NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 7572 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..d38d1d8
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #64951 (https://www.gutenberg.org/ebooks/64951)
diff --git a/old/64951-0.txt b/old/64951-0.txt
deleted file mode 100644
index 2fe120e..0000000
--- a/old/64951-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,7572 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Elämäntarinoita syrjäkadulta, by Ricarda
-Huch, Translated by Hilja Walldén
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Elämäntarinoita syrjäkadulta
-
-
-Author: Ricarda Huch
-
-
-
-Release Date: March 28, 2021  [eBook #64951]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄNTARINOITA SYRJÄKADULTA***
-
-
-E-text prepared by Tuula Temonen
-
-
-
-ELÄMÄNTARINOITA SYRJÄKADULTA
-
-Kirj.
-
-Ricarda Huch
-
-Tekijän luvalla suomentanut
-
-Hilja Walldén
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1904.
-
-
-
-
-1
-
-
-Unessa olen nähnyt jälleen Riemuportinkadun. Nousin tuota jyrkkää,
-koleista katua ylös, jota niin usein olen kulkenut todellisuudessakin.
-Mutta nyt en pysähtynyt pyhän Antoniuksen talon edustalla; vasta
-ylhäällä, kadun päässä, seisahduin ja katsoin taakseni. Kulmatalon
-vieressä oleva lyhty paloi, sillä oli yö; tuttu oli minulle tuo
-likaisenpunainen liekki, joka tomuisen, yhdeltä sivulta rikkinäisen
-lasin takaa tuskin kykeni valaisemaan puoltakaan jyrkästi alenevasta
-kadusta. Taivas oli synkkä ja tähdetön, ilmanrannalla vain hohti
-häikäisevän valkoinen viiru ja sen alapuolella kohtasi katseitani pala
-merta, joka näkyy tältä paikalta. Nyt vasta kiintyi huomioni siihen,
-että kadulla vallitsi kuolonhiljaisuus. Kuinkahan myöhäistä olikaan?
-Paloihan lyhty vielä, ja sitä paitsi taukosi touhu Riemuportinkadulla
-vasta kotvasen keskiyön jälkeen; kuuluipa läheisistä kapakoista usein
-hälinää melkein aamuun saakka. Nyt en kuullut naurua, en laulua, en
-mandoliininsoittoa, en edes kaivonkaan lirinää. Kerran olin kuulevinani
-Riccardon kainalosauvan tuttuun tapaansa iskevän katukiviin ja yritin
-huudahtaa: "Riccardo, missä olet? Missä olet ollut kaiken tämän aikaa?"
--- mutta en saanut ääntä esille kurkustani. Pyrkiessäni pääsemään
-ääneen sammui äkkiä vieressäni oleva lyhty, ja kammo valtasi mieleni,
-sillä ohitseni ei ollut kulkenut yövahtia eikä ketään muutakaan. Kun
-nyt katsahdin pitkin tuota pimeätä katua, näin maassa hiipivän, matavan
-jotakin, joka minussa herätti pelkoa, jo ennenkuin oikein käsitinkään,
-mitä se oli. Yhä selvemmin aloin pimeässä erottaa pantterinkaltaisia
-olentoja, joiden häntä hitaasti heilui puolelle ja toiselle, ja
-vihreät, hehkuvat pisteet, jotka minua lähenivät, tunsin nyt ahnaiksi,
-julmiksi pedonsilmiksi. Huolimatta vaarasta, johon olin joutunut,
-ja sen herättämästä tuskasta ihmettelin sitä, etten kuullut petojen
-ulvovan, vaikka ne aukoivat kitaansa, niin että voin nähdä niiden
-terävät hampaat. Silloin kajahti kimeä, kauhea huuto taloista, joissa
-tähän saakka oli ollut aivan hiljaista. Sinne olivat siis hiipineet nuo
-pedot, joita en enää nähnyt missään, ja ne olivat käyneet nukkuvien
-asukasten kimppuun. Akkunat ja ovet olivat kaikki tyyni suljetut, mutta
-kun jännitin katsettani, näytti minusta siltä kuin muurin raoista olisi
-virrannut verta. Ei epäilemistäkään, -- suurina, tummina pisaroina
-tulvi sitä kivien välitse esiin yhä nopeammin ja vuolaammin, valuen
-muuria pitkin maahan. Nyt kuului taas räikeä kirkaisu, ja se herätti
-minut: todellisuudessa kuului kadulta huutoa, vaikkei niin kovaa ja
-kammottavaa, kuin miltä se minusta unessa oli kuulunut.
-
-Nähdessäni ensimäisen kerran pyhän Antoniuksen talon, olin jo kymmenen
-vuotta ollut sen omistaja. Isäni oli ostanut sen, ja hänen kuoltuansa
-olin minä perinyt sen, mutta sen hoito oli yhä edelleen uskottu
-samalle miehelle kuin ennenkin, joten en katsonut tarpeelliseksi
-huolehtia siitä sen enempää. Perintätarun mukaan oli tuon talon
-rakentanut keskiajan alkupuolella Hugo von Beiwatsch, ensimäinen näillä
-tienoilla asuneista esi-isistämme; siksi isäni, joka piti arvossa
-sukumuistoja ja myöskin oli ristittänyt minut, ainoan poikansa, tuon
-esi-isän kaimaksi, hankki talon itselleen, sijoittaen siihen osan
-omaisuudestaan epäedullisella tavalla. Että minä en koskaan ollut
-nähnyt tuota muistoista rikasta taloa, johtui ensiksikin siitä, etten
-ollut perinyt isäni edellämainittua sukulaisrakkautta, toiseksi siitä,
-että "Roomalaiskaupungissa", joka on vanhin, ahtain ja rappeutunein
-kaupunginosa, asuu vain alhaista kansaa, josta syystä varakkaammat sitä
-karttavat, heitä kun ei haluta nähdä siellä vallitsevaa kurjuutta eikä
-kuulla repaleisiin puettujen lasten kerjuuta -- ja mitäpä heillä siellä
-olisikaan tehtävää. Tosin tuolla alueella, jossa monet eri kansat ja
-sukupolvet ovat pitäneet asuntoa, on nähtävänä paljon muinaismuistoja
-sekä pakanuuden että kristinuskon ajalta, ja muualla olisin niitä kyllä
-tarkannut, mutta kun ne löytyivät kotiseudullani, en niistä välittänyt,
-kuten tavallista on. Kun sitä paitsi olin usein matkoilla ja sillä
-välin tyydyin noihin säännöllisiin kävelyretkiin, jotka veivät minut
-asunnostani konttoriin tai kahvilaan, niin "Vanhakaupunki" oli minulle
-oudompi kuin Mekka ja Jerusalem, joista minulla kumminkin oli kuvien
-avulla luotu jokseenkin selvä käsitys.
-
-Silloin, eräänä kevätpäivänä, ilmoitti taloni hoitaja että hänen
-oli ollut mahdoton saada kootuksi vuokrarahat, jotka olivat
-maksettavat viikottain. Vuokralaiset, joita ei muutoin voinut moittia
-huolimattomiksi, kieltäytyivät nyt maksamasta vuokraa, -- ja niin
-yksimielisesti, että voi luulla vallankumouksen olevan tekeillä; minun
-oli välttämättömästi itseni tultava uhkaamaan jyrkän ankarasti, että
-jos vastahakoisuus jatkuisi, heittäisin heidät kaikki tyyni kadulle.
-Minua ei haluttanut ryhtyä tuohon epämiellyttävään tehtävään ja kehotin
-talonhoitajaa joko suomaan noille ihmisille kuukauden odotusaikaa
-tai Jumalan nimessä jättämään osan saatavistani perimättä. Mutta
-suuttuneena hän kieltäytyi noudattamasta kehotustani. Häntä pidettiin
-sävyisänä miehenä ja sellainen hän olikin, -- aivan rajattomiin
-mukautuva niitä kohtaan, joilla oli korkeampi asema kuin hänellä; mutta
-kumarteleva tai omaa etuansa katsova hän ei ollut, vaan perinpohjin
-rehellinen. Köyhille hän väliin oli tyly ja kova, ei juuri siksi,
-että hänen mielenlaatunsa tai taipumuksensa olisivat häntä siihen
-yllyttäneet, vaan siksi että niitä hänen mielestänsä oli siten
-kohdeltava, ja hän katsoi velvollisuudeksensa menetellä sen mukaan.
-Ollen itse kansan riveistä lähtenyt, ei hän sitä liioin tarkannut
-eikä hänellä sen suhteen ollut mitään itsenäistä katsantokantaa, vaan
-hän edellytti vain, että köyhien ja kurjuudessa elävien ihmisten
-laita ei voinut olla oikein, että syy oli heissä itsessänsä ja
-ettei ainakaan ollut aihetta sääliä heitä tai tehdä jotakin heidän
-hyväksensä. Varakasten puolta hän aina piti, ja nytkin hän mainitsi
-joukon esimerkkiä vuokralaisteni laiskuudesta, kavaluudesta ja
-häpeämättömyydestä, huomauttaen että hyvyyteni vain saattaisi heidät
-viekastelemaan ja minua petkuttelemaan. Erittäinkin oli vanha Farfalla,
-toisten johtaja ja yllyttäjä, niin julkea ja ovela, että hänen
-onnistuisi naureskellen ja kokkapuheita lasketellen, naama viattoman
-näköisenä, pettää niin hyvä Jumala kuin paholainenkin. -- Lyhyesti
-sanoen, minulla ei ollut muuta neuvoa päästä tuosta miehestä rauhaan,
-kuin että lupasin itse mennä asiaa tutkimaan. En kumminkaan suostunut
-ottamaan häntä seuralaisekseni, vaikka hän siksi tarjoutui, nähtävästi
-arvellen minulta puuttuvan tuota tyrannimaista verenhimoa, jota hänen
-mielestänsä nyt olisi tarvittu; en näet halunnutkaan jäljitellä keisari
-Venzeslawia tai esiintyä kuten Juhana Leydeniläinen, teloittaja
-Knipperdolling sivullani.
-
-Seuraavana päivänä läksin iltapäivällä liikkeelle ja aloin nyt nousta
-kukkulaa ylös Roomalaiskaupunkia kohden. Aluksi olin huonolla tuulella
-vastenmielisen tehtävän takia, joka oli suoritettavanani; mutta pian
-kävin kaikesta huolimatta iloisemmaksi, niin miellyttävästi vaikutti
-minuun ympäristö. Alhaalla kaupungissa oli painostava ilma ahdistanut
-mieltä, mutta kuta ylemmäs tulin, sen raittiimpia olivat hymisevät
-tuulenhengähdykset, jotka toivat muassaan siellä täällä puutarhoissa
-kukkivien kilsepensaiden lemua. Kun nyt katseitani äkkiä kohtasi meri,
-tummanvihreänä kuten aina rajuilman edellä sekä liikkumatonna kuin
-nukkuva jättiläiseläin, jonka nahka vain väliin unessa värähtelee,
-silloin oli minusta kuin minulle olisi ilmennyt iäisyyden maailma,
-syrjäyttäen voittohikkaasti tieltään tämän kirjavasta pahvista
-rakennellun kurjan maailmamme, ja pysähdyin ehdottomasti, vetääkseni
-syvään henkeä. Tällä paikalla oli ehkä vuosisatoja sitten roomalainen
-valloittaja pystyttänyt keihäänsä raivaamattomaan maahan ja säihkyvin
-silmin tarkastellut vuoria ja laaksoja; ilmaan oli suhahtanut kotkia,
-joiden lento saattoi ilmi tulevia asioita, ja ikuisia muureja oli
-pystytetty, joille nyt kerjäläispojat piirtelevät kuvia punaisella
-tiilillä. Kulkiessani uuden linnanmuurin vieritse, josta osa kuuluu
-olevan jätteitä roomalaisajoilta, näinkin todella lasten tapaan
-piirretyn, vain muutamien viivojen muodostaman, pyöreän pojannaaman
-ojennettuine kielineen ja kuvan alla seuraavan runon:
-
-    "Nää seikat tiedä sä:
-    Ett' Berengar oon mä
-    Ja kymmenettä käyn.
-    Sä, narri, luit tään!"
-
-Tuo pani minut nauramaan, -- juuri siksi ettei siinä ollut mitään
-erikoista tai nerokasta, vaan että niin kuvassa kuin runossa vain
-esiintyi tuota tavallista katupojan sukkeluutta, sellaisena kuin se
-aina on ollut ja aina pysynee. Huomaamattani olin joutunut kapealle
-kadulle, jonka molemmin puolin kohosi korkeat muurit, ja siellä näin
-köyhän kansan muodostaman ruumissaaton, joka nousi hitaasti tuota
-vähitellen kohoavaa tietä ylös. Nyt vasta kohdistui huomioni siihen,
-että jonkun aikaa oli kuulunut kellonsoittoa "Pakanakirkosta", jonne
-ruumis nähtävästi aiottiin viedä. Arkku oli koristettu tuollaisilla
-mauttomilla vaate- ja vahakukkaseppeleillä, jommoisista kansa
-pitää, ja päättäen surevista, jotka olivat huonosti puettuja,
-toiset repaleissakin, oli vainaja ollut kaikkein köyhimpiä. Saaton
-edellä kulki Roomalaiskaupungin kirkkoherra, nuori mies, jonka
-ulkomuoto niin suuresti kiinnitti huomiotani, etten saanut silmiäni
-hänestä käännetyiksi. Sen sijaan kuin pienten seurakuntain papeista
-tavallisesti ulkomuodon epähienouden ja liikkeiden kömpelyyden nojalla
-voi huomata heidän olevan talonpoikaista syntyperää, ilmeni tämän
-miehen kauneilla, hienopiirteisillä kasvoilla, hänen notkeassa,
-ryhdikkäässä käynnissänsä, yksin tavassa, millä hän liehautti mustaa
-puintansa, luontaista ylevyyttä ja mielen hienoutta. Koko hänen
-olennossaan oli jotakin sanoin selittämätöntä, joka hänet erotti
-tavallisista ihmisistä, jotakin sellaista, josta entisaikojen ihmisten
-haaveksivassa mielessä lienee muodostunut pyhimysten sädekehä.
-Vahakynttilöitä kantavat kuoripojat ja hänen jälkeensä astelevat
-viheliäisen näköiset ihmiset muodostivat kuin kunniasaaton, joka
-nöyrän alamaisena suri hänen kanssansa. Seurasin surusaattuetta
-kirkolle saakka, jota rakennusta en koskaan tätä ennen -- se minun
-täytyy tunnustaa -- ollut lähemmin tarkastanut. Tuota ikivanhaa,
-vähän kömpelöä, mutta ilmeikästä tuomiokirkkoa nimitettiin yleisesti
-Pakanakirkoksi, koska samalla paikalla ennen muinoin oli sijainnut
-roomalainen Venuksen temppeli. Sen jätteitä oli aivan valikoimatta
-sijoitettu kirkkorakennukseen, joka siitä oli saanut omituisen,
-mutta silmää viehättävän näön. Varsinkin kiintyivät katseeni yhä
-uudelleen korinttilaiseen marmoripatsaaseen, joka vangin tavoin
-suljettuna valtavan suureen nelikulmaiseen torniin, seisoi viehättävän
-surumielisenä noiden harmaiden kivimuurien ympäröimänä. Sillä aikaa
-kuin arkku nostettiin vaunuista, katsahdin basilikan pitkänkapeaan,
-matalaan sisäosaan ja näin siellä himmeässä valossa mustiin verhotun
-alustan, jolle arkku piti asetettaman juhlatoimituksen ajaksi. Samassa
-silmänräpäyksessä kuin miehet, jotka sitä kantoivat, astuivat kynnyksen
-yli, lakkasi kellonsoitto ja sen sijaan värähdytti ilmaa urkujen kumea
-ääni.
-
-Pysähdyin auki olevalle ovelle, kuullakseni tuon kauniin papin puhuvan.
-Hänen sanoistaan kävi selville että vainaja oli ollut köyhä kunnon
-työmies, ja että joku oli hänet murhannut. Pappi puhui murhatusta, joka
-ei ollut sääliteltävä, sillä Jumala oli saattanut hänet korkeampaan
-olotilaan, hän puhui leskestä, jolla oli lapsi elätettävänä ja toinen
-juuri odotettavissa, ja lopuksi hän puhui murhaajasta, joka oli
-onnettomin kaikista, koska oli tahrannut sielunsa verellä, niin että
-häntä jo täällä maan päällä rasitti kirous, josta ainoastaan Jumalan
-kaikkivaltius ja ihmisten esirukoukset voivat hänet vapahtaa. Tuo
-kaikki oli paljoa jokapäiväisempää kuin mitä olin odottanut kuulevani
-tuon miehen suusta, jonka ulkomuoto oli niin hieno ja tavallisuudesta
-poikkeava; mutta hän kävi puhuessaan vielä entistään miellyttävämmäksi,
-sillä hänen surumielinen hymyilynsä tuntui kuin hyväilyltä, jonka piti
-avata kuulijain sydämet ottamaan vastaan hänen sanansa.
-
-Kirkkotorin toisella puolen alkaa varsinainen Vanhakaupunki, kapeiden
-ja likaisten katujen muodostama ruma sokkelo, jonne haluaa mennä yhtä
-kernaasti kuin päivänpaisteisilta kukkuloilta laskeutuu onkaloon tai
-maanalaiseen kellariin. Kun pienelle torille saavuttuani aloin tutkia
-siihen päättyvien katujen nimiä, huomasin kahden pienen, ränstyneen
-talon välissä roomalaisen riemuportin vakavine, ankaroine piirteinensä.
-Tuntui kuin talot olisivat takertuneet siihen kiinni ja jo painaneet
-sitä kappaleen matkaa maan sisään. Muutoin oli riemuportti säilynyt
-joltisenkin hyvin, eivät friisiä koristavat hedelmäoksatkaan runsaine
-muhkeine hedelminensä olleet sanottavasti mustuneet tai murentuneet;
-hienolehtinen köynnöskasvi, joka tunki esiin ylhäältä raoista, upeili
-viehkeässä kevättuoreudessaan, tuuheana mutta sirona, noiden kivisten
-eduskuvien rinnalla. Toisen patsaan ympärillä, joka tuntuvasti
-loittoni muurista, -- päinvastoin kuin sen pari, joka näytti melkein
-tunkeuneen viereiseensä seinään, -- tepasteli horjuvin askelin muutamia
-pienokaisia, jotka olivat hippasilla tai piilosilla. Tuon voittokaaren
-alatse kulki, vaivoin vuorta kohden kohoten, Riemuportinkatu.
-
-Kauempana, noin keskipaikoilla katua, oli minun taloni. Se oli
-kapea, korkea rakennus, jonka lika ja ikä olivat tummentaneet, mutta
-jonka paksuista muureista ja pääovelle johtavista, kahdella suurella
-kivipallolla koristetuista kiviportaista kumminkin voi huomata, että
-se oli ylhäistä alkuperää. Turhaan kolkuteltuani useita ovia, saavuin
-vihdoin kolmannessa kerroksessa eräälle avoinna olevalle, ja heikko
-mutta soinnukas ääni tiedusteli minulta, ken olin ja mitä halusin.
-Siinä asui tuo Farfalla, joka taloni hoitajan mielestä oli niin
-vaarallinen henkilö. Häntä en kumminkaan tavannut kotona; hän, joka
-minua oli puhutellut, oli hänen nuorin poikansa Riccardo. Tämä makasi
-puoliksi riisuttuna leveällä vuoteella ja viittasi selitykseksi siihen,
-ettei tullut minua vastaan, vuoteen päässä seisovaan kainalosauvaan.
-"Väliin minun on niin helppo käydä, että tuskin huomaakaan että minulla
-on kainalosauva, mutta tänään olen huonompi", sanoi hän, kääntäen
-minua kohden kalpeat, laihat kasvonsa ja tummat, tavattoman vilkkaat
-silmänsä. Nuo loistavat silmät tekivät hänen riutuneisiin kasvoihinsa
-verrattuina saman vaikutuksen kuin jalokivet, jotka on asetettu muumian
-silmäkuoppiin; oli kuin ne eivät olisi tienneet mitään kärsimyksistä,
-olisivat kuolemattomina majailleet murtuvassa, luisessa asunnossaan ja
-levollisina ja varmoina nauttineet varmasta olemassaolostaan. Niiden
-katseessa kuvastui puhtauteen perustuvaa varmuutta: oli kuin niiltä
-ei voisi jäädä mikään huomaamatta eikä mikään voisi niitä pettää.
-Minustakin näytti Riccardo pian päässeen selville ja muodostaneen
-itselleen mielipiteen; ainakaan hän ei hämmästynyt kuullessaan nimeni,
-vaan sanoi ystävällisesti, kuin olisi minua odottanut ja tuntenut minut
-ennestään, että oli hyvä että kerran tulin itse talonhoitajan asemesta;
-pian kävisi minulle selväksi, että lempeydestä olisi minulle enemmän
-hyötyä kuin haittaa. Kysyin, mitä oli tekeillä, kun vuokralaiseni,
-jotka tähän saakka olivat olleet säntillisiä, nyt äkkiä kieltäytyivät
-maksamasta vuokraa. Hänen äitinsä ja monet muut samassa talossa tai
-saman kadun varrella asuvat ihmiset, sanoi hän, olivat päättäneet
-tehdä toivioretken pyhälle vuorelle, ja siitä koituisi paljon menoja.
-Kun nimittäin eräällä jonkun matkan etäisyydessä olevalla vuorella
-palveltiin armorikasta neitsyt Mariaa, ja toukokuu on hänelle pyhitetty
-kuukausi, ja tuo taivaallinen olento silloin kumartuu tavallista
-syvemmälle maata kohden, kuullaksensa ihmislasten rukoukset, niin oli
-vanhastaan tapana silloin tehdä hänelle lupaus tai laulaa joka päivä
-kirkossa laulu hänen kunniaksensa tai tehdä toivioretki, saadaksensa
-palkinnoksi jonkun määrätyn toivomuksen toteutetuksi.
-
-Talo oli tyhjänä, kertoi Riccardo, siksi että kaikki olivat saattamassa
-hautaan Benvenutoa, nuorta työmiestä, jota kaikki olivat rakastaneet
-ja pitäneet arvossa hänen hyväsydämisyytensä, rehellisyytensä ja
-kuntonsa takia, mutta jonka juopunut heittiö oli veitsellään pistänyt
-kuoliaaksi. Tuota kuunnellessani tarkkasin etupäässä Riccardoa itseään
-ja hänen kertomistapaansa: hänen kasvonsa ja kätensä vaikuttivat minuun
-niin elävästi, että minusta tuntui siltä kuin niiden liikkeet yksin
-olisivat riittäneet ilmaisemaan hänen ajatuksensa. Olin näkevinäni
-edessäni Benvenuto paran, hänen alati hymyilevät silmänsä, hänen suuren
-suunsa, joka ei koskaan voinut evätä anomusta, -- sitten kurjan,
-kammottavan murhaajan kotkankasvoineen, vilkuilevine katseineen --
-ja lopuksi itse murhan niin selvästi, että hämmästyksissäni kysyin
-häneltä, oliko hän sitten ollut saapuvilla. Hän katsoi minuun yhtä
-hämmästyneenä kuin minä häneen, ja vasta hetken perästä hän selitti
-minulle, ettei ketään ollut saapuvilla murhan tapahtuessa ja ettei
-edes tiedetty, ken murhaaja oli; teko oli tehty myöhään yöllä, ja
-oli ainoastaan kuultu kiistaa ja nähty mieshenkilön pakenevan, mutta
-häntä ei ollut tunnettu. Sitten hän vaikeni ja lisäsi hetken kuluttua
-ikäänkuin selitykseksi: "Kun yöllä en voi nukkua, näin kuvastuksia
-kaikesta, mitä päivällä olen nähnyt taikka vain ajatellutkin, ja niin
-selvästi kuin unta nähdessä, vaikka olenkin valveilla; sentähden
-minusta usein tuntuu siltä kuin olisin todella nähnyt jotakin, jota
-vain olen kuvaillut mielessäni." Kun hän samalla vaieten katsoi minuun,
-kammotti minua, sillä minusta tuntui kuin hän olisi irroittanut minusta
-näkymättömän kuoruksen, pannaksensa sen sitten esiintymään Jumala tiesi
-missä oudoissa ja pelottavissa näytelmissä.
-
-Pian sen jälkeen alkoi talossa kuulua ääniä, ja Farfalla tuli
-huoneeseen, kädessään suuri sypresseistä ja ruusuista palmikoitu
-hautaseppele, jonka hän nyt laski Riccardon vuoteelle. Hän lausui:
-"Anetta lähetti sen sinulle, koska se tuottaisi iloa sinulle, mutta
-ei Benvenutolle." Lahja ei näyttänytkään kammottavan Riccardoa, vaan
-olevan hyvin tervetullut, sillä hän huudahti ihastuksesta ja hän
-käsitteli kukkasia ikäänkuin ne olisivat olleet pieniä lapsia. Hänen
-äitinsä tervehti nyt minua. Aluksi en Farfallan suhteen tehnyt muuta
-huomiota, kuin että hän oli vanha, ruma, jokseenkin huonosti puettu
-nainen, jolla oli iso nenä ja jonka kasvoilla kuvastui älyä, mutta ei
-juuri lämpöä, mutta minua miellytti kirkas katse, jonka hän minuun
-loi, samaten kuin luonteva tapa, millä hän minua kohteli. Häntä
-pahoitti että minun oli täytynyt odottaa, vaan hän arveli Riccardon
-auttaneen minua saamaan ajan kulumaan, sillä hänen ajatuksensa ja
-kielensä ehtivät viidesti maan ympäri sillä aikaa kuin hän itse yhteen
-kertaan nilkutti huoneen poikki. Otin heti puheeksi asiani ja sanoin
-että olin taipuisa vuokranmaksuun nähden suomaan lykkäystä, mutta
-lisäsin, koska talonhoitajan sanat kumminkin olivat vaikuttaneet
-minuun, ettei heidän siltä pitäisi luulla voivansa väärinkäyttää
-hyväntahtoisuuttani pettääksensä minua, vaan oli heidän vastedes
-noudatettava vanhaa järjestystä, sillä muutoin olisi kärsivällisyyteni
-pian lopussa. Farfalla kiitti minua kaikkein puolesta sydämellisesti,
-mutta ilman mitään tunteenpurkauksia. Kaikkihan tiesivät, sanoi hän,
-että vuokranmaksamisesta ei päässyt mihinkään, ja heillä oli tapana
-panna joka päivä, ennenkuin edes olivat ostaneet ruokaakaan, erilleen
-vuokraksi menevät rahat. Kysyin, miksi toivioretki kävi niin kalliiksi,
-ja hän luetteli monenmoisia menoja, sanoen almujen, joita kappelissa
-vaaditaan jokaiselta, tuottavan suurimmat niistä. "Kirkossa", huomautti
-hän, "on kaikki kaupantekoa, ja lisäksi varsin tuottavaa."
-
-"Miksi sitten lähdette toivioretkelle, jos teillä on sellaiset
-mielipiteet kirkosta?" kysyin minä.
-
-"Niin", sanoi hän, "mieletöntähän se oikeastaan on. Mutta kun elää
-kurjuudessa, niin kurottaa kätensä ja kohottaa rukouksen taivaan
-puoleen, kuten hukkuvatkin huutavat apua ja kohottavat käsivartensa
-ylös, vaikkei lähellä, ei kaukana ole ketään, joka voisi auttaa."
-
-Enemmän vielä kuin tuo sattuva selitys, hämmästytti minua tapa,
-millä Farfalla sen lausui, sekä hänen siitä aiheutunut hymyilynsä.
-Ei kuulunut siltä kuin hän itse olisi tuollainen kurja olento, joka
-epätoivoisena rukoili apua, vaan olisi luullut hänen tehneen tuon
-huomion muiden suhteen, joita kohtaan tunsi vain laimeata ihmisellistä
-osanottoa. Kiinnitin katseeni vähän tarkkaavaisemmin kuin ennen noihin
-silmiin, jotka katselivat omaa hätää noin puolueettomasti, noin
-välinpitämättömästi: ne olivat hyvin hänen poikansa silmien kaltaiset,
-vaikka ne olivatkin kirkkaammat ja kylmemmät ja niiden katseesta
-puuttui tuo kiihkeä, sairaloista selvänäköisyyttä osottava ilme. Hän
-puhui sujuvasti ja jutteli nähtävästi mielellään, mutta hänen puheensa
-ei ollut tungettelevaa, vaan niin hupaista kuulla, että melkein vastoin
-tahtoani tulin lykänneeksi lähtöni hetkestä hetkeen.
-
-Halusin kuulla jotakin nuoresta papista, jonka kauneus oli herättänyt
-huomiotani, ja Farfalla kertoi, että hän oli köyhäin ihmisten
-kasvattama löytölapsi, jonka vanhemmat luultavasti olivat hyvin hienoja
-ja ylhäisiä ihmisiä. "Että hän on kaunis", sanoi hän, "sitä mieltä
-ovat myös Roomalaiskaupungin naiset; ei ole ainoatakaan, ei nuorta, ei
-vanhaa, joka ei olisi häneen rakastunut. Yksin miehetkin syöksyisivät
-vaikka tuleen hänen tähtensä." Kun kysyin, rakastiko hänkin puolestaan
-naisia, vastasi Farfalla tyynesti, että sitä ei tiedetty, mutta että
-hänellä ainakin riitti leikkipuheita ja hymyilyjä jokaiselle. Yksin
-Gradellaakin, joka oli vanha, inhottava ja kammoksuttava nainen,
-tervehti hän katseella, joka tyttöjen sanain mukaan oli suloisempi
-kuin muiden miesten suutelo. Tuo Gradella oli koronkiskuri, joka
-oli saanut kynsiinsä monet Vanhankaupungin asukkaista ja saattanut
-monet heistä perikatoon; hän ei ollut ainoastaan säälimätön uhrejansa
-kohtaan, vaan iloitsi suorastaan heidän turmiostansa, ja hänellä oli
-tapana sanoa, että jokaisen kävi ansion mukaan; hän itse oli köyhä,
-mutta eli hurskaasti, ja siksi hän hyötyi enemmän leivänmurusesta,
-kuin jumalaton pohatta juottoporsaastaan ja syöttöhanhestaan. Itse
-teossa oli Gradella upporikas, mutta hän pukeutui huonosti, jotteivät
-kerjäläiset häntä ahdistelisi, ja hänelle tuotti huvia kertoa muille,
-kuinka ihmeellisesti Jumala ravitsi ja ylläpiti häntä, jolla ei ollut
-mitään. Päivällislomaa lukuunottamatta hän, sukankudin kädessä, aamusta
-iltaan istui kirkossa; siihen ei ollut syynä ainoastaan hurskaus, vaan
-myös haaveksivainen rakkaus kirkkoherra Jurewitschia kohtaan, -- mitä
-seikkaa hän ei salannut häneltä itseltään eikä muiltakaan. Toiset
-väittivät että pappi tiesi Gradellan aikovan jättää hänelle perinnöksi
-täydet raha-arkkunsa ja että hän siksi kohteli niin herttaisesti
-tuota syntiin vajonnutta vaimoa. Farfalla puolusti Jurewitschia tässä
-suhteessa; rahanhimoinen hän ei ollut, hänen vain oli, kuten kaikkein
-miesten, mahdoton katsoa vihaisesti naiseen, joka häntä ihaili.
-
-"Minusta pikemmin tuntui siltä", sanoin minä, "kuin hänen ajatuksensa
-yleensä pysyttelisivät erillään maallisista asioista, joko siksi että
-hän luonnostaan on surumielinen tai että hänen mieltänsä ahdistaa
-jokin haikea huoli." Farfalla sanoi, että olin oikeassa ja että
-juuri tuo surumielisyys saattoi naiset aivan hulluiksi. Syystä hänen
-alakuloisuuteensa, josta kaikki tiesivät, hän kertoi seuraavaa: Kun
-Jurewitsch ensi kertaa saarnasi Pakanakirkossa, pysähtyi hän yhteisen
-rukouksen lopussa hetkeksi ja sanoi sitten hiljaa, mutta kumminkin
-kuultavasti nuo ihmeelliset sanat: "Ystäväni, rukoilkaa minun kanssani
-kahden sielun puolesta, joita ajattelen." Hän oli ollut niin kaunis,
-kun hän ensin loi katseensa maahan, mutta sitten kohotti ne ja katsoi
-apua anoen, arasti, mutta samalla arvokkaasti seurakuntaan, että hän
-voitti kaikkein sydämet. Aluksi luultiin hänen esittäessään tuota
-pyyntöä, jonka toisti joka sunnuntai, tarkoittavan tuntemattomia
-vanhempiansa tai kasvatusvanhempiansa, jotka eivät enää olleet elossa.
-Vähitellen kumminkin kävi selville, ettei ollut puhe vainajista, vaan
-hänen kurjista kasvatussisaruksistaan, Galantasta ja Torquatosta,
-jotka antoivat hänelle surun aihetta. Heidän isänsä oli ollut juoppo,
-Galantan maine ei ollut kehuttava, ja Torquato oli niin katala olento
-kuin vain voi olla. "Jurewitsch on", sanoi Farfalla, "kohonnut kuin
-lilja rikkaläjän keskeltä, mutta hänen sisaruksensa ovat luonnostaan
-rikkaruohoja ja pysyvät sellaisina. Moni on tosin ottanut tavaksi
-rukoilla heidän puolestansa, mutta mitäpä apua siitä on, kun ne kerran
-ovat inhottavia likakasveja ja viihtyvät vain loassa. Yleensä eivät
-rukoukset ole likimainkaan niin tehokkaita kuin kiroukset. Ei ainoakaan
-kirous jää kuulematta, ja jota monet kiroilevat, sen Jumala kukistaa,
-olkoonpa hän sitten vaikka keisari tai paavi; mutta esirukouksia hän
-ei kuule, ehkä siitä syystä, että ne yleensä lausutaan hiljaisemmalla
-äänellä kuin kiroukset."
-
-Olin kuunnellut osanottavaisesti, mutta voimatta vapautua inhosta,
-jota ympäristön kurjuus minussa herätti. Mietin mielessäni, että
-mikähän mies tuo Hugo von Beiwatsch, esi-isäni, oikein olikaan,
-kun voi asustella tällaisessa kurjuuden pesässä, ja kävin ylpeän
-tyytyväiseksi siitä että minä olin minä ja elin nykyaikana. Säälin
-tosin Farfallaa ja hänen poikaansa, mutta samalla halusin kiihkeästi
-päästä heistä erilleni ja pois näistä sopukoista. Korkea, raskailla
-verhoilla koristettu huone, jota himmeästi loistava amppeli valaisi
-vain sen verran, että voi nähdä sen kodikkaat tummat värit, kuvastui
-nyt mieleeni, ja siellä odotti minua vielä tänä iltana vaaleaverinen
-nainen, jolla oli täyteläiset posket ja hymyilevät rusohuulet. Kuten
-läpimärästä ja likaisesta puvusta, joka ruumiiseemme takeltuneena on
-meitä hetken aikaa rasittanut ja kiusannut, halusin nyt päästä erilleni
-tuosta minua ympäröivästä köyhyydestä. Sillä välin oli jo tullut
-pimeäkin ja rajuilma, josta koko päivän oli näkynyt enteitä, oli nyt
-pääsemäisillään valloillensa. Lausuin nopeasti jäähyväiset ja riensin
-niin kiiruusti kuin saatoin koleista katua alas. Silloin tällöin
-tipahteli suuria sadepisaroita ja kaukaa olin kuulevinani lähenevän
-myrskyn ulvovan puoleksi tukahtuneella äänellä. 'Mutta entä jos noissa
-pimeissä porttikäytävissä olisi väijyksissä ihmisiä, jotka vartioivat
-minua?' ajattelin minä, ja minua kammotti aika lailla. Olisivathan
-nuo puutetta kärsivät, nuo yhteiskunnan hylkäämät olennot voineet
-saada vainua siitä, että valon valtakunnasta oli saapunut joku tähän
-pimeyden pesään. Ja olisiko ollut ihme, jos he olisivat liittoutuneet,
-ottaaksensa minulta kullan, jota he tietysti arvelivat minulla olevan
-taskut täynnä, voidaksensa sillä parantaa kurjaa tilaansa? Päästin
-kevennyksen huokauksen, kun näin Pakanakirkon tornin koruttomana ja
-kömpelönä kohoavan kohden taivasta, joka mustan, omasta painostaan
-halkeamaisillaan olevan laviinin kaltaisena hitaasti laskeutui
-alaspäin. Samassa silmänräpäyksessä kuin käännyin tuolle kapealle,
-muurien reunustamalle kadulle, alkoi myrsky mellastaa, ikäänkuin se
-olisi ollut nurkan takana piilossa, karataksensa sieltä kimppuuni.
-Kuten kammottava jättiläislintu se huuhkaillen suhahteli edelleen aivan
-pääni yläpuolella, sipaisten väliin kynnellään tukkaani tai olkaani.
-Vasta kaukana, ehdittyäni alemmas kaupunkiin, jäi hirviö minusta
-jäljelle, ikäänkuin se ei olisi uskaltanut lähestyä sitä pyhää aluetta,
-jonka nyt olin saavuttanut; mutta tuolta ylhäältä kuului aamuun saakka
-sen uhkahuutoja ja vihaisia siivenlyöntejä, joita pakoon ilma vonkuen
-luikerteli talojen turviin.
-
-
-
-
-II
-
-
-Tuona myrsky-yönä auttoi Farfalla, jonka ominaisuuksia oli osata
-kaikkea mitä hetki juuri vaati, Anetta'n isättömän lapsen valkeuteen,
-ja mielihyvällä hän huomasi, että se tosin ei ollut kuollut, mutta
-kumminkin pikemmin kuolemaisillaan kuin aikeissa ruveta elämään, mitä
-seikkaa hän katsoi erinomaiseksi onneksi sekä lapselle itselleen
-että sen äidille. Kurjan tilansa takia oli pienokainen kastettava
-mitä pikimmiten, ja kaikkein mieluimmin olisi Farfalla itse ollut
-sen kummina; mutta köyhäksi tultuaan ei hän enää ollut voinut tehdä
-tuttavilleen tuota runsaskuluista palvelusta. Mutta neuvon hän
-kumminkin keksi: päivän valjetessa hän kiiruhti lihakauppias Tonin
-luo, joka ei koskaan kieltäytynyt rupeamasta kummiksi; hänellä oli
-Roomalaiskaupungissa pari tusinaa kummilapsia, jotka kaikki tyyni
-olivat rutiköyhiä, koska juuri kaikkein avuttomimmat ja suurinta
-puutetta kärsivät vanhemmat turvautuivat häneen. Ihastuneena muutoin,
-mutta tyytymätönnä äskensyntyneen kurjaan tilaan, hän nytkin heti
-suostui Farfallan pyyntöön, ja kun asia oli kiireellistä laatua,
-pyyhkäisi hän vain nopeasti käsiänsä ja läksi, ottamatta edes vyöltänsä
-veristä esiliinaansa, Farfallan kanssa kirkkoon. Siellä kastettiin,
-Tonin alinomaa surullisesti pudistellessa päätänsä, tuo pieni
-ihmisolento, ja runsaan kumminlahjankin se sai, vaikka joka hetki
-odotettiin sen kuolemaa.
-
-Toni ei suinkaan ollut rikas, joskin hänen toimeentulonsa oli hieman
-parempi kuin muiden Vanhankaupungin asukasten; mutta hänellä oli pieni
-poika, jota hän rakasti hellästi ja jonka takia hän oli ainaisessa
-tuskassa ja pelossa, se kun oli hänen ainoa lapsensa. Siksi oli hän
-alkanut holhota köyhiä lapsia, toivoen että Jumala suojelisi pikku
-Berengaria samaten kuin tämän isä piti huolta Jumalan holhoteista,
-köyhistä. Tähän tapaan selitteli Toni asiaa muille ihmisille
-ja erittäinkin vaimollensa, joka ei oikein hyväksynyt miehensä
-anteliaisuutta; mutta Farfalla sanoi pääasian olevan että hän rakasti
-lapsia ja että hänellä oli armahtavainen sydän. Nytkin oli hän ainoa,
-joka todella iloitsi, kun uusi kummilapsi, lainkaan välittämättä
-ennustuksista, näytti päättäneen jäädä elämään. Pikku Anetta puolestaan
-oli niin kokonaan surunsa vallassa, ettei siitä välittänyt. Farfalla
-avusti häntä kyllä, mutta ei liioin ottanut osaa hänen suruunsa, sillä
-hän arveli, että niin intohimoisesti kuin Anetta nyt halajikin kuolla
-ja päästä miehensä luo, niin hän kumminkin pian rauhoittuisi. "Hän on
-nuori ja terve", sanoi hän, "pitää työstä ja naurusta, ja niin hän voi
-kestää koko joukon suruja murtumatta."
-
-Anetta parka, rakas, tyhmä olento! Häneltä puuttui luonteenpontta ja
-periaatteita, puuttui jaloutta ja ylpeyttä, vakavuutta ja mieltä,
--- mutta mitä hänessä olikaan, kun en koskaan voinut ajatella häntä
-ilman että mieleni lämpeni ja kävi surulliseksi? Kevytmielisenä
-häntä pidettiin, ja sitä hän olikin, jos tahtoo siksi nimittää tuota
-lapsellista elämänhalua, lapsellista hilpeyden ja ilon tavottelemista,
-joka hänet aina houkutteli turvapaikasta vaaraan ja kärsimyksiin.
-Hänet olisi sadoin kerroin voinut panna sievään, mukavaan häkkiin, --
-ja hän olisi yhä uudelleen, uteliaana ja kaihoisana, lentänyt sieltä
-vapauteen, ajattelematta että ulkona kuolisi nälkään tai joutuisi
-kissan saaliiksi. Vilpitöntä oli rajaton suru, johon hänen miehensä
-kuolema oli hänet saattanut, mutta kumminkin minusta tuntui siltä, kuin
-hän olisi kärsinyt yhtä paljon alakuloisuudestaan kuin siitä, että
-häneltä oli riistetty hänen kelpo Benvenutonsa. Varmaankin hän kaipasi
-hänen rakkaita kasvojansa ja hänen huolenpitoansa, mutta samassa
-määrin mieleniloisuutta ja naurua, jota heidän talostansa, köyhyydestä
-huolimatta, ei ennen ollut puuttunut. Hänen murheellisuutensa oli
-kuin hänelle soveltumaton puku, ja se teki vielä liikuttavammaksi
-tuon pienen, hennon olennon, joka näytti yhtä avuttomalta kuin
-häneen turvautuva kaksivuotias poikanen ja kätkyessä makaava
-lujasti kapaloitu, maailmaa kummasteleva pienokainen. Mitä hänen
-toimeentuloonsa tulee, oli se pikemmin parempi kuin ennen, sillä paitsi
-lihakauppias Tonia, joka ollen hänen lapsensa kummi teki voitavansa
-hänen hyväksensä, oli hän odottamatta saanut toisenkin suojelijan,
-nimittäin kirkkoherra Jurewitschin.
-
-Huolimatta vastenmielisyydestäni ja tekemästäni vastakkaisesta
-päätöksestä, menin jo ensimäisen käyntini jälkeisenä päivänä jälleen
-Vanhaankaupunkiin, -- lieneekö siihen sitten ollut syynä sääli pikku
-Anettaa kohtaan vai halu rakentaa tuttavuutta tuon kauniin papin
-kanssa. Muutoin ei tämä minusta näyttänytkään nyt, kun näin hänet
-hänen huoneessaan, kun hän nousi istuimeltaan ja tuli minua vastaan,
-niin kauniilta, niin ylevältä eikä niin nuoreltakaan kuin ennen, mutta
-sen sijaan lapsellisemmalta ja herttaisemmalta, niin etten juuri
-kaivannutkaan tuota, mitä nyt puuttui. Hänen viehättäväisyytensä tuntui
-tyttömäiseltä, siinäkin suhteessa, että hän näytti siitä itse tietävän
-ja iloitsevan. Hänen silmissään kuvastui nöyrä mutta harras pyyntö,
-että häntä pitäisi kauniina ja että hänestä pitäisi, mitä tuskin kukaan
-olisikaan voinut olla tekemättä; keikailevalta tai narrimaiselta ei
-minusta ainakaan lainkaan tuntunut tuo turhamielisyys, joka ilmeni noin
-luontevalla tavalla ja jota hän itse vienon surumielisellä hymyilyllään
-osotti pitävänsä lapsellisena. Voin kyllä uskoa, että hän oli
-inhottavalle Gradellallekin kiitollinen hänen ihailustaan eikä voinut,
-periaatteistaan huolimatta, olla luomatta häneen lempeitä katseita.
-Ennen kaikkea ilmeni hänen kasvoillaan ja hänen ruumiinrakennuksessaan,
-hänen käytöksessään ja olennossaan sellaista hienoutta, että tuiki
-yksinkertainen huone, jossa hän oleskeli, teki puoleksi naurettavan,
-puoleksi vastenmielisen vaikutuksen, niin soveltumattomalta se tuntui
-hänelle. Varmaankaan ei ollut erehdytty sen suhteen, mitä kerrottiin
-papin ylhäisestä syntyperästä: nuokin selvämuotoiset ja samalla
-veltot kasvojenpiirteet, hänen ahdasjärkisyytensä ja hienosti salattu
-ylpeytensä todistivat hänen polveutuvan ylhäisestä suvusta, jota ei
-koskaan ollut virkistänyt kansan raikas veri.
-
-Kun mainitsin asian, jonka johdosta tulin hänen luoksensa, ja annoin
-hänelle Anettaa varten pienen rahamäärän, pyytäen häntä käyttämään
-sen hänen hyväksensä, kävi hän hämillensä, ja näytti siltä kuin häntä
-olisi haluttanut kieltäytyä ottamasta sitä vastaan; oli silminnähtävää
-ettei hän kernaasti puhunut siitä mitä oli tapahtunut. Päähäni tuli
-monenmoisia ajatuksia: 'Käyttikö hän ehkä kumminkin hyväksensä naisten
-ihailua? Ehkäpä hän koetti sitä herättääkin? Aikoiko hän ehkä voittaa
-itselleen Anetta'n, jota pidettiin ajattelemattomana ja kevytmielisenä?
-Omistiko hän ehkä jo hänet? Entä jos tuo äskensyntynyt lapsi raukka
-olisikin hänen?' Katselin tutkivasti hänen kauneita kasvojansa; mutta
-hänen hienoutensa ja sivistyksensä teki niin valtavan vaikutuksen,
-että se pakotti välttämään kaikkea mikä voisi loukata tai saattaa
-puheen tyrehtymään. Tuo tunne saattoi minut johtamaan keskustelun
-toiselle tolalle ja tiedustelin hänen köyhän seurakuntansa elämän
-suhteita, mutta huomasin ihmeekseni, ettei hän niistä paljoa tiennyt.
-Hoitihan hän tietenkin sielunpaimenen tehtäviä, mutta ottamatta
-huomioon olevia oloja; köyhyyden tuottamat kärsimykset eivät tehneet
-häneen mitään vaikutusta, mikä johtui joko siitä että hän pienestä
-pitäen oli niihin perehtynyt tai siitä että hän piti noita toisia
-niin paljon alhaisempina olentoina kuin itseään, että hänestä oli
-luonnollista että ne olivat köyhiä ja kärsivät puutetta. Vähitellen
-minulle selveni, että jälkimäinen otaksuminen oli oikea: itse teossa
-hän halveksi noita kaikkia, joita viehättäväisyydellään houkutteli
-luoksensa ja joiden kernaasti salli häntä jumaloida. Annetta'stakaan
-hän ei välittänyt muusta syystä kuin siksi, että hän tiesi tai aavisti,
-että Benvenuton oli surmannut hänen veljensä; kansannaiseen hän ei
-olisi voinut rakastua. Seurakuntaansa hän ei rakastanut, eikä hänellä
-yleensäkään ollut ihmisrakkautta. Mutta hän halaji rakkautta, eikä
-häntä lainkaan tyydyttänyt Vanhankaupungin miesten ja naisten ihailu ja
-kunnioitus ja jumaloiminen. Hänen hienoutensa, hänen otaksuttu ylhäinen
-sukuperänsä ja sittemmin hänen pappisarvonsa olivat kaiken hänen
-ikänsä pitäneet siinä piirissä, missä hän liikkui, hänestä erillään
-sellaisen rakkauden, jota hän kaihosi. Hillittömän voimakkaalle,
-häntä omavaltaisesti hallitsevalle rakkaudelle, joka kuten lämmin
-tuulenpuuska olisi hänet yllättänyt ja temmannut hänet mukaansa,
-sellaiselle rakkaudelle olisi hän tahtonut antautua, sen valtaan
-vaipua. Ei hän koskaan sitä lausunut eikä viitannutkaan siihen, mutta
-pian minulle kävi selväksi että siinä oli hänen elämänsä olennaisin,
-syvällisin suru, ja minusta oli liikuttavaa nähdä, kuinka minun lämmin,
-mutta arastelematon ja toverillinen sekä luotettava ystävyyteni ja
-tapa, millä olin vallannut hänen luottamuksensa, häntä virkisti, ja
-kuinka hyvin hän viihtyi seurassani.
-
-Kerran illan suussa tapasin häntä yleisellä paikalla, jossa musiikki
-soi ja hieno maailma istui jutellen kahviloiden edustalla. Kysyin
-häneltä, pitikö hän musiikista, mutta hän vastasi kieltävästi eikä
-näyttänyt sitä huomanneenkaan. Hän mietiskeli erästä jumaluusopillista
-kysymystä, jota aikoi käsitellä kirjallisesti, mutta jota minä,
-kuultuani hänen esityksensä siitä, en voinut pitää mieltäkiinnittävänä
-enkä edes tärkeänäkään. Olimme kulkeneet yhdessä vähäisen hetken,
-kun meille tuli vastaan sotamiehen rinnalla asteleva tyttö,
-johon katseeni kiintyivät jo kaukaa, sekä hänen mustalaismaisen,
-silmiinpistävän pukunsa takia että siksi etten vielä koskaan ollut
-nähnyt sellaista ilmiötä. Kun ensiksi hänet havaitsin, nauroi hän,
-ja se teki hänen kasvonsa lapsellisemman näköiseksi kuin ne muutoin
-olivat; kapeat, säteilevät lapsenkasvot ne olivat, joiden hymyilyyn
-olisi tahtonut yhtyä, joita olisi halunnut suudella, iloiten niiden
-onnesta ja viattomuudesta. Mutta ihmeellisintä niissä oli niiden tumma
-kullanruskea hohde, jommoista en vielä koskaan ollut nähnyt luonnossa.
-Varreltaan oli hän solakka ja suora kuin kaisla, sekä myös yhtä notkea;
-näytti siltä kuin hän olisi lähestynyt meitä tuulen liidättelemänä.
-Samalla ilmeni hänen ryhdissään kiihkoisaa ylpeyttä, kuten siinä, joka
-ei koskaan ole talttunut noudattamaan mitään yhteiskunnan asettamaa
-sääntöä ja aina on elänyt rajattomassa vapaudessa, mutta ei paheissa.
-Aioin juuri virkkaa jotakin tuosta ihmeellisestä tytöstä, kun näin että
-hän oli huomannut rinnallani kulkevan papin ja että hänen kasvojensa
-ilme samassa muuttui hämmästyttävässä määrässä. Hän tuijotti häneen
-ylimielisellä, loukkaavan ivallisella katseella, eikä hän enää
-näyttänyt lainkaan niin viehättävältä ja lapselliselta, tuntuipa hänen
-käytöksensä suorastaan raa'altakin, kun hän kulkiessaan aivan läheltä
-meidän ohitsemme katseellaan ikäänkuin löi pappia vasten silmiä,
-Jurewitsch, jota hämmästyneenä ja pelästyneenä tarkastin sivultapäin,
-oli käynyt vallan kalpeaksi, ja hän lausui minulle hieman vapisevin
-huulin selitykseksi: "Se oli sisareni Galanta." En olisi luullut
-minkään voivan niin järkyttää hänen mieltänsä; minusta oli kuin hänen
-polvensa olisivat horjuneet, kuin minun täytyisi tehdä jotakin hänen
-hyväksensä, ja vedin hänet mukaani eräälle penkille, joka oli hieman
-syrjässä istutusten suojassa. Lausuin hänelle: "Rakas ystäväni, tämä on
-kovin, kovin surullista, -- sekä se että teillä on tuollainen sisar,
-kuin myös että hän, joka on noin viehättävä, noin ihana ja haluaisin
-sanoa -- noin viaton, on joutuva perikatoon, jos jatkaa tietänsä
-samaan suuntaan; jos niin käy, niin on pimeyden ruhtinas siinä todella
-päässyt voitolle Jumalasta." Tarmokas tapa, millä vaadin, ikäänkuin
-oikeutenani, päästä hänen uskotuksensa, vaikutti häneen, ja luulen
-että hän tuona hetkenä puhui itsestänsä niin avomielisesti, kuin hänen
-yleensä oli mahdollista.
-
-Kuten Farfallalta jo olin kuullut, oli hän löytölapsi, jonka arveltiin
-olevan ylhäistä syntyperää, siksi että sen ympärille kiedotussa
-liinassa nimikirjaimen yläpuolella oli ollut kruunu. Ihmiset, jotka
-hänet löysivät, -- muuan kirjeenkantaja vaimoinensa -- olivat, kuten
-rahvas yleensä, olleet varsin kärkkäät uskomaan asian vielä selviävän
-jollakin satumaisella tavalla, joka heille tuottaisi palkinnon heidän
-hyvästä työstänsä. Mutta tosin myöskin heidän hellä, armelias mielensä
-ja, mitä vaimoon tulee, hurskas usko Jumalan kaitselmukseen oli ollut
-syynä siihen että he ottivat huostaansa tuon hylätyn lapsukaisen.
-Siihen aikaan he vielä olivat lapsettomia, heillä oli jokseenkin hyvä
-toimeentulo, ja pientä löytölasta, jota he arvelivat prinssiksi,
-kohdeltiin hellästi, jopa kunnioituksellakin. Mutta vähitellen
-huonontuivat heidän olosuhteensa, -- mikä oli miehen syy. Tämä oli
-kaunis ja lämminsydäminen, mutta hillitön ihminen, yleensä luotettava
-ja ahkera, mutta väliin käsittämättömän huolimaton toimissaan. Lopuksi
-hänet sitten törkeän huolimattomuuden takia erotettiin joksikin
-aikaa toimestaan, mutta se ei saanut hänessä aikaan parannusta,
-vaan hänen mielensä katkeroitui, hän rupesi juopottelemaan, ja
-salainen tyytymättömyys omaan itseensä teki hänet oikulliseksi ja
-vallanhimoiseksi omaisiansa kohtaan.
-
-Siihen aikaan syntyi Galanta, ja niiden viiden vuoden kuluessa, jotka
-nyt seurasivat ennen Torquaton syntymää, perheen tila huonontui
-huonontumistaan, ja lopuksi se joutui suureen kurjuuteen. Mies
-menetti toimensa ja samalla tähänastiset tulonsa, ei saanut enää
-mitään vakinaista työnansiota ja rasitti ärtyisyydellään, itsekkäillä
-mielijohteillaan ja vihanpurkauksillaan vaimoaan ja lapsiaan.
-Vaimo, joka kesti tuon kaiken hurskaalla nöyryydellä, toivoi yhä
-edelleen löytölapsen vanhempain ilmestyvän tuomaan pelastusta, ja hän
-kasvatti poikasta sen mukaan, istuttaen häneen jonkunmoista harrasta
-kunnioitusta hänen ylhäistä syntyperäänsä ja samalla häntä itseäänkin
-kohtaan.
-
-Oli helppo ymmärtää, vaikkei Jurewitsch siitä sanonut mitään, että
-kaiken tuon raakuuden ja kurjuuden, jonka keskellä hän oli elellyt,
-oli täytynyt tuottaa hänelle sanomattomia kärsimyksiä. Mutta siitä
-huolimatta hän kumminkin rakasti kasvatusvanhempiansa. Varsinkin
-näytti hänen mieleensä jääneen kasvatus-isästä, tuosta lahjakkaasta
-ja luonnostaan hyvästä miehestä, joka oli joutunut hillittömyytensä
-uhriksi, sellaisiakin muistoja, joita tämän sittemmin valtaan päässyt
-raakuus ei ollut voinut täydelleen haihduttaa. Mutta hänen rakkautensa
-oli aina ollut alentuvaista, ja aina hän oli ollut selvillä siitä, että
-hänen oli kiittäminen Jumalaa siitä, että voi pitää noin alhaisista
-ihmisistä. Hänen kertomuksestansa huomasin että hän oli mielestään
-ollut kuin laillinen kuningas, joka vihollisten tai kapinoitsijoiden
-karkottamana on saanut piilopaikan ja suojaa metsässä köyhien
-puunhakkaajien tykönä. Näitä hän alentui rakastamaan -- vaikka muut
-Vanhankaupungin asukkaat häntä oikeastaan inhottivat -- suureksi osaksi
-juuri siksi että hän katsoi heidän uskollisuutensa häntä kohtaan
-heitä jalostaneen. Hän se kumminkin oikeastaan oli, joka soi heille
-arvoa ja merkitystä, ja kaikkien hänen unelmiensa pääsisältönä oli,
-että hän tuottaisi heille ajallista ja iäistä onnea. Toiveet, joita
-kasvatusäidillä oli häneen nähden, miellyttivät häntä etupäässä siksi
-että hän olisi halunnut yltäkylläisesti, kuninkaallisesti palkita
-noita köyhiä, jotka olivat suoneet hänelle turvapaikan luonansa. Ei
-mikään heidän tekonsa olisi voinut tukahduttaa hänen kiitollisuuttansa,
-sillä se ei lähtenyt ainoastaan hänen sydämestänsä, vaan hän piti
-sitä myöskin tärkeimpänä niistä velvollisuuksista, jotka johtuivat
-hänen aateluudestansa. Kuten hän nyt vähistä varoistaan jakeli
-kasvatussisarilleen ja olisi ollut valmis uhraamaan asemansa ja
-tulevaisuutensa heidän tähtensä, niin olisi hän lapsenakin, vaikka
-olikin hento ja arka, epäröimättä pannut henkensä alttiiksi heidän
-puolestansa. Tosin olikin hän rakastanut pieniä sisaruksiansa; ainoan
-kerran elämässänsä oli hän silloin tuntenut rakkautta, joka oli
-hänen veressänsä, joka oli juurtunut hänen luontoonsa, eikä ollut
-hänen tahtoonsa perustuvaa ja pintapuolista kuten se mielisuosio,
-mitä hän myöhempinä aikoina piti sydämessään hereillä. Tuo rakkaus
-yksin oli kerran voinut kokonaan täyttää hänen kaihoavan, alakuloisen
-mielensä, ja sen muistelemisessa hän nytkin vielä haki sille lämpöä ja
-virkistystä.
-
-Kasvatusäiti oli työhön mennessään uskonut kasvatussisarukset hänen
-huostaansa ja vielä kiihottanut hänen ylpeätä velvollisuudentuntoansa
-huomauttamalla että paitsi pienokaisten ruumista heidän sielunsakin
-oli hänen käsissänsä. Tuo tunne, ettei ollut ainoastaan etevämpi noita
-viattomia pieniä olentoja, jotka kaikessa tarvitsivat hänen apuansa,
-vaan suorastaan heidän herransakin, avasi hänen sydämensä heille,
-varsinkin kun heidän lapsellinen viehättäväisyytensäkin oli omansa
-herättämään rakkautta.
-
-Ainakin oli Galantan täytynyt olla kaunis ja huomiota kiinnittävä; hän
-oli ollut kuin kullasta, kertoi Jurewitsch. Hän oli kuullut neitsyt
-Mariasta tarun, että hän lapsena oli pistänyt sormensa avaimenkolosta
-saliin, jossa pyhä kolmiyhteys istui, ja kun hän sen vetäisi takaisin,
-oli se kullattu. Sellainen oli Galantan koko pikkuinen ruumis ollut, ja
-varsinkin oli hänen ruskeilla silmillään ollut sellainen kullanhohde
-että Jurewitsch, joka itse vielä oli lapsi, oli ajatellut, kun hän
-unesta herätessään loi ne auki, hänen palaavan tuosta taivaallisesta
-salista jälleen maan päälle. Kauan oli hän luullut hänen todella olevan
-enkelilapsukaisen, ja jumaloiden oli hän suudellut hänen hohtavia
-jalkojansa, ja kun pienokainen katsoi häneen ystävällisesti, lämpeni
-hänen sydämensä kuin auringon suudelmasta. Kiihkeätä ja hillitöntä
-oli aina ollut niin tyttösen riemu ja hellyys, kun hän kietoi hennot
-käsivartensa Jurewitschin kaulaan, kuin hänen surunsa, itkunsa ja
-parkunsa, kuin tämä vain yrittikään ilman häntä lähteä huoneesta.
-
-Torquaton sanoi Jurewitsch lapsena olleen vielä kauniimman kuin
-Galantan, mutta hän oli ollut tumma ja hohteeton. Hän oli syntymästään
-saakka ollut sairaloinen ja enimmäkseen tyytymätön, vaikkei koskaan
-itkenyt; hän tarvitsi siis alituista hoitoa, eikä Jurewitsch enää
-juuri voinut pitää huolta Galantasta. Aluksi siitä syntyi kiihkeitä
-mustasukkaisuuden tuskia, mutta vähitellen heräsi tyttösen mielessä
-äidillisiä tunteita kehdossa lepäävää tummaa, surumielistä olentoa
-kohtaan, ja kaikki hellyys, mitä hän tähän saakka oli omistanut
-vanhemmalle veljelle, kohdistui nyt nuorempaan. Muudan seikka oli,
-joka tuotti Jurewitschille ainaista päänvaivaa ja huolta, nimittäin se
-että Torquato ei nauranut koskaan; hän oli jo toisella vuodella, ja
-yhä vain pysyi hänen pikku suunsa äänetönnä ja sen ilme surumielisenä.
-Eräänä lämpimänä, mutta synkkänä ja myrskyisenä kevätpäivänä hän
-vei pienokaisen, joka ei vielä voinut kulkea niin pitkää matkaa,
-merenrannalle saakka, arvellen purjealusten ja höyrylaivojen
-katselemisen sekä rannalla vallitsevan melun ja touhun tuottavan
-hänelle huvia. Hyvillään siitä että lasta näytti miellyttävän mitä
-näki, kuljetti toinen, niin rasittavaksi kuin taakka kävikin, sitä
-yhä kauemmaksi, aina siihen saakka, missä kapea valkoinen maakieleke
-pistäikse aukealle merelle. Siellä kohoeli meri tuona päivänä
-mahtavina, tummanvihreinä laineina, kohisten ja vaahdoten ja
-heitellen ilmaan kimaltelevia vesipisaroita, niin että luuli näkevänsä
-komeata riemukarkeloa esitettävän leijailevan tuulen säistäessä sitä
-voittolauluillaan. Silmät avo auki tuijotti Torquato hetken sähiseviin
-aaltoihin, levitti sitten äkkiä pienet käsivartensa ja nauroi, nauroi
-äänekästä, kirkuvaa, rajua, soinnutonta naurua. Mutta kun Jurewitsch
-nyt, kuten tavallisesti käy, ei ollut lainkaan ajatellut tuota naurua,
-joka muutoin oli tuottanut hänelle niin paljon miettimistä, joutui
-hän niin kokonaan hämmästyksensä ja ilonsa valtaan, että hän, joka ei
-juuri koskaan tavannut näyttää tunteitansa, heittäytyi pienokainen
-mukanaan valkoiseen hiekkaan ja oli vähällä pyörähtää hänen kanssansa
-loiskehtivaan mereen.
-
-Hänen tuskin tarvitsi selittää minulle, kuinka nuo lapset, jotka olivat
-hänen kaikkensa, vähitellen olivat ruvenneet häntä vihaamaan. Jo
-heidän äitinsä oli saattanut hänet heille vastenmieliseksi, siten että
-alinomaa oli esittänyt hänet heille heitä ylhäisempänä ja jalompana ja
-heille esikuvaksi kelpaavana olentona; he näet eivät lainkaan tahtoneet
-ottaa uskoaksensa, että heidän arka veljensä, joka noudatti heidän
-tahtoansa ja heistä tuntui heitä nuoremmalta, olisi parempi heitä. Kun
-sitten hänen kauneutensa, hienoutensa ja miellyttäväisyytensä kiinnitti
-ihmisten huomion häneen, ja hän vierasten avulla sai tilaisuutta
-käydä seminaaria, antautuakseen kirkon palvelukseen, silloin kävivät
-heidän välinsä yhä kireämmiksi. Kuta enemmän hän kehittyi ja edistyi,
-sen loukkaavammalta hänestä tuntui heidän hurja elantonsa, ja he
-puolestansa halveksivat häntä nyt entistä enemmän siksi että hän
-kökötti kirjojensa ääressä ja tekeytyi hurskaaksi ja siveäksi --
-sillä siten he asiat käsittivät -- voittaaksensa suosijoita. Pahinta
-oli, että hänen hellä rakkautensa, joka ei vieläkään ollut sammunut,
-saattoi hänet yhä heikommaksi heihin nähden. Hän huomasi pahojen,
-vaarallisten taipumusten uhkaavan viedä heidät turmioon; mutta pelko,
-että he alkaisivat häntä vihata, esti häntä varoittamasta heitä
-vakavasti. Jos hän joskus lausui nuhtelevan sanan, tuntui se heistä,
-katsoen siihen asemaan, minkä he häneen nähden olivat itsellensä
-anastaneet, naurettavalta röyhkeydeltä, ja heidän pilkkansa ja raa'at
-puheensa pakottivat hänet pian ääntymään. Lopuksi vielä pappispuku
-heidän mielestänsä saattoi hänet tekemään niin naismaisen vaikutuksen,
-että sen täytyi herättää ivaa, ja heitä olisi hävettänyt noudattaa
-hänen neuvojansa, olipa heistä suorastaan ansiokasta tehdä sellaista,
-mitä tiesivät hänen paheksuvan. Heidän käsityksensä mukaan hän oli
-teeskentelijä ja tyhjäntoimittaja, joka kantoi valtiolta palkkaa siitä
-että oli liittynyt köyhän kansan vastustajiin.
-
-Hän ei ollut enää pitkiin aikoihin ollut juuri missään suoranaisessa
-tekemisessä heidän kanssansa. Torquato tosin väliin käytti hyväksensä
-hänen kukkaroansa, mutta salasi sen huolellisesti Galantalta, josta
-olisi ollut häpeällistä ottaa häneltä vastaan rahaa. Herkeämättä
-muistutteli Jurewitschia hänen omatuntonsa että hänen oli tunkeuduttava
-heidän pariinsa, käännytettävä heidät, pakotettava heidät parannukseen,
--- mutta hän ei rohjennut ryhtyä toimeen, sillä hän tahtoi esiintyä
-heitä ylhäisempänä, saavuttamattomissa olevana olentona ja tunsi
-kumminkin että he olivat häntä voimakkaammat ja että hänellä olisi
-täytynyt olla paljoa enemmän tarmoa ja rakkautta voidaksensa vaikuttaa
-heihin. He eivät enää olleet nuo pienet lapset, jotka olivat
-lämmittäneet hänen sydäntänsä ja joilla oli ollut siellä niin varma
-sija, ja varmaankin hän pikemmin rakasti heidän muistoansa kuin heitä
-itseänsä. Mutta äidin huomautus, että heidän sielunsa olivat hänen
-kädessänsä, oli hänen mielessänsä yhtä elävänä kuin muinoin, eikä se
-suonut hänelle rauhaa. Kun hän nuorukaiseksi tultuaan oli luopunut
-toivosta, että hänen isänsä tai äitinsä saapuisi ylhäisenä ja rikkaana
-ja soisi hänelle tilaisuutta palkita ylenpalttisesti noita, jotka
-olivat tehneet hänelle hyvää, silloin oli tämän unelman sijan anastanut
-toinen: haudan tuolla puolen hän toisi kirkastetulle kasvatusäidilleen
-hänen lastensa sielut. "Uskoit ne minulle, ja katsos, tässä tuon ne
-sinulle molemmat", sanoisi hän, peräytyen vaatimattomana. Mutta hän se
-kumminkin oli, joka loi valoa tuohon kuvaan, hän oli kuin Jumala, joka
-katseli luotujansa, heihin yhtymättä. Mutta kumminkin koski sydämeeni,
-kun hän sanoi: "Minulla täytyy olla nuo molemmat sielut muassani; ne
-ovat minulle uskotut, ja minä olen kadotettu, ellen niitä tuo Jumalan
-eteen." Ja hän oli saman näköinen kuin lienee ollut ennen pikku poika
-raukkana, kun äiti uskoi lapsensa hänen huostaansa, vedoten hänen
-arkaan omaantuntoonsa, ja hänen sydämensä valtasi ylpeys ja suuri pelko.
-
-Sanoin hänelle: "Olette todellakin kadehdittava. Teillä on mitä jaloin
-elämäntehtävä, ihmisten johdattaminen hyvään, ja juuri niiden, jotka
-ovat teille rakkaimmat maailmassa. Ei ainoakaan hetki elämässänne ole
-sisällyksetön, arvoton, ikävä, sillä tuo puhdas toivo innostuttaa
-teitä, eikä teistä voi koskaan tuntua siltä että olisitte hyödytön."
-Tarkoitukseni oli lohduttaa häntä, mutta sanani näyttivät tuottavan
-hänelle tuskaa, vaan ennenkuin se kävi minulle selväksi, olin jo
-ehtinyt kysyä, oliko hän jo voinut vaikuttaa sisaruksiinsa ja mitä
-hän oli tehnyt, kehittääksensä heitä työteliäiksi, rehellisiksi ja
-siveellisiksi ihmisiksi. Hän punehtui kovin, mutta oli liian ylpeä
-kiertääksensä kysymystäni, ja hänen vastauksessaan ilmeni vivahdus
-papillista arvokkaisuutta, jota hän ei tähän saakka ollut antanut
-minun lainkaan tuta. "En seurustele ollenkaan heidän kanssansa",
-lausui hän, "muutoinkuin jos he tulevat luokseni; mutta rukoilen
-heidän puolestansa." Silloin hän minusta äkkiä tuntui vilpistelevältä,
-ulkokullatulta, tyhjältä ja narrimaiselta; minusta oli ikäänkuin hänen
-surumielisyytensä olisi ollut teennäistä, kuin hän olisi käyttänyt
-hyväksensä kanssaihmistensä kurjuutta ja häpeätä, voidaksensa esiintyä
-pyhimyksenä häikäisemiensä ihmisten edessä. Tuon tunteen valtaamana
-lausuin: "Te rukoilette? Jos teidän sananne eivät voi käännyttää
-ihmisiä, kuinka luulette voivanne niillä taivuttaa Jumalaa?" Mutta
-kysymykseni kadutti minua heti. Kaikkein selvimminhän hän itse tunsi
-kykenemättömyytensä, kuinka voin vaatia häntä ilmaisemaan minulle,
-oudolle ihmiselle, koko sisällisen puutteellisuutensa? Mutta mitä
-sanoinkin sovittaakseni ajattelemattomuuttani ja kovuuttani, niin
-en enää saanut häntä jatkamaan puhettansa äskeiseen tuttavalliseen
-tapaan. Hän oli päästänyt minut niin lähelle itseänsä, että olin voinut
-häntä syvästi loukata, ja kun nyt koetin tuottaa hoivaa, oli hän jo
-äärettömän kaukana minusta, enkä voinut häntä saavuttaa.
-
-Lausuimme vielä muutaman kohteliaan sanan toisillemme ja heitimme
-sitten jäähyväiset; kun nyt näin hänen illan hämärässä kadulla katoavan
-tungokseen, tuntui minusta siltä kuin minun olisi pitänyt kiiruhtaa
-hänen jälkeensä ja jäädä hänen luoksensa, koska hänen henkensä oli
-yksin erämaassa.
-
-
-
-
-III
-
-
-Farfalla oli seitsentoistavuotiaana mennyt naimisiin kellosepän
-kanssa; tämä oli kaunis mies ja hän ansaitsi hyvin, joten Farfallan
-elämänsuhteet, siihen katsoen mihin hän oli tottunut, aluksi olivat
-olleet kylläkin mukavat. Mutta sitten, kun syntyi lapsi toisensa
-jälkeen ja menot lisääntyivät, niin mies, joka ei yleensäkään
-välittänyt kotielämästä, rupesi irstailemaan, tuhlasi rahansa
-ravintolassa naisten ja toveriensa kanssa, joten hänen perheellensä
-jäi yhä vähemmän, vaikka tarpeet olivat entistä suuremmat. Alkoipa hän
-myöskin käydä nurjamieliseksi vaimoansa kohtaan, joka hänen mielestään
-oli syypää tuohon rasittavaan lasten paljouteen, jätti hänet aina
-enemmän oman onnensa nojaan ja läksi lopuksi ainiaaksi hänen luotansa,
-aikana sellaisena, jolloin vaimolla jälleen oli lapsi odotettavissa.
-Farfalla jäi aivan varattomaksi, ja sen lisäksi olisi hänen vielä ollut
-maksettava miehen jättämät velat, ja käsittämätöntä minusta vieläkin
-on, kuinka hän silloisessa tilassaan voi pidättää hengissä itsensä
-ja seitsemän lastansa. Eräs seikka oli vieläkin, kertoi hän minulle,
-joka vaikeutti hänen toimeentuloansa, nimittäin ettei hän osannut
-herättää ihmisten sääliä. Jos hänen luoksensa väliin tulikin rikkaita
-naisia, jotka olivat lääkäriltä kuulleet tuosta surkuteltavasta,
-lujaluontoisesta vaimosta, niin niistä tuntui, nähdessään hänen
-asuntonsa, siltä kuin hän ei olisikaan ollut niin tarvitsevainen kuin
-muut. Huone, jossa hän asui, oli -- jo siitäkin syystä että se oli
-melkein tyhjä -- aina järjestyksessä ja myöskin siisti, vaikka siinä
-elosteli seitsemän lasta; värillinen madonnankuva, joka hänelle oli
-jäänyt entisiltä paremmilta ajoilta, oli kesällä usein koristettu
-kukilla, joita hänelle oli antanut joku torivaimo tai puutarhuri tai
-kukkivissa puutarhoissa leikkivät onnelliset lapset. "Olisin muutoin
-ennen kuollut lapsineni nälkään", sanoi hän, "kuin kerjännyt. Mutta
-minua ei koskaan ole hävettänyt kerjätä kukkia. En voinut antaa
-lapsilleni leikkikaluja, muuta kuin mitä itse voin valmistaa puusta,
-pahvista tai vanhasta vaatteesta, mutta he tyytyivät kukkiin, ja siksi
-heidän täytyi saada kukkia, vaikka minun sitten olisi täytynyt niitä
-varastaa. Mutta", lisäsi hän hymyillen, "niin pahoja eivät ihmiset ole;
-olen aina tavannut sellaisia, jotka ovat antaneet minulle kukkia."
