NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2049 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..fee755c
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #62937 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62937)
diff --git a/old/62937-8.txt b/old/62937-8.txt
deleted file mode 100644
index 66703c3..0000000
--- a/old/62937-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2049 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Viimeisen Aabenserraagin vaiheet, by 
-F. R. de Chateaubriand
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Viimeisen Aabenserraagin vaiheet
-
-Author: F. R. de Chateaubriand
-
-Translator: Jooseppi Julius Mikkola
-
-Release Date: August 15, 2020 [EBook #62937]
-
-Language: ***CAREFUL***
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEISEN AABENSERRAAGIN VAIHEET ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-VIIMEISEN AABENSERRAAGIN VAIHEET
-
-Kirj.
-
-F. A. De Chateaubriand
-
-
-Ranskan kielestä suomentanut J.J.M.
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström,
-1884.
-
-
-
-
-Tekijän elämäkerta.
-
-
-_Francois Augusto René_, vicomte de _Chateaubrianä_ syntyi 1768
-Bretagnen maakunnassa. Isä, joka oli vanhaa aatelissukua, kohteli
-nuorta Chateaubriandia suurella ankaruudella, äiti taas, joka oli
-hurskas ja helläsydäminen vaimo, kasvatti poikaansa liiallisella
-hemmottelulla. Tämä vaikutti, että Ch., jolla oli vilkas mielikuvitus,
-vaipui jo nuorena sumeamieliseen haaveksimiseen ja eleli mielellään
-yksinäisyydessä. Kahdeksantoista vuotiaana hän tuli luutnantiksi ja
-palveli armeijassa vuoteen 1791, jolloin hän välttääksensä
-vallankumouksen kauhutöitä lähti Amerikkaan. Ollen Amerikan
-itsenäisyys-aatteiden ihailija hän kävi myöskin Washingtonin luona, ja
-lähti sitten pitkälle matkalle Pohjois-Amerikan sisä-osiin.
-Sivistymättömien Intiaanien seurassa hän samosi aavojen aarniometsien
-halki tasaten heidän kanssaan matkan vastukset ja hauskuudet. Amerikan
-luonto humisevine ikuhonkineen, jylhän-ihanine maisemineen, koskineen
-ja jokineen kehitti hänen aistiansa, joka jo ennenkin oli herkkä
-huomaamaan ja käsittämään luonnossa löytyvää kauneutta. Täällä luonnon
-helmassa, erillään ylen sivistyneestä ja teeskennellystä Euroopasta ja
-tavoiltaan yksinkertaisten ihmisten seurassa hän eli alkuperäistä
-luonnon elämää, jota hän aina oli ihaillut. Kuitenkaan ei tämä
-yksinäisyys näytä häntä kauvaa miellyttäneen, sillä jo 1792 hän palasi
-takaisin isänmaahansa. Täällä hän yhtyi Ranskan emigranttien kanssa
-preussiläis-itävaltalaiseen armeijaan taistellaksensa vallankumouksen
-hallitusta vastaan, mutta tultuaan haavoitetuksi Thionvillen luona hän
-siirtyi Englantiin, jossa hänen ahtaat taloudelliset olonsa pakottivat
-häntä ryhtymään kirjallisiin toimiin. Palattuaan Ranskaan 1800 antautui
-hän Napoleonin palvelukseen ja sai tältä Roomassa erään diplomaattisen
-toimen, josta hän kuitenkin luopui kuultuansa, että Napoleon vasten
-kaikkea oikeutta oli antanut ampua Enghienin herttuan. 1801 ilmestyi
-hänen intiaanikertomuksensa "Atala", jonka kautta hän sai kirjallisen
-maineensa ja tuli Ranskan romantiikin perustajaksi. Kirja on oikeastaan
-episoodi suuremmasta teoksesta nimeltä "Le genie du christianisme",
-joka ilmestyi vähän jälkeenpäin. Siinä tekijä esittelee katoolin-uskoa
-kaunotieteelliseltä kannalta katsoen ja koittaa näyttää sen
-taiteellista kauneutta. Toinen episoodi viimemainitusta kirjasta on
-René-niminen kertomus, joka on kirjoitettu samaan malliin, kuin
-Goethen Werther. Nämät teokset, samoin kuin Les Natchez-niminen
-intiaanikertomuskin ovat syntyneet Ch:n Amerikan matkan vaikutuksesta.
-Hedelmänä hänen matkoistansa Espanjassa ja Itämailla on "Les aventures
-du dernier Abencerage" (Viimeisen Aabenserraagin vaiheet), joka
-kertomistavassaan on yksinkertaisin ja useiden mielestä myöskin
-vaikuttavin hänen kirjoituksistaan. Muista Ch:n teoksista mainittakoon
-"Les Martyrs", "Itineraire de Paris à Jerusalem" sekä "Memoires
-d'outre-tombe" jossa hän kertoo elämänsä vaiheita, Nämät muistelmat
-julkaistiin tekijän tahdon mukaan vasta hänen kuolemansa jälkeen.
-Myöskin lyyrillisiä runoja ja Moise-nimisen draaman on Ch.
-kirjoittanut, vaan ne eivät ole edellisten vertaisia. -- Chateaubriand
-kuoli 1848 ja haudattiin suurella juhlallisuudella Saint-Malon
-edustalla olevaan merenkallioon.
-
-
-
-
-Viimeisen Aabenserraagin vaiheet.
-
-
-Kun Granadan viimeisen kuninkaan, Boabdilin, täytyi jättää esi-isiensä
-valtakunta, niin hän viivähti hetkisen Padul vuoren kukkulalla. Tältä
-korkealta paikalta näkyi meri, jonka poikki onneton hallitsija oli
-purjehtiva Afrikkaan. Täältä näkyi myöskin Granada, Vega ja Xenil,
-jonka rannalla Ferdinandin ja Isabellan teltat kohosivat. Katsellessaan
-tätä kaunista maata ja sypressejä, jotka vielä siellä täällä osottivat
-moslemilaisten hautoja, hyrähti Boabdil itkuun. Hänen äitinsä, Aiksa
-sulttaanitar, joka häntä seurasi maanpakoon niiden ylimyksien kanssa,
-jotka ennen olivat olleet Boabdilin hoviseurana, sanoi hänelle: "Itke
-nyt vaimon tavoin sitä valtakuntaa, jota et miehen tavoin kyennyt
-puolustamaan!" He astuivat alas vuorelta, ja Granada katosi iäksi
-heidän silmistänsä.
-
-Espanjan Maurilaiset, jotka joutuivat saman kohtalon alaisiksi kuin
-heidän kuninkaansakin, hajosivat erilleen Afrikkaan. Tsegrien ja
-Gomelien kansakunnat sijoittuivat Fetsin kuningaskuntaan, josta he
-alkuperäisesti olivat kotoisin. Vanegalaiset ja Alaabilaiset
-pysähtyivät rannikolle asumaan Oraanista alkaen Algieriin asti, ja
-vihdoin Aabenserraagit valitsivat kotipaikakseen Tuniksen ympäristöt..
-He perustivat vastapäätä Karttaagon raunioita siirtolan, joka vielä
-tänä päivänä eroaa muista Afrikan maurilais-siirtokunnista suopeitten
-lakiensa ja asukkaittensa sievien tapojen puolesta.
-
-Nämät perheet säilyttivät uudessa isänmaassaan vanhan isänmaan muiston.
-"Granadan paratiisi" eli aina heidän mielessänsä. Äidit mainitsivat sen
-nimeä vielä rintaa imeville lapsilleen. Tsegrien ja Aabenserraagien
-romansseilla he tuudittivat ne uneen. Joka viides päivä he rukoilivat
-moskeessa kasvot Granadaan päin kääntyneinä. He anoivat, että Allah
-antaisi valituillensa takaisin tuon riemujen maan. Turhaan Lotofaagien
-maa tarjosi maanpakolaisille hedelmiään, vesiään, vihannuuttaan ja
-säteilevää aurinkoaan. Kaukana "punaisista torneista" ei löytynyt
-suloisia hedelmiä, ei kirkkaita lähteitä, ei vihantaa nurmea, ei
-aurinkoa, jota kelpaisi katsella. Jos jollekulle noista karkoitetuista
-osotti Bagradan lakeuksia, niin hän pudisti päätään ja huudahti
-huoaten: "Granada!"
-
-Varsinkin Aabenserraagit säilyttivät hellässä ja uskollisessa muistossa
-isänmaansa. Katkerimmalla kaipauksella he olivat jättäneet kunniansa
-näytelmätanteren ja ne rannat, joilla niin usein oli kaikunut heidän
-tunnettu sotahuutonsa: "kunnia ja rakkaus!" Kun eivät enää voineet
-keihästä heilutella erämaissa eikä peittää päätänsä kypärillä keskellä
-työmiessiirtolaa, niin he olivat antautuneet lääkkeiden tutkimiseen,
-joka on Arapialaisten kesken yhtä arvossa pidetty ammatti kuin
-asetoimetkin. Niin koitti tämä soturiheimo, joka ennen oli iskenyt
-haavoja, nyt keksiä keinoja niiden parantamiseksi. Siten se tässä
-kohden on tallettanut jotakin taidostansa, joka on sille ollut
-omituinen jo entis-ajoista asti; sillä ritarit itse sitoivat usein
-vihollistensa haavat, jotka he olivat lyöneet heihin.
-
-Se perhe, joka ennen oli omistanut palatseja, eleli nyt pienessä
-majassa erillään muitten maanpakolaisten asunnoista, jotka sijaitsivat
-Mamalifa vuoren juurella. Mainittu maja oli rakennettu meren rannalle
-aivan Karttaagon raunioiden keskelle, sille paikalle, jossa pyhä Ludvig
-kuoli vuoteella, jolle oli tuhkaa kylvetty ja jossa vielä nykyäänkin
-näet muhamettilaisen erakkolan. Jalopeuran nahasta tehtyjä kilpiä oli
-ripustettu majan seinille ja niihin oli kuvattu siniselle pohjalle
-kaksi metsäläistä, jotka nuijalla ruhtoivat kaupunkia. Tämän
-merkkikuvan ympärillä oli luettavina sanat: "Tämä on vähäpätöistä!"
-Siinä oli Aabenserraagien aseet ja merkkikuva. Valkoisilla ja sinisillä
-lipuilla koristettuja peitsiä, kauriinkarvoista kudottuja viittoja,
-joihin oli päähine yhdistettynä, leikatusta atlaskankaasta tehtyjä
-ratsulevättejä oli sijoitettu kilpien viereen, jossa ne komeilivat
-kalpojen ja väkipuukkojen keskellä. Siellä täällä oli vielä rippumassa
-sotahansikoita, kalliilla kivillä kaunistettuja päitsiä, väljiä
-hopeisia jalustimia, pitkiä miekkoja, joiden tuppia olivat
-ruhtinattarien kädet kirjailleet ja kultakannuksia, jotka Isoldit,
-Genieevrat ja Oriaanat olivat muinoin kiinnittäneet urhoollisten
-ritarien kantapäihin.
-
-Muutamille pöydille näiden kunniakkaiden voittomerkkien alapuolelle oli
-asetettu rauhallisen elämän merkkejä. Siinä oli Atlasvuoren kukkuloilta
-ja Saharan erämaasta poimituita kasveja; olipa muutamat niistä tuotu
-Granadan tasangoltakin. Toiset niistä olivat omiansa lievittämään
-ruumiin vaivoja, toisten vaikutusvoima kuului ulottuvan sielunkin
-tuskiin. Aabenserraagit pitivät erittäin suuressa arvossa niitä
-ruohoja, jotka kykenivät viihdyttämään turhia kaihoja, poistamaan
-hulluja haaveita ja onnen toiveita, joita aina syntyy ihmisen mielessä,
-mutta jotka aina hänet pettävät. Kovaksi onneksi oli näillä lääkkeillä
-vastakkaiset vaikutukset, ja usein oli entisestä isänmaasta tuodun
-kukan lemu jonkinlaista myrkkyä näille kuuluisille maanpakolaisille.
-
-Neljäkolmatta vuotta oli vierryt siitä, kun Granada valloitettiin. Tuon
-lyhyen ajan kuluessa oli neljätoista Aabenserraagia kuollut vieraan
-ilman-alan kuumuuteen, kulkulaiselämän vaaroihin ja etupäässä suruun,
-joka hiljalleen riuduttaa ihmisen voimat. Ainoa, mikä vielä elvytti
-tämän mainion heimokunnan toivoa, oli sen hallitsijasuvun viimeinen
-jälkeläinen. Aaben-Haamet oli sen Aabenserraagin nimi, jota
-Isegriläiset syyttivät siitä, että hän muka oli vietellyt Alfaima
-sulttaanittaren. Kauneus, urheus, kohtelijaisuus ja esi-isien
-jalomielisyys oli hänessä yhdistettynä viehättävään ylevyyteen ja
-hieman surulliseen kasvojen ilmeesen, jonka uljaasti kärsitty
-onnettomuus vaikuttaa. Hän oli ainoastaan kahdenkolmatta vuotias
-silloin, kun hän kadotti isänsä. Silloin hän päätti tehdä toivioretken
-isiensä maahan tyydyttääksensä sydämmensä tarvetta ja toteuttaaksensa
-aikomustaan, jonka hän tarkasti salasi äidiltänsä.
-
-Tuniksen satamassa hän nousi laivaan; myötätuuli vei hänet Cartagenaan,
-hän astui purresta ja rupesi kävelemään Granadaa kohden. Hän sanoi
-olevansa arapialainen lääkäri, joka tuli etsimään kasveja Sierra
-Nevadan kallioisilta vuorilta. Hiljainen muuli kuljetteli häntä vitkaan
-siinä maassa, jossa Aabenserraagit muinoin kiitivät tulisten ratsujen
-selässä. Opas käveli edellä taluttaen kahta tiukusilla ja eri värisillä
-villatöyhdöillä koristettua muulia. Aaben-Haamet matkusti laajojen
-kanervakankaiden ja Murcian kuningaskunnan palmumetsien poikki.
-Palmupuiden iästä päättäen hän arveli niitä varmaankin esi-isiensä
-istuttamiksi, ja kaiho tunki hänen sydämeensä. Tuolla kohosi torni,
-jossa vartijasotamies oli valvonut siihen aikaan, kun Maurit ja
-kristityt kävivät sotaa; täällä näkyi rauniot, joiden rakennustapa
-ilmaisi maurilaista alkuperää. Siinä lisää aihetta Aabenserraagin
-murheesen! Hän astui muulinsa selästä alas ja lähti, sanoen menevänsä
-kasvien etsintään, hetkeksi kätköön noiden raunioiden keskelle,
-antaaksensa kyyneltensä esteettömästi tulvia. Sen jälkeen hän
-unelmiinsa vaipuneena pitkitti jälleen matkaansa tiukusten helistessä
-ja oppaan hyräillessä yksitoikkoista lauluansa. Tämä keskeytti pitkät
-romanssinsa vaan silloin, kun tahtoi hoputtaa muulejansa, nimittäen
-niitä kauniiksi ja pulskiksi tai sättien niitä laiskoiksi ja
-uppiniskaisiksi.
