diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62520-8.txt | 2727 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62520-8.zip | bin | 43491 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2727 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..632d650 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62520 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62520) diff --git a/old/62520-8.txt b/old/62520-8.txt deleted file mode 100644 index 65b3ae2..0000000 --- a/old/62520-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2727 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Nivernain kaunotar, by Alphonse Daudet, -Translated by Ansgarius Heikel - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Nivernain kaunotar - Kertomus eräästä vanhasta aluksesta ja sen väestöstä - - -Author: Alphonse Daudet - - - -Release Date: June 29, 2020 [eBook #62520] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NIVERNAIN KAUNOTAR*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -NIVERNAIN KAUNOTAR - -Kertomus eräästä vanhasta aluksesta ja sen väestöstä - -Kirj. - -ALPHONSE DAUDET - -Ranskasta suomentanut Ansgarius H. - -Kirjallisia pikkuhelmiä V. - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1908. - - - - -SISÄLLYS: - - Esipuhe. - I. Päähänpisto. - II. "Nivernain Kaunotar". - III. Matkalla. - IV. Tukala toimeentulo. - V. Maugendren kunnianhimo. - - - - -Esipuhe. - - -_Alphonse Daudet_ (s. 1840, k. 1897) kuuluu nykyaikaisista -ranskalaisista kirjailijoista kaikkein suosituimpiin. Hän on -eteläranskalainen; todella herkullisella huumorilla, mutta samalla -sydämellisellä lämmöllä on hän kuvannut rakkaita maakuntalaisiaan -pienehköissä novelleissa, joista tässä mainittakoon "Taraskonin -Tartarin", ja samoin persialaisia tapoja. Suurempiakin romaneja on hän -kirjottanut ja luonnollisesti päässyt niissä syvemmälle sielunelämää -kuvatessaan, mutta niissäkin enin viehättävät pienet värikkäät ja -elävät erikoiskuvat, temmaten mukaansa, ei "jännittävällä juonella", -vaan teeskentelemättömän sieluelämän ja esityksen hienolla suloudella. --- Yksi näitä kirjallisuuden hienoimpia "pikkuhelmiä" tarjotaan tässä -vihkosessa suomalaiselle lukijalle. - - - - -Ensimäinen luku. - -Päähänpisto. - - -Ollaan Temple-korttelissa, Eufents-Rouges-kadulla. Tämä on kapea kuin -viemäritorvi; katuojissa seisovaa vettä; kadulla mustia likalätäköitä, -homeen ja likaveden lemua ammottavista porttikäytävistä. - -Molemmin puolin katua hyvin korkeita taloja kasarmimaisine akkunoineen -ja likaisine ruutuineen ilman verhoja; ne ovat asuntoja päiväläisille, -kotona työskenteleville, muurarien asumuksia ja yömajoja. - -Alakerrassa kauppapuoteja. Joukko ruokakauppoja, kapakoita, -hedelmäkaupustelijoita, leipomoita, ja yksi teurastajankauppa, josta -sai sinipunertavaa ja keltaista lihaa. - -Kadulla ei näy ajopeliä, ei hienoja pukuja, ei tyhjäntoimittajia -jalkakäytävillä, ainoastaan hedelmäkaupustelijat tarjoavat huutaen -halliensa romuja, ja työläisiä tulvii tehtaista, kokoonkääritty pusero -kainalossa. - -Oli kuukauden kahdeksas päivä, se jolloin köyhien tuli maksaa -vuokransa, ja jolloin odotukseen kyllästynyt talonomistaja ajaa -onnettomat kadulle. - -Se on se päivä jolloin näkee kulkevan kärryjä täynnä kaikenlaisia -huonekaluja, rautasänkyjä ja ontuvia pöytiä, jalat ylöspäin, -rikkinäisiä patjoja ja kyökkikapineita. Eikä löytynyt edes oljenkupoa -alustaksi näille silvotuille alakuloisille huonekaluille, jotka olivat -väsyneet juonitellen kulkemaan alas likaisia portaita, ja tekemään -harharetkiä ullakon ja kellarikerroksen välillä. Yö on käsissä. -Kaasu-liekit sytytetään yksi erältänsä ja heijastuvat katuojiin ja -puotien akkunoihin. Usva on kylmähkö. Kävelijöillä on kiire. - -Laivuri Louveau seisoo selkä tiskiinpäin hauskassa lämpimässä -ravintolahuoneessa kilistäen lasia erään Villetin puusepän kanssa. -Hänen suuri kunniallinen, punakka ja arpinen merimiesnaamassa loistaa -leveässä hymyssä, joka panee hänen korvarenkaansakin keinumaan. - -"Kauppa on siis sovittu, isä Dubac, te ostatte minulta puulastin siitä -hinnasta, minkä olen määrännyt." - -"Aivan niin." - -"Maljanne!" - -"Samoin!" - -Kilistellään, isä Louveau juo pää kenassa, silmät puoleksi suljettuina -ja maiskuttaen, ikäänkuin arvostellakseen valkoista viiniään. - -Entä sitte? Ihminen ei ole täydellinen ja isä Louveaun heikkous oli -valkoviini. Ei hän suinkaan ole mikään juoppo -- ei millään muotoa! -Hänen eukkonsa, joka on itse viisaus, ei sietäisi juominkeja, mutta -joka elää, kuten merimies, päiväkaudet jalat vedessä ja pää auringon -paahteessa, hän tarvitsee silloin tällöin tilkkasen. - -Ja isä Louveau käy yhä iloisemmaksi, hän hymyilee sinkki-tiskiä vasten, -minkä hän näkee ikäänkuin sumun keskeltä ja joka muistuttaa hänelle -niistä rahoista, jotka hän huomenna tulee pistämään taskuunsa -hankkimastaan puutavarasta. - -Viimeinen kädenpuristus, viimeinen pieni lasillinen, ja sitten erotaan. - -"Huomenna siis -- varmaan!" - -"Luottakaa minuun." - -Louveau kyllä tulee olemaan täsmälleen yhtymäpaikalla. Kauppa on ylen -edullinen ja niin hyvällä alulla, ett'ei nyt sovi vitkastella. Ja -iloisa merimies lähtee Seinen vartta alaspäin, huojuvin askelin, ja -tuupaten vastaantulevia paria, vallatonna kuin koulupoika, joka -kiirehtii kotiinsa, taskussaan hyvät todistukset. Mitä sitten tästä -sanonee äiti Louveau -- hän, joka on itse viisaus -- kun saapi kuulla, -että miehensä sai heti myytyä puulastinsa, ja että kauppa on niin -edullinen? - -Vielä vaan yksi tai kaksi tällaista saalista, niin voivat he ostaa -uuden aluksen, sillä tämä "Nivernain Kaunotar" oli jo ruvennut pahasti -vuotamaan. - -Tätä ei hän lausu miksikään moitteeksi, sillä tämäkin oli ollut kelpo -alus nuoruudessaan, mutta kaikkihan lahoo ja vanhenee, ja isä Louveau -kyllä itsestäänkin tunsi, ett'ei hän enään ole niin ketterä kuin -ollessaan Marne'lla lautturin oppilaana. - - * * * * * - -Mutta mikä ihme tuolla? Naisia kerääntyy erään portin eteen; -ohikulkevat pysähtyvät, puhellaan ja poliisikonstaapeli, joka seisoo -joukon keskellä, kirjoittaa muistiinpanojaan. - -Laivuri menee kadun yli uteliaana kuten muutkin. - -Mitä se on? - -Joku yliajettu koira, kiinni ajanut vaunu, katuojaan kompastunut -humalainen, ei mitään merkillistä... - -Ei! Se on pieni poikanaskali, joka istuu puutuolilla tukka pörrössä ja -posket hillolla tahrattuina, ja pyyhkien silmiään rystöillään. Hän -itkee. Valuvat kyyneleet muodostavat poikaraukan pesemättömille -poskille kummallisia kuvioita. - -Totisena ja arvokkaana, niinkuin kuulustelisi rikoksellista tekee -rauhan suojelija kysymyksiä pienokaiselle samalla tehden -muistiinpanoja. - -"Mikä on nimesi?" - -"Vihto." - -"Vihtori, -- entä muuta?" - -Ei vastausta. Pienokainen itkee yhä äänekkäämmin ja huutaa: - -"Äiti, äiti!" - -Muuan ohikulkeva nainen, kansan nainen, hyvin ruma ja likainen ja -taluttaen kahta lasta, astui esiin väkijoukosta ja sanoi -järjestysmiehelle: - -"Jättäkää hän minulle!" - -Hän laskeutui polvilleen, niisti poikaa, kuivasi hänen silmänsä ja -suuteli hänen tahratuita poskiaan. - -"Mikä on äitisi nimi, kultaseni?" - -Sitä ei hän tiennyt. - -Poliisi kääntyi ympärillä olevien puoleen: - -"Kuulkaas portinvartija, teidän pitäisi tuntea nämä?" - -Heidän nimeänsä ei kukaan ollut kuullut. Taloon tulee ja sieltä lähtee -vuokralaisia yhtä mittaa. Tiettiin ainoastaan sanoa, että he olivat -asuneet täällä yhden kuukauden, maksamatta penniäkään, että -talonomistaja oli äskettäin heidät häätänyt ja että oli hauska päästä -heistä. - -"Mitä he hommasivat?" - -"Ei mitään. Mies ja vaimo joivat päiväkaudet ja tappelivat iltasin. He -eivät olleet sovinnossa muulloin, paitsi kun oli kysymyksessä lasten, -kahden pojan kurittaminen, jotka kerjäsivät kaduilla ja näpistelivät -puotiloissa. Siisti perhe, kuten näette." - -"Luuletteko, että he tulevat noutamaan lapsensa?" - -"Ei, ei koskaan." - -He olivat muuttaessaan tahallaan jättäneet hänet tuuliajolle. Tämmöistä -kyllä on ennenkin tapahtunut muuttopäivinä. Poliisi kysyy: - -"Eikö löydy ketään, joka olisi nähnyt niiden muuttoa?" - -He olivat lähteneet aamupäivällä, mies työntäen kärryjä, vaimo kantaen -mytyn esiliinassaan ja molemmat pojat kädet taskussa. Ja ota nyt heidät -kiinni, mistä saat! - -Ohikulkijat ilmaisivat paheksumisensa ja jatkoivat matkaansa. - -Pienokais-raukka oli istunut täällä jo kahdestatoista. Äitinsä oli -nostanut hänet tuolille, sanoen: "ole kiltti." Siitä lähtien oli hän -odottanut. Kun hän itki nälissään, oli hedelmäkaupustelijatar -vastapäätä antanut hänelle leipäpalan ynnä hilloa. Mutta tämä kestitys -oli aikoja loppunut, ja pienokainen oli taas ruvennut itkemään. Kovin -oli polonen peloissaan! Pelkäsi koiria, mitkä lähellä kuljeksivat, -pelkäsi pimeän lähenemistä, pelkäsi outoja ihmisiä, jotka puhuttelivat -häntä, ja hänen pikku sydämensä sykki rajusti povessa, ikäänkuin -kuoleman kielissä olevan linnun. - -Ihmisjoukko hänen ympärillään vaan lisääntyi, ja poliisi tarttui -äkämystyneenä hänen käteensä, viedäkseen poliisi-asemalle. - -"No, eikö löydy ketään, joka huolii hänestä?" - -"Malttakaa vähän!" - -Kaikki kääntyivät puhujaan. Tällä oli suuret punakat, perin rehelliset -kasvot, jotka nauraa hölöttivät niin että suupielet miltei ulottuivat -messinkirenkaisiin korviin. - -"Malttakaa hieman! Jollei kukaan muu hänestä huoli niin minä otan." - -Hänelle huudettiin. - -"Sepä joltain kuulostaa!" - -"Se oli oikein tehty!" - -"Olette kunnon mies!" - -Louveau seisoi keskellä joukkoa, kädet ristissä ilostuneena -valkoviinistä, mainiosta kaupasta ja väkijoukon kiitoksesta. - -"Ei siitä sen enempää. Eipä tässä mitään kummempaa." - -Uteliaat seurasivat häntä sitte poliisi-asemalle ennenkuin hänen -innostuksensa ehti laimeta. - -Siellä häntä, kuten tapana on tällaisissa tapauksissa, kuulusteltiin. - -"Nimenne?" - -"Francois Louveau, herra komisarius, nainut mies, ja sen voin -vakuuttaa, että vaimoni on kelpo ja järkevä nainen. Tämä minulle -onneksi, herra komisarius, sillä ymmärrykseni on vähän heikko -- ho ho --- vähän heikonpuolinen. En ollut mukana kun ruuti keksittiin. Francois -ei ollut mukana ruutia keksittäessä on vaimoni tapa sanoa." - -Ei koskaan hän ollut niin kaunopuheinen. Hän oli kerran päässyt alkuun, -ja tunsi itsensä varmaksi, varmaksi kuin mies, joka on tehnyt hyvän -kaupan ja tyhjentänyt pullon valkoviiniä! - -"Ammattinne?" - -"Laivuri, herra komisarius, omistan _Nivernain kaunottaren_, mainio -alus ja oiva miehistö! Tiedättekö, tämä miehistöni vasta on ensi -luokan! Kysykää vain sulku-miehiltä pont-Marie'stä Clemency'n saakka! -Tunnetteko Clemency'ta -- herra komisarius?" - -Läsnäolijat hymyilivät, ja Louveau jatkoi sopertaen: - -"Clemecy'ssa on kauniit paikat, uskokaa pois! Kaikkialla metsää, somaa -metsää, hyödyllistä metsää, sen kaikki puusepät hyvin tietävät. Sieltä -minä ostan puutavarani. Vakuutan, että tavarani on hyvässä maineessa. -Minulla on tarkka silmä, nähkääs! Olen vähän heikkopäinen, -- en ollut -mukana ruutia keksittäessä, siinä vaimoni on oikeassa -- mutta minulla -on kuitenkin