NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2727 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..632d650
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #62520 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62520)
diff --git a/old/62520-8.txt b/old/62520-8.txt
deleted file mode 100644
index 65b3ae2..0000000
--- a/old/62520-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2727 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Nivernain kaunotar, by Alphonse Daudet,
-Translated by Ansgarius Heikel
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Nivernain kaunotar
-       Kertomus eräästä vanhasta aluksesta ja sen väestöstä
-
-
-Author: Alphonse Daudet
-
-
-
-Release Date: June 29, 2020  [eBook #62520]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NIVERNAIN KAUNOTAR***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-NIVERNAIN KAUNOTAR
-
-Kertomus eräästä vanhasta aluksesta ja sen väestöstä
-
-Kirj.
-
-ALPHONSE DAUDET
-
-Ranskasta suomentanut Ansgarius H.
-
-Kirjallisia pikkuhelmiä V.
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto,
-1908.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-      Esipuhe.
-   I. Päähänpisto.
-  II. "Nivernain Kaunotar".
- III. Matkalla.
-  IV. Tukala toimeentulo.
-   V. Maugendren kunnianhimo.
-
-
-
-
-Esipuhe.
-
-
-_Alphonse Daudet_ (s. 1840, k. 1897) kuuluu nykyaikaisista
-ranskalaisista kirjailijoista kaikkein suosituimpiin. Hän on
-eteläranskalainen; todella herkullisella huumorilla, mutta samalla
-sydämellisellä lämmöllä on hän kuvannut rakkaita maakuntalaisiaan
-pienehköissä novelleissa, joista tässä mainittakoon "Taraskonin
-Tartarin", ja samoin persialaisia tapoja. Suurempiakin romaneja on hän
-kirjottanut ja luonnollisesti päässyt niissä syvemmälle sielunelämää
-kuvatessaan, mutta niissäkin enin viehättävät pienet värikkäät ja
-elävät erikoiskuvat, temmaten mukaansa, ei "jännittävällä juonella",
-vaan teeskentelemättömän sieluelämän ja esityksen hienolla suloudella.
--- Yksi näitä kirjallisuuden hienoimpia "pikkuhelmiä" tarjotaan tässä
-vihkosessa suomalaiselle lukijalle.
-
-
-
-
-Ensimäinen luku.
-
-Päähänpisto.
-
-
-Ollaan Temple-korttelissa, Eufents-Rouges-kadulla. Tämä on kapea kuin
-viemäritorvi; katuojissa seisovaa vettä; kadulla mustia likalätäköitä,
-homeen ja likaveden lemua ammottavista porttikäytävistä.
-
-Molemmin puolin katua hyvin korkeita taloja kasarmimaisine akkunoineen
-ja likaisine ruutuineen ilman verhoja; ne ovat asuntoja päiväläisille,
-kotona työskenteleville, muurarien asumuksia ja yömajoja.
-
-Alakerrassa kauppapuoteja. Joukko ruokakauppoja, kapakoita,
-hedelmäkaupustelijoita, leipomoita, ja yksi teurastajankauppa, josta
-sai sinipunertavaa ja keltaista lihaa.
-
-Kadulla ei näy ajopeliä, ei hienoja pukuja, ei tyhjäntoimittajia
-jalkakäytävillä, ainoastaan hedelmäkaupustelijat tarjoavat huutaen
-halliensa romuja, ja työläisiä tulvii tehtaista, kokoonkääritty pusero
-kainalossa.
-
-Oli kuukauden kahdeksas päivä, se jolloin köyhien tuli maksaa
-vuokransa, ja jolloin odotukseen kyllästynyt talonomistaja ajaa
-onnettomat kadulle.
-
-Se on se päivä jolloin näkee kulkevan kärryjä täynnä kaikenlaisia
-huonekaluja, rautasänkyjä ja ontuvia pöytiä, jalat ylöspäin,
-rikkinäisiä patjoja ja kyökkikapineita. Eikä löytynyt edes oljenkupoa
-alustaksi näille silvotuille alakuloisille huonekaluille, jotka olivat
-väsyneet juonitellen kulkemaan alas likaisia portaita, ja tekemään
-harharetkiä ullakon ja kellarikerroksen välillä. Yö on käsissä.
-Kaasu-liekit sytytetään yksi erältänsä ja heijastuvat katuojiin ja
-puotien akkunoihin. Usva on kylmähkö. Kävelijöillä on kiire.
-
-Laivuri Louveau seisoo selkä tiskiinpäin hauskassa lämpimässä
-ravintolahuoneessa kilistäen lasia erään Villetin puusepän kanssa.
-Hänen suuri kunniallinen, punakka ja arpinen merimiesnaamassa loistaa
-leveässä hymyssä, joka panee hänen korvarenkaansakin keinumaan.
-
-"Kauppa on siis sovittu, isä Dubac, te ostatte minulta puulastin siitä
-hinnasta, minkä olen määrännyt."
-
-"Aivan niin."
-
-"Maljanne!"
-
-"Samoin!"
-
-Kilistellään, isä Louveau juo pää kenassa, silmät puoleksi suljettuina
-ja maiskuttaen, ikäänkuin arvostellakseen valkoista viiniään.
-
-Entä sitte? Ihminen ei ole täydellinen ja isä Louveaun heikkous oli
-valkoviini. Ei hän suinkaan ole mikään juoppo -- ei millään muotoa!
-Hänen eukkonsa, joka on itse viisaus, ei sietäisi juominkeja, mutta
-joka elää, kuten merimies, päiväkaudet jalat vedessä ja pää auringon
-paahteessa, hän tarvitsee silloin tällöin tilkkasen.
-
-Ja isä Louveau käy yhä iloisemmaksi, hän hymyilee sinkki-tiskiä vasten,
-minkä hän näkee ikäänkuin sumun keskeltä ja joka muistuttaa hänelle
-niistä rahoista, jotka hän huomenna tulee pistämään taskuunsa
-hankkimastaan puutavarasta.
-
-Viimeinen kädenpuristus, viimeinen pieni lasillinen, ja sitten erotaan.
-
-"Huomenna siis -- varmaan!"
-
-"Luottakaa minuun."
-
-Louveau kyllä tulee olemaan täsmälleen yhtymäpaikalla. Kauppa on ylen
-edullinen ja niin hyvällä alulla, ett'ei nyt sovi vitkastella. Ja
-iloisa merimies lähtee Seinen vartta alaspäin, huojuvin askelin, ja
-tuupaten vastaantulevia paria, vallatonna kuin koulupoika, joka
-kiirehtii kotiinsa, taskussaan hyvät todistukset. Mitä sitten tästä
-sanonee äiti Louveau -- hän, joka on itse viisaus -- kun saapi kuulla,
-että miehensä sai heti myytyä puulastinsa, ja että kauppa on niin
-edullinen?
-
-Vielä vaan yksi tai kaksi tällaista saalista, niin voivat he ostaa
-uuden aluksen, sillä tämä "Nivernain Kaunotar" oli jo ruvennut pahasti
-vuotamaan.
-
-Tätä ei hän lausu miksikään moitteeksi, sillä tämäkin oli ollut kelpo
-alus nuoruudessaan, mutta kaikkihan lahoo ja vanhenee, ja isä Louveau
-kyllä itsestäänkin tunsi, ett'ei hän enään ole niin ketterä kuin
-ollessaan Marne'lla lautturin oppilaana.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta mikä ihme tuolla? Naisia kerääntyy erään portin eteen;
-ohikulkevat pysähtyvät, puhellaan ja poliisikonstaapeli, joka seisoo
-joukon keskellä, kirjoittaa muistiinpanojaan.
-
-Laivuri menee kadun yli uteliaana kuten muutkin.
-
-Mitä se on?
-
-Joku yliajettu koira, kiinni ajanut vaunu, katuojaan kompastunut
-humalainen, ei mitään merkillistä...
-
-Ei! Se on pieni poikanaskali, joka istuu puutuolilla tukka pörrössä ja
-posket hillolla tahrattuina, ja pyyhkien silmiään rystöillään. Hän
-itkee. Valuvat kyyneleet muodostavat poikaraukan pesemättömille
-poskille kummallisia kuvioita.
-
-Totisena ja arvokkaana, niinkuin kuulustelisi rikoksellista tekee
-rauhan suojelija kysymyksiä pienokaiselle samalla tehden
-muistiinpanoja.
-
-"Mikä on nimesi?"
-
-"Vihto."
-
-"Vihtori, -- entä muuta?"
-
-Ei vastausta. Pienokainen itkee yhä äänekkäämmin ja huutaa:
-
-"Äiti, äiti!"
-
-Muuan ohikulkeva nainen, kansan nainen, hyvin ruma ja likainen ja
-taluttaen kahta lasta, astui esiin väkijoukosta ja sanoi
-järjestysmiehelle:
-
-"Jättäkää hän minulle!"
-
-Hän laskeutui polvilleen, niisti poikaa, kuivasi hänen silmänsä ja
-suuteli hänen tahratuita poskiaan.
-
-"Mikä on äitisi nimi, kultaseni?"
-
-Sitä ei hän tiennyt.
-
-Poliisi kääntyi ympärillä olevien puoleen:
-
-"Kuulkaas portinvartija, teidän pitäisi tuntea nämä?"
-
-Heidän nimeänsä ei kukaan ollut kuullut. Taloon tulee ja sieltä lähtee
-vuokralaisia yhtä mittaa. Tiettiin ainoastaan sanoa, että he olivat
-asuneet täällä yhden kuukauden, maksamatta penniäkään, että
-talonomistaja oli äskettäin heidät häätänyt ja että oli hauska päästä
-heistä.
-
-"Mitä he hommasivat?"
-
-"Ei mitään. Mies ja vaimo joivat päiväkaudet ja tappelivat iltasin. He
-eivät olleet sovinnossa muulloin, paitsi kun oli kysymyksessä lasten,
-kahden pojan kurittaminen, jotka kerjäsivät kaduilla ja näpistelivät
-puotiloissa. Siisti perhe, kuten näette."
-
-"Luuletteko, että he tulevat noutamaan lapsensa?"
-
-"Ei, ei koskaan."
-
-He olivat muuttaessaan tahallaan jättäneet hänet tuuliajolle. Tämmöistä
-kyllä on ennenkin tapahtunut muuttopäivinä. Poliisi kysyy:
-
-"Eikö löydy ketään, joka olisi nähnyt niiden muuttoa?"
-
-He olivat lähteneet aamupäivällä, mies työntäen kärryjä, vaimo kantaen
-mytyn esiliinassaan ja molemmat pojat kädet taskussa. Ja ota nyt heidät
-kiinni, mistä saat!
-
-Ohikulkijat ilmaisivat paheksumisensa ja jatkoivat matkaansa.
-
-Pienokais-raukka oli istunut täällä jo kahdestatoista. Äitinsä oli
-nostanut hänet tuolille, sanoen: "ole kiltti." Siitä lähtien oli hän
-odottanut. Kun hän itki nälissään, oli hedelmäkaupustelijatar
-vastapäätä antanut hänelle leipäpalan ynnä hilloa. Mutta tämä kestitys
-oli aikoja loppunut, ja pienokainen oli taas ruvennut itkemään. Kovin
-oli polonen peloissaan! Pelkäsi koiria, mitkä lähellä kuljeksivat,
-pelkäsi pimeän lähenemistä, pelkäsi outoja ihmisiä, jotka puhuttelivat
-häntä, ja hänen pikku sydämensä sykki rajusti povessa, ikäänkuin
-kuoleman kielissä olevan linnun.
-
-Ihmisjoukko hänen ympärillään vaan lisääntyi, ja poliisi tarttui
-äkämystyneenä hänen käteensä, viedäkseen poliisi-asemalle.
-
-"No, eikö löydy ketään, joka huolii hänestä?"
-
-"Malttakaa vähän!"
-
-Kaikki kääntyivät puhujaan. Tällä oli suuret punakat, perin rehelliset
-kasvot, jotka nauraa hölöttivät niin että suupielet miltei ulottuivat
-messinkirenkaisiin korviin.
-
-"Malttakaa hieman! Jollei kukaan muu hänestä huoli niin minä otan."
-
-Hänelle huudettiin.
-
-"Sepä joltain kuulostaa!"
-
-"Se oli oikein tehty!"
-
-"Olette kunnon mies!"
-
-Louveau seisoi keskellä joukkoa, kädet ristissä ilostuneena
-valkoviinistä, mainiosta kaupasta ja väkijoukon kiitoksesta.
-
-"Ei siitä sen enempää. Eipä tässä mitään kummempaa."
-
-Uteliaat seurasivat häntä sitte poliisi-asemalle ennenkuin hänen
-innostuksensa ehti laimeta.
-
-Siellä häntä, kuten tapana on tällaisissa tapauksissa, kuulusteltiin.
-
-"Nimenne?"
-
-"Francois Louveau, herra komisarius, nainut mies, ja sen voin
-vakuuttaa, että vaimoni on kelpo ja järkevä nainen. Tämä minulle
-onneksi, herra komisarius, sillä ymmärrykseni on vähän heikko -- ho ho
--- vähän heikonpuolinen. En ollut mukana kun ruuti keksittiin. Francois
-ei ollut mukana ruutia keksittäessä on vaimoni tapa sanoa."
-
-Ei koskaan hän ollut niin kaunopuheinen. Hän oli kerran päässyt alkuun,
-ja tunsi itsensä varmaksi, varmaksi kuin mies, joka on tehnyt hyvän
-kaupan ja tyhjentänyt pullon valkoviiniä!
-
-"Ammattinne?"
-
-"Laivuri, herra komisarius, omistan _Nivernain kaunottaren_, mainio
-alus ja oiva miehistö! Tiedättekö, tämä miehistöni vasta on ensi
-luokan! Kysykää vain sulku-miehiltä pont-Marie'stä Clemency'n saakka!
-Tunnetteko Clemency'ta -- herra komisarius?"
-
-Läsnäolijat hymyilivät, ja Louveau jatkoi sopertaen:
-
-"Clemecy'ssa on kauniit paikat, uskokaa pois! Kaikkialla metsää, somaa
-metsää, hyödyllistä metsää, sen kaikki puusepät hyvin tietävät. Sieltä
-minä ostan puutavarani. Vakuutan, että tavarani on hyvässä maineessa.
-Minulla on tarkka silmä, nähkääs! Olen vähän heikkopäinen, -- en ollut
-mukana ruutia keksittäessä, siinä vaimoni on oikeassa -- mutta minulla
-on kuitenkin tarkka silmä. Katsokaa -- otan esimerkiksi puun niin
-vahvan kuin Te, suokaa anteeksi, herra komisarius, -- kiedon sen ympäri
-nauhan -- kas näin." -- Hän kävi komisariukseen käsiksi ja kiersi hänen
-ympärinsä nauhanpätkän minkä oli ottanut taskustaan.
-
-Poliisi vastusteli.
-
-"Antakaa minun olla!"
-
-"Ei, tahdon vaan näyttää teille, herra komisarius, -- kiedon nauhan
-puun ympäri, näin, ja kun olen mitannut, niin kerron -- minä kerron --
-niin, millä kerron, en nyt oikein muista. Vaimoni ymmärtää laskut.
-Vaimollani on terävä pää."