-
-Lammaslaumat, joita paimen johteli ikään kuin armeijaa sinne
-tänne pitkin kellastuneita ja viljelemättömiä tasankoja, ja
-muutamat yksinäiset matkustajat eivät tehneet matkaa paljoakaan
-vaihtelevammaksi, vaan saivat sen päin vastoin näyttämään vielä
-jylhenmältä ja autiommalta. Kaikilla matkustavilla oli miekka vyöllä,
-he olivat viittaan kiedotut ja suuri alaspäin käännetty hattu peitti
-puoleksi heidän kasvonsa. Ohi mennessään he tervehtivät Aaben-Haametia,
-joka ei heidän ylpeästä tervehdyksestään erottanut muuta, kuin sanat
-Jumala, herra ja ritari. Kun illalla saavuttiin ravintolaan, asettui
-Aabenserraagi muukalaisten keskelle, jotka eivät milloinkaan
-rasittaneet häntä utelijailla kysymyksillään. Hänelle ei puhuttu
-mitään; häneltä ei tiedusteltu mitään, hänen turbaaninsa, hänen
-viittansa ja aseensa eivät herättäneet mitään huomiota. Vaikka Allahin
-tahto oli ollut, että Espanjan Maurilaiset kadottaisivat kauniin
-isänmaansa, niin Aaben-Haamet ei voinut olla kunnioittamatta sen
-arvokkaita valloittajia.
-
-Vielä kiihkeämmäksi kävi hänen mielenliikutuksensa, kun hän oli päässyt
-matkansa päähän. Granada on rakennettu Sierra Nevadan juurelle,
-kahdelle korkealle kunnaalle, jotka toisistansa erottaa syvä laakso.
-Huoneet jotka ovat tiloitetut mäkien rinteelle laakson notkelmaan,
-antavat kaupungille puoleksi aukaistun kranaatti-omenan näön ja muodon,
-josta sen nimikin on syntynyt. Kaksi jokea Xenil ja Douro, joista
-toinen vierittelee kultarakeita, toinen hopeahiekkaa, huuhtovat mäkien
-juuria, yhtyvät toisiinsa ja kiertelevät sitte ihanan tasangon
-keskellä, jota nimitetään Vegaksi. Granadasta näkee yli koko tämän
-tasangon, joka on peitetty viiniköynnöksillä, viikuna-, silkkiäis- ja
-pomeranssipuilla; sen ylt'ympäri on ihmeellisen näköisiä ja värisiä
-vuoria. Lumoavan kaunis taivas, raikas ja suloinen ilma herättävät
-mieleen salaisen kaihon, jonka ailuita saa tuntea matkustajakin, jonka
-ainoana toimena vaan on kuljeskeleminen. Tuntuu siltä kuin tässä maassa
-hellät tunteet olisivat aivan tukahduttaneet sotaisen mielen, jollei
-kunniakkaan urotyön tarvitsisi aina seurata rakkautta, ennen kuin se on
-todellinen.
-
-Kun Aaben-Haamet kaukaa erotti Granadan syrjimmäisten rakennusten
-harjat, niin hänen sydämensä alkoi sykkiä niin valtavasti, että hänen
-täytyi pysähdyttää muulinsa. Hän pani kätensä ristiin rinnallensa,
-loi katseensa tuohon pyhään kaupunkiin ja seisoi äänetönnä ja
-liikkumatonna. Opaskin seisahtui, ja kun espanjalainen helposti ymmärtää
-kaikki jalot tunteet, niin hän näytti liikutetulta ja oivalsi, että
-Maurilainen katseli nyt entistä isänmaatansa. Vihdoin Aabenserraagi
-katkaisi äänettömyyden.
-
-"Opas", hän huudahti, "ole onnellinen! Elä salaa minulta totuutta,
-sillä tyynyys oli vetten pinnalla sinun syntymähetkelläsi, ja uusikuu
-syntyi samana päivänä. Mitä torneja ovat nuot, jotka välkkyvät kuin
-tähdet yli vehreän metsän?"
-
-"Se on Alhambra", vastasi opas.
-
-"Entä tuo toinen linna tuolla toisella kunnaalla?" kysyi Aaben-Haamet.
-
-"Se on Generalifa", virkkoi Espanjalainen. "Siinä linnassa on puutarha,
-jossa kasvaa suurimmaksi osaksi myrttejä. Sanotaan, että Aabenserraagi
-tavattiin siellä Alfaima sulttaanittaren kanssa. Tuolla edempänä näette
-Albaizynin ja lännempänä, meitä lähinnä, punaiset tornit."
-
-Oppaan joka sana haavoitti Aaben-Hametin sydäntä. Kuinka surkeata on,
-kun tarvitsee turvautua muukalaisiin saadaksensa tietoa esi-isiensä
-muistomerkeistä, kun täytyy ventovieraalla kerrottaa oman sukunsa ja
-ystäviensä kohtaloita! Opas herätti Aaben-Haametin hänen surullisista
-mietteistään huudahtaen: "Eteenpäin, herra Maurilainen, eteenpäin!
-Sehän on tapahtunut Jumalan tahdosta! Rohkaiskaa mielenne! Onhan Frans
-ensimmäinenkin parastaikaa vankina Madridissa. Sehän on tapahtunut
-Jumalan tahdosta!" Hän paljasti päänsä, ristitsi silmänsä ja löi sitten
-muulia selkään. Myöskin Aabenserraagi pakotti juhtansa liikkeelle ja
-huudahti: "Niin oli kirjoitettu!" [Lause, joka tavan takaa pääsee
-moslemilaisten huulilta, ja jonka he sovittavat useaan elämän
-tapaukseen.] Ja he kulkivat vuoren rinnettä alas Granadaa kohden.
-
-He ajoivat suuren saarnin ohitse, joka oli tullut kuuluisaksi Musan ja
-Calatravan suurmestarin välisestä taistelusta, joka tapahtui Granadan
-viimeisen kuninkaan aikana. Alameidan kävelypaikkaan poikettuansa he
-tulivat kaupunkiin Elviiran portista. He ratsastivat Ramblaa ylöspäin
-ja pääsivät pian eräälle paikalle, jota joka puolelta ympäröivät
-maurilaiset rakennukset. Tänne oli rakennettu vierasmaja Afrikan
-maureja varten, joita silkinkauppa houkutteli Vegasta suurin joukoin
-tulemaan Granadaan. Samaan vierasmajaan saattoi opas Aaben-Haametin.
-
-Aabenserraagi oli liiaksi mielenliikutustensa vallassa voidakseen
-nauttia hiukkaakaan lepoa uudessa majapaikassaan; hän oli huolissaan
-ajatellessaan entistä isänmaatansa. Kun hän ei voinut hillitä niitä
-tunteita, jotka raskauttivat hänen sydäntänsä, niin hän lähti yösydännä
-kuljeskelemaan pitkin Granadan katuja. Hän etsi silmillänsä, vieläpä
-käsinkin koitti tunnustella jotakin niistä muistomerkeistä, joita
-vanhukset usein olivat hänelle kuvailleet. Kentiesi tuo korkea
-rakennus, jonka seinät hän vaan epäselvästi erotti keskeltä yön
-pimeyttä, oli muinoin Aabenserraagien asuntona; kenties juuri tällä
-yksinäisellä paikalla vietettiin niitä juhlia, jotka Granadan kunnian
-kohottivat aina pilvihin asti. Tuolla oli hän näkevinänsä joukon
-ritareja, jotka olivat upeissa kullalla koristetuissa vaatteissa,
-tuolla oli tulossa kaleerilaivoja täynnänsä aseita ja kukkia, pursia,
-joiden kokassa oli tulta suitsevan lohikäärmeen kuva ja jotka
-sisustassaan kätkivät mainioita sotureja: kaikki vaan nerokkaita ja
-huvittavia ritarillisuuden haaveita.
-
-Mutta voi! nyt ei kuulunut, niin kuin ennen anafiinin säveliä, ei
-torventoitotuksia eikä lemmen lauluja, syvä hiljaisuus vallitsi
-Aaben-Hametin ympärillä. Tähän äänettömään kaupunkiin oli muuttanut
-toiset asukkaat, ja voittajat lepäsivät voitettujen vuoteella. "Nuot
-ylpeät Espanjalaiset makaavat siis nukuksissa", huudahti nuori
-Maurilainen suuttuneena, "samoissa huoneissa, joista he ovat
-karkottaneet esi-isäni. Ja minä Aabenserraagi saan valvoa tuntematonna,
-unhotettuna ja hylättynä isieni palatsin portilla!"
-
-Aaben-Haamet mietiskeli silloin ihmisen kohtalon ja onnen
-vaihettelevaisuutta, hän ajatteli, kuinka valtakunnat joutuvat
-perikatoon, kuinka viholliset äkkiarvaamatta olivat hyökänneet
-Granadaan, juuri kun sen asukkaat olivat ilon vallassa, ja kuinka sen
-kukkaköynnökset äkkiä vaihtuivat kahleiksi. Hän oli näkevinänsä, miten
-hänen kansalaisensa juhlapuvussa jättivät kotolietensä, ikäänkuin
-vieraat, jotka vaatteet ja koristukset epäjärjestyksessä yht'äkkiä
-syöksevät juhlasalista, jossa tuli on päässyt valloilleen.
-
-Kaikki nämät kuvat, kaikki nämät mietteet tunkivat yht'aikaa
-Aaben-Haametin sydämeen. Surumielin ja kaihon valtaamana hän ajatteli
-ennen kaikkia sen aikeen toimeenpanemista, joka hänet oli tuonut
-Granadaan. Kohta jo yllätti hänet päivän tulo. Aabenserraagi oli
-eksynyt; hän huomasi olevansa eräässä etäisessä Granadan etukaupungissa
-kaukana majapaikastaan. Kaikki oli nukuksissa, ei pieninkään hälinä
-häirinnyt sitä hiljaisuutta, joka vallitsi kaduilla; huonetten ovet ja
-akkunat olivat suljetut; ainoastaan kukon laulu köyhän asunnossa
-ilmotti, että työ ja vaiva taas palasivat.
-
-Kauvan Aabenserraagi harhaili sinnetänne, vaan ei löytänyt oikeata
-tolaa. Vihdoin hän kuuli erään oven aukenevan. Hän näki, että huoneesta
-astui ulos nuori nainen, jonka puku oli melkein samallainen kuin niiden
-goottilaisten kuningattaren kuvien, joita tapaa vanhojen luostarien
-muistomerkeissä. Mustat gagaateilla koristetut liivit ympäröitsivät
-hänen sorjaa vartaloansa; lyhyt kaita hame, jossa ei ollut laskoksia,
-jätti sievän säären ja viehättävän jalan osaksi peittämättä; viitta,
-joka myöskin oli musta, oli kiedottu hänen päähänsä; vasemmalla kädellä
-hän piti kiinni tuosta leuan alle ristiin vedetystä viitasta, niin kuin
-nunnat kaulavaatteestaan. Sen kautta olivat hänen kasvonsa niin
-peitossa, ettei niistä voinut nähdä muuta, kuin hänen suuret silmänsä
-ja ruusunpunaiset huulensa. Häntä saattoi duenna; nuori poika kantoi
-hänen edellään rukouskirjaa; kaksi mustiin puettua palvelijaa seurasi
-muutaman askelen päässä kaunista tuntematonta.. Hän meni huomenmessuun,
-johon läheisen luostarin kellot kutsuivat.
-
-Aaben-Haamet luuli näkevänsä Israfilenkelin tai nuorimman paratiisin
-huureista. Espanjatarkin kummastui nähdessään Aabenserraagin, jonka
-jaloa muotoa vielä kaunisti turbaani, komeat vaatteet ja sota-aseet.
-Ensi hämmästyksestä toinnuttuaan hän viittasi suloisella liikkeellä ja
-tuttavan tapaisesti, joka on sen maan naisille omituista, muukalaista
-lähemmäksi. "Herra Maurilainen", hän sanoi Aabenserraagille, "näkyy,
-että olette äskettäin saapunut Granadaan. Olette kaiketi eksyksissä?"
-
-"Kukkien kuningatar", Aaben-Haamet vastasi, "ihmissilmiä hurmaava
-olento, oi sinä kristitty orjatar, joka olet kauniimpi, kuin Georgian
-neitoset! Sinä olet arvannut oikein, minä olen outo tässä kaupungissa,
-olen eksynyt näiden palatsien keskelle enkä osaa takaisin Maurilaisten
-majapaikkaan. Liikuttakoon Muhammed sinun sydämesi ja palkitkoon sinun
-ystävällisyytesi!"
-
-"Maurilaiset ovat tunnetut kohtelijaisuudestaan", virkkoi Espanjatar
-suloisesti hymyillen, "mutta en ole kukkien kuningatar enkä orjatar
-enkä tahdo sitäkään, että uskotte minut Muhammedille. Seuratkaa minua,
-herra, minä tulen teitä opastamaan Maurilaisten majapaikalle."
-
-Kepein askelin Espanjatar kävi Aabenserraagin edellä, saattoi hänet
-aina majapaikan portille asti, osotti kädellään sen Aabenserraagille ja
-katosi palatsin taakse näkyvistä.
-
-Mutta, mistä riippuu ihmis-elämän levollisuus. Enää ei ollut yksistään
-isänmaa Aaben-Haametin mielessä. Granada ei enää tuntunut hänestä
-autiolta, kolkolta, jylhältä ja yksinäiseltä; se oli hänen sydämelleen
-armaampi, kuin koskaan ennen. Uusi tenhovoima kaunisti sen raunioita,
-Aaben-Haamet ei muistellut paljaastaan esi-isiänsä, hänen ajatuksillaan
-oli toinenkin ihanne. Hän löysi sen hautausmaan, jossa lepää
-Aabenserraagein tomu, mutta, aina kun hän rukoili, kun hän lankesi
-polvilleen vuodattaen lapsellisen rakkauden kyyneliä, niin hän
-ajatteli, että nuori Espanjatar oli joskus kulkenut näiden hautojen
-keskellä, eikä hänen mielestään enää hänen esi-isänsä olleetkaan niin
-onnettomia.
-
-Turhaan hän koetti päätoimenansa pitää sitä, että kävi katselemassa
-esi-isiensä entisiä muistoja, turhaan hän käyskenteli Douron ja Xenilin
-rinteillä poimimassa kasveja päivän koitteesssa. Kukka, jota hän nyt
-etsi, on kaunis kristitty neito. Kuinka monesti oli hän turhaan hakenut
-ihattarensa palatsia! Kunka monesti oli hän koittanut joutua takaisin
-niille teille, jossa hän hetkisen sai katsella jumalallista opastansa!
-Kuinka monesti hän oli kuulevinansa sen kellon äänen, sen kukon laulun,
-joka kerran sattui hänen korvaansa Espanjattaren asunnon lähellä.
-Samallaiset äänet pettivät usein Aabenserraagin; hän kulki niitä
-kohden, vaan tenhopalatsi ei ilmestynyt hänen silmiensä eteen. Useinpa
-Granadan naisten yhdenkaltainen puku herätti hänessä hetkeksi toivon;
-kaukaa katsoen kaikki kristityt naiset olivat hänen sydämensä
-haltijattaren näköisiä, vaan läheltä katsoen ei yksikään ollut
-kauneudessa ja sulossa hänen vertaisensa. Aaben-Haamet oli vihdoin
-käynyt kaikki kirkot lävitse tavatakseen tuota muukalaista naista,
-olipa hän tunkeutunut Ferdinandin ja Isabellan haudallekin, mutta se
-olikin suurin niistä uhrauksista, mitkä hän siihen asti oli rakkautensa
-hyväksi tehnyt.
