NormalizeHEADmain

1 files changed, 0 insertions, 7399 deletions

diff --git a/old/65516-0.txt b/old/65516-0.txt
deleted file mode 100644
index f30c7c4..0000000
--- a/old/65516-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,7399 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Musta sankari, by H. Rider (Henry Rider)
-Haggard, Translated by O. E. Nyman
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Musta sankari
-       Allanin ystävän Umslopogaasin lapsuus ja nuoruuden vaiheet
-
-
-Author: H. Rider (Henry Rider) Haggard
-
-
-
-Release Date: June 5, 2021  [eBook #65516]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUSTA SANKARI***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-MUSTA SANKARI
-
-Allanin ystävän Umslopogaasin lapsuus ja nuoruuden vaiheet
-
-Kertomus zulukaffereista
-
-Kirj.
-
-H. RIDER HAGGARD
-
-Englanninkielestä suomentanut
-
-O. E. N. [O. E. Nyman]
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö kirja,
-1922.
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-        Lukijalle.
-     I. Chaka-poikasen ennustus.
-    II. Mopo pulassa.
-   III. Mopon uhkarohkea paluu.
-    IV. Mopon ja Balkan pako.
-     V. Moposta tulee kuninkaan lääkäri.
-    VI. Umslopogaasin syntymä.
-   VII. Umslopogaas kuninkaan edessä.
-  VIII. Taikureiden tappio.
-    IX. Umslopogaasin katoaminen.
-     X. Mopon koetus.
-    XI. Balekan neuvo.
-   XII. Susi-Galazin tarina.
-  XIII. Galazista tulee susien kuningas.
-   XIV. Susi-veikot.
-    XV. Kuninkaan miesten kuolema.
-   XVI. Umslopogaas lähtee taistelemaan tapparasta.
-  XVII. Umslopogaasta tulee kirveskansan päällikkö.
- XVIII. Balekan kirous.
-   XIX. Masilo siirtyy Duguzaan.
-    XX. Mopo neuvottelee prinssin kanssa.
-   XXI. Chakan kuolema.
-
-
-
-
-LUKIJALLE.
-
-
-Kirjoittaessaan tämän kirjan on tekijällä ollut muukin tarkoitus kuin
-vain luoda julma kertomus villikansan elämästä. Ollessaan vielä
-nuorukainen oli hänellä onni päästä Etelä-Afrikkaan. Siellä hän joutui
-tekemisiin henkilöiden kanssa, jotka olivat eläneet neljäkymmentäkin
-vuotta zulukansan keskuudessa, jonka historian, sankarit ja tavat he
-tarkoin tunsivat. Heiltä hän kuuli paljon taruja ja kertomuksia, joista
-nykyjään puhutaan vain aniharvoin ja jotka pian unohtuvat kokonaan.
-Silloin zulut olivat vielä yhtenäinen kansa, mutta nyt on heidät
-hävitetty ja valkoisten vallanpitäjien tarkoitus onkin kuolettaa
-kokonaan sotainen henki, josta tuo kansa oli tunnettu, ja kehittää sen
-tilalle harrastus rauhantoimiin. Zulujen sotalaitos, luultavasti ainoa
-laatuaan koko maailmassa, kuuluu jo menneisyyteen; se ja sen
-kannattajat ovat menneet iäiseen hiljaisuuteen, Ulundin luo. Chaka loi
-sen alkaen pienenpienestä joukosta. Kun hän esiintyi yhdeksännentoista
-vuosisadan alkupuolella, oli hän vain pienen heimon päällikkö, ja kun
-hän kuoli vuonna 1828 veljiensä Umhlanganan ja Dingaanin ja
-palvelijansa Mopon tahi Umbopon, kuten häntä myöskin nimitettiin,
-keihäiden lävistämänä, oli hän koko Etelä-Afrikan valtijas, ja sanotaan
-hänen surmanneen toista miljoonaa ihmistä valtaansa pyrkiessään.
-Yhdeksännentoista vuosisadan alkupuolella oli Etelä-Afrikka verraten
-tiheästi asuttu. Chakan hallituksen aikana asukasluku pieneni
-tuntuvasti. Tässä kirjassa on koetettu kuvata tuon suuren neron ja
-samalla mitä julmimman ihmisen todellista luonnetta ja myös esittää
-tosikuva hänen veljestään ja seuraajastaan Dingaanista. Tekijän
-tarkoitus on sitäpaitsi ollut esittää kertomuksen muodossa niitä syitä,
-aatteita ja tarkoitusperiä, jotka innoittivat näitä kuninkaita ja
-heidän kannattajiaan, ja saattaa julkisuuteen Afrikan historian
-tapahtumia, joista nykyjään mainitaan vain muutamissa harvoissa
-selostuksissa.
-
-On selvää, että sellainen tehtävä on ollut vaikea, koska tekijän on
-joksikin ajaksi täytynyt unohtaa sivistysasteensa kokonaan ja ajatella
-ja puhua muinaisen zulun tavoin. Hienostuneen aikakautemme vuoksi ei
-kaikkia zulutyrannien harjoittamia julmuuksia voi selostaa, ja niiden
-yksityiskohtia on sentähden paljon supistettu. Kerrotut tapahtumat ovat
-useimmat pohjaltaan tosia. "Mustalla sankarilla" ei tässä suinkaan
-tarkoiteta Chakaa, vaan Umslopogaasia, jonka voinee sanoa esittävän
-zulurotua sen miehekkäimmässä ja jaloimmassa muodossa. Toivomme nuorten
-lukijain kiintyvän seuraamaan hänen kohtaloitaan.
-
-
-
-
-I.
-
-CHAKA-POIKASEN ENNUSTUS.
-
-
-Pyydät minua, isäni, kertomaan sinulle tarinan nuoresta
-Umslopogaasista, Rautakuningattaren eli Itkuntekijä-nimisen tapparan
-haltijasta, jota sanottiin Bulalio tappajaksi, ja hänen rakkaudestaan
-Nadaan, zulujen ihanimpaan impeen. Tarina on pitkä, mutta tehän
-viivytte täällä vielä monta iltaa, ja jos minun suodaan elää niin
-kauan, että ehdin kertoa sen, niin minä kerron sen kokonaan. Karaise
-siis sydämesi, isäni, sillä tarinani on hyvin surullinen; vielä nytkin,
-kun muistelen Nadaa, hiipivät kyyneleet vanhoja silmiäni pimittävän
-jään läpi.
-
-Tiedätkö isäni, kuka minä olen? Mitenkäpä sen tietäisit. Ajattele, että
-olen vanha, vanha Zweete-niminen taikuri. Niin ovat muutkin luulleet jo
-vuosikausia, mutta Zweete ei ole oikea nimeni. Vain harvat ovat
-tienneet sen, sillä minä olen salannut sen sydämeni sisimpään, ja
-vaikka minä elän nyt valkoisen miehen lain turvissa, ja suuri
-kuningatar on hallitsijani, voi assegai löytää tiensä rintaani.
-Sentähden ei kukaan enää tiedä oikeata nimeäni.
-
-Katsele tätä kättä, isäni -- ei, ei tätä, jonka tuli on kuivettunut;
-katsele oikeata kättäni. Sinä näet sen, mutta en minä, joka olen sokea.
-Kuitenkin näen sen vielä hengessäni sellaisena kuin se kerran oli.
-Niin! Näen sen vahvana ja punaisena -- punaisena kahden kuninkaan
-verestä. Kuule isäni; kumarru lähemmäksi ja kuule. Minä olen Mopo --
-ah! Tunsin, kuinka hätkähdit; hätkähdit kuin mehiläisrykmentti, kun
-Mopo kulki sen rivejä tarkastellen kädessään assegai, jonka terältä
-Chakan sydänveri hitaasti tipahteli maahaan. Olen Mopo, hän, joka
-tappoi Chaka-kuninkaan. Tapoin hänet prinssien Dingaanin ja Umhlanganan
-kanssa, mutta kuolinhaavan iskin minä, ja ilman minua ei häntä olisi
-milloinkaan surmattukaan. Hänet minä tapoin prinssien kanssa, mutta
-Dingaanin minä ja eräs toinen tapoimme yksinämme.
-
-Mitä sanoittekaan? "Dingaanhan kuoli Tongolan luona."
-
-Aivan niin, hän kuoli, mutta ei siellä; hän kuoli kummitusvuorella;
-hän lepäsi tuon vanhan kivettyneen velhottaren povessa, joka istuu
-siellä korkealla maailman loppua odottaen. Mutta minä olin myös
-kummitusvuorella. Silloin olivat jalkani vielä nopeat eikä kostoni
-suonut minulle yön lepoa. Kuljin koko päivän ja illalla minä löysin
-hänet, minä ja eräs toinen, ja me tapoimme hänet -- ah! ah!
-
-Miksi kerron sinulle tämän? Mitä tekemistä tällä on Umslopogaasin ja
-Nadan rakkauden kanssa? Sanon sen. Tapoin Chakan sisareni Balekan
-tähden, joka oli Umslopogaasin äiti, ja sentähden, että Chaka oli
-murhannut vaimoni ja lapseni. Minä ja Umslopogaas tapoimme Dingaanin
-Nadan tähden, joka oli tyttäreni. Tarinassani mainitaan suuria nimiä,
-isäni. Niin, monet ovat kuulleet nuo nimet. Soturien ärjyessä niitä
-taistelun tuoksinassa olen tuntenut vuorten vapisevan ja nähnyt veden
-kalvon värähtelevän äänen voimasta. Mutta mihin ovat ne nyt joutuneet?
-Hiljaisuus on niellyt ne ja niistä puhutaan vain valkoisten miesten
-kirjoissa. Minä aukaisin portit noiden nimien omistajille, ja he
-astuivat varjojen valtakuntaan. Katkaisin siteet, jotka sitoivat heidät
-tähän maailmaan. He katosivat. Ha! Ha! He katosivat! Ehkä heidän
-matkansa ei ole vieläkään päättynyt, ehkä he hiipivät autioiden
-majojensa ympärillä käärmeen haahmossa. Tahtoisinpa tuntea nuo
-käärmeet, jotta voisin murskata kantapäälläni niiden pään.
-
-Tuolla alhaalla kuningasten hautuumaassa on eräs syvänne. Ja syvänteen
-pohjalla ovat Chakan luut, kuninkaan, joka kuoli Balekan tähden.
-Kaukana Zulumaassa on kummitusvuoressa syvä kuilu. Tuon kuilun pohjalla
-ovat Dingaanin luut, kuninkaan, joka kuoli Nadan tähden. Putous oli
-huimaava ja hän oli raskas; hänen luunsa murskautuivat muruiksi. Menin
-niitä katsomaan, kun sakaalit ja korppikotkat olivat tehneet
-tehtävänsä. Nauroin silloin kolmesti ja tulin tänne kuolemaan.
-
-Siitä on jo kauan, ja minä elän vielä, vaikka en toivo muuta kuin saada
-kuolla ja kulkea tietä, jota Nada on kulkenut. Ehkä olen saanut elää
-vain kertoakseni sinulle tämän tarinan, valkoinen isäni, niin että voit
-kertoa sen vuorostasi toisille valkoisille miehille, jos haluat. Kuinka
-vanhako olen? En tiedä. Hyvin, hyvin vanha. Jos Chaka olisi elossa,
-olisi hän nyt minun ikäiseni. Ketään ei ole elossa, jotka tunsin
-poikana ollessani. Olen niin vanha, että minun täytyy kiiruhtaa. Ruoho
-surkastuu ja talvi tulee. Niin, nyt jo puhuessani tunnen talven
-kouristavan sydäntäni. Voinhan nukkua kylmässäkin, ehkä sitten herään
-kevään ihanuuteen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ennenkuin Zulut olivat yhtyneet yhdeksi kansaksi -- aloitan aivan
-alusta -- minä kuuluin Langenien heimoon. Heimomme ei ollut suuri;
-myöhemmin muodostivat taistelukuntoiset miehet yhden täysilukuisen
-rykmentin Chakan armeijassa; heitä oli ehkä vain noin pari kolme
-tuhatta, mutta he olivat urhoollisia. Nyt he ovat kaikki kuolleet,
-vaimot ja lapset heidän kerallaan -- tuota heimoa ei ole enää lainkaan
-olemassakaan. Se on kadonnut maan päältä, ja tahdon kertoa sinulle
-vähitellen, miten se tapahtui.
-
-Heimomme asusti kauniilla lakeudella; buurit, joista me käytämme nimeä
-amaboona, asustavat siellä nyt, niin on minulle kerrottu. Isäni,
-Makedama, oli heimon päällikkö, ja hänen majansa olivat erään kukkulan
-laella, mutta minä en ollut hänen ensimmäisen vaimonsa lapsi. Eräänä
-iltana, ollessani vielä niin pieni, että tuskin ulotuin miestä
-kyynärpäähän, menin äitini keralla katsomaan, kun karjaa ajettiin
-aituukseen. Äitini piti paljon lehmistä ja erittäinkin eräästä, jolla
-oli valkoinen pää ja joka seuraili häntä kaikkialle. Sisareni Baleka,
-joka oli silloin vain pieni sylilapsi, oli äitini sylissä. Kuljimme,
-kunnes kohtasimme lehmiä ajelevat pojat. Äiti houkutteli valkopäisen
-lemmikkinsä luokseen ja syötti sille meheviä lehtiä, joita hän oli
-tuonut mukanaan. Pojat ajoivat karjan edelleen, mutta tuo valkopäinen
-lehmä jäi äidin luo. Hän sanoi tuovansa sen mukanaan kotiin
-palatessamme. Sitten äiti istui nurmikolle pienokaistaan imettämään, ja
-minä leikin hänen ympärillään lehmän märehtiessä lähettyvillä. Hetkisen
-kuluttua näimme erään naisen tulevan meitä kohti tasangon poikki, ja
-hänen käyntinsä ilmaisi, että hän oli hyvin väsynyt. Hänellä oli mytty
-selässä ja hän talutti kädestä poikaa, joka oli suunnilleen minun
-ikäiseni, mutta pitempi ja tanakampi kuin minä. Odotimme kauan aikaa,
-kunnes nainen ehti luoksemme, jolloin hän vaipui maahan, sillä hän oli
-hyvin uupunut. Ohimennen näimme hänen tukkalaitteestaan, ettei hän
-kuulunut heimoomme.
-
-"Terve sinulle!" sanoi hän.
-
-"Samoin sinullekin!" vastasi äitini. "Mitä etsit?"
-
-"Ruokaa ja yösijaa", sanoi nainen. "Olen kulkenut pitkän matkan."
-
-"Mikä on nimesi -- ja heimosi?" kysyi äitini.
-
-"Unandi on nimeni; olen Senzangaconan, Zulu-heimon päällikön vaimo",
-vastasi vieras.
-
-Meidän heimomme ja zulut olivat hiljattain sotineet keskenään,
-Senzangacona oli surmannut muutamia sotureitamme ja ryöstänyt paljon
-karjaa, niin että kun äitini kuuli Unandin sanat, hän hypähti ylös
-vihan vimmoissaan.
-
-"Ja sinä rohkenet tulla tänne pyytämään minulta ruokaa ja yösijaa, sinä
-kurjan zulu-koiran vaimo!" huusi hän. "Mene, tahi minä käsken tyttöni
-karkoittaa sinut piiskansivalluksin alueeltamme!"
-
-Nainen, joka oli hyvin kaunis, odotti, kunnes äitini vaikeni nuo
-vihaiset sanat sanottuaan; sitten hän katsahti ylös ja lausui
-viivytellen:
-
-"Lähettyvilläsi on lehmä, jonka nisät ovat aivan tulvillaan maitoa;
-etkö tahdo antaa minulle ja pojalleni tilkkaa?" Ja hän otti mytystään
-maljan, jonka hän ojensi meitä kohti.
-
-"En", sanoi äitini.
-
-"Olemme janoiset pitkän matkan jälkeen; anna meille tuopillinen vettä.
-Emme ole löytäneet vettä moneen tuntiin."
-
-"En, sinä koiran kumppani; mene itse etsimään vettä itsellesi."
-
-Naisen silmät täyttyivät kyynelillä, mutta poikanen risti käsivartensa
-rinnalleen ja rypisti kulmiaan. Hän oli hyvin kaunis poika, mutta
-rypistäessään otsaansa synkkenivät hänen kirkkaat, mustat silmänsä kuin
-taivas ukkosilman edellä.
-
-"Äiti", sanoi hän, "meitä ei siedetä täällä enempää kuin tuollakaan",
-ja hän nyökäytti päätään sinnepäin, jossa zulut asustivat. "Menkäämme
-Dingiswayoon; Umtetwa-heimo ottaa meidät kyllä hoiviinsa."
-
-"Niin, menkäämme, poikani", vastasi Unandi, "mutta matka on pitkä, ja
-me olemme väsyneet; uuvumme tielle."
-
-Kuulin kaikki ja sydäntäni vihlaisi; olin pahoillani naisen ja pojan
-tähden, sillä he näyttivät niin väsyneiltä. Sanomatta sanaakaan
-äidilleni minä sieppasin maljan ja kiiruhdin lähellä olevan notkelmaan,
-jossa oli lähde. Täytin maljan ja juoksin heti takaisin. Äitini aikoi
-estää minua täyttämästä aiettani, sillä hän oli hyvin vihoissaan, mutta
-minä syöksähdin hänen ohitseen ja ojensin maljan pojalle. Äitini antoi
-pojan juoda rauhassa, mutta soimasi naista koko ajan mitä katkerimmilla
-sanoilla sanoen tämän miehen saattaneen meille vain pahaa, ja hänen
-suojelushenkensä sanovan, että poika vain lisäisi kärsimysten taakkaa.
-Ah, isäni, hänen suojelushenkensä puhui totta. Jos tuo Unandi olisi
-silloin lapsineen nääntynyt aavikolle, eivät heimoni luut lepäisi nyt
-Cetywayon kylän lähellä olevassa kuilussa eikä kukoistava alueemme
-olisi autio erämaa.
-
-Äitini puhuessa seisoin minä vaiti valkopäisen lehmän luona, ja Baleka
-pienokainen itki. Otettuaan maljan ei Unandin poika tarjonnut vettä
-äidilleen, vaan joi kaksi kolmattaosaa itse, ja minä luulen, että hän
-olisi juonut kaikki, ellei hänen janonsa olisi sammunut. Juotuaan hän
-ojensi maljan äidilleen, joka joi mitä oli jäljellä. Sitten hän otti
-maljan jälleen ja astui luoksemme malja toisessa ja lyhyt kepakko
-toisessa kädessä.
-
-"Mikä on nimesi, poika?" sanoi hän minulle, kuten rikas ja mahtava mies
-puhuu köyhälle ja mitättömälle.
-
-"Mopo on nimeni", vastasin minä.
-
-"Entä mikä on heimosi?"
-
-"Langenien heimo."
-
-"Hyvä on, Mopo; sanonpa nyt sinulle oman nimeni. Olen Chaka,
-Senzangaconan poika, ja heimoani sanotaan amazulujen heimoksi. Sanonpa
-sinulle vielä enemmänkin. Nyt olen pieni ja heimoni on vain pieni
-heimo, mutta minä kasvan suureksi, niin suureksi, että pääni häipyy
-pilviin; katsot ylös voimatta nähdä sitä. Kasvoni sokaisevat silmäsi;
-ne ovat kirkkaat kuin aurinko ja heimoni paisuu kerallani ja täyttää
-koko maailman. Ja kun olen suuri ja heimoni on mahtava ja kun olemme
-tallanneet maan sileäksi niin laajalta kuin ihminen konsanaan voi
-kulkea, silloin olen muistava heimosi -- langenien heimon, joka ei
-antanut minulle ja äidilleni tuopillista maitoa ollessamme väsyneet.
-Näet tämän maljan; silloin on niin monen miehen veri virtaava kuin
-tähän maljaan mahtuu pisaroita sen ollessa täynnä verta -- sinun
-heimosi miesten veri. Mutta koska annoit minulle vettä, niin säästän
-sinut, Mopo, vain sinut ja teen sinusta mahtavan miehen. Sinä olet
-hyötyvä ja lihova varjossani. Sinulle en tee milloinkaan mitään pahaa,
-en, vaikka rikkoisit minua vastaankin, sen vannon. Mutta tuo vaimo", ja
-hän viittasi äitiini, "kiiruhtakoon hän kuolemaan, niin ettei minun
-tarvitse näyttää hänelle, kuinka kauan kuolinkamppailu voi kestää. Olen
-puhunut." Ja hän kiristeli hampaitaan ja heristi keppiään meitä kohti.
-
-Äitini oli hetkisen vaiti. Sitten hän riehahti:
-
-"Tuo pieni valehtelija! Hänhän puhuu ikäänkuin hän olisi aikamies, vai
-mitä? Vasikka ammuu kuin suuri sonni. Opetanpa hänelle toisen nuotin --
-mokomallekin lapsimukulalle, pahanilman linnulle!" Ja laskien Balekan
-maahan hän nyökkäsi poikaa kohti.
-
-Chaka seisoi hievahtamatta paikallaan, kunnes äitini oli aivan lähellä,
-jolloin hän kohotti keppinsä ja iski äitiäni päähän niin tuimasti, että
-tämä lyyhistyi maahan. Poika purskahti nauruun, kääntyi ja meni
-matkaansa äitinsä Unandin keralla.
-
-Nämä sanat, isäni, olivat ensimmäiset, jotka kuulin Chakan lausuvan, ja
-ne sisälsivät ennustuksen, joka toteutui. Hänen viimeiset sanansa,
-jotka kuulin, sisälsivät myös ennustuksen ja minä olen varma, että
-sekin toteutuu, ja on jo osaksi toteutunutkin. Ensimmäisessä
-ennustuksessaan hän sanoi, että zulut yhtyvät mahtavaksi kansaksi.
-Ja sano, eikö ole niin käynytkin? Toisessa hän kuvasi heidän
-kukistumisensa, ja he kukistuivat. Eivätkö valkoiset miehet nyt jo
-varustaudu hyökkäämään Cetywayon kimppuun kuten korppikotkat
-kokoontuvat kuolevan härän ympärille? Zulut eivät ole enää entisensä
-kaltaisia eivätkä jaksa torjua heitä. Niin, niin, hänen sanansa käyvät
-toteen, ja minun sanani ovat laulu kansasta, joka on tuomittu.
-
-Mutta noista toisista sanoista puhun vasta aikanaan.
-
-Menin äitini luo. Hetkisen kuluttua hän nousi istumaan kädet
-kasvoillaan. Kepin iskemästä haavasta vuoti verta käsiä myöten hänen
-rinnalleen, ja minä pyyhin sen pois ruoholla. Hän istui siten kauan.
-Pyyhkielin pois verta repimälläni ruoholla, lapsi itki ja lehmä ammui
-tahtoen tulla lypsetyksi. Vihdoin hän antoi kätensä vaipua ja lausui
-minulle:
-
-"Mopo, poikaseni, olen nähnyt unen. Uneksin, että näin tuon
-Chaka-poikasen, joka löi minua; hän oli kasvanut jättiläisen
-kokoiseksi. Hän hiipi vuorten ja aavikoiden poikki, hänen silmänsä
-leimusivat kuin salama ja kädessään hän heristi pientä keihästä, joka
-oli punainen verestä. Hän sieppasi käsiinsä heimon toisensa jälkeen
-murskaten ne pirstoiksi ja heidän kylänsä hän tallasi maan tasalle.
-Hänen edessään oli ihanin kesä, hänen takanaan oli maa musta kuin
-hirvittävän kulovalkean jälkeen. Näin heimomme, Mopo; se oli lukuisa ja
-rikas, kaikki olivat iloisia, miehet olivat uljaita ja tytöt kauniita;
-lapsia laskin olevan sadoittain. Näin heidät jälleen, Mopo. He olivat
-vain luita, valkoisia luita, joita oli tuhansittain syösty erääseen
-vuorenkuiluun, ja hän, Chaka, seisoi kuilun reunalla ja nauroi niin,
-että maa vavahteli. Sitten näin unissani, että sinä, Mopo, vartuit
-mieheksi. Heimostamme olit vain sinä jäänyt eloon. Sinä ryömit
-Chaka-jättiläisen taakse ja mukanasi oli toisia miehiä, suuria ja
-näöltään kuninkaallisia. Sinä iskit häntä pienellä keihäällä, ja hän
-kaatui ja tuli pieneksi jälleen; hän kaatui ja kirosi sinut. Mutta sinä
-huusit hänen korvaansa erään nimen -- Balekan, sisaresi, nimen -- ja
-hän kuoli. Menkäämme kotiin, Mopo, menkäämme kotiin; tulee pimeä."
-
-Nousimme ja lähdimme, mutta minä olin aivan vaiti, sillä olin
-peloissani, hyvin peloissani.
-
-
-
-
-II.
-
-MOPO PULASSA.
-
-
-Kerronpa sinulle nyt, miten äitini noudatti Chaka-poikasen kehoitusta
-kuolla nopeasti. Tämän keppi oli iskenyt otsaan haavan, joka ei
-parantunut, vaan paheni aiheuttaen vihdoin luumädän, joka tunkeutui
-lopulta aivoihin saakka. Silloin äitini kuoli, ja minä itkin
-katkerasti, sillä rakastin häntä, ja minusta oli niin hirveätä nähdä
-hänet kylmänä ja kankeana, virkkamatta sanaakaan, vaikka olisin kuinka
-kovasti huutanut hänelle. Niin, sitten äiti haudattiin ja unohdettiin
-pian, eikä häntä muistellut kukaan muu kuin minä?- Baleka oli silloin
-liian pieni vielä -- ja isäni otti toisen nuoren vaimon ja oli
-tyytyväinen. Elämäni muuttui senjälkeen hyvin onnettomaksi. Veljeni
-eivät rakastaneet minua, kun olin heitä paljon viisaampi ja
-nerokkaampi. Voitin heidät assegain käytössä ja juoksussa, ja he
-kiihoittivat isäni minua vastaan, niin että hän kohteli minua pahoin.
-Mutta Baleka ja minä rakastimme toisiamme, sillä olimmehan molemmat
-orvot, ja hän takertui minuun kiinni kuin köynnöskasvi tasangolla
-kasvavaan yksinäiseen puuhun. Nuoruudestani huolimatta minä ymmärsin
-täydellisesti, että tieto on voimaa: vaikka hän, joka heiluttaa
-assegaita, tappaa ja hävittää, on hän, joka johtaa koko taistelua,
-tuota tappajaa suurempi ja mahtavampi.
-
-Panin merkille, että taikureita ja parantajia pelättiin kaikkialla.
-Jokainen kohteli heitä suurella kunnioituksella, niin että yksi
-poppamies, jolla oli vain kepakko kädessään, ajoi kymmenenkin keihäin
-asestettua soturia pakosalle. Sentähden päätin ruveta taikuriksi, sillä
-vain he saattoivat surmata vihamiehensä sanansa voimalla. Aloin
-syventyä parantajien ammattiin ja tutkia heidän tietojaan. Uhrasin ja
-paastosin yksinäni kaukana erämaassa, suoritin kaikki nuo tehtävät,
-joista olet kuullut puhuttavan, ja minä opin paljon; noituudessamme on
-yhtä paljon todellista viisautta kuin valheellista petostakin -- senhän
-kyllä tiedät, isäni, sillä etpäs olisi muuten tullut minulta kadonneita
-härkiäsi tiedustelemaan.
-
-Niin kuluivat vuodet, kunnes olin kahdenkymmenen vuoden ikäinen -- siis
-täysi mies. Olin opetellut kaikki mitä yksin saattoi oppia, niin että
-menin heimomme päätaikurin luo, joka oli nimeltään Noma. Tuo
-yksisilmäinen vanhus oli hyvin ovela ja viisas, jolta minä sain paljon
-tietoja ja opin useita sukkelia temppuja, mutta viimein hän alkoi
-kadehtia minua ja valmisti minulle ansan tehdäkseen minut
-vaarattomaksi. Sattui nimittäin siten, että eräs naapuriheimomme
-rikkaimpia miehiä oli menettänyt hiukan karjaa ja tuli lahjoja tuoden
-pyytämään Nomaa vainuamaan, mihin lehmät olivat joutuneet. Noma koetti
-parhaansa, mutta ei voinut löytää eläimiä; hänen sielunsa silmät eivät
-nähneet mitään. Silloin tuo vieras päällikkö suuttui ja tiukkasi
-lahjojaan takaisin, mutta Noma ei tahtonut luopua tavaroista, jotka hän
-oli jo saanut haltuunsa, ja kiivaita sanoja vaihdettiin. Päällikkö
-vannoi tappavansa Noman; Noma uhkasi noitua päällikön.
-
-"Vaiti", sanoin minä peläten verenvuodatusta. "Olkaa vaiti ja antakaa
-minun katsoa, sanoisiko henkeni, missä eläimet ovat."
-
-"Olethan vain poika", vastasi päällikkö. "Voiko tuommoinen poikanen
-tietää jotakin?"
-
-"Se nähdään hyvin pian", sanoin minä ottaen noitumaluut käteeni.
-
-"Anna luiden olla!" ärjäisi Noma. "Emme kysele hengiltämme enää mitään
-tuon koiran pojan hyväksi."
-
-"Hän ottaa luut", vastasi päällikkö; "ja jos sinä koetat häntä estää,
-niin panen assegaillani päivän paistamaan lävitsesi." Ja hän kohotti
-keihäänsä.
-
-Kiiruhdin silloin alkamaan ja heitin luut. Päällikkö istui edessäni ja
-vastaili kysymyksiini. Tiedäthän, isäni, että taikurit välistä
-tietävät, missä kadonneet esineet ovat, sillä korvamme ovat pitkät, ja
-välistä suojelushenget sanovat heille selvästi kaikki, kuten pari
-päivää sitten minulle sanottiin, missä härkänne ovat. No niin, henkeni
-heräsi. En tiennyt ennestään mitään tuon päällikön karjasta, mutta
-henkeni sanoi minulle kaikki, ja minä luettelin hänelle eläimet
-yksitellen, jokaisen värin, iän -- sanalla sanoen kaikki. Kerroin
-hänelle myöskin, missä ne olivat ja miten yksi oli pudonnut erääseen
-puroon maaten pohjassa hukkuneena selällään, toinen takajalka erään
-juurikan haarautumassa kiinni. Sanoin päällikölle aivan samaa kuin
-henkeni sanoi minulle.
-
-Hän oli nyt kovin hyvillään ja sanoi, että jos olin nähnyt oikein ja
-hän löytäisi eläimensä, niin lahjat otettaisiin pois Nomalta ja
-annettaisiin minulle; ja hän kysyi miehiltä, jotka istuivat
-ympärillämme ja joita oli suuri joukko, eikö tämä ollut oikeus ja
-kohtuus. "Onpa niinkin", vastasivat kaikki ja lupasivat valvoa, että
-niin tehtäisiin. Mutta Noma oli vaiti ja katseli minua ilkeästi. Hän
-tiesi, että olin puhunut oikein ja totta, ja oli sentähden raivoissaan.
-Asia ei ollutkaan aivan vähäpätöinen: kadoksiin joutunut lauma oli
-jotensakin suuri, ja jos se löytyisi paikasta, jonka olin neuvonut,
-olisin kaikkien mielestä etevämpi ja suurempi taikuri kuin Noma.
-Puhellessamme oli jo tullut ilta, eikä kuu ollut vielä noussut,
-minkätähden päällikkö sanoi jäävänsä yöksi kyläämme. Päivän ensimmäisen
-kajon ilmaantuessa taivaanrannalle hän lähtisi mukanani paikalle, jossa
-olin sanonut eläinten olevan. Tämän sanottuaan hän poistui.
-
-Minä menin myös majaani ja heittäydyin vuoteelleni nukahtaen heti.
-Äkkiä heräsin siihen, että rintani päällä oli jokin paino. Koetin
-nousta, mutta jokin kylmä esine kosketti kurkkuani. Vaivuin pitkäkseni
-jälleen ja katsoin eteeni. Majan ovi oli auki ja täysikuu oli juuri
-noussut loistaen kuin suuri tulipallo kaukana taivaanrannan
-yläpuolella. Sen valossa näin Noma-taikurin kasvot. Hän istui
-kahdareisin rintani päällä tuijottaen minuun ainoalla silmällään ja
-hänellä oli veitsi kädessään. Tuo veitsi oli esine, jonka olin tuntenut
-kurkullani.
-
-"Sitäkö varten minä neuvoin sinua, senkin penikka, että nyt
-syrjäyttäisit minut?" sähähti hän korvaani. "Ja että sinä rohkenisit
-ruveta arvailemaan ja ennustelemaan minun epäonnistuttua? Älähän huoli,
-poikaseni, näytän sinulle heti, miten tuommoisia vauvoja opetetaan.
-Ensin katkaisen kielesi, niin ettet voi kirkua, sitten raatelen sinut
-silpuksi tuuma tuumalta ja viimeksi leikkaan kätesi ja jalkasi irti
-ruumiistasi. Aamulla sanon kaikille henkien kohdelleen sinua niin
-julmasti sentähden, että valehtelit. Niin, niin, veistelen tarkoin
-lihat luistasi! Minä -- minä --" Ja hän alkoi haparoida veitsellään
-leukani alustaa.
-
-"Armoa, setäseni", huudahdin minä, sillä pelkäsin, ja veitsi pisti
-kipeästi. "Armahtakaa, ja minä teen mitä ikinä toivotte!"
-
-"Tahdotko tehdä tämän?" kysyi hän yhä kutkuttaen kurkkuani veitsensä
-kärjellä. "Tahdotko mennä hakemaan tuon koiran karjalauman ja ajaa sen
-kätköön erääseen varmaan talteen?" Hän mainitsi erään salaisen laakson,
-jonka vain harvat tiesivät. "Jos teet sen, niin minä säästän henkesi ja
-annan sinulle laumasta kolme lehmää. Jos kieltäydyt tahi petät minut,
-olen, niin totta kuin isäni henki minua auttakoon, keksivä jonkun
-keinon saattaakseni sinut hengiltä!"
-
-"Täytän pyyntösi kernaasti, setäseni", vastasin minä. "Miksi et
-luottanut minuun? Jos olisin tiennyt, että halusit itse saada eläimet,
-niin en olisi pannut kortta ristiin. Tein sen vain pelosta, että
-voisitte ehkä menettää lahjanne."
-
-"Et olekaan niin paatunut kuin luulin", murahti hän. "Nouse siis ja
-tee, mitä sanoin. Ehdit takaisin pari tuntia auringonnousun jälkeen."
-
-Nousin ajatellen koko ajan, kannattaisiko yrittää hyökätä hänen
-kimppuunsa. Mutta minä olin aseeton ja hänellä oli veitsi; jos siis
-sattumalta onnistuisinkin voittamaan hänet ja tappaisin hänet,
-sanottaisiin kaikkialla, että olin murhannut hänet, jolloin saisin
-maistaa assegain terää. Tein toisen suunnitelman. Menisin hakemaan
-karjan laaksosta, jonka henkeni oli neuvonut minulle, mutta enpä
-ajaisikaan eläimiä tuohon salaiseen kätköpaikkaan. Ei; ajaisin ne
-suorinta tietä kylään ja ilmaisisin Noman katalat aikeet isäni, tuon
-vieraan päällikön ja koko kansan kuullen. Mutta minä olin nuori
-silloin, enkä tuntenut Nomaa, joka oli ollut taikuri koko ikänsä eikä
-suinkaan vain huvin vuoksi. Oh! hän oli pirullinen ja viekas -- viekas
-kuin sakaali ja julma kuin leijona. Hän oli istuttanut minut lähelleen
-kuin nuoren vesan aikoen hoidella minua kuin pensasta, jonka latvat
-leikataan. Olin nyt kasvanut pitkäksi uhaten saattaa hänet varjoon, ja
-sentähden hän tahtoi hävittää minut juuria myöten.
-
-Menin majani nurkkaan Noman pitäessä minua koko ajan silmällä ja otin
-käteeni keihään ja pienen kilpeni. Astuin sitten ulos kirkkaaseen
-kuutamoon ja hiivin hiljaa tieheni. Päästyäni kylästä aloin juosta
-laulaen koko matkan säikyttääkseni pois kaikki aaveet, isäni.
-
-Noin tunnin ajan riensin nopeasti eteenpäin aavikon poikki, kunnes
-tulin kukkulan rinteelle, jossa viidakko alkoi. Puiden alla oli vielä
-hyvin pimeä ja minä lauloin kovemmin kuin ennen. Vihdoin löysin tuon
-kapean puhvelipolun, jota etsin, ja lähdin seuraamaan sitä. Tulin pian
-aukealle, jota kuu valaisi, ja laskeuduttuani polvilleni maata
-tarkastamaan näin, ettei henkeni ollut valehdellut; maassa näkyi
-selvästi karjan jälkiä. Jatkoin matkaani ilomielin, kunnes saavuin
-pieneen notkoon, jonka läpi puro solisten virtasi. Ääni vaimeni välistä
-heikoksi kuiskaukseksi, ja kuului taas tavattoman selvästi. Karjan
-polkema tie näkyi nyt hyvin, pensaat olivat taittuneet ja ruoho oli
-tallattu maahan. Hetkisen kuljettuani tapasin vesilammikon. Tunsin sen
-heti -- henkeni oli näyttänyt sen minulle, ja tuolla uiskenteli
-hukkunut härkä takajalka juurikan haarautumassa kiinni. Kaikki oli
-aivan niin kuin olin hengessäni nähnyt.
-
-Katselin ympärilleni ja silmäni keksivät heti jotakin. Näin aamunkoiton
-heikon valon välähtävän härän sarvissa. Samassa yksi härkä puhalsi
-voimakkaasti, nousi ja pudisteli kastetta nahastaan. Se näytti
-elefantin kokoiselta aamun hämärässä ja sumussa.
-
-Kokosin ne kaikki -- niitä oli seitsemäntoista?- ja lähdin ne edelläni
-taivaltamaan kylää kohti. Aamu valkeni nopeasti ja aurinko oli jo ollut
-ainakin tunnin ylhäällä, kun tulin kohtaan, josta minun olisi pitänyt
-kääntyä, jos tahdoin kätkeä karjan Noman määräämään paikkaan. Mutta se
-ei ollut tarkoitukseni. Olin päättänyt ajaa eläimet kylään ja sanoa
-kaikille, että Noma oli varas. Istahdin levähtämään hetkeksi, sillä
-olin väsynyt, ja siinä istuessani kuulin äkkiä melua ja katsoin
-ympärilleni. Lähellä olevalle kunnaalle ilmestyi joukko miehiä, Noma ja
-tuo vieras päällikkö, joka omisti karjan, etunenässä. Nousin ja odotin
-ihmeissäni, mutta siinä seistessäni he karkasivat minua kohti kiljuen
-ja keihäitään heiluttaen.
-
-"Tuolla hän on!" huusi Noma. "Tuolla hän on, tuo poika-lurjus, jota
-olen hoivannut häpeäkseni. Mitä minä sanoin teille? Enkö sanonut, että
-hän on varas? Niin, niin! Tunnen sinut ja temppusi, Moposeni! Katsokaa!
-Hänhän aikoi varastaa eläimet! Hän tiesi koko ajan, missä ne olivat, ja
-nyt hän ajaa niitä johonkin kätköpaikkaan. Kyllähän niillä olisi saanut
-vaimon maksetuksi, eikö niin, sinä viekastelija?" Hän hyökkäsi minua
-kohti sauva koholla, ja tuo raivosta sähisevä vieras päällikkö seurasi
-häntä sokeasti.
-
-Nyt ymmärsin kaikki, isäni. Sanomaton raivo valtasi sydämeni, maailma
-alkoi pyörähdellä silmissäni ja minusta näytti kuin punainen vaate
-olisi häilynyt edessäni. Saman huomion olen tehnyt aina, kun minun on
-täytynyt tapella. Karjaisin vain yhden sanan: "Valehtelija!" ja
-syöksyin häntä vastaan. Noma ei pysähtynyt. Hän iski minua sauvallaan,
-mutta minä torjuin iskun pienellä kirveliäni ja löin takaisin. Hei!
-Iskuni osui, Noman kallo sattui nuijani tielle ja hän kaatui kuolleena
-jalkoihini. Kiljaisin toisen kerran ja hyökkäsin päällikön kimppuun.
-Hän heitti minua keihäällään, mutta ei osunut, ja seuraavassa
-silmänräpäyksessä iskin minä suoraan hänen päätänsä kohti. Hän kohotti
-kilven suojakseen, mutta hyvin tähdätty iskuni sattui kaataen hänet
-tajutonna maahan. En tiedä, isäni, elikö hän vai oliko hän kuollut,
-mutta kun hänen kallonsa oli niitä maailman paksuimpia, luulen, että
-hän eli. Heidän seuralaistensa seistessä siinä hämmästyksestä vielä
-aivan ymmällään minä käännyin ja pakenin tuulen nopeudella. Silloin
-hekin havahtuivat ja lähtivät jälkeeni koettaen osua minuun keihäillään
-ja saada minut kiinni, mutta kukaan ei voinut tavoittaa minua -- ei
-kukaan. Kiidin kuin tuuli, kuin koirain ahdistama hirvi minä riensin,
-ja pian vainoojieni huudot alkoivat vaimenemistaan vaimeta, kunnes olin
-vihdoin kaukana heidän näkyvistään ja aivan yksinäni.
-
-
-
-
-III.
-
-MOPON UHKAROHKEA PALUU.
-
-
-Heittäydyin nurmikolle ja huohotin, kunnes saatoin jälleen hengittää
-säännöllisesti; sitten lähdin liikkeelle ja kätkeydyin erään rämeikön
-kaislikkoon, jossa makasin koko päivän tilannetta pohtien. Mitä oli
-tehtävä? Olin nyt turvaton kuin kolostaan karkoitettu sakaali. Jos
-palaisin heimoni luo, tapettaisiin minut varmasti, sillä minuahan
-pitivät kaikki varkaana. Saisin verelläni maksaa Noman kuoleman, mikä
-ei minua suinkaan miellyttänyt, vaikka olinkin kuolemaan saakka
-murheellinen. Siinä mietiskellessäni johtui mieleeni Chaka, tuo poika,
-jolle olin antanut vettä kauan sitten. Olin kuullut hänestä; hänen
-nimensä tunnettiin kaikkialla, ruoho ja metsän puut puhuivat hänestä ja
-ilmakin oli täynnä hänen nimensä kunniaa. Hänen sanansa ja äitini näky
-alkoivat toteutua. Umtetwain avulla hän oli päässyt isänsä
-Senzangaconan valtaistuimelle ja oli jo karkoittanut amaquabe-heimon
-vanhoilta asuinsijoiltaan; parhaillaan hän soti Zweeteä,
-endwande-heimon päällikköä, vastaan ja oli vannonut hävittävänsä tuon
-heimon niin tyyten, ettei kukaan voisi löytää siitä jälkeäkään. Nyt
-muistin Chakan lupauksen tehdä minusta mahtava mies, ja että lihoisin
-ja hyötyisin hänen varjossaan. Päätin jo nousta ja lähteä taivaltamaan
-hänen luokseen. Hän ehkä surmaisi minut; no, mitäpä siitä -- lähden
-kuin lähdenkin. Mutta sydämeni pakotti minua toisaalle. Maailmassa oli
-vain yksi, jota rakastin -- sisareni Baleka. Isäni oli kihlannut hänet
-naapuriheimon päällikölle, mutta minä tiesin, että tuo avioliitto oli
-sisarelleni hyvin vastenmielinen. Ehkäpä hän lähtisi mukaani, jos
-voisin päästä hänelle kertomaan, mihin aioin mennä. Päätin ainakin
-koettaa.
-
-Odotin pimeään saakka, jolloin lähdin piilopaikastani ja hiivin kuin
-sakaali kylää kohti. Kasvitarhassa viivyin hetkisen ja söin puolikypsiä
-maissinjyviä, sillä olin sangen nälkäinen. Sitten jatkoin matkaani,
-kunnes saavuin kylään. Erään majan edessä istui muutamia miehiä nuotion
-ääressä jutellen. Hiivin lähelle hiljaa kuin käärme ja kätkeydyin
-pensaan taakse. Tiesin, etteivät miehet voisi minua nähdä ollessani
-valopiirin ulkopuolella, ja minä halusin kuulla mitä he puhelivat.
-Kuten olin arvannutkin keskusteltiin minusta ja minua nimitettiin
-monella tavoin. Sanottiin minun saattavan heimolleni vain
-onnettomuutta, kun olin tappanut Noman kaltaisen mahtavan taikurin, ja
-tuon vieraan päällikön heimolaiset vaativat myös hyvitystä hyökkäykseni
-johdosta hänen kimppuunsa. Kuulin sitäpaitsi, että isäni oli käskenyt
-kaikki miehet koolle huomisaamuksi ajamaan minua takaa ja tappamaan
-minut missä hyvänsä minut vain tavattaisiin. "Ah!" ajattelin minä,
-"metsästäkää te vain, mutta mitään ette tule saamaan." Samassa alkoi
-nuotion ääressä makaava koira nuuskia ilmaa. Olin unohtanut koirat
-kokonaan lähestyessäni kylää; kokemuksen puute, näetkös, isäni. Koira
-nousi ylös ja nuuski nuuskimistaan ja alkoi vihdoin murista katsoen
-herkeämättä minuun päin, niin että pelästyin.
-
-"Mitähän tuo koira oikein murisee?" sanoi joku vierustoverilleen.
-"Menehän katsomaan." Mutta tämä nuuskasi parhaillaan eikä ollut halukas
-nousemaan. "Menköön koira itse katsomaan", ärähti hän; "mitäpä hyötyä
-koirasta on, ellei se kykene itse ottamaan varasta kiinni."
-
-"Usu kiinni sitten", sanoi edellinen puhuja koiralle, joka hyökkäsi
-haukkuen eteenpäin. Silloin näin sen: Kooshan se oli, minun oma koirani
-ja oikein hyvä koira. Maatessani siinä liikkumattomana, tietämättä
-oikein, mitä tehdä, se vainusi minut, taukosi haukkumasta ja juosten
-pensaan ympäri löysi minut ja alkoi nuolla kasvojani. "Ole hiljaa,
-Koos!" kuiskasin minä, ja se paneutui heti maahan viereeni.
-
-"Mihin se koira nyt hävisi?" sanoi mies, joka oli ensin puhunut. "Onko
-se noiduttu, kun lakkaa äkkiä haukkumasta, eikä tule takaisinkaan?"
-
-"Katsotaanpa", sanoi toinen nousten keihäs kädessään. Olin hirveästi
-peloissani, sillä ajattelin, että he joko saisivat minut heti kiinni
-tahi täytyisi minun jälleen juosta henkeni edestä. Mutta kun hyppäsin
-ylös karatakseni tieheni, ilmestyi suuri musta käärme minun ja miesten
-väliin ja luikerteli majoja kohti. Miehet hypähtivät säikähtyneinä
-syrjään ja lähtivät sitten kaikki seuraamaan käärmettä, sanoen, että
-sitähän koira olikin haukkunut. Käärme oli epäilemättä minun hyvä
-suojelushenkeni, joka tuli tässä haahmossa minua pelastamaan.
-
-Kun he olivat menneet, hiivin toisaalle, ja Koos seurasi minua. Ensin
-aioin tappaa koiran, jottei se ilmaisisi minua, mutta kun kutsuin sen
-luokseni iskeäkseni sitä nuijallani päähän, istahti se eteeni häntäänsä
-heiluttaen ja katseli minua ikäänkuin hymyillen; en voinut täyttää
-aiettani. Ajattelin,että käyköön miten käy, ja me jatkoimme yhdessä
-matkaamme. Suunnitelmani oli tämmöinen: ensin päätin hiipiä majaani
-noutamaan keihääni ja nahkapeitteen ja sitten täytyi minun koettaa
-päästä yhteyteen sisareni Balekan kanssa. Majani oli luultavasti aivan
-autio, sillä olin asunut yksinäni, ja Noman majat olivat vähän matkan
-päässä hiukan oikealle. Saavuin kaisloista tehdylle aitaukselle, joka
-oli majojen ympärillä. Ketään ei näkynyt portilla, joka ei ollut
-suljettu orjantappurapensailla, kuten tavallisesti. Tehtävä oli ollut
-minun huolenani, ja nyt olin ollut poissa.
-
-Käskin koiran paneutua maahan ulkopuolelle ja astuen rohkeasti sisään
-saavuin majani ovelle ja kuuntelin. Maja oli tyhjä eikä hengähdystäkään
-kuulunut. Hiivin sisään ja aloin hakea keihäitäni, vesiastiaani ja
-villapielustani, jonka olin tehnyt niin huolellisesti, etten tahtonut
-luopua siitä. Löysin pian kaikki. Sitten aloin etsiä nahkapeitettäni ja
-haparoidessani koski käteni johonkin kylmään. Hätkähdin kovin ja
-tunnustelin sitten tarkemmin. Tunsin miehen kasvot -- kuolleen kasvot,
-Noman, jonka olin tappanut ja joka oli asetettu majaani hautausta
-odottamaan.
-
-Oh! kuinka säikähdin, sillä pimeässä oli kuollut Noma pahempi kuin
-elävä. Olin juuri lähtemäisilläni pakoon, kun kuulin äkkiä naisten
-ääniä oven ulkopuolelta. Tunsin äänet; puhujat olivat Noman molemmat
-vaimot, ja toinen sanoi menevänsä valvomaan miehensä ruumiin ääreen.
-Nyt olin todellakin satimessa, sillä ennenkuin kerkesin ryhtyä
-mihinkään, pimeni oviaukko, ja lihavan naisen huohotuksesta minä
-kuulin, että Noman ensimmäinen vaimo oli kumartunut ja tunkeutui
-parhaillaan sisään. Samassa hän olikin majassa ja heittäytyi ruumiin
-viereen semmoiseen asentoon, etten voinut päästä ovelle, alkaen
-valittaa suurta murhettaan ja kirota minua. Ah, hän ei tiennyt, että
-kuuntelin. Olin pitkälläni Noman pään takana ja pelko pani aivoni
-toimimaan nopeasti. Tuon naisen läsnäollessa en enää pelännyt kuollutta
-niin paljon, ja muistaessani, minkälainen lurjus tämä oli ollut, minä
-päätin antaa hänen tehdä vielä viimeisen kepposen. Työnsin käteni hänen
-olkapäidensä alle ja nostin hänet istumaan. Kuullessaan liikettä nainen
-päästi omituisen kurkkuäänteen.
-
-"Oletko hiljaa, senkin vanha haaska!" sanoin minä matkien Noman ääntä.
-"Etkö voi antaa minun olla kuoltuanikaan rauhassa?"
-
-Hän valahti voimatonna maahan ja alkoi sitten kirkua minkä keuhkoista
-lähti.
-
-"Mitä! Rohkenetko vielä huutaakin?" sanoin minä jälleen Noman äänellä,
-"sittenpä opetan sinua olemaan vaiti." Ja minä tyrkkäsin ruumiin hänen
-päällensä.
-
-Silloin hän pyörtyi, enkä tiedä, tulikokaan hän enää tajuihinsa. Nyt
-hän oli ainakin vaiti. Sieppasin peitteen -- huomasin myöhemmin, että
-se oli Noman parhain, basutojen tekemä valikoiduista nahoista ja kolmen
-härän arvoinen -- ja pakenin Koos kintereilläni.
-
-Isäni Makedaman majat olivat parin sadan askeleen päässä ja minun
-täytyi päästä sinne, sillä sisareni Baleka nukkui siellä. En tohtinut
-mennä portin kautta, koska siellä oli aina yksi mies vahdissa.
-Tunkeuduin kaisla-aitauksen läpi keihääni avulla ja ryömin majalle,
-jossa Baleka nukkui muutamien sisarpuoltensa kanssa. Tiesin, missä
-hänen oli tapana nukkua ja millä kohtaa hänen päänsä oli. Paneuduin
-kyljelleni ja aloin hyvin varovasti kaivaa reikää majan seinään. Työ
-sujui hitaasti, sillä seinä oli paksu, mutta vihdoin olin kaivanut
-melkein läpi. Taukosin, sillä tulin ajatelleeksi, että Baleka oli
-voinut muuttaa nukkumapaikkaansa, jolloin olisin herättänyt jonkun
-toisen tytön. Päätin jo luopua aikeistani ja paeta yksin, kun samassa
-kuulin jonkun heräävän ja alkavan itkeä seinän toisella puolella. "Ah",
-ajattelin, "tuo on Baleka, joka suree veljeään!" Panin suuni reikään ja
-kuiskasin:
-
-"Baleka sisareni! Baleka, älä itke! Minä, Mopo, olen täällä. Älä virka
-sanaakaan, mutta nouse. Tule ulos ja ota nahkapeite mukaasi."
-
-Baleka oli hyvin ymmärtäväinen tyttö; hän ei huudahtanutkaan, kuten
-useimmat tytöt olisivat tehneet. Ei; hän käsitti ja odotettuaan
-hetkisen hän nousi ja hiipi ulos peite käsivarrellaan.
-
-"Miten olet täällä, Mopo?" kuiskasi hän. "Sinut varmasti tapetaan!"
-
-"Hiljaa!" kuiskasin minä ja kerroin sitten koko suunnitelmani. "Tuletko
-mukaani, vai hiivitkö takaisin majaan ja sanot minulle hyvästit?"
-
-Mietittyään hetkisen hän vastasi: "En, veljeni, tulen mukaasi, sillä
-rakastan vain sinua koko heimostamme, vaikka uskonkin tämän olevan
-viimeisen matkani -- että viet minut kuolemaani."
-
-Silloin en kiinnittänyt hänen sanoihinsa suurtakaan huomiota, mutta
-myöhemmin ne muistuivat usein mieleeni. Pujahdimme siis yhdessä
-tiehemme Koosin seuraamina, ja pian olimme matkalla aavikon poikki
-zulu-heimon aluetta kohti.
-
-
-
-
-IV.
-
-MOPON JA BALEKAN PAKO.
-
-
-Vaelsimme koko yön, kunnes koirakin väsyi, ja päiväksi piilouduimme
-erääseen maissipeltoon, sillä pelkäsimme jonkun näkevän meidät.
-Iltapäivällä kuulimme ääniä ja kurkistaen maissin runkojen välistä me
-näimme joukon isäni miehiä, jotka olivat meitä etsimässä. He menivät
-lähellä olevaan kylään kysymään, oliko meitä nähty, minkä jälkeen emme
-nähneet heitä pitkään aikaan. Yöllä vaelsimme jälleen eteenpäin, mutta
-oli varmaankin kohtalon sallimus, että kohtasimme erään vanhan vaimon,
-joka katsoi meihin omituisesti sanomatta kuitenkaan mitään. Kuljimme
-sitten yötäpäivää, sillä me tiesimme, että tuo vanha vaimo antaisi
-meidät ilmi vainoojillemme, jos hän tapaisi nämä, ja niin kävikin.
-Kolmannen päivän iltana tulimme eräälle maissipellolle ja näimme, että
-vilja oli tallattu maahan. Katkenneiden runkojen seassa lepäsi hyvin
-vanhan miehen ruumis, joka oli niin täynnä keihäänpistoja kuin siili
-piikkejä. Olimme suuresti ihmeissämme ja kiiruhdimme edelleen. Silloin
-huomasimme, että kylä, johon pelto kuului, oli poltettu poroksi.
-Hiivimme lähemmäksi ja -- ah! minkä surullisen näyn näimmekään!
-Myöhemmin totuimme sellaisiin näkyihin.
-
-Kaikkialla makasi kuolleita kymmenittäin -- vanhuksia, nuorukaisia,
-lapsia ja naisia pienokaiset rinnoillaan -- siellä poltettujen majojen
-välissä keihäiden lävistäminä. Maa oli punainen heidän verestään ja
-punaisilta näyttivät hekin laskevan auringon valossa. Oli kuin suuri
-henki eli Umkulunkulu olisi sivellyt maan verisellä kädellä. Baleka
-alkoi itkeä, väsynyt kun oli, tyttö raukka, ja me löysimme vain ruohoa
-ja vihreitä jyviä syödäksemme.
-
-"Täällä on käynyt vihollinen", sanoin minä ja puhuessani olin
-kuulevinani valitusta murretun kaisla-aitauksen takaa. Menin katsomaan.
-Siellä makasi nuori nainen; hän oli pahoin haavoittunut, mutta eli
-vielä, isäni. Lähellä makasi eräs mies kuolleena ja hänen ympärillään
-toisia, jotka kuuluivat johonkin toiseen heimoon; hän oli kaatunut
-taistellen. Naisen edessä oli kolmen lapsen ruumiit, neljäs, joka oli
-vielä aivan pieni, lepäsi hänen rinnoillaan. Katselin häntä, ja hän
-valitti jälleen avaten silmänsä, jolloin hän huomasi minut seisoessani
-hänen vieressään keihäs kädessä.
-
-"Tapa minut sukkelaan!" sanoi hän. "Etkö ole jo tarpeeksi kiduttanut
-minua?"
-
-Sanoin olevani vieras enkä tahtonut tappaa häntä.
-
-"Tuo sitten minulle vettä", pyysi hän; "tuolla kylän takana on lähde."
-
-Kutsuin Balekan paikalle ja kiiruhdin astioineni lähteelle. Lähteessä
-oli ruumiita, mutta minä vedin ne pois, ja kun vesi oli hiukan
-selvennyt, täytin maljani ja kiiruhdin takaisin haavoittuneen luo. Hän
-joi ja voimistui hiukan -- vesi virkisti.
-
-"Mitä täällä on tapahtunut?" kysyin minä.
-
-"Zulujen päällikön Chakan soturit tulivat ja tuhosivat meidät", vastasi
-nainen. "He hyökkäsivät kimppuumme tänä aamuna päivän koittaessa, kun
-vielä nukuimme majoissamme. Heräsin taistelun melskeeseen. Nukuin
-mieheni ja lasteni vieressä, jotka lepäävät tuossa. Miehelläni oli
-keihäs ja kilpi. Hän oli urhoollinen. Katsokaa, hän kuoli sankarin
-lailla, hän tappoi kolme noita zulu-paholaisia, ennenkuin itse kaatui.
-Sitten he karkasivat minun kimppuuni ja tappoivat lapseni ja iskivät
-minua, kunnes luulivat minua kuolleeksi. Kun hävitys oli täydellinen,
-poistuivat he. En tiedä, miksi he tulivat, mutta luulen syynä olevan
-sen, ettei päällikkömme tahtonut lähettää väkeä Chakan avuksi Zweeteä
-vastaan."
-
-Hän vaikeni huudahtaen tuskallisesti ja kuoli. Sisareni itki ja minäkin
-olin liikutettu. "Ah", ajattelin minä, "suuri henki on varmaankin hyvin
-paha. Muuten ei tämmöistä voisi tapahtua." Silloin ajattelin niin,
-isäni, mutta nyt ajattelen toisin. Emme ymmärtäneet suuren hengen
-tarkoitusta, siinä kaikki. Olin silloin vielä nuori ja arkasydäminen,
-mutta myöhemmin, kuten jo sanoin, minä totuin tuommoisiin näkyihin.
-Minua ei voinut mikään liikuttaa, ei mikään. Chakan päivinä olivat
-kaikki virrat verensekaiset -- niin, meidän täytyi vettä etsiessämme
-aina tarkastaa, oliko se puhdasta, ennenkuin joimme. Silloin oppivat
-ihmiset kuolemaan eivätkä nurisseet. Mitäpä se olisi hyödyttänyt?
-Kerranhan oli kuitenkin kuoltava. Kuolemasta ei kannata välittää, ei
-rahtuakaan, mutta syntymisen laita on toisin. Syntymisemme maailmaan on
-erehdys, isäni.
-
-Pysähdyimme kylään yöksi, mutta emme voineet nukkua, sillä kaatuneiden
-henget harhailivat ympärillämme huudellen toisilleen. Olihan aivan
-luonnollista, että he tekivät niin, miehet hakivat vaimojaan ja äidit
-lapsiaan. Mutta me pelkäsimme heidän olevan vihoissaan meille, kun
-olimme tunkeutuneet heidän kyläänsä, niin että painauduimme lujasti
-toisiimme pelosta vavisten. Koos vapisi myöskin ja ulvoi silloin
-tällöin valittavasti. Mutta henget eivät näyttäneet huomaavan meitä ja
-aamupuoleen yötä heidän huutonsa hiljenivät.
-
-Ensimmäisen valonkajastuksen ilmestyessä taivaalle me nousimme ja
-kuljettuamme hetkisen sinne tänne mutkitellen kuolleita välttääksemme
-me olimme pian aavikolla jälleen. Tie Chakan luo oli nyt helppo löytää,
-sillä soturit ja ryöstetty karja olivat polkeneet maahan leveän tien,
-ja silloin tällöin tapasimme jonkun kuolleen soturin, joka oli surmattu
-sentähden, ettei ollut haavojensa takia kyennyt pysymään joukon mukana.