-
-Yleisöllä oli kovin hauskaa, ja itse herra komisariuskin suvaitsi
-hymyillä pöytänsä takaa.
-
-Kun iloisuus oli vähän asettunut, kysyi hän:
-
-"Mitä aijotte tehdä tuolla lapsella?"
-
-"Ei hänestä ainakaan kapitalisti tule. Meidän perheessä ei ole koskaan
-löytynyt kapitalistia. Hänestä tulee merimies, reipas merenkulkija,
-niinkuin muutkin."
-
-"Onko teillä lapsia?"
-
-"Sitä kysytte! -- Yksi jo kävelee, toista imetetään ja kolmas on kohta
-tulossa. Eikö siinä kylliksi tämmöiseltä tuhmeliinilta! Tämän kanssa
-niitä tulee neljä, mutta viis siitä! -- jos on muonaa kolmelle, niin
-löytyy sitä neljällekin. Elää hiukan ahtaammasti, pingottaa hieman
-vyötään ja koettaa saada puutavarastansa paremman hinnan."
-
-Hänen korvarenkaansa heiluivat, niin makeasti nauroi hän, luoden
-läsnäoleviin tyytyväisen katseensa. Paksu kirja pantiin hänen eteensä.
-Koska ei hän ollut kirjoitustaitoinen, piirsi hän ainoastaan ristin
-alareunaan.
-
-Tämän jälkeen antoi komisarius hänelle löytölapsen.
-
-"Ottakaa pienokainen mukaanne, Francois Louveau, kasvattakaa se hyvin!
-Jos saan sen syntyperästä mitään vihiä, niin kyllä ilmoitan teille.
-Mutta ei ole luultava, että vanhempansa koskaan tulevat häntä
-tiedustelemaan. Mitä teihin tulee, niin näytätte kunnon mieheltä, niin
-että teihin voi luottaa. Totelkaa aina vaimoanne. Nyt hyvästi! Älkää
-juoko liiaksi valkoviiniä!"
-
-Synkkä pimeys, jäähdyttävä usva, tuntemattomien kotiinsa rientävien
-ihmisten vilinä, kaikki tuo oli omiansa saamaan miesraukan selväksi.
-Tuskin oli hän päässyt kadulle, yksikseen, leimattu paperi taskussaan
-ja taluttaen holhottiansa, ennenkuin jo tunsi intonsa asettuvan, ja hän
-oivalsi minkä suuren tyhmyyden taas oli tehnyt. Tällainen hän siis aina
-tulee olemaan? Sama tuhmeliini, sama lavertelija? Hän ei voinut astua
-tietään sekoittumatta asioihin, mitkä eivät hänelle kuuluneet!
-
-Hän kuvaili itsekseen, kuinka äkäiseksi mamma Louveau tulee! Mikä
-vastaanotto, hyvät ystävät, mikä vastaanotto häntä odottaa!
-
-On hirveätä, kun hyväsydämisellä miesraukalla on teräväpäinen vaimo.
-
-Ei hän ikinä uskalla mennä kotiinsa. Yhtä vähän uskaltaa hän palata
-poliisikamariin. Mitä tuli hänen tehdä?
-
-He astuskelivat siinä, usvassa. Louveau puhui kovaa, viittoellen
-itsekseen, täten valmistaen puhetta. Vihtori laahasi kenkiään loassa,
-ja antoi vetää itseään eteenpäin kuin kuollutta esinettä. Hän oli
-täydellisesti nääntynyt.
-
-Silloin pysähtyi Louveau, otti pienokaisen syliinsä ja kietoi
-nahkatakkinsa hänen ympärilleen.
-
-Pienokaisen käsien puristus palautti häneen hieman rohkeutta. Hän
-jatkoi kävelyänsä.
-
-Ei enään auttanut. Kai hänen tuli antautua kahakkaan. Jos muori
-ajaa heidät ulos, niin mitäs muuta kuin palauttaa poika taas
-poliisikamariin, mutta mahdollisesti hän kuitenkin tulee jäämään
-yhdeksi yöksi, ja siinä tapauksessa hän saisi ainakin kelpo
-ruoka-aterian.
-
-He saapuivat Austerlix-sillalle, missä _Nivernain Kaunotar_ oli kiinni.
-Pimeässä tuntui vieno, mutta tympäsevä tuoreen tukkipuun tuoksu. Suuri
-joukko pienempiä aluksia kellui joella. Venheiden liikunta sai lyhdyt
-heilumaan ja ristiin rastiin sidotut kettingit nirskumaan.
-
-Päästäkseen omaan alukseensa täytyi Louveaun kavuta kahden
-porraslavalla yhdistetyn proomun poikki. Hän lähestyi horjuvin askelin
-ja tutisevin polvin, mitä lisäsi vielä lapsi, joka oli kietonut kätensä
-kovasti hänen kaulaansa.
-
-Mikä pimeys. Ainoastaan pienen lampun valo välkkyi kajuutan akkunasta,
-ja valonsäde oven alta oli _Nivernain Kaunottaren_ ainoa elonmerkki
-iltauinahduksessaan.
-
-Kuului äiti Louveau'n ääni toruvan lapsia, hänen valmistaessaan
-illallista.
-
-"Lopeta jo Clara!"
-
-Ei ollut enään aikaa vetäytyä takaisin. Hän aukaisi oven.
-
-Vaimonsa seisoi selin oveen päin, kumartuneena kamiinan yli, mutta
-tunsi hänen askeleensa, ja sanoi kääntymättä:
-
-"Sinäkö olet Francois? Myöhäänpä nyt tulet!"
-
-Perunat hyppivät kirisevässä rasvassa ja ovea kohti tupruva höyry
-hiesti kajutan ikkunat.
-
-Francois oli pannut pojan lattialle, ja poika raukka tunsi huoneen
-lämmön sulattavan kohmettuneita käsiään. Hän hymyili ja sanoi
-lapsellisella äänellään:
-
-"Kuinka lämmintä..."
-
-Äiti Louveau kääntyi ympäri. Hän osoitti keskellä permantoa seisovaa
-ryysyistä poikaa ja ärjäsi miehelleen:
-
-"Mikä tuo on?"
-
-Ah, löytyy hetkiä onnellisimmassakin avioliitossa. -- -- --
-
-"Yllätys, -- ha ha, -- yllätys!"
-
-Laivuri nauroi, niin että suupielet tavottelivat korvia ja yritti olla
-välinpitämättömän näköinen, mutta olisi toivonut olevansa ulkona
-kadulla.
-
-Mutta kun eukko yhä katseli uhkaavasti häneen odottaen selitystä,
-kertoi hän änkyttäen koko jutun, aivan sekaisin, silmissään rukoileva
-ilme kuin löylytystä pelkäävällä koiralla.
-
-Vanhemmat olivat heittäneet poika-paran, ja hän oli tavannut hänet
-kadulla itkemässä. Oli kysytty: "Kuka ottaa hänet?" Hän oli vastannut:
-"Minä." Ja poliisikomisarius oli sanonut: "Viekää mukaanne."
-
-"Eikö totta ystäväiseni?"
-
-Nyt puhkesi eukko Louveau:
-
-"Olet hullu, olet juonut liikaa. Onko koskaan kuultu sellaista
-typeryyttä? Tahdot kai, että meidän kaikkien tulee kuolla kurjuuteen?
-Olemmeko mielestäsi liian rikkaita? Onko meillä liiaksi muonaa? Liiaksi
-yösijoja?"
-
-Francois katseli kenkiään vastaamatta.
-
-"Mutta, pöllöpää, ajattele itseäsi, ajattele meitä! Aluksesi on täynnä
-reikiä, aivan kuin minun kauhani. Ja kuitenkin sinua huvittaa ottaa
-luoksesi kadulta toisten lapsia!"
-
-Kaiken tämän oli mies-parka jo sanonut itselleen. Hän ei yrittänytkään
-vastaväitteisiin. Hän notkisti niskansa kuin rikoksentekijä, joka
-odottaa syyttäjän loppuvaatimusta.
-
-"Ole hyvä ja kanna heti tämä lapsi takaisin poliisikomisariukselle. Jos
-hän alkaa rettelöidä, niin sano, että vaimosi ei suostu. Ymmärrätkö?"
-
-Eukko läheni häntä uhaten paistinpannu kädessä.
-
-Laivuri lupasi tehdä kaikki, mitä tämä tahtoi.
-
-"No, no, älä suutu. Luulin tehneeni hyvää. Olen erehtynyt. Mitäs siitä
-sen enempää? Vienkö hänet takaisin nyt heti?"
-
-Tämä kunnon miehen nöyryys lepytti eukko Louveaun. Ehkä hänkin
-itsekseen kuvaili omaa lastaan eksyksissä yksinään pimeässä
-kurottamassa kätensä ohikulkeville.
-
-Hän kääntyi poispäin, pani pannun tulelle, ja sanoi ärtysästi:
-
-"Ei se käy päinsä enään tänä iltana, konttori on suljettu. Ja koska nyt
-kerran olet hänet tänne tuonut, niin et kai voi ajaa häntä kadulle.
-Olkoon hän täällä tämän ajan, mutta huomen aamulla."
-
-Ja äiti Louveau oli niin vihoissaan, että tulta kohentaessaan kipinät
-sinkoilivat korkealle ilmaan.
-
-"Varhain huomenna vien hänet pois, sen lupaan!"
-
-Tuli hiljaisuus. Emäntä kattoi pöytää kovin huonolla tuulella, kolhi
-lasia, heitti haarukoita.
-
-Pelästynyt Clara pysyi hiljaa nurkassa. Pienin ynisi sängyssä, ja
-ottolapsi katsoi kiiltävin silmin hehkuvia hiiliä kaminassa. Ehkä hän
-ei eläessään ennen ollut nähnyt kunnollista tulta!
-
-Vielä korkeammalle kohosi ilonsa, kun hän istui pöydässä, ruokaliina
-leuan alla ja annos perunoita edessään. Hän ahmi ruuan kuin tiainen,
-jolle ripotellaan leipämuruja lumisateella.
-
-Äiti Louveau lisäsi hänelle runsaasti ruokaa, sisässään liikutettuna
-nälkääntyneen lapsen ruokahalusta. Pikku Clara oli ihastunut ja hyväili
-häntä lusikallaan. Louveau istui nolona eikä tohtinut katsoa ylös.
-
-Kun pöytä oli korjattu ja lapset käyneet levolle istui vaimo Louveau
-tulen ääreen, otti pikku vieraan polviensa väliin, ja alkoi häntä
-hieman siistimään.
-
-"Emme voi antaa hänen mennä levolle noin likaisena. Lyön veikkaa, ettei
-hän ennen ole nähnyt saippuaa eikä kampaa."
-
-Lapsi kieri kuin kynä hänen käsissään. Kun hän oli pesty ja kammattu,
-oli hän koko siivon näköinen tuo polonen poikanaskali, nokka
-vaaleanpunainen kuin villakoiran, ja pienet nyrkkinsä pyöreät kuin
-omenat. Vaimo katseli työtänsä hieman tyytyväisenä.
-
-"Kuinka vanha hän lienee?"
-
-Isä Louveau heitti piippunysänsä, ihastuneena kun sai taas esiintyä.
-Ensi kertaa häneltä kysyttiin illan tapahtumia, ja olihan yksi kysymys
-melkein kuin armahdus.
-
-Hän nousi ja otti nauhan taskustaan.
-
-"Kuinka vanha hän on -- ha, ha -- sen sanon heti."
-
-Hän tarttui poikaan kahden käden hänen ympärilleen kuin puiden
-Ciemency'ssa ja kietoi nauhan. Eukko Louveau katseli häntä
-ällistyneenä:
-
-"Mutta mitäs teet?"
-
-"Mittaan hänet, hiiden nimessä!"
-
-Eukko riisti nauhan Louveau'n kädestä, ja viskasi sen nurkkaan.
-
-"Ukko raukka, mitä mielettömiä päähänpistoja sinulla onkaan! Lapsi ei
-ole sama kuin hirsi."
-
-Francois parka! Onni ei suosinut häntä tänä iltana! Hän peräytyy
-nolona, ja vaimo Louveau asettaa pienokaisen Claran sänkyyn.
-
-Pikku tyttö nukkuu sikeästi ja täyttää koko sängyn. Hän tuntee
-epämääräisesti, että jotain pannaan hänen viereensä, hän levittää
-kätensä, työntää toverinsa syrjään, pukkaa kyynärpäällä häntä silmiin,
-kääntyy ja nukkuu uudestaan.
-
-Lamppu sammutetaan.
-
-Seine, joka hyökyy aluksen ympäri, heiluttaa hiljaa lankuista tehtyä
-taloa.
-
-Kadonnut pienokainen tuntee miellyttävän lämmön leviävän ruumiissaan,
-ja huomaa oudoksuen, että jotain hyväilevän käden tapaista solahtaa
-hänen päänsä yli, ummistaessaan silmänsä.
-
-
-
-
-Toinen luku.
-
-"Nivernain Kaunotar."
-
-
-Neiti Clara heräsi aina varhain.
-
-Sinä aamuna häntä hyvin kummastutti, ett'ei äitiä näkynyt kajuutassa ja
-että toinen pää oli ilmestynyt pääpielukselle hänen päänsä viereen.
-
-Hän hieroi silmiänsä pienillä käsillään, kävi toverinsa tukkaan kiinni
-ja ravisteli häntä.
-
-Vihtori parka heräsi eriskummallisen kivun tunnon valtaamana, mihin oli
-syypäänä pahat sormet, mitkä kutittivat häntä kaulaan ja nipistivät
-nenään; hän katsoi ympärilleen ja hämmästyi, kun unennäkö yhä vaan
-jatkui.
-
-Ylhäältä kuului jyskinä. Lastia purettiin rantalaiturille. Siitä
-jyminä.
-
-Neiti Clara näytti hyvin miettiväiseltä. Hän nosti pikku sormensa ylös,
-ikäänkuin kysyen:
-
-"Mitä tuolla tehdään?"
-
-Tavarain siirtäminen maalle oli alkanut. Dubac, Villet'in puuseppä, oli
-saapunut jo kuuden aikana hevosineen päivineen ja Louveau oli ryhtynyt
-työhön suuremmalla innolla, kuin tavallisesti.
-
-Kunnon mies oli valvonut koko yön, niin häntä kidutti ajatus että hänen
-seuraavana päivänä tuli palauttaa takaisin komisariukselle tuo poika,
-joka oli niin nälissänsä ja kylmän kohmeessa.
-
-Hän odotti uutta kohtausta aamulla, mutta äiti Louveau'lla oli toista
-mielessä, sillä hän ei puhunut sanaakaan Vihtorista.
-
-Francois piti suurena voittona, jos saisi selitykset siirretyksi
-tuonnemmaksi.
-
-Ei hän muuta toivonut, kuin saada jäädä unohduksiin, karttaa vaimonsa
-katsetta, ja hän teki työtä täydellä voimalla peläten, että jos vaimo
-näkisi hänet joutilaana, tämä huutaisi hänelle:
-
-"Kuuleppas, koska ei sinulla näy olevan muutakaan tehtävää, niin voit
-viedä pojan sinne, mistä hänet olet tuonutkin."
-
-Ja hän teki työtä.
