summaryrefslogtreecommitdiff
diff options
context:
space:
mode:
Diffstat
-rw-r--r--.gitattributes4
-rw-r--r--LICENSE.txt11
-rw-r--r--README.md2
-rw-r--r--old/60851-8.txt2099
-rw-r--r--old/60851-8.zipbin25292 -> 0 bytes
5 files changed, 17 insertions, 2099 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9f4688e
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #60851 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60851)
diff --git a/old/60851-8.txt b/old/60851-8.txt
deleted file mode 100644
index a91bee3..0000000
--- a/old/60851-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2099 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Ajan aalloilta, by Eino Leino
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Ajan aalloilta
-
-
-Author: Eino Leino
-
-
-
-Release Date: December 5, 2019 [eBook #60851]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AJAN AALLOILTA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-AJAN AALLOILTA
-
-Kirj.
-
-EINO LEINO
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström,
-1899.
-
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Päivän poika.
-Kuollut äiti.
-Syntysanat.
-Henrik Ibsen.
-Vanki.
-Tiedon tultua Zachris Topeliuksen kuolemasta.
-Hymni Z. Topeliuksen haudalla.
-Karl A. Tavaststjerna.
-Nuorten laulu.
-Matti Myöhänen Gladstonen haudalla.
-Suomen valta.
-Olkohon taiteemme niinkuin tammi.
-Me kasvamme.
-Kotikansalleni.
-Kansa kalliolla.
-Myö kalliista henkesi.
-Uuden vuoden iltana v. 1898.
-Helsinki sumussa.
-Äl' horju suora Suomen mies.
-Suomen laululinnut.
-Herran kansa.
-Kun saapuu Herra Zehaoth.
-Molok.
-Mietelmiä.
-
-
-
-
-Päivän poika.
-
-
- Oi, kuulkatte, kuinka se sykkäilee
- tämä maa ja sen musta multa!
- Oi, kuulkatte ääntä, mi kuiskailee
- joka pellolta perkahilta!
- Se ääni on suuri ja kaunis ja pyhä,
- se ääni on kansamme kalleus yhä,
- se kutsuvi työhön ja taistelohon
- ja kauvan jo kutsunut on.
-
- Se on kansamme voima, mi kaikki voi,
- kun suru oli leipänä Suomen,
- se on kansamme henki, mi kaikki loi,
- kun luotihin Suomen huomen;
- se liikkuvi laineilla tuhanten vetten,
- se kaikuvi kielistä kanteletten,
- se lehdossa helkkää, se laaksossa soi,
- sitä laps emon maidossa joi.
-
- Se hetkeksi kohota pinnalta maan
- voi kylmiä ilmoja pakoon,
- mut siellä se voimia kokoo vaan
- ja siellä se kasvaa ja sakoo,
- ja kun sen on aika, se Ukkona soipi
- ja sateena, tuulena tulla se voipi
- ja lakaista laaksot ja virrat ja maan.
- Koska, koska sen nähdä mä saan?
-
- Koska saan minä nähdä Suomeni tään
- yheks, suureksi yhdistäyvän?
- Koska uskonsa voimalla nuorten mä nään
- ajan aaltoja astuen käyvän?
- Koska nään minä nousevan kansani rinnan,
- lapset yhdessä leikkivän töllin ja linnan,
- koska nään minä saapuvan sankarin sen,
- josta unta mä uinailen?
-
- Kun tyhmyys ja raakuus raukaisi maan,
- niin häntä, häntä mä uotin,
- ja unelmat muut jos ne murtui vaan,
- niin häneen, häneen mä luotin,
- olen uottanut häntä mä päivää ja yötä
- ja paljon niin ollut jo hällä ois työtä,
- mut häntä mä uskon ja uinailen
- ja lakkaa laulamast' en.
-
- Mut viikot ne vierii ja vuodet ne käy,
- yhä kaikki on ennallansa.
- Yhä ei minun unteni urhoa näy
- ja mieroa kerjää kansa.
- Missä viivyt sä mies? Vai oisko se unta,
- vai oisko se mennehen talvista lunta,
- kun uskon ma Suomeni suuruuteen
- ja sen kuntohon, kantelehen?
-
- Ei, ei! Mulla on joku rinnassani,
- siell' on eräs ääni, mi puhuu
- se uni ett'ei ole unta ain,
- vaan kerran se huutaa ja huhuu,
- minä tunnen sen suonissa, lihassa ja luissa,
- minä kuulen sen tuulessa, ilmassa, puissa,
- näen silmissä nuorten sen liekehtivän:
- Hän on saapuva, sankari hän!
-
- Hänen nimens' on päivä ja kansan koi
- ja hän Suomemme suureksi nostaa;
- hän maammonsa mahlat palkita voi
- ja taattonsa kohlut kostaa.
- Hän saapuva on kuni Väinämö uusi
- ja sen laulun on kuuleva koivu ja kuusi
- ja Vellamon neiet ja metsä ja maa,
- yli aaltojen, aikojen taa.
-
- Mitä meistä! Me kaikki soitamme
- vain kannelta katajaista.
- Se taide, joka ei hymyile,
- se ei ole taivahaista.
- Hän soittonsa koivusta soreasta vuolee,
- hän riemuten elää ja riemuten kuolee,
- häntä kantavi kämmenin kansa ja maa,
- hän kukkia antaa ja saa.
-
- Tämä aika on aikoja etsinnän
- ja aikoja valmistuksen,
- mut suurena silloin kuin saapuvi hän
- lyö aika sen lupauksen,
- jonk' antoi meille jo taivahan Herra,
- kun tänne hän kansamme johdatti kerran
- läpi myrskyjen, tundrojen, tuulien,
- tuhatjärvien rannoillen.
-
- Oi, kuulkatte, kuinka se sykkäilee
- tämä maa ja sen musta multa!
- Oi, kuulkatte ääntä, mi kuiskailee
- joka pellolta perkatulta!
- Oi, nähkää sen kukkivat kummut ja saaret
- ja nähkää sen aalloissa taivahan kaaret
- ja vierivät virrat ja vehreä maa --
- oi, nähkätte syntymämaa!
-
- Se kansa, mi tänne ohjattiin,
- se ei ole hukkahan luotu;
- se kansa luotu on suurempiin,
- kelle kerran on maa tämä suotu;
- se luotihin kansaksi kantelon, laulun,
- ja kansaksi kauneuden, taltan ja taulun,
- ja kansaksi nousevan taitehen sen,
- jonka kuulemme kuiskehen.
-
- Vuossata on jällehen vierähtänyt
- ja meriltä uusilta tuulee.
- Käy ajassa uusia aatteita nyt,
- ja kellä on korvat, se kuulee,
- se kuulevi puissa mahlojen juoksun,
- se tuntevi ilmassa ihanan tuoksun,
- mi kevättä kertoo ja ennustaa --
- oi, kuuntele syntymämaa!
-
- Oi, kuuntele korvin avoimin
- ja aattele täysin aattein,
- oi, pukeu paitoihin puhtaihin
- ja valmistu juhlavaattein!
- Sun koittava, kansa, on sunnuntaisi --
- ja koittaa kyllä se kohta jo saisi,
- olet tarpeheks kyynelin kylpenyt.
- Hymyhuulinen olkosi nyt!
-
- Luo silmäsi laajalti ympäri maan,
- katso kauvaksi läntehen, itään!
- Katso, maa on vaiti ja odottaa,
- aika seisoo ja lippua pitää:
- Ken tohtivi temmata vuossadan vaatteen?
- ken tohtivi nostaa nousevan aatteen
- ja korkeella kantaa ja lennättää?
- Nous Suomeni! pystyhyn pää!
-
- Nouse Suomeni suurena, rynnistäin,
- nouse vaaroilta, vaarojen alta,
- nouse rannoilta järvien siintäväin,
- sinä sinisten toivojen valta,
- luo päältäsi pienten riitojen riehu
- ja kasva ja kansojen lippuna liehu
- ja näytä, mit' täällä pienikin voi,
- kun suurta se unelmoi!
