NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2099 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9f4688e
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #60851 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60851)
diff --git a/old/60851-8.txt b/old/60851-8.txt
deleted file mode 100644
index a91bee3..0000000
--- a/old/60851-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2099 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Ajan aalloilta, by Eino Leino
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Ajan aalloilta
-
-
-Author: Eino Leino
-
-
-
-Release Date: December 5, 2019  [eBook #60851]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AJAN AALLOILTA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-AJAN AALLOILTA
-
-Kirj.
-
-EINO LEINO
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström,
-1899.
-
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Päivän poika.
-Kuollut äiti.
-Syntysanat.
-Henrik Ibsen.
-Vanki.
-Tiedon tultua Zachris Topeliuksen kuolemasta.
-Hymni Z. Topeliuksen haudalla.
-Karl A. Tavaststjerna.
-Nuorten laulu.
-Matti Myöhänen Gladstonen haudalla.
-Suomen valta.
-Olkohon taiteemme niinkuin tammi.
-Me kasvamme.
-Kotikansalleni.
-Kansa kalliolla.
-Myö kalliista henkesi.
-Uuden vuoden iltana v. 1898.
-Helsinki sumussa.
-Äl' horju suora Suomen mies.
-Suomen laululinnut.
-Herran kansa.
-Kun saapuu Herra Zehaoth.
-Molok.
-Mietelmiä.
-
-
-
-
-Päivän poika.
-
-
-    Oi, kuulkatte, kuinka se sykkäilee
-    tämä maa ja sen musta multa!
-    Oi, kuulkatte ääntä, mi kuiskailee
-    joka pellolta perkahilta!
-    Se ääni on suuri ja kaunis ja pyhä,
-    se ääni on kansamme kalleus yhä,
-    se kutsuvi työhön ja taistelohon
-    ja kauvan jo kutsunut on.
-
-    Se on kansamme voima, mi kaikki voi,
-    kun suru oli leipänä Suomen,
-    se on kansamme henki, mi kaikki loi,
-    kun luotihin Suomen huomen;
-    se liikkuvi laineilla tuhanten vetten,
-    se kaikuvi kielistä kanteletten,
-    se lehdossa helkkää, se laaksossa soi,
-    sitä laps emon maidossa joi.
-
-    Se hetkeksi kohota pinnalta maan
-    voi kylmiä ilmoja pakoon,
-    mut siellä se voimia kokoo vaan
-    ja siellä se kasvaa ja sakoo,
-    ja kun sen on aika, se Ukkona soipi
-    ja sateena, tuulena tulla se voipi
-    ja lakaista laaksot ja virrat ja maan.
-    Koska, koska sen nähdä mä saan?
-
-    Koska saan minä nähdä Suomeni tään
-    yheks, suureksi yhdistäyvän?
-    Koska uskonsa voimalla nuorten mä nään
-    ajan aaltoja astuen käyvän?
-    Koska nään minä nousevan kansani rinnan,
-    lapset yhdessä leikkivän töllin ja linnan,
-    koska nään minä saapuvan sankarin sen,
-    josta unta mä uinailen?
-
-    Kun tyhmyys ja raakuus raukaisi maan,
-    niin häntä, häntä mä uotin,
-    ja unelmat muut jos ne murtui vaan,
-    niin häneen, häneen mä luotin,
-    olen uottanut häntä mä päivää ja yötä
-    ja paljon niin ollut jo hällä ois työtä,
-    mut häntä mä uskon ja uinailen
-    ja lakkaa laulamast' en.
-
-    Mut viikot ne vierii ja vuodet ne käy,
-    yhä kaikki on ennallansa.
-    Yhä ei minun unteni urhoa näy
-    ja mieroa kerjää kansa.
-    Missä viivyt sä mies? Vai oisko se unta,
-    vai oisko se mennehen talvista lunta,
-    kun uskon ma Suomeni suuruuteen
-    ja sen kuntohon, kantelehen?
-
-    Ei, ei! Mulla on joku rinnassani,
-    siell' on eräs ääni, mi puhuu
-    se uni ett'ei ole unta ain,
-    vaan kerran se huutaa ja huhuu,
-    minä tunnen sen suonissa, lihassa ja luissa,
-    minä kuulen sen tuulessa, ilmassa, puissa,
-    näen silmissä nuorten sen liekehtivän:
-    Hän on saapuva, sankari hän!
-
-    Hänen nimens' on päivä ja kansan koi
-    ja hän Suomemme suureksi nostaa;
-    hän maammonsa mahlat palkita voi
-    ja taattonsa kohlut kostaa.
-    Hän saapuva on kuni Väinämö uusi
-    ja sen laulun on kuuleva koivu ja kuusi
-    ja Vellamon neiet ja metsä ja maa,
-    yli aaltojen, aikojen taa.
-
-    Mitä meistä! Me kaikki soitamme
-    vain kannelta katajaista.
-    Se taide, joka ei hymyile,
-    se ei ole taivahaista.
-    Hän soittonsa koivusta soreasta vuolee,
-    hän riemuten elää ja riemuten kuolee,
-    häntä kantavi kämmenin kansa ja maa,
-    hän kukkia antaa ja saa.
-
-    Tämä aika on aikoja etsinnän
-    ja aikoja valmistuksen,
-    mut suurena silloin kuin saapuvi hän
-    lyö aika sen lupauksen,
-    jonk' antoi meille jo taivahan Herra,
-    kun tänne hän kansamme johdatti kerran
-    läpi myrskyjen, tundrojen, tuulien,
-    tuhatjärvien rannoillen.
-
-    Oi, kuulkatte, kuinka se sykkäilee
-    tämä maa ja sen musta multa!
-    Oi, kuulkatte ääntä, mi kuiskailee
-    joka pellolta perkatulta!
-    Oi, nähkää sen kukkivat kummut ja saaret
-    ja nähkää sen aalloissa taivahan kaaret
-    ja vierivät virrat ja vehreä maa --
-    oi, nähkätte syntymämaa!
-
-    Se kansa, mi tänne ohjattiin,
-    se ei ole hukkahan luotu;
-    se kansa luotu on suurempiin,
-    kelle kerran on maa tämä suotu;
-    se luotihin kansaksi kantelon, laulun,
-    ja kansaksi kauneuden, taltan ja taulun,
-    ja kansaksi nousevan taitehen sen,
-    jonka kuulemme kuiskehen.
-
-    Vuossata on jällehen vierähtänyt
-    ja meriltä uusilta tuulee.
-    Käy ajassa uusia aatteita nyt,
-    ja kellä on korvat, se kuulee,
-    se kuulevi puissa mahlojen juoksun,
-    se tuntevi ilmassa ihanan tuoksun,
-    mi kevättä kertoo ja ennustaa --
-    oi, kuuntele syntymämaa!
-
-    Oi, kuuntele korvin avoimin
-    ja aattele täysin aattein,
-    oi, pukeu paitoihin puhtaihin
-    ja valmistu juhlavaattein!
-    Sun koittava, kansa, on sunnuntaisi --
-    ja koittaa kyllä se kohta jo saisi,
-    olet tarpeheks kyynelin kylpenyt.
-    Hymyhuulinen olkosi nyt!
-
-    Luo silmäsi laajalti ympäri maan,
-    katso kauvaksi läntehen, itään!
-    Katso, maa on vaiti ja odottaa,
-    aika seisoo ja lippua pitää:
-    Ken tohtivi temmata vuossadan vaatteen?
-    ken tohtivi nostaa nousevan aatteen
-    ja korkeella kantaa ja lennättää?
-    Nous Suomeni! pystyhyn pää!
-
-    Nouse Suomeni suurena, rynnistäin,
-    nouse vaaroilta, vaarojen alta,
-    nouse rannoilta järvien siintäväin,
-    sinä sinisten toivojen valta,
-    luo päältäsi pienten riitojen riehu
-    ja kasva ja kansojen lippuna liehu
-    ja näytä, mit' täällä pienikin voi,
-    kun suurta se unelmoi!
-
-    Näe unta kansojen keväästä
-    ja auringosta, mi koittaa,
-    näe unta uusista hyveistä
-    ja rakkaudesta, mi voittaa,
-    näe unta, ett' tieto on voima ja pyhä,
-    mut voimankin yllä on hyvyys yhä
-    ja valo on valta, mi velvoittaa --
-    näe unia suuria maa!
