diff options
Diffstat (limited to 'old/65516-0.txt')
| -rw-r--r-- | old/65516-0.txt | 7399 |
1 files changed, 0 insertions, 7399 deletions
diff --git a/old/65516-0.txt b/old/65516-0.txt deleted file mode 100644 index f30c7c4..0000000 --- a/old/65516-0.txt +++ /dev/null @@ -1,7399 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Musta sankari, by H. Rider (Henry Rider) -Haggard, Translated by O. E. Nyman - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Musta sankari - Allanin ystävän Umslopogaasin lapsuus ja nuoruuden vaiheet - - -Author: H. Rider (Henry Rider) Haggard - - - -Release Date: June 5, 2021 [eBook #65516] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUSTA SANKARI*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -MUSTA SANKARI - -Allanin ystävän Umslopogaasin lapsuus ja nuoruuden vaiheet - -Kertomus zulukaffereista - -Kirj. - -H. RIDER HAGGARD - -Englanninkielestä suomentanut - -O. E. N. [O. E. Nyman] - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö kirja, -1922. - - - -SISÄLLYS: - - Lukijalle. - I. Chaka-poikasen ennustus. - II. Mopo pulassa. - III. Mopon uhkarohkea paluu. - IV. Mopon ja Balkan pako. - V. Moposta tulee kuninkaan lääkäri. - VI. Umslopogaasin syntymä. - VII. Umslopogaas kuninkaan edessä. - VIII. Taikureiden tappio. - IX. Umslopogaasin katoaminen. - X. Mopon koetus. - XI. Balekan neuvo. - XII. Susi-Galazin tarina. - XIII. Galazista tulee susien kuningas. - XIV. Susi-veikot. - XV. Kuninkaan miesten kuolema. - XVI. Umslopogaas lähtee taistelemaan tapparasta. - XVII. Umslopogaasta tulee kirveskansan päällikkö. - XVIII. Balekan kirous. - XIX. Masilo siirtyy Duguzaan. - XX. Mopo neuvottelee prinssin kanssa. - XXI. Chakan kuolema. - - - - -LUKIJALLE. - - -Kirjoittaessaan tämän kirjan on tekijällä ollut muukin tarkoitus kuin -vain luoda julma kertomus villikansan elämästä. Ollessaan vielä -nuorukainen oli hänellä onni päästä Etelä-Afrikkaan. Siellä hän joutui -tekemisiin henkilöiden kanssa, jotka olivat eläneet neljäkymmentäkin -vuotta zulukansan keskuudessa, jonka historian, sankarit ja tavat he -tarkoin tunsivat. Heiltä hän kuuli paljon taruja ja kertomuksia, joista -nykyjään puhutaan vain aniharvoin ja jotka pian unohtuvat kokonaan. -Silloin zulut olivat vielä yhtenäinen kansa, mutta nyt on heidät -hävitetty ja valkoisten vallanpitäjien tarkoitus onkin kuolettaa -kokonaan sotainen henki, josta tuo kansa oli tunnettu, ja kehittää sen -tilalle harrastus rauhantoimiin. Zulujen sotalaitos, luultavasti ainoa -laatuaan koko maailmassa, kuuluu jo menneisyyteen; se ja sen -kannattajat ovat menneet iäiseen hiljaisuuteen, Ulundin luo. Chaka loi -sen alkaen pienenpienestä joukosta. Kun hän esiintyi yhdeksännentoista -vuosisadan alkupuolella, oli hän vain pienen heimon päällikkö, ja kun -hän kuoli vuonna 1828 veljiensä Umhlanganan ja Dingaanin ja -palvelijansa Mopon tahi Umbopon, kuten häntä myöskin nimitettiin, -keihäiden lävistämänä, oli hän koko Etelä-Afrikan valtijas, ja sanotaan -hänen surmanneen toista miljoonaa ihmistä valtaansa pyrkiessään. -Yhdeksännentoista vuosisadan alkupuolella oli Etelä-Afrikka verraten -tiheästi asuttu. Chakan hallituksen aikana asukasluku pieneni -tuntuvasti. Tässä kirjassa on koetettu kuvata tuon suuren neron ja -samalla mitä julmimman ihmisen todellista luonnetta ja myös esittää -tosikuva hänen veljestään ja seuraajastaan Dingaanista. Tekijän -tarkoitus on sitäpaitsi ollut esittää kertomuksen muodossa niitä syitä, -aatteita ja tarkoitusperiä, jotka innoittivat näitä kuninkaita ja -heidän kannattajiaan, ja saattaa julkisuuteen Afrikan historian -tapahtumia, joista nykyjään mainitaan vain muutamissa harvoissa -selostuksissa. - -On selvää, että sellainen tehtävä on ollut vaikea, koska tekijän on -joksikin ajaksi täytynyt unohtaa sivistysasteensa kokonaan ja ajatella -ja puhua muinaisen zulun tavoin. Hienostuneen aikakautemme vuoksi ei -kaikkia zulutyrannien harjoittamia julmuuksia voi selostaa, ja niiden -yksityiskohtia on sentähden paljon supistettu. Kerrotut tapahtumat ovat -useimmat pohjaltaan tosia. "Mustalla sankarilla" ei tässä suinkaan -tarkoiteta Chakaa, vaan Umslopogaasia, jonka voinee sanoa esittävän -zulurotua sen miehekkäimmässä ja jaloimmassa muodossa. Toivomme nuorten -lukijain kiintyvän seuraamaan hänen kohtaloitaan. - - - - -I. - -CHAKA-POIKASEN ENNUSTUS. - - -Pyydät minua, isäni, kertomaan sinulle tarinan nuoresta -Umslopogaasista, Rautakuningattaren eli Itkuntekijä-nimisen tapparan -haltijasta, jota sanottiin Bulalio tappajaksi, ja hänen rakkaudestaan -Nadaan, zulujen ihanimpaan impeen. Tarina on pitkä, mutta tehän -viivytte täällä vielä monta iltaa, ja jos minun suodaan elää niin -kauan, että ehdin kertoa sen, niin minä kerron sen kokonaan. Karaise -siis sydämesi, isäni, sillä tarinani on hyvin surullinen; vielä nytkin, -kun muistelen Nadaa, hiipivät kyyneleet vanhoja silmiäni pimittävän -jään läpi. - -Tiedätkö isäni, kuka minä olen? Mitenkäpä sen tietäisit. Ajattele, että -olen vanha, vanha Zweete-niminen taikuri. Niin ovat muutkin luulleet jo -vuosikausia, mutta Zweete ei ole oikea nimeni. Vain harvat ovat -tienneet sen, sillä minä olen salannut sen sydämeni sisimpään, ja -vaikka minä elän nyt valkoisen miehen lain turvissa, ja suuri -kuningatar on hallitsijani, voi assegai löytää tiensä rintaani. -Sentähden ei kukaan enää tiedä oikeata nimeäni. - -Katsele tätä kättä, isäni -- ei, ei tätä, jonka tuli on kuivettunut; -katsele oikeata kättäni. Sinä näet sen, mutta en minä, joka olen sokea. -Kuitenkin näen sen vielä hengessäni sellaisena kuin se kerran oli. -Niin! Näen sen vahvana ja punaisena -- punaisena kahden kuninkaan -verestä. Kuule isäni; kumarru lähemmäksi ja kuule. Minä olen Mopo -- -ah! Tunsin, kuinka hätkähdit; hätkähdit kuin mehiläisrykmentti, kun -Mopo kulki sen rivejä tarkastellen kädessään assegai, jonka terältä -Chakan sydänveri hitaasti tipahteli maahaan. Olen Mopo, hän, joka -tappoi Chaka-kuninkaan. Tapoin hänet prinssien Dingaanin ja Umhlanganan -kanssa, mutta kuolinhaavan iskin minä, ja ilman minua ei häntä olisi -milloinkaan surmattukaan. Hänet minä tapoin prinssien kanssa, mutta -Dingaanin minä ja eräs toinen tapoimme yksinämme. - -Mitä sanoittekaan? "Dingaanhan kuoli Tongolan luona." - -Aivan niin, hän kuoli, mutta ei siellä; hän kuoli kummitusvuorella; -hän lepäsi tuon vanhan kivettyneen velhottaren povessa, joka istuu -siellä korkealla maailman loppua odottaen. Mutta minä olin myös -kummitusvuorella. Silloin olivat jalkani vielä nopeat eikä kostoni -suonut minulle yön lepoa. Kuljin koko päivän ja illalla minä löysin -hänet, minä ja eräs toinen, ja me tapoimme hänet -- ah! ah! - -Miksi kerron sinulle tämän? Mitä tekemistä tällä on Umslopogaasin ja -Nadan rakkauden kanssa? Sanon sen. Tapoin Chakan sisareni Balekan -tähden, joka oli Umslopogaasin äiti, ja sentähden, että Chaka oli -murhannut vaimoni ja lapseni. Minä ja Umslopogaas tapoimme Dingaanin -Nadan tähden, joka oli tyttäreni. Tarinassani mainitaan suuria nimiä, -isäni. Niin, monet ovat kuulleet nuo nimet. Soturien ärjyessä niitä -taistelun tuoksinassa olen tuntenut vuorten vapisevan ja nähnyt veden -kalvon värähtelevän äänen voimasta. Mutta mihin ovat ne nyt joutuneet? -Hiljaisuus on niellyt ne ja niistä puhutaan vain valkoisten miesten -kirjoissa. Minä aukaisin portit noiden nimien omistajille, ja he -astuivat varjojen valtakuntaan. Katkaisin siteet, jotka sitoivat heidät -tähän maailmaan. He katosivat. Ha! Ha! He katosivat! Ehkä heidän -matkansa ei ole vieläkään päättynyt, ehkä he hiipivät autioiden -majojensa ympärillä käärmeen haahmossa. Tahtoisinpa tuntea nuo -käärmeet, jotta voisin murskata kantapäälläni niiden pään. - -Tuolla alhaalla kuningasten hautuumaassa on eräs syvänne. Ja syvänteen -pohjalla ovat Chakan luut, kuninkaan, joka kuoli Balekan tähden. -Kaukana Zulumaassa on kummitusvuoressa syvä kuilu. Tuon kuilun pohjalla -ovat Dingaanin luut, kuninkaan, joka kuoli Nadan tähden. Putous oli -huimaava ja hän oli raskas; hänen luunsa murskautuivat muruiksi. Menin -niitä katsomaan, kun sakaalit ja korppikotkat olivat tehneet -tehtävänsä. Nauroin silloin kolmesti ja tulin tänne kuolemaan. - -Siitä on jo kauan, ja minä elän vielä, vaikka en toivo muuta kuin saada -kuolla ja kulkea tietä, jota Nada on kulkenut. Ehkä olen saanut elää -vain kertoakseni sinulle tämän tarinan, valkoinen isäni, niin että voit -kertoa sen vuorostasi toisille valkoisille miehille, jos haluat. Kuinka -vanhako olen? En tiedä. Hyvin, hyvin vanha. Jos Chaka olisi elossa, -olisi hän nyt minun ikäiseni. Ketään ei ole elossa, jotka tunsin -poikana ollessani. Olen niin vanha, että minun täytyy kiiruhtaa. Ruoho -surkastuu ja talvi tulee. Niin, nyt jo puhuessani tunnen talven -kouristavan sydäntäni. Voinhan nukkua kylmässäkin, ehkä sitten herään -kevään ihanuuteen. - - * * * * * - -Ennenkuin Zulut olivat yhtyneet yhdeksi kansaksi -- aloitan aivan -alusta -- minä kuuluin Langenien heimoon. Heimomme ei ollut suuri; -myöhemmin muodostivat taistelukuntoiset miehet yhden täysilukuisen -rykmentin Chakan armeijassa; heitä oli ehkä vain noin pari kolme -tuhatta, mutta he olivat urhoollisia. Nyt he ovat kaikki kuolleet, -vaimot ja lapset heidän kerallaan -- tuota heimoa ei ole enää lainkaan -olemassakaan. Se on kadonnut maan päältä, ja tahdon kertoa sinulle -vähitellen, miten se tapahtui. - -Heimomme asusti kauniilla lakeudella; buurit, joista me käytämme nimeä -amaboona, asustavat siellä nyt, niin on minulle kerrottu. Isäni, -Makedama, oli heimon päällikkö, ja hänen majansa olivat erään kukkulan -laella, mutta minä en ollut hänen ensimmäisen vaimonsa lapsi. Eräänä -iltana, ollessani vielä niin pieni, että tuskin ulotuin miestä -kyynärpäähän, menin äitini keralla katsomaan, kun karjaa ajettiin -aituukseen. Äitini piti paljon lehmistä ja erittäinkin eräästä, jolla -oli valkoinen pää ja joka seuraili häntä kaikkialle. Sisareni Baleka, -joka oli silloin vain pieni sylilapsi, oli äitini sylissä. Kuljimme, -kunnes kohtasimme lehmiä ajelevat pojat. Äiti houkutteli valkopäisen -lemmikkinsä luokseen ja syötti sille meheviä lehtiä, joita hän oli -tuonut mukanaan. Pojat ajoivat karjan edelleen, mutta tuo valkopäinen -lehmä jäi äidin luo. Hän sanoi tuovansa sen mukanaan kotiin -palatessamme. Sitten äiti istui nurmikolle pienokaistaan imettämään, ja -minä leikin hänen ympärillään lehmän märehtiessä lähettyvillä. Hetkisen -kuluttua näimme erään naisen tulevan meitä kohti tasangon poikki, ja -hänen käyntinsä ilmaisi, että hän oli hyvin väsynyt. Hänellä oli mytty -selässä ja hän talutti kädestä poikaa, joka oli suunnilleen minun -ikäiseni, mutta pitempi ja tanakampi kuin minä. Odotimme kauan aikaa, -kunnes nainen ehti luoksemme, jolloin hän vaipui maahan, sillä hän oli -hyvin uupunut. Ohimennen näimme hänen tukkalaitteestaan, ettei hän -kuulunut heimoomme. - -"Terve sinulle!" sanoi hän. - -"Samoin sinullekin!" vastasi äitini. "Mitä etsit?" - -"Ruokaa ja yösijaa", sanoi nainen. "Olen kulkenut pitkän matkan." - -"Mikä on nimesi -- ja heimosi?" kysyi äitini. - -"Unandi on nimeni; olen Senzangaconan, Zulu-heimon päällikön vaimo", -vastasi vieras. - -Meidän heimomme ja zulut olivat hiljattain sotineet keskenään, -Senzangacona oli surmannut muutamia sotureitamme ja ryöstänyt paljon -karjaa, niin että kun äitini kuuli Unandin sanat, hän hypähti ylös -vihan vimmoissaan. - -"Ja sinä rohkenet tulla tänne pyytämään minulta ruokaa ja yösijaa, sinä -kurjan zulu-koiran vaimo!" huusi hän. "Mene, tahi minä käsken tyttöni -karkoittaa sinut piiskansivalluksin alueeltamme!" - -Nainen, joka oli hyvin kaunis, odotti, kunnes äitini vaikeni nuo -vihaiset sanat sanottuaan; sitten hän katsahti ylös ja lausui -viivytellen: - -"Lähettyvilläsi on lehmä, jonka nisät ovat aivan tulvillaan maitoa; -etkö tahdo antaa minulle ja pojalleni tilkkaa?" Ja hän otti mytystään -maljan, jonka hän ojensi meitä kohti. - -"En", sanoi äitini. - -"Olemme janoiset pitkän matkan jälkeen; anna meille tuopillinen vettä. -Emme ole löytäneet vettä moneen tuntiin." - -"En, sinä koiran kumppani; mene itse etsimään vettä itsellesi." - -Naisen silmät täyttyivät kyynelillä, mutta poikanen risti käsivartensa -rinnalleen ja rypisti kulmiaan. Hän oli hyvin kaunis poika, mutta -rypistäessään otsaansa synkkenivät hänen kirkkaat, mustat silmänsä kuin -taivas ukkosilman edellä. - -"Äiti", sanoi hän, "meitä ei siedetä täällä enempää kuin tuollakaan", -ja hän nyökäytti päätään sinnepäin, jossa zulut asustivat. "Menkäämme -Dingiswayoon; Umtetwa-heimo ottaa meidät kyllä hoiviinsa." - -"Niin, menkäämme, poikani", vastasi Unandi, "mutta matka on pitkä, ja -me olemme väsyneet; uuvumme tielle." - -Kuulin kaikki ja sydäntäni vihlaisi; olin pahoillani naisen ja pojan -tähden, sillä he näyttivät niin väsyneiltä. Sanomatta sanaakaan -äidilleni minä sieppasin maljan ja kiiruhdin lähellä olevan notkelmaan, -jossa oli lähde. Täytin maljan ja juoksin heti takaisin. Äitini aikoi -estää minua täyttämästä aiettani, sillä hän oli hyvin vihoissaan, mutta -minä syöksähdin hänen ohitseen ja ojensin maljan pojalle. Äitini antoi -pojan juoda rauhassa, mutta soimasi naista koko ajan mitä katkerimmilla -sanoilla sanoen tämän miehen saattaneen meille vain pahaa, ja hänen -suojelushenkensä sanovan, että poika vain lisäisi kärsimysten taakkaa. -Ah, isäni, hänen suojelushenkensä puhui totta. Jos tuo Unandi olisi -silloin lapsineen nääntynyt aavikolle, eivät heimoni luut lepäisi nyt -Cetywayon kylän lähellä olevassa kuilussa eikä kukoistava alueemme -olisi autio erämaa. - -Äitini puhuessa seisoin minä vaiti valkopäisen lehmän luona, ja Baleka -pienokainen itki. Otettuaan maljan ei Unandin poika tarjonnut vettä -äidilleen, vaan joi kaksi kolmattaosaa itse, ja minä luulen, että hän -olisi juonut kaikki, ellei hänen janonsa olisi sammunut. Juotuaan hän -ojensi maljan äidilleen, joka joi mitä oli jäljellä. Sitten hän otti -maljan jälleen ja astui luoksemme malja toisessa ja lyhyt kepakko -toisessa kädessä. - -"Mikä on nimesi, poika?" sanoi hän minulle, kuten rikas ja mahtava mies -puhuu köyhälle ja mitättömälle. - -"Mopo on nimeni", vastasin minä. - -"Entä mikä on heimosi?" - -"Langenien heimo." - -"Hyvä on, Mopo; sanonpa nyt sinulle oman nimeni. Olen Chaka, -Senzangaconan poika, ja heimoani sanotaan amazulujen heimoksi. Sanonpa -sinulle vielä enemmänkin. Nyt olen pieni ja heimoni on vain pieni -heimo, mutta minä kasvan suureksi, niin suureksi, että pääni häipyy -pilviin; katsot ylös voimatta nähdä sitä. Kasvoni sokaisevat silmäsi; -ne ovat kirkkaat kuin aurinko ja heimoni paisuu kerallani ja täyttää -koko maailman. Ja kun olen suuri ja heimoni on mahtava ja kun olemme -tallanneet maan sileäksi niin laajalta kuin ihminen konsanaan voi -kulkea, silloin olen muistava heimosi -- langenien heimon, joka ei -antanut minulle ja äidilleni tuopillista maitoa ollessamme väsyneet. -Näet tämän maljan; silloin on niin monen miehen veri virtaava kuin -tähän maljaan mahtuu pisaroita sen ollessa täynnä verta -- sinun -heimosi miesten veri. Mutta koska annoit minulle vettä, niin säästän -sinut, Mopo, vain sinut ja teen sinusta mahtavan miehen. Sinä olet -hyötyvä ja lihova varjossani. Sinulle en tee milloinkaan mitään pahaa, -en, vaikka rikkoisit minua vastaankin, sen vannon. Mutta tuo vaimo", ja -hän viittasi äitiini, "kiiruhtakoon hän kuolemaan, niin ettei minun -tarvitse näyttää hänelle, kuinka kauan kuolinkamppailu voi kestää. Olen -puhunut." Ja hän kiristeli hampaitaan ja heristi keppiään meitä kohti. - -Äitini oli hetkisen vaiti. Sitten hän riehahti: - -"Tuo pieni valehtelija! Hänhän puhuu ikäänkuin hän olisi aikamies, vai -mitä? Vasikka ammuu kuin suuri sonni. Opetanpa hänelle toisen nuotin -- -mokomallekin lapsimukulalle, pahanilman linnulle!" Ja laskien Balekan -maahan hän nyökkäsi poikaa kohti. - -Chaka seisoi hievahtamatta paikallaan, kunnes äitini oli aivan lähellä, -jolloin hän kohotti keppinsä ja iski äitiäni päähän niin tuimasti, että -tämä lyyhistyi maahan. Poika purskahti nauruun, kääntyi ja meni -matkaansa äitinsä Unandin keralla. - -Nämä sanat, isäni, olivat ensimmäiset, jotka kuulin Chakan lausuvan, ja -ne sisälsivät ennustuksen, joka toteutui. Hänen viimeiset sanansa, -jotka kuulin, sisälsivät myös ennustuksen ja minä olen varma, että -sekin toteutuu, ja on jo osaksi toteutunutkin. Ensimmäisessä -ennustuksessaan hän sanoi, että zulut yhtyvät mahtavaksi kansaksi. -Ja sano, eikö ole niin käynytkin? Toisessa hän kuvasi heidän -kukistumisensa, ja he kukistuivat. Eivätkö valkoiset miehet nyt jo -varustaudu hyökkäämään Cetywayon kimppuun kuten korppikotkat -kokoontuvat kuolevan härän ympärille? Zulut eivät ole enää entisensä -kaltaisia eivätkä jaksa torjua heitä. Niin, niin, hänen sanansa käyvät -toteen, ja minun sanani ovat laulu kansasta, joka on tuomittu. - -Mutta noista toisista sanoista puhun vasta aikanaan. - -Menin äitini luo. Hetkisen kuluttua hän nousi istumaan kädet -kasvoillaan. Kepin iskemästä haavasta vuoti verta käsiä myöten hänen -rinnalleen, ja minä pyyhin sen pois ruoholla. Hän istui siten kauan. -Pyyhkielin pois verta repimälläni ruoholla, lapsi itki ja lehmä ammui -tahtoen tulla lypsetyksi. Vihdoin hän antoi kätensä vaipua ja lausui -minulle: - -"Mopo, poikaseni, olen nähnyt unen. Uneksin, että näin tuon -Chaka-poikasen, joka löi minua; hän oli kasvanut jättiläisen -kokoiseksi. Hän hiipi vuorten ja aavikoiden poikki, hänen silmänsä -leimusivat kuin salama ja kädessään hän heristi pientä keihästä, joka -oli punainen verestä. Hän sieppasi käsiinsä heimon toisensa jälkeen -murskaten ne pirstoiksi ja heidän kylänsä hän tallasi maan tasalle. -Hänen edessään oli ihanin kesä, hänen takanaan oli maa musta kuin -hirvittävän kulovalkean jälkeen. Näin heimomme, Mopo; se oli lukuisa ja -rikas, kaikki olivat iloisia, miehet olivat uljaita ja tytöt kauniita; -lapsia laskin olevan sadoittain. Näin heidät jälleen, Mopo. He olivat -vain luita, valkoisia luita, joita oli tuhansittain syösty erääseen -vuorenkuiluun, ja hän, Chaka, seisoi kuilun reunalla ja nauroi niin, -että maa vavahteli. Sitten näin unissani, että sinä, Mopo, vartuit -mieheksi. Heimostamme olit vain sinä jäänyt eloon. Sinä ryömit -Chaka-jättiläisen taakse ja mukanasi oli toisia miehiä, suuria ja -näöltään kuninkaallisia. Sinä iskit häntä pienellä keihäällä, ja hän -kaatui ja tuli pieneksi jälleen; hän kaatui ja kirosi sinut. Mutta sinä -huusit hänen korvaansa erään nimen -- Balekan, sisaresi, nimen -- ja -hän kuoli. Menkäämme kotiin, Mopo, menkäämme kotiin; tulee pimeä." - -Nousimme ja lähdimme, mutta minä olin aivan vaiti, sillä olin -peloissani, hyvin peloissani. - - - - -II. - -MOPO PULASSA. - - -Kerronpa sinulle nyt, miten äitini noudatti Chaka-poikasen kehoitusta -kuolla nopeasti. Tämän keppi oli iskenyt otsaan haavan, joka ei -parantunut, vaan paheni aiheuttaen vihdoin luumädän, joka tunkeutui -lopulta aivoihin saakka. Silloin äitini kuoli, ja minä itkin -katkerasti, sillä rakastin häntä, ja minusta oli niin hirveätä nähdä -hänet kylmänä ja kankeana, virkkamatta sanaakaan, vaikka olisin kuinka -kovasti huutanut hänelle. Niin, sitten äiti haudattiin ja unohdettiin -pian, eikä häntä muistellut kukaan muu kuin minä?- Baleka oli silloin -liian pieni vielä -- ja isäni otti toisen nuoren vaimon ja oli -tyytyväinen. Elämäni muuttui senjälkeen hyvin onnettomaksi. Veljeni -eivät rakastaneet minua, kun olin heitä paljon viisaampi ja -nerokkaampi. Voitin heidät assegain käytössä ja juoksussa, ja he -kiihoittivat isäni minua vastaan, niin että hän kohteli minua pahoin. -Mutta Baleka ja minä rakastimme toisiamme, sillä olimmehan molemmat -orvot, ja hän takertui minuun kiinni kuin köynnöskasvi tasangolla -kasvavaan yksinäiseen puuhun. Nuoruudestani huolimatta minä ymmärsin -täydellisesti, että tieto on voimaa: vaikka hän, joka heiluttaa -assegaita, tappaa ja hävittää, on hän, joka johtaa koko taistelua, -tuota tappajaa suurempi ja mahtavampi. - -Panin merkille, että taikureita ja parantajia pelättiin kaikkialla. -Jokainen kohteli heitä suurella kunnioituksella, niin että yksi -poppamies, jolla oli vain kepakko kädessään, ajoi kymmenenkin keihäin -asestettua soturia pakosalle. Sentähden päätin ruveta taikuriksi, sillä -vain he saattoivat surmata vihamiehensä sanansa voimalla. Aloin -syventyä parantajien ammattiin ja tutkia heidän tietojaan. Uhrasin ja -paastosin yksinäni kaukana erämaassa, suoritin kaikki nuo tehtävät, -joista olet kuullut puhuttavan, ja minä opin paljon; noituudessamme on -yhtä paljon todellista viisautta kuin valheellista petostakin -- senhän -kyllä tiedät, isäni, sillä etpäs olisi muuten tullut minulta kadonneita -härkiäsi tiedustelemaan. - -Niin kuluivat vuodet, kunnes olin kahdenkymmenen vuoden ikäinen -- siis -täysi mies. Olin opetellut kaikki mitä yksin saattoi oppia, niin että -menin heimomme päätaikurin luo, joka oli nimeltään Noma. Tuo -yksisilmäinen vanhus oli hyvin ovela ja viisas, jolta minä sain paljon -tietoja ja opin useita sukkelia temppuja, mutta viimein hän alkoi -kadehtia minua ja valmisti minulle ansan tehdäkseen minut -vaarattomaksi. Sattui nimittäin siten, että eräs naapuriheimomme -rikkaimpia miehiä oli menettänyt hiukan karjaa ja tuli lahjoja tuoden -pyytämään Nomaa vainuamaan, mihin lehmät olivat joutuneet. Noma koetti -parhaansa, mutta ei voinut löytää eläimiä; hänen sielunsa silmät eivät -nähneet mitään. Silloin tuo vieras päällikkö suuttui ja tiukkasi -lahjojaan takaisin, mutta Noma ei tahtonut luopua tavaroista, jotka hän -oli jo saanut haltuunsa, ja kiivaita sanoja vaihdettiin. Päällikkö -vannoi tappavansa Noman; Noma uhkasi noitua päällikön. - -"Vaiti", sanoin minä peläten verenvuodatusta. "Olkaa vaiti ja antakaa -minun katsoa, sanoisiko henkeni, missä eläimet ovat." - -"Olethan vain poika", vastasi päällikkö. "Voiko tuommoinen poikanen -tietää jotakin?" - -"Se nähdään hyvin pian", sanoin minä ottaen noitumaluut käteeni. - -"Anna luiden olla!" ärjäisi Noma. "Emme kysele hengiltämme enää mitään -tuon koiran pojan hyväksi." - -"Hän ottaa luut", vastasi päällikkö; "ja jos sinä koetat häntä estää, -niin panen assegaillani päivän paistamaan lävitsesi." Ja hän kohotti -keihäänsä. - -Kiiruhdin silloin alkamaan ja heitin luut. Päällikkö istui edessäni ja -vastaili kysymyksiini. Tiedäthän, isäni, että taikurit välistä -tietävät, missä kadonneet esineet ovat, sillä korvamme ovat pitkät, ja -välistä suojelushenget sanovat heille selvästi kaikki, kuten pari -päivää sitten minulle sanottiin, missä härkänne ovat. No niin, henkeni -heräsi. En tiennyt ennestään mitään tuon päällikön karjasta, mutta -henkeni sanoi minulle kaikki, ja minä luettelin hänelle eläimet -yksitellen, jokaisen värin, iän -- sanalla sanoen kaikki. Kerroin -hänelle myöskin, missä ne olivat ja miten yksi oli pudonnut erääseen -puroon maaten pohjassa hukkuneena selällään, toinen takajalka erään -juurikan haarautumassa kiinni. Sanoin päällikölle aivan samaa kuin -henkeni sanoi minulle. - -Hän oli nyt kovin hyvillään ja sanoi, että jos olin nähnyt oikein ja -hän löytäisi eläimensä, niin lahjat otettaisiin pois Nomalta ja -annettaisiin minulle; ja hän kysyi miehiltä, jotka istuivat -ympärillämme ja joita oli suuri joukko, eikö tämä ollut oikeus ja -kohtuus. "Onpa niinkin", vastasivat kaikki ja lupasivat valvoa, että -niin tehtäisiin. Mutta Noma oli vaiti ja katseli minua ilkeästi. Hän -tiesi, että olin puhunut oikein ja totta, ja oli sentähden raivoissaan. -Asia ei ollutkaan aivan vähäpätöinen: kadoksiin joutunut lauma oli -jotensakin suuri, ja jos se löytyisi paikasta, jonka olin neuvonut, -olisin kaikkien mielestä etevämpi ja suurempi taikuri kuin Noma. -Puhellessamme oli jo tullut ilta, eikä kuu ollut vielä noussut, -minkätähden päällikkö sanoi jäävänsä yöksi kyläämme. Päivän ensimmäisen -kajon ilmaantuessa taivaanrannalle hän lähtisi mukanani paikalle, jossa -olin sanonut eläinten olevan. Tämän sanottuaan hän poistui. - -Minä menin myös majaani ja heittäydyin vuoteelleni nukahtaen heti. -Äkkiä heräsin siihen, että rintani päällä oli jokin paino. Koetin -nousta, mutta jokin kylmä esine kosketti kurkkuani. Vaivuin pitkäkseni -jälleen ja katsoin eteeni. Majan ovi oli auki ja täysikuu oli juuri -noussut loistaen kuin suuri tulipallo kaukana taivaanrannan -yläpuolella. Sen valossa näin Noma-taikurin kasvot. Hän istui -kahdareisin rintani päällä tuijottaen minuun ainoalla silmällään ja -hänellä oli veitsi kädessään. Tuo veitsi oli esine, jonka olin tuntenut -kurkullani. - -"Sitäkö varten minä neuvoin sinua, senkin penikka, että nyt -syrjäyttäisit minut?" sähähti hän korvaani. "Ja että sinä rohkenisit -ruveta arvailemaan ja ennustelemaan minun epäonnistuttua? Älähän huoli, -poikaseni, näytän sinulle heti, miten tuommoisia vauvoja opetetaan. -Ensin katkaisen kielesi, niin ettet voi kirkua, sitten raatelen sinut -silpuksi tuuma tuumalta ja viimeksi leikkaan kätesi ja jalkasi irti -ruumiistasi. Aamulla sanon kaikille henkien kohdelleen sinua niin -julmasti sentähden, että valehtelit. Niin, niin, veistelen tarkoin -lihat luistasi! Minä -- minä --" Ja hän alkoi haparoida veitsellään -leukani alustaa. - -"Armoa, setäseni", huudahdin minä, sillä pelkäsin, ja veitsi pisti -kipeästi. "Armahtakaa, ja minä teen mitä ikinä toivotte!" - -"Tahdotko tehdä tämän?" kysyi hän yhä kutkuttaen kurkkuani veitsensä -kärjellä. "Tahdotko mennä hakemaan tuon koiran karjalauman ja ajaa sen -kätköön erääseen varmaan talteen?" Hän mainitsi erään salaisen laakson, -jonka vain harvat tiesivät. "Jos teet sen, niin minä säästän henkesi ja -annan sinulle laumasta kolme lehmää. Jos kieltäydyt tahi petät minut, -olen, niin totta kuin isäni henki minua auttakoon, keksivä jonkun -keinon saattaakseni sinut hengiltä!" - -"Täytän pyyntösi kernaasti, setäseni", vastasin minä. "Miksi et -luottanut minuun? Jos olisin tiennyt, että halusit itse saada eläimet, -niin en olisi pannut kortta ristiin. Tein sen vain pelosta, että -voisitte ehkä menettää lahjanne." - -"Et olekaan niin paatunut kuin luulin", murahti hän. "Nouse siis ja -tee, mitä sanoin. Ehdit takaisin pari tuntia auringonnousun jälkeen." - -Nousin ajatellen koko ajan, kannattaisiko yrittää hyökätä hänen -kimppuunsa. Mutta minä olin aseeton ja hänellä oli veitsi; jos siis -sattumalta onnistuisinkin voittamaan hänet ja tappaisin hänet, -sanottaisiin kaikkialla, että olin murhannut hänet, jolloin saisin -maistaa assegain terää. Tein toisen suunnitelman. Menisin hakemaan -karjan laaksosta, jonka henkeni oli neuvonut minulle, mutta enpä -ajaisikaan eläimiä tuohon salaiseen kätköpaikkaan. Ei; ajaisin ne -suorinta tietä kylään ja ilmaisisin Noman katalat aikeet isäni, tuon -vieraan päällikön ja koko kansan kuullen. Mutta minä olin nuori -silloin, enkä tuntenut Nomaa, joka oli ollut taikuri koko ikänsä eikä -suinkaan vain huvin vuoksi. Oh! hän oli pirullinen ja viekas -- viekas -kuin sakaali ja julma kuin leijona. Hän oli istuttanut minut lähelleen -kuin nuoren vesan aikoen hoidella minua kuin pensasta, jonka latvat -leikataan. Olin nyt kasvanut pitkäksi uhaten saattaa hänet varjoon, ja -sentähden hän tahtoi hävittää minut juuria myöten. - -Menin majani nurkkaan Noman pitäessä minua koko ajan silmällä ja otin -käteeni keihään ja pienen kilpeni. Astuin sitten ulos kirkkaaseen -kuutamoon ja hiivin hiljaa tieheni. Päästyäni kylästä aloin juosta -laulaen koko matkan säikyttääkseni pois kaikki aaveet, isäni. - -Noin tunnin ajan riensin nopeasti eteenpäin aavikon poikki, kunnes -tulin kukkulan rinteelle, jossa viidakko alkoi. Puiden alla oli vielä -hyvin pimeä ja minä lauloin kovemmin kuin ennen. Vihdoin löysin tuon -kapean puhvelipolun, jota etsin, ja lähdin seuraamaan sitä. Tulin pian -aukealle, jota kuu valaisi, ja laskeuduttuani polvilleni maata -tarkastamaan näin, ettei henkeni ollut valehdellut; maassa näkyi -selvästi karjan jälkiä. Jatkoin matkaani ilomielin, kunnes saavuin -pieneen notkoon, jonka läpi puro solisten virtasi. Ääni vaimeni välistä -heikoksi kuiskaukseksi, ja kuului taas tavattoman selvästi. Karjan -polkema tie näkyi nyt hyvin, pensaat olivat taittuneet ja ruoho oli -tallattu maahan. Hetkisen kuljettuani tapasin vesilammikon. Tunsin sen -heti -- henkeni oli näyttänyt sen minulle, ja tuolla uiskenteli -hukkunut härkä takajalka juurikan haarautumassa kiinni. Kaikki oli -aivan niin kuin olin hengessäni nähnyt. - -Katselin ympärilleni ja silmäni keksivät heti jotakin. Näin aamunkoiton -heikon valon välähtävän härän sarvissa. Samassa yksi härkä puhalsi -voimakkaasti, nousi ja pudisteli kastetta nahastaan. Se näytti -elefantin kokoiselta aamun hämärässä ja sumussa. - -Kokosin ne kaikki -- niitä oli seitsemäntoista?- ja lähdin ne edelläni -taivaltamaan kylää kohti. Aamu valkeni nopeasti ja aurinko oli jo ollut -ainakin tunnin ylhäällä, kun tulin kohtaan, josta minun olisi pitänyt -kääntyä, jos tahdoin kätkeä karjan Noman määräämään paikkaan. Mutta se -ei ollut tarkoitukseni. Olin päättänyt ajaa eläimet kylään ja sanoa -kaikille, että Noma oli varas. Istahdin levähtämään hetkeksi, sillä -olin väsynyt, ja siinä istuessani kuulin äkkiä melua ja katsoin -ympärilleni. Lähellä olevalle kunnaalle ilmestyi joukko miehiä, Noma ja -tuo vieras päällikkö, joka omisti karjan, etunenässä. Nousin ja odotin -ihmeissäni, mutta siinä seistessäni he karkasivat minua kohti kiljuen -ja keihäitään heiluttaen. - -"Tuolla hän on!" huusi Noma. "Tuolla hän on, tuo poika-lurjus, jota -olen hoivannut häpeäkseni. Mitä minä sanoin teille? Enkö sanonut, että -hän on varas? Niin, niin! Tunnen sinut ja temppusi, Moposeni! Katsokaa! -Hänhän aikoi varastaa eläimet! Hän tiesi koko ajan, missä ne olivat, ja -nyt hän ajaa niitä johonkin kätköpaikkaan. Kyllähän niillä olisi saanut -vaimon maksetuksi, eikö niin, sinä viekastelija?" Hän hyökkäsi minua -kohti sauva koholla, ja tuo raivosta sähisevä vieras päällikkö seurasi -häntä sokeasti. - -Nyt ymmärsin kaikki, isäni. Sanomaton raivo valtasi sydämeni, maailma -alkoi pyörähdellä silmissäni ja minusta näytti kuin punainen vaate -olisi häilynyt edessäni. Saman huomion olen tehnyt aina, kun minun on -täytynyt tapella. Karjaisin vain yhden sanan: "Valehtelija!" ja -syöksyin häntä vastaan. Noma ei pysähtynyt. Hän iski minua sauvallaan, -mutta minä torjuin iskun pienellä kirveliäni ja löin takaisin. Hei! -Iskuni osui, Noman kallo sattui nuijani tielle ja hän kaatui kuolleena -jalkoihini. Kiljaisin toisen kerran ja hyökkäsin päällikön kimppuun. -Hän heitti minua keihäällään, mutta ei osunut, ja seuraavassa -silmänräpäyksessä iskin minä suoraan hänen päätänsä kohti. Hän kohotti -kilven suojakseen, mutta hyvin tähdätty iskuni sattui kaataen hänet -tajutonna maahan. En tiedä, isäni, elikö hän vai oliko hän kuollut, -mutta kun hänen kallonsa oli niitä maailman paksuimpia, luulen, että -hän eli. Heidän seuralaistensa seistessä siinä hämmästyksestä vielä -aivan ymmällään minä käännyin ja pakenin tuulen nopeudella. Silloin -hekin havahtuivat ja lähtivät jälkeeni koettaen osua minuun keihäillään -ja saada minut kiinni, mutta kukaan ei voinut tavoittaa minua -- ei -kukaan. Kiidin kuin tuuli, kuin koirain ahdistama hirvi minä riensin, -ja pian vainoojieni huudot alkoivat vaimenemistaan vaimeta, kunnes olin -vihdoin kaukana heidän näkyvistään ja aivan yksinäni. - - - - -III. - -MOPON UHKAROHKEA PALUU. - - -Heittäydyin nurmikolle ja huohotin, kunnes saatoin jälleen hengittää -säännöllisesti; sitten lähdin liikkeelle ja kätkeydyin erään rämeikön -kaislikkoon, jossa makasin koko päivän tilannetta pohtien. Mitä oli -tehtävä? Olin nyt turvaton kuin kolostaan karkoitettu sakaali. Jos -palaisin heimoni luo, tapettaisiin minut varmasti, sillä minuahan -pitivät kaikki varkaana. Saisin verelläni maksaa Noman kuoleman, mikä -ei minua suinkaan miellyttänyt, vaikka olinkin kuolemaan saakka -murheellinen. Siinä mietiskellessäni johtui mieleeni Chaka, tuo poika, -jolle olin antanut vettä kauan sitten. Olin kuullut hänestä; hänen -nimensä tunnettiin kaikkialla, ruoho ja metsän puut puhuivat hänestä ja -ilmakin oli täynnä hänen nimensä kunniaa. Hänen sanansa ja äitini näky -alkoivat toteutua. Umtetwain avulla hän oli päässyt isänsä -Senzangaconan valtaistuimelle ja oli jo karkoittanut amaquabe-heimon -vanhoilta asuinsijoiltaan; parhaillaan hän soti Zweeteä, -endwande-heimon päällikköä, vastaan ja oli vannonut hävittävänsä tuon -heimon niin tyyten, ettei kukaan voisi löytää siitä jälkeäkään. Nyt -muistin Chakan lupauksen tehdä minusta mahtava mies, ja että lihoisin -ja hyötyisin hänen varjossaan. Päätin jo nousta ja lähteä taivaltamaan -hänen luokseen. Hän ehkä surmaisi minut; no, mitäpä siitä -- lähden -kuin lähdenkin. Mutta sydämeni pakotti minua toisaalle. Maailmassa oli -vain yksi, jota rakastin -- sisareni Baleka. Isäni oli kihlannut hänet -naapuriheimon päällikölle, mutta minä tiesin, että tuo avioliitto oli -sisarelleni hyvin vastenmielinen. Ehkäpä hän lähtisi mukaani, jos -voisin päästä hänelle kertomaan, mihin aioin mennä. Päätin ainakin -koettaa. - -Odotin pimeään saakka, jolloin lähdin piilopaikastani ja hiivin kuin -sakaali kylää kohti. Kasvitarhassa viivyin hetkisen ja söin puolikypsiä -maissinjyviä, sillä olin sangen nälkäinen. Sitten jatkoin matkaani, -kunnes saavuin kylään. Erään majan edessä istui muutamia miehiä nuotion -ääressä jutellen. Hiivin lähelle hiljaa kuin käärme ja kätkeydyin -pensaan taakse. Tiesin, etteivät miehet voisi minua nähdä ollessani -valopiirin ulkopuolella, ja minä halusin kuulla mitä he puhelivat. -Kuten olin arvannutkin keskusteltiin minusta ja minua nimitettiin -monella tavoin. Sanottiin minun saattavan heimolleni vain -onnettomuutta, kun olin tappanut Noman kaltaisen mahtavan taikurin, ja -tuon vieraan päällikön heimolaiset vaativat myös hyvitystä hyökkäykseni -johdosta hänen kimppuunsa. Kuulin sitäpaitsi, että isäni oli käskenyt -kaikki miehet koolle huomisaamuksi ajamaan minua takaa ja tappamaan -minut missä hyvänsä minut vain tavattaisiin. "Ah!" ajattelin minä, -"metsästäkää te vain, mutta mitään ette tule saamaan." Samassa alkoi -nuotion ääressä makaava koira nuuskia ilmaa. Olin unohtanut koirat -kokonaan lähestyessäni kylää; kokemuksen puute, näetkös, isäni. Koira -nousi ylös ja nuuski nuuskimistaan ja alkoi vihdoin murista katsoen -herkeämättä minuun päin, niin että pelästyin. - -"Mitähän tuo koira oikein murisee?" sanoi joku vierustoverilleen. -"Menehän katsomaan." Mutta tämä nuuskasi parhaillaan eikä ollut halukas -nousemaan. "Menköön koira itse katsomaan", ärähti hän; "mitäpä hyötyä -koirasta on, ellei se kykene itse ottamaan varasta kiinni." - -"Usu kiinni sitten", sanoi edellinen puhuja koiralle, joka hyökkäsi -haukkuen eteenpäin. Silloin näin sen: Kooshan se oli, minun oma koirani -ja oikein hyvä koira. Maatessani siinä liikkumattomana, tietämättä -oikein, mitä tehdä, se vainusi minut, taukosi haukkumasta ja juosten -pensaan ympäri löysi minut ja alkoi nuolla kasvojani. "Ole hiljaa, -Koos!" kuiskasin minä, ja se paneutui heti maahan viereeni. - -"Mihin se koira nyt hävisi?" sanoi mies, joka oli ensin puhunut. "Onko -se noiduttu, kun lakkaa äkkiä haukkumasta, eikä tule takaisinkaan?" - -"Katsotaanpa", sanoi toinen nousten keihäs kädessään. Olin hirveästi -peloissani, sillä ajattelin, että he joko saisivat minut heti kiinni -tahi täytyisi minun jälleen juosta henkeni edestä. Mutta kun hyppäsin -ylös karatakseni tieheni, ilmestyi suuri musta käärme minun ja miesten -väliin ja luikerteli majoja kohti. Miehet hypähtivät säikähtyneinä -syrjään ja lähtivät sitten kaikki seuraamaan käärmettä, sanoen, että -sitähän koira olikin haukkunut. Käärme oli epäilemättä minun hyvä -suojelushenkeni, joka tuli tässä haahmossa minua pelastamaan. - -Kun he olivat menneet, hiivin toisaalle, ja Koos seurasi minua. Ensin -aioin tappaa koiran, jottei se ilmaisisi minua, mutta kun kutsuin sen -luokseni iskeäkseni sitä nuijallani päähän, istahti se eteeni häntäänsä -heiluttaen ja katseli minua ikäänkuin hymyillen; en voinut täyttää -aiettani. Ajattelin,että käyköön miten käy, ja me jatkoimme yhdessä -matkaamme. Suunnitelmani oli tämmöinen: ensin päätin hiipiä majaani -noutamaan keihääni ja nahkapeitteen ja sitten täytyi minun koettaa -päästä yhteyteen sisareni Balekan kanssa. Majani oli luultavasti aivan -autio, sillä olin asunut yksinäni, ja Noman majat olivat vähän matkan -päässä hiukan oikealle. Saavuin kaisloista tehdylle aitaukselle, joka -oli majojen ympärillä. Ketään ei näkynyt portilla, joka ei ollut -suljettu orjantappurapensailla, kuten tavallisesti. Tehtävä oli ollut -minun huolenani, ja nyt olin ollut poissa. - -Käskin koiran paneutua maahan ulkopuolelle ja astuen rohkeasti sisään -saavuin majani ovelle ja kuuntelin. Maja oli tyhjä eikä hengähdystäkään -kuulunut. Hiivin sisään ja aloin hakea keihäitäni, vesiastiaani ja -villapielustani, jonka olin tehnyt niin huolellisesti, etten tahtonut -luopua siitä. Löysin pian kaikki. Sitten aloin etsiä nahkapeitettäni ja -haparoidessani koski käteni johonkin kylmään. Hätkähdin kovin ja -tunnustelin sitten tarkemmin. Tunsin miehen kasvot -- kuolleen kasvot, -Noman, jonka olin tappanut ja joka oli asetettu majaani hautausta -odottamaan. - -Oh! kuinka säikähdin, sillä pimeässä oli kuollut Noma pahempi kuin -elävä. Olin juuri lähtemäisilläni pakoon, kun kuulin äkkiä naisten -ääniä oven ulkopuolelta. Tunsin äänet; puhujat olivat Noman molemmat -vaimot, ja toinen sanoi menevänsä valvomaan miehensä ruumiin ääreen. -Nyt olin todellakin satimessa, sillä ennenkuin kerkesin ryhtyä -mihinkään, pimeni oviaukko, ja lihavan naisen huohotuksesta minä -kuulin, että Noman ensimmäinen vaimo oli kumartunut ja tunkeutui -parhaillaan sisään. Samassa hän olikin majassa ja heittäytyi ruumiin -viereen semmoiseen asentoon, etten voinut päästä ovelle, alkaen -valittaa suurta murhettaan ja kirota minua. Ah, hän ei tiennyt, että -kuuntelin. Olin pitkälläni Noman pään takana ja pelko pani aivoni -toimimaan nopeasti. Tuon naisen läsnäollessa en enää pelännyt kuollutta -niin paljon, ja muistaessani, minkälainen lurjus tämä oli ollut, minä -päätin antaa hänen tehdä vielä viimeisen kepposen. Työnsin käteni hänen -olkapäidensä alle ja nostin hänet istumaan. Kuullessaan liikettä nainen -päästi omituisen kurkkuäänteen. - -"Oletko hiljaa, senkin vanha haaska!" sanoin minä matkien Noman ääntä. -"Etkö voi antaa minun olla kuoltuanikaan rauhassa?" - -Hän valahti voimatonna maahan ja alkoi sitten kirkua minkä keuhkoista -lähti. - -"Mitä! Rohkenetko vielä huutaakin?" sanoin minä jälleen Noman äänellä, -"sittenpä opetan sinua olemaan vaiti." Ja minä tyrkkäsin ruumiin hänen -päällensä. - -Silloin hän pyörtyi, enkä tiedä, tulikokaan hän enää tajuihinsa. Nyt -hän oli ainakin vaiti. Sieppasin peitteen -- huomasin myöhemmin, että -se oli Noman parhain, basutojen tekemä valikoiduista nahoista ja kolmen -härän arvoinen -- ja pakenin Koos kintereilläni. - -Isäni Makedaman majat olivat parin sadan askeleen päässä ja minun -täytyi päästä sinne, sillä sisareni Baleka nukkui siellä. En tohtinut -mennä portin kautta, koska siellä oli aina yksi mies vahdissa. -Tunkeuduin kaisla-aitauksen läpi keihääni avulla ja ryömin majalle, -jossa Baleka nukkui muutamien sisarpuoltensa kanssa. Tiesin, missä -hänen oli tapana nukkua ja millä kohtaa hänen päänsä oli. Paneuduin -kyljelleni ja aloin hyvin varovasti kaivaa reikää majan seinään. Työ -sujui hitaasti, sillä seinä oli paksu, mutta vihdoin olin kaivanut -melkein läpi. Taukosin, sillä tulin ajatelleeksi, että Baleka oli -voinut muuttaa nukkumapaikkaansa, jolloin olisin herättänyt jonkun -toisen tytön. Päätin jo luopua aikeistani ja paeta yksin, kun samassa -kuulin jonkun heräävän ja alkavan itkeä seinän toisella puolella. "Ah", -ajattelin, "tuo on Baleka, joka suree veljeään!" Panin suuni reikään ja -kuiskasin: - -"Baleka sisareni! Baleka, älä itke! Minä, Mopo, olen täällä. Älä virka -sanaakaan, mutta nouse. Tule ulos ja ota nahkapeite mukaasi." - -Baleka oli hyvin ymmärtäväinen tyttö; hän ei huudahtanutkaan, kuten -useimmat tytöt olisivat tehneet. Ei; hän käsitti ja odotettuaan -hetkisen hän nousi ja hiipi ulos peite käsivarrellaan. - -"Miten olet täällä, Mopo?" kuiskasi hän. "Sinut varmasti tapetaan!" - -"Hiljaa!" kuiskasin minä ja kerroin sitten koko suunnitelmani. "Tuletko -mukaani, vai hiivitkö takaisin majaan ja sanot minulle hyvästit?" - -Mietittyään hetkisen hän vastasi: "En, veljeni, tulen mukaasi, sillä -rakastan vain sinua koko heimostamme, vaikka uskonkin tämän olevan -viimeisen matkani -- että viet minut kuolemaani." - -Silloin en kiinnittänyt hänen sanoihinsa suurtakaan huomiota, mutta -myöhemmin ne muistuivat usein mieleeni. Pujahdimme siis yhdessä -tiehemme Koosin seuraamina, ja pian olimme matkalla aavikon poikki -zulu-heimon aluetta kohti. - - - - -IV. - -MOPON JA BALEKAN PAKO. - - -Vaelsimme koko yön, kunnes koirakin väsyi, ja päiväksi piilouduimme -erääseen maissipeltoon, sillä pelkäsimme jonkun näkevän meidät. -Iltapäivällä kuulimme ääniä ja kurkistaen maissin runkojen välistä me -näimme joukon isäni miehiä, jotka olivat meitä etsimässä. He menivät -lähellä olevaan kylään kysymään, oliko meitä nähty, minkä jälkeen emme -nähneet heitä pitkään aikaan. Yöllä vaelsimme jälleen eteenpäin, mutta -oli varmaankin kohtalon sallimus, että kohtasimme erään vanhan vaimon, -joka katsoi meihin omituisesti sanomatta kuitenkaan mitään. Kuljimme -sitten yötäpäivää, sillä me tiesimme, että tuo vanha vaimo antaisi -meidät ilmi vainoojillemme, jos hän tapaisi nämä, ja niin kävikin. -Kolmannen päivän iltana tulimme eräälle maissipellolle ja näimme, että -vilja oli tallattu maahan. Katkenneiden runkojen seassa lepäsi hyvin -vanhan miehen ruumis, joka oli niin täynnä keihäänpistoja kuin siili -piikkejä. Olimme suuresti ihmeissämme ja kiiruhdimme edelleen. Silloin -huomasimme, että kylä, johon pelto kuului, oli poltettu poroksi. -Hiivimme lähemmäksi ja -- ah! minkä surullisen näyn näimmekään! -Myöhemmin totuimme sellaisiin näkyihin. - -Kaikkialla makasi kuolleita kymmenittäin -- vanhuksia, nuorukaisia, -lapsia ja naisia pienokaiset rinnoillaan -- siellä poltettujen majojen -välissä keihäiden lävistäminä. Maa oli punainen heidän verestään ja -punaisilta näyttivät hekin laskevan auringon valossa. Oli kuin suuri -henki eli Umkulunkulu olisi sivellyt maan verisellä kädellä. Baleka -alkoi itkeä, väsynyt kun oli, tyttö raukka, ja me löysimme vain ruohoa -ja vihreitä jyviä syödäksemme. - -"Täällä on käynyt vihollinen", sanoin minä ja puhuessani olin -kuulevinani valitusta murretun kaisla-aitauksen takaa. Menin katsomaan. -Siellä makasi nuori nainen; hän oli pahoin haavoittunut, mutta eli -vielä, isäni. Lähellä makasi eräs mies kuolleena ja hänen ympärillään -toisia, jotka kuuluivat johonkin toiseen heimoon; hän oli kaatunut -taistellen. Naisen edessä oli kolmen lapsen ruumiit, neljäs, joka oli -vielä aivan pieni, lepäsi hänen rinnoillaan. Katselin häntä, ja hän -valitti jälleen avaten silmänsä, jolloin hän huomasi minut seisoessani -hänen vieressään keihäs kädessä. - -"Tapa minut sukkelaan!" sanoi hän. "Etkö ole jo tarpeeksi kiduttanut -minua?" - -Sanoin olevani vieras enkä tahtonut tappaa häntä. - -"Tuo sitten minulle vettä", pyysi hän; "tuolla kylän takana on lähde." - -Kutsuin Balekan paikalle ja kiiruhdin astioineni lähteelle. Lähteessä -oli ruumiita, mutta minä vedin ne pois, ja kun vesi oli hiukan -selvennyt, täytin maljani ja kiiruhdin takaisin haavoittuneen luo. Hän -joi ja voimistui hiukan -- vesi virkisti. - -"Mitä täällä on tapahtunut?" kysyin minä. - -"Zulujen päällikön Chakan soturit tulivat ja tuhosivat meidät", vastasi -nainen. "He hyökkäsivät kimppuumme tänä aamuna päivän koittaessa, kun -vielä nukuimme majoissamme. Heräsin taistelun melskeeseen. Nukuin -mieheni ja lasteni vieressä, jotka lepäävät tuossa. Miehelläni oli -keihäs ja kilpi. Hän oli urhoollinen. Katsokaa, hän kuoli sankarin -lailla, hän tappoi kolme noita zulu-paholaisia, ennenkuin itse kaatui. -Sitten he karkasivat minun kimppuuni ja tappoivat lapseni ja iskivät -minua, kunnes luulivat minua kuolleeksi. Kun hävitys oli täydellinen, -poistuivat he. En tiedä, miksi he tulivat, mutta luulen syynä olevan -sen, ettei päällikkömme tahtonut lähettää väkeä Chakan avuksi Zweeteä -vastaan." - -Hän vaikeni huudahtaen tuskallisesti ja kuoli. Sisareni itki ja minäkin -olin liikutettu. "Ah", ajattelin minä, "suuri henki on varmaankin hyvin -paha. Muuten ei tämmöistä voisi tapahtua." Silloin ajattelin niin, -isäni, mutta nyt ajattelen toisin. Emme ymmärtäneet suuren hengen -tarkoitusta, siinä kaikki. Olin silloin vielä nuori ja arkasydäminen, -mutta myöhemmin, kuten jo sanoin, minä totuin tuommoisiin näkyihin. -Minua ei voinut mikään liikuttaa, ei mikään. Chakan päivinä olivat -kaikki virrat verensekaiset -- niin, meidän täytyi vettä etsiessämme -aina tarkastaa, oliko se puhdasta, ennenkuin joimme. Silloin oppivat -ihmiset kuolemaan eivätkä nurisseet. Mitäpä se olisi hyödyttänyt? -Kerranhan oli kuitenkin kuoltava. Kuolemasta ei kannata välittää, ei -rahtuakaan, mutta syntymisen laita on toisin. Syntymisemme maailmaan on -erehdys, isäni. - -Pysähdyimme kylään yöksi, mutta emme voineet nukkua, sillä kaatuneiden -henget harhailivat ympärillämme huudellen toisilleen. Olihan aivan -luonnollista, että he tekivät niin, miehet hakivat vaimojaan ja äidit -lapsiaan. Mutta me pelkäsimme heidän olevan vihoissaan meille, kun -olimme tunkeutuneet heidän kyläänsä, niin että painauduimme lujasti -toisiimme pelosta vavisten. Koos vapisi myöskin ja ulvoi silloin -tällöin valittavasti. Mutta henget eivät näyttäneet huomaavan meitä ja -aamupuoleen yötä heidän huutonsa hiljenivät. - -Ensimmäisen valonkajastuksen ilmestyessä taivaalle me nousimme ja -kuljettuamme hetkisen sinne tänne mutkitellen kuolleita välttääksemme -me olimme pian aavikolla jälleen. Tie Chakan luo