tarkka silmä. Katsokaa -- otan esimerkiksi puun niin -vahvan kuin Te, suokaa anteeksi, herra komisarius, -- kiedon sen ympäri -nauhan -- kas näin." -- Hän kävi komisariukseen käsiksi ja kiersi hänen -ympärinsä nauhanpätkän minkä oli ottanut taskustaan. - -Poliisi vastusteli. - -"Antakaa minun olla!" - -"Ei, tahdon vaan näyttää teille, herra komisarius, -- kiedon nauhan -puun ympäri, näin, ja kun olen mitannut, niin kerron -- minä kerron -- -niin, millä kerron, en nyt oikein muista. Vaimoni ymmärtää laskut. -Vaimollani on terävä pää." - -Yleisöllä oli kovin hauskaa, ja itse herra komisariuskin suvaitsi -hymyillä pöytänsä takaa. - -Kun iloisuus oli vähän asettunut, kysyi hän: - -"Mitä aijotte tehdä tuolla lapsella?" - -"Ei hänestä ainakaan kapitalisti tule. Meidän perheessä ei ole koskaan -löytynyt kapitalistia. Hänestä tulee merimies, reipas merenkulkija, -niinkuin muutkin." - -"Onko teillä lapsia?" - -"Sitä kysytte! -- Yksi jo kävelee, toista imetetään ja kolmas on kohta -tulossa. Eikö siinä kylliksi tämmöiseltä tuhmeliinilta! Tämän kanssa -niitä tulee neljä, mutta viis siitä! -- jos on muonaa kolmelle, niin -löytyy sitä neljällekin. Elää hiukan ahtaammasti, pingottaa hieman -vyötään ja koettaa saada puutavarastansa paremman hinnan." - -Hänen korvarenkaansa heiluivat, niin makeasti nauroi hän, luoden -läsnäoleviin tyytyväisen katseensa. Paksu kirja pantiin hänen eteensä. -Koska ei hän ollut kirjoitustaitoinen, piirsi hän ainoastaan ristin -alareunaan. - -Tämän jälkeen antoi komisarius hänelle löytölapsen. - -"Ottakaa pienokainen mukaanne, Francois Louveau, kasvattakaa se hyvin! -Jos saan sen syntyperästä mitään vihiä, niin kyllä ilmoitan teille. -Mutta ei ole luultava, että vanhempansa koskaan tulevat häntä -tiedustelemaan. Mitä teihin tulee, niin näytätte kunnon mieheltä, niin -että teihin voi luottaa. Totelkaa aina vaimoanne. Nyt hyvästi! Älkää -juoko liiaksi valkoviiniä!" - -Synkkä pimeys, jäähdyttävä usva, tuntemattomien kotiinsa rientävien -ihmisten vilinä, kaikki tuo oli omiansa saamaan miesraukan selväksi. -Tuskin oli hän päässyt kadulle, yksikseen, leimattu paperi taskussaan -ja taluttaen holhottiansa, ennenkuin jo tunsi intonsa asettuvan, ja hän -oivalsi minkä suuren tyhmyyden taas oli tehnyt. Tällainen hän siis aina -tulee olemaan? Sama tuhmeliini, sama lavertelija? Hän ei voinut astua -tietään sekoittumatta asioihin, mitkä eivät hänelle kuuluneet! - -Hän kuvaili itsekseen, kuinka äkäiseksi mamma Louveau tulee! Mikä -vastaanotto, hyvät ystävät, mikä vastaanotto häntä odottaa! - -On hirveätä, kun hyväsydämisellä miesraukalla on teräväpäinen vaimo. - -Ei hän ikinä uskalla mennä kotiinsa. Yhtä vähän uskaltaa hän palata -poliisikamariin. Mitä tuli hänen tehdä? - -He astuskelivat siinä, usvassa. Louveau puhui kovaa, viittoellen -itsekseen, täten valmistaen puhetta. Vihtori laahasi kenkiään loassa, -ja antoi vetää itseään eteenpäin kuin kuollutta esinettä. Hän oli -täydellisesti nääntynyt. - -Silloin pysähtyi Louveau, otti pienokaisen syliinsä ja kietoi -nahkatakkinsa hänen ympärilleen. - -Pienokaisen käsien puristus palautti häneen hieman rohkeutta. Hän -jatkoi kävelyänsä. - -Ei enään auttanut. Kai hänen tuli antautua kahakkaan. Jos muori -ajaa heidät ulos, niin mitäs muuta kuin palauttaa poika taas -poliisikamariin, mutta mahdollisesti hän kuitenkin tulee jäämään -yhdeksi yöksi, ja siinä tapauksessa hän saisi ainakin kelpo -ruoka-aterian. - -He saapuivat Austerlix-sillalle, missä _Nivernain Kaunotar_ oli kiinni. -Pimeässä tuntui vieno, mutta tympäsevä tuoreen tukkipuun tuoksu. Suuri -joukko pienempiä aluksia kellui joella. Venheiden liikunta sai lyhdyt -heilumaan ja ristiin rastiin sidotut kettingit nirskumaan. - -Päästäkseen omaan alukseensa täytyi Louveaun kavuta kahden -porraslavalla yhdistetyn proomun poikki. Hän lähestyi horjuvin askelin -ja tutisevin polvin, mitä lisäsi vielä lapsi, joka oli kietonut kätensä -kovasti hänen kaulaansa. - -Mikä pimeys. Ainoastaan pienen lampun valo välkkyi kajuutan akkunasta, -ja valonsäde oven alta oli _Nivernain Kaunottaren_ ainoa elonmerkki -iltauinahduksessaan. - -Kuului äiti Louveau'n ääni toruvan lapsia, hänen valmistaessaan -illallista. - -"Lopeta jo Clara!" - -Ei ollut enään aikaa vetäytyä takaisin. Hän aukaisi oven. - -Vaimonsa seisoi selin oveen päin, kumartuneena kamiinan yli, mutta -tunsi hänen askeleensa, ja sanoi kääntymättä: - -"Sinäkö olet Francois? Myöhäänpä nyt tulet!" - -Perunat hyppivät kirisevässä rasvassa ja ovea kohti tupruva höyry -hiesti kajutan ikkunat. - -Francois oli pannut pojan lattialle, ja poika raukka tunsi huoneen -lämmön sulattavan kohmettuneita käsiään. Hän hymyili ja sanoi -lapsellisella äänellään: - -"Kuinka lämmintä..." - -Äiti Louveau kääntyi ympäri. Hän osoitti keskellä permantoa seisovaa -ryysyistä poikaa ja ärjäsi miehelleen: - -"Mikä tuo on?" - -Ah, löytyy hetkiä onnellisimmassakin avioliitossa. -- -- -- - -"Yllätys, -- ha ha, -- yllätys!" - -Laivuri nauroi, niin että suupielet tavottelivat korvia ja yritti olla -välinpitämättömän näköinen, mutta olisi toivonut olevansa ulkona -kadulla. - -Mutta kun eukko yhä katseli uhkaavasti häneen odottaen selitystä, -kertoi hän änkyttäen koko jutun, aivan sekaisin, silmissään rukoileva -ilme kuin löylytystä pelkäävällä koiralla. - -Vanhemmat olivat heittäneet poika-paran, ja hän oli tavannut hänet -kadulla itkemässä. Oli kysytty: "Kuka ottaa hänet?" Hän oli vastannut: -"Minä." Ja poliisikomisarius oli sanonut: "Viekää mukaanne." - -"Eikö totta ystäväiseni?" - -Nyt puhkesi eukko Louveau: - -"Olet hullu, olet juonut liikaa. Onko koskaan kuultu sellaista -typeryyttä? Tahdot kai, että meidän kaikkien tulee kuolla kurjuuteen? -Olemmeko mielestäsi liian rikkaita? Onko meillä liiaksi muonaa? Liiaksi -yösijoja?" - -Francois katseli kenkiään vastaamatta. - -"Mutta, pöllöpää, ajattele itseäsi, ajattele meitä! Aluksesi on täynnä -reikiä, aivan kuin minun kauhani. Ja kuitenkin sinua huvittaa ottaa -luoksesi kadulta toisten lapsia!" - -Kaiken tämän oli mies-parka jo sanonut itselleen. Hän ei yrittänytkään -vastaväitteisiin. Hän notkisti niskansa kuin rikoksentekijä, joka -odottaa syyttäjän loppuvaatimusta. - -"Ole hyvä ja kanna heti tämä lapsi takaisin poliisikomisariukselle. Jos -hän alkaa rettelöidä, niin sano, että vaimosi ei suostu. Ymmärrätkö?" - -Eukko läheni häntä uhaten paistinpannu kädessä. - -Laivuri lupasi tehdä kaikki, mitä tämä tahtoi. - -"No, no, älä suutu. Luulin tehneeni hyvää. Olen erehtynyt. Mitäs siitä -sen enempää? Vienkö hänet takaisin nyt heti?" - -Tämä kunnon miehen nöyryys lepytti eukko Louveaun. Ehkä hänkin -itsekseen kuvaili omaa lastaan eksyksissä yksinään pimeässä -kurottamassa kätensä ohikulkeville. - -Hän kääntyi poispäin, pani pannun tulelle, ja sanoi ärtysästi: - -"Ei se käy päinsä enään tänä iltana, konttori on suljettu. Ja koska nyt -kerran olet hänet tänne tuonut, niin et kai voi ajaa häntä kadulle. -Olkoon hän täällä tämän ajan, mutta huomen aamulla." - -Ja äiti Louveau oli niin vihoissaan, että tulta kohentaessaan kipinät -sinkoilivat korkealle ilmaan. - -"Varhain huomenna vien hänet pois, sen lupaan!" - -Tuli hiljaisuus. Emäntä kattoi pöytää kovin huonolla tuulella, kolhi -lasia, heitti haarukoita. - -Pelästynyt Clara pysyi hiljaa nurkassa. Pienin ynisi sängyssä, ja -ottolapsi katsoi kiiltävin silmin hehkuvia hiiliä kaminassa. Ehkä hän -ei eläessään ennen ollut nähnyt kunnollista tulta! - -Vielä korkeammalle kohosi ilonsa, kun hän istui pöydässä, ruokaliina -leuan alla ja annos perunoita edessään. Hän ahmi ruuan kuin tiainen, -jolle ripotellaan leipämuruja lumisateella. - -Äiti Louveau lisäsi hänelle runsaasti ruokaa, sisässään liikutettuna -nälkääntyneen lapsen ruokahalusta. Pikku Clara oli ihastunut ja hyväili -häntä lusikallaan. Louveau istui nolona eikä tohtinut katsoa ylös. - -Kun pöytä oli korjattu ja lapset käyneet levolle istui vaimo Louveau -tulen ääreen, otti pikku vieraan polviensa väliin, ja alkoi häntä -hieman siistimään. - -"Emme voi antaa hänen mennä levolle noin likaisena. Lyön veikkaa, ettei -hän ennen ole nähnyt saippuaa eikä kampaa." - -Lapsi kieri kuin kynä hänen käsissään. Kun hän oli pesty ja kammattu, -oli hän koko siivon näköinen tuo polonen poikanaskali, nokka -vaaleanpunainen kuin villakoiran, ja pienet nyrkkinsä pyöreät kuin -omenat. Vaimo katseli työtänsä hieman tyytyväisenä. - -"Kuinka vanha hän lienee?" - -Isä Louveau heitti piippunysänsä, ihastuneena kun sai taas esiintyä. -Ensi kertaa häneltä kysyttiin illan tapahtumia, ja olihan yksi kysymys -melkein kuin armahdus. - -Hän nousi ja otti nauhan taskustaan. - -"Kuinka vanha hän on -- ha, ha -- sen sanon heti." - -Hän tarttui poikaan kahden käden hänen ympärilleen kuin puiden -Ciemency'ssa ja kietoi nauhan. Eukko Louveau katseli häntä -ällistyneenä: - -"Mutta mitäs teet?" - -"Mittaan hänet, hiiden nimessä!" - -Eukko riisti nauhan Louveau'n kädestä, ja viskasi sen nurkkaan. - -"Ukko raukka, mitä mielettömiä päähänpistoja sinulla onkaan! Lapsi ei -ole sama kuin hirsi." - -Francois parka! Onni ei suosinut häntä tänä iltana! Hän peräytyy -nolona, ja vaimo Louveau asettaa pienokaisen Claran sänkyyn. - -Pikku tyttö nukkuu sikeästi ja täyttää koko sängyn. Hän tuntee -epämääräisesti, että jotain pannaan hänen viereensä, hän levittää -kätensä, työntää toverinsa syrjään, pukkaa kyynärpäällä häntä silmiin, -kääntyy ja nukkuu uudestaan. - -Lamppu sammutetaan. - -Seine, joka hyökyy aluksen ympäri, heiluttaa hiljaa lankuista tehtyä -taloa. - -Kadonnut pienokainen tuntee miellyttävän lämmön leviävän ruumiissaan, -ja huomaa oudoksuen, että jotain hyväilevän käden tapaista solahtaa -hänen päänsä yli, ummistaessaan silmänsä. - - - - -Toinen luku. - -"Nivernain Kaunotar." - - -Neiti Clara heräsi aina varhain. - -Sinä aamuna häntä hyvin kummastutti, ett'ei äitiä näkynyt kajuutassa ja -että toinen pää oli ilmestynyt pääpielukselle hänen päänsä viereen. - -Hän hieroi silmiänsä pienillä käsillään, kävi toverinsa tukkaan kiinni -ja ravisteli häntä. - -Vihtori parka heräsi eriskummallisen kivun tunnon valtaamana, mihin oli -syypäänä pahat sormet, mitkä kutittivat häntä kaulaan ja nipistivät -nenään; hän katsoi ympärilleen ja hämmästyi, kun unennäkö yhä vaan -jatkui. - -Ylhäältä kuului jyskinä. Lastia purettiin rantalaiturille. Siitä -jyminä. - -Neiti Clara näytti hyvin miettiväiseltä. Hän nosti pikku sormensa ylös, -ikäänkuin kysyen: - -"Mitä tuolla tehdään?" - -Tavarain siirtäminen maalle oli alkanut. Dubac, Villet'in puuseppä, oli -saapunut jo kuuden aikana hevosineen päivineen ja Louveau oli ryhtynyt -työhön suuremmalla innolla, kuin tavallisesti. - -Kunnon mies oli valvonut koko yön, niin häntä kidutti ajatus että hänen -seuraavana päivänä tuli palauttaa takaisin komisariukselle tuo poika, -joka oli niin nälissänsä ja kylmän kohmeessa. - -Hän odotti uutta kohtausta aamulla, mutta äiti Louveau'lla oli toista -mielessä, sillä hän ei puhunut sanaakaan Vihtorista. - -Francois piti suurena voittona, jos saisi selitykset siirretyksi -tuonnemmaksi. - -Ei hän muuta toivonut, kuin saada jäädä unohduksiin, karttaa