-
-Kun nyt ihmisystävät, jotka -- kuten minä itsekin -- aina
-pelkäävät tuhlaavansa hyviä töitänsä, näkivät tuon puhtaan huoneen
-kukkavihkoineen, ja kun he sitten vielä joutuivat keskusteluun
-Farfallan kanssa, jolla aina oli iloinen ilme kasvoillaan ja
-leikkipuheita kielellään, eivät he oikein uskoneet hänen tilaansa
-niin kovin kurjaksi. "Kyllähän minä sen huomasin", sanoi hän minulle,
-"mutta minun oli kerran kaikkiaan mahdotonta koettaa herättää sääliä.
-Vaikka olisin ollut menehtymäisilläni kurjuuteen, niin minusta
-tuntui maailma kirkastuvan ja tilani kävi siedettävämmäksi, kun vain
-näin ystävällisiä ihmisiä ja voin puhella heidän kanssansa; aivan
-tahtomattani pyörähteli kieleltäni leikillisiä kokkapuheita, jotka
-panivat itsenikin nauramaan." Siksi, sanoi hän, oli hän ollut miehille
-mieleen, ja häntä olivat tavotelleet monet, sekä hänen omaan säätyynsä
-kuuluvat että ylhäiset; mutta vaikka hän silloin vielä oli nuori, ei
-hänessä koskaan ollut herännyt halua noudattaa heidän tahtoansa. Väliin
-oli tapahtunut, että joku oli häneen erityisesti ihastunut ja tarjosi
-hänelle rahasummaa, joka olisi pitkiksi ajoiksi poistanut suurimman
-puutteen; silloin vei hän ihailijan huoneeseensa, asetti seitsemän
-lastansa pituuden mukaan riviin hänen eteensä ja sanoi: "Ettekö usko,
-että näissä jo on minulle kylliksi?" Silloin täytyi toisen nauraa,
-pudistella sydämellisesti hänen kättänsä ja jättää hänet rauhaan. Jos
-hän vaikka olisi saattanut mennä uusiin naimisiinkin, sanoi hän, niin
-hän olisi sitä tehnyt; hänen kokemuksensa olivat tuottaneet hänelle sen
-mielipiteen, että niiden avioliitot, jotka elävät suuressa köyhyydessä,
-harvoin ovat onnellisia, ja sitä hän ei ainakaan olisi voinut uskoa,
-että kukaan mies ottaisi elättääksensä seitsemää vierasta lasta.
-
-Ettei miehillä ollut todellakaan ollut suurta vaikutusvaltaa
-häneen nähden, sen voi huomata hänen kasvoistaankin, joiden
-tarmoa, selväjärkisyyttä ja siveyttä kuvastava ilme erotti hänet
-useimmista muista kansannaisista. Kuinka paljon kurjuutta, vaivaa,
-hätää ja salattua tuskaa olikaan Farfallan täytynyt kestää,
-kun ne olivat voineet käydä noin riutuneiksi! Sillä tuskinpa
-seitsenkymmenvuotiaankaan kasvot olisivat voineet olla sen
-ryppyisemmät, valjummat, kuihtuneemmat, ja hän oli vasta viidenkymmenen
-tienoilla. Hänen varteensa vain ei hävitystyö ollut ulottunut; joskaan
-se ei näyttänyt nuorekkaalta, oli se kumminkin notkean, voimakkaan,
-murtumattoman näköinen. Kaikki hänen liikkeensä olivat nopeita ja
-tarmokkaita ja näppäriä, ja liikkuminen näytti tuottavan hänelle huvia;
-kuinka paljon hän kumartuikin tai nosteli ja kantoi, ei se näyttänyt
-häntä rasittavan, -- olivatpa hänen liikkeensä miellyttäviäkin. Mutta
-ei hänen kasvojensakaan kukoistus ollut hävinnyt aivan jäljettömiin:
-kuten kerrotaan muutamista pyhimyksistä, että Jesuksen kasvot
-kuvastuivat heidän kasvoillansa, niin näytti minusta, ainakin väliin,
-hänen vanhojen, riutuneitten kasvonpiirteittensä takaa hohtavan esiin
-hänen nuoruudenmuotonsa suurine, vilpittömine, levollisine silmineen
-ja kapeine huulineen, jotka eivät olleet mitenkään hurmaavia, vaan
-joiden sydämellisen, hyväntahtoisen, ystävällisen hymyilyn täytyi
-miellyttää jokaista. Minusta oli yleensäkin lohdullista nähdä, että se,
-mikä tuossa muinoisessa nuoruudenkukoistuksessa oli ollut hienointa,
-jalointa, kumminkin oli vielä jäljellä, ei oikeastaan silmin nähtävänä,
-vaan salaperäisesti tuntoon vaikuttavana; se ehkä myöskin ilmenisi
-tuossa taivaallisessa ruumiissa, joka raamatunsanan mukaan iäisyyden
-valtakunnassa on sielumme asuntona. Ei hänen hampaattomuutensakaan
-sanottavasti häirinnyt hänen muotonsa kaunista sopusuhtaa, joka loi
-hänen kasvoillensa levollisuuden, mielenrauhan ja ylevyyden leiman;
-mutta tuonkin ilmeen huomasi tosin vain se, joka häntä kauan tarkasteli
-hellästi tutkivin silmäyksin.
-
-Kysyin eikö hän sitten ollut enää koskaan kuullut mitään miehestään.
-Oli kyllä, hän oli sattumalta saanut tietää, millä paikkakunnalla
-hän oleskeli Amerikassa; hänen tyttärensä Nanni, joka oli syntynyt
-maailmaan kahta kuukautta liian aikaiseen ja aina oli pysynyt hentona
-ja nukkemaisena, oli siihen aikaan ollut kymmenvuotias, ja hän ei
-ollut jättänyt äitiä rauhaan, ennenkuin tämä lupasi että hän saisi
-kirjoittaa isälle, johon lapsukaisen ajatukset alati olivat kiintyneet,
-ja lähettää hänelle valokuvansa. "Kuinka meidän täytyikään säästää ja
-nähdä puutetta, että hän voisi otattaa valokuvan", sanoi Farfalla.
-"Ja kun ei tullut vastausta ja hän viikkomääriä öisin nyyhkytteli
-vuoteellansa, niin kykenin tuskin häntä lohduttamaan, sillä hän oli
-saattanut minussakin toivon hereille."
-
-"Mutta tuo ihminenhän oli eläintä pahempi", huudahdin kiukustuneena,
-"kun ei hän rakastanut lapsiansa. Kuinka te voitte mennä naimisiin
-sellaisen ilkiön kanssa?"
-
-Hän vastasi samaan maltikkaaseen tapaan, jota jo ennen olin ihaillut,
-ikäänkuin olisi puhunut hänelle vieraasta asiasta: "Ei hän ollut niin
-huono, kuin te arvelette, mutta hän rakasti liiaksi iloa, ja siitä
-koitui kaikki onnettomuus. Iloista elämöimistä hän kaipasi, hiljainen,
-rauhaisa kotielämä ei häntä tyydyttänyt. Melua ja äänekästä naurua
-hän tahtoi kuulla, tahtoi nähdä paljon ihmisiä läheisyydessään, ja
-viiniä täytyi myöskin runsaasti olla tarjolla, ja mieluimmin hänen
-kustannuksellaan. Hän tuhlasi nimittäin mielellään rahaa, mutta
-ei hiljaisuudessa perheensä hyväksi, vaan niin että se kilisi ja
-kalahteli. Lasten kanssa hän myöskin leikki kernaasti, kun oli
-juhlapäivä ja hän voi esiintyä pyhänä Nikolauksena tai joulu-ukkona
-tai muutoin oli kovaa mellakkaa. Olisittepa vain nähnyt, kuinka hänen
-kasvonsa silloin loistivat ja kuinka hänen naurunsa kajahteli, --
-melkein liiankin helakasti meidän pienessä asunnossamme. Mutta kuten
-tiennette eivät lapset siedä paljoa tuollaista hillitöntä riemastelua,
-heidän pikku sydämensä käy helposti liian täydeksi ja vuotaa ylitse,
-ja itku tulee pitkästä ilosta. Mutta itkua ja parkua mieheni ei
-lainkaan voinut sietää ja sitäkin vähemmän sairautta ja puutetta ja
-alakuloisuutta; jos hän näki sellaista, kääntyi hän ovelta takaisin,
-meni juomalaan ja joi viiniä, kunnes oli kokonaan unohtanut kaiken
-alakuloisuuden. Sitten hän piti hauskoja päiviä, oli vuorokausia poissa
-kotoa, ja kuta kauemmin tuota menoa jatkui, sen vaikeampaa hänestä oli
-palata kotiin. Kun hätämme vain kasvamistaan kasvoi ja meidän seuramme
-hänestä kävi yhä ikävämmäksi, tuli hän aina harvemmin kotiin ja lopuksi
-ei ollenkaan, -- eikä se enää minua suuresti hämmästyttänyt."
-
-Minä sanoin: "Tuollainen iloisuus on pahasta. Hän oli minun mielestäni
-kuin pahasisuinen pojan nulikka, joka huvikseen lyö lasta ja
-raivostuu, kun se alkaa parkua, ja lyö yhä kovemmin. Jos hän olisi
-pitänyt parempaa huolta perheestään, niin ei kotona olisi ollut niin
-surkeata, eikä hänen olisi tarvinnut lähteä sieltä." Farfalla nauroi,
-mutta ei näyttänyt olevan samaa mieltä kuin minä. "Olihan se minunkin
-syyni", sanoi hän. "Kun hän alkoi seurustella muiden naisten kanssa,
-varoittivat hänen toverinsa minua ja kohottivat minua vaatimaan häntä
-tilille teoistansa. Mutta en minä voinut sitä tehdä; päinvastoin
-koetin salata että tiesin siitä mitään, enkä koskaan kysynyt häneltä,
-missä hän oli ollut ja mitä toimiskellut. Ehkä olisi käynyt toisin,
-jos hänen olisi täytynyt pelätä valituksiani ja nuhteitani. Mutta
-en olisi kumminkaan voinut mitään siihen, mikä hänestä oli kaikkein
-vastenmielisintä, nimittäin että meille melkein joka vuosi syntyi
-lapsi. Koetin aina pitää häneltä tilani salassa niin kauan kuin
-suinkin, osaksi siksi etten tarvitsisi kuulla hänen haukkumisiansa
-ja kiroilemisiansa, osaksi myös siksi että häpesin, -- sillä häpesin
-ikäänkuin olisin tehnyt jotakin pahaa, enkä koskaan tullut ajatelleeksi
-ettei syy oikeastaan ollut minun." Hän nauroi noin sanoessaan, mutta
-ei katkerasti, vaan säveästi, kuten se, joka nauraa viattomalla
-nuoruudenhulluudelleen.
-
-En tiennyt oikein pitikö minun harmistua tuollaisesta mielenlaadusta
-vai ihailla sitä, ja katselin ihmeissäni hänen lempeitä mutta
-tarmokkaita kasvojansa. "Ettekö te sitten koskaan ollut loukkaantunut,
-vihastunut, raivoissanne?" kysyin minä. "Eikö teitä haluttanut sanoa:
-'Vihaan sinua, inhottava olento?' Ettekö halunnut häntä lyödä, kuristaa
-kuoliaaksi?" "Mitä minua halutti tehdä", sanoi hän nauraen, "en tiedä
-niin tarkoin; mutta ainakaan en tehnyt mitään tuosta kaikesta, -- en
-nuhdellut enkä lyönyt. Ennen kaikkea koetin karttaa riitaa, sillä minun
-luontoni on sellainen, etten voi sietää epäsopua ja kinailua. Kun hän
-lapsia haukkui tai potkaisi heitä, silloin puolustin heitä ja pyysin
-häntä menemään pois kotoa pahaa tuultaan haihduttamaan."
-
-Ei ollut ketään, joka olisi puolustanut häntä tuota hirviötä vastaan
-tai edes ottanut osaa hänen huoliinsa. Eivät edes hänen omaisensakaan
-hänestä välittäneet. Hänen äitinsä, joka uhkui oikeudentuntoa,
-jumalanpelkoa, siveyttä ja muita hyveitä ja periaatteita, ei ollut
-voinut antaa anteeksi tyttärellensä, että tämä meni naimisiin vasten
-hänen tahtoansa, ja iloitsi salaa nähdessään ennustuksiensa käyvän
-toteen. Jos Farfalla olisi tehnyt jotakin pakottaaksensa miehensä
-täyttämään velvollisuutensa, olisi valitellut tilaansa ja tuon
-tuostakin nimenomaan maininnut äidin olleen oikeassa, silloin olisi
-tämä ehkä heltynyt; sanatonna kärsivän lapsensa ylpeätä uljuutta hän
-ei ymmärtänyt pitää arvossa. Kun Farfalla joskus nöyrästi valitti
-sitä että äiti kävi vain hänen sisarensa eikä koskaan hänen luonansa,
-vastasi äiti, että sisarella oli vain kaksi lasta ja Farfallalla
-seitsemän, ja hänestä olisi käynyt liian kalliiksi hankkia niille
-kaikille tuomisia; sitä hän ei ajatellut että juuri heille olisi
-ollut syytä antaa jotakin, ja että he olisivat iloinneet oivasta
-leipäpalastakin, he kun eivät koskaan saaneet syödä kylliksensä. Itse
-teossa johtui hänen menettelynsä siitä, että toinen sisar oli hyvissä
-varoissa ja äiti käytti sitä eduksensa, jota vastoin hän tietysti ei
-voinut mitenkään toivoa hyötyvänsä onnettomasta Farfallasta.
-
-Farfallan sisar oli naimisissa erään hänen miehensä toverin kanssa,
-joka ensin oli kosinut häntä, mutta jonka hän oli hylännyt, katsoen
-häntä mitättömäksi, kuivaksi ja jo vähän vanhahkoksi. Hän tyytyi
-sitten hänen sisareensa ja osotti olevansa erinomaisen ahkera ja
-säästäväinen ihminen, ja vähitellen hän kokosi sievoisen varallisuuden.
-Noiden ihmisten olisi ollut helppo auttaa Farfallaa, mutta sisarta
-kiusoitti yhä vieläkin se, että hänen miehensä oikeastaan oli pitänyt
-Farfallasta, ja mies taaskin samasta syystä pelkäsi kiihottavansa
-vaimonsa mustasukkaisuutta, jos osottautuisi kovin osanottavaiseksi.
-Kumminkin he kernaasti näkivät Farfallan luonansa, sillä voivathan
-he hänelle havainnollisella tavalla osottaa, kuinka ahkeruus
-ja säntillisyys ja vaatimattomuus saa palkkansa, jota vastoin
-kevytmielisyys vie turmioon. Kun Farfalla myöskin oli harvinaisen
-toimelias ja kätevä, hyväntahtoinen ja käytännöllinen, teettivät
-he hänellä jonkun aikaa kaikki kotiaskareensa ja antoivat hänelle
-korvaukseksi ruuan ja vanhoja vaatteita, rikkinäisiä leluja, lyhyesti
-sanoen kaikkea, mitä eivät enää voineet käyttää. Ei hän silloin
-ollut tullut ajatelleeksi, kumpiko heistä oikeastaan enemmän hyötyi
-toisestaan; mutta se loukkasi häntä, että hänen sisarensa salasi
-tuttaviltaan heidän sukulaisuutensa ja esitti hänet heille palvelijana.
-Kun Farfalla sitten kuuli että hänen lankonsa ja sisarensa kerran
-olivat valittaneet pelkäävänsä, että tuo huonosti puettu sisar
-saattaisi heille häpeätä, ei hän enää mennyt heille, vaan haki työtä
-muualta. Hänen sisarensa nuhteli nyt häntä kiivaasti siitä, että
-hän oli antautunut noiden alhaisten työläisnaisten joukkoon, jotka
-istuskelivat kirkonrappusilla odottamassa, että joku tulisi palkkaamaan
-heidät työhön, ja lapsiansa, jotka olivat hyvin kiintyneet tätiin,
-käski sisar kääntämään päänsä toisaanne, kun Farfalla tulisi vastaan,
-niin ettei heidän tarvitsisi tervehtiä häntä.
-
-Tähän saakka oli Farfalla puhunut äidistään ja sisarestaan säyseästi
-hymyillen, ikäänkuin he olisivat olleet sääliteltäviä, maailman
-tyhmyyden ja turhamaisuuden sokaisemia ihmisiä; mutta tuo, mitä hän
-viimeksi kertoi, saattoi hänen huulillensa surumielisen ilmeen ja hänen
-kasvojensa rypyt synkän syviksi. "Sen jälkeen en enää kulkenut sitä
-tietä, jota lapset menivät kouluun", sanoi hän.
-
-'Oi sinua', ajattelin minä, 'enkelit vielä kumartavat sinua ja
-kantavat sinua käsillään ja kirkastavat rakasta, vanhaa väsynyttä
-päätäsi kultaisella päivänpaisteella. Ja niinhän on jo nytkin! Ovathan
-pahimmassakin hädässäsi lapsesi sinua ympäröineet ja hymyilleet
-sinulle, ja lastesi lasten säteilevistä silmistä kohtaavat sinua
-jälleen enkelein katseet!'
-
-Kolme hänen lapsistansa oli vieraalla maalla, eivätkä he vielä olleet
-voineet käydä häntä tervehtimässä, vaikkei heidän toimeentulonsa
-ollutkaan aivan huono. Minua ihmetytti että hän, vaikka niin nuorena
-oli jäänyt yksin pitämään huolta lapsistaan ja oli ollut pakotettu
-olemaan työssä kodin ulkopuolella, kumminkin oli voinut kasvattaa
-lapsensa kunnon ihmisiksi, ja kysyin, oliko hänen täytynyt olla kovin
-ankara. Ei hän ollut lyönyt heitä, sanoi hän, muuta kuin yhden ainoan
-kerran yhtä heistä, nimittäin Carmeloa, esikoistaan, joka oli saanut
-nauttia hyvistä päivistä enemmän kuin muut, mutta sitten myöskin sai
-kovinta kokea. Kun äiti oli poissa kotoa, täytyi hänen pitää silmällä
-pienempiä sisaruksiaan, varustella heille maitopullot ja valmistaa
-keitot, syötellä, pestä ja pyyhkiä heitä, kannella heitä -- sanalla
-sanoen, pitää heistä huolta joka suhteessa. Vaikka hän tietysti olisi
-mieluummin mellastellut ulkona ikäistensä kanssa, ei hän kumminkaan
-valittanut koskaan, koska käsitti ettei voinut olla toisin, ja hän sitä
-paitsi oli terve ja voimakas sekä hyväntahtoinen ja taipuisa holhoamaan
-heikkoja ja avuttomia, niin lapsia kuin eläimiäkin, ja myös kernaasti
-leikiskeli niiden kanssa. Mutta sen suurempi oli Farfallan hämmästys
-ja kauhistus, kun poika eräänä päivänä oli kadonnut, jättämättä mitään
-tietoa olopaikastaan. Farfalla haki häntä koko päivän ja yön, ja
-hänen tuskansa lisääntyi lisääntymistään, kunnes vihdoin eräs vaimo,
-joka vuorilta päin tuli tuomaan maitoa kaupunkiin, toi hänet kotiin.
-Tämän huomio oli kiintynyt nälästä nääntymäisillään olevaan sievään
-poikaan; hän oli kysynyt häneltä, minne hän oli matkalla, ja saatuaan
-kuulla hänen aikovan metsään ruvetakseen ryöväriksi, arvasi hän millä
-kannalla asiat olivat eikä jättänyt häntä rauhaan, ennenkuin sai hänet
-taivutetuksi tulemaan mukaansa. "Niin iloissani kuin olinkin saadessani
-hänet takaisin, kuritin häntä kumminkin", sanoi Farfalla, "sillä kuin
-salamanisku sattui mieleeni ajatus, että hänestä ehkä täyttä totta
-vielä voisi tulla ryöväri tai jotain vielä pahempaa; sellaista on
-Vanhassakaupungissa saanut kokea monikin äiti, jonka olosuhteet ovat
-olleet paremmat kuin minun."
-
-Muutoin eivät hänen lapsensa olleet tuottaneet hänelle mitään
-ikävyyksiä, lukuunottamatta lapsenluontoon kuuluvasta rajuudesta ja
-itsepintaisuudesta johtuvia. Tyttäret, joista vanhimmat nyt olivat
-vieraalla maalla naimisissa, olivat varakasten naisten toimesta
-joutuneet kasvatettaviksi luostareihin, missä tosin eivät olleet
-oppineet paljon muuta kuin valmistamaan käsitöitä, mutta olivat
-tottuneet hyviin tapoihin ja saaneet sievän käytöksen. Odotettiinpa
-pikku Nannin saavan "hyveenpalkinnonkin". Siten nimitettiin muutaman
-sadan guldenin suuruista rahamäärää, joka vuosittain annettiin
-erään kaupunginisän jälkeenjättämästä lahjoituksesta myötäjäisiksi
-jollekin käytökseltänsä nuhteettomalle köyhälle tytölle. Tuollaista
-nuhteettomuutta ei hevillä tavannut Vanhassakaupungissa, jossa
-useimmilla tytöillä jo kuudentoistavuotiaina oli rakastelija ja
-lapsi, ja minusta tuntui siltä kuin ei myöskään Farfallan vanhemmilla
-tyttärillä olisi ollut syytä vaatia itselleen hyveenpalkintoa.
-Toimelias Farfalla oli nyt käynyt kaikkein luona, joista asian
-ratkaisu riippui, puhumassa tyttärensä puolesta, ja hänelle oli
-annettu ystävällisiä lupauksia, joten voitiin jokseenkin varmasti
-odottaa tuon toiveen toteutuvan. Nannin sulhanen, hyvä, hiljainen
-mies, oli lämmittäjänä eräässä suuressa Intiaan saakka kulkevassa
-laivassa eikä voinut oleskella kaupungissa kuin aina muutaman päivän
-vain. Kaiken muun lisäksi sanoi Farfalla nyt vielä menevänsä pyhälle
-vuorelle, laskeaksensa asian neitsyt Marian sydämelle; jos Nanni saisi
-hyveenpalkinnon, voisi hän mennä naimisiin ja laittaa kuntoon talouden,
-ja kun miehellä oli hyvä ansio ja hän oli säästäväinen, olisi heidän
-toimeentulonsa turvattu.
-
-Huomautin nyt että Jumala kumminkin palkitsee uskollisuuden
-velvollisuuksien täyttämisessä, ja että Farfalla varmaankin vielä saisi
-nauttia työnsä hedelmistä. Surumielisesti hymyillen hän katsoi minuun
-ja lausui: "Ei, Jumala ei rakasta köyhiä. Kaiken ikäni minun täytyy
-olla kovassa työssä ja kärsiä puutetta, ja kun en enää jaksa tehdä
-työtä, joudun vaivaishuoneeseen päättämään päiväni. Enkä ole kumminkaan
-koskaan ehdon tahdon tehnyt pahaa, -- en ainakaan enemmän kuin tuhannet
-muut, jotka kaiken ikänsä elävät onnellisina."
-
-Kun nyt olin ottanut toimekseni esiintyä Jumalan puolustajana,
-saarnasin edelleen jotenkin tähän tapaan: "Eihän onni ole pääasia,
-ei ainakaan sellainen onni, jota te tarkoitatte. Se on tärkeintä,
-että kehitymme täydellisyyttä kohden, ja usein hätä ja taistelut
-ja vaivat ovat paljoa hyödyllisempiä, kuin tuo niinkutsuttu onni,
-joka ei ole minkään arvoinen. Jos tahtoo käsittää Jumalan ohjauksen,
-niin täytyy siis ymmärtää että hän enin rakastaa juuri niitä, joiden
-tielle on asettanut runsaasti kivimöhkäleitä ja orjantappurapensaita
-raivattavaksi pois." Lopuksi kysyin, eikö häntä koskaan ollut vallannut
-iloinen onnentunne, katsellessaan lapsiaan, jotka yksin, ilman Jumalan
-ja ihmisten apua, oli elättänyt ja kasvattanut terveiksi kunnon
-ihmisiksi.
-
-Puhuessani oli hän katsonut minuun tarkkaavasti, ja aivan ensi kerran
-näin hänen vilpittömissä, kirkkaissa silmissään haaveellisen katseen.
-"Minulla ei ole koskaan ollut aikaa miettiä, olenko onnellinen vai
-onneton", sanoi hän. "Siitä saakka kuin jouduin köyhyyteen, on
-elatuksen hankinta lapsille antanut minulle niin paljon ajattelemisen
-aihetta, etten ole ehtinyt tarkastella omaa tilaani. Ja se onkin
-hyvä. Jos minulla siihen ollut siihen aikaa, niin en ehkä olisi
-voinut ollakaan niin iloinen kuin nyt näette minun olevan. Siksi en
-myöskään mene, kuten muut, koskaan kirkkoon rukoilemaan. Muistan niin
-selvästi kuin se olisi ollut eilen, kuinka kerran iltahämärissä työstä
-palatessani menin kirkkoon. Oli maaliskuu, ja ilma oli ensi kerran
-talven jälkeen keveä ja lenseä, ja se saattoi minut ehdottomasti
-hiljentämään kulkuani. Silloin kuulin avoimesta ovesta hiljaista
-urkujensoittoa ja menin sisään. Ovesta astuessani ajattelin vielä:
-'Ehdinköhän vielä pestä Riccardon vaatteet? Ovatkohan ne huomisaamuna
-jo kuivat? Mahtaisinkohan saada naapurin vaimolta vähän hehkuvia
-hiiliä, keittääkseni munan Riccardolle? Riittävätköhän rahani koroiksi
-panttilainaajalle, jos ostan tuoreita munia?' -- Tuolla tavalla
-minä näet lasken ja tuumin päivät pitkät ja väliin yöllä unessakin.
-Mutta kun polvistuin puolipimeässä sivukomerossa ristin juurella
-seisovan madonnan eteen, pysähtyi tuo ajatuksenjuoksu äkkiä, aivan
-huomaamattani, ja minusta tuntui siltä kuin sisimmässäni olisi auennut
-ovi, jota muulloin aina olin pitänyt lukittuna, ja siitä tunki nyt
-esiin joukko mietteitä ja mielikuvia ja muistoja. Kaikki ne olivat
-minulle ennestään tuttuja, mutta ainainen kiire ja mielenahdistus
-oli estänyt minua kiinnittämästä niihin huomiota. Näin edessäni,
-kuinka synnytettyäni nuorimman lapseni puoleksi tiedotonna nousin
-sitä pesemään ja kapaloimaan, kuinka seuraavana aamuna näännyksissä,
-nälkäisenä ja hylättynä keitin paksua jauhopuuroa itselleni ja
-lapsille; sitten tulivat oikeudenpalvelijat vaatimaan minulta panttia
-mieheni veloista, ja minua hävetti, kun he näkivät minut makaamassa
-tuossa siivoamattomassa huoneessa. Sitten menin pyytämään Gradellalta
-lainaa, ja hän istui edessään lautasellinen hyvää höyryävää lientä,
-ja minä ajattelin yhtä mittaa: 'Jospa hän toki antaisi minulle
-lusikallisen, yhden ainoan lusikallisen!' -- sillä voin pahoin nälästä.
-Mutta hän tyhjensi hitaasti silmieni edessä tuon täyden lautasen,
-minulle tarjoamatta. -- Olin vielä näkevinäni Riccardon pienenä,
-kuinka hänen turpeat, kalpeat poskensa hieman punastuivat ilosta, kun
-minä tulin kotiin, kuinka hän kurotti kätensä minua kohden ja hänen
-silmiinsä herahtivat suuret kyynelkarpaleet ja hänen pieni suunsa
-alkoi vavista, kun hän näki etten tuonut hänelle mitään muassani, --
-ja kuinka hän sitten pelkästä voimattomuudesta nukahti, kun laskin
-hänet rinnoilleni, joissa ei ollut enää tippaakaan maitoa. Selvään olin
-vieläkin kuulevinani heikon, mielihyvää ilmaisevan äänen, jonka hän
-päästi, kun tarjosin hänelle tuota tyhjää rintaa, ja näin kiitollisen
-katseen, jonka hän minuun loi. Näin myöskin itseni kulkemassa ihmeen
-ihanan puiston ohitse, jossa nuori äiti, yllään höllä valkoinen puku,
-lepäsi päivänpaisteisella nurmikolla ja kaksi tai kolme kirjailtuihin
-paitoihin puettua pienokaista riemuiten mellasteli hänen ympärillään.
-Ja nyt vasta, pitkien aikojen kuluttua, tuli mieleeni joukko ajatuksia,
-joita ei silloin ollut pälkähtänyt päähäni: 'Miksi minä en koskaan ole
-saanut pukea lasteni päälle kauniita uusia vaatteita, niin kilttiä
-ja sieviä kuin he olivatkin? Miksi en koskaan ole saanut naureskella
-ja leikkiä heidän kanssansa? Miksi en yhtenäkään ainoana, aamuna ole
-saanut nukkua kyllikseni ja jäädä heidän kanssansa lepäämään, miksi
-minun täytyi joka ikinen aamu ennen päivänkoittoa lähteä kotoa ja
-jättää pienokaiseni, vaikka he unesta heräten kurottivat käsivartensa
-minua kohden ja huusivat itkien: elä mene luotamme!?' -- Kaikki nuo
-kuvat ja ajatukset seurasivat toisiaan mitä suurimmalla nopeudella,
-ja yhä enemmän alkoi mieltäni ahdistaa, ikäänkuin minua olisi uhannut
-suuri vaara. Minua halutti itkeä, mutta samalla minusta tuntui siltä,
-että jos alkaisin itkeä, niin en voisi lakata ennenkuin olisin itkenyt
-itseni kuoliaaksi, ja minun täytyi kiiruhtaa ulos. Kun sitten ulkona
-katseeni sattuivat tornikelloon ja näin kuinka myöhäistä jo oli,
-ja tulin ajatelleeksi etten ehkä enää saisi tavata vaimoa, jolta
-tavallisesti ostin munia, ja että tuskin enää ehtisin sinä iltana pestä
-vaatteita, silloin haihtuivat äkkiä kaikki nuo kuvat, jotka olivat
-saattaneet mieleni rauhattomaksi, ja minun oli parempi olla."
-
-Niin, niin kerrassaan olivat nuo muistot haihtuneet hänen mielestänsä,
-ettei hän ollut ajatellut koko asiaa ennenkuin nyt kun minun puheeni
-muistutti häntä siitä ja hän kertoi siitä minulle. Varsinkin sen
-jälkeen oli minun mahdoton käsittää, kuinka ensi silmäyksellä en ollut
-nähnyt hänessä muuta kuin mitättömän, ruman vanhan naisen ja huomannut
-hänen katseessaan vain samaa vilpittömyyttä ja tyyntä ilomielisyyttä
-kuin hänen kasvoillaankin. Kun tarkasti noita silmiä kauemmin, niin
-tuntui pikemmin siltä, kuin kasvot olisivat olleet vain naamari, jonka
-takaa ne katselivat esiin, kuin ne olisivat olleet kaksi itsenäistä
-olentoa, jotka puhuivat omaa kieltänsä. 'Meillä ei ole koskaan ollut
-aikaa itkeä', sanoivat ne, 'ei koskaan aikaa nukkua! Milloinka saamme
-itkeä kylliksemme? Milloin paneudut hautaan, että saisimme nukkua
-kylliksemme?' Kaikkein syvimmällä noissa levollisissa ja kirkkaissa
-silmissä näki, kun silmäili niihin kauan, aina tukahdutetun, aina
-tyydyttämättömän unen ja kyynelten kaihoamisen.
-
-Mutta siitä huolimatta ei häneltä kuitenkaan kokonaan puuttunut
-elämänhalua, ja unelma, jota hän salasi itseltäänkin, nimittäin että
-jollakin tavalla, hänen lastensa tai hänen kadonneen miehensä kautta,
-onni vielä voisi hänelle koittaa, auttoi häntä kestämään jokapäiväisiä
-vaivojansa. Varsinkin erästä seikkaa hän odotti yhtä hartaasti kuin
-nääntymäisillään oleva matkamies odottaa keidasta tai majataloa, jossa
-voi heittää matkarepun olaltaan ja levähtää, -- nimittäin Riccardon
-kuolemaa. Siihen pysähtyivät aina hänen ajatuksensa, sitä seuraisi
-taivaallisen levon ja huolettomuuden aika. Mutta noista tunteista
-huolimatta hän teki kaiken voitavansa, haluttaisi sanoa enemmän kuin
-voi, vahvistaaksensa Riccardon heikkoa henkeä ja pidentääksensä hänen
-elämäänsä.
-
-
-
-
-IV
-
-
-Tuota Vanhassakaupungissa sijaitsevaa taloani nimitettiin pyhän
-Antoniuksen taloksi, koska sen oven yläpuolella oli mainittua
-pyhimystä esittävä koristus, kuten sanottiin alkuaan kahdenneltatoista
-vuosisadalta. Oli kumminkin helppo huomata että se oli tuskin kahtakaan
-sataa vuotta vanha ja syntynyt jesuiittityylin vallitessa; sitä
-todisti sekä pyhimyksen että hänen jalkoihinsa painautuvan karitsan
-asennossa ja ilmeessä kuvastuva liioiteltu hartaus ja pyhimyksen
-oikealla käsivarrella istuvan Jesus-lapsen teeskennelty suloisuus;
-vasemmassa kädessään oli Antoniuksella solakka, hempeästi nuokkuva
-lilja. Mutta juuri tuo ylenmääräinen tunteellisuus viehätti kansan
-lapsellista mieltä, ja kirjavine kukkineen, joilla kuva melkein aina
-oli runsaasti koristettu, vaikuttikin se hieman miellyttävästi tumman
-muurin rinnalla. Ettei kukkia koskaan puuttunut, johtui siitä, että tuo
-erityisen runsasarmoinen pyhimys oli yleisesti suosittu. Erittäinkin
-piti Riccardo huolta siitä, että sillä oli niitä yltäkyllin; Farfalla
-sanoikin etupäässä poikansa tähden muuttaneensa tuohon taloon,
-jonka tunnus tätä niin viehätti. 'Kenties tuottaa pyhä Antonius
-meille onnea', oli hän ajatellut, kun Riccardo ahdisteli häntä
-pyynnöillään, 'voimmehan koettaa!' Ja niin he olivat jo vuosikausia
-olleet vuokralaisiani, eikä pyhimys ollut vieläkään palkinnut heidän
-luottamustaan -- eikä Riccardo väsynyt häntä kukittamasta. Hän kertoi
-minulle itse, mistä syystä hän erityisesti rakasti pyhää Antoniusta,
-nimittäin siksi että hän pikemmin oli ollut eläinten kuin ihmisten
-pyhimys. "Ihmiset eivät välittäneet hänestä, Vaan nauroivat hänelle",
-sanoi hän, "mutta eläimet juoksivat hänen jälkeensä, -- eivätkä
-ainoastaan karitsat ja koirat ja muut kotieläimet, vaan myöskin
-metsänelävät, -- viisaat, nopsaliikkeiset ketut ja sukkelat jänikset;
-yksin pienet käärmeetkin kohottautuivat, pystyyn ja lekuttivat
-mielihyvästä kieltänsä hänen lähestyessänsä. Ja kun hän kulki
-merenrannalla, kokoontuivat kalat, rapisuttivat kiiltäviä suomujansa
-ja aukoivat pyöreätä suutansa, ikäänkuin hänen sanansa olisivat
-olleet ravintoa. Heille hän näet kertoi sydämensä ylevät ajatukset,
-joita ihmiset eivät ymmärtäneet." Samaten kuvaili Riccardo innolla,
-kuinka Jesuslapsi, nähdessään pyhimyksen ylenpalttisen rakkauden, oli
-laskeutunut hänen syliinsä. Riccardo rakasti nimittäin itse lapsia ja
-eläimiä yli kaiken ja ne samaten häntä. "Ei ole Vanhassakaupungissa
-ainoatakaan lasta", sanoi Farfalla, "joka ei häntä tuntisi ja
-rakastaisi. Kun hän illoin istuu kaivon luona, soittaa harmonikkaa ja
-laulaa: 'tuu, ystävän', tuu tanssimaan!' Niiloin he paukuttavat käsiään
-ja hyppelevät hänen ympärillään eivätkä tahdo erota hänestä, niin että
-vanhempain usein yön tullessa täytyy väkisin viedä heidät sisään."
-
-Aivan pienenä oli Riccardo alinomaa itkenyt ja tuottanut äidilleen
-enemmän vaivaa kuin kukaan muu lapsista. Mutta töin tuskin hän oli
-alkanut jotain ymmärtää, kun asiat kerrassaan muuttuivat. Silloin oli
-näet äiti ostanut hänelle kauniin keltaisen kanarialinnun ja ripustanut
-sen häkin hänen vuoteensa yläpuolelle, ja lintunen saattoi hänet
-unohtamaan kaiken mikä häntä vaivasikin. Ei hän näyttänyt koskaan
-väsyvän katselemasta sitä, kuinka se hyppi toiselta puikolta toiselle,
-ja hän säisti heikolla äänellään pienen laulajan liverryksiä ja
-helkytyksiä, niin että todella näytti siltä kuin he olisivat jutelleet
-keskenänsä.
-
-'Niin me teimmekin', sanoi Riccardo, ja hänen silmänsä alkoivat loistaa
-kirkkaammin; 'en muista enää mistä me keskustelimme, mutta kyselin
-siltä kaikenmoista ja se vastasi minulle. Ymmärsin myös kaikki sen
-laulut, ja minulle on jäänyt muistiin yksi niistä, joka oli tällainen:
-
-    Kultaa siipen' välkkyy,
-    Kultaa laulun' helkkyy,
-    Kultaa, kultaa syömmen' on!
-
-Ja minä kuvailin mielessäni sen sydäntä pienen auringonkukan
-kaltaiseksi, ja kun se lauloi, olin näkevinäni, kuinka nuo lukemattomat
-keltaiset kukkalehdet värisivät sen rinnassa.
-
-Nyt oli Riccardolla huonetoverina oleanderi, joka ulottui melkein
-lakeen, ja kerttu ja sirkka, jotka asustivat Carmelon niille
-valmistamissa häkeissä. Kissa hänellä myöskin oli ollut, vaan sen
-oli äskettäin myrkyttänyt eräs naapureista, jolta se oli varastanut
-makkaran. Tuon kissan hengen oli Riccardo kerran pelastanut, kun
-lapsijoukko, joka oli kokoontunut talon edustalla olevan kaivon luo,
-oli aikonut huvikseen hirttää sen. Farfalla kertoi että hän oli
-kompuroinut, ettei tulisi liian myöhään, kainalosauvoilleen niin
-nopeasti jyrkkiä portaita alas, että helposti olisi voinut pudota niin
-että olisi kuollut. Hän oli sitten ruokkinut pelastettua kissaa, joka
-oli pienen pieni ja kurjan laiha, huolellisesti kuin pientä lasta,
-niin että se vähitellen kävi pyöreäksi, sileäksi ja kiiltäväksi. He
-olivat olleet keskenään hyvät ystävät ja toverit, ja, tuntiessaan
-myrkyn vaikutusta oli uskollinen kissa, jännittäen viimeiset voimansa,
-hiipinyt Riccardon luo, kuollaksensa hänen sylissänsä.
-
-Ajan pitkään huomasin että helläsydäminen Riccardo, joka olisi ollut
-valmis itse näkemään nälkää, voidaksensa leivällänsä ravita nälkäisiä
-varpusia tai köyhää lasta, ja yleensä oli lapsellisen vaatimaton,
-kumminkin äitiänsä kohtaan esiintyä vallan vaateliaana. Hänen pukunsa
-oli varsin huono, mutta siihen hän kumminkin tyytyi, käsittäen ettei
-asia ollut autettavissa; mutta pilkkuja ei siinä olisi saanut olla
-eikä olletikaan paikkoja toisenlaisesta kankaasta. Mutta kun hänen
-täytyi käyttää samaa pukua vuosimääriä ja se aina varsin pian meni
-rikki siitä paikasta, jota kainalosauva hankasi, niin nuo seikat eivät
-olleet kartettavissa. Tiukka oli hän ruokaankin nähden, jossa aina
-keksi jotakin moitittavaa, ehkä siitäkin syystä, että oli liian heikko,
-voidaksensa sietää hyvin mitään ruokaa. Huoneen siisteyden suhteen oli
-hänellä myös kovin ankarat vaatimukset, joita kumminkin oli ylen vaikea
-täyttää siellä asustelevain holhoeläinten takia. Niinä päivinä, jolloin
-hän voi paremmin, siisti, pesi ja keitti hän itse innolla ja taidolla,
-mutta voidessaan huonommin -- ja sellaisia päiviä oli paljoa runsaammin
--- oli äidin oltava kaikkialla läsnä ja kaikkivaltias. Yleensä vaikutti
-äidin läsnäolo häneen varsin huomattavasti; tämän tarvitsi vain tulla
-huoneeseen, niin Riccardon kasvot kävivät lapsellisen näköisiksi,
-näyttivätpä ne pyöristyvänkin, ja kun hän nojautui äitiinsä, kuvastivat
-hänen liikkeensä tyytyväisyyttä ja turvallisuudentunnetta. Hän ei
-silloin juuri ottanut osaa keskusteluun, vaan antoi äitinsä puhua ja
-kuunteli häntä lapsen kaltaisena, josta vanhemmat ovat erehtymättömiä.
-Mutta kun äiti oli poissa, otti hän usein samat asiat puheeksi,
-lisätäkseen jotakin Farfallan puheisiin tai oikaistakseen niitä, ja hän
-osottautui silloin varsin sukkelaksi ja terävä-älyiseksi sekä oikeutta
-harrastavaksi.
-
-Carmelo rakasti myöskin eläimiä ja lapsia, mutta ei hän seurustellut
-niiden kanssa veljellisesti ja tuttavallisesti kuten Riccardo. Carmelo
-oli maailmaan syntyessään ollut varustettu onnenhampaalla, ja Farfalla
-kertoi minulle, kuinka hänen luonaan silloin oli käynyt lääkäreitä,
-professoreja ja ylhäisiä naisia katsomassa tuota pientä kiiltävän
-riisijyvän näköistä ihmehammasta, joka oli hänen esikoisensa suussa
-ja saattoi naapurit ennustamaan lapsukaiselle onnea ja mahtavuutta.
-Hymyillen vertasi hän silloisia toiveitansa siihen, miten oli käynyt,
-mutta hänen tarkka oikeudentuntonsa saattoi hänet kumminkin lisäämään,
-että Carmelon elo varmaankin olisi voinut muodostua onnekkaammaksi, jos
-hän itse vain olisi siitä välittänyt. Hän oli voimakas eikä suinkaan
-laiska, mutta hän jätti usein työnsä, lähteäksensä tuntimääriksi
-kävelyretkelle tai soutaakseen aukealle merelle, ja nuo huvit olivat
-hänestä paljoa tärkeämpiä kuin rahan ansaitseminen. Kumminkaan hän ei
-ollut haaveksija, kuten Riccardo, ja siksi oli äidistä käsittämätöntä,
-kuinka hän voi käyttää niin paljon aikaa tyhjäntoimittamiseen. Siinä
-suhteessa hän kumminkin oli onnellinen, sanoi Farfalla, ettei hän
-lainkaan voinut sietää naisia. Riemuportinkadun kursastelemattomat,
-luonnolliset tyttöset, jotka parveutuivat Riccardon ympärille, missä
-hänet vain näkivät, tunsivat niin selvästi, kuinka vastenmielisiä
-he olivat Carmelosta, että kuin pelästyneet linnut heti pyrähtivät
-tiehensä, kun näkivät hänen tulevan. Siis ei hän varmaankaan menisi
-naimisiin, ja se se juuri olisi onneksi; rikkailla olivat lapset,
-sanoi Farfalla, hauskana leikkikaluna, niillä kun ei koskaan ollut
-niitä enempää kuin yksi tai kaksi; mutta köyhän lapset, joita oli kuin
-hiekkaa meren rannalla, olivat kuin hyttysparvi, joka imi vanhempien
-veren.
-
-Carmelo ei ollut äitinsä eikä veljensä näköinen: hän oli rotevampi,
-hänen päänsä karkeatekoisempi ja kasvonsa leveämmät. Hän ei ollut hieno
-eikä kaunis eikä huomiota kiinnittävä, mutta hänen uhkuva voimansa
-ja terveytensä teki miellyttävän ja raikkaan vaikutuksen. Koko hänen
-olennossaan ilmeni lapsellista itseensätyytyväisyyttä, ja joskin
-onnenhammas oli mennyt menojaan, niin oli hänellä sen sijaan onnea
-tuottavat silmät; suuret ja kauniit ne eivät olleet, mutta tyydytetyt,
-juopuneet katselemastaan kaikkia ympäröiviä ihania esineitä: puita,
-niittyjä, lähteitä, kaloja ja lintuja. Hän oleskeli kernaasti luonnon
-helmassa, missä oli niin paljon katseltavaa ja silmillä nautittavaa;
-puhelemisesta ei hän välittänyt eikä kuuntelemisestakaan niin kuin
-katselemisesta.
-
-Vähät olivat hänen puheensa silloinkin, kun tervehdin häntä nähdessäni
-hänet ensi kerran; äänetönnä hän asetti Riccardon vuoteelle lasitölkin,
-jossa istua kökötti kaksi pientä lehvisammakkoa. Riccardo kohottautui
-nopeasti istumaan, hänen kalpeat poskensa punehtuivat, ja ilo sytytti
-hänen silmissään sellaisen yliluonnollisen hehkun, kuin olisivat
-taivaanportit auenneet hänen edessään ja jumalalliset salaisuudet
-ilmenneet hänelle. Nuo vihreät, hartaasti kurnuttelevat olennot
-olisivat voineet luulla aamukoin hohtavan heidän päänsä yläpuolella.
-Hän sulki astian lujasti laihoihin käsiinsä, ikäänkuin ilmaistakseen
-siten hellyytensä sammakoille, ja hän kertoeli niille, kuinka hyvä
-niiden olisi olla hänen luonansa, kuinka hän joka päivä antaisi niille
-lukemattomia kärpäsiä ja niille hankittaisiin tuoretta ruohoa, niin
-etteivät ne tietäisi mitään koti-ikävästä. Sitten hän pyysi Carmeloa
-kertomaan, kuinka tämä oli saanut ne kiinni ja seurasi huomaavasti
-tuota lyhyttä mutta tarkkaa selontekoa; samalla näkyi kumminkin hänen
-huomionsa kohdistuvan myös sisäänpäin, missä mielikuvitus lienee saanut
-uutta kiihdykettä.
-
-Hän alkoi nimittäin nyt äkkiä vilkkaasti kuvata paikkoja, missä itse
-oli hakenut sammakoita; sitten rupesi hän kertomaan merimatkasta,
-jonka kerran vuosia sitten oli tehnyt veneellä muutamien ystävien
-kanssa, pyytääksensä kaloja. Hän kuvasi näkemiänsä laivoja, niiden
-valkoisia, keltaisia ja ruskeanpunaisia purjeita, vihreätä merta ja
-sinistä taivasta, laskevan auringon punertavaa hohdetta ja hämäriin
-piiloutuvan meren suloisen viileätä ilmaa niin valtavalla ihastuksella,
-että tuo kuva, jonka olimme nähneet joka päivä, kävi meistä oudon
-viehättäväksi, ja minusta tuntui siltä kuin tuo aikoja sitten ollut ja
-mennyt ilta olisi ollut maailman tärkein, ihmeellisin ja onnellisin
-ilta. Sitten alkoi Farfalla jutella ja kertoi, millaisessa tuskassa hän
-tuona päivänä oli ollut Riccardon tähden ja kuinka iloiseksi hän tuli,
-kun keskiyön jälkeen kaukaa kuuli poikansa kainalosauvan säännölliseen
-tapaansa iskevän katukiviin. Vaikkei Riccardo koko päivänä ollut syönyt
-muuta kuin palan leipää, ei hän kumminkaan mielenkiihkolta voinut syödä
-mitään eikä nukkua, vaan makasi melkein aamuun saakka silmät auki,
-pitäen kädessään pikku kalaa, joka oli ainoa minkä hän oli saanut.
-
-Kun hänen äitinsä nyt huomautti, että ehkä kävisi vaikeaksi aina
-hankkia sammakoille tuoretta ruohoa, ja että siksi olisi parempi
-päästää ne irti, joutui hänen mielensä aivan kuohuksiin; hän veti
-tölkin lähemmäksi itseään ja selitti kiivaasti, että niin kauan
-kuin hän eläisi, täytyisi sammakoiden olla hänen tykönänsä hänen
-tovereinansa. 'Ja kun sinä kuolet', sanoi Farfalla, 'niin panen ne
-haudallesi; siellä ei puutu ruohoa, ja ne voivat pitkinä kevätöinä
-ilahduttaa sinua laulullansa, josta niin pidät.'
-
-"Niin", jatkoi Riccardo innokkaasti, "mutta ennen kaikkea on teidän
-muistettava istuttaa sinne tuo oleanderi, johon sitten voitte ripustaa
-lintujeni ja sirkkani häkit." Minä huomautin että siten ehkä hänen
-hautapaikastansa saisi alkunsa eläintarha, jota kaupunkimme jo kauan
-oli toivonut, ja se pani kaikki sydämellisesti nauramaan; mutta
-oikeastaan pilanteko hänen kuolemastaan, jonka sekä hän itse että
-muut voivat huomata hiljaa lähenevän lähenemistään, teki minuun
-varsin tuskallisen ja vastenmielisen vaikutuksen. Vasta vähitellen
-rupesin käsittämään, että niin selvillä kuin hän olikin tilastaan,
-hänen mielessään kumminkin vielä oli sijaa hämärille elämänunelmille
-ja tulevaisuudentoivoille. Melkein koko ikänsä hän oli oleskellut
-sairashuoneessa, mutta lapsena oli hän viettänyt muutamia vuosia
-eräässä kauniilla paikalla merenrannalla sijaitsevassa lastenkodissa,
-jossa sairaita lapsia hoidettiin ja he saivat merikylpyjä. Taloa
-oli ympäröinyt äärettömän suuri puutarha, ja siellä hän oli istunut
-kukkivien puiden varjossa, katsellen merelle, ja ystävälliset
-hoitajattaret olivat tuoneet heille maitoa ja viiniä, ja siellä olivat
-ne lapset, jotka eivät olleet kovin sairaita, -- niihin hän tosin ei
-ollut kuulunut -- olleet piilosilla, hippasilla ja pallosilla. --
-Hänelle oli käynyt tarpeeksi usein uudistaa mielessään noita muistoja,
-luullakseni siksi että ne todistivat, että hänenkin elämässään voisi
-olla sijaa onnelle, ja soivat hänelle oikeuden sanoa: "Minäkin olen
-kerran ollut onnellinen ja iloinnut päivänpaisteessa!"
-
-Hänen tulevaisuudentoiveensa perustuivat harmonikkaan, jota hän,
-äitinsä puheen mukaan, osasi soittaa oivallisesti: hän aikoi ruveta
-soittoniekaksi ja soittaa kaduilla ja ravintoloissa, häissä ja
-tanssiseuroissa ja siten ansaita rahaa. Mutta paitsi sitä että hän
-oli liian heikko pannakseen koskaan tuota tuumaa täytäntöön, olisi
-siihen myöskin täytynyt hankkia poliisilta lupa, ja sen saamiseksi
-oli tarpeen siksi suuri rahamäärä, että Farfalla ei mitenkään voisi
-saada sitä kokoon, -- joten aie siis joka suhteessa oli mahdoton
-toteuttaa. Vaeltavan soittoniekan kurjaa elämänosaa pidettiin täällä
-kadehdittavana, sen saavuttamista olisi Riccardo katsonut huimaavaksi,
-rajattomaksi onneksi. Yleensä hän olisi käyttänyt joka tilaisuutta
-ansaitaksensa rahaa, vaikkei hänellä itseensä nähden ollutkaan muita
-mielihaluja kuin että voisi pukeutua siististi ja sievästi ja saisi
-mielin määrin polttaa paperossia. Mutta hänen mielessänsä kuvastui
-korkeimpana maallisena onnena se, jos voisi lähteä ulos maailmaan
-harmonikka selässä, ehkäpä kulkea suurilla, valtamerta lohkovilla
-laivoilla toisiinkin maanosiin ja sieltä lähettää äidille rahaa, niin
-että tämä vanhoillaan saisi levätä, ajatellen: 'Riccardo tekee työtä
-minun edestäni'. Tuon unelman toteutumista ei hän tosin itsekään
-pitänyt mahdollisena, vaan siitä hän kumminkin alati haaveksi ja puhui.
-
-Hän käsittelikin todella harmonikkaa taitavasti, vaikkei ollut saanut
-mitään ohjausta siihen, ja hänen esittämistavassaan ilmeni luontaista
-soitannollista aistia. Voi huomata hänen soittavan korvakuulolta,
-esittävän sävelmät sen mukaan kuin oli ne kuullut jonkun ohikulkijan
-suusta tai naisilta ja lapsilta, jotka niitä hänelle laulelivat,
-sillä niissä oli joukko muutoksia ja muovailuja. Erityisesti viehätti
-minua laulu, jolla hän säisti soittoansa, sekä se, että hän sanojen
-suhteen menetteli samaten kuin säveleenkin nähden, nimittäin muutellen
-ja koristellen muistinsa runsaita varastoja. Hänellä oli erinomaisen
-kirkas ääni, joka kajahteli kauas, vaikka hän lauloikin hiljaa, ja
-hänen laulunsa tunki ehdottomasti sydämeen; oli kuin yksinjätetty lapsi
-olisi pukenut haaveensa lauluun ja kuunnellut sitä, itse käsittämättä
-itseänsä.
-
-Kun ensimäisen kerran kuulin hänen soittavan, valtasi minut niin
-voimakas liikutus, että menin akkunan luo, salatakseni sitä. Silloin
-katseeni sattumalta kohdistuivat riemuporttiin, jonka siitä kohden voi
-nähdä. Luullen minun todella vaipuneen katselemaan tuota muinaisaikojen
-jätettä, jota usein oli nähnyt muukalaisten ihailevan, sanoi Farfalla:
-"Pakanoille lienee ollut suotu enemmän onnea kuin meille, koska ne
-pystyttivät tuollaisia voittoportteja. Me taistelemme kurjuutta
-vastaan ja se pääsee meistä aina voitolle. Mutta sen sijaan on meille
-pystytetty riemuportti taivaassa." Viime sanat oli hän selvästi
-lausunut ivalla, vaikkakin lempeästi hymyillen, enkä heti keksinyt mitä
-vastata. Mutta Riccardo laski harmonikan kädestään ja sanoi hitaasti:
-"Minä tiedän vieläkin yhden riemuportin; se on siinä, mistä mennään
-unen laaksoon." Siihen virkahti Farfalla nauraen: "Sellaisilla kuin
-sinulla on aikaa uneksia; Carmelo ja minä nukumme niin sikeästi että
-Jumalan joka aamu täytyy uudelleen herättää meidät eloon."
-
-Nuo Riccardon sanat selvittivät minulle monta seikkaa. 'Vaellatko sinä
-kenties', ajattelin katsoessani häneen, 'joka yö elämän puutarhoissa,
-kevein askelin, sauvatta, -- ja siksikö voit niin tyynesti ja
-välinpitämättömästi tarkastaa eloa täällä kyynelten laaksossa? Sielläkö
-olet kuullut nuo laulut, joilla mieltämme liikutat?' Minusta oli kuin
-olisin nähnyt hänen menevän sisään kukitetusta portista ja nuokkuvien
-kukkasten kuvusta tipahtelevan hänen päällensä kullalla kimmeltävää
-kastetta. Siitä johtui hänen silmiensä yliluonnollinen loiste! Olin
-vähällä käydä kateelliseksi häntä kohtaan. Mitä olisi minulle jäänyt,
-jos minulta olisi otettu omaisuus ja terveys, niin että olisin ollut
-köyhä ja sairas kuten hän? Tuskaa, mielenkarvautta, katkeruutta ja
-vihaa elämää kohtaan. Mutta hän koristeli rakkautensa kukkaseppeleillä
-tämän julman maan ja yksin tuonkin ainoan lahjan, joka sillä
-ylenpalttisuudestansa oli varattuna köyhälle pojallensa, -- haudan!
-
-
-
-
-V
-
-
-Eräänä lämpöisenä yönä toukokuussa läksivät toivioretkeläiset
-liikkeelle. Kun vaelluksen kestäessä ei saanut nauttia mitään,
-aterioivat pyhiinvaeltajat ennen lähtöänsä yhdessä lukuisan tuttavien
-kanssa, jotka heitä saattoivat, ja asettuivat sitä varten aukealle
-kentälle, jota osaksi peitti kaikenmoinen roska, osittain korkea ruoho.
-Toisella puolen rajoitti sitä linnanmuuri, toiseen suuntaan voi nähdä
-meren ylitse aina sinne saakka, missä se suli yhteen sinipunaisena
-häämöttävän taivaan kanssa.
-
-Useimmat läsnäolijat tunsivat minut jo ennestään ulkonäöltä, ja
-voitin pian heidän suosionsa kartuttamalla yhteisiä ruokavaroja
-lihalla, hedelmillä ja muilla herkuilla, joita olin tuonut mukanani.
-Aluksi pysyttelin syrjässä Farfallan kanssa, joka muurin suojassa
-kivien ääressä valmisteli kahvia ja salaattia; en näet voinut keltään
-saada niin tarkkoja tietoja seurueeseen kuuluvain henkilöiden
-elonvaiheista, kuin häneltä. Katsellessani hänen taitavaa ja joutuisaa
-askartelemistaan, esitti hän minulle kuvia muutamain hänen apunaan
-ja johdollaan toimiskelevien naisten luonteesta ja elämästä. Näiden
-joukossa oli kaksi vuokralaistani, joista toinen oli keuhkotautinen ja
-peljättävän laiha, ja jonka toivo, että voisi rukouksillaan hankkia
-madonnalta itselleen terveyden, mutta myöskin halu nähdä ihmisiä ja
-kuulla puhetta ja naurua, oli saattanut liittymään pyhiinvaeltajiin.
-Hän oli Riccardon hyvä ystävä sekä yhtä väsymättömän vilkas ja
-taipuisa leikinlaskuun ja ilkasteluun kuin tämäkin. Heillä oli tapana
-sairautensa ja hiutumisensa johdosta kilvan pistellä toisiansa, ja
-keuhkotautinen oli ehdottanut, että löisivät vetoa siitä että Riccardo,
-joka kerskaili olevansa häntä terveempi, kuolisi ennen häntä. "Mutta
-kuinkas minä saan sinulta maksun, jos voitan?" sanoi hän. Riccardo
-sanoi että hän voisi olla huoletta, sillä jos tuo uskomaton seikka
-tapahtuisi, niin tulisi hän keskiyöllä panemaan hänen vuoteellensa
-maksun tähtitaalereissa.
-
-Toinen nainen oli lihava muori, joka joka kevät virkansa puolesta otti
-osaa toivioretkeen, vaikka muutoin kernaimmin pysyttelihe paikoillaan
-ja nytkin katseli Farfallan toimia muutoin liikkumatonna, paitsi että
-yhtä mittaa soluutteli sormiensa välitse hyvin pitkää ja muhkeata
-rukousnauhaa, mutta kasvoilla ilme sellainen, kuin aterian onnistuminen
-olisi riippunut hänen silmälläpidostaan. Hänen toimenansa oli istua
-kirkossa varakasten naisten edestä, joilla ei itsellään ollut siihen
-aikaa, samaten muiden hartaudenharjoitusten, kuten pyhiinvaellusten,
-rukousten lukemisen ja laulamisen suorittaminen. Hänen vyöstänsä
-riippui rukousnauha ja läkkipullo, jossa hänellä oli tapana säilyttää
-kahvia, ja häntä nimitettiin Vanhassakaupungissa kirkkomuoriksi sekä
-myöskin kirkkosammakoksi, siksi että hänellä oli pyöreät, tuijottavat
-silmät, pullistuneet kuten sammakolla, ja hän liikkui eteenpäin
-pitkillä hyppäyksillä, kun luuli ettei kukaan häntä nähnyt -- niin
-kerrottiin. Tuosta pilanteosta huolimatta häntä kumminkin pidettiin
-suuressa arvossa, sekä siksi että hänellä oli taitoa ansaita rahaa,
-että myöskin sentähden, että hän osasi esiintyä arvokkaasti ja puhui
-pyhistä ja kaikkein pyhimmistäkin asioista varsin tutunomaisesti.
-
-Kaksi naista esitti Farfalla minulle erittäin sääliteltävinä, siksi
-että he olivat alkaneet elämänsä joltisenkin suotuisissa olosuhteissa.
-Toinen heistä, Apollonia nimeltään, oli puvusta päättäen kaikkein
-köyhimpiä, ellei ollut tavattoman huolimaton; hän oli nimittäin
-suorastaan puettu ryysyihin. Hänen matalaotsainen, aistillista
-intohimoa kuvastava muotonsa ei ollut kaunis, vaan kumminkin huomiota
-kiinnittävä; sen ilme oli levoton, melkein tajuton, kuten hänen
-liikkeensäkin. Myötätuntoisuutta ei hän voinut herättää ainakaan
-muutoin kuin siksi että teki niin tavattoman säälittävän vaikutuksen.
-Hänen elämäntarinansa oli tällainen: Hän oli virkamiehen tytär ja
-oli mennyt naimisiin jonkun alhaisen virkamiehen kanssa, ja heillä
-oli ollut hyvä toimeentulo; kuollessaan ei mies tosin jättänyt
-hänelle mitään varoja, mutta hän olisi voinut tulla hyvin toimeen
-eläkkeellään, kun oli lapseton. Mutta jo vuoden kuluttua hän meni
-naimisiin erään lihakauppiaan kanssa, joka tosin ei luonnostaan ollut
-paha, vaan oli kiivas ja väkeviin menevä. Hän joi, siksi että kauppa
-kävi huonosti, tai lieneekö ehkä ollut päinvastoin; pian ilmestyi
-sitten huolia ja vastuksia sellaisia, joista vaimolla ei ollut ennen
-ollut aavistustakaan. Mies sairastui, ja se vei viimeisetkin varat;
-kuta heikommaksi hän kävi, sen vähemmin hän kykeni vastustamaan
-juomishimoaan, ja lopuksi hän hirttäytyi selvitessään pitkällisestä
-humalasta. Avuttomalle vaimolle hankkivat hänen entiset tuttavansa
-kauppakojun torilla, ja hän tuli nyt joltisestikin toimeen ja olisi
-ehkä pian tullut siedettäviin olosuhteisiin, mutta hän rakastui
-pian erääseen kuormankantajaan, jonka seisontapaikka oli lähellä
-hänen kojuansa. Hän antautui yhteyteen hänen kanssansa, solmimatta
-avioliittoa, ja synnytti nyt, ollessaan neljänkymmenen tienoilla,
-viisi lasta peräkkäin, kadottaen samalla kadottamistaan voimansa.
-Kolmas mies oli laiskin ja pahaluontoisin kaikista; hän väsyi
-pian tuohon rasittavaan joukkueeseen, hankki itselleen nuoren
-rakastajattaren ja muutti hänen kanssaan toiseen asuntoon, välittämättä
-lainkaan Apolloniasta ja hänen lapsistansa. Niin oli tämä joutunut
-Roomalaiskaupunkiin, missä käytännöllinen ja kokenut Farfalla oli
-auttanut tuota neuvotonta olentoa hankkimaan työtä.
-
-Toinen nainen lienee ollut yhtä vanha kuin Apollonia, mutta vaikka
-surut ja huolet olivat jättäneet jälkiä hänen kasvoillensa, ilmeni
-niillä kumminkin vienoa suloutta, joka teki hänet paljoa nuoremman ja
-miellyttävämmän näköiseksi. Farfalla kertoi, että hän vielä kymmenen
-vuotta sitten oli ollut nuori ja ihmeen kaunis; 'hänen miehellänsä,
-joka myös oli kaunis ja luonnoltaan ilomielinen, oli paikka eräässä
-hattukaupassa, ja he tulivat hyvästi toimeen. Eräänä päivänä oli mies
-mennyt kovaa ukkossadetta pakoon muutamaan jalokivikauppaan ja pistänyt
-siellä kenenkään huomaamatta kainaloonsa laatikon, joka sisälsi joukon
-jalokiviä, ja vienyt sen kotiin. Kotona heitti hän kivet laatikosta,
-pani siihen äskensyntyneen lapsensa ja sanoi hämmästyneelle vaimollensa
-että pienokaisen vastedes olisi nukuttava siinä. Eräs tyttö, joka näki
-tuon kaiken avoinna olevasta ovesta, ilmaisi asian muille, ja mies
-parka joutui vankeuteen, kun tuomarit eivät voineet uskoa hänen noin
-äkkiä joutuneen järjiltään. Vankilassa hän, jonkun aikaa raivottuaan,
-kävi yhä tylsämielisemmäksi, mutta lihoi samalla, ja häntä rasitti
-ainainen kalvava nälkä. Hänen vaimonsa, joka tuskin kykeni elättämään
-itseänsä ja lapsiansa, kävi kumminkin usein miehensä luona viemässä
-hänelle ruokavaroja, jotka sai kokoon näkemällä itse nälkää, joten
-hän kuihtui kuihtumistaan samassa määrässä kuin vanki lihoi ja kävi
-kankeammaksi.
-
-Sanoin Farfallalle kuultuani tämän ja muita samanlaisia juttuja:
-"Näyttää siltä kuin te naiset tulisitte paremmin aikaan ilman miehiä,
-ja kumminkin te aina niitä tavottelette? Mikä teidät siihen saattaa?
-Tyhmyyskö vai mielettömyys vai rakkaus?"
-
-"Kohtalo", sanoi hän, yrittämättäkään kumota väitettäni. "Kaikki on
-edeltäpäin määrättyä, on Riccardolla tapana sanoa, ja luulen hänen
-olevan oikeassa."
-
-Väliin, sanoi hän, saivat kumminkin miehetkin kärsiä teoistansa, ja
-hän huomautti minua, sitä todistaakseen, suutari Bonalmasta, joka
-aivan äskettäin oli antanut Roomalaiskaupungille paljon puheen ja
-naurun aihetta. Tämä oli istuutunut muista erilleen, merelle päin, ja
-tuijotti katse tylsänä eteensä; hän näytti nuorelta, mutta oli kalpea
-ja laiha ja ikäänkuin tuskasta kokoon kutistunut, niin että minun oli
-mahdoton kuvailla häntä mielessäni iloiseksi ja pulskaksi, jommoinen
-hän vielä äskettäin oli ollut. Hän oli mennyt naimisiin hyvin nuorena,
-noin kymmenen vuotta sitten, hänellä oli monta lasta, ja hän oli elänyt
-tyytyväisenä, kunnes hänen vaimonsa alkoi käsittämättömällä tavalla
-laimiinlyödä taloutta ja tuhlata rahaa. Syyksi tuohon omituiseen
-muutokseen huomattiin mielenhäiriö, josta syystä hänet täytyi viedä
-hulluinhuoneeseen. Bonalma otti taloutta ja lapsia hoitamaan taloonsa
-nuoren, tarmokkaan ja voimakkaan tytön, joka sittemmin synnytti hänelle
-kaksi lasta, katsoi itseään hänen vaimoksensa ja käyttäytyi joka
-suhteessa sen mukaan. Kumminkaan ei Bonalma ollut suinkaan unohtanut
-mielisairasta vaimoansa, vaan kävi väliin häntä tervehtimässä, lähetti
-hänelle vaatteita ja ruokaa ja muuta mitä hän voi tarvita. Hän ei
-ollut pitkään aikaan käynyt laitoksessa, mutta pääsiäisen aikaan hän
-tunsi kiihkeätä halua tavata vaimoansa. Heidän häänsä olivat nimittäin
-olleet siihen aikaan vuodesta, ja silloin oli heillä ollut kimputtain
-esikkoja ja orvokkeja vyöllä ja napinlävessä; siksi valtasi hänet joka
-kevät, kun hän missä tunsi noiden kukkasten lemua, halu tavata sairasta
-vaimoansa, ja hänen täytyi noudattaa tuota haluansa ellei tahtonut
-menettää järkeänsä hänkin. Niinpä oli hän tehnyt tänäkin keväänä.
-Lääkäri, joka hoiti hänen vaimoansa, ilmoitti hänelle silloin että hän
-nyt toivoi, päinvastoin kuin ennen oli arvellut, voivansa parantaa
-sairaan, ja hän kehotti Bonalmaa palaamaan muutaman viikon kuluttua,
-viemään vaimonsa täysin parantuneena kotiin. Tuo tiedonanto vaikutti
-Bonalmaan kuin isku päähän, ja puoleksi tajutonna hoiperteli hän
-kotiin. Ollessaan tuossa tilassa, kuin päihtyneenä tai huumaantuneena,
-rohkeni hän ilmaista rakastajattarellensa uutisen ja kehottaa häntä
-lähtemään pois, suodaksensa sijansa hänen lailliselle vaimollensa.
-Mutta toinen vakuutti heti että pysyisi paikallansa, mihin olikin
-tavallaan oikeutettu, kun hänellä oli muutaman kuukauden jälkeen
-jälleen lapsi odotettavissa. Bonalmassa ei ollut miestä käyttämään
-väkivaltaa, varsinkaan, kun hänen omatuntonsa häntä soimasi, hänen
-sydämensä oli kiintynyt lapsiin, ja tuo tarmokas, häikäilemätön nainen,
-joka ei lainkaan välittänyt siitä, kuinka hän selviäisi asiasta,
-saattoi hänet tavallista pelokkaammaksi. Naapurit odottivat varsin
-uteliaina, miten kävisi, kun vaimo parin päivän perästä palaisi
-kotiin. Ei kukaan tiennyt muuta neuvoa kuin sen, minkä Riccardon
-kyttyräselkäinen ystävä oli keksinyt, että nimittäin Bonalma nyt
-vuorostaan asettuisi asumaan koppiin, jonka hänen vaimonsa oli jättänyt.
-
-Tosin Bonalman ulkomuoto olikin omiansa herättämään tuon ajatuksen.
-Hänen kasvoistansa voi huomata että yksi ainoa kalvava ajatus tai
-pikemmin epäselvä pelontunne raskaana ja hervostavana ahdisti häntä.
-Hänen tuijottavassa, hehkuvassa katseessaan oli uhkaava ilme; hän oli
-minusta kuin kamalia tuskia kärsivä eläin, joka on luonnostaan tuiki
-leppeä, mutta alkaa kuoleman tuskan kurkkua kuristaessa umpimähkään
-haukkoa ilmaa ja epätoivoissaan voi purra kuoliaaksi mitä vain lähelle
-sattuu.
-
-Hän piti, kertoi Farfalla, paljoa enemmän vaimostaan kuin
-rakastajattarestaan, joka kumminkin oli nuorempi ja muhkeampi.
-Luonnostaan oli hän taipuva kiintymään kotiinsa, hellä ja tunteellinen,
-ja hän oli, ehkä tietämättänsä, koko ajan rakastanut vaimoansa;
-tosin tämä olikin ollut sekä hyvä että kaunis, niin ettei ollut
-monta hänen vertaistansa. Farfalla, joka aina halusi mihin hintaan
-hyvänsä lohduttaa murheellisia, oli neuvonut Bonalmaa lähtemään mukaan
-toivioretkelle, mutta mitä ihmeitä madonnan oikeastaan oli tehtävä
-hänen hyväksensä, sitä he tuskin kumpikaan tiesivät. Kun nyt katselin
-häntä kaukaa, tulin vakuutetuksi siitä että olisi parasta hänen
-rakastajattarellensa, jos pysyttelisi hänestä kaukana, niin avuttomalta
-ja aralta kuin hän näyttikin, ja tuo ajatus, että hän oli murhaaja,
-vaikkei itse sitä tiennyt vaan ehkä vain tuskalla sitä aavisti,
-vaikutti minuun niin valtavasti ja tuskallisesti, etten voinut pakottaa
-itseäni häntä puhuttelemaan.
-
-Virkistyäkseni käänsin nyt katseeni matkueeseen kuuluviin vanhoihin
-aviopuolisoihin, jotka olivat pieniä, vilkkaita, iloisennäköisiä
-olentoja ja joita pikeimmin olisi luullut sisaruksiksi kuin
-aviopariksi. Heillä oli ollut kaksi tytärtä, jotka olivat kauniita,
-terveitä ja hilpeitä, mutta myöskin hillittömiä ja ajattelemattomia,
-ja niillä oli ollut rakkaudenseikkailuja rikasten herrojen kanssa.
-Vanhemmat olivat aluksi heitä siitä nuhdelleet, mutta lempeästi vain,
-sillä he rakastivat pulskia tyttäriänsä liiaksi, ja sitä paitsi he
-rohkenivat kuvitella mielessään, että nuo herrat menisivät naimisiin
-heidän lastensa kanssa, saattaen nämät loistoon ja kunniaan; olihan
-muinoisina aikoina usein tapahtunut sellaista. Mutta sen sijaan
-synnytti vanhempi tytär kaksi lasta peräkkäin vanhusten elätettäviksi,
-ja kun rakastelija, joka ei ollenkaan pitänyt huolta lapsistaan, kävi
-kylmäksi niiden äitiäkin kohtaan, läksi tämä maille maailmoille,
-ettei tarvitsisi kestää sitä, että tulisi kokonaan hylätyksi; vaikka
-hän olikin laiska ja kevytmielinen, ei häneltä kumminkaan puuttunut
-ylpeyttä ja rohkeutta. Molemmat lapsensa jätti hän vanhempiensa
-huostaan, luvaten lähettää rahaa, niin pian kuin saisi sitä ansaituksi;
-mutta sen koommin ei hänestä ollut kuulunut mitään, ja vanhemmilla
-oli nyt jälleen tilaisuutta kuvailla mielessään, kuinka hän palaisi
-tarumaisen onnellisissa olosuhteissa. Toisen tyttären oli sillä välin
-käynyt kuten hänen sisarensakin, mutta hän oli toista laatua ja suri
-paljoa haikeammin tekonsa seurauksia. Sen jälkeen kuin tiesi tulevansa
-isättömän lapsen äidiksi, ei hän enää liikahtanutkaan ulos vanhempiensa
-asunnosta, ja kun synnytys oli ohi, läksi hän sieltä ainaiseksi. Ei
-tiedetty oliko hän sisarensa tavoin lähtenyt maailmalle vai mennyt
-kuolemaan. Nuo pienet vanhat ihmiset, ammatiltaan saviastioiden
-korjaajia, näkivät paljon huolta ja vaivaa hankkiessaan elatusta
-kolmelle kukoistavalle kasvatilleen, mutta eivät luopuneet toivosta,
-vaan vaelsivat joka vuosi toukokuussa pyhälle vuorelle, rukoillakseen
-armorikasta neitsyttä kadonneitten lastensa puolesta.