-Minua alkoi epäilyttää, oliko lainkaan viisasta mennä Chakan luo, sillä
-kaiken sen jälkeen, mitä olimme nähneet, minä aloin pelätä, että hän
-tappaisi meidät. Mutta kun meillä ei ollut mihin mennä, sanoin minä,
-että jatkaisimme matkaamme, kunnes jotakin tapahtuisi.
-
-Voimamme alkoivat olla lopussa, ja Baleka sanoi, että meidän olisi
-parempi heittäytyä maahan kuolemaan päästäksemme kaikista vaivoista.
-Istahdimme erään lähteen reunalle. En tahtonut sentään vielä kuolla,
-vaikka se olisikin ollut kaikista parasta, kuten Baleka sanoi.
-Istuessamme siinä hävisi Koos lähellä olevaan pensaikkoon ja samassa
-minä näin sen hyppäävän jonkun kimppuun ja kuulin meteliä. Kiiruhdin
-katsomaan -- koira oli yhdyttänyt itsensä kokoisen metsävuohen, joka
-oli nukkunut pensaikossa. Lävistin eläimen keihäälläni ja huudahdin
-ilosta, sillä nythän meillä oli syötävää.
-
-Nyljin otuksen ja leikkasin sen reidestä pitkiä viipaleita, jotka
-huuhdoimme lähteessä ja söimme raakoina, sillä meillä ei ollut tulta,
-millä olisimme voineet keittää ruokamme. Raaka liha on kylläkin
-vastenmielistä syödä, mutta me olimme niin nälissämme, ettemme
-välittäneet mistään, ja liha virkisti meitä. Syötyämme niin paljon kuin
-jaksoimme me nousimme ja peseydyimme lähteessä, mutta ollessamme
-melkein valmiit katsahti Baleka äkkiä ylös ja huudahti kauhusta. Sillä
-edessämme erään kunnaan laella noin kymmenen keihäänheiton päässä oli
-kuusi aseistettua oman heimoni miestä -- isäni Makedaman lapsia --
-jotka vielä vainosivat meitä vangitakseen tahi tappaakseen meidät. He
-huomasivat meidät -- huudahtivat ja hyökkäsivät kohti. Hypähdimme ylös
-ja syöksyimme aavikolle -- juoksimme kuin hirvet, sillä pelko terästi
-jalkamme.
-
-Edessämme ei ollut mitään esteitä ja maa vietti loivasti Umfolozi-jokea
-kohti, joka polveili tasangon halki suuren ja kimmeltävän käärmeen
-lailla. Toisella puolella maa alkoi jälleen nousta emmekä tienneet,
-mitä äyräiden takana mahtoi olla, mutta me ajattelimme, että Chakan
-kylät olivat sielläpäin. Riensimme jokea kohti -- mihinkäpä muualle, Ja
-soturit tulivat perässämme. He pääsivät yhä lähemmäksi; he olivat
-täysissä voimissaan ja raivoissaan sentähden, että olivat joutuneet
-niin kauas kotoa. Juoksimme henkemme edestä, mutta he vain lähenivät.
-Saavuimme joen äyräälle, joki oli tulvillaan ja peloittavan leveä.
-Ylempänä oli vahva niva, jossa vesi velloi näkymättömien louhien
-synnyttämissä vaahtoisissa pyörteissä; alempana kohisi koski, jonka
-hyrskyistä ei kukaan olisi voinut hengissä selvitä; välillä oli tyyni
-suvanto, jossa oli kuitenkin vahva virta.
-
-"Ah, veljeni, mitä nyt teemme?" huohotti Baleka.
-
-"Muuta valittavaa ei ole kuin joko sortua heimolaistemme keihäisiin,
-tahi koettaa päästä joen yli", vastasin minä.
-
-"On helpompi hukkua kuin kuolla keihäisiin", sanoi Baleka.
-
-"Hyvä on. Osaammehan ainakin uida ja tulkoot isäimme henget avuksemme."
-
-Vein hänet suvannon yläpäähän ja heitettyämme rannalle peitteet ja
-kaikki tavaramme -- paitsi keihästäni, jonka otin hampaideni väliin --
-me syöksyimme veteen ja kahlasimme niin kauas kuin voimme. Vesi ulottui
-pian rintaan saakka ja astuttuamme pari askelta vielä me aloimme uida
-toista ranta kohti Koos edellämme.
-
-Samassa ilmestyivät soturitkin törmälle.
-
-"Ah, te veitikat!" huusi eräs, "lähdittekö uimaan! Uikaa vain, mutta te
-hukutte varmasti, ja ellette huku, niin me tapamme teidät, sillä me
-tiedämme kahlaamon, ja otamme teidät kiinni! Nitistämme teidät, vaikka
-meidän täytyisi juosta perässänne maailman ääriin." Ja hän sinkautti
-meitä kohti keihäänsä, joka sujahti väliimme välähtäen kuin salama.
-
-Uimme koko ajan voimakkain vedoin ja pääsimme virtaan. Se kiidätti
-meitä alaspäin, mutta me etenimme yhä, sillä olimme molemmat hyviä
-uimareita. Jos pääsisimme rannalle, ennenkuin kantautuisimme koskeen,
-olisimme turvassa, ellemme -- niin hyvää yötä sitten!
-
-Olimme jo, lähellä rantaa, mutta vaahtohyrskyt olivat myös lähellä.
-Ponnistelimme ja taistelimme henkemme edestä. Baleka oli rohkea tyttö
-ja ui urhoollisesti, mutta virta painoi hänet alapuolelleni enkä minä
-voinut häntä mitenkään auttaa. Nojasin jalkani erästä kalliota vasten
-ja silmäsin ympärilleni. Tuolla hän oli kahdeksan askeleen päässä
-kohisevista pyörteistä. En voinut tehdä mitään. Olin liian voimaton ja
-minusta näytti, että hänen täytyi tuhoutua. Mutta silloin tuli Koos
-apuun.
-
-Se ui hänen luokseen ja kääntyi sitten vasten virtaa haukahtaen pari
-kertaa, ja Baleka tarttui oikealla kädellään sen häntään. Hän käytteli
-jalkojaan ja vasenta kättään ja molemmat lähenivät hitaasti -- hyvin
-hitaasti. Ojensin keihääni varren heitä kohti ja Baleka tarttui siihen
-vasemmalla kädellään. Hänen jalkansa olivat vielä kuohuissa, mutta minä
-vedin ja Koos veti ja vihdoin saimme hänet rantaveteen ja siitä
-kuivalle maalle, johon hän vaipui huohottaen henkimenokseen.
-
-Kun toisella rannalla olevat soturit näkivät meidän päässeen yli,
-huudahtivat he raivoisasti ja riensivät alaspäin.
-
-"Nouse, Baleka!" sanoin minä. "Soturit ovat menneet kahlaamoa
-etsimään."
-
-"Ah, anna minun kuolla!" vastasi hän.
-
-Mutta minä pakotin hänet nousemaan ja hetkisen kuluttua hän jo hengitti
-säännöllisesti ja me kiiruhdimme niin nopeasti kuin voimme pitkää
-rinnettä ylös. Kuljettuamme hiukan kolmatta tuntia me tulimme
-tasangolle ja näimme kaukana edessäpäin suuren kylän.
-
-"Rohkaise mielesi", sanoin minä. "Katso, tuolla asuu Chaka."
-
-"Niin, veljeni", vastasi hän, "mutta mikä kohtalo odottaa meitä siellä?
-Takanamme ja edessämme on kuolema -- olemme kuoleman kidassa."
-
-Pian saavuimme tielle, joka meni kahlaamolta suoraan kylään, ja jota
-myöten Chakan soturit olivat kulkeneet. Kiiruhdimme eteenpäin, kunnes
-vihdoin olimme vain puolen tunnin matkan päässä kylästä. Katsahdimme
-taaksemme, ja katso! vainoojamme olivat taas perässämme -- viisi
-kaikkiaan -- sillä yksi oli hukkunut koettaessaan päästä joen yli.
-
-Juoksimme jälleen, mutta olimme jo ennestään uuvuksissa, ja soturit
-tulivat yhä lähemmäksi. Silloin muistui koira mieleeni. Koos oli
-vihainen ja hyökkäsi käskystäni kenen kimppuun hyvänsä. Kutsuin sen
-luokseni ja vaikka tiesin, ettei se selviäisi leikistä hengissä, päätin
-uhrata sen. Osoitin miehiä, ja koira syöksyi nuolena heidän kimppuunsa
-äristen ja korvat pystyssä. He koettivat osua siihen nuijalla ja
-keihäillään, mutta se riehui kuin hornanhenki heidän ympärillään purren
-raivoisasti eikä päästänyt joukkoa eteenpäin. Viimein onnistui erään
-soturin iskeä sitä keihäällään, mutta samassa syöksyi koirakin soturin
-kurkkuun kiinni, ja molemmat kaatuivat. Raivoisa taistelu seurasi ja
-loppui vasta sitten, kun molemmat olivat kuolleet. Ah, sepäs oli koira!
-Semmoisia ei nähdäkään enää tähän maailman aikaan. Sen isä oli eräs
-buurikoira, ensimmäinen laatuaan tässä maassa. Kerran se oli tappanut
-leopardinkin aivan yksinään. No niin, Koos-koirani kuoli viimeiseen
-saakka tapellen.
-
-Olimme juosseet koko ajan ja kylän portti oli enää vain parinsadan
-askeleen päässä. Sisäpuolella oli jotakin tekeillä; huomasimme sen
-sieltä kuuluvasta melusta ja korkealle kiiriskelevistä tomupilvistä.
-Jäljellä olevat neljä vainoojaamme olivat taas kintereillämme
-jätettyään kuolevan toverinsa oman onnensa nojaan. Tiesin, että he
-tavoittaisivat meidät, ennenkuin pääsisimme portista sisään, sillä
-Baleka jaksoi nyt vain hitaasti kulkea. Eräs ajatus juolahti silloin
-mieleeni. Olin houkutellut hänet mukaani ja minun oli pelastettava
-hänet keinolla millä hyvänsä. Jos hän pääsisi kylään yksinäänkin, ei
-Chaka surmaisi hänen laistaan nuorta ja kaunista tyttöä.
-
-"Juokse, Baleka, juokse!" sanoin minä jääden jälkeen. Hän oli melkein
-sokea väsymyksestä ja kauhusta ja horjui porttia kohti, huomaamatta
-tarkoitustani. Mutta minä istahdin hengittämään, sillä minunhan oli
-taisteltava neljää vastaan kuolemaani saakka. Sydämeni löi
-haljetakseen, ja veri kohisi korvissani, mutta kun miehet lähenivät,
-nousin minä keihäs kädessäni -- jälleen näin punaista häilyvän silmäini
-edessä ja pelkoni hävisi.
-
-Miehet tulivat parittain juosten noin keihäänheiton päässä toisistaan,
-mutta ensimmäisestä parista oli toinen noin kuusi askelta edellä
-toisesta. Hän hyökkäsi karjaisten minua kohti keihäs ja kilpi koholla.
-Minulla ei ollut kilpeä, keihäs vain, mutta olin varuillani ja hän oli
-ylimielinen. Odotin, kunnes hän vei keihään taaksepäin iskeäkseen,
-mutta samassa minä pudottausin polvilleni ja iskin koko voimallani
-ylöspäin hänen kilpensä reunan alapuolelle. Hän iski myös, mutta
-ylitseni, keihäänkärki vain hiukan raapaisi olkapäätäni -- näetkös --
-arpi näkyy vielä tänä päivänäkin. Entä minun keihääni? Ah, se osui
-paikalleen, keskeltä lävisti. Hän kaatui ja peittyi tomupilveen maassa
-keppuroidessaan. Mutta nyt olin aseeton, sillä keveä heittokeihääni
-katkesi hänen kaatuessaan, ja minulla oli kädessäni vain lyhyt
-varrenpätkä. Ja toinen soturi oli jo kimpussani! Hän näytti suurelta
-kuin metsän puu katsahtaessani ylös ja minä menetin toivoni, tunsin
-kuolevani ja pimeyden kuilut näyttivät jo aukenevan. Heittäydyin maahan
-kätteni ja polvieni varaan ja pyörähdin koko painollani vastustajani
-jalkoja vasten sillä seurauksella, että tämä syöksyi suinpäin
-tantereeseen, ja ennenkuin hänen kätensä olivat koskettaneet maahan,
-olin minä jaloillani. Keihäs oli kirvonnut hänen kädestään. Sieppasin
-sen, ja kun hän alkoi nousta, iskin minä sen hänen selkäänsä. Tämä
-kaikki tapahtui silmänräpäyksessä, isäni, ja samassa silmänräpäyksessä
-hän oli myös kuollut. Sitten minä kiiruhdin tieheni tohtimatta enää
-odottaa toisia, sillä olin uupunut ja rohkeuteni oli mennyt.
-
-Noin sadan askeleen päässä horjui Baleka eteenpäin kädet levällään kuin
-henkilö, joka on juonut liian paljon olutta, ja kun tavoitin hänet, oli
-hän portista noin neljänkymmenen askeleen päässä. Mutta silloin hänen
-voimansa pettivät. Hän vaipui tajutonna maahan ja minä jäin seisomaan
-hänen viereensä, ja siihen minut olisi tapettukin, ellei sallimus olisi
-säätänyt toisin. Viivyttyään hetkisen kuolleiden toveriensa luona
-hyökkäsivät jäljellä olevat kaksi soturia minua kohti suunniltaan
-raivosta. Mutta samassa aukeni portti, ja joukko sotureita syöksyi ulos
-raastaen mukanaan vankia. Heidän perässään kulki eräs roteva mies,
-jolla oli leopardinnahka hartioillaan, nauraen, ja häntä seurasi viisi
-tahi kuusi neuvonantajaa, joilla kaikilla oli kiiltävä rengas pään
-ympärillä. Joukko sotureita päätti kulkueen.
-
-Soturit huomasivat heti, että tappo oli tekeillä, ja ehdättivät
-paikalle juuri kun vainoojamme tavoittivat meidät.
-
-"Keitä olette te, jotka rohkenette tappaa Elefantin asunnon portilla?"
-huudahtivat soturit. "Täällä on vain Elefantilla oikeus tappaa!"
-
-"Olemme Makedaman miehiä", vastasivat ahdistajamme, "ja ajamme takaa
-näitä pahantekijöitä, jotka ovat tehneet kotonamme paljon pahaa ja
-murhiakin. Katso! Äsken he surmasivat kaksi toveriamme ja toisia viruu
-hengettöminä pitkin tietä. Salli meidän tappaa heidät."
-
-"Kysy Elefantilta", vastasi soturi, "ja pyydä samalla, ettei sinuakin
-tapettaisi."
-
-Tuo roteva päällikkö kuuli sanat ja astui lähemmäksi huomaten veren.
-Hän oli harvinaisen pitkä ja ryhdikäs, vaikka oli iältään aivan nuori
-vielä. Hän oli päätään pitempi kaikkia muita ja hänen rintansa oli yhtä
-leveä kuin kaksi tavallisen miehen rintaa yhteensä. Kasvot olivat
-kauniit ja tuimat, ja kun hän vihastui, säkenöivät hänen silmänsä kuin
-nuotiosta temmattu kekäle.
-
-"Keitä ovat nämä, jotka uskaltavat panna pölyn pilveilemään porttieni
-edessä?" kysyi hän kulmiaan rypistäen.
-
-"Oi Chaka, oi Elefantti!" vastasi joukon johtaja kumartaen melkein
-maahan saakka, "nämä vieraat soturit sanovat, että nuo ovat
-pahantekijöitä, joita tappamaan heidät on lähetetty."
-
-"Hyvä!" sanoi hän. "Pahantekijät tapettakoon!"
-
-"Me kiitämme sinua, oi suuri päällikkö!" sanoivat heimolaiseni, jotka
-olivat tulleet meitä tappamaan.
-
-"Kuulitte sanani", vastasi hän, ja lisäsi soturien johtajan puoleen
-kääntyen: "Kun he ovat surmanneet pahantekijät, puhkaise heidän
-silmänsä ja käännä heidät aavikolle kotiinsa pyrkimään, koska he ovat
-rohjenneet kohottaa keihäänsä zulujen porteilla. Kaikukoon
-ylistyksenne, lapseni!" Ja hän purskahti nauruun soturien mutistessa:
-"Ou! hän on viisas, hän on suuri, ja hänen tuomionsa on kirkas ja
-kaamea kuin aurinko!"
-
-Mutta heimolaiseni huusivat pelosta, sillä he eivät pyytäneet
-tämänkaltaista oikeutta.
-
-"Katkaise heidän kielensäkin", sanoi Chaka. "Mitä? Täytyykö zulumaan
-sietää tuommoista meteliä? Ei kuunaan! Tuostahan karjakin säikähtyy ja
-lehmät synnyttävät keskosia. Toimeen, te mustat lurjukset! Tuossa on
-tyttö. Hän on tajuton ja avuton. Tappakaa hänet. Mitä? Epäröittekö? No,
-jos haluatte asiaa ajatella, niin annan teille miettimisen aikaa.
-Voidelkaa nuo miehet hunajalla ja sitokaa heidät muurahaispesään;
-huomenna he varmasti tietävät, mitä he tahtovat. Mutta tappakaa ensin
-nuo kaahatut sakaalit", ja hän viittasi minuun ja Balekaan. "He
-näyttävät väsyneiltä ja haluavat varmaankin levätä."
-
-Siihen saakka olin ollut vaiti, mutta nyt puhuin, sillä soturit
-lähestyivät.
-
-"Oi Chaka!" huudahdin minä. "Olen Mopo ja tämä on sisareni Baleka."
-
-Vaikenin ja kaikki läsnäolijat purskahtivat nauruun.
-
-"Hyvä on, Mopo ja sisaresi Baleka", sanoi Chaka julmasti. "Hyvää
-huomenta, Mopo ja Baleka, ja -- hyvää yötä myöskin!"
-
-"Oi Chaka!" keskeytin minä. "Olen Mopo, Makedaman, langenien heimon
-päällikön poika, sama, joka antoi sinulle kerran kauan sitten vettä
-juodaksesi, kun olimme molemmat vielä pieniä. Silloin pyysit minua
-tulemaan luoksesi, kun olit kasvanut suureksi, ja vannoit suojelevasi
-minua etkä tekeväsi minulle mitään pahaa. Olen tullut sisareni
-mukanani, ja nyt pyydän, ettet riko kauan sitten antamaasi lupausta."
-
-Puhuessani Chakan kasvojen ilme muuttui ja hän kuunteli tarkasti kuin
-mies, joka pitää kättään korvan takana. "Tuo ei ole valetta", lausui
-hän sitten. "Tervetuloa, Mopo! Saat olla koira majassani ja syödä
-kädestäni. Mutta sisarestasi en maininnut mitään. Miksi en
-antaisi tappaa häntä, kun vannoin tuhoavani koko heimosi sinua
-lukuunottamatta?"
-
-"Koska hän on liian kaunis tapettavaksi, oi päällikkö!" vastasin minä
-rohkeasti, "ja koska rakastan häntä. Suo minulle se armonosoitus, että
-säästät hänet."
-
-"Kääntäkää tyttö selälleen", sanoi Chaka. Ja soturit tekivät niin,
-jolloin hänen kasvonsa tulivat näkyviin.
-
-"Et nytkään valehdellut, Makedaman poika", sanoi päällikkö. "Suostun
-pyyntöösi. Maatkoon hänkin suojassani ja luettakoon hänet sisarieni
-joukkoon. Kerro nyt tarinasi, mutta puhu totta."
-
-Istahdin maahan ja kerroin hänelle kaikki, eikä hän kyllästynyt
-kuuntelemaan. Kun olin lopettanut, sanoi hän vain pahoittelevansa, että
-Koos-koirani oli saanut surmansa. Jos koira olisi vielä elänyt, olisi
-hän pannut sen isäni Makedaman majan harjalle, ja tehnyt siitä
-langenien heimon päällikön.
-
-Sitten hän sanoi soturien johtajalle: "Peruutan sanani. Älköön noita
-langenisotureita silvottako. Toinen kuolkoon ja toinen menköön
-tiehensä. Kas tässä", hän viittasi mieheen, jonka soturit olivat
-raastaneet portista ulos, "kas tässä, Mopo, on mies, joka on osoittanut
-olevansa pelkuri. Eilen hävitettiin käskystäni eräs heittiöiden kylä --
-ehkä te molemmat näitte sen kulkiessanne. Tämä ja kolme muuta
-ahdistivat erästä soturia, joka puolusti vaimoaan ja lapsiaan. Tämä
-koira pelkäsi kohdata häntä silmä silmää vasten, surmasi hänet
-heittokeihäällä ja tappoi sitten vaimon. Mitäpä siitä, mutta hänen
-olisi pitänyt taistella kuin mies silmä silmää vasten. Nyt suon hänelle
-sen kunnian. Hänen täytyy tapella kuolemaan saakka toisen kanssa noista
-heimolais-sioistasi." Ja hän viittasi keihäällään isäni miehiin. "Sitä,
-joka jää eloon, ajetaan takaa, kuten sinua on ajettu. Toisen sian
-lähetän kotiinsa viemään heimollesi terveiseni. Valitkaa, Makedaman
-lapset, kumpi teistä tahtoo elää."
-
-Nyt sattui niin, että nuo miehet olivat veljekset ja rakastivat
-toisiaan, ja molemmat olivat halukkaat kuolemaan toisensa puolesta.
-Sentähden astuivat molemmat esiin sanoen tahtovansa tapella zulun
-kanssa.
-
-"Mitä, onko sioillakin kunniantuntoa?" sanoi Chaka. "Sittenpä ratkaisen
-itse asian. Näette tämän keihään? Heitän sen ilmaan: jos se putoaa
-terälleen, on pitempi mies vapaa, ja jos se putoaa varrelleen, jääköön
-lyhyempi eloon. Kas niin!" Ja hän heitti tuon pienen keihään ilmaan
-pannen sen kiivaasti kieppumaan. Kaikki katselivat kuinka se pyöri ja
-putosi. Terä kosketti ensin maahan.
-
-"Tule tänne", sanoi Chaka veljeksistä pitemmälle. "Kiiruhda
-takaisin Makedaman luo ja sano hänelle näin: 'Näin sanoo Chaka,
-Zulu-ka-Malandelan leijona. Vuosia sitten kieltäytyi heimosi antamasta
-minulle maitoa. Tänään ulvoo poikasi Mopon koira majasi katolla.'
-Mene!"
-
-Mies kääntyi puristamaan veljensä kättä, katsahti minuun kulmiaan
-rypistäen ja lähti viemään noita pahaaennustavia terveisiä.
-
-Silloin Chaka kääntyi zulun ja viimeisen ahdistajani puoleen ja käski
-heidän tapella. Tervehdittyään päällikköä raikuvin huudoin he
-hyökkäsivät toistensa kimppuun ja raivoisa taistelu alkoi, joka loppui
-siten, että heimolaiseni voitti zulun. Mutta niin pian kuin hän oli
-ehtinyt hiukan hengähtää, hänen täytyi lähteä juoksemaan henkensä
-edestä viisi valikoitua juoksijaa kintereillään.
-
-Mutta mies voitti heidätkin; hän mutkitteli sinne tänne jättäen
-vainoojat pian jälkeensä ja pelastui. Tulos ei suututtanut Chakaa
-lainkaan, ja minä luulen, että hän oli käskenyt miestensä juosta
-hitaasti. Chakan julmassa sydämessä oli vain yksi hyvä ominaisuus: hän
-tahtoi aina pelastaa urhoollisen miehen hengen, jos se vain kävi päinsä
-hänen tarvitsematta rikkoa sanaansa. Omasta puolestani olin iloinen,
-että heimolaiseni surmasi miehen, joka oli tappanut tuon kylässä joen
-toisella puolella tapaamamme kuolevan naisen lapset.
-
-
-
-
-V.
-
-MOPOSTA TULEE KUNINKAAN LÄÄKÄRI.
-
-
-Näin, isäni, saavuimme minä Mopo ja sisareni Baleka Chakan,
-zululeijonan, luo. Olen kertonut nämä tapaukset sentähden niin tarkoin,
-että ne kuuluvat erottamattomasti kertomukseeni kansani kohtalosta.
-Saamme nähdä näiden tapausten välittömänä seurauksena olevan, että
-Umslopogaas Bulalio, teurastaja, ja Nada-kaunotar, joiden lemmentarina
-myös sisältyy kertomukseeni, syntyivät maailmaan -- ne olivat kuin
-siemen, josta kasvaa suuri puu. Sillä Nada oli tyttäreni eikä
-Umslopogaas, vaikka vain harvat tiesivät sen, ollut kukaan muu kuin
-Chakan poika, sisareni Balekan synnyttämä.
-
-Kun Baleka oli tointunut pakomme aiheuttamasta uupumuksesta ja hänen
-kauneutensa oli palautunut entiselleen, otti Chaka hänet vaimokseen --
-"sisarekseen," kuten hän heitä nimitti. Minut hän otti lääkärikseen,
-_izinyangakseen_, joita oli jo ennestään suuri joukko, ja taitoni
-miellytti häntä niin, että minusta tuli vihdoin hänen ylilääkärinsä.
-Tämä oli jo mahtava asema, jossa minulle karttui vuosien kuluessa
-paljon karjaa ja vaimoja, mutta se oli myös vaarallinen. Kun nousin
-aamulla terveenä ja reippaana, en voinut milloinkaan tietää, makaisinko
-illalla verissäni ja kankeana.
-
-Chaka surmasi paljon lääkäreitä; tekivätpä nämä työnsä kuinka
-kunnollisesti hyvänsä, surmattiin heidät kuitenkin viimein. Useinhan
-sattui, että kuningas tunsi itsensä sairaaksi tahi masentuneeksi,
-jolloin nuo heittiöt, jotka olivat parannelleet häntä, saivat maistaa
-keihästä tahi kidutusta! Mutta minä selvisin aina taitavuuteni avulla,
-ja sitten minua suojeli myös tuo vala, jonka Chaka oli lapsena minulle
-vannonut. Ja asiat kehittyivät vihdoin sille kannalle, että minä
-seurasin kuningasta kaikkialle. Majani oli hänen majansa lähellä,
-istuin neuvotteluissa hänen takanaan ja taistelussa olin aina hänen
-läheisyydessään.
-
-Ah, niitä taisteluja -- niitä taisteluja! Silloin osasimme tapella,
-isäni! Tuhansittain korppikotkia ja laumoittain hyenoita saattoi
-silloin seurailla rykmenttejämme, eikä yhdenkään tarvinnut poistua
-nälissään. En voi milloinkaan unhottaa ensimmäistä taistelua, jolloin
-seisoin Chakan vieressä. Se tapahtui heti sen jälkeen, kun hän oli
-rakentanut suuren kaupunkinsa Umhlatuzen etelärannalle. Zwide-niminen
-päällikkö ahdisti silloin kolmannen kerran kilpailijaansa Chakaa, joka
-samosi häntä vastaan kymmenen täysilukuisen rykmentin kanssa, joilla
-oli ensi kerran aseina lyhyet pistokeihäät.
-
-Asema oli tämmöinen: pitkällä matalahkolla rinteellä meidän edessämme
-olivat Zwiden rykmentit, joita oli seitsemäntoista, koko näköpiiri oli
-mustana sotureita, ja niiden töyhdöt täyttivät ilman kuin lumi. Me
-olimme myös erään kukkulan rinteellä ja välillämme oli laakso, jonka
-läpi virtasi pieni joki. Koko yön pilkottivat tulet laakson poikki, ja
-sotureiden laulu kajahteli rinteiltä, ja kun harmaja aamu sarasti ja
-härät alkoivat ammua, nousivat rykmentit keihäsvuoteiltaan; soturit
-hyppäsivät ylös ja ravistivat kasteen hiuksistaan ja kilvistään --
-niin! he nousivat! he olivat valmiit iloiseen kuolemaan. Rykmentti
-toisensa jälkeen järjestäytyi taisteluun.
-
-Nuo lukemattomat keihäät, joita oli kuin tähtiä taivaalla, muodostivat
-valtavan vyön, ja kuin tähdet ne kimaltelivat ja välähtelivät.
-Aamutuuli virisi ja hyväili niitä ja soturien töyhdöt huojuivat
-tuulessa kuin lainehtiva viljapelto, sotureiden, jotka olivat kypsät
-keihäälle. Aurinko nousi kukkulan takaa ja loi punertavan valonsa
-punaisille kiiville punaten taistelukentänkin, ja päälliköiden töyhdöt
-olivat kuin taivaan veressä kastetut. He tiesivät, mitä se merkitsi, he
-näkivät tuon kuolon enteen, mutta ah, he vain nauroivat ilosta
-ajatellessaan alkavaa taistelua. Mitäpä kuolemasta? Eikö ollut suloista
-saada kuolla keihäiden iskujen sadellessa? Mitäpä kuolemasta? Eikö
-ollut ihanaa kuolla kuninkaan edestä? Kuolemalla voitto saavutetaan.
-Illalla on voitto oleva heidän morsiamensa ja ah, hänen povensa on
-hurmaava.
-
-Kuule! Sotalaulu, _ingomo_, joka voimallaan huumaa miesten mielen,
-alkaa kaikua vasemmalta ja vyöryy rykmentistä toiseen kasvaen koko
-ajan, kunnes se jyrisee ukkosena:
-
-    Valmiit olemme kuolemaan, me kuninkaamme lapset,
-    Sinä olet myöskin meikäläinen!
-    Olemme zuluja, Leijonamme lapsia,
-        Mitä! Vapisetko?
-
-Samassa nähtiin Chakan kulkevan tarkastellen rivejä pitkin
-paälliköidensä, ylimystensä ja minun seuraamana. Hän muistutti
-käydessään suurta hirveä ja hänen katseensa ennusti kuolemaa, hänen
-nuuskiessaan ilmaa kuin suurta tappoa vainuava hirvi. Hän kohotti
-keihäänsä ja kaikkialla tuli hiljaista, laulun kaiku vain kiiriskeli
-vielä rinteillä.
-
-"Missä ovat Zwiden lapset?" huusi hän ja hänen äänensä kajahti kuin
-härän mylvinä.
-
-"Tuolla, isä", vastasivat rykmentit ja jokainen keihäs osoitti laakson
-poikki.
-
-"He eivät tule", huusi hän jälleen. "Pitääkö meidän istua tässä
-odottamassa, kunnes tulemme vanhoiksi?"
-
-"Ei, isä", vastattiin. "Hyökätkäämme!"
-
-"Umkandhlun rykmentti astukoon esiin!" huusi hän kolmannen kerran ja
-samassa syöksähtivät Umkandhlun rykmentin mustat kilvet rivistöstä.
-
-"Menkää, lapseni!" huusi Chaka. "Vihollinen on tuolla. Menkää älkääkä
-enää palatko!"
-
-"Kuulemme, isä!" vastasivat soturit yhteen ääneen ja hyökkäsivät
-rinnettä alas kuin suunnaton lauma terässarvisia villieläimiä.
-
-He syöksyivät joen poikki ja Zwiden joukot havahtuivat. Riveistä kuului
-huudahduksia, ja keihäiden kärkien kimmeltävät rivit välähtivät.
-
-Ou! ne tulevat! Ou, joukot ovat iskeneet yhteen! Kuule kilpien jymyä!
-Kuule taistelun melskettä!
-
-Rivit huojuvat. Umkandhlun rykmentti väistyy -- pakenee! Soturit
-syöksyvät takaisin joen poikki -- puolet rykmenttiä on kaatunut.
-Riveistämme kohoaa raivokas huuto, mutta Chaka vain hymyilee.
-
-"Rivit auki! Rivit auki!" huutaa hän. "Tilaa Umkandhlun tytöille!" Ja
-soturit menevät maahanluoduin katsein rintamamme taakse.
-
-Nyt hän kuiskaa jotakin ylimyksille. Nämä kiiruhtavat tiehensä, sanovat
-sanan Menziva-kenraalille ja päälliköille ja samassa hyökkää kaksi
-rykmenttiä suoraan rinnettä alas, kaksi rykmenttiä kiiruhtaa oikealle
-ja kaksi vasemmalle. Mutta Chaka jää kukkulalle kolmen jäljelläolevan
-rykmentin kanssa. Jälleen iskevät kilvet jymisten toisiaan vasten. Ah!
-nuo ovat urhoja: he tappelevat eivätkä pakene. Rykmentti toisensa
-jälkeen iskee heidän kimppuunsa, mutta he eivät väisty. Heitä kaatuu
-sadoittain, tuhansittain, mutta ei ainoakaan soturi näytä viholliselle
-selkäänsä, ja jokainen kaatuneemme maksaa viholliselle pari miestä.
-_Wow!_ isäni, nuo rykmentit tuhoutuivat viimeiseen mieheen. Niiden
-soturithan olivat tosin vain nuorukaisia, mutta ne olivat Chakan
-lapsia. Menziva oli hautautunut soturiensa ruumiiden alle. Semmoisia
-miehiä ei ole enää. Ne ovat kaikki kuolleet.
-
-Mutta Chaka odottaa vieläkin. Hän katselee pohjoiseen ja etelään. Ja
-katso! Puiden välissä välähtelee keihäitä. Rykmenttimme hyökkäävät
-vihollisen sivustoja vastaan. He tappavat ja heitä tapetaan, mutta
-Zwiden soturit ovat urhoollisia ja niitä on paljon, ja me olemme joutua
-tappiolle.
-
-Silloin lausuu Chaka ratkaisevan sanan. Päälliköt kuuntelivat ja
-soturit kurkottivat päitään kuullakseen.
-
-Vihdoinkin on kajahtanut huuto: "_Eteenpäin Zulu-kansan lapset_!"
-
-Sotahuutomme jymisee ukkosena, maa vavahtelee jalkojen poljennasta,
-keihäät välähtelevät, töyhdöt taipuvat, ja kuin myrskypilvi, kuin joki,
-joka syöksyy äyräidensä yli, me ryntäämme rinnettä alas vihollisen
-kimppuun, joka järjestäytyy meitä kohtaamaan. Samassa on joki
-takanamme, ja haavoittuneet toverimme kohottautuvat ryntäilleen ja
-heiluttavat meille käsiään. Tallaamme heidät jalkoihimme. Mitäpä
-heistä. Eiväthän he voi kuitenkaan enää tapella. Sitten syöksyvät
-Zwiden soturit meitä tervehtimään ja me iskemme yhteen kuin kaksi
-härkää. Ou! isäni, en tiedä enää mitään, mitä ympärilläni tapahtuu.
-Kaikki muuttuu punaiseksi. Sitä taistelua! Sitä taistelua! Pyyhkäisemme
-vihollisen tieltämme, ja kun se on tehty, ei heitä enää näy, mutta
-rinne on musta ja punainen. Muutamia pääsi pakoon. Menimme heidän
-ylitseen kuin riehuva palo; me tuhosimme heidät. Hetkisen kuluttua
-pysähdyimme katsomaan, minne vihollinen oli joutunut. Kaikki olivat
-kuolleet. Zwiden sotajoukkoa ei ollut enää. Sitten järjestimme rivimme.
-Kymmenen rykmenttiä oli nähnyt auringon nousun, kolme rykmenttiä näki
-auringon laskevan; loput olivat menneet sinne, jossa ei mikään aurinko
-valaise.
-
-Sellaisia olivat taistelumme Chakan päivinä!
-
-Kysyt, miten Umkandhlun rykmentin kävi, joka pakeni. Kerronpa sinulle.
-Saavuttuamme kotiin käski Chaka tuon rykmentin tarkastukseen ja puhui
-sotureille lempeästi, hyvin lempeästi. Hän kiitti heitä palveluksesta
-ja sanoi olevan aivan luonnollista, että "tytöt" pyörtyvät verta
-nähdessään ja pakenevat majoihinsa turvaa etsimään. Mutta hän ei ollut
-pyytänyt heitä tulemaan takaisin ja he olivat kuitenkin tulleet! Mitä
-oli hänen nyt siis tehtävä? Ja hän peitti kasvonsa vaippansa liepeellä.
-Silloin soturit tappoivat heidät kaikki -- heitä oli pari tuhatta
-miestä -- tappoivat pilkaten ja herjaten.
-
-Siten me silloin pelkureita kohtelimme, isäni. Ja senjälkeen vastasi
-yksi zulu viittä muun heimon miestä. Jos häntä vastaan tuli kymmenenkin
-vihollista, ei hän lähtenyt pakoon. "Taistella ja kaatua, mutta ei
-paeta", oli meidän tunnuslauseemme. Eikä Chakan eläessä sattunut toista
-kertaa, että voitettu rykmentti olisi käynyt kuninkaan kaupungin
-portista sisälle.
-
-Tämä taistelu oli vain yksi monesta. Joka kuukausi lähti uusi
-sotajoukko kastamaan keihäitään, palaten takaisin harvennein rivein,
-mutta tuoden voitonsanoman ja suunnattomasti karjaa mukanaan. Heimo
-toisensa jälkeen nöyrtyi, ja niistä, jotka säästyivät tuhoutumasta,
-muodostettiin uusia rykmenttejä, niin että vaikka miehiä kaatui
-tuhansittain joka kuukausi, armeijamme vain kasvoi. Pian olivat kaikki
-muut päälliköt sortuneet. Umsuduka ja Mancengeza kaatuivat. Umzilikazi
-pakeni pohjoiseen, ja Matiwane kukistettiin perinpohjin. Sitten me
-hyökkäsimme tähän Natalin maahan. Tullessamme ei sen väestön lukumäärää
-voitu laskeakaan. Kun lähdimme, saattoi täällä ehkä tavata jonkun
-hengen, joka oli kätkeytynyt johonkin piilopaikkaan, mutta siinä oli
-kaikki. Kaikki tapettiin -- miehet, naiset ja lapset -- ja koko maa jäi
-autioksi. Sitten tuli U'Fakun, amapondo-heimon päällikön, vuoro. Ah,
-missä on U'Faku nyt?
-
-Ja siten sotiminen jatkui, kunnes zulutkin kyllästyivät siihen ja
-terävinkin keihäs tylsistyi.
-
-
-
-
-VI.
-
-UMSLOPOGAASIN SYNTYMÄ.
-
-
-Chakan pääperiaatteita oli, ettei hän tahtonut lapsia, vaikka hänellä
-olikin monta vaimoa. Jokainen lapsi, jonka hänen "sisarensa" hänelle
-synnyttivät, surmattiin heti.
-
-"Mitä se minua hyödyttäisi, Mopo", sanoi hän minulle, "että
-kasvattaisin lapsia, jotka suuriksi tultuaan surmaisivat minut? Minua
-sanotaan hirmuvaltiaaksi. Sanopas, miten kuolevat päälliköt, joita
-sanotaan hirmuvaltiaiksi? Jälkeläistensä surmaamina, eikö niin? Ei,
-Mopo, hengestäni huolehdin, ja kun olen mennyt isieni luo, ottakoon
-vahvin paikkani ja mahtini!"
-
-Nyt kävi niin, että vähän aikaa sen jälkeen kuin Chaka oli puhunut
-minulle näin, tuli sisareni, Balekan, joka oli nyt kuninkaan vaimo,
-synnytyksen hetki, ja samana päivänä synnytti vaimoni Macropha
-kaksoiset, ja kahdeksan päivää ennen oli toinen vaimoni, Anadi,
-lahjoittanut minulle pojan. Kysyt, isäni, miten tulin menneeksi
-naimisiin, kun Chaka oli kieltänyt kaikkia sotureja menemästä
-naimisiin, ennenkuin he olivat päässeet keski-ikään ja panneet renkaan
-päänsä ympärille täysi-ikäisyyden merkiksi. Kun olin lääkäri, teki hän
-minuun nähden poikkeuksen sanoen, että lääkärin oli hyvä tuntea naisten
-sairaudet ja osata tarpeen vaatiessa parannella heidän pahaa
-luontoaankin. Niinkuin se olisi mahdollista, isäni!
-
-Kun kuningas kuuli Balekan olevan sairaana, ei hän surmauttanut tätä
-heti, sillä hän rakasti hieman Balekaa, vaan lähetti hakemaan minua
-käskien minun hoidella sisartani ja synnytyksen tapahduttua tuoda tavan
-mukaan lapsen ruumis hänen nähtäväkseen, että hän voisi todeta, oliko
-lapsi todellakin kuollut. Kumarsin maahan hänen edessään ja menin
-raskain mielin täyttämään hänen käskyään. Olihan Baleka sisareni ja
-hänen lapsensa samaa verta kuin minäkin! Mutta niin täytyi kuitenkin
-käydä, sillä Chakan kuiskaus oli kuin toisten kuninkaiden ärjähdys, ja
-jos rohkenimme olla tottelemattomat, saivat kaikki heimolaisemme
-vastata siitä hengellään. Parempi siis antaa yhden lapsen kuolla kuin
-kaikkien joutua sakaalein ruoaksi. Pian saavuin kuninkaan vaimojen
-asunnolle, nimeltään _emposeni_, ja mainitsin kuninkaan käskyn
-vartijoille, jotka päästivät minut portista. Astuin Balekan majaan.
-Siellä oli toisia kuninkaan vaimoja, mutta kun he näkivät minut,
-nousivat he heti ja poistuivat, sillä olisi ollut lainrikkomus jäädä
-majaan minun tultuani sisään. Sitten jäin kahdenkesken sisareni kanssa.
-
-Hän makasi hiljaa eikä puhunut mitään, mutta poven kohoilusta näin,
-että hän itki.
-
-"Tyynnyhän, pienoiseni", sanoin minä vihdoin; "tuskasi menee pian ohi."
-
-"Ei", vastasi hän kohottaen kättään, "nyt se vasta alkaakin. Oi, sinä
-julma mies! Minä tiedän kyllä miksi tulit. Sinä tulit surmaamaan
-lapsen, jonka synnytän."
-
-"Kuninkaan käsky, vaimo!"
-
-"Kuninkaan käsky, niin, ja mitä on kuninkaan käsky? Eikö sitten minulla
-ole mitään sanomista tässä asiassa?"
-
-"Lapsi on kuninkaan, vaimo."
-
-"Lapsi on kuninkaan, mutta minun myös. Täytyykö siis käydä niin, että
-pienokaiseni reväistään rinnoiltani ja kuristetaan? Ja sinäkö tämän
-tekisit, Mopo? Enkö ole aina rakastanut sinua, Mopo? Enkö paennut
-kanssasi heimomme luota, kun pelkäsit isämme kostoa? Tiedätkö, että
-pari kuukautta sitten oli kuningas raivoissaan sinulle tuntiessaan
-itsensä sairaaksi ja olisi tappanut sinut, ellen olisi puhunut
-puolestasi ja muistuttanut häntä valastaan? Ja näin sinä nyt minua
-kiität: tulet surmaamaan lapseni, esikoiseni!"
-
-"Kuninkaan käskystä, vaimo", sanoin minä tuimasti, mutta sydämeni oli
-pakahtumaisillaan.
-
-Sitten ei Baleka sanonut enää mitään, vaan kääntyi seinään päin itkien
-ja valittaen sydäntäsärkevästi.
-
-Hänen itkiessään kuulin askeleita majan ulkopuolelta ja samassa
-oviaukko pimeni; eräs nainen astui sisään. Käännyin katsomaan, kuka
-tulija oli, ja heittäydyin maahan, sillä edessäni seisoi Unandi,
-kuninkaan äiti, jota sanottiin "Taivaiden äidiksi", sama nainen, jolle
-äitini oli kieltäytynyt antamasta maitoa.
-
-"Terve, oi Taivaiden äiti!" sanoin minä.
-
-"Terve sinulle, Mopo", vastasi hän. "Sano, miksi Baleka itkee?
-Senkötähden, että nyt on hänen vuoronsa kärsiä naisen tuskat?"
-
-"Kysy häneltä itseltään, oi suuri valtiatar", vastasin minä.
-
-Silloin virkkoi Baleka: "Itken sentähden, oi kuninkaan äiti, että tuo
-mies, joka on veljeni, on tullut hänen käskystään, joka on minun
-herrani ja sinun poikasi, murhaamaan hänet, jonka synnytän. Puhu
-puolestani, oi sinä, jonka rinnat ovat imettäneet! Sinun poikaasi ei
-surmattu syntyessään."
-
-"Ehkä olisi ollut parempi, että hänet olisi surmattu, Baleka", vastasi
-Unandi; "silloinpa olisi moni mies, joka on kuollut, vielä elossa."
-
-"Lapsena hän ainakin oli hyvä ja hellä, niin että sinä saatoit häntä
-rakastaa, zulujen äiti."
-
-"Ei, Baleka! Pienenä hän puri rintojani ja repi hiuksiani; hän oli jo
-silloin kaltaisensa."
-
-"Mutta hänen lapsensa voi olla erilainen. Taivaiden äiti! Ajattelehan,
-sinulla ei ole ainoatakaan pojanpoikaa vanhuutesi ilona. Tahdotko siis
-nähdä sukupuusi kokonaan kuihtuvan? Kuningas, meidän herramme, käy
-alituisesti sotia. Hän voi kaatua. Entä sitten?"
-
-"Senzangaconan sukupuu viheriöitsee sittenkin. Onhan kuninkaalla
-veljiä!"
-
-"Ne eivät ole sinun vertasi, äiti. Mitä? Etkö kuule, etkö ymmärrä
-sanojani? Sitten vetoan naisena sinun naisensydämeesi. Pelasta lapseni
-tahi tapa minut lapseni keralla!"
-
-Silloin Unandin sydän heltyi ja liikutuksen kyyneleet kohosivat hänen
-silmiinsä.
-
-"Voisiko se jotenkin käydä päinsä, Mopo?" kysyi hän. "Kuninkaan täytyy
-nähdä kuollut lapsi, ja jos hän rupeaa epäilemään jotakin vilppiä, niin
-sinä tunnet Chakan sydämen ja tiedät, missä me saamme huomenna levätä.
-Täällä on kaisloillakin korvat."
-
-"Eikö Zulu-maassa olekaan toisia vastasyntyneitä lapsia?" kysyi Baleka
-kuiskaavalla äänellä, joka kuulosti käärmeen sähinältä. "Kuule, Mopo!
-Eikö sinunkin vaimosi ole nyt samassa vaivassa? Kuule, Taivaiden äiti,
-ja kuule sinäkin, veljeni, mitä nyt sanon. Älkää leikitelkö kanssani
-tässä asiassa. Pelastan lapseni tahi tuhoan teidät molemmat. Sanon
-kuninkaalle teidän kummankin tulleen luokseni ja kertoneen minulle
-salaliitosta, jonka olitte suunnitelleet pelastaaksenne lapsen ja
-surmataksenne kuninkaan. Nyt valitkaa ja joutuin!"
-
-Hän vaipui vuoteelleen ja me katselimme vaiti ollen toisiamme. Sitten
-Unandi lausui:
-
-"Anna minulle kätesi, Mopo, ja vanno, ettet ilmaise tätä salaisuuttamme
-kenellekään kuolevaiselle, minkä valan minäkin sinulle vannon. Kerran
-ehkä valkenee päivä, jolloin tuo lapsi, joka ei ole vielä nähnyt päivän
-valoa, hallitsee kuninkaana Zulu-maata, ja silloin hän korvaa
-uskollisuutesi tekemällä sinusta maan mahtavimman miehen, kuninkaan
-lemmikin ja kuninkaan neuvonantajan. Mutta jos rikot valasi, niin
-muista, etten kuole yksinäni!"
-
-"Minä vannon, oi Taivaiden äiti", vastasin minä.
-
-"Hyvä on, Makedaman poika."
-
-"Hyvä on, veljeni", sanoi Baleka. "Mene nyt ja tee nopeasti, mitä sinun
-on tehtävä, sillä vaivojeni hetki lähestyy. Mene tietäen, että olen
-säälimätön, ellet onnistu; saatan sinut kuolemaan vaikkapa oman henkeni
-uhallakin!"
-
-Minä lähdin. "Minne matka?" kysyi portin vahti.
-
-"Lääkeaineitani hakemaan, kuninkaan mies", vastasin minä.
-
-Niin sanoin, mutta oi -- sydämeni oli raskas ja olin päättänyt -- paeta
-kauas Zulu-maasta. En voinut enkä tohtinut tehdä mitä minulta
-vaadittiin. Mitä! Täytyikö minun surmata oma lapseni voidakseni
-pelastaa Balekan pienokaisen, ja täytyikö minun olla kuninkaalle
-uppiniskainen pelastamalla pimeyteen tuomittu lapsonen katselemaan
-auringon kirkkautta? Ei, päätin paeta, jättää kaikki ja piiloutua
-jonkun kaukaisen heimon keskuuteen, jossa voisin jälleen ruveta
-elämään. Täällä en voinut olla; Chakan varjossa vaani vain kuolema.
-
-Saavuin majoilleni ja kuulin, että Macropha oli synnyttänyt kaksoiset.
-Käskin kaikkien poistua paitsi toisen vaimoni Anadin, joka oli
-kahdeksan päivää sitten lahjoittanut minulle pojan. Kaksoisista oli
-toinen -- poikalapsi -- syntynyt kuolleena. Toinen oli tyttö, sama,
-jota sittemmin sanottiin Nada-kaunottareksi ja Nada Liljankukaksi. Eräs
-ajatus pälkähti päähäni. Olin keksinyt pelastuksen tien.
-
-"Anna poika minulle", sanoin minä Anadille. "Hän ei ole kuollut. Vien
-hänet kaupungin ulkopuolelle ja herätän hänet keinoillani henkiin."
-
-"Ei tarvitse -- lapsi on kuollut", sanoi Anadi.
-
-"Poika tänne, vaimo!" tiuskaisin minä, ja hän ojensi minulle ruumiin,
-jonka sovitin ruohosta palmikoituun mattoon käärittyyn lääkemyttyyni.
-
-"Älä laske ketään sisään, ennenkuin olen palannut, äläkä puhu sanaakaan
-tästä kuolleelta näyttävästä lapsesta. Jos päästät jonkun sisään tahi
-lörpöttelet sanankaan, niin lääkkeeni eivät vaikuta ja lapsi jää
-todellakin hengettömäksi."
-
-Lähdin jättäen naiset hämmästyksen valtaan, sillä meillä ei ole tapana
-pitää niin kovin tarkkaa lukua toisen kaksoisen hyvinvoinnista, kunhan
-toinen vain jää eloon. Juoksin nopeasti _emposenin_ portille.
-
-"Tuon lääkkeitä, kuninkaan miehet!" huusin vahdeille.
-
-"Astu sisään", vastattiin.
-
-Menin portista ja kiiruhdin Balekan majaan, jossa Unandi ja sisareni
-olivat kahdenkesken.
-
-"Lapsi on syntynyt", sanoi kuninkaan äiti. "Katso, Mopo, Makedaman
-poika."
-
-Kumarruin katsomaan ja näin kookkaan poikalapsen, jonka suuret mustat
-silmät olivat aivan Chaka-kuninkaan silmäin kaltaiset. Unandi katsoi
-minuun kuiskaten: "Missä se on?"
-
-Avasin maton ja otin kuolleen lapsen lääkemytystä silmäillen koko ajan
-pelokkaasti ympärilleni.
-
-"Antakaa nyt elävä lapsi minulle", kuiskasin minä vuorostani.
-
-Lapsi ojennettiin minulle ja minä hieroin erästä huumaavaa rohtoa sen
-kieleen tarkoituksella, että se olisi hiljaa ja liikkumattomana. Tuolla
-rohdolla on nimittäin se ominaisuus, että henkilö, jonka kielelle sitä
-pannaan, menee joksikin ajaksi aivan tiedottomaksi. Sitten kätkin
-lapsen lääkemyttyyni ja kiedoin maton ympärille. Mutta kuolleena
-syntyneen kaulan ympärille minä vedin kireälle lujan kuitusilmukan
-ikäänkuin olisin kuristanut lapsen ja käärin ruumiin matonpalaseen.
-Sitten sanoin Balekalle:
-
-"Vaimo ja sinä myös, Taivaiden äiti, olen täyttänyt pyyntönne, mutta
-tietäkää, että tämä teko koituu ennemmin tahi myöhemmin monen
-kuolemaksi. Vaietkaa kuin hauta, sillä kuoleman kita on auki teille
-molemmille!"
-
-Poistuin jälleen kantaen oikeassa kädessäni kääröä, jossa kuollut lapsi
-oli. Mutta lääkemytyn, johon olin kätkenyt elävän lapsen, kiinnitin
-selkääni. Kun tulin portille, näytin sanaakaan sanomatta vahdille, mitä
-oikeassa kädessä kantamani käärö sisälsi.
-
-"Hyvä on", sanoivat he päätään nyökäyttäen. Astuin ulos hyvilläni, että
-kaikki oli käynyt niin hyvin, mutta iloni loppui lyhyeen, sillä portin
-ulkopuolella kohtasin kolme kuninkaan lähettiä.
-
-"Terve, Makedaman poika!" sanoivat he. "Kuningas käskee sinun heti
-saapua hänen luokseen."
-
-"Hyvä on", vastasin minä. "Tulen heti, mutta ensin pistäydyn kotonani
-katsomassa, miten vaimoni Macrophan laita on. Tässä on se, jonka
-kuningas haluaa nähdä", ja minä näytin heille kuolleen lapsen.
-"Voittehan viedä ruumiin hänen nähtäväkseen, jos tahdotte."
-
-"Kuninkaan käsky ei kuulu niin, Mopo", sanoivat he. "Hänen käskynsä on,
-että sinun on heti oltava hänen luonaan."
-
-Rohkeuteni lannistui, ja vereni aivan jähmettyi kauhusta. Kuninkailla
-on monta korvaa. Olisiko hän voinut kuulla? Ja kuinka rohkenisin astua
-Leijonan eteen kantaen hänen elävää lastansa myttyyni kätkettynä? Mutta
-jos vapisin, olin mennyttä, jos näytin pelkoni, olin mennyttä, ja jos
-olin tottelematon, olin mennyttä.
-
-"Menkäämme", sanoin minä, ja me kiiruhdimme kuninkaan portille.
-
-Päivä oli kulunut iltaan, ja Chaka istui pihamaalla majansa edessä.
-Heittäydyin polvilleni hänen eteensä huudahtaen kuninkaallisen
-tervehdyksen _bayéte!_ "Nouse, Makedaman poika!" sanoi hän.
-
-"En rohkene nousta, oi zulujen leijona", vastasin minä, "ennenkuin olet
-antanut minulle anteeksi, sillä kuninkaallinen veri punaa käsiäni."
-
-"Missä se on?" kysyi hän.
-
-Osoitin mattoa.
-
-"Näytä tänne."
-
-Minä avasin maton, ja hän katsoi lasta ja nauroi ääneen.
-
-"Hänestä olisi voinut tulla kuningas", sanoi hän viitaten erästä
-neuvonanatajaa viemään ruumiin pois. "Mopo, olet tappanut olennon,
-josta olisi voinut tulla kuningas. Eikö sinua peloita?"
-
-"Ei, oi Musta", vastasin minä. "Lapsi kuoli kuninkaan käskystä."
-
-"Istu ja jutelkaamme hiukan", sanoi Chaka, sillä hän oli hyvällä
-päällä. "Huomenna saat viisi härkää palkaksesi; valitse ne
-kuninkaallisesta karjasta."
-
-"Kuningas on hyvä; hän näkee, että vyöni on vedetty kireälle; hän
-tyydyttää nälkäni. Suvaitseeko kuningas minun poistua? Vaimoni on
-vaivassa, ja haluan mennä häntä katsomaan."
-
-"Ei, viivy hetkinen; sano, miten Baleka-sisaremme voipi?"
-
-"Hyvin."
-
-"Itkikö hän, kun otit lapsen häneltä?"
-
-"Ei, hän ei itkenyt. Hän sanoi: 'Herrani tahto on minunkin tahtoni.'"
-
-"Hyvä on! Olisipa hän vain itkenyt, niin olisin tappanut hänetkin. Kuka
-oli hänen luonaan?"
-
-"Taivaiden äiti.."
-
-Chakan otsa synkistyi. "Unandiko, minun äitini? Mitä hänellä oli siellä
-tekemistä? Vannonpa totisesti, vaikka hän onkin äitini -- jos
-aavistaisin" -- ja hän vaikeni.
-
-"Sano, mitä sinulla on tuossa?" kysyi hän osoittaen pienellä
-keihäällään selkääni kiinnitettyä myttyä.
-
-"Lääketarpeita, kuningas."
-
-"Siinähän on kylliksi vaikka koko rykmentille. Avaa matto ja anna minun
-katsella vehkeitäsi."
-
-Sanon sinulle, isäni, että luitteni ydin suli kauhusta, sillä minä
-pelkäsin, ettei hän voisi olla näkemättä lasta; jos mytty aukaistaisiin
-ja silloin --
-
-"Se on noiduttu, _tagati_, oi kuningas. Ei ole hyvä katsella
-sellaista."
-
-"Avaa!" tiuskaisi hän. "Mitä! Enkö minä voisi katsella sellaista, jota
-minun täytyy nielläkin, minä, joka olen kaikkien lääkärein päämies?"
-
-"Kuolema on kuninkaan lääke", vastasin minä irroittaen mytyn selästäni
-ja laskien sen maahan aitauksen varjoon niin kauas kuin suinkin tohdin.
-Sitten kumarruin ja irroitin siteet tuskan hien valuessa kasvoilleni ja
-sokaistessa silmäni kuin kyyneleet. Mitä tekisin, jos hän huomaisi
-lapsen? Entä, jos lapsi heräisi ja alkaisi parkua? Sieppaisin keihään
-hänen kädestään ja iskisin hänet kuoliaaksi! Niin, minä surmaisin
-kuninkaan ja sitten itseni! Matto oli avattu ja siinä olevat
-lääkelehdet ja -juuret näkyivät selvästi; tajuton lapsi oli niiden alla
-sammaliin peitettynä.
-
-"Inhoittavaa törkyä", sanoi kuningas pistäen nuuskaa nenäänsä.
-"Katsohan, Mopo, miten tarkka käteni on! Kas tuossa sinun
-lääkkeillesi!" ja hän kohotti keihäänsä ja iski sen mytyn läpi. Mutta
-juuri kun hän iski, sai suojelushenkeni hänet aivastamaan, minkä
-vaikutuksesta keihäs sattui mytyn laitaan, koskematta lapseen.
-
-"Taivas kuningasta siunatkoon!" sanoin minä tavan mukaan.
-
-"Kiitos, Mopo, enne on hyvä", vastasi hän. "Ja nyt poistu! Noudata
-neuvoani: tapa lapsesi kuten minä, niin ne eivät tuota sinulle
-murhetta. On parasta hukuttaa leijonan penikat."
-
-Käärin myttyni kokoon -- lujasti, vaikka käteni vapisivatkin. Oh, jos
-lapsi heräisi ja alkaisi parkua. Olin valmis. Nousin ja tervehdin
-kuningasta. Sitten lähdin, mutta olin tuskin päässyt _intukunlan_ --
-kuninkaan asunnon -- porttien ulkopuolelle, kun lapsi alkoi vikistä
-mytyssä. Entä, jos se olisi sattunut minuuttia aikaisemmin!
-
-"Mitä!" virkkoi eräs soturi ohi kulkiessani, "oletko kätkenyt
-koiranpenikan moochasi alle, Mopo?"
-
-En vastannut mitään, vaan kiiruhdin juoksujalkaa kotiin. Majassani ei
-ollut muita kuin molemmat vaimoni.
-
-"Olen virvoittanut lapsen henkiin, vaimot", sanoin minä avatessani
-myttyä.
-
-Anadi otti pojan ja tarkasteli sitä.
-
-"Hän näyttää suuremmalta kuin ennen", sanoi hän.
-
-"Elämän henki on täyttänyt ja paisuttanut hänet", vastasin minä.
-
-"Hänen silmänsä eivät ole sellaiset kuin ne olivat", sanoi Anadi. "Nyt
-ne ovat suuret ja mustat ja aivan kuninkaan silmäin näköiset."
-
-"Henkeni katsoi häntä silmiin tehden ne kauniiksi", vastasin.
-
-"Tällä lapsella on syntymämerkki reidessään", sanoi Anadi kolmannen
-kerran. "Pojalla, jonka annoin sinulle, ei ollut mitään merkkiä."
-
-"Lääkkeeni poltti hiukan."
-
-"Tämä ei ole sama lapsi", sanoi Anadi synkästi. "Tämä on vaihdokas,
-joka tuottaa vain onnettomuutta majaamme."
-
-Silloin minä raivostuin ja laskettelin synkkiä kirouksia, sillä minä
-käsitin, että tuon naisen kieli saattaisi meidät kaikki surman suuhun,
-ellen saisi häntä vaikenemaan.
-
-"Vaiti, haaska!" karjaisin minä. "Miten sinä rohkenet ilmaista
-tuommoisia valheellisen sydämesi julkeita ajatuksia? Tahdotko saattaa
-kirouksen päällemme? Tahdotko tehdä meidät kaikki kuninkaan keihään
-ruoaksi? Sanohan kerran vielä samoin, niin minä istutan sinut
-noitapiirin keskelle, ja silloin -- silloin on _ingomboco_ todistava,
-että olet noita!"
