasivat Robertia
+katseellaan kun hän tytön kanssa tuli heitä kohti.
+
+"Anstruther on erinomaisen komea mies," huomautti kapteeni Fitzroy.
+"Kuka hän on?"
+
+Sir Arthur ei sanonut mitään, mutta hänen armonsa vastasi tyynesti:
+
+"Nimestä ja siitä, mitä Deane on minulle kertonut, päätän hänen olevan
+entisen upseerin Intian armeijasta."
+
+"Ah, hän on eronnut armeijasta?"
+
+"Niin. Tapasin hänet viimeksi Hongkongissa", sanoi lordi.
+
+Silläaikaa sanoi Anstruther Irikselle:
+
+"Rakkahin, älä tee mitään viittauksia entiseen arvooni. En ole
+oikeutettu siihen, mutta Jumalan avulla saan sen kyllä takaisin."
+
+"Sinä olet hyvin kaunis", sanoi Iris.
+
+"Älä kiusaa minua. Se ei ole kauniisti tehty, kun kaikki nämä ihmiset
+katselevat meitä."
+
+"Mutta tiedätkö, Robert, muistan, että nähdessäni sinut ensikerran,
+olit minusta tavattoman hienon näköinen tarjoilijaksi."
+
+"Niin, minä olen aivan avuton -- en voi edes nipistää käsivarttasi.
+Sivumennen sanoen, Iris, älä puhu lähipäivinä kenellekään
+kaivoksestamme."
+
+"Miksikä en?"
+
+"Se on vain oikku. -- Tekisit minulle sillä mieliksi."
+
+"Jos sinä tahdot niin, Robert, olen minä tyytyväinen."
+
+Hän painoi tytön käsivartta, sillä he olivat liian lähellä noita kolmea
+herraa, niin ettei hän voinut sanoa mitään.
+
+"Kapteeni Fitzroy", huudahti Iris, "sallikaa minun esitellä mr
+Anstruther. Lordi Ventnor, tehän olette tavanneet mr Anstrutherin
+ennenkin."
+
+Merimies ojensi kätensä; lordi hymyili rakastettavasti.
+
+"Teidän pakollinen saarella oleskelunne näyttää sopineen teille
+mainiosti", sanoi lordi.
+
+"Erinomaisesti. Elämällä täällä oli huonotkin puolensa, mutta me
+taistelimme vihollisiamme vastaan rehellisesti, eikö niin, Iris."
+
+"Kyllä, armas. Dyakkiraukat eivät olleet kylliksi sivistyneitä
+hyökätäkseen väärillä todistuksilla."
+
+Hänen armonsa kellertävät kasvot rypistyivät hiukan. Iris tiesi siis
+sotaoikeudesta eikä ollenkaan pelännyt julistaa koko maailmalle, että
+tämä mies oli hänen sulhasensa.
+
+Siitä huolimatta hymyili lordi Ventnor jälleen.
+
+"Yksinpä dyakitkin kunnioittivat miss Deanea", sanoi hän.
+
+Mutta Anstruther, joka huomasi laivanvarustajan silminnähtävän
+masentuneisuuden, pidätti huulillaan olevan vastauksen ja esitti, että
+he ensiksi lähtisivät pohjoisrannalle, haaksirikon tapahtumapaikalle.
+
+Seuraavan tunnin aikana oli hän pikemmin kuulija kuin kertoja. Iris
+kuvaili hänen taisteluaan tuulta ja aaltoja vastaan. Iris osoitti
+paikan, jossa hän oli taistellut mustekalan kanssa, Iris kuvaili
+lakkaamattomassa työssä vietetyt pitkät päivät ja kertoi kuinka
+Robert oli pelastanut hänet villien käsistä, miten hän oli ryhtynyt
+varustautumaan odotettavissa olevan hyökkäyksen varalta ja vihdoin --
+paras kaikesta -- kuinka hän kerta toisensa jälkeen oli tehnyt tyhjäksi
+dyakkien viekkaimmatkin suunnitelmat ja torjunut heidän hyökkäyksensä
+kolmikymmentuntisen kauhistuttavan taistelun ajan.
+
+Iriksellä oli tarkkaavainen kuulijakunta. Useimmat _Orientin_
+upseereista tulivat paikalle ja seurasivat henkeään pidättäen tytön
+vaikuttavaa kuvausta. Robert koetti useammin kuin kerran kääntää kaikki
+leikiksi, mutta siitä ei Iris halunnut tietää mitään.
+
+Tytöllä oli lopettaessaan kyyneleet silmissä, mutta ne olivat onnen ja
+kiitollisuuden kyyneleitä ja lordi Ventnor, joka oli ollut vaitelias,
+mutta tarkkaavainen kuuntelija, eikä ollut kadottanut sanaakaan, tunsi
+kylmässä sydämessään vielä kylmempää sekä huomasi, ettei tämän naisen
+rakkaus kuuluisi koskaan hänelle.
+
+Kapteeni Fitzroy sanoi:
+
+"Käsitän sangen hyvin, että te pidätte tästä kauheasta paikasta, mutta
+tahtoisin mielelläni tietää miksi haluatte sitä omaksenne. Teillä
+tuskin on aikomus asettua tänne."
+
+Anstruther tuumi hetken ennenkuin vastasi. Hän tunsi lordi Ventnorin
+katselevan itseään. Kaikki olivat halukkaita saamaan siihen selityksen.
+
+"Muutamissa maailmanosissa", sanoi hän, "on tuntemattomia, kartalle
+merkitsemättömiä vedenalaisia kallioita ja riuttoja, joille monet
+laivat ovat törmänneet ilman pienintäkään vikaa upseerin puolelta."
+
+"Epäilemättä."
+
+"Niin, kapteeni Fitzroy, ollessani rykmentissäni Hongkongissa törmäsin
+sellaiselle karille ja kärsin haaksirikon. Ainakin minusta näytti aivan
+siltä. Kohtalo heitti minut täällä maihin oltuani kauan veden alla. Te
+tuskin voitte minua moittia, jos olen kiintynyt tähän pieneen paikkaan,
+joka lahjoitti minulle pelastukseni."
+
+"En", myönsi meriupseeri. Hän ymmärsi tämän lausunnon takana piilevän
+jotain erikoista, mutta se asia ei liikuttanut häntä.
+
+"Sitäpaitsi", lisäsi Robert hymyillen, "on minulla yhtiötoveri, kuten
+näette."
+
+"Niin, ei näy olevan pienintäkään epäilystä yhtiötoveruudesta", vastasi
+kapteeni Fitzroy heti.
+
+Kaikki nauroivat, vaikkakin sir Arthur Deanen iloisuus oli
+teeskenneltyä ja lordi Ventnor tunsi katkeran maun omassa hymyilyssään.
+
+Myöhemmin päivällä kertoi luutnantti päällikölleen Anstrutherin
+vapaaehtoisen tunnustuksen sotaoikeudesta. Kapteeni Fitzroy tunsi
+tietysti kiusallista liikutusta tämän epämiellyttävän jutun
+kuullessaan, mutta omisti siitä huolimatta saman käsityksen, jonka
+hänen ensimmäinen luutnanttinsa oli Robertin läsnäollessa tuonut julki.
+
+Iris ja hänen isänsä palasivat Robertin seurassa takaisin saarelle.
+Mietittyään asiaa päätti viimemainittu antaa Mir Janin jäädä saarelle
+siksi kunnes hän itse tulisi takaisin. Vaara uuden dyakkilauman
+saapumisesta ei ollut suuri. Taung S'Alia kohdannut kohtalo ei ollut
+omiaan houkuttelemaan muita seuraamaan hänen esimerkkiään ja Anstruther
+huolehtisi siitä, että muhamettilaisella olisi riittävästi elintarpeita
+ja aseita. Joka tapauksessa oli hindulle edullisempaa oleskella
+vapaudessa Sateenkaarisaarella, kuin tulla pidätetyksi karanneena
+rangaistusvankina, siksi kunnes viranomaiset päättäisivät hänen
+kohtalostaan.
+
+Mir Jan oli haltioissaan. Hän otti päästään turbaaninsa, asetti sen
+Anstrutherin jalkoihin ja sanoi:
+
+"Sahib, olen teidän koiranne. Jos jonain kauniina päivänä olen kylliksi
+arvokas olemaan palvelijanne, niin silloin tiedän Allahin antaneen
+syntini anteeksi. Minä tapoin miehen sentähden --"
+
+"Rauhaa, Mir Jan! Anna hänen levätä."
+
+Robert kokosi lompakot, rahat ja arvoesineet, jotka oli löytänyt
+kuolleilta laivatovereiltaan. Sir Arthur, joka luonnollisesti oli
+tuntenut kaikki korkeimmat upseerit _Sirdarenilla_, katseli niitä
+surullisin ilmein.
+
+Iris oli antanut viedä laivalle ryysyiset vaatteensa,
+öljykangashattunsa ja kulmikkaat kenkänsä. Nyt otti hän vielä raamatun,
+Tennysonin kootut runot, kuhmuisen tinapikarin, revolverin ja sen
+Lee-Metford-kiväärin, jolla hän oli "pelottanut" dyakkeja, kun nämä
+olivat yllättämäisillään Anstrutherin ja Mir Janin. Häntä varten kokosi
+Robert sitäpaitsi muutamia dyakkihattuja, vöitä ja aseita sekä Taung
+S'Alin parangin ja yhden _sumpitansin_.
+
+Lopuksi täytti Anstruther kaksi tyhjää öljyastiaa kultakvartsilla
+ja asetti päälle hiukan antimoniummetallia. Mir Jan kantoi kaikki
+odottavaan veneeseen.
+
+Sitten heräsi kysymys mitä tehtäisiin vangittujen dyakkien kanssa.
+
+"Jos teemme pienen mutkan ja laskemme heidät maihin Borneossa,
+hirtetään heidät heti eikä meillä ole enempää vaivaa", sanoi kapteeni
+Fitzroy. "Jos viemme ne Singaporeen, asetetaan heidät oikeuden eteen ja
+tuomitaan pakkotyöhön. Kumman teemme?"
+
+Iris ratkaisi asian.
+
+"En siedä ajatusta, että useampia ihmishenkiä uhrataan", sanoi
+hän. "Jos näitä miehiä kohdellaan armeliaasti ja heidät lähetetään
+rangaistuksensa kärsittyään kotiin, niin ehkä heidän kohtalonsa
+peloittaa toisia." Ja niin tuli asia ratkaistuksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Samana päivänä kun _Orientin_ piti saapua Singaporeen, houkuteltiin
+Iris jollain verukkeella ohjaushyttiin ja luutnantti Playdon vei
+Robertin syrjään. Merimiehen suoruudella kävi hän suoraan asiaan.
+
+"Muutamat meistä ovat keskustelleet teistä, mr Anstruther, emmekä me
+arvatenkaan erehdy otaksuessamme teillä olevan puutteen rahoista. Se
+tosiasia, että te otitte pestin tarjoilijana _Sirdareniin_, osoittaa,
+ettei teillä ole halua kääntyä avunpyynnöllä omaistenne puoleen. Mutta
+maihin päästessämme tulee teille vaikeuksia. Lyhyesti ja selvästi --
+olen saanut tehtäväkseni tarjota teille viidenkymmenen punnan lainan
+maksettavaksi takaisin milloin teille sopii."
+
+Robert puristi huulensa yhteen. Ensi hetkellä ei hän löytänyt sanoja
+ilmaistakseen tunteitaan. Playdon pelkäsi loukanneensa häntä.
+
+"Olisi ikävää, jos olisimme loukanneet teitä", sanoi hän epäröiden,
+"mutta luulimme tosiaan --"
+
+"Olkaa hyvä älkääkä koettako pyyhkiä pois jalomielisten sanojenne
+vaikutusta", huudahti Anstruther. "Otan tarjouksenne vastaan
+kiitollisena -- mutta yhdellä ehdolla."
+
+"Hiiteen ehdot! Mutta kuinka se kuuluu?"
+
+"Että sanotte minulle niiden toisten nimet, paitsi itseänne, joille
+olen kiitollisuudenvelassa."
+
+"Ah, se on helppoa. Toiset ovat Fitzroy ja ensimmäinen luutnantti.
+Säilytimme asian pienen piirin tietona. Arvelimme teidän pitävän
+parhaiten siitä."
+
+Anstruther hymyili ja puristi hänen kättään. Kun kaikki kävi ympäri,
+niin oli maailmassa vielä monta kunnon poikaa. Nuo kolme upseeria
+toimivat pelkästä hyväntahtoisuudesta. He auttoivat miestä, joka näytti
+aivan köyhtyneeltä ja pian saisi taistella uusia vaikeuksia vastaan
+kihlauksensa vuoksi tytön kanssa, joka näytti olevan paljon ylempänä
+häntä itseään. Ja kaikkein viimeksi saattoivat he ajatella, että heidän
+toverillinen lainansa tuottaisi heille enemmän kuin kaikki ne vuodet,
+jotka he olivat laivastossa palvelleet, sillä heidän viisikymmentä
+puntaansa oli joutunut tulevan miljoonanomistajan taskuun, joka
+oli varustettu sillä harvinaisella ominaisuudella, ettei unohtanut
+ystäviään köyhyyden päiviltä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun _Orient_ Singaporeen satamaan saapuessaan hiljensi vauhtia, tuli
+sir Arthur Deane kannelle tapaamaan Iristä.
+
+"Ah, siinähän sinä olet", huudahti tyttö. "Aioin juuri tulla tapaamaan
+sinua. Sinä menetät mitä ihanimman näköalan, pelkkää viheriää, sinistä
+ja ruskeaa. Kiiruhda! Haluan että näet kaikki."
+
+Ja hän veti isänsä mukanaan. Kappaleen matkaa toisistaan seisoivat
+lordi Ventnor ja Anstruther kaiteen yli kumartuneina. On turhaa mainita
+kumman luokse Iris vei isänsä.
+
+"Tässä hän on, Robert", sanoi tyttö nauraen. "Luulen hänen olleen
+harmissaan senvuoksi, että kapteeni Fitzroy oli niin huomaavainen
+minulle. Mutta sinähän et välittänyt siitä rahtuakaan."
+
+Molemmat miehet vilkaisivat toisiinsa ja hymyilivät.
+
+"Tahdon vain sanoa teille, Anstruther, että koska Iris on antanut
+teille sydämensä, en tahdo kieltää suostumustani hänen käteensä."
+
+"Sinä rakas, vanha isä!"
+
+Iris tarttui molemmin käsin hänen päähänsä ja suuteli häntä. Lordi
+Ventnor, joka kummasteli mikä tarkoitus tuolla hellyydenosoituksella
+oli, tuli heidän luokseen.
+
+"Mitä on tapahtunut, miss Deane. Oletteko vasta nyt huomanneet mikä
+mainio isä teillä on?"
+
+"Olisitte tuskin voineet keksiä parempaa selitystä", sanoi sir Arthur.
+
+Hänen armonsa ei ollut oikein tyytyväinen. "Otaksun teidän vievän
+Iriksen Smithin hotelliin?" sanoi hän.
+
+Iris vastasi hänelle. "Niin. Isäni on juuri pyytänyt Robertin seuraaman
+meitä. Mihin te menette?"
+
+"Tosiaankin!" sanoi lordi Ventnor. "Sir Arthur näyttää tehneen koko
+joukon päätöksiä viimeisen tunnin aikana."
+
+"Niin", kuului laivanvarustajan tyyni vastaus. "Olen päättänyt jälellä
+olevien päivieni ajan ajatella pääasiallisesti tyttäreni onnea. Kaiken
+muun täytyy sen edestä väistyä."
+
+Hänen armonsa kasvot tulivat keltaisiksi raivosta ja hän käänsi heille
+selkänsä ilman muuta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+_Orientin_ saapuessa satamaan, otti sen vastaan pieni joukko uteliaita,
+osaksi tyhjäntoimittajia sekä kuleja. Heidän joukossaan oli kaksi
+henkilöä, jotka olivat kiireesti ajaneet satamaan kuullessaan
+_Orientin_ saapumisesta. Toinen oli nähtävästi korkea upseeri, toinen
+epäilemättä sivilimies. Hän oli muuten vanha herra, joka kiroili
+ilmastoa, kaupunkia ja sen asukkaita. Hän oli hyvin pitkä, hyvin lihava
+ja hyvin punainen.
+
+Hänen seuralaisensa tarkasteli kiikarilla venettä, joka juuri lähti
+_Orientista_.
+
+"Jupiterin kautta!" huudahti hän. "Näen sir Arthur Deanen ja tytön,
+joka muistuttaa hänen tytärtään. Ja siellä on tuo lurjus lordi Ventnor
+myöskin."
+
+"Tuo kirottu roisto!" huudahti vanha herra. "Hän on ajanut minun
+veljenpoikani onnettomuuteen ja kuolemaan, mutta tulee itse takaisin
+pirteänä ja terveenä. Odottakaa vain kunnes saan hänet kynsiini. Minä
+-- --".
+
+"Kas niin, Anstruther, älkää unohtako lupaustanne! Pidän huolen lordi
+Ventnorista. Hyppivän Mooseksen kautta luulen. -- Niin! Hän se on!
+Anstruther! Veljenpoikanne istuu tytön vieressä."
+
+Jättiläisen punaset kasvot tulivat äkkiä valkoisiksi. Hän nojasi
+ystäväänsä ettei kaatuisi.
+
+"Rauhoittukaa, Anstruther! Se on Robert, niin totta kuin elän. Ettekö
+usko minun tuntevan ystäväraukkaani, jonka kaikkien muiden tavoin hädän
+hetkenä hylkäsin? Mutta minulla oli syy."
+
+Vene laski laituriin. Playdon auttoi Iriksen maihin. Senjälkeiset
+tapahtumat on parasta kertoa hänen omilla sanoillaan siten, kun hän
+myöhemmin kuvaili tapahtumaa tovereilleen.
+
+"Olimme juuri nousseet maihin", kertoi hän, "ja joku miehistä työnsi
+syrjään kuleja, kun kaksi miestä ryntäsi esiin ja peijakkaanmoinen
+mellakka alkoi. Se tahtoo sanoa, tappelua ei oikeastaan tullut, mutta
+eräs veikko, joka osoittautui sittemmin olevan eversti Costobell,
+tarttui lordi Ventnorin rinnuksiin ja uhkasi lyödä hänen kallonsa
+halki, jollei hän kuuntelisi mitä everstillä oli sanottavaa. No
+niin, selvisi, että mrs Costobell oli kuollut. Hän sai hermokuumeen
+viikon kuluttua _Orientin_ lähdöstä ja oli kuoleman oma neljän päivän
+kuluttua. Ennen kuolemaansa tunnusti hän kaiken.
+
+"Hän pyysi mieheltään anteeksi ja tunnusti lordi Ventnorin kanssa
+suunnitelleensa jutun, jonka vuoksi Anstruther vedettiin sotaoikeuteen.
+Se mahtoi olla roskainen juttu, sillä Costobell hikoili raivosta,
+vaikkakin puhui jääkylmästi. Ja teidän olisi pitänyt nähdä Ventnorin
+naama kun hän kuuli puhuttavan kirjallisesta, oikeaksi todistetusta
+tunnustuksesta, jonka oli allekirjoittanut mrs Costobell ja muutamat
+kiinalaiset palvelijat, jotka oli houkuteltu tekemään väärä vala.
+Ventnor oli luvannut mennä naimisiin lady Costobellin kanssa everstin
+kuoltua tahi hankkia ainakin eron rouvalle kun tuo Hongkongin juttu
+olisi unohdettu. Mutta sitten sai mrs Costobell tietää lordin
+ajattelevan Iristä, eikä ole epäilystäkään, että kiukku lisäsi
+kuumetta. Costobell sanoi, että hän olisi vaimonsa vuoksi halunnut
+vaientaa asian, mutta oli pakoitettu puhdistamaan Anstrutherin nimen
+erittäinkin, kun oli tavannut toisen vanhan veikon."
+
+"Pompey, puhut hajanaisesti. Kuka on 'toinen vanha veikko'?" kysyi
+ensimmäinen luutnantti.
+
+"Enkö ole maininnut hänestä? Anstrutherin setä, tietysti, vanha
+virtahevonen, joka oli tehnyt veljenpoikansa perinnöttömäksi
+kuullessaan sotaoikeudesta. Sitten katui hän ja sähkötti. Mutta kun ei
+saanut mitään vastausta, tuli hän tänne itse ottamaan asiasta selkoa.
+Hän tapasi everstin pari päivää hänen vaimonsa kuoleman jälkeen ja
+he vannoivat yhdessä -- setä vannoo niin että sitä on hauska kuulla
+-- kostavansa Ventnorille ja pesevänsä puhtaaksi Anstrutherin nimen
+olkoonpa tämä sitten elävä tahi kuollut. Vanha poika raukka, hän
+itki kuin lapsi pyytäessään veljenpojaltaan anteeksi. Se oli oikein
+liikuttavaa! Voin sanoa teille --."
+
+Playdon oli etsivinään nenäliinaa taskustaan.
+
+"Kas niin, kerro nyt, muuten käy hullusti!" huudahti ensimmäinen
+luutnantti.
+
+"Odottakaa! Niin. Costobell päästi vihdoin Ventnorin sillä tiedolla,
+että Anstrutherin tuomio oli sotaoikeudessa peruutettava ja että hän
+pian saisi kapteenin valtakirjansa ja hänen ratkaistavakseen jäisi,
+vedetäänkö hänen armonsa sotaoikeuteen."
+
+"Mitä miss Deane teki?"
+
+"Hän riippui Anstrutherissa kuin itkevä enkeli ja kun Ventnor oli
+mennyt, suuteli hän kaikkia. Ei -- tarkoitan: isäänsä, Anstrutheria ja
+paksua setää. Onnettomuudeksi en minä ehtinyt mukaan."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Saavuttuaan hotelliin kertoi Anstruther sir Arthur Deanelle ja
+sedälleen saaren rikkaista kultasuonista.
+
+"Niin, rakas isä", sanoi Iris, "se on totta. Ne ovat niin arvokkaat,
+että voit tuskin sitä käsittää. Otaksun, että Robert senvuoksi pyysi
+minua olemaan niistä mainitsematta."
+
+"Ei, Iris, se ei ollut syynä", vastasi sulhanen. "Sinun rakkautesi oli
+minulle suuremman arvoinen kuin kaikki maailman kulta. Olin voittanut
+sinut ja aioin sinut pitää, mutta en halunnut sinua ostaa."
+
+Sitten kääntyi hän tytön isään. Hänen mielenliikutuksensa oli niin
+voimakas, että hän saattoi vain vaivalla puhua.
+
+"En ole saanut ennenkuin nyt tilaisuutta kiittää teitä sanoista, jotka
+lausuitte ennen laivasta lähtöänne. Mutta tulen niitä koko elämäni ajan
+pitämään rakkaassa muistossa. Te lahjoititte minulle Iriksen, kun olin
+köyhä ja kunniaton. Ja minä tiedän miksi sen teitte. Senvuoksi, että
+asetitte hänen onnensa yläpuolelle rikkautta ja yhteiskunta-asemaa. Ja
+kiitän myöskin sinua, setä. Sinä matkustit tuhansia maileja auttaaksesi
+ja lohduttaaksesi minua epätoivossani. Vaikka olisinkin ollut niin
+huono, kuin kerrottiin, tunsi vanha sydämesi kuitenkin osanottoa. Sinä
+olit valmis vetämään minut epätoivon kuilusta. Miksikä vihaisin lordi
+Ventnoria? Olisiko hän voinut tehdä minulle suurempaa palvelusta kuin.
+tämän? Hän on antanut minulle Iriksen. Hän on hankkinut Iriksen isän
+suostumuksen. Hän on vienyt vastoinkäymisen hetkenä setäni rinnalleni."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Seuraavana päivänä tutki hallituksen asiantuntija niiden kahden
+fotogenisäiliön sisällyksen ja arvioi ne viidensadan punnan arvoisiksi,
+vaikka mallit eivät olleet saaren suurimpia.
+
+Ja nyt ei ole enää paljon kerrottavaa Sateenkaarisaaresta ja noista
+kahdesta haaksirikkoisesta.
+
+Samana päivänä kun The Gazettessa oli Robert Anstrutherin nimitys
+entiseen rykmenttiinsä, vihittiin hänet ja Iris englantilaisessa
+kirkossa Hongkongissa, sillä Iriksen tahto oli, että se paikka, joka
+oli ollut hänen miehensä nöyryytyksen todistajana, todistaisi myöskin
+hänen riemuvoittonsa.
+
+Luutnantti Playdon oli _best man_ ja _Orient_ oli useiden tuntien ajan
+melkein miehistön hylkäämä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Eräänä iltana kesäkuun alussa laski kaksi laivaa ankkurinsa
+Palmupuuluodon eteen ja Mir Jan juoksi edestakaisin rannalla ilman
+muuta syytä kuin se, ettei voinut pysytellä hiljaa. Sahib toi hyviä
+uutisia. Hongkongin kuvernööri oli kirjoittanut Intian hallitukselle
+ja esittänyt Mir Janin asian niin hyvin, ettei ollut pienintäkään
+epäilystä siitä, että seuraava posti toisi hänelle armahduksen.
+
+Kaivostutkijat vahvistivat Robertin suurimmatkin toiveet. Ja
+kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua oli työ täydessä käynnissä.
+
+Kun suuri laiva seuraavana päivänä ennen hämärän tuloa kääntyi
+Singaporea kohti, saattoi Iris kuulla jyskeen koneista, jotka
+irroittivat metallia vuoresta.
+
+Nyt oli Robertin työn ensi osa lopussa. Hänen vaimonsa, sir Arthur
+ja setä seisoivat kävelykannella hänen tullessaan heidän luokseen
+kertomaan antaneensa määräyksen, että kalliolle oli asetettava
+vilkkumajakka heti, kun dynamo alkaisi toimia.
+
+"Kun tulemme tänne kylmän vuodenajan aikana, ei meidän tarvitse pelätä
+saavamme osaksemme _Sirdarenin_ kohtaloa, vaikka saapuisimmekin yöllä."
+
+Iris ei vastannut. Hänen katseensa suuntautui nopeasti katoaviin
+kallioihin.
+
+"Armahin, miksikä olet niin vaitelias?" kysyi hänen miehensä.
+
+Iris kääntyi häneen. Laskevan auringon säteet valaisivat nuoren rouvan
+suloisia kasvoja.
+
+"Senvuoksi, että olen niin onnellinen. Oi, Robert, niin onnellinen ja
+kiitollinen."
+
+P.S. Pitkäaikaisten ja kalliiden tutkimusten kautta onnistui Robert
+Anstruther saamaan selville, että höyrylaivan koneenkäyttäjä James
+Spencer oli, kaivettuaan ensin kultaa Kaliforniassa, ottanut pestin
+Shanghaihin menevään laivaan. Siellä jätti hän laivan. Vietettyään
+maissa epäsäännöllistä elämää, otti hän toimen kiinalaisella
+jokialuksella. Hänestä kuultiin viimeksi kahdeksantoista kuukautta
+ennen _Sirdarenin_ tuhoa.
+
+Silloin oli hän kertonut eräälle kiinalaiselle merimieskapakoitsijalle
+aikovansa ansaita omaisuuden seuraamalla kiinalaisia kalastajia. Ei
+kukaan tiennyt mihin hän lähti, mutta siitä päivästä oli hän kadonnut
+jäljettömiin. Ainoat, jotka häntä surivat, olivat äiti ja sisar.
+Viimeinen häneltä saatu kirje oli leimattu Shanghaissa. Vaikka ei
+täysin sitovasti käynyt selville tämän miehen olleen saman, joka
+oli murhattu Sateenkaarisaarella, piti Robert Anstruther kuitenkin
+huolen hänen omaisistaan tavalla, joka hankki hänelle heidän ikuisen
+kiitollisuutensa.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Seikkailujen saari, by Louis Tracy
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59704 ***
diff --git a/59704-8.txt b/59704-8.txt
deleted file mode 100644
index 6afb1a0..0000000
--- a/59704-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6610 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Seikkailujen saari, by Louis Tracy
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll
-have to check the laws of the country where you are located before using
-this ebook.
-
-
-
-Title: Seikkailujen saari
-
-Author: Louis Tracy
-
-Translator: Aito Kare
-
-Release Date: June 8, 2019 [EBook #59704]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEIKKAILUJEN SAARI ***
-
-
-
-
-Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-SEIKKAILUJEN SAARI
-
-Kirj.
-
-Louis Tracy
-
-
-Suomentanut
-
-Aito Kare
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusliike Minerva Oy,
-1923.
-
-
-
-
-
-
-I.
-
-Sirdarenin haaksirikko.
-
-
-Lady Tozer korjasi taistelunhaluisena kultasankaisia silmälasejaan.
-Hän oli oleskellut liian monta vuotta kaukaisessa idässä. Hongkongissa
-kutsuttiin häntä yleisesti "mandariiniksi". Englantiin menevän
-Sirdarenin päällikkö arvasi joutuvansa kidutuspenkille ottaessaan
-paikkansa salongin pöydän ääressä.
-
-"Onko totta, kapteeni, että joudumme pyörremyrskyyn?" kysyi hänen
-armonsa.
-
-"Kuka niin on sanonut, lady Tozer?" Kapteeni Ross oli varovainen,
-vaikkakin hiukan hämmästynyt.
-
-"Miss Deane. Muistelen hänen joku aika sitten sanoneen, että te
-puhuitte siitä hänelle."
-
-"Minä?"
-
-"Niin, ettekö se olleet te? Joku puhui siitä aamulla minulle. En kai
-itse ole voinut sitä arvata", sanoi Iris Deane katsoen häneen suurilla,
-sinisillä silmillään.
-
-"Ah niin, -- aivan niin -- olin sen unohtanut", sanoi tahdikas merimies.
-
-"Onko se totta?" kysyi lady Tozer kiusottavasti.
-
-"On, totta se on", vastasi kapteeni Ross samanlaisella äänensävyllä.
-
-"Kauheata!" läähätti hänen armonsa salaamatta pelkoaan.
-
-"Tulitteko vakuutetuksi siitä vilkaistessanne aurinkoon?" kysyi Iris.
-
-Kapteeni hymyili. "Tällä kertaa osasitte lähemmäksi totuutta kuin ehkä
-luulettekaan, miss Deane", sanoi hän. "Eilen huomioita tehdessämme oli
-auringon ympärillä harvinainen kehä. Tänä aamuna huomasitte kenties
-meren olevan peilityynenä, ainoastaan joku maininki silloin tällöin
-sitä liikautti. Ilmapuntari putoaa nopeasti ja arvelen ennen päivän
-loppua alkavan kovan merenkäynnin. Pelkään, ettette ole tottunut
-merenkäyntiin, lady Tozer! Oletteko te, miss Deane?"
-
-"Minäkö! Olisi ihastuttavaa olla oikeassa myrskyssä!"
-
-"Varjelkoon! Toivon, ettei siitä tule kovin raju!" huudahti lady Tozer.
-
-"Ei ole mitään levottomuuden syytä!" vastasi kapteeni. "Myrsky
-Kiinanmerellä on tietysti raju niin kauan kuin sitä kestää, mutta
-sellainen alus kuin _Sirdaren_ ei siitä paljon välitä."
-
-Senjälkeen poistui kapteeni Ross, eivätkä matkustajat enää häntä sinä
-päivänä nähneet.
-
-Hänen armonsa antoi puheenaiheen jäädä ja mittaili miss Deanea
-lorgnettinsa läpi.
-
-"Sir Arthurilla on kai aikomus tulla kesäkuussa kotiin Englantiin,
-luulen kuulleeni?" sanoi hän.
-
-Iris oli harvinaisen terve nuori nainen. Hänen huomionsa oli tällä
-hetkellä kiintynyt suureen banaaniin ja hän nyökkäsi iloisesti.
-
-"Te oleskelette hänen tuloonsa asti kai sukulaisten luona?" jatkoi lady
-Tozer.
-
-"Sukulaisten? -- Niitä meillä ei ole ketään -- tarkoitan sellaisia,
-joiden kanssa erityisesti seurustelisimme. Pysähdyn pariksi päiväksi
-Lontooseen neuvotellakseni ompelijattareni kanssa ja matkustan sitten
-suoraan Heimdaleen, maatilallemme Yorkshireen."
-
-"Mutta teillähän pitää tietysti olla seuranainen?"
-
-"Seuranainen? Rakas lady Tozer, tekikö isäni teihin sellaisen
-vaikutuksen, että hän sallisi ikävän, lihavan vanhan naisen tehdä
-elämäni sietämättömäksi?"
-
-Korko vastauksessa oli sanalla "lihava". Mutta Iris ei ollut tottunut
-olemaan ristikuulustelussa.
-
-Kolmikuukautisella saarella oleskeluaikanaan oli hän oppinut välttämään
-lady Tozeria. Täällä se kuitenkin oli mahdotonta ja vanha nainen
-pureutui häneen kiinni kuin iilimato. Miss Iris Dean oli makupala
-sellaisille, jotka pitävät juoruamisesta. Ei vielä kahtakymmentäyhtä
-täyttänyt, isä rikas baronetti, joka vallitsi kokonaista laivastoa
-komeita aluksia -- m.m. Sirdarenia --; tyttö, joka oli ollut isänsä
-kodin hallitsijattarena siitä saakka kun tuli Dresdenistä kolme vuotta
-sitten -- nuori, rikas, kaunis -- siinä yhdistelmä, joka sai miehet
-kiittämään lempeää sallimusta ja naiset pakahtumaan kateudesta.
-
-Sir Arthuria pidättivät liikeasiat, mutta hän ei tahtonut jättää Iristä
-alttiiksi vaaralliselle kiinalaiselle keväälle, joten he erosivat
-kyyneleet silmissä ja Iris uskottiin kapteenin hoitoon.
-
-"Arvelen sir Arthurin teidän tulevaa avioliittoanne silmälläpitäen
-haluavan, että tottuisitte olemaan itsenäinen", jatkoi lady Tozer.
-
-"Minun -- tulevaa -- avioliittoani!" huudahti Iris suunnattoman
-hämmästyneenä.
-
-"Niin. Eikö ole totta, että aiotte avioliittoon lordi Ventnorin kanssa?"
-
-Eräs juuri ohikulkeva tarjoilija kuuli suoraan asiaan käyvän kysymyksen.
-
-Sillä oli omituinen vaikutus häneen. Hän tuijotti miss Deaneen ja
-unohti itsensä siihen määrin, että antoi jäätelömaljakon levätä sir
-John Tozerin kaljulla päälaella.
-
-Iris ei voinut olla huomaamatta hänen kummallista käytöstään.
-Tavallinen hyvä tuuli karkoitti hänen lady Tozerin ristikuulustelun
-johdosta tuntemansa vihan.
-
-"Se ehkä tulee minun onnelliseksi kohtalokseni", sanoi hän iloisesti,
-"mutta lordi Ventnor ei ole kosinut minua."
-
-"Peijakas! Mitä te teette, pässinpää", huusi sir John kun jäätelö alkoi
-sulaa.
-
-Kohtaus huvitti niitä matkustajia, jotka istuivat kyllin lähellä
-nähdäkseen sen. Mutta ylitarjoilija juoksi esiin kalpeana raivosta ja
-sähisi: "Ilmoittautukaa toisen luokan ruokasaliin palvelukseen tänä
-iltana!" Ja hän töyttäsi käskynalaisensa syrjään sir Johnin tuolin
-luota.
-
-Miss Deane nousi ylös reippautta säteillen.
-
-"Olkaa hyvä, älkääkä rangaisko miestä, mr Jones", sanoi hän
-rakastettavasti. "Se oli selvä onnettomuus. Hän hämmästyi niin. Hänen
-sijassaan olisin kaatanut koko maljakon."
-
-Ylitarjoilija vaikeni. Hän ei oikein tiennyt mitä oli tapahtunut, mutta
-niin merkittävä henkilö kuin sir John Tozer olikin, oli kuitenkin
-laivan omistajan tytär vielä merkittävämpi.
-
-"Kyllä, miss, kyllä!" vastasi hän sekä lisäsi sitten luottavasti: "On
-hyvin ikävää tarjoilijalle tulla lähetetyksi toiseen luokkaan, miss.
-Matkustajien juomarahoissa on niin suuri ero."
-
-Tyttö hymyili ja kumartui sir Johnin puoleen, joka kuivasi
-ruokaliinalla niskaansa.
-
-"Te annatte hänelle anteeksi, eikö niin?" kuiskasi hän. "En tiedä
-minkävuoksi, mutta miesraukka tarkasteli minua niin, ettei nähnyt mitä
-teki."
-
-Sir John tuli heti lempeämmäksi.
-
-Yht'äkkiä tunsivat matkustajat vaipuvansa ikäänkuin alus olisi
-muuttunut suureksi hissiksi. He tarttuivat kovasti tuoleihinsa, jotka
-natisivat ja koettivat pyörähtää nurin, samalla kun avonaisesta
-luukusta räiskähti vesiryöppy sisään.
-
-"Kas niin!" huudahti hänen armonsa. "Tiesin, että joutuisimme myrskyyn,
-vaikka kapteeni Ross uskotteli -- John, vie minut heti hyttiini!"
-
-Pitkät, tummat aallot liukuivat äänettömästi ohi laivan. Miehistö oli
-täydessä työssä. Laskarit juoksivat edestakaisin totellen puosmannin ja
-päälliköittensä pillien vihellyksiä.
-
-Upseerit valkoisissa univormuissaan kulkivat edestakaisin.
-Vahdinmuutossa huomasi Iris ensimmäisen upseerin olevan puettuna
-vanhaan siniseen pukuun ja kantavan käsivarrellaan öljytakkia
-kiivetessään komentosillalle.
-
-Luonto näytti oikulliselta ja levottomalta. Laiva tuntui olevan
-samanlaisessa mielentilassa. Ilmassa oli varustautumisen ja
-koettelemuksen tuntu. Kettingit kitisivät tavalla, jota tyttö ei ollut
-milloinkaan ennen huomannut, ja myrskykannella juoksevien miesten
-askeleet kaikuivat raskailta ja kovilta.
-
-Soittokunnan eloisat säveleet eivät onnistuneet täyttämään salonkia.
-_Sirdaren_ taisteli päättävästi yltyvää myrskyä vastaan. Mutta
-todellinen taistelu oli miellyttävämpää kuin seuraavien tuntien
-tuottama kauhea vaaran tunne. Koneen voimakas jyskytys, propellien
-pyöriminen ja tasainen kulku läpi kuohun ja laineiden vaikutti
-rohkaisevasti ja luottamusta herättävästi.
-
-Miss Deane osoitti kestävänsä merenkäyntiä. Hän hymyili iloisesti
-laivalääkärille kun tämä huomasi hänen katselevan monia tyhjiä paikkoja
-pöydässä. Iris oli yksin ja lääkäri asettui hänen viereensä.
-
-"Te tuotatte kunniaa yhtiölle -- olette oikea merenkuninkaan tytär",
-sanoi lääkäri.
-
-"Tohtori, puhutteko samalla tavoin kaikille naismatkustajille?"
-
-"En, en suinkaan! Liiankin usein voin pysyä totuudessa vain olemalla
-vaiti."
-
-Iris nauroi. "Jos jään kauaksi aikaa laivalle, niin menee pääni
-pyörälle", huudahti hän. "Saan kuulla kohteliaisuuksia aina kapteenista
---"
-
-"Lääkäriin saakka!"
-
-"Te olette luettelossa jo toisena!"
-
-Oikeastaan ajatteli hän jäätelöä kuljettavaa tarjoilijaa ja tämän
-hämmästystä kuullessaan mainittavan hänen otaksutusta kihlauksestaan.
-Mies kiinnitti hänen mieltään. Hän näytti uraltaan suistuneelta
-herrasmieheltä. Ylitarjoilija seisoi lähellä ja hetken aikaa tuumi hän
-kysyä mihin rikollinen oli joutunut, mutta ei sitten välittänyt siitä.
-Asia oli liian jokapäiväinen.
-
-Kovasti helisten vierivät porsliinit, lasit ja muut pöydällä olevat
-esineet tuulenpuoleiselle laidalle. Jos ei pöydillä olisi ollut
-varalaitoja, olisi kaikki vierinyt lattialle. Eräs tarjoilija kaatui
-täysinäisen tarjottimen kera ja toiset olivat pakoitettuja tarttumaan
-tuolien selustoihin pysyäkseen pystyssä. Eräs miehistä tarttui lähellä
-olevan naisen hiuksiin, naisen, joka jokaista ruokailua ennen omisti
-hiustensa järjestelylle tunnin. _Sirdaren_ koetti pyörähtää ympäri.
-
-"Suunnanmuutos!" huomautti tohtori. "Tavallisesti on tapana välttää
-sitä matkustajien istuessa pöydässä, mutta rajumyrsky ei salli mitään
-kohteliaisuuksia."
-
-"Minun on kiiruhdettava kannelle", sanoi miss Deane.
-
-"Ette voi päästä sinne ennenkuin huomenaamulla."
-
-"Niinkö! Kapteeni Ross lupasi minulle -- se tahtoo sanoa, minä pyysin
-häntä --"
-
-Tohtori hymyili. Iris oli niin ihastuttavan itsepäinen.
-
-"Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Ovet ovat suljetut. Laineet
-huuhtovat kävelykantta joka minuutti. Yksi pelastusvenhe on
-ryöstäytynyt irti ja useat kannatushirret ovat murskautuneet kuin
-tulitikut. Ensi kerran elämässänne, miss Deane, olette lukittujen ovien
-takana."
-
-Tyttö ehkä kalpeni hiukan, sillä tohtori lisäsi kiireesti:
-
-"Ei tietystikään ole mitään vaaraa, ymmärrättehän, mutta nämä
-varovaisuustoimenpiteet ovat välttämättömiä. Te ette arvatenkaan
-pitäisi siitä, jos useita tonneja vettä syöksyisi alas
-salonginportaita, vai miten?"
-
-"En, ehdottomasti en. Mutta ei ole hauskaa olla suljettuna suureen
-rautalaatikkoon, tohtori. Se muistuttaa suurta ruumisarkkua."
-
-"Ei suinkaan! _Sirdaren_ on turvallisin alus mitä löytyy. Teidän
-isällänne on siinä suhteessa aina ollut erinomainen menettelytapa.
-Lontoon Hongkong yhtiöllä ei kenties ole erittäin nopeakulkuisia
-laivoja, mutta ne ovat merikelpoisia ja joka suhteessa hyvin
-varustettuja."
-
-"Onko monta matkustajaa sairaana?"
-
-"Ei, ainoastaan tavallinen määrä. Mutta ennen päivällistä sattui suuri
-onnettomuus."
-
-"Varjelkoon! Mitä tapahtui?"
-
-"Muutamat laskarit joutuivat myrskylaineeseen. Eräältä murtui luu."
-
-"Vieläkö muuta?"
-
-Tohtori epäröi. Hänen mieltään näytti kiinnittävän bourgougneviinin
-väri.
-
-"En tunne vielä yksityiskohtia", vastasi hän. "Huomenna aamiaisen
-jälkeen kerron teille kaikki."
-
-Mahtava aalto oli temmannut etukanssista mukaansa toisen perämiehen ja
-neljä laskaria. Seuraava aalto sinkautti kaikki viisi takaisin kaidetta
-vasten. Eräs mustista merimiehistä jäi jalka murtuneena makaamaan
-kannelle. Toiset neljä musertuivat rautakaidetta vastaan ja katosivat.
-
-Kone hiljentyi hetkeksi. Laiva alkoi kääntyä. Kapteeni Ross puri
-hampaitaan ja merkinantokello soitti: Täydellä vauhdilla!
-
-Tohtori oli kutsuttu pois ja Iris oli ainoa nainen salongissa.
-Istuttuaan hetken katselemassa kortinpelaajia lähti hän hyttiinsä.
-Siellä tapasi hän kamarineitinsä ja erään siivoojattaren. Molemmat
-naiset itkivät.
-
-"Mikä on hätänä?" kysyi Iris.
-
-"Eräs hänen ystävättäristään oli naimisissa äskenhukkuneen miehen
-kanssa", selitti kamarineito osoittaen siivoojatarta.
-
-"Hukkuneen? Minkä miehen?"
-
-Ja vähitellen sai Iris tietää koko surullisen totuuden. Hän oli vähällä
-puhjeta kyyneliin. Hän muisti tohtorin epäröinnin ja omat sanansa
-"suuresta ruumisarkusta."
-
-Hän ei halunnut riisuutua. Kamarineiti pyysi itkien saada jäädä
-emäntänsä luo. Hän tahtoi levätä sohvalla.
-
-Iris paneutui vuoteeseen ja koetteli lukea, mutta se oli hyvin vaikeaa.
-Hänen katseensa harhaili paikasta paikkaan ja hän huomasi naurettavat
-liikkeet, joita koukuissa olevat vaatteet tekivät. Hän ei ollut
-peloissaan, vaan pikemmin kummastunut, sekä varustautunut vakaviin
-tapahtumiin.
-
-Lopuksi hän kuitenkin nukahti ja hänen viimeinen selvä ajatuksensa oli
-kiitollisuudentunne siitä, että kone jatkoi jyskytystään sellaisella
-lujalla päättäväisyydellä.
-
-Kun oli muutettu suuntaa ja _Sirdaren_ kulki länsietelään, katsoi
-kapteeni ilmapuntaria kerran puolessa tunnissa. Elohopea oli viimeisten
-kahdentoista tunnin kuluessa laskenut pari tuumaa. Tavattoman matala
-ilmanpaine aiheutti pilviä, jotka tekivät myrskyn tunnelman vielä
-vaikuttavammaksi.
-
-Heti puolenyön jälkeen osoitti ilmapuntari kohoamisen merkkejä. Kello
-puoli yksi kävi kohoaminen huomattavaksi ja samalla kääntyi tuuli äkkiä
-länteen.
-
-Kapteeni Ross hymyili väsyneesti. Hänen muotonsa valkeni. Hän napitti
-öljytakkinsa, heitti katseen kompassiin ja nyökkäsi hyväksyvästi.
-
-"Hyvä on", huusi hän torveen alaperämiehelle. "Pitäkää sama suunta --
-etelä 15 länsi."
-
-"Etelä 15 länsi, sir", huusi merimies vastaukseksi.
-
-Kapteeni Ross söi muutamia voileipiä ja huuhtoi ne alas kylmällä
-teellä. Hän oli nälkäisempi kuin oli luullutkaan, sillä yhteentoista
-tuntiin ei hän ollut maistanut mitään. Hän tilasi puhetorvella lisää
-voileipiä sekä kahvia.
-
-Sitten alkoi hän tutkia karttaa ja ensimmäinen upseeri ryhtyi samaan
-työhön. Molemmat miehet tarkastelivat sitä hiljaisuuden vallitessa.
-
-Vihdoin tarttui kapteeni Ross lyijykynään ja asetti sen eräälle
-pisteelle 14° N ja 112° Ö välille.
-
-"Olemme näillä tienoin", sanoi hän.
-
-Ensimmäinen upseeri myönsi ja sanoi:
-
-"Ei mitään teille tänä yönä, sir."
-
-"Ei yhtään mitään. Se on kuitenkin onni tällaisella ilmalla.
-Päivänkoittoon voimme pitää niin kauas etelään kuin haluamme ja sitten
--- -- Miltä näytti ulkona kun tulitte sisään?"
-
-"Hiukan paremmalta, arvelen."
-
-"Olen käskenyt lisää virvokkeita. Ottakaamme pieni tähystys ennenkuin
-käymme käsiksi niihin."
-
-Molemmat upseerit menivät myrskykannelle. Samalla hetkellä yritti tuuli
-pyyhkäistä merikorttihytin kannelta. Vahtiupseeri näki sen ja nyökkäsi.
-Ei hyödyttänyt koettaa puhua. Mutta ilma oli huomattavasti kirkkaampi.
-
-Kaikki tuijottivat eteenpäin pimeyteen. He koettivat silmillään
-lävistää edessään olevaa verhoa. Äkkiä kuului edestä villi ulvonta.
-Nuo kolme miestä tuijottivat kauhistuneina suureen, mastottomaan
-kiinalaisdsonkkaan, joka pyöri avuttomana aivan laivan edessä.
-
-Kapteeni juoksi ohjaushyttiin ja ilmaisi vilkkain elein, että suunta
-oli muutettava.
-
-Vahtiupseeri asetti sähköosoittajan näyttämään "seis!" ja
-"takaisin täydellä koneella!" vetäen samalla vapaalla kädellään
-merkinantokädensijasta ja käheä varoitus saattoi tarjoilijat
-juosten kiiruhtamaan ilmaluukkuja sulkemaan. Ensimmäinen upseeri
-juoksi alatuulenpuoleiselle laidalle, sillä _Sirdaren_ totteli
-silmänräpäyksessä peräsintä ja näytti selviytyvän dsonkasta kuin
-taikaiskulla.