-
- Näe unta kansojen keväästä
- ja auringosta, mi koittaa,
- näe unta uusista hyveistä
- ja rakkaudesta, mi voittaa,
- näe unta, ett' tieto on voima ja pyhä,
- mut voimankin yllä on hyvyys yhä
- ja valo on valta, mi velvoittaa --
- näe unia suuria maa!
-
- Eri lahjoja meille Luojamme soi,
- kuka enemmän sai, kuka vähän,
- mut kaikki tok' olla hyviä voi
- ja yhtyä lempimähän.
- Ja muita jos enemp' on yhdelle suotu,
- se yksi muiden on iloksi luotu
- ja avuksi veljien heikompain.
- Ole hyvä, oi kansani ain!
-
- Ole hyvä, älä vastahan ärjäise,
- kun orpo pirttihis astuu!
- Ole hyvä! Ja hymyllä lohduta se,
- kenen silmät kyynelin kastuu!
- Ei leivästä yksin vaimene suru,
- vaan antaos rikkaasta riemustas muru,
- vie joukkohon lastesi leikkiväin!
- Oman riemus sa lisäät näin.
-
- Se ilo mi kasvavi murheesta,
- se yksin on oikea täällä
- ja ethän kansani kallis sa
- ole kulkenut kukkien päällä,
- mut niin jos sa kestät onnesi uuden,
- kuin kestit sa murheen ja onnettomuuden,
- niin olet sä kansa, mi kaikki voi.
- Älä horju, Suomeni oi!
-
- Mut viikot ne vierii ja vuodet ne käy,
- yhä kaikki on ennallansa.
- Yhä ei minun unteni urhoa näy,
- ja mieroa kerjää kansa.
- Mut vaikka me vuotamme tuhannen vuotta,
- niin vuottanehet me emme ole suotta,
- kuin oikein, oikein me vuotamme vaan, --
- hän vaikka ei saapuiskaan.
-
- Mut ei! Meillä on joku rinnassa ain,
- siell' on eräs ääni, mi puhuu
- se uni ett' ei ole unta vain,
- vaan kerran se huutaa ja huhuu;
- sen tunnemme suonissa, lihassa ja luissa,
- se kuuluvi tuulessa, ilmassa, puissa
- ja nuorten se silmissä salamoi:
- On saapuva Suomeni koi.
-
-
-
-Kuollut äiti.
-
-
- Äiti on kuollut,
- lapset leipeä anelee,
- sammui töllistä lämmin liesi,
- hongat raskaasti humisee.
-
- Tyhjä on tölli,
- lapset katsovat lattiaan:
- Tänne jäädäkö, vaiko mennä
- kauvas korpehen kuolemaan?
-
- Ulvovi hukka,
- tähdet kirkkaasti kimmeltää.
- EIlös katsele kaunis tähti
- ihmis-erämaan elämää!
-
- Elämä on synkkä,
- saati lapselle torpparin;
- rikas vannoo ja rikas pettää,
- viepi viimeisen rovonkin.
-
- Tuima on tuuli,
- hovinherra vei viljat, puut.
- Äiti kylmähän kuoli äsken,
- jätti jälkeensä tyhjät suut.
-
- Loppui jo leikki,
- lapset toistansa katselee,
- lapset päivässä enemp' oppii
- kuin ennen vuotehen kymmeneen.
-
-
-
-
-Syntysanat.
-
-
-[Lausuttu ensi kerran Suomen Kaunokirjailijaliiton
-perustavassa kokouksessa 10 p. lokak. 1897.]
-
- Me tiedämme, miksi me yhdyttiin,
- kädet liittohon vankkaan luotiin,
- me tiedämme, miksi me riemuittiin,
- miks huuto se raikkaasti raikui niin,
- kun juhlamme maljoa juotiin.
-
- Me tiedämme, mikä se yhtehen
- nyt tuonut on vanhat ja nuoret,
- mitä kertovat keijuset toiveiden,
- me tiedämme voimamme, tunnemme sen
- ja seisomme niinkuin vuoret.
-
- Mut sydän jos kellä se sylkähtäis
- punan nostaen poskipäille
- ja kyynel jos silmähän vierähtäis
- ja vieras sen näkis ja kysähtäis,
- me vakaasti vastaamme näille:
-
- Me tahdoimme koota tarmomme,
- kevätvoimamme yhtehen kerran,
- ja ennen taistoa tahdoimme
- me laskea, kuinka on laaja se
- ja miehiä minkä on verran.
-
- Me tahdoimme kuulla kaikuvan
- oman kielemme korkealla,
- Suomen toukohon, toivohon luotettavan,
- Suomen voimasta viljoa vuotettavan,
- johon pysty ei harmaja halla.
-
- Me olemme lapsia oman maan
- ja kansamme kallihin juurta,
- se meitä on heijannut helmassaan,
- sen luotamme päivähän valkenevaan,
- me uskomme Suomea suurta.
-
- Me uskomme Suomemme suuruuteen
- yli maiden ja merten muiden,
- sen tieteeseen, sen taiteeseen,
- sen lauluhun, kuntohon, kantelehen
- ja humuun sen honkapuiden.
-
- Sen uskon sen taistossa sankari ties
- tulen suihkeena suontensa päissä,
- sitä laulavi laps, sitä haastavi mies,
- se on pontemme pohja ja leimumme lies,
- se on voimamme vastasäissä.
-
- Niin, veikkoset, sepä se yhtehen
- nyt tuonut on vanhat ja nuoret,
- sitä kertovat keijuset toiveiden,
- me tiedämme voimamme, tunnemme sen
- ja seisomme niinkuin vuoret.
-
-
-
-
-Henrik Ibsen.
-
-20.3.1828-20.3.1898.
-
-
- Aina kun häntä mä aattelen,
- niin aattelen suurta vuorta,
- min huippu on lunta ja jäätä vaan,
- mut juuri nurmea nuorta.
-
- Ja vuori hän onkin, hän sankari on --
- ja niitä on Norjassa monta --
- mut yhtään ei niin ylpeää,
- niin vankkaa, vaappumatonta.
-
- Hän seisovi niinkuin Dovrefjeld
- ja katsovi kääpiö-aikaa,
- ja kansa se kertovi kammoksuin,
- että vuoressa siinä on taikaa.
-
- Se vuori se heimoa hiisien on,
- on jättien juurta ja helmaa,
- se kutsuvi Alppeja kummikseen
- ja serkukseen Sulitelmaa.
-
- Ei aina se vanha Dovrefjeld
- ole ollut jäätä ja lunta.
- Sen sydän on ollut nuori ja hellä
- ja sykkinyt suurta unta.
-
- Se tahtonut nousta on taivaaseen,
- mut pilvihin tuskin pääsi,
- kun Luoja jo rohkean rankaisi
- ja lämpimän lumeksi sääsi.
-
- Nyt lumessa seisovi Dovren ukko,
- on seisonut vuosia monta,
- niin pitkää, kylmää ja kaameaa,
- niin yöllistä, ilotonta.
-
- Elä astu veikaten vuoren luo,
- kun aika on ankara tällä,
- se puhuvi vaan lumivyöryillä
- ja ukkosen jylinällä.
-
- Mut välistä, laaksossa lauletaan,
- kun ilta se hämärtäypi,
- niin tuolla vanhassa vuoressa
- niin kummat kuiskehet käypi.
-
- Ja on kuin lapset ne laulaisi,
- suvituulet tuutisi viljaa,
- ja on kuin liikkuisi Dovrefjeld --
- taas sitten kaikki on hiljaa.
-
- Ja kansa se laulavi lauluaan
- ja laulu on laakson kukka.
- Mut lumessa seisovi Dovrefjeld
- ja lumessa Dovren on tukka.
-
-
-
-Vanki.
-
-
- Viel' onko se ruoho vihreää
- mun koppini ulkopuolla,
- oi, vieläkö lainehet sinertää
- ja vieläkö lintuset visertää
- kuin ennen, kun lauloin tuolla?