-
-    Eri lahjoja meille Luojamme soi,
-    kuka enemmän sai, kuka vähän,
-    mut kaikki tok' olla hyviä voi
-    ja yhtyä lempimähän.
-    Ja muita jos enemp' on yhdelle suotu,
-    se yksi muiden on iloksi luotu
-    ja avuksi veljien heikompain.
-    Ole hyvä, oi kansani ain!
-
-    Ole hyvä, älä vastahan ärjäise,
-    kun orpo pirttihis astuu!
-    Ole hyvä! Ja hymyllä lohduta se,
-    kenen silmät kyynelin kastuu!
-    Ei leivästä yksin vaimene suru,
-    vaan antaos rikkaasta riemustas muru,
-    vie joukkohon lastesi leikkiväin!
-    Oman riemus sa lisäät näin.
-
-    Se ilo mi kasvavi murheesta,
-    se yksin on oikea täällä
-    ja ethän kansani kallis sa
-    ole kulkenut kukkien päällä,
-    mut niin jos sa kestät onnesi uuden,
-    kuin kestit sa murheen ja onnettomuuden,
-    niin olet sä kansa, mi kaikki voi.
-    Älä horju, Suomeni oi!
-
-    Mut viikot ne vierii ja vuodet ne käy,
-    yhä kaikki on ennallansa.
-    Yhä ei minun unteni urhoa näy,
-    ja mieroa kerjää kansa.
-    Mut vaikka me vuotamme tuhannen vuotta,
-    niin vuottanehet me emme ole suotta,
-    kuin oikein, oikein me vuotamme vaan, --
-    hän vaikka ei saapuiskaan.
-
-    Mut ei! Meillä on joku rinnassa ain,
-    siell' on eräs ääni, mi puhuu
-    se uni ett' ei ole unta vain,
-    vaan kerran se huutaa ja huhuu;
-    sen tunnemme suonissa, lihassa ja luissa,
-    se kuuluvi tuulessa, ilmassa, puissa
-    ja nuorten se silmissä salamoi:
-    On saapuva Suomeni koi.
-
-
-
-Kuollut äiti.
-
-
-    Äiti on kuollut,
-    lapset leipeä anelee,
-    sammui töllistä lämmin liesi,
-    hongat raskaasti humisee.
-
-    Tyhjä on tölli,
-    lapset katsovat lattiaan:
-    Tänne jäädäkö, vaiko mennä
-    kauvas korpehen kuolemaan?
-
-    Ulvovi hukka,
-    tähdet kirkkaasti kimmeltää.
-    EIlös katsele kaunis tähti
-    ihmis-erämaan elämää!
-
-    Elämä on synkkä,
-    saati lapselle torpparin;
-    rikas vannoo ja rikas pettää,
-    viepi viimeisen rovonkin.
-
-    Tuima on tuuli,
-    hovinherra vei viljat, puut.
-    Äiti kylmähän kuoli äsken,
-    jätti jälkeensä tyhjät suut.
-
-    Loppui jo leikki,
-    lapset toistansa katselee,
-    lapset päivässä enemp' oppii
-    kuin ennen vuotehen kymmeneen.
-
-
-
-
-Syntysanat.
-
-
-[Lausuttu ensi kerran Suomen Kaunokirjailijaliiton
-perustavassa kokouksessa 10 p. lokak. 1897.]
-
-    Me tiedämme, miksi me yhdyttiin,
-    kädet liittohon vankkaan luotiin,
-    me tiedämme, miksi me riemuittiin,
-    miks huuto se raikkaasti raikui niin,
-    kun juhlamme maljoa juotiin.
-
-    Me tiedämme, mikä se yhtehen
-    nyt tuonut on vanhat ja nuoret,
-    mitä kertovat keijuset toiveiden,
-    me tiedämme voimamme, tunnemme sen
-    ja seisomme niinkuin vuoret.
-
-    Mut sydän jos kellä se sylkähtäis
-    punan nostaen poskipäille
-    ja kyynel jos silmähän vierähtäis
-    ja vieras sen näkis ja kysähtäis,
-    me vakaasti vastaamme näille:
-
-    Me tahdoimme koota tarmomme,
-    kevätvoimamme yhtehen kerran,
-    ja ennen taistoa tahdoimme
-    me laskea, kuinka on laaja se
-    ja miehiä minkä on verran.
-
-    Me tahdoimme kuulla kaikuvan
-    oman kielemme korkealla,
-    Suomen toukohon, toivohon luotettavan,
-    Suomen voimasta viljoa vuotettavan,
-    johon pysty ei harmaja halla.
-
-    Me olemme lapsia oman maan
-    ja kansamme kallihin juurta,
-    se meitä on heijannut helmassaan,
-    sen luotamme päivähän valkenevaan,
-    me uskomme Suomea suurta.
-
-    Me uskomme Suomemme suuruuteen
-    yli maiden ja merten muiden,
-    sen tieteeseen, sen taiteeseen,
-    sen lauluhun, kuntohon, kantelehen
-    ja humuun sen honkapuiden.
-
-    Sen uskon sen taistossa sankari ties
-    tulen suihkeena suontensa päissä,
-    sitä laulavi laps, sitä haastavi mies,
-    se on pontemme pohja ja leimumme lies,
-    se on voimamme vastasäissä.
-
-    Niin, veikkoset, sepä se yhtehen
-    nyt tuonut on vanhat ja nuoret,
-    sitä kertovat keijuset toiveiden,
-    me tiedämme voimamme, tunnemme sen
-    ja seisomme niinkuin vuoret.
-
-
-
-
-Henrik Ibsen.
-
-20.3.1828-20.3.1898.
-
-
-    Aina kun häntä mä aattelen,
-    niin aattelen suurta vuorta,
-    min huippu on lunta ja jäätä vaan,
-    mut juuri nurmea nuorta.
-
-    Ja vuori hän onkin, hän sankari on --
-    ja niitä on Norjassa monta --
-    mut yhtään ei niin ylpeää,
-    niin vankkaa, vaappumatonta.
-
-    Hän seisovi niinkuin Dovrefjeld
-    ja katsovi kääpiö-aikaa,
-    ja kansa se kertovi kammoksuin,
-    että vuoressa siinä on taikaa.
-
-    Se vuori se heimoa hiisien on,
-    on jättien juurta ja helmaa,
-    se kutsuvi Alppeja kummikseen
-    ja serkukseen Sulitelmaa.
-
-    Ei aina se vanha Dovrefjeld
-    ole ollut jäätä ja lunta.
-    Sen sydän on ollut nuori ja hellä
-    ja sykkinyt suurta unta.
-
-    Se tahtonut nousta on taivaaseen,
-    mut pilvihin tuskin pääsi,
-    kun Luoja jo rohkean rankaisi
-    ja lämpimän lumeksi sääsi.
-
-    Nyt lumessa seisovi Dovren ukko,
-    on seisonut vuosia monta,
-    niin pitkää, kylmää ja kaameaa,
-    niin yöllistä, ilotonta.
-
-    Elä astu veikaten vuoren luo,
-    kun aika on ankara tällä,
-    se puhuvi vaan lumivyöryillä
-    ja ukkosen jylinällä.
-
-    Mut välistä, laaksossa lauletaan,
-    kun ilta se hämärtäypi,
-    niin tuolla vanhassa vuoressa
-    niin kummat kuiskehet käypi.
-
-    Ja on kuin lapset ne laulaisi,
-    suvituulet tuutisi viljaa,
-    ja on kuin liikkuisi Dovrefjeld --
-    taas sitten kaikki on hiljaa.
-
-    Ja kansa se laulavi lauluaan
-    ja laulu on laakson kukka.
-    Mut lumessa seisovi Dovrefjeld
-    ja lumessa Dovren on tukka.
-
-
-
-Vanki.
-
-
-    Viel' onko se ruoho vihreää
-    mun koppini ulkopuolla,
-    oi, vieläkö lainehet sinertää
-    ja vieläkö lintuset visertää
-    kuin ennen, kun lauloin tuolla?
-    Tuo, ihmiset oi, mulle virkkakaa!