-
-Niin riehuin ja uhkasin valmistaa hänelle hirveän kuoleman, kunnes hän
-vihdoin pelästyi ja heittäytyi jalkojeni juureen rukoillen armoa ja
-anteeksiantoa. Mutta minä olin suuresti peloissani tuon naisen kielen
-takia enkä syyttä.
-
-
-
-
-VII.
-
-UMSLOPOGAAS KUNINKAAN EDESSÄ.
-
-
-Vuodet kuluivat ja tämä asia joutui unohduksiin. Siitä ei kuulunut sen
-enempää, mutta, isäni, se oli vielä vain toistaiseksi unohduksissa, ja
-minä ajattelin kauhulla hetkeä, jolloin se jälleen tulisi esille, sillä
-salaisuuden tiesi kaksi naista -- Unandi, Taivaiden äiti, ja sisareni
-Baleka, kuninkaan vaimo. Sen tiesivät myös molemmat vaimoni -- Macropha
-ja Anadi -- olivat arvanneet asianlaidan. Eihän salaisuus voinut niin
-ollen ikuisesti säilyä! Ajan mittaan kävi niin, etteivät Unandi ja
-Baleka voineet salata mieltymystään lasta kohtaan, jota sanottiin minun
-pojakseni ja oli nimeltään Umslopogaas, mutta joka oli Chaka-kuninkaan
-ja Balekan poika ja Unandin pojanpoika. He pistäytyivät usein majaani
-muka vaimojani tervehtimään ja ottivat pojan syliinsä ja hyväilivät
-sitä kaikin tavoin. Varoitin heitä turhaan, sillä rakkaus pani heidän
-sydäntensä kielet väräjämään voimakkaammin kuin minun sanani, eivätkä
-he voineet olla käymättä pojan luona. Kerran kävi kuitenkin niin, että
-Chaka näki pojan istuvan äitinsä Unandin sylissä.
-
-"Mitä tekemistä äidilläni on sinun kakarasi kanssa, Mopo?" kysyi hän.
-"Hänhän voi yhtä hyvin suudella minua." Ja hän nauroi kuin susi.
-
-Vastasin, etten tiennyt ja asia unohtui vähitellen, mutta käynnit
-loppuivat siihen, sillä Chaka alkoi pitää äitiään senjälkeen tarkoin
-silmällä. Umslopogaas-poikanen varttui rotevaksi ja vahvaksi
-nuorukaiseksi, jonka vertaista ikään nähden ei ollut toista koko
-tienoolla päivän matkan päässä. Mutta jo pienestä pitäen hän oli äreä
-ja harvasanainen ja aivan isänsä Chakan kaltainen siinä suhteessa,
-ettei hän pelännyt mitään. Koko avarassa maailmassa oli vain kaksi
-henkilöä, joita hän rakasti -- minä Mopo, jota sanottiin hänen
-isäkseen, ja Nada, jonka sanottiin olevan hänen kaksoissisarensa.
-
-Kuten Umslopogaas-poikanen oli vahvin ja uljain lapsi, niin sanottakoon
-nyt, että Nada oli kaunein ja suloisin. Minä uskon todellakin, isäni,
-vaikka en voi sitä aivan varmasti sanoa, ettei hän ollutkaan
-puhdasverinen zulu. Hänen silmänsäkin olivat syvemmät ja suuremmat,
-tukka pitempi ja suorempi kuin meikäläisillä ja iho vaaleampi --
-melkein kirkkaan kuparin värinen. Tämä kaikki oli äidin, Macrophan,
-perintöä, vaikka hän oli Macrophaa paljon kauniimpi ja kauniimpi kuin
-kukaan näkemäni heimoni nainen. Hänen äitinsä, vaimoni Macropha, oli
-Swazi-heimoa ja oli tuotu sotavankina kuninkaan luo, joka antoi hänet
-minulle vaimoksi. Kerrottiin hänen olevan erään halakazi-heimoon
-kuuluvan Swazi-päällikön tytär, ja on aivan totta, että hän oli tämän
-vaimon synnyttämä, mutta minä en tiedä, oliko tuo päällikkö hänen
-isänsä vai ei. Olen nimittäin Macrophalta kuullut, että ennen hänen
-syntymäänsä oli hänen isänsä luona oleskellut eräs valkoinen mies --
-eräs rannikolta tullut portugalilainen, joka oli hyvin kaunis, ja
-taitava seppä. Tämä valkoinen mies rakasti vaimoni Macrophan äitiä,
-ja väitetään, että Macropha oli hänen tyttärensä eikä tuon
-Swazi-päällikön. Sen ainakin tiedän, että päällikkö tappoi tuon
-valkoisen miehen ennen vaimoni syntymää. Mutta kukaan ei tiedä varmasti
-asian oikeata laitaa ja minäkin mainitsen sen vain sentähden, että
-Nadan kauneus oli enemmän valkoisen rodun kauneuden kaltainen kuin
-meidän, mikä on hyvin ymmärrettävää, jos hänen isoisänsä sattui olemaan
-valkoinen mies.
-
-Umslopogaas ja Nada olivat aina yhdessä. Yhdessä he nukkuivat, söivät
-ja tekivät kävelyretkiä; he ajattelivat samoin ja puhuivat samoin. Ou,
-heitäpä kelpasi katsella! Heidän ollessa vielä lapsia Umslopogaas
-pelasti kahdesti Nadan hengen.
-
-Ensimmäisellä kerralla oli tapahtumain kulku seuraava. Nuo molemmat
-lapset olivat kulkeneet kauas kotoa etsien marjoja, joista pienokaiset
-pitävät. He vaelsivat huolettomina laulaen kävellessään, kunnes
-löysivät marjapaikan ja söivät oikein sydämen halusta. Päivä oli
-kulunut iltaan, ja kun he olivat syöneet kyllikseen, nukahtivat he.
-Yöllä he sitten heräsivät myrskyn ulvontaan ja kylmään sateeseen, sillä
-talvi oli alullaan, jolloin kaikki hedelmät ovat kypsät.
-
-"Ylös, Nada!" sanoi Umslopogaas, "meidän täytyy päästä kotiin tahi
-muuten kuolemme viluun."
-
-Nada nousi säikähtyneenä, ja käsi kädessä he lähtivät pyrkimään
-pimeässä kotia kohti. Mutta myrskyssä ja pimeässä he eksyivät tieltä,
-ja kun päivä vihdoin koitti, olivat he metsässä, jota he eivät
-tunteneet. He levähtivät hetkisen syöden löytämiään marjoja ja
-jatkoivat sitten matkaansa kulkien koko päivän, kunnes yö heidät
-yllätti, jolloin he taittelivat puiden oksia ylleen suojellakseen
-itseään kylmältä ja olivat niin uuvuksissa, että nukahtivat toistensa
-syliin. Päivän koittaessa he lähtivät jälleen liikkeelle, mutta olivat
-sangen väsyneet, sillä marjoja oli vähän, niin että puolen päivän
-aikaan heidän voimansa olivat lopussa. He heittäytyivät lepäämään erään
-jyrkän kukkulan rinteelle ja Nada nojasi päätään Umslopogaasin rintaa
-vasten.
-
-"Kuolkaamme tässä, veljeni", sanoi hän.
-
-Mutta pojan rohkeus ei ollut lannistunut ja hän vastasi: "Sitten on
-aika kuolla, sisareni, kun kuolema tulee meitä noutamaan. Katsos nyt!
-Lepää sinä tässä, ja minä kiipeän kukkulan laelle katsomaan, mitä
-metsän toisella puolella näkyy."
-
-Hän nousi ja lähti ja löysi rinteeltä paljon marjoja ja syötäväksi
-kelpaavia juuria, joilla hän tyydytti nälkänsä. Vihdoin hän pääsi
-perille kukkulan laelle ja katsahti eteensä aukenevan vihreän lakeuden
-yli. Ja katso, kaukana idässä hän näki valkean juovan, joka oli kuin
-höyrypilvi mustaa kalliota vasten, ja tiesi, että tuo juova oli
-kuninkaan kaupungin toisella puolella oleva vesiputous. Hän riensi
-rinnettä alas ilosta hihkaisten ja otti mukaansa juuria ja marjoja,
-mutta kun hän tuli Nadan luo, näki hän tämän menettäneen tajuntansa
-nälän, kylmän ja väsymyksen vaikutuksesta. Tyttö lepäsi maassa
-liikkumattomana kuin nukkuva, ja hänen luokseen oli hiipinyt sakaali,
-joka pakeni heti kun poika lähestyi.
-
-Näyttänee siltä, ettei Umslopogaasilla ollut valinnan varaa. Hänen
-täytyi joko koettaa pelastaa itsensä tahi jäädä kuolemaan Nadan luo.
-Mutta hätä keksii keinon. Lonkkavyöstään hän palmikoi hihnoja, joilla
-hän sitoi Nadan selkäänsä, ja lähti taivaltamaan kaupunkia kohti.
-
-Hän ei olisi milloinkaan päässyt sinne saakka, sillä matka oli pitkä,
-mutta illan tullen muutamat tiedustelijat tapasivat eräässä metsässä
-alastoman pojan, joka sauvaan nojaten horjui vaahto huulilla ja
-tuijottavin katsein hitaasti eteenpäin kantaen tyttöä selässään. Poika
-oli niin väsynyt, ettei saanut sanaa suustaan ja hihnat olivat
-syöpyneet syvälle hänen olkapäihinsä, mutta eräs tiedustelija tunsi
-hänet kuitenkin, ja he kantoivat hänet kotiin. Nadatyttöstä he luulivat
-kuolleeksi ja aikoivat jättää hänet metsään, mutta Umslopogaas osoitti
-hänen rintaansa, ja kun miehet tunsivat, että sydän sykki vielä, toivat
-he tytönkin mukanaan. Molemmat tointuivat pian hyvässä hoidossa ja
-rakastivat toisiaan entistä kiihkeämmin.
-
-Minä sanoin sitten Umslopogaasille, ettei hän saanut poistua
-kaupungista ja viedä sisartaan toista kertaa erämaan vaaroille
-alttiiksi, mutta pojan täytyi saada kulkea ympäriinsä kuin ketun,'ja
-Nada seurasi häntä kaikkialle. Eräänä päivänä he pääsivät pujahtamaan
-kotoa, kun portit olivat auki, ja päätyivät erääseen hyvin
-pahamaineiseen syvään notkoon, jossa sanottiin aaveiden mellastavan ja
-surmaavan jokaisen, joka uskalsi sinne tunkeutua. En tiedä, oliko
-noissa puheissa perää, mutta sen tiedän, että tuossa notkossa oleili
-eräs nainen, joka asusti pienessä luolan tapaisessa ja eli sillä, mitä
-hän onnistui tappamaan tahi varastamaan tahi mitä hän kaivoi käsin
-maasta. Tuo nainen oli mielipuoli. Hänen miehensä oli surmattu, sillä
-taikurit olivat vainunneet, että tämä oli harjoittanut noituutta
-kuningasta vahingoittaakseen. Sitten oli Chaka tavallisuuden mukaan
-lähettänyt pyövelinsä hävittämään rikollisen majan ja tappamaan kaikki
-hänen omaisensa. Viimeksi tapettiin lapset, kolme nuorta tyttöä, ja
-äitikin olisi keihästetty, mutta kun hän näki ympärillään vallitsevan
-hävityksen kauhistuksen, meni rietas henki häneen tehden hänet
-hulluksi, niin että soturit jättivät hänet rauhaan peläten koskea
-häneen tuon hengen tähden. Eikä häntä myöhemminkään kukaan ahdistanut.
-
-Hän pakeni ja asettui asumaan tuohon kummitusnotkoon ja hänen
-hulluutensa ilmeni siten, että milloin hän vain näki lapsia, varsinkin
-tyttölapsia, hänet valtasi vastustamaton himo tappaa nuo lapset kuten
-hänen omat lapsensa oli tapettu. Usein hän tekikin semmoisia tekoja,
-sillä täyden kuun aikana, kun hänen hulluutensa oli huipussaan, saattoi
-hän kulkea pitkät matkat lapsia etsien ja siepaten niitä majoista kuin
-hyeena. Mutta kukaan ei tahtonut kuitenkaan koskea häneen hänessä
-asustavan hengen tähden, eivät nekään, joiden lapsia hän oli murhannut.
-
-Umslopogaas ja Nada saapuivat sitten notkoon, jossa tuo lastenmurhaaja
-asusti, ja istahtivat vesilammikon reunalle luolan lähelle palmikoimaan
-kukkakiehkuraa. Hetkisen kuluttua poistui Umslopogaas Nadan luota
-etsiäkseen kallioliljoja, joista hän piti, ja huhuili palatessaan
-Nadalle herättäen siten naisen, joka nukkui luolassaan, sillä tämä
-liikkui ulkona vain öisin kuten sakaali. Nainen syöksähti ulos keihäs
-kädessä vainuten verta ja keksi heti Nadan, joka istui nurmikolla
-kukkasia sitoen, ja alkoi hiipiä lähemmäksi. Samassa tunsi Nada --
-lapsi kertoi minulle niin -- kylmän tuulahduksen ja pelästyi suuresti,
-vaikka hän ei nähnytkään naista, joka aikoi murhata hänet. Hän pudotti
-kukat maahan ja katsahti lammikkoon, jonka kalvossa hän näki ylhäältä
-häntä kohti hiipivän lastensurmaajan inhottavat kasvot, tukka valuen
-silmille ja silmät kiiluen kuin leijonan silmät.
-
-Nada hypähti huudahtaen ylös ja pakeni polkua pitkin sinnepäin, johon
-Umslopogaas oli mennyt, mielipuoli kintereillään. Umslopogaas kuuli
-huudon ja kääntyi syöksyen kukkulan harjanteen yli, ja katso, raivotar
-oli aivan hänen edessään. Tämä oli jo tarttunut Nadan tukkaan ja keihäs
-oli jo koholla surmaniskuun. Umslopogaasilla ei ollut keihästä,
-pienoinen kepakko vain, mutta siitä huolimatta hän hyökkäsi naisen
-kimppuun iskien tätä niin tuimasti käsivarteen, että nainen hellitti
-kätensä tytön tukasta ja kääntyi kiljahtaen poikaa kohti aikoen
-lävistää tämän keihäällään, jolloin Umslopogaas hypähti syrjään. Iskua
-seurasi heti toinen, mutta Umslopogaas väisti senkin hypäten korkealle
-ilmaan. Kolmannella iskulla keihäs sattui hänen olkapäähänsä, vaikka
-hän heittäytyikin pitkälleen maahan, mutta samalla hänen ruumiinsa
-paino väänsi aseen mielipuolen kädestä, ja ennenkuin tämä ehti tarttua
-häneen, oli hän jo kauempana keihäs vielä olkapäässä kiinni.
-
-Silloin nainen kääntyi ja syöksyi raivosta ulvoen Nadaa kohti aikoen
-surmata tämän käsin. Mutta Umslopogaas oli hammasta purren kiskaissut
-keihään haavasta ja hyökkäsi samassa karjahtaen mielipuolen kimppuun,
-joka sieppasi suuren kiven ja sinkautti sen poikaa kohti sellaisella
-voimalla, että se murskautui pirstoiksi iskiessään kallioon pojan
-takana. Mutta Umslopogaas ei säikähtänyt, vaan hyökkäsi päin, ja hänen
-iskunsa oli niin tuima, että keihäänkärki tunkeutui naisen selästä
-ulos, ja nainen kaatui kuolleena maahan. Sitten Nada sitoi
-Umslopogaasin haavan, joka oli hyvin syvä, ja ankaria tuskia kärsien
-poika vihdoin pääsi kotiin ja kertoi minulle seikkailunsa.
-
-Silloin alkoivat muutamat rähistä ja vaativat, että pojan täytyi
-kuolla, koska hän oli tappanut hengen riivaaman henkilön. Mutta minä
-kielsin. Poikaan ei kosketa. Hän oli tappanut naisen omaa ja
-sisarensa henkeä puolustaessaan, ja jokaisella oli oikeus tappaa
-itsepuolustuksekseen, paitsi ei kuningasta ja hänen käskyläistään.
-Sitäpaitsi, sanoin minä, oli tuossa naisessa asustanut henki ollut
-paha, sillä eiväthän hyvät henget vaadi lapsia surmattavaksi, vaan
-pikemminkin karjaa, sillä meillä ei ole tapana uhrata hengillemme
-ihmisiä, ei sotavankejakaan, vaikka nuo basutu-koirat tekevätkin niin.
-Mutta rähinä vain yltyi, sillä taikurit olivat saaneet päähänsä, että
-pojan täytyi kuolla. Hän oli tappanut henkilön, joka oli ollut hengen
-riivaama, ja siitä koituisi paljon pahaa, jos pojan sallittaisiin elää.
-Vihdoin sai kuningaskin kuulla asiasta. Hän kutsutti minut ja pojan
-luoksensa ja käski taikurienkin olla saapuvilla.
-
-Taikurit selittivät ensin mielipiteensä ja vaativat, että pojan oli
-kuoltava, ja Chaka kysyi heiltä, mitä tapahtuisi, jos pojan
-sallittaisiin elää. He vastasivat, että murhatun naisen henki tekisi
-paljon pahaa kuninkaalliselle huoneelle. Chaka kysyi, tapahtuisiko
-mitään kuninkaalle itselleen. He tiedustelivat asiaa hengeltään ja
-vastasivat sitten kieltävästi; ei hänelle itselleen, mutta jollekin
-hänen seuraajalleen. Chaka sanoi siihen, ettei hän välittänyt
-rahtuakaan siitä, mitä jollekin hänen seuraajalleen tapahtuisi, olipa
-se sitten hyvää tahi pahaa. Sitten hän puhui Umslopogaasille, joka
-katsoi häntä rohkeasti silmiin kuten vertainen vertaistaan.
-
-"Poika", sanoi hän, "onko sinulla jotakin sanottavaa, minkätähden sinua
-ei tapettaisi näiden miesten vaatimuksen mukaan?"
-
-"On, oi Musta", vastasi Umslopogaas. "Tapoin naisen puolustaessani
-henkeäni."
-
-"Ei muuta asiaa", sanoi Chaka. "Jos minä, kuningas, tahtoisin tappaa
-sinut, tappaisitko sinä minut tahi käskyläiseni? Naisessa ollut henki
-oli kuningashenki, joka käski tappaa sinut; sentähden olisi sinun
-pitänyt alistua kohtaloosi. Eikö sinulla ole muita syitä?"
-
-"On, Elefantti", vastasi Umslopogaas. "Nainen olisi murhannut sisareni,
-jota rakastan enemmän kuin omaa elämääni."
-
-"Ei muuta asiaa", sanoi Chaka. "Jos minä käskisin tappaa sinut jostakin
-syystä, enkö samalla käskisi tappaa kaikkia omaisiasikin? Eikö
-kuningashenki menettelisi aivan samoin? Ellei sinulla ole muuta
-sanomista, niin sinun täytyy kuolla."
-
-Nyt pelästyin, sillä pelkäsin Chakan antavan käskyn surmata taikurien
-vaatimuksesta pojan, jota sanottiin minun pojakseni. Mutta Umslopogaas
-katsahti ylös ja vastasi rohkeasti kuten mies, joka ei rukoile armoa,
-vaan vaatii oikeuttaan.
-
-"Sanon sinulle tämän, oi vihollisten surma, ja ellei se riitä, niin
-heretkäämme juttelemasta ja minut tapettakoon. Sinä, kuningas, olit
-käskenyt tappaa tuon naisen, mutta käskyläisesi jättivät hänet rauhaan,
-koska he luulivat häntä hulluksi. Olen täyttänyt kuninkaan käskyn; olen
-surmannut naisen, olipa hän hullu tahi viisas, jonka kuningas oli
-käskenyt surmata enkä ole ansainnut kuolemaa, vaan palkkion."
-
-"Hyvin puhuttu, Umslopogaas!" vastasi Chaka. "Kymmenen härkää
-annettakoon tälle pojalle, jolla on miehen sydän; hänen isänsä
-vaalikoon eläimiä poikansa lukuun. Oletkos nyt tyytyväinen,
-Umslopogaas?"
-
-"Otan, mikä minulle on tulevaa ja kiitän kuningasta, koska hänen ei
-tarvitse maksaa minulle, ellei hän tahdo", vastasi Umslopogaas.
-
-Chaka tuijotti poikaan hetkisen ja näytti jo vihastuvan, mutta
-purskahti sitten nauruun.
-
-"Kas vain", sanoi hän, "kauan sitten oli Senzangaconan majassa vasikka,
-joka oli aivan tämän kaltainen. Poika on aivan samanlainen kuin minä
-olin. Jatka, kuten olet alkanutkin, poikaseni, ja matkasi päässä sinua
-ehkä tervehditään _bayéte_-huudolla. Mutta minun tielleni älä tule,
-sillä kahden samanlaisen on mahdotonta sopia. Ja nyt poistu!"
-
-Lähdimme heti, mutta mennessämme huomasin taikureiden supisevan
-keskenään, sillä he olivat närkästyneet ja ennustelivat onnettomuuksia.
-He kadehtivat minua ja olivat toivoneet voivansa iskeä minua suoraan
-sydämeen, saattamalla pojan, jota sanottiin lapsekseni, turmioon.
-
-
-
-
-VIII.
-
-TAIKUREIDEN TAPPIO.
-
-
-Tämän jälkeen oli aivan rauhallista aina sadonkorjuujuhlan loppuun
-saakka. Juhlankin aikana tapettiin vain muutamia, vaikka taikurit
-olivat koolla pitäen suuren neuvottelun, _ingomboco_, jossa he
-vainusivat ja paljastivat vehkeilyjä kuningasta vastaan ja ilmiantoivat
-suuren joukon syyllisiä. Zulu-maassa olivat asiat nyt kehittyneet sille
-kannalle, että kaikki vapisivat taikureiden edessä. Kukaan ei nukkunut
-yötään rauhallisesti, sillä aamulla saattoi jonkun tietäjän,
-_isanusin_, sauva koskettaa häneen, jolloin hänen täytyi kuolla.
-
-Chaka ei sanonut ensin mitään ja niinkauan kuin syytetyt -- niitä oli
-paljon -- olivat väkeä, joista hän tahtoi päästä, hän oli tyytyväinen.
-Mutta kun taikurit alkoivat ajaa omia tarkoitusperiään syyttämällä
-henkilöitä, joista Chaka piti, vihastui hän. Maan tapa oli nimittäin
-sellainen, että taikureiden syyttämän henkilön täytyi kuolla kaikkine
-omaisineen, joten kuningas oli pahemmassa kuin pulassa, sillä hän
-tuskin rohkeni pelastaa niitäkään, joita hän rakasti. Eräänä iltana,
-kun synkät mietteet vaivasivat häntä, menin häntä katsomaan. Päivällä
-oli pidetty _ingomboco_ ja taikurit olivat tuominneet kuolemaan viisi
-hänen uljainta sotapäällikkökään ja paljon muitakin. Kaikki oli
-surmattu ja sotureita oli lähetetty tappamaan heidän vaimonsa ja
-lapsensakin. Chaka oli nyt raivoissaan kaiken tämän johdosta ja avasi
-minulle sydämensä.
-
-"Zulu-maata hallitsevat vain taikurit enkä minä, Mopo Makedaman poika",
-sanoi hän minulle. "Eikö sitten rajaa olekaan? Lopuksi kai taikurit
-koskettavat sauvallaan minuun ja minutkin tapetaan? He ovat -- liian
-mahtavia, nämä tietäjät, ja synkistyttävät koko maan kuin yön varjo.
-Sano minulle, miten minä voisin päästä heistä."
-
-"Keihässillan kulkijat sortuvat ennemmin tahi myöhemmin, oi kuningas",
-vastasin minä hämärästi; "eivätkä taikuritkaan astele vakavasti tuolla
-sillalla. Eikö taikurinkin sydän voi tauota sykkimästä?. Eikö hänenkin
-hurmettaan saa huppelehtimaan?"
-
-Chaka katsoi minuun pitkään. "Olet rohkea mies, Mopo, kun tohdit puhua
-minulle noin", sanoi hän. "Etkö tiedä, että on pyhyydenloukkaus koskea
-johonkin taikuriin?"
-
-"Sanoin vain, mitä kuningas ajattelee", vastasin minä. "Kuule, oi
-kuningas, on pyhyydenloukkaus koskea johonkin taikuriin, mutta entä,
-jos taikuri onkin valehtelija? Entä jos hän vainuaa väärin ja tuomitsee
-siten viattoman kuolemaan? Onko siis rikos saattaa hänet samaan
-kohtaloon, jonka hän on niin monelle valmistanut? Sano, oi kuningas!"
-
-"Hyvin puhuttu!" vastasi Chaka. "Sanopas nyt, Makedaman poika, miten
-tämä asia olisi selvitettävä?"
-
-Kumarruin eteenpäin ja kuiskasin jotakin Mustan korvaan ja hän
-nyökäytti hyväksyvästi päätään. Annoin hänelle neuvon, sillä minä olin
-nähnyt tietäjäin, _isanusien_, konnuuden ja pelkäsin omaa ja kaikkien
-rakkaitteni henkeä. He vihasivat minua sentähden, että olin heidän
-tiedoissaan ja taidoissaan mestari, jolla oli terävä silmä ja herkkä
-korva.
-
-Eräänä aamuna tapahtui sitten jotakin merkillistä. Kuningas syöksyi
-portistaan kovasti huutaen ja käski kaikkien tulla katsomaan minkä
-konnantyön joku noita oli tehnyt hänelle. Mentiin katsomaan ja nähtiin,
-että kuninkaan asunnolle vievän portin pielet oli tahrittu verellä.
-Taisteluissa karaistuneiden miesten polvet vapisivat, kun he näkivät
-näyn ja naiset puhkesivat äänekkäisiin valituksiin, kuin jotakin
-kuollutta surren; he valittivat kauhusta, jonka tuo hirveä enne
-aiheutti.
-
-"Kuka on tehnyt tämän?" kysyi Chaka hirveällä äänellä. "Kuka on
-tohtinut pirskoittaa verta kuninkaan porttiin ja manata hänelle
-onnettomuuksia?"
-
-Kukaan ei vastannut, ja Chaka jatkoi: "Tämä ei olekaan pikku asia, joka
-huuhdotaan unohduksiin vain parin miehen verellä. Mies, joka teki
-tämän, ei kuole yksinään tahi astu henkien maahan vain muutamien
-harvojen seurassa. Hänen koko heimonsa on seuraava häntä, pienimmät
-lapsetkin ja karjakin viimeistä päätä myöten! Kiiruhtakoot
-sanansaattajat itään ja länteen, pohjoiseen ja etelään käskemään kokoon
-maan kaikki taikurit! Kaikkien rykmenttien komentajat ja jokaisen kylän
-päälliköt tulkoot myös saapuville! Kymmenentenä päivänä tästä päivästä
-lukien pidettäköön neuvottelu, _ingomboco_, ja tästä on tuleva
-sellainen noitien ja konnien vainuaminen, ettei Zulumaassa ole moista
-ennen nähty."
-
-Sanansaattajat lähtivät täyttämään kuninkaan käskyä saatuaan
-ylimyksiltä, _indunoilta_, tietää koollekutsuttavien henkilöiden nimet,
-ja päivä päivältä kokoontui väkeä kuninkaan porteille ylistäen tätä
-äänekkäästi, polvillaan ryömien. Mutta hän ei suvainnut vastata
-kenellekään. Erään ylimyksen hän tapatti, koska tämä kantoi kädessään
-kuninkaallisesta punapuusta tehtyä keihästä, jonka Chaka itse oli
-kerran antanut hänelle.
-
-Iltana ennen neuvottelun pitoa astuivat taikurit, miehet ja naiset,
-kaupungin portista sisälle. Heitä oli puolitoistasataa, ja he olivat
-naamioineet itsensä hirveän näköisiksi ihmisluilla, kalanpyrstöillä,
-häränhännällä, surmattujen pahantekijöiden rasvalla ja käärmeennahalla.
-He astuivat vaieten eteenpäin, kunnes saapuivat kuninkaan asunnon
-_intunkulun_, edustalle. Siinä he pysähtyivät ja lauloivat
-tervehdyslaulunsa kuninkaalle:
-
-    "Olemme tulleet, oi kuningas, luolista ja soiden kätköistä
-    Tapettujen veressä kylpemään.
-    Olemme koonneet joukkomme
-    Suurta tappoa vainuavien korppikotkain lailla.
-
-    Emme tule yksinämme, oi kuningas; aaveiden seurassa kuljemme,
-    Aaveiden, jotka kuiskaavat meille tuomitun nimen.
-    Emme tule yksinämme, sillä me olemme kuoleman väkeä ja lapsia
-    Ja hän johtaa askeleemme tuomitun luo.
-
-    Punainen kuu valaisee aavikon aukeita ja verinen päivä
-       laskee länteen.
-    Katsokaa, konnat, ja sanokaa niille hyvästit,
-    Sillä teitä on satoja, jotka toivotte kuninkaalle pahaa
-    Haa! pian sanomme me teille hyvästit!"
-
-He vaikenivat ja siirtyivät heille varatulle alueelle viettämään yötä
-loihtuja lukien ja taikoja tehden. Mutta ne, jotka olivat kokoontuneet
-kulkuetta katsomaan, vapisivat laulun sanat kuullessaan, sillä he
-tiesivät vallan hyvin, ettei moni mies näkisi enää auringon laskevan.
-Minä vapisin myöskin, sillä sydämeni oli täynnä pelkoa. Ah, isäni,
-päivät, jolloin Chaka hallitsi, olivat pahoja päiviä ja kuolema vaani
-meitä joka käänteessä! Silloin ei voinut kukaan sanoa henkeään
-omakseen, ei vaimojaan, ei lapsiaan, ei mitään. Kuningas oli kaiken
-herra, ja mitä sodat säästivät, sen tuhosivat taikurit.
-
-Päivä valkeni hitaasti ja ennenkuin oli aivan valoisakaan, tulivat
-airueet käskemään kaikkia kuninkaan ingombocoon. Miehiä saapui
-sadoittain lyhyet kepit mukanaan, sillä aseiden kantaminen oli kuoleman
-uhalla kielletty, ja istuutuivat suuriin piireihin kuninkaan porttien
-eteen. Oh, he olivat murheellisen näköiset, eikä heille maistunut ruoka
-sinä aamuna, heille, kuoloon kulkijoille He istuutuivat ja piirien
-ympärille asettui joukko rotevia ja julmia sotureita, oikein
-valioväkeä, aseina vain nuijat. Ne olivat pyöveleitä!
-
-Kun kaikki olivat valmiit, astui kuningas ulos ylimysten ja minun
-seuraamana. Kun hän ilmestyi leopardin talja yllään ja päätä pitempänä
-kaikkia muita, heittäytyi kansa maahan ja jokaisen huulilta kajahti
-äkkiä ja voimakkaasti kuninkaallinen tervehdys _bayéte!_ Mutta Chaka ei
-ollut huomaavinaan mitään; hänen otsansa oli synkkä kuin pilvinen
-vuorenhuippu. Hän katsahti väkijoukkoon ja pyöveleiden ketjuun, ja
-minne hänen katseensa osui, siellä miehet kalpenivat pelosta. Sitten
-hän istahti häntä varten aukeaman laitaan varatulle tuolille suuren
-piirin pohjoispuolelle.
-
-Hetkisen oli aivan hiljaista. Sitten tuli naisten asunnon portista
-joukko nuoria helmillä koristeltuja tyttöjä tanssien ja kantaen
-vihreitä oksia. He taputtivat käsiään ja lauloivat tullessaan:
-
-    "Olemme kuninkaan juhlan airueet. Ah!
-       Korpit tänään pitoja pitävät. Ah! Ah!
-    Hyvä -- hyvä on kuolla kuninkaan edestä!"
-
-He vaikenivat ja järjestäytyivät riviin meidän taaksemme. Sitten Chaka
-kohotti kätensä ja samassa alkoi kuulua juoksevien askelten töminää.
-Kuninkaan majojen takaa ilmestyi taikureiden mahtava lauma -- miehet
-oikealta ja naiset vasemmalta. Jokaisella oli vasemmassa kädessään
-jonkun villi-eläimen häntä ja oikeassa kimppu heittokeihäitä ja
-pienoinen kilpi. He olivat kauheat nähdä ja kun he juoksivat, kalisivat
-luut, ja käärmeennahat ja häränrakot liehuivat takana ilmassa, kasvot
-kiilsivät rasvasta, silmät tuijottivat kuin kalansilmät ja huulet
-mutkistelivat nälkäisesti, kun he silmäilivät ympäri kuolonpiiriä. Ha!
-Ha! Nuo konnat eivät voineet arvata, ketkä olisivat tappajat ja ketkä
-tapettaisiin ennen auringon laskua!
-
-He lähestyivät kuin kuoleman kolkko kulkue syvän hiljaisuuden
-vallitessa, jonka vain heidän askeltensa töminä ja luukoristeiden kuiva
-kalina rikkoivat, ja pysähtyivät pitkään riviin Chakan eteen. Hetkisen
-he seisoivat vaiti, mutta yht'äkkiä ojensi jokainen pienen kilpensä
-eteenpäin ja kaikki huudahtivat yhteen ääneen:
-
-"Terve, isä!"
-
-"Terve, lapset!" vastasi Chaka.
-
-"Mitä sinä halajat, isä? Vertako?"
-
-"Syyllisten verta!"
-
-He kääntyivät puhelemaan keskenään, ja miehet puhuivat naisille:
-
-"Zulu-leijona halajaa verta."
-
-"Hän on tuleva kylläiseksi", vastasivat naiset.
-
-"Zulu-leijona vainuaa verta."
-
-"Hän on näkevä sitä!" huusivat naiset.
-
-"Hänen silmänsä etsivät rikollisia."
-
-"Hän voi pitää niitä kuolleina!" kirkuivat naiset.
-
-"Hiljaa!" ärjäisi Chaka. "Älkää tuhlatko aikaa lörpöttelyyn, vaan
-toimikaa. Kuulkaa! Heittiöt ovat kohdistaneet noituutensa minuun ja
-ovat rohjenneet tahria verellä kuninkaan portit. Löytäkää heidät vaikka
-maan uumenista, te rotat! Kiitäkää ilmojen teitä ja etsikää nuo
-lurjukset, te korppikotkat! Nuuskikaa jokainen maja ja ilmaiskaa noiden
-kirottujen nimet, te sakaalit, te yömetsästäjät! Kiskokaa heidät
-luolistaan, jos he ovat kätkeytyneet, maan ääristä, jos he ovat
-paenneet, haudoista, jos he ovat kuolleet! Työhön! Työhön! Osoittakaa
-heidät minulle ja palkkanne on oleva suuri; heidät tuhotaan, vaikka he
-olisivat kokonainen kansakunta. Alkakaa kymmenmiehisissä joukoissa,
-sillä teitä on paljon ja kaiken pitää olla valmis ennen auringon
-laskua. Nyt alkakaa!"
-
-"Ennen auringon laskua, isä", vastasivat he.
-
-Kymmenen naista astui nyt esiin ja heitä johti sen ajan kuuluisin
-naistaikuri -- eräs iäkäs nainen nimeltään Nobela, jonka näköä pimeys
-ei voinut verhota, jolla oli yhtä herkkä vainu kuin koiralla, ja joka
-kuuli öisin huutelevien vainajien puheet ja kertoi tarkkaan kaikki
-kuulemansa. Kaikki muut taikurit, miehet ja naiset, istuivat
-puoliympyrään kuninkaan eteen, mutta tämä nainen astui esiin yhdeksän
-toverinsa seurassa. He kääntyivät itään ja länteen, pohjoiseen ja
-etelään tarkastellen taivasta; he kääntyivät itään ja länteen,
-pohjoiseen ja etelään tutkien maata; he kääntyivät itään ja länteen,
-pohjoiseen ja etelään tutkistellen miesten sydämiä. Sitten he ryömivät
-ympäri piiriä kuin kissat ja heittäytyivät maahan nuuskien multaa, ja
-koko ajan vallitsi mitä syvin hiljaisuus kuin keskiyön hetkellä. Miehet
-kuuntelivat oman sydämensä lyöntiä ja silloin tällöin äännähti joku
-puiden oksille istahtanut korppikotka.
-
-Vihdoin virkkoi Nobela:
-
-"Vainuatteko hänet, sisareni?"
-
-"Vainuamme", vastattiin.
-
-"Istuuko hän idässä, sisareni?"
-
-"Hän istuu idässä".
-
-"Onko hän muukalaisen poika, sisareni?"
-
-"Hän on muukalaisen poika."
-
-Sitten he ryömivät lähemmäksi, ryömivät polvillaan käsiinsä nojaten,
-kunnes he olivat kymmenen askeleen päässä paikasta, jossa minä istuin
-ylimysten joukossa kuninkaan lähellä. Ylimykset katsahtivat toisiinsa
-pelosta kalveten, ja, isäni, minun polveni menivät aivan voimattomiksi
-ja luitten ydin suli vedeksi, sillä minä tiesin, ketä he tarkoittivat
-muukalaisen pojasta puhuessaan. Minä se olin, isäni; he aikoivat
-syyttää minua, ja jos niin kävi, niin minut ja kaikki omaiseni
-surmattaisiin, sillä kuninkaan valakaan tuskin kykeni suojelemaan minua
-taikureita vastaan.
-
-Katselin heidän julmia kasvojaan heidän madellessaan eteenpäin kuin
-käärmeet. Katsahdin taakseni ja näin pyöveleiden tarttuvan tiukasti
-nuijiinsa ollen valmiit antamaan kuolon iskun. Silloin muistin sanat,
-jotka olimme kuiskailleet kuninkaan kanssa kahdenkesken tämän
-neuvottelun koollekutsumisesta, ja toivo hiipi sydämeeni kuin taivaalle
-päivän ensimmäinen kajo myrskyisen yön jälkeen. Paljon en kuitenkaan
-tohtinut vielä toivoa, sillä saattoihan olla, että kuningas oli vain
-virittänyt minulle ansan. Taikurit olivat nyt aivan lähellä ja
-pysähtyivät.
-
-"Olemmeko uneksineet väärin, sisareni?" kysyi Nobela.
-
-"Mitä öisin uneksimme, sen näemme päivällä", vastattiin.
-
-"Kuiskaanko hänen nimensä korvaanne, sisareni?" kysyi Nobela-vanhus.
-
-He kohottivat päänsä maasta kuin käärmeet ja nyökkäsivät, ja kun he
-nyökkäsivät, kalisivat luukoristeet heidän kuihtuneilla kauloillaan.
-Siten he nojasivat päät yhteen muodostaen ympyrän, ja Nobela pisti
-päänsä piirin keskelle ja kuiskasi yhden ainoan sanan.
-
-"Ha! Ha!" nauroivat he. "Me kuulemme. Aivan niin. Se on hänen nimensä.
-Nimitettäköön hänet sillä nimellä tässä Taivaan kasvojen edessä, hänet
-ja koko hänen sukunsa. Älköön hän sitten kuulko enää milloinkaan mitään
-muita nimiä!"
-
-Samassa he hypähtivät ylös ja syöksyivät minua kohti Nobela etunenässä
-osoittaen minua villieläimen hännillä, joita he pitivät kädessään.
-Nobela sipaisi minua kasvoihin ja huudahti:
-
-"Terve sinulle, Mopo Makedaman poika! Sinä olet tahrinut kuninkaan
-portinpielet verellä saattaaksesi onnettomuutta kuninkaalle.
-Hajoitettakoon majasi maan tasalle!"
-
-Minä näin hänen tulevan ja tunsin kuin unessa kasvoihini suunnatun
-iskun. Kuulin pyöveleiden askeleet heidän kiiruhtaessaan paikalle
-raastaakseen minut kamalaan kuolemaan, mutta kieleni oli liimautunut
-kitalakeeni -- enkä saanut sanaakaan suustani. Katsahdin kuninkaaseen
-ja olin kuulevinani hänen mutisevan: "Läheltä piti, ettei osunut!"
-
-Sitten hän kohotti keihäänsä ja kaikki vaikenivat. Pyövelit
-pysähtyivät, taikurit seisoivat ojennetuin käsin, ja kaikki olivat kuin
-lumouksen jäykistämät.
-
-"Seis!" sanoi hän. "Astu sivulle, Makedaman poika, jota syytetään
-rikoksesta! Ja sinä myös, Nobela, astu sinäkin sivulle seuralaisinesi,
-jotka syytätte häntä! Mitä? Pitäisikö minun tyytyä yhden koiran
-kuolemaan? Jatkakaa vainuamistanne, te korppikotkat, jatkakaa, joukko
-joukolta! Päivä on työtä varten, illalla juhlitaan!"
-
-Nousin hämmästyneenä ja astuin sivulle. Naistaikurit astuivat myös
-hämmästyksen valtaamina sivulle, sillä eihän moista vainuamista oltu
-nähty milloinkaan tässä maassa. Mies, johon taikuri oli koskenut, oli
-siihen hetkeen saakka heti tapettu. Miksi siis, ihmettelivät miehet,
-viivyteltiin tuomion täytäntöönpanoa? Taikurit ihmettelivät myös ja
-katsoivat kuninkaaseen selvyyttä saadakseen kuten katsotaan
-ukkospilveen salamaa odotettaessa. Mutta Musta ei virkkanut sanaakaan.
-
-Niin me seisoimme sivulla, ja toinen ryhmä naistaikureita aloitti
-temppunsa. He työskentelivät kuten edellisetkin, mutta kuitenkin hiukan
-eri tavalla, sillä taikureiden tapa on, ettei kaksi menettele aivan
-samoin vainuamisen jalossa taidossa. Ja tämä ryhmä sipaisi useampia
-kuninkaan neuvonantajia kasvoihin syyttäen heitä rikoksesta.
-
-"Astukaa sivulle!" sanoi kuningas miehille, jotka oli osoitettu
-syyllisiksi, "ja te, jotka olette saaneet ilmi heidän konnuutensa,
-yhtykää tuohon joukkoon, joka syyttää Mopoa Makedaman poikaa. Voihan
-olla, että kaikki ovat syylliset."
-
-Käskyä toteltiin heti ja kolmas ryhmä ryhtyi toimeen. Muutamia
-uljaimpia sotapäälliköitä mainittiin nyt syyllisiksi ja tämä joukko sai
-jälleen astua syrjään samoinkuin heidän syyttäjänsäkin.
-
-Niin jatkettiin koko päivä. Naistaikurit astuivat esiin ryhmä toisensa
-jälkeen, osoittivat uhrinsa ja saivat astua sivulle edellisten joukkoon
-samoinkuin tuomitutkin, kunnes naisia ei ollut enää yhtään jäljellä.
-Sitten tuli miestaikureiden vuoro, ja minä näin, että heidän sydämensä
-olivat täynnä pelkoa; he pelkäsivät ansaa. Mutta kuninkaan käsky oli
-täytettävä, ja vaikka heidän taitonsa petti, oli uhrit kuitenkin
-löydettävä. He nyppivät miehen sieltä ja toisen täältä, kunnes meitä
-tuomituita oli suuren suuri joukko. Istuimme vaiti maassa ja katselimme
-surullisesti toisiamme ja aurinkoa, joka aleni alenemistaan
-taivaanrantaa kohti, ja jonka luulimme näkevämme viimeisen kerran. Ja
-kuta pitemmälle päivä kului, sitä hurjemmiksi kävivät taikurit, jotka
-eivät olleet vielä taitoaan koettaneet. Ne hyppivät korkealle ilmaan,
-kiristelivät hampaitaan ja kierivät maassa pidellen kädessään
-käärmeitä, joita he söivät elävältä manaten henkiä ja huudellen
-muinaisten kuningasten nimiä.
-
-Vihdoin oli päivä kulunut iltaan ja viimeinen taikuriryhmä ryhtyi
-työhön vainuten syyllisiksi muutamia kuninkaan vaimojen asunnon,
-_emposenin_, vartijoita. Mutta heidän joukossaan oli eräs nuori mies,
-pitkä ja ryhdikäs, joka ei ottanut osaa toveriensa mellastukseen, vaan
-seisoi erillään tuon suuren piirin keskellä ja tarkasteli taivasta. Ja
-kun hänen kumppaninsa olivat tehneet työnsä ja siirtyneet sivulle
-samoinkuin heidän syyttämänsä henkilötkin, huudahti kuningas kovalla
-äänellä tälle viimeiselle taikurille kysyen hänen nimeään ja heimoaan
-ja miksi hän ei tehnyt velvollisuuttaan.
-
-"Nimeni on Indabazimbi, Arpin poika, oi kuningas, ja kuulun
-maquilisini-heimoon", vastasi nuorukainen. "Käskeekö kuningas minun
-vainuta henkilön, jonka henget sanovat tehneet tämän konnantyön?"
-
-"Käsken", sanoi kuningas.
-
-Silloin nuorukainen Indabazimbi astui suoraan piirin poikki huutamatta
-tahi soikottelematta käsillään, vaan kuten mies, joka astelee vanhaa
-tuttua tietään majastaan karja-aitaukselle, ja löi kädessään olevalla
-hännällä kuningasta kasvoihin sanoen: "Syyllinen on _Yläpuolellani
-Kaartuva Taivas_!"
-
-Läsnäolijani joukosta kuului ihmettelevää mutinaa, ja kaikki
-kurkottivat päätään nähdäkseen, kuinka tuo huimapää surmattaisiin
-hirvein kidutuksin. Mutta Chaka nousi ja nauroi hurjasti.
-
-"Sinäpä sen sanoit", huudahti hän, "ja vain sinä! Kuulkaa kaikki!
-_Minä_ itse sen tein! _Minä_ sivelin veren porttini pieliin; omin käsin
-minä sen sivelin saadakseni tietää, kuka taikureista puhuu totta ja
-kuka valehtelee. Nyt näyttää siltä, että koko Zulu-maassa on vain yksi,
-joka puhuu totta -- tämä nuorukainen tässä -- ja valehtelijoita,
-katsokaa, niitähän on kuin lehtiä puussa. Katsokaa, tuossa he seisovat
-ja tuossa ovat ne, jotka he ovat tuominneet syyllisiksi -- viattomia
-kaikki, jotka he olisivat antaneet koiran kuolemalle alttiiksi
-vaimoineen ja lapsineen. Nyt minä kysyn teiltä, lapseni, minkä palkkion
-he ovat ansainneet?"
-
-Silloin kuului kansanjoukosta jyrisevä huuto: "Anna heidän kuolla, oi
-kuningas!"
-
-"Niin!" vastasi hän. "He kuolkoot, niinkuin valehtelijoiden pitääkin!"
-
-Silloin alkoivat taikurit, miehet ja naiset, parkua pelosta ja
-rukoilivat armoa raastaen ihonsa verille kynsillään, sillä kaikista
-vähimmin tahtoivat he maistaa oman lääkkeensä katkeruutta, joka oli --
-kuolema. Mutta kuningas nauroi vain sitä hurjemmin.
-
-"Kuulkaa, te siellä!" sanoi hän viitaten meihin, jotka olimme saaneet
-tuomiomme. "Nämä valehtelijat ja väärintekijät tuomitsivat teidät
-kuolemaan. Nyt kostakaa, ahmikaa kylliksenne. Tappakaa heidät, lapseni,
-tappakaa, tuhotkaa heidät kaikki -- pyyhkäiskää heidät olemattomiin --
-kaikki, paitsi tätä nuorukaista!"
-
-Silloin me syöksyimme ylös, sillä sydämemme kuohuivat vihaa, ja me
-himosimme kostoa kaikista kärsimistämme kauhuista. Tuomitut tappoivat
-tuomarinsa ja iloitsivat, että heidät oli vapautettu taikureiden sorron
-taakasta.
-
-Vihdoin oli työ tehty, ja me peräydyimme ruumiskasan luota. Kaikki oli
-hiljaa -- ei kuulunut enää rukouksia eikä kirouksiakaan. Taikurit
-vaelsivat tietä, jolle he olivat niin monta lähettäneet. Kuningas tuli
-lähemmäksi katsomaan. Hän tuli yksin, ja kaikki, jotka olivat olleet
-hänen käskyänsä täyttämässä, kumartuivat maahan ja hiipivät tiehensä
-hänen ohitseen ylistäen häntä. Minä vain seisoin paikallani lian ja
-veren tahrimana, sillä minä en pelännyt seistä kuninkaan läsnäollessa.
-Chaka läheni ja katseli tapettujen röykkiötä, jonka vaiheilla tomupilvi
-vielä häilyi.
-
-"Siinä ne ovat, Mopo", sanoi hän, "heittiöt, jotka rohkenivat
-valehdella kuninkaalle! Neuvosi virittää heille ansa oli hyvä, Mopo,
-mutta kuitenkin näytti minusta, että sinä hätkähdit, kun Nobela,
-velhotarten kuningatar, syytti sinua rikoksesta vaatien henkeäsi. No
-niin, he ovat kuolleet, ja maani hengittää jälleen vapaasti, ja paha,
-jonka he ovat aiheuttaneet, on kuin tuo tomu, joka pian vaipuu maahan
-ja häviää."
-
-Niin hän sanoi vaieten samassa, sillä katso, tomupilvessä liikkui
-jotakin, joka pyrki esiin ruumiskasasta. Sikin sokin heitetyt ruumiit
-siirtyivät hitaasti syrjään tulijan raivatessa itselleen tietä, kunnes
-hän seisoi vapaasti jaloillaan ja horjui meitä kohti kaamean ja hirveän
-näköisenä. Tulija oli vanha vaimo, ja liasta ja verestä huolimatta minä
-tunsin hänet. Se oli Nobela, hän, joka oli tuominnut minut kuolemaan ja
-jonka minä olin juuri äsken iskenyt hengettömäksi. Hän nousi nyt
-kuolleista minua kiroamaan.
-
-Vartalo ja kasvot olivat täynnä haavoja ja puku oli revitty
-riekaleiksi, jotka punoittivat verestä. Näin hänen olevan
-kuolemaisillaan, vaikka elonkipinä ei ollut vielä kokonaan sammunut, ja
-viha säihkyi hänen käärmemäisistä silmistään.
-
-"Terve kuningas!" kirahti hän.
-
-"Vaiti, valehtelija!" vastasi Chaka; "olet kuollut!"
-
-"En vielä, kuningas. Kuulin sinun ja tuon koiran puhelevan, jonka
-olisin heittänyt sakaaleille, enkä aio kuolla, ennenkuin olen
-sanottavani sanonut. Vainusin hänet tänä aamuna ollessani elossa ja
-vainuan hänet nyt kuollessanikin. Hän on totisesti noituva sinut
-verellä, Chaka -- hän ja äitisi Unandi, sekä vaimosi Baleka. Muista
-sanojani, kuningas, kun assegai punoittaa edessäsi viimeisen kerran!
-Hyvästi!" Ja hän huudahti kimeästi ja kaatui kuolleena maahan.
-
-"Röyhkeys ja valhe ansaitsevat kuoleman -- kas siinä taikurin palkka",
-sanoi kuningas huolettomasti ja pyörähti kantapäällään, mutta Nobelan
-sanat painuivat kuitenkin hänen mieleensä ainakin mikäli ne koskivat
-Unandia ja Balekaa. Siellä ne olivat kätkössä kuin siemen mullassa
-itäen vähitellen ja tuottaen hedelmän aikanaan.
-
-Siten päättyi Chakan suuri _ingomboco_, suurin, mitä milloinkaan on
-pidetty Zulu-maassa.
-
-
-
-
-IX.
-
-UMSLOPOGAASIN KATOAMINEN.
-
-
-Tämän jälkeen alkoi Chaka vahtia äitiänsä Unandia ja vaimoaan Balekaa,
-minun sisartani, ja vahdit ilmoittivat hänelle, että nuo molemmat
-naiset tulivat salaa hiipien! majaan, jossa he suutelivat ja hyväilivät
-erästä minun lastani -- erästä poikaa. Silloin Chaka muisti Nobelan
-ennustuksen ja mitä synkimmät epäluulot alkoivat raadella hänen
-sydäntään. Mutta minulle hän ei virkkanut asiasta sanaakaan, vaan
-kohteli minua kuten ennenkin. Hän ei pelännyt eikä uskonutkaan, että
-minä, hänen koiransa, vehkeilisin häntä vastaan. Tekipä hän vielä
-sitenkin, oliko se sitten sattumalta vai tarkoituksella, en tiedä, että
-hän käski minun lähteä erään heimon luo, joka asusti kaukana
-Amaswazi-maan rajoilla, laskemaan karjaa, jonka hän oli uskonut tuon
-heimon hoitoon, ja ilmoittamaan hänelle, miten paljon karja oli
-lisääntynyt. Kumarsin käskyn kuultuani ja sanoin juoksevani kuin koira,
-ja hän antoi minulle joukon sotureita saattueeksi.
-
-Palasin majaani sanomaan jäähyväiset lapsilleni ja vaimoilleni, ja sain
-kuulla, että vaimoni Anadi, poikani Moosan äiti, oli sairastunut
-erääseen kulkutautiin. Hän puheli kummia asioita ja väitti, että joku
-viholliseni oli noitunut huoneeni, mitä en epäillytkään.
-
-Mutta minun täytyi lähteä kuninkaan asioille, minkä sanoinkin
-vaimolleni Macrophalle, Nadan ja kuten luultiin Umslopogaasin, Chakan
-pojan, äidille. Hän purskahti itkuun ja takertui kiinni minuun. Kysyin,
-miksi hän itki, ja hän vastasi, että pahat aavistukset täyttivät hänen
-sydämensä. Hän oli varma, että jos poistuisin kotoa, en enää tapaisi
-elossa häntä, en tytärtäni Nadaa enkä Umslopogaasia, jota sanottiin
-pojakseni ja jota rakastin kuin omaa poikaani. Koetin lohduttaa häntä,
-mutta hän itki sitä katkerammin sanoen, että hän kyllä tiesi kaiken
-käyvän kuten hän oli sanonut.
-
-Kysyin häneltä, mitä olisi paras tehdä, sillä hänen kyyneleensä
-liikuttivat minua, ja hänen pelkonsa hiipi sydämeeni kuin laakson
-varjot hiipivät vuoren rinteille.
-
-Hän vastasi: "Ota minut mukaasi, oi herrani, että pääsen pois tästä
-maasta, jossa pilvetkin satavat verta, ja anna minun levätä rauhassa
-heimoni luona, kunnes Chakan kauhunpäivät ovat menneet."
-
-"Miten se voisi käydä päinsä?" sanoin minä. "Kukaan ei saa poistua
-kuninkaan luota hänen luvattaan."
-
-"Mies saanee toki viedä vaimonsa mukanaan", vastasi hän. "Kuningas ei
-voi tunkeutua miehen ja vaimon väliin. Sano hänelle, herrani, ettet
-enää rakasta minua, koska en voi enää synnyttää sinulle lapsia,
-minkätähden sinä lähetät minut takaisin sinne, josta tulinkin. Aikojen
-kuluttua yhdymme jälleen, jos vain saamme elää."
-
-"Olkoon niin", sanoin minä. "Lähde täältä tänä iltana Nadan ja
-Umslopogaasin kanssa ja kohtaa minut aamulla joenrannalla. Vaellamme
-yhdessä ja isäimme henget varjelkoot meitä kaikesta pahasta."
-
-Suutelimme, ja Macropha poistui kaupungista lasten kanssa kenenkään
-huomaamatta.
-
-Aamun sarastaessa minä käskin koolle Chakan antamat soturit ja matka
-alkoi. Auringon noustua saavuimme joen äyräälle, jossa tapasin vaimoni
-Macrophan ja molemmat lapset. He nousivat saapuessani, mutta minä
-katsahdin vaimooni kulmat rypyssä, eikä hänkään tervehtinyt minua.
-Soturit katselivat häntä kysyvästi.
-
-"Olen ajanut luotani tämän vaimon", sanoin minä heille. "Hän on
-kuihtunut puu, vanha, kulunut haaska, jonka minä nyt vien mukanani
-lähettääkseni hänet kotiinsa swazien maahan, josta hän tulikin. Herkeä
-itkemästä", lisäsin minä Macrophaan kääntyen, "sanaani en peruuta."
-
-"Mitä sanoo kuningas?" kysyivät soturit.
-
-"Siitä minä kyllä huolehdin", vastasin minä ja matkaa jatkettiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nyt minun täytyy kertoa, miten menetimme Umslopogaasin, Chakan pojan,
-joka oli silloin pitkä nuorukainen, mieheksi tulossa, tulinen
-luonteeltaan ja hyvin kehittynyt ja leveäharteinen ikäisekseen.
-
-Olimme kulkeneet seitsemän päivää ja seitsemännen päivän iltana
-saavuimme vuoriseen seutuun, jossa oli vain harvoja asutuksia, sillä
-Chaka oli hävittänyt seudun vuosia sitten. Ehkä tunnette paikan, isäni?
-Siellä on eräs sangen suuri ja merkillinen vuori, jossa aaveet asuvat
-ja jota sentähden sanotaankin Kummitusvuoreksi. Huipun muodostaa
-suunnaton kallionlohkare, joka on aivan vanhan naisen pään muotoinen.
-Ja tuohon kaameaan ja autioon seutuun meidän täytyi yöpyä, siliä ilta
-alkoi pimetä. Pian huomasimme, että vuoristossa oli paljon leijonia,
-sillä kuulimme niiden ärjynnän ja olimme kaikki hyvin peloissamme,
-paitsi Umslopogaas, joka ei pelännyt mitään.
-
-Rakensimme piikkisistä pensaista piirin, jonka sisällä istuimme keihäät
-varalla. Kuu nousi hetkisen kuluttua ja valaisi niin kirkkaasti --
-sattui olemaan täyden kuun aika -- että saatoimme nähdä aivan selvästi
-lavealti ympäriinsä. Noin kuuden keihäänheiton päässä oli korkea kallio
-ja kallion laella luola, jossa asusti kaksi leijonaa poikasineen. Kun
-kuu oli kirkkaimmillaan, tulivat leijonat ulos ja seisahtuivat
-jyrkänteen reunalle mukanaan kaksi pientä pentua, jotka leikkivät
-emonsa jaloissa kuin kissanpoikaset, niin että näky olisi ollut hyvin
-viehättävä, ellemme olisi olleet niin peloissamme.
-
-"Oh, Umslopogaas!" kuiskasi Nada, "haluaisinpa mielelläni saada
-tuommoisen pienen leijonan koirakseni."
-
-Poika naurahti sanoen: "Noudanko sinulle yhden, sisareni?"
-
-"Alallasi, poika!" sanoin minä. "Ei ole hyvä ottaa leijonanpentua
-pesästään."
-
-"Sellaista on tapahtunut, isäni", vastasi poika nauraen ja asiasta ei
-puhuttu sitten sen enempää.
-
-Kun leijonat olivat leikitelleet aikansa, näimme emon ottavan pennut
-suuhunsa ja kantavan luolaan. Sitten se tuli jälleen ulos ja poistui
-uroksen kera saalista etsimään, ja pian me kuulimme niiden karjunnan
-etäältä. Viritimme valkean ja paneuduimme turvallisesti nukkumaan
-tietäen, että leijonat olivat kaukana jonkun saaliin kimpussa. Mutta
-Umslopogaas ei nukkunut, sillä hän oli päättänyt noutaa penikan, jota
-Nada oli halunnut, ja ollen nuori ja huimapäinen hän ei lainkaan
-ajatellut vaaraa, johon hän saattoi meidät kaikki. Hän ei tiennyt, mitä
-pelko oli, ja jos Nada vain sanallakaan ilmaisi jonkun toivomuksen tahi
-vain ajattelikaan, niin poika ei levännyt, ennenkuin tyttö oli saanut
-mitä halusikin.
-
-Meidän nukkuessamme Umslopogaas sitten ryömi hiljaa kuin käärme
-aitauksesta ja hiipi keihäs kädessään kallion juurelle. Kiivettyään
-ylös hän tunkeutui luolaan, ja penikat, jotka kuulivat hänen tulevan,
-luulivat häntä emokseen ja alkoivat vikistä ja kehrätä toivoen saavansa
-syötävää. Näiden pimeässä hehkuvien keltaisten silmäin opastamina hän
-ryömi eteenpäin luiden yli, joita oli paljon, ja pääsi vihdoin eläinten
-luo. Toisen hän sieppasi käteensä ja toisen hän surmasi keihäällään,
-koska ei voinut viedä molempia mukanaan. Sitten hän kiiruhti tiehensä,
-ennenkuin leijonat palasivat, ja saapui leiripaikalle juuri aamun
-sarastaessa.
-
-Heräsin päivän valjetessa ja nousin katsahtaen ulos. Ja katso,
-aitauksen toisella puolen seisoi nuori Umslopogaas näyttäen
-luonnottoman suurelta aamusumussa ja nauroi. Keihäs, jonka kärjestä
-tippui vielä verta, oli hänellä hampaissa ja käsissään hän piteli
-niskasta ja takajaloista leijonanpentua sen vinkumisesta ja
-riuhtoilemisesta huolimatta.