- Tuo, ihmiset oi, mulle virkkakaa!
-
- Viel' onko se elämä ennallaan
- mun koppini ulkopuolla,
- viel' onko se elossa onni maan,
- sitä vieläkö ihmiset ajaa vaan
- kuin ennen, kun ajelin tuolla?
- Tuo, ihmiset oi, mulle virkkakaa!
-
- Viel' ovatko nuoret ne nuoria
- mun koppini ulkopuolla
- ja vieläkö maass' on vuoria
- ja tahtooko vielä ne taistella
- kuin ennen, kun taistelin tuolla?
- Tuo, ihmiset oi, mulle virkkakaa!
-
- Ne vieläkö uskovat, toivovat
- mun koppini ulkopuolla
- ja vieläkö elää unelmat
- ja vieläkö liput ne liehuvat
- kuin ennen, kun uneksin tuolla?
- Tuo, ihmiset oi, mulle virkkakaa!
-
- Kaikk' onhan se kaunista, kauniimpaa
- kuin ennen ulkona tuolla?
- Ja vangin tyrmä se valkeaa
- ja siintää taivas ja kukkii maa
- mun koppini sisäpuolla.
- Ja vangin kantelo kajahtaa.
-
- Soi, helise kantele vapauden,
- soi heille ulkona tuolla,
- punat nosta poskihin nuorien,
- sytä uskoa sankarisydänten
- unen kaunihin eestä kuolla! --
- jos kaikki vielä on ennallaan.
-
- Mut miksi on kaikki niin hiljaisaa
- mun koppini ulkopuolla?
- Miks kuule en orhien hirnuntaa?
- Vai oliko kaikki se unta vaan?
- Niin aika on vangin kuolla --
- ja vaieta vangin kanteleen.
-
-
-
-
-Tiedon tultua Z. Topeliuksen kuolemasta.
-
-
- Läksi lintu kotivaaran alta,
- koivu kaatui lahden rantamalta,
- jonka alla torpan lapset leikki,
- jota kuuli Maija, Liisa, Heikki.
-
- Lintu lauloi kaukomaailmasta,
- koivu kuiski kultataivahasta,
- töllit avartui ja kuvat kulki,
- sydän nuori kaikki sisääns' sulki.
-
- Ken nyt laulaa töllin lapsosille,
- ken nyt kuiskii salon kuuleville?
- Vaan jos koivu kaatui, lintu lähti,
- elää koivun päällä koiton tähti.
-
- Elää ehtootähti armahainen,
- tähti ihmisyyden ihanainen,
- tähti ihanteiden, innostuksen --
- elää tähti Zachris Topeliuksen.
-
-
-
-
-Hymni Z. Topeliuksen haudalla.
-
-
- Nukkuos alla
- kukkaisen kunnahan,
- nukkuos niinkuin
- helmassa äidin armaan.
- Helppo on maata
- päivätyön tehneen.
- Rauha on palkka
- raatajan parhain.
-
- Kuolema kulkee,
- kaatuvi kukka, puu.
- Kansansa helmaan
- kaatuvi kansan urho,
- Nukkuos jälkeen
- päivätyön pitkän,
- nukkuos, lämmin
- on helma Suomen.
-
-
-
-
-Karl A. Tavaststjerna.
-
-
- Ylös laulajat nuoren Suomen!
- Lasit täyteen ja hiljaisuus!
- Karl Augustin maljan me juomme,
- me Suomi nuori ja uus.
-
- Ei käyttänyt Väinön hän kieltä,
- mut hän oli meidän mies,
- ja hän oli mestari meille,
- mi leimuta, lempiä ties.
-
- Hän rakasti rantoja niitä,
- joilla kehtomme keinunut on.
- Hän tunsi Kuusamon tuskat
- ja tuntehet Uramon.
-
- Lakit päästä laulajat Suomen!
- Lasit täyteen ja hiljaisuus!
- Ma pelkään, se kauvemmin kestää
- kuin uskovi polvi uus.
-
- Hän oli niin hieno ja lämmin,
- hän oli niin meidän mies.
- Karl Augustin maljan me juomme.
- Hän leimuta, lempiä ties.
-
-
-
-
-Nuorten laulu.
-
-
- Pois alta nyt heikot ja horjuvat, hei,
- nyt vallat on vaeltamassa,
- jos kuljeta kultaisin kannuksin ei,
- punaviitassa, purppurassa.
-
- Te kuulitte: aateli velvoittaa! --
- me uskomme oppia uutta
- ja vannomme: nuoruus se velvoittaa,
- sillä nuoruus on aateluutta.
-
- Niin kauas kuin aurinko aamuinen
- sen kulkevi sankarisarjat,
- ja porteilla Pohjolan hallaisen
- sen heiluvi ratsujen harjat
-
- Joka töllissä henkemme heimoa on --
- joka kerkässä kevään juuri --
- mut aateliskirjamme antanut on
- sinitaivahan taatto suuri.
-
- Hän kirjoitti nuorihin rintoihin
- tulikirjat ne säihkyvät, soivat,
- jotka käskevät aateli-aatteihin,
- töille sankarien salamoivat.
-
- Ja se veri, joka poskilla ruskottaa,
- joka valmis on vaahtopäihin,
- sepä toimihin suurihin velvoittaa,
- eturintahan, riehusäihin.
-
- Se soittavi ilmoja soutamahan
- pois arkihuolien alta,
- se vaativi kaikkea katsomahan
- yli kuohujen, korkealta.
-
- Niinpä nouskame kerran, me vartio maan,
- me vankat, me vapaat, me nuoret,
- pikku pyyteet me heitämme heikoille vaan,
- sillä kotkien koti on vuoret.
-
- Niinpä nouskame juhlahan sunnuntain,
- suvitaivahan hiljaisuuteen,
- maan povesta me nouskame ponnahtain
- kuin kukkaset kesähän uuteen.
-
- Ja kohtapa korpi se toukoa tois,
- kävis laaksossa laulujen taika --
- se nousu mun kansani nousua ois,
- ois Suomeni sankari-aika.
-
-
-
-
-Matti Myöhänen Gladstonen haudalla.
-
-
- Kansat muut jo muistostansa haudan oli heittäneet,
- seppeleillä, kukkavöillä kummun pyhän peittäneet,
- jonka alla untaan uinuu vuosisadan sankari,
- heikon turva, pöyhkän pelko, aatteen urho ankarin.
-
- Oli viikot vierinehet, kulkenehet kesäkuut,
- omiss' arkiaskareissaan taasen toimi kansat muut;
- liian kauvan olikin jo peijaat suuret kestäneet,
- ihanteilla ikuisilla arkitöitä estäneet.
-
- Kansat tarttui toimihinsa. Arki kulki kulkuaan.
- Mikä tuumi tullejansa, kuka kauppaliittojaan.
- Mutta taivaan rantehilla meri jyskää, salamoi,
- siellä ajan sankarille suuret kuolinkellot soi.
-
- Siellä aallot miestä ahmaa, tykit tulta tuiskuttaa,
- siellä surman suuret henget punahunnuin huiskuttaa,
- siellä voittaa voima yksin, voita aate, armo ei --
- siellä saalis taattu, tietty myös on korppikotkillei.
-
- Haiskahtaa jo raadon haju. Herää hukat hiipimään,
- hurme lämmin löyhkähtääpi, korpit koittaa siipiään,
- liikkumaan saa laivalinnat, asepajat paukahtaa,
- mesikielin, korpinmielin koht' on koko mannermaa.
-
- Silloin kaukaa pohjan päältä haaksi merta halkoilee,
- kokan kääten koillisesta pursi pieni palkoilee,
- juoksee kautta Juutinrauman, suuntaa saareen Brittien,
- astuu rantaan aimo ukko, maalle Matti Myöhänen.
-
- Kuuta kaksi matkaa tätä miettinyt ol' mielessään,
- kunnes sai hän lähteneeksi kesken kesäkiireitään,
- tahtoi hänkin, vaikka myöhään, päästä urhon peijaisiin,
- josta suuret Suomen lehdet kertoi kaunihisti niin.