-
-Eräänä päivänä hän etsi kasveja Douron laaksosta. Etelänpuolisen mäen
-kukkaisella rinteellä sijaitsi Alhambran muurit ja Generalifan
-puutarhat; pohjanpuolista kunnasta kaunisti Albaizyn, ihanat
-hedelmäpuistot ja useat luolat, joissa asui melkoinen joukko ihmisiä.
-Laakson läntisessä päässä näkyi Granadan kirkontornit, jotka ryhmittäin
-kohosivat viheriäisten tammien ja sypressien keskeltä. Vastaisella
-puolella idässäpäin tapasi silmä kallioiden harjalla luostareja,
-erakkoloita, muutamia jäännöksiä entisestä Illibeeriasta ja loitompana
-Sierra Nevadan kukkulat. Laakson keskellä vieritteli vesiään Douro
-tarjoten pitkin matkaansa nähtäväksi äskettäin rakennettuja myllyjä,
-kohisevia koskia, poikkinaisia holvikaaria, jotka aikoinaan olivat
-kuuluneet roomalaiseen vesijohtoon ja maurilaisen sillan jäännöksiä.
-
-Aaben-Haamet ei enää ollut kyllin onnellinen eikä kyllin onneton
-nauttiakseen yksinäisyyden suloisuutta. Hajamielisenä ja
-väliäpitämätönnä hän käveli pitkin noita ihania rantoja. Kulkiessaan
-siellä tietämättä, minne menisi, rupesi hän vihdoin käymään pitkin
-lehtokujaa, joka kiertelee Albaizynmäen rinnettä. Pian ilmestyi hänen
-silmiensä eteen huvila, jota ympäröitsivät pomeranssilehdot. Hän
-kääntyi sinne päin. Hänen korviinsa kuului laulun ja kitarin säveleet.
-Naisen äänen, kasvonsävyjen ja katseiden välillä on sellainen
-sopusuhtaisuus, joka ei petä milloinkaan sitä ihmistä, jonka rakkaus on
-vallannut. "Siellä on huurini", virkkoi Aaben-Hamet. Hän kuunteli
-sykkivin sydämin, mutta kun hän kuuli useamman kerran mainittavan
-Aabenserraagin nimeä, niin vielä voimakkaammin tykytti hänen sydämensä.
-Tuntematon lauloi kastiilialaista romanssia, joka kuvaili
-Aabenserraagien ja Tsegrien vaiheita. Aaben-Haamet ei voinut enää
-hillitä kiihkeää mielenliikutustaan. Hän syöksähti myrtti-aidan lävitse
-ja joutui pelästyneiden naisten keskelle, jotka nähdessään hänet
-huutaen juoksivat pakoon. Espanjatar, joka juuri oli lakannut
-laulamasta ja joka vielä piti kitaria käsissään, huudahti: "Sehän onkin
-herra Maurilainen!" Ja hän käskee luotansa menneitä naisia takaisin.
-"Henkien suosikki", Aabenserraagi sanoi, "olen etsinyt sinua, niin kuin
-Arapialainen etsii lähdettä keskipäivän helteessä; minä olen kuullut
-kitarisi säveleet, sinä ylistit minun isänmaani sankareja; äänesi
-kauneudesta tunsin sinut ja Aaben-Haametin sydämen tuon sinun jalkojesi
-juureen."
-
-"Minäkin ajattelin", vastasi donna Blanca, "ainoastaan teitä,
-laulaessani Aabenserraagien romanssia. Siitä asti, kun teidät näin,
-olen mielessäni kuvitellut, että nuot maurilaiset ritarit olivat teidän
-näköisiänne."
-
-Vieno puna nousi Blancan otsalle, kun hän lausui nämät sanat.
-Aaben-Haamet olisi langennut kristityn naisen jalkojen juureen ja
-ilmoittanut hänelle olevansa viimeinen Aabenserraagi, jollei hänellä
-vielä olisi ollut hiukkaa varovaisuutta, joka hänet pidätti sitä
-tekemästä. Hän pelkäsi, että hänen nimensä, joka oli yleensä tunnettu
-Granadassa, herättäisi levottomuutta kaupungin hallitusmiehessä. Sota
-Mauriskoja vastaan oli tuskin päättynyt, ja jos olisi saatu tietää,
-että Aabenserraagi oli tähän aikaan Espanjassa, niin häntä varmaankin
-olisi epäluulolla ruvettu katselemaan. Vaikka mikään vaara ei koskaan
-pelottanut Aaben-Hametia, niin hän kuitenkin vapisi ajatellessaan, että
-hänen täytyi iäksi erota don Rodrigon tyttärestä.
-
-Donna Blanca oli syntyisin perheestä, joka polveusi Cidsankarista ja
-Ximenasta kreivi Gomez de Gormaan tyttärestä. Mutta Valencian voittajan
-jälkeläiset joutuivat Kastiilian hovin kiittämättömyyden tähden
-suurimpaan köyhyyteen. Olipa jo sellainenkin luulo muutaman vuosisadan
-kuluessa valloillaan, että koko suku oli sammunut; niin oli se jo
-jäänyt unohduksiin. Mutta Granadan valloituksen aikoihin teki eräs
-Bivarilaisten suvun viimeisistä jäsenistä, Blancan esi-isä, itsensä
-kuuluisaksi loistavalla urheudellaan eikä suinkaan arvonimillään. Sitte
-kuin uskottomat olivat karkotetut Espanjasta, antoi Ferdinand tälle
-Cidin jälkeläiselle muutamien maurilaisperheiden maatilat ja nimitti
-hänet Santa Fén herttuaksi. Uusi herttua jäi asumaan Granadaan ja kuoli
-vielä nuorena ollessaan jättäen jälkeensä naimisissa olevan pojan. Tämä
-oli don Rodrigo, Blancan isä.
-
-Donna Tereesa de Xeres, don Rodrigon puoliso, synnytti pojan, joka
-kasteessa sai, niinkuin kaikki hänen esi-isänsäkin, nimen don Rodrigo,
-mutta erotukseksi hänen isästänsä ruvettiin häntä nimittämään don
-Carlokseksi. Suuremmoiset urotyöt, joita don Carlos jo nuoruuden
-ensi-ajoista asti oli saanut nähdä, vaarat, joiden alaisena hän oli
-melkein lapsuudesta asti ollut, karkaisivat hänen jo ennestään kovan
-luonteensa vielä vakavammaksi ja jäykemmäksi. Tuskin oli don Carlos
-täyttänyt neljätoista vuotta, kun hän seurasi Cortezia Meksikoon. Hän
-oli ollut monessa pulassa, hän oli omin silmin katsellut kaikkia tuon
-seikkailuretken kauhutöitä, hän oli nähnyt, miten siihen asti
-tuntemattoman maailman viimeinen kuningas syöstiin valta-istuimelta.
-Kolme vuotta tämän surkean tapauksen jälkeen Eurooppaan palattuansa,
-otti don Carlos osaa Pavian tappeluun, ikään kuin nähdäkseen, mitenkä
-kunnian ja urheuden ruunu päässä täytyi vaipua onnen oikkujen alle.
-Uuden maan-osan näkeminen, pitkät retket, joita don Carlos oli tehnyt
-ennen purjehtimattomilla vesillä, monet veriset näytelmät,
-vallankumoukset ja onnenvaihtelut olivat suuresti vaikuttaneet hänen
-uskonnolliseen ja haaveksivaiseen mielikuvitukseensa. Hän rupesi
-Calatravan ritarikunnan jäseneksi ja koska hän vasten don Rodrigon
-rukouksia oli pysynyt koko ikänsä naimatonna, niin hän määräsi kaiken
-omaisuutensa sisarelleen.
-
-Blanca de Bivar, don Carloksen ainoa sisar ja paljon nuorempi kuin
-hän, oli isänsä silmäterä. Hän oli kadottanut äitinsä ja kävi
-kahdeksattatoista vuottansa, silloin kun Aaben-Haamet ilmaantui
-Granadaan. Kaikki oli viehättävää tässä lumoavassa naisessa; hänen
-äänensä oli ihastuttava, hänen tanssinsa keveämpi kuin tuulonen.
-Milloin oli hänen huvinansa ajaa vaunuja, Armiidan tavoin, milloin
-kiiti hän tulisen andalusialaisen ratsun selässä, niin kuin joku noita
-viehättäviä haltijattaria, jotka ilmestyivät Tristanille ja Galaorille
-metsissä. Ateena olisi häntä pitänyt Aspaasiana ja Pariisi Poitiersin
-Diaanana, joka tähän aikaan rupesi hovissa loistamaan. Blancassa oli
-yhdistettynä Ranskalaisen suloisuus ja Espanjalaisen intohimot, eikä
-hänen luonnollinen kopeutensa ollenkaan vähentänyt hänen sydämensä
-tunteiden varmuutta, järkähtämättömyyttä ja jaloutta.
-
-Kuultuaan nuorten Espanjattarien huutavan, kun Aaben-Haamet hyppäsi
-lehtoon, kiiruhti don Carlos paikalle. "Isä", Blanca sanoi, "tässä on
-se maurilainen herra, josta olen teille puhunut. Hän kuuli minun
-laulavan, hän tunsi minut; hän on tullut tänne puutarhaan kiittääkseen
-minua siitä, että näytin hänelle tien."
-
-Santa Fén herttua otti Aabenserraagin vastaan arvokkaalla, vaan
-kuitenkin teeskentelemättömällä kohteliaisuudella, niin kuin
-Espanjalaisten tapa on. Tämän kansan käytöksessä ei huomaa mitään
-orjallista, se ei pidä pitkistä korupuheista, jotka ilmaisevat halpaa
-ajatustapaa ja alhaista mieltä. Ylhäisen herran ja talonpojan kieli on
-samallainen, tervehdys samallainen, kohtelijaisuuden osotukset, tavat
-ja käytösparret ovat samallaiset. Mutta niin kuin Espanjalaisen
-avomielisyys ja vieraanvaraisuus muukalaista kohtaan on rajaton, niin
-on hän kostossansakin kauhea, jos hän petetään. Sankarin miehuus kun
-hänellä on ja kärsivällisyys, joka kestää kaikki koettelemukset, niin
-hänen on mahdoton taipua kovan onnen alaiseksi; hän joko masentaa sen
-tai masentuu itse. Hänessä on jotenkin vähän sitä, mitä nimitetään
-neroksi; mutta hänessä on tuliset intohimot, jotka korvaavat sen
-sivistyksen, jonka tuottaa aatteiden sukkeluus ja runsaus.
-Espanjalaisella, joka on koko päivän puhumatta, joka ei ole mitään
-nähnyt, joka ei halua mitään nähdä, joka ei ole mitään lukenut, mitään
-tutkinut, ei tehnyt mitään havaintoja, on järkähtämättömässä
-päättäväisyydessään tarpeeksi turvaa vastoinkäymisten hetkellä.
-
-Nyt oli don Rodrigon syntymäpäivä, ja Blanca oli pannut toimeen isänsä
-kunniaksi tertullian eli pienen juhlan tuossa viehättävässä
-yksinäisyydessä. Santa Fén herttua pyysi Aaben-Haametia istumaan
-nuorten naisten keskelle, joita muukalaisen turbaani ja viitta näkyi
-suuresti huvittavan. Samettipatjoja tuotiin Aabenserraagia varten ja
-hän istuutui patjoille Maurilaisten tapaan. Häneltä kyseltiin hänen
-kotimaansa oloja ja hänen elämänsä vaiheita; hän vastasi kaikkiin
-älykkäästi ja hilpeästi. Hän puhui puhtainta Kastiilian murretta;
-olisipa luullut hänet Espanjalaiseksi, jollei hän melkein aina te-sanan
-asemesta käyttänyt sinä-sanaa. Tämä sana soi niin suloiselta hänen
-suussaan, että Blanca ei voinut olla itsekseen suutahtamatta joka
-kerta, kun Aabenserraagi kääntyi jonkun muun seurassa olevan naisen
-puoleen.
-
-Joukko palvelijoita ilmestyi. He toivat shokolaattia, hedelmäleivoksia
-ja pieniä Malagan sokerileipiä, jotka olivat valkoisia kuin lumi,
-keveitä ja täynnä huokosia, kuin sienet. Sen jälkeen kun kaikki olivat
-virkistäneet itseänsä, pyydettiin Blancan tanssimaan erästä
-kansallistanssia, jossa hän voitti ketterimmät gitaanatkin. Hänen
-täytyi vihdoin myöntyä ystäviensä pyyntöihin. Aaben-Haamet oli vaiti,
-mutta vaikk'ei suu sanellut, niin puhuivat kuitenkin hänen
-rukoilevaiset katseensa. Blanca valitsi vilkkaan zambranimisen tanssin,
-jonka Espanjalaiset ovat lainanneet Maureilta.
-
-Eräs nuorista naisista rupesi kitarilla soittamaan muukalaisen tanssin
-nuottia. Don Rodrigon tytär veti hunnun kasvoiltaan ja otti valkoisiin
-käsiinsä eebenpuusta tehdyt kastanjetit. Hänen mustat hiuksensa
-valuivat kiehkuraisina hänen alabasterinväriselle kaulalleen;
-hänen suunsa ja silmänsä hymyilivät yhdessä; hänen sydämensä
-tunteet ilmaantuivat hänen kasvoillaan. Yht'äkkiä alkoi kaikua
-eebenpuun-kappaleitten kalina, kolme kertaa hän löi tahtia, alkoi
-laulaa zamhran laulua kitarinsoiton säestäessä ja lähti liikkeelle
-nopeasti kuin salama.
-
-Mikä vaihtelevaisuus hänen askelissaan! mikä sulous hänen ryhdissään!
-Milloin nostaa hän tulisella liikkeellä kätensä, milloin antaa hän
-niiden veltosti vaipua alas. Jolloinkulloin hän kiitää, ikään kuin
-hekkumasta hurmaantuneena ylöspäin ja laskeutuu taasen ikään kuin
-murheen murtamana. Hän kääntää päänsä, näyttää kutsuvan jotakuta
-näkymätöntä olentoa, tarjoaa kainosti ruusunpunaisen posken uuden
-puolison suudeltavaksi, pakenee ujona, palaa taas ystävällisen
-näköisenä kaikessa loistossaan, liikkuu reippain ja melkein sotaisin
-askelin ja liitää sitten uudestaan nurmikolle. Hänen askeltensa, hänen
-laulujensa ja kitarin sävelten sopusointuisuus oli täydellinen. Blancan
-hiljaisessa äänessä oli sellainen sointu, joka koskee sydämen syvimpiin
-tunteisin. Espanjalaisessa musiikissa, jossa vaihtelee vaikeroivat ja
-iloiset sävelet, surulliset kertosäkeet, yht'äkkiä taukoavat
-laulukappaleet, on omituisesti sekaisin riemua ja alakuloisuutta. Tämä
-musiikki ja tanssi ratkaisivat iäksi päiviksi viimeisen Aabenserraagin
-kohtalon. Olisipa se liikuttanut terveempääkin sydäntä kuin hänen.