-
-Farfallan lapsista oli saapuvilla ainoastaan hänen nuorin tyttärensä
-Vittoria, ja tämä otti toivioretkeen osaa oikeastaan vastoin äitinsä
-tahtoa. Oli nimittäin kysymyksessä rakastaja, josta Farfalla ei olisi
-tahtonut kuulla puhuttavankaan, vaikka hän muutoin lapsiinsa nähden oli
-pikemmin liiaksi kuin liian vähän myöntyväinen. Siihen hän vielä tyytyi
-että tyttö, jota yleisesti suosittiin kauneutensa ja iloisen mielensä
-takia, oli hylännyt monta kunnollista ja hyvästi toimeentulevaa
-kosijaa; mutta Vittorian avioliittoa tuon ainoan kanssa, jonka tämä
-olisi tahtonut, hän vastusti tavattoman tarmokkaasti, ja Carmelo
-ja Riccardo avustivat häntä siinä. Olipa Carmelo kerran vihoissaan
-lyönytkin sisartansa, kun eivät pyynnöt ja varoitukset saattaneet
-tätä luopumaan aikeestaan, ja hän oli sanonut, ettei Vittorian enää
-pitäisi pitää häntä veljenänsä, jos menisi naimisiin tuon miehen
-kanssa. Rakastaja oli nimeltään Pasquale, ja hän oli hyvää sukua.
-Vastahakoisuutensa syistä ei Farfalla ilmaissut minulle muuta kuin että
-tuo mies oli hänestä kovin vastenmielinen ja että hän oli laiska. Mutta
-laiskan miehen hitto perii ja hän saattaa vaimonsakin helvettiin.
-
-Kun oli aterioitu ja ihmiset käyneet vilkkaammiksi, kääntyi Farfalla,
-joka mieltäkiinnittävällä tavalla oli kertonut minulle nämä nyt
-muistista esittämäni seikat, muun seurueen puoleen, joka näytti
-tietävän hänellä olevan muistissa varattuna runsaasti kertomuksia
-ja lauluja. Kun hän nyt istui mukavasti keskessä ja katseli
-kuulijakuntaansa kirkkailla sinisillä silmillään, hartaasti, mutta
-samalla, etevämmyytensä tuntien, leikillisen ylpeästi, valaisten
-silloin tällöin esitystään vilkkailla kädenliikkeillä, muistuivat
-mieleeni vaeltavat laulajat, jotka muinaisaikoina kokosivat ympärilleen
-kansaa aukeille kentille lehmusten alle. Ei kukaan keskeyttänyt häntä
-muutoin kuin suosiollisella naurulla tai hämmästyksen huudahduksella,
-ja minustakin tuntui siltä etten väsyisi häntä kuuntelemaan, niin
-huvittavalla tavalla hän esitti kuvan toisensa jälkeen menneestä
-ilottomasta ja kurjasta elämästänsä. Välillä hän myöskin kertoi satuja
-ja pyhimystaruja, todistaakseen jonkun väitteen tai valaistakseen
-jotakin elämänkokemusta, lauloipa hän muutamia säkeistöjä vanhoista
-lauluistakin, -- ja minulla on niistä sekä sanat että sävel vielä
-muistissa, vaikkei hänellä ollut ääntä eikä korvakuuloa. Hänen
-kertomistavastaan kävi selvästi esiin, ettei hän suinkaan ylen vakaasti
-uskonut pyhimyksiin, ja madonnastakin hän puhui lempeällä ivalla,
-vaikka vaelsikin jo kolmatta kertaa pyhälle vuorelle hänelle huoliansa
-ja pyyntöjänsä esittämään.
-
-Ensi kertaa hän meni sinne seitsentoistavuotiaana tyttönä rukoilemaan
-tuota taivaallista olentoa pehmittämään hänen äitinsä sydämen; äiti
-nimittäin vaati häntä luopumaan kauniista kellosepästä, josta sitten
-tuli hänen miehensä ja johon hän silloin oli rakastunut, ja menemään
-naimisiin tuon vanhemman, työteliään kosijan kanssa, jonka hänen
-sisarensa sitten otti ja tuli varakkaaksi porvarirouvaksi. Pelko oli
-silloin vallinnut hänen mielessään, sillä itse teossa hän piti äitiänsä
-paljon mahtavampana kuin madonnaa, ja nyt hän oli äidin tietämättä
-lähtenyt koko päiväksi kotoa pois. Suureksi hämmästyksekseen hän kotiin
-tullessaan huomasi tuon itsepintaisen olennon muuttaneen mieltä. Äiti
-oli näet luullut, kun tytärtä ei ruvennut näkymään kotiin palaavaksi,
-että tämä joko oli surmannut itsensä tai lähtenyt rakastajansa tykö,
-eikä hän olisi tahtonut kumpaakaan noista häpeäpilkuista tahraamaan
-perheensä kunniaa. Sentähden hän oli päättänyt antaa tyttärensä tehdä
-mielensä mukaan ja ajatteli jo tyydytyksellä siitä johtuvia seurauksia,
-ja kun hänen ennustuksensa sittemmin toteutuivat, ei hän suonut
-Farfallalle mitään apua. "Siis", sanoi Farfalla, "on minun kiittäminen
-madonnaa miehestäni, joka kahdeksan vuoden perästä jätti minut ja teki
-minusta kerjäläisen; nähtävästi ei pyhä neitsyt tuntenut häntä niin
-hyvin kuin äitini."
-
-Toisella kertaa Farfallan rukousta ei ollut kuultu. Silloin oli hän
-ollut vuorella vähän aikaa sen jälkeen kuin hänen miehensä oli lähtenyt
-maailmalle, kaksi kuukautta ennen nuorimman lapsensa syntymistä.
-Hylättynä ja hädissään, kuten oli, kammotti häntä ajatellessa että
-saisi vielä yhden lapsen lisää elätettäväksi, vaikka tuskin kykeni
-hankkimaan toisillekaan leipää, ja hänestä tuntui siltä kuin hänen
-olisi täytynyt pakottaa taivas ottamaan asuntoihinsa tuo vielä
-syntymätön sielu. Kankeasti liikkuen ja sydän toivotonna nousi hän
-vuorta ylös, ollen menehtymäisillään kesän kuumuuteen, sillä hän
-oli päättänyt ettei matkalla nauttisi tippaakaan vettä. Saavuttuaan
-ylös vuorelle oli hän niin väsynyt ja voi niin pahoin, ettei kyennyt
-pitämään ajatuksiaan koossa ja sitäkin vähemmin esittämään asiaansa
-rukouksessa; mutta luottaen siihen että tuo jumalallinen olento
-ymmärtäisi häntä sanoittakin, heittäytyi hän madonnan kuvan eteen ja
-itki niin että alttarivaate kostui ja kävi raskaaksi ja kyyneleet
-virtasivat kivilattialle. Mutta siitä huolimatta syntyi lapsi
-maailmaan oikeaan aikaan ja oli, kuten Farfalla lausui, kukoistavampi,
-voimakkaampi, kauniimpi ja vilkkaampi kuin toiset, juuri kuin sillä
-olisi ollut kaksi henkeä.
-
-Vittoria oli syntynyt eräänä sunnuntaina, auringon ollessa
-korkeimmillaan ja iloisen soiton kajahdellessa. Joukko sotamiehiä oli
-nimittäin kulkenut sitä katua pitkin, jonka varrella Farfalla asui, ja
-kun hän kuuli tuttua marssia puhallettavan, juoksi hän työnsä jättäen
-akkunan luo, katsoaksensa ulos. Kun hän kumartui ulos akkunasta ja
-juuri näki kullankeltaisten torvien säihkyvän auringonpaisteessa,
-alkoivat synnytystuskat, ja synnytys tapahtui sitten niin nopeasti,
-että hän vielä kaukaa kuuli muutaman hiljaisen sävelen, kun jo kaikki
-oli ohi. "Jos se olisi ollut poikalapsi", huomautti lihava vanha muori,
-Farfallan lopetettua tämän kertomuksen, "niin siitä olisi tullut
-mahtava sotapäällikkö." "Luulin lapsen tuottavan minulle onnea, vaikka
-olikin tyttö", sanoi Farfalla, luoden kirkkaat silmänsä Vittoriaan,
-joka istui kaukana hänestä, "mutta nyt en enää usko sitä."
-
-Ulkomuodosta päättäen oli tuo ihana olento syntynyt kantamaan onnen
-purppuraa. Täysin mitoin oli luonto suonut hänelle antimiaan; kaikki
-se viehättäväisyys mitä väri, ihon hohde, muotojen sulavuus ja
-täyteläisyys voi suoda, koristi hänen kasvojansa ja varttansa, niin
-että yhtä vähän tuli hänessä kaivanneeksi mielen ja hengen sisältöä,
-kuin sitä kaipaa ruusu- tai tulppaanikimpussa. Hänen suurista avo
-auki olevista silmistänsä säteili lämmin hehku, joka oli viehättävä
-kuin päivänpaiste, mutta johon ehkä lopuksi voi kyllästyäkin, kuten
-päivänpaisteeseenkin; sanottavaa ei hänellä varmaankaan ollut mitään
-eikä mitään muuta toiselle antaa kuin nuoruutta, mieleniloisuutta
-ja rakkaudenhehkua, mikä tosin onkin runsas ja valtava anti. Äidin
-kertoessa oli hän kuunnellut äänetönnä, sanaakaan lausumatta, katseet
-luotuina merelle päin, mutta kuullessaan Farfallan viime sanat käänsi
-hän hitaasti päänsä ja lausui levollisesti: "En ole pahempi sinulle,
-kuin sinä olit äidillesi", käännähti jälleen ja suuntasi katseensa
-kauas etäisyyteen. 'Mitä hän tuolta hakee?' ajattelin minä. 'Kuuleeko
-hän ehkä meille muille kuulumatonta voittomarssia, rumpujen pärinää,
-torvien uljasta toitotusta ja kaihoisaa valitusta, joka kutsuelee häntä
-täältä yhteiskunnan kukkuloille?' Kuvailin häntä mielessäni diadeemi
-otsalla imperaattorin vaunuissa; valkoiset hevoset, joilla oli pitkä
-harja ja häntä, vetivät sitä rinnettä ylös Kapitoliumiin, ei -- onnen
-kukkuloille! Tiellä tunkeili hopeavitjoista talutettuina kiljuvia ja
-karjuvia leopardeja, tiikereitä, norsuja ja muita vierasten maiden
-eläimiä, mutta tarkkaamatta tuota melua ja loistoa katsoi hän suurilla,
-mustilla silmillänsä kauas etäisyyteen, ylpeänä ja levollisena. Kerron
-tästä antaakseni kuvan hänen kauneudestansa ja ihanuudestansa; itse
-teossa kyllä käsitin että hänen ajatustensa ja toiveittensa esineenä
-olivat vain ruskeat miehenkasvot, ja kun istuuduin hänen viereensä
-ja aloin jutella hänen kanssansa, huomasin kohta arvostelleeni häntä
-oikein. Puhuessa tuli hänen kasvoillensa leikillisen iloinen ilme, ja
-silloin haihtui heti hänen juhlallinen mahtavuutensa melkein kokonaan
-ja hän siirtyi tavalliseen jokapäiväiseen elämään. Sen kautta ei
-hänen viehätysvoimansa suinkaan vähentynyt, muuta kuin mahdollisesti
-mielikuvitukseen nähden; herttaisemmalta hän minusta tuntui, sitten
-kuin olin puhellut hänen kanssansa. Kysyin miksi hän oli hylännyt
-kaikki nuo kosijat, jotka olivat hänen äidillensä mieleen. "Ne eivät
-minusta ole olleet kyllin kauniita", vastasi hän, katsoen minuun
-hymyillen, niin että ehdottomasti punastuin, ikäänkuin minun olisi
-ollut hävettävä sitä etten ollut enää aivan nuori ja hänestä ehkä kovin
-mitätön näöltäni. "Ja Pasquale on kyllin kaunis?" kysyin edelleen, ja
-hän vastasi nyökäyttämällä päätänsä ja vielä selvemmin punehtumalla
-äkkiä, -- joten tulin vakuutetuksi siitä että tuon rakastetun miehen
-muhkeus ja kauneus oli verraton.
-
-Olisin kumminkin halunnut kuulla hänestä puolueettoman arvostelun ja
-menin Riccardon tykö, arvellen häntä pikimmin kykeneväksi lausumaan
-sellaisen. "Minkä näköinen on tuo mies, jota sisaresi rakastaa?"
-kysyin häneltä. "Hän näyttää aivan sellaiselta pedolta, jollainen
-onkin", sanoi Riccardo halveksivasti, keskeyttämättä soittoansa,
-joka hänestä nähtävästi oli kysymystäni tärkeämpää. "Katsokaas",
-jatkoi hän heti, "tuosta, jossa näette vedessä valkeahkon viirun,
-on juuri kulkenut suuri höyrylaiva, joka on matkalla Intiaan, ja
-siellä on lämmittäjänä eräs ystäväni, jonka saan periä." Perintönä
-oli hyvänhajuinen santelipuinen laatikko ja papukaija, joka Riccardon
-puheen mukaan oli ihmeellisen ihana olento; väriltään oli se sininen
-ja vihreä kuin riikinkukonpyrstö, mutta sillä oli myöskin muutamia
-tulipunaisia höyheniä, ja koko sen ruumis hohti, ikäänkuin joku olisi
-voidellut sen liimalla ja pistänyt kiillekultaan. Puhua ei se nyt tosin
-osannut muuta kuin: "Näkemiin!" ja "Hyvästi!" "Mutta opetan sille vielä
-paljon muuta", sanoi Riccardo, "sillä kuukauden kuluttua se on minun."
-Kysyin, kuinka se oli käsitettävä, ja Riccardo sanoi levollisesti:
-"Ehkä ystäväni kuolee ruttoon, joka nyt juuri raivoaa Intiassa; kotiin
-hän ei ainakaan palaa missään tapauksessa." Kun hän lausui tuollaisia
-seikkoja, kävivät hänen silmänsä ja katseensa ja äänensä sellaisiksi,
-että selkäpiitä karmi, vaikkei hän itse lainkaan huomannut puheidensa
-kuuluvan kammottavilta tai edes salaperäisiltäkään. Ei hän päättänyt
-ulkonaisista merkeistä, sanoi hän, jonkun ihmisen kuolevan, vaan hän
-tunsi ja tiesi sen samalla tavalla kuin unessa tietäisi jostakin,
-että tuo on minun isäni, tai jostakin maisemasta, että tuo on Intia,
-vaikkei unikuva vastaisikaan todellisuutta. Tuollainen aavistamiskyky
-ei muutoin ollut mitään harvinaista, arveli hän, vaan sitä tapasi
-eläimissäkin; niinpä esimerkiksi hänen ystävänsä papukaija ei erotessa
-mitenkään suostunut sanomaan "Näkemiin", vaikka sen omistaja huusi
-sille tuota sanaa moneen kertaan, vaan rääkkyi vain yhtä mittaa
-"Hyvästi", niin että omistaja arveli papukaija paran ennustavan omaa
-kuolemaansa ja pyysi Riccardon lupaamaan että täyttäisi sen, niin että
-hän vielä saisi nähdä sen kirjavan, koreavärisen ruumiin. "Se ei tuolle
-tyhmyrille pälkähtänyt päähän, että hänen itsensä täytyisi kuolla",
-sanoi Riccardo hymyillen.
-
-Kysyin miksi hän ei ollut varoittanut ystäväänsä ja estänyt
-häntä lähtemästä matkaan. "Mitä se olisi hyödyttänyt?" kysyi hän
-hämmästyneenä. "Silloin olisi hän kotona tukehtunut riisinjyvään
-tai kuollut ilman mitään aihetta. Kaikki on edeltäpäin määrättyä.
-Lapsena oli minulla kerran vaarallinen, hyvin tarttuva tauti, ja
-lääkäri käski äidin pitämään minua erilläni toisista, mikä tietysti
-oli mahdotonta, kun meillä oli vain yksi huone. Hän asetti siis minut
-keskelle leveätä vuodettamme ja toiset ympärilleni sekä paneutui itse
-jalkopäähän, arvellen ettei olisi pahaksi, jos kaikki tyyni kuolisimme
-yhdessä; mutta ei yksikään heistä sairastunut ja minäkin paranin.
-Sinä päivänä, jona minusta tuli raajarikko, syöksyi Carmelo korkealta
-muurilta maahan, ja häntä luultiin kuolleeksi, kun hänet tuotiin
-kotiin; hän tointui kumminkin, ja pian hän temmelsi toveriensa kanssa
-yhtä reippaana kuin ennenkin. Minä sitä vastoin, joka unessa pyörähdin
-matalasta sängystä maahan, en koskaan enää toipunut entiselleni, ja tuo
-putoamiseni noin mitättömän matkan korkeudesta on pian saattava minut
-hautaan."
-
-Ryhtymättä arvostelemaan hänen lausumiansa mielipiteitä ja hänen
-käsitystänsä maailman menosta, koetin vain saada hänet siitä uskosta,
-että hänen olisi pian kuoltava; sanoin että hänen päinvastoin olisi
-elettävä toivossa voivansa tulla paremmaksi, joskaan ei aivan
-terveeksi. Hän pudisti päätänsä ja sanoi kuiskaten: "Tiedättekö,
-miksi äitini menee pyhälle vuorelle? Luuletteko hänen tekevän sen
-tuon hyveenpalkinnon tähden, jonka Nanni kyllä muutoinkin saisi? Hän
-rukoilee minun kuolemaani, sillä se tuottaa hänelle enemmän hyötyä,
-kuin Nannin myötäjäisrahat."
-
-Koetin saada hänet luopumaan tuosta arvelusta, joka minusta tuntui
-mielettömältä ja tuulesta temmatulta, ja nuhtelinkin häntä vakavasti
-siitä, että hänellä oli sellaisia ajatuksia uskollisimmasta,
-uhraantuvaisimmasta ystävästänsä, -- jota hänellä muutoin ei näyttänyt
-olleen tarkoitus mitenkään moittia tai alentaa tuolla mitä oli sanonut.
-Hän vaikeni ja haki häntä silmillänsä ihmisjoukosta, ja löydettyään
-hänet katsoi hän häneen kauan, hymyillen, mutta kumminkin hieman
-nurjamielisenä, ja hän näytti täydellisesti unohtaneen minun läsnäoloni.
-
-Täysikuu, joka nyt jo paistoi koko kirkkaudessaan, valaisi laajaa
-kenttää, niin että selvästi voi nähdä kaikki mitä siellä tapahtui,
-ja muistan että nuo valjut olennot, jotka liikkuelivat edes
-takaisin kuivilla, hiedoittuneilla romuläjillä, olivat minusta kuin
-kuolleista nousseita, jotka halajivat tuntea maan lämpöisen ilman
-hivelevän heidän kolkonnäköisiä kasvojansa ja koettivat kulmikkailla,
-luonnottoman kiihkeillä liikkeillä matkia eläviä. Viiniä ei ollut
-juotu, ja kumminkin kävi iloisuus yhä meluavammaksi; kaupungista tuon
-tuostakin kuuluvat vienot laulun tai mandoliinin sävelet saattoivat
-tuon riemastelun tuntumaan yhä räikeämmältä, raaemmalta. Suurinta
-ääntä piti nyt kolme viallista olentoa, kaksi miestä, joista toinen
-oli kyttyräselkäinen, toinen silmäpuoli, ja inhottavan näköinen
-heikkomielinen tyttö, jonka rumuus kävi vielä huomattavammaksi sen
-kautta että hän oli koristautunut kirjavilla retaleilla. Nuo molemmat
-nuoret miehet olivat Riccardon hyviä ystäviä, mutta hän syytti
-kyttyräselkäistä uskottomuudesta, sillä tämä oli eräänä iltana, kun
-kaikki olivat kokoontuneet kaivolle juttelemaan, mennyt kihloihin
-heikkomielisen tytön kanssa. Tyttö luuli kihlauksen olleen tarkoitetun
-täyttä totta ja huvitti nyt hellyydenosotuksillaan toisia, joiden
-törkeät pilapuheet, häntä lainkaan loukkaamatta, vain saattoivat
-hänet nauraa kikattamaan. Farfalla keskeytti mellakkaa ja naurua
-huudahtamalla: "Jos kyttyräselkä ja höpsäkkö menevät naimisiin, niin
-ei Riccardonikaan enää huoli odottaa; annan hänelle kaksi olkisäkkiä
-vuoteeksi ja tusinan kiviä liedeksi. Kuka tytöistä tahtoo hänet
-näine myötäjäisineen?" Nyt joukko nauravia tyttöjä ensin kiiruhti
-Farfallaa kohden huutaen: "Minä tahdon hänet, minä, minä!" -- sitten he
-juoksivat Riccardon tykö, nykivät hänen mustia kiharoitaan ja jatkoivat
-vallatonta pilaansa, tarjoutuen hänelle vaimoksi. Hän vastaeli heille
-ensin samaan tapaan, mutta otti sitten harmonikkansa ja alkoi soittaa
-tanssisävelmää, jolloin tytöt heti rupesivat laulamaan ja tanssimaan,
-ja muutamat miehet ja vanhat naiset säistivät heitä puoliääneen
-rytmillisellä hyräilyllä. Keskellä tuota temmellystä kuultiin
-Pakanakirkosta kellon ilmoittavan syvällä, vakavalla äänellään keskiyön
-olevan käsissä, -- ja se oli sopimuksen mukaan oleva lähdönmerkki.
-Hälinä vaikeni heti, lähtijät lausuivat nopeasti hyvästit jääville ja
-asettuivat parittain tai kolmittain jonoon. Lähtiessään liikkeelle
-virittivät he laulun, jonka voi huomata olevan hyvin vanhoilta ajoilta
-ja jota lienevät laulaneet jo ensimäiset toivioretkeläiset, mitkä
-vuosisatoja sitten vaelsivat pyhälle vuorelle. Ensi äänessä oli
-jotakin kiihkeästi hillittyä; syvä, yksitoikkoinen säistys muodosti
-kuin ahdistavan muurin, josta tuo yksinkertainen sävel, sinne tänne
-harhaillen, epätoivoissaan haki aukkoa, pyrkien apua anoen valoa
-kohden. Kun vaeltajat jo olivat kadonneet näkyvistä, kuului vielä kauan
-heidän kenkiensä kopinaa sekä joka värsyssä toistuva loppusävel, joka
-oli kuin hukkuvan hätähuuto, kun hän uudelleen ja yhä uudelleen kohoaa
-vedenpintaan, mutta lopuksi anoo apua vain heikolla äänellä, sitten käy
-tiedottomaksi ja menehtyy.
-
-
-
-
-VI
-
-
-Sama kellonääni, joka antoi toivioretkeläisille lähdönmerkin, keskeytti
-Riemuportinkadulla rakastavaisen parin hyväilyt, karkottaen pikku
-Nannin luota hänen sulhonsa, jonka laiva juuri oli palannut Smyrnasta
-ja muutamiksi päiviksi asettunut satamaan. Rakastavaiset olivat
-käyttäneet hyväkseen sitä seikkaa, että katu pyhiinvaelluksen johdosta
-oli melkein autiona, tavatakseen toisiansa vinnikamarissa, jossa Nanni
-asui yhdessä Vittorian kanssa, ja tuossa tilaisuudessa olivat he
-kerrassaan unohtaneet hyveenpalkinnon ja Farfallan siihen kohdistuvat
-toiveet. Kello kaksitoista oli sulhon jälleen oltava laivalla, ja hän
-lausui nyt nopeasti hyvästit ja kiiruhti pitkin, varovaisin askelin
-Riemuportinkatua alas, jolla aikaa tyttö pari kertaa painoi kasvojansa
-tyynyä vasten, mutta nukahti sitten, niin että tuo yksinäisyydessä
-syttynyt rakkaudenliekki jo oli palanut loppuun ja lakannut hehkumasta,
-kun vähää jälkeen keskiyön saatoin Riccardon hänen asunnollensa.
-
-Kohta sen jälkeen tapahtui aivan toisenlainen seikkailu. Riccardo, joka
-varsinkin kesäkuukausina usein kärsi unettomuudesta, makasi silloin,
-välttääksensä tuon matalan huoneen tukahduttavaa ilmaa, ulkoeteisessä,
-jonne sitä varten oli varattu maissintupsuilla täytetty säkki. Niin
-sanoi hän nytkin aikovansa tehdä, kun yritin auttaa häntä nousemaan
-noita jyrkkiä portaita ylös, ja kun tunsin hänen tapansa, niin jätin
-hänet vuoteellensa eteiseen, ilman että päähäni oli pälkähtänytkään,
-että se voisi olla arveluttavaa. Pieni joukko, joka oli lähtenyt
-kotiin yhtaikaa meidän kanssamme, oli pian hajaantunut, ja hiljaisuus
-vallitsi jo, kun aloin laskeutua kaupunkiin päin. Riccardo vaipui
-heti sikeään uneen, josta kumminkin pian heräsi, kuten arveli, jo
-muutaman minuutin jälkeen. Hänestä tuntui siltä kuin olisi herännyt
-melusta, ja hän kuunteli, kuuluisiko ylhäältä mitään, mutta siellä
-oli aivan hiljaista. Kun hän sitten nousi vuoteeltaan ja katsoi
-ovesta ulos, näki hän toisella puolen katua, aivan seinän vieritse,
-jotakin luikahtavan eteenpäin pimeässä; kuu oli näet jo laskenut
-talojen taakse. Ensiksi hän teki ristinmerkin, arvellen nähneensä
-rauhattoman sielun, joka haki muinoisten hairahdustensa tyyssijaa;
-mutta kun hän kurottautui kauemmaksi ja jännitti katsettansa, tunsi hän
-tuon olennon Torquatoksi, Jurewitschin veljeksi. Tämä oli varmaankin
-saanut tietää suutari Bonalman lähteneen kotoa toivioretkelle ja
-aikoi nyt käyttää tilaisuutta hyväksensä, tyhjentääksensä hänen
-puotinsa; ainakin pysähtyi hän juuri sen edustalle ja heilautti itsensä
-matalaa akkunaa kohden. Riccardo kertoi minulle kerran muutamassa
-eläintarhassa nähneensä mahdottoman suuren petolinnun, jolla oli
-leveät, mustat siivet ja pitkä, paljas, lihakas kaula sekä pieni,
-höyhenetön pää, joka päättyi ahmailevaan nokkaan ja jossa säihkyivät
-saaliinhimoiset silmät. Sen näköinen, sanoi hän, oli Torquato ollut,
-kun hän, pitäen kiinni akkunasta, katsoi katua pitkin ja kuunteli.
-Silloin oli Riccardo hiljaa huutanut häntä nimeltä, jolloin Torquato
-säpsähti ja tuntiessaan raajarikon pui raivoissaan hänelle nyrkkiä,
-epäröiden luopuisiko yrityksestään tuon avuttoman ihmisen takia.
-Riccardo käsitti, mitä hänen mielessänsä liikkui, ja sanoi noudattaen
-äkillistä mielijohdetta, vielä hiljemmin kuin ennen: "Ilmaisenko,
-ken Benvenuton murhasi?" Noiden sanojen vaikutus oli odottamattoman
-voimakas, luultavasti etupäässä siksi, että tämän yön pimeydestä
-äkkiä ilmestyvän henkilön oli täytynyt jollakin käsittämättömällä,
-melkeinpä mahdottomalla tavalla saada tieto tuosta rikoksesta, joka
-oli tapahtunut kenenkään näkemättä, jota ilmiantamaan ei ollut
-löytynyt ainoatakaan ihmistä. Siihen saakka oli Riccardo tuntenut vain
-jonkunmoista uteliaisuuden sekaista kammoa rikoksentekijää kohtaan,
-mutta nyt, kun Torquato hypähti maahan, selvisi hänelle äkkiä, että
-murhaaja nyt syöksyisi hänen kimppuunsa ja tappaisi hänet, ja hänet
-valtasi hurja kuolemanpelko. Salaman tavoin välähti hänen mielessänsä
-yhtaikaa tuhansia eri mietteitä: että äiti kotiin palatessaan huomaisi
-rukouksensa jo kuulluksi, että Carmelon ei vain pitäisi unohtaa
-istuttaa hänen haudallensa oleanderia, ja että hän kuolisi, ennenkuin
-oli saanut nähdä saaren -- -- -- Mutta kiivas pelkoko sen lienee
-vaikuttanut vai mikä, mutta Torquato ei enää tarkannut Riccardoa, vaan
-kiiruhti katua alas ja oli silmänräpäyksen kuluttua kadonnut näkyvistä.
-
-Riccardo oli siis todella ollut selvillä Benvenuton kohtalosta.
-Eräänä unettomana yönä, kun oli tavattoman hiljaista ja tuuli kävi
-Kulmakadulta päin, missä murha tapahtui, oli hän kuullut kiistaa ja
-erottanut Torquaton äänen. "Semmoista ääntä ei ole kenelläkään muulla,
-eikä sitä unohda, kun on sen kerran kuullut", sanoi hän; "silloin
-koetti hän sitä hillitä, mutta kun hän ei osaa puhua hiljaa, kuului
-se kuin käheä-ääniseltä haukunnalta." Kun Riccardo sitä paitsi tiesi
-että hyväntahtoinen Benvenuto oli lainannut Torquatolle rahaa, mutta
-oli itse joutunut pulaan ja ollut pakotettu vaatimaan sitä takaisin,
-niin oli hänellä myöskin selvillä riidan ja siitä seuranneen rikoksen
-alkuaihe, ja hänen epäilyksensä olivat siis olleet täydelleen
-oikeutetut.
-
-Lausuin nyt etten voinut hyväksyä sitä että Riccardo Jurewitschin
-vuoksi piti salassa, mitä tiesi murhasta. "Monet tietävät Torquaton
-rikoksista", sanoi Riccardo, "mutta kukaan ei anna häntä ilmi, vaikka
-me emme koskaan ole siitä sopineet."
-
-"Luuletteko sitten", kysyin hämmästyneenä, "sillä tekevänne palveluksen
-tuolle hurskaalle miehelle? Voiko hänelle olla mieluista se, että
-toiset saavat kärsiä hänen kunnottoman veljensä takia? Eiköhän hän
-pikemmin toivoisi että hän saisi kärsiä rangaistuksen ja mahdollisesti
-huomaisi rikollisuutensa, tai että häntä ainakin estettäisiin
-jatkamasta synnillistä menoansa?"
-
-Riccardo pudisti päätänsä ja lausui: "Jurewitsch on selvillä
-kaikista veljensä teoista ja tietää senkin että hän on murhannut
-Benvenuton, ehkäpä paljon muutakin, jota me emme tiedä, mutta hän
-tekee voitavansa salatakseen sen ja estääksensä veljeänsä joutumasta
-epäluulonalaiseksi." Kuinka pappi voisi tietää veljensä teoista, joita
-toinen ei tietenkään ollut hänelle tunnustanut eikä kukaan muukaan
-saattanut hänen tietoonsa, sitä ei Riccardo voinut minulle selittää,
-mutta hän arveli että samaten kuin käsialasta voi päättää, kenen
-kädestä jokin kirjoitus on lähtenyt, samaten tuntisi hän teoista
-tekijän.
-
-"Ja niin saa siis", sanoin minä, "vaarallinen pahantekijä esteettömästi
-ja rangaistuksetta jatkaa ilkitöitänsä, siksi että on arvossa pidetyn
-ja rakastetun miehen veli?" Siihen vastasi Riccardo: "Ilmiantaminen on
-aina katalaa, vaikka se tapahtuisikin mitä paraimmassa tarkoituksessa.
-Ja mitäpä asiat siitä muuttuisivat, joskin Torquato joutuisi
-vankeuteen? Niin kauan kuin on olemassa köyhyyttä ja kurjuutta, tehdään
-kaikenmoisia epätoivoisia tekoja; meistä jokainen varoo itseään
-ilmiantamasta Torquatoa tai ketään muutakaan rikoksentekijää tai edes
-tuomitsemasta heitä ankarasti, sillä emmehän tiedä vaikka huomispäivänä
-jo olisimme itse samassa asemassa."
-
-Olin hämmästyksissäni ja tunsin pettymystä ja vihaa kuullessani
-tuollaisia mielipiteitä esitettävän, ja varsinkin minua pahoitti se,
-että minun täytyi kuulla tuollaista Riccardolta, jota olin taipuisa
-pitämään viattomana, siveellisen ylpeänä ihmisenä. "Oletteko te
-sitten palloja", huudahdin aivan raivostuneena, "joita pahat henget
-heittelevät mielensä mukaan? Kuljetteko te sokeina haparoiden läpi
-elämän, tietämättä tallaatteko ruohoa vai matoja? Paneeko teille
-paholainen veitsen käteen sanoen: sysää! ja te ette voi vastustaa? Eikö
-kukaan teistä ole niin varma itsestänsä, että voisi taata ettei hänestä
-tule lurjusta eikä murhaajaa?"
-
-"Voisittekos te sitä tehdä?" kysyi Riccardo ja loi minuun hymyhuulin
-vilpittömän, vakavan katseensa.
-
-"Kerron teille mitä Galantalta kuulin Torquatosta. Hän läksi
-kuudentoista vanhana muuraajana vaellusretkelle eikä ollut silloin,
-jos kohta olikin raju ja tuittupäinen, vielä tehnyt mitään varsinaista
-rikosta. Silloin kulki hän kerran syysiltana erään kentän poikki kohden
-kaupunkia, josta valot jo tuikkivat kaukaa, ja äkkiä hän huomasi
-olevansa lähellä hirsipuuta, jossa riippui ruumis. Hän ei pelännyt
-Jumalaa eikä paholaista, ja kun hän ei vielä koskaan ollut nähnyt
-hirsipuuta, pysähtyi hän ja katseli tarkoin kaikkea, myöskin kuolleen
-kasvoja, niin hyvin kuin voi hämärässä. Vielä vuosien kuluttua muisti
-hän että taivaalla oli kiitänyt pieniä, mustia pilviä, jotka olivat
-hänestä kuin teloituspaikalle lentäviä äänettömiä ahnaita korppia.
-Sitten hän jatkoi rauhallisesti matkaansa, mutta kuljettuaan noin sata
-askelta kuuli hän takanansa vihellyksen, sellaisen, jolla toverit
-kutsuvat toisiansa. Hän tiesi ettei likimaillakaan ollut ainoatakaan
-ihmistä, sillä hän oli juuri silmäillyt joka suuntaan, ja linnun
-huuto ei se myöskään ollut. Hänen selkäpiitänsä karmi ja hänen täytyi
-seisahtua hetkeksi paikoilleen, sillä hän oli kuin lamautunut. Tuskin
-oli hän hoiperrellut muutaman askeleen eteenpäin, kun kuuli uudelleen
-samanlaisen vihellyksen takanansa, nyt selvästi hirsipuulta päin,
-ja hänen täytyi jännittää kaikki voimansa päästäksensä paikaltaan,
-niin värisi hän kauhusta. Kun vihellys kuului kolmannen kerran,
-kääntyi hän pelostaan huolimatta katsomaan taaksensa ja näki että
-ruumis riippui yhtä tönkkönä ja liikkumattomana kuin ennenkin, vaan
-että se oli kääntynyt niin että kasvot olivat häneen päin; äsken ne
-olivat olleet toisaanne. Nyt oli hän vakuutettu siitä, että vainaja
-oli hänelle viheltänyt, ja hän meni pelästyksestä tainnoksiin ja
-sai kouristuskohtauksen, jommoisia hänellä sen jälkeen on ollut
-tuon tuostakin. Hän on vakuutettu siitä että hirtetty riivasi
-hänet, ja kohta hän tekikin ensimäisen rikoksensa. Kun nimittäin
-aamun hämärtäessä eräs mies kulki kärryinensä ohitse ja kumartui
-hengettömältä näyttävän Torquaton ylitse, suodaksensa, jos olisi
-tarpeen, hänelle apua, silloin hypähti tämä äkkiarvaamatta pystyyn,
-pisti veitsensä hänen rintaansa ja ryösti kaikki hänen tavaransa. Hän
-oli tehnyt sen ikäänkuin tahtomattansa, kuin äkillisen mielijohteen
-yllättämänä ja oli aluksi hämmästynyt ja kauhistunut teostansa, mutta
-vähitellen hänen tunteensa tylsistyivät, eikä hän enää voinut tulla
-toimeen tekemättä tuollaisia ilkitöitä, samaten kuin monet muut ihmiset
-eivät voi tulla toimeen ilman viiniä tai tupakkaa."
-
-Kuultuani tuon kamalan kertomuksen, jonka Riccardo esitti niin
-vakuuttavasti, etten luullut kannattavan lausua epäilyksiä sen
-todenperäisyyden suhteen, valtasi minut kammo sekä Torquatoa että
-hänen sisartansa kohtaan, ja katsoin parhaaksi koettaa saada Riccardon
-lakkaamaan seurustelemasta Galantan kanssa.
-
-Riccardon ja Torquaton yöllisestä yhtymisestä oli nimittäin aiheutunut
-Riccardon tutustuminen Galantaan. Galanta, joka asui yhdessä veljensä
-kanssa, tiesi kaikista tämän hankkeista ja sai myöskin kuulla kuinka
-hän oli tullut estetyksi murtautumasta suutarin asuntoon. Kun Torquato
-nyt aikoi jälkeenpäin panna täytäntöön, mitä oli laimiinlyönyt, ja
-kostaa Riccardolle, taivutti Galanta hänet luopumaan tuosta aikeesta,
--- mikä ei suinkaan ollut helppoa ja saattoi Galantan menettämään osan
-veljensä suosiosta. Tätä ennen oli Torquato helposti saanut sisarensa
-vakuutetuksi ilkitöittensä välttämättömyydestä tai oivallisuudestakin,
-ja varsinkin miehiä vihasi ja halveksi Galanta niin suuresti, että
-empimättä olisi luovuttanut jokaisen rakastelijansa Torquatolle,
-suodakseen hänelle tilaisuutta tyydyttämään murhanhimoaan. Mutta
-Riccardo, jota hän tunsi vain hieman, ulkonäöltä, ei hänestä ollut
-mikään mies, ja jonkunmoinen ritarillisuus, jota hän tunsi veljensä
-puolesta, saattoi hänet kammoksumaan sitä ajatusta, että Torquato voisi
-satuttaa kätensä tuohon kalpeaan, rampaan ihmiseen, jolla oli sellaiset
-viattomat lapsensilmät. Sen sijaan lupasi hän pitää huolta siitä, ettei
-Riccardo antaisi ilmi Torquatoa, sillä hän piti vaikutusvaltaansa
-miehiin nähden rajattomana eikä luullut Riccardonkaan voivan sitä
-vastustaa.
-
-Tuttavuus alkoi siten että Galanta eräänä päivänä näki Riccardon
-harmonikka kädessä istuvan ovellansa ja pyysi häntä tulemaan hänen
-asuntoonsa, jonne iloisa seurue oli kokoontunut ja josta vain puuttui
-tanssimusiikkia; siellä voisi hän ansaita taskut täyteen rahaa.
-Sellaiset toiveet olisivat saattaneet Riccardon seuraamaan vaikka
-itse pääpaholaista helvettiin, tarjoamaan sikäläiselle nuorisolle
-tilaisuutta tanssia soiton mukaan, -- ja nythän oli täytettävä kauniin
-naisen pyyntö; hyvillä mielin nousi hän siis ja läksi nilkuttamaan
-Galantan mukana. Mutta niin hyvin kuin viihtyikin tämän luona, ei
-hän kumminkaan suostunut antamaan Galantalle mitään varmaa lupausta;
-tosin ei hän aikonutkaan antaa ilmi Torquatoa, mutta hän ei myöskään
-tahtonut sitoutua mihinkään, varsinkaan kun tuolla pahantekijällä ehkä
-oli jotakin mielessä häntä itseänsä vastaan. Sittemmin oli Riccardo
-ollut usein Galantan luona, vaan tämä vielä useammin hänen luonansa,
-sillä kun Galanta halveksi niin teeskentelemistä ja ulkokultaisuutta
-kuin häveliäisyyttäkin, juoksi hän aivan empimättä kaikkialla hänen
-perässänsä ja seurasi häntä hänen asuntoonsakin, jossa usein,
-naapureista välittämättä, vietti tuntimääriä hänen luonansa. Yleensä
-ei Riccardolla ollut tapana puhua mitään noista käynneistä, mutta
-minulle hän kertoeli tutunomaisesti ja perinpohjaisesti kaikesta mitä
-tapahtui, arimmistakin seikoista, ja varsinkin hän kuvaili uudelleen
-ja aina uudelleen, minkä näköinen Galanta oli, ja hän teki sen aivan
-ujostelematta, hellän ihailevasti, kuten lapsi kuvailisi alastonta
-marmoriolentoa, jonka se sattumalta on nähnyt jossakin puistossa tai
-salissa.
-
-Galanta ei ollut koskaan alaston sillä tavalla kuin muut naiset, sanoi
-hän, sillä hänen sametinkaltainen ruskea ihonsa verhosi häntä, ja
-hävetä hänen tarvitsi yhtä vähän kuin metsävuohen. Hänen kasvoistansa
-ei Riccardo pitänyt, sillä ne johdattivat mieleen Torquaton ja paljon
-rumaa, mitä Galanta oli tehnyt, mutta häntä miellytti hänen lämmin,
-hohtava pintansa, joka tuntui siltä kuin äskensyntyneitten lasten
-haivenpeitteinen päänahka. "Mutta miksi hällä on sellaiset kasvot kuin
-varastelevaisella mustalaisnaisella?" sanoi hän. "Maallinen taiteilija
-olisi katsonut tuollaiseen kaulaan kuuluvan kasvot, loistavan kirkkaat
-kuin tähtöset, mutta Jumala tekee sellaisia käsittämättömiä tekoja,
-jommoisia ihminen ei uskaltaisi."
-
-Hänen kasvojensa kesytöntä kauneutta ei Riccardo oivaltanut. Kerran
-satuin Riccardon tykönä yhteen hänen kanssansa ja silloin huomasin
-että hän todella olikin ränstyneemmän ja turmeltuneemman näköinen,
-kuin miltä minusta oli näyttänyt edellisellä kerralla, jolloin näin
-hänet vain pikimmiltään. Tapa, millä hän minua tervehti, hänen rohkea,
-viehättelevä hymyilynsä, jolla hän tavallisesti lienee voittanut
-herrasmiesten suosiota, hänen tuttavalliset katseensa tekivät melkein
-inhottavan vaikutuksen minuun ja vieläkin enemmän Riccardoon; vaikka
-hän sisääntullessani oli istunut onnellisena ja autuaallisena tyttöön
-nojaten, sysäsi hän nyt äkkiä, kuten ärtyinen lapsi, tyytymätönnä hänet
-luotansa, nuhteli häntä ankarin sanoin ja käski hänen heti paikalla
-mennä ainaiseksi tiehensä. Galanta vastasi samaan tapaan, tehden
-hänestä pilkkaa, mutta näyttäen kumminkin olevan enemmän suutuksissaan
-itselleen kuin Riccardolle ja samalla myöskin alakuloinen, sitten hän
-syöksähti ulos kuin hurjistunut, kesytön eläin; mutta tuossa hänen
-esiintymisessään ilmeni niin paljon voimaa, suloutta ja lämpöä, että
-jälleen lepyin ja olisin vaikka puolustanut häntä Riccardollekin, ellei
-se olisi ollut vastoin aikeitani -- ja tosin tarpeetontakin.
-
-Vaikka olin täydellisesti vakuutettu siitä että heidän suhteensa
-oli vienon viaton ja, mitä Galantaan tulee, johtui kiitettävistäkin
-tunteista, nimittäin säälistä ja -- vaikkei hän itse sitä selvästi
-tajunnut -- mieltymyksestä seurusteluun nuoren miehen kanssa, joka ei
-vedonnut hänen aistillisuuteensa, koetin kumminkin alinomaa parastani,
-saadakseni Riccardon pysymään hänestä erillään, osaksi siksi, että
-arvelin seurustelun noiden sisarusten kanssa kumminkin voivan jollakin
-tavoin käydä hänelle vahingolliseksi, ja toiseksi siksi, että hänen
-tuttavansa sen johdosta voivat saada huonoja ajatuksia hänestä. Yhtä
-lempeästi kuin Pakanakaupungissa arvosteltiin kaikkia rakkaudensyntejä,
-yhtä ankarasti siellä tuomittiin naisia, jotka antautuvat miehille
-rahan- taikka nautinnonhimosta tai ammattimaisesti. Sitä paitsi
-pidettiin Galantaa sydämettömänä ja ylpeänä, ja Riccardokin myönsi
-hänen olevan kopean, mutta se miellytti häntä. Pahinta kaikesta oli
-se, että Carmelo, joka ei yleensä voinut sietää naisia ja suorastaan
-inhosi sellaisia kuin Galanta, oli suutuksissaan tuosta veljensä
-seurustelusta ja alkoi pysytellä hänestä erillään, joten näytti siltä
-kuin rauhasta, joka tähän saakka oli vallinnut tuossa talossa, pian
-tulisi loppu. Mutta Riccardo ei ottanut korviinsakaan varoituksiani,
-eikä edes lupaukseni että varustaisin hänet koko hänen elämänsä ajaksi
-paperosseilla, tehnyt häneen mitään vaikutusta; eräs toisenlaatuinen
-mielijohteeni osottautui tehokkaammaksi. Eräs nainen, jota rakastin,
-oli antanut minulle vähän rahaa käytettäväksi holhottieni hyväksi, enkä
-siksi katsonut poikkeavani kovin liiaksi totuudesta, kun väliin toin
-Riccardolle jotakin, jonka tiesin häntä ilahduttavan ja sanoin: "Tämän
-on Lisabella lähettänyt." Ei tuo tosin ollut lemmittyni nimi, mutta se
-sopi hänelle hyvästi, enkä luullut jokapäiväisemmästä olevan apua. Kun
-hän kysyi kuka Lisabella oli, niin sanoin että hän oli veljentyttäreni
-ja että olin kertonut hänelle Riccardosta ja siten herättänyt hänessä
-myötätuntoisuutta häntä kohtaan. Juttelin nyt hänestä yhä useammin
-Riccardon kanssa, ja pian tuo kuvaamani vaaleaverinen kaunotar kokonaan
-täytti hänen mielensä.
-
-Väliin hän väitti kävelyretkellä ollessaan nähneensä hänet, ja kun
-kerran eräs nainen oli mennyt hänen ohitsensa, katsahtanut sitten
-taaksensa, tullut hänen luoksensa ja pistänyt rahan hänen käteensä,
-oli hän vakuutettu siitä, että se oli ollut Lisabella. Siitä pitäen
-hän vähemmin välitti Galantasta, haaveillen nyt Lisabellasta, jonka
-varusti kehittymättömän makunsa mukaan kaikella naisellisuuden,
-hienouden ja rikkauden suomalla lumousvoimalla. Ei hänen päähänsä
-koskaan pälkähtänyt kysyä -- kuten monesti pelkäsin -- miksi Lisabella
-ei joskus tullut mukanani tervehtimään häntä tai hänen äitiänsä,
--- mihin minun itse teossa olisi ollut mahdoton taivuttaa tuota
-oikeata "Lisabellaa". Kovasydäminen hän ei ollut, mutta välttääksensä
-liikutusta ja epämiellyttäviä tunteita hän karttoi kurjuuden näkemistä
-eikä tahtonut edes kuulla siitä puhuttavankaan. "Onko onnettomuus
-sitten hyve?" sanoi hän. "Pitäisikö kaikkein olla onnettomat, siksi
-että muutamat ovat? Minun kutsumukseni on olla onnellinen; salli minun
-rakastaa sinua ja nauttia onnestani."
-
-Väliin tapahtui, kun muistelin Riccardon jumalallista
-epäitsekkäisyyttä, joka teki hänelle mahdolliseksi nauttia Lisabellan
-onnesta autuaallisena kuin omastaan, ja sitten näin lemmittyni
-tyynen, alati kirkkaan otsan, että minut valtasi mielenkarvaus ja
-tyytymättömyys. Mutta hänen rusohuultensa hymyily karkotti pian kaikki
-katkerat tunteet, ja kun tunsin hänen sydämensä sykkivän rintaani
-vastaan, oli minusta kuin olisin oivaltanut Kaikkivaltiaan aivoitukset
-ja huomannut rakkauden ja rakkaudenonnen nauttimisen ainoaksi, mikä suo
-elämällemme todellista arvoa.
-
-
-
-
-VII
-
-
-Tulin sattumalta pyhän Antoniuksen päivänä, joka on kesäkuussa,
-Riemuportinkadulle, ja näin joukon ihmisiä kokoontuneena taloni
-edustalla olevan kaivon ympärille. Kun Farfallakin oli joukossa,
-istuuduin hänen viereensä, vaikka Riccardo ei ollutkaan siellä: hän
-oli nimittäin huonompi sinä päivänä ja makasi selällään suorana
-vuoteellaan, tuijottaen matalaan kattoon, sanoi Farfalla, ja silloin
-oli parasta jättää hänet yksin.
-
-Vallitsi tuollainen kesäillan hämärä, joka lepää esineillä niin
-keveänä ja kylmähkönä kuin harmaa hohde kirjavilla perhonsiivillä.
-Minusta se ikäänkuin sekaantui liljantuoksuun, joka oli levinnyt
-pyhimyksenkuvan komeroon asetetuista tuuheista liljakimpuista
-kaikkialle pitkin kapeata katua. Tuo väritön, sulotuoksuinen suitsutus,
-jota ei nähnyt vaan kumminkin huomasi, leijaili kevyinä pilvinä ja
-laineina riemuporttia kohden, likaisten, ränstyneiden talojen ja kaivoa
-koristavan lujajäntereisen Herkuleen ympärillä. Vinninakkunasta, joka
-oli seinäkomeron yläpuolella, kumartuivat Farfallan molemmat tyttäret,
-Nanni ja Vittoria, ulos ja panivat pyhimyksen käteen pari pitkävartista
-liljaa, jotka olivat täynnä nuppuja, läkkililjan rinnalle, joka
-sillä ennestään oli kädessä. Kohta sen jälkeen tulivat he hiljaa
-naureskellen ja kuiskaillen kadulle ja istuutuivat vieretysten taloni
-portaille. Huusin heille ilkamoiden: "Tuota te ette tehneet ilmaiseksi!
-Tunnustakaa pois, mitä pyysitte tuolta pyhältä mieheltä?" "Hänen
-täytyy toimittaa meiltä kesakot pois", huusi pikku Nanni nopeasti, ja
-häneltä pääsi kimakka nauru, johon Vittoria yhtyi vähän pehmeämmällä,
-syvemmällä äänellä. Nannin nukkemaiset kasvot olivatkin todella yltä
-yleensä täynnä kesakoita, mutta kun hän ei muutoinkaan ollut kaunis,
-niin ei se lainkaan haitannut, vaan vahvisti vain hilpeätä ilmettä,
-jonka hänen pyöreät, loistavat silmänsä ja kiiltävät hampaansa soivat.
-
-Toinen sisar oli minusta melkein vieläkin kauniimpi kuin edellisellä
-kerralla; vaikka hänen suuret silmänsä säihkyivät onnesta ja nuoruuden
-ylpeydestä ja hänen naurunsa kaikui täyteläisenä, lämpöisenä
-ja sydämellisenä, oli hän kumminkin kuin vienon hekumalliseen
-surumielisyyteen verhounut, -- ja tuo herätti minussa arvelun, että hän
-äidin vastarinnasta välittämättä oli antaunut kauniille ihailijallensa.
-Mutta Farfalla ei näyttänyt huomaavan muutosta, jota minä tarkkasin,
-vaan katsoi tyytyväisenä kirkkailla silmillään tyttöjen jälkeen, kun he
-lausuttuaan jäähyväiset käsi kädessä läksivät nopeasti kulkemaan katua
-pitkin satamaan päin, Nannin sulhasta tapaamaan, ja hän kertoi minulle
-että Nanni pian viettäisi häät, ja että Vittoria ehkä vielä joutuisi
-yhtä hyviin naimisiin tai ehkä parempiinkin, sillä hän oli nyt luopunut
-Pasqualesta eikä maininnut enää hänen nimeäänkään, eikä Pasquale ollut
-enää näyttäytynytkään Riemuportinkadulla.
-
-Meidän jutellessamme kulki ihmisiä yhtä mittaa katua ylös ja alas,
-ja muutamat heistä tulivat luoksemme, polvistuttuaan ensin hetkeksi
-pyhän Antoniuksen eteen rukoilemaan, istuutuivat kaivon reunalle
-tai portaille, jopa toiset epätasaiselle kivityksellekin. Kun oli
-tullut hämärämpi, hiipi vastapäätä olevasta talosta suutari Bonalma
-ja istuutui kaivon reunalle kalpean naisen viereen, jolla oli
-leveänlaiset, levolliset kasvot, mutta ilme niillä kovin kärsivä.
-Naisella oli sylissään lapsi, ja kaksi suurempaa istui hänen jalkojensa
-juuressa, puhellen arasti keskenänsä. Farfallalta sain tietää hänen
-olevan suutarin vaimon, joka todella oli palannut hulluinhuoneesta ja,
-kun hänen miehensä rakastajatar ei millään ehdolla suostunut lähtemään
-tiehensä, asettunut asumaan läheisyyteen erääseen vinnikamariin sekä
-nyt ansaitsi työllään niukan elatuksen itselleen ja lapsilleen.
-Aluksi oli Bonalma vienyt hänelle vähän rahaa avuksi, mutta hänen
-rakastajattarensa, jolta ei mikään jäänyt huomaamatta, oli saanut
-riidoillaan hänet pelästytetyksi, niin ettei hän enää uskaltanut
-uudistaa avunantoaan. Mutta niin usein kuin voi, pistäytyi hän vaimonsa
-luokse, ja hänen pääsöänsä helpotti se seikka, että rakastajattaren
-tuon tuostakin täytyi käydä tervehtimässä sairasta äitiänsä, joka asui
-eräällä läheisellä paikkakunnalla. Minusta tuo kokoonkutistunut mies
-hiipivine liikkeineen tuntui melkein inhottavalta, mutta kumminkin
-oli liikuttavaa nähdä, kuinka vieno hymyily hetkeksi kirkasti hänen
-valjut, jäykät kasvonsa, kun hän näki vaimonsa, joka nyökäytti
-hänelle päätänsä, kuinka hän sitten istuutui aivan hänen viereensä,
-nosti molemmat leikkivät lapset polvillensa ja puristi niitä lujasti
-rintaansa sekä tuijotti äänetönnä väliin pienokaisiin, väliin
-vaimoonsa, joka puhui hänelle hiljaa. He eivät sekaantuneet toisten
-vilkkaaseen keskusteluun, ja nämät puolestaan jättivät heidät rauhaan,
--- minkä luin heille erityiseksi ansioksi, he kun olivat enimmäkseen
-vanhanpuoleisia, tavattoman puheliaita naisia. Joukossa oli myöskin
-keuhkotautinen ja tuo lihava vanha muori, joihin molempiin olin
-tutustunut heidän lähtiessään toivioretkelle ja joista edellinen oli
-lyönyt Riccardon kanssa vetoa siitä, kumpi heistä ensiksi kuolisi.
-Levottoman vilkkaasti katselivat hänen silmänsä nytkin kuopistaan,
-hakien Riccardoa, ja kun hän ei häntä nähnyt, huusi hän avonaiseen
-akkunaan päin moneen kertaan hänen nimeänsä. Kuultuaan Farfallalta
-että Riccardo sinä päivänä oli huonompi, nyökäytti hän hermostuneesti
-päätänsä ja huusi: "Minä voitan vedon!" nauraen ja niin kovalla
-äänellä, että hänet valtasi ryintäkohtaus, josta ei lainkaan ollut
-tulla loppua. Ylhäältä ei tullut mitään vastausta. "Viime yönä minä
-näin unta kirkkoherra Jurewitschistä", sanoi tyttö, lakattuaan
-rykimästä; "hänellä oli suuret siivet ja hän tuli minun vuoteeni ääreen
-ja siunasi minua. Tunsin niin selvästi hänen siipiensä synnyttämän
-vedon, että siitä heräsin." Lihava vaimo, joka ristissä säärin istui
-maassa, lausui: "Papeista uneksiminen merkitsee varmaa kuolemaa,
-nimittäin kun ne ovat eläviä. Kuollut pappi ennustaa pitkää ikää.
-Numero on 47, siiven numero 60 ja tuulen 9." Keuhkotautinen toisti
-nuo kolme lukua moneen kertaan, painaaksensa ne mieleensä seuraavaksi
-päiväksi raha-arpajaisten varalta. Farfalla kertoi uneksineensa
-kyttyräselästä; tämä oli istunut Riccardon vuoteella, ja hänen
-kyttyränsä oli kasvanut kasvamistaan, niin että Farfalla oli pelännyt
-sen puhkaisevan katon. "Se uni tietää hyvää", sanoi kirkkovaimo
-hyväksyvästi; "kyttyräselkä on 17, kyttyrä 33, pelko 52." Kun Farfalla
-sanoi ettei hän koskaan ottanut arpoja, pani eräs toinen vaimo nuo
-numerot mieleensä, kun voi olla aivan varma siitä, että kyttyräselkä
-tuottaisi voiton. Katselin kummastuneena vaimoa, joka singahutteli
-noita numeroita, hetkeäkään miettimättä, kuten nuolia, tähtäämättä,
-mutta varmana siitä että osaisi oikeaan. Kysyin, tiesikö hän sitten
-kaikesta mitä taivaan ja maan välillä on, mitä arpajaisnumeroa se
-merkitsee. "Tiedän", sanoi hän levollisesti, luoden raolla olevista
-silmistään minuun ylpeän katseen. "Voitetaanko sitten aina tuolla
-tavoin?" kysyin edelleen. "Tietysti ei", sanoi hän yhtä levollisesti,
-"sillä ei tarvita taitoa ainoastaan unien selittämiseen, vaan myöskin
-niiden kertomiseen, ja usein mainitaan vähäpätöisemmät seikat ja
-jätetään tärkeämmät mainitsematta. Kierosilmäinen nainen merkitsee
-toista kuin se, joka ei katso kieroon, syövällä sialla on eri merkitys
-kuin röhkivällä tai loassa rypevällä, ja samaten on kaikkien unien
-laita." Noiden vaikeuksien takia olikin kaikista läsnäolevista naisista
-vain yksi ainoa voittanut kerran -- kaksi guldenia -- vaikka useimmat
-heistä joka viikko ottivat arpoja. Farfalla oli ainoa, joka ei sitä
-tehnyt, hänellä kun ei ollut ainoatakaan kreutseriä hukata, ja hän,
-kuten nauraen lisäsi, toivoi suurempaa voittoa, nimittäin aarretta,
-jonka sanottiin olevan kätketyn minun talooni. Hän kääntyi nyt puoleeni
-kysyen, vaatisinko minä talonomistajana aarretta itselleni, jos se
-löytyisi, mutta minä vakuutin varmasti etten sitä tekisi, vaan että
-löytäjä saisi pitää sen hyvänänsä. "Voisihan sen jakaakin", sanoi
-tietäjävaimo, "mutta kun herra on rikas ja me köyhiä, niin sopiihan
-paremmin sillä lailla."
-
-Minulle kerrottiin nyt että minun taloni oli erityisen ihmeellinen
-ja muistorikas, ensiksikin siksi että siinä noin kolmesataa vuotta
-sitten oli asunut Luu-Jooseppi, jolla oli kyky huomata, jos maassa
-oli kätkettynä kultaa tai muita jaloja metalleja tai myös ruumiita.
-Kun hän seisoi sellaisella paikalla, alkoi hän vavista niin kovasti
-että voi nähdä hänen kättensä liikkuvan puolelle ja toiselle ja kuulla
-hänen hampaidensa kalisevan, joten muutkin voivat tietää, missä kohden
-jotakin oli. Sadoittain ihmisiä tuli hänen luoksensa, ja ne tarjosivat
-hänelle rahaa, jos hän näyttäisi heille paikan, missä oli kultaa, ja
-hän suostuikin kernaasti näyttämään, mutta ainoastaan sillä ehdolla,
-että he hakisivat itse eivätkä suuttuisi häneen, jos kullan asemesta
-löytäisivät ihmisluita, sillä siihen hän ei tainnut mitään. Lopuksi,
-kun kukaan ei löytänyt muuta kuin luita tai inhottavia mätäneviä
-ruumiita, joutuivat he raivoihinsa ja murhasivat Luu-Joosepin, luullen
-löytävänsä hänen kätköistänsä kasoittain kultaa. Mutta he eivät
-löytäneetkään muuta kuin puhtaasta kullasta valmistetun eriskummaisen
-lohikäärmeen, ja sen he anastivat ja korvasivat sen pyhän Antoniuksen
-kuvalla, joka nyt oli tuossa seinänkomerossa, mutta joka siihen aikaan
-oli ollut paljoa runsaammin koristettu ja paljoa muhkeampi kuin nyt.
-
-Kaikki kuuntelivat vakavina ja tarkkaavina Farfallan kertomusta; yksin
-suutari Bonalmakin oli kumartunut eteenpäin, ja hänen tuijottavissa
-silmissään kuvastui kiihkeä, melkein tuskallinen jännitys. Lihava
-muori yksin ei näyttänyt muutoin välittävän koko kertomuksesta,
-kuin että halusi lausua arvostelunsa sen totuudenmukaisuudesta, ja
-kyttyräselkä huojutteli koko ajan ruumistansa levotonna edes takaisin,
-hieroi käsiänsä ja kysyi heti kun Farfalla vaikeni, eikö hän tiennyt
-että ihmiset silloin olivat polttaneet koko talon, peläten että sinne
-voisi jäädä jotakin kätköön. "Luuletteko Luu-Joosepin aarteiden olevan
-kätkettyinä taloon, joka on rakennettu vasta hänen kuoltuansa?"
-huudahti hän, nauraen niin sydämellisesti, että kyyneleet juoksivat
-pitkin poskia.
-
-Farfalla yhtyi suopeasti hänen nauruunsa ja vastasi että talo tietenkin
-oli ollut kivestä, koska ympäristössä oli enemmän kiviä kuin puita,
-eikä se siis luultavasti ollut tykkänään palanut poroksi. Mutta jos
-se olisi palanutkin, niin voisi toivoa väärän rahan tekijän, joka
-oli asunut siellä sata vuotta myöhemmin ja arvatenkin ollut paljon
-rikkaampi kuin Luu-Jooseppi, jättäneen sinne aarteita. Kyttyräselän
-huomautus, että hänen jättämänsä rahat varmaankin olisivat vääriä,
-ei tehnyt Farfallaan mitään vaikutusta; tuo mies oli, sanoi hän,
-valmistanut rahansa niin ylen taitavasti, ettei kukaan voinut erottaa
-niitä oikeista. Kun hänet vedettiin oikeuteen, olivat tuomarit olleet
-pahassa pulassa, heidän kun oli mahdoton tuntea mitkä olivat hänen
-rahojansa; hän itse sitä vastoin löysi heti ensi katseella omansa
-tuhansien joukosta. Kun hän ei tahtonut ilmaista salaisuuttaan eikä
-myöskään suostunut lupaamaan lakkaavansa väärää rahaa tekemästä,
-hirtettiin hänet Riemuportin patsaaseen, -- sillä, sanoi Farfalla,
-samalla tavallahan on kohdeltu myös Jesusta Kristusta ja kaikkia muita,
-jotka ovat pitäneet köyhän kansan puolta.
-
-Tuo huomautus johtui siitä, että väärän rahan tekijä oli harjoittanut
-taitoansa vain auttaaksensa köyhiä, ja se oli myöskin saattanut hänet
-onnettomuuteen. Hän oli nimittäin antanut kolmesataa taaleria eräälle
-köyhälle vaimolle, jonka kovasydäminen talonomistaja olisi ajanut
-kadulle, ja hämmennyksissään oli vaimo, kun häneltä kysyttiin, mistä
-hän äkkiä oli saanut sellaisen rikkauden, antanut ilmi hyväntekijänsä.
-
-Tuohon juttuun liittyvistä keskusteluista huomasin, että he kaikki
-tyyni olivat vakuutetut siitä, ettei maailmassa enää olisi mitään
-hätää, jos löytyisi ihmisiä, jotka ryhtyisivät ahkerasti tekemään
-väärää rahaa ja sitten tuon satumaisen ihmisystävän esimerkkiä seuraten
-jakaisivat sitä köyhille. Kyttyräselkä tiedusteli, eikö tuo mies
-todellakaan ollut opettanut kellekään salaperäistä taitoansa, mutta
-kirkkomuori vakuutti varmasti ettei hän ollut sitä tehnyt. Monet
-olivat koettaneet ottaa siitä selkoa, mutta tähän saakka se ei ollut
-onnistunut kenellekään. "Näillä tienoin on eräs", sanoi hän, "joka
-tekee paraikaa kokeita; mutta varmaankaan siitä ei tule valmista."
-Nähtävästi ei kukaan rohjennut tuon salaperäisen viittauksen johdosta
-urkkia muorilta lähempiä tietoja asiasta; sen sijaan he kääntyivät
-Farfallan puoleen, kysyen, tokko hän todella toivoi löytävänsä aarteen
-tai oliko hän ehkä jo nähnyt jotakin sellaista. "Se on varmaa,
-että tässä talossa kummittelee", sanoi Farfalla. "Olemme kuulleet
-kaikenmoista, ja aivan äskettäin eräänä yönä Carmelokin, joka ei
-koskaan ole ottanut uskoaksensa sellaiseen, tuli siitä vakuutetuksi.
-Keskiyöllä kolkutettiin nimittäin ovea, niin että siitä heräsimme, ja
-Carmelo nousi vuoteessaan puoleksi istualleen ja huusi: 'Kuka siellä
-kolkuttaa?' Sitten oli taas hiljaista, mutta hetken kuluttua kuului
-jälleen kolkutusta, kolme kertaa peräkkäin, aivan kuin joku olisi
-ollut ovella. Carmelo huusi vielä kerran, ja nyt kävi samaten kuin
-ensi kerrallakin; mutta kun kolkutus toistui vielä kerran, hyppäsi hän
-vuoteeltaan, tempaisi oven auki ja huusi lujalla äänellä eteiseen: 'Ken
-siellä kolkuttaa?' Ulkona oli pimeä ja vallitsi kuolonhiljaisuus, niin
-että kuulimme sydämemme sykinnän. Carmelo oli niin pelästynyt, että
-nopeasti sulki oven ja vielä puolen tunnin perästä värisi kuin kuivunut
-lehti tuulessa."
-
-"Kun seuraavana aamuna kysyin Riccardolta, eikö hän ollut tuota
-kuullut, sanoi hän kyllä kuulleensa sen ja ettei se ollut ensi kerta;
-mutta jos vastedes vielä kuuluisi kolkutusta, ei meidän pitäisi huutaa
-eikä myöskään mennä katsomaan, mistä se kuului." Farfalla kertoi
-edelleen, että niin puhelias kuin Riccardo muutoin olikin, ei hän
-puhunut paljoa tuollaisista asioista, mutta kumminkin oli hän maininnut
-että toivoi löytävänsä heidän talostansa aarteen ja oli tuuminut
-että sillä tavoin useinkin köyhät ihmiset olivat tulleet rikkaiksi
-ja onnellisiksi. Farfalla mainitsi siitä sitten useita esimerkkiä,
-jotka oli kuullut isoäidiltään, ja hän kertoi vielä aavejuttuja ja
-salaperäisiä tapahtumia Riccardon lapsuuden ajoilta, jolloin tämä ei
-vielä tietänyt erotusta elävitten ja aaveitten välillä, vaan kertoi
-viattomuudessaan kaikesta mitä havaitsi.
-
-Kyttyräselkä, joka ei koskaan väsynyt puhumasta Riccardosta, oli sillä
-välin istuutunut aivan minun viereeni ja kertoi minulle kuiskaten,
-kuinka hän vuosia sitten oli tutustunut Riccardoon. Riccardo,
-joka oli monta vuotta nuorempi häntä, oli kuullut äidiltään, että
-kyttyräselkäisille ei saanut nauraa, sillä heillä oli viaton sydän,
-josta syystä myöskin kadulla kyttyräselkäisen edellä aina tuli
-valkoinen hevonen. Tuo oli tehnyt Riccardoon niin syvän vaikutuksen,
-että hän siitä saakka, mennessään kaupungille äitinsä kanssa, alinomaa
-tähysteli valkoisia hevosia ja kyttyräselkäisiä ihmisiä. Kun sitten
-eräänä päivänä sattui niin että hänelle ensin tuli vastaan vaunut,
-joita veti kaksi valkoista hevosta, ja heti sen jälkeen kyttyräselkä,
-nimittäin juuri hän, tempaisi hän kätensä äitinsä kädestä, juoksi
-vastaantulijaa kohden, suuteli häntä ja vastasi, kun tämä ihmeissään
-kysyi, miksi hän niin teki: "Siksi että sinulla on viaton sydän."
--- "Yksin ja alakuloisena olin tuona päivänä lähtenyt kotoa", sanoi
-tuo pieni, vaivainen olento, "ja kotiin tullessani oli sydämeni
-pakahtumaisillaan ilosta, sillä olinhan löytänyt ystävän." Siitä saakka
-oli hän aina huolinensa tullut Riccardon tykö, eikä tämä, vaikka olikin
-sairas ja rutiköyhä kuten hän itse, ollut koskaan lähettänyt häntä
-luotansa lohdutonna.
-
-Yhä matalammalla äänellä sorisivat Farfallan aavejutut yön
-hiljaisuudessa, kuten kätkössä virtaava puronen, ja ehdottomasti oli
-myöskin vieressäni istuva kyttyräselkä alentanut äänensä kuiskaukseksi.
-Tuo kaikki yhdessä kuului, kun hetkiseksi lakkasin sitä erityisesti
-tarkkaamasta, kuin kaukaiselta yksitoikkoiselta pauhinalta, enkä
-koskaan unohda, minkä vaikutuksen minuun teki, kun noihin himmeihin
-ääniin äkkiä sekaantui muutamia kajahtavia soinnoksia ja sitten
-hiljaista laulua. Oli kuin loitsulukujen hymistessä jotakin elotonta
-olisi herännyt henkiin ja alkanut suloisesti soida, niin oudosti ja
-valtavasti vaikutti tuolla hetkellä Riccardon harmonikan ääni ja
-hänen hiljainen mutta sointuisa laulunsa. Pitkästä laulusta, jonka
-hän lauloi, en muista muuta kuin ensi rivit, ja ne kuuluivat: "Jo
-kuollako? Luojani! oi, Mull' elo vain tuskia soi!" Kuuntelinhan tosin
-edelleenkin, mutta en enää tarkannut sanoja. Kaikki värsyt laulettiin
-samalla sävelellä, joten laulu kokonaisuudessaan vaikutti kuin luonnon
-synnyttämät yksitoikkoiset soinnut, kuin lehtien putoaminen tai kosken
-kohahdukset etäisyydessä -- tai kuten pienen lapsen loppumaton, yhäti
-uudestaan alkava itku.
-
-Heti kuvastui mieleeni, kuinka hän tuolla ylhäällä makasi kovalla
-vuoteellansa ja tuijotti harmaaseen kattoon, joka oli niin kovin
-lähellä häntä, ja mietin mitä ajatuksia oli mahtanut liikkua hänen
-mielessänsä, meidän alhaalla jutellessamme, ennenkuin hän otti
-harmonikkansa ja alkoi laulaa tuota surullista laulua. Kohdistin
-ajatukseni hänen muistoihinsa, eivätkä ne voineet, sen mukaan kuin
-minulla oli niistä tietoa, kertoella muusta kuin puutteesta, nälästä,
-sairashuoneessa vietetyistä pitkän pitkistä vuosista, haavoista,
-kärsimyksistä ja yksinäisyydestä. Kaikki nuo mielikuvat alkoivat
-ahdistella minua kuin ilkeät kummitukset, ikäänkuin niillä olisi ollut
-jotakin minulta vaadittavaa tai minulle kostettavaa, ja ihme kyllä
-minusta tuntui siltä kuin minun olisi täytynyt paljastaa niille rintani
-ja sanoa: "Käykää kimppuuni, imekää vereni kuiviin, hakekaa täältä
-itsellenne tyydytystä!"
-
-Toiset olivat vaienneet heti laulun alkaessa; suutarin lapset
-olivat vaipuneet uneen, niin että voi kuulla heidän hiljaisen
-hengityksensä. Kyttyräselän suuret silmät olivat kosteat ja hohtivat
-hänen rumassa, laihassa, ennen aikojaan ryppyyntyneessä muodossansa
-kuin tumma vedenpinta kuuvalossa; Farfallan silmät olivat sitä
-vastoin kyyneleettömät ja tuijottivat omituisen uupuneine katseinensa
-herkeämättä avonaiseen akkunaan, josta sävelet tulivat. Suutari
-vaimoinensa istui takanani, joten en kääntymättä voinut nähdä
-heitä. Laulua ei voinut kestää kuin viisi tai kymmenen minuuttia,
-mutta minusta tuntui silloin ja minulla on nytkin vielä sellainen
-muisto kuin sitä olisi kestänyt sata vuotta. Kun se oli lopussa,
-kuulin muutamia raskaita huokauksia tai henkeä vedettävän syvään,
-itsetiedottomasti kuten lapset, kukaan ei puhunut enää sanaakaan, vaan
-he nousivat hitaasti toinen toisensa jälkeen paikaltaan ja nyökäyttivät
-jäähyväisiksi äänetönnä päätänsä tai viittasivat kädellänsä.