-
- "Taisin vähän myöhästyä", tuumi ukko tultuaan,
- "mut ois mulla muassani pieni seppel Suomenmaan,
- senpä sulle Suomen immet valkosormin solmivat;
- seppeleess' on Suomen kukat, kanervat ja puolukat.
-
- Terve sulle tervashonka, terve saaren suora puu!
- sua muistellessa taasen murheet pienet unhottuu,
- unhottuvat kotihuolet enkä muista muuta kuin
- sankarin, mi vapautta täytti töin ja saarnas suin.
-
- Saarnas sanaa ihmisyyden, puhui puolta heikkojen,
- uskoi elin-unelmahan kaikkein pienten kansojen,
- uskoi että pienellekin kaikuu käsky Jumalan:
- kasva, kartu, marjat omat kanna iloks maailman!
-
- Pieni vain on pienen onni. Hälle on se suuri vaan,
- sit' ei vaihda orjan silkkiin eikä kultaan, kunniaan,
- vapaus se köyhällekin kultaa kallihimpi on,
- siitä taistella hän tahtoo viime hengenvetohon.
-
- Vapahasti taivaan tuulet hongikoissa hohisee,
- vapahasti valtamerten aallot aavat kohisee,
- vapahasti lintu laulaa, ruoho kasvaa, lehto soi --
- ihminenkö yksin ilman vapautta kasvaa voi?
-
- Näin sa kysyit, jalo vanhus. Siitä sua kiitämme,
- siitä sua seppelöimme, kaikki pienet kansat me.
- Mutta parhaan kiitoksemme tuomme sulle toimin, töin,
- tuomme tietein, tuomme taitein, tuomme laulun laakerivöin."
-
- Näin se puhui Suomen Matti, puhui rinnan pohjastaan.
- Kaunihisti urhon haudan kaarsi seppel Suomenmaan.
- Seppeleess' on Suomen kukat, kanervat ja puolukat,
- jotka kestää kauvan, kauvan, kun jo ruusut kuihtuvat.
-
- Mutta taivaan rantehilla meri jyskää, salamoi,
- siellä ajan sankarille suuret kuolinkellot soi,
- siellä aallot miestä ahmaa, tykit tulta tuiskuttaa,
- siellä surman suuret henget punahunnuin huiskuttaa.
-
- Haiskahtaa jo raadon haju. Herää hukat hiipimään,
- hurme lämmin löyhkähtääpi, korpit koittaa siipiään,
- liikkumaan saa laivalinnat, asepajat paukahtaa,
- korpinmielin koikkumassa on jo koko mannermaa.
-
- Suomen Matti seisoo, katsoo. Ihan niinkuin itsestään
- kääntyy mieli Pohjolahan, maahan pieneen kääntyy pää.
- Näkyy pilvi kodin päältä, uhkaa Ukko päällä veen; --
- Ja hän hiljaa kädet risti vielä viime rukoukseen:
-
- "Herra suojaa Suomenmaata! Kevättouot tehty on,
- oras hento heilimöipi, anna paistaa auringon!
- Tyytyväisnä työtä teemme, maata pientä raadamme.
- Kun sen tehdä rauhass' saamme, emme muuta pyydä me.
-
- Taasen Suomen taivahalla pilvet mustat kulkevat,
- taasen oudot aavistukset miesten mieltä sulkevat.
- Mutta Suomen mies se turvaa turvahansa entiseen,
- sanaan Suuriruhtinaansa, lakihin ja oikeuteen.
-
- Herra, suojaa Suomen rauha! Aik' on paha, levoton.
- Kotkain suurten taistellessa pääskyn onni pesäss' on.
- Vaan jos vaaran tullen vaatii valtaistuin, kotilies,
- varmaan silloin vankkumatta seisoo joka Suomen mies."
-
- Kyynel kirkas silmän kasti. Matti pyyhkäs kyyneleen,
- lykkäs purren lainehille, läksi kotimatkalleen.
- Vaikka aalto vaahtoaapi, vaikka mylvii myrskysää,
- rauhallisna Suomen Matti suurta merta viilettää.
-
- Berliini, toukok. -- Helsinki, heinäk. 1898.
-
-
-
-
-Suomen valta.
-
-
-[Lausuttu ensi kerran Lomakurssilaisten juhlassa 19 p:nä elok. 1898.]
-
-
-1. Laulajan alkusanat.
-
- Kun tullut nyt Kalevan kansoa on
- salin täydeltä koolle tähän,
- niin aika nyt kantelon heikonkin ois
- käydä ilmoja helisemähän.
-
- Sanat vielä jos kuulevat laulajaa
- ja aattehet miehen mieltä,
- niin aika nyt kaikua kantelon ois
- ja kaikua Kalevan kieltä.
-
- Kas, soipa se kantele ennenkin,
- ilo kaikui Kalevalassa,
- kun Suomi suuria laulujaan
- emon polvella lauleli lassa.
-
- Soi silloin kun karhu ol' kaadettu
- tai elo oli aitassansa,
- tai silloin kun tupa oli tehtynä uusi
- ja juhlien vihki sen kansa.
-
- Meidän viljamme vielä se aaltoilee
- Suomen suurilla vainioilla,
- meidän tukkimme vielä ne virtailee
- Suomen suurilla tukki-joilla.
-
- Mut annahan vieriä vuoden ja kaks,
- niin tuvanpa uuden me teemme
- ja allapa orsien omien kerran
- on kaikuva kanteleemme.
-
- Suomen tiede sen tuulilta suojelee,
- Suomen taide sen katot kaartaa
- ja Suomen laulu sen lämmittää
- ja sen satujen linnaksi saartaa.
-
- Mut päivä kun illalla mailleen käy,
- me istumme portahilla
- ja katsomme kauas yli maan, yli veen
- ja kulkua kesäisen illan.
-
- Käsi poskella impyet unelmoi,
- käsi kalvassa miehet nuoret,
- ja unia suuria uneksitaan,
- että hymyy harmajat vuoret.
-
- Kun nuoret suurta unelmoi
- ja miehet suurta toimii,
- niin silloin Suomi on onnellinen
- ja Suomen tarmo taimii.
-
-
-2. Oma tupa oma lupa.
-
- Pesänsä on peipollakin,
- kontiollakin kotonsa --
- ihminenkö ilman oisi?
-
- On armas päänalainen,
- sija muita sirkeämpi,
- jalan neljän juoksevilla,
- siiven kahden kantamilla --
- ihminenkö ilman jäisi?
-
- Pois meni merehen päivä
- päivätyönsä tehtyänsä;
- lehtohon levähti tuuli
- päivän pitkän tuultuansa;
- lintu pään pesähän laski
- virren pitkän veettyänsä.
- Ihminenkö yksin yössä
- kulkisi koditta kurja,
- kuikerrellen, kaikerrellen?
-
- Hyvä on maata maaperässä
- oman lieden lämpimällä,
- vilut on patjat pehmeätkin
- vilun vierahan tuvassa.
- Kaunis on löyly katkuinenki
- oman saunan orren alla;
- kylmä on kyläinen kylpy,
- vaikka haudot hajuvesillä.
-
- Jo se on pätevä poika,
- joll' on tyttö mielitietty;
- toki se toista on uhempi,
- kell' on kihlat kihlattuna;
- vasta sen mieheksi sanoisin,
- joka toi tytön omansa
- oman lautsan laulajaksi,
- oman ikkunan iloksi.
-
- Lauloi lintunen lehossa,
- helskytteli hietarinta:
- Lauha on laulella emosen
- oman kääryn kätkyellä,
- hyvä on lapsen nauratella
- oman karsinan olilla.
- Ei ole tuvassa tuiskijata,
- sanan vihaisen viskojata
- naurun pitkän naurannalta.
- Iso on tuvassa itse,
- veli veistolastusilla,
- nepä suuta suihkoavat,
- hyrähtävät sanan hyväisen.