-
-    Viel' onko se elämä ennallaan
-    mun koppini ulkopuolla,
-    viel' onko se elossa onni maan,
-    sitä vieläkö ihmiset ajaa vaan
-    kuin ennen, kun ajelin tuolla?
-    Tuo, ihmiset oi, mulle virkkakaa!
-
-    Viel' ovatko nuoret ne nuoria
-    mun koppini ulkopuolla
-    ja vieläkö maass' on vuoria
-    ja tahtooko vielä ne taistella
-    kuin ennen, kun taistelin tuolla?
-    Tuo, ihmiset oi, mulle virkkakaa!
-
-    Ne vieläkö uskovat, toivovat
-    mun koppini ulkopuolla
-    ja vieläkö elää unelmat
-    ja vieläkö liput ne liehuvat
-    kuin ennen, kun uneksin tuolla?
-    Tuo, ihmiset oi, mulle virkkakaa!
-
-    Kaikk' onhan se kaunista, kauniimpaa
-    kuin ennen ulkona tuolla?
-    Ja vangin tyrmä se valkeaa
-    ja siintää taivas ja kukkii maa
-    mun koppini sisäpuolla.
-    Ja vangin kantelo kajahtaa.
-
-    Soi, helise kantele vapauden,
-    soi heille ulkona tuolla,
-    punat nosta poskihin nuorien,
-    sytä uskoa sankarisydänten
-    unen kaunihin eestä kuolla! --
-    jos kaikki vielä on ennallaan.
-
-    Mut miksi on kaikki niin hiljaisaa
-    mun koppini ulkopuolla?
-    Miks kuule en orhien hirnuntaa?
-    Vai oliko kaikki se unta vaan?
-    Niin aika on vangin kuolla --
-    ja vaieta vangin kanteleen.
-
-
-
-
-Tiedon tultua Z. Topeliuksen kuolemasta.
-
-
-    Läksi lintu kotivaaran alta,
-    koivu kaatui lahden rantamalta,
-    jonka alla torpan lapset leikki,
-    jota kuuli Maija, Liisa, Heikki.
-
-    Lintu lauloi kaukomaailmasta,
-    koivu kuiski kultataivahasta,
-    töllit avartui ja kuvat kulki,
-    sydän nuori kaikki sisääns' sulki.
-
-    Ken nyt laulaa töllin lapsosille,
-    ken nyt kuiskii salon kuuleville?
-    Vaan jos koivu kaatui, lintu lähti,
-    elää koivun päällä koiton tähti.
-
-    Elää ehtootähti armahainen,
-    tähti ihmisyyden ihanainen,
-    tähti ihanteiden, innostuksen --
-    elää tähti Zachris Topeliuksen.
-
-
-
-
-Hymni Z. Topeliuksen haudalla.
-
-
-    Nukkuos alla
-    kukkaisen kunnahan,
-    nukkuos niinkuin
-    helmassa äidin armaan.
-    Helppo on maata
-    päivätyön tehneen.
-    Rauha on palkka
-    raatajan parhain.
-
-    Kuolema kulkee,
-    kaatuvi kukka, puu.
-    Kansansa helmaan
-    kaatuvi kansan urho,
-    Nukkuos jälkeen
-    päivätyön pitkän,
-    nukkuos, lämmin
-    on helma Suomen.
-
-
-
-
-Karl A. Tavaststjerna.
-
-
-    Ylös laulajat nuoren Suomen!
-    Lasit täyteen ja hiljaisuus!
-    Karl Augustin maljan me juomme,
-    me Suomi nuori ja uus.
-
-    Ei käyttänyt Väinön hän kieltä,
-    mut hän oli meidän mies,
-    ja hän oli mestari meille,
-    mi leimuta, lempiä ties.
-
-    Hän rakasti rantoja niitä,
-    joilla kehtomme keinunut on.
-    Hän tunsi Kuusamon tuskat
-    ja tuntehet Uramon.
-
-    Lakit päästä laulajat Suomen!
-    Lasit täyteen ja hiljaisuus!
-    Ma pelkään, se kauvemmin kestää
-    kuin uskovi polvi uus.
-
-    Hän oli niin hieno ja lämmin,
-    hän oli niin meidän mies.
-    Karl Augustin maljan me juomme.
-    Hän leimuta, lempiä ties.
-
-
-
-
-Nuorten laulu.
-
-
-    Pois alta nyt heikot ja horjuvat, hei,
-    nyt vallat on vaeltamassa,
-    jos kuljeta kultaisin kannuksin ei,
-    punaviitassa, purppurassa.
-
-    Te kuulitte: aateli velvoittaa! --
-    me uskomme oppia uutta
-    ja vannomme: nuoruus se velvoittaa,
-    sillä nuoruus on aateluutta.
-
-    Niin kauas kuin aurinko aamuinen
-    sen kulkevi sankarisarjat,
-    ja porteilla Pohjolan hallaisen
-    sen heiluvi ratsujen harjat
-
-    Joka töllissä henkemme heimoa on --
-    joka kerkässä kevään juuri --
-    mut aateliskirjamme antanut on
-    sinitaivahan taatto suuri.
-
-    Hän kirjoitti nuorihin rintoihin
-    tulikirjat ne säihkyvät, soivat,
-    jotka käskevät aateli-aatteihin,
-    töille sankarien salamoivat.
-
-    Ja se veri, joka poskilla ruskottaa,
-    joka valmis on vaahtopäihin,
-    sepä toimihin suurihin velvoittaa,
-    eturintahan, riehusäihin.
-
-    Se soittavi ilmoja soutamahan
-    pois arkihuolien alta,
-    se vaativi kaikkea katsomahan
-    yli kuohujen, korkealta.
-
-    Niinpä nouskame kerran, me vartio maan,
-    me vankat, me vapaat, me nuoret,
-    pikku pyyteet me heitämme heikoille vaan,
-    sillä kotkien koti on vuoret.
-
-    Niinpä nouskame juhlahan sunnuntain,
-    suvitaivahan hiljaisuuteen,
-    maan povesta me nouskame ponnahtain
-    kuin kukkaset kesähän uuteen.
-
-    Ja kohtapa korpi se toukoa tois,
-    kävis laaksossa laulujen taika --
-    se nousu mun kansani nousua ois,
-    ois Suomeni sankari-aika.
-
-
-
-
-Matti Myöhänen Gladstonen haudalla.
-
-
-    Kansat muut jo muistostansa haudan oli heittäneet,
-    seppeleillä, kukkavöillä kummun pyhän peittäneet,
-    jonka alla untaan uinuu vuosisadan sankari,
-    heikon turva, pöyhkän pelko, aatteen urho ankarin.
-
-    Oli viikot vierinehet, kulkenehet kesäkuut,
-    omiss' arkiaskareissaan taasen toimi kansat muut;
-    liian kauvan olikin jo peijaat suuret kestäneet,
-    ihanteilla ikuisilla arkitöitä estäneet.
-
-    Kansat tarttui toimihinsa. Arki kulki kulkuaan.
-    Mikä tuumi tullejansa, kuka kauppaliittojaan.
-    Mutta taivaan rantehilla meri jyskää, salamoi,
-    siellä ajan sankarille suuret kuolinkellot soi.
-
-    Siellä aallot miestä ahmaa, tykit tulta tuiskuttaa,
-    siellä surman suuret henget punahunnuin huiskuttaa,
-    siellä voittaa voima yksin, voita aate, armo ei --
-    siellä saalis taattu, tietty myös on korppikotkillei.
-
-    Haiskahtaa jo raadon haju. Herää hukat hiipimään,
-    hurme lämmin löyhkähtääpi, korpit koittaa siipiään,
-    liikkumaan saa laivalinnat, asepajat paukahtaa,
-    mesikielin, korpinmielin koht' on koko mannermaa.
-
-    Silloin kaukaa pohjan päältä haaksi merta halkoilee,
-    kokan kääten koillisesta pursi pieni palkoilee,
-    juoksee kautta Juutinrauman, suuntaa saareen Brittien,
-    astuu rantaan aimo ukko, maalle Matti Myöhänen.
-
-    Kuuta kaksi matkaa tätä miettinyt ol' mielessään,
-    kunnes sai hän lähteneeksi kesken kesäkiireitään,
-    tahtoi hänkin, vaikka myöhään, päästä urhon peijaisiin,
-    josta suuret Suomen lehdet kertoi kaunihisti niin.