-
-Yritin juuri toivottaa Farfallalle hyvää yötä, kun näin katua pitkin
-vielä tulevan, jalkojansa väsyneesti laahaten, naisen, ja tunsin hänet
-samaksi vaimoksi, jonka mies vuosia sitten omituisen varkauden takia
-oli joutunut vankeuteen ja sieltä hulluinhuoneeseen. Hän pysähtyi
-pyhän Antoniuksen kuvan eteen, pani kätensä ristiin ja mumisi jotakin;
-sitten kumartui hän ottamaan pari liljaa, jotka olivat pudonneet
-seinäkomerosta ja olivat nyt tallatut maahan. Huomasimme aran katseen,
-jonka hän loi ympäristöön, ikäänkuin olisi ollut aikeissa tehdä
-ilkityön, ja hän säpsähti meidät nähdessään ja teki sellaisen liikkeen
-kuin olisi aikonut piilottaa kukat tai heittää ne luotansa. Farfalla,
-joka tunsi hänet varsin hyvin, sanoi hyväntahtoisesti: "Pyhä Antonius
-suo sinulle varmaankin kernaasti tuon mitä hänen ylellisyydestään on
-varissut maahan; mutta mitä teet noilla kuihtuneilla kukilla?" -- "Ne
-kuuluvat tuottavan onnea", vastasi toinen, puristaen liljoja itseänsä
-vasten ja kääntäen meitä kohden kuihtuneet kasvonsa. Sitten hän läksi
-käydä retuuttamaan samaa tietä takaisin. Hymyillen sanoi Farfalla:
-"Kaikki ne rukoilevat Jumalalta onnea ja rikkautta eivätkä ajattele
-sitä että Jesus syntyi seimessä ja ratsasti Jerusalemiin aasilla, eikä
-hänellä ollut mihin päänsä kallistaa."
-
-Kotimatkalla väikkyivät edessäni valopilkun tavoin, jota ei saa
-silmistänsä, tuon vaimoraukan kasvot, jotka olivat tehneet sitä
-tuskallisemman vaikutuksen, kun niillä vielä voi huomata jälkiä
-muinoisesta kauneudesta ja suloudesta, -- samaten hänen laihat,
-kuihtuneet kätensä, jotka tarttuivat kiihkeästi kuin nälkäinen eläin
-maahan tallattuihin likaisiin liljoihin. Jos hän olisi valittanut, niin
-olisin ehkä unohtanut tuon näyn häntä hetkisen surkuteltuani, mutta
-että hän vielä odotti onnea --! Minusta tuntui siltä kuin olisin nähnyt
-jonkun juoksemistaan juoksevan synkässä metsässä toivoen saavuttavansa
-kaukaa loistavan kirkkaan valon, kun itse teossa loppumattomiin
-kierteli samaa paikkaa. Toivottomasti kurjuuteen vajonneena hän kurotti
-kätensä katulikaa kohden siinä mielettömässä harhaluulossa, että hänen
-täytyisi jostakin löytää onni! Lieneeköhän hänellä ollut tuosta onnesta
-jonkunmoinen mielikuva? Tai ehkä vain epämääräinen, synnynnäinen
-tunne, puoleksitajuttu halu päästä vapaaksi elämän tuottamista
-vaikeuksista? Tai oliko hänellä siitä ehkä joitakin muistoja, kuin
-sävelmästä, jonka kerran on kuullut ja jota halajaisi jälleen kuulla?
-Oi tuota ihmisten surkeata järjettömyyttä, tuota mieletöntä sokeutta,
-jolle ei kykene nauramaan, sillä se vihloo sydäntä! Köyhyytensä,
-hätänsä, kurjuutensa ahdistamina he kurottavat kätensä pyhimysten,
-noiden yliluonnollisten olentojen puoleen, joiden kidutetut ruumiit,
-riutuneet kasvot ja hurskas katse osottaa, etteivät he ole maallisia
-tavotelleet! Heiltä, jotka ovat kärsimyksiä rakastaneet ja niitä
-hakeneet, toivovat he lievitystä kärsimyksissään ja tuota, mikä
-heistä käsittää kaiken maallisen onnen: rahaa! Rahaa, rakkautta,
-tunteiden huumausta! Tulisina, vaateliaina kohoavat sellaiset rukoukset
-taivaaseen, ahdistelemaan noita kirkastettuja, autuaita olentoja, jotka
-ovat kääntäneet päänsä maasta pois iankaikkisuutta kohden. Ja noiden
-ihmisraukkojen luottaessa siihen, että taivaallinen äidinrakkaus tuolta
-ylhäältä käsin heitä holhoo ja heistä huolehtii, korvaten lopuksi
-heidän köyhyytensä runsailla rikkauksilla, riehuu kurjuus, vallitsee
-nälkä, pakkanen, häpeä, viha noissa viheliäisissä majoissa, joissa he
-avuttomina ja Jumalan hylkääminä elostelevat!
-
-Mutta mitä sitten on sanottava meidän mielettömyydestämme, jotka
-kiitämme Jumalaa, henkeä, täysistä raha-arkuistamme, voitoistamme,
-huolettomasta unestamme, mukavasta elämästämme, ikäänkuin hän olisi
-suonut meille tuon kaiken palkinnoksi meidän hyvyydestämme tai
-hellyydestä, kuten rakastava isä?
-
-Kuinka suloinen on lapsen viaton itsekkäisyys, se kun kuvailee
-mielessänsä Jumalaa sokurileipuriksi, joka palkitsee hyvää lasta
-makeisilla, meidän typeryytemme, vilpillisyytemme ja ahneutemme
-rinnalla, kun me rukoilemme ääretöntä henkeä, kaiken alkua ja loppua,
-kuten ääretöntä rahasäkkiä: "Maksa meille siitä että nimesi alituisesti
-on meidän kielellämme! Anna meille rahaa, ja me varustamme sen sinun
-kuvallasi!"
-
-
-
-
-VIII
-
-
-Pikku Berengarin laita oli täten. Minun piti erään niin sanotun
-armeliaisuusasian takia saada puhutella lihakauppias Tonia, jota
-Farfalla oli minulle kuvaillut kaikkein Roomalaiskaupungin köyhäin
-ja turvattomain lasten hyväntahtoiseksi kummiksi. Tapasin hänet
-hänen pienessä puodissansa, ja hän oli, päinvastoin kuin asianlaita
-tavallisesti on, jokseenkin sen näköinen, jommoiseksi olin häntä
-kuvaillut mielessäni, sen perusteella, mitä hänestä tiesin. Mitään
-erikoisempaa vaikutusta eivät hänen kasvonsa tehneet; muodoltaan ne
-olivat nelikulmaiset, ja ne loistivat hyvyydestä, terveydestä ja
-ilomielisyydestä. Varreltaan oli hän paksu ja tanakka, ei tursistunut,
-vaan paksuluinen, pituudeltaan keskikokoa ja leveydestään huolimatta
-vikkeläliikkeinen. Kun hän oli kuullut asiani, kävivät hänen kasvonsa
-entistään ystävällisemmiksi, ja voidaksemme keskustella rauhassa vei
-hän minut pieneen, sievästi sisustettuun huoneeseen, jossa sijoitti
-minut sohvaan ja istuutui itse nojatuoliin, likainen valkoinen esiliina
-yhä edessään. Meidän keskustellessamme tuli huoneeseen pieni poika,
-jonka voin siitä, että hän muitta mutkitta hyppäsi Tonin syliin,
-huomata olevan tämän pojan; mutta hänen näköisensä ei hän lainkaan
-ollut. Lapsukaisen olennossa ilmeni sellaista hienoutta, hilpeyttä ja
-herttaisuutta, että, melkein kadehdin Tonia siitä, että hän oli hänen
-isänsä -- mistä hän nähtävästi olikin ylpeä. Kuullessani hänen nimensä
-Berengar muistin linnanmuuriin kirjoitetun runon, jonka olin nähnyt
-käydessäni ensi kertaa Roomalaiskaupungissa, ja kysyin poikaselta,
-hänkö sen oli sepittänyt ja piirtänyt sen yläpuolella olevan kuvan.
-Istuen isänsä sylissä roikkuvin jaloin käänsi pienokainen minua kohden
-soikeat, tummaripsiset silmänsä, vilkutellen niitä veitikkamaisesti
-ja naurahtaen vähäsen, niin että näin hänen kiiltävän hammasrivinsä,
-joka muistutti hiiren tai jonkun muun nakertajan purimia. Isän ääneen
-nauraessa lausuin tuon runon, joka vielä oli muistissani: "Nää seikat
-tiedä sä: Ett' Berengar oon mä, Ja kymmenettä käyn. Sä, narri,
-luit tään!" Sitten sanoin leikilläni etten kumminkaan voinut ottaa
-uskoakseni että tuollainen pikkuruinen mies jo kävisi kymmenettä; sitä
-paitsi olin minä kyllä lukenut runon, mutta olin kumminkin vakuutettu
-siitä etten ollut mikään narri. Poikanen loi minuun veitikkamaisesti
-ilkamoivan katseen, jota sanat eivät pysty kuvaamaan. Oli kuin hän
-olisi tahtonut sanoa: "Elä viisastele, tiedät varsin hyvin, ettei
-viisauttasi kannata kehua", mutta sitähän hän itse asiassa ei mitenkään
-olisi pystynyt ajattelemaan. Samalla ilmeni tuossa katseessa harrasta
-sydämellisyyttä tai oikeastaan toverillista suopeutta, joka ei sekään
-ollut hänen ikänsä mukaista.
-
-Isä, joka sillä välin oli ehtinyt nauraa kylliksensä, otti tuosta,
-mitä olin lausunut, puheiksi vain sen, mikä koski hänen poikaansa,
-ja vakuutti että tämä nyt jo oli kymmenen vuotta vanha. Vaikka hän
-olikin ikäiseksensä harvinaisen pieni ja siro, oli hän kyllä voimakas
-ja sitä paitsi vikkelä poika, joka jo auttoi isäänsä ansaitsemaan
-rahaa. Ja nyt kertoi isä minulle että Berengar oli joka päivä monta
-tuntia työssä erään suuren kauppahuoneen palveluksessa; hän toimitti
-kaikenlaisia asioita, ja viime aikoina oli hän kuljettanut kirjeetkin
-postiin ja postista, ja usein oli joukossa varsin tärkeitä kirjeitä
-ja rahalähetyksiäkin. Kauppias oli nimittäin huomannut että Berengar
-oli aika järkevä poika ja tuiki rehellinen. Noin jutellessaan laski
-tuo roteva, voimakas mies käsivartensa poikasen ympärille, joka kuten
-kesy lintu keinui isän polvella ja loistavilla silmillään katsoi
-iloisesti ympärilleen, ylpeänä noista kehuskelemisista ja ylistyksistä,
-mutta veitikkamainen, melkeinpä hyväntahtoisen suojeleva ilme
-kasvoillaan, ikäänkuin olisi miettinyt mielessään: "Tuolle vanhalle
-miehelle tuottaa niin suurta iloa, kun rehellisyyttäni kehutaan,
-miksi en sitten olisi rehellinen? Voinhan muutoin mielin määrin pitää
-ihmisiä narrinani, liikaa päänvaivaa ei se minulle tuota." Tuollaisia
-puheita olin kuulevinani lapsukaisen kosteilta, mansikanvärisiltä
-huulilta, jotka herättivät minussa, ikäänkuin olisivat olleet viehkeät
-naishuulet, käsittämättömän halun suudella niitä, oikein tarmon
-takaa. Tulin nyt ajatelleeksi että poikanen luultavasti oli äitinsä
-näköinen, joka varmaankin oli miellyttävä olento, ja tuon ajatuksen
-myöskin lausuin ilmi. Vasta kun näin, kuinka tuon kelpo miehen kasvot
-synkistyivät, samalla kuin hän myöntävästi nyökäytti päätänsä, muistin
-mitä Farfalla oli kertonut minulle hänen vaimonsa paranemattomasta
-kevytmielisyydestä, ja kaduin että olin tehnyt tuon kysymyksen. Nyt
-voin saada varsin selvän käsityksen heidän suhteestansa; kuvailin
-mielessäni että vaimo oli samanlainen pirteä ja nokkela lintu kuin
-pikku Berengar sekä kylläkin halukas laulullaan ja viserryksillään
-palkitsemaan luotettavaa ja tukevaa puuta, jonka turvissa eleli, mutta
-lentäväksi luotuna kykenemätön alati pysyttelemään saman puun oksilla.
-Siten kävi minusta käsitettäväksi, kuinka mies uudelleen ja aina
-uudelleen soi vaimollensa anteeksi, joskin murheen murtamalla mielellä
-ja salaa kyyneleitä vuodattaen. Vasta nyt minulle oikein selvisi,
-kuinka hellästi tuon miehen täytyi rakastaa lastansa. Ehkäpä hän aina
-näki edessänsä pahan vihollisen odottamassa että perisynti saattaisi
-sen hänen kynsiinsä, ja olikin kuin isä olisi tahtonut suojella
-poikaansa, kun hän laski molemmat käsivartensa hänen ympärillensä,
-mutta voitonriemuiselta hän samalla näytti, ikäänkuin olisi arvellut
-että hänessä kyllä oli miestä varjelemaan lemmikkiänsä kaikelta
-pahalta. Noiden ajatusten seuratessa toisiansa päässäni salaman
-nopeudella katselin pienokaista yhä suuremmalla mielenkiinnolla;
-itse teossa hän varsin suuresti muistutti katupoikaa, jonka päässä
-pyörii vain vallattomuuksia ja kujeita, mutta hänen kasvojensa ilme
-oli puhdas, ja siinä oli jotakin, josta sai varman käsityksen hänen
-mielenlaadustansa. Ehdottomasti ojensin käteni tuota siroa pientä päätä
-kohden ja suljin sen hetkeksi niiden väliin; minusta tuntui siltä kuin
-minun olisi täytynyt sitä siunata, vaikka en yleensä tiedäkään olevani
-mitenkään oikeutettu tai valtuutettu siunauksia jakelemaan. Silloin
-katsoi tuo virkeä veitikka minuun silmänräpäyksen ajan vakavasti, pyhän
-vakavasti, kuten vain lapset voivat katsoa, kun heidän sielunsa --
-niin haluttaisi uskoa -- väliin äkkiä muistaa taivaallisen kotinsa,
-muistaa synnin, jonka tähden sen täytyy kärsiä, ja vaikean tehtävän,
-mikä sillä täällä on suoritettavana. Lämmin liikutus valtasi mieleni,
-kun nuo vilpittömät, tutkivat silmät niin läheltä katsoivat minuun,
-mutta mitään aavistusta ei minulla ollut, ei hämärintäkään, siitä että
-lapsukaisen puhtaalla isolla otsalla jo oli näkymätön merkki, joka
-sen määräsi haamujen maailmaan. Kohta sen jälkeen hän hypähti isänsä
-sylistä, kun jo lienee väsynyt hiljaa istumiseen, ja juoksi ulos
-nauttimaan joutohetkistään.
-
-Tuo käyntini Tonin luona oli tapahtunut keväällä; elävänä en pikku
-Berengaria nähnyt sen jälkeen kuin kerran vain, syksyllä, kohta
-palattuani vuotuisilta kesämatkoiltani. Mieleni oli silloin täynnä
-monenmoisia uusia vaikutteita ja minulle oli kasaantunut runsaasti
-työtä, joten olin tuskin ainoallakaan ajatuksella muistellut
-Riemuportinkatua, enkä tuntenut poikaa, jonka erään pankkirakennuksen
-vieritse kulkiessani näin tulevan siitä ulos. Vasta kun hän
-ohikulkiessaan tervehti minua lyhyesti ja kunnioittavasti heleällä
-visertävällä äänellään, johtui mieleeni tuo kevätilta ja muistin kuinka
-pienokainen oli minua miellyttänyt. Käännyin nopeasti häntä katsomaan
-ja näin että hän oli tehnyt samaten ja että hänen viattomat kasvonsa
-olivat jälleen vetäytyneet tuollaiseen hymyyn, jota ei käynyt sanoin
-kuvaaminen, ja tällä kertaa se aivan selvästi näytti merkitsevän:
-'Ja sinäkö et myönnä olevasi narri? Ja kumminkin vaellat siinä niin
-arvokkaan näköisenä, kuin pitäisi sinun olla Jumalan apuna maailmaa
-hallitsemassa, vaikka päässäsi vain pyörii kahvinhintoja, öljynhintoja,
-tulliasetuksia, teaatterikappaleita tai muita turhanpäiväisiä
-seikkoja'. Muutoin hän käänsikin nopeasti päänsä minusta poispäin ja
-kulki nyt eteenpäin lyhyillä, nopeilla, itsetietoisilla askelilla,
-niska suorana ja katsomatta oikealle tai vasemmalle, tietäen olevansa
-tärkeissä toimissa. Seisoin vielä paikallani, katsoen hajamielisenä
-hänen jälkeensä ja tuumiskellen, kuinka tuon poikasen hymyilevässä
-katseessa voi ilmetä niin monenmoista, jota hänen mielessään
-varmaankaan ei liikkunut, kun näin jotakin, sitä tarkkaamatta, --
-kuten väliin käy -- jotakin, joka vasta jälkeenpäin tuli ihmeellisen
-selvästi tajuntaani. Kun katsoin pikku Berengarin jälkeen, näin
-nimittäin miehen, jonka koko olento teki minuun tuskallisen inhottavan
-vaikutuksen ja samalla muistutti minua jostakin; mutta, kuten sanoin,
-tuo kaikki tapahtui huomiotani liioin kiinnittämättä, ja muistin sen
-vasta kun kuulin lapsi raukan murhasta ja sain tietää että murhaajaksi
-luultiin Torquatoa, Jurewitschin ja Galantan veljeä. Silloin kuvastui
-äkkiä mieleeni tuo mies, joka katsoi pojan jälkeen omituisen ahnaalla,
-melkein sairaloisella katseella, ja nyt tiesin myöskin, mitä hänestä
-oli johtunut mieleeni, nimittäin Riccardon kuvaus Torquatosta,
-kuinka tämä oli muistuttanut suurta petolintua, jolla oli pitkä,
-höyhenetön kaula, pieni pää ja hirvittävä koukistunut nokka. Ehkäpä
-hänen ulkomuotonsa vaikutti vielä kammottavammin siksi, että siinä
-turmeluksen jättämistä jäljistä huolimatta voi huomata niin sanoakseni
-mätänemässä olevaa kauneutta.
-
-Tapauksen meno oli luultavasti täten: Torquato, joka oli selvillä
-pikku Berengarin toimista ja tiesi että lapsukaiselle usein uskottiin
-suuriakin rahamääriä, oli päättänyt käyttää tilaisuutta hyväkseen
-ryöväämiseen. Sitä varten oli hän jo aikaisemmin vuokrannut itselleen
-huoneen hänen tarkoituksiinsa soveltuvassa kaupunginosassa, jossa
-esiintyi hienona herrana. Roomalaiskaupungissa ei hänen katoamisensa
-herättänyt huomiota, kun ei häntä kukaan liioin kaivannut ja hän aina
-oli elänyt kulkulaiselämää. Viikkomääriä hän oli toimessa, päästäksensä
-selville kaikista uhrinsa teistä; muutamia päiviä sen jälkeen kuin olin
-nähnyt heidät toistensa läheisyydessä murhasi Torquato Berengarin.
-Tunnettujen tosiasioitten ja todistajien kertomusten perusteella
-arveltiin murhan tapahtuneen täten: Torquato oli nähnyt tai saanut
-muutoin tietää, että pienokaiselle oli uskottu melkoinen rahasumma; hän
-seurasi häntä jonkun matkaa ja houkutteli hänet sitten huoneeseensa
-jollakin tekosyyllä, luultavasti siten että sanoi olevansa asioissa
-hänen isäntänsä kanssa ja haluavansa lähettää tälle kirjeen hänen
-mukanansa. Oliko lapsi ennen nähnyt Torquaton Vanhassakaupungissa ja
-nyt tuntenut hänet, ja kuinka tuon kammottavan miehen oli onnistunut
-voittaa hänen luottamuksensa, siitä ei tarkoin voitu saada selkoa.
-Huoneessaan kävi Torquato pienokaisen kimppuun, joka ei aavistanut
-mitään pahaa, ja surmasi hänet terävällä veitsellä, kätki verisen
-ruumiin seinäkaappiin, laittoi huoneen täyteen karboolinhajua, lukitsi
-sen ja läksi tiehensä, sanoen emännälle että hänen täytyi lähteä
-matkoille muutamaksi päiväksi. Kun ei tuo ollut ensi kerta, ja Torquato
-aina oli tahtonut, ettei kukaan hänen poissaollessaan menisi hänen
-huoneeseensa, ei emännässä herännyt mitään epäluuloa, vaan vasta
-kun suljetusta huoneesta rupesi leviämään inhottava haju, alkoi hän
-aavistaa pahaa. Koko asia tuntui hänestä niin oudolta ja kammottavalta,
-että hän antoi poliisin avata huoneen, ja nyt nähtiin että sen
-lattia oli tahrattu verellä, ja kaapista löydettiin pahoin runneltu
-lapsenruumis.
-
-Tämä tapahtui monta päivää murhan jälkeen; mutta tietysti pikku
-Berengaria oli kaivattu heti. Ei kukaan ajatellut hänen joutuneen
-onnettomuuden uhriksi; kun ei häntä vielä illallakaan alkanut näkyä,
-ruvettiin epäilemään että hän oli karannut tiehensä rahat muassaan.
-Siten esitettiin asia sanomalehdillä, ja myönnän että minuunkin,
-vaikka kohta olenkin kuuluvinani sivistyneisiin, ensiksi vaikutti
-painetun sanan tenhovoima, niin että pidin itsestänsä selvänä että
-tuo, minkä olin lukenut, oli totta. Mieleeni kuvastui siro poikanen,
-jonka aivan äskettäin olin nähnyt niin reippaana kulkevan kadun
-poikki, ja mielipaha ja suuttumus valtasi minut. Että hän oli voinut
-sen tehdä! Ehkäpä hän tuona aamuna kääntyessään hymyillen katsomaan
-minuun oli ajatellut: 'Et luule olevasi narri ja kumminkin luotat
-minun rehellisyyteeni! Et aavista, mitkä kepposet minä aion teille
-tehdä!' -- Sellainen on ihmisluonto, että synti ja heikkous menee
-perintönä sukupolvesta sukupolveen, ja että voimakkainkin rakkaus
-taistelee turhaan tuollaisia taipumuksia vastaan. Puutetta ei tuo lapsi
-ollut koskaan kärsinyt minkäänlaista, siis ei sitä ollut tuollaiseen
-tekoon voinut saattaa mikään muu kuin perinnöllinen kevytmielisyys ja
-seikkailemishalu. Vihollinen oli kumminkin saanut sen kynsiinsä ja
-pitänyt saaliinaan lapsi raukan, joka tuskin oli puolustautunutkaan,
-kun ei se tuntenut ahdistelijaansa eikä hänen aikeitansa. Myöhemmin
-tuotti minulle lohdutusta se, etten ainakaan ollut tuominnut onnetonta
-pienokaista ankarasti ja ajattelemattomasti; nousivatpa kyyneleetkin
-silmiini, kun mielessäni kuvailin, kuinka hän riutuisi koti-ikävään
-ja omantunnontuskiin, kuinka rikollisuus rumentaisi ja tahraisi hänen
-viattoman muotonsa, hänen hymyilevät silmänsä, hänen hienopiirteisen,
-ilmeikkään suunsa. Melkein vielä enemmän säälitti minua onneton isä,
-joka turhaan oli koettanut ylenpalttisella rakkaudellaan pelastaa
-heikkoluonteisen vaimonsa lapsen ja nyt ehkä epätoivoissaan katui
-sitä että oli niin aikaiseen saattanut tuon pienen olennon elämän
-moninaisille kiusauksille alttiiksi.
-
-Menin herran tykö, jonka palveluksessa Berengar oli ollut. Hän oli
-joltisenkin ymmärtäväinen ja hyvänluontoinen mies, ja hän oli varsin
-pahoillaan siitä, mitä oli tapahtunut, eikä suinkaan etupäässä
-kadottamansa rahan takia. Hän puhui jotenkin tähän tapaan: Tuollaisiin
-ihmisiin ei saa luottaa, se olisi aina muistettava; ennemmin tai
-myöhemmin pääsee heissä pahe voitolle. Kurjuus turmelee ihmiset;
-jokaisesta köyhästä voi tulla varas, ja jos hänestä ei sitä tule,
-niin ei hänellä ole ollut tilaisuutta tulla siksi. Kun huomautin
-ettei lihakauppias Tonin perhe ollut kärsinyt puutetta, kohautti hän
-olkapäitänsä ja sanoi: "Noissa suvuissa kulkee perintönä liian paljon
-paheita. Jos on joukossa jokin kunnollisempi ja hänen käy hyvin, niin
-pääsee kumminkin pian äkkiarvaamatta jokin isoäidiltä tai tädiltä tai
-joltakin muulta sukulaiselta periytynyt paha taipumus taas valtaan."
-
-Sanoin siihen, että jos niin oli, eikä köyhyys siis turmellut
-ainoastaan ruumista, vaan myöskin sielun, niin olimme sen enemmin
-velkapäät taistelemaan sitä vastaan. Siitä hän nähtävästi ei halunnut
-keskustella, vaan alkoi jälleen puhua pikku Berengarista ja sanoi:
-"Tuolle poikaselle olisin voinut uskoa kaiken omaisuuteni, niin
-täydellisesti luotin häneen; toiste eivät tunteeni enää saa minua
-pettää." Nyt yhtyi puheeseen eräs vanhempi apulainen, ylpeästi ja
-innokkaasti muistuttaen, että hän jo oli ennustanut niin käyvän ja aina
-huomauttanut siitä, millainen viekas katse tuolla pienellä veijarilla
-oli, ikäänkuin hän olisi pitänyt kaikkia ihmisiä narrinansa. Sitten hän
-alkoi kertoa juttua samanikäisistä pojista, jotka elelivät ryöväreinä
-jonkun kaupungin läheisyydessä ja tekivät törkeitä ilkitöitä, -- mutta
-sitä en kuunnellut loppuun.
-
-Vanhassakaupungissakin oltiin vakuutetut pienokaisen syyllisyydestä,
-ja vaikka rikoksia, mitä laatua olivatkaan, siellä yleensä
-arvosteltiin lempeästi, puhuttiin tästä tapauksesta jonkunmoisella
-rakkaudettomuudella, mikä johtui siitä, että vastenmielisyys äitiä
-kohtaan ulotettiin lapseenkin, heidän ulkonaisen yhdenkaltaisuutensa
-takia. Sitä vastoin säälittiin Tonia, sen mukaan kuin minä voin
-huomata, sydämellisesti ja vilpittömästi; minulle sanottiin, kun
-olin menossa hänen luoksensa, ettei hän ollut autettavissa, isku oli
-sattunut sydämeen, -- hän oli sulkeutunut huoneeseensa eikä tahtonut
-kuulla mitään lohdutteluja.
-
-Kumminkin päästi tuo onneton mies minut luoksensa, ja se tapahtui
-siksi, että johtui mieleeni, häntä oven takaa puhutellessani, sanoa
-hänelle, että eihän Berengarin syyllisyyttä vielä ollut näytetty
-toteen, vaan että tulin häntä rohkaisemaan ja hänessä toivoa
-herättämään. Sydäntäni vihloi nähdessäni tuon kunnon miehen lapsellisen
-avutonta epätoivoa kuvastavat rehelliset kasvot ja punaiset,
-pöhöttyneet silmät, joista vielä lakkaamatta vuoti kyyneleitä, ja
-huomatessani tuon itsessään vähäpätöisen seikan että hänellä nyt ei
-ollut edessään tuota likaista esiliinaa: arkipuuhat oli hän jättänyt
-siksensä, katsoaksensa silmästä silmään kohtaloa, johon hänen nyt oli
-tutustuminen. Päästettyään minut sisään hän istuutui heti jälleen
-ja tuijotti minuun turvonneilla, kyynelisillä silmillänsä sanaakaan
-lausumatta. Pyrkien häntä lohduttamaan puhuin poikasen viehkeydestä,
-hänen vilpittömistä kasvoistansa, jotka unhottumattomasti olivat
-painuneet mieleeni, kerroin kuinka vakaalta ja samalla hilpeältä hän
-oli näyttänyt, kun äskettäin kohtasin häntä kadulla, ja sanoin että
-siltä ei näyttänyt ihminen, joka oli aikeissa tehdä pahaa. Aivan
-tehottomia eivät puheeni olleet; hän veti pari kertaa peräkkäin syvään
-henkeä ja laski kätensä ehdottomalla liikkeellä käsivarrelleni,
-ikäänkuin pidättääksensä minua tykönänsä. Minusta tuntui siltä
-kuin hänen silmänsä ja kätensä olisivat pakottaneet minua puhumaan
-edelleen, sillä melkein kuin itsestään tulivat sanat huulilleni. Sanoin
-että olihan pienokaista voinut kohdata tapaturma, hän oli voinut
-pudota mereen tai avonaiseen kellariin. Mutta jos hän todellakin oli
-tehnyt jotakin väärää, niin olivat varmaankin pahat ihmiset hänet
-siihen houkutelleet; lapsethan ovat enemmän alttiit kaikenmoisille
-vaikutuksille kuin täysi-ikäiset. Siihen tapaan jatkoin puhettani,
-kunnes huomasin että tuon surevan miehen suuri pää vaipui rinnalle ja
-hänen hiljaista itkuansa seurasi äänekkäät nyyhkytykset; nähtävästi hän
-oli unohtanut minut taikka ei voinut enää kiinnittää huomiotansa minuun
-ja minun puheisiini. Kun kysyin, olisiko hänelle mieleen, jos palaisin
-seuraavana päivänä, vastasi hän nyökäyttämällä päätänsä vakuuttavasti.
-
-Mutta kun tulin seuraavan kerran, tapasin kotona ainoastaan vaimon, ja
-tämä kertoi että hänen miehensä oli mennyt kirkkoon, mikä tapahtuma,
-arvatenkin harvinaisuutensa takia, nähtävästi oli tehnyt valtavan
-vaikutuksen häneen, sillä hän tuijotti minuun pelästyneenä, luoden avo
-auki soikeat, mustaripsiset silmänsä, jotka olivat aivan samanlaiset
-kuin nuo ihailemani lapsensilmät. Muutoin ei hän ollut aivan niin
-viehättävä kuin tuonoin olin otaksunut hänen olevan; vanha ei hän vielä
-ollut, vaan jo vähän paksunläntä ja kömpelö, ja hänen kasvonsa, vaikka
-olivatkin hienopiirteiset ja sievät, eivät olleet enää nuorteita,
-eivät kukoistavia. Mutta ennen kaikkea puuttui häneltä tuo hyvyyttä
-osottava, luottamusta herättävä ilme, joka piili syvinnä Berengarin
-veitikkamaisissa silmissä ja epäilemättä oli perintöä isältä.
-Rietasmaista keikistelyä ei hänen käytöksessään ollut; hän oli kai
-pikemmin, jos jutut hänen kevytmielisyydestään ja uskottomuudestaan
-olivat tosia, sitä laatua kuin herkkusuu kissa, jonka pitää saada
-maistella joka vadilta, liiatenkin kielletyiltä.
-
-Kun olin sanonut haluavani odottaa hänen miestänsä, kulki hän hetkisen
-huoneessa arasti edes takaisin, kunnes rohkaisi mielensä ja kysyi
-minulta, oliko alhaalla kaupungissa ehkä jo saatu uusia tietoja
-Berengarista. Kun vastasin kieltävästi, sanoi hän salaperäisesti
-hymyillen, että sitä hän oli ajatellutkin ja että se olikin parasta.
-Äidilleen hän kyllä vielä antaisi tietoja itsestänsä, ja ellei hän sitä
-tekisikään, niin hän varmaan kumminkin muutaman vuoden kuluttua palaisi
-Amerikasta, taskut täynnä kultaa ja hopeaa. Kysyin kauhistuneena, oliko
-hän sitten todella lähtenyt sinne. "Minnekäs muuanne hän olisi mennyt?"
-vastasi hän. "Tyhmä hän ei ollut; sitä olen aina ajatellutkin, että
-hänestä tulisi jotakin erikoista ja että hän tuottaisi vanhemmillensa
-onnea ja siunausta." Samalla hän katsoi minuun vilkauttaen silmiänsä
-veitikkamaisesti, kuten olin nähnyt pienokaisenkin tekevän, mutta nyt
-tuo elje vaikutti minuun melkein kammottavasti.
-
-Ryhtymättä itse asiaa arvostelemaan sanoin hänelle ettei hänen
-pitäisi sanoa miehellensä mitään arvelustaan, sillä varmaankaan tämä
-ei kernaasti kuulisi siitä puhuttavan. Hän nauroi ja tuumaili, että
-pidinkö minä häntä niin tyhmänä. Ensiksi hän oli yrittänyt ruveta
-siitä puhumaan, mutta silloin oli hänen miehensä joutunut hurjaan
-raivoon, ja nyt hän ei enää virkkanut siitä mitään. Aikaa myöten Toni
-kyllä tyytyisi asiain tilaan, varsinkin jos minä koettaisin vaikuttaa
-siihen suuntaan. Minua ei haluttanut luvata sitä, mutta en virkkanut
-mitään, ja hän lienee pitänyt sitä myöntymisen merkkinä. Hän oli
-vielä varmempi asiastaan, sanoi hän, kun hänen miehensä edellisenä
-yönä oli nähnyt tällaisen unen: Berengar oli mennyt veneellä meren
-ylitse, ja meri oli ollut ikäänkuin sulaa tulta ja pursi kuin avo auki
-oleva suuren suuri liljankukka. Kun tuulenhenki vienosti puhalteli
-aukean meren ylitse, olivat korkeat laineet eli liekit, hohtaen
-purppuranvärisinä, sinipunaisina ja keltaisina, kohonneet ja laskeuneet
-hiljaa, niin taivaallisen levollisesti, ettei hän edes ollut tullut
-ihmetelleeksi sitä, kuinka ne eivät tuhonneet liljavenosta, vaikka se
-oli aivan niiden keskellä; eivät ne olleet sitä edes kärventäneetkään.
-Purjeitta ja soutimetta ensi pursi nopeasti eteenpäin, vieden muassaan
-pikku Berengarin, joka nyökytteli päätänsä ja heitti jäähyväisiksi
-lempeän surumielisiä katseita. Kun nyt veno eteni etenemistään ja
-pian näytti kuin pilvekkeeltä vain ja sitten kuin himmeältä tähdeltä
-taivaanrannalla, ei isä enää voinut hillitä kaihoansa, vaan heittäytyi
-liekehtivään mereen, mutta heräsi samassa.
-
-Vaimo oli kertonut tuon unen seikkaperäisesti ja nähtävästi nauttien
-esittämiensä kuvien värittämisestä. Ehdittyänsä loppuun sanoi hän
-nopeammin ja tavallisella äänellä: "Uni on helppo selittää, sillä
-pursi merellä merkitsee matkaa Amerikkaan, ja savuttomat liekit
-merkitsevät onnea, erittäinkin kultaa. Olisin puhunut siitä erään
-naapurivaimon kanssa, joka osaa selittää unia, jos se ei olisi ollut
-niin tuiki helppo käsittää. Sitä paitsi arvelin että olisi parempi
-etten puhuisi siitä kenenkään kanssa." Vakuutin hänelle että niin oli
-ja otin häneltä sitä paitsi lupauksen, että jos hän todella joskus
-saisi kirjeen Berengarilta, hän tulisi puhumaan siitä minun kanssani
-ennenkuin näyttäisi sen miehellensä. Sitten minun täytyi lähteä, Tonia
-tapaamatta, kun ei minulla enää ollut aikaa odottaa.
-
-Seuraavana päivänä tehtiin tuo kammottava löytö, josta jo kerroin.
-Tieto siitä levisi nopeasti ja herätti kaikkialla harrasta osanottoa.
-Pienokaisen kuva oli ollut aikaisemmin, hänen olinpaikkansa
-ilmisaamista varten, sanomalehdillä julaistuna ja muureillakin
-nähtävänä, joten kukin oli luonut itselleen käsityksen hänestä. Nuo
-kammottavat, salaperäiset erityisseikat, rikoksen julmuus ja tuo
-että lapsi oli joutunut sen uhriksi, kaikki oli omansa saattamaan
-tunteet kuohuksiin, ja jos ihmiset olivatkin olleet ylen kärkkäät
-uskomaan poika parasta kaikkea pahaa ja, mikäli mahdollista,
-heittämään syyn vanhempien niskoille, niin oli heidän osanottonsa
-nyt sitä intohimoisempaa. Pian olivat he poika raukasta tehneet
-pyhän marttyyrin, ja mitä viehättävimpiä kuvia he loivat mielessään
-hänestä, jonka runneltu ruumis oli niin kammottavassa tilassa,
-ettei voitu sallia yleisön sitä nähdä. Runsaasti tuotiin kukkia
-ja rahalähetyksiä Vanhaankaupunkiin Tonin taloon yleisen säälin
-osotteeksi. Kukkaisloiston ympäröimänä istui isä pöydän ääressä tuossa
-sievässä, siistissä huoneessa, jossa olin tullut hänen tuttavuuteensa;
-hän näki ihmisiä tulevan lukuisasti surua valittamaan ja kuunteli mitä
-hyvää ja kaunista heillä oli sanottavaa pikku Berengarista, mutta
-itse hän ei puhunut sanaakaan. Luulen ettei hän oikeastaan selvästi
-tajunnut kenenkään muun läsnäoloa kuin minun, ja minut hän huomasi
-siksi että hänen mieleensä oli jäänyt sellainen muisto, että minä olin
-ainoa, joka en ollut koskaan epäillyt hänen poikaansa syylliseksi. Nyt
-tuntui minusta käsittämättömältä, kuinka oli koskaan voitu ajatella
-mitään muuta tapahtuneeksi kuin mitä todella oli tapahtunut ja mikä
-olisi ollut lähinnä otaksuttavissa, jopa suorastaan ainoa mahdollinen
-selitys. Pitkät ajat oli minulla mielessäni pienokainen, jonka olin
-nähnyt vain muutamia päiviä ennen hänen surullista loppuansa aivan
-hänen murhaajansa läheisyydessä, ikäänkuin kohtalo olisi halunnut
-antaa minulle viittauksen, tarjota vielä pelastumisen mahdollisuutta.
-Mutta minä en ollut aavistanut mitään, en pelastanut hänen henkeänsä
-enkä edes hänen kuoltuansa puolustanut hänen kunniaansa. Selvästi
-näin edessäni nuo salaperäiset lapsensilmät, kuinka ne pelästyneinä
-hakivat ystävää, puolustajaa, kuinka ne vähitellen kyyneltyivät --
-ja sitten äkkiä kääntyivät minua kohden, pelokkaina, mutta kumminkin
-minuun luottaen, -- ilme niin yliluonnollisen vakavana kuin tuona
-kevätiltana, -- kuinka niiden kysyvä katse kävi hämmästyneeksi ja
-surulliseksi, haikean, mieltä vihlovan, katkeran surulliseksi. Luulen
-että jos tuona päivänä olisi haudattu tyttö, jonka minä olisin
-vietellyt, hylännyt ja syössyt häpeään ja kuolemaan, ei mieltäni
-olisi voinut kalvaa tuskallisempi katumus kuin nyt tuon lapsen takia,
-joka oli minulle varsin vieras ja jolle itse teossa en ollut tehnyt
-mitään pahaa. Melkein kadehdin onnetonta, kaikkein surkuttelemaa isää,
-sillä hänen mielessänsä liikkui nähtävästi toisenlaisia kuvia. Hän
-ei näyttänyt tietävän mitään siitä mitä hänen ympärillään tapahtui,
-mutta kuten kauhusta kivettynyt hän ei ollut, vaan kuten haltioihinsa
-joutuneet, joille jokin jumalallinen salaisuus on ilmaistu; niin
-rumiksi kuin lakkaamaton itku oli tehnytkin hänen kasvonsa, jotka
-eivät ennestäänkään olleet kauniit, täytyi niiden kumminkin herättää
-jokaisessa nöyrää kunnioitusta. Kukin tunsi, etteivät tänä hetkenä
-mitkään maalliset, mitkään jokapäiväiset asiat voineet vaikuttaa tuohon
-mieheen. Ei hän surrut Berengarin kuolemaa, sillä hän näki hänet
-edessään eloon elpyneenä, -- hänet oli lahjoitettu hänelle jälleen,
-ihanampana ja puhtoisempana kuin silloin, kun hänet ensi kerran oli
-laskettu hänen vapiseville käsivarsillensa. Ehkä hän nyt hengessä
-autuaallisena ja nöyränä oli polvistunut lapsensa kirkastetun kuvan
-eteen ja painoi suurta, lempeätä suutansa noita läpikuultavia kätösiä
-vasten; ehkäpä hän, kuten unessaan, näki Berengarin liljapurressaan,
-Herran hengen vienosti puhaltaessa, saapuvan taivaan satamaan, mistä
-hänelle hymyili ja viittaili.
-
-Sen sijaan vaikeroi ja nyyhkytteli nyt vaimo surkeammin ja kiihkeämmin
-kuin olisin luullut hänelle mahdolliseksi. Epäilin hänen surunsa osaksi
-aiheutuvan amerikkalaisten pilvilinnojen kukistumisesta, joita hän oli
-Berengarille rakennellut; mutta varmaan se pääasiallisesti oli ainoan
-lapsen kuolemasta johtuvaa äidinsurua. Niitä tunteita, joita hänen
-miehensä mielessä oli liikkunut ja nyt liikkui, oli hänen mahdoton
-ollenkaan ymmärtää; sen hän vain oli käsittänyt ja se koski hänen
-sydämeensä ja pöyristytti häntä: että hänen lapsensa oli kuollut,
-oli murhattu kammottavalla tavalla eikä palaisi enää koskaan; ettei
-hän enää koskaan saisi kuulla hänen livertelevää nauruansa, ei nähdä
-hänen helliä katseitansa, ei ottaa häntä syliinsä ja hyväillä häntä
-ja pusertaa vasten rintaansa, ei koskaan enää suudella hänen kosteita
-huuliansa ja vereviä poskiansa.
-
-Mietin mielessäni: 'Entä kun nuo pitkät, yksitoikkoiset arkipäivät
-tulevat, ja asterit ja ruusut, jotka nyt täällä täyttävät ilman
-tuoksullaan, ovat poissa, ja niiden viimeiset kuihtuneet lehdet
-lakaistaan kokoon ja viedään ulos -- ja Toni seisoo jälleen
-teuraspöydän ääressä, verinen esiliina vyöllään, viikon, kuukauden,
-vuoden toisensa jälkeen!' -- Silloin ovat myöskin hänen tämänpäiväiset
-haikeansuloiset tunteensa haihtuneet, ja toivoton yksinäisyydentunne
-täyttää hänen mielensä hänen lapsettomassa, ilottomassa talossansa.
-Ja jos hänen vaimonsa vuosien kuluttua joskus kertoo, kuinka tuo
-uni hänet petti, ja puhuu siitä, kuinka olisi, jos Berengar nyt
-tuolta kaukaa palaisi kotiin ja solakkana ja iloisena kiiruhtaisi
-katua ylös, vanhempiensa syliin, ehkei hän silloin enää joudu
-raivoihinsa, vaan kuuntelee äänetönnä ja hautoo mielessään tuota
-ajatusta ja säpsähtää, kun lattia sattuu narahtamaan. Miksi taivasta
-ei voi saavuttaa syöksemällä purppuramereen, ei voittaa kiihkeällä
-hyökkäyksellä? Se olisi helpompaa kuin selkä kumarassa vaeltaa sinne
-hietaista, yksitoikkoista, silmän siintämättömiin ulottuvaa maantietä.
-Mutta varmaankaan se, joka ei voisi kestää jokapäiväisen elämämme
-yksitoikkoisuutta, ei myöskään kestäisi iankaikkisen taivaallisen levon
-juhlallista muutteettomuutta.
-
-
-
-
-IX
-
-
-Aika ajoin minusta tuntui siltä kuin Farfalla olisi ollut ilkeäjuoninen
-petturi ja minä itse aika hölmö. Niinpä hän muutamana päivänä mainitsi
-jutellessamme, että minä hänestä muistutin erästä herraa, joka oli
-johtajana suuressa öljytehtaassa, missä hän muinoin oli työssä.
-Mainittu herra oli erinomaisen hyvä työväelle, ja sen takia oli
-tehtaan omistaja lyhyen ajan kuluttua asettanut hänet toiseen toimeen
-ja hänen sijallensa ankaran, tylyn miehen. Joka päivä säännöllisesti
-meni eräs vaimoista päivällisloman tultua hänen tykönsä ja pyysi
-saada noutaa vähän öljyä ruuan valmistamiseksi, ja siihen hän aina
-sai luvan, sillä ehdolla ettei ottaisi enempää kuin tarvitsi itseänsä
-varten. Silloin täytti vaimo joukon pulloja toisillekin ja piilotti ne
-vaatteisiinsa, mutta piti kädessään pienen pullon, jota ohi kulkiessaan
-näytti herralle. "Julkisesti ja rehellisesti, siitä minä pidän",
-sanoi tämä silloin, taputtaen häntä olalle. Farfalla kertoi tämän
-jutun sydämellisesti nauraen, ja hän näytti tuntevan jonkunmoista
-säälinsekaista hyvänsuopuutta tuota älyä vailla olevaa miestä kohtaan,
-jota minä arvatenkin muistutin juuri typeryyden puolesta. Vähän
-loukkaantuneena ja hämmästyneenä lausuin: "Te näette että Jumala
-on oikeassa ollessaan kova teitä kohtaan; jos hän olisi lempeä ja
-armelias, niin te kohtelisitte häntä kuten tuota liian hyväsävyistä
-herraa, pettäisitte häntä parhaanne mukaan, ettekä vähääkään välittäisi
-hänen käskyistänsä." Nauraen myönsi Farfalla minun olevan oikeassa,
-mutta lisäsi että olihan olemassa ihmisiä, jotka eivät noudattaneet
-Jumalan käskyjä enemmän kuin köyhätkään ja joille Hän kumminkin suo
-runsaasti armoaan. Vastasin lyhyesti että köyhät valitettavasti
-pitivät rikkautta ainoana kiitosta ansaitsevana armolahjana, mutta
-ettei pitänyt kuvailla Jumalaa mielessään mahtavaksi taikuriksi,
-joka tyhjentymättömästä rahakukkarosta jakelee kultaa lemmikeilleen,
-vaan että kiiltävän kullan laita usein on kuten kauniiden omenoiden,
-joiden sisässä on inhottava mato, -- jota vastoin sairaus, köyhyys ja
-muut sellaiset kärsimykset ovat kuin nuo huononnäköiset omenat, jotka
-ryppyisestä kuorestaan huolimatta ovat varsin mehukkaita ja maukkaita.
-
-Seuraava seikka herätti minussa vielä enemmän tyytymättömyyttä
-Farfallaa kohtaan: Taloni pohjakerrassa asui eräs parturi, joka oli
-erinomaisen hyväluontoinen ja rehellinen ihminen, mutta taipuisa
-lörpöttelemään ja loukkaamaan toisia terävällä kielellänsä. Hänen
-vaimonsa, joka oli pulska, verevä ja kaunis olento, oli muinoin
-pitänyt yhteyttä erään uskottoman heittiön kanssa, ja tuloksena siitä
-oli lapsi, herttainen, sievä poikanen, joka aviopuolisoilla nyt oli
-luonansa. Parturi rakasti sitä nimittäin, sen syntyperästä huolimatta,
-varsin hellästi, niin ettei hän edes olisi tahtonut suostua siihen
-että isä maksoi kuukausittain määrätyn rahasumman sen ylläpidosta.
-Mutta vaimo pysyi lujana vaatimuksessaan. "Mitäpä varten me sen
-lahjoittaisimme tuolle kelvottomalle ihmiselle?" sanoi hän, ja hän
-lähetti joka kuukausi pienokaisen itsensä noutamaan rahat.
-
-Farfalla oli elänyt noiden ihmisten kanssa mitä paraimmassa sovussa,
-kunnes turhanpäiväisestä asiasta syttynyt riita siitä teki lopun.
-Parturi oli joillakin kokkapuheilla, joilla ei sanonut tarkoittaneensa
-mitään pahaa, niin katkeroittanut hänen mielensä, että hän suorastaan
-vaati minua sanomaan irti nuo vuokralaiseni, joita en voinut syyttää
-mistään pahasta. Ei lähtenyt mitään apua siitä että huomautin hänelle,
-kuinka halpamainen hänen kostonhimoinen menettelynsä oli ja millaista
-vääryyttä hän tahtoi saada minut tekemään, -- en saanut häntä
-järjillensä, vaan hän selitti lyhyesti, että jos nuo toiset jäisivät
-talooni, niin hän muuttaisi. Varsin kernaasti olisin antanut hänen
-lähteä tiehensä, niin minua kiukustutti hänen pikkumainen, inhottava
-kostonhalunsa; mutta rakkauteni Riccardoon esti minua siitä. Pahoilla
-mielin päätin pyytää parturinväkeä muuttamaan, ja he käyttäytyivät
-varsin hienotunteisesti, osottaen käsittävänsä menettelyni ja
-helpottaen vastenmielistä tehtävääni suopealla myöntyväisyydellään.
-Vaikka Farfalla tosin itsekin oli pahoillaan siitä mitä oli tapahtunut,
-kun se ei enää ollut autettavissa, oli se kumminkin tuottanut minulle
-niin paljon ikävyyttä, etten voinut sitä hevillä unohtaa, ja sattui
-sitten yhä uudelleenkin kaikenmoista, mikä pani minut hämmästymään.
-
-Tapahtui useita kertoja, että muutamat vuokralaisistani, aivan
-kuten talonhoitaja oli ennustanut, pyrkivät käyttämään eduksensa
-hyvänluontoisuuttani maksamalla ainoastaan osan vuokrasta tai ei
-mitään. Silloin Farfalla tosin piti puoltani ja tarjoutui itsestään
-saattamaan heitä järjilleen, mutta ei huomauttanut heitä siitä, että
-oli väärin että he kieltäytyivät maksamasta hyvälle isännälle sitä
-vähää, minkä hän vaati, vaikka kyllä olisivat olleet säntillisiä
-ja nöyriä, jos heitä olisi kohdeltu armottomasti, vaan hänen
-järki- ja siveyssaarnansa sisältönä olivat sellaiset lauseet kuin:
-"Ymmärtäväisemmän tulee mukaantua" tai: "Ei köyhä kumminkaan kykene
-rikasta vastustamaan." Kun kerran sattumalta kuulin hänen puheensa
-ja vaadin häntä niistä tilille, ei hän lainkaan joutunut hämilleen,
-vaan sanoi huolettomasti, ikäänkuin siitä tuskin olisi kannattanut
-puhuakaan: "Eikös sitten ole niin? Teillä on ja pysyy valta. Minun
-täytyy puhua heille heidän ymmärryksensä mukaisesti; näettehän että se
-on auttanut, sillä maksaneethan he ovat."
-
-Minä mietin mielessäni: 'Mitä varten antaudun ihmisten pariin, jotka
-ovat kuin vierasta kansaa omine uskoinensa ja lakinensa? Meidän ja
-heidän välillänsä ei voi syntyä ystävyyttä, ei mielten sopusointua.
-On tapahtunut että ihmiset, jouduttuaan merellä tuuliajolle tai
-kuljeskellessaan jäävuorilla tai erämaassa, ruokavarojen loputtua ovat
-tappaneet ja syöneet toverinsa, eikä heidän tekoansa ole katsottu
-rangaistavaksi; niitä, jotka puolikuolleina nälästä taistelevat
-henkensä puolesta, ei sovi arvostella ihmisellisten siveyskäsitteiden
-perusteella, vaan samaten kuin petoeläimiä. Niitä täytyy joko vainota
-tai -- ellei tahdo niitä jättää oman onnensa nojaan -- auttaa
-perinpohjaisesti; mutta mieletöntä on antautua muutoin niiden kanssa
-tekemisiin.
-
-Mutta tuskallisempi kuin kaikki edelliset kokemukseni oli tämä: Näin
-eräänä päivänä puodinakkunassa tahotun topaasin, joka oli hyvin suuri
-ja niin taitavasti juotettu, että se näytti irtonaisena pysyttelevän
-neulan varassa. Heti näin mielikuvituksissani tuon kiven Lisabellan
-tuuheassa, pehmoisessa vaaleassa tukassa, ja tunsin niin voimakasta
-halua todella pistää sen sinne, että punnitsematta asiaa sen pitemmältä
-tartuin ovenripaan, mennäkseni puotiin ostamaan sen. Mutta silloin
-muistin Riccardon, en tiedä miksi, ja käteni vaipui alas ja läksin
-kulkemaan edelleen.
-
-Kuvailin mielessäni, mitä hän sanoisi, jos panisin hänen vuoteellensa
-topaasin hinnan suuruisen rahasumman; tulin ajatelleeksi että sillä
-voisin ostaa hänelle sievän puvun, eikä hänellä ollut vielä koskaan
-ollut uusia vaatteita, vaikka hän niin kernaasti olisi halunnut
-olla siististi ja somasti puettuna. Sitten näin jälleen edessäni
-Lisabellan kultakutrisen pään, kuulin hänen päästävän riemuhuudon
-nähdessään kiven, ja näin hänen pistävän sen kiharoihinsa ja posket
-punoittavina lähestyvän peiliä. Kuten suuri, raskas pisara makeata
-kreikanviiniä se kimalteli hänen pehmeässä, punertavassa, ruskeassa,
-kullanhohtavassa tukassaan. 'Miksi en saa antaa sinulle tuota lelua?'
-ajattelin. Melkeinpä jo yritin lähteä hänen luoksensa, heittäytyäkseni
-hänen jalkojensa juureen ja pyytääkseni häntä ratkaisemaan, antaisinko
-hänelle topaasin vai Riccardolle rahat; mutta jätin sen kumminkin
-tekemättä, sillä tiesin että hän nauraisi ja sanoisi: "Osta minulle
-topaasi ja anna Riccardolle rahat!" Sillä välin olin, katuja pitkin
-rientäen, tahtomattani tullut takaisin kultasepän puodin luo, ja
-nyt menin sisään ja ostin kiven. Inhottava tunne, ikäänkuin olisin
-varastanut, kuristi kurkkuani ja ahdisti rintaani; samalla pisti
-päähäni että menisin näyttämään topaasin Riccardolle ja sanoisin että
-se oli aiottu Lisabellalle. Sadoin kerroin vakuutin itselleni että se
-olisi paheksuttava, tarkoitukseton, ruma teko, mutta kumminkin minusta
-tuntui siltä että minun oli mentävä ja minä meninkin. Riccardo oli
-sinä päivänä jälleen heikompi ja lepäsi valjuna ja hintelänä karkealla
-lakanallaan, jonka rinnalla kiven tumma hohde teki surullisen ja
-omituisen vaikutuksen. Aluksi hän sitä tuskin tarkkasikaan, vaan kysyi
-vain välinpitämättömästi, oliko se merikivi. Mutta kun kerroin että
-se oli topaasi ja että se oli määrätty Lisabellalle, vilkastui hän,
-otti sen käteensä ja kysyi mitä se maksoi; kun mainitsin tuon hänen
-kannaltansa arvostellen kylläkin korkean hinnan, lisääntyi hänen
-kunnioituksensa niin kiveä kohtaan, kuin minua ja Lisabellaa kohtaan,
-joka sen tulisi omistamaan. "Tahtoisinpa nähdä hänet", sanoi hän,
-laskien vallan väsyneenä päänsä tyynylle ja sulkien silmänsä.
-
-Pitkät ajat meni tuskin päivääkään ilman että tunsin samaa tuskaa
-kuin näyttäessäni Riccardolle kiveä, ja kuumana kohosi silloin veri
-poskilleni; en tiedä häpesinkö ostostani vaiko kurjaa sääliäni.
-
-Enemmän kuin koskaan ennen tunsin mieleni kevenevän, kun kesä tuli ja
-voin ottaa esille matkalaukkuni; mutta muistot Vanhastakaupungista
-seurasivat mukana, niistä ei ollut helppo päästä erilleen. Väliin,
-kulkiessani varjoisaa polkua tuoksuvassa metsässä tai jonkun vieraan
-kaupungin leveitä, valoisia katuja pitkin, taivaan hymyillessä,
-ihanoiden joutopäivien väikkyessä edessäni kuin parvi viehkeitä
-luonnottaria, kuvastui äkkiä mieleeni Riemuportinkatu, kuinka se
-likaisena ja kuumana kompuroi mäkeä ylös, haiskahtaen hieltä ja
-viinalta, öljyltä ja sipulilta.
-
-Silloin oli iloni muutamaksi aikaa mennyttä; kärsin tuosta kuvasta
-kuten ruuasta, jota ei voi sulattaa, ja olin pari päivää alakuloinen ja
-raskasmielinen. Riccardo oli kerran kuvaillut minulle ainoata retkeänsä
-ulos maailmaan; palattuaan äitinsä tykö sairashuoneesta, jossa oli
-viettänyt kymmenen vuotta, turhaan toivoen parannusta, ilmoitti hän nyt
-haluavansa oppia tuntemaan synnyinkaupunkiansa ja läksi varoituksista
-huolimatta yksin vaeltamaan kainalosauvansa nojassa. Hän läksi
-kaupungista ulos, sillä häntä houkuttelivat vuoret, jotka näyttävät
-olevan lähempänä kuin ne ovatkaan, mutta pian alkoi häntä pyörryttää,
-kun ei hän vielä koskaan ennen ollut kulkenut niin pitkää matkaa
-eikä ollut niin kauan ulkoilmassa. Kun hän nyt yritti mennä sisään
-erääseen taloon pyytämään lasillista vettä, paiskasi muuan naishenkilö,
-varmaankin luullen maankulkijoita olevan tulossa, aivan hänen edessänsä
-sisäoven kiinni; talo oli nimittäin jokseenkin erillänsä muista,
-maantien varrella. Siten päättyi ainoa varsinainen kävelyretki,
-minkä hän eläissänsä oli tehnyt; sen jälkeen hän aina pysytteli vain
-Vanhankaupungin kaduilla tai laskeutui merenrannalle.
-
-Alkupuolella matkaani muistui tuo retki sadoin kerroin mieleeni ja
-turmeli minulta jokaisen nautinnon, niin että se, minkä olisi pitänyt
-herättää miellyttävimmät tunteet, nyt herätti katkerimmat. Ajattelin
-että nyt hän ehkä seisoo ylhäällä Riemuportinkadun päässä, nojaten
-kalpeana, käynnistä väsyneenä, johonkin seinään ja pitäen lujasti
-kiinni kainalosauvastaan sekä katsoen aavalle, aaltoilevalle merelle,
-jota pitkin laivat rientävät pois, ottamatta häntä mukaansa noihin
-kaukaisiin ihmemaihin. Sitten arvelin taas että ehkä tuollaisia
-ajatuksia herää vain sen päässä, joka on rahanrakastaja, aineellisuuden
-orja, kultaisen vasikan palvelija, ja että Riccardolle ehkä pala merta,
-kallionseinä taustana, tai epäaistikas Mariankuva Pakanakirkossa
-tuottaa enemmän henkistä tyydytystä ja nautintoa kuin minulle mitä
-suurenmoisimmat maisemat, museot ja teaatterit.
-
-Nuo kysymykset, joihin en kyennyt vastaamaan, kävivät rasittaviksi ja
-harmittivat minua, ja olisin halunnut ainaiseksi päästä niiltä rauhaan.
-Lukuisain uutten mielivaikutteiden avulla onnistuikin minun vähitellen
-kääntää ajatukseni tuosta tuskastuttavasta aineesta, enkä kotiin
-palattuanikaan arvellut lainkaan mennä noita tuttaviani tapaamaan.
-Kun menin pikku Berengarin takia tapaamaan Tonia, tein kierroksen,
-välttääkseni Riemuportinkatua, ja riensin sitten nopeasti tieheni,
-katsomatta puolelle tai toiselle, enkä todella kohdannutkaan Farfallaa
-tai ketään hänen tapsistansa.
-
-Talven suussa tuli Vittoria minulle kerran vastaan kadulla, mutta
-en tuntenut häntä ennenkuin hän tervehtiessään loi silmänsä minuun.
-Silloin muistin että nuo silmät ne olivat, jotka kuutamoyönä katselivat
-merelle toivehikkaina, voitonriemuisina; tuskin voisin kumminkaan
-sanoa, mitä niissä enää oli, joka sitä muistutti. Nyt niissä oli
-kuumeentapainen kiilto, ja hänen raskas käyntinsä, koko hänen olentonsa
-kuvasti toivottomuutta. Huomasin tosin myöskin heti, että hänellä oli
-lapsi odotettavissa, ja sehän kyllä teki koko muutoksen käsitettäväksi
-ja antoi myöskin syytä uskoa, että tuo kaunis mies, jota hän rakasti,
-kaikesta vastarinnasta huolimatta oli saanut hänet vaimoksensa.
-Koetin salata häneltä, kuinka surkealta hän minusta näytti, ja
-toivotin hänelle onnea sen johdosta että hän, kuten otaksuin, oli
-saanut tahtonsa täytetyksi ja omaksensa sen, jota oli toivonut. Hän
-vastasi lyhyesti että niin oli ja silmäili minua, ikäänkuin koettaen
-johtaa mieleensä tuon kaukaisen ajan, jolloin hänestä oli tuntunut
-toivottavalta se, mitä nyt omisti. Antoniuksenpäivänä, kun hän ja
-hänen sisarensa koristivat pyhimyksen kuvaa liljoilla, olivat he
-pyytäneet häneltä palkinnoksi sitä, että Nanni ei saisi lasta, koska
-muutoin hyveenpalkinto jäisi häneltä saamatta, mutta että Vittoria
-sen sijaan saisi, niin ettei äidille jäisi muuta neuvoksi kuin antaa
-hänen mennä naimisiin Pasqualen kanssa. Pyhimys soi summakaupalla
-hedelmällisyyttä, mikä aluksi pani Nannin pahasti kauhistumaan; mutta
-tuon kekseliään pikku olennon onnistui kumminkin välttää vaarat ja
-saada hyveenpalkinto. Vittoriasta sitä vastoin, jonka rukous oli
-tullut kuulluksi, oli avioliitto pian tehnyt onnettoman, työssä
-rasittuneen, vaieten kärsivän vaimon. Muutoin ei hänellä lainkaan ollut
-tarkoituksena moittia pyhää Antoniusta, päinvastoin hän kertoessaan
-lystikkäällä tavallaan noista seikoista kävi vilkkaammaksi, niin
-että hän vähän punehtui ja jälleen kävi kauniiksi kuten muinoin.
-Sanoin hänelle, että kun hän oli mennyt naimisiin salaa minulta,
-niin en ollut voinut antaa mitään häälahjaa, vaan että jos hän
-suostuisi siihen, niin antaisin sen sijaan kumminlahjan ja katsoin
-täten olevani kutsuttu ristijäisiin. Odotetulle pienokaiselle, sanoi
-Vittoria, pantaisiin nimeksi Antonio tai Antonia, pyhimyksen kunniaksi,
-jonka lahja se oli; siksi saisin kummitoverikseni hänen Antonietta
-nimisen ystävättärensä. Häpesin nähdessäni kuinka ihastuksissaan
-Vittoria oli tarjouksestani, sillä minun täytyi tunnustaa että tuon
-ilon tuottamisesta koituisi minulle vain varsin vähän vaivaa ja
-kustannuksia, -- ja kumminkin olin tahallani pysytellyt erilläni ja
-koettanut vieraantua noista ihmisraukoista, peläten että jos osottaisin
-heille vielä rahtusenkaan hyväntahtoisuutta, saisin maksaa heidän
-ilonsa liian kalliisti. Päästäen muutamia huokauksia päätin siis
-jälleen antautua. Riemuportinkadun vaikutuksille alttiiksi ja menin
-tapaamaan Farfallaa, joka heti kertoi minulle kaikesta, mitä halusin
-saada tietää Vittoriasta. Äidin ennustukset olivat kaikki tyyni
-toteutuneet aivan pian häiden jälkeen; nuoren vaimon täytyi kärsiä
-puutetta, nälkää, vilua, pahoinpitelyä ja jos jonkinlaista nöyryytystä.
-Tosin ei Vittoria koskaan valittanut, ja ennen hän olisi temmannut
-kielen suustansa kuin tunnustanut millaisessa kurjuudessa eleli; mutta
-kaikkea ei hän kumminkaan voinut salata, ja naapureilta oli Farfalla
-kuullut lisää. Pasquale teki vain harvoin työtä, joten hänen vaimonsa
-täytyi olla tehtaantyössä hankkimassa jokapäiväistä leipää, sillä
-välin kuin hän vetelehti kaupungilla tai satamassa ja illoin istuskeli
-ravintoloissa. Aluksi oli Vittoria koetteeksi mennyt noutamaan häntä
-kotiin, mutta siitä mies vain yltyi vihaan, jota antoi vaimonsa tuntea
-mitä halpamaisimmalla tavalla; niinpä täytyi Vittorian puolet yöt
-kyyryttää talon edustalla odottamassa miestänsä palaavaksi, kun tällä
-oli hallussansa avain eikä hän suostunut antamaan sitä.
-
-Kiukustuneena kysyin nyt Farfallalta, miksi hän ei pitänyt tyttärensä
-puolta tai, jos hän ei uskaltanut antautua tekemisiin Pasqualen
-kanssa, miksi Carmelo, joka oli kylläkin voimakas, ei vaatinut häntä
-tilille teoistansa. "Jos Vittoria tulisi luokseni", sanoi Farfalla,
-"jakaisin hänen kanssansa sen vähän, mitä minulla on; mutta hän
-on liian ylpeä tunnustaaksensa kurjuutensa, ja sitä paitsi hän
-vieläkin on rakastunut tuohon heittiöön." Carmelo oli sitä vastoin jo
-aikaisemmin uhannut, ettei enää katsoisi Vittoriaa sisareksensa, jos
-hän menisi naimisiin tuon miehen kanssa, ja hän pysyi nyt sanassansa ja
-vakuutti, että vaikka tietäisi Vittorian makaavan vuoteessansa nälkään
-kuolemaisillaan, niin hän ei kumminkaan menisi hänen luoksensa edes
-tarjoamaan leivänpalaa. Ikäänkuin poikaansa puolustaaksensa lisäsi
-Farfalla: "Onhan totta että Vittorialla on ollut tarjona moni kunnon
-mies, joka olisi valmistanut hänelle varsin mukavan elannon. Mutta
-kunnosta hän vähät välitti, hän ei suostunut ottamaan ketään muuta kuin
-tuon paholaisen, siis lienee ollut sallittu että hänen jo täällä piti
-kärsiä helvetin tuskia, ja tekisimme turhaa työtä, jos koettaisimme
-päästää hänet niistä."
-
-Maaliskuun alussa synnytti Vittoria tytön, jolle jo aikoja ennen
-olin rakastettuni avulla hankkinut runsaat vaatevarat, kaikki tyyni
-siihen tapaan kuin varakkaissa perheissä käytetään. Siinä olin osannut
-oikeaan: Vittoria oli ihastuksissaan eikä väsynyt katselemasta noita
-pikkuisia vaatekappaleita, ja hänen mieheensä teki tuo arvokas lahja
-sellaisen vaikutuksen, että hän kohteli häntä paremmin. Ajatus,
-että tulisin tuntemaan tuon miehen, josta olin kuullut niin paljon
-puhuttavan, teki minulle helpommaksi tyytyä siihen että minun oli
-mentävä ristijäisiin; enhän näet, kun kerran ajattelemattomasti olin
-kutsuttanut itseni niihin, voinut Vittoriaa syvästi loukkaamatta
-peruuttaa puheitani ja kieltäytyä tulemasta. Minkähän näköinen olikaan
-oikein tuo Pasquale, jota virkeä, vertaistensa miesten suosima tyttö
-piti maailman kauneimpana, mutta jota hänen leppeät veljensä ja
-hyväluontoinen äitinsä kiihkeästi inhosivat? Kuvailin mielessäni että
-hän olisi jokseenkin sellainen, jommoisena näyttämöillämme esitetään
-vampyyrejä ja muita sentapaisia sankareita: musta, kalpea, silmät
-hehkuvat ja niiden katse salaperäisen synkkä. Mustuuden suhteen en
-ainakaan ollut erehtynyt. Ei voi olla olemassa mitään mustempaa kuin
-hänen tukkansa, joka kiemurteli lukemattomina pehmeinä, harvinaisen
-kauniina kiharoina, sekä hänen tuuheat viiksensä; sen lisäksi oli
-hänen poskillaan tuollainen sinertävä parranjälki, joka naisten
-silmissä kuuluu olevan niin vietteleväinen. Hänen silmänsä olivat
-myöskin pikimustat ja kiilsivät kuin tallottu hiili -- mitä yleensä
-pidettäneen kauniina; minä puolestani pidän enemmän sellaisista
-silmistä, joiden hohde on himmeämpi, niin että niihin voi katsoa. Mutta
-synkkämielisyyttä ne eivät kuvastaneet, vaan ainoastaan velttoutta
-ja ikävystymistä. Kalpea ei hän myöskään ollut, vaan päinvastoin oli
-hänen kasvojensa pinta verevä, ruskeahtava. Suuta voi tuskin nähdä
-viiksiltä; mutta siitä kumminkin läksi tuo epämiellyttävä ilme, joka
-olisi tehnyt minuun vastenmielisen vaikutuksen, vaikka en olisi
-tiennytkään mitään hänen luonteestansa. Kun hän joskus hymyili,
-oli hänen hymyilyssään jotakin julmaa ja hyeenamaista, niin että
-minusta tuntui kuin hän olisi irvistellyt uhataksensa kiiltävillä
-hampaillansa; hän näytti minusta silloin kuin pedolta, joka äkkiä on
-muuttunut ihmiseksi eikä enää syö raakaa, höyryävää lihaa, mutta on
-säilyttänyt pedon luonnon ja nauttii ajatellessaan raatelua. Kuvailen
-mielessäni että samanlaisen vaikutuksen kuin hän teki kansa, joka
-muinoin täytti keisarillisen Rooman sirkukset ja riemuitsi nähdessään
-verisiä gladiaattoritaisteluita ja kristittyjen kiduttamista, itse
-lyykistyneenä tyrannin jalkojen juureen, laiskana ja veltostuneena.
-
-Tuon miehen omaiset eivät kuuluneet Roomalaiskaupungin asukkaisiin.
-Hänen isänsä oli ollut jokin alhainen virkamies, äiti eli eläkkeestä,
-jonka sai hänen jälkeensä, ja sitten oli vielä olemassa vanhempi
-veli, joka kuljetti jotakin likiseuduilla käyvää laivaa ja jota siksi
-kohdeltiin ylen kunnioittavasti ja nimitettiin kapteeniksi. He pitivät
-Vittoriaa hänen köyhyydestänsä huolimatta suuressa arvossa, ilmenipä
-heidän käytöksessään häntä ja Farfallaa kohtaan ujoa arkuuttakin, sillä
-heidän oikeudentuntonsa sanoi heille, että tuossa naimiskaupassa oli
-tyttö joutunut tappiolle. Hänen tähtensä olisivat he muutoin panneetkin
-avioliittoa vastaan, mutta he toivoivat että Vittorian onnistuisi
-saattaa tuo kunnoton mies paremmalle tolalle; olihan varsin usein
-nähty heikkojen naisten kykenevän ohjaamaan mitä hillittömimpiäkin
-miehiä. Tuo toivo, joka aluksi ei ollut toteutunut, heräsi nyt lapsen
-synnyttyä uudelleen; heistä ei näet muuta ollut ajateltavissakaan, kuin
-että isänrakkaus saisi hänessä hereille työhalua ja kiinnittäisi häntä
-kotiin. He antoivat nuorelle äidille ylen paljon lahjoja, sellaisiakin,
-jotka heidän olosuhteisiinsa katsoen olivat vallan suurenmoisia, ja
-kapteeni lupasi toimittaa ristijäisaterian, joka pitäisi kylläisenä
-vielä koko viikon. Vittoria itse oli vuoteessa jokseenkin sairaana,
-mutta sen ei katsottu mitenkään tarvitsevan estää riemuitsemista ja
-mässäämistä.
-
-Kirkollisen toimituksen kestäessä, jota tällä kertaa ei suorittanut
-Jurewitsch, vaan eräs toinen pappi, vallitsi vakava, juhlallinen
-mieliala; varsinkin tuohon pieneen, paksuun, päivettyneeseen kapteeniin
-vaikutti Jumalan näkymättömän läsnäolon tunteminen, niin että hän
-pysytteli jäykkänä ja vakavana ja osotti käytöksessään enemmän
-arvokkaisuutta kuin pappi, joka näytti käsittävän tehtävänsä jokseenkin
-jokapäiväiseltä kannalta. Juhlatoimituksella oli vähän surunvoittoinen
-leima kastettavan tilan takia, sillä kokematonkin voi huomata, ettei
-lapsukaisesta olisi eläjäksi. Se oli pienen pieni, ryppyinen olento,
-joka ehkä vastasyntyneeksi lienee ollut kylläkin kaunis -- ainakin
-vakuutti kapteeni sitä niin varmasti, etten uskaltanut sanoa sanaakaan
-vastaan, vaikka se minusta oli kuin karvaton ja hännätön apina.
-Epäilemättä oli ainakin sen muodotonta päätä peittävien silkiltä
-kiiltävien mustien kiharoiden katsottava voivan käydä kauneudesta.