-
-Kaikki tapahtui niin nopeasti, että dsonkka liukui ohi laivan käheän
-merkinannon vielä kaikuessa. Ensimmäinen upseeri, joka oli liittynyt
-päällikköönsä, katsoi dsonkkaraukkaa. He näkivät miehistön tarrautuneen
-korkealla esikannella olevaan vintturiin. Dsonkka oli lastattu
-tukeilla. Vaikkakin vettä täynnä, ei se voinut upota, jos vain pysyi
-koossa.
-
-Mahtava laine heitti sen etemmäksi laivasta ja sinkautti sitten
-vastustamattomalla voimalla takaisin. _Sirdaren_ oli juuri
-lopettamaisillaan käännöksen ja propelli pyöri ylhäällä ilmassa --
-sillä kolmas upseeri oli käskenyt täydellä vauhdilla eteenpäin! -- kun
-kömpelö dsonkka antoi hirmuisen iskun _Sirdarenin_ peräpuoleen, löi irti
-propellin ja särki peräsimen.
-
-Kone jyskytti tavattomasti ennenkuin koneenkäyttäjä sai sen
-pysähtymään. Dsonkka katosi aaltoihin ja kaunis laiva, joka muutamia
-sekuntteja sitten oli ollut täynnä voimaa, kamppaili kuin haavoitettu
-Leviathan kostonhaluisen vihollisen käsissä.
-
-Mutta rohkeat, taitavasti johdetut miehet ponnistivat voimiaan
-torjuakseen äärimmäisen onnettomuuden.
-
-Nopeasti asetettiin etumastoon purje, ja meriankkuri laitettiin kuntoon
-heti kun huomattiin, ettei peräsin toiminut. Säännöllisin väliajoin
-laskettiin raketteja siinä heikossa toivossa, että ne herättäisivät
-jonkun muun laivan huomiota ja tämä seuraisi jäljestä sekä antaisi
-myrskyn lakattua apua.
-
-Kun kapteeni oli varmistautunut siitä, ettei laiva ollut saanut vuotoa,
-vaan vahingot olivat ulkopuolella, avattiin varmuusovet ja matkustajat
-päästettiin salonkiin, säteilevään palatsiin, jossa ei huomannut
-jälkeäkään myrskystä eikä vaurioista.
-
-Kapteeni Ross tuli itse sanomaan vaiteliaille miehille ja
-kalpeille naisille muutamia rauhoittavia sanoja. Hän kertoi heille
-totuudenmukaisesti mitä oli tapahtunut.
-
-Tunnit kuluivat hitaasti. Kaikki olivat halukkaat pääsemään kannelle
-heittääkseen silmäyksen ulkona oleviin tuntemattomiin vaaroihin.
-Mutta kun se ei voinut tulla kysymykseen, istuvat he pöydän ympärille
-innokkaasti pohtimaan tilannetta.
-
-Muutamat varovaiset sielut menivät hytteihinsä ottamaan ylleen
-arvoesineensä siltä varalta, että jotain odottamatonta vielä
-tapahtuisi. Toiset, rohkeammat, menivät sensijaan uudelleen levolle.
-
-Sillä aikaa olivat kapteeni ja ensimmäinen upseeri ohjaushytissä, jossa
-he innokkaasti tutkivat merikortteja ja keskustelivat uudesta vaarasta,
-joka uhkaavana sukelsi heidän eteensä. Laiva oli ollut onnettomuuden
-sattuessa kaukana tavalliselta kulkuväylältään. He laskivat sen nyt
-kulkevan yhdentoista meripenikulman nopeudella tunnissa kohti tunnetun
-maailman vaarallisinta paikkaa, Kiinan meren eteläisintä osaa, joka oli
-täynnä lukemattomia kallioita, kiviä ja salakareja.
-
-Ei ollut kuitenkaan tehtävissä mitään muuta, kuin niin huomaamatta kuin
-suinkin ryhtyä muutamiin varovaisuustoimenpiteisiin ja luottaa sitten
-kohtaloon. Ankkurin heittäminen ja koetteleminen sen varassa kestää
-myrskyä ei heidän nykyisessä tilassaan voinut tulla kysymykseen.
-
-Kello tuli kaksi, kolme, neljä. Puolen tunnin kuluttua koittaisi päivä.
-Ilmapuntari nousi nopeasti. Myrskyn keskus oli mennyt ohi. Jälellä
-olivat vain mahtavat laineet ja raivokas, mutta tasainen tuuli.
-
-Kapteeni Ross astui kahdennenkymmenennen kerran ohjaushyttiin.
-
-Hän näytti monta vuotta vanhemmalta. Hymyilevä, komea upseeri oli
-muuttunut masentuneeksi, hiljaiseksi mieheksi. Hän oli muuttunut
-yhdessä laivansa kanssa.
-
-"On mahdotonta nähdä eteensä kahta jalkaa", uskoi hän lähimmälle
-miehelleen. "En ole koko elämässäni ollut näin huolissani. Jumalan
-kiitos, että yö lähenee loppuaan. Päivänkoitossa ehkä --".
-
-Hänen viimeisissä sanoissaan oli rukousta ja toivoa. Mutta hänen vielä
-puhuessaan näytti laiva kohoavan ilmaan.
-
-Silmänräpäystä myöhemmin kuului räiskettä ja rautojen katkeilemista.
-Kaikki, jotka sattumalta eivät pitäneet lujasti kiinni, kaatuivat.
-Kansi taipui, samalla kun aallot, jotka uudistuneella raivolla löivät
-uutta estettä vastaan, tukahduttivat laskarien huudot.
-
-_Sirdaren_ oli lopettanut viimeisen retkensä. Nyt se oli rikkoutunut
-hylky. Se riippui karilla muutaman sekunnin. Silloin tarttui uusi laine
-suureen laivaan, kuljetti sitä jonkun matkaa ja paiskasi kallioihin.
-Sen selkä taittui. Se katkesi kahteen osaan. Molemmat osat kääntyivät
-ylösalaisin ja kaikki -- mastot, savupiiput, veneet, ja jokainen elävä
-sielu joutui kuohuvaan vesi- ja vaahtopyörteeseen, joka heidät nielasi.
-
-
-
-
-II.
-
-Pelastuneet.
-
-
-Kun _Sirdaren_ katkesi keskeltä, halkesi salongin lattia mahtavalla
-räiskeellä. Liian huumautuneina voidakseen lausua edes rukousta
-lensivät miehet ja naiset sikin sokin. Iris tempautui kauhistuneen
-kamarineitinsä otteesta, putosi käytävään ja olisi mennyt laivan mukana
-pohjaan, jollei eräs kajuutanportaihin nojaava merimies olisi tarttunut
-häneen.
-
-Mies ei ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Itsesäilytysvaiston ajamana
-tarttui hän laivan törmätessä kivelle ensimmäiseen tukeen. Samoin
-saattoi vaistomainen auttamisenhalu hänet ojentamaan vasemman kätensä
-ja tarttumaan tytön vyötäisiin kun tämä vieri ohi. Onnellisen sattuman
-kautta olivat he tuulenpuoleisella laidalla, sillä epäröityään kauhean
-sekunnin kallistui laiva alatuuleen.
-
-Mies ei ollut valmistautunut tähän. Samalla hetkellä kun portaat
-kallistuivat, kadotti hän tasapainonsa; molemmat lennähtivät
-voimakkaasti luukun kautta ulos ja katosivat kiehuvaan aallokkoon.
-Sellaisissa olosuhteissa oli mahdotonta ajatella. Sarja vaikutelmia,
-joukko epäselviä kuvia kiintyi sieluun ja selveni myöhemmin
-tuskallisina muistoina. Pelko, epätoivo, hämmästys -- ei mitään
-näistä tunteista ollut olemassa. Hän tiesi ainoastaan, että elotonta
-naisruumista -- sillä onneksi oli Iris pyörtynyt -- täytyi pidellä
-lujasti kunnes kuolema sen häneltä tempaisi. Hän palasi tietoisuuteen
-kuohuvassa meressä ja tunsi jalkojensa alla jotain, joka muistutti
-viettävää kalliota. Hän kohosi vedestä ja luuli tuntevansa jälleen
-ohjaushyttiä kannattavan pylvään, joka yhdessä ohjaushytin kanssa oli
-repeytynyt irti.
-
-Vapaalla kädellään tarttui hän tähän odottamattomaan tukeen. Lyhyen
-hetken oli hänellä hämärä tietoisuus laivan haaksirikosta. Sekä keula-
-että peräpuoli olivat ilmanpaineesta räjähtäneet. Hylynsirpaleet ja
-ihmisruumiit singahtivat sinne tänne. Meri jymisi kallioita vastaan
-kymmenentuhannen mahtavan rautavasaran lailla.
-
-Univormupukuinen mies -- hän arveli sen olevan kapteenin -- ojensi
-kätensä tarttuakseen pylvääseen, joka kannatti merimiestä ja tyttöä,
-mutta kateellinen aalto kohotti puun ja lennätti miehen tiedottomine
-taakkoineen takaisin syvyyteen. Hän taisteli elämästä epätoivon
-vimmalla. Nyt oli loppu varmasti käsissä. Mutta ei, hänen polvensa
-nojasi musiikkisalongin kattoa vastaan ja hän sai hengähdysaikaa.
-Suurin vaikeus oli hengittämisessä, niin tiheää oli kuohu, jonka läpi
-hän ajautui. Mutta tässäkin kauheassa silmänräpäyksessä säilytti hän
-mielenmalttinsa. Tiedottoman tytön suonenvedontapaiset rinnan liikkeet
-osoittivat hänen olevan tukehtumaisillaan. Äärimmilleen ponnistaen
-käänsi hän tytön siten, että suojasi häntä omalla ruumiillaan.
-
-Se näytti tuottavan helpotusta ja tällä hetkellä luuli merimies
-tuntevansa hänet. Hänellä ei ollut kuitenkaan kykyä selvästi
-ajattelemaan. Samalla hetkellä, kun hän epäselvästi pääsi perille
-naisen henkilöllisyydestä, kadotti heikko tuki, johon hän nojasi,
-tasapainon, ja epätasainen taistelu alkoi jälleen.
-
-Tällä kertaa tapasivat hänen jalkansa jotain turvallisen kiinteätä.
-Hän paiskautui eteenpäin ja tunsi jälleen saman kiinteän ja lujan
-pohjan. Hänen sielunkykynsä heräsivät. Siinä oli hiekkaa. Pelastuksen
-toivon kannustamana taisteli hän kuin hullu. Hän kaatui usein; kolme
-kertaa koetti takaisin virtaava vesi viedä hänet mukanaan, mutta hän
-ponnisteli sokeasti edelleen kunnes jalat vajosivat pehmeään valkoiseen
-hiekkaan.
-
-Hän kaatui kykenemättä enää nousemaan. Ponnistaen viimeiset voimansa
-veti hän tytön lähelleen ja siinä lepäsivät molemmat mistään
-välittämättä.
-
-Miten kauan mies siinä makasi, saattoi hän jälkeenpäin vain arvailla.
-_Sirdaren_ vajosi pohjaan juuri ennen päivänkoittoa ja merimies näki
-tajuntansa palattua pienen auringonsäteen pilkistävän pilvien välitse
-idässä; myrsky oli alkanut vaimentua.
-
-Hän kohottautui hitaasti ja vaivaloisesti istumaan. Heti alettuaan
-liikkua tunsi hän pahoinvointia, sillä hän oli niellyt paljon
-suolavettä, ja vasta saatuaan sen pois saattoi hän ajatella tyttöä.
-Tämä makasi vielä kasvot hiekkaa vasten.
-
-Kaikkien pakoittavien jäsentensä väristessä lankesi hän toiselle
-polvelleen ja kohotti hellästi Iriksen pään ja olkapäät ylös. Tytön
-silmät olivat suletut, huulet ja hampaat lujasti yhteenpuristetut --
-seikka, jota hän epäilemättä sai kiittää hengestään, sillä muussa
-tapauksessa olisi hän tukehtunut; -- hänen kalpeutensa oli sitä lajia,
-joka näytti todistavan kuolemaa.
-
-Epätoivon elein pyyhkäisi mies takinhihalla silmiään paremmin
-nähdäkseen. Sitten koetti hän vapisevin käsin avata tytön puseron
-kaulusta ja nyöriliivejä. Hänellä oli hämärä käsitys siitä, että
-niin oli pyörtyneiden naisten kanssa meneteltävä ja hän oli vakaasti
-päättänyt palauttaa Iris Deanen tajuihinsa. Hänen työtään vaikeutti
-vyö, jonka hän katkaisi veitsellään.
-
-Silloin vasta huomasi hän oikean kätensä etusormen kynnen repeytyneen
-irti, luultavasti koettaessaan pitää kiinni epävarmasta tuesta, joka
-oli niin merkittävästi vaikuttanut hänen pelastukseensa. Kynsi riippui
-yhä lihariekaleessa kiinni estäen käden käyttöä. Ilman epäröimistä puri
-hän hampaillaan siihen ja repäisi irti.
-
-Aikoessaan senjälkeen ruveta huolehtimaan tytöstä, huomasi hän
-ihmeekseen tämän loikovan avoimin silmin ja katsovan häneen. Tyttö oli
-täydessä tajussaan ja oli nähnyt hänen omituisen käyttäytymisensä.
-
-"Jumalan kiitos, te olette elossa!" huudahti merimies käheästi.
-
-"Miksikä niin teitte? Minkävuoksi repäisitte kynnen?" kuiskasi tyttö.
-
-"Se oli tiellä. Halusin leikata vaatteenne auki vyötäisiltä. Olitte
-pyörtynyt ja aioin avata nyöriliivinne."
-
-Iriksen väri palasi huomattavan nopeasti.
-
-Hän koetti kohottautua ja kädet yrittivät vaistomaisesti järjestää
-pukua.
-
-"Naurettavaa!" huudahti hän hämillään.
-
-"Luuletteko voivanne maata siinä kunnes hankin hiukan vettä?" kysyi
-mies levottomasti.
-
-Iris nyökkäsi ja sulki silmänsä. Se johtui vain siitä, että suolainen
-merivesi kirveli kovasti silmiä, mutta merimies luuli hänen pyörtyvän
-uudelleen.
-
-"Koettakaa olla pyörtymättä", sanoi hän. "Eikö ole parasta, jos avaan
-vaatteenne?"
-
-"Ei, ei", mutisi Iris. "Silmiäni vain kirveltää, siinä kaikki. Eikö ole
--- yhtään -- vettä?"
-
-Mies laski hellästi hänen päänsä hiekalle ja nousi ylös. Hänen
-ensimmäinen silmäyksensä koski merta. Hän näki jotain, joka sai hänet
-hämmästyksestä säpsähtämään. Meri vyöryi yhä edelleen yli riuttojen,
-jotka sulkivat sisäänsä pienen lahdelman. Vastakohta myrskyävän meren
-ja tyynen, rauhallisen lahden välillä oli kummastuttava.
-
-Merellä ei näkynyt jälkeäkään _Sirdarenista_, mutta ranta oli
-kaikkialla pirstaleiden peitossa ja -- kauheata -- useita elottomia
-ihmisruumiita oli heittynyt sikin sokin rannalle laivanjäännösten
-joukkoon.
-
-Tämä huomio sai hänet toimimaan. Hän kääntyi heittääkseen silmäyksen
-maahan, johon avuttomine seuralaisineen oli joutunut. Suureksi
-helpotuksekseen huomasi hän sen olevan vuorista ja metsänpeittämää.
-Hän tiesi, ettei laiva ollut voinut ajautua Borneoon, joka oli kaukana
-etelässä. Tämän täytyi olla joku niistä Kiinan meressä olevista
-sadoista saarista, joilla kalastajat käyvät. Todennäköisesti oli se
-asuttu, vaikkakin tuntui kummalliselta, etteivät saaren asujamet olleet
-näyttäytyneet. Joka tapauksessa oli täällä vettä ja jotain syömistä.
-
-Mutta ennen vedenetsintään lähtemistä oli suoritettava kaksi asiaa.
-Tyttö oli muutettava pois nykyisestä paikastaan. Olisi liian julmaa
-antaa hänen nähdä rannalla olevia ruumiita.
-
-Hän kumartui tytön puoleen ja sanoi lempeästi: "Teidän täytyy antaa
-minun kantaa itsenne kauemmaksi maalle."
-
-Sitten otti hän tytön käsivarsilleen ja kantoi erään hiekasta kohoavan
-kiven taa, joka suojasi tuulelta ja rannan tarjoamalta näyltä.
-
-"Minua paleltaa ja olen niin väsynyt", mutisi Iris. "Eikö ole yhtään
-vettä? Kaulassani tuntuu niin kipeältä."
-
-"Koettakaa maata hiljaa muutamia minuutteja. Teidän ei tarvitse kärsiä
-kauan. Tulen heti takaisin."
-
-Hänen oma kurkkunsa ja silmänsä kirvelivät kuin tulessa suolavedestä,
-mutta siitä huolimatta juoksi hän ensiksi lagunin rannalle. Siellä oli
-kaikkiaan neljätoista ruumista. Miesten joukossa oli laivalääkäri,
-ensimmäinen upseeri ja sir John Tozer.
-
-Merimies ei osoittanut mitään näkyvää liikutusta tutkiessaan heitä.
-Vakuuttauduttuaan siitä, ettei voinut auttaa ketään näistä vaiteliaista
-olennoista, meni hän lähintä metsää kohden. Hän ei tiennyt kuinka
-pitkäaikaiseksi vedenetsintä tulisi ja hänelle oli mitä tärkeintä sen
-löytäminen.
-
-Tultuaan likimmäisten puiden luo päästi hän ilohuudon. Siellä
-kasvoi suuri joukko saniaiskasveja, joiden suuret kääntyneet lehdet
-muistuttivat teekuppia ja sisälsivät sadevettä, johon oli senlisäksi
-sekaantunut niiden omaa hyvältämaistuvaa mehua.
-
-Hän leikkasi veitsellään kaksi lehteä noituen samalla vahingoittunutta
-sormeaan ja kiiruhti Iriksen luo kalliine juomineen. Iris onnistui
-nousemaan käsivarsiensa varaan ja hänen silmänsä loistivat toivosta
-saada jotain virkistävää. Hän joi nopeasti molempien lehtien sisällön.
-
-"Miten kummallinen maku", sanoi hän sitten. "Mitä se on?"
-
-Mutta into, jolla Iris sammutti janonsa, muistutti merimiestä omista
-silmänräpäykseksi unohtuneista tuskistaan. Hänen kielensä tuntui
-turpoavan ja hänen oli mahdotonta vastata.
-
-"Te ette ole juoneet mitään itse!" huudahti Iris. "Menkää heti juomaan.
-Ja olkaa ystävällinen ja tuokaa minullekin vielä vähän."
-
-Hänen ei tarvinnut sanoa sitä kahta kertaa. Juotuaan kiireesti
-muutamien lehtien sisällyksen, palasi merimies Iriksen luo tuoden lisää
-vettä. Tyttö oli nyt noussut istumaan. Aurinko loisti majesteetillisena
-pilvien välitse ja jäsenet saivat lämpöä ja jäntevyyttä.
-
-"Mitä tämä on?" kysyi hän juotuaan vielä kerran.
-
-"Saniaiskasvin vettä. Luonto ei ole aina julma. Ollessaan erinomaisen
-jalossa mielentilassa keksi se tämän tavan säilyttää vettä."
-
-Miss Deane ojensi kätensä saadakseen lisää.
-
-"Ei, madame", sanoi merimies äänessään kunnioitusta ja päättäväisyyttä.
-"Ei enempää tällä kertaa. Ensiksi on minun hankittava jotain syötävää."
-
-"Laiva on uponnut?" sanoi Iris hetken vaiettuaan.
-
-"Niin, madame."
-
-"Ja me olemme ainoat pelastuneet?"
-
-"Pelkään niin olevan."
-
-"Onko tämä asumaton saari?"
-
-"En usko, madame. Se on ehkä tilapäisesti asumaton, mutta kiinalaiset
-kalastajat tulevat näille seuduille kokoamaan kilpikonnia ja
-_beche-de-meriä_. En ole nähnyt meitä itseämme lukuunottamatta
-ainoatakaan elävää olentoa, mutta asukkaat voivat oleskella saaren
-eteläosassa."
-
-"Ei voi olla mahdollista", jatkoi Iris hetken kuluttua, "että
-_Sirdarenin_ kokoinen laiva on murskautunut."
-
-Merimies vastasi tyynesti:
-
-"Se on vain liiankin totta, madame. Te ette tiedä kuinka se tapahtui
--- se kävi niin nopeasti. Onneksi kadotitte te tajuntanne."
-
-"Kuinka sen tiedätte", kysyi tyttö nopeasti.
-
-"Minä -- niin -- olin sattumalta teidän läheisyydessänne, madame, kun
-laiva murskautui ja me -- tulimme heitetyksi yhdessä maihin."
-
-Iris kohottautui ja katsoi häneen. "Nyt muistan", huudahti hän. "Te
-tartuitte minuun kaatuessani käytävään. Putosimme mereen laivan
-hajotessa. Olette pelastanut henkeni. Jos ei teitä olisi ollut, en
-olisi päässyt hengissä."
-
-Hän tarkasti miestä vakavasti nähdessään punan kohoavan tämän suolan ja
-hiekan peittämille kasvoille.
-
-"Ei, mutta", huudahti hän äkkiä, "tehän olette tarjoilija, jonka eilen
-huomasin salongissa. Mistä johtuu, että olette merimiehen puvussa?"
-
-"Myrskyn aikana sattui laivalla onnettomuus, madame. Olen sangen hyvä
-merimies, mutta huono tarjoilija ja pyysin tulla muutetuksi. Koska
-miehistö ei ollut täysilukuinen, suostuttiin pyyntööni."
-
-Iris tarkasteli häntä hyvin huomaavasti.
-
-"Te pelastitte henkeni", toisti hän hitaasti. Sitten juolahtivat hänen
-mieleensä kapteeni Ross, sir John, lady Tozer, tohtori, kamarineiti
-ja kaikki muut. Olivatko kaikki tosiaankin kuolleet? Hänen huulensa
-värisivät ja silmät täyttyivät kyynelin.
-
-"Onko todellakin totta, että kaikki meitä lukuunottamatta ovat
-hukkuneet?" kysyi hän katkonaisella äänellä.
-
-"Onnettomuudeksi ei siitä voi olla pienintäkään epäilyä", vastasi
-merimies alasluoduin katsein.
-
-"Oletteko siitä ihan, ihan varma?"
-
-"Kyllä -- ainakin muutamien suhteen!" Vasten tahtoaan kääntyi hän
-rannalle.
-
-Iris ymmärsi. Hän laskeutui polvilleen, painoi kädet kasvoilleen ja
-purskahti kovaan itkuun. Mies kumartui hänen puoleensa katseessaan
-sanomatonta osanottoa ja aikoi laskea kätensä hänen olalleen, mutta
-pidättäytyi äkkiä. Jokin oli tehnyt tämän miehen kovaksi. Hänelle
-maksoi ponnistusta välinpitämättömänä pysyminen, mutta se onnistui. Hän
-puristi huulensa yhteen ja lempeä ilme kasvoilta katosi.
-
-"Kas niin, rakas madameni", huudahti hän teeskennellyn reippaalla
-äänellä, "teidän on rauhoituttava. Haaksirikossa on samoin kuin
-sodassakin. Me olemme elossa ja meidän on koetettava selviytyä.
-Kadonneita me emme voi auttaa."
-
-"Mutta osanottoa voimme tuntea" vaikeroi Iris katsoen häneen
-kyynelten täyttämin silmin. Ei edes tälläkään hetkellä hän voinut
-olla kummastelematta, että tämä merimies, joka puhui kuin sivistynyt
-mies, mutta koetteli jäljitellä alemman luokan tapoja, oli mitä
-ritarillisimmin pelastanut hänen henkensä ja auttanut häntä, vaikka
-itse oli vielä enemmän avun tarpeessa.
-
-Mies odotti vaieten kunnes hänen nyyhkytyksensä lakkasivat.
-
-"Ja nyt, madame", sanoi hän, "on tärkeintä saada jotain ruokaa. En
-jätä teitä mielelläni yksin ennenkuin olemme oppineet tuntemaan
-oleskelupaikkamme paremmin. Jaksatteko kulkea vähän matkaa metsään
-päin, vai kannanko teitä?"
-
-Iris nousi heti ja työnsi uhmaavasti hiuksensa taapäin.
-
-"Tietysti voin kulkea", vastasi hän. "Mitä ehdotatte tehtäväksi?"
-
-"Niin, madame --"
-
-"Mikä on nimenne?" keskeytti Iris käskevästi.
-
-"Jenks, madame -- Robert Jenks."
-
-"Kiitos! Kuulkaa nyt, Robert Jenks. Minä olen miss Iris Deane. Laivalla
-olin minä matkustajana ja te tarjoilijana -- toisin sanoen, siksi kun
-rupesitte merimieheksi. Täällä olemme onnettomuustovereita, mutta
-te olette johtaja -- minä olen aivan avuton. Voin auttaa teitä vain
-antamienne ohjeiden mukaan, enkä siis halua enää hetkeäkään tulla
-kutsutuksi 'madameksi'. Ymmärrättekö?"
-
-Mr Robert Jenks tunsi hänen suurten sinisten silmiensä katselevan
-itseään ja tukahdutti hymyilyn. Tyttö oli yhä hermostunut, täytyi tehdä
-hänen mielikseen.
-
-"Kuten haluatte, miss Deane", sanoi hän. "Tosiasiaksi kuitenkin jää,
-että meillä on paljon tehtävää ja että meidän on heti syötävä jotain."
-
-"Mitä voimme syödä?"
-
-"Ottakaamme siitä selvää", vastasi Robert Jenks, alkaen tarkastella
-lähimpiä puita.
-
-He liikkuivat vaivaloisesti eteenpäin. Silloin tuli Iris ajatelleeksi
-harvinaista näkyä, joka oli osunut hänen silmiinsä tajunnan palatessa.
-
-"Olette vahingoittanut sormenne", sanoi hän. "Näyttäkää se minulle."
-
-Jenks ojensi oikean kätensä häneen katsomatta.
-
-"Oi, raukkaa!" huudahti Iris. "Sitä pakottaa tietysti hirveästi."
-
-Sitten repäsi hän riekaleen puvustaan ja sitoi sormen hellästi ja
-varovasti.
-
-"Kiitos!" sanoi Jenks. Sitten päästi hän ilohuudon.
-
-"Jupiterin kautta, miss Deane! Meillä on onnea! Tässä on mainio
-pisankipuu!"
-
-Vaikkakin hedelmät tuskin olivat kypsiä, söivät he niitä ahnaasti.
-Vihdoinkin oli heidän nälkänsä jonkunverran vaimentunut.
-
-"Nyt", selitti Jenks, "on teidän levättävä täällä hetkinen. Aion mennä
-takaisin rannalle. Teidän ei tarvitse olla peloissanne. Täällä ei ole
-mitään eläimiä, jotka voisivat teitä vahingoittaa, enkä minä viivy
-kauan."
-
-"Mitä teette rannalla?" kysyi Iris.
-
-"Koetan pelastaa ruokatavaroita ja muuta."
-
-"Enkö saa tulla mukaan? Saattaisin ehkä olla hiukan avuksi."
-
-Jenks vastasi hitaasti:
-
-"Olkaa kiltti ja tehkää mielikseni jäämällä tänne. Tulen takaisin pian
-ja siellä tulee ehkä koko joukko työtä."
-
-Iris ymmärsi hänen tarkoituksensa ja värähti.
-
-"_Sitä_ en saattaisi tehdä", mutisi hän. "Minä pyörtyisin. Teidän
-poissaollessanne rukoilen heidän puolestaan -- onnettomien
-ystäväraukkojeni puolesta."
-
-Jenksin jättäessä hänet itki hän hiljaa.
-
-Kun Robert Jenks tuli lagunille, pysähtyi hän äkkiä. Hän muisti
-varmasti lukeneensa neljätoista ruumista. Nyt niitä oli vain
-kaksitoista. Kaksi laskaria, jotka olivat levänneet aivan lagunin
-rantakivillä, oli kadonnut.
-
-Mihin he olivat joutuneet?
-
-
-
-
-III.
-
-Löytö.
-
-
-Merimies ei kuluttanut aikaa ihmettelemiseen. Hän tutki innokkaasti
-jokaista kadonneista laskareista jäänyttä jälkeä. Lopuksi tuli hän
-siihen tulokseen, että voima, jota hän ei voinut ymmärtää, oli vetänyt
-ruumiit kallioiden yli laguniin.
-
-Nähtyään ne viimeksi puoli tuntia sitten olivat ne levänneet monta
-jalkaa vesirajan yläpuolella. Tällä kohdalla oli ranta hyvin jyrkkää.
-Hän saattoi katsoa syvälle kirkkaaseen veteen. Siellä ei näkynyt muuta
-kuin useita erilaisia pikkukaloja.
-
-Tapahtuma kummastutti ja suututti häntä. Yhä ajatellen asiaa istuutui
-hän kivelle, otti kenkänsä ja tyhjensi niistä veden. Sukkansa asetti
-hän kalliolle kuivumaan.
-
-Se muistutti häntä miss Deanen tarpeista. Hän juoksi paikalle,
-josta saattoi huutaa tytölle neuvoakseen tätä hänen poissaollessaan
-kuivaamaan vaatteitaan. Hän vetäytyi nopeasti takaisin peljäten
-tulevansa nähdyksi, sillä Iris oli jo levittänyt suuren osan
-vaatteitaan auringonpaisteeseen.
-
-Senjälkeen ryhtyi hän epämiellyttävään, mutta välttämättömään työhön.
-Ensimmäisen upseerin ja tohtorin taskusta veti hän esille kaksi
-ladattua revolveria toivoen etteivät patruunat olisi kastuneet. Peläten
-säikäyttävänsä miss Deanea ei hän kuitenkaan uskaltanut niitä koetella.
-
-Molemmilla upseereilla oli lompakot, muistikirjat ja lyijykynät.
-Toiseen muistikirjoista, jonka lehdet olivat kuivat, teki hän tarkan
-luettelon kuolleilta löytämistään rahoista ja arvoesineistä. Sen
-jälkeen otti hän molemmilta kengät ja päällysvaatteet. Hän ei tiennyt
-kuinka kauaksi hänen ja tytön oli saarelle jäätävä, ja oli senvuoksi
-välttämätöntä varustautua vaatteilla.
-
-Siitä huolimatta oli hänen hyvin vaikea ottaa naisten päällysvaatteet.
-Sitten seisahtui hän tuumimaan kuinka menettelisi ruumiiden kanssa.
-Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli kaivaa laudanpätkällä suuri kuoppa,
-mutta ajatellessaan kuinka paljon työtä se vaatisi ja kuinka paljon
-hänelle ja hänen avuttomalle toverilleen kallisarvoista aikaa siihen
-tarvittaisiin, katsoi hän parhaaksi luopua aikomuksestaan.
-
-Hän puri hampaat yhteen ja työnsi ruumiit, yhden kerrallaan, laguniin.
-Ne eivät enää tulisi näkyviin. Hän oli melkein suunniltaan ja tunsi
-tehneensä ikäänkuin häpeällisen rikoksen, sillä tyyneen veteen
-muodostui mustien terävien evien aikaansaamia väreitä. Hait olivat
-täydessä toimessa.
-
-Senjälkeen hän ojentautui ja pudisti itseään kuin koira. Oli jälellä
-vielä paljon tehtävää. Hän kokosi vaatteet yhteen ja asetti niiden
-läheisyyteen rikkinäisen tavaralaatikon sirpaleita -- pettääkseen
-Iristä. Tätä tehdessään potkaisi hän hiekasta esiin ruostuneen kris'in
-(malaijilaismiekan). Tämän aseen läsnäolo pelästytti häntä. Hän tutki
-sitä kauan ja pisti sen takaisin hiekkaan, niin ettei sitä näkynyt.
-
-Pukeuduttuaan kuiviin sukkiin ja kenkiin palasi hän Iriksen luo.
-
-"Oletteko valmis, miss Deane", huusi hän iloisesti.
-
-"Valmis! Minähän olen odottanut teitä?"
-
-Jenks naurahti itsekseen. "Minun on pidettävä vaaria kielestäni, ettei
-se minua ilmaise", ajatteli hän.
-
-Iris tuli hänen luokseen. Jollain salaperäisellä tavalla oli tyttö
-siistiytynyt melkoisesti, mutta vaatteissa näkyi reikiä.
-
-"Jospa minulla vain olisi neulaa ja lankaa --" alkoi Iris.
-
-"Siinäkö kaikki?" kysyi merimies alkaen kaivella taskujaan ja otti
-esille pienen rasian, joka sisälsi sormustimen, kuusi neulaa ja
-muutamia lankakeriä. Rasia ja sen sisältö olivat märkiä, mutta tyttö
-tarttui tähän aarteeseen huoahtaen syvään helpotuksesta.
-
-"Olkaa kiltti ja hankkikaa minulle nyt sähkösanoma-asema ja laiva!"
-huudahti hän.
-
-Merimiehen oli mahdoton vastustaa hänen tarttuvaa eloisuuttaan. Tällä
-kertaa nauroi hän koettamatta sitä salata.
-
-"Otamme niistä selon, miss Deane. Mutta tahdotteko silläaikaa olla niin
-ystävällinen ja käyttää tätä? Aurinko nousee nopeasti taivaalle."
-
-Hän ojensi Irikselle öljylakin, jota käytti. Itselleen oli hän ottanut
-toisen. Tytön katse tuli vakavaksi, sillä hän muisti merimiehen asian.
-Mutta kun hän oli harvinaisen ymmärtäväinen nuori nainen, ei hän tehnyt
-mitään vastaväitteitä, vaan pakottautui solmimaan nyörit leuan alta.
-
-Tullessaan rannalle huomasi hän vaatekasan rikkonaisen tavaralaatikon
-keskellä. Tämä kuje ei häntä pettänyt. Mutta hän katsoi hyvin
-kiitollisena seuralaiseensa. Miten huoltapitävä tämä olikaan!
-
-"Näen teillä olleen paljon työtä", sanoi Iris nyökäten sille suunnalle,
-jossa vaatteet ja kengät olivat.
-
-"Niin", sanoi merimies. "Oli onni että löysin ne, eikö niin?"
-
-"Kyllä. Kun ne ovat oikein kuivuneet, käytän niistä osan. Mutta mihin
-ryhdymme ensiksi?"
-
-"Kaikkein ensiksi, miss Deane, on meidän tutkittava maihin ajautuneet
-tavarat ja katsottava sisältäisikö laatikoista joku ruokatavaroita.
-Toiseksi on meidän vedettävä kuivalle maalle kaikki, josta saattaa
-olla hyötyä. Kolmanneksi on meidän syötävä ja levättävä, ja lopuksi on
-tutkittava saari, ennenkuin tulee liian pimeä. Olen vakuutettu, että
-olemme täällä yksin. Tämä on hyvin pieni saari, ja jos täällä olisi
-ollut kiinalaisia, olisivat he kauan sitten näyttäytyneet."
-
-"Luuletteko siis meidän olevan pakoitettuja jäämään tänne kauaksi
-aikaa?"
-
-"Sitä on mahdoton tietää. Apu saattaa tulla päivän kuluttua. Toiselta
-puolen -- on viisainta, miss Deane, varustautua pahimpaan."
-
-"Tarkoitatteko, että meidän on kenties oltava täällä viikkoja -- ehkäpä
-kuukausia?"
-
-"Jos ajattelette muutamia tunteja taaksepäin, niin myönnätte olevan
-onnen, että yleensä olemme täällä."
-
-"Älkää väistäkö kysymyksiäni, mr Jenks! Vastatkaa!"
-
-Mies kumarsi. "Tosiasiat ovat nähtävissä, miss Deane. _Sirdarenin_
-uppoaminen ei varmastikaan tule tunnetuksi moneen päivään. Tullaan
-arvelemaan konevian kohdanneen höyrylaivaa. Asiamiehet Singaporessa
-odottavat sähkösanomaa laivan olopaikasta. Myrsky on saattanut ajaa sen
-minne hyvänsä. Vihdoin lähettävät he laivan ottamaan selkoa asiasta
--- teidän isänne levottomuus voi hiukan kiirehtiä sen lähettämistä.
-Etsijäretkikunnan on tutkittava koko Kiinan meri. Myrsky on saattanut
-ajaa vahingoittuneen laivan etelään, pohjoiseen, itään tahi länteen.
-Kiinan, Jaavan, Borneon ja Filippiinien rantamat eivät ole varustettu
-sähkölangoilla. Sitäpaitsi on meidän otettava huomioon rantarosvot ja
-villit kansanheimot."
-
-"Lyhyesti ja selvästi", jatkoi hän, "meidän on kenties jäätävä tänne
-moniksi päiviksi, ehkäpä kuukausiksi. Aina on tietysti mahdollisuus,
-että meidät löydetään. Meidän on kuitenkin toimittava silmälläpitäen
-pitkäaikaista tänne jäämistä. Puhun asianhaaroista sellaisina kuin ne
-ovat. Saaren lähempi tutkiminen saattaa kenties muuttaa mielipiteeni."
-
-"Missä suhteessa?"
-
-Merimies kääntyi osoittaen heidän takanaan olevaa puiden peittämää
-kukkulaa.
-
-"Tuolta ylhäältä näemme kukaties toisia suurempia saaria. Siinä
-tapauksessa ovat ne varmasti asuttuja. Minua kummastuttaa ettei tämä
-sitä ole."
-
-Hän vaikeni äkkiä. He kuluttivat turhaan aikaa. Ennenkuin Iris ehti
-auttaa oli hän vetänyt vedestä suuren, ehyen laatikon.
-
-"Samppanjaa!" sanoi hän. "Vieläpä lisäksi hyvää merkkiä."
-
-Tämä mies oli tosiaankin arvoitus. Hän puhui sivistyneen miehen
-tavoin, mutta käyttäytyi harkitun karkeasti luullessaan Iriksen häntä
-tarkkaavan. Tämä karkea kuori hämmästytti tyttöä.
-
-Iris ryhtyi auttamaan sikäli kun voi. He saalistivat harvinaisen
-kokoelman. Laatikon samppanjaa, toisen konjakkia, kirjalaatikon,
-yökiikarin, kompassin, useita laatikoita laivakorppuja, suolan
-peittämiä, mutta kovuutensa vuoksi hyvin säilyneitä. Kaksi suurta
-laatikkoa kinkkua pelastettiin hyvin säilyneinä ja senlisäksi muutamia
-suuria vadin kansia, rautapata, joukko lankkuja ja nuoria.
-
-Sitäpaitsi saivat he hyvin raskaan laatikon, joita eivät jaksaneet
-nostaa. Merimies etsi sopivan rautapalan, jolla mursi auki kannen --
-laatikko sisälsi 500 Lee-Metford-kiväärin patruunaa.
-
-"Ah", huudahti hän. "Nyt tarvitsemme joitakin kiväärejä."
-
-"Mitä hyötyä meillä niistä olisi?" kysyi Iris.
-
-Merimies kutsui itseään pöllöksi, mutta vastasi heti.
-
-"Lintuja ampuaksemme tietenkin, miss Deane. Täällä on niitä paljon ja
-monet syötäviä."
-
-"Teillähän on kaksi revolveria ja patruunoita."
-
-"Niin kyllä, mutta niitä ei voi käyttää metsästykseen."
-
-He työskentelivät vaieten vielä tunnin. Aurinko läheni keskitaivasta
-ja lämpö vaivasi sietämättömästi. Jenks otti kinkun, laivakorppuja,
-ajopuita ja kiikarin sekä pyysi miss Deanea seuraamaan mukana
-metsänreunaan. Iris totteli lausumatta sanaakaan, vaikkakin kummasteli
-kuinka merimies aikoi sytyttää tulen. Avustaakseen jollain tavoin
-tulevan juhlan valmisteluissa, otti hän maljakon kannen ja pullon
-samppanjaa.
-
-Merimies tarkasteli viimemainittua paheksuvin katsein.
-
-"Ei niin kauan kuin aurinko on ylhäällä", sanoi hän. "Illalla se kyllä
-on erinomaista".
-
-"Se oli teille aiottu", sanoi Iris kylmästi. "Minä en juo viiniä."
-
-"Teidän on rikottava raittiuslupaustanne niin kauan kuin olette
-täällä, miss Deane. Tällä leveysasteella on usein öisin hyvin kylmä.
-Vilustuminen saattaisi aiheuttaa kuumeen, kenties kuoleman".
-
-"Kummallinen ihminen!" mutisi tyttö.
-
-Hän tarkkasi huolellisesti merimiehen valmistuksia. Tämä otti
-muistikirjasta kuivan lehden, veti patruunasta kuulan ulos ja kasteli
-ruudin. Siveltyään ruudinsekoitusta paperille asetti hän sen aurinkoon,
-jossa se heti kuivui. Senjälkeen kokosi hän kuivia palmunoksia,
-jotka asetti ajopuiden alle ja valitsi nuotiolleen varjoisan paikan.
-Pistettyään paperin oksien väliin, kiersi hän kiikarista irti lasin
-ja sitä polttolasina käyttäen sai muutaman minuutin kuluttua nuotion
-syttymään. Terävien tikkujen avulla paistoi hän kinkkuviipaleita.
-
-Iris unohti mielenkiinnosta kokonaan harminsa. Ilma täyttyi ruokahalua
-herättävällä tuoksulla.
-
-"Voinko auttaa jotenkin?" kysyi hän niin katuvalla äänellä, että Jenks
-näytti suorastaan kummastuneelta.
-
-"Kyllä", vastasi puhuteltu osoittaen vadin kanteen. "Jos puhdistatte
-tuon puseronne hihalla, niin se voi toimia lautasena. Aamiainen on
-valmis."
-
-Hän asetti korppujen päälle kinkkuviipaleita ja ojensi ne sekä
-kääntöveitsensä Irikselle.
-
-"Minä käytän sormiani", selitti Jenks. "Se ei ole ensimmäinen kerta."
-
-"Oletteko viettäneet seikkailurikasta elämää?" kysyi Iris saadakseen
-aikaan keskustelun.
-
-"En", mutisi toinen.
-
-"Luulin sitä senvuoksi, että näytätte tuntevan kaikki mahdolliset
-keinot, asiat ja esineet, joista minä en ole kuullut edes
-puhuttavankaan."
-
-"Käristetyn kinkun -- ja korput -- esimerkiksi?"
-
-Toisessa tilaisuudessa olisi Iris nenästänyt häntä tästä vastauksesta,
-mutta nyt vastasi hän aivan tyynesti.
-
-Syötyään nousi merimies nopeasti ja otti esiin revolverin.
-
-"Onko teillä mitään sitä vastaan, jos ammun laukauksen koetellakseni
-patruunia?"
-
-Iris nyökkäsi. Jenks tähtäsi kookospähkinärykelmään. Laukaus kajahti,
-kaksi pähkinää putosi ja ilma täyttyi kimeällä kirkunalla ja siipien
-suhinalla. Iris tunsi hiukan levottomuutta, mutta merimies sanoi
-tyynesti: "Kalalokkeja".
-
-Hän panosti revolverin ja oli juuri sanomaisillaan jotain, kun ääni,
-muistuttaen veden pulppuamista pullosta, kuului. Se tuli metsän sisästä
-ja he katsoivat hämmästyneinä, kysyvästi toisiinsa. Jenks otti nopeasti
-muutamia askeleita sinne päin, mutta pysähtyi äkkiä ja purskahti
-nauruun. Iris piti hänen naurustaan. Se oli avointa eikä teeskenneltyä.
-
-"Nyt muistan", sanoi Jenks "Wou-wou apinat huutavat noin. Niiden
-läsnäolo osoittaa saaren joskus olleen asutun."
-
-"Muistatte?" sanoi tyttö. "Te olette siis jo kerran ennenkin olleet
-tässä maailmanosassa?"
-
-"En, tarkoitan lukeneeni niistä."
-
-Kahdesti puolen tunnin kuluessa oli hän lyhyesti torjunut
-henkilökohtaiset tiedustelut.
-
-"Osaatteko käyttää revolveria?" kysyi merimies.
-
-"Kyllä, isäni on minulle sen opettanut. -- Hänen mielestään jokaisen
-naisen on tarvittaessa kyettävä puolustamaan itseään."
-
-"Mainiota! Nyt, miss Deane, on teidän koetettava nukkua pari tuntia.
-Aion tarkastaa kappaleen rantaa saaren molemmilta puolin. Jos haluatte
-jotain, niin laukaus on merkkinä."
-
-"Olen hyvin väsynyt", tunnusti tyttö. "Mutta te?"
-
-"Oh, kaikki on all right. Olen aivan reipas -- tarkoitan, etten voi
-nukkua ennen yön tuloa, enkä ennenkuin olen kiivennyt tuolle kukkulalle
-ja saanut yleissilmäyksen valtakunnastamme. Haluan saada paremman
-asunnon kuin meillä nyt on."
-
-Jos Iris olisi ollut vähemmän väsyksissä, olisi hän ehkä pannut
-merkille levottomuuden ja epäluulon merimiehen äänessä. Mutta hiekalle
-levitetyt lehdet, joiden päällä hän loikoi, olivat hyvin houkuttelevia.
-Hänen silmänsä sulkeutuivat, hän asettui niin mukavasti kuin taisi ja
-nukahti.
-
-Mies katseli häntä hetken, muutti revolverin niin, ettei hän unissaan
-voinut vahingoittaa sillä itseään, mutta herätessään huomaisi sen heti,
-veti öljylakin silmilleen ja lähti.
-
-He olivat joutuneet maihin saaren lounaiselle rannalle. Lukuunottamatta
-palmupeittoisten koralliriuttojen muodostamaa lagunia, oli saarella
-kaaren muoto, jonka molemmat kärjet olivat toisistaan noin kolmen
-neljäsosa mailin päässä.
-
-Keskellä kohosi saari melkoisesti, noin 150 á 200 jalkaa. Ylängön
-keskipaikoilla oli korkea vuori, joka näytti muodostavan luoteeseen
-päin jyrkän seinän. Kaakkoispuolella oli mereenpistävä kallionkieleke.
-Merimies kulki ensiksi luoteeseen, sillä se suunta näytti sopivimmalta
-pikaiseen tutkimiseen.
-
-Hän ei hämmästynyt huomatessaan kukkulan päättyvän jyrkkään
-kallioseinään, joka kohosi uhkaavana ympäröivän vehreyden keskeltä.
-Tätä kallioseinää vastapäätä, kapean maakappaleen eroittamana, oli
-toinen kukkula, joka oli aivan paljas ja halkeillut tavalla, joka
-muistutti salamaniskuista.
-
-Jenks vihelsi itsekseen. "Jupiterin kautta!" sanoi hän. "Saari on
-tuliperäinen ja mineraalirikas!"
-
-Kukkuloiden välillä olevaa maata peittivät harvaan kasvavat puut,
-joiden nimeä hän ei tiennyt, mutta jotka muistuttivat ebenholtsia ja
-seedriä. Joukko kantoja ilmaisi täällä käytetyn kirvestä, vaikkakaan ei
-äskettäin.
-
-Hän laskeutui laaksoon ja kiipesi erästä puuta ylös. Kuten oli
-odottanutkin, kohtasi hänen katseensa sinisen meren puolen mailin
-päässä.
-
-Tultuaan alas aloitti hän järjestelmällisen etsinnän. Ihmiset olivat
-olleet täällä. Oliko täällä kenties talo? Kohtaisiko hän yht'äkkiä
-jonkun malaijin -- tahi kiinalaiserakon?
-
-Vuoren juurella kasvoi pisanki-, pähkinä- ja kookospuita.
-
-"Tässä on ainakin hiukan vaihtelua ruokalistaan", mutisi hän.
-
-Taitettuaan saagopalmusta paksun oksan, raivasi hän tieltään puita ja
-oksia saadakseen selville syyn tähän runsaaseen kasvullisuuteen. Oksat
-ja pensaat peittivät lähdettä -- uhkasivat suorastaan ensimmäisellä
-myrskyllä sen tukahduttaa.