-
- Kukkuipa käkeä kaksi
- kahen puolen kirkonaidan:
- Hyvä on raatajan levätä,
- unta nähdä työ-urohon!
- Pyhä on työmiehen perintö
- oman kuusen kuuluvilla;
- vieno on Jumalan vilja
- oman aatran ohramaasta;
- kulut kulta, haihtui helmet,
- hävis rikkahan hopeat,
- ei kulu isän opetus,
- joka on peltohon penätty
- ja vaottu vainiohon.
-
- Näitä ne isät opetti,
- näin ne peltohon penäsi,
- kynti kirjat auran kynsin,
- vakoili sanat vakaiset:
- Oma tupa oma lupa,
- oma pelto oma perintö.
-
-
-3. Kaiu, kaiu kansan ääni!
-
- Kauvan, kauvan koditonna olet vieno vierinyt,
- Suomi armas, Suomi suuri -- katso, kotis nousee nyt!
- Katso, kuinka kansa nousee, kuinka lapses heräjää,
- kuinka nuoret, vanhat, kaikki työhön kilvan kiirehtää.
-
- Nouse, nouse Suomen pirtti, kasva valta Kalevan,
- nosta harjas taivahalle, kurkihirtes kuulumaan!
- Kodit lämpee, koulut liehtoo, syttyy, syttyy sydänmaa,
- soinnahtaapi Suomen laulu, kansan ääni kajahtaa.
-
- Kaiu, kaiu kansan ääni, kaiu huiluin, kantelein,
- helkä, helkä Suomen henki, yli maiden, manterein!
- Kerro maille kaukaisille, mitä kansan lempi voi!
- Katso, maille talven, hallan, näin se tarulinnan loi.
-
- Lennä, lennä Suomen lempi, kulje siivin kultaisin,
- istu köyhän ikkunoille, astu vallan vaunuihin,
- lennä päivän perhosena, sytä päivä sydämeen,
- kanna viestit kallehimmat, viestit maasta taivaaseen!
-
- Kerro, kerro Jumalalle taivahasen tultuas:
- katso, min' oon kansan lempi, kansan hyvin kaitsemas,
- katso, näin he rakastivat joka rantaa, kukkulaa,
- jonka annoit Herra heille, -- katso, suur' on Suomenmaa.
-
- Katso, katso kaikkialta savut tyynet tupruaa,
- laihot nuoret lainehtiipi, talot kauniit kangastaa,
- kansa raitis, kansa vakaa alla pyhäin pihlajain
- sulle veisaa kiitostansa, kaikuu kellot kumahtain.
-
- Kiitos, kiitos Herra, että annoit armahaisen maan,
- annoit kummut kukkarinnat, käet päälle kukkumaan,
- vaarat siintää, järvet läikkyy, hongat hiljaa huminoi.
- Kuulkaa, kuinka kansan ääni luonnon kanteleesta soi,
-
- Kuulkaa, kuulkaa: Metsä kutsuu, meri viittoo, hymyää,
- katso, min' oon Suomen maata, tullos tänne, tänne jää,
- katso, min' oon Suomi-äitis, paina pääsi povellein,
- tunne äitis rinnan tunnut, kuule kuiskeet sydämein.
-
- Syki, syki Suomen rinta, kyllä poikas kuulevat,
- huoju, huoju Suomen honka, Suomen lapset tulevat;
- kodit lämpee, koulut liehtoo, syttyy, syttyy sydämet,
- kajahtaapi kansan ääni, sointuu Suomen sävelet
-
-
-
-
-Olkohon taiteemme niinkuin tammi.
-
-
- Olkohon taiteemme niinkuin tammi,
- tuuhealehtinen, lempeä puu,
- olkohon niinkuin kartanon koivu,
- varjoisa, vilpas, juurella jonka
- maamiehen murheet unhottuu.
-
- Olkohon taiteemme niinkuin meri,
- syvä, mut päilyvä pinnaltaan,
- olkohon niinkuin kunnahan lähde,
- vuoresta tullut, vuoresta viepä,
- kantava laaksohon kauneuttaan.
-
- Olkohon taiteemme niinkuin taivas,
- siintävä, soiluva, tähtinen, sees.
- Olkohon niinkuin nouseva päivä
- metsien päällä, järvien päällä,
- kun sinä kaiutat kantelees.
-
- Humise Suomeni taiteen tammi,
- läiky Väinämön laulun vuo,
- siintäös taivas, nouskosi päivä,
- että sen riemulla kuulevi kansat,
- riemulla kuulee ja rientävi luo.
-
-
-
-
-Me kasvamme.
-
-
- Me kasvamme kansana, nuorina.
- Me nousemme Suomen
- vuorina.
- Me peitämme kukkasin kummut ja haat,
- me kylvämme vehreiksi Väinölän maat,
- tule, Väinö, niin tuoksussa tuomen
- läpi lehtojes astua saat.
-
- Me kasvamme Kalevan juuresta.
- Me laulamme maasta
- suuresta.
- Me nostamme kansamme kunniaan,
- yön valtoja vastahan taistelemaan,
- ja peittävä ei petos, saasta
- ole laaksoja laulujen maan.
-
- Me voitamme virsin ja kantelein,
- me kiistaamme taiteen
- tanterein.
- Ja tulkohon talvet ne tuiskuin ja jäin,
- me seisomme vastassa seppelepäin,
- me aitaamme aatteiden kaiteen
- tuhatjärvien turvaksi näin.
-
- Me olemme pikkunen kansa vaan.
- Meit' tenhota ei saa
- ansat maan,
- ei kullat, ei valtojen vaunut nuo,
- mut meille vain taivas on siintävä tuo,
- min kiitosta kiuruset veisaa,
- jonk' armoa ves'sade suo.
-
- Me seisomme yksin päällä maan.
- Meill' on tämä ranta
- täällä vaan.
- Jos _me_ emme tääll' ylös katsone vain,
- jos _me_ emme toistamme tukene ain,
- me sorrumme niinkuin santa
- alle aaltojen pauhoavain.
-
- Meill' onhan niin paljon yhteistä.
- Miks riidellä oraan
- lyhteistä?
- Vain toukojen, toivojen aika on tää.
- Kuka tietää, ken laihomme leikkaa nää?
- Mut sortua saa ne ei soraan,
- joka riitojen riehusta jää.
-
- Siis kylki kylkehen kiini vaan!
- Ei meill' ole maljat
- viinimaan,
- mut seiskame näin, sotatorvi kun soi,
- niin kauniisti kansamme riemua voi
- myös kuohua Kalevan kaljat
- Ole siunattu, Suomeni oi!
-
-
-
-
-Kotikansalleni.
-
-
- Niin sinne mun mieleni palaa
- pois rannoille rakkahan Pohjanmaan,
- niin siellä mun aatteeni kulkee
- kuink' kaukana itse ma kuljenkaan.
- Siell' äärillä virtojen vaahtoavain
- talot vilkkuvi koivujen takaa,
- siellä hehkun sain
- minä heimoltain
- ja siellä mun maammoni makaa.
-
- Niin jylhät siellä on korvet
- ja kodit on köyhät ja matalat vaan,
- mut kodeiss' on lämpimät liedet
- ja Jumalan pelkoa julistetaan,
- siellä muistoja aikojen menneiden
- isät harmajat haastavi illoin
- ja poikasten
- veret poskillen
- niitä kuullessa kohoo silloin.
-
- Isät harmajat muistoja haastaa,
- mut Pohjolan valta on vastaisuus
- ja isien intoa kuullen
- näin vaieten vannovi polvi uus:
- "Se maa, joka huovien hurmeet joi,
- kun Suomessa aik' oli ankee,
- joka johtajat toi,
- sotatorvi kun soi,
- pian meille, meille se lankee.
-
- Pian meitä se taistohon kutsuu.
- Isän perinnöt vaatii, ne velvoittaa,
- ja sen ei velk' ole pienin,
- kelle kerran on kuuluva Pohjanmaa.