vaimonsa -katsetta, ja hän teki työtä täydellä voimalla peläten, että jos vaimo -näkisi hänet joutilaana, tämä huutaisi hänelle: - -"Kuuleppas, koska ei sinulla näy olevan muutakaan tehtävää, niin voit -viedä pojan sinne, mistä hänet olet tuonutkin." - -Ja hän teki työtä. - -Lankkutapulit vähenivät tuntuvasti. Dubac oli jo vienyt kolme -kuormallista ja äiti Louveau, joka seisoi porrassillalla rintalapsi -sylissä, tuskin ennätti laskea ohikulkevia lankkuja. - -Francois valitsi tahallaan hirsiä, pitkiä kuin laivan mastoja, ja -muurin paksuisia. - -Jos parru oli liian raskas, huusi hän avukseen miehistöä, joka nosti -puun hänen selkäänsä. - -"Miehistön" muodosti yksi puujalkainen merimies ja tämä oli -_Nivernain Kaunottaren_ koko henkilökunta. Hän otettiin aikoinaan -armeliaisuudesta, ja nyttemmin oli hänelle tullut tavaksi olla täällä. - -Raajarikko kumartui syvään puujalkansa yli, puu vivuttiin suurella -vaivalla, ja Louveau kulki vyö kireänä lanteilla hitaasti pitkin -siltaa, kyyristyneenä taakkansa alla. - -Kuka olisi tahtonut häiritä miestä, joka oli niin ahkera työssään? -Eukko Louveau ei ajatellut sinnepäinkään. - -Hän astuskeli edes takaisin kannella, koko huomionsa oli kohdistunut -rintalapseensa, Mimileen. Tämä Mimile oli aina janoissansa. Aivan -niinkuin isänsä. Janoissaan -- hän Louveau! Ei ainakaan tänään. - -Aina siitä asti, kun hän aamulla ryhtyi työhön, ei valkoviinistä ole -ollut kysymystäkään. Oli tuskin ollut aikaa hengittää ja pyyhkiä -otsaansa, vielä vähemmin pistää naukkua poskeensa. - -Ja vastikään, kun Dubac esitti, että mentäisi tyhjentämään lasillinen, -niin Francois oli miehuullisesti vastannut: - -"Myöhemmin sen kyllä ehdimme." - -Kieltäytyä ottamasta lasillista! - -Eukko Louveau on aivan ymmällään; miehensä on kuin muuttunut. - -Myös Clara on muuttunut, sillä kello on jo yli yksitoista, ja tyttöä, -joka tavallisesti ei kauvan viihdy sängyssä, ei vieläkään ole näkynyt. -Eukko Louveau kapuaa alas kajuuttaan tutkiakseen, miten on laita. - -Francois jää kannelle kädet suorina ja läähättäen, kuin olisi saanut -hirren vatsaansa. Jo nyt pamahtaa! Vaimonsa on muistanut Vihtorin: hän -tuodaan ylös, ja sitten ei muuta kuin komisariuksen luo. - -Mutta ei, äiti palaa aivan yksin; hän nauraa ja viittaa miehelleen. - -"Tule katsomaan, näet jotain somaa!" - -Hän ei käsitä tätä äkkinäistä iloisuutta, ja hän seuraa vaan mukana -kuten automaatti, tyrmistyneenä mielenliikutuksesta. - -Molemmat lapset istuivat sängyn reunalla avojaloin ja paitasillaan. - -He olivat käyneet käsiksi liemi-kulhoon, minkä äiti noustessaan oli -asettanut niin lähelle, että lapset pienillä käsillään siihen -ulottuivat. Kun heillä oli vaan yksi lusikka, töhrivät kumpikin -toisensa, niinkuin linnunpojat pesässään, ja Clara, joka leikki -syödessä, ojensi nauraen suunsa lusikkaan. - -Tosin oli heille sattunut vähän leivänmuruja sekä silmiin että korviin, -mutta mitään ei ollut säretty tai kumossa, ja pienokaisilla oli niin -ylen hauskaa, että oli mahdotonta suuttua heihin. Eukko Louveau nauroi -edelleen. - -"Koska he sopivat niin hyvin, niin antaa heidän olla!" - -Francois palasi kiiruusti jälleen työhönsä ihastuneena asiain -käänteestä. - -Purkamisen aikana oli hänellä tapana päivemmällä ottaa pieni loma, hän -nimittäin kuleksi läpi kaikki merimies-kapakat Point-du Jour'ista -Bercy'n rantalaituriin saakka. Siten kesti purkaminenkin viikon päivät, -ja vaimo Louveau oli aina hirveällä tuulella. - -Mutta tällä kertaa -- ei mitään valkoviiniä, ei mitään vitkastelemista, -raivoisa halu työhön, kovaan, tarmokkaaseen työhön. - -Oli aivan kuin poikakin puolestaan olisi älynnyt, että hänelläkin oli -täällä tehtävää, sillä hän koetti kaikin tavoin huvittaa Claraa. - -Ensi kerran elämässään oli tyttö koko päivän itkemättä, loukkaamatta -itseään, repimättä reikiä sukkiinsa. - -Hänen toverinsa oli niin lystikäs, puhdisti hänen nenänsäkin. Hän oli -aina valmis antamaan tukkansa, sen kautta pidättääkseen Claran -kyyneleitä. Ja tämä repi molemmin käsin pojan takkuista päätä ja -ärsytti sävyisää ystäväänsä aivan kuin sylikoira villakoiraa. - -Eukko Louveau näki loitolta kaiken tämän. Hän arveli itsekseen, että -tuollainen lapsenpiika oli hyvä olemassa. Vihtorin sopisi jäädä siksi, -kun purkaminen on loppunut. Ennen kun tulee lähtö on kyllä aikaa -lähettää hänet takaisin. - -Sen takia ei hän illalla puhunut sanaakaan pojan palauttamisesta, mätti -vain häneen perunoita ja kietoi peitteisiin niin kuin eilenkin. - -Näytti siltä, että Francois'in holhotti oli tullut perheen jäseneksi, -ja Clara nukkui illalla käsivarsi hänen kaulassaan niin että hän -kumminkin oli ottanut pojan hoiviinsa. - -Kolme päivää kesti _Nivernain Kaunottaren_ purkaminen. Kolme päivää -uutteraa työtä, ilman väli-aikaa, ilman viivytystä. - -Päivällis-aikana lähti viimeinen kuorma, ja laiva oli tyhjä. - -Hinauslaiva ei voinut saapua kuin seuraavana päivänä, ja Francois -piilottelihe loppu-päivän välikannella missä korjaili laivan sivuja, ja -häntä vaivasivat nuo sanat, jotka yhtämittaa kolme päivää soivat hänen -korvissaan: - -"Mene ja vie hänet takaisin komisariukselle." - -Ah, tuo komisarius! Hän oli yhtä pelätty _Nivernain Kaunottaren_ -kajuutassa kuin pahantekijäin piireissä. Hänestä oli tullut -jonkinlainen pöpö, jonka avulla äiti Louveau sai Claran vaikenemaan. - -Joka kerta kun hän mainitsi tämän pelätyn nimen, niin katsoi poika -häneen silmillä, joiden tuskallinen ilme puhui hänen aikaisesta -tutustumisestaan kärsimyksiin. Hänellä oli hämärä aavistus, että tämä -sana merkitsi suuria vaaroja hänen tulevaisuudelleen. - -Komisarius! Se sisälsi: ei Claraa, ei hyväilyä, ei lämmintä kamiinaa, -ei perunoita. Palaamista synkkään elämään, päivällä ilman leipää, yöllä -ilman sänkyä, aamusin ilman suuteloa. - -Ah, kuinka innokkaasti hän kävi eukko Louveau'n hameeseen kiinni, kun -Francois illalla ennen lähtöpäivää vapisevalla äänellä kysyi: - -"No viemmekö hänet pois, vai?..." - -Eukko Louveau ei vastannut. - -Näytti kuin olisi hän mielellään keksinyt tekosyyn saadakseen pitää -Vihtorin. - -Clara puolestaan kieri lattialla, itkusta menehtymäislllään, ja hän oli -päättänyt saada kouristuksia, jos leikkitoverinsa riistettäisiin -häneltä. - -Teräväpäinen eukko sanoi vakavalla äänellä: - -"Ukko-parka! Sinä olet tehnyt tyhmyyden -- kuten tavallista. Nyt saamme -siitä kärsiä. Tämä poika on meihin kiintynyt, Clara on häneen -mielistynyt, ja kaikille meille olisi vaikeata erota hänestä. Minä -koetan pitää hänet, mutta siinä pitää jokaisen olla minulle avuksi. -Ensi kerralla kun Clara heittäytyy permannolle potkimaan, taikka sinä -juot itsesi pöhnään, niin minä vien hänet komisariukselle." - -Louveau'n koko naama loisti. Se oli siis päätetty asia. Hän ei enää -tule maistamaan. - -Hän venytti suupielensä korvarenkaihin asti, ja lauloi kannella, -antaessaan touvia hinaajalle, joka veti perässään _Nivernain -Kaunottaren_ ja koko joukon muita laivoja. - - - - -Kolmas luku. - -Matkalla. - - -Vihtori oli matkalla. - -Matkalla pois Pariisista, maaseudulle, missä pienet talot puutarhoineen -päilyvät vedenkalvossa. - -Matkalla liitu-kumpujen valkeaan maahan. - -Matkalla pitkin kivitettyjä rantavallia, missä hinaajamiesten askeleet -kilahtivat. - -Matkalla pikku-vuorelle, Yonnen kanavaan, minkä sulut olivat sille kuin -makuusijoja. - -Matkalla vihreyteen keskellä talvea, Morvanin metsiin! - -Francois seisoi nojautuneena ruorirattaaseen, päättäväisesti pitäen -raittius-lupauksensa; hän ei ollut kuulevinaan sulkumiesten ja -viini-kapakoitsijain tarjouksia; kaikki he ihmeekseen näkivät hänen -vaan jatkavan matkaansa eikä ensinkään käyvän rannassa. - -Pontevasti täytyi hänen ohjata _Nivernain Kaunotarta_, estääkseen sitä -pysähtymästä anniskelupaikoissa. - -Vuosikausia tehdessään tätä matkaa oli laiva niin tarkkaan oppinut -tuntemaan pysähdyspaikat, että seisahtui itsestään kuin -raitiotie-hevonen. - -"Miehistö" seisoi keulassa ainoalla jalallaan, käytti alakuloisena -pitkää keksiään, työnteli ruokoja sivulle, käännähytti kauniisti -mutkissa, ja puski vastaan suluissa. - -Hänestä ei ollut paljonkaan hyötyä vaikka yöt päivät kuuli hänen -puujalkansa tömisevän kannella. - -Hiljainen ja nöyrä ollen, kuului hän niihin, joilta kaikki tässä -maailmassa on mennyt myttyyn. Koulutoveri oli puhkaissut häneltä toisen -silmän, kirveen isku oli katkaissut hänen jalkansa sahassa, ja avoin -hana oli hänet kaltannut sokeritehtaassa. - -Hän olisi joutunut mierolle, tai kuollut nälkään, ell'ei Louveau -- -jolla aina oli tarkka silmä -- olisi ottanut häntä, sairashuoneesta -päästessään, palvelukseensa auttamaan laivan ohjausta. - -Tämä tapaus oli aikoinaan ollut aiheena ankaraan kahakkaan -- aivan -kuin nyt Vihtori. - -Terävä pää oli ensin vimmastunut, Louveau oli lurpattanut korviansa, -- -ja Miehistö jäi kuin jäikin vihdoin paikalleen. - -Nyt kuului hän _Nivernain Kaunottaren_ eläinnäyttelyyn, yhtä suurella -oikeudella kuin kissa ja kaarne. - -Louveau piti peräsintä niin hyvin ja Miehistö ohjaili niin mainiosti, -että _Nivernain Kaunotar_, kaksitoista päivää sen jälkeen kuin oli -lähtenyt Pariisista, noustuaan jokea ja kanavoita, kiinnitettiin -Corbigny-siltaan, missä sen tuli rauhassa ja levossa nukkua koko talvi. - -Joulukuusta helmikuun loppuun pysyvät jokilaivurit paikallaan. He -korjaavat laivojaan ja vaeltelevat metsissä kauppoja hieromassa. - -Kun polttopuut eivät ole kalliita, pidetään kajuutat hyvin lämpiminä, -ja jos kaupat syksyllä ovat sujuneet hyvin, on tällainen keskeytys -työssä hyvin otollinen lepo. - -Nivernain Kaunotarta valmistettiin talvehtimiseen. Ruori nostettiin -paikaltaan, vara-masto laskettiin välikannelle, ja koko yläkansi tuli -vapaaksi leikkiä ja juoksua varten. - -Mikä uusi elämä ottolapselle! - -Koko matkan oli hän ollut ujo ja typertynyt. Hän oli kuin häkkilintu, -joka kummastelee vapauttaan siihen määrin, että unhottaa sekä -lirityksensä että siipensä. Ollen liian nuori nauttimaan ympäröivän -luonnon ihanuudesta, oli tämä matka kohti silmänkantamattomia tehnyt -häneen mahtavan vaikutuksen. - -Eukko Louveau, joka huomasi, kuinka umpimielinen ja vaitelias hän oli, -sanoi pitkin päivää: "Hän on kuuromykkä!" - -Ei, hän ei ollut mykkä, pieni pariisilainen Temple-korttelista! - -Kun hänelle oli selvinnyt, että tämä ei ollut unta, ettei hänen ollut -pakko palata ullakko-kamariinsa ja että, huolimatta eukko Louveaun -uhkauksista, komisariusta ei tarvinnut pelätä, niin kyllä puhkesi hän -puhumaan. - -Hän oli kuin ruukku-kasvi, joka, seisottuaan kellarissa, nostetaan -akkunalaudalle. - -Hän herkesi piiloutumasta joka soppeen ujona kuin kärppä. - -Silmät, jotka olivat kuopallansa kaarevan otsan alla, eivät enään -harhailleet joka taholle, ja vaikka hän yhä vielä oli kalpea ja -totinen, oppi hän jo kuitenkin nauramaan ja tepastelemaan Claran -kanssa. - -Pikku tyttö rakasti sydämellistä toveriansa, niinkuin siinä ijässä -rakastetaan, huvin vuoksi saada riidellä ja taas sopia. - -Vaikka tyttö oli itsepäinen kuin pieni koni, oli hänellä kuitenkin -hyvin hellä sydän, eikä tarvinnut muuta kuin