-
-Ihastuneena keksinnöstään, joka tällä hetkellä oli hänelle timantteja
-arvokkaampi, lankesi hän polvilleen nähdäkseen syvennykseen. Lähde oli
-huolellisesti tehty. Kymmentä jalkaa syvemmällä saattoi hän nähdä omat
-kasvonsa. Ojentamalla kätensä mahdollisimman alas ulottui hän kepillä
-veteen. Hän maistoi pisaroita; ne olivat suolattomia. Hiekka muodosti
-mitä parhaimman vedenpuhdistuskoneen.
-
-Noustessaan ylös huomasi hän umpeenkasvaneen, kalliolle johtavan polun.
-Hän seurasi sitä varovasti kun hänen jalkojensa alla ratisi jotain.
-Lähemmin tutkiessaan asiaa huomasi hän astuneensa luurangon päälle.
-
-Jos hänen jaloissaan olisi kiemurrellut myrkyllinen käärme, ei hän
-olisi voinut enemmän säikähtyä. Mutta tämä teräshermoinen mies tointui
-pian.
-
-Kepillä raivasi hän syrjään ruohoa ja oksia, niin että miehen
-luuranko paljastui. Luut olivat suuria, mutta ilman vaikutuksesta
-hauraiksi tulleita. Jenks oli vahingoittanut vasenta kyynärluuta,
-mutta katkenneet reisiluut ja musertunut olkapää kertoivat kauheasta,
-kirjoittamattomasta historiasta.
-
-Näiden synkkien jäännösten luona oli maatuneita vaatteita. Ne olivat
-sinistä kangasta. Niiden läheisyydessä oli muutamia messinkinappeja,
-joissa oli ankkurin kuva.
-
-Ruostunut kääntöveitsi oli maassa ja luurangon rinnan päällä oli
-pyöreä tinapala, tupakkapurkin kansi. Jenks otti sen ylös. Siihen
-oli piirretty muutamia omituisia merkkejä ja numeroita. Heitettyään
-siihen pikaisen silmäyksen pisti hän sen taskuunsa tutkiakseen sitä
-tilaisuuden tullen tarkemmin.
-
-Mitään aseita ei näkynyt. Hän ei voinut arvata koska ja millä tavoin
-tämä tuntematon mies oli kuollut. Jenks oli seisonut paikalla useita
-minuutteja ennenkuin huomasi luurangolta puuttuvan pään. Aluksi luuli
-hän kepillään sysänneensä pään syrjään, mutta huolellinen tutkimus
-osoitti sen tulleen poisviedyksi, sillä luurankoa tiheästi ympäröivä
-kasvullisuus ei olisi sallinut sen katoamista.
-
-Merimiehen kasvot tulivat vielä vakavemmiksi ja synkemmiksi. Hän
-ajatteli ruostunutta malaijilaismiekkaa ja epäselvät muistot
-omituisista kertomuksista Kiinan mereltä johtuivat hänen mieleensä.
-
-"Dyakkeja!" mutisi hän. "Päitä metsästävien dyakkirosvojen murhaama
-meriupseeri, todennäköisesti englantilainen."
-
-Jos he olivat kerran käyneet, tulisivat he uudelleen.
-
-Viiden sadan yardin päässä nukkui Iris Deane. Hänen ei olisi
-pitänyt jättää tyttöä yksin. Samalla hetkellä rikkoi hiljaisuuden
-revolverinlaukaus, joka saattoi linnut kirkuen lentelemään sinne tänne.
-
-Läähättäen ja liikutettuna oli Jenks uskomattoman lyhyessä ajassa
-tytön luona, joka oli nyt lagunin rannalla ja tuijotti siellä oleviin
-kallioihin.
-
-"Mitä on tapahtunut?"
-
-"Oh, ei mitään. Näin niin kauheaa unta. Te taistelitte tuolla jonkun
-hirviön kanssa." Hän osoitti kalliota.
-
-"En ollut ollenkaan sillä suunnalla", sanoi Jenks myötätuntoisesti.
-
-"Niin, niin, kyllä ymmärrän. Mutta minä heräsin ja juoksin tänne
-pelastaakseni teidät. Ja tänne tullessani näin jonkin heiluvine
-käsivarsineen ja ammuin."
-
-Merimies meni hitaasti kalliolle. Tuore naarmu kivessä osoitti mihin
-kuula oli sattunut. Mahtava kivipaasi oli märkä ikäänkuin aalto olisi
-pyyhkäissyt sen yli. Hän seisoi hiljaa ja silmäili veteen. Ei yhtään
-kalaa näkynyt, mutta pienet hiekkajyvät pohjassa liikkuivat.
-
-Hän tunsi kylmän väristyksen selässään. Tällä kohdalla olivat kadonneet
-laskarit olleet. Välähdyksenä selvisi hänelle, että pelätty mustekala
-oleilee Kiinan meressä.
-
-Hän oli kalpea kuin ruumis palatessaan Iriksen luo. "Te olette
-väsymyksestä suunniltanne, miss Deane", sanoi hän. "Näkynne oli
-todennäköisesti näköhäiriö. Olkaa kiltti ja lähtekää jälleen nukkumaan."
-
-"Hyvä, menen takaisin", vastasi Iris, "vaikkakin mieluummin seuraisin
-mukana. Mitä te teette?"
-
-"Etsin paikkaa, johon voisimme päämme kallistaa", vastasi merimies
-välinpitämättömästi. "Teidän on tosiaankin levättävä, miss Deane,
-muussa tapauksessa tulette sairaaksi."
-
-Iris meni jälleen levähdyspaikalle ja merimies palasi luurangon luo.
-
-
-
-
-IV.
-
-Sateenkaarisaari.
-
-
-Poikittain rutikuivien luiden päällä oli keppi, jonka Jenks oli
-kauhistuksissaan pudottanut. Hän otti sen ylös ja meni polkua pitkin
-eteenpäin. Nyt tutki hän maata niin tarkoin, että tuskin kiinnitti
-huomiota suuntaan. Polku johti suoraan vuorenseinää vasten. Välimatka
-ei ollut suuri, noin neljäkymmentä yardia. Aluksi hidastuttivat
-pensaat, mutta pian este katosi ja selvästi muodostunut tie johti
-eteenpäin.
-
-Muutamia pensaita kasvoi vielä kallion juurella ja niiden takaa eroitti
-hän sisäänkäytävän erääseen luolaan; kuusi kuukautta vanha kasvullisuus
-ilmaisi selvästi kuinka pitkä aika oli kulunut siitä, kun ihmisjalka
-rikkoi yksinäisyyden ja hiljaisuuden.
-
-Jotkut voimakkaat kepiniskut aukaisivat tien. Merimies kumartui, sillä
-aukko oli vain viisi jalkaa korkea ja katsoi luolaan. Hän huomasi
-heti syvennyksen olevan ihmiskätten tekoa. Luonnollinen tunneli oli
-ihmisen laajentama. Kauempana korkeni luola. Jenks laski sisällä
-olevan riittävän valoisaa, jos troopillinen kasvullisuus ulkopuolella
-raivataan pois. Nyt oli sisällä melko pimeää. Hän koputteli kepillä
-seiniin ja kattoon. Pari pelästynyttä lintua lensi tiehensä. Silmäin
-totuttua pimeyteen näki hän luolan olevan kolmekymmentä jalkaa pitkän,
-kymmenen leveän ja seitsemän, kahdeksan korkean.
-
-Perällä oli kokoelma esineitä, jotka herättivät hänessä vilkasta
-mielenkiintoa. Hän huomasi suurella kivellä, joka oli toimittanut
-penkin virkaa, muutamia tinapalasia, veitsiä, sextantin ja joukon
-patruunanhylsyjä. Kiven ja kallioseinän välillä oli neljän jalan
-levyinen avoin paikka. Puoleksi hiekkaan hautautuneena löysi hän sieltä
-kaksi kuokkaa, vasaran, lapion, hyvän kirveen ja kolme sorkkarautaa.
-
-Pimeimmässä kulmassa tuntui seinä olevan aivan sileä. Hän koetteli
-kepillään ja kuuli läkkipellin kalinaa, jonka aiheutti kuusi
-fotogenisäiliötä. Kolme oli tyhjää, yksi puolillaan ja kaksi aivan
-täyttä.
-
-"Tällainen saalis!" huudahti hän. Sikäli kun saattoi nähdä, ei luola
-sisältänyt muita yllätyksiä. Uloskäytävälle palatessaan potkaisi hän
-jalallaan muutamia suurireikäiseen revolveriin sopivia patruunoita.
-Kappaleen matkaa sisäänkäytävän ulkopuolella oli niitä tusinoittain.
-
-"Taistelun jälkiä!" ajatteli hän. "Miehen päälle hyökättiin ja hän
-puolustautui. Kun hän ei ollut odottanut vihollista, ei hän ollut
-varustautunut ruokatavaroilla ja vedellä. Hänet murhattiin koettaessaan
-päästä lähteelle, todennäköisesti yöllä. Mutta mitä peijakasta
-miesraukka täällä teki? Minkävuoksi hautautui hän tälle saarelle
-yksinkertaisine elämänmahdollisuuksineen?"
-
-Senjälkeen puhdisti hän kirveellä luolan edustan oksista ja raivasi
-lähteelle uuden tien sekä heitti luurangon päälle lehtiä. Myöhemmin
-aikoi hän sen haudata.
-
-Oltuaan poissa vähän enemmän kuin tunnin, palasi hän tytön luo.
-
-"Miten olette onnistuneet?" huudahti tämä heti hänet nähdessään.
-
-"Hyvin, miss Deane. Olen löytänyt vettä, fotogenia ja katon päämme
-päälle."
-
-"Onko siellä talo?" kysyi Iris innokkaasti.
-
-"Ei, luola. Jos olette kylliksi levänneet, tulette ehkä mukaan ottamaan
-sen haltuunne." Tytön silmät loistivat innosta. Mies kertoi mitä oli
-nähnyt -- eräällä poikkeuksella -- ja tyttö juoksi hänen edellään
-tarkastamaan tätä ihmettä.
-
-"Miksi olette raivanneet lähteelle uuden tien?" kysyi hän pikaisen
-tarkastuksen jälkeen.
-
-"Uuden tien?" Tämä suoraan asiaan käypä kysymys hämmästytti miestä.
-
-"Niin, täällä ennen asuneet ihmiset ovat kai kulkeneet sinne mistä
-sattui."
-
-"Olen vain raivannut viimeaikojen kasvullisuuden syrjään", valehteli
-Jenks.
-
-"Ja minkävuoksi on tänne kaivettu luola? Olisi kai ollut paljon
-yksinkertaisempaa rakentaa näistä puista talo."
-
-"Siihen kysymykseen en voi vastata", selitti merimies avomielisesti.
-
-"Nämä tyhjät patruunat ovat hauskoja. Ne saattavat ajattelemaan
-linnoitusta, taistelua."
-
-"Meillä on koko joukko suoritettavaa!" huomautti Jenks kiireesti.
-"Meidän on kiivettävä vuorelle ja oltava täällä ajoissa takaisin
-sytyttääksemme tulen ennen auringonlaskua. Aion asettaa purjekankaasta
-verhon luolan suun eteen ja koettaa löytää jonkunlaisen lampun."
-
-"Onko minun nukuttava täällä sisällä?" kysyi Iris.
-
-"Tietysti! Kuinkas muuten?"
-
-"Suoraan sanoen en pidä tuollaisessa paikassa nukkumisesta. Sehän on
-kuin hautaholvi."
-
-"Te sanoitte kerran minua johtajaksi ja kuitenkin asetutte määräyksiäni
-vastaan".
-
-"Aivan oikein. Mutta jos terveydelleni on vaarallista nukkua kylmässä,
-sateessa tahi auringonpaisteessa, niin on se yhtä epäterveellistä
-teillekin. Ja ilman teitä olen aivan avuton, ymmärrättehän".
-
-"Tahdon palvella teitä parhaan kykyni mukaan, miss Deane!" huudahti
-Jenks. "Saamme toivoa pikaista pelastusta ja muuten minä olen tottunut
-yhteen ja toiseen. Mutta sitä te ette ole. Oletteko valmis kiipeämään."
-
-Iris otti koneellisesti maasta, jalkojensa juuresta, kepin, mutta
-merimies sieppasi sen häneltä ja sinkautti puiden väliin.
-
-"Se on vaarallinen alppisauva", sanoi hän. "Puu on haurasta ja saattaa
-katketa. Leikkaan teille paremman."
-
-Iris ajatteli, että hän oli "lystikäs" ja seurasi häntä pitkin ylänköä,
-joka ei ollut jyrkkä, sillä vuosien myrskyt olivat siloittaneet
-kalliota ja ajaneet rakoihin hiekkaa.
-
-Kukkula oli metsänpeitossa eivätkä he nähneet muuta kuin lähimmän
-ympäristön, kunnes merimies löysi korkeamman paikan. Jenksin oli
-autettava tyttöä, sillä oli vaikea saada jalansijaa. Miehen kiinteä ja
-varovainen ote herätti luottamusta. Iris oli hengästynyt kun he olivat
-päässeet korkeimmalle paikalle. Sieltä oli näköala joka ilmansuuntaan,
-lukuunottamatta pientä alaa luoteessa, jota puut varjostivat.
-
-Äkillinen auringonpaisteisen maan ja meren ilmestyminen näkyviin
-vaikutti ihastuttavalta. He näyttivät seisovan puolikuunmuotoisen
-saaren keskellä. Se ei ollut suurempi kuin merimies oli arvellut. Ne
-rinteet, jotka he näkivät, olivat kasvullisuuden peittämät aina mereen
-saakka, joka noin mailin päässä lainehti riuttoja vasten. Meri näytti
-tästä korkeudesta erinomaisen tyyneltä. Säännöttömät siniset täplät
-etelässä ja idässä kiinnittivät miehen huomiota. Hän tarttui mukanaan
-olevaan kiikariin.
-
-"Saaria!" huudahti hän. "Vieläpä hyvin suuria."
-
-"Miten kummallista!" kuiskasi Iris, joka omisti huomionsa lähimmälle
-ympäristölle. Jenks heitti häneen terävän katseen. Tyttö ei katsonut
-ollenkaan saariin, vaan halkeamaan, joka muistutti kivilouhosta ja oli
-oikealla heidän alapuolellaan noin kolmensadan yardin päässä, lähellä
-sitä ylänköä, jossa lähde oli.
-
-Suuressa kaaressa sen ympärillä ei ollut jälkeäkään ruohosta, pensaista
-eikä puista, ei mitään muuta kuin kiviä ja hiekkaa.
-
-"Ihmeen kaunis saari!" mutisi Iris. "Mikähän sen nimi lienee?"
-
-"Arvelen voivamme ristiä sen 'Sateenkaarisaareksi'," vastasi merimies.
-
-"Miksikä juuri 'Sateenkaari'?"
-
-"Senvuoksi, että sateenkaari on latinaksi Iris."
-
-"Tietysti! Miten erinomaista, että tulitte sitä ajatelleeksi. Kertokaa
-minulle mitä Robert kreikaksi merkitsee."
-
-"En tiedä", vastasi Jenks kääntyen pois. "Olisi ehkä väärä käännös, jos
-sanoisi sen merkitsevän laivatarjoilijaa, palvelijaa."
-
-Iris suuttui, sillä hän oli kysynyt pilanpäiten.
-
-Sill'aikaa tarkasteli Jenks kiikarilla riuttaa, johon _Sirdaren_ oli
-törmännyt. Palmujen välitse näkyi muutamia neliskulmaisia esineitä.
-Vinosti vedenpintaa vastan lankeavat auringonsäteet tekivät vaikeaksi
-niiden erottamisen.
-
-"Mitä luulette niiden olevan?" kysyi hän ojentaen Irikselle kiikarin.
-
-"Luulen niiden olevan matkalaukkuja tahi laatikoita"; vastasi tyttö.
-
-"Ah! Niin minäkin arvelin. Minun on käytävä siellä."
-
-"Kuinka? Aiotteko uida?"
-
-"En", vastasi Jenks hymyillen. "En aio uida -- ja kesken kaiken, miss
-Deane, teidän on oltava varovainen liikkuessanne meren läheisyydessä.
-Nykyään on lagunissa paljon haikaloja. Olen varma, että voin mennä
-sinne riuttoja myöten, nyt on laskuvesi ja myrsky on asettunut."
-
-"Haikaloja!" huudahti Iris värähtäen. "Millaisia kauheita yllätyksiä
-tällä pikkusaarella onkaan!"
-
-"On parasta palata nyt, miss Deane. Täällä on pureva tuuli."
-
-He poimivat ruokailuaan varten muutamia hedelmiä ja saapuivat
-ilman seikkailuja luolaan. Tuli sytytettiin ja Iriksen ryhtyessä
-ruuanlaittoon kaatoi merimies muutamia nuoria puita. Hän tarvitsi
-paaluja ja nämä olivat juuri sopivan kokoisia. Senjälkeen raahasi hän
-rannalta pienemmän öljyvaatteen ja asetti sen luolan suulle siten, että
-se peitti täydellisesti sisäänkäytävän, vaikkakin läpäisi valoa ja
-ilmaa.
-
-Hän oli niin kiintynyt työhönsä, että kiinnitti vähän huomiota
-Irikseen, mutta tunsi käristetyn kinkun tuoksun. Hän oli nostamassa
-paria raskasta kiveä purjekankaan painoksi, ettei se tuulessa liehuisi,
-kun tyttö huusi häntä.
-
-"Ettekö halua pestä käsiänne ennenkuin syömme päivällistä?"
-
-Jenks ojentautui ja katsoi häneen. Hänen kasvonsa ja kätensä loistivat.
-Muutos oli niin suuri, että merimies näytti suorastaan hämmästyneeltä.
-
-"Olen oppivainen oppilas", huudahti tyttö. "Kuten huomaatte, alan oppia
-auttamaan itseäni. Olen tehnyt maljakonkannesta ämpärin kiinnittämällä
-sen reunoihin nuorakorvat. Vadinkansi ja suuri lehti toimittavat
-käsienpesuastian ja pyyheliinan virkaa. Olen pessyt tinapikarit ja
-veitset, ja katsokaa -- tässä on minulla aarre." Hän piti ylhäällä
-pientä metallilamppua.
-
-"Mistä ihmeestä löysitte sen?" huudahti hän.
-
-"Luolasta hiekkaan hautautuneena."
-
-"Vieläkö muuta?"
-
-Hänen sävynsä oli jyrkkä. Tyttö tunsi itsensä pettyneeksi hänen
-näennäisen alentuvaisuutensa vuoksi arvostellessaan toisen työn
-tuloksia ja ilonvälke hänen silmissään sammui hänen kumartuessaan
-etsimään korppuja.
-
-Tällä kertaa kävi merimiehen sääliksi.
-
-"Suokaa minulle anteeksi, miss Deane", sanoi hän katuvaisesti. "Sanani
-johtuvat huolehtimisesta. En halua teidän tekevän löytöjä. Tämä on
-omituinen paikka -- monessa suhteessa yllättävä."
-
-"Saan kai kulkea edestakaisin omassa luolassani."
-
-"Tietysti! Olin huolimaton jättäessäni sen tarkemmin tutkimatta."
-
-"Miksikä siis murisette senvuoksi, että löysin lampun".
-
-"Se ei ollut aikomukseni. Suokaa anteeksi."
-
-"Minusta te olette hirveä. Jos tahdotte peseytyä, niin tuolta löydätte
-vettä. Mutta kiiruhtakaa, sillä muuten kinkku palaa."
-
-Jenks raukka! Onko mies milloinkaan saanut niin ansaitsemattomasti
-moitteita? Hän peseytyi, aluksi tuntui raitis vesi ihanalta, mutta
-sitten alkoi vahingoittunutta sormea särkeä tavattomasti. Tulta
-lähestyessään tunsi hän heikkoudesta johtuvaa huimausta. Pyörtyisikö
-hän todellakin. Se olisi liian hullua. Puut ja kalliot alkoivat tanssia
-hänen silmissään. Iriksen ääni kuului epäselvänä ja tuntui tulevan
-hyvin kaukaa. Hän vaipui maahan. Hän koetteli nousta, mutta tällä
-kertaa ei hänen rautainen tahtonsa totellut ja hän vajosi pimeyteen.
-
-Tointuessaan oli hänen kaulansa ympärillä tytön vasen käsi. Katsoessaan
-tämän silmiin huomasi hän niissä kyyneleitä. Hän raivostui itseensä,
-että oli aiheuttanut ne.
-
-"Ah!" sanoi hän ja koetteli nousta.
-
-"Oletteko parempi?" Tytön huulet värisivät.
-
-"Kyllä, Mitä on tapahtunut? Pyörryinkö minä?"
-
-"Juokaa tämä!" Hän vei merimiehen suulle pikarin ja tämä tyhjensi sen
-kuuliaisesti. Siinä oli samppanjaa.
-
-Hän palautui nopeasti ennalleen, mutta tunsi itsensä hyvin
-nöyryytetyksi. Hän ei huomannut sitä tosiasiaa, että ainoastaan hyvin
-vahva mies saattoi tehdä kaiken mitä hän oli tehnyt ja jäädä eloon. Hän
-ei ollut kolmeenkymmeneenkuuteen tuntiin nukkunut.
-
-"Miten saatoittekaan niin pelästyttää minut!" sanoi Iris hermostuneena.
-"Tehän kai tunsitte rasittavanne itseänne liikaa ja pakoititte minut
-lepäämään. Minkävuoksi ette itse levänneet?"
-
-Mies katsoi häneen katuvin ilmein. Tytön vuoksi ei sellaista saanut
-toiste tapahtua. Sitten veti tyttö kätensä pois punastuen kaulaan asti.
-
-"Kas niin!" sanoi Iris teeskennellyn reippaasti. "Nyt on kaikki
-kunnossa. Juokaa viini!"
-
-Hän tyhjensi pikarin uudelleen. Se antoi hänelle uutta elämää.
-
-"Minusta on samppanja muutamissa tilanteissa arvokkaampaa kuin
-sen paino kultaa", sanoi hän vakavasti. "Tämä on eräs sellaisista
-tilanteista."
-
-Iris teki itsekseen sen huomion, ettei alemman yhteiskuntaluokan
-miehillä ole tapana muodostaa mielipiteitä samppanjasta. Mutta äkkiä
-johtui hänen mieleensä uusi onnettomuus.
-
-"Varjelkoon!" huudahti hän. "Kinkku on turmeltunut."
-
-Se oli aivan mustaksi palannut. Hän käristi lisää. Kun se oli valmis,
-oli Jenks jälleen ennallaan. He söivät vaieten ja jakoivat sen, mikä
-oli jälellä pullossa. Mies ihmetteli, mitä mahtoi sinä iltana olla
-Savoyssa. Hän muisti viimeksi siellä ollessaan tilanneensa _jambon de
-York aux epinards_ sekä puolipullollisen Heidsickciä. Hymy kirkasti
-hänen väsyneitä kasvonpiirteitään.
-
-Iris näki sen. Hän ei ollut ikinä ennen keittänyt edes perunoita tahi
-munaa. Kinkku oli hänen ensimmäinen kokeensa.
-
-"Huvittaako minun ruuanlaittoni teitä?" kysyi hän epäilevästi.
-
-"Se tyydyttää kaikki vaatimukset", mutisi merimies. "Tarvitaan vain
-yksi seikka tekemään hyvinvointini täydelliseksi."
-
-"Ja se on?"
-
-"Lupa saada polttaa."
-
-"Polttaa mitä?"
-
-Jenks otti taskustaan ilmanpitävästi suljetun teräsaskin ja piipun.
-
-"Teidän taskuissanne on ehtymätön varasto", sanoi tyttö. "Mitä muuta
-teillä on?"
-
-Mies sytytti piippunsa ja veti esille maallisen omaisuutensa vakavin
-kasvonilmein. Paitsi ennen nähtyä ilmestyi sieltä vielä hopeadollari,
-hyvin musta ja likainen nenäliina sekä tinapala. Laatikon norjalaisia
-tulitikkuja heitti hän kelvottomina pois, mutta Iris otti sen.
-
-"Ei voi koskaan tietää mihin ne kelpaavat", sanoi hän. "Mutta mitä
-varten teillä on tinapala."
-
-"Olen sen täältä löytänyt, miss Deane", vastasi merimies ojentaen sen
-hänelle. Hän ei tullut merkeistä sen viisaammaksi ja he tutkivat niitä
-yhdessä. Merimies hieroi esinettä fotogenin ja hiekan sekoituksella
-ja silloin esiintyivät numerot sekä merkit selvinä. Joku oli
-kärsivällisesti laittanut tinan sellaiseksi, että sillä lopuksi oli
-tällainen muoto:
-
-          N
-        9 16N
-      113. 80 Ö
-    W J S        Ö
-     1---? 32/1
-          S
-
-Iris oli nopeakäsityksinen. "Sehän on saaren kartta!" huudahti hän.
-
-"Ja sen pituus- ja leveysaste."
-
-"Mutta mitä merkitsee 'J. S.'?"
-
-"Ne ovat todennäköisesti miehen nimen alkukirjaimet, sanokaamme esim.:
-John Smithin."
-
-"Ja saarella olevat numerot, sekä X ja piste?"
-
-"Sitä en tiedä. Arvelen viivan saaren päässä merkitsevän tätä pientä
-laaksoa ja pilkkulinjan luolaa. Mutta 32 jaettuna 1:llä sekä X saisivat
-Sherlock Holmesinkin polttamaan kaksi piipullista. Mutta tahdotteko
-auttaa minua vetämään lankkuja rannalta? Jos saamme muutamia sellaisia,
-voi tuli palaa monta tuntia. Tarvitsemme myöskin hiukan lisää vaatteita
-ja pian tulee pimeä."
-
-Tämä yhteistyötarjous ilahdutti Iristä. Hän suostui innokkaasti, ja
-ilman suurempaa ponnistusta toivat he suuren joukon polttoaineita
-leiripaikalleen. He kantoivat sinne myöskin peitteekseen muutamia
-takkeja. Sitten ryhtyi Jenks laittamaan kuntoon lamppua ja ennenkuin
-päivä oli mennyt mailleen, oli hän onnistunut takista vetämistään
-langoista laittamaan siihen sydämen. Kun yö äkkiä saapui, kuten ainakin
-tropiikissa, saattoi Iris valaista pienen valtakuntansa.
-
-Molemmat olivat äärimmäisen väsyneitä, mutta siitä huolimatta ei
-merimies voinut nukkua. Hänen ajatuksensa työskentelivät tinapalassa
-olevissa merkeissä.
-
-"32 jaettuna 1; X ja pilkku vieressä!" toisti hän useita kertoja.
-"Mitä se merkitsee. Jupiterin kautta!" huudahti hän äkkiä. "Se ei ole
-mikään X, jonka yläpuolella on piste. Se merkitsee pääkalloa ja kahta
-ristiinasetettua reisiluuta. Merkki on juuri sillä paikalla, jossa
-päivällä näimme tuon aution, kummallisen kivilouhoksen. Ennenkuin tyttö
-aamulla herää, on minun tutkittava paikka."
-
-
-
-
-V.
-
-Kuitit.
-
-
-Herätessään huomasi hän auringon korkealla taivaalla, nuotio rätisi
-iloisesti ja hallitseva jumalatar oli muuttanut muotoaan niin, että
-merimies tarkasteli häntä hämmästyneenä.
-
-Jenks nousi äänettömästi istumaan, veti jalat alleen ja katseli. Tytön
-kasvot eivät olleet hänen istumapaikaltaan näkyvissä ja ensi hetkellä
-luuli hän uneksuvansa. Tyttö oli puettu hienoon merensiniseen hameeseen
-ja aistikkaaseen puseroon. Hänen valkoisten säämiskäkenkiensä tilalle
-olivat ilmestyneet vahvat nahkakengät. Hän oli oikein hieno, tämä
-saaren Hebe.
-
-Vihdoin käsitti mies mitä oli tapahtunut. Tyttö oli noussut
-päivänkoitteessa, voittanut luonnollisen vastenmielisyytensä ja
-edellisenä päivänä kootusta varastosta valinnut sopivampia vaatteita
-kuin ne, joissa oli pelastunut.
-
-Hän silmäili omia ryysyjään ja antoi miettivin katsein kätensä liukua
-ajamatonta leukaansa pitkin. Muutamien päivien kuluttua muistuttaisivat
-hänen kasvonsa kenkäharjaa. Tällä surullisella hetkellä olisi hän
-vaihtanut rakkaan piippunsa ja tupakkansa -- partaveitseen.
-
-Sitten hänen tunteensa muuttuivat. Hänen nimensä oli Robert-palvelija.
-Hän tarttuu kenkäänsä ja Iris kuuli sen.
-
-"Huomenta!" huudahti hän ystävällisesti hymyillen. "Luulin ettette
-ikinä heräisi. Olkaa hyvä ja peseytykää nopeasti, muuten tulevat munat
-koviksi."
-
-"Munat?"
-
-"Niin. Olen koonnut metsästä muutamia. Maistoin yhtä, joka näytti
-hyvältä ja se oli erinomainen."
-
-Miss Deane oli valmistanut erinomaisen aamiaisen. Kinkku ja laivakorput
-olivat ruokalistassa tietysti etusijalla, mutta sitäpaitsi oli
-keitettyjä munia, paistettuja banaaneja ja tuoreita kookospähkinöitä.
-Nämä ja raitis vesi eivät olleet niinkään halveksittavia
-haaksirikkoisille, jotka olivat satojen mailien päässä sivistyneestä
-maailmasta.
-
-Vaikka hänen elämänsä olisi ollut kysymyksessä, ei mies olisi voinut
-olla tuomatta esille seurustelulahjojaan. Heidän keskustelunsa
-kosketteli Italiaa, Egyptiä ja Intiaa. Hän puheli sivistyneen miehen
-vapaudella. Hän kertoi m.m. erään kaskun brittiläisen sotamiehen
-avuttomuudesta kaikessa, mitä ei ole säännöissä.
-
-"Minä muistan", sanoi hän "nähneeni erään kerran ratsuväen
-aliupseerin komennuskuntineen istuvan nälistyneinä säkkipinkan päällä
-Suakinaavikolla. Ja tiedättekö, mitä säkeissä oli? Korppuja! He
-luulivat säkkien sisältävän patenttijalkineita, kunnes minä ilmoitin
-heille asianlaidan."
-
-Iris oli sanomaisillaan: "Siinä tapauksessa te olette ollut upseerina
-armeijassa!" mutta ei tehnyt sitä. Hän ei kuitenkaan voinut peittää
-silmiensä veitikkamaista ilmettä. Merimies huomasi sen, pysähtyi ja
-jatkoi:
-
-"Miss Deane, nyt olemme lörpötelleet riittävästi. Olen tänä aamuna
-oikea laiskiainen, mutta ennenkuin ryhdyn työhön, on minun sanottava
-teille muutamia asioita. Ensiksikin, te ette saa tehdä useampia
-kokeiluja ruoka-aineiden kanssa. Munat olivat mainioita, mutta
-menestyksen innostuttamana te myrkyttäisitte itsenne. Toiseksi, ette
-koskaan saa mennä pois näkyvistäni ilman revolveria -- antaaksenne
-sillä merkin. Oliko teillä revolveri mukananne mennessänne munia
-kokoamaan?"
-
-"Ei, miksikä sitä kysytte?"
-
-Mies näytti huolestuneelta vastatessaan:
-
-"On ehkä parasta kertoa teille heti, että me voimme saada koska
-hyvänsä vieraiksemme julmia ja verenhimoisia villejä. En olisi sitä
-maininnut, jos se olisi vain kaukainen mahdollisuus. Mutta asiain näin
-ollen on teidän tiedettävä, että jotain sentapaista saattaa tapahtua.
-Toivokaamme Jumalan hyvyyteen ja siihen, että pelastus pian tulee.
-Saari näyttää olleen hylättynä monta kuukautta ja siinä on paras toive
-pelastukseemme."
-
-Nyt oli Iris vakava.
-
-"Mistä tiedätte sellaisen vaaran meitä uhkaavan?"
-
-Mies väisti kysymyksen.
-
-"Senvuoksi, että olen sattumalta lukenut koko joukon Kiinan merestä
-ja sen saariasujamista. Minä olisin viimeinen tuottamaan teille
-levottomuutta turhanpäiten. Haluan vain selittää, että muutamiin
-varovaisuustoimenpiteisiin on ryhdyttävä torjuaksemme vaaran, joka on
-mahdollinen, mutta ei todennäköinen. Siinä kaikki."
-
-"Mr Jenks", sanoi Iris mutkattomasti. "Olemme Jumalan kädessä. Asetan
-luottamukseni häneen ja teihin. Olen toivorikas, ei, enemmän -- varma.
-Kiitän teitä siitä, mitä olette tehneet ja vielä tulette tekemään. Jos
-te ette voi suojella minua uhkaavia vaaroja vastaan, ei sitä voi kukaan
-muukaan mies tehdä, sillä te olette rohkein ja ritarillisin herrasmies,
-jonka olen tavannut."
-
-Merimies ei uskaltanut vastata. Hän nousi ja tarttui kirveeseen
-tehdäkseen murhaavan hyökkäyksen lähellä olevaa sagopalmua vastaan.
-
-Iris sai ensiksi takaisin mielenmalttinsa. Synnynnäisellä
-hienotunteisuudella osoitti hän innokasta mielenkiintoa puun kaatoon.
-
-"Mihin tarvitsette sitä?" kysyi hän puun kaatuessa.
-
-Jenks tunsi olevansa melkein ennallaan.
-
-"Siinä on muutosta ruokalistaan", vastasi hän. "Ei, emme me keitä
-lehtiä emmekä paista kuorta. Kun halkaisen palmun, huomaatte sen olevan
-täynnä eräänlaista ydintä, ja teidän tehtäväksenne jää viruttaa se
-vedessä, poimia pois kaikki säikeet ja antaa lopuksi veden haihtua.
-Jälelle jää valkoista pulveria. Kun se keitetään, saadaan siitä sagoa."
-
-"Varjelkoon!" sanoi Iris.
-
-"Se kuuluu kummalliselta, mutta luulen olevani oikeassa. Maksaa joka
-tapauksessa vaivan koettaa."
-
-Senjälkeen jätti hän Iriksen valmistamaan sagoa ja lähti saaren
-toiselle rannalle pyydystämään kilpikonnia, kuten ilmoitti. Päästyään
-puiden suojaan alkoi hän kulkea nopeammin ja kääntyi vasemmalle
-tutkiakseen halkeamaa, joka tinapellille oli merkitty pääkallolla ja
-ristiin asetetuilla luilla. Kummastuksekseen joutui hän vanhalle tielle
--- toisin sanoen, metsän läpi kulkevalle linjalle, jossa ei ollut
-mitään suurempia puita ja maassa oli merkkeinä ihmisten käynnistä pari
-kokoonkäpristyneitä kiinalaisia jalkineita, puusandaali sekä paarien
-lahonneet jäännökset.
-
-Vihdoin tuli hän perille halkeaman reunalle ja näkemänsä näky sai hänet
-hämmästymään. Lukuisat ihmiskädet olivat vuoren syrjään kaivaneet
-mahtavan haudan. Muodoltaan melkein ympyriäisenä oli sen läpimitta ehkä
-sata jalkaa, ja syvimmässä kohdassa arveli hän syvyyden olevan noin
-neljäkymmentä jalkaa.
-
-Ruohoja, pensaita ja kaikenlaisia kasveja kasvoi reunoilla. Mutta noin
-kymmenen jalan päässä pohjasta lakkasi kaikki kasvullisuus ikäänkuin
-pohjan ympärillä olisi ollut noiduttu kehä.
-
-Kehä oli hautausmaana. Ihmisten ja eläinten luita oli sekaisin.
-Useimmista oli jälellä vain luuranko. Muutamilla ruumiilla -- hän laski
-niitä yhdeksän -- oli vielä yhtäläisyyttä ihmisen kanssa. Heillä oli
-dyakkivaatteet. Toiset olivat ehkä olleet kiinalais-kuleja. Hän eroitti
-koreja ja omituisia lapioita sekä kuokkia luiden joukossa. Eläimet
-olivat kaikki samaa lajia, pieniä ja laihoja. Lopuksi näki hän jalan.
-Se oli sian.
-
-Kaiken yllä oli pyörretuulen tuomia paksuja hiekkakerroksia. Paikka oli
-kauhea. Jenks tunsi kylmän hien kohoavan otsalleen. Hänestä tuntui kuin
-olisi silmännyt haudan salaisuuksiin.
-
-Vihdoin kuitenkin alkoivat hänen aivonsa selvetä. Hän sai ajatuskykynsä
-ja alkoi tuumia tullen seuraavaan tulokseen:
-
-Kauan sitten oli joku tuliperäisessä kalliossa keksinyt arvokkaita
-kivennäisaineita. Kaivaustyöt olivat olleet täydessä käynnissä kun
-tulivuori valmisti koston ihmismuurahaisille, jotka tunkeutuivat sen
-sisuksiin, tukahduttamalla heidät hiilikaasuun. Sikalauma -- jonka
-kiinalaiset epäilemättä olivat tullessaan tuoneet -- joutui saman
-kohtalon alaiseksi ollessaan siellä kauhealla ateriallaan.
-
-Sitten tuli eurooppalainen, joka ymmärsi hiilikaasun olevan ilmaa
-raskaampaa ja pysähtyvän kaivoksen pohjalle. Hänkin oli yrittänyt
-temmata kalliosta aarretta rakentamalla sen läpi tunnelin. Hän
-oli kenties osaksi onnistunut ja purjehtinut pois -- ehkä apua
-hakemaan -- sekä merkinnyt paikan läkkipurkin tinakanteen. Se joutui
-todennäköisesti jonkun toisen miehen haltuun, joka uteliaana, muttei
-vakuutettuna, antoi laskea itsensä maihin tälle kohtalokkaalle
-paikalle, varustettuna riittävillä ruokavaroilla. Hän oli ehkä
-järjestänyt niin, että hänet haettaisiin määrätyn ajan kuluttua.
-
-Mutta sitä ennen tuli dyakkirosvojen _sampani_ ja rohkean miehen luut
-lepäsivät lähteen läheisyydessä, hänen päänsä koristaessa jonkun
-verenhimoisen päällikön laajaa. Haudattuaan omat kuolleensa -- sillä
-valkoinen mies kamppaili elämänsä puolesta epätoivoisesti, kuten
-patruunahylsyistä näkyi -- tutkivat murhaajat saaren, jolloin muutamat
-heistä uteliaisuudesta laskeutuivat kaivokseen ja jäivät sinne. Toiset
-taikauskoiset raakalaiset pakenivat niin kiireesti, etteivät muistaneet
-viedä luolasta mukaansa fotogenia eivätkä työkaluja, vaikka pitävätkin
-niitä suuressa arvossa.
-
-Sellainen oli hänen mielestään täällä tapahtunut murhenäytelmä.
-Se selitti kaiken paitsi 32. Oliko vieläkin joku kauhea arvoitus
-odottamassa ratkaisua?
-
-Sitten kiisivät hänen ajatuksensa Irikseen. Jospa hän olisi sattunut
-munia etsiessään tähän kuoleman laaksoon! Ja miten voisi tämän salata
-häneltä? Eikö ollut parempi tuntea tämä kuin yht'äkkiä kävellessään
-metsässä joutua tähän kauhistuttavaan paikkaan.
-
-Hän juoksi nopeasti takaisin kunnes huomasi Iriksen olevan polvillaan
-ja viruttavan vadinkannessa olevassa vedessä sagoa.
-
-Hän huusi tyttöä, vei hänet polulle ja osoitti kohtalokasta
-kivilouhosta, mutta siten, ettei Iris voinut sinne katsoa.
-
-"Muistattehan sen pyöreän reiän, jonka näimme vuorenhuipulta", sanoi
-hän. "No niin, se on täynnä hiilihappokaasua, jonka hengittäminen on
-sama kuin kuolema. Luvatkaa minulle, ettette mene milloinkaan sen
-lähelle."
-
-Iris oli hiukan hermostunut ja tunsi kaulassaan kuristusta vastatessaan:
-
-"En halua kuolla. Luonnollisesti pysyn sieltä poissa. Miten kauhea
-saari. Ja kuitenkin saattaisi se olla paradiisi!"
-
-Hän puri huuliaan pidättääkseen kyyneleitä, mutta kun hän oli tämän
-paradiisin Eeva, ei hän voinut olla tiedustamatta:
-
-"Kuinka pääsitte siitä selville? Onko siellä -- jotain -- hirveää?"
-
-"On, eläinten jäännöksiä ja muuta. En olisi puhunut siitä, ellei se
-olisi ollut aivan välttämätöntä!"
-
-"Onko teillä muita salaisuuksia?"
-
-"Koko joukko!" Hän hymyili ja kuje onnistui, sillä Iris luuli hänen
-puhuvan menneisyydestään.
-
-He palasivat vaieten luolalle.
-
-"Menen sisään teidän lamppunne kanssa. Saanko?" kysyi merimies.
-
-"Tietysti! Miksikä ette saisi? Saanko tulla mukaan?"
-
-Mies nyökkäsi, jonka jälkeen he menivät yhdessä sisään ja Jenks tutki
-perinpohjaisesti kallion. Maanjäristyksen aiheuttama maanvieremä, joka
-oli helpottanut tunnelin kaivamista, näytti luolan päästä suuntautuneen
-vasemmalle. Luolassa näkyi jälkiä sitkeästä työstä. Äkkiä hän huudahti.
-
-"Mikä on?" huudahti Iris.
-
-"En ole varma asiasta", vastasi merimies. "Tahdotteko pidellä lamppua
-sillä aikaa kun käytän sorkkarautaa."
-
-Kivessä näkyi ohut sinivalkoinen juova. Hänen onnistui murtaa sangen
-suuri pala, joka sisälsi metallia. He menivät ulos merimiehen ottaessa
-mukaansa veitsen, jolla voisi vuolla metalliliuskoja.
-
-"Onko se hopeaa?" kysyi Iris liikutettuna.
-
-"En usko sitä. En ole mikään ammattimies -- mutta luulen -- arvelen sen
-olevan -- antimoniumia."
-
-"Niin paljon melua tyhjästä!" sanoi Iris ja palasi valmistamaan sagoa.
-
-Kirves olalla läksi Jenks rannalle. Oli laskuvesi ja riutan kivet
-pistivät esille viheriästä vedestä kuin terävät hampaat.
-
-Joukko laivan sirpaleita makasi kuivalla. Oli helppo asia vahvalle ja
-notkealle miehelle päästä perille, ja kuitenkin merimies epäröi.
-
-"Syötillä varustettu rotanloukku", mutisi hän itsekseen ja kiiruhti
-sitten askeleitaan. Hypellessään kalliolta kalliolle katosi epäilys.
-Hänestä esineet olivat verrattomasti arvokkaammat vaaraa. Hän oli
-parissa minuutissa perillä. Palmu kasvoi kalkkikivikalliolla ja sen
-juuret olivat tunkeutuneet kallion rakoihin ollen hyvässä suojassa
-myrskyltä.
-
-Merimiehen ja puun välillä oli kapea vesivyö. Vaikka vesi lagunissa
-oli kaksikymmentä syltä syvää, oli se kristallikirkasta. Pohjassa,
-jonka muodosti ihmeellisen valkoinen hiekka ja rikkoutuneet
-korallinkappaleet, näkyi jokainen esine. Hän saattoi huomata paljon
-kaloja, mutta ei yhtäkään haikalaa. Riutan sisäpuolella näkyi selvästi
-_Sirdarenin_ etuosa.
-
-Merenpuolella ei vesi ollut niin kirkasta. Saavuttaakseen Palmukallion
--- kuten sitä myöhemmin kutsuttiin -- oli hänen kahlattava noin
-kolmekymmentä jalkaa vyötäisiään myöten vedessä.
-
-Hän teki sen. Puuta vasten nojallaan oli matala, kapea laatikko
-varustettuna rautakulmilla ja brittiläisen hallinnon merkillä, leveällä
-nuolella.
-
-"Kaikkien jumalien kautta!" huudahti merimies, "pyssyjä."
-
-_Sirdaren_ oli kuljettanut aseita ja ammuksia Hongkongista Singaporeen.
-Kohtalo oli sallinut, että melkein loppumaton patruunavarasto oli
-lennähtänyt yli riutan saaren rantaan. Ja tässä oli Lee-Melford
-kiväärejä kylliksi puolelle komppanialle. Hän ei halunnut panna
-vaaraan kallisarvoista kirvestään koettamalla avata sillä raudoitettua
-laatikkoa. Täytyi palata hakemaan sorkkarautaa.
-
-Mitä muuta tässä Neptunin lahjoittamassa kauppaliikkeessä oli? Näköään
-vahingoittumaton laatikko teetä. Kolme tynnyriä turmeltumattomia
-jauhoja. Salongintuoli, rikkinäinen kronomeetteri, rikkonaisia
-porsliineja ja puutavaraa.
-
-Kappaleen matkaa kauempana näkyi _Sirdarenin_ mahtava savupiippu.
-Tavaroiden joukossa oli myöskin nuoraa ja väkipyörä. Hänelle johtui
-heti mieleen rakentaa ilmarata ja sitä myöten siirtää teelaatikko
-näihin.
-
-Hän asetti nuoran väkipyörään ja kiipesi puuhun repien siinä toimessa
-housunsa. Hän oli kiinnittänyt väkipyörän vahvasti puuhun ennenkuin
-tuli ajatelleeksi miten paljon yksinkertaisempaa olisi murtaa laatikko
-auki ja viedä tee maihin vähin erin.
-
-Hän nauroi ja sanoi itsekseen: "Alan tulla tyhmäksi! Mutta koska laitos
-on valmiina, voin nyt yhtä hyvin käyttää sitä."
-
-Hän solmi köydenpäät yhteen ja heitti ne riutalle. Sitten tarttui
-hän kirveeseen ja laskeutui veteen tietämättä, että Iris, joka oli
-vaivannut taipuisan sagon latteaksi pannukaakuksi, oli tullut rannalle
-ja katseli häntä.
-
-Vesi oli noussut tuskin hänen polviensa yli, kun pitkä käsivarsi
-kiertyi ikäänkuin lasso hänen oikean jalkansa ympärille. Toinen
-samanlainen kietoutui vyötäisille.
-
-"Jumalani!" läähätti hän kun kauhea imuputki sulki hänen suunsa ja
-nenänsä. Mustekala oli hyökännyt hänen kimppuunsa.
-
-Kauhea pahoinvoinnin tunne oli voittamaisillaan hänet, mutta rakkaus
-elämään tuli hänelle avuksi ja hän työnsi imuputken kasvoiltaan. Sitten
-heilahti kirves ja yksi mustekalan kahdeksasta käsivarresta lyheni
-melkoisesti. Mutta neljäs kiertyi vasemman jalan ympäri. Muutaman jalan
-päässä, vedestä kohonneena, ulkopuolella kirveen ulottuman näkyi kauhea
-mustekala ammottavine kiduksineen ja ilettävine silmineen.
-
-Merimies seisoi hajasäärin iskien kirveellä kuin mieletön, mutta
-vesi vaikeutti häntä ja hänen täytyi taivuttautua taaksepäin ettei
-kadottaisi tasapainoaan. Jalansijan säilyttämisen välttämättömyys esti
-häntä antamasta kuolettavaa iskua.
-
-Mustekala oli ankkuroitu kolmella käsivarrellaan. Viimeinen vapaa
-imulonkero singahti salamannopeudella tarttuakseen jälleen miehen
-kasvoihin tahi kaulaan. Hän löi uudelleen ja uudelleen onnistumatta
-antamaan tehoisaa iskua.
-
-Merimies tunsi epätoivoissaan voimainsa alkavan pettää. Jos mustekala
-olisi ollut lajinsa jättiläisiä, ei hän olisi kestänyt näinkään kauan.
-Asiain näin ollen saattoi peto kärsivällisesti lujentaa otettaan ja
-säälimättömällä varmuudella vetää uhrinsa luokseen.
-
-Hänen voimansa olivat melkein lopussa. Epätoivoissaan päätti hän
-antaa perään ja mielettömästi ponnistaen koettaa upottaa kirveen
-pedon aivoihin. Mutta ennenkuin hän ehti toteuttaa tämän kohtalokkaan
-suunnitelman -- sillä mustekala olisi silmänräpäyksessä vetäissyt hänet
-veden alle -- kuului tiheästi peräkkäin viisi revolverinlaukausta. Iris
-oli onnistunut pääsemään lähimmälle kalliolle.
-
-Kolmas kuula teki mustekalan miettiväiseksi. Se heitti tumman suihkun
-veteen, joka heti paikalla tuli mustaksi ja läpinäkymättömäksi.