-
-"Herää, sisareni!" huudahti hän. "Tässä on koira, jota halusit. Ah, se
-puree nyt, mutta kyllä se pian kesyttyy." Nada heräsi ja huudahti
-ilosta nähdessään pennun, mutta minä olin hetkisen aivan tyrmistynyt
-hämmästyksestä.
-
-"Sinä hullu!" huudahdin minä vihdoin, "päästä penikka, ennenkuin
-leijonat karkaavat kimppuumme."
-
-"En päästä, isä", vastasi poika synkästi. "Onhan meitä viisi keihäin
-asestettua miestä kahta kissaa vastaan. Enhän minäkään pelännyt mennä
-yksin niiden luolaan. Oletteko te kaikki muut pelkureita!"
-
-"Sinä olet järjiltäsi", sanoin minä; "päästä heti penikka!" Ja minä
-syöksyin häntä kohti riistääkseni penikan häneltä, mutta hän hyppäsi
-syrjään.
-
-"En luovu milloinkaan saaliista, jonka olen saanut", sanoin hän, "en
-ainakaan elävästä!" Ja samassa hän väänsi penikalta niskat nurin ja
-heitti sen maahan jalkojeni juureen lisäten: "Katso, olen täyttänyt
-käskysi, isäni!"
-
-Hänen vielä puhuessaan kuului luolasta kallion laelta kamala karjaisu.
-Leijonat olivat palanneet ja huomasivat ilkityön. Toinen penikka oli
-tapettu ja toinen oli kadonnut.
-
-"Aitaukseen -- takaisin aitaukseen!" huusin minä ja me hyppäsimme
-pensasvarustuksen yli toisten luo, jotka olivat tarttuneet keihäisiinsä
-väristen sekä pelosta että yökylmästä. Katsahdimme ylös ja näimme
-leijonain tulevan rinnettä alas pitkin loikkauksin penikanryöstäjän
-hajun opastamina. Uros tuli edellä ärjyen raivoisasti, ja naaras
-seurasi kintereillä, mutta oli aivan vaiti, sillä se kantoi suussaan
-penikkaa, jonka Umslopogaas oli tappanut luolassa keihäällään. Eläimet
-lähestyivät nopeasti liehuvin harjoin ja pieksivät kylkiään pitkillä
-hännillään raivosta suunniltaan.
-
-"Kirous ja kuolema sinulle, Mopon poika!" ärjäisi eräs soturi
-Umslopogaasille; "tästä kepposesta minä pehmitän sinut niin, että
-veresi pitää roiskuman!"
-
-"Pehmitä ensin leijonat ja sitten minut, jos kykenet", vastasi poika,
-"ja kiroa sitten kun olet suorittanut molemmat."
-
-Leijonat olivat nyt aivan lähellämme ja yhdyttivät kuolleen penikan,
-joka oli aitauksen ulkopuolella. Uros pysähtyi ja nuuski ruumista.
-Sitten se karjui -- karjui niin että maa vavahteli. Ja emo päästi
-suustaan kuolleen pentunsa ja otti toisen, sillä se ei voinut kantaa
-molempia.
-
-"Painaudu selkäni taakse, Nada!" huusi Umslopogaas heristäen
-keihästään, "uros valmistautuu hyppyyn.."
-
-Samassa tuo peloittavan suuri eläin painautui maahan ja ponnahti sitten
-ilmaan kuin lintu syöksyen nuolena meitä kohti.
-
-"Seivästäkää se keihäisiin!" huusi Umslopogaas ja me noudatimme
-luonnollisesti pojan kehoitusta. Paneutuen yhteen me suuntasimme
-keihäät niin, että leijona hyppäsi suoraan niiden kärkiin, jotka
-upposivat syvälle sen ruumiiseen. Mutta hyökkäyksen sysäys kaatoi
-meidät maahan, ja peto putosi suoraan päällemme iskeillen meitä ja
-keihäitä voimakkailla käpälillään ja ärjyen kivusta ja raivosta.
-Samassa se nousi takajaloilleen ja koetti tapailla hampaillaan
-rintaansa uponneita keihäitä. Silloin Umslopogaas, joka oli astunut
-sivulle hyökkäystä odottamatta, karjaisi minkä keuhkoista lähti, ja
-iski keihäänsä leijonan selkään lapojen väliin, niin että eläin
-tupertui valittavasti voihkaisten kuolleena tanterelle.
-
-Naaras oli seisonut sillä aikaa aitauksen ulkopuolella toinen kuollut
-pentu suussaan, sillä se ei tahtonut luopua kummastakaan, mutta kun se
-kuuli puolisonsa viimeisen kuolinvoihkauksen, päästi se penikan ja
-painautui hyppyyn. Umslopogaas oli yksin sitä vastaanottamassa, sillä
-vain hän oli ehtinyt irroittaa keihäänsä kuolleen leijonan ruumiista,
-ja naaras kimposi poikaa kohti, joka seisoi paikallaan kuin kallio.
-Keihäs tunkeutui eläimen rintaan, mutta huumaava isku kaatoi
-Umslopogaasin maahan, niin että hän joutui joko kuolleena tahi
-tajutonna naarasleijonan valtavan ruhon alle. Eläin hyppäsi ylös
-katkennut keihäs rinnassaan, nuuski Umslopogaasia, ja sieppasi tämän
-sitten suuhunsa lanteiden kohdalta, ikäänkuin olisi tiennyt, että poika
-oli pentujen ryöstäjä, ja syöksyi aitauksen yli.
-
-"Oi, pelastakaa hänet!" huusi Nada tuskallisesti, ja me kiiruhdimme
-huudellen naarasleijonan jälkeen.
-
-Hetkisen seisoi tämä kuolleiden pentujensa ääressä Umslopogaas suussaan
-roikkuen, ja katseli niitä ikäänkuin ihmetellen, ja me toivoimme jo,
-että se päästäisi pojan, mutta kuullessaan huutomme se kääntyi ja
-loikkasi pensaikkoon Umslopogaas suussaan. Sieppasimme keihäämme ja
-kiiruhdimme jälkeen, mutta maaperä muuttui pian louhikkoiseksi, ja
-etsimmepä kuinka tarkkaan hyvänsä, emme löytäneet jälkeäkään
-Umslopogaasista ja leijonasta. Molemmat olivat kadonneet kuin höyry
-ilmaan. Palasimme leiriin ja, ah, sydämeni oli pakahtua, sillä rakastin
-poikaa niinkuin hän olisi todellakin ollut oma poikani. Mutta minä
-tiesin, että hän oli kuollut -- mitään toivoa ei ollut.
-
-"Missä on veljeni?" huusi Nada, kun palasimme takaisin.
-
-"Mennyttä", vastasin minä. "Häntä ei löydetä enää milloinkaan."
-
-Silloin purskahti tyttö haikeaan itkuun ja heittäytyi maahan sanoen:
-"Toivoisin, että olisin saanut kuolla veljeni keralla!"
-
-"Lähtekäämme", virkkoi vaimoni Macropha. "Eikö sinulla ole kyyneltäkään
-pojallesi?" kysyi eräs soturi.
-
-"Mitä hyödyttää itkeä kuolleita? Niinkuin se voisi palauttaa heidät
-henkiin", vastasi vaimoni. "Lähtekäämme täältä!"
-
-Soturin mielestä olivat sanat kummalliset, mutta hän ei tiennyt, ettei
-Umslopogaas ollut Macrophan synnyttämä.
-
-Viivyimme paikalla vielä päivän toivoen, että leijona ehkä palaisi
-luolaansa, jolloin ainakin saisimme sen hengiltä. Mutta sitä ei
-näkynyt, ja seuraavana aamuna me kokosimme tavaramme ja lähdimme
-raskain mielin jatkamaan matkaamme. Nada oli niin surun murtama, että
-hän tuskin jaksoi kävellä, mutta koko matkalla en kuullut hänen
-kertaakaan mainitsevan Umslopogaasin nimeä. Nada oli haudannut hänet
-sydämeensä eikä puhunut mitään. Minä olin myös vaiti, mutta ihmettelin
-itsekseni, miksi oli pitänyt käydä niin, että lapsen, jonka olin
-pelastanut Zulujen Leijonan kynsistä, täytyi joutua vuoristossa
-hiipivän naarasleijonan kitaan.
-
-Vihdoin saavuimme matkan päähän, jossa kuninkaan asia oli toimitettava
-ja jossa minun piti erota vaimostani. Saapumisemme jälkeisenä aamuna me
-sitten erosimme vaihdettuamme salassa jäähyväissuudelmat, mutta toisten
-läsnäollessa kyräten toisiimme synkästi kuin henkilöt, jotka eroavat
-aikomatta enää milloinkaan toisiaan tavata. Ajatuksissamme olimmekin
-varmat, ettemme enää näkisi toistemme kasvoja, ja niin kävikin. Vein
-Nadankin syrjään ja sanoin hänelle näin:
-
-"Meidän täytyy nyt erota, tyttäreni, enkä minä tiedä, milloin toisemme
-jälleen tapaamme, sillä ajat ovat levottomat, ja vain sinun ja äitisi
-turvallisuuden tähden minä luovun ilosta saada katsella kasvojanne.
-Nada, sinä vartut pian naiseksi ja kauniimmaksi kuin kukaan kansamme
-keskuudessa, ja on hyvin mahdollista, että moni mahtava mies tahtoo
-mennä kanssasi naimisiin, jolloin minä, sinun isäsi, en ole ehkä
-saapuvilla valitakseni sinulle puolison maamme tavan mukaan. Mutta minä
-pyydän ja vaadin, että otat vain miehen, jota rakastat, jos se on
-suinkin mahdollista, ja olet hänelle uskollinen, sillä vain siten on
-nainen onnensa saavuttava."
-
-Vaikenin, sillä tyttö tarttui käteeni ja katsoi silmiini. "Vaiti, isä",
-sanoi hän, "älä puhu avioliitosta, sillä en huoli kenestäkään miehestä
-nyt, kun Umslopogaas on kuollut mielettömyyteni tähden. Elän ja kuolen
-yksinäni, ja, oi, jos saisin kuolla hyvin pian, niin että pääsisin
-etsimään häntä ainoata, jota rakastan."
-
-"Ei, Nada", sanoin minä, "Umslopogaas oli veljesi, eikä ole sopivaa,
-että puhut hänestä noin, vaikka hän onkin kuollut."
-
-"Se ei merkitse mitään, isäni", sanoi hän. "Puhun mitä sydämessäni
-tunnen. Rakastin häntä hänen eläissänsä ja vaikka hän on nyt kuollut,
-niin rakastan vain häntä. Ah, sinä pidät minua vielä lapsena, mutta
-sydämeni on suuri, eikä se petä minua."
-
-En nuhdellut enää tyttöä, koska tiesin, ettei Umslopogaas ollut hänen
-veljensä, vaan vieras, jonka kanssa hän olisi voinut mennä naimisiin.
-Ihmettelin vain sitä, että luonnon ääni puhui hänelle niin selvää
-kieltä ilmaisten suhteen, joka näytti olevan mitä luonnottomin,
-olevankin aivan luonnollisen ja oikeutetun.
-
-"Älä puhu enää Umslopogaasista", sanoin minä, "sillä hän on varmasti
-kuollut, ja vaikka sinä et voikaan unhottaa häntä, niin älä kuitenkaan
-puhu enää hänestä. Ja minä pyydän sinua, tyttäreni, sillä varalta,
-ettemme enää tapaisi toisiamme, pitämään muistissasi minut ja
-rakkauteni sinuun sekä antamani neuvot ja opetukset. Maailma on okainen
-erämaa, tyttäreni, jonka piikit on veressä kastettu ja jossa me
-harhailemme tietämättömyydessämme sumuun eksyneen matkamiehen lailla,
-eikä kukaan, minä paremmin kuin muutkaan, tiedä, miksi meidät on pantu
-tänne vaeltamaan. Mutta vihdoin matkamme päättyy ja me kuolemme ja
-lähdemme täältä, kukaan ei tiedä, minne, mutta luultavasti sinne, jossa
-paha muuttuu hyväksi ja jossa saamme jälleen kohdata ne, jotka olivat
-rakkaimpamme maan päällä ollessamme, elääksemme monin verroin
-onnellisimpina taivaan autuudessa, sillä minä uskon, ettei ihminen
-synny iankaikkista kuolemaa varten, vaan palaa takaisin Umkulunkulun
-luo, joka lähetti hänet tälle maalliselle matkalle. Elä siis toivossa,
-tyttäreni, sillä onhan ainakin lepo jäljellä, ja on suloista saada
-nukkua, kun on väsynyt. Hyvästi, lapseni."
-
-Suutelimme, ja vaimoni Macropha ja Nada tyttäreni lähtivät kulkemaan
-Swazi-maata kohti ja minä katsoin heidän jälkeensä, kunnes he häipyivät
-näkyvistäni aamusumuun. Olin sangen murheellinen, sillä Umslopogaas oli
-poissa, ja nyt minun täytyi luopua heistäkin.
-
-
-
-
-X.
-
-MOPON KOETUS.
-
-
-Viivyin neljä päivää heimon luona ja toimitin kuninkaan asian.
-Viidentenä päivänä minä ja seuralaiseni varustauduimme matkalle ja
-käänsimme kasvomme kotia kohti, mutta kuljettuamme vähän matkaa me
-kohtasimme joukon sotureita, jotka käskivät meidän pysähtyä.
-
-"Mistä on kysymys, kuninkaan miehet?" kysyin minä rohkeasti.
-
-"Siitä, Makedaman poika", vastasi heidän johtajansa, "että sinun on
-luovutettava meille vaimosi Macropha ja lapsesi Umslopogaas ja Nada
-voidaksemme menetellä heidän kanssaan kuninkaan käskyn mukaan."
-
-"Umslopogaas", vastasin minä, "on mennyt sinne, johon kuninkaan käsi ei
-ulotu, sillä hän on kuollut, ja mitä vaimooni Macrophaan ja tyttäreeni
-Nadaan tulee, niin he ovat nyt swazien luolissa, joista kuningas saa
-lähettää kokonaisen armeijan heitä etsimään voidakseen löytää heidät.
-Macrophasta ei ole väliä, sillä minä vihaan häntä ja olen hylännyt
-hänet, enkä välitä tytöstäkään, sillä maailmassahan on paljon tyttöjä,
-ja on samantekevää, elääkö hän vai täytyykö hänen kuolla, mutta
-kuitenkin rukoilen kuningasta säästämään hänen henkensä."
-
-Puhelin näin huolettomasti, sillä tiesin aivan hyvin, että vaimoni ja
-lapseni olivat turvassa Chakalta.
-
-"Teet oikein rukoillessasi tyttäresi puolesta", sanoi soturi nauraen,
-"sillä kaikki lapsesi on surmattu kuninkaan käskystä."
-
-"Niinkö todellakin?" vastasin minä tyynesti, vaikka polveni vapisivat
-ja kieleni takertui suulakeen. "Kuninkaan tahto tapahtukoon. Mutta
-poikki isketty vesa versoo uusia silmuja, ja minulle voi vieläkin
-syntyä lapsia."
-
-"Aivan niin, Mopo, mutta ensin sinun täytyy saada uusia vaimoja, sillä
-kaikki viisi vaimoasi ovat myöskin kuolleet."
-
-"Niinkö todellakin?" vastasin minä. "Kuninkaan tahto tapahtukoon.
-Olinkin jo kyllästynyt noihin lörpötteleviin akkoihin."
-
-"Aivan niin, Mopo", sanoi soturi, "mutta saadaksesi uusia vaimoja ja
-lapsia, täytyy sinun itsesi myös elää, sillä kuolleelle ei voi syntyä
-lapsia, ja minä luulen, että Chakalla on varalla assegai, jota sinun on
-suudeltava."
-
-"Niinkö?" vastasin minä. "Kuninkaan tahto tapahtukoon. Auringon helle
-on polttava ja matka väsyttää minua. Joka suutelee assegaita, nukkuu
-sikeästi."
-
-Niin sanoin, isäni, ja sillä hetkellä minä todellakin toivoin saavani
-kuolla. Maailma oli minulle autio ja tyhjä. Macropha ja Nada olivat
-menneet, Umslopogaas oli kuollut ja toiset vaimoni ja lapseni oli
-murhattu. Minulla ei ollut enää voimia alkaa rakentaa uutta kotia,
-rakkaistani ei ollut ketään jäljellä, ja kaikista päättäen täytyi minun
-myös kuolla.
-
-Soturit kyselivät seuralaisiltani, oliko puheeni Umslopogaasin
-kuolemasta ja Macrophan ja Nadan menosta Swazi-maahan totta. Miehet
-sanoivat: "Kyllä, totta on." Silloin soturit sanoivat vievänsä minut
-kuninkaan luo, mikä ihmetytti minua suuresti, sillä olin luullut, että
-he surmaisivat minut heti. Lähdimme liikkeelle, ja pala palalta sain
-kuulla, mitä kotona oli tapahtunut.
-
-Lähtöni jälkeisenä päivänä oli Chaka saanut kuulla urkkijoiltaan, että
-toinen vaimoni -- Anadi -- oli sairas ja puheli kummia asioita
-kuumehoureissaan. Hän otti silloin kolme soturia mukaansa ja meni
-majaan auringon laskiessa. Soturit hän jätti oven ulkopuolelle sanoen
-heille, ettei ketään saanut päästää ulos eikä sisään, ja itse hän astui
-suureen majaani, jossa Anadi makasi sairaana, kädessään tuo pienoinen
-assegai, jonka varsi oli kuninkaallista punapuuta. Unandi, Chakan äiti,
-ja sisareni Baleka, Chakan vaimo, olivat sattumalta majassa, sillä
-tietämättä, että olin vienyt pois Umslopogaasin, Balekan pojan, nuo
-houkat naiset olivat jälleen tulleet hyväilemään ja suutelemaan poikaa.
-Mutta tullessaan majaan he tapasivat siellä kaikki toiset vaimoni ja
-lapseni. Nämä saivat käskyn poistua, paitsi Moosa, Anadin poika, joka
-makasi sairaana -- sama poika, joka oli syntynyt kahdeksan päivää ennen
-Umslopogaasia, Chakan poikaa. Moosa sai jäädä majaan ja he suutelivat
-häntä ja antoivat hänelle imphiä, erästä sokeriruokoa, syötäväksi
-peläten toisista naisista, minun vaimoistani, näyttävän hyvin
-kummalliselta, etteivät he välittäneet toisista lapsistani, kun
-Umslopogaas oli poissa.
-
-Heidän siinä istuessaan pimeni oviaukko äkkiä ja katso, kuningas itse
-astui sisään ja näki heidän hyväilevän Moosa-lapsukaista. Nähtyään kuka
-tulija oli, heittäytyivät naiset maahan hänen eteensä ja tervehtivät
-häntä. Mutta hän hymyili julmasti ja käski heidän istua. Sitten hän
-puhutteli heitä sanoen: "Ihmettelette varmaankin, äitini Unandi ja
-vaimoni Baleka, miksi olen tullut tänne Mopon, Makedaman pojan
-majaan. Sanonpa sen teille: tulin sentähden, että hän on asioitani
-toimittamassa, ja kuulin hänen vaimonsa Anadin olevan sairaana?-? hänkö
-se on, joka makaa tuolla? Ja koska olen maan ensimmäinen lääkäri, tulen
-parantamaan hänet, äitini Unandi ja sisareni Baleka."
-
-Niin hän sanoi katsellen heitä puhuessaan ja ottaen nuuskaa pienen
-keihäänsä kärjeltä, ja vaikka hänen sanansa olivat lempeät, vapisivat
-molemmat naiset pelosta, sillä kun Chaka puheli noin, merkitsi se monen
-kuolemaa. Mutta Unandi, taivaiden äiti, vastasi sanoen, että kuningas
-oli tehnyt hyvin tullessaan sairaan luo, koska hänen lääkkeensä antoi
-lepoa ja rauhaa sairaana oleville.
-
-"Aivan niin", vastasi Chaka. "Muuten on hyvin miellyttävää, äitini ja
-sisareni, nähdä teidän suutelevan tuota lasta. Ette varmaankaan voisi
-rakastaa häntä enemmän, vaikka hän olisi omaa vertanne?"
-
-Naiset vapisivat jälleen ja rukoilivat sydämessään, ettei Anadi, joka
-oli sairas, heräisi ja puhelisi järjettömyyksiä houreissaan. Mutta
-rukoukseen vastattiin alhaalta eikä ylhäältä, sillä Anadi heräsi ja
-kuultuaan kuninkaan äänen hänen sairaalloiset ajatuksensa kohdistuivat
-poikaan, jonka hän uskoi olevan kuninkaan lapsen.
-
-"Ah!" sanoi hän nousten istumaan ja viitaten omaan poikaansa Moosaan,
-joka kavahti säikähtyneenä majan seinää vasten. "Suutele häntä,
-taivaiden äiti, suutele häntä! Keneksi sanotaan häntä, tuota nuorta
-leijonan pentua, joka tuottaa meille onnettomuutta? Mopon ja Macrophan
-pojaksi!" Ja hän nauroi hurjasti, vaikeni ja vaipui takaisin
-nahkavuoteelleen.
-
-"Mopon ja Macrophan pojaksi", toisti kuningas matalalla äänellä. "Kenen
-poika hän on sitten, vaimo?"
-
-"Oi, älä kysele häneltä, kuningas!" huudahtivat Unandi ja Baleka
-heittäytyen maahan, sillä he olivat mielettömät pelosta. "Älä kysele
-häneltä; hänellä on kummia haaveita, jotka eivät ole sinun korviasi
-varten. Hän on noiduttu ja hourii."
-
-"Hiljaa!" sanoi Chaka. "Tahdon kuulla, mitä tuo nainen puhelee. Ehkä
-jokin totuuden tähti pilkoittaa hänelle pimeyden läpi ja minä saan
-nähdä valkeuden. Kuka hän on sitten, vaimo?"
-
-"Kukako hän on?" vastasi Anadi. "Oletko sinä hullu, koska kysyt, kuka
-hän on? Hän on -- sh! -- pane korvasi lähelle, että voin puhua hiljaa,
-sillä majan seinätkin voivat kuiskata salaisuuden kuninkaalle. Hän on
--- kuuletko sanani -- hän on Chakan ja Balekan, Mopon sisaren, poika,
-vaihdokas, jonka Unandi, taivaiden äiti, saattoi petoksella tänne, ja
-jonka hän aikoo viedä kansan eteen, kun maa on kyllästynyt kuninkaan
-julmuuteen, ja asettaa hänet kuninkaan istuimelle."
-
-"Hän valehtelee, oi kuningas!", huusivat molemmat naiset. "Älä kuule
-häntä, hän valehtelee. Poika on Moosa, hänen oma poikansa, jota hän ei
-nyt tunne kuumehoureissaan."
-
-Mutta Chaka nousi ja nauroi julmasti. "Nobela ennusti kuin ennustikin
-oikein", huudahti hän, "ja minä tein väärin kun tapoin hänet. Vai teit
-sinä minulle tämmöisen kepposen, äitini! Halusit antaa minulle pojan
-vastoin tahtoani, pojan, jonka piti kerran tappaa minut. Hyvä on,
-Taivaiden äiti, alistu siis taivaiden tuomioon! Tahdoit antaa minulle
-pojan tappaaksesi minut ja saadaksesi hallita; nyt minä, sinun poikasi,
-tahdon vuorostani ryöstää itseltäni äitini. Kuole, Unandi! -- kuole
-käden iskusta, jonka synnytit!" Ja Chaka iski pienen keihäänsä suoraan
-äitinsä sydämeen.
-
-Unandi, Taivaiden äiti, Senzangaconan vaimo, seisoi hetkisen
-päästämättä huudahdustakaan. Sitten hän kohotti kätensä ja veti keihään
-kyljestään.
-
-"Samoin olet sinäkin kuoleva, Chaka, julmuri!" huusi hän ja kaatui
-kuolleena majan permannolle.
-
-Siten murhasi Chaka Unandin, oman äitinsä. Kun Baleka näki, mitä
-tapahtui, pakeni hän majasta _emposeniin_, ja juoksi niin nopeasti,
-etteivät ovella seisovat vartijat ehtineet pysäyttää häntä. Mutta omaan
-majaansa päästyään hänen voimansa pettivät ja hän vaipui tajuttomana
-maahan. Moosa poikani jäi kauhun lamauttamana paikoilleen, ja Chaka,
-joka luuli häntä omaksi pojakseen, murhasi hänetkin omalla kädellään.
-
-Sitten hän astui ulos ja jättäen nuo kolme soturia portille vahtiin hän
-käski komppanian sotureita piirittää majani ja sytyttää ne tuleen. Sen
-he tekivätkin, ja kun omaiseni syöksyivät ulos, tapettiin heidät, ja
-ne, jotka eivät tulleet ulos, kuolivat liekkeihin. Siten tuhoutuivat
-kaikki vaimoni, lapseni, palvelijani ja kaikki, jotka olivat heidän
-luonaan. Pesä oli poltettu mehiläisineen ja minä yksin olin jäänyt
-eloon -- minä sekä Macropha ja Nada, jotka olivat kaukana.
-
-Chakan verenhimo ei ollut vieläkään tyydytetty, sillä, kuten jo on
-kerrottu, hän lähetti sanansaattajat matkalle käskien heidän tappaa
-vaimoni Macrophan ja tyttäreni Nadan ja nuorukaisen, jota sanottiin
-pojakseni. Mutta minut hän oli käskenyt tuoda elävänä eteensä.
-
-Kun soturit eivät tappaneet minua heti, harkitsin minä tilannetta joka
-taholta, sillä varma vakaumukseni oli, että minut jätettiin henkiin
-vain kuollakseni hiukan myöhemmin ja julmimmalla tavalla. Sentähden
-päättelin, että saatoin yhtä hyvin itse tehdä itselleni sen, minkä eräs
-toinen aikoi minulle tehdä. Minkätähden pitäisi minun, joka olin jo
-tuomioni saanut, odottaa tuomion täytäntöönpanoa? Mitä oli minulla
-jäljellä, joka voisi kiinnittää minut tähän elämään; kaikki, joita
-rakastin, olivat kuolleet tahi poissa. Helppo oli kuolla, sillä minä
-tunsin kuoleman tiet. Minulla oli vyössäni salaperäistä lääkettä; hän,
-joka maistaa sitä, isäni, ei näe enää auringon varjon liikkuvan eikä
-tähtien tuikkivan. En tahtonut tuta keihäänkärkeä enkä nuijan iskua, en
-tahtonut myöskään kuolla hitaasti kiduttajain veisten raatelemana.
-Janon tuskiin nääntyminen kauhistutti minua ja vaellella sokeana
-hautaan saakka tuntui kohtaloista julmimmalta. Joka päivä olen tunnin
-toisensa jälkeen saanut katsella kuolemaa silmästä silmään ja sentähden
-on tämä lääke ollut mukanani yötä päivää. Nyt oli sen hetki varmasti
-tullut.
-
-Niin minä ajattelin maatessani yöllä valveillani ja ottaen esille
-katkeran rohtoni panin sen kielelleni. Mutta samassa muistin tyttäreni
-Nadan, joka minulla oli vielä jäljellä, vaikka hän asustikin
-kaukaisessa maassa, ja vaimoni Macrophan, ja sisareni Balekan, joka oli
-sotureiden kertomuksen mukaan vielä elossa, vaikka en voinut silloin
-käsittää, miksi kuningas ei ollut tappanut häntäkin.
-
-Mieleeni johtui eräs toinenkin seikka. Jos saisin jäädä elämään, niin
-voisin kostaa hänelle, joka oli saattanut minulle kaiken tämän tuskan;
-mutta voivatko kuolleet iskeä? Valitettavasti kuolleet ovat voimattomat
-ja jos he voivatkin vielä kärsiä, niin he eivät voi antaa iskua
-iskusta. Ei, tahdoin elää. Sittenhän oli aika kuolla, kun sitä ei
-voinut enää välttää, kun Chaka oli julistanut tuomioni. Kuolema tietää
-hetkensä eikä vastaa kyselyihin; hän on vieras, jolle ei kenenkään
-tarvitse oveaan avata, sillä hän voi hiipiä kynnyksen yli
-näkymättömänä, kuin ilma milloin hän vain tahtoo. Lääkettäni en
-tahtonut vielä maistaa.
-
-Seurasin siis sotureita Chakan luo, isäni. Oli jo ilta, kun tulimme
-perille, sillä aurinko oli jo laskenut astuessamme portista sisälle,
-mutta saamansa käskyn mukaan meni minua saattelevan vartioston
-päällikkö Chakan luo ilmoittamaan, että olin ulkopuolella kahleissa.
-Kuningas sanoi: "Tuotakoon hänet, joka oli henkilääkärini, eteeni, että
-voisin kertoa hänelle, miten olen hoidellut hänen omaisiaan."
-
-Vartijat tarttuivat minuun ja veivät minut kuninkaan asunnolle ja
-tyrkkäsivät minut suuren majan ovesta sisään.
-
-Majassa paloi tuli, sillä ilta oli kylmä, ja Chaka istui tulen toisella
-puolella kasvot oveen päin. Savu häilyi hänen ympärillään, ja nuotion
-loiste kiilteli hänen kasvoillaan ja välähteli hänen kammottavissa
-silmissään.
-
-Ovella tarttuivat muutamat neuvonantajat käsivarsiini ja raastoivat
-minua tulta kohti, mutta minä riuhtaisin itseni irti ja heittäydyin
-maahan tervehtien kuningasta hänen kuninkaallisilla nimillään.
-Neuvonantajat aikoivat karata uudelleen kimppuuni, mutta Chaka lausui:
-"Antakaa hänen olla; tahdon puhella palvelijani kanssa." Silloin miehet
-kumarsivat maahan sakka, ja minä istahdin majan permannolle kuningasta
-vastapäätä ja me keskustelimme tulen läpi.
-
-"Kerrohan minulle karjasta, jota lähetin sinut laskemaan, Mopo
-Makedaman poika", virkkoi Chaka. "Ovatko palvelijani hoitaneet
-rehellisesti karjaani?"
-
-"Ovat, oi kuningas", vastasin minä.
-
-"Sanopas minulle eläinten lukumäärä ja merkit, Mopo, äläkä unhota
-ainoatakaan."
-
-Minä luettelin hänelle yksitellen härät, lehmät ja hiehot unhottamatta
-ainoatakaan, ja hän kuunteli vaieten kuin nukuksissa oleva. Mutta minä
-tiesin, ettei hän nukkunut, sillä hänen tuliset silmänsä välähtivät
-silloin tällöin nuotion loisteessa. Tiesin myös, että hän tahtoi vain
-kiduttaa minua, tahi tahtoi todellakin kuulla karjasta, ennenkuin minut
-tapettiin. Selostukseni päättyi vihdoin.
-
-"Hyvä on", sanoi hän. "Maailmassa näkyy olevan vielä rehellisiäkin
-ihmisiä. Tiedätkös, Mopo, että sinua on poissaollessasi kohdannut suuri
-ja katkera suru?"
-
-"Olen kuullut siitä, oi kuningas!" vastasin minä huolettomasti kuin
-olisi puhe ollut jostakin aivan mitättömästä asiasta.
-
-"Niin, Mopo, taivaan kirous on kohdannut huonettasi. Minulle on
-kerrottu, että pitkäisen tuli sytytti yhdellä kertaa kaikki majasi."
-
-"Olen kuullut siitä, oi kuningas."
-
-"Minulle on kerrottu, että sisälläolijat menettivät järkensä tulen
-nähdessään ja surmasivat itsensä keihäillä tahi syöksyivät liekkeihin."
-
-"Olen kuullut siitä, oi kuningas! Mutta mitäpä tuosta! Kaikki joet ovat
-kyllin syviä hullun hukkua!"
-
-"Olet kuullut näistä tapahtumista, Mopo, mutta et ole vielä kuullut
-kaikkea. Tiedätkös, Mopo, että niiden joukossa, jotka kuolivat
-talossasi, oli myös hän, joka oli synnyttänyt minut, Taivaiden äiti?"
-
-Silloin minä näyttelin taitavasti, isäni, hyvän suojelushenkeni
-opastamana. Minä heittäydyin maahan ja valitin ääneen kuin suuren surun
-vallassa.
-
-"Säästä korviani, oi musta!" valitin minä. "Älä sano minulle, että hän,
-joka synnytti sinut, on kuollut, oi zulujen leijona. Muista ei ollut
-väliä. Heidän kuolemansa aiheuttama suru on kuin tuulen henkäys, kuin
-vesipisara; mutta tämä on kuin myrskyvihuri, kuin meri."
-
-"Lopeta, lopeta jo, palvelijani!" lausui Chaka ivallisesti. "Teit hyvin
-valittaessasi ääneen suruasi, kun Taivaiden äitiä ei ole enää, ja
-pahoin olisit menetellyt, jos olisit surrut sentähden, että taivaan
-tuli suuteli porttejasi. Jos olisit tehnyt jälkimmäisen ja jättänyt
-ensimmäisen tekemättä, olisin tiennyt, että sydämesi on pahuutta
-täynnä, ja nyt olisit todellakin saanut itkeä -- verikyyneleltä, Mopo.
-Hyvä sinulle, että selitit arvoituksen oikein."
-
-Nyt näin Chakan minulle valmistaman kuilun syvyyden ja siunasin
-suojelushenkeäni, _Ehloséta_, joka oli sanellut minulle vastaukseni.
-Toivoin jo, että Chaka antaisi minun mennä, mutta toivoni oli turha,
-tämä oli vasta koetukseni alku.
-
-"Tiedätkös, Mopo", sanoi kuningas, "että kuollessaan kotisi liekkeihin
-äitini huusi merkilliset ja kaameat sanat, jotka kantautuivat korviini
-tulen huminasta huolimatta? Hän sanoi, että sinä Mopo, sisaresi Baleka
-ja sinun vaimosi olitte vehkeilleet yhdessä antaaksenne lapsen minulle,
-joka haluan olla lapseton. Nämä olivat hänen sanansa, kuulin ne
-liekkien keskeltä. Sano siis nyt minulle, Mopo, missä ovat lapset,
-jotka otit mukaasi matkalle, tuo leijonasilmäinen poika, nimeltään
-Umslopogaas, ja tyttö, jonka nimi on Nada?"
-
-"Umslopogaas on kuollut, leijona tappoi hänet, oi kuningas!" vastasin
-minä, "ja Nada on swazien luolissa." Ja minä kerroin hänelle
-Umslopogaasin kuoleman ja miten olin hylännyt vaimoni Macrophan.
-
-"Leijonasilmäinen poika leijonan kitaan!" virkkoi Chaka. "Hänestä
-kyllin; hän on poissa. Nadaa voidaan keihäin etsiä swazien luolista,
-niin että hänestä myös kyllin. Puhelkaamme nyt tuosta äitini
-kuolinlaulusta, Mopo, laulusta, jonka hän lauloi liekkien räiskeessä.
-Sano minulle, Mopo, sano nyt minulle, onko siinä perää?"
-
-"Ei, oi kuningas! Taivaat olivat varmaankin saattaneet Taivaiden äidin
-järjiltään, kun hän lauloi tuon laulun", vastasin minä. "En tiedä siitä
-mitään, oi kuningas."
-
-"Et tiedä siitä mitään, Mopo?" toisti kuningas, ja hän loi jälleen
-minuun hirveän silmäyksen savukiemuroiden takaa. "Et tiedä siitä
-mitään, Mopo? Sinulla on varmaankin kylmä; kätesihän aivan vapisevat
-kylmästä. Ei, älä pelkää -- lämmitä niitä, lämmitä niitä, Mopo. Työnnä
-kätesi nuotion kuumimpaan liekkiin!" Ja pienellä keihäällään, jonka
-varsi oli kuninkaallista punapuuta, hän osoitti kohtaa, jossa tuli
-hehkui punaisimpana -- osoitti ja nauroi.
-
-Silloin, isäni, minä tyrmistyin kokonaan ja menin aivan kylmäksi --
-niin, aivan kylmäksi; minä, joka olin pian lämpenevä, sillä minä
-käsitin Chakan tarkoituksen. Hän aikoi panna minut tulikoetukselle.
-
-Istuin hetkisen vaiti ajatellen. Silloin kuningas lausui jälleen
-kuuluvasti: "Ei Mopo, älä nyt ole noin häveliäs ja vaatimaton; pitääkö
-minun nauttia lämpimästä ja nähdä sinun värisevän vilusta? Tänne,
-neuvonantajani, nouskaa ja tarttukaa Mopon käteen ja työntäkää se
-liekkiin, niin että hänen sydämensä saa riemuita liekin lämmön
-suloisuudesta. Sillä aikaa juttelemme tuosta lapsesta, joka oli äitini
-sanojen mukaan vaimoni Balekan, Mopon, minun palvelijani sisaren
-synnyttämä."
-
-"Ei tarvitse, oi kuningas", sanoin minä pelon rohkaisemana, sillä
-huomasin, että ellen tehnyt jotakin, päättäisi kuolema hyvin äkkiä
-epäröimiseni. Vyöhöni kätketty myrkky johtui myös kerran mieleeni ja
-minä ajattelin jo niellä sen ja lopettaa siten kärsimykseni, mutta
-elämänhalu on suuri ja kostonhimo voimakas, niin että sanoin
-sydämessäni: "Ei vielä, kestän tämänkin; kuolen myöhemmin, jos
-tarvitaan."
-
-"Kiitän kuningasta hänen armeliaisuudestaan ja lämmittelen mielelläni.
-Puhu, kuningas, minun lämmitellessäni, ja sinä olet kuuleva totuuden",
-lausuin minä ylväästi.
-
-Ojensin vasemman käteni, isäni, ja työnsin sen tuleen -- en kuitenkaan
-kuumimpaan kohtaan, vaan liekin latvaan, jossa savukiemurat alkoivat
-näkyä. Ihoni oli märkä pelon pusertamasta hiestä, eikä tuli ensin
-tehnyt minulle mitään vahinkoa, mutta minä tiesin tuskien tulevan.
-
-Chaka katseli minua hetkisen hymyillen. Sitten hän sanoi hitaasti ja
-viivytellen, niin että tuli ehtisi tehdä tehtävänsä:
-
-"Sanopas, Mopo, etkö sinä todellakaan tiedä mitään sisaresi Balekan
-pojan syntymästä?"
-
-"Tiedän vain tämän, oi kuningas", vastasin minä. "Vuosia sitten
-synnytti vaimosi Baleka pojan, jonka minä tapoin sinun käskystäsi, ja
-jonka ruumiin toin nähtäväksesi."
-
-Nyt, isäni, oli kuumuus kuivannut ihoni kosteuden, niin että tuli alkoi
-kärventää kättäni aiheuttaen minulle suuria tuskia. Mutta siitä ei
-voinut huomata merkkiäkään kasvoillani, sillä minä tiesin hyvin, että
-jos värähtäisinkään tahi huudahtaisin, olisin hävinnyt koetuksessa ja
-joutuisin kuoleman omaksi.
-
-Kuningas lausui jälleen: "Vannotko pääni nimeen, Mopo, ettei poikaani
-piiloteltu sinun luonasi?"
-
-"Vannon, oi kuningas; vannon sen pääsi nimessä", vastasin minä.
-
-Nyt olivat tuskani niin hirveät, ettei niitä voi kuvaillakaan. Tunsin
-silmäni pullistuvan kuopistaan, vereni kiehui syöksyen päähäni ja
-poskilleni vierähti pari verikyyneltä. Mutta kättäni minä pidin tulessa
-näyttämättä merkkiäkään kärsimyksistäni kuninkaan ja hänen
-seuralaistensa katsellessa minua uteliaasti. Chaka oli hetkisen vaiti
-ja tuo hetki tuntui minusta koko elämääni pitemmältä.
-
-"Ah!" lausui hän vihdoin, "minusta näyttää, että sinä alat jo lämmetä,
-Mopo! Ota kätesi tulesta. Olet kestänyt koetuksen ja minä olen saanut
-vastauksen. Sydämesi on puhdas, sillä jos siellä olisi ollut vilppiä,
-niin tuli olisi pakottanut sen esiin ja sinä olisit huutanut surkeasti,
-Mopo, mikä huuto olisikin ollut viimeisesi!"
-
-Vedin käteni tulesta ja tuskani taukosi hetkeksi.
-
-"Hyvä on, oi kuningas!" sanoin minä rauhallisesti. "Tulella ei ole
-voimaa vahingoittaa niitä, joiden sydän on puhdas."
-
-Puhuessani katselin kättäni. Se oli aivan musta, isäni, -- musta kuin
-karrelle palanut puu ja kokoon käpertyneistä sormista olivat kynnet
-kadonneet kokonaan. Katsele sitä nyt, isäni, minun silmäni ovat sokeat,
-mutta sinä näet. Nyt se on valkoinen, kuten sinun -- valkoinen, kuollut
-ja kuivettunut. Siinä on muisto tulesta Chakan majassa, tulesta, joka
-suuteli minua monta, monta vuotta sitten; tuon tuskan illan jälkeen on
-minulla ollut hyvin vähän hyötyä tästä kädestäni. Mutta oikea käteni
-oli vielä jäljellä, isäni, ja, ah! minä käytin sitä.
-
-"Näyttää siltä, että tuo Nobela velhotar, joka on kuollut, valehteli
-ennustaessaan sinun tahtovan pahaa minulle, Mopo", virkkoi Chaka
-jälleen. "Sinä ja sisaresi Baleka olette kaikesta päättäen viattomat,
-joten laulu, jonka Taivaiden äiti lauloi liekkien huminassa, ei ollut
-tosi. Hyvä sinulle, Mopo, sillä tässä asiassa ei valani olisi auttanut
-sinua. Mutta äitini on kuollut -- kuollut liekkeihin vaimosi ja lastesi
-keralla, Mopo, jonkun katalan noituuden uhrina. Me vietämme surujuhlan,
-Mopo, sinä ja minä, sellaisen surujuhlan, ettei sen vertaista ole ennen
-nähty Zulu-maassa, sillä silloin täytyy koko maailman itkeä. Ja siinä
-surujuhlassa toimeenpannaan suuri 'vainuaminen, Mopo. Taikureita emme
-tarvitse, vaan sinä ja minä toimitamme tehtävän, ja itse me vainuamme
-käsiimme heittiöt, jotka ovat saattaneet meille kaikki nämä tuskat.
-Mitä! Eikö äitini kuolemaa kostettaisi, hänen, joka synnytti minut, ja
-eikö sinun vaimojesi ja lastesi kuolemaa kostettaisi, Mopo, sinun --
-viattoman miehen? Mene, Mopo, uskollinen palvelijani, jota minä olen
-kunnioittanut tuleni lämmöllä, mene!" Ja hän tuijotti minuun vielä
-kerran savun läpi ja viittasi keihäänsä kärjellä ovea kohti.
-
-
-
-
-XI.
-
-BALEKAN NEUVO.
-
-
-Nousin ylistäen kuningasta äänekkäästi ja poistuin kävellen hitaasti
-portista ulos, mutta päästyäni ulkopuolelle kiihtyivät palaneen käteni
-tuskat sietämättömiksi. Juoksin valittaen sinne tänne, kunnes päädyin
-erään tuttavani majalle, josta löysin rasvaa, mutta voideltuani käteni
-syöksyin jälleen ulos, sillä en voinut olla yhdessä kohden. Harhailin
-tietämättä minne kuljin ja vihdoin saavuin kotini raunioille. Majoja
-ympäröinyt aitaus oli vielä jäljellä; tuli ei ollut tarttunut siihen.
-Astuin sisäpuolelle: siellä olivat majat tuhkana -- tuhkaa oli nilkan
-vahvuiselta. Kävelin ja katselin hävityksen jälkeä ja jalkani sattui
-johonkin kovaan ja särmikkääseen.
-
-Oli kirkas kuutamo ja minä katsoin mitä se oli: edessäni olivat
-vaimojeni ja lasteni mustuneet luut. Sydämeni katkerassa surussa minä
-heittäydyin maahan ja peitin itseni kotini tuhalla ja vaimojeni ja
-lasteni luilla. Niin, isäni, siinä minä makasin tuhan peitossa, tuhan,
-joka peitti myös nuo hiiltyneet luut. Siten lepäsin viimeisen kerran
-kotonani, ja niiden tomu, joille olin antanut elämän, suojeli minua
-yökylmältä. Sellaista tapahtui meille Chakan päivinä, isäni, ei vain
-minulle, vaan monelle muullekin.
-
-Makasin tuhassa ja valitin kidutuksen aiheuttamasta tuskasta sekä
-sydämeni suuresta surusta. Miksi en ollut nielaissut myrkkyäni tuolla
-Chakan majassa ja Chakan silmäin edessä? Miksi en niellyt sitä nyt ja
-lopettanut kärsimyksiäni? Ei, koska olin kärsinyt kaikki nämä tuskat,
-niin en aikonut suoda hänelle sitä iloa. Nyt, kun olin kestänyt
-tulikoetuksen, tulisin vielä kerran mahtavaksi ja voimakkaaksi, ja minä
-himosin valtaa ja suuruutta. Niin, suruni päätin kestää ja tulla
-suureksi, niin että kerran voisin kostaa kuninkaalle kaikki. Ah, isäni,
-siinä tuhassa maatessani minä rukoilin esi-isäni henkiä, _Amatongioja_,
-suojelushenkeäni _Ehloséta_, ja rohkeninpa rukoilla Umkulunkuluakin,
-maailman suurta sielua, joka liikkuu taivaissa ja maan päällä
-näkymättömänä ja äänettömästi, että saisin elää voidakseni surmata
-Chakan samoinkuin hän oli surmannut minun rakkaani. Ja rukoillessani
-minä vaivuin uneen, tahi menin tajuttomaksi ja olin kuin kuollut.
-
-Näin näyn, joka oli lähetetty vastaukseksi rukoukseeni, tahi ehkä se
-oli vain kiihtymyksestäni johtunut mielenhäiriö. Minusta näytti, isäni,
-kuin olisin seisonut suuren ja leveän joen partaalla. Oli pimeätä,
-virran kalvo vain kimalteli siellä täällä, mutta kaukaa toiselta
-rannalta näkyi kuin myrskyisen päivän kajastusta, jonka valossa näin
-valtavan kaislameren, joka aaltoili heräävässä aamutuulessa ja josta
-ilmestyi miehiä, naisia ja lapsia, sadoittain, tuhansittain, jotka
-syöksyivät virran laineisiin ja kiitivät pois. Isäni, kaikki nuo
-näkemäni ihmiset olivat mustia -- joukossa ei ollut ainoatakaan sinun
-laistasi valkoista, sillä tämä näky koski vain zulukansaa, joka yksin
-on kaislikosta kotoisin. Toiset uivat virran yli hyvin nopeasti toisten
-taistellessa vedessä kauemmin -- mutta niinhän on tässäkin elämässä --
-toiset kuolevat pian ja toiset elävät hyvinkin kauan. Näin vedessä
-lukemattomia kasvoja, joukossa monet tututkin. Siellä oli Chaka ja
-hänen vieressään näin itseni; siellä oli myös prinssi Dingaan, Chakan
-veli, ja Umslopogaas-poikanen ja Nada-tyttäreni, ja silloin minulle
-selvisi, ettei Umslopogaas ollutkaan kuollut, vaan kadoksissa.
-
-Käännyin katsomaan rannalle, jolla seisoin, ja huomasin, että takanani
-kohosi musta kallioseinämä, valtava ja jyrkkä, jossa oli useita
-norsunluisia ovia, joista tulvi valoa ja kuului naurua; toisia ovia oli
-myös, mustia kuin kivihiilestä tehtyjä, ja niistä ammotti pimeys ja
-kuulin valituksia. Ovien edessä oli istuin, jolla istui ihmeen ihana
-naisellinen olento. Hän oli pitkä ja solakka, yllään valkoinen vaippa,
-ja hän ainoa oli valkoinen, ja hänen hiuksensa olivat kuin tulessa
-sulatettu kulta, ja hänen kasvonsa säteilivät kuin keskipäivän aurinko.
-Ja minä näin, että nuo joesta tulijat seisahtuivat vielä vettävaluvina
-naisen eteen ja minä kuulin heidän huutavan:
-
-"Terve, _Inkosazana-y-Zulu!_ Terve, taivaan kuningatar!"
-
-Tuolla ihmeellisellä naisella oli kummassakin kädessään pieni sauva.
-Oikeassa kädessä oleva oli valkoinen, norsunluinen, ja vasemmassa
-kädessä musta eebenholtsinen. Ja kun tulijat astuivat valtaistuimen
-eteen tervehtimään häntä, viittasi hän milloin oikeassa kädessään
-olevalla norsunluusauvalla, milloin eebenholtsisauvalla.
-Norsunluusauvalla hän osoitti noita norsunluu-ovia, joista tulvi valoa
-ja kuului naurua, ja eebenholtsisauvalla hän osoitti noita
-kivihiiliovia, joista ammotti pimeys ja kuului valituksia. Ja
-viittausten mukaan astuivat tervehtijät, toiset valoon ja toiset
-pimeyteen.
-
-Siinä seisoessani saapui pieni joukko joen yli. Katselin heitä ja
-tunsin jokaisen. Tulijat olivat Unandi, Chakan äiti, vaimoni Anadi,
-Moosa-poikani ja kaikki muut vaimoni ja lapseni ja ne, jotka olivat
-tuhoutuneet heidän kerallaan.
-
-He pysähtyivät naisen, Taivaan prinsessan eteen, jolle Umkulunkulu oli
-uskonut tehtäväksi suojella zulu-kansaa, ja minä kuulin heidän
-huutavan:
-
-"Terve, _Inkosazana-y-Zulu_, terve!"
-
-Silloin hän, Inkosazana, osoitti norsunluusauvalla norsunluuovia, mutta
-he seisoivat paikoillaan hievahtamatta. Silloin hän puhui ensi kerran
-hiljaisella äänellä, jota oli kaamea kuulla.
-
-"Astukaa sisään, kansani lapset, astukaa sisään valoon ja kirkkauteen.
-Miksi viivyttelette?"
-
-Mutta he seisoivat vain paikoillaan ja Unandi lausui:
-
-"Oi Taivaan kuningatar, me viivymme rukoillaksemme rangaistusta
-hänelle, joka murhasi meidät. Minä, jota maan päällä sanottiin
-Taivaiden äidiksi, rukoilen sinua, oi Taivaan Kuningatar, kaikkien
-näiden seuralaisteni puolesta: rankaise häntä, joka murhasi meidät."
-
-"Mikä on hänen nimensä?" kysyttiin tuolla hiljaisella ja kaamealla
-äänellä.
-
-"Chaka, zulujen kuningas", vastasi Unandi. "Chaka, minun poikani."
-
-"Monet ovat jo vaatineet tuota päätä", vastasi Taivaan kuningatar, "ja
-vielä useammat tulevat sitä vaatimaan. Älä pelkää, Unandi, hänen päänsä
-on vaipuva. Älkää pelätkö, Anadi ja te Mopon vaimot ja lapset, se on
-vaipuva, sanon minä. Keihäs, joka lävisti rintasi, Unandi, on lävistävä
-myös Chakan rinnan, ja kuulkaa te Mopon vaimot ja lapset, käsi, joka
-survaisee keihään, on oleva Mopon käsi. Minä johdan häntä ja hän on
-tekevä, mitä minä tahdon. Hän on oleva kostoni välikappale maan päällä!
-Astukaa sisään, kansani lapset, valoon ja kirkkauteen, sillä Chakan
-tuomio on kirjoitettu."
-
-Näin uneksin, isäni. Tämä oli näky, joka lähetettiin minulle
-lohdutukseksi maatessani tuskissani ja epätoivossa rakkaideni luiden
-keskellä kotini tuhassa. Siten minun suotiin nähdä taivaan Inkosazana
-sellaisena kuin hän on todellisuudessa. Näin hänet vielä kahdesti,
-mutta täällä maan päällä ja valveilla ollessani. Niin, kolmesti on
-minun suotu nähdä nuo kasvot, joita en saa nähdä enää ennen kuolemaani,
-sillä kukaan ei voi nähdä neljättä kertaa Inkosazanaa ja elää. Sano,
-olenko järjiltäni, isäni, ja ovatko nuo näyt vain pimenneen järkeni
-hulluja houreita? En tiedä, mutta totta on, että olin näkevinäni ne.
-
-Heräsin taivaan alkaessa vaaleta nousevan päivän edellä; palaneen
-käteni polte havahdutti minut unestani tahi tainnoksista. Ravistin
-tuhan päältäni ja menin joelle peseytymään. Palattuani istahdin
-kuninkaan vaimojen asunnon, _emposenin_, portille, odottamaan, kunnes
-nämä tapansa mukaan tulisivat vettä noutamaan. Vihdoin he tulivat ja
-peittäen kasvoni minä odotin Balekaa. Näin hänet pian, hän oli
-surullisen näköinen ja käveli hitaasti vesiastia kädessään. Kuiskasin
-hänen nimensä ja hän pujahti syrjään erään aloe-pensaan taakse sanoen
-toisille jonkun terävän piikin tunkeutuneen jalkaansa ja viivytteli
-siten, kunnes toiset olivat menneet. Sitten hän tuli luokseni ja me
-tervehdimme katsellen murheen murtamina toisiamme silmiin.
-
-"Oli onneton päivä, kun kuuntelin sinua, Baleka", sanoin minä, "sinua
-ja Taivaiden äitiä, ja pelastin lapsesi. Katso nyt, mihin kurjuuteen se
-on meidät saattanut! Kaikki omaiseni ovat kuolleet -- Taivaiden äiti on
-kuollut -- ja minä itse olen saanut kestää mitä julmimman
-tulikidutuksen." Ja minä näytin hänelle palaneen käteni.
-
-"Niin, Mopo veljeni", vastasi hän, "mutta oma liha on jokaista lähinnä,
-enkä minä välittäisi tästä paljoakaan, ellei poikani Umslopogaas olisi
-myös kuollut, kuten äsken kuulin."
-
-"Puhut kuin nainen ainakin, Baleka", sanoin minä. "Etkö sitten välitä
-rahtuakaan siitä, että minä -- sinun veljesi -- olen menettänyt kaikki,
-mitä rakastin?"
-
-"Sinulle, veljeni, voi vielä uusi vilja versoa, mutta minulla ei ole
-enää mitään toivoa, sillä kuningas ei katsahdakaan enää puoleeni. Suren
-tähtesi, mutta minulla oli vain tämä ainoa, ja oma liha on jokaista
-lähinnä. Luuletko minun pelastuvan? Ei, veljeni. Säästyin joksikin
-ajaksi, mutta sitten menen sinne, jonne toisetkin ovat menneet. Chaka
-on jo merkinnyt minut, jonkun ajan saan ehkä elää vielä, mutta sitten
-minun täytyy kuolla. Hän leikkii vain kanssani kuten leopardi
-haavoittuneen kauriin kanssa. Mutta siitä en välitä, suren vain poikaa,
-sillä sellaista poikaa ei ollut toista. Oi, jos saisin kuolla pian ja
-pääsisin etsimään häntä!"
-
-"Jospa poika ei olekaan kuollut, Baleka, entä sitten?"
-
-"Mitä sinä tarkoitat?" vastasi hän kääntyen puoleeni ja tuijottaen
-minuun hurjasti. "Oi, sano se jälleen -- jälleen, Mopo! Kuolisin ilolla
-vaikka sata kuolemaa saadakseni tietää, että Umslopogaas elää."
-
-"Ei, Baleka, minä en tiedä mitään, mutta viime yönä näin unta", ja minä
-kerroin hänelle näkyni kokonaan kuin myös sen, mitä oli tapahtunut sitä
-ennen.
-
-Hän kuunteli sanojani tarkoin kuin kuninkaan tuomiota elämästä tahi
-kuolemasta.
-
-"Luulen unesi merkitsevän jotakin, Mopo!" sanoi hän vihdoin. "Olet aina
-ollut muita erikoisempi, jolle matkojen etäisyydet eivät merkitse
-mitään. Nyt tiedän, että Umslopogaas elää, ja nyt minä voin kuolla
-onnellisena. Niin, älä väitä vastaan; minun täytyy kuolla, tiedän sen.
-Luin kuninkaan silmistä tuomioni. Mutta mitäpä siitä! Eihän se merkitse
-mitään, kunhan vain prinssi Umslopogaas elää vielä."
-
-"Rakkautesi on suuri, vaimo", sanoin minä, "ja juuri tämä rakkautesi on
-saattanut meille monet murheet. Ja lopultakin voi käydä niin, ettei
-sillä voiteta mitään, sillä säälimätön kohtalo vainoaa meitä. Sano nyt,
-mitä minun pitää tehdä? Pakenenko vai jäänkö tänne jättäen kaikki
-sallimuksen ja sattumain varaan?"
-
-"Sinun täytyy jäädä tänne, Mopo. Katsos nyt! Minä tiedän kuninkaan
-mietteet. Hän on peloissaan murhattuaan äitinsä; hän pelkää koko kansan
-nousevan kostamaan äidinsurmaajalle. Sentähden sanoo hän kaikille,
-ettei hän tappanut äitiään Unandia, vaan tämä tuhoutui tulessa, joka
-taikavoimain vaikutuksesta tuhosi kotisi, ja vaikka kaikki tietävät
-hänen valehtelevan, ei kukaan tohdi väittää häntä vastaan. Täällä
-toimeenpannaan rikollisten etsiminen, 'vainuaminen', kuten hän sinulle
-sanoikin, mutta erilainen 'vainuaminen' kuin ennen, sillä sinä ja hän
-tulette toimittamaan taikureiden tehtävän, ja silloin hän surmauttaa
-kaikki, joita hän pelkää, kaikki, joiden hän tietää vihaavan häntä
-hänen pahuutensa tähden ja sentähden, että hän murhasi oman äitinsäkin.
-Sentähden hän nyt säästi henkesi, Mopo, ja tekee sinusta jälleen
-mahtavan miehen, sillä jos hänen äitinsä Unandi todellakin kuoli
-noituuden uhrina, kuten hän sanoo, niin etkö silloin sinäkin kärsinyt
-yhtä suurta vääryyttä ja eivätkö sinunkin vaimosi ja lapsesi joutuneet
-saman noituuden uhreiksi? Sentähden, älä pakene! Odota aikaasi ja tule
-mahtavaksi -- mahtavaksi koston suurta hetkeä varten, Mopo veljeni.
-Sinulla on jo paljon kostettavaa, mutta mittasi on tuleva pian vielä
-täydemmäksi, sillä kohta tulee minun vuoroni kuolla, jolloin minunkin
-vereni huutaa sinua kostamaan. Kuule, Mopo. Eikö tässä maassa ole
-muitakin prinssejä? Mitä tekevät kuninkaan veljet Dingaan, Umhlangana
-ja Umpanda? Eivätkö he halua päästä valtaistuimelle, kuninkaaksi?
-Eivätkö he joka aamu nouse vuoteeltaan tunnustellen raajojaan, elävätkö
-he vielä, ja eivätkö he joka ilta paneudu levolle tietämättä, saavatko
-he aamulla suudella vaimojaan vai kuninkaan punaisen keihään kärkeä?
-Lähene heitä, veljeni; hiivi heidän sydämiinsä, urki heiltä heidän
-mietteensä ja ilmaise heille omasi, ja minä olen varma, että vihdoin
-tulee Chakan itsensä vuoro astua sisään portista, josta sinunkin
-vaimosi ovat menneet ja josta minunkin täytyy pian mennä."
-
-Niin puhui Baleka ja poistui jättäen minut mietteisiini, sillä hänen
-sanansa olivat viisautta täynnä. Minä tiesin aivan hyvin, että
-kuninkaan veljet olivat ainaisen pelon vallassa, sillä kuninkaan varjo
-painoi heitä raskaasti. Pandasta ei ollut paljoakaan toivoa. Hän
-rakasti mukavuutta ja oli osoittanut olevansa vailla tarmoa ja
-neuvokkuutta. Mutta Dingaan ja Umhlangana olivat toista maata ja heistä
-saattoi ehkä muovailla nuijan, joka iskisi Chakan kallon sirpaleiksi,
-lintujen ruoaksi. Mutta Chakan malja ei ollut vielä täysi, joten
-sopivaa hetkeä oli odotettava.
-
-Mietiskeltyäni asiaa tarpeeksi minä nousin ja menin ystäväni luo
-hoitelemaan palanutta kättäni, joka vaivasi minua kovin, ja laittelin
-parhaillaan siteitä, kun lähetti saapui käskemään minua kuninkaan
-puheille.
-
-Lähdin heti ja tervehdin kuningasta heittäytyen maahan, mutta hän
-tarttui käteeni ja nosti minut ylös lausuen lempeästi:
-
-"Nouse, Mopo, palvelijani! Olet saanut paljon kärsiä vihollistesi
-harjoittaman noituuden tähden. Olet menettänyt vaimosi ja lapsesi. Ja
-minä olen menettänyt äitini. Itkekää, neuvonantajani, antakaa
-kyyneltenne virtana valua, sillä minä olen menettänyt äitini ja Mopo
-palvelijani vaimonsa ja lapsensa vihollistemme meihin kohdistaman
-noituuden tähden!"
-
-Ja kaikki neuvonantajat alkoivat silloin ääneensä itkeä Chakan
-tuijottaessa heihin synkästi.
-
-"Kuule, Mopo!" sanoi kuningas, kun itku oli vaiennut. "Kukaan ei voi
-antaa minulle äitiäni takaisin, mutta minä voin antaa sinulle uusia
-vaimoja, ja lapsia voit sinä vielä saada. Valikoi itsellesi kuusi
-kuninkaalle varatuista naisista, karjastani saat sata parhainta päätä,
-ja minun käskyläiseni rakentavat sinulle uuden kodin, joka on entistäsi
-monin verroin suurempi ja kauniimpi. Nämä lahjoitan sinulle lämpöisellä
-kädellä ja vielä enemmänkin olet saapa hyvitystä! Uuden kuun
-ensimmäiseksi päiväksi kuulutan koko kansani koolle suureen
-neuvotteluun, _bandhlaan_, johon sinunkin oma heimosi, langeni-heimo,
-tulee saapuville, ja silloin me molemmat vietämme surujuhlan suuria
-murheitamme muistellen ja silloin me otamme selville, kuka on kaikki
-nämä surut aiheuttanut. Mene nyt, Mopo, mene! Ja menkää tekin,
-neuvonantajani, ja jättäkää minut yksinäni itkemään äitini kuolemaa!"
-
-Siten toteutuivat Balekan sanat, isäni, ja siten minusta tuli Chakan
-avulla mahtavampi henkilö kuin ennen olin ollutkaan. Valikoin itselleni
-karjan, parhaimman laatuaan; otin vaimot, joilla ei ollut kauneudessa
-vertaa, mutta en välittänyt niistä, eikä minulle syntynyt enää lapsia.
-Sydämeni oli kuin kuihtunut vesa. Chakan tuli oli imenyt voimat
-ruumiistani, ja suru rakkaitteni menettämisen tähden oli vaimentanut
-elämänhaluni.
-
-
-
-
-XII.
-
-SUSI-GALAZIN TARINA.
-
-
-Nyt, isäni, palaan hieman takaisinpäin kertomuksessani, joka on pitkä
-ja mutkainen kuin polveileva joki, ja kerron, mitä Umslopogaasille
-tapahtui hänen jouduttuaan leijonan kynsiin. Hän kertoi minulle kaikki,
-kun vihdoin tapasimme toisemme vuosien kuluttua.
-
-Leijona riensi pitkin loikkauksin tiehensä Umslopogaas hampaissaan.
-Kerran hän koetti riuhtaista itseänsä irti, mutta peto kiristi vain
-otettaan, joten hän heittäytyi aivan hervottomaksi ja katseli
-taaksepäin nähden Nadan kasvot, kun tämä syöksyi aitauksesta huutaen:
-"Pelastakaa hänet!" Hän näki tytön kasvot ja kuuli nuo sanat, mutta
-sitten pimeni maailma hänen ympärillään ja hänestä tuntui, että hän
-vaipui sikeään uneen.
-
-Tuntiessaan kipua reidessään, johon leijona oli häntä purrut,
-Umslopogaas heräsi pian jälleen ja kuuli jonkun ärjäisevän. Hän
-katsahti ylös ja näki lähellään leijonan, joka oli hellittänyt hänet
-hampaistaan. Peto sähisi raivosta ja tuijotti edessään seisovaan
-kookkaaseen ja rotevaan nuorukaiseen, jolla oli julmat kasvot ja yllään
-mustan- ja harmaankirjava sudentalja, joka oli kiinnitetty hänen
-olkapäilleen siten, että yläleuka hampaineen oli hänen päälaellaan. Hän
-seisoi leijonan edessä suuri sotakilpi toisessa ja raskas raudoitettu
-nuija toisessa kädessä, ärjähdellen uhkaavasti.
-
-Peto painautui hyppyyn muristen raivoisasti, mutta nuorukainen ei
-odottanutkaan hyökkäystä. Hän syöksähti eteenpäin ja iski petoa
-nuijallaan päähän. Isku oli ankara ja osui paikalleen, mutta ei ollut
-kuolettava, sillä leijona peräytyi takajaloilleen ja iski raivoisasti
-häntä kohti. Hän ojensi kilven suojakseen, mutta tuo voimakas isku löi
-kilven takaisin sellaisella vauhdilla, että nuorukainen kaatui
-selälleen kilven alle ja makasi siinä ulvoen kuin tuskissaan keppuroiva
-susi. Leijona oli samassa hänen kimpussaan, ja tilanne muuttui mitä
-uhkaavimmaksi. Nuorukaisella oli vielä kilpi suojanaan, joten leijona
-ei päässyt häntä heti raatelemaan, mutta Umslopogaas näki, ettei voinut
-kauan kestää, ennenkuin kilpi väistyisi ja vieras saisi surmansa.
-
-Leijonan rinnassa oli vielä terä syvälle painuneena Umslopogaasin
-katkennut keihäs, ja nähdessään tämän Umslopogaas päätti painaa keihään
-sydämeen saakka tahi kuolla. Hän nousi nopeasti, sillä hätä palautti
-hänen voimansa, ja syöksyi paikalle, jossa leijona ahdisti kilven
-suojassa kamppailevaa vierasta. Peto ei huomannut häntä, kun hän
-heittäytyi polvilleen ja tarttuen katkenneeseen keihääseen työnsi sen
-syvälle pedon ruumiiseen ja väänsi terän ympäri. Nyt se näki uuden
-vastustajansa ja kääntyi tätä kohti haavoittaen terävillä kynsillään
-tätä rintaan ja käsivarsiin.
-
-Umslopogaas vierähti kyljelleen, mutta kuuli samassa valtavaa ulvontaa
-ja katso, harmaita ja mustia susia syöksyi leijonan kimppuun repien ja
-raastaen sitä, kunnes se kaatui ja silvottiin palasiksi. Umslopogaas
-menetti jälleen tajuntansa, kaikki pimeni hänen silmissään ja hän
-makasi kuin kuollut.
-
-Vihdoin hän tointui jälleen ja samalla palautui muistikin. Hän muisti
-ottelun ja katsahti ylös nähdäkseen leijonan. Sitä ei näkynyt, mutta
-sen sijaan hän huomasi makaavansa ruo'oista tehdyllä vuoteella jossakin
-luolassa, jossa oli runsaasti kaikenlaisten eläinten nahkoja. Vedellä
-täytetty ruukku oli hänen vieressään. Ojentaen kätensä hän tarttui
-ruukkuun ja joi ja silloin hän huomasi, että hänen kätensä oli ohut
-kuin taudin laihduttama ja rinta täynnä tuskin umpeen menneitä arpia.
-
-Hänen siinä maatessaan ihmetellen, pimeni luolan suu ja sisään astui
-sama nuorukainen, joka oli otellut leijonan kanssa joutuen tämän alle,
-kantaen tapettua kaurista hartioillaan. Hän pudotti otuksen maahan ja
-astui Umslopogaasin luo.
-
-"Ou!" huudahti hän, "silmäsi ovat auki -- elätkö siis, muukalainen?"
-
-"Elän", vastasi Umslopogaas, "ja olen kovin nälkäinen."
-
-"Onpa jo aikakin", sanoi toinen. "Kaksitoista päivää sitten raahasin
-sinut tänne metsien halki suurella vaivalla ja koko ajan olet maannut
-tiedotonna juoden vain vettä. Leijona oli raadellut sinut niin pahasti,
-etten voinut uskoa sinun jäävän henkiin. Kahdesti olin jo
-surmaamaisillani sinut lopettaakseni kärsimyksesi ja säästyäkseni
-vaivoista, mutta pidätin käteni eräältä vainajalta saamani ilmoituksen
-tähden. Nyt syö, että voimasi palautuisivat. Sitten puhelemme."
-
-Umslopogaas söi ja alkoi tervehtyä päivä päivältä, ja kun hän oli
-voimistunut, istuivat he eräänä iltana luolassaan nuotion ääressä
-keskustellen.
-
-"Mikä on nimesi?" kysyi Umslopogaas.
-
-"Minua sanotaan Susi-Galaziksi", vastasi toinen. "Olen zulu ja samaa
-verta kuin Chaka-kuningas, sillä Senzangaconan isä oli isoisäni isä."
-
-"Entä mistä olet kotoisin, Galazi?"
-
-"Swazi-maasta -- halakazien heimoa, jonka päällikkö oikeastaan olisin.
-Kas näin on asian laita: isoisäni Siguyana oli Senzangaconan, Chakan
-isän, nuorempi veli. Mutta hän riitaantui Senzangaconan kanssa ja
-hänestä tuli kulkuri. Muutamien Umtetwan miesten kanssa hän tuli sitten
-Swazi-maahan ja asusti halakazi-heimon luona näiden suurissa luolissa,
-ja lopulta kävi niin, että hän tappoi heimon päällikön ja anasti tämän
-paikan. Hänen kuoltuaan hallitsi isäni, mutta maassa oli suuri puolue,
-joka vihasi häntä sentähden, että hän oli zulu, tahtoen päällikön
-paikalle oman heimon miehen. He eivät voineet kuitenkaan mitään, sillä
-isäni hallitsi maata rautaisella kädellä. Minä olin isäni ja hänen
-ensimmäisen vaimonsa ainoa poika ja syntynyt päälliköksi hänen
-jälkeensä, minkätähden isäni vihamiehet -- heitä oli paljon ja he
-olivat mahtavia miehiä -- vihasivat minuakin. Sellainen oli tilanne
-viime talvena vuosi sitten, jolloin isäni päätti surmata kaksikymmentä
-ylimystä, joiden hän tiesi vehkeilleen häntä vastaan. Mutta nämä saivat
-tietää, mitä oli tulossa, ja houkuttelivat erään isäni vaimon, joka oli
-heidän sukulaisensa, myrkyttämään hänet. Nainen syötti hänelle myrkyn
-yöllä, ja aamulla minulle tuotiin sana, että isäni oli sairas ja tahtoi
-tavata minua. Menin hänen majaansa, jossa tapasin hänet tuskissaan
-riuhtoillen.
-
-"'Mikä sinua vaivaa, isäni?' kysyin minä. 'Kuka on tehnyt tämän
-konnantyön?'
-
-"'Olen saanut myrkkyä, poikani', huohotti hän, 'ja hän, joka antoi sitä
-minulle, seisoo takanasi'. Ja hän viittasi naiseen, joka seisoi ovella
-pää alaspainuneena ja vavisten nähdessään ilkityönsä seuraukset.
-
-"Tyttö oli nuori ja kaunis ja me olimme olleet ystäviä, mutta minä voin
-sanoa, etten epäröinyt silmänräpäystäkään, sillä vereni kiehui. En
-epäröinyt, vaan syöksyin häntä kohti keihäs koholla ja tapoin hänet
-kaikista rukouksista huolimatta.
-
-"'Hyvin tehty, Galazi', sanoi isäni. 'Mutta varo itseäsi, kun minä olen
-poissa, sillä nämä swazi-koirat tahtovat karkoittaa sinut ja anastaa
-paikkasi! Jos sinut karkoitetaan ja sinä kuitenkin jäät henkiin, niin
-vanno minulle, ettet lepää, ennenkuin olet kostanut kuolemani.'
-
-"'Sen vannon, isäni', vastasin minä. 'Vannon, etten säästä ainoatakaan
-halakazi-heimon miestä, paitsi omia sukulaisiani; naiset vien orjuuteen
-ja lapset vankeuteen!'
-
-"'Suuria sanoja nuorukaisen suusta', lausui isäni, 'mutta tuon kaiken
-olet tekevä, Galazi. Nyt kuolinhetkelläni näen selvästi, että sinä,
-Siguyanan lapsi, saat vaeltaa koditonna muutamat jäljellä olevat
-elinvuotesi ja tultuasi erääseen toiseen maahan saat kuolla miehen
-lailla; ei näin, josta saan kiittää tuota naista.' Tämän sanottuaan hän
-kohotti päätään, katsoi minuun ja heitti henkensä tuskaisesti
-parahtaen.
-
-"Astuin majasta raastaen tytön ruumista jäljessäni. Majan edessä oli
-koolla useita ylimyksiä loppua odottaen, ja minä huomasin heidän synkät
-katseensa.
-
-"'Päällikkö, minun isäni, on kuollut!' huusin minä korkealla äänellä,
-'ja minä, Galazi, joka nyt olen päällikkö, olen surmannut hänen
-murhaajansa!' Ja minä riuhtaisin tytön ruumiin selälleen heidän
-eteensä, niin että he saattoivat nähdä hänen kasvonsa.
-
-"Tytön isä sattui olemaan miesten mukana, hän, joka oli houkutellut
-tyttärensä tuohon konnantyöhön, ja näky saattoi hänet aivan suunniltaan
-raivosta.
-
-"'Mitä, veljet?' huusi hän. 'Sietäisimmekö, että tuo nuori zulu-koira,
-tyttäreni murhaaja, tulee meidän päälliköksemme? Ei milloinkaan! Vanha
-leijona on kuollut ja nyt on penikan vuoro!' Ja häh hyökkäsi minua
-kohti keihäs koholla.
-
-"'Ei milloinkaan!' toistivat toisetkin hyökäten myös minua kohti
-keihäitään heristäen.
-
-"Odotin enkä hätiköinyt, sillä isäni viimeisistä sanoista minä tiesin,
-ettei kuolinhetkeni ollut vielä tullut. Odotin, kunnes mies oli aivan
-lähellä; hän iski, minä hypähdin syrjään ja lävistin hänet samassa
-keihäälläni, ja siihen hän vaipui kuolleena tyttärensä ruumiin päälle.
-Sitten karjaisin ja syöksyin hyökkääjäin rivin läpi, eikä kukaan
-koskenut minuun eikä voinut saavuttaa minua; ei ole miestä, joka saisi
-minut kiinni, kun jalkani ovat maassa ja saan juosta vapaasti."
-
-"Tahdonpa koettaa", sanoi Umslopogaas hymyillen, sillä hän oli
-nopsajalkaisin kaikista zulunuorukaisista.
-
-"Opettele ensin kävelemään jälleen ja juokse sitten", vastasi Galazi.
-
-"Jatkahan kertomustasi", keskeytti Umslopogaas; "se on erittäin
-jännittävä."
-
-"Niin, se ei ole vielä lopussa, muukalainen. Pakenin halakazi-heimon
-alueelta enkä viipynyt hetkeäkään Swazi-maassakaan, vaan kiiruhdin
-nopeasti zulujen luo. Aikomukseni oli mennä suoraan Chakan puheille,
-kertoa hänelle kärsimäni vääryydet ja pyytää, että hän lähettäisi
-armeijan tuhoamaan halakazi-heimon. Mutta vaeltaessani minä saavuin
-eräänä iltana ruokaa ja yösijaa etsiessäni erään vanhuksen luo, joka
-tunsi Chakan ja oli tuntenut myös Siguyanan, minun isoisäni, ja oltuani
-hänen luonaan pari päivää minä kerroin hänelle tarinani. Vanhus neuvoi
-minua luopumaan suunnitelmastani sanoen, ettei Chaka-kuningas voinut
-sietää omaan kuninkaalliseen sukupuuhunsa kuuluvia vesoja, vaan
-tappaisi minut varmasti, ja tuo kunnon vanhus pyysi minua jäämään
-luoksensa asumaan. Neuvo oli hyvä enkä minä ajatellut enää lähteä
-kuninkaan luo oikeutta rukoilemaan, sillä se, joka pyytää kuninkaalta
-oikeutta, yhdyttää välistä kuolemansa. Vanhuksen luo en myöskään
-aikonut jäädä, sillä hänen poikansa katselivat minua karsain silmin, ja
-sitäpaitsi tahdoin olla itse päällikkö, vaikkapa minun täytyisi
-sentähden elellä aivan yksinänikin. Illalla lähdin sitten taipaleelle
-lainkaan tietämättä, minne menisin.
-
-"Kolmantena iltana saavuin erääseen pienoiseen kylään, joka on joen
-toisella puolella vuoren juurella. Portilla istui eräs hyvin vanha
-vaimo ilta-auringon paisteessa. Nähdessään minut hän sanoi minulle:
-'Nuori mies, sinä olet kookas ja vahva ja nopea jaloistasi. Tahdotko
-omistaa erään kuuluisan aseen, erään nuijan, jota kukaan ei voi
-vastustaa?'
-
-"Sanoin tahtovani omistaa sellaisen nuijan ja kysyin, mitä minun piti
-tehdä saadakseni sen.
-
-"'Tämä', sanoi vaimo: 'huomenna aamun sarastaessa sinun pitää mennä
-tuonne vuorelle', ja hän osoitti vuorta, jossa nyt olet, muukalainen,
-'jonka huipulla tuo kivinen velhotar istuu maailman loppua odottaen.
-Kuljettuasi kaksi kolmattaosaa matkasta sinä tulet polulle, jota on
-hyvin vaikea kiivetä, mutta sinun on pyrittävä eteenpäin ja hetkisen
-kuluttua tulet synkkään metsään, jossa on hyvin pimeä. Siihen et saa
-pysähtyä, vaan sinun täytyy tunkeutua metsän läpi, kunnes saavut
-avonaiselle paikalle, jonka toisella puolella kohoaa jyrkkä
-vuorenseinämä. Seinämässä on luola ja luolasta löydät erään miehen
-luut. Tuo luut tänne ja minä annan sinulle nuijan.'
-
-"Hänen vielä puhuessaan saapui portille kylän asukkaita, jotka
-pysähtyivät kuuntelemaan.
-
-"'Älä välitä hänen puheistaan, nuori mies', sanoivat he, 'ellet ole
-kyllästynyt elämään. Älä välitä hänestä, hän on mielipuoli. Vuorelle ei
-kukaan voi nousta, sillä se on aaveiden temmellyspaikka. Katsopas tuota
-kivistä velhotarta, joka istuu sen huipulla! Ja tuo metsä on pahojen
-henkien tyyssija eikä kukaan ole käynyt siellä vuosikausiin. Tämän
-vaimon poika oli suuri huimapää; hän meni metsään kävelemään sanoen,
-ettei hän pelännyt aaveita, ja kummitusväki, _amatongo_, tappoi hänet.
-Siitä on jo monta vuotta eikä kukaan ole tohtinut lähteä etsimään hänen
-luitaan. Hänen äitinsä istuu aina tässä kysellen jokaiselta
-ohikulkijalta, eikö kukaan ottaisi suorittaakseen tehtävää ja tarjoten
-suurta nuijaansa palkinnoksi, mutta kukaan ei ole tohtinut!'
-
-"'He valehtelevat!' sanoi tuo vanha vaimo. 'Siellä ei ole
-mitään kummituksia tahi aaveita. Aaveet asustavat vain heidän
-pelkurisydämessään; vuorella on vain susia. Minä tiedän, että poikani
-luut ovat luolassa, sillä olen hengessäni nähnyt ne, mutta
-valitettavasti ovat vanhat jäseneni liian heikot voidakseni kiivetä
-vuoripolkua ylös. Nuo ovat kaikki pelkuriraukkoja eikä täällä ole ollut
-ainoaakaan miehistä miestä sen jälkeen kuin zulut surmasivat puolisoni
-iskien hänet täyteen haavoja!'
-
-"Kuuntelin mitään virkkamatta, mutta kun kaikki olivat sanoneet
-sanottavansa, pyysin saada nähdä nuijan, joka annettaisiin palkinnoksi
-sille, joka tohtisi mennä Kummitusvuoren metsän aaveita, _amatongeja_,
-uhmaamaan. Vaimo nousi heti ja ryömi käsiinsä nojaten läheiseen majaan,
-josta hän heti palasi laahaten jäljessään suurensuurta nuijaa.
-
-"Katsele sitä, muukalainen, katso ja ihmettele!? Onko milloinkaan nähty
-sen veroista?" Ja Galazi piteli asetta Umslopogaasin silmäin edessä.
-
-Sepäs oli todellakin nuija, isäni, sillä minäkin, Mopo, näin sen
-myöhemmin. Se oli raskas, kyhmyinen ja musta kuin tulessa noettu rauta
-ja silattu teräksellä, joka oli kulunut iskuista sileäksi.
-
-"Minä katselin asetta", jatkoi Galazi, "ja sanon sinulle, muukalainen,
-että sydämessäni syttyi kiihkeä himo saada omistaa tuo ase.
-
-"'Mikä on tämän nuijan nimi?' kysyin minä vaimo vanhukselta.
-
-"'Sitä sanotaan Kahlaamon Vartijaksi', vastasi vaimo, 'eikä minkään
-turhan takia. Viisi miestä on heiluttanut sitä sotakentällä ja
-sataseitsemänkymmentäkolme miestä on heittänyt henkensä sen iskuista.
-Hän, jolla se oli viimeksi, tappoi kaksikymmentä, ennenkuin hän itse
-sortui kuolemaan, sillä nuijaa seuraa se onni, että sen omistaja kuolee
-sankarina nuija kädessään. Koko Zulu-maassa on vain yksi toinen sen
-veroinen ase, nimittäin Jikizan, tuolla taampana asustavan kirveskansan
-päällikön suuri tappara, tuo vanha ja kuuluisa sarvivartinen
-_Imbubuzi_, Itkuntekijä, joka kaataa kaikki vastustajat. Jos tappara
-Itkuntekijä ja nuija Kahlaamon Vartija tukevat toisiaan, niin
-Zulu-maassa on vain kolmisenkymmentä miestä, jotka kykenevät niitä
-vastustamaan. Olen puhunut. Valitse!' Ja vaimovanhus katseli minua
-kirkkaasti sameilla silmillään.
-
-"'Nyt hän puhuu totta', sanoivat läsnäolijat. 'Anna nuijan olla, nuori
-mies; hän, joka omistaa sen, jakelee tosin tuimia iskuja, mutta lopulta
-hän sortuu keihäiden pistoihin. Kukaan ei tohdi omistaa Kahlaamon
-Vartijaa.'
-
-"'Onnellinen kuolema ja nopea myös!' sanoin minä ja tuumin asiaa
-vanhuksen tarkatessa minua koko ajan. Vihdoin hän nousi pilkallisesti
-naurahtaen. 'Eipä näy Vartija olevan tätä varten', sanoi hän minua
-osoittaen. 'Tämähän on vain lapsi, minun on etsittävä oikea mies.'
-
-"'Eipä hätäillä, vanhus', virkoin minä. 'Tahdotko lainata minulle
-nuijan aseeksi, kun lähden hakemaan poikasi luita kummitusväen luota?'
-
-"'Lainatako Vartijan sinulle, poika? Ei, ei! Sittenpä en taitaisi nähdä
-enää vilaukseltakaan sinua enkä tätä kelpo nuijaakaan.'
-
-"'En ole mikään varas', vastasin minä. 'Jos aaveet tappavat minut, niin
-ette näe minua enää ettekä nuijaa, mutta jos elän, niin tuon luut
-teille, tahi ellen löydä niitä, niin tuon ainakin nuijan takaisin.
-Ellette lainaa minulle nuijaa, en minäkään lähde tuonne aaveiden
-temmellyspaikalle.'
-
-"'Poika, silmäsi ovat rehelliset', sanoi vaimo katsellen minua
-tutkivasti. 'Kas, tuossa nuija, mene etsimään poikani luita. Jos
-kuolet, tuhoutukoon nuija kerallasi; jollei tehtäväsi onnistu, tuo se
-takaisin, mutta jos saat luut haltuusi, niin on nuija sinun ja on
-tuottava sinulle mainetta ja kunniaa ja sinä olet kuoleva miehen lailla
-kohottaen sitä viimeiseen saakka korkealle kaatuneiden vastustajaisi
-yläpuolelle!'
-
-"Seuraavana päivänä aamun sarastaessa minä sitten otin nuijan käteeni
-ja keveän kilven toiseen ja valmistauduin matkalle. Vanhus antoi
-minulle siunauksensa jäähyväisiä sanoessamme, mutta kylän muu väki
-pilkkasi minua lausuillen: 'Niin piskuinen mies ja suuri nuija! Varo
-vain, pienokainen, etteivät aaveet koettele nuijaasi omaan kalloosi!'
-
-"He sanoivat niin, mutta eräs tyttö -- vanhuksen pojantytär -- vei
-minut hiukan sivulle ja pyyteli, etten menisi, sillä Kummitusvuoren
-metsällä oli hyvin paha maine; kukaan ei tohtinut sinne tunkeutua,
-sillä aivan varmasti tiedettiin sen olevan täynnä pahoja henkiä, jotka
-ulvoivat kuin sudet. Kiitin tyttöä, mutta toisille en virkkanut mitään;
-kysyinhän vain tietä Kummitusvuorelle.
-
-"Jos jaksat sinne, muukalainen, niin tule luolan suulle katsomaan
-näköalaa, sillä kuu on noussut."
-
-Umslopogaas nousi heti ja ryömi ulos ahtaasta suuaukosta. Siellä kohosi
-hänen yläpuolellaan korkealle mahtava, harmaja vuorenhuippu, joka
-ääriviivoiltaan muistutti etukumarassa istuvaa naisellista olentoa.
-Paikka, jossa luola sijaitsi, oli niin ollen ikäänkuin tuon istuvan
-naisen sylissä. Hiukan alempana oli pienten pensaiden peittämä jyrkästi
-viettävä rinne, alempana häipyen laajaan ja tiheään viidakkoon, joka
-ulottui kaukana siintävän vuorenharjanteen jyrkänteille saakka. Tuon
-vuorenharjanteen juurella virtaavan joen toisella puolella levisivät
-silmänkantamattomiin Zulu-maan aukeat aavikot.
-
-"Tuolla, muukalainen", sanoi Galazi viitaten Kahlaamon aavikolle, "on
-kylä, jossa tuo vanha vaimo elelee. Tuolla kohoaa tasangolta
-vuorenrinne, jota ylös minun oli kiivettävä; tuolla on viidakko, jossa
-_amatongo_, kummitusväki, asustaa, tuolla metsän tällä puolella menee
-luolaan vievä polku ja tässä on luola. Katsopas tätä kivilohkaretta
-tässä luolan suulla; se kääntyy -- näin ja sulkee luolansuun. Vaikka se
-on noin suuri, voi pieni lapsikin vääntää sen paikoilleen, sillä se
-liikkuu tasapainossa terävän kallionkulman kärkeen nojaten. Mutta pane
-merkille tämä: lohkaretta ei saa kiertää liian paljon, sillä katsohan:
-jos se koskettaa tähän", ja hän osoitti erästä piirtoa kalliossa luolan
-suulla, "ei tarvitse olla vahvakaan kyetäkseen vääntämään sen takaisin;
-olen tehnyt sen monta kertaa enkä ole vielä täysikasvuinen; mutta jos
-se sivuuttaa tämän piirron, niin se solahtaa paikaltaan sisälle luolan
-suuaukkoon tukkien sen kuin pyöreä piikivi kapean ruukun kaulan, ja
-minä luulen, ettei kaksikaan miestä, toinen sisäpuolelta työntäen ja
-toinen ulkopuolelta raastaen saisi sitä hievahtamaankaan. Katsos nyt:
-minä käännän kiven asentoon kuten iltaisin on tapanani, näin" -- ja
-tarttuen lohkareeseen hän kiepautti sen ympäri kuin oven, joka kääntyy
-kiertonastojensa varassa. "Noin se saa olla ja sen voi pyörtää takaisin
-vain yhdellä käden sysäyksellä, mutta kukaan ei voisi arvata, että
-tässä on jokin luola, paitsi ne, jotka tietävät salaisuuden. Mutta nyt
-kyllin kivestä. Astu sisään jälleen, matkamies, että saan jatkaa
-kertomustani, joka on pitkä ja kummallinen.
-
-"Lähdin vanhuksen majasta ja kylän väki saatteli minua joen partaalle.
-Joki oli tulvillaan, ja vain harvat olivat tohtineet pyrkiä sen poikki.
-
-"'Ha! ha!' nauroivat saattajani, 'siinä sinun matkasi oli, pieni mies;
-vahdi nyt kahlaamoa, sinä, jonka piti voittaa itsellesi Kahlaamon
-Vartija! Iske veteen nuijallasi, ehkäpä joki asettuu, niin että pääset
-yli!'
-
-"En vastannut mitään heidän pilkkasanoihinsa, sidoinpahan vain kilven
-olkapäilleni ohuella hihnalla ja kiinnitin matkareppuni vyötäisilleni;
-nuijaa kiikutin hampaissani varren nahkasilmukasta. Sitten painalsin
-jokeen ja uin. Kahdesti painoi virta minut veden alle, muukalainen, ja
-rannalla seisojat huudahtivat, että olin mennyttä miestä, mutta minä
-nousin pinnalle jälleen ja saavuin vihdoin toiselle rannalle.
-
-"Nyt eivät rannalla olijat pilkanneet enää; he seisoivat aivan vaiti
-ihmetellen ja minä kiiruhdin eteenpäin, kunnes tulin jyrkänteen
-juurelle. Kiipeäminen sujui työläästi, muukalainen; kun jalkasi ovat
-vahvistuneet, näytän sinulle tien. Mutta minä en hellittänyt ja
-keskipäivällä saavuin metsän reunaan. Siinä levähdin hetkisen ja
-maistelin hiukan mukaani ottamiani eväitä, sillä nyt oli minun koottava
-voimani mennäkseni aaveita vastaan, jos siellä nyt olikaan mitään
-aaveita. Nousin ja tunkeusin viidakkoon. Puut ovat siellä suuria ja
-paksuja, muukalainen, ja niin tiheälehtisiä, että muutamin paikoin on
-päivälläkin yhtä pimeä kuin yöllä alkavan kuun aikana. Kuljeskelin
-eteenpäin ja eksyin tieltä tuontuostakin, mutta aika-ajoin näin puiden
-latvojen välistä tuon kivinaisen, joka istuu tuolla ylhäällä,
-Kummitusvuoren huipulla, ja minä ohjasin kulkuni sen polvia kohti.
-Pamppailevin sydämin pyrin urheasti eteenpäin tuossa synkässä metsässä,
-jonka autius ja hämärä toivat mieleen yön hiljaiset hetket, ja
-usein minä pyörähdin katsomaan taakseni, näkyisikö kummitusväen,
-_amatongojen_, pälyviä silmiä. Mutta mitään ei näkynyt, paitsi suuria,
-limaisia käärmeitä, jotka väistyivät tieltäni metsän kätköihin;
-ehkäpä ne olivatkin noita henkiä, _amatongoja_. Välistä näin myöskin
-vilahdukselta suuren suden, joka puikkelehti puiden välissä piilotellen
-ja minua vaanien, ja koko ajan suhahteli tuuli suurissa oksissa
-korkealla yläpuolellani surullisesti huokaillen, mikä kuulosti naisten
-valitukselta.
-
-"Vaelsin vain eteenpäin laulaen kulkiessani karkoittaakseni pelon
-sydämestäni, ja vihdoin tuossa kahden tienoilla alkoivat puut harveta,
-maa kohota ja valo tulvi jälleen esteettömästi taivaan korkeuksista.
-Mutta sinä olet väsynyt, muukalainen, ja ilta käy myöhäiseksi. Paneudu
-nukkumaan, ja huomenna minä lopetan kertomukseni. Sanohan ensin, mikä
-on nimesi?"
-
-"Olen nimeltäni Umslopogaas, Mopon poika", vastasi toinen, "ja kerron
-tarinani, kun olet lopettanut omasi. Nyt nukkukaamme."
-
-Nimen kuullessaan Galazi hätkähti ja näytti hyvin hämmästyneeltä,
-mutta ei sanonut mitään. He paneutuivat levolle ja Galazi peitti
-Umslopogaasin kauriin taljoilla.
-
-Mutta itse oli Susi-Galazi niin karaistunut, että hän makasi paljaalla
-kalliolla ilman mitään peitettä. Niin he nukkuivat ihmisverta
-vainuavien sutten ulvoessa luolan suulla.
-
-
-
-
-XIII.
-
-GALAZISTA TULEE SUSIEN KUNINGAS.
-
-
-Aamulla herätessään Umslopogaas tunsi voimiensa palautuvan nopeasti,
-mutta koko sen päivän hän lepäsi vielä luolassa Galazin mennessä
-metsästämään. Illalla tämä palasi kantaen olkapäillään kauriin ruhoa,
-jonka he nylkivät ja paistoivat nuotion ääressä istuessaan. Ja kun
-aurinko oli mennyt mailleen, jatkoi Galazi kertomustaan.
-
-"Nyt kuuntele jälleen, Umslopogaas, Mopon poika. Olin selviytynyt
-metsästä ja saapunut tuon vanhan kivisen velhottaren, joka istuu tuolla
-ylhäällä maailman loppua odottaen, jalkojen juureen. Aurinko paistoi
-suloisesti, vaikka oli jo ilta, sillä minä olin kulkenut metsässä
-kauan, sisiliskot kiitivät kivillä ja linnut lauloivat lennellen sinne
-tänne, enkä minä ollut enää lainkaan peloissani. Kapusin rinnettä ylös,
-jossa kasvoi pientä pensaikkoa kuin karvoja miehen käsivarressa, kunnes
-vihdoin tulin tuon kivisen velhottaren polvien tasalle, jotka
-muodostavat tuon luolan edessä olevan tasanteen. Kurkotin pääni
-kallionreunan yli ja katsoin, ja sanon sinulle, Umslopogaas, että
-vereni jähmettyi ja sydämeni suli vedeksi, sillä edessäni luolan suulla
-piehtaroitsi kokonainen lauma susia, peloittavan suuria. Toiset
-nukkuivat ja urahtelivat unissaan, toiset jyrsiskelivät jonkun otuksen
-tähteitä, ja toiset istuivat kuin koirat kielen roikkuessa irvistävien
-hammasrivien välistä.
-
-"Katselin pelon vallassa näytelmää edessäni ja näin tasanteen toisella
-puolella luolan suun, jossa pojan luiden piti oleman. Mutta minulla ei
-ollut vähintäkään toivoa päästä sinne pelätessäni susia, sillä nyt minä
-tiesin, että ne olivat nuo vuorella temmeltävät aaveet. Päätin paeta
-tieheni ja käännyin jo mennäkseni. Mutta, Umslopogaas, samassa kun
-käännyin, pyörähti Kahlaamon Vartija, tämä suuri nuija, ympäri iskien
-minua selkään siten kuin mies lyö pelkuria. Oliko se sitten vain
-sattuma, vai tahtoiko Kahlaamon Vartija häväistä kantajansa
-pelkuruutta, sen saat sinä sanoa, sillä minä en tiedä, mutta ainakin
-häpesin. Palaisinko kylään kaiken kansan ja tuon vanhan vaimon
-pilkattavaksi? Ja jos halusinkin mennä, eivätkö aaveet tappaisi minua
-yöllä metsän läpi pyrkiessäni? Ei, parempi oli kuolla sutten hampaisiin
-ja heti paikalla.
-
-"Niin päättelin mielessäni, ja peläten pelon saavan minut jälleen
-valtaansa minä heilautin nuijan olkapäälleni ja hyppäsin hetkeäkään
-viivyttelemättä tasanteelle sutten kimppuun kajauttaen halakazien
-sotahuudon. Pedot hypähtivät myös ylös ja tuijottivat minuun leimuavin
-silmin ja harjakset pystyssä, ja minä tunsin niiden hajun
-sieraimissani. Mutta kun ne huomasivat, että hyökkääjä oli ihminen,
-pelästyivät ne äkkiä syöksyen pakoon mikä minnekin ja loikkivat pitkin
-hypyin tasanteelta, jonka tuon kivisen velhottaren polvet muodostavat,
-jättäen minut yksinäni luolan eteen. Voitettuani näin kummitussudet
-iskuakaan iskemättä paisui sydämeni ylpeydestä ja minä astelin luolan
-suulle kopeasti kuin katolla käyskentelevä kukko. Katsahdin sisään
-aukosta ja sattui niin, että laskeva aurinko paistoi sillä hetkellä
-suoraan luolan suusta sisään, joten sisällä oli aivan valoisaa. Silloin
-pelästyin toisen kerran, Umslopogaas, sillä saatoin nähdä luolan
-perille saakka.
-
-"Katsohan! Tuolla katon luoman varjon rajassa näet luolan seinässä
-syvennyksen, joka on maasta kaksi miehen mittaa! Kapea ja korkea
-syvennys, eikö niin? -- ikäänkuin joku olisi sen teräksellä kovertanut,
-ja siinä voi mies istua jalkojen riippuessa ulkopuolella. Aivan niin,
-Umslopogaas, siinä voi mies hyvin istua, vai mitä? Ja siinä istui eräs
-mies, tahi mitä tuosta miehestä oli jäljellä! Syvennyksessä istui erään
-miehen luuranko, musta nahka oli kuivunut luiden ympärille pitäen ne
-koossa ja tehden hänet kamalan näköiseksi. Hän istui käsiinsä nojaten
-ja oikeassa kädessä oli lannevyöstä repäisty nahkakaistale, joka oli
-syöty melkein kokonaan, Umslopogaas; hän oli syönyt sen ennen
-kuolemaansa. Silmät oli myös sidottu nahkaviilulla, ikäänkuin hän olisi
-tahtonut päästä näkemästä jotakin, toinen jalka puuttui ja toinen
-riippui syvennyksen reunalta. Maassa syvennyksen alla oli taittuneen
-keihään punaiseksi ruostunut terä.
-
-"Tulehan tänne, Umslopogaas, ja tunnustele kädelläsi seinää juuri tältä
-kohdalta; sileä, vai kuinka? -- sileä kuin naisten jauhinkivet. 'Mikä
-sen on siloittanut?' kysyt. Selitänpä sinulle.
-
-"Katsoessani sisään aukosta näin tämän näyn: luolan permannolla makasi
-suuri ja jäntevä naarassusi huohottaen aivan kuin se olisi laukannut
-monta penikulmaa, ja sen vieressä oli toinen -- uros -- vanha ja musta,
-suurempi kuin mitä olin milloinkaan nähnyt, oikea sutten kantaisä,
-jonka pää ja kyljet olivat aivan harmaantuneet. Se seisoi. Katsoessani
-se perääntyi lähelle luolan suuta, syöksähti äkkiä eteenpäin ja
-ponnahti korkealle ilmaan tavoittaen syvennyksen reunalta riippuvaa
-kuivunutta jalkaa. Käpälät iskeytyivät kallioon, missä seinämä on
-sileä, ja siinä se näytti pysyttelevän silmänräpäyksen ajan julmien
-leukojen iskiessä helähtäen yhteen vain keihään kärjen leveyden verran
-kuolleen miehen jalan alapuolella. Sitten se putosi maahan ulvoen
-raivosta ja perääntyi taas luolan suulle valmistautuen uuteen hyppyyn.
-Leuat helähtivät jälleen ja peto putosi taas maahan ulvoen raivoisasti.
-Naarassusi nousi myös ja sitten ne hyppivät yhdessä koettaen syöstä
-alas hänet, joka istui ylhäällä. Mutta turhaan, pedot eivät päässeet
-milloinkaan kuolleen miehen jalkaa keihäänkärjen leveyttä lähemmäksi.
-Ja nyt tiedät, Umslopogaas, miksi kallio on noin kiiltävän sileä.
-Kuukaudesta toiseen ja vuodesta vuoteen olivat sudet kynsineet sitä
-koettaen saada alas hänet, joka istui ylhäällä. Yön toisensa jälkeen ne
-olivat hyppineet siten luolan seinää vasten, mutta niiden helähtävät
-leuat eivät saaneet milloinkaan hänen jalastaan kiinni. Toisen jalan ne
-olivat tosin saaneet, mutta toinen oli liian korkealla.
-
-"Siinä katsellessani pelon ja hämmästyksen vallassa otti naarassusi
-kielen roikkuessa kidasta niin mahtavan hypyn, että se melkein saavutti
-riippuvan jalan eikä kuitenkaan. Peto kellahti maahan ja minä näin,
-että hyppy oli sen viimeinen sillä kerralla, sillä ponnistus oli ollut
-ylivoimainen. Se makasi maassa ulvoen, tumman veren virratessa suusta.
-Uros huomasi sen myöskin, se läheni, nuuski pari kertaa ja tietäen,
-että naaras oli saanut jonkun vamman se karkasi tämän kurkkuun ja
-vimmattu ähellys alkoi.
-
-"Luola täyttyi ärinästä ja tärisyttävästä ulvonnasta, sudet kierivät
-yhdessä rykelmässä ylhäällä istujan alapuolella, ja laskevan auringon
-veripunaisessa valossa oli näytelmä niin hirmuinen, että minä vapisin
-pelosta kuin lapsi. Naarassuden voimat alkoivat pettää, sillä uroksen
-valkoiset iskuhampaat olivat pureutuneet syvälle sen kurkkuun. Samassa
-minulle selveni, että nyt oli aika surmata uros, sillä tapettuaan
-naaraksen se tappaisi minutkin. Hypähdin luolaan ja kohotin Vartijan
-iskuun aikoen lyödä, ennenkuin susi nostaisi päätään. Mutta se kuuli
-askeleeni, tahi ehkä varjoni sattui siihen, ja hellittäen otteensa se
-katsahti minuun, tuo sutten isä, ja ponnahti sitten ääntä päästämättä
-suoraan kurkkuani kohti.
-
-"Näin sen tulevan ja heilauttaen Vartijan korkealle, minä iskin
-kaikella voimallani. Isku sattui petoon ilmassa, osuen sellaisella
-voimalla rintaan, että se tuupertui selälleen maahan. Mutta siinäkös se
-pysyi! Ennenkuin ehdin iskeä toista kertaa, se jo oli jaloillaan ja
-ensimmäistä hyppyä seurasi toinen. Hypähdin syrjään ja iskin alemmaksi.
-Isku murskasi sen oikean takajalan, niin ettei se voinut enää hypätä.
-Kuitenkin se kävi vielä vimmatusti kimppuuni kolmella jalalla loikkien,
-ja vaikka nuija sattui sitä kylkeen, iski se minuun hampaillaan purren
-vyötäisilleni sidotun nahkareppuni läpi, niin että haavoituin. Silloin
-minä kiljaisin tuskasta ja raivosta ja survaisin nuijani molemmin käsin
-sellaisella voimalla suoraan alaspäin, kuten mies iskee seivästä
-maahan, että suden kallo murskautui pirstoiksi kuin saviruukku, ja peto
-kaatui kuolleena maahan kiskaisten minut mukanaan.
-
-"Nousin heti istumaan ja työntäen nuijan varren suden suuhun minä
-väänsin leuat auki päästen siten irti sen hampaista. Sitten tarkastin
-haavojani, jotka eivät olleet syvät, nahkareppu oli pelastanut minut,
-mutta tunnen ne vielä tällä hetkelläkin, sillä sutten hampaissa on
-myrkkyä. Samassa katsahdin ylös ja näin, että naarassusi oli jälleen
-jaloillaan ja näköjään aivan vahingoittumaton. Näiden kummitussutten
-laita on nimittäin siten, Umslopogaas, että vaikka ne tappelevat
-herkeämättä, ne eivät voi tuhota toisiaan. Semmoisen suden voi vain
-ihminen tappaa ja sekin on hyvin vaikea tehtävä. Siinä se seisoi
-edessäni, mutta ei katsonut minuun eikä hengettömään urokseen, vaan
-häneen, joka istui ylhäällä. Huomasin tämän ja hiipien hiljaa sen
-taakse ja kohottaen Vartijan minä iskin sitä kohti kaikin voimin. Isku
-sattui kaulaan katkaisten niskan, niin että peto kierähti heti
-kuolleena maahan.
-
-"Levähdin hetkisen ja menin sitten luolan suulle ja katsahdin ulos.
-Taivaanrannan taa vaipuvan auringon viimeiset säteet valaisivat
-kasvoja, mutta alempana olevan synkän metsän oli tumma hämärä jo
-kietonut vaippaansa. Minun täytyi viettää yöni täällä luolassa, sillä
-vaikka kuu kumotti kirkkaasti pilvettömältä taivaalta, en kuitenkaan
-tohtinut lähteä paluumatkalle sutten ja aaveiden keralla. Ja kun en
-uskaltanut mennä yksin, niin, miten olisin tohtinut lähteä taipaleelle
-kantaen häntä, joka istui ylhäällä syvennyksessä! Ei, täällä minun
-täytyi olla, ja tehtyäni päätöksen minä menin lähteelle, joka kumpuaa
-kalliosta luolan suusta hiukan oikealle, pesin haavan ja join. Sitten
-tulin takaisin ja istahdin luolan suulle katsellen, miten ympärilläni
-näkyvä maailma peittyi yön hämärään. Siihen saakka oli ollut aivan
-hiljaista, mutta kun päivän viimeinen säde sammui, heräsi metsä. Illan
-suussa virinnyt tuulenhenki kiihtyi huojuttaen metsän puita ja pannen
-niiden latvat aaltoilemaan kuin kuutamossa merenpinnan, ja metsän
-pimennosta kuului aaveiden ja sutten ulvontaa, johon vastattiin
-kallioilta ylhäältä -- kuuletko, Umslopogaas, tuota meteliä -- samoin
-ne ulvoivat silloinkin!
-
-"Alkoi tuntua kaamealta istua tässä luolan suulla, sillä en ollut vielä
-keksinyt tuon ovikiven salaisuutta, ja jos olisin tiennytkin sen, niin
-olisinko tohtinut sulkeutua luolaan yksinäni noiden sudenraatojen ja
-hänen kerallaan, jota nuo sudet olivat koettaneet pudottaa alas?
-Astahdin etemmäksi tasanteelle ja katsahdin ylös. Kuu valaisi
-kirkkaasti kivisen velhottaren kasvot, joka istuu iäisesti tuolla
-ylhäällä. Hän näytti ilkkuvan minulle ja silloin -- silloin minä
-pelästyin, sillä käsitin, että tämä oli kuolleiden olinpaikka,
-rauhattomien henkien tyyssija, jotka kokoontuivat retkiltään tänne
-kuten korppikotkat puuhun.
-
-"Menin luolaan ja tuntien, että minun täytyi tehdä jotakin välttääkseni
-tulemasta hulluksi; otin siis veitseni ja aloin kuun valossa nylkeä
-tappamaani suurta urossutta. Työskentelin toista tuntia laulaen
-ratokseni ja koettaen unhottaa hänet, joka istui ylhäällä, sekä
-vuorilta kajahtelevan ulvonnan. Mutta kuu paistoi yhä kirkkaammin
-luolaan, kunnes saatoin selvästi nähdä syvennyksessä istuvan olennon
-haahmon ja silmille sidotun siteenkin. Miksi tuo side? Ehkäpä
-päästäkseen näkemästä häntä tavoittelevien sutten leimuavia silmiä.
-
-"Ja ulvonta tuli aina vain lähemmäksi; saatoin jo nähdä harmaiden
-haahmojen vilahtelevan tasanteella edessäni, ja tuossahan jo tuijotti
-minuun hehkuvan punainen silmäpari; terävä kuono nuuski ruhoa, jota
-nyljin. Kohotin kiljahtaen nuijani ja iskin. Kuului tuskallinen älähdys
-ja joku syöksähti nopeasti pakoon varjojen pimentoihin.
-
-"Nyt oli nahka irti. Heitin sen luotani ja raahasin raadon tasanteen
-reunalle, johon jätin sen virumaan. Ulvonta läheni jälleen ja minä näin
-noiden harmaiden haahmojen hiipivän esiin toinen toisensa jälkeen. Nyt
-ne kokoontuivat raadon ympärille ja karkasivat samassa sen kimppuun
-repien ja riuhtoen hirmuisesti, kunnes ei ollut mitään jäljellä. Sitten
-ne nuollen punaisia huuliaan pujahtivat takaisin metsään.
-
-"En voi sanoa, nukuinko vai olinko valveilla, mutta sen tiedän, että
-äkkiä katsahdin ylös ja näin ylhäällä katon rajassa valoa, Umslopogaas.
-Ehkäpä se johtui siitä, että kuun säteet osuivat häneen, joka istui
-ylhäällä, valaisten hänet kirkkaasti. Mutta valo oli punertavaa ja
-hänen koko muotonsa hehkui siinä kuin laho puu pimeässä. Katselin tahi
-olin katsovinani ja minusta näytti, että riippuva leuka liikahteli, ja
-minä kuulin käheän ja onton äänen, joka kuulosti kuin olisi puhuttu
-tyhjästä vatsasta kuivalla kurkulla.
-
-"'Terve, Galazi, Siguyanan poika!' sanoi ääni. 'Sanopas, Susi-Galazi,
-mitä tekemistä sinulla on Kummitusvuorella, jossa kivinen velhotar
-istuu iäisesti maailman loppua odottaen?'
-
-"Silloin minä vastasin, Umslopogaas, tahi olin vastaavinani, ja
-minunkin ääneni kuulosti ontolta ja kummalliselta:
-
-"'Terve, oi vainaja, joka istut kolossasi kuin korppikotka kalliolla.
-Tämä on tehtäväni Kummitusvuorella: tulin hakemaan luitasi viedäkseni
-ne äidillesi haudattaviksi.' 'Vuosia olen istunut täällä ylhäällä,
-Galazi', vastasi ääni, 'nähden kummitussutten hyppivän ja hyppivän
-kiskaistakseen minut alas, kunnes niiden kynnet olivat hioneet kallion
-sileäksi. Seitsemän päivää ja seitsemän yötä pysyin hengissä tässä
-istuessani, nälkäisten sutten vahtiessa alhaalla ja nälän kalvaessa
-sydäntäni. Ja kuolleena olen istunut tässä vuosia, tässä vanhan
-kivivelhottaren helmassa, kuuta, aurinkoa ja tähtiä tarkaten ja
-kummitussutten ulvontaa kuunnellen niiden temmeltäessä alapuolellani,
-ja sillä ajalla minä olen oppinut paljon syvää viisautta tuolta
-vannalta velhottarelta, joka istuu ylhäällä kiinteäksi kiveksi
-kivettyneenä. Äitini oli vielä nuori ja kaunis, kun tunkeuduin metsän
-läpi ja kiipesin noille kivipolville. Miltä näyttää hän nyt, Galazi?'
-
-"'Hän on hyvin vanha ja ryppyinen ja hänen tukkansa on aivan
-valkoinen', vastasin minä. 'Häntä pidetään hulluna, mutta hänen
-pyynnöstään minä tulin etsimään sinua, oi vainaja, aseenani Vartija,
-joka oli isäsi ja joka on nyt oleva minun!'
-
-"'Saat pitää sen, Galazi', sanoi ääni, 'sillä vain sinä uskalsit uhmata
-aaveita antaaksesi minulle rauhan ja haudan levon. Ja kuule, sinä saat
-myös tietää, mitä tuo vanha velhotar, joka istuu iäisesti tuolla
-ylhäällä kiveksi kivettyneenä, on minulle ilmaissut, sinä ja eräs
-toinen. Sudet, joita olet nähnyt, eivät ole oikeita susia, eikä susi,
-jonka tapoit, ole oikea susi; ei, ne ovat henkiä, pahoja henkiä,
-vainajia, jotka elivät täällä maailmassa kauan sitten, mutta jotka
-eivät pääse rauhaan, ennenkuin ihminen heidät surmaa. Tiedätkö, Galazi,
-miten he elivät ja mitä he söivät? Kunhan päivä valkenee jälleen, niin
-kiipeä kivinaisen rinnoille ja katso hänen rintojensa välissä olevaan
-kuiluun. Silloin olet näkevä, miten nuo ihmiset elivät. Ja he ovat
-saaneet tämmöisen tuomion: heidän täytyy harhailla laihoina ja
-nälkäisinä sutten haahmossa täällä Kummitusvuoren rinteillä, jossa he
-muinoin elelivät, kunnes heittävät henkensä ihmiskäden surmaamina. Aina
-kalvava nälkä pani heidät hyppimään vuodesta vuoteen luitani
-tavoitellen, ja se, jonka nyljit, oli heidän kuninkaansa ja tuo toinen
-heidän kuningattarensa.
-
-"Nyt, Susi-Galazi, ilmaisen sinulle tämän: sinusta tulee kummitussutten
-kuningas, sinusta ja eräästä toisesta, jonka leijona on tuova luoksesi.
-Kiinnitä tuo musta nahka olkapäillesi ja sudet seuraavat sinua, kaikki
-kolmesataakuusikymmentäkolme, ja anna hänen, joka tuodaan luoksesi,
-kantaa tuota harmaata nahkaa. Ne taistelevat puolestanne minne ne
-viettekin, eivätkä hellitä, ennenkuin kaikki vastustajat ovat kuolleet.
-Mutta muistakaa tämä, ne voivat metsästää vain siellä, missä ne
-eläissäänkin kuljeskelivat ravintoaan hankkimassa. Mutta saitpa
-äidiltäni huonon lahjan -- tarkoitan Vartijaa. Ilman sitä et tosin
-olisi milloinkaan saanut kummitussutten kuningasta hengiltä, mutta
-Vartijan omistajana saat vihdoin itsekin surmasi. No niin, aamulla sinä
-sitten kannat minut äitini luo, niin että saan levätä rauhassa
-paikassa, jossa kummitussudet eivät enää hypi rauhaani häiriten. Olen
-puhunut, Galazi.'
-
-"Kuolleen ääni hiljeni hiljenemistään ja muuttui yhä ontommaksi, niin
-että lopulta tuskin kuulin, mitä hän sanoi. Kuitenkin kysyin vielä:
-
-"'Kuka on siis hän, jonka leijona tuo luokseni hallitsemaan kanssani
-kummitussusia, ja mikä on hänen nimensä?'
-
-"Kuollut vastasi hyvin hiljaa, mutta luolan syvässä hiljaisuudessa minä
-eroitin sanat:
-
-"'Hän on nimeltään Umslopogaas Tappaja, Zulujen leijonan Chakan
-poika!'"
-
-Umslopogaas hypähti paikaltaan nuotion äärestä.
-
-"Nimeni on Umslopogaas", sanoi hän, "mutta ei Tappaja, ja minä olen
-Mopon poika enkä Chakan, Zulujen leijonan. Olet nähnyt unta, Galazi, ja
-ellet, niin on kuollut valehdellut sinulle."
-
-"Ehkä olet oikeassa, Umslopogaas", vastasi Susi-Galazi. "Ehkä uneksin
-tahi ehkä kuollut valehteli, mutta vaikkapa hän valehtelikin, niin hän
-puhui tottakin, kuten saat kuulla.
-
-"Kuultuani hänen sanansa tahi uneksittuani kuulleeni ne, minä
-todellakin vaivuin uneen, ja kun heräsin, oli alhaalla oleva metsä
-aivan usvien peitossa harmaan valon valaistessa ylhäällä istuvan naisen
-kasvoja. Muistin samassa näkemäni unen ja tahdoin nähdä, oliko kaikki
-ollut todellakin vain unta. Nousin, astuin ulos ja löysin paikan, josta
-pääsi kiipeämään kivivelhottaren rinnoille ja päälaelle. Kiivetessäni
-sattuivat nousevan auringon säteet hänen kasvoihinsa, ja minä iloitsin
-suuresti nähdessäni päivän koittavan. Mutta kun tulin lähemmäksi,
-haihtuivat naisen kasvoja muistuttavat piirteet olemattomiin ja minä
-näin edessäni vain rosoisia kallionlohkareröykkiöitä. Noidat ovat aina
-sellaisia, Umslopogaas, olivatpa ne sitten kiveä tahi lihaa -- kun
-pääset lähelle, muuttavat ne muotoaan.
-
-"Olin nyt korkealla vuoren rinteellä ja harhailin suurten
-kiviröykkiöitten välissä. Vihdoin keksin vuoressa halkeaman, joka oli
-kolme kertaa niin leveä kuin mies jaksaa hypätä ja puolen keihäänheiton
-pituinen, ja tuon halkeaman lähellä oli suuria, tulen mustaamia kiviä,
-joiden vaiheella näkyi ruukunsirpaleita ja piikivestä muovailtu veitsi.
-Kurkistin halkeamaan, joka oli sangen syvä ja kauttaaltaan vihreän
-sammalen peittämä. Pohjassa, joka pysyi kosteana, kasvoi suuria
-saniaisia, ja mitään muuta en nähnyt. Olin kuin olinkin nähnyt vain
-unta. Käännyin jo poistuakseni, mutta muutin samassa mieltäni ja
-kiipesin halkeamaan työntäen saniaiset sivulle. Saniaisten alla kasvoi
-sammalta, jonka sysäsin nuijallani syrjään. Samassa sattui nuijani
-taottu teräs johonkin kellertävään, pyöreää kiveä muistuttavaan
-esineeseen, joka kumahti ontosti. Otin sen käteeni ja se oli lapsen
-pääkallo, Umslopogaas.
-
-"Kaivoin syvemmälle ja revin sammalen laajemmalta alalta, kunnes näin
-kaikki. Sammalen alla oli vain ihmisluita -- vanhoja luita, jotka
-olivat olleet siellä ties kuinka kauan; lasten luut olivat mädänneet,
-mutta suuret olivat vielä jäljellä -- toiset keltaisia, toiset mustia
-ja toiset vielä aivan valkoisia. Ne eivät olleet rikottuja, kuten
-hyenain ja sutten raatelemat, mutta toisissa saatoin selvästi nähdä
-ihmishampaiden jälkiä. Silloin palasin luolaan, Umslopogaas, enkä
-katsonut kertaakaan taakseni.
-
-"Tultuani luolaan minä nyljin naarassudenkin, ja kun olin lopettanut
-työni, oli aurinko noussut ja minä tiesin ajan olevan lähteä
-paluumatkalle. Mutta en voinut mennä yksinäni -- hänen, joka istui
-ylhäällä, täytyi seurata minua. Pelkäsin kovin koskea häneen -- tuohon
-vainajaan, joka oli puhunut minulle nukkuessani, mutta minun täytyi
-kuitenkin tehdä se. Noudin kiviä ja pinosin ne seinää vasten, kunnes
-ulotuin häneen; sitten nostin hänet maahan ja keveä hän olikin, vain
-luuta ja nahkaa. Kun hän oli alhaalla, sidoin sudentaljat ympärilleni
-ja luopuen nahkarepustani, johon hän ei olisi mahtunut, minä otin hänet
-olkapäilleni kuten tavallisesti kannetaan lapsia, sillä hänen säärensä
-olivat hieman hajallaan, ja tukien häntä jäljellä olevasta jalasta minä
-lähdin taipaleelle kylää kohti. Kiiruhdin rinnettä alas mahdollisimman
-nopeasti, sillä nyt tunsin tien, enkä nähnyt enkä kuullut mitään paitsi
-kerran, kun suuri kotka iski nuolena hänen kimppuunsa, joka istui
-olkapäilläni. Karjaisin, kotka lensi tiehensä, ja samassa olin jo
-metsässä, puiden suojassa. Siellä minun täytyi kulkea varovasti,
-etteivät puiden oksat iskisi kannettavani päätä maahan.
-
-"Kuljin siten eteenpäin, kunnes lähenin metsän keskustaa. Silloin
-kuulin suden ulvahtavan oikealla, johon vastattiin vasemmalta ja sitte
-edestä ja takaa. En tohtinut pysähtyä, vaan jatkoin rohkeasti matkaani
-oppaanani aurinko, joka välistä pilkisti puiden oksien lomitse. Näin
-mustien ja harmaiden haahmojen pujahtelevan lähellä tietäni nuuskien
-ilmaa hypähdellessään ja pian tulin pienelle aukealle, ja katso,
-maailman kaikki sudet olivat kokoontuneet sinne. Vereni jähmettyi ja
-jalkani alkoivat vavista. Seisoin hiljaa paikallani, nuija koholla, ja
-sudet hiipivät hitaasti lähemmäksi urahdellen ja äristen tullessaan,
-kunnes ne muodostivat tiheän piirin ympärilleni. Mutta ne eivät
-hyökänneet kimppuuni, vaan tulivat yhä lähemmäksi. Yksi hyppäsi, mutta
-ei tarkoittanut minua, vaan häntä, joka istui olkapäilläni. Hypähdin
-syrjään, niin ettei peto osunut maaliinsa, ja pudottuaan maahan se
-ärisi ja vinkui kuin suuresti peloissaan. Muistin silloin uneni, jos se
-nyt oli uni, ja vainajan sanat, että minusta oli tuleva sutten kuningas
--- minusta ja eräästä toisesta, jonka leijona toisi luokseni. Kävisikö
-niin? Ellei, niin mistä johtui, etteivät sudet raastaneet minua heti
-palasiksi?