-Tuskallista oli kuulla, kuinka se alinomaa päästi hiljaisia
-itkuntapaisia valitusääniä, jotka muistuttivat meren pulpahtelua, kun
-se on tyyni ja vain hiljaa, melkein huomaamattomasti, tuon tuostakin
-hieman huuhtaisee rantaa. Sietämättömiä olivat nuo äänet, ja kumminkin
-haluaisin sanoa että niistä syntyi surullisin, unohtumattomin sävel,
-minkä koskaan olen kuullut. Ei kukaan sanonut mitään tuosta seikasta,
-vaikka se näytti rasittavan pappiakin ja saattavan hänet jouduttamaan
-toimitusta; tämän kestäessä oli kapteenin arvokkaisuus ja hartaus
-lisääntymistään lisääntynyt, muuttuen lopuksi synkkämielisyydeksi, ja
-hän katsoi vaikeroivaa myttyä yhtä mittaa läpitunkevalla katseella,
-mutta apua ei siitä lähtenyt. Silloin sattui lystikäs tapaus: Kun
-nimittäin lapsi annettiin vieressäni seisovan kumminsa, Vittorian
-ystävättären Antonietta'n syliin, vaikeni se äkkiä, päästi syvän,
-syvän kevennyksen huokauksen, koetti avata pikku silmänsä selki
-selälleen ja katseli ylitsensä kumartuneen nuoren tytön ystävällisiä
-kasvoja. Tuo sai aikaan suuren vaikutuksen, varsinkin siksi, kun
-Antonietta oli erinomaisen miellyttävä olento -- kookas ja solakka,
-hilpeä, hyvä ja lempeä, niin että oli helppo kuvailla mielessään
-hänestä virtaavan rauhoittavaa, parantavaa voimaa. Samoin kuin lapsen
-keveni nyt muidenkin läsnäolevain mieli; kapteenikin hymyili, mutta
-pysyi kumminkin entisessä juhlallisessa asennossaan. Kauan emme
-kumminkaan saaneet nauttia helpotuksesta, sillä heti kun lapsi otettiin
-Antonietta'n sylistä, alkoi se vaikeroida uudelleen -- mikä tosin
-soveltuikin jatkoksi edelliseen näytelmään. Tuskin olimme päässeet
-ulos kirkosta, kun kaikki alkoivat laskea sukkeluuksia Antonietta'sta;
-varsinkin teki kapteeni parastansa, pannen pilojansa, jotka tosin
-olivat jokseenkin typeriä ja väliin epähienojakin, mutta eivät koskaan
-rivoja, ja joille täytyi nauraa, vaikkei niissä olisi ollut mitään
-sukkelaa tai edes naurattavaa. Antonietta nauroikin heti kun hän vain
-alkoikaan lauseen, mutta ei tuollaista typerää ja vastenmielistä
-naurua, jolla monet naiset pyrkivät viehättämään miehiä, vaan naurua,
-jolla oli tarkoituksensa itsessänsä. Se ei ollut äänekästä, eikä
-hiljaista, -- se lirisi ja lorisi kuin päivänpaisteinen lähde, ja
-jokaista täytyi sen raikkauden miellyttää. Antoniettaa nimitettiinkin
-Roomalaiskaupungissa naurukyyhkyseksi, niin vaikutti hänen naurunsa
-omituinen viehättäväisyys kaikkiin. Iloisuus oli hänellä elinehto;
-mutta ihme kyllä oli hänen kasvojensa ilme, kun ne olivat levossa,
-pikemmin surumielinen, ja vasta kun ne joutuivat liikkeeseen levisi
-niille päivänpaisteinen hohde. Tukahduttava ilma, kuumuus, melu, joka
-minua rasitti ristijäisaterialla ollessamme, kävi siedettävämmäksi, kun
-hän oli mukana: kun katsoin häneen tai kuulin hänen naurunsa, tuntui
-minusta siltä kuin olisin molemmin käsin ammentanut vettä lähteestä ja
-valanut sitä ylitseni. Hänen elämänsuhteistansa sain tietää sen verran,
-että hän elätti itsensä liinaompeluksella ja että hän oli harvinaisen
-säntillinen ja säästäväinen. Hän oli antanut kummityttärelleen lahjaksi
-kauniit kultavitjat, ja niiksi oli hän alkanut säästää rahaa heti kun
-oli saanut tietää Vittorian odottavan lasta. Kuten itse kertoi oli hän
-kuukausimääriä päivä päivältä syönyt vain paljasta leipää, vieläpä
-väliin ollut jonkun päivän aivan syömättäkin, saadaksensa tarvittavat
-rahat kokoon, mikä seikka ei lainkaan näyttänyt hämmästyttävän muita
-läsnäolevia kuin minua. Hän oli kihloissa erään nuoren miehen kanssa,
-jolla jo oli vakinainen paikka ja johon hän lienee ollut kovin
-rakastunut, toisten pilapuheista päättäen. Luonteva ja hilpeä tapa,
-millä Antonietta yhtyi tuohon leikinlaskuun, sekä hänen ulkomuodossaan
-ja koko olennossaan ilmenevä rauhallisuus erottivat hänet huomattavasti
-noista kiihkeäluontoisista naisista, joita Vanhassakaupungissa yleensä
-olin oppinut tuntemaan. Pasqualea kohtaan ei hän näyttänyt tuntevan
-mielisuosiota eikä vastenmielisyyttä, ja yhtä välinpitämätön näytti
-tämäkin olevan häntä kohtaan -- samaten kuin koko seuruettakin kohtaan.
-Hän näet ei lainkaan yhtynyt keskusteluun eikä nauruunkaan, nähtävästi
-siksi ettei tuollainen ajanvietto häntä huvittanut. Käsittämätöntä oli
-kuinka paljon hän voi juoda muuttumatta sisällisesti tai ulkonaisesti;
-ei hän käynyt kalpeammaksi eikä punaisemmaksi, ja hänen mustien
-silmiensä ilme pysyi yhä vain yhtä alakuloisena ja ikävystyneenä.
-Kerran vain, kun juotiin lapsen malja ja hän kilisti lasia Antonietta'n
-kanssa, loi hän häneen katseen, niin omituisen kiihkeän ja palavan,
-että tuntui kuin sen olisi täytynyt polttaa. Mutta Antonietta ei
-huomannut sitä, ja nähtävästi Pasquale ei ollut sillä tarkoittanutkaan
-mitään; ainakin huomasin sittemmin, että hänellä yleensä oli tapana
-äkkiarvaamatta singahuttaa tuollaisia katseita keneen milloinkin sattui.
-
-Ei voinut kyllin ihmetellä sitä että Pasquale ja kapteeni olivat
-veljekset, niin miellyttävästi, jopa suorastaan viehättävästi vaikutti
--- ainakin minuun -- kapteenin sydämellisyys, suopeus ja vilpittömyys.
-Nuo ominaisuudet täyttivät niin runsaissa määrin hänen mieltänsä, että
-ne lakkaamatta tulvehtivat esiin ja pitivät hänen ympäristössänsä
-mielihyvän tunnetta vireillä. Vaikka pöytäkeskustelu nähtävästi
-tuotti hänelle suurta huvia, käväisi hän kumminkin alinomaa Vittorian
-vuoteen ääressä kehuskellen tarjoamassa tälle parhaita herkkupaloja,
--- joita tämä tietysti ei saanut syödä. Palatessaan toi hän aina
-lapsukaisen mukanansa sylissään, mutta hän ei pidellyt sitä vanhain
-poikain tapaan kömpelösti ja pelokkaasti, vaan niin taitavasti kuin
-mitä harjaantunein hoitajatar. Kuinka kurjalta lapsukainen näytti,
-jonka vavahtelevat kädet muistuttivat läpikuultavia valkoisia
-hämähäkkiä, sitä hän ei näyttänyt huomaavan, ja oli liikuttavaa kuulla
-hänen esittävän tuolle pikku olennolle, joka töin tuskin vielä oli
-elpynyt eloon ja nähtävästi jo oli sen jättämäisillään, kuinka ihanan
-tulevaisuuden hän sille valmistaisi. Näytti aivan siltä kuin hän olisi
-ollut sen isä, eikä Pasquale, ja kun yhdessä menimme kotiin, lausuin
-ilmi mielipahani siitä, ettei todella ollut niin. "Ei", sanoi hän,
-"naimisiin minä en mene, sillä vaikka en olekaan ihmisvihaaja, niin
-vihaan kumminkin naisia." Lausuin hyvin hämmästyneenä, että olinhan
-kumminkin nähnyt kuinka ystävälliseen tapaan hän oli pitänyt huolta
-Vittoriasta, ja hänen lastansa, joka oli tyttönen sekin, näytti hän
-rakastavan hellästi. "Lapset", sanoi hän tarmokkaasti, "eivät ole
-naisia, vaan paratiisin enkeleitä, pieniä Jumalan holhotteja. Mitä
-Vittoriaan tulee, niin täytyisi olla kivestä ja raudasta, ellei säälisi
-häntä, kun hänellä on miehenä sellainen lurjus kuin veljeni on. Ja jo
-tässäkin voitte huomata yhden syyn, miksi vihaan naisia. On näet jo
-hullua sekin, kun miehet rakastuvat noihin apinoihin, joita nimitetään
-tytöiksi; mutta miksi rakastuvat tytöt meihin miehiin? Eikö heille
-siedä olla suuttunut tuosta mielettömyydestä, jonka suhteen he ovat
-niin itsepintaisia?" Sanoin että jos joku tyttö rakastuisi häneen,
-niin se ei minusta suinkaan olisi tyhmää eikä käsittämätöntä, vaan
-päinvastoin sangen järkevää. Hän sanoi: "Jos sellaista huomaisin,
-olisi ensi tunteeni halu antaa hänelle aika selkäsauna." Samassa hän
-pysähtyi paikalleen ja kääntyi katsomaan minuun, niin että näin aivan
-edessäni hänen ruskeat, hyvyydestä loistavat, luottamusta herättävät
-kasvonsa. Kun hän itse oli puhunut totisena ja vakuuttavasti, niin
-en minäkään nauranut, vaan lausuin vain että olin pahoillani hänen
-naimattomuudestansa, kun hän nähtävästi piti lapsista eikä niitä
-voinut saada vaimotta. "Niin", sanoi hän miettiväisesti, "lapset ovat
-Jumalasta, mutta naiset pahasta."
-
-"Entä me miehet?" kysyin minä. "Me miehet olemme maata, pelkkää
-maata", sanoi hän, pudistaen paheksivasti päätänsä, jota peittivät
-tuuheat kiharat, kiiltävän mustat kuten hänen veljensäkin; "toiset
-hietaa, toiset savea, toiset lokaa. Mutta onhan jalompiakin kivilajeja
-piisorassa", lisäsi hän hymyillen, luoden minuun suopean katseen.
-Vaikka hän oli monta vuotta nuorempi minua, kohteli hän minua
-hyväntahtoisen opettavaisesti, kuten kehittymätöntä nuorukaista. Olisin
-kernaasti sanonut hänelle, että hän mielestäni oli puhdasta kultaa,
-mutta en sitä kumminkaan tehnyt, koska pelkäsin saattavani hänet
-hämilleen.
-
-Ja kumminkin olisivat ehkä kaikki Vanhankaupungin naiset pikemmin
-rakastuneet hänen veljeensä kuin häneen. Niin -- niin kummallista
-ja kammottavaa kuin se onkin, niin voin kuvailla mielessäni, että
-Lisabella huumauksissa ollen voisi suudella Pasqualen julmaa suuta,
-mutta en, että hänen povessansa voisi edes hetkeksikään herätä
-lemmentunne kapteenia kohtaan, puhumattakaan siitä että hän voisi
-mennä naimisiin hänen kanssansa. Kuinka tuo on käsitettävä? Onko se
-mielettömyyttä, kuten kapteeni sanoi? Pahansuopuuttako vaiko viisautta
-luonto osottaa saattaessaan naiset hylkäämään hyvän puutarhurin
-huolenpidon ja vaalinnan ja valitsemaan kiduttajan ja vitsauksen?
-Mutta siihen, miten Antonietta'n pian sen jälkeen kävi, oli varmaankin
-toiset, joskin yhtä salaperäiset syyt.
-
-
-
-
-X
-
-
-Käsittämätön oli kohtalo, joka pian saattoi hänet perikatoon. Mahdoton
-olisi minun sanoa mistä se oikeastaan aiheutui tai katsoa hänen
-ansainneen sen: se ei johtunut hänen luonnostaan ja kumminkin hän itse
-sen loi, se yllätti hänet kuin katolta putoava tulikivi, eikä sitä
-kumminkaan voisi sanoa sattumaksi. Kuten jo mainitsin, oli Antonietta
-jo kauan ollut kihloissa nuoren, kelvollisen, työteliään miehen kanssa,
-jota hän rakasti hellästi. Nyt mies äkkiä hylkäsi hänet, kuten sanoi
-siksi, että Antonietta seurusteli liian hilpeästi ja vapaasti jokaisen
-kanssa. Varsinainen mustasukkaisuus ei voinut olla kysymyksessä,
-kun Antonietta ei ollut suosinut ketään erityisesti eikä suinkaan
-pitänyt salassa että rakasti sulhastansa, ja hän maineeltansa oli
-niin nuhteeton kuin tuskin kukaan muu Roomalaiskaupungin tytöistä. Ei
-sulhanen ollut häntä soimannutkaan muusta kuin hänen iloisuudestansa,
-erittäinkin tuosta viehättävästä kyyhkysnaurusta, joka houkutteli
-kaikki muutkin nauramaan hänen mukanansa ja pitämään hänestä. Häneltä
-puuttui vakavuutta, oli mies sanonut, ja ilman sitä ei tytöstä voinut
-tulla kelpo vaimoa; eihän avioliitto ollut naurun asia, kaikki
-aikanansa -- eikä ole sopivaa että tytöllä on joka ikiselle varattuna
-pilapuheita ja nauraa ja suopeita sanoja, sillä silloin kaikki ihmiset
-ovat hänelle yhdenarvoisia, ja samanlaisia katseita kuin hän luo
-mieheensä suo hän myöskin räystäspääskyselle ja kirkonovella seisovalle
-vaivaiselle kerjäläiselle.
-
-Vaikka tuo kaikki minusta tuntui jokseenkin typerältä, tein kumminkin
-parastani voidakseni sitä käsittää, ja lopuksi minusta tuntui siltä
-että tuollaisessa mustasukkaisuudessa kumminkin oli jotakin hienoa,
-jonka täytyi hämmästyttää, kun sitä tapasi tuohon säätyyn kuuluvissa
-ihmisissä. Olihan tässä kumminkin kysymyksessä toisenlainen, ylevämpi
-rakkaus, joka ei tyytynyt ruumiilliseen uskollisuuteen, vaan tahtoi
-myöskin yksin omistaa sen, mikä rakastetussa oli hienointa, hänen
-henkensä sisällyksen, hänen suopean hellyytensä. Kun ilmaisin
-Farfallalle nuo ajatukseni, mahdollisimman helppotajuisessa
-muodossa, loi hän minuun hymyilevän katseen, joka selvästi osotti
-hänen mielessänsä nauravan minulle. Hän sanoi että joko sulhanen
-oli juropää ja äkämys, joka todella piti Antonietta'n hilpeyttä
-kevytmielisyytenä, taikka piili kaikkien noiden puheiden takana vain
-miehen äärimmilleen kiihtynyt intohimo. Ja jälkimäinen olettaminen
-hänestä näytti todenmukaisemmalta. Antonietta oli hyvin säädyllinen,
-siveä tyttö, jommoisia ei enää usein tavannut; niin sydämellisesti kuin
-hän rakastikin sulhastansa, ei hän kumminkaan ollut tahtonut pitää
-luvatonta yhteyttä hänen kanssansa, ja se ärsytti sulhasta niin, että
-hän lopuksi purki kihlauksen. "He olivat nimittäin", sanoi hän, "olleet
-melkein vuoden kihloissa, ja yhä olivat asiat samalla kannalla, -- ja
-tuo on enemmän kuin mieheltä voi odottaa. Jos nykyaikoina tyttö tahtoo
-mennä avioliittoon, niin täytyy hänellä ensin olla armastelija; mutta
-kauemmin kuin muutamia viikkoja ei yksikään heistä välitä hänestä,
-ellei hän suostu täyttämään hänen tahtoansa. Se on luonnossa, eikä sen
-vastustamisesta ole apua."
-
-Nuo Farfallan puheet minua harmittivat -- tuo, mitä hän sanoi miehistä,
-ja hänen avulias puolustelunsa. Huomautin, että hän oli sanonut,
-että niin oli nykyaikoina, ja kysyin, olivatko miehet sitten ennen
-olleet toisenlaisia. "Nähkääs", sanoi hän, "me olimme vielä tyhmiä
-ja kokemattomia; nykyajan ihmiset eivät enää pelkää syntiä. Emme
-me, mieheni ja minä, ennen häitä pitäneet yhteyttä, ja senhän kyllä
-tiedätte, ettei hän ollut paraimpia."
-
-Kysyin nyt, luuliko hän että hänen miehellään oli ollut toisenlainen
-luonto kuin nykyajan miehillä. Hän mietti hetken ja sanoi sitten:
-"Asianlaita oli siten, että hän kihlausaikanammekin kävi muiden naisten
-luona eikä siis katsonut olevan syytä yllyttää äitini vihaa, sillä hän
-oli varsin ankara. Siis toistan sen mitä alussa sanoin, että luonto on
-sellainen ja siihen täytyy tyytyä."
-
-Mietin mielessäni että niin kauan kuin hyväksyy kaiken, mikä johtuu
-luonnosta, niin saa nähdä vain turmelusta ja halpamaisuutta, mutta
-en lausunut tuota ajatustani ilmi, kun Farfalla kumminkin joka
-sanakiistassa osasi viedä voiton, vaan sanoin vain, ettei ollut
-uskottavissa että mies semmoisesta syystä hylkäisi tuollaisen
-herttaisen kunnon tytön. Olisivathan he voineet mennä avioliittoon.
-Kysyin, miksi he eivät olleet sitä tehneet ja mitä he oikeastaan olivat
-odottaneet.
-
-"Täällä Vanhassakaupungissa", selitti Farfalla, "ei kukaan mene
-naimisiin, ennenkuin lapsi on tiedossa. Sitä ennen he epäröivät;
-kummallakin on rahanansionsa ja joltinenkin toimeentulo. Miksi he
-panisivat sen alttiiksi? Mutta jos lapsi on odotettavissa, niin on
-asia ratkaistu, ja heidän täytyy tyytyä kohtaloonsa ja tulla toimeen,
-olkoonpa heillä rahaa tai ei."
-
-Siihen sanoin: "Mutta tässähän asiat olivat toisella kannalla.
-He rakastivat toisiansa, tyttö ei tahtonut antautua täydelleen
-rakastetullensa ennen häitä, ja kun miehellä oli palkkansa ja
-Antonietta oli säästäväinen ja järjestystä rakastava, niin olisivat he
-paljoa pikemmin voineet uskaltaa mennä naimisiin kuin monet muut, jotka
-jättävät asian Jumalan tuomion ratkaistavaksi. Miksi he sitten eivät
-valinneet tuota keinoa, joka olisi molempia tyydyttänyt?"
-
-"Niin, niin", sanoi Farfalla, "kun vain jokainen olisi itse niin hyvin
-selvillä itsestään, kuin muut! Varmaankin tuo mies todella luuli, ettei
-hän voinut kärsiä Antonietta'n hilpeyttä. Ehkä hänen kuuma verensä oli
-ärsyttänyt häntä jo kauan, jättämättä häntä lainkaan rauhaan; hän oli
-huonolla tuulella ja häntä harmitti tytön hilpeys ja hänen iloinen
-naurunsa. Hän nuhteli häntä, mutta Antonietta, joka ei käsittänyt hänen
-nyreytensä todellista syytä, piti hänen nuhteitansa kohtuuttomina
-ja mielettöminä; luontonsa mukaisesti hän ei niitä liioin pannut
-sydämellensä, vaan nauroi niille, sitten seurasi sana sanasta, ja niin
-he joutuivat erilleen, ilman että kumpikaan oikein tiesi, miksi."
-
-Vanhassakaupungissa arveltiin yleisesti ettei iloluontoinen Antonietta
-kovin liiaksi surisi kihlauksensa purkamista, sillä voisihan hän
-milloin tahansa saada toisen sulhasen, joka lisäksi ehkä paremmin
-käsittäisi hänen arvonsa kuin edellinen. Mutta päinvastoin tyttö
-antautui rajattoman surun valtaan, joka tosin ei ilmennyt äänekkäissä
-valituksissa, vaan saattoi hänet sellaiseen tilaan kuin häntä olisi
-kohdannut nuijanisku ja koko hänen elintoimintansa pysähtynyt. Hänen
-ystävättärensä koettivat häntä lohduttaa ja johtaa hänen ajatuksensa
-toisaanne, mutta kun ei siitä näyttänyt olevan apua, luopuivat he
-yrityksistänsä, tuumien että olisi parasta antaa hänen jonkun aikaa
-olla yksin, kunnes hänen onnistuisi kukistaa surun valta, ja hän taas
-olisi sama iloinen Antonietta kuin ennenkin.
-
-Mutta nythän juuri hänen iloisuutensa oli tuottanut hänelle turmiota,
-hänen naurunsa, tuo terveyden ja mielenrauhan raikas ilmaisu, se juuri
-oli saattanut hänet kadottamaan lemmittynsä. Että tämä oli häntä
-alkanut vihata syystä, joka saattoi kaikki muut häntä rakastamaan, sitä
-hän ei voinut käsittää, -- hän vain kammon valtaamana hämmästeli tuota
-tuikeata tosiseikkaa. Kun hän sitten pyrki hakemaan selvitystä siihen,
-mitä oli tapahtunut, menivät hänen ajatuksensa kokonaan sekaisin, ja
-hän menetti luottamuksen omaan itseensä; ehkäpä hän todella olikin,
-ajatteli hän, kevytmielinen, pintapuolinen, kykenemätön todellisesti
-rakastamaan, vaikka tähän saakka olikin pitänyt itseänsä hyvänä ja
-luotettavana ja vaikka sydäntä nyt niin kirvelsi. Varmaankin tuo
-hänen kärsimänsä loukkaus oli niin turmiokas juuri siksi, että se oli
-ensimäinen häntä kohdannut ja yllätti hänen vilpittömän, viattoman
-mielensä kammottavan äkkiä kuin päällekarkaus. Hänen ensimäinen
-taitamaton yrityksensä tunkea sydämensä sisimpiin sopukkoihin, tutkia
-omaa itseänsä, tuntui hänestä kuin rikokselta, kuin tunkeumiselta
-pyhäkköön, kirkon ryöstämiseltä ja häväisemiseltä, vaikkei hän tietysti
-itse ollut täysin selvillä siitä. Järkytetty oli hänen mielensä,
-hän oli poissa suunniltaan, ristiriitaisten tunteiden vallassa, --
-muutoin ei olisi ollut mahdollista se, mikä tapahtui seuraavana yönä:
-että hän pimeässä myöhään illalla harhaili pitkin katuja -- mitä ei
-vielä koskaan ollut tehnyt -- ja meni sitten ravintolaan Pasqualen
-kanssa, joka sattumalta näki ja tunsi hänet ja juotettuaan hänet
-juovuksiin vietteli hänet. Tuo oli noita tapahtumia, joita ei voi
-selvittää mikään muu kuin juuri niissä ilmenevä ristiriitaisuus.
-Äkillisen tuskan jähmettämä veri oli ehkä jälleen käynyt eloisaksi, ja
-raivoisana kuin vesi, kun sen alaa rajoittavat tokeet on puhkaistu,
-otti se valtaansa hänen sydämensä ja ajatuksensa. Ken voi koskaan
-täydelleen tajuta kohtalon tarkoitusta? Miksi sattui hänen tiellensä
-tuo mies, joka hyeenan tai haaskakotkan vainulla heti tunsi, että tässä
-oli jotakin elinvoimansa menettänyttä, pilaantumaan tuomittua, tunsi
-tuon heikon, vasta syntymäisillään olevan mädännyksenhajun? Väliin
-saattaa rakkaudensuru ihmiset heittäytymään mereen; tämä lapsellinen,
-naurusuinen tyttö heittäytyi inhottavaan liejuiseen lätäkköön.
-
-Tuon surullisen yön jälkeisenä päivänä kulki Antonietta hitaasti ja
-hyvin suorana, mutta muutoin tavallisen näköisenä erästä sataman
-lähellä olevaa vilkasliikenteistä katua pitkin. Äkkiä hän kuuli
-nimeänsä huudettavan, ja tuntiessaan Pasqualen äänen vavahti hän
-hieman, mutta ei katsahtanut taaksensa, vaan kulki edelleen, hieman
-nopeammin vain kuin ennen. Silloin alkoi Pasquale, kulkien hänen
-jälkeensä, laulaa nähtävästi hyvin tuttua, rivoa laulua, jonka sisältö
-oli jotenkin tähän tapaan: Pullo viiniä oli Antonietta'n hinta.
-Enemmänkin olisin maksanut tuosta viehättävästä tytöstä, mutta kun ken
-pitää tavaransa halpana, niin ei kukaan tyrkytä hänelle lisää.
-
-Huviksensa hän sitten vihelsi luoksensa muutamia katupoikia, heitti
-heille kuparirahoja ja käski heidän kulkea jonkun matkaa tytön
-jäljessä, laulaen tuota häväistyslaulua. Sitä ei noille lurjuksille
-tarvinnut kahdesti sanoa, vaan he juoksivat, laulaen räikeällä,
-kirkuvalla äänellä, Antonietta'n jälkeen, joka ei luonut heihin
-katsettakaan, ei jouduttanut kulkuansa, ei sanonut heille sanaakaan.
-Eräs herra, jota tuo rähisevä poikaparvi vaivasi, karkotti heidät, ja
-Antonietta kulki nyt kenenkään häntä häiritsemättä edelleen, kunnes
-hänelle tuli vastaan kaksi hänen ystävättäristänsä, jotka edellisenä
-päivänä olivat turhaan koettaneet häntä lohduttaa eivätkä olleet
-sen jälkeen nähneet häntä. Vaikka tytöt eivät voineet odottaakaan
-muuta kuin että hän olisi surullinen, pelästyivät he kumminkin hänet
-nähdessään: hänen ulkomuotonsa oli kuin sen, joka on nähnyt aaveen
-toisesta maailmasta. He olivat aikeissa kiiruhtaa hänen luoksensa
-kysymään, mikä hänen oli, mistä hän tuli, mikä häntä oli pelästyttänyt,
-mutta samassa Antonietta huomasi heidät ja hymyili heille, jolloin
-hänen kasvojensa ilme muuttui, niin että edellinen havainto
-heistä tuntui erehdykseltä ja he arvelivat varjon tai heidän oman
-mielikuvituksensa pettäneen heidät. Antonietta puristi heidän kättänsä
-ja kysyi vilkkaasti, minne he olivat matkalla, ja kun he vastasivat
-olevansa menossa työhön, sanoi hän että oli juhlapäivä -- oli nimittäin
-jonkun suositun pyhimyksen päivä -- ja heidän pitäisi siksi levätä
-ja pitää hauskaa hänen kanssansa -- hän maksaisi kestit. Toiset
-suostuivat siihen, varsinkin kun heitä ilahdutti nähdä Antonietta
-jälleen noin reippaana. He lausuivat ilmi riemunsa siitä, että hän niin
-pian oli vapautunut surusta, mutta ihmettelivät kumminkin mielessään,
-kuullessaan hänen puhuvan siitä levollisesti kuin aivan vähäpätöisestä,
-miltei unohdetusta asiasta. Se oli tullut niin äkkiarvaamatta, siksi
-hän ei eilen ollut voida selvitä siitä, sanoi hän, ja siihen toiset
-sanoivat että siihen saakkahan hänen aina oli käynytkin hyvin, vaan
-että hän varmaan nytkin pian olisi entisellään, hän kun aina osasi
-kääntää kaikki parhain päin ja ottaa asiat oikealta kannalta.
-
-Sillä välin olivat he saapuneet erääseen puutarharavintolaan, ja
-Antonietta tilasi viiniä ja leipää; he istuivat yksin lehdettömässä
-puutarhassa, -- kevät oli näet tuskin vielä alkanutkaan. Antonietta
-tyhjensi nopeasti yhdellä kertaa koko lasin, mutta ei juonut sitten
-enää ollenkaan ja puhui tuskin enää sanaakaan, mutta toiset eivät
-sitä tarkanneet, kun viini oli saattanut heidät hilpeälle tuulelle ja
-he itse naureskelivat ja juttelivat herkeämättä. Vasta noin puolen
-tunnin kuluttua heidän huomionsa kiintyi siihen, että Antonietta
-oli niin äänetön, ja he kysyivät häneltä syytä siihen. Mitään
-vastaamatta tuijotti tämä heihin hetken, silmät avo auki, sitten
-seurasi äänekäs nyyhkytys, hänen päänsä ja käsivartensa vaipuivat
-pöydälle, ja hän tyrskähti sydäntä särkevään itkuun. Pelästyneitten
-tyttöjen puheisiin ja kysymyksiin hän ei vastannut muutoin kuin vain
-valittamalla katkonaisin sanoin, että kaikki oli niin viheliäistä --
-maailma, elämä, ihmiset, hän itse. Kun toiset, lainkaan ymmärtämättä
-mitä hän tarkoitti, hartaasti pyysivät häntä hillitsemään itseänsä,
-ettei ohikulkijani huomio kiintyisi häneen, nousi hän paikaltaan,
-antoi heille rahakukkaronsa ja pyysi heitä menemään sisään maksamaan
-isännälle hänen puolestansa sekä tuomaan hänelle sitten lasillisen
-kylmää vettä. He menivät toimittamaan asian, mutta tulivat
-viivähtäneeksi, kun jäivät vielä tuumimaan, kuinka Antonietta'n
-omituinen käytös olisi käsitettävä. Sillä välin oli hän lähtenyt pois,
-eivätkä he enää saavuttaneet häntä, varmaankin siksi että hän pian oli
-kääntynyt sivukadulle, saadaksensa kulkea yksin.
-
-Myöhemmin kävi selville, että useat henkilöt olivat matkalla nähneet
-hänet, ja heidän huomionsa oli kiintynyt häneen siksi että hän kulki
-tietänsä katsahtamattakaan ylös ja itkien ääneen koko ajan. Toiset
-olivat katsoneet solakan tytön jälkeen, joka kulki keskellä katua,
-hitaasti, pää syvälle vaipuneena, ja he olivat tuumineet, olisiko
-heidän kysyttävä syytä hänen suruunsa; mutta nähtävästi nuo äänekkäät
-nyyhkytykset, jotka kuuluivat keskellä töllisteleväin ihmisten
-meluamista ja naurua, olivat tehneet niin valtavan vaikutuksen yksin
-raaimpiinkiin ja julkeimpiin, että hän sai kulkea tietänsä kuin
-yöllinen haamu, jota kukaan ei uskalla puhutella ja jonka tieltä
-eläimetkin vaistomaisesti väistyvät.
-
-Vanhankaupunginkin lävitse hän sai kulkea kenenkään häiritsemättä,
-vaikka monet tuttavat näkivät hänet; jokaisesta oli -- niin eri
-lailla kuin he ilmaisivatkin ajatuksensa -- tuntunut siltä, että
-tuollaiseen suruun ei pitäisi sanoin kajota. Tuo oli sellainen
-näky, kuin ensimäinen ihminen olisi vaeltanut paratiisista, jossa
-ei suruja ollut, kurjuuden maahan, tehden kirouksen tien ikuisiksi
-ajoiksi kyynelten laaksoksi. Pysähtymättä lainkaan nousi itkevä
-tyttö, saavuttuaan Riemuportinkadun varrella olevalle asunnollensa,
-viidennessä kerroksessa olevaan huoneeseensa, meni avoimen akkunan luo
-ja heittäytyi siitä alas kadulle. Eräs vaimo, joka oli nähnyt hänen
-tulevan sisään, sanoi että siitä hetkestä, jolloin hän meni sisään,
-siihen kuin hän oli alhaalla kuolevana, oli voinut kulua korkeintaan
-kaksi minuuttia. Ihmiset, jotka kiiruhtivat esiin ja kumartuivat häntä
-katsomaan, näkivät että hän vielä kerran aukaisi silmänsä avo auki, he
-kuulivat lyhyen, hiljaisen nyyhkytyksen, ja sitten oli kaikki lopussa.
-
-Antonietta'n surullinen kuolema ei lainkaan käynyt Pasqualen sydämelle,
-vaan hän kertoi tovereillensa seikkaperäisesti, mitä oli tapahtunut
-ennen hänen kuolemaansa; ilman tuota hänen suulauttansa olisi asia
-pysynytkin salassa. Mutta kun kihlauksen purkaminen oli käynyt sen
-edellä, oli helppo esittää asia siten, kuin itsemurha olisi johtunut
-siitä, ja siinä muodossa se esitettiin varsinkin Vittorialle, jolta
-tahdottiin salata, miten hänen miehensä oli siinä osallisena. Hänelle
-oli äskettäin toimitettu tieto siitä, että Pasquale muinoin oli
-asunut yhdessä rakastajattaren kanssa, joka sitten, kun Pasquale
-oli kyllästynyt häneen, tämän pilkallisen ja julman kohtelun takia
-oli hirttäytynyt. Nyt ei kumminkaan ollut tuossa juoruilevassa
-Roomalaiskaupungissa ketään, joka olisi käyttänyt tilaisuutta
-hyväksensä antaaksensa hänelle uuden pistoksen, ehkä siksi että
-Antonietta oli ollut hänen rakkain ystävättärensä. Sitä paitsi hän oli
-juuri tähän aikaan sairashuoneessa, sillä hänet oli täytynyt viedä
-sinne, kun hänen tilansa, joka oli entisestään huonontunut kun hänen
-lapsensa sittemmin kuoli, kävi yhä arveluttavammaksi ja häneltä kotona
-puuttui hoitoa.
-
-Muutaman viikon kuluttua lääkäri, joka oli häntä hoitanut, päästi
-hänet kotiin, koettaen samalla teroittaa Pasqualen mieleen, että
-häntä vielä pitkät ajat olisi kohdeltava hyvin hellävaroin -- mitkä
-puheet menivät aivan hukkaan. Varsin pian hänen täytyi jälleen palata
-sairashuoneeseen, ja hän oli sellaisessa tilassa, että huomattiin
-leikkaus välttämättömäksi. Mutta siihen ei tahdottu ryhtyä, ennenkuin
-hän olisi vähän vahvistunut, sillä hänen heikkoutensa takia olisi
-helpoinkin leikkaus voinut käydä vaaralliseksi. Tällä aikaa kävivät
-sukulaiset ja tuttavat häntä tervehtimässä, ja hän kuunteli heidän
-puheitansa ja lohdutuksiansa heikosti hymyillen, mutta ei valittanut
-koskaan kärsimyksiänsä.
-
-Kerran vain hän erään ystävättären kuullen sanoi, siihen tapaan
-kuin se, joka herää sikeästä unesta ja hämmästelee itseänsä ja
-ympäristöänsä: "Minulla on ollut niin paljon kärsimyksiä", monta
-kertaa peräkkäin ja sellaisella äänenpainolla, että toinen, joka oli
-melkein lapsi vielä, kauhistui elämän synkkiä mahdollisuuksia. Muutoin
-ei hän koskaan valittanut, ei koskaan lausunut moitesanaa miehestään,
-ei edes maininnut kärsineensä loukkauksia hänen puoleltansa. Siitä
-syystä luultiin aluksi että Vittoria vielä oli häneen rakastunut,
-mutta kun mies, joka ei aluksikaan ollut käynyt kovin usein häntä
-tervehtimässä, lakkasi kokonaan käymästä, huomattiin tuo otaksuminen
-vääräksi. Oli silminnähtävää että Vittorialle oli mieleen, että hän
-pysyi poissa, ja rauhallisena hän kuunteli Farfallan kertomuksia
-Pasqualen viimeisistä hämmästyttävistä teoista. Hän oli näet myynyt
-kappale kappaleelta kaiken heidän yhteisen omaisuutensa: liinavaatteet,
-talouskalut, huonekalut, lopuksi vuoteetkin, ja näytti siis siltä
-ettei hän enää aikonut jatkaa yhdyselämää. Ehkä hän toivoi Vittorian
-kuolevan leikkauksen johdosta, tai ehkei hänellä ollut muita tuumia
-eikä tarkoituksia kuin hankkia rahaa; työtä ei hän ollut tehnyt pitkiin
-aikoihin, ja hän oleskeli ravintoloissa enemmän kuin koskaan. Minusta
-oli käsittämätöntä, kuinka nuo ihmiset, jotka muutoin olivat niin
-kiivaita ja kostonhimoisia, sallivat Pasqualen menetellä noin anteeksi
-antamattomalla tavalla omaisuuden suhteen, joka vain varsin vähäiseksi
-osaksi oli hänen, ja arvelin sen olevan selitettävissä vain siten,
-että he tahtoivat päästä hänestä erilleen eivätkä halunneet antautua
-mihinkään tekemisiin hänen kanssansa.
-
-Kun kävin tervehtimässä Vittoriaa sairashuoneessa, kohta sen jälkeen
-kuin leikkaus oli suoritettu, näytti hän niin huonolta että tuskin
-rohkenin onnitella häntä leikkauksen onnistumisen johdosta. Istuessani
-hänen vuoteensa ääressä ja katsellessani tuota kituvaa, väsymyksestä
-välinpitämätöntä vaimoa, joka vasta oli kahdenkymmenen tienoilla, tuli
-mieleeni kaikenlaisia surullisia ajatuksia: mikä ihana, leimuileva
-liekki tuossa olikaan tukehtunut tuhkaan; mitä olikaan ollut hänen
-elämänsä sisällys: valtavia, epämääräisiä toiveita, intohimoista
-tahtomista, ja toteutumisen jälkeen kaikki lopussa! Tuossa oli hän
-kuihtuneena, rikkaläjään heitettynä, -- yksin tomussa kuin siipirikko
-lintu, joka ei voi seurata tovereitansa. Ei hänelle ollut jäänyt edes
-lastakaan, ei mitään muuta tuosta inhottavasta avioliitosta kuin
-katkeria, tuskallisia muistoja. Ollen katoolilainen ei hän voisi
-mennä uusiin naimisiin; siis täytyisi hänen viettää yksin elämänsä,
-jonka olisi pitänyt vasta olla alkamaisillaan, -- ellei antautuisi
-kevytmielisyyteen ja häpeään.
-
-Minun on heti lisättävä että pian huomasin että nuo surulliset
-mielikuvani eivät olleet todellisuuden mukaisia. Hyvä hoito,
-täydellinen sisäinen ja ulkonainen lepo saattoi Vittorian toipumaan
-nopeasti, ja pian oli hän jälleen aivan terve. Sairashuoneen nuoret
-lääkärit, joita hänen kauneutensa ja lystikkäät puheensa miellyttivät,
-pysähtyivät usein hänen vuoteensa ääreen, joka taholta tuli hänen
-osaksensa hyväntahtoisuutta ja ystävällistä huolenpitoa, ja tämä
-päivänpaiste, jossa hänen oli niin hyvä olla, loi menneisyyteenkin
-valoa ja saattoi sen tuntumaan vähemmin toivottomalta. Hän alkoi jo
-vähitellen laskea leikkiä miehestään ja kaikesta mitä oli saanut kärsiä
-hänen tähtensä ja sanoi että oli onni että hän oli kadonnut teille
-tietymättömille -- eivät edes hänen omaisensakaan tienneet, missä
-hän olosteli, -- ja iloitsi ajatellessaan että nyt asettuisi asumaan
-yhdessä sisarensa Nannin kanssa, jonka mies oli suurimman osan vuotta
-poissa kotoa. Hän kävi punaposkiseksi ja lihavammaksi kuin ennen;
-Farfallasta hän oli kauniimpi kuin koskaan. Minusta sitä vastoin
-hänessä ei ollut enää jäljellä sitä, mikä vielä vuosi sitten oli minua
-niin viehättänyt: olihan hänellä vielä samat suuret, elämänhalusta
-loistavat silmät ja kukoistava, kaunispiirteinen muoto, mutta sittenkin
-minusta oli kuin jotakin olisi sammunut, muuttunut, kadonnut. Ehkä se
-johtui vain siitä, että hän silloin tahtoi jotakin, kiihkeästi, mistä
-hinnasta hyvänsä, valmiina uhraamaan kaikki, -- jota vastoin hän nyt
-tahdotonna antautui tuulen ajeltavaksi, kuin lehdet, jotka kerran ovat
-olleet vihreitä, mutta lopuksi heitetään kosteaan, ruskeaan kasaan,
-missä mätänevät.
-
-Kapteeni oli niitä ihmisiä, joihin ei vaikuta ulkonainen kauneus eikä
-myöskään sen katoaminen. Yhtä väsymättömästi hän kävi tervehtimässä
-Vittoriaa leikkauksen edellä kuin sen jälkeen, toi hänelle lahjoja,
-lohdutteli häntä, rohkaisi häntä. Hän lausui hänelle: "Kun menit
-naimisiin veljeni kanssa, niin et ajatellut sitä, että joka pikeen
-tarttuu, se tahraa itsensä. Nyt sinua täytyy puhdistaa kuin pientä
-lasta, eikä se käy kyyneleittä; mutta sitten unohdamme kaikki
-tyhmyytemme ja alotamme elämän uudelleen järkevämmin." Hän vaati
-häntä sitten vakaasti lupaamaan, ettei enää koskaan antautuisi
-tekemisiin hänen veljensä kanssa, jota vastoin itse lupasi olla isänä
-hänelle. Ollessani yksin kapteenin kanssa sanoin hänelle, että oli
-kumminkin vahinko ettei hän voinut mennä naimisiin Vittorian kanssa,
-joka nähtävästi oli hänelle hyvin rakas. Mutta hän katsoi minuun
-pelästyneenä ja huudahti: "Mieluummin saisi haikala minut nielaista!
-Naiset ovat ainoat olennot maailmassa, joita vihaan!" -- mutta lisäsi
-hetken kuluttua kyynelsilmin: "Tuon kauniin pienen lapsen olisin
-kernaasti ottanut huostaani; miksi sen täytyi kuolla, ennenkuin oli
-kertaakaan nauranut tässä maailmassa?" Vittoria sitä vastoin oli jo
-tyytynyt lapsensa kuolemaan, pitipä sitä suorastaan onnenakin, koska
-hänen nyt olisi helpompi tulla toimeen, kun tarvitsisi elättää vain
-itsensä.
-
-
-
-
-XI
-
-
-Kuten tunnettua, on aikoja, jolloin kissat tepastelevat kuutamossa
-katoilla, ja joka, kujasta ja sopukasta kuuluu niiden lemmennau'untaa.
-Roomalaiskaupungin nuorison saivat tuollaiset tunteet valtaansa
-varsinkin kahtena ensimäisenä lämpimänä kevätkuukautena, kuten
-luonnollista oli, sekä keinotekoisten kiihdytysten avulla laskijaisen
-aikoina, jolloin sydämen lämmittämiseen käytettiin auringonpaisteen
-ja huumaavan kevätilman asemesta kuumia tanssisaleja, missä musiikki
-soi. Tosin ei laskijaisena oikeastaan ollutkaan kysymyksessä sydän,
-vaan ihmiset antautuivat huumauksen valtaan, karaistuaksensa kestämään
-talven kurjuutta, kun tuima tuuli tunki kylmiin huoneisiin, jotka
-olivat täynnä työttömiä, viinalta haisevia miehiä, huolestuneita
-vaimoja ja kapaloissaan vaikeroivia, äskensyntyneitä lapsia. Väliin
-tuli tähän aikaan vuodesta muutamia auringonpaisteisia, lämpimiä
-päiviä, ikäänkuin ihanoita muukalaisia autioon saareen, missä heidät
-seppelöidään ja hillittömään riemukarkeloon yhtynyt, heitä jumaloiva
-kansa heidät piirittää, -- ja silloin oli huume sitä suloisempi.
-Eräänä sellaisena päivänä tuli pikku Annetta parka Farfallan tykö
-ja pyysi tältä paria kirjavaa silkkiliinaa, jommoisia Nannin mies,
-laivanlämmittäjä, toi kaukaisilta matkoiltaan ja joita säästäväinen
-Farfalla pitkät ajat oli säilyttänyt hallussansa. Anetta aikoi illalla
-mennä naamijaistanssijaisiin ja koristautua liinoilla. Farfalla
-ihmetteli sitä että Anetta, joka ei ollut vielä vuottakaan ollut
-leskenä ja oli niin kiihkeästi surrut miestänsä, nyt halusi mennä
-tanssijaisiin, sekä myöskin sitä että hän tuli kerjäämään toiselta,
-lisäksi sellaiselta köyhältä vaimolta kuin häneltä, paria kurjaa
-liinaa. Tiedettiin nimittäin yleisesti, että Anetta yhä vielä sai apua
-kirkkoherra Jurewitschilta, niin ettei hänen olisi tarvinnut mennä
-työhönkään, ellei se olisi ollut hänelle välttämätöntä ajan kuluksi.
-Mutta Anetta parasta oli se vähän, mikä Farfallasta olisi ollut ääretön
-rikkaus. Hän ei osannut järjestää elämäänsä järkevästi; sen sijaan
-että olisi pysynyt kotona ja ylläpitänyt talouttansa sillä mitä sai
-kirkkoherralta, hän maksoi eräälle naapurivaimolle siitä että tämä piti
-vähän silmällä hänen lapsiansa ja katsoi että ne saivat ruokaa, ja
-sitten hän osteli lapsille kaikenmoista, minkä ne yksin jätettyinä heti
-turmelivat.
-
-Vanhassakaupungissa tiesivät kaikki että Jurewitsch antoi Anetta'lle
-rahaa ja että hän lisäksi kävi usein häntä tervehtimässä ja viipyi
-kauan aikaa hänen luonansa. Hän sanoi rahan olevan tulon keräyksestä,
-jonka hän oli pannut toimeen Anetta'n hyväksi, mutta sitä ei
-kukaan uskonut, sillä olihan usein ennenkin kuollut miehiä, jotka
-jättivät jälkeensä lesken ja orpoja, eikä hän ollut osottautunut
-noin toimeliaan avuliaaksi. Kun Anetta sitä paitsi, vaikka olikin
-kansanmaun mukaan liian hento ja kalpea -- sillä ainoastaan suuri
-ilo tai mielenkiihko kohotti hänen poskilleen punan, -- kumminkin
-lapsellisessa avuttomuudessaan kieltämättä oli varsin suloinen,
-niin oli otaksuminen, että kirkkoherran harras osanotto perustui
-rakkaussuhteisiin, varsin lähellä. Anetta vakuutti joka tilaisuudessa
-pontevasti, ettei sellaisesta ollut kysymystäkään, ja että Jurewitsch
-oli mitä jaloin, epäitsekkäin, täydellisin ihminen, ja varsinkin naiset
-olivat varsin valmiit häntä uskomaan. Usein nousivat, hänen kiivaasti
-puolustaessaan Jurewitschin kunniaa, hänen silmiinsä kyyneleet,
-mikä aiheutui siitä että hän puoleksi tietämättään suri sitä että
-tuo mies oli sellainen eikä toisenlainen. Sielunpaimenen tehtävien
-suorittaminen ei ollut Jurewitschille helppoa, ja taitamattomia olivat
-myöskin hänen yrityksensä avustaa Anettaa niin aineellisesti kuin
-henkisesti, -- mutta eivät ne muutoinkaan olisi olleet hyväksi. Kun
-hän puhui, tuijotti Anetta suu avoinna hänen kauneisiin kasvoihinsa,
-käsittämättä mitään hänen puheistansa ja odottaen vain sanoisiko hän:
-"Rakastan sinua, ole omani!" Silmänräpäystäkään epäröimättä hän olisi
-heittäytynyt hänen syliinsä, -- ja kun Jurewitsch ei suonut hänen
-tunteillensa mitään muuta tyydytystä kuin että tullessaan ja mennessään
-hieman kosketti hänen kättänsä pitkällä kapealla kädellänsä, joka aina
-oli kylmä ja tuntui kuin täytetyltä sormikkaalta, niin kävi Annetta'n
-kaiho ja hellyys vähitellen hillittömäksi ja muodostui sairaloiseksi
-intohimoksi.
-
-"Mitäpä sinä naamijaisista", sanoi Farfalla lempeästi. "Minä olen
-elänyt näin vanhaksi käymättä niissä koskaan. Seuraavana aamuna
-on pääsi niin raskas ettet kykene työhön." Pikku Anetta istuutui
-keittiönpöydälle, sillä Farfalla toimiskeli lieden ääressä, ja
-tuijottaen säkenöiviin hiiliin hän sanoi: "Minun täytyy taas
-kerran saada olla iloinen." "Mutta iloinenhan sinä aina olet",
-vastasi Farfalla, "niin lastesi seurassa kuin työssä ollessasi."
-"En minä sellaista iloa tarkoita", sanoi Anetta; "tarkoitan aivan
-toisenlaista, -- hurjaa, huumaavaa iloa, joka panee pään sekaisin
-ja saattaa unohtamaan itsensä ja koko maailman." "Ei sellaista iloa
-ole olemassakaan", sanoi Farfalla nauraen. "Onpa kyllä", väitti
-pikku Anetta, ja hänen suuret siniset silmänsä mustenivat sisällisen
-hehkun vaikutuksesta; mutta ei hän selittänyt, missä tuo ilo olisi
-löydettävissä ja mistä hän sen tunsi.
-
-Farfalla tuumaili että mitähän kirkkoherra, joka oli hänelle niin hyvä
-ja jolle hän varmaankin oli hyvin rakas, tuosta sanoisi. Aluksi, sanoi
-Anetta huoaten, oli hänkin sitä luullut, ja täytyihän hänen vieläkin
-uskoa niin olevan, sillä miksikä hän muutoin antaisi hänelle niin
-paljon rahaa. Mutta ehkä hän ei tahtonut sanoa sitä, kun oli pappi,
-vaan meni siksi aina tiehensä mitään puhumatta ja jutteli enemmän
-lasten kanssa kuin hänen kanssansa. Yleensä ei hänen seurassaan,
-niin kaunis kuin hän olikin, voinut joutua tuollaisen huimaavan ilon
-valtaan, kuin viini olisi kohonnut päähän.
-
-Naamijaisten jälkeisenä päivänä tuli Anetta vastaan Farfallalle, ja hän
-näytti uniselta ja väsyneeltä, kuin pohmelossa olevalta. "No, oliko
-sinulla hauska?" kysyi Farfalla. Anetta nyökäytti päätänsä hymyillen
-ja suhahti ohitse. Muutaman viikon jälkeen tuli hän sitten kalpeana
-ja kurjana ja alakuloisena Farfallan tykö, istuutui nurkkaan ja
-itki, ja vasta pitkän ajan perästä Farfallan onnistui ystävällisillä
-kehotuksillaan saada hänet puhumaan ja purkamaan sydämensä. Kaivolta
-vettä noutaessaan oli hän kuullut toisten juttelevan eräästä miehestä,
-jonka kanssa hän oli tanssinut naamijaisissa ja josta hän ei tiennyt
-paljon muuta, kuin mikä hänen nimensä oli. "Se on viides", oli eräs
-vaimo sanonut, tarkoittaen äskensyntynyttä lasta, "nimittäin viides,
-jonka hänen vaimonsa on hänelle synnyttänyt, -- toisten lukua hän
-ei tiedä." Siten sai Anetta tietää tuon, mitä ei ollut lainkaan
-aavistanutkaan, nimittäin että hän oli nainut mies, -- mikä seikka
-oli saattanut hänen mielensä kuohuksiin, siksi että hän oli toivonut
-häntä itselleen. Farfalla kysyi, oliko mies antanut hänelle joitakin
-lupauksia. Ei, ei hän ollut luvannut mitään, eikä hän edes tiennyt
-Anetta'n nimeäkään, ja sattumalta oli Anettakin saanut tietää hänen
-nimensä; mutta Annetta'lla oli odotettavissa lapsi, ja sen isä oli
-tuo mies, jota hän ei ollut nähnyt koskaan muulloin kuin noissa
-naamijaisissa. "Ja sinä luulit että hän menisi naimisiin sinun
-kanssasi?" kysyi Farfalla hämmästyneenä. "En juuri luullut, vaan
-toivoin", vastasi Anetta hiljaa.
-
-Farfalla nauroi hänelle ja nuhteli häntä, mutta hän olisi kumminkin
-halunnut auttaa häntä jollakin tavalla, ja hän ehdotti että Anetta
-koettaisi uskotella papille, että tuo naamijaislapsi oli hänen. Mutta
-sitä sanoi Anetta mahdottomaksi; eihän heidän välillänsä ollut koskaan
-ollut minkäänlaista rakkaussuhdetta.
-
-"Ja te kehotatte tuota heikkoluonteista olentoa sellaiseen
-konnamaiseen, katalaan tekoon?" sanoin vihoissani. "Kehotatte häntä
-pettämään hyväntekijänsä mitä hävyttömimmällä tavalla, ehkäpä
-syöksemään hänet ainaiseen onnettomuuteen?" Farfalla purskahti ääneen
-nauramaan ja sanoi: "No, mitä väärää siinä olisi? Jos kerran olisi
-mahdollista että Anetta synnyttäisi hänelle lapsen, niin eikös olisi
-hänelle parahiksi, jos hänelle uskoteltaisiin, että tuo lapsi on
-hänen?" Sitä hän ei lainkaan hävennyt, että oli syyttömästi epäillyt
-Jurewitschia.
-
-Sillä välin oli Vittoria päässyt pois sairashuoneesta ja toimitettu,
-suureksi mielihyväksi itselleen ja sisarelleen, Nannin luo, jonka
-mies oli melkein aina matkoilla. Sairashuoneessa oli häntä neuvottu
-toistaiseksi pysymään erillään raskaammasta työstä, mutta muutoin
-vakuutettu että hän oli yhtä terve kuin ennenkin ja pysyisikin
-terveenä, sillä edellytyksellä ettei enää saisi lapsia. Sen suhteen
-olivat sekä hän itse että hänen omaisensa aivan rauhalliset, sillä
-hänen miehensähän oli kadonnut jäljettömiin, eikä Vittoriakaan
-puolestaan enää ollenkaan välittänyt hänestä, vaan oli luvannut
-Farfallalle, Nannille, anopillensa ja ennen kaikkea kapteenille, oikein
-vakuudeksi kättä lyöden, ettei enää antautuisi mihinkään tekemisiin
-hänen kanssansa, mitä ikinä hän lupaisikaan tai kuinka koettaisi
-puolustautua. Uusiin naimisiinhan hän ei voisi mennä, ja sitä paitsi
-hän sanoi olevansa kyllästynyt miehiin, eikä häntä myöskään enää
-haluttanut uudistaa äitinä tekemiänsä kokemuksia. Farfalla, joka aina
-pyrki mukaantumaan oleviin oloihin, oli erittäin tyytyväinen tuohon
-asiain tilaan, ja hänellä oli varsin suuria toiveita Carmelosta
-ja Vittoriasta, jotka olivat työteliäitä ja ansaitsivat hyvin,
-mutta kuluttivat vähän, ja jotka siis pitäisivät hänestä huolta,
-kun hän tulisi vannaksi ja työhön kykenemättömäksi. Ensi aikoina
-hän alinomaa kertoeli Vittorian uuteen kukoistukseen puhjenneesta
-kauneudesta ja hänen hilpeydestänsä, sekä hänen ja hänen sisarensa
-mukavasta ja rauhallisesta elämästä, mutta sitten nuo puheet kuivuivat
-kuivumistaan, ja kun alussa kesää kerran tiedustelin häneltä Vittorian
-vointia, kohautti hän olkapäitään ja sanoi: "Hän on jo muutaman
-viikon asunut yhdessä miehensä kanssa." En ollut vielä koskaan ennen
-nähnyt Farfallaa häpeissään, mutta nyt hän loi katseensa maahan ja
-halusi silminnähtävästi lopettaa tuon keskustelun. Nyt tulin myöskin
-ajatelleeksi sitä, että hän viime aikoina oli ollut kalpea eikä niin
-virkeä ja leikkisä kuin ennen. Kysyin, kuinka hän oli voinut sallia
-tuon tapahtua ja miksi kapteenikaan ei ollut sitä estänyt. Ennen olisi
-pitänyt vaikka panna Vittoria lukon taakse; ehkäpä mies oli käyttänyt
-väkivaltaakin. Siihen Farfalla sanoi että Vittoria oli toiminut oman
-tahtonsa mukaan, lainkaan välittämättä toisten vastustelemisista.
-Pasquale oli äkkiä ilmestynyt Vanhaankaupunkiin; missä hän sillä
-välin oli olostellut, sitä ei tiedetty. Hän oli saanut selville
-Vittorian asunnon, oli kirjoittanut hänelle ja tavannut häntä sekä
-helposti saanut hänet houkutelluksi muuttamaan luoksensa. Kaikki
-sisarukset olivat nyt, kuten jo edeltäkäsin olivat uhanneet, lakanneet
-seurustelemasta Vittorian kanssa; kapteenikin oli kovasti suutuksissaan
-hänelle. Hän puolestaan, lisäsi Farfalla lyhyesti, tapasi häntä joskus;
-mitäpä apua siitä olisi, jos hän olisikin vihoissaan? Jo oli myöskin
-lapsi tiedossa.
-
-Carmeloon yksin pani nyt tuo vaimo parka toivonsa, tietämättä että,
-tämäkin jo oli aikeissa käydä hänelle uskottomaksi. Riccardolta sain
-tietää että tuo mies, joka ei koskaan ollut vähääkään välittänyt
-naisista, nyt oli rakastunut mielettömästi ja silmittömästi -- ja
-lisäksi vielä tyttöön, jota nähdessään ennen olisi syläissyt, nimittäin
-Galantaan. Mustasukkaisuus Riccardoa kohtaan, suuttumus siitä että
-tyttö ei hänestä välittänyt, täydelleen muuttunut mielentila, johon hän
-huomasi joutuneensa, -- kaikki tuo oli saattanut hänet niin kokonaan
-pois suunniltansa, että hän niistä, joilla ei ollut tietoa asiain
-oikeasta tilasta, tuntui olevan päästä vialla tai sairasmielinen, kuten
-oikeastaan olikin. Työhön hän ei mennyt enää juuri koskaan, mutta ei
-tullut kotiinkaan, vaan harhaili kaupungin ympäristöissä ilman mitään
-päämäärää tai istuskeli ravintoloissa juopottelemassa, niin että
-lopuksi joutui niin kiihkeään mielentilaan, ettei vaaratta voinut häntä
-puhutella. Farfallalle tuosta koitui paljon kärsimyksiä, vaan hän ei
-kertonut siitä minulle mitään, vaan koetti salata sitä minulta, vaikka
-puute, johon hän kyllä oli tottunut, nyt alkoi käydä sietämättömäksi,
-kun hänellä ei ollut Carmelon raha-ansiota käytettävänään.
-
-Galantassa tapahtui sillä välin ihmeellinen muutos. Jo silloin kuin
-Torquato suunnitteli hankkeita Riccardon henkeä vastaan, oli Galanta
-vastustanut häntä, ja kun hän sai tietää hänen surmanneen pikku
-Berengarin -- sillä sehän hänen oli helppo ymmärtää että murhaaja oli
-Torquato -- nousi hänen sydämensä kapinaan. En tahtoisi sanoa että
-hän vihasi Torquatoa, siksi että tämä oli tehnyt tuon rikoksen, --
-päinvastoin hän itse teossa rakasti häntä kuten ennenkin; mutta hänen
-mielensä valtasi epätoivoinen kammo ja inho, ja kuten kuolemaisillaan
-oleva eläin hän piiloutui ihmisiltä ja antautui yksinäisyydessä
-rajun tuskan valtaan. Oikeudessa hän kieltäytyi lausumasta mitään
-veljensä suhteista murhaan, olipa hänen eduksensa tai vahingoksensa,
-ja pysyi vain koko ajan sanoissaan, että Torquato oli lähtenyt hänen
-luotansa monta viikkoa sitten eikä ollut sen jälkeen antanut mitään
-tietoa itsestänsä. Kun Galantan maine ei ollut hyvä, ja hän siihen
-saakka oli asunut yhdessä Torquaton kanssa ja elänyt sovussa hänen
-kanssansa, pidätettiin häntä hyvin epäluulonalaisena päivämääriä
-tutkimusvankilassa, ja sillä ajalla hän eräällä ripeällä ja hurjalla
-teolla voitti Vanhankaupungin asukasten suosion, vaikka nämä aina
-olivat olleet hänelle vihamielisiä.
-
-Siihen aikaan oli nimittäin vireillä oikeudenkäynti erästä kreivitärtä
-vastaan, jota syytettiin nelivuotisen tytärpuolensa murhaamisesta
-taikka hänen kuolemansa tahallisesta tuottamisesta. Molemmat, kreivitär
-ja lapsi, olivat varsin tutut Vanhankaupungin asukkaille. He asuivat
-nimittäin siellä kreivittären puolison omistamassa sukutalossa,
-ja tuo perhe muodosti muutamain muiden ohella Vanhankaupungin
-harvalukuisen ylhäisön. Jos nuo ihmiset todella olisivat olleet
-ylhäisiä ja varakkaita, niin olisivat köyhät epäilemättä rakastaneet ja
-kunnioittaneet heitä; mutta väitettiin, että he omistivat vähemmän kuin
-Pakanakaupungin kurjin roskaväki ja hankkivat elantoonsa tarvittavat
-varat tekemällä velkaa, ja että kreivitär oli alhaista syntyperää, --
-mikä oli huomattavissakin huolimatta kaikesta hänen kauneudestansa,
-joka oli saattanut kreivin naimaan hänet. Hän oli uhkea nainen, hänellä
-oli verevät kasvot ja säihkyvät tummat silmät, mutta ilolla hän olisi
-vaihtanut kaikki nuo edut, joista kyllä tiesi ja joilla ylvästeli,
-tuohon sanoin kuvaamattomaan hienouteen ja sulouteen, jota huomasi
-nelivuotisessa lapsipuolessaan ja joka puuttui häneltä itseltään.
-
-Luultavasti oli tuo kateus, kreivittären itsensä sitä tietämättä,
-alkuaihe hänen vihaansa pienokaista kohtaan, ja vähäinen perintö, joka
-tyttösen oli saatava äiti vainajansa jälkeen, sekä se seikka, ettei
-kreivitär itse saanut lapsia, lienee vähemmässä määrässä ohjannut hänen
-toimintaansa. Tuo hento, siro pikku tyttö, joka ei tiennyt mitään
-ylhäisestä syntyperästään, oli Vanhankaupungin asukasten lemmikki. Niin
-huonosti ja rumasti puettuna kuin äitipuoli pitikin lapsukaista, oli
-siinä kumminkin jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, ja yhtä viehkeitä
-olivat sen puheet kuin sen liikkeetkin, kun se yritteli likaisen kadun
-poikki ja moneen kertaan nosti jalkaansa ja pudisteli sitä kuin siisti
-kissa sekä juoksi sitten varovasti ja nopeasti toiselle puolen. Kun
-tuli tunnetuksi, että kreivitär piteli pahoin tytärpuoltansa, lisääntyi
-ihmisten rakkaus lapseen, samassa määrin kuin viha ja halveksiminen
-äitipuolta kohtaan. Ihme kyllä kohdistui viha ainoastaan äitipuoleen,
-vaikka minun nähdäkseni kreivin menettely oli vielä kurjempaa. Tuo
-mies oli niin mielettömästi rakastunut toiseen vaimoonsa, että hän,
-huomattuaan kohta naimisiin mentyänsä, kuinka hänen vaimoansa ärsytti,
-jos hän milläkään tavalla osotti pienokaiselle hellyyttä, tukahdutti
-tunteensa ja sulki sydämensä lapseltansa; hän ei koskaan enää kysynyt,
-missä se oli ja mitä toimiskeli eikä edes salaakaan pitänyt siitä
-huolta, -- puhumattakaan siitä, että olisi sitä puolustanut. Niin oli
-pieni tyttö raukka jätettynä raa'an äitipuolensa valtaan, ja tämä jätti
-hänet aluksi omiin hoteisiinsa, mutta alkoi sitten kohdella häntä
-kovuudella ja pidellä pahoin, kiusaten tuota hentoa olentoa nälällä ja
-pakkasella, kaikenlaisilla puutteilla ja kärsimyksillä. Hämärissä tuli
-kidutettu pienokainen usein lähellä olevaan leipurinpuotiin anomaan --
-pikemmin katsein kuin sanoin -- leivänpalaa, minkä kernaasti saikin.
-Kuten kesy lintu, joka tarkoin tietää, millä hetkellä sille sirotellaan
-ruokaa, tuli hän joka päivä samaan aikaan noutamaan murusensa, niin
-että puodissa ihmeteltiin, kun häntä ei näkynyt moneen päivään.
-Otaksuttiin että äitipuoli oli päässyt hänen jäljilleen ja pidätti
-hänet kotona, mutta pelättiin pahempaakin, ja lopuksi joku teki asiasta
-ilmiannon. Viranomaiset ryhtyivät tutkimaan onnettoman lapsen tilaa,
-mutta se oli kuolemaisillaan eikä enää pelastettavissa; tarkastuksessa
-kävi ilmi, että se oli vähitellen kidutettu kuoliaaksi, ja lukuisain
-epäilyttävien seikkojen perusteella pantiin kreivitär syytteen
-alaiseksi.
-
-Vankeudessa ollessaan oli kreivitär tutustunut kahteen kelvottomaan
-olentoon. Toinen niistä oli punatukkainen kalpea tyttö, joka sovittuaan
-asiasta henttunsa kanssa oli houkutellut huoneeseensa rikkaan
-rakastelijan ja siellä leikannut häneltä kaulan poikki terävällä
-partaveitsellä; toinen oli palvelijatar, jolla oli kauniit, mutta
-julkeannäköiset kasvot, ja joka oli palveluksessa ollessaan mitä
-ovelimmalla tavalla harjoittanut kotivarkautta. Hän oli vakuutettu
-siitä että hän kauneudellaan pani kaikkien miesten pään pyörälle,
-ja hänellä oli tapana kehuskella, kuinka rakastuneet tuomarit aina
-tuomitsivat hänet lievimpiin rangaistuksiin tai julistivat syyttömäksi.
-Nuo molemmat tekivät kreivittärelle palveluksia ja kohtelivat häntä
-kievaan alamaisesti sekä saivat palkinnoksi siitä nauttia kaikesta
-hyvästä, mitä kreivi toimitti puolisollensa, erittäinkin herkuista,
-viineistä ja ruuista, joita tämä hänelle lähetti. Kreivittären
-huoneessa he pitivät riemakkaita kemuja, ja silloin aina kreivitär ja
-palvelustyttö pyrkivät juottamaan punatukkaisen murhaajan juovuksiin,
-sillä päihtyneenä tämä aina näytteli kammottavalla, mutta samalla
-hullunkurisella tavalla, kuinka kaulanleikkaus oli tapahtunut. Kun
-Galanta tuli vankeuteen, koettivat he aluksi saada hänet seuraansa,
-mutta kun hän teki tyhjäksi kaikki heidän yrityksensä lähestyä häntä
-ja osotti julkisesti rajua vihaa kreivitärtä kohtaan, alkoivat
-he ahdistella häntä pilkalla ja häväistyksillä, nauttien täysin
-määrin tuosta heille harvoin tarjona olevasta tilaisuudesta osottaa
-ylenkatsettansa olennolle, joka oli vielä huonompi ja halveksittavampi
-kuin he itse, -- sillä sellainen oli Galanta heidän mielestänsä.
-Tuo oli omansa kiihottamaan Galantaa, joka jo alun pitäinkin oli
-ollut halukas käymään lapsenmurhaajaan käsiksi, tallaamaan hänet
-jalkoihinsa, rusentamaan hänet, repimään hänet palasiksi, -- tekemään
-kaikkea, millä hurja raivo saattaa ahdistelemaan vihattua olentoa.
-Kun he kerran joutuivat kiistaan, syöksyi Galanta äkkiä kreivittären
-kimppuun ja kuristi häntä kurkusta, niin että hän olisi ollut hukassa,
-elleivät toisten huudot olisi saattaneet vartijoita tulemaan sisään
-häntä vapauttamaan. Niin vihattu oli kreivitär, että vartijatkin --
-niin ainakin salassa väitettiin -- hidastelivat käydessään häntä
-puolustamaan, eivätkä pelastaneet häntä oikeastaan hänen itsensä takia,
-vaan varjellakseen Galantaa joutumasta syypääksi murhaan. Pian sen
-jälkeen tuomittiin, ohimennen mainiten, kreivitär kahdeksaksitoista
-vuodeksi pakkotyöhön luostarivankilaan, minkä johdosta hänen miehensä
-anoi avioeroa, mutta ei saanut. Mies eleli sitten vielä muutamia vuosia
-keinottelijana ulkomailla ja kuoli köyhänä ja jätettynä yksin kuin
-sairas koira, joten tässä kerrankin, ihmisille tyydytykseksi, paha oli
-saanut palkkansa varsin huomattavalla ja sattuvalla tavalla jo maan
-päällä.
-
-Palattuaan vankilasta Vanhaankaupunkiin ei Galanta enää jatkanut
-entistä elantoansa, vaan meni työhön, -- minkä toiset sanoivat
-muka johtuvan siitä, etteivät miehet enää välittäneet tuosta
-murhanhimoisesta olennosta ja että hän vankilassa oli kadottanut
-kauneutensa. Jälkimäinen väite ei suinkaan pitänyt paikkaansa, --
-hänen pukunsa vain ei ollut enää niin korea ja huomiota herättävä kuin
-ennen, sillä hänen mielensä oli nyt kiintynyt toiseen asiaan; hänen
-vilpittömillä, ilmekkäillä kasvoillansa kuvastui sanaton, kiihkeä
-kaipuu. Se saattoi minussa hereille otaksumisen, jonka myös ilmaisin
-Riccardolle, että Galanta oli rakastunut täyttä totta, ja ehkäpä juuri
-Carmeloon, joka nyt jälleen oli muuttunut käytökseltään ja käynyt
-kiihottuneen iloiseksi sekä antoi siten tukea tuolle arvelulleni. Sain
-vakuuden siitä että olin oikeassa, sattuman kautta, kun eräänä iltana
-hämärän tullessa olin kävelemässä kaupungin lähellä olevissa tuuheissa
-puistikoissa. Täällä näki aina keväisin varakasten lapsia hoitajineen,
-siroissa lehahtelevissa puvuissa, jotka loistivat kirjavina tuoreen
-vehreyden keskeltä, ja kauas kajahteli niiden heleä nauru, niiden
-heitellessä höyhenpalloa tai vannetta. Syrjempänä puiden varjossa istui
-hoitajattaria kirjoineen tai koruompeluksineen sekä rakastavaisia,
-jotka keskeyttivät kuiskailunsa ja vetääntyivät erilleen toisistaan,
-kun heidän ohitsensa hitaasti kulki joku koreapukuinen hoitajatar,
-sylilapsi käsivarrellaan, tai kohtuisina olevia kalpeita vaimoja,
-väsyneesti käyden ja taluttaen kädestä lapsiansa. Hain syrjäistä
-paikkaa, saadakseni lukea rauhassa, ja olin menemäisilläni kahden
-rakastavaisen ohi, jotka istuivat tien kivireunustuksella maailman
-unohtaneina ja hyväilyihin vaipuneina, lainkaan tarkkaamatta tuota
-jokapäiväistä ilmiötä, mutta tunsin Galantan hänen asennostaan. En
-ole tavannut ketään muuta naista, joka olisi ollut ruumiiltaan niin
-ryhdikäs ja samalla niin sanomattoman notkea, kuin hän, tuo tumma ja
-kesytön kaunottareni, jonka liikkeet olivat niin sulavia ja viehkeitä
-kuin tuulessa taipuvan kaislan. Carmelo oli puoleksi polvillaan
-hänen edessään, ja Galanta katsoi hänen ylitsensä kauas etäisyyteen,
-puristaen häntä lujasti ja kumminkin välinpitämättömästi itseänsä
-vasten, kuten petoeläin saalista, jota siltä ei voida riistää.
-Ajattelin jatkaessani heitä häiritsemättä matkaani, että Galanta
-oli alkanut ikävöidä rehellistä nimeä, edes hiukkasen järjestettyä
-taloutta ja miestä turvaksensa ja siksi ottanut armoihin tuon kosijan,
-jonka aluksi oli hylännyt. Itse teossa eivät nuo seikat olleet
-lainkaan olleet Galantan vaikuttimina, vaan hän ikävöi aivan muuta,
-nimittäin lasta. Ken voi sanoa, mikä hänessä oli herättänyt tuon
-ikävöimisen? Se valtasi hänen mielensä niin intohimoisena, että hän
-olisi ollut valmis uskomaan että Jumala hänelle mieliksi tekisi ihmeen
-ja lähettäisi hätätilassa pyhimyksen tai enkelin isäksi kaivatulle
-pienokaiselle, ja se olisi ollutkin hänelle enin mieleen, sillä
-sellainen olentohan olisi ilman muuta palannut taivaaseen, kun ei hän
-enää olisi häntä tarvinnut. Carmelosta ei ollut niin helppo päästä
-erilleen, varsinkaan kun hän ei voinut lainkaan käsittää, miksi Galanta
-äkkiä, ilman mitään edelläkäypää riitaa tai epäsopua, tahtoi rikkoa
-heidän välinsä. Kun hän ahdisteli häntä kysymyksillä ja pyynnöillä,
-vastasi Galanta kylmäkiskoiseen tapaan, joka osotti mitä äärettömintä
-välinpitämättömyyttä: "Olenko minä sitten koskaan luvannut sinulle
-jotakin? Olenko koskaan sanonut rakastavani sinua? En ole sinulle
-mitään velkaa, etkä sinä myöskään minulle. Jos sokea koira ulvoisi
-ovellani, niin jakaisin sen kanssa leipäni; mutta sitä, mitä sinä
-minulta tahdot, minulla ei ole, ja suljen oveni sinulta."