oli nyt helppo löytää, -sillä soturit ja ryöstetty karja olivat polkeneet maahan leveän tien, -ja silloin tällöin tapasimme jonkun kuolleen soturin, joka oli surmattu -sentähden, ettei ollut haavojensa takia kyennyt pysymään joukon mukana. -Minua alkoi epäilyttää, oliko lainkaan viisasta mennä Chakan luo, sillä -kaiken sen jälkeen, mitä olimme nähneet, minä aloin pelätä, että hän -tappaisi meidät. Mutta kun meillä ei ollut mihin mennä, sanoin minä, -että jatkaisimme matkaamme, kunnes jotakin tapahtuisi. - -Voimamme alkoivat olla lopussa, ja Baleka sanoi, että meidän olisi -parempi heittäytyä maahan kuolemaan päästäksemme kaikista vaivoista. -Istahdimme erään lähteen reunalle. En tahtonut sentään vielä kuolla, -vaikka se olisikin ollut kaikista parasta, kuten Baleka sanoi. -Istuessamme siinä hävisi Koos lähellä olevaan pensaikkoon ja samassa -minä näin sen hyppäävän jonkun kimppuun ja kuulin meteliä. Kiiruhdin -katsomaan -- koira oli yhdyttänyt itsensä kokoisen metsävuohen, joka -oli nukkunut pensaikossa. Lävistin eläimen keihäälläni ja huudahdin -ilosta, sillä nythän meillä oli syötävää. - -Nyljin otuksen ja leikkasin sen reidestä pitkiä viipaleita, jotka -huuhdoimme lähteessä ja söimme raakoina, sillä meillä ei ollut tulta, -millä olisimme voineet keittää ruokamme. Raaka liha on kylläkin -vastenmielistä syödä, mutta me olimme niin nälissämme, ettemme -välittäneet mistään, ja liha virkisti meitä. Syötyämme niin paljon kuin -jaksoimme me nousimme ja peseydyimme lähteessä, mutta ollessamme -melkein valmiit katsahti Baleka äkkiä ylös ja huudahti kauhusta. Sillä -edessämme erään kunnaan laella noin kymmenen keihäänheiton päässä oli -kuusi aseistettua oman heimoni miestä -- isäni Makedaman lapsia -- -jotka vielä vainosivat meitä vangitakseen tahi tappaakseen meidät. He -huomasivat meidät -- huudahtivat ja hyökkäsivät kohti. Hypähdimme ylös -ja syöksyimme aavikolle -- juoksimme kuin hirvet, sillä pelko terästi -jalkamme. - -Edessämme ei ollut mitään esteitä ja maa vietti loivasti Umfolozi-jokea -kohti, joka polveili tasangon halki suuren ja kimmeltävän käärmeen -lailla. Toisella puolella maa alkoi jälleen nousta emmekä tienneet, -mitä äyräiden takana mahtoi olla, mutta me ajattelimme, että Chakan -kylät olivat sielläpäin. Riensimme jokea kohti -- mihinkäpä muualle, Ja -soturit tulivat perässämme. He pääsivät yhä lähemmäksi; he olivat -täysissä voimissaan ja raivoissaan sentähden, että olivat joutuneet -niin kauas kotoa. Juoksimme henkemme edestä, mutta he vain lähenivät. -Saavuimme joen äyräälle, joki oli tulvillaan ja peloittavan leveä. -Ylempänä oli vahva niva, jossa vesi velloi näkymättömien louhien -synnyttämissä vaahtoisissa pyörteissä; alempana kohisi koski, jonka -hyrskyistä ei kukaan olisi voinut hengissä selvitä; välillä oli tyyni -suvanto, jossa oli kuitenkin vahva virta. - -"Ah, veljeni, mitä nyt teemme?" huohotti Baleka. - -"Muuta valittavaa ei ole kuin joko sortua heimolaistemme keihäisiin, -tahi koettaa päästä joen yli", vastasin minä. - -"On helpompi hukkua kuin kuolla keihäisiin", sanoi Baleka. - -"Hyvä on. Osaammehan ainakin uida ja tulkoot isäimme henget avuksemme." - -Vein hänet suvannon yläpäähän ja heitettyämme rannalle peitteet ja -kaikki tavaramme -- paitsi keihästäni, jonka otin hampaideni väliin -- -me syöksyimme veteen ja kahlasimme niin kauas kuin voimme. Vesi ulottui -pian rintaan saakka ja astuttuamme pari askelta vielä me aloimme uida -toista ranta kohti Koos edellämme. - -Samassa ilmestyivät soturitkin törmälle. - -"Ah, te veitikat!" huusi eräs, "lähdittekö uimaan! Uikaa vain, mutta te -hukutte varmasti, ja ellette huku, niin me tapamme teidät, sillä me -tiedämme kahlaamon, ja otamme teidät kiinni! Nitistämme teidät, vaikka -meidän täytyisi juosta perässänne maailman ääriin." Ja hän sinkautti -meitä kohti keihäänsä, joka sujahti väliimme välähtäen kuin salama. - -Uimme koko ajan voimakkain vedoin ja pääsimme virtaan. Se kiidätti -meitä alaspäin, mutta me etenimme yhä, sillä olimme molemmat hyviä -uimareita. Jos pääsisimme rannalle, ennenkuin kantautuisimme koskeen, -olisimme turvassa, ellemme -- niin hyvää yötä sitten! - -Olimme jo, lähellä rantaa, mutta vaahtohyrskyt olivat myös lähellä. -Ponnistelimme ja taistelimme henkemme edestä. Baleka oli rohkea tyttö -ja ui urhoollisesti, mutta virta painoi hänet alapuolelleni enkä minä -voinut häntä mitenkään auttaa. Nojasin jalkani erästä kalliota vasten -ja silmäsin ympärilleni. Tuolla hän oli kahdeksan askeleen päässä -kohisevista pyörteistä. En voinut tehdä mitään. Olin liian voimaton ja -minusta näytti, että hänen täytyi tuhoutua. Mutta silloin tuli Koos -apuun. - -Se ui hänen luokseen ja kääntyi sitten vasten virtaa haukahtaen pari -kertaa, ja Baleka tarttui oikealla kädellään sen häntään. Hän käytteli -jalkojaan ja vasenta kättään ja molemmat lähenivät hitaasti -- hyvin -hitaasti. Ojensin keihääni varren heitä kohti ja Baleka tarttui siihen -vasemmalla kädellään. Hänen jalkansa olivat vielä kuohuissa, mutta minä -vedin ja Koos veti ja vihdoin saimme hänet rantaveteen ja siitä -kuivalle maalle, johon hän vaipui huohottaen henkimenokseen. - -Kun toisella rannalla olevat soturit näkivät meidän päässeen yli, -huudahtivat he raivoisasti ja riensivät alaspäin. - -"Nouse, Baleka!" sanoin minä. "Soturit ovat menneet kahlaamoa -etsimään." - -"Ah, anna minun kuolla!" vastasi hän. - -Mutta minä pakotin hänet nousemaan ja hetkisen kuluttua hän jo hengitti -säännöllisesti ja me kiiruhdimme niin nopeasti kuin voimme pitkää -rinnettä ylös. Kuljettuamme hiukan kolmatta tuntia me tulimme -tasangolle ja näimme kaukana edessäpäin suuren kylän. - -"Rohkaise mielesi", sanoin minä. "Katso, tuolla asuu Chaka." - -"Niin, veljeni", vastasi hän, "mutta mikä kohtalo odottaa meitä siellä? -Takanamme ja edessämme on kuolema -- olemme kuoleman kidassa." - -Pian saavuimme tielle, joka meni kahlaamolta suoraan kylään, ja jota -myöten Chakan soturit olivat kulkeneet. Kiiruhdimme eteenpäin, kunnes -vihdoin olimme vain puolen tunnin matkan päässä kylästä. Katsahdimme -taaksemme, ja katso! vainoojamme olivat taas perässämme -- viisi -kaikkiaan -- sillä yksi oli hukkunut koettaessaan päästä joen yli. - -Juoksimme jälleen, mutta olimme jo ennestään uuvuksissa, ja soturit -tulivat yhä lähemmäksi. Silloin muistui koira mieleeni. Koos oli -vihainen ja hyökkäsi käskystäni kenen kimppuun hyvänsä. Kutsuin sen -luokseni ja vaikka tiesin, ettei se selviäisi leikistä hengissä, päätin -uhrata sen. Osoitin miehiä, ja koira syöksyi nuolena heidän kimppuunsa -äristen ja korvat pystyssä. He koettivat osua siihen nuijalla ja -keihäillään, mutta se riehui kuin hornanhenki heidän ympärillään purren -raivoisasti eikä päästänyt joukkoa eteenpäin. Viimein onnistui erään -soturin iskeä sitä keihäällään, mutta samassa syöksyi koirakin soturin -kurkkuun kiinni, ja molemmat kaatuivat. Raivoisa taistelu seurasi ja -loppui vasta sitten, kun molemmat olivat kuolleet. Ah, sepäs oli koira! -Semmoisia ei nähdäkään enää tähän maailman aikaan. Sen isä oli eräs -buurikoira, ensimmäinen laatuaan tässä maassa. Kerran se oli tappanut -leopardinkin aivan yksinään. No niin, Koos-koirani kuoli viimeiseen -saakka tapellen. - -Olimme juosseet koko ajan ja kylän portti oli enää vain parinsadan -askeleen päässä. Sisäpuolella oli jotakin tekeillä; huomasimme sen -sieltä kuuluvasta melusta ja korkealle kiiriskelevistä tomupilvistä. -Jäljellä olevat neljä vainoojaamme olivat taas kintereillämme -jätettyään kuolevan toverinsa oman onnensa nojaan. Tiesin, että he -tavoittaisivat meidät, ennenkuin pääsisimme portista sisään, sillä -Baleka jaksoi nyt vain hitaasti kulkea. Eräs ajatus juolahti silloin -mieleeni. Olin houkutellut hänet mukaani ja minun oli pelastettava -hänet keinolla millä hyvänsä. Jos hän pääsisi kylään yksinäänkin, ei -Chaka surmaisi hänen laistaan nuorta ja kaunista tyttöä. - -"Juokse, Baleka, juokse!" sanoin minä jääden jälkeen. Hän oli melkein -sokea väsymyksestä ja kauhusta ja horjui porttia kohti, huomaamatta -tarkoitustani. Mutta minä istahdin hengittämään, sillä minunhan oli -taisteltava neljää vastaan kuolemaani saakka. Sydämeni löi -haljetakseen, ja veri kohisi korvissani, mutta kun miehet lähenivät, -nousin minä keihäs kädessäni -- jälleen näin punaista häilyvän silmäini -edessä ja pelkoni hävisi. - -Miehet tulivat parittain juosten noin keihäänheiton päässä toisistaan, -mutta ensimmäisestä parista oli toinen noin kuusi askelta edellä -toisesta. Hän hyökkäsi karjaisten minua kohti keihäs ja kilpi koholla. -Minulla ei ollut kilpeä, keihäs vain, mutta olin varuillani ja hän oli -ylimielinen. Odotin, kunnes hän vei keihään taaksepäin iskeäkseen, -mutta samassa minä pudottausin polvilleni ja iskin koko voimallani -ylöspäin hänen kilpensä reunan alapuolelle. Hän iski myös, mutta -ylitseni, keihäänkärki vain hiukan raapaisi olkapäätäni -- näetkös -- -arpi näkyy vielä tänä päivänäkin. Entä minun keihääni? Ah, se osui -paikalleen, keskeltä lävisti. Hän kaatui ja peittyi tomupilveen maassa -keppuroidessaan. Mutta nyt olin aseeton, sillä keveä heittokeihääni -katkesi hänen kaatuessaan, ja minulla oli kädessäni vain lyhyt -varrenpätkä. Ja toinen soturi oli jo kimpussani! Hän näytti suurelta -kuin metsän puu katsahtaessani ylös ja minä menetin toivoni, tunsin -kuolevani ja pimeyden kuilut näyttivät jo aukenevan. Heittäydyin maahan -kätteni ja polvieni varaan ja pyörähdin koko painollani vastustajani -jalkoja vasten sillä seurauksella, että tämä syöksyi suinpäin -tantereeseen, ja ennenkuin hänen kätensä olivat koskettaneet maahan, -olin minä jaloillani. Keihäs oli kirvonnut hänen kädestään. Sieppasin -sen, ja kun hän alkoi nousta, iskin minä sen hänen selkäänsä. Tämä -kaikki tapahtui silmänräpäyksessä, isäni, ja samassa silmänräpäyksessä -hän oli myös kuollut. Sitten minä kiiruhdin tieheni tohtimatta enää -odottaa toisia, sillä olin uupunut ja rohkeuteni oli mennyt. - -Noin sadan askeleen päässä horjui Baleka eteenpäin kädet levällään kuin -henkilö, joka on juonut liian paljon olutta, ja kun tavoitin hänet, oli -hän portista noin neljänkymmenen askeleen päässä. Mutta silloin hänen -voimansa pettivät. Hän vaipui tajutonna maahan ja minä jäin seisomaan -hänen viereensä, ja siihen minut olisi tapettukin, ellei sallimus olisi -säätänyt toisin. Viivyttyään hetkisen kuolleiden toveriensa luona -hyökkäsivät jäljellä olevat kaksi soturia minua kohti suunniltaan -raivosta. Mutta samassa aukeni portti, ja joukko sotureita syöksyi ulos -raastaen mukanaan vankia. Heidän perässään kulki eräs roteva mies, -jolla oli leopardinnahka hartioillaan, nauraen, ja häntä seurasi viisi -tahi kuusi neuvonantajaa, joilla kaikilla oli kiiltävä rengas pään -ympärillä. Joukko sotureita päätti kulkueen. - -Soturit huomasivat heti, että tappo oli tekeillä, ja ehdättivät -paikalle juuri kun vainoojamme tavoittivat meidät. - -"Keitä olette te, jotka rohkenette tappaa Elefantin asunnon portilla?" -huudahtivat soturit. "Täällä on vain Elefantilla oikeus tappaa!" - -"Olemme Makedaman miehiä", vastasivat ahdistajamme, "ja ajamme takaa -näitä pahantekijöitä, jotka ovat tehneet kotonamme paljon pahaa ja -murhiakin. Katso! Äsken he surmasivat kaksi toveriamme ja toisia viruu -hengettöminä pitkin tietä. Salli meidän tappaa heidät." - -"Kysy Elefantilta", vastasi soturi, "ja pyydä samalla, ettei sinuakin -tapettaisi." - -Tuo roteva päällikkö kuuli sanat ja astui lähemmäksi huomaten veren. -Hän oli harvinaisen pitkä ja ryhdikäs, vaikka oli iältään aivan nuori -vielä. Hän oli päätään pitempi kaikkia muita ja hänen rintansa oli yhtä -leveä kuin kaksi tavallisen miehen rintaa yhteensä. Kasvot olivat -kauniit ja tuimat, ja kun hän vihastui, säkenöivät hänen silmänsä kuin -nuotiosta temmattu kekäle. - -"Keitä ovat nämä, jotka uskaltavat panna pölyn pilveilemään porttieni -edessä?" kysyi hän kulmiaan rypistäen. - -"Oi Chaka, oi Elefantti!" vastasi joukon johtaja kumartaen melkein -maahan saakka, "nämä vieraat soturit sanovat, että nuo ovat -pahantekijöitä, joita tappamaan heidät on lähetetty." - -"Hyvä!" sanoi hän. "Pahantekijät tapettakoon!" - -"Me kiitämme sinua, oi suuri päällikkö!" sanoivat heimolaiseni, jotka -olivat tulleet meitä tappamaan. - -"Kuulitte sanani", vastasi hän, ja lisäsi soturien johtajan puoleen -kääntyen: "Kun he ovat surmanneet pahantekijät, puhkaise heidän -silmänsä ja käännä heidät aavikolle kotiinsa pyrkimään, koska he ovat -rohjenneet kohottaa keihäänsä zulujen porteilla. Kaikukoon -ylistyksenne, lapseni!" Ja hän purskahti nauruun soturien mutistessa: -"Ou! hän on viisas, hän on suuri, ja hänen tuomionsa on kirkas ja -kaamea kuin aurinko!" - -Mutta heimolaiseni huusivat pelosta, sillä he eivät pyytäneet -tämänkaltaista oikeutta. - -"Katkaise heidän kielensäkin", sanoi Chaka. "Mitä? Täytyykö zulumaan -sietää tuommoista meteliä? Ei kuunaan! Tuostahan karjakin säikähtyy ja -lehmät synnyttävät keskosia. Toimeen, te mustat lurjukset! Tuossa on -tyttö. Hän on tajuton ja avuton. Tappakaa hänet. Mitä? Epäröittekö? No, -jos haluatte asiaa ajatella, niin annan teille miettimisen aikaa. -Voidelkaa nuo miehet hunajalla ja sitokaa heidät muurahaispesään; -huomenna he varmasti tietävät, mitä he tahtovat. Mutta tappakaa ensin -nuo kaahatut sakaalit", ja hän viittasi minuun ja Balekaan. "He -näyttävät väsyneiltä ja haluavat varmaankin levätä." - -Siihen saakka olin ollut vaiti, mutta nyt puhuin, sillä soturit -lähestyivät. - -"Oi Chaka!" huudahdin minä. "Olen Mopo ja tämä on sisareni Baleka." - -Vaikenin ja kaikki läsnäolijat purskahtivat nauruun. - -"Hyvä on, Mopo ja sisaresi Baleka", sanoi Chaka julmasti. "Hyvää -huomenta, Mopo ja Baleka, ja -- hyvää yötä myöskin!" - -"Oi Chaka!" keskeytin minä. "Olen Mopo, Makedaman, langenien heimon -päällikön poika, sama, joka antoi sinulle kerran kauan sitten vettä -juodaksesi, kun olimme molemmat vielä pieniä. Silloin pyysit minua -tulemaan luoksesi, kun olit kasvanut suureksi, ja vannoit suojelevasi -minua etkä tekeväsi minulle mitään pahaa. Olen tullut sisareni -mukanani, ja nyt pyydän, ettet riko kauan sitten antamaasi lupausta." - -Puhuessani Chakan kasvojen ilme muuttui ja hän kuunteli tarkasti kuin -mies, joka pitää kättään korvan takana. "Tuo ei ole valetta", lausui -hän sitten. "Tervetuloa, Mopo! Saat olla koira majassani ja syödä -kädestäni. Mutta sisarestasi en maininnut mitään. Miksi en -antaisi tappaa häntä, kun vannoin tuhoavani koko heimosi sinua -lukuunottamatta?" - -"Koska hän on liian kaunis tapettavaksi, oi päällikkö!" vastasin minä -rohkeasti, "ja koska rakastan häntä. Suo minulle se armonosoitus, että -säästät hänet." - -"Kääntäkää tyttö selälleen", sanoi Chaka. Ja soturit tekivät niin, -jolloin hänen kasvonsa tulivat näkyviin. - -"Et nytkään valehdellut, Makedaman poika", sanoi päällikkö. "Suostun -pyyntöösi. Maatkoon hänkin suojassani ja luettakoon hänet sisarieni -joukkoon. Kerro nyt tarinasi, mutta puhu totta." - -Istahdin maahan ja kerroin hänelle kaikki, eikä hän kyllästynyt -kuuntelemaan. Kun olin lopettanut, sanoi hän vain pahoittelevansa, että -Koos-koirani oli saanut surmansa. Jos koira olisi vielä elänyt, olisi -hän pannut sen isäni Makedaman majan harjalle, ja tehnyt siitä -langenien heimon päällikön. - -Sitten hän sanoi soturien johtajalle: "Peruutan sanani. Älköön noita -langenisotureita silvottako. Toinen kuolkoon ja toinen menköön -tiehensä. Kas tässä", hän viittasi mieheen, jonka soturit olivat -raastaneet portista ulos, "kas tässä, Mopo, on mies, joka on osoittanut -olevansa pelkuri. Eilen hävitettiin käskystäni eräs heittiöiden kylä -- -ehkä te molemmat näitte sen kulkiessanne. Tämä ja kolme muuta -ahdistivat erästä soturia, joka puolusti vaimoaan ja lapsiaan. Tämä -koira pelkäsi kohdata häntä silmä silmää vasten, surmasi hänet -heittokeihäällä ja tappoi sitten vaimon. Mitäpä siitä, mutta hänen -olisi pitänyt taistella kuin mies silmä silmää vasten. Nyt suon hänelle -sen kunnian. Hänen täytyy tapella kuolemaan saakka toisen kanssa noista -heimolais-sioistasi." Ja hän viittasi keihäällään isäni miehiin. "Sitä, -joka jää eloon, ajetaan takaa, kuten sinua on ajettu. Toisen sian -lähetän kotiinsa viemään heimollesi terveiseni. Valitkaa, Makedaman -lapset, kumpi teistä tahtoo elää." - -Nyt sattui niin, että nuo miehet olivat veljekset ja rakastivat -toisiaan, ja molemmat olivat halukkaat kuolemaan toisensa puolesta. -Sentähden astuivat molemmat esiin sanoen tahtovansa tapella zulun -kanssa. - -"Mitä, onko sioillakin kunniantuntoa?" sanoi Chaka. "Sittenpä ratkaisen -itse asian. Näette tämän keihään? Heitän sen ilmaan: jos se putoaa -terälleen, on pitempi mies vapaa, ja jos se putoaa varrelleen, jääköön -lyhyempi eloon. Kas niin!" Ja hän heitti tuon pienen keihään ilmaan -pannen sen kiivaasti kieppumaan. Kaikki katselivat kuinka se pyöri ja -putosi. Terä kosketti ensin maahan. - -"Tule tänne", sanoi Chaka veljeksistä pitemmälle. "Kiiruhda -takaisin Makedaman luo ja sano hänelle näin: 'Näin sanoo Chaka, -Zulu-ka-Malandelan leijona. Vuosia sitten kieltäytyi heimosi antamasta -minulle maitoa. Tänään ulvoo poikasi Mopon koira majasi katolla.' -Mene!" - -Mies kääntyi puristamaan veljensä kättä, katsahti minuun kulmiaan -rypistäen ja lähti viemään noita pahaaennustavia terveisiä. - -Silloin Chaka kääntyi zulun ja viimeisen ahdistajani puoleen ja käski -heidän tapella. Tervehdittyään päällikköä raikuvin huudoin he -hyökkäsivät toistensa kimppuun ja raivoisa taistelu alkoi, joka loppui -siten, että heimolaiseni voitti zulun. Mutta niin pian kuin hän oli -ehtinyt hiukan hengähtää, hänen täytyi lähteä juoksemaan henkensä -edestä viisi valikoitua juoksijaa kintereillään. - -Mutta mies voitti heidätkin; hän mutkitteli sinne tänne jättäen -vainoojat pian jälkeensä ja pelastui. Tulos ei suututtanut Chakaa -lainkaan, ja minä luulen, että hän oli käskenyt miestensä juosta -hitaasti. Chakan julmassa sydämessä oli vain yksi hyvä ominaisuus: hän -tahtoi aina pelastaa urhoollisen miehen hengen, jos se vain kävi päinsä -hänen tarvitsematta rikkoa sanaansa. Omasta puolestani olin iloinen, -että heimolaiseni surmasi miehen, joka oli tappanut tuon kylässä joen -toisella puolella tapaamamme kuolevan naisen lapset. - - - - -V. - -MOPOSTA TULEE KUNINKAAN LÄÄKÄRI. - - -Näin, isäni, saavuimme minä Mopo ja sisareni Baleka Chakan, -zululeijonan, luo. Olen kertonut nämä tapaukset sentähden niin tarkoin, -että ne kuuluvat erottamattomasti kertomukseeni kansani kohtalosta. -Saamme nähdä näiden tapausten välittömänä seurauksena olevan, että -Umslopogaas Bulalio, teurastaja, ja Nada-kaunotar, joiden lemmentarina -myös sisältyy kertomukseeni, syntyivät maailmaan -- ne olivat kuin -siemen, josta kasvaa suuri puu. Sillä Nada oli tyttäreni eikä -Umslopogaas, vaikka vain harvat tiesivät sen, ollut kukaan muu kuin -Chakan poika, sisareni Balekan synnyttämä. - -Kun Baleka oli tointunut pakomme aiheuttamasta uupumuksesta ja hänen -kauneutensa oli palautunut entiselleen, otti Chaka hänet vaimokseen -- -"sisarekseen," kuten hän heitä nimitti. Minut hän otti lääkärikseen, -_izinyangakseen_, joita oli jo ennestään suuri joukko, ja taitoni -miellytti häntä niin, että minusta tuli vihdoin hänen ylilääkärinsä. -Tämä oli jo mahtava asema, jossa minulle karttui vuosien kuluessa -paljon karjaa ja vaimoja, mutta se oli myös vaarallinen. Kun nousin -aamulla terveenä ja reippaana, en voinut milloinkaan tietää, makaisinko -illalla verissäni ja kankeana. - -Chaka surmasi paljon lääkäreitä; tekivätpä nämä työnsä kuinka -kunnollisesti hyvänsä, surmattiin heidät kuitenkin viimein. Useinhan -sattui, että kuningas tunsi itsensä sairaaksi tahi masentuneeksi, -jolloin nuo heittiöt, jotka olivat parannelleet häntä, saivat maistaa -keihästä tahi kidutusta! Mutta minä selvisin aina taitavuuteni avulla, -ja sitten minua suojeli myös tuo vala, jonka Chaka oli lapsena minulle -vannonut. Ja asiat kehittyivät vihdoin sille kannalle, että minä -seurasin kuningasta kaikkialle. Majani oli hänen majansa lähellä, -istuin neuvotteluissa hänen takanaan ja taistelussa olin aina hänen -läheisyydessään. - -Ah, niitä taisteluja -- niitä taisteluja! Silloin osasimme tapella, -isäni! Tuhansittain korppikotkia ja laumoittain hyenoita saattoi -silloin seurailla rykmenttejämme, eikä yhdenkään tarvinnut poistua -nälissään. En voi milloinkaan unhottaa ensimmäistä taistelua, jolloin -seisoin Chakan vieressä. Se tapahtui heti sen jälkeen, kun hän oli -rakentanut suuren kaupunkinsa Umhlatuzen etelärannalle. Zwide-niminen -päällikkö ahdisti silloin kolmannen kerran kilpailijaansa Chakaa, joka -samosi häntä vastaan kymmenen täysilukuisen rykmentin kanssa, joilla -oli ensi kerran aseina lyhyet pistokeihäät. - -Asema oli tämmöinen: pitkällä matalahkolla rinteellä meidän edessämme -olivat Zwiden rykmentit, joita oli seitsemäntoista, koko näköpiiri oli -mustana sotureita, ja niiden töyhdöt täyttivät ilman kuin lumi. Me -olimme myös erään kukkulan rinteellä ja välillämme oli laakso, jonka -läpi virtasi pieni joki. Koko yön pilkottivat tulet laakson poikki, ja -sotureiden laulu kajahteli rinteiltä, ja kun harmaja aamu sarasti ja -härät alkoivat ammua, nousivat rykmentit keihäsvuoteiltaan; soturit -hyppäsivät ylös ja ravistivat kasteen hiuksistaan ja kilvistään -- -niin! he nousivat! he olivat valmiit iloiseen kuolemaan. Rykmentti -toisensa jälkeen järjestäytyi taisteluun. - -Nuo lukemattomat keihäät, joita oli kuin tähtiä taivaalla, muodostivat -valtavan vyön, ja kuin tähdet ne kimaltelivat ja välähtelivät. -Aamutuuli virisi ja hyväili niitä ja soturien töyhdöt huojuivat -tuulessa kuin lainehtiva viljapelto, sotureiden, jotka olivat kypsät -keihäälle. Aurinko nousi kukkulan takaa ja loi punertavan valonsa -punaisille kiiville punaten taistelukentänkin, ja päälliköiden töyhdöt -olivat kuin taivaan veressä kastetut. He tiesivät, mitä se merkitsi, he -näkivät tuon kuolon enteen, mutta ah, he vain nauroivat ilosta -ajatellessaan alkavaa taistelua. Mitäpä kuolemasta? Eikö ollut suloista -saada kuolla keihäiden iskujen sadellessa? Mitäpä kuolemasta? Eikö -ollut ihanaa kuolla kuninkaan edestä? Kuolemalla voitto saavutetaan. -Illalla on voitto oleva heidän morsiamensa ja ah, hänen povensa on -hurmaava. - -Kuule! Sotalaulu, _ingomo_, joka voimallaan huumaa miesten mielen, -alkaa kaikua vasemmalta ja vyöryy rykmentistä toiseen kasvaen koko -ajan, kunnes se jyrisee ukkosena: - - Valmiit olemme kuolemaan, me kuninkaamme lapset, - Sinä olet myöskin meikäläinen! - Olemme zuluja, Leijonamme lapsia, - Mitä! Vapisetko? - -Samassa nähtiin Chakan kulkevan tarkastellen rivejä pitkin -paälliköidensä, ylimystensä ja minun seuraamana. Hän muistutti -käydessään suurta hirveä ja hänen katseensa ennusti kuolemaa, hänen -nuuskiessaan ilmaa kuin suurta tappoa vainuava hirvi. Hän kohotti -keihäänsä ja kaikkialla tuli hiljaista, laulun kaiku vain kiiriskeli -vielä rinteillä. - -"Missä ovat Zwiden lapset?" huusi hän ja hänen äänensä kajahti kuin -härän mylvinä. - -"Tuolla, isä", vastasivat rykmentit ja jokainen keihäs osoitti laakson -poikki. - -"He eivät tule", huusi hän jälleen. "Pitääkö meidän istua tässä -odottamassa, kunnes tulemme vanhoiksi?" - -"Ei, isä", vastattiin. "Hyökätkäämme!" - -"Umkandhlun rykmentti astukoon esiin!" huusi hän kolmannen kerran ja -samassa syöksähtivät Umkandhlun rykmentin mustat kilvet rivistöstä. - -"Menkää, lapseni!" huusi Chaka. "Vihollinen on tuolla. Menkää älkääkä -enää palatko!" - -"Kuulemme, isä!" vastasivat soturit yhteen ääneen ja hyökkäsivät -rinnettä alas kuin suunnaton lauma terässarvisia villieläimiä. - -He syöksyivät joen poikki ja Zwiden joukot havahtuivat. Riveistä kuului -huudahduksia, ja keihäiden kärkien kimmeltävät rivit välähtivät. - -Ou! ne tulevat! Ou, joukot ovat iskeneet yhteen! Kuule kilpien jymyä! -Kuule taistelun melskettä! - -Rivit huojuvat. Umkandhlun rykmentti väistyy -- pakenee! Soturit -syöksyvät takaisin joen poikki -- puolet rykmenttiä on kaatunut. -Riveistämme kohoaa raivokas huuto, mutta Chaka vain hymyilee. - -"Rivit auki! Rivit auki!" huutaa hän. "Tilaa Umkandhlun tytöille!" Ja -soturit menevät maahanluoduin katsein rintamamme taakse. - -Nyt hän kuiskaa jotakin ylimyksille. Nämä kiiruhtavat tiehensä, sanovat -sanan Menziva-kenraalille ja päälliköille ja samassa hyökkää kaksi -rykmenttiä suoraan rinnettä alas, kaksi rykmenttiä kiiruhtaa oikealle -ja kaksi vasemmalle. Mutta Chaka jää kukkulalle kolmen jäljelläolevan -rykmentin kanssa. Jälleen iskevät kilvet jymisten toisiaan vasten. Ah! -nuo ovat urhoja: he tappelevat eivätkä pakene. Rykmentti toisensa -jälkeen iskee heidän kimppuunsa, mutta he eivät väisty. Heitä kaatuu -sadoittain, tuhansittain, mutta ei ainoakaan soturi näytä viholliselle -selkäänsä, ja jokainen kaatuneemme maksaa viholliselle pari miestä. -_Wow!_ isäni, nuo rykmentit tuhoutuivat viimeiseen mieheen. Niiden -soturithan olivat tosin vain nuorukaisia, mutta ne olivat Chakan -lapsia. Menziva oli hautautunut soturiensa ruumiiden alle. Semmoisia -miehiä ei ole enää. Ne ovat kaikki kuolleet. - -Mutta Chaka odottaa vieläkin. Hän katselee pohjoiseen ja etelään. Ja -katso! Puiden välissä välähtelee keihäitä. Rykmenttimme hyökkäävät -vihollisen sivustoja vastaan. He tappavat ja heitä tapetaan, mutta -Zwiden soturit ovat urhoollisia ja niitä on paljon, ja me olemme joutua -tappiolle. - -Silloin lausuu Chaka ratkaisevan sanan. Päälliköt kuuntelivat ja -soturit kurkottivat päitään kuullakseen. - -Vihdoinkin on kajahtanut huuto: "_Eteenpäin Zulu-kansan lapset_!" - -Sotahuutomme jymisee ukkosena, maa vavahtelee jalkojen poljennasta, -keihäät välähtelevät, töyhdöt taipuvat, ja kuin myrskypilvi, kuin joki, -joka syöksyy äyräidensä yli, me ryntäämme rinnettä alas vihollisen -kimppuun, joka järjestäytyy meitä kohtaamaan. Samassa on joki -takanamme, ja haavoittuneet toverimme kohottautuvat ryntäilleen ja -heiluttavat meille käsiään. Tallaamme heidät jalkoihimme. Mitäpä -heistä. Eiväthän he voi kuitenkaan enää tapella. Sitten syöksyvät -Zwiden soturit meitä tervehtimään ja me iskemme yhteen kuin kaksi -härkää. Ou! isäni, en tiedä enää mitään, mitä ympärilläni tapahtuu. -Kaikki muuttuu punaiseksi. Sitä taistelua! Sitä taistelua! Pyyhkäisemme -vihollisen tieltämme, ja kun se on tehty, ei heitä enää näy, mutta -rinne on musta ja punainen. Muutamia pääsi pakoon. Menimme heidän -ylitseen kuin riehuva palo; me tuhosimme heidät. Hetkisen kuluttua -pysähdyimme katsomaan, minne vihollinen oli joutunut. Kaikki olivat -kuolleet. Zwiden sotajoukkoa ei ollut enää. Sitten järjestimme rivimme. -Kymmenen rykmenttiä oli nähnyt auringon nousun, kolme rykmenttiä näki -auringon laskevan; loput olivat menneet sinne, jossa ei mikään aurinko -valaise. - -Sellaisia olivat taistelumme Chakan päivinä! - -Kysyt, miten Umkandhlun rykmentin kävi, joka pakeni. Kerronpa sinulle. -Saavuttuamme kotiin käski Chaka tuon rykmentin tarkastukseen ja puhui -sotureille lempeästi, hyvin lempeästi. Hän kiitti heitä palveluksesta -ja sanoi olevan aivan luonnollista, että "tytöt" pyörtyvät verta -nähdessään ja pakenevat majoihinsa turvaa etsimään. Mutta hän ei ollut -pyytänyt heitä tulemaan takaisin ja he olivat kuitenkin tulleet! Mitä -oli hänen nyt siis tehtävä? Ja hän peitti kasvonsa vaippansa liepeellä. -Silloin soturit tappoivat heidät kaikki -- heitä oli pari tuhatta -miestä -- tappoivat pilkaten ja herjaten. - -Siten me silloin pelkureita kohtelimme, isäni. Ja senjälkeen vastasi -yksi zulu viittä muun heimon miestä. Jos häntä vastaan tuli kymmenenkin -vihollista, ei hän lähtenyt pakoon. "Taistella ja kaatua, mutta ei -paeta", oli meidän tunnuslauseemme. Eikä Chakan eläessä sattunut toista -kertaa, että voitettu rykmentti olisi käynyt kuninkaan kaupungin -portista sisälle. - -Tämä taistelu oli vain yksi monesta. Joka kuukausi lähti uusi -sotajoukko kastamaan keihäitään, palaten takaisin harvennein rivein, -mutta tuoden voitonsanoman ja suunnattomasti karjaa mukanaan. Heimo -toisensa jälkeen nöyrtyi, ja niistä, jotka säästyivät tuhoutumasta, -muodostettiin uusia rykmenttejä, niin että vaikka miehiä kaatui -tuhansittain joka kuukausi, armeijamme vain kasvoi. Pian olivat kaikki -muut päälliköt sortuneet. Umsuduka ja Mancengeza kaatuivat. Umzilikazi -pakeni pohjoiseen, ja Matiwane kukistettiin perinpohjin. Sitten me -hyökkäsimme tähän Natalin maahan. Tullessamme ei sen väestön lukumäärää -voitu laskeakaan. Kun lähdimme, saattoi täällä ehkä tavata jonkun -hengen, joka oli kätkeytynyt johonkin piilopaikkaan, mutta siinä oli -kaikki. Kaikki tapettiin -- miehet, naiset ja lapset -- ja koko maa jäi -autioksi. Sitten tuli U'Fakun, amapondo-heimon päällikön, vuoro. Ah, -missä on U'Faku nyt? - -Ja siten sotiminen jatkui, kunnes zulutkin kyllästyivät siihen ja -terävinkin keihäs tylsistyi. - - - - -VI. - -UMSLOPOGAASIN SYNTYMÄ. - - -Chakan pääperiaatteita oli, ettei hän tahtonut lapsia, vaikka hänellä -olikin monta vaimoa. Jokainen lapsi, jonka hänen "sisarensa" hänelle -synnyttivät, surmattiin heti. - -"Mitä se minua hyödyttäisi, Mopo", sanoi hän minulle, "että -kasvattaisin lapsia, jotka suuriksi tultuaan surmaisivat minut? Minua -sanotaan hirmuvaltiaaksi. Sanopas, miten kuolevat päälliköt, joita -sanotaan hirmuvaltiaiksi? Jälkeläistensä surmaamina, eikö niin? Ei, -Mopo, hengestäni huolehdin, ja kun olen mennyt isieni luo, ottakoon -vahvin paikkani ja mahtini!" - -Nyt kävi niin, että vähän aikaa sen jälkeen kuin Chaka oli puhunut -minulle näin, tuli sisareni, Balekan, joka oli nyt kuninkaan vaimo, -synnytyksen hetki, ja samana päivänä synnytti vaimoni Macropha -kaksoiset, ja kahdeksan päivää ennen oli toinen vaimoni, Anadi, -lahjoittanut minulle pojan. Kysyt, isäni, miten tulin menneeksi -naimisiin, kun Chaka oli kieltänyt kaikkia sotureja menemästä -naimisiin, ennenkuin he olivat päässeet keski-ikään ja panneet renkaan -päänsä ympärille täysi-ikäisyyden merkiksi. Kun olin lääkäri, teki hän -minuun nähden poikkeuksen sanoen, että lääkärin oli hyvä tuntea naisten -sairaudet ja osata tarpeen vaatiessa parannella heidän pahaa -luontoaankin. Niinkuin se olisi mahdollista, isäni! - -Kun kuningas kuuli Balekan olevan sairaana, ei hän surmauttanut tätä -heti, sillä hän rakasti hieman Balekaa, vaan lähetti hakemaan minua -käskien minun hoidella sisartani ja synnytyksen tapahduttua tuoda tavan -mukaan lapsen ruumis hänen nähtäväkseen, että hän voisi todeta, oliko -lapsi todellakin kuollut. Kumarsin maahan hänen edessään ja menin -raskain mielin täyttämään hänen käskyään. Olihan Baleka sisareni ja -hänen lapsensa samaa verta kuin minäkin! Mutta niin täytyi kuitenkin -käydä, sillä Chakan kuiskaus oli kuin toisten kuninkaiden ärjähdys, ja -jos rohkenimme olla tottelemattomat, saivat kaikki heimolaisemme -vastata siitä hengellään. Parempi siis antaa yhden lapsen kuolla kuin -kaikkien joutua sakaalein ruoaksi. Pian saavuin kuninkaan vaimojen -asunnolle, nimeltään _emposeni_, ja mainitsin kuninkaan käskyn -vartijoille, jotka päästivät minut portista. Astuin Balekan majaan. -Siellä oli toisia kuninkaan vaimoja, mutta kun he näkivät minut, -nousivat he heti ja poistuivat, sillä olisi ollut lainrikkomus jäädä -majaan minun tultuani sisään. Sitten jäin kahdenkesken sisareni kanssa. - -Hän makasi hiljaa eikä puhunut mitään, mutta poven kohoilusta näin, -että hän itki. - -"Tyynnyhän, pienoiseni", sanoin minä vihdoin; "tuskasi menee pian ohi." - -"Ei", vastasi hän kohottaen kättään, "nyt se vasta alkaakin. Oi, sinä -julma mies! Minä tiedän kyllä miksi tulit. Sinä tulit surmaamaan -lapsen, jonka synnytän." - -"Kuninkaan käsky, vaimo!" - -"Kuninkaan käsky, niin, ja mitä on kuninkaan käsky? Eikö sitten minulla -ole mitään sanomista tässä asiassa?" - -"Lapsi on kuninkaan, vaimo." - -"Lapsi on kuninkaan, mutta minun myös. Täytyykö siis käydä niin, että -pienokaiseni reväistään rinnoiltani ja kuristetaan? Ja sinäkö tämän -tekisit, Mopo? Enkö ole aina rakastanut sinua, Mopo? Enkö paennut -kanssasi heimomme luota, kun pelkäsit isämme kostoa? Tiedätkö, että -pari kuukautta sitten oli kuningas raivoissaan sinulle tuntiessaan -itsensä sairaaksi ja olisi tappanut sinut, ellen olisi puhunut -puolestasi ja muistuttanut häntä valastaan? Ja näin sinä nyt minua -kiität: tulet surmaamaan lapseni, esikoiseni!" - -"Kuninkaan käskystä, vaimo", sanoin minä tuimasti, mutta sydämeni oli -pakahtumaisillaan. - -Sitten ei Baleka sanonut enää mitään, vaan kääntyi seinään päin itkien -ja valittaen sydäntäsärkevästi. - -Hänen itkiessään kuulin askeleita majan ulkopuolelta ja samassa -oviaukko pimeni; eräs nainen astui sisään. Käännyin katsomaan, kuka -tulija oli, ja heittäydyin maahan, sillä edessäni seisoi Unandi, -kuninkaan äiti, jota sanottiin "Taivaiden äidiksi", sama nainen, jolle -äitini oli kieltäytynyt antamasta maitoa. - -"Terve, oi Taivaiden äiti!" sanoin minä. - -"Terve sinulle, Mopo", vastasi hän. "Sano, miksi Baleka itkee? -Senkötähden, että nyt on hänen vuoronsa kärsiä naisen tuskat?" - -"Kysy häneltä itseltään, oi suuri valtiatar", vastasin minä. - -Silloin virkkoi Baleka: "Itken sentähden, oi kuninkaan äiti, että tuo -mies, joka on veljeni, on tullut hänen käskystään, joka on minun -herrani ja sinun poikasi, murhaamaan hänet, jonka synnytän. Puhu -puolestani, oi sinä, jonka rinnat ovat imettäneet! Sinun poikaasi ei -surmattu syntyessään." - -"Ehkä olisi ollut parempi, että hänet olisi surmattu, Baleka", vastasi -Unandi; "silloinpa olisi moni mies, joka on kuollut, vielä elossa." - -"Lapsena hän ainakin oli hyvä ja hellä, niin että sinä saatoit häntä -rakastaa, zulujen äiti." - -"Ei, Baleka! Pienenä hän puri rintojani ja repi hiuksiani; hän oli jo -silloin kaltaisensa." - -"Mutta hänen lapsensa voi olla erilainen. Taivaiden äiti! Ajattelehan, -sinulla ei ole ainoatakaan pojanpoikaa vanhuutesi ilona. Tahdotko siis -nähdä sukupuusi kokonaan kuihtuvan? Kuningas, meidän herramme, käy -alituisesti sotia. Hän voi kaatua. Entä sitten?" - -"Senzangaconan sukupuu viheriöitsee sittenkin. Onhan kuninkaalla -veljiä!" - -"Ne eivät ole sinun vertasi, äiti. Mitä? Etkö kuule, etkö ymmärrä -sanojani? Sitten vetoan naisena sinun naisensydämeesi. Pelasta lapseni -tahi tapa minut lapseni keralla!" - -Silloin Unandin sydän heltyi ja liikutuksen kyyneleet kohosivat hänen -silmiinsä. - -"Voisiko se jotenkin käydä päinsä, Mopo?" kysyi hän. "Kuninkaan täytyy -nähdä kuollut lapsi, ja jos hän rupeaa epäilemään jotakin vilppiä, niin -sinä tunnet Chakan sydämen ja tiedät, missä me saamme huomenna levätä. -Täällä on kaisloillakin korvat." - -"Eikö Zulu-maassa olekaan toisia vastasyntyneitä lapsia?" kysyi Baleka -kuiskaavalla äänellä, joka kuulosti käärmeen sähinältä. "Kuule, Mopo! -Eikö sinunkin vaimosi ole nyt samassa vaivassa? Kuule, Taivaiden äiti, -ja kuule sinäkin, veljeni, mitä nyt sanon. Älkää leikitelkö kanssani -tässä asiassa. Pelastan lapseni tahi tuhoan teidät molemmat. Sanon -kuninkaalle teidän kummankin tulleen luokseni ja kertoneen minulle -salaliitosta, jonka olitte suunnitelleet pelastaaksenne lapsen ja -surmataksenne kuninkaan. Nyt valitkaa ja joutuin!" - -Hän vaipui vuoteelleen ja me katselimme vaiti ollen toisiamme. Sitten -Unandi lausui: - -"Anna minulle kätesi, Mopo, ja vanno, ettet ilmaise tätä salaisuuttamme -kenellekään kuolevaiselle, minkä valan minäkin sinulle vannon. Kerran -ehkä valkenee päivä, jolloin tuo lapsi, joka ei ole vielä nähnyt päivän -valoa, hallitsee kuninkaana Zulu-maata, ja silloin hän korvaa -uskollisuutesi tekemällä sinusta maan mahtavimman miehen, kuninkaan -lemmikin ja kuninkaan neuvonantajan. Mutta jos rikot valasi, niin -muista, etten kuole yksinäni!" - -"Minä vannon, oi Taivaiden äiti", vastasin minä. - -"Hyvä on, Makedaman poika." - -"Hyvä on, veljeni", sanoi Baleka. "Mene nyt ja tee nopeasti, mitä sinun -on tehtävä, sillä vaivojeni hetki lähestyy. Mene tietäen, että olen -säälimätön, ellet onnistu; saatan sinut kuolemaan vaikkapa oman henkeni -uhallakin!" - -Minä lähdin. "Minne matka?" kysyi portin vahti. - -"Lääkeaineitani hakemaan, kuninkaan mies", vastasin minä. - -Niin sanoin, mutta oi -- sydämeni oli raskas ja olin päättänyt -- paeta -kauas Zulu-maasta. En voinut enkä tohtinut tehdä mitä minulta -vaadittiin. Mitä! Täytyikö minun surmata oma lapseni voidakseni -pelastaa Balekan pienokaisen, ja täytyikö minun olla kuninkaalle -uppiniskainen pelastamalla pimeyteen tuomittu lapsonen katselemaan -auringon kirkkautta? Ei, päätin paeta, jättää kaikki ja piiloutua -jonkun kaukaisen heimon keskuuteen, jossa voisin jälleen ruveta -elämään. Täällä en voinut olla; Chakan varjossa vaani vain kuolema. - -Saavuin majoilleni ja kuulin, että Macropha oli synnyttänyt kaksoiset. -Käskin kaikkien poistua paitsi toisen vaimoni Anadin, joka oli -kahdeksan päivää sitten lahjoittanut minulle pojan. Kaksoisista oli -toinen -- poikalapsi -- syntynyt kuolleena. Toinen oli tyttö, sama, -jota sittemmin sanottiin Nada-kaunottareksi ja Nada Liljankukaksi. Eräs -ajatus pälkähti päähäni. Olin keksinyt pelastuksen tien. - -"Anna poika minulle", sanoin minä Anadille. "Hän ei ole kuollut. Vien -hänet kaupungin ulkopuolelle ja herätän hänet keinoillani henkiin." - -"Ei tarvitse -- lapsi on kuollut", sanoi Anadi. - -"Poika tänne, vaimo!" tiuskaisin minä, ja hän ojensi minulle ruumiin, -jonka sovitin ruohosta palmikoituun mattoon käärittyyn lääkemyttyyni. - -"Älä laske ketään sisään, ennenkuin olen palannut, äläkä puhu sanaakaan -tästä kuolleelta näyttävästä lapsesta. Jos päästät jonkun sisään tahi -lörpöttelet sanankaan, niin lääkkeeni eivät vaikuta ja lapsi jää -todellakin hengettömäksi." - -Lähdin jättäen naiset hämmästyksen valtaan, sillä meillä ei ole tapana -pitää niin kovin tarkkaa lukua toisen kaksoisen hyvinvoinnista, kunhan -toinen vain jää eloon. Juoksin nopeasti _emposenin_ portille. - -"Tuon lääkkeitä, kuninkaan miehet!" huusin vahdeille. - -"Astu sisään", vastattiin. - -Menin portista ja kiiruhdin Balekan majaan, jossa Unandi ja sisareni -olivat kahdenkesken. - -"Lapsi on syntynyt", sanoi kuninkaan äiti. "Katso, Mopo, Makedaman -poika." - -Kumarruin katsomaan ja näin kookkaan poikalapsen, jonka suuret mustat -silmät olivat aivan Chaka-kuninkaan silmäin kaltaiset. Unandi katsoi -minuun kuiskaten: "Missä se on?" - -Avasin maton ja otin kuolleen lapsen lääkemytystä silmäillen koko ajan -pelokkaasti ympärilleni. - -"Antakaa nyt elävä lapsi minulle", kuiskasin minä vuorostani. - -Lapsi ojennettiin minulle ja minä hieroin erästä huumaavaa rohtoa sen -kieleen tarkoituksella, että se olisi hiljaa ja liikkumattomana. Tuolla -rohdolla on nimittäin se ominaisuus, että henkilö, jonka kielelle sitä -pannaan, menee joksikin ajaksi aivan tiedottomaksi. Sitten kätkin -lapsen lääkemyttyyni ja kiedoin maton ympärille. Mutta kuolleena -syntyneen kaulan ympärille minä vedin kireälle lujan kuitusilmukan -ikäänkuin olisin kuristanut lapsen ja käärin ruumiin matonpalaseen. -Sitten sanoin Balekalle: - -"Vaimo ja sinä myös, Taivaiden äiti, olen täyttänyt pyyntönne, mutta -tietäkää, että tämä teko koituu ennemmin tahi myöhemmin monen -kuolemaksi. Vaietkaa kuin hauta, sillä kuoleman kita on auki teille -molemmille!" - -Poistuin jälleen kantaen oikeassa kädessäni kääröä, jossa kuollut lapsi -oli. Mutta lääkemytyn, johon olin kätkenyt elävän lapsen, kiinnitin -selkääni. Kun tulin portille, näytin sanaakaan sanomatta vahdille, mitä -oikeassa kädessä kantamani käärö sisälsi. - -"Hyvä on", sanoivat he päätään nyökäyttäen. Astuin ulos hyvilläni, että -kaikki oli käynyt niin hyvin, mutta iloni loppui lyhyeen, sillä portin -ulkopuolella kohtasin kolme kuninkaan lähettiä. - -"Terve, Makedaman poika!" sanoivat he. "Kuningas käskee sinun heti -saapua hänen luokseen." - -"Hyvä on", vastasin minä. "Tulen heti, mutta ensin pistäydyn kotonani -katsomassa, miten vaimoni Macrophan laita on. Tässä on se, jonka -kuningas haluaa nähdä", ja minä näytin heille kuolleen lapsen. -"Voittehan viedä ruumiin hänen nähtäväkseen, jos tahdotte." - -"Kuninkaan käsky ei kuulu niin, Mopo", sanoivat he. "Hänen käskynsä on, -että sinun on heti oltava hänen luonaan." - -Rohkeuteni lannistui, ja vereni aivan jähmettyi kauhusta. Kuninkailla -on monta korvaa. Olisiko hän voinut kuulla? Ja kuinka rohkenisin astua -Leijonan eteen kantaen hänen elävää lastansa myttyyni kätkettynä? Mutta -jos vapisin, olin mennyttä, jos näytin pelkoni, olin mennyttä, ja jos -olin tottelematon, olin mennyttä. - -"Menkäämme", sanoin minä, ja me kiiruhdimme kuninkaan portille. - -Päivä oli kulunut iltaan, ja Chaka istui pihamaalla majansa edessä. -Heittäydyin polvilleni hänen eteensä huudahtaen kuninkaallisen -tervehdyksen _bayéte!