-
-"Seisoin hetkisen ajatellen asiaa ja sitten koroitin ääneni ja ulvoin
-kuin susi, ja katso, Umslopogaas, valtava ulvonta kajahti minua
-vastaan. Ojensin käteni ja kutsuin niitä. Ne riensivät luokseni
-tunkeillen ympärilläni kuin aikoen tuhota minut, mutta eivät tehneet
-minulle mitään pahaa. Ne nuolivat jalkojani punaisella kielellään ja
-tunkeutuivat kilvan luokseni painautuen minua vastaan kuin hyväilyjä
-kerjäävän kissan on tapana tehdä. Eräs tosin koetti tavoitella häntä,
-joka istui olkapäilläni, mutta minä sipaisin sitä nuijallani, jolloin
-se pakeni kuin piesty koira, vieläpä toiset purivat sitä, niin että se
-uikutti surkeasti. Nyt tiesin, ettei minun tarvinnut pelätä enää, sillä
-olin kummitussutten kuningas, ja niin astelin ylpeästi edelleen sutten
-valtava, harmaan ja mustan kirjava lauma jäljessäni. Niin minä vaelsin
-tietäni eteenpäin ja ne tulivat hiljaa jäljessäni ja sivullani hiipien;
-maahan karisseet lehdet vain rapisivat niiden jaloissa, tomu kohosi
-korkealle, ja vihdoin me saavuimme metsän reunaan.
-
-"Siinä johtui mieleeni, ettei minun sopinut siten näyttäytyä ihmisille,
-sillä kaikki pitäisivät minua noitana ja minut tapettaisiin. Pysähdyin
-sentähden metsän reunassa ja käskin kädenliikkeellä sutten palata
-takaisin. Murheellinen ulvahdus oli vastauksena, ikäänkuin ne olisivat
-olleet suruissaan eron johdosta, mutta minä huusin niille tulevani
-takaisin niiden kuninkaaksi, ja minusta näytti, että niiden julmat ja
-villit sydämet ymmärsivät sanani. Sitten ne hiipivät kaikki tiehensä ja
-minä olin jälleen yksin.
-
-"Ja nyt, Umslopogaas, on aika mennä levolle, huomenillalla lopetan
-kertomukseni."
-
-
-
-
-XIV.
-
-SUSI-VEIKOT.
-
-
-Umslopogaas ja Susi Galazi istuivat jälleen iltanuotion ääressä luolan
-suulla, kuten me nyt, isäni, ja Galazi ryhtyi jatkamaan kertomustaan.
-
-"Kuljin pysähtymättä, kunnes tulin joelle, joka oli vielä tulvillaan,
-mutta vesi oli alentunut sen verran, että jalkani pohjasivat. Kahlasin
-veteen käyttäen nuijaa sauvanani, ja vesi ulottui olkapäihini saakka,
-mutta ei korkeammalle. Joku toisella rannalla olija huomasi nyt
-hartioillani olevan taakan ja suden päänahan päälaellani ja juoksi
-kylään huutaen: 'Joen yli tulee joku suden selässä ratsastaen!' Ja
-siitä johtui, että lähestyessäni kylää olivat kaikki kiiruhtaneet minua
-vastaan paitsi tuo vanha vaimo, joka ei jaksanut kävellä niin kauas.
-Mutta kun he näkivät minun nousevan kukkulan rinnettä ylös ja
-huomasivat, mikä istui olkapäilläni, pelästyivät he suuresti. He olivat
-niin hämmästyneet, etteivät älynneet lähteä juoksuun, vaan peräytyivät
-hitaasti edelläni toisiinsa painautuen ja sanaakaan sanomatta. Minä
-etenin myös vaiti ollen ja saavuin vihdoin kylään, jonka portilla tuo
-vanha vaimo istui ilta-auringon paisteessa. Äkkiä hän katsahti ylös ja
-huudahti: 'Mikä teitä vaivaa, hyvät ihmiset, kun tulette noin selkä
-edellä kulkien kuin noitien loihtimat, ja kuka on tuo suuri ja hirveä
-mies, joka tulee teitä kohti?'
-
-"Mutta väki peräytyi aina vain syvän hiljaisuuden vallitessa, pienet
-lapset takertuen naisiin kiinni ja naiset miehiin, kunnes he
-sivuuttivat vaimovanhuksen, jonka taakse he asettuivat kuin soturit
-rintamaan. Mutta minä astuin vaimon luo ja nostin hänet, joka istui
-olkapäilläni, vanhuksen eteen sanoen: 'Vaimo, tässä on poikasi, olen
-riistänyt hänet suurella vaivalla kummitusten kynsistä -- niitä on
-paljon siellä ylhäällä. Toinen jalka puuttuu, enkä voinut sitä löytää.
-Ota hänet ja hautaa, sillä minä olen jo kyllästynyt hänen seuraansa.'
-
-"Hän katsahti edessään istuvaan ruumiiseen ja ojensi kuihtuneen kätensä
-irroittaen siteen kuolleen silmiltä. Sitten hän huudahti kimeästi ja
-lausui kietoen kätensä kuolleen kaulan ympärille: 'Niin, se on minun
-poikani, jonka minä synnytin, minun oma poikani, jota en ole
-kahteenkymmeneenviiteen vuoteen nähnyt. Tervetuloa, poikani,
-tervetuloa! Nyt pääset haudan lepoon, ja minä myös -- niin, minä myös!'
-
-"Hän huudahti kimeästi vielä kerran seisoen suorana kädet eteenpäin
-ojennettuina, mutta samassa purskahti vaahto hänen huulilleen, ja hän
-kaatui kuolleena poikansa ruumiin päälle.
-
-"Paikalla vallitsi jälleen syvä hiljaisuus, sillä kaikki olivat
-suuresti peloissaan. Vihdoin huudahti joku: 'Mikä on tämän miehen nimi,
-joka on riistänyt kummituksilta niiden saaliin?'
-
-"'Nimeni on Galazi', vastasin.
-
-"'Eipä olekaan', sanoi hän. 'Susi on nimesi. Katsokaa tuota suden
-veristä nahkaa hänen olkapäillään ja päälaellaan!'
-
-"'Galazi on nimeni, mutta te olette sanoneet minua sudeksi', sanoin
-minä. 'Olkoon niin. Nimeni onkin Susi-Galazi!'
-
-"'Minun luullakseni hän on susi', lausui mies. 'Katsokaa nyt hänen
-hampaitaan, kuinka ne irvistävät! Hän ei ole ihminen, veljet, vaan
-susi.'
-
-"'Ei ihminen, eikä susi, vaan noita hän on', virkkoi eräs toinen.
-'Kukaan muu ei olisi voinut päästä metsän läpi hänen luokseen, joka
-istuu ylhäällä vuoren huipulla.'
-
-"'Niin, niin, hän on susi -- noita -- tappakaa hänet!' huusi
-väkijoukko. 'Tappakaa tuo susinoita, ennenkuin hän usuttaa aaveet
-kimppuumme!' Ja he hyökkäsivät minua kohti keihäät koholla.
-
-"'Olen kuin olenkin susi ja noita myös', huusin minä, 'ja kerran vielä
-minä usutan sudet ja aaveet kimppuunne!' Käännyin ja pakenin niin
-nopeasti, että he jäivät pian jälkeeni. Juostessani kohtasin tytön,
-jolla oli kori vihanneksia toisessa kädessä ja tapettu karitsa
-toisessa. Syöksyin häntä kohti ulvoen kuin susi ja sieppasin häneltä
-sekä vihanneskorin että karitsan. Kahlasin sitten joen poikki ja yövyin
-louhikkoon toiselle puolelle sammuttaen nälkäni vihanneksilla ja
-karitsan lihalla.
-
-"Päivän koittaessa nousin ja ravistelin kasteen sudennahoista. Sitten
-tunkeuduin metsään ja ulvahdin kuin susi. Kummitussudet tunsivat ääneni
-ja vastauksia kuului läheltä ja kaukaa. Kuulin niiden jalkojen töminän
-ja pian parveili niitä ympärilläni kymmenittäin, sadoittain,
-liehitellen ja hyväillen minua. Laskin niiden lukumäärän, niitä oli
-kolmesataakuusikymmentä ja kolme.
-
-"Palasin sitten tänne luolaan, ja täällä olen nyt elellyt melkein
-kaksitoista kuukautta, Umslopogaas, ja minusta on tullut susi-ihminen,
-sillä sutten keralla minä nyt metsästelen ja riehun; ne tuntevat minut
-ja tekevät, mitä tahdon. Nousehan, Umslopogaas, olet nyt vahva jälleen,
-ja ellei rohkeutesi petä, niin saat nähdä väkeni jo tänä iltana. Tule,
-jos sinulla on uskallusta, Umslopogaas!"
-
-Umslopogaas nousi nauraen hilpeästi. "Nuori olen iältäni!" huudahti
-hän, "ja voimiltani tuskin täysikasvuisen miehen veroinen, mutta tähän
-saakka en ole vielä kääntänyt selkääni leijonalle enkä noidalle, en
-sudelle enkä ihmiselle. Katselkaamme siis armeijaasi -- noita mustia ja
-harmaita sotureitasi, jotka juoksevat neljällä jalalla aseinaan
-iskuhampaat keihäiden asemesta!"
-
-"Sido ensin naarassuden talja olkapäillesi", neuvoi Galazi, "sillä
-muutenpa olisi sinusta vain rippeet jäljellä, ennenkuin mies ehtisi
-laskea sormensa. Katso tarkoin, että hihnat pitävät, sillä muuten sinun
-käy huonosti."
-
-Umslopogaas sitoi harmaan sudentaljan olkapäilleen nahkahihnoilla, niin
-että yläleuan hampaat hohtivat hänen päälaellaan, ottaen keihään
-käteensä, ja kun Galazi oli samoin kiinnittänyt sutten kuninkaan taljan
-ylleen, astuivat he luolan edessä olevalle tasanteelle.
-
-Galazi seisoi hetkisen aivan hiljaa kuutamossa, ja Umslopogaas näki,
-että hänen kasvonsa muuttuivat hurjiksi ja petomaisiksi; silmät
-hehkuivat ja hampaat työntyivät irviin aukenevien huulten takaa. Sitten
-Galazi kohotti päätään ja ulvahti pitkään kuutamoiseen yöhön. Kolmesti
-Galazi ulvoi, joka kerta yhä kovemmin, ja ennenkuin kaiut olivat
-kuolleet yön hiljaisuuteen, kuului vastauksia ylhäältä kallioilta,
-alhaalta metsän helmasta, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä.
-Ulvonta läheni lähenemistään, jo kuului jalkojen tömähdyksiä, ja harmaa
-susi, peloittavan suuri, syöksyi pitkin hypyin heitä kohti paljon
-muita jäljessään. Ne piirittivät Galazin hyppien häntä vasten
-hyväilevästi, mutta hän karkoitti ne nuijallaan. Sitten ne äkkiä
-huomasivat Umslopogaasin ja syöksyivät kita auki tätä kohti.
-
-"Seiso paikallasi, äläkä hievahdakaan!" huusi Galazi. "Älä pelkää!"
-
-"Olen aina pitänyt koirista", vastasi Umslopogaas; "pitäisikö minun nyt
-oppia pelkäämään niitä?"
-
-Vaikka hän puhuikin noin urheasti, pelkäsi hän kuitenkin sisimmässään,
-sillä näky oli todellakin mitä hirvein. Sudet hyökkäsivät häntä kohti
-edestä ja takaa kita auki, ja yhdessä henkäyksessä hän oli melkein
-kadonnut näkyvistä petojen peloittavaan piiriin. Mutta yksikään hammas
-ei haavoittanut häntä, sillä hyppiessään hänen kurkkuaan tavoitellen,
-sudet tunsivat hänen olkapäillään roikkuvan nahan hajun, ja
-painautuivat maahan hänen jalkojensa juureen nuollen ja hyväillen
-häntä. Umslopogaas huomasi petojen ei ainoastaan jättävän hänet
-rauhaan, vaan myöskin, että naarassudet kokoontuivat sen ympärille,
-joka kantoi naarassuden taljaa. Ne olivat suuria, laihoja ja nälkäisiä
-petoja, kaikki täysikasvuisia, pentuja ei ollut, ja niitä oli niin
-paljon, ettei hän voinut niitä kuutamossa laskeakaan. Katsellessaan
-niiden punaisina hehkuviin silmiin Umslopogaas tunsi suden luonnon
-sydämessään, ja hänkin kohotti päätään ja ulvoi kuin susi, johon
-naarassudet vastasivat.
-
-"Lauma on koossa, nyt metsästämään!" huusi Galazi. "Kevennä jalkasi
-nopeiksi, veljeni, sillä tänä iltana käymme kaukana. Hei, Valkohammas
-ja Harmaakuono! Hei, väkeni, musta ja harmaa, matkaan! matkaan!"
-
-Hän hypähti eteenpäin Umslopogaas kintereillään, ja kummitussudet
-parveilivat heidän jäljessään. He riensivät tuulena vuorenrinnettä alas
-ja saapuivat pian syvään rotkoon, jossa oli tiheässä puita. Galazi
-pysähtyi kohottaen nuijan ilmaan, jolloin sudetkin seisahtuivat.
-
-"Vainuan riistaa", huudahti hän, "hei, joukkoni, eteenpäin vain!"
-
-Sudet painautuivat hiljaa rotkoon, mutta Galazi ja Umslopogaas jäivät
-suulle odottamaan. Pian alkoi kuulua katkeilevien oksien ritinää, ja
-katso, heidän edessään seisoi suuri puhvelihärkä, joka nuuski ilmaa
-kiukkuisesti möyryten.
-
-"Tästäpä sukeutui hauska leikki, veljeni! Näetkö, miten laiha ja
-jäntevä se on? Ah, tuo liha on kuitenkin mureampaa kuin mitä väkeni on
-milloinkaan kuoliaaksi kaahannut!"
-
-Galazin vielä puhuessa ilmestyivät sutten ensimmäiset rotkon
-pimennosta, ja nähdessään puhvelin ne hyökkäsivät sitä kohti ulvoen
-täyttä kurkkua. Härkä huomasi vaaran ja riensi rinnettä alas, Galazi,
-Umslopogaas ja koko susilauma kintereillään, ja tuon hurjan
-metsästyksen aiheuttama melu sai kalliotkin vavahtelemaan. Alas he
-kiitivät vuoren rinnettä myöten, ja Umslopogaasista tuntui, että hänkin
-oli susi. He kirmasivat sokeasti eteenpäin, mutta hänen jalkansa olivat
-nopeimpiakin nopeammat, eikä yksikään susi päässyt hänen edelleen ja
-hänellä oli vain yksi himo -- himo saavuttaa saalis.
-
-He lähenivät nyt metsän reunaa ja Galazi karjaisi. Hän karjaisi
-Valkohampaalle ja Harmaakuonolle, Verenjuojalle ja Kuolemalle, jotka
-syöksyivät heti lauman edelle juosten niin nopeasti, että vatsa näytti
-maata viistävän. Härkä sivuutettiin ja pakotettiin kääntymään takaisin
-vuoren rinteelle, jota ylös se kirmaisi Harmaakuono ja Kuolema toisella
-puolella ja Verenjuoja ja Valkohammas toisella Susi-veikkojen tullessa
-heti jäljessä lauma kintereillään. Eteenpäin riennettiin pysähtymättä
-vuoren rinnettä ylös, mutta Umslopogaasin askel oli aina vain yhtä
-keveä ja hengitys säännöllinen. He lähenivät vielä kerran tuon harmaan
-noidan syliä, jossa luola oli, ja härkä, joka oli pelosta suunniltaan,
-syöksyi sokeasti eteenpäin. Se juoksi niin nopeasti, että sudet jäivät
-jälkeen, sillä maa oli siinä kohden tasaisempi. Galazi katsahti
-Umslopogaasiin ja hymyili.
-
-"Et juokse niinkään huonosti, veljeni, oltuasi äsken sairaana. Koetapas
-nyt, voitatko minut. Kumpi koskee ensin saaliiseen?"
-
-Härkä oli pari keihäänheittoa heidän edellään. Umslopogaas hymyili
-takaisin ja huudahti: "Hyvä on! Nyt viimeinen pinnistys!"
-
-He syöksähtivät eteenpäin ja hetkisen näytti Umslopogaasista, että he
-seisoivat paikoillaan vieretysten, härkä vain läheni. Sitten hän vielä
-ponnisti voimiaan ja kiinnitti askeltensa nopeutta, ja katso, kun hän
-katsoi jälleen sivulleen, oli hän yksinään ja härkä oli sangen lähellä.
-Kenenkään jalat eivät ole milloinkaan nousseet nopeammin kuin nyt
-Umslopogaasin. Hän saavutti härän ja läimäyttäen kätensä tämän
-lautasille hän ponnahti istumaan eläimen selkään kuin valkoinen mies
-satulaansa. Sitten hän kohotti keihäänsä iskien sen lapojen väliin,
-jolloin tuo suuri puhveli horjahti, pysähtyi ja kierähti kuolleena
-tantereelle.
-
-Galazi ehdätti paikalle. "Kuka on nopein, Galazi?" huudahti
-Umslopogaas. "Sinäkö vai minä vai susilaumasiko?"
-
-"Sinä, Umslopogaas", huohotti Galazi, joka oli kovin hengästynyt.
-"Veroistasi juoksijaa ei ole eikä tule milloinkaan olemaankaan."
-
-Sudet saavuttivat heidät samassa ja olisivat repineet härän
-kappaleiksi, mutta Galazi karkoitti ne nuijallaan, minkä jälkeen
-kumppanit levähtivät hetkisen. Sitten lausui Galazi: "Leikatkaamme
-itsellemme keihäällä viipaleet ja syökäämme."
-
-He tekivät niin, ja kun he olivat lopettaneet ateriansa, viittasi
-Galazi susille, jotka karkasivat raadon kimppuun tapellen raivoisasti.
-Hetkisen kuluttua olivat vain suurimmat luut jäljellä ja kuitenkin oli
-jokainen susi saanut siepatuksi vain pienen murun.
-
-Sitten toverukset palasivat luolaan ja heittäytyivät levolle...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Hiukan myöhemmin kertoi Umslopogaas elämänvaiheensa juurtajaksain
-Galazille, joka kysyi, eikö Umslopogaas tahtonut jäädä hänen luokseen
-ja olla hänen veljensä ja hallita hänen kanssaan susilaumaa, vai
-halusiko hän palata Chakan luo isäänsä Mopoa etsimään.
-
-Umslopogaas vastasi haluavansa mieluummin lähteä etsimään sisartaan
-Nadaa, jota hän ajatteli päivin ja öin. Hän oli kyllästynyt Chakan
-suureen kaupunkiin.
-
-"Missä hän sitten on, tuo Nada-sisaresi?" kysyi Galazi.
-
-"Hän lepää oman kansasi luolassa, Galazi; hän on halakazien luona."
-
-"Maltapas, Umslopogaas, maltapas mielesi ja jää luokseni, kunnes
-vartumme miehiksi!" huudahti Galazi. "Sitten lähdemme yhdessä etsimään
-sisartasi halakazien luolista."
-
-Tämän susielämän viehätys oli tunkeutunut Umslopogaasin sydämeen, ja
-hän myöntyi ehdotukseen. Seuraavana aamuna he sitten tekivät koko
-susilauman edessä veriveljeyden liiton, vannoen toisilleen
-uskollisuutta kuolemaan saakka, ja sudet ulvoivat tuntiessaan
-ihmisveren hajun sieraimissaan. Valoin vannotuin he juhlallisesti
-lupasivat pysyä aina yhdessä, mitä yllätyksiä kohtalo heille sitten
-valmistaneekin, ja kummitussudet kuulivat heidän sanansa. Ja monena
-kuutamoiltana he metsästivät yhdessä sutten keralla ravintoa hankkien.
-Välistä he menivät joenkin yli ja metsästivät aavikoilla, sillä
-vuoristossa oli niukasti riistaa, ja kuullessaan sutten
-ilmojatärisyttävän ulvonnan saattoivat kylän asukkaat tulla ulos
-joutuen parhaiksi näkemään lauman kiitävän aavikon poikki mies tahi
-kaksi etunenässä. Silloin he sanoivat, että aaveet olivat liikkeellä ja
-hiipivät pelosta vavisten majoihinsa jälleen. Mutta Susi-veikot ja
-heidän laumansa eivät tappaneet ihmisiä, vaan ainoastaan metsän riistaa
-tahi, kuten välistä sattui, elefantteja ja leijoniakin.
-
-Kun Umslopogaas oli viettänyt Kummitusvuorella muutamia kuukausia, näki
-hän eräänä yönä unta Nadasta, ja herättyään pälkähti hänen päähänsä,
-että hän ehkä saisi kuulla jotakin omaisistaan, miten minun ja hänen
-äitinsä, tahi sen, jota hän luuli äidikseen, sekä Nadan ja muiden
-veljien ja sisarten oli käynyt. Hän koetti jotenkin peittää
-alastomuuttaan ja jätti Galazin kiiruhtaen alas kylään, jossa tuo vanha
-vaimo oli elellyt, ja sanoen olevansa erään kaukana asuvan päällikön
-poika matkalla vaimoa etsimään.
-
-Kylän väki otti hänet vastaan, vaikkakin hän oli heidän mielestään
-oudon hurjan ja tulisen näköinen, ja eräs kysyikin suoraan, oliko hän
-tuo noita Susi-Galazi. Mutta toiset sanoivat, ettei tämä ollut Galazi,
-jonka he kyllä tunsivat. Umslopogaas sanoi taas, ettei hän tiennyt
-mitään Galazista ja tämän susilaumasta, ja katso, siinä heidän
-puhellessaan marssi viisikymmentä soturia kylään. Umslopogaas tarkkaili
-joukon johtajia, ja tunsikin nämä Chakan miehiksi. Ensin hän aikoi
-puhutella heitä, mutta hänen suojelushenkensä, _ehlosénsa_, varoitti
-häntä olemaan vaiti, minkä tähden hän istui äänetönnä suurimman majan
-nurkassa ja kuunteli. Kylän päällikkö, joka vapisi pelosta, että joukko
-oli lähetetty tuhoamaan hänet ja kaikki, mitä hänellä oli, kysyi
-vihdoin, mitä miehillä oli asiaa.
-
-"Eipä juuri mitään", vastasi joukon johtaja. "Joutavanpäiväinen juttu.
-Kuningas lähetti meidät etsimään erästä Umslopogaas nimistä
-nuorukaista, kuninkaan henkilääkärin Mopon poikaa. Mopo uskotteli, että
-leijona surmasi nuorukaisen tämän vuoriston läheisyydessä, ja Chaka
-tahtoo tietää, onko todellakin niin käynyt."
-
-"Nuorukaisesta emme tiedä mitään", sanoi päällikkö. "Mutta mitä te
-oikein tahtoisitte hänestä?"
-
-"Eipä juuri mitään", vastasi Chakan mies. "Me vain tappaisimme hänet."
-
-"Toisella kerralla, kuomaseni", ajatteli Umslopogaas.
-
-"Mikä tuo Mopo on oikein miehekseen?" kysäisi päällikkö.
-
-"Pahantekijä, jonka kuningas on tuhonnut taloineer päivineen ja
-kaikkine vaimoineen ja lapsineen", vastasi joukon johtaja.
-
-
-
-
-XV.
-
-KUNINKAAN MIESTEN KUOLEMA.
-
-
-Kun Umslopogaas kuuli nuo sanat, synkistyi hänen mielensä, ja suuri
-viha leimahti hänen sydämessään, sillä hän luuli, että minä, Mopo, olin
-myös tuhoutunut kotini keralla, ja hän rakasti minua. Mutta hän ei
-sanonut mitään, vaan pujahti tilaisuutta vaanien kenenkään näkemättä
-majasta ja kiiruhti mahdollisimman nopeasti takaisin Kummitusvuorelle.
-Joukon johtaja tiedusteli sillä aikaa kylän päälliköltä, tiesikö tämä
-mitään nuorukaisesta, jota he etsivät. Päällikkö kertoi silloin hänelle
-Susi-Galazista, mutta sanoi, ettei se ollut sama henkilö, koska Galazi
-oli jo oleskellut useita kuukausia Kummitusvuorella.
-
-"On täällä toinenkin nuorukainen", sanoi silloin päällikkö, "eräs
-muukalainen, kookas ja vahva ja hurjan näköinen, jonka silmät säihkyvät
-kuin keihäänkärjet. Hän on parhaillaan täällä majassa; hän istuu tuolla
-varjossa."
-
-Soturi nousi katsomaan, mutta Umslopogaas oli mennyt.
-
-"Nuorukainen on paennut", sanoi päällikkö, "eikä kuitenkaan kukaan
-nähnyt hänen menevän. Ehkäpä hänkin on noita! Olenhan todellakin
-kuullut, että niitä on nyt kaksi tuolla Kummitusvuorella. Niiden
-sanotaan metsästelevän siellä öisin kummitussutten keralla, mutta minä
-en tiedä, onko noissa puheissa mitään perää."
-
-"Haluaisinpa totisesti iskeä nyt sinut hengiltä", ärjyi soturi vihan
-vimmassa, "kun sallit tuon nuorukaisen paeta! Hän oli varmasti
-Umslopogaas, Mopon poika."
-
-"Syytön minä olen", sanoi päällikkö. "Nuo nuorukaiset ovat noitia,
-jotka voivat tulla ja mennä miten itse haluavat. Mutta sen sanon
-sinulle, kuninkaan mies, että jos aiot nousta Kummitusvuorelle, niin
-saat mennä sinne yksinäsi soturiesi keralla, sillä täälläpäin ei tohdi
-kukaan astua jalallaankaan tuolle vuorelle."
-
-"Saatpahan sitten huomenna nähdä, kuka tohtii ja kuka ei", vastasi
-soturi. "Chakan luona oppivat miehet rohkeiksi. Nämä miehet eivät
-pelkää keihäitä eikä kummituksia, ei petoja eikä noituutta, mutta
-kuninkaan sanoja he pelkäävät. Aurinko laskee -- anna meille ruokaa.
-Huomenna tutkimme vuoristoa."
-
-Noin tuo soturi haasteli ylimielisyydessään, isäni -- hän, joka oli
-nähnyt auringon viimeisen kerran.
-
-Sillävälin saapui Umslopogaas vuoristoon, ja kun hän oli kulkenut
-metsän läpi -- jonka salaisimmatkin polut hän tunsi -- alkoi ilta
-pimetä, ja sudet havahtuivat päivän horroksesta lähtien liikkeelle
-öisille retkilleen. Umslopogaas kuuli niiden ulvonnan ja ulvoi vastaan
-ja pian ilmestyi tuo suuri susi, Kuolema, hämärästä. Umslopogaas näki
-sen ja mainitsi sitä nimeltä, mutta katso! peto ei tuntenut häntä, vaan
-hyökkäsi muristen hänen kimppuunsa. Silloin Umslopogaas muisti, ettei
-sudentalja ollutkaan hänen olkapäillään, ja sentähden ei Kuolema
-tuntenutkaan häntä. Päivällä sutten nukkuessa hän saattoi kyllä mennä
-minne hyvänsä ilman tuota nahkaa, mutta iltaisin oli asianlaita toisin.
-Hän ei ollut ottanut nahkaa mukaansa, koska hän ei tohtinut
-näyttäytyä siinä kylän väelle, jolloin nämä olisivat tunteneet hänet
-toiseksi Susi-veikoksi, eikä hän ollut aikonutkaan palata vuorelle
-vielä samana iltana, vaan seuraavan päivän aamuna.
-
-Umslopogaas ymmärsi olevansa suuressa vaarassa. Kuoleman hän karkoitti
-nuijallaan, mutta toisia oli jo hänen takanaan, sillä sudet
-kokoontuivat nopeasti. Ei ollut muuta neuvoa kuin rientää pakoon, ja
-kooten kaikki voimansa hän kiiruhti vinhaa vauhtia luolaa kohden, ja
-hän juoksikin niin nopeasti, etteivät sudet saavuttaneet häntä, vaikka
-niin läheltä piti, että erään hampaat iskeytyivät hänen lannevyöhönsä
-reväisten sen poikki. Hän ei ollut milloinkaan juossut niin nopeasti ja
-hänen onnistui päästä luolaan ja kiepauttaa lohkare aukon eteen samassa
-kun sudet kaapaisivat tasanteelle syöksyen lohkaretta vasten.
-Kiinnitettyään sudentaljan olkapäilleen hän kiepautti kiven sivulle ja
-astui ulos, ja katso, sutten silmät aukenivat, ne tunsivat hänet
-toiseksi veljeksistä, jotka hallitsivat heidän laumaansa, ja hiipivät
-tiehensä hänen käskyään totellen.
-
-Umslopogaas istahti luolan suulle odottamaan Galazia ja vaipui
-mietteisiin. Galazi tulikin pian, ja Umslopogaas kertoi hänelle
-muutamin sanoin kuulumiset.
-
-"Antauduit suureen vaaraan, veljeni", virkkoi Galazi. "Mitäs aiot nyt
-tehdä?"
-
-"Väkemme himoitsee ihmisen lihaa", vastasi Umslopogaas; "syöttäkäämme
-ne kylläisiksi noilla Chakan sotureilla, jotka istuvat tuolla kylässä
-aikoen tulla surmaamaan minut. Tahtoisin kostaa isäni Mopon,
-murhattujen veljieni ja sisarteni, ja äitieni, Mopon vaimojen puolesta.
-Mitäs sinä sanot?"
-
-Galazi nauroi julmasti. "Tulen mukaasi otusten ajoon, veljeni. Olen
-kyllästynyt metsästämään viidakon riistaa, metsästäkäämme siis tänä
-iltana ihmisiä."
-
-"Niin, tänä iltana", sanoi Umslopogaas nyökäyttäen päätään. "Ikävöin
-tuota Chakan lähettiä kuin morsian sulhonsa suuteloita. Mutta ensin
-syökäämme ja levähtäkäämme, sillä aikaa on vielä viljalti, ja sitten
-kokoamme armeijamme, Galazi."
-
-Kun he olivat syöneet ja levähtäneet, ottivat he aseensa ja astuivat
-ulos. Galazi ulvahti, ja kutsun kuultuaan alkoivat sudet heti
-kokoontua, niin että hetkisen kuluttua oli koko lauma saapuvilla.
-Galazi liikkui niiden keskellä nuijaansa heristellen, ja nuo koirain
-lailla istuvat sudet seurasivat häntä palavin silmin.
-
-"Tänä iltana emme pyydäkään metsän riistaa, pienokaiseni", huusi hän,
-"vaan ihmisiä, ja tehän pidätte ihmisen lihasta."
-
-Sudet vastasivat mahtavalla ulvonnalla, ikäänkuin ne olisivat
-ymmärtäneet sanat, ja sitten lauma jakaantui kahtia kuten tavallisesti;
-naaraat lyöttäytyivät Umslopogaasiin ja urokset seurasivat Galazia, ja
-pian oltiin nopeasti matkalla rinnettä alas tasankoa kohti. Joki ei
-pysähdyttänyt kulkua, sen yli uitiin, ja toisella puolella noin
-kahdeksan keihäänheiton päässä häämötti kylä. Susi-veikot pitivät
-lyhyen neuvottelun, ja Galazi vei urossudet pohjoiselle portille ja
-Umslopogaas naaraat eteläiselle. He etenivät äänettömästi, sillä sudet
-olivat saaneet käskyn olla vaiti, ja pääsivät onnellisesti perille.
-Portit oli sulettu piikkipensailla, mutta ne raivattiin tieltä käden
-käänteessä.
-
-Oksien rasahtelu havahdutti pari koiraa, jotka samassa tunsivat
-Umslopogaasin keralla olevien sutten hajun, sillä tuuli puhalsi siltä
-suunnalta, ja ne syöksyivät haukkuen eteläportilla pensaiden kimpussa
-työskentelevän Umslopogaasin kimppuun. Susia oli enää mahdoton hillitä
-ja koirat silvottiin silmänräpäyksessä, mutta samassa heräsivät myös
-Chakan soturit ja kylän väki rähinään, ja hypäten ylös he sieppasivat
-aseensa ja kiiruhtivat ulos. Oli kirkas kuutamo; ja silmäillessään
-ympärilleen he näkivät erään miehen, sudentalja hartioillaan, rientävän
-aution karja-aitauksen poikki, jonka pitkä heinikko kätki makuulle
-laskeutuneet lehmät näkyvistä, ja miehen jäljessä seurasi lukematon
-joukko susia, mustia ja harmaita. He huudahtivat kauhusta, sanoen
-aaveiden olevan heidän kimpussaan ja kääntyivät pakoon pohjoista
-porttia kohti. Mutta, katso, sielläkin he kohtasivat miehen, jolla oli
-vain sudentalja yllään ja mukanaan suunnaton joukko susia, mustia ja
-harmaita.
-
-Toiset heittäytyivät maahan kauhun lamauttamina ja toiset koettivat
-pyrkiä pakoon. Mutta suurin osa sotureita ja joukko kylän miehiä
-kokoontui yhteen, aikoen taistella aaveita vastaan kuin miehet
-viimeiseen saakka, vaikkakin he vapisivat pelosta. Umslopogaas ja
-Galazi ulvahtivat silloin kumeasti ja syöksyivät susineen soturien ja
-kyläläisten kimppuun, ja hyppivien, riuhtoilevien ja raatelevien sutten
-ulvonnan säestämä huuto ja ähellys kohosi pilviin saakka. Eivätkä he
-välittäneet soturien keihäistä ja nuijista. Toiset kyllä nujertuivat
-veriinsä, mutta toiset riehuivat entistä hurjemmin. Miesjoukko
-raastettiin pian hajalle ja jokaiseen mieheen oli iskeytynyt kiinni
-pari kolme tempoilevaa sutta, jotka repivät uhrinsa muutamassa
-henkäyksessä. Pari miestä pääsi tosin pujahtamaan pakoon, mutta sudet
-saivat ne pian kiinni jälkiä seuraten, ja miehet saivat surmansa,
-ennenkuin ehtivät porteille.
-
-Mutta kaikista hurjimmin riehuivat Susi-veikot. Vartija nousi ja laski
-ja monen täytyi nöyrtyä maahan sen edessä ja Umslopogaasin keihäs
-välähteli tiheästi kuutamossa. Vihdoin oli kaikki hiljaa, kylän
-asukkaista ei ollut ainoatakaan elossa, ja sudet, jotka olivat olleet
-niin kauan nälissään, murisivat äkäisesti ahmiessaan vatsansa täyteen.
-Kohdatessaan toisensa toverukset nauroivat julmasti, koska he olivat
-tappaneet heitä pyydystämään lähetetyn joukon. He usuttivat sudet
-sisälle majoihinkin, joihin kätkeytyneet tapettiin kaikki tahi
-raahattiin ulos kuolemaan.
-
-Äkkiä syöksähti eräs pitkä ja roteva mies viimeisestä majasta, jossa
-hän oli ollut piilossa, ja ulkopuolella vaanivat sudet karkasivat häntä
-kohti repiäkseen hänet kappaleiksi. Mutta Umslopogaas pakotti ne
-perääntymään, sillä hän oli nähnyt miehen kasvot: mies oli joukon
-johtaja, jonka Chaka oli lähettänyt surmaamaan hänet.
-
-"Terve sinulle, kuninkaan mies!" huudahti Umslopogaas. "Sanopas nyt
-meille, mitä sinä teet täällä hänen varjossaan, joka istuu tuolla
-vuoren huipulla?" Ja hän viittasi keihäällään Kummitusvuoren
-velhottareen, jota kuu kirkkaasti valaisi.
-
-Mies oli urhoollinen, vaikka hän olikin mennyt piiloon sudet nähtyään,
-ja vastasi ylväästi:
-
-"Mitäpä se sinuun kuuluu, noita? Kummitussutesi ovat tehneet tehtäväni
-mahdottomaksi, niin että surmatkoot ne nyt minutkin."
-
-"Eipä hätäillä", sanoi Umslopogaas. "Sanohan, etkö hakenut erästä
-nuorukaista, Mopon poikaa?"
-
-"Aivan oikein", vastasi mies. "Erästä nuorukaista etsiskelin, mutta
-tapasinkin joukon pahoja henkiä." Ja hän katsahti saaliin kimpussa
-ärhentelevään susilaumaan ja värisi.
-
-"Sanohan", jatkoi Umslopogaas kohottaen suden taljan, niin että kuu
-valaisi hänen kasvonsa, "ovatko nämä kasvot etsimäsi nuorukaisen?"
-
-"Ovat", vastasi mies hämmästyneenä.
-
-"Niin", nauroi Umslopogaas, "ovatpa niinkin. Sinä hullu! Tiesin
-tehtäväsi ja kuulin sanasi, ja näin minä olen vastannut niihin." Ja hän
-viittasi kuolleisiin. "Nyt valitse ja nopeasti. Tahdotko juosta sutteni
-kanssa kilpaa vai tahdotko tapella näitä neljää vastaan?" Ja hän
-osoitti Valkohammasta ja Harmaakuonoa, Verenjuojaa ja Kuolemaa, jotka
-tarkkasivat häntä kuolaa valuvin kidoin. "Vai tahdotko otella minun
-kanssani, ja jos kaadun, niin hänen kanssaan, jolla on nuija ja jonka
-kanssa minä hallitsen tätä väkeäni, mustaa ja harmaata?"
-
-"Aaveita pelkään, mutta en ihmisiä", vastasi soturi, "olivatpa ne
-sitten vaikka noitia!"
-
-"Hyvä on!" huudahti Umslopogaas heristäen keihästään.
-
-He syöksyivät toisiaan vastaan ja tuima taistelu alkoi, mutta
-Umslopogaasin keihäs taittui melkein heti soturin kilpeen, ja hän
-joutui aseettomaksi. Hän kääntyi pakoon loikkien pitkin hypyin
-kaatuneiden ja ympärillä parveilevien sutten yli soturin ajaessa häntä
-takaa keihäs koholla ja pilkkasanoja syydellen. Galazikin ihmetteli
-Umslopogaasin pakoa; vastassahan oli vain yksi mies. Mutta Umslopogaas
-kiiruhti vain eteenpäin sinne tänne mutkitellen ja katse koko ajan
-maahan kiintyneenä ja äkkiä näki Galazi hänen syöksähtävän eteenpäin ja
-kumartuvan maahan kuin haukka. Samassa hän pyörähti ympäri ja katso,
-hänellä oli kirves kädessään. Soturi syöksähti hänen kimppuunsa,
-jolloin Umslopogaas iski, ja suuren keihään kärki, joka oli valmis
-lävistämään hänet, kirposi helähtäen taittuneesta varrestaan.
-Umslopogaas iski toistamiseen: kirveen puolikuun muotoinen terä
-tunkeutui paksun kilven läpi syvälle soturin rintaan, joka heitti
-kätensä ylös ja kaatui ääntä päästämättä maahan.
-
-"Ah!" huudahti Umslopogaas, "etsit nuorukaista tappaaksesi hänet, mutta
-löysitkin kirveen, joka tappoi sinut! Nuku hyvin, Chakan mies."
-
-"Veljeni", jatkoi Umslopogaas Galaziin kääntyen, "tästä lähtien en
-taistele enää keihäillä, vaan kirveellä ja kirvestä etsien minä juoksin
-kuin pelkuri sinne ja tänne. Mutta tämä löytämäni ei kelpaa mihinkään.
-Katsohan, varsi on melkein murskana iskuni voimasta. Nyt on ainoa
-toivoni -- saada haltuuni tuo Jikizan suuri tappara, Itkuntekijä, josta
-olemme kuulleet puhuttavan, niin että tappara ja nuija voivat tukea
-toisiaan taistelun tuoksinassa."
-
-"Jääköön se toiseksi illaksi", sanoi Galazi. "Nytkin kunnostauduimme
-kutakuinkin hyvin. Hakekaamme juuriksia ja jauhoja, joiden puutteessa
-olemme, ja sitten takaisin vuorelle, ennenkuin päivä valkenee."
-
-Siten Susi-veikot siis tuhosivat Chakan lähettämän soturijoukon, ja se
-oli vain ensimmäinen heidän monista hävitysretkistään sutten keralla.
-He olivat liikkeellä harva se yö tuhoten kaikki, joita he vihasivat,
-kunnes he ja kummitussudet saavuttivat niin kamalan maineen, että koko
-tienoo tyhjeni autioksi. Mutta he huomasivat myöskin, etteivät sudet
-seuranneet heitä kaikkialle.
-
-He olivat päättäneet eräänä iltana hyökätä kirveskansan kylään, jossa
-päällikkö Jikiza, liikanimeltä voittamaton, Itkuntekijän omistaja,
-eleli, mutta kun he lähenivät kylää, kääntyivät sudet takaisin ja
-pakenivat. Silloin Galazi muisti unensa, jossa luolan vainaja oli
-ilmoittanut hänelle, että sudet saivat metsästää vain siellä, missä nuo
-ihmissyöjät olivat muinoin metsästäneet. He kääntyivät siis takaisin,
-mutta Umslopogaas alkoi hautoa suunnitelmaa, miten hän voisi saada
-tapparan haltuunsa.
-
-
-
-
-XVI.
-
-UMSLOPOGAAS LÄHTEE TAISTELEMAAN TAPPARASTA.
-
-
-Kuukausia oli kulunut siitä kun Umslopogaasista tuli sutten kuningas,
-ja hän oli nyt täysikasvuinen,' roteva ja tulinen mies, jolla ei ollut
-vertaistaan voimassa ja nopeudessa ja joka näki yöllä yhtä hyvin kuin
-päivällä. Mutta hänelle ei ollut vielä annettu nimeä Tappaja, eikä hän
-ollut vielä tuon teräskuningattaren, tappara Itkuntekijän, haltija.
-Mutta saada omistaa tuo ase oli hänen sydämensä kiihkein toivo, sillä
-sinne ei ollut vielä kukaan nainen päässyt tunkeutumaan. Kun nainen
-valtaa miehen sydämen, karkoittaa hän sieltä kaikki muut pyyteet --
-halun saada pidellä hyviä aseitakin. Niin on asian laita, isäni.
-
-Hän hiiviskeli usein jokirannan kaislikoissa katsellen Jikizan,
-Voittamattoman kylää ja portteja, ja kerran hän näkikin erään ison ja
-karvaisen miehen, jolla oli olkapäällään huikaisevan kirkas kirves,
-varsi sarvikuonon sarvesta tehty. Sen jälkeen kiihtyi hänen himonsa
-saada tappara omakseen aivan hillittömäksi, kunnes hän ei voinut öisin
-nukkuakaan, eikä hän puhunut Galazille mistään muusta, väsyttäen siten
-tätä ainaisilla jaarituksillaan, sillä Galazi oli hyvin harvasanainen
-mies, joka oli mieluimmin vaiti. Mutta kaikesta huolimatta hän ei
-keksinyt mitään keinoa, millä saada tappara haltuunsa.
-
-Umslopogaasin ollessa eräänä iltana jälleen kaislikossa piilossa, hän
-näki kauniin nuoren tytön, jonka iho kiilteli kuin kirkas kupari,
-tulevan rannalle hänen kätköpaikkaansa kohti. Tyttö ei pysähtynyt
-kaislikon reunaan, vaan astui eteenpäin istahtaen keihäänvarren
-etäisyydelle Umslopogaasista ja alkoi katkerasti itkeä puhellen
-itsekseen.
-
-"Toivoisinpa, että kummitussudet tuhoaisivat hänet ja kaikki, mitä
-hänellä on", nyyhkytti tyttö, "niin, hänet ja Masilonkin! Minä
-usuttaisin ne armotta heidän kimppuunsa, vaikka saisin itsekin maistaa
-niiden hampaita. Parempi joutua sutten suuhun, kuin tuolle lihavalle
-Masilo-sialle. Oh, jos minun täytyy mennä hänen kanssaan naimisiin, niin
-minä annan hänen maistaa veistä hääsuutelon asemesta. Oh, olisinpa
-kummitussutten kuningatar, niin Jikizan kylässä pitäisi luitten
-kaliseman ennen uuden kuun syntyä!" Umslopogaas kuunteli ja nousi äkkiä
-seisoalleen tytön eteen. Hän oli pitkä ja hurjan näköinen ja
-naarassuden hampaat hohtivat hänen kulmillaan.
-
-"Kummitussudet ovat saapuvilla, tyttöseni", sanoi hän. "Ne ovat aina
-lähellä niitä tarvitsevia."
-
-Tyttö huomasi hänet nyt ja huudahti heikosti katsellen sitten
-ihmeissään tuota suurta miestä, joka puhutteli häntä, Ja tämän tulisia
-silmiä.
-
-"Ken olet?" kysyi hän. "En pelkää sinua, olitpa kuka hyvänsä."
-
-"Sitten olet väärässä, tyttöseni, sillä kaikki ihmiset pelkäävät minua,
-ja syystä kylläkin. Olen toinen Susi-veikko, joista olet kyllä kuullut
-puhuttavan; olen eräs Kummitusvuoren noita. Ole hiljaa nyt, tahi tapan
-sinut. Eikä hyödytä mitään huutaa väkeäsi apuun, sillä olen jaloiltani
-heitä nopeampi."
-
-"En aiokaan huutaa apua, susimies", vastasi tyttö. "Ja tapettavaksi
-olen liian nuori ja kaunis."
-
-"Aivan niin, tyttö", sanoi Umslopogaas katsellen häntä. "Mutta mitä
-puhelit äsken Jikizasta ja jostakin Masilosta? Sanoissasi oli tulta ja
-terästä, ja ne miellyttivät minua."
-
-"Näyttää siltä, että kuulit ne", vastasi tyttö. "Mitäpä hyödyttää
-toistaa ne."
-
-"Eipä mitään, tyttöseni. Kerrohan asiasi, niin ehkäpä minä keksin
-jonkun keinon auttaakseni sinut pulasta."
-
-"Se on pian kerrottu", sanoi tyttö. "Vanha juttu. Nimeni on Zinita, ja
-Jikiza Voittamaton on isäpuoleni. Minussa ei ole tippaakaan hänen
-vertaan. Nyt hän naittaisi minut Masilolle, eräälle vanhalle ja
-lihavalle miehelle, jota minä vihaan ja joka tarjoaa minusta runsaasti
-karjaa."
-
-"Onko joku toinen, jonka kanssa tahtoisit mennä naimisiin, tyttö?"
-kysyi Umslopogaas.
-
-"Ei", vastasi Zinita, katsoen häntä silmiin.
-
-"Eikö ole mitään keinoa, jolla voisit päästä Masilosta?"
-
-"On yksi, susimies -- kuolema. Jos kuolen, olen kokonaan vapaa, jos
-Masilo kuolee, olen vapaa, vaikka vain lyhyemmän ajan, sillä minut
-naitetaan jollekin toiselle. Mutta jos Jikiza kuolee, niin silloin on
-kaikki hyvin. Miten on sutten laita, susimies? Eivätkö ne ole
-nälkäiset?"
-
-"En voi tuoda niitä tänne", vastasi Umslopogaas. "Eikö ole muuta
-keinoa?"
-
-"On kyllä, jos joku tohtisi koettaa sitä", vastasi Zinita, luoden
-Umslopogaasiin paljon sanovan silmäyksen, joka sai tämän sydämen
-kiivaasti sykkimään. "Kuulehan, tiedätkö, kuka kansaani hallitsee?
-Tappara Itkuntekijän haltija, ja joka voittaa taistelussa tapparan
-häneltä, on oleva päällikkömme. Mutta jos tapparan haltija kuolee
-voittamattomana, ottaa hänen poikansa paikan, jota tappara seuraa. Ja
-niin on ollut jo neljän sukupolven ajan, sillä Itkuntekijän pitäjät
-ovat aina olleet voittamattomat. Mutta minä olen kuullut, että Jikizan
-isoisän isä voitti tapparan viekkaudella sen silloiselta omistajalta.
-Hän kaatui nimittäin heti maahan, kun kirves oli vain hiukan hipaissut
-häntä, ja tekeytyi kuolleeksi, jolloin hänen vastustajansa, tapparan
-omistaja, purskahti nauruun ja kääntyi mennäkseen. Mutta silloin
-ponnahti Jikizan esi-isä äkkiä ylös, ja lävisti miehen takaapäin
-keihäällään, ja siten hänestä tuli kirveskansan päällikkö. Sentähden
-iskee Jikiza nyt päät poikki kaikilta, jotka hän kaataa tapparallaan."
-
-"Hän tappaa siis paljonkin?" kysyi Umslopogaas.
-
-"Viime vuosina on niitä ollut vain muutamia", sanoi tyttö,
-"sillä kukaan ei tahdo antautua taisteluun hänen kanssaan -- ei
-mistään hinnasta. Itkuntekijän haltijana hän on voittamaton, ja
-antautua taisteluun hänen kanssaan on samaa kuin varma kuolema.
-Viisikymmentäyksi uskalikkoa on ollut ja Jikizan majan edessä on
-kasassa viisikymmentäyksi valkoista pääkalloa. Ja huomaa tarkoin, että
-tappara täytyy voittaa taistelussa; jos se varastetaan tahi löydetään,
-on se arvoton kapine, joka tuottaa haltijalleen vain häpeää, jopa
-kuolemankin."
-
-"Voiko siis päästä otteluun Jikizan kanssa ja miten?" kysyi
-Umslopogaas.
-
-"Kyllä. Kesällä ensimmäisen uuden kuun ensimmäisenä päivänä pitää
-Jikiza päällikköineen joka vuosi suuren neuvottelun. Hänen täytyy
-silloin nousta ja haastaa kaikki taistosille tapparasta ja
-heimon päällikkyydestä. Jos nyt joku halukas ilmaantuu, mennään
-karja-aitaukseen, jossa asia ratkaistaan, ja kun vastustaja on joutunut
-päätään lyhyemmäksi, palaa Jikiza neuvotteluun, joka jatkuu niinkuin ei
-olisi mitään tapahtunut. Neuvotteluun on kaikilla vapaa pääsy, ja
-Jikizan täytyy tapella jokaisen halullisen kanssa, olipa tämä sitten
-kuka hyvänsä."
-
-"Ehkäpä olen silloin saapuvilla", sanoi Umslopogaas.
-
-"Nyt piakkoin pidettävän neuvottelun jälkeen minut luovutetaan
-Masilolle", sanoi tyttö. "Mutta jos Jikiza voitettaisiin, tulisi
-voittajasta päällikkö, ja hän voisi naittaa minut kenelle hän
-tahtoisi."
-
-Umslopogaas käsitti nyt tytön tarkoituksen ja tiesi päässeensä tämän
-suosioon, mikä huomio lämmitti ja liikuttikin häntä, sillä naiset
-olivat hänelle jotakin outoa ja tuntematonta.
-
-"Jos nyt sattumalta olisin läsnä", sanoi hän, "ja jos sattuisin
-voittamaan tuon teräskuningattaren, tappara Itkuntekijän, ja minusta
-tulisi kirveskansan päällikkö, niin et sinäkään eläisi sen jälkeen
-kaukana tapparan varjosta, tyttö Zinita."
-
-"Hyvä on, susimies, vaikka eipä siinä varjossa halunne juuri kukaan
-olla. Mutta ensin on sinun voitettava tappara. Monet ovat koettaneet ja
-kaikki ovat tuhoutuneet."
-
-"Mutta jonkun täytynee viimein onnistuakin", vastasi Umslopogaas.
-"Näkemiin siis!" ja hän hyppäsi jokeen ja ui toiselle rannalle
-voimakkain vedoin.
-
-Zinita tuijotti hänen jälkeensä, kunnes hän oli kadonnut näkyvistä, ja
-rakkaus tuota uljasta muukalaista kohtaan hiipi tytön sydämeen,
-rakkaus, joka oli tulinen, voimakas ja itsekäs. Mutta Umslopogaas
-ajatteli taas enemmän tapparaa kuin Zinita-tyttöä Kummitusvuorta kohti
-kiiruhtaessaan, sillä pohjaltaan Umslopogaas rakasti aina enemmän sotaa
-kuin naisia, vaikka hänen kohtalonsa olikin, että naiset saattoivat
-hänelle paljon huolia ja murhetta.
-
-Uuteen kuuhun oli vielä viisitoista päivää, millä ajalla Umslopogaas
-ajatteli paljon ja puhui vähän. Galazille hän jutteli kuitenkin yhtä ja
-toista suunnitelmistaan ilmaisten päättäneensä mennä ottelemaan Jikiza
-Voittamattoman kanssa Itkuntekijä-tapparasta. Galazi sanoi, että oli
-parempi pysyä vuorella sutten luona kuin lähteä harhailemaan ja kaiken
-maailman aseita etsimään. Hän sanoi myöskin, ettei siinä ollut vielä
-kaikki, jos Umslopogaas onnistuisikin voittamaan tapparan. Tyttö oli
-myös korjattava, eikä Galazi odottanut naisilta mitään hyvää. Eikö
-myrkky, joka oli surmannut hänen isänsä halakazien kylässä, ollut tytön
-sekoittama ja tarjoama? Tähän kaikkeen ei Umslopogaas vastannut mitään,
-ei puhunut eikä pukahtanut, sillä hän ei voinut ajatella muuta kuin
-tapparaa ja tyttöä, enemmän kuitenkin edellistä kuin jälkimmäistä.
-
-Tuo odotettu uuden kuun päivä valkeni vihdoin. Umslopogaas nousi aamun
-koitteessa ja kiinnitti sudentaljan olkapäilleen sidottuaan ensin
-lannevyön, moochan, vyötäisten ympärille. Käteensä hän otti tukevan
-sotakilven, jonka hän oli valmistanut puhvelin vuodasta, sekä saman
-puolikuun muotoisen kirveen, jolla hän oli surmannut Chakan soturin.
-
-"Lapsekkaalla aseellapa aiot tappaa Jikiza Voittamattoman", murahti
-Galazi luoden tapparaan synkän silmäyksen.
-
-"Kelpaa kyllä vielä tämän kerran", vastasi Umslopogaas.
-
-Umslopogaasin aterioitua he lähtivät sitten yhdessä taipaleelle vuorta
-alas kulkien koko ajan hitaasti ja hätäilemättä ja joen yli he menivät
-erään kahlaamon kohdalta, sillä Umslopogaas tahtoi säästää voimiaan.
-Joen toisella rannalla Galazi kätkeytyi kaislikkoon, koska hänet
-tunnettiin kylässä, ja siinä Umslopogaas sanoi hänelle jäähyväiset,
-tietämättä, näkisikö hän ystäväänsä enää milloinkaan. Lähetessään
-Jikizan suurta kylää Umslopogaas näki paljon kansaa virtaavan porteista
-sisälle ja hän liittyi joukkoon saapuen muiden mukana avonaiselle
-paikalle Jikizan majan eteen, johon päälliköt olivat jo kokoontuneet.
-Heidän keskellään ja majan ovipieleen pinotun pääkallokasan edessä
-istui Jikiza, kirveskansan ylpeä päällikkö, suuri ja karvainen mies,
-joka katsahti häneen silmiään muljauttaen. Tuo mahtava tappara
-Itkuntekijä oli kiinnitetty hänen ranteeseensa nahkasilmukalla, ja
-jokainen tulija tervehti kirvestä nimellä "_inkosikaas_", valtijatar,
-mutta ei sanallakaan Jikizaa. Umslopogaas istahti muiden joukkoon
-päälliköiden läheisyyteen, eikä kukaan näyttänyt kiinnittävän häneen
-vähintäkään huomiota, paitsi Zinita, joka synkän näköisenä kanteli
-olutta päälliköille. Oikealla puolella, Jikizan lähellä, istui eräs
-tihrusilmäinen lihava äijä, joka katseli koko ajan himokkaasti
-Zinita-tyttöä.
-
-"Tuo on varmaankin Masilo", ajatteli Umslopogaas. "Sinunlaisesi veri
-vuotaa sangen helposti, Masilo."
-
-Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen, lausui Jikiza ympärilleen
-mulkoillen: "Tämä on asia, minkä luovutan nyt ratkaistavaksenne,
-neuvonantajat. Olen päättänyt naittaa tytärpuoleni Zinitan tälle
-Masilolle, mutta emme ole vielä sopineet lahjasta, jonka hän on
-velvollinen antamaan minulle. Vaadin sata nautaa, sillä tyttö on kaunis
-ja virheetön, todellinen kaunotar, ja sitäpaitsi minun tyttäreni,
-vaikkakaan ei minun vertani, mutta tämä Masilo tarjoaa vain
-viisikymmentä päätä, minkätähden minä nyt pyydän teitä ratkaisemaan
-kysymyksen."
-
-"Pyyntösi täytämme, oi tapparan herra", vastasi eräs päällikkö, "mutta
-ensin, oi voittamaton, sinun täytyy tämän vanhan tavan mukaan
-julkisesti haastaa kaikki taisteluun Itkuntekijästä ja kirveskansan
-päällikkyydestä."
-
-"Kerrassaan joutava ja harmillinen tapa", murisi Jikiza, "niinkuin
-en olisi sitä jo kyllin selvästi osoittanut. Nuorempana tapoin
-viisikymmentä ja kolme, saamatta itse naarmuakaan, mutta nyt en ole
-moneen, moneen vuoteen saanut mitään vastausta haasteeseen, jonka olen
-kaikille kuuluttanut, kiekaissut kuin kukko tunkiolta.
-
-"Kuulkaa siis kaikki! Onko täällä ketään, joka rohkenee astua esiin
-taistelemaan minun, Jikizan, kanssa suuresta Itkuntekijä-tapparasta?
-Voittaja pitäköön tapparan, jota myös kirveskansan päällikkyys seuraa."
-
-Hän sanoi sanottavansa hyvin nopeasti kuin henkilö, joka höpisee
-rukouksia jollekin hengelle, johon hän ei lainkaan luota, ja alkoi
-sitten jälleen puhella Masilon karjasta, ja Zinita-tytöstä. Mutta
-samassa hypähti Umslopogaas ylös ja huudahti katsoen häneen kilpensä
-yli: "Täällä on eräs, oi Jikiza, joka haluaa otella kanssasi
-Itkuntekijä-tapparasta ja asetta seuraavasta päällikkyydestä."
-
-Kaikki purskahtivat nauruun, ja Jikiza tuijotti häneen ihmeissään.
-
-"Astu esiin kiipesi takaa", sanoi hän, "ja sano minulle nimesi ja
-sukusi, niin että tiedän, kuka tahtoo otella Jikiza Voittamattoman
-kanssa tästä vanhasta tapparasta."
-
-Umslopogaas astui silloin lähemmäksi antaen kilpensä vaipua ja
-nuoruudestaan huolimatta hän oli niin tuima katsannoltaan, ettei ketään
-enää naurattanut.
-
-"Mitäpä nimeni ja sukuni sinuun kuuluvat, Jikiza", sanoi hän, "älä
-huoli tiedustella niitä, vaan laittaudu kiireesti otteluun, johon sinun
-täytyy antautua vanhan tavan mukaan, sillä minä palan halusta saada
-pidellä Itkuntekijää, istua istuimellasi ja ratkaista tuon Masilo-sian
-karjakysymyksen. Kun olen tappanut sinut, otan nimen, jota ei ole
-kenelläkään vielä ollut."
-
-Läsnäolijat nauroivat jälleen, mutta Jikiza ponnahti seisoalleen
-raivosta suunniltaan.
-
-"Mi-miten rohkenet puhua minulle noin, sinä vieroittamaton kakara",
-ärjyi hän, "minulle voittamattomalle, minulle tapparan haltijalle! Enpä
-olisi eläissäni uskonut, että saisin kuulla tuommoista puhetta joltakin
-pitkäsääriseltä penikalta. Karja-aitaukseen, kirveskansan miehet,
-karja-aitaukseen, niin että saan typistää tuon kerskujan päätään
-lyhyemmäksi. Hän aikoo anastaa istuimeni, jota minä ja isäni olemme
-pitäneet hallussamme tapparan voimalla jo neljän sukupolven ajan, mutta
-minä sanon teille kaikille, että pian on hänen päänsä oleva minun, ja
-sitten neuvottelemme jälleen Masilon asiasta."
-
-"Säästele sanojasi, mies", keskeytti Umslopogaas, "tahi ellet voi olla
-vaiti, niin puhele asioita, jotka tahdot selvittää,, ennenkuin sanot
-auringolle jäähyväiset."
-
-Jikiza oli nyt niin raivoissaan, ettei hän voinut enää puhuakaan, ja
-vaahto pursusi hänen huulilleen, mutta väkijoukko seurasi kiistaa
-huvitettuna, paitsi Masilo, joka katseli karsaasti tuota rotevaa ja
-tuiman näköistä muukalaista ja Zinitaa, joka loi Masiloon vihamielisiä
-silmäyksiä. Niin mentiin karja-aitaukseen, eikä Galazi, joka näki
-taampaa, mitä oli tekeillä, voinut enää pysyä poissa, vaan lähti
-piilopaikastaan ja liittyi joukkoon.
-
-
-
-
-XVII.
-
-UMSLOPOGAASISTA TULEE KIRVESKANSAN PÄÄLLIKKÖ.
-
-
-Kun Umslopogaas ja Jikiza Voittamaton olivat saapuneet
-karja-aitaukseen, asetettiin heidät aitauksen keskelle kymmenen
-askeleen päähän toisistaan. Umslopogaasilla oli aseina suuri kilpensä
-ja tuo kevyt puolikuun muotoinen kirves ja Jikizalla Itkuntekijä ja
-pienoinen keveästi liikuteltava kilpi, ja arvostellessaan molempien
-aseita tuumivat katselijat, ettei tuo muukalainen voinut vakavammin
-ahdistella tapparan pitelijää.