-Imulonkerot pieksivät voimattomassa raivossa vedenpintaa ja se, joka
-piteli Jenksin vyötäisistä, tuli voimattomaksi ja jäykäksi. Kirves
-välähti ajatuksen nopeudella. Vielä yksi käsivarsi katkaistiin.
-
-Mutta Jenks oli yhä kiinni voimatta liikkua. Hän kääntyi ja katsoi
-Irikseen. Sillä tavalla silmäsi ehkä Lazarus haudastaan.
-
-"Nuora!" huusi tyttö, päästi revolverin ja tarttui jalkojensa juuressa
-olevaan nuoranpäähän.
-
-Merimies heitti kirveen kalliolle ja tarttui molemmin käsin
-nuoraan. Hän kohottautui ylös ja potkasi. Hän oli vapaa. Kahdella
-suonenvedontapaisella askeleella oli hän tytön rinnalla.
-
-Hän horjui erään kiven luo ja vaipui voimattomana sille. Hetken
-kuluttua tunsi hän kuinka Iris ujosti laski kätensä hänen olkapäälleen.
-Hän kohotti päätään ja katsoi tyttöön.
-
-"Kiitos", sanoi hän. "Nyt olemme kuitit."
-
-
-
-
-VI.
-
-Muutamia selityksiä.
-
-
-Koska Jenks oli vahvarakenteinen, toipui hän pian. Onneksi ei hän
-ollut saanut taistelussa mustekalan kanssa mitään vaikeampia vammoja.
-Hänen suunsa ympäristö oli arka sekä vyötäisillä ja jaloissa muutamia
-mustelmia. Kirveenisku oli sattunut vasempaan kenkään hipaisemattakaan
-jalkaa. Lyhyesti, hän oli melkein vahingoittumaton.
-
-Hänellä oli sama tapa kuin koirilla, nimittäin ravistaa itseään
-tappelun jälkeen. Hän teki nytkin niin noustuaan seisomaan. Iriksessä
-näkyi mielenliikutuksen aiheuttamia jälkiä. Hän oli aivan kalpea ja
-hänen silmänsä tuijottivat.
-
-"Tulkaa!" sanoi Jenks lempeästi. "Palatkaamme saarelle."
-
-Hän otti tyynesti johdon, auttoi tyttöä yli kallioiden ja melkein
-kantoi häntä, kun tie tuli liian vaikeaksi.
-
-Rannalle tultuaan saattoi Iris käydä yksin, mutta hän ontui. Jenks
-tarttui hänen käsivarteensa ja sanoi käheästi:
-
-"Oletteko jollain tavoin vahingoittunut?"
-
-"Ei se ole mitään", mutisi Iris. "Minä luiskahdin kalliolta. Se ei ole
-mikään nyrjähdys -- ainoastaan pieni niukahdus -- nilkan yläpuolella on
-pieni naarmu."
-
-"Minä kannan teitä!"
-
-"Sellainen päähänpisto! Voin juosta teidän kanssanne kilpaa luolalle."
-
-Eikä se ollut leikkiä. Hän tahtoi juosta -- joutua kauemmaksi
-mustekalasta.
-
-"Onko varma, että vamma on vain vähäpätöinen?"
-
-"Ehdottomasti! Sukka hankaa hiukan, siinä kaikki. Odottakaa, niin
-näytän."
-
-Hän kumartui, veti sukan oikeasta jalastaan ja ojensi sen esiin nostaen
-hiukan hamettaan. Ulkosivulla oli suuri haava.
-
-Merimies osoitti asianmukaista lääkärin mielenkiintoa. Hänen sanansa ja
-tapansa olivat ammattimaisia.
-
-"Tämän laitamme jälleen pian kuntoon", sanoi hän. "Kaistale
-musliinipuvustanne konjakkiin kastettuna --."
-
-"Konjakkiin!" huudahti Iris.
-
-"Niin, meillä on hiukan konjakkia, kuten tiedätte. Konjakki on
-erinomaista ruhjevammoihin. Sitä voi käyttää sekä sisällisesti että
-ulkonaisesti."
-
-Iriksen repiessä muutamia musliinikaistaleita, katkaisi merimies kaulan
-konjakkipullosta. Molemmat maistoivat hiukan ja alkohooli toi väriä
-heidän kalpeihin kasvoihinsa.
-
-Side oli valmis ja sen toinen pää oli kasteltu konjakkiin. Iris meni
-luolalle, mutta mies huudahti:
-
-"Odottakaa hiukan! Minun on otettava ensiksi sieltä pari sorkkarautaa."
-
-"Mitä varten?"
-
-"Minun on mentävä sinne takaisin." Pään nyökkäyksellä osoitti hän
-riuttaa. Tyttö nyyhkytti kauhistuksesta. "Tällä kertaa en antaudu
-alttiiksi vaaroille", jatkoi Jenks. "Löysin sieltä kiväärejä ja me
-tarvitsemme niitä; ne saattavat olla meidän pelastuksemme."
-
-Kun Iris päätti jonkun asian, ilmestyi hänen leukaansa kuoppa.
-
-"Minä tulen mukaan", ilmoitti hän.
-
-"Hyvä! Odotan teitä. Laskuvesi kestää vielä tunnin."
-
-Side oli pian laitettu ja he palasivat riutalle. Kun Iris nyt kiipeili
-yli epätasaisten kivien ja kallioiden, hämmästyi hän sitä notkeutta
-ja rohkeutta, jota oli osoittanut kulkiessaan samaa tietä äskettäin.
-Silloin hyppäsi hän kiveltä kivelle pelottomalla varmuudella. Tällä
-kertaa nosti Jenks hänet kanavan yli.
-
-"Tässäkö te kaaduitte?" kysyi merimies hellästi.
-
-"Niin. Mistä sen arvasitte?"
-
-"Luin sen silmistänne."
-
-"Olkaa kiltti, älkääkä lukeko minun silmistäni, vaan katsokaa omillanne
-mihin menette."
-
-"Teen sen ehkä myöskin."
-
-He seisoivat sen kanavan maanpuoleisella laidalla, jossa Jenks
-oli taistellut mustekalan kanssa. Musta väri, jota hyökkääjä oli
-ruiskuttanut kärsiessään tappion, alkoi vähitellen kadota.
-
-"Mitä aiotte tehdä tuotuanne niin suurin vaikeuksin minut tänne?" kysyi
-Iris. "Olisi mieletöntä koettaa kahlata uudelleen yli. Siellä missä
-näitä petoja on yksi, on kyllä useampiakin."
-
-Jenks hymyili. "Siitä syystä olen juuri ottanut sorkkarautoja mukaani.
-Jos istutte hetken tässä, niin on kaikki selvillä."
-
-Hän kaivoi toisen sorkkaraudan lujasti kiinni koralliriuttaan. Päät
-köydestä, joka oli viety puussa olevan väkipyörän ympäri, olivat siinä,
-johon tyttö oli ne taistelun jälkeen heittänyt. Hän kiinnitti ne
-rautaan, kiersi laudankappaleella tiukalle ja muodosti niistä sillan,
-jota myöten hyvin saattoi vetää tavaroita.
-
-Iris katseli tätä vaieten. Merimies esiintyi aina edukseen
-työskennellessään kovasti. Kaikkeen, mihin hän ryhtyi, omistautui hän
-koko sielullaan. Iris ei ollut milloinkaan nähnyt sellaista miestä.
-Sellaisina hetkinä tunsi hän tätä kohtaan rajatonta ihailua.
-
-"Otaksun", huomautti tyttö, "teidän laittavan kuntoon ilmaratanne
-turvataksenne oman ja tavaroiden kulun."
-
-"Ni-in."
-
-"Miksikä olette siis noin epäröivä?"
-
-"Senvuoksi, että omasta puolestani olen aikonut kahlata yli. Köysi on
-aiottu tavaroille."
-
-Iris nousi nopeasti. "Kiellän teitä ehdottomasti menemästä uudelleen
-veteen. On suorastaan häpeä ajatella sellaista. Te asettaudutte
-vakavaan vaaraan ilman mitään todellista syytä, sikäli kuin näen, ja
-jos teille jotain tapahtuu, jään minä tälle kauhealle saarelle yksin."
-
-Merimies ei oikein näyttänyt tietävän mitä tekisi.
-
-"Miss Deane", sanoi hän, "vaara ei ole niin suuri kuin kuvittelette.
-Viime kerralla yllätti mustekala minut, mutta sitä se ei tee toista
-kertaa. Minun on saatava nuo kiväärit. Jos se teitä rauhoittaa, voin
-kyllä itsekin kulkea nuoraa pitkin."
-
-Hän teki tämän myönnytyksen kovin vastenmielisesti, sillä jos jokin
-vaara merestä käsin uhkaisi, olisi hänen paljon vaikeampi välttää sitä
-riippuessaan köydessä, joka painui hänen allaan, kuin kulkiessaan
-vapaasti valmiina syöksymään joko eteen tahi taakse.
-
-Tätä ei Iris ymmärtänyt ennenkuin näki hänen pitkin, voimakkain ottein
-heilauttavan itseään eteenpäin.
-
-"Seis!" huusi Iris. Mies päästi otteen ja putosi veteen kääntyen
-katsomaan tyttöä.
-
-"Mikä on?" kysyi hän.
-
-"Astukaa! Kulkekaa!" Merimies kulki takaisin ottaakseen vastaan
-ojennuksen.
-
-"Te tiesitte koko ajan olevan parempaa mennä kahlaamalla, mutta
-tehdäksenne minulle mieliksi ryhdyitte tähän vaaralliseen keinoon!
-Miksikä teitte sen?"
-
-"Olette itse vastannut kysymykseenne."
-
-"Olen teihin hyvin, hyvin suuttunut."
-
-"Kerron teille mitä teen", sanoi Jenks. "Jos suotte minulle anteeksi,
-koetan hypätä yli. Hyppäsin erään kerran yhdeksäntoista jalkaa kolme
-tuumaa eräällä -- hm -- niityllä --"
-
-"Älkää seisoko lörpöttelemässä siinä! Puolen tunnin kuluttua on vesi
-noussut yli riutan", huudahti tyttö.
-
-Mitään puhumatta alkoi Jenks työnsä. Siellä oli paljon köyttä ja hänen
-suunnitelmansa oli varsin yksinkertainen. Kun jokainen käärö oli
-varmasti sidottu, kiinnitti hän tavaran juoksevaan köyteen, joka kulki
-puusta rautapulttiin. Juoksunuoraan sitoi hän kiinni kevyimmän köyden,
-jonka löysi, ja heitti toisen pään Irikselle. Kevyesti vetämällä
-saattoi Iris vetää raskaan kiväärilaatikonkin toiselle puolelle, sillä
-kaltevuuspinta oli niin jyrkkä, että mitä raskaampi paino oli, sitä
-helpommin se liukui köyttä pitkin.
-
-He työskentelivät kunnes Jenks ei löytänyt enää mitään ottamisen
-arvoista. Senjälkeen kahlasi hän varovasti yli kanaalin. Tyttö tuijotti
-kauhistuneena veteen siksi kunnes merimies oli jälleen hänen rinnallaan.
-
-"Kuten näette", sanoi mies, "olette te säikäyttäneet jokaisen
-mustekalan monen mailin piirissä karkuun."
-
-Nousuvesi oli kääntynyt; muutaman minuutin kuluttua olisi osa riuttaa
-veden alla. Kiväärilaatikon kantaminen saarelle oli aivan mahdotonta
-ja Jenks teki nyt sen, joka olisi säästänyt, aikaisemmin suoritettuna,
-häneltä koko joukon työtä ja vaivaa. Hän särki laatikon ja huomasi
-aseiden olevan hyvässä kunnossa.
-
-Hän tarkasti puolitusinaa ja pani ne syrjään. Senjälkeen laittoi hän
-laivanpirstaleista pienen lautan ja sitoi sille kiinni teelaatikon,
-jauhotynnyrin, rikkinäisen salongintuolin ja muuta pikkutavaraa, jota
-saattoi tarvita. Hän vältti vesillelaskemisvaikeudet rakentamalla
-lautan aivan lähelle vesirajaa. Kun kaikki oli valmiina, kohotti
-nousuvesi lautan, johon oli sidottu vahva köysi, ja kuljetti sitä
-rantaan päin. Sitten otti merimies olalleen neljä kivääriä, pyysi tytön
-tekemään samoin kahdelle jälelle jääneelle, ja ohjasi lauttaa nuorasta
-sopivaan paikkaan.
-
-"Teidän kuljettaessanne tavaroita maihin, menen minä valmistamaan
-päivällistä", ilmoitti Iris.
-
-"Mutta olkaa varovainen, ettette nyrjäytä jalkaanne uudelleen."
-
-"Sitä kyllä olen. Nilkkani muistuttaa siitä joka askeleella, jonka
-otan."
-
-Sill'aikaa kun Jenks sai tavarat maihin, oli Iris valmistanut
-päivällisen. Se oli keittotaidon uusi riemuvoitto. Munat olivat
-paistettuja!
-
-"Minulla on vakava aikomus keittää kokonainen kinkku", sanoi tyttö.
-"Onko teillä mitään aavistusta, kuinka kauan sellaista on keitettävä."
-
-"Neljännestunti jokaista puoltakiloa kohti."
-
-"Mainiota! Mehän emme voi mitata painoa emmekä aikaa."
-
-"Luulen voivamme tehdä molemmat. Laitan jonkunlaisen tasapainolaitteen.
-Sen toiseen päähän sidomme kinkun ja toiseen kiväärin sekä muutamia
-patruunoita, ja minä voin sanoa kinkkujenne painon täsmälleen.
-Ajanmittauksen suhteen olen päättänyt turvautua aurinkokelloon. Muistan
-sangen hyvin siihen vaadittavat kappaleet, ja kun olemme jonkun aikaa
-sitä tarkanneet, voimme korjata esiintyvät virheet."
-
-"Te olette tosiaankin viisas, mr Jenks", sanoi Iris lapsellisesti.
-"Oletteko omistaneet monta vuotta elämästänne valmistautuaksenne
-oleskeluun asumattomalla saarella?"
-
-"Jotain siihen tapaan. Elämäni on ollut päätöntä kuljeksimista. Kohtalo
-on ajanut minut paikkaan, jossa ne pienet kokemukset, joita minulla on,
-voivat olla hyödyllisiä."
-
-"Päätöntä kuljeksimista!" huudahti Iris. "Sitä en usko. Sellaista
-ilmaisutapaa käytetään ikävistä, tarkoituksettoman kiertelyhalun
-valtaamista ihmisistä. Teidän pahin vihollisennekaan ei voi teistä
-sanoa sitä."
-
-"Pahin viholliseni on joka tapauksessa saattanut sen ilmaisumuodon
-vastaamaan todellisuutta, miss Deane."
-
-"Te tarkoitatte hänen turmelleen teidän uranne?"
-
-"Niin -- otaksun asian olevan siten."
-
-"Oliko hän hyvin suuri lurjus?"
-
-"Oli ja on vieläkin."
-
-Jenks puhui rauhallisen katkerasti. Tytön sanat olivat herättäneet
-muistoja. Hetkeksi unohti hän joutuneensa puhumaan itsestään eikä
-ollenkaan huomannut Iriksen kasvojen tyytyväistä ilmettä, kun tämä sai
-tietää hänen pahimman vihollisensa olevan miehen.
-
-"Te olette väsynyt", sanoi tyttö. "Haluatteko tupakoida?"
-
-Jenks otti esille piippunsa ja tupakkansa, mutta hänen oli vaikea
-käyttää oikeaa kättään, jota särki kauheasti.
-
-Myötätunnosta huudahtaen hypähti tyttö ylös ja pyysi saada hoitaa hänen
-sormeaan. Hän sitoi sormen konjakkiin kastetulla liinarievulla. Sitten
-tarttui hän miehen tupakkapurkkiin ja piippuun.
-
-"Älkää pelätkö", sanoi hän nauraen. "Olen täyttänyt isäni piipun monta
-kertaa. Kesken kaiken, te tulette varmasti pitämään isästäni, kun
-opitte hänet tuntemaan. Hän on paras ihminen minkä tunnen."
-
-"Te olette siis hyviä ystäviä."
-
-"Hyviä ystäviä! Hän on ainoa ystävä mitä minulla maailmassa on."
-
-"Mitä? Onko se totta?"
-
-"Täydellisesti! Minä en luonnollisesti koskaan unohda kuinka paljosta
-minun on teitä kiittäminen, mr Jenks. Ja minä pidän myöskin teistä
-tavattomasti, vaikka te välistä olette niin -- niin tuima minua
-kohtaan."
-
-"Rakas lapsi!" mutisi merimies nähtävästi omissa ajatuksissaan. "Vain
-niin, minä olen mielestänne tuima?"
-
-"Niin, oikea karhu, silloin kun te läksytätte minua! Te voitte olla
-oikein hauska kun haluatte ja unohdatte huolenne. Mutta minkävuoksi
-kutsutte minua lapseksi. Kuinka vanha te olette, mr Jenks? Minä täytin
-joulukuussa kaksikymmentä."
-
-"Ah, täytin elokuussa kaksikymmentäkahdeksan", vastasi mies.
-
-"Varjelkoon!" läähätti tyttö! "Pyydän anteeksi, mutta luulin teidän
-olevan vähintäin neljänkymmenen."
-
-"Epäilemättä näytän siltä. Mutta ei ole eduksi ulkonäölle nousta
-varhain ylös ja mennä myöhään vuoteeseen."
-
-"Olen usein kummastellut kuinka armeijan upseerit kestävät", sanoi
-Iris. "He eivät koskaan näytä saavan tarpeeksi unta, eivät ainakaan
-täällä idässä. Olen nähnyt heidän tanssivan puolen yön jälkeen ja
-kuullut heidän senjälkeen olleen ulkona viiden tai kuuden aikaan
-aamulla metsästämässä tahi harjoituksissa."
-
-"Te arvelette siis minun olleen upseerina?"
-
-"Olen siitä varma. Teidän tapanne, äänenne, tyyni, käskevä
-esiintymisenne, niin, vieläpä käyntitapannekin ilmaisee sen."
-
-"Siinä tapauksessa", sanoi Jenks surullisesti, "en tahdo kieltää
-tosiasiaa. Olen ollut yhdeksän vuotta upseerina intialaisessa
-pääesikunnassa. Minun päähänpistoni, miss Deane, oli huolehtia
-parhaimmalla tavalla miesteni ruuasta ja pitää heitä reippaina kaikissa
-olosuhteissa ja ilmastoissa, erikoisesti silloin kun jokapäiväisiä
-elämäntarpeita ei ollut riittävästi. Siihen päästäkseni luin kaikkea
-mahdollista jokaisesta maasta, mihin rykmenttini mahdollisesti
-saattoi tulla lähetetyksi; opettelin tavallisten ruoka-aineiden nimet
-maankielellä ja otin erityisesti selkoa kuinka luonto huolehtii ihmisen
-toimeentulosta. Nämä tutkimukset kiinnittivät mieltäni. Sudanin retken
-aikana oli minulla niistä hyötyä ja, kiitos niiden, minut koroitettiin."
-
-"Kertokaa!"
-
-"Muutamien taisteluiden jälkeen oli minun osastoni seurattava
-ratsukameleita, jotka, kuten tiedätte; voivat kulkea ilman vettä
-paljon kauemmin kuin hevoset. Olimme melkein saavuttamaisillamme ne,
-mutta hevosemme olivat aivan nääntyneet. Onneksi olin kiinnittänyt
-huomiota muutamiin merkkeihin, jotka ilmaisivat missä kohden erämaan
-alla oli vettä. Puolen tunnin työ lapioilla osoitti minun olleen
-oikeassa. Me saavutimme takaa-ajajat, vangitsimme heidät ja minä sain
-kapteeninvaltakirjani."
-
-"Eikö mitään tappelua tapahtunut?"
-
-Hän ei vastannut heti. Sitten päätti hän nähtävästi hyvin
-vastahakoisesti vastata. "Kyllä, tapahtui taistelu. Se oli hyvin kiivas
-senvuoksi, että osasto englantilaista ratsuväkeä, jonka piti minua
-tukea, kääntyi veden puutteen vuoksi takaisin. Mutta se ei pelastanut
-24 lancierirykmentin komentajaa vakavasta varoituksesta."
-
-"24 lancierirykmentin!" huudahti Iris. "Lordi Ventnorin rykmentti!"
-
-"Lordi Ventnor oli kysymyksessä oleva upseeri."
-
-Iris tuli kasvoiltaan tulipunaiseksi. "Te tunnette siis hänet", sanoi
-hän.
-
-"Kyllä, sen teen."
-
-"Onko hän teidän vihollisenne?"
-
-"On."
-
-"Siis senvuoksi tulitte te niin liikutetuksi viimeisenä päivänä
-_Sirdarenin_ kannella kun lady Tozer kysyi minulta, olinko hänen
-kanssaan kihloissa?"
-
-"Niin."
-
-"Kuinka saattoi se asia koskea teitä? Ettehän edes tiennyt nimeäni?"
-
-"Se koski minuun koska hänen nimensä äkillinen mainitseminen sai minut
-ajattelemaan kunniattomuuttani. Jätin armeijan kuusi kuukautta sitten,
-miss Deane, hyvin kiusallisten olosuhteiden vallitessa. Sotaoikeus
-katsoi minut syylliseksi upseerille sopimattomaan käytökseen. En saanut
-edes tilaisuutta ottaa eroa. Minut pyyhittiin rullista."
-
-Hän koetteli puhua tyynesti, mutta kalpeni hieman ja vaikka hän piti
-piippua suussaan, niin hänen huulensa värisivät.
-
-Hän ei uskaltanut katsoa tyttöön, jonka kummasteleva katse oli
-suuntautunut häneen.
-
-"Minä muistan sen", sanoi Iris hitaasti kääntämättä hänestä katsettaan.
-"Asiasta puhuttiin minun tullessani Hongkongiin. Te olette kapteeni
-Robert Anstruther?"
-
-"Niin."
-
-"Ja te loukkasitte julkisesti lordi Ventnoria erään riidan vuoksi
-naisesta?"
-
-"Kuten sanotte."
-
-"Kenen oli syy?"
-
-"Nainen sanoi sen olleen minun."
-
-"Oliko se totta?"
-
-Robert Anstruther, entinen kapteeni Intian armeijassa, nousi seisomaan.
-Hän päätti kohdata tuomionsa seisovin jaloin. -- "Sotaoikeus oli hänen
-kanssaan yhtä mieltä ja minä itse olen puolueellinen todistaja."
-
-"Kuka oli nainen?"
-
-"Everstini vaimo, mrs Costobell."
-
-Kauan jälkeenpäin muisti hän tässä tilaisuudessa tunteneensa epätoivoa.
-Mutta hän oli päättänyt asian, eikä kuulunut niihin, jotka pelkäävät
-seurauksia.
-
-Irikselle palasi ensiksi mielenmaltti.
-
-"Minua ilahduttaa suoruutenne, kapteeni Anstruther," alkoi hän.
-
-"Jenks, jos saan pyytää, miss Deane, Robert Jenks."
-
-Tytön silmissä oli omituinen ilme, mutta sitä ei mies nähnyt ja Iris
-jatkoi pidätetyin äänin.
-
-"Tietysti, mr Jenks. Sallikaa minun olla yhtä suora ennenkuin jätämme
-tämän puheenaiheen. Olen tavannut lady Costabellin. En pidä hänestä.
-Luulen hänen olevan petollisen naisen. Sotaoikeus olisi kenties
-langettanut toisenlaisen tuomion, jos sen jäsenet olisivat olleet hänen
-omaa sukupuoltaan. Mitä tulee lordi Ventnoriin, niin ei hän merkitse
-minulle mitään. Totta kyllä on, että hän on pyytänyt isältäni lupaa
-saada osoittaa minulle huomiotaan, mutta rakas vanha isäni jätti asian
-kokonaan minun ratkaistavakseni, enkä minä ole milloinkaan antanut
-lordi Ventnorille vähintäkään rohkaisua. Huomaan nyt lady Costabellin
-ja lordi Ventnorin valehdelleen, kun he syyttivät teitä jostain
-kunniattomasta teosta, ja olen iloinen, että te annoitte hänelle
-opetuksen klubissa. Olen aivan varma, että hän oli sen ansainnut."
-
-Ei sanaakaan tämä harvinainen mies vastannut. Hän vavahti, tarttui
-kirveeseen, joka oli hänen jaloissaan ja lähti metsään kääntäen
-kasvonsa poispäin Iriksestä, ettei tämä huomaisi hänen silmissään
-kyyneleitä.
-
-Tyttö puolestaan alkoi tarmokkaasti kiilloittaa keittiöastioitaan
-ja pian sen jälkeen laulaa. Jos ajattelee, että hänen tuli sietää
-armeijasta poisajetun upseerin seuraa, niin oli hän naurettavan
-tyytyväinen.
-
-
-
-
-VII.
-
-Yllätyksiä.
-
-
-Ennen kolmannen päivän iltaa oli Jenks valmistanut tilavan teltan,
-käyttäen sen tukemiseen oleskelupaikkansa ympäristöstä kaatamiaan
-puita. Tukipuihin naulasi ja sitoi hän rannalta tuomansa öljykankaan.
-Raskaan kankaan oikealle paikalle asettaminen vaati hänen ja Iriksen
-yhteisiä ponnistuksia.
-
-He työskentelivät kymmenen päivää alkaen aamunkoitosta ja lopettaen
-vasta pimeän tullen. Merimies laati suunnitelman, jota noudatti
-tiukasti. Ensiksi teki hän valmiiksi asunnon, jossa oli kaksi osastoa,
-sisempi huone, jossa Iris nukkui, ja toinen, joka oli ruokasalina ja
-hänen omana makuuhuoneenaan.
-
-Senjälkeen valmisti hän Näköalavuorelle valtavan kaaren, jossa oli
-_Sirdarenin_ nimi kuusi jalkaa korkeista, uponneesta laivasta otetuista
-lankuista.
-
-Silläaikaa opetteli Iris kutomaan verkkoa. Käyttäen kuulia painona
-valmisti hän siitä heittoverkon, jolla pyydysti suuren joukon kaloja.
-Aluksi he eivät tienneet, mitkä niistä olivat syötäviä, mutta sitten
-sai tyttö hyvän mielijohteen.
-
-"Merilinnut voivat sen meille sanoa", sanoi hän. "Levittäkäämme
-saaliimme hiekalle ja jättäkäämme siihen. Jos panemme merkille, mitkä
-lajit linnut syövät ja mitkä hylkäävät, niin emme voi tehdä mitään
-suurta erehdystä."
-
-Vaikkakin hänen arvelunsa ei ollut pettämätön, osoittautui se
-olevan huomioonotettava. Niiden kalojen joukossa, joita siivelliset
-tarkastajat valitsivat, oli pari lajia, jotka muistuttivat turskaa ja
-valkoturskaa sekä maistuivat erinomaisen hyviltä.
-
-Jenks oli sangen perehtynyt eläintieteeseen ja saattoi eroittaa
-syötävät linnut. Nämä kaksi haaksirikkoista, jotka sattuma oli
-heittänyt asumattomalle saarelle, söivät tuoretta kalakeittoa,
-paistettuja lintuja, keitettyä tahi paistettua kinkkua ja sagovanukasta
-huuhtoen kaiken alas mainiolla lähdevedellä tahi kulauksella hienointa
-samppanjaa.
-
-Riutalla olevista ruostuneista kivääreistä otti Jenks pistimet,
-ruuvit, renkaat ja kaikki pikkuosat, joista saattoi olla hyötyä.
-Kiväärinpiipuista laittoi hän, helpottaakseen Iriksen ruuanlaittoa,
-hellan, ja tarkastamalla joka aamu huolellisesti poltettujen
-laivahylynkappaleiden tuhkan, hankki hän pienen varaston
-käyttökelpoisia nauloja. Turvallisen ja samalla kertaa mukavan
-kylpypaikan löytäminen saattoi hänet sekä tytön omistamaan erään
-iltapäivän rannan tarkastukselle. He olivat antaneet kaikille paikoille
-nimet. Pohjoista niemekettä kutsuttiin luonnollisesti Nordkapiksi,
-läntisen nimi oli Europa Point ja matala hiekkasärkkä kaakossa sai
-nimekseen Kilpikonnaranta, kun Jenks huomasi tavattoman määrän vihreitä
-kilpikonnia käyvän siellä ja hautaavan munansa hiekkaan.
-
-He alkoivat tutkimusretkensä siltä paikalta, jossa merimies oli
-taistellut epätoivoisen taistelunsa myrskyn aikana. Iris tahtoi saada
-heti tietää sen kiven, jonka taakse merimies oli hänet asettanut
-lähtiessään hakemaan vettä. Hetkeksi sai muisto heidän onnettomista
-laivatovereistaan kohoamaan kyyneleet hänen silmiinsä.
-
-Antaakseen hänen ajatuksilleen toisen suunnan osoitti mies heidän
-ensimmäisen nuotionsa tuhkaa. Jenks oli onnellinen. Mutta kuinka
-kauan sitä jatkuisi? Korkealla kalliolla oli merkki niitä varten,
-jotka hakivat kadonnutta _Sirdarenia_. Ja kun pelastajat saapuisivat,
-olisi miss Deane jälleen rikkaan baronetin tytär ja hän itse nimetön,
-kunniaton kulkuri. -- Hän puri hampaitaan yhteen ja iski kivellä
-saniaiskasviin, joka oli sammuttanut heidän ensimmäisen janonsa.
-
-"Oi, minkävuoksi teitte sen?" huudahti Iris. "Se oli hädän hetkenä
-totinen ystävä. Haluaisin kasvattaa siitä kauneimman ja lehtirikkaimman
-istutuksen tälle saarelle."
-
-"Hyvä!" vastasi Jenks. "Voitte täyttää halunne. Jos päivittäin
-kastelette sen juuria raittiilla vedellä, on tahtonne pian täyttyvä."
-
-"Te annatte neuvonne epäystävällisellä äänellä, mutta seuraan sitä
-kuitenkin."
-
-Jenksin tavallinen huonon tuulen puuska aiheutti ohi menevän pilven.
-Kiipeämästä Nordkapin kallioille aiheutunut ponnistus palautti
-jokapäiväiset suhteet.
-
-Eteläpuolella löysivät he vihdoinkin ihastuttavan, pienen lahden,
-puilla reunustetun, hiekkapohjaisen sekä kolmelta puolelta luotojen ja
-vuorien suojeleman.
-
-"Oh!" huudahti Iris innokkaasti. "Miten ihastuttava paikka! Oikea
-salakuljettajain lahti!"
-
-"Niin, ihastuttava nähdä", kuului vastaus, "mutta avoin merelle. Mainio
-paikka haikaloille, miss Deane, mutta sopimaton kylpemiseen."
-
-"Jumala varjelkoon! Olin kokonaan unohtanut haikalat. Otaksun niidenkin
-pitävän elää, vaikka ne ovat sellaisia petoja, mutta en tahdo, että ne
-syövät minut."
-
-He menivät edelleen. Kulkiessaan pitkin koralleilla siroteltua
-etelärantaa huomasi Jenks kilpikonnien jälkiä.
-
-"Ihania munia ja samanlaista kilpikonnakeittoa!" huudahti hän. "Jos ne
-ovat vihreitä, emme voi toivoa mitään parempaa. Kun joku laiva tulee
-meitä hakemaan, houkuttelen kapteenin lastaamaan laivansa niillä ja
-ansaitsen sillä tavoin omaisuuden."
-
-"Te ette ole siis rikas, mr Jenks", sanoi Iris ujosti.
-
-"Minulla on rikas, naimaton eno, joka teki minut perillisekseen ja
-antoi minulle vuotuiseksi ylläpidoksi neljäsataa puntaa, niin että
-armeijassa ollessani olin oikea Kroisos. Mutta kun romahdus tuli,
-hylkäsi hän minut. Myymällä hevoseni ja muut tavarani saatoin jättää
-armeijan ilman äyriäkään taskuissani, mutta myöskin ilman velkoja?"
-
-"Ja kaikki tuo vain petollisen naisen vuoksi?"
-
-"Niin."
-
-"Oliko hän hyvin julma, teille, mr Jenks."
-
-Mies pysähtyi ja nauroi suorastaan hirnuen.
-
-"Julma minulle! Minulla ei ollut hänen kanssaan mitään tekemistä. Hän
-petti miestään eikä minua."
-
-Tultuaan Europa Pointille, huudahti merimies.
-
-"Vene! Katsokaa! Kallioilla!"
-
-"Kun _Sirdaren_ särkyi, ajautui vene kai virran mukana maihin."
-
-Jenks muisti kapteeni Rossin antaneen varustaa kaikki veneet
-elintarpeilla heti kun propelli oli särkynyt. Nyt oli kaikki poissa,
-mastot, purjeet, airot, penkit -- kaikki paitsi kaksi vesiastiaa; Jenks
-avasi innokkaasti perälaudan alla olevan komeron ja se oli varustettu
-säilykkeillä sekä laivakorpuilla. He olivat hädin tuskin toipuneet
-veneen ilmestymisen aiheuttamasta mielenliikutuksesta, ennenkuin
-Jenks huomasi niiden kallioiden takana, joilla vene oli, pienen,
-luonnonmuodostaman vesisäiliön, joka uudistui joka myrskyllä ja oli
-täydellisesti eroitettu merestä.
-
-Se ei ollut muuta kuin neljän jalan syvyinen, joka puolelta kallioiden
-ympäröimä ja pohja mitä hienointa valkoista hiekkaa. Siinä ei näkynyt
-ainoatakaan kalaa. Se oli ihanteellinen kylpyallas.
-
-Iris oli ihastuksissaan. Hän osoitti sille suunnalle, jossa heidän
-majansa oli.
-
-"Mr Jenks, olen kotona teeaikana."
-
-Pyydettyään häntä laukaisemaan revolverin, jos tarvitsisi apua, lähti
-merimies nopeasti.
-
-"Ihmettelen mitä hän pelkää", tuumi tyttö. Senvuoksi kiiruhti hän
-niin paljon kuin voi ja juoksi takaisin miehen luo. Tämä askarteli
-kiinnittämällä pistimiä lankkuun. "Minkä vuoksi tuota teette?" kysyi
-tyttö.
-
-"Koetan valmistaa saapuville epämiellyttäville vieraille ikävyyksiä",
-vastasi Jenks. "Tästä tulee _cheval de frise_, jonka aion sijoittaa
-luolamme eteen, jos olemme pakoitettuja puolustautumaan villeiltä. Kun
-se sulkee tien, eivät he voi hyökätä päällemme."
-
-Heidän yhdeksäntenätoista saarella oleskelupäivänään kiipesi merimies
-tapansa mukaan Näköalavuorelle Iriksen laittaessa aamiaista. Hän katsoi
-kiikarilla joka suuntaan, mutt'ei ainuttakaan purjetta näkynyt.
-
-Hän pisti kiikarin koteloon ja palasi Iriksen luo.
-
-Aamu kului kuten tavallisesti. Iris ei ollut unohtanut saniaiskasvin
-kastelemista. Aamiaisen jälkeen oli hänellä tapana mennä sitä
-kastelemaan ja hän nousi nytkin sitä varten ylös.
-
-"Saanko auttaa teitä", sanoi Jenks. "Minulla ei ole tänään kiirettä."
-
-"Ei kiitos! En salli teidän liikuttavan pensasta. Se näyttää suorastaan
-iloiselta minun tullessani ja juo veden yhtä halukkaasti kuin janoinen
-eläin."
-
-"Kaalinpäälläkin on sydän, miss Deane."
-
-Iris lähti nauraen, mutta oli ollut poissa tuskin viittä minuuttia, kun
-mies kuuli kaksi kertaa toistetun huudon. Hän eroitti oman nimensä --
-ei Jenksin, vaan Robertin. Jotain hirveätä oli tapahtunut, sillä huuto
-oli äärimmäisen epätoivoinen.
-
-Hän juoksi sisään, tempasi kivääritelineeltä yhden kuudesta kivääristä,
-jotka olivat aina ladatut ja syöksyi läpi metsän, jossa ei nähnyt
-mitään, rannalle. Täällä näki hän Iriksen taistelevan kahden villin
-näköisen dyakin kiinnipitelemänä, joista toinen puvusta päättäen oli
-joku päällikkö ja toinen vastenmielisen näköinen puolialaston villi.
-Heidän ympärillään tanssi seitsemän pyssyillä ja parangeilla (suurilla
-malaijilaisveitsillä) asestettua miestä.
-
-Molemmat villit koettelivat sitoa Iriksen käsivarsia, mutta hän oli
-notkea ja vahva, joten he saivat kovan pähkinän purrakseen. Estääkseen
-häntä huutamasta painoi toinen dyakeista suuren kätensä hänen suulleen.
-
-Tyynesti ja rauhallisesti, kuin olisi ollut harjoituskentällä,
-laskeutui Jenks polvilleen ja tähtäsi. Ei kukaan dyakeista
-huomannut häntä, sillä kaikkien mielenkiinto oli kohdistunut
-hämmästystäherättävään saaliiseen, nuoreen ja kauniiseen naiseen,
-joka aivan tyynesti kuljeskeli täällä ympäri. Jyvä ja tähtäin tulivat
-hitaasti suoraan linjaan sen pedon rinnan kanssa, joka painoi tytön
-suuta.
-
-Kuula sattui aivan sydämen yläpuolelle ja katkasi selkärangan.
-
-Iris, joka tunsi vapautuneensa ilettävästä otteesta, tempautui irti
-päälliköstä ja kiisi kuin lintu kohti Jenksiä ja pelastusta.
-
-Kivääristä kuului jälleen kaksi perättäistä lyhyttä, terävää laukausta
-ja kaksi dyakkia vaipui hiekkaan. Jälellä oli kuusi, niiden joukossa
-päällikkö, jota pakeneva tyttö tietämättään ruumiillaan suojeli.
-
-Neljäs dyakki kaatui.
-
-Jälelle jääneet, julmat, mutta eivät pelkurit villit latasivat
-pyssyjään. Kalpeana, päättäväisenä, teräksinen kiilto silmissään ja
-leuka eteenpäin työntyneenä seurasi merimies heidän valmistelujaan.
-
-"Vasemmalle!" huusi hän. "Juoskaa puuta kohti."
-
-Iris kuuli ja koetteli totella, mutta voimat pettivät ja hän kaatui
-murentuneiden korallien päälle.
-
-Jenks tarkasteli häntä sekä dyakkeja, jotka ampuivat epätasaisen
-yhteislaukauksen. Jotain, joka muistutti kiirehtivää mehiläistä, surisi
-hänen korvansa ohi, ja hänen oikean jalkansa läheisyydessä oleva kivi
-sai voimakkaan läimäyksen näkymättömästä kädestä. Se oli hänestä
-mieluista. Tästä tulisi taistelu eikä teurastus.
-
-Viides dyakki vaipui kuolinkouristuksissa maahan ja päällikkö tähtäsi
-tarkkaan polviasennossa olevaa ampujaa, joka uhkasi tuhota koko
-hänen joukkonsa. Mutta merimies ampui ensin ja näki kummastuksekseen
-kirjavasti puetun villin lentävän taapäin useita yardeja ja kaatuvan
-sitten maahan.
-
-Vielä kaatui yksi ennenkuin kaksi jälelle jäänyttä katsoivat olevan
-syytä lähteä peräytymisretkelle. He tekivät sen nopeasti, mutta
-laahasivat päällikköä mukanaan. Jenksin tarkoitus ei kuitenkaan ollut
-päästää heitä menemään. Hän tähtäsi jälleen yhtä. Kuului naksahdus eikä
-mitään muuta. Patruuna ei syttynyt. Hän koetti kiireesti vetää sen
-ulos, mutta epäonnistui. Sellaisia vahingoita saattaa sattua niinkin
-hyvälle kiväärille kuin Lee-Metford on.
-
-Karjaisten hyppäsi hän ylös ja syöksyi eteenpäin. Pakenevat miehet
-näkivät hänet ja lisäsivät vauhtia. Samalla hetkellä kun hän oli
-Iriksen luona, katosivat he puiden sekaan.
-
-Hän heitti remmistä kiväärin olalleen ja otti tytön käsivarsilleen.
-Tämä oli tajuissaan, mutta hengästynyt.
-
-"Kuulkaa", huusi Jenks. "Koettakaa totella minua -- kirjaimellisesti.
-Kannan teidät -- luolaan. Jääkää sinne. Ampukaa jokainen, jonka näette
--- kunnes minä tulen."
-
-Tyttö kuunteli ihmetellen. Ajatteliko mies jättää hänet nyt, kun hän
-oli painettuna tämän rintaa vasten? Mahdotonta! Ah, hän ymmärsi. Villit
-olivat kai tulleet sinne veneellä. Merimies aikoi hyökätä heidän
-kimppuunsa uudelleen. Hän ajatteli taistella yksin heidän kanssaan eikä
-hän, Iris, saisi tietää mitään ennenkuin kaikki olisi ohi.
-
-Jenks asetti hänet luolan sisäänkäytävälle. "Te ymmärrätte!" huudahti
-hän ja vastausta odottamatta juoksi sisään hakemaan uuden kiväärin.
-Senjälkeen juoksi hän Näköalavuoren kautta etelärantaa kohti. Hän
-ymmärsi dyakkien nousseen maihin sillä hiekkarannalla, jota Iris oli
-kutsunut Salakuljettajain lahdeksi. He eivät saaneet päästä pakoon
-millään ehdolla.
-
-Merimies oli oikeassa. Tullessaan perille huomasi hän kolmen -- eikä
-kahden -- miehen työntävän _sampania_ vesille. Yksi heistä oli, ihme
-kyllä, päällikkö. Silloin ymmärsi Jenks kuulan sattuneen dyakin
-kohotettuun pyssyyn edelläkerrotulla seurauksella. Hän oli välttänyt
-kuoleman kuin ihmeen kautta.
-
-Jenks valmistautui kylmäverisesti tappamaan kaikki kolme. Välimatka oli
-sangen suuri, ehkä 800 yardia. Hän laskeutui polvilleen ja ampui. Kuula
-näytti sattuneen veneeseen.
-
-Samassa kuuli hän takanaan nopeita askelia. Hän nousi salamannopeasti,
-kääntyi ja näki -- Iriksen.
-
-"He pakenevat", sanoi tyttö. "Missä ovat toiset?"
-
-"Kuolleet!"
-
-"Tarkoitatteko tappaneenne kaikki?"
-
-"Vain kuusi. Heitä oli kaikkiaan yhdeksän."
-
-Hän laskeutui uudelleen polvilleen ja kohotti kiväärin. Iris heittäytyi
-hänen viereensä.
-
-"Mr Jenks", sanoi hän rukoilevasti yhteenliitetyin käsin, "älkää
-tappako minun takiani useampia ihmisiä!"
-
-"Omasta puolestani sitten", murahti mies kiusaantuneena
-häiritsemisestä, sillä nyt oli _samponi_ kaukana.
-
-"Silloin pyydän teitä Jumalan nimeen olemaan ottamatta useampia
-ihmishenkiä. Se, minkä teitte, oli välttämätöntä, ehkä oikein. Mutta
-tämä on murha."
-
-Mies laski aseensa ja katsoi häneen.
-
-"Jos nämä miehet pääsevät elävänä, tulevat he takaisin suurella
-joukolla kostamaan toverinsa -- ja ottamaan teidät vangiksi."
-
-"Niin on ehkä sallimuksen tahto. Rukoilen teitä sittenkin säästämään
-heidät."
-
-Jenks laski kiväärin hiekalle ja nosti tytön hellästi ylös. Ei
-kumpikaan heistä sanonut sanaakaan. _Sampanin_ suuri, kolmikulmainen
-purje täyttyi tuulella. Perässä näkyi mies, joka uhkaavasti pudisti
-rannalla olijoille nyrkkiään.
-
-Malaijipäällikkö kirosi heitä ja Jenks ymmärsi varsin hyvin, mitä hän
-tarkoitti.
-
-
-
-
-VIII.
-
-Varustautuminen.
-
-
-He katsoivat kauan etenevän veneen jälkeen. Pian näkyi se vain pienenä
-pilkkuna tyynellä merellä. Tasainen tuuli pullisti purjeita ja merimies
-ymmärsi ettei siinä ollut mitään sotajuonta, vaan dyakit pakenivat
-peloissaan ja raivoissaan. He palaisivat riittävin voimin kostamaan.
-
-Merimies rypisti otsaansa; hän ei tiennyt vasemman käsivartensa olevan
-tytön vyötäisillä ennenkuin tämä vapautui ja sanoi pyytävästi:
-
-"Älkää olko minulle vihainen, mr Jenks. En voinut sille mitään. En
-sietänyt nähdä heitä ammuttavan."
-
-Silloin heräsi mies todellisuuteen.
-
-"Tulkaa", sanoi hän ihmeellisen puoleensavetävästi hymyillen. "Palaamme
-linnaamme. Olemme ainakin jälelläolevan osan päivää rauhassa."
-
-Hänen täytyi sanoa tahi tehdä jotain tytön rauhoittamiseksi. Tämä
-oli yhä hyvin liikutettu ja merimies katsoi sen luonnollisesti
-vangitsemisen aiheuttamaksi.
-
-"Ette pyydä minua kertomaan seikkailuani", sanoi Iris rauhallisesti
-katsottuaan häntä hetkisen.
-
-"En", vastasi Jenks. "Luulin teidän olevan liian liikutetun puhuaksenne
-siitä vielä."
-
-"Liikutetun? Ei suinkaan! Olen vain väsyksissä vastustelemisesta ja
-avunhuutamisesta, mutta älkää luulkokaan minun aikovan pyörtyä tahi
-saada hermokohtausta. Myönnän itkeneeni hiukan, kun työnsitte minut
-syrjään ja nostitte kiväärin ampuaksenne noita viheliäisiä, henkensä
-edestä pakenevia raukkoja. Tein ehkä väärin estäessäni teitä?"
-
-"Kyllä, siinä teitte väärin," vastasi Jenks vakavasti.
-
-"Samantekevää," jatkoi tyttö. "Jumala on ollut meille sangen hyvä. En
-voi ajatella hänen pelastaneen meitä niin monista vaaroista antaakseen
-meidän kuolla muutamia tunteja tahi päiviä ennen avun saapumista. Ja
-minä haluan kertoa teille mitä tapahtui."
-
-"Sen voitte tehdä, mutta ensiksi on teidän juotava tämä."
-
-He olivat perillä leiripaikalla ja Jenks avasi nopeasti konjakkipullon
-ja kaatoi siitä pikariin.
-
-Tyttö nieli sitä hiukan tehden vastustavan eleen ja Jenks joi loput.
-
-"Menin vesiastioineni saniaiskasvin luo," alkoi Iris, "ja kuulin kuinka
-janoiset juuret särpivät sisäänsä vettä, kun yht'äkkiä metsästä syöksyi
-neljä miestä tarttuen takaapäin käsivarsiini ennenkuin ehdin käyttää
-revolveria."
-
-"Jumalan kiitos, ettette sitä tehneet!"
-
-"Arvelette, että he olisivat vastanneet tuleen, jos olisin ampunut.
-Niin, etenkin jos olisin satuttanut päällikköä. Mutta hän se oli, joka
-silmänräpäyksessä antoi muutamia käskyjä -- arvatenkin etteivät he
-saisi tehdä minulle mitään pahaa. Tosiasia on, että he näyttivät yhtä
-kummastuneilta kuin minä kauhistuneelta. Mutta joskin he saattoivat
-pitää kiinni käsistäni, niin eivät he voineet estää minua huutamasta.
-Ah, miten huusin!"
-
-"Niin, sen todellakin teitte! Ja minä tartuin ensimäiseen kivääriin,
-jonka tapasin. Mutta nyt, miss Deane -- koska asia on päättynyt
-onnellisesti, rohkenen ehkä pyytää teitä jäämään luolaan siksi kunnes
-tulen takaisin. Minun täytyy vaatia sitä. Te ette tosiaankaan saa
-seurata minua."
-
-Tyttö ymmärsi mille asialle hän meni ja alistui kuuliaisesti.
-
-Jenks katsoi viisaimmaksi kulkea Kilpikonnarantaa
-Salakuljettajainlahteen ja sieltä seurata dyakkien jälkiä, koska hän
-sillä tavoin saattoi tutkia melkein koko saaren. Hän ei lyönyt laimin
-mitään varovaisuustoimenpiteitä. Hän pysähtyi usein kuuntelemaan.
-
-Maassa olevat merkit osoittivat rannalle laskeneen vain yhden
-_sampanin_. Senjälkeen hän ei huomannut mitään mielenkiintoista
-ennenkuin löysi hiekalla makaavan päällikön pyssyn. Se oli
-suustaladattava, sangen kaunis ase, jonka perä oli koristettu kullalla
-ja elfenluulla.