-
-Illalla palattiin Douron laakson kautta Granadaan. Don Rodrigo,
-ihastuneena Aaben-Haametin sivistyneesen ja hienoon käytöstapaan, ei
-eronnut hänestä, ennen kuin hän oli luvannut käydä useasti huvittamassa
-Blancaa kertomuksillaan Itämaista. Maurilainen joka näin oli päässyt
-toiveittensa perille, otti Santa Fén herttuan kutsumuksen vastaan ja jo
-seuraavasta päivästä alkaen hän kävi vierailemassa tuossa palatsissa,
-jossa eli se olento, jota hän rakasti enemmän kuin päivän valoa.
-
-Blanca oli joutunut pian mahtavan intohimon valtaan juuri sen kautta,
-ettei hän uskonut sellaisen tunteen milloinkaan saavan sijaa hänen
-sydämessään. Rakastaa uskotonta, tuntematonta Maurilaista, se tuntui
-hänestä niin mahdottomalta asialta, ettei hän edes varonut sitä kipua,
-joka alkoi hiipiä hänen suoniinsa. Mutta niin pian, kuin hän huomasi
-sen vaikutukset, otti hän sen vastaan todellisen Espanjattaren tavalla.
-Vaarat ja murheet, jotka hän ennakolta huomasi siitä seuraavan, eivät
-voineet häntä hetkeksikään temmata syvyyden partaalta eivätkä ne
-saaneet häntä kauvaakaan miettimään, antaisiko hän sydämensä
-Aaben-Haametille.
-
-Hän ajatteli itsekseen: "Oi, jos Aaben-Haamet olisi kristitty ja
-rakastaisi minua, niin minä seuraisin häntä maailman äärihin asti."
-
-Aabenserraagi puolestaan tunsi vastustamattoman intohimon kaiken
-voiman; hänen elämänsä päämäärä oli nyt vaan Blanca. Hän ei enää
-ajatellut niitä toimia, jotka olivat houkutelleet hänet Granadaan.
-Helppo olisi hänen ollut saada ne tiedot, joita etsimään hän oli
-tullut, mutta hänen silmissään oli kaikki muu kadottanut arvonsa ja
-loistonsa, paitsi hänen rakkautensa esine. Häntä pelotti saada tietoja,
-jotka olisivat saattaneet tuoda muutosta hänen elämäänsä. Hän ei
-kysellyt mitään, hän ei tahtonut oppia mitään tuntemaan. Hän ajatteli
-itsekseen: "Oi, jos Blanca olisi moslemilainen ja rakastaisi minua,
-niin minä olisin hänen orjansa aina kuolinhetkeeni asti."
-
-Aaben-Haamet ja Blanca, jotka näin olivat vakaantuneet päätöksessään,
-odottivat vaan sellaista hetkeä, että saisivat toinen toiselleen
-ilmaista tunteensa. Oli vuoden ihanimpia päiviä. "Te ette vielä ole
-nähnyt Alhambraa, sanoi Santa Fén herttuan tytär Aabenserraagille. Jos
-uskon muutamia sanoja, jotka sattumalta ovat päässeet suustanne, niin
-on sukunne alkuperäisesti Granadasta kotoisin. Kentiesi teitä ilahuttaa
-käydä katsomassa entisten kuninkaittenne palatsia? Minä olen itse oleva
-oppaananne."
-
-Aaben-Haamet vakuutti profeetan nimessä, ettei mikään kävelymatka ollut
-hänelle mieluisampi.
-
-Kun lähtöä varten määrätty hetki oli tullut, nousi don Rodrigon
-tytär valkean muulin selkään, joka oli tottunut kiipeämään kallioita
-kuin metsäkauris. Aaben-Haamet seurasi soreata Espanjatarta
-andalusialaisella oriilla, joka oli turkkilaisessa asussa. Nuori
-Maurilainen kiisi tuimaa vauhtia eteenpäin, hänen purppurainen
-viittansa liehui hänen takanaan, hänen käyrä sapelinsa helisi korkeaa
-satulaa vastaan ja tuuli häilytteli hänen turbaaniinsa kiinnitettyä
-töyhtöä. Kansa, jota hänen jalo muotonsa ihastutti, sanoi nähdessään
-hänen ajavan sivuitse: "Tuossa on se uskoton prinssi, jonka donna
-Blanca aikoo kääntää."
-
-He ratsastivat ensin pitkää katua myöten, jolla vielä oli kuuluisan
-maurilais-suvun nimi; tämä katu päättyi Alhambran linnan piirin
-äärimmäiseen syrjään. Sen jälkeen he kulkivat jalavametsän poikki,
-saapuivat eräälle lähteelle ja olivat samassa Boabdilin palatsin
-sisäpuolisen aitauksen edessä. Muurissa, jonka sivuilla kohosi torneja
-ja terävähuippuisia varustuksia, aukeni portti, nimeltä Tuomionportti.
-He ajoivat tästä ensimmäisestä portista ja menivät kapeaa tietä
-eteenpäin, joka kierteli korkeiden ja puoleksi kukistuneitten
-raunioiden välitse. Tämä tie vei Algibein torille, jonka lähelle Kaarle
-viides silloin rakennutti palatsia. Sieltä he kääntyivät pohjoiseen
-päin ja pysähtyivät autioon pihaan koruttoman ja aikojen rappeuttaman
-muurin juurelle. Aaben-Haamet hyppäsi sukkelasti maahan ja tarjosi
-kätensä Blancalle, jotta hän saisi astua alas muulinsa selästä.
-Palvelijat kolkuttivat portille, jonka kynnys oli ruohon peitossa;
-portti aukeni ja yht'äkkiä tuli näkyviin Alhambran salaperäiset
-huoneet. Isänmaan kaipaus, isänmaan ihanat muistot ja rakkauden
-tenhovoima valtasivat viimeisen Aabenserraagin sydämen. Liikkumatonna,
-äänetönnä ja hämmästyneenä hän silmäili tätä henkien asuntoa; hän
-luuli siirtyneensä jonkun arapilaisissa saduissa kuvaillun palatsin
-sisäänkäytävään. Somasti rakennettuja kaltereja, valkoisella marmorilla
-laskettuja vesiojia, joita ympäröitsi kukkivat sitrooni- ja
-oranssipuut, suihkulähteitä, autioita pihoja näki Aaben-Haamet joka
-puolella ja kun hän katsahti pylväskäytävien pyöryläisten kaarroksien
-välitse, kohtasi häntä uusi ihastuttava näkö. Sieltä hän huomasi toisia
-labyrinttejä goottilaisine holvineen ja pylväineen, joiden välistä
-pilkisteli tummansininen taivas. Arabeskeilla koristetut muurit olivat
-itämaisten kankaitten näköisiä, joita haaremin haaveksiva orjatar
-neuloo joutilaisuudessaan. Tuntui siltä, kuin hekkumallinen,
-uskonnollinen ja sotaisa henki olisi vielä liikkunut tässä
-taikapalatsissa, joka oli ollut rakkauden turvapaikka ja salaperäinen
-tyyssija, jossa maurilaiskuninkaat olivat eläneet kaikellaisissa
-huvituksissa ja samalla unohtaneet elämänsä velvollisuudet.
-
-Kun molemmat rakastavaiset olivat muutaman hetken ääneti ihmetelleet
-tätä komeutta, niin he astuivat entisen mahtavuuden ja kadonneen onnen
-asuntoon. Ensin he kävivät Mesukarin salissa, jossa kukkaset suloisesti
-lemusivat ja suihkulähteet levittelivät virkistävää viileyttänsä. Sen
-jälkeen he tulivat Leijonapihaan. Mitä kauemmaksi he etenivät, sitä
-kiihkeämmäksi kävi Aaben-Haametin levoton mieli.
-
-"Joll'et sinä täyttäisi sydäntäni sulotunteilla", hän sanoi Blancalle,
-"niin kuinka suuri olisikaan suruni, kun täytyy tiedustella tämän
-linnan vaiheita sinulta, joka olet Espanjalainen. Oi! nämät rakennukset
-on tehty onnen suojapaikaksi ja minä..."
-
-Aaben-Haamet huomasi Boabdilin nimen mosaikissa. "Oi kuninkaani", hän
-huudahti, "mihinkä sinäkin olet joutunut? Mistä löytäisin sinut
-autiosta Alhambrastasi?" Ja vilpittömän uskollisuuden ja kunnioituksen
-kyynelet täyttivät nuoren Maurilaisen silmät. "Teidän entiset
-hallitsijanne tai pikemmin esi-isienne kuninkaat olivat
-kiittämättömiä", Blanca sanoi. "Mitä se tekee", Aabenserraagi kysyi,
-"he ovat olleet onnettomia."
-
-Kun Aaben-Haamet oli lausunut nämät sanat, niin Blanca vei hänet
-pieneen kammioon, joka näytti olevan itse rakkauden temppelin pyhäkkö.
-Ei mikään näyttänyt komeudessa olevan tämän huoneen vertainen. Koko
-holvi oli maalattu taivaan sinisen ja kullan väriseksi ja oli
-muodostettu lävistetyistä arabeskiveistoksista, jonka tähden valo
-näytti tulevan, ikään kuin kukkakankaan lävitse. Lähde suihkuili
-huoneen keskellä ja vedet, jotka kastepisaroina putosivat alas,
-kokoontuivat suureen alabasteriseen simpukankuoreen. "Aaben-Haamet",
-sanoi Santa Fén herttuan tytär, "katsokaa tarkoin tätä lähdettä; siihen
-heitettiin Aahenserraagien poikkilyödyt päät. Vieläkin näette muutamia
-tahroja marmorissa; siinä on niiden onnettomien verta, jotka joutuivat
-Boabdilin epäluulojen uhriksi. Niin kohdellaan teidän maassanne niitä
-miehiä, jotka viettelevät kevytmielisiä vaimoja."
-
-Aaben-Haamet ei kuunnellut enää Blancan sanoja; hän heittäytyi
-polvilleen ja suuteli kunnioituksella esi-isiensä verta. Samassa hän
-nousi seisaalleen ja huudahti: "Oi Blanca, näiden ritarien veren kautta
-minä vannon rakastavani sinua Aabenserraagien järkähtämättömyydellä,
-uskollisuudella ja palavuudella."
-
-"Rakastatte siis minua?" Blanca kysyi pannen ristiin kauniit kätensä ja
-luoden silmänsä kohden taivasta. "Mutta oletteko ajatelleet, että
-olette uskoton, Maurilainen, vihollinen, ja että minä taas olen
-kristitty ja Espanjalainen?"
-
-"Oi pyhä profeetta", Aaben-Haamet sanoi, "ole minun valani
-todistaja!..." -- "Paljonko luulette", sanoi Blanca keskeyttäen hänet,
-"minun luottavan sellaisen miehen sanoihin, joka vainoo minun
-Jumalaani? Ja oletteko sitä paitsi varma siitä, että teitä rakastan?
-Mikä on antanut teille rohkeutta puhua minulle sillä tavoin?"
-
-Aaben-Haamet vastasi polvillaan: "Se on tosi, että olen sinun orjasi
-vaan, sinä et ole valinnut minua ritariksesi."
-
-"Maurilainen", Blanca sanoi, "jätä sikseen tuollainen viekasteleminen,
-katseistani olet nähnyt, että sinua rakastan; mielettömyyteni on käynyt
-yli rajojen; rupea kristityksi, niin ei mikään erota sinua minusta.
-Mutta siitäpä, että Santa Fén herttuan tytär uskaltaa puhua kanssasi
-näin suoraan, sinä saatat päättää että hän kykenee voittamaan itsensä
-ja ettei konsanaan yksikään kristittyjen vihollinen saa mitään oikeutta
-häneen."
-
-Ilon innoissa Aaben-Haamet tarttui Blancan käteen, laski sen
-turbaanilleen ja sitten sydämelleen. "Allah on voimallinen", hän
-huudahti, "ja Aaben-Haamet on onnellinen! Oi Muhammed! jospa tämä
-kristitty tunnustaisi sinun lakiasi, niin ei mikään voisi..." -- "Sinä
-pilkkaat Jumalaa", Blanca sanoi. "Lähtekäämme pois täältä!"
-
-Blanca nojasi Maurin käsivartta vasten ja he menivät Kahdentoista
-leijonan-lähteelle, josta yksi Alhambran pihoista on saanut nimensä.
-"Muukalainen", sanoi teeskentelemättömästi Espanjatar, "kun katselen
-viittaasi, turbaaniasi ja aseitasi ja kun ajattelen rakkauttamme, niin
-olen näkevinäni kauniin Aabenserraagin haamun kävelevän tässä unheesen
-joutuneessa linnassa kova-onnisen Alfaiman kanssa. Selitäppä minulle
-tämä arapialainen kirjoitus, joka on piirretty tämän lähteen
-marmoriin."
-
-Aaben-Haamet luki seuraavat sanat:
-
-"Kaunis ruhtinatar, joka helmihin verhottuna kävelee puutarhassaan,
-lisää niillä niin äärettömästi kauneuttaan..."
-
-Jälki-osa kirjoituksesta oli hävitetty.
-
-"Juuri sinua varten on tämä kirjoitus tehty", Aaben-Haamet sanoi.
-"Rakastettu sulttaanitar, nämät palatsit eivät uusinakaan ole koskaan
-olleet niin kauniit kuin ne nyt ovat raunioina. Kuuntele, kuinka
-loriseepi suihkulähteet, joiden vedet sammal on kääntänyt pois
-entiseltä uralta! Silmäile puutarhoja, jotka näkyvät tuolla puoleksi
-kukistuneitten holvikäytävien toisella puolella! Katso päivän tähteä,
-joka laskee noiden pylväskäytävien taakse! Kuinka suloista on kuljeksia
-sinun kanssasi näillä paikoilla! Niin kuin hyymenin ruusut, sinun
-sanasi sulostuttavat nämät hiljaiset asunnot. Kuinka ihanaa on, kun
-kuulen sinun puheessasi muutamia isieni kielen säveliä! Sinun hameesi
-kahinakin näitä marmoreja vastaan saa minut ilosta värisemään. Ilmaan
-leviää suloinen lemu, kun sinun hiuksesi ovat sitä koskettaneet. Sinä
-olet kaunis kuin isänmaani hengetär keskellä näitä jäännöksiä. Mutta
-voiko Aaben-Haamet toivoa saavansa sinun sydäntäsi? Isänsä kanssa hän
-on kulkenut vuoret lävitse, hän tuntee erämaan kasvit... mutta voi!
-niissä ei ole ainoatakaan, joka voi parantaa sen haavan, jonka sinä
-olet tehnyt! Hänellä on aseet yllään, vaan ritari ei hän ole. Kerran
-ajattelin itsekseni: Vesi, joka uinuu kallion suojaamana sen ontossa on
-tyyni ja hiljaa, vaikka aivan vieressä ulappa tyrskii nostellen
-lakkapäitä laineita. Aaben-Haamet, niin olet sinäkin viettävä
-hiljaista, rauhallista ja yksinäistä elämää jonkin tuntemattoman maan
-etäisessä sopukassa, sill'aikaa kuin raivoisat myrskyt syöksevät
-sulttaanin hovin kumoon vihureillaan. Näin mietiskelin, nuori
-kristitty, mutta sinä olet minulle näyttänyt, että raju-ilma voi panna
-kalliorotkossakin olevan veden hyökyilemään."