-
-    "Taisin vähän myöhästyä", tuumi ukko tultuaan,
-    "mut ois mulla muassani pieni seppel Suomenmaan,
-    senpä sulle Suomen immet valkosormin solmivat;
-    seppeleess' on Suomen kukat, kanervat ja puolukat.
-
-    Terve sulle tervashonka, terve saaren suora puu!
-    sua muistellessa taasen murheet pienet unhottuu,
-    unhottuvat kotihuolet enkä muista muuta kuin
-    sankarin, mi vapautta täytti töin ja saarnas suin.
-
-    Saarnas sanaa ihmisyyden, puhui puolta heikkojen,
-    uskoi elin-unelmahan kaikkein pienten kansojen,
-    uskoi että pienellekin kaikuu käsky Jumalan:
-    kasva, kartu, marjat omat kanna iloks maailman!
-
-    Pieni vain on pienen onni. Hälle on se suuri vaan,
-    sit' ei vaihda orjan silkkiin eikä kultaan, kunniaan,
-    vapaus se köyhällekin kultaa kallihimpi on,
-    siitä taistella hän tahtoo viime hengenvetohon.
-
-    Vapahasti taivaan tuulet hongikoissa hohisee,
-    vapahasti valtamerten aallot aavat kohisee,
-    vapahasti lintu laulaa, ruoho kasvaa, lehto soi --
-    ihminenkö yksin ilman vapautta kasvaa voi?
-
-    Näin sa kysyit, jalo vanhus. Siitä sua kiitämme,
-    siitä sua seppelöimme, kaikki pienet kansat me.
-    Mutta parhaan kiitoksemme tuomme sulle toimin, töin,
-    tuomme tietein, tuomme taitein, tuomme laulun laakerivöin."
-
-    Näin se puhui Suomen Matti, puhui rinnan pohjastaan.
-    Kaunihisti urhon haudan kaarsi seppel Suomenmaan.
-    Seppeleess' on Suomen kukat, kanervat ja puolukat,
-    jotka kestää kauvan, kauvan, kun jo ruusut kuihtuvat.
-
-    Mutta taivaan rantehilla meri jyskää, salamoi,
-    siellä ajan sankarille suuret kuolinkellot soi,
-    siellä aallot miestä ahmaa, tykit tulta tuiskuttaa,
-    siellä surman suuret henget punahunnuin huiskuttaa.
-
-    Haiskahtaa jo raadon haju. Herää hukat hiipimään,
-    hurme lämmin löyhkähtääpi, korpit koittaa siipiään,
-    liikkumaan saa laivalinnat, asepajat paukahtaa,
-    korpinmielin koikkumassa on jo koko mannermaa.
-
-    Suomen Matti seisoo, katsoo. Ihan niinkuin itsestään
-    kääntyy mieli Pohjolahan, maahan pieneen kääntyy pää.
-    Näkyy pilvi kodin päältä, uhkaa Ukko päällä veen; --
-    Ja hän hiljaa kädet risti vielä viime rukoukseen:
-
-    "Herra suojaa Suomenmaata! Kevättouot tehty on,
-    oras hento heilimöipi, anna paistaa auringon!
-    Tyytyväisnä työtä teemme, maata pientä raadamme.
-    Kun sen tehdä rauhass' saamme, emme muuta pyydä me.
-
-    Taasen Suomen taivahalla pilvet mustat kulkevat,
-    taasen oudot aavistukset miesten mieltä sulkevat.
-    Mutta Suomen mies se turvaa turvahansa entiseen,
-    sanaan Suuriruhtinaansa, lakihin ja oikeuteen.
-
-    Herra, suojaa Suomen rauha! Aik' on paha, levoton.
-    Kotkain suurten taistellessa pääskyn onni pesäss' on.
-    Vaan jos vaaran tullen vaatii valtaistuin, kotilies,
-    varmaan silloin vankkumatta seisoo joka Suomen mies."
-
-    Kyynel kirkas silmän kasti. Matti pyyhkäs kyyneleen,
-    lykkäs purren lainehille, läksi kotimatkalleen.
-    Vaikka aalto vaahtoaapi, vaikka mylvii myrskysää,
-    rauhallisna Suomen Matti suurta merta viilettää.
-
-              Berliini, toukok. -- Helsinki, heinäk. 1898.
-
-
-
-
-Suomen valta.
-
-
-[Lausuttu ensi kerran Lomakurssilaisten juhlassa 19 p:nä elok. 1898.]
-
-
-1. Laulajan alkusanat.
-
-    Kun tullut nyt Kalevan kansoa on
-    salin täydeltä koolle tähän,
-    niin aika nyt kantelon heikonkin ois
-    käydä ilmoja helisemähän.
-
-    Sanat vielä jos kuulevat laulajaa
-    ja aattehet miehen mieltä,
-    niin aika nyt kaikua kantelon ois
-    ja kaikua Kalevan kieltä.
-
-    Kas, soipa se kantele ennenkin,
-    ilo kaikui Kalevalassa,
-    kun Suomi suuria laulujaan
-    emon polvella lauleli lassa.
-
-    Soi silloin kun karhu ol' kaadettu
-    tai elo oli aitassansa,
-    tai silloin kun tupa oli tehtynä uusi
-    ja juhlien vihki sen kansa.
-
-    Meidän viljamme vielä se aaltoilee
-    Suomen suurilla vainioilla,
-    meidän tukkimme vielä ne virtailee
-    Suomen suurilla tukki-joilla.
-
-    Mut annahan vieriä vuoden ja kaks,
-    niin tuvanpa uuden me teemme
-    ja allapa orsien omien kerran
-    on kaikuva kanteleemme.
-
-    Suomen tiede sen tuulilta suojelee,
-    Suomen taide sen katot kaartaa
-    ja Suomen laulu sen lämmittää
-    ja sen satujen linnaksi saartaa.
-
-    Mut päivä kun illalla mailleen käy,
-    me istumme portahilla
-    ja katsomme kauas yli maan, yli veen
-    ja kulkua kesäisen illan.
-
-    Käsi poskella impyet unelmoi,
-    käsi kalvassa miehet nuoret,
-    ja unia suuria uneksitaan,
-    että hymyy harmajat vuoret.
-
-    Kun nuoret suurta unelmoi
-    ja miehet suurta toimii,
-    niin silloin Suomi on onnellinen
-    ja Suomen tarmo taimii.
-
-
-2. Oma tupa oma lupa.
-
-    Pesänsä on peipollakin,
-    kontiollakin kotonsa --
-    ihminenkö ilman oisi?
-
-    On armas päänalainen,
-    sija muita sirkeämpi,
-    jalan neljän juoksevilla,
-    siiven kahden kantamilla --
-    ihminenkö ilman jäisi?
-
-    Pois meni merehen päivä
-    päivätyönsä tehtyänsä;
-    lehtohon levähti tuuli
-    päivän pitkän tuultuansa;
-    lintu pään pesähän laski
-    virren pitkän veettyänsä.
-    Ihminenkö yksin yössä
-    kulkisi koditta kurja,
-    kuikerrellen, kaikerrellen?
-
-    Hyvä on maata maaperässä
-    oman lieden lämpimällä,
-    vilut on patjat pehmeätkin
-    vilun vierahan tuvassa.
-    Kaunis on löyly katkuinenki
-    oman saunan orren alla;
-    kylmä on kyläinen kylpy,
-    vaikka haudot hajuvesillä.
-
-    Jo se on pätevä poika,
-    joll' on tyttö mielitietty;
-    toki se toista on uhempi,
-    kell' on kihlat kihlattuna;
-    vasta sen mieheksi sanoisin,
-    joka toi tytön omansa
-    oman lautsan laulajaksi,
-    oman ikkunan iloksi.
-
-    Lauloi lintunen lehossa,
-    helskytteli hietarinta:
-    Lauha on laulella emosen
-    oman kääryn kätkyellä,
-    hyvä on lapsen nauratella
-    oman karsinan olilla.
-    Ei ole tuvassa tuiskijata,
-    sanan vihaisen viskojata
-    naurun pitkän naurannalta.