-
-Lukko oli Lee-Metford-kuulan särkemä ja rannalla olevat epäilemättömät
-todistuskappaleet kertoivat päällikön kadottaneen kaksi -- joll'ei
-kolmea oikean käden sormea.
-
-Hänellä oli siis hiukan syytäkin raivota, ajatteli Jenks. Se oli onni,
-sillä nyt ei hän vähään aikaan tuntene halua uusiin seikkailuihin.
-
-Hän pelkäsi jonkun dyakeista olevan vain vaarallisesti haavoittuneen ja
-tunsi suurta helpotusta huomatessaan ettei niin ollut laita.
-
-Hän kokosi kuolleiden pyssyt ja veitset sekä heidän alkuperäiset vyönsä
-ja koristeensa. Seuraavan puolen tunnin aikana tarjosi hiljainen
-laguuni herkkupaloja haikaloille.
-
-Heidän syödessään illallista ennusti puiden suhina ja vaahtopirskeiden
-räiske riuttaa vasten lähestyvää myrskyä. Troopillinen myrsky, ei
-pyörremyrsky, vaan myöhästynyt sadeajan purkaus, peitti saaren
-ennen puolta yötä. Väsyneenä päivän elämyksistä oli Iris vetäytynyt
-huoneeseensa muutamaa tuntia aikaisemmin; hän oli nukkunut heti ja
-Jenks jäi yksin ajatuksineen.
-
-Hän ei voinut nukkua, vaan istui ja poltteli suurenmoisen tuhlaavasti,
-sillä hänen pieni tupakkavarastonsa väheni nopeasti.
-
-Hän istui tupakoimassa ja tuumimassa siksi kunnes sade meni ohi ja
-saari kylpi ihanassa kuunvalossa.
-
-Silloin hän nousi, aukasi oven ja seisoi hetken kuunnellen aaltojen
-kohinaa.
-
-Äkkiä sattui hänen silmiinsä voimakas valonsäde, joka lankesi kallioon,
-johon luola oli kaivettu.
-
-"Jupiterin kautta!" mutisi hän. "Tuota en ole milloinkaan ennen
-huomannut."
-
-Hänen huomiotaan oli kiinnittänyt aivan luolan suun yläpuolella, noin
-neljänkymmenen jalan korkeudessa oleva ylätasanko. Se oli ehdottomasti
-luoksepääsemätön ja hyvin vaikea maasta käsin tutkia. Jenks oli
-toiminnan mies. Hän kiipesi lähimpään korkeaan puuhun, mutta ei ollut
-ehtinyt kahdeksaa jalkaa korkeammalle, kun useita lintuja lensi kirkuen
-pois yöpuultaan.
-
-"Hitto vieköön," mutisi hän peläten Iriksen heräävän. Hän koetti
-edelleen kavuta oksien välitse ylöspäin, kun tuttu ääni sanoi:
-
-"Mr Jenks, mitä ihmettä siellä teette."
-
-"Sain halun vaihteen vuoksi nukkua kerran puussa."
-
-"Olkaa kiltti ja vastatkaa vakavasti!"
-
-"Olen enemmän kuin vakava. Tässä puussa on paljon pieniä piikkejä,
-jotka saavat hyvin totiseksi, kun koettaa kiivetä ylöspäin."
-
-"Mr Jenks, sanokaa minulle heti mitä te teette!"
-
-Iris koetti olla ankara, mutta hänen äänessään tuntui levottomuutta,
-joka heti sai merimiehen katumaan. Hän kertoi tytölle ylätasangosta
-ja selitti epäselvän suunnitelmansa, että he mahdollisesti
-sieltä löytäisivät pakopaikan, jossa saattaisivat puolustautua
-monta päivää. Hänen täytyi heti varmistautua suunnitelman
-toteuttamismahdollisuudesta. Tyttö kehoitti häntä olemaan varovainen,
-ja hän kiipesi edelleen. Päästyään kahdenkymmenenviiden jalan
-korkeuteen sai hän hyvän yleissilmäyksen ylätasangosta. Yksi ainoa
-katse sai hänen sydämensä ilosta sykkimään. Tasanko oli vähintäin
-viisitoista jalkaa pitkä. Se oli täydellinen kotkanpesä ja ihminen
-saattoi päästä sinne vain portailla tahi ilmapallolla.
-
-Liikutetumpana keksinnöstään kuin tahtoi osoittaa, koetti hän näyttää
-hyvin välinpitämättömältä palatessaan alas.
-
-Jenksin kerrottua kaikki sanoi Iris hitaasti:
-
-"Te olette siis vakuutettu noiden petojen takaisintulosta?"
-
-"Onnettomuudeksi olen asiasta liiankin varma."
-
-"Mitä voimme tehdä pelastaaksemme henkemme? Mikä tahansa on parempaa
-kuin uuden hyökkäyksen odottaminen."
-
-"Kaikkein ensiksi täytyy koettaa nukkua ennen päivän koittoa."
-
-Seuraavana aamuna valmisti hän kiireesti riittävän pitkän ja kylliksi
-vahvan tangon sitomalla nuoralla yhteen kaksi nuorta puuta. Iris auttoi
-häntä asettamaan ne vuoren seinää vasten ja hän kiipesi ylätasangolle.
-
-Hänen edellisenä iltana tekemänsä huomiot vahvistuivat. Tasanko oli
-suurempi kuin hän oli rohjennut toivoa, toiselta sivulta melkein
-kymmenen jalan pituinen. Paneutumalla pitkäkseen ja katselemalla
-joka suunnalle, huomasi hän ainoat paikat, joista saattoi nähdä
-ylätasangolla olevan parin korkean puun ja noin yhdeksänkymmenen jalan
-päässä olevan vastapäisen kallion. Tasangolla oli riittävästi tilaa
-vettä ja ruokatarpeita varten, ja hän huomasi heti polttavan auringon
-säteitä ja yön purevaa kylmyyttä voitavan lieventää asettamalla
-öljykangas sopivaan paikkaan.
-
-"Tämä oli oikea onnenpotkaus", ajatteli Jenks. "Otaksuen ettei
-kumpikaan meistä haavoitu, voimme puolustautua viikon tahi kenties
-enemmänkin. Miten on mahdollista, että olen voinut oleskella täällä
-niin kauan ja vain sattumalta keksiä tämän turvallisen sopen."
-
-Vasta alas tultuaan saattoi hän ymmärtää asian. Silloin hän näki, että
-tapa, jolla vuoren molemmat kulmat ulkonivat, esti ylätasankoa syrjästä
-näkymästä, ja edestäpäin kirkkaassa auringonvalossa katsottuna näytti
-se vain mitättömältä syvennykseltä.
-
-Hän kertoi nopeasti suunnitelmansa Irikselle. Pääsy Kotkanpesään
-oli valmistettava käyttämällä nuoraportaita, jotka kiinnitettiin
-lujasti ja voitiin vetää ylös. Paikan täytyi olla alati varustettuna
-ruokatarpeilla, vedellä ja ampumavälineillä. Ne saatettiin peittää
-öljykankaalla, että säilyisivät kunnossa.
-
-"Meidän on nukuttava siellä joka yö", jatkoi hän huomaamatta Iriksen
-kalpenemista.
-
-"Ei kai ennen, kun meitä uhkaa todellinen vaara?" huudahti tyttö.
-
-"No niin, ehkä se ei käy välttämättömäksi ennenkuin yhdennellätoista
-hetkellä. Kun olen vienyt ylös elin- ja muut tarpeemme sekä valmistanut
-portaat, koetan tuumia tepsivien vartiopostien asettamista asemamme
-ympärille. Saammehan nähdä."
-
-Pian saattoi Iris purkaa ja yhdistää köyttä paljon paremmin kuin hänen
-opettajansa ja hänen tehtäväkseen jäi kuudenkymmenen köysiaskelman
-laittaminen portaisiin. Sitä ei hän luonnollisesti yhtenä päivänä olisi
-ehtinyt, mutta päivällisen jälkeen ryhtyi merimies häntä auttamaan. He
-uurastivat niin myöhään iltaan, että sormet tulivat helläksi ja selkää
-rupesi pakottamaan.
-
-Mutta sitä ennen oli Jenks jälleen kiivennyt tankoa myöten ylös ja
-vienyt mukanaan sorkkaraudan, vasaran ja kuokan. Näillä työkaluilla
-ryhtyi hän korjaamaan tulevaa asuntoa. Hän ei luonnollisesti koettanut
-poistaa suurempia kivimääriä, mutta siellä oli joukko epätasaisuuksia
-"lattiassa", jotka oli tasoitettava.
-
-Ilokseen havaitsi hän muutaman kuokanlyönnin paljastavan halkeaman,
-jota helposti saattoi suurentaa. Hän onnistui muodostamaan siihen
-syvennyksen, jossa Iris saattoi elintarvekasan takana istua turvassa;
-samalla oli hän itsekin suojassa vastapäätä olevalta kalliolta eikä
-häntä näkynyt puistakaan.
-
-Kuljetettuaan ylös kaksi laatikkoa ammuksia, -- joita varten oli tehnyt
-erikoiset syvennykset -- korvaamattomat vesisäiliöt maihin ajautuneesta
-veneestä, useita laatikkoja korppuja, kaikki säilykkeet sekä kolme
-pulloa viiniä ja kaksi konjakkia, palasi hän alas ryhtyen kiinnittämään
-kiväärinlukkoja seipäisiin.
-
-"Jos ette heti kerro mitä ajattelette noilla kummallisilla vehkeillä
-tehdä", sanoi Iris aamiaisen jälkeen, "niin minä teen lakon."
-
-"Niistä tulee meidän ulkopostejamme. Tulkaa mukaan, niin saatte nähdä
-kuinka asetan ne paikoilleen."
-
-Hän otti yhden seipäistä eriskummallisille liitteineen, heitti kiväärin
-olkapäälleen ja hymyili nähdessään Iriksen tärkeän ilmeen tämän
-sitoessa revolveria uumilleen.
-
-He menivät nopeasti Salakuljettajainlahteen ja tyttö ymmärsi pian
-noiden itsetoimivien merkkien nerokkuuden. Jenks sitoi seipään lujasti
-kasvavaan puuhun niin, että se jäi ruohon peittoon. Otettuaan kuulan
-pois patruunasta, sijoitti hän nallin hanan eteen. Liipasimeen, jonka
-vieterin hän oli asettanut niin, että se laukesi pienimmästäkin
-kosketuksesta, sitoi hän ohuen nuoran laittaen sen noin kuuden tuuman
-korkeudelle maasta sekä kiinnitti toisen pään jonkun matkan päässä
-olevaan kantoon.
-
-Seurauksena oli, että Iriksen hameen hipaisu jännitettyyn nuoraan sai
-patruunan laukeamaan.
-
-"Kas niin!" huudahti merimies iloisesti. "Kun olen vetänyt ketjun
-tällaisia laitteita molemmin puolin lahtea, arvelen voivamme tyynesti
-odottaa heidän yritystään päästä huomaamattamme maihin."
-
-"Tiedättekö," sanoi Iris vakavasti, "luulen teidän olevan nerokkaimman
-miehen maailmassa."
-
-Jenksiä nähtävästi ilahdutti keksintönsä ja hän teki yhtämittaa
-valmiiksi koko ketjun. Silläaikaa alkoi tulla pimeä.
-
-"Tältä päivältä riittää," sanoi hän. "Huomenna asetamme vartioposteja
-muille strategisille paikoille. Sitten voimme nukkua rauhassa."
-
-Heikossa lampunvalossa työskentelivät he senjälkeen innokkaasti
-portaiden valmistuksessa kunnes Iris oli nukkumaisillaan väsymyksestä.
-Väsyneesti hymyillen toivotti tyttö hyvää yötä ja pian olivat molemmat
-vaipuneet uneen, jonka vain terveys, raskas työ ja raitis ilma suo.
-
-
-
-
-IX.
-
-Luolan salaisuus.
-
-
-Seuraavana iltana valmistuivat köysiportaat. Jenks oli lujasti
-päättänyt olla vuoteeseen menemättä ennen niiden paikoilleen
-asettamista. Senjälkeen juolahti hänen mieleensä, jos suinkin
-mahdollista, räjähdyttää kallio, josta näkyi ylätasangolle. Se oli
-kuitenkin hänen käytettävissään olevilla keinoilla mahdotonta. Kallion
-huippu vietti heikosti länteen eikä mikään muu kuin dynamiitti tahi
-muu sellainen aine olisi voinut tehdä sitä vihollisen ampujille
-käyttökelvottomaksi.
-
-Hän saattoi olla varma voivansa päivisin yhdeksällekymmenelle yardille
-asetetulla kiväärillään pitää paikan vapaana tungettelijoista. Mutta
-yöllä -- siinä oli vaikeus. Hän ratkaisi sen osaksi asettamalla
-ylätasangolle kaksi tukea vihollisen otaksuttuun keskustaan tähdätyille
-kivääreille ja sitäpaitsi teki hän toiseen tukeen merkkejä voidakseen
-ampua koko vihollisen rintamaa.
-
-Mutta hän ei tyytynyt tähänkään. Hänen mieleensä juolahti, että dyakit
-saattavat tuloksettoman etsimisen jälkeen lähteä pois, jos hänen
-onnistuisi uskotella heille, että hän Iriksen kanssa oli poistunut
-saarelta. Senvuoksi poisti hän huolellisesti vuoren juurelta kaikki
-kivet, jotka oli ylätasangolta irroittanut ja vaikkakin hän järjesti
-tuet valmiiksi öljykankaalle, ei hän ripustanut sitä paikoilleen.
-Iris ja hän saattoivat olla siellä kätkössä monta päivää ilman että
-piilopaikkaa keksittäisiin.
-
-Se edellytti kuitenkin, että liiat ruokavarat ja ampumatarpeet täytyi
-piilottaa, ja mikä paikka sopi siihen paremmin kuin luola?
-
-Jenks alkoi jälleen kaikin voimin kaivaa kuokalla ja lapiolla
-antimoniumsuonen läheisyydestä. Sillä tavoin johtui hän elämänsä
-toiseen suureen tapahtumaan.
-
-Sateenkaarisaari oli antanut hänelle sen, jonka mies asettaa kaiken
-muun yläpuolelle -- puhtaan rakkauden naiseen, yhtä kauniiseen
-ruumiiltaan kuin sielultaankin. Ja nyt lahjoitti se hänelle rikkauksia,
-jotka olisivat voineet herättää eteläafrikalaisen magnaatin kateutta.
-Ilman ajatustakaan mistään muusta kuin tarvittavan piilopaikan
-valmistamisesta, kaivoi ja kuokki merimies tavalla, joka leimasi kaikki
-hänen tekonsa, kun hän äkkiä kohtasi suonen melkein puhdasta kultaa.
-
-Voidakseen viedä pois kiviä ja maata, heitti hän kaiken kaivamansa
-öljykankaalle, jonka laahasi sitten metsään tyhjennettäväksi.
-Tehtyään sen neljä kertaa kiinnitti hän huomiota metallisiruihin,
-jotka muistuttivat antimoniumia. Mutta kuudes taakka auringonvaloon
-kannettuna näytti niin merkilliseltä, että hän ryhtyi sitä tutkimaan
-lähemmin. Vaikka hänen tietonsa kivennäisaineista olivat sangen
-puutteelliset, täytyi hänen uskoa, ettei siinä ollut kuparia tahi
-rautakiisua, vaan kimaltelevaa, keltaista kultaa.
-
-Hiukan liikutettuna, vaikka puoleksi epäluuloisena palasi hän luolaan
-ja otti mukaansa kimpaleen löytämäänsä metallia. Tällä kertaa ei
-voinut erehtyä. Luonto itse oli muovaillut puhtaan kultakimpaleen.
-Iris oli mennyt kylpemään ja viipyisi jonkun aikaa poissa. Jenks istui
-kannolle ja piteli kädessään pientä, ehkä noin kahdenkymmenen punnan
-arvoista kultapalaa. Verkalleen tuumi ja yhdisti hän saarella oleskelun
-ensipäivinä tekemänsä johtopäätökset.
-
--- Englantilaisen luuranko, joka makasi lähteen luona pensastossa,
-myrkyllisillä kaasuilla täytetty Golgata, kaivostyökalut, niin
-hyvin kiinalaiset kuin eurooppalaisetkin, tinakanteen piirretty
-karttaluonnos -- ah! tinakansi! Koneellisesti otti merimies sen
-taskustaan. Vihdoinkin keksi hän salaperäisen 32 merkityksen. Mittaa
-kolmekymmentäkaksi askelta tunnelin suulta, kaiva yhden jalan syvyyteen
-ja pääset tämän kultapitoisen kallion emäsuoneen. Siinä oli siis luolan
-salaisuus.
-
-Kiinalaiset, jotka tunsivat vuoren kultapitoisuuden, olivat kaivaneet
-vuoren toiselta puolen. Mutta heidän täydellinen tietämättömyytensä
-oli johtanut perikatoon. Vapautunut hiilikaasu oli tukahduttanut heitä
-tusinoittain. He olivat todennäköisesti itsepäisesti taistelleet tätä
-näkymätöntä pahaahenkeä vastaan, kunnes paikka tuli kirotuksi ja
-elävien olentojen pannaan julistamaksi. Mutta jos he vain olisivat
-kaivaneet pienen kanavan ja antaneet näkymättömän vaaran virrata
-alaspäin kunnes sen voima olisi ollut ilman ja meren murtama, olisivat
-he rankaisematta saattaneet murtaa koko vuoren.
-
-Tuntematon J S-raukka olisi myöskin voinut sen tehdä. Mutta omaten vain
-karkeantyöntekijän tiedot ja välttäen kivilouhosta, oli hän ryhtynyt
-vaikeampaan tunnelintekoon saavuttaakseen aarteen. Hän onnistui, mutta
-vain tullakseen tapetuksi samalla hetkellä kuin pääsi miljonääriksi.
-
-Tulisiko sama kohtalo niidenkin osaksi, jotka olivat tulleet hänen
-jälkeensä?
-
-"Ei, kautta Jumalan!" Jenks melkein huusi. "Minä murran lumouksen.
-Olen tullut tänne kohtalon lähettämänä, en kultaa kaivamaan,
-vaan pelastamaan naisen elämän, ja vaikka kaikki kiinalais- ja
-malaijilaisjumalat yhtyisivät minua vastaan, niin minä voitan ne."
-
-Hän hypähti kuullessaan oman äänensä. Hänellä ei ollut aavistustakaan
-olevansa niin liikutettu. Heti tukahdutti hän sen brittiläiseen
-välinpitämättömyyteen tuntien oikein häpeävänsä.
-
-Mitä tämä löytö häntä hyödytti? Miehen kantamuksellisella kultaa ei hän
-saattaisi ostaa silmänräpäyksenkään turvallisuutta Irikselle, itsestään
-puhumattakaan.
-
-Iris! Puhuisiko hän tästä tytölle? He olivat yhtiömiehiä kaikessa
-saarta koskevassa -- miksikä siis salata häneltä tämä ihmeellinen
-uutinen?
-
-Ja kuitenkin tunsi hän siihen kiusausta -- juuri rakkautensa vuoksi
-tyttöön. Ei saattanut tietää mitä voisi sattua heidän tultuaan
-pelastetuiksi. Aika kuluisi nopeasti kunnes vanha järjestys palautuisi
-ja Iris ottaisi paikkansa yhteiskunnassa ja hänestä itsestään tulisi
-jälleen kunniaton ent. upseeri.
-
-Eikö olisi ihanaa uhmata vastoinkäymistä, jos hän sellaisten
-olosuhteiden vallitessa onnistuisi voittamaan tytön rakkauden ja sitten
-paljastaisi saaren salaisuuden? Hän ehkä epäonnistuisi. Vaikkapa hän
-olisi rikas kuin Kroisos tulisi hän aina olemaan merkitty mies. Iris
-oli tyttö, joka saattoi vaatia ruhtinaskruunua. Päästyään isänsä luo
-tuntisi hän ehkä yhä kiitollisuutta, mutta rakkaus katoaisi kuin
-kangastus. Silloin olisi toimittava rehellisesti. Puolet täällä
-olevista rikkauksista kuuluisi Irikselle.
-
-Niin, tämä oli ainoa mahdollisuus. Sitä tapausta varten, että hänelle
-itselleen kävisi huonosti ja Iris pelastuisi, kirjoittaisi hän
-täydellisen selonteon löydöstään ja uskoisi sen tytölle avattavaksi
-kuusi kuukautta heidän pelastumisensa jälkeen.
-
-Hän otti muistikirjasta lehden ja kirjoitti:
-
-    "Rakas miss Deane!
-
-    Joko minä olen elävänä tahi kuolleena teidän tätä lukiessanne,
-    niin tietäkää, että rakastan teitä. Jos voisin toistaa tämän
-    vakuutuksen miljoona kertaa yhtä monella eri tavalla, en
-    kuitenkaan löytäisi parempaa tapaa ilmaista haavetta, jota olen
-    hellinyt siitä asti kun suopea kohtalo salli minun temmata teidät
-    kuoleman kynsistä. Sanon yksinkertaisesti: rakastan teitä! Tulen
-    niin tekemään elämäni loppuun asti ja korkein toivoni on, että
-    haudantakaisessa elämässäkin voisin ilmituoda rakkauteni teihin.
-
-    Mutta kohtalo ei ehkä suo minun saada vastarakkautta. Kuolemani
-    varalta, ennen saarelta lähtöänne, haluan senvuoksi ilmoittaa
-    teille kuinka löydätte suuriarvoisen kultakaivoksen vuoresta,
-    jossa luola on. Te kai muistatte tinakannessa olevat merkit,
-    joita emme ymmärtäneet. Luku 32 tarkoittaa luolan pituutta ja
-    numero yksi että jalan syvyydessä luolan lattian alla kulkee
-    runsas kultasuoni. Vuoren toisella puolella oleva louhimo
-    täyttyi myrkyllisillä kaasuilla estäen kiinalaiset kaivostöitä
-    jatkamasta. Siinä kaikki tiedot, jotka sir Arthur Deanen tänne
-    toimittamat tutkijat tarvitsevat. Tosiasiat ovat kiistämättömiä.
-
-    Otaksuen, että olen elossa, omistamme luonnollisesti
-    kaivoksen yhdessä. Jos olen kuollut, haluan kuudennen osan
-    lankeavan enolleni William Anstrutherille, Crosstwaite Manor,
-    Northelleston, Yorkshire, tunnustukseksi hänen hyvyydestään minua
-    kohtaan nuoruudessani. Kaikki muu jää kokonaan teille.
-
-                                            Robert Anstruther."
-
-Luettuaan kirjeen alkoi hän tuumia mistä saisi siihen kuoren. Samassa
-näki hän Iriksen tulevan uimasta ja kulkevan kuin riepuihin puettu
-nymfi. Sillä hetkellä putosi hänen silmiltään verho. Mitä? Epäillä
-Iristä! Saattoiko hetkeäkään epäillä, että rikkaus tahi köyhyys, huono
-tahi hyvä maine vaikuttaisi pienimmälläkään tavalla tähän uskolliseen
-sydämeen, jos tämä neitseellinen lähde oli sen rakkauden täyttämä, joka
-kerran elämässä tulee jokaiselle tosi naiselle!
-
-Nauraen hulluudelleen repi hän kirjeen pieniin palasiin.
-
-"Varjelkoon! Älkää tuijottako minuun niin! En kai näytä kummitukselta?"
-huudahti Iris tultuaan niin lähelle, että eroitti hänen liikutetun
-muotonsa.
-
-"Teillä ei kai ole mitään sitä vastaan, jos kutsuisin teitä
-keijukaiseksi?" sanoi Jenks poiskäännetyin katsein, etteivät ne puhuisi
-enempää kuin kieli.
-
-"Ei, jos tarkoitatte hauskoja keijukaisia. Mutta pelkään,
-että 'mörkö' olisi koko joukon sopivampi sana. Katsokaa
-sunnuntai-iltapäivä-kävelypukuani!"
-
-Hän levitti hamettaan ja se näytti tosiaankin surkuteltavalta. Se
-oli paikattu sekä parsittu, mutta kuitenkin niin täynnä reikiä, että
-itseään kunnioittava palvelija olisi epäillyt käyttää sitä tulisijan
-puhdistuksessa.
-
-"Täällä on kylliksi miehen vaatteita" alkoi Jenks. "Saattaisi olla
-mahdollista -- laittaa -- niistä jotain, jota voisitte käyttää."
-
-"Mutta ompelulankani on lopussa."
-
-"Siinä tapauksessa on sitä valmistettava hampusta."
-
-"Niin, se ehkä kävisi päinsä. Te löydätte aina keinoja."
-
-"Pelkään tämän olevan huonon keinon. Mutta voitte myöhemmin hankkia
-itsellenne hyvitystä ostamalla muutamia kauniita pukuja Daucetilta tahi
-Worthilta."
-
-Tyttö nauroi iloisesti. "Saattaahan sattua, että rakas vanha isäni,
-iloissaan löytämisestäni, antaa minun Parisissa kotimatkalla hypätä yli
-aisojen, mutta se ei kestä kauan. Me olemme sangen rikkaita, mutta minä
-en saa heittää kymmentätuhatta puntaa vuodessa vaan pukuihin."
-
-"Te olette hyvin rikas, miss Deane."
-
-"Te tiedätte luonnollisesti puhuvanne palturia."
-
-"Suokaa anteeksi! Mitä maksaa kävelypuku parhaimmista pariisilaisista
-liikkeistä?"
-
-"Kolmekymmentä puntaa."
-
-"Ja päivällispuku?"
-
-"Ah, mitä hyvänsä viidestäkymmenestä punnasta ylöspäin."
-
-Jenks otti muutamia kvartsipaloja öljykankaalta.
-
-"Tässä on kävelypuku", sanoi hän ojentaen tytölle puolen kilon
-painoisen kiven. "Tällä jälelläolevalla kivikasalla voitte saada
-Europan parhaimmin puetun naisen päivälliskutsuissa hämmästymään."
-
-"Tarkoitatte, että pommittaisin häntä näillä?" kysyi Iris
-veitikkamaisesti.
-
-"Ei, vielä pahemmin! Kantamalla vielä kalliimpaa pukua."
-
-Jenksin ääni oli vakava; tyttö otti kvartsinkappaleen ja katsoi siihen.
-
-"Luolasta, arvaan? Ettekö sanoneet, ettei antimonium ole arvokasta?"
-
-"Tämä ei ole antimoniumia vaan -- kultaa. Sattumalta löysin hyvin
-rikkaan kultasuonen. Vaatimattoman laskun mukaan on se satojentuhansien
-puntien arvoinen. Me olemme rikkaita, miss Deane."
-
-"Me! Rikkaita!" läähätti Iris. "Olen hyvin iloinen teidän vuoksenne,
-mutta sanokaa, mr Jenks, mitä _minulla_ on asian kanssa tekemistä?"
-
-"Teillä? Mehän olemme yhtiötovereita. Löytäjän oikeudella omistamme me
-maan, metsät y.m."
-
-"Sitä en käsitä. Te löydätte kultakaivoksen ja selitätte aivan
-kylmäverisesti minun omistavan siitä puolet senvuoksi, että olette
-vetäneet minut merestä, antaneet minulle ruokaa ja katon pääni päälle,
-pelastaneet minut merirosvojen käsistä ja kohdelleet minua yleensä
-niinkuin uskollinen palvelijatar pientä lasta. Mr Jenks, en tosiaankaan
-voi."
-
-"Miss Deane, te saatte minut oikein suuttumaan, jos sanotte vielä
-sanankin. Kieltäydyn ehdottomasti kuuntelemasta sentapaisia todisteita."
-
-He seisoivat hetkisen vaieten kunnes merimies alkoi moittia itseään
-karkeudesta. Hän oli ehkä loukannut tyttöä. Tämähän oli vain kokematon
-lapsi; hän olisi voinut esittää asian selvemmin ja rauhallisemmin.
-Ja koko ajan leikki Iriksen kasvoilla pidätetty iloisuus, sillä hän
-ymmärsi miestä niin hyvin, että olisi nauranut, jos tämä olisi uhannut
-hänet surmata.
-
-"Tahdotteko olla hyvä ja tuoda lampun", sanoi Jenks vihdoinkin.
-
-"Oi, saanko puhua?" pyysi Iris. "En tahdo teitä suututtaa, mutta minun
-_täytyy_ puhua."
-
-"Tarkastamme ensiksi kaivostamme lähemmin. Jos tahdotte tuoda lampun,
-näemme paremmin."
-
-Huolellinen tutkimus vahvisti ensimmäisen olettamuksen.
-
-"Täällä on siis hyvin paljon rahaa?" sanoi Iris hetken kuluttua.
-
-"On, hyvin paljon."
-
-"Siinä tapauksessa meidän ei tarvitse tulla erimielisiksi jaon suhteen.
-Siitä riittää meille molemmille."
-
-"Aivan varmasti. Voimmepa antaa hiukan ystävillemmekin."
-
-Se aika, jolloin Jenksin oli tapana kiivetä Näköalavuorelle, lähestyi.
-Hän tarttui kivääriin ja kirveeseen sekä lähti. Iris asetti teeveden
-kiehumaan, ja tahtoen saada enemmän polttoaineita, meni rannalle, jossa
-rikkirevityn kirjeen palaset olivat hajallaan.
-
-Hän oli elävöitynyt kunniallisuus, mutta ei vielä ole syntynyt naista,
-joka olisi voinut kääntää katseensa kirjeestä. Hän sattui eräällä
-liuskalla näkemään oman nimensä.
-
-"Vai niin, se oli aiottu minulle!" huudahti hän tarttuen liuskaan ja
-silmäillen sitä tutkivasti. Ei mistään hinnasta maailmassa olisi hän
-ryhtynyt poimimaan liuskoja ja koettamaan liittää niitä yhteen. Mutta
-ne kiinnittivät hänen mieltään ja nyt, lähempää katsoen, näki hän
-palan, johon oli kirjoitettu: "-- Minä rakastan teitä!"
-
-Nämä kaksi palaa näyttivät sopivan erinomaisesti yhteen. Mutta
-kolmannessa oli samat sanat: Minä rakastan teitä! -- Hän ei halunnut
-nähdä enempää eikä edes kääntänyt lappuja, jotka olivat pudonneet
-maahan kirjoitettu puoli alaspäin.
-
-Hän aukaisi puseronsa kauluksen ja otti esille pienen kultamedaljongin,
-jossa hänen vanhempiensa kuvat olivat. Sinne asetti hän nuo kolme
-merimiehen kirjeen palasta, joiden sisällys oli hänelle kallis.
-
-Palatessaan vuorta alas kuuli Jenks tytön laulun kauan ennen kuin näki
-hänet lieden ääressä askaroimassa. Lähemmäksi tultuaan huomasi hän
-maassa olevat kirjeenpalaset, kumartui ottamaan ne ja heitti tuleen.
-
-"Mitä te kirjoititte minun kylpemässä ollessani?" kysyi Iris
-huolettomasti.
-
-"Muutamia ilmoituksia kaivoksesta, mutta ajatellessani lähemmin asiaa
-huomasin, ettei sitä tarvittu."
-
-"Ah, siinäkö kaikki!"
-
-
-
-
-X.
-
-Hyökkäystä odotellessa.
-
-
-Päivän toisensa jälkeen työskenteli merimies puolustusvarustuksien
-kuntoonlaittamisessa tarkastellen huolellisesti merta keksiäkseen joko
-pelastavan laivan tahi vihollisen veneiden tulon. Tätä lykkäystä ei
-hän olisi saanut, ellei onneksi olisi satuttanut kuulallaan päällikköä
-ja siten riistänyt tältä kolme sormea. Ei edes villikään voi sellaista
-vammaa kuitata aivan helpolla, ja kuluisi kymmenen päivää ennenkuin
-typistetty ryöväri saattaisi kiroilematta liikuttaa kättään.
-
-Silläaikaa nukkui Jenks, ajan kuluessa, yö yöltä rauhattomimmin
-ja hänen muotonsa muuttui yhä levottomammaksi. Hän alkoi ymmärtää
-minkävuoksi saarelle ei saapunut laivaa, joka varmasti oli lähetetty
-heitä etsimään -- se tutki Kiinan ja Siamin pitkiä rantalinjoja.
-
-Hänellä oli tapana merkitä päivien kulku yksinkertaiseen,
-valmistamaansa aurinkokelloon. Iris näki sattumalta kuinka hän leikkasi
-neljännenkymmenennenneljännen loven puun reunaan.
-
-"Olemmeko tosiaankin olleet täällä neljäkymmentäneljä päivää", kysyi
-hän laskettuaan merkit.
-
-"Kyllä, luulen laskeneeni oikein", vastasi mies. "_Sirdaren_ upposi 18
-päivä maaliskuuta ja nyt pitäisi siis olla ensimmäinen toukokuuta."
-
-"Vapun päivä!"
-
-"Niin, menemmekö iltapäivällä Hurlinghamiin?"
-
-"Joskus, sitä ajatellessani, tuntuu aika yhtä monelta vuodelta, mutta
-kun minulla on kiire, kuluvat päivät kuin tunnit."
-
-"Mahtaa olla hauskaa kun on niin mukautuva luonne."
-
-"Tietysti. Koettelen sovitella aikaa teidän pahantuulenne mukaan."
-
-Iris pani kädet kupeille ja katseli Jenksiä melkein nenäkkäästi.
-Nykyisin olivat he erinomaisia ystäviä.
-
-Yksi ainoa kysymys jäi ratkaisematta -- Iriksen varustaminen
-vaatteilla. Hänen ja merimiehen yhteinen nerokkuus ei riittänyt
-hamppuköydestä valmistamaan oikeata ompelulankaa. Se oli liian
-myhkyräistä ja epätasaista. Jenks koetti puunsäikeitä, linnunhöyheniä,
-kaikkea, mitä keksiä saattoi, ja olisi ehkä onnistunutkin, jos olisi
-saanut jatkaa muutamia viikkoja.
-
-Sitä mukaa kuin päivät kuluivat, tuli asia yhä sietämättömämmäksi ja
-molemmat tarkastelivat usein vaieten sitä miesten vaatteiden paljoutta,
-joka heillä oli. Takkien ja liivien suhteen ei tietysti ollut mitään
-vaikeuksia. Iris oli jo kauan aikaa kantanut näitä osia laivan lääkärin
-puvusta, mutta muun suhteen.
-
-Eräänä muistettavana päivänä teki Iris ratkaisevan päätöksen. Jenks
-oli tavallisuuden mukaan kiivennyt Näköalavuorelle. Hän tuli takaisin
-tuoden uutisen, että hän luuli -- ei tosin ollut ihan varma, mutta
-muutamat merkit osoittivat -- lännessä olevan kaukaisen saaren luona
-näkyvän savua höyrylaivasta.
-
-Vaikkakin hän näki silmillään viidenkymmenen mailin päässä olevan
-savupilven, ei hän lähellä asuntoaan huomannut mitään erikoista.
-Jos eivät hänen ajatuksensa olisi olleet niin kokonaan kiintyneet
-taivaanrannalla näkyvään savuun, olisi hän pannut merkille Iriksen
-hameenreunan alta näkyvät, housuihin puetut jalat.
-
-Merimiehestä tuntui Iris ottavan tämän tärkeän ilmoituksen omituisesti
-vastaan ja oli kummallista, ettei hän tarjoutunut seuraamaan
-huomiontekopaikalle, jonne Jenks palasi.
-
-Hän tuli takaisin tuntia myöhemmin ja rypyt otsalla olivat entistä
-syvemmät.
-
-"Väärä hälyytys!" vastasi hän lyhyesti tytön kysymykseen.
-
-Ja siinä kaikki, vaikka Iris kokosi rohkeutensa ja kulki hänen
-ohitseen. Lujasti päättäen tehdä tästä vaikeasta koettelemuksesta
-lopun, pysähtyi hän Jenksin eteen ja sanoi:
-
-"Niin, nyt olen tehnyt sen!"
-
-"Oletteko?" huudahti Jenks käsittämättä mitään.
-
-"Kyllä. Ne ovat hiukan liian pitkät ja tunnen itseni vähän
-tottumattomaksi, mutta ne ovat kuitenkin paremmat -- kuin vanha
-pukuraukkani." Punastuen ojensi hän esiin toisen jalkansa.
-
-"Ah, minä näen!" mutisi merimies punastuen myöskin.
-
-Iris, joka oli kuumeisen halukas olemaan hyödyksi, selitti äkkiä, että
-olisi erinomaista, jos hänkin oppisi käyttämään kivääriä voidakseen
-tarpeen tullen auttaa.
-
-Lee-Melford kivääri antaa niin pienen sysäyksen, että mikä nainen
-hyvänsä voi sitä käyttää. Näin ollen suostui Jenks esitykseen heti,
-vaikka se tehtiin yhdennellätoista hetkellä. Aluksi antoi hän tytön
-koetella lataamattomilla patruunoilla. Opittuaan jotenkuten panostamaan
-ja tähtäämään sai hän ampua kymmenen laukausta. Maalitauluna oli valkea
-ympyrä kahdeksankymmenen jalan päässä olevassa kallionseinässä, ja se
-osa kymmenestä laukauksesta, joka ei sattunut maaliin, olisi saanut
-saman matkan päässä olevan vihollisen tuntemaan itsensä melko araksi.
-
-Iris oli hyvin tyytyväinen taitoonsa.
-
-"Nyt saatan olla taakan asemesta teille hiukan avuksi," huudahti hän.
-"Joka tapauksessa luulevat dyakit heitä vastassa olevan kaksi miestä ja
-heillä on hyvä syy pelätä meistä ainakin toista."
-
-Silloin sai Jenks hyvän mielijohteen.
-
-"Miksikä ette tulleet sitä ennen ajatelleeksi?" kysyi hän. "Ettekö
-huomaa, miss Deane, mahdollisuutta, johon sananne viittaavat? Olen
-pahoillani täytyessäni teille sanoa olevani vakuutettu, että jos nuo
-roistot hyökkäävät, niin tekevät he sen enemmän vangitakseen teidät
-kuin kostaakseen toveriensa kuoleman. Nämä dyakit ovat roistoja ja
-ryöväreitä, jotka eivät ole niinkään halukkaita taistelemaan kuin
-saamaan saalista ja naisia. Jos he tulevat takaisin ja näkevät
-kohtaavansa kaksi hyvinasestettua miestä, jotka ovat varustautuneet
-heitä ottamaan vastaan lämpimästi, niin on mahdollista, että he
-luopuvat yrityksestään."
-
-"Toisin sanoen -- he eivät saa nähdä minua muuten kuin miehen
-vaatteisiin puettuna?" sanoi Iris.
-
-"Niin, viime hädässä. Toivon, etteivät he, kiitos
-varovaisuustoimenpiteidemme, keksi oleskelupaikkaamme. Ylhäällä
-ylätasangolla tulee olemaan hyvin epämukavaa, mutta se ei tee mitään,
-jos vain olemme turvassa."
-
-Tyttö ei vastannut heti. Sitten sanoi hän tuumivasti:
-
-"Neljäkymmentäneljä päivää! Siinä on ollut enemmän kuin riittävästi
-aikaa koko Kiinan meren tutkimiseen. Isäni ei koskaan luovu toivosta
-ennenkuin on täysin vakuutettu _Sirdarenin_ menneen pohjaan kaikkine
-päivineen!"
-
-Merimiehellä oli vastaus valmiina. "Joka päivä lähenee pelastuksemme.
-Vaikkakin, luonnollista kyllä, tunsin aamulla pettymystä, voin tyynesti
-sanoa pelastuksen voivan tulla millä hetkellä tahansa."
-
-Hän tarttui kivääriin ja lähti. Takaisin tultuaan kiipesi hän monta
-kertaa ylätasangolle vieden turpeita, jotka asetti selvästi näkyviin.
-Senjälkeen meni hän luolaan ja hakkasi pari tuntia kalliota. Vihdoin
-tuli hän sieltä hikisenä ja tomuisena juuri oikeaan aikaan ehtiäkseen
-tehdä viimeisen käyntinsä Näköalavuorelle ennenkuin aurinko laski. Hän
-pyysi tyttöä odottamaan hiukan illallisvalmistustensa kanssa, koska
-halusi kylpeä, joten heidän syömään ryhtyessään oli jo aivan pimeä.
-
-"Miksikä kaivoitte taas luolassa?" kysyi Iris. "Onko teillä kiire tulla
-rikkaaksi?"
-
-"Seurasin ilmareikää enkä malmisuonta. Jos ette pelkää jäädä pimeyteen,
-niin ryhdyn lampunvalossa jatkamaan työtäni heti kun olemme syöneet."
-
-Mutta Iris vastusti sitä. Hänestä tuntui yksinäiseltä ja hän halusi
-puhella.
-
-"Suostun siihen", sanoi Jenks, "edellyttäen ettette puhu mitään siitä,
-jonka teille kuukausi sitten kerroin."
-
-"Sen lupaan. Saatte puhua niin paljon tahi niin vähän kuin haluatte.
-Keskustelunaihe on teidän joutumisenne sotaoikeuteen."
-
-"Hyvin epämiellyttävä aihe!" huudahti Jenks.
-
-"Onko? Ei minusta. Olen ystävänne, mr Jenks, tietystikään en erikoisen
-vanha ystävä, sen myönnän, mutta nämä kuusi viikkoa saattaa yhtä hyvin
-vastata kuuden vuoden tuttavuutta. Ettekö voi minuun luottaa?"
-
-"Kyllä, teihin voin luottaa", vastasi merimies vakaumuksellisesti.
-"Tarkoitukseni oli jonain kauniina päivänä kertoa teille historiani.
-Miksikä ei siis tänään?"
-
-Pimeyden suojassa etsi Iriksen käsi kultamedaljonkia, jota hän aina
-kantoi kaulassaan.
-
-"On omituista", jatkoi Jenks, "että te puhuitte juuri äsken kuudesta
-vuodesta. On melkein päivälleen kuusi vuotta siitä kun vaikeudet
-alkoivat."
-
-"Lordi Ventnorin kanssa?" Nimi luiskahti tytöltä huomaamatta.
-
-"Niin. Olin siihen aikaan pääesikunnassa luutnanttina ja taitavuuteni
-alkuasukasten kielissä kiinnitti erään Simlassa asuvan ystävän
-huomiota. Hän neuvoi minua hakemaan poliittiseen palvelukseen Intian
-hallitukseen. Tein niin. Hän tuki anomustani ja minulle ilmoitettiin,
-että saisin ensimmäisen vapaan paikan jossain alkuasukaskaupungissa,
-jos menisin naimisiin."
-
-Hän lausui viimeiset sanat kiusottelevalla äänellä. Hämmästyneenä tästä
-ehdosta päästi Iris medaljongin ja kumartui korjaamaan tulta. Merimies
-huomasi kiiltävän korun.
-
-"Kesken kaiken", huomautti hän, "mikä tuo loistava esine on
-rinnallanne?"
-
-"Se on ainoa jälellejäänyt kalleuteni", vastasi tyttö. "Lahja isältäni
-täyttäessäni kymmenen vuotta. Mutta olkaa hyvä ja jatkakaa."
-
-"Minulla ei ollut ajatustakaan naimisiin menosta, mutta silmäilin
-garnisoonin seurapiiriä ja tulin siihen tulokseen, että tuomarin
-sisarentytär olisi minulle sopiva vaimo. Hän oli älykäs, sievä, ymmärsi
-keskustella ja omasi ihastuttavat hampaat."
-
-"Oliko hän hyvin kaunis?"
-
-"Ihmiset väittivät hänen olevan."
-
-"Mutta mitä _te itse_ ajattelitte?"
-
-"Silloin olin minä puolueellinen. Olen nähnyt hänet myöhemmin ja hän
-oli melkoisesti muuttunut. Nykyään hän on naimisissa ja on tullut
-lihavaksi."
-
-"Viekas Jenks!" Iris asettui mukavasti ja valmistautui kuuntelemaan.
-
-"Niin, mutta te ette milloinkaan joutuneet naimisiin hänen kanssaan",
-huomautti tyttö.
-
-"En, Jumalan kiitos", sanoi merimies vakavasti. "Olimme tuskin
-kihlautuneet ennenkuin hän kuumuuden johdosta matkusti enonsa kanssa
-Simlaan. Siellä tapasi hän lordi Ventnorin, joka palveli varakuninkaan
-esikunnassa. -- Jos sallitte, hyppäämme tämän kohdan yli -- keksin
-silloin minkävuoksi matkustetaan Englantiin vaimoa etsimään.
-Kymmenenpäiväisen oleskeluni aikana Simlassa tuli minulle lordi
-Ventnorin kanssa yhteenotto klubissa puolustaessani arvotonta naista ja
-pääsin vakavista seurauksista vain senvuoksi, että minua kohtaan oli
-käyttäydytty pahoin. Siitä huolimatta oli poliittinen urani lopussa ja
-minä palasin rykmenttiini saadakseni asianomaisista papereista selon
-minkälainen onni minulla oli ollut."
-
-"Tarkoitatteko suhdettanne miss Morrisiin?" kysyi Iris.
-
-"Aivan niin. Ja nyt jättää Elisabeth näyttämön. Kun ei minusta ollut
-avioliittoon, asetin päämääräkseni tulla kunnon upseeriksi. Ja kun
-hallitus vuosi sitten tahtoi vapaaehtoisista muodostaa kiinalaisen
-rykmentin, ilmoittauduin ja tulin hyväksytyksi. Minulla oli onni saada
-palvella vanhan ystäväni eversti Costobellin päällikkyyden alaisena,
-mutta silloin lähetti pahansuopa kohtalo lordi Ventnorin kaukaiseen
-itään, tällä kertaa tärkeissä siviilitoimissa. Tapasin hänet silloin
-tällöin ja tulimme vakuutetuiksi, ettemme pitäneet toisistamme enempää
-kuin ennenkään."
-
-"Eversti Costobell sairastui ja rykmentin päällikkyys joutui minulle
-koska majurimme oli matkoilla. Onnettomuudeksi valitsi everstin vaimo
-juuri sen ajan keimailulleen lordi Ventnorin kanssa. Kun en ollut
-tullut vielä niin ymmärtäväiseksi, että olisin hoitanut vain omia
-asioitani, huomautin asiasta madamelle ja hankin sillä tavoin itselleni
-verivihollisen. Hän ja lordi Ventnor tekivät suunnitelman tuhotakseen
-minut -- kuten muistanette, olin joutunut lordin tielle myöskin
-Egyptissä --. Verukkeella, että halusi minulta neuvoa, houkutteli hän
-minut Hongkongissa olevan klubin puutarhan syrjäiseen osaan; lordi
-Ventnor oli myöskin näyttämöpaikalla, ja heidän yhteisen väitteensä
-johdosta käyttäytymisestäni, olin vähällä lyödä miehen kuoliaaksi."
-
-"Lopun voi kertoa lyhyesti", jatkoi merimies vaiettuaan hetkisen. "Mitä
-hyödytti minun epätoivoinen kieltämiseni niitä todistuksia vastaan,
-jotka lordi Ventnor ja hänen liittolaisensa toivat esille! Vieläpä
-eversti Costobellkin uskoi vaimoansa ja tuli katkeraksi vihollisekseni.
-Naisraukka! Tunnen häntä kohtaan myötätuntoa. Niin, siinä on kaikki! Ja
-nyt olen täällä!"
-
-"Voidaanko miehen elämä turmella niin helposti?" mutisi tyttö.
-
-"Siltä näyttää. Mutta olen saanut palkintoni. Jos joskus näen mrs
-Costobellin, kiitän häntä ystävänpalveluksesta."
-
-Iris tuli äkkiä hämilleen ja hänen kasvonsa hehkuivat.
-
-"Mutta katsokaa, te olette houkutelleet minut unohtamaan työni, miss
-Deane!" huudahti Jenks. "Olemme istuneet tässä puhelemassa kunnes
-tulikin on väsynyt seuraamme. Olkaa hyvä ja paneutukaa heti levolle."
-
-Iris tarttui hänen käsivarteensa. "Rukoilen Jumalaa tänä iltana ja joka
-ilta", sanoi hän juhlallisesti, "että nimenne tulisi kaikkien ihmisten
-silmissä pestyksi yhtä puhtaaksi kuin minun. Ja olen vakuutettu, että
-rukoukseni tulee kuulluksi."
-
-Hän meni omalle puolelleen, mutta hänen enkelimäinen vaikutuksensa jäi
-jälelle. Mies kiitti Jumalaa niistä kärsimyksistä, jotka olivat tuoneet
-tämän naisen hänen elämäänsä.