_ "Nouse, Makedaman poika!" sanoi hän. - -"En rohkene nousta, oi zulujen leijona", vastasin minä, "ennenkuin olet -antanut minulle anteeksi, sillä kuninkaallinen veri punaa käsiäni." - -"Missä se on?" kysyi hän. - -Osoitin mattoa. - -"Näytä tänne." - -Minä avasin maton, ja hän katsoi lasta ja nauroi ääneen. - -"Hänestä olisi voinut tulla kuningas", sanoi hän viitaten erästä -neuvonanatajaa viemään ruumiin pois. "Mopo, olet tappanut olennon, -josta olisi voinut tulla kuningas. Eikö sinua peloita?" - -"Ei, oi Musta", vastasin minä. "Lapsi kuoli kuninkaan käskystä." - -"Istu ja jutelkaamme hiukan", sanoi Chaka, sillä hän oli hyvällä -päällä. "Huomenna saat viisi härkää palkaksesi; valitse ne -kuninkaallisesta karjasta." - -"Kuningas on hyvä; hän näkee, että vyöni on vedetty kireälle; hän -tyydyttää nälkäni. Suvaitseeko kuningas minun poistua? Vaimoni on -vaivassa, ja haluan mennä häntä katsomaan." - -"Ei, viivy hetkinen; sano, miten Baleka-sisaremme voipi?" - -"Hyvin." - -"Itkikö hän, kun otit lapsen häneltä?" - -"Ei, hän ei itkenyt. Hän sanoi: 'Herrani tahto on minunkin tahtoni.'" - -"Hyvä on! Olisipa hän vain itkenyt, niin olisin tappanut hänetkin. Kuka -oli hänen luonaan?" - -"Taivaiden äiti.." - -Chakan otsa synkistyi. "Unandiko, minun äitini? Mitä hänellä oli siellä -tekemistä? Vannonpa totisesti, vaikka hän onkin äitini -- jos -aavistaisin" -- ja hän vaikeni. - -"Sano, mitä sinulla on tuossa?" kysyi hän osoittaen pienellä -keihäällään selkääni kiinnitettyä myttyä. - -"Lääketarpeita, kuningas." - -"Siinähän on kylliksi vaikka koko rykmentille. Avaa matto ja anna minun -katsella vehkeitäsi." - -Sanon sinulle, isäni, että luitteni ydin suli kauhusta, sillä minä -pelkäsin, ettei hän voisi olla näkemättä lasta; jos mytty aukaistaisiin -ja silloin -- - -"Se on noiduttu, _tagati_, oi kuningas. Ei ole hyvä katsella -sellaista." - -"Avaa!" tiuskaisi hän. "Mitä! Enkö minä voisi katsella sellaista, jota -minun täytyy nielläkin, minä, joka olen kaikkien lääkärein päämies?" - -"Kuolema on kuninkaan lääke", vastasin minä irroittaen mytyn selästäni -ja laskien sen maahan aitauksen varjoon niin kauas kuin suinkin tohdin. -Sitten kumarruin ja irroitin siteet tuskan hien valuessa kasvoilleni ja -sokaistessa silmäni kuin kyyneleet. Mitä tekisin, jos hän huomaisi -lapsen? Entä, jos lapsi heräisi ja alkaisi parkua? Sieppaisin keihään -hänen kädestään ja iskisin hänet kuoliaaksi! Niin, minä surmaisin -kuninkaan ja sitten itseni! Matto oli avattu ja siinä olevat -lääkelehdet ja -juuret näkyivät selvästi; tajuton lapsi oli niiden alla -sammaliin peitettynä. - -"Inhoittavaa törkyä", sanoi kuningas pistäen nuuskaa nenäänsä. -"Katsohan, Mopo, miten tarkka käteni on! Kas tuossa sinun -lääkkeillesi!" ja hän kohotti keihäänsä ja iski sen mytyn läpi. Mutta -juuri kun hän iski, sai suojelushenkeni hänet aivastamaan, minkä -vaikutuksesta keihäs sattui mytyn laitaan, koskematta lapseen. - -"Taivas kuningasta siunatkoon!" sanoin minä tavan mukaan. - -"Kiitos, Mopo, enne on hyvä", vastasi hän. "Ja nyt poistu! Noudata -neuvoani: tapa lapsesi kuten minä, niin ne eivät tuota sinulle -murhetta. On parasta hukuttaa leijonan penikat." - -Käärin myttyni kokoon -- lujasti, vaikka käteni vapisivatkin. Oh, jos -lapsi heräisi ja alkaisi parkua. Olin valmis. Nousin ja tervehdin -kuningasta. Sitten lähdin, mutta olin tuskin päässyt _intukunlan_ -- -kuninkaan asunnon -- porttien ulkopuolelle, kun lapsi alkoi vikistä -mytyssä. Entä, jos se olisi sattunut minuuttia aikaisemmin! - -"Mitä!" virkkoi eräs soturi ohi kulkiessani, "oletko kätkenyt -koiranpenikan moochasi alle, Mopo?" - -En vastannut mitään, vaan kiiruhdin juoksujalkaa kotiin. Majassani ei -ollut muita kuin molemmat vaimoni. - -"Olen virvoittanut lapsen henkiin, vaimot", sanoin minä avatessani -myttyä. - -Anadi otti pojan ja tarkasteli sitä. - -"Hän näyttää suuremmalta kuin ennen", sanoi hän. - -"Elämän henki on täyttänyt ja paisuttanut hänet", vastasin minä. - -"Hänen silmänsä eivät ole sellaiset kuin ne olivat", sanoi Anadi. "Nyt -ne ovat suuret ja mustat ja aivan kuninkaan silmäin näköiset." - -"Henkeni katsoi häntä silmiin tehden ne kauniiksi", vastasin. - -"Tällä lapsella on syntymämerkki reidessään", sanoi Anadi kolmannen -kerran. "Pojalla, jonka annoin sinulle, ei ollut mitään merkkiä." - -"Lääkkeeni poltti hiukan." - -"Tämä ei ole sama lapsi", sanoi Anadi synkästi. "Tämä on vaihdokas, -joka tuottaa vain onnettomuutta majaamme." - -Silloin minä raivostuin ja laskettelin synkkiä kirouksia, sillä minä -käsitin, että tuon naisen kieli saattaisi meidät kaikki surman suuhun, -ellen saisi häntä vaikenemaan. - -"Vaiti, haaska!" karjaisin minä. "Miten sinä rohkenet ilmaista -tuommoisia valheellisen sydämesi julkeita ajatuksia? Tahdotko saattaa -kirouksen päällemme? Tahdotko tehdä meidät kaikki kuninkaan keihään -ruoaksi? Sanohan kerran vielä samoin, niin minä istutan sinut -noitapiirin keskelle, ja silloin -- silloin on _ingomboco_ todistava, -että olet noita!" - -Niin riehuin ja uhkasin valmistaa hänelle hirveän kuoleman, kunnes hän -vihdoin pelästyi ja heittäytyi jalkojeni juureen rukoillen armoa ja -anteeksiantoa. Mutta minä olin suuresti peloissani tuon naisen kielen -takia enkä syyttä. - - - - -VII. - -UMSLOPOGAAS KUNINKAAN EDESSÄ. - - -Vuodet kuluivat ja tämä asia joutui unohduksiin. Siitä ei kuulunut sen -enempää, mutta, isäni, se oli vielä vain toistaiseksi unohduksissa, ja -minä ajattelin kauhulla hetkeä, jolloin se jälleen tulisi esille, sillä -salaisuuden tiesi kaksi naista -- Unandi, Taivaiden äiti, ja sisareni -Baleka, kuninkaan vaimo. Sen tiesivät myös molemmat vaimoni -- Macropha -ja Anadi -- olivat arvanneet asianlaidan. Eihän salaisuus voinut niin -ollen ikuisesti säilyä! Ajan mittaan kävi niin, etteivät Unandi ja -Baleka voineet salata mieltymystään lasta kohtaan, jota sanottiin minun -pojakseni ja oli nimeltään Umslopogaas, mutta joka oli Chaka-kuninkaan -ja Balekan poika ja Unandin pojanpoika. He pistäytyivät usein majaani -muka vaimojani tervehtimään ja ottivat pojan syliinsä ja hyväilivät -sitä kaikin tavoin. Varoitin heitä turhaan, sillä rakkaus pani heidän -sydäntensä kielet väräjämään voimakkaammin kuin minun sanani, eivätkä -he voineet olla käymättä pojan luona. Kerran kävi kuitenkin niin, että -Chaka näki pojan istuvan äitinsä Unandin sylissä. - -"Mitä tekemistä äidilläni on sinun kakarasi kanssa, Mopo?" kysyi hän. -"Hänhän voi yhtä hyvin suudella minua." Ja hän nauroi kuin susi. - -Vastasin, etten tiennyt ja asia unohtui vähitellen, mutta käynnit -loppuivat siihen, sillä Chaka alkoi pitää äitiään senjälkeen tarkoin -silmällä. Umslopogaas-poikanen varttui rotevaksi ja vahvaksi -nuorukaiseksi, jonka vertaista ikään nähden ei ollut toista koko -tienoolla päivän matkan päässä. Mutta jo pienestä pitäen hän oli äreä -ja harvasanainen ja aivan isänsä Chakan kaltainen siinä suhteessa, -ettei hän pelännyt mitään. Koko avarassa maailmassa oli vain kaksi -henkilöä, joita hän rakasti -- minä Mopo, jota sanottiin hänen -isäkseen, ja Nada, jonka sanottiin olevan hänen kaksoissisarensa. - -Kuten Umslopogaas-poikanen oli vahvin ja uljain lapsi, niin sanottakoon -nyt, että Nada oli kaunein ja suloisin. Minä uskon todellakin, isäni, -vaikka en voi sitä aivan varmasti sanoa, ettei hän ollutkaan -puhdasverinen zulu. Hänen silmänsäkin olivat syvemmät ja suuremmat, -tukka pitempi ja suorempi kuin meikäläisillä ja iho vaaleampi -- -melkein kirkkaan kuparin värinen. Tämä kaikki oli äidin, Macrophan, -perintöä, vaikka hän oli Macrophaa paljon kauniimpi ja kauniimpi kuin -kukaan näkemäni heimoni nainen. Hänen äitinsä, vaimoni Macropha, oli -Swazi-heimoa ja oli tuotu sotavankina kuninkaan luo, joka antoi hänet -minulle vaimoksi. Kerrottiin hänen olevan erään halakazi-heimoon -kuuluvan Swazi-päällikön tytär, ja on aivan totta, että hän oli tämän -vaimon synnyttämä, mutta minä en tiedä, oliko tuo päällikkö hänen -isänsä vai ei. Olen nimittäin Macrophalta kuullut, että ennen hänen -syntymäänsä oli hänen isänsä luona oleskellut eräs valkoinen mies -- -eräs rannikolta tullut portugalilainen, joka oli hyvin kaunis, ja -taitava seppä. Tämä valkoinen mies rakasti vaimoni Macrophan äitiä, -ja väitetään, että Macropha oli hänen tyttärensä eikä tuon -Swazi-päällikön. Sen ainakin tiedän, että päällikkö tappoi tuon -valkoisen miehen ennen vaimoni syntymää. Mutta kukaan ei tiedä varmasti -asian oikeata laitaa ja minäkin mainitsen sen vain sentähden, että -Nadan kauneus oli enemmän valkoisen rodun kauneuden kaltainen kuin -meidän, mikä on hyvin ymmärrettävää, jos hänen isoisänsä sattui olemaan -valkoinen mies. - -Umslopogaas ja Nada olivat aina yhdessä. Yhdessä he nukkuivat, söivät -ja tekivät kävelyretkiä; he ajattelivat samoin ja puhuivat samoin. Ou, -heitäpä kelpasi katsella! Heidän ollessa vielä lapsia Umslopogaas -pelasti kahdesti Nadan hengen. - -Ensimmäisellä kerralla oli tapahtumain kulku seuraava. Nuo molemmat -lapset olivat kulkeneet kauas kotoa etsien marjoja, joista pienokaiset -pitävät. He vaelsivat huolettomina laulaen kävellessään, kunnes -löysivät marjapaikan ja söivät oikein sydämen halusta. Päivä oli -kulunut iltaan, ja kun he olivat syöneet kyllikseen, nukahtivat he. -Yöllä he sitten heräsivät myrskyn ulvontaan ja kylmään sateeseen, sillä -talvi oli alullaan, jolloin kaikki hedelmät ovat kypsät. - -"Ylös, Nada!" sanoi Umslopogaas, "meidän täytyy päästä kotiin tahi -muuten kuolemme viluun." - -Nada nousi säikähtyneenä, ja käsi kädessä he lähtivät pyrkimään -pimeässä kotia kohti. Mutta myrskyssä ja pimeässä he eksyivät tieltä, -ja kun päivä vihdoin koitti, olivat he metsässä, jota he eivät -tunteneet. He levähtivät hetkisen syöden löytämiään marjoja ja -jatkoivat sitten matkaansa kulkien koko päivän, kunnes yö heidät -yllätti, jolloin he taittelivat puiden oksia ylleen suojellakseen -itseään kylmältä ja olivat niin uuvuksissa, että nukahtivat toistensa -syliin. Päivän koittaessa he lähtivät jälleen liikkeelle, mutta olivat -sangen väsyneet, sillä marjoja oli vähän, niin että puolen päivän -aikaan heidän voimansa olivat lopussa. He heittäytyivät lepäämään erään -jyrkän kukkulan rinteelle ja Nada nojasi päätään Umslopogaasin rintaa -vasten. - -"Kuolkaamme tässä, veljeni", sanoi hän. - -Mutta pojan rohkeus ei ollut lannistunut ja hän vastasi: "Sitten on -aika kuolla, sisareni, kun kuolema tulee meitä noutamaan. Katsos nyt! -Lepää sinä tässä, ja minä kiipeän kukkulan laelle katsomaan, mitä -metsän toisella puolella näkyy." - -Hän nousi ja lähti ja löysi rinteeltä paljon marjoja ja syötäväksi -kelpaavia juuria, joilla hän tyydytti nälkänsä. Vihdoin hän pääsi -perille kukkulan laelle ja katsahti eteensä aukenevan vihreän lakeuden -yli. Ja katso, kaukana idässä hän näki valkean juovan, joka oli kuin -höyrypilvi mustaa kalliota vasten, ja tiesi, että tuo juova oli -kuninkaan kaupungin toisella puolella oleva vesiputous. Hän riensi -rinnettä alas ilosta hihkaisten ja otti mukaansa juuria ja marjoja, -mutta kun hän tuli Nadan luo, näki hän tämän menettäneen tajuntansa -nälän, kylmän ja väsymyksen vaikutuksesta. Tyttö lepäsi maassa -liikkumattomana kuin nukkuva, ja hänen luokseen oli hiipinyt sakaali, -joka pakeni heti kun poika lähestyi. - -Näyttänee siltä, ettei Umslopogaasilla ollut valinnan varaa. Hänen -täytyi joko koettaa pelastaa itsensä tahi jäädä kuolemaan Nadan luo. -Mutta hätä keksii keinon. Lonkkavyöstään hän palmikoi hihnoja, joilla -hän sitoi Nadan selkäänsä, ja lähti taivaltamaan kaupunkia kohti. - -Hän ei olisi milloinkaan päässyt sinne saakka, sillä matka oli pitkä, -mutta illan tullen muutamat tiedustelijat tapasivat eräässä metsässä -alastoman pojan, joka sauvaan nojaten horjui vaahto huulilla ja -tuijottavin katsein hitaasti eteenpäin kantaen tyttöä selässään. Poika -oli niin väsynyt, ettei saanut sanaa suustaan ja hihnat olivat -syöpyneet syvälle hänen olkapäihinsä, mutta eräs tiedustelija tunsi -hänet kuitenkin, ja he kantoivat hänet kotiin. Nadatyttöstä he luulivat -kuolleeksi ja aikoivat jättää hänet metsään, mutta Umslopogaas osoitti -hänen rintaansa, ja kun miehet tunsivat, että sydän sykki vielä, toivat -he tytönkin mukanaan. Molemmat tointuivat pian hyvässä hoidossa ja -rakastivat toisiaan entistä kiihkeämmin. - -Minä sanoin sitten Umslopogaasille, ettei hän saanut poistua -kaupungista ja viedä sisartaan toista kertaa erämaan vaaroille -alttiiksi, mutta pojan täytyi saada kulkea ympäriinsä kuin ketun,'ja -Nada seurasi häntä kaikkialle. Eräänä päivänä he pääsivät pujahtamaan -kotoa, kun portit olivat auki, ja päätyivät erääseen hyvin -pahamaineiseen syvään notkoon, jossa sanottiin aaveiden mellastavan ja -surmaavan jokaisen, joka uskalsi sinne tunkeutua. En tiedä, oliko -noissa puheissa perää, mutta sen tiedän, että tuossa notkossa oleili -eräs nainen, joka asusti pienessä luolan tapaisessa ja eli sillä, mitä -hän onnistui tappamaan tahi varastamaan tahi mitä hän kaivoi käsin -maasta. Tuo nainen oli mielipuoli. Hänen miehensä oli surmattu, sillä -taikurit olivat vainunneet, että tämä oli harjoittanut noituutta -kuningasta vahingoittaakseen. Sitten oli Chaka tavallisuuden mukaan -lähettänyt pyövelinsä hävittämään rikollisen majan ja tappamaan kaikki -hänen omaisensa. Viimeksi tapettiin lapset, kolme nuorta tyttöä, ja -äitikin olisi keihästetty, mutta kun hän näki ympärillään vallitsevan -hävityksen kauhistuksen, meni rietas henki häneen tehden hänet -hulluksi, niin että soturit jättivät hänet rauhaan peläten koskea -häneen tuon hengen tähden. Eikä häntä myöhemminkään kukaan ahdistanut. - -Hän pakeni ja asettui asumaan tuohon kummitusnotkoon ja hänen -hulluutensa ilmeni siten, että milloin hän vain näki lapsia, varsinkin -tyttölapsia, hänet valtasi vastustamaton himo tappaa nuo lapset kuten -hänen omat lapsensa oli tapettu. Usein hän tekikin semmoisia tekoja, -sillä täyden kuun aikana, kun hänen hulluutensa oli huipussaan, saattoi -hän kulkea pitkät matkat lapsia etsien ja siepaten niitä majoista kuin -hyeena. Mutta kukaan ei tahtonut kuitenkaan koskea häneen hänessä -asustavan hengen tähden, eivät nekään, joiden lapsia hän oli murhannut. - -Umslopogaas ja Nada saapuivat sitten notkoon, jossa tuo lastenmurhaaja -asusti, ja istahtivat vesilammikon reunalle luolan lähelle palmikoimaan -kukkakiehkuraa. Hetkisen kuluttua poistui Umslopogaas Nadan luota -etsiäkseen kallioliljoja, joista hän piti, ja huhuili palatessaan -Nadalle herättäen siten naisen, joka nukkui luolassaan, sillä tämä -liikkui ulkona vain öisin kuten sakaali. Nainen syöksähti ulos keihäs -kädessä vainuten verta ja keksi heti Nadan, joka istui nurmikolla -kukkasia sitoen, ja alkoi hiipiä lähemmäksi. Samassa tunsi Nada -- -lapsi kertoi minulle niin -- kylmän tuulahduksen ja pelästyi suuresti, -vaikka hän ei nähnytkään naista, joka aikoi murhata hänet. Hän pudotti -kukat maahan ja katsahti lammikkoon, jonka kalvossa hän näki ylhäältä -häntä kohti hiipivän lastensurmaajan inhottavat kasvot, tukka valuen -silmille ja silmät kiiluen kuin leijonan silmät. - -Nada hypähti huudahtaen ylös ja pakeni polkua pitkin sinnepäin, johon -Umslopogaas oli mennyt, mielipuoli kintereillään. Umslopogaas kuuli -huudon ja kääntyi syöksyen kukkulan harjanteen yli, ja katso, raivotar -oli aivan hänen edessään. Tämä oli jo tarttunut Nadan tukkaan ja keihäs -oli jo koholla surmaniskuun. Umslopogaasilla ei ollut keihästä, -pienoinen kepakko vain, mutta siitä huolimatta hän hyökkäsi naisen -kimppuun iskien tätä niin tuimasti käsivarteen, että nainen hellitti -kätensä tytön tukasta ja kääntyi kiljahtaen poikaa kohti aikoen -lävistää tämän keihäällään, jolloin Umslopogaas hypähti syrjään. Iskua -seurasi heti toinen, mutta Umslopogaas väisti senkin hypäten korkealle -ilmaan. Kolmannella iskulla keihäs sattui hänen olkapäähänsä, vaikka -hän heittäytyikin pitkälleen maahan, mutta samalla hänen ruumiinsa -paino väänsi aseen mielipuolen kädestä, ja ennenkuin tämä ehti tarttua -häneen, oli hän jo kauempana keihäs vielä olkapäässä kiinni. - -Silloin nainen kääntyi ja syöksyi raivosta ulvoen Nadaa kohti aikoen -surmata tämän käsin. Mutta Umslopogaas oli hammasta purren kiskaissut -keihään haavasta ja hyökkäsi samassa karjahtaen mielipuolen kimppuun, -joka sieppasi suuren kiven ja sinkautti sen poikaa kohti sellaisella -voimalla, että se murskautui pirstoiksi iskiessään kallioon pojan -takana. Mutta Umslopogaas ei säikähtänyt, vaan hyökkäsi päin, ja hänen -iskunsa oli niin tuima, että keihäänkärki tunkeutui naisen selästä -ulos, ja nainen kaatui kuolleena maahan. Sitten Nada sitoi -Umslopogaasin haavan, joka oli hyvin syvä, ja ankaria tuskia kärsien -poika vihdoin pääsi kotiin ja kertoi minulle seikkailunsa. - -Silloin alkoivat muutamat rähistä ja vaativat, että pojan täytyi -kuolla, koska hän oli tappanut hengen riivaaman henkilön. Mutta minä -kielsin. Poikaan ei kosketa. Hän oli tappanut naisen omaa ja -sisarensa henkeä puolustaessaan, ja jokaisella oli oikeus tappaa -itsepuolustuksekseen, paitsi ei kuningasta ja hänen käskyläistään. -Sitäpaitsi, sanoin minä, oli tuossa naisessa asustanut henki ollut -paha, sillä eiväthän hyvät henget vaadi lapsia surmattavaksi, vaan -pikemminkin karjaa, sillä meillä ei ole tapana uhrata hengillemme -ihmisiä, ei sotavankejakaan, vaikka nuo basutu-koirat tekevätkin niin. -Mutta rähinä vain yltyi, sillä taikurit olivat saaneet päähänsä, että -pojan täytyi kuolla. Hän oli tappanut henkilön, joka oli ollut hengen -riivaama, ja siitä koituisi paljon pahaa, jos pojan sallittaisiin elää. -Vihdoin sai kuningaskin kuulla asiasta. Hän kutsutti minut ja pojan -luoksensa ja käski taikurienkin olla saapuvilla. - -Taikurit selittivät ensin mielipiteensä ja vaativat, että pojan oli -kuoltava, ja Chaka kysyi heiltä, mitä tapahtuisi, jos pojan -sallittaisiin elää. He vastasivat, että murhatun naisen henki tekisi -paljon pahaa kuninkaalliselle huoneelle. Chaka kysyi, tapahtuisiko -mitään kuninkaalle itselleen. He tiedustelivat asiaa hengeltään ja -vastasivat sitten kieltävästi; ei hänelle itselleen, mutta jollekin -hänen seuraajalleen. Chaka sanoi siihen, ettei hän välittänyt -rahtuakaan siitä, mitä jollekin hänen seuraajalleen tapahtuisi, olipa -se sitten hyvää tahi pahaa. Sitten hän puhui Umslopogaasille, joka -katsoi häntä rohkeasti silmiin kuten vertainen vertaistaan. - -"Poika", sanoi hän, "onko sinulla jotakin sanottavaa, minkätähden sinua -ei tapettaisi näiden miesten vaatimuksen mukaan?" - -"On, oi Musta", vastasi Umslopogaas. "Tapoin naisen puolustaessani -henkeäni." - -"Ei muuta asiaa", sanoi Chaka. "Jos minä, kuningas, tahtoisin tappaa -sinut, tappaisitko sinä minut tahi käskyläiseni? Naisessa ollut henki -oli kuningashenki, joka käski tappaa sinut; sentähden olisi sinun -pitänyt alistua kohtaloosi. Eikö sinulla ole muita syitä?" - -"On, Elefantti", vastasi Umslopogaas. "Nainen olisi murhannut sisareni, -jota rakastan enemmän kuin omaa elämääni." - -"Ei muuta asiaa", sanoi Chaka. "Jos minä käskisin tappaa sinut jostakin -syystä, enkö samalla käskisi tappaa kaikkia omaisiasikin? Eikö -kuningashenki menettelisi aivan samoin? Ellei sinulla ole muuta -sanomista, niin sinun täytyy kuolla." - -Nyt pelästyin, sillä pelkäsin Chakan antavan käskyn surmata taikurien -vaatimuksesta pojan, jota sanottiin minun pojakseni. Mutta Umslopogaas -katsahti ylös ja vastasi rohkeasti kuten mies, joka ei rukoile armoa, -vaan vaatii oikeuttaan. - -"Sanon sinulle tämän, oi vihollisten surma, ja ellei se riitä, niin -heretkäämme juttelemasta ja minut tapettakoon. Sinä, kuningas, olit -käskenyt tappaa tuon naisen, mutta käskyläisesi jättivät hänet rauhaan, -koska he luulivat häntä hulluksi. Olen täyttänyt kuninkaan käskyn; olen -surmannut naisen, olipa hän hullu tahi viisas, jonka kuningas oli -käskenyt surmata enkä ole ansainnut kuolemaa, vaan palkkion." - -"Hyvin puhuttu, Umslopogaas!" vastasi Chaka. "Kymmenen härkää -annettakoon tälle pojalle, jolla on miehen sydän; hänen isänsä -vaalikoon eläimiä poikansa lukuun. Oletkos nyt tyytyväinen, -Umslopogaas?" - -"Otan, mikä minulle on tulevaa ja kiitän kuningasta, koska hänen ei -tarvitse maksaa minulle, ellei hän tahdo", vastasi Umslopogaas. - -Chaka tuijotti poikaan hetkisen ja näytti jo vihastuvan, mutta -purskahti sitten nauruun. - -"Kas vain", sanoi hän, "kauan sitten oli Senzangaconan majassa vasikka, -joka oli aivan tämän kaltainen. Poika on aivan samanlainen kuin minä -olin. Jatka, kuten olet alkanutkin, poikaseni, ja matkasi päässä sinua -ehkä tervehditään _bayéte_-huudolla. Mutta minun tielleni älä tule, -sillä kahden samanlaisen on mahdotonta sopia. Ja nyt poistu!" - -Lähdimme heti, mutta mennessämme huomasin taikureiden supisevan -keskenään, sillä he olivat närkästyneet ja ennustelivat onnettomuuksia. -He kadehtivat minua ja olivat toivoneet voivansa iskeä minua suoraan -sydämeen, saattamalla pojan, jota sanottiin lapsekseni, turmioon. - - - - -VIII. - -TAIKUREIDEN TAPPIO. - - -Tämän jälkeen oli aivan rauhallista aina sadonkorjuujuhlan loppuun -saakka. Juhlankin aikana tapettiin vain muutamia, vaikka taikurit -olivat koolla pitäen suuren neuvottelun, _ingomboco_, jossa he -vainusivat ja paljastivat vehkeilyjä kuningasta vastaan ja ilmiantoivat -suuren joukon syyllisiä. Zulu-maassa olivat asiat nyt kehittyneet sille -kannalle, että kaikki vapisivat taikureiden edessä. Kukaan ei nukkunut -yötään rauhallisesti, sillä aamulla saattoi jonkun tietäjän, -_isanusin_, sauva koskettaa häneen, jolloin hänen täytyi kuolla. - -Chaka ei sanonut ensin mitään ja niinkauan kuin syytetyt -- niitä oli -paljon -- olivat väkeä, joista hän tahtoi päästä, hän oli tyytyväinen. -Mutta kun taikurit alkoivat ajaa omia tarkoitusperiään syyttämällä -henkilöitä, joista Chaka piti, vihastui hän. Maan tapa oli nimittäin -sellainen, että taikureiden syyttämän henkilön täytyi kuolla kaikkine -omaisineen, joten kuningas oli pahemmassa kuin pulassa, sillä hän -tuskin rohkeni pelastaa niitäkään, joita hän rakasti. Eräänä iltana, -kun synkät mietteet vaivasivat häntä, menin häntä katsomaan. Päivällä -oli pidetty _ingomboco_ ja taikurit olivat tuominneet kuolemaan viisi -hänen uljainta sotapäällikkökään ja paljon muitakin. Kaikki oli -surmattu ja sotureita oli lähetetty tappamaan heidän vaimonsa ja -lapsensakin. Chaka oli nyt raivoissaan kaiken tämän johdosta ja avasi -minulle sydämensä. - -"Zulu-maata hallitsevat vain taikurit enkä minä, Mopo Makedaman poika", -sanoi hän minulle. "Eikö sitten rajaa olekaan? Lopuksi kai taikurit -koskettavat sauvallaan minuun ja minutkin tapetaan? He ovat -- liian -mahtavia, nämä tietäjät, ja synkistyttävät koko maan kuin yön varjo. -Sano minulle, miten minä voisin päästä heistä." - -"Keihässillan kulkijat sortuvat ennemmin tahi myöhemmin, oi kuningas", -vastasin minä hämärästi; "eivätkä taikuritkaan astele vakavasti tuolla -sillalla. Eikö taikurinkin sydän voi tauota sykkimästä?. Eikö hänenkin -hurmettaan saa huppelehtimaan?" - -Chaka katsoi minuun pitkään. "Olet rohkea mies, Mopo, kun tohdit puhua -minulle noin", sanoi hän. "Etkö tiedä, että on pyhyydenloukkaus koskea -johonkin taikuriin?" - -"Sanoin vain, mitä kuningas ajattelee", vastasin minä. "Kuule, oi -kuningas, on pyhyydenloukkaus koskea johonkin taikuriin, mutta entä, -jos taikuri onkin valehtelija? Entä jos hän vainuaa väärin ja tuomitsee -siten viattoman kuolemaan? Onko siis rikos saattaa hänet samaan -kohtaloon, jonka hän on niin monelle valmistanut? Sano, oi kuningas!" - -"Hyvin puhuttu!" vastasi Chaka. "Sanopas nyt, Makedaman poika, miten -tämä asia olisi selvitettävä?" - -Kumarruin eteenpäin ja kuiskasin jotakin Mustan korvaan ja hän -nyökäytti hyväksyvästi päätään. Annoin hänelle neuvon, sillä minä olin -nähnyt tietäjäin, _isanusien_, konnuuden ja pelkäsin omaa ja kaikkien -rakkaitteni henkeä. He vihasivat minua sentähden, että olin heidän -tiedoissaan ja taidoissaan mestari, jolla oli terävä silmä ja herkkä -korva. - -Eräänä aamuna tapahtui sitten jotakin merkillistä. Kuningas syöksyi -portistaan kovasti huutaen ja käski kaikkien tulla katsomaan minkä -konnantyön joku noita oli tehnyt hänelle. Mentiin katsomaan ja nähtiin, -että kuninkaan asunnolle vievän portin pielet oli tahrittu verellä. -Taisteluissa karaistuneiden miesten polvet vapisivat, kun he näkivät -näyn ja naiset puhkesivat äänekkäisiin valituksiin, kuin jotakin -kuollutta surren; he valittivat kauhusta, jonka tuo hirveä enne -aiheutti. - -"Kuka on tehnyt tämän?" kysyi Chaka hirveällä äänellä. "Kuka on -tohtinut pirskoittaa verta kuninkaan porttiin ja manata hänelle -onnettomuuksia?" - -Kukaan ei vastannut, ja Chaka jatkoi: "Tämä ei olekaan pikku asia, joka -huuhdotaan unohduksiin vain parin miehen verellä. Mies, joka teki -tämän, ei kuole yksinään tahi astu henkien maahan vain muutamien -harvojen seurassa. Hänen koko heimonsa on seuraava häntä, pienimmät -lapsetkin ja karjakin viimeistä päätä myöten! Kiiruhtakoot -sanansaattajat itään ja länteen, pohjoiseen ja etelään käskemään kokoon -maan kaikki taikurit! Kaikkien rykmenttien komentajat ja jokaisen kylän -päälliköt tulkoot myös saapuville! Kymmenentenä päivänä tästä päivästä -lukien pidettäköön neuvottelu, _ingomboco_, ja tästä on tuleva -sellainen noitien ja konnien vainuaminen, ettei Zulumaassa ole moista -ennen nähty." - -Sanansaattajat lähtivät täyttämään kuninkaan käskyä saatuaan -ylimyksiltä, _indunoilta_, tietää koollekutsuttavien henkilöiden nimet, -ja päivä päivältä kokoontui väkeä kuninkaan porteille ylistäen tätä -äänekkäästi, polvillaan ryömien. Mutta hän ei suvainnut vastata -kenellekään. Erään ylimyksen hän tapatti, koska tämä kantoi kädessään -kuninkaallisesta punapuusta tehtyä keihästä, jonka Chaka itse oli -kerran antanut hänelle. - -Iltana ennen neuvottelun pitoa astuivat taikurit, miehet ja naiset, -kaupungin portista sisälle. Heitä oli puolitoistasataa, ja he olivat -naamioineet itsensä hirveän näköisiksi ihmisluilla, kalanpyrstöillä, -häränhännällä, surmattujen pahantekijöiden rasvalla ja käärmeennahalla. -He astuivat vaieten eteenpäin, kunnes saapuivat kuninkaan asunnon -_intunkulun_, edustalle. Siinä he pysähtyivät ja lauloivat -tervehdyslaulunsa kuninkaalle: - - "Olemme tulleet, oi kuningas, luolista ja soiden kätköistä - Tapettujen veressä kylpemään. - Olemme koonneet joukkomme - Suurta tappoa vainuavien korppikotkain lailla. - - Emme tule yksinämme, oi kuningas; aaveiden seurassa kuljemme, - Aaveiden, jotka kuiskaavat meille tuomitun nimen. - Emme tule yksinämme, sillä me olemme kuoleman väkeä ja lapsia - Ja hän johtaa askeleemme tuomitun luo. - - Punainen kuu valaisee aavikon aukeita ja verinen päivä - laskee länteen. - Katsokaa, konnat, ja sanokaa niille hyvästit, - Sillä teitä on satoja, jotka toivotte kuninkaalle pahaa - Haa! pian sanomme me teille hyvästit!" - -He vaikenivat ja siirtyivät heille varatulle alueelle viettämään yötä -loihtuja lukien ja taikoja tehden. Mutta ne, jotka olivat kokoontuneet -kulkuetta katsomaan, vapisivat laulun sanat kuullessaan, sillä he -tiesivät vallan hyvin, ettei moni mies näkisi enää auringon laskevan. -Minä vapisin myöskin, sillä sydämeni oli täynnä pelkoa. Ah, isäni, -päivät, jolloin Chaka hallitsi, olivat pahoja päiviä ja kuolema vaani -meitä joka käänteessä! Silloin ei voinut kukaan sanoa henkeään -omakseen, ei vaimojaan, ei lapsiaan, ei mitään. Kuningas oli kaiken -herra, ja mitä sodat säästivät, sen tuhosivat taikurit. - -Päivä valkeni hitaasti ja ennenkuin oli aivan valoisakaan, tulivat -airueet käskemään kaikkia kuninkaan ingombocoon. Miehiä saapui -sadoittain lyhyet kepit mukanaan, sillä aseiden kantaminen oli kuoleman -uhalla kielletty, ja istuutuivat suuriin piireihin kuninkaan porttien -eteen. Oh, he olivat murheellisen näköiset, eikä heille maistunut ruoka -sinä aamuna, heille, kuoloon kulkijoille He istuutuivat ja piirien -ympärille asettui joukko rotevia ja julmia sotureita, oikein -valioväkeä, aseina vain nuijat. Ne olivat pyöveleitä! - -Kun kaikki olivat valmiit, astui kuningas ulos ylimysten ja minun -seuraamana. Kun hän ilmestyi leopardin talja yllään ja päätä pitempänä -kaikkia muita, heittäytyi kansa maahan ja jokaisen huulilta kajahti -äkkiä ja voimakkaasti kuninkaallinen tervehdys _bayéte!_ Mutta Chaka ei -ollut huomaavinaan mitään; hänen otsansa oli synkkä kuin pilvinen -vuorenhuippu. Hän katsahti väkijoukkoon ja pyöveleiden ketjuun, ja -minne hänen katseensa osui, siellä miehet kalpenivat pelosta. Sitten -hän istahti häntä varten aukeaman laitaan varatulle tuolille suuren -piirin pohjoispuolelle. - -Hetkisen oli aivan hiljaista. Sitten tuli naisten asunnon portista -joukko nuoria helmillä koristeltuja tyttöjä tanssien ja kantaen -vihreitä oksia. He taputtivat käsiään ja lauloivat tullessaan: - - "Olemme kuninkaan juhlan airueet. Ah! - Korpit tänään pitoja pitävät. Ah! Ah! - Hyvä -- hyvä on kuolla kuninkaan edestä!" - -He vaikenivat ja järjestäytyivät riviin meidän taaksemme. Sitten Chaka -kohotti kätensä ja samassa alkoi kuulua juoksevien askelten töminää. -Kuninkaan majojen takaa ilmestyi taikureiden mahtava lauma -- miehet -oikealta ja naiset vasemmalta. Jokaisella oli vasemmassa kädessään -jonkun villi-eläimen häntä ja oikeassa kimppu heittokeihäitä ja -pienoinen kilpi. He olivat kauheat nähdä ja kun he juoksivat, kalisivat -luut, ja käärmeennahat ja häränrakot liehuivat takana ilmassa, kasvot -kiilsivät rasvasta, silmät tuijottivat kuin kalansilmät ja huulet -mutkistelivat nälkäisesti, kun he silmäilivät ympäri kuolonpiiriä. Ha! -Ha! Nuo konnat eivät voineet arvata, ketkä olisivat tappajat ja ketkä -tapettaisiin ennen auringon laskua! - -He lähestyivät kuin kuoleman kolkko kulkue syvän hiljaisuuden -vallitessa, jonka vain heidän askeltensa töminä ja luukoristeiden kuiva -kalina rikkoivat, ja pysähtyivät pitkään riviin Chakan eteen. Hetkisen -he seisoivat vaiti, mutta yht'äkkiä ojensi jokainen pienen kilpensä -eteenpäin ja kaikki huudahtivat yhteen ääneen: - -"Terve, isä!" - -"Terve, lapset!" vastasi Chaka. - -"Mitä sinä halajat, isä? Vertako?" - -"Syyllisten verta!" - -He kääntyivät puhelemaan keskenään, ja miehet puhuivat naisille: - -"Zulu-leijona halajaa verta." - -"Hän on tuleva kylläiseksi", vastasivat naiset. - -"Zulu-leijona vainuaa verta." - -"Hän on näkevä sitä!" huusivat naiset. - -"Hänen silmänsä etsivät rikollisia." - -"Hän voi pitää niitä kuolleina!" kirkuivat naiset. - -"Hiljaa!" ärjäisi Chaka. "Älkää tuhlatko aikaa lörpöttelyyn, vaan -toimikaa. Kuulkaa! Heittiöt ovat kohdistaneet noituutensa minuun ja -ovat rohjenneet tahria verellä kuninkaan portit. Löytäkää heidät vaikka -maan uumenista, te rotat! Kiitäkää ilmojen teitä ja etsikää nuo -lurjukset, te korppikotkat! Nuuskikaa jokainen maja ja ilmaiskaa noiden -kirottujen nimet, te sakaalit, te yömetsästäjät! Kiskokaa heidät -luolistaan, jos he ovat kätkeytyneet, maan ääristä, jos he ovat -paenneet, haudoista, jos he ovat kuolleet! Työhön! Työhön! Osoittakaa -heidät minulle ja palkkanne on oleva suuri; heidät tuhotaan, vaikka he -olisivat kokonainen kansakunta. Alkakaa kymmenmiehisissä joukoissa, -sillä teitä on paljon ja kaiken pitää olla valmis ennen auringon -laskua. Nyt alkakaa!" - -"Ennen auringon laskua, isä", vastasivat he. - -Kymmenen naista astui nyt esiin ja heitä johti sen ajan kuuluisin -naistaikuri -- eräs iäkäs nainen nimeltään Nobela, jonka näköä pimeys -ei voinut verhota, jolla oli yhtä herkkä vainu kuin koiralla, ja joka -kuuli öisin huutelevien vainajien puheet ja kertoi tarkkaan kaikki -kuulemansa. Kaikki muut taikurit, miehet ja naiset, istuivat -puoliympyrään kuninkaan eteen, mutta tämä nainen astui esiin yhdeksän -toverinsa seurassa. He kääntyivät itään ja länteen, pohjoiseen ja -etelään tarkastellen taivasta; he kääntyivät itään ja länteen, -pohjoiseen ja etelään tutkien maata; he kääntyivät itään ja länteen, -pohjoiseen ja etelään tutkistellen miesten sydämiä. Sitten he ryömivät -ympäri piiriä kuin kissat ja heittäytyivät maahan nuuskien multaa, ja -koko ajan vallitsi mitä syvin hiljaisuus kuin keskiyön hetkellä. Miehet -kuuntelivat oman sydämensä lyöntiä ja silloin tällöin äännähti joku -puiden oksille istahtanut korppikotka. - -Vihdoin virkkoi Nobela: - -"Vainuatteko hänet, sisareni?" - -"Vainuamme", vastattiin. - -"Istuuko hän idässä, sisareni?" - -"Hän istuu idässä". - -"Onko hän muukalaisen poika, sisareni?" - -"Hän on muukalaisen poika." - -Sitten he ryömivät lähemmäksi, ryömivät polvillaan käsiinsä nojaten, -kunnes he olivat kymmenen askeleen päässä paikasta, jossa minä istuin -ylimysten joukossa kuninkaan lähellä. Ylimykset katsahtivat toisiinsa -pelosta kalveten, ja, isäni, minun polveni menivät aivan voimattomiksi -ja luitten ydin suli vedeksi, sillä minä tiesin, ketä he tarkoittivat -muukalaisen pojasta puhuessaan. Minä se olin, isäni; he aikoivat -syyttää minua, ja jos niin kävi, niin minut ja kaikki omaiseni -surmattaisiin, sillä kuninkaan valakaan tuskin kykeni suojelemaan minua -taikureita vastaan. - -Katselin heidän julmia kasvojaan heidän madellessaan eteenpäin kuin -käärmeet. Katsahdin taakseni ja näin pyöveleiden tarttuvan tiukasti -nuijiinsa ollen valmiit antamaan kuolon iskun. Silloin muistin sanat, -jotka olimme kuiskailleet kuninkaan kanssa kahdenkesken tämän -neuvottelun koollekutsumisesta, ja toivo hiipi sydämeeni kuin taivaalle -päivän ensimmäinen kajo myrskyisen yön jälkeen. Paljon en kuitenkaan -tohtinut vielä toivoa, sillä saattoihan olla, että kuningas oli vain -virittänyt minulle ansan. Taikurit olivat nyt aivan lähellä ja -pysähtyivät. - -"Olemmeko uneksineet väärin, sisareni?" kysyi Nobela. - -"Mitä öisin uneksimme, sen näemme päivällä", vastattiin. - -"Kuiskaanko hänen nimensä korvaanne, sisareni?" kysyi Nobela-vanhus. - -He kohottivat päänsä maasta kuin käärmeet ja nyökkäsivät, ja kun he -nyökkäsivät, kalisivat luukoristeet heidän kuihtuneilla kauloillaan. -Siten he nojasivat päät yhteen muodostaen ympyrän, ja Nobela pisti -päänsä piirin keskelle ja kuiskasi yhden ainoan sanan. - -"Ha! Ha!" nauroivat he. "Me kuulemme. Aivan niin. Se on hänen nimensä. -Nimitettäköön hänet sillä nimellä tässä Taivaan kasvojen edessä, hänet -ja koko hänen sukunsa. Älköön hän sitten kuulko enää milloinkaan mitään -muita nimiä!" - -Samassa he hypähtivät ylös ja syöksyivät minua kohti Nobela etunenässä -osoittaen minua villieläimen hännillä, joita he pitivät kädessään. -Nobela sipaisi minua kasvoihin ja huudahti: - -"Terve sinulle, Mopo Makedaman poika! Sinä olet tahrinut kuninkaan -portinpielet verellä saattaaksesi onnettomuutta kuninkaalle. -Hajoitettakoon majasi maan tasalle!" - -Minä näin hänen tulevan ja tunsin kuin unessa kasvoihini suunnatun -iskun. Kuulin pyöveleiden askeleet heidän kiiruhtaessaan paikalle -raastaakseen minut kamalaan kuolemaan, mutta kieleni oli liimautunut -kitalakeeni -- enkä saanut sanaakaan suustani. Katsahdin kuninkaaseen -ja olin kuulevinani hänen mutisevan: "Läheltä piti, ettei osunut!" - -Sitten hän kohotti keihäänsä ja kaikki vaikenivat. Pyövelit -pysähtyivät, taikurit seisoivat ojennetuin käsin, ja kaikki olivat kuin -lumouksen jäykistämät. - -"Seis!" sanoi hän. "Astu sivulle, Makedaman poika, jota syytetään -rikoksesta! Ja sinä myös, Nobela, astu sinäkin sivulle seuralaisinesi, -jotka syytätte häntä! Mitä? Pitäisikö minun tyytyä yhden koiran -kuolemaan? Jatkakaa vainuamistanne, te korppikotkat, jatkakaa, joukko -joukolta! Päivä on työtä varten, illalla juhlitaan!" - -Nousin hämmästyneenä ja astuin sivulle. Naistaikurit astuivat myös -hämmästyksen valtaamina sivulle, sillä eihän moista vainuamista oltu -nähty milloinkaan tässä maassa. Mies, johon taikuri oli koskenut, oli -siihen hetkeen saakka heti tapettu. Miksi siis, ihmettelivät miehet, -viivyteltiin tuomion täytäntöönpanoa? Taikurit ihmettelivät myös ja -katsoivat kuninkaaseen selvyyttä saadakseen kuten katsotaan -ukkospilveen salamaa odotettaessa. Mutta Musta ei virkkanut sanaakaan. - -Niin me seisoimme sivulla, ja toinen ryhmä naistaikureita aloitti -temppunsa. He työskentelivät kuten edellisetkin, mutta kuitenkin hiukan -eri tavalla, sillä taikureiden tapa on, ettei kaksi menettele aivan -samoin vainuamisen jalossa taidossa. Ja tämä ryhmä sipaisi useampia -kuninkaan neuvonantajia kasvoihin syyttäen heitä rikoksesta. - -"Astukaa sivulle!" sanoi kuningas miehille, jotka oli osoitettu -syyllisiksi, "ja te, jotka olette saaneet ilmi heidän konnuutensa, -yhtykää tuohon joukkoon, joka syyttää Mopoa Makedaman poikaa. Voihan -olla, että kaikki ovat syylliset." - -Käskyä toteltiin heti ja kolmas ryhmä ryhtyi toimeen. Muutamia -uljaimpia sotapäälliköitä mainittiin nyt syyllisiksi ja tämä joukko sai -jälleen astua syrjään samoinkuin heidän syyttäjänsäkin. - -Niin jatkettiin koko päivä. Naistaikurit astuivat esiin ryhmä toisensa -jälkeen, osoittivat uhrinsa ja saivat astua sivulle edellisten joukkoon -samoinkuin tuomitutkin, kunnes naisia ei ollut enää yhtään jäljellä. -Sitten tuli miestaikureiden vuoro, ja minä näin, että heidän sydämensä -olivat täynnä pelkoa; he pelkäsivät ansaa. Mutta kuninkaan käsky oli -täytettävä, ja vaikka heidän taitonsa petti, oli uhrit kuitenkin -löydettävä. He nyppivät miehen sieltä ja toisen täältä, kunnes meitä -tuomituita oli suuren suuri joukko. Istuimme vaiti maassa ja katselimme -surullisesti toisiamme ja aurinkoa, joka aleni alenemistaan -taivaanrantaa kohti, ja jonka luulimme näkevämme viimeisen kerran. Ja -kuta pitemmälle päivä kului, sitä hurjemmiksi kävivät taikurit, jotka -eivät olleet vielä taitoaan koettaneet. Ne hyppivät korkealle ilmaan, -kiristelivät hampaitaan ja kierivät maassa pidellen kädessään -käärmeitä, joita he söivät elävältä manaten henkiä ja huudellen -muinaisten kuningasten nimiä. - -Vihdoin oli päivä kulunut iltaan ja viimeinen taikuriryhmä ryhtyi -työhön vainuten syyllisiksi muutamia kuninkaan vaimojen asunnon, -_emposenin_, vartijoita. Mutta heidän joukossaan oli eräs nuori mies, -pitkä ja ryhdikäs, joka ei ottanut osaa toveriensa mellastukseen, vaan -seisoi erillään tuon suuren piirin keskellä ja tarkasteli taivasta. Ja -kun hänen kumppaninsa olivat tehneet työnsä ja siirtyneet sivulle -samoinkuin heidän syyttämänsä henkilötkin, huudahti kuningas kovalla -äänellä tälle viimeiselle taikurille kysyen hänen nimeään ja heimoaan -ja miksi hän ei tehnyt velvollisuuttaan. - -"Nimeni on Indabazimbi, Arpin poika, oi kuningas, ja kuulun -maquilisini-heimoon", vastasi nuorukainen. "Käskeekö kuningas minun -vainuta henkilön, jonka henget sanovat tehneet tämän konnantyön?" - -"Käsken", sanoi kuningas. - -Silloin nuorukainen Indabazimbi astui suoraan piirin poikki huutamatta -tahi soikottelematta käsillään, vaan kuten mies, joka astelee vanhaa -tuttua tietään majastaan karja-aitaukselle, ja löi kädessään olevalla -hännällä kuningasta kasvoihin sanoen: "Syyllinen on _Yläpuolellani -Kaartuva Taivas_!" - -Läsnäolijani joukosta kuului ihmettelevää mutinaa, ja kaikki -kurkottivat päätään nähdäkseen, kuinka tuo huimapää surmattaisiin -hirvein kidutuksin. Mutta Chaka nousi ja nauroi hurjasti. - -"Sinäpä sen sanoit", huudahti hän, "ja vain sinä! Kuulkaa kaikki! -_Minä_ itse sen tein! _Minä_ sivelin veren porttini pieliin; omin käsin -minä sen sivelin saadakseni tietää, kuka taikureista puhuu totta ja -kuka valehtelee. Nyt näyttää siltä, että koko Zulu-maassa on vain yksi, -joka puhuu totta -- tämä nuorukainen tässä -- ja valehtelijoita, -katsokaa, niitähän on kuin lehtiä puussa. Katsokaa, tuossa he seisovat -ja tuossa ovat ne, jotka he ovat tuominneet syyllisiksi -- viattomia -kaikki, jotka he olisivat antaneet koiran kuolemalle alttiiksi -vaimoineen ja lapsineen. Nyt minä kysyn teiltä, lapseni, minkä palkkion -he ovat ansainneet?" - -Silloin kuului kansanjoukosta jyrisevä huuto: "Anna heidän kuolla, oi -kuningas!" - -"Niin!" vastasi hän. "He kuolkoot, niinkuin valehtelijoiden pitääkin!" - -Silloin alkoivat taikurit, miehet ja naiset, parkua pelosta ja -rukoilivat armoa raastaen ihonsa verille kynsillään, sillä kaikista -vähimmin tahtoivat he maistaa oman lääkkeensä katkeruutta, joka oli -- -kuolema. Mutta kuningas nauroi vain sitä hurjemmin. - -"Kuulkaa, te siellä!" sanoi hän viitaten meihin, jotka olimme saaneet -tuomiomme. "Nämä valehtelijat ja väärintekijät tuomitsivat teidät -kuolemaan. Nyt kostakaa, ahmikaa kylliksenne. Tappakaa heidät, lapseni, -tappakaa, tuhotkaa heidät kaikki -- pyyhkäiskää heidät olemattomiin -- -kaikki, paitsi tätä nuorukaista!" - -Silloin me syöksyimme ylös, sillä sydämemme kuohuivat vihaa, ja me -himosimme kostoa kaikista kärsimistämme kauhuista. Tuomitut tappoivat -tuomarinsa ja iloitsivat, että heidät oli vapautettu taikureiden sorron -taakasta. - -Vihdoin oli työ tehty, ja me peräydyimme ruumiskasan luota. Kaikki oli -hiljaa -- ei kuulunut enää rukouksia eikä kirouksiakaan. Taikurit -vaelsivat tietä, jolle he olivat niin monta lähettäneet. Kuningas tuli -lähemmäksi katsomaan. Hän tuli yksin, ja kaikki, jotka olivat olleet -hänen käskyänsä täyttämässä, kumartuivat maahan ja hiipivät tiehensä -hänen ohitseen ylistäen häntä. Minä vain seisoin paikallani lian ja -veren tahrimana, sillä minä en pelännyt seistä kuninkaan läsnäollessa. -Chaka läheni ja katseli tapettujen röykkiötä, jonka vaiheilla tomupilvi -vielä häilyi. - -"Siinä ne ovat, Mopo", sanoi hän, "heittiöt, jotka rohkenivat -valehdella kuninkaalle! Neuvosi virittää heille ansa oli hyvä, Mopo, -mutta kuitenkin näytti minusta, että sinä hätkähdit, kun Nobela, -velhotarten kuningatar, syytti sinua rikoksesta vaatien henkeäsi. No -niin, he ovat kuolleet, ja maani hengittää jälleen vapaasti, ja paha, -jonka he ovat aiheuttaneet, on kuin tuo tomu, joka pian vaipuu maahan -ja häviää." - -Niin hän sanoi vaieten samassa, sillä katso, tomupilvessä liikkui -jotakin, joka pyrki esiin ruumiskasasta. Sikin sokin heitetyt ruumiit -siirtyivät hitaasti syrjään tulijan raivatessa itselleen tietä, kunnes -hän seisoi vapaasti jaloillaan ja horjui meitä kohti kaamean ja hirveän -näköisenä. Tulija oli vanha vaimo, ja liasta ja verestä huolimatta minä -tunsin hänet. Se oli Nobela, hän, joka oli tuominnut minut kuolemaan ja -jonka minä olin juuri äsken iskenyt hengettömäksi. Hän nousi nyt -kuolleista minua kiroamaan. - -Vartalo ja kasvot olivat täynnä haavoja ja puku oli revitty -riekaleiksi, jotka punoittivat verestä. Näin hänen olevan -kuolemaisillaan, vaikka elonkipinä ei ollut vielä kokonaan sammunut, ja -viha säihkyi hänen käärmemäisistä silmistään. - -"Terve kuningas!" kirahti hän. - -"Vaiti, valehtelija!" vastasi Chaka; "olet kuollut!" - -"En vielä, kuningas. Kuulin sinun ja tuon koiran puhelevan, jonka -olisin heittänyt sakaaleille, enkä aio kuolla, ennenkuin olen -sanottavani sanonut. Vainusin hänet tänä aamuna ollessani elossa ja -vainuan hänet nyt kuollessanikin. Hän on totisesti noituva sinut -verellä, Chaka -- hän ja äitisi Unandi, sekä vaimosi Baleka. Muista -sanojani, kuningas, kun assegai punoittaa edessäsi viimeisen kerran! -Hyvästi!" Ja hän huudahti kimeästi ja kaatui kuolleena maahan. - -"Röyhkeys ja valhe ansaitsevat kuoleman -- kas siinä taikurin palkka", -sanoi kuningas huolettomasti ja pyörähti kantapäällään, mutta Nobelan -sanat painuivat kuitenkin hänen mieleensä ainakin mikäli ne koskivat -Unandia ja Balekaa. Siellä ne olivat kätkössä kuin siemen mullassa -itäen vähitellen ja tuottaen hedelmän aikanaan. - -Siten päättyi Chakan suuri _ingomboco_, suurin, mitä milloinkaan on -pidetty Zulu-maassa. - - - - -IX. - -UMSLOPOGAASIN KATOAMINEN. - - -Tämän jälkeen alkoi Chaka vahtia äitiänsä Unandia ja vaimoaan Balekaa, -minun sisartani, ja vahdit ilmoittivat hänelle, että nuo molemmat -naiset tulivat salaa hiipien! majaan, jossa he suutelivat ja hyväilivät -erästä minun lastani -- erästä poikaa. Silloin Chaka muisti Nobelan -ennustuksen ja mitä synkimmät epäluulot alkoivat raadella hänen -sydäntään. Mutta minulle hän ei virkkanut asiasta sanaakaan, vaan -kohteli minua kuten ennenkin. Hän ei pelännyt eikä uskonutkaan, että -minä, hänen koiransa, vehkeilisin häntä vastaan. Tekipä hän vielä -sitenkin, oliko se sitten sattumalta vai tarkoituksella, en tiedä, että -hän käski minun lähteä erään heimon luo, joka asusti kaukana -Amaswazi-maan rajoilla, laskemaan karjaa, jonka hän oli uskonut tuon -heimon hoitoon, ja ilmoittamaan hänelle, miten paljon karja oli -lisääntynyt. Kumarsin käskyn kuultuani ja sanoin juoksevani kuin koira, -ja hän antoi minulle joukon sotureita saattueeksi. - -Palasin majaani sanomaan jäähyväiset lapsilleni ja vaimoilleni, ja sain -kuulla, että vaimoni Anadi, poikani Moosan äiti, oli sairastunut -erääseen kulkutautiin. Hän puheli kummia asioita ja väitti, että joku -viholliseni oli noitunut huoneeni, mitä en epäillytkään. - -Mutta minun täytyi lähteä kuninkaan asioille, minkä sanoinkin -vaimolleni Macrophalle, Nadan ja kuten luultiin Umslopogaasin, Chakan -pojan, äidille. Hän purskahti itkuun ja takertui kiinni minuun. Kysyin, -miksi hän itki, ja hän vastasi, että pahat aavistukset täyttivät hänen -sydämensä. Hän oli varma, että jos poistuisin kotoa, en enää tapaisi -elossa häntä, en tytärtäni Nadaa enkä Umslopogaasia, jota sanottiin -pojakseni ja jota rakastin kuin omaa poikaani. Koetin lohduttaa häntä, -mutta hän itki sitä katkerammin sanoen, että hän kyllä tiesi kaiken -käyvän kuten hän oli sanonut. - -Kysyin häneltä, mitä olisi paras tehdä, sillä hänen kyyneleensä -liikuttivat minua, ja hänen pelkonsa hiipi sydämeeni kuin laakson -varjot hiipivät vuoren rinteille. - -Hän vastasi: "Ota minut mukaasi, oi herrani, että pääsen pois tästä -maasta, jossa pilvetkin satavat verta, ja anna minun levätä rauhassa -heimoni luona, kunnes Chakan kauhunpäivät ovat menneet." - -"Miten se voisi käydä päinsä?" sanoin minä. "Kukaan ei saa poistua -kuninkaan luota hänen luvattaan." - -"Mies saanee toki viedä vaimonsa mukanaan", vastasi hän. "Kuningas ei -voi tunkeutua miehen ja vaimon väliin. Sano hänelle, herrani, ettet -enää rakasta minua, koska en voi enää synnyttää sinulle lapsia, -minkätähden sinä lähetät minut takaisin sinne, josta tulinkin. Aikojen -kuluttua yhdymme jälleen, jos vain saamme elää." - -"Olkoon niin", sanoin minä. "Lähde täältä tänä iltana Nadan ja -Umslopogaasin kanssa ja kohtaa minut aamulla joenrannalla. Vaellamme -yhdessä ja isäimme henget varjelkoot meitä kaikesta pahasta." - -Suutelimme, ja Macropha poistui kaupungista lasten kanssa kenenkään -huomaamatta. - -Aamun sarastaessa minä käskin koolle Chakan antamat soturit ja matka -alkoi. Auringon noustua saavuimme joen äyräälle, jossa tapasin vaimoni -Macrophan ja molemmat lapset. He nousivat saapuessani, mutta minä -katsahdin vaimooni kulmat rypyssä, eikä hänkään tervehtinyt minua. -Soturit katselivat häntä kysyvästi. - -"Olen ajanut luotani tämän vaimon", sanoin minä heille. "Hän on -kuihtunut puu, vanha, kulunut haaska, jonka minä nyt vien mukanani -lähettääkseni hänet kotiinsa swazien maahan, josta hän tulikin. Herkeä -itkemästä", lisäsin minä Macrophaan kääntyen, "sanaani en peruuta." - -"Mitä sanoo kuningas?" kysyivät soturit. - -"Siitä minä kyllä huolehdin", vastasin minä ja matkaa jatkettiin. - - * * * * * - -Nyt minun täytyy kertoa, miten menetimme Umslopogaasin, Chakan pojan, -joka oli silloin pitkä nuorukainen, mieheksi tulossa, tulinen -luonteeltaan ja hyvin kehittynyt ja leveäharteinen ikäisekseen. - -Olimme kulkeneet seitsemän päivää ja seitsemännen päivän iltana -saavuimme vuoriseen seutuun, jossa oli vain harvoja asutuksia, sillä -Chaka oli hävittänyt seudun vuosia sitten. Ehkä tunnette paikan, isäni? -Siellä on eräs sangen suuri ja merkillinen vuori, jossa aaveet asuvat -ja jota sentähden sanotaankin Kummitusvuoreksi. Huipun muodostaa -suunnaton kallionlohkare, joka on aivan vanhan naisen pään muotoinen. -Ja tuohon kaameaan ja autioon seutuun meidän täytyi yöpyä, siliä ilta -alkoi pimetä. Pian huomasimme, että vuoristossa oli paljon leijonia, -sillä kuulimme niiden ärjynnän ja olimme kaikki hyvin peloissamme, -paitsi Umslopogaas, joka ei pelännyt mitään. - -Rakensimme piikkisistä pensaista piirin, jonka sisällä istuimme keihäät -varalla. Kuu nousi hetkisen kuluttua ja valaisi niin kirkkaasti -- -sattui olemaan täyden kuun aika -- että saatoimme nähdä aivan selvästi -lavealti ympäriinsä. Noin kuuden keihäänheiton päässä oli korkea kallio -ja kallion laella luola, jossa asusti kaksi leijonaa poikasineen. Kun -kuu oli kirkkaimmillaan, tulivat leijonat ulos ja seisahtuivat -jyrkänteen reunalle mukanaan kaksi pientä pentua, jotka leikkivät -emonsa jaloissa kuin kissanpoikaset, niin että näky olisi ollut hyvin -viehättävä, ellemme olisi olleet niin peloissamme. - -"Oh, Umslopogaas!" kuiskasi Nada, "haluaisinpa mielelläni saada -tuommoisen pienen leijonan koirakseni." - -Poika naurahti sanoen: "Noudanko sinulle yhden, sisareni?" - -"Alallasi, poika!" sanoin minä. "Ei ole hyvä ottaa leijonanpentua -pesästään." - -"Sellaista on tapahtunut, isäni", vastasi poika nauraen ja asiasta ei -puhuttu sitten sen enempää. - -Kun leijonat olivat leikitelleet aikansa, näimme emon ottavan pennut -suuhunsa ja kantavan luolaan. Sitten se tuli jälleen ulos ja poistui -uroksen kera saalista etsimään, ja pian me kuulimme niiden karjunnan -etäältä. Viritimme valkean ja paneuduimme turvallisesti nukkumaan -tietäen, että leijonat olivat kaukana jonkun saaliin kimpussa. Mutta -Umslopogaas ei nukkunut, sillä hän oli päättänyt noutaa penikan, jota -Nada oli halunnut, ja ollen nuori ja huimapäinen hän ei lainkaan -ajatellut vaaraa, johon hän saattoi meidät kaikki. Hän ei tiennyt, mitä -pelko oli, ja jos Nada vain sanallakaan ilmaisi jonkun toivomuksen tahi -vain ajattelikaan, niin poika ei levännyt, ennenkuin tyttö oli saanut -mitä halusikin. - -Meidän nukkuessamme Umslopogaas sitten ryömi hiljaa kuin käärme -aitauksesta ja hiipi keihäs kädessään kallion juurelle. Kiivettyään -ylös hän tunkeutui luolaan, ja penikat, jotka kuulivat hänen tulevan, -luulivat häntä emokseen ja alkoivat vikistä ja kehrätä toivoen saavansa -syötävää. Näiden pimeässä hehkuvien keltaisten silmäin opastamina hän -ryömi eteenpäin luiden yli, joita oli paljon, ja pääsi vihdoin eläinten -luo. Toisen hän sieppasi käteensä ja toisen hän surmasi keihäällään, -koska ei voinut viedä molempia mukanaan. Sitten hän kiiruhti tiehensä, -ennenkuin leijonat palasivat, ja saapui leiripaikalle juuri aamun -sarastaessa. - -Heräsin päivän valjetessa ja nousin katsahtaen ulos. Ja katso, -aitauksen toisella puolen seisoi nuori Umslopogaas näyttäen -luonnottoman suurelta aamusumussa ja nauroi. Keihäs, jonka kärjestä -tippui vielä verta, oli hänellä hampaissa ja käsissään hän piteli -niskasta ja takajaloista leijonanpentua sen vinkumisesta ja -riuhtoilemisesta huolimatta. - -"Herää, sisareni!" huudahti hän. "Tässä on koira, jota halusit. Ah, se -puree nyt, mutta kyllä se pian kesyttyy." Nada heräsi ja huudahti -ilosta nähdessään pennun, mutta minä olin hetkisen aivan tyrmistynyt -hämmästyksestä. - -"Sinä hullu!" huudahdin minä vihdoin, "päästä penikka, ennenkuin -leijonat karkaavat kimppuumme." - -"En päästä, isä", vastasi