-
-"Hän on varustautunut sangen huonosti", sanoi eräs vanhus, "iso kirves
-ja pieni kilpi olisivat paremmin paikallaan. Jikiza on voittamaton, ja
-tuolla pitkäsäärisellä muukalaisella ei ole mitään apua suuresta
-kilvestään, kun Itkuntekijä pureutuu siihen täydeltä terältään."
-Susi-Galazi kuuli vanhuksen sanat, jotka olivat hänen mielestään aivan
-paikallaan, ja hän oli sangen murheellinen veljensä tähden.
-
-Merkkisana kajahti vihdoin ja Jikiza hyökkäsi karjahtaen Umslopogaasia
-kohti. Mutta tämä ei liikahtanutkaan, ennenkuin hänen vastustajansa
-kohotti tapparan iskuun, jolloin hän hypähti äkkiä syrjään, ja kun
-Jikiza ankaran vauhtinsa pakottamana syöksähti ohi, iski Umslopogaas
-kirveensä lappeella häntä selkään, niin että mäjäys kuului kauas
-ympäriinsä; hän ei tahtonut tappaa Jikizaa sillä tapparalla. Katselijat
-räjähtivät nauruun ja tuon iskun tuottama häpeä sai Jikizan sydämen
-melkein halkeamaan raivosta. Hän kääntyi ja syöksyi sokeasti kuin
-hullaantunut härkä toisen kerran Umslopogaasia kohti, joka nosti
-kilpensä vastaan, mutta juuri kun tuo suuri tappara heilahti
-korkeimmalleen, huudahti Umslopogaas ikäänkuin pelosta ja lähti pakoon
-Jikizan tieltä.
-
-Temppua seurasi uusi, entistä hillittömämpi naurunrähäkkä, ja
-Umslopogaas juoksi kuin henkensä edestä Jikizan painaltaessa jäljessä
-raivosta sokeana. Edestakaisin ja aitauksen ympäri he kirmaisivat,
-Jikiza tuskin keihään pituuden verran Umslopogaasin jäljessä, joka
-koetti pysytellä mahdollisimman paljon selkä aurinkoon päin voidakseen
-tarkata Jikizan varjoa. Ja Umslopogaas osasi juosta. Vaikka hän näytti
-aivan hoippuvan väsymyksestä, niin että miehet jo luulivat hänen
-auttamattomasti hengästyneen, lisäsi hän yhä vain juoksunsa nopeutta
-siten houkutellen Jikizan yhä kiivaampiin ponnisteluihin.
-
-Läähätys ja varjon häilyminen sinne tänne ilmaisivat Umslopogaasille
-vastustajan voimain olevan lopussa, ja ollen kompastuvinaan hän
-lennätti äkkiä sivulle kilpensä suoraan Jikizan jalkoihin, joka
-silmittömässä vauhdissaan ei voinut väistää sitä, vaan kompastui ja
-suistui suinpäin tantereeseen, jolloin Umslopogaas iski hänen
-kimppuunsa nopeasti kuin kyyhkystä vaaniva kotka. Ja ennenkuin kukaan
-ehti oikein ajatellakaan, oli hän tarttunut Itkuntekijä-tapparaan,
-katkaissut kirveellään nahkasilmukan, jolla se oli kiinnitetty Jikizan
-ranteeseen, ja hypähtänyt takaisin tuo mahtava ase korkealle
-kohotettuna heittäen omansa maahan. Katselijat huomasivat nyt, miten
-viekkaasti hän oli taistellut, ja ne, jotka vihasivat Jikizaa,
-kajahduttivat raikuvan riemuhuudon. Mutta toiset olivat vaiti.
-
-Jikiza nousi hitaasti seisoalleen ihmetellen, että hän vielä eli, ja
-silmäillessään Umslopogaasin keveätä kirvestä, jonka hän oli ylös
-ponnistellessaan maasta siepannut, hän purskahti itkuun. Mutta suuri
-Itkuntekijä, tuo rautakuningatar, oli Umslopogaasin käsissä, joka
-katseli sen sinisen välkkyvää, hieman sisäänpäin kaarevaa terää,
-hamaraan taottua kairan kaltaista onttoa piikkiä ja kaunista
-kuparirenkain lujitettua, suureen nuppiin päättyvää vartta, hyväillen
-kuin sulho lemmittynsä alastonta kauneutta. Kaikkien nähden hän sitten
-suuteli tapparan leveätä terää huudahtaen riemuiten:
-
-"Terve sinulle, valtijattareni, lemmittyni, jonka olen taistelussa
-omakseni voittanut, terve! Emme eroa milloinkaan ja yhdessä
-kuolemmekin, sillä en tahdo sinun joutuvan muille mentyäni!"
-
-Niin hän huusi kaikkien kuullen ja kääntyi sitten Jikizaan päin, joka
-seisoi häviötään itkien.
-
-"Missä on nyt ylpeytesi, oi Voittamaton?" nauroi Umslopogaas.
-"Taistele! Olethan yhtä hyvin aseistettu kuin minä äsken, jolloin en
-pelännyt hyökkäystäsi."
-
-Jikiza katsahti häneen ja sinkosi sitten kiroten tuon keveän kirveen
-häntä kohti lähtien nopeasti pakoon karja-aitauksen porttia kohti.
-
-Umslopogaas kumartui ja kirves suhahti hänen ylitseen. Sitten hän
-seisoi hetkisen katsellen pakenevan jälkeen ja läsnäolijat luulivat jo
-hänen aikovan päästää Jikizan menemään, mutta se ei ollut suinkaan
-hänen tarkoituksensa; hän odotti vain, kunnes Jikiza oli ehtinyt
-portille pyrkiessään noin matkan puoliväliin. Silloin hän lennähti
-äkkiä eteenpäin kuin salama taivaalta ja hänen jalkansa olivat niin
-nopeat, että katselijat tuskin kykenivät erottamaan askeleet. Jikiza
-juoksi myös nopeasti, mutta siitä huolimatta hän näytti seisovan koko
-ajan paikallaan. Hän saapui portille, mutta samassa välähti tappara
-korkealta heilahtaen, kuului rusahdus, ja joku vilahti hänen ohitseen.
-Kaikki seurasivat näytelmää henkeään pidättäen, ja katso! Jikiza kaatui
-karja-aitauksen portille ja kaikki näkivät, että hän oli kuollut,
-isketty hengettömäksi tuolla mahtavalla Itkuntekijä-tapparalla, jota
-hän ja hänen isänsä olivat niin kauan pidelleet.
-
-Katselijain joukosta kajahti valtava huuto, kun oli todettu, että
-Jikiza Voittamaton oli vihdoinkin saanut surmansa, ja niitä oli paljon,
-jotka tervehtivät Umslopogaasia huudoilla: "Terve, tapparan herra,
-terve kirveskansan päällikkö!" Mutta Jikizan kymmenen poikaa, rotevia
-ja urhoollisia miehiä kaikki, hyökkäsivät Umslopogaasia kohti aikoen
-nujertaa hänet siihen paikkaan. Umslopogaas kavahti takaisin
-Itkuntekijä valmiina iskuun, kun samassa muutamat päälliköt kiiruhtivat
-väliin huutaen: "seis!"
-
-"Eikös lakinne, te päälliköt, säädä", sanoi Umslopogaas, "että
-voitettuani kirveskansan päällikön olen itse päällikkö?"
-
-"Aivan oikein, muukalainen, niin on laki", vastasi eräs iäkäs
-neuvoskunnan jäsen, "mutta sama laki säätää myös, että sinun täytyy nyt
-taistella yksitellen kaikkien kanssa, jotka tahtovat otella kanssasi.
-Niin oli isoisäni nuoruudessa, jolloin hänen, joka nyt makaa kuolleena,
-isoisän isä voitti tapparan, ja niin täytyy nytkin olla."
-
-"Minulla ei ole mitään muistuttamista tuota säädöstä vastaan", sanoi
-Umslopogaas. "Kuka täällä siis tahtoo astua esiin taistelemaan kanssani
-Itkuntekijä-tapparasta ja kirveskansan päällikkyydestä?"
-
-Jikizan kaikki kymmenen poikaa astuivat esiin yhtenä miehenä, sillä
-isän kuolema ja heimon päällikkyyden siirtyminen heidän suvultaan
-olivat saattaneet heidät vihan vimmoihin, niin että heille oli
-oikeastaan samantekevää, elivätkö he vai kuolivat. Muita ei
-ilmaantunut, sillä kaikki pelkäsivät antautua otteluun Itkuntekijää
-pitelevän Umslopogaasin kanssa.
-
-Umslopogaas luki vastustajansa. "Kymmenen, kautta Chakan pään!"
-huudahti hän. "Minun täytyy nyt tapella yksitellen noiden kaikkien
-kanssa, joten en taida tänään joutua neuvottelemaan Masilon ja
-Zinita-tytön asiasta. Kuulkaahan, Jikiza Voittamattoman pojat! Jos nyt
-ilmestyisi joku, joka tahtoisi seisoa vierelläni taistelussa, niin että
-meitä olisi siinä tapauksessa kaksi, niin te saisitte kaikki kymmenen
-hyökätä yhtäaikaa meidän kahden kimppuun. Mitäs tuumitte
-ehdotuksestani? Kymmenen kahta vastaan?"
-
-Veljekset neuvottelivat hetkisen tullen siihen päätökseen, että
-hyväksymällä ehdotuksen heillä olisi paljon suuremmat voiton
-mahdollisuudet kuin otellen yksi kerrallaan.
-
-"Olkoon menneeksi", sanoivat he.
-
-Juostessaan äsken ympäriinsä oli Umslopogaas nähnyt väkijoukossa
-Galazi-veljensä ja hän tiesi, että tämä himoitsi saada ottaa osaa
-taisteluun. Hän huusi kaikuvasti, että se, jonka hän valitsisi
-kumppanikseen seisomaan selkä selkää vasten hänen kanssaan taistelussa,
-tulisi olemaan hänen jälkeensä ensimmäinen kirveskansan keskuudessa,
-jos he voittaisivat, ja astellen hitaasti eteenpäin hän katseli kaikkia
-kasvoihin, kunnes hän tuli nuijaansa nojaavan Galazin eteen.
-
-"Siinäpä on iso mies ja isopa on nuijakin", virkkoi Umslopogaas. "Mikä
-on nimesi, mies?"
-
-"Susi", vastasi Galazi.
-
-"Sanopas, Susi, haluatko seisoa kanssani selkä selkää vasten tässä
-taistelussa kymmenen kahta vastaan? Jos voitamme, olet lähin mieheni
-tämän kansan keskuudessa."
-
-"Rakastan saloja ja vuorten rinteitä enemmän kuin ihmisasuntoja ja
-naisten suuteloita, tapparan pitelijä", vastasi Galazi, "mutta koska
-olet osoittanut olevasi mahtava soturi, tahdon seisoa kanssasi selkä
-selkää vasten, saadakseni jälleen maistaa taistelun hurmaa ja
-nähdäkseni, miten leikki päättyy."
-
-"Siis päätetty, Susi!" huudahti Umslopogaas, ja he astuivat rinnakkain
-karja-aitauksen keskelle -- uljas pari! Kaikki katselivat heitä
-ihmetellen ja johtuipa muutamien mieleen, että nämä olivat varmaankin
-nuo Kummitusvuoren kuulut Susi-veikot.
-
-"Nyt ovat Itkuntekijä-tappara ja Vartija-nuija yhtyneet, Galazi", sanoi
-Umslopogaas, "ja minä luulen, että harvat voivat niitä vastustaa."
-
-"Sen saavat kyllä monet nähdä", tuumi Galazi. "Tästäpä sukeutuikin
-oikein oiva ottelu, mikä onkin pääasia, niin ettei lopusta ole väliä."
-
-"Niin, voitto on kyllä suloinen, mutta kuolema, kaiken loppu, on
-kaikista ihanin", sanoi siihen Umslopogaas.
-
-Sitten he neuvottelivat hetkisen ja Umslopogaas tarkasteli tapparansa
-terää ja hamaran omituista piikkiä koetellen samalla aseen painoa. Kun
-hän oli kyllikseen katsellut, asettuivat kumppanukset paikalleen
-karja-aitauksen keskelle selkä selkää vasten, ja läsnäolijat
-huomasivat, että Umslopogaas piteli tapparaa toisin kuin ennen: terä
-oli nyt hänen rintaansa kohti ja tuo ontto piikki viholliseen päin.
-Veljekset valmistautuivat myös taisteluun keihäitään heristellen ja
-viisi uhkasi Umslopogaasia ja viisi Galazia. He olivat kaikki rotevia
-miehiä ja suunniltaan raivosta ja häpeästä.
-
-"Vain noitakeinot voivat pelastaa nuo kaksi", tuumi eräs neuvoskunnan
-jäsen vierustoverilleen.
-
-"Mutta tapparalla on omat haltijansa", vastasi toinen, "ja tuo nuijakin
-näyttää minusta tutulta; olenpa melkein varma, että se on Kahlaamon
-Vartija, ja voi sitä, joka joutuu sen eteen. Olen nähnyt sen
-heilahtavan, kun olin nuori, ja sitäpaitsi eivät nuo tapparan ja nuijan
-pitelijät ole mitään poikasia. He ovat kyllä nuoria, mutta suden
-maidolla ruokittuja."
-
-Samassa astui eräs vanhus paikalle antamaan muutamia ohjeita taistelun
-menosta, sama, joka oli selostanut Umslopogaasille tapparaa koskevan
-ylimuistoisen tavan vaatimuksia. Taistelun piti alkaa, kun hänen
-heittämänsä keihäs kosketti maahan. Vanhus otti keihään ja heitti,
-mutta hänen kätensä oli heikko ja hän heitti niin kömpelösti, että
-keihäs putosi Umslopogaasin edessä seisovien Jikizan poikain joukkoon
-pakottaen nämä hypähtämään syrjään ja saaden kaikkien kymmenen
-veljeksen huomion kiintymään siihen. Mutta Umslopogaas odotti vain
-keihään kosketusta maahan, välittämättä, mihin se putosi. Kun kärki
-sattui maahan, sanoi hän jotakin, ja katso, Umslopogaas ja Galazi
-syöksyivät vihollisiaan kohti odottamatta näiden hyökkäystä, kuten
-kaikki luulivat heidän tekevän, kaikkien kymmenen joutuessa aivan
-ymmälle, sillä heidän tarkoituksensa oli ollut hyökätä ensin.
-Itkuntekijä välähti, mutta ei iskenyt täydellä voimalla, vaan nokki,
-nokki kuin lintu nokallaan, ja yksi vihollinen valahti maahan. Nuija
-heilahti myös pudoten kuin kaatuva hirsi ja yksi mies suistui jälleen
-tantereeseen. Susi-veikot syöksähtivät vastustajainsa rivien läpi,
-kääntyivät ja hyökkäsivät jälleen nyt toisiaan kohti, Itkuntekijä nokki
-jälleen, Vartija jymähti, ja katso, Umslopogaas ja Galazi seisoivat
-taas selkä selkää vasten molemmat vahingoittumattomina, mutta heidän
-edessään makasi neljä vihollista kuolleina.
-
-Hyökkäys ja paluu olivat käyneet niin nopeasti, että katselijat tuskin
-käsittivät, mitä oli tapahtunut; Jikizan jäljellä olevat pojatkin
-tuijottivat toisiinsa kummissaan, huomaten samassa, että heitä oli enää
-vain kuusi. Karjaisten raivosta he hyökkäsivät molemmilta puolin
-kumppanusten kimppuun, mutta kummassakin ryhmässä oli yksi toisia
-kiihkeämpi ehättäen siten toisten edelle, niin että Susi-veikot
-kerkesivät iskeä kumpikin miestään, ennenkuin toinen oli ehtinyt
-paikalle. Umslopogaasia kohti suunnattiin tuima keihäänpisto, mutta hän
-väisti kääntymällä sivuittain, niin että kärki raapaisi vain hänen
-kylkeään, ja kääntyessään hän löi keveällä iskulla miehen kuoliaaksi.
-
-"Tuolla tikalla on nokka teräksestä, ja hän osaa käyttää sitä", virkkoi
-joku vierustoverilleen.
-
-"Todellakin oikea tappaja", sanoi toinen ja läsnäolijat kuulivat nimet.
-Siitä lähtien käytettiin Umslopogaasista puhuessa vain nimeä Tikka ja
-_Bulalio_ eli tappaja.
-
-Galazia vastaan syöksyvä mies hyökkäsi hurjasti keihäs koholla, mutta
-Galazi oli taitava tappelija. Astuen askeleen eteenpäin hän heilautti
-nuijansa takaisin antaen sen sitten pyörähtää valtavassa ympyrässä
-hyökkääjää kohti. Jikizan poika kohotti kilpensä väistääkseen
-iskun, mutta kilpi oli Vartijalle yhtä keveä vastus kuin lehti
-tuulenpuuskalle. Nuija osui keskelle kilpeä, niin että kumahdus kaikui
-ympäriinsä; kilpi taittui kuin tuore vuota ja sen kantaja suistui
-runneltuna maahan.
-
-Jikizan pojista oli nyt vain neljä jäljellä, jotka häärivät hetkisen
-kumppanusten ympärillä, kaukaa uhkaillen mutta tohtimatta kertaakaan
-tulla tapparan tahi nuijan ulottuville. Eräs heitti tosin keihäänsä
-Umslopogaasia ja Galazia kohti ja vaikka Umslopogaas katkaisi syrjään
-hypätessään keihään varren taitavalla iskulla, singahti sen kärki
-kuitenkin sellaisella voimalla eteenpäin että se haavoitti Galazia
-lanteeseen. Aseettomaksi joutunut heittäjä kääntyi pakoon toisten
-seuratessa nopeasti esimerkkiä, sillä heidän rohkeutensa oli mennyt,
-eivätkä he tahtoneet enää jatkaa taistelua noita kahta vastaan.
-
-Siten taistelu päättyi kestettyään alusta loppuun saakka tuskin niin
-kauan kuin mies laskee hitaasti sataan.
-
-"Näyttääpä siltä kuin ei olisi ketään jäljellä tapettavaksemme,
-Galazi", sanoi Umslopogaas nauraen. "Ah miten taitavasti
-tappelimmekaan! Hoi, te voittamattoman pojat jotka juoksette niin
-nopeasti, pysähtykäähän! Suon teille rauhan, saatte kaitsea majojani ja
-kyntää peltojani heimon muiden akkojen keralla. Ja te, neuvonantajat
-taistelu on päättynyt, menkäämme päällikön majalle, jossa Masilo
-odottaa meitä", ja hän kääntyi ja poistui Galazin kanssa väkijoukon
-seuratessa häntä vaieten ja ihmeissään.
-
-Saavuttuaan perille istui Umslopogaas paikalle, jossa Jikiza oli
-aamulla istunut, ja Zinita-tyttö tuli hänen luokseen ja pesi ja sitoi
-keihään iskemän haavan. Umslopogaas kiitti häntä, ja tyttö olisi
-hoidellut Galazinkin haavaa, joka oli syvempi, mutta tämä sanoi
-töykeästi tahtovansa olla rauhassa; naisilla ei ollut mitään tekemistä
-hänen haavojensa kanssa. Galazi ei kärsinyt ylimalkaan milloinkaan
-ketään naisia, mutta Zinitaa hän vihasi eniten.
-
-Sitten Umslopogaas kääntyi Masiloon, joka istui hänen edessään pelosta
-kalpeana, lausuen: "Näyttää siltä, oi Masilo, että olet tahtonut naida
-tämän Zinitan, vieläpä vastoin hänen tahtoaan. Olin jo päättänyt
-surmata sinut hänen vihansa lepyttämiseksi, mutta tänään on jo kyllin
-verta vuodatettu. Häälahja sinun on kuitenkin annettava tytölle, jonka
-aion itse naida; sanokaamme sata päätä. Sitten poistut ainiaaksi
-kirveskansan asuinsijoilta, tahi muuten sinun käy huonosti,
-Masilo-sika."
-
-Masilo nousi ja meni kasvot vihreinä pelosta. Hän luovutti karjan
-paeten sitten Chakan kylää kohti. Zinita näki hänen menevän ja oli
-iloinen erittäinkin sentähden, että Tappaja oli aikonut ottaa hänet
-vaimokseen.
-
-"Nytpä pääsin Masilosta", sanoi hän ääneen Galazin kuullen, "mutta
-paljon tyytyväisempi olisin ollut, jos olisin nähnyt hänet kuolleena
-edessäni."
-
-"Tuolla naisella on paha sydän", ajatteli Galazi, "eikä hän saata
-mitään hyvää Umslopogaas-veljelleni."
-
-Kirveskansan ylimykset, päälliköt ja soturit kunnioittivat nyt häntä,
-jolle he olivat antaneet nimen Tappaja, tervehtimällä häntä heimon
-päällikkönä ja tapparan haltijana, tervehtien samalla myös tapparaa.
-Siten Umslopogaasista tuli tuon suuren heimon päällikkö ja hänelle
-karttui paljon karjaa ja vaimoja, eikä kukaan tohtinut häntä vastustaa.
-Aika-ajoin uskalsi joku harva antautua otteluun hänen kanssaan, mutta
-kukaan ei kyennyt voittamaan häntä, ja jonkun ajan kuluttua ei kukaan
-tohtinut jäädä Itkuntekijän tielle, kun se kohosi iskuun.
-
-Galazista tuli myös mahtava henkilö, mutta metsiä ja vuoria rakastaen
-hän viihtyi sangen huonosti ystävänsä luona, ja usein nähtiin hänen
-kirmaavan öisin, kuten ennenkin, kummitussutten ulvonnan seuraamana
-metsien ja tasankojen poikki.
-
-Mutta Umslopogaas Tappaja metsästi enää vain harvoin sutten keralla;
-hän nukkui yönsä Zinitan vieressä, joka rakasti häntä hellästi ja
-synnytti hänelle lapsia.
-
-
-
-
-XVIII.
-
-BALEKAN KIROUS.
-
-
-Nyt, isäni, pyörtää kertomukseni takaisin kuin joki lähteitään kohti,
-ja minä selostan sinulle hiukan tapauksia jotka sattuivat kuninkaan
-kylässä Gibamaxegun luona, jota te valkoiset sanotte Gibbeclackiksi, ja
-jota mainitaan myös nimellä "Vanhojen surma", sillä siellähän Chaka
-murhasi kaikki sotaan kykenemättömät vanhukset.
-
-Niin, oltuani kuninkaan puheilla, joka antoi minulle, Mopolle, uudet
-vaimot, majoja asuakseni ja paljon karjaa, koottiin Unandin, suuren
-äiti-elefantin, Taivaiden äidin, luut majojeni tuhasta, ja kun ei
-kaikkia löydetty, pantiin tilalle muutamia vaimojeni luita, niin että
-luku oli täysi, mutta siitä ei Chaka tiennyt mitään.
-
-Kun työ oli valmis, haudattiin luut järjestykseen ladottuina suureen
-hautaan, eikä vain luut. Niiden ympärille oli sidottu kaksitoista
-tyttöä, jotka olivat palvelleet Unandia, ja nuo tytöt peitettiin myös
-multaan ja jätettiin kuolemaan hautaan, Unandin, heidän haltijattarensa
-luiden ympärille. Sitäpaitsi muodostettiin kaikista hautajaisissa
-läsnäolleista yksi rykmentti, joiden täytyi vartioida hautaa vuoden
-ajan saamatta hetkeksikään poistua. Ja niitä oli paljon, isäni, mutta
-minä en ollut niiden joukossa.
-
-Chaka antoi myös määräyksen, ettei sinä vuonna saanut kylvää jyvääkään,
-maito piti kaataa maahan, ja naisia kiellettiin synnyttämästä lapsia
-yhteen vuoteen. Jos joku siitä huolimatta tohti synnyttää, surmattiin
-hänet ja hänen miehensäkin. Ja kun pari kuukautta oli kulunut, vallitsi
-maassa suuri kurjuus, isäni.
-
-Sitten oli vähän aikaa rauhallista. Chaka oli synkkä kuin ukkospilvi ja
-itki usein, ja me, jotka olimme hänen luonaan, itkimme myös, niin että
-vihdoin saatoimme itkeä monta tuntia taukoamatta. Nainenkaan ei voi
-itkeä niinkuin me silloin itkimme, isäni. Nuo viisikymmentä soturia
-lähetettiin myös silloin Umslopogaasia etsimään, sillä Chaka ei uskonut
-aivan kokonaan minun ja seuralaisteni kertomusta nuorukaisen
-joutumisesta leijonan hampaisiin, vaikka hän ei sanonutkaan minulle
-mitään. Olen sinulle jo kertonut, miten Umslopogaas ja Susi-Galazi
-väkineen sotureista selvisivät. Ainoakaan ei palannut. Myöhemmin
-kerrottiin kuninkaalle noiden soturien joutuneen eksyksiin ja
-nääntyneen, mutta hän vain nauroi ja sanoi, että leijona, joka oli
-syönyt Umslopogaasin, mahtoi olla oikein aika peto, ja oli varmaankin
-syönyt soturitkin.
-
-Vihdoinkin tuli tuo odotettu uuden kuun ilta, tuo hirmuinen ilta, jota
-vielä kamalampi aamu seurasi. Istuin Chakan luona, joka kiersi kätensä
-kaulani ympärille valittaen ja itkien äitinsä kuolemaa, jonka hän oli
-murhannut, ja minä valitin myös, mutta en itkenyt, sillä oli pimeä, ja
-aamulla minun piti itkeä niin paljon kuninkaan ja kaikkien nähden.
-Säästin sentähden kyyneleitäni, etten joutuisi pulaan niitä
-tarvitessani.
-
-Koko yön vaelsi kansaa kaikilta tahoilta kylään, ja kun tuo
-kymmentuhantinen kansanpaljous antoi valitustensa kaikua tyynessä
-yössä, tuntui siltä kuin koko maailma olisi surrut. Kukaan ei tahtonut
-vaieta voidakseen edes juoda kulauksen vettä. Päivän valjetessa Chaka
-nousi sanoen: "Tule, Mopo, menkäämme katsomaan noita, jotka surevat
-kanssamme." Ja me menimme, jäljessämme joukko nuijamiehiä, jotka olivat
-valmiit täyttämään kuninkaan mahdolliset käskyt.
-
-Saapuneet kansanjoukot olivat asettuneet kylän ulkopuolelle, ja niitä
-oli kuin lehtiä puissa. Tienoo oli joka taholla väkeä mustanaan, kuten
-joskus näemme tasangon olevan riistaa täynnä, ja kun kuningas
-näyttäytyi, vaikeni ulvonta, ja sotalaulu vyöryi mahtavana joukosta
-toiseen kauas aavikolle. Sitten alkoi ulvonta jälleen, ja Chaka astui
-haikeasti itkien väkijoukkoon. Auringon noustessa korkeammalle kävi
-näky yhä peloittavammaksi, sillä helteen aina vain lisääntyessä
-alkoivat jano, nälkä ja väsymys sietämättömästi vaivata tuota tiheään
-laumaan tunkeutunutta kansanpaljoutta, ja vaikka tapettuja uhrihärkiä
-makasi kentällä kymmenittäin, ei kukaan tohtinut niihin koskea. Toiset
-sortuivat maahan ja tallattiin kuoliaaksi, toiset nuuskasivat
-hillittömästi, voidakseen paremmin itkeä, muutamat kostuttivat silmiään
-syljellä, ja toiset kävelivät kieli suusta roikkuen edestakaisin
-käheiden valitusten purkautuessa ilmoille kuiviksi paahtuneista
-kurkuista.
-
-"Nyt, Mopo, saamme tietää, ketkä noidat ovat saattaneet meille kaiken
-tämän murheen", lausui kuningas, "ja ketkä ovat uskollisia ja
-vilpittömiä alamaisiani."
-
-Hänen vielä puhuessaan me tulimme erään miehen, erään kuuluisan
-päällikön luo. Hän oli nimeltään Zwaumbana ja amabovu-heimon päällikkö,
-ja hänellä oli kaikki vaimot ja paljon seuralaisia mukanaan. Hän ei
-voinut enää itkeä, miesparka, vaan huohotti janon ja helteen
-rasittamana. Kuningas katseli häntä.
-
-"Katsohan, Mopo", sanoi hän, "katsohan tuota roistoa, jolla ei ole
-kyyneltäkään kuolleelle äidilleni! Oh, mikä sydämetön hirviö!
-Sallitaanko hänen elää aurinkoa katsellakseen, kun meidän täytyy itkeä,
-Mopo? Ei ikinä! Viekää hänet pois kaikkine seuralaisineen ja tappakaa
-nuo sydämettömät ihmiset, jotka eivät itke noitakeinoin surmatun äitini
-kuolemaa!"
-
-Ja Chaka jatkoi matkaansa yhä itkien, ja minä itkin myös häntä
-seuratessani, mutta päällikkö Zwaumbana surmattiin kuninkaan käskystä
-kaikkine seuralaisineen, ja pyöveleiden täytyi myös itkeä surmaniskuja
-jaellessaan. Samassa kohtasimme erään toisen miehen, joka kuninkaan
-nähdessään otti salavihkaa hyppysellisen nuuskaa saadakseen kyyneleet
-vuolaammin vuotamaan. Mutta kuninkaan katse oli nopea, ja hän huomasi
-tempun.
-
-"Katsohan tuota, Mopo", sanoi hän, "tuota noitaa, jolla ei ole
-kyyneleitä, vaikka äitini on kuollut noituuden uhrina. Katso, hänen
-täytyy nuuskata pakottaakseen kyyneleet silmiinsä, jotka ovat kuivat
-sulasta pahuudesta. Hän kuolkoon, tuo sydämetön roisto! Oh, tappakaa
-hänet!"
-
-Nämä olivat vasta ensimmäiset päivän monituhantisesta uhrilaumasta,
-sillä verenvuodatus ja synnynnäinen julmuus kiihdyttivät Chakan
-vähitellen hulluutta lähentelevään raivotilaan. Hän harhaili itkien
-sinne tänne ja pistäytyi välistä majaansa olutta juomaan sanoen, että
-me, jotka surimme, tarvitsimme ravintoakin. Ja kulkiessaan hän aina
-heilautti joko kättään tahi pientä keihästään lausuen: "Viekää pois nuo
-sydämettömät roistot, jotka eivät tahdo itkeä äitini kuolemaa!" jolloin
-ne, joihin hänen kätensä sattui viittaamaan, tapettiin heti, kunnes
-pyövelit olivat lopulta niin uupuneet, etteivät jaksaneet enää
-nuijaansa heiluttaa, jolloin heidät vuorostaan surmattiin, koska heidän
-voimansa olivat loppuneet, eikä heillä ollut enää kyyneleitäkään. Minun
-täytyi ottaa myös osaa tuohon surmantyöhön, sillä ellen itse tappanut,
-olisi minut tapettu.
-
-Pelko, epätoivo ja jano saivat lopulta kansanjoukonkin raivoon. Miehet
-alkoivat tapella keskenään tappaen toisiaan, ja jokainen, jolla oli
-joku vihollinen, etsi hänet kynsiinsä ja surmasi hänet. Ketään ei
-säästetty ja pian oli paikka kuin suuri ihmisteurastamo, jossa
-seitsemäntuhatta henkeä sai sinä päivänä surmansa. Mutta Chaka harhaili
-vain rauhatonna uhriensa keskellä ja itki sanoen tämäntästä: "Pois
-näkyvistäni, te sydämettömät roistot, tappakaa heidät!" Hänen näöltään
-umpimähkäisellä julmuudellaan oli kuitenkin tarkoituksensa ja
-päämaalinsa, isäni, sillä vaikka hän tappoikin monta vain huvin vuoksi,
-tappoi hän sinä päivänä myös kaikki, joita hän vihasi tahi pelkäsi.
-
-Päivä kallistui vihdoin iltaan, ja punaisena laskeva aurinko purppuroi
-verikentän yli kaartuvan taivaankin veripunaiseksi. Murhaaminen
-taukosi, koska kenelläkään ei ollut enää voimia tappaa, ja ihmiset
-makasivat huohottaen maassa suurissa rykelmissä, elävät ja kuolleet
-sekaisin. Ellei heidän sallittu syödä ja juoda ennen aamua, kuolisi
-suurin osa eloonjääneistä yön kuluessa, ja minä puhuinkin asiasta
-kuninkaalle, välittämättä sillä hetkellä vähääkään omasta hengestäni.
-Näkemäni hirveydet olivat tehneet minut sairaaksi, niin että unhotin
-kostonikin.
-
-"Suurenmoinen surujuhla todellakin, oi kuningas", sanoin minä,
-"surujuhla, johon kaikki uskolliset alamaisesi voivat olla tyytyväiset,
-mutta joka ei ole varmastikaan noitien ja roistojen mieleen. Luulenpa,
-että kärsimyksesi on kostettu, oi kuningas, niin sinun kuin minunkin."
-
-"Ei suinkaan, Mopo", vastasi kuningas, "tämä on vasta alkua. Päivä oli
-todellakin onnistunut, mutta huominen on oleva vielä parempi."
-
-"Huomenna, oi kuningas, on surijoita jäljellä vain muutamia harvoja;
-ympärilläsi on autiota ja kuollutta."
-
-"Kuinka niin, Mopo Makedaman poika? Eihän tänne kokoontuneesta
-monituhantisesta joukosta ole vielä montakaan kuollut. Lue jäljellä
-olevat, niin saat nähdä, että kaikki ovat aamulla tallella."
-
-"Totta on, oi kuningas, että keihään ja nuijan tappamia on verraten
-vähän, mutta jano ja nälkä lopettavat keihään alkaman työn. Nuo ihmiset
-eivät ole vuorokauteen syöneet tahi juoneet ja vuorokauden he ovat
-itkeneet ja valittaneet. Katsohan ulos, oi Musta, siellä ne makaavat
-suurissa kasoissa kuolleiden kanssa sekaisin, ja huomenna aamun
-sarastaessa ovat hekin heittäneet henkensä tahi kuolemaisillaan."
-
-Chaka punnitsi sanojani ja huomasi menevänsä liian pitkälle. Jos hän
-täyttäisi suunnitelmansa, jäisi hänelle vain kourallinen väkeä
-hallittavaksi.
-
-"Onhan kovaa, Mopo", sanoi hän, "että sinun ja minun täytyy yksinämme
-murheitamme kantaa, kun nuo koirat tuolla juhlivat ja ilakoivat, mutta
-sydämeni laupeuden tähden tahdon minä olla jälleen lempeä heitä
-kohtaan. Mene, Makedaman poika, ja käske lasteni syödä ja juoda, jos
-heillä on siihen sydäntä, sillä tämä surujuhla saa nyt loppua. Äitini
-Unandi voi tuskin nukkua rauhallisesti nähdessään niin vähän verta
-haudallaan -- hänen henkensä ahdistelee minua varmasti unissani --
-mutta sydämeni lempeyden tähden minä julistan surujuhlan päätetyksi.
-Lapseni syökööt ja juokoot, jos heillä on todellakin siihen sydäntä."
-
-"Onnellinen kansa, jolla on sellainen kuningas", vastasin minä ja menin
-ilmoittamaan Chakan sanat päälliköille ja sotureille, jolloin ne,
-joilla oli vielä hiukankin ääntä jäljellä, ylistivät riemuhuudoin
-kuninkaan hyvyyttä. Kastehelmien nuoleminen sauvoista taukosi heti, ja
-kaikki ryntäsivät joelle kuin viisi päivää erämaassa vaeltanut karja ja
-joivat vatsansa täyteen. Muutamia tallattiin vedessä kuoliaaksi.
-
-Sitten menin levolle, mutta nukuin huonosti, isäni, sillä minä tiesin,
-ettei Chakan verenhimo ollut vielä tyydytetty.
-
-Aamulla lähtivät monet kotimatkalle saatuaan siihen luvan kuninkaalta,
-ja toiset korjasivat kentällä viruvat ruumiit luukuopille. Toisista
-muodostettiin joukkoja, jotka lähetettiin surmaamaan surujuhlasta
-poisjääneet. Päivällisen jälkeen Chaka sanoi haluavansa lähteä
-kävelylle käskien minun ja parin päällikön ja palvelijan seurata häntä.
-Käyskentelimme vaitiollen ja kuningas nojasi olkapäähäni kuin sauvaan.
-
-"Miten on sinun heimosi laita, Mopo?" kysyi hän vihdoin. "Oliko
-langenien heimo surujuhlassa? En nähnyt heitä?"
-
-Vastasin, etten tiennyt. Kutsu oli kyllä lähetetty, mutta matkan
-pituuteen verraten oli aika lyhyt niin suurelle joukolle.
-
-"Koirien täytyy rientää nopeasti, kun isäntä käskee, Mopo-palvelijani",
-sanoi Chaka, ja hänen silmiinsä leimahti tuo peloittava palo, jonka
-kaltaista en ole milloinkaan nähnyt kenenkään toisen katseessa.
-Sydämeni melkein taukosi lyömästä, isäni -- niin, menin aivan kylmäksi,
-vaikka en rakastanutkaan heimoani ja sukulaisiani, jotka olivat
-karkoittaneet minut kotoani. Olimme sillävälin saapuneet eräälle
-kallioiselle paikalle, jossa kulkijan eteen avautuu äkkiä ammottava
-halkeama tahi repeämä, nimeltään U'Donga-lu-ka-Tatiyana. Laidat ovat
-ensin jyrkästi viettävät, mutta putoavat sitten kohtisuorasti
-syvyyteen, ja halkeaman päästä on avara näköala ympäröiville
-tasangoille. Siihen Chaka istahti levähtämään ja vaipui mietteisiin.
-Hetkisen kuluttua hän katsahti äkkiä ylös ja huomasi samassa etäällä
-valtavan jonon miehiä, naisia ja lapsia, joka kiemurteli kuin käärme
-tasangon poikki Gibamaxegun kylää kohti.
-
-"Mopo", sanoi kuningas, "kilpien väristä päättäen ovat nuo tuolla
-langenien heimoa, luullakseni -- sinun omaa väkeäsi, Mopo."
-
-"Niin ovat, oi kuningas", vastasin minä. Chaka lähetti sanansaattajat
-nopeasti tulijoita vastaan käskien näiden tulla hänen luokseen sinne,
-jossa hän istui. Toisia lähetettiin kylään, ja hän kuiskasi heille
-korvaan jotakin, mutta minä en kuullut mitä hän sanoi.
-
-Sitten hän katseli tarkkaavaisesti tuota tasangon poikki meitä kohti
-mutkittelevaa mustaa jonoa, jonka lähetit pian kohtasivat, jolloin jono
-alkoi kiemurrella kukkulan rinnettä ylös.
-
-"Kuinka suuri on heimosi, Mopo?" kysyi kuningas.
-
-"En tiedä, oi Elefantti", vastasin minä, "sillä en ole nähnyt heitä
-moneen vuoteen. Ehkä kolme täyttä rykmenttiä."
-
-"Enemmän", sanoi kuningas. "Luuletko heimosi täyttävän halkeaman
-takanamme, Mopo!" Ja hän nyökäytti päätään kuilua kohti.
-
-Käsitin samassa Chakan tarkoituksen ja aloin vavista kiireestä
-kantapäähän voimatta saada sanaa suusta, sillä kieleni takertui
-suulakeen.
-
-"Niitä on kyllä paljon", jatkoi Chaka, "mutta minä tahdon vaikka lyödä
-vetoa kanssasi viidestäkymmenestä harasta, etteivät he täytä kuilua."
-
-"Kuningas suvaitsee laskea leikkiä", sanoin minä.
-
-"Niinpä niin, leikkiäpä hyvinkin, mutta vain leikilläkin lyöden sinä
-häviät vedon."
-
-"Niinkuin kuningas suvaitsee", mutisin minä -- joka en voinut vastaan
-sanoa. Heimoni läheni: eräs vanhus, jolla oli valkoinen tukka ja parta,
-kulki etunenässä ja katsoessani häntä tarkemmin minä tunsin hänet.
-Isänihän se oli, isäni Makedama. Tultuaan äänenkuuluviin hän tervehti
-kuningasta _bayéte_-huudolla ja heittäytyi maahan ryömien sitten
-polvillaan meitä kohti kunnioittaen kuningasta lukemattomilla
-ylistyssanoilla. Ja hänen kaikki tuhannet seuralaisensa heittäytyivät
-myös polvilleen ja kättensä varaan ylistäen kuningasta, ja heidän
-huutonsa kaikuivat kuin ukkosen jyrinä.
-
-Vihdoin makasi isäni Makedama kiemurrellen kuin käärme kuninkaallisen
-majesteetin edessä. Chaka käski hänen nousta ja tervehti häntä
-lempeästi, mutta kaikki muut olivat vielä pitkänään maassa painaen
-otsansa hiekkaan.
-
-"Nouse, Makedama, lapseni, langenien heimon isä, ja sano minulle, miksi
-tulet myöhään surujuhlaani?"
-
-"Matka oli pitkä, oi kuningas", vastasi Makedama, joka ei tuntenut
-minua. "Matka oli pitkä ja aika lyhyt. Naiset ja lapset väsyivät, jalat
-heltyivät, ja he ovat vielä nytkin uuvuksissa."
-
-"Älä puhu siitä, Makedama lapseni", sanoi kuningas. "Olit varmaankin
-sydämessäsi sangen murheellinen heidän tähtensä, mutta he saavat pian
-levätä. Sano, ovatko kaikki täällä mukanasi?"
-
-"Jokainen, oi Elefantti -- tulimme kaikki! Kyläni ovat autiot, karja
-vaeltaa hoidotta laitumilla ja linnut nokkivat jyvät korjaamattomista
-tähkistä."
-
-"Hyvä on, Makedama, sinä uskollinen palvelijani! Tahtonet vielä surra
-kanssani hetken -- eikö niin? Kuule siis! Käske väkesi jakautua minusta
-oikealle ja vasemmalle ja asettua kaikki halkeamaan viettävälle
-nurmikolle."
-
-Makedama teki kuten kuningas oli käskenyt, eikä hän, yhtä vähän kuin
-hänen neuvonantajansakaan, huomannut kuninkaan tarkoitusta, mutta minä,
-joka tunsin tämän pahan sydämensä, käsitin kaikki. Tuo monituhantinen
-kansanpaljous virtasi ohitsemme oikealle ja vasemmalle, ja rinteiden
-nurmikot peittyivät pian näkyvistä. Kun kaikki olivat menneet, kääntyi
-Chaka jälleen Makedaman päin, käskien tämän kavuta kuilun pohjalle ja
-koroittaa sieltä äänensä valituksiin. Vanhus totteli kavuten hitaasti
-ja työläästi kuilun pohjalle, joka oli niin syvä, että valo näytti
-tuskin jaksavan tunkeutua sinne saakka, jossa hän seisoi, sillä minä
-näin vain hänen valkeiden hiustensa häämöittävän kaukaa alhaalta
-pimennosta.
-
-Sitten hän koroitti äänensä, niin että kaikki nuo tuhannet rinteille
-asettuneet kuulivat sen. Heikolta ja ohueltahan se kuulosti, mutta
-kajahti kuitenkin selvästi ja vienosti kuin kaukaa lumisen tunturin
-laelta:
-
-"_Surkaa, Makedaman lapset_!"
-
-Ja kaikki nuo tuhannet -- miehet, naiset ja lapset -- toistivat sanat
-kaikuna, joka jyrähti kuin ukkonen.
-
-"_Surkaa Makedaman lapset_!"
-
-"_Sure, langenien heimo, sure koko maailman keralla_!" kajahti jälleen
-alhaalta.
-
-Ja toiset vastasivat:
-
-"_Sure, langenien heimo, sure koko maailman keralla_!"
-
-Ääni kuului kolmannen kerran:
-
-"_Surkaa, Makedaman lapset, valita, langenien heimo, valita koko
-maailman keralla_!"
-
-"_Huutakaa, te soturit; itkekää, te vaimot, ja lyökää rintoihinne, te
-tytöt, ja te pienokaiset, nyyhkyttäkää_!"
-
-"_Juokaa kyynelten virrasta ja peittäkää itsenne murheen tomulla_!"
-
-"_Sure, langenien heimo, itke Taivaiden äidin kuolemaa_!"
-
-"_Surkaa, Makedaman lapset, itkekää, sillä hedelmällisyyden henki on
-poistunut luotamme_!"
-
-"_Sure, oi kansani, valita, sillä zulujen leijona on jäänyt orvoksi_!"
-
-"_Virratkoot kyyneleenne sateena ja kaikukoon itkunne kuin synnyttävän
-vaimon valitus_!"
-
-"_Sillä murhe on langennut päällemme kuin sade, ja maailma on tullut
-raskaaksi ja synnyttänyt kuoleman_!"
-
-"_Kuljemme synkässä pimeydessä, kuoleman varjossa vaellamme_."
-
-"_Zulujen leijona on orpo, sillä Taivaiden äitiä ei ole enää_."
-
-"_Ken voi häntä lohduttaa? Vain hänen lastensa itku_."
-
-"_Itke, langenien heimo, anna valitustesi kohota pilviin saakka ja
-hajoittaa ne_!"
-
-"_Ja parkukoon koko maailma: Voi! Voi! Voi_!"
-
-Niin tuo vanhus, isäni Makedama, lauloi kuilun syvyydessä seisoen.
-Hänen äänensä kantautui ylös ohuena ja heikkona, mutta kun hänen
-ylhäällä olevat tuhannet heimolaisensa toistivat sanat lause lauseelta,
-kaikui huuto ukkosena pilviin saakka, ja vuoret vavahtelivat äänen
-voimasta. Synkät sadepilvet olivat sillävälin pimittäneet taivaanlaen
-ja noiden tuhansien ihmisten valitushuudot panivat ilman niin
-kiivaaseen liikkeeseen, että äkkiä alkoi sataa rankasti, ikäänkuin
-taivaskin olisi itkenyt. Sade toi mukanaan ukkosen; pitkäisen tuli
-leimahteli ja valtava jyrinä kiiri kauas ympäriinsä.
-
-Chaka kuunteli, ja suuret kyyneleet vierivät hänen pnoskilleen, sillä
-laulu liikutti hänen sydäntään. Sade jymisi raskaasti peittäen koko
-tienoon harmaaseen utuverhoon, mutta huuto kaikui sateesta huolimatta
-voittaen ukkosenkin.
-
-Samassa kuului omituista melua ja katsahdin oikealle. Siellä häilyi
-väentungoksen yläpuolella kukkulan laella lukematon joukko soturien
-töyhtöjä ja välkkyvä keihäsrivi. Katsahdin vasemmalle; siellä näin myös
-sateen läpi hämärästi häämöittävät töyhdöt ja keihäsrivin. Katsahdin
-eteeni halkeaman toiseen päähän, ja näin saman näyn: töyhdöt ja
-keihäät.
-
-Rinteiltä kohosi samassa kaamea huuto, joka oli aivan toisenlainen kuin
-äsken; nuo ihmisraukat huusivat nyt kauhusta ja tuskasta.
-
-"Ah, nyt on heidän surunsa vilpitön", sanoi Chaka korvaani, "nyt suree
-heimosi sydämestään eikä vain huulillaan, Mopo."
-
-Hänen vielä puhuessaan huojahtivat kansanjoukot kuilun molemmin puolin
-äkkiä eteenpäin, painautuivat takaisin huojahtaakseen jälleen yhä
-rajummin eteenpäin ja alkoivat soturien säälimättömien keihäiden
-pakottamina pudota koskena, miehet, naiset ja lapset, kuilun synkkiin
-syvyyksiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Suo anteeksi kyyneleeni, isäni, jotka tipahtelevat sokeista silmistäni;
-olen hyvin vanha, tullut uudestaan lapseksi ja lapsethan itkevät. Niin,
-tarkemmin en voi kertoa -- käännyin poispäin. Vihdoin melu hiljeni, ja
-valitukset vaikenivat -- työ oli tehty.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Siten haudattiin Makedama heimonsa luiden alle -- sellainen oli loppu
-langenien heimon; äitini uni oli käynyt toteen ja Chaka oli pitänyt
-valansa, jonka hän oli vannonut äidilleni, kun tämä ei antanut hänelle
-maidontilkkaa.
-
-"Et ole vielä voittanut vetoa, Mopo", sanoi kuningas. "Katsohan, tuolla
-on vielä pikkuinen kolo, johon vielä yksi mahtuu lepäämään. Tuo
-kuoleman vilja-aitta on kyllä ääriään myöten täynnä, eikä siihen
-sullotuista jyvistä idä ainoakaan, mutta pikkuinen kolo on kuitenkin
-jäljellä -- eikö ole ketään, joka sen täyttäisi? Onko koko langenien
-heimo todellakin kuollut?"
-
-"Yksi on vielä jäljellä, oi kuningas!" vastaan minä. "Olen langeni, ja
-täyttäköön minun ruumiini tuon tyhjän paikan."
-
-"Ei, Moposeni, ei! Kuka sitten voittaisi vedon? Ja sinua en sitäpaitsi
-tahdo tappaa, sillä se olisi vastoin valaani. Surummehan on yhteinen."
-
-"Olen ainoa elossa oleva langeni, oi kuningas, joten olen hävinnyt
-vedon, joka kyllä maksetaan."
-
-"Minun tietääkseni on vielä eräs toinenkin", sanoi Chaka. "Meidän
-sisaremme, Mopo. Ah, tuollapa hän jo tuleekin!"
-
-Katsahdin ylös ja näin sisareni Balekan käyvän meitä kohti muhkea
-pantterinnahka olkapäillään jäljessään kaksi soturia. Hän astui
-ylväästi pää pystyssä ja hänen käyntinsä oli kuin kuningattaren. Nyt
-hän huomasi kuolleet, jotka lepäsivät hänen edessään hiljaa kuin
-päivättömän lammikon tumma vesi. Hän arvasi kaikki ja pysähtyi
-vavisten, mutta astui sitten ylpeästi Chakan eteen.
-
-"Mitä tahdot minusta, oi kuningas?" kysyi hän.
-
-"Tulit sopivalla hetkellä, sisareni", vastasi Chaka voimatta kohdata
-hänen katsettaan. "Näetkös, tämä Mopo, minun palvelijani ja sinun
-veljesi, löi kanssani karjasta vetoa. Aihe oli kerrassaan mitätön --
-kiistelimme, kykenisikö tuo langenien heimo -- sinun heimosi, Baleka --
-täyttämään tämän U'Donga-lu-ka-Tatiyanan kuilun reunojaan myöten. Ja
-kuullessaan vedon innostuivat langenit niin että syöksyivät
-tuhansittain kuiluun näyttääkseen, kumpi meistä oli oikeassa. Nyt
-näyttää kuitenkin siltä, että veljesi häviää vedon, sillä tuonne mahtuu
-vielä yksi, ennenkuin kuilu on täysi. Hän muistutti kuitenkin äsken
-mieleeni, sisareni, että langeneja on vielä yksi elossa, joka tuossa
-kolossa leväten voisi auttaa häntä voittamaan vedon, ja hän pyysi minua
-haettamaan sinut paikalle. Ja minä täytin hänen pyyntönsä, sillä en ole
-milloinkaan tahtonut vääryydellä mitään anastaa, niin että puhele nyt
-Mopon kanssa kahden kesken tästä asiasta kuten ennenkin hänen kanssaan
-keskustelit, kun synnytit lapsen, sisareni!"
-
-Baleka ei ollut kuulevinaan mitä Chaka minusta sanoi, sillä hän käsitti
-hyvin tämän tarkoituksen. Hän katsahti vain Chakaa silmiin sanoen:
-
-"Huonostipa nukut tämän illan jälkeen, Chaka, aina siihen saakka,
-kunnes tulet maahan, jossa ei unta ole. Olen puhunut."
-
-Chaka kuuli ja ymmärsi sanat ja kääntyi samalla poispäin valittavasti
-huudahtaen, sillä pelko oli vallannut hänen sydämensä.
-
-"Mopo-veljeni", sanoi Baleka, "puhukaamme viimeinen kerta; kuulit
-kuninkaan käskyn."
-
-Vein sisareni loitommaksi ja minulla oli keihäs kädessäni. Pysähdyimme
-kuoleman kuilun reunalle kuolleen kansamme luo, ja Baleka peitti päänsä
-pantterin nahan liepeellä ja lausui minulle nopeasti sen varjosta:
-
-"Mitä minä sanoin sinulle vähän aikaa sitten, Mopo? Nyt on hetkeni
-lyönyt. Vanno, että elät ja kostat puolestani juuri tällä samalla
-kädelläsi."
-
-"Minä vannon, sisareni."
-
-"Vanno, että kostettuasi etsit poikani Umslopogaasin, jos hän vielä
-elää, ja siunaat häntä minun nimessäni."
-
-"Minä vannon, sisareni."
-
-"Voi hyvin, Mopo! Olemme aina hellästi toisiamme rakastaneet, ja nyt,
-kun kaikki katoaa, minusta tuntuu, että olemme jälleen pieniä langenien
-kylässä leikkiviä lapsosia. Eräässä toisessa maassa leikimme sitten
-jälleen yhdessä! Nyt" -- hän katseli minua vakavasti suurilla,
-kauneilla silmillään -- "olen niin väsynyt, Mopo. Menen kansani luo.
-Heimoni henget kutsuvat minua. Hyvästi!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jätän kertomatta, mitä sitten tapahtui, isäni.
-
-
-
-
-XIX.
-
-MASILO SIIRTYY DUGUZAAN.
-
-
-Sinä yönä kohtasi Balekan kirous Chakaa, joka nukkui huonosti. Hän oli
-niin rauhaton, että hän lähetti hakemaan minut luoksensa käskien minun
-lähteä kävelemään hänen kanssaan. Minä lähdin, ja me astuimme ulos
-hiljaa ja vaiti ollen, Chaka edellä ja minä jäljessä. Hänen jalkansa
-veivät hänet 'U'Donga-lu-ku-Tatiyanaa kohti, paikkaa, jossa koko
-heimoni kuin myös Baleka-sisarenikin lepäsivät kuolleina.
-
-Nousimme hitaasti rinnettä ylös ja pysähdyimme kuilun päähän, samaan
-kohtaan, jossa Chaka oli istunut ihmisten suistuessa ohi kuin vesi
-putouksesta. Silloin oli paikka täyttynyt kauhunhuudoista ja kuolevien
-korinasta, mutta nyt siellä oli hiljaa, risahduskaan ei häirinnyt yön
-syvää rauhaa. Täysi kuu oli juuri noussut ja valaisi edessämme lepäävät
-vainajat, niin että minä saatoin nähdä heidät kaikki -- Balekankin --
-hänet oli heitetty aivan röykkiön keskelle. En ollut milloinkaan nähnyt
-häntä niin kauniina kuin hän oli silloin, ja kuitenkin minä pelkäsin
-katsella häntä.
-
-"Nytpä et olisikaan vetoasi voittanut, Mopo palvelijani", sanoi Chaka.
-"Näetkös, kasa on alentunut, niin että reunaan on jo keihään mitta
-ainakin!"
-
-En vastannut, mutta kuninkaan ääni karkoitti sakaalit paikalta.
-
-Hetkisen kuluttua Chaka jatkoi nauraen katkerasti:
-
-"Tänään voit nukkua hyvin, äitini, sillä olenpa lähettänyt luoksesi
-runsaasti tuudittajia. Ah, langenien heimo, sinä unhotit, mutta minä
-muistin! Unhotit, miten kerran eräs nainen ja poikanen tulivat
-pyytämään sinulta ruokaa ja turvaa, mutta sinä et suonut heille
-kumpaakaan -- niin, et maidontilkkaa edes! Mitä vannoin minä silloin,
-oi langenien heimo? Enkö minä luvannut surmata teitä niin monta kuin
-anomaani maljaan mahtui pisaroita? Ja enkö ole pitänyt lupaustani? Eikö
-tässä lepää miehiä enemmän kuin maljaan mahtuu pisaroita? Ja heitä
-kuolemaan seuranneiden naisten ja lasten lukumäärää ei voi kukaan
-laskeakaan! Voi sinua, langenien heimo, joka et antanut minulle maitoa,
-kun olin pieni! Tultuani suureksi olen nyt kostanut! Niin, tultuani
-suureksi! Ah! onko ketään niin mahtavaa kuin minä? Askeleeni panevat
-maan vavahtelemaan; kun puhun, värisevät ihmiset, ja kun rypistän
-kulmiani, kuolevat he -- välistä tuhansittain. Maa on minun niin kauan
-kuin voidaan kulkea, ja minun ovat sen asukkaatkin. Mahtini kasvaa yhä
-ja valtani laajenee joka hetki -- niin, joka hetki. Sinunko kasvosi,
-Baleka, tuijottavat minuun noiden tuhansien joukosta, jotka äsken
-tapoin? Vannoit minun nukkuvan huonosti tästä lähtien. En pelkää sinua,
-Baleka -- nukuthan ainakin sinä hyvin. Sanohan, Baleka -- herää ja
-kerro minulle, ketä minun tarvitsisi pelätä!" -- hän vaikeni äkkiä kuin
-tyrmistyneenä. Olin jo päättänyt hänen sanojaan kuunnellessani
-selvittää lopullisesti välimme surmaamalla hänet heti, sillä minun
-vereni aivan kiehui raivosta ja kostonhimosta. Seisoin jo hänen
-takanaan valmiina iskemään keveällä nuijallani hänen aivonsa
-nurmikolle, mutta hillitsin samassa itseni, sillä minäkin näin jotakin.
-Ruumisröykkiössä liikahti eräs käsi, nousi hitaasti ja viittasi
-varjoon, joka pimensi kuilun toisen pään, ja minusta näytti, että käsi
-oli Balekan. Ehkä erehdyin, ehkä käsi olikin jonkun toisen onnettoman,
-joka vielä kitui tuskissaan -- kukapa sen tiennee -- mutta hänen
-viereltään se nousi ja oli koristettu aivan samanlaisilla
-rannerenkailla kuin olin hänen käsissään nähnyt. Niin, käsi nousi kolme
-kertaa ja viittasi yhtä sormea koukistaen kolme kertaa kuilun toista
-päätä peittävään synkkään varjoon ikäänkuin kutsuen jotakin pimeydestä
-ja kuolleiden joukosta. Sitten se vaipui ja minä kuulin selvästi
-rannerenkaiden kilahtavan toisiinsa. Samalla alkoi varjosta kuulua
-laulua, laulua niin ihanaa ja hurmaavaa, etten ollut milloinkaan
-sellaista kuullut.
-
-Sanat erotin myös, mutta olen unhottanut ne, enkä muista niitä enää.
-Sen vain tiedän, että laulu kosketteli suuria asioita, kansojen syntyä
-ja kuolemaa. Se kertoi mustan kansan kehityksestä, tuhosta, joka uhkasi
-sitä valkoisen rodun taholta, sekä mitä varten se oli ja miksi sen piti
-kuolla. Pahasta ja hyvästä se kertoi, naisesta ja miehestä, ja niiden
-keskinäisestä taistelusta, sekä mistä tuo sota johtui ja miten se
-päättyi. Se kertoi myös zulu-kansasta ja sen voitoista sekä paikasta,
-jossa valkoinen käsi vihdoin lannistaa vastarintamme, minkä jälkeen
-kansamme vähitellen kuihtuu tuon käden varjossa ja katoaa vihdoin
-kokonaan, mennen maahan, jossa mikään ei kuole, vaan elää iäisesti,
-hyvät hyvien keralla ja pahat pahojen. Se kertoi elämästä ja
-kuolemasta, ilosta ja murheesta, ajasta ja iankaikkisuuden
-rannattomasta ulapasta, johon verrattuna aika on kuin aalloilla keinuva
-lehti vain, sekä miksi niin on.
-
-Paljon nimiäkin kuulin, mutta tunsin niistä vain muutamia, muiden
-muassa omani, sekä Balekan, Umslopogaasin ja Chaka-Leijonan. Laulu oli
-sangen lyhyt ja kesti vain vähän aikaa, mutta sisälsi kaiken tämän ja
-paljon muutakin, minkä olen kuitenkin unhottanut, vaikka minä tiesin
-sen kerran ja saan jälleen tietää, kun kaikki on lopussa. Tuo varjosta
-kuuluva laulu paisui paisumistaan, kunnes se kuulosti kaikuvan joka
-taholta, ja kuolleetkin näyttivät kuuntelevan. Chaka kuuli sen myös ja
-värisi pelosta, mutta hänen korvansa olivat suljetut sen sisällölle,
-vaikka minun olivat auki.
-
-Ääni läheni, ja varjon pimennosta alkoi kuultaa heikko valon kajastus,
-joka kirkastui kirkastumistaan, kunnes minä näin, että tuo kirkkaus
-säteili eräästä naisellisesta olennosta, joka tuli meitä kohti. Näin jo
-kasvotkin, ja, isäni, minä tunsin ne. Olento oli Inkosazana-y-Zulu,
-Taivaan kuningatar! Hän läheni hyvin hitaasti liukuen äänettömästi tuon
-kuolleita täynnä olevan kuilun yli, ja minusta näytti, että vainajien
-varjoja nousi tuhansittain lähtien seuraamaan häntä -- kuoleman
-kuningatarta. Ah, isäni, kuinka ihana hän oli häikäisevässä
-kirkkaudessaan, hiukset välkkyivät kuin sula kulta, silmät olivat syvät
-kuin keskipäivän taivas, ja hänen rintansa ja käsivarsiensa valkeutta
-voi verrata ilta-auringon hehkuvaan lumeen. Hänen taivaallisessa
-kauneudessaan oli kuitenkin jotakin peloittavaa, jotakin hirveätä,
-mutta minä olin iloinen, että minun suotiin nähdä se, kuinka se
-säihkyi, säteili ja muutti muotoaan kirkkauden säikeistä kudotun
-kimmeltävän hunnun häilyessä hänen ympärillään.