-
-Carmelo oli niin peräti epätoivoissaan, että Farfalla päätti mennä
-Galantan luo rukoilemaan hänen puolestansa tai ainakin vaatimaan
-selitystä, eikä Galanta kieltäytynytkään antamasta sitä hänelle. Aluksi
-ei Farfalla tahtonut voida saada päähänsä, miksi ei olisi parempi saada
-lapsellensa isä, joka tekisi työtä sen edestä, mutta aivan mahdoton
-ei hänen kumminkaan ollut ymmärtää Galantan käsityskantaa. Galanta
-myönsi että Carmelo oli jokseenkin kunnollinen ja mukiin menevä mies,
-vaikka hänet väliin valtasikin juopottelukuume, josta parantuakseen
-hänen täytyi ryypätä runsaat määrät viiniä, mutta joka sitten jätti
-hänet pitkiksi ajoiksi rauhaan. Mutta ei kelvollisimmankaan miehen
-vaimona olisi niin hyvä olla kuin ilman miestä. Lapsensa hän kyllä
-voisi itsekin elättää, sen kanssa hän eläisi rauhassa ja rakkaudessa,
-mutta suuri, roteva mies olisi ainakin aivan tarpeeton olemassa, ellei
-hän suorastaan -- kuten tavallisempaa oli -- kömpelön, ruokottoman
-eläimen tavoin tallaisi jalkoihinsa talon rauhaa ja siisteyttä ja
-varallisuutta. Farfallalle muistui mieleen hänen oma nuoruutensa ja
-hänen avioliittonsa, ja kun hän mietti kuinka toisenmoista hänen
-elämänsä olisi voinut olla, jos hänen miehensä olisi lähtenyt hänen
-luotansa ensi lapsen synnyttyä eikä vasta sitten kuin hänellä oli
-seitsemän, alkoi hän ymmärtää Galantaa, jopa ihaillakin häntä. Galanta
-ei ollut sitä laatua kuin tuo kunnottoman juopon kanssa elävä Pepi,
-joka kärsi että mies, sen sijaan että olisi tehnyt työtä hänen ja
-lastensa hyväksi, otti tai varasti häneltä senkin vähän, minkä hän
-vaivoin sai ansaituksi, juodaksensa sen ja ehkäpä sitten pidelläksensä
-häntä pahoin. Neljä vuotta sitten oli Farfalla häneltä kysynyt,
-miksi hän ei lähtenyt tuon miehen luota, jonka kanssa ei ollut edes
-naimisissakaan, ja Pepi oli vastannut, että jos sairaloinen poika, joka
-heillä oli, kuolisi, niin hän läksisi vanhempiensa tykö ja hankkisi
-itselleen sitten palveluspaikan tai muuta työtä. Puoli vuotta sen
-jälkeen kuoli poika, mutta Pepi oli yhä vieläkin tuon miehen tykönä
-ja oli synnyttänyt hänelle vielä kaksi tyttöä. Yleensä ei Farfalla
-tuntenut kunnioitusta eikä myötätuntoisuutta naisia kohtaan, mutta
-Galanta, joka oli yrittänyt tukevilla ruskeilla käsillään kuristaa
-kreivittären kuoliaaksi ja hylännyt Carmelon, hänen komean poikansa,
-teki valtavan vaikutuksen häneen, ja, ollen vilkas ja vaikutuksille
-altis, hän lahjoitti empimättä sydämensä Galantalle. Galanta arveli
-että Carmelo varmaan pian rauhoittuisi ja tulisi jälleen yhtä
-hyväksi pojaksi kuin ennenkin, mutta jos hän yhä edelleen antautuisi
-epätoivon valtaan ja laimiinlöisi työnsä, niin jännittäisi Galanta
-kaikki voimansa -- ja niitä hän ei pitänyt vähäisinä -- auttaaksensa
-Farfallaa. Farfalla luotti sokeasti siihen että kaikki onnistuisi,
-mihin Galanta vain ryhtyi, ja välittämättä enää Carmelosta auttoi hän
-Galantaa valmistamaan kaikki tuon kärsimättömästi odotetun lapsen
-tulolle. Tuosta olennosta he alinomaa keskustelivat Riccardonkin
-kanssa, ja unohtaen hetkeksi hiutuvan ruumiinsa heikkouden tämä jo
-mielikuvituksissaan kuljetti pienokaista veneellä merta pitkin saareen
-ja muille lempipaikoilleen, joita ei vielä koskaan ollut nähnyt eikä
-ollut koskaan näkevä.
-
-Kerran kun olin saapuvilla lapsesta juteltaessa, pyrkivät kielelleni
-sanat: 'Te mielettömät ja sokeat ihmiset! Huonomaineisen naisen isätön
-lapsi! Ettekö tiedä yhtä hyvin kuin minä, että sen täytyy rusottavilla
-jaloillaan, jotka sillä on maailmaan tullessaan, polkea teräviä kiviä
-ja kahlata loassa, niin että ne käyvät kovanahkaisiksi ja likaisiksi ja
-väsyneiksi kuten teidänkin?' Mutta tietysti en lausunut mitään tuosta,
-vaan vetäydyin pimeimpään nurkkaan, ettei Riccardo vain huomaisi
-kasvoistani, mitä julmia ajatuksia mielessäni liikkui, heidän edelleen
-keskustellessa siitä, mahtaisiko lapsella olla kuopat poskissa.
-
-"Onhan Carmelollakin kuopat", sanoi Farfalla ja lisäsi kääntyen
-Galantan puoleen: "Sinä et vain ole niitä nähnyt, siksi että hän nauraa
-niin harvoin. Se johtuu siitä että hän on mies; jos lapsi on tyttö,
-niin näemme kylliksemme sen nauravan."
-
-"Kun minä soitan harmonikkaa, nauraa se ja taputtaa käsiään ja
-tanssii", sanoi Riccardo loistavin silmin, ja Galanta tuumaili: "Kun se
-vain tuo kuopat tullessaan, niin kyllä minä pidän huolta siitä, että se
-saa nauraa."
-
-
-
-
-XII
-
-
-Ensi kerran eläissäni vietin nyt koko kesän kotikaupungissani. Kaikilla
-säätyyni kuuluvilla perheillä oli tapana lähteä kesä- tai heinäkuussa
-muutamiksi kuukausiksi matkoille, enimmäkseen vuoristoon, kuumuutta
-pakoon, jonka sanottiin olevan sietämättömän. Rasituksena oli tuo
-kuuluisa helle tosin aina kuvastunut mieleeni, vaan olin arvellut
-sen eroavan tavallisesta kesäkuumuudesta vain siinä suhteessa, että
-oli korkeampi aste sitä -- ja aluksi olikin niin. Mutta vähitellen
-alkoi minua ahdistaa painostava tunne, joka toisaalta väsytti,
-mutta toisaalta piti minua alinomaisessa levottomassa liikkeessä,
-ikäänkuin aina olisin ollut menossa sitä pakoon. Tuntui kuin olisin
-ollut huoneessa, joka pitkät ajat on ollut lukittuna ja jossa ovia
-ja akkunoita ei enää voida avata. Tutustuin myöskin uuteen lajiin
-janoa: sisälmykseni tuntuivat minusta kuin palavalta sieneltä,
-jossa valkea ilman puutteessa vain kyti hiljaa; mutta vesi ja muut
-nesteet vaikuttivat siihen öljyn tavoin, kiihdyttäen palamista, ja
-kuta enemmän kosteutta se imi itseensä, sen suuremmaksi se paisui,
-kytöen yhä edelleen kytömistään. Uiminen ei minua virkistänyt, vaan
-tuo lämmin seisova vesi, joka tarttui ruumiiseen kuin lima, lisäsi
-vain väsymystäni. Kumminkin palasin aina uudelleen apua anoen aavan
-meren rannalle, missä voi nähdä koko taivaankannen ja heti huomata,
-vetäytyivätkö ehkä pilvet kokoon ja tihentyivät, niin että voisi
-odottaa sadetta. Päästyäni vapaaksi päivän töistä, menin melkein aina
-kävelemään, -- yksin, kun kaikki tuttavani olivat matkoilla, -- pitkin
-erästä kapeata rantapolkua.
-
-Eräänä iltana tapasin siellä Farfallan. Ilma oli tuona päivänä ollut
-tukahduttavan kuuma ja samalla tyyni, eikä yökään tuonut muassaan
-virvoitusta. Liikkumatonna lepäsi meri kuin lohikäärmeen raato, joka
-hitaasti mätänee ja hajoaa myrkyllisiin aineosiinsa, ilman että
-kukaan kykenee toimittamaan pois tuota suunnatonta mustaa hirviötä,
-joka penikulmittain peittää maata, saastuttaen ilman. Mieleeni tuli
-kuvia, jotka minusta olivat kuin kuumehoureita: näin ihmiset maahan
-polvistuneina, kädet taivasta kohden kohotettuina rukoilemassa sadetta,
-joka huuhtoisi pois tuon kuolleenakin surmaavan jättiläispedon.
-Rankkasadetta siihen tarvittiin, vesivirtoja, jotka yötä ja päivää
-purkaantuisivat haljenneelta taivaalta maahan. Ensin niiden pitäisi
-tulla liristen ja loristen, sitten kohahdellen aina voimakkaammin,
-kuin äärettömät havumetsät tuulen raivotessa. Hopeanharmaana täytyisi
-sateen täyttää ilma ja saattaa se riehumaan, ja sen pitäisi synnyttää
-vedenpaisumus, joka tekisi lopun yleisestä kurjuudesta, tuosta
-maata rasittavasta rutosta. Mutta ilma pysyi tyynenä. Vedenpinnalla
-näkyi muutamia laivoja, jotka suurine purjeineen pysyivät niin
-liikkumattomina että olisi voinut luulla niitä kivettyneiksi. Tosin
-näkyi taivaalla kaikkialla tummia sinertäviä pilviä, mutta ne olivat
-liiaksi hajallaan, voidaksensa saada ukkosilman syntymään. Väliin iski
-tulta, ja silloin näytti siltä kuin taivas olisi väsymyksestä mennyt
-hajalleen ja sen kipeät keltaiset sisälmykset tulleet näkyviin.
-
-Kun seisoin tuota katsellen, liian väsyneenä voidakseni päättää
-lähteä kulkemaan eteenpäin, sattuivat katseeni Farfallaan, joka
-istui veteen johtavilla jyrkillä kiviportailla, jalat ja alushameen
-helmat vedessä. Hän oli huomannut minut jo hetkeä ennen, mutta ei
-puhutellut minua, luultavasti siksi että minä en ollut käynyt pitkiin
-aikoihin Vanhassakaupungissa, eikä hän tahtonut olla tungettelevainen.
-Hänen kasvonsa olivat riutuneet ja raukeat ja hänen katseensa oli
-kuin nääntymäisillään olevan. "Meressä on tilaa kaikelle loalle ja
-kurjuudelle", sanoi hän, hymyillen herttaisesti kuten ennenkin;
-"luulen etten enää olisi hengissä, jos en olisi saanut tulla joka yö
-heittämään huoleni mereen." Carmelo ei saanut mitään työtä, tai ehkei
-hän koettanutkaan hankkia, Galanta ei voinut nykyisessä tilassaan
-ansaita paljoa, ja Riccardo kärsi kovin kuumuudesta; yöt päivät hän
-makasi ulkoeteisessä, valittaen kuin kiirastulen tuskia kärsivä.
-Farfallan oli täytynyt lainata rahaa eräältä koronkiskurilta ja nyt
-oli joka viikko maksettava korkoa. "Jos minusta voisi neuloilla kaivaa
-esiin rahaa, niin toimittaisin sitä riittämään asti", sanoi hän, "mutta
-koronkiskureita on vaikeampi tyydyttää kuin itse paholaista, sillä hän
-tyytyy muun maksun asemesta vereenkin." Ei ollut Vanhassakaupungissa
-toista, jota olisi niin pelätty ja vihattu kuin tuota koronkiskuria,
-joka oli saattanut joukon ihmisiä riippuvaisiksi itsestään kuin orjat.
-Hän oli nuorena tehnyt ryöstömurhan ja tuomittu siitä viideksikolmatta
-vuodeksi pakkotyöhön, ja tuon pitkän ajan kuluessa hän oli ansainnut
-joukon rahaa, ja vapaaksi päästyään hän asettui Vanhaankaupunkiin
-rahanlainaajana. Hän oli itara ja ahne kuten Gradella, mutta
-säälimättömämpi kuin tämä. Hänen pahansuopuutensa ja häijyytensä
-sanottiin johtuvan kammottavasta salaperäisestä taudista, jonka hän oli
-saanut vankilassa ollessaan. "Tiettyähän on", sanoi Farfalla, "että
-vankilanlääkärit sekoittavat vankien lääkkeisiin myrkkyä, niin että
-nämät hiutuvat hiutumistaan, kenenkään ymmärtämättä syytä." Turhaan
-koetin saada häntä käsittämään, kuinka mieletöntä tuo puhe oli, hän
-pysyi itsepintaisesti väitteessään, ryhtymättä sitä perustelemaan.
-Muinaisina aikoina, sanoi hän, oli vangeilta leikattu korva pois,
-merkiksi että he olivat olleet vankeudessa, mutta nyt se ei enää ollut
-tarpeen; ne harvat, jotka pääsivät hengissä kuritushuoneesta, erotti
-heidän näivettynyt, vahankeltainen ihonsa, tuijottava katseensa, joka
-muistutti kuolleita, ja silmävalkuaisen keltainen väri kaikista muista
-ihmisistä.
-
-Nuhtelin Farfallaa siitä ettei hän ollut kääntynyt minun puoleeni
-ennenkuin antautui tuon koronkiskurin käsiin. "Ken tietää, olisitteko
-siinä tapauksessa enää tänään jutellut noin ystävällisesti kanssani",
-sanoi hän, kiinnittäen kirkkaat, väsyneet silmänsä minuun vilpittömällä
-katseella, joka pani minut punastumaan, vaikka olinkin vakuutettu
-siitä, että hän arvosteli minua väärin. Muutoin oli keskustelu häntä
-jälleen vilkastuttanut ja saattanut hänet iloisemmalle mielelle, ja hän
-kertoi minulle joukon juttuja koronkiskurin elämästä, niin mielevästi
-ja huvittavasti, että huomaamattani tulin kulkeneeksi hänen seurassansa
-melkein Vanhankaupungin rajalle saakka. Minusta oli käsittämätöntä
-ettei kukaan ollut pannut tuota miestä syytteeseen törkeästä
-koronkiskomisesta, jota hän harjoitti uhrejansa kohtaan, mutta Farfalla
-sanoi ettei kenellekään pälkähtäisi päähän sitä tehdä, kun he kaikki
-tarvitsivat häntä, mikä ennemmin, mikä myöhemmin. Hän arveli että hän
-tuskin oli jäänyt koskaan Vanhassakaupungissa saataviaan vaille.
-
-Kun seuraavana päivänä käännyin Riemuportinkadulle, näin että siellä
-istui, lapsi käsivarrella, joukko vaimoja, joiden oli ollut liian kuuma
-ahtaissa asunnoissaan. Muutamat heistä pelasivat lottoa ja katsoivat
-ääneti ja tyytymättömän näköisinä korttiinsa, erään joukosta huutaessa
-numerot kimakalla äänellä. Riccardo makasi matrassilla ulkoeteisessä ja
-oli kalpea kuin haamu, mutta jutteli kumminkin vilkkaasti ja iloisesti
-muutamain miesten kanssa, jotka seisoivat hänen ympärillään.
-
-Farfalla nauroi niin makeasti että sai kyyneleet silmiinsä.
-Tervehdittyään minua selitti hän, mikä häntä nauratti. Riccardo oli
-näet väittänyt, että jos tammikuun ensimäisenä päivänä panee yhden
-kreutserin talteen, seuraavana päivänä kaksi kertaa niin paljon ja niin
-yhä edelleen, niin omistaa vuoden viimeisenä päivänä niin ja niin monta
-miljoonaa. Tuo oli kaikista tuntunut uskomattomalta, ja kyttyräselkä,
-joka osasi laskea, oli noussut tikapuille, ottamaan asiasta selkoa
-kerto- ja yhteenlaskun avulla, jota toimitti talon seinällä; suuri
-osa siitä oli jo täynnä kömpelösti ja epävarmasti piirrettyjä
-numeroita. Paitsi kyttyräselkää oli saapuvilla muuan kalpea, hintelä
-nuorukainen, joka näytti lapselliselta ja typerämieliseltä, sekä
-vanha, valkotukkainen mies, joka muinoin oli ollut opettajana
-kansakoulussa, mutta ruvennut juopottelemaan, menettänyt paikkansa
-ja joutunut Roomalaiskaupunkiin, missä oli vajonnut mitä suurimpaan
-kurjuuteen. Vaikka hän jossakin jo unohduksiin joutuneessa sodassa
-oli saanut puujalan ja oli puolisokea, ei häntä kumminkaan voinut
-sääliä, tarkastettuaan häntä lähemmin; hänen kasvonpiirteissään
-kuvastui raakuutta, hänen tuijottavassa katseessaan kavaluutta ja
-ilkeyttä. Farfalla kertoi minulle, että ihmiset antoivat hänelle hänen
-valkoisen tukkansa, sokeutensa ja korkean ikänsä takia runsaasti
-almuja, vaan hän joi ne kaikki; hänen tyttärensä, joka teki ahkerasti
-työtä, sai töin tuskin häneltä pelastetuksi pariakaan kreutseriä,
-hankkiaksensa itselleen niukan elatuksen ja vaatetuksen, ja isä
-pakotti hänet makaamaan paljaalla lattialla, kuten hän itsekin teki,
-arvellen etteivät ihmiset häntä niin säälisi eivätkä antaisi niin
-paljon almuja, jos hänellä olisi vuode. Noista seikoista huolimatta
-pidettiin vanhusta kumminkin jommoisessakin arvossa sivistyksen takia,
-jota hän muka omisti, ja hänelle uskottiin nytkin asian ratkaiseminen.
-Lujalla, narisevalla äänellä hän toisti moneen kertaan, että Riccardo
-oli ihmeolento ja suuri nero, kun hän, vaikkei ollut koskaan käynyt
-koulua, omisti sellaisia tietoja, ja hän vakuutti kyttyräselälle, joka
-ei kumminkaan ottanut korviinsa hänen puheitansa, ettei tämän enää
-tarvitsisi jatkaa koettaan. Farfalla ja typerämielinen nuorukainen
-nauroivat, puoleksi ihaellen, puoleksi epäuskoisina, ja seurasivat
-jännityksellä kyttyräselän laskua, kunnes kävi selville että Riccardo
-oli ollut aivan oikeassa.
-
-Riccardoa itseään näytti tuo asia suuresti hauskuttavan ja hän sanoi,
-katsoen äitiinsä loistavin silmin: "Sinä aina valitat rahanpuutetta,
-ja löytyy kumminkin niin yksinkertainen keino tulla rikkaaksi."
-Farfalla nauroi, kuten aina leikkipuheita kuullessaan, mutta tunsin
-selvästi ettei tuo nauru lähtenyt sydämestä. Ystävällisessä katseessa,
-jonka hän kiinnitti Riccardoon, oli syvinnä jotakin, joka minua
-kauhistutti: rajattoman, kuolettavan väsymyksen synnyttämää kalseata
-epätoivoa. Johtui mieleeni, kuinka muinoisina aikoina, raakalaistapojen
-vallitessa, tapahtui että vihollisia kidutettiin kuoliaaksi siten,
-ettei heidän sallittu nukkua, vaan heidät herätettiin neulanpistoilla
-tai sysäyksillä heti kun he yrittivätkään mennä horroksiin.
-Tuollaiselta kidutetulta näytti Farfalla. Hänen silmänsä sanoivat: 'Jos
-me emme voi nukkua, täytyy meidän kuolla'. Mutta kalvava huoli siitä,
-kuinka voisi hankkia elantoon tarvittavat rahat, ei jättänyt häntä
-hetkeksikään rauhaan. Se kuvastui niin selvästi hänen kasvoillaan,
-etten voinut käsittää kuinka se jäi huomaamatta Riccardolta, joka
-muutoin oli paljoa tarkkanäköisempi kuin minä. Äitiinsä nähden vain
-hän oli sokea ja säälimätön. Hän valitteli kuin pilattu lapsi, ettei
-ollut jäätä limonaadin jäähdykkeeksi, etteivät munat olleet tuoreita,
-ettei hän saanut useammin muuttaa liinavaatteita, -- samaan tapaan
-kuin kuulee ihmisten napisevan Jumalaa vastaan, ettei hän, vaikka on
-kaikkivaltias, säntillisesti täytä heidän toivomuksiaan.
-
-Kysyin Carmeloa, mutta kukaan ei tiennyt, missä hän oli. Minulle
-kerrottiin että tuona kuumana aikana oli saatavissa vain varsin vähän
-työtä taikka ei lainkaan. Miehet seisoivat aamuisin tuntimääriä
-torin varrella päivänpaisteessa odottamassa, mutta kun ei kukaan
-tullut palkkaamaan heitä työhön, menivät he läheiseen metsikköön
-tai Pakanakirkon taakse varjoon, ja pahoja ajatuksia he hautoivat
-mielessänsä. "He ovat puolikuolleita nälästä ja väsymyksestä", sanoi
-Farfalla, "eikä heitä haluta mennä kotiinsa, missä hoidotta jätetyt
-lapset itkevät ja kaikki on siivottomuuden vallassa, kun huolimattomat
-vaimot, sen sijaan että pysyisivät kotona järjestystä pitämässä,
-istuvat kadulla pelaamassa lottoa, koettaen siten lohduttaa mielensä
-siitä ettei heillä ole mitään syödä." Vanha invaliidi puristi
-kätensä nyrkkiin ja puhui vallankumouksesta ja yhteiskunnallisista
-mullistuksista, jotka tekisivät lopun siitä että muutamat harvat
-anastavat kaikille yhteiseksi aiotun ravinnon; jotakin hän myös
-soperteli siitä, että kapinalliset jo olivat valmiit pistämään tuleen
-tuon hekumallisen Babelin. Farfalla nauroi ja sanoi: "Voi sentään noita
-kapinoitsijoita! Ei tarvita muuta kuin että poliisi ilmestyy kadun
-päähän, niin ne pötkivät kaikki pakoon!" -- ja tuo pani Riccardon ja
-kyttyräselän makeasti nauramaan, ikäänkuin asia ei olisi lainkaan
-koskenut heihin.
-
-Palasin kotiin tammimetsikön kautta, joka reunustaa kaupungin yläpäätä,
-mutta ei ole kyllin tiheä voidaksensa tarjota viileyttä. Lehdet olivat
-niin tomuisia että näyttivät pikemmin harmailta kuin vihreiltä ja
-mehuttomia ja kankeita, niin että muistuttivat läkkilehtiä, joita näkee
-hautaseppeleissä. Liikettä ei näkynyt missään, muuta kuin että lintu
-väliin lennähti puusta tai pensaasta toiseen, visertämättä, päästämättä
-hiljaisintakaan ääntä kurkustaan. Ei ollut lähellä, ei kaukana
-lähdettä, ei mistään kuulunut veden lirinää. Oli kuin tuo metsä olisi
-ollut vuosisatoja loihdittuna, ja loitsusana, joka sen olisi päästänyt
-lumouksesta, joutunut unohduksiin. Eräässä tien käänteessä näin maassa
-istuvan joukon miehiä, jotka puvusta päättäen olivat päiväpalkkalaisia
-ja nähtävästi juuri noita työttömiä, joista Farfalla oli puhunut. He
-istuivat ääneti, ja kumminkin heillä näytti olevan jotakin tärkeätä
-tekeillä; he olivat minusta kuin salaliittolaisia, jotka katseilla
-neuvottelevat kammottavasta teosta, minkä nimeä eivät rohkene mainita.
-Nähdessään minun tulevan katsoivat he kaikki minuun julkeasti,
-pilkallisesti hymyillen, ja tunsin heidän vihamieliset katseensa koko
-ajan kun olin heidän näkyvissänsä. Ehdittyäni kyllin kauas istuuduin
-omituisen tuskallisessa mielentilassa penkille ja katsoin harvan
-metsän lävitse kaupunkiin päin. Mietin mielessäni: 'Täällä istuvat
-hylätyt, ihmisten ilmoilta karkotetut, viholliset, sekoittamassa
-kurjuudestaan ja tietämättömyydestään ja epätoivostaan ainetta, jolla
-voivat räjähdyttää ilmaan heidän kurjuutensa ja meidän loistomme
-näyttämön'. Aurinko oli jo laskenut ja talot alkoivat peittyä tiheään
-sinertävänharmaaseen usmaan; ehkäpä he odottivat yön tuloa ryhtyäksensä
-tuhotyöhönsä, ja sitten he täältä katselisivat, kiristäen hampaitaan
-raivosta ja mielihyvästä, kuinka palatsit sadoittain jymähtäisivät
-kokoon, syöksähtäen mustina raunioina tulimereen.
-
-Mutta kaupungissa uinailtiin tai mässäiltiin rauhallisesti edelleen,
--- suunniteltiinpa juuri tuona samana yönä työväkeä vastaan vähäinen
-salaliittokin, jonka uhriksi he antautuivat vastarintaa tekemättä. Oli
-nimittäin vastustettava erään vaarallisen kansanystävän ja kiillottajan
-vaalia ja hankittava ääniä eräälle toiselle ehdokkaalle, joka oli
-johtaville piireille mieleen, ja joukko vaikuttavia herroja, kauppiaita
-ja virkamiehiä, piti kokouksen, jossa päätettiin lahjoa kansa,
-tuhlimalla sille pian pidettävässä juhlassa viiniä ja ystävällisiä
-puheita.
-
-Uuden koulun vihkiminen saatiin syyksi juhlan viettämiseen, mutta
-vähemmin arveltiin apua lähtevän tuossa tilaisuudessa pidettävistä
-puheista, kuin niitä seuraavasta huvittelusta teltoissa ja kojuissa,
-joita oli pystytetty kaupungin edustalla olevalle isolle niitylle.
-Varsin huonolla tuulella päätin illan suussa kulkea kentän poikki,
-mutta ottamatta lainkaan osaa valtiolliseen vehkeilyyn, -- sen olin
-varmasti päättänyt. Itse teossa ei siitä näkynytkään mitään merkkiä,
--- yhtä vähän kuin hilpeästä ilomielisyydestäkään. Katsellessani
-tuota juhlakenttää selveni minulle äkkiä, miksi Jumala aina uudelleen
-lähettää ihmisille hätää ja kurjuutta, kurjuutta ja hätää, sillä
-ylen kammottavaa oli nähdä, mitä vapaus ja nautinto heistä teki.
-Nuo punaiset, hikiset naamat, hohotus ja kirkuna, tupakansavu ja
-raskas, kuuma, tukahduttava ilma, sen lisäksi tunteiden kiihotukseksi
-useampia soittokuntia soittamassa yhtaikaa, -- tuo kaikki yhdessä oli
-omansa saattamaan mielen haikean alakuloiseksi ja herättämään inhoa
-ihmiskuntaa kohtaan. Vihani kohdistui ennen kaikkea niihin, jotka
-olivat panneet juhlan toimeen. Muutamat mustatakkiset herrat, jotka
-nauharuusuista voi tuntea juhlatoimikunnan jäseniksi, hääräsivät
-väsymättömästi kansanjoukossa, kehottaen juomaan viiniä, jota oli
-tynnörittäin tarjona kaupungin varakkaimpien ja arvokkaimpien
-miesten kustannuksella, sekä laskien leikkiä naisten kanssa,
-niin hyvin juhlan tarkoituksen saavuttamista varten kuin omaksi
-huvikseen. Erään heistä, joka oli vanhanpuoleinen, mutta muhkea
-mies, näin vilkkaassa keskustelussa Farfallan ja muitten, nuorempain
-naisten kanssa, joiden joukossa myös oli Farfallan tytär Nanni.
-Myöhemmin sain tietää, että tuo herra oli sama, jonka puoltolausetta
-Farfallan oli etupäässä kiittäminen siitä, että hänen tyttärensä sai
-hyveenpalkinnon, ja hänelle he viinin päähän noustua kertoivat, kuinka
-Nannin siveellisyyden laita oikeastaan oli ollut, ja kuinka paljon
-kekseliäisyyttä ja rohkeutta tuon ennenaikaisen hedelmän salaaminen
-oli vaatinut Nanniltä. Vanha herra nauroi niin että hänen vatsansa
-ja pullakat, hehkuvat kasvonsa tutisivat, ja yhtä hillittömästi
-hihittivät naiset. Olin vakuutettu, tietämättä oikein miksi, että tuon
-epäkauniin iloisuuden aiheena olivat rivot pilapuheet. Varmaankaan ei
-mielikuvitukseni ollut syynä siihen, että minusta Farfallakin oli nyt
-toisennäköinen ja käyttäytyi toisin kuin tavallisesti ja minun kanssani
-keskustellessaan. Hänen luonnottoman vilkkaat, melkein mielistelevät
-liikkeensä, hänen kasvojensa hehkuva puna ja väsyneitten silmiensä
-vilkuileminen turmelivat mielikuvan, mikä minulla hänestä oli, tehden
-siitä inhottavan irvikuvan, ja ne saattoivat hänen itsensä tuntumaan
-viekastelevalta, vanhalta parittaja-akalta.
-
-Mieleni oli käynyt vallan alakuloiseksi ja aioin poistua nopeasti, kun
-näin sattumalta Riccardon, joka istui pitkällä penkillä purjevaatteesta
-rakennetussa majassa. Hänen vieressänsä ja vastapäätä häntä istui
-puisen pöydän ääressä nuoria miehiä ja tyttöjä, joiden kaikkien
-katseet olivat tähdätyt häneen, hänen innokkaasti kertoessaan jotakin.
-En tahtonut uskoa silmiäni nähdessäni hänet, jonka vielä äskettäin
-olin nähnyt niin raihnaisena, nyt hilpeänä ja kuopalla olevista
-poskistaan huolimatta melkein kauniina, -- mustine kiharoilleen,
-jotka peittivät hänen valkoista otsaansa, ja somasti kaareutuvine
-huulinensa. Tungoksessa voin helposti huomaamatonna jäädä seisomaan
-hänen läheisyyteensä ja kuulla mitä hän sanoi. Hän oli selittämässä
-kuulijoilleen, miten lentäminen kävisi mahdolliseksi ihmisille, mistä
-asiasta lienee lukenut sanomalehdistä. Ensiksi hän puhui muutamista
-tehdyistä kokeista ja selitti miksi ne eivät olleet voineet onnistua,
-ja huomasin että hän oli jokseenkin hyvin käsittänyt, mikä vaikeuden
-synnytti; sitten hän alkoi kuvailla, millaista olisi, kun lentämistaito
-olisi tullut yleiseksi ihmisten keskuudessa. Silloin ei meidän
-enää tarvitsisi mataa tomussa ja loassa ja joka askeleella tuntea
-ruumiimme rasittavaa painoa, ei kenenkään enää tarvitsisi hengittää
-kadun myrkkyä ja likaa, vaan kukin voisi nauttia samasta ilmasta kuin
-linnut ja tähdet. Sitten tulisi hitaasti pilvien keskitse lentäen
-suurisiipisiä laivoja kaukaisista seuduista, ja ne olisivat täynnä
-vieraiden maiden ihmisiä ja eläimiä, ja toisilla laivoilla mentäisiin
-niitä vastaanottamaan; ja öisin vilkkuisi pimeän keskeltä kaikkialla
-kirjavia liekkiä, jotka osottaisivat, missä lentäviä matkamiehiä oli
-liikkeellä. Kun tahtoisi olla yksin lemmittynsä kanssa, niin ottaisi
-hänet vain selkäänsä ja levittäisi siipensä, ja hiljaa suhahdellen
-ne kiidättäisivät rakastavaiset yläilmoihin, torninhuippujen ja
-vuorten ylitse, merten poikki kauas pilviin. Ja kun rintamme ensin
-olisi tottunut avaruuden jalompaan ilmastoon, alkaisi uusi löytöjen
-aikakausi, ja rohkeat seikkailijat ohjaisivat matkansa eetterimeren
-loistaviin tähtisaariin.
-
-Hänen kasvonilmeidensä, katseidensa ja liikkeidensä elähyttämänä kävi
-tuo kuvaus niin lumoavaksi ja vakuuttavaksi, että minusta tuntui varsin
-käsitettävältä, että toiset seurasivat äänetönnä ja jännityksessä noita
-tarumaisia puheita, jotka vierähtelivät hänen kauneilta huuliltansa.
-Mitä minuun tulee, niin joutuivat ajatukseni ja tunteeni liikkeelle
-etupäässä katselemastani häntä itseänsä, tuota rampaa nuorukaista,
-jolla kumminkin oli niin muhkean voimakas, korkea rinta, niin siro pää,
-niin lämmin, tunteellinen sydän. Noita siivekkäitä olentoja oli hän,
-jotka eivät koskaan voi tottua vaivaloiseen vaellukseen tomussa, jotka
-kivisistä häkeistämme pyrkivät vapaampiin ja keveämpiin ilmapiireihin.
-Kuinka kernaasti olisinkaan nähnyt hänen liitelevän purppurasiivillä
-iltaruskoa pitkin, orvokkiseppele päässä ja kantaen selässään
-riemahtelevaa poikasta, joka hennolla kätösellään tavottelisi laskevia
-rusopilviä! Riccardo parka! Kainalosauvaan kahlehdittuna, tuomittuna
-kärsimään kipuja, joille ei löytynyt lievitystä, alati avonaisten
-haavojen hiuduttamana oli hän kumminkin henki, joka herätti noissa
-surkastuneissa sieluissa hämäriä aavistuksia valon maailmasta, himmeätä
-ikävöimistä pois turmeluksesta.
-
-
-
-
-XIII
-
-
-Juhlan toimeenpanijat saavuttivat tarkoituksensa siinä suhteessa,
-että vaalin tulokset olivat heidän mielensä mukaiset. Nuo ihmiset,
-jotka olivat nauttineet heidän auliudestansa ja juoneet heidän
-viiniänsä, joskin mieli täynnä kiukkua ja katkeruutta, eivät katsoneet
-voivansa toimia heidän tahtoansa vastaan. Työmiesten viha oli paljon
-voimakkaampi kuin ennen, koska sitä nyt kiihotti tieto että he olivat
-käyttäytyneet kuin koirat, jotka vihellettäessä nöyrästi matavat
-esiin ottamaan niille heitettyä luupalaa, mutta tuo viha kyti salassa
-ja ilmeni korkeintaan itsemurhina tai veitsenpistoina, joita nuo
-onnettomat antoivat toisilleen. Näihin aikoihin murhattiin tuokin
-koronkiskuri, joka oli ollut Vanhankaupungin rasituksena, ja murhasta
-tuomittiin typerämielinen nuori mies, jonka olin nähnyt Riccardon
-vuoteen ääressä taloni ulkoeteisessä. Hänen tuttavansa olivat selvillä
-siitä, että murhaa ei ollut tehnyt hän, vaan eräs hänen ystävänsä,
-jolla oli vaimo ja lapsia,ja joka olisi menehtynyt nylkyrin pauloihin,
-ellei epätoivoissaan olisi vapautunut niistä väkivaltaisella tavalla.
-Heikkopää raukka, joka sattumalta oli joutunut epäluulonalaiseksi,
-ei ollut osannut puolustautua eikä lopuksi enää koettanutkaan; kun
-hänen tarvitsi huolehtia vain itsestänsä, mutta hänen ystävällänsä oli
-elätettävänä vaimo ja lapsia, oli hänestä luonnollista että hän kärsi
-rangaistuksen hänen puolestansa. Hämmästyttävää oli minusta huomata,
-kuinka välinpitämättömästi murhaa ja tuomiota sekä tuon viattoman
-vapaaehtoista uhrautumista käsiteltiin Vanhassakaupungissa, pidettiinpä
-murhaa oikeastaan kiitettävänä tekona. Valamiehetkin olisivat
-kernaasti vapauttaneet syytetyn, jonka heti huomasivat olevan leppeän
-ja hyväluontoisen ihmisen, jota vastoin vainaja oli ollut kavala,
-häijy vanhus, jota ei kukaan rakastanut ja monet vihasivat, mutta kun
-vapauttaminen ei käynyt mahdolliseksi, tuomitsivat he hänet, niinkuin
-jos rikos olisi tapahtunut asianhaarain ollessa kaikin puolin mitä
-lieventävimpiä, ainoastaan muutamaksi vuodeksi pakkotyöhön.
-
-Riccardo oli jälleen voimaton ja lisäksi alakuloinen ja ärtyinen.
-Hän ei voinut nauttia enää juuri mitään, mutta väitti syyn siihen
-olevan äidissä, joka ei osannut valmistaa maukasta ruokaa. Joka päivä
-hänellä oli uusia mielitekoja, ja äiti hankki hänelle aina mitä hän
-halaji, vaikka hän sitä tuskin kosketti huulillaankaan ja sitten
-työnsi sen syrjään. Samalla hän valitteli lapsekkaaseen tapaan, että
-äiti tahallaan ei keittänyt hänelle mitään hyvää, että hän kuolisi
-nälkään ja hän pääsisi hänestä. "Sitähän minä toivoisin", sanoi
-Farfalla, "sillä kaikki mitä minulla on, menee ruuaksi sinulle, --
-lopuksi nuokin rehut matrassistasi." "Mutta niistähän minä kuolen
-ja sittenhän et niitä enää tarvitsisikaan", sanoi Riccardo. Samaten
-antoi kiistanaihetta se, ettei Riccardo olisi suvainnut paikkoja
-vaatteissaan, -- mutta reikiä ei myöskään, -- ja sitten se että hän
-aina tahtoi käyttää uusia sukkia, ennenkuin oli kuluttanut entiset
-loppuun. "Vanhat sukkani ovat niin täynnä parsimuksia", sanoi hän,
-"että minusta on kuin minulla olisi perunankuoria jalan alla."
-
-"Pyhälle vuorelle vaeltajat panevat herneitäkin jalkansa alle", vastasi
-Farfalla. "No, pannaan sitten nuo vanhat sukat talteen siksi kuin
-minä lähden toivioretkelle", vastasi Riccardo, ja äiti sanoi siihen:
-"Jos sinä aina vain käytät uusia, niin sinulla pian on vain vanhoja."
-"Silloin kuin uudet ovat tulleet vanhoiksi, minä en enää lainkaan
-tarvitse sukkia", virkahti siihen vielä Riccardo itsepintaisen lapsen
-tapaan, niin että hänelle täytyi nauraa, vaikka näkikin että hän oli
-oikeassa.
-
-Minun mieleni valtasi nyt levottomuus ja kiihkeä tuska, -- ei siksi
-että rakastin häntä ja hänen täytyi kuolla, vaan sentähden että hänen
-täytyi kuolla ilman että oli koskaan tuntenut onnea. Toin hänelle
-kaikenmoista, minkä tiesin häntä ilahduttavan, kuten makeisia,
-paperossia, kukkia, kirjoja ja kuvia, mutta vaikka hänen kasvonsa
-silloin aina kirkastuivat, niin huomasin kumminkin lahjojeni tulevan
-liian myöhään ja etten ollut osannut oikeaan, vaan että hän yhä
-edelleenkin oli tuo sairas lapsi raukka, joka ei ollut koskaan kokenut
-onnellisuuden tunnetta. Kerran pisti minulle päähän että veisin hänet
-ajelemaan ja olin pahoillani siitä, etten ollut tullut aikaisemmin
-sitä ajatelleeksi. Silloinhan hän voisi koota mieleensä loistavia
-kuvia puutarhoista, palatseista, merestä ja laivoista, joista sitten
-voisi, kuten leikkikaluista, rakennella mitä halusi. Silloin juuri
-eräs ystäväni oli pyytänyt minua menemään katsomaan merenrannalla
-sijaitsevaa kuuluisaa lastenkotiamme, kuvatakseni sitä sitten hänelle,
-ja olin myöskin saanut luvan tulla sinne. Kun nyt Riccardo oli pienenä
-lapsena viettänyt siellä useita kesiä ja kuvannut sitä minulle kuin
-paratiisiksi ja kun ajamisen merenrantaa pitkin juuri hänestä täytyisi
-olla erityisen viehättävää, niin ehdotin hänelle että hän tulisi
-mukaan. Mielihyväkseni hän ihastui ehdotuksestani, ja niin suuresti,
-että hämmästyin ja melkein pelästyin. Hän riemuitsi, sillä hänen
-sydämensä ikävöi iloa, ja petollinen mielikuvitus uskotteli hänelle,
-että hän saisi tyydytystä epämääräiselle koti-ikävälleen tuolta,
-missä hänellä kerran oli ollut koti. Emme kumpikaan ajatelleet sitä,
-ettei hän palannut parantuneena, joka voimaa uhkuvana tulee katsomaan
-paikkaa, missä on kärsinyt muinaiset kärsimyksensä, vaan kuolevana,
-joka vihdoinkin on käsittänyt ja tietää että kaikki toivo oli turhaa,
-että hän jo muinoin, pienenä, tajuttomana, avuttomana lapsena, oli
-tuomittu kärsimään tuskallisen kuoleman.
-
-Kova onni satutti että meille heti matkan alussa tuli vastaan
-suuren saaton seuraamat ruumisvaunut, joita meidän täytyi pysähtyä
-odottamaan, kun emme voineet eteenpäin tunkeuvan ihmisjoukon takia
-ajaa edelleen. Vainaja oli ollut vanha, upporikas mies, joka oli
-lahjoittanut kaupungille ja kaikenmoisille hurskaille laitoksille
-melkoisia rahamääriä ja jota nyt siksi saatettiin hautaan varsin
-korskeasti. Saaton etupäässä kulkivat eri seurakuntia edustavat papit,
-sinipunaisissa ja keltaisissa, pitsikauluksilla koristetuissa puvuissa,
-toiset uhkeina ja arvokkaina, mutta useimmat käydä löntystäen kuin
-vanhat eukot ja kasvoilla jäykkä, umpimielinen ilme. Ruumisvaunuja
-vetävällä kuudella hevosella oli pää koristettu korkealla mustalla
-töyhdöllä ja jäljestä astelevat mustapukuiset pojat kantoivat
-samettityynyillä vainajan kunniamerkkejä. Sitten tuli vaunuja täynnä
-kukkia; kasoittain huojui niissä voimakkaasti tuoksuvia valkoisia ja
-sinipunaisia syreeniä, valkoisia ruusuja ja kamelioita, hyasintteja ja
-tuberoseja, matkalla mätänemään tuon vanhan hempuilijan haudalla, joka
-kauan mässäiltyään ylellisen pöydän ääressä kylläisenä ja unisena oli
-paneutunut levolle. Riccardo katseli tuota ilveilyä vilpittömän ihailun
-valtaamana, ja minut olisi se vain pannut hieman hymyilemään. Mutta
-silloin alkoi äkkiä kuulua soittoa. Kumeata, surullisen juhlallista
-marssia seurasi sävelmä niin viehkeä, että tuntui kuin olisi kuullut
-elämän sulon vaikeroivan, pyrkien kaihoten, rukoillen ja kohtaloansa
-surren tavottelemaan vainajaa, jota ei enää kyennyt saavuttamaan.
-
-Mielialani muuttui äkkiä kokonaan. Unohdin, ken vainaja oli ollut, ja
-elämän kauneuden katoavaisuus ja sen käsittämättömyys täytti mieleni
-haikealla surulla. Miksi sen täytyy loppua, kun se on ihanaa, ja kun
-se on kurjaa, niin mikä on sen tarkoitus? Vaivuin pitkäksi aikaa
-ajatuksiini, ja kun käännyin jälleen katsomaan Riccardoa, huomasin
-heti, että hänkin oli toisenlaisen mielialan vallassa kuin äsken; hän
-tuijotti katse tylsänä mustapukuisiin ihmisiin, jotka kulkivat hitaasti
-ohitsemme, ja sanoi, kun panin käteni hänen olallensa: "Tiedättekö,
-millä tavoin minut viedään hautaan? Minut työnnetään yhdessä muiden
-kanssa umpivaunuihin, sillä minä kuolen sairaalassa, ja kaksi vanhaa
-hevoskonia kuljettaa minut syrjäkatuja pitkin hautausmaalle, niin
-nopeasti että äitini tuskin pääsee perästä."
-
-Hilliten säälintunnetta, joka kuristi kurkkuani, lausuin hänelle:
-"Riccardo, kun olet kuollut, niin kaikki meidän puuhamme ovat sinuun
-nähden yhtä arvottomia kuin muurahaisten hyörinä pesässänsä. Mutta
-lupaan kumminkin", lisäsin hymyillen, "että jos kuolet ennen minua,
-toimitamme sinut hautaan juhlallisesti ja uhkeasti ja kauniimman soiton
-kaikuessa kuin nyt; sävelmän voit itse määrätä."
-
-Nuo sanani karkottivat hänen mielestänsä edellisen synkän kuvan. Hän
-nauroi hyvillään kuin lapsi ja hyräili minulle laulua, jonka tahtoi
-haudallansa laulettavaksi ja joka kuului:
-
-    Murhe murtuu, tuska taukoo
-    Kuolema kun luoksein saa.
-    Se mun johtaa kirkkauteen,
-    Mulle aukee elon maa.
-    Ahtaan maisen matkapuvun
-    Vaihdan valkosiipysiin, --
-    Kuten äidin syliss' vaivun
-    Autuaisiin unelmiin!
-
-Hän nojasi samalla päätään taapäin ja huojutteli sitä haltioissaan
-puolelle ja toiselle; edellisen hetken katkera alakuloisuus oli
-nyt kokonaan haihtunut hänen mielestänsä. Ja kun sitten lähenimme
-merenrantaa, houkutteli päivänpaiste ja ilo esiin kaikki viehättävät
-muistot mitä hänellä oli. Hän kertoi kuinka kerran, hänen ollessaan
-aivan pieni, eräs rikas rouva lupasi hänen äidillensä että tämä saisi
-tuoda lapsensa päiväksi hänen puistoonsa leikkimään, ja siellä oli
-ollut kumpu, joka oli täynnä sinisiä orvokkeja, ja kukkasarka, niin
-suuri kuin puutarha, täynnä keltaisia ja punaisia tulpaaneja, jotka
-heilahtelivat tuulessa kuin liekit. Sitten kertoi hän, kuinka hän
-lastenkodissa kerran eräässä vuosijuhlassa oli lausunut runon ja
-vastannut kaikenmoisiin kysymyksiin ja saanut kaikilta kiitosta; erään
-toisen kerran oli siellä tapahtunut että kun hän istui yksin penkillä,
-kun kipeiltä jaloiltansa ei voinut ottaa osaa toisten lasten leikkiin,
-hänen luoksensa tuli ihmeen ihana nainen, joka kehotti häntä sanomaan,
-mitä hän haluaisi kaikkein kernaimmin, ja sitten hänen pyynnöstänsä
-lahjoitti hänelle laivan, joka oli aivan oikean laivan näköinen ja
-lastattu makeisilla. Edelleen hän kertoeli pikku Guidosta, joka oli
-ollut hänen äidillänsä hoidossa, kuinka tämä itki katkerasti, kun
-Riccardo sulki silmänsä ja oli olevinansa kuollut, millaisia raikuvia
-riemuhuutoja hän päästi, kun Riccardo jälleen heräsi eloon, otti hänen
-päänsä kättensä väliin ja suuteli häntä.
-
-Sillä välin olimme lähestyneet lastenkotia, ja minä huomautin
-Riccardoa komeasta rakennuksesta, odottaen uteliaana, tuntisiko hän
-sitä ja mitä hän sanoisi. Silloin tapahtui hämmästyttävä seikka: ensi
-hetkenä hän näytti ihastuvan ja katsoi hämmästyneenä, tutkivasti
-taloa ja puutarhaa. Sitten valtasivat hänen mielensä toisenlaiset
-tunteet; hänen kasvonsa, joille liikutus äsken oli kohottanut punan,
-vaalenivat, ja niillä kuvastui tuskaa, jopa kammoakin, ja äkkiä,
-juuri kun vaunut pysähtyivät, purskahti hän itkuun. Tarttuen lujasti
-minuun hän nyyhkytti kiihkeästi: "pois! pois! pois!" niin että minä
-pelästyneenä viittasin ajajalle että hän kääntäisi takaisin. Aavistin
-jo mitä hänen mielessänsä liikkui ja koetin rauhoittaa häntä, tekemättä
-mitään kysymyksiä, mutta hän sanoi itsestänsä selitykseksi, yhä itkien:
-"Olen tuolla kärsinyt niin kovin", ja muuta en enää tarvinnutkaan
-selitykseksi. Tuosta suuresta kivikartanosta olivat tulleet esiin hänen
-lapsuudenvuotensa, valjuina, kärsivinä aaveina, olivat katsoneet häneen
-ja kysyneet: "Etkö tunne meitä enää? Oletko unohtanut meidät tuskinemme
-ja kieltäymyksinemme? Me olemme odottaneet sinua tervehtiäksemme sinua
-vielä kerran ennenkuin lähdet pois ainaiseksi! Me ympäröimme sinua
-tuolla suurella vihreällä kentällä, me istuimme öisin vuoteesi ääressä,
-me olemme tallentaneet kaikki kyyneleesi."
-
-Nyt hän oli kadottanut tuon unelman, että oli kerran ollut onnellinen
-tuolla puistossa meren rannalla; hän oli karkotettu muistojen
-paratiisista ja seisoi vilusta väristen erämaassa. Maa, joka oli
-hänelle niin rakas, oli aina ollut julma häntä kohtaan, -- niin,
-se mikä saattoi hänet vuodattamaan noin katkeroita kyyneleitä, oli
-tunne, että tuo käsittämätön olento, joka piti kädessään maailmat
-ja ihmiskohtalot, ei rakastanut häntä, ei ollut koskaan hellästi
-sulkenut häntä syliinsä, vaikka hänen sydämensä oli lämmin eikä hän
-tiennyt mistään rikoksesta. Olin harmissani siitä että olin vienyt
-hänet sinne, ja mieleni valtasi kiivas viha Jumalaa kohtaan ja kiukku
-siitä etten kyennyt häntä käsittämään. Jospa minulla olisi ollut
-hallussani salaisuus, joka selittää kaikki arvoitukset, jos olisin
-voinut ainoallakaan sanalla todistaa Riccardolle, miksi täytyi olla
-siten ja mitä hyötyä siitä oli. Nyt ajoimme vaieten samaa tietä
-takaisin kuin olimme tulleet, kukkivien puiden, hohtavien talojen ja
-harmaiden vuorten sivutse, jotka kohosivat keltaista taivasta kohden.
-Eikö Riccardon täytynyt vihata tuota mahtavaa luontoa, joka soi hänelle
-vain okaita ja kiviä ja kuin pilkataksensa häntä, kerjäläistä, näytteli
-hänelle kauneuttaan ja ylellisyyttään? Mutta tuollaisia ajatuksia
-ei liikkunut hänen mielessänsä, sen huomasin luodessani silmäni
-häneen; hän näytti nyt rauhallisemmalta eikä luonut enää ympäristöön
-pelästyneitä, vaan lempeitä katseita. Uskalsin nyt jälleen ruveta
-keskustelemaan hänen kanssansa, ja lupaukseni että koettaisin hankkia
-hänelle luvan soittaa harmonikkaa yleisillä paikoilla, saattoi hänet
-jo hieman iloiselle mielelle. Kun hän sitten lepäsi jälleen kotona
-vuoteellansa, kertoi hän väsymättömän innokkaasti äidillensä tuhansista
-seikoista, joita minä en ollut huomannutkaan, kunnes sitten myöhään
-yöllä vaipui uneen äkkiä kuin liiaksi rasittunut lapsi.
-
-
-
-
-XIV
-
-
-Muutamana lokakuun päivänä tuli Farfalla luokseni, muassaan kirje,
-joka oli kirjoitettu englanninkielellä ja jota siis ei ymmärtänyt
-hän eikä kukaan hänen tuttavistaan Vanhassakaupungissa. Niin harvoin
-kuin sinne tuli postia, niin oli jo kirjeen saaminen sellaisenaankin
-tapahtuma, joka saattoi hänen mielensä iloiseksi, ja kun tämä nyt
-tuli niin varsin kaukaa, nimittäin Amerikasta, oli hän sitä valmiimpi
-arvelemaan, että siinä tulisi tieto tuosta onnesta, josta oli ollut
-niin paljon puhetta, auringonnoususta, joka karkottaisi sumut.
-Salaisessa sopukassa oli hänen sydämessään jäljellä toivo, että
-hänen kadonnut miehensä vielä kerran vaikuttaisi ratkaisevasti hänen
-elämäänsä, palaamalla katuvaisena takaisin tuoden säkittäin kultaa tai
-jättämällä perinnön tai jollakin muulla tavalla; mutta sitä hän ei
-olisi koskaan myöntänyt edes itselleenkään, vaan hän teki aina pilkkaa
-sellaisista tyhmistä haaveiluista. Tiesin kumminkin että hänen mielensä
-nyt oli täynnä tuollaisia haavekuvia ja että hän vapisi jännityksestä
-odottaessaan tietoa tuosta ihmeestä. Itse teossa koskikin kirje hänen
-miestänsä ja sisälsi tiedonannon, että tämä oli hengenvaarallisesti
-sairaana ja aivan varattomana erään pohjois-amerikkalaisen kaupungin
-vaivaishuoneessa ja anoi omaisiltaan apua sekä pyysi että nämä, jos
-suinkin mahdollista, toimittaisivat hänet kotimaahan.
-
-Ei voinut ollenkaan huomata Farfallan tuntevan pettymystä, ja itse
-teossahan nyt vain olikin toteutunut se, mitä hänen ymmärryksensä
-jo edeltäpäin oli hänelle sanonut; noin kävi aina elämässä,
-kirjoissa vain toisin. Itsehän hän parhaiten tunsi miehensä ja
-tiesi ettei hän välittänyt muusta kuin nautinnosta ja ettei mikään,
-ei järjestyksenrakkaus, ei huolenpito muista tai kunnianhimo tai
-kunniantunto, voisi taivuttaa häntä säästäväisyyteen. Niinkuin oli
-käynyt, niin oli täytynyt käydä, ja luonnotonta, käsittämätöntä
-olisi ollut, jos olisi käynyt toisin. Mutta siitä huolimatta oli
-kumminkin kuin hänen povessansa olisi jotakin rauennut kokoon, hiljaa,
-äänettömästi. Edellä käyneen mielenkiihkon jälkeen valtasi hänet taas
-väsymys entistä tuskastuttavampana, rasittavampana; hänen elämässään
-oli nyt taaskin jotakin lisäksi, jonka loppu oli ruma, tarkoitukseton,
-toivoton.
-
-Kysyin, mitä hän vastaisi. "En mitään", sanoi hän; "hän ei säälinyt
-lapsiansa, ja minä en sääli häntä." En voinut olla sanomatta: "Mutta
-jos hän olisi palannut kotiin taskut täynnä kultaa, niin olisitte
-ottanut hänet luoksenne." "Niin kyllä", vastasi hän levollisesti,
-"lapsi raukkojen takia; minua hän ei enää olisi voinut auttaa." Ja niin
-olikin; vaikka Farfallalla olisi ollut käytettävänään tynnörittäin
-kultaa, niin ei se juuri olisi voinut sanottavasti sulostuttaa hänen
-elämäänsä. Mitään ylevämpiä nautintoja hän ei kaivannut, hän toimitti
-kaikki työnsä säntillisesti ja tarmolla, kuten ainakin ylpeämielinen
-ihminen, joka empimättä suorittaa sen, minkä tietää välttämättömäksi,
-ja suorittaa sen hyvin, hän söi paljon taikka vähän, kuivaa leipää tai
-makupaloja ilman erotuksetta, hän oli totuttautunut kaikkeen ja nukkui
-kovalla lattialla yhtä levollisesti ja raskaasti kuin vuoteessakin.
-
-Odottamattomasti selitti Nanni haluavansa lähettää vastauksen
-isällensä. Hän ei ollut unohtanut, millainen suru oli täyttänyt
-hänen pikku sydämensä, kun isällä, jota hän salaa jumaloi, ei ollut
-sanaakaan hänelle vastaukseksi, kun hän lähetti hänelle kirjeen ja
-valokuvansa, ja hän pani nyt, asiaa kauemmin punnitsematta, suurilla,
-jäykillä, selvillä kirjaimilla paperille, mitä hänen kielellänsä pyöri.
-"Vielä kuolinhetkelläänkin hänen isänsä on muistava, mitä hän hänelle
-kirjoitti", sanoi Farfalla, silmäillen puoleksi ihaillen tuota siroa
-olentoa hehkuvine poskineen, jotka harvinainen vakavuus teki vielä
-lapsellisemman näköiseksi kuin muutoin. Kirje annettiin minullekin
-luettavaksi ja se kuului: "Olen kerran ennen kirjoittanut sinulle, kun
-vielä olin pieni ja luulin että rakastaisit meitä, koska olit meidän
-isämme. Silloin et vastannut minulle, vaikka en pyytänyt sinulta rahaa,
-vaan ainoastaan ystävällistä sanaa. Nyt en ole enää lapsi enkä enää
-nimitä sinua isäkseni. Emme enää välitä sinusta; meillä ei ole sinulle
-rahaa eikä rakkautta. Olemme äitimme lapsia, emmekä sinun. Jos kuolet
-köyhänä ja hylättynä vaivaishuoneessa, niin on Jumala tuominnut sinua
-oikeuden mukaan."
-
-Luin ääneen, molempain naisten katsoessa minuun silmät avo auki ja
-tarkatessa miltä kirje oikein kuului. Hetken vaiettuani lausuin: "Tämä
-on kauhea kirje vanhalle, sairaalle miehelle, joka on vieraassa maassa
-kuolemaisillaan", enkä ollenkaan ajatellut sitä, että ennen olin
-ollut harmissani siitä, ettei Farfalla vihannut ja inhonnut miestään
-kyllin pontevasti. Hän loi minuun kirkkaista sinisistä silmistään
-lujan, kylmän katseen ja sanoi: "Minä kuolen myöskin vaivaishuoneessa;
-mutta en olisi kirjoittanut hänelle ainoatakaan pahaa sanaa, jos en
-hyvääkään. Hänen tyttärensä on kirjoittanut, mitä hänen mielessään
-liikkui, ja siksi se saa pysyä paikoillaan ja hän saa lukea sen."
-
-Riccardoon ei sanoma isästä, jota hän aina oli vain pelännyt ja
-jonka katoaminen oli tuottanut hänelle helpotusta, tehnyt mitään
-vaikutusta. Sitä paitsi tapahtui nyt jotakin, joka osui häneen
-keskelle sydäntä, joka vaikutti häneen kuten ainoan lapsen kuolema
-äitiin -- nimittäin että hän menetti harmonikkansa. Eräänä päivänä,
-kun hän voi paremmin, houkutteli häntä pari hänen ystävistänsä, jotka
-tahtoivat saada hänet iloisemmalle mielelle, mukaansa ravintolaan,
-jossa vietettiin häitä ja jossa hän voisi soitollaan ansaita muutaman
-kreutserin. Hyvillä mielin seurasi hän heitä, ja niin tuttu ja suosittu
-kuin oli, sai hän runsaasti kiitosta ja rahaa. Kun hän, erääseen
-ystävään nojaten, autuaallisena aikoi lähteä ravintolasta, lähestyi
-häntä poliisisotamies, kysyen, oliko hänellä lupaa soittaa yleisellä
-paikalla. Riccardo, jolle ei olisi voinut pistää päähän valehdella tai
-vastata kierrätellen, sanoi ettei hänellä ollut lupaa, mutta lisäsi
-nöyrästi, että tämä oli ensi kerta kun hän soitti ravintolassa ja
-ettei hän sitä enää tekisi, sekä pyysi anteeksi. Poliisi, joka tuskin
-kuunteli mitä hän sanoi ja vielä vähemmin tarkkasi hänen sulouttansa
-ja miellyttävää avomielisyyttänsä, kirjoitti hänen asuntonsa muistiin
-ja otti, noudattaen lain määräystä, hänen harmonikkansa takavarikkoon.
-Siitä saakka oli Riccardo maannut vuoteellaan hiljaa, silmät luotuina
-matalaan kattoon, syömättä ja puhumatta mitään. Huoneessa oli nyt
-autiota ja kolkkoa, kuin sieltä olisi joku kuollut. "Se oli hänen
-elinkumppaninsa", sanoi Farfalla minulle, "se jäi aina hänen luoksensa,
-kun minun täytyi jättää hänet, sille hän ilmaisi kaikki tunteensa,
-nekin, jotka salasi minulta, ettei tuottaisi minulle tuskaa."
-
-Muistin heti että olin luvannut hankkia Riccardolle luvan soittaa
-julkisesti. 'Minua kurjaa olentoa', ajattelin itsekseni, 'soisin
-hänelle siivet ja olen luvannut hänelle hautajaislauluja, mutta en
-ole hankkinut leipää, vaikka olisin voinut tehdä sen parilla sanalla.
-Ja jos hän ei olisikaan voinut ainoatakaan kertaa käyttää hyväkseen
-tuota lupaa, niin olisihan hän kumminkin iloinnut siitä. Jos olisi
-kysymyksessä Lisabellan huulten hymyily, niin olisin valmis asettamaan
-tikapuut tähtiin, noutaakseni sieltä koristeen hänen tukkaansa, vaan
-kun olisin voinut vuodattaa pisaran onnea tuon nöyrän, rakastavan sydän
-raukan kyynelvirtaan, niin -- unohdin sen!'
-
-Nyt koetin saada harmonikan hankituksi takaisin, mutta se ei
-onnistunut, -- enkö sitten liene käyttänyt oikeita keinoja, vai
-lieneekö tehtävä todella ollut niin vaikea. Poliisivirkamies, jolla
-oli päästä ulkonevat, leppeät silmät ja punainen naama, todisti
-minulle mahtipontisesti ja pöytään iskien, että kaikki Vanhankaupungin
-asukkaat olivat lurjuksia ja että niitä oli kohdeltava mitä suurimmalla
-ankaruudella, ja hän kysyi minulta, olisiko minulle mieleen, jos
-joka ovella olisi sokeita urkuineen, rampoja harmonikkoineen,
-kuuromykkiä säkkipillineen. Nytkin jo yleisö alinomaa valitteli noiden
-kirottujen posetiivien takia. Ellei pidettäisi kovaa komentoa, niin
-täytyisi kaupunkilaisten, elleivät tahtoneet tulla hulluksi, maksaa
-kerjäläisille veroa siitä että nämä väliin pitäisivät hetken lomaa.
-
-Pyysin että hän sillä kertaa antaisi armon käydä oikeudesta ja antaisi
-harmonikan takaisin, koska kysymyksessä oli henkeänsä poteva ihminen,
-ja minä sitä paitsi ottaisin vastatakseni siitä ettei hän enää koskaan
-ilman lupaa soittaisi julkisesti. Siihen hän murisi vastaan, ettei
-heikko sairas tekisi mitään harmonikalla ja että Riccardon ainakin
-täytyisi tulla itsensä. Minulle ei siis jäänyt muuta neuvoksi kuin
-tyytyä asiain tilaan ja lähteä tieheni tyhjin toimin.
-
-Kenpä vain tuntisi kohtaloa koskevat luonnonlait! Toiset ihmiset
-näyttävät magneetin tavoin vetävän puoleensa onnettomuutta,
-toiset onnea; väliin näyttää ylen valtava onni vetävän puoleensa
-onnettomuutta, väliin näyttää siltä kuin onni ja onnettomuus
-karkottaisivat toisiansa. Ja kun sadepisara on tipahtanut, niin tulee
-toisia jälkeen, pilvet kasaantuvat ja valavat päivän toisensa perästä
-maahan tuota mieltä synkistyttävää nestettä. Sillä kannalla olivat nyt
-asiat Farfallan talossa. Nyt tuli näet vielä eräs Carmelon mieletön
-teko, jota pikemmin voisi sanoa sattumaksi kuin teoksi, riistämään
-heiltä nuhteettomuudenkin, ainoan, mikä vielä oli kirkastanut heidän
-kolkkoa köyhyyttänsä.
-
-Kuuluu usein tapahtuvan että jokin salaperäinen vetovoima saattaa
-murhaajat palaamaan yhä uudelleen paikalle, missä he ovat vuodattaneet
-verta, ja se lienee myöskin ollut varsinaisena syynä siihen että
-Torquato tuli takaisin kaupunkiimme. Tuosta seikasta saatiin kumminkin
-tietoa vasta kun hänet löydettiin hengettömänä, hirmuisessa tilassa
-maassa makaavana. Heti tultuansa oli hän mennyt Galantan luo, mutta
-peläten että joku voisi hänet nähdä ja jättää oikeuden käsiin, käski
-tämä kiivaasti häntä lähtemään pois ja saattoi siten tuon kurjan
-ja rappeutuneen, kodittoman miehen vihan vimmoihin. Nähdessään
-kuinka Galantan laita oli alkoi hän vastaukseksi hänen nuhteisiinsa
-solvailla häntä, tietysti ei siksi että tuo seikka olisi loukannut
-hänen siveellisyydentuntoansa, vaan siksi että hän arveli sitä syyksi
-Galantan vihamielisyyteen häntä kohtaan. Kun Torquato tiedusteli
-lapsen isää, mainitsi Galanta empimättä Carmelon, koska hän tästä
-välitti liian vähän, ollaksensa levoton hänen puolestansa, eikä
-tullut ottaneeksi huomioon että mustasukkaisuus, epätoivo ja muut
-ristiriitaiset tunteet olivat saattaneet Torquaton sellaiseen tilaan,
-että hän kaipasi uhria. Hän asettui väijymään Carmeloa, syyti sitten
-häntä ja Galantaa kohtaan solvauksia ja uhkauksia, ja seuraus siitä
-oli että Carmelo, joka nykyisin olisi paljoa vähemmästäkin joutunut
-raivoihinsa, hyökkäsi hänen kimppuunsa ja tappoi hänet, päästyään
-voitolle hurjassa kamppailussa. Kuinka täydellisesti Carmelokin oli
-joutunut pois suunniltaan ja vihansa valtaan, kävi siitä esiin, että
-hän, joka luonnostaan oli peräti rauhallinen ja leppeä ihminen,
-saatuansa käsikähmässä vastustajansa maahan heitetyksi, mielettömän
-rajattomalla voimalla rusensi hänen päänsä katukiviin ja runteli
-vielä ruumistakin. Ikäänkuin hän olisi ollut ihmissusi, oli hän äkkiä
-muuttunut raatelevaksi pedoksi ja toimi hänelle vieraan luonnon mukaan.
-Äkkiä seurasi sitten väsymys sellainen, että hän tuskin jaksoi mennä
-kotiin, ja siellä hän heti vaipui uneen, ja herätessään hän tuskin
-muisti mitä oli tapahtunut.
-
-Hänen pitkällinen, sikeä unensa ja veriset vaatteensa olivat jo ennen
-hänen heräämistään saattaneet Farfallan aavistamaan että jotakin
-tavatonta, kammottavaa oli tapahtunut. Kun Carmelo sitten oli kertonut
-hänelle kaikki, alkoi hän miettiä keinoja torjuaksensa onnettomuuden
-seurauksia ja salataksensa Carmelon syyllisyyden. Mutta tämä itse
-halusi mennä ilmoittamaan niin pian kuin mahdollista, että oli tehnyt
-tuon rikoksen, eikä ollut mahdollista saada häntä luopumaan aikeestaan.
-Ei hänen vaikuttimenansa kumminkaan etupäässä ollut katumus, vaan
-pikemmin tunto siitä, ettei hän kumminkaan kykenisi esiintymään
-viattomana, kun murha joutuisi Vanhassakaupungissa puheenaineeksi,
-sekä ennen kaikkea halu vapautua kaikesta, levätä viime kuukausien
-tarkoituksettoman kidutuksen jälkeen, antautua toisten huostaan, kun ei
-itse enää tiennyt, kuinka voisi jälleen päästä oikealle tolalle, alkaa
-uuden elämän.
-
-Ensi päivinä hän itki alinomaa, vuodattaen runsaasti kyyneleitä
-kuten lapsi, mutta ei Galantan eikä murhan takia, vaan siksi että
-oli jättänyt niin pitkäksi aikaa äitinsä yksin huolinensa. Hänellä
-oli jälleen entiset leveät, vilpittömät kasvonsa, ja hänen lempeissä
-silmissään oli avuton ilme, ikäänkuin ne turhaan olisivat hakeneet
-selitystä siihen, mikä oli ollut noiden pitkien, sekasortoisten,
-raskaiden kuukausien tarkoitus. Yleensä hänen mielensä oli vankilassa
-käynyt keveämmäksi. Hän oli kuin henkilö, jonka kirous on pakottanut
-vaeltamaan lakkaamatta, mutta johon voimakas käsi on tarttunut,
-pysähdyttäen hänet. Arasti hän nyt hämmästeli sitä, että oli voinut
-joutua niin kokonaan murhanhimon valtaan, mutta mitään varsinaista
-katumusta hän ei tuntenut, eivätkä muutkaan lukeneet tuota tekoa
-hänelle viaksi. Se seikka, että Torquato oli tuo Jurewitschin veli,
-jonka sielun puolesta pappi joka sunnuntai kehotti seurakuntaa
-rukoilemaan, häiritsi hieman hänen mielenrauhaansa, -- mutta hieman
-vain. Farfalla sai luvan käydä joka päivä häntä tervehtimässä, ja pian
-hänen yrityksensä saattaa Carmelo lohduttavilla, hilpeillä puheillaan
-iloisemmalle ja tyytyväisemmälle mielelle, tuottivat toivotun
-vaikutuksen.
-
-Farfalla näytti nyt levollisemmalta ja eloisammalta kuin keskikesällä,
--- mikä luullakseni vähemmässä määrässä johtui siitä, että ilmat nyt
-olivat vilpoisemmat, kuin siitä että hänen nyt täytyi lastensa takia
-entistä enemmän jännittää mieltänsä ja voimiansa. Melkein koko päivän
-hän oli liikkeessä, kiiruhtaen toisen luota toisen luo ja pannen
-parastansa herättääksensä vaikuttavissa henkilöissä myötätuntoisuutta
-Carmeloa kohtaan. Siitä huolimatta oli hänen käyntinsä vielä illalla
-yhtä jänteä kuin aamullakin, ja täytyi katsoa hänen silmiinsä kauan ja
-tarkkaavasta, ennenkuin huomasi väsymyksen, joka niissä piili kaikkein
-syvinnä.
-
-Kerran iltapäivällä tapasin Farfallaa kirkon edustalla, missä istuin,
-merta ihaellen, matalalla kiviaidalla, joka yhdeltä puolen reunustaa
-kirkkotoria. Meidän jutellessamme tuli kirkkomuori Pakanakirkosta
-ulos, katsahti Farfallaan, tuli suoraa päätä hänen luoksensa ja kysyi
-häneltä, minun läsnäolostani välittämättä, pitäisikö hänen mennä
-Carmelon puolesta tunnustamaan tuo teko, johon hän oli tehnyt itsensä
-syypääksi; ystävyyden ja naapuruuden takia hän tyytyisi puoleen
-tavallisesta hinnasta. Tuo pani Farfallan nauramaan, ja hän sanoi
-että kun Carmelo jo aikoja sitten oli itse tunnustanut kaikki, niin
-muori näkisi turhaa vaivaa. Siihen vastasi toinen levollisen varmasti,
-että Carmelon tunnustaminen ei ollut missään yhteydessä kirkollisen
-synnintunnustuksen kanssa, sillä eiväthän tuomarit olleet pappia, ja
-papit yksin voivat antaa synnit anteeksi. "En luule", sanoi Farfalla,
-"että hän uskoo sinulle, mitä hänellä on omallatunnollaan, sillä kuten
-tiedät, ei hän voi sietää naisia, ei nuoria eikä vanhoja."
-
-"Tarvitseeko hänen sitten tietää siitä?" sanoi muori. "Minä tunnustan
-vuoronsa mukaan kunkin synnit, en liiaksi enkä liian vähän, ja
-minä pidän kyllä huolta siitä, että saan Carmelollekin hankituksi
-synninpäästön."
-
-Kysyin, tyytyvätkö papit tunnustukseen, jonka toinen toimittaa toisen
-puolesta.
-
-"Tarvitseeko heidän sitten tietää sitä?" sanoi kirkkomuori, katsoen
-minuun ankarasti ja nuhtelevasti. "Minä tunnustan synnit ja saan
-synninpäästön, se on pääasia." Nuo sanat saattoivat mielestäni asian
-pikemmin seoksiin kuin selvemmäksi. Sitä suurempi oli hämmästykseni,
-kun huomasin Farfallan alkavan käydä myöntyväisemmäksi. Hän sanoi
-äreästi, mutta kumminkin ikäänkuin puolustautuaksensa: "Minä en
-välitä kirkossa käymisestä. Jos olisin alati polvillani rukoilemassa,
-kuten niinsanotut hurskaat, niin en tiedä, mistä saisin aikaa
-velvollisuuksieni täyttämiseen."
-
-"Siksipä juuri minä rukoilen toisten puolesta, niin että heille jää
-aikaa velvollisuuksiensa täyttämiseen."
-
-Kääntyen pikemmin minun kuin muorin puoleen sanoi Farfalla: "Minä en
-usko paaviin enkä Kristukseen enkä yleensä pyhimyksiinkään, mutta
-Jumalaan itseensä minä uskon, vaikkei hän ole minua kohdellut oikeuden
-mukaan; jos tietäisin että Hän kuulisi minua, rukoilisin Häntä vaikka
-kokonaisen yön, ettei lukisi Carmelon tekoa hänelle synniksi."
-
-"Jätä se minulle tehtäväksi", sanoi kirkkomuori pontevan vakavasti.
-"Jos tahdot, niin en ollenkaan sekoita pyhimyksiä koko asiaan, vaan
-sovin siitä suorastaan Jumalan itsensä kanssa."
-
-Farfalla otti rahaa taskustaan ja kaupat tehtiin. "Lukisinko ehkä
-Riccardonkin puolesta rukouksen?" kysyi kirkkomuori, pannen rahat
-likaiseen pieneen pussiin. "No mitä varten?" kysyi Farfalla nauraen.
-"Riccardolla on itsellään kyllä aikaa rukoilla, eikä hän ole koskaan
-tehnyt pahaa ainoallekaan ihmiselle eikä eläimelle."
-
-"Sen kyllä tiedän", sanoi toinen, "mutta ajattelin että kun hän on
-sairas, niin voisimme jo panna alulle kuolinrukoukset. Mutta jos niin
-tahdot, niin voimmehan jättää sen vielä tuota tuonnemmaksi."
-
-Nuo puheet eivät nähtävästi ollenkaan loukanneet Farfallaa, vaan hän
-läksi kulkemaan yhdessä muorin kanssa, heillä kun oli sama tie.