poika synkästi. "Onhan meitä viisi keihäin -asestettua miestä kahta kissaa vastaan. Enhän minäkään pelännyt mennä -yksin niiden luolaan. Oletteko te kaikki muut pelkureita!" - -"Sinä olet järjiltäsi", sanoin minä; "päästä heti penikka!" Ja minä -syöksyin häntä kohti riistääkseni penikan häneltä, mutta hän hyppäsi -syrjään. - -"En luovu milloinkaan saaliista, jonka olen saanut", sanoin hän, "en -ainakaan elävästä!" Ja samassa hän väänsi penikalta niskat nurin ja -heitti sen maahan jalkojeni juureen lisäten: "Katso, olen täyttänyt -käskysi, isäni!" - -Hänen vielä puhuessaan kuului luolasta kallion laelta kamala karjaisu. -Leijonat olivat palanneet ja huomasivat ilkityön. Toinen penikka oli -tapettu ja toinen oli kadonnut. - -"Aitaukseen -- takaisin aitaukseen!" huusin minä ja me hyppäsimme -pensasvarustuksen yli toisten luo, jotka olivat tarttuneet keihäisiinsä -väristen sekä pelosta että yökylmästä. Katsahdimme ylös ja näimme -leijonain tulevan rinnettä alas pitkin loikkauksin penikanryöstäjän -hajun opastamina. Uros tuli edellä ärjyen raivoisasti, ja naaras -seurasi kintereillä, mutta oli aivan vaiti, sillä se kantoi suussaan -penikkaa, jonka Umslopogaas oli tappanut luolassa keihäällään. Eläimet -lähestyivät nopeasti liehuvin harjoin ja pieksivät kylkiään pitkillä -hännillään raivosta suunniltaan. - -"Kirous ja kuolema sinulle, Mopon poika!" ärjäisi eräs soturi -Umslopogaasille; "tästä kepposesta minä pehmitän sinut niin, että -veresi pitää roiskuman!" - -"Pehmitä ensin leijonat ja sitten minut, jos kykenet", vastasi poika, -"ja kiroa sitten kun olet suorittanut molemmat." - -Leijonat olivat nyt aivan lähellämme ja yhdyttivät kuolleen penikan, -joka oli aitauksen ulkopuolella. Uros pysähtyi ja nuuski ruumista. -Sitten se karjui -- karjui niin että maa vavahteli. Ja emo päästi -suustaan kuolleen pentunsa ja otti toisen, sillä se ei voinut kantaa -molempia. - -"Painaudu selkäni taakse, Nada!" huusi Umslopogaas heristäen -keihästään, "uros valmistautuu hyppyyn.." - -Samassa tuo peloittavan suuri eläin painautui maahan ja ponnahti sitten -ilmaan kuin lintu syöksyen nuolena meitä kohti. - -"Seivästäkää se keihäisiin!" huusi Umslopogaas ja me noudatimme -luonnollisesti pojan kehoitusta. Paneutuen yhteen me suuntasimme -keihäät niin, että leijona hyppäsi suoraan niiden kärkiin, jotka -upposivat syvälle sen ruumiiseen. Mutta hyökkäyksen sysäys kaatoi -meidät maahan, ja peto putosi suoraan päällemme iskeillen meitä ja -keihäitä voimakkailla käpälillään ja ärjyen kivusta ja raivosta. -Samassa se nousi takajaloilleen ja koetti tapailla hampaillaan -rintaansa uponneita keihäitä. Silloin Umslopogaas, joka oli astunut -sivulle hyökkäystä odottamatta, karjaisi minkä keuhkoista lähti, ja -iski keihäänsä leijonan selkään lapojen väliin, niin että eläin -tupertui valittavasti voihkaisten kuolleena tanterelle. - -Naaras oli seisonut sillä aikaa aitauksen ulkopuolella toinen kuollut -pentu suussaan, sillä se ei tahtonut luopua kummastakaan, mutta kun se -kuuli puolisonsa viimeisen kuolinvoihkauksen, päästi se penikan ja -painautui hyppyyn. Umslopogaas oli yksin sitä vastaanottamassa, sillä -vain hän oli ehtinyt irroittaa keihäänsä kuolleen leijonan ruumiista, -ja naaras kimposi poikaa kohti, joka seisoi paikallaan kuin kallio. -Keihäs tunkeutui eläimen rintaan, mutta huumaava isku kaatoi -Umslopogaasin maahan, niin että hän joutui joko kuolleena tahi -tajutonna naarasleijonan valtavan ruhon alle. Eläin hyppäsi ylös -katkennut keihäs rinnassaan, nuuski Umslopogaasia, ja sieppasi tämän -sitten suuhunsa lanteiden kohdalta, ikäänkuin olisi tiennyt, että poika -oli pentujen ryöstäjä, ja syöksyi aitauksen yli. - -"Oi, pelastakaa hänet!" huusi Nada tuskallisesti, ja me kiiruhdimme -huudellen naarasleijonan jälkeen. - -Hetkisen seisoi tämä kuolleiden pentujensa ääressä Umslopogaas suussaan -roikkuen, ja katseli niitä ikäänkuin ihmetellen, ja me toivoimme jo, -että se päästäisi pojan, mutta kuullessaan huutomme se kääntyi ja -loikkasi pensaikkoon Umslopogaas suussaan. Sieppasimme keihäämme ja -kiiruhdimme jälkeen, mutta maaperä muuttui pian louhikkoiseksi, ja -etsimmepä kuinka tarkkaan hyvänsä, emme löytäneet jälkeäkään -Umslopogaasista ja leijonasta. Molemmat olivat kadonneet kuin höyry -ilmaan. Palasimme leiriin ja, ah, sydämeni oli pakahtua, sillä rakastin -poikaa niinkuin hän olisi todellakin ollut oma poikani. Mutta minä -tiesin, että hän oli kuollut -- mitään toivoa ei ollut. - -"Missä on veljeni?" huusi Nada, kun palasimme takaisin. - -"Mennyttä", vastasin minä. "Häntä ei löydetä enää milloinkaan." - -Silloin purskahti tyttö haikeaan itkuun ja heittäytyi maahan sanoen: -"Toivoisin, että olisin saanut kuolla veljeni keralla!" - -"Lähtekäämme", virkkoi vaimoni Macropha. "Eikö sinulla ole kyyneltäkään -pojallesi?" kysyi eräs soturi. - -"Mitä hyödyttää itkeä kuolleita? Niinkuin se voisi palauttaa heidät -henkiin", vastasi vaimoni. "Lähtekäämme täältä!" - -Soturin mielestä olivat sanat kummalliset, mutta hän ei tiennyt, ettei -Umslopogaas ollut Macrophan synnyttämä. - -Viivyimme paikalla vielä päivän toivoen, että leijona ehkä palaisi -luolaansa, jolloin ainakin saisimme sen hengiltä. Mutta sitä ei -näkynyt, ja seuraavana aamuna me kokosimme tavaramme ja lähdimme -raskain mielin jatkamaan matkaamme. Nada oli niin surun murtama, että -hän tuskin jaksoi kävellä, mutta koko matkalla en kuullut hänen -kertaakaan mainitsevan Umslopogaasin nimeä. Nada oli haudannut hänet -sydämeensä eikä puhunut mitään. Minä olin myös vaiti, mutta ihmettelin -itsekseni, miksi oli pitänyt käydä niin, että lapsen, jonka olin -pelastanut Zulujen Leijonan kynsistä, täytyi joutua vuoristossa -hiipivän naarasleijonan kitaan. - -Vihdoin saavuimme matkan päähän, jossa kuninkaan asia oli toimitettava -ja jossa minun piti erota vaimostani. Saapumisemme jälkeisenä aamuna me -sitten erosimme vaihdettuamme salassa jäähyväissuudelmat, mutta toisten -läsnäollessa kyräten toisiimme synkästi kuin henkilöt, jotka eroavat -aikomatta enää milloinkaan toisiaan tavata. Ajatuksissamme olimmekin -varmat, ettemme enää näkisi toistemme kasvoja, ja niin kävikin. Vein -Nadankin syrjään ja sanoin hänelle näin: - -"Meidän täytyy nyt erota, tyttäreni, enkä minä tiedä, milloin toisemme -jälleen tapaamme, sillä ajat ovat levottomat, ja vain sinun ja äitisi -turvallisuuden tähden minä luovun ilosta saada katsella kasvojanne. -Nada, sinä vartut pian naiseksi ja kauniimmaksi kuin kukaan kansamme -keskuudessa, ja on hyvin mahdollista, että moni mahtava mies tahtoo -mennä kanssasi naimisiin, jolloin minä, sinun isäsi, en ole ehkä -saapuvilla valitakseni sinulle puolison maamme tavan mukaan. Mutta minä -pyydän ja vaadin, että otat vain miehen, jota rakastat, jos se on -suinkin mahdollista, ja olet hänelle uskollinen, sillä vain siten on -nainen onnensa saavuttava." - -Vaikenin, sillä tyttö tarttui käteeni ja katsoi silmiini. "Vaiti, isä", -sanoi hän, "älä puhu avioliitosta, sillä en huoli kenestäkään miehestä -nyt, kun Umslopogaas on kuollut mielettömyyteni tähden. Elän ja kuolen -yksinäni, ja, oi, jos saisin kuolla hyvin pian, niin että pääsisin -etsimään häntä ainoata, jota rakastan." - -"Ei, Nada", sanoin minä, "Umslopogaas oli veljesi, eikä ole sopivaa, -että puhut hänestä noin, vaikka hän onkin kuollut." - -"Se ei merkitse mitään, isäni", sanoi hän. "Puhun mitä sydämessäni -tunnen. Rakastin häntä hänen eläissänsä ja vaikka hän on nyt kuollut, -niin rakastan vain häntä. Ah, sinä pidät minua vielä lapsena, mutta -sydämeni on suuri, eikä se petä minua." - -En nuhdellut enää tyttöä, koska tiesin, ettei Umslopogaas ollut hänen -veljensä, vaan vieras, jonka kanssa hän olisi voinut mennä naimisiin. -Ihmettelin vain sitä, että luonnon ääni puhui hänelle niin selvää -kieltä ilmaisten suhteen, joka näytti olevan mitä luonnottomin, -olevankin aivan luonnollisen ja oikeutetun. - -"Älä puhu enää Umslopogaasista", sanoin minä, "sillä hän on varmasti -kuollut, ja vaikka sinä et voikaan unhottaa häntä, niin älä kuitenkaan -puhu enää hänestä. Ja minä pyydän sinua, tyttäreni, sillä varalta, -ettemme enää tapaisi toisiamme, pitämään muistissasi minut ja -rakkauteni sinuun sekä antamani neuvot ja opetukset. Maailma on okainen -erämaa, tyttäreni, jonka piikit on veressä kastettu ja jossa me -harhailemme tietämättömyydessämme sumuun eksyneen matkamiehen lailla, -eikä kukaan, minä paremmin kuin muutkaan, tiedä, miksi meidät on pantu -tänne vaeltamaan. Mutta vihdoin matkamme päättyy ja me kuolemme ja -lähdemme täältä, kukaan ei tiedä, minne, mutta luultavasti sinne, jossa -paha muuttuu hyväksi ja jossa saamme jälleen kohdata ne, jotka olivat -rakkaimpamme maan päällä ollessamme, elääksemme monin verroin -onnellisimpina taivaan autuudessa, sillä minä uskon, ettei ihminen -synny iankaikkista kuolemaa varten, vaan palaa takaisin Umkulunkulun -luo, joka lähetti hänet tälle maalliselle matkalle. Elä siis toivossa, -tyttäreni, sillä onhan ainakin lepo jäljellä, ja on suloista saada -nukkua, kun on väsynyt. Hyvästi, lapseni." - -Suutelimme, ja vaimoni Macropha ja Nada tyttäreni lähtivät kulkemaan -Swazi-maata kohti ja minä katsoin heidän jälkeensä, kunnes he häipyivät -näkyvistäni aamusumuun. Olin sangen murheellinen, sillä Umslopogaas oli -poissa, ja nyt minun täytyi luopua heistäkin. - - - - -X. - -MOPON KOETUS. - - -Viivyin neljä päivää heimon luona ja toimitin kuninkaan asian. -Viidentenä päivänä minä ja seuralaiseni varustauduimme matkalle ja -käänsimme kasvomme kotia kohti, mutta kuljettuamme vähän matkaa me -kohtasimme joukon sotureita, jotka käskivät meidän pysähtyä. - -"Mistä on kysymys, kuninkaan miehet?" kysyin minä rohkeasti. - -"Siitä, Makedaman poika", vastasi heidän johtajansa, "että sinun on -luovutettava meille vaimosi Macropha ja lapsesi Umslopogaas ja Nada -voidaksemme menetellä heidän kanssaan kuninkaan käskyn mukaan." - -"Umslopogaas", vastasin minä, "on mennyt sinne, johon kuninkaan käsi ei -ulotu, sillä hän on kuollut, ja mitä vaimooni Macrophaan ja tyttäreeni -Nadaan tulee, niin he ovat nyt swazien luolissa, joista kuningas saa -lähettää kokonaisen armeijan heitä etsimään voidakseen löytää heidät. -Macrophasta ei ole väliä, sillä minä vihaan häntä ja olen hylännyt -hänet, enkä välitä tytöstäkään, sillä maailmassahan on paljon tyttöjä, -ja on samantekevää, elääkö hän vai täytyykö hänen kuolla, mutta -kuitenkin rukoilen kuningasta säästämään hänen henkensä." - -Puhelin näin huolettomasti, sillä tiesin aivan hyvin, että vaimoni ja -lapseni olivat turvassa Chakalta. - -"Teet oikein rukoillessasi tyttäresi puolesta", sanoi soturi nauraen, -"sillä kaikki lapsesi on surmattu kuninkaan käskystä." - -"Niinkö todellakin?" vastasin minä tyynesti, vaikka polveni vapisivat -ja kieleni takertui suulakeen. "Kuninkaan tahto tapahtukoon. Mutta -poikki isketty vesa versoo uusia silmuja, ja minulle voi vieläkin -syntyä lapsia." - -"Aivan niin, Mopo, mutta ensin sinun täytyy saada uusia vaimoja, sillä -kaikki viisi vaimoasi ovat myöskin kuolleet." - -"Niinkö todellakin?" vastasin minä. "Kuninkaan tahto tapahtukoon. -Olinkin jo kyllästynyt noihin lörpötteleviin akkoihin." - -"Aivan niin, Mopo", sanoi soturi, "mutta saadaksesi uusia vaimoja ja -lapsia, täytyy sinun itsesi myös elää, sillä kuolleelle ei voi syntyä -lapsia, ja minä luulen, että Chakalla on varalla assegai, jota sinun on -suudeltava." - -"Niinkö?" vastasin minä. "Kuninkaan tahto tapahtukoon. Auringon helle -on polttava ja matka väsyttää minua. Joka suutelee assegaita, nukkuu -sikeästi." - -Niin sanoin, isäni, ja sillä hetkellä minä todellakin toivoin saavani -kuolla. Maailma oli minulle autio ja tyhjä. Macropha ja Nada olivat -menneet, Umslopogaas oli kuollut ja toiset vaimoni ja lapseni oli -murhattu. Minulla ei ollut enää voimia alkaa rakentaa uutta kotia, -rakkaistani ei ollut ketään jäljellä, ja kaikista päättäen täytyi minun -myös kuolla. - -Soturit kyselivät seuralaisiltani, oliko puheeni Umslopogaasin -kuolemasta ja Macrophan ja Nadan menosta Swazi-maahan totta. Miehet -sanoivat: "Kyllä, totta on." Silloin soturit sanoivat vievänsä minut -kuninkaan luo, mikä ihmetytti minua suuresti, sillä olin luullut, että -he surmaisivat minut heti. Lähdimme liikkeelle, ja pala palalta sain -kuulla, mitä kotona oli tapahtunut. - -Lähtöni jälkeisenä päivänä oli Chaka saanut kuulla urkkijoiltaan, että -toinen vaimoni -- Anadi -- oli sairas ja puheli kummia asioita -kuumehoureissaan. Hän otti silloin kolme soturia mukaansa ja meni -majaan auringon laskiessa. Soturit hän jätti oven ulkopuolelle sanoen -heille, ettei ketään saanut päästää ulos eikä sisään, ja itse hän astui -suureen majaani, jossa Anadi makasi sairaana, kädessään tuo pienoinen -assegai, jonka varsi oli kuninkaallista punapuuta. Unandi, Chakan äiti, -ja sisareni Baleka, Chakan vaimo, olivat sattumalta majassa, sillä -tietämättä, että olin vienyt pois Umslopogaasin, Balekan pojan, nuo -houkat naiset olivat jälleen tulleet hyväilemään ja suutelemaan poikaa. -Mutta tullessaan majaan he tapasivat siellä kaikki toiset vaimoni ja -lapseni. Nämä saivat käskyn poistua, paitsi Moosa, Anadin poika, joka -makasi sairaana -- sama poika, joka oli syntynyt kahdeksan päivää ennen -Umslopogaasia, Chakan poikaa. Moosa sai jäädä majaan ja he suutelivat -häntä ja antoivat hänelle imphiä, erästä sokeriruokoa, syötäväksi -peläten toisista naisista, minun vaimoistani, näyttävän hyvin -kummalliselta, etteivät he välittäneet toisista lapsistani, kun -Umslopogaas oli poissa. - -Heidän siinä istuessaan pimeni oviaukko äkkiä ja katso, kuningas itse -astui sisään ja näki heidän hyväilevän Moosa-lapsukaista. Nähtyään kuka -tulija oli, heittäytyivät naiset maahan hänen eteensä ja tervehtivät -häntä. Mutta hän hymyili julmasti ja käski heidän istua. Sitten hän -puhutteli heitä sanoen: "Ihmettelette varmaankin, äitini Unandi ja -vaimoni Baleka, miksi olen tullut tänne Mopon, Makedaman pojan -majaan. Sanonpa sen teille: tulin sentähden, että hän on asioitani -toimittamassa, ja kuulin hänen vaimonsa Anadin olevan sairaana?-? hänkö -se on, joka makaa tuolla? Ja koska olen maan ensimmäinen lääkäri, tulen -parantamaan hänet, äitini Unandi ja sisareni Baleka." - -Niin hän sanoi katsellen heitä puhuessaan ja ottaen nuuskaa pienen -keihäänsä kärjeltä, ja vaikka hänen sanansa olivat lempeät, vapisivat -molemmat naiset pelosta, sillä kun Chaka puheli noin, merkitsi se monen -kuolemaa. Mutta Unandi, taivaiden äiti, vastasi sanoen, että kuningas -oli tehnyt hyvin tullessaan sairaan luo, koska hänen lääkkeensä antoi -lepoa ja rauhaa sairaana oleville. - -"Aivan niin", vastasi Chaka. "Muuten on hyvin miellyttävää, äitini ja -sisareni, nähdä teidän suutelevan tuota lasta. Ette varmaankaan voisi -rakastaa häntä enemmän, vaikka hän olisi omaa vertanne?" - -Naiset vapisivat jälleen ja rukoilivat sydämessään, ettei Anadi, joka -oli sairas, heräisi ja puhelisi järjettömyyksiä houreissaan. Mutta -rukoukseen vastattiin alhaalta eikä ylhäältä, sillä Anadi heräsi ja -kuultuaan kuninkaan äänen hänen sairaalloiset ajatuksensa kohdistuivat -poikaan, jonka hän uskoi olevan kuninkaan lapsen. - -"Ah!" sanoi hän nousten istumaan ja viitaten omaan poikaansa Moosaan, -joka kavahti säikähtyneenä majan seinää vasten. "Suutele häntä, -taivaiden äiti, suutele häntä! Keneksi sanotaan häntä, tuota nuorta -leijonan pentua, joka tuottaa meille onnettomuutta? Mopon ja Macrophan -pojaksi!" Ja hän nauroi hurjasti, vaikeni ja vaipui takaisin -nahkavuoteelleen. - -"Mopon ja Macrophan pojaksi", toisti kuningas matalalla äänellä. "Kenen -poika hän on sitten, vaimo?" - -"Oi, älä kysele häneltä, kuningas!" huudahtivat Unandi ja Baleka -heittäytyen maahan, sillä he olivat mielettömät pelosta. "Älä kysele -häneltä; hänellä on kummia haaveita, jotka eivät ole sinun korviasi -varten. Hän on noiduttu ja hourii." - -"Hiljaa!" sanoi Chaka. "Tahdon kuulla, mitä tuo nainen puhelee. Ehkä -jokin totuuden tähti pilkoittaa hänelle pimeyden läpi ja minä saan -nähdä valkeuden. Kuka hän on sitten, vaimo?" - -"Kukako hän on?" vastasi Anadi. "Oletko sinä hullu, koska kysyt, kuka -hän on? Hän on -- sh! -- pane korvasi lähelle, että voin puhua hiljaa, -sillä majan seinätkin voivat kuiskata salaisuuden kuninkaalle. Hän on --- kuuletko sanani -- hän on Chakan ja Balekan, Mopon sisaren, poika, -vaihdokas, jonka Unandi, taivaiden äiti, saattoi petoksella tänne, ja -jonka hän aikoo viedä kansan eteen, kun maa on kyllästynyt kuninkaan -julmuuteen, ja asettaa hänet kuninkaan istuimelle." - -"Hän valehtelee, oi kuningas!", huusivat molemmat naiset. "Älä kuule -häntä, hän valehtelee. Poika on Moosa, hänen oma poikansa, jota hän ei -nyt tunne kuumehoureissaan." - -Mutta Chaka nousi ja nauroi julmasti. "Nobela ennusti kuin ennustikin -oikein", huudahti hän, "ja minä tein väärin kun tapoin hänet. Vai teit -sinä minulle tämmöisen kepposen, äitini! Halusit antaa minulle pojan -vastoin tahtoani, pojan, jonka piti kerran tappaa minut. Hyvä on, -Taivaiden äiti, alistu siis taivaiden tuomioon! Tahdoit antaa minulle -pojan tappaaksesi minut ja saadaksesi hallita; nyt minä, sinun poikasi, -tahdon vuorostani ryöstää itseltäni äitini. Kuole, Unandi! -- kuole -käden iskusta, jonka synnytit!" Ja Chaka iski pienen keihäänsä suoraan -äitinsä sydämeen. - -Unandi, Taivaiden äiti, Senzangaconan vaimo, seisoi hetkisen -päästämättä huudahdustakaan. Sitten hän kohotti kätensä ja veti keihään -kyljestään. - -"Samoin olet sinäkin kuoleva, Chaka, julmuri!" huusi hän ja kaatui -kuolleena majan permannolle. - -Siten murhasi Chaka Unandin, oman äitinsä. Kun Baleka näki, mitä -tapahtui, pakeni hän majasta _emposeniin_, ja juoksi niin nopeasti, -etteivät ovella seisovat vartijat ehtineet pysäyttää häntä. Mutta omaan -majaansa päästyään hänen voimansa pettivät ja hän vaipui tajuttomana -maahan. Moosa poikani jäi kauhun lamauttamana paikoilleen, ja Chaka, -joka luuli häntä omaksi pojakseen, murhasi hänetkin omalla kädellään. - -Sitten hän astui ulos ja jättäen nuo kolme soturia portille vahtiin hän -käski komppanian sotureita piirittää majani ja sytyttää ne tuleen. Sen -he tekivätkin, ja kun omaiseni syöksyivät ulos, tapettiin heidät, ja -ne, jotka eivät tulleet ulos, kuolivat liekkeihin. Siten tuhoutuivat -kaikki vaimoni, lapseni, palvelijani ja kaikki, jotka olivat heidän -luonaan. Pesä oli poltettu mehiläisineen ja minä yksin olin jäänyt -eloon -- minä sekä Macropha ja Nada, jotka olivat kaukana. - -Chakan verenhimo ei ollut vieläkään tyydytetty, sillä, kuten jo on -kerrottu, hän lähetti sanansaattajat matkalle käskien heidän tappaa -vaimoni Macrophan ja tyttäreni Nadan ja nuorukaisen, jota sanottiin -pojakseni. Mutta minut hän oli käskenyt tuoda elävänä eteensä. - -Kun soturit eivät tappaneet minua heti, harkitsin minä tilannetta joka -taholta, sillä varma vakaumukseni oli, että minut jätettiin henkiin -vain kuollakseni hiukan myöhemmin ja julmimmalla tavalla. Sentähden -päättelin, että saatoin yhtä hyvin itse tehdä itselleni sen, minkä eräs -toinen aikoi minulle tehdä. Minkätähden pitäisi minun, joka olin jo -tuomioni saanut, odottaa tuomion täytäntöönpanoa? Mitä oli minulla -jäljellä, joka voisi kiinnittää minut tähän elämään; kaikki, joita -rakastin, olivat kuolleet tahi poissa. Helppo oli kuolla, sillä minä -tunsin kuoleman tiet. Minulla oli vyössäni salaperäistä lääkettä; hän, -joka maistaa sitä, isäni, ei näe enää auringon varjon liikkuvan eikä -tähtien tuikkivan. En tahtonut tuta keihäänkärkeä enkä nuijan iskua, en -tahtonut myöskään kuolla hitaasti kiduttajain veisten raatelemana. -Janon tuskiin nääntyminen kauhistutti minua ja vaellella sokeana -hautaan saakka tuntui kohtaloista julmimmalta. Joka päivä olen tunnin -toisensa jälkeen saanut katsella kuolemaa silmästä silmään ja sentähden -on tämä lääke ollut mukanani yötä päivää. Nyt oli sen hetki varmasti -tullut. - -Niin minä ajattelin maatessani yöllä valveillani ja ottaen esille -katkeran rohtoni panin sen kielelleni. Mutta samassa muistin tyttäreni -Nadan, joka minulla oli vielä jäljellä, vaikka hän asustikin -kaukaisessa maassa, ja vaimoni Macrophan, ja sisareni Balekan, joka oli -sotureiden kertomuksen mukaan vielä elossa, vaikka en voinut silloin -käsittää, miksi kuningas ei ollut tappanut häntäkin. - -Mieleeni johtui eräs toinenkin seikka. Jos saisin jäädä elämään, niin -voisin kostaa hänelle, joka oli saattanut minulle kaiken tämän tuskan; -mutta voivatko kuolleet iskeä? Valitettavasti kuolleet ovat voimattomat -ja jos he voivatkin vielä kärsiä, niin he eivät voi antaa iskua -iskusta. Ei, tahdoin elää. Sittenhän oli aika kuolla, kun sitä ei -voinut enää välttää, kun Chaka oli julistanut tuomioni. Kuolema tietää -hetkensä eikä vastaa kyselyihin; hän on vieras, jolle ei kenenkään -tarvitse oveaan avata, sillä hän voi hiipiä kynnyksen yli -näkymättömänä, kuin ilma milloin hän vain tahtoo. Lääkettäni en -tahtonut vielä maistaa. - -Seurasin siis sotureita Chakan luo, isäni. Oli jo ilta, kun tulimme -perille, sillä aurinko oli jo laskenut astuessamme portista sisälle, -mutta saamansa käskyn mukaan meni minua saattelevan vartioston -päällikkö Chakan luo ilmoittamaan, että olin ulkopuolella kahleissa. -Kuningas sanoi: "Tuotakoon hänet, joka oli henkilääkärini, eteeni, että -voisin kertoa hänelle, miten olen hoidellut hänen omaisiaan." - -Vartijat tarttuivat minuun ja veivät minut kuninkaan asunnolle ja -tyrkkäsivät minut suuren majan ovesta sisään. - -Majassa paloi tuli, sillä ilta oli kylmä, ja Chaka istui tulen toisella -puolella kasvot oveen päin. Savu häilyi hänen ympärillään, ja nuotion -loiste kiilteli hänen kasvoillaan ja välähteli hänen kammottavissa -silmissään. - -Ovella tarttuivat muutamat neuvonantajat käsivarsiini ja raastoivat -minua tulta kohti, mutta minä riuhtaisin itseni irti ja heittäydyin -maahan tervehtien kuningasta hänen kuninkaallisilla nimillään. -Neuvonantajat aikoivat karata uudelleen kimppuuni, mutta Chaka lausui: -"Antakaa hänen olla; tahdon puhella palvelijani kanssa." Silloin miehet -kumarsivat maahan sakka, ja minä istahdin majan permannolle kuningasta -vastapäätä ja me keskustelimme tulen läpi. - -"Kerrohan minulle karjasta, jota lähetin sinut laskemaan, Mopo -Makedaman poika", virkkoi Chaka. "Ovatko palvelijani hoitaneet -rehellisesti karjaani?" - -"Ovat, oi kuningas", vastasin minä. - -"Sanopas minulle eläinten lukumäärä ja merkit, Mopo, äläkä unhota -ainoatakaan." - -Minä luettelin hänelle yksitellen härät, lehmät ja hiehot unhottamatta -ainoatakaan, ja hän kuunteli vaieten kuin nukuksissa oleva. Mutta minä -tiesin, ettei hän nukkunut, sillä hänen tuliset silmänsä välähtivät -silloin tällöin nuotion loisteessa. Tiesin myös, että hän tahtoi vain -kiduttaa minua, tahi tahtoi todellakin kuulla karjasta, ennenkuin minut -tapettiin. Selostukseni päättyi vihdoin. - -"Hyvä on", sanoi hän. "Maailmassa näkyy olevan vielä rehellisiäkin -ihmisiä. Tiedätkös, Mopo, että sinua on poissaollessasi kohdannut suuri -ja katkera suru?" - -"Olen kuullut siitä, oi kuningas!" vastasin minä huolettomasti kuin -olisi puhe ollut jostakin aivan mitättömästä asiasta. - -"Niin, Mopo, taivaan kirous on kohdannut huonettasi. Minulle on -kerrottu, että pitkäisen tuli sytytti yhdellä kertaa kaikki majasi." - -"Olen kuullut siitä, oi kuningas." - -"Minulle on kerrottu, että sisälläolijat menettivät järkensä tulen -nähdessään ja surmasivat itsensä keihäillä tahi syöksyivät liekkeihin." - -"Olen kuullut siitä, oi kuningas! Mutta mitäpä tuosta! Kaikki joet ovat -kyllin syviä hullun hukkua!" - -"Olet kuullut näistä tapahtumista, Mopo, mutta et ole vielä kuullut -kaikkea. Tiedätkös, Mopo, että niiden joukossa, jotka kuolivat -talossasi, oli myös hän, joka oli synnyttänyt minut, Taivaiden äiti?" - -Silloin minä näyttelin taitavasti, isäni, hyvän suojelushenkeni -opastamana. Minä heittäydyin maahan ja valitin ääneen kuin suuren surun -vallassa. - -"Säästä korviani, oi musta!" valitin minä. "Älä sano minulle, että hän, -joka synnytti sinut, on kuollut, oi zulujen leijona. Muista ei ollut -väliä. Heidän kuolemansa aiheuttama suru on kuin tuulen henkäys, kuin -vesipisara; mutta tämä on kuin myrskyvihuri, kuin meri." - -"Lopeta, lopeta jo, palvelijani!" lausui Chaka ivallisesti. "Teit hyvin -valittaessasi ääneen suruasi, kun Taivaiden äitiä ei ole enää, ja -pahoin olisit menetellyt, jos olisit surrut sentähden, että taivaan -tuli suuteli porttejasi. Jos olisit tehnyt jälkimmäisen ja jättänyt -ensimmäisen tekemättä, olisin tiennyt, että sydämesi on pahuutta -täynnä, ja nyt olisit todellakin saanut itkeä -- verikyyneleltä, Mopo. -Hyvä sinulle, että selitit arvoituksen oikein." - -Nyt näin Chakan minulle valmistaman kuilun syvyyden ja siunasin -suojelushenkeäni, _Ehloséta_, joka oli sanellut minulle vastaukseni. -Toivoin jo, että Chaka antaisi minun mennä, mutta toivoni oli turha, -tämä oli vasta koetukseni alku. - -"Tiedätkös, Mopo", sanoi kuningas, "että kuollessaan kotisi liekkeihin -äitini huusi merkilliset ja kaameat sanat, jotka kantautuivat korviini -tulen huminasta huolimatta? Hän sanoi, että sinä Mopo, sisaresi Baleka -ja sinun vaimosi olitte vehkeilleet yhdessä antaaksenne lapsen minulle, -joka haluan olla lapseton. Nämä olivat hänen sanansa, kuulin ne -liekkien keskeltä. Sano siis nyt minulle, Mopo, missä ovat lapset, -jotka otit mukaasi matkalle, tuo leijonasilmäinen poika, nimeltään -Umslopogaas, ja tyttö, jonka nimi on Nada?" - -"Umslopogaas on kuollut, leijona tappoi hänet, oi kuningas!" vastasin -minä, "ja Nada on swazien luolissa." Ja minä kerroin hänelle -Umslopogaasin kuoleman ja miten olin hylännyt vaimoni Macrophan. - -"Leijonasilmäinen poika leijonan kitaan!" virkkoi Chaka. "Hänestä -kyllin; hän on poissa. Nadaa voidaan keihäin etsiä swazien luolista, -niin että hänestä myös kyllin. Puhelkaamme nyt tuosta äitini -kuolinlaulusta, Mopo, laulusta, jonka hän lauloi liekkien räiskeessä. -Sano minulle, Mopo, sano nyt minulle, onko siinä perää?" - -"Ei, oi kuningas! Taivaat olivat varmaankin saattaneet Taivaiden äidin -järjiltään, kun hän lauloi tuon laulun", vastasin minä. "En tiedä siitä -mitään, oi kuningas." - -"Et tiedä siitä mitään, Mopo?" toisti kuningas, ja hän loi jälleen -minuun hirveän silmäyksen savukiemuroiden takaa. "Et tiedä siitä -mitään, Mopo? Sinulla on varmaankin kylmä; kätesihän aivan vapisevat -kylmästä. Ei, älä pelkää -- lämmitä niitä, lämmitä niitä, Mopo. Työnnä -kätesi nuotion kuumimpaan liekkiin!" Ja pienellä keihäällään, jonka -varsi oli kuninkaallista punapuuta, hän osoitti kohtaa, jossa tuli -hehkui punaisimpana -- osoitti ja nauroi. - -Silloin, isäni, minä tyrmistyin kokonaan ja menin aivan kylmäksi -- -niin, aivan kylmäksi; minä, joka olin pian lämpenevä, sillä minä -käsitin Chakan tarkoituksen. Hän aikoi panna minut tulikoetukselle. - -Istuin hetkisen vaiti ajatellen. Silloin kuningas lausui jälleen -kuuluvasti: "Ei Mopo, älä nyt ole noin häveliäs ja vaatimaton; pitääkö -minun nauttia lämpimästä ja nähdä sinun värisevän vilusta? Tänne, -neuvonantajani, nouskaa ja tarttukaa Mopon käteen ja työntäkää se -liekkiin, niin että hänen sydämensä saa riemuita liekin lämmön -suloisuudesta. Sillä aikaa juttelemme tuosta lapsesta, joka oli äitini -sanojen mukaan vaimoni Balekan, Mopon, minun palvelijani sisaren -synnyttämä." - -"Ei tarvitse, oi kuningas", sanoin minä pelon rohkaisemana, sillä -huomasin, että ellen tehnyt jotakin, päättäisi kuolema hyvin äkkiä -epäröimiseni. Vyöhöni kätketty myrkky johtui myös kerran mieleeni ja -minä ajattelin jo niellä sen ja lopettaa siten kärsimykseni, mutta -elämänhalu on suuri ja kostonhimo voimakas, niin että sanoin -sydämessäni: "Ei vielä, kestän tämänkin; kuolen myöhemmin, jos -tarvitaan." - -"Kiitän kuningasta hänen armeliaisuudestaan ja lämmittelen mielelläni. -Puhu, kuningas, minun lämmitellessäni, ja sinä olet kuuleva totuuden", -lausuin minä ylväästi. - -Ojensin vasemman käteni, isäni, ja työnsin sen tuleen -- en kuitenkaan -kuumimpaan kohtaan, vaan liekin latvaan, jossa savukiemurat alkoivat -näkyä. Ihoni oli märkä pelon pusertamasta hiestä, eikä tuli ensin -tehnyt minulle mitään vahinkoa, mutta minä tiesin tuskien tulevan. - -Chaka katseli minua hetkisen hymyillen. Sitten hän sanoi hitaasti ja -viivytellen, niin että tuli ehtisi tehdä tehtävänsä: - -"Sanopas, Mopo, etkö sinä todellakaan tiedä mitään sisaresi Balekan -pojan syntymästä?" - -"Tiedän vain tämän, oi kuningas", vastasin minä. "Vuosia sitten -synnytti vaimosi Baleka pojan, jonka minä tapoin sinun käskystäsi, ja -jonka ruumiin toin nähtäväksesi." - -Nyt, isäni, oli kuumuus kuivannut ihoni kosteuden, niin että tuli alkoi -kärventää kättäni aiheuttaen minulle suuria tuskia. Mutta siitä ei -voinut huomata merkkiäkään kasvoillani, sillä minä tiesin hyvin, että -jos värähtäisinkään tahi huudahtaisin, olisin hävinnyt koetuksessa ja -joutuisin kuoleman omaksi. - -Kuningas lausui jälleen: "Vannotko pääni nimeen, Mopo, ettei poikaani -piiloteltu sinun luonasi?" - -"Vannon, oi kuningas; vannon sen pääsi nimessä", vastasin minä. - -Nyt olivat tuskani niin hirveät, ettei niitä voi kuvaillakaan. Tunsin -silmäni pullistuvan kuopistaan, vereni kiehui syöksyen päähäni ja -poskilleni vierähti pari verikyyneltä. Mutta kättäni minä pidin tulessa -näyttämättä merkkiäkään kärsimyksistäni kuninkaan ja hänen -seuralaistensa katsellessa minua uteliaasti. Chaka oli hetkisen vaiti -ja tuo hetki tuntui minusta koko elämääni pitemmältä. - -"Ah!" lausui hän vihdoin, "minusta näyttää, että sinä alat jo lämmetä, -Mopo! Ota kätesi tulesta. Olet kestänyt koetuksen ja minä olen saanut -vastauksen. Sydämesi on puhdas, sillä jos siellä olisi ollut vilppiä, -niin tuli olisi pakottanut sen esiin ja sinä olisit huutanut surkeasti, -Mopo, mikä huuto olisikin ollut viimeisesi!" - -Vedin käteni tulesta ja tuskani taukosi hetkeksi. - -"Hyvä on, oi kuningas!" sanoin minä rauhallisesti. "Tulella ei ole -voimaa vahingoittaa niitä, joiden sydän on puhdas." - -Puhuessani katselin kättäni. Se oli aivan musta, isäni, -- musta kuin -karrelle palanut puu ja kokoon käpertyneistä sormista olivat kynnet -kadonneet kokonaan. Katsele sitä nyt, isäni, minun silmäni ovat sokeat, -mutta sinä näet. Nyt se on valkoinen, kuten sinun -- valkoinen, kuollut -ja kuivettunut. Siinä on muisto tulesta Chakan majassa, tulesta, joka -suuteli minua monta, monta vuotta sitten; tuon tuskan illan jälkeen on -minulla ollut hyvin vähän hyötyä tästä kädestäni. Mutta oikea käteni -oli vielä jäljellä, isäni, ja, ah! minä käytin sitä. - -"Näyttää siltä, että tuo Nobela velhotar, joka on kuollut, valehteli -ennustaessaan sinun tahtovan pahaa minulle, Mopo", virkkoi Chaka -jälleen. "Sinä ja sisaresi Baleka olette kaikesta päättäen viattomat, -joten laulu, jonka Taivaiden äiti lauloi liekkien huminassa, ei ollut -tosi. Hyvä sinulle, Mopo, sillä tässä asiassa ei valani olisi auttanut -sinua. Mutta äitini on kuollut -- kuollut liekkeihin vaimosi ja lastesi -keralla, Mopo, jonkun katalan noituuden uhrina. Me vietämme surujuhlan, -Mopo, sinä ja minä, sellaisen surujuhlan, ettei sen vertaista ole ennen -nähty Zulu-maassa, sillä silloin täytyy koko maailman itkeä. Ja siinä -surujuhlassa toimeenpannaan suuri 'vainuaminen, Mopo. Taikureita emme -tarvitse, vaan sinä ja minä toimitamme tehtävän, ja itse me vainuamme -käsiimme heittiöt, jotka ovat saattaneet meille kaikki nämä tuskat. -Mitä! Eikö äitini kuolemaa kostettaisi, hänen, joka synnytti minut, ja -eikö sinun vaimojesi ja lastesi kuolemaa kostettaisi, Mopo, sinun -- -viattoman miehen? Mene, Mopo, uskollinen palvelijani, jota minä olen -kunnioittanut tuleni lämmöllä, mene!" Ja hän tuijotti minuun vielä -kerran savun läpi ja viittasi keihäänsä kärjellä ovea kohti. - - - - -XI. - -BALEKAN NEUVO. - - -Nousin ylistäen kuningasta äänekkäästi ja poistuin kävellen hitaasti -portista ulos, mutta päästyäni ulkopuolelle kiihtyivät palaneen käteni -tuskat sietämättömiksi. Juoksin valittaen sinne tänne, kunnes päädyin -erään tuttavani majalle, josta löysin rasvaa, mutta voideltuani käteni -syöksyin jälleen ulos, sillä en voinut olla yhdessä kohden. Harhailin -tietämättä minne kuljin ja vihdoin saavuin kotini raunioille. Majoja -ympäröinyt aitaus oli vielä jäljellä; tuli ei ollut tarttunut siihen. -Astuin sisäpuolelle: siellä olivat majat tuhkana -- tuhkaa oli nilkan -vahvuiselta. Kävelin ja katselin hävityksen jälkeä ja jalkani sattui -johonkin kovaan ja särmikkääseen. - -Oli kirkas kuutamo ja minä katsoin mitä se oli: edessäni olivat -vaimojeni ja lasteni mustuneet luut. Sydämeni katkerassa surussa minä -heittäydyin maahan ja peitin itseni kotini tuhalla ja vaimojeni ja -lasteni luilla. Niin, isäni, siinä minä makasin tuhan peitossa, tuhan, -joka peitti myös nuo hiiltyneet luut. Siten lepäsin viimeisen kerran -kotonani, ja niiden tomu, joille olin antanut elämän, suojeli minua -yökylmältä. Sellaista tapahtui meille Chakan päivinä, isäni, ei vain -minulle, vaan monelle muullekin. - -Makasin tuhassa ja valitin kidutuksen aiheuttamasta tuskasta sekä -sydämeni suuresta surusta. Miksi en ollut nielaissut myrkkyäni tuolla -Chakan majassa ja Chakan silmäin edessä? Miksi en niellyt sitä nyt ja -lopettanut kärsimyksiäni? Ei, koska olin kärsinyt kaikki nämä tuskat, -niin en aikonut suoda hänelle sitä iloa. Nyt, kun olin kestänyt -tulikoetuksen, tulisin vielä kerran mahtavaksi ja voimakkaaksi, ja minä -himosin valtaa ja suuruutta. Niin, suruni päätin kestää ja tulla -suureksi, niin että kerran voisin kostaa kuninkaalle kaikki. Ah, isäni, -siinä tuhassa maatessani minä rukoilin esi-isäni henkiä, _Amatongioja_, -suojelushenkeäni _Ehloséta_, ja rohkeninpa rukoilla Umkulunkuluakin, -maailman suurta sielua, joka liikkuu taivaissa ja maan päällä -näkymättömänä ja äänettömästi, että saisin elää voidakseni surmata -Chakan samoinkuin hän oli surmannut minun rakkaani. Ja rukoillessani -minä vaivuin uneen, tahi menin tajuttomaksi ja olin kuin kuollut. - -Näin näyn, joka oli lähetetty vastaukseksi rukoukseeni, tahi ehkä se -oli vain kiihtymyksestäni johtunut mielenhäiriö. Minusta näytti, isäni, -kuin olisin seisonut suuren ja leveän joen partaalla. Oli pimeätä, -virran kalvo vain kimalteli siellä täällä, mutta kaukaa toiselta -rannalta näkyi kuin myrskyisen päivän kajastusta, jonka valossa näin -valtavan kaislameren, joka aaltoili heräävässä aamutuulessa ja josta -ilmestyi miehiä, naisia ja lapsia, sadoittain, tuhansittain, jotka -syöksyivät virran laineisiin ja kiitivät pois. Isäni, kaikki nuo -näkemäni ihmiset olivat mustia -- joukossa ei ollut ainoatakaan sinun -laistasi valkoista, sillä tämä näky koski vain zulukansaa, joka yksin -on kaislikosta kotoisin. Toiset uivat virran yli hyvin nopeasti toisten -taistellessa vedessä kauemmin -- mutta niinhän on tässäkin elämässä -- -toiset kuolevat pian ja toiset elävät hyvinkin kauan. Näin vedessä -lukemattomia kasvoja, joukossa monet tututkin. Siellä oli Chaka ja -hänen vieressään näin itseni; siellä oli myös prinssi Dingaan, Chakan -veli, ja Umslopogaas-poikanen ja Nada-tyttäreni, ja silloin minulle -selvisi, ettei Umslopogaas ollutkaan kuollut, vaan kadoksissa. - -Käännyin katsomaan rannalle, jolla seisoin, ja huomasin, että takanani -kohosi musta kallioseinämä, valtava ja jyrkkä, jossa oli useita -norsunluisia ovia, joista tulvi valoa ja kuului naurua; toisia ovia oli -myös, mustia kuin kivihiilestä tehtyjä, ja niistä ammotti pimeys ja -kuulin valituksia. Ovien edessä oli istuin, jolla istui ihmeen ihana -naisellinen olento. Hän oli pitkä ja solakka, yllään valkoinen vaippa, -ja hän ainoa oli valkoinen, ja hänen hiuksensa olivat kuin tulessa -sulatettu kulta, ja hänen kasvonsa säteilivät kuin keskipäivän aurinko. -Ja minä näin, että nuo joesta tulijat seisahtuivat vielä vettävaluvina -naisen eteen ja minä kuulin heidän huutavan: - -"Terve, _Inkosazana-y-Zulu!_ Terve, taivaan kuningatar!" - -Tuolla ihmeellisellä naisella oli kummassakin kädessään pieni sauva. -Oikeassa kädessä oleva oli valkoinen, norsunluinen, ja vasemmassa -kädessä musta eebenholtsinen. Ja kun tulijat astuivat valtaistuimen -eteen tervehtimään häntä, viittasi hän milloin oikeassa kädessään -olevalla norsunluusauvalla, milloin eebenholtsisauvalla. -Norsunluusauvalla hän osoitti noita norsunluu-ovia, joista tulvi valoa -ja kuului naurua, ja eebenholtsisauvalla hän osoitti noita -kivihiiliovia, joista ammotti pimeys ja kuului valituksia. Ja -viittausten mukaan astuivat tervehtijät, toiset valoon ja toiset -pimeyteen. - -Siinä seisoessani saapui pieni joukko joen yli. Katselin heitä ja -tunsin jokaisen. Tulijat olivat Unandi, Chakan äiti, vaimoni Anadi, -Moosa-poikani ja kaikki muut vaimoni ja lapseni ja ne, jotka olivat -tuhoutuneet heidän kerallaan. - -He pysähtyivät naisen, Taivaan prinsessan eteen, jolle Umkulunkulu oli -uskonut tehtäväksi suojella zulu-kansaa, ja minä kuulin heidän -huutavan: - -"Terve, _Inkosazana-y-Zulu_, terve!" - -Silloin hän, Inkosazana, osoitti norsunluusauvalla norsunluuovia, mutta -he seisoivat paikoillaan hievahtamatta. Silloin hän puhui ensi kerran -hiljaisella äänellä, jota oli kaamea kuulla. - -"Astukaa sisään, kansani lapset, astukaa sisään valoon ja kirkkauteen. -Miksi viivyttelette?" - -Mutta he seisoivat vain paikoillaan ja Unandi lausui: - -"Oi Taivaan kuningatar, me viivymme rukoillaksemme rangaistusta -hänelle, joka murhasi meidät. Minä, jota maan päällä sanottiin -Taivaiden äidiksi, rukoilen sinua, oi Taivaan Kuningatar, kaikkien -näiden seuralaisteni puolesta: rankaise häntä, joka murhasi meidät." - -"Mikä on hänen nimensä?" kysyttiin tuolla hiljaisella ja kaamealla -äänellä. - -"Chaka, zulujen kuningas", vastasi Unandi. "Chaka, minun poikani." - -"Monet ovat jo vaatineet tuota päätä", vastasi Taivaan kuningatar, "ja -vielä useammat tulevat sitä vaatimaan. Älä pelkää, Unandi, hänen päänsä -on vaipuva. Älkää pelätkö, Anadi ja te Mopon vaimot ja lapset, se on -vaipuva, sanon minä. Keihäs, joka lävisti rintasi, Unandi, on lävistävä -myös Chakan rinnan, ja kuulkaa te Mopon vaimot ja lapset, käsi, joka -survaisee keihään, on oleva Mopon käsi. Minä johdan häntä ja hän on -tekevä, mitä minä tahdon. Hän on oleva kostoni välikappale maan päällä! -Astukaa sisään, kansani lapset, valoon ja kirkkauteen, sillä Chakan -tuomio on kirjoitettu." - -Näin uneksin, isäni. Tämä oli näky, joka lähetettiin minulle -lohdutukseksi maatessani tuskissani ja epätoivossa rakkaideni luiden -keskellä kotini tuhassa. Siten minun suotiin nähdä taivaan Inkosazana -sellaisena kuin hän on todellisuudessa. Näin hänet vielä kahdesti, -mutta täällä maan päällä ja valveilla ollessani. Niin, kolmesti on -minun suotu nähdä nuo kasvot, joita en saa nähdä enää ennen kuolemaani, -sillä kukaan ei voi nähdä neljättä kertaa Inkosazanaa ja elää. Sano, -olenko järjiltäni, isäni, ja ovatko nuo näyt vain pimenneen järkeni -hulluja houreita? En tiedä, mutta totta on, että olin näkevinäni ne. - -Heräsin taivaan alkaessa vaaleta nousevan päivän edellä; palaneen -käteni polte havahdutti minut unestani tahi tainnoksista. Ravistin -tuhan päältäni ja menin joelle peseytymään. Palattuani istahdin -kuninkaan vaimojen asunnon, _emposenin_, portille, odottamaan, kunnes -nämä tapansa mukaan tulisivat vettä noutamaan. Vihdoin he tulivat ja -peittäen kasvoni minä odotin Balekaa. Näin hänet pian, hän oli -surullisen näköinen ja käveli hitaasti vesiastia kädessään. Kuiskasin -hänen nimensä ja hän pujahti syrjään erään aloe-pensaan taakse sanoen -toisille jonkun terävän piikin tunkeutuneen jalkaansa ja viivytteli -siten, kunnes toiset olivat menneet. Sitten hän tuli luokseni ja me -tervehdimme katsellen murheen murtamina toisiamme silmiin. - -"Oli onneton päivä, kun kuuntelin sinua, Baleka", sanoin minä, "sinua -ja Taivaiden äitiä, ja pelastin lapsesi. Katso nyt, mihin kurjuuteen se -on meidät saattanut! Kaikki omaiseni ovat kuolleet -- Taivaiden äiti on -kuollut -- ja minä itse olen saanut kestää mitä julmimman -tulikidutuksen." Ja minä näytin hänelle palaneen käteni. - -"Niin, Mopo veljeni", vastasi hän, "mutta oma liha on jokaista lähinnä, -enkä minä välittäisi tästä paljoakaan, ellei poikani Umslopogaas olisi -myös kuollut, kuten äsken kuulin." - -"Puhut kuin nainen ainakin, Baleka", sanoin minä. "Etkö sitten välitä -rahtuakaan siitä, että minä -- sinun veljesi -- olen menettänyt kaikki, -mitä rakastin?" - -"Sinulle, veljeni, voi vielä uusi vilja versoa, mutta minulla ei ole -enää mitään toivoa, sillä kuningas ei katsahdakaan enää puoleeni. Suren -tähtesi, mutta minulla oli vain tämä ainoa, ja oma liha on jokaista -lähinnä. Luuletko minun pelastuvan? Ei, veljeni. Säästyin joksikin -ajaksi, mutta sitten menen sinne, jonne toisetkin ovat menneet. Chaka -on jo merkinnyt minut, jonkun ajan saan ehkä elää vielä, mutta sitten -minun täytyy kuolla. Hän leikkii vain kanssani kuten leopardi -haavoittuneen kauriin kanssa. Mutta siitä en välitä, suren vain poikaa, -sillä sellaista poikaa ei ollut toista. Oi, jos saisin kuolla pian ja -pääsisin etsimään häntä!" - -"Jospa poika ei olekaan kuollut, Baleka, entä sitten?" - -"Mitä sinä tarkoitat?" vastasi hän kääntyen puoleeni ja tuijottaen -minuun hurjasti. "Oi, sano se jälleen -- jälleen, Mopo! Kuolisin ilolla -vaikka sata kuolemaa saadakseni tietää, että Umslopogaas elää." - -"Ei, Baleka, minä en tiedä mitään, mutta viime yönä näin unta", ja minä -kerroin hänelle näkyni kokonaan kuin myös sen, mitä oli tapahtunut sitä -ennen. - -Hän kuunteli sanojani tarkoin kuin kuninkaan tuomiota elämästä tahi -kuolemasta. - -"Luulen unesi merkitsevän jotakin, Mopo!" sanoi hän vihdoin. "Olet aina -ollut muita erikoisempi, jolle matkojen etäisyydet eivät merkitse -mitään. Nyt tiedän, että Umslopogaas elää, ja nyt minä voin kuolla -onnellisena. Niin, älä väitä vastaan; minun täytyy kuolla, tiedän sen. -Luin kuninkaan silmistä tuomioni. Mutta mitäpä siitä! Eihän se merkitse -mitään, kunhan vain prinssi Umslopogaas elää vielä." - -"Rakkautesi on suuri, vaimo", sanoin minä, "ja juuri tämä rakkautesi on -saattanut meille monet murheet. Ja lopultakin voi käydä niin, ettei -sillä voiteta mitään, sillä säälimätön kohtalo vainoaa meitä. Sano nyt, -mitä minun pitää tehdä? Pakenenko vai jäänkö tänne jättäen kaikki -sallimuksen ja sattumain varaan?" - -"Sinun täytyy jäädä tänne, Mopo. Katsos nyt! Minä tiedän kuninkaan -mietteet. Hän on peloissaan murhattuaan äitinsä; hän pelkää koko kansan -nousevan kostamaan äidinsurmaajalle. Sentähden sanoo hän kaikille, -ettei hän tappanut äitiään Unandia, vaan tämä tuhoutui tulessa, joka -taikavoimain vaikutuksesta tuhosi kotisi, ja vaikka kaikki tietävät -hänen valehtelevan, ei kukaan tohdi väittää häntä vastaan. Täällä -toimeenpannaan rikollisten etsiminen, 'vainuaminen', kuten hän sinulle -sanoikin, mutta erilainen 'vainuaminen' kuin ennen, sillä sinä ja hän -tulette toimittamaan taikureiden tehtävän, ja silloin hän surmauttaa -kaikki, joita hän pelkää, kaikki, joiden hän tietää vihaavan häntä -hänen pahuutensa tähden ja sentähden, että hän murhasi oman äitinsäkin. -Sentähden hän nyt säästi henkesi, Mopo, ja tekee sinusta jälleen -mahtavan miehen, sillä jos hänen äitinsä Unandi todellakin kuoli -noituuden uhrina, kuten hän sanoo, niin etkö silloin sinäkin kärsinyt -yhtä suurta vääryyttä ja eivätkö sinunkin vaimosi ja lapsesi joutuneet -saman noituuden uhreiksi? Sentähden, älä pakene! Odota aikaasi ja tule -mahtavaksi -- mahtavaksi koston suurta hetkeä varten, Mopo veljeni. -Sinulla on jo paljon kostettavaa, mutta mittasi on tuleva pian vielä -täydemmäksi, sillä kohta tulee minun vuoroni kuolla, jolloin minunkin -vereni huutaa sinua kostamaan. Kuule, Mopo. Eikö tässä maassa ole -muitakin prinssejä? Mitä tekevät kuninkaan veljet Dingaan, Umhlangana -ja Umpanda? Eivätkö he halua päästä valtaistuimelle, kuninkaaksi? -Eivätkö he joka aamu nouse vuoteeltaan tunnustellen raajojaan, elävätkö -he vielä, ja eivätkö he joka ilta paneudu levolle tietämättä, saavatko -he aamulla suudella vaimojaan vai kuninkaan punaisen keihään kärkeä? -Lähene heitä, veljeni; hiivi heidän sydämiinsä, urki heiltä heidän -mietteensä ja ilmaise heille omasi, ja minä olen varma, että vihdoin -tulee Chakan itsensä vuoro astua sisään portista, josta sinunkin -vaimosi ovat menneet ja josta minunkin täytyy pian mennä." - -Niin puhui Baleka ja poistui jättäen minut mietteisiini, sillä hänen -sanansa olivat viisautta täynnä. Minä tiesin aivan hyvin, että -kuninkaan veljet olivat ainaisen pelon vallassa, sillä kuninkaan varjo -painoi heitä raskaasti. Pandasta ei ollut paljoakaan toivoa. Hän -rakasti mukavuutta ja oli osoittanut olevansa vailla tarmoa ja -neuvokkuutta. Mutta Dingaan ja Umhlangana olivat toista maata ja heistä -saattoi ehkä muovailla nuijan, joka iskisi Chakan kallon sirpaleiksi, -lintujen ruoaksi. Mutta Chakan malja ei ollut vielä täysi, joten -sopivaa hetkeä oli odotettava. - -Mietiskeltyäni asiaa tarpeeksi minä nousin ja menin ystäväni luo -hoitelemaan palanutta kättäni, joka vaivasi minua kovin, ja laittelin -parhaillaan siteitä, kun lähetti saapui käskemään minua kuninkaan -puheille. - -Lähdin heti ja tervehdin kuningasta heittäytyen maahan, mutta hän -tarttui käteeni ja nosti minut ylös lausuen lempeästi: - -"Nouse, Mopo, palvelijani! Olet saanut paljon kärsiä vihollistesi -harjoittaman noituuden tähden. Olet menettänyt vaimosi ja lapsesi. Ja -minä olen menettänyt äitini. Itkekää, neuvonantajani, antakaa -kyyneltenne virtana valua, sillä minä olen menettänyt äitini ja Mopo -palvelijani vaimonsa ja lapsensa vihollistemme meihin kohdistaman -noituuden tähden!" - -Ja kaikki neuvonantajat alkoivat silloin ääneensä itkeä Chakan -tuijottaessa heihin synkästi. - -"Kuule, Mopo!" sanoi kuningas, kun itku oli vaiennut. "Kukaan ei voi -antaa minulle äitiäni takaisin, mutta minä voin antaa sinulle uusia -vaimoja, ja