-
-Blanca kuunteli ihastuksella tätä hänelle outoa puhetta. Hänen
-mielestään sopi Aaben-Haametin itämainen kertomistapa niin hyvin tuohon
-haltijattarien asuntoon, jossa hän käveli rakastettunsa kanssa. Hänen
-sydämensä joutui yhä enemmän rakkauden valtoihin; hän tunsi polviensa
-horjuvan; hänen täytyi lujemmin nojautua kuljettajansa käsivartta
-vasten. Aaben-Haamet kannatti suloista taakkaansa ja lausui: "Oi! miksi
-en ole mainio Aabenserraagi!"
-
-"Silloin minua et niin paljoa miellyttäisi", Blanca sanoi, "Sillä
-tilani olisi huolestuttavampi. Pysy tuntemattomana vaan ja elä minua
-varten! Useasti kuuluisa ritari ei maineeltaan muista rakkauttaan."
-
-"Sitä vaaraa sinun ei tarvitsisi pelätä", Aaben-Haamet lausui
-vilkkaasti.
-
-"Kuinka minua sitte rakastaisit, jos olisit Aabenserraagi?" Ximenan
-jälkeläinen lausui.
-
-"Sinua rakastaisin", Maurilainen vastasi, "enemmän, kuin mainetta vaan
-vähemmän kuin kunniata."
-
-Aurinko oli laskenut taivaan rannan taakse sill'aikaa, kun molemmat
-rakastavaiset kävelivät pitkin Alhambran saleja. Ne kaikki olivat he jo
-kulkeneet lävitse. Mitkä muistot niistä olivat jääneet Aaben-Haametin
-mieleen! Täällä sulttaanitar henki hyvänhajuista suitsutusta, jota
-poltettiin hänen jalkojensa juuressa. Tuossa erillään olevassa
-kammiossa hän somisteli itseänsä kaikilla Itämaiden koristuksilla. Ja
-Blanca, Aabenserraagin lemmitty, kertoi näitä yksityiskohtia
-nuorukaiselle, jota hän jumaloitsi.
-
-Kuu nousi taivaalle ja levitti himmeätä valoansa Alhambran
-unhotettuihin pyhäkköihin ja autioihin esikartanoihin. Sen vaaleat
-säteet kuvasivat kukkasarkoihin, salien seiniin, keveällä kädellä
-tehtyihin kattokoristuksiin ja ristikäytävien holveihin suihkulähdetten
-vesien ja vienon tuulahduksen heiluttamien pensaiden liikkuvan varjon.
-Satakieli lauleli sypressipuussa, jonka latva ulottui moskeen
-kukistuneen kupukaton yli, ja kaiku vastasi sen valitteleviin säveliin.
-Aaben-Haamet kirjoitti kuun valossa Blancan nimen Kahden sisarensalin
-marmoriin arapialaisilla kirjaimilla, jotta tässä salaisuuksien
-palatsissa olisi entisten lisäksi vielä yksi, jota matkustaja itsekseen
-saisi arvotella.
-
-"Maurilainen", Blanca sanoi, "tämä leikki on kauhistuttavaa.
-Jättäkäämme tämä paikka! Nyt on elämäni kohtalo ikipäiviksi ratkaistu.
-Pane mieleesi sanani: Jos moslemilaiseksi jäät, olen sinun toivoton
-rakastajasi, jos kristityksi tulet, niin olen sinun onnellinen
-puolisosi."
-
-Aaben-Haamet vastasi: "Jos kristityksi jäät, olen sinun lohduton
-orjasi; jos moslemilaiseksi tulet, olen sinun uljas puolisosi."
-
-Rakastavaiset lähtivät pois tuosta vaarallisesta palatsista. Blancan ja
-Aabenserraagin rakkaus kasvoi päivä päivältä. Ja se, että Blanca
-rakasti Aaben-Haametia ainoastaan hänen itsensä tähden ja ettei mikään
-muu syy vaikuttanut sitä hellää kohtelua, jota Aaben-Haamet sai kokea,
-ilahutti tätä niin suuresti, ettei hän ilmaissutkaan syntyperäänsä
-Santa Fén herttuan tyttärelle. Vasta sinä päivänä, jona Blanca
-suostuisi antamaan hänelle kätensä, hän päätti ilmottaa kuuluisan
-nimensä. Mutta pian hän kutsuttiin takaisin Afrikkaan. Hänen äitinsä
-oli kuolinvuoteella ja tahtoi vielä kerran syleillä poikaansa sekä
-jättää hänelle viimeisen siunauksensa. Aaben-Haamet saapui Blancan
-palatsiin. "Hallitsijatar", hän sanoi, "äitini on kuolemaisillaan. Hän
-on pyytänyt minua sulkemaan silmiänsä. Rakastatko minua yhä
-edelleenkin?"
-
-"Jätätkö minut?" Blanca sanoi vaaleten. "Näenkö sinua enää
-milloinkaan?"
-
-"Tule", Aaben-Haamet sanoi. "Minä tahdon sekä sinulta ottaa että
-sinulle tehdä valan, jonka kuolema vaan voi rikkoa. Seuraa minua!"
-
-He lähtivät ja menivät kirkkomaalle, johon Maurilaiset muinoin olivat
-haudanneet kuolleitansa. Siellä täällä oli vielä pieniä hautapatsaita,
-joiden päähän kuvanveistäjä muinoin oli tehnyt turbaanin kuvan, vaan
-kristityt olivat turbaanin vaihtaneet ristiin. Aaben-Haamet vei Blancan
-hautapatsaiden tykö.
-
-"Blanca", hän sanoi, "tässä lepäävät esi-isäni. Minä vannon heidän
-tomunsa kautta rakastavani sinua hamaan siihen päivään asti, jolloin
-tuomion enkeli minut kutsuu Allahin istuimen eteen. Minä vakuutan
-sinulle, etten milloinkaan anna sydäntäni kenellekkään muulle ja että
-otan sinut puolisokseni niin pian, kuin sinä tunnustat profeetan pyhää
-oppia. Joka vuonna tähän aikaan palaan Granadaan katsomaan, oletko
-pitänyt lupauksesi ja tahdotko luopua erehdyksistäsi."
-
-"Minä taas", sanoi kyynelsilmin Blanca, "odotan sinua joka vuosi. Aina
-kuolinhetkeeni asti pidän uskollisesti valani ja rupean sinun
-puolisoksesi niin pian, kun kristittyjen Jumala, joka on voimallisempi,
-kuin minä, sinun rakastajasi, muuttaa uskottoman mielesi."
-
-Aaben-Haamet läksi, pois; tuulet veivät hänet Afrikan rannoille. Hänen
-äitinsä oli vastikään kuollut. Hän syleili ruumis-arkussa olevaa
-äitiänsä, hän itki häntä. Kuukaudet kuluivat. Milloin kuljeskeli hän
-Karttaagon raunioiden keskellä, milloin istui hän pyhän Ludvigin
-haudalla odotellen sitä päivää, jona hän pääsisi takaisin Granadaan.
-Vihdoin se päivä koitti maanpakolaiselle Aabenserraagille. Hän nousi
-laivaan, joka käänsi keulansa Malagaa kohti. Kuinka suuri oli hänen
-ihastuksensa, mikä pelonsekainen tunne täytti hänen sydämensä, kun
-kaukaa häämöttivät Espanjan ensimmäiset niemet! Odottaakohan Blanca
-rannalla? Muistaako hän vielä onnetonta Arapialaista, joka ei lakannut
-häntä rakastamasta istuessaan erämaan palmupuun varjossa?
-
-Mutta don Rodrigon tytär ei ollut valojansa unohtanut. Hän oli pyytänyt
-isäänsä saattamaan hänet Malagaan. Asumattoman rannikon kukkuloilta hän
-silmäili etäisiä laivoja ja pakenevia purjeita, myrskyn aikana hän
-katseli kauhistuksella raivoisaa merta. Silloin hän mielellään nousi
-pilviä tavoitteleville vuorenhuipuille, kiipeili vaarallisia polkuja,
-katseli mielihyvällä, miten hänen jalkojensa juuressa tyrskivät samat
-aallot, riehuivat samat tuuliaispäät, jotka uhkailivat Aaben-Haametin
-henkeä. Kun hän näki vaikertelevan kalakaijan viistävän laineita
-suurilla, käyrillä siivillään ja lentävän Afrikan rannikkoa kohti, niin
-hän lähetti sillä kaikellaisia lemmentervehdyksiä, kaikellaisia
-mielettömiä toiveita, jollaisia lähtee rakkauden vallassa olevasta
-sydämestä.
-
-Kun Blanca eräänä päivänä käveli rannikolla, niin hän huomasi pitkän
-purren, jonka korkea kokka, kallellaan oleva masto ja kolmikulmainen
-purje osottivat sen olevan Maurilaisten aistikasta tekoa. Hän riensi
-satamaan ja näki samassa berberiläisen aluksen tulevan sinne nopeaa
-vauhtia, niin että vaahtopäiset aallot kävivät sen edellä.
-Komeapukuinen Maurilainen seisoi etukeulassa. Hänen takanaan piteli
-kaksi mustaa orjaa ohjista kiinni arapialaista hevosta, jonka suitsevat
-sieraimet ja hajanainen harja osottivat samalla sen tulista
-syntyperäistä luonnetta ja kauhistusta, jonka aaltojen kohina siihen
-vaikutti. Pursi tuli lähemmäksi, purjeet laskettiin alas ja laivan
-kylki käännettiin laituria vasten. Maurilainen hyppäsi rannalle niin,
-että aseet kalahtivat. Orjat toivat purresta ratsun, täplikkään kuin
-leopardi, joka hirnui ja hyppeli iloissaan siitä, että oli jälleen
-päässyt maalle. Pari toista orjaa laski maahan varovasti isohkon kopan,
-jossa lepäsi gaselli palmulehdillä. Sen hennot jalat olivat sidotut
-yhteen ja taivutetut sen alle, jott'eivät ne laivan heiluessa olisi
-katkenneet. Sen kaulassa oli aloenmarjoista tehty nauha, jonka molempia
-päitä yhdistävään kultalevyyn oli piirretty arapialaisilla kirjaimilla
-joku nimi ja talismani.
-
-Blanca tunsi heti Aaben-Haametin, mutta hän ei tahtonut niin suuren
-väkijoukon edessä ilmaista tunteitansa. Hän lähti sentähden pois
-satamasta ja lähetti Dorotea palvelijattarensa ilmottamaan
-Aabenserraagille, että hän odotti viimemainittua Maurilaisten
-palatsissa. Aaben-Haamet näytti paikalla kaupunginpäällikölle
-firmaaninsa, joka oli kirjoitettu sinisellä värillä kallis-arvoiselle
-pergamentille ja suljettu silkkikoteloon. Dorotea lähestyi ja saattoi
-onnellisen Aabenserraagin Blancan jalkojen juureen. Kuinka he
-ihastuivat tavatessaan toinen toisensa uskollisina! Kuinka onnellisia
-kohdatessaan toisensa niin pitkän ajan perästä! Kuinka monin kerroin he
-uudestaan vannoivat iankaiken rakastavansa toinen toistaan!
-
-Kaksi mustaa orjaa talutti heidän luokseen numiidialaisen hevosen,
-jonka selkään satulan asemesta oli purppuravyöllä sidottu
-leijonannahka. Sen jälkeen tuotiin gaselli Blancan tykö.
-"Hallitsijatar", Aaben-Haamet sanoi, "tuossa on kotimaani metsäkauris,
-joka on melkein yhtä keveä liikkeissään, kuin sinäkin!" Blanca otti
-itse pois kopasta tuon viehättävän eläimen, joka ikään kuin
-kiitollisuuden osoitteeksi loi häneen mitä suloisimman katseen.
-Aabenserraagin poissa ollessa oli Santa Fén herttuan tytär opetellut
-Arapian kieltä. Heltynein silmin hän nyt luki oman nimensä gasellin
-kaulavyössä. Vapauteen päästyään se tuskin jaksoi pysyä jaloillaan,
-jotka olivat olleet niin kauan yhteen sidottuina; sen tähden se
-laskeutuikin maahan pitkälleen ja nojasi päänsä haltijattarensa polvia
-vasten. Blanca tarjosi sille tuoreita taateleita ja hyväili tätä
-erämaan kaurista, jonka hieno karva oli säilyttänyt aloemetsän ja
-Tuniksen ruusun lemun.
-
-Aabenserraagi, Santa Fén herttua ja hänen tyttärensä lähtivät yhdessä
-Granadaan. Onnellisen parin päivät kuluivat niin kuin edellisenäkin
-vuonna. Samat kävelyt uudistettiin, sama kaiho, jonka herätti isänmaan
-näkeminen, sama rakkaus, tai pikemmin yhäti molemmin puolin kasvava
-rakkaus, mutta myöskin sama kiintymys isien uskontoon vallitsi
-heissä. "Rupea kristityksi", Blanca sanoi. "Rupea moslemilaiseksi",
-Aaben-Haamet sanoi. Toisen kerran he erosivat toisistaan, mutta
-vieläkään ei ollut rakkaus, joka heitä veti toinen toisensa tykö,
-saanut heitä kokonaan valtaansa.
-
-Aaben-Haamet ilmestyi taas kolmantena vuonna, niin kuin muuttolinnut,
-jotka rakkaus keväisin tuo meidän ilmanaloihimme. Hän ei tavannut
-Blancaa rannalla, mutta tuo uskollisen Arapialaisen rakastettu
-kirjoitti hänelle, että Santa Fén herttua oli matkustanut Madridiin ja
-että don Carlos oli saapunut Granadaan. Don Carloksen mukana oli
-tullut ranskalainen sotavanki, joka oli Blancan veljen ystävä. Maurin
-sydän oli pakahtua, kun hän luki tämän kirjeen. Hän lähti Malagasta
-Granadaan mitä surullisimmilla enteillä. Vuoret näyttivät hänestä
-kauhealta erämaalta ja useamman kerran hän katsoi taaksensa merelle
-päin, jonka yli hän äsken oli purjehtinut.
-
-Blanca ei ollut saattanut isänsä poissa ollessa jättää rakastettua
-veljeänsä, joka oli luovuttanut hänelle kaiken omaisuutensa, ja jota ei
-hän ollut nähnyt seitsemään vuoteen. Don Carloksessa oli kansansa
-urheus ja uljuus. Hän oli hirmuinen kuin uuden maailman valloittajat,
-joiden joukossa hän oli tehnyt ensimmäiset asekokeensa, jumalinen kuin
-ne espanjalaiset ritarit, jotka voittivat Maurilaiset, ja hänen
-sydämessään hehkui Cidistä peritty viha uskottomia vastaan.