mainita komisariusta -saadakseen häntä vaikenemaan. - -Tuskin olivat he saapuneet Corbignyyn kuin uusi sisar syntyi. - -Mimile oli täsmälleen puolentoista vuoden vanha, ja kajuuttaan tuli -monta kehtoa ja paljon lisää työtäkin, sillä ei kannattanut pitää -palvelustyttöä, kun oli näin monta ruokittavaa. - -Vaimo Louveau oli niin ärtyisä ja äkäinen, että itse Miehistön puujalka -vapisi. - -Ei kukaan seutuvilla häntä säälinyt. Kun kirkkoherra mainitsi laivurin -toisille esimerkiksi, ei kansa ujostellut lausumasta hänelle -mielipidettään: - -"Sanokaa herra kirkkoherra, mitä tahdotte, mutta kun itsellä on kolme -lasta, niin kyllä on mieletöntä ottaa lisäksi toisten lapsia. Mutta -sellainen se Louveaun joukko aina on ollut. Tahtovat väkisinkin tulla -huomatuiksi; ei niille kannata mitään puhua." - -Kukaan ei suonut heille pahaa, mutta ei ollut heillä mitään sitäkään -vastaan, että saisivat pienen muistomarjan. - -Kirkkoherra oli hiljainen mies, joka pian oli valmis omistamaan toisten -mielipiteitä, ja viimeksi aina muisteli jonkun raamatun-lauseen -muuttuneen mielipiteensä tueksi. - -"Seurakuntalaiseni ovat oikeassa", ajatteli hän sivaltaen kehnosti -ajettua leukaansa, "Kaikkivaltiasta ei pidä kiusata." - -Mutta kun Louveaun perhe kieltämättä oli kunnollista väkeä, niin hän -kävi heidän luonaan sielunpaimenena heitä tervehtimässä. - -Hänen saapuessaan eukko paraikaa valmisti Vihtorille housuja vanhasta -nutusta, sillä pojalla ei ollut tullessaan mitään sälyjä, ja eukko ei -koskaan kärsinyt ryysyjä ympärillänsä. - -Hän tarjosi tuolin kirkkoherralle ja kun tämä alkoi puhua Vihtorista -viitaten että tämän hänen korkea-arvoisuutensa piispan välityksellä -saisi Autunin lasten-seimeen vastasi eukko Louveau pelkäämättä, -niinkuin hänen tapansa oli, puhui hän kenen kanssa hyvänsä: - -"Varmaa on, herra kirkkoherra, että poika on meille rasitukseksi, ja -tunnustan, että Francois, hänet tänne tuodessaan taas kerran näytti -olevansa aika tyhmyri. En ole kovasydämisempi kuin miehenikään; jos -minä olisin tavannut Vihtorin, niin kyllä se olisi minuun koskenut, -mutta olisin sittenkin jättänyt hänet paikallensa. Mutta kun hän nyt -kerran on meillä, niin ei sovi häntä pois ajaa, ja vaikka hän tuleekin -meille raskaaksi taakaksi, niin emme aijo keneltäkään mitään pyytää." - -Siinä tuokiossa astui Vihtori kajuuttaan kantaen Mimileä -käsivarrellaan. - -Vierotetuksi tultuaan ja siitä raivostuneena, tämä poika-naskali kosti -kieltäytymällä seisomasta omilla jaloillaan. Hän oli saamaisillaan -hampaita ja yritteli puremaan ihmisiä. - -Liikutettuna tästä näystä ojensi kirkkoherra kätensä ottolapsen yli, -sanoen juhlallisesti: - -"Jumala siunaa suuria perheitä." - -Hän poistui ihastuksissaan, että oli keksinyt tilaisuuteen niin sopivan -lauselman. - -Eukko Louveau ei liioitellut sanoessaan Vihtorin kuuluvan perheeseen. - -Hänen muristessaan ja alinomaa puhuessaan palauttamisesta komisariuksen -luo, oli terävä järki kiintynyt tähän kalpeanenäiseen raukkaan, joka -aina oli hänen kintereillään. - -Kun Louveau joskus arveli, että häntä hyväiltiin liiaksi, vastasi vaimo -aina: - -"Miksi otit hänet?" - -Kun poika tuli seitsemän vanhaksi, lähetettiin hänet Claran seurassa -kouluun. - -Vihtori aina kantoi vasun ja kirjat. Hän tappeli urhoollisesti -puolustaakseen muonavasua Morvan-lapsien tunnottomalta ruokahalulta. - -Hän oli yhtä kelpo työssä kuin tappelussa ja vaikka hän kävi koulua -ainoastaan talvella, jolloin he eivät kulkeneet joella, oli hän -lukukauden lopussa yhtä edistynyt, kuin toiset lapsetkin, jotka olivat -yhtä kömpelöitä ja meluavia, kuin heidän puukenkänsäkin ja -haukottelivat aapista pitkin vuotta. - -Vihtori ja Clara palasivat koulusta halki metsän. Lapset huvittelivat -katselemalla työmiesten metsänkaatoa. Kun Vihtori oli kepeä ja ketterä, -sai hän usein kavuta ylös puunlatvoihin kiinnittämään nuoraa, jolla puu -kaadettiin. Hän näytti sitä pienemmältä mitä korkeammalle kiipesi ja -kun hän oli latvassa, Clara oikein pelkäsi. Hän oli niin uskalias, -keinui uhalla, ärsyttääkseen tyttöä. - -Taikka kävivät he tervehtimässä herra Maugendrea lautapihassa. - -Hän oli tukkikauppias, laiha ja kuiva kuin luuranko. Hän asui yksin -kylän ulkopuolella keskellä metsää. Ei kukaan tiennyt, oliko hänellä -tuttavia. - -Kylän uteliaat olivat kauvan kummastelleet, kuinka yksin ja hiljaa hän -eleli, tämä tuntematon, joka oli saapunut kaukaa Niévrestä, ja -puuhannut lautapihan toisista erilleen. - -Kuusi vuotta oli hän tehnyt työtä oli sää mikä tahansa, keskeymättä, -kuin työmies, vaikka hänellä sanottiin kyllin löytyvän "mynttiä"; hän -teki suuria kauppoja ja kävi usein Corbignyssä neuvottelemassa -notarion kanssa säästöjen sijoittamisesta. - -Kerran oli hän kertonut kirkkoherralle, että hän oli leski. Mitään -muuta ei hänestä tiedetty. - -Kun Maugendre näki lasten tulevan, heitti hän sahan ja jätti hetkeksi -työnsä haastellakseen lasten kanssa. - -Hän oli erittäin mieltynyt Vihtoriin. Hän opetti häntä veistämään -kaarne-veneitä. - -Kerran sanoi hän pojalle: - -"Sinä muistutat paljon sitä lasta, minkä olen kadottanut." - -Ikäänkuin peläten sanoneensa liikaa lisäsi hän: - -"Niin, siitä on aikoja." - -Toisella kertaa sanoi hän Louveaulle: - -"Kun et enään huoli Vihtorista, niin anna hänet minulle. Minulla ei ole -perillisiä, minä teen uhrauksia hänen hyväkseen, lähetän hänet -kaupunkiin kouluun. Hänen tulisi käydä ja suorittaa tutkinto -metsäopistossa." - -Mutta Francoista elähytti vieläkin kaunis tekonsa. Hän ei suostunut, ja -Maugendre odotti kärsivällisesti, että jatkuva lisäys Louveaun -perheeseen taikka sattuva rahapula kyllästyttäisi laivurin ottolapsiin. - -Sattumus näytti tulevan hänelle liittolaiseksi. - -Näytti siltä kuin vastoinkäyminen olisi ruvennut asuskelemaan Nivernain -Kaunottaressa yht'aikaa kuin Vihtori. - -Siitä alkaen kaikki meni nurinpäin. Puut saatiin vaivalla myödyiksi. -Miehistö loukkasi aina jonkin ruumiin osansa juuri purkamisen edellä. -Ja kun eräänä päivänä oli lähdettävä Pariisiin, sairastui eukko -Louveau. - -Francois oli kuin puusta pudonnut kirkuvien lasten joukossa. Hän -sekoitti ereyksestä liemet ja rohdot. Hänen tyhmyyksistään kävi sairas -niin kärsimättömäksi, että hänen oli pakko luopua vaimonsa hoitamisesta -ja jättää tämä tehtävä Vihtorille. - -Ensi kerran eläessään osti laivuri itse puulastinsa. - -Turhaan hän mittaili nauhallansa; hän otti saman mitan -kolmekymmentäkuusi kertaa peräkkäin, aina vaan laski väärin -- -tiedättehän, tuo merkillinen laskeminen. - -"Minä kerron -- kerron..." - -Vaimonsa oli tästä selvillä! - -Tilauksen hän toimitti päin seiniä, lähti levottomalla mielellä -Pariisiin, joutui kunnottoman ostajan käsiin joka käytti tilaisuutta ja -veti häntä pahasti nenästä. - -Hän palasi laivaan aivan masentuneena, istui sängyn viereen ja sanoi -epätoivossaan: - -"Vaimo parka, tule pian terveeksi, muuten menee meiltä kaikki päin -mäntyyn." - -Eukko Louveau parani hitaasti. Hän taisteli onnettomuutta vastaan, teki -mitä voi saadakseen tulot ja menot vastaamaan toisiaan. - -Jos heillä olisi ollut varoja ostaa uusi laiva, olisi kauppa voinut -sujua paremmin, mutta kaikki säästöt olivat loppuneet vaimon kipeänä -ollessa, ja nykyiset tulot riittivät ainoastaan lähellä loppuaan -olevaan Nivernain Kaunottaren paikkaamiseen. - -Vihtorista tuli heille suuri taakka. - -Hän ei enään ollut neljänvuotias lapsi, jolle voi tehdä vaatteita -vanhasta takista, ja joka tyytyi ruoanjäännöksiin. - -Hän oli kahdentoistavuotias; söi kuin aikamies, vaikka vielä oli -hoikka, ja jäntereinen, eikä hänelle vielä voinut uskoa keksiä, sillä -välin kun Miehistö oli jollain tavoin viottunut. - -Ja asiat kävivät yhä vielä hullummiksi. - -Viime matkalla oli ainoastaan mitä tarmokkaimmilla ponnistuksilla -päästy Seineä ylös Clemencyyn. - -Nivernain Kaunotar vuoti joka paikasta; paikkaaminenkaan ei enään -auttanut, olisi pitänyt laudoilla vuorata koko laiva, taikka mieluummin -kiskoa laiva maalle ja ostaa uusi. - -Eräänä maaliskuun iltana -- päivää ennen lähtöä Pariisiin -- kun -Louveau tehtyään tilin puutavarasta, huolestuneena sanoi jäähyväisiä -Maugendrelle, pyysi puukauppias häntä tulemaan kotiinsa tyhjentämään -lasillisen. - -"Minulla on sinulle jotain sanottavaa, Francois." - -He astuivat hänen hökkeliinsä. - -Maugendre täytti kaksi lasia ja miehet istuivat toistensa vastapäätä. - -"En ole aina ollut niin yksin, kuin nyt olen, Louveau. Muistan ajan, -jolloin minulla oli kaikkia, mikä voi tehdä ihmisen onnelliseksi: vähän -varallisuutta ja vaimo, joka rakasti minua. Olen menettänyt kaikki. Oma -syyni!" - -Puukauppias vaikeni; tunnustus, minkä aikoi tehdä, oli tukahduttaa -hänet. - -"En ole koskaan ollut mikään häijy ihminen, Francois. Mutta minulla oli -pahe..." - -"SinuIlako?" - -"On se minulla vieläkin. Rakastan liiaksi rahaa. Tämä on kaiken -onnettomuuteni syy." - -"Kuinka niin Maugendre-parka?" - -"Sen kerron sinulle. Kun menimme naimisiin ja saimme lapsen, juolahti -mieleeni lähettää vaimoni Pariisiin, etsiäkseen imettäjä-paikan. Se on -hyvin tuottava toimi kun mies sillaikaa kykenee hoitamaan taloutta. -Vaimoani ei miellyttänyt erota pienokaisesta. Hän sanoi: 'Rakas -ukkoseni, kyllä meillä riittää tuloja ilman sitäkin. Jos saamme -enemmän, niin ne ovat veri-rahoja. Meille ei siitä olisi mitään hyötyä. -Sellainen sopinee köyhille, joilla on paljon joukkoa. Säästä minua -surusta, joka syntyy kun täytyy erota teistä.' Mutta en ottanut hänen -sanojaan kuuleviin korviin, pakotin vain hänet lähtemään matkalle." - -"No?" - -"Kun vaimoni oli saanut paikan antoi hän lapsen eräälle muijalle, jonka -piti tuoda se kotiin. Vaimoni seurasi sitä rautatienasemalle. -Senjälkeen on se ollut kateissa." - -"Ja vaimosi, Maugendre-parka?" - -"Kun hän sai siitä tiedon, kohtasi hänet maidonlyönti ja hän kuoli." - -Molemmat vaikenivat. Louveau liikutettuna siitä, mitä oli saanut -kuulla, Maugendre masentuneena muistoistaan. - -Puukauppias jatkoi puhetta. - -"Rangaistukseksi olen vetäytynyt tällaiseen elämään. Olen elänyt -kaksitoista vuotta erossa maailmasta. Mutta nyt en enään voi jatkaa. -Pelkään yksinäistä kuolemaa. Jos tahdot olla armelias, niin anna -minulle Vihtori sen lapsen sijaan, minkä olen kadottanut." - -Louveau oli hyvin hämillään. Vihtori oli hänelle kyllä kallis. Ja jos -hänen annettaisi mennä juuri nyt, kun alkaa olla hyödyksi, niin olisi -kaikki tähänastiset uhraukset olleet turhat. - -Maugendre aavisti hänen ajatuksensa. - -"On päivän selvää, Francois, että jos otan hänet, niin korvaan sinulle -kaikki hänestä johtuneet kulut. Tämä olisi myös pojalle edullista. En -voi koskaan nähdä noita metsäopiston oppilaita ajattelematta: olisi -voinut minunkin pojastani tulla sellainen herra kuin nämä täällä. -Vihtori on ahkera ja pidän hänestä. Tiedät hyvin, että tulen häntä -kohtelemaan kuin omaa poikaani. No, onko se päätetty?" - -Nivernain Kaunottaren kajuutassa puhuttiin tästä illalla, kun lapset -olivat menneet levolle. - -Terävä pää yritti punnita asiaa järkevältä kannalta. - -"Katso, Francois, me olemme tehneet tämän pojan hyväksi kaiken, mitä -meille on ollut mahdollista. Jumala tietäköön, että mielellämme -pitäisimme hänet. Mutta kun nyt hänelle tarjoutuu tällainen tilaisuus, -eikä se voi olla hänelle muuta kuin onneksi, niin täytyy meidän vaan -rohkaista mieltämme." - -Tahtomatta kääntyi hänen silmänsä sängyn puoleen, missä Vihtori ja -Mimile nukkuivat lapsen rauhallista, huoletonta unta. - -"Pikku raukka!" sanoi Francois hellästi. - -He kuulivat laineiden loiskivan aluksen laitoihin; silloin tällöin -kuului veturin kimeä kirkaisu halki pimeän. - -Vaimo Louveau alkoi nyyhkiä. - -"Jumala meitä auttakoon, Francois, minä pidän hänet." - - - - -Neljäs luku. - -Tukala toimeentulo. - - -Vihtori oli lähes viisitoista vuotias. Hän oli kasvanut koko pitkäksi; -tuo muinoinen pieni, kalpeanenäinen, oli nyt voimakas, leveäharteinen, -säyseä-eleinen nuorukainen. - -Hän oli niin monta aikaa kulkenut Nivernain Kaunottaressa, että tunsi -väylän melkein yhtä hyvin kuin vanha laivuri; hän tiesi karit, äkkäsi -syvemmät paikat ja oli taitava sekä keksissä että ruorissa. Hänellä oli -punainen vyö ja merimies-pusero. - -Kun Louveau jätti ruorin hänelle, kävi Clara, joka jo oli koko suuri -tyttö hänkin, sukan-kudelma kädessä istumaan hänen viereensä. Tyttö -ihaili hänen rauhallisia kasvonpiirteitään ja voimakkaita liikkeitään. - -Tällä kertaa oli matka Corbignystä Pariisiin ollut erittäin -vaivaloinen. - -Paisuneena syystulvista oli Seine murtanut patojaan ja syöksyi aavaa -merta kohti, kuin vapaaksi laskettu peto. - -Levottomat laivurit kiirehtivät purkamaan lastiaan, sillä joki oli jo -rantalaiturien tasalla, ja sulkupäälliköiden jokatuntiset sähkösanomat -eivät tietäneet hyvää. - -Kerrottiin, että lisä-joet myös olivat murtaneet patojaan ja tulvineet -lakeuksille, ja että vesi vaan yhä nousi. - -Rantalaiturit olivat täynnä touhuilevaa väkeä; yhtenä vilinänä hyöri -ihmisiä, ajoneuvoja ja hevosia, ja yli kaiken könötti kaikkialla -höyryhanat pitkine siipineen. - -Viinihallit olivat jo tyhjät. - -Jätkät kantoivat sokeri-astioita sivulle. - -Hinausmiehistö pakeni suojistaan, rantalaiturit tyhjentyivät ja pitkä -jono kärryjä työntyi ylös jokiäyräitä kuin marssiva sota-joukko. - -Viivästyminen raivoisan joen kautta, ja lisäksi pakollinen lepo pimeinä -öinä, pani Louveaun epäilemään, saaneeko hän puulastinsa ajoissa -paikalleen toimitetuksi. - -Kaikki pani parastaan, työtä jatkettiin iltamyöhään lyhtyjen ja -rantalaiturin kaasu-liekkien valossa. - -Kello yksitoista oli lasti tapulissa pilari-aidan alipuolella. - -Kun puuseppä Dubacin kärryt eivät palanneet, mentiin levolle. - -Oli kauhea yö: alinomaa kuuli kettinkien ratisevan, laitojen natisevan -ja aluksien törmäävän yhteen. - -Nivernain Kaunottaren varaukset olivat mennä hajalleen ja laiva -vaikersi kuin sairas, jonka tuskat ovat suurimmillaan. - -Mahdotonta oli saada hetkeksikään lepoa. - -Louveau, vaimonsa, Vihtori ja Miehistö nousivat aamun koittaessa, mutta -lapset jäivät vuoteisiinsa. - -Seine oli yöllä vieläkin kohonnut. Se aaltoili merenä, ja sen vihreän, -luisuvan pinnan yli liiteli lyijynharmaat pilvet. - -Ei huomannut rantalaiturilla minkäänlaista elonmerkkiä. Ainoatakaan -venettä ei liikkunut joella, mutta sen sijaan kattojen ja aitauksien -pirstaleita, mitkä virta vei mukanaan. Siltojen takana häämötti halki -usvan Notre-Damesin hämärä varjokuva. - -Kiire oli käsissä, sillä vesi oli jo kohonnut yli alimmaisen -lastauspaikan paalu-rakennuksen, aallot nuoleskelivat lautakäytäviä ja -ajoivat kumoon halkopinoja. - -Kun Francois, hänen vaimonsa ja Dubac täyttivät kärryjä, ulottui vesi -heidän sääriinsä. - -Äkkiä kuulivat he kauhukseen hirveän jyskeen aivan läheltä. - -Myllynkiviä täynnä oleva vene oli riuhtaissut itsensä, töksähti -rantalaituriin ja halkesi keulasta perään asti. - -Kuului mahtava jytinä, ja vesi kiehahti rajusti. - -Tyrmistyneenä kauhusta tämän haaksirikon nähdessään, kuulivat he -takanansa hätähuudon. - -Nivernain Kaunotar oli katkaissut ketjunsa ja ajelehti veden varassa. - -Vaimo Louveau huudahti: - -"Lapseni!" - -Vihtori oli jo syöksynyt alas kajuuttaan. Palattuaan kannelle, kantoi -hän pienokaista sylissään. Clara ja Mimile seurasivat häntä, kaikki -kurottivat kätensä rantalaituriin päin. - -"Ottakaa ne vastaan!" - -"Vene tänne!" - -"Tuokaa nuora!" - -Mahdotonta uiden pelastaa ne kaikki. - -Ja Miehistö ryntäsi toisesta laidasta toiseen, kuin mielipuoli, -saamatta mitään aikaan! - -Mistä hinnasta hyvänsä heidän taas oli päästävä kiinni rantaan. - -Vihtori oli äkkiarvaamatta tullut laivan päälliköksi ja kun hän näki -edessään typertyneen auttajansa ja vaikeroivat lapset, tunsi hän -itsensä kyllin voimakkaaksi pelastamaan heidät. Hän komensi: - -"Joudu -- heitä köysi! Pian, pian! Ota vastaan!..." - -Kolme kertaa yritys uudistettiin. Mutta Nivernain Kaunotar oli jo liika -loitolla rannasta, köysi suistui aina veteen. - -Vihtori tarttui peräsimeen, ja rannalla olijat kuulivat hänen huutavan: - -"Älkää pelätkö. Luottakaa minuun!" - -Ja voimakkaasti tarttuen ruoriin, onnistui hänen saada jo poikittain -ajelehtiva laiva oikeaan suuntaan. - -Louveau, joka seisoi rannalla, oli kerrassaan suunniltaan. Hän oli -heittäytyä jokeen yllättääkseen uimalla lapsensa, mutta Dubac piti -häntä kiinni vyötäisistä, ja eukko Louveau peitti silmänsä käsillään -päästäkseen mitään näkemästä. - -Nivernain Kaunotar pysyi nyt keskellä uomaa kiitäen hinaajalaivan -nopeudella kohti Austerlix-siltaa. Vihtori seisoi tyynenä ruorissa, -rohkaisi pienokaisia, antoi Miehistölle käskyjä. - -Hän tiesi varmasti pitävänsä oikeaa suuntaa, sillä hän ohjasi suoraan -kohti punasta lippua, mikä oli pystytetty keskimäiseen siltakaareen -jokipursille viitaksi. - -Mutta, oi taivas! oliko silta kyllin korkea päästäkseen laskemaan sen -alitse? - -Laiva läheni lähenemistään siltaa. - -"Pidä keksi varuilla, Miehistö! Ja Clara, älä laske lapsia käsistäsi!" - -Hän piti kaikin voimin peräsintä. - -Hän tunsi siltakaaren hipaisevan hiuksiinsa. - -Jo olivat perillä. - -Nivernain Kaunotar syöksyi kovaa vauhtia ja suurella jyminällä sillan -alle, mutta nopeudesta huolimatta näki Austerlix-sillalle kokoontunut -väkijoukko, kuinka puujalkainen mies keksillä iski harhaan ja romahti -kumoon, ja kuuli pojan ruorissa huutavan: - -"Hara! Hara!" - -Nivernain Kaunotar oli sillan alla. Siltaholvin hämärässä erotti -Vihtori selvästi pilari-jalustaan kiinnitetyt mahtavat rautarenkaat, -holvin janat ylhäällä, ja taustana palasen taivasta, jolle seuraavat -sillat muodostivat kehykset. - -Sittemmin näköpiiri ikäänkuin laajeni, muodostui häikäiseväksi -valomereksi, samaan tapaan kuin tullessa kellarista päivänvaloon, -raikuva hurraa-huuto kuului ylhäältäpäin, ja katedraali tuli näkyviin, -kuin olisi nähnyt joella ankkuroidun rekatin. - -Äkkiä laiva pysähtyi. Siltavartijan oli onnistunut heittää hara niin -että se sattui laivan raiteeseen. - -Vihtori kiiruhti keulaan, ja kiinnitti köyden lujasti haranuoraan. - -Nivernain Kaunottaren nähtiin kääntyvän, nytkivän köyttä, mutta -alistuen tottelemaan uutta voimaa, mikä sitä ohjasi, verkkaan laskevan -de la Tournelle rantalaituriin, mukanaan miehistönä pikkulapsia ja -viidentoistavuotias laivuri. - -Ah, mikä ilo, kun ei ketään kaivattu illalla höyryävän lihakulhon -ääressä, nyttemmin kunnolleen ankkuroidun ja kiinnitetyn laivan -kajuutassa. - -Pikku urho kunniasijalle -- laivurin paikalle. - -Tosin aamupäivän mielenliikutukset melkoisesti vähensivät ruokahalua, -mutta jokainen tunsi kaiken kauhun jälkeen itsensä kuin huolista -vapaaksi. Painajainen oli hävinnyt. Voi vapaasti hengittää. Yli pöydän -iskivät he silmää toisilleen sanoen: - -"Ajatteleppas, jos olisimme palauttaneet hänet komisariukselle?" - -Ja Louveau nauroi, että suupielet tavottelivat korvia ja loi -lapsijoukkoon lempeän katseen. - -Näytti kuin olisi sattunut onnellinen tapahtuma, ikäänkuin Nivernain -Kaunottarella ei olisi ollut ainoatakaan reikää pohjassaan, taikka kuin -olisivat sen omistajat voittaneet suurimman voiton arpajaisissa. - -Laivuri mätki nyrkillään Vihtoria selkään, -- se oli hänen tapansa -osoittaa lempeyttään. - -"Mikä reipas poika tuo Vihtori! Kuinka hän tarttui ruoriin! Näitkö! -Miehistö? Minä, vaikka olenkin laivuri -- ha, ha, -- en olisi voinut -tehdä sitä paremmin." - -Kunnon laivuri kulki kahden viikon ajan pitkin rantalaitureita -julkilausumassa ihastuksensa tuosta oivallisesta tempusta ruorissa. - -"Ymmärrätte, alus ajeli! Silloin hän tuli! Pamahti!" Hän teki liikkeen -kädellään osoittaakseen tuon tempun. - -Sillä aikaa Seine laskeutui ja lähtöaika läheni. - -Eräänä aamuna, kun Vihtori ja Louveau pumppasivat kannella, tuli -kirjeenkantaja tuomaan kirjeen, joka oli suljettu sinisellä leimalla. - -Hieman hermostuneena, aukaisi laivuri kirjeen, mutta kun hänen -lukutaitonsa ei ollut paljon parempi, kuin laskutaitonsakaan sanoi hän -Vihtorille: - -"Lue tuo minulle!" - -Ja Vititori luki; - - Poliisi-virasto kahdennessatoista kihlakunnassa. - - "Herra Francois Louveauta, laivuria, kehoitetaan - ensitilassa saapumaan polisi-komisariuksen virastoon." - -"Siinäkö kaikki?" - -"Kaikki!" - -Louveau oli poissa koko päivän. Kun hän illalla tuli kotiin, oli hänen -hyvä tuulensa kuin poispyyhkitty. Hän oli alakuloinen, ärtyisä ja -vaitelias. - -Eukko Louveau ei ymmärtänyt rahtuakaan, ja kun lapset olivat -pujahtaneet kannelle leikkimään, kysyi hän: - -"Mitä on tapahtunut?" - -"Olen huolissani!" - -"Lastin takia?" - -"Ei, Vihtorin!" - -Ja hän kertoi käynnistään komisariuksen luona. - -"Tuo nainen, joka heitti hänet, muistatko? Ei hän ollutkaan Vihtorin -äiti." - -"Mitäs sanot?" - -"Hän oli hänet varastanut." - -"Mistäs sen tiedät?" - -"Hän on itse sen tunnustanut komisariukselle ennen kuolemaansa." - -"Mutta kai he ovat sinulle maininneet hänen vanhenpainsa nimet?" - -Louveau säpsähti. - -"Minkä takia olisivat sitä sanoneet?" - -"Kah, -- kun pyysivät sinua tulemaan, niin!" - -Louveauta pisti vihaksi. - -"Jos sen tietäisin, niin kyllä sen sanoisinkin!" - -Hän oli kiukusta tulipunainen, ja lähti ylös läimäyttäen oven jälkeensä -kiinni. - -Vaimo seisoi siinä nolona. - -"Kuinka lienee hänen laitansa?" - -Ja miten oli Francoisin laita? Siitä päivästä muuttui hänen -käytöstapansa, puheensa, mielensä, kaikki. Hän söi vähänlaisesti, -nukkui huonosti, ja puhui yöllä unissaan. - -Vastasipa eukollensakin äreästi! - -Hän torui Miehistöä, tiuskoi kaikille, eniten Vihtorille. - -Kun eukko Louveau hämmästyneenä kysyi, mikä häntä vaivasi, niin hän -vastasi jyrkästi: - -"Ei mikään! Olenko sen näköinen, kuin minulta mitään puuttuisi? Olette -kaikki yhtyneet liittoon minua vastaan!" - -Eukko parka huomasi, ettei mikään auttanut. - -"Totta tosiaan, hän on tulemaisillaan mielipuoleksi." - -Jo luuli hän miehensä hulluksi, kun tämä eräänä iltana piti suurta -elämää Maugendren takia. - -Matka sujui loppuun, ja pian saapuivat he Clemencyyn. Clara ja Vihtori -pakinoivat koulusta, ja kun poika sanoi, että tulee hauska taas tavata -Maugendreä, puhkesi Louveau tuimasti: - -"Antakaa minun olla rauhassa Maugendreltä! En tahdo olla hänen kanssaan -missään tekemisissä." - -Eukko