lapsia voit sinä vielä saada. Valikoi itsellesi kuusi -kuninkaalle varatuista naisista, karjastani saat sata parhainta päätä, -ja minun käskyläiseni rakentavat sinulle uuden kodin, joka on entistäsi -monin verroin suurempi ja kauniimpi. Nämä lahjoitan sinulle lämpöisellä -kädellä ja vielä enemmänkin olet saapa hyvitystä! Uuden kuun -ensimmäiseksi päiväksi kuulutan koko kansani koolle suureen -neuvotteluun, _bandhlaan_, johon sinunkin oma heimosi, langeni-heimo, -tulee saapuville, ja silloin me molemmat vietämme surujuhlan suuria -murheitamme muistellen ja silloin me otamme selville, kuka on kaikki -nämä surut aiheuttanut. Mene nyt, Mopo, mene! Ja menkää tekin, -neuvonantajani, ja jättäkää minut yksinäni itkemään äitini kuolemaa!" - -Siten toteutuivat Balekan sanat, isäni, ja siten minusta tuli Chakan -avulla mahtavampi henkilö kuin ennen olin ollutkaan. Valikoin itselleni -karjan, parhaimman laatuaan; otin vaimot, joilla ei ollut kauneudessa -vertaa, mutta en välittänyt niistä, eikä minulle syntynyt enää lapsia. -Sydämeni oli kuin kuihtunut vesa. Chakan tuli oli imenyt voimat -ruumiistani, ja suru rakkaitteni menettämisen tähden oli vaimentanut -elämänhaluni. - - - - -XII. - -SUSI-GALAZIN TARINA. - - -Nyt, isäni, palaan hieman takaisinpäin kertomuksessani, joka on pitkä -ja mutkainen kuin polveileva joki, ja kerron, mitä Umslopogaasille -tapahtui hänen jouduttuaan leijonan kynsiin. Hän kertoi minulle kaikki, -kun vihdoin tapasimme toisemme vuosien kuluttua. - -Leijona riensi pitkin loikkauksin tiehensä Umslopogaas hampaissaan. -Kerran hän koetti riuhtaista itseänsä irti, mutta peto kiristi vain -otettaan, joten hän heittäytyi aivan hervottomaksi ja katseli -taaksepäin nähden Nadan kasvot, kun tämä syöksyi aitauksesta huutaen: -"Pelastakaa hänet!" Hän näki tytön kasvot ja kuuli nuo sanat, mutta -sitten pimeni maailma hänen ympärillään ja hänestä tuntui, että hän -vaipui sikeään uneen. - -Tuntiessaan kipua reidessään, johon leijona oli häntä purrut, -Umslopogaas heräsi pian jälleen ja kuuli jonkun ärjäisevän. Hän -katsahti ylös ja näki lähellään leijonan, joka oli hellittänyt hänet -hampaistaan. Peto sähisi raivosta ja tuijotti edessään seisovaan -kookkaaseen ja rotevaan nuorukaiseen, jolla oli julmat kasvot ja yllään -mustan- ja harmaankirjava sudentalja, joka oli kiinnitetty hänen -olkapäilleen siten, että yläleuka hampaineen oli hänen päälaellaan. Hän -seisoi leijonan edessä suuri sotakilpi toisessa ja raskas raudoitettu -nuija toisessa kädessä, ärjähdellen uhkaavasti. - -Peto painautui hyppyyn muristen raivoisasti, mutta nuorukainen ei -odottanutkaan hyökkäystä. Hän syöksähti eteenpäin ja iski petoa -nuijallaan päähän. Isku oli ankara ja osui paikalleen, mutta ei ollut -kuolettava, sillä leijona peräytyi takajaloilleen ja iski raivoisasti -häntä kohti. Hän ojensi kilven suojakseen, mutta tuo voimakas isku löi -kilven takaisin sellaisella vauhdilla, että nuorukainen kaatui -selälleen kilven alle ja makasi siinä ulvoen kuin tuskissaan keppuroiva -susi. Leijona oli samassa hänen kimpussaan, ja tilanne muuttui mitä -uhkaavimmaksi. Nuorukaisella oli vielä kilpi suojanaan, joten leijona -ei päässyt häntä heti raatelemaan, mutta Umslopogaas näki, ettei voinut -kauan kestää, ennenkuin kilpi väistyisi ja vieras saisi surmansa. - -Leijonan rinnassa oli vielä terä syvälle painuneena Umslopogaasin -katkennut keihäs, ja nähdessään tämän Umslopogaas päätti painaa keihään -sydämeen saakka tahi kuolla. Hän nousi nopeasti, sillä hätä palautti -hänen voimansa, ja syöksyi paikalle, jossa leijona ahdisti kilven -suojassa kamppailevaa vierasta. Peto ei huomannut häntä, kun hän -heittäytyi polvilleen ja tarttuen katkenneeseen keihääseen työnsi sen -syvälle pedon ruumiiseen ja väänsi terän ympäri. Nyt se näki uuden -vastustajansa ja kääntyi tätä kohti haavoittaen terävillä kynsillään -tätä rintaan ja käsivarsiin. - -Umslopogaas vierähti kyljelleen, mutta kuuli samassa valtavaa ulvontaa -ja katso, harmaita ja mustia susia syöksyi leijonan kimppuun repien ja -raastaen sitä, kunnes se kaatui ja silvottiin palasiksi. Umslopogaas -menetti jälleen tajuntansa, kaikki pimeni hänen silmissään ja hän -makasi kuin kuollut. - -Vihdoin hän tointui jälleen ja samalla palautui muistikin. Hän muisti -ottelun ja katsahti ylös nähdäkseen leijonan. Sitä ei näkynyt, mutta -sen sijaan hän huomasi makaavansa ruo'oista tehdyllä vuoteella jossakin -luolassa, jossa oli runsaasti kaikenlaisten eläinten nahkoja. Vedellä -täytetty ruukku oli hänen vieressään. Ojentaen kätensä hän tarttui -ruukkuun ja joi ja silloin hän huomasi, että hänen kätensä oli ohut -kuin taudin laihduttama ja rinta täynnä tuskin umpeen menneitä arpia. - -Hänen siinä maatessaan ihmetellen, pimeni luolan suu ja sisään astui -sama nuorukainen, joka oli otellut leijonan kanssa joutuen tämän alle, -kantaen tapettua kaurista hartioillaan. Hän pudotti otuksen maahan ja -astui Umslopogaasin luo. - -"Ou!" huudahti hän, "silmäsi ovat auki -- elätkö siis, muukalainen?" - -"Elän", vastasi Umslopogaas, "ja olen kovin nälkäinen." - -"Onpa jo aikakin", sanoi toinen. "Kaksitoista päivää sitten raahasin -sinut tänne metsien halki suurella vaivalla ja koko ajan olet maannut -tiedotonna juoden vain vettä. Leijona oli raadellut sinut niin pahasti, -etten voinut uskoa sinun jäävän henkiin. Kahdesti olin jo -surmaamaisillani sinut lopettaakseni kärsimyksesi ja säästyäkseni -vaivoista, mutta pidätin käteni eräältä vainajalta saamani ilmoituksen -tähden. Nyt syö, että voimasi palautuisivat. Sitten puhelemme." - -Umslopogaas söi ja alkoi tervehtyä päivä päivältä, ja kun hän oli -voimistunut, istuivat he eräänä iltana luolassaan nuotion ääressä -keskustellen. - -"Mikä on nimesi?" kysyi Umslopogaas. - -"Minua sanotaan Susi-Galaziksi", vastasi toinen. "Olen zulu ja samaa -verta kuin Chaka-kuningas, sillä Senzangaconan isä oli isoisäni isä." - -"Entä mistä olet kotoisin, Galazi?" - -"Swazi-maasta -- halakazien heimoa, jonka päällikkö oikeastaan olisin. -Kas näin on asian laita: isoisäni Siguyana oli Senzangaconan, Chakan -isän, nuorempi veli. Mutta hän riitaantui Senzangaconan kanssa ja -hänestä tuli kulkuri. Muutamien Umtetwan miesten kanssa hän tuli sitten -Swazi-maahan ja asusti halakazi-heimon luona näiden suurissa luolissa, -ja lopulta kävi niin, että hän tappoi heimon päällikön ja anasti tämän -paikan. Hänen kuoltuaan hallitsi isäni, mutta maassa oli suuri puolue, -joka vihasi häntä sentähden, että hän oli zulu, tahtoen päällikön -paikalle oman heimon miehen. He eivät voineet kuitenkaan mitään, sillä -isäni hallitsi maata rautaisella kädellä. Minä olin isäni ja hänen -ensimmäisen vaimonsa ainoa poika ja syntynyt päälliköksi hänen -jälkeensä, minkätähden isäni vihamiehet -- heitä oli paljon ja he -olivat mahtavia miehiä -- vihasivat minuakin. Sellainen oli tilanne -viime talvena vuosi sitten, jolloin isäni päätti surmata kaksikymmentä -ylimystä, joiden hän tiesi vehkeilleen häntä vastaan. Mutta nämä saivat -tietää, mitä oli tulossa, ja houkuttelivat erään isäni vaimon, joka oli -heidän sukulaisensa, myrkyttämään hänet. Nainen syötti hänelle myrkyn -yöllä, ja aamulla minulle tuotiin sana, että isäni oli sairas ja tahtoi -tavata minua. Menin hänen majaansa, jossa tapasin hänet tuskissaan -riuhtoillen. - -"'Mikä sinua vaivaa, isäni?' kysyin minä. 'Kuka on tehnyt tämän -konnantyön?' - -"'Olen saanut myrkkyä, poikani', huohotti hän, 'ja hän, joka antoi sitä -minulle, seisoo takanasi'. Ja hän viittasi naiseen, joka seisoi ovella -pää alaspainuneena ja vavisten nähdessään ilkityönsä seuraukset. - -"Tyttö oli nuori ja kaunis ja me olimme olleet ystäviä, mutta minä voin -sanoa, etten epäröinyt silmänräpäystäkään, sillä vereni kiehui. En -epäröinyt, vaan syöksyin häntä kohti keihäs koholla ja tapoin hänet -kaikista rukouksista huolimatta. - -"'Hyvin tehty, Galazi', sanoi isäni. 'Mutta varo itseäsi, kun minä olen -poissa, sillä nämä swazi-koirat tahtovat karkoittaa sinut ja anastaa -paikkasi! Jos sinut karkoitetaan ja sinä kuitenkin jäät henkiin, niin -vanno minulle, ettet lepää, ennenkuin olet kostanut kuolemani.' - -"'Sen vannon, isäni', vastasin minä. 'Vannon, etten säästä ainoatakaan -halakazi-heimon miestä, paitsi omia sukulaisiani; naiset vien orjuuteen -ja lapset vankeuteen!' - -"'Suuria sanoja nuorukaisen suusta', lausui isäni, 'mutta tuon kaiken -olet tekevä, Galazi. Nyt kuolinhetkelläni näen selvästi, että sinä, -Siguyanan lapsi, saat vaeltaa koditonna muutamat jäljellä olevat -elinvuotesi ja tultuasi erääseen toiseen maahan saat kuolla miehen -lailla; ei näin, josta saan kiittää tuota naista.' Tämän sanottuaan hän -kohotti päätään, katsoi minuun ja heitti henkensä tuskaisesti -parahtaen. - -"Astuin majasta raastaen tytön ruumista jäljessäni. Majan edessä oli -koolla useita ylimyksiä loppua odottaen, ja minä huomasin heidän synkät -katseensa. - -"'Päällikkö, minun isäni, on kuollut!' huusin minä korkealla äänellä, -'ja minä, Galazi, joka nyt olen päällikkö, olen surmannut hänen -murhaajansa!' Ja minä riuhtaisin tytön ruumiin selälleen heidän -eteensä, niin että he saattoivat nähdä hänen kasvonsa. - -"Tytön isä sattui olemaan miesten mukana, hän, joka oli houkutellut -tyttärensä tuohon konnantyöhön, ja näky saattoi hänet aivan suunniltaan -raivosta. - -"'Mitä, veljet?' huusi hän. 'Sietäisimmekö, että tuo nuori zulu-koira, -tyttäreni murhaaja, tulee meidän päälliköksemme? Ei milloinkaan! Vanha -leijona on kuollut ja nyt on penikan vuoro!' Ja häh hyökkäsi minua -kohti keihäs koholla. - -"'Ei milloinkaan!' toistivat toisetkin hyökäten myös minua kohti -keihäitään heristäen. - -"Odotin enkä hätiköinyt, sillä isäni viimeisistä sanoista minä tiesin, -ettei kuolinhetkeni ollut vielä tullut. Odotin, kunnes mies oli aivan -lähellä; hän iski, minä hypähdin syrjään ja lävistin hänet samassa -keihäälläni, ja siihen hän vaipui kuolleena tyttärensä ruumiin päälle. -Sitten karjaisin ja syöksyin hyökkääjäin rivin läpi, eikä kukaan -koskenut minuun eikä voinut saavuttaa minua; ei ole miestä, joka saisi -minut kiinni, kun jalkani ovat maassa ja saan juosta vapaasti." - -"Tahdonpa koettaa", sanoi Umslopogaas hymyillen, sillä hän oli -nopsajalkaisin kaikista zulunuorukaisista. - -"Opettele ensin kävelemään jälleen ja juokse sitten", vastasi Galazi. - -"Jatkahan kertomustasi", keskeytti Umslopogaas; "se on erittäin -jännittävä." - -"Niin, se ei ole vielä lopussa, muukalainen. Pakenin halakazi-heimon -alueelta enkä viipynyt hetkeäkään Swazi-maassakaan, vaan kiiruhdin -nopeasti zulujen luo. Aikomukseni oli mennä suoraan Chakan puheille, -kertoa hänelle kärsimäni vääryydet ja pyytää, että hän lähettäisi -armeijan tuhoamaan halakazi-heimon. Mutta vaeltaessani minä saavuin -eräänä iltana ruokaa ja yösijaa etsiessäni erään vanhuksen luo, joka -tunsi Chakan ja oli tuntenut myös Siguyanan, minun isoisäni, ja oltuani -hänen luonaan pari päivää minä kerroin hänelle tarinani. Vanhus neuvoi -minua luopumaan suunnitelmastani sanoen, ettei Chaka-kuningas voinut -sietää omaan kuninkaalliseen sukupuuhunsa kuuluvia vesoja, vaan -tappaisi minut varmasti, ja tuo kunnon vanhus pyysi minua jäämään -luoksensa asumaan. Neuvo oli hyvä enkä minä ajatellut enää lähteä -kuninkaan luo oikeutta rukoilemaan, sillä se, joka pyytää kuninkaalta -oikeutta, yhdyttää välistä kuolemansa. Vanhuksen luo en myöskään -aikonut jäädä, sillä hänen poikansa katselivat minua karsain silmin, ja -sitäpaitsi tahdoin olla itse päällikkö, vaikkapa minun täytyisi -sentähden elellä aivan yksinänikin. Illalla lähdin sitten taipaleelle -lainkaan tietämättä, minne menisin. - -"Kolmantena iltana saavuin erääseen pienoiseen kylään, joka on joen -toisella puolella vuoren juurella. Portilla istui eräs hyvin vanha -vaimo ilta-auringon paisteessa. Nähdessään minut hän sanoi minulle: -'Nuori mies, sinä olet kookas ja vahva ja nopea jaloistasi. Tahdotko -omistaa erään kuuluisan aseen, erään nuijan, jota kukaan ei voi -vastustaa?' - -"Sanoin tahtovani omistaa sellaisen nuijan ja kysyin, mitä minun piti -tehdä saadakseni sen. - -"'Tämä', sanoi vaimo: 'huomenna aamun sarastaessa sinun pitää mennä -tuonne vuorelle', ja hän osoitti vuorta, jossa nyt olet, muukalainen, -'jonka huipulla tuo kivinen velhotar istuu maailman loppua odottaen. -Kuljettuasi kaksi kolmattaosaa matkasta sinä tulet polulle, jota on -hyvin vaikea kiivetä, mutta sinun on pyrittävä eteenpäin ja hetkisen -kuluttua tulet synkkään metsään, jossa on hyvin pimeä. Siihen et saa -pysähtyä, vaan sinun täytyy tunkeutua metsän läpi, kunnes saavut -avonaiselle paikalle, jonka toisella puolella kohoaa jyrkkä -vuorenseinämä. Seinämässä on luola ja luolasta löydät erään miehen -luut. Tuo luut tänne ja minä annan sinulle nuijan.' - -"Hänen vielä puhuessaan saapui portille kylän asukkaita, jotka -pysähtyivät kuuntelemaan. - -"'Älä välitä hänen puheistaan, nuori mies', sanoivat he, 'ellet ole -kyllästynyt elämään. Älä välitä hänestä, hän on mielipuoli. Vuorelle ei -kukaan voi nousta, sillä se on aaveiden temmellyspaikka. Katsopas tuota -kivistä velhotarta, joka istuu sen huipulla! Ja tuo metsä on pahojen -henkien tyyssija eikä kukaan ole käynyt siellä vuosikausiin. Tämän -vaimon poika oli suuri huimapää; hän meni metsään kävelemään sanoen, -ettei hän pelännyt aaveita, ja kummitusväki, _amatongo_, tappoi hänet. -Siitä on jo monta vuotta eikä kukaan ole tohtinut lähteä etsimään hänen -luitaan. Hänen äitinsä istuu aina tässä kysellen jokaiselta -ohikulkijalta, eikö kukaan ottaisi suorittaakseen tehtävää ja tarjoten -suurta nuijaansa palkinnoksi, mutta kukaan ei ole tohtinut!' - -"'He valehtelevat!' sanoi tuo vanha vaimo. 'Siellä ei ole -mitään kummituksia tahi aaveita. Aaveet asustavat vain heidän -pelkurisydämessään; vuorella on vain susia. Minä tiedän, että poikani -luut ovat luolassa, sillä olen hengessäni nähnyt ne, mutta -valitettavasti ovat vanhat jäseneni liian heikot voidakseni kiivetä -vuoripolkua ylös. Nuo ovat kaikki pelkuriraukkoja eikä täällä ole ollut -ainoaakaan miehistä miestä sen jälkeen kuin zulut surmasivat puolisoni -iskien hänet täyteen haavoja!' - -"Kuuntelin mitään virkkamatta, mutta kun kaikki olivat sanoneet -sanottavansa, pyysin saada nähdä nuijan, joka annettaisiin palkinnoksi -sille, joka tohtisi mennä Kummitusvuoren metsän aaveita, _amatongeja_, -uhmaamaan. Vaimo nousi heti ja ryömi käsiinsä nojaten läheiseen majaan, -josta hän heti palasi laahaten jäljessään suurensuurta nuijaa. - -"Katsele sitä, muukalainen, katso ja ihmettele!? Onko milloinkaan nähty -sen veroista?" Ja Galazi piteli asetta Umslopogaasin silmäin edessä. - -Sepäs oli todellakin nuija, isäni, sillä minäkin, Mopo, näin sen -myöhemmin. Se oli raskas, kyhmyinen ja musta kuin tulessa noettu rauta -ja silattu teräksellä, joka oli kulunut iskuista sileäksi. - -"Minä katselin asetta", jatkoi Galazi, "ja sanon sinulle, muukalainen, -että sydämessäni syttyi kiihkeä himo saada omistaa tuo ase. - -"'Mikä on tämän nuijan nimi?' kysyin minä vaimo vanhukselta. - -"'Sitä sanotaan Kahlaamon Vartijaksi', vastasi vaimo, 'eikä minkään -turhan takia. Viisi miestä on heiluttanut sitä sotakentällä ja -sataseitsemänkymmentäkolme miestä on heittänyt henkensä sen iskuista. -Hän, jolla se oli viimeksi, tappoi kaksikymmentä, ennenkuin hän itse -sortui kuolemaan, sillä nuijaa seuraa se onni, että sen omistaja kuolee -sankarina nuija kädessään. Koko Zulu-maassa on vain yksi toinen sen -veroinen ase, nimittäin Jikizan, tuolla taampana asustavan kirveskansan -päällikön suuri tappara, tuo vanha ja kuuluisa sarvivartinen -_Imbubuzi_, Itkuntekijä, joka kaataa kaikki vastustajat. Jos tappara -Itkuntekijä ja nuija Kahlaamon Vartija tukevat toisiaan, niin -Zulu-maassa on vain kolmisenkymmentä miestä, jotka kykenevät niitä -vastustamaan. Olen puhunut. Valitse!' Ja vaimovanhus katseli minua -kirkkaasti sameilla silmillään. - -"'Nyt hän puhuu totta', sanoivat läsnäolijat. 'Anna nuijan olla, nuori -mies; hän, joka omistaa sen, jakelee tosin tuimia iskuja, mutta lopulta -hän sortuu keihäiden pistoihin. Kukaan ei tohdi omistaa Kahlaamon -Vartijaa.' - -"'Onnellinen kuolema ja nopea myös!' sanoin minä ja tuumin asiaa -vanhuksen tarkatessa minua koko ajan. Vihdoin hän nousi pilkallisesti -naurahtaen. 'Eipä näy Vartija olevan tätä varten', sanoi hän minua -osoittaen. 'Tämähän on vain lapsi, minun on etsittävä oikea mies.' - -"'Eipä hätäillä, vanhus', virkoin minä. 'Tahdotko lainata minulle -nuijan aseeksi, kun lähden hakemaan poikasi luita kummitusväen luota?' - -"'Lainatako Vartijan sinulle, poika? Ei, ei! Sittenpä en taitaisi nähdä -enää vilaukseltakaan sinua enkä tätä kelpo nuijaakaan.' - -"'En ole mikään varas', vastasin minä. 'Jos aaveet tappavat minut, niin -ette näe minua enää ettekä nuijaa, mutta jos elän, niin tuon luut -teille, tahi ellen löydä niitä, niin tuon ainakin nuijan takaisin. -Ellette lainaa minulle nuijaa, en minäkään lähde tuonne aaveiden -temmellyspaikalle.' - -"'Poika, silmäsi ovat rehelliset', sanoi vaimo katsellen minua -tutkivasti. 'Kas, tuossa nuija, mene etsimään poikani luita. Jos -kuolet, tuhoutukoon nuija kerallasi; jollei tehtäväsi onnistu, tuo se -takaisin, mutta jos saat luut haltuusi, niin on nuija sinun ja on -tuottava sinulle mainetta ja kunniaa ja sinä olet kuoleva miehen lailla -kohottaen sitä viimeiseen saakka korkealle kaatuneiden vastustajaisi -yläpuolelle!' - -"Seuraavana päivänä aamun sarastaessa minä sitten otin nuijan käteeni -ja keveän kilven toiseen ja valmistauduin matkalle. Vanhus antoi -minulle siunauksensa jäähyväisiä sanoessamme, mutta kylän muu väki -pilkkasi minua lausuillen: 'Niin piskuinen mies ja suuri nuija! Varo -vain, pienokainen, etteivät aaveet koettele nuijaasi omaan kalloosi!' - -"He sanoivat niin, mutta eräs tyttö -- vanhuksen pojantytär -- vei -minut hiukan sivulle ja pyyteli, etten menisi, sillä Kummitusvuoren -metsällä oli hyvin paha maine; kukaan ei tohtinut sinne tunkeutua, -sillä aivan varmasti tiedettiin sen olevan täynnä pahoja henkiä, jotka -ulvoivat kuin sudet. Kiitin tyttöä, mutta toisille en virkkanut mitään; -kysyinhän vain tietä Kummitusvuorelle. - -"Jos jaksat sinne, muukalainen, niin tule luolan suulle katsomaan -näköalaa, sillä kuu on noussut." - -Umslopogaas nousi heti ja ryömi ulos ahtaasta suuaukosta. Siellä kohosi -hänen yläpuolellaan korkealle mahtava, harmaja vuorenhuippu, joka -ääriviivoiltaan muistutti etukumarassa istuvaa naisellista olentoa. -Paikka, jossa luola sijaitsi, oli niin ollen ikäänkuin tuon istuvan -naisen sylissä. Hiukan alempana oli pienten pensaiden peittämä jyrkästi -viettävä rinne, alempana häipyen laajaan ja tiheään viidakkoon, joka -ulottui kaukana siintävän vuorenharjanteen jyrkänteille saakka. Tuon -vuorenharjanteen juurella virtaavan joen toisella puolella levisivät -silmänkantamattomiin Zulu-maan aukeat aavikot. - -"Tuolla, muukalainen", sanoi Galazi viitaten Kahlaamon aavikolle, "on -kylä, jossa tuo vanha vaimo elelee. Tuolla kohoaa tasangolta -vuorenrinne, jota ylös minun oli kiivettävä; tuolla on viidakko, jossa -_amatongo_, kummitusväki, asustaa, tuolla metsän tällä puolella menee -luolaan vievä polku ja tässä on luola. Katsopas tätä kivilohkaretta -tässä luolan suulla; se kääntyy -- näin ja sulkee luolansuun. Vaikka se -on noin suuri, voi pieni lapsikin vääntää sen paikoilleen, sillä se -liikkuu tasapainossa terävän kallionkulman kärkeen nojaten. Mutta pane -merkille tämä: lohkaretta ei saa kiertää liian paljon, sillä katsohan: -jos se koskettaa tähän", ja hän osoitti erästä piirtoa kalliossa luolan -suulla, "ei tarvitse olla vahvakaan kyetäkseen vääntämään sen takaisin; -olen tehnyt sen monta kertaa enkä ole vielä täysikasvuinen; mutta jos -se sivuuttaa tämän piirron, niin se solahtaa paikaltaan sisälle luolan -suuaukkoon tukkien sen kuin pyöreä piikivi kapean ruukun kaulan, ja -minä luulen, ettei kaksikaan miestä, toinen sisäpuolelta työntäen ja -toinen ulkopuolelta raastaen saisi sitä hievahtamaankaan. Katsos nyt: -minä käännän kiven asentoon kuten iltaisin on tapanani, näin" -- ja -tarttuen lohkareeseen hän kiepautti sen ympäri kuin oven, joka kääntyy -kiertonastojensa varassa. "Noin se saa olla ja sen voi pyörtää takaisin -vain yhdellä käden sysäyksellä, mutta kukaan ei voisi arvata, että -tässä on jokin luola, paitsi ne, jotka tietävät salaisuuden. Mutta nyt -kyllin kivestä. Astu sisään jälleen, matkamies, että saan jatkaa -kertomustani, joka on pitkä ja kummallinen. - -"Lähdin vanhuksen majasta ja kylän väki saatteli minua joen partaalle. -Joki oli tulvillaan, ja vain harvat olivat tohtineet pyrkiä sen poikki. - -"'Ha! ha!' nauroivat saattajani, 'siinä sinun matkasi oli, pieni mies; -vahdi nyt kahlaamoa, sinä, jonka piti voittaa itsellesi Kahlaamon -Vartija! Iske veteen nuijallasi, ehkäpä joki asettuu, niin että pääset -yli!' - -"En vastannut mitään heidän pilkkasanoihinsa, sidoinpahan vain kilven -olkapäilleni ohuella hihnalla ja kiinnitin matkareppuni vyötäisilleni; -nuijaa kiikutin hampaissani varren nahkasilmukasta. Sitten painalsin -jokeen ja uin. Kahdesti painoi virta minut veden alle, muukalainen, ja -rannalla seisojat huudahtivat, että olin mennyttä miestä, mutta minä -nousin pinnalle jälleen ja saavuin vihdoin toiselle rannalle. - -"Nyt eivät rannalla olijat pilkanneet enää; he seisoivat aivan vaiti -ihmetellen ja minä kiiruhdin eteenpäin, kunnes tulin jyrkänteen -juurelle. Kiipeäminen sujui työläästi, muukalainen; kun jalkasi ovat -vahvistuneet, näytän sinulle tien. Mutta minä en hellittänyt ja -keskipäivällä saavuin metsän reunaan. Siinä levähdin hetkisen ja -maistelin hiukan mukaani ottamiani eväitä, sillä nyt oli minun koottava -voimani mennäkseni aaveita vastaan, jos siellä nyt olikaan mitään -aaveita. Nousin ja tunkeusin viidakkoon. Puut ovat siellä suuria ja -paksuja, muukalainen, ja niin tiheälehtisiä, että muutamin paikoin on -päivälläkin yhtä pimeä kuin yöllä alkavan kuun aikana. Kuljeskelin -eteenpäin ja eksyin tieltä tuontuostakin, mutta aika-ajoin näin puiden -latvojen välistä tuon kivinaisen, joka istuu tuolla ylhäällä, -Kummitusvuoren huipulla, ja minä ohjasin kulkuni sen polvia kohti. -Pamppailevin sydämin pyrin urheasti eteenpäin tuossa synkässä metsässä, -jonka autius ja hämärä toivat mieleen yön hiljaiset hetket, ja -usein minä pyörähdin katsomaan taakseni, näkyisikö kummitusväen, -_amatongojen_, pälyviä silmiä. Mutta mitään ei näkynyt, paitsi suuria, -limaisia käärmeitä, jotka väistyivät tieltäni metsän kätköihin; -ehkäpä ne olivatkin noita henkiä, _amatongoja_. Välistä näin myöskin -vilahdukselta suuren suden, joka puikkelehti puiden välissä piilotellen -ja minua vaanien, ja koko ajan suhahteli tuuli suurissa oksissa -korkealla yläpuolellani surullisesti huokaillen, mikä kuulosti naisten -valitukselta. - -"Vaelsin vain eteenpäin laulaen kulkiessani karkoittaakseni pelon -sydämestäni, ja vihdoin tuossa kahden tienoilla alkoivat puut harveta, -maa kohota ja valo tulvi jälleen esteettömästi taivaan korkeuksista. -Mutta sinä olet väsynyt, muukalainen, ja ilta käy myöhäiseksi. Paneudu -nukkumaan, ja huomenna minä lopetan kertomukseni. Sanohan ensin, mikä -on nimesi?" - -"Olen nimeltäni Umslopogaas, Mopon poika", vastasi toinen, "ja kerron -tarinani, kun olet lopettanut omasi. Nyt nukkukaamme." - -Nimen kuullessaan Galazi hätkähti ja näytti hyvin hämmästyneeltä, -mutta ei sanonut mitään. He paneutuivat levolle ja Galazi peitti -Umslopogaasin kauriin taljoilla. - -Mutta itse oli Susi-Galazi niin karaistunut, että hän makasi paljaalla -kalliolla ilman mitään peitettä. Niin he nukkuivat ihmisverta -vainuavien sutten ulvoessa luolan suulla. - - - - -XIII. - -GALAZISTA TULEE SUSIEN KUNINGAS. - - -Aamulla herätessään Umslopogaas tunsi voimiensa palautuvan nopeasti, -mutta koko sen päivän hän lepäsi vielä luolassa Galazin mennessä -metsästämään. Illalla tämä palasi kantaen olkapäillään kauriin ruhoa, -jonka he nylkivät ja paistoivat nuotion ääressä istuessaan. Ja kun -aurinko oli mennyt mailleen, jatkoi Galazi kertomustaan. - -"Nyt kuuntele jälleen, Umslopogaas, Mopon poika. Olin selviytynyt -metsästä ja saapunut tuon vanhan kivisen velhottaren, joka istuu tuolla -ylhäällä maailman loppua odottaen, jalkojen juureen. Aurinko paistoi -suloisesti, vaikka oli jo ilta, sillä minä olin kulkenut metsässä -kauan, sisiliskot kiitivät kivillä ja linnut lauloivat lennellen sinne -tänne, enkä minä ollut enää lainkaan peloissani. Kapusin rinnettä ylös, -jossa kasvoi pientä pensaikkoa kuin karvoja miehen käsivarressa, kunnes -vihdoin tulin tuon kivisen velhottaren polvien tasalle, jotka -muodostavat tuon luolan edessä olevan tasanteen. Kurkotin pääni -kallionreunan yli ja katsoin, ja sanon sinulle, Umslopogaas, että -vereni jähmettyi ja sydämeni suli vedeksi, sillä edessäni luolan suulla -piehtaroitsi kokonainen lauma susia, peloittavan suuria. Toiset -nukkuivat ja urahtelivat unissaan, toiset jyrsiskelivät jonkun otuksen -tähteitä, ja toiset istuivat kuin koirat kielen roikkuessa irvistävien -hammasrivien välistä. - -"Katselin pelon vallassa näytelmää edessäni ja näin tasanteen toisella -puolella luolan suun, jossa pojan luiden piti oleman. Mutta minulla ei -ollut vähintäkään toivoa päästä sinne pelätessäni susia, sillä nyt minä -tiesin, että ne olivat nuo vuorella temmeltävät aaveet. Päätin paeta -tieheni ja käännyin jo mennäkseni. Mutta, Umslopogaas, samassa kun -käännyin, pyörähti Kahlaamon Vartija, tämä suuri nuija, ympäri iskien -minua selkään siten kuin mies lyö pelkuria. Oliko se sitten vain -sattuma, vai tahtoiko Kahlaamon Vartija häväistä kantajansa -pelkuruutta, sen saat sinä sanoa, sillä minä en tiedä, mutta ainakin -häpesin. Palaisinko kylään kaiken kansan ja tuon vanhan vaimon -pilkattavaksi? Ja jos halusinkin mennä, eivätkö aaveet tappaisi minua -yöllä metsän läpi pyrkiessäni? Ei, parempi oli kuolla sutten hampaisiin -ja heti paikalla. - -"Niin päättelin mielessäni, ja peläten pelon saavan minut jälleen -valtaansa minä heilautin nuijan olkapäälleni ja hyppäsin hetkeäkään -viivyttelemättä tasanteelle sutten kimppuun kajauttaen halakazien -sotahuudon. Pedot hypähtivät myös ylös ja tuijottivat minuun leimuavin -silmin ja harjakset pystyssä, ja minä tunsin niiden hajun -sieraimissani. Mutta kun ne huomasivat, että hyökkääjä oli ihminen, -pelästyivät ne äkkiä syöksyen pakoon mikä minnekin ja loikkivat pitkin -hypyin tasanteelta, jonka tuon kivisen velhottaren polvet muodostavat, -jättäen minut yksinäni luolan eteen. Voitettuani näin kummitussudet -iskuakaan iskemättä paisui sydämeni ylpeydestä ja minä astelin luolan -suulle kopeasti kuin katolla käyskentelevä kukko. Katsahdin sisään -aukosta ja sattui niin, että laskeva aurinko paistoi sillä hetkellä -suoraan luolan suusta sisään, joten sisällä oli aivan valoisaa. Silloin -pelästyin toisen kerran, Umslopogaas, sillä saatoin nähdä luolan -perille saakka. - -"Katsohan! Tuolla katon luoman varjon rajassa näet luolan seinässä -syvennyksen, joka on maasta kaksi miehen mittaa! Kapea ja korkea -syvennys, eikö niin? -- ikäänkuin joku olisi sen teräksellä kovertanut, -ja siinä voi mies istua jalkojen riippuessa ulkopuolella. Aivan niin, -Umslopogaas, siinä voi mies hyvin istua, vai mitä? Ja siinä istui eräs -mies, tahi mitä tuosta miehestä oli jäljellä! Syvennyksessä istui erään -miehen luuranko, musta nahka oli kuivunut luiden ympärille pitäen ne -koossa ja tehden hänet kamalan näköiseksi. Hän istui käsiinsä nojaten -ja oikeassa kädessä oli lannevyöstä repäisty nahkakaistale, joka oli -syöty melkein kokonaan, Umslopogaas; hän oli syönyt sen ennen -kuolemaansa. Silmät oli myös sidottu nahkaviilulla, ikäänkuin hän olisi -tahtonut päästä näkemästä jotakin, toinen jalka puuttui ja toinen -riippui syvennyksen reunalta. Maassa syvennyksen alla oli taittuneen -keihään punaiseksi ruostunut terä. - -"Tulehan tänne, Umslopogaas, ja tunnustele kädelläsi seinää juuri tältä -kohdalta; sileä, vai kuinka? -- sileä kuin naisten jauhinkivet. 'Mikä -sen on siloittanut?' kysyt. Selitänpä sinulle. - -"Katsoessani sisään aukosta näin tämän näyn: luolan permannolla makasi -suuri ja jäntevä naarassusi huohottaen aivan kuin se olisi laukannut -monta penikulmaa, ja sen vieressä oli toinen -- uros -- vanha ja musta, -suurempi kuin mitä olin milloinkaan nähnyt, oikea sutten kantaisä, -jonka pää ja kyljet olivat aivan harmaantuneet. Se seisoi. Katsoessani -se perääntyi lähelle luolan suuta, syöksähti äkkiä eteenpäin ja -ponnahti korkealle ilmaan tavoittaen syvennyksen reunalta riippuvaa -kuivunutta jalkaa. Käpälät iskeytyivät kallioon, missä seinämä on -sileä, ja siinä se näytti pysyttelevän silmänräpäyksen ajan julmien -leukojen iskiessä helähtäen yhteen vain keihään kärjen leveyden verran -kuolleen miehen jalan alapuolella. Sitten se putosi maahan ulvoen -raivosta ja perääntyi taas luolan suulle valmistautuen uuteen hyppyyn. -Leuat helähtivät jälleen ja peto putosi taas maahan ulvoen raivoisasti. -Naarassusi nousi myös ja sitten ne hyppivät yhdessä koettaen syöstä -alas hänet, joka istui ylhäällä. Mutta turhaan, pedot eivät päässeet -milloinkaan kuolleen miehen jalkaa keihäänkärjen leveyttä lähemmäksi. -Ja nyt tiedät, Umslopogaas, miksi kallio on noin kiiltävän sileä. -Kuukaudesta toiseen ja vuodesta vuoteen olivat sudet kynsineet sitä -koettaen saada alas hänet, joka istui ylhäällä. Yön toisensa jälkeen ne -olivat hyppineet siten luolan seinää vasten, mutta niiden helähtävät -leuat eivät saaneet milloinkaan hänen jalastaan kiinni. Toisen jalan ne -olivat tosin saaneet, mutta toinen oli liian korkealla. - -"Siinä katsellessani pelon ja hämmästyksen vallassa otti naarassusi -kielen roikkuessa kidasta niin mahtavan hypyn, että se melkein saavutti -riippuvan jalan eikä kuitenkaan. Peto kellahti maahan ja minä näin, -että hyppy oli sen viimeinen sillä kerralla, sillä ponnistus oli ollut -ylivoimainen. Se makasi maassa ulvoen, tumman veren virratessa suusta. -Uros huomasi sen myöskin, se läheni, nuuski pari kertaa ja tietäen, -että naaras oli saanut jonkun vamman se karkasi tämän kurkkuun ja -vimmattu ähellys alkoi. - -"Luola täyttyi ärinästä ja tärisyttävästä ulvonnasta, sudet kierivät -yhdessä rykelmässä ylhäällä istujan alapuolella, ja laskevan auringon -veripunaisessa valossa oli näytelmä niin hirmuinen, että minä vapisin -pelosta kuin lapsi. Naarassuden voimat alkoivat pettää, sillä uroksen -valkoiset iskuhampaat olivat pureutuneet syvälle sen kurkkuun. Samassa -minulle selveni, että nyt oli aika surmata uros, sillä tapettuaan -naaraksen se tappaisi minutkin. Hypähdin luolaan ja kohotin Vartijan -iskuun aikoen lyödä, ennenkuin susi nostaisi päätään. Mutta se kuuli -askeleeni, tahi ehkä varjoni sattui siihen, ja hellittäen otteensa se -katsahti minuun, tuo sutten isä, ja ponnahti sitten ääntä päästämättä -suoraan kurkkuani kohti. - -"Näin sen tulevan ja heilauttaen Vartijan korkealle, minä iskin -kaikella voimallani. Isku sattui petoon ilmassa, osuen sellaisella -voimalla rintaan, että se tuupertui selälleen maahan. Mutta siinäkös se -pysyi! Ennenkuin ehdin iskeä toista kertaa, se jo oli jaloillaan ja -ensimmäistä hyppyä seurasi toinen. Hypähdin syrjään ja iskin alemmaksi. -Isku murskasi sen oikean takajalan, niin ettei se voinut enää hypätä. -Kuitenkin se kävi vielä vimmatusti kimppuuni kolmella jalalla loikkien, -ja vaikka nuija sattui sitä kylkeen, iski se minuun hampaillaan purren -vyötäisilleni sidotun nahkareppuni läpi, niin että haavoituin. Silloin -minä kiljaisin tuskasta ja raivosta ja survaisin nuijani molemmin käsin -sellaisella voimalla suoraan alaspäin, kuten mies iskee seivästä -maahan, että suden kallo murskautui pirstoiksi kuin saviruukku, ja peto -kaatui kuolleena maahan kiskaisten minut mukanaan. - -"Nousin heti istumaan ja työntäen nuijan varren suden suuhun minä -väänsin leuat auki päästen siten irti sen hampaista. Sitten tarkastin -haavojani, jotka eivät olleet syvät, nahkareppu oli pelastanut minut, -mutta tunnen ne vielä tällä hetkelläkin, sillä sutten hampaissa on -myrkkyä. Samassa katsahdin ylös ja näin, että naarassusi oli jälleen -jaloillaan ja näköjään aivan vahingoittumaton. Näiden kummitussutten -laita on nimittäin siten, Umslopogaas, että vaikka ne tappelevat -herkeämättä, ne eivät voi tuhota toisiaan. Semmoisen suden voi vain -ihminen tappaa ja sekin on hyvin vaikea tehtävä. Siinä se seisoi -edessäni, mutta ei katsonut minuun eikä hengettömään urokseen, vaan -häneen, joka istui ylhäällä. Huomasin tämän ja hiipien hiljaa sen -taakse ja kohottaen Vartijan minä iskin sitä kohti kaikin voimin. Isku -sattui kaulaan katkaisten niskan, niin että peto kierähti heti -kuolleena maahan. - -"Levähdin hetkisen ja menin sitten luolan suulle ja katsahdin ulos. -Taivaanrannan taa vaipuvan auringon viimeiset säteet valaisivat -kasvoja, mutta alempana olevan synkän metsän oli tumma hämärä jo -kietonut vaippaansa. Minun täytyi viettää yöni täällä luolassa, sillä -vaikka kuu kumotti kirkkaasti pilvettömältä taivaalta, en kuitenkaan -tohtinut lähteä paluumatkalle sutten ja aaveiden keralla. Ja kun en -uskaltanut mennä yksin, niin, miten olisin tohtinut lähteä taipaleelle -kantaen häntä, joka istui ylhäällä syvennyksessä! Ei, täällä minun -täytyi olla, ja tehtyäni päätöksen minä menin lähteelle, joka kumpuaa -kalliosta luolan suusta hiukan oikealle, pesin haavan ja join. Sitten -tulin takaisin ja istahdin luolan suulle katsellen, miten ympärilläni -näkyvä maailma peittyi yön hämärään. Siihen saakka oli ollut aivan -hiljaista, mutta kun päivän viimeinen säde sammui, heräsi metsä. Illan -suussa virinnyt tuulenhenki kiihtyi huojuttaen metsän puita ja pannen -niiden latvat aaltoilemaan kuin kuutamossa merenpinnan, ja metsän -pimennosta kuului aaveiden ja sutten ulvontaa, johon vastattiin -kallioilta ylhäältä -- kuuletko, Umslopogaas, tuota meteliä -- samoin -ne ulvoivat silloinkin! - -"Alkoi tuntua kaamealta istua tässä luolan suulla, sillä en ollut vielä -keksinyt tuon ovikiven salaisuutta, ja jos olisin tiennytkin sen, niin -olisinko tohtinut sulkeutua luolaan yksinäni noiden sudenraatojen ja -hänen kerallaan, jota nuo sudet olivat koettaneet pudottaa alas? -Astahdin etemmäksi tasanteelle ja katsahdin ylös. Kuu valaisi -kirkkaasti kivisen velhottaren kasvot, joka istuu iäisesti tuolla -ylhäällä. Hän näytti ilkkuvan minulle ja silloin -- silloin minä -pelästyin, sillä käsitin, että tämä oli kuolleiden olinpaikka, -rauhattomien henkien tyyssija, jotka kokoontuivat retkiltään tänne -kuten korppikotkat puuhun. - -"Menin luolaan ja tuntien, että minun täytyi tehdä jotakin välttääkseni -tulemasta hulluksi; otin siis veitseni ja aloin kuun valossa nylkeä -tappamaani suurta urossutta. Työskentelin toista tuntia laulaen -ratokseni ja koettaen unhottaa hänet, joka istui ylhäällä, sekä -vuorilta kajahtelevan ulvonnan. Mutta kuu paistoi yhä kirkkaammin -luolaan, kunnes saatoin selvästi nähdä syvennyksessä istuvan olennon -haahmon ja silmille sidotun siteenkin. Miksi tuo side? Ehkäpä -päästäkseen näkemästä häntä tavoittelevien sutten leimuavia silmiä. - -"Ja ulvonta tuli aina vain lähemmäksi; saatoin jo nähdä harmaiden -haahmojen vilahtelevan tasanteella edessäni, ja tuossahan jo tuijotti -minuun hehkuvan punainen silmäpari; terävä kuono nuuski ruhoa, jota -nyljin. Kohotin kiljahtaen nuijani ja iskin. Kuului tuskallinen älähdys -ja joku syöksähti nopeasti pakoon varjojen pimentoihin. - -"Nyt oli nahka irti. Heitin sen luotani ja raahasin raadon tasanteen -reunalle, johon jätin sen virumaan. Ulvonta läheni jälleen ja minä näin -noiden harmaiden haahmojen hiipivän esiin toinen toisensa jälkeen. Nyt -ne kokoontuivat raadon ympärille ja karkasivat samassa sen kimppuun -repien ja riuhtoen hirmuisesti, kunnes ei ollut mitään jäljellä. Sitten -ne nuollen punaisia huuliaan pujahtivat takaisin metsään. - -"En voi sanoa, nukuinko vai olinko valveilla, mutta sen tiedän, että -äkkiä katsahdin ylös ja näin ylhäällä katon rajassa valoa, Umslopogaas. -Ehkäpä se johtui siitä, että kuun säteet osuivat häneen, joka istui -ylhäällä, valaisten hänet kirkkaasti. Mutta valo oli punertavaa ja -hänen koko muotonsa hehkui siinä kuin laho puu pimeässä. Katselin tahi -olin katsovinani ja minusta näytti, että riippuva leuka liikahteli, ja -minä kuulin käheän ja onton äänen, joka kuulosti kuin olisi puhuttu -tyhjästä vatsasta kuivalla kurkulla. - -"'Terve, Galazi, Siguyanan poika!' sanoi ääni. 'Sanopas, Susi-Galazi, -mitä tekemistä sinulla on Kummitusvuorella, jossa kivinen velhotar -istuu iäisesti maailman loppua odottaen?' - -"Silloin minä vastasin, Umslopogaas, tahi olin vastaavinani, ja -minunkin ääneni kuulosti ontolta ja kummalliselta: - -"'Terve, oi vainaja, joka istut kolossasi kuin korppikotka kalliolla. -Tämä on tehtäväni Kummitusvuorella: tulin hakemaan luitasi viedäkseni -ne äidillesi haudattaviksi.' 'Vuosia olen istunut täällä ylhäällä, -Galazi', vastasi ääni, 'nähden kummitussutten hyppivän ja hyppivän -kiskaistakseen minut alas, kunnes niiden kynnet olivat hioneet kallion -sileäksi. Seitsemän päivää ja seitsemän yötä pysyin hengissä tässä -istuessani, nälkäisten sutten vahtiessa alhaalla ja nälän kalvaessa -sydäntäni. Ja kuolleena olen istunut tässä vuosia, tässä vanhan -kivivelhottaren helmassa, kuuta, aurinkoa ja tähtiä tarkaten ja -kummitussutten ulvontaa kuunnellen niiden temmeltäessä alapuolellani, -ja sillä ajalla minä olen oppinut paljon syvää viisautta tuolta -vannalta velhottarelta, joka istuu ylhäällä kiinteäksi kiveksi -kivettyneenä. Äitini oli vielä nuori ja kaunis, kun tunkeuduin metsän -läpi ja kiipesin noille kivipolville. Miltä näyttää hän nyt, Galazi?' - -"'Hän on hyvin vanha ja ryppyinen ja hänen tukkansa on aivan -valkoinen', vastasin minä. 'Häntä pidetään hulluna, mutta hänen -pyynnöstään minä tulin etsimään sinua, oi vainaja, aseenani Vartija, -joka oli isäsi ja joka on nyt oleva minun!' - -"'Saat pitää sen, Galazi', sanoi ääni, 'sillä vain sinä uskalsit uhmata -aaveita antaaksesi minulle rauhan ja haudan levon. Ja kuule, sinä saat -myös tietää, mitä tuo vanha velhotar, joka istuu iäisesti tuolla -ylhäällä kiveksi kivettyneenä, on minulle ilmaissut, sinä ja eräs -toinen. Sudet, joita olet nähnyt, eivät ole oikeita susia, eikä susi, -jonka tapoit, ole oikea susi; ei, ne ovat henkiä, pahoja henkiä, -vainajia, jotka elivät täällä maailmassa kauan sitten, mutta jotka -eivät pääse rauhaan, ennenkuin ihminen heidät surmaa. Tiedätkö, Galazi, -miten he elivät ja mitä he söivät? Kunhan päivä valkenee jälleen, niin -kiipeä kivinaisen rinnoille ja katso hänen rintojensa välissä olevaan -kuiluun. Silloin olet näkevä, miten nuo ihmiset elivät. Ja he ovat -saaneet tämmöisen tuomion: heidän täytyy harhailla laihoina ja -nälkäisinä sutten haahmossa täällä Kummitusvuoren rinteillä, jossa he -muinoin elelivät, kunnes heittävät henkensä ihmiskäden surmaamina. Aina -kalvava nälkä pani heidät hyppimään vuodesta vuoteen luitani -tavoitellen, ja se, jonka nyljit, oli heidän kuninkaansa ja tuo toinen -heidän kuningattarensa. - -"Nyt, Susi-Galazi, ilmaisen sinulle tämän: sinusta tulee kummitussutten -kuningas, sinusta ja eräästä toisesta, jonka leijona on tuova luoksesi. -Kiinnitä tuo musta nahka olkapäillesi ja sudet seuraavat sinua, kaikki -kolmesataakuusikymmentäkolme, ja anna hänen, joka tuodaan luoksesi, -kantaa tuota harmaata nahkaa. Ne taistelevat puolestanne minne ne -viettekin, eivätkä hellitä, ennenkuin kaikki vastustajat ovat kuolleet. -Mutta muistakaa tämä, ne voivat metsästää vain siellä, missä ne -eläissäänkin kuljeskelivat ravintoaan hankkimassa. Mutta saitpa -äidiltäni huonon lahjan -- tarkoitan Vartijaa. Ilman sitä et tosin -olisi milloinkaan saanut kummitussutten kuningasta hengiltä, mutta -Vartijan omistajana saat vihdoin itsekin surmasi. No niin, aamulla sinä -sitten kannat minut äitini luo, niin että saan levätä rauhassa -paikassa, jossa kummitussudet eivät enää hypi rauhaani häiriten. Olen -puhunut, Galazi.' - -"Kuolleen ääni hiljeni hiljenemistään ja muuttui yhä ontommaksi, niin -että lopulta tuskin kuulin, mitä hän sanoi. Kuitenkin kysyin vielä: - -"'Kuka on siis hän, jonka leijona tuo luokseni hallitsemaan kanssani -kummitussusia, ja mikä on hänen nimensä?' - -"Kuollut vastasi hyvin hiljaa, mutta luolan syvässä hiljaisuudessa minä -eroitin sanat: - -"'Hän on nimeltään Umslopogaas Tappaja, Zulujen leijonan Chakan -poika!'" - -Umslopogaas hypähti paikaltaan nuotion äärestä. - -"Nimeni on Umslopogaas", sanoi hän, "mutta ei Tappaja, ja minä olen -Mopon poika enkä Chakan, Zulujen leijonan. Olet nähnyt unta, Galazi, ja -ellet, niin on kuollut valehdellut sinulle." - -"Ehkä olet oikeassa, Umslopogaas", vastasi Susi-Galazi. "Ehkä uneksin -tahi ehkä kuollut valehteli, mutta vaikkapa hän valehtelikin, niin hän -puhui tottakin, kuten saat kuulla. - -"Kuultuani hänen sanansa tahi uneksittuani kuulleeni ne, minä -todellakin vaivuin uneen, ja kun heräsin, oli alhaalla oleva metsä -aivan usvien peitossa harmaan valon valaistessa ylhäällä istuvan naisen -kasvoja. Muistin samassa näkemäni unen ja tahdoin nähdä, oliko kaikki -ollut todellakin vain unta. Nousin, astuin ulos ja löysin paikan, josta -pääsi kiipeämään kivivelhottaren rinnoille ja päälaelle. Kiivetessäni -sattuivat nousevan auringon säteet hänen kasvoihinsa, ja minä iloitsin -suuresti nähdessäni päivän koittavan. Mutta kun tulin lähemmäksi, -haihtuivat naisen kasvoja muistuttavat piirteet olemattomiin ja minä -näin edessäni vain rosoisia kallionlohkareröykkiöitä. Noidat ovat aina -sellaisia, Umslopogaas, olivatpa ne sitten kiveä tahi lihaa -- kun -pääset lähelle, muuttavat ne muotoaan. - -"Olin nyt korkealla vuoren rinteellä ja harhailin suurten -kiviröykkiöitten välissä. Vihdoin keksin vuoressa halkeaman, joka oli -kolme kertaa niin leveä kuin mies jaksaa hypätä ja puolen keihäänheiton -pituinen, ja tuon halkeaman lähellä oli suuria, tulen mustaamia kiviä, -joiden vaiheella näkyi ruukunsirpaleita ja piikivestä muovailtu veitsi. -Kurkistin halkeamaan, joka oli sangen syvä ja kauttaaltaan vihreän -sammalen peittämä. Pohjassa, joka pysyi kosteana, kasvoi suuria -saniaisia, ja mitään muuta en nähnyt. Olin kuin olinkin nähnyt vain -unta. Käännyin jo poistuakseni, mutta muutin samassa mieltäni ja -kiipesin halkeamaan työntäen saniaiset sivulle. Saniaisten alla kasvoi -sammalta, jonka sysäsin nuijallani syrjään. Samassa sattui nuijani -taottu teräs johonkin kellertävään, pyöreää kiveä muistuttavaan -esineeseen, joka kumahti ontosti. Otin sen käteeni ja se oli lapsen -pääkallo, Umslopogaas. - -"Kaivoin syvemmälle ja revin sammalen laajemmalta alalta, kunnes näin -kaikki. Sammalen alla oli vain ihmisluita -- vanhoja luita, jotka -olivat olleet siellä ties kuinka kauan; lasten luut olivat mädänneet, -mutta suuret olivat vielä jäljellä -- toiset keltaisia, toiset mustia -ja toiset vielä aivan valkoisia. Ne eivät olleet rikottuja, kuten -hyenain ja sutten raatelemat, mutta toisissa saatoin selvästi nähdä -ihmishampaiden jälkiä. Silloin palasin luolaan, Umslopogaas, enkä -katsonut kertaakaan taakseni. - -"Tultuani luolaan minä nyljin naarassudenkin, ja kun olin lopettanut -työni, oli aurinko noussut ja minä tiesin ajan olevan lähteä -paluumatkalle. Mutta en voinut mennä yksinäni -- hänen, joka istui -ylhäällä, täytyi seurata minua. Pelkäsin kovin koskea häneen -- tuohon -vainajaan, joka oli puhunut minulle nukkuessani, mutta minun täytyi -kuitenkin tehdä se. Noudin kiviä ja pinosin ne seinää vasten, kunnes -ulotuin häneen; sitten nostin hänet maahan ja keveä hän olikin, vain -luuta ja nahkaa. Kun hän oli alhaalla, sidoin sudentaljat ympärilleni -ja luopuen nahkarepustani, johon hän ei olisi mahtunut, minä otin hänet -olkapäilleni kuten tavallisesti kannetaan lapsia, sillä hänen säärensä -olivat hieman hajallaan, ja tukien häntä jäljellä olevasta jalasta minä -lähdin taipaleelle kylää kohti. Kiiruhdin rinnettä alas mahdollisimman -nopeasti, sillä nyt tunsin tien, enkä nähnyt enkä kuullut mitään paitsi -kerran, kun suuri kotka iski nuolena hänen kimppuunsa, joka istui -olkapäilläni. Karjaisin, kotka lensi tiehensä, ja samassa olin jo -metsässä, puiden suojassa. Siellä minun täytyi kulkea varovasti, -etteivät puiden oksat iskisi kannettavani päätä maahan. - -"Kuljin siten eteenpäin, kunnes lähenin metsän keskustaa. Silloin -kuulin suden ulvahtavan oikealla, johon vastattiin vasemmalta ja sitte -edestä ja takaa. En tohtinut pysähtyä, vaan jatkoin rohkeasti matkaani -oppaanani aurinko, joka välistä pilkisti puiden oksien lomitse. Näin -mustien ja harmaiden haahmojen pujahtelevan lähellä tietäni nuuskien -ilmaa hypähdellessään ja pian tulin pienelle aukealle, ja katso, -maailman kaikki sudet olivat kokoontuneet sinne. Vereni jähmettyi ja -jalkani alkoivat vavista. Seisoin hiljaa paikallani, nuija koholla, ja -sudet hiipivät hitaasti lähemmäksi urahdellen ja äristen tullessaan, -kunnes ne muodostivat tiheän piirin ympärilleni. Mutta ne eivät -hyökänneet kimppuuni, vaan tulivat yhä lähemmäksi. Yksi hyppäsi, mutta -ei tarkoittanut minua, vaan häntä, joka istui olkapäilläni. Hypähdin -syrjään, niin ettei peto osunut maaliinsa, ja pudottuaan maahan se -ärisi ja vinkui kuin suuresti peloissaan. Muistin silloin uneni, jos se -nyt oli uni, ja vainajan sanat, että minusta oli tuleva sutten kuningas --- minusta ja eräästä toisesta, jonka leijona toisi luokseni. Kävisikö -niin? Ellei, niin mistä johtui, etteivät sudet raastaneet minua heti -palasiksi? - -"Seisoin hetkisen ajatellen asiaa ja sitten koroitin ääneni ja ulvoin -kuin susi, ja katso, Umslopogaas, valtava ulvonta kajahti minua -vastaan. Ojensin käteni ja kutsuin niitä. Ne riensivät luokseni -tunkeillen ympärilläni kuin aikoen tuhota minut, mutta eivät tehneet -minulle mitään pahaa. Ne nuolivat jalkojani punaisella kielellään ja -tunkeutuivat kilvan luokseni painautuen minua vastaan kuin hyväilyjä -kerjäävän kissan on tapana tehdä. Eräs tosin koetti tavoitella häntä, -joka istui olkapäilläni, mutta minä sipaisin sitä nuijallani, jolloin -se pakeni kuin piesty koira, vieläpä toiset purivat sitä, niin että se -uikutti surkeasti. Nyt tiesin, ettei minun tarvinnut pelätä enää, sillä -olin kummitussutten kuningas, ja niin astelin ylpeästi edelleen sutten -valtava, harmaan ja mustan kirjava lauma jäljessäni. Niin minä vaelsin -tietäni eteenpäin ja ne tulivat hiljaa jäljessäni ja sivullani hiipien; -maahan karisseet lehdet vain rapisivat niiden jaloissa, tomu kohosi -korkealle, ja vihdoin me saavuimme metsän reunaan. - -"Siinä johtui mieleeni, ettei minun sopinut siten näyttäytyä ihmisille, -sillä kaikki pitäisivät minua noitana ja minut tapettaisiin. Pysähdyin -sentähden metsän reunassa ja käskin kädenliikkeellä sutten palata -takaisin. Murheellinen ulvahdus oli vastauksena, ikäänkuin ne olisivat -olleet suruissaan eron johdosta, mutta minä huusin niille tulevani -takaisin niiden kuninkaaksi, ja minusta näytti, että niiden julmat ja -villit sydämet ymmärsivät sanani. Sitten ne hiipivät kaikki tiehensä ja -minä olin jälleen yksin. - -"Ja nyt, Umslopogaas, on aika mennä levolle, huomenillalla lopetan -kertomukseni." - - - - -XIV. - -SUSI-VEIKOT. - - -Umslopogaas ja Susi Galazi istuivat jälleen iltanuotion ääressä luolan -suulla, kuten me nyt, isäni, ja Galazi ryhtyi jatkamaan kertomustaan. - -"Kuljin pysähtymättä, kunnes tulin joelle, joka oli vielä tulvillaan, -mutta vesi oli alentunut sen verran, että jalkani pohjasivat. Kahlasin -veteen käyttäen nuijaa sauvanani, ja vesi ulottui olkapäihini saakka, -mutta ei korkeammalle. Joku toisella rannalla olija huomasi nyt -hartioillani olevan taakan ja suden päänahan päälaellani ja juoksi -kylään huutaen: 'Joen yli tulee joku suden selässä ratsastaen!' Ja -siitä johtui, että lähestyessäni kylää olivat kaikki kiiruhtaneet minua -vastaan paitsi tuo vanha vaimo, joka ei jaksanut kävellä niin kauas. -Mutta kun he näkivät minun nousevan kukkulan rinnettä ylös ja -huomasivat, mikä istui olkapäilläni, pelästyivät he suuresti. He olivat -niin hämmästyneet, etteivät älynneet lähteä juoksuun, vaan peräytyivät -hitaasti edelläni toisiinsa painautuen ja sanaakaan sanomatta. Minä -etenin myös vaiti ollen ja saavuin vihdoin kylään, jonka portilla tuo -vanha vaimo istui ilta-auringon paisteessa. Äkkiä hän katsahti ylös ja -huudahti: 'Mikä teitä vaivaa, hyvät ihmiset, kun tulette noin selkä -edellä kulkien kuin noitien loihtimat, ja kuka on tuo suuri ja hirveä -mies, joka tulee teitä kohti?' - -"Mutta väki peräytyi aina vain syvän hiljaisuuden vallitessa, pienet -lapset takertuen naisiin kiinni ja naiset miehiin, kunnes he -sivuuttivat vaimovanhuksen, jonka taakse he asettuivat kuin soturit -rintamaan. Mutta minä astuin vaimon luo ja nostin hänet, joka istui -olkapäilläni, vanhuksen eteen sanoen: 'Vaimo, tässä on poikasi, olen -riistänyt hänet suurella vaivalla kummitusten kynsistä -- niitä on -paljon siellä ylhäällä. Toinen jalka puuttuu, enkä voinut sitä löytää. -Ota hänet ja hautaa, sillä minä olen jo kyllästynyt hänen seuraansa.' - -"Hän katsahti edessään istuvaan ruumiiseen ja ojensi kuihtuneen kätensä -irroittaen siteen kuolleen silmiltä. Sitten hän huudahti kimeästi ja -lausui kietoen kätensä kuolleen kaulan ympärille: 'Niin, se on minun -poikani, jonka minä synnytin, minun oma poikani, jota en ole -kahteenkymmeneenviiteen vuoteen nähnyt. Tervetuloa, poikani, -tervetuloa! Nyt pääset haudan lepoon, ja minä myös -- niin, minä myös!' - -"Hän huudahti kimeästi vielä kerran seisoen suorana kädet eteenpäin -ojennettuina, mutta samassa purskahti vaahto hänen huulilleen, ja hän -kaatui kuolleena poikansa ruumiin päälle. - -"Paikalla vallitsi jälleen syvä hiljaisuus, sillä kaikki olivat -suuresti peloissaan. Vihdoin huudahti joku: 'Mikä on tämän miehen nimi, -joka on riistänyt kummituksilta niiden saaliin?' - -"'Nimeni on Galazi', vastasin. - -"'Eipä olekaan', sanoi hän. 