-    Iso on tuvassa itse,
-    veli veistolastusilla,
-    nepä suuta suihkoavat,
-    hyrähtävät sanan hyväisen.
-
-    Kukkuipa käkeä kaksi
-    kahen puolen kirkonaidan:
-    Hyvä on raatajan levätä,
-    unta nähdä työ-urohon!
-    Pyhä on työmiehen perintö
-    oman kuusen kuuluvilla;
-    vieno on Jumalan vilja
-    oman aatran ohramaasta;
-    kulut kulta, haihtui helmet,
-    hävis rikkahan hopeat,
-    ei kulu isän opetus,
-    joka on peltohon penätty
-    ja vaottu vainiohon.
-
-    Näitä ne isät opetti,
-    näin ne peltohon penäsi,
-    kynti kirjat auran kynsin,
-    vakoili sanat vakaiset:
-    Oma tupa oma lupa,
-    oma pelto oma perintö.
-
-
-3. Kaiu, kaiu kansan ääni!
-
-    Kauvan, kauvan koditonna olet vieno vierinyt,
-    Suomi armas, Suomi suuri -- katso, kotis nousee nyt!
-    Katso, kuinka kansa nousee, kuinka lapses heräjää,
-    kuinka nuoret, vanhat, kaikki työhön kilvan kiirehtää.
-
-    Nouse, nouse Suomen pirtti, kasva valta Kalevan,
-    nosta harjas taivahalle, kurkihirtes kuulumaan!
-    Kodit lämpee, koulut liehtoo, syttyy, syttyy sydänmaa,
-    soinnahtaapi Suomen laulu, kansan ääni kajahtaa.
-
-    Kaiu, kaiu kansan ääni, kaiu huiluin, kantelein,
-    helkä, helkä Suomen henki, yli maiden, manterein!
-    Kerro maille kaukaisille, mitä kansan lempi voi!
-    Katso, maille talven, hallan, näin se tarulinnan loi.
-
-    Lennä, lennä Suomen lempi, kulje siivin kultaisin,
-    istu köyhän ikkunoille, astu vallan vaunuihin,
-    lennä päivän perhosena, sytä päivä sydämeen,
-    kanna viestit kallehimmat, viestit maasta taivaaseen!
-
-    Kerro, kerro Jumalalle taivahasen tultuas:
-    katso, min' oon kansan lempi, kansan hyvin kaitsemas,
-    katso, näin he rakastivat joka rantaa, kukkulaa,
-    jonka annoit Herra heille, -- katso, suur' on Suomenmaa.
-
-    Katso, katso kaikkialta savut tyynet tupruaa,
-    laihot nuoret lainehtiipi, talot kauniit kangastaa,
-    kansa raitis, kansa vakaa alla pyhäin pihlajain
-    sulle veisaa kiitostansa, kaikuu kellot kumahtain.
-
-    Kiitos, kiitos Herra, että annoit armahaisen maan,
-    annoit kummut kukkarinnat, käet päälle kukkumaan,
-    vaarat siintää, järvet läikkyy, hongat hiljaa huminoi.
-    Kuulkaa, kuinka kansan ääni luonnon kanteleesta soi,
-
-    Kuulkaa, kuulkaa: Metsä kutsuu, meri viittoo, hymyää,
-    katso, min' oon Suomen maata, tullos tänne, tänne jää,
-    katso, min' oon Suomi-äitis, paina pääsi povellein,
-    tunne äitis rinnan tunnut, kuule kuiskeet sydämein.
-
-    Syki, syki Suomen rinta, kyllä poikas kuulevat,
-    huoju, huoju Suomen honka, Suomen lapset tulevat;
-    kodit lämpee, koulut liehtoo, syttyy, syttyy sydämet,
-    kajahtaapi kansan ääni, sointuu Suomen sävelet
-
-
-
-
-Olkohon taiteemme niinkuin tammi.
-
-
-    Olkohon taiteemme niinkuin tammi,
-    tuuhealehtinen, lempeä puu,
-    olkohon niinkuin kartanon koivu,
-    varjoisa, vilpas, juurella jonka
-    maamiehen murheet unhottuu.
-
-    Olkohon taiteemme niinkuin meri,
-    syvä, mut päilyvä pinnaltaan,
-    olkohon niinkuin kunnahan lähde,
-    vuoresta tullut, vuoresta viepä,
-    kantava laaksohon kauneuttaan.
-
-    Olkohon taiteemme niinkuin taivas,
-    siintävä, soiluva, tähtinen, sees.
-    Olkohon niinkuin nouseva päivä
-    metsien päällä, järvien päällä,
-    kun sinä kaiutat kantelees.
-
-    Humise Suomeni taiteen tammi,
-    läiky Väinämön laulun vuo,
-    siintäös taivas, nouskosi päivä,
-    että sen riemulla kuulevi kansat,
-    riemulla kuulee ja rientävi luo.
-
-
-
-
-Me kasvamme.
-
-
-    Me kasvamme kansana, nuorina.
-    Me nousemme Suomen
-    vuorina.
-    Me peitämme kukkasin kummut ja haat,
-    me kylvämme vehreiksi Väinölän maat,
-    tule, Väinö, niin tuoksussa tuomen
-    läpi lehtojes astua saat.
-
-    Me kasvamme Kalevan juuresta.
-    Me laulamme maasta
-    suuresta.
-    Me nostamme kansamme kunniaan,
-    yön valtoja vastahan taistelemaan,
-    ja peittävä ei petos, saasta
-    ole laaksoja laulujen maan.
-
-    Me voitamme virsin ja kantelein,
-    me kiistaamme taiteen
-    tanterein.
-    Ja tulkohon talvet ne tuiskuin ja jäin,
-    me seisomme vastassa seppelepäin,
-    me aitaamme aatteiden kaiteen
-    tuhatjärvien turvaksi näin.
-
-    Me olemme pikkunen kansa vaan.
-    Meit' tenhota ei saa
-    ansat maan,
-    ei kullat, ei valtojen vaunut nuo,
-    mut meille vain taivas on siintävä tuo,
-    min kiitosta kiuruset veisaa,
-    jonk' armoa ves'sade suo.
-
-    Me seisomme yksin päällä maan.
-    Meill' on tämä ranta
-    täällä vaan.
-    Jos _me_ emme tääll' ylös katsone vain,
-    jos _me_ emme toistamme tukene ain,
-    me sorrumme niinkuin santa
-    alle aaltojen pauhoavain.
-
-    Meill' onhan niin paljon yhteistä.
-    Miks riidellä oraan
-    lyhteistä?
-    Vain toukojen, toivojen aika on tää.
-    Kuka tietää, ken laihomme leikkaa nää?
-    Mut sortua saa ne ei soraan,
-    joka riitojen riehusta jää.
-
-    Siis kylki kylkehen kiini vaan!
-    Ei meill' ole maljat
-    viinimaan,
-    mut seiskame näin, sotatorvi kun soi,
-    niin kauniisti kansamme riemua voi
-    myös kuohua Kalevan kaljat
-    Ole siunattu, Suomeni oi!
-
-
-
-
-Kotikansalleni.
-
-
-    Niin sinne mun mieleni palaa
-    pois rannoille rakkahan Pohjanmaan,
-    niin siellä mun aatteeni kulkee
-    kuink' kaukana itse ma kuljenkaan.
-    Siell' äärillä virtojen vaahtoavain
-    talot vilkkuvi koivujen takaa,
-    siellä hehkun sain
-    minä heimoltain
-    ja siellä mun maammoni makaa.
-
-    Niin jylhät siellä on korvet
-    ja kodit on köyhät ja matalat vaan,
-    mut kodeiss' on lämpimät liedet
-    ja Jumalan pelkoa julistetaan,
-    siellä muistoja aikojen menneiden
-    isät harmajat haastavi illoin
-    ja poikasten
-    veret poskillen
-    niitä kuullessa kohoo silloin.
-
-    Isät harmajat muistoja haastaa,
-    mut Pohjolan valta on vastaisuus
-    ja isien intoa kuullen
-    näin vaieten vannovi polvi uus:
-    "Se maa, joka huovien hurmeet joi,
-    kun Suomessa aik' oli ankee,
-    joka johtajat toi,
-    sotatorvi kun soi,
-    pian meille, meille se lankee.