-
-Hän oli nyt aivan edessämme, ja Chaka vaipui maahan pelon lamauttamana
-kätkien kasvonsa, mutta minä en pelännyt, isäni -- vain pahat pelkäävät
-katsoa Taivaan kuningattareen. Ei, minä en pelännyt, vaan seisoin
-suorana ja katselin häntä kasvoista kasvoihin. Hänellä oli kädessään
-pienoinen keihäs, jonka varsi oli kuninkaallista punapuuta: _sen
-keihään varjo, jota Chaka piti kädessään_, sama, jolla tämä oli
-surmannut äitinsä ja jolla hänet vihdoin surmattiin. Laulu vaikeni
-samassa, ja hän pysähtyi eteemme, niin että hänestä säteilevä kirkkaus
-valaisi heidät molemmat, minun seisoessa maahan kumartuneena kuninkaan
-takana. Hän kohotti pienen keihäänsä koskettaen sillä Chakaa,
-Senzagaconan poikaa, otsaan merkiksi, että tämä oli saanut tuomionsa.
-
-"Mopo Makedaman poika", kuulin samassa matalan äänen lausuvan,
-"hillitse kätesi, sillä Chakan malja ei ole vielä täysi. Kun näet minut
-kolmannen kerran, niin silloin iske, Mopo lapseni."
-
-Niin hän lausui, ja vaikka Chaka tunsi kosketuksen, ei hän kuullut
-sanoja, jotka olivatkin vain minulle tarkoitetut. Synkkä pilvi peitti
-samassa kuun, ja kun se oli mennyt, oli näky hävinnyt, ja minä ja Chaka
-olimme jälleen kahdenkesken vainajien kanssa. Ympärillämme vallitsi yön
-syvä rauha. Chaka katsahti ylös ja hänen kasvonsa olivat harmaat
-tuskanhiestä.
-
-"Kuka se oli?" kysyi hän ontosti.
-
-"Inkosazana, Taivaan kuningatar; hän, joka valvoo kansamme kohtaloita,
-oi kuningas, ja jonka ihmiset silloin tällöin näkevät suurten
-tapahtumien edellä."
-
-"Olen kuullut puhuttavan hänestä", sanoi Chaka. "Miksi ilmestyi hän
-nyt, ja mikä oli laulu, jota hän lauloi? Ja miksi hän kosketti minua
-keihäällä?"
-
-"Hän tuli sentähden, oi kuningas, että Balekan käsi kutsui häntä kuten
-näit. Laulun sanoja ja tarkoitusta en ymmärtänyt, ja miksi hän kosketti
-otsaasi keihäällään, en tiedä, oi kuningas! Ehkä hän kruunasi sinut
-entistä suurempaan valtaan ja voimaan."
-
-"Niin, kuolemankin valtiaaksi ehkä."
-
-"Sehän sinä olet jo, oi Elefantti", vastasin minä katsahtaen edessämme
-lepäävään äänettömään joukkoon ja Balekan kylmenneeseen ruumiiseen.
-
-Chaka värisi jälleen. "Tule, menkäämme, Mopo", sanoi hän; "olen nyt
-saanut tuntea, mitä on olla peloissaan."
-
-"Pelko on vieras, joka tervehtii ennemmin tahi myöhemmin kaikkia,
-kuninkaitakin, oi maan vapisuttaja!" vastasin minä.
-
-Tämän yön jälkeen Chaka sitten levitti huhun, että Gibamaxegu oli
-noiduttu kuten koko Zulu-maakin, koska hän ei voinut enää nukkua
-rauhallisesti, vaan havahtui tämäntästä pelosta huutaen ja Balekan
-nimeä mutisten. Sentähden hän muutti vihdoin kauas koko paikasta ja
-rakensi tänne Nataliin tuon suuren Duguza-nimisen kaupungin.
-
-Katsohan tuonne, isäni! Siellä on kaukana tasangolla kaupunki, jossa
-valkoiset miehet asuvat -- nimeltään Stanger. Valkoisten miesten
-kaupunki on juuri siinä, missä Duguza muinoin oli. Silmäni ovat pimeät,
-joten minä en voi nähdä, mutta sinä voit. Portin kohdalla on nyt suuri
-talo, jossa valkoinen mies jakaa oikeutta, portin, jonka läpi oikeus ei
-ennen milloinkaan päässyt. Takana on toinen talo, jossa ne, jotka ovat
-syntiä tehneet, rukoilevat taivaan kuninkaalta anteeksiantoa; sillä
-paikalla olen nähnyt niin monen, joka ei ollut mitään pahaa tehnyt,
-rukoilevan maalliselta kuninkaalta armoa, mutta en ole milloinkaan
-nähnyt kenenkään sitä saavan. Ou! Chakan sanat ovat toteutuneet, isäni.
-Valkoinen mies vallitsee maata, hän työskentelee rauhan toimissa
-siellä, jossa muinoin soturit syöksyivät verileikkiin, hänen lapsensa
-ilakoivat ja taittelevat kukkia paikalta, jossa miehiä sortui veriinsä
-tuhansittain, he kylpevät Imbozamon laineissa, jonka krokodiilejä
-kerran ruokittiin joka päivä ihmislihalla, ja häitä vietetään siellä,
-jossa tytöt saivat ennen suudella keihäänterää. Kaikki on muuttunut,
-mikään ei ole entisellään, ja Chakasta ovat vain jäljellä hauta ja
-hänen nimensä julma maine.
-
-Tultuaan Duguzaan Chaka eli jonkun aikaa rauhassa, mutta sitten hänen
-verenhimonsa jälleen heräsi. Hän lähetti soturinsa pondos-heimoa
-vastaan, joka tuhottiin kokonaan ja jonka karja joutui voittajan
-saaliiksi. Ja kun tältä retkeltä oli palattu, lähetettiin
-kymmentuhantinen armeija, _impi_, Sotyangana-päällikköä vastaan, joka
-asusti heimoineen Limpopon pohjoispuolella. Soturit lähtivät laulaen
-matkalle kuninkaan editse kulkien, joka käski heidän joko palata
-voittajina tahi ei ollenkaan, ja heitä oli niin paljon, että kun he
-päivän koittaessa alkoivat solua portista ulos kuin suunnaton
-karjalauma, loppui jono vasta sitten kun aurinko oli korkealla
-taivaalla.
-
-Eiväthän he tienneet, ettei voitto hymyillytkään heille enää; heitä
-kuoli tuhansittain nälkään ja Limpopon soiden kuumeeseen, ja ne, jotka
-palasivat, tulivat ilman kilpeä. Kilvetkin oli syöty nälän kanssa
-kamppaillessa! Mutta mitäpä heistä! He eivät merkinneet mitään. Tomu
-oli erään Sotyanganaa vastaan lähetetyn suuren rykmentin nimi, ja tomua
-se olikin -- tomuhiukkanen, jonka Chakan, zulujen leijonan, yksi
-hengähdys lennätti kuolemaan.
-
-Melkein kaikki miehet olivat lähteneet sotaan, joten Duguzassa olivat
-vain vaimot ja vanhukset jäljellä. Dingaan ja Umhlangana, kuninkaan
-veljet, olivat myös siellä, sillä Chaka ei ollut sallinut heidän lähteä
-peläten heidän rupeavan vehkeilemään häntä vastaan. Hän katsoi heihin
-aina tuimasti, niin että he pelkäsivät henkeään, tohtimatta kuitenkaan
-näyttää pelkoaan. Mutta minä arvasin heidän ajatuksensa, ja kuin käärme
-minä luikertelin heidän sisimpäänsä. Puhelin paljon heidän kanssaan, ja
-usein rajoittui keskustelumme vain hämäriin sanoihin ja viittauksiin.
-Mutta siitä enemmän tuonnempana,, isäni, sillä ensin minun täytyy
-kertoa Masilosta, joka oli aikonut naida Zinitan, ja jonka Umslopogaas
-Tappaja oli karkoittanut kirveskansan asuinsijoilta.
-
-Armeijan lähdön jälkeisenä päivänä Masilo sitten saapui Duguzaan
-pyytäen päästä kuninkaan puheille. Chaka istui majansa edustalla
-kuninkaallisten veljiensä Dingaanin ja Umhlanganan keralla, ja minä
-olin myös läsnä samoinkuin muutamia neuvonantajia. Chaka oli väsynyt
-nukuttuaan huonosti, kuten aina siihen aikaan. Senpätähden, kun
-ilmoitettiin, että joku matkamies pyysi päästä hänen puheilleen, hän ei
-käskenyt heti surmata tätä, vaan käski tuoda miehen eteensä.
-
-Heti alkoi kuulua ylistyssanoja, joita tuli aivan tulvimalla, ja eräs
-hyvin lihava mies ryömi matkasta väsyneenä meitä kohti hiekan
-pöllytessä hänen ympärillään ja tervehti kuningasta tämän kaikilla
-kunnianimillä. Chaka käski hänen vaieta ja nousta sekä kertoa asiansa.
-Mies teki kuten oli käsketty ja kertoi kaikki, mitä olet jo kuullut,
-isäni, miten eräs nuorukainen, roteva ja vahva, tuli kirveskansan luo
-ja voitti Jikizan, tapparan haltijan, päästen siten tuon kansan
-päälliköksi, ja kuinka hän oli sitten ryöstänyt Masilon karjan ja
-karkoittanut hänet.
-
-Chaka ei tiennyt mitään tuosta kirveskansasta, sillä maamme oli laaja
-siihen aikaan ja siinä eleli useita pienempiä heimoja, joista
-kuningaskaan ei ollut milloinkaan kuullut; sentähden hän tiedusteli
-Masilolta yhtä ja toista tuosta kansasta, taistelukuntoisten miesten
-lukumäärää, karjan paljoutta, sitä hallitsevan nuorukaisen nimeä ja
-erittäinkin kuninkaalle maksettavan velan suuruutta.
-
-Masilo vastasi sanoen taistelukuntoisten miesten lukumäärän olevan noin
-puoli rykmenttiä ja karjaa olevan paljon, sillä he olivat rikkaita.
-Mitään veroa ei maksettu, ja nuorukaisen nimi oli Bulalio, Tappaja --
-sillä nimellä hänet ainakin tunnettiin, eikä hänkään ollut muuta
-kuullut.
-
-Kuningas suuttui. "Nouse, Masilo", sanoi hän, "kiiruhda tuon kansan luo
-ja sano heille, sekä hänelle, jonka nimi on Tappaja, näin: 'On
-toinenkin tappaja, joka asuu Duguza-nimisessä kaupungissa, ja tämä on
-hänen tervehdyksensä, oi kirveskansa, ja sinulle, tapparan haltija.
-Nouskaa kaikki ja tulkaa karja mukananne hänen eteensä, joka asuu
-Duguzassa, ja luovuttakaa tuo voimallinen tappara Itkuntekijä hänen
-käteensä. Lähtekää heti ja täyttäkää tämä käsky, sillä muutenpa saatte
-pian istua iäisesti'" [Zulut haudataan istuvaan asentoon.]
-
-Masilo sanoi toimittavansa käskyn perille, vaikka matka olikin pitkä ja
-hän pelkäsi suuresti astua hänen eteensä, jota sanottiin Tappajaksi
-ja joka asui kahdenkymmenen päivän matkan päässä pohjoisessa
-Kummitusvuoren varjossa.
-
-"Mene", sanoi kuningas, "ja ilmesty eteeni kolmantenakymmenentenä
-päivänä tästä lukien tuon tapparapojan vastaus mukanasi! Ellet tule
-silloin, niin lähetän jonkun noutamaan sinua ja poikaakin!"
-
-Masilo kääntyi ja riensi nopeasti täyttämään kuninkaan käskyä, eikä
-Chaka virkkanut asiasta sen enempää. Mutta minä ihmettelin sydämessäni,
-kuka tuo nuorukainen, tuo tapparan haltija, oikein mahtoi olla.
-Mielestäni hän oli pidellyt Jikizaa ja tämän poikia juuri siten kuin
-olisin ajatellut Umslopogaasin pidelleen heitä miehuuden ikään
-ehdittyään. Mutta minä olin myös vaiti.
-
-Samana päivänä sain myös tietää, että vaimoni Macropha ja
-Nada-tyttäreni olivat kuolleet Swazi-maassa. Kerrottiin, että joukko
-halakazi-heimon miehiä oli hyökännyt heidän kyläänsä surmaten kaikki,
-muiden muassa Macrophan ja Nadan. Kuulin sanoman kyyneltäkään
-vuodattamatta, sillä olin jo niin murheiden murtama, ettei mikään
-voinut minua enää liikuttaa.
-
-
-
-
-XX.
-
-MOPO NEUVOTTELEE PRINSSIEN KANSSA.
-
-
-Kahdeksankolmatta päivää kului, isäni, ja yhdeksäntenäkolmatta käski
-Chaka, joka oli jälleen nukkunut huonosti, huoneensa kaikki naiset,
-luvultaan toista sataa, eteensä. Toiset olivat hänen vaimojaan, joita
-hän sanoi "sisarikseen", ja toiset olivat nuoria tyttöjä, joita hän ei
-ollut vielä naittanut, ja kaikki olivat kauniita. En tiedä, tahi olen
-unhottanut, mitä Chaka oli edellisenä yönä uneksinut, sillä hän näki
-niin paljon unia siihen aikaan, ja kaikilla hänen unillaan oli sama
-seuraus: monen ihmisen kuolema. Hän istui majansa edessä kulmat
-rypyssä, ja minä olin hänen luonaan. Vaimot ja tytöt oli koottu hänestä
-vasemmalle, ja heidän polvensa vavahtelivat pelosta. Heidät vietiin
-yksi kerrallaan hänen eteensä, jossa he seisoivat pää painuksissa. Hän
-käski heidän olla hyvällä mielellä ja puheli heille lempeästi kysyen
-vihdoin jokaiselta: "Onko sinulla, sisareni, kissaa?"
-
-Toiset vastasivat kieltävästi ja toiset myöntävästi, mutta toiset
-olivat niin pelon lamauttamat, etteivät saaneet sanaa suustaan. Ja
-lopputulos oli aivan sama, sanoivatpa he mitä hyvänsä. Vastauksen
-kuultuaan kuningas lausui huoahtaen: "Voi hyvin, sisareni, olipa se nyt
-onnetonta, ettei sinulla ole koiraa", tahi, "että sinä pidät kissaa
-majassasi", tahi, "ettet edes tiedä, onko sinulla kissaa vai ei."
-
-Pyövelit raahasivat sitten tuon onnettoman portin ulkopuolelle, jossa
-nuijanisku päätti nopeasti hänen päivänsä. Murhaamista jatkui melkein
-koko sen päivän, kunnes kuusikymmentä vaimoa ja tyttöä oli surmattu,
-mutta vihdoin sattui kuninkaan eteen eräs tyttö, jolle tämän
-suojelushenki oli suonut sukkelan ajatuksenjuoksun. Kun Chaka kysyi
-tytöltä, oliko hänellä kissaa vai ei, vastasi tämä, ettei hän tiennyt,
-"mutta puoli kissaa oli parhaillaan hänen yllään", ja tyttö osoitti
-kissannahkaa, joka oli sidottu hänen lanteilleen.
-
-Kuningas nauroi ja taputti käsiään sanoen, että vihdoinkin oli vastattu
-oikein hänen uneensa, eikä hän surmannut enää ketään sinä päivänä eikä
-sen jälkeenkään milloinkaan -- paitsi kerran.
-
-Sinä iltana oli sydämeni murheesta raskas ja minä huusin hengessäni:
-"kuinka kauan vielä?" -- enkä voinut levätä. Menin ulos ja päädyin
-viimein tuolla vuoristossa piilevän suuren kuilun partaalle, jossa
-istahdin eräälle korkealle kallionkielekkeelle. Aukeat tasangot
-levisivät eteeni pohjoiseen ja etelään, oikealle ja vasemmalle
-silmänkantamattomiin. Päivä kallistui iltaan ja oli hyvin tyyni ja
-hiottavan lämmin, kuten aina myrskyn edellä, jonka lähestymisen minä
-taikurina hyvin tiesin.
-
-Aurinko laski punaten tasangot alhaalla -- oli kuin kaikki Chakan
-vuodattama veri olisi tulvinut maan yli, jota Chaka hallitsi, ja vaipui
-viimein taivaanrantaan ilmestyneen synkän pilven taa, jonka se reunusti
-säihkyvällä sädekehällä ja jonka keskeltä sen valo tunkeutui
-veripunaisena liekehtien. Pilven varjo pimitti vuoret ja tasangot kuin
-musta siipi, jonka alla kuolemanhiljaisuus vallitsi. Aurinko vaipui
-hitaasti, ja yhä uusia pilviä kohosi taivaanrannalle kokoontuen yhteen
-kuin sotajoukko päällikkönsä käskystä, ja auringon säteiden välähtely
-oli kuin keihäiden kimaltelua.
-
-Minä katselin ja pelästyin. Liekki sammui ja hiljaisuus syveni, kunnes
-saatoin aivan kuulla sen; lehtikään ei värähtänyt eikä lintukaan
-äännähtänyt ja koko maailma näytti kuolleen -- minä yksin vain elin
-tuossa kuolleessa maailmassa.
-
-Samassa lennä: kirkas tähtönen taivaan korkeuksista valaisten
-välähdyksessä lähenevän myrskyn, joka riehahtikin heti valloilleen.
-Ympärilläni vallitseva hämäryys vavahti, louhikko valitti ja jäätävä
-tuulenhenkäys pani koko maan värisemään. Tuo lentävä tähti joutui
-vihurin tielle, joka kiidätti sen minua kohti, ja lähestyessään tähti
-kasvoi, suureni ja muutti muotoaan, kunnes se oli aivan naisen
-näköinen.
-
-Tiesin heti, kuka se oli, vaikka hän olikin vielä kaukana --
-Inkosazana, joka tuli nyt luokseni lupauksensa mukaan myrskytuulen
-tuomana. Hän oli nyt hirveän näköinen, sillä ilma salamoi hänen
-ympärillään hänen kiitäessään eteenpäin myrskyn siivillä; silmät
-suitsivat tulta, joka näytti leimahtelevan hänen valloilleen liehuvista
-hiuksistaankin, ja kädessään hän piti säihkyvää keihästä, jota hän
-heristi tullessaan.
-
-Hän oli jo vuorensolan suulla; hänen edessään oli kaikki hiljaista,
-mutta hänen takanaan humisivat myrskyn siivet, ukkonen pauhasi ja sade
-sähisi kuin sikermä käärmeitä. Leimauksena hän kiiti ohitseni
-katsahtaen minuun hirmuisilla silmillään, joiden liekki aivan jäykisti
-minut. Hän tuli ja katosi sanaakaan sanomatta, mutta minusta kuulosti
-kuin myrsky olisi ärjynyt, kalliot karjuneet ja sade sähissyt korvaani
-sanat:
-
-"_Iske, Mopo_!"
-
-Onhan samantekevää, kuulinko sanat korvillani vai vain sydämessäni.
-Käännyin katsomaan ja näin sateen nostattaman sumun läpi hänen kohoavan
-korkealle ilmaan ulvovan myrskyn edellä. Nyt hän oli Duguzan kohdalla,
-ja tuo säihkyvä keihäs lennähti hänen kädestään suoraan kaupunkiin,
-josta kirkas liekki leimahti heti korkealle.
-
-Hän kiiti pysähtymättä edelleen häipyen viimein näkyvistäni kotiinsa
-taivaan korkeuksiin. Siten näkivät silmäni kolmannen ja viimeisen
-kerran Inkosazana-y-Zulun, tahi ehkä olin vain uneksinut, että näin
-hänet. Pian näen hänet jälleen, mutta en tässä maailmassa.
-
-Istuttuani vielä hetkisen paikoillani minä nousin ja lähdin pyrkimään
-takaisin kaupunkiin myrskyn kanssa kamppaillen. Päästyäni lähemmäksi
-kuulin tuulen ärjynnän ja sateen kohinan läpi kaameita hätähuutoja.
-Astuin portista sisään ja kysyin, mikä oli hätänä, ja minulle
-kerrottiin, että taivaasta oli pudonnut tuli kuninkaan majan katolle
-hänen nukkuessaan. Katto oli palanut kokonaan, mutta sitten oli sade
-sammuttanut valkean.
-
-Menin katsomaan ja näin kuun valossa, joka oli noussut sillä aikaa,
-Chakan seisovan suuren majansa edessä pelosta vavisten. Hän katseli
-tuijottavin silmin majaansa, jonka katto oli kokonaan palanut, ja sade
-valui virtanaan hänen ruumistaan pitkin.
-
-Tervehdin kuningasta ja kysyin, mitä kummaa oli tapahtunut.
-Huomatessaan minut hän tarttui käteeni ja painautui puoleeni kuin
-isänsä turviin pakeneva lapsi murhamiesten lähestyessä, vetäen minut
-mukanaan lähellä olevaan pienempään majaan.
-
-"Mitä kummaa on tapahtunut, oi kuningas?" kysyin minä toistamiseen, kun
-oli saatu valoa.
-
-"Enpä ole juuri tuntenut pelkoa, Mopo", sanoi Chaka, "mutta nyt olen
-peloissani -- aivan yhtä peloissani kuin sinä yönä, jolloin Balekan
-käsi viittasi tuolle, joka tuli luoksemme kuolleiden kasvoilla
-kävellen."
-
-"Mitä sinä sitten pelkäät, oi kuningas, joka olet koko maailman herra?"
-
-Chaka kumartui eteenpäin ja kuiskasi: "Näin jälleen unta, Mopo.
-Kuulehan! Tuomittuani eilen nuo pahantekijät, menin sitten nukkumaan,
-kun oli vielä valoisaa, sillä en voi nukkua pimeyden kiedottua
-vaippaansa koko maan piirin -- en saa unta -- tuo Baleka sisaresi vei
-sen mukanaan hautaansa. Vaivuin horroksiin ja näin merkillisen unen.
-Eräs hunnutettu olento tuli luokseni ja näytti minulle kummallisen
-näyn. Oli nimittäin kuin majani seinä olisi sortunut maahan, ja minä
-näin avonaisen paikan, jonka keskellä minä itse lepäsin kuolleena,
-ruumiissani paljon haavoja, ja veljeni Dingaan ja Umhlangana
-käyskentelivät ympärilläni ylevinä kuin jalopeurat. Kuninkaallinen
-vaippani, joka oli aivan verinen, oli Umhlanganan olkapäillä, ja
-kuninkaallinen keihääni, jonka kärki oli myös veressä, oli Dingaanin
-kädessä. Sitten näin sinun, Mopo, tulevan paikalle, tervehtivän
-veljiäni kuninkaallisella _bayéte!_-tervehdyksellä ja potkaisevan
-minua, kuningastasi. Samassa viittasi tuo huntuun kietoutunut olento
-ylöspäin haihtuen ilmaan, ja minä heräsin ja katso! -- majani katto oli
-tulessa. Niin, semmoinen oli uni, jonka näin, Mopo, niin että sano nyt,
-palvelijani, miksi en tappaisi sinua, joka mieluummin tahdot palvella
-muita kuninkaita kuin minua ja joka olisit valmis tervehtimään veljiäni
-prinssejä kuninkaallisella tervehdyksellä, joka on vain minua varten?"
-ja hän tuijotti minuun kiukkuisesti.
-
-"Kuten tahdot, oi kuningas!" vastasin minä huolettomasti. "Unesi ei
-tiedä varmastikaan mitään hyvää, ja tuon tulen putoaminen katollesi on
-mitä huonoin enne. Mutta --" Jätin lauseen kesken.
-
-"Mutta -- mitä mutta, Mopo, sinä uskoton palvelija?"
-
-"Mutta kaikessa typeryydessäni minusta tuntuu, oi kuningas, että on
-parempi katkaista käärmeeltä pää kuin häntä, sillä pää voi elää
-hännättäkin, mutta ei häntä ilman päätä."
-
-"Tarkoitat siis, Mopo, ettet sinä eikä kukaan toinenkaan voi
-milloinkaan puhutella prinssejä kuninkaallisella nimellä, jos he
-kuolisivat? Kuulinko oikein, Mopo?"
-
-"Mikä olen minä voidakseni vaatia prinssin verta?" vastasin minä.
-"Päätä sinä, oi kuningas!"
-
-Mietittyään hetkisen Chaka sanoi: "Kuulehan, Mopo, voisiko tuon saada
-tehdyksi vielä tänä yönä?"
-
-"Kaikki ovat menneet sotaan, oi kuningas, niin että meillä on täällä
-vain kourallinen sotureita, jotka nekin ovat useimmat prinssien väkeä
-ja voisivat ehkä antaa iskun iskusta."
-
-"Mutta miten me sitten --?"
-
-"En tiedä, oi kuningas. Sinullahan on tuolla joen toisella puolella
-eräs rykmentti, jota sanotaan kuolemanrykmentiksi. Huomenna
-keskipäivällä se jo voisi olla täällä, ja silloin --"
-
-"Puhut järkevästi, Mopo-lapseni -- huomenna siis. Lähetä sana
-kuolemanrykmentille ja katso, ettet petä minua, Mopo."
-
-"Jos petän sinut, petän itsenikin, oi kuningas, sillä näen kaikesta,
-että henkeni ja elämäni ovat nyt sen varassa, miten onnistumme."
-
-"Tuo on totta, vaikka kaikki muut puheesi olisivatkin valetta", lausui
-Chaka synkästi. "Ja paina mieleesi, palvelijani, ettet kuole kuten
-tavallisesti kuollaan, jos asiamme onnistumisessa on hipenenkään
-toivomisen varaa. Mene!"
-
-"Käskysi täytän, oi kuningas", vastasin minä ja poistuin.
-
-Tiesin aivan hyvin, isäni, että Chaka oli tuominnut minut kuolemaan,
-vaikka hän tahtoi ensin raivata prinssit tieltään minun avullani. Mutta
-minä en pelännyt, sillä tiesinhän, että Chakan hetki oli vihdoin
-tullut.
-
-Menin majaani pohtimaan asiaa ja odottamaan, kunnes kaikki olivat
-vaipuneet unen helmoihin; sitten hiivin hiljaa kuin käärme
-Dingaan-prinssin majalle ja raapaisin oveen sovitulla tavalla. Ovi
-aukeni heti, ja minä ryömin sisään sulkien oven visusti. Majassa paloi
-heikko valkea, jonka himmeässä valossa minä näin prinssien istuvan
-huovat ympärillään ja osaksi peitetyin kasvoin.
-
-"Ken olet?" kysyi prinssi Dingaan. Kohotin peitteen lievettä, niin että
-kasvoni näkyivät, jolloin hekin paljastivat kasvonsa.
-
-"Terve teille, prinssit", lausuin minä, "jotka olette huomenna vain
-tomua ja tuhkaa! Terve teille, Senzangaconan pojat, jotka huomenna
-astutte varjojen maahan --" Ja minä ojensin kuihtuneen käteni heitä
-kohti.
-
-Prinssit vavahtivat ja värisivät pelosta.
-
-"Mitä sinä tarkoitat, koira, kun puhut meille noin pahaaennustavasti?"
-sanoi Dingaan matalalla äänellä.
-
-"Miksi osoitat meitä tuolla valkealla ja kuihtuneella kädelläsi,
-noita?" sähähti Umhlangana.
-
-"Enkö ole sanonut teille, oi prinssit, että teidän täytyy joko iskeä
-tahi kuolla? Mutta teillä ei ole ollut rohkeutta. Nyt kuulkaa! Chaka on
-nähnyt jälleen unen, ja nyt se on Chaka, joka iskee, ja te olette jo
-kuolleet, te Senzangaconan lapset."
-
-"Jos tappajat ovat jo ovella, niin sinä kuolet ensin, petturi!" kirahti
-Dingaan siepaten keihään huopansa laskoksista.
-
-"Kuule ensin, mitä kuningas uneksi, oi prinssi", vastasin minä; "sitten
-voit tappaa minut, jos tahdot, ja kuolla. Chaka nukkui ja näki unta,
-että hän oli kuollut, ja toinen teistä, oi prinssit, kantoi hänen
-kuninkaallista vaippaansa."
-
-"Kumpi?" kysyi Dingaan kiihkeästi ja molemmat katsoivat minuun
-vastausta odottaen.
-
-"Prinssi Umhlangana kantoi sitä -- Chaka uneksi niin -- oi Dingaan,
-sinä kuninkaallisen puun jalo vesa", vastasin minä viivytellen ja otin
-hyppysellisen nuuskaa tarkaten heitä nuuskarasiani yli.
-
-Dingaan loi Umhlanganaan vihaisen silmäyksen, mutta Umhlanganan kasvot
-säteilivät kuin aamurusko.
-
-"Chaka uneksi myös", jatkoin minä, "että toisella teistä oli hänen
-kuninkaallinen keihäänsä kädessään."
-
-"Kummalla?" kysyi Umhlangana.
-
-"Prinssi Dingaanilla -- Chaka uneksi niin -- oi Umhlangana, sinä
-kuningasten jälkeläinen! -- ja siitä tipahteli verta."
-
-Umhlanganan kasvot synkkenivät kuin yö, mutta Dingaanin kirkastuivat
-kuin nouseva päivä.
-
-"Chaka uneksi vielä, että minä, Mopo, teidän koiranne, joka en ole
-senkään nimen arvoinen, tulin luoksenne huudahtaen _bayéte!_ joten
-tervehditään vain kuninkaita."
-
-"Kummalle oli tervehdyksesi tarkoitettu, oi Mopo Makedaman poika?"
-kysyivät molemmat prinssit aivan yhteen ääneen.
-
-"Teille molemmille, oi te aamunkoiton kirkkaat kaksoistähdet -- Chaka
-uneksi, että tervehdin siten teitä molempia."
-
-Prinssit eivät oikein tienneet, mitä sanoa, sillä he vihasivat
-toisiaan, vaikka pelko ja vaaranalainen asema olivat nyt liittäneet
-heidät yhteen.
-
-"Mutta mitäpä hyödyttää puhella näistä", jatkoin minä, "kun te
-molemmat, oi maailman herrat, olette jo kuin kuolleet. Parhaimmatkin
-joutuvat täällä korppikotkien ruoaksi, jotka ovat nälkäiset sekä tänään
-että huomenna. Chaka-kuningas on nyt unien selittäjä, ja hänellä on
-tepsivät keinot tehdä tämmöiset unet tyhjäksi."
-
-Veljekset istuivat vaiti tuijottaen synkästi eteensä, sillä he
-käsittivät, että heidän kohtalonsa oli päätetty. "Näin kuuluivat
-Chaka-kuninkaan sanat, oi te paimenta johtavat härät! Kaikki ovat
-saaneet tuomionsa, te molemmat, minä ja monet, jotka meitä rakastavat.
-Joen toisella puolella majailee eräs rykmentti; se on saanut käskyn
-saapua -- ja sitten -- hyvää yötä! Tahdotteko jättää jonkun
-tervehdyksen jälkeenjääville? Ehkä minun sallitaan elää vielä hetkinen
-teidän mentyänne, niin että voin saattaa terveisenne perille."
-
-"Emmekö voi heti karata Chakan kimppuun?" kysyi Dingaan.
-
-"Emme. Kuninkaalla on vahva vartiosto."
-
-"Ehdota jotakin, Mopo", valitti Umhlangana. "Ehkä tiedät jonkun
-pelastuskeinon?"
-
-"Entäpä jos tiedänkin, prinssit", vastasin minä. "Mitä saan
-palkinnoksi? Vähään en tyydy, sillä olen kyllästynyt elämään, enkä
-jakele tietojani halvalla hinnalla."
-
-Molemmat olivat valmiit antamaan minulle yhdeksän hyvää ja kahdeksan
-kaunista kilpaillen auliudessa kuin kaksi nuorukaista, jotka eivät
-oikein tiedä, mitä luvata isälle, jonka tytön he molemmat tahtovat
-naida. Kuuntelin päätäni ravistaen, kunnes molemmat vihdoin vannoivat
-päänsä, isänsä Senzangaconan luiden ja monen muun pyhän asian nimeen,
-että minusta tulisi heidän, kuningasten, jälkeen valtakunnan
-ensimmäinen mies, jonka käsiin sotajoukkojen ylin johto uskottaisiin,
-jos vain sanoisin, miten Chaka saataisiin hengiltä ja he pääsisivät
-kuninkaiksi. Kun he olivat vannoneet, lausuin minä punniten tarkoin
-joka sanan:
-
-"Joen toisella puolella olevassa kylässä majailee kaksi rykmenttiä eikä
-vain yksi, oi prinssit. Toisen nimi on kuolemanrykmentti ja se rakastaa
-Chaka-kuningasta, joka on kohdellut hyvin sen sotureita antaen
-heille runsaasti karjaa ja paljon vaimoja. Toista sanotaan
-mehiläisrykmentiksi, jonka soturit saavat nähdä nälkää ja kaipaavat
-karjaa ja tyttöjä; sitäpaitsi on prinssi Umhlangana tuon rykmentin
-komentaja, ja se rakastaa häntä. Suunnitelmani on tämä -- sen sijaan
-että lähettäisin Chakan nimessä kuolemanrykmentille käskyn saapua
-tänne, lähetänkin Umhlanganan nimessä sanan mehiläisrykmentille olla
-täällä huomenna aamupäivällä. Kumartukaa lähemmäksi, oi prinssit, niin
-että voin kuiskuttaa korviinne."
-
-He noudattivat kehoitustani, ja minä kuiskuttelin pitkän tovin
-kuninkaan surmaamisesta Senzangaconan poikien hyväksyessä suunnitelmani
-yksimielisesti. Sitten nousin ja ryömin majasta kuten olin tullutkin,
-ja herätettyäni muutamia sotureita, joihin luotin, minä lähetin heidät
-nopeasti matkalle yön selkään.
-
-
-
-
-XXI. CHAKAN KUOLEMA.
-
-
-Aamulla Chaka ilmestyi pari tuntia ennen keskipäivän hetkeä majasta,
-jossa hän oli istunut valveilla koko yön, mennen pienehköön aitauksen
-ympäröimään majaan, joka oli noin viidenkymmenen askeleen päässä. Minun
-tehtäväni oli nimittäin joka aamu valikoida paikka, johon neuvonantajat
-kokoontuivat neuvotteluihin ja jossa kuningas tutki niitä, jotka hän
-aikoi tappaa, ja tänään olin valinnut yllämainitun paikan. Saattelin
-kuningasta kulkien tahallani hänen jäljessään, ja hän katsahti minuun
-olkansa yli kysäisten hiljaa:
-
-"Onko kaikki reilassa, Mopo?"
-
-"Kyllä, oi Musta", vastasin minä. "Kuolemanrykmentti on pian täällä."
-
-"Entä prinssit? Missä he ovat, Mopo?"
-
-"Naistensa luona, oi kuningas, olutta latkivat ja hempukkainsa helmassa
-uinailevat."
-
-Chaka hymyili julmasti: "Viimeisen kerran, Mopo!"
-
-"Viimeisen kerran, oi kuningas."
-
-Saavuimme perille ja Chaka istahti pehmeäksi parkitulle härän vuodalle
-kaisla-aitauksen varjoon. Lähellä seisoi eräs tyttö oluttuoppi
-kädessään, ja saapuvilla olivat myös Inguazonca-vanhus, Unandin,
-Taivaiden äidin, veli, sekä Umxamama-päällikkö, jota Chaka rakasti.
-Hetkisen kuluttua tuli muutamia miehiä kurjensulkia tuoden, joita
-heidät oli lähetetty jo eilen hakemaan. Miehet vietiin Chakan eteen,
-joka oli hyvin suutuksissaan, sillä miehet olivat viipyneet hänen
-mielestään liian kauan. Joukon johtaja sattui olemaan eräs Chakan
-entinen upseeri, joka oli kunnostautunut monessa tuimassa taistelussa,
-mutta ei kelvannut enää soturiksi, kun tapparanisku oli katkaissut
-hänen oikean kätensä. Roteva ja urhoollinen mies.
-
-Chaka tiedusteli häneltä, miksi hän oli viipynyt niin kauan sulkien
-haussa ja mies vastasi, että linnut olivat lentäneet tiehensä, joten
-hänen oli täytynyt odottaa niiden paluuta voidakseen saada ne
-pyydystetyiksi.
-
-"Sinun olisi pitänyt seurata niitä vaikka auringonlaskuun saakka, sinä
-tottelematon koira?" äyhkäisi kuningas. "Kuolema hänelle ja hänen
-kumppaneilleen!"
-
-Muutamat rukoilivat armoa, mutta johtaja vain kohotti kätensä
-tervehdykseen sanoen: "Isä" ja pyysi saada armon esittää pienen pyynnön
-ennen kuolemaansa.
-
-"Mitä tahdot?" tiuskaisi Chaka.
-
-"Isäni", sanoi mies, "pyydän kahta seikkaa. Olen useasti taistellut
-vierelläsi monessa taistelussa, ollessamme nuoria, enkä ole kertaakaan
-kääntänyt sinulle selkääni, oi kuningas. Isku, joka katkaisi käteni,
-oli suunnattu päätäsi kohti, ja minä väistin sen nostamalla paljaan
-käteni suojaksesi. Mutta sehän ei kuulu tähän; sinulle elän ja sinulle
-kuolen. Mikä olen minä pohtimaan kuninkaan käskyä? Pyytäisin sinua, oi
-kuningas, avaamaan hieman vaippaasi, että silmäni saisivat viimeisen
-kerran nähdä miehen jäsenet, jota yli kaiken rakastan."
-
-"Pitkäänpä jaarittelet", murahti kuningas. "Mitä vielä?"
-
-"Salli minun sitten sanoa jäähyväiset pojalleni, oi isäni; hän on vielä
-pieni lapsi -- tämän korkuinen", ja hän piti kättään polviensa tasalla.
-
-"Ensimmäinen pyyntösi on myönnetty", sanoi kuningas pudottaen
-vaippansa, niin että hänen leveä rintansa näkyi. "Toinen täytetään
-myös, sillä isää ja poikaa en mielelläni eroita. Tuokaa poika tänne;
-saat sanoa hänelle jäähyväiset, minkä tehtyäsi sinun täytyy surmata
-hänet omalla kädelläsi, ennenkuin sinut surmataan. Sitäpä onkin hauska
-katsella."
-
-Miehen kasvot muuttuivat tuhkanharmaiksi ja hänen äänensä vavahti
-hieman, kun hän vastasi: "Kuninkaan tahto on hänen palvelijansakin
-tahto; lapsi tuotakoon."
-
-Katsahdin Chakaan ja näin suurten kyynelten vierivän hänen poskilleen;
-hän oli tahtonut koetella miehen uskollisuutta viimeiseen saakka.
-
-"Saat mennä", sanoi kuningas, "ja kumppanisi myös."
-
-He lähtivät ilo sydämessään ja kuningasta ylistäen.
-
-Tällä tapauksella ei ole mitään tekemistä kertomukseni kanssa, isäni,
-mutta minä kerroin sen sentähden, että vain sen ainoan kerran näin
-Chakan armahtavan jonkun kuolemaantuomitun.
-
-Miesten mentyä kuiskattiin kuninkaalle, että eräs muukalainen tahtoi
-päästä hänen puheilleen. Mies sai luvan tulla ja lähestyi polvillaan
-ryömien. Tunsin heti tulijan, joka ei ollut kukaan muu kuin Masilo,
-jonka Chaka oli lähettänyt viemään viestiä kirveskansan päällikölle
-Bulaliolle eli Tappajalle. Masilohan se todellakin oli, mutta ei enää
-yhtä lihavana kuin ennen; pitkä matka oli laihduttanut hänet. Hänen
-selkänsä oli sitäpaitsi kirjavanaan tuskin paranneita raipanjälkiä.
-
-"Ken olet?" kysyi Chaka.
-
-"Masilo, kirveskansan heimoa, joka lähetettiin sanansaattajana heidän
-päällikkönsä Bulalion luo ja käskettiin palata kolmantenakymmenentenä
-päivänä. Katso, oi kuningas, olen palannut, vaikka säälittävässä
-tilassa!"
-
-"Siltäpä näyttää", sanoi kuningas nauraa hohottaen. "Niin, nythän
-muistan. Kerrohan, Masilo Laiheliini, ennen Masilo Lihakas,
-mitä Tappajalle kuuluu? Saapuuko hän heimoineen luovuttamaan
-Itkuntekijä-tapparan käteeni?"
-
-"Ei, oi kuningas, ei hän tule. Tyly oli vastaanottokin, ja vihamiehinä
-erosimme. Ja mikä vielä pahempi: poistuessani jouduin Zinitan
-palvelijoiden rääkättäväksi, tytön, jota kosiskelin. Nuo roistot
-painoivat minut suulleni maahan ja pieksivät minua julmasti Zinitan
-seisoessa vieressä iskuja lukien."
-
-"Ha, ha!" nauroi kuningas. "No, mitä tuo nukke päällikköni sinulle
-sanoi?"
-
-"Hän sanoi näin, oi kuningas: 'Kummitusvuoren varjossa istuva Bulalio
-Tappaja Duguzassa istuvalle Bulalio Tappajalle. Sinulle en veroa maksa,
-ja jos tahdot saada Itkuntekijä-tapparan, niin tule Kummitusvuorelle
-sitä hakemaan. Tämän lupaan: saat nähdä eräät tutut kasvot, sillä
-maailmassa on vielä joku, joka tahtoo kostaa erään Mopon veren!'"
-
-Masilon puhuessa minä olin pannut merkille kaksi seikkaa --
-kaisla-aitaukseen pistettiin ulkopuolelta keihäs, niin että kärki vähän
-näkyi, ja mehiläisrykmentin soturit parveilivat lähellä olevan kunnaan
-rinteillä noudattaen heille Umhlanganan nimessä lähetettyä käskyä.
-Keihäänkärjen ilmestyminen ilmoitti prinssien olevan piilossa aitauksen
-takana sovittua merkkiä odottaen, ja että rykmentti oli saapunut,
-jolloin teko piti tehtämän.
-
-Chaka kavahti ylös julmistuneena. Silmät pyörähtelivät, kasvot
-nytkähtelivät suonenvedontapaisesti ja vaahto pursusi huulille, sillä
-hän ei ollut kuullut sellaisia röyhkeitä sanoja kuninkaaksi tultuaan,
-ja jos Masilo olisi tuntenut hänet paremmin, ei hän olisi tohtinut
-niitä lausuakaan.
-
-Chaka huohotti hetkisen voimatta ensin sanoa sanaakaan. Vihdoin hän
-puuskahti pientä keihästään heristäen:
-
-"Se koira! Se koira on todellakin tohtinut sylkeä minua kasvoihin!
-Kuulkaa kaikki! Vaikka viimeinen hetkeni olisi käsissä, käsken minä,
-että tuo Tappaja silvotaan jäsen jäseneltä, hän ja koko hänen heimonsa!
-Ja sinä myös, joka uskallat tuoda minulle sellaiset terveiset tuolta
-vuoristorotalta. Ja sinä myös, Mopo, sinunkin nimesi mainittiin.
-Näytän teille heti. Hoi, Umxamama palvelijani! Tapa heti tuo
-sanansaattajakoira; iske sauvallasi hänen aivonsa mäsäksi. Joutuin!
-Joutuin!"
-
-Umxamama vanhus syöksyi ylös täyttämään kuninkaan käskyä, mutta ollen
-jo vanhuudenheikko hän joutui alakynteen, niin että tuo pelosta
-hurjistunut Masilo tappoi hänet. Inguazonca, Unandin veli, hyökkäsi
-silloin Masilon kimppuun ja iski hänet kuoliaaksi, mutta haavoittui
-samassa itsekin. Katsahdin Chakaan, joka seisoi pientä keihästään
-heristäen, ja minun aivoni toimivat nopeasti, sillä hetki oli tullut.
-
-"Auttakaa!" huusin minä, "kuningas murhataan!"
-
-Kaisla-aitaus murtui ja prinssit Umhlangana ja Dingaan syöksähtivät
-paikalle kuin kaksi härkää viidakon läpi.
-
-Viittasin Chakaan kuihtuneella kädelläni ja huudahdin:
-
-"Katsokaa kuningastanne!"
-
-Molemmat vetäisivät vaippojensa alta lyhyen tappokeihään, iskien ne
-kuninkaan ruumiiseen. Umhlanganan isku osui vasempaan olkapäähän, ja
-Dingaanin oikeaan kylkeen. Chaka pudotti pienen keihäänsä, jonka varsi
-oli kuninkaallista punapuuta, katsoen ympärilleen, ja hänen katsantonsa
-oli niin kuninkaallinen, että prinssit pelästyivät ja kavahtivat
-takaisin.
-
-Kahdesti hän katsoi kumpaiseenkin ja lausui sitten:
-
-"Mitä! Aiotteko tappaa minut, veljeni -- te koirat, joita minä olen
-hyvyydessäni ruokkinut? Aiotteko tappaa minut saadaksenne sitten
-hallita maatani? Sanon teille, ettei valtanne kauan kestä. Kuulen
-juoksevien jalkojen töminää -- mahtava valkoinen kansa on tulossa, joka
-pyyhkäisee teidät jäljettömiin, isäni lapset! He valtaavat maani, ja te
-joudutte kansoinenne heidän orjikseen!"
-
-Niin hän sanoi veren virratessa haavoista ja loi heihin jälleen
-kuninkaallisen katseen, joka muistutti arkojen metsästäjäin saartamaa
-mahtavaa hirveä.
-
-"Täyttäkää työnne, oi te kuninkaiksi pyrkijät!" huudahti hän, mutta
-prinssien rohkeus oli mennyt, eivätkä he voineet enää iskeä. Silloin
-minä, Mopo, hypähdin esiin ja sieppasin maasta tuon pienen assegain,
-jonka varsi oli kuninkaallista punapuuta -- saman assegain, jolla Chaka
-oli murhannut äitinsä Unandin sekä Moosa-poikani, ja kohotin sen
-korkealle keskittäen voimani iskuun. Silmäini eteen näytti jälleen
-häivähtävän jotakin punaista kuten ennen nuoruudessani, isäni.
-
-"Miksi tahdot tappaa minut, Mopo?" kysyi kuningas.
-
-"Vannoin Balekalle kostavani sekä hänet että koko heimoni!" huusin minä
-ja lävistin hänet keihäällä.
-
-Hän vaipui härän vuodalle ja sanoi henkitoreissaan: "Kunpa olisin
-kuullut Nobelaa, joka varoitti minua sinusta, sinä koira!"
-
-Ne olivat hänen viimeiset sanansa, mutta minä polvistuin hänen
-viereensä ja huusin hänen korvaansa kaikkien hänen murhaamainsa
-heimolaisteni ja omaisteni nimet -- kysyin, muistiko hän isäni
-Makedaman, äitini, Anadi-vaimoni, Moosa-poikani ja muut vaimoni ja
-lapseni sekä Baleka-sisareni? Hänen silmänsä ja korvansa olivat auki,
-ja minä luulen, isäni, että hän näki ja ymmärsi. Luulen myös, että
-vihasta leimuavat kasvoni, kun heristin kuihtunutta kättäni hänen
-silmäinsä edessä, olivat hänestä hirveämmät kuin kaikki kuoleman
-kauhut. Ainakin hän käänsi päänsä syrjään ja sulki valittaen silmänsä.
-Samassa ne aukenivat jälleen ja hän oli kuollut -- mennyt sinne, johon
-hän oli eläissään niin monta lähettänyt.
-
-Niin astui siis Chaka-kuningas, jonka vertaista mahtavuudessa ja
-kauheudessa Zulu-maa ei ole toista nähnyt, minun auttamanani noihin
-Inkosazanan majoihin, joissa ei unta ole. Vereen hän sortui, niinkuin
-hän oli veressä elänytkin, sillä kiipijä suistuu vihdoin puun mukana ja
-virta nielee lopulta uimarin. Nyt hän asteli polkua, jonka ne
-lukemattomat, jotka hän oli murhannut -- niitä on kuin ruohoa vuoren
-rinteellä -- olivat hänelle sileäksi tallanneet; mutta valehdellaan,
-jos sanotaan, että hän kuoli pelkurin lailla armoa kerjäten. Chaka
-kuoli kuten oli elänyt, urhoollisena loppuun saakka. Oh! isäni, minä
-tiedän sen, sillä nämä silmät näkivät silloin ja tämä käsi vapautti
-hänen henkensä.
-
-Hän oli kuollut ja mehiläisrykmentti läheni minun tietämättä, miten sen
-soturit suhtautuisivat asiaan, sillä vaikka Umhlangana oli heidän
-päällikkönsä, rakastivat kaikki soturit kuningasta, jolla ei ollut
-vertaistaan taistelussa ja joka antoi auliilla kädellä silloin kuin hän
-antoi. Katsahdin ympärilleni. Prinssit seisoivat tyhmistyneinä, tyttö
-oli paennut, Umzamama oli kuollut samoinkuin Masilokin, ja tuo vanha
-päällikkö Inguazonca, joka oli tappanut Masilon, seisoi ymmällä
-haavaansa pidellen. Muita ei näkynyt.
-
-"Joutuin nyt, kuninkaat", huusin minä veljeksille, "soturit ovat
-portilla. Iskekää tuo kuoliaaksi!" -- minä viittasin Inguazoncaan --
-"ja jättäkää loput minun huolekseni."
-
-Dingaan karkasi hänen kimppuunsa ja murskasi hänen päänsä yhdellä
-iskulla, niin että hän vaipui maahan ääntä päästämättä. Sitten
-seisoivat veljekset jälleen vaiti ja tyrmistyneinä.
-
-"Tuo ei puhu ainakaan mitään", huudahdin minä kaatuneeseen viitaten.
-
-Taposta oli jo tieto levinnyt naisten keskuuteen, jotka olivat kuulleet
-huutoja ja nähneet keihäiden välähtelevän aitauksen takaa, ja he olivat
-toimittaneet sanan mehiläisrykmentille, joka lähestyi laulaen. Laulu
-vaikeni äkkiä, ja soturit hyökkäsivät majaa kohti, jonka edustalla
-seisoimme.
-
-Minä riensin heitä vastaan valittaen korkealla äänellä ja pitäen
-kädessäni tuota pientä assegaita, joka punoitti vielä kuninkaan
-verestä, ja lausuin päälliköille:
-
-"Valittakaa, te päälliköt ja soturit, itkekää ja valittakaa, sillä
-teillä ei ole enää isää! Hän, joka ruokki meitä, on poissa! Kuningas on
-kuollut! Ja nyt sortuvat sekä taivas että maa, sillä kuningas on
-kuollut."
-
-"Kuinka niin, Mopo?" kysyi eräs päällikkö. "Miten voi olla mahdollista,
-että isämme on kuollut?"
-
-"Eräs Masilo-niminen kulkuriroisto tappoi hänet. Kuningas oli tuominnut
-hänet kuolemaan, ja tuo hylkiö sieppasi keihään kuninkaan kädestä
-iskien sen suoraan kuninkaan sydämeen, ja ennenkuin me kolme, prinssit
-ja minä, ehdimme mennä väliin, tappoi hän Inguazoncan ja Umuxamamankin.
-Tulkaa lähemmäksi ja katsokaa häntä, joka oli kuninkaanne. Kuninkaat
-Dingaan ja Umhlangana käskevät teidän tulla katsomaan häntä, joka oli
-kuningas, niin että tieto hänen kuolemastaan Masilon käden kautta
-leviäisi kaikkialle."
-
-"Uusien kuningasten tekeminen näyttää luonnistavan sinulta paremmin,
-Mopo, kuin entisen, joka oli kuninkaasi, pelastaminen jonkun kulkurin
-kynsistä", sanoi päällikkö silmäillen minua epäilevästi.
-
-Mutta hänen sanoihinsa ei kiinnitetty mitään huomiota, sillä toiset
-päälliköt lähtivät kuollutta katsomaan toisten rientäessä sotureineen
-joka taholle huutaen peloissaan, että taivas ja maa sortuisivat ja koko
-ihmiskunta tuhoutuisi, koska Chaka, kuningas, oli kuollut.
-
-Miten voin minä, jonka päivät ovat luetut, kertoa sinulle, isäni,
-kaikesta, mitä tapahtui Chakan kuoltua? Jos minä kertoisin kaikki,
-täyttäisi kertomukseni monta valkoisen miehen kirjaa, joihin noista
-tapahtumista on muutamia ehkä merkittykin. Siitä syystä olenkin vain
-lyhykäisesti selostanut muutamia Chakan hallituksen aikana sattuneita
-tapauksia; aikomuksenihan olikin tarinoida sinulle vain muutamista
-siihen aikaan eläneistä henkilöistä, joista minä ja Umslopogaas olemme
-vielä jäljellä -- jos Umslopogaas Chakan poika on todellakin vielä
-elossa.
-
-Sentähden minä sivuutan aivan lyhykäisesti, mitä tapahtui Chakan
-kuoltua, kunnes Dingaan-kuningas lähetti minut kirveskansan luo
-vaatimaan, että sen päällikkö, nimeltään Tappaja, luovutettaisiin hänen
-haltuunsa. Oi, jospa olisin varmasti tiennyt, ettei tuo päällikkö ollut
-kukaan muu kuin Umslopogaas, olisi Dingaan seurannut Chakan jälkiä
-kuten Umhlangana, ja Umslopogaas olisi hallinnut kuninkaana Zulukansaa.
-Mutta minä en tiennyt, valitettavasti! En kuunnellut sydämeni ääntä,
-joka kuiskasi, että juuri Umslopogaas oli lähettänyt terveiset Chakalle
-uhaten kostaa erään Mopon kuoleman, ja kun pääsin varmuuteen, oli jo
-myöhäistä. Olin koko ajan ollut siinä uskossa, että sanat tarkoittivat
-jotakin toista Mopoa.
-
-Siten voi kohtalo välistä ivata meitä kuolevaisia, isäni. Me luulemme
-voivamme määrätä kohtalomme, mutta se onkin kohtalo, joka johdattaa
-meitä, eikä mitään tapahdu ilman kohtalon sallimusta. Täällä maailmassa
-ovat kaikki saman suuren verkon silmiä, jota Umkulunkulu kädellään
-hallitsee, ja mitä me teemme tahi jätämme tekemättä, ovat pieni säie
-tuossa verkossa, joka on niin laaja, että vain ylhäällä asuvan
-Umkulunkulun silmät näkevät sen kokonaan. Chakakin, ihmistenmurhaaja,
-ja kaikki, jotka hän on murhannut, ovat vain lyhykäinen rihma tuon
-verkon laajuuteen verraten. Kuinka voisimme me sitten, isäni, olla
-viisaat ja ymmärtäväiset, me, jotka olemme vain viisauden
-välikappaleita? Kuinka voisimme me rakentaa, jotka olemme vain
-mitättömiä rakennuskiviä? Kuinka voisimme me elävöittää, jotka olemme
-vain kohtalon helmassa uinuvia lapsosia? Kuinka voisimme me tappaa,
-jotka olemme vain keihäitä tappajan kädessä?
-
-Chakan kuoltua kehittyivät tapahtumat nopeasti. Ensin sanottiin, että
-Masilo, tuo muukalainen, oli tappanut Chakan. Sitten levisi huhu, että
-Mopp-tietäjä, kuninkaan henkilääkäri ja lähin palvelija, oli murhannut
-kuninkaan, mihin verityöhön nuo molemmat suuret härät, kuninkaan veljet
-Umhlangana ja Dingaan, Senzagaconan lapset, olivat myös ottaneet osaa.
-Mutta Chaka oli kuollut, eivätkä maa ja taivas sortuneet, niin että
-mitäpä se merkitsi? Sitäpaitsi lupasivat nuo molemmat kuninkaat hallita
-kansaa lempeällä kädellä, keventää Chakan raskasta iestä, ja
-ahdistuksessa olevat ihmisethän ovat aina valmiit toivomaan jotakin
-parempaa.
-
-Prinssit olivat siis toistensa ainoat viholliset sekä Engwade, Unandin
-poika ja Chakan velipuoli. Mutta minä, Mopo, joka olin nyt valtakunnan
-ensimmäinen mies kuningasten jälkeen ja ylennetty sotavoimien
-päälliköksi lääkärin ammatin hylättyäni, karkasin mehiläis- ja
-kuolemanrykmentin keralla Engwaden kimppuun lyöden hänet omassa
-kylässään. Taistelu oli tuima, mutta lopulta minä kuitenkin tuhosin
-hänet väkineen kaikkineen; Engwade surmasi kahdeksan miestä, ennenkuin
-minä tapoin hänet. Palasin sitten Duguzaan niiden harvojen kanssa,
-jotka olivat jäljellä noista kahdesta rykmentistä.
-
-Tämän jälkeen kuninkaat riitelivät keskenään yhä enemmän, ja minä
-koetin pysytellä tasapainossa siinä keskivälillä, sillä en ollut
-selvillä, kumpaista minun oli edullisempi suosia. Lopulta huomasin,
-että he pelkäsivät minua molemmat, mutta saatuaan ylivallan olisi
-Umhlangana varmasti surmannut minut, mikä ei ollut taas Dingaanin
-tarkoitus. Aloin pitää Dingaanin puolta, mutta haihdutin samalla
-Umhlanganan pelon, niin että sain hänet vihdoin jollakin tekosyyllä
-vangituksi. Hän meni samaa tietä kuin Chaka-veljensäkin, assegai-tietä,
-ja Dingaan hallitsi maata yksinään.
-
-Sellainen on tämän maailman prinssien kohtalo, isäni. Minä olen vain
-mitätön mies ja asemani on nyt äärimmäisen vaatimaton, mutta kolme
-sellaista olen saattanut kuolemaan surmaten kaksi omin käsin.
-
-Kaksi viikkoa Umhlanganan kuoleman jälkeen palasi tuo sotaretkelle
-lähetetty suuri armeija Limpopon soilta säälittävässä tilassa, sillä
-melkein puolet olivat menehtyneet kuumeeseen ja vihollisen ansoihin ja
-loput olivat surkeasti nälissään. Oli hyvä eloonjääneille, että Chaka
-oli poissa, sillä muutenpa he olisivat päässeet nopeasti tielle
-sortuneiden toveriensa luo; eihän oltu kuultukaan jonkun Zulu-armeijan
-milloinkaan palanneen voitettuna ja ilman saaliin hiventäkään.
-Sentähden he tervehtivät ilolla kuningasta, joka säästi heidän
-henkensä, ja Dingaan sai hallita siitä lähtien kenenkään häiritsemättä,
-kunnes kohtalo löysi hänetkin.
-
-Dingaan oli tosin samaa verta kuin Chakakin ja yhtä mahtava näöltään ja
-julma sydämeltään kuin hänkin, mutta hänellä ei ollut Chakan tarmoa,
-eikä järjen terävyyttä. Hän oli sitä paitsi petollinen valehtelija,
-mitä Chaka ei ollut. Naisiinkin hän oli liiaksi menevä ja tuhlasi
-näiden seurassa ajan, joka hänen olisi pitänyt omistaa valtion
-asioille. Hän hallitsi kuitenkin aikansa.
-
-Minun täytyy kertoa sinulle myös, että Dingaan olisi tappanut
-velipuolensa Pandankin tahtoen siten reväistä isänsä Senzangaconan
-sukupuusta kaikki harmilliset vesat. Tämä Panda oli hyväntahtoinen,
-rauhaarakastava mies, minkätähden minä luulinkin häntä hieman
-sekapäiseksi, ja kun kysymys hänen surmaamisestaan tuli esille, panimme
-minä ja eräs Mapita-niminen päällikkö jyrkästi vastaan sanoen, ettei
-häntä, mielipuolta, tarvinnut pelätä. Puolustin häntä sentähden, että
-minä rakastin tuota vaiteliasta ja lempeäsydämistä miestä. Dingaan
-myöntyi vihdoin sanoen: "Pyydätte minua säästämään tuon koiran, minkä
-minä teenkin, mutta saadaanpa nähdä, että hän vielä puree minua."
-
-Pandasta tehtiin sitten kuninkaan karjan kaitsija. Dingaanin sanat
-toteutuivatkin, sillä juuri Pandan hampaiden ote se syöksi hänet
-valtaistuimelta. Panda oli vain koira, joka puri, mutta minä, Mopo,
-olin mies, joka usutin hänet riistan kimppuun.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Umslopogaasin, Mopon ja Nadan tarina jatkuu teoksessa "Susi-veikot."
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUSTA SANKARI***
-
-
-******* This file should be named 65516-0.txt or 65516-0.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/5/1/65516
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-