-
-Tuomas de Lautrec kuului mainioon Foixin sukuun, jossa naisten kauneus
-ja miesten urhoollisuus kulkevat perintönä polvesta polveen, ja oli
-Loixin kreivittären ja onnettoman Odet de Foixin, Lautrecin herran
-nuorempi veli. Kahdeksantoistavuotiaana Tuomas sai ritarilyönnin
-Bayardilta samalla pakoretkellä, jolla sai surmansa tuo ritari peloton
-ja moitteeton. Muutaman ajan perästä Tuomas haavoittui ja joutui
-vangiksi Pavian tykönä, puolustaessaan ritarillista kuningastaan, joka
-silloin kadotti kaikki, paitsi kunniansa.
-
-Don Carlos de Bivar, joka omin silmin oli nähnyt Lautrecin urotyöt,
-oli käskenyt hoitaa nuoren Ranskalaisen haavoja ja pian rakentui
-heidän välilleen todellinen sankarien ystävyys, joka perustui
-molemminpuoliseen kunnioitukseen ja miehuuteen. Frans ensimmäinen oli
-päässyt takaisin Ranskaan, mutta muut vangit oli Kaarle viides
-pidättänyt. Lautricilla oli ollut kunnia olla samassa vankeudessa
-kuninkaansa kanssa ja oli saanut maata hänen jalkojensa juuressa
-vankilassa. Jäätyänsä Espanjaan sen jälkeen, kun hänen hallitsijansa
-oli lähtenyt pois, oli hän, annettuansa kunniasanansa, jätetty don
-Carlokselle, joka nyt oli tuonut hänet Granadaan.
-
-Kun Aaben-Haamet saapui don Rodrigon palatsiin ja saatettiin siihen
-saliin, jossa Santa Fén herttuan tytär oli, niin hän tunsi tuskia,
-jotka siihen asti olivat hänelle olleet tuntemattomia. Blancan jalkojen
-juuressa istui nuorukainen, joka katseli häntä äänettömällä
-ihastuksella. Nuorukaisella oli puhvelinnahkaiset kaatiot jalassa ja
-samanvärinen takki, joka oli vyötetty hankkiluksella, josta rippui
-liljan kuvalla koristettu miekka. Silkkivaippa oli heitetty hänen
-hartioilleen ja hänen päätänsä peitti kapearöytäinen, sulilla
-somistettu hattu. Hänen rinnan kohdalle ulottuva poimukauluksensa jätti
-kaulan paljaaksi. Viikset, mustat, kuin ebenpuu, soivat hänen
-kasvoilleen miehekkään ja sotaisen näön. Hänen saappaissaan, joiden
-leveät varret monessa laskoksessa olivat kääntyneet alaspäin, oli
-ritarinmerkki: kultakannukset.
-
-Muutaman askeleen päässä edellisestä seisoi toinen ritari nojautuneena
-pitkän miekkansa ristirautaa vastaan. Hän oli samallaisessa puvussa,
-kuin toinenkin ritari, mutta hän näytti vanhemmalta. Hänen tylyt, vaan
-samalla tulista luonnetta ilmaisevat kasvonsa herättivät kunnioitusta
-ja pelkoa. Hänen takkiinsa oli neulottu Calatravan punainen risti,
-jonka merkkikuvassa oli sanat: "Tämän ja kuninkaani puolesta."
-
-Hiljainen huudahdus pääsi ehdottomasti Blancan huulilta, kun hän
-huomasi Aaben-Haametin. "Ritarit", Blanca sanoi samassa, "tässä on se
-uskoton, josta olen teille niin paljon puhunut. Katsokaa vaan, ettei
-hän vie teistä voittoa. Samallaisia, kuin hänkin olivat Aabenserraagit,
-eikä kukaan ollut heidän vertaisensa uskollisuudessa urheudessa ja
-ritarillisuudessa."
-
-Don Carlos lähestyi Aaben-Haametia. "Maurilainen ritari", hän sanoi,
-"isältäni ja sisareltani olen saanut kuulla nimenne. Arvellaan, että
-olette ylhäistä ja urhoollista sukua, ja olettekin kunnostaneet
-itseänne jalolla käytöksellänne. Hallitsijani Kaarle viides kuuluu
-kohta nostavan sodan Tunista vastaan ja silloin saamme toivoakseni
-nähdä toisemme kunniatanterella."
-
-Aaben-Haamet laski kätensä rinnalleen, istahti lattialle ja katseli
-taukoamatta Blancaa ja Lautrecia. Jälkimmäinen taas silmäili
-Ranskalaisen tavallisella utelijaisuudella Maurilaisen komeata pukua,
-loistavia aseita ja kaunista muotoa. Blanca näytti levolliselta; koko
-hänen sielunsa kuvautui hänen silmissään. Vilpitön Espanjatar ei edes
-koittanut peittää sydämensä salaisuutta. Kotvasen vaiti oltuaan
-Aaben-Haamet nousi seisaalleen, kumarsi don Rodrigon tyttärelle ja
-poistui salista. Lautrec, jota Maurilaisen käytös ja Blancan katseet
-olivat kummastuttaneet, lähti ulos mieli täynnä epäluuloa, joka pian
-muuttui varmuudeksi.
-
-Don Carlos jäi yksin sisarensa kanssa. "Blanca", hän sanoi hänelle,
-"selitä minulle, minkä tähden jouduit niin hämillesi, kun tuo
-muukalainen astui tänne."
-
-"Veli", Blanca sanoi, "minä rakastan Aaben-Haametia ja annan hänelle
-käteni, jos hän kääntyy kristin-uskoon."
-
-"Mitä!" Don Carlos huudahti, "rakastat siis Aaben-Haametia;
-Bivarilaisten jälkeinen rakastaa Maurilaista, uskotonta, vihollista,
-jonka me olemme karkottaneet näistä palatseista!"
-
-"Don Carlos", Blanca vastasi, "minä rakastan Aaben-Haametia,
-Aaben-Haamet rakastaa minua. Kolmen vuoden kuluessa hän on yhäti vaan
-luvannut luopua pikemmin minusta, kuin isiensä uskonnosta. Hänessä on
-jaloutta, kunniaa ja ritarillisia avuja; aina kuolinhetkeeni asti olen
-häntä rakastava."
-
-Don Carlos huomasi ritarillisuudessaan, että Aaben-Haametin päätöksessä
-oli jotakin jalomielistä, jos kohta hän surkuttelikin tämän uskottoman
-sokeutta. "Onneton Blanca", hän sanoi, "mihin sinut vielä vie tuo
-rakkautesi? Olin siinä toivossa, että Lautrec ystäväni tulisi
-veljekseni."
-
-"Siinä petyit", Blanca vastasi, "en saata rakastaa tuota muukalaista.
-Mitä tulee minun tunteisini Aaben-Haametia kohtaan, niin niistä ei
-minun tarvitse tehdä tiliä kenellekkään. Pidä sinä huolta
-ritarivaloistasi, niin kuin minäkin rakkauden valoistani. Vaan
-lohdutukseksesi tietäös, ettei Blanca milloinkaan mene uskottoman
-puolisoksi."
-
-"Sukumme siis katoaa maan päältä", don Carlos huudahti.
-
-"Sinun asiasi on saattaa se jälleen eloon", Blanca sanoi. "Mitä muuten
-sinulla on pojista, joita et saa nähdä ja jotka eivät urhoollisuudessa
-ole sinun vertaisiasi? Don Carlos, minä huomaan, että olemme heimomme
-viimeiset. Kuinka saattaisi sukumme pysyä elossa meidän jälkeemme, kun
-olemme näin paljon poikenneet yleisestä järjestyksestä! Cid oli
-kanta-isämme, hän on myös jälkipolvemme." Blanca lähti pois palatsista.
-
-Don Carlos kiiti Aabenserraagin tykö. "Mauri", hän sanoi hänelle,
-"luovu sisarestani, tai tule kaksintaisteluun kanssani!"
-
-"Onko sisaresi käskenyt", Aaben-Haamet vastasi, "sinua vaatimaan
-minulta takaisin ne valat, jotka hän on minulle tehnyt?"
-
-"Ei", don Carlos virkkoi, "hän rakastaa sinua enemmän, kuin koskaan
-ennen."
-
-"Oi, sinä Blancan veli, sinä olet jaloudessa hänen vertaisensa",
-Aaben-Haamet huudahti hänet keskeyttäen, "sinun sukuasi tulee minun
-kiittää kaikesta onnestani. Oi, onnellista Aaben-Haametia! oi onnen
-päivää! Luulin jo, että Blanca oli unohtanut minut tämän ranskalaisen
-ritarin tähden."
-
-"Ja se on kaikki sinun tuottamaasi onnettomuutta!" don Carlos huudahti
-vuorostaan vihan vimmassa. "Lautrec on ystäväni ja ilman sinua hän
-olisi veljeni. Vaadin sinulta hyvitystä niistä kyynelistä, joita olemme
-saaneet sinun tähtesi vuodattaa."
-
-"Sen kyllä tahdon tehdä", Aaben-Haamet vastasi, "mutta vaikka esi-isäni
-kentiesi ovat taistelleet sinun sukuasi vastaan, niin minä kuitenkaan
-en ole ritari, enkä näe tässä ketään, joka korottaisi minut sellaiseen
-säätyyn, että saattaisit mitellä miekkaa kanssani arvoasi alentamatta."
-
-Don Carlos, jota Maurilaisen älykäs aatos hämmästytti, loi häneen
-ihmettelyä ja raivoa ilmaisevan katseen ja lausui yht'äkkiä: "Minä teen
-sinusta ritarin, sen kyllä ansaitset!" Aaben-Haamet notkisti polvensa
-don Carloksen eteen, joka löi hänet ritariksi koskettaen häntä kolme
-kertaa miekkansa lappeella olkapäähän, sitte don Carlos sitoi hänen
-vyölleen saman miekan, jonka ehkä Aabenserraagi vielä oli syöksevä
-hänen rintaansa. Sellainen oli muinainen kunnianosotus.
-
-Molemmat nousivat heti ratsujensa selkään, lähtivät Granadan kaupungin
-piiristä pois ja riensivät niin sanotulle Mäntylähteelle, joka
-vanhoista ajoista asti on ollut kuuluisa Maurilaisten ja kristittyjen
-kaksintaisteluista. Siellä olivat otelleet Malik Alabes ja Ponce de
-Leon, ja Calatravan suur'mestari oli siellä antanut kuolinhaavan
-uljaalle Abayadokselle. Vieläkin näkyi tuon Maurilaisen ritarin
-aseitten palasia männyn oksille ripustettuina ja puun kaarnaan oli
-piirretty muutamia kirjaimia hautakirjoitukseksi. Don Carlos osotti
-kädellään Abayadoksen hautaa Aabenserraagille. "Noudata", hän huudahti
-hänelle, "tuon kunnon uskottoman esimerkkiä ja ota vastaan kaste tai
-kuolema kädestäni!"
-
-"Kuoleman saatan ottaa", Aaben-Haamet vastasi, "vaan eläköön Allah ja
-profeetta!"
-
-Samassa he astuivat kumpikin määrätylle paikalle ja ryntäsivät
-raivoisasti toistansa vastaan. Heillä oli ainoastaan miekka kädessä.
-Aaben-Haamet ei ollut miekkailuun niin harjaantunut kuin don Carlos,
-mutta hänen kelvolliset aseensa, jotka olivat Damaskon terästä, ja
-hänen nopealiikkeinen arapialaishevosensa tekivät hänet muutamissa
-suhteissa vihollistaan etevämmäksi. Hän laukkautti ratsuaan
-Maurilaisten tapaan ja viilsi väljällä, terävällä jalustimellaan don
-Carloksen hevosta polven yläpuolelle. Haavoittunut hevonen kaatui, ja
-don Carlos, jonka tuo onnellinen lyönti oli pakottanut pois ratsun
-selästä, kävi miekka pystyssä Aaben-Haametia vastaan. Aaben-Haamet
-hyppäsi maahan ja otti pelkäämättä don Carloksen vastaan. Hän torjui
-Espanjalaisen ensi lyönnit, ja tämän miekka murtui Damaskon terästä
-vastaan. Kahdesti onnen pettämänä don Carlos itki vimmoissaan ja huusi
-viholliselleen: "Lyö Maurilainen, lyö! Aseettomanakin don Carlos uhmaa
-sinua ja koko uskotonta heimoasi!"
-
-"Sinä saatat tappaa minut", Aabenserraagi vastasi, "mutta minä en lyö
-sinuun pienintäkään haavaa enkä ole sellaista koskaan edes
-ajatellutkaan. Tahdoin vaan näyttää, että kelpaan veljeksesi ja että
-syyttä halveksit minua."
-
-Samassa näkyi tomupilvi etäältä. Lautrec ja Blanca kiidättivät täyttä
-laukkaa kahdella feziläisellä hevosella, jotka tuulen nopeudella
-tulivat yhä lähemmäksi. Pian he saapuivat Mäntylähteelle ja huomasivat
-taistelun tauonneen.
-
-"Olen voitettu", don Carlos sanoi, "tämä ritari on lahjoittanut minulle
-henkeni. Lautrec, teidän ehkä käy onnellisemmin, kuin minun."
-
-"Haavani eivät salli minun taistella tämän jalomielisen ritarin
-kanssa", Lautrec sanoi viehättävällä ja kohteliaalla äänellä. "En
-tahdo", hän lisäsi punastuen, "tietää riitanne syytä enkä urkkia
-salaisuuttanne, joka kentiesi tuottaisi kuolettavaisen haavan poveeni.
-Kohta taas syntyy rauha välillänne, kun minä lähden pois, jollei Blanca
-käske minua jäämään jalkojensa juureen."
-
-"Ritari", Blanca sanoi, "jääkää tänne veljeni luokse ja pitäkää minua
-sisarenanne! Kaikkien täällä koossa olevien sydämet ovat murhetta
-täynnä. Meidän kanssamme opitte kärsimään elämän vastuksia."
-
-Blanca pyysi kaikkia kolmea ritaria antamaan hänelle kätensä, mutta he
-kieltäytyivät.
-
-"Minä vihaan Aaben-Haametia", don Carlos huudahti.
-
-"Minä kadehdin häntä", Lautrec sanoi.
-
-"Minä taas", Aabenserraagi sanoi, "kunnioitan don Carlosta ja Lautrecia
-käy minun sääli, vaan kumpaakaan en saata rakastaa."
-
-"Saadaanpa nähdä", Blanca sanoi, "ennemmin tai myöhemmin seuraa
-kunnioitusta ystävyys. Hyvä olisi, jos ei tästä surkeasta tapauksesta,
-joka meidät on koonnut tänne, saataisi koskaan mitään tietoa
-Granadassa."
-
-Tästä hetkestä alkaen kävi Aaben-Haamet tuhat kertaa rakkaammaksi don
-Rodrigon tyttärelle, sillä rakkautta miellyttää urhoollisuus, ja sitä
-ei puuttunut Aabenserraagilta, koska hän oli niin uljaasti käyttäytynyt
-kaksintaistelussa, ja koska don Carlos oli hänelle kiitollisuuden
-velassa hengestään. Muutamaan päivään ei Aaben-Haamet Blancan pyynnöstä
-käynyt palatsissa, jotta don Carloksen viha sai lauhtua. Suloiset ja
-katkerat tunteet vallitsivat Aabenserraagin sydämessä. Jos kohta hän
-olikin vakuutettu siitä, että Blanca uskollisesti ja palavasti häntä
-rakasti, niin pian vaihtuivat kuitenkin hänen ilosta hurmaantuneet
-tunteensa synkäksi alakuloisuudeksi, kun hän muisti, ettei hän
-luopumatta isiensä uskosta saata konsanaan olla onnellinen. Jo oli
-kulunut useampia vuosia eikä mitään parannuskeinoja ollut ilmaantunut.