-
-Aurinko oli sillä välin jo ehtinyt laskea alemmaksi, ja sen säteiden
-kosketus nostatti meren pinnalle hiljaisia hekumallisen suloisia
-väreitä. Luonto ja ihmiset näyttivät pyrkivän viimeiseen saakka
-nauttimaan tuosta ihanasta päivästä. Kirkon avonaisesta ovesta tuli
-tuon tuostakin ihmisiä, jotka pysähtyivät hetkeksi, katsahtivat
-ympärilleen ja kulkivat sitten hitaasti eteenpäin. Heidän joukossansa
-tuli myöskin Jurewitsch, mutta hän lähestyi katseitansa kohottamatta
-kiviaitaa, jolla minä istuin. Mieleeni muistui pitkä keskustelu,
-johon kerran olimme joutuneet, ja muistin, minkä vaikutuksen se oli
-tehnyt minuun, ja osanottoni heräsi, ajatellessani millaista tuskaa
-hänen veljensä kammottavan kuoleman oli täytynyt tuottaa hänelle.
-Hänen kauniit kasvonsa olivat raukean ja alakuloisen näköiset;
-ajatuksiinsa vaipuneena hän silmäili merelle, tarkkaamatta minua tai
-mitään muutakaan. Kun muistin että osanottoni silloin oli näyttänyt
-miellyttävän häntä, menin lähemmäksi ja puhuttelin häntä, ja hän
-tunsikin minut heti ja vastasi ystävällisesti tervehdykseeni.
-
-Sanoin että olin viime päivinä monesti muistellut häntä ja että
-toivoin että hän nyt, kun hänen veljensä oli kuollut, oli päässyt
-kovimmasta tuskasta, ja että hän huomasi, että niin oli parasta ja
-oli saavuttanut rauhan. "Ei", sanoi hän, "rauhaa ei minulla ole,
-enkä sitä saavuta koskaan, sillä nyt on kaikki lopussa ja toivo
-mennyttä. Hän on kadotettu, rukouksemme eivät voi enää auttaa hänen
-sieluansa, vaan se on heitetty pohjattomaan syvyyteen, vajotakseen
-vajoomistaan kautta koko iankaikkisuuden." Hän oli tavannut veljeänsä
-päivää ennen hänen kuolemaansa yksinäisellä paikalla merenrannalla,
-minne Torquato oli hänet kutsuttanut, kiristääksensä häneltä rahaa.
-Jurewitsch näytti minulle piikivikenttää rannalla, missä he auringon
-laskun jälkeen olivat kulkeneet hetken yhdessä, hän rukoillen veljeä
-kääntymään Jumalan puoleen ja menemään luostariin tai kääntymään
-jonkun toisen papin puoleen ja noudattamaan niitä määräyksiä, mitä
-tämä antaisi. Siinä tapauksessa lupasi hän omistaa hänelle rakkautensa
-ja huolenpitonsa ja auttaa häntä. Kun he sattumalta tulivat sille
-paikalle, missä lapsena olivat istuneet yhdessä ja toisella vuodella
-oleva Torquato ensimäisen kerran oli nauranut, valtasi Jurewitschin
-sydämen kiivas tuska hänen ajatellessaan, kuinka toisenlaista nyt oli
-kuin silloin, ja antautuen hillittömästi surunsa valtaan hän lausui:
-"Jospa olisimmekin silloin molemmat hukkuneet mereen, onnellisina ja
-viattomina!" Nuo sanat lienevät herättäneet Torquaton mielessä hämärän
-muiston viattoman lapsuuden salaperäisestä haavemaailmasta, sillä nyt
-tapahtui tavaton seikka: hän tyrskähti rajuun, kiukkuiseen itkuun.
-"Kapinallisia kyyneleitä ne lienevät olleet", sanoi kirkkoherra, "sillä
-hän heittäytyi maahan, kiristeli hampaitansa ja huitoi käsivarsillaan,
-kauhean kouristuskohtauksen tapaamana; mutta olivathan ne kumminkin
-kyyneleitä sellaisia, jotka suuri tuska oli saanut vuotamaan, ja
-minusta tuntui siltä että niiden täytyisi sulattaa ja kuljettaa
-muassaan pois se, mikä oli erottamassa hänen sydämensä Jumalasta, ja
-toivoin että kaikki vielä voisi kääntyä hyväksi. Heittäydyin hänen
-viereensä maahan, laskin käsivarteni hänen hartioidensa ympärille ja
-huusin nyyhkyttäen liikutuksesta: 'Torquato! Tule jälleen veljekseni!
-Rukoilkaamme yhdessä! Kuule minua! Rukoilkaamme!' Hetken ajan näytti
-siltä kuin hän olisi jäänyt kuuntelemaan jotakin tai muistellut
-jotakin, joka tuotti lievitystä, mutta sitten hän äkkiä hypähti
-puoleksi pystyyn, sysäsi minut molemmin käsin kiivaasti luotansa ja
-sopersi: 'pappi!' -- niin täynnä vihaa ja inhoa, että se tuotti minulle
-ruumiillista tuskaa enkä kyennyt häntä pidättämään, kun hän läksi
-pois." Sen jälkeen ei Jurewitsch ollut enää tavannut tuota kammottavaa,
-surkuteltavaa ihmistä.
-
-Haluten lohduttaa häntä lausuin hänelle: "Ken rohkenee lausua tuomion
-sielun syyllisyydestä tai syyttömyydestä? Ken tietää mikä näkymätön
-voima Torquatoa yllytti rikoksiin? Ehkei se, mitä raamattu kertoo
-pahojen henkien riivaamista, ole pelkkää tarua."
-
-Hämmästyneenä hän käänsi minua kohden kosteat, suloiset silmänsä ja
-sanoi: "Ei se ole mikään taru. Jumala tietää kuinka olen taistellut,
-karkottaakseni pahan hengen hänestä. Olen koettanut jännittää tahtoani,
-niin että ponnistuksesta kävin tiedottomaksi, kaiken voimani olen
-vuodattanut rukouksiin, jotka haihtuivat tehottomina kuin huokaukset.
-Joko paha oli takertunut liian lujasti hänen sieluunsa, tai minulta
-puuttui voima, joka olisi sen tuhonnut."
-
-Katselin hänen kasvojensa kaunista, mutta heikkoluontoisuutta
-kuvastavaa ääriviivaa. Ei tuo mies todellakaan näyttänyt
-uskonsankarilta, joka masentaa vastarinnan ja jota paha arkana pakenee.
-Väliin hänen silmissään tosin näkyi tuikahduksia, jotka voivat saattaa
-otaksumaan että hänellä oli hehkuva mieli; mutta ne olivat vain
-heijastuksia sammuneesta tähdistöstä eivätkä hänen omassa itsessään
-olevan lämmönlähteen elähyttäviä säteitä.
-
-Koetin saada häntä vakuutetuksi siitä, että Jumala pitäisi hänen
-hyvää tahtoansa teon arvoisena, mutta hän pudisti vain surullisesti
-päätänsä. "Ei", sanoi hän, "ei Jumala tyydy pelkkään tahtoon. Jos
-minulla olisi ollut hartaampi ja lujempi tahto, niin olisi minulla
-myöskin ollut voimaa. Minun olisi hänen ja Galantan pienenä ollessa
-pitänyt ankaruudella vastustaa sitä pahaa, mitä heissä huomasin. Mutta
-sitä en tehnyt, koska pelkäsin että heidän rakkautensa laimenisi
-siitä, jos olisin ankarampi. Vähitellen sitten huomasin, että he siitä
-huolimatta käänsivät sydämensä minusta, mutta en sittenkään voinut
-pakottaa itseäni käymään tarmokkaasti käsiksi. Minä olen menetellyt
-kuin kuninkaanpoika, joka jätti prinsessan vapauttamatta, siksi ettei
-tahtonut tuottaa hänelle tuskaa heittämällä hänet kaivoon. Näin heidän
-kiiruhtavan perikatoa kohden, kuin mielettömät itsemurhaajat, ja koetin
-pidättää heitä lempeillä sanoilla, sen sijaan että olisin käynyt heihin
-käsiksi ja taistellut heidän kanssansa sekä pelastanut heidät -- tai
-joutunut syvyyteen yhdessä heidän kanssansa. Nyt on toinen heistä
-kadotettu, ja Jumala vaatii hänen sielunsa minulta."
-
-Melkein kärsimättömästi pyysin häntä lakkaamaan kiduttamasta
-itseänsä tuolla tavoin ja muistamaan että Jumala on armon Herra
-eikä tuomitse paatuneintakaan syntistä iankaikkiseen kadotukseen.
-Mutta oli mahdotonta saada häntä luopumaan omasta käsityskannastaan.
-"On olemassa synti, jota ei koskaan anneta anteeksi", sanoi hän.
-"Jokainen voi valita valkeuden tai pimeyden, taivaan tai helvetin,
-ja niin kauan kuin hänessä on jäljellä kipinäkään hyvää, on vielä
-toivoa. Mutta joka tahallaan kuolettaa sen hyvän mitä hänessä on, se
-joutuu pimeyden valtaan, eikä Jumalakaan enää voisi häntä pelastaa,
-sillä hän ei ole enää mitään, hän on osa olemattomuutta, iäisyyteen
-vajoavaa olemattomuutta." Kun hän samalla kauhun valtaamana katsahti
-minuun, tunsin väristyksen, ikäänkuin olisin kuullut kaukaa kajahtavan
-pasunanäänen, joka kutsui kuolleet viimeiselle tuomiolle. Ehkä tuo,
-mitä hän sanoi, oli totta. Ehkäpä on itsemme valittavana, tahdommeko
-kuolemattomuuden, ja ehkä henkien maailmassa, valon joukkojen pyrkiessä
-elämää kohden, se, mistä valo on sammunut, jykeänä ja tajuttomana
-vaipuu syvyyteen, iankaikkiseen kuolemaan.
-
-Sillä välin oli meidän lähellemme kokoutunut naisia, vanhoja ja nuoria,
-jotka katselivat kirkkoherraansa kunnioittavasti ja uteliaasti ja
-joista muutamilla näytti olevan hänelle asiaa. Tuskin oli hän huomannut
-heidät, niin hänen kasvojensa ilme kävi viehkeän ystävälliseksi,
-ja hymyily, millä hän heitä tervehti, oli melkein mielistelevä.
-Lausuttuaan minulle lyhyesti jäähyväiset hän meni arasti lähestyvää
-vaimoa kohden kevein askelin, kuin kuningas, joka tietää että hänen
-kätensä kosketus tuottaa lievitystä ja jakelee siunauksia kuin ropoja
-ylellisyydestään, sääliä tuntematta, mutta viehättävällä tavalla.
-Kuulin hänen miellyttävän äänensä nousevan ja laskevan lempeästi
-värähdellen.
-
-Käännyin toisaanne, katsomaan merta, joka nyt oli vaipunut hämyyn,
-ja mietin tuota, mitä Jurewitsch oli sanonut. Kun nyt koetin
-muodostaa mielessäni kuvan Torquatosta, jota olin nähnyt vain kerran
-pikimmiltään, näinkin edessäni tahtomattani Lisabellan kasvot,
-hymyilevinä, suloisina, ihanoina. Näin selvästi hänen kirkkaat, mustien
-ripsien reunustamat silmänsä, nuo silmät, jotka eivät olleet sinisiä,
-eivät vihreitä, eivät harmaita -- vaan kuin sadevesi värjätyssä
-lasissa. Tuo vertaus tuli päähäni, ja vaikka se minusta oli ruma,
-tyhmä ja epäaistikas, niin en kumminkaan päässyt siitä erilleni. Näin
-nuo silmät yhä edessäni, ja minun täytyi katsoa niihin ja kysyä:
-"Oletko sinä sielu, joka on vajoava olemattomuuteen? Oletko sielu,
-joka irtaantuu Jumalan hengestä, menehtyäkseen jäljettömiin, pimeyteen
-ja kuolemaan?" Minusta oli kuin olisin nähnyt hänen itsensä, hänen
-ihanan ruumiinsa vaipuvan olemattomuuden syvyyteen ja olisin seisonut
-kuilun partaalla, tuntien kammoa ja yli-inhimillistä sääliä, käsiäni
-väännellen, mutta voimatta seurata häntä.
-
-
-
-
-XV
-
-
-Sielujen päivänä oli myrskysää. Tuuli kiisi hautuumaalle vievää tietä
-pitkin mustapukuisten ihmisten ohi haudoille ja edelleen niiden
-ylitse. Kun hämärässä, joka oli alkanut varsin aikaiseen, saavuin
-Vanhaankaupunkiin, luikerteli se kuin suuri mato katuja pitkin,
-vonkuen ja korskuen nälästä ja ahneudesta. Farfalla istui kirkkomuorin
-kanssa lieden ääressä ja muori sanoi: "Nyt vanha Mukerutz sitoisi
-talonsa kiinni, ettei tuuli heittäisi sitä kumoon." Vanha Mukerutz
-oli hänen lapsena ollessaan asunut lähellä kirkkoa ikivanhassa,
-epävakaisessa pienessä talossa, ja peläten että tuuli voisi kaataa
-sen kumoon hän aina rajuilman lähestyessä kietaisi sen ympärille
-paksun nuoran ja kiinnitti sen vieressä seisovaan tukevaan lehmukseen,
-joka vieläkin oli nähtävänä. "Näin usein", kertoi muori, "kuinka tuo
-valkotukkainen mies tulipunainen lakki päässä katsoi ulos akkunasta,
-puiden nyrkkiä tuulelle ja nauraen ääneen, kun se ei voinut saada
-hänen taloansa temmatuksi mukaansa." Puheltiin hiljaa, sillä Riccardo
-makasi vuoteellaan uneen vaipuneena; hän oli sen näköinen, että häntä
-olisi voinut luulla kuolleeksi. Edellisenä päivänä hän oli mennyt
-poliisivirastoon toivoen voivansa saada harmonikkansa takaisin: mutta
-hänen puheistansa ei ollut mitään apua, sitä ei annettu hänelle. Herra,
-jonka kanssa hän puhui asiasta, ei ollut juuri epäystävällinenkään,
-sanoi vain että eihän Riccardolla olisi mitään hyötyä harmonikastaan
-ennenkuin saisi kerjäläiskirjan, ja sitä hän ei voinut saada ennenkuin
-joku niistä, joilla niitä oli, kuolisi, sillä niitä annettiin vain
-määrätty luku. Mutta kun joku kuolisi, niin otettaisiin Riccardon
-pyyntö ensiksi huomioon. Sitä he eivät ottaneet uskoaksensa, että
-Riccardo halusi saada harmonikkansa soittaaksensa sillä kotona omaksi
-huviksensa. "Enin kaikesta loukkasi Riccardoa", sanoi Farfalla, "se,
-että tuo herra sanoi: 'Sinä saat kirjan niin pian kuin joku toisista
-suoriaa tiehensä tästä maailmasta'. -- 'Mitä kurjia olentoja me
-olemmekaan', sanoi Riccardo, 'kun kuolemastammekin puhutaan tuolla
-tavoin!' Ei hän puolestaan puhuisi elukastakaan sillä tavalla."
-
-Kirkkomuori, johon nuo puheet eivät tehneet mitään vaikutusta, lausui:
-"Ensimäinen soittoniekoista, joka kuolee, on Vaivaiskreivi. Näin hänet
-eilen ja sanoin hänelle: 'Sinä olet juonut niin paljon kuin sinuun
-mahtuu, Vaivaiskreivi. Olet jo kaulaa myöten täynnä!' Siihen hän
-sanoi: 'Minäkin luulen, että asiat ovat sillä kannalla. Siis tulppa
-suulle ja alas kellariin, madot ovat jo odottamassa.'" Sitten kertoi
-muori minulle että Vaivaiskreivi polveutui suvusta, joka oli kaupungin
-vanhimpia aatelissukuja, ja että hänellä oli nimi, johon kuului
-kruunukin ja jota hän, kuten sanoi, ei möisi miljoonastakaan. Kun
-hänen vanhempansa olivat huonoissa varoissa, mutta hän oli suvultaan
-perinyt rakkauden naisiin, korttipeliin ja ylellisyyteen, teki hän
-velkaa, tuhlasi kaiken mitä käsiinsä sai, kunnes kukaan ei enää
-tahtonut antaa hänelle lainaa. Sitten hän rupesi juopottelemaan, ja kun
-hänellä oli kaunis ääni alkoi hän ansaita rahaa laulamalla kadulla,
--- mihin oli saanut luvan ylhäisen nimensä takia ja millä ansaitsi
-niin paljon, että voi joka päivä juoda itsensä juovuksiin. Nyt hän
-oli jo niin vanha ja raihnainen, ettei voinut enää lainkaan liikkua
-ilman poikansa apua. "Kun Riccardo odottaa vielä vähän, niin hänestä
-voi tulla Vaivaiskreivin seuraaja", sanoi kirkkomuori ja lausui sitten
-jäähyväiset, mennäksensä hautuumaalle, missä hänen piti lukea rukous
-seitsemälläkolmatta haudalla. Kysyin Farfallalta, uskoiko hän, että tuo
-keinottelevainen eukko todella menisi sellaisella säällä hautuumaalle
-lukeaksensa seitsemänkolmatta rukousta toisten ihmisten asemesta,
-joista ei voinut liioin välittää. Mutta Farfalla, vaikka ei muutoin
-ollutkaan herkkäuskoinen, vakuutteli innokkaasti, että kirkkomuori
-ei suinkaan ollut mikään petkuttelija, vaan että hän joka vuosi
-sielujen päivänä istua kökötti aina myöhäiseen iltaan saakka haudoilla
-rukoilemassa ja ansaitsi sillä paljon rahaa. Moni oli nähnyt kuinka hän
-pimeässä hypähteli haudalta toiselle, kuin iso sammakko.
-
-Minä olin käynyt istumaan akkunalaudalle ja katsoin alas puolipimeälle,
-autiolle kadulle, jonka tuuli näytti lakaisseen tyhjäksi,
-valmistaakseen tilaa kuolleitten voittokululle. Näin siellä vain erään
-naisen, joka tuulta vastaan ponnistellen tuli hitaasti katua ylös.
-Hänellä oli kädessä lautanen ja hän huusi käheällä, väsyneellä äänellä
-moneen kertaan: "Almuja sielu raukan hyväksi!" Almujen kokooja oli
-tuon mielipuolen vaimo, joka vuosia sitten oli varkaudesta joutunut
-vankeuteen ja nyt vihdoinkin oli kuollut; vaimo kerjäsi rahaa,
-saadaksensa hänet sanallisesti ruumisarkkuun ja hautaan. "Tuollaiseen
-tarkoitukseen antaa jokainen kreutserin", sanoi Farfalla, "mutta
-hän ei sittenkään liene vielä saanut kylliksi, sillä hän tulee jo
-kolmatta kertaa tälle kadulle." Annoin hänelle rahan, jonka hän
-itse vei vaimolle; kun ulko-ovi aukeni, kuulin kuinka tuuli suhahti
-sisään järkyttelemään haurasta porrasta. Farfalla meni vaimon luo
-ja puhuttuaan muutaman sanan hänen kanssansa läksi tämä kulkemaan
-edelleen, tuulen liehutellessa hänen ohueita vaatteitansa niin, että
-pakkasen täytyi tunkea luihin ja ytimeen saakka. "On onneksi hänelle,
-että mies kuoli", sanoi Farfalla tullessaan jälleen sisään. "Mutta hän
-itse on niin riutunut työstä ja puutteesta, ettei hänkään varmaankaan
-elä enää kauan."
-
-Ylhäällä nurkassa sytytettiin tuo himmeävaloinen rikkinäinen lyhty ja
-sytyttäjä kiiruhti mahdollisimman nopeasti tikapuineen katua alas,
-kulkien seinäviertä pitkin suojaa saadakseen. Hetken kuluttua aukeni
-vastapäätä olevan talonovi, ja suutari Bonalman rakastajatar asetti
-oven eteen suuren jykevän pytyn. Hän kurotti ovesta ulos kuuntelemaan
-myrskyn suhinaa, katsahti ylös ilmaan, josta kadulle juuri kahisten
-tuprahti joukko kuivuneita lehtiä, ravisteli itseänsä ja peräytyi
-jälleen sisään. Farfalla selitti minulle että hänen äitinsä oli
-kuollut ja että hän asetti ovelle vettä kuolleitten juotavaksi, jos
-ne tulisivat. "Mutta jos kuolleille antaa juotavaa," sanoi hän,
-"niin niille on annettava punaista viiniä, vaan hän on liian itara
-tehdäksensä sen." Mieleeni muistuivat suutarin vaimon leveät kasvot ja
-tuo mies, jonka olin nähnyt istuvan arkana, kalpeana, umpimielisenä
-kuin se, jolla on murha omallatunnollaan. 'Ken tietää', mietin
-mielessäni, 'eikö tuo nuori, upea olento ehkä vuoden kuluttua itse
-lähesty tuota ovea verettömänä haamuna, ahnaasti hakien maallista
-juomaa, joka soisi hetkeksi eloa.'
-
-Farfalla sanoi että hän kernaasti panisi kuolleille lampun palamaan,
-mutta Riccardo ei sallinut sitä. Syytä ei Farfalla tietänyt --
-Riccardon päässä pyöri niin paljon omituisia ajatuksia, joita hän ei
-ilmaissut muille. Mutta ensi vuonna hän varmaankin voisi panna lampun
-palamaan Riccardon varalta, arveli hän, ja hän kysyi, enkö minäkin sitä
-luullut. Kun näki tuon riutuneen olennon, joka kovalla alustallaan
-leväten jo muistutti kuollutta, niin täytyi tulla vakuutetuksi siitä,
-että hänen loppunsa oli lähellä, ja sen sanoinkin Farfallalle, joka
-katsoi minuun kasvot omituisessa jännityksessä, ikäänkuin hän olisi
-hartaasti toivonut että vahvistaisin hänen arveluansa. Minulle muistui
-mieleen, kuinka Riccardo oli minulle kertonut, että äiti meni pyhälle
-vuorelle rukoilemaan hänen kuolemaansa, ja kuinka hän väliin heidän
-kiistellessään katsoi äitiin epäluuloisesti, ikäänkuin kysyen, toivoiko
-tämä hänen kuolemaansa.
-
-Kääntyen äkkiä Farfallaan päin kysyin nyt häneltä, oliko Riccardo
-oikeassa ja oliko hän käynyt rukoilemassa hänen kuolemaansa, ja hän
-vastasi heti, aivan epäröimättä, myöntävästi, katsoen samalla lujalla
-katseella minua silmiin. Hän lienee huomannut että minua hämmästytti,
-melkeinpä kammotti tuo, että äiti voi toivoa lapsensa kuolemaa, sillä
-hän lausui hetken kuluttua, vaikka en ollut virkkanut mitään: "Useinhan
-näkee sanomalehdillä kerrottavan vanhemmista, jotka pelosta että heidän
-täytyisi nähdä lastensa kuolevan nälkään, tappavat heidät ja itsensä.
-Tappaa Riccardoa en voisi, mutta en käsitä, kuhunka hän joutuu, jos
-kuolen ennen häntä. Tuo ainoa toivomus minulla vielä on: että saisin
-nähdä hänet kuolleena. Sitten kuolen kernaasti heti hänen jälkeensä."
-Tuona hetkenä minä ihailin ja rakastin Farfallaa. Sanoin hänelle että
-minun mielestäni olisi parempi, jos Riccardo vietäisiin sairaalaan,
-missä hän saisi sellaista hoitoa kuin hänen tilansa vaati; mutta hän
-sanoi että kaikki hänen koetuksensa saada Riccardo siihen suostumaan,
-olivat olleet turhat. Kun hän vain otti asian puheeksi, joutui Riccardo
-pois suunniltaan, sillä hänen mieleensä johtuivat nuo sairashuoneessa
-vietetyt kymmenen vuotta, ja äskenkin hän oli ruvennut itkemään ja
-kysynyt nuhtelevasti, miksi äiti ei tahtonut sallia hänen kuolla
-kotona. Nyt ei Farfalla enää maininnut koko asiaa. Minä lupasin tehdä
-voitavani, saadakseni hänet lempeällä tavalla taivutetuksi suostumaan
-ja aioin ryhtyä toimeen heti kun hän heräisi ja jäisin yksin hänen
-kanssaan. Farfalla aikoi nimittäin mennä katsomaan pikku Anettaa, joka
-näihin aikoihin odotti karnavaalilapsensa syntymistä.
-
-Muutama kuukausi sitten olin toimittanut Anetta'n erään seurapiiriini
-kuuluvan ihmisystävälliseksi tunnetun naisen luo palvelukseen,
-saattaakseni hänet ympäristöön, missä järjestys ja hyvät tavat
-vallitsivat eikä hän olisi alttiina tehtaanväen vaikutukselle. Hänen
-ei tarvinnut olla koko päivää työssä, vaan hän sai illan suussa
-palata lastensa tykö, ja häntä kohdeltiin hyvin. Ei hän tosin ollut
-kernaasti suostunut ehdotukseeni, sillä kuten useimmat muutkin
-Vanhankaupungin naiset hän piti vapautta erinomaisen suuressa arvossa;
-mutta kun kirkkoherrakin pyrki vaikuttamaan samaan suuntaan kuin
-minä, antoi hän meidän toimiella ja menetellä kanssansa tahtomme
-mukaan, panematta vastaan. Emäntä oli aluksi varsin ihastunut tuohon
-sievään, lapsellisen miellyttävään palvelijaansa, mutta pian hän
-alkoi valitella hänen huolimattomuuttansa ja epäsäntillisyyttänsä.
-Varoituksia saadessaan Anetta tosin pelästyi pahanpäiväiseksi ja
-lupasi vastedes panna parastansa, mutta seuraavana päivänä näytti
-tuo kaikki jo haihtuneen hänen mielestänsä. Minun suositukseni takia
-ja säälistä osotti emäntä lempeyttä tuota avutonta olentoa kohtaan,
-toivoen Anetta'n lapsen synnyttyä parantavan tapansa, mutta pudistaen
-kumminkin epäileväisenä päätänsä, koska arveli kaiken pahan oikeaksi
-syyksi velvollisuudentunnon täydellistä puuttumista, eikä voinut
-pitää minään lieventävänä asianhaarana sitä, että Anetta unohti ajan
-juoksun ja luudat ja ämpärit ja pesurätit sen takia, ettei voinut olla
-haaveksimatta onnenhuumauksesta ja hillittömästä riemusta.
-
-Farfallan lähdettyä istuin akkunan ääressä ajatellen tuota pikku
-raukkaa, joka oli tanssijaisyön huumeen ja kuumeen tuloksena joutuva
-tähän myrskyisään, kolkkoon maailmaan. Tuuli oli jo heikennyt ja
-vaikeroi vain hiljaa katuja kierrellessään, niin että kuulin selvästi
-Riccardon hiljaisen hengityksen ja narahtelevat äännähdykset, joita
-hänen papukaijansa -- hänen vieraalla maalla kuolleen ystävänsä
-holhotti, jonka hän oli perinyt, -- tuon tuostakin päästeli. -- Meidän
-keskuudessamme näkee alabasterisen pikku Amorin sirona istuvan,
-nuolillansa leikkien, hyväsävyisen vanhan jalopeuran selässä tai
-veitikkamaisen nöyränä taivuttavan selkäänsä kevykäisen naisenkengän
-kukistamana. Todellinen rakkaudenjumalatar tallaisi yhdellä ainoalla
-askeleella tuon typerän olennon murskaksi. Tuolla olin hänet jo
-näkevinänikin -- niin, näin hänen suuren valkoisen muotonsa tulevan
-esiin hämäristä, näin hänen synkät silmänsä tuuheine kulmakarvoilleen,
-hänen julman, säälimättömästi hymyilevän suunsa. Miekkako hänellä
-oli tuon pitkän mustan viitan alla, joka tohisten kuin tumma virta
-kiemurteli hänen jäljissään? Valkoisen, täyteläisen käden, joka
-rinnalla piti sitä koossa, voi huomata olevan säälimättömän orjain
-kukistajan käden. Tuijottaessani tuohon olentoon näin hänen rinnallensa
-ilmestyvän petoeläimiä, pantteria, tiikereitä, hyeenoja, jotka kuten
-tottelevainen koiraparvi seurasivat tuota taitavaa metsästäjää,
--- maata kohden kyyristyneinä, häntää heiluttaen ja kiristäen
-kiiltäviä hampaitansa ja vilkuillen ahnailla silmillään puolelle
-ja toiselle. Hänen tyly katseensa on välinpitämättömänä kiintynyt
-petojen ahdistelemiin verta vuotaviin ihmisiin, jotka vaikeroivat,
-puolustautuvat, kiemurtelevat tuskissaan ja epätoivoissaan ja pyrkivät
-yhä uudelleen pystyyn, murhanhimoisia eläimiä pakoon, ja väsynyt
-hymyily näkyy hänen kopeilla huulillansa, kun he kohottavat kätensä
-taivasta kohden ja rukoilevat apua jumalilta ja pyhimyksiltä, joita
-heidän rukouksensa eivät koskaan saavuta.
-
-Olin istunut pitkän aikaa tuijottaen kadulle, kun Riccardo heräsi,
-puhutteli minua ja saattoi minut palaamaan todellisuuteen. Olin tuonut
-hänelle muutamia vähäisiä lahjoja, joiden tiesin ilahduttavan häntä,
-ja sanoin kuten tavallisesti että Lisabella oli lähettänyt ne hänelle.
-"Näin hänestä juuri unta", sanoi hän. "Olin hautuumaalla ja hain hänen
-hautaansa, sillä hän oli kuollut. Silloin näin äkkiä kirkkomuorin
-istumassa, pitkä rukousnauha kädessään, hautakummulla, jossa ei
-kasvanut mitään. Kysyin, kenen puolesta hän rukoili, ja hän sanoi
-rukoilevansa Lisabellan puolesta. Mutta juuri kun aioin kysyä, miksi
-haudalla ei ollut mitään istutuksia, näinkin muorin asemesta Lisabellan
-valkoisena kuin enkeli ja hehkuvat siivet hartioilla. Hän nojasi
-päätään käteensä ja katsoi minuun hymyillen." Hän näytti iloiselta,
-ikäänkuin onni olisi kohdannut häntä, enkä raskinut ruveta puhumaan
-hänen kanssansa sairaalasta, sillä tiesinhän että tulisi vielä yllin
-kyllin sellaisiakin hetkiä, jolloin hän muutoinkin olisi surullisella
-mielellä.
-
-Kun pimeän tultua kuljin autioita katuja pitkin kotiin, suhahteli
-tuulessa parvittain kuolleita, jotka käyttivät hyväksensä tuota lyhyttä
-hetkeä, jolloin heidän oli suotu palata rakkaaseen elämään. Kuten
-päivänkorennot ne leijailivat heille sytytettyjen himmeäliekkisten
-lamppujen ympärillä sekä kohden ovia, jotka olivat suljetut heiltä.
-Myrsky säisti heidän kaihoisaa lauluansa: "Ota meidät jälleen huomaasi,
-oi elämä! Suo meille vielä valoasi, oi elämä! Suutele meitä tulisilla
-suudelmillasi, huumaa meitä kimaltelevilla kyynelilläsi! Pane
-ruususeppeleesi päähämme, joskin ruusut kuihtuvat ja okaat repivät
-meidät verille! Pane päähämme orjantappuraseppeleesi, oi elämä, jos
-vain yksikään ruusu kukoistaa okaiden välillä ja tuoksuaa kimaltaen
-kastehelmistä!"
-
-
-
-
-XVI
-
-
-Minun onnistui helpommin kuin olin luullutkaan saada Riccardo
-taivutetuksi muuttamaan sairaalaan, ja se johtui siitä, että hänessä
-nyt, vähän ennen hänen loppuansa, elpyi toivo että voisi jäädä eloon,
-vieläpä parantuakin, ja hän otaksui että paraneminen kävisi nopeammin
-sairaalassa. Hänen toivonsa perustui suureksi osaksi siihen seikkaan,
-että hänen kipeän jalkansa haavat olivat menneet umpeen, -- mitä
-seikkaa hänen äitinsä päinvastoin piti huonona merkkinä. Ennen oli
-Riccardo aina käynyt merenrannalla muutamalla syrjäisellä paikalla
-pesemässä kipeätä jalkaansa, ja hän oli muutoinkin hoitanut sitä
-sairaalassa saamiensa neuvojen mukaan. Kenenkään muun hän ei sallinut
-nähdä haavojansa, ei edes äitinsäkään; lääkäri, joka oli toimittanut
-leikkauksen, oli ainoa, joka oli saanut nähdä ne. Kuuman kesän aikana
-hän oli ollut liian voimaton hoitaaksensa niitä, ja sitä arveli
-Farfalla syyksi siihen, että ne olivat menneet umpeen ja tauti
-kääntynyt sisäänpäin. Toisin ajoin minusta näytti siltä kuin Riccardo
-olisi aivan selvästi tiennyt että hänen nyt täytyi kuolla, vaan joko
-tuo ajatus välähti vain väliin, salaman tavoin tullen ja mennen, hänen
-mielessänsä, taikka pyrki hän tietämättänsä siitä vapautumaan, sillä
-ei hän koskaan maininnut siitä mitään. Kun tulin vaunuilla noutamaan
-häntä sairashuoneeseen, oli hänen äitinsä panemassa myttyyn muutamia
-pikku kapineita, jotka hänen piti saada mukaansa, ja hän itse puuhaili
-levottomasti, järjestellen tavaroita, jotka aikoi jättää kotiin. Vaikea
-oli hänen erota eläimistään, varsinkin kun Carmelo ei enää ollut
-niitä hoitamassa ja ruokkimassa, ja hänestä äiti ei tässä suhteessa
-ollut oikein luotettava. Mutta hän koetti, nähtävästi minun tähteni,
-salata tunteensa eikä vastannut mitään papukaijallekaan, joka lujalla
-ja kimeällä äänellä hyvästeli häntä. Ovella hän vielä kerran kääntyi
-katsomaan taaksensa, ja kun hän näki kainalosauvansa seisovan nurkassa,
-pyysi hän äitiä asettamaan sen hänen vuoteensa viereen, missä sen
-paikka aina oli ollut. Farfalla kiiruhti täyttämään hänen pyyntönsä,
-mutta ei osannut tehdä sitä aivan hänen mielensä mukaan, sillä hän
-punastui harmista ja kärsimättömyydestä ja sanoi ärtyisesti: "Pään
-puolelle, äiti, sen tavalliselle paikalle! Siitä otan sen, kun tulen
-takaisin." Päivä oli synkkä ja sateinen, pilvet, linnut, ihmiset
--- kaikki liikkuivat uneliaan hitaasti tuossa kosteassa ilmassa,
-ja hitaasti, kuten olin määrännyt, vierivät meidänkin ajopelimme
-riemuporttia kohden. Yksi ainoa lehti, punainen kuin veripisara, oli
-enää jäljellä portista riippuvissa kuihtuneissa köynnöksissä, jotka
-kuten ruoskansiimat iskivät vaunumme akkunoihin portista ajaessamme.
-"Kun tulen takaisin, ovat ne vihreät", sanoi Riccardo, katsoen
-voitonvarmana hymyillen äitiinsä, joka ei keksinyt mitään vastausta.
-
-Lääkäri, jonka valvonnan alaisena tuo sairaala oli, minne Riccardo
-vietiin, oli miellyttävä mies. Ne, jotka tuotiin hänen hoidettavikseen,
-olivat tavallisesti parantumattomia, enkä tiedä olivatko hänen
-parannustapansa koskaan osottautuneet erityisen tehokkaiksi. Mutta hän
-oli suopea ja järkevä ihminen, ja hän oivalsi heti ensi silmäyksellä
-ihmisten ulkonaisen ja sisällisen tilan ja kohteli heitä sen mukaan,
-vaivaamatta turhaan itseänsä taikka heitä. Siten kävi sairaille olo
-hänen hoidossansa miellyttäväksi ja kodikkaaksi, eikä kuolokaan
-tuntunut niin kolkolta kuin muutoin olisi ollut kotoa poissa. Hän
-tutki Riccardoa vain pikaisesti, nähtävästi siksi ettei tahtonut
-suotta tuottaa hänelle kipuja, kun lienee heti huomannut, että tässä
-oli pikainen loppu odotettavissa. Mutta hän jutteli iloisesti hänen
-kanssansa, pani hänet kertomaan sairautensa synnystä ja kehityksestä
-ja siveli lopuksi ystävällisesti hänen mustia kiharoitansa lausuen:
-"Mutta toiste et enää joudu meidän käsiimme. Pysy rohkealla mielellä,
-poikaseni, niin että pian paranet. Sitten juomme yhdessä terveytesi
-maljan, ja sinä käännät minulle selkäsi etkä enää koskaan tarvitse
-meikäläisten apua!"
-
-Jäätyään yksin Farfallan ja minun kanssani sanoi hän ettei enää ollut
-parantumisen toivoakaan. "Vahinko että tuon herttaisen poikasen täytyy
-erota elämästä -- ja sellainen uhkea rinta ja sellaiset vahvat keuhkot
-kuin hänellä on!"
-
-"Ettekö sitten enää koeta mitään keinoja hänen parantamiseksensa?"
-kysyi Farfalla rukoilevasti, ja lääkäri vastasi ystävällisesti: "Koetan
-kyllä, mutta emme voi toivoa niistä olevan apua. Sallikaamme poika
-paran päästä lepoon pitkällisistä kärsimyksistänsä."
-
-Kaiken tämän tapahtuessa oli Farfalla ollut kiihkeässä jännityksessä,
-jota koetti salata, vaan jonka helposti huomasin hänen silmistänsä.
-Vaikka hän oli pyytänyt ettei lääkäri jättäisi mitään keinoja
-koettamatta, jotka voisivat tuottaa apua, vapisi hänen sydämensä
-pelosta, että kuolema voisi siirtyä tuonnemmaksi -- eikä ainoastaan
-siitä syystä, minkä hän oli minulle maininnut, vaan siksi ettei hän
-enää luullut voivansa kantaa taakkaansa. Hän toivoi Riccardon kuolemaa
-päästäksensä vapaaksi ainaisesta huolesta, tokko voisi hankkia
-sairaalle, mitä tämä tarvitsi. Nyt täytyi tapahtua sen, mitä hän oli
-odottanut päivästä päivään, vuodesta vuoteen, nyt tulisi ratkaistuksi
-hänen elämänsä tärkein kysymys, vapauttaisiko Jumala hänet hänen
-kuormastansa, ottaen sen omiin voimakkaisiin käsiinsä. Hän oli usein
-puhunut siitä, kuinka paljoa helpompi hänen olisi olla, jos Riccardo
-olisi poissa. Varmaankin hänestä tuntui siltä, kuin rataslaitos, joka
-pakotti hänet ainaiseen, kiduttavan rasittavaan liikkeeseen, silloin
-pysähtyisi, ja hän pääsisi lepoon, -- rauhaan tuolta ajatukselta, että
-Riccardo makasi kotona vuoteellaan ja odotteli häntä kysyäksensä:
-"Mitäs sinä nyt tuot minulle, äiti?"
-
-Farfalla kävi kahdesti päivässä tervehtimässä Riccardoa, ja hänen
-luonansa kävi myöskin Nanni ja monet hänen tuttavistaan; kyttyräselkä
-vain ei tullut, vaan selitti Farfallalle, ettei hän voisi nähdä
-Riccardon kuolevan, ja hän istui itkien tämän tyhjän vuoteen ääressä
-hänen kotonansa. Yhdentekevää olikin yleensä Riccardoon nähden,
-ketä hänen tykönänsä kävi, -- kaikki hänen ajatuksensa ja tunteensa
-kohdistuivat hänen äitiinsä. Kun hän puheli muiden kanssa, menivät
-hänen ajatuksensa pian sekaisin, ja hän kysyi, silmäillen ympärilleen
-avuttomana kuin eksynyt lapsi: "Missä äiti on? Milloin äiti tulee?"
-Ja kun tämä tuli, kysyi hän tosin oliko hänellä mitään mukanaan
-hänelle, mutta ei sitten ollenkaan kiinnittänyt huomiotansa kukkiin ja
-virvokkeisiin, joita hän asetti hänen eteensä, vaan oli tyytyväinen,
-kun äiti kohotti hänet puoleksi istualleen, niin että hän voi nojata
-päänsä hänen olkaansa.
-
-Tein vieläkin yrityksen, saadakseni hankituksi Riccardolle hänen
-harmonikkansa takaisin, mutta poliisivirkamies, jonka kanssa jo kerran
-olin puhunut asiasta, ei nytkään ollut taipuva myöntyväisyyteen. Asia
-oli jo puolittain häipynyt hänen muististansa, hän sanoi osanottoni
-johtuvan herkkäuskoisuudesta ja asiantuntemisen puutteesta, ja hän
-joutui intoihinsa ja huusi, iskien nyrkkinsä pöytään: "Hirttää,
-hirttää ne pitäisi, kaikki tyyni! Noiden ihmisten suhteen kursaillaan
-liiaksi! Ne ovat kaikki tyyni juoppoja, varkaita, ryöväriä ja
-murhaajia, ja jos on joukossa jokin poikkeus, niin siitä käy vain
-selville että sääntö pitää paikkansa!" Onneksi ryhdyin, vastustamatta
-hänen väitettänsä, puolustamaan noita ihmisiä heidän typeryydellään
-ja tietämättömyydellään. Siitä hän näet sai aihetta ruveta puhumaan
-papeista, joiden sanoi olevan syypäät kaikkeen, sillä istuessaan
-kirkonpenkeillä töllistelemässä mielettömiä ilveitä tottui kansa
-laiskottelemaan, ja synninpäästön kautta vaivutettiin se yhä syvemmälle
-syntiin. Kun hän nyt oli saanut purkaa suuttumuksensa toiseen suuntaan,
-oli hän taipuvaisempi kuuntelemaan kuvaustani Riccardosta, ja se
-kohotti hänen pyöreisiin silmiinsä liikutuksen kyyneleet, ja minä sain
-nyt muitta mutkitta ottaa harmonikan mukaani.
-
-Kun panin sen Riccardon vuoteelle, hymyili hän tosin, kuin olisi
-iloinnut, mutta se ei näyttänyt herättävän hänessä mitään selviä
-mielteitä. Kun kysyin, eikö häntä haluttanut soittaa, katsoi hän
-minuun tutkivasti ja lausui: "Huomenna!" Lisabellan nimikään ei
-enää tehnyt häneen mitään vaikutusta. Vaikka hän kuuli mitä sanoin,
-näytti hän kumminkin kuuntelevan jotakin muuta, ikäänkuin maallinen
-kieli ei enää olisi oikein voinut tunkea hänen tajuntaansa. Hänen
-sukulaisensa ja ystävänsä olivat pyytäneet häntä sanomaan, haluaisiko
-vielä jotakin virvoketta, niin he hankkisivat sitä, olipa se kuinka
-kallista tahansa, ja hän oli pyytänyt sampanjaa, jota ei ollut vielä
-koskaan maistanut; mutta kun tuo vaahtoava juoma lähennettiin hänen
-huuliinsa, käänsi hän päänsä pois. Viime päivänä hän valitti, että
-huoneessa oli niin pimeä, ja että heti kun hän jäi yksin kookas
-mustapukuinen pappi tuli hänen vuoteensa ääreen eikä lähtenyt pois,
-kuinka hän viittailikin häntä menemään. Mutta tietysti hän ei koskaan
-ollut yksin, eikä sairashuoneessa edes ollutkaan pappia. Hän erosi
-elämästä ilman kuolonkamppailua, nojaten puoleksi istuallaan, kuten
-hänellä oli tapana, äitiinsä, joka oli kietonut käsivartensa hänen
-ympärilleen, mutta jota hän ei enää tuntenut. "Missä äiti on?" kysyi
-hän, ja kun äiti vastasi: "Tässä minä olen, Riccardo", oli hän hetken
-levollinen, mutta kysyi sitten taas: "Missä äiti on?" Juuri ennenkuin
-veti viimeisen syvän hengenvetonsa loi hän murtuvat silmänsä oveen,
-josta äiti aina oli tullut hänen luoksensa.
-
-Farfalla oli yhä vielä yhtä kiihtyneessä mielentilassa kuin oli ollut
-siitä saakka kuin Riccardo oli tuotu sairaalaan, ja sen lisäksi hänet
-oli vallannut melkein sietämätön väsymys. Hänen silmänsä olivat
-kuivat ja hehkuivat kuin kuumeesta, hän ei maininnut sanallakaan
-että olisi tuntenut surua eikä suonut itselleen hetkeksikään lepoa,
-vaan oli yhtä mittaa toimessa, valmistellen hautajaisia. Minulta hän
-pyysi vanhaa paitaa pukeaksensa sen ruumiin ylle, mutta kun tarjosin
-vanhaa pukuakin, sanoi hän että kun Riccardo ei eläessään ollut
-koskaan saanut uutta, niin saisi hän ainakin nyt kuoltuansa. Noiden
-valmistusten ohella piti myöskin murhe muista häntä alinomaisessa
-puuhassa. Riccardon eläessä oli hän usein auttanut hoitajattaria ja,
-ollen voimakas ja käytännöllinen, ollut heille suureksi hyödyksi. Nyt
-koitui hänelle huolta eräästä vanhasta miehestä, joka oli kuollut
-sairashuoneessa samoihin aikoihin kuin Riccardo ja jolla ei nähtävästi
-ollut mitään omaisia, sillä ei kukaan ollut käynyt häntä katsomassa.
-Hän ei ollut jättänyt jälkeensä ainoatakaan kreutseriä, ja Farfallaa
-huolestutti nyt se, että vanhus pantaisiin arkkuun jalat paljaina.
-"Pitääkö hänen, siksi että oli kerjäläinen eikä maan päällä omistanut
-mitään, mennä paljain jaloin taivaaseen?" sanoi hän, ja hän pani
-Vanhankaupungin naisten kesken toimeen rahankeräyksen ja sai jokaiselta
-kreutserin, ja niillä ostettiin sitten tuohon tarkoitukseen soveltuvat
-kengät.
-
-Vihdoin oli hän saanut Riccardon puetuksi mielensä mukaan, ja tämä
-lepäsi nyt ruumisarkussa, kiharoillaan punaisista ja valkoisista
-ruusuista sidottu jäykkä seppele, joka vaikutti varsin räikeästi hänen
-riutuneiden, juhlallisten kasvojensa rinnalla. "Hän näyttää kuin
-sulhaselta", sanoi Farfalla tyytyväisenä, katsoen minuun väsyneillä,
-nääntyvillä, melkein elottomilla silmillään.
-
-Kuten olin luvannut Riccardolle, lauloi hänen hautajaisissaan
-poikaskuoro tuon laulun, jonka hän itse onnettomalla ajeluretkellämme
-oli valinnut:
-
-    "Murhe murtuu, tuska taukoo
-    Kuolema kun luoksein saa!"
-
-Olin kuulevinani heidän heleihin ääniinsä kaukaa sekaantuvan hänen
-hiljaista lauluansa, ja minusta oli kuin olisin nähnyt hänen
-ihastuneena ja soiton hurmaamana haltioissaan huojuttelevan päätänsä,
-katse luotuna ylöspäin. Seisoikohan hän nyt paratiisin suurella
-riemuportilla, katsellen vihreitä oksia, jotka viittoellen kutsuivat
-häntä sisään, ja ajatellen: 'Nyt olen kotona!' Mieleni oli vallannut
-harras liikutus ja kaipaus ja katsahdin Farfallaan, peläten että
-tuo sävelmä olisi tehnyt häneen liian valtavan vaikutuksen, sillä
-varmaankin hän oli kuullut Riccardonkin laulavan sitä. Mutta näytti
-siltä kuin hän ei olisi tiennyt mitään siitä mitä hänen ympärillään
-tapahtui; hänen väsyneillä kasvoillaan ei näkynyt mitään liikutusta,
-eivät edes hänen silmäluomensakaan värähdelleet. Kun tuo lyhyt
-juhlatoimitus oli lopussa ja arkku kohotettiin alustalta, näin
-ihmeellisen seikan: Farfalla kurotti kätensä häntä lähinnä olevaa
-seppelettä kohden, joka oli sidottu sypresseistä ja valkoisista ja
-sinipunaisista astereista, ja hän taittoi siitä kukaan, pikaisesti ja
-ikäänkuin salaa. Vasta kirkon ovella hänelle näytti muistuvan jotakin
-mieleen ja kukka putosi maahan; varmaankin hän oli aikonut viedä sen
-kotiin Riccardolle.
-
-Kirkkotarhalta palatessa kuljimme äänetönnä yhdessä. Hän oli niin
-voimaton että varmaankin olisi rauennut kokoon, jos häntä olisi
-huomauttanut hänen väsymyksestänsä. Vanhassakaupungissa hän pysähtyi
-pienen puodin edustalla ja sanoi menevänsä ostamaan öljyä lamppuun,
-jonka pitäisi aina palamassa Riccardoa varten. Ihmettelin sitä että
-niin järkevä ihminen kuin hän suotta hankkisi itselleen tuon turhan
-menon ja neuvoin häntä ennen kaikkea suomaan itselleen lepoa, sillä
-kovin oli hän sen tarpeessa. Hän vastasi puheisiini: "Kun lapseni vielä
-olivat pieniä, oli minulla usein varsin niukalti rahaa, tullessani
-illalla kotiin, ja silloin sanoin heille aina: 'Katsokaas, tässä on
-kymmenen kreutseriä. Kumpaako tahdotte, leipääkö vai valoa?' -- ja he
-huusivat aina yhteen ääneen: 'Valoa, valoa!' -- ja minä kävin rahallani
-ostamassa öljyä lamppuumme. Samaten käytän nytkin mieluummin rahani
-valoksi Riccardolle kuin leiväksi itselleni."
-
-Kertoessaan hymyili hän herttaisesti kuten aina, mutta kolean
-vaikutuksen teki tuo hymyily hänen valjuilla, riutuneilla kasvoillansa.
-Minun onnistui saada hänelle tyrkytetyksi rahaa leiväksi, mutta
-minusta tuntui siltä kuin hänen myöntymisensä olisi johtunut vain
-ruumiillisesta heikkoudesta.
-
-Kotimatkalla jaoin kaikki lantit, mitä minulla oli mukanani, likaisille
-pienille lapsukaisille, joita näin kadulla unisina istua kököttämässä
-tai leikin touhussa silmät suurina astua kompastelemassa. Mieleeni tuli
-ajatus, että ehkä heidänkin täytyisi olla ilman valoa, kun aurinko,
-joka oli laskemaisillaan, olisi ehtinyt mennä mailleen, ja sitten he
-istuisivat jossakin pimeässä, matalassa suojassa, leivänkannikkaa
-pureskellen, sykkivin sydämin ja pelosta kokoonkyyristyneinä. Mutta
-en lainkaan pahastunut, kun sitten näin että muutamat noista pikku
-olennoista heti juoksivat riemuhuutoja päästäen lähimpään puotiin
-ostamaan rintasokuria ja Johanneksen leipää.
-
-
-
-
-XVII
-
-
-Löytyy ihmisiä, jotka kyllä voivat esiintyä ylevämielisinä, mutta
-eivät nöyrinä, joille kuten kuninkaille sopivat armoa osottavat
-liikkeet, vaan jotka käyvät kömpelöiksi ja tylyiksi, jos heidän
-täytyy notkistaa polvensa. Köyhien joukossa juuri usein tapaa
-olentoja, joista haluttaisi uskoa, että heidän sielunsa on muinoin
-majaillut ruhtinaallisessa asunnossa ja nyt, unohtaen heidän
-köyhyytensä, muinaisten muistojen valtaamana pakottaa heidät riisumaan
-repaleensa yltään ojentaakseen ne köyhemmille, -- hymyillen ja
-välinpitämättömästi, ikäänkuin heillä olisi äärettömiä aarteita
-käytettävinään. Tuota laatua oli Galanta, joka oli vihannut
-kasvatusveljeänsä, kirkkoherraa, oikeastaan vain siksi, ettei voinut
-olla huomaamatta ja ihailematta hänen mielenpuhtauttansa, hienouttansa
-ja sivistystänsä ja oivalsi, että Jurewitsch sekä oman olentonsa
-että pappisvirkansa perusteella voi vaatia häneltä alistumista.
-Mutta Galanta, jolla oli himmeä tunne oman luontonsa voimakkuudesta,
-ei tahtonut alistua, ei ainakaan hänen tahtonsa alle. Mitä sitten
-Carmeloon tuli, niin olivat he tosin toistensa vertaiset, vaan kun
-Carmelo oli kunniallinen mies, mutta Galanta oli viettänyt sellaista
-elämää ettei häntä pidetty kunniallisena naisena, niin olisi hän
-joutunut kiitollisuudenvelkaan Carmelolle, jos tämä olisi ottanut hänet
-vaimoksensa, ja sellaisella taakalla ei tuo hillitön olento tahtonut
-rasittautua. Nyt oli Carmelosta tullut rangaistusvanki, ja heidän
-keskenäinen asemansa oli sen kautta muuttunut niin, että voi melkein
-katsoa Galantan tekevän uhrauksen, jos menisi hänen vaimoksensa. Tuo
-seikka oli syynä siihen että Galanta äkkiä päätti mennä naimisiin
-hänen kanssansa, kävi miten kävi. Hänen mielensä oli vallannut sääli
-ja halu suoda heti lohtua ja apua. Hänen täytyi myöskin myöntää,
-että oli itse suurissa määrin syypää Carmelon onnettomuuteen, ja hän
-tunsi olevansa velvollinen sovittamaan syyllisyytensä ja korvaamaan
-Carmelon kärsimykset; mutta pääasia oli kumminkin se, että tuo mies
-oli onneton, ja hän voi tuottaa hänelle lohtua. Sitä seikkaa ei hän
-lainkaan ottanut huomioonkaan, että Carmelo oli surmannut hänen
-veljensä, ihmisen, jonka kumppanina hän oli elellyt ja jonka mieliksi
-oli tehnyt paheksittaviakin tekoja. Sekoitettuja tunteita ei hänen
-mielessänsä yleensä liikkunut, ja kun hän kerran oli alkanut paheksia
-veljensä tekoja, niin rupesi hän häntä vihaamaankin, ja hänen vihaansa
-kiihdytti vielä tieto että hän itse oli antaunut hänen pahan tahtonsa
-vaikutuksille alttiiksi, -- eikä Torquaton kuolemakaan saattanut häntä
-lainkaan sovinnollisemmalle mielelle. Tuo tunne, että voi tuottaa
-toiselle onnea, opetti hänelle nopeasti nöyrtymisenkin taidon, opetti
-hänet hellästi rukoilemaan. Aluksi ei näet Carmelo tahtonut ottaa
-korviinsakaan hänen puheitansa avioliitosta, sillä hänen mielensä
-oli varsin masentunut, ja hän suri haikeasti sitä että oli tuottanut
-äidillensä niin paljon huolta, ja Galantan täytyi kuin kerjäläisen
-kärttää hänen suostumustansa.
-
-Jurewitschistakin oli onni sillä välin luopunut, ja hänkin oli säälin
-ja rakkauden tarpeessa. Kun nyt siis tuo hartaasti toivottu lapsi
-joulun aikoina syntyi maailmaan, päätti Galanta, jonka mieli uhkui
-onnea ja yleviä tunteita, pyytää kasvatusveljeään sitä kastamaan.
-Esiintyessään Carmelon jutussa todistajana oli Jurewitsch viehättänyt
-yleisöä lempeällä äänellään ja hienoilla, surumielisillä kasvoillaan,
-mutta kirkon miehille ei hänen ja sellaisen miehen kuin Torquaton
-veljeys -- josta hän myöskin huomautti useammin kuin olisi ollut
-tarpeellista -- ollut mieleen. Sen lisäksi oli levitetty huhu, että hän
-olisi Anetta'n äskettäin syntyneen lapsen isä, ehkäpä tuon toisenkin,
-joka oli syntynyt kohta Benvenuton kuoltua, -- ja huonoissa kirjoissa
-oli jo ennestäänkin ollut tuo ylpeä nuori pappi, joka veti yhtä
-köyttä Vanhankaupungin roskaväen kanssa, mutta kohteli vertaisiansa,
-jopa ylhäisemmässäkin asemassa olevia omituisen alentuvaisella
-tavalla. Juuri siksi että kansalla -- syystä kyllä -- oli niin huonot
-ajatukset pappien siveellisyydestä, oli varsin harmillista, jos jokin
-heistä tuotti julkista pahennusta, ja siksi he tahtoivat väliin
-sopivassa tilaisuudessa näyttää, kuinka vakavasti käsittivät säätynsä
-velvollisuudet. Niinpä määrättiin nyt Jurewitsch papiksi pieneen
-syrjäiseen vuorikylään, mikä oli jokseenkin sama kuin jos hänet olisi
-tuomittu karkotettavaksi ihmisten ilmoilta tai elävänä haudattavaksi,
-sillä se, joka sinne lähetettiin, joutui varmaan kokonaan unohduksiin,
-unohti itse menneisyyden ja vaipui tuossa hiljaisessa yksinäisyydessä
-täydelliseen välinpitämättömyyteen. Mutta Jurewitsch ei surrut
-hänelle tapahtunutta vääryyttä eikä sitä että hänen täytyi erota
-seurakunnastaan, sillä hän oli varma siitä että uudessakin paikassaan
-voittaisi ihmisten sydämet, ihastuttaisi ja hurmaisi heitä. Sitä
-paitsi hänestä tuntui siltä kuin Jumala olisi määrännyt hänelle tuon
-vastoinkäymisen suodaksensa hänelle tilaisuutta kärsivällisyydellään
-sovittamaan veljensä rikoksia, joten hän siis ehkä vielä nytkin voisi
-tehdä jotakin tuon sielu raukan hyväksi.
-
-Kun hän jouluyönä luki messun, kokoontui Pakanakirkkoon vielä
-tavallista enemmän väkeä häntä katsomaan. Rumasta, sateisesta ilmasta
-huolimatta vallitsi koko Vanhassakaupungissa hillitön juhlariemu.
-Noilla koukeroisilla, likaisilla kaduilla kuului kaikkialla harmonikan
-ja mandoliinin säveleitä naurun, huudon ja laulun keskeltä, joka
-kajahteli milloin äänekkäämmin, milloin hiljemmin. Kun tuli lähemmäksi,
-teki tuo riemasteleminen vastenmielisen vaikutuksen. Kapakkain ovien
-auetessa ihmisten tullessa ja mennessä virtaili kadulle kuumaa,
-ummehtunutta ilmaa, sisältä kuului lasienkilinää ja rähinää, ja väliin
-sulkivat tien juopuneet, jotka käsikynkässä käyden hoipertelivat
-eteenpäin, loilotellen epävakaisella äänellä. Noilla ihmisillä oli
-tapana juopoteltuaan kapakoissa mennä kirkkoon yö- ja aamumessuun,
-ja siksi seisoi kirkon ovella poliisisotamies, joka esti sellaisia
-pääsemästä sisään, joilla huomattiin olevan tarkoituksena saada
-häiriötä aikaan. Siten syntyi kirkonovella usein äänekästä kiistaa,
-jopa mellakkaa ja otteluitakin. Kaikesta huolimatta tapahtui kumminkin,
-että kirkkoon pujahti rauhanhäiritsijöitäkin.
-
-Lähestyin kirkkoa torilta päin ja pysähdyin pieneen esihuoneeseen,
-jossa oli vain muutamia ihmisiä ja josta tosin en voinut nähdä
-kirkon sisäosaa, vaan jossa voin kuunnella soittoa ja vapaasti
-katsella levotonta, synkkää taivasta ja kuuta, joka silmäili minuun
-kaukaisuudesta, liitelevien pilvien takaa. Jonkun matkan etäisyydessä
-näin ihmistungoksessa pikku Anetta'n suloisine kasvoineen. Muutama
-päivä sitten oli hänet lähetetty pois palveluspaikasta, jonne oli
-palannut, kun lapsensynnytys oli ohi. Hän oli muitta mutkitta pitänyt
-lomaa sunnuntain ja maanantain eikä osannut selitykseksi sanoa muuta
-kuin että oli halunnut taas kerran nauttia vapaudesta ja pitää hauskaa.
-"Kun hän pelästyneenä katsoi minuun suurilla silmillänsä", sanoi hänen
-emäntänsä minulle, "niin kävi säälikseni ajaa hänet pois, mutta minun
-täytyi se tehdä toisten palvelijoideni takia, joiden en myöskään
-sallisi tehdä tuollaisia kepposia. Ken ei voi käsittää, että elämä on
-työntekoa eikä huvittelua, se saa kovaa kokea, ken ei kokemuksista
-viisastu, se menköön menoansa ja joutukoon perikatoon -- niin jää
-tilaa muille kelvollisemmille." Olihan tuo nainen oikeassa: joutukoon
-pikku Anetta perikatoon, koskei voi tyytyä tilaansa, menehtyköön hän
-unelmiinsa, koska ei tahdo herätä ja elää todellista elämää. Ja jos
-hankkisimme hänelle vaikka valtaistuimen, niin ei hän välittäisi siitä,
-vaan olisi yhä edelleen tuo sama ajattelematon pikku Anetta, -- ja hän
-heittäisi kruununsa suohon ja joutuisi sittenkin perikatoon.
-
-Hän oli kalpea ja laiha, -- mihin äsken tapahtunut lapsensynnytyskin
-lienee ollut syynä. Hänen siniset silmänsä eivät olleet niin kirkkaat
-kuin ennen, ja hän katseli ihmisjoukkoa arasti ja pelokkaasti,
-ikäänkuin suojaa hakien. Miten hänen nyt kävisikään! Ken ottaisi hänet
-huostaansa ja lohduttaisi häntä tai ken naureskelisi hänen kanssansa
-ja käyttäisi hyväksensä hänen ajattelemattomuuttansa ja jättäisi
-hänet sitten taas yksin lapsinensa, jotka olivat vielä avuttomampia
-kuin hän ja kurottivat hennot kätösensä häntä kohden! Tuollaisia
-ajatuksiakohan lienee liikkunut hänen päässänsä, ja muistelikohan hän
-ehkä kelpo miestänsä, joka oli kuollut, tai ehkä tuota toista, joka
-oli huumaavana yönä ollut hänen toverinsa, tai kenties häntä, joka oli
-aina ollut valmis antamaan, mutta ei tahtonut häneltä mitään. Mieleni
-kävi surulliseksi häntä katsellessani, sillä minusta tuntui siltä
-kuin minä ja kaikki muut olisimme tehneet hänelle suurta vääryyttä,
-jota ei enää käynyt parantaminen. Kirkosta kajahteli ylistyslauluja
-jumal'-ihmiselle, joka tuli maailmaan vapahtamaan meidät synnistä,
-ja valitusvirsiä meidän petoksestamme ja hänen kuolemastansa. Laulu
-suli tajunnassani yhteen kiitävien pilvien ja niiden takaa tuikkivien
-tähtien kanssa, ja tuo kaikki muodostui joksikin, joka ikuisena, ylevän
-korkeana ja salaperäisenä leijaili katoavaisuutta korkeammalla. Missä
-olivat nyt nuo miljoonat ihmiset, jotka vuosisatojen kuluessa olivat
-rukoilleet tällä paikalla, toiset mieli tylsänä, toiset sydän uhkuen
-vakavuutta ja kuolemattomuuden toivoa? Riutuvia ja heikkoja olivat
-he olleet ja toinen toisensa jälkeen kuoloon vaipuneet, ikuisen,
-saavuttamattomissa olevan kuun yhä jatkaessa kulkuaan. Missä olivat
-nuo olennot? Ehkäpä yhä vieläkin tällä samalla paikalla, ja ehkä minä
-olin yksi heistä. Ehkä meidän tulemisemme ja poisentämisemme on vain
-näennäistä kuin meren aaltojen, ja ehkä vain muistini oli liian heikko
-voidakseni tietää, ken tuo pikku Anetta oli, jota katsellessa mieleni
-kävi niin alakuloiseksi.
-
-Kun kansa kirkkomenojen päätyttyä oli hajaantunut, menin tervehtimään
-Jurewitschiä, joka tuli ulos eräästä sivuovesta. Lausuin hänelle:
-"Teidän sisarellenne Galantalle on myöskin syntynyt lapsukainen, joka
-on hänet pahasta vapahtanut", mutta hän hymyili vain hieman mitään
-vastaamatta ja kiiruhti nopeasti ohitseni, nähtävästi siksi ettei
-halunnut antautua puheisiin kanssani.
-
-Yhden ainoan kerran oli minulla tilaisuutta nähdä nuo sisarukset
-yhdessä, mutta silloin oli Galanta jäykkä käytökseltään ja
-vähäpuheinen, eikä Jurewitschinkaan herttaisuus, jolla hän muutoin
-liikuttavimpinakin hetkinä muisti pyrkiä viehättämään, tullut lainkaan
-näkyviin. Tuosta kävi selville, että he molemmat olivat kiihkeän
-mielenliikutuksen vallassa, ja olikinhan tämä sovinto ainakin
-Jurewitschin mielessä väikkynyt mitä hartaimpien toiveitten päämääränä.
-Mutta mahdotonta oli heidän yhdellä kertaa saada mielestänsä kaikki
-epäluulo ja äkä ja kaikki väärinkäsitykset, mitä sinne oli kokoontunut,
-ja tuttavallisesti lähestyä toisiansa. Ei Galanta enää ollut tuo
-kullanhohtoinen, hillitön pienokainen, joka kiihkeällä hellyydellä
-kietoi kätensä veljensä kaulaan, vaan hän oli köyhä vaimo, joka oli
-elänyt kurjuudessa ja saastassa, jonka huulilta oli vierähtänyt
-rumia sanoja, joka nyt usein teki karkeata työtä, oli rikkinäisissä
-vaatteissa. Tuosta kaikesta huolimatta rakasti Jurewitsch häntä
-kumminkin, ja kiihkeämmin kuin koskaan kaipasi hän hellyyttä, halaji
-tuntea vahvojen, pehmoisten käsivarsien puristusta. Tuo tunne ilmeni
-selvästi koko hänen olennossaan, siitä puhuivat hänen silmänsä --
-mutta Galanta ei sitä käsittänyt eikä uskaltanut häntä lähestyä, --
-hän puolestaan säilytti koko ajan juhlallisen arvokkaisuutensa, ja
-muukalaisina he lausuivat toisilleen jäähyväiset, kylmästi ja mieli
-haikeana. Ehkä heidän välinsä olisivat muuttuneet, jos he olisivat
-jatkaneet seurusteluansa, mutta pian sen jälkeen täytyi Jurewitschin
-lähteä kaupungista, ja oli otaksuttavissa etteivät he vuosimääriin
-näkisi toisiansa. Hänestä tuntui vastenmieliseltä ajatella että Galanta
-menisi Carmelon vaimoksi, ei etupäässä siksi että Carmelo oli surmannut
-Torquaton, vaan pikemminkin siksi että hän yleensä oli murhannut
-ihmisen ja ennen kaikkea siitä syystä ettei hän hänessä voinut nähdä
-muuta kuin raakatapaisen rahvaan miehen; mutta kuten aina ennen pidätti
-häntä nytkin pelko että voisi vieroittaa itsestänsä rakastetun olennon,
-jos puhuisi tämän mieltä vastaan, lausumasta Galantalle ajatustansa.
-Carmelon pyynnöstä hän kävi vankilassa häntä tervehtimässä ja vakuutti
-hänelle ettei kantanut vihaa häntä kohtaan; mutta hänen sydämensä
-pysyi vieraana Carmelolle, ja sen huomasi toinen, lapsellisesta
-luottavaisuudestaan huolimatta.
-
-Eräänä päivänä kevään alkaessa läksin matkaan saarelle Carmeloa
-tervehtimään. Sinisen taivaan ja meren loiste, rannalla kasvavien
-alati vihreiden puiden tumma hohde ja raitis ilma virkisti mieltä,
-ja sydämessä heräsi toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Kaukaa
-näkyi ylhäisellä paikalla sijaitseva kuritushuone, joka muhkeana
-kuin linna kohosi muita rakennusryhmiä korkeammalle, mutta jossa
-elämä aina päivästä päivään, vuodesta vuoteen pysyi yhtä kolkkona,
-surullisena, muutteettomana, olipa sitten ulkona päivänpaiste tai
-myrskysää. Tuskallinen tunne, joka oli vallannut mieleni tullessani
-tuohon inhottavaan rakennukseen, lieventyi hieman, kun näin Carmelon,
-joka hymyillen tervehti minua. Hänen kasvonsa kuvastivat selvästi
-tyytyväisyyttä, ja sama tunne ilmeni hänen puheissaankin. Toivo, että
-voisi vankeusajallaan ansaita rahaa ja sitten perustaa, oman kodin,
-missä Galanta toimisi emäntänä, oli omansa helpottamaan vankinaoloa,
-varsinkin ensi aluksi. Kysyin, eikö hän vapaanakin olisi voinut ansaita
-samaa, jos olisi ollut yhtä ahkera kuin täällä. Mutta hän naurahti ja
-sanoi: "Tuolla ulkona on tarjona hyvää viiniä ja meri ja metsät ja
-kedot; täällä ei ole muuta kuin työtä." Ensi kerran näin nyt hänen
-poskissaan nuo kuopat, joista Farfalla oli puhunut, ja ne tekivät hänen
-kasvojensa ilmeen niin lapselliseksi, että sydäntäni vihloi, kun en
-voinut ottaa häntä mukaani vihreälle nurmelle kukkasten ja kuoriaisten
-keskelle, missä hänen paikkansa olisi ollut paljoa pikemmin kuin näiden
-ruskeankeltaisten kosteiden muurien takana. Niin raittiin verevät kuin
-ennen eivät hänen poskensa enää olleet, vaan niille alkoi jo ilmestyä
-tuo kolkon sairaloinen väri, josta kansa sanoi että se oli hivuttavan
-myrkyn synnyttämä ja jäi jokaisen vankilassa olleen tuntomerkiksi,
--- jos kenen nimittäin onnistui päästä sieltä hengissä. Tiedustelin
-häneltä millaista ruoka oli, mutta hän sanoi vain että oli kaikkeen
-tyytyväinen; eihän olisi ollutkaan hänen tapaistansa ryhtyä pitkiin
-puheisiin tai valittaa. Ainoa, mitä hän kaipasi, olivat nuo pitkät
-retkeilyt luonnon helmassa, missä aika ensi kuin siivillä, ja huolta
-tuotti hänelle vain se, ettei vielä ollut voinut täyttää lupaustaan
-että istuttaisi oleanderipuun Riccardon haudalle. Äiti oli tarkoin
-selittänyt hänelle miltä hauta näytti ja missä se sijaitsi, ja hän
-tiesi millaista siellä oli aamulla, kun kaste vielä oli maassa, ja
-iltaisin, kun lähellä kasvavien sypressien varjot lankesivat sille,
-ja hän oli kuvaillut mielessään, kuinka miellyttäviltä nuo punaiset
-kukat näyttäisivät, kun harmaa muuri olisi taustana. Lupasin heti
-pitää huolta siitä että puu toimitettaisiin määräpaikalleen, ja hän
-oli siitä suuresti hyvillään, ja kun sitten vielä, mielikuvitukseeni
-turvaten, aloin kuvailla hänelle hänen pikku poikaansa, joutui hän
-vallan ihastuksiinsa. Tuskin olin vielä koskaan nähnyt häntä niin
-puheliaana. Vankilassa oli hän saanut ystäväkseen tuon typerämielisen
-nuorukaisen, jota viattomasti syytettiin koronkiskurin murhasta. Ennen
-ei hän ollut välittänyt hänestä enemmän kuin muistakaan tuttavistaan,
-mutta vankilassa hän seurusteli ainoastaan hänen kanssansa, mikäli
-mahdollista oli. Tuo sairaloinen ihminen hiutui hiutumistaan, vaikka
-ystävä, jonka puolesta hän oli ottanut kärsiäksensä rangaistuksen,
-joka sunnuntai kävi varustamassa häntä viinillä ja ravitsevilla
-ruuilla. Siksi koetti Carmelo keksiä keinoja hänen vankilassaolonsa
-helpottamiseksi, pyrki suojelemaan häntä rasituksilta ja tuottamaan
-hänelle iloa, ja työn ohella auttoivat nuokin puuhat Carmeloa saamaan
-ajan kulumaan. Hyvästellessäni häntä lausuin hänelle: "Carmelo, elämä
-on myöskin vankila, ja kun sen kerran jätämme, saamme johtajalta,
-nimittäin Jumalalta, palkan työstämme. Jos aina pidät sen mielessäsi,
-niin menestyt vapaudessakin yhtä hyvin ja paremmin kuin täällä." Mutta
-hän loi minuun kummastelevan katseen, ymmärtämättä mitä tarkoitin, ja
-pudisti vain kiitollisena tarmokkaasti kättäni, tuntematta rahtuakaan
-kateutta minua kohtaan, vaikka minä sain palata päivänpaisteeseen
-avaruuden siintävään ilmaan.
-
-Jurewitschiakin kävin kerran myöhemmin tervehtimässä hänen
-vuorikylässänsä. Pääsin rautateitse ylös vuorelle, ja sitten tarjottiin
-pienet ajopelit käytettäväkseni. Mutta ne ratisivat niin pahasti
-kivisellä tiellä että katsoin parhaaksi jatkaa matkaani jalkaisin.