-
-Oli ihana yö. Jenks ei Iriksen lähdettyä tuntenut halua mennä vielä
-nukkumaan, vaan tarttui kuivaan oksaan, sytytti sen melkein sammuneesta
-hiilloksesta ja meni luolaan.
-
-Hän kantoi kaivostyökalunsa ulos, sijoitti kauan sitten valmistamansa
-_cheval de frise'n_ oikeaan paikkaan ja sammutti vedellä tulen.
-
-Tämä oli joka ilta hänen viimeinen huolensa ennenkuin hän ojensi
-väsyneet jäsenensä oksista tehdylle vuoteelle. Se aiheutti
-aamuisin viivykettä, mutta hän ei milloinkaan laiminlyönyt mitään
-varovaisuustoimenpiteitä, ja saattoihan olla mahdollista, etteivät
-dyakit löytäisi Kotkanpesää, jos luulisivat saaren hyljätyksi.
-
-Hän astui majaan ja oli juuri vetämäisillään jaloistaan saappaita,
-kun kajahti laukaus. Se kuului kymmenesti tavallista voimakkaampana
-täydellisen hiljaisuuden vuoksi. Sitä seurasi kiivas ampuminen, jonka
-hänen harjautunut korvansa kuuli suustaladattavien aiheuttamaksi.
-
-Dyakit olivat nousseet maihin. Tullessaan hiljaa ja salaperäisinä
-olivat he itse joutuneet saman sotajuonen uhriksi, jota olivat aikoneet
-käyttää. Sensijaan että olisivat yllättäneet Sateenkaarisaaren asujamet
-tulivat he itse laukauksella vastaanotetuksi heti maihin noustuaan.
-Säikähtyneet villit vastasivat heti laukaisemalla vanhentuneet aseensa
-puita vastaan ja aiheuttivat melun, joka olisi herättänyt seitsemän
-unikekoa.
-
-Silmänräpäystä myöhemmin ilmestyi Iris täysin puettuna.
-
-"Ne ovat tulleet!" kuiskasi hän.
-
-"Niin!" vastasi Jenks iloisesti. "Ylös portaita! Kiiruhtakaa! He
-eivät ole täällä vielä puoleen tuntiin, jos pitävät tuollaista melua
-jokaisesta vaikeudesta. Mutta emme antaudu mihinkään vaaraan. Heittäkää
-alas köydet ja vetäkää kun sanon."
-
-"Hyvä on! Olkaa kiltti ja tulkaa luokseni pian."
-
-Köydet putosivat alas. Vaatteet, kuokat, kirveet, lapiot, sorkkaraudat
-ynnä muut vedettiin ylös. Merimies juoksi majaan ja potkaisi
-lehtivuoteet lattialle. Senjälkeen kiinnitti hän kaikki kiväärit
-olkapäälleen ja kiipesi ylös nuoraportaita vetäen ne jälestään
-Kotkanpesään.
-
-"Kuulkaa," sanoi hän äkkiä "onko teillä mukananne sadehattu?"
-
-"On."
-
-"Ja raamattunne?"
-
-"Se on aina päänallani."
-
-
-
-
-XI.
-
-Taistelu.
-
-
-Merimies tiesi niin hyvin, mihin oli sijoittanut vartiopostinsa, että
-saattoi seurata kaikkia vihollisen liikkeitä.
-
-"Jos he jatkavat tuolla tavoin, eivät he ole perillä ennen
-päivänkoittoa."
-
-"Haluaisin melkein, että he olisivat jo täällä", kuului tytön
-rauhallinen vastaus. "Tämä odotus on hermoja koettelevaa."
-
-He loikoivat muutamilla ryysyisillä vaatekappaleilla, jotka kiireesti
-oli heitetty ylätasangolle. Suuri kallio oli pimeän peitossa.
-
-Jenks tarttui tytön käteen. Se oli hiukan kostea, mutta ei vapissut
-enempää kuin hänen omansakaan.
-
-"Dyakit ovat paljon arempia kuin te", kuiskasi hän nauraen. "Miten
-julmia ja rohkeita he ovatkaan, eivät he kuitenkaan uskalla kohdata
-kummitusta."
-
-"Sääli, ettemme voi heille loihtia esiin kummitusta."
-
-Nämä sanat saivat miehen tuumimaan. Ilman että tyttö tiesi, oli
-välikappale kummituksen valmistamiseen peitetty pensaaseen lähelle
-lähdettä. Mutta sitäpaitsi tarvittiin bengaalitulia, fosforia ja
-peilejä.
-
-"Mitä sanotte?" kysyi Iris.
-
-Jenks luetteli puuttuvat esineet. Heillä ei ollut muuta tehtävää kuin
-odottaminen, ja ihmiset keskustelevat vaaran uhatessa jokapäiväisistä
-asioista.
-
-"En tiedä mitään fosforista", sanoi tyttö, "mutta tulikivellä voi saada
-aikaan omituisia tuloksia, ja tällä hetkellä on huoneessani laatikko
-tulitikkuja. Ettekö muista? Ne olivat taskussanne ja te heititte ne
-pois. Ei, mitä aiotte tehdä?"
-
-Jenks oli laskenut nuoraportaat ja aikoi nähtävästi kiivetä niitä
-myöten alas.
-
-"Älkää pelätkö", sanoi hän. "En viivy kuin viisi minuuttia!"
-
-"Jos te menette alas, tulen minä mukaan. En halua jäädä yksin tänne
-ylös."
-
-"Olkaa hyvä, älkääkö pidättäkö minua", kuiskasi merimies vakavasti. "Te
-ette saa tulla. En aio antautua mihinkään vaaraan. Jos jäätte tänne,
-voitte varoittaa minua heti. Mutta jos molemmat olemme siellä, voimme
-tosiaankin joutua vaaraan. Pyytäisin teitä tarkasti pitämään silmällä
-Kilpikonnarantaa siltä varalta, että dyakit ovat valinneet sen tien."
-
-Tyttö myöntyi, vaikka vastahakoisesti. Hän vapisi tuskasta miehen
-vuoksi.
-
-Jenks katosi sanaakaan lisäämättä. Hän juoksi pensastoon ja palasi
-senjälkeen takaisin luolan luo kantaen sylissään jotain valkoista.
-Toisen kerran meni hän samaa tietä tuoden yhtäläisen kantamuksen.
-Sitten juoksi hän taloon. Enempää ei ylätasangolla oleva tyttö nähnyt,
-mutta pian kuuli hän köysiportaiden narinasta miehen kiipeävän niitä
-myöten ylös. Vihdoin oli hän tytön luona, joka nyyhkytti:
-
-"Älkää enää poistuko luotani! En kestä sitä".
-
-Jenks katsoi viisaimmaksi koettaa tyynnyttää häntä herättämällä hänen
-mielenkiintoaan. Vetäen yhdellä kädellä köysiportaita ojensi hän esiin
-toisen, jossa loisti valoisia pilkkuja kuten kiiltomatoja.
-
-"Se on teidän syynne," sanoi hän. "Te annoitte minulle mainion
-mielijohteen ja minun täytyi panna se täytäntöön."
-
-"Mitä te teitte?"
-
-"Laitoin luolaan kauhean kummituksen."
-
-"Kuinka?"
-
-"Se ei ollut mikään hauska tehtävä, mutta pakko ei lue lakeja."
-
-Tyttö käsitti, ettei Jenks halunnut vastata kysymyksiin. Saattaa olla,
-että uteliaisuus nyt, kun Iris tunsi olevansa turvassa, olisi voittanut
-pelon ja saanut hänet pyytämään tarkempaa selvitystä, mutta samalla
-kuului raivokkaita ääniä ja koralli narskui askeleista.
-
-"Ne tulevat kuitenkin rantaa pitkin," kuiskasi Jenks.
-
-Tavallaan hän kuitenkin erehtyi. Säännötön yhteislaukaus vuoren
-pohjoispuolella ilmaisi, että ainakin muutamat dyakit tulivat sitä
-tietä. Dyakkipäällikön esiintyminen, oikea käsi siteessä ja seurassaan
-muutamia miehiä, osoitti rohkeimpien uskaltaneen kulkea Kuolemanlaakson
-kautta.
-
-He etenivät varovaisesti ikäänkuin väijytystä peläten.
-
-Päälliköllä oli vasemmassa kädessään kiiltävä parangi; toiset olivat
-asestetut kivääreillä ja vöihin pistetyillä miekoilla.
-
-Jenks tunsi äkkiä, että olisi viisainta ampua koko joukko. Hän heitti
-kuitenkin mielestään tämän ajatuksen heti. Hän oli ryhtynyt kaikkiin
-valmistuksiin siinä toivossa, että roistot luopuisivat hakemisesta
-muutaman tunnin tuloksettoman etsinnän jälkeen. Hän vakuutti itselleen
-vihollisuuksien aloittamisen olevan tyhmyyttä. Olisi paljon parempi
-välttää taistelua kuin ilmaista sen alkamisella piilopaikkansa.
-
-Toisin sanoen: hän teki suuren tyhmyyden. Ampumalla dyakkipäällikön
-olisi hän riistänyt vihollisilta miehen, jota ilman he eivät olisi
-saarelle tulleet. Jos päävoima, joka jo oli metsässä piilevien
-näkymättömien voimien peloittama, olisi paikalle saapuessaan tavannut
-päällikkönsä ja hänen pienen joukkonsa ruumiit, olisivat he joutuneet
-täydellisen pakokauhun valtaan.
-
-Mutta ei hyödytä mitään ajatella kuinka olisi voinut käydä. Asiain
-näin ollen kulkivat dyakit hiljaa ja mitä suurimmalla varovaisuudella
-ohi lähteen ja aikoivat juuri mennä luolaan, kun yksi heistä huomasi
-asunnon.
-
-Silmänräpäyksessä muuttivat he tapaa ja vetäytyivät vastapäisen kallion
-varjoon aikoen odottaa lisävoimien tuloa. Merimies arveli lähetetyn
-lähetin kiiruhtamaan hidastelijoita, sillä kaukainen ampuminen taukosi
-ja viiden minuutin kuluttua ilmaisi kimeä ulvonta yhteisen rynnäkön
-alkaneen taloa vastaan.
-
-He pitivät sellaista melua, että Jenksin täytyi suorastaan huutaa
-sanoessaan Irikselle:
-
-"He arvelevat meidän nukkuvan hyvin raskaasti, koska emme ole heränneet
-heidän laukauksistaan."
-
-Tyttö aikoi vastata, mutta Jenks esti sen asettamalla kätensä hänen
-olkapäälleen, sillä dyakit, jotka olivat keksineet asunnon tyhjäksi,
-juoksivat luolalle ja olivat täysin näkyvissä.
-
-Sikäli kuin merimies saattoi eroittaa, joutuivat kolme ensimmäistä
-"espanjalaisen ratsastajan" pistimien lävistämiksi ja oppivat
-sillä tavoin tuntemaan sen peloittavat ominaisuudet. Haavoittuneet
-huusivat epätoivoisesti, mutta heidän äänensä hukkui hämmästyneiden
-toverien ulvontaan. Silmänräpäyksessä syöksyivät kaikki lähteelle,
-rannalle, kalliolle, mihin hyvänsä, päästäkseen pois kauhean luolan
-lähettyviltä, jossa kummitukset mellastivat ja miehet kaatuivat
-itsestään sisäänkäytävän luona. Merimies, joka kurkisti niin pitkälle
-kuin tyttö salli, kuuli kahden vaikeroivan alhaalla samalla kuin kolmas
-vaivaloisesti nilkutti karkuun.
-
-"Mikä on?" kysyi Iris. "Mitä on tapahtunut?"
-
-"Laatikko tulitikkuja ja muutamat kokoonasetetut luut ovat
-karkoittaneet heidät pakosalle."
-
-Hänellä ei ollut aikaa vastata enempää, sillä hän oli kiintynyt
-laskemaan kuinka monta dyakkeja oli.
-
-Tähän saakka oli hän nähnyt noin viisikymmentä. Sitäpaitsi ei hän
-halunnut antaa Irikselle lähempiä tietoja tekemästään kujeesta. Hän
-oli poiminut lähteen luona olevan luurangon luut kokoon, kostuttanut
-tulitikuista saamansa tulikiven ja sivellyt sillä luurangon, sekä
-asettanut sen luolan kaukaisimpaan nurkkaan.
-
-Eivät edes päällikön rohkaisevat houkuttelut saaneet hänen miehiään
-uudelleen lähestymään tätä kauheata paikkaa. Vihdoin meni peloton
-lurjus itse miekkaansa heiluttaen luolan ovelle. Kauhun lyömänä katsoi
-hän sisällä olevaa esinettä, joka silloin tällöin loisti. Miekallaan
-koetteli hän "espanjalaista ratsastajaa." Se oli ainakin jotain
-aineellista, sitten laahasi hän toisen vaikeasti haavoittuneista
-kuunvaloon.
-
-Jälleen kutkutti Jenksin sormia halu lähettää luoti roiston pään läpi
--- mutta hän hillitsi itsensä. Ja niin meni se, joka harvoille miehille
-tarjoutuu -- toinen tilaisuus.
-
-Päällikön uudistettu käsky sai muutamat rohkeat miehet kantamaan pois
-haavoittuneet, todennäköisesti majaan.
-
-Tuskin oli merimies käsittänyt heidän seuraavan aikomuksensa, ennenkuin
-hän pakoitti Iriksen menemään öljyvaatteen alle suojaan, painautuen
-itse kalliolattiaa vasten ja tarkastellen ruohoturpeiden takaa. Villit
-olivat sytyttäneet lähteen luo tulen. Pian valaisi punainen leimu
-mustaa vuorta ja villit ryhmittyivät tulen läheisyyteen.
-
-He puhuivat kieltä, jossa oli paljon kovia ääntiöitä ja söivät
-kuivattua kalaa, hirssiä sekä kuivattua lihaa. Todennäköisesti oli
-villejä myöskin veneitä vartioimassa ja saarta kiertelemässä. Myöhemmin
-selvisi, että kolmella _sampanilla_ oli tullut yhdeksättäkymmentä
-miestä.
-
-Eräs joukosta oli puettu aivan eri tavalla kuin muut ja kantoi Intian
-muhamettilaisten tavallista pukua. Hänen ihonsa oli ruskea, mutta
-villien lian alta näkyvä iho oli keltainen. Tavasta, jolla miehen
-turbaani oli sidottu, päätti Jenks hänen olevan Punjabin musulmanneja
--- nähtävästi Andamoneilta karannut rangaistusvanki.
-
-Kaikki olivat asestetut suustaladattavilla, joko vanhentuneilla
-piilukkokivääreillä tahi pyssyillä, jotka olivat siksi uudenaikaisia,
-että nallihatun asettamista varten oli piikki.
-
-Jokaisella dyakilla komeili parangi ja tikaria muistuttava kris;
-muutamat harvat olivat varustetut keihäillä; ja noin tusinan verran
-kantoi olkapäällään pitkää, suoraa bamburuokoa. Ensi silmänräpäyksessä
-ei merimies käsittänyt mitä niillä tehtiin. Hän huomasi sen myöhemmin
-niin äkkiä, että säästyi monen tunnin pelolta, sillä nämä aseet olivat
-kuolettavampia kuin konekivääri.
-
-Tulen ympärillä kävi vilkas keskustelu. Vaikkakin oli helppo huomata
-päällikön olevan käskijän, näyttivät hänen miehensä saavan vapaasti
-lausua mielipiteensä.
-
-Hetken kuluttua sieppasi päällikkö nuotiosta kekäleen ja valaisi
-sillä Jenksin äsken sammuttamaa nuotiota. Hän näytti tulevan hiilien
-tutkimisesta johonkin lopputulokseen ja hänen sanansa näyttivät tekevän
-vaikutuksen.
-
-Iris painautui lähemmäksi merimiestä ja kuiskasi:
-
-"Tiedättekö mitä hän sanoo?"
-
-"Saatan vain arvata, että hän palaneista kekäleistä saattaa sanoa
-milloin tuli on sammutettu."
-
-"Siinä tapauksessa tietävät he meidän olevan saarella."
-
-"Niin, tahi että olemme lähteneet täältä muutamia tunteja sitten. Joka
-tapauksessa aikovat he päivän valettua tutkia tarkasti saaren."
-
-"Nouseeko aurinko pian?"
-
-"Kyllä -- oletteko väsynyt?"
-
-"Hiukan."
-
-"Älkää pitäkö minua hulluna -- mutta ettekö koettaisi nukkua hiukan?"
-
-"Nukkua! Näiden miesten täällä ollessa?"
-
-"Niin. Emmehän tiedä kuinka kauaksi he jäävät. Meidän on säästettävä
-voimiamme."
-
-"Tahdon koettaa tehdäkseni teille mieliksi."
-
-Jenks valmistui myöskin lepäämään hiukan. Hän oli vakuutettu, että
-heidän piilopaikkansa ilmitulo ennen päivän valkenemista oli sula
-mahdottomuus ja ensimmäinen heikko päivänsäde herättäisi hänet.
-
-Kun aamutuuli alkoi puhaltaa ja tähdet taivaalla vaalenivat, heräsi
-merimies siipien suhinaan. Eräs lintu aikoi juuri istuutua kalliolle,
-mutta pelästyi hänet nähdessään. Hän heitti katseen Irikseen ja
-vakuuttauduttuaan siitä, että tyttö yhä nukkui, ryömi äänettömästi
-ruohoturpeiden taa katselemaan.
-
-Dyakit olivat jo alkaneet liikuskella. Muutamat lisäsivät puita
-nuotioon, toiset hakivat vettä, laittoivat ruokaa tahi polttivat
-pitkävartisia, naurettavan pienipäisiä piippuja. Päällikkö makasi
-yhä hiekalla, mutta kun ensimmäiset auringonsäteet kultasivat vettä,
-kumartui eräs miehistä hänen puoleensa ja sanoi jotain, joka sai hänet
-nousemaan ylös. Muutamat miehet lähtivät heti Europa Pointin suunnalle.
-
-"He ovat löytäneet veneen," ajatteli Jenks.
-
-Kaksi miehistä tuli pian takaisin. Toinen heistä näytti Jenksin
-vartioposteja. Villeillä oli huumorintajua. He nauroivat makeasti
-nähdessään viime yön pelon aiheuttajan. Ainoastaan päällikkö näytti
-vihaiselta.
-
-Vihdoin antoi hän muutamia määräyksiä ja dyakit hajaantuivat eri
-suunnille.
-
-Jenks hiipi Iriksen luo ja herätti hänet. Tyttö istuutui heti ja
-tuijotti kummastellen herättäjään. "Oi", kuiskasi hän, "ovatko he vielä
-täällä?"
-
-Merimies kertoi mitä oli tapahtunut ja esitti, että he söisivät hiukan
-silläaikaa kun vihollinen ei ollut näkyvissä.
-
-Syötyä aikoi Iris heittää tähteet tyhjään fotogeniastiaan, mutta Jenks
-ehkäisi sen sanoen hymyillen:
-
-"Ei. Jätteet muodostavat seuraavan ateriamme. Emme saa heittää pois
-mitään, joka kelpaa ruuaksi."
-
-"Miten ajattelematon olen!" huudahti Iris. "Mutta sanokaa -- luuletteko
-heidän lähtevän tänään?"
-
-Mutta merimies heittäytyi pitkäkseen ja tarttui kivääriinsä.
-
-"Pysytelkää hiljaa, jos elämänne on teille rakas," sanoi hän. "Ryömikää
-koloonne. Vastapäisellä kalliolla on dyakki."
-
-Ja niin olikin; eräs mies oli kiivennyt pahaan paikkaan sijoitetulle
-kalliolle ja huusi jotain tovereilleen. Tähän saakka ei hän ollut
-nähnyt mitään eikä kiinnittänyt huomiota pakolaisten piilopaikkaan.
-
-Jenks toivoi kimeä-äänisen villin laskeutuvan keskustelun loputtua
-alas. Mutta ei! Mies katseli laaksoon, lähteen ympärille, taloon ja
-luolaan. Hän ei vieläkään huomannut ylätasankoa. Tällä onnettomalla
-hetkellä lensi kolme dyakkien peloittamaa lintua suoraan kalliota
-kohti, etsien laskeutumispaikkaa.
-
-Jenks kiroili itsekseen ja tähtäsi vasemmalle puolelle dyakin rintaa.
-Eräs linnuista laskeutui ylätasangon reunalle, mutta samalla keksivät
-sen kirkkaat silmät miehen ja se kiisi tovereidensa seuraamana kirkuen
-tiehensä.
-
-Dyakki kiinnitti huomiota lintujen pelästyneeseen käytökseen ja
-tuijotti tiukasti ylätasankoa. Hän ei voinut eroittaa Jenksiä turpeiden
-takaa. Hän näki ehkä osan öljykangasta, mutta siltä matkalta näytti se
-kallion osalta. Ja kuitenkin oli siellä jotain, joka kummastutti häntä.
-Hetken tuijotettuaan kääntyi hän ja huusi jotain rannalle päin.
-
-Vaarallinen hetki oli käsissä. Jenks laukaisi ja dyakki putosi
-kalliolta kadoten näkyvistä.
-
-Ensimmäisen todellisen laukauksen ääni herätti saarella tavattoman
-melun. Linnut täyttivät ilman käheällä kirkunalla ja dyakit juoksivat
-ulvoen kokoon joka suunnalta. Kaatunutta lähinnä olevat nostivat hänet
-ylös ja kantoivat lähteelle. Hän oli kuollut, ja vaikka he muiden
-vammojen joukosta löysivät pian kuulanreiän, eivät he silminnähtävästi
-tienneet mistä oli ammuttu, sillä niillä, joille hän oli huutanut, ei
-ollut pienintäkään aavistusta mitä hän oli aikonut sanoa, ja kevyt
-ruudinsavu oli jo leijaillut avaruuteen.
-
-Iris kuuli melua alhaalta ja kysyi vapisevin äänin:
-
-"Aikovatko he hyökätä?"
-
-"Ei vielä", kuului tyyni vastaus. "Tapoin miehen, joka meidät näki,
-ennenkuin hän ehti ilmoittaa muille."
-
-Hän oli ottanut rohkean askeleen, sillä nyt dyakit tiesivät vihollisen
-olevan saarella eikä ollut pienintäkään toivetta, että he lähtisivät
-pian asian näin ollen. Tilanne ei kuitenkaan ollut toivoton. Ei kukaan
-villeistä tiennyt kuka tahi kuinka heidän toverinsa oli ammuttu. Useat
-edestakaisin kuljeksivasta joukosta heittivät tuon tuostakin katseen
-vuoreen, mutta ei kenkään kiinnittänyt huomiota ylätasankoon.
-
-Jenks luonnollisesti ymmärsi todellisen vaaran uhkaavan vasta sitten,
-kun he kävisivät toverinsa kuolinpaikalla. Yhdestä asiasta hän oli
-varma -- ennenkuin he hänet voittaisivat, maksattaisi hän heille
-voitosta kalliin hinnan.
-
-Päällikkö kuunteli mielenkiinnolla selitystä, jonka antoi dyakki, joka
-oli nähnyt toverinsa horjuvan ja kaatuvan. Noin parinkymmenen miehen
-seuraamana lähti hän kalliolle, jossa kuollut oli ollut.
-
-Jenks heitti katseen tyttöön. Päällikkö miehineen oli kadonnut kallion
-taa. Tällä hetkellä kiipesivät muutamat kai kohtalokkaalle paikalle.
-Oliko tämä loppu?
-
-Tietämättä uhkaavasta vaarasta luki Iris raamattua.
-
-Äkkiä kuului kimeä huuto. Jenks nousi polvilleen. Dyakit olivat
-keksineet piilopaikan ja varustautuivat sitä ampumaan. Hän tarjoutui
-maalitauluksi siltä varalta, ettei Iris olisi suojassa.
-
-"Vetäytykää takaisin", sanoi Jenks. "He ovat huomanneet meidät. Pian
-vinkuu lyijy korviemme ympärillä."
-
-Tyttö vetäytyi koloon ja merimies heittäytyi pitkälleen. Neljä kuulaa
-vihelsi tasangon yläpuolella, kolme lävisti öljykankaan ja litistyi
-kallioseinään.
-
-Silloin suuttui Jenks. Neljä kertaa tuotti Lee-Metford kivääri kuoleman
-ampujain joukkoon.
-
-Ennenkuin neljäs dyakki oli vaipunut maahan, ampuivat toiset
-vastapäisellä kalliolla olevat pientä ruohoturpeen yli näkyvää
-savupilveä. Mutta heidän kuulansa tapasivat vain kalliota, ja pian
-senjälkeen oli vihollisista jälellä vain kaksi, ja he makasivat
-liikkumattomina.
-
-Alhaalla olijat ampuivat kaikin voimin, mutta onnistuivat vain
-irroittamaan kiviliuskoja Kotkan pesästä. Merimies hymyili. Hän
-tarttui tyynesti vanhaan nuttuun, kääri sen kokoon ja työnsi näkyviin.
-Senjälkeen ryömi hän siitä kymmenen jalan päähän. Ne, joiden pyssyt
-olivat ladatut, laukaisivat ne luonnollisesti takkia kohti, jonka
-jälkeen Jenks kumartui kivääreineen kallioreunan yli.
-
-Kolme dyakkia kaatui ennenkuin toiset livistivät. Patruunasäiliössä
-jälellä olevat patruunat saivat kahden hiljentämään vauhtiaan. Jenks
-päästi tyhjän kiväärin ja tarttui uuteen. Nyt seisoi hän suorana ja
-lähetti viimeiselle rosvolle muistutuksen. Toiset olivat kadonneet
-sille suunnalle, johon heidän johtajansa pienentyneine joukkoineen oli
-vetäytynyt. -- Hetkistä myöhemmin ei näkynyt ainuttakaan villiä.
-
-Jenks saattoi jälleen katsahtaa Irikseen. Tämän kasvoista vuosi veri.
-
-"Jumalani!" vaikeroi mies. "Oletteko haavoittunut?"
-
-Tyttö hymyili urhoollisesti. "Tyhjänpäiväistä", sanoi hän.
-"Kivensirpale raapaisi otsaani."
-
-
-
-
-XII.
-
-Aselepo.
-
-
-Oli vaarallisempikin vihollinen kuin ympäri hiiviskelevät dyakit.
-Tunnin kuluttua olisi aurinko keskitaivaalla ja kuivaisi kuumilla
-säteillään veren heidän suonissaan.
-
-Sen oli Jenks tiennyt koko ajan. Öljykangas tarjoaisi vain
-mitätöntä suojaa. Mutta -- jos Iris haavottuisi? Jos tämä kova
-jännitys aiheuttaisi kuumeen? Samassa kuuli hän tytön sanovan aivan
-rauhallisesti, melkein reippaasti:
-
-"Teitä ilahduttaa kai kuulla, että verenvuoto on lakannut. Se oli vain
-naarmu."
-
-Siis vielä kerran oli kohtalo säälinyt heitä. Pilvi poistui hänen
-sydämestään, sumu katseestaan. Äkkiä oli hän kuulevinaan heikkoa
-kahinaa puissa. Siinä oli paikka, jota vastaan hän ei ollut turvattu
-tässä paikassa seisoessaan.
-
-Kun Iris puhutteli häntä, otti hän askeleen takaisin vastatakseen ja
-samalla hetkellä iski kaksi kuulaa juuri hänen päänsä yläpuolelle.
-Tyttö oli puhuttelullaan pelastanut hänen henkensä.
-
-Hän juoksi tasangon oikealle sivulle ja kurkisti rohkeasti ruohojen
-läpi. Puussa oli kaksi pääjoukosta myöhästynyttä kuljeksijaa. He
-painautuivat oksien väliin pelastuakseen, mutta toinen oli käänteissään
-liian hidas. Lee-Metford kuula saavutti hänet ja laukauksen kaiku
-tukahdutti hänen jäähyväishuutonsa.
-
-Senjälkeen kääntyi merimies ja ryömi ylätasangon toiseen päähän.
-Ruohopeitteen välitse saattoi hän eroittaa vuoren juurella hiekassa
-makaavan miehen mustat hiukset ja keltaisen naaman. Välimatka oli
-yhdeksänkymmentä yardia. Jenks tähtäsi tarkkaan, laukaisi ja kuuli
-heikon ulvahduksen; yritteliäs pää katosi eikä useampia vapaaehtoisia
-tähän palvelukseen ilmautunut.
-
-Hän piti yhä silmällä tätä erikoisen tärkeätä paikkaa, kun Iris
-huudahti epätoivoisesti:
-
-"Oi, tulkaa pian tänne! Vesi! Säiliöt ovat puhjenneet!"
-
-Vasta kun Jenks oli temmannut öljykankaan sivuun ja koettanut käsin
-koota muutamia kallisarvoisia pisaroita, joita oli kokoontunut pieneen
-halkeamaan, näki hän koko onnettomuuden laajuuden.
-
-Ensimmäisen laukaustenvaihdon aikana olivat useat kuulat lävistäneet
-öljykankaan. Onnettomuudeksi oli kaksi niistä sattunut kumpaiseenkin
-vesisäiliöön rikkoen ne. Sisällys oli hiljaa valunut pois. Huolimatta
-epätoivoisista ponnistuksista ei Iriksen ja hänen onnistunut pelastaa
-enempää kuin noin puoli litraa.
-
-Jenksiin vaikutti tapahtuma sillä tavoin, että Iris suorastaan
-kauhistui.
-
-"Puhukaa minulle", kuiskasi hän kalpein huulin. "Kestän kaikkea muuta
-paitsi tätä vaitioloa. Rukoilen teitä sanomaan minulle kaiken. Onko se
-niin hirveää?"
-
-Tytön epätoivon näkeminen sai miehen toipumaan.
-
-"Niin, tämä oli hyvin ikävää. Ei suorastaan loppu, mutta lähellä sitä."
-
-"Loppu", sanoi Iris rohkeasti, "on kuolema. Me olemme elossa ja
-vahingoittumattomia. Teidän on jatkettava taistelua. Jos jumala suo,
-emme me kuole."
-
-"Jumala teitä siunatkoon, rakas tyttö", mutisi Jenks katkonaisesti. "Te
-saattaisitte rohkaista minkä miehen hyvänsä kulkemaan varjojen laakson
-läpi."
-
-Tytön katse ei väistänyt hänen katsettaan. Sellaisina hetkinä puhuu
-sydän sydämelle mitään salaamatta. "Meillä on vielä hiukan vettä
-jälellä!" huudahti Iris. "Kaikeksi onneksi emme ole janoisia, ja te
-olette unohtaneet samppanja- ja konjakkivarastomme."
-
-Viimeisessä huomautuksessa oli jotain lystikästä; merimies ei sanonut
-mitään, vaan jätti kauhean totuuden toistaiseksi.
-
-"Lohdutamme itseämme päivällisellä pullolla samppanjaa", sanoi Jenks.
-"Mutta nyt kuulen ystäviemme huutavan saaren tällä puolella oleville,
-jälelle jääneille tovereilleen. Minun on otettava osaa keskusteluun."
-
-Hän tarttui kivääriinsä ja paneutui pitkälleen miellyttävän lämpöiselle
-tasangolle. Hän luuli tuntevansa päällikön äänen jakelevan määräyksiä.
-
-"Onkohan hän nälkäinen?" tuumi Jenks. "Siinä tapauksessa laitan
-ruokatavaroiden hankinnalle pikku esteen."
-
-Iris sanoi:
-
-"Mr Jenks?"
-
-"Niin", vastasi Jenks päätään kääntämättä. Hän arvasi kyseessä olevan
-tavanmukaisen asian.
-
-"Saanko tulla sinne. Olen väsynyt täällä istumiseen."
-
-"Kyllä, tällä hetkellä ei ole mitään vaaraa. Mutta ne saattaisivat
-nähdä teidät ja tehän muistatte mitä -- --."
-
-"Niin, muistan sen erinomaisen hyvin. Siinäkö kaikki. Kuului vaatteiden
-kahinaa. Nyt näytän mieheltä. Jos lupaatte olla minua katsomatta, niin
-tulen esiin."
-
-"Minä lupaan."
-
-Iris astui esiin. Hän oli hiukan punainen ja hämmennystään peittääkseen
-tarttui hän kivääriin.
-
-"Nyt on meitä kaksi ampujaa", sanoi hän seisoessaan Jenksin vieressä.
-
-Jenks saattoi syrjäsilmällä nähdä solakan, hyvin muodostuneen
-nuorukaisen ilmestyvän yht'äkkiä; se ilahdutti häntä. Tilanne tulisi
-kenties paremmaksi, jos dyakit näkisivät tytön tuollaisena.
-
-"Teidän on heittäydyttävä pitkällenne heti kun minä sanon."
-
-"Luottakaa minuun. Jumala minua varjelkoon."
-
-Merimiehen kivääri laukesi niin äkkiä, että huudahdus kuoli tytön
-huulille. Kolme dyakkia koetti juosta piiritettyjen tovereidensa luo.
-He kantoivat ruukkua ja kahta koria. Ruukunkantaja kaatui ja astia
-rikkoontui. Toiset tekivät koko käännöksen ja kiisivät tiehensä kuin
-jänikset haavoittuneen ryömiessä perästä. Jenks ei ampunut uudelleen.
-
-Iris seurasi silmillään haavoittunutta raukkaa. Silmät kostuivat ja
-hän kalpeni hiukan. Haavoittuneen kadottua silmäsi hän laaksoon ja
-vastapäiselle kalliolle; kahdenkymmenen yardin päässä makasi kolme
-kuollutta ja kalliolla kaksi.
-
-"Toivon ettei minun tarvitse käyttää kivääriä", sanoi hän vapisevin
-äänin. "Tiedän ettei sitä voi auttaa, mutta luulen etten milloinkaan
-voisi nukkua, jos tappaisin ihmisen."
-
-Hän näki merimiehen katkeran hymyilyn. Jenks nukkuisi paljon paremmin,
-jos yhdellä ainoalla laukaisulla voisi surmata jok'ikisen saarella
-olevan dyakin.
-
-"Te aioitte sanoa jotain, kun tulitte keskeytetyksi", huomautti
-merimies.
-
-"Niin, minua kummastutti huomatessani miten lämpimäksi tämä tasanko on
-tullut." Sitten lisäsi hän hetken vaiettuaan: "Nyt luulen käsittäväni
-miksi tulitte niin liikutetuksi vesivarastomme vuodettua kuiviin. Ennen
-päivän päättymistä saamme tuntea kaikki janon tuskat."
-
-"Älkäämme maalatko pirua seinälle", sanoi Jenks. "Mutta minä olen
-janoissani nyt."
-
-Mies liikahti levottomasti. Hän oli liiankin tietoinen kaikille
-ihmisille yhteisestä heikkoudesta, joka aiheutti halun saada sellaista,
-jonka tyydyttäminen oli sula mahdottomuus. Hänen oma kurkkunsakin oli
-aivan kuiva.
-
-"Hakekaa tinapikari", sanoi hän. "Ottakaamme puolet varastostamme ja
-käyttäkäämme toinen puoli syödessämme. Koettakaa olla hengittämättä
-suun kautta. Vielä emme ole todellisessa veden tarpeessa. Se on
-suureksi osaksi luulottelua." Tyttö mittasi huolellisesti puolet ja
-huudahti:
-
-"Minä juon ensiksi!"
-
-"Ei, ei!" huudahti Jenks kärsimättömästi. "Antakaa tänne."
-
-Tyttö oli olevinaan kummastunut.
-
-"Kohteliaisuudesta" alkoi hän.
-
-"Valitan, mutta minun täytyy vaatia sitä."
-
-Iris ojensi pikarin. Jenks vei sen huulilleen ja oli juovinaan.
-
-"Kas niin!" sanoi hän. "Minulla on kiire, sillä dyakit voivat tulla
-milloin hyvänsä."
-
-Iris heitti katseen pikariin. "Mutta ettehän te juoneet mitään!"
-
-"Riittävästi."
-
-"Mr Jenks! Te tarvitsette enemmän kuin minä. Minä -- en -- tahdo --
-elää -- ilman -- teitä."
-
-Merimiehen kädet vapisivat. Oli onni, ettei hänen tarvinnut nyt juuri
-ampua.
-
-"Vakuutan juoneeni niin paljon kuin tarvitsin", sanoi hän turhan
-painavasti.
-
-"Tehdäksenne minulle mieliksi voitte juoda ainakin oman osanne."
-
-"Te tahdoitte pettää minua", murisi Jenks. "Jos juotte ensiksi puolet,
-juon minä loput."
-
-Ja sillä tavoin asia järjestyi. Nämä pari suullista vettä antoivat
-heille uutta elämää. Siitä huolimatta kärsivät he päivällisaikana janoa.
-
-"Mistä johtuu", kysyi Iris, "että tänään on niin lämmin?"
-
-"Kahdesta hyvästä syystä -- pakollisesta toimettomuudesta ja tämän
-kirotun kallion kuumenemisesta. Sitäpaitsi on tämä lämpimin päivä
-saarella olomme aikana."
-
-"Katsotteko tilamme aivan toivottomaksi?" kysyi Iris.
-
-"Se ei ole toivottamampi kuin yöllä tahi tänä aamunakaan."
-
-"Silloin oli meillä vettä. Täysin vesivarastoinkin olisi meidän ollut
-vaikeaa kestää. Nykyisissä olosuhteissa on se suorastaan mahdotonta."
-
-"Myönnän sen olevan vaikeata", sanoi Jenks. "Siitä huolimatta on meidän
-säilytettävä rohkeutemme yön tuloon saakka. Silloin hankimme vettä tahi
-lähdemme saarelta."
-
-"Mutta me emme voi tehdä molempia?"
-
-"Olemme ehkä pakoitettuja siihen."
-
-"Mutta kuinka?"
-
-Tämän kysymyksen vastaaminen olisi käynyt Talleyrandinkin
-ymmärryksen yli, mutta ennenkuin Jenks ehti keksiä mitään syytä
-liian toivorikkaaseen lausuntoonsa, tuli noin kahdeksan sadan metrin
-päässä näkyviin pitkin Kilpikonnarantaa kulkeva kolmen miehen soutama
-_sampani_. Vaikkakin syntymästä asti sellaiseen tottuneena olivat
-dyakit väsyneet kuumiin kallioihin ja suolaveteen. Vene tuli toisten
-villien merkinantojen vuoksi ja sen näkeminen antoi Jenksille uutta
-toivoa. Salamannopeasti juolahti hänen mieleensä, että jos hän
-saattaisi pysyttää heidät poissa lähteeltä ja turmella _sampanin_, joka
-tuli avuksi tuoden ehkä pääosan heidän varastojaan, niin villit kenties
-väsyisivät sammuttamaan janoaan saniaiskasvin lehdistä.
-
-"Tulkaa heti tänne!" huudahti hän asettaen kiväärinsä kuntoon.
-"Laskeutukaa pitkällenne ja tähdätkää veneen keulaan. Ei tee mitään
-vaikka kuula ensin iskeekin veteen."
-
-Hän laittoi kiväärin kuntoon tytölle ja alkoi itse ampua ennenkuin Iris
-ehti hänen luokseen.
-
-Pian lähettivät molemmat kiväärit kaksikymmentä kuulaa minutissa
-_sampania_ kohti. Seuraukset siitä eivät viipyneet kauan. Dyakit
-tanssivat penkiltä penkille. Yksi miehistä putosi veteen ja heti sen
-jälkeen katkesi eräs laitalaudoista. _Sampani_ täyttyi vedellä ja
-upposi maissa olevien rosvojen kimeän ulvonnan säestämänä. Molemmat
-dyakit koettelivat uida maihin, mutta muutamien vetojen jälkeen
-ojensivat käsivartensa ja katosivat. Kirkkaassa ilmassa saattoi katsoja
-nähdä mustien evien piirtelevän vedenpintaa.
-
-He olivat alkaneet rauhoittua taistelun jälkeen -- ja jano oli
-jälleen ruvennut heitä kiusaamaan -- kun jonkunlainen likainen
-liehuva kangaspala näkyi vastapäisen kallion juurella. Se katosi
-pian tullakseen taas uudelleen näkyviin. Nyt pysyi se vakavana ja
-ruskea käsivarsi tuli näkyviin. Kun Jenks ei ampunut, pistäytyi esiin
-turbaanin peittämä pää. Se oli muhamettilainen.
-
-"Ei ampua!" huusi mies. "Minä engelska puhu."
-
-"Ettekö osaa hindujen kieltä?" huusi Jenks sillä kielellä.
-
-"_Han_, sahib (kyllä, herra!)" kuului ihastunut vastaus. "Tahtooko
-teidän armonne sallia palvelijansa tulla kanssanne puhumaan?"
-
-"Kyllä, jos tulette aseettomana."
-
-"Ja päällikön myös, sahib?"
-
-"Kyllä, mutta kuulkaa tarkoin! Ensimmäisestä petoksen merkistä ammun
-molemmat."
-
-"Pidämme sanamme, sahib. Syökööt korpit lihamme, jos petämme."
-
-Musulmanni ja päällikkö astuivat esiin. Heillä ei ollut pyssyjä,
-päälliköllä oli vain kris'insä.
-
-"Sanokaa hänelle, että hän panee pois miekkansa", huusi merimies
-käskevästi.
-
-Päällikkö totteli happamin ilmein.
-
-"Pysykää lähellä minua", sanoi Jenks tytölle, "näyttäytykää heille,
-mutta vetäkää hattu silmillenne."
-
-Iris totteli vaieten.
-
-Pari uteliasta päätä pisti esiin vuoren kulman takaa.
-
-"Jos nuo miehet eivät katoa heti, niin minä ammun", huusi Jenks.
-
-Hindu käänsi ja päällikkö huusi muutamia sanoja, joilla oli toivottu
-vaikutus. Neuvottelijat pysähtyivät noin kymmenen askeleen päähän
-luolan eteen, ja molemmat vihollispuolueet tarkastelivat toisiaan.
-
-"Sahib", alkoi hindu, "päällikköni Taung S'Ali ei halua tapattaa
-useampia miehiä riidan vuoksi naisesta. Luovuttakaa nainen, sanoo
-hän, ja hän sitoutuu joko jättämään teidät rauhaan tahi viemään
-turvallisesti johonkin paikkaan, josta voitte päästä valkoisten miesten
-laivaan."
-
-"Nainen!" sanoi Jenks ivallisesti. "Onko mies mieletön? Missä täällä on
-nainen?"
-
-"Nainen, jonka päällikkö näki puoli kuukautta sitten, sahib."
-
-"Taung S'Ali oli noiduttu. Tapoin hänen miehiään niin nopeasti, että
-hän näki kummituksia."
-
-Päällikkö kuuli nimeään mainittavan ja keskusteli jonkun aikaa
-kiivaasti musulmannin kanssa osoittaen useita kertoja Jenksin vieressä
-seisovaa Iristä.
-
-Musulmanni teki kunnioittavan salaamin ja sanoi:
-
-"Köyhien suojelija, en uskalla vastustaa teitä, mutta Taung S'Ali
-sanoo tytön seisovan vieressänne ja olevan miehen puvustaan huolimatta
-naisen, jota hän haluaa."
-
-"Hänellä on hyvät silmät, mutta huonot aivot", vastasi merimies.
-"Miksikä tulee hän tänne etsimään naista, joka ei ole hänen rotuaan?
-Sanokaa hänelle, että hänen on lähdettävä saarelta eikä tultava
-milloinkaan takasin. Silloin kenties annan anteeksi hänen kavalan
-yrityksensä murhata meidät yöllä nukkuessamme."
-
-Päällikkö hymyili ilkeästi ja musulmanni jatkoi:
-
-"Sahib, on parasta ettei häntä liiaksi suututeta. Hän sanoo tahtovansa
-tytön. Hän näki tytön kauneuden, ja se saattoi hänen sydämensä
-liekkiin. Tyttö on maksanut hänelle monta ihmishenkeä, mutta on vielä
-enemmän arvoinen. Ja mitä merkitsee yksi nainen maailmassa sinne tahi
-tänne ollakseen syynä sotaan ja verenvuodatukseen."
-
-Merimies tunsi itämaisen luonteen liian hyvin ja ymmärsi miehen
-kummastuksen, että naisen omistamisesta antauduttiin sellaiseen
-taisteluun. Oli silminnähtävästi hulluutta esittää mitään rauhanehtoja
-ja kuitenkin oli alkuasukas niin halukas saamaan kaikenlaisia etuja,
-että Jenks päätti tarttua oljenkorteen. "Te olette Delkistä?" sanoi hän.
-
-"Korkeasti kunnioitettu sahib on hyvin viisas."
-
-"Ei kukaan muu kuin Delkistä kotoisin oleva vanno Kutubin tien varressa
-olevien hautojen kautta. Olette karanneet Andamoneilta?"
-
-"Sahib, tapoin miehen vain itsepuolustuksekseni."
-
-"Mikä lieneekään ollut syynä, niin ette te koskaan voi palata Intiaan.
-Siitä huolimatta antaisitte monta vuotta elämästänne saadaksenne käydä
-Chandni Chowkin basaareissa tahi istua iltasin Lakoreportin luona."
-
-Hindun kasvot saivat kullan värin. "Se on hyvää puhetta", sanoi hän.
-
-"Auttakaa siis minua ja ystävääni pääsemään pakoon. Pakoittakaa
-päällikkö lähtemään saarelta! Tappakaa! Kapinoikaa häntä vastaan.
-Lupaan teille vapauden ja monta rupiaa. Tehkää se ja vannon tulevani
-laivalla hakemaan teidät täältä. Miss sahibin isä on mahtava mies.
-Hänellä on suuri vaikutus Sirkariin." [Intian hallitus].
-
-Taung S'Ali tunsi nähtävästi kummastusta ja epäluuloa tämän pitkän
-keskustelun aikana, jota hän ei ymmärtänyt. Hän pyysi selitystä ja
-nopea-ajatuksinen hindu keksi jonkun valeen. Mutta katsoessaan Jenksiin
-oli hänen silmissään takaa-ajetun otuksen katse.
-
-"Sahib", sanoi hän, "olen yksin monien joukossa. Sana minulta ja
-he leikkaisivat kurkkuni. Jos olisin luonanne ylhäällä, kuolisin
-kanssanne, sillä palvelin Kumaon Rissalassa [alkuasukkaista kokoonpantu
-ratsuväkirykmentti], kun onnettomuus minua kohtasi. Ei hyödytä mitään
-koettaa sopia tiikerin kanssa, sahib. Otaksun ettette halua luovuttaa
-miss sahibia. Olkaa keskustelevinanne minun kanssani. Koetan auttaa
-teitä mikäli voin."
-
-Jenksin sydän tykytti kuullessaan tämän odottamattoman tarjouksen.
-Musulmanni raukka oli silminnähtävästi hyvin halukas pääsemään pois
-rosvojoukosta, johon oli joutunut. Mutta päällikkö alkoi tulla
-epäluuloiseksi ja kärsimättömäksi.
-
-Samalla kun ojensi raivokkaasti kivääriään, huusi merimies:
-
-"Sanokaa Taung S'Alille, että ennen huomisen auringon nousua tapan
-hänet ja hänen miehensä. -- Hän tuntee voimani osaksi, mutta ei
-kokonaan. Yöllä kello kahdentoista aikaan löydätte täältä alaslaskemani
-köyden. Sitokaa siihen astia vettä. Älkää unohtako. Olen sahib
-Anstruther Belgaum Rissalasta."
-
-Hindu käänsi uhkauksen päällikölle. Tämä heitti surmaavan katseen
-Jenksiin ja Irikseen mutisten jotain.
-
-"Siis, sahib, ei ole muuta sanottavaa. Pitäkää silmällä oikealla olevia
-puita. Ne voivat lähettää hiljaisen kuoleman sillekin paikalle, jossa
-nyt seisotte. Ja minä en ikinä teitä petä", huudahti tulkki.
-
-"Uskon teitä. Menkää! Mutta sanokaa päällikölle, että senjälkeen
-kun olette kadonneet kallion taa, josta tulitte, tahdon puhua hänen
-kanssaan vain kiväärillä."
-
-Taung S'Ali näytti ymmärtävän englantilaisen ilmehikkäät eleet.
-Uhmaavasti kääntyi dyakki ympäri ja hindu seurasi häntä.
-
-Ja nyt joutui Jenks suureen kiusaukseen. Iris pani kätensä hänen
-käsivarrelleen ja kuiskasi:
-
-"Mitä olette päättäneet? En uskaltanut puhua pelosta että hän kuulisi
-ääneni."
-
-Tyttö raukka! Hän oli niin varma, ettei dyakki ollut keksinyt hänen
-valepukuaan.