- Mut äärestä äärehen kyntäen sen
- me pelloksi, puistoksi tuomme,
- joka torpallen
- tiet tietojen,
- joka rintahan riemun tuomme."
-
- Näin vaieten vannovat nuoret.
- Mut illalla honkia Pohjanmaan
- kun kuuntelet vaarojen alla,
- ne kuiskivat hiljaa ja vakaisaan:
- "Niin oikein, nuoret, kun vanhojen
- siinä muistatte tapaa vainen,
- _koko_ Suomea ken
- kynti parhaiten,
- oli parhain se pohjalainen."
-
-
-
-
-Kansa kalliolla.
-
-
- Tää kansa vakavanha on
- kuin kallio.
- Sen kalliolle Luoja loi,
- se elää ja se kuolla voi
- eest' esivallan, ruhtinaan
- ja isiensä maan.
-
- Tää kansa myrskyt seisovi
- kuin kallio.
- Sen onni on vaan tyyni työ;
- mut ennen pettuleivän syö
- se omalt' uutispelloltaan
- kuin vehnää vierahan.
-
- Tään kansan juuret syvät on
- kuin kallion.
- Sill' on vaan yksi, yksi maa.
- Tää kansa kieltään rakastaa
- ja lakejaan ja laulujaan
- ja isäin muistojaan.
-
- Tää kansa katsoo ylöspäin
- kuin kallio.
- Se pyrkii päivään, valohon,
- sen valta valtaa hengen on,
- ei valtaa tykkein tuiskuvain,
- ei miesten miljoonain.
-
- Tää kansa syntyi vapahaks
- kuin kallio.
- Se seisoo Pohjan lumessa
- kuin valon rintavartia,
- se talvi-öissä taistelee
- tai kaatuu paikalleen.
-
- Tää kansa voidaan musertaa
- kuin kallio.
- Se voidaan pirstaks pilkkoa
- ja voittaa vakivoimalla, --
- mut sentään juurta kallion
- sen pienin pirsta on.
-
-
-
-
-Myö kalliista henkesi.
-
-
- Myö kalliista henkesi, nuori mies,
- pian laantuvi elämän laine,
- yli vuorien ylhien käyköhön ties,
- missä kukkivi kunnia, maine.
- Kas, kotkat ne luotihin vuorien teille
- ja vuorien ruusut ne kukkivi meille!
- Myö kalliista henkesi, nuori mies,
- pian laantuvi elämän laine.
-
- Myö kalliista henkesi, nuori mies,
- sua murheet jos taistohon vaatii,
- vain orjalle kova on kohtalon ies,
- kukin ikeensä itse laatii.
- Ja vaikkapa vihdoin sa sortuisitkin,
- niin kaatuos kalpojen kärkiä pitkin!
- Myö kalliista henkesi, nuori mies,
- sua murheet jos taistohon vaatii.
-
- Myö kalliista henkesi, nuori mies,
- kun kuoleman kalpa häilyy,
- vain kerran se liekkivi rintasi lies,
- vain keväällä lähteet ne läilyy.
- Niin, kuolema kyllä se voittavi kerta,
- mut totta täss' ensin on vuotava verta!
- Myö kalliista henkesi, nuori mies,
- kun kuoleman kalpa häilyy!
-
-
-
-
-Uuden vuoden iltana v. 1898.
-
-
- Jo impyet sukivat suortuviaan
- yön istuen peilien eessä
- ja vuottavat vaan,
- uus vuosi kons' ajavi orhillaan
- ja millainen mies on reessä.
-
- Taas kirkonkellot kaikuu kaikkialla
- ja kuuset palaa
- ja siskot yhtyvät kuusten alla.
- Nyt juhla maassa on, nyt lepää kansa
- ja tinakauhoin
- jo lapset valaa,
- mit' tuova vuosi on tullessansa.
-
- Ne valavat onnea vanhemmille,
- ne uskovat uutta vuotta,
- ja lasten leikkiä, katsomahan
- myös vanhat ne siirtyvät suotta:
- Kas, linnoja, torneja korkeita,
- tinakeihästä, kilpeä, miekkaa,
- kas, tuossahan laiva jo laineita käy,
- tääll' orhi jo polkevi hiekkaa.
-
- Mut maa on synkkä ja yö on musta,
- ei kangastusta,
- ei valon välkettä taivahalla.
-
- Pienin lapsi kehdossaan
- uinuu unta ihanaa,
- äitikulta kurkistaa,
- viittaa isää katsomaan,
- isä hymyy, äiti myös.
- Lapsi, lauha olkoon yös!
- Ensi uunna-vuonasi
- ollos kahta vankempi!
-
- Mut maa on synkkä ja yö on musta,
- ei kangastusta,
- ei valon välkettä taivahalla.
- On nuoret vaiti ja vanhat heikot
- ja kaikkialla,
- oi veikot, veikot,
- vain tarmon puutetta, taantumusta.
-
- Kun paras poljetaan ja tuhmuus ilkkuu
- ja Väinön kansa
- kun hehkuu pyyteistään, ei innostansa,
- kun veitset, kahvelit maassa kiikkuu
- ja ruostuu miekat --
- niin mistä laulaisi lauluniekat?
-
- Oi, Suomen immet, uottakaa
- te itsellenne miestä,
- mi voisi maata vallita
- ja pikku riidat piestä,
- jost' oisi miestä maallekin
- ja Suomellensa suurta --
- oi, Suomen immet, uottakaa
- te miestä Väinön juurta!
-
- Oi, Suomen äidit, soutakaa
- te meille sodan lasta,
- niin ylvästä, niin ylpeää,
- niin nuorta, voimakasta,
- mi säilän terän tempoais
- ja nuorten lipun nostais --
- oi, Suomen äidit, soutakaa
- te lasta, joka kostais!
-
- Oi, Suomen lapset, valakaa
- te vanhemmille usko,
- se usko, että uusi vuos
- on aina onnen rusko,
- ett' aina aamu päivän tuo
- ja päättyy tuska kerran --
- oi, Suomen lapset, valakaa
- te meihin voima Herran!
-
- Mut maa on synkkä ja yö on musta,
- ei kangastusta,
- ei valon välkettä taivahalla.
-
-
-
-
-Helsinki sumussa.
-
-
- Sumu Suomenlahden päältä hiipii,
- peittää kaupungin ja kadut, kirkot,
- ilma myrkyllinen maata myöten
- kulkee, vierii, suun ja keuhkot sulkee,
- kansa astuu katuvieriänsä
- astuu hiljalleen ja hiljaa kuiskii:
- tullut turman on ja taudin aika.
-
- Yhä paisuu paksut myrkkypilvet,
- rintaa outo paino ahdistaapi,
- usmaan uppos Nikolain jo kirkko,
- sumu Säätytalon ukset sulki,
- harja uljas Ritarhuoneen peittyi.
- Senaatinkin seinät harmeneepi,
- Yliopisto vain yksin enää
- sekä Suomen pankki paikoillaan on,
-
- Eipäs! Onpa muutakin! Kas, vielä
- patsas seisoo Aleksander toisen,
- seisoo sumun kesken keisar'vainaa
- kansan lempimänä, kaipaamana.
- Katso, oikeuden jalopeuran
- silmä kirkas sumun halki säihkyy,
- vielä leyhyy rauhan palmulehvä,
- lyyra helkkää sekä sirppi suihkii --
- kaikki Suomen, kaikki kansan eestä.
-
- Kansa astuu katuvieriänsä,
- astuu toivoen ja toivein kuiskii.
-
- Silloin torin halki askel kaikuu,
- askel marssivaisen asejoukon,
- tyyni, säännöllinen, raudanraskas,
- huudetaan: _Smirnaa!_ ja takit harmaat
- hetken häilahtää ja sumuun häipyy --
- sitten kaikki taas on ennallansa.
-
- Kansa äänetönnä tuijottaapi,
- peittyy patsas Aleksander toisen,
-
- 17/2 99.