keskeytti: - -"Mitä hän on sinulle tehnyt?" - -"Hän on -- -- -- hän on -- -- -- mitä sinun siihen tulee? Mahtanen olla -isäntä talossani?" - -Sen pahempi hän oli siksi isäntä talossaan, ettei, niinkuin -tavallisesti, laskenut maihin Corbignyn luona, vaan jatkoi pari -penikulmaa ylemmäksi, keskelle metsää. - -Hän selitti että Maugendre ei muuta tahtonut kuin petkuttaa häntä -kaupoissa, ja että hän kyllä hyötyy paremmin, kun ostaa toisilta. - -Kylä oli liian etäällä, jotta ei voinut ajatellakaan mitään -koulunkäyntiä. - -Clara ja Vihtori samoilivat päiväkaudet metsää kokoillen polttopuita. -Kun taakastaan väsyivät, istuivat he pellonpientareelle taikka maahan -kukkien keskelle. Vihtori otti taskustaan kirjan ja antoi Claran lukea -siitä. Heitä miellytti nähdä auringon pilkistävän oksien lomitse ja -värähtäen kisaavan kirjan lehdillä ja heidän hiuksillaan. Yltympäri -surisivat tuhannet pienet hyönteiset, etäämpänä metsien syvä tyyneys. - -He olivat myöhästyneet, siksi tuli heidän pitää kiirettä kotimatkalla, -joka kulki pitkää puiden varjostamaa tietä. - -Metsän hakatusta aukosta näkyi kaukaa Nivernain Kaunottaren masto ja -tuli, joka kimelti halki joesta nousevan kevyen usvan. - -Siinä vaimo Louveau joen törmällä risu-tulen ääressä valmisti ruokaa. -Mimile, pörröttyneenä kuin pölyviuhka ja paita näkyvissä housujen -reijistä, istui vieressä, pitäen pataa silmällä hellin katsein. Pikku -sisar kierieli maassa. Louveau ja Miehistö polttivat piippujaan. - -Eräänä iltana ruoan aikana näkivät he miehen, joka metsästä päin läheni -heitä. - -"Hei, katsokaas Maugendreä!" - -Se oli puukauppias. Hän oli paljon vanhentunut ja harmaantunut. -Tullessaan nojautui hän kurikkaan, ja tuntui puhuessaan hengästyneeltä. - -Hän meni suoraan Louveaun luo ojentaen hänelle kätensä. - -"Oletkos minut jättänyt, Francois?" - -Laivuri sopersi ujon vastauksen. - -"No, en ole sinulle siitä vihoissani." - -Hän näytti niin väsyneeltä, että eukko Louveaun tuli häntä sääli. -Huolimatta miehensä nurjamielisyydestä työnsi hän vieraalle tuolin. - -"Ette kai toki ole sairas, herra Maugendre?" - -"Olen pahasti kylmettynyt." - -Hän puhui hitaasti, miltei kuiskaten. Suru oli tehnyt hänet -hiljaiseksi. Hän kertoi muuttavansa pois paikkakunnalta ja lähtevänsä -kauvaksi Niévren toiseen päähän. - -"Kaikki on nurinpäin! Lopetan kauppani. Olen nyt rikas, minulla on -rahaa, paljon rahaa. Mutta mitä tästä kaikesta? En kumminkaan voi ostaa -takaisin sitä onnea, minkä olen kadottanut." - -Louveau kuunteli häntä rypistäen silmäkulmiansa. - -Maugendre jatkoi: - -"Mitä vanhemmaksi käyn, sitä enemmän kärsin yksinäisyydestä. Ennen voin -unohtaa kaikki työssä ollessani, mutta nyt minulta puuttuu työhalukin; -minua ei miellytä enään mikään. Sentähden muutan, ehkä se virkistää -mieleni." - -Ja ikäänkuin sattumalta kääntyi hänen katseensa lapsiin. - -Samassa näkyivät Clara ja Vihtori tiellä, kantaen risu-kuormaansa. Kun -he huomasivat Maugendren, laskivat he kantamuksensa maahan, ja -riensivät hänen luokseen. Hän otti heidät ystävällisesti vastaan, kuten -tavallisesti, ja sanoi Louveaulle, joka yhä pysyi synkkämielisenä: - -"Olet onnellinen, kun sinulla on neljä lasta. Minulla ei ole yhtään." - -Ja hän huokaili. - -"Mutta minun ei sovi ketään syyttää. Itse olen syypää." - -Hän nousi. Toiset tekivät samoin. - -"Hyvästi, Vihtori. Tee ahkeraan työtä ja pidä vanhemmistasi, se on -velvollisuutesi." - -Hän oli laskenut kätensä pojan olalle ja katseli kauvan häntä silmiin. - -"Tulin ajatelleeksi, että jos minulla olisi poika, hän olisi tämän -näköinen." - -Louveau seisoi hänen edessään julmistuneena ikäänkuin olisi tahtonut -sanoa: - -"Mene jo tiehesi!" - -Mutta juuri kun puukauppias oli lähtemäisillään, heltyi Francois hieman -ja huusi hänen jälkeensä: - -"Maugendre, saanko tarjota illallista?" - -Hän lausui tämän ärtyisästi, kuin vasten tahtoansa, eikä odottanutkaan -myöntävää vastausta. - -Vanhus pudisti päätään. - -"Ei kiitoksia! Minun ei ole nälkä -- ja katso, koskee kipeästi nähdessä -toisten onnea, kun itse on niin masentunut." - -Ja hän lähti nojautuen sauvaansa. - -Louveau ei sinä iltana virkannut mitään. Koko yön hän käveli -edestakaisin kannella ja aamulla hän lähti pois sanomatta kenellekään -mitään. - -Hän lähti pappilaan. - -Kirkkoherran asunto oli kirkon lähellä. Se oli suuri nelikulmainen -talo, edessä pihamaa, takana ryytimaa. Kanat kävivät portaiden -ympäristössä noukkimassa. Lehmä lieassa ammui ruohikossa. - -Tehtyään tämän päätöksen oli Louveaun helpompi olla. Kun hän aukasi -portin, sanoi hän itsekseen, että hän palatessaan tulee olemaan vapaa -surustaan. - -Hän tapasi kirkkoherran istuvan ruokasalissaan vilvoittelemassa. Pappi -oli lopettanut ateriansa, ja sen päälle nukahtanut pää painuneena -messu-kirjalle. - -Hän heräsi, kun Louveau astui sisään, pani merkin kirjaan, sulki sen ja -pyysi laivurin istumaan. - -Tämä käänteli lakkiansa sinne tänne käsiensä välissä. - -"No, Francois, mitä tahdotte minulta?" - -Hän tahtoi neuvoa ja pyysi saada kertoa koko historian. - -"Niinkuin tiedätte, herra kirkkoherra, en kuulu tämän maailman -viisaitten joukkoon. Olen suuri tyhmeliini -- ha, ha, -- niin sanoo -vaimoni." - -Tämä esipuhe rohkaisi häntä koko lailla ja hän kertoi historiansa kovin -hengästyneenä, puna kasvoillansa, itsepintaisesti tarkastellen lakkinsa -lippua. - -"Muistatte, herra kirkkoherra, että Maugendre sanoi teille, että hän on -leski? Viisitoista vuotta sitten lähti hänen vaimonsa Pariisiin -hakemaan imettäjä-paikkaa. Hän oli näyttänyt lapsensa lääkärille, -niinkuin on tapana, viimeisen kerran sen imettänyt ja sitten antanut -sen _menense'lle_." - -Pappi keskeytti: - -"Mikä on _menense_, Francois?" - -"Hän on nainen, herra kirkkoherra, joka palauttaa imettäjien lapset -takaisin maalle. He kantavat niitä vasussa kuin kissan poikia." - -"Kummallinen ammatti!" - -"Löytyy kunnollista väkeä, jotka ovat ruvenneet tähän ammattiin, herra -kirkkoherra. Mutta rouva Maugendre sattui tapaamaan sellaisen, jota ei -kukaan tuntenut, velhon, joka varasteli lapsia ja vuokrasi niitä -toisille heittiöille, mitkä laahasivat onnettomia pitkin katuja, -herättääkseen niiden avulla yleisön sääliä." - -"Mitä kerrotte, Francois?" - -"Täyden totuuden, herra kirkkoherra. Tuo ilkeä akka oli vienyt monta -lasta, muun muassa Maugendren. Tämän hän piti siksi, että se täytti -neljä vuotta. Oli aikomuksensa opettaa sitä kerjuuseen, mutta se oli -kunnollisen miehen lapsi, ja kieltäytyi kurottamasta kättänsä. Silloin -heitti hän sen kadulle -- kävi sille kuinka tahansa. Mutta puoli vuotta -takaperin, kun hän oli kuolemaisillaan sairashuoneessa sai hän -omantunnon vaivoja. Tiedän minä, herra kirkkoherra, miltä se tuntuu; -koskee ja koskee kovasti." - -Siinä hän, mies raukka, päivitteli ikäänkuin olisi tahtonut valalla -todistaa puheensa totuuden. - -"Silloin pyysi hän saada puhutella poliisi-komisariusta. Hän sanoi -lapsen nimen. Komisarius on sanonut sen minulle. Se on Vihtori." - -Kirkkoherra pudotti messu-kirjansa. - -"Onko Vihtori Maugendren poika?" - -Pappi oli mitä suurimman hämmästyksen valtaamana. Hän änkytti muutaman -sanan, josta selvästi vaan kuuli: "Lapsi raukka -- Luojan sormi" -- - -Hän nousi, harhaili sinne tänne huoneessa, kävi akkunan luo, täytti -itselleen lasillisen vettä, ja pysähtyi vihdoin Louveaun eteen kädet -vyön alla. - -Hän yritti keksiä sopivan raamatunlauseen, mutta kun ei löytänyt, niin -sanoi hän ainoastaan: - -"Mutta tuleehan teidän luovuttaa hänet takaisin isällensä." - -Louveau säpsähti. - -"Tämähän juuri on huoleni, herra kirkkoherra. Tämän olen tiennyt jo -puoli vuotta, mutta minulla ei ole ollut rohkeutta sanoa sitä -kenellekään, ei edes eukolleni. Olemme nähneet niin paljon vaivaa -kasvattaaksemme tätä poikaa, olemme yhdessä niin paljon kärsineet, että -en voi sanoa, kuinka meidän käy, jos tulee pakko erota hänestä." - -Tämä kaikki oli totta, sillä jos Maugendre oli säälittävä, niin -täytyihän Francoisiakin surkutella. - -Pappi oikein hikoili näitten tunteiden ristiriidasta, ja rukoili hiljaa -taivaasta apua. Ja unhottaen että Louveau oli tullut häneltä pyytämään -neuvoa, änkytti hän puoleksi tukehtuneella äänellä: - -"Kuulkaa, Francois, ajatelkaa asemaani, mihin te neuvotte minua?" - -Laivuri painoi päänsä alaspäin. - -"Ymmärrän että minun tulee palauttaa Vihtori, herra kirkkoherra. Tunsin -sen selvästi pari päivää sitten, kun Maugendre äkkiarvaamatta kävi -meitä tervehtimässä. Oli sydäntä vihlovaa nähdä häntä niin vanhana, -niin masentuneena, niin käyränä. Minua hävetti kuin olisi minulla ollut -taskussani häneltä varastettu raha. En voinut enään yksin kantaa -salaisuuttani, ja sen takia tulin tänne kertomaan teille asian." - -"Siinä teitte oikein, Louveau", sanoi kirkkoherra, ihastuneena siitä, -että laivuri oli päästänyt hänet pälkähästä. "Ei ole koskaan myöhäistä -sovittaa erehdystä. Seuraan teitä Maugendren luo. Teidän tulee -tunnustaa hänelle kaikki." - -"Huomenna, herra kirkkoherra!" - -"Ei, Francois, nyt heti!" - -Kun hän huomasi laivurin tuskan ja kuinka tämä hädissään hypisteli -lakkiansa, rukoili hän hiljaa: - -"Pyydän teitä Louveau, -- niinkauvan kun olemme molemmat näin -päättäväisiä." - - - - -Viides luku. - -Maugendren kunnianhimo. - - -Poika! Maugendrellä oli poika! - -Hän katseli tätä silmiänsä nostamatta, kun he istuivat vastakkain -Niversiin päin kiitävässä junassa. - -Oli täydellinen ryöstö. Ukko oli vienyt poikansa melkein kiittämättä, -niinkuin moukka, joka saatuansa paraimman voiton, livistää tiehensä. - -Hän ei tahtonut, että hänen poikansa kauvemmin olisi vanhojen -ystäviensä hyväilyn esineenä. Hän on kitsas nyt rakkaudelleen, niinkuin -hän ennen oli rahoilleen. Ei mitään lainaa, ei mitään jakoa. Hän tahtoi -pitää aarteensa niin yksinään, että ei mikään vieras silmä saisi siihen -vilkaistakaan! - -Maugendren korvissa suhisee kuin pikajunan kulkiessa. Hänen päänsä on -kuuma, kuin veturi. Ja hänen unelmansa kulkevat nopeammin kuin mikään -juna, mikään veturi, ja tuokiossa ne sivuuttavat päiviä, kuukausia, -vuosia. - -Hänen unelmiensa keskipisteenä on Vihtori kahdenkymmenen vuotiaana -tummanviheriässä hopeanappi-univormussa. Metsä-opiston oppilas! - -Näyttää ikäänkuin oppilas Maugendrellä olisi miekka vyöllänsä, ja -kaksireunainen hattu korvalla -- niinkuin polyteknikolla -- sillä -melkein kaikki koulut ja univormut kiertävät sikin sokin Maugendren -unelmassa. - -Ja mitä vielä? Puukauppias ei kysy mitä nauhukset ja kultaukset -maksavat. Onhan hänellä kolikoita maksaa. - -Ja Vihtorista pitää tulla "herrasmies", kultakoristeinen kiireestä -kantapäähän. Miehet puhuttelevat häntä avopäin. Ihanat immet -hurmaantuvat häneen. Ja ukko itse istuu kolkassaan känsäisine käsineen, -ja pöyhkeillen sanoo: - -"Tämä on minun poikani! -- Katsokaa, minun poikani!" - -Myös "poika" istuu ajatuksiinsa vaipuneena, lakki silmillä, odottaen -kullattua kaksireunaista hattua. - -Hän ei tahtonut, että isä olisi nähnyt hänen itkevän. Ero tuli niin -äkkiarvaamatta. Clara antoi hänelle suutelon, joka vieläkin poskella -poltti. Louveau kääntyi