-
-Jenks ei vastannut. Hän tiesi, että jos tappaisi Taung S'Alin,
-joutuisivat tämän miehet sellaisen kauhun valtaan, että pakenisivat
-yöllä. Se olisi pelin voitto. -- Iris, rakkaus, rikkaus, elämä --
-kaikki riippui annetusta sanasta. Ja kuitenkin asteli tämä villi,
-tämä naismurhaaja ja verenimijä, joka oli tehnyt kaikkia mahdollisia
-rikoksia, tyynesti pois, luottaen valkoisen miehen sanaan.
-
-Oh, tämä oli julmaa! Tämä hetki oli vaikeampi kuin mikään tähän asti
-koettu. Hän veti helpotuksen huokauksen, kun silkkiin puettu roisto oli
-kadonnut näkyvistä kunnioittamatta silmäykselläkään häntä ja Iristä.
-
-"Kertokaa minulle mitä olette päättäneet", toisti tyttö, jolla ei ollut
-aavistustakaan taistelusta, jota merimies taisteli.
-
-"Pitänyt sanani tuolle röyhkeälle roistolle", vastasi Jenks
-kiitollisena, että saattoi puhua totta. "Kun kerran annoin hänen tulla
-tänne, piti hänen saada rauhassa poistuakin. Hän tunsi teidät heti."
-Sitten kertoi hän mitä oli tapahtunut. Iris hämmästyi kovin saadessaan
-tietää asian todellisen kulun, ja hän joutui suunniltaan kuullessaan
-olevansa kari, jolle keskustelut olivat joutuneet.
-
-
-
-
-XIII.
-
-Romantiikkaa ja todellisuutta.
-
-
-Ne, jotka ovat oleskelleet troopillisissa maissa, tietävät kuumuuden
-olevan kovimmillaan kahden ja neljän välillä iltapäivällä. Syötyään
-tällä kertaa yksinkertaisen päivällisen esitti Jenks, että he
-asettaisivat öljykankaan siten, jotta saisivat molemmat suojaa aurinkoa
-vastaan ja voisivat samalla pitää silmällä vihollisen toimia. Iris
-auttoi öljykankaan asettamisessa.
-
-Merimies, joka yhä piti kiinni periaatteistaan ja voitti janon
-tuottamat ensimmäiset tuskat, antoi luvan viimeisen vesivaraston
-käyttämiseen.
-
-He istuivat kauan vaieten -- melkein tunnin. Merimies mietti heidän
-asemaansa. Siitä, pitäisikö hindu lupauksensa, riippui tietysti
-paljon. Mies oli entinen _sowar_ ja kokemuksesta intialaisen
-ratsurykmentin upseeri tiesi, kuinka tämä karannut rangaistusvanki
-kaipasi kotiseutuaan ja sotapalvelusta. Tällä hetkellä muhamettilainen
-todennäköisesti rukoili profeettaa avuksi, voidakseen palvella sahibia
-ja naista, jota tämä piti niin rakkaana, sillä kaikkitietävä ja -voipa
-_Sirkar_ oli hyvin armollinen niitä alkuasukkaita kohtaan, jotka olivat
-vikansa tällä tavoin hyvittäneet.
-
-Mutta mitä saattoi yksi mies niin hartaasti kuin halusikin, tehdä
-niin monien joukossa? Oli hyvin luultavaa, että muhamettilaisraukka
-menettäisi elämänsä ensi yönä, koettaessaan hankkia vuorelle vettä.
-
-Lopuksi kysyi merimies itseltään, mitä mies oli tarkoittanut
-varoittaessaan heitä oikealla olevista puista ja "hiljaisesta
-kuolemasta", joka niistä tulisi. Hän oli juuri ryömimäisillään
-ylätasangon reunalle, kun Iris, joka oli myöskin ollut syventyneenä
-ajatuksiinsa, esti häntä.
-
-"Odottakaa hiukan", sanoi tyttö. "Ei yksikään dyakeista rohkene tulla
-avoimelle paikalle ennen yön tuloa. Ja minulla on teille jotain
-sanottavaa."
-
-Hänen äänessään oli tyyntä vakavuutta, jota Jenks ei ollut milloinkaan
-ennen kuullut.
-
-"Tuo mies, tulkki", sanoi tyttö, "puhui teille, että jos minut
-luovutettaisiin päällikölle, lähtisi hän seuralaisineen pois tekemättä
-teille mitään pahaa."
-
-"Se oli vain ansa", huomautti Jenks nopeasti. "Ei missään tapauksessa
-maksa vaivaa keskustella siitä."
-
-Ja vastaus tuli tyynesti ja päättäväisesti. "Minä suostun näihin
-ehtoihin."
-
-Aluksi tuijotti Jenks tyttöön mykkänä hämmästyksestä. Sitten johtui
-hänen mieleensä, että tyttö teki tämän uhrin pelastaakseen hänet.
-
-"Teidän täytyy olla mielipuoli, jos edes unissannekaan voitte sellaista
-kuvitella. Ettekö ymmärrä mitä se merkitsee teille -- ja minulle? Se on
-ansa. He ovat tavallisia villejä. Saatuaan teidät valtaansa nauravat he
-kaikille lupauksille."
-
-"Te ehkä erehdytte. Heillä täytyy olla jotain kunniantuntoa. Ja
-joka tapauksessa panisin tinkimättömäksi ehdoksi, että he ensin
-varustaisivat teidät riittävästi vedellä. Silloin saattaisitte
-vastustaa heitä monta vuorokautta. Emme kadota mitään, mutta voimme
-voittaa koko joukon koettaessamme saada heidät rauhallisemmiksi."
-
-"Iris!" läähätti Jenks. "Mitä te sanotte?"
-
-Oman nimensä odottamaton kuuleminen miehen huulilta sai tytön melkein
-kadottamaan tajuntansa. Mutta mies oli uskaltanut kaikki hänen
-takiansa, uhmannut hänen vuokseen kuolemaa monta kertaa. Nyt oli siis
-hänen vuoronsa.
-
-"Olen miettinyt tarkoin asiaa", selitti hän. "Maksaa vaivan
-koettaa tätä viimeistä keinoa. Me olemme kaikkien muiden paitsi
-Jumalan hylkäämiä, eikä näytä olevan Hänen pyhä tahtonsa, että me
-pelastuisimme. Me voimme taistella siksi kunnes kuolemme. Onko se siis
-oikein, kun toinen meistä saattaa ehkä elää?"
-
-Hän oli ilmaissut itsensä suoruutensa kautta. Hän tahtoi antautua
-näille pedoille, vieläpä mielistellä heitä, kunnes he olisivat
-tarpeeksi kaukana saaresta ja sitten -- kuolla.
-
-Merimies tunsi halua ravistaa häntä kuin itsepäistä lasta. Sitten
-katsoi hän tyttöön ja sulki tämän äkkiä vahvoille käsivarsilleen,
-joilla tyttö lepäsi ihmetellen ja vapisten. Mies kuiskasi:
-
-"Rakkaani, luuletko minun voivan elää kadotettuani sinut? Sinä olet
-minun elämäni. Jos meidän täytyy kuolla, rakkahin, niin kuolkaamme
-yhdessä."
-
-Iris kietoi kätensä hänen kaulaansa.
-
-"Nyt olen hyvin, hyvin onnellinen", nyyhkytti hän katkonaisesti.
-"En luullut -- että se -- tapahtuisi tällä -- tavoin, mutta -- olen
-kiitollinen -- että se tuli."
-
-Hetkeksi antautuivat he jumalallisen tunnelman valtaan sielujen
-kohdatessa toisensa. Sanoja ei tarvittu. Kaikkialla ympärillä väijyi
-onnettomuus, puute, vieläpä kuolemakin, mutta he eivät välittäneet
-siitä, sillä heillä oli taivas keskellä maallista helvettiä.
-
-Kun he olivat hiukan rauhoittuneet, sanoi Iris: "Minun täytyy vedota
-sinun myötätuntoosi. Olen nälissäni ja, oi, niin janoinen!" Hän oli
-aamiaiseksi syönyt tuskin mitään. Nyt oli hän täynnä uutta toivoa.
-Saisiko hän elää tunnin, tahi puoli vuosisataa, ei hän milloinkaan
-jättäisi rakastettuaan, eikä tämä luonnollisesti koskaan, koskaan
-jättäisi häntä.
-
-Jenks otti esille korpun, astian säilykkeitä ja pullon samppanjaa.
-
-"Sinä et ole oikein _frappé_", sanoi hän ojentaessaan tytölle kuohuvan
-juoman, "mutta toisissa olosuhteissa olisi tämä viini melkein kylliksi
-arvokasta sinun maljasi juomiseen. Mutta mitä se oli?"
-
-Hän oli kuullut heikon iskun päänsä yläpuolella olevaan öljykankaaseen.
-Iris ilmoitti kuulleensa sen kolme neljä kertaa, mutta luulleensa
-öljykankaan kahinan aiheuttaneen sen.
-
-He odottivat ja kuuntelivat hiljaisuuden vallitessa. Jälleen kuului
-ääni, tällä kertaa toisessa paikassa ja molemmat olivat yksimielisiä,
-että jokin oli lentänyt kaaressa yli ylätasangon ja sattunut
-öljykankaaseen.
-
-"Katsokaamme mitä se on!" huudahti merimies. Hän ryömi eteenpäin,
-ojensi kätensä ja palasi mukanaan pari pientä nuolta.
-
-"Ei vähempää kuin seitsemän tällaista on öljykankaassa", sanoi hän. "Ne
-eivät näytä vaaralliselta. Otaksun rakkaan hinduni tarkoittaneen näitä,
-varoittaessaan minua oikealla olevista puista."
-
-Hän ei sanonut Irikselle kaikkea mitä musulmanni oli puhunut; ei
-hyödyttänyt saattaa häntä turhanpäiten levottomaksi. Hänen tutkiessaan
-kummallista nuolta, lensi öljykankaaseen jälleen yksi samanlainen.
-
-Nuolenvarsi, jostain kovasta puusta valmistettu, oli noin kymmenen
-tuuman pituinen. Siihen oli kiinnitetty kalanluinen kärki, jossa ei
-ollut väkäsimiä. Kaiken kaikkiaan näytti se hyvin lapselliselta.
-
-"Kuinka he lähettävät näitä?" kysyi Iris. "Heittävätkö ne niitä?"
-
-"Sen sanon sinulle pian", sanoi Jenks ottaen kiväärin.
-
-"Älä mene vielä ulos!" rukoili tyttö. "He eivät voi tehdä meille mitään
-pahaa. Ehkäpä keksimme jotain istumalla täällä. He eivät kai jatka koko
-päivää näiden nuolien lähettämistä."
-
-Jälleen tuli kauniissa kaaressa lentävä nuoli ja oli vähällä sattua
-tytön ojennettuun käteen. Hän otti sen ylös. Kalanluukärki oli
-katkennut sattuessaan kiveen. Iris tarkasti huolellisesti kärkeä.
-"Katso!" sanoi hän. "Se näyttää olevan johonkin aineeseen kastettu."
-
-Jenks rypisti otsaansa. Hänelle oli juolahtanut mieleen kauhea selitys.
-
-"Pane se pois! Heti!" huudahti hän.
-
-Iris totteli kummastunein ilmein. Jenks kaatoi teelusikallisen
-samppanjaa kalliosyvennykseen ja pisti kalanluun siihen. Hetken
-kuluttua tuli samppanja vihertäväksi ja kalanluu valkeaksi. Silloin hän
-ymmärsi.
-
-"Hyvä Jumala!" huudahti hän. "Nämä ovat myrkytettyjä nuolia, joita
-puhalletaan ontosta bambuputkesta. En ole koskaan ennen niitä nähnyt,
-mutta olen kyllä usein niistä lukenut. Bamburuo'ot, joita dyakit
-kantoivat, olivat _Sumpitans'eja_. Kalanluu on kastettu upaspuun
-mehuun. Iris, rakas tyttöni, jos ne olisivat tuottaneet sormeesi
-pienimmänkään naarmun, ei mikään mahti maailmassa olisi voinut sinua
-pelastaa."
-
-Tyttö kalpeni ja vetäytyi kauhistuneena taapäin.
-
-Vielä yksi nuoli lensi heidän kolminkertaisesti siunattuun
-öljykankaaseensa. Nähtävästi dyakit aikoivat sitä pitkittää kunnes joku
-nuolista osuisi.
-
-Jenks päätti odottaa seuraavan nuolen tuloa, syöksyä ulos ja koetella
-mitä dum-dumkuulat voivat _sumpitans'in_ puhaltajille.
-
-Iris luonnollisesti vastusti.
-
-Ei tarvinnut odottaa kauan. Seuraava nuoli tuli ja hän syöksyi
-ylätasangon oikealle sivulle. Kolme dyakkia oli maassa ja neljäs
-puussa. Kaikilla oli puhallusputket. Puussa oleva oli juuri
-asettamaisillaan nuolta bambuputkeen. Toiset katsoivat.
-
-Jenks ampui ja puussa olija putosi suinpäin alas. Seuraava laukaus
-heitti toverin hänen päälleen. Eräs miehistä pääsi pensaikkoon karkuun,
-mutta neljäs kompastui _sumpitans'iinsa_ ja kuula pyyhkäisi pois
-yläpuolen hänen päästään.
-
-Senjälkeen merimies ampui putket rikki ja palasi jälleen kalpean tytön
-luo.
-
-"Luulen ettei Sateenkaarisaarella tule useampia puhallusharjoituksia",
-sanoi hän.
-
-"Mutta, rakas Robert, kuinka kauan voimme kestää?" tiedusti tyttö.
-
-"Mitä? Oletko jo kyllästynyt minuun?"
-
-Senjälkeen istuutui hän tytön viereen ja kertoi kaikista epäilyksistään
-ja toiveistaan. Hän päätti, ettei täst'edes salaisi tytöltä mitään.
-
-Ennen pimeän tuloa silmäili hän kauan ja vakavasti lähteelle. Heidän
-oma, vadinkannesta tehty sankonsa oli aivan sen vieressä. Varovainen
-hiipiminen yli hiekkaisen laakson, puoliminuuttia vakavaa vaaraa, ja
-hänellä olisi palatessaan muutamiksi päiviksi riittävästi vettä.
-
-Alas laskeutuminen vuorelta ei enää ollut vaarallista. Heti auringon
-laskettua vuori oli syvän pimeyden peitossa, sillä tropiikissa seuraa
-päivää heti yö.
-
-Iris ei tietysti tahtonut kuulla puhuttavankaan asiasta.
-
-"Muhamettilainen ehkä auttaa meitä", sanoi hän. "Odottakaamme joka
-tapauksessa kunnes kuu katoaa. Silloin on pimeintä. Emmehän tiedä mitä
-siihen asti saattaa tapahtua."
-
-Sanat olivat tuskin päässeet hänen huuliltaan ennenkuin vihollisen
-oikealta siiveltä laukaistiin heitä vastaan epäsäännöllinen
-yhteislaukaus. Kaikki kuulat sattuivat useita yardeja heidän
-yläpuolelleen, mutta ne iskivät kipinöitä kovasta kalliosta ja Jenks
-huomasi dyakin tällä tavoin voivan saada hyvän osoituksen siitä mihin
-oli tähdättävä. Annettuaan Irikselle määräyksen ryömiä koloonsa, asetti
-hän nopeasti yhden kivääreistä ennen tekemälleen puujalustalle ja ampui
-kolme laukausta vastapäiselle vuorelle, sille kohdalle, josta enimmät
-kiväärintulet olivat välkkyneet.
-
-Ainakin yksi kuula kolmesta tapasi ihmisen. Kuului hämmästyksen ja
-tuskan huuto ja seuraava yhteislaukaus ammuttiin maasta. Ne eivät
-voineet tuottaa mitään vaaraa, mutta hän koetti peloittaa ampujat pois,
-suuntaamalla sille suunnalle yhtämittaisen tulen.
-
-Mutta huolimatta kaikesta taidostaan, ei hänen onnistunut karkoittaa
-sieltä dyakkeja. Joka minuutti iski yksi tahi useampia kuulia kallioon
-rikkoen öljykankaan ja turmellen elintarvevarastoja.
-
-Hän saattoi arvata mitä oli tapahtunut. Maaten kalliojyrkänteellä
-olivat dyakit niin hyvin suojatut, että hän ainoastaan sattumalta
-saattoi tavata heitä kuulalla. Mutta heidät täytyi karkoittaa, muussa
-tapauksessa tulisi tästä yöllisestä pommituksesta vakava asia.
-
-"Onko kaikki hyvin, Iris?" huusi hän.
-
-"Kyllä, rakkahin," kuului vastaus.
-
-"Hyvä, haluan, että pidät öljykangasta päälläsi vielä jonkun aikaa --
-erityisesti olkapäiden ja pään ympärillä. Aion hillitä noita lurjuksia.
-He ovat löytäneet meidän heikon kohtamme, mutta kyllä minä heidät
-opetan."
-
-Heti kuultuaan öljykankaan kahinan laski hän nuoraportaat ja
-kiipesi alas asestettuna vain revolverilla. Hän oli aivan näkymätön
-viholliselle. Vedettyään portaat ylös siten, että alimmat askelmat
-olivat noin kuuden jalan korkeudella maasta, hiipi hän varovasti
-neljänkymmenen yardin päässä olevalle kalliolle.
-
-Hän pysähtyi pienen _poon_-puun juurelle ja kumartui ottamaan jotain,
-joka oli kaivettu juurten läheisyyteen. Hän saattoi selvästi kuulla
-dyakkien puhelevan matalin äänin ja nähdäkin monet niistä, jotka
-lojuivat hiekalla. Tämä tosiasia osoitti kuinka kohtalokas hänen
-vedenhakuyrityksensä olisi ollut. Heidän olisi täytynyt huomata hänet
-heti, kun hän olisi tullut kallion varjosta. Hän viipyi ehkä muutamia
-sekuntteja kauemmin kuin oli välttämätöntä.
-
-Uudistettu kiivas yhteislaukaus lähetti hänet mitä nopeimmin
-takaisin. Iris oli yksin ylhäällä. Ei tietänyt mitä saattoi tapahtua.
-Kauhistuksekseen huomasi hän nuoraportaiden hiljaa heiluvan
-edestakaisin. Hän juoksi esiin ja tarttui niiden alapäähän, joka oli
-jälleen maassa. Asettaessaan jalkansa ensi askelmalle kuuli hän Iriksen
-äänen aivan läheltään:
-
-"Robert, missä olet?"
-
-"Tässä!" vastasi hän ja tyttö putosi hänen käsivarsilleen.
-
-Hämmästyksen huuto talon läheisyydessä ja muutamien, hiukan kauempana
-olevien villien kiljunta osoitti, että heidät oli kuultu.
-
-"Ylös!" kuiskasi hän. "Tartu kiinni ja kiipeä ylös niin pian kuin voit."
-
-"En ilman sinua!"
-
-"Ylös, Jumalan nimessä! Seuraan kantapäilläsi!"
-
-Iris alkoi kiivetä. Jenks otti jotain, jota tähän saakka oli pitänyt
-hampaidensa välissä, nähtävästi nyörin ja veti sitä mukanaan
-kiivetessään.
-
-Hänen ollessaan noin kymmenen jalan korkeudella maasta, ryntäsi talosta
-kaksi ulvovaa dyakkia.
-
-"Eteenpäin!" sanoi hän Irikselle. "Älä pelästy, tapahtuipa mitä
-tahansa. Olen aivan takanasi."
-
-"En pelkää yhtään!" läähätti tyttö.
-
-Jenks kääntyi, tarttui lujasti toisella kädellään kiinni ja ampui kahta
-alhaalla olijaa, jotka hän saattoi eroittaa vain hyvin epäselvästi,
-vaikka he olivat aivan portaiden juurella. Laukaukset saivat heidät
-pysähtymään. Jenks ei tiennyt, eikä välittänyt siitä, oliko heihin
-sattunut. Seisahtuminen riitti. Useita muita tuli juosten sinne päin.
-
-Silloin vetäisi hän lujasti nyöristä, jota piteli kädessään. Terävä
-paukahdus kuului kivilouhimon läheltä. Näkyi salamoita. Samalla
-sinkosi kirkas valokimppu vastapäiseltä kalliolta ja valaisi laakson
-kuin meteori. Se paljasti Iriksen, joka juuri katosi turvalliselle
-ylätasangolle, näytti Jenksin ja dyakit toisilleen. Silmänräpäystä
-myöhemmin kuului kauhea räjähdys, joka tärisytti maata ja ilmaa,
-hajoitti jokaisen kiven vastapäisestä kalliosta, heitti joitakin
-dyakkeja alas sieltä ja haavoitti toisia kivensirpaleilla.
-
-Dyakit ulvoivat tuskasta ja pelosta.
-
-Silmänräpäyksessä saavutti merimies ylätasangon, jolla Iris makasi
-kuten oli kaatunut, kuolleena tahi tajuttomana, merimies ei tietänyt
-kumpana. Hän tunsi kalpenevansa ja nosti tytön käsivarsilleen, mutta
-saattoi vain kummastella ja odottaa.
-
-Vihdoin veti tämä syvään henkeään ja värähti.
-
-"Robert!" kuiskasi hän.
-
-"Niin, rakkaani. Mitä sinulle on tapahtunut."
-
-"Luulen pyörtyneeni. Minulla ei ole mitään tuskia. Kaipasin sinua.
-Jokin sanoi minulle, että olit jättänyt minut. Tulin alas auttaakseni
-tahi kuollakseni kanssasi. Ja sitten tuo ääni! Ja valo! Mitä sinä teit?"
-
-Jenks kantoi tytön turvalliseen koloon ja etsi käsiinsä konjakkipullon.
-Tyttö joi hiukan. Juoman elähdyttävän vaikutuksen jälkeen saattoi hän
-kuunnella Jenksin antamaa selontekoa.
-
-Erääseen puuhun oli hän sitonut aivan villien kallion yläpuolella
-olevaan irtonaiseen kiveen tähdätyn ladatun kiväärin. Tämän kiven
-takana oli nallihattuja, jotka vuorostaan olivat suoranaisessa
-yhteydessä kahdenkymmenenneljän tuuman syvyiseen, sorkkaraudalla
-tehtyyn ja räjähdysaineella täytettyyn reikään. Sysäys kiveen sai
-ehdottomasti ainakin jonkun nalleista laukeamaan. Hän oli käyttänyt
-kolmensadan patruunan sisällyksen saadakseen riittävästi ruutia.
-Tämän miinan räjähdyttämällä oli hän vaikuttavalla tavalla poistanut
-jok'ikisen dyakin vastapäiseltä kalliolta, ja jälelle jääneet kyllä
-varoisivat tämän kohtalokkaan paikan läheisyyttä.
-
-
-
-
-XIV.
-
-Odottamaton tapahtuma.
-
-
-Senjälkeen alkoivat he keskustelun, joka ei kiinnitä muiden mieltä,
-mutta heistä oli mitä ihastuttavinta.
-
-Aika kului kunnes nouseva kuu valaisi valkoista hiekkaa vastaan
-kohoutuvan vuoren. Ja Jenks, joka tunsi tähdistä ajan, ilmoitti
-Irikselle puoliyön olevan käsissä.
-
-He painuivat polvilleen ylätasangon reunalle innokkaina kuulemaan
-jokaisen pienimmänkin äänen. Mutta Sateenkaarisaarella oli hiljaista
-kuin haudassa.
-
-Mutta yht'äkkiä kuului alhaalta käärmeen sihinä. Iris ei kiinnittänyt
-siihen huomiota, mutta Jenks, joka tiesi, ettei saarella ollut
-ainoatakaan matelijaa, kumartui yli reunan ja matki ääntä parhaansa
-mukaan. Hindu oli alhaalla.
-
-"Sahib!"
-
-Tyttö hypähti kuullessaan odottamattoman äänen, mutta Jenks vastasi
-tyynesti: "Niin."
-
-"Nuora, sahib!"
-
-Merimies laski nuoran. Siihen sidottiin jotain.
-
-"Vetäkää, sahib!"
-
-Jenks veti ylös nuoran, johon oli sidottu vedellä täytetty pukinnahka.
-Hän tyhjensi pikarista lämpimän, happamen viinin ja ojensi sitten
-tytölle tervetulleen, kylmän juoman, mutta muisti samalla jotain.
-
-"Anna minun maistaa ensiksi", sanoi hän.
-
-Hindu oli kenties petollinen. Kummallisempia asioita oli tapahtunut.
-Jospa veteen oli sekoitettu myrkkyä tai unijuomaa!
-
-Hän vei pikarin huulilleen. Vesi maistui ummehtuneelta senvuoksi,
-että se oli nahkaleilissä, mutta muuten tuntui se olevan hyvää.
-Helpotuksesta huokaisten ojensi hän Irikselle pikarin ja hymyili sille
-sopimattomalle kiireelle, jolla tyttö tyhjensi sen.
-
-"Juo itse ja anna minulle sitten hiukan lisää", pyysi tyttö.
-
-"Ei enempää tällä kertaa, armollisin neiti. Muutamien minuuttien
-kuluttua saat lisää."
-
-Juotuaan kumartui Jenks jälleen reunan yli ja huusi: "_Koi hai_!"
-[Hei, siellä alhaalla!]
-
-"Sahib!"
-
-"Eikö kukaan ole seurannut teitä?"
-
-"En usko, sahib. Mutta älkää puhuko niin kovaa; he ovat viekkaita kuin
-ketut. Teillä on portaat, teidän armonne, sanovat he. Ettekö tahtoisi
-tulla alas. Minulla olisi paljon puhuttavaa."
-
-Iris ei tehnyt vastaväitteitä kun Jenks käänsi miehen sanat. Hän asetti
-vain sen ehdon, ettei Jenks saanut mennä pois portaiden luota. Merimies
-otti luonnollisesti mukaansa revolverin ja senlisäksi sorkkaraudan,
-erinomaisen hyvän ja hiljaisen aseen. Sitten laskeutui hän varovasti
-alas. Tullessaan lähemmäksi maata näki hän hindun olevan aseettoman
-ja tekevän syvän _salaamin_. Miesraukka näytti olevan hyvin halukas
-auttamaan.
-
-"Mikä on nimenne?" kysyi merimies.
-
-"Mir Jan, sahib, entinen _naik_ (korpraali) _Kumaon Rissalassa_."
-
-"Koska jätitte rykmentin?"
-
-"Kaksi vuotta sitten, sahib. Minä tapoin --"
-
-"Mikä oli everstinne nimi?"
-
-"Eversti Spence, urhoollinen mies, mutta ei erikoisen taitava
-ratsastaja."
-
-Jenks muisti hyvin eversti Spencen -- lihavahkon upseerin lyhyine
-jalkoineen, jotka hakkasivat hevosen kylkiä kuin rumpupalikat. Mir Jan
-puhui totta.
-
-"Olette oikeassa, Mir Jan. Mitä tekee Taung S'Ali nyt?"
-
-"Kiroaa enimmäkseen, sahib. Hänen miehensä pelkäävät. Hän haluaa,
-että he tekisivät uuden kokeen myrkytettyjä nuolia ampuvilla
-puhallusputkilla, mutta he kieltäytyvät. Hän ei voi tulla yksin, sillä
-hänen oikea kätensä on kipeä ja sitäpaitsi haavoittui hän kallion
-räjähtäessä. Olitte vähällä tappaa minutkin, sahib."
-
-"Lähtevätkö he nyt tiehensä?"
-
-"Ei, sahib. Nuo koirat ovat tulleet niin piiskatuiksi, että haluavat
-kostaa. He sanovat, ettei hyödytä mitään ampua teitä, mutta he ovat
-päättäneet tappaa teidät ja miss-sahibin tahi viedä hänet pois, jos hän
-jää rynnäkön jälkeen eloon."
-
-"Minkä rynnäkön?"
-
-"Köyhien suojelija -- he rakentavat rynnäkköä varten tikkaita --
-kaikkiaan neljää. Heti päivänvalettua aikovat he rynnätä. Te tapatte
-ehkä muutamia, sanovat he, mutta ette ehdi tappaa kaikkia. Taung S'Ali
-on luvannut kultakoristeen jokaiselle rynnäkön jälkeen eloon jääneelle,
-jos se onnistuu. Ja minulla on vielä jotain kerrottavaa. Ennenkuin he
-nostavat rynnäkköportaat, tekevät he suuren tulen tuoreista puista,
-niin että tuuli tuo savun silmiinne. Muussa tapauksessa te ette ammu
-harhaan."
-
-Molemmat olivat niin kiintyneinä keskusteluun, että unohtivat
-varoillaan olon hetkeksi. Mutta Iris oli valppaampi. Hän oli
-kuulevinaan oikealla olevasta pensaikosta kahinaa. Ja hän saattoi
-myöskin sähistä, jos niin kerran piti tehdä.
-
-Miten hän sähisikään! Jenks kiipesi nopeasti portaiden puoliväliin.
-"Mikä on, rakkaani?"
-
-"En ole aivan varma, mutta luulen kuulleeni tuolla pensastossa jonkun
-liikkuvan."
-
-"Hyvä on, armaani. Pidän silmäni auki. Voitko kuulla meidän puhuvan?"
-
-"Tuskin. Viivytkö kauan?"
-
-"Pari minuuttia vielä."
-
-Hän laskeutui alas ja kertoi Mir Janille mitä miss-sahib oli sanonut.
-Hindu aikoi lähteä katsomaan, mutta Jenks pysähdytti hänet ojentaen
-hänelle revolverinsa.
-
-"Ottakaa tämä! Arvaan teidän osaavan käyttää sitä."
-
-Mir Jan otti sen mitään vastaamatta, tutki pensaikon ja rannan sekä
-palasi hetken kuluttua ilmoittamaan kaiken olevan rauhallista ja jätti
-revolverin takaisin.
-
-"Sahib," sanoi hän syvään kumartaen, "olen kunniaton mies, mutta jos te
-annatte minun tulla luoksenne, taistelen rinnallanne kunnes molemmat
-käteni ovat poikkihakatut. Olen väsynyt näihin villeihin -- armoton
-kohtalo heitti minut heidän joukkoonsa, mutta minulla ei ole mitään
-yhteistä heidän kanssaan. Joll'ette halua minua luoksenne vuorelle,
-niin antakaa minulle kivääri, minä piiloudun puiden sekaan ja lupaan,
-että muutamat heistä tänä yönä kuolevat ennenkuin he löytävät minut.
-Rykmentin kunnian vuoksi älkää kieltäkö, sahib. Pyydän ainoastaan, että
-jos teidän armonne pelastuu, niin kirjoitatte eversti Spencelle ja
-kerrotte Mir Janin, toisen eskadroonan _naikin_ viimeisestä teosta."
-
-Miehen sanat liikuttivat syvästi Jenksiä. Hän mietti kuinka parhaiten
-saattaisi käyttää tarjottua apua panematta miestä alttiiksi varmalle
-kuolemalle.
-
-Hindu ymmärsi hiljaisuuden väärin. "En ole mikään roisto, sahib. Tapoin
-miehen sentähden --."
-
-"Kuulkaa minua, Mir Jan. Ette voi sanoa parempaa kuin olette sanonut.
-Oletteko varma siitä etteivät dyakit tule ennen aamua?"
-
-"He ovat kantaneet haavoittuneet veneeseen ja tekevät nyt portaita."
-
-"Eivätkö he kaipaa teitä?"
-
-"He tulevat kaipaaman pukinnahkaa. Se oli heidän viimeinen täysi
-nahkansa."
-
-"Mir Jan, tehkää niinkuin sanon, ja te näette vielä Delhin. Oletteko
-milloinkaan käyttänyt Lee-Metford kivääriä?"
-
-"Olen nähnyt niitä, mutta ymmärrän paremmin Martini-kivääriä."
-
-"Annan teille kiväärin runsaine ammusmäärineen. Menkää luolaan --."
-
-Mir Jan säpsähti. "Siellä on kummitus, sahib", sanoi hän.
-
-"Kummitus? Ei se ole mikään kummitus, ainoastaan muutamia luita
-miehestä, jonka nämä roistot kauan sitten ovat murhanneet. Onko teillä
-ruokaa?"
-
-"Vähän riisiä, sahib -- riittävästi päiväksi, hätätilassa kahdeksi."
-
-"Hyvä! Vettä hankimme lähteestä. Kun taistelu aamun valjetessa alkaa,
-ammutte jokaisen, jonka luolan perältä näette. Älkää millään ehdolla
-tulko ulos. Odottakaa tässä!"
-
-Jenks kiipesi hakemaan kiväärin ja tusinan patruunapaketteja. Iris näki
-kuinka hän selitti hindulle kiväärin koneistoa. Äkkiä huomasi tyttö
-useiden dyakkien hiipivän pitkin vuoren kuvetta.
-
-"Robert!" huusi hän. "Dyakkeja! Vasemmalla sinusta!"
-
-Samalla kun huusi, tarttui hän kivääriin ja alkoi ampua niin nopeasti
-kuin saattoi. Onnettomuudeksi oli alhaalla oleva kivääri lataamatta,
-kun Mir Jan juuri sitä tutki. Jenks veti nopeasti revolverin.
-
-"Luolaan!" huusi hän ja Mir Jan syöksyi sinne kuin nuoli.
-
-Jenks itse juoksi portaille ja tyhjensi revolverinsa samalla kun
-vasemmalla kädellä tarttui köyteen. Kolme dyakkia oli niin lähellä,
-että olisi ollut mieletöntä lähteä kiipeämään. Hän sinkautti aseen
-lähimmälle miehelle vasten kasvoja ja pysähdytti tämän, sillä pimeässä
-ei voinut heittoasetta välttää.
-
-Merimies kääntyi juostakseen luolaan ottamaan Mir Janin kiväärin kun
-satutti jalallaan kalliota vasten nojallaan olevaan sorkkarautaan.
-Hirmuisella voimalla iski hän johonkin dyakkiin, eikä voinut
-milloinkaan selittää kuinka surmasi hyökkääjistä toisen, mutta kuului
-siltä kuin olisi munankuori rikottu. Senjälkeen kiisi hän nopeasti kuin
-kissa ylös portaita. Neljänkymmenen sekunnin kuluttua Iriksen huudosta
-oli hän ylhäällä ja huudahti:
-
-"Kaikki hyvin, tyttöseni!"
-
-Jokaisen hyvän naisen tapaan omasi Iris myöskin äidinvaiston. Kun Jenks
-oli alhaalla ja joutumaisillaan hakatuksi kappaleiksi, valtasi lempeän,
-hellän tytön, joka ei voinut tehdä kärpäsellekään pahaa, todellinen
-raivo. Robert täytyi pelastaa.
-
-Mutta nyt oli hän Iriksen luona vahingoittumattomana ja yhtenään
-ampuen, sillä joka suunnalta juoksi dyakkeja. Tytöllä riitti parhaiksi,
-ennen itkuun purskahtamistaan, voimia asettaa kivääri paikoilleen. Heti
-senjälkeen tuli alhaalla rauhallisempaa, joten Jenks ehti huolehtia
-Iriksestä ja koetti häntä rauhoittaa mikä suunnilleen onnistuikin.
-
-Hän otti tytön käsivarsilleen ja kantoi öljykankaalla päällystetylle
-rikkonaiselle vesisäiliölle istumaan.
-
-"Sinä olet ollut kiltti pikku tyttö ja ansainnut hyvin illallisesi",
-sanoi hän.
-
-"Oh, miten saatat puhua noin välinpitämättömästi sellaisen hirveän
-tapauksen jälkeen?" huudahti Iris.
-
-"Se ei ole puhumisen arvoista, armahin", vastasi Jenks. "Kerron sinulle
-pian mitä tapahtui, mutta ensiksi on minun puhuttava Mir Janin kanssa,
-jonka lähetin luolaan." Hän astui vuoren reunalle ja huusi: "Mir Jan!"
-
-"Ah, sahib! Kiitetty olkoon korkeimman nimi, te olette pelastuneet!
-Tarkastin suru sydämessä kaikki kuolleet."
-
-"Kuolleet? Montako niitä on?"
-
-"Viisi, sahib!"
-
-"Mahdotonta! Ammuin revolverilla yhden ja tapoin toisen sorkkaraudalla.
-Kolmas kaatui metsänreunaan saatuani kiväärin käteeni."
-
-"Silloin on niitä kuusi, sahib, ottamatta lukuun haavoittuneita. Minä
-olen ampunut yhden, joten miss-sahib -- --"
-
-"Mitä hän minusta sanoo?" kysyi Iris, joka oli tullut tasangon reunalle.
-
-"Hän sanoo sinun säikäyttäneen dyakkeja avaamalla tulen samalla
-hetkellä kun he näyttäytyivät."
-
-"Miten te jouduitte tappamaan yhden, Mir Jan?"
-
-"Eräs dyakki seurasi minua luolaan. Odotin häntä pimeydessä."
-
-"Hyvin tehty! Olisiko Taung S'Ali onnellisen sattuman kautta kuolleiden
-joukossa?"
-
-"Ei, sahib", vastasi hindu. Mir Jan oli niin vakuutettu vihollisen
-saaneen tänä yönä kyllikseen, että otettuaan ylös Jenksin revolverin
-ja palautettuaan sen takaisin, meni aivan rohkeasti lähteelle hakemaan
-vettä.
-
-Illallisen aikana kertoi Jenks Irikselle asiasta niin paljon kuin
-arveli olevan edullista tälle kuulla. Pakoitettuaan tytön menemään
-levolle palasi hän vahtipaikalleen. Mir Jan tarjoutui pitämään vahtia
-alhaalla, mutta Jenks käski hänen mennä luolaan, sillä päivä valkenisi
-pian.
-
-Heti päivän noustua herätti hän Iriksen, sillä oli paljon
-suoritettavaa, jos dyakit panisivat toimeen Mir Janin kertoman
-suunnitelman.
-
-Öljykangas käärittiin kokoon ja elintarpeista kyhättiin Irikselle
-suojamuuri.
-
-Merimies oli juuri asettanut kiväärinsä ja muut tarvekalut saapuville,
-kun kuuli alhaalta sähinää. "Mikä on?" kysyi hän.
-
-"Sahib, he tulevat!"
-
-"Olen valmis. Antakaa käärmeen kadota vuorenkoloon, ettei joku
-_mongosse_ iske siltä päätä poikki." Mir Jan katosi heti.
-
-Ensimmäinen viittaus, jonka he vihollisen aikeista saivat, oli
-läpitunkeva, mutta miellyttävän hajuinen savu, joka täytti ilman.
-Dyakit laittoivat suuren tulen. Kuumuus oli ylhäällä ylätasangollakin
-kova; minuutit kuluivat eikä mitään merkittävämpää tapahtunut.
-
-Iris, joka oli hiukan kalpea, sanoi pelokkaasti naurahtaen:
-
-"Tämä ei tunnu minusta vaaralliselta. Se muistuttaa
-ruuanlaittokokeitani."
-
-"Pelkään tulevan pahempaakin, rakkaani. Mutta dyakit ovat tyhmiä.
-Niiden olisi pitänyt odottaa yöhön ja väsyttää meidät pitkällä, koko
-päivän kestävällä vahdinpidolla."
-
-"Hyi!" Savupatsas kohosi ilmaan ja oli vähällä tukahduttaa heidät.
-Se laskeutui kuin musta kääriliina yli vuoren ja pimitti meren sekä
-taivaan. He yskivät yhtenään ja olivat tukehtumaisillaan, sillä dyakit
-olivat heittäneet kuivien puiden päälle märkää meriruohoa.
-
-"Paneudu pitkäksesi kalliolle!" huohotti Jenks, kastaen takin veteen ja
-antaen Iriksen haudata suunsa ja nenänsä märkään vaatteeseen. Se tuotti
-helpotusta ja hän osoitti naisellista kekseliäisyyttä sitomalla hihat
-niskan takaa yhteen. Jenks nyökkäsi ja seurasi esimerkkiä, sillä tavoin
-saivat he kätensä vapaiksi.
-
-Musta pilvi tuli joka sekuntti tiheämmäksi. Kiitos ylätasangon
-sisäänpäin viettäväisyyden ja savun taipumuksen kohota ylös, oli
-eteläpuoli paljon vapaampi savusta kuin pohjoinen.
-
-Merimies pani heti merkille tämän suotuisan asianhaaran. Kauas
-oikealle ulottuva este tuottaisi suurta hyötyä. Hän hyppäsi ylös, veti
-öljykankaan mukaansa ja ripusti sen kuokan kädensijaan, lyötyään kuokan
-ensiksi kallion halkeamaan.
-
-Heti väheni savu ja he saattoivat hengittää, vieläpä puhellakin.
-Esiripun edessä ja yläpuolella kohosi savu yhä tihenevin pilvin, mutta
-merimies oli vielä kerran voittanut dyakit viekkaudessa.
-
-"Olemme voittaneet ensimmäisen erän", kuiskasi hän Irikselle.
-
-He eivät eroittaneet mitään yläpuolella, alapuolella ja sivuilla. Ilma,
-jota he hengittivät, oli kuumaa ja kitkerää.
-
-Rannalla näkyi epäselviä liikkuvia olentoja, hän laukaisi sinne.
-Yhteislaukaus seurasi vastaukseksi irroittaen kaikkialta hänen
-ympäriltään pieniä kiviä. Tällä kertaa olivat dyakit tehneet hyvän
-suunnitelman. Savupiirin ulkopuolelle sijoitettu ampuja-osasto alkoi ja
-piti yllä kiivasta tulta peittäen hyökkääjiä.
-
-Jenks huomasi olevansa pakoitettu vetäytymään takaisin. Hän heitti pois
-kiväärin ja tarttui sorkkarautaan. Silloin tällöin kuuli hän kumeita
-jymähdyksiä laaksosta. Aluksi kummasteli hän, mutta keksi sitten, että
-Mir Jan oli luolassa toimessa.
-
-Vahvojen, kömpelöiden portaiden päät heiluivat savussa ja asettuivat
-ylätasangon reunaa vasten. Ennenkuin Jenks ehti paikalle olivat niiden
-kohottajat kadonneet. He olivat seisoneet luolan edessä ja hindu
-työskenteli Lee-Metford kiväärillään kolmenkymmenen yardin päästä.
-
-Sorkkaraudalla työnsi Jenks portaat pois. Ne kaatuivat ulospäin
-tuottaen ampujille ikävyyksiä.
-
-"Hyvin tehty!" huudahti Iris.
-
-Kummastuneena tytön äänensävystä heitti merimies kiireimmiten katseen
-häneen. Hän oli hyvin kalpea, mutt'ei pelosta. Maatessaan toiseen
-polveen nojautuneena, revolveri kummassakin kädessään, ei hän ollut
-mikään sopimaton toveri rohkealle miehelle, joka taisteli hänen
-puolestaan.
-
-"Me voitamme heidät lopuksi!" huudahti hän hymyillen.
-
-Ei ollut aikaa puhella enempää. Kolmet portaat laskeutuivat ylätasangon
-reunalle; niitä pidettiin alhaalta kiinni, joten Jenks ei voinut kaataa
-niitä. Neljännetkin tulivat näkyviin, ja kaikki yhteensä peittivät
-melkein koko ylätasangon reunan, lukuunottamatta sitä pientä alaa, jota
-Mir Jan kivääreineen luolasta hallitsi.
-
-Merimies seisoi suorana sorkkarauta lujasti käteen puristettuna.
-Ampuminen laaksossa lakkasi. Irvistävä dyakin naama näkyi Iristä
-lähinnä olevilla portailla.
-
-"Älä ammu!" huusi Jenks ja sorkkarauta iski kuin salama. Kaksi muuta
-villiä heittäytyi jo puoleksi ylätasangolle. Nyt tarvittiin sekä
-rautasorkka että revolveri. Nyt olivat kolmet portaat tehdyt hyvin
-vaikeakulkuisiksi ja Jenks juoksi viimeisten luo.
-
-Miehiä kiipesi kuin muurahaisia niitä myöten. Aivan hänen jaloissaan
-oli tyhjä vesiastia. Se oli alkuperäinen, mutta vaikuttava ase, kun se
-heitettiin hyvin, ja merimies ei ollut koskaan tähdännyt paremmin kuin
-paiskatessaan astian ylimmän rosvon päähän.
-
-Nyt tuli rannalta uusi yhteislaukaus. Eräs luodeista kulki hänen
-hiustensa läpi ja pyyhkäisi pois hatun. Jälleen lähtivät piirittäjät
-joukottain rynnäkköön. Heidän täytyi onnistua tavalla tahi toisella.
-Yksi mies ja yksi nainen -- ei edes sellainen mies ja sellainen nainen
--- voisi vastustaa viittäkymmentä raivoisaa villiä käsikähmässä.
-
-Jenks tiesi mitä tapahtuisi. Häntä ammuttaisiin päähän tai rintaan
-torjuessaan hyökkääjiä. Ah, Iris! Hän ajatteli tyttöä!
-
-"Takaisin! He eivät ikinä pääse ylätasangolle!" huusi Iris.
-
-Ja laukausten räiskeen, haavottuneiden voivotuksen ja hyökkääjien
-ulvonnan läpi kuului ilmassa leikkaava, viheltävä ääni, joka voitti
-kaikki muut. Se läheni uskomattoman nopeasti ja ennenkuin merimies
-tohti luottaa korviinsa -- sillä hän tunsi äänen mainiosti -- iski
-ylätasangon eteen granaatti peittäen laakson ympäri sinkoilevilla
-lyijypaloilla.
-
-Jenks ehti hädin tuskin painaa Iriksen maahan ennenkuin granaatti
-räjähti. Hän ei käsittänyt mitään eikä uskaltanut ruveta edes
-arvailemaan. Hän tiesi vain granaatin iskeneen alas levittäen kuolemaa
-laaksossa olevaan roistojoukkoon.
-
-Portaat olivat tyhjät. Kuului vaikerointia, juoksevien miesten
-askeleita ja etäämpänä olevien huutoa ja kirkunaa.
-
-"Sahib!" ulvoi Mir Jan tullen ulos luolastaan.
-
-"Niin!" huusi Jenks vastaukseksi.
-
-Mielenliikutuksesta käheällä äänellä kertoi hindu jotain. Merimies
-teki nopeasti muutamia kysymyksiä varmistuakseen, ettei Mir Jan ollut
-erehtynyt.
-
-Sitten kietoi hän kätensä Iriksen ympärille, veti hänet luokseen ja
-kuiskasi:
-
-"Armaani, olemme pelastetut. Sotalaiva on laskenut eteläisen riutan
-ulkopuolelle ankkurinsa ja kaksi veneellistä asestettuja merimiehiä on
-tulossa tänne."
-
-Ja tyttö vastasi ylpeästi:
-
-"Dyakit eivät olisi ikinä meitä voittaneet, Robert. Me olimme
-silminnähtävästi Jumalan erityisessä suojeluksessa. Oi, rakkaani, olen
-niin kiitollinen ja onnellinen!"
-
-
-
-
-XV.
-
-On vaikea olla kaikkien mieliksi.
-
-
-Savusi vielä niin, etteivät he voineet eroittaa laakson pohjaa. Jenks
-ei uskaltanut tällaisena hetkenä jättää Iristä yksin. Eikä hän myöskään
-rohjennut viedä häntä alas portaita, sillä mahdollisesti saattaisi
-tulla toinen granaatti. Mutta jotain oli tehtävä.
-
-Hän huusi Mir Jania.
-
-"Ottakaa turbaaninne ja kiertäkää se päänne ympäri, jos luulette niiden
-näkevän teidät sotalaivasta."
-
-"All right, sahib", tuli rohkaiseva vastaus. "Vene on lähellä maata.
-Univormuista päättäen luulen niiden olevan englantilaisia. Dyakit ovat
-jok'ikinen painuneet jo matkoihinsa."
-
-Siitä huolimatta Jenks odotti. Liiallisella hätiköimisellä ei voittanut
-mitään.
-
-Mir Jan tanssi ihastuksissaan.
-
-"He ovat nähneet dyakkien juoksevan sampaaneilleen ja toinen vene
-soutaa sille suunnalle. Nyt lähtee laivasta vielä yksi vene", huusi Mir
-Jan.
-
-Kun nämä sanat käännettiin Irikselle tuli hän hyvin innokkaaksi ja
-halusi päästä maahan tätä ihmettä näkemään.
-
-"On parasta, että odotat täällä, armas", sanoi Jenks. "Voi sattua,
-että vihollinen karkoitetaan takaisin tälle suunnalle, enkä minä halua
-asettaa sinua alttiiksi useammille vaaroille. Merimiehet nousevat pian
-maihin ja silloin voit vaaratta laskeutua alas."
-
-Mereltä kuului tykinlaukaus. Vaistomaisesti kumartui tyttö ja Jenks
-hymyili hänen pelolleen.