-
-Lankkutapulit vähenivät tuntuvasti. Dubac oli jo vienyt kolme
-kuormallista ja äiti Louveau, joka seisoi porrassillalla rintalapsi
-sylissä, tuskin ennätti laskea ohikulkevia lankkuja.
-
-Francois valitsi tahallaan hirsiä, pitkiä kuin laivan mastoja, ja
-muurin paksuisia.
-
-Jos parru oli liian raskas, huusi hän avukseen miehistöä, joka nosti
-puun hänen selkäänsä.
-
-"Miehistön" muodosti yksi puujalkainen merimies ja tämä oli
-_Nivernain Kaunottaren_ koko henkilökunta. Hän otettiin aikoinaan
-armeliaisuudesta, ja nyttemmin oli hänelle tullut tavaksi olla täällä.
-
-Raajarikko kumartui syvään puujalkansa yli, puu vivuttiin suurella
-vaivalla, ja Louveau kulki vyö kireänä lanteilla hitaasti pitkin
-siltaa, kyyristyneenä taakkansa alla.
-
-Kuka olisi tahtonut häiritä miestä, joka oli niin ahkera työssään?
-Eukko Louveau ei ajatellut sinnepäinkään.
-
-Hän astuskeli edes takaisin kannella, koko huomionsa oli kohdistunut
-rintalapseensa, Mimileen. Tämä Mimile oli aina janoissansa. Aivan
-niinkuin isänsä. Janoissaan -- hän Louveau! Ei ainakaan tänään.
-
-Aina siitä asti, kun hän aamulla ryhtyi työhön, ei valkoviinistä ole
-ollut kysymystäkään. Oli tuskin ollut aikaa hengittää ja pyyhkiä
-otsaansa, vielä vähemmin pistää naukkua poskeensa.
-
-Ja vastikään, kun Dubac esitti, että mentäisi tyhjentämään lasillinen,
-niin Francois oli miehuullisesti vastannut:
-
-"Myöhemmin sen kyllä ehdimme."
-
-Kieltäytyä ottamasta lasillista!
-
-Eukko Louveau on aivan ymmällään; miehensä on kuin muuttunut.
-
-Myös Clara on muuttunut, sillä kello on jo yli yksitoista, ja tyttöä,
-joka tavallisesti ei kauvan viihdy sängyssä, ei vieläkään ole näkynyt.
-Eukko Louveau kapuaa alas kajuuttaan tutkiakseen, miten on laita.
-
-Francois jää kannelle kädet suorina ja läähättäen, kuin olisi saanut
-hirren vatsaansa. Jo nyt pamahtaa! Vaimonsa on muistanut Vihtorin: hän
-tuodaan ylös, ja sitten ei muuta kuin komisariuksen luo.
-
-Mutta ei, äiti palaa aivan yksin; hän nauraa ja viittaa miehelleen.
-
-"Tule katsomaan, näet jotain somaa!"
-
-Hän ei käsitä tätä äkkinäistä iloisuutta, ja hän seuraa vaan mukana
-kuten automaatti, tyrmistyneenä mielenliikutuksesta.
-
-Molemmat lapset istuivat sängyn reunalla avojaloin ja paitasillaan.
-
-He olivat käyneet käsiksi liemi-kulhoon, minkä äiti noustessaan oli
-asettanut niin lähelle, että lapset pienillä käsillään siihen
-ulottuivat. Kun heillä oli vaan yksi lusikka, töhrivät kumpikin
-toisensa, niinkuin linnunpojat pesässään, ja Clara, joka leikki
-syödessä, ojensi nauraen suunsa lusikkaan.
-
-Tosin oli heille sattunut vähän leivänmuruja sekä silmiin että korviin,
-mutta mitään ei ollut säretty tai kumossa, ja pienokaisilla oli niin
-ylen hauskaa, että oli mahdotonta suuttua heihin. Eukko Louveau nauroi
-edelleen.
-
-"Koska he sopivat niin hyvin, niin antaa heidän olla!"
-
-Francois palasi kiiruusti jälleen työhönsä ihastuneena asiain
-käänteestä.
-
-Purkamisen aikana oli hänellä tapana päivemmällä ottaa pieni loma, hän
-nimittäin kuleksi läpi kaikki merimies-kapakat Point-du Jour'ista
-Bercy'n rantalaituriin saakka. Siten kesti purkaminenkin viikon päivät,
-ja vaimo Louveau oli aina hirveällä tuulella.
-
-Mutta tällä kertaa -- ei mitään valkoviiniä, ei mitään vitkastelemista,
-raivoisa halu työhön, kovaan, tarmokkaaseen työhön.
-
-Oli aivan kuin poikakin puolestaan olisi älynnyt, että hänelläkin oli
-täällä tehtävää, sillä hän koetti kaikin tavoin huvittaa Claraa.
-
-Ensi kerran elämässään oli tyttö koko päivän itkemättä, loukkaamatta
-itseään, repimättä reikiä sukkiinsa.
-
-Hänen toverinsa oli niin lystikäs, puhdisti hänen nenänsäkin. Hän oli
-aina valmis antamaan tukkansa, sen kautta pidättääkseen Claran
-kyyneleitä. Ja tämä repi molemmin käsin pojan takkuista päätä ja
-ärsytti sävyisää ystäväänsä aivan kuin sylikoira villakoiraa.
-
-Eukko Louveau näki loitolta kaiken tämän. Hän arveli itsekseen, että
-tuollainen lapsenpiika oli hyvä olemassa. Vihtorin sopisi jäädä siksi,
-kun purkaminen on loppunut. Ennen kun tulee lähtö on kyllä aikaa
-lähettää hänet takaisin.
-
-Sen takia ei hän illalla puhunut sanaakaan pojan palauttamisesta, mätti
-vain häneen perunoita ja kietoi peitteisiin niin kuin eilenkin.
-
-Näytti siltä, että Francois'in holhotti oli tullut perheen jäseneksi,
-ja Clara nukkui illalla käsivarsi hänen kaulassaan niin että hän
-kumminkin oli ottanut pojan hoiviinsa.
-
-Kolme päivää kesti _Nivernain Kaunottaren_ purkaminen. Kolme päivää
-uutteraa työtä, ilman väli-aikaa, ilman viivytystä.
-
-Päivällis-aikana lähti viimeinen kuorma, ja laiva oli tyhjä.
-
-Hinauslaiva ei voinut saapua kuin seuraavana päivänä, ja Francois
-piilottelihe loppu-päivän välikannella missä korjaili laivan sivuja, ja
-häntä vaivasivat nuo sanat, jotka yhtämittaa kolme päivää soivat hänen
-korvissaan:
-
-"Mene ja vie hänet takaisin komisariukselle."
-
-Ah, tuo komisarius! Hän oli yhtä pelätty _Nivernain Kaunottaren_
-kajuutassa kuin pahantekijäin piireissä. Hänestä oli tullut
-jonkinlainen pöpö, jonka avulla äiti Louveau sai Claran vaikenemaan.
-
-Joka kerta kun hän mainitsi tämän pelätyn nimen, niin katsoi poika
-häneen silmillä, joiden tuskallinen ilme puhui hänen aikaisesta
-tutustumisestaan kärsimyksiin. Hänellä oli hämärä aavistus, että tämä
-sana merkitsi suuria vaaroja hänen tulevaisuudelleen.
-
-Komisarius! Se sisälsi: ei Claraa, ei hyväilyä, ei lämmintä kamiinaa,
-ei perunoita. Palaamista synkkään elämään, päivällä ilman leipää, yöllä
-ilman sänkyä, aamusin ilman suuteloa.
-
-Ah, kuinka innokkaasti hän kävi eukko Louveau'n hameeseen kiinni, kun
-Francois illalla ennen lähtöpäivää vapisevalla äänellä kysyi:
-
-"No viemmekö hänet pois, vai?..."
-
-Eukko Louveau ei vastannut.
-
-Näytti kuin olisi hän mielellään keksinyt tekosyyn saadakseen pitää
-Vihtorin.
-
-Clara puolestaan kieri lattialla, itkusta menehtymäislllään, ja hän oli
-päättänyt saada kouristuksia, jos leikkitoverinsa riistettäisiin
-häneltä.
-
-Teräväpäinen eukko sanoi vakavalla äänellä:
-
-"Ukko-parka! Sinä olet tehnyt tyhmyyden -- kuten tavallista. Nyt saamme
-siitä kärsiä. Tämä poika on meihin kiintynyt, Clara on häneen
-mielistynyt, ja kaikille meille olisi vaikeata erota hänestä. Minä
-koetan pitää hänet, mutta siinä pitää jokaisen olla minulle avuksi.
-Ensi kerralla kun Clara heittäytyy permannolle potkimaan, taikka sinä
-juot itsesi pöhnään, niin minä vien hänet komisariukselle."
-
-Louveau'n koko naama loisti. Se oli siis päätetty asia. Hän ei enää
-tule maistamaan.
-
-Hän venytti suupielensä korvarenkaihin asti, ja lauloi kannella,
-antaessaan touvia hinaajalle, joka veti perässään _Nivernain
-Kaunottaren_ ja koko joukon muita laivoja.
-
-
-
-
-Kolmas luku.
-
-Matkalla.
-
-
-Vihtori oli matkalla.
-
-Matkalla pois Pariisista, maaseudulle, missä pienet talot puutarhoineen
-päilyvät vedenkalvossa.
-
-Matkalla liitu-kumpujen valkeaan maahan.
-
-Matkalla pitkin kivitettyjä rantavallia, missä hinaajamiesten askeleet
-kilahtivat.
-
-Matkalla pikku-vuorelle, Yonnen kanavaan, minkä sulut olivat sille kuin
-makuusijoja.
-
-Matkalla vihreyteen keskellä talvea, Morvanin metsiin!
-
-Francois seisoi nojautuneena ruorirattaaseen, päättäväisesti pitäen
-raittius-lupauksensa; hän ei ollut kuulevinaan sulkumiesten ja
-viini-kapakoitsijain tarjouksia; kaikki he ihmeekseen näkivät hänen
-vaan jatkavan matkaansa eikä ensinkään käyvän rannassa.
-
-Pontevasti täytyi hänen ohjata _Nivernain Kaunotarta_, estääkseen sitä
-pysähtymästä anniskelupaikoissa.
-
-Vuosikausia tehdessään tätä matkaa oli laiva niin tarkkaan oppinut
-tuntemaan pysähdyspaikat, että seisahtui itsestään kuin
-raitiotie-hevonen.
-
-"Miehistö" seisoi keulassa ainoalla jalallaan, käytti alakuloisena
-pitkää keksiään, työnteli ruokoja sivulle, käännähytti kauniisti
-mutkissa, ja puski vastaan suluissa.
-
-Hänestä ei ollut paljonkaan hyötyä vaikka yöt päivät kuuli hänen
-puujalkansa tömisevän kannella.
-
-Hiljainen ja nöyrä ollen, kuului hän niihin, joilta kaikki tässä
-maailmassa on mennyt myttyyn. Koulutoveri oli puhkaissut häneltä toisen
-silmän, kirveen isku oli katkaissut hänen jalkansa sahassa, ja avoin
-hana oli hänet kaltannut sokeritehtaassa.
-
-Hän olisi joutunut mierolle, tai kuollut nälkään, ell'ei Louveau --
-jolla aina oli tarkka silmä -- olisi ottanut häntä, sairashuoneesta
-päästessään, palvelukseensa auttamaan laivan ohjausta.
-
-Tämä tapaus oli aikoinaan ollut aiheena ankaraan kahakkaan -- aivan
-kuin nyt Vihtori.
-
-Terävä pää oli ensin vimmastunut, Louveau oli lurpattanut korviansa, --
-ja Miehistö jäi kuin jäikin vihdoin paikalleen.
-
-Nyt kuului hän _Nivernain Kaunottaren_ eläinnäyttelyyn, yhtä suurella
-oikeudella kuin kissa ja kaarne.
-
-Louveau piti peräsintä niin hyvin ja Miehistö ohjaili niin mainiosti,
-että _Nivernain Kaunotar_, kaksitoista päivää sen jälkeen kuin oli
-lähtenyt Pariisista, noustuaan jokea ja kanavoita, kiinnitettiin
-Corbigny-siltaan, missä sen tuli rauhassa ja levossa nukkua koko talvi.
-
-Joulukuusta helmikuun loppuun pysyvät jokilaivurit paikallaan. He
-korjaavat laivojaan ja vaeltelevat metsissä kauppoja hieromassa.
-
-Kun polttopuut eivät ole kalliita, pidetään kajuutat hyvin lämpiminä,
-ja jos kaupat syksyllä ovat sujuneet hyvin, on tällainen keskeytys
-työssä hyvin otollinen lepo.
-
-Nivernain Kaunotarta valmistettiin talvehtimiseen. Ruori nostettiin
-paikaltaan, vara-masto laskettiin välikannelle, ja koko yläkansi tuli
-vapaaksi leikkiä ja juoksua varten.
-
-Mikä uusi elämä ottolapselle!
-
-Koko matkan oli hän ollut ujo ja typertynyt. Hän oli kuin häkkilintu,
-joka kummastelee vapauttaan siihen määrin, että unhottaa sekä
-lirityksensä että siipensä. Ollen liian nuori nauttimaan ympäröivän
-luonnon ihanuudesta, oli tämä matka kohti silmänkantamattomia tehnyt
-häneen mahtavan vaikutuksen.
-
-Eukko Louveau, joka huomasi, kuinka umpimielinen ja vaitelias hän oli,
-sanoi pitkin päivää: "Hän on kuuromykkä!"
-
-Ei, hän ei ollut mykkä, pieni pariisilainen Temple-korttelista!
-
-Kun hänelle oli selvinnyt, että tämä ei ollut unta, ettei hänen ollut
-pakko palata ullakko-kamariinsa ja että, huolimatta eukko Louveaun
-uhkauksista, komisariusta ei tarvinnut pelätä, niin kyllä puhkesi hän
-puhumaan.
-
-Hän oli kuin ruukku-kasvi, joka, seisottuaan kellarissa, nostetaan
-akkunalaudalle.
-
-Hän herkesi piiloutumasta joka soppeen ujona kuin kärppä.
-
-Silmät, jotka olivat kuopallansa kaarevan otsan alla, eivät enään
-harhailleet joka taholle, ja vaikka hän yhä vielä oli kalpea ja
-totinen, oppi hän jo kuitenkin nauramaan ja tepastelemaan Claran
-kanssa.
-
-Pikku tyttö rakasti sydämellistä toveriansa, niinkuin siinä ijässä
-rakastetaan, huvin vuoksi saada riidellä ja taas sopia.
-
-Vaikka tyttö oli itsepäinen kuin pieni koni, oli hänellä kuitenkin
-hyvin hellä sydän, eikä tarvinnut muuta kuin mainita komisariusta
-saadakseen häntä vaikenemaan.
-
-Tuskin olivat he saapuneet Corbignyyn kuin uusi sisar syntyi.
-
-Mimile oli täsmälleen puolentoista vuoden vanha, ja kajuuttaan tuli
-monta kehtoa ja paljon lisää työtäkin, sillä ei kannattanut pitää
-palvelustyttöä, kun oli näin monta ruokittavaa.
-
-Vaimo Louveau oli niin ärtyisä ja äkäinen, että itse Miehistön puujalka
-vapisi.
-
-Ei kukaan seutuvilla häntä säälinyt. Kun kirkkoherra mainitsi laivurin
-toisille esimerkiksi, ei kansa ujostellut lausumasta hänelle
-mielipidettään:
-
-"Sanokaa herra kirkkoherra, mitä tahdotte, mutta kun itsellä on kolme
-lasta, niin kyllä on mieletöntä ottaa lisäksi toisten lapsia. Mutta
-sellainen se Louveaun joukko aina on ollut. Tahtovat väkisinkin tulla
-huomatuiksi; ei niille kannata mitään puhua."
-
-Kukaan ei suonut heille pahaa, mutta ei ollut heillä mitään sitäkään
-vastaan, että saisivat pienen muistomarjan.
-
-Kirkkoherra oli hiljainen mies, joka pian oli valmis omistamaan toisten
-mielipiteitä, ja viimeksi aina muisteli jonkun raamatun-lauseen
-muuttuneen mielipiteensä tueksi.
-
-"Seurakuntalaiseni ovat oikeassa", ajatteli hän sivaltaen kehnosti
-ajettua leukaansa, "Kaikkivaltiasta ei pidä kiusata."
-
-Mutta kun Louveaun perhe kieltämättä oli kunnollista väkeä, niin hän
-kävi heidän luonaan sielunpaimenena heitä tervehtimässä.
-
-Hänen saapuessaan eukko paraikaa valmisti Vihtorille housuja vanhasta
-nutusta, sillä pojalla ei ollut tullessaan mitään sälyjä, ja eukko ei
-koskaan kärsinyt ryysyjä ympärillänsä.
-
-Hän tarjosi tuolin kirkkoherralle ja kun tämä alkoi puhua Vihtorista
-viitaten että tämän hänen korkea-arvoisuutensa piispan välityksellä
-saisi Autunin lasten-seimeen vastasi eukko Louveau pelkäämättä,
-niinkuin hänen tapansa oli, puhui hän kenen kanssa hyvänsä:
-
-"Varmaa on, herra kirkkoherra, että poika on meille rasitukseksi, ja
-tunnustan, että Francois, hänet tänne tuodessaan taas kerran näytti
-olevansa aika tyhmyri. En ole kovasydämisempi kuin miehenikään; jos
-minä olisin tavannut Vihtorin, niin kyllä se olisi minuun koskenut,
-mutta olisin sittenkin jättänyt hänet paikallensa. Mutta kun hän nyt
-kerran on meillä, niin ei sovi häntä pois ajaa, ja vaikka hän tuleekin
-meille raskaaksi taakaksi, niin emme aijo keneltäkään mitään pyytää."
-
-Siinä tuokiossa astui Vihtori kajuuttaan kantaen Mimileä
-käsivarrellaan.
-
-Vierotetuksi tultuaan ja siitä raivostuneena, tämä poika-naskali kosti
-kieltäytymällä seisomasta omilla jaloillaan. Hän oli saamaisillaan
-hampaita ja yritteli puremaan ihmisiä.
-
-Liikutettuna tästä näystä ojensi kirkkoherra kätensä ottolapsen yli,
-sanoen juhlallisesti:
-
-"Jumala siunaa suuria perheitä."
-
-Hän poistui ihastuksissaan, että oli keksinyt tilaisuuteen niin sopivan
-lauselman.
-
-Eukko Louveau ei liioitellut sanoessaan Vihtorin kuuluvan perheeseen.
-
-Hänen muristessaan ja alinomaa puhuessaan palauttamisesta komisariuksen
-luo, oli terävä järki kiintynyt tähän kalpeanenäiseen raukkaan, joka
-aina oli hänen kintereillään.
-
-Kun Louveau joskus arveli, että häntä hyväiltiin liiaksi, vastasi vaimo
-aina:
-
-"Miksi otit hänet?"
-
-Kun poika tuli seitsemän vanhaksi, lähetettiin hänet Claran seurassa
-kouluun.
-
-Vihtori aina kantoi vasun ja kirjat. Hän tappeli urhoollisesti
-puolustaakseen muonavasua Morvan-lapsien tunnottomalta ruokahalulta.
-
-Hän oli yhtä kelpo työssä kuin tappelussa ja vaikka hän kävi koulua
-ainoastaan talvella, jolloin he eivät kulkeneet joella, oli hän
-lukukauden lopussa yhtä edistynyt, kuin toiset lapsetkin, jotka olivat
-yhtä kömpelöitä ja meluavia, kuin heidän puukenkänsäkin ja
-haukottelivat aapista pitkin vuotta.
-
-Vihtori ja Clara palasivat koulusta halki metsän. Lapset huvittelivat
-katselemalla työmiesten metsänkaatoa. Kun Vihtori oli kepeä ja ketterä,
-sai hän usein kavuta ylös puunlatvoihin kiinnittämään nuoraa, jolla puu
-kaadettiin. Hän näytti sitä pienemmältä mitä korkeammalle kiipesi ja
-kun hän oli latvassa, Clara oikein pelkäsi. Hän oli niin uskalias,
-keinui uhalla, ärsyttääkseen tyttöä.
-
-Taikka kävivät he tervehtimässä herra Maugendrea lautapihassa.
-
-Hän oli tukkikauppias, laiha ja kuiva kuin luuranko. Hän asui yksin
-kylän ulkopuolella keskellä metsää. Ei kukaan tiennyt, oliko hänellä
-tuttavia.
-
-Kylän uteliaat olivat kauvan kummastelleet, kuinka yksin ja hiljaa hän
-eleli, tämä tuntematon, joka oli saapunut kaukaa Niévrestä, ja
-puuhannut lautapihan toisista erilleen.
-
-Kuusi vuotta oli hän tehnyt työtä oli sää mikä tahansa, keskeymättä,
-kuin työmies, vaikka hänellä sanottiin kyllin löytyvän "mynttiä"; hän
-teki suuria kauppoja ja kävi usein Corbignyssä neuvottelemassa
-notarion kanssa säästöjen sijoittamisesta.
-
-Kerran oli hän kertonut kirkkoherralle, että hän oli leski. Mitään
-muuta ei hänestä tiedetty.
-
-Kun Maugendre näki lasten tulevan, heitti hän sahan ja jätti hetkeksi
-työnsä haastellakseen lasten kanssa.
-
-Hän oli erittäin mieltynyt Vihtoriin. Hän opetti häntä veistämään
-kaarne-veneitä.
-
-Kerran sanoi hän pojalle:
-
-"Sinä muistutat paljon sitä lasta, minkä olen kadottanut."
-
-Ikäänkuin peläten sanoneensa liikaa lisäsi hän:
-
-"Niin, siitä on aikoja."
-
-Toisella kertaa sanoi hän Louveaulle:
-
-"Kun et enään huoli Vihtorista, niin anna hänet minulle. Minulla ei ole
-perillisiä, minä teen uhrauksia hänen hyväkseen, lähetän hänet
-kaupunkiin kouluun. Hänen tulisi käydä ja suorittaa tutkinto
-metsäopistossa."
-
-Mutta Francoista elähytti vieläkin kaunis tekonsa. Hän ei suostunut, ja
-Maugendre odotti kärsivällisesti, että jatkuva lisäys Louveaun
-perheeseen taikka sattuva rahapula kyllästyttäisi laivurin ottolapsiin.
-
-Sattumus näytti tulevan hänelle liittolaiseksi.
-
-Näytti siltä kuin vastoinkäyminen olisi ruvennut asuskelemaan Nivernain
-Kaunottaressa yht'aikaa kuin Vihtori.
-
-Siitä alkaen kaikki meni nurinpäin. Puut saatiin vaivalla myödyiksi.
-Miehistö loukkasi aina jonkin ruumiin osansa juuri purkamisen edellä.
-Ja kun eräänä päivänä oli lähdettävä Pariisiin, sairastui eukko
-Louveau.
-
-Francois oli kuin puusta pudonnut kirkuvien lasten joukossa. Hän
-sekoitti ereyksestä liemet ja rohdot. Hänen tyhmyyksistään kävi sairas
-niin kärsimättömäksi, että hänen oli pakko luopua vaimonsa hoitamisesta
-ja jättää tämä tehtävä Vihtorille.
-
-Ensi kerran eläessään osti laivuri itse puulastinsa.
-
-Turhaan hän mittaili nauhallansa; hän otti saman mitan
-kolmekymmentäkuusi kertaa peräkkäin, aina vaan laski väärin --
-tiedättehän, tuo merkillinen laskeminen.
-
-"Minä kerron -- kerron..."
-
-Vaimonsa oli tästä selvillä!
-
-Tilauksen hän toimitti päin seiniä, lähti levottomalla mielellä
-Pariisiin, joutui kunnottoman ostajan käsiin joka käytti tilaisuutta ja
-veti häntä pahasti nenästä.
-
-Hän palasi laivaan aivan masentuneena, istui sängyn viereen ja sanoi
-epätoivossaan:
-
-"Vaimo parka, tule pian terveeksi, muuten menee meiltä kaikki päin
-mäntyyn."
-
-Eukko Louveau parani hitaasti. Hän taisteli onnettomuutta vastaan, teki
-mitä voi saadakseen tulot ja menot vastaamaan toisiaan.
-
-Jos heillä olisi ollut varoja ostaa uusi laiva, olisi kauppa voinut
-sujua paremmin, mutta kaikki säästöt olivat loppuneet vaimon kipeänä
-ollessa, ja nykyiset tulot riittivät ainoastaan lähellä loppuaan
-olevaan Nivernain Kaunottaren paikkaamiseen.
-
-Vihtorista tuli heille suuri taakka.
-
-Hän ei enään ollut neljänvuotias lapsi, jolle voi tehdä vaatteita
-vanhasta takista, ja joka tyytyi ruoanjäännöksiin.
-
-Hän oli kahdentoistavuotias; söi kuin aikamies, vaikka vielä oli
-hoikka, ja jäntereinen, eikä hänelle vielä voinut uskoa keksiä, sillä
-välin kun Miehistö oli jollain tavoin viottunut.
-
-Ja asiat kävivät yhä vielä hullummiksi.
-
-Viime matkalla oli ainoastaan mitä tarmokkaimmilla ponnistuksilla
-päästy Seineä ylös Clemencyyn.
-
-Nivernain Kaunotar vuoti joka paikasta; paikkaaminenkaan ei enään
-auttanut, olisi pitänyt laudoilla vuorata koko laiva, taikka mieluummin
-kiskoa laiva maalle ja ostaa uusi.
-
-Eräänä maaliskuun iltana -- päivää ennen lähtöä Pariisiin -- kun
-Louveau tehtyään tilin puutavarasta, huolestuneena sanoi jäähyväisiä
-Maugendrelle, pyysi puukauppias häntä tulemaan kotiinsa tyhjentämään
-lasillisen.
-
-"Minulla on sinulle jotain sanottavaa, Francois."
-
-He astuivat hänen hökkeliinsä.
-
-Maugendre täytti kaksi lasia ja miehet istuivat toistensa vastapäätä.
-
-"En ole aina ollut niin yksin, kuin nyt olen, Louveau. Muistan ajan,
-jolloin minulla oli kaikkia, mikä voi tehdä ihmisen onnelliseksi: vähän
-varallisuutta ja vaimo, joka rakasti minua. Olen menettänyt kaikki. Oma
-syyni!"
-
-Puukauppias vaikeni; tunnustus, minkä aikoi tehdä, oli tukahduttaa
-hänet.
-
-"En ole koskaan ollut mikään häijy ihminen, Francois. Mutta minulla oli
-pahe..."
-
-"SinuIlako?"
-
-"On se minulla vieläkin. Rakastan liiaksi rahaa. Tämä on kaiken
-onnettomuuteni syy."
-
-"Kuinka niin Maugendre-parka?"
-
-"Sen kerron sinulle. Kun menimme naimisiin ja saimme lapsen, juolahti
-mieleeni lähettää vaimoni Pariisiin, etsiäkseen imettäjä-paikan. Se on
-hyvin tuottava toimi kun mies sillaikaa kykenee hoitamaan taloutta.
-Vaimoani ei miellyttänyt erota pienokaisesta. Hän sanoi: 'Rakas
-ukkoseni, kyllä meillä riittää tuloja ilman sitäkin. Jos saamme
-enemmän, niin ne ovat veri-rahoja. Meille ei siitä olisi mitään hyötyä.
-Sellainen sopinee köyhille, joilla on paljon joukkoa. Säästä minua
-surusta, joka syntyy kun täytyy erota teistä.' Mutta en ottanut hänen
-sanojaan kuuleviin korviin, pakotin vain hänet lähtemään matkalle."
-
-"No?"
-
-"Kun vaimoni oli saanut paikan antoi hän lapsen eräälle muijalle, jonka
-piti tuoda se kotiin. Vaimoni seurasi sitä rautatienasemalle.
-Senjälkeen on se ollut kateissa."
-
-"Ja vaimosi, Maugendre-parka?"
-
-"Kun hän sai siitä tiedon, kohtasi hänet maidonlyönti ja hän kuoli."
-
-Molemmat vaikenivat. Louveau liikutettuna siitä, mitä oli saanut
-kuulla, Maugendre masentuneena muistoistaan.
-
-Puukauppias jatkoi puhetta.
-
-"Rangaistukseksi olen vetäytynyt tällaiseen elämään. Olen elänyt
-kaksitoista vuotta erossa maailmasta. Mutta nyt en enään voi jatkaa.
-Pelkään yksinäistä kuolemaa. Jos tahdot olla armelias, niin anna
-minulle Vihtori sen lapsen sijaan, minkä olen kadottanut."
-
-Louveau oli hyvin hämillään. Vihtori oli hänelle kyllä kallis. Ja jos
-hänen annettaisi mennä juuri nyt, kun alkaa olla hyödyksi, niin olisi
-kaikki tähänastiset uhraukset olleet turhat.
-
-Maugendre aavisti hänen ajatuksensa.
-
-"On päivän selvää, Francois, että jos otan hänet, niin korvaan sinulle
-kaikki hänestä johtuneet kulut. Tämä olisi myös pojalle edullista. En
-voi koskaan nähdä noita metsäopiston oppilaita ajattelematta: olisi
-voinut minunkin pojastani tulla sellainen herra kuin nämä täällä.
-Vihtori on ahkera ja pidän hänestä. Tiedät hyvin, että tulen häntä
-kohtelemaan kuin omaa poikaani. No, onko se päätetty?"
-
-Nivernain Kaunottaren kajuutassa puhuttiin tästä illalla, kun lapset
-olivat menneet levolle.
-
-Terävä pää yritti punnita asiaa järkevältä kannalta.
-
-"Katso, Francois, me olemme tehneet tämän pojan hyväksi kaiken, mitä
-meille on ollut mahdollista. Jumala tietäköön, että mielellämme
-pitäisimme hänet. Mutta kun nyt hänelle tarjoutuu tällainen tilaisuus,
-eikä se voi olla hänelle muuta kuin onneksi, niin täytyy meidän vaan
-rohkaista mieltämme."
-
-Tahtomatta kääntyi hänen silmänsä sängyn puoleen, missä Vihtori ja
-Mimile nukkuivat lapsen rauhallista, huoletonta unta.
-
-"Pikku raukka!" sanoi Francois hellästi.
-
-He kuulivat laineiden loiskivan aluksen laitoihin; silloin tällöin
-kuului veturin kimeä kirkaisu halki pimeän.
-
-Vaimo Louveau alkoi nyyhkiä.
-
-"Jumala meitä auttakoon, Francois, minä pidän hänet."
-
-
-
-
-Neljäs luku.
-
-Tukala toimeentulo.
-
-
-Vihtori oli lähes viisitoista vuotias. Hän oli kasvanut koko pitkäksi;
-tuo muinoinen pieni, kalpeanenäinen, oli nyt voimakas, leveäharteinen,
-säyseä-eleinen nuorukainen.
-
-Hän oli niin monta aikaa kulkenut Nivernain Kaunottaressa, että tunsi
-väylän melkein yhtä hyvin kuin vanha laivuri; hän tiesi karit, äkkäsi
-syvemmät paikat ja oli taitava sekä keksissä että ruorissa. Hänellä oli
-punainen vyö ja merimies-pusero.
-
-Kun Louveau jätti ruorin hänelle, kävi Clara, joka jo oli koko suuri
-tyttö hänkin, sukan-kudelma kädessä istumaan hänen viereensä. Tyttö
-ihaili hänen rauhallisia kasvonpiirteitään ja voimakkaita liikkeitään.
-
-Tällä kertaa oli matka Corbignystä Pariisiin ollut erittäin
-vaivaloinen.
-
-Paisuneena syystulvista oli Seine murtanut patojaan ja syöksyi aavaa
-merta kohti, kuin vapaaksi laskettu peto.
-
-Levottomat laivurit kiirehtivät purkamaan lastiaan, sillä joki oli jo
-rantalaiturien tasalla, ja sulkupäälliköiden jokatuntiset sähkösanomat
-eivät tietäneet hyvää.
-
-Kerrottiin, että lisä-joet myös olivat murtaneet patojaan ja tulvineet
-lakeuksille, ja että vesi vaan yhä nousi.
-
-Rantalaiturit olivat täynnä touhuilevaa väkeä; yhtenä vilinänä hyöri
-ihmisiä, ajoneuvoja ja hevosia, ja yli kaiken könötti kaikkialla
-höyryhanat pitkine siipineen.
-
-Viinihallit olivat jo tyhjät.
-
-Jätkät kantoivat sokeri-astioita sivulle.
-
-Hinausmiehistö pakeni suojistaan, rantalaiturit tyhjentyivät ja pitkä
-jono kärryjä työntyi ylös jokiäyräitä kuin marssiva sota-joukko.
-
-Viivästyminen raivoisan joen kautta, ja lisäksi pakollinen lepo pimeinä
-öinä, pani Louveaun epäilemään, saaneeko hän puulastinsa ajoissa
-paikalleen toimitetuksi.
-
-Kaikki pani parastaan, työtä jatkettiin iltamyöhään lyhtyjen ja
-rantalaiturin kaasu-liekkien valossa.
-
-Kello yksitoista oli lasti tapulissa pilari-aidan alipuolella.
-
-Kun puuseppä Dubacin kärryt eivät palanneet, mentiin levolle.
-
-Oli kauhea yö: alinomaa kuuli kettinkien ratisevan, laitojen natisevan
-ja aluksien törmäävän yhteen.
-
-Nivernain Kaunottaren varaukset olivat mennä hajalleen ja laiva
-vaikersi kuin sairas, jonka tuskat ovat suurimmillaan.
-
-Mahdotonta oli saada hetkeksikään lepoa.
-
-Louveau, vaimonsa, Vihtori ja Miehistö nousivat aamun koittaessa, mutta
-lapset jäivät vuoteisiinsa.
-
-Seine oli yöllä vieläkin kohonnut. Se aaltoili merenä, ja sen vihreän,
-luisuvan pinnan yli liiteli lyijynharmaat pilvet.
-
-Ei huomannut rantalaiturilla minkäänlaista elonmerkkiä. Ainoatakaan
-venettä ei liikkunut joella, mutta sen sijaan kattojen ja aitauksien
-pirstaleita, mitkä virta vei mukanaan. Siltojen takana häämötti halki
-usvan Notre-Damesin hämärä varjokuva.
-
-Kiire oli käsissä, sillä vesi oli jo kohonnut yli alimmaisen
-lastauspaikan paalu-rakennuksen, aallot nuoleskelivat lautakäytäviä ja
-ajoivat kumoon halkopinoja.
-
-Kun Francois, hänen vaimonsa ja Dubac täyttivät kärryjä, ulottui vesi
-heidän sääriinsä.
-
-Äkkiä kuulivat he kauhukseen hirveän jyskeen aivan läheltä.
-
-Myllynkiviä täynnä oleva vene oli riuhtaissut itsensä, töksähti
-rantalaituriin ja halkesi keulasta perään asti.
-
-Kuului mahtava jytinä, ja vesi kiehahti rajusti.
-
-Tyrmistyneenä kauhusta tämän haaksirikon nähdessään, kuulivat he
-takanansa hätähuudon.
-
-Nivernain Kaunotar oli katkaissut ketjunsa ja ajelehti veden varassa.
-
-Vaimo Louveau huudahti:
-
-"Lapseni!"
-
-Vihtori oli jo syöksynyt alas kajuuttaan. Palattuaan kannelle, kantoi
-hän pienokaista sylissään. Clara ja Mimile seurasivat häntä, kaikki
-kurottivat kätensä rantalaituriin päin.
-
-"Ottakaa ne vastaan!"
-
-"Vene tänne!"
-
-"Tuokaa nuora!"
-
-Mahdotonta uiden pelastaa ne kaikki.
-
-Ja Miehistö ryntäsi toisesta laidasta toiseen, kuin mielipuoli,
-saamatta mitään aikaan!
-
-Mistä hinnasta hyvänsä heidän taas oli päästävä kiinni rantaan.
-
-Vihtori oli äkkiarvaamatta tullut laivan päälliköksi ja kun hän näki
-edessään typertyneen auttajansa ja vaikeroivat lapset, tunsi hän
-itsensä kyllin voimakkaaksi pelastamaan heidät. Hän komensi:
-
-"Joudu -- heitä köysi! Pian, pian! Ota vastaan!..."
-
-Kolme kertaa yritys uudistettiin. Mutta Nivernain Kaunotar oli jo liika
-loitolla rannasta, köysi suistui aina veteen.
-
-Vihtori tarttui peräsimeen, ja rannalla olijat kuulivat hänen huutavan:
-
-"Älkää pelätkö. Luottakaa minuun!"
-
-Ja voimakkaasti tarttuen ruoriin, onnistui hänen saada jo poikittain
-ajelehtiva laiva oikeaan suuntaan.
-
-Louveau, joka seisoi rannalla, oli kerrassaan suunniltaan. Hän oli
-heittäytyä jokeen yllättääkseen uimalla lapsensa, mutta Dubac piti
-häntä kiinni vyötäisistä, ja eukko Louveau peitti silmänsä käsillään
-päästäkseen mitään näkemästä.
-
-Nivernain Kaunotar pysyi nyt keskellä uomaa kiitäen hinaajalaivan
-nopeudella kohti Austerlix-siltaa. Vihtori seisoi tyynenä ruorissa,
-rohkaisi pienokaisia, antoi Miehistölle käskyjä.
-
-Hän tiesi varmasti pitävänsä oikeaa suuntaa, sillä hän ohjasi suoraan
-kohti punasta lippua, mikä oli pystytetty keskimäiseen siltakaareen
-jokipursille viitaksi.
-
-Mutta, oi taivas! oliko silta kyllin korkea päästäkseen laskemaan sen
-alitse?
-
-Laiva läheni lähenemistään siltaa.
-
-"Pidä keksi varuilla, Miehistö! Ja Clara, älä laske lapsia käsistäsi!"
-
-Hän piti kaikin voimin peräsintä.
-
-Hän tunsi siltakaaren hipaisevan hiuksiinsa.
-
-Jo olivat perillä.
-
-Nivernain Kaunotar syöksyi kovaa vauhtia ja suurella jyminällä sillan
-alle, mutta nopeudesta huolimatta näki Austerlix-sillalle kokoontunut
-väkijoukko, kuinka puujalkainen mies keksillä iski harhaan ja romahti
-kumoon, ja kuuli pojan ruorissa huutavan:
-
-"Hara! Hara!"
-
-Nivernain Kaunotar oli sillan alla. Siltaholvin hämärässä erotti
-Vihtori selvästi pilari-jalustaan kiinnitetyt mahtavat rautarenkaat,
-holvin janat ylhäällä, ja taustana palasen taivasta, jolle seuraavat
-sillat muodostivat kehykset.
-
-Sittemmin näköpiiri ikäänkuin laajeni, muodostui häikäiseväksi
-valomereksi, samaan tapaan kuin tullessa kellarista päivänvaloon,
-raikuva hurraa-huuto kuului ylhäältäpäin, ja katedraali tuli näkyviin,
-kuin olisi nähnyt joella ankkuroidun rekatin.
-
-Äkkiä laiva pysähtyi. Siltavartijan oli onnistunut heittää hara niin
-että se sattui laivan raiteeseen.
-
-Vihtori kiiruhti keulaan, ja kiinnitti köyden lujasti haranuoraan.
-
-Nivernain Kaunottaren nähtiin kääntyvän, nytkivän köyttä, mutta
-alistuen tottelemaan uutta voimaa, mikä sitä ohjasi, verkkaan laskevan
-de la Tournelle rantalaituriin, mukanaan miehistönä pikkulapsia ja
-viidentoistavuotias laivuri.
-
-Ah, mikä ilo, kun ei ketään kaivattu illalla höyryävän lihakulhon
-ääressä, nyttemmin kunnolleen ankkuroidun ja kiinnitetyn laivan
-kajuutassa.
-
-Pikku urho kunniasijalle -- laivurin paikalle.
-
-Tosin aamupäivän mielenliikutukset melkoisesti vähensivät ruokahalua,
-mutta jokainen tunsi kaiken kauhun jälkeen itsensä kuin huolista
-vapaaksi. Painajainen oli hävinnyt. Voi vapaasti hengittää. Yli pöydän
-iskivät he silmää toisilleen sanoen:
-
-"Ajatteleppas, jos olisimme palauttaneet hänet komisariukselle?"
-
-Ja Louveau nauroi, että suupielet tavottelivat korvia ja loi
-lapsijoukkoon lempeän katseen.
-
-Näytti kuin olisi sattunut onnellinen tapahtuma, ikäänkuin Nivernain
-Kaunottarella ei olisi ollut ainoatakaan reikää pohjassaan, taikka kuin
-olisivat sen omistajat voittaneet suurimman voiton arpajaisissa.
-
-Laivuri mätki nyrkillään Vihtoria selkään, -- se oli hänen tapansa
-osoittaa lempeyttään.
-
-"Mikä reipas poika tuo Vihtori! Kuinka hän tarttui ruoriin! Näitkö!
-Miehistö? Minä, vaikka olenkin laivuri -- ha, ha, -- en olisi voinut
-tehdä sitä paremmin."
-
-Kunnon laivuri kulki kahden viikon ajan pitkin rantalaitureita
-julkilausumassa ihastuksensa tuosta oivallisesta tempusta ruorissa.
-
-"Ymmärrätte, alus ajeli! Silloin hän tuli! Pamahti!" Hän teki liikkeen
-kädellään osoittaakseen tuon tempun.
-
-Sillä aikaa Seine laskeutui ja lähtöaika läheni.
-
-Eräänä aamuna, kun Vihtori ja Louveau pumppasivat kannella, tuli
-kirjeenkantaja tuomaan kirjeen, joka oli suljettu sinisellä leimalla.
-
-Hieman hermostuneena, aukaisi laivuri kirjeen, mutta kun hänen
-lukutaitonsa ei ollut paljon parempi, kuin laskutaitonsakaan sanoi hän
-Vihtorille:
-
-"Lue tuo minulle!"
-
-Ja Vititori luki;
-
-    Poliisi-virasto kahdennessatoista kihlakunnassa.
-
-    "Herra Francois Louveauta, laivuria, kehoitetaan
-    ensitilassa saapumaan polisi-komisariuksen virastoon."
-
-"Siinäkö kaikki?"
-
-"Kaikki!"
-
-Louveau oli poissa koko päivän. Kun hän illalla tuli kotiin, oli hänen
-hyvä tuulensa kuin poispyyhkitty. Hän oli alakuloinen, ärtyisä ja
-vaitelias.
-
-Eukko Louveau ei ymmärtänyt rahtuakaan, ja kun lapset olivat
-pujahtaneet kannelle leikkimään, kysyi hän:
-
-"Mitä on tapahtunut?"
-
-"Olen huolissani!"
-
-"Lastin takia?"
-
-"Ei, Vihtorin!"
-
-Ja hän kertoi käynnistään komisariuksen luona.
-
-"Tuo nainen, joka heitti hänet, muistatko? Ei hän ollutkaan Vihtorin
-äiti."
-
-"Mitäs sanot?"
-
-"Hän oli hänet varastanut."
-
-"Mistäs sen tiedät?"
-
-"Hän on itse sen tunnustanut komisariukselle ennen kuolemaansa."
-
-"Mutta kai he ovat sinulle maininneet hänen vanhenpainsa nimet?"
-
-Louveau säpsähti.
-
-"Minkä takia olisivat sitä sanoneet?"
-
-"Kah, -- kun pyysivät sinua tulemaan, niin!"
-
-Louveauta pisti vihaksi.
-
-"Jos sen tietäisin, niin kyllä sen sanoisinkin!"
-
-Hän oli kiukusta tulipunainen, ja lähti ylös läimäyttäen oven jälkeensä
-kiinni.
-
-Vaimo seisoi siinä nolona.
-
-"Kuinka lienee hänen laitansa?"
-
-Ja miten oli Francoisin laita? Siitä päivästä muuttui hänen
-käytöstapansa, puheensa, mielensä, kaikki. Hän söi vähänlaisesti,
-nukkui huonosti, ja puhui yöllä unissaan.
-
-Vastasipa eukollensakin äreästi!
-
-Hän torui Miehistöä, tiuskoi kaikille, eniten Vihtorille.
-
-Kun eukko Louveau hämmästyneenä kysyi, mikä häntä vaivasi, niin hän
-vastasi jyrkästi:
-
-"Ei mikään! Olenko sen näköinen, kuin minulta mitään puuttuisi? Olette
-kaikki yhtyneet liittoon minua vastaan!"
-
-Eukko parka huomasi, ettei mikään auttanut.
-
-"Totta tosiaan, hän on tulemaisillaan mielipuoleksi."
-
-Jo luuli hän miehensä hulluksi, kun tämä eräänä iltana piti suurta
-elämää Maugendren takia.
-
-Matka sujui loppuun, ja pian saapuivat he Clemencyyn. Clara ja Vihtori
-pakinoivat koulusta, ja kun poika sanoi, että tulee hauska taas tavata
-Maugendreä, puhkesi Louveau tuimasti:
-
-"Antakaa minun olla rauhassa Maugendreltä! En tahdo olla hänen kanssaan
-missään tekemisissä."
-
-Eukko keskeytti:
-
-"Mitä hän on sinulle tehnyt?"
-
-"Hän on -- -- -- hän on -- -- -- mitä sinun siihen tulee? Mahtanen olla
-isäntä talossani?"
-
-Sen pahempi hän oli siksi isäntä talossaan, ettei, niinkuin
-tavallisesti, laskenut maihin Corbignyn luona, vaan jatkoi pari
-penikulmaa ylemmäksi, keskelle metsää.
-
-Hän selitti että Maugendre ei muuta tahtonut kuin petkuttaa häntä
-kaupoissa, ja että hän kyllä hyötyy paremmin, kun ostaa toisilta.
-
-Kylä oli liian etäällä, jotta ei voinut ajatellakaan mitään
-koulunkäyntiä.
-
-Clara ja Vihtori samoilivat päiväkaudet metsää kokoillen polttopuita.
-Kun taakastaan väsyivät, istuivat he pellonpientareelle taikka maahan
-kukkien keskelle. Vihtori otti taskustaan kirjan ja antoi Claran lukea
-siitä. Heitä miellytti nähdä auringon pilkistävän oksien lomitse ja
-värähtäen kisaavan kirjan lehdillä ja heidän hiuksillaan. Yltympäri
-surisivat tuhannet pienet hyönteiset, etäämpänä metsien syvä tyyneys.
-
-He olivat myöhästyneet, siksi tuli heidän pitää kiirettä kotimatkalla,
-joka kulki pitkää puiden varjostamaa tietä.
-
-Metsän hakatusta aukosta näkyi kaukaa Nivernain Kaunottaren masto ja
-tuli, joka kimelti halki joesta nousevan kevyen usvan.
-
-Siinä vaimo Louveau joen törmällä risu-tulen ääressä valmisti ruokaa.
-Mimile, pörröttyneenä kuin pölyviuhka ja paita näkyvissä housujen
-reijistä, istui vieressä, pitäen pataa silmällä hellin katsein. Pikku
-sisar kierieli maassa. Louveau ja Miehistö polttivat piippujaan.
-
-Eräänä iltana ruoan aikana näkivät he miehen, joka metsästä päin läheni
-heitä.
-
-"Hei, katsokaas Maugendreä!"
-
-Se oli puukauppias. Hän oli paljon vanhentunut ja harmaantunut.
-Tullessaan nojautui hän kurikkaan, ja tuntui puhuessaan hengästyneeltä.
-
-Hän meni suoraan Louveaun luo ojentaen hänelle kätensä.
-
-"Oletkos minut jättänyt, Francois?"
-
-Laivuri sopersi ujon vastauksen.
-
-"No, en ole sinulle siitä vihoissani."
-
-Hän näytti niin väsyneeltä, että eukko Louveaun tuli häntä sääli.
-Huolimatta miehensä nurjamielisyydestä työnsi hän vieraalle tuolin.
-
-"Ette kai toki ole sairas, herra Maugendre?"
-
-"Olen pahasti kylmettynyt."
-
-Hän puhui hitaasti, miltei kuiskaten. Suru oli tehnyt hänet
-hiljaiseksi. Hän kertoi muuttavansa pois paikkakunnalta ja lähtevänsä
-kauvaksi Niévren toiseen päähän.
-
-"Kaikki on nurinpäin! Lopetan kauppani. Olen nyt rikas, minulla on
-rahaa, paljon rahaa. Mutta mitä tästä kaikesta? En kumminkaan voi ostaa
-takaisin sitä onnea, minkä olen kadottanut."
-
-Louveau kuunteli häntä rypistäen silmäkulmiansa.
-
-Maugendre jatkoi:
-
-"Mitä vanhemmaksi käyn, sitä enemmän kärsin yksinäisyydestä. Ennen voin
-unohtaa kaikki työssä ollessani, mutta nyt minulta puuttuu työhalukin;
-minua ei miellytä enään mikään. Sentähden muutan, ehkä se virkistää
-mieleni."
-
-Ja ikäänkuin sattumalta kääntyi hänen katseensa lapsiin.
-
-Samassa näkyivät Clara ja Vihtori tiellä, kantaen risu-kuormaansa. Kun
-he huomasivat Maugendren, laskivat he kantamuksensa maahan, ja
-riensivät hänen luokseen. Hän otti heidät ystävällisesti vastaan, kuten
-tavallisesti, ja sanoi Louveaulle, joka yhä pysyi synkkämielisenä:
-
-"Olet onnellinen, kun sinulla on neljä lasta. Minulla ei ole yhtään."
-
-Ja hän huokaili.
-
-"Mutta minun ei sovi ketään syyttää. Itse olen syypää."
-
-Hän nousi. Toiset tekivät samoin.
-
-"Hyvästi, Vihtori. Tee ahkeraan työtä ja pidä vanhemmistasi, se on
-velvollisuutesi."
-
-Hän oli laskenut kätensä pojan olalle ja katseli kauvan häntä silmiin.
-
-"Tulin ajatelleeksi, että jos minulla olisi poika, hän olisi tämän
-näköinen."
-
-Louveau seisoi hänen edessään julmistuneena ikäänkuin olisi tahtonut
-sanoa:
-
-"Mene jo tiehesi!"
-
-Mutta juuri kun puukauppias oli lähtemäisillään, heltyi Francois hieman
-ja huusi hänen jälkeensä:
-
-"Maugendre, saanko tarjota illallista?"
-
-Hän lausui tämän ärtyisästi, kuin vasten tahtoansa, eikä odottanutkaan
-myöntävää vastausta.
-
-Vanhus pudisti päätään.
-
-"Ei kiitoksia! Minun ei ole nälkä -- ja katso, koskee kipeästi nähdessä
-toisten onnea, kun itse on niin masentunut."
-
-Ja hän lähti nojautuen sauvaansa.
-
-Louveau ei sinä iltana virkannut mitään. Koko yön hän käveli
-edestakaisin kannella ja aamulla hän lähti pois sanomatta kenellekään
-mitään.
-
-Hän lähti pappilaan.
-
-Kirkkoherran asunto oli kirkon lähellä. Se oli suuri nelikulmainen
-talo, edessä pihamaa, takana ryytimaa. Kanat kävivät portaiden
-ympäristössä noukkimassa. Lehmä lieassa ammui ruohikossa.
-
-Tehtyään tämän päätöksen oli Louveaun helpompi olla. Kun hän aukasi
-portin, sanoi hän itsekseen, että hän palatessaan tulee olemaan vapaa
-surustaan.
-
-Hän tapasi kirkkoherran istuvan ruokasalissaan vilvoittelemassa. Pappi
-oli lopettanut ateriansa, ja sen päälle nukahtanut pää painuneena
-messu-kirjalle.
-
-Hän heräsi, kun Louveau astui sisään, pani merkin kirjaan, sulki sen ja
-pyysi laivurin istumaan.
-
-Tämä käänteli lakkiansa sinne tänne käsiensä välissä.
-
-"No, Francois, mitä tahdotte minulta?"
-
-Hän tahtoi neuvoa ja pyysi saada kertoa koko historian.
-
-"Niinkuin tiedätte, herra kirkkoherra, en kuulu tämän maailman
-viisaitten joukkoon. Olen suuri tyhmeliini -- ha, ha, -- niin sanoo
-vaimoni."
-
-Tämä esipuhe rohkaisi häntä koko lailla ja hän kertoi historiansa kovin
-hengästyneenä, puna kasvoillansa, itsepintaisesti tarkastellen lakkinsa
-lippua.
-
-"Muistatte, herra kirkkoherra, että Maugendre sanoi teille, että hän on
-leski? Viisitoista vuotta sitten lähti hänen vaimonsa Pariisiin
-hakemaan imettäjä-paikkaa. Hän oli näyttänyt lapsensa lääkärille,
-niinkuin on tapana, viimeisen kerran sen imettänyt ja sitten antanut
-sen _menense'lle_."
-
-Pappi keskeytti:
-
-"Mikä on _menense_, Francois?"
-
-"Hän on nainen, herra kirkkoherra, joka palauttaa imettäjien lapset
-takaisin maalle. He kantavat niitä vasussa kuin kissan poikia."
-
-"Kummallinen ammatti!"
-
-"Löytyy kunnollista väkeä, jotka ovat ruvenneet tähän ammattiin, herra
-kirkkoherra. Mutta rouva Maugendre sattui tapaamaan sellaisen, jota ei
-kukaan tuntenut, velhon, joka varasteli lapsia ja vuokrasi niitä
-toisille heittiöille, mitkä laahasivat onnettomia pitkin katuja,
-herättääkseen niiden avulla yleisön sääliä."
-
-"Mitä kerrotte, Francois?"
-
-"Täyden totuuden, herra kirkkoherra. Tuo ilkeä akka oli vienyt monta
-lasta, muun muassa Maugendren. Tämän hän piti siksi, että se täytti
-neljä vuotta. Oli aikomuksensa opettaa sitä kerjuuseen, mutta se oli
-kunnollisen miehen lapsi, ja kieltäytyi kurottamasta kättänsä. Silloin
-heitti hän sen kadulle -- kävi sille kuinka tahansa. Mutta puoli vuotta
-takaperin, kun hän oli kuolemaisillaan sairashuoneessa sai hän
-omantunnon vaivoja. Tiedän minä, herra kirkkoherra, miltä se tuntuu;
-koskee ja koskee kovasti."
-
-Siinä hän, mies raukka, päivitteli ikäänkuin olisi tahtonut valalla
-todistaa puheensa totuuden.
-
-"Silloin pyysi hän saada puhutella poliisi-komisariusta. Hän sanoi
-lapsen nimen. Komisarius on sanonut sen minulle. Se on Vihtori."
-
-Kirkkoherra pudotti messu-kirjansa.
-
-"Onko Vihtori Maugendren poika?"
-
-Pappi oli mitä suurimman hämmästyksen valtaamana. Hän änkytti muutaman
-sanan, josta selvästi vaan kuuli: "Lapsi raukka -- Luojan sormi" --
-
-Hän nousi, harhaili sinne tänne huoneessa, kävi akkunan luo, täytti
-itselleen lasillisen vettä, ja pysähtyi vihdoin Louveaun eteen kädet
-vyön alla.
-
-Hän yritti keksiä sopivan raamatunlauseen, mutta kun ei löytänyt, niin
-sanoi hän ainoastaan:
-
-"Mutta tuleehan teidän luovuttaa hänet takaisin isällensä."
-
-Louveau säpsähti.
-
-"Tämähän juuri on huoleni, herra kirkkoherra. Tämän olen tiennyt jo
-puoli vuotta, mutta minulla ei ole ollut rohkeutta sanoa sitä
-kenellekään, ei edes eukolleni. Olemme nähneet niin paljon vaivaa
-kasvattaaksemme tätä poikaa, olemme yhdessä niin paljon kärsineet, että
-en voi sanoa, kuinka meidän käy, jos tulee pakko erota hänestä."
-
-Tämä kaikki oli totta, sillä jos Maugendre oli säälittävä, niin
-täytyihän Francoisiakin surkutella.
-
-Pappi oikein hikoili näitten tunteiden ristiriidasta, ja rukoili hiljaa
-taivaasta apua. Ja unhottaen että Louveau oli tullut häneltä pyytämään
-neuvoa, änkytti hän puoleksi tukehtuneella äänellä:
-
-"Kuulkaa, Francois, ajatelkaa asemaani, mihin te neuvotte minua?"
-
-Laivuri painoi päänsä alaspäin.
-
-"Ymmärrän että minun tulee palauttaa Vihtori, herra kirkkoherra. Tunsin
-sen selvästi pari päivää sitten, kun Maugendre äkkiarvaamatta kävi
-meitä tervehtimässä. Oli sydäntä vihlovaa nähdä häntä niin vanhana,
-niin masentuneena, niin käyränä. Minua hävetti kuin olisi minulla ollut
-taskussani häneltä varastettu raha. En voinut enään yksin kantaa
-salaisuuttani, ja sen takia tulin tänne kertomaan teille asian."
-
-"Siinä teitte oikein, Louveau", sanoi kirkkoherra, ihastuneena siitä,
-että laivuri oli päästänyt hänet pälkähästä. "Ei ole koskaan myöhäistä
-sovittaa erehdystä. Seuraan teitä Maugendren luo. Teidän tulee
-tunnustaa hänelle kaikki."
-
-"Huomenna, herra kirkkoherra!"
-
-"Ei, Francois, nyt heti!"
-
-Kun hän huomasi laivurin tuskan ja kuinka tämä hädissään hypisteli
-lakkiansa, rukoili hän hiljaa:
-
-"Pyydän teitä Louveau, -- niinkauvan kun olemme molemmat näin
-päättäväisiä."
-
-
-
-
-Viides luku.
-
-Maugendren kunnianhimo.
-
-
-Poika! Maugendrellä oli poika!
-
-Hän katseli tätä silmiänsä nostamatta, kun he istuivat vastakkain
-Niversiin päin kiitävässä junassa.
-
-Oli täydellinen ryöstö. Ukko oli vienyt poikansa melkein kiittämättä,
-niinkuin moukka, joka saatuansa paraimman voiton, livistää tiehensä.
-
-Hän ei tahtonut, että hänen poikansa kauvemmin olisi vanhojen
-ystäviensä hyväilyn esineenä. Hän on kitsas nyt rakkaudelleen, niinkuin
-hän ennen oli rahoilleen. Ei mitään lainaa, ei mitään jakoa. Hän tahtoi
-pitää aarteensa niin yksinään, että ei mikään vieras silmä saisi siihen
-vilkaistakaan!
-
-Maugendren korvissa suhisee kuin pikajunan kulkiessa. Hänen päänsä on
-kuuma, kuin veturi. Ja hänen unelmansa kulkevat nopeammin kuin mikään
-juna, mikään veturi, ja tuokiossa ne sivuuttavat päiviä, kuukausia,
-vuosia.
-
-Hänen unelmiensa keskipisteenä on Vihtori kahdenkymmenen vuotiaana
-tummanviheriässä hopeanappi-univormussa. Metsä-opiston oppilas!
-
-Näyttää ikäänkuin oppilas Maugendrellä olisi miekka vyöllänsä, ja
-kaksireunainen hattu korvalla -- niinkuin polyteknikolla -- sillä
-melkein kaikki koulut ja univormut kiertävät sikin sokin Maugendren
-unelmassa.
-
-Ja mitä vielä? Puukauppias ei kysy mitä nauhukset ja kultaukset
-maksavat. Onhan hänellä kolikoita maksaa.
-
-Ja Vihtorista pitää tulla "herrasmies", kultakoristeinen kiireestä
-kantapäähän. Miehet puhuttelevat häntä avopäin. Ihanat immet
-hurmaantuvat häneen. Ja ukko itse istuu kolkassaan känsäisine käsineen,
-ja pöyhkeillen sanoo:
-
-"Tämä on minun poikani! -- Katsokaa, minun poikani!"
-
-Myös "poika" istuu ajatuksiinsa vaipuneena, lakki silmillä, odottaen
-kullattua kaksireunaista hattua.
-
-Hän ei tahtonut, että isä olisi nähnyt hänen itkevän. Ero tuli niin
-äkkiarvaamatta. Clara antoi hänelle suutelon, joka vieläkin poskella
-poltti. Louveau kääntyi poispäin. Eukko oli kalmankalpea. Ja Mimile
-ojensi hänelle liemi-annoksensa lohduttaakseen häntä.