poispäin. Eukko oli kalmankalpea. Ja Mimile -ojensi hänelle liemi-annoksensa lohduttaakseen häntä. - -Kaikki! Myös Mimile! - -Ah, kuinka voivat he tulla toimeen ilman häntä? Ja kuinka hän voinee -elää ilman heitä? - -Tuleva metsäkoulun oppilas on niin ajatuksissaan, että hän aina vaan -vastaa: "Jaa, herra Maugendre" -- -- -- kun isä puhuttelee häntä. - -Nivernain Kaunottaren laivapojan vastukset eivät vielä olleet lopussa. - -Tuleminen "herraksi" ei ainoastaan maksa paljon rahaa, vaan siihen -tarvitaan myös paljon uhrauksia ja kärsimyksiä. Tämän Vihtori hyvin -aavistaa, kun pikajuna viheltäen luistaa yli rautasillan Niversin -laidassa. - -Hänestä tuntuu, ikäänkuin nämät kapeat kadut, ikkunat, pienet kuin -vankilassa, rikkinäisine liehuvine liinoineen muistuttaisivat hänelle -entisyyttään. - -He ovat astuneet ulos junasta. Ratapihassa tavallinen nyörinä ja -pyörinä kaikkialla -- uteliaat tungeskelevat miehet, matkakapineet, -selässään tuuppivat, hevos- ja raitiotie-vaunut vyöryvät, ja -matkustajat, hihnoihin kierretyt matkavaipat käsissään ryntäävät -meluten niihin. - -Vihtori ja isänsä ajavat ratapihan hilaportin kautta. - -Puukauppias ei hellitä tuumastaan. Hänen piti kaikin mokomin saada -aikaan pikainen muutos. - -Ja hän vei "poikansa" suoraan koulu-räätäliin. - -Puoti on uusi, tiski kiiltävä, ja hienosti puetut herrat, mitkä -muistuttivat seinässä riippuvia värillisiä kuvia, aukaisivat hymyillen -ovea ostajille. - -He näyttävät Maugendre-vanhemmalle _Modes illustreestä_, tupakoivan -koulupojan amatsoonin seurassa, herran metsästyspuvussa, ja morsiamen -valkosukissa. - -Räätälillä sattui olemaan varastossaan yksi tavallinen vanulla -täytetty, koulu-univormutakki mikä on edestä ja takaa suoraliepeinen ja -kultanappinen. Hän levittää tämän puukauppiaan eteen, joka ylpeillen -huudahtaa: - -"Tuo tekee sinut kerrassaan luutnantin näköiseksi!" - -Paitahihasillaan, mittanauha kädessä, lähenee mestari oppilas -Maugendreä. Hän mittailee sääret, vyötäset ja selkärangan. - -Tämä toimi herättää nuoressa merimiehessä muistoja, jotka saavat hänen -silmänsä vettymään. Louveau-paran hassutus, teräväpäisen suuttumus, -kaikki mitä oli jättänyt jälkeensä. Se on ollut ja mennyt. - -Tuo virheetön nuori mies, minkä Vihtori näki isossa koetus-peilissä, -oli aivan toinen, kuin laivapoika Nivernain Kaunottaressa. - -Räätäli potkii halveksien merimiesnuttu-paran leikkauspöydän alle kuin -minkäkin ryysymykkyrän. - -Vihtori tuntee nyt eroavansa koko entisyydestään. - -Mitä se merkitsee? Erota? Häntä kielletään kerrassaan muistamastakaan! - -"Teidän tulee täydelleen luopua entisistä takaperoisista tavoistanne", -sanoo ankarasti rehtori, joka ei salannut epäilyksiään. - -Ja helpoittaakseen tätä uudestasyntymistä päätetään, että oppilas -Maugendre saa vapautta ainoastaan kuukauden ensi sunnuntaina. - -Ah, kuinka hän itkee ensi iltana kylmässä, koleassa makuuhuoneessa, -missä toiset pojat kuorsailevat rautasängyissään ja aliopettaja -yölampun valossa ahmii salaa romaania. - -Kuinka hän tuskaantuu leikkitunnilla, kun toverit tuuppailevat ja -rääkkäävät häntä! - -Kuinka hän on nolona lukuhuoneessa, missä istuu kumarruksissaan -pulpetin yli, peläten aliopettajan kiukkua, kun tämä lyöden nyrkkiään -kateederiin yhtä mittaa huutaa samat sanat: - -"Ettekö voi olla vähän hiljempaa?" - -Tämä kimakka ääni herättää hänessä joukon katkeria muistoja, mitkä -olivat hänen elämänsä myrkyttäneet. Se muistuttaa hänen ensi -lapsuutensa synkkiä päiviä: hökkeli Temple-korttelissa, tappelut, -riidat, kaikki nuo mitkä jo olivat unhottuneet. - -Ja hän takertuu epätoivoisasti Claran ja Nivernain Kaunottaren -muistelmiin, hänen synkän elämänsä ainoihin valonpilkkuihin. - -Ja sentähden kai aliopettaja hämmästyksekseen löytää aluksen kuvan -piirrettynä joka sivulla nuoren Maugendren kirjoissa. - -Aina itsepintaisesti sama alus joka sivulla. Väliin kiipee se hiljaa, -ikäänkuin kapeassa kanavassa, pitkin kaitoja kirjansivustoita. - -Väliin taas se loiskahtaa keskelle Eukliden oppilauseita, ja rähjää -geometriset kuvat ja hienoilla kirjasimilla painetut lisätyt -johtoväitteet. - -Toisinaan se laskee keinuten täysin purjein yli maailmankartan -valtamerien. Täälläpä se oikein viihtyy, levittää purjeitaan ja -heiluttaa lippuansa. - -Rehtori, kyllästyneenä kaikkiin laveihin kertomuksiin puhuu vihdoin -Maugendre-vanhemman kanssa. - -Puukauppias on kuin puusta pudonnut. - -"Niin siivo poika!" - -"Hän on ykspäinen, kuin aasi!" - -"Niin lahjakas!" - -"Häneen ei pysty mikään oppi!" - -Eikä kukaan ottanut ymmärtääkseen, että oppilas Maugendre oli oppinut -lukemaan keskellä metsää Claran olan yli, ja että tämä on aivan toista -kuin oppia geometriaa pörröisen opettajan kurissa. - -Sentähden oppilas Maugendre siirrettiin "keskiluokalta" "valmistavaan -luokkaan". Mutta kyllä onkin suuri ero Corbigny-maisterin ja -Nivers-koulun opettajain opetuksen välillä, -- yhtä suuri kuin pikku -tytön kaniininahkapäähineen ja oppineen miehen kärpännahkasen lakin -välillä. - -Maugendre-vanhempi joutui epätoivoon. Metsäopiston oppilas -kaksireunaisessa hatussa loittonee hänen mielestään pitkin askelin. Hän -toruu, pyytää ja rukoilee. - -"Tahdotko ottaa tuntia? Tahdotko yksityis-opettajia? Hankin sinulle -parahimmat, kalliimmat!" - -Oppilas Maugendre on vaan yhä sama laiskuri, ja kuukausi-todistukset -osoittavat mitä selvimmin hänen kehnoutensa. - -Itsekin hän älyää tyhmyytensä. Hän käy päivä päivältä vaan synkemmäksi -ja alakuloisemmaksi. - -Jos Clara ja ne toiset näkisivät, mitä on tehty heidän Vihtoristaan! -Varmaan saapuisivat aukaisemaan hänen vankilansa ovet sepo selälleen. -Hyvästä sydämestä tarjoisivat hänelle viimeisen leipäpalansa, viimeisen -lankunpätkänsä. - -Sillä hekin ovat onnettomia. Kauppa käy yhä huonommin. Alus vanhenee -vanhenemistaan. - -Vihtori tietää tämän kaiken Claran kirjeistä, mitkä hän silloin tällöin -saapi käsiinsä, senjälkeen kuin rehtori, joka kammoo tällaista -"kirjeenvaihtoa", on siihen punaliidulla ärtyisästi suurilla -kirjaimilla piirtänyt: "luettu!" - -"Ah, kun oisit täällä!" puhuu Claran kyhäelmät, aina yhtä hellät, mutta -enemmän ja enemmän alakuloiset. "Ah, jos olisit meillä!" - -Ja tosiaankin näytti siltä, kuin olisi siihen aikaan kaikki sujunut -hyvin, ja että he tulisivat pelastetuiksi jos Vihtori palaisi. - -Niinpä niin, Vihtori on heidät pelastava. Hän ostaa heille uuden -aluksen. Hän lohduttaa Claraa. Hän tulee elvyttämään kaupat. Hän on -näyttävä, että eivät hyväilleet kiittämätöntä, eivätkä kasvattaneet -kelvotonta. - -Mutta ennenkuin sitä voi, on välttämätöntä kasvaa mieheksi! Täytyy -ansaita rahaa. Tulee hankkia tietoja. - -Ja Vihtori rupeaa taas lukemaan. - -Tehköön nyt mitä hyvänsä, räyhätköön opettaja kateederissa kuinka -tahansa, huutaen tuota papukaijalausettaan: "Ettekö voi olla vähän -hiljempaa?" -- Vihtori ei katso ylös kirjastaan. - -Hän ei enään piirrä laivoja. Hän ei välitä paperipalloista, mitkä -lentävät vasten hänen naamaansa. Hän ahertaa, ahertaa. -- -- -- - -"Kirje oppilas Maugendrelle!" - -Se on virkistykseksi tämä muistutus Claralta, mikä tapaa häntä itse -kouluhuoneessa. Se kehoittaa ja tuopi mukanansa vapauden ja hellyyden -lemua. - -Vihtori kumartuu pulpetin taakse suudellakseen vinoa, vaivalla kyhättyä -vapisevalla kädellä laadittua osoitetta -- tuntuu kuin pöytä, millä -Clara on kirjoittanut, aina olisi heilunut aallokossa. - -Mutta, sen pahempi, tällä kertaa ei aallokko, vaan mielenliikutus on -ollut syynä Claran käden epävarmuuteen. - -"Kaikki on hukassa, rakas Vihtori, Nivernain Kaunotar on tehnyt -viimeisen matkansa. Se on kuollut, ja sen kuolema tuottaa meille -häviön. Ovat sen perään ripustaneet mustan taulun: 'Kaupaksi; vanhan -aluksen puuosat kelpaavat polttopuiksi.' Meillä on käynyt miehiä, jotka -ovat arvioineet ja luetelleet kaikki, miehistön keksistä pikku siskon -kehtoon asti. Tulevat arvattavasti myömään kaikki, ettei meille jää -mitään. Kuinka meidän tulee käymään? Äiti kai kuolee surusta ja isä on -niin muuttunut." -- -- -- - -Vihtori ei lukenut kirjettä loppuun. Sanat pyörivät hänen silmäinsä -edessä kuin karkeloiden piirileikissä, tuntui kuin joku olisi -laukaissut pyssyn hänelle vasten naamaa... hänen korvansa suhisivat. -Ah, hän oli jo kaukana kouluhuoneesta! Uupuneena työstä, huolesta ja -tuskasta joutui hän kuumehoureisiin. - -Tuntui kuin olisi hän ajelehtinut keskellä tuota ihanaa ja viileää -Seineä. Hän yritti kastaa päänsä veteen. Silloin kuuli hän epäselvästi -kellon soivan. Kaiketi hinaaja, joka solui halki usvan; senjälkeen -kuului ikäänkuin vedenpaljouden jyminä, ja hän huusi: - -"Tulva!" - -Häntä varisti, kun hän ajatteli pimeyttä siltakaarien alla. Ja keskellä -kaikkia näitä näkyjä ilmestyi opettajan kasvot ihan hänen viereensä -kattolampun alle, pörröisinä ja pelokkaina. - -"Oletko kipeä, Maugendre?" - -Oppilas Maugendre on kovin kipeä. - -Lääkäri pudistaa päätänsä, kun isä parka, joka seuraa häntä koulutalon -portille saakka, tuskasta vapisevalla äänellä kysyy: - -"Ei kai tässä ole hengenvaaraa, vai kuinka?" - -Hyvin huomaa, että lääkäri on huolissaan. Eikä hänen harmaat -hapsensakaan ole levollisia. Aivan velttona hän sanoo "ei" ikäänkuin -peläten joutuvansa huonoon valoon. - -Ei enään puhuta viheriästä univormusta ja kaksireunaisesta hatusta. Nyt -on vaan kyseessä saada oppilas Maugendre pysymään hengissä. - -Lääkäri on vakavasti määrännyt, että jos poika tointuu, niin hänet on -palautettava vapauteen. Jos hän tointuu! - -Ajatus, menettää lapsensa, jonka äsken on löytänyt, hävittää kaikki -korkealle tähtäävät haaveilut ukossa, vaikka hän onkin niin rikas. -Kaikki on lopussa, luopuu unelmastaan. - -Hän on valmis omin käsin hautaamaan metsäkoulun oppilaan. Hän tulee -itse naulitsemaan ruumis-arkun, jos niin tarvitaan. Hän ei ole siitä -murheissaan. - -Mutta siinä tapauksessa täytyy pojan suostua elämään. Tämän täytyy -puhutella häntä, nousta, kääriä käsivartensa hänen kaulaansa ja sanoa: - -"Ole huoleti, isä! Olen jo taas terve!" - -Puukauppias kumartui Vihtorin sängyn puoleen. - -Kaikki on ohi. Vanha puu on haljennut ytimiänsä myöten. Maugendren -sydän on heltynyt. - -"Tulen laskemaan sinut vapaaksi, poikaseni. Saat palata toisten luo -kulkeaksesi joella heidän seurassaan. Minulla on kylliksi kun saan -ohimennen nähdä sinut silloin tällöin." - -Nyt ei kello enää soikaan välitunnille, aterialle tai koulutunnille. - -Koululla on loma, ja kouluhuoneusto on tyhjä. Ei kuulu muuta ääntä, -kuin suihkukaivon suhina linnanpihalla, ja varpusten viserrykset -leikkikentällä. Vaunujen kulku on hiljaista ja kumeaa, sillä kadulle on -olkia siroteltu. - -Tällaisessa hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä oppilas Maugendre jälleen -toipuu. - -Hän kummastelee, kun huomaa makaavansa lumivalkosessa sängyssä, edessä -komeat uutimet, mitkä muodostavat hämärän, rauhallisen, eristetyn -olopaikan. Hän olisi kernaasti noussut ylös pielusta vasten, raottanut -vähän uutimia katsoakseen missä oli, mutta vaikka tunteekin itsensä -miellyttävän levähtäneeksi, ei voimansa kuitenkaan riitä. Hän jää -odottamaan. - -Hän