-Niinköhän oli hänen loppu-ikänsäkin kuluva?
-
-Hän oli vaipunut mitä surullisimpiin ja vakavimpiin aatoksiin, kun
-eräänä iltana kuuli kellojen soiton, joka kutsui kristittyjä
-iltarukoukseen. Silloin päätti hänkin astua kerran Blancan Jumalan
-temppeliin ja rukoilla neuvoa taivaan ja maan hallitsijalta.
-
-Hän lähti ja saapui muinaisen moskeen portille, joka nyt oli muuttunut
-uskovaisten kirkoksi. Suru ja uskonnolliset tunteet valtasivat hänen
-sydämensä, kun hän astui siihen temppeliin, joka muinoin oli kuulunut
-hänen Jumalalleen ja isänmaalleen. Rukous oli juuri päättynyt; ei
-ainoatakaan ihmistä ollut enää kirkossa. Pyhä hämärä vallitsi
-pylväitten vaiheilla, jotka pitkissä sarjoissa seisoivat vähän matkan
-päässä toisistaan, kuin puut säännöllisesti istutetussa metsässä.
-Arapialaisten keveä rakennustapa oli yhdistynyt goottilaiseen
-rakennustapaan ja menettämättä mitään somuudestaan se oli käynyt
-vakavammannäköiseksi soveltuen siten paremmin jumalisiin
-mietiskelyihin. Muutamat harvalukuiset lamput valaisivat tuskin holvien
-syvänteitä, mutta sytytettyjen vahakynttilöiden valossa näkyi kaikkein
-pyhimmän alttari, joka välkkyi kullasta ja kalliista kivistä.
-Espanjalaisten mielestä on suurin kunnia luopua rikkauksistaan
-koristaakseen niillä kirkkoaan, ja puoli-alaston kansa palvelee elävän
-Jumalan kuvaa, joka on asetettu korureunaisten verhojen, helmiruunujen
-ja rubiiniseppelien keskelle.
-
-Et huomannut yhtäkään istuinta tuossa avarassa huoneessa; marmoriselle
-permannolle, jonka alla oli monta ruumiin-arkkua, sai niin ylhäinen
-kuin alhainenkin langeta polvilleen Herran Jumalan eteen. Aaben-Haamet
-astui hiljaa kirkon autiota keskustaa kohden, joka kaikui joka
-askelella. Toisinaan toi tämä Maurilaisten entinen moskee hänen
-mieleensä kauniita muistoja entis-ajoilta, toisinaan syntyi hänen
-sydämessään outoja, kristittyjen uskonnon herättämiä tunteita.
-Lamppujen himmeässä valossa hän erotti pylvään juurella liikkumattoman
-haamun, jonka hän ensi katsannolla luuli jollekin haudalle pystytetyksi
-kuvapatsaaksi. Hän lähestyi sitä ja näki nuoren, polvillaan olevan
-ritarin, jonka pää oli nöyrästi alas päin vaivuksissa ja kädet ristissä
-rinnalla. Ritari ei liikahtanut hiukkaakaan kuullessaan Aaben-Haametin
-askelten kapseen; kaikki hänen ajatuksensa, koko hänen olentonsa oli
-vaipunut hartaasen rukoukseen. Hänen miekkansa oli hänen edessään, ja
-hänen sulilla somistettu hattunsa oli laskettu marmorilliselle
-permannolle hänen viereensä. Näytti siltä, kuin tenhovoima olisi häntä
-pitänyt hänen liikkumattomassa asennossaan. Lautrec oli tuo ritari.
-
-"Oi", Aabenserraagi sanoi itsekseen, "tuo nuori ja kaunis Ranskalainen
-pyytää Luojalta jotakin erinomaista suosionosotusta; tuo soturi, joka
-jo on tullut kuuluisaksi uljuudestaan, tunnustaa täällä sydämensä
-syvimmät salaisuudet korkeuden Herran edessä, aivan kuin hän olisi
-alhaisin ja halvin ihmislasten joukossa. Rukoilkaamme siis yhdessä
-ritarien ja kunnian Jumalaa!"
-
-Aaben-Haamet oli polvistumaisillaan marmoriselle permannolle, kun hän
-lampun valossa huomasi muutamia arapialaisia kirjaimia ja Koraanin
-värsyn erään puoleksi rikkuneen kipsikoristuksen alapuolella.
-Omantunnon vaivat palasivat hänen sydämeensä ja suurimmalla
-kiireellä hän riensi pois kirkosta, jossa hän oli unohtamaisillaan
-velvollisuutensa uskontoansa ja isänmaatansa kohtaan.
-
-Tuota entistä moskeeta ympäröivä kirkkomaa oli jonkinlainen puutarha;
-sinne oli istutettu oransseja, palmuja ja sypressejä ja kaksi
-suihkulähdettä kasteli sitä; sen lähistöllä oli luostari. Mennessään
-pylväskäytävän ohitse Aaben-Haamet huomasi naisen, joka aikoi astua
-kirkkoon. Vaikka nainen oli huntuun verhottu, Aabenserraagi tunsi hänet
-Santa Fén herttuan tyttäreksi; hän pysähtyi häntä puhuttelemaan ja
-sanoi: "Tuletko hakemaan Lautrecia tästä temppelistä?"
-
-"Jätä sikseen tuo alhainen epäluulosi", Blanca vastasi. "Jos en enää
-sinua rakastaisi, niin sanoisin sen sinulle; olisipa halpamielistä
-pettää sinut. Minä tulen tänne rukoilemaan puolestasi; sinä yksinäsi
-olet nyt rukousteni esine; oman sieluni unohdan sinun sielusi tähden.
-Paras olisi ollut, ettet olisi minua hurmannut rakkautesi myrkyllä tai
-että olisit suostunut palvelemaan sitä Jumalaa, jota minäkin palvelen
-Sinä mureutat koko perhettämme; veljeni sinua vihaa; isäni on
-pahoillaan, syystä että minä kieltäyn menemästä kenenkään puolisoksi.
-Etkö havaitse, että terveyteni huononee? Katso tuota kuolon asuntoa, se
-on viehättävä! Sinne lasken pian levolle, jollet sinä kiireimmän kautta
-käänny minun uskontooni kristittyjen alttarin juurella. Taistelut,
-joita kestää riuduttavat vähitellen elinvoimani. Rakkaus, jonka olet
-minussa herättänyt,. ei voi enää kauvaakaan tukea heikkoa olentoani.
-Muista, oi Maurilainen, puhuakseni sinun kieltäsi, että se tuli, joka
-sytyttää soihdun, on myöskin se tuli, joka sen kuluttaa."
-
-Blanca astui kirkkoon ja jätti hämmästyneen Aabenserraagin miettimään
-hänen viimeisiä sanojaan.
-
-Lopuksi kävi niin, että Aabenserraagi tunsi itsensä voitetuksi, hän
-päätti luopua erhetyksistään; jokseenkin kauvan oli hän jo taistellut.
-Pelko voitti kaikki muut hänen sydämensä tunteet, kun hän ajatteli,
-että Blancan täytyy kuolla hänen tähtensä. "Ehkäpä perästäkin", hän
-sanoi itsekseen, "kristittyjen Jumala on totinen Jumala? Onhan tämä
-Jumala jalojen sielujen Jumala, koska hän on Blancan, don Carloksen ja
-Lautrecin Jumala."
-
-Tällaiset mietteet mielessä Aaben-Haamet odotti levottomana
-huomispäivää, ilmottaaksensa silloin päätöksensä Blancalle ja
-vaihtaakseen kyynelensä ja surunsa iloiseen ja onnelliseen elämään.
-Ennen iltaa hän ei saattanut mennä Santa Fén herttuan palatsiin. Hän
-sai kuulla, että Blanca oli mennyt veljensä kanssa Generalifaan, jossa
-Lautrec piti pidot. Aaben-Haamet riensi uusien epäluulojen yllyttämänä
-sinne tavatakseen Blancaa. Lautrec punehtui nähdessään Aabenserraagin,
-don Carlos taas otti Maurilaisen vastaan kylmällä kohtelijaisuudella,
-jossa kuitenkin oli kunnioitustakin.
-
-Lautrec oli tuottanut erääsen Generalifan saliin, jota sanotaan
-Ritariensaliksi, ihanimpia Espanjan ja Afrikan hedelmiä. Pitkin salin
-seiniä oli ripustettu prinssien ja Maurien voittajien, Pelayon, Cidin
-ja Gonsalvo Kordovalaisen muotokuvia. Granadan viimeisen kuninkaan
-miekka oli asetettu kuvien alapuolelle. Aaben-Haamet kätki murheen
-rintaansa ja sanoi vaan, katsellessaan noita tauluja, leijonan tavoin:
-"Me emme osaa maalata."
-
-Jalomielinen Lautrec, joka näki, että Aabenserraagin silmät
-ehdottomasti kääntyivät Boabdilin miekan puoleen, sanoi hänelle.
-"Maurilainen ritari, jos olisin aavistanut, että tulitte kunnioittamaan
-tätä juhlaa läsnä-olollanne, niin täällä en olisi ottanut teitä
-vastaan. Joka päivä kadotetaan miekka, ja olen nähnyt urhoollisimman
-kuningasten joukossa jättävän miekkansa onnelliselle viholliselleen."
-
-"Oi", Maurilainen huudahti peittäen kasvonsa viittansa liepeesen,
-"miekkansa voi kyllä kadottaa Frans ensimmäisen tavoin, mutta niin kuin
-Boabdil!..."
-
-Tuli yö; tuotiin soihtuja; keskustelu kääntyi toiselle suunnalle. Don
-Carlosta pyydettiin kertomaan Mexikon löytöä. Hän puhui tuosta
-tuntemattomasta maailmasta loistavalla kaunopuheisuudella, joka on
-omituista Espanjan kansalle. Hän kertoeli Montezuman onnettomuutta,
-Amerikkalaisten tapoja, kastiilialaisen urheuden ihmetöitä, vieläpä
-maanmiestensä julmuuksiakin, jotka hänestä eivät näyttäneet ansaitsevan
-moitetta eikä kiitosta.
-
-Tällaiset kertomukset viehättivät Aaben-Haametia, niin kuin yleensä
-Arapialaisia miellyttää eriskummalliset tarinat. Hän puolestaan kuvaili
-Konstanttinopolin raunioille äsken perustettua Ottomanin valtakuntaa,
-muistellen samalla kaihomielin Muhammedin ensimmäistä valtakuntaa ja
-noita onnellisia aikoja, jolloin uskovaisten päällikön ympärillä
-loisti Zobeida, Kauneuden Kukka, Sydänten Voima, Raju-ilma ja
-jalomielinen Ganem, rakkautensa orja. Lautrec taas kuvaili Frans
-ensimmäisen komeaa hovia, taiteitten elpymistä raakuuden sylistä ja
-entis-aikojen kunniallisuutta ja ritarillisuutta, joihin oli liittynyt
-sivistyneempien aikojen hienot tavat, goottilaisia torneja, jotka ovat
-koristetut kreikkalaiseen tapaan, ja Gallian naisia, jotka ymmärtävät
-korottaa vaatteuksensa kauneutta ateenalaisella somuudella.
-
-Tämän haastelun jälkeen otti Lautrec, joka tahtoi huvittaa juhlan
-sankaritarta, kitarin ja lauloi seuraavan romanssin, jonka hän oli
-sovittanut maansa vuorelaislaulun nuottiin:
-
-    Mun syömen' kaiho valloittaa,
-    Kun mieleen muistuu Ranskanmaa.
-    Niin siellä, armas sisaren',
-         Ol' ihanaa!
-    Sinua aina muistelen,
-         Maa kaunoinen!
-
-    Muistatko, kuinka kotona
-    Uinuimme äidin rinnoilla?
-    Ja kuinka äiti pusersi
-         Meit' iloisna
-    Poveensa vasten, hymyili
-         Ja riemuitsi?
-
-    Muistatko linnaa korkeaa,
-    Mi Doren luona kohoaa?
-    Ja vanhaa Mauren tornia,
-         Joss' ilmottaa
-    Ain' kello päivän tuloa
-         Jok' aamuna?
-
-    Muistatko, kuin kiis' pääskynen
-    Pinnalla lammen tyvenen,
-    Kuin tuuli taipuun kaislikon
-         Sai kevyen,
-    Kuin valo sammui auringon
-         Taa vuoriston?
-
-    Jos nähdä saisin Helenan,
-    Ja vuoren, tammen varjoisan,
-    Niin saisin rinnan rauhaisen
-         Ja riemuisan!
-    Sinua aina muistelen,
-         Maa kaunoinen!
-
-Laulettuaan viimeiset säkeet loppuun, Lautrec pyyhkäisi hansikkaallaan
-kyynelen, jonka ihanan Ranskanmaan muisto oli tuonut hänen silmäänsä.
-Samat kaipuun tunteet, jotka täyttivät kauniin vangin sydämen,
-valtasivat Aaben-Haametin, joka, samoin kuin Lautreckin muisteli
-murhemielin isänmaatansa. Kun toiset kehottivat häntäkin vuorostaan
-ottamaan kitaria käsiinsä, niin hän esteli sanoen osaavansa vaan yhden
-ainoan romanssin, joka ei muka ollenkaan miellytä kristityitä.
-
-"Jos uskottomat vaikeroivat meidän voitoistamme", don Carlos virkkoi
-halveksien, "niin voittehan laulaa; voitettujen on suotu vuodattaa
-kyyneliä."
-
-"Niin", Blanca sanoi, "ovathan meidänkin esi-isämme, jotka muinoin
-olivat Maurilaisten ikeen alla, jättäneet meille niiltä ajoilta monta
-valituslaulua."
-
-Aaben-Haamet lauloi sitten seuraavan ballaadin, jonka hän oli oppinut
-eräältä Aabenserraagien heimoon kuuluvalta runoilijalta:
-
-    Ratsulla kulkeissaan
-    Havaitsi don Juan
-    Komean Granadan
-    Vuorella loistavan.
-    Hän tälle virkahti:
-       Sa armaisen'
-       Saat sydämen'
-       Ja käteni.
-
-    Sun kihlaan itsellen'
-    Lemmittyn' herttainen.
-    Sinulle lahjoitan
-    Seviljan, Kordovan.
-    Koristeet kultaiset
-       Ja helmet saat
-       Sa loistokkaat
-       Ja kaunoiset.
-
-    Granada vastaa näin:
-    Maur' on mun ystäväin
-    Oon Maurin morsio,
-    Oon Maurin valio,
-    Ja uljaat poikani
-       Mun verraton
-       Koristeen' on.
-       Pois kihlasi!
-
-    Niin vannoit, vakuutit,
-    Mut Maurin kavalsit!
-    Sa jouduit haltuhun
-    Tuon kansan kirotun.
-    Aabenserraagien
-       Perinnön nyt
-       Vei kristityt!
-       Allah soi sen!