-En ollut vielä koskaan nähnyt sellaista erämaata: maa ja taivas, nuo
-harvalukuiset pensaat ja kannot, kaikki tyyni oli harmaata, toivottoman
-harmaata, mehutonta, hohteetonta. Matalat talot, joita oli siellä
-täällä tien varrella, olivat kiviaitojen ympäröimiä muodottomia,
-harmaita kiviröykkiöitä, joissa ovien ja akkunoiden asemesta oli vain
-mustat aukot. En nähnyt kukkaa, en yrttiä, en hedelmiä, en kuullut
-veden lirinää, -- tuntui siltä kuin ihmiset siellä olisivat eläneet
-kivistä. Kylän, missä Jurewitsch asui, muodosti ryhmä samanlaisia
-taloja kuin nuo toisetkin, mutta siellä oli joukossa muutamia
-kaupunkilaisrakennuksia, jotka kumminkin olivat vielä rumempia kuin
-toiset. Pappi itse oli tosin vielä yhtä kaunis kuin ennenkin, mutta
-tuntui siltä kuin hän ei enää olisi pitänyt väliä ulkomuodostaan, ja
-kun hän tervehti minua, huomasin ettei hänellä enää ollut jäljellä
-muinoinen suloutensa ja viehkeytensä. Tosin näin sitten, että hän
-koetti hymyillä noille viheliäisille ja kolkonnäköisille olennoille,
-joita meille tuli vastaan, mutta hänen hymyilynsä oli jäykkää ja
-väkinäistä, ja toiset tuijottivat vain häneen alakuloisina kuin
-ennenkin. Naisten joukossa lienee ollut kyllin rakastuneitakin, mutta
-käsitin, ettei hänelle voisi tuottaa muuta kuin tuskaa, jos nuo mustat,
-palavat silmät imeytyisivät häneen kiinni kuin nääntymäisillään olevat
-kidutetut sielut. Kun iltapäivällä kuljimme kylän läpi, missä pidettiin
-sunnuntailepoa, vallitsi kaikkialla haudan hiljaisuus. Noiden mustien
-aukkojen ääressä istui vanhoja miehiä ja naisia, jotka tuijottivat
-eteensä tylsän totinen ilme kasvoillaan, penkeillä istui nuoria miehiä
-tupakoimassa, ja tiellä näkyi vaieten astelevia tyttöjä. Eräs pieni
-talo, joka oli vähän syrjässä, näytti minusta vielä surkeammalta kuin
-toiset; se oli puolittain kuin talli, puolittain kuin ruumisarkku, ja
-sen oven edessä oli mätänemäisillään oleva kissanraato. Tuo itsessään
-vähäpätöinen seikka teki minuun tuossa ympäristössä niin voimakkaan
-vaikutuksen, että ehdottomasti pysähdyin ja kysyin Jurewitschilta,
-oliko talo asumaton. Samassa huomasin kumminkin useiden ihmisten
-sieltä töllistelevän minuun. Käänsin nopeasti katseeni toisaanne,
-mutta olin kumminkin ehtinyt nähdä nuo olennot, jotka olivat kaikki
-tyyni samannäköisiä. Nuoria miehiä ne olivat, joilla oli valju, ennen
-aikojaan vanhentunut naama, likaisenkeltainen tukka, matala otsa,
-hohteettomat silmät ja suuri; synkkäpiirteinen, irvottava suu. Siinä
-asui viisi veljestä, joiden äiti, joka oli leski, äskettäin oli
-tappanut vastasyntyneen lapsensa ja nyt oli sen takia vankeudessa.
-Samassa huoneessa, missä pojatkin nukkuivat, oli hän yöllä, herättyään
-kovissa tuskissa, synnyttänyt sen, ripsuttanut sen päälle vihkivettä,
-kuristanut sen kuoliaaksi ja heittänyt vuoteensa alle sekä paneutunut
-sitten levolle ja nukkunut aamuun saakka. Pojista ei yksikään
-ollut herännyt, eikä kukaan heistä huomannut lasta, joka oli koko
-viikkokauden vuoteen alla kätkössä. Lapsen isä oli eräs samassa kylässä
-asuva naimisissa oleva nuorenpuoleinen mies, ja hänen tahdostansa oli
-leski surmannut sen. Äiti kuului olevan samaa näköä kuin pojat ja
-näyttävän hyvin vanhalta, paljon vanhemmalta kuin todellisuudessa oli.
-Kun hänen tekonsa tuli tunnetuksi, oli häntä tuskin voitu suojella
-muiden naisten raivolta. Nyt tuota taloa kartettiin, ja pojat viettivät
-aikansa kotona vuoteessaan, kun ei heidän milloin tarvinnut mennä
-työhön.
-
-Jurewitsch kertoi minulle tuon jutun jokseenkin välinpitämättömästi,
-ohjatessaan minua kylän lävitse. Väliin kuului taloista huilunsoittoa
-tai yksitoikkoista, surumielistä laulua, joka teki melkein kammottavan
-vaikutuksen, sillä oli kuin se olisi tunkenut esiin kivisestä maasta,
-joka vaikeroi. Matalan, leveän tornin edustalla, joka lienee jo
-vuosisatoja seisonut tuossa paikallaan, oli vähäinen nurmikenttä, ja
-siinä näimme joukon lapsia, jotka tanssivat piiritanssia. Ne olivat
-puetut kirjaviin, likaisiin vaatteisiin, ja toiset niistä olivat niin
-pieniä, etteivät vielä pysyneet oikein vakavasti jaloillaan, vaan
-kupsahtivat alinomaa maahan suurempain heitä pyöritellessä. Eivät ne
-silloin kumminkaan panneet itkuksi eikä nauruksi, vaan lallattivat
-vain yhä edelleen tuota sisällyksetöntä vanhanaikuista laulua,
-jota vanhemmat lauloivat. Tuo kenttä muodosti kuin kukkaissaaren
-äärettömässä surumielisessä erämaassa. Mietin mielessäni että tässä
-kolkossa tienoossa varmaankin oli tavattavana vielä muutakin kauneutta,
--- mutta kauneutta sellaista, jota kammoaa, koska tuntuu siltä kuin
-elämänilon täytyisi olla ainaiseksi mennyttä, jos se pääsisi mieleen
-vaikuttamaan. Helppo oli minun huomata, ettei kirkkoherran ja hänen
-seurakuntansa välillä ollut mitään yhdyssidettä. Hän vaelteli tämän
-toivottoman viheliäisyyden keskellä kuin ruhtinas, joka on joutunut
-kurjuuteen ja ylpeänä pakottaa vieraansa olemaan huomaamatta ympäristön
-surkeutta, osottamalla ettei itse siitä välitä. En maininnut sanaakaan
-tienoosta, en ihmisistä, -- puhumattakaan siitä että olisin häntä
-surkutellut. Jos olisin sen tehnyt, niin minusta olisi tuntunut siltä
-kuin olisin huomauttanut köyhää majatalon isäntää hänen kestityksensä
-huonoudesta. Ja kumminkin tuo mies parka kärsi ihmisten tylsyydestä,
-tuosta sanomattomasta yksinäisyydestä. Hän oli kuin ainoa elävä
-kuolleitten keskellä, jotka mustista silmäaukoistaan tuijottivat häneen
-kateellisina ja vihamielisinä tai vieraasti ja uteliaasti. Miksi oli
-kohtalo heittänyt juuri hänet tähän kiviseen erämaahan? Ei hän ollut
-tulisen innostuksen mies, joka pasunanäänellä olisi herättänyt henkiin
-kuolleet, ei hänen sydämensä uhkunut rakkautta, joka olisi pehmittänyt
-kivet. Päinvastoin pääsivät kuolleet hänestä vähitellen voitolle.
-
-Hän kuljetti minut kylän ulkopuolelle vuoriselänteen poikki eräälle
-paikalle, jossa silmää äkkiä kohtasi meri, sinisenä, hohtoisana,
-tyynenä, äärettömänä. Tuolle paikalle sanoi hän kävelevänsä joka
-päivä. Siellä istuessamme lausuin hänelle: "Olen monesti miettinyt
-keskusteluamme veljestänne, ja luulen että olette väärässä, ollessanne
-toivoton hänen suhteensa. Olkoonpa niinkin että sielu, joka hylkää
-valon, sammuu ja kuolee, mutta yhtä varmaa on, että rakkaus on valoa.
-Ja joskaan Torquato ei rakastanut ketään muuta tai mitään muuta koko
-maailmassa, niin rakasti hän kumminkin Galantaa. Missä vielä on
-kipinäkään jäljellä, siinä ei voi vallita täydellinen pimeys, eikä
-siinä myöskään, missä on rakkautta, -- olkoonpa se sitten kuinka
-kaukana tahansa korkeimmasta, jumalallisesta rakkaudesta."
-
-Tuo ajatus, jonka olin lausunut ilmi, ei näyttänyt olevan hänelle outo.
-Hän vastasi, ryhtymättä sitä sen enempää pohtimaan: "Siinä tapauksessa
-olisi hänet pelastanut Galanta enkä minä. Kaikki rukoukseni, kaikki
-tuskani olisivat olleet turhat, olisin palvellut harhaluuloa, ja koko
-elämäni olisi ollut arvoton, kelvoton uhri!"
-
-Sääli ja hämmästys valtasi mieleni kuunnellessani hänen puheitansa.
-"Voiko sitten yleensä", lausuin hänelle, "toista sielua hyödyttää
-toisen hyvät teot? Ja toiseksi: voiko mikään, joka on todella hyvää,
-mennä hukkaan? Kenellä on tietoa näistä salaperäisistä asioista? Ken
-tietää, mistä kyyneleistämme, mistä teoistamme, mistä iloistamme meille
-valmistetaan puku iankaikkisuutta varten?"
-
-Hän ei vastannut mitään, vaan katsoi liikkumatonna merelle päin, niin
-synkän näköisenä, etten ollut vielä koskaan nähnyt häntä sellaisena.
-Olivathan hänen kasvonsa kauniit kuin ennenkin, mutta tällä hetkellä
-minusta niiden juonne näytti kovalta ja vieraalta, niin että katsoin
-häneen hämmästyneenä, melkeinpä kammon valtaamana. Äkkiä hän kääntyi
-minuun päin kuiskaten: "Ken tietää, enkö ole kaikkina näinä vuosina
-ollut huonompi kuin nuo toiset, -- huonompi kuin sairas, pahan
-hengen riivaama Torquato ja kuin Galanta, jonka rakkauden voima on
-puhdistanut? Ehkä sieluni onkin aivan valoton, tyhjä ja jykeä ja vaipuu
-jo nyt, tässä seistessäni, iankaikkiseen kuolemaan!"
-
-Olin hypähtänyt paikaltani niin kiihkeän kauhun valtaamana, että
-itsekin sitä hämmästelin. Äkkiä muistui mieleeni, kuinka minusta
-monesti oli tuntunut siltä, että Jurewitsch petti itseänsä, että hänen
-herttaisuutensa oli vain teeskentelyä ja hänen rakkautensa vain halua
-takertua kiinni elolliseen olentoon, josta voisi imeä itseensä eloa.
-Mutta nuo tunteet haihtuivat heti, ja sitten istuuduin jälleen hänen
-viereensä, kurotin käteni häntä kohden ja suljin hänet syliini, ja
-hän laski syvään huoaten päänsä olalleni. Istuimme vielä pitkän aikaa
-yhdessä mitään puhumatta, mutta sitten huomasin auringon asemasta
-taivaalla, että minun jo oli aika lähteä. Kun palasimme kylään, alkoi
-jo hämärtää, ja tanssivat lapset olivat jo poissa. Vanhukset istuivat
-vielä ovillaan, tuijottaen synkkämielisinä eteensä tyhjään ilmaan.
-Jurewitsch saattoi minua jonkun matkaa, ja huomasin että hänen oli
-vaikea erota minusta, vaikkei hän sanonut siitä mitään. Minusta tuntui
-melkein mahdottomalta jättää hänet yksin tuohon kolkkoon erämaahan ja
-pysähdyin useita kertoja katsomaan hänen jälkeensä ja aioin huutaa
-hänet luokseni, mutta jätin sen kumminkin tekemättä, koska käsitin että
-se olisi tarkoituksetonta ja järjetöntä. Hän ei katsonut kertaakaan
-taaksensa, vaan kulki hitaasti, pää alas painuneena, kyläänsä kohden,
-joka sumuun verhoutuneena näytti suurelta, yksinäiseltä kalmistolta.
-
-
-
-
-XVIII
-
-
-Riccardon kuoltua eivät keskustelut Farfallan kanssa enää
-ottaneet oikein luistaaksensa. Aluksi arvelin hänen olevan
-jostakin suutuksissaan minulle, mutta sitten huomasin että hänen
-vähäpuheisuutensa johtui väsymyksestä ja hajamielisyydestä. Hänen
-sieluntoimintansa oli veltostunut, kun ei ainainen työ enää ollut
-pitämässä sitä vireillä. Lopussa olivat leikkipuheetkin, joita hänellä
-ennen aina oli ollut varalla, hän puhui välinpitämättömällä äänellä ja
-vilkastui ainoastaan silloin kuin tuli puhe Riccardosta. Enimmäkseen
-hän oleskeli Galantan tykönä, hoitamassa lasta Galantan ollessa
-työssä, ja hautausmaalla hän myöskin vietti tuntimääriä, mutta kotona
-hän ei viihtynyt. "Kun nousen portaita ylös", sanoi hän, "niin olen
-kuulevinani Riccardon kysyvän: 'Mitäs sinä nyt tuot minulle, äiti?'
--- ja kun sitten avaan oven ja huone on tyhjä, niin haluaisin kääntyä
-kynnykseltä takaisin."
-
-Kerran iltapäivällä tapasin hänen tykönänsä kirkkomuorin,
-keuhkotautisen tytön ja vielä kolmannen naisen, joka näytti
-heikkomieliseltä, mutta jolla oli kauniit, loistavat silmät.
-Puheenaineena oli heillä Riccardo. Keuhkotautinen sanoi usein
-muistelleensa sitä että Riccardo oli luvannut että jos kuolisi
-ennen häntä ja siten menettäisi vedon, niin tulisi suorittamaan
-maksun tähtitaalereissa. "Äskettäin yöllä kuulin hänen askeleensa
-porraskäytävästä", sanoi hän, "ja te tiedätte että hänet epätasaisesta
-käynnistään ja kainalosauvan kopinasta voi erottaa kaikista muista.
-Mutta ihmeellisintä oli, että askeleet sillä paikalla, mihin hänen
-äitinsä aina ripusti lampun, ettei hän kompastuisi pimeässä, lakkasivat
-hetkeksi, kuten aina ennenkin, kun hän pysähtyi sammuttamaan lampun.
-Sitten kuulin hänen astuvan vielä pari askelta Farfallan ovea kohden,
-ja sitten oli kaikki hiljaista."
-
-"Kuolleista uneksimisen numero on 87, porrasten 12 ja lampun 43", sanoi
-kirkkomuori.
-
-"Ei se ollut unta", vastasi keuhkotautinen punehtuen suuttumuksesta,
-"vaan kuulin sen valveilla ollen. Nukuin vasta pitkän ajan perästä, --
-niin sykki sydämeni mielenliikutuksesta."
-
-Kaunissilmäinen nainen sanoi: "Minä näin viime yönä unta, että kuljin
-rotkotietä pitkin, jonka molemmin puolin kohosi taivaaseen saakka
-ulottuva kallioseinä. Silloin näin Riccardon tulevan kaukaa minua
-vastaan, enkä sitä ollenkaan ihmetellyt, vaan ainoastaan sitä, että
-hän kulki ilman kainalosauvaa. Minun tuota seikkaa kummastellessani
-ilmestyi hän äkkiä eteeni, loi silmänsä minuun ja kysyi: 'Mitä minun
-äitini tekee?' Minä sanoin: 'Hän odottaa sinua!' ja tuskin olin saanut
-sen sanotuksi, niin hän jo oli ehtinyt ohitseni."
-
-Farfallakin kertoi vielä, mitä oli uneksinut hänestä, ja kirkkomuori
-pudisteli paheksivasti päätänsä ja lausui: "Täytyy lukea pari rukousta
-hänen puolestansa, että hänen sielunsa saisi rauhan."
-
-Kaunissilmäinen nainen sanoi siihen arasti että hän aina iloitsi, kun
-hän ilmestyi hänelle unessa, ja keuhkotautinen, joka näytti salaa
-toivovan tuon ihmeellisen seikan tapahtuvan, että Riccardo toisi
-hänelle nuo lupaamansa onnea tuottavat tähtitaalerit, tuumaili että
-jos hän vaikka valveilla ollen näkisi Riccardon tulevan vuoteensa
-ääreen, niin ei pelkäisi häntä kuten muita kuolleita. "Elämä on
-täällä ollut niin surullista siitä saakka kuin Riccardo kuoli", sanoi
-hän alakuloisesti. "Hänen eläessänsä kuului täällä aina soittoa,
-puhetta ja naurua, lapset kokoontuivat tanssimaan kuullessaan hänen
-harmonikkansa äänen, ja täällä kuuli viserrystä, nau'untaa, sammakoiden
-kurnuttamista. Nyt vallitsee haudan hiljaisuus kaikkialla koko
-Riemuportinkadulla."
-
-Toiset nyökäyttivät myöntävästi päätänsä, ja siltä minustakin tuntui,
-ettei Vanhassakaupungissa ollut vielä koskaan ollut niin hiljaista.
-Syynä siihen lienee ollut suureksi osaksi talvipakkanenkin, se kun
-pidätti ihmiset kokoonsullottuina ahtaissa huoneissa, joita ei koskaan
-tuuletettu ja joista ei kuulunut hiiskahdustakaan kadulle. Naiset
-hytkähtivätkin pelästyksestä, kun äkkiä kuulimme hiljaiselta kadulta
-raa'an äänen huutavan: "Riemuportinkatu numero seitsemän. Asuuko tässä
-Farfalla nimistä vaimoa?" Farfalla oli käynyt tulipunaiseksi, ikäänkuin
-olisi pelännyt joutuvansa kiinni törkeästä rikoksesta, mutta hillitsi
-mielensä, avasi akkunan ja kysyi, mitä tuo mies tahtoi ja sanoi että
-hänen nimensä oli Farfalla. "Poikanne Riccardon on maksettava viisi
-guldenia sakkoa", huusi sama itsetyytyväinen, jymisevä ääni, "koska
-on kerjäämisen aikeessa luvatta soittanut harmonikkaa ravintolassa."
-"Menkää hautausmaalle", vastasi Farfalla, "toistamaan sananne Riccardon
-haudalla; hän on sillä välin ehtinyt kuolla." Poliisi naurahti, mutta
-hieman vain ja alentuvaiseen tapaan, ikäänkuin osottaakseen että
-voihan hänkin ottaa osaa leikinlaskuun, mutta ettei sitä silti saisi
-kestää ylen kauan. Nähtävästi hän luuli Farfallan keksineen verukkeen,
-tehdäksensä hänestä pilkkaa. Että asia saataisiin selväksi nopeasti ja
-ilman riitaa, menin minä akkunan ääreen, vakuutin muutamalla sanalla
-että Farfalla oli puhunut totta ja huomautin poliisille lisäksi
-jokseenkin tarmokkaasti, että olin tuttava hänen esimiehensä kanssa.
-Silloin hän lausui kohteliaasti hyvästit ja läksi kohta tiehensä.
-
-Naiset olisivat nähtävästi halunneet pidättää häntä, purkaaksensa
-vihansa hänen päällensä. Korkealla kimakalla äänellä huusi
-keuhkotautinen, toivoen toisen vielä voivan kuulla hänen sanansa:
-"Nuo iilimadot ja vampyyrit eivät tyydy siihen että saavat imeä veren
-elävistä, vaan tahtoisivat vielä imeytyä kiinni kuolleisiinkin! Hyi
-noita ruumiita raatelevia hyeenoja! Ne haluaisivat kutsua kuolleet
-tuomioistuimensa eteen, ikäänkuin olisivat itse Herra Jumala. Mutta Hän
-on kerran tuomitseva toisin, ja ne, jotka ovat täällä olleet mahtavia
-mielestänsä ja lihottaneet itseänsä köyhän kansan hiellä, ne Hän panee
-paikkaan, missä rasva heistä sulaa!"
-
-Farfalla lausui nauraen kirkkomuorille: "Sinun paikkasi on myöskin
-siellä, missä rasva sulaa. Sinä olet vetänyt yhtä köyttä rikasten
-kanssa ja rukoillut heidän puolestansa; siis on sinun myöskin oltava
-helvetissä heidän kanssaan paistumassa."
-
-"Paholaisen voinee myöskin lahjoa juomarahoilla ja minulla on niitä
-koko säkillinen muassani", sanoi toinen, lyöden rahapussiinsa ja nauraa
-hihittäen niin että hytkähteli, -- mistä huolimatta hänen kasvonsa
-kumminkin pysyivät aivan totisina.
-
-Myöhemmin, syksyllä, tapasin Farfallaa hautausmaalla, minne menin
-katsomaan, oliko oleanderipuu toimitettu sinne, kuten olin määrännyt.
-Hautausmaa oli joltisenkin matkan etäisyydessä kaupungista. Maanlaatu
-oli siellä kiviperäistä, joten siellä menestyivät ainoastaan sypressit,
-ja ne seisoivat kuin mustapukuiset kuolemanenkelit hautojen ja kivien
-keskellä. Alempana sijaitsevasta kaupungista ei sinne näkynyt paljoa,
-ja vastakkaisella puolella kohosi kukkula kukkulan takana, ja sitten
-seurasi paljaita vuoriseiniä, joihin näköala rajaantui. Hautausmaan
-muurin takana olevat kentät olivat tykkänään kivien vallassa, eikä
-siellä voinut kasvaa mitään, ja siten teki koko tienoo varsin
-kolkon vaikutuksen. Mutta vaalea, pilvetön kevättaivas kaareili sen
-yläpuolella kevyenä ja lauheana. Tuossa suloisessa ilmassa vaikuttivat
-yksitoikkoiset hautarivit, joiden välitse kuljin, rauhoittavasti kuin
-kehtolaulu, niin että nuo ainaiset ratkaisemattomat kysymykset, jotka
-muutoin pyrkivät sydäntä runtelemaan, täällä tulivat ja menivät tuskaa
-tuottamatta. Riccardon hauta oli hautausmaan reunalla, ja, kuten
-Carmelo oli arvellut, vaikuttivat vaaleanpunaiset oleanderinkukat
-varsin miellyttävästi harmaan kiviaidan rinnalla. Mutta itse puu,
-joka matalassa huoneessa oli tehnyt niin muhkean vaikutuksen, näytti
-laajalla autiolla kentällä varsin vähäpätöiseltä. Leveällä kivellä,
-joka oli Riccardon haudan viereisellä hautakummulla, näin Farfallan
-istuvan. Hän näytti olevan paremmissa voimissa kuin pitkiin aikoihin,
-ja ylpeästi hän osotti pientä valkoista muistokiveä, jonka Riccardon
-sisarukset olivat pystyttäneet tämän haudalle ja jossa paitsi Riccardon
-nimeä oli kultaisilla kirjaimilla kaiverrettuna raamatunlause: "Jotka
-kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät."
-
-Olin hämmästyksissäni nähdessäni Farfallan reippaana ja puheliaana
-kuin muinoin. Hän kertoi minulle kaikenmoista niistä, jotka lepäsivät
-haudoissa, sekä heidän omaisistaan, joihin oli tutustunut haudalla
-käydessään. "Tässä on äitien ilo haudattuna", sanoi hän, osottaen
-lasten hautauspaikkaa, joka alkoi Riccardon haudan läheltä. Noille
-kummuille pystytetyillä pienoisilla kivillä oli nähtävänä vainajan
-etunimi vain, toisilla sen lisäksi kuolematonta sielua kuvaava
-perhonen, muutamin jäykin piirtein kaiverrettuna. Melkein jokaisella
-niistä oli koristeena kukka tai kirjava lasipallo tai lamppu palamassa.
-Farfalla huomautti minua eräästä uudesta haudasta. Siinä lepäsi muuan
-Vanhankaupungin lapsukaisista, pikku Nicoletto parka, jolla oli ollut
-kyttyrä selässä ja rinnassa, mutta joka siitä huolimatta oli ollut
-äitinsä lemmikki. Äskettäin, kun oli hänen nimipäivänsä, oli äiti
-tahtonut antaa hänelle makeisia ja leluja kuten ennenkin, ja hän toi
-ne hautausmaalle, kaivoi kuopan hautaan ja pisti ne sinne, ikäänkuin
-kuollut poikanen olisi voinut kurottaa kätensä ottaaksensa ne. Farfalla
-hymyili kertoessaan vaimo paran lapsellisuudesta, mutta hän oli
-kumminkin liikutettu, ja luulen että häntäkin olisi haluttanut tuoda
-pojallensa jotakin hänen kolkkoon asuntoonsa. "Iloitsen siitä, että hän
-lepää täällä pienten leikkitoveriensa joukossa", sanoin minä, ja hän
-nyökäytti hymyillen päätänsä ja lausui: "Lapsihan hän itsekin oli."
-
-Hänen silmänsä, jotka ennen aina vain olin nähnyt kuivina ja
-jännityksessä, kostuivat samassa, ja vaikka hän näytti vanhalta
-ja väsyneeltä, ilmeni hänen olennossaan kumminkin rauhaa ja
-tyytyväisyyttä, mitä vailla hän ennen aina oli ollut. Riccardon
-haudalla oli hänen hyvä olla, ja ensi kerran eläessänsä hän nautti
-onnesta omistaa oman kodin. Hauta kivineen ja oleanderipuineen oli
-hänestä puutarha, jonka hän omisti ja jota hänen oli hoidettava, jossa
-hänen sairas lapsensa lepäsi turvassa tiheässä lehtimajassa, vaikkei
-hän voinut häntä nähdä eikä herättää. Kun ihmiset tulivat juttelemaan
-hänen kanssaan, otti hän heidät vastaan samaan tapaan kuin puiston
-omistaja kutsuisi ohikulkevat ystävänsä luoksensa virkistäytymään.
-Hän kertoi minulle, että Galanta aikoi lapsinensa muuttaa saareen,
-ollaksensa lähempänä Carmeloa, ja pyyteli häntä tulemaan mukaan, mutta
-ettei hän läksisi, sillä hän ikävöisi siellä Riccardon hautaa.
-
-Aurinko oli laskemaisillaan, ja jylhä vuoriseinä verhoutui vienoon
-sinipunaan, hautausmaan ja sen viereisten kivikenttien hitaasti
-vaipuessa hämyyn. "Täällä käy mieleni rauhalliseksi", sanoi Farfalla,
-"eikä tulevaisuus enää tuota minulle huolta, ei menneisyys surua, ja
-minä iloitsen ajatellessani että voin tulla tänne joka päivä katsomaan
-auringonlaskua ja että tulen kerran tänne jäädäkseni."
-
-Kerran vielä tapasin Farfallaa, kun pitkälle matkalle lähtiessäni
-menin lausumaan jäähyväiset Galantalle, joka palatessani jo olisi
-muuttanut Vanhastakaupungista. Galanta oli laiha ja vanhemman näköinen
-kuin ennen, mutta hänen katseensa oli lämmin ja voitonriemuinen.
-Olihan hänellä nyt lapsi, ja hän tahtoi taistella sen puolesta ja
-uskoi varmasti voivansa valmistaa sille ihanan tulevaisuuden -- vaikka
-isä olikin vankeudessa ja hän itse köyhä. Hän oli noita olentoja,
-jotka kohottavat päänsä sitä pystympään, mitä raskaampia tehtäviä
-kohtalo heille määrää. Kun hän hoiteli pikku Riccardoa, ilmeni hänen
-sulavissa liikkeissään niin kiihkeätä, hillitöntä hellyyttä ja riemua,
-että minäkin jouduin ihastuksiini ja mieleni virkistyi. Kuoppia ei
-poikasella tosin ollut poskissaan, mutta kaunis se oli kuten äitikin ja
-niin tämän näköinen että mieleeni muistui Jurewitschin kuvaus, kuinka
-hänen pikku sisarensa oli hohtanut kuin kulta. Pienokainen katsoi
-minuun suurilla, vakavan ystävällisillä silmillään, ikäänkuin kysyen:
-'Ken sinä olet ja missä tapasin sinut viimeksi? Mitäs sanot siitä, että
-minä olen palannut tähän kolkkoon, hirmuiseen, ihmeelliseen maailmaan?'
-
-Farfallaan näytti pienokainen olevan enin mieltynyt, ja tämä vaalikin
-sitä paljoa taitavammin ja järkevämmin kuin Galanta. Tuo ihmeellinen
-olento täytyi nähdä yhdessä pikku lapsen kanssa, oppiaksensa hänet
-oikein tuntemaan: kuten hänen liikkeensä ja olentonsa, muuttuivat
-silloin hänen kasvonpiirteensäkin. Hän kävi äkkiä nuoreksi, ja kun hän
-katsoi lapseen ja jutteli sille ja leikiskeli sen kanssa, katosi hänen
-silmistään väsymyksen ilme ja ne alkoivat säihkyä kirkkaansinisinä
-ja lempeinä. Kun poikanen näki hänet hymyili hän hänelle ja kurotti
-kätensä häntä kohden, kuullessaan hänen äänensä koetti hän kohottaa
-päätänsä ja jäi kuuntelemaan hyvillä mielin ja jännityksessä. Mutta
-Galanta ei ollut tuosta lainkaan kateellinen, vaan tyytyi siihen että
-voi laskea lapsukaisen rinnoillensa tyydyttämään nälkäänsä, -- mitä
-tehdessään se potkimalla ja röhkymällä ilmaisi mielihyvänsä. Kun se
-sitten yllinkylläisenä lakkasi syömästä, nikotti sitä, ja Farfalla
-lausui silloin, toistaen puheparren, jonka oli kuullut isoäidiltään:
-"Lapsen sydän kasvaa", sekä lisäsi hetken kuluttua, taputtaen sitä
-hiljaa selkään: "Kasvakoon sydämesi vain ja tulkoon suureksi, niin
-siihen mahtuu paljon iloa."
-
-En tiedä miksi nuo sanat äkkiä tekivät mieleni alakuloiseksi.
-Katsellessani kaunista pienokaista, joka tyytyväisenä lepäsi äitinsä
-käsivarrella, tämän kantaessa sitä ylpeänä kuin se olisi ollut
-valtaistuimen perijä, täytyi minun ajatella: 'Pikku Riccardo parka!
-Riemuportista vie sinun tiesi, mutta ei voittajana riemuvaunuissa, vaan
-kahlehdittuna orjana elämän riemusaatossa! Heitetäänköhän sinutkin
-petojen -- puutteen, kurjuuden, nälän, sairauden -- runneltavaksi? Kova
-työ, lika, haavat saavat ehkä rumentaa nuo hennot, pyöreät, rusottavat
-jäsenesi. Tomuun vaipuneena kohotat kätesi suljettua taivasta kohden
-huutaen: Pelastakaa, pelastakaa meidät, enkelit ja pyhimykset!
-
-Sääli hohtavia kasvojasi ja iloista sydäntäsi! Jospa vain syvyydestä
-löytäisit tien valoon ja saisit taistella jalompia taisteluita kuin
-nälänpetoa vastaan. En toivota sinulle ylellisyyttä, mutta toivotan
-voimaa ja valoa ja tilaa, voidaksesi hengittää ja liikkua vapaasti,
-voidaksesi kehittyä!'
-
-Lapsi käänsi päänsä minua kohden ja katsoi minuun ikäänkuin olisi
-käsittänyt ajatukseni, ja sen haaveksivista silmistä, jotka kuvastivat
-muistoja toisesta maailmasta, kohtasi minua syvä katse. 'Oi sinua
-ymmärtämätöntä miestä!' näytti se sanovan. 'Minähän olen valinnut
-osakseni puutteen ja köyhyyden, kärsimisen ja maineettoman taistelon.
-Orjantappuroita on kasvava elämäni tiellä. Kaikkivaltiaan kädestä otin
-kovan kohtalon kuorman kannettavakseni!'
-
-Hetken ajan minusta tuntui siltä kuin tuo harras katse voisi minulle
-ilmaista elämän syvimmän salaisuuden. Mutta äänetön keskusteluni ja
-mietiskelyni oli kestänyt vain niin lyhykäisen hetken, etteivät toiset
-kummastuneet, kun jatkoksi Farfallan puheisiin lausuin: "Niin, toivotan
-sinulle iloista ja uljasta sydäntä ja hyvää sydäntä, sellaista kuin oli
-Riccardo paralla, jonka kaima olet!"
-
-Sitten lausuin jäähyväiset, ja pian tuon käyntini jälkeen läksin
-matkoille, jotka pidättivät minua melkein kolme neljännestä vuotta
-poissa kotikaupungistani.
-
-
-
-
-XIX
-
-
-Ennen lähtöäni olin kysynyt Farfallalta, ottaisiko hän tehtäväksensä
-poissa ollessani koota viikottain maksettavan vuokran. Tarkoitukseni
-oli siten toimittaa hänelle tuloja, sillä tietysti palkitsin hänen
-vaivansa. Samalla arvelin tekeväni toisillekin palveluksen, sillä
-helpompihan heidän olisi selvittää asiansa hänen kanssansa, kuin
-jonkun vieraan, säälimättömän miehen kanssa, jos milloin haluaisivat
-maksupäivän lykkäystä tai muuta sellaista. Hän suostui ehdotukseeni,
-mutta käänsi tapansa mukaisesti asian niin, että tuntui siltä kuin
-minun olisi oltava kiitollinen hänelle. Muutoin hän vakuutti minulle,
-että kaikki olisi palatessani hyvässä järjestyksessä, sillä olivathan
-kaikki varsin tyytyväisiä, kun olin määrännyt vuokrankin niin
-alhaiseksi. Olin siis matkalle lähtiessäni täydellisesti vakuutettu
-siitä, että olin jättänyt noiden asioitteni hoidon mitä luotettavimpiin
-ja taitavimpiin käsiin.
-
-Kun tiesin ettei hän osannut kirjoittaa, en lainkaan ihmetellyt sitä
-etten matkalla ollessani saanut häneltä mitään tietoja. Rahan suhteen
-olimme sopineet siten, että hän pitäisi sen hallussansa, kunnes minä
-palaisin. Kun sitten kotiin palattuani menin häntä tapaamaan, tuli
-hänen asemestansa ovea avaamaan tummaverinen, vähän huolimattomasti
-puettu nainen, jota aluksi en tuntenut, vaikka hän minusta näyttikin
-tuttavalta, vaan jonka sitten huomasin olevan Vittorian, Farfallan
-nuorimman tyttären. Hän oli sairaloisen kelmeä, ja kadonnut oli hänen
-muinoinen kauneutensa. Mutta suru ja huolet, pelko ja tuskat olivat
-herättäneet hänen uinailevan henkensä, -- sen voi huomata hänen
-kasvoistansa, joilla nyt näkyi aivan toisenlaista kauneutta kuin ennen,
-kauneutta, joka vaikuttaa valtavasti, vaan jota kaikki eivät oivalla.
-Tuo muutos oli helppo ymmärtää, sillä olihan ollut odotettavissa, että
-hän palattuaan miehensä tykö joutuisi entiseen kurjuuteensa. Kun nyt
-näin pienen vuoteen huoneen nurkassa, pidin itsestään selvänä, että
-hän oli lapsinensa paennut äitinsä turviin. Mutta niin ei asianlaita
-kumminkaan ollut, vaan Farfalla oli, kuten nyt sain tietää, jo kauan
-aikaa sitten muuttanut Galantan tykö saareen, vaikka oli aikaisemmin
-varmasti vakuuttanut ettei sitä tekisi. Muuttaessaan hän oli uskonut
-huolenpidon talosta tyttärellensä ja määrännyt että tämän oli hänen
-puolestansa kannettava vuokra ja sitten terveisten ohella toimitettava
-se minulle.
-
-Olihan varsin ymmärrettävää että Farfalla oli muuttanut omaistensa
-tykö, huomattuaan olevansa virkeämpi ja nuorempi mieleltänsä kuin oli
-luullutkaan ja ettei seurustelu kuolleen kanssa voinutkaan tyydyttää
-häntä. Ehkä Galanta myöskin todella oli tarvinnut hänen apuansa, ja
-täytyihän hänen päätöstänsä, oli miten oli, pitää hyväksyttävänä
-ja ilahduttavanakin. Kaikesta tuosta huolimatta seisoin kumminkin
-tuskallisen hämmästyksen valtaamana rahat kädessä, ja ennenkuin edes
-olin asian oikein käsittänytkään, aavistin että Farfalla oli minua
-petkuttanut. Minun täytyi kahdesti laskea rahat, ennenkuin tajusin,
-kuinka paljon niitä oli ja kuinka paljon olisi pitänyt olla: niistä
-puuttui koko summaan verraten melkoinen määrä. Nyt seurasi pitkät
-selitykset, miksi se ja se vuokralainen ei ollut voinut suorittaa
-täyttä maksua, -- mutta pääasia oli nähtävästi se, että Vittoria
-miehineen ei ollut maksanut lainkaan vuokraa, he kun muka vain
-hyväntahtoisuudesta olivat muuttaneet tuohon tyhjäksi jääneeseen
-asuntoon, voidaksensa Farfallan asemesta hoitaa asioitani. Farfalla
-oli siis minun kustannuksellani harjoittanut jalomielisyyttä toisia
-kohtaan tai korvannut heidän palveluksensa rahallani sekä hankkinut
-tyttärelleen asunnon ilmaiseksi; pyrkipä hän nyt vielä lisäksi
-uskottelemaan minulle, että siten menetellessään oli ennen kaikkea
-pitänyt silmällä minun parastani. Saadaksensa minut pitämään hyvänäni
-tuon kaiken, koetti Vittoria esittää asiat leikillisellä tavalla,
-mutta kun hän oli varsin hämillään ja hänen muinoinen hilpeytensä oli
-poissa, ei se oikein ottanut luonnistuaksensa. Minusta oli kuin olisin
-kuullut Farfallan nauravan typerälle lauhkeudelleni, ja suuttuneena
-lausuin: "Teidän äitinne on käyttäytynyt minua kohtaan petollisesti ja
-kiittämättömästi. Hän on syypää siihen, jos en vastedes enää olekaan
-ystävällinen ja luottavainen, vaan epäluuloinen ja tyly." Mutta tuskin
-olin saanut tuon sanotuksi, kun mieleni valtasi katumus ja kammottava
-tunne, ikäänkuin olisin antanut verta vuotavalle, kaakinpuussa
-seisovalle uhrille vielä yhden raipanlyönnin. Ennenkuin Vittoria ehti
-vastata mitään, pakotin itseni hymyilemään sekä sanoin että voisimme
-nyt jättää tuon asian ja pyysin, johtaakseni puheen toisaanne, häntä
-näyttämään minulle lapsensa.
-
-Vittoria otti nyt syliinsä pienokaisen, joka oli levännyt vuoteella
-silmät auki, mutta aivan hiljaa, ja näytti sitä minulle. Se oli siro
-tyttönen, ja sillä oli harvinaisen valkoinen iho ja suuret, loistavat
-silmät, joissa kuvastui pelkoa, melkein kauhistusta, kun se näki
-minut. Epämiellyttävän vaikutuksen tekivät sen silmien alla olevat
-harmaanvihreät varjot, jommoiset näkee naisilla, jotka ovat kärsineet
-paljon tai viettäneet hurjaa elämää. Vittoria sai hyväilyillään sen
-kirsikanpunaisen, hampaattoman suun suloisesti hymyilemään, mutta
-tuo hymyily oli arkaa ja epäröivää, ja turhaan odotin että siitä
-kehkeytyisi raikas nauru. Tyttösellä oli samanlaiset silkiltä hohtavat
-mustat kiharat kuin edellisellä, pienenä kuolleena lapsella; mutta
-sen sijaan kuin tuo toinen minusta oli ollut kuin hännätön apina,
-voin tätä empimättä sanoa kauniiksi, ja siitä oli Vittoria suuresti
-hyvillään. Hän itse näytti nyt, pitäessään lasta sylissään ja
-puristaessaan sitä rintaansa vienon hellästi, nuoremmalta, terveemmältä
-ja onnellisemmalta -- tai oikeastaan vallan autuaalliselta. Kun nyt
-kuulin että pienokaisen sievät vaatteet, nauhat ja koristeet olivat
-sedän lahjoittamat, rauhoituin joltisestikin Vittorian kohtaloon nähden
-ja katsoin nyt voivani lähteä tieheni. En ollut sellaisella tuulella,
-että olisin halunnut antautua pitempiin puheisiin hänen kanssansa ja
-tehdä jotakin hänen hyväksensä. Olinhan säälinyt häntä hartaasti,
-mutta nyt olin saanut kyliäni talostani ja Riemuportinkadusta ja koko
-Pakanakaupungista.
-
-Tuo vanha vaimo, jolle olin suonut niin paljon apua, jonka kohtalon
-olin mitä hellimmästi sulkenut sydämeeni, kohteli minua kuin sitä,
-jolle nauraa selän takana, jolle haluaisi tehdä kepposia, josta ei
-vähääkään välitä. Niin, sepä se, hän ei välittänyt minusta muutoin,
-kuin jos voi jollakin tavalla hyötyä minusta. Minun omasta olennostani
-hän ei välittänyt hitustakaan, ja siis hänen sydämellisyytensä ja
-ilmi lausumansa kiitollisuus oli ollut vain tahallista tai puoleksi
-tiedotonta teeskentelyä. Ken tietää, eikö hän ollut käyttäytynyt
-samalla tavalla muitakin kohtaan, ja eikö elämä vain ollut kostanut
-hänelle sitä. Syyttä soimataan kohtaloa säälimättömäksi. Sen
-toiminta ei ole käsittämätöntä, -- emme vain aina oivalla sen
-johdonmukaisuutta. Ihmistä myöten ovat sen antimet, se suo meille
-samaa, mitä me suomme muille. Enhän ollut tarvinnut tuon vaimon apua;
-mutta jos olisin ollut sairaana ja avutonna, niin ei hänen päähänsä
-olisi pälkähtänyt tulla itsestänsä minua lohduttamaan ja hoitamaan.
-Hänellä ei ollut sydämessään varattuna minulle ainoatakaan lämpöistä
-ja ystävällistä tunnetta, siksi että kuuluin vihollisiin, tuohon
-suureen vastapuolueeseen, josta he pyrkivät hyötymään, vaan jota eivät
-rakastaneet, joskaan eivät kaikki vihanneetkaan.
-
-Kun olin ehtinyt näin pitkälle, alkoi vihani vähitellen lauhtua.
-Mitä syytä minulla oli vaatia mahdottomia, odottaa että tuo vaimo,
-jonka sattuma oli heittänyt tielleni ja joka niin monessa suhteessa
-oli ihmeellinen ja huomiota kiinnittävä, myöskin olisi täydellinen
-ihminen, olisi pyhimys? Muistui mieleeni, mitä hän oli kertonut minulle
-tuosta kirkossakäynnistään, jolloin hän ensi kerran loi silmäyksen
-menneeseen elämäänsä, tuolta olennolta, jolla ei ollut aikaa ajatella
-itseänsä, vaadin, että hän syventyisi minun, vieraan ihmisen, elämään.
-Ja jos hän olisikin tehnyt sen, kuinka vähäpätöiseltä täytyikään minun
-tuntua hänestä kammottavan puutteen rinnalla, joka vuodesta vuoteen
-oli häntä ahdistellut! Näin edessäni hänen riutuneet kasvonsa, hänen
-väsyneet siniset silmänsä, jotka eivät vaatineet elämältä muuta kuin
-unta ja kyyneleitä, ja koetin sysätä syrjään kaiken, mikä vaikutti
-häiritsevästi ja tahrasi tuota kuvaa. Kuinka monia satoja sääliteltäviä
-olentoja -- köyhiä, avuttomia, sokeita, nälkää näkeviä -- olinkaan
-kohdannut tielläni ja päästänyt heidät ohitseni auttamatta heitä tai
-heittänyt heille almun ja unohtanut heidät jo seuraavana hetkenä, --
-ja nyt vaadin että Farfallan pitäisi muistella minua, pitää silmällä
-etuani, ehkäpä tehdä uhrauksiakin minun hyväkseni! Oi tuota kurjaa
-itsekkäisyyttä ja sokeutta! Me soimaamme köyhiä, jos he eivät ole
-kiitollisia heille heitetystä almusta, mutta kohtelemme kunnioittavasti
-ihmisiä, jotka palkitsevat vanhempien ja ystävien rakkauden ja
-huolenpidon kiittämättömyydellä ja halveksimisellakin. Mitä erinomaista
-olin sitten tehnyt Farfallan hyväksi? Jospa olisinkin luovuttanut
-hänelle kaiken omaisuuteni ja sanonut: 'Ota sinä minun onneni, minä
-otan sinun kuormasi kannettavakseni!' Mutta itsekkäisyyteni oli niin
-suuri, että olin halukas myymään vanhan sukutaloni, päästäkseni
-erilleni tuosta takaisesta, kammottavasta Vanhastakaupungista, mistä
-katsoen maailma väliin näytti inhottavalta likalätäköltä, väliin
-ukkospilvien uhkaamalta veriseltä taistelutantereelta.
-
-Kun sitten talven kuluessa ilmaantui ostaja, möin taloni tappiolla,
-suosittelin vuokralaisia, erittäinkin Vittoriaa, uudelle omistajalle,
-joka minusta tuntui hyväluontoiselta mieheltä, enkä pitkiin aikoihin
-ohjannut askeleitani Vanhaankaupunkiin. Mutta sittenkin täytyi minun
-vielä nähdä Riemuportinkatu ja pyhän Antoniuksen talo.
-
-Keväällä näin sanomalehdessä tapaturmain ja rikosten osastossa,
-jota tavallisesti silmäilin vain pikimmiltään, kerrottavan eräästä
-Vanhassakaupungissa tapahtuneesta kammottavasta murhasta: isä oli
-murhannut oman pienen lapsensa. Eräs seikka saattoi minut lukemaan
-tarkemmin tuosta asiasta. Ilkityön tekijän nimi oli nimittäin pistänyt
-silmiini, ja se tuntui minusta tutulta ja herätti joitakin muistoja
-mielessäni. Minulle selveni nyt että murhaaja oli Vittorian mies ja
-että murhattu lapsi oli tuo valkoihoinen tyttö, jolla oli sellaiset
-suuret pelokkaat silmät ja jota äiti oli puristanut rintaansa vasten
-niin jumaloivan hellästi. Kerrottiin että isällä oli ollut tapana
-huviksensa kiusata ja rääkätä sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla,
-ja että hän pakotti vaimonsa olemaan tuota näkemässä. Nyt oli hän
-kurottanut sen ulos avoimesta akkunasta, ikäänkuin pudottaaksensa sen
-maahan, oli nauttinut hetken Vittorian tuskasta ja sitten todella
-heittänyt sen kadulle, missä pikku lapsi raukka heti heitti henkensä.
-
-Sanomalehdessä kerrottiin edelleen, että mies oli tunnettu laiskaksi,
-huolimattomaksi ja raakatapaiseksi ja etteivät hänen omaisensakaan
-voineet sanoa hänestä muuta. Naapurit todistivat kaikki yhtäpitävästi,
-että hän oli aina kohdellut vaimoansa törkeällä tavalla, mutta entistä
-pahemmin lapsen synnyttyä, sillä hän ei voinut kärsiä sitä, siksi että
-se oli tyttö tai ehkä pikemmin siksi että siitä yleensä koitui hänelle
-epämukavuutta. Naapurit eivät olleet voineet sekaantua asiaan, kun
-vaimo aina väitti heidän arvelujansa vääriksi ja puolusti miestänsä,
-luultavasti pelosta. Mies oleskeli paljon ravintoloissa, mutta ei ollut
-oikeastaan juoppo. Oltiinko ehkä tekemisissä mielipuolen kanssa, siitä
-ei vielä oltu selvillä.
-
-Huolimatta kammosta, joka täytti mieleni, läksin vielä samana
-iltapäivänä Riemuportinkadulle. Oli kiirastorstai, ja ilma oli jo
-muutamia päiviä ollut lämmin ja melkein kesäinen. Sade oli nopeasti
-kehittänyt puiden lehtiä ja raittiin vihreinä hohtivat ne nyt sinistä
-taivasta vastaan. Kaikkialla virtaili ihmisiä taloista ulos luonnon
-helmaan, kaikkialla näki kukoistavia, viehättäväisyydestään iloitsevia
-naisia sinipunaisissa, punakeltaisissa, tummanpunaisissa puvuissa sekä
-pienokaisia, jotka reippaina tepastelivat päivänpaisteessa, valkoiset
-kengät jalassa, vaaleanpunainen nauhavyö vyöllä, päässä valkoinen,
-vaaleanpunaisella höyhenellä koristettu lakki. Vanhaankaupunkiin ei
-kevät vielä ollut ehtinyt. Nauru, surina ja väriloiste jäi taakseni,
-ja minua melkein puistatti, kun noiden synkkien katujen kylmähkö,
-ummehtunut ilma löyhähti vastaani.
-
-Saavuttuani riemuportin luo pysähdyin hetkeksi. Minusta tuntui
-siltä kuin tuo portti olisi johtanut kevään valtakunnasta kurjuuden
-maahan. Sen tukevien patsaiden ympärillä temmelsi likaisiin
-ryysyihin puettuja lapsia, jotka melkein kaikki olivat kalpeita ja
-nälistyneen näköisiä, mutta joista toiset sitä paitsi näyttivät
-lurjusmaisilta ja loivat minuun julkeita, mutta samalla pelokkaita
-katseita vilkuilevista silmistänsä. Lokaan heitettyjä, runneltuja,
-avuttomia olivat nuo lapset, eikä tulevaisuus toisi heille muuta
-kuin puutetta, rikollisuutta, raakaa hekumaa. He olivat rumia ja
-rajuja, mutta kumminkin lapsia, jotka kiihkeästi ikävöivät iloa; mutta
-tiesinhän ettei heillä ollut odotettavissa muuta kuin mielenkarvautta,
-loppumatonta vaivaa ja tuskaa. Ehdottomasti loin silmäyksen porttiin,
-katsoakseni eikö siinä seisoisi, että sen, joka siitä meni sisään,
-oli lakattava toivomasta. Niin, tässä oli tuo kammottava aukko, jota
-ihmiset ovat hakeneet jylhistä vuoristoista ja kolkoista erämaista.
-Lähellä meitä, niin lähellä että valitusäänet sieltä voivat tunkea
-korviimme, on kadotukseen tuomittujen olinpaikka, ja siellä kiduttavat
-heitä pahat henget, jotka ehkä myöskin ovat vain tuskaa kärsiviä sielu
-raukkoja. Salaperäinen tuomio saattaa joka päivä uusia uhreja tuohon
-helvetin kuiluun, jonka ohitse onnelliset kulkevat kuin vankilan tai
-hulluinhuoneen ohitse, tarkkaamatta valitusääniä, pelastamatta niitä,
-jotka Jumala on tuominnut.
-
-Ulkona, portailla ja käytävissä oli paljon ihmisiä, mutta menin ohitse
-heitä tarkkaamatta. Sisässä olevat katselivat kaikki uteliaasti
-ja kammon valtaamina Vittoriaa, joka makasi lattialla ja peitti
-ruumiillaan lapsensa ruumiin, niin että siitä näki vain pienen
-tönkön käsivarren. Huoneessa ei kuulunut mitään muuta kuin Vittorian
-sydäntä särkevää valitusta, joka minusta oli kuin poikastansa surevan
-erämaanpedon ulvomista ja kiljuntaa. Siellä, tummansinisen tähtitaivaan
-alla, äärettömässä yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa voi tuonlaatuinen
-ilmiö ehkä olla kammottavan kaunis; mutta täällä, ahtaassa huoneessa,
-teki se vain kamalan, pöyristyttävän vaikutuksen, niin että olin
-menehtymäisilläni inhoon, mitä tunsin elämää kohtaan. Muistui mieleeni,
-kuinka voitonvarmalta Vittoria oli näyttänyt, kuinka hänen silmänsä
-olivat säihkyneet, kuinka uhkean kaunis hän oli ollut silloin kuin
-kuutamoisena kesäyönä haaveisiin vaipuneena silmäili merelle. Mitä
-yhteyttä olikaan olemassa tuon menneisyyden ja tämän nykyisyyden
-välillä, mitä yhtäläisyyttä tuossa voitonvarmassa katseessa ja tässä
-eläimellisessä ulvonnassa? Hän makasi muutoin liikkumatonna, mutta
-silloin tällöin hänen ruumiinsa hytkähteli kuin kouristuksen tapaamana.
-Kasvonsa oli hän painanut lujasti lattiaan; mutta kammo sellainen,
-jommoista toiset tuntevat verta nähdessään, valtasi mieleni, kun
-arvelin että hän ehkä kohottaisi päätänsä ja minun täytyisi katsoa
-häntä silmiin.
-
-Vasta pitkän ajan kuluttua huomasin kapteenin, joka istui tuolilla
-huoneen nurkassa, kokoonkyyristyneenä ja kädet silmillä, itkien aivan
-hiljaa, mutta hillittömästi kuin lapsi, ikäänkuin ei enää koskaan
-voisi lakata itkemästä. Vedin itselleni hiljaa tuolin hänen viereensä,
-laskin käteni hänen käsivarrellensa ja kuiskasin hänen nimensä, ja
-silloin hän käänsi minua kohden punaiset itkettyneet silmänsä ja katsoi
-minuun. Sanoin hänelle että hän varmaankin oli hellästi rakastanut
-tuota lapsukaista ja muutakin samaan tapaan, ja näytti siltä kuin
-vasta nuo puheeni olisivat saattaneet hänet täysin tajuamaan, mitä
-oli kadottanut, sillä nyt hän tyrskähti äänekkääseen itkuun. Pyrkien
-hillitsemään liikutustani nousin paikaltani ja aloin kulkea edes
-takaisin tuossa ahtaassa huoneessa. Sitten istuuduin jälleen hänen
-viereensä ja lausuin hänelle, johtaakseni hänen ajatuksensa toisaanne,
-että minulle tuotti lohdutusta se, että hän oli onnettoman Vittorian
-tukena ja apuna. Mutta silloin hän hypähti pystyyn ja huusi lujalla
-äänellä: "Onnettomanko sanoitte? Kirottu hän on, kirottu, kun voi
-elää, vaikka hänen lapsensa on kidutettu kuoliaaksi! Hänen lastansa
-kidutettiin ja hän ei estänyt sitä! Noiden käsien, jotka surmasivat
-hänen lapsensa, on hän sallinut koskettaa itseänsä, hän on antautunut
-tuon paholaisen syleiltäväksi, joka teurasti hänen lapsensa. Niin",
-jatkoi hän yhä kiivaammin, kirkuvalla äänellä ja henkeä vetämättä,
-"olisin häntä suojellut, jos hän olisi suojellut lastansa! Jos hän
-olisi murhannut tuon pirullisen lurjuksen, pelastaaksensa lapsensa,
-niin olisin häntä puolustanut, -- hänelle ei olisi saanut tapahtua
-mitään pahaa, ja vaikka helvetistäkin olisin noutanut hänet ja
-asettanut hänet valtaistuimelle kuin kuningattaren." Toinnuttuani
-hieman pelästyksestäni tartuin tuon raivoavan miehen käsivarteen, ja
-minun onnistui saada hänet ulos huoneesta ja portaita alas, ja sitten
-kuljetin hänet samaa matkaa Riemuportinkatua pitkin aina kirkkotorille
-saakka ja pysähdyin vasta siellä. Lausuin nyt hänelle: "Kapteeni, te
-olette liian julma. Ken on niin onneton kuin hän, sitä ei meidän tule
-tuomita, vaan voimme jättää tuomitsemisen Jumalalle." Sanoin hänelle
-edelleen, että olihan Vittorian nähdessään lapsensa tuskat täytynyt
-kärsiä enemmän kuin lapsi itse ja enemmän kuin me miehet voimme
-aavistaakaan. Ja täytyihän sääliä häijyintäkin pahantekijää, jos hänen
-täytyi kammottavalla tavalla sovittaa rikoksensa.
-
-Mutta hän keskeytti minua kiivaasti ja huudahti: "Ei, ei, en säälisi
-häntä, vaikka hän saisi iankaikkisesti kärsiä helvetintuskia. Äiti
-heittäytyy vaikka avonaiseen jalopeuran kitaan pelastaaksensa lapsensa,
-ja eihän tuo ilkiö olisi voinut tehdä hänelle sen pahempaa kuin tappaa
-hänet. Tuo pelkurimainen, halpa olento! Lastansa vartenhan hän oli
-maailmassa, ja kun ei hän voinut uhrautua sen puolesta, niin ei hän ole
-ihminenkään, on eläintäkin halvempi!"
-
-"Hävetkää", sanoin minä. "Luuletteko te että äiti rakastaisi
-lastansa vähemmin kuin te?" Tuo pieni, tukeva mies oli nyt aivan
-väsynyt raivonpuuskasta. Hänen silmänsä vain vielä välkkyivät ja
-säihkivät tulta, mutta hän oli käynyt kalpeaksi ja pyyhki otsaansa
-nenäliinallaan. "Sen vain tiedän", sanoi hän levollisesti, "että
-henkeni uhalla puolustaisin jokaista avutonta lasta, jota näkisin
-rääkättävän." Hetken kuluttua lisäsi hän vielä: "Odottakaapa vain pari
-vuotta, niin näette tuon vaimon miehensä rinnalla tai, jos hän on
-lukon takana, jonkun toisen miehen rinnalla. Minua ette enää näe." Hän
-aikoi lähteä kaukaisiin maihin ja jäädä sinne. Kun kysyin: "Vihaatteko
-nyt elämän ihanaa puutarhaa siksi että pieni kukka siellä on tallattu
-maahan?" sanoi hän hiljaa: "Se oli _minun_ pieni kukkani", puristi
-kätensä nyrkkiin ja katsoi kostein silmin merelle päin. Puhelimme
-sitten vielä hetkisen ja hän kävi ystävällisemmäksi minua kohtaan,
-mutta puheeni eivät tehneet häneen mitään vaikutusta. Muistan vielä,
-että hän sanoi: "Maa on kammottava tiheikkö, joka on täynnä toisiansa
-raatelevia petoja, ja sievät pikkuiset lapset tekevät sen viehättäväksi
-päivänpaisteiseksi metsiköksi, missä linnut visertelevät ja kukat
-kukkivat ja lähteet lirisevät." Sitten hän mietti hetken ja lisäsi
-otsaansa rypistäen: "Mutta sitten heistäkin tulee petoja, jotka purevat
-ja raatelevat toisiansa."
-
-Aioin seuraavana iltapäivänä mennä katsomaan, kuinka Vittoria voi,
-mutta näin tultuani talon ovelle sinne tuotavan pientä, lumivalkoista,
-kultaliistareilla koristettua ruumisarkkua, joka oli kuin kukkia ja
-leikkikaluja sisältävä kotelo, vaan johon tuo lapsi parka oli pantava
-itse, ja jossa se oli joutuva kammottavaan pimeyteen, jota kaikki
-lapset pelkäävät, -- ja tuo näky saattoi minut kääntymään takaisin.
-Nähdessäni juhlapukuisia ihmisiä kiiruhtavan kirkkoon, muistin että
-oli pitkäperjantai ja että _miserere_ pian alkaisi. Menin sisään ja
-minun onnistui päästä erääseen oven läheisyydessä olevaan sopukkaan,
-jossa sain olla jokseenkin rauhassa. Kun kirkossa olijoista aina
-tuon tuostakin joku tunki ulos ja ulkoapäin taas tuli toisia sijaan,
-oli koko tiheä ihmisjoukko ainaisessa liikkeessä, ja minäkin, sain
-väliin varsin tuntuvia sysäyksiä. Vähemmin kumminkin kärsin niistä,
-kuin turmeltuneesta ilmasta, joka täytti kirkon, ja ihmisjoukon
-katselemisesta, joka oli tullut sinne muka hartautta harjoittamaan. Jos
-heidän kasvoillaan olisi kuvastunut iloinen juhlamieli, niin olisin
-hymyillen tyytynyt siihen, -- mutta niillä ei ollut nähtävänä muuta
-kuin turhamielisyyttä, tylsyyttä, ikävystymistä, töllistelemishalua.
-Sinne tuli kahisevissa puvuissa nuoria naisia, joiden maalatuille,
-elottomille kasvoille tuli typerän veikistelevä ilme, kun joku katsoi
-heihin, tuli myös vanhoja vaimoja, jotka toraillen valmistivat
-itselleen tietä kyynärpäillään, tuli tyhmän ylpeitä ylhäisiä herroja ja
-kalpeita työmiehiä, joista toisilla oli tylsä katse ja toiset näyttivät
-raa'oilta ja ilkeiltä. Kaikkialla vain ulkokullaisuutta, teeskentelyä,
-tylyyttä, kurjuutta!
-
-Puolipimeässä rukouskammiossa riippui punaisen lampun valaisema kuva,
-joka esitti ristiinnaulittua, ja sen edessä seisoi vahdissa kaksi
-mustapukuista liikkumatonta olentoa. Alinomaa täytyi minun kääntää
-katseeni sinne ja ajattelin: 'Jumal'-ihminen! He kokoontuvat, mutta
-eivät sinua kunnioittamaan, vaan murhaamaan sinut toistamiseen. Jos
-voit nähdä tuota kurjaa näytelmää, minkä ihmiskunnan historia tarjoaa,
-niin sinun täytyy kärsiä katkerampia tuskia kuin kuolemantuskat.
-Pahoilla teoillansa, röyhkeillä puheillansa, tylyillä katseillansa
-he ristiinnaulitsevat sinut aina uudelleen, tuskasi lisääntyvät, ja
-yhä mahdottomammalta näyttää että ne, jotka sinä olet vapahtanut,
-koskaan vapahtaisivat sinut kärsimyksistäsi. Vuosisata vuosisadan
-jälkeen vaipuu iäisyyteen, mutta ihmiset pysyvät yhä eläiminä! Niin,
-kapteeni oli oikeassa, eläimiä ne ovat, mutta eläimiä, joilta puuttuu
-viattomuus ja arvokkuus, -- ja mieletön se, ken heitä muuksi luulee.
-Pari möhkälettä maata määrätyssä muodossa, aistillisuuden tyydyttäminen
-pääpyrintönä, kituen palava öljylamppu päässä tuikehtimassa!'
-
-Koko tuon ajan kuluessa, kun minä inhon ja halveksimisen vallassa
-olin katsellut yleisöä, olivat pappi ja kuoripojat laulaneet, mutta
-huomioni ei ollut kiintynyt sävelmään. Mutta äkkiä laulu vahveni
-käyden ylevän surumieliseksi, ja sitten seurasi valtava loppusoinnos.
-Noissa viimeisissä säveleissä ilmeni kaihoa ja kauneutta niin
-yliluonnollista, että ne syrjäyttivät mielestäni tämän saastaisen
-ja halpamaisen maailman. Minusta oli kuin olisin, nähnyt tuon
-loppusoinnoksen kultakukkana hitaasti aukeavan ja muodostuvan maljaksi,
-josta armoa uhkui kurjille ihmislapsille. Minulle oli auennut toinen,
-näkymätön maailma, joka oli yhtä turmeltumaton, ihana, kirkas ja
-onnekas, kuin meidän on kavala, rietas, turmeltunut, synkkä. Oli siis
-olemassa jotakin ylevää ja ihanaa, jotakin, joka on äärettömän paljon
-korkeammalla minua, kuin minä noita inhoamiani onnettomia ihmisiä, ja
-tuo jumalallinen olento lähestyy meitä kaikkia hellänä ja rakastavana.
-
-Väliin käy niin, että tietää jonkun asian, eikä kumminkaan ole sitä
-täysin käsittänyt eikä tehnyt henkiseksi omaisuudekseen, -- mutta
-sitten yhtäkkiä näkee sen sellaisessa valossa, että sen voi omistaa
-itselleen. Niinpä minä tuona hetkenä ymmärsin kertomuksen Jesuksesta,
-joka ryhtyi tuohon suureen suunnattomaan lunastustyöhön, että otti
-rakastaakseen kaikkia ihmisiä, noita rumia, loassa rypeviä, halpoja
-ja heikkoja olentoja. Jos olisi vaikka taruakin vain, että tuo
-ihmisenkeli on elänyt, niin kumminkin se tosiseikka, että uskottiin
-häneen ja sydämen kaikkivaltiuteen, että yleensä pidettiin mahdollisena
-että kukaan voisi rakastaa kaikkia ihmisiä, tuntui minusta olevan
-takeena Jumalan olemassaolosta ja siitä, että ihmistä odotti parempi
-tulevaisuus. Olisin halunnut heittäytyä polvilleni ja ilokyyneleitä
-vuodattaen julistaa tuon salaisuuden kaikille ketä kirkossa oli.
-
-Kun sitten tulin pian sen jälkeen tungoksessa ulos kadulle ja katseeni
-sattuivat siellä seisoviin lörpötteleviin ihmisiin, haihtuivat
-vähitellen edelliset suloiset tunteeni, ja sydäntäni, joka juuri oli
-uhkunut iloa, kouristi inhottava tunne. Korvissani kaikuivat sanat,
-mitkä kapteeni oli sanonut veljestään: 'Antakoonpa vain Jumala hänelle
-anteeksi, mutta minä olen ylpeä siitä että vihaan häntä!'
-
-
-
-
-XX
-
-
-Talo, jossa tavallisesti tapasin Lisabellaa, sijaitsi kadulla, joka
-muinoin oli ollut kaupungin hienoimpia, mutta jota nykyisin kartetaan
-sen ahtauden ja pimeyden takia. Molemmin puolin katua kohoaa nimittäin
-harmaita palatseja, joissa huoneet ovat suuria ja korkeita, mutta
-juhlallisen synkkiä. Lisabella ei ollut vielä tullut, ja minä istuuduin
-nojatuoliin ja aloin selailla erästä kirjaa, mutta silloin huomioni
-kiintyi kadulta kuuluvaan lauluun. Kuulin matalalla äänellä laulettavan
-surumielistä laulua, jonka sävelmä oli niin omituisen liikuttava että
-heti jouduin tuollaisen ahdistavan tunteen valtaan, jommoinen mielessä
-herää, kun keväällä kuulee kaukaa posetiivinsoittoa; mutta nyt tuo
-tunne oli tavallista voimakkaampi ja selvempi. Menin akkunan luo, ja
-kadulla näin miehen, joka oli joko sokea tai hyvin vanha, sillä häntä
-tuki toinen, ja kumminkin hän kulkiessaan muutti hitaasti ja varovasti
-toisen jalan toisen eteen. Molemmat olivat puetut mustaan pukuun, ja
-varsinkin oli vanhuksella, joka lauloi, huomattavan arvokas ryhti ja
-käytös. Tuon tuostakin aukeni akkuna ja kadulle heitettiin rahoja, ja
-sillä aikaa kuin ohjaaja otti ne maasta, seisoi vanhus liikkumatonna
-keskellä katua, nähtävästi kykenemätönnä käymään askeltakaan
-yksin. Silmäillessäni hänen tanakkaa, vähän koukistunutta, mutta
-jalorakenteista vartaloansa, tulin ajatelleeksi että tuo varmaankin oli
-Vaivaiskreivi, josta kirkkomuori oli puhunut. Jos hän katsahtaisi ylös,
-näkisin varmaankin edessäni vanhan juopon inhottavan punaisen naaman,
-joka ei kuvastaisi mitään muuta tunnetta kuin kiihkeätä halua kuulla
-rahan kilahtavan kadulle. Ei hän tiennyt mitään tuon jylhien palatsien
-reunustaman yksinäisen, pitkän kadun äärettömästä surumielisyydestä,
-ja ehkäpä hän, saatuansa laulunsa loppuun lauletuksi, jo seuraavana
-hetkenä kiisteli almuista poikansa kanssa, peläten tämän pettävän hänet.
-
-Kun on istunut pitkän aikaa yksin pimeässä huoneessa, tuntuu usein
-siltä kuin joku ihminen olisi läheisyydessä, vaikka tietää varmaan,
-ettei ketään ole tullut sisään. Siten kävi minun tuona hetkenä. Minusta
-oli kuin joku olisi katsonut minuun pitkän aikaa tai asettunut viereeni
-seisomaan, enkä voinut heti vapautua tuosta vastenmielisestä tunteesta.
-Kenties, ajattelin minä, ovat tuon vanhan kerjäläisen esi-isät asuneet
-tässä talossa, sillä hänhän kuuluu olevan varsin ylhäistä syntyperää ja
-hänen sukunsa kaupunkimme vanhimpia aatelissukuja. Ehkäpä joku noista
-esi-isistä nyt seisoi vieressäni ja loi läpitunkevia katseita tuohon
-sukunsa vesaan! Ken voi ratkaista arvoituksen, mikä suhde vallitsee
-heidän sielujensa välillä, missä tekemisessä ne ovat toistensa kanssa!
-Tai ehkä hän itse vuosisatoja sitten muhkeana, kopeana herrana asueli
-näissä huoneissa, ja samaten kuin usein huomaamattansa lähtee kulkemaan
-tuttua tietä taloon, jossa ennen on asunut pitkät ajat, niin tuli
-hänkin tälle synkälle, juhlalliselle kadulle, purkaaksensa täällä
-ilmoille epämääräisen koti-ikävän, jota ei itse tajua.
-
-Minut valtasi niin voimakas halu nähdä hänet, että heitin hänen
-jälkeensä rahat, joita jo hetken aikaa olin pitänyt kädessäni, empien
--- en tiedä miksi -- heittäisinkö ne maahan. Hän oli sillä välin,
-hitaasti käyden, saapunut seuraavan talon luo. Hän kuuli rahojen
-kilahtavan tai tunsi katseeni, sillä hän käänsi päätänsä ja katsahti
-minuun, ja minä näin valjut ryppyiset kasvot ja suuret, tuijottavat,
-vaaleat, vähän punertavat silmät. Nuo silmät olivat päästä ulkonevat,
-mutta eivät oikeastaan rumat. Mielentylsyyttä niissä kuvastui pikemmin
-kuin surumielisyyttä, mutta samalla ne kumminkin olivat rajattoman
-surulliset. Minusta oli kuin ne olisivat olleet neljännestunnin ajan
-luodut minuun, vaikka tuo aika tuskin lienee ollut minuuttia pitempi.
-Sitten kulki hän laulaen edelleen. Hän ei koskaan muuttanut nuottia, ei
-antanut sävelmän paisua eikä heiketä eikä käyttänyt mitään muutakaan
-keinoa vaikutuksen vahvistamiseksi. Yhtä yksitoikkoisena virtaili tuo
-surumielinen sävelmä aina hänen huuliltansa; laulu kokonaisuudessaan
-vain kuului heikommalta, hänen edentymistään edentyessään.
-
-Seisoin yhä vielä paikallani kuunnellen, ja minusta oli kuin hän yhä
-edelleen vain olisi tuijottanut minuun punaisilla silmillään, ja
-oudoksi kävi tuosta mieleni... Eräässä merenrannalla sijaitsevassa
-kaupungissa oli muinoisina aikoina tapana panna kesäisin toimeen juhla,
-joka vietettiin sillä tavoin, että lautan tapaan rakennettu laiva läksi
-kuutamoyönä aavalle merelle, täynnä miehiä ja naisia, jotka olivat
-kyllin ylimielisiä ottaaksensa retkeen osaa. Keskellä laivaa oli puusta
-veistetty kuva, joka alkuaan lienee esittänyt jotakin jumalallista
-olentoa, ja sen jalkain juuressa istui soittajia ja sinne oli asetettu
-kaikenlaatuisia ruokia, hedelmiä ja juomia, sen ympärillä laulettiin
-ja pyörittiin tanssissa, niin että heikot laudat ryskähtelivät. Usein
-sattui silloin että ne, jotka tuossa hyörinässä joutuivat lähelle
-reunaa, syöksyivät veteen ja hukkuivat. Ei kukaan saanut olla sitä
-huomaavinaankaan, ei kukaan saanut auttaa, ei ainoakaan valitusääni
-saanut häiritä tuota hillitöntä juhlaa, vaan laiva kiisi eteenpäin
-soiton kajahdellessa ja riemuhuutojen raikuessa, jättäen taaksensa
-hukkuvat, jotka yksin ja hylättyinä taistelivat kuoleman kanssa.
-Myöhempinä aikoina ei noihin vaarallisiin retkiin enää ottaneet osaa
-muut kuin hurja roskaväki, ja lopuksi ne sitten kiellettiin; viime
-aikoina on niitä jälleen pantu toimeen, mutta muutettuina viehättäviksi
-yöllisiksi huviretkiksi, joilta puuttuu tuo muinoinen salaperäisyys ja
-kammottavaisuus.
-
-Samana hetkenä kuin kerjäävä laulaja katsahti minuun, tuli äkkiä
-mieleeni tuo tarumainen laiva, josta olin kuullut kerran vuosia sitten
--- en muista missä. Seisoin purppuralla verhotussa laivassa laiteen
-ylitse kumartuneena ja silmäillen kirkkaaseen veteen, josta hukkuneen
-avo auki olevat silmät katsoivat minuun. Äsken juuri oli hän ollut
-elävänä meidän keskellämme, ja nyt näin hänen hervottoman ruumiinsa
-syvyyden inhottavien asujanten ja limaisten levien keskellä, ja hänen
-tuijottavat silmänsä kertoelivat, millaista tuskaa hän kärsi. Kuuliko
-hän ehkä laivastamme viulunsoiton ja riemakkaan hälinän, lasien heleän
-kilinän? 'Kuinka voit', lausuivat nuo silmät minulle, 'juoda kirkkaista
-kolpakoista vaahtoavaa juomaa, kuulla silkin kitinää, kun suljet
-lemmittysi syliisi, vaikka olet nähnyt tuskani ja kurjuuteni ja tiedät
-että menehdyn syvyyteen?'
-
-Oi tuota salaperäistä, kammottavaa ja hurmaavaa retkeä! Niin, käännän
-katseeni pois syvyyden kauhuista, kiiruhdan tuonne, minne mua kutsuelee
-soitto ja hymyilevät naiset, heittäydyn polvilleni epäjumalan eteen,
-kuuntelen haltioissani lautojen ryskähtelyä ja aaltojen kohinaa,
-välittämättä siitä että hukkuneet lokkiparven tavoin rientävät laivan
-jälkeen, sekaantuvat meidän elävien joukkoon ja sysäävät vuorostaan
-meidät syvyyteen!
-
-Olin niin täydelleen haaveitteni vallassa, etten lainkaan kuullut että
-Lisabella tuli sisään ja huomasin hänet vasta kun hän laski kätensä
-olalleni. Tiedätkös sen, että nyt juuri, sinua odottaessani, mieleni
-valtasi huumaava halu heittäytyä tuonne hylättyjen joukkoon? Ja vanhan
-juopon punaiset silmät ovat vaikuttaneet minuun valtavammin kuin
-sinun katseesi! Sinä luot silmäsi minuun, ja huulesi henkivät tuota
-onnen sävelmää, joka sadoin kerroin on minut syliisi houkutellut:
-Rakastakaamme ja olkaamme autuaalliset! Mutta kuule! korviini tunkee
-toinenkin sävelmä, ja minun täytyy kumartua yli laivan laiteen,
-kuunnellakseni hukkuneitten suruvirttä elämästä.
-
-Oi Lisabella, mikä tuleekaan kohtaloksemme, jos äänesi ei enää voi
-sydämeeni tunkea? En tiedä, mikä minua pidättää sulkemasta sinua
-syliini, miksi minun täytyy itkeä ajatellessani sinua!
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄNTARINOITA SYRJÄKADULTA***
-
-
-******* This file should be named 64951-0.txt or 64951-0.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/4/9/5/64951
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/64951-0.zip b/old/64951-0.zip
deleted file mode 100644
index 5752a33..0000000
--- a/old/64951-0.zip
+++ /dev/null