-
-"Joku sampaaneista on lähtenyt merelle", selitti Jenks, "ja sotalaiva
-ampuu sitä."
-
-Vielä kaksi laukausta kuului. Sotalaiva tarkoitti nähtävästi totta.
-
-"Lurjus raukat!" mutisi Iris. "Eivätkö eloonjääneet voi päästä pakoon?"
-
-"Siihen asiaan emme voi mitään. Ne, jotka joutuvat vangiksi, viedään
-luultavasti mannermaalle ja hirtetään rikoksistaan, niin että saattaa
-olla samantekevä, millä tavoin he kuolevat."
-
-Silminnähtäväksi huojennukseksi tytölle ei useampia laukauksia
-kuulunut ja Mir Jan ilmoitti joukon merisotilaita nousseen maihin.
-Heti senjälkeen kuului juoksumarssissa lähenevien jalkojen kopinaa ja
-upseerin ääni huusi huonolla hindustanin kielellä:
-
-"Hei, musta! Onko täällä valkoisia?"
-
-Jenks huusi:
-
-"Kyllä, kaksi kappaletta! Vuorella teidän yläpuolellanne! Me tulemme
-alas!"
-
-Hän laski köysiportaat. Iriksen koko ruumis vapisi.
-
-"Rauhoitu, rakkaani!" kuiskasi merimies. "Älä pelkää! Olen aivan sinun
-alapuolellasi."
-
-He olivat melkein maassa, kun kova huuto ja raskas iskunjymähdys saivat
-Jenksin pysähtymään.
-
-Eräs rynnäkköportaiden juurella makaava dyakki oli nähnyt heidän
-alastulonsa. Vasemmassa kädessään piti villi parangia, oikea oli
-sidottu. Kykenemättömänä liikkumaan kokosi kostonhimoinen ryöväri
-kuitenkin viimeiset voimansa ja laahautui heiluvien köysitikkaiden
-luo. Se oli kuolevan käärmeen vihalla ja myrkyllä varustettu Taung
-S'Ali. Viime hetkellä toivoi hän voivansa tappaa miehen, joka oli
-uhmannut häntä ja hänen murhaajalaumaansa. Koska Jenksin huomio oli
-niin kiintynyt Irikseen, olisi rosvo kenties onnistunut, jollei Mir Jan
-olisi pitänyt silmiään auki. Muhamettilainen hypähti hänen luokseen
-ja antoi pyssynperällä sellaisen iskun, että dyakkipäällikkö huokasi
-viimeisen kerran.
-
-Silmänräpäystä myöhemmin seisoivat Iris ja Jenks alhaalla ja
-englantilainen luutnantti sanoi innokkaasti:
-
-"Näytämme saapuneen kreivinaikaan. Ette kai sattumalta kuulu
-_Sirdarenin_ väkeen."
-
-"Olemme ainoat eloonjääneet", vastasi Jenks.
-
-"Vain te kaksi?"
-
-"Niin. _Sirdaren_ törmäsi luoteiselle riutalle myrskyssä. Tämä neiti,
-miss Iris Deane, ja minä jouduimme maihin --".
-
-"Miss Deane! Onko se mahdollista? Sallikaa minun esittää
-sydämellisimmät onnitteluni. Sir Arthur Deane on tällä hetkellä
-_Orientin_ kannella."
-
-Iris oli aivan huumaannuksissa. Hän kääntyi Robertiin.
-
-"Kuulitko? Hän sanoo isäni olevan laivalla. Viekää minut hänen
-luokseen!"
-
-"Ei tarvitse, miss", huomautti eräs aliupseeri. "Hän tulee juuri
-maihin. Hän tahtoi seurata meitä, mutta kapteeni ei sitä sallinut,
-koska saarella nähtävästi oli taistelu."
-
-Ja aivan oikein -- tyttökin saattoi kyynelten täyttämillä silmillään
-eroittaa harmaapartaisen, siviilipukuun puetun herran, joka istui
-pienessä venheessä erään upseerin vieressä. Viiden minuutin kuluttua
-kohtasivat isä ja tytär toisensa.
-
-"Rohkenenko kysyä kuka te olette?" kysyi silläaikaa upseeri Jenksiltä.
-
-"Nimeni on Anstruther -- Robert Anstruther."
-
-Iris, joka nojautui hänen käsivarteensa, kuuli vastauksen. Hellästi
-katsahtaen häneen huudahti tyttö:
-
-"Niin, kapteeni Anstruther, intialaisesta pääesikunnasta. Joll'ei
-hän halua kertoa teille kaikkea mitä on tehnyt, kuinka hän on
-pelastanut henkeni parikymmentä kertaa, kuinka hän on yksin taistellut
-kahdeksaakymmentä vastaan, niin kysykää minulta."
-
-Upseeri heitti ymmärtävän katseen vuoreen rynnäkköportaineen ja
-köysitikkaineen, luolaan, joukkoon kuolleita tahi tiedottomia rosvoja
--- ja veti syvään henkeään.
-
-"Kuinka kauan olitte tuolla ylhäällä?" kysyi hän.
-
-"Yli kolmekymmentä tuntia."
-
-"Se oli kova ottelu!"
-
-"Kovempi miltä näyttää", sanoi Anstruther. "Tämä on vain loppua. Kaiken
-kaikkiaan olemme tappaneet rosvoista nelisenkymmentä. -- Kesken kaiken
--- tahdotteko olla hyvä ja sanoa nimenne?"
-
-"Playdon -- luutnantti Philip H. Playdon."
-
-"Tiedättekö kenelle tämä saari kuuluu?"
-
-"Ei kenellekään, luulen. Kartalla tämä on merkitty asumattomaksi."
-
-"Siinä tapauksessa", sanoi Anstruther, "pyydän teitä, luutnantti
-Playdon ja kaikkia läsnäolevia todistamaan, että minä, Robert
-Anstruther, entinen upseeri Intian armeijasta, omasta ja miss Iris
-Deanen puolesta selitän, että me olemme Englannin kuninkaan nimessä
-ottaneet saaren haltuumme ja omistamme yhteisesti kaikki mitä sillä on."
-
-Nämä tällaisessa tilaisuudessa sanotut juhlalliset sanat hämmästyttivät
-kuulijoita. Vain Iriksellä oli niiden merkityksestä aavistus.
-
-"En luule kenenkään vastustavan vaatimustanne", sanoi meriupseeri
-vakavasti.
-
-"Kiitos", sanoi Robert yhtä vakavana, vaikka hänen oli vaikea pysyä
-totisena nähdessään Playdonin hölmistyneen muodon. "Heti kun saan
-aikaa, ripustan kuulutuksen luolan seinälle."
-
-Nyt lähtivät he kaikki rannalle. Vene oli vielä monen jalan päässä
-rannasta, kun Iris hypähti esiin ja levitti kätensä miehelle, joka
-tuijotti häneen epätoivoisin katsein.
-
-"Isä, isä!" huudahti hän, "etkö enää tunne minua?"
-
-Sir Arthur Dean tuijotti kahta rannalla olevaa omituista olentoa ja
-joka hetki tuli hänen sydämensä raskaammaksi. Tämä saari oli hänen
-viimeinen toivonsa. Monta viikkoa, erään ystävällisen amiraalin
-jätettyä risteilijä _Orientin_ hänen käytettäväkseen, oli hän
-purjehtinut Kiinanmeren rantoja etsimässä tietoja _Sirdarenista_.
-
-Hän ei ollut tavannut mitään. Ei venettä, ei pelastusrengasta, ei
-lautaakaan kadonneesta laivasta ollut missään.
-
-Ainoa, mitä _Orient_ saattoi tehdä, oli käydä kaikilla suurimmilla
-saarilla ja kuulustella kalastajia. Edellisenä iltana oli palkinnon
-houkuttelema malaiji tullut laivalle ja kertonut kapteenille
-kummallisen jutun saaresta, jossa asui kaksi valkoista henkiolentoa,
-mies ja nainen. Sinne oli eräs päällikkö Taung S'Ali joutunut
-sattumalta ja kadottanut paljon miehiään. Mutta Taung S'Ali oli
-naishaamun noituma ja oli palannut saarelle mukanaan suuri joukko,
-vannoen vangitsevansa olennon tahi kuolevansa.
-
-Tämä omituinen kertomus oli ensimmäinen viittaus, että saarella
-mahdollisesti oli valkoisia haaksirikkoisia, joskaan ei ehkä
-_Sirdarenista_, ja laiva suunnattiin sinne. Tapahtumat maissa, jotka
-vahtiupseeri huomasi, puhuivat omaa kieltään. Missä ikinä dyakit
-ovat ryhtyneet taisteluun, siinä on jotain konnanjuonia tekeillä,
-jonkavuoksi _Orient_ myös sekaantui leikkiin.
-
-Tarkasteltuaan kahta merimiesten rannalle saattamaa omituista olentoa
-laski sir Arthur Deane väsyneesti päänsä painumaan ja sanoi, ettei
-noista kumpikaan voinut olla hänen tyttärensä. Äkkiä luuli hän
-näkevänsä unta, sillä rannalta kuului Iriksen ääni:
-
-"Isä! Isä! Etkö tunne minua?"
-
-Sir Arthur nousi hämmästyneenä ja vapisten.
-
-"Niin, rakas isä! Minä se olen -- sinun oma pikku tyttösi, joka palaa
-luoksesi! Oi, rakas! En näe sinua kyyneleiltä!"
-
-Ja sillä tavoin he viimein kohtasivat. Merimiehet jättivät heidät
-kahden ja kokoontuivat Anstrutherin ympärille, tehden hänelle sadottain
-kysymyksiä.
-
-Hetken kuluttua huusi Iris:
-
-"Robert, tule tänne!"
-
-Hänen ristimänimensä käyttäminen herätti huomiota. Anstruther astui
-esiin.
-
-"Tässä on isäni!" huudahti tyttö. "Ja, rakas isä, tässä on kapteeni
-Robert Anstruther, jota minun Jumalan ohella on kiittäminen hengestäni
-monta, monta kertaa _Sirdarenin_ upottua."
-
-Sir Arthur Deane paljasti päänsä ja ojensi kätensä.
-
-"Kapteeni Anstruther", sanoi hän, "olen teille tyttäreni pelastamisesta
-suuremmassa kiitollisuudenvelassa kuin milloinkaan voin suorittaa. Ja
-minun on kiittäminen teitä myöskin omasta elämästäni, sillä Iriksen
-kuolema olisi ollut minunkin."
-
-Robert tarttui ojennettuun käteen.
-
-"Luulen, sir Arthur, että meistä kahdesta minä olen suuremmassa
-kiitollisuudenvelassa." Sitten kääntyi hän Irikseen sanoen: "Mielestäni
-on parasta, että isäsi vie sinut _Orientille_. Sieltä saat ruokaa
-toipuaksesi aamun vaikeista koettelemuksista ja löydät ehkä myöskin
-sopivia vaatteita. Myöhemmin voit tuoda sir Arthurin jälleen maihin ja
-näytämme hänelle sitten saaren."
-
-Sir Arthur ei ollut huomaamatta tapaa, jolla nämä kaksi puhuttelivat
-toisiaan eikä peittämätöntä rakkautta, joka loisti heidän silmistään,
-mutta mitä saattoi hän tehdä?
-
-"Esityksenne on mainio", sanoi hän. "Laivan varusteiden joukossa on
-kenties jotain sopivia vaatteita Irikselle ja laivalla tapaa hän
-vanhan ystävän, jolla ei vielä tällä hetkellä ole aavistustakaan hänen
-löytymisestään. Lordi Ventnor on seurannut minua etsinnässäni. Hän
-luonnollisesti ihastuu."
-
-Anstruther punastui, mutta Iris sanoi:
-
-"Isä, minkävuoksi _hän_ on mukana?"
-
-"Niin, rakas lapseni, hän tunsi melkein yhtä suurta surua kuin minä."
-
-"Mutta miksi? Miksi?"
-
-"Onhan vain luonnollista, että sinun kihlattusi koetti kaikkensa
-pelastaakseen sinut."
-
-"Kihlattuni --?"
-
-"Niin, rakas lapsi. Sanontatapa ei ehkä sinun kannaltasi katsoen ole
-oikea. Mutta et kai ole unohtanut, että lordi Ventnor." --
-
-"Rakas isä, kihlattuni on tässä! Me kihlauduimme kuoleman porteilla.
-En ole suostunut mihinkään lordi Ventnorin tarjouksiin. Hän on huono,
-kelvoton mies. Jos sinä tuntisit hänet, et asettaisi hänen nimeään
-yhteyteen minun nimeni kanssa. Vai kuinka, Robert?"
-
-Ei ole milloinkaan ollut niin hölmistynyttä miestä kuin
-laivanvarustajaraukka. Samalla hetkellä kun hänen rakastettu
-tyttärensä löytyi, tuli hän pakoitetuksi joko näyttelemään pettyneen
-ja leppymättömän isän osaa tahi antamaan suostumuksensa tyttärensä
-avioliittoon rääsyisen, vaikkakin miehekkään näköisen olennon kanssa,
-joka tosin oli pelastanut tytön kuolemasta, mutta jota ei yksistään
-sillä perusteella voinut hyväksyä vävyksi.
-
-Anstruther, joka nopeammin kuin Iris huomasi sir Arthurin pulan, tuli
-ritarillisesti avuksi. Hän pani kätensä hellästi tytön olkapäälle.
-
-"Seuratkaa neuvoani, sir Arthur, ja sinä myöskin, Iris. Tämä ei ole
-oikea hetki selityksiin. Antakaa minun hoitaa lordi Ventnor. Olen
-täysin halukas jättämään lopullisen ratkaisun teille, sir Arthur. Te
-saatte aikanaan tietää mitä on tapahtunut. Mene laivalle, Iris. Kohtaa
-lordi Ventnor samalla tavoin kuin kohtaisit minkä muun miehen hyvänsä.
-Sinä et milloinkaan mene hänen kanssaan naimisiin, sen minä tiedän.
-Sinuun minä voin luottaa."
-
-"Olen teille hyvin kiitollinen," mutisi sir Arthur, joka oli liian
-kokenut ollakseen näkemättä neuvon oivallisuutta niin ryysyinen kuin
-sen antaja olikin.
-
-"Kesken kaiken", sanoi sir Arthur, "kuinka te jouduitte _Sirdarenille_.
-Minulla on luettelo kaikista matkustajista, eikä teidän nimeänne niiden
-joukossa ole."
-
-"Ah, se on helposti selitetty. Otin laivalle pestin tarjoilijana Robert
-Jenksin nimellä."
-
-"Robert Jenks! Tarjoilija!" Tämä oli yhä hullumpaa. Sir Arthurista
-tuntui, että taivaan pitäisi romahtaa alas.
-
-"Niin. Se muodostaa osan selityksestä, jonka lupasin."
-
-"Tule nyt, isä", huudahti Iris iloisesti. "Olen puolikuollut halusta
-saada nähdä mitä laivan varasto sinun ja Robertin avustuksella saattaa
-tehdä vaatekysymyksessä."
-
-Sir Arthur auttoi tyttärensä veneeseen, joka heti soudettiin laivalle.
-Luutnantti Playdon, joka oli melkein yhtä pitkä kuin Anstruther,
-lähetti palvelijalleen kirjelapun ja pian palasi vene tuoden mukanaan
-puvun ja liinavaatteita. Palvelijalla oli mukanaan parranajovehkeet ja
-kymmenen minuutin kuluttua näytti Anstruther toiselta ihmiseltä.
-
-Hänen neuvostaan heitettiin kuolleiden dyakkien ruumiit laguniin,
-haavoittuneet vietiin laivalääkärin hoitoon ja vangit tuotiin Mir Janin
-eteen, joka ilmoitti jokaisen nimen, ja huomasi ettei ketään puuttunut.
-
-Robert ei unohtanut kirjoittaa kuulutusta ja kiinnittää sitä vuoren
-seinään. Tämä toimitus herätti kummastusta upseereissa, jotka olivat
-muodostaneet itselleen käsityksen taistelusta, jonka molemmat
-haaksirikkoiset olivat suorittaneet, vaikkakin Anstruther oli hieman
-hämillään kuvitellessaan kuinka tyttö kertoisi taistelujen kulun.
-Asian näin ollen käytti hän tilaisuutta ja kuvaili vilkkaasti Iriksen
-rohkeutta, hänen milloinkaan pettämätöntä hyvää tuultaan ja valmiuttaan
-ryhtymään kaikkeen.
-
-Hänen vaiettuaan sanoi ensimmäinen luutnantti:
-
-"Te ette tarvitse ihailuamme, kapteeni Anstruther. Jokainen meistä
-kadehtii teitä kaikesta sielustaan."
-
-"Te erehdytte minun arvostani", sanoi Anstruther. "Olen ollut
-kapteeni Intian armeijassa, mutta kuusi kuukautta sitten asetettiin
-minut Hongkongissa sotaoikeuteen ja poistettiin armeijasta. Tulin
-epäoikeudenmukaisesti tuomituksi ja toivon eräänä kauniina päivänä
-voivani puhdistautua. Mutta siihen saakka olen yksinkertaisesti vain
-mr Anstruther. Miss Deanen jaloluontoisuus ja osanotto saattoi hänet
-käyttämään entistä arvoani."
-
-Jos upseerien keskuudessa olisi räjähtänyt pommi, ei se olisi voinut
-herättää suurempaa hämmästystä. Sotaoikeuteen vedetty! Pyyhitty pois
-armeijan rullista!
-
-Ensimmäinen luutnantti katsoi olevansa pakoitettu sanomaan jotain.
-
-"Se oli peijakkaan ikävä juttu!" huudahti hän.
-
-"Niin, mutta ymmärrätte, että minun oli se teille kerrottava."
-
-Hänen suoruudessaan oli sellaista jaloa arvokkuutta, sellaista
-viattomuutensa tietoisuutta, että ensimmäinen luutnantti tulkitsi
-omansa sekä toveriensa mielipiteen sanoessaan:
-
-"Minä ja kaikki muut laivalla olijat emme siitä huolimatta lakkaa
-tuntemasta myötätuntoa kohtaanne. Mutta vaikka te olisitte karannut
-rangaistusvanki, ei kukaan voisi olla ihailematta teidän suurenmoista
-kykyänne ja rohkeuttanne taistelussa sellaista ylivoimaa vastaan.
-Meidän velvollisuutemme on selvä. Viemme teidät Singaporeen, jonne
-toisetkin epäilemättä heti tahtovat lähteä. Ilmoitan päällikölle mitä
-olette suvainneet meille kertoa. Silläaikaa tahdomme auttaa teitä
-kykymme mukaan."
-
-Hyväksyvä mutina kuului ympäriltä.
-
-"Saatan vain kiittää teitä!" vastasi Robert hieman epävarmalla äänellä.
-"Ystävyytenne koskee minuun enemmän kuin vastoinkäyminen."
-
-Sivulta kuului kahinaa ja parisilaispukuun ja -hattuun puettu nuori
-lady sai kaikkien vetämään henkeään.
-
-"Oi, Robert, rakkaani, kuinka sinä _saatoit_? En todellakaan tuntenut
-sinua."
-
-Iris tuijotti ihaillen Robertiin, joka maksoi katseen korkoineen.
-
-"Saattaisiko ajatella, että vaatteet siihen määrin muuttavat naisen?"
-huudahti Anstruther nauraen.
-
-"Sellainen ilkeä kohteliaisuus! Mutta tule nyt, rakas, sillä kapteeni
-Fitzroy ja lordi Ventnor ovat seuranneet isääni ja minua maihin. He
-haluavat, että näyttäisimme heille kaikki. Te suotte kai hänelle
-anteeksi", lisäsi Iris kääntyen ihastuttavasti hymyillen toisiin.
-
-He lähtivät yhdessä.
-
-
-
-
-XVI.
-
-Hyvitys.
-
-
-Lordi Ventnor ei ollut tyhmä. Iriksen muuttuessa villittärestä
-maailmannaiseksi kertoi sir Arthur Deane earlille osan tapahtumista
-saarella.
-
-Hänen armonsa -- kaunis, kylmäverinen ja häikäilemätön mies -- neuvoi
-kärsivällisyyteen, vieläpä Anstrutherin ansioiden tunnustamiseenkin.
-
-"Jättäkää Iris rauhaan. Nykyoloissa tuntee hän suurta kiitollisuutta,
-että hädin tuskin on välttänyt kuoleman. Antakaa hänen palata
-säännöllisiin oloihin. Anstrutherin huono maine tulee vähitellen
-hänelle tutuksi. Se herättää hänen halveksumistaan. Viikon kuluttua
-pyytää hän teitä vapauttamaan itsensä miehestä. Se on vain rahakysymys."
-
-Lordi Ventnor seurasi Iristä ja hänen isäänsä maihin. _Orientin_
-kapteeni liittyi seuraan. Nuo kolme herraa seurasivat Robertia
-katseellaan kun hän tytön kanssa tuli heitä kohti.
-
-"Anstruther on erinomaisen komea mies," huomautti kapteeni Fitzroy.
-"Kuka hän on?"
-
-Sir Arthur ei sanonut mitään, mutta hänen armonsa vastasi tyynesti:
-
-"Nimestä ja siitä, mitä Deane on minulle kertonut, päätän hänen olevan
-entisen upseerin Intian armeijasta."
-
-"Ah, hän on eronnut armeijasta?"
-
-"Niin. Tapasin hänet viimeksi Hongkongissa", sanoi lordi.
-
-Silläaikaa sanoi Anstruther Irikselle:
-
-"Rakkahin, älä tee mitään viittauksia entiseen arvooni. En ole
-oikeutettu siihen, mutta Jumalan avulla saan sen kyllä takaisin."
-
-"Sinä olet hyvin kaunis", sanoi Iris.
-
-"Älä kiusaa minua. Se ei ole kauniisti tehty, kun kaikki nämä ihmiset
-katselevat meitä."
-
-"Mutta tiedätkö, Robert, muistan, että nähdessäni sinut ensikerran,
-olit minusta tavattoman hienon näköinen tarjoilijaksi."
-
-"Niin, minä olen aivan avuton -- en voi edes nipistää käsivarttasi.
-Sivumennen sanoen, Iris, älä puhu lähipäivinä kenellekään
-kaivoksestamme."
-
-"Miksikä en?"
-
-"Se on vain oikku. -- Tekisit minulle sillä mieliksi."
-
-"Jos sinä tahdot niin, Robert, olen minä tyytyväinen."
-
-Hän painoi tytön käsivartta, sillä he olivat liian lähellä noita kolmea
-herraa, niin ettei hän voinut sanoa mitään.
-
-"Kapteeni Fitzroy", huudahti Iris, "sallikaa minun esitellä mr
-Anstruther. Lordi Ventnor, tehän olette tavanneet mr Anstrutherin
-ennenkin."
-
-Merimies ojensi kätensä; lordi hymyili rakastettavasti.
-
-"Teidän pakollinen saarella oleskelunne näyttää sopineen teille
-mainiosti", sanoi lordi.
-
-"Erinomaisesti. Elämällä täällä oli huonotkin puolensa, mutta me
-taistelimme vihollisiamme vastaan rehellisesti, eikö niin, Iris."
-
-"Kyllä, armas. Dyakkiraukat eivät olleet kylliksi sivistyneitä
-hyökätäkseen väärillä todistuksilla."
-
-Hänen armonsa kellertävät kasvot rypistyivät hiukan. Iris tiesi siis
-sotaoikeudesta eikä ollenkaan pelännyt julistaa koko maailmalle, että
-tämä mies oli hänen sulhasensa.
-
-Siitä huolimatta hymyili lordi Ventnor jälleen.
-
-"Yksinpä dyakitkin kunnioittivat miss Deanea", sanoi hän.
-
-Mutta Anstruther, joka huomasi laivanvarustajan silminnähtävän
-masentuneisuuden, pidätti huulillaan olevan vastauksen ja esitti, että
-he ensiksi lähtisivät pohjoisrannalle, haaksirikon tapahtumapaikalle.
-
-Seuraavan tunnin aikana oli hän pikemmin kuulija kuin kertoja. Iris
-kuvaili hänen taisteluaan tuulta ja aaltoja vastaan. Iris osoitti
-paikan, jossa hän oli taistellut mustekalan kanssa, Iris kuvaili
-lakkaamattomassa työssä vietetyt pitkät päivät ja kertoi kuinka
-Robert oli pelastanut hänet villien käsistä, miten hän oli ryhtynyt
-varustautumaan odotettavissa olevan hyökkäyksen varalta ja vihdoin --
-paras kaikesta -- kuinka hän kerta toisensa jälkeen oli tehnyt tyhjäksi
-dyakkien viekkaimmatkin suunnitelmat ja torjunut heidän hyökkäyksensä
-kolmikymmentuntisen kauhistuttavan taistelun ajan.
-
-Iriksellä oli tarkkaavainen kuulijakunta. Useimmat _Orientin_
-upseereista tulivat paikalle ja seurasivat henkeään pidättäen tytön
-vaikuttavaa kuvausta. Robert koetti useammin kuin kerran kääntää kaikki
-leikiksi, mutta siitä ei Iris halunnut tietää mitään.
-
-Tytöllä oli lopettaessaan kyyneleet silmissä, mutta ne olivat onnen ja
-kiitollisuuden kyyneleitä ja lordi Ventnor, joka oli ollut vaitelias,
-mutta tarkkaavainen kuuntelija, eikä ollut kadottanut sanaakaan, tunsi
-kylmässä sydämessään vielä kylmempää sekä huomasi, ettei tämän naisen
-rakkaus kuuluisi koskaan hänelle.
-
-Kapteeni Fitzroy sanoi:
-
-"Käsitän sangen hyvin, että te pidätte tästä kauheasta paikasta, mutta
-tahtoisin mielelläni tietää miksi haluatte sitä omaksenne. Teillä
-tuskin on aikomus asettua tänne."
-
-Anstruther tuumi hetken ennenkuin vastasi. Hän tunsi lordi Ventnorin
-katselevan itseään. Kaikki olivat halukkaita saamaan siihen selityksen.
-
-"Muutamissa maailmanosissa", sanoi hän, "on tuntemattomia, kartalle
-merkitsemättömiä vedenalaisia kallioita ja riuttoja, joille monet
-laivat ovat törmänneet ilman pienintäkään vikaa upseerin puolelta."
-
-"Epäilemättä."
-
-"Niin, kapteeni Fitzroy, ollessani rykmentissäni Hongkongissa törmäsin
-sellaiselle karille ja kärsin haaksirikon. Ainakin minusta näytti aivan
-siltä. Kohtalo heitti minut täällä maihin oltuani kauan veden alla. Te
-tuskin voitte minua moittia, jos olen kiintynyt tähän pieneen paikkaan,
-joka lahjoitti minulle pelastukseni."
-
-"En", myönsi meriupseeri. Hän ymmärsi tämän lausunnon takana piilevän
-jotain erikoista, mutta se asia ei liikuttanut häntä.
-
-"Sitäpaitsi", lisäsi Robert hymyillen, "on minulla yhtiötoveri, kuten
-näette."
-
-"Niin, ei näy olevan pienintäkään epäilystä yhtiötoveruudesta", vastasi
-kapteeni Fitzroy heti.
-
-Kaikki nauroivat, vaikkakin sir Arthur Deanen iloisuus oli
-teeskenneltyä ja lordi Ventnor tunsi katkeran maun omassa hymyilyssään.
-
-Myöhemmin päivällä kertoi luutnantti päällikölleen Anstrutherin
-vapaaehtoisen tunnustuksen sotaoikeudesta. Kapteeni Fitzroy tunsi
-tietysti kiusallista liikutusta tämän epämiellyttävän jutun
-kuullessaan, mutta omisti siitä huolimatta saman käsityksen, jonka
-hänen ensimmäinen luutnanttinsa oli Robertin läsnäollessa tuonut julki.
-
-Iris ja hänen isänsä palasivat Robertin seurassa takaisin saarelle.
-Mietittyään asiaa päätti viimemainittu antaa Mir Janin jäädä saarelle
-siksi kunnes hän itse tulisi takaisin. Vaara uuden dyakkilauman
-saapumisesta ei ollut suuri. Taung S'Alia kohdannut kohtalo ei ollut
-omiaan houkuttelemaan muita seuraamaan hänen esimerkkiään ja Anstruther
-huolehtisi siitä, että muhamettilaisella olisi riittävästi elintarpeita
-ja aseita. Joka tapauksessa oli hindulle edullisempaa oleskella
-vapaudessa Sateenkaarisaarella, kuin tulla pidätetyksi karanneena
-rangaistusvankina, siksi kunnes viranomaiset päättäisivät hänen
-kohtalostaan.
-
-Mir Jan oli haltioissaan. Hän otti päästään turbaaninsa, asetti sen
-Anstrutherin jalkoihin ja sanoi:
-
-"Sahib, olen teidän koiranne. Jos jonain kauniina päivänä olen kylliksi
-arvokas olemaan palvelijanne, niin silloin tiedän Allahin antaneen
-syntini anteeksi. Minä tapoin miehen sentähden --"
-
-"Rauhaa, Mir Jan! Anna hänen levätä."
-
-Robert kokosi lompakot, rahat ja arvoesineet, jotka oli löytänyt
-kuolleilta laivatovereiltaan. Sir Arthur, joka luonnollisesti oli
-tuntenut kaikki korkeimmat upseerit _Sirdarenilla_, katseli niitä
-surullisin ilmein.
-
-Iris oli antanut viedä laivalle ryysyiset vaatteensa,
-öljykangashattunsa ja kulmikkaat kenkänsä. Nyt otti hän vielä raamatun,
-Tennysonin kootut runot, kuhmuisen tinapikarin, revolverin ja sen
-Lee-Metford-kiväärin, jolla hän oli "pelottanut" dyakkeja, kun nämä
-olivat yllättämäisillään Anstrutherin ja Mir Janin. Häntä varten kokosi
-Robert sitäpaitsi muutamia dyakkihattuja, vöitä ja aseita sekä Taung
-S'Alin parangin ja yhden _sumpitansin_.
-
-Lopuksi täytti Anstruther kaksi tyhjää öljyastiaa kultakvartsilla
-ja asetti päälle hiukan antimoniummetallia. Mir Jan kantoi kaikki
-odottavaan veneeseen.
-
-Sitten heräsi kysymys mitä tehtäisiin vangittujen dyakkien kanssa.
-
-"Jos teemme pienen mutkan ja laskemme heidät maihin Borneossa,
-hirtetään heidät heti eikä meillä ole enempää vaivaa", sanoi kapteeni
-Fitzroy. "Jos viemme ne Singaporeen, asetetaan heidät oikeuden eteen ja
-tuomitaan pakkotyöhön. Kumman teemme?"
-
-Iris ratkaisi asian.
-
-"En siedä ajatusta, että useampia ihmishenkiä uhrataan", sanoi
-hän. "Jos näitä miehiä kohdellaan armeliaasti ja heidät lähetetään
-rangaistuksensa kärsittyään kotiin, niin ehkä heidän kohtalonsa
-peloittaa toisia." Ja niin tuli asia ratkaistuksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samana päivänä kun _Orientin_ piti saapua Singaporeen, houkuteltiin
-Iris jollain verukkeella ohjaushyttiin ja luutnantti Playdon vei
-Robertin syrjään. Merimiehen suoruudella kävi hän suoraan asiaan.
-
-"Muutamat meistä ovat keskustelleet teistä, mr Anstruther, emmekä me
-arvatenkaan erehdy otaksuessamme teillä olevan puutteen rahoista. Se
-tosiasia, että te otitte pestin tarjoilijana _Sirdareniin_, osoittaa,
-ettei teillä ole halua kääntyä avunpyynnöllä omaistenne puoleen. Mutta
-maihin päästessämme tulee teille vaikeuksia. Lyhyesti ja selvästi --
-olen saanut tehtäväkseni tarjota teille viidenkymmenen punnan lainan
-maksettavaksi takaisin milloin teille sopii."
-
-Robert puristi huulensa yhteen. Ensi hetkellä ei hän löytänyt sanoja
-ilmaistakseen tunteitaan. Playdon pelkäsi loukanneensa häntä.
-
-"Olisi ikävää, jos olisimme loukanneet teitä", sanoi hän epäröiden,
-"mutta luulimme tosiaan --"
-
-"Olkaa hyvä älkääkä koettako pyyhkiä pois jalomielisten sanojenne
-vaikutusta", huudahti Anstruther. "Otan tarjouksenne vastaan
-kiitollisena -- mutta yhdellä ehdolla."
-
-"Hiiteen ehdot! Mutta kuinka se kuuluu?"
-
-"Että sanotte minulle niiden toisten nimet, paitsi itseänne, joille
-olen kiitollisuudenvelassa."
-
-"Ah, se on helppoa. Toiset ovat Fitzroy ja ensimmäinen luutnantti.
-Säilytimme asian pienen piirin tietona. Arvelimme teidän pitävän
-parhaiten siitä."
-
-Anstruther hymyili ja puristi hänen kättään. Kun kaikki kävi ympäri,
-niin oli maailmassa vielä monta kunnon poikaa. Nuo kolme upseeria
-toimivat pelkästä hyväntahtoisuudesta. He auttoivat miestä, joka näytti
-aivan köyhtyneeltä ja pian saisi taistella uusia vaikeuksia vastaan
-kihlauksensa vuoksi tytön kanssa, joka näytti olevan paljon ylempänä
-häntä itseään. Ja kaikkein viimeksi saattoivat he ajatella, että heidän
-toverillinen lainansa tuottaisi heille enemmän kuin kaikki ne vuodet,
-jotka he olivat laivastossa palvelleet, sillä heidän viisikymmentä
-puntaansa oli joutunut tulevan miljoonanomistajan taskuun, joka
-oli varustettu sillä harvinaisella ominaisuudella, ettei unohtanut
-ystäviään köyhyyden päiviltä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun _Orient_ Singaporeen satamaan saapuessaan hiljensi vauhtia, tuli
-sir Arthur Deane kannelle tapaamaan Iristä.
-
-"Ah, siinähän sinä olet", huudahti tyttö. "Aioin juuri tulla tapaamaan
-sinua. Sinä menetät mitä ihanimman näköalan, pelkkää viheriää, sinistä
-ja ruskeaa. Kiiruhda! Haluan että näet kaikki."
-
-Ja hän veti isänsä mukanaan. Kappaleen matkaa toisistaan seisoivat
-lordi Ventnor ja Anstruther kaiteen yli kumartuneina. On turhaa mainita
-kumman luokse Iris vei isänsä.
-
-"Tässä hän on, Robert", sanoi tyttö nauraen. "Luulen hänen olleen
-harmissaan senvuoksi, että kapteeni Fitzroy oli niin huomaavainen
-minulle. Mutta sinähän et välittänyt siitä rahtuakaan."
-
-Molemmat miehet vilkaisivat toisiinsa ja hymyilivät.
-
-"Tahdon vain sanoa teille, Anstruther, että koska Iris on antanut
-teille sydämensä, en tahdo kieltää suostumustani hänen käteensä."
-
-"Sinä rakas, vanha isä!"
-
-Iris tarttui molemmin käsin hänen päähänsä ja suuteli häntä. Lordi
-Ventnor, joka kummasteli mikä tarkoitus tuolla hellyydenosoituksella
-oli, tuli heidän luokseen.
-
-"Mitä on tapahtunut, miss Deane. Oletteko vasta nyt huomanneet mikä
-mainio isä teillä on?"
-
-"Olisitte tuskin voineet keksiä parempaa selitystä", sanoi sir Arthur.
-
-Hänen armonsa ei ollut oikein tyytyväinen. "Otaksun teidän vievän
-Iriksen Smithin hotelliin?" sanoi hän.
-
-Iris vastasi hänelle. "Niin. Isäni on juuri pyytänyt Robertin seuraaman
-meitä. Mihin te menette?"
-
-"Tosiaankin!" sanoi lordi Ventnor. "Sir Arthur näyttää tehneen koko
-joukon päätöksiä viimeisen tunnin aikana."
-
-"Niin", kuului laivanvarustajan tyyni vastaus. "Olen päättänyt jälellä
-olevien päivieni ajan ajatella pääasiallisesti tyttäreni onnea. Kaiken
-muun täytyy sen edestä väistyä."
-
-Hänen armonsa kasvot tulivat keltaisiksi raivosta ja hän käänsi heille
-selkänsä ilman muuta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-_Orientin_ saapuessa satamaan, otti sen vastaan pieni joukko uteliaita,
-osaksi tyhjäntoimittajia sekä kuleja. Heidän joukossaan oli kaksi
-henkilöä, jotka olivat kiireesti ajaneet satamaan kuullessaan
-_Orientin_ saapumisesta. Toinen oli nähtävästi korkea upseeri, toinen
-epäilemättä sivilimies. Hän oli muuten vanha herra, joka kiroili
-ilmastoa, kaupunkia ja sen asukkaita. Hän oli hyvin pitkä, hyvin lihava
-ja hyvin punainen.
-
-Hänen seuralaisensa tarkasteli kiikarilla venettä, joka juuri lähti
-_Orientista_.
-
-"Jupiterin kautta!" huudahti hän. "Näen sir Arthur Deanen ja tytön,
-joka muistuttaa hänen tytärtään. Ja siellä on tuo lurjus lordi Ventnor
-myöskin."
-
-"Tuo kirottu roisto!" huudahti vanha herra. "Hän on ajanut minun
-veljenpoikani onnettomuuteen ja kuolemaan, mutta tulee itse takaisin
-pirteänä ja terveenä. Odottakaa vain kunnes saan hänet kynsiini. Minä
--- --".
-
-"Kas niin, Anstruther, älkää unohtako lupaustanne! Pidän huolen lordi
-Ventnorista. Hyppivän Mooseksen kautta luulen. -- Niin! Hän se on!
-Anstruther! Veljenpoikanne istuu tytön vieressä."
-
-Jättiläisen punaset kasvot tulivat äkkiä valkoisiksi. Hän nojasi
-ystäväänsä ettei kaatuisi.
-
-"Rauhoittukaa, Anstruther! Se on Robert, niin totta kuin elän. Ettekö
-usko minun tuntevan ystäväraukkaani, jonka kaikkien muiden tavoin hädän
-hetkenä hylkäsin? Mutta minulla oli syy."
-
-Vene laski laituriin. Playdon auttoi Iriksen maihin. Senjälkeiset
-tapahtumat on parasta kertoa hänen omilla sanoillaan siten, kun hän
-myöhemmin kuvaili tapahtumaa tovereilleen.
-
-"Olimme juuri nousseet maihin", kertoi hän, "ja joku miehistä työnsi
-syrjään kuleja, kun kaksi miestä ryntäsi esiin ja peijakkaanmoinen
-mellakka alkoi. Se tahtoo sanoa, tappelua ei oikeastaan tullut, mutta
-eräs veikko, joka osoittautui sittemmin olevan eversti Costobell,
-tarttui lordi Ventnorin rinnuksiin ja uhkasi lyödä hänen kallonsa
-halki, jollei hän kuuntelisi mitä everstillä oli sanottavaa. No
-niin, selvisi, että mrs Costobell oli kuollut. Hän sai hermokuumeen
-viikon kuluttua _Orientin_ lähdöstä ja oli kuoleman oma neljän päivän
-kuluttua. Ennen kuolemaansa tunnusti hän kaiken.
-
-"Hän pyysi mieheltään anteeksi ja tunnusti lordi Ventnorin kanssa
-suunnitelleensa jutun, jonka vuoksi Anstruther vedettiin sotaoikeuteen.
-Se mahtoi olla roskainen juttu, sillä Costobell hikoili raivosta,
-vaikkakin puhui jääkylmästi. Ja teidän olisi pitänyt nähdä Ventnorin
-naama kun hän kuuli puhuttavan kirjallisesta, oikeaksi todistetusta
-tunnustuksesta, jonka oli allekirjoittanut mrs Costobell ja muutamat
-kiinalaiset palvelijat, jotka oli houkuteltu tekemään väärä vala.
-Ventnor oli luvannut mennä naimisiin lady Costobellin kanssa everstin
-kuoltua tahi hankkia ainakin eron rouvalle kun tuo Hongkongin juttu
-olisi unohdettu. Mutta sitten sai mrs Costobell tietää lordin
-ajattelevan Iristä, eikä ole epäilystäkään, että kiukku lisäsi
-kuumetta. Costobell sanoi, että hän olisi vaimonsa vuoksi halunnut
-vaientaa asian, mutta oli pakoitettu puhdistamaan Anstrutherin nimen
-erittäinkin, kun oli tavannut toisen vanhan veikon."
-
-"Pompey, puhut hajanaisesti. Kuka on 'toinen vanha veikko'?" kysyi
-ensimmäinen luutnantti.
-
-"Enkö ole maininnut hänestä? Anstrutherin setä, tietysti, vanha
-virtahevonen, joka oli tehnyt veljenpoikansa perinnöttömäksi
-kuullessaan sotaoikeudesta. Sitten katui hän ja sähkötti. Mutta kun ei
-saanut mitään vastausta, tuli hän tänne itse ottamaan asiasta selkoa.
-Hän tapasi everstin pari päivää hänen vaimonsa kuoleman jälkeen ja
-he vannoivat yhdessä -- setä vannoo niin että sitä on hauska kuulla
--- kostavansa Ventnorille ja pesevänsä puhtaaksi Anstrutherin nimen
-olkoonpa tämä sitten elävä tahi kuollut. Vanha poika raukka, hän
-itki kuin lapsi pyytäessään veljenpojaltaan anteeksi. Se oli oikein
-liikuttavaa! Voin sanoa teille --."
-
-Playdon oli etsivinään nenäliinaa taskustaan.
-
-"Kas niin, kerro nyt, muuten käy hullusti!" huudahti ensimmäinen
-luutnantti.
-
-"Odottakaa! Niin. Costobell päästi vihdoin Ventnorin sillä tiedolla,
-että Anstrutherin tuomio oli sotaoikeudessa peruutettava ja että hän
-pian saisi kapteenin valtakirjansa ja hänen ratkaistavakseen jäisi,
-vedetäänkö hänen armonsa sotaoikeuteen."
-
-"Mitä miss Deane teki?"
-
-"Hän riippui Anstrutherissa kuin itkevä enkeli ja kun Ventnor oli
-mennyt, suuteli hän kaikkia. Ei -- tarkoitan: isäänsä, Anstrutheria ja
-paksua setää. Onnettomuudeksi en minä ehtinyt mukaan."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Saavuttuaan hotelliin kertoi Anstruther sir Arthur Deanelle ja
-sedälleen saaren rikkaista kultasuonista.
-
-"Niin, rakas isä", sanoi Iris, "se on totta. Ne ovat niin arvokkaat,
-että voit tuskin sitä käsittää. Otaksun, että Robert senvuoksi pyysi
-minua olemaan niistä mainitsematta."
-
-"Ei, Iris, se ei ollut syynä", vastasi sulhanen. "Sinun rakkautesi oli
-minulle suuremman arvoinen kuin kaikki maailman kulta. Olin voittanut
-sinut ja aioin sinut pitää, mutta en halunnut sinua ostaa."
-
-Sitten kääntyi hän tytön isään. Hänen mielenliikutuksensa oli niin
-voimakas, että hän saattoi vain vaivalla puhua.
-
-"En ole saanut ennenkuin nyt tilaisuutta kiittää teitä sanoista, jotka
-lausuitte ennen laivasta lähtöänne. Mutta tulen niitä koko elämäni ajan
-pitämään rakkaassa muistossa. Te lahjoititte minulle Iriksen, kun olin
-köyhä ja kunniaton. Ja minä tiedän miksi sen teitte. Senvuoksi, että
-asetitte hänen onnensa yläpuolelle rikkautta ja yhteiskunta-asemaa. Ja
-kiitän myöskin sinua, setä. Sinä matkustit tuhansia maileja auttaaksesi
-ja lohduttaaksesi minua epätoivossani. Vaikka olisinkin ollut niin
-huono, kuin kerrottiin, tunsi vanha sydämesi kuitenkin osanottoa. Sinä
-olit valmis vetämään minut epätoivon kuilusta. Miksikä vihaisin lordi
-Ventnoria? Olisiko hän voinut tehdä minulle suurempaa palvelusta kuin.
-tämän? Hän on antanut minulle Iriksen. Hän on hankkinut Iriksen isän
-suostumuksen. Hän on vienyt vastoinkäymisen hetkenä setäni rinnalleni."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana päivänä tutki hallituksen asiantuntija niiden kahden
-fotogenisäiliön sisällyksen ja arvioi ne viidensadan punnan arvoisiksi,
-vaikka mallit eivät olleet saaren suurimpia.
-
-Ja nyt ei ole enää paljon kerrottavaa Sateenkaarisaaresta ja noista
-kahdesta haaksirikkoisesta.
-
-Samana päivänä kun The Gazettessa oli Robert Anstrutherin nimitys
-entiseen rykmenttiinsä, vihittiin hänet ja Iris englantilaisessa
-kirkossa Hongkongissa, sillä Iriksen tahto oli, että se paikka, joka
-oli ollut hänen miehensä nöyryytyksen todistajana, todistaisi myöskin
-hänen riemuvoittonsa.
-
-Luutnantti Playdon oli _best man_ ja _Orient_ oli useiden tuntien ajan
-melkein miehistön hylkäämä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Eräänä iltana kesäkuun alussa laski kaksi laivaa ankkurinsa
-Palmupuuluodon eteen ja Mir Jan juoksi edestakaisin rannalla ilman
-muuta syytä kuin se, ettei voinut pysytellä hiljaa. Sahib toi hyviä
-uutisia. Hongkongin kuvernööri oli kirjoittanut Intian hallitukselle
-ja esittänyt Mir Janin asian niin hyvin, ettei ollut pienintäkään
-epäilystä siitä, että seuraava posti toisi hänelle armahduksen.
-
-Kaivostutkijat vahvistivat Robertin suurimmatkin toiveet. Ja
-kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua oli työ täydessä käynnissä.
-
-Kun suuri laiva seuraavana päivänä ennen hämärän tuloa kääntyi
-Singaporea kohti, saattoi Iris kuulla jyskeen koneista, jotka
-irroittivat metallia vuoresta.
-
-Nyt oli Robertin työn ensi osa lopussa. Hänen vaimonsa, sir Arthur
-ja setä seisoivat kävelykannella hänen tullessaan heidän luokseen
-kertomaan antaneensa määräyksen, että kalliolle oli asetettava
-vilkkumajakka heti, kun dynamo alkaisi toimia.
-
-"Kun tulemme tänne kylmän vuodenajan aikana, ei meidän tarvitse pelätä
-saavamme osaksemme _Sirdarenin_ kohtaloa, vaikka saapuisimmekin yöllä."
-
-Iris ei vastannut. Hänen katseensa suuntautui nopeasti katoaviin
-kallioihin.
-
-"Armahin, miksikä olet niin vaitelias?" kysyi hänen miehensä.
-
-Iris kääntyi häneen. Laskevan auringon säteet valaisivat nuoren rouvan
-suloisia kasvoja.
-
-"Senvuoksi, että olen niin onnellinen. Oi, Robert, niin onnellinen ja
-kiitollinen."
-
-P.S. Pitkäaikaisten ja kalliiden tutkimusten kautta onnistui Robert
-Anstruther saamaan selville, että höyrylaivan koneenkäyttäjä James
-Spencer oli, kaivettuaan ensin kultaa Kaliforniassa, ottanut pestin
-Shanghaihin menevään laivaan. Siellä jätti hän laivan. Vietettyään
-maissa epäsäännöllistä elämää, otti hän toimen kiinalaisella
-jokialuksella. Hänestä kuultiin viimeksi kahdeksantoista kuukautta
-ennen _Sirdarenin_ tuhoa.
-
-Silloin oli hän kertonut eräälle kiinalaiselle merimieskapakoitsijalle
-aikovansa ansaita omaisuuden seuraamalla kiinalaisia kalastajia. Ei
-kukaan tiennyt mihin hän lähti, mutta siitä päivästä oli hän kadonnut
-jäljettömiin. Ainoat, jotka häntä surivat, olivat äiti ja sisar.
-Viimeinen häneltä saatu kirje oli leimattu Shanghaissa. Vaikka ei
-täysin sitovasti käynyt selville tämän miehen olleen saman, joka
-oli murhattu Sateenkaarisaarella, piti Robert Anstruther kuitenkin
-huolen hänen omaisistaan tavalla, joka hankki hänelle heidän ikuisen
-kiitollisuutensa.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Seikkailujen saari, by Louis Tracy
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEIKKAILUJEN SAARI ***
-
-***** This file should be named 59704-8.txt or 59704-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/9/7/0/59704/
-
-Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-