'Susi on nimesi. Katsokaa tuota suden -veristä nahkaa hänen olkapäillään ja päälaellaan!' - -"'Galazi on nimeni, mutta te olette sanoneet minua sudeksi', sanoin -minä. 'Olkoon niin. Nimeni onkin Susi-Galazi!' - -"'Minun luullakseni hän on susi', lausui mies. 'Katsokaa nyt hänen -hampaitaan, kuinka ne irvistävät! Hän ei ole ihminen, veljet, vaan -susi.' - -"'Ei ihminen, eikä susi, vaan noita hän on', virkkoi eräs toinen. -'Kukaan muu ei olisi voinut päästä metsän läpi hänen luokseen, joka -istuu ylhäällä vuoren huipulla.' - -"'Niin, niin, hän on susi -- noita -- tappakaa hänet!' huusi -väkijoukko. 'Tappakaa tuo susinoita, ennenkuin hän usuttaa aaveet -kimppuumme!' Ja he hyökkäsivät minua kohti keihäät koholla. - -"'Olen kuin olenkin susi ja noita myös', huusin minä, 'ja kerran vielä -minä usutan sudet ja aaveet kimppuunne!' Käännyin ja pakenin niin -nopeasti, että he jäivät pian jälkeeni. Juostessani kohtasin tytön, -jolla oli kori vihanneksia toisessa kädessä ja tapettu karitsa -toisessa. Syöksyin häntä kohti ulvoen kuin susi ja sieppasin häneltä -sekä vihanneskorin että karitsan. Kahlasin sitten joen poikki ja yövyin -louhikkoon toiselle puolelle sammuttaen nälkäni vihanneksilla ja -karitsan lihalla. - -"Päivän koittaessa nousin ja ravistelin kasteen sudennahoista. Sitten -tunkeuduin metsään ja ulvahdin kuin susi. Kummitussudet tunsivat ääneni -ja vastauksia kuului läheltä ja kaukaa. Kuulin niiden jalkojen töminän -ja pian parveili niitä ympärilläni kymmenittäin, sadoittain, -liehitellen ja hyväillen minua. Laskin niiden lukumäärän, niitä oli -kolmesataakuusikymmentä ja kolme. - -"Palasin sitten tänne luolaan, ja täällä olen nyt elellyt melkein -kaksitoista kuukautta, Umslopogaas, ja minusta on tullut susi-ihminen, -sillä sutten keralla minä nyt metsästelen ja riehun; ne tuntevat minut -ja tekevät, mitä tahdon. Nousehan, Umslopogaas, olet nyt vahva jälleen, -ja ellei rohkeutesi petä, niin saat nähdä väkeni jo tänä iltana. Tule, -jos sinulla on uskallusta, Umslopogaas!" - -Umslopogaas nousi nauraen hilpeästi. "Nuori olen iältäni!" huudahti -hän, "ja voimiltani tuskin täysikasvuisen miehen veroinen, mutta tähän -saakka en ole vielä kääntänyt selkääni leijonalle enkä noidalle, en -sudelle enkä ihmiselle. Katselkaamme siis armeijaasi -- noita mustia ja -harmaita sotureitasi, jotka juoksevat neljällä jalalla aseinaan -iskuhampaat keihäiden asemesta!" - -"Sido ensin naarassuden talja olkapäillesi", neuvoi Galazi, "sillä -muutenpa olisi sinusta vain rippeet jäljellä, ennenkuin mies ehtisi -laskea sormensa. Katso tarkoin, että hihnat pitävät, sillä muuten sinun -käy huonosti." - -Umslopogaas sitoi harmaan sudentaljan olkapäilleen nahkahihnoilla, niin -että yläleuan hampaat hohtivat hänen päälaellaan, ottaen keihään -käteensä, ja kun Galazi oli samoin kiinnittänyt sutten kuninkaan taljan -ylleen, astuivat he luolan edessä olevalle tasanteelle. - -Galazi seisoi hetkisen aivan hiljaa kuutamossa, ja Umslopogaas näki, -että hänen kasvonsa muuttuivat hurjiksi ja petomaisiksi; silmät -hehkuivat ja hampaat työntyivät irviin aukenevien huulten takaa. Sitten -Galazi kohotti päätään ja ulvahti pitkään kuutamoiseen yöhön. Kolmesti -Galazi ulvoi, joka kerta yhä kovemmin, ja ennenkuin kaiut olivat -kuolleet yön hiljaisuuteen, kuului vastauksia ylhäältä kallioilta, -alhaalta metsän helmasta, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä. -Ulvonta läheni lähenemistään, jo kuului jalkojen tömähdyksiä, ja harmaa -susi, peloittavan suuri, syöksyi pitkin hypyin heitä kohti paljon -muita jäljessään. Ne piirittivät Galazin hyppien häntä vasten -hyväilevästi, mutta hän karkoitti ne nuijallaan. Sitten ne äkkiä -huomasivat Umslopogaasin ja syöksyivät kita auki tätä kohti. - -"Seiso paikallasi, äläkä hievahdakaan!" huusi Galazi. "Älä pelkää!" - -"Olen aina pitänyt koirista", vastasi Umslopogaas; "pitäisikö minun nyt -oppia pelkäämään niitä?" - -Vaikka hän puhuikin noin urheasti, pelkäsi hän kuitenkin sisimmässään, -sillä näky oli todellakin mitä hirvein. Sudet hyökkäsivät häntä kohti -edestä ja takaa kita auki, ja yhdessä henkäyksessä hän oli melkein -kadonnut näkyvistä petojen peloittavaan piiriin. Mutta yksikään hammas -ei haavoittanut häntä, sillä hyppiessään hänen kurkkuaan tavoitellen, -sudet tunsivat hänen olkapäillään roikkuvan nahan hajun, ja -painautuivat maahan hänen jalkojensa juureen nuollen ja hyväillen -häntä. Umslopogaas huomasi petojen ei ainoastaan jättävän hänet -rauhaan, vaan myöskin, että naarassudet kokoontuivat sen ympärille, -joka kantoi naarassuden taljaa. Ne olivat suuria, laihoja ja nälkäisiä -petoja, kaikki täysikasvuisia, pentuja ei ollut, ja niitä oli niin -paljon, ettei hän voinut niitä kuutamossa laskeakaan. Katsellessaan -niiden punaisina hehkuviin silmiin Umslopogaas tunsi suden luonnon -sydämessään, ja hänkin kohotti päätään ja ulvoi kuin susi, johon -naarassudet vastasivat. - -"Lauma on koossa, nyt metsästämään!" huusi Galazi. "Kevennä jalkasi -nopeiksi, veljeni, sillä tänä iltana käymme kaukana. Hei, Valkohammas -ja Harmaakuono! Hei, väkeni, musta ja harmaa, matkaan! matkaan!" - -Hän hypähti eteenpäin Umslopogaas kintereillään, ja kummitussudet -parveilivat heidän jäljessään. He riensivät tuulena vuorenrinnettä alas -ja saapuivat pian syvään rotkoon, jossa oli tiheässä puita. Galazi -pysähtyi kohottaen nuijan ilmaan, jolloin sudetkin seisahtuivat. - -"Vainuan riistaa", huudahti hän, "hei, joukkoni, eteenpäin vain!" - -Sudet painautuivat hiljaa rotkoon, mutta Galazi ja Umslopogaas jäivät -suulle odottamaan. Pian alkoi kuulua katkeilevien oksien ritinää, ja -katso, heidän edessään seisoi suuri puhvelihärkä, joka nuuski ilmaa -kiukkuisesti möyryten. - -"Tästäpä sukeutui hauska leikki, veljeni! Näetkö, miten laiha ja -jäntevä se on? Ah, tuo liha on kuitenkin mureampaa kuin mitä väkeni on -milloinkaan kuoliaaksi kaahannut!" - -Galazin vielä puhuessa ilmestyivät sutten ensimmäiset rotkon -pimennosta, ja nähdessään puhvelin ne hyökkäsivät sitä kohti ulvoen -täyttä kurkkua. Härkä huomasi vaaran ja riensi rinnettä alas, Galazi, -Umslopogaas ja koko susilauma kintereillään, ja tuon hurjan -metsästyksen aiheuttama melu sai kalliotkin vavahtelemaan. Alas he -kiitivät vuoren rinnettä myöten, ja Umslopogaasista tuntui, että hänkin -oli susi. He kirmasivat sokeasti eteenpäin, mutta hänen jalkansa olivat -nopeimpiakin nopeammat, eikä yksikään susi päässyt hänen edelleen ja -hänellä oli vain yksi himo -- himo saavuttaa saalis. - -He lähenivät nyt metsän reunaa ja Galazi karjaisi. Hän karjaisi -Valkohampaalle ja Harmaakuonolle, Verenjuojalle ja Kuolemalle, jotka -syöksyivät heti lauman edelle juosten niin nopeasti, että vatsa näytti -maata viistävän. Härkä sivuutettiin ja pakotettiin kääntymään takaisin -vuoren rinteelle, jota ylös se kirmaisi Harmaakuono ja Kuolema toisella -puolella ja Verenjuoja ja Valkohammas toisella Susi-veikkojen tullessa -heti jäljessä lauma kintereillään. Eteenpäin riennettiin pysähtymättä -vuoren rinnettä ylös, mutta Umslopogaasin askel oli aina vain yhtä -keveä ja hengitys säännöllinen. He lähenivät vielä kerran tuon harmaan -noidan syliä, jossa luola oli, ja härkä, joka oli pelosta suunniltaan, -syöksyi sokeasti eteenpäin. Se juoksi niin nopeasti, että sudet jäivät -jälkeen, sillä maa oli siinä kohden tasaisempi. Galazi katsahti -Umslopogaasiin ja hymyili. - -"Et juokse niinkään huonosti, veljeni, oltuasi äsken sairaana. Koetapas -nyt, voitatko minut. Kumpi koskee ensin saaliiseen?" - -Härkä oli pari keihäänheittoa heidän edellään. Umslopogaas hymyili -takaisin ja huudahti: "Hyvä on! Nyt viimeinen pinnistys!" - -He syöksähtivät eteenpäin ja hetkisen näytti Umslopogaasista, että he -seisoivat paikoillaan vieretysten, härkä vain läheni. Sitten hän vielä -ponnisti voimiaan ja kiinnitti askeltensa nopeutta, ja katso, kun hän -katsoi jälleen sivulleen, oli hän yksinään ja härkä oli sangen lähellä. -Kenenkään jalat eivät ole milloinkaan nousseet nopeammin kuin nyt -Umslopogaasin. Hän saavutti härän ja läimäyttäen kätensä tämän -lautasille hän ponnahti istumaan eläimen selkään kuin valkoinen mies -satulaansa. Sitten hän kohotti keihäänsä iskien sen lapojen väliin, -jolloin tuo suuri puhveli horjahti, pysähtyi ja kierähti kuolleena -tantereelle. - -Galazi ehdätti paikalle. "Kuka on nopein, Galazi?" huudahti -Umslopogaas. "Sinäkö vai minä vai susilaumasiko?" - -"Sinä, Umslopogaas", huohotti Galazi, joka oli kovin hengästynyt. -"Veroistasi juoksijaa ei ole eikä tule milloinkaan olemaankaan." - -Sudet saavuttivat heidät samassa ja olisivat repineet härän -kappaleiksi, mutta Galazi karkoitti ne nuijallaan, minkä jälkeen -kumppanit levähtivät hetkisen. Sitten lausui Galazi: "Leikatkaamme -itsellemme keihäällä viipaleet ja syökäämme." - -He tekivät niin, ja kun he olivat lopettaneet ateriansa, viittasi -Galazi susille, jotka karkasivat raadon kimppuun tapellen raivoisasti. -Hetkisen kuluttua olivat vain suurimmat luut jäljellä ja kuitenkin oli -jokainen susi saanut siepatuksi vain pienen murun. - -Sitten toverukset palasivat luolaan ja heittäytyivät levolle... - - * * * * * - -Hiukan myöhemmin kertoi Umslopogaas elämänvaiheensa juurtajaksain -Galazille, joka kysyi, eikö Umslopogaas tahtonut jäädä hänen luokseen -ja olla hänen veljensä ja hallita hänen kanssaan susilaumaa, vai -halusiko hän palata Chakan luo isäänsä Mopoa etsimään. - -Umslopogaas vastasi haluavansa mieluummin lähteä etsimään sisartaan -Nadaa, jota hän ajatteli päivin ja öin. Hän oli kyllästynyt Chakan -suureen kaupunkiin. - -"Missä hän sitten on, tuo Nada-sisaresi?" kysyi Galazi. - -"Hän lepää oman kansasi luolassa, Galazi; hän on halakazien luona." - -"Maltapas, Umslopogaas, maltapas mielesi ja jää luokseni, kunnes -vartumme miehiksi!" huudahti Galazi. "Sitten lähdemme yhdessä etsimään -sisartasi halakazien luolista." - -Tämän susielämän viehätys oli tunkeutunut Umslopogaasin sydämeen, ja -hän myöntyi ehdotukseen. Seuraavana aamuna he sitten tekivät koko -susilauman edessä veriveljeyden liiton, vannoen toisilleen -uskollisuutta kuolemaan saakka, ja sudet ulvoivat tuntiessaan -ihmisveren hajun sieraimissaan. Valoin vannotuin he juhlallisesti -lupasivat pysyä aina yhdessä, mitä yllätyksiä kohtalo heille sitten -valmistaneekin, ja kummitussudet kuulivat heidän sanansa. Ja monena -kuutamoiltana he metsästivät yhdessä sutten keralla ravintoa hankkien. -Välistä he menivät joenkin yli ja metsästivät aavikoilla, sillä -vuoristossa oli niukasti riistaa, ja kuullessaan sutten -ilmojatärisyttävän ulvonnan saattoivat kylän asukkaat tulla ulos -joutuen parhaiksi näkemään lauman kiitävän aavikon poikki mies tahi -kaksi etunenässä. Silloin he sanoivat, että aaveet olivat liikkeellä ja -hiipivät pelosta vavisten majoihinsa jälleen. Mutta Susi-veikot ja -heidän laumansa eivät tappaneet ihmisiä, vaan ainoastaan metsän riistaa -tahi, kuten välistä sattui, elefantteja ja leijoniakin. - -Kun Umslopogaas oli viettänyt Kummitusvuorella muutamia kuukausia, näki -hän eräänä yönä unta Nadasta, ja herättyään pälkähti hänen päähänsä, -että hän ehkä saisi kuulla jotakin omaisistaan, miten minun ja hänen -äitinsä, tahi sen, jota hän luuli äidikseen, sekä Nadan ja muiden -veljien ja sisarten oli käynyt. Hän koetti jotenkin peittää -alastomuuttaan ja jätti Galazin kiiruhtaen alas kylään, jossa tuo vanha -vaimo oli elellyt, ja sanoen olevansa erään kaukana asuvan päällikön -poika matkalla vaimoa etsimään. - -Kylän väki otti hänet vastaan, vaikkakin hän oli heidän mielestään -oudon hurjan ja tulisen näköinen, ja eräs kysyikin suoraan, oliko hän -tuo noita Susi-Galazi. Mutta toiset sanoivat, ettei tämä ollut Galazi, -jonka he kyllä tunsivat. Umslopogaas sanoi taas, ettei hän tiennyt -mitään Galazista ja tämän susilaumasta, ja katso, siinä heidän -puhellessaan marssi viisikymmentä soturia kylään. Umslopogaas tarkkaili -joukon johtajia, ja tunsikin nämä Chakan miehiksi. Ensin hän aikoi -puhutella heitä, mutta hänen suojelushenkensä, _ehlosénsa_, varoitti -häntä olemaan vaiti, minkä tähden hän istui äänetönnä suurimman majan -nurkassa ja kuunteli. Kylän päällikkö, joka vapisi pelosta, että joukko -oli lähetetty tuhoamaan hänet ja kaikki, mitä hänellä oli, kysyi -vihdoin, mitä miehillä oli asiaa. - -"Eipä juuri mitään", vastasi joukon johtaja. "Joutavanpäiväinen juttu. -Kuningas lähetti meidät etsimään erästä Umslopogaas nimistä -nuorukaista, kuninkaan henkilääkärin Mopon poikaa. Mopo uskotteli, että -leijona surmasi nuorukaisen tämän vuoriston läheisyydessä, ja Chaka -tahtoo tietää, onko todellakin niin käynyt." - -"Nuorukaisesta emme tiedä mitään", sanoi päällikkö. "Mutta mitä te -oikein tahtoisitte hänestä?" - -"Eipä juuri mitään", vastasi Chakan mies. "Me vain tappaisimme hänet." - -"Toisella kerralla, kuomaseni", ajatteli Umslopogaas. - -"Mikä tuo Mopo on oikein miehekseen?" kysäisi päällikkö. - -"Pahantekijä, jonka kuningas on tuhonnut taloineer päivineen ja -kaikkine vaimoineen ja lapsineen", vastasi joukon johtaja. - - - - -XV. - -KUNINKAAN MIESTEN KUOLEMA. - - -Kun Umslopogaas kuuli nuo sanat, synkistyi hänen mielensä, ja suuri -viha leimahti hänen sydämessään, sillä hän luuli, että minä, Mopo, olin -myös tuhoutunut kotini keralla, ja hän rakasti minua. Mutta hän ei -sanonut mitään, vaan pujahti tilaisuutta vaanien kenenkään näkemättä -majasta ja kiiruhti mahdollisimman nopeasti takaisin Kummitusvuorelle. -Joukon johtaja tiedusteli sillä aikaa kylän päälliköltä, tiesikö tämä -mitään nuorukaisesta, jota he etsivät. Päällikkö kertoi silloin hänelle -Susi-Galazista, mutta sanoi, ettei se ollut sama henkilö, koska Galazi -oli jo oleskellut useita kuukausia Kummitusvuorella. - -"On täällä toinenkin nuorukainen", sanoi silloin päällikkö, "eräs -muukalainen, kookas ja vahva ja hurjan näköinen, jonka silmät säihkyvät -kuin keihäänkärjet. Hän on parhaillaan täällä majassa; hän istuu tuolla -varjossa." - -Soturi nousi katsomaan, mutta Umslopogaas oli mennyt. - -"Nuorukainen on paennut", sanoi päällikkö, "eikä kuitenkaan kukaan -nähnyt hänen menevän. Ehkäpä hänkin on noita! Olenhan todellakin -kuullut, että niitä on nyt kaksi tuolla Kummitusvuorella. Niiden -sanotaan metsästelevän siellä öisin kummitussutten keralla, mutta minä -en tiedä, onko noissa puheissa mitään perää." - -"Haluaisinpa totisesti iskeä nyt sinut hengiltä", ärjyi soturi vihan -vimmassa, "kun sallit tuon nuorukaisen paeta! Hän oli varmasti -Umslopogaas, Mopon poika." - -"Syytön minä olen", sanoi päällikkö. "Nuo nuorukaiset ovat noitia, -jotka voivat tulla ja mennä miten itse haluavat. Mutta sen sanon -sinulle, kuninkaan mies, että jos aiot nousta Kummitusvuorelle, niin -saat mennä sinne yksinäsi soturiesi keralla, sillä täälläpäin ei tohdi -kukaan astua jalallaankaan tuolle vuorelle." - -"Saatpahan sitten huomenna nähdä, kuka tohtii ja kuka ei", vastasi -soturi. "Chakan luona oppivat miehet rohkeiksi. Nämä miehet eivät -pelkää keihäitä eikä kummituksia, ei petoja eikä noituutta, mutta -kuninkaan sanoja he pelkäävät. Aurinko laskee -- anna meille ruokaa. -Huomenna tutkimme vuoristoa." - -Noin tuo soturi haasteli ylimielisyydessään, isäni -- hän, joka oli -nähnyt auringon viimeisen kerran. - -Sillävälin saapui Umslopogaas vuoristoon, ja kun hän oli kulkenut -metsän läpi -- jonka salaisimmatkin polut hän tunsi -- alkoi ilta -pimetä, ja sudet havahtuivat päivän horroksesta lähtien liikkeelle -öisille retkilleen. Umslopogaas kuuli niiden ulvonnan ja ulvoi vastaan -ja pian ilmestyi tuo suuri susi, Kuolema, hämärästä. Umslopogaas näki -sen ja mainitsi sitä nimeltä, mutta katso! peto ei tuntenut häntä, vaan -hyökkäsi muristen hänen kimppuunsa. Silloin Umslopogaas muisti, ettei -sudentalja ollutkaan hänen olkapäillään, ja sentähden ei Kuolema -tuntenutkaan häntä. Päivällä sutten nukkuessa hän saattoi kyllä mennä -minne hyvänsä ilman tuota nahkaa, mutta iltaisin oli asianlaita toisin. -Hän ei ollut ottanut nahkaa mukaansa, koska hän ei tohtinut -näyttäytyä siinä kylän väelle, jolloin nämä olisivat tunteneet hänet -toiseksi Susi-veikoksi, eikä hän ollut aikonutkaan palata vuorelle -vielä samana iltana, vaan seuraavan päivän aamuna. - -Umslopogaas ymmärsi olevansa suuressa vaarassa. Kuoleman hän karkoitti -nuijallaan, mutta toisia oli jo hänen takanaan, sillä sudet -kokoontuivat nopeasti. Ei ollut muuta neuvoa kuin rientää pakoon, ja -kooten kaikki voimansa hän kiiruhti vinhaa vauhtia luolaa kohden, ja -hän juoksikin niin nopeasti, etteivät sudet saavuttaneet häntä, vaikka -niin läheltä piti, että erään hampaat iskeytyivät hänen lannevyöhönsä -reväisten sen poikki. Hän ei ollut milloinkaan juossut niin nopeasti ja -hänen onnistui päästä luolaan ja kiepauttaa lohkare aukon eteen samassa -kun sudet kaapaisivat tasanteelle syöksyen lohkaretta vasten. -Kiinnitettyään sudentaljan olkapäilleen hän kiepautti kiven sivulle ja -astui ulos, ja katso, sutten silmät aukenivat, ne tunsivat hänet -toiseksi veljeksistä, jotka hallitsivat heidän laumaansa, ja hiipivät -tiehensä hänen käskyään totellen. - -Umslopogaas istahti luolan suulle odottamaan Galazia ja vaipui -mietteisiin. Galazi tulikin pian, ja Umslopogaas kertoi hänelle -muutamin sanoin kuulumiset. - -"Antauduit suureen vaaraan, veljeni", virkkoi Galazi. "Mitäs aiot nyt -tehdä?" - -"Väkemme himoitsee ihmisen lihaa", vastasi Umslopogaas; "syöttäkäämme -ne kylläisiksi noilla Chakan sotureilla, jotka istuvat tuolla kylässä -aikoen tulla surmaamaan minut. Tahtoisin kostaa isäni Mopon, -murhattujen veljieni ja sisarteni, ja äitieni, Mopon vaimojen puolesta. -Mitäs sinä sanot?" - -Galazi nauroi julmasti. "Tulen mukaasi otusten ajoon, veljeni. Olen -kyllästynyt metsästämään viidakon riistaa, metsästäkäämme siis tänä -iltana ihmisiä." - -"Niin, tänä iltana", sanoi Umslopogaas nyökäyttäen päätään. "Ikävöin -tuota Chakan lähettiä kuin morsian sulhonsa suuteloita. Mutta ensin -syökäämme ja levähtäkäämme, sillä aikaa on vielä viljalti, ja sitten -kokoamme armeijamme, Galazi." - -Kun he olivat syöneet ja levähtäneet, ottivat he aseensa ja astuivat -ulos. Galazi ulvahti, ja kutsun kuultuaan alkoivat sudet heti -kokoontua, niin että hetkisen kuluttua oli koko lauma saapuvilla. -Galazi liikkui niiden keskellä nuijaansa heristellen, ja nuo koirain -lailla istuvat sudet seurasivat häntä palavin silmin. - -"Tänä iltana emme pyydäkään metsän riistaa, pienokaiseni", huusi hän, -"vaan ihmisiä, ja tehän pidätte ihmisen lihasta." - -Sudet vastasivat mahtavalla ulvonnalla, ikäänkuin ne olisivat -ymmärtäneet sanat, ja sitten lauma jakaantui kahtia kuten tavallisesti; -naaraat lyöttäytyivät Umslopogaasiin ja urokset seurasivat Galazia, ja -pian oltiin nopeasti matkalla rinnettä alas tasankoa kohti. Joki ei -pysähdyttänyt kulkua, sen yli uitiin, ja toisella puolella noin -kahdeksan keihäänheiton päässä häämötti kylä. Susi-veikot pitivät -lyhyen neuvottelun, ja Galazi vei urossudet pohjoiselle portille ja -Umslopogaas naaraat eteläiselle. He etenivät äänettömästi, sillä sudet -olivat saaneet käskyn olla vaiti, ja pääsivät onnellisesti perille. -Portit oli sulettu piikkipensailla, mutta ne raivattiin tieltä käden -käänteessä. - -Oksien rasahtelu havahdutti pari koiraa, jotka samassa tunsivat -Umslopogaasin keralla olevien sutten hajun, sillä tuuli puhalsi siltä -suunnalta, ja ne syöksyivät haukkuen eteläportilla pensaiden kimpussa -työskentelevän Umslopogaasin kimppuun. Susia oli enää mahdoton hillitä -ja koirat silvottiin silmänräpäyksessä, mutta samassa heräsivät myös -Chakan soturit ja kylän väki rähinään, ja hypäten ylös he sieppasivat -aseensa ja kiiruhtivat ulos. Oli kirkas kuutamo; ja silmäillessään -ympärilleen he näkivät erään miehen, sudentalja hartioillaan, rientävän -aution karja-aitauksen poikki, jonka pitkä heinikko kätki makuulle -laskeutuneet lehmät näkyvistä, ja miehen jäljessä seurasi lukematon -joukko susia, mustia ja harmaita. He huudahtivat kauhusta, sanoen -aaveiden olevan heidän kimpussaan ja kääntyivät pakoon pohjoista -porttia kohti. Mutta, katso, sielläkin he kohtasivat miehen, jolla oli -vain sudentalja yllään ja mukanaan suunnaton joukko susia, mustia ja -harmaita. - -Toiset heittäytyivät maahan kauhun lamauttamina ja toiset koettivat -pyrkiä pakoon. Mutta suurin osa sotureita ja joukko kylän miehiä -kokoontui yhteen, aikoen taistella aaveita vastaan kuin miehet -viimeiseen saakka, vaikkakin he vapisivat pelosta. Umslopogaas ja -Galazi ulvahtivat silloin kumeasti ja syöksyivät susineen soturien ja -kyläläisten kimppuun, ja hyppivien, riuhtoilevien ja raatelevien sutten -ulvonnan säestämä huuto ja ähellys kohosi pilviin saakka. Eivätkä he -välittäneet soturien keihäistä ja nuijista. Toiset kyllä nujertuivat -veriinsä, mutta toiset riehuivat entistä hurjemmin. Miesjoukko -raastettiin pian hajalle ja jokaiseen mieheen oli iskeytynyt kiinni -pari kolme tempoilevaa sutta, jotka repivät uhrinsa muutamassa -henkäyksessä. Pari miestä pääsi tosin pujahtamaan pakoon, mutta sudet -saivat ne pian kiinni jälkiä seuraten, ja miehet saivat surmansa, -ennenkuin ehtivät porteille. - -Mutta kaikista hurjimmin riehuivat Susi-veikot. Vartija nousi ja laski -ja monen täytyi nöyrtyä maahan sen edessä ja Umslopogaasin keihäs -välähteli tiheästi kuutamossa. Vihdoin oli kaikki hiljaa, kylän -asukkaista ei ollut ainoatakaan elossa, ja sudet, jotka olivat olleet -niin kauan nälissään, murisivat äkäisesti ahmiessaan vatsansa täyteen. -Kohdatessaan toisensa toverukset nauroivat julmasti, koska he olivat -tappaneet heitä pyydystämään lähetetyn joukon. He usuttivat sudet -sisälle majoihinkin, joihin kätkeytyneet tapettiin kaikki tahi -raahattiin ulos kuolemaan. - -Äkkiä syöksähti eräs pitkä ja roteva mies viimeisestä majasta, jossa -hän oli ollut piilossa, ja ulkopuolella vaanivat sudet karkasivat häntä -kohti repiäkseen hänet kappaleiksi. Mutta Umslopogaas pakotti ne -perääntymään, sillä hän oli nähnyt miehen kasvot: mies oli joukon -johtaja, jonka Chaka oli lähettänyt surmaamaan hänet. - -"Terve sinulle, kuninkaan mies!" huudahti Umslopogaas. "Sanopas nyt -meille, mitä sinä teet täällä hänen varjossaan, joka istuu tuolla -vuoren huipulla?" Ja hän viittasi keihäällään Kummitusvuoren -velhottareen, jota kuu kirkkaasti valaisi. - -Mies oli urhoollinen, vaikka hän olikin mennyt piiloon sudet nähtyään, -ja vastasi ylväästi: - -"Mitäpä se sinuun kuuluu, noita? Kummitussutesi ovat tehneet tehtäväni -mahdottomaksi, niin että surmatkoot ne nyt minutkin." - -"Eipä hätäillä", sanoi Umslopogaas. "Sanohan, etkö hakenut erästä -nuorukaista, Mopon poikaa?" - -"Aivan oikein", vastasi mies. "Erästä nuorukaista etsiskelin, mutta -tapasinkin joukon pahoja henkiä." Ja hän katsahti saaliin kimpussa -ärhentelevään susilaumaan ja värisi. - -"Sanohan", jatkoi Umslopogaas kohottaen suden taljan, niin että kuu -valaisi hänen kasvonsa, "ovatko nämä kasvot etsimäsi nuorukaisen?" - -"Ovat", vastasi mies hämmästyneenä. - -"Niin", nauroi Umslopogaas, "ovatpa niinkin. Sinä hullu! Tiesin -tehtäväsi ja kuulin sanasi, ja näin minä olen vastannut niihin." Ja hän -viittasi kuolleisiin. "Nyt valitse ja nopeasti. Tahdotko juosta sutteni -kanssa kilpaa vai tahdotko tapella näitä neljää vastaan?" Ja hän -osoitti Valkohammasta ja Harmaakuonoa, Verenjuojaa ja Kuolemaa, jotka -tarkkasivat häntä kuolaa valuvin kidoin. "Vai tahdotko otella minun -kanssani, ja jos kaadun, niin hänen kanssaan, jolla on nuija ja jonka -kanssa minä hallitsen tätä väkeäni, mustaa ja harmaata?" - -"Aaveita pelkään, mutta en ihmisiä", vastasi soturi, "olivatpa ne -sitten vaikka noitia!" - -"Hyvä on!" huudahti Umslopogaas heristäen keihästään. - -He syöksyivät toisiaan vastaan ja tuima taistelu alkoi, mutta -Umslopogaasin keihäs taittui melkein heti soturin kilpeen, ja hän -joutui aseettomaksi. Hän kääntyi pakoon loikkien pitkin hypyin -kaatuneiden ja ympärillä parveilevien sutten yli soturin ajaessa häntä -takaa keihäs koholla ja pilkkasanoja syydellen. Galazikin ihmetteli -Umslopogaasin pakoa; vastassahan oli vain yksi mies. Mutta Umslopogaas -kiiruhti vain eteenpäin sinne tänne mutkitellen ja katse koko ajan -maahan kiintyneenä ja äkkiä näki Galazi hänen syöksähtävän eteenpäin ja -kumartuvan maahan kuin haukka. Samassa hän pyörähti ympäri ja katso, -hänellä oli kirves kädessään. Soturi syöksähti hänen kimppuunsa, -jolloin Umslopogaas iski, ja suuren keihään kärki, joka oli valmis -lävistämään hänet, kirposi helähtäen taittuneesta varrestaan. -Umslopogaas iski toistamiseen: kirveen puolikuun muotoinen terä -tunkeutui paksun kilven läpi syvälle soturin rintaan, joka heitti -kätensä ylös ja kaatui ääntä päästämättä maahan. - -"Ah!" huudahti Umslopogaas, "etsit nuorukaista tappaaksesi hänet, mutta -löysitkin kirveen, joka tappoi sinut! Nuku hyvin, Chakan mies." - -"Veljeni", jatkoi Umslopogaas Galaziin kääntyen, "tästä lähtien en -taistele enää keihäillä, vaan kirveellä ja kirvestä etsien minä juoksin -kuin pelkuri sinne ja tänne. Mutta tämä löytämäni ei kelpaa mihinkään. -Katsohan, varsi on melkein murskana iskuni voimasta. Nyt on ainoa -toivoni -- saada haltuuni tuo Jikizan suuri tappara, Itkuntekijä, josta -olemme kuulleet puhuttavan, niin että tappara ja nuija voivat tukea -toisiaan taistelun tuoksinassa." - -"Jääköön se toiseksi illaksi", sanoi Galazi. "Nytkin kunnostauduimme -kutakuinkin hyvin. Hakekaamme juuriksia ja jauhoja, joiden puutteessa -olemme, ja sitten takaisin vuorelle, ennenkuin päivä valkenee." - -Siten Susi-veikot siis tuhosivat Chakan lähettämän soturijoukon, ja se -oli vain ensimmäinen heidän monista hävitysretkistään sutten keralla. -He olivat liikkeellä harva se yö tuhoten kaikki, joita he vihasivat, -kunnes he ja kummitussudet saavuttivat niin kamalan maineen, että koko -tienoo tyhjeni autioksi. Mutta he huomasivat myöskin, etteivät sudet -seuranneet heitä kaikkialle. - -He olivat päättäneet eräänä iltana hyökätä kirveskansan kylään, jossa -päällikkö Jikiza, liikanimeltä voittamaton, Itkuntekijän omistaja, -eleli, mutta kun he lähenivät kylää, kääntyivät sudet takaisin ja -pakenivat. Silloin Galazi muisti unensa, jossa luolan vainaja oli -ilmoittanut hänelle, että sudet saivat metsästää vain siellä, missä nuo -ihmissyöjät olivat muinoin metsästäneet. He kääntyivät siis takaisin, -mutta Umslopogaas alkoi hautoa suunnitelmaa, miten hän voisi saada -tapparan haltuunsa. - - - - -XVI. - -UMSLOPOGAAS LÄHTEE TAISTELEMAAN TAPPARASTA. - - -Kuukausia oli kulunut siitä kun Umslopogaasista tuli sutten kuningas, -ja hän oli nyt täysikasvuinen,' roteva ja tulinen mies, jolla ei ollut -vertaistaan voimassa ja nopeudessa ja joka näki yöllä yhtä hyvin kuin -päivällä. Mutta hänelle ei ollut vielä annettu nimeä Tappaja, eikä hän -ollut vielä tuon teräskuningattaren, tappara Itkuntekijän, haltija. -Mutta saada omistaa tuo ase oli hänen sydämensä kiihkein toivo, sillä -sinne ei ollut vielä kukaan nainen päässyt tunkeutumaan. Kun nainen -valtaa miehen sydämen, karkoittaa hän sieltä kaikki muut pyyteet -- -halun saada pidellä hyviä aseitakin. Niin on asian laita, isäni. - -Hän hiiviskeli usein jokirannan kaislikoissa katsellen Jikizan, -Voittamattoman kylää ja portteja, ja kerran hän näkikin erään ison ja -karvaisen miehen, jolla oli olkapäällään huikaisevan kirkas kirves, -varsi sarvikuonon sarvesta tehty. Sen jälkeen kiihtyi hänen himonsa -saada tappara omakseen aivan hillittömäksi, kunnes hän ei voinut öisin -nukkuakaan, eikä hän puhunut Galazille mistään muusta, väsyttäen siten -tätä ainaisilla jaarituksillaan, sillä Galazi oli hyvin harvasanainen -mies, joka oli mieluimmin vaiti. Mutta kaikesta huolimatta hän ei -keksinyt mitään keinoa, millä saada tappara haltuunsa. - -Umslopogaasin ollessa eräänä iltana jälleen kaislikossa piilossa, hän -näki kauniin nuoren tytön, jonka iho kiilteli kuin kirkas kupari, -tulevan rannalle hänen kätköpaikkaansa kohti. Tyttö ei pysähtynyt -kaislikon reunaan, vaan astui eteenpäin istahtaen keihäänvarren -etäisyydelle Umslopogaasista ja alkoi katkerasti itkeä puhellen -itsekseen. - -"Toivoisinpa, että kummitussudet tuhoaisivat hänet ja kaikki, mitä -hänellä on", nyyhkytti tyttö, "niin, hänet ja Masilonkin! Minä -usuttaisin ne armotta heidän kimppuunsa, vaikka saisin itsekin maistaa -niiden hampaita. Parempi joutua sutten suuhun, kuin tuolle lihavalle -Masilo-sialle. Oh, jos minun täytyy mennä hänen kanssaan naimisiin, niin -minä annan hänen maistaa veistä hääsuutelon asemesta. Oh, olisinpa -kummitussutten kuningatar, niin Jikizan kylässä pitäisi luitten -kaliseman ennen uuden kuun syntyä!" Umslopogaas kuunteli ja nousi äkkiä -seisoalleen tytön eteen. Hän oli pitkä ja hurjan näköinen ja -naarassuden hampaat hohtivat hänen kulmillaan. - -"Kummitussudet ovat saapuvilla, tyttöseni", sanoi hän. "Ne ovat aina -lähellä niitä tarvitsevia." - -Tyttö huomasi hänet nyt ja huudahti heikosti katsellen sitten -ihmeissään tuota suurta miestä, joka puhutteli häntä, Ja tämän tulisia -silmiä. - -"Ken olet?" kysyi hän. "En pelkää sinua, olitpa kuka hyvänsä." - -"Sitten olet väärässä, tyttöseni, sillä kaikki ihmiset pelkäävät minua, -ja syystä kylläkin. Olen toinen Susi-veikko, joista olet kyllä kuullut -puhuttavan; olen eräs Kummitusvuoren noita. Ole hiljaa nyt, tahi tapan -sinut. Eikä hyödytä mitään huutaa väkeäsi apuun, sillä olen jaloiltani -heitä nopeampi." - -"En aiokaan huutaa apua, susimies", vastasi tyttö. "Ja tapettavaksi -olen liian nuori ja kaunis." - -"Aivan niin, tyttö", sanoi Umslopogaas katsellen häntä. "Mutta mitä -puhelit äsken Jikizasta ja jostakin Masilosta? Sanoissasi oli tulta ja -terästä, ja ne miellyttivät minua." - -"Näyttää siltä, että kuulit ne", vastasi tyttö. "Mitäpä hyödyttää -toistaa ne." - -"Eipä mitään, tyttöseni. Kerrohan asiasi, niin ehkäpä minä keksin -jonkun keinon auttaakseni sinut pulasta." - -"Se on pian kerrottu", sanoi tyttö. "Vanha juttu. Nimeni on Zinita, ja -Jikiza Voittamaton on isäpuoleni. Minussa ei ole tippaakaan hänen -vertaan. Nyt hän naittaisi minut Masilolle, eräälle vanhalle ja -lihavalle miehelle, jota minä vihaan ja joka tarjoaa minusta runsaasti -karjaa." - -"Onko joku toinen, jonka kanssa tahtoisit mennä naimisiin, tyttö?" -kysyi Umslopogaas. - -"Ei", vastasi Zinita, katsoen häntä silmiin. - -"Eikö ole mitään keinoa, jolla voisit päästä Masilosta?" - -"On yksi, susimies -- kuolema. Jos kuolen, olen kokonaan vapaa, jos -Masilo kuolee, olen vapaa, vaikka vain lyhyemmän ajan, sillä minut -naitetaan jollekin toiselle. Mutta jos Jikiza kuolee, niin silloin on -kaikki hyvin. Miten on sutten laita, susimies? Eivätkö ne ole -nälkäiset?" - -"En voi tuoda niitä tänne", vastasi Umslopogaas. "Eikö ole muuta -keinoa?" - -"On kyllä, jos joku tohtisi koettaa sitä", vastasi Zinita, luoden -Umslopogaasiin paljon sanovan silmäyksen, joka sai tämän sydämen -kiivaasti sykkimään. "Kuulehan, tiedätkö, kuka kansaani hallitsee? -Tappara Itkuntekijän haltija, ja joka voittaa taistelussa tapparan -häneltä, on oleva päällikkömme. Mutta jos tapparan haltija kuolee -voittamattomana, ottaa hänen poikansa paikan, jota tappara seuraa. Ja -niin on ollut jo neljän sukupolven ajan, sillä Itkuntekijän pitäjät -ovat aina olleet voittamattomat. Mutta minä olen kuullut, että Jikizan -isoisän isä voitti tapparan viekkaudella sen silloiselta omistajalta. -Hän kaatui nimittäin heti maahan, kun kirves oli vain hiukan hipaissut -häntä, ja tekeytyi kuolleeksi, jolloin hänen vastustajansa, tapparan -omistaja, purskahti nauruun ja kääntyi mennäkseen. Mutta silloin -ponnahti Jikizan esi-isä äkkiä ylös, ja lävisti miehen takaapäin -keihäällään, ja siten hänestä tuli kirveskansan päällikkö. Sentähden -iskee Jikiza nyt päät poikki kaikilta, jotka hän kaataa tapparallaan." - -"Hän tappaa siis paljonkin?" kysyi Umslopogaas. - -"Viime vuosina on niitä ollut vain muutamia", sanoi tyttö, -"sillä kukaan ei tahdo antautua taisteluun hänen kanssaan -- ei -mistään hinnasta. Itkuntekijän haltijana hän on voittamaton, ja -antautua taisteluun hänen kanssaan on samaa kuin varma kuolema. -Viisikymmentäyksi uskalikkoa on ollut ja Jikizan majan edessä on -kasassa viisikymmentäyksi valkoista pääkalloa. Ja huomaa tarkoin, että -tappara täytyy voittaa taistelussa; jos se varastetaan tahi löydetään, -on se arvoton kapine, joka tuottaa haltijalleen vain häpeää, jopa -kuolemankin." - -"Voiko siis päästä otteluun Jikizan kanssa ja miten?" kysyi -Umslopogaas. - -"Kyllä. Kesällä ensimmäisen uuden kuun ensimmäisenä päivänä pitää -Jikiza päällikköineen joka vuosi suuren neuvottelun. Hänen täytyy -silloin nousta ja haastaa kaikki taistosille tapparasta ja -heimon päällikkyydestä. Jos nyt joku halukas ilmaantuu, mennään -karja-aitaukseen, jossa asia ratkaistaan, ja kun vastustaja on joutunut -päätään lyhyemmäksi, palaa Jikiza neuvotteluun, joka jatkuu niinkuin ei -olisi mitään tapahtunut. Neuvotteluun on kaikilla vapaa pääsy, ja -Jikizan täytyy tapella jokaisen halullisen kanssa, olipa tämä sitten -kuka hyvänsä." - -"Ehkäpä olen silloin saapuvilla", sanoi Umslopogaas. - -"Nyt piakkoin pidettävän neuvottelun jälkeen minut luovutetaan -Masilolle", sanoi tyttö. "Mutta jos Jikiza voitettaisiin, tulisi -voittajasta päällikkö, ja hän voisi naittaa minut kenelle hän -tahtoisi." - -Umslopogaas käsitti nyt tytön tarkoituksen ja tiesi päässeensä tämän -suosioon, mikä huomio lämmitti ja liikuttikin häntä, sillä naiset -olivat hänelle jotakin outoa ja tuntematonta. - -"Jos nyt sattumalta olisin läsnä", sanoi hän, "ja jos sattuisin -voittamaan tuon teräskuningattaren, tappara Itkuntekijän, ja minusta -tulisi kirveskansan päällikkö, niin et sinäkään eläisi sen jälkeen -kaukana tapparan varjosta, tyttö Zinita." - -"Hyvä on, susimies, vaikka eipä siinä varjossa halunne juuri kukaan -olla. Mutta ensin on sinun voitettava tappara. Monet ovat koettaneet ja -kaikki ovat tuhoutuneet." - -"Mutta jonkun täytynee viimein onnistuakin", vastasi Umslopogaas. -"Näkemiin siis!" ja hän hyppäsi jokeen ja ui toiselle rannalle -voimakkain vedoin. - -Zinita tuijotti hänen jälkeensä, kunnes hän oli kadonnut näkyvistä, ja -rakkaus tuota uljasta muukalaista kohtaan hiipi tytön sydämeen, -rakkaus, joka oli tulinen, voimakas ja itsekäs. Mutta Umslopogaas -ajatteli taas enemmän tapparaa kuin Zinita-tyttöä Kummitusvuorta kohti -kiiruhtaessaan, sillä pohjaltaan Umslopogaas rakasti aina enemmän sotaa -kuin naisia, vaikka hänen kohtalonsa olikin, että naiset saattoivat -hänelle paljon huolia ja murhetta. - -Uuteen kuuhun oli vielä viisitoista päivää, millä ajalla Umslopogaas -ajatteli paljon ja puhui vähän. Galazille hän jutteli kuitenkin yhtä ja -toista suunnitelmistaan ilmaisten päättäneensä mennä ottelemaan Jikiza -Voittamattoman kanssa Itkuntekijä-tapparasta. Galazi sanoi, että oli -parempi pysyä vuorella sutten luona kuin lähteä harhailemaan ja kaiken -maailman aseita etsimään. Hän sanoi myöskin, ettei siinä ollut vielä -kaikki, jos Umslopogaas onnistuisikin voittamaan tapparan. Tyttö oli -myös korjattava, eikä Galazi odottanut naisilta mitään hyvää. Eikö -myrkky, joka oli surmannut hänen isänsä halakazien kylässä, ollut tytön -sekoittama ja tarjoama? Tähän kaikkeen ei Umslopogaas vastannut mitään, -ei puhunut eikä pukahtanut, sillä hän ei voinut ajatella muuta kuin -tapparaa ja tyttöä, enemmän kuitenkin edellistä kuin jälkimmäistä. - -Tuo odotettu uuden kuun päivä valkeni vihdoin. Umslopogaas nousi aamun -koitteessa ja kiinnitti sudentaljan olkapäilleen sidottuaan ensin -lannevyön, moochan, vyötäisten ympärille. Käteensä hän otti tukevan -sotakilven, jonka hän oli valmistanut puhvelin vuodasta, sekä saman -puolikuun muotoisen kirveen, jolla hän oli surmannut Chakan soturin. - -"Lapsekkaalla aseellapa aiot tappaa Jikiza Voittamattoman", murahti -Galazi luoden tapparaan synkän silmäyksen. - -"Kelpaa kyllä vielä tämän kerran", vastasi Umslopogaas. - -Umslopogaasin aterioitua he lähtivät sitten yhdessä taipaleelle vuorta -alas kulkien koko ajan hitaasti ja hätäilemättä ja joen yli he menivät -erään kahlaamon kohdalta, sillä Umslopogaas tahtoi säästää voimiaan. -Joen toisella rannalla Galazi kätkeytyi kaislikkoon, koska hänet -tunnettiin kylässä, ja siinä Umslopogaas sanoi hänelle jäähyväiset, -tietämättä, näkisikö hän ystäväänsä enää milloinkaan. Lähetessään -Jikizan suurta kylää Umslopogaas näki paljon kansaa virtaavan porteista -sisälle ja hän liittyi joukkoon saapuen muiden mukana avonaiselle -paikalle Jikizan majan eteen, johon päälliköt olivat jo kokoontuneet. -Heidän keskellään ja majan ovipieleen pinotun pääkallokasan edessä -istui Jikiza, kirveskansan ylpeä päällikkö, suuri ja karvainen mies, -joka katsahti häneen silmiään muljauttaen. Tuo mahtava tappara -Itkuntekijä oli kiinnitetty hänen ranteeseensa nahkasilmukalla, ja -jokainen tulija tervehti kirvestä nimellä "_inkosikaas_", valtijatar, -mutta ei sanallakaan Jikizaa. Umslopogaas istahti muiden joukkoon -päälliköiden läheisyyteen, eikä kukaan näyttänyt kiinnittävän häneen -vähintäkään huomiota, paitsi Zinita, joka synkän näköisenä kanteli -olutta päälliköille. Oikealla puolella, Jikizan lähellä, istui eräs -tihrusilmäinen lihava äijä, joka katseli koko ajan himokkaasti -Zinita-tyttöä. - -"Tuo on varmaankin Masilo", ajatteli Umslopogaas. "Sinunlaisesi veri -vuotaa sangen helposti, Masilo." - -Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen, lausui Jikiza ympärilleen -mulkoillen: "Tämä on asia, minkä luovutan nyt ratkaistavaksenne, -neuvonantajat. Olen päättänyt naittaa tytärpuoleni Zinitan tälle -Masilolle, mutta emme ole vielä sopineet lahjasta, jonka hän on -velvollinen antamaan minulle. Vaadin sata nautaa, sillä tyttö on kaunis -ja virheetön, todellinen kaunotar, ja sitäpaitsi minun tyttäreni, -vaikkakaan ei minun vertani, mutta tämä Masilo tarjoaa vain -viisikymmentä päätä, minkätähden minä nyt pyydän teitä ratkaisemaan -kysymyksen." - -"Pyyntösi täytämme, oi tapparan herra", vastasi eräs päällikkö, "mutta -ensin, oi voittamaton, sinun täytyy tämän vanhan tavan mukaan -julkisesti haastaa kaikki taisteluun Itkuntekijästä ja kirveskansan -päällikkyydestä." - -"Kerrassaan joutava ja harmillinen tapa", murisi Jikiza, "niinkuin -en olisi sitä jo kyllin selvästi osoittanut. Nuorempana tapoin -viisikymmentä ja kolme, saamatta itse naarmuakaan, mutta nyt en ole -moneen, moneen vuoteen saanut mitään vastausta haasteeseen, jonka olen -kaikille kuuluttanut, kiekaissut kuin kukko tunkiolta. - -"Kuulkaa siis kaikki! Onko täällä ketään, joka rohkenee astua esiin -taistelemaan minun, Jikizan, kanssa suuresta Itkuntekijä-tapparasta? -Voittaja pitäköön tapparan, jota myös kirveskansan päällikkyys seuraa." - -Hän sanoi sanottavansa hyvin nopeasti kuin henkilö, joka höpisee -rukouksia jollekin hengelle, johon hän ei lainkaan luota, ja alkoi -sitten jälleen puhella Masilon karjasta, ja Zinita-tytöstä. Mutta -samassa hypähti Umslopogaas ylös ja huudahti katsoen häneen kilpensä -yli: "Täällä on eräs, oi Jikiza, joka haluaa otella kanssasi -Itkuntekijä-tapparasta ja asetta seuraavasta päällikkyydestä." - -Kaikki purskahtivat nauruun, ja Jikiza tuijotti häneen ihmeissään. - -"Astu esiin kiipesi takaa", sanoi hän, "ja sano minulle nimesi ja -sukusi, niin että tiedän, kuka tahtoo otella Jikiza Voittamattoman -kanssa tästä vanhasta tapparasta." - -Umslopogaas astui silloin lähemmäksi antaen kilpensä vaipua ja -nuoruudestaan huolimatta hän oli niin tuima katsannoltaan, ettei ketään -enää naurattanut. - -"Mitäpä nimeni ja sukuni sinuun kuuluvat, Jikiza", sanoi hän, "älä -huoli tiedustella niitä, vaan laittaudu kiireesti otteluun, johon sinun -täytyy antautua vanhan tavan mukaan, sillä minä palan halusta saada -pidellä Itkuntekijää, istua istuimellasi ja ratkaista tuon Masilo-sian -karjakysymyksen. Kun olen tappanut sinut, otan nimen, jota ei ole -kenelläkään vielä ollut." - -Läsnäolijat nauroivat jälleen, mutta Jikiza ponnahti seisoalleen -raivosta suunniltaan. - -"Mi-miten rohkenet puhua minulle noin, sinä vieroittamaton kakara", -ärjyi hän, "minulle voittamattomalle, minulle tapparan haltijalle! Enpä -olisi eläissäni uskonut, että saisin kuulla tuommoista puhetta joltakin -pitkäsääriseltä penikalta. Karja-aitaukseen, kirveskansan miehet, -karja-aitaukseen, niin että saan typistää tuon kerskujan päätään -lyhyemmäksi. Hän aikoo anastaa istuimeni, jota minä ja isäni olemme -pitäneet hallussamme tapparan voimalla jo neljän sukupolven ajan, mutta -minä sanon teille kaikille, että pian on hänen päänsä oleva minun, ja -sitten neuvottelemme jälleen Masilon asiasta." - -"Säästele sanojasi, mies", keskeytti Umslopogaas, "tahi ellet voi olla -vaiti, niin puhele asioita, jotka tahdot selvittää,, ennenkuin sanot -auringolle jäähyväiset." - -Jikiza oli nyt niin raivoissaan, ettei hän voinut enää puhuakaan, ja -vaahto pursusi hänen huulilleen, mutta väkijoukko seurasi kiistaa -huvitettuna, paitsi Masilo, joka katseli karsaasti tuota rotevaa ja -tuiman näköistä muukalaista ja Zinitaa, joka loi Masiloon vihamielisiä -silmäyksiä. Niin mentiin karja-aitaukseen, eikä Galazi, joka näki -taampaa, mitä oli tekeillä, voinut enää pysyä poissa, vaan lähti -piilopaikastaan ja liittyi joukkoon. - - - - -XVII. - -UMSLOPOGAASISTA TULEE KIRVESKANSAN PÄÄLLIKKÖ. - - -Kun Umslopogaas ja Jikiza Voittamaton olivat saapuneet -karja-aitaukseen, asetettiin heidät aitauksen keskelle kymmenen -askeleen päähän toisistaan. Umslopogaasilla oli aseina suuri kilpensä -ja tuo kevyt puolikuun muotoinen kirves ja Jikizalla Itkuntekijä ja -pienoinen keveästi liikuteltava kilpi, ja arvostellessaan molempien -aseita tuumivat katselijat, ettei tuo muukalainen voinut vakavammin -ahdistella tapparan pitelijää. - -"Hän on varustautunut sangen huonosti", sanoi eräs vanhus, "iso kirves -ja pieni kilpi olisivat paremmin paikallaan. Jikiza on voittamaton, ja -tuolla pitkäsäärisellä muukalaisella ei ole mitään apua suuresta -kilvestään, kun Itkuntekijä pureutuu siihen täydeltä terältään." -Susi-Galazi kuuli vanhuksen sanat, jotka olivat hänen mielestään aivan -paikallaan, ja hän oli sangen murheellinen veljensä tähden. - -Merkkisana kajahti vihdoin ja Jikiza hyökkäsi karjahtaen Umslopogaasia -kohti. Mutta tämä ei liikahtanutkaan, ennenkuin hänen vastustajansa -kohotti tapparan iskuun, jolloin hän hypähti äkkiä syrjään, ja kun -Jikiza ankaran vauhtinsa pakottamana syöksähti ohi, iski Umslopogaas -kirveensä lappeella häntä selkään, niin että mäjäys kuului kauas -ympäriinsä; hän ei tahtonut tappaa Jikizaa sillä tapparalla. Katselijat -räjähtivät nauruun ja tuon iskun tuottama häpeä sai Jikizan sydämen -melkein halkeamaan raivosta. Hän kääntyi ja syöksyi sokeasti kuin -hullaantunut härkä toisen kerran Umslopogaasia kohti, joka nosti -kilpensä vastaan, mutta juuri kun tuo suuri tappara heilahti -korkeimmalleen, huudahti Umslopogaas ikäänkuin pelosta ja lähti pakoon -Jikizan tieltä. - -Temppua seurasi uusi, entistä hillittömämpi naurunrähäkkä, ja -Umslopogaas juoksi kuin henkensä edestä Jikizan painaltaessa jäljessä -raivosta sokeana. Edestakaisin ja aitauksen ympäri he kirmaisivat, -Jikiza tuskin keihään pituuden verran Umslopogaasin jäljessä, joka -koetti pysytellä mahdollisimman paljon selkä aurinkoon päin voidakseen -tarkata Jikizan varjoa. Ja Umslopogaas osasi juosta. Vaikka hän näytti -aivan hoippuvan väsymyksestä, niin että miehet jo luulivat hänen -auttamattomasti hengästyneen, lisäsi hän yhä vain juoksunsa nopeutta -siten houkutellen Jikizan yhä kiivaampiin ponnisteluihin. - -Läähätys ja varjon häilyminen sinne tänne ilmaisivat Umslopogaasille -vastustajan voimain olevan lopussa, ja ollen kompastuvinaan hän -lennätti äkkiä sivulle kilpensä suoraan Jikizan jalkoihin, joka -silmittömässä vauhdissaan ei voinut väistää sitä, vaan kompastui ja -suistui suinpäin tantereeseen, jolloin Umslopogaas iski hänen -kimppuunsa nopeasti kuin kyyhkystä vaaniva kotka. Ja ennenkuin kukaan -ehti oikein ajatellakaan, oli hän tarttunut Itkuntekijä-tapparaan, -katkaissut kirveellään nahkasilmukan, jolla se oli kiinnitetty Jikizan -ranteeseen, ja hypähtänyt takaisin tuo mahtava ase korkealle -kohotettuna heittäen omansa maahan. Katselijat huomasivat nyt, miten -viekkaasti hän oli taistellut, ja ne, jotka vihasivat Jikizaa, -kajahduttivat raikuvan riemuhuudon. Mutta toiset olivat vaiti. - -Jikiza nousi hitaasti seisoalleen ihmetellen, että hän vielä eli, ja -silmäillessään Umslopogaasin keveätä kirvestä, jonka hän oli ylös -ponnistellessaan maasta siepannut, hän purskahti itkuun. Mutta suuri -Itkuntekijä, tuo rautakuningatar, oli Umslopogaasin käsissä, joka -katseli sen sinisen välkkyvää, hieman sisäänpäin kaarevaa terää, -hamaraan taottua kairan kaltaista onttoa piikkiä ja kaunista -kuparirenkain lujitettua, suureen nuppiin päättyvää vartta, hyväillen -kuin sulho lemmittynsä alastonta kauneutta. Kaikkien nähden hän sitten -suuteli tapparan leveätä terää huudahtaen riemuiten: - -"Terve sinulle, valtijattareni, lemmittyni, jonka olen taistelussa -omakseni voittanut, terve! Emme eroa milloinkaan ja yhdessä -kuolemmekin, sillä en tahdo sinun joutuvan muille mentyäni!" - -Niin hän huusi kaikkien kuullen ja kääntyi sitten Jikizaan päin, joka -seisoi häviötään itkien. - -"Missä on nyt ylpeytesi, oi Voittamaton?" nauroi Umslopogaas. -"Taistele! Olethan yhtä hyvin aseistettu kuin minä äsken, jolloin en -pelännyt hyökkäystäsi." - -Jikiza katsahti häneen ja sinkosi sitten kiroten tuon keveän kirveen -häntä kohti lähtien nopeasti pakoon karja-aitauksen porttia kohti. - -Umslopogaas kumartui ja kirves suhahti hänen ylitseen. Sitten hän -seisoi hetkisen katsellen pakenevan jälkeen ja läsnäolijat luulivat jo -hänen aikovan päästää Jikizan menemään, mutta se ei ollut suinkaan -hänen tarkoituksensa; hän odotti vain, kunnes Jikiza oli ehtinyt -portille pyrkiessään noin matkan puoliväliin. Silloin hän lennähti -äkkiä eteenpäin kuin salama taivaalta ja hänen jalkansa olivat niin -nopeat, että katselijat tuskin kykenivät erottamaan askeleet. Jikiza -juoksi myös nopeasti, mutta siitä huolimatta hän näytti seisovan koko -ajan paikallaan. Hän saapui portille, mutta samassa välähti tappara -korkealta heilahtaen, kuului rusahdus, ja joku vilahti hänen ohitseen. -Kaikki seurasivat näytelmää henkeään pidättäen, ja katso! Jikiza kaatui -karja-aitauksen portille ja kaikki näkivät, että hän oli kuollut, -isketty hengettömäksi tuolla mahtavalla Itkuntekijä-tapparalla, jota -hän ja hänen isänsä olivat niin kauan pidelleet. - -Katselijain joukosta kajahti valtava huuto, kun oli todettu, että -Jikiza Voittamaton oli vihdoinkin saanut surmansa, ja niitä oli paljon, -jotka tervehtivät Umslopogaasia huudoilla: "Terve, tapparan herra, -terve kirveskansan päällikkö!" Mutta Jikizan kymmenen poikaa, rotevia -ja urhoollisia miehiä kaikki, hyökkäsivät Umslopogaasia kohti aikoen -nujertaa hänet siihen paikkaan. Umslopogaas kavahti takaisin -Itkuntekijä valmiina iskuun, kun samassa muutamat päälliköt kiiruhtivat -väliin huutaen: "seis!" - -"Eikös lakinne, te päälliköt, säädä", sanoi Umslopogaas, "että -voitettuani kirveskansan päällikön olen itse päällikkö?" - -"Aivan oikein, muukalainen, niin on laki", vastasi eräs iäkäs -neuvoskunnan jäsen, "mutta sama laki säätää myös, että sinun täytyy nyt -taistella yksitellen kaikkien kanssa, jotka tahtovat otella kanssasi. -Niin oli isoisäni nuoruudessa, jolloin hänen, joka nyt makaa kuolleena, -isoisän isä voitti tapparan, ja niin täytyy nytkin olla." - -"Minulla ei ole mitään muistuttamista tuota säädöstä vastaan", sanoi -Umslopogaas. "Kuka täällä siis tahtoo astua esiin taistelemaan kanssani -Itkuntekijä-tapparasta ja kirveskansan päällikkyydestä?" - -Jikizan kaikki kymmenen poikaa astuivat esiin yhtenä miehenä, sillä -isän kuolema ja heimon päällikkyyden siirtyminen heidän suvultaan -olivat saattaneet heidät vihan vimmoihin, niin että heille oli -oikeastaan samantekevää, elivätkö he vai kuolivat. Muita ei -ilmaantunut, sillä kaikki pelkäsivät antautua otteluun Itkuntekijää -pitelevän Umslopogaasin kanssa. - -Umslopogaas luki vastustajansa. "Kymmenen, kautta Chakan pään!" -huudahti hän. "Minun täytyy nyt tapella yksitellen noiden kaikkien -kanssa, joten en taida tänään joutua neuvottelemaan Masilon ja -Zinita-tytön asiasta. Kuulkaahan, Jikiza Voittamattoman pojat! Jos nyt -ilmestyisi joku, joka tahtoisi seisoa vierelläni taistelussa, niin että -meitä olisi siinä tapauksessa kaksi, niin te saisitte kaikki kymmenen -hyökätä yhtäaikaa meidän kahden kimppuun. Mitäs tuumitte -ehdotuksestani? Kymmenen kahta vastaan?" - -Veljekset neuvottelivat hetkisen tullen siihen päätökseen, että -hyväksymällä ehdotuksen heillä olisi paljon suuremmat voiton -mahdollisuudet kuin otellen yksi kerrallaan. - -"Olkoon menneeksi", sanoivat he. - -Juostessaan äsken ympäriinsä oli Umslopogaas nähnyt väkijoukossa -Galazi-veljensä ja hän tiesi, että tämä himoitsi saada ottaa osaa -taisteluun. Hän huusi kaikuvasti, että se, jonka hän valitsisi -kumppanikseen seisomaan selkä selkää vasten hänen kanssaan taistelussa, -tulisi olemaan hänen jälkeensä ensimmäinen kirveskansan keskuudessa, -jos he voittaisivat, ja astellen hitaasti eteenpäin hän katseli kaikkia -kasvoihin, kunnes hän tuli nuijaansa nojaavan Galazin eteen. - -"Siinäpä on iso mies ja isopa on nuijakin", virkkoi Umslopogaas. "Mikä -on nimesi, mies?" - -"Susi", vastasi Galazi. - -"Sanopas, Susi, haluatko seisoa kanssani selkä selkää vasten tässä -taistelussa kymmenen kahta vastaan? Jos voitamme, olet lähin mieheni -tämän kansan keskuudessa." - -"Rakastan saloja ja vuorten rinteitä enemmän kuin ihmisasuntoja ja -naisten suuteloita, tapparan pitelijä", vastasi Galazi, "mutta koska -olet osoittanut olevasi mahtava soturi, tahdon seisoa kanssasi selkä -selkää vasten, saadakseni jälleen maistaa taistelun hurmaa ja -nähdäkseni, miten leikki päättyy." - -"Siis päätetty, Susi!" huudahti Umslopogaas, ja he astuivat rinnakkain -karja-aitauksen keskelle -- uljas pari! Kaikki katselivat heitä -ihmetellen ja johtuipa muutamien mieleen, että nämä olivat varmaankin -nuo Kummitusvuoren kuulut Susi-veikot. - -"Nyt ovat Itkuntekijä-tappara ja Vartija-nuija yhtyneet, Galazi", sanoi -Umslopogaas, "ja minä luulen, että harvat voivat niitä vastustaa." - -"Sen saavat kyllä monet nähdä", tuumi Galazi. "Tästäpä sukeutuikin -oikein oiva ottelu, mikä onkin pääasia, niin ettei lopusta ole väliä." - -"Niin, voitto on kyllä suloinen, mutta kuolema, kaiken loppu, on -kaikista ihanin", sanoi siihen Umslopogaas. - -Sitten he neuvottelivat hetkisen ja Umslopogaas tarkasteli tapparansa -terää ja hamaran omituista piikkiä koetellen samalla aseen painoa. Kun -hän oli kyllikseen katsellut, asettuivat kumppanukset paikalleen -karja-aitauksen keskelle selkä selkää vasten, ja läsnäolijat -huomasivat, että Umslopogaas piteli tapparaa toisin kuin ennen: terä -oli nyt hänen rintaansa kohti ja tuo ontto piikki viholliseen päin. -Veljekset valmistautuivat myös taisteluun keihäitään heristellen ja -viisi uhkasi Umslopogaasia ja viisi Galazia. He olivat kaikki rotevia -miehiä ja suunniltaan raivosta ja häpeästä. - -"Vain noitakeinot voivat pelastaa nuo kaksi", tuumi eräs neuvoskunnan -jäsen vierustoverilleen. - -"Mutta tapparalla on omat haltijansa", vastasi toinen, "ja tuo nuijakin -näyttää minusta tutulta; olenpa melkein varma, että se on Kahlaamon -Vartija, ja voi sitä, joka joutuu sen eteen. Olen nähnyt sen -heilahtavan, kun olin nuori, ja sitäpaitsi eivät nuo tapparan ja nuijan -pitelijät ole mitään poikasia. He ovat kyllä nuoria, mutta suden -maidolla ruokittuja." - -Samassa astui eräs vanhus paikalle antamaan muutamia ohjeita taistelun -menosta, sama, joka oli selostanut Umslopogaasille tapparaa koskevan -ylimuistoisen tavan vaatimuksia. Taistelun piti alkaa, kun hänen -heittämänsä keihäs kosketti maahan. Vanhus otti keihään ja heitti, -mutta hänen kätensä oli heikko ja hän heitti niin kömpelösti, että -keihäs putosi Umslopogaasin edessä seisovien Jikizan poikain joukkoon -pakottaen nämä hypähtämään syrjään ja saaden kaikkien kymmenen -veljeksen huomion kiintymään siihen. Mutta Umslopogaas odotti vain -keihään kosketusta maahan, välittämättä, mihin se putosi. Kun kärki -sattui maahan, sanoi hän jotakin, ja katso, Umslopogaas ja Galazi -syöksyivät vihollisiaan kohti odottamatta näiden hyökkäystä, kuten -kaikki luulivat heidän tekevän, kaikkien kymmenen joutuessa aivan -ymmälle, sillä heidän tarkoituksensa oli ollut hyökätä ensin. -Itkuntekijä välähti, mutta ei iskenyt täydellä voimalla, vaan nokki, -nokki kuin lintu nokallaan, ja yksi vihollinen valahti maahan. Nuija -heilahti myös pudoten kuin kaatuva hirsi ja yksi mies suistui jälleen -tantereeseen. Susi-veikot syöksähtivät vastustajainsa rivien läpi, -kääntyivät ja hyökkäsivät jälleen nyt toisiaan kohti, Itkuntekijä nokki -jälleen, Vartija jymähti, ja katso, Umslopogaas ja Galazi seisoivat -taas selkä selkää vasten molemmat vahingoittumattomina, mutta heidän -edessään makasi neljä vihollista kuolleina. - -Hyökkäys ja paluu olivat käyneet niin nopeasti, että katselijat tuskin -käsittivät, mitä oli tapahtunut; Jikizan jäljellä olevat pojatkin -tuijottivat toisiinsa kummissaan, huomaten samassa, että heitä oli enää -vain kuusi. Karjaisten raivosta he hyökkäsivät molemmilta puolin -kumppanusten kimppuun, mutta kummassakin ryhmässä oli yksi toisia -kiihkeämpi ehättäen siten toisten edelle, niin että Susi-veikot -kerkesivät iskeä kumpikin miestään, ennenkuin toinen oli ehtinyt -paikalle. Umslopogaasia kohti suunnattiin tuima keihäänpisto, mutta hän -väisti kääntymällä sivuittain, niin että kärki raapaisi vain hänen -kylkeään, ja kääntyessään hän löi keveällä iskulla miehen kuoliaaksi. - -"Tuolla tikalla on nokka teräksestä, ja hän osaa käyttää sitä", virkkoi -joku vierustoverilleen. - -"Todellakin oikea tappaja", sanoi toinen ja läsnäolijat kuulivat nimet. -Siitä lähtien käytettiin Umslopogaasista puhuessa vain nimeä Tikka ja -_Bulalio_ eli tappaja. - -Galazia vastaan syöksyvä mies hyökkäsi hurjasti keihäs koholla, mutta -Galazi oli taitava tappelija. Astuen askeleen eteenpäin hän heilautti -nuijansa takaisin antaen sen sitten pyörähtää valtavassa ympyrässä -hyökkääjää kohti. Jikizan poika kohotti kilpensä väistääkseen -iskun, mutta kilpi oli Vartijalle yhtä keveä vastus kuin lehti -tuulenpuuskalle. Nuija osui keskelle kilpeä, niin että kumahdus kaikui -ympäriinsä; kilpi taittui kuin tuore vuota ja sen kantaja suistui -runneltuna maahan. - -Jikizan pojista oli nyt vain neljä jäljellä, jotka häärivät hetkisen -kumppanusten ympärillä, kaukaa uhkaillen mutta tohtimatta kertaakaan -tulla tapparan tahi nuijan ulottuville. Eräs heitti tosin keihäänsä -Umslopogaasia ja Galazia kohti ja vaikka Umslopogaas katkaisi syrjään -hypätessään keihään varren taitavalla iskulla, singahti sen kärki -kuitenkin sellaisella voimalla eteenpäin että se haavoitti Galazia -lanteeseen. Aseettomaksi joutunut heittäjä kääntyi pakoon toisten -seuratessa nopeasti esimerkkiä, sillä heidän rohkeutensa oli mennyt, -eivätkä he tahtoneet enää jatkaa taistelua noita kahta vastaan. - -Siten taistelu päättyi kestettyään alusta loppuun saakka tuskin niin -kauan kuin mies laskee hitaasti sataan. - -"Näyttääpä siltä kuin ei olisi ketään jäljellä tapettavaksemme, -Galazi", sanoi Umslopogaas nauraen. "Ah miten taitavasti -tappelimmekaan! Hoi, te voittamattoman pojat jotka juoksette niin -nopeasti, pysähtykäähän! Suon teille rauhan, saatte kaitsea majojani ja -kyntää peltojani heimon muiden akkojen keralla. Ja te, neuvonantajat -taistelu on päättynyt, menkäämme päällikön majalle, jossa Masilo -odottaa meitä", ja hän kääntyi ja poistui Galazin kanssa väkijoukon -seuratessa häntä vaieten ja ihmeissään. - -Saavuttuaan perille istui Umslopogaas paikalle, jossa Jikiza oli -aamulla istunut, ja Zinita-tyttö tuli hänen luokseen ja pesi ja sitoi -keihään iskemän haavan. Umslopogaas kiitti häntä, ja tyttö olisi -hoidellut Galazinkin haavaa, joka oli syvempi, mutta tämä sanoi -töykeästi tahtovansa olla rauhassa; naisilla ei ollut mitään tekemistä -hänen haavojensa kanssa. Galazi ei kärsinyt ylimalkaan milloinkaan -ketään naisia, mutta Zinitaa hän vihasi eniten. - -Sitten Umslopogaas kääntyi Masiloon, joka istui hänen edessään pelosta -kalpeana, lausuen: "Näyttää siltä, oi Masilo, että olet tahtonut naida -tämän Zinitan, vieläpä vastoin hänen tahtoaan. Olin jo päättänyt -surmata sinut hänen vihansa lepyttämiseksi, mutta tänään on jo kyllin -verta vuodatettu. Häälahja sinun on kuitenkin annettava tytölle, jonka -aion itse naida; sanokaamme sata päätä. Sitten poistut ainiaaksi -kirveskansan asuinsijoilta, tahi muuten sinun käy huonosti, -Masilo-sika." - -Masilo nousi ja meni kasvot vihreinä pelosta. Hän luovutti karjan -paeten sitten Chakan kylää kohti. Zinita näki hänen menevän ja oli -iloinen erittäinkin sentähden, että Tappaja oli aikonut ottaa hänet -vaimokseen. - -"Nytpä pääsin Masilosta", sanoi hän ääneen Galazin kuullen, "mutta -paljon tyytyväisempi olisin ollut, jos olisin nähnyt hänet kuolleena -edessäni." - -"Tuolla naisella on paha sydän", ajatteli Galazi, "eikä hän saata -mitään hyvää Umslopogaas-veljelleni." - -Kirveskansan ylimykset, päälliköt ja soturit kunnioittivat nyt häntä, -jolle he olivat antaneet nimen Tappaja, tervehtimällä häntä heimon -päällikkönä ja tapparan haltijana, tervehtien samalla myös tapparaa. -Siten Umslopogaasista tuli tuon suuren heimon päällikkö ja hänelle -karttui paljon karjaa ja vaimoja, eikä kukaan tohtinut häntä vastustaa. -Aika-ajoin uskalsi joku harva antautua otteluun hänen kanssaan, mutta -kukaan ei kyennyt voittamaan häntä, ja jonkun ajan kuluttua ei kukaan -tohtinut jäädä Itkuntekijän tielle, kun se kohosi iskuun. - -Galazista tuli myös mahtava henkilö, mutta metsiä ja vuoria rakastaen -hän viihtyi sangen huonosti ystävänsä luona, ja usein nähtiin hänen -kirmaavan öisin, kuten ennenkin, kummitussutten ulvonnan seuraamana -metsien ja tasankojen poikki. - -Mutta Umslopogaas Tappaja metsästi enää vain harvoin sutten keralla; -hän nukkui yönsä Zinitan vieressä, joka rakasti häntä hellästi ja -synnytti hänelle lapsia. - - - - -XVIII. - -BALEKAN KIROUS. - - -Nyt, isäni, pyörtää kertomukseni takaisin kuin joki lähteitään kohti, -ja minä selostan sinulle hiukan tapauksia jotka sattuivat kuninkaan -kylässä Gibamaxegun luona, jota te valkoiset sanotte Gibbeclackiksi, ja -jota mainitaan myös nimellä "Vanhojen surma", sillä siellähän Chaka -murhasi kaikki sotaan kykenemättömät vanhukset. - -Niin, oltuani kuninkaan puheilla, joka antoi minulle, Mopolle, uudet -vaimot, majoja asuakseni ja paljon karjaa, koottiin Unandin, suuren -äiti-elefantin, Taivaiden äidin, luut majojeni tuhasta, ja kun ei -kaikkia löydetty, pantiin tilalle muutamia vaimojeni luita, niin että -luku oli täysi, mutta siitä ei Chaka tiennyt mitään. - -Kun työ oli valmis, haudattiin luut järjestykseen ladottuina suureen -hautaan, eikä vain luut. Niiden ympärille oli sidottu kaksitoista -tyttöä, jotka olivat palvelleet Unandia, ja nuo tytöt peitettiin myös -multaan ja jätettiin kuolemaan hautaan, Unandin, heidän haltijattarensa -luiden ympärille. Sitäpaitsi muodostettiin kaikista hautajaisissa -läsnäolleista yksi rykmentti, joiden täytyi vartioida hautaa vuoden -ajan saamatta hetkeksikään poistua. Ja niitä oli paljon, isäni, mutta -minä en ollut niiden joukossa. - -Chaka antoi myös määräyksen, ettei sinä vuonna saanut kylvää jyvääkään, -maito piti kaataa maahan, ja naisia kiellettiin synnyttämästä lapsia -yhteen vuoteen. Jos joku siitä huolimatta tohti synnyttää, surmattiin -hänet ja hänen miehensäkin. Ja kun pari kuukautta oli kulunut, vallitsi -maassa suuri kurjuus, isäni. - -Sitten oli vähän aikaa rauhallista. Chaka oli synkkä kuin ukkospilvi ja -itki usein, ja me, jotka olimme hänen luonaan, itkimme myös, niin että -vihdoin saatoimme itkeä monta tuntia taukoamatta. Nainenkaan ei voi -itkeä niinkuin me silloin itkimme, isäni. Nuo viisikymmentä soturia -lähetettiin myös silloin Umslopogaasia etsimään, sillä Chaka ei uskonut -aivan kokonaan minun ja seuralaisteni kertomusta nuorukaisen -joutumisesta leijonan hampaisiin, vaikka hän ei sanonutkaan minulle -mitään. Olen sinulle jo kertonut, miten Umslopogaas ja Susi-Galazi -väkineen sotureista selvisivät. Ainoakaan ei palannut. Myöhemmin -kerrottiin kuninkaalle noiden soturien joutuneen eksyksiin ja -nääntyneen, mutta hän vain nauroi ja sanoi, että leijona, joka oli -syönyt Umslopogaasin, mahtoi olla oikein aika peto, ja oli varmaankin -syönyt soturitkin. - -Vihdoinkin tuli tuo odotettu uuden kuun ilta, tuo hirmuinen ilta, jota -vielä kamalampi aamu seurasi. Istuin Chakan luona, joka kiersi kätensä -kaulani ympärille valittaen ja itkien äitinsä kuolemaa, jonka hän oli -murhannut, ja minä valitin myös, mutta en itkenyt, sillä oli pimeä, ja -aamulla minun piti itkeä niin paljon kuninkaan ja kaikkien nähden. -Säästin sentähden kyyneleitäni, etten joutuisi pulaan niitä -tarvitessani. - -Koko yön vaelsi kansaa kaikilta tahoilta kylään, ja kun tuo -kymmentuhantinen kansanpaljous antoi valitustensa kaikua tyynessä -yössä, tuntui siltä kuin koko maailma olisi surrut. Kukaan ei tahtonut -vaieta voidakseen edes juoda kulauksen vettä. Päivän valjetessa Chaka -nousi sanoen: "Tule, Mopo, menkäämme katsomaan noita, jotka surevat -kanssamme." Ja me menimme, jäljessämme joukko nuijamiehiä, jotka olivat -valmiit täyttämään kuninkaan mahdolliset käskyt. - -Saapuneet kansanjoukot olivat asettuneet kylän ulkopuolelle, ja niitä -oli kuin lehtiä puissa. Tienoo oli joka taholla väkeä mustanaan, kuten -joskus näemme tasangon olevan riistaa täynnä, ja kun kuningas -näyttäytyi, vaikeni ulvonta, ja sotalaulu vyöryi mahtavana joukosta -toiseen kauas aavikolle. Sitten alkoi ulvonta jälleen, ja Chaka astui -haikeasti itkien väkijoukkoon. Auringon noustessa korkeammalle kävi -näky yhä peloittavammaksi, sillä helteen aina vain lisääntyessä -alkoivat jano, nälkä ja väsymys sietämättömästi vaivata tuota tiheään -laumaan tunkeutunutta kansanpaljoutta, ja vaikka tapettuja uhrihärkiä -makasi kentällä kymmenittäin, ei kukaan tohtinut niihin koskea. Toiset -sortuivat maahan ja tallattiin kuoliaaksi, toiset nuuskasivat -hillittömästi, voidakseen paremmin itkeä, muutamat kostuttivat silmiään -syljellä, ja toiset kävelivät kieli suusta roikkuen edestakaisin -käheiden valitusten purkautuessa ilmoille kuiviksi paahtuneista -kurkuista. - -"Nyt, Mopo, saamme tietää, ketkä noidat ovat saattaneet meille kaiken -tämän murheen", lausui kuningas, "ja ketkä ovat uskollisia ja -vilpittömiä alamaisiani." - -Hänen vielä puhuessaan me tulimme erään miehen, erään kuuluisan -päällikön luo. Hän oli nimeltään Zwaumbana ja amabovu-heimon päällikkö, -ja hänellä oli kaikki vaimot ja paljon seuralaisia mukanaan. Hän ei -voinut enää itkeä, miesparka, vaan huohotti janon ja helteen -rasittamana. Kuningas katseli häntä. - -"Katsohan, Mopo", sanoi hän, "katsohan tuota roistoa, jolla ei ole -kyyneltäkään kuolleelle äidilleni! Oh, mikä sydämetön hirviö! -Sallitaanko hänen elää aurinkoa katsellakseen, kun meidän täytyy itkeä, -Mopo? Ei ikinä! Viekää hänet pois kaikkine seuralaisineen ja tappakaa -nuo sydämettömät ihmiset, jotka eivät itke noitakeinoin surmatun äitini -kuolemaa!" - -Ja Chaka jatkoi matkaansa yhä itkien, ja minä itkin myös häntä -seuratessani, mutta päällikkö Zwaumbana surmattiin kuninkaan käskystä -kaikkine seuralaisineen, ja pyöveleiden täytyi myös itkeä surmaniskuja -jaellessaan. Samassa kohtasimme erään toisen miehen, joka kuninkaan -nähdessään otti salavihkaa hyppysellisen nuuskaa saadakseen kyyneleet -vuolaammin vuotamaan. Mutta kuninkaan katse oli nopea, ja hän huomasi -tempun. - -"Katsohan tuota, Mopo", sanoi hän, "tuota noitaa, jolla ei ole -kyyneleitä, vaikka äitini on kuollut noituuden uhrina. Katso, hänen -täytyy nuuskata pakottaakseen kyyneleet silmiinsä, jotka ovat kuivat -sulasta pahuudesta. Hän kuolkoon, tuo sydämetön roisto! Oh, tappakaa -hänet!" - -Nämä olivat vasta ensimmäiset päivän monituhantisesta uhrilaumasta, -sillä verenvuodatus ja synnynnäinen julmuus kiihdyttivät Chakan -vähitellen hulluutta lähentelevään raivotilaan. Hän harhaili itkien -sinne tänne ja pistäytyi välistä majaansa olutta juomaan sanoen, että -me, jotka surimme, tarvitsimme ravintoakin. Ja kulkiessaan hän aina -heilautti joko kättään tahi pientä keihästään lausuen: "Viekää pois nuo -sydämettömät roistot, jotka eivät tahdo itkeä äitini kuolemaa!" jolloin -ne, joihin hänen kätensä sattui viittaamaan, tapettiin heti, kunnes -pyövelit olivat lopulta niin uupuneet, etteivät jaksaneet enää -nuijaansa heiluttaa, jolloin heidät vuorostaan surmattiin, koska heidän -voimansa olivat loppuneet, eikä heillä ollut enää kyyneleitäkään. Minun -täytyi ottaa myös osaa tuohon surmantyöhön, sillä ellen itse tappanut, -olisi minut tapettu. - -Pelko, epätoivo ja jano saivat lopulta kansanjoukonkin raivoon. Miehet -alkoivat tapella keskenään tappaen toisiaan, ja jokainen, jolla oli -joku vihollinen, etsi hänet kynsiinsä ja surmasi hänet. Ketään ei -säästetty ja pian oli paikka kuin suuri ihmisteurastamo, jossa -seitsemäntuhatta henkeä sai sinä päivänä surmansa. Mutta Chaka harhaili -vain rauhatonna uhriensa keskellä ja itki sanoen tämäntästä: "Pois -näkyvistäni, te sydämettömät roistot, tappakaa heidät!" Hänen näöltään -umpimähkäisellä julmuudellaan oli kuitenkin tarkoituksensa ja -päämaalinsa, isäni, sillä vaikka hän tappoikin monta vain huvin vuoksi, -tappoi hän sinä päivänä myös kaikki, joita hän vihasi tahi pelkäsi. - -Päivä kallistui vihdoin iltaan, ja punaisena laskeva aurinko purppuroi -verikentän yli kaartuvan taivaankin veripunaiseksi. Murhaaminen -taukosi, koska kenelläkään ei ollut enää voimia tappaa, ja ihmiset -makasivat huohottaen maassa suurissa rykelmissä, elävät ja kuolleet -sekaisin. Ellei heidän sallittu syödä ja juoda ennen aamua, kuolisi -suurin osa eloonjääneistä yön kuluessa, ja minä puhuinkin asiasta -kuninkaalle, välittämättä sillä hetkellä vähääkään omasta hengestäni. -Näkemäni hirveydet olivat tehneet minut sairaaksi, niin että unhotin -kostonikin. - -"Suurenmoinen surujuhla todellakin, oi kuningas", sanoin minä, -"surujuhla, johon kaikki uskolliset alamaisesi voivat olla tyytyväiset, -mutta joka ei ole varmastikaan noitien ja roistojen mieleen. Luulenpa, -että kärsimyksesi on kostettu, oi kuningas, niin sinun kuin minunkin." - -"Ei suinkaan, Mopo", vastasi kuningas, "tämä on vasta alkua. Päivä oli -todellakin onnistunut, mutta huominen on oleva vielä parempi." - -"Huomenna, oi kuningas, on surijoita jäljellä vain muutamia harvoja; -ympärilläsi on autiota ja kuollutta." - -"Kuinka niin, Mopo Makedaman poika? Eihän tänne kokoontuneesta -monituhantisesta joukosta ole vielä montakaan kuollut. Lue jäljellä -olevat, niin saat nähdä, että kaikki ovat aamulla tallella." - -"Totta on, oi kuningas, että keihään ja nuijan tappamia on verraten -vähän, mutta jano ja nälkä lopettavat keihään alkaman työn. Nuo ihmiset -eivät ole vuorokauteen syöneet tahi juoneet ja vuorokauden he ovat -itkeneet ja valittaneet. Katsohan ulos, oi Musta, siellä ne makaavat -suurissa kasoissa kuolleiden kanssa sekaisin, ja huomenna aamun -sarastaessa ovat hekin heittäneet henkensä tahi kuolemaisillaan." - -Chaka punnitsi sanojani ja huomasi menevänsä liian pitkälle. Jos hän -täyttäisi suunnitelmansa, jäisi hänelle vain kourallinen väkeä -hallittavaksi. - -"Onhan kovaa, Mopo", sanoi hän, "että sinun ja minun täytyy yksinämme -murheitamme kantaa, kun nuo koirat tuolla juhlivat ja ilakoivat, mutta -sydämeni laupeuden tähden tahdon minä olla jälleen lempeä heitä -kohtaan. Mene, Makedaman poika, ja käske lasteni syödä ja juoda, jos -heillä on siihen sydäntä, sillä tämä surujuhla saa nyt loppua. Äitini -Unandi voi tuskin nukkua rauhallisesti nähdessään niin vähän verta -haudallaan -- hänen henkensä ahdistelee minua varmasti unissani -- -mutta sydämeni lempeyden tähden minä julistan surujuhlan päätetyksi. -Lapseni syökööt ja juokoot, jos heillä on todellakin siihen sydäntä." - -"Onnellinen kansa, jolla on sellainen kuningas", vastasin minä ja menin -ilmoittamaan Chakan sanat päälliköille ja sotureille, jolloin ne, -joilla oli vielä hiukankin ääntä jäljellä, ylistivät riemuhuudoin -kuninkaan hyvyyttä. Kastehelmien nuoleminen sauvoista taukosi heti, ja -kaikki ryntäsivät joelle kuin viisi päivää erämaassa vaeltanut karja ja -joivat vatsansa täyteen. Muutamia tallattiin vedessä kuoliaaksi. - -Sitten menin levolle, mutta nukuin huonosti, isäni, sillä minä tiesin, -ettei Chakan verenhimo ollut vielä tyydytetty. - -Aamulla lähtivät monet kotimatkalle saatuaan siihen luvan kuninkaalta, -ja toiset korjasivat kentällä viruvat ruumiit luukuopille. Toisista -muodostettiin joukkoja, jotka lähetettiin surmaamaan surujuhlasta -poisjääneet. Päivällisen jälkeen Chaka sanoi haluavansa lähteä -kävelylle käskien minun ja parin päällikön ja palvelijan seurata häntä. -Käyskentelimme vaitiollen ja kuningas nojasi olkapäähäni kuin sauvaan. - -"Miten on sinun heimosi laita, Mopo?" kysyi hän vihdoin. "Oliko -langenien heimo surujuhlassa? En nähnyt heitä?" - -Vastasin, etten tiennyt. Kutsu oli kyllä lähetetty, mutta matkan -pituuteen verraten oli aika lyhyt niin suurelle joukolle. - -"Koirien täytyy rientää nopeasti, kun isäntä käskee, Mopo-palvelijani", -sanoi Chaka, ja hänen silmiinsä leimahti tuo peloittava palo, jonka -kaltaista en ole milloinkaan nähnyt kenenkään toisen katseessa. -Sydämeni melkein taukosi lyömästä, isäni -- niin, menin aivan kylmäksi, -vaikka en rakastanutkaan heimoani ja sukulaisiani, jotka olivat -karkoittaneet minut kotoani. Olimme sillävälin saapuneet eräälle -kallioiselle paikalle, jossa kulkijan eteen avautuu äkkiä ammottava -halkeama tahi repeämä, nimeltään U'Donga-lu-ka-Tatiyana. Laidat ovat -ensin jyrkästi viettävät, mutta putoavat sitten kohtisuorasti -syvyyteen, ja halkeaman päästä on avara näköala ympäröiville -tasangoille. Siihen Chaka istahti levähtämään ja vaipui mietteisiin. -Hetkisen kuluttua hän katsahti äkkiä ylös ja huomasi samassa etäällä -valtavan jonon miehiä, naisia ja lapsia, joka kiemurteli kuin käärme -tasangon poikki Gibamaxegun kylää kohti. - -"Mopo", sanoi kuningas, "kilpien väristä päättäen ovat nuo tuolla -langenien heimoa, luullakseni -- sinun omaa väkeäsi, Mopo." - -"Niin ovat, oi kuningas", vastasin minä. Chaka lähetti sanansaattajat -nopeasti tulijoita vastaan käskien näiden tulla hänen luokseen sinne, -jossa hän istui. Toisia lähetettiin kylään, ja hän kuiskasi heille -korvaan jotakin, mutta minä en kuullut mitä hän sanoi. - -Sitten hän katseli tarkkaavaisesti tuota tasangon poikki meitä kohti -mutkittelevaa mustaa jonoa, jonka lähetit pian kohtasivat, jolloin jono -alkoi kiemurrella kukkulan rinnettä ylös. - -"Kuinka suuri on heimosi, Mopo?" kysyi kuningas. - -"En tiedä, oi Elefantti", vastasin minä, "sillä en ole nähnyt heitä -moneen vuoteen. Ehkä kolme täyttä rykmenttiä." - -"Enemmän", sanoi kuningas. "Luuletko heimosi täyttävän halkeaman -takanamme, Mopo!" Ja hän nyökäytti päätään kuilua kohti. - -Käsitin samassa Chakan tarkoituksen ja aloin vavista kiireestä -kantapäähän voimatta saada sanaa suusta, sillä kieleni takertui -suulakeen. - -"Niitä on kyllä paljon", jatkoi Chaka, "mutta minä tahdon vaikka lyödä -vetoa kanssasi viidestäkymmenestä harasta, etteivät he täytä kuilua." - -"Kuningas suvaitsee laskea leikkiä", sanoin minä. - -"Niinpä niin, leikkiäpä hyvinkin, mutta vain leikilläkin lyöden sinä -häviät vedon." - -"Niinkuin kuningas suvaitsee", mutisin minä -- joka en voinut vastaan -sanoa. Heimoni läheni: eräs vanhus, jolla oli valkoinen tukka ja parta, -kulki etunenässä ja katsoessani häntä tarkemmin minä tunsin hänet. -Isänihän se oli, isäni Makedama. Tultuaan äänenkuuluviin hän tervehti -kuningasta _bayéte_-huudolla ja heittäytyi maahan ryömien sitten -polvillaan meitä kohti kunnioittaen kuningasta lukemattomilla -ylistyssanoilla. Ja hänen kaikki tuhannet seuralaisensa heittäytyivät -myös polvilleen ja kättensä varaan ylistäen kuningasta, ja heidän -huutonsa kaikuivat kuin ukkosen jyrinä. - -Vihdoin makasi isäni Makedama kiemurrellen kuin käärme kuninkaallisen -majesteetin edessä. Chaka käski hänen nousta ja tervehti häntä -lempeästi, mutta kaikki muut olivat vielä pitkänään maassa painaen -otsansa hiekkaan. - -"Nouse, Makedama, lapseni, langenien heimon isä, ja sano minulle, miksi -tulet myöhään surujuhlaani?" - -"Matka oli pitkä, oi kuningas", vastasi Makedama, joka ei tuntenut -minua. "Matka oli pitkä ja aika lyhyt. Naiset ja lapset väsyivät, jalat -heltyivät, ja he ovat vielä nytkin uuvuksissa." - -"Älä puhu siitä, Makedama lapseni", sanoi kuningas. "Olit varmaankin -sydämessäsi sangen murheellinen heidän tähtensä, mutta he saavat pian -levätä. Sano, ovatko kaikki täällä mukanasi?" - -"Jokainen, oi Elefantti -- tulimme kaikki! Kyläni ovat autiot, karja -vaeltaa hoidotta laitumilla ja linnut nokkivat jyvät korjaamattomista -tähkistä." - -"Hyvä on, Makedama, sinä uskollinen palvelijani! Tahtonet vielä surra -kanssani hetken -- eikö niin? Kuule siis! Käske väkesi jakautua minusta -oikealle ja vasemmalle ja asettua kaikki halkeamaan viettävälle -nurmikolle." - -Makedama teki kuten kuningas oli käskenyt, eikä hän, yhtä vähän kuin -hänen neuvonantajansakaan, huomannut kuninkaan tarkoitusta, mutta minä, -joka tunsin tämän pahan sydämensä, käsitin kaikki. Tuo monituhantinen -kansanpaljous virtasi ohitsemme oikealle ja vasemmalle, ja rinteiden -nurmikot peittyivät pian näkyvistä. Kun kaikki olivat menneet, kääntyi -Chaka jälleen Makedaman päin, käskien tämän kavuta kuilun pohjalle ja -koroittaa sieltä äänensä valituksiin. Vanhus totteli kavuten hitaasti -ja työläästi kuilun pohjalle, joka oli niin syvä, että valo näytti -tuskin jaksavan tunkeutua sinne saakka, jossa hän seisoi, sillä minä -näin vain hänen valkeiden hiustensa häämöittävän kaukaa alhaalta -pimennosta. - -Sitten hän koroitti äänensä, niin että kaikki nuo tuhannet rinteille -asettuneet kuulivat sen. Heikolta ja ohueltahan se kuulosti, mutta -kajahti kuitenkin selvästi ja vienosti kuin kaukaa lumisen tunturin -laelta: - -"_Surkaa, Makedaman lapset_!" - -Ja kaikki nuo tuhannet -- miehet, naiset ja lapset -- toistivat sanat -kaikuna, joka jyrähti kuin ukkonen. - -"_Surkaa Makedaman lapset_!" - -"_Sure, langenien heimo, sure koko maailman keralla_!" kajahti jälleen -alhaalta. - -Ja toiset vastasivat: - -"_Sure, langenien heimo, sure koko maailman keralla_!" - -Ääni kuului kolmannen kerran: - -"_Surkaa, Makedaman lapset, valita, langenien heimo, valita koko -maailman keralla_!" - -"_Huutakaa, te soturit; itkekää, te vaimot, ja lyökää rintoihinne, te -tytöt, ja te pienokaiset, nyyhkyttäkää_!" - -"_Juokaa kyynelten virrasta ja peittäkää itsenne murheen tomulla_!" - -"_Sure, langenien heimo, itke Taivaiden äidin kuolemaa_!" - -"_Surkaa, Makedaman lapset, itkekää, sillä hedelmällisyyden henki on -poistunut luotamme_!" - -"_Sure, oi kansani, valita, sillä zulujen leijona on jäänyt orvoksi_!" - -"_Virratkoot kyyneleenne sateena ja kaikukoon itkunne kuin synnyttävän -vaimon valitus_!" - -"_Sillä murhe on langennut päällemme kuin sade, ja maailma on tullut -raskaaksi ja synnyttänyt kuoleman_!" - -"_Kuljemme synkässä pimeydessä, kuoleman varjossa vaellamme_." - -"_Zulujen leijona on orpo, sillä Taivaiden äitiä ei ole enää_." - -"_Ken voi häntä lohduttaa? Vain hänen lastensa itku_." - -"_Itke, langenien heimo, anna valitustesi kohota pilviin saakka ja -hajoittaa ne_!" - -"_Ja parkukoon koko maailma: Voi! Voi! Voi_!" - -Niin tuo vanhus, isäni Makedama, lauloi kuilun syvyydessä seisoen. -Hänen äänensä kantautui ylös ohuena ja heikkona, mutta kun hänen -ylhäällä olevat tuhannet heimolaisensa toistivat sanat lause lauseelta, -kaikui huuto ukkosena pilviin saakka, ja vuoret vavahtelivat äänen -voimasta. Synkät sadepilvet olivat sillävälin pimittäneet taivaanlaen -ja noiden tuhansien ihmisten valitushuudot panivat ilman niin -kiivaaseen liikkeeseen, että äkkiä alkoi sataa rankasti, ikäänkuin -taivaskin olisi itkenyt. Sade toi mukanaan ukkosen; pitkäisen tuli -leimahteli ja valtava jyrinä kiiri kauas ympäriinsä. - -Chaka kuunteli, ja suuret kyyneleet vierivät hänen pnoskilleen, sillä -laulu liikutti hänen sydäntään. Sade jymisi raskaasti peittäen koko -tienoon harmaaseen utuverhoon, mutta huuto kaikui sateesta huolimatta -voittaen ukkosenkin. - -Samassa kuului omituista melua ja katsahdin oikealle. Siellä häilyi -väentungoksen yläpuolella kukkulan laella lukematon joukko soturien -töyhtöjä ja välkkyvä keihäsrivi. Katsahdin vasemmalle; siellä näin myös -sateen läpi hämärästi häämöittävät töyhdöt ja keihäsrivin. Katsahdin -eteeni halkeaman toiseen päähän, ja näin saman näyn: töyhdöt ja -keihäät. - -Rinteiltä kohosi samassa kaamea huuto, joka oli aivan toisenlainen kuin -äsken; nuo ihmisraukat huusivat nyt kauhusta ja tuskasta. - -"Ah, nyt on heidän surunsa vilpitön", sanoi Chaka korvaani, "nyt suree -heimosi sydämestään eikä vain huulillaan, Mopo." - -Hänen vielä puhuessaan huojahtivat kansanjoukot kuilun molemmin puolin -äkkiä eteenpäin, painautuivat takaisin huojahtaakseen jälleen yhä -rajummin eteenpäin ja alkoivat soturien säälimättömien keihäiden -pakottamina pudota koskena, miehet, naiset ja lapset, kuilun synkkiin -syvyyksiin. - - * * * * * - -Suo anteeksi kyyneleeni, isäni, jotka tipahtelevat sokeista silmistäni; -olen hyvin vanha, tullut uudestaan lapseksi ja lapsethan itkevät. Niin, -tarkemmin en voi kertoa -- käännyin poispäin. Vihdoin melu hiljeni, ja -valitukset vaikenivat -- työ oli tehty. - - * * * * * - -Siten haudattiin Makedama heimonsa luiden alle -- sellainen oli loppu -langenien heimon; äitini uni oli käynyt toteen ja Chaka oli pitänyt -valansa, jonka hän oli vannonut äidilleni, kun tämä ei antanut hänelle -maidontilkkaa. - -"Et ole vielä voittanut vetoa, Mopo", sanoi kuningas. "Katsohan, tuolla -on vielä pikkuinen kolo, johon vielä yksi mahtuu lepäämään. Tuo -kuoleman vilja-aitta on kyllä ääriään myöten täynnä, eikä siihen -sullotuista jyvistä idä ainoakaan, mutta pikkuinen kolo on kuitenkin -jäljellä -- eikö ole ketään, joka sen täyttäisi? Onko koko langenien -heimo todellakin kuollut?" - -"Yksi on vielä jäljellä, oi kuningas!" vastaan minä. "Olen langeni, ja -täyttäköön minun ruumiini tuon tyhjän paikan." - -"Ei, Moposeni, ei! Kuka sitten voittaisi vedon? Ja sinua en sitäpaitsi -tahdo tappaa, sillä se olisi vastoin valaani. Surummehan on yhteinen." - -"Olen ainoa elossa oleva langeni, oi kuningas, joten olen hävinnyt -vedon, joka kyllä maksetaan." - -"Minun tietääkseni on vielä eräs toinenkin", sanoi Chaka. "Meidän -sisaremme, Mopo. Ah, tuollapa hän jo tuleekin!" - -Katsahdin ylös ja näin sisareni Balekan käyvän meitä kohti muhkea -pantterinnahka olkapäillään jäljessään kaksi soturia. Hän astui -ylväästi pää pystyssä ja hänen käyntinsä oli kuin kuningattaren. Nyt -hän huomasi kuolleet, jotka lepäsivät hänen edessään hiljaa kuin -päivättömän lammikon tumma vesi. Hän arvasi kaikki ja pysähtyi -vavisten, mutta astui sitten ylpeästi Chakan eteen. - -"Mitä tahdot minusta, oi kuningas?" kysyi hän. - -"Tulit sopivalla hetkellä, sisareni", vastasi Chaka voimatta kohdata -hänen katsettaan. "Näetkös, tämä Mopo, minun palvelijani ja sinun -veljesi, löi kanssani karjasta vetoa. Aihe oli kerrassaan mitätön -- -kiistelimme, kykenisikö tuo langenien heimo -- sinun heimosi, Baleka -- -täyttämään tämän U'Donga-lu-ka-Tatiyanan kuilun reunojaan myöten. Ja -kuullessaan vedon innostuivat langenit niin että syöksyivät -tuhansittain kuiluun näyttääkseen, kumpi meistä oli oikeassa. Nyt -näyttää kuitenkin siltä, että veljesi häviää vedon, sillä tuonne mahtuu -vielä yksi, ennenkuin kuilu on täysi. Hän muistutti kuitenkin äsken -mieleeni, sisareni, että langeneja on vielä yksi elossa, joka tuossa -kolossa leväten voisi auttaa häntä voittamaan vedon, ja hän pyysi minua -haettamaan sinut paikalle. Ja minä täytin hänen pyyntönsä, sillä en ole -milloinkaan tahtonut vääryydellä mitään anastaa, niin että puhele nyt -Mopon kanssa kahden kesken tästä asiasta kuten ennenkin hänen kanssaan -keskustelit, kun synnytit lapsen, sisareni!" - -Baleka ei ollut kuulevinaan mitä Chaka minusta sanoi, sillä hän käsitti -hyvin tämän tarkoituksen. Hän katsahti vain Chakaa silmiin sanoen: - -"Huonostipa nukut tämän illan jälkeen, Chaka, aina siihen saakka, -kunnes tulet maahan, jossa ei unta ole. Olen puhunut." - -Chaka kuuli ja ymmärsi sanat ja kääntyi samalla poispäin valittavasti -huudahtaen, sillä pelko oli vallannut hänen sydämensä. - -"Mopo-veljeni", sanoi Baleka, "puhukaamme viimeinen kerta; kuulit -kuninkaan käskyn." - -Vein sisareni loitommaksi ja minulla oli keihäs kädessäni. Pysähdyimme -kuoleman kuilun reunalle kuolleen kansamme luo, ja Baleka peitti päänsä -pantterin nahan liepeellä ja lausui minulle nopeasti sen varjosta: - -"Mitä minä sanoin sinulle vähän aikaa sitten, Mopo? Nyt on hetkeni -lyönyt. Vanno, että elät ja kostat puolestani juuri tällä samalla -kädelläsi." - -"Minä vannon, sisareni." - -"Vanno, että kostettuasi etsit poikani Umslopogaasin, jos hän vielä -elää, ja siunaat häntä minun nimessäni." - -"Minä vannon, sisareni." - -"Voi hyvin, Mopo! Olemme aina hellästi toisiamme rakastaneet, ja nyt, -kun kaikki katoaa, minusta tuntuu, että olemme jälleen pieniä langenien -kylässä leikkiviä lapsosia. Eräässä toisessa maassa leikimme sitten -jälleen yhdessä! Nyt" -- hän katseli minua vakavasti suurilla, -kauneilla silmillään -- "olen niin väsynyt, Mopo. Menen kansani luo. -Heimoni henget kutsuvat minua. Hyvästi!" - - * * * * * - -Jätän kertomatta, mitä sitten tapahtui, isäni. - - - - -XIX. - -MASILO SIIRTYY DUGUZAAN. - - -Sinä yönä kohtasi Balekan kirous Chakaa, joka nukkui huonosti. Hän oli -niin rauhaton, että hän lähetti hakemaan minut luoksensa käskien minun -lähteä kävelemään hänen kanssaan. Minä lähdin, ja me astuimme ulos -hiljaa ja vaiti ollen, Chaka edellä ja minä jäljessä. Hänen jalkansa -veivät hänet 'U'Donga-lu-ku-Tatiyanaa kohti, paikkaa, jossa koko -heimoni kuin myös Baleka-sisarenikin lepäsivät kuolleina. - -Nousimme hitaasti rinnettä ylös ja pysähdyimme kuilun päähän, samaan -kohtaan, jossa Chaka oli istunut ihmisten suistuessa ohi kuin vesi -putouksesta. Silloin oli paikka täyttynyt kauhunhuudoista ja kuolevien -korinasta, mutta nyt siellä oli hiljaa, risahduskaan ei häirinnyt yön -syvää rauhaa. Täysi kuu oli juuri noussut ja valaisi edessämme lepäävät -vainajat, niin että minä saatoin nähdä heidät kaikki -- Balekankin -- -hänet oli heitetty aivan röykkiön keskelle. En ollut milloinkaan nähnyt -häntä niin kauniina kuin hän oli silloin, ja kuitenkin minä pelkäsin -katsella häntä. - -"Nytpä et olisikaan vetoasi voittanut, Mopo palvelijani", sanoi Chaka. -"Näetkös, kasa on alentunut, niin että reunaan on jo keihään mitta -ainakin!" - -En vastannut, mutta kuninkaan ääni karkoitti sakaalit paikalta. - -Hetkisen kuluttua Chaka jatkoi nauraen katkerasti: - -"Tänään voit nukkua hyvin, äitini, sillä olenpa lähettänyt luoksesi -runsaasti tuudittajia. Ah, langenien heimo, sinä unhotit, mutta minä -muistin! Unhotit, miten kerran eräs nainen ja poikanen tulivat -pyytämään sinulta ruokaa ja turvaa, mutta sinä et suonut heille -kumpaakaan -- niin, et maidontilkkaa edes! Mitä vannoin minä silloin, -oi langenien heimo? Enkö minä luvannut surmata teitä niin monta kuin -anomaani maljaan mahtui pisaroita? Ja enkö ole pitänyt lupaustani? Eikö -tässä lepää miehiä enemmän kuin maljaan mahtuu pisaroita? Ja heitä -kuolemaan seuranneiden naisten ja lasten lukumäärää ei voi kukaan -laskeakaan! Voi sinua, langenien heimo, joka et antanut minulle maitoa, -kun olin pieni! Tultuani suureksi olen nyt kostanut! Niin, tultuani -suureksi! Ah! onko ketään niin mahtavaa kuin minä? Askeleeni panevat -maan vavahtelemaan; kun puhun, värisevät ihmiset, ja kun rypistän -kulmiani, kuolevat he -- välistä tuhansittain. Maa on minun niin kauan -kuin voidaan kulkea, ja minun ovat sen asukkaatkin. Mahtini kasvaa yhä -ja valtani laajenee joka hetki -- niin, joka hetki. Sinunko kasvosi, -Baleka, tuijottavat minuun noiden tuhansien joukosta, jotka äsken -tapoin? Vannoit minun nukkuvan huonosti tästä lähtien. En pelkää sinua, -Baleka -- nukuthan ainakin sinä hyvin. Sanohan, Baleka -- herää ja -kerro minulle, ketä minun tarvitsisi pelätä!" -- hän vaikeni äkkiä kuin -tyrmistyneenä. Olin jo päättänyt hänen sanojaan kuunnellessani -selvittää lopullisesti välimme surmaamalla hänet heti, sillä minun -vereni aivan kiehui raivosta ja kostonhimosta. Seisoin jo hänen -takanaan valmiina iskemään keveällä nuijallani hänen aivonsa -nurmikolle, mutta hillitsin samassa itseni, sillä minäkin näin jotakin. -Ruumisröykkiössä liikahti eräs käsi, nousi hitaasti ja viittasi -varjoon, joka pimensi kuilun toisen pään, ja minusta näytti, että käsi -oli Balekan. Ehkä erehdyin, ehkä käsi olikin jonkun toisen onnettoman, -joka vielä kitui tuskissaan -- kukapa sen tiennee -- mutta hänen -viereltään se nousi ja oli koristettu aivan samanlaisilla -rannerenkailla kuin olin hänen käsissään nähnyt. Niin, käsi nousi kolme -kertaa ja viittasi yhtä sormea koukistaen kolme kertaa kuilun toista -päätä peittävään synkkään varjoon ikäänkuin kutsuen jotakin pimeydestä -ja kuolleiden joukosta. Sitten se vaipui ja minä kuulin selvästi -rannerenkaiden kilahtavan toisiinsa. Samalla alkoi varjosta kuulua -laulua, laulua niin ihanaa ja hurmaavaa, etten ollut milloinkaan -sellaista kuullut. - -Sanat erotin myös, mutta olen unhottanut ne, enkä muista niitä enää. -Sen vain tiedän, että laulu kosketteli suuria asioita, kansojen syntyä -ja kuolemaa. Se kertoi mustan kansan kehityksestä, tuhosta, joka uhkasi -sitä valkoisen rodun taholta, sekä mitä varten se oli ja miksi sen piti -kuolla. Pahasta ja hyvästä se kertoi, naisesta ja miehestä, ja niiden -keskinäisestä taistelusta, sekä mistä tuo sota johtui ja miten se -päättyi. Se kertoi myös zulu-kansasta ja sen voitoista sekä paikasta, -jossa valkoinen käsi vihdoin lannistaa vastarintamme, minkä jälkeen -kansamme vähitellen kuihtuu tuon käden varjossa ja katoaa vihdoin -kokonaan, mennen maahan, jossa mikään ei kuole, vaan elää iäisesti, -hyvät hyvien keralla ja pahat pahojen. Se kertoi elämästä ja -kuolemasta, ilosta ja murheesta, ajasta ja iankaikkisuuden -rannattomasta ulapasta, johon verrattuna aika on kuin aalloilla keinuva -lehti vain, sekä miksi niin on. - -Paljon nimiäkin kuulin, mutta tunsin niistä vain muutamia, muiden -muassa omani, sekä Balekan, Umslopogaasin ja Chaka-Leijonan. Laulu oli -sangen lyhyt ja kesti vain vähän aikaa, mutta sisälsi kaiken tämän ja -paljon muutakin, minkä olen kuitenkin unhottanut, vaikka minä tiesin -sen kerran ja saan jälleen tietää, kun kaikki on lopussa. Tuo varjosta -kuuluva laulu paisui paisumistaan, kunnes se kuulosti kaikuvan joka -taholta, ja kuolleetkin näyttivät kuuntelevan. Chaka kuuli sen myös ja -värisi pelosta, mutta hänen korvansa olivat suljetut sen sisällölle, -vaikka minun olivat auki. - -Ääni läheni, ja varjon pimennosta alkoi kuultaa heikko valon kajastus, -joka kirkastui kirkastumistaan, kunnes minä näin, että tuo kirkkaus -säteili eräästä naisellisesta olennosta, joka tuli meitä kohti. Näin jo -kasvotkin, ja, isäni, minä tunsin ne. Olento oli Inkosazana-y-Zulu, -Taivaan kuningatar! Hän läheni hyvin hitaasti liukuen äänettömästi tuon -kuolleita täynnä olevan kuilun yli, ja minusta näytti, että vainajien -varjoja nousi tuhansittain lähtien seuraamaan häntä -- kuoleman -kuningatarta. Ah, isäni, kuinka ihana hän oli häikäisevässä -kirkkaudessaan, hiukset välkkyivät kuin sula kulta, silmät olivat syvät -kuin keskipäivän taivas, ja hänen rintansa ja