kuulee kuiskahduksia läheltä. - -Kuuluu kuin astuttaisiin varpaisillaan -- kuuluipa tuttu -tömisteleminen: ikäänkuin luudanvarsi astuskelisi lattialla. - -Kaiken tämän on Vihtori kuullut ennen. Mutta missä? - -Ah, Nivernain Kaunottaren kannella! - -Niin on, juuri niin se on! - -Sairas kokoaa kaikki voimansa ja huutaa heikolla äänellä, minkä luulee -kyllin vahvaksi: - -"Hoi, miehistö! Hoi!" - -Uutimet vedetään syrjään, ja ikäänkuin valomeressä huomaa hän kaikki -rakastetut olennot, joita houreissaan oli ikävöinyt. - -Kaikki, todellakin kaikki! - -Siellähän he ovat, Clara, Maugendre, Louveau, eukko Louveau, Mimile, -pikku sisko ja se vanha kaltattu yksijalkainen kurki, laiha kuin -keksinsä, nauraen hiljaa leveällä suullaan. - -Kaikki kädet ojennettiin, kaikki päät kumartuivat hänen puoleensa, ja -hän suuteli kaikkia, hymyili, puristi käsiä ja kysyi: - -"Missä olen? Kuinka te olette täällä?" - -Mutta lääkärin käskyt ovat ankarat. Ei ole harmaiden hapsien kanssa -leikkimistä. Pojan täytyy pistää kätensä peiton alle, olla hiljaa, ei -kiihottua. - -Ja estääkseen poikaa puhumasta, puhuu Maugendre koko ajan. - -"Katso, kymmenen päivää sitten -- samana päivänä kuin sairastuit -- -tulin tänne tapaamaan rehtoria ja puhumaan sinusta. Hän sanoi, että -edistyt hyvin, teet työtä, kuin orja. Voit kuvitella, kuinka tulin -iloiseksi. Pyysin saada tavata sinua. Sinua lähetettiin noutamaan, -mutta samassa syöksyi opettajasi rehtorin työhuoneeseen kovin -pelästyneenä. Sinua oli kohdannut hermotauti. Riensin sairashuoneeseen; -sinä et enään tuntenut minua. Silmäsi hehkuivat kuin kekäleet, ja mikä -houre! Ah, poika-raukkani, kovin kipeä olet ollut! En ole ollut täältä -poissa minuuttiakaan. Sinä hourailit, puhuit Nivernain Kaunottaresta, -Clarasta, uudesta aluksesta -- ja minkä mitäkin. Silloin johtui -mieleeni Claran kirje; se oli sinulla kädessäsi, ja se annettiin -minulle. Ja sen olin unhottanut, ymmärrätkö. Otin kirjeen taskustani, -luin sen, aloin lyödä otsaani ja sanoin itsekseni: 'Maugendre, et saa -oman tuskasi tähden unhottaa toisten huolia.' Kirjotin kaikille näille -ystävillemme, että tulisivat tänne. Ei vastausta. Eräänä päivänä, kun -olit hiukan parempi, lähdin heidän luokseen, toin heidät tänne kotiini, -missä nyt asumme ja missä me tulemme asumaan siksi kun saamme asiat -järjestetyiksi. Vai kuinka Louveau?" - -Kaikkien silmät ovat vettyneet, ja -- sanokoot harmaat hapset mitä -tahansa, -- mutta Vihtorin molemmat kädet tulevat peiton alta esille, -ja Maugendre saa suutelon millaista ei hän koskaan ennen ollut saanut, -oikein hellän, kiitollisen pojan suutelon. - -Kun nyt on mahdotonta viedä Vihtoria kotiin, järjestetään kaikki -parhaan ymmärryksen mukaan. - -Clara jääpi sairaan luo sulostuttamaan lääkkeitä ja pakinoimaan. - -Eukko Louveau lähtee kotiin taloutta hoitamaan; Francois tulee -valvomaan rakennustyötä, minkä puukauppias oli alottanut Grand-Ruen -luona. - -Maugendre puolestaan lähtee Clemencyyn. Hän käy siellä tapaamassa -eräitä tuttavia, jotka tekevät suuria puukauppoja. He tulevat varmaan -riemulla ottamaan palvelukseensa niin kelpo laivurin kuin Louveaun. - -Ei, ei mitään vastaväitteitä! ei mitään vastustusta! Tämä on hyvä -kauppa, kuten kaikki muutkin, varsin yksinkertainen asia. - -Vihtori puolestaan ei ole se, joka tekee vastaväitteitä. - -Hän saa jo olla ylhäällä ja suuri nojatuolinsa vieritetään akkunan luo. - -Hän on aivan yksin Claran kanssa suuressa sairashuoneessa. - -Ja Vihtori on ylen onnellinen. Hän siunaa tautiansa. Hän siunaa -Nivernain Kaunottaren huutokauppaa. Hän siunaa kaikkia tauteja ja -huutokauppoja koko maailmassa. - -"Muistatko, Clara, kuinka sinä sukankudin kädessä tulit viereeni -istumaan, kun minä pidin perää?" - -Clara muistaa tämän niin hyvin, että luo silmänsä alas punastuen, -- ja -molemmat joutuvat hämilleen. - -Sillä hän ei ole enään se pieni poikanaskali punaisessa lakissa, minkä -jalat eivät ylettyneet kanteen, kun hän oli kiivennyt ruoritangolle ja -istui siinä hajareisin. Ja kun tyttö tulee aamusin, irroittaa huivinsa -heittäen sen sängylle, on hän aivan nuoren immen näköinen, niin -täyteläiset ovat hänen käsivartensa ja niin hoikka on hän -vyötäisiltään. - -"Clara, tule varhain ja viivy niin kauvan kuin suinkin on mahdollista!" - -On niin hauskaa istua valkoisten varjostimien takana, kahden kesken -akkunan vieressä, einettä haukkaamassa. He muistuttivat toisilleen -varhaisinta lapsuuttansa, leipälientä, jota söivät sängynreunalla -samalla lusikalla. Ah niitä lapsuuden muistoja! Ne lehahtavat kuin -häkkilinnut siellä sairas-huoneessa, ja pesivät arvatenkin varjostimien -poimuissa, sillä joka aamu ilmestyy uusia poikasia, äsken puhkaistuja -ja lentoon valmiita. - -Jos joku olisi kuunnellut niiden puhuvan menneistä ajoista, olisi -luullut kuulevansa kahdeksankymmen-vuotiasta pariskuntaa, joka on -tottunut aina vaan katsomaan entisyyteen. - -Mutta eikö löydy myös sellaista tulevaisuutta, joka voi olla yhtä -mieluinen? - -Kyllä löytyy tulevaisuus, ja sitä kyllä usein ajatellaan, vaikka siitä -ei koskaan puhuta. - -Mutta eihän ole välttämätöntä puhuessa käyttää sanoja. Löytyy -erityinen tapa antaa toiselle kättä ja punastua -- ja se on paljon -kaunopuheisempaa kuin sanat. - -Vihtori ja Clara käyttävät tätä kieltä pitkin päivää. Sentähden kai he -niin usein istuvat mitään puhumatta. - -Siksi kai myös päivät kuluvat niin nopeaan, että kenenkään huomaamatta -kuukausi on vierinyt loppuun. - -Sen takia tuli lääkärikin pörröttäneeksi hapsensa, ja ajaneeksi -potilaan pois sairashuoneesta. - -Samaan aikaan palaa Maugendre matkaltaan. Hän tapaa koko perheen -kokoontuneena. Louveau parka kysyy levottomasti: - -"No, huolivatko minusta siellä?" - -Maugendre ei voi pidättää nauruansa. - -"Jos he huolivat sinusta, kunnon mies? Tarvitsevat laivuria uuteen -alukseensa, ja he kiittivät minua tarjoamastani lahjasta." - -"Ketkä he?" - -Louveau on niin ihastuksissaan, ettei hän enään kysy mitään. Ja he -lähtivät kaikki Clemencyyn tietämättä sen enempää. - -Mikä ilo, kun he saapuvat kanavalle! - -Tuolla laiturilla näkevät upean, ihka uuden aluksen, jonka vernissattu -masto kohoaa keskellä vihreyttä, ja jonka kaikki viirit ja liput ovat -nostetut. - -Viimeinen puhdistus on tekeillä, ja perä, jossa on nimen paikka, on -vielä harmaan vaatteen peittämänä. - -Kaikki huutavat. - -"Ah, mikä kaunis alus!" - -Louveau ei tahdo uskoa silmiään. Hän on niin liikutuksen valtaamana, -että silmäluomet väräjävät, hän töllistää alusta niin, että suu on -mennä sijoiltaan, ja korvarenkaat heiluvat kuin kellon kielet. - -"Tämä on _liiaksi_ ihanaa! En tohdi koskaan ruveta sellaisen aluksen -ohjaajaksi. Se ei ole rakennettu puutavaran kuljetusta varten. Tämä on -säilytettävä lasikuvun alla." - -Maugendren täytyi puoleksi väkisin työntää mies kannelle, josta -Miehistö viittaa hänelle. - -Mutta mikä ihme! Onko Miehistökin uudistettu? - -Jaa, kyllä hän on uudistettu, paikattu, tilkitty. Hänellä on aivan uusi -keksi, uusi puujalka. Tämä on veneenrakentajan kohteliaisuutta, miehen, -joka on ollut mukana maailmassa, ja hyvin suorittanut tehtävänsä. - -Katso vaan. - -Kansi on tehty vahatuista lankuista ja reunustettu korkealla laiteella. -Lastisuoja on niin väljä, että siihen sopii kahdenkertainen lasti. Ja -kajuutta! Ah -- kajuutta! - -"Kolme hyttiä!" - -"Keittiö!" - -"Peilejä!" - -Louveau vetää Maugendren mukaansa kannelle. Hän on liikutettu, hän -tutisee mielenliikutuksesta, kuten korvarenkaansakin. - -Hän änkyttää: - -"Rakas Maugendre!" - -"Mikä on?" - -"Olet vaan unhottanut yhden asian!" - -"Minkä?" - -"Et ole sanonut kenen laskuun alus tulee kulkemaan." - -"Jaha, tahdot sen tietää?" - -"Tietysti, hiiden nimessä!" - -"Tiedä siis -- omaan laskuusi!" - -"Mitä? Mutta -- -- alus olisi siis -- --" - -"Sinun!" - -Mikä yllätys -- hyvät ystävät! Mikä sysäys vasten rintaa! - -Hyvä oli, että veneenrakentajan -- joka on ollut monessa kovassa mukana --- mieleen oli juolahtanut asettaa rahi kannelle. Louveau lankee siihen -kuin nuijalla lyötynä. - -"Ei käy päinsä -- -- en voi ottaa vastaan -- --" - -Mutta Maugendrellä on vastaus kaikkiin. - -"Mitä? Miksi et? Unhotat vanhan velkani, menosi Vihtorin takia. Ole -huoleti, Francois, minä olen sinulle suuremmassa velassa." - -Ja ystävykset syleilivät toisiansa kuin veljekset. - -Oli kylliksi: kaikkien silmät vettyivät. - -Maugendre oli tehnyt parastaan, että yllätys olisi tullut -mahdollisimman täydelliseksi, sillä juuri kun he kannella syleilevät -toisiaan, marssi metsästä esille kirkkoherra väkijoukon mukana liehuvin -lipuin, soittokunta etunenässä. - -Mitä tämä merkitsee? Aluksen vihkiäiset tietysti! - -Koko Clemency ottaa kulkueeseen osaa ollakseen juhlassa mukana. Lippu -liehuu tuulessa, musiikki soittaa -- tam tarara -- kaikkien naamat -loistavat ilosta. Kaiken tämän yli ihana auringonpaiste, jonka säteissä -hopearisti ja messinkitorvet välkkyvät. Mikä kaunis juhla! - -Jo oli poistettu aluksen perään asetettu verho; sen nimi oli maalattu -hienoilla kultakirjaimilla sinipohjalle: _Uusi Nivernain Kaunotar_. - -Eläköön Uusi Nivernain Kaunotar! Tulkoon se yhtä pitkäikäiseksi kuin -vanhakin, ja tulkoon sille hauskemmat vanhuuden päivät! - -Kirkkoherra astui aluksen luo. Hänen takanaan olivat kirkkolaulajat ja -soittajat asettuneet riviin. Lippu on taustana. - -"_Benedicat Deus_" -- -- - -Vihtori ja Clara ovat kummina. - -Kirkkoherra on viitannut heidät luoksensa laiturille. He pitävät -toisiaan kädestä, ja vapisevat ujoudesta. He kangertavat sanoja, jotka -kuoripoika kuiskahtaa heille, kirkkoherran pirskahtaessa heidän -päälleen pyhää vettä. - -"_Benedicat Deus_" -- -- - -Eikö ole juuri kuin nuori morsiuspari alttarin edessä? Kaikille -ihmisille tämä johtuu mieleen. - -Nähtävästi tuntuu asianomaisista samalta, sillä he eivät uskalla katsoa -toisiansa silmiin, ja käyvät vain sitä ujommiksi, mitä kauvemmin -toimitus jatkuu. - -Se on jo lopussa. - -Kansa poistuu ja Uusi Nivernain Kaunotar on vihitty. - -Mutta soittajien tulee saada vähän virvokkeita. - -Ja sillaikaa kun Louveau täyttää laseja soittajille, iskee Maugendre -silmää eukko Louveaulle, tarttuu molempien nuorien käsiin, ja kääntyen -kirkkoherra puoleen sanoo: - -"Nyt on kaste toimitettu, herra kirkkoherra; koska tulevat häät?" - -Vihtori ja Clara käyvät tulipunaisiksi. - -Mimile ja pikku sisko taputtavat käsiään. - -Ja tämän yleisen iloisuuden vallitessa kumartuu riemastunut Louveau -tyttärensä olan yli, hän nauraa, tämä kunnon merimies, että suupielet -tavottelevat korviaan, sillä hän nauttii edeltäpäin pilastaan, ja sanoo -veitikkamaisesti: - -"Kuule, Clara, nyt on oikea aika -- ajatteleppas, jos nyt -palauttaisimme hänet poliisikomisariukselle?" - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NIVERNAIN KAUNOTAR*** - - -******* This file should be named 62520-8.txt or 62520-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/5/2/62520 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62520-8.zip b/old/62520-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 583fceb..0000000 --- a/old/62520-8.zip +++ /dev/null |