-
-    Pian meitä se taistohon kutsuu.
-    Isän perinnöt vaatii, ne velvoittaa,
-    ja sen ei velk' ole pienin,
-    kelle kerran on kuuluva Pohjanmaa.
-    Mut äärestä äärehen kyntäen sen
-    me pelloksi, puistoksi tuomme,
-    joka torpallen
-    tiet tietojen,
-    joka rintahan riemun tuomme."
-
-    Näin vaieten vannovat nuoret.
-    Mut illalla honkia Pohjanmaan
-    kun kuuntelet vaarojen alla,
-    ne kuiskivat hiljaa ja vakaisaan:
-    "Niin oikein, nuoret, kun vanhojen
-    siinä muistatte tapaa vainen,
-    _koko_ Suomea ken
-    kynti parhaiten,
-    oli parhain se pohjalainen."
-
-
-
-
-Kansa kalliolla.
-
-
-    Tää kansa vakavanha on
-    kuin kallio.
-    Sen kalliolle Luoja loi,
-    se elää ja se kuolla voi
-    eest' esivallan, ruhtinaan
-    ja isiensä maan.
-
-    Tää kansa myrskyt seisovi
-    kuin kallio.
-    Sen onni on vaan tyyni työ;
-    mut ennen pettuleivän syö
-    se omalt' uutispelloltaan
-    kuin vehnää vierahan.
-
-    Tään kansan juuret syvät on
-    kuin kallion.
-    Sill' on vaan yksi, yksi maa.
-    Tää kansa kieltään rakastaa
-    ja lakejaan ja laulujaan
-    ja isäin muistojaan.
-
-    Tää kansa katsoo ylöspäin
-    kuin kallio.
-    Se pyrkii päivään, valohon,
-    sen valta valtaa hengen on,
-    ei valtaa tykkein tuiskuvain,
-    ei miesten miljoonain.
-
-    Tää kansa syntyi vapahaks
-    kuin kallio.
-    Se seisoo Pohjan lumessa
-    kuin valon rintavartia,
-    se talvi-öissä taistelee
-    tai kaatuu paikalleen.
-
-    Tää kansa voidaan musertaa
-    kuin kallio.
-    Se voidaan pirstaks pilkkoa
-    ja voittaa vakivoimalla, --
-    mut sentään juurta kallion
-    sen pienin pirsta on.
-
-
-
-
-Myö kalliista henkesi.
-
-
-    Myö kalliista henkesi, nuori mies,
-    pian laantuvi elämän laine,
-    yli vuorien ylhien käyköhön ties,
-    missä kukkivi kunnia, maine.
-    Kas, kotkat ne luotihin vuorien teille
-    ja vuorien ruusut ne kukkivi meille!
-    Myö kalliista henkesi, nuori mies,
-    pian laantuvi elämän laine.
-
-    Myö kalliista henkesi, nuori mies,
-    sua murheet jos taistohon vaatii,
-    vain orjalle kova on kohtalon ies,
-    kukin ikeensä itse laatii.
-    Ja vaikkapa vihdoin sa sortuisitkin,
-    niin kaatuos kalpojen kärkiä pitkin!
-    Myö kalliista henkesi, nuori mies,
-    sua murheet jos taistohon vaatii.
-
-    Myö kalliista henkesi, nuori mies,
-    kun kuoleman kalpa häilyy,
-    vain kerran se liekkivi rintasi lies,
-    vain keväällä lähteet ne läilyy.
-    Niin, kuolema kyllä se voittavi kerta,
-    mut totta täss' ensin on vuotava verta!
-    Myö kalliista henkesi, nuori mies,
-    kun kuoleman kalpa häilyy!
-
-
-
-
-Uuden vuoden iltana v. 1898.
-
-
-    Jo impyet sukivat suortuviaan
-    yön istuen peilien eessä
-    ja vuottavat vaan,
-    uus vuosi kons' ajavi orhillaan
-    ja millainen mies on reessä.
-
-    Taas kirkonkellot kaikuu kaikkialla
-    ja kuuset palaa
-    ja siskot yhtyvät kuusten alla.
-    Nyt juhla maassa on, nyt lepää kansa
-    ja tinakauhoin
-    jo lapset valaa,
-    mit' tuova vuosi on tullessansa.
-
-    Ne valavat onnea vanhemmille,
-    ne uskovat uutta vuotta,
-    ja lasten leikkiä, katsomahan
-    myös vanhat ne siirtyvät suotta:
-    Kas, linnoja, torneja korkeita,
-    tinakeihästä, kilpeä, miekkaa,
-    kas, tuossahan laiva jo laineita käy,
-    tääll' orhi jo polkevi hiekkaa.
-
-    Mut maa on synkkä ja yö on musta,
-    ei kangastusta,
-    ei valon välkettä taivahalla.
-
-    Pienin lapsi kehdossaan
-    uinuu unta ihanaa,
-    äitikulta kurkistaa,
-    viittaa isää katsomaan,
-    isä hymyy, äiti myös.
-    Lapsi, lauha olkoon yös!
-    Ensi uunna-vuonasi
-    ollos kahta vankempi!
-
-    Mut maa on synkkä ja yö on musta,
-    ei kangastusta,
-    ei valon välkettä taivahalla.
-    On nuoret vaiti ja vanhat heikot
-    ja kaikkialla,
-    oi veikot, veikot,
-    vain tarmon puutetta, taantumusta.
-
-    Kun paras poljetaan ja tuhmuus ilkkuu
-    ja Väinön kansa
-    kun hehkuu pyyteistään, ei innostansa,
-    kun veitset, kahvelit maassa kiikkuu
-    ja ruostuu miekat --
-    niin mistä laulaisi lauluniekat?
-
-    Oi, Suomen immet, uottakaa
-    te itsellenne miestä,
-    mi voisi maata vallita
-    ja pikku riidat piestä,
-    jost' oisi miestä maallekin
-    ja Suomellensa suurta --
-    oi, Suomen immet, uottakaa
-    te miestä Väinön juurta!
-
-    Oi, Suomen äidit, soutakaa
-    te meille sodan lasta,
-    niin ylvästä, niin ylpeää,
-    niin nuorta, voimakasta,
-    mi säilän terän tempoais
-    ja nuorten lipun nostais --
-    oi, Suomen äidit, soutakaa
-    te lasta, joka kostais!
-
-    Oi, Suomen lapset, valakaa
-    te vanhemmille usko,
-    se usko, että uusi vuos
-    on aina onnen rusko,
-    ett' aina aamu päivän tuo
-    ja päättyy tuska kerran --
-    oi, Suomen lapset, valakaa
-    te meihin voima Herran!
-
-    Mut maa on synkkä ja yö on musta,
-    ei kangastusta,
-    ei valon välkettä taivahalla.
-
-
-
-
-Helsinki sumussa.
-
-
-    Sumu Suomenlahden päältä hiipii,
-    peittää kaupungin ja kadut, kirkot,
-    ilma myrkyllinen maata myöten
-    kulkee, vierii, suun ja keuhkot sulkee,
-    kansa astuu katuvieriänsä
-    astuu hiljalleen ja hiljaa kuiskii:
-    tullut turman on ja taudin aika.
-
-    Yhä paisuu paksut myrkkypilvet,
-    rintaa outo paino ahdistaapi,
-    usmaan uppos Nikolain jo kirkko,
-    sumu Säätytalon ukset sulki,
-    harja uljas Ritarhuoneen peittyi.
-    Senaatinkin seinät harmeneepi,
-    Yliopisto vain yksin enää
-    sekä Suomen pankki paikoillaan on,
-
-    Eipäs! Onpa muutakin! Kas, vielä
-    patsas seisoo Aleksander toisen,
-    seisoo sumun kesken keisar'vainaa
-    kansan lempimänä, kaipaamana.
-    Katso, oikeuden jalopeuran
-    silmä kirkas sumun halki säihkyy,
-    vielä leyhyy rauhan palmulehvä,
-    lyyra helkkää sekä sirppi suihkii --
-    kaikki Suomen, kaikki kansan eestä.
-
-    Kansa astuu katuvieriänsä,
-    astuu toivoen ja toivein kuiskii.