-
-Kaikki! Myös Mimile!
-
-Ah, kuinka voivat he tulla toimeen ilman häntä? Ja kuinka hän voinee
-elää ilman heitä?
-
-Tuleva metsäkoulun oppilas on niin ajatuksissaan, että hän aina vaan
-vastaa: "Jaa, herra Maugendre" -- -- -- kun isä puhuttelee häntä.
-
-Nivernain Kaunottaren laivapojan vastukset eivät vielä olleet lopussa.
-
-Tuleminen "herraksi" ei ainoastaan maksa paljon rahaa, vaan siihen
-tarvitaan myös paljon uhrauksia ja kärsimyksiä. Tämän Vihtori hyvin
-aavistaa, kun pikajuna viheltäen luistaa yli rautasillan Niversin
-laidassa.
-
-Hänestä tuntuu, ikäänkuin nämät kapeat kadut, ikkunat, pienet kuin
-vankilassa, rikkinäisine liehuvine liinoineen muistuttaisivat hänelle
-entisyyttään.
-
-He ovat astuneet ulos junasta. Ratapihassa tavallinen nyörinä ja
-pyörinä kaikkialla -- uteliaat tungeskelevat miehet, matkakapineet,
-selässään tuuppivat, hevos- ja raitiotie-vaunut vyöryvät, ja
-matkustajat, hihnoihin kierretyt matkavaipat käsissään ryntäävät
-meluten niihin.
-
-Vihtori ja isänsä ajavat ratapihan hilaportin kautta.
-
-Puukauppias ei hellitä tuumastaan. Hänen piti kaikin mokomin saada
-aikaan pikainen muutos.
-
-Ja hän vei "poikansa" suoraan koulu-räätäliin.
-
-Puoti on uusi, tiski kiiltävä, ja hienosti puetut herrat, mitkä
-muistuttivat seinässä riippuvia värillisiä kuvia, aukaisivat hymyillen
-ovea ostajille.
-
-He näyttävät Maugendre-vanhemmalle _Modes illustreestä_, tupakoivan
-koulupojan amatsoonin seurassa, herran metsästyspuvussa, ja morsiamen
-valkosukissa.
-
-Räätälillä sattui olemaan varastossaan yksi tavallinen vanulla
-täytetty, koulu-univormutakki mikä on edestä ja takaa suoraliepeinen ja
-kultanappinen. Hän levittää tämän puukauppiaan eteen, joka ylpeillen
-huudahtaa:
-
-"Tuo tekee sinut kerrassaan luutnantin näköiseksi!"
-
-Paitahihasillaan, mittanauha kädessä, lähenee mestari oppilas
-Maugendreä. Hän mittailee sääret, vyötäset ja selkärangan.
-
-Tämä toimi herättää nuoressa merimiehessä muistoja, jotka saavat hänen
-silmänsä vettymään. Louveau-paran hassutus, teräväpäisen suuttumus,
-kaikki mitä oli jättänyt jälkeensä. Se on ollut ja mennyt.
-
-Tuo virheetön nuori mies, minkä Vihtori näki isossa koetus-peilissä,
-oli aivan toinen, kuin laivapoika Nivernain Kaunottaressa.
-
-Räätäli potkii halveksien merimiesnuttu-paran leikkauspöydän alle kuin
-minkäkin ryysymykkyrän.
-
-Vihtori tuntee nyt eroavansa koko entisyydestään.
-
-Mitä se merkitsee? Erota? Häntä kielletään kerrassaan muistamastakaan!
-
-"Teidän tulee täydelleen luopua entisistä takaperoisista tavoistanne",
-sanoo ankarasti rehtori, joka ei salannut epäilyksiään.
-
-Ja helpoittaakseen tätä uudestasyntymistä päätetään, että oppilas
-Maugendre saa vapautta ainoastaan kuukauden ensi sunnuntaina.
-
-Ah, kuinka hän itkee ensi iltana kylmässä, koleassa makuuhuoneessa,
-missä toiset pojat kuorsailevat rautasängyissään ja aliopettaja
-yölampun valossa ahmii salaa romaania.
-
-Kuinka hän tuskaantuu leikkitunnilla, kun toverit tuuppailevat ja
-rääkkäävät häntä!
-
-Kuinka hän on nolona lukuhuoneessa, missä istuu kumarruksissaan
-pulpetin yli, peläten aliopettajan kiukkua, kun tämä lyöden nyrkkiään
-kateederiin yhtä mittaa huutaa samat sanat:
-
-"Ettekö voi olla vähän hiljempaa?"
-
-Tämä kimakka ääni herättää hänessä joukon katkeria muistoja, mitkä
-olivat hänen elämänsä myrkyttäneet. Se muistuttaa hänen ensi
-lapsuutensa synkkiä päiviä: hökkeli Temple-korttelissa, tappelut,
-riidat, kaikki nuo mitkä jo olivat unhottuneet.
-
-Ja hän takertuu epätoivoisasti Claran ja Nivernain Kaunottaren
-muistelmiin, hänen synkän elämänsä ainoihin valonpilkkuihin.
-
-Ja sentähden kai aliopettaja hämmästyksekseen löytää aluksen kuvan
-piirrettynä joka sivulla nuoren Maugendren kirjoissa.
-
-Aina itsepintaisesti sama alus joka sivulla. Väliin kiipee se hiljaa,
-ikäänkuin kapeassa kanavassa, pitkin kaitoja kirjansivustoita.
-
-Väliin taas se loiskahtaa keskelle Eukliden oppilauseita, ja rähjää
-geometriset kuvat ja hienoilla kirjasimilla painetut lisätyt
-johtoväitteet.
-
-Toisinaan se laskee keinuten täysin purjein yli maailmankartan
-valtamerien. Täälläpä se oikein viihtyy, levittää purjeitaan ja
-heiluttaa lippuansa.
-
-Rehtori, kyllästyneenä kaikkiin laveihin kertomuksiin puhuu vihdoin
-Maugendre-vanhemman kanssa.
-
-Puukauppias on kuin puusta pudonnut.
-
-"Niin siivo poika!"
-
-"Hän on ykspäinen, kuin aasi!"
-
-"Niin lahjakas!"
-
-"Häneen ei pysty mikään oppi!"
-
-Eikä kukaan ottanut ymmärtääkseen, että oppilas Maugendre oli oppinut
-lukemaan keskellä metsää Claran olan yli, ja että tämä on aivan toista
-kuin oppia geometriaa pörröisen opettajan kurissa.
-
-Sentähden oppilas Maugendre siirrettiin "keskiluokalta" "valmistavaan
-luokkaan". Mutta kyllä onkin suuri ero Corbigny-maisterin ja
-Nivers-koulun opettajain opetuksen välillä, -- yhtä suuri kuin pikku
-tytön kaniininahkapäähineen ja oppineen miehen kärpännahkasen lakin
-välillä.
-
-Maugendre-vanhempi joutui epätoivoon. Metsäopiston oppilas
-kaksireunaisessa hatussa loittonee hänen mielestään pitkin askelin. Hän
-toruu, pyytää ja rukoilee.
-
-"Tahdotko ottaa tuntia? Tahdotko yksityis-opettajia? Hankin sinulle
-parahimmat, kalliimmat!"
-
-Oppilas Maugendre on vaan yhä sama laiskuri, ja kuukausi-todistukset
-osoittavat mitä selvimmin hänen kehnoutensa.
-
-Itsekin hän älyää tyhmyytensä. Hän käy päivä päivältä vaan synkemmäksi
-ja alakuloisemmaksi.
-
-Jos Clara ja ne toiset näkisivät, mitä on tehty heidän Vihtoristaan!
-Varmaan saapuisivat aukaisemaan hänen vankilansa ovet sepo selälleen.
-Hyvästä sydämestä tarjoisivat hänelle viimeisen leipäpalansa, viimeisen
-lankunpätkänsä.
-
-Sillä hekin ovat onnettomia. Kauppa käy yhä huonommin. Alus vanhenee
-vanhenemistaan.
-
-Vihtori tietää tämän kaiken Claran kirjeistä, mitkä hän silloin tällöin
-saapi käsiinsä, senjälkeen kuin rehtori, joka kammoo tällaista
-"kirjeenvaihtoa", on siihen punaliidulla ärtyisästi suurilla
-kirjaimilla piirtänyt: "luettu!"
-
-"Ah, kun oisit täällä!" puhuu Claran kyhäelmät, aina yhtä hellät, mutta
-enemmän ja enemmän alakuloiset. "Ah, jos olisit meillä!"
-
-Ja tosiaankin näytti siltä, kuin olisi siihen aikaan kaikki sujunut
-hyvin, ja että he tulisivat pelastetuiksi jos Vihtori palaisi.
-
-Niinpä niin, Vihtori on heidät pelastava. Hän ostaa heille uuden
-aluksen. Hän lohduttaa Claraa. Hän tulee elvyttämään kaupat. Hän on
-näyttävä, että eivät hyväilleet kiittämätöntä, eivätkä kasvattaneet
-kelvotonta.
-
-Mutta ennenkuin sitä voi, on välttämätöntä kasvaa mieheksi! Täytyy
-ansaita rahaa. Tulee hankkia tietoja.
-
-Ja Vihtori rupeaa taas lukemaan.
-
-Tehköön nyt mitä hyvänsä, räyhätköön opettaja kateederissa kuinka
-tahansa, huutaen tuota papukaijalausettaan: "Ettekö voi olla vähän
-hiljempaa?" -- Vihtori ei katso ylös kirjastaan.
-
-Hän ei enään piirrä laivoja. Hän ei välitä paperipalloista, mitkä
-lentävät vasten hänen naamaansa. Hän ahertaa, ahertaa. -- -- --
-
-"Kirje oppilas Maugendrelle!"
-
-Se on virkistykseksi tämä muistutus Claralta, mikä tapaa häntä itse
-kouluhuoneessa. Se kehoittaa ja tuopi mukanansa vapauden ja hellyyden
-lemua.
-
-Vihtori kumartuu pulpetin taakse suudellakseen vinoa, vaivalla kyhättyä
-vapisevalla kädellä laadittua osoitetta -- tuntuu kuin pöytä, millä
-Clara on kirjoittanut, aina olisi heilunut aallokossa.
-
-Mutta, sen pahempi, tällä kertaa ei aallokko, vaan mielenliikutus on
-ollut syynä Claran käden epävarmuuteen.
-
-"Kaikki on hukassa, rakas Vihtori, Nivernain Kaunotar on tehnyt
-viimeisen matkansa. Se on kuollut, ja sen kuolema tuottaa meille
-häviön. Ovat sen perään ripustaneet mustan taulun: 'Kaupaksi; vanhan
-aluksen puuosat kelpaavat polttopuiksi.' Meillä on käynyt miehiä, jotka
-ovat arvioineet ja luetelleet kaikki, miehistön keksistä pikku siskon
-kehtoon asti. Tulevat arvattavasti myömään kaikki, ettei meille jää
-mitään. Kuinka meidän tulee käymään? Äiti kai kuolee surusta ja isä on
-niin muuttunut." -- -- --
-
-Vihtori ei lukenut kirjettä loppuun. Sanat pyörivät hänen silmäinsä
-edessä kuin karkeloiden piirileikissä, tuntui kuin joku olisi
-laukaissut pyssyn hänelle vasten naamaa... hänen korvansa suhisivat.
-Ah, hän oli jo kaukana kouluhuoneesta! Uupuneena työstä, huolesta ja
-tuskasta joutui hän kuumehoureisiin.
-
-Tuntui kuin olisi hän ajelehtinut keskellä tuota ihanaa ja viileää
-Seineä. Hän yritti kastaa päänsä veteen. Silloin kuuli hän epäselvästi
-kellon soivan. Kaiketi hinaaja, joka solui halki usvan; senjälkeen
-kuului ikäänkuin vedenpaljouden jyminä, ja hän huusi:
-
-"Tulva!"
-
-Häntä varisti, kun hän ajatteli pimeyttä siltakaarien alla. Ja keskellä
-kaikkia näitä näkyjä ilmestyi opettajan kasvot ihan hänen viereensä
-kattolampun alle, pörröisinä ja pelokkaina.
-
-"Oletko kipeä, Maugendre?"
-
-Oppilas Maugendre on kovin kipeä.
-
-Lääkäri pudistaa päätänsä, kun isä parka, joka seuraa häntä koulutalon
-portille saakka, tuskasta vapisevalla äänellä kysyy:
-
-"Ei kai tässä ole hengenvaaraa, vai kuinka?"
-
-Hyvin huomaa, että lääkäri on huolissaan. Eikä hänen harmaat
-hapsensakaan ole levollisia. Aivan velttona hän sanoo "ei" ikäänkuin
-peläten joutuvansa huonoon valoon.
-
-Ei enään puhuta viheriästä univormusta ja kaksireunaisesta hatusta. Nyt
-on vaan kyseessä saada oppilas Maugendre pysymään hengissä.
-
-Lääkäri on vakavasti määrännyt, että jos poika tointuu, niin hänet on
-palautettava vapauteen. Jos hän tointuu!
-
-Ajatus, menettää lapsensa, jonka äsken on löytänyt, hävittää kaikki
-korkealle tähtäävät haaveilut ukossa, vaikka hän onkin niin rikas.
-Kaikki on lopussa, luopuu unelmastaan.
-
-Hän on valmis omin käsin hautaamaan metsäkoulun oppilaan. Hän tulee
-itse naulitsemaan ruumis-arkun, jos niin tarvitaan. Hän ei ole siitä
-murheissaan.
-
-Mutta siinä tapauksessa täytyy pojan suostua elämään. Tämän täytyy
-puhutella häntä, nousta, kääriä käsivartensa hänen kaulaansa ja sanoa:
-
-"Ole huoleti, isä! Olen jo taas terve!"
-
-Puukauppias kumartui Vihtorin sängyn puoleen.
-
-Kaikki on ohi. Vanha puu on haljennut ytimiänsä myöten. Maugendren
-sydän on heltynyt.
-
-"Tulen laskemaan sinut vapaaksi, poikaseni. Saat palata toisten luo
-kulkeaksesi joella heidän seurassaan. Minulla on kylliksi kun saan
-ohimennen nähdä sinut silloin tällöin."
-
-Nyt ei kello enää soikaan välitunnille, aterialle tai koulutunnille.
-
-Koululla on loma, ja kouluhuoneusto on tyhjä. Ei kuulu muuta ääntä,
-kuin suihkukaivon suhina linnanpihalla, ja varpusten viserrykset
-leikkikentällä. Vaunujen kulku on hiljaista ja kumeaa, sillä kadulle on
-olkia siroteltu.
-
-Tällaisessa hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä oppilas Maugendre jälleen
-toipuu.
-
-Hän kummastelee, kun huomaa makaavansa lumivalkosessa sängyssä, edessä
-komeat uutimet, mitkä muodostavat hämärän, rauhallisen, eristetyn
-olopaikan. Hän olisi kernaasti noussut ylös pielusta vasten, raottanut
-vähän uutimia katsoakseen missä oli, mutta vaikka tunteekin itsensä
-miellyttävän levähtäneeksi, ei voimansa kuitenkaan riitä. Hän jää
-odottamaan.