-
-
-
-
-Äl' horju suora Suomen mies!
-
-
- Äl' horju suora Suomen mies
- isäisi polulta,
- on karvas kantaa orjan ies
- ja ruoska katkera.
-
- Et horjununna silloin sä,
- kun maassa sota soi,
- kun kylät seisoi kylminä
- ja hurme huppeloi;
-
- Vaan leivoit leivän pettuisen,
- kun loppui rukihit,
- ja koska puuttui aapinen,
- sen puuhun leikkasit.
-
- Ei kuollut kunto Suomenmaan --
- se oisko kuollut nyt,
- kun maa on vauras, valveillaan
- ja kansa herännyt?
-
- Ei koskaan! Sanat salamoi
- mökistä mökkihin:
- Se maa, min meille Herra soi,
- on meille rakkahin.
-
- Se laki meille laatuisin,
- jonk' isät rakensi;
- se kieli meille kallehin,
- jonk' äiti opetti.
-
- Ja katso, kansa yhtyvi
- kuin vuori yhtehen:
- ken tästä päästä tahtovi,
- hän käyköön läpi sen.
-
- Vain halki meidän rintamme
- käy tähän maahan tie.
- O, Herra maata varjele
- ja Suomen surut vie!
-
-
-
-
-Suomen laululinnut.
-
-
- Me laulamme laulua vapauden
- sulon Suomemme taivahalla
- ja vaikka Suomi on suruinen
- ja kansa on kaipuun alla,
- me laulamme vaan, emme muuta me voi,
- miten raitis on metsän tuuli,
- miten rakas on taivahan vapaus, oi,
- ken sen kuiskehet kerran kuuli.
-
- Me olemme lintuja pieniä vaan,
- mut suustamme Jumala puhuu,
- Hän käskevi kansansa valvomaan,
- vaikka turmion huuhkajat huhuu,
- me lennämme, laulamme ilmoille,
- missä näämme me petturin, konnan,
- mut sen maan kuuluks me kiitämme,
- joka vaarass' on vankkumatonna.
-
- Me lennämme, laulamme ympäri maan,
- me lietsomme pyhää tulta,
- me istumme linnojen ikkunaan,
- joista kiiltävi päärlyt ja kulta,
- maan mahtavilta me kysymme näin:
- "Laps Suomen, sulla on kansa,
- sit' oletko vienyt sä päivään päin
- vai tallannut tuskassansa?"
-
- Me istumme vierelle opin tien,
- jota tietoviisahat astuu:
- "Muru anna, sen lohduks ma heille vien,
- joiden silmät nyt surusta kastuu."
- Ja kyntäjän korvaan me kuiskimme:
- "Oi, kynnä, oi ystävä, kynnä,
- on kuolohon tuomittu kansa se,
- jonk' aura on väsähtynynnä."
-
- Mut missä me impysen huokaavan
- näämme lehdossa, leppien alla,
- me laulamme laulumme vienoimman:
- "Oi, impynen leppien alla,
- miks huokaat? Sulla on tehtävä myös,
- katso, tuho on kansasi nieltä,
- tytär Suomen, nouse oi, suuri on työs,
- sytä sulhossas sankarin mieltä!"
-
- Ja missä me poikasen istuvan
- näämme vierellä virran laineen,
- me laulamme laulumme uljaimman:
- "Oi, kauniit on laakerit maineen!
- Ovat sorjat ne umppuset unelmain,
- mut sorjemmat tekojen tertut.
- Käy, poikanen, poimi, ja haudallas ain
- on laulava kevään kertut."
-
- Me veisaamme laulua vapauden,
- me Herran tahtoa teemme,
- ja soipa korvissa sortajien
- öin, päivin on säveleemme,
- se on nouseva niinkuin ukkonen,
- se on kasvava kansan voimin,
- ja kaikuva laulu on vapauden
- täällä kerran töin sekä toimin!
-
- 1/8 99.
-
-
-
-
-Herran kansa.
-
-
- Me suomalaisia olemme
- ja suomalaisiks jäämme,
- ken muuta meiltä tahtovi,
- se erehtyypi suuresti,
- me Suomen tavat pidämme
- ja suomalaisen päämme.
-
- Nää tavat suomalaisen on:
- Lain kuuliaisuus vankka,
- työ, tyyneys, Herraan luottamus
- ja aina uusi uskallus,
- kun tulee tuulet kohtalon
- ja lankee sade rankka.
-
- Tää kansa Herran kansa on,
- on kansa kalliolla,
- sill' onpi oma määränsä,
- tää kansa ei saa epäillä,
- vaan liitossaan kanss' auringon
- sen täytyy luja olla.
-
- On tähtiin kirjoitettu se:
- Jos tämä kansa kaatuu,
- niin kaatuu portti Pohjolan
- ja esivahti Euroopan,
- jää soittamatta kantele
- ja laulun mahti maatuu.
-
- Ei meidän töistä menneisyys,
- ei aikakirjat tiedä.
- Mit' tehty täällä suurint' on,
- se tehtiin Suomen peltohon
- ja senkin uhkas synkkä syys
- jo usein meiltä viedä.
-
- Mut kestävä on Suomen mies
- ja sitkeä sen selkä.
- Ja harmaa vaikk' on pinta sen,
- niin sydän sill' on punainen
- ja punainen sen kotilies,
- ei pakkasta se pelkää.
-
- Me emme usko aseisiin
- ja emme kalvan kahvaan,
- me uskomme vain aurahan
- ja kahteen kovaan kourahan,
- me uskomme vain sydämiin
- ja valon työhön vahvaan.
-
- On kerran päivä koittava,
- kun Suomen suuruus tutaan,
- kun mitataan sen hurmehet
- ja luetaan sen kyynelet
- ja valtakuntain saleissa
- sen vuoksi kokoonnutaan.
-
- Ja kerran lintu laulava
- on Suomen ikkunalla:
- Oi laske, laske tupahan!
- Ma tiedän viestin vienoimman.
- Jo Jumalall' on kunnia
- ja rauha maailmalla.
-
- Ja silloin Suomen enkeli
- on hymyilevä hiljaa,
- ja katso: musta multa se,
- jonk' kastoi kansan kyynele,
- nyt helmastansa kantavi
- vapauden kultaviljaa.
-
- Oi, kuulkaa, eikö Suomellein
- jo suihka rauhan siipi?
- Ei, ei, se vain ol' tuulonen.
- Mut tullos tuuli vapauden,
- niin lauluin, huiluin, kantelein
- sua Suomi tervehtiipi!
-
- 5/8 99.
-
-
-
-
-Kun saapuu Herra Zebaoth.
-
-
-Esitetty ensi kerran O. Merikannon ja A. Ojanperän
-kirkkokonsertissa toisena pääsiäspäivänä v. 1899.
-
- Kun saapuu Herra Zebaoth,
- maan kruunut, vallat vaviskoot,
- Hän oikeuden Herra on
- ja kantaa kalpaa tuomion.
-
- On maassa paljon murhetta.
- O, kuule kansas huutoa!
- Sun sanahas me luotamme,
- ei koskaan, koskaan järky se.
-
- Äl' sure kansa onneton,
- sun rukoukses kuultu on.
- Jo Herran miekka välkähtää
- ja päättyy tuskan päivät nää.
-
-
-
-
-Molok.
-
-
- Käy kauhun huudahdus halki maan:
- "Taas Molok vaativi uhrejaan!"
-
- Molok on herra, Molok on mahti,
- Molok on jumala Foinikian,
- raudasta rakettu, hehkuvahelma,
- suu tulenkarvainen, kauhistus maan,
- taas kita Molokin ähkyy ja aukee,
- taas sodan henget on hereillään,
- lapsia tänne, pientä ja suurta --
- Molok on, näättehän, nälissään!
-
- Ja äidit ne lastansa hellemmin
- sydäntuskassa sulkevat sylihin;
-
- "En antaa voi minä viimeistäni,
- jään onneton orvoksi, yksinäni!"