-
-    Silloin torin halki askel kaikuu,
-    askel marssivaisen asejoukon,
-    tyyni, säännöllinen, raudanraskas,
-    huudetaan: _Smirnaa!_ ja takit harmaat
-    hetken häilahtää ja sumuun häipyy --
-    sitten kaikki taas on ennallansa.
-
-    Kansa äänetönnä tuijottaapi,
-    peittyy patsas Aleksander toisen,
-
-                          17/2 99.
-
-
-
-
-Äl' horju suora Suomen mies!
-
-
-    Äl' horju suora Suomen mies
-    isäisi polulta,
-    on karvas kantaa orjan ies
-    ja ruoska katkera.
-
-    Et horjununna silloin sä,
-    kun maassa sota soi,
-    kun kylät seisoi kylminä
-    ja hurme huppeloi;
-
-    Vaan leivoit leivän pettuisen,
-    kun loppui rukihit,
-    ja koska puuttui aapinen,
-    sen puuhun leikkasit.
-
-    Ei kuollut kunto Suomenmaan --
-    se oisko kuollut nyt,
-    kun maa on vauras, valveillaan
-    ja kansa herännyt?
-
-    Ei koskaan! Sanat salamoi
-    mökistä mökkihin:
-    Se maa, min meille Herra soi,
-    on meille rakkahin.
-
-    Se laki meille laatuisin,
-    jonk' isät rakensi;
-    se kieli meille kallehin,
-    jonk' äiti opetti.
-
-    Ja katso, kansa yhtyvi
-    kuin vuori yhtehen:
-    ken tästä päästä tahtovi,
-    hän käyköön läpi sen.
-
-    Vain halki meidän rintamme
-    käy tähän maahan tie.
-    O, Herra maata varjele
-    ja Suomen surut vie!
-
-
-
-
-Suomen laululinnut.
-
-
-    Me laulamme laulua vapauden
-    sulon Suomemme taivahalla
-    ja vaikka Suomi on suruinen
-    ja kansa on kaipuun alla,
-    me laulamme vaan, emme muuta me voi,
-    miten raitis on metsän tuuli,
-    miten rakas on taivahan vapaus, oi,
-    ken sen kuiskehet kerran kuuli.
-
-    Me olemme lintuja pieniä vaan,
-    mut suustamme Jumala puhuu,
-    Hän käskevi kansansa valvomaan,
-    vaikka turmion huuhkajat huhuu,
-    me lennämme, laulamme ilmoille,
-    missä näämme me petturin, konnan,
-    mut sen maan kuuluks me kiitämme,
-    joka vaarass' on vankkumatonna.
-
-    Me lennämme, laulamme ympäri maan,
-    me lietsomme pyhää tulta,
-    me istumme linnojen ikkunaan,
-    joista kiiltävi päärlyt ja kulta,
-    maan mahtavilta me kysymme näin:
-    "Laps Suomen, sulla on kansa,
-    sit' oletko vienyt sä päivään päin
-    vai tallannut tuskassansa?"
-
-    Me istumme vierelle opin tien,
-    jota tietoviisahat astuu:
-    "Muru anna, sen lohduks ma heille vien,
-    joiden silmät nyt surusta kastuu."
-    Ja kyntäjän korvaan me kuiskimme:
-    "Oi, kynnä, oi ystävä, kynnä,
-    on kuolohon tuomittu kansa se,
-    jonk' aura on väsähtynynnä."
-
-    Mut missä me impysen huokaavan
-    näämme lehdossa, leppien alla,
-    me laulamme laulumme vienoimman:
-    "Oi, impynen leppien alla,
-    miks huokaat? Sulla on tehtävä myös,
-    katso, tuho on kansasi nieltä,
-    tytär Suomen, nouse oi, suuri on työs,
-    sytä sulhossas sankarin mieltä!"
-
-    Ja missä me poikasen istuvan
-    näämme vierellä virran laineen,
-    me laulamme laulumme uljaimman:
-    "Oi, kauniit on laakerit maineen!
-    Ovat sorjat ne umppuset unelmain,
-    mut sorjemmat tekojen tertut.
-    Käy, poikanen, poimi, ja haudallas ain
-    on laulava kevään kertut."
-
-    Me veisaamme laulua vapauden,
-    me Herran tahtoa teemme,
-    ja soipa korvissa sortajien
-    öin, päivin on säveleemme,
-    se on nouseva niinkuin ukkonen,
-    se on kasvava kansan voimin,
-    ja kaikuva laulu on vapauden
-    täällä kerran töin sekä toimin!
-
-                          1/8 99.
-
-
-
-
-Herran kansa.
-
-
-    Me suomalaisia olemme
-    ja suomalaisiks jäämme,
-    ken muuta meiltä tahtovi,
-    se erehtyypi suuresti,
-    me Suomen tavat pidämme
-    ja suomalaisen päämme.
-
-    Nää tavat suomalaisen on:
-    Lain kuuliaisuus vankka,
-    työ, tyyneys, Herraan luottamus
-    ja aina uusi uskallus,
-    kun tulee tuulet kohtalon
-    ja lankee sade rankka.
-
-    Tää kansa Herran kansa on,
-    on kansa kalliolla,
-    sill' onpi oma määränsä,
-    tää kansa ei saa epäillä,
-    vaan liitossaan kanss' auringon
-    sen täytyy luja olla.
-
-    On tähtiin kirjoitettu se:
-    Jos tämä kansa kaatuu,
-    niin kaatuu portti Pohjolan
-    ja esivahti Euroopan,
-    jää soittamatta kantele
-    ja laulun mahti maatuu.
-
-    Ei meidän töistä menneisyys,
-    ei aikakirjat tiedä.
-    Mit' tehty täällä suurint' on,
-    se tehtiin Suomen peltohon
-    ja senkin uhkas synkkä syys
-    jo usein meiltä viedä.
-
-    Mut kestävä on Suomen mies
-    ja sitkeä sen selkä.
-    Ja harmaa vaikk' on pinta sen,
-    niin sydän sill' on punainen
-    ja punainen sen kotilies,
-    ei pakkasta se pelkää.
-
-    Me emme usko aseisiin
-    ja emme kalvan kahvaan,
-    me uskomme vain aurahan
-    ja kahteen kovaan kourahan,
-    me uskomme vain sydämiin
-    ja valon työhön vahvaan.
-
-    On kerran päivä koittava,
-    kun Suomen suuruus tutaan,
-    kun mitataan sen hurmehet
-    ja luetaan sen kyynelet
-    ja valtakuntain saleissa
-    sen vuoksi kokoonnutaan.
-
-    Ja kerran lintu laulava
-    on Suomen ikkunalla:
-    Oi laske, laske tupahan!
-    Ma tiedän viestin vienoimman.
-    Jo Jumalall' on kunnia
-    ja rauha maailmalla.
-
-    Ja silloin Suomen enkeli
-    on hymyilevä hiljaa,
-    ja katso: musta multa se,
-    jonk' kastoi kansan kyynele,
-    nyt helmastansa kantavi
-    vapauden kultaviljaa.
-
-    Oi, kuulkaa, eikö Suomellein
-    jo suihka rauhan siipi?
-    Ei, ei, se vain ol' tuulonen.
-    Mut tullos tuuli vapauden,
-    niin lauluin, huiluin, kantelein
-    sua Suomi tervehtiipi!
-
-                          5/8 99.
-
-
-
-
-Kun saapuu Herra Zebaoth.
-
-
-Esitetty ensi kerran O. Merikannon ja A. Ojanperän
-kirkkokonsertissa toisena pääsiäspäivänä v. 1899.
-
-    Kun saapuu Herra Zebaoth,
-    maan kruunut, vallat vaviskoot,
-    Hän oikeuden Herra on
-    ja kantaa kalpaa tuomion.
-
-    On maassa paljon murhetta.
-    O, kuule kansas huutoa!
-    Sun sanahas me luotamme,
-    ei koskaan, koskaan järky se.
-
-    Äl' sure kansa onneton,
-    sun rukoukses kuultu on.
-    Jo Herran miekka välkähtää
-    ja päättyy tuskan päivät nää.
-
-
-
-
-Molok.
-
-
-    Käy kauhun huudahdus halki maan:
-    "Taas Molok vaativi uhrejaan!"