-
-    Milloinkaan ratsu ei
-    Tuo hadshia, jon' vei
-    Haudalle profeetan,
-    Povehen Granadan.
-    Aabenserraagien
-       Perinnön nyt
-       Vei kristityt!
-       Allah soi sen!
-
-    Alhambra ihanin!
-    Asunto Allahin!
-    Oi lähteet kirkkahat!
-    Oi niityt vihannat!
-    Aabenserraagien
-       Perinnön nyt
-       Vei kristityt!
-       Allah soi sen!
-
-Nämät teeskentelemättömät valitukset liikuttivat uljasta don
-Carlostakin, vaikka niissä oli lausuttu soimauksia kristittyjä vastaan.
-Hän olisi mielellään tahtonut olla laulamatta, mutta kohtelijaisuudesta
-Lautrecia kohtaan hän katsoi velvollisuudekseen myöntyä tämän
-pyyntöihin. Aaben-Haamet antoi kitarin Blancan veljelle, joka ylisteli
-kuuluisan esi-isänsä Cidin urotöitä.
-
-    Sotavaattehet yllä, ja valmiina
-    Purjehtiin Afrikan rantoja päin
-    Cid Ximenan jalkojen juuressa
-    Kitarillaan säistäen laulavi näin:
-
-    Mene Maureja vastaan taistelemaan,
-    On lausunut Ximena, maahan ne lyö!
-    Siten mainehen saat, nimen kunniakkaan,
-    Jota ei ole peittävä unholan yö.
-
-    Sotalakkini, peitseni tuokaatten!
-    Sodan liekkihin riennän mä raivoisaan
-    Ja on huutoni riehussa taistelujen:
-    "Edest' armahan, kunnian käyn sotimaan."
-
-    "Jumalaa, kuningasta ja armastaan
-    Yli kaiken urhea Cid rakastaa."
-    Siten kristityt viel' ihastuksissaan
-    Andaluusian laaksossa kertoa saa.
-
-Laulaessaan tätä runoelmaa miehevällä ja sointuisalla äänellään don
-Carlos näytti niin uljaalta, että olisi luullut hänet itse Cidiksi.
-Lautrec oli saman sotaisen innostuksen vallassa kuin hänen
-ystävänsäkkin, vaan Aabenserraagi oli kalvennut kuullessaan Cidin
-nimen.
-
-"Sitä ritaria", hän sanoi, "jota kristityt nimittävät Taistelujen
-Kukaksi, sanomme me Hirviöksi. Jospa hänen jaloutensa olisi ollut hänen
-urhoollisuutensa vertainen!..."
-
-"Hänen jaloutensa", don Carlos vastasi tulistuneena keskeyttäen
-Aaben-Haametin, "oli vielä suurempi, kuin hänen rohkeutensa, eikä
-ketkään muut kuin Maurilaiset, solvaa sitä sankaria, joka on minun
-sukuni kanta-isä."
-
-"Mitä sanot?" Aaben-Haamet huudahti syöksähtäen istuimeltaan, jossa hän
-oli ollut puoleksi pitkällään, "luetko sinä Cidin esi-isiesi joukkoon?"
-
-"Hänen verensä juoksee suonissani", don Carlos virkkoi, "ja siitä
-vihasta, joka leimuaa sydämessäni Jumalani vihaajia vastaan, tunnen
-olevani tuota jaloa heimoa."
-
-"Siis", Aaben-Haamet sanoi kääntyen Blancan puoleen, "te olette niiden
-Bivarilaisten jälkeisiä, jotka Granadan valloituksen jälkeen anastivat
-onnettomien Aabenserraagien kodit ja surman suuhun suistivat saman
-nimisen ritarin, joka tahtoi puolustaa esivanhempiensa hautaa."
-
-"Maurilainen", don Carlos huudahti vihan vimmassa, "tiedä, etten anna
-itseäni tässä tutkistella! Jos minä nykyään omistankin Aabenserraagien
-rikkauksia, niin ovat esi-isäni ne saavuttaneet verellänsä ja ovat
-niistä kiitollisuuden velassa ainoastaan miekalleen."
-
-"Vielä sananen", lausui Aaben-Haamet vielä enemmän liikutettuna. "Me
-emme maanpaossa ollessamme tietäneet, että Bivarilaiset olivat saaneet
-Santa Fén herttuan arvonimen; se juuri on ollut syynä erehdykseeni."
-
-"Se, jolle Ferdinand Katoolinen soi tuon arvonimen, oli sama Bivar,
-joka voitti Aabenserraagit", don Carlos vastasi.
-
-Aaben-Haametin pää vaipui rinnalle, ja hän jäi seisomaan don Carloksen,
-Lautrec'in ja Blancan keskelle, jotka hämmästyneinä katselivat häntä.
-Kaksi kyynelvirtaa vuosi hänen silmistään vyöllä olevalle tikarille.
-"Antakaa anteeksi", hän sanoi, "miesten ei sovi, niin kuin tiedän,
-vuodattaa kyyneliä, mutta tästälähin ei ole silmäni niistä täyttyvä,
-vaikka minulle jää paljon itkettävää. Kuulkaa minua!"
-
-"Blanca, rakkauteni sinua kohtaan on yhtä tulinen, kuin Arapian kuumat
-tuulet. Minä olin voitettu, en enää saattanut elää sinutta. Kun eilen
-näin tämän ranskalaisen ritarin rukoilevan, kun kuulin sanasi
-kirkkotarhassa, niin päätin tunnustaa sinun Jumalaasi ja antaa sinulle
-pyhän lupauksen."
-
-Blancan riemun-osotukset ja don Carloksen hämmästys keskeyttivät
-Aaben-Haametin; Lautrec peitti kasvonsa käsillään. Maurilainen arvasi
-hänen ajatuksensa ja pudistaen päätänsä hän veti suunsa niin
-surulliseen hymyilyyn, että sydäntä särkevää oli sitä nähdä. "Ritari",
-hän sanoi, "elä heitä toivoasi kokonaan, ja sinä Blanca itke koko ikäsi
-viimeistä Aabenserraagia!"
-
-Blanca, don Carlos ja Lautrec kohottivat kaikin kolmisin kätensä
-taivasta kohden ja huudahtivat: "Viimeinen Aabenserraagi!"
-
-Hiljaisuus vallitsi, pelko, toivo, viha, rakkaus, hämmästys ja kateus
-valtasivat kaikkien sydämet. Blanca lankesi samassa polvilleen.
-"Laupeuden Jumala!" hän sanoi, "sinä hyväksyt minun valitsemiseni; minä
-en saattanut rakastaa ketään muuta, kuin sankarien jälkeläistä."
-
-"Sisareni", don Carlos huudahti vimmoissaan, "ajattelehan, että olet
-tässä Lautrec'in edessä!"
-
-"Don Carlos, hillitse vihasi", Aaben-Haamet sanoi, "velvollisuuteni on
-teitä rauhoittaa." Sitte, kääntyen Blancan puoleen, joka oli jälleen
-istuutunut, hän virkkoi:
-
-"Taivaan huuri, rakkauden ja kauneuden haltijatar, Aaben-Haamet on
-pysyvä orjanasi kuolinhetkeesi asti, mutta tuntea sinun tulee hänen
-onnettomuutensa kaikessa niiden laajuudessa. Se vanhus, joka
-puolustaessaan kotoliesiänsä sai surmansa iso-isäsi kädestä, oli isäni
-isä! Kuullos vielä toinenkin salaisuus, jota olen sinulta kätkenyt, tai
-jonka pikemmin sinä olet saattanut minun unhottamaan. Kun ensikerran
-tulin tähän surkeaan isänmaahan, niin aikomukseni etupäässä oli hakea
-joku Bivarilainen, jotta hän saisi tehdä minulle tiliä siitä verestä,
-jota hänen esi-isänsä olivat vuodattaneet."
-
-"Olkoonpa niin", sanoi Blanca surullisella äänellä, jossa kuitenkin
-ilmaantui hänen sielunsa jalous. "Mikä siis on päätöksesi?"
-
-"Ainoa päätös, jonka saatan tehdä arvoasi loukkaamatta on se, että
-päästän sinut valoistasi ja koitan täyttää ikuisella poissa-olollani ja
-kuolemallani ne velvollisuudet, jotka meillä kummallakin on omaa
-Jumalaamme, omaa isänmaatamme ja sukuamme kohtaan ja jotka nyt olemme
-lyöneet laimin. Jos joskus kuvani haihtuu sydämestäsi, jos kaikki
-hävittävä aika poistaa mielestäsi Aabenserraagin muiston... niin tämä
-ranskalainen ritari... Tämä uhraus tulee sinun tehdä veljesi mieliksi."
-
-Lautrec hypähti innostuneena seisaalleen ja heittäytyi Maurilaisen
-syliin. "Aaben-Haamet", hän huudahti, "elä luule että voitat minut
-jalomielisyydessä, sillä minä olen Ranskalainen ja Bayard löi minut
-ritariksi; minä olen vuodattanut vertani kuninkaani puolesta ja tahdon,
-samoin kuin Bayardkin ja ruhtinaani, olla peloton ja moitteeton. Jos
-jäät tänne, niin rukoilen don Carlosta, että hän suostuu antamaan
-sinulle sisarensa käden; jos lähdet Granadasta, niin en sanaakaan puhu
-sinun armaallesi rakkaudestani häntä kohtaan. Ellös Afrikkaan
-lähteissäsi viekö mukanasi sitä kamalaa luuloa, että Lautrec vähääkään
-ymmärtämättä avujasi koittaa käyttää edukseen sinun onnettomuuttasi."
-
-Nuori ritari likisti Maurilaista rintaansa vasten Ranskalaisen lämmöllä
-ja hilpeydellä.
-
-"Ritari", don Carlos sanoi vuorostaan, "enpä muuta odottanutkaan
-teiltä, jotka kumpikin olette niin mainiota sukuperää. Aaben-Haamet,
-mistä merkistä saattaisin teidät tuntea viimeiseksi Aabenserraagiksi!"
-
-"Käytöksestäni", Aaben-Haamet vastasi.
-
-"Minä ihmettelen sitä", Espanjalainen sanoi, "mutta näyttäkää minulle
-jokin todiste syntyperästänne, ennen kuin lausun ajatukseni."
-
-Aaben-Haamet veti povestansa Aabenserraagien perintösormuksen, joka
-rippui kultavitjoista.
-
-Tämän nähdessään don Carlos ojensi kätensä onnettomalle
-Aaben-Haametille. "Herra ritari", hän sanoi, "pidän teitä rehellisenä
-miehenä ja todellisena kuninkaan poikana. Te teette minulle suuren
-kunnian tahtoessanne päästä sukulaisuuteen minun kanssani. Minä suostun
-siihen taisteluun, jota hakemaan te oikeastaan tänne tulittekin. Jos
-minä tulen voitetuksi, niin koko omaisuuteni, joka muinoin kuului
-teille, olette te tarkalleen saapa takaisin. Jos hylkäätte taistelun
-ehdotuksen, niin suostukaa te puolestanne siihen, mitä minä teille
-tarjoon: Kääntykää kristityksi ja ottakaa sisareni käsi, jota Lautrec
-jo pyysi teille."
-
-Kiusaus oli suuri, vaan Aaben-Haametista ei se kuitenkaan saanut
-voittoa. Jos kohta rakkaus koko mahtavuudessaan puhui Aabenserraagin
-sydämessä, niin toiselta puolen häntä kauhistutti se ajatus, että
-vainoojien veri yhdistyisi vainotuitten vereen. Hän oli näkevinänsä
-iso-isänsä haamun nousevan haudastaan ja moittivan häntä jumalattomasta
-liitosta. Surun murtamana Aaben-Haamet huudahti: "Voi, pitääkö minun
-tavata täällä näin monta ylevää sielua, näin monta jaloa luonnetta
-tunteakseni sitä katkerammin, mitä kadotan! Lausukoon Blanca, sanokoon
-hän, mitä minun tulee tehdä ollakseni paremmin hänen rakkautensa
-arvoinen!"
-
-Blanca huudahti: "Palaa takaisin erämaahan!" ja vaipui tainnoksiin.
-
-Aaben-Haamet lankesi polvilleen, jumaloitsi Blancaa vielä enemmän, kuin
-taivasta ja lähti pois sanaakaan lausumatta. Jo samana yönä hän
-matkusti Malagaan ja astui laivaan, joka vei hänet Oraniin. Hän tapasi
-mainitun kaupungin lähelle leiriytyneen karavaanin, joka lähtee joka
-kolmas vuosi Marokosta, kulkee Afrikan poikki, saapuu sitte Egyptiin ja
-yhdistyy Jemenissä Mekkaan menevän karavaanin kanssa. Aaben-Haamet
-yhtyi pyhiinvaeltajien joukkoon.
-
-Blanca sairastui ensin vaarallisesti, mutta tointui kuitenkin muutaman
-ajan kuluttua. Lautrec, pysyen uskollisesti Aabenserraagille
-antamassaan valassa, lähti pois eikä milloinkaan hän sanallakaan
-ilmoittanut rakkauttansa ja surujansa Santa Fén herttuan tyttärelle
-eikä pienimmälläkään tavalla mureuttanut hänen alakuloista mieltänsä.
-Joka vuosi meni Blanca käyskentelemään Malagan vuorille siihen aikaan,
-jolloin hänen rakastajansa tavallisesti palasi Afrikasta. Hän istuutui
-kalliolle, katseli merelle, silmäili etäällä purjehtivia laivoja ja
-lähti sen jälkeen takaisin Granadaan. Lopun ikäänsä hän vietti
-kuljeskelemalla Alhambran raunioiden seassa. Ensinkään hän ei
-valitellut, ei itkenyt; koskaan hän ei puhunut Aaben-Haametista; outo
-olisi luullut hänet onnelliseksi. Hän yksinään jäi jäljelle koko
-suvusta. Hänen isänsä kuoli murheesen, ja don Carlos sai surmansa
-kaksintaistelussa, jossa Lautrec oli hänen varamiehenänsä. Ei
-milloinkaan ole saatu selville, minkä kohtalon alaiseksi Aaben-Haamet
-joutui.
-
-Kun matkustat Tuniksesta ja kuljet siitä portista, josta käy tie
-Karttaagon raunioille, niin tapaat hautausmaan. Sen yhdessä kolkassa on
-minulle näytetty palmupuun suojassa olevaa hautaa, jota sanotaan
-"viimeisen Aabenserraagin haudaksi." Siinä ei ole mitään huomattavaa;
-koruton hautakivi peittää sitä; ainoastaan kiven keskelle on
-Maurilaisten tavan mukaan koverrettu taltalla pieni syvennys.
-Sade-aikana kokoontuu vettä tuon kulpon pohjalle ja paahteisen
-ilmanalan helteessä tulee sinne välistä joku taivaan lintu sammuttamaan
-janoansa.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Viimeisen Aabenserraagin vaiheet, by 
-F. R. de Chateaubriand
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEISEN AABENSERRAAGIN VAIHEET ***
-
-***** This file should be named 62937-8.txt or 62937-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/2/9/3/62937/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/62937-8.zip b/old/62937-8.zip
deleted file mode 100644
index 22a108d..0000000
--- a/old/62937-8.zip
+++ /dev/null