-
-Hän kuulee kuiskahduksia läheltä.
-
-Kuuluu kuin astuttaisiin varpaisillaan -- kuuluipa tuttu
-tömisteleminen: ikäänkuin luudanvarsi astuskelisi lattialla.
-
-Kaiken tämän on Vihtori kuullut ennen. Mutta missä?
-
-Ah, Nivernain Kaunottaren kannella!
-
-Niin on, juuri niin se on!
-
-Sairas kokoaa kaikki voimansa ja huutaa heikolla äänellä, minkä luulee
-kyllin vahvaksi:
-
-"Hoi, miehistö! Hoi!"
-
-Uutimet vedetään syrjään, ja ikäänkuin valomeressä huomaa hän kaikki
-rakastetut olennot, joita houreissaan oli ikävöinyt.
-
-Kaikki, todellakin kaikki!
-
-Siellähän he ovat, Clara, Maugendre, Louveau, eukko Louveau, Mimile,
-pikku sisko ja se vanha kaltattu yksijalkainen kurki, laiha kuin
-keksinsä, nauraen hiljaa leveällä suullaan.
-
-Kaikki kädet ojennettiin, kaikki päät kumartuivat hänen puoleensa, ja
-hän suuteli kaikkia, hymyili, puristi käsiä ja kysyi:
-
-"Missä olen? Kuinka te olette täällä?"
-
-Mutta lääkärin käskyt ovat ankarat. Ei ole harmaiden hapsien kanssa
-leikkimistä. Pojan täytyy pistää kätensä peiton alle, olla hiljaa, ei
-kiihottua.
-
-Ja estääkseen poikaa puhumasta, puhuu Maugendre koko ajan.
-
-"Katso, kymmenen päivää sitten -- samana päivänä kuin sairastuit --
-tulin tänne tapaamaan rehtoria ja puhumaan sinusta. Hän sanoi, että
-edistyt hyvin, teet työtä, kuin orja. Voit kuvitella, kuinka tulin
-iloiseksi. Pyysin saada tavata sinua. Sinua lähetettiin noutamaan,
-mutta samassa syöksyi opettajasi rehtorin työhuoneeseen kovin
-pelästyneenä. Sinua oli kohdannut hermotauti. Riensin sairashuoneeseen;
-sinä et enään tuntenut minua. Silmäsi hehkuivat kuin kekäleet, ja mikä
-houre! Ah, poika-raukkani, kovin kipeä olet ollut! En ole ollut täältä
-poissa minuuttiakaan. Sinä hourailit, puhuit Nivernain Kaunottaresta,
-Clarasta, uudesta aluksesta -- ja minkä mitäkin. Silloin johtui
-mieleeni Claran kirje; se oli sinulla kädessäsi, ja se annettiin
-minulle. Ja sen olin unhottanut, ymmärrätkö. Otin kirjeen taskustani,
-luin sen, aloin lyödä otsaani ja sanoin itsekseni: 'Maugendre, et saa
-oman tuskasi tähden unhottaa toisten huolia.' Kirjotin kaikille näille
-ystävillemme, että tulisivat tänne. Ei vastausta. Eräänä päivänä, kun
-olit hiukan parempi, lähdin heidän luokseen, toin heidät tänne kotiini,
-missä nyt asumme ja missä me tulemme asumaan siksi kun saamme asiat
-järjestetyiksi. Vai kuinka Louveau?"
-
-Kaikkien silmät ovat vettyneet, ja -- sanokoot harmaat hapset mitä
-tahansa, -- mutta Vihtorin molemmat kädet tulevat peiton alta esille,
-ja Maugendre saa suutelon millaista ei hän koskaan ennen ollut saanut,
-oikein hellän, kiitollisen pojan suutelon.
-
-Kun nyt on mahdotonta viedä Vihtoria kotiin, järjestetään kaikki
-parhaan ymmärryksen mukaan.
-
-Clara jääpi sairaan luo sulostuttamaan lääkkeitä ja pakinoimaan.
-
-Eukko Louveau lähtee kotiin taloutta hoitamaan; Francois tulee
-valvomaan rakennustyötä, minkä puukauppias oli alottanut Grand-Ruen
-luona.
-
-Maugendre puolestaan lähtee Clemencyyn. Hän käy siellä tapaamassa
-eräitä tuttavia, jotka tekevät suuria puukauppoja. He tulevat varmaan
-riemulla ottamaan palvelukseensa niin kelpo laivurin kuin Louveaun.
-
-Ei, ei mitään vastaväitteitä! ei mitään vastustusta! Tämä on hyvä
-kauppa, kuten kaikki muutkin, varsin yksinkertainen asia.
-
-Vihtori puolestaan ei ole se, joka tekee vastaväitteitä.
-
-Hän saa jo olla ylhäällä ja suuri nojatuolinsa vieritetään akkunan luo.
-
-Hän on aivan yksin Claran kanssa suuressa sairashuoneessa.
-
-Ja Vihtori on ylen onnellinen. Hän siunaa tautiansa. Hän siunaa
-Nivernain Kaunottaren huutokauppaa. Hän siunaa kaikkia tauteja ja
-huutokauppoja koko maailmassa.
-
-"Muistatko, Clara, kuinka sinä sukankudin kädessä tulit viereeni
-istumaan, kun minä pidin perää?"
-
-Clara muistaa tämän niin hyvin, että luo silmänsä alas punastuen, -- ja
-molemmat joutuvat hämilleen.
-
-Sillä hän ei ole enään se pieni poikanaskali punaisessa lakissa, minkä
-jalat eivät ylettyneet kanteen, kun hän oli kiivennyt ruoritangolle ja
-istui siinä hajareisin. Ja kun tyttö tulee aamusin, irroittaa huivinsa
-heittäen sen sängylle, on hän aivan nuoren immen näköinen, niin
-täyteläiset ovat hänen käsivartensa ja niin hoikka on hän
-vyötäisiltään.
-
-"Clara, tule varhain ja viivy niin kauvan kuin suinkin on mahdollista!"
-
-On niin hauskaa istua valkoisten varjostimien takana, kahden kesken
-akkunan vieressä, einettä haukkaamassa. He muistuttivat toisilleen
-varhaisinta lapsuuttansa, leipälientä, jota söivät sängynreunalla
-samalla lusikalla. Ah niitä lapsuuden muistoja! Ne lehahtavat kuin
-häkkilinnut siellä sairas-huoneessa, ja pesivät arvatenkin varjostimien
-poimuissa, sillä joka aamu ilmestyy uusia poikasia, äsken puhkaistuja
-ja lentoon valmiita.
-
-Jos joku olisi kuunnellut niiden puhuvan menneistä ajoista, olisi
-luullut kuulevansa kahdeksankymmen-vuotiasta pariskuntaa, joka on
-tottunut aina vaan katsomaan entisyyteen.
-
-Mutta eikö löydy myös sellaista tulevaisuutta, joka voi olla yhtä
-mieluinen?
-
-Kyllä löytyy tulevaisuus, ja sitä kyllä usein ajatellaan, vaikka siitä
-ei koskaan puhuta.
-
-Mutta eihän ole välttämätöntä puhuessa käyttää sanoja. Löytyy
-erityinen tapa antaa toiselle kättä ja punastua -- ja se on paljon
-kaunopuheisempaa kuin sanat.
-
-Vihtori ja Clara käyttävät tätä kieltä pitkin päivää. Sentähden kai he
-niin usein istuvat mitään puhumatta.
-
-Siksi kai myös päivät kuluvat niin nopeaan, että kenenkään huomaamatta
-kuukausi on vierinyt loppuun.
-
-Sen takia tuli lääkärikin pörröttäneeksi hapsensa, ja ajaneeksi
-potilaan pois sairashuoneesta.
-
-Samaan aikaan palaa Maugendre matkaltaan. Hän tapaa koko perheen
-kokoontuneena. Louveau parka kysyy levottomasti:
-
-"No, huolivatko minusta siellä?"
-
-Maugendre ei voi pidättää nauruansa.
-
-"Jos he huolivat sinusta, kunnon mies? Tarvitsevat laivuria uuteen
-alukseensa, ja he kiittivät minua tarjoamastani lahjasta."
-
-"Ketkä he?"
-
-Louveau on niin ihastuksissaan, ettei hän enään kysy mitään. Ja he
-lähtivät kaikki Clemencyyn tietämättä sen enempää.
-
-Mikä ilo, kun he saapuvat kanavalle!
-
-Tuolla laiturilla näkevät upean, ihka uuden aluksen, jonka vernissattu
-masto kohoaa keskellä vihreyttä, ja jonka kaikki viirit ja liput ovat
-nostetut.
-
-Viimeinen puhdistus on tekeillä, ja perä, jossa on nimen paikka, on
-vielä harmaan vaatteen peittämänä.
-
-Kaikki huutavat.
-
-"Ah, mikä kaunis alus!"
-
-Louveau ei tahdo uskoa silmiään. Hän on niin liikutuksen valtaamana,
-että silmäluomet väräjävät, hän töllistää alusta niin, että suu on
-mennä sijoiltaan, ja korvarenkaat heiluvat kuin kellon kielet.
-
-"Tämä on _liiaksi_ ihanaa! En tohdi koskaan ruveta sellaisen aluksen
-ohjaajaksi. Se ei ole rakennettu puutavaran kuljetusta varten. Tämä on
-säilytettävä lasikuvun alla."
-
-Maugendren täytyi puoleksi väkisin työntää mies kannelle, josta
-Miehistö viittaa hänelle.
-
-Mutta mikä ihme! Onko Miehistökin uudistettu?
-
-Jaa, kyllä hän on uudistettu, paikattu, tilkitty. Hänellä on aivan uusi
-keksi, uusi puujalka. Tämä on veneenrakentajan kohteliaisuutta, miehen,
-joka on ollut mukana maailmassa, ja hyvin suorittanut tehtävänsä.
-
-Katso vaan.
-
-Kansi on tehty vahatuista lankuista ja reunustettu korkealla laiteella.
-Lastisuoja on niin väljä, että siihen sopii kahdenkertainen lasti. Ja
-kajuutta! Ah -- kajuutta!
-
-"Kolme hyttiä!"
-
-"Keittiö!"
-
-"Peilejä!"
-
-Louveau vetää Maugendren mukaansa kannelle. Hän on liikutettu, hän
-tutisee mielenliikutuksesta, kuten korvarenkaansakin.
-
-Hän änkyttää:
-
-"Rakas Maugendre!"
-
-"Mikä on?"
-
-"Olet vaan unhottanut yhden asian!"
-
-"Minkä?"
-
-"Et ole sanonut kenen laskuun alus tulee kulkemaan."
-
-"Jaha, tahdot sen tietää?"
-
-"Tietysti, hiiden nimessä!"
-
-"Tiedä siis -- omaan laskuusi!"
-
-"Mitä? Mutta -- -- alus olisi siis -- --"
-
-"Sinun!"
-
-Mikä yllätys -- hyvät ystävät! Mikä sysäys vasten rintaa!
-
-Hyvä oli, että veneenrakentajan -- joka on ollut monessa kovassa mukana
--- mieleen oli juolahtanut asettaa rahi kannelle. Louveau lankee siihen
-kuin nuijalla lyötynä.
-
-"Ei käy päinsä -- -- en voi ottaa vastaan -- --"
-
-Mutta Maugendrellä on vastaus kaikkiin.
-
-"Mitä? Miksi et? Unhotat vanhan velkani, menosi Vihtorin takia. Ole
-huoleti, Francois, minä olen sinulle suuremmassa velassa."
-
-Ja ystävykset syleilivät toisiansa kuin veljekset.
-
-Oli kylliksi: kaikkien silmät vettyivät.
-
-Maugendre oli tehnyt parastaan, että yllätys olisi tullut
-mahdollisimman täydelliseksi, sillä juuri kun he kannella syleilevät
-toisiaan, marssi metsästä esille kirkkoherra väkijoukon mukana liehuvin
-lipuin, soittokunta etunenässä.
-
-Mitä tämä merkitsee? Aluksen vihkiäiset tietysti!
-
-Koko Clemency ottaa kulkueeseen osaa ollakseen juhlassa mukana. Lippu
-liehuu tuulessa, musiikki soittaa -- tam tarara -- kaikkien naamat
-loistavat ilosta. Kaiken tämän yli ihana auringonpaiste, jonka säteissä
-hopearisti ja messinkitorvet välkkyvät. Mikä kaunis juhla!
-
-Jo oli poistettu aluksen perään asetettu verho; sen nimi oli maalattu
-hienoilla kultakirjaimilla sinipohjalle: _Uusi Nivernain Kaunotar_.
-
-Eläköön Uusi Nivernain Kaunotar! Tulkoon se yhtä pitkäikäiseksi kuin
-vanhakin, ja tulkoon sille hauskemmat vanhuuden päivät!
-
-Kirkkoherra astui aluksen luo. Hänen takanaan olivat kirkkolaulajat ja
-soittajat asettuneet riviin. Lippu on taustana.
-
-"_Benedicat Deus_" -- --
-
-Vihtori ja Clara ovat kummina.
-
-Kirkkoherra on viitannut heidät luoksensa laiturille. He pitävät
-toisiaan kädestä, ja vapisevat ujoudesta. He kangertavat sanoja, jotka
-kuoripoika kuiskahtaa heille, kirkkoherran pirskahtaessa heidän
-päälleen pyhää vettä.
-
-"_Benedicat Deus_" -- --
-
-Eikö ole juuri kuin nuori morsiuspari alttarin edessä? Kaikille
-ihmisille tämä johtuu mieleen.
-
-Nähtävästi tuntuu asianomaisista samalta, sillä he eivät uskalla katsoa
-toisiansa silmiin, ja käyvät vain sitä ujommiksi, mitä kauvemmin
-toimitus jatkuu.
-
-Se on jo lopussa.
-
-Kansa poistuu ja Uusi Nivernain Kaunotar on vihitty.
-
-Mutta soittajien tulee saada vähän virvokkeita.
-
-Ja sillaikaa kun Louveau täyttää laseja soittajille, iskee Maugendre
-silmää eukko Louveaulle, tarttuu molempien nuorien käsiin, ja kääntyen
-kirkkoherra puoleen sanoo:
-
-"Nyt on kaste toimitettu, herra kirkkoherra; koska tulevat häät?"
-
-Vihtori ja Clara käyvät tulipunaisiksi.
-
-Mimile ja pikku sisko taputtavat käsiään.
-
-Ja tämän yleisen iloisuuden vallitessa kumartuu riemastunut Louveau
-tyttärensä olan yli, hän nauraa, tämä kunnon merimies, että suupielet
-tavottelevat korviaan, sillä hän nauttii edeltäpäin pilastaan, ja sanoo
-veitikkamaisesti:
-
-"Kuule, Clara, nyt on oikea aika -- ajatteleppas, jos nyt
-palauttaisimme hänet poliisikomisariukselle?"
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NIVERNAIN KAUNOTAR***
-
-
-******* This file should be named 62520-8.txt or 62520-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/5/2/62520
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/62520-8.zip b/old/62520-8.zip
deleted file mode 100644
index 583fceb..0000000
--- a/old/62520-8.zip
+++ /dev/null