-
-    Molok on herra, Molok on mahti,
-    Molok on jumala Foinikian,
-    raudasta rakettu, hehkuvahelma,
-    suu tulenkarvainen, kauhistus maan,
-    taas kita Molokin ähkyy ja aukee,
-    taas sodan henget on hereillään,
-    lapsia tänne, pientä ja suurta --
-    Molok on, näättehän, nälissään!
-
-    Ja äidit ne lastansa hellemmin
-    sydäntuskassa sulkevat sylihin;
-
-    "En antaa voi minä viimeistäni,
-    jään onneton orvoksi, yksinäni!"
-
-    Auta ei itku, auta ei parku,
-    aika on Molokin armoton,
-    taivas on outoja merkkejä täynnä,
-    kuussa nyt kummia nähtynä on.
-    Haa, miten korvessa huuhkaja huutaa,
-    hyena hiipii ja shakaali käy!
-    Tuokatte miestä ja neitoa nuorta --
-    lapsiin nyt tyytyvän Molok ei näy!
-
-    Näin kansamme miehuus se kuoleutuu --
-    oi suuri, oi suuri on Molokin suu!
-
-    Ja rannoilla vaimojen valitus soi --
-    mut taivaalla uusi jo koittavi koi.
-
-    Kansamme voima, kansamme mahla,
-    näin sodan uuniinko uhrattais?
-    Tai vahan merkit, kuuhuen taiat,
-    meiltäkö mehumme ahmia sais?
-    Ei, tämä kansa on nuori ja norja,
-    kuolla ei tahdo, kun elää se voi,
-    ei olla herra ja ei olla orja,
-    vapaa se olla vain tahtovi, oi!
-
-    Ja huudot ne kulkee ja huudot ne käy,
-    mut vielä ei vapauden päiveä näy.
-
-    Yhä Molokin yössä on kansa ja maa --
-    ja murhe se murtavi Foinikiaa.
-
-                            10/4 99.
-
-
-
-
-Mietelmiä.
-
-
-    Vuossadat vierii. Ajan aallot pauhaa.
-    Miespolvet vaihtuu, kansat katoaa.
-    Mit' etsii ihminen? Vain rauhaa, rauhaa.
-    Työmiehen rinta rauhaa halajaa.
-    Me oomme lapsia vain eksyneitä
-    maan pahan pinnalla. Me etsimme,
-    me harhailemme salon suuren teitä,
-    mut koti, koti, kusta löytyy se?
-    Käy monta tietä, mont' on uskoa
-    ja monet tuulet taivaan kantta kaartaa.
-    Me odotamme aamun ruskoa,
-    mut pilvet synkät sydänpäivän saartaa.
-
-    Lapsi hymyy kehdossaan.
-    Nuku lapsi, nuku vaan,
-    nuku, nuku, nurmilintu
-    ellös herää ensinkään.
-    Maa on paha, levoton.
-    Taivas lapsen koti on.
-    Taivahall' on suuret tähdet --
-    ellös hento herääkään.
-
-    Kukka uinuu umpussaan.
-    Nuku kukka, nuku vaan,
-    nuku, nuku, nuori kevät,
-    ellös pyri kesähän.
-    Suven aika lyhyt on.
-    Syys on kylmä, armoton.
-    Kevähäll' on kaunis tuoksu --
-    miksi pyrit kesähän?
-
-    Sydän nukkuu rinnassaan.
-    Nuku sydän, nuku vaan,
-    nuku, nuku, nurmilintu,
-    ellös ulos unelmoi.
-    Elämä on armoton.
-    Unten onni hellä on.
-    Unelmill' on suuret siivet --
-    ei niit' elo käyttää voi.
-
-    Mut lapsi se hymyvi kehdossaan;
-    Minä tahdon mieheksi nousta,
-    minä tahdon miekkoja välkyttää
-    ja jännittää sotajousta.
-    Ja kukka se kuiskivi umpustaan:
-    Minä tahdon tuoksulla täyttää maan
-    ja aueta päivähän, aurinkohon,
-    vaikk' kukkani kuihtuva on.
-
-    Ja sydän se sykkivi rinnassa:
-    En rauhaani lahjaks tahdo,
-    minä tahdon seisoa tuulessa
-    ja nähdä aaltojen vahdon.
-    Mitä siitä jos toivoni pettää vaan!
-    En murru ma silloin multahan maan,
-    kun murrun ma nuorihin toiveisiin
-    ja uskoni unelmiin.
-
-    Rauha taiston seppel on.
-    Voima vaan vie voittohon!
-
-    Voima! Sana mahtava,
-    sana suuri ja ankara,
-    sana kauniiden kalpatöiden,
-    sana rietasten rikos-öiden,
-    lippu aatteen ja innostuksen,
-    miekka murhan ja mullistuksen,
-    heikon pelko ja köyhän kauhu,
-    valon soihtu ja sodan sauhu,
-    viljan nousu ja viljan kaato,
-    kulon kulku ja kasken raato,
-    sana sankarin, Jumalan --
-    Voima on valtias maailman.
-
-    Lauloi äiti lapselle:
-    Ole nöyrä, nöyrä se
-    Luojalle on otollinen,
-    elontiellä onnellinen.
-    Joka taipuu, taitu ei.
-    Myrsky vuorihongan vei,
-    vuorilla käy suuret tuulet --
-    ellös pyri vuorille!
-
-    Tuoksui kukka kuuselle:
-    Ole pieni, pieni se
-    Luojalle on otollinen,
-    elämässä onnellinen.
-    Pieni tyytyy pienehen.
-    Minä ylös koita en.
-    Ylhäällä käy suuret taistot --
-    miksi pyrit ylemmä?
-
-    Puhui impi urholle:
-    Ollos hyvä, hyvä se
-    Luojalle on otollinen,
-    elontiellä onnellinen.
-    Lämmin, oi, on kotilies.
-    Miksi ulos pyrkii mies?
-    Ulkona käy suuret surut --
-    ellös pyri ulomma!
-
-    Mut lapsi se laulavi äidilleen:
-    Miten voisin nöyrä ma olla,
-    kun sinua heittiöt herjaavat?
-    Ne suistan ma taistelolla!
-    Ja kuusi se kukalle huminoi:
-    En maahan, en maahan ma jäädä voi,
-    minä tahdon taivahan tuulilta
-    sua kukkanen suojella.
-
-    Ja sankari sanovi immelleen:
-    Ei, täällä ma voimani tuhlaan,
-    minä tahdon suurihin suruihin
-    tai suurehen riemujuhlaan.
-    Oi, katso, kaunis on Luojan maa,
-    sen tahdon, sen tahdon ma valloittaa,
-    se on valtakuntamme kaunoinen --
-    kas, sulle ma valloitan sen.
-
-    Mikä voiman oikeuttaa?
-    Lempi yksin, lempi vaan.
-
-    Lempi! Sana suloinen,
-    sana siipien valkeiden,
-    sana suurinten sankartöiden,
-    valo synkinten sydän-öiden,
-    rinnan yöllisen yksin-nyyhky,
-    rauhan viesti ja voiton kyyhky,
-    päivän paiste ja tuike tähden,
-    voiman parhaimman paras lähde,
-    suden suitsi ja himon ohja,
-    tahdon ponsi ja tarmon pohja,
-    sana sankarin, Jumalan --
-    Lempi on valtias maailman.
-
-    Vuossadat vierii. Ajan aallot pauhaa,
-    maan kansat vaihtuu, miehet mietteineen.
-    Mit' etsii ihminen? Vain rauhaa, rauhaa
-    ja onnen seppelettä otsalleen.
-    Ken niittää valmuja vain unelmoiden,
-    ken leikkaa laakereita maisen maineen,
-    ken onnea vain orjantappuroiden,
-    ja kuka ulpukoita unhon laineen.
-    Maailma yhtä kiittää, toista soimaa,
-    työt toisen muistaa, toisen unohtaa.
-    Työmiehiä me kaikki oomme vaan,
-    vaikk' enemp' ehkä toisella on voimaa.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AJAN AALLOILTA***
-
-
-******* This file should be named 60851-8.txt or 60851-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/8/5/60851
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/60851-8.zip b/old/60851-8.zip
deleted file mode 100644
index fc77600..0000000
--- a/old/60851-8.zip
+++ /dev/null