-
- Auta ei itku, auta ei parku,
- aika on Molokin armoton,
- taivas on outoja merkkejä täynnä,
- kuussa nyt kummia nähtynä on.
- Haa, miten korvessa huuhkaja huutaa,
- hyena hiipii ja shakaali käy!
- Tuokatte miestä ja neitoa nuorta --
- lapsiin nyt tyytyvän Molok ei näy!
-
- Näin kansamme miehuus se kuoleutuu --
- oi suuri, oi suuri on Molokin suu!
-
- Ja rannoilla vaimojen valitus soi --
- mut taivaalla uusi jo koittavi koi.
-
- Kansamme voima, kansamme mahla,
- näin sodan uuniinko uhrattais?
- Tai vahan merkit, kuuhuen taiat,
- meiltäkö mehumme ahmia sais?
- Ei, tämä kansa on nuori ja norja,
- kuolla ei tahdo, kun elää se voi,
- ei olla herra ja ei olla orja,
- vapaa se olla vain tahtovi, oi!
-
- Ja huudot ne kulkee ja huudot ne käy,
- mut vielä ei vapauden päiveä näy.
-
- Yhä Molokin yössä on kansa ja maa --
- ja murhe se murtavi Foinikiaa.
-
- 10/4 99.
-
-
-
-
-Mietelmiä.
-
-
- Vuossadat vierii. Ajan aallot pauhaa.
- Miespolvet vaihtuu, kansat katoaa.
- Mit' etsii ihminen? Vain rauhaa, rauhaa.
- Työmiehen rinta rauhaa halajaa.
- Me oomme lapsia vain eksyneitä
- maan pahan pinnalla. Me etsimme,
- me harhailemme salon suuren teitä,
- mut koti, koti, kusta löytyy se?
- Käy monta tietä, mont' on uskoa
- ja monet tuulet taivaan kantta kaartaa.
- Me odotamme aamun ruskoa,
- mut pilvet synkät sydänpäivän saartaa.
-
- Lapsi hymyy kehdossaan.
- Nuku lapsi, nuku vaan,
- nuku, nuku, nurmilintu
- ellös herää ensinkään.
- Maa on paha, levoton.
- Taivas lapsen koti on.
- Taivahall' on suuret tähdet --
- ellös hento herääkään.
-
- Kukka uinuu umpussaan.
- Nuku kukka, nuku vaan,
- nuku, nuku, nuori kevät,
- ellös pyri kesähän.
- Suven aika lyhyt on.
- Syys on kylmä, armoton.
- Kevähäll' on kaunis tuoksu --
- miksi pyrit kesähän?
-
- Sydän nukkuu rinnassaan.
- Nuku sydän, nuku vaan,
- nuku, nuku, nurmilintu,
- ellös ulos unelmoi.
- Elämä on armoton.
- Unten onni hellä on.
- Unelmill' on suuret siivet --
- ei niit' elo käyttää voi.
-
- Mut lapsi se hymyvi kehdossaan;
- Minä tahdon mieheksi nousta,
- minä tahdon miekkoja välkyttää
- ja jännittää sotajousta.
- Ja kukka se kuiskivi umpustaan:
- Minä tahdon tuoksulla täyttää maan
- ja aueta päivähän, aurinkohon,
- vaikk' kukkani kuihtuva on.
-
- Ja sydän se sykkivi rinnassa:
- En rauhaani lahjaks tahdo,
- minä tahdon seisoa tuulessa
- ja nähdä aaltojen vahdon.
- Mitä siitä jos toivoni pettää vaan!
- En murru ma silloin multahan maan,
- kun murrun ma nuorihin toiveisiin
- ja uskoni unelmiin.
-
- Rauha taiston seppel on.
- Voima vaan vie voittohon!
-
- Voima! Sana mahtava,
- sana suuri ja ankara,
- sana kauniiden kalpatöiden,
- sana rietasten rikos-öiden,
- lippu aatteen ja innostuksen,
- miekka murhan ja mullistuksen,
- heikon pelko ja köyhän kauhu,
- valon soihtu ja sodan sauhu,
- viljan nousu ja viljan kaato,
- kulon kulku ja kasken raato,
- sana sankarin, Jumalan --
- Voima on valtias maailman.
-
- Lauloi äiti lapselle:
- Ole nöyrä, nöyrä se
- Luojalle on otollinen,
- elontiellä onnellinen.
- Joka taipuu, taitu ei.
- Myrsky vuorihongan vei,
- vuorilla käy suuret tuulet --
- ellös pyri vuorille!
-
- Tuoksui kukka kuuselle:
- Ole pieni, pieni se
- Luojalle on otollinen,
- elämässä onnellinen.
- Pieni tyytyy pienehen.
- Minä ylös koita en.
- Ylhäällä käy suuret taistot --
- miksi pyrit ylemmä?
-
- Puhui impi urholle:
- Ollos hyvä, hyvä se
- Luojalle on otollinen,
- elontiellä onnellinen.
- Lämmin, oi, on kotilies.
- Miksi ulos pyrkii mies?
- Ulkona käy suuret surut --
- ellös pyri ulomma!
-
- Mut lapsi se laulavi äidilleen:
- Miten voisin nöyrä ma olla,
- kun sinua heittiöt herjaavat?
- Ne suistan ma taistelolla!
- Ja kuusi se kukalle huminoi:
- En maahan, en maahan ma jäädä voi,
- minä tahdon taivahan tuulilta
- sua kukkanen suojella.
-
- Ja sankari sanovi immelleen:
- Ei, täällä ma voimani tuhlaan,
- minä tahdon suurihin suruihin
- tai suurehen riemujuhlaan.
- Oi, katso, kaunis on Luojan maa,
- sen tahdon, sen tahdon ma valloittaa,
- se on valtakuntamme kaunoinen --
- kas, sulle ma valloitan sen.
-
- Mikä voiman oikeuttaa?
- Lempi yksin, lempi vaan.
-
- Lempi! Sana suloinen,
- sana siipien valkeiden,
- sana suurinten sankartöiden,
- valo synkinten sydän-öiden,
- rinnan yöllisen yksin-nyyhky,
- rauhan viesti ja voiton kyyhky,
- päivän paiste ja tuike tähden,
- voiman parhaimman paras lähde,
- suden suitsi ja himon ohja,
- tahdon ponsi ja tarmon pohja,
- sana sankarin, Jumalan --
- Lempi on valtias maailman.
-
- Vuossadat vierii. Ajan aallot pauhaa,
- maan kansat vaihtuu, miehet mietteineen.
- Mit' etsii ihminen? Vain rauhaa, rauhaa
- ja onnen seppelettä otsalleen.
- Ken niittää valmuja vain unelmoiden,
- ken leikkaa laakereita maisen maineen,
- ken onnea vain orjantappuroiden,
- ja kuka ulpukoita unhon laineen.
- Maailma yhtä kiittää, toista soimaa,
- työt toisen muistaa, toisen unohtaa.
- Työmiehiä me kaikki oomme vaan,
- vaikk' enemp' ehkä toisella on voimaa.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AJAN AALLOILTA***
-
-
-******* This file should be named 60851-8.txt or 60851-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/8/5/60851
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
- This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
- most other parts of the world at no cost and with almost no
- restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
- under the terms of the Project Gutenberg License included with this
- eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
- United States, you'll have to check the laws of the country where you
- are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
- the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
- you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
- to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
- agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
- Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
- within 60 days following each date on which you prepare (or are
- legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
- payments should be clearly marked as such and sent to the Project
- Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
- Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
- Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
- you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
- does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
- License. You must require such a user to return or destroy all
- copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
- all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
- works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
- any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
- electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
- receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
- distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
- Dr. Gregory B. Newby
- Chief Executive and Director
- gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/60851-8.zip b/old/60851-8.zip
deleted file mode 100644
index fc77600..0000000
--- a/old/60851-8.zip
+++ /dev/null
Binary files differ
generated by cgit v1.2.3 (git 2.25.1) at 2026-05-06 08:50:12 +0000