käsivarsiensa valkeutta -voi verrata ilta-auringon hehkuvaan lumeen. Hänen taivaallisessa -kauneudessaan oli kuitenkin jotakin peloittavaa, jotakin hirveätä, -mutta minä olin iloinen, että minun suotiin nähdä se, kuinka se -säihkyi, säteili ja muutti muotoaan kirkkauden säikeistä kudotun -kimmeltävän hunnun häilyessä hänen ympärillään. - -Hän oli nyt aivan edessämme, ja Chaka vaipui maahan pelon lamauttamana -kätkien kasvonsa, mutta minä en pelännyt, isäni -- vain pahat pelkäävät -katsoa Taivaan kuningattareen. Ei, minä en pelännyt, vaan seisoin -suorana ja katselin häntä kasvoista kasvoihin. Hänellä oli kädessään -pienoinen keihäs, jonka varsi oli kuninkaallista punapuuta: _sen -keihään varjo, jota Chaka piti kädessään_, sama, jolla tämä oli -surmannut äitinsä ja jolla hänet vihdoin surmattiin. Laulu vaikeni -samassa, ja hän pysähtyi eteemme, niin että hänestä säteilevä kirkkaus -valaisi heidät molemmat, minun seisoessa maahan kumartuneena kuninkaan -takana. Hän kohotti pienen keihäänsä koskettaen sillä Chakaa, -Senzagaconan poikaa, otsaan merkiksi, että tämä oli saanut tuomionsa. - -"Mopo Makedaman poika", kuulin samassa matalan äänen lausuvan, -"hillitse kätesi, sillä Chakan malja ei ole vielä täysi. Kun näet minut -kolmannen kerran, niin silloin iske, Mopo lapseni." - -Niin hän lausui, ja vaikka Chaka tunsi kosketuksen, ei hän kuullut -sanoja, jotka olivatkin vain minulle tarkoitetut. Synkkä pilvi peitti -samassa kuun, ja kun se oli mennyt, oli näky hävinnyt, ja minä ja Chaka -olimme jälleen kahdenkesken vainajien kanssa. Ympärillämme vallitsi yön -syvä rauha. Chaka katsahti ylös ja hänen kasvonsa olivat harmaat -tuskanhiestä. - -"Kuka se oli?" kysyi hän ontosti. - -"Inkosazana, Taivaan kuningatar; hän, joka valvoo kansamme kohtaloita, -oi kuningas, ja jonka ihmiset silloin tällöin näkevät suurten -tapahtumien edellä." - -"Olen kuullut puhuttavan hänestä", sanoi Chaka. "Miksi ilmestyi hän -nyt, ja mikä oli laulu, jota hän lauloi? Ja miksi hän kosketti minua -keihäällä?" - -"Hän tuli sentähden, oi kuningas, että Balekan käsi kutsui häntä kuten -näit. Laulun sanoja ja tarkoitusta en ymmärtänyt, ja miksi hän kosketti -otsaasi keihäällään, en tiedä, oi kuningas! Ehkä hän kruunasi sinut -entistä suurempaan valtaan ja voimaan." - -"Niin, kuolemankin valtiaaksi ehkä." - -"Sehän sinä olet jo, oi Elefantti", vastasin minä katsahtaen edessämme -lepäävään äänettömään joukkoon ja Balekan kylmenneeseen ruumiiseen. - -Chaka värisi jälleen. "Tule, menkäämme, Mopo", sanoi hän; "olen nyt -saanut tuntea, mitä on olla peloissaan." - -"Pelko on vieras, joka tervehtii ennemmin tahi myöhemmin kaikkia, -kuninkaitakin, oi maan vapisuttaja!" vastasin minä. - -Tämän yön jälkeen Chaka sitten levitti huhun, että Gibamaxegu oli -noiduttu kuten koko Zulu-maakin, koska hän ei voinut enää nukkua -rauhallisesti, vaan havahtui tämäntästä pelosta huutaen ja Balekan -nimeä mutisten. Sentähden hän muutti vihdoin kauas koko paikasta ja -rakensi tänne Nataliin tuon suuren Duguza-nimisen kaupungin. - -Katsohan tuonne, isäni! Siellä on kaukana tasangolla kaupunki, jossa -valkoiset miehet asuvat -- nimeltään Stanger. Valkoisten miesten -kaupunki on juuri siinä, missä Duguza muinoin oli. Silmäni ovat pimeät, -joten minä en voi nähdä, mutta sinä voit. Portin kohdalla on nyt suuri -talo, jossa valkoinen mies jakaa oikeutta, portin, jonka läpi oikeus ei -ennen milloinkaan päässyt. Takana on toinen talo, jossa ne, jotka ovat -syntiä tehneet, rukoilevat taivaan kuninkaalta anteeksiantoa; sillä -paikalla olen nähnyt niin monen, joka ei ollut mitään pahaa tehnyt, -rukoilevan maalliselta kuninkaalta armoa, mutta en ole milloinkaan -nähnyt kenenkään sitä saavan. Ou! Chakan sanat ovat toteutuneet, isäni. -Valkoinen mies vallitsee maata, hän työskentelee rauhan toimissa -siellä, jossa muinoin soturit syöksyivät verileikkiin, hänen lapsensa -ilakoivat ja taittelevat kukkia paikalta, jossa miehiä sortui veriinsä -tuhansittain, he kylpevät Imbozamon laineissa, jonka krokodiilejä -kerran ruokittiin joka päivä ihmislihalla, ja häitä vietetään siellä, -jossa tytöt saivat ennen suudella keihäänterää. Kaikki on muuttunut, -mikään ei ole entisellään, ja Chakasta ovat vain jäljellä hauta ja -hänen nimensä julma maine. - -Tultuaan Duguzaan Chaka eli jonkun aikaa rauhassa, mutta sitten hänen -verenhimonsa jälleen heräsi. Hän lähetti soturinsa pondos-heimoa -vastaan, joka tuhottiin kokonaan ja jonka karja joutui voittajan -saaliiksi. Ja kun tältä retkeltä oli palattu, lähetettiin -kymmentuhantinen armeija, _impi_, Sotyangana-päällikköä vastaan, joka -asusti heimoineen Limpopon pohjoispuolella. Soturit lähtivät laulaen -matkalle kuninkaan editse kulkien, joka käski heidän joko palata -voittajina tahi ei ollenkaan, ja heitä oli niin paljon, että kun he -päivän koittaessa alkoivat solua portista ulos kuin suunnaton -karjalauma, loppui jono vasta sitten kun aurinko oli korkealla -taivaalla. - -Eiväthän he tienneet, ettei voitto hymyillytkään heille enää; heitä -kuoli tuhansittain nälkään ja Limpopon soiden kuumeeseen, ja ne, jotka -palasivat, tulivat ilman kilpeä. Kilvetkin oli syöty nälän kanssa -kamppaillessa! Mutta mitäpä heistä! He eivät merkinneet mitään. Tomu -oli erään Sotyanganaa vastaan lähetetyn suuren rykmentin nimi, ja tomua -se olikin -- tomuhiukkanen, jonka Chakan, zulujen leijonan, yksi -hengähdys lennätti kuolemaan. - -Melkein kaikki miehet olivat lähteneet sotaan, joten Duguzassa olivat -vain vaimot ja vanhukset jäljellä. Dingaan ja Umhlangana, kuninkaan -veljet, olivat myös siellä, sillä Chaka ei ollut sallinut heidän lähteä -peläten heidän rupeavan vehkeilemään häntä vastaan. Hän katsoi heihin -aina tuimasti, niin että he pelkäsivät henkeään, tohtimatta kuitenkaan -näyttää pelkoaan. Mutta minä arvasin heidän ajatuksensa, ja kuin käärme -minä luikertelin heidän sisimpäänsä. Puhelin paljon heidän kanssaan, ja -usein rajoittui keskustelumme vain hämäriin sanoihin ja viittauksiin. -Mutta siitä enemmän tuonnempana,, isäni, sillä ensin minun täytyy -kertoa Masilosta, joka oli aikonut naida Zinitan, ja jonka Umslopogaas -Tappaja oli karkoittanut kirveskansan asuinsijoilta. - -Armeijan lähdön jälkeisenä päivänä Masilo sitten saapui Duguzaan -pyytäen päästä kuninkaan puheille. Chaka istui majansa edustalla -kuninkaallisten veljiensä Dingaanin ja Umhlanganan keralla, ja minä -olin myös läsnä samoinkuin muutamia neuvonantajia. Chaka oli väsynyt -nukuttuaan huonosti, kuten aina siihen aikaan. Senpätähden, kun -ilmoitettiin, että joku matkamies pyysi päästä hänen puheilleen, hän ei -käskenyt heti surmata tätä, vaan käski tuoda miehen eteensä. - -Heti alkoi kuulua ylistyssanoja, joita tuli aivan tulvimalla, ja eräs -hyvin lihava mies ryömi matkasta väsyneenä meitä kohti hiekan -pöllytessä hänen ympärillään ja tervehti kuningasta tämän kaikilla -kunnianimillä. Chaka käski hänen vaieta ja nousta sekä kertoa asiansa. -Mies teki kuten oli käsketty ja kertoi kaikki, mitä olet jo kuullut, -isäni, miten eräs nuorukainen, roteva ja vahva, tuli kirveskansan luo -ja voitti Jikizan, tapparan haltijan, päästen siten tuon kansan -päälliköksi, ja kuinka hän oli sitten ryöstänyt Masilon karjan ja -karkoittanut hänet. - -Chaka ei tiennyt mitään tuosta kirveskansasta, sillä maamme oli laaja -siihen aikaan ja siinä eleli useita pienempiä heimoja, joista -kuningaskaan ei ollut milloinkaan kuullut; sentähden hän tiedusteli -Masilolta yhtä ja toista tuosta kansasta, taistelukuntoisten miesten -lukumäärää, karjan paljoutta, sitä hallitsevan nuorukaisen nimeä ja -erittäinkin kuninkaalle maksettavan velan suuruutta. - -Masilo vastasi sanoen taistelukuntoisten miesten lukumäärän olevan noin -puoli rykmenttiä ja karjaa olevan paljon, sillä he olivat rikkaita. -Mitään veroa ei maksettu, ja nuorukaisen nimi oli Bulalio, Tappaja -- -sillä nimellä hänet ainakin tunnettiin, eikä hänkään ollut muuta -kuullut. - -Kuningas suuttui. "Nouse, Masilo", sanoi hän, "kiiruhda tuon kansan luo -ja sano heille, sekä hänelle, jonka nimi on Tappaja, näin: 'On -toinenkin tappaja, joka asuu Duguza-nimisessä kaupungissa, ja tämä on -hänen tervehdyksensä, oi kirveskansa, ja sinulle, tapparan haltija. -Nouskaa kaikki ja tulkaa karja mukananne hänen eteensä, joka asuu -Duguzassa, ja luovuttakaa tuo voimallinen tappara Itkuntekijä hänen -käteensä. Lähtekää heti ja täyttäkää tämä käsky, sillä muutenpa saatte -pian istua iäisesti'" [Zulut haudataan istuvaan asentoon.] - -Masilo sanoi toimittavansa käskyn perille, vaikka matka olikin pitkä ja -hän pelkäsi suuresti astua hänen eteensä, jota sanottiin Tappajaksi -ja joka asui kahdenkymmenen päivän matkan päässä pohjoisessa -Kummitusvuoren varjossa. - -"Mene", sanoi kuningas, "ja ilmesty eteeni kolmantenakymmenentenä -päivänä tästä lukien tuon tapparapojan vastaus mukanasi! Ellet tule -silloin, niin lähetän jonkun noutamaan sinua ja poikaakin!" - -Masilo kääntyi ja riensi nopeasti täyttämään kuninkaan käskyä, eikä -Chaka virkkanut asiasta sen enempää. Mutta minä ihmettelin sydämessäni, -kuka tuo nuorukainen, tuo tapparan haltija, oikein mahtoi olla. -Mielestäni hän oli pidellyt Jikizaa ja tämän poikia juuri siten kuin -olisin ajatellut Umslopogaasin pidelleen heitä miehuuden ikään -ehdittyään. Mutta minä olin myös vaiti. - -Samana päivänä sain myös tietää, että vaimoni Macropha ja -Nada-tyttäreni olivat kuolleet Swazi-maassa. Kerrottiin, että joukko -halakazi-heimon miehiä oli hyökännyt heidän kyläänsä surmaten kaikki, -muiden muassa Macrophan ja Nadan. Kuulin sanoman kyyneltäkään -vuodattamatta, sillä olin jo niin murheiden murtama, ettei mikään -voinut minua enää liikuttaa. - - - - -XX. - -MOPO NEUVOTTELEE PRINSSIEN KANSSA. - - -Kahdeksankolmatta päivää kului, isäni, ja yhdeksäntenäkolmatta käski -Chaka, joka oli jälleen nukkunut huonosti, huoneensa kaikki naiset, -luvultaan toista sataa, eteensä. Toiset olivat hänen vaimojaan, joita -hän sanoi "sisarikseen", ja toiset olivat nuoria tyttöjä, joita hän ei -ollut vielä naittanut, ja kaikki olivat kauniita. En tiedä, tahi olen -unhottanut, mitä Chaka oli edellisenä yönä uneksinut, sillä hän näki -niin paljon unia siihen aikaan, ja kaikilla hänen unillaan oli sama -seuraus: monen ihmisen kuolema. Hän istui majansa edessä kulmat -rypyssä, ja minä olin hänen luonaan. Vaimot ja tytöt oli koottu hänestä -vasemmalle, ja heidän polvensa vavahtelivat pelosta. Heidät vietiin -yksi kerrallaan hänen eteensä, jossa he seisoivat pää painuksissa. Hän -käski heidän olla hyvällä mielellä ja puheli heille lempeästi kysyen -vihdoin jokaiselta: "Onko sinulla, sisareni, kissaa?" - -Toiset vastasivat kieltävästi ja toiset myöntävästi, mutta toiset -olivat niin pelon lamauttamat, etteivät saaneet sanaa suustaan. Ja -lopputulos oli aivan sama, sanoivatpa he mitä hyvänsä. Vastauksen -kuultuaan kuningas lausui huoahtaen: "Voi hyvin, sisareni, olipa se nyt -onnetonta, ettei sinulla ole koiraa", tahi, "että sinä pidät kissaa -majassasi", tahi, "ettet edes tiedä, onko sinulla kissaa vai ei." - -Pyövelit raahasivat sitten tuon onnettoman portin ulkopuolelle, jossa -nuijanisku päätti nopeasti hänen päivänsä. Murhaamista jatkui melkein -koko sen päivän, kunnes kuusikymmentä vaimoa ja tyttöä oli surmattu, -mutta vihdoin sattui kuninkaan eteen eräs tyttö, jolle tämän -suojelushenki oli suonut sukkelan ajatuksenjuoksun. Kun Chaka kysyi -tytöltä, oliko hänellä kissaa vai ei, vastasi tämä, ettei hän tiennyt, -"mutta puoli kissaa oli parhaillaan hänen yllään", ja tyttö osoitti -kissannahkaa, joka oli sidottu hänen lanteilleen. - -Kuningas nauroi ja taputti käsiään sanoen, että vihdoinkin oli vastattu -oikein hänen uneensa, eikä hän surmannut enää ketään sinä päivänä eikä -sen jälkeenkään milloinkaan -- paitsi kerran. - -Sinä iltana oli sydämeni murheesta raskas ja minä huusin hengessäni: -"kuinka kauan vielä?" -- enkä voinut levätä. Menin ulos ja päädyin -viimein tuolla vuoristossa piilevän suuren kuilun partaalle, jossa -istahdin eräälle korkealle kallionkielekkeelle. Aukeat tasangot -levisivät eteeni pohjoiseen ja etelään, oikealle ja vasemmalle -silmänkantamattomiin. Päivä kallistui iltaan ja oli hyvin tyyni ja -hiottavan lämmin, kuten aina myrskyn edellä, jonka lähestymisen minä -taikurina hyvin tiesin. - -Aurinko laski punaten tasangot alhaalla -- oli kuin kaikki Chakan -vuodattama veri olisi tulvinut maan yli, jota Chaka hallitsi, ja vaipui -viimein taivaanrantaan ilmestyneen synkän pilven taa, jonka se reunusti -säihkyvällä sädekehällä ja jonka keskeltä sen valo tunkeutui -veripunaisena liekehtien. Pilven varjo pimitti vuoret ja tasangot kuin -musta siipi, jonka alla kuolemanhiljaisuus vallitsi. Aurinko vaipui -hitaasti, ja yhä uusia pilviä kohosi taivaanrannalle kokoontuen yhteen -kuin sotajoukko päällikkönsä käskystä, ja auringon säteiden välähtely -oli kuin keihäiden kimaltelua. - -Minä katselin ja pelästyin. Liekki sammui ja hiljaisuus syveni, kunnes -saatoin aivan kuulla sen; lehtikään ei värähtänyt eikä lintukaan -äännähtänyt ja koko maailma näytti kuolleen -- minä yksin vain elin -tuossa kuolleessa maailmassa. - -Samassa lennä: kirkas tähtönen taivaan korkeuksista valaisten -välähdyksessä lähenevän myrskyn, joka riehahtikin heti valloilleen. -Ympärilläni vallitseva hämäryys vavahti, louhikko valitti ja jäätävä -tuulenhenkäys pani koko maan värisemään. Tuo lentävä tähti joutui -vihurin tielle, joka kiidätti sen minua kohti, ja lähestyessään tähti -kasvoi, suureni ja muutti muotoaan, kunnes se oli aivan naisen -näköinen. - -Tiesin heti, kuka se oli, vaikka hän olikin vielä kaukana -- -Inkosazana, joka tuli nyt luokseni lupauksensa mukaan myrskytuulen -tuomana. Hän oli nyt hirveän näköinen, sillä ilma salamoi hänen -ympärillään hänen kiitäessään eteenpäin myrskyn siivillä; silmät -suitsivat tulta, joka näytti leimahtelevan hänen valloilleen liehuvista -hiuksistaankin, ja kädessään hän piti säihkyvää keihästä, jota hän -heristi tullessaan. - -Hän oli jo vuorensolan suulla; hänen edessään oli kaikki hiljaista, -mutta hänen takanaan humisivat myrskyn siivet, ukkonen pauhasi ja sade -sähisi kuin sikermä käärmeitä. Leimauksena hän kiiti ohitseni -katsahtaen minuun hirmuisilla silmillään, joiden liekki aivan jäykisti -minut. Hän tuli ja katosi sanaakaan sanomatta, mutta minusta kuulosti -kuin myrsky olisi ärjynyt, kalliot karjuneet ja sade sähissyt korvaani -sanat: - -"_Iske, Mopo_!" - -Onhan samantekevää, kuulinko sanat korvillani vai vain sydämessäni. -Käännyin katsomaan ja näin sateen nostattaman sumun läpi hänen kohoavan -korkealle ilmaan ulvovan myrskyn edellä. Nyt hän oli Duguzan kohdalla, -ja tuo säihkyvä keihäs lennähti hänen kädestään suoraan kaupunkiin, -josta kirkas liekki leimahti heti korkealle. - -Hän kiiti pysähtymättä edelleen häipyen viimein näkyvistäni kotiinsa -taivaan korkeuksiin. Siten näkivät silmäni kolmannen ja viimeisen -kerran Inkosazana-y-Zulun, tahi ehkä olin vain uneksinut, että näin -hänet. Pian näen hänet jälleen, mutta en tässä maailmassa. - -Istuttuani vielä hetkisen paikoillani minä nousin ja lähdin pyrkimään -takaisin kaupunkiin myrskyn kanssa kamppaillen. Päästyäni lähemmäksi -kuulin tuulen ärjynnän ja sateen kohinan läpi kaameita hätähuutoja. -Astuin portista sisään ja kysyin, mikä oli hätänä, ja minulle -kerrottiin, että taivaasta oli pudonnut tuli kuninkaan majan katolle -hänen nukkuessaan. Katto oli palanut kokonaan, mutta sitten oli sade -sammuttanut valkean. - -Menin katsomaan ja näin kuun valossa, joka oli noussut sillä aikaa, -Chakan seisovan suuren majansa edessä pelosta vavisten. Hän katseli -tuijottavin silmin majaansa, jonka katto oli kokonaan palanut, ja sade -valui virtanaan hänen ruumistaan pitkin. - -Tervehdin kuningasta ja kysyin, mitä kummaa oli tapahtunut. -Huomatessaan minut hän tarttui käteeni ja painautui puoleeni kuin -isänsä turviin pakeneva lapsi murhamiesten lähestyessä, vetäen minut -mukanaan lähellä olevaan pienempään majaan. - -"Mitä kummaa on tapahtunut, oi kuningas?" kysyin minä toistamiseen, kun -oli saatu valoa. - -"Enpä ole juuri tuntenut pelkoa, Mopo", sanoi Chaka, "mutta nyt olen -peloissani -- aivan yhtä peloissani kuin sinä yönä, jolloin Balekan -käsi viittasi tuolle, joka tuli luoksemme kuolleiden kasvoilla -kävellen." - -"Mitä sinä sitten pelkäät, oi kuningas, joka olet koko maailman herra?" - -Chaka kumartui eteenpäin ja kuiskasi: "Näin jälleen unta, Mopo. -Kuulehan! Tuomittuani eilen nuo pahantekijät, menin sitten nukkumaan, -kun oli vielä valoisaa, sillä en voi nukkua pimeyden kiedottua -vaippaansa koko maan piirin -- en saa unta -- tuo Baleka sisaresi vei -sen mukanaan hautaansa. Vaivuin horroksiin ja näin merkillisen unen. -Eräs hunnutettu olento tuli luokseni ja näytti minulle kummallisen -näyn. Oli nimittäin kuin majani seinä olisi sortunut maahan, ja minä -näin avonaisen paikan, jonka keskellä minä itse lepäsin kuolleena, -ruumiissani paljon haavoja, ja veljeni Dingaan ja Umhlangana -käyskentelivät ympärilläni ylevinä kuin jalopeurat. Kuninkaallinen -vaippani, joka oli aivan verinen, oli Umhlanganan olkapäillä, ja -kuninkaallinen keihääni, jonka kärki oli myös veressä, oli Dingaanin -kädessä. Sitten näin sinun, Mopo, tulevan paikalle, tervehtivän -veljiäni kuninkaallisella _bayéte!_-tervehdyksellä ja potkaisevan -minua, kuningastasi. Samassa viittasi tuo huntuun kietoutunut olento -ylöspäin haihtuen ilmaan, ja minä heräsin ja katso! -- majani katto oli -tulessa. Niin, semmoinen oli uni, jonka näin, Mopo, niin että sano nyt, -palvelijani, miksi en tappaisi sinua, joka mieluummin tahdot palvella -muita kuninkaita kuin minua ja joka olisit valmis tervehtimään veljiäni -prinssejä kuninkaallisella tervehdyksellä, joka on vain minua varten?" -ja hän tuijotti minuun kiukkuisesti. - -"Kuten tahdot, oi kuningas!" vastasin minä huolettomasti. "Unesi ei -tiedä varmastikaan mitään hyvää, ja tuon tulen putoaminen katollesi on -mitä huonoin enne. Mutta --" Jätin lauseen kesken. - -"Mutta -- mitä mutta, Mopo, sinä uskoton palvelija?" - -"Mutta kaikessa typeryydessäni minusta tuntuu, oi kuningas, että on -parempi katkaista käärmeeltä pää kuin häntä, sillä pää voi elää -hännättäkin, mutta ei häntä ilman päätä." - -"Tarkoitat siis, Mopo, ettet sinä eikä kukaan toinenkaan voi -milloinkaan puhutella prinssejä kuninkaallisella nimellä, jos he -kuolisivat? Kuulinko oikein, Mopo?" - -"Mikä olen minä voidakseni vaatia prinssin verta?" vastasin minä. -"Päätä sinä, oi kuningas!" - -Mietittyään hetkisen Chaka sanoi: "Kuulehan, Mopo, voisiko tuon saada -tehdyksi vielä tänä yönä?" - -"Kaikki ovat menneet sotaan, oi kuningas, niin että meillä on täällä -vain kourallinen sotureita, jotka nekin ovat useimmat prinssien väkeä -ja voisivat ehkä antaa iskun iskusta." - -"Mutta miten me sitten --?" - -"En tiedä, oi kuningas. Sinullahan on tuolla joen toisella puolella -eräs rykmentti, jota sanotaan kuolemanrykmentiksi. Huomenna -keskipäivällä se jo voisi olla täällä, ja silloin --" - -"Puhut järkevästi, Mopo-lapseni -- huomenna siis. Lähetä sana -kuolemanrykmentille ja katso, ettet petä minua, Mopo." - -"Jos petän sinut, petän itsenikin, oi kuningas, sillä näen kaikesta, -että henkeni ja elämäni ovat nyt sen varassa, miten onnistumme." - -"Tuo on totta, vaikka kaikki muut puheesi olisivatkin valetta", lausui -Chaka synkästi. "Ja paina mieleesi, palvelijani, ettet kuole kuten -tavallisesti kuollaan, jos asiamme onnistumisessa on hipenenkään -toivomisen varaa. Mene!" - -"Käskysi täytän, oi kuningas", vastasin minä ja poistuin. - -Tiesin aivan hyvin, isäni, että Chaka oli tuominnut minut kuolemaan, -vaikka hän tahtoi ensin raivata prinssit tieltään minun avullani. Mutta -minä en pelännyt, sillä tiesinhän, että Chakan hetki oli vihdoin -tullut. - -Menin majaani pohtimaan asiaa ja odottamaan, kunnes kaikki olivat -vaipuneet unen helmoihin; sitten hiivin hiljaa kuin käärme -Dingaan-prinssin majalle ja raapaisin oveen sovitulla tavalla. Ovi -aukeni heti, ja minä ryömin sisään sulkien oven visusti. Majassa paloi -heikko valkea, jonka himmeässä valossa minä näin prinssien istuvan -huovat ympärillään ja osaksi peitetyin kasvoin. - -"Ken olet?" kysyi prinssi Dingaan. Kohotin peitteen lievettä, niin että -kasvoni näkyivät, jolloin hekin paljastivat kasvonsa. - -"Terve teille, prinssit", lausuin minä, "jotka olette huomenna vain -tomua ja tuhkaa! Terve teille, Senzangaconan pojat, jotka huomenna -astutte varjojen maahan --" Ja minä ojensin kuihtuneen käteni heitä -kohti. - -Prinssit vavahtivat ja värisivät pelosta. - -"Mitä sinä tarkoitat, koira, kun puhut meille noin pahaaennustavasti?" -sanoi Dingaan matalalla äänellä. - -"Miksi osoitat meitä tuolla valkealla ja kuihtuneella kädelläsi, -noita?" sähähti Umhlangana. - -"Enkö ole sanonut teille, oi prinssit, että teidän täytyy joko iskeä -tahi kuolla? Mutta teillä ei ole ollut rohkeutta. Nyt kuulkaa! Chaka on -nähnyt jälleen unen, ja nyt se on Chaka, joka iskee, ja te olette jo -kuolleet, te Senzangaconan lapset." - -"Jos tappajat ovat jo ovella, niin sinä kuolet ensin, petturi!" kirahti -Dingaan siepaten keihään huopansa laskoksista. - -"Kuule ensin, mitä kuningas uneksi, oi prinssi", vastasin minä; "sitten -voit tappaa minut, jos tahdot, ja kuolla. Chaka nukkui ja näki unta, -että hän oli kuollut, ja toinen teistä, oi prinssit, kantoi hänen -kuninkaallista vaippaansa." - -"Kumpi?" kysyi Dingaan kiihkeästi ja molemmat katsoivat minuun -vastausta odottaen. - -"Prinssi Umhlangana kantoi sitä -- Chaka uneksi niin -- oi Dingaan, -sinä kuninkaallisen puun jalo vesa", vastasin minä viivytellen ja otin -hyppysellisen nuuskaa tarkaten heitä nuuskarasiani yli. - -Dingaan loi Umhlanganaan vihaisen silmäyksen, mutta Umhlanganan kasvot -säteilivät kuin aamurusko. - -"Chaka uneksi myös", jatkoin minä, "että toisella teistä oli hänen -kuninkaallinen keihäänsä kädessään." - -"Kummalla?" kysyi Umhlangana. - -"Prinssi Dingaanilla -- Chaka uneksi niin -- oi Umhlangana, sinä -kuningasten jälkeläinen! -- ja siitä tipahteli verta." - -Umhlanganan kasvot synkkenivät kuin yö, mutta Dingaanin kirkastuivat -kuin nouseva päivä. - -"Chaka uneksi vielä, että minä, Mopo, teidän koiranne, joka en ole -senkään nimen arvoinen, tulin luoksenne huudahtaen _bayéte!_ joten -tervehditään vain kuninkaita." - -"Kummalle oli tervehdyksesi tarkoitettu, oi Mopo Makedaman poika?" -kysyivät molemmat prinssit aivan yhteen ääneen. - -"Teille molemmille, oi te aamunkoiton kirkkaat kaksoistähdet -- Chaka -uneksi, että tervehdin siten teitä molempia." - -Prinssit eivät oikein tienneet, mitä sanoa, sillä he vihasivat -toisiaan, vaikka pelko ja vaaranalainen asema olivat nyt liittäneet -heidät yhteen. - -"Mutta mitäpä hyödyttää puhella näistä", jatkoin minä, "kun te -molemmat, oi maailman herrat, olette jo kuin kuolleet. Parhaimmatkin -joutuvat täällä korppikotkien ruoaksi, jotka ovat nälkäiset sekä tänään -että huomenna. Chaka-kuningas on nyt unien selittäjä, ja hänellä on -tepsivät keinot tehdä tämmöiset unet tyhjäksi." - -Veljekset istuivat vaiti tuijottaen synkästi eteensä, sillä he -käsittivät, että heidän kohtalonsa oli päätetty. "Näin kuuluivat -Chaka-kuninkaan sanat, oi te paimenta johtavat härät! Kaikki ovat -saaneet tuomionsa, te molemmat, minä ja monet, jotka meitä rakastavat. -Joen toisella puolella majailee eräs rykmentti; se on saanut käskyn -saapua -- ja sitten -- hyvää yötä! Tahdotteko jättää jonkun -tervehdyksen jälkeenjääville? Ehkä minun sallitaan elää vielä hetkinen -teidän mentyänne, niin että voin saattaa terveisenne perille." - -"Emmekö voi heti karata Chakan kimppuun?" kysyi Dingaan. - -"Emme. Kuninkaalla on vahva vartiosto." - -"Ehdota jotakin, Mopo", valitti Umhlangana. "Ehkä tiedät jonkun -pelastuskeinon?" - -"Entäpä jos tiedänkin, prinssit", vastasin minä. "Mitä saan -palkinnoksi? Vähään en tyydy, sillä olen kyllästynyt elämään, enkä -jakele tietojani halvalla hinnalla." - -Molemmat olivat valmiit antamaan minulle yhdeksän hyvää ja kahdeksan -kaunista kilpaillen auliudessa kuin kaksi nuorukaista, jotka eivät -oikein tiedä, mitä luvata isälle, jonka tytön he molemmat tahtovat -naida. Kuuntelin päätäni ravistaen, kunnes molemmat vihdoin vannoivat -päänsä, isänsä Senzangaconan luiden ja monen muun pyhän asian nimeen, -että minusta tulisi heidän, kuningasten, jälkeen valtakunnan -ensimmäinen mies, jonka käsiin sotajoukkojen ylin johto uskottaisiin, -jos vain sanoisin, miten Chaka saataisiin hengiltä ja he pääsisivät -kuninkaiksi. Kun he olivat vannoneet, lausuin minä punniten tarkoin -joka sanan: - -"Joen toisella puolella olevassa kylässä majailee kaksi rykmenttiä eikä -vain yksi, oi prinssit. Toisen nimi on kuolemanrykmentti ja se rakastaa -Chaka-kuningasta, joka on kohdellut hyvin sen sotureita antaen -heille runsaasti karjaa ja paljon vaimoja. Toista sanotaan -mehiläisrykmentiksi, jonka soturit saavat nähdä nälkää ja kaipaavat -karjaa ja tyttöjä; sitäpaitsi on prinssi Umhlangana tuon rykmentin -komentaja, ja se rakastaa häntä. Suunnitelmani on tämä -- sen sijaan -että lähettäisin Chakan nimessä kuolemanrykmentille käskyn saapua -tänne, lähetänkin Umhlanganan nimessä sanan mehiläisrykmentille olla -täällä huomenna aamupäivällä. Kumartukaa lähemmäksi, oi prinssit, niin -että voin kuiskuttaa korviinne." - -He noudattivat kehoitustani, ja minä kuiskuttelin pitkän tovin -kuninkaan surmaamisesta Senzangaconan poikien hyväksyessä suunnitelmani -yksimielisesti. Sitten nousin ja ryömin majasta kuten olin tullutkin, -ja herätettyäni muutamia sotureita, joihin luotin, minä lähetin heidät -nopeasti matkalle yön selkään. - - - - -XXI. CHAKAN KUOLEMA. - - -Aamulla Chaka ilmestyi pari tuntia ennen keskipäivän hetkeä majasta, -jossa hän oli istunut valveilla koko yön, mennen pienehköön aitauksen -ympäröimään majaan, joka oli noin viidenkymmenen askeleen päässä. Minun -tehtäväni oli nimittäin joka aamu valikoida paikka, johon neuvonantajat -kokoontuivat neuvotteluihin ja jossa kuningas tutki niitä, jotka hän -aikoi tappaa, ja tänään olin valinnut yllämainitun paikan. Saattelin -kuningasta kulkien tahallani hänen jäljessään, ja hän katsahti minuun -olkansa yli kysäisten hiljaa: - -"Onko kaikki reilassa, Mopo?" - -"Kyllä, oi Musta", vastasin minä. "Kuolemanrykmentti on pian täällä." - -"Entä prinssit? Missä he ovat, Mopo?" - -"Naistensa luona, oi kuningas, olutta latkivat ja hempukkainsa helmassa -uinailevat." - -Chaka hymyili julmasti: "Viimeisen kerran, Mopo!" - -"Viimeisen kerran, oi kuningas." - -Saavuimme perille ja Chaka istahti pehmeäksi parkitulle härän vuodalle -kaisla-aitauksen varjoon. Lähellä seisoi eräs tyttö oluttuoppi -kädessään, ja saapuvilla olivat myös Inguazonca-vanhus, Unandin, -Taivaiden äidin, veli, sekä Umxamama-päällikkö, jota Chaka rakasti. -Hetkisen kuluttua tuli muutamia miehiä kurjensulkia tuoden, joita -heidät oli lähetetty jo eilen hakemaan. Miehet vietiin Chakan eteen, -joka oli hyvin suutuksissaan, sillä miehet olivat viipyneet hänen -mielestään liian kauan. Joukon johtaja sattui olemaan eräs Chakan -entinen upseeri, joka oli kunnostautunut monessa tuimassa taistelussa, -mutta ei kelvannut enää soturiksi, kun tapparanisku oli katkaissut -hänen oikean kätensä. Roteva ja urhoollinen mies. - -Chaka tiedusteli häneltä, miksi hän oli viipynyt niin kauan sulkien -haussa ja mies vastasi, että linnut olivat lentäneet tiehensä, joten -hänen oli täytynyt odottaa niiden paluuta voidakseen saada ne -pyydystetyiksi. - -"Sinun olisi pitänyt seurata niitä vaikka auringonlaskuun saakka, sinä -tottelematon koira?" äyhkäisi kuningas. "Kuolema hänelle ja hänen -kumppaneilleen!" - -Muutamat rukoilivat armoa, mutta johtaja vain kohotti kätensä -tervehdykseen sanoen: "Isä" ja pyysi saada armon esittää pienen pyynnön -ennen kuolemaansa. - -"Mitä tahdot?" tiuskaisi Chaka. - -"Isäni", sanoi mies, "pyydän kahta seikkaa. Olen useasti taistellut -vierelläsi monessa taistelussa, ollessamme nuoria, enkä ole kertaakaan -kääntänyt sinulle selkääni, oi kuningas. Isku, joka katkaisi käteni, -oli suunnattu päätäsi kohti, ja minä väistin sen nostamalla paljaan -käteni suojaksesi. Mutta sehän ei kuulu tähän; sinulle elän ja sinulle -kuolen. Mikä olen minä pohtimaan kuninkaan käskyä? Pyytäisin sinua, oi -kuningas, avaamaan hieman vaippaasi, että silmäni saisivat viimeisen -kerran nähdä miehen jäsenet, jota yli kaiken rakastan." - -"Pitkäänpä jaarittelet", murahti kuningas. "Mitä vielä?" - -"Salli minun sitten sanoa jäähyväiset pojalleni, oi isäni; hän on vielä -pieni lapsi -- tämän korkuinen", ja hän piti kättään polviensa tasalla. - -"Ensimmäinen pyyntösi on myönnetty", sanoi kuningas pudottaen -vaippansa, niin että hänen leveä rintansa näkyi. "Toinen täytetään -myös, sillä isää ja poikaa en mielelläni eroita. Tuokaa poika tänne; -saat sanoa hänelle jäähyväiset, minkä tehtyäsi sinun täytyy surmata -hänet omalla kädelläsi, ennenkuin sinut surmataan. Sitäpä onkin hauska -katsella." - -Miehen kasvot muuttuivat tuhkanharmaiksi ja hänen äänensä vavahti -hieman, kun hän vastasi: "Kuninkaan tahto on hänen palvelijansakin -tahto; lapsi tuotakoon." - -Katsahdin Chakaan ja näin suurten kyynelten vierivän hänen poskilleen; -hän oli tahtonut koetella miehen uskollisuutta viimeiseen saakka. - -"Saat mennä", sanoi kuningas, "ja kumppanisi myös." - -He lähtivät ilo sydämessään ja kuningasta ylistäen. - -Tällä tapauksella ei ole mitään tekemistä kertomukseni kanssa, isäni, -mutta minä kerroin sen sentähden, että vain sen ainoan kerran näin -Chakan armahtavan jonkun kuolemaantuomitun. - -Miesten mentyä kuiskattiin kuninkaalle, että eräs muukalainen tahtoi -päästä hänen puheilleen. Mies sai luvan tulla ja lähestyi polvillaan -ryömien. Tunsin heti tulijan, joka ei ollut kukaan muu kuin Masilo, -jonka Chaka oli lähettänyt viemään viestiä kirveskansan päällikölle -Bulaliolle eli Tappajalle. Masilohan se todellakin oli, mutta ei enää -yhtä lihavana kuin ennen; pitkä matka oli laihduttanut hänet. Hänen -selkänsä oli sitäpaitsi kirjavanaan tuskin paranneita raipanjälkiä. - -"Ken olet?" kysyi Chaka. - -"Masilo, kirveskansan heimoa, joka lähetettiin sanansaattajana heidän -päällikkönsä Bulalion luo ja käskettiin palata kolmantenakymmenentenä -päivänä. Katso, oi kuningas, olen palannut, vaikka säälittävässä -tilassa!" - -"Siltäpä näyttää", sanoi kuningas nauraa hohottaen. "Niin, nythän -muistan. Kerrohan, Masilo Laiheliini, ennen Masilo Lihakas, -mitä Tappajalle kuuluu? Saapuuko hän heimoineen luovuttamaan -Itkuntekijä-tapparan käteeni?" - -"Ei, oi kuningas, ei hän tule. Tyly oli vastaanottokin, ja vihamiehinä -erosimme. Ja mikä vielä pahempi: poistuessani jouduin Zinitan -palvelijoiden rääkättäväksi, tytön, jota kosiskelin. Nuo roistot -painoivat minut suulleni maahan ja pieksivät minua julmasti Zinitan -seisoessa vieressä iskuja lukien." - -"Ha, ha!" nauroi kuningas. "No, mitä tuo nukke päällikköni sinulle -sanoi?" - -"Hän sanoi näin, oi kuningas: 'Kummitusvuoren varjossa istuva Bulalio -Tappaja Duguzassa istuvalle Bulalio Tappajalle. Sinulle en veroa maksa, -ja jos tahdot saada Itkuntekijä-tapparan, niin tule Kummitusvuorelle -sitä hakemaan. Tämän lupaan: saat nähdä eräät tutut kasvot, sillä -maailmassa on vielä joku, joka tahtoo kostaa erään Mopon veren!'" - -Masilon puhuessa minä olin pannut merkille kaksi seikkaa -- -kaisla-aitaukseen pistettiin ulkopuolelta keihäs, niin että kärki vähän -näkyi, ja mehiläisrykmentin soturit parveilivat lähellä olevan kunnaan -rinteillä noudattaen heille Umhlanganan nimessä lähetettyä käskyä. -Keihäänkärjen ilmestyminen ilmoitti prinssien olevan piilossa aitauksen -takana sovittua merkkiä odottaen, ja että rykmentti oli saapunut, -jolloin teko piti tehtämän. - -Chaka kavahti ylös julmistuneena. Silmät pyörähtelivät, kasvot -nytkähtelivät suonenvedontapaisesti ja vaahto pursusi huulille, sillä -hän ei ollut kuullut sellaisia röyhkeitä sanoja kuninkaaksi tultuaan, -ja jos Masilo olisi tuntenut hänet paremmin, ei hän olisi tohtinut -niitä lausuakaan. - -Chaka huohotti hetkisen voimatta ensin sanoa sanaakaan. Vihdoin hän -puuskahti pientä keihästään heristäen: - -"Se koira! Se koira on todellakin tohtinut sylkeä minua kasvoihin! -Kuulkaa kaikki! Vaikka viimeinen hetkeni olisi käsissä, käsken minä, -että tuo Tappaja silvotaan jäsen jäseneltä, hän ja koko hänen heimonsa! -Ja sinä myös, joka uskallat tuoda minulle sellaiset terveiset tuolta -vuoristorotalta. Ja sinä myös, Mopo, sinunkin nimesi mainittiin. -Näytän teille heti. Hoi, Umxamama palvelijani! Tapa heti tuo -sanansaattajakoira; iske sauvallasi hänen aivonsa mäsäksi. Joutuin! -Joutuin!" - -Umxamama vanhus syöksyi ylös täyttämään kuninkaan käskyä, mutta ollen -jo vanhuudenheikko hän joutui alakynteen, niin että tuo pelosta -hurjistunut Masilo tappoi hänet. Inguazonca, Unandin veli, hyökkäsi -silloin Masilon kimppuun ja iski hänet kuoliaaksi, mutta haavoittui -samassa itsekin. Katsahdin Chakaan, joka seisoi pientä keihästään -heristäen, ja minun aivoni toimivat nopeasti, sillä hetki oli tullut. - -"Auttakaa!" huusin minä, "kuningas murhataan!" - -Kaisla-aitaus murtui ja prinssit Umhlangana ja Dingaan syöksähtivät -paikalle kuin kaksi härkää viidakon läpi. - -Viittasin Chakaan kuihtuneella kädelläni ja huudahdin: - -"Katsokaa kuningastanne!" - -Molemmat vetäisivät vaippojensa alta lyhyen tappokeihään, iskien ne -kuninkaan ruumiiseen. Umhlanganan isku osui vasempaan olkapäähän, ja -Dingaanin oikeaan kylkeen. Chaka pudotti pienen keihäänsä, jonka varsi -oli kuninkaallista punapuuta, katsoen ympärilleen, ja hänen katsantonsa -oli niin kuninkaallinen, että prinssit pelästyivät ja kavahtivat -takaisin. - -Kahdesti hän katsoi kumpaiseenkin ja lausui sitten: - -"Mitä! Aiotteko tappaa minut, veljeni -- te koirat, joita minä olen -hyvyydessäni ruokkinut? Aiotteko tappaa minut saadaksenne sitten -hallita maatani? Sanon teille, ettei valtanne kauan kestä. Kuulen -juoksevien jalkojen töminää -- mahtava valkoinen kansa on tulossa, joka -pyyhkäisee teidät jäljettömiin, isäni lapset! He valtaavat maani, ja te -joudutte kansoinenne heidän orjikseen!" - -Niin hän sanoi veren virratessa haavoista ja loi heihin jälleen -kuninkaallisen katseen, joka muistutti arkojen metsästäjäin saartamaa -mahtavaa hirveä. - -"Täyttäkää työnne, oi te kuninkaiksi pyrkijät!" huudahti hän, mutta -prinssien rohkeus oli mennyt, eivätkä he voineet enää iskeä. Silloin -minä, Mopo, hypähdin esiin ja sieppasin maasta tuon pienen assegain, -jonka varsi oli kuninkaallista punapuuta -- saman assegain, jolla Chaka -oli murhannut äitinsä Unandin sekä Moosa-poikani, ja kohotin sen -korkealle keskittäen voimani iskuun. Silmäini eteen näytti jälleen -häivähtävän jotakin punaista kuten ennen nuoruudessani, isäni. - -"Miksi tahdot tappaa minut, Mopo?" kysyi kuningas. - -"Vannoin Balekalle kostavani sekä hänet että koko heimoni!" huusin minä -ja lävistin hänet keihäällä. - -Hän vaipui härän vuodalle ja sanoi henkitoreissaan: "Kunpa olisin -kuullut Nobelaa, joka varoitti minua sinusta, sinä koira!" - -Ne olivat hänen viimeiset sanansa, mutta minä polvistuin hänen -viereensä ja huusin hänen korvaansa kaikkien hänen murhaamainsa -heimolaisteni ja omaisteni nimet -- kysyin, muistiko hän isäni -Makedaman, äitini, Anadi-vaimoni, Moosa-poikani ja muut vaimoni ja -lapseni sekä Baleka-sisareni? Hänen silmänsä ja korvansa olivat auki, -ja minä luulen, isäni, että hän näki ja ymmärsi. Luulen myös, että -vihasta leimuavat kasvoni, kun heristin kuihtunutta kättäni hänen -silmäinsä edessä, olivat hänestä hirveämmät kuin kaikki kuoleman -kauhut. Ainakin hän käänsi päänsä syrjään ja sulki valittaen silmänsä. -Samassa ne aukenivat jälleen ja hän oli kuollut -- mennyt sinne, johon -hän oli eläissään niin monta lähettänyt. - -Niin astui siis Chaka-kuningas, jonka vertaista mahtavuudessa ja -kauheudessa Zulu-maa ei ole toista nähnyt, minun auttamanani noihin -Inkosazanan majoihin, joissa ei unta ole. Vereen hän sortui, niinkuin -hän oli veressä elänytkin, sillä kiipijä suistuu vihdoin puun mukana ja -virta nielee lopulta uimarin. Nyt hän asteli polkua, jonka ne -lukemattomat, jotka hän oli murhannut -- niitä on kuin ruohoa vuoren -rinteellä -- olivat hänelle sileäksi tallanneet; mutta valehdellaan, -jos sanotaan, että hän kuoli pelkurin lailla armoa kerjäten. Chaka -kuoli kuten oli elänyt, urhoollisena loppuun saakka. Oh! isäni, minä -tiedän sen, sillä nämä silmät näkivät silloin ja tämä käsi vapautti -hänen henkensä. - -Hän oli kuollut ja mehiläisrykmentti läheni minun tietämättä, miten sen -soturit suhtautuisivat asiaan, sillä vaikka Umhlangana oli heidän -päällikkönsä, rakastivat kaikki soturit kuningasta, jolla ei ollut -vertaistaan taistelussa ja joka antoi auliilla kädellä silloin kuin hän -antoi. Katsahdin ympärilleni. Prinssit seisoivat tyhmistyneinä, tyttö -oli paennut, Umzamama oli kuollut samoinkuin Masilokin, ja tuo vanha -päällikkö Inguazonca, joka oli tappanut Masilon, seisoi ymmällä -haavaansa pidellen. Muita ei näkynyt. - -"Joutuin nyt, kuninkaat", huusin minä veljeksille, "soturit ovat -portilla. Iskekää tuo kuoliaaksi!" -- minä viittasin Inguazoncaan -- -"ja jättäkää loput minun huolekseni." - -Dingaan karkasi hänen kimppuunsa ja murskasi hänen päänsä yhdellä -iskulla, niin että hän vaipui maahan ääntä päästämättä. Sitten -seisoivat veljekset jälleen vaiti ja tyrmistyneinä. - -"Tuo ei puhu ainakaan mitään", huudahdin minä kaatuneeseen viitaten. - -Taposta oli jo tieto levinnyt naisten keskuuteen, jotka olivat kuulleet -huutoja ja nähneet keihäiden välähtelevän aitauksen takaa, ja he olivat -toimittaneet sanan mehiläisrykmentille, joka lähestyi laulaen. Laulu -vaikeni äkkiä, ja soturit hyökkäsivät majaa kohti, jonka edustalla -seisoimme. - -Minä riensin heitä vastaan valittaen korkealla äänellä ja pitäen -kädessäni tuota pientä assegaita, joka punoitti vielä kuninkaan -verestä, ja lausuin päälliköille: - -"Valittakaa, te päälliköt ja soturit, itkekää ja valittakaa, sillä -teillä ei ole enää isää! Hän, joka ruokki meitä, on poissa! Kuningas on -kuollut! Ja nyt sortuvat sekä taivas että maa, sillä kuningas on -kuollut." - -"Kuinka niin, Mopo?" kysyi eräs päällikkö. "Miten voi olla mahdollista, -että isämme on kuollut?" - -"Eräs Masilo-niminen kulkuriroisto tappoi hänet. Kuningas oli tuominnut -hänet kuolemaan, ja tuo hylkiö sieppasi keihään kuninkaan kädestä -iskien sen suoraan kuninkaan sydämeen, ja ennenkuin me kolme, prinssit -ja minä, ehdimme mennä väliin, tappoi hän Inguazoncan ja Umuxamamankin. -Tulkaa lähemmäksi ja katsokaa häntä, joka oli kuninkaanne. Kuninkaat -Dingaan ja Umhlangana käskevät teidän tulla katsomaan häntä, joka oli -kuningas, niin että tieto hänen kuolemastaan Masilon käden kautta -leviäisi kaikkialle." - -"Uusien kuningasten tekeminen näyttää luonnistavan sinulta paremmin, -Mopo, kuin entisen, joka oli kuninkaasi, pelastaminen jonkun kulkurin -kynsistä", sanoi päällikkö silmäillen minua epäilevästi. - -Mutta hänen sanoihinsa ei kiinnitetty mitään huomiota, sillä toiset -päälliköt lähtivät kuollutta katsomaan toisten rientäessä sotureineen -joka taholle huutaen peloissaan, että taivas ja maa sortuisivat ja koko -ihmiskunta tuhoutuisi, koska Chaka, kuningas, oli kuollut. - -Miten voin minä, jonka päivät ovat luetut, kertoa sinulle, isäni, -kaikesta, mitä tapahtui Chakan kuoltua? Jos minä kertoisin kaikki, -täyttäisi kertomukseni monta valkoisen miehen kirjaa, joihin noista -tapahtumista on muutamia ehkä merkittykin. Siitä syystä olenkin vain -lyhykäisesti selostanut muutamia Chakan hallituksen aikana sattuneita -tapauksia; aikomuksenihan olikin tarinoida sinulle vain muutamista -siihen aikaan eläneistä henkilöistä, joista minä ja Umslopogaas olemme -vielä jäljellä -- jos Umslopogaas Chakan poika on todellakin vielä -elossa. - -Sentähden minä sivuutan aivan lyhykäisesti, mitä tapahtui Chakan -kuoltua, kunnes Dingaan-kuningas lähetti minut kirveskansan luo -vaatimaan, että sen päällikkö, nimeltään Tappaja, luovutettaisiin hänen -haltuunsa. Oi, jospa olisin varmasti tiennyt, ettei tuo päällikkö ollut -kukaan muu kuin Umslopogaas, olisi Dingaan seurannut Chakan jälkiä -kuten Umhlangana, ja Umslopogaas olisi hallinnut kuninkaana Zulukansaa. -Mutta minä en tiennyt, valitettavasti! En kuunnellut sydämeni ääntä, -joka kuiskasi, että juuri Umslopogaas oli lähettänyt terveiset Chakalle -uhaten kostaa erään Mopon kuoleman, ja kun pääsin varmuuteen, oli jo -myöhäistä. Olin koko ajan ollut siinä uskossa, että sanat tarkoittivat -jotakin toista Mopoa. - -Siten voi kohtalo välistä ivata meitä kuolevaisia, isäni. Me luulemme -voivamme määrätä kohtalomme, mutta se onkin kohtalo, joka johdattaa -meitä, eikä mitään tapahdu ilman kohtalon sallimusta. Täällä maailmassa -ovat kaikki saman suuren verkon silmiä, jota Umkulunkulu kädellään -hallitsee, ja mitä me teemme tahi jätämme tekemättä, ovat pieni säie -tuossa verkossa, joka on niin laaja, että vain ylhäällä asuvan -Umkulunkulun silmät näkevät sen kokonaan. Chakakin, ihmistenmurhaaja, -ja kaikki, jotka hän on murhannut, ovat vain lyhykäinen rihma tuon -verkon laajuuteen verraten. Kuinka voisimme me sitten, isäni, olla -viisaat ja ymmärtäväiset, me, jotka olemme vain viisauden -välikappaleita? Kuinka voisimme me rakentaa, jotka olemme vain -mitättömiä rakennuskiviä? Kuinka voisimme me elävöittää, jotka olemme -vain kohtalon helmassa uinuvia lapsosia? Kuinka voisimme me tappaa, -jotka olemme vain keihäitä tappajan kädessä? - -Chakan kuoltua kehittyivät tapahtumat nopeasti. Ensin sanottiin, että -Masilo, tuo muukalainen, oli tappanut Chakan. Sitten levisi huhu, että -Mopp-tietäjä, kuninkaan henkilääkäri ja lähin palvelija, oli murhannut -kuninkaan, mihin verityöhön nuo molemmat suuret härät, kuninkaan veljet -Umhlangana ja Dingaan, Senzagaconan lapset, olivat myös ottaneet osaa. -Mutta Chaka oli kuollut, eivätkä maa ja taivas sortuneet, niin että -mitäpä se merkitsi? Sitäpaitsi lupasivat nuo molemmat kuninkaat hallita -kansaa lempeällä kädellä, keventää Chakan raskasta iestä, ja -ahdistuksessa olevat ihmisethän ovat aina valmiit toivomaan jotakin -parempaa. - -Prinssit olivat siis toistensa ainoat viholliset sekä Engwade, Unandin -poika ja Chakan velipuoli. Mutta minä, Mopo, joka olin nyt valtakunnan -ensimmäinen mies kuningasten jälkeen ja ylennetty sotavoimien -päälliköksi lääkärin ammatin hylättyäni, karkasin mehiläis- ja -kuolemanrykmentin keralla Engwaden kimppuun lyöden hänet omassa -kylässään. Taistelu oli tuima, mutta lopulta minä kuitenkin tuhosin -hänet väkineen kaikkineen; Engwade surmasi kahdeksan miestä, ennenkuin -minä tapoin hänet. Palasin sitten Duguzaan niiden harvojen kanssa, -jotka olivat jäljellä noista kahdesta rykmentistä. - -Tämän jälkeen kuninkaat riitelivät keskenään yhä enemmän, ja minä -koetin pysytellä tasapainossa siinä keskivälillä, sillä en ollut -selvillä, kumpaista minun oli edullisempi suosia. Lopulta huomasin, -että he pelkäsivät minua molemmat, mutta saatuaan ylivallan olisi -Umhlangana varmasti surmannut minut, mikä ei ollut taas Dingaanin -tarkoitus. Aloin pitää Dingaanin puolta, mutta haihdutin samalla -Umhlanganan pelon, niin että sain hänet vihdoin jollakin tekosyyllä -vangituksi. Hän meni samaa tietä kuin Chaka-veljensäkin, assegai-tietä, -ja Dingaan hallitsi maata yksinään. - -Sellainen on tämän maailman prinssien kohtalo, isäni. Minä olen vain -mitätön mies ja asemani on nyt äärimmäisen vaatimaton, mutta kolme -sellaista olen saattanut kuolemaan surmaten kaksi omin käsin. - -Kaksi viikkoa Umhlanganan kuoleman jälkeen palasi tuo sotaretkelle -lähetetty suuri armeija Limpopon soilta säälittävässä tilassa, sillä -melkein puolet olivat menehtyneet kuumeeseen ja vihollisen ansoihin ja -loput olivat surkeasti nälissään. Oli hyvä eloonjääneille, että Chaka -oli poissa, sillä muutenpa he olisivat päässeet nopeasti tielle -sortuneiden toveriensa luo; eihän oltu kuultukaan jonkun Zulu-armeijan -milloinkaan palanneen voitettuna ja ilman saaliin hiventäkään. -Sentähden he tervehtivät ilolla kuningasta, joka säästi heidän -henkensä, ja Dingaan sai hallita siitä lähtien kenenkään häiritsemättä, -kunnes kohtalo löysi hänetkin. - -Dingaan oli tosin samaa verta kuin Chakakin ja yhtä mahtava näöltään ja -julma sydämeltään kuin hänkin, mutta hänellä ei ollut Chakan tarmoa, -eikä järjen terävyyttä. Hän oli sitä paitsi petollinen valehtelija, -mitä Chaka ei ollut. Naisiinkin hän oli liiaksi menevä ja tuhlasi -näiden seurassa ajan, joka hänen olisi pitänyt omistaa valtion -asioille. Hän hallitsi kuitenkin aikansa. - -Minun täytyy kertoa sinulle myös, että Dingaan olisi tappanut -velipuolensa Pandankin tahtoen siten reväistä isänsä Senzangaconan -sukupuusta kaikki harmilliset vesat. Tämä Panda oli hyväntahtoinen, -rauhaarakastava mies, minkätähden minä luulinkin häntä hieman -sekapäiseksi, ja kun kysymys hänen surmaamisestaan tuli esille, panimme -minä ja eräs Mapita-niminen päällikkö jyrkästi vastaan sanoen, ettei -häntä, mielipuolta, tarvinnut pelätä. Puolustin häntä sentähden, että -minä rakastin tuota vaiteliasta ja lempeäsydämistä miestä. Dingaan -myöntyi vihdoin sanoen: "Pyydätte minua säästämään tuon koiran, minkä -minä teenkin, mutta saadaanpa nähdä, että hän vielä puree minua." - -Pandasta tehtiin sitten kuninkaan karjan kaitsija. Dingaanin sanat -toteutuivatkin, sillä juuri Pandan hampaiden ote se syöksi hänet -valtaistuimelta. Panda oli vain koira, joka puri, mutta minä, Mopo, -olin mies, joka usutin hänet riistan kimppuun. - - * * * * * - -Umslopogaasin, Mopon ja Nadan tarina jatkuu teoksessa "Susi-veikot." - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUSTA SANKARI*** - - -******* This file should be named 65516-0.txt or 65516-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/5/1/65516 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |