diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 78391-0.txt | 2431 | ||||
| -rw-r--r-- | 78391-h/78391-h.htm | 2501 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 4948 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/78391-0.txt b/78391-0.txt new file mode 100644 index 0000000..7460490 --- /dev/null +++ b/78391-0.txt @@ -0,0 +1,2431 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78391 *** + + + + +MAININKI JA VAAHTOPÄÄ + +Runoja + + +Kirj. + +AARO HELLAAKOSKI + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto Oy, +1924. + + + + +SISÄLLYS: + +I + +Naapurit +Pakkanen +Talvinen näky +Käy sisähän hiljaisuus — +Ne puhuvat — +Ken hiihtäjä — +Peippo ja minä +Napapiirin kevät 1, 2 +Iltalaulu +Lauluja rannalta 1 — 4 +Aurinkolaulu +Erämaassa +Tyytymys + +II + +Veljeilyä +Mitävarten heitä — +Pikkarainen laulu +Lumipyryssä +Julkisuuden koiralle +Realipolitikko +Vappumonoloogi +Pienen tytön värsykirjaan +Äiti, anna anteheksi — +Enskerrat kun aurinko nousi — +Kokemus ja kaipuu + +III + +Talviaurinkoa +Kevätlaulu +Tulenliekillä leikimme — +Serenaadi +Sanattomasti +Nokikanto +Kun kirjotin kirjeen +En tiedä — +Näky +Jos onnea ei — +Parakraafi +Satimessa +Mit’ ikään onni — +Elämän keskipäivä + +IV + +Kantaatti: + I. Infernon poika + II. Infernon marssi + III. Enkelten laulu + IV. Voittaja + V. Profeetta + VI. Rakkaus + VII. Kuoro + +V + +Vanha laulu +Lemmenlehdet ja pohjatuuli +Juopon juttu +Matti ja Maija +Tuppilan Jussi +Paha mies +Olipa kerran — +Minä etsin — +Pitkä matka +Carmen saeculare +Parantajat + + + + + + +I + + + + +NAAPURIT + + +Kylväjä, uskossa keväimen, +maan multahan kätki siemenen. + +Tuli kesä. Hän katseli laihojaan, +ne poudassa kypsyivät povella maan. + +Tuli syksy. Hän satonsa leikata sai, +jyvät kultaiset aittaansa korjasi kai. + +Oi, kylväjä, iloitse onnestas, +älä puoleeni käännä katsettas; + +mä mitään en sarkaani kylvänyt, +en kesältä mitään mä pyytänyt, + +tuli syksy, metsät jo kellastui, +nyt jyvää en ainokaista pui, + +syystuuli yli aution peltoni vain +käy keltalehtiä tanssittain. + +Pois, naapuri, käännä katsehes. +Sua kaipaa en neuvoines, lohtuines. + +Ma rakastan martoja kenttiä vain +ja tanssia lehtien katoavain. + + + + +PAKKANEN + + +Metsätieltä soivat kulkuset +niinkuin muistot ikimennehet. + +Laaja hankivaippa verhoaa +vanhaa nukkunutta maailmaa, + +jonka yllä tähdet korkeat +tuntehettomina tuikkivat. + +Jossain metsähiiri vikisee +— kärppä ehkä kurjaa runtelee. + +Jänön parkaisun sa kuulit kai? +— kettu ehkä saaliin siitä sai. + +Vait on taasen metsän hämäryys. +Pakkanen vain puheenvuoron pyys, + +halki raikahutti järven jään +kietoin rannat pitkään jylinään. + +Saalihiltaan loikkaa kärppä pois, +kettu laukkaa niinkuin kuolo ois. + +Kiihtyy kirpelöivä pakkanen. +Sammunut on ääni kulkusen. + + + + +TALVINEN NÄKY + + +Pimeähän pitkään +rako aukeaa. +Näy ei armot mitkään, +näkyy talven maa; + +pakkastaivahalla +sauhupatsahat, +talot niitten alla +hangen saartamat. — + +Rakosesta kahden +pitkän pimeän +katsoo yli lahden +päivä kylähän, + +kylän taakse heittää +kylmän katsehen, +metsiin, joita peittää +lumi valkoinen. + +Näkyi sieltä jostain +sauhu eilettäin, +rukouksen nostain +taivaskantta päin. + +Liekkö ollut keitten +pyyntö viimeinen, +taakse umpiteitten +unohdettujen? + +Hiljaa nyt on siellä +tölli takamaan, +nietos kaivotiellä +nietos portaallaan. — + +Lyhyt hämär hankein +tölliin haparoi, +jota oksin kankein +kuuset vartioi, + +mutta yö jo ryhtyy +maita peittämään; +huomispimi yhtyy +eilispimeään. + + + + +KÄY SISÄÄN HILJAISUUS — + + +Käy sisähän, hiljaisuus, +tuo takaisin suruni mulle, +tuo sieluuni levottomuus +ja takaisin suruni mulle. + +Ei olla voi köyhempää +kuin hän, joka surunsa kieltää. +Muu menköön. — Sa tule, sa jää! +sua, ainoa, tahdo en kieltää. + + + + +NE PUHUVAT — + + +Ne puhuvat ihmisistä +ja jumalistakin. +Oi, molemmista niistä +pois olla tahtoisin. + +Ma tahtoisin joku olla, +joku täällä ollut vain, +jok’ ei tahdo muuta olla +kuin joku ollut vain, + +joku, rakastanut teitä +ja teihin tyytynyt, +joku, liki ollut teitä +ja teistä väsynyt. + + + + +KEN HIIHTÄJÄ — + + +Ken hiihtäjä hankien harjalla lie? +Et tietää voi — kuka lienee. +Mihin johtaa eessäsi säihkyvä tie? +Et tiedä minne vienee. +Tuli maaliskuu, tuli aurinko luo. +On juopunut hiihtäjä tuo. + +Ne nukkuvat alla hankien +sinipiiat ja Tapio-ukko, +yhä Metsolan portill’ on pakkasen +ja talven kireä lukko. +On äänetön hankien kirkkaus +ja taivaan holvien korkeus. + +Mut hiihtäjä, missä sun mieles on? +Sitä, juur’ sitä ethän tiedä, +vain antanet johtaa auringon, +lumikenttien säihkyn viedä. +Sinä liu’ut itsesi luota pois +kuin verissäs ääretön aurinko ois. + + + + +PEIPPO JA MINÄ + + +Oi peippo, helkkyy laulus sun +niin luottavaisna julki, +kautt’ akkunani avatun +se korvihini kulki. + +Sull’ onhan kesä autuas +pian vehmahinnaan eessä, +pian aukeaa se vastahas +niin korkeana, seessä. + +Sa pieni, osas helppo on +— vain uskoa ja luottaa. +Sa katso: lahjat auringon +jo edessäsi vuottaa. + +Sa kiitä osaas, pienoinen. +Pian uskos talven voitti, +sai koivunsilmut lehtehen +ja kentät vihannoitti. + + + + +NAPAPIIRIN KEVÄT + + +1 + +Yli maitten ja merten rajain +Kevät tanssii voitosta voittoon, +pois talvea takaa-ajain +yön maille, Pohjaan loittoon. +Ja riemuhan ilmat ratkeaa, +ilojuhlaan kiihtyvi maa. + +Niin kerällä riemun täyden +ja juhlasta juhlaan käyden +Kevät karkeli kaikkialle, +niin maailmanmatkallansa +hän voitonhurmassansa +tuli kauvas pohjoiseen, napapiirin alle. + +Yhä täynnä voittajamieltä +hän hulmusi ylitse metsäin, soiden, +ja uupunut talvi hoippuneiden +hätäpäissään pakeni tieltä. + +Mut miks niin kylmää, vaiteliasta? +Miks kiitosta ei, ei ääntäkään? +Kevät seisahtuu, ja nyt vasta +hän katsovi, hieroen silmiään. +Ei lehteä puuss’ ole ainokaista, +ei kukkaa pienintä kentällä paista, +ei iloa ilmoille raikuvaa, +ei yhtään ihmistä nauravaa. +Niin raskas on humina kuusien, +veden kuohu kylmä allaan, +niin kaukana, vilussa värjyen on +aurinko taivahallaan. +Pajupensas lätäkön reunalla vain +on tuntenut Kevään tulon, +ja ujona tarjovi kurkottain +se kukkainsa köyhän sulon; +joku vihreä korsi kyljessä mättään +sekin tervehdykseksi puistaa kättään; +joku harmaja lintu huutelee +kuin itkevän lapsen lailla; +joku ihminen työhönsä astelee +niin kasvoilla huolekkailla. + +Kevät tunsi jo kammon ahdistavan. +Hän hiipi luo pajupensahan +ja kuiskasi korvahan tälle: +Hyvä ystävä, miks ootte köyhiä niin +ja kitsaita Kevähälle? +Ma karkoitinhan jo Talven pois. +Nyt riemun aika ja leikin ois. + + +2 + +PAJUN LAULU + +Niin pitkä on talven valta +kuin ikuinen se ois, + +meni aurinko taivahalta, +meni elämä luotamme pois. + +Kevät, turhan toivon toitko +sa meille jällehen, + +sa luvata meille voitko +myös suvea hiukkasen? + +On juurillamme routaa, +syli kylmä on soitten veen. + +Suo vielä hiukkasen poutaa +ja me nousemme uudelleen. + + + + +ILTALAULU + + +Jo kohina illan tuulen +käy metsiä tuudittain, +jo tervehtivän sitä kuulen +ma lintujen raukeain. + +Oi tuuli, jok’ ennen yötä +käyt metsiä siunaten, +tuo vuotehelleni myötä +yks onnen hiukkanen, + +sa illan kohinan ääni, +tee mulle armotyö ja +laula unehen pääni, +joss’ on jo valmis yö. + + + + +LAULUJA RANNALTA + + +1 + +Jopa aurinko maata turtaa +hyvin hellitti poutasäin. +Tien roudan lävitse murtaa +elo ikuinen päivää päin, + +moni vihreä pälvitilkku +jo kentillä kuumottaa, +ens rentukan keltapilkku +puron vartehen puhkeaa. + +Jopa ulapan auki huhtoi +suvituuli huoleton, +jäät rannan kivihin +ruhtoi ja nostatti aallokon; + +jäälauttoja hartehiltaan +ne paiskovat vaahtopäät, +ja sihisten sulavat iltaan +ne mennehen talven jäät. + + +2 + +Se kantele soitettavaksi, +kuin muutkin, tehtihin kai, +kupu vuoltiin kaikuvaksi, +ja se heleät kielet sai. +Mut minne, minne se joutuikaan, +kun soitettu ei sitä milloinkaan? + +Jäi unhoon se laatijaltaan, +kai unohtui muiltakin, +jäi loukkohon se, tomun valtaan, +puri ruoste sen kielihin. +Niin kantele odotti loukossaan, +mut soitettu ei sitä milloinkaan. + +Ja kuka sen kerran keksi +jo kielin katkennein, +toi vanhoille ihmeheksi, +leluks lapsille yksintein; +piti lapset sen leikkilaivanaan. +Mut soittaneet eivät sitä milloinkaan. + +Kun vihdoin se leikkipaatti +sai tuohesta purjehen, +ens tuulen puhuri saatti +yli ulapan kiehuvan sen. +Lens kauvas se, kuohut keulassaan, +mut soitettu ei sitä silloinkaan. + +Pois autiorannalle heitti +sen kuohut jonnekkin +ja helein hiekoin peitti +sen pienen ruumihin. +Niin löytänyt oli se rauhan maan, +Mut soitettu ei sitä milloinkaan. + + +3 + +Lähdössään oli merimies. + +— Minne matkasi lienee? + +— Kukapa sen niin varmaan ties +minne tuulet vienee. + +— Tuultenko vietävä oot sinä vain? + +— Tuulta on paljo mun matkassaan. + +— Olkoon. Mut missä sun aatteesi ovat, +miehentahtos, ja määräsi kovat? +Ilman niit’ olet irtolainen, +aalloilla keinuva korkki vainen. + +— Merelle, merelle pauhaavalle +saattaa sortua mies. +saattaa painua aallon alle +tai säilyä voi, kenties. +Vaikka en päätyisi milloinkaan +minkäänlaisehen valkamaan, +niin vaaran vierellä voitto lie, +taistossa elämän tie. + + +4 + +Ma rannan aaltoja lukea koin, +ja niit’ oli monta, monta. +Vain keinua niitten keralla voin, +mut lukea — mahdotonta. + +Ei sellaista tekstiä lukea voi +sen painetun kirjan lailla; +ken aaltojen kirjan suuren loi, +lukutaitoa hänkin oli vailla, + +hän tunsi vain ihanan hurmion +ja elämänriemun täyden, +ikiunten syliin mi vievä on +kuin aallonkeinussa käyden. + +Mit’ ei voi viisaus kirjoineen, +sen voi tuo läikky laineen, +joka sielun, aineesta syntyneen, +taas laulaa lepohon aineen. + + + + +AURINKOLAULU + + +Sykkää, sykkää vielä jotain tuolla, +rinnassa sykkää, viel’ en tahdo kuolla. + +Viel’ on mieli alttiimpi päivälle kuin yölle +viel’ on altis turhalle, tukalalle työlle, + +joll’ on tahto löytää viisaus ja hyvyys, +elämän murheesta riemun syvyys. + +— Aurinko armas, paista vielä hetki, +valaise mun elämäni autio retki. + +tee väkirynnäkkö sydäntäni vastaan, +anasta se asunnokses sun ainoastaan, + +jotta se surussakin kasvaa voisi, +yöhön astuessaan kypsempi oisi. + + + + +ERÄMAASSA + + +Kuin levotonna harhaellut oonkaan +tään pitkän päivän pitkin erämaita! +Ma, jättäin asumukset viimeisetki +ja kiertäin salo töllein peltotilkut, +oon kapuellut poikki kumpujen +ja kuunnellut kuin hartellilla niitten +soi virsi huojuvaisten petäjäin. +Ma eksyttäväin karjapolkuin pohjaa +oon tapaellut soitten reunamilta. +Ja vaatteet pääni päälle vyöttäen +oon uinut poikki järven, jossa +ol’ verenkarvainen ja tumma vesi, +ja silloin nauroin, konsa jäseneni +veen alta paistoi niinkuin kupari, +kuin kupari, niin kiinteänä paistoi + +jokainut jäsen, mutta notkeana +ja varmoin viilloin vettä puhkoen. +Mik’ onkaan riemu, hurmio ja riemu, +kun tahto käskee, ruumis tottelee, +tuo ruumis, heikko, mutta sitkeä. + +Niin metsän uumenista viihdytystä +löys mieli ärtynyt, löys ruumis voimaa. +Pois haihtui uupumus ja katkeruus. +Mut pitkin taivaan haaleata pintaa +on harmajissaan pilvet kiitäneet. +Ma tuskin huomasin kuin sulloutuivat +ne tiukkaan taivahalle tuuliselle +— ja niin on sade yllättänyt mun. +Nyt hämy tihenee, ja ilta tummuu, +jo huokaa raskahasti metsä laaja, +kun lähestyvän sateen ensi kuurot +lyö pauhuin puitten oksiin, kallioihin. + +Yö saapuu. Yksin metsämaille +jäin alle sateen, alle myrskyn ruoskan, +ja rintaan pyrkii ahdistava hätä +kuin lapsen, pimeähän hyljätyn. +Mut lähtisinkö ihmisasunnoita +taas etsimään — ja suojaa pyytämään? +Ei, heit’ en kaipaa, enpä kaipaa ketään. +Ma tahdon olla yksin. Terveheksi +ma tahdon tulla metsän synkkyydessä +ja tuulen alla, sateen ruoskiessa. +Näin saakoon taasen pitkäst’ aikaa olla +mun suojanani villi metsä vain, +se hulluin luonnonvoimain vihaa vastaan +ja elämää ja ihmisiä vastaan +mua suojelkoon kuin jotain petoa, +kuin sutta, joka haavoitetuin rinnoin +sen viidakoista suojaa vaatii +ja suojan ottaa. + +Tuon jyrkän vuorenseinän kupehelta +ja selkä vasten kovaa kalliota +saan kyllin suojaa, kyllin armoa +— saan minkä saan, mut pyytämättä saan. + +Yö tummukoon. Ja villiin erämaahan +nyt sammionsa sade kaatakoon. +Sen raskas ääni — pisaroitten pauhu, +kun metsän uumeniin ne uppoavat +— puunlatvuksissa tuulen vihellys — +se olkoon tuutulaulu turvallinen, +se olkoon seinä, jonka takaa +ma kirkkain mielin saatan siunata: +hyv’yötä maa ja maailma. + + + + +TYYTYMYS + + +Mik’ onkaan päivän ihanuus +yli kaiken maailman! +Jok’ aamu syttyy ihme uus +ja sammuu iltahan. + +Ei mielialojen vaihtelut, +ei raskas menneisyys +sitä heittele, ken auennut +ja altis olla pyys. + +Mitä uskoa tunnustaa ma voin, +se ei kuulu kellekkään. +jos hartauden hetken toin +vain arjen vilinään. + +Ja ma tuon sen, niinkuin uupunut, +joka työstä huoahtaa +ja katsoo kuinka muuttunut +on ihanaksi maa. + +Mitävarten tänne synnyttäis +jos kirous vain ois +se, mikä saaliiksemme jäis +kun kerran käymme pois? + +Miks emme etsis iloa, +jos löytää voimme sen? +Miks oisi meille maailma +vain laakso murehen? + +Jok’ aamu syttyy ihme uus +ja sammuu iltahan. +Mik’ onkaan elon ihanuus +yli kaiken maailman! + + + + + + +II + + + + +VELJEILYÄ + + +Minä himojeni kanssa veljeilin +ja ne olivat veikkoja veikkoin. +Ei niill’ ollut haamua helvetin, +ei häntää, ei sorkkia peikkoin. + +Tosin olivat ne joukkoa riivattua +ja tahtia vailla ja tapaa, +mut olalle reilusti löivät ne mua +ja niill’ oli katse vapaa. + +Jos silloin tällöin ne hommihin vei, +joist’ ei sovi puhua julki, +niin huoleta ei, ja kaduta ei, +jos niitäkin teitä kulki. + +Ja jos vielä mua joskus kuivattais +lain puustavin alla olo, +yhä heisiäpä seuran vapahan sais, +joss’ ei lie olla nolo; + +ne saattavat ohjata oikeampaan +kuin kirjat ja järjen ääni +ja ne oppivat alati matkallaan, +sillä niill’ on avara lääni. + + + + +MITÄVARTEN HEITÄ — + + +Mitävarten heitä mä pilkkaisin, +jotka on mua huonompia, +mitävarten toisille hurraisin, +jotka on mua parempia. + +Ei ole ykskään nokkaansa saanut +muille kuin ittellensä. +Viisaan onni on viisautensa +ja tyhmän onni tyhmyytensä. + +Hyvä on tyytyä muihin, ja itte +jyrsiä kannikkaansa, +juoda jos on juotavaa, +laulaa milloin laulattaa, +ja viljellä laiha maansa. + + + + +PIKKARAINEN LAULU + + +Yhtä vähän kuin ma olen +käskettävä kenenkään, +yhtä vähän itse polen +ihmislasta yhtäkään. + +Jos lie keissä kelvollista +itsekseni iloitsen. +mik’ ei siedä katsomista, +näkemättä jättänen. + +Nurkumatta väistän heitä, +jotk’ on itsetärkeät, +jopa kartan valtateitä, +jotta välttyis rähinät. + +Mut ken vaikka varpahille +astuu mua tahallaan, +nyrkistäni annan sille, +jotta oppii muistamaan: + +yhtä vähän kuin ma polen +ihmislasta yhtäkään, +yhtä vähän itse olen +poljettava kenenkään. + + + + +LUMIPYRYSSÄ + + +Kai saattelin tyttölasta +ma äsken kotiaan, +kai silmästä kiehtovasta +sain kutsun uskaltamaan, + +mut vaitipa annoin kättä, +»hyvän yön» tylyn toivotin, +edes hetkeä viivähtämättä +pyryilmaan painausin. + +Kai kyllä sen tunsin: kaksi +olin silmää pettänyt. +Mut mieleni vapahaksi +todentotta ma tunsin nyt. + +Mitä kuuluu mulle naiset +nuo hiiren-lemmekkäät +ja kuutamonkatsojaiset +ja viisahat pikku-päät. + +Mut annas, kun kohdanneisin +rutihullun tyttösen, +käsin kantaen sen veisin +pois hullujen onnehen. + + + + +JULKISUUDEN KOIRALLE + + +Miks vapiset omissa housuissas +sa koira, sa miesi löyhä? +Jos kerjäät edessä kuulijas, +oot totisesti köyhä. + +Hyvin tajunnet liukkaalla järjelläs +tään päivän tunnusmerkin, +ja tunnonherkässä hännässäs +on sielu herkistä herkin. + +Mut häntä jos koiran kunnia lie, +älä laske noin sitä lakoon, +älä hiidessä kunniaasi vie +noin häveten koipies rakoon. + + + + +REALIPOLITIKKO + + +Miss’ eilistotuus olleekaan, +se orhi vaahtokuono, +se, jolla ratsain kunniaan +mies päästä saattoi huono. +Se tänään rankkurille annettiin +ja kulkukoiran viereen kuopattiin. + +Uus totuus nyt jo keksittiin, +ja uljas kyll’ on tääkin; +se paperist’ on tehty niin +ett’ paperia on pääkin. +Ehkei se kelpais rankkurillekkaan, +ma siitä silti parhaan ratsun saan. + +Voin paperisen orhin sen +ma sanoin kyllä ostaa, +ja, hieman vielä paikaten, +vaikk’ alttarille nostaa. +Tään päivän sill’ on oiva ratsastaa. +Kai huomiseksi jonkun uuden saa. + + + + +VAPPUMONOLOGI + + +Valkolakki, valkeat hansikkaas +— väärä lippuko mastossa taas? +On. Nyt mennään joukkoon +yhden-päivän-houkkoon. + +Susi, ole nahkassa lampaitten, +kaapparilaiva, ole valkoinen, +säikehes, villi veri. +ruususolmulle keri. + +Vappumielellä aurinkoon! +Silmä tyynenä katsokoon +menoa, melua joukkoin +yhden-päivän-houkkoin. + + + + +PIENEN TYTÖN VÄRSYKIRJAAN + + +Jokaisella kiltillä tytöllä +on oma pikkuenkeli, +valkoiset siivet seljässä, +joilla se taivaasta lenteli. + +Pilven syrjällä istuen +katselee hyvä Jumala, +halliten joukkoa enkelten, +käskien niitten totella. + +Jokaisen kiltin tytön luo +oma enkeli lentelee, +hyviä unia hänelle tuo, +yöllä ja päivällä suojelee. + +Kun olet ahkera koulussa, +syöt kiltisti kaurapuuroa, +isää ja äitiä tottelet, +niin enkelit ovat iloiset. + +mutta jos paha oot, juonikas, +etkä syö sitä puuroas, +silloin on enkelit suruissaan +ja Jumala itkee taivaassaan. + + + + +ÄITI, ANNA ANTEHEKSI — + + +Äiti, anna anteheksi +kolttoseni kirjavat, +jotka saivat suruiseksi +sydämesi sopukat. + +Jumalilta, ihmisiltä +anteheksi pyydä en, +pyydänpähän yksin siltä, +jonk’ oon eessä syyllinen + +siks’ ett’ annoit, tiettävästi, +kaiken anteeks eeltäpäin +— siit’ on pitkä jälkirästi +jäänyt aneltavaks näin. + +Vastaisetkin anteheksi +anoen nyt antaos. +Eihän tiedä mitä keksi +vielä poikahulttios, + +kun ne vielä veret soivat, +sydän levotonna lyö, +kun on vielä nyrkit oivat, +sappi sisuksia syö. + + + + +ENSKERRAT KUN AURINKO NOUSI — + + +Enskerrat kun aurinko nousi +mun kehtoni piirihin, +en tiennyt mitä päivät toisi, +mut huusin kuitenkin. +Ja päivät ne ajavat toisiaan. +Mitä on ne tuonehet tullessaan? + +Kai tuhansin kierroin juoksi +jo ylitseni auringon tie, +toden ankaran tuoden luoksi, +mut enään ei huudettu lie. +Niin päivät on ajaneet toisiaan. +Ne tuskalla kyntivät uhriaan. + +Sen käsittelyn mä kestin, +joskohta läähätin. +Ma huutoni uhalla estin +ja leikit luikkasin. +Yhä päivät ajavat toisiaan +syvin viilloin leikkeen uhriaan. + +Niin kyllähän aura vaivan +teki jälkeä kuohkeaa, +mut en ole tunnoton aivan, +olen ihminen, enkä maa. +On hermovoimani uupuneet. +Kuka kylvää ne kynnetyt tantereet? + + + + +KOKEMUS JA KAIPUU + + +Jos ei päivää korkeaa +koskaan aukeaisi, +ei tuo silti musertaa +kaipausta saisi. + +Vaikka ijät asuisin +maalla harmajalla +vielä harmajammankin +itkupilven alla, + +vaikka korppi raakkuen +toivoilleni kukkuis +kun ne soille murehen +umpipäihin hukkuis + +— huono oisin, kaipaus +jos sentähden vaipuu. +Enemmän kuin kokemus, +enemmän on kaipuu. + + + + + + +III + + + + +TALVIAURINKOA + + +Anna sun äänesi kirkkahan +auringon keralla soida, +ylitse hangen ankaran +säihkyen kipunoida. + +Sun on auringon armaus +kevättä kirkkahampi, +mun on hanki ja turtumus +talvea raskahampi. + +Lumensa kohtalo satanut on +äkäisen rintani ylle +karkelokentäksi auringon +tytölle siivitetylle. + + + + +KEVÄTLAULU + + +Sa katso, kukkahan puhkeaa +taas vanha, väsynyt maa. + +Näet kaiketi lailla Ofelian +hänen yrttejä meille ojentavan; + +kukan sulle, kukan mulle hän antanee, +ja nyökkää, ja raskaasti hymyilee. + +Ota vastaan se lahja, minkäs sait, +se on alttiilla mielellä annettu kait. + +Ota vastaan, ota hajamielisnä, vait, +kuin antajakin on tuo, jolta sen sait. + +Sa katso, kuin kaikkeen jo väsynyt ois, +hän kukkaset käsistään karisti pois. + + + + +TULENLIEKILLÄ LEIKIMME — + + +Tulenliekillä leikimme. Nyt sen nään, +vaikk’ aavistaneet sitä emme. +Kuin ennen, me emmehän lienekkään +nyt herroja sydäntemme. + +En eilen peljätä tietänyt +tällaista tapausta, +mut’ onpa niinkuin tuntisin nyt +tuhon saapuvan huimausta. + +Ikä meidän jos ei lie lapsosten +ikä lemmen ja lemmenvalain, +sitä varmempi lie vesi hiljainen +kai liikkua suurten kalain. + +Myös kyllin suorat luontomme lie +ja veremme kyllin kuumat, +ne kun yhteisvoimin meitä vie, +ei auttane järjen tuumat. + +No, tulkoon tuho, jos tuleva on, +ihan aavistamatt’ ei se tulle. +Mut laulun tään panen piilohon. +Sitä en edes näytä sulle. + + + + +SERENAADI + + +Siitä asti kun sinut näin, +sekasorto surkea on mielessäin. +Intohimot keitti +liemen tulisen, +hyvät, pahat sekaisin ne patahansa heitti, +loikkien piirissä ympärillä sen. + +Poissa oli voima mun tahdostain. +Houkka, sitä balettia katselin vain. +Valmihiksi soppa +joutui niin. +hoilaten se kitahani kaadettiin +ihan joka noppa. + +Siitäpä juovuin kerrassaan. +Himot ovat vartijatta valloillaan. +Näin ne miehen raastaa +valittunsa luo. +Pakenetko? Kuuletko? — lempeästi haastaa +paholaiset nuo. + +Tahtovat ne kylpeä silmissäs, +himoitsevat sointua äänestäs, +varrellesi köyrtyin +hiipivät ne luo. +ylpeät, ne kesyinä sun etehesi nöyrtyin +huultes mehun juo. + + + + +SANATTOMASTI + + +Kuin sydämeni riemastui +sun, kallis, nähdessäin; +ja sanat kaikki unohtui +mun mielestäin! + +Vain tunnevirta lämpöinen +mun rinnastani nous. +ja lainehilla virran sen +mun sydämeni sous. + +Jos arkaellen airot käy, +niin kuplii virran vuo, +ja hiljallensa matka käy +sun hengitykses luo. + +Ei sanaa kuulu. Kuuluvat +vain lyönnit sydänten. +— Sa venheeseeni astahdat +Niin luottaen. + +On kallis lasti matkassani, +sun luottamukses on. +Ma liian suuren lahjan sain. +Oon siihen arvoton. + + + + +NOKIKANTO + + +Olin pitkänä kantona tielläs sun, +ja siihenpä kompastuit. +Miks et mua lyönyt, vaikka mun, +mun vuokseni haavoituit. + +Tulit kukkia poimien, laulellen +suvi-illalla riutuvalla; +hymys katse vanhojen honkien, +maa värjyi askeles alla. + +Pirunpahka, ma vaanin askeltas, +nokikanto, kamppasin sun +— kukat kaikki sun kirpoi sormistas, +sinä puhkesit itkuhun. + +Menit pois, sun kukkasi jäivät vain +ja sun kyynelhelmesi jäivät. +Nokikanto, kukkia paljon sain, +mut synkkeni suveni päivät; + +veti verhon aurinko silmilleen, +puut syyttäen päitään puistaa, +kukat kenttien itkevät itsekseen +— ne kaikki sun käyntisi muistaa. + +Olin pitkänä kantona tielläs sun, +ja siihenpä kompastuit. +Miks et mua lyönyt, vaikka mun, +mun syystäni haavoituit. + + + + +KUN KIRJOITIN KIRJEEN + + +Häpeän sun edessäs, +armahain. +Kun luonnollisin avomielin +haastat lemmestäs, +ryhdyn kirjeen tekoon myös, +filosofeeraan kuin houkka +ikäloppu kirjatoukka, +homehtunut, syömä koin. + +Ei! Se katkerasti väärin +molemmille meille on. +Miksi sydämeni käärin +jaaritusten verkkohon, +kun on minullakin rinta +täynnä runsahinta +uutta elämää. + +Armas, ajattele emme +miksi, mistä rannoillemme +seilas lemmen lippulaiva tää. +Astukaamme laivaan, +nauttikaamme lahjat taivaan, +joita meille tarjotaan, +joita oomme olleet vailla. +Riemuitkaamme lasten lailla, +joill’ on autuus omanaan. + + + + +EN TIEDÄ — + + +En tiedä, jos mainehikkaat +lie onnen toukomaat +kuin kerskuvat raharikkaat +ja arvovaltiaat, + +mut mun on onneni ainut +sun lempesi luona vain +kun rintaani vasten painut, +minut omakses tunnustain, + +ja rikkauteni kallein +on laulu, jonka luon +ja omalle armahallein +nyt huomenlahjaksi tuon. + + + + +NÄKY + + +Kuin tauti jäytää kaipaus +sun luokses, ainokainen, +ja mielessä on ahdistus +niin verta kiehtovainen. +Se on aikamiehen kaipaus, +kun ympärill’ on autius; +ma kaipaan luokses silloin +niin yksinäisin illoin. + +Näen kaukaa pienen huonehen +ja siellä kahvipöydän. +Siell’ naisen mustakulmaisen +ma sylistäni löydän. +Jo pianon ääreen nainen käy. +Ei silmän säihke mulle näy, +mut kuuluu täysi ääni, +joka rauhottaa mun pääni. + +Kyll’ kuuluu äänin kantavin +jos joitain aarioita, +ne pauhaa tuskaa Carmenin +ja Simson-Deliloita, +mut oudosti ne viihdyttää, +ne autiuden lievittää +kuin moiset jalopeurat +nyt ois mun sydänseurat. + +Kuin aavat hiekat Saharan +mun silmihini siirtyy +ja hahmot kahden leijonan +päin taivaanrantaa piirtyy; +jos näännyttävä helle on +ehk’ yllä hiekan aution, +niin kahta jalopeuraa +mun katseheni seuraa: + +Ne pystypäisnä kulkevat +halk’ aavan hietapellon +ja silmät mustanhohtavat ne +leijonattarell’ on. +Sill’ onhan kasvot ihmisen +kai mulle melko läheisen! +Noin hänkin mua seuraa. +Voi kahta jalopeuraa. + + + + +JOS ONNEA EI — + + +Jos onnea ei mulla itselläin, +sun onnessas ma soisin lepääväin, +sun sielussasi riemun-kirkkahassa, +jok’ on mun hoivassani kasvamassa. + +Sun onnes hellin käsin kasvatin +ja myrskyiltä sen vaivoin suojasin. +Nyt täysin auennut oot lemmessäsi. +Kuin vahtisolttu valvon vierelläsi. + +Ma soisin lepääväni onnessas, +tulikukka, nukahtaisin kuvussas. +Ei, ei! Vain vaalia voin kukintaasi. +— Puutarhur himokas, sa turvaa kukkamaasi! + + + + +PARAKRAAFI + + +Aran haavees aavistanhan sen +ja ma myönnyn: käyköön niin. +Minä hommaan jostain sormuksen +ja me mennään naimisiin. + +Me ostamme osakehuoneuston +— ne on halpoja nykyisin. +Näet: etelän puoleen akkuna on, +näet pienen alkoovin. + +Ei hätiä mitiä, kunhan vain +minut kyyhkyks kesytät, +me arkeen auomme sunnuntain, +joss’ on ilot hempeät. + +Runovärsyjä pannussa paistellaan +ja kahviks keitetään +ja me laakerinlehtiä paiskataan +joka rokkaan kitkerään. + +Ja minä olen Eerikka-kuningas, +sinä Kaarinani mun, +minä halailen sun polvias +ja sylihis unohdun. + +Oi kotinen kananen kultainen +kuin tahdot, käyköön niin. +Hoi! pappi mustatakkinen! +Me mennään naimisiin. + + + + +SATIMESSA + + +Joutui viisaskin vipuhun, +kettu riivattu ritahan, +hukka hautahan humahti, +karhu kaatui keihä’äsen. +Minkä vierähti vipuhun +senpä silmihin syvihin, +taas min tarttuihe ritahan +senp’ on huulihin hyvihin, +minkä hautahan humahti +senpä muihin muotoisihin, +keihääseen min kellistyihe +lysmyi lemmen leikkilöihin, + +Varjele vakainen luoja, +auta armias jumala ettei +pää perin palaisi, +kaula varsin katkeasi +näissä pauloissa pahoissa, +omin uhmin ottamissa. +Anna usko aivuihini, +rikas riemu rintahani, +että vivussa viserrän, +ritasessa riuskuttelen, +hukka, hauassa huhuan, +karhu, keikun keihä’ässä +niinkuin oiva ois oloni, +hunajainen muu huvini, +vaikka istuisin ijäksi +naisen vierehen verevän, +soma rengas sormessani, +kätten kahle kaulallani. + + + + +MIT’ IKÄÄN ONNI — + + +Mit’ ikään onni tarjoiskin +se on nautittava varoen. +Sun sylihisi valmistin +ma itselleni vuotehen. + +Oot turhaan, kallis, peljännyt. +Jos vuoteen kerran itse tein, +yöks yhdeks sit’ en pyydellyt. +Tein haudan hyvän itsellein. + + + + +ELÄMÄN KESKIPÄIVÄ + + +Elämän keskipäivä, +sinä lähestyt totisin kasvoin, +mutta silmäsi ovat kuin armaani silmät, +tummat ja syvät. + +Elämän keskipäivä, +tulen eteesi hiljaisena miehenä, +köyhänä ja laihtuneena, +uskaliaana yhäti, +mutta vailla uhmamieltä. + +Elämän keskipäivä, +en pelkää tuloasi, +mutta sieluni, vapauteen tottunut, +oikkujen hurmaan tottunut, +vapisee kasvojesi vakavuutta. + +Elämän keskipäivä, +ota minut vahvuutesi piiriin, +kypsytä minuun miehuutta +onnen ja onnettomuuden hetkille, +kypsytä miehuutta uskomaan, +miehuutta rakastamaan. + + + + + + +IV + + + + +KANTAATTI + + + +I. INFERNON POIKA + + +Ne tahtovat käydä maailmaan, +ne jo haastavat kapinasta, +ja tuskin heidät hillityks saan +läpi porttien painaumasta. +Hyvä on — en pidätä heitä, +— ma en ole vanginvahti — +nyt käyköön Helvetin mahti +sekin vapauden teitä. + +Tämä hullua järjestelmää on +näin maailma kahtia panna: +puol’ toinen, mi käy alla auringon, +elon vettä ei toiselle anna. +He tuolla, he kirjainta seuraa ja sanaa, +oman parhaansa tänne he manaa, +jos kiellettyyn se johti +tai kirosi taivasta kohti. + +Ylipäätään suoraa väkeä +he siimana tänne valaa. +Ei ihme, jos mieli äkeä +Infernossa voittaa alaa, +jos tuomitut oikeuttansa kysyy, +moni kostoa hautoo povi. +Se on selvä, ja selvänä pysyy; +nyt auetkohon ovi. + +Te siellä, te asujat valkeuden, +pian näätte nyt vierellänne +epätoivonne, kieltonne, kaiken sen, +jonka kätkitte itseltänne. +Valon heimo, sa pelkosi heitä, +oman itsesi meissä tapaat, +sa tartu käsihin meitä, +ole vapaa kuin me oomme vapaat. + + + +II. INFERNON MARSSI + + +Infernon hetki on täyttynyt, +sen portit on auki lyöty nyt, +ulos joukot rynnäkkövalmiit käyvät, +sinitaivahan alle järjestäyvät. +Alust’ aikain paossa piillehet, +he nyt ovat esille tullehet, +he vannoivat loppua maailmalle +ja he polkevat nyt sen jalkainsa alle. + +Pois tieltä. Turha on vastustaa. +Hei, kaukana tuolla jo ratsastaa +Infernon poika nuorin, +hän, iskussa sukkelin, suorin, +hän, loistava, syntynyt hävittäjäks, +Infernon edelläkävijäks, +hänen eessään ei suorana seistä +voi ykskään teistä ei meistä. + +Hän tullut on teitä kurittamaan, +on vapaus hänellä ratsunaan, +on ohjina oikeus silkka +ja ruoskana kirkas pilkka. +Hänen katseensa heidät puhki syö, +hänen ruoskansa kasvoihinne lyö, +hän Uskonne joukot jakaa +ja Toivon hän kiertää takaa. + +Hei katsokaa, hänen jäljissään +käy mustia pilviä vyörymään, +se on meidän, Helvetin uho, +ja sen helmassa piilee tuho. +Se on omaanne, katkua pistävää. +Joko itkettää? Joko yskittää? +Oman tuskanne saitteko maistaa, +epätoivonne katkua haistaa? + +On turhaa maan sekä Taivaan työ, +nyt on voittava kipu ja kauhun yö, +ja sen turvissa Inferno niittää +ja laihoa riittää, riittää. +Hei, kuulkaa huutoa enkelten, +kun usvassa lentävät valittaen +ne, itkien kauhua allaan, +ja yskien tukehtumallaan. + + + +III. ENKELTEN LAULU + + +Lyötynä on hyvä. +Hetki viivästyvä +uhkaa viime voimat masentaa. +Kaikk’ on rikki, jolla +äsken vielä olla +saattoi arvovaltaa oikeaa. + +Usko lyötiin lakoon, +Toivo kärkäs pakoon +pahan näköä jo säikähtäin. +Järkkyy taivaan pielet, +joukot rienakielet +riehuu pyhätöitä hävittäin. + +Vielä koittakaamme. +Avuks kutsukaamme +ahdistettuin turva, Rakkaus. +Rakkauden mahti, +anna uusi tahti, +uusi toivo, uusi uskallus. + +Kokoon kaikki hyvä; +hetki viivästyvä +saattaa kaiken, kaiken hajottaa. +Rakkauden henki, +auta taistellenki, +auta joukkoamme hukkuvaa. + + + +IV. VOITTAJA + + +Infernon nuorin poika, hän pääsi voittajaks +ja käskyt rauhan, lempeyden jätti miehillensä. +Hän tullehensa tiesi kuin kauhun kantajaks, +ties oikeuden armotonta työtä tehnehensä, +ties tuskan auran maata nyt syvään kyntäneen +ja miekan tiesi lyöneen ja ruoskan sattuneen. +On taivas lannistettu, maan käyty oikeus, +nyt jatkakoot he itse — on heillä vapaus. + +Hän nousi kumpareelle, ja päänsä paljastain, +loi katsehensa tyyntyneille taistotanterille. +Siin’ on hän uljas nähdä, kuin aikain sammuvain +ois kuolonvahti hän, ja alku tuleville. +Infernon öitten muistot jos polttaa rinnassaan, +niin hymynä ne hohtaa vain hänen huulillaan, +ja viime säde päivän, pois kuolleen, hajonneen, +vain uuden aamun hohteen luo hänen otsalleen. + +Niin näyttää voi, mut toisin hän itse aavistaa, +kun hävityksen viestit hänen silmiänsä kohtaa. +Inferno, kauvan vangittu, nyt verta janoaa, +ja loimut murhapolttoin yhä vielä hohtaa. +On kaikki siellä sekaisin, lyö veli veljeään, +ja kuuluu hätähuudot, käy parku yhtenään. +On turhaa järjen manaus ja lohdutuksen työ +— ken siihen ryhtyy, kiroten ne maahan hänet lyö. + +Infernon poika, voittaja, hän, taiston kärkimies, +hän rinnassansa tuntee tuskan aallon lyövän +ja syyllisyyden hampaan kipeästi syövän. +Hän kantaa tästä vastuun, sen hän selkeästi ties. +Pois sotisopa päältä, pois kilvet, miekkavyöt, +nyt alkaa päivät kuumimmat ja raskahimmat työt, +nyt käyvä on hän joukkoon kuin veli veljen luoksi, +on käyvä työhön nöyryyden hän — voittonsa vuoksi. + + + +V. PROFEETTA + + +Turhaa, turhaa kaikki on, +auttaa heit’ on mahdoton, +tehoa ei tunto, järki; +epäillen he kaiken särki. + +Sen he siis on oppineet! +hulluuteensa hukkuneet, +heistä’ ei kokonaista luoda. +Karvas on se kalkki juoda. + +Mun on yksin kaikki syy. +Kaikki, kaikki myrkyttyy, +johon kosken käsilläni, +toivoin hyvää tekeväni. + +Puutuin ehkä jotakin +jok’ on kaikkein tärkein, +jossa juuret ihmiselon +viihtyy, tuntumatta pelon. + +Outo puutos, esiin +astu teoin elävin, +joudu, astu tilalleni, +korjaa huono luomiseni. + + + +VI. RAKKAUS + + +Ken mua kutsui? +Ullakko saan? +Kauvan jo varroin +kutsua maan, +vaikk’ olin syrjitty, +toivoin salaa: +kerran mun luokseni +maailma palaa, +muu kun on pettänyt, mua tarvitaan. + +Turhaan kolkutin +päivin, öin, +sydänten ovia +turhaan löin. +Nimeni he ottivat +itsellensä, +peittivät sillä +tyhjyytensä +solvaten nimeäni kylmin töin. + +Nytkö on tullut +hetkeni mun? +Ei, jos on kutsu +taisteluun. +Maa vain kutsuu +vaivaansa omaan, +enkelit taistoon +toivottomaan. +— Kutsuu Inferno! — On hetkeni mun. + +Muut avuks tahtovat +itselleen, +yks toki itsensä +puutteeseen. +Kutsuu Inferno, +hänelt’ en kiellä, +hän onhan ainoa +nöyrällä miellä, +ottaen syyn kaiken itselleen. + +Kutsut Inferno! +Viestisi sain! +Muille en kuulu, +sulle vain. +Uljas, ma oon sun +palvelijasi, +tahdon ma käydä +rinnallasi +lävitse kaikkien maailmain. + + + +VII. KUORO + + +Alust’ aikain vierasta kaksi +on toisensa löytänyt, +he saapuvat vierahaksi +joka ihmiselle nyt. +Nyt itsemme kanssa meidät +he voivat sovittaa. +Ken vastaanottaa heidät, +hän mielenrauhan saa. + +He syntyneet ovat meistä +— siitä, jonka me kätkimme pois — +ken itseään ei heistä +nyt jälleen tuntea vois! +He on parhainta itseämme +ja he meitä vahvistaa, +he meidän sydämissämme +kodin pysyväisen saa. + +Ole kiitetty päivänkoitto, +Ole kiitetty valkeus. +Nyt vasta on saatu voitto, +nyt vasta on vapaus. +Tuli Taivas meidän luoksi, +Inferno oli kerallaan. +On syntynyt heidän vuoksi +joka ihminen uudestaan. + + + + + + +V + + + + +VANHA LAULU + + +Pouta se narrasi nuoren nurmen +ennenaikoja kukkimaan. +Pouta meni piiloon pilven taakse. +Halla tuli kukkia korjaamaan. + +Poika se narrasi neidon nuoren +ennenaikoja kukkimaan. +Poika meni piiloon maailman teille. +Suru tuli neitoa korjaamaan. + +Nousi se nurmi hallan alta, +uusiin kukkihin puhjeten. +Neito ei toipunut surunsa alta. +Kuihtuivat ruusut poskien. + +Kuka sen pienen lapsen heitti +virran vierivän pyörteisiin? +Kuka nyt kalterin takaa katsoo +kentän kukkihin kultaisiin? + + + + +LEMMENLEHDET JA POHJATUULI + + +Ja lemmenlehdet ja pohjatuuli +ne toisens’ syksyllä kohtasit, +kun kesän menneen jo mailta luuli, +mut hohti metsien temppelit. + +Ol’ pihlajat punamekko päällä +ja koivunlehvät jo kellastui. +Kaks punalehteä siellä täällä +pois oksistansa ne tempautui. + +Tuul’ niitä lennätti, sitte heitti +ne metsän syrjähän sylikkäin. +Pian talven tuisku ne sinne peitti, +kaks lemmenlehteä, lähekkäin. + + + + +JUOPON JUTTU + + +— Miksi juot sinä villi poika + viikkokausia yhtenään? +— Siksi juon, kun et neitokulta + ole mun luonani yhtenään. + +— Omasi olen jo, juopporenttu; + miksi juot yhä yhtenään? +— Siksi juon, kun sa muijakulta + olet mun luonani yhtenään. + +— Nurmen all’ oon jo nukkumassa; + miksi juot yhä yhtenään? +— Haluan luoksesi nurmen alle, + siksi juon yhä yhtenään. + + + + +MATTI JA MAIJA + + +Oli kerran Matti ja Maija, +ja he rakasti toisiaan. +Monet muutkin Matit ja Maijat +kai rakastaa toisiaan, +mut nämä oli Maija Koisti +se konttorineitonen, +ja Matti Savikurki, +pienvirkailija tunnollinen. + +He sielujen sympatiiaa +tosilemmessä tunsivat +— jos ketkään, niin tottavieköön +he toisiaan rakastivat, +he päivin ja yönkin hetkin +vain uneksit toisistaan, +ja kun toisens he kohtasit illoin, +he vaipuivat suudelmaan. + +He suutelit siihen asti +että Maija pikkuisen sai, +senjälkeen oli selvä juttu +että Matti Maijan nai +— kas kunnon poika oli Matti +ja hän Maijaansa rakasti niin! +Oi, terve, Maija ja Matti, +ei kaikki rakasta niin! + +Pesän yhteisen laittoivat he +ja olivat onnelliset. +Ei surreet he huomista päivää +kuin nykyiset ihmiset, +vaan luottivat isähän taivaan, +joka hänkin rakastaa +ja kaarneen poikia ruokkii, +kedon kukkaset vaatettaa. + +Mut pesähän Matin ja Maijan +ei osunut anti muu, +vain heilimöi anteliaasti +se lemmen hedelmäpuu... +Koki Matti pennejä koota, +teki kahdenkin miehen työt, +ja Maija säästi ja neuloi, +kera Mattinsa valvoen yöt. + +Oi rakkauden voimaa +kuin pienissä se väkevä on, +kuin yhäti saattaa se kestää +läpi puutteen ja ahdingon, +ei säiky, jos kuinka köyhyys +käy ovesta irvistämään, +jos Matilta kolmatta kertaa +jo takki käännetään. + +Mut ihmislapsi ei koskaan +täystyytyväinen lie. +Ja kerran Matinkin aatos +hyvin oudoille teille vie. +— Nyt Maija on sairas, ja lasta +saa Matti lullata +ja mustikkavellit keittää +ja astiat tiskata, + +niin silloinpa Matin kulmat +jo hiukan ryppyhyn käy +ja aviojuhdan toimeen +ei tyytyvän hän näy, +vaan pienintä lullatessa +kun hetkeksi istua saa, +hän kyyneleisin silmin +näin laulun laulahtaa: + + * + +Aa — aa — lullaa + +Miksipä, Matti, synnyinkään +tänne ihmiseksi? +miksi en kukkaiseksi tullut +taikka lintuseksi? + +Aa — aa — lullaa + +Oisinpa pieni peipponen +siipiniekka veikko, +oma öisin herrani, +vaikka kuinka heikko; + +Aa — aa — lullaa + +koivunoksaan laitteleisin +sammalista pesäsen, +jota tuulen sormet soutais +koko pitkän kesäsen. + +Aa — aa — lullaa + +Tuuli se pieniä tuudittais, +minä Maijalle lauleleisin, +joskus kärpäsen, joskus toukan +pienten suuhun veisin. + +Aa — aa — lullaa + +Ei olis huolta einehestä +eikä vaattehista, +ei veronkantajan käynnistä, +ei ulosottajista. + +Aa — aa — lullaa + +Talvikaan ei peljättäis +kun siiville nousisimme +ja halki ilmain siintäväin +luo kesän lentäisimme + +Aa — aa — lullaa + +Niilin rannan kaislikoille +luokse kultakalojen +luokse lemmen ikuisen +ja lootoskukka-alojen. + +Aa — aa — lullaa + + + + +TUPPILAN JUSSI + + +Oh leppeä lauvantainen ilta, +puut puhkesi vihreään, +kun Tuppilan Jussi tuli kaupungilta +ja haasteli mielissään: + +»Nyt, muijani, nyt on lauvantai +Ja Jussi litviikkinsä sai, +mut ostoksia teki Jussi, +ja nyt on tyhjä pussi. +So-soo, ei huolita kiivastella, +ei itselleni ole ostokset, +vaan muijani tahdon kaunistella +kuin tulipaanin kukkaiset. +Hei katsoppas hattua, kenkiä koita, +pitspöksyjä, liivejä valkeoita, +ja katsele hepeniä muitakin, + +pue itsesi niihin kaikkihin.» +Mutta Jussin muijassa siinä on muijaa; +sepä kiljahtaa, sepä pystyyn tuijaa. +Tämä vaimo pulskista tuomisista +vain keksii touhua lapsellista, +jopa keksii pilkkaa ja typeryyttä, +kun vanha muija, näin, ilman syyttä, +nyt tehtäis nauruksi naapurein. +Ja muija se Jussin korvaan huusi +etten minä oo joku joulukuusi, +joka puetaan rimpsuin ja hetalein. + +Niin pauhaa muija, ja Jussi parkaa +se meteli hämmästyttää. +Ovipuolessa viitisen lasta arkaa +pelon vallassa kohtausta kyttää. +Mut vaimo on tullut jo tikahtumalleen, +hän vaivoin kopeloi penkin alleen +ja itkua tehden äijältä kysyy +että näilläkö rimpsuilla eletään +ensviikko, ja näilläkö mukulat kengissä pysyy, +ja entäs, kun tölli on kahviton +ja sokeriastia tyhjä on. + +Sepä kysymys nyt ei Jussia paina, +ja sellainen syytös tällä tovin +on väärä ja ilkeä kovin! +Hän, joka on lauhkea ollut aina, +tämä Jussi, hän pöytään nyrkillä möykkää, +kaks pienintä myttyä esille töykkää +ja haastaa asian vakaan, +sanat lyö kuin lukkoon ja hakaan: + +»On huolehdittu sun kaffistas, +sitä muistanut oon, ja sokerias; +sinä todistat väärin ja turhia torut. +Pian nähdä saat: nyt ei auta porut, +vaan kun on saunassa piipahdettu, +iho löylyn poltossa norjennettu, +puet siivosti yllesi korut. — +Minä tahdon katsoa muijaani omaa +ja leivänhuolille antaa lomaa; +sua halata tahdon, ja penikkakullat +ajan saunanlavolle nukkumaan, +mut ensiksi niillekkin annetaan +kai kompiaiset ja kottapullat +— toki sitäkin sorttia muisti + +tämä Jussi, ja markat luisti. — +Niin, muijariepuni, pyörällä päästäin +tänä iltana oon, minä tiedän sen, +mut sanasi tuonnemmaksi säästäin +koe olla altis ja suloinen +etten minä aivan hulluksi tulis +ja kiivauteeni sulis. +Kas nyt on päivä, se veriä vievä, +kun kevät on tullut kaupunkiin, +kun nainen on silmälle sangen sievä +ja sormia syyhyttävä niin. +Voi voi sitä vilskettä Espiksellä, +sitä paljasta kaulaa valkeaa +ja pohjetta, joka silkkisellä +vain kalvolla karvansa verhoaa; +voi sentoki, kun minä katselin, +pää kuumeni, tulinpa vimmoihin, +ihan silmillä nielin mamsselleita +ja ne nielin kaikkine riepuineen, +silksukkine, pitseine, paitoineen, +jotta täyteen tulin niitä parselleita. +Ja niin tulin täyteen mamsselleita +ja niitten fiinejä parselleita +että puodista puotiin markkani vein, + +jymykaupat tein +ja töinpä ne tuomiset muijallein. +Siin’ on ne, kisko ne päällesi vainen, +sinä tykkäät rimssuista varmasti, +ja jos tykkää et, et ole se nainen, +jota Jussi nuorena armasti. +Ja sen minä sanon että vaikka luet +ikävuosia takanas ankaroita, +kun oikeat hynttyyt ruholles puet, +sua Espis-likat ei syrjään soita; +sull’ on paksut reidet ja pyöreä ruho +ja käy siitä yhäti lämpimän uho +— kun painautuu sen kylkeen, +niin on kuin vierellä hylkeen.» + +Näin Tuppilan Jussi haastaa ties +— Jöröjussiksi haukuttu jämerä mies — +oli suulas, suonissa tulta. +Ja siitäpä muija-kulta +ties nätisti suppuun hillitä suunsa +ja ottaa tuomiset tarkasteluunsa. +Liki mittoja mallasi vaateparsi! +— hyvin Jussill’ oli muistissa muijansa varsi. + +Ja kun oli saunassa piipahdettu, +suut mustalla kahvilla huljuutettu, +niin muija jo tukkansa suki, +ylen pörhölleen sen kietoen, +jopa rautanaulalla piippasi sen, +ja kaikki ne parsellit päällensä puki, +ylen paljon peiliä käyttäin, +pian tyytyväiseltä näyttäin. + +Mut Jussin naama, se peili paras, +sekin hyviä merkkejä näytti, +tämä Jussi hymyten partaansa haras, +näin peilin tehtävät täytti: + +»Jopa joo, sit’ on pulskaa naisenpuolta +näet meilläkin, kun sen pukee parhain, +ja minä sen puetan, pidänpä huolta +ett’ on se kuin ruusunen yrttitarhain +tai niinkuin ihana joulukuusi. +Pahus soi miten taas on se fiini ja uusi! +Ei espislintuja tarvita täällä; +ne raukat mua ihan säälittää, +kun ei niill’ oo lihoja luittensa päällä, +ja kintut niitten — kuin ristissä ois +kaks kaunaa vain, ja kuivia netki. +Minä käännän niistä mieleni pois, +ne olivat harharetki. — +Hei mukulat saunaan nukkumaan! +Minä käyn tätä hyljettä halaamaan.» + +Oli leppeä lauvantainen ilta. +Puut puhkesi vihreään. +Ja Tuppilan tölliin kaupungilta +toi Jussi kevätsään. + + + + +PAHA MIES + + +Näin äsken miehen muutaman, +jok’ ei ollut muitten malliin, +joka sopinut ei sen rakkahan +pyhän yhteisyyden talliin. + +Kun muilta riemu irti läks, +pilajuttu ja leikki kulki, +hän silloin suunsa sulki +ja muuttui miettiväks; + +kun muut tuli juhlamielelleen +ylös pilviin nousten kovin, +hän, jos oli mukana, itsekseen +tais torkahdella tovin; + +Ja muut kun ratsasti murheellaan +niin fraasein tuskantärkein, +selin kääntyi hän, hymy huulillaan, +koko tärkeyden särkein. + +Miesrievusta tietysti koitui niin +pyhän yhteisyyden pilkka, +siks hälle myrkkyä juotettiin +pian tepsiväinen tilkka. + +Paha mies ei kuollut kuitenkaan +edes myrkkykuuriin tähän: +sekin keskinkertaisuudessaan +vain sylkemään sai vähän. + + + + +OLIPA KERRAN — + + +Olipa kerran ihminen eräs, +elämänjuoppo luultavasti, +jonka aivussa aatos heräs +elellä ijäti, kerrassa loppuun asti +elämän mahdollisuudet tyhjentäin. +Ja niinpä hän kerjäsi hiessäpäin +taivahaiselta jumalaltaan +lääkettä avuksi kuoleman valtaan. + +Jumala, joka on ukko hyvä, +rukouksista herkentyvä, +kääntyi surulliseksi +ei ollut hän mahtaja sellainen! +Mut kosk’ on hän viisas yli kaikkien, +jopa lopulta neuvon keksi. +Mettiäiseksi rupesi hän, +lenteli kentillä elämän, +näpisti hituisen sieltä ja täältä + +huolettomien orren päältä +ja taltehensa kantoi. +Niin hän voimaa elämisen +lopuksi sai hyvän pussillisen +ja sen ihmiselle antoi: +»Viis-kuussataa vuott’ on nyt säkissäs, +nauti ja pidä hyvänäs. +Jos ei riitä se, taivahan isää +pyyydä, ja taas hän hankkii lisää. +Mut ettei ois liikoja vuosia tässä, +ole varova lääkkeen käytännässä.» + +Ihminen kiitti ja hymysi, +piiloluolahan lymysi +appaen siellä vatsahansa +kaiken elämän-voitehen +niin että lopuksi naamaltansa +oli hän aivan rasvainen. +Ja hurmauneena onneensa uuteen +astui hän elämän ikuisuuteen. + +Vieri vuossata, vieripä kaks, +hän tunsi olonsa ihanaks. +Elämän kuohu loppumaton +huimana ohitse virtasi, +hän kuin jumala kuolematon +elämänvirralla souteli. + +Aika yhä vieri ratojaan +vaihtaen vuosisatojaan, +se ihminen yhäti eli, +mut kurjana itkeskeli. +Nyt hän kaipasi haudan poveen +kerjäten kolkutti kuoleman oveen: +Tämä mielettömyys mua uuvuttaa; +olen väsynyt, mutta en lepoa saa. +Tätä ikuisuutta en kestä, en kestä. +Tulen hulluksi paljosta elämisestä. + +Haasteli hänelle isä taivaan: +»Yks vain apu on siihen vaivaan: +varro vielä vuoskymmen muuan. +Miks heti ahmit kaiken ruuan +jonka silloin minulta sait! +Varro nyt, ja ole vait.» + + + + +MINÄ ETSIN — + + +Minä etsin entistä itseäin +ja en sitä löytää voinut. +Olin muistonsiruja pyydystäin +sen haussa kompuroinut, +murun sieltä, täält’ olin löytänyt, +ne visusti konttiini kätkenyt, +mut niistä en voinut yhdistellä +sitä muotoa, joka on ihmisellä. + +Se milloin mitenkin muovautui, +kala, lintu se oli, oli iileskotti, +ja kun se parhaiten onnistui, +niin aasin muodon se silloin otti. +Paha muruista koota, mahdoton, +sitä, joka jo unhoon hajonnut on; +sellainen työ voi hetkellänsä +vain kuvastella tekijätänsä, +ja tekijä vaihtuu vuosien mukaan; +edes eilist’ ei itseään tavota kukaan. + +Mut kerranpa luulin löytäneeni +polun lapsenmielehen entiseeni, +kun sattuma niitylle minut johti, +joka auringon alla kukissa hohti, +ja niitten keskessä poikanen +pien puheli kerällä ruohojen. +Jopa varmana luokse polin; +jos mikään, niin tuo minä olin. +Nuo kasvot on samat kuin minunkin +— iän eroa välillä vähän — +ja muistanpa hyvin kun unohdin, +hänet kerran kentälle tähän. +»Hei terveeks, pikkumies! +Minut tuntenet kenties?» + +»Et kuulu mun tuttaviini. +Mikä lietkin, kuka sen tietää. +Paha silmä sull’ on, paha miini. +Mene pois! En voi sua sietää.» +Päin silmiä haukkui noin +mua poikanen pieni. +Palan karvaan niellä koin, +»niin lie», vain nolona hoin, +kun pois vei tieni. + +Meni päiviä, viikkoja juoksi. +Tulin talohon muutamaan. +Jano poltti. Emännän luoksi +kävin juomista anelemaan. +Toi tuopin emäntä aimo +ja sen ojensi juodaksein +— mut valjuks valahti vaimo, +ma otsalle käteni vein, +ja tuoppi putosi meiltä +kuin lapsilta säikkyneiltä. +Me tuttuja oltiin vuotten takaa, +ja liian tuttuja! tottavie. +Tilin vaatii nyt tuo katse vakaa: +seis! pystyssä on pakotie. + +Sellaisen katseen alla +en paina ma paljoakaan, +vaan häveten, mielellä masentuvalla, +alas pääni laskea saan. +Kuin hukkuen helmaan vetten +oli silloin tunto mulla; +niin huonoksi tunnuin etten +voi huonommaksi tulla. +Sulut rintani hetkessä suli, +sanat kerrankin totiset tuli: + +»Sano kuin olen syyllinen miesi, +mua kadotetuksi sano, +sen tiedon jos kielesi tiesi, +vain silloin mun loppuu jano. +Olen etsinyt kiihkoisasti +ma entistä itseäin, +ja nyt sun silmies pohjalta näin; +olen pettäjä alusta asti.» + +»Älä väärää todistusta ano. +Niin en minä koskaan, en koskaan sano. +Sa väärin minua tulkitset +— et oo mua pettänyt, itseäs et. +Mikä nyt liet, siihen ei tietoni yllä, +mut entisen itsesi tiedän kyllä, +ja se entinen oothan minulle yhä, +sen muistossa sinua tervehdin; +se muisto on minulle pyhä +nyt vieläkin. +Olet sydämessäni kallis, kallis, +jota kenenkään en soimata sallis. +Mun silmäini pohjalta löytää voit +kuvan oikean itsestäsi. +Ja sormus, jonka sa kerran toit +— viel’ onko se mielessäsi? — +se tallella on, sen saatan näyttää. +Täst’ alkaen taas sitä tahdon käyttää.» + + + + +PITKÄ MATKA + + +Kuin pitkä onkaan matka ihmisiin, +niin lyhyt vihamiehiin, pitkä ystäviin. + +Se syntyi diplomaatiksi ystävyys, +se niukoin käsin antoi, mutta paljon pyys, + +ja jos se käden rakkaan tarjoaa +niin toinen käsi varkain puukon piilottaa. + +Se varuillaan on aina hiukkasen, +se — äänenkantamattoman kaukainen. + + + + +CARMEN SAECULARE + + +Rautahepo ja automobiili! +— Voimansa antoi +sähkö ja hiili! +Maapallo kuljettu navasta napaan, +luonnon vapaan +jäsenet lyötynä kahleisiin; +jättilaivat meriä viiltää, +pilvissä kiiltää +pauhaten kotka rautainen. + +Sekuntikello raksaa, raksaa +hermoja kiihottain. +Ihminen uupuu, ja toinen jaksaa +vaivalla vain. +Hetki on kallis. Hetken työtä +räiskävät konehet päivää, yötä; +hetken voittaja +kaiken voittaja, +sekunnin varas +varkaista paras. + +Raudan ja sähkön vuosisata, +terve! +Terve, sa teknillinen järki, +keksinnöittesi huima rata +entiset ihmeet särki. +Teeppäs yks kukkanen, pieni puu, +oksalle lintu laulusuu, +tee yks ihminen tilalle sen, +joka jää pyöritän konehen +ja murskautuu. + + + + +PARANTAJAT + + +Olympon jumalat kaikin +he kerran, joutessaan, +kävit maata parantamaan. +Ja paljon he aikaansaikin! +He sanoilla filosofeeras +ja asiat abstraheeras, +kukin järjestelmiä laati, +lain voimaa niille vaati. + +Huhu silloin oudon sanan +toi joukkoon jaloon: +On Hades, herra Manan, +ylös yöstään kömpinyt valoon; +hänet nähty on jossain siellä +puusauva kourassa tiellä. + +Kun salien loukosta loukkoon +lens kauhunsanoma uus, +niin riitaisaan jumaljoukkoon +tuli hiljaisuus. +Ja jumalat pienet ja suuremmat +ne kysyen toisiinsa katsoivat. +Ja naisia pyörtyi nurin. + +Oli tulossa vallankumous, +ylen kauhea rikkomus kurin! +Eip’ ihme, jos leimahti suuttumus, +jos yhteisten etujen puolustus +pian rohkaisutti mielet +ja ennenkaikkea kielet. + +Tuli kaikille innostus yhteinen +ja he seiniltä aseita riipi +pois häätääksensä vieraan sen, +joka varkain maassa hiipi. +Oli kiirettä, tuhinaa, tohinaa kyllä, +mut pian oli sotisopa kaikkien yllä, +oli kiväärit kaikilla seljässään + +eikä puuttunut konekiväärikään. +Lopuks naftaliiniarkusta siivet tuotiin +ja viimeiset rohkaisuryypyt juotiin. +Ja niin jumalurhot lensi ja juoks +pahan rauhanhäiritsijän luoks +— hänet löysivät illansuussa vasta +tienviereltä vaiti istumasta. + +»Miks hiivit sa meidän maille? +Ulos! tai jäät päätäsi vaille.» +Ei pahasti säikkynyt outo mies, +vaan pauhaaville vastata ties: + +— Te katsokaa miten yksin on +maan luonto kesänsä hetkin. +Te kai väistytte saleihin Olympon, +selin kääntyi ihmisetkin; +ei kukaan pilvien lentoa seuraa, +ei puhele keralla kukkain, +näe kukaan ei synnyttävää peuraa, +ei tappelua hukkain. +Te valtaanne vartioitte vain, + +mut vallanalaiset unhottain. +Senverran tok’ ihmislapsia vaalitte +että suitsutuksia heiltä haalitte +mun nimeäni kiristyskeinona käyttäin. +Jos yhäti jatkuu se taktiikkanne, +Manan herra on vaaliva maailmanne +vähän toisellaisia tapoja näyttäin. +— Hän, joka on valtias vainajain, +hän yksinkö elämää rakasti vain? + +Näin sanoen otti hän taskustaan +sen lakin, jota usein mainitaan, +ja kun hän sen päähänsä veti, +hän häipyi silmistä heti, +eikä kukaan tiedä, hän menikö pois +vai vieläkö maahan jäänyt ois. +Ei tiedetä. Zeuskaan kurkistaa +ei voi Manan taikahytyrän taa. +Joku vaivattu lie silti tuntenut +hänen lempeän äänensä rohkaisut. + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78391 *** diff --git a/78391-h/78391-h.htm b/78391-h/78391-h.htm new file mode 100644 index 0000000..a7a8929 --- /dev/null +++ b/78391-h/78391-h.htm @@ -0,0 +1,2501 @@ +<!DOCTYPE html> +<html lang="fi"> +<head> + <meta charset="UTF-8"> + <meta name="viewport" content="width=device-width, initial-scale=1"> + <title> + Maininki ja vaahtopää | Project Gutenberg + </title> + <style> + +body { + margin-left: 10%; + margin-right: 10%; +} + +h1,h2,h3,h4,h5,h6 { + text-align: center; /* all headings centered */ + clear: both; +} + +p { + margin-top: .5em; + text-align: justify; + margin-bottom: .5em; +} + +.p2 {margin-top: 2em;} +.p4 {margin-top: 4em;} +.p6 {margin-top: 6em;} + +hr { + width: 33%; + margin-top: 2em; + margin-bottom: 2em; + margin-left: 33.5%; + margin-right: 33.5%; + clear: both; +} + +hr.tb {width: 45%; margin-left: 27.5%; margin-right: 27.5%;} +hr.chap {width: 65%; margin-left: 17.5%; margin-right: 17.5%;} +@media print { hr.chap {display: none; visibility: hidden;} } +hr.full {width: 95%; margin-left: 2.5%; margin-right: 2.5%;} + +hr.r5 {width: 5%; margin-top: 1em; margin-bottom: 1em; margin-left: 47.5%; margin-right: 47.5%;} +hr.r65 {width: 65%; margin-top: 3em; margin-bottom: 3em; margin-left: 17.5%; margin-right: 17.5%;} + +div.chapter {page-break-before: always;} +h2.nobreak {page-break-before: avoid;} + +blockquote { + margin-top: 0; + margin-bottom: 0; + margin-left: 5%; + margin-right: 10%; +} + +.center {text-align: center; text-indent: 0;} + +/* Poetry */ +/* uncomment the next line for centered poetry */ +/* .poetry-container {display: flex; justify-content: center;} */ +.poetry-container {text-align: center;} +.poetry {text-align: left; margin-left: 5%; margin-right: 5%;} +.poetry .stanza {margin: 1em auto;} +.poetry .verse {text-indent: -3em; padding-left: 3em;} + + </style> +</head> +<body> +<div style='text-align:center'>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78391 ***</div> + + +<h1> +MAININKI JA VAAHTOPÄÄ +</h1> + + +<p class="center">Runoja</p> +<br> + +<p class="center">Kirj.<br> +<br> +<b>AARO HELLAAKOSKI</b></p> + +<p class="p6"> + +<p class="center">Hämeenlinnassa,<br> +Arvi A. Karisto Oy,<br> +1924.</p> + +<p class="p6"> + +<p> + SISÄLLYS:<br> + <br> + I<br> + <br> + Naapurit<br> + Pakkanen<br> + Talvinen näky<br> + Käy sisähän hiljaisuus —<br> + Ne puhuvat —<br> + Ken hiihtäjä —<br> + Peippo ja minä<br> + Napapiirin kevät 1, 2<br> + Iltalaulu<br> + Lauluja rannalta 1 — 4<br> + Aurinkolaulu<br> + Erämaassa<br> + Tyytymys<br> + <br> + II<br> + <br> + Veljeilyä<br> + Mitävarten heitä —<br> + Pikkarainen laulu<br> + Lumipyryssä<br> + Julkisuuden koiralle<br> + Realipolitikko<br> + Vappumonoloogi<br> + Pienen tytön värsykirjaan<br> + Äiti, anna anteheksi —<br> + Enskerrat kun aurinko nousi —<br> + Kokemus ja kaipuu<br> + <br> + III<br> + <br> + Talviaurinkoa<br> + Kevätlaulu<br> + Tulenliekillä leikimme —<br> + Serenaadi<br> + Sanattomasti<br> + Nokikanto<br> + Kun kirjotin kirjeen<br> + En tiedä —<br> + Näky<br> + Jos onnea ei —<br> + Parakraafi<br> + Satimessa<br> + Mit’ ikään onni —<br> + Elämän keskipäivä<br> + <br> + IV<br> + <br> + Kantaatti:<br> + <span style="margin-left: 1.5em;">I. Infernon poika</span><br> + <span style="margin-left: 1.0em;">II. Infernon marssi</span><br> + <span style="margin-left: 0.5em;">III. Enkelten laulu</span><br> + <span style="margin-left: 1.0em;">IV. Voittaja</span><br> + <span style="margin-left: 1.5em;">V. Profeetta</span><br> + <span style="margin-left: 1.0em;">VI. Rakkaus</span><br> + <span style="margin-left: 0.5em;">VII. Kuoro</span><br> + <br> + V<br> + <br> + Vanha laulu<br> + Lemmenlehdet ja pohjatuuli<br> + Juopon juttu<br> + Matti ja Maija<br> + Tuppilan Jussi<br> + Paha mies<br> + Olipa kerran —<br> + Minä etsin —<br> + Pitkä matka<br> + Carmen saeculare<br> + Parantajat<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + I<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + NAAPURIT<br> + <br> + <br> + Kylväjä, uskossa keväimen,<br> + maan multahan kätki siemenen.<br> + <br> + Tuli kesä. Hän katseli laihojaan,<br> + ne poudassa kypsyivät povella maan.<br> + <br> + Tuli syksy. Hän satonsa leikata sai,<br> + jyvät kultaiset aittaansa korjasi kai.<br> + <br> + Oi, kylväjä, iloitse onnestas,<br> + älä puoleeni käännä katsettas;<br> + <br> + mä mitään en sarkaani kylvänyt,<br> + en kesältä mitään mä pyytänyt,<br> + <br> + tuli syksy, metsät jo kellastui,<br> + nyt jyvää en ainokaista pui,<br> + <br> + syystuuli yli aution peltoni vain<br> + käy keltalehtiä tanssittain.<br> + <br> + Pois, naapuri, käännä katsehes.<br> + Sua kaipaa en neuvoines, lohtuines.<br> + <br> + Ma rakastan martoja kenttiä vain<br> + ja tanssia lehtien katoavain.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + PAKKANEN<br> + <br> + <br> + Metsätieltä soivat kulkuset<br> + niinkuin muistot ikimennehet.<br> + <br> + Laaja hankivaippa verhoaa<br> + vanhaa nukkunutta maailmaa,<br> + <br> + jonka yllä tähdet korkeat<br> + tuntehettomina tuikkivat.<br> + <br> + Jossain metsähiiri vikisee<br> + — kärppä ehkä kurjaa runtelee.<br> + <br> + Jänön parkaisun sa kuulit kai?<br> + — kettu ehkä saaliin siitä sai.<br> + <br> + Vait on taasen metsän hämäryys.<br> + Pakkanen vain puheenvuoron pyys,<br> + <br> + halki raikahutti järven jään<br> + kietoin rannat pitkään jylinään.<br> + <br> + Saalihiltaan loikkaa kärppä pois,<br> + kettu laukkaa niinkuin kuolo ois.<br> + <br> + Kiihtyy kirpelöivä pakkanen.<br> + Sammunut on ääni kulkusen.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + TALVINEN NÄKY<br> + <br> + <br> + Pimeähän pitkään<br> + rako aukeaa.<br> + Näy ei armot mitkään,<br> + näkyy talven maa;<br> + <br> + pakkastaivahalla<br> + sauhupatsahat,<br> + talot niitten alla<br> + hangen saartamat. —<br> + <br> + Rakosesta kahden<br> + pitkän pimeän<br> + katsoo yli lahden<br> + päivä kylähän,<br> + <br> + kylän taakse heittää<br> + kylmän katsehen,<br> + metsiin, joita peittää<br> + lumi valkoinen.<br> + <br> + Näkyi sieltä jostain<br> + sauhu eilettäin,<br> + rukouksen nostain<br> + taivaskantta päin.<br> + <br> + Liekkö ollut keitten<br> + pyyntö viimeinen,<br> + taakse umpiteitten<br> + unohdettujen?<br> + <br> + Hiljaa nyt on siellä<br> + tölli takamaan,<br> + nietos kaivotiellä<br> + nietos portaallaan. —<br> + <br> + Lyhyt hämär hankein<br> + tölliin haparoi,<br> + jota oksin kankein<br> + kuuset vartioi,<br> + <br> + mutta yö jo ryhtyy<br> + maita peittämään;<br> + huomispimi yhtyy<br> + eilispimeään.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KÄY SISÄÄN HILJAISUUS —<br> + <br> + <br> + Käy sisähän, hiljaisuus,<br> + tuo takaisin suruni mulle,<br> + tuo sieluuni levottomuus<br> + ja takaisin suruni mulle.<br> + <br> + Ei olla voi köyhempää<br> + kuin hän, joka surunsa kieltää.<br> + Muu menköön. — Sa tule, sa jää!<br> + sua, ainoa, tahdo en kieltää.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + NE PUHUVAT —<br> + <br> + <br> + Ne puhuvat ihmisistä<br> + ja jumalistakin.<br> + Oi, molemmista niistä<br> + pois olla tahtoisin.<br> + <br> + Ma tahtoisin joku olla,<br> + joku täällä ollut vain,<br> + jok’ ei tahdo muuta olla<br> + kuin joku ollut vain,<br> + <br> + joku, rakastanut teitä<br> + ja teihin tyytynyt,<br> + joku, liki ollut teitä<br> + ja teistä väsynyt.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KEN HIIHTÄJÄ —<br> + <br> + <br> + Ken hiihtäjä hankien harjalla lie?<br> + Et tietää voi — kuka lienee.<br> + Mihin johtaa eessäsi säihkyvä tie?<br> + Et tiedä minne vienee.<br> + Tuli maaliskuu, tuli aurinko luo.<br> + On juopunut hiihtäjä tuo.<br> + <br> + Ne nukkuvat alla hankien<br> + sinipiiat ja Tapio-ukko,<br> + yhä Metsolan portill’ on pakkasen<br> + ja talven kireä lukko.<br> + On äänetön hankien kirkkaus<br> + ja taivaan holvien korkeus.<br> + <br> + Mut hiihtäjä, missä sun mieles on?<br> + Sitä, juur’ sitä ethän tiedä,<br> + vain antanet johtaa auringon,<br> + lumikenttien säihkyn viedä.<br> + Sinä liu’ut itsesi luota pois<br> + kuin verissäs ääretön aurinko ois.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + PEIPPO JA MINÄ<br> + <br> + <br> + Oi peippo, helkkyy laulus sun<br> + niin luottavaisna julki,<br> + kautt’ akkunani avatun<br> + se korvihini kulki.<br> + <br> + Sull’ onhan kesä autuas<br> + pian vehmahinnaan eessä,<br> + pian aukeaa se vastahas<br> + niin korkeana, seessä.<br> + <br> + Sa pieni, osas helppo on<br> + — vain uskoa ja luottaa.<br> + Sa katso: lahjat auringon<br> + jo edessäsi vuottaa.<br> + <br> + Sa kiitä osaas, pienoinen.<br> + Pian uskos talven voitti,<br> + sai koivunsilmut lehtehen<br> + ja kentät vihannoitti.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + NAPAPIIRIN KEVÄT<br> + <br> + <br> + 1<br> + <br> + Yli maitten ja merten rajain<br> + Kevät tanssii voitosta voittoon,<br> + pois talvea takaa-ajain<br> + yön maille, Pohjaan loittoon.<br> + Ja riemuhan ilmat ratkeaa,<br> + ilojuhlaan kiihtyvi maa.<br> + <br> + Niin kerällä riemun täyden<br> + ja juhlasta juhlaan käyden<br> + Kevät karkeli kaikkialle,<br> + niin maailmanmatkallansa<br> + hän voitonhurmassansa<br> + tuli kauvas pohjoiseen, napapiirin alle.<br> + <br> + Yhä täynnä voittajamieltä<br> + hän hulmusi ylitse metsäin, soiden,<br> + ja uupunut talvi hoippuneiden<br> + hätäpäissään pakeni tieltä.<br> + <br> + Mut miks niin kylmää, vaiteliasta?<br> + Miks kiitosta ei, ei ääntäkään?<br> + Kevät seisahtuu, ja nyt vasta<br> + hän katsovi, hieroen silmiään.<br> + Ei lehteä puuss’ ole ainokaista,<br> + ei kukkaa pienintä kentällä paista,<br> + ei iloa ilmoille raikuvaa,<br> + ei yhtään ihmistä nauravaa.<br> + Niin raskas on humina kuusien,<br> + veden kuohu kylmä allaan,<br> + niin kaukana, vilussa värjyen on<br> + aurinko taivahallaan.<br> + Pajupensas lätäkön reunalla vain<br> + on tuntenut Kevään tulon,<br> + ja ujona tarjovi kurkottain<br> + se kukkainsa köyhän sulon;<br> + joku vihreä korsi kyljessä mättään<br> + sekin tervehdykseksi puistaa kättään;<br> + joku harmaja lintu huutelee<br> + kuin itkevän lapsen lailla;<br> + joku ihminen työhönsä astelee<br> + niin kasvoilla huolekkailla.<br> + <br> + Kevät tunsi jo kammon ahdistavan.<br> + Hän hiipi luo pajupensahan<br> + ja kuiskasi korvahan tälle:<br> + Hyvä ystävä, miks ootte köyhiä niin<br> + ja kitsaita Kevähälle?<br> + Ma karkoitinhan jo Talven pois.<br> + Nyt riemun aika ja leikin ois.<br> + <br> + <br> + 2<br> + <br> + PAJUN LAULU<br> + <br> + Niin pitkä on talven valta<br> + kuin ikuinen se ois,<br> + <br> + meni aurinko taivahalta,<br> + meni elämä luotamme pois.<br> + <br> + Kevät, turhan toivon toitko<br> + sa meille jällehen,<br> + <br> + sa luvata meille voitko<br> + myös suvea hiukkasen?<br> + <br> + On juurillamme routaa,<br> + syli kylmä on soitten veen.<br> + <br> + Suo vielä hiukkasen poutaa<br> + ja me nousemme uudelleen.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + ILTALAULU<br> + <br> + <br> + Jo kohina illan tuulen<br> + käy metsiä tuudittain,<br> + jo tervehtivän sitä kuulen<br> + ma lintujen raukeain.<br> + <br> + Oi tuuli, jok’ ennen yötä<br> + käyt metsiä siunaten,<br> + tuo vuotehelleni myötä<br> + yks onnen hiukkanen,<br> + <br> + sa illan kohinan ääni,<br> + tee mulle armotyö ja<br> + laula unehen pääni,<br> + joss’ on jo valmis yö.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + LAULUJA RANNALTA<br> + <br> + <br> + 1<br> + <br> + Jopa aurinko maata turtaa<br> + hyvin hellitti poutasäin.<br> + Tien roudan lävitse murtaa<br> + elo ikuinen päivää päin,<br> + <br> + moni vihreä pälvitilkku<br> + jo kentillä kuumottaa,<br> + ens rentukan keltapilkku<br> + puron vartehen puhkeaa.<br> + <br> + Jopa ulapan auki huhtoi<br> + suvituuli huoleton,<br> + jäät rannan kivihin<br> + ruhtoi ja nostatti aallokon;<br> + <br> + jäälauttoja hartehiltaan<br> + ne paiskovat vaahtopäät,<br> + ja sihisten sulavat iltaan<br> + ne mennehen talven jäät.<br> + <br> + <br> + 2<br> + <br> + Se kantele soitettavaksi,<br> + kuin muutkin, tehtihin kai,<br> + kupu vuoltiin kaikuvaksi,<br> + ja se heleät kielet sai.<br> + Mut minne, minne se joutuikaan,<br> + kun soitettu ei sitä milloinkaan?<br> + <br> + Jäi unhoon se laatijaltaan,<br> + kai unohtui muiltakin,<br> + jäi loukkohon se, tomun valtaan,<br> + puri ruoste sen kielihin.<br> + Niin kantele odotti loukossaan,<br> + mut soitettu ei sitä milloinkaan.<br> + <br> + Ja kuka sen kerran keksi<br> + jo kielin katkennein,<br> + toi vanhoille ihmeheksi,<br> + leluks lapsille yksintein;<br> + piti lapset sen leikkilaivanaan.<br> + Mut soittaneet eivät sitä milloinkaan.<br> + <br> + Kun vihdoin se leikkipaatti<br> + sai tuohesta purjehen,<br> + ens tuulen puhuri saatti<br> + yli ulapan kiehuvan sen.<br> + Lens kauvas se, kuohut keulassaan,<br> + mut soitettu ei sitä silloinkaan.<br> + <br> + Pois autiorannalle heitti<br> + sen kuohut jonnekkin<br> + ja helein hiekoin peitti<br> + sen pienen ruumihin.<br> + Niin löytänyt oli se rauhan maan,<br> + Mut soitettu ei sitä milloinkaan.<br> + <br> + <br> + 3<br> + <br> + Lähdössään oli merimies.<br> + <br> + — Minne matkasi lienee?<br> + <br> + — Kukapa sen niin varmaan ties<br> + minne tuulet vienee.<br> + <br> + — Tuultenko vietävä oot sinä vain?<br> + <br> + — Tuulta on paljo mun matkassaan.<br> + <br> + — Olkoon. Mut missä sun aatteesi ovat,<br> + miehentahtos, ja määräsi kovat?<br> + Ilman niit’ olet irtolainen,<br> + aalloilla keinuva korkki vainen.<br> + <br> + — Merelle, merelle pauhaavalle<br> + saattaa sortua mies.<br> + saattaa painua aallon alle<br> + tai säilyä voi, kenties.<br> + Vaikka en päätyisi milloinkaan<br> + minkäänlaisehen valkamaan,<br> + niin vaaran vierellä voitto lie,<br> + taistossa elämän tie.<br> + <br> + <br> + 4<br> + <br> + Ma rannan aaltoja lukea koin,<br> + ja niit’ oli monta, monta.<br> + Vain keinua niitten keralla voin,<br> + mut lukea — mahdotonta.<br> + <br> + Ei sellaista tekstiä lukea voi<br> + sen painetun kirjan lailla;<br> + ken aaltojen kirjan suuren loi,<br> + lukutaitoa hänkin oli vailla,<br> + <br> + hän tunsi vain ihanan hurmion<br> + ja elämänriemun täyden,<br> + ikiunten syliin mi vievä on<br> + kuin aallonkeinussa käyden.<br> + <br> + Mit’ ei voi viisaus kirjoineen,<br> + sen voi tuo läikky laineen,<br> + joka sielun, aineesta syntyneen,<br> + taas laulaa lepohon aineen.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + AURINKOLAULU<br> + <br> + <br> + Sykkää, sykkää vielä jotain tuolla,<br> + rinnassa sykkää, viel’ en tahdo kuolla.<br> + <br> + Viel’ on mieli alttiimpi päivälle kuin yölle<br> + viel’ on altis turhalle, tukalalle työlle,<br> + <br> + joll’ on tahto löytää viisaus ja hyvyys,<br> + elämän murheesta riemun syvyys.<br> + <br> + — Aurinko armas, paista vielä hetki,<br> + valaise mun elämäni autio retki.<br> + <br> + tee väkirynnäkkö sydäntäni vastaan,<br> + anasta se asunnokses sun ainoastaan,<br> + <br> + jotta se surussakin kasvaa voisi,<br> + yöhön astuessaan kypsempi oisi.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + ERÄMAASSA<br> + <br> + <br> + Kuin levotonna harhaellut oonkaan<br> + tään pitkän päivän pitkin erämaita!<br> + Ma, jättäin asumukset viimeisetki<br> + ja kiertäin salo töllein peltotilkut,<br> + oon kapuellut poikki kumpujen<br> + ja kuunnellut kuin hartellilla niitten<br> + soi virsi huojuvaisten petäjäin.<br> + Ma eksyttäväin karjapolkuin pohjaa<br> + oon tapaellut soitten reunamilta.<br> + Ja vaatteet pääni päälle vyöttäen<br> + oon uinut poikki järven, jossa<br> + ol’ verenkarvainen ja tumma vesi,<br> + ja silloin nauroin, konsa jäseneni<br> + veen alta paistoi niinkuin kupari,<br> + kuin kupari, niin kiinteänä paistoi<br> + <br> + jokainut jäsen, mutta notkeana<br> + ja varmoin viilloin vettä puhkoen.<br> + Mik’ onkaan riemu, hurmio ja riemu,<br> + kun tahto käskee, ruumis tottelee,<br> + tuo ruumis, heikko, mutta sitkeä.<br> + <br> + Niin metsän uumenista viihdytystä<br> + löys mieli ärtynyt, löys ruumis voimaa.<br> + Pois haihtui uupumus ja katkeruus.<br> + Mut pitkin taivaan haaleata pintaa<br> + on harmajissaan pilvet kiitäneet.<br> + Ma tuskin huomasin kuin sulloutuivat<br> + ne tiukkaan taivahalle tuuliselle<br> + — ja niin on sade yllättänyt mun.<br> + Nyt hämy tihenee, ja ilta tummuu,<br> + jo huokaa raskahasti metsä laaja,<br> + kun lähestyvän sateen ensi kuurot<br> + lyö pauhuin puitten oksiin, kallioihin.<br> + <br> + Yö saapuu. Yksin metsämaille<br> + jäin alle sateen, alle myrskyn ruoskan,<br> + ja rintaan pyrkii ahdistava hätä<br> + kuin lapsen, pimeähän hyljätyn.<br> + Mut lähtisinkö ihmisasunnoita<br> + taas etsimään — ja suojaa pyytämään?<br> + Ei, heit’ en kaipaa, enpä kaipaa ketään.<br> + Ma tahdon olla yksin. Terveheksi<br> + ma tahdon tulla metsän synkkyydessä<br> + ja tuulen alla, sateen ruoskiessa.<br> + Näin saakoon taasen pitkäst’ aikaa olla<br> + mun suojanani villi metsä vain,<br> + se hulluin luonnonvoimain vihaa vastaan<br> + ja elämää ja ihmisiä vastaan<br> + mua suojelkoon kuin jotain petoa,<br> + kuin sutta, joka haavoitetuin rinnoin<br> + sen viidakoista suojaa vaatii<br> + ja suojan ottaa.<br> + <br> + Tuon jyrkän vuorenseinän kupehelta<br> + ja selkä vasten kovaa kalliota<br> + saan kyllin suojaa, kyllin armoa<br> + — saan minkä saan, mut pyytämättä saan.<br> + <br> + Yö tummukoon. Ja villiin erämaahan<br> + nyt sammionsa sade kaatakoon.<br> + Sen raskas ääni — pisaroitten pauhu,<br> + kun metsän uumeniin ne uppoavat<br> + — puunlatvuksissa tuulen vihellys —<br> + se olkoon tuutulaulu turvallinen,<br> + se olkoon seinä, jonka takaa<br> + ma kirkkain mielin saatan siunata:<br> + hyv’yötä maa ja maailma.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + TYYTYMYS<br> + <br> + <br> + Mik’ onkaan päivän ihanuus<br> + yli kaiken maailman!<br> + Jok’ aamu syttyy ihme uus<br> + ja sammuu iltahan.<br> + <br> + Ei mielialojen vaihtelut,<br> + ei raskas menneisyys<br> + sitä heittele, ken auennut<br> + ja altis olla pyys.<br> + <br> + Mitä uskoa tunnustaa ma voin,<br> + se ei kuulu kellekkään.<br> + jos hartauden hetken toin<br> + vain arjen vilinään.<br> + <br> + Ja ma tuon sen, niinkuin uupunut,<br> + joka työstä huoahtaa<br> + ja katsoo kuinka muuttunut<br> + on ihanaksi maa.<br> + <br> + Mitävarten tänne synnyttäis<br> + jos kirous vain ois<br> + se, mikä saaliiksemme jäis<br> + kun kerran käymme pois?<br> + <br> + Miks emme etsis iloa,<br> + jos löytää voimme sen?<br> + Miks oisi meille maailma<br> + vain laakso murehen?<br> + <br> + Jok’ aamu syttyy ihme uus<br> + ja sammuu iltahan.<br> + Mik’ onkaan elon ihanuus<br> + yli kaiken maailman!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + II<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + VELJEILYÄ<br> + <br> + <br> + Minä himojeni kanssa veljeilin<br> + ja ne olivat veikkoja veikkoin.<br> + Ei niill’ ollut haamua helvetin,<br> + ei häntää, ei sorkkia peikkoin.<br> + <br> + Tosin olivat ne joukkoa riivattua<br> + ja tahtia vailla ja tapaa,<br> + mut olalle reilusti löivät ne mua<br> + ja niill’ oli katse vapaa.<br> + <br> + Jos silloin tällöin ne hommihin vei,<br> + joist’ ei sovi puhua julki,<br> + niin huoleta ei, ja kaduta ei,<br> + jos niitäkin teitä kulki.<br> + <br> + Ja jos vielä mua joskus kuivattais<br> + lain puustavin alla olo,<br> + yhä heisiäpä seuran vapahan sais,<br> + joss’ ei lie olla nolo;<br> + <br> + ne saattavat ohjata oikeampaan<br> + kuin kirjat ja järjen ääni<br> + ja ne oppivat alati matkallaan,<br> + sillä niill’ on avara lääni.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + MITÄVARTEN HEITÄ —<br> + <br> + <br> + Mitävarten heitä mä pilkkaisin,<br> + jotka on mua huonompia,<br> + mitävarten toisille hurraisin,<br> + jotka on mua parempia.<br> + <br> + Ei ole ykskään nokkaansa saanut<br> + muille kuin ittellensä.<br> + Viisaan onni on viisautensa<br> + ja tyhmän onni tyhmyytensä.<br> + <br> + Hyvä on tyytyä muihin, ja itte<br> + jyrsiä kannikkaansa,<br> + juoda jos on juotavaa,<br> + laulaa milloin laulattaa,<br> + ja viljellä laiha maansa.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + PIKKARAINEN LAULU<br> + <br> + <br> + Yhtä vähän kuin ma olen<br> + käskettävä kenenkään,<br> + yhtä vähän itse polen<br> + ihmislasta yhtäkään.<br> + <br> + Jos lie keissä kelvollista<br> + itsekseni iloitsen.<br> + mik’ ei siedä katsomista,<br> + näkemättä jättänen.<br> + <br> + Nurkumatta väistän heitä,<br> + jotk’ on itsetärkeät,<br> + jopa kartan valtateitä,<br> + jotta välttyis rähinät.<br> + <br> + Mut ken vaikka varpahille<br> + astuu mua tahallaan,<br> + nyrkistäni annan sille,<br> + jotta oppii muistamaan:<br> + <br> + yhtä vähän kuin ma polen<br> + ihmislasta yhtäkään,<br> + yhtä vähän itse olen<br> + poljettava kenenkään.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + LUMIPYRYSSÄ<br> + <br> + <br> + Kai saattelin tyttölasta<br> + ma äsken kotiaan,<br> + kai silmästä kiehtovasta<br> + sain kutsun uskaltamaan,<br> + <br> + mut vaitipa annoin kättä,<br> + »hyvän yön» tylyn toivotin,<br> + edes hetkeä viivähtämättä<br> + pyryilmaan painausin.<br> + <br> + Kai kyllä sen tunsin: kaksi<br> + olin silmää pettänyt.<br> + Mut mieleni vapahaksi<br> + todentotta ma tunsin nyt.<br> + <br> + Mitä kuuluu mulle naiset<br> + nuo hiiren-lemmekkäät<br> + ja kuutamonkatsojaiset<br> + ja viisahat pikku-päät.<br> + <br> + Mut annas, kun kohdanneisin<br> + rutihullun tyttösen,<br> + käsin kantaen sen veisin<br> + pois hullujen onnehen.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + JULKISUUDEN KOIRALLE<br> + <br> + <br> + Miks vapiset omissa housuissas<br> + sa koira, sa miesi löyhä?<br> + Jos kerjäät edessä kuulijas,<br> + oot totisesti köyhä.<br> + <br> + Hyvin tajunnet liukkaalla järjelläs<br> + tään päivän tunnusmerkin,<br> + ja tunnonherkässä hännässäs<br> + on sielu herkistä herkin.<br> + <br> + Mut häntä jos koiran kunnia lie,<br> + älä laske noin sitä lakoon,<br> + älä hiidessä kunniaasi vie<br> + noin häveten koipies rakoon.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + REALIPOLITIKKO<br> + <br> + <br> + Miss’ eilistotuus olleekaan,<br> + se orhi vaahtokuono,<br> + se, jolla ratsain kunniaan<br> + mies päästä saattoi huono.<br> + Se tänään rankkurille annettiin<br> + ja kulkukoiran viereen kuopattiin.<br> + <br> + Uus totuus nyt jo keksittiin,<br> + ja uljas kyll’ on tääkin;<br> + se paperist’ on tehty niin<br> + ett’ paperia on pääkin.<br> + Ehkei se kelpais rankkurillekkaan,<br> + ma siitä silti parhaan ratsun saan.<br> + <br> + Voin paperisen orhin sen<br> + ma sanoin kyllä ostaa,<br> + ja, hieman vielä paikaten,<br> + vaikk’ alttarille nostaa.<br> + Tään päivän sill’ on oiva ratsastaa.<br> + Kai huomiseksi jonkun uuden saa.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + VAPPUMONOLOGI<br> + <br> + <br> + Valkolakki, valkeat hansikkaas<br> + — väärä lippuko mastossa taas?<br> + On. Nyt mennään joukkoon<br> + yhden-päivän-houkkoon.<br> + <br> + Susi, ole nahkassa lampaitten,<br> + kaapparilaiva, ole valkoinen,<br> + säikehes, villi veri.<br> + ruususolmulle keri.<br> + <br> + Vappumielellä aurinkoon!<br> + Silmä tyynenä katsokoon<br> + menoa, melua joukkoin<br> + yhden-päivän-houkkoin.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + PIENEN TYTÖN VÄRSYKIRJAAN<br> + <br> + <br> + Jokaisella kiltillä tytöllä<br> + on oma pikkuenkeli,<br> + valkoiset siivet seljässä,<br> + joilla se taivaasta lenteli.<br> + <br> + Pilven syrjällä istuen<br> + katselee hyvä Jumala,<br> + halliten joukkoa enkelten,<br> + käskien niitten totella.<br> + <br> + Jokaisen kiltin tytön luo<br> + oma enkeli lentelee,<br> + hyviä unia hänelle tuo,<br> + yöllä ja päivällä suojelee.<br> + <br> + Kun olet ahkera koulussa,<br> + syöt kiltisti kaurapuuroa,<br> + isää ja äitiä tottelet,<br> + niin enkelit ovat iloiset.<br> + <br> + mutta jos paha oot, juonikas,<br> + etkä syö sitä puuroas,<br> + silloin on enkelit suruissaan<br> + ja Jumala itkee taivaassaan.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + ÄITI, ANNA ANTEHEKSI —<br> + <br> + <br> + Äiti, anna anteheksi<br> + kolttoseni kirjavat,<br> + jotka saivat suruiseksi<br> + sydämesi sopukat.<br> + <br> + Jumalilta, ihmisiltä<br> + anteheksi pyydä en,<br> + pyydänpähän yksin siltä,<br> + jonk’ oon eessä syyllinen<br> + <br> + siks’ ett’ annoit, tiettävästi,<br> + kaiken anteeks eeltäpäin<br> + — siit’ on pitkä jälkirästi<br> + jäänyt aneltavaks näin.<br> + <br> + Vastaisetkin anteheksi<br> + anoen nyt antaos.<br> + Eihän tiedä mitä keksi<br> + vielä poikahulttios,<br> + <br> + kun ne vielä veret soivat,<br> + sydän levotonna lyö,<br> + kun on vielä nyrkit oivat,<br> + sappi sisuksia syö.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + ENSKERRAT KUN AURINKO NOUSI —<br> + <br> + <br> + Enskerrat kun aurinko nousi<br> + mun kehtoni piirihin,<br> + en tiennyt mitä päivät toisi,<br> + mut huusin kuitenkin.<br> + Ja päivät ne ajavat toisiaan.<br> + Mitä on ne tuonehet tullessaan?<br> + <br> + Kai tuhansin kierroin juoksi<br> + jo ylitseni auringon tie,<br> + toden ankaran tuoden luoksi,<br> + mut enään ei huudettu lie.<br> + Niin päivät on ajaneet toisiaan.<br> + Ne tuskalla kyntivät uhriaan.<br> + <br> + Sen käsittelyn mä kestin,<br> + joskohta läähätin.<br> + Ma huutoni uhalla estin<br> + ja leikit luikkasin.<br> + Yhä päivät ajavat toisiaan<br> + syvin viilloin leikkeen uhriaan.<br> + <br> + Niin kyllähän aura vaivan<br> + teki jälkeä kuohkeaa,<br> + mut en ole tunnoton aivan,<br> + olen ihminen, enkä maa.<br> + On hermovoimani uupuneet.<br> + Kuka kylvää ne kynnetyt tantereet?<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KOKEMUS JA KAIPUU<br> + <br> + <br> + Jos ei päivää korkeaa<br> + koskaan aukeaisi,<br> + ei tuo silti musertaa<br> + kaipausta saisi.<br> + <br> + Vaikka ijät asuisin<br> + maalla harmajalla<br> + vielä harmajammankin<br> + itkupilven alla,<br> + <br> + vaikka korppi raakkuen<br> + toivoilleni kukkuis<br> + kun ne soille murehen<br> + umpipäihin hukkuis<br> + <br> + — huono oisin, kaipaus<br> + jos sentähden vaipuu.<br> + Enemmän kuin kokemus,<br> + enemmän on kaipuu.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + III<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + TALVIAURINKOA<br> + <br> + <br> + Anna sun äänesi kirkkahan<br> + auringon keralla soida,<br> + ylitse hangen ankaran<br> + säihkyen kipunoida.<br> + <br> + Sun on auringon armaus<br> + kevättä kirkkahampi,<br> + mun on hanki ja turtumus<br> + talvea raskahampi.<br> + <br> + Lumensa kohtalo satanut on<br> + äkäisen rintani ylle<br> + karkelokentäksi auringon<br> + tytölle siivitetylle.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KEVÄTLAULU<br> + <br> + <br> + Sa katso, kukkahan puhkeaa<br> + taas vanha, väsynyt maa.<br> + <br> + Näet kaiketi lailla Ofelian<br> + hänen yrttejä meille ojentavan;<br> + <br> + kukan sulle, kukan mulle hän antanee,<br> + ja nyökkää, ja raskaasti hymyilee.<br> + <br> + Ota vastaan se lahja, minkäs sait,<br> + se on alttiilla mielellä annettu kait.<br> + <br> + Ota vastaan, ota hajamielisnä, vait,<br> + kuin antajakin on tuo, jolta sen sait.<br> + <br> + Sa katso, kuin kaikkeen jo väsynyt ois,<br> + hän kukkaset käsistään karisti pois.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + TULENLIEKILLÄ LEIKIMME —<br> + <br> + <br> + Tulenliekillä leikimme. Nyt sen nään,<br> + vaikk’ aavistaneet sitä emme.<br> + Kuin ennen, me emmehän lienekkään<br> + nyt herroja sydäntemme.<br> + <br> + En eilen peljätä tietänyt<br> + tällaista tapausta,<br> + mut’ onpa niinkuin tuntisin nyt<br> + tuhon saapuvan huimausta.<br> + <br> + Ikä meidän jos ei lie lapsosten<br> + ikä lemmen ja lemmenvalain,<br> + sitä varmempi lie vesi hiljainen<br> + kai liikkua suurten kalain.<br> + <br> + Myös kyllin suorat luontomme lie<br> + ja veremme kyllin kuumat,<br> + ne kun yhteisvoimin meitä vie,<br> + ei auttane järjen tuumat.<br> + <br> + No, tulkoon tuho, jos tuleva on,<br> + ihan aavistamatt’ ei se tulle.<br> + Mut laulun tään panen piilohon.<br> + Sitä en edes näytä sulle.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SERENAADI<br> + <br> + <br> + Siitä asti kun sinut näin,<br> + sekasorto surkea on mielessäin.<br> + Intohimot keitti<br> + liemen tulisen,<br> + hyvät, pahat sekaisin ne patahansa heitti,<br> + loikkien piirissä ympärillä sen.<br> + <br> + Poissa oli voima mun tahdostain.<br> + Houkka, sitä balettia katselin vain.<br> + Valmihiksi soppa<br> + joutui niin.<br> + hoilaten se kitahani kaadettiin<br> + ihan joka noppa.<br> + <br> + Siitäpä juovuin kerrassaan.<br> + Himot ovat vartijatta valloillaan.<br> + Näin ne miehen raastaa<br> + valittunsa luo.<br> + Pakenetko? Kuuletko? — lempeästi haastaa<br> + paholaiset nuo.<br> + <br> + Tahtovat ne kylpeä silmissäs,<br> + himoitsevat sointua äänestäs,<br> + varrellesi köyrtyin<br> + hiipivät ne luo.<br> + ylpeät, ne kesyinä sun etehesi nöyrtyin<br> + huultes mehun juo.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SANATTOMASTI<br> + <br> + <br> + Kuin sydämeni riemastui<br> + sun, kallis, nähdessäin;<br> + ja sanat kaikki unohtui<br> + mun mielestäin!<br> + <br> + Vain tunnevirta lämpöinen<br> + mun rinnastani nous.<br> + ja lainehilla virran sen<br> + mun sydämeni sous.<br> + <br> + Jos arkaellen airot käy,<br> + niin kuplii virran vuo,<br> + ja hiljallensa matka käy<br> + sun hengitykses luo.<br> + <br> + Ei sanaa kuulu. Kuuluvat<br> + vain lyönnit sydänten.<br> + — Sa venheeseeni astahdat<br> + Niin luottaen.<br> + <br> + On kallis lasti matkassani,<br> + sun luottamukses on.<br> + Ma liian suuren lahjan sain.<br> + Oon siihen arvoton.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + NOKIKANTO<br> + <br> + <br> + Olin pitkänä kantona tielläs sun,<br> + ja siihenpä kompastuit.<br> + Miks et mua lyönyt, vaikka mun,<br> + mun vuokseni haavoituit.<br> + <br> + Tulit kukkia poimien, laulellen<br> + suvi-illalla riutuvalla;<br> + hymys katse vanhojen honkien,<br> + maa värjyi askeles alla.<br> + <br> + Pirunpahka, ma vaanin askeltas,<br> + nokikanto, kamppasin sun<br> + — kukat kaikki sun kirpoi sormistas,<br> + sinä puhkesit itkuhun.<br> + <br> + Menit pois, sun kukkasi jäivät vain<br> + ja sun kyynelhelmesi jäivät.<br> + Nokikanto, kukkia paljon sain,<br> + mut synkkeni suveni päivät;<br> + <br> + veti verhon aurinko silmilleen,<br> + puut syyttäen päitään puistaa,<br> + kukat kenttien itkevät itsekseen<br> + — ne kaikki sun käyntisi muistaa.<br> + <br> + Olin pitkänä kantona tielläs sun,<br> + ja siihenpä kompastuit.<br> + Miks et mua lyönyt, vaikka mun,<br> + mun syystäni haavoituit.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KUN KIRJOITIN KIRJEEN<br> + <br> + <br> + Häpeän sun edessäs,<br> + armahain.<br> + Kun luonnollisin avomielin<br> + haastat lemmestäs,<br> + ryhdyn kirjeen tekoon myös,<br> + filosofeeraan kuin houkka<br> + ikäloppu kirjatoukka,<br> + homehtunut, syömä koin.<br> + <br> + Ei! Se katkerasti väärin<br> + molemmille meille on.<br> + Miksi sydämeni käärin<br> + jaaritusten verkkohon,<br> + kun on minullakin rinta<br> + täynnä runsahinta<br> + uutta elämää.<br> + <br> + Armas, ajattele emme<br> + miksi, mistä rannoillemme<br> + seilas lemmen lippulaiva tää.<br> + Astukaamme laivaan,<br> + nauttikaamme lahjat taivaan,<br> + joita meille tarjotaan,<br> + joita oomme olleet vailla.<br> + Riemuitkaamme lasten lailla,<br> + joill’ on autuus omanaan.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + EN TIEDÄ —<br> + <br> + <br> + En tiedä, jos mainehikkaat<br> + lie onnen toukomaat<br> + kuin kerskuvat raharikkaat<br> + ja arvovaltiaat,<br> + <br> + mut mun on onneni ainut<br> + sun lempesi luona vain<br> + kun rintaani vasten painut,<br> + minut omakses tunnustain,<br> + <br> + ja rikkauteni kallein<br> + on laulu, jonka luon<br> + ja omalle armahallein<br> + nyt huomenlahjaksi tuon.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + NÄKY<br> + <br> + <br> + Kuin tauti jäytää kaipaus<br> + sun luokses, ainokainen,<br> + ja mielessä on ahdistus<br> + niin verta kiehtovainen.<br> + Se on aikamiehen kaipaus,<br> + kun ympärill’ on autius;<br> + ma kaipaan luokses silloin<br> + niin yksinäisin illoin.<br> + <br> + Näen kaukaa pienen huonehen<br> + ja siellä kahvipöydän.<br> + Siell’ naisen mustakulmaisen<br> + ma sylistäni löydän.<br> + Jo pianon ääreen nainen käy.<br> + Ei silmän säihke mulle näy,<br> + mut kuuluu täysi ääni,<br> + joka rauhottaa mun pääni.<br> + <br> + Kyll’ kuuluu äänin kantavin<br> + jos joitain aarioita,<br> + ne pauhaa tuskaa Carmenin<br> + ja Simson-Deliloita,<br> + mut oudosti ne viihdyttää,<br> + ne autiuden lievittää<br> + kuin moiset jalopeurat<br> + nyt ois mun sydänseurat.<br> + <br> + Kuin aavat hiekat Saharan<br> + mun silmihini siirtyy<br> + ja hahmot kahden leijonan<br> + päin taivaanrantaa piirtyy;<br> + jos näännyttävä helle on<br> + ehk’ yllä hiekan aution,<br> + niin kahta jalopeuraa<br> + mun katseheni seuraa:<br> + <br> + Ne pystypäisnä kulkevat<br> + halk’ aavan hietapellon<br> + ja silmät mustanhohtavat ne<br> + leijonattarell’ on.<br> + Sill’ onhan kasvot ihmisen<br> + kai mulle melko läheisen!<br> + Noin hänkin mua seuraa.<br> + Voi kahta jalopeuraa.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + JOS ONNEA EI —<br> + <br> + <br> + Jos onnea ei mulla itselläin,<br> + sun onnessas ma soisin lepääväin,<br> + sun sielussasi riemun-kirkkahassa,<br> + jok’ on mun hoivassani kasvamassa.<br> + <br> + Sun onnes hellin käsin kasvatin<br> + ja myrskyiltä sen vaivoin suojasin.<br> + Nyt täysin auennut oot lemmessäsi.<br> + Kuin vahtisolttu valvon vierelläsi.<br> + <br> + Ma soisin lepääväni onnessas,<br> + tulikukka, nukahtaisin kuvussas.<br> + Ei, ei! Vain vaalia voin kukintaasi.<br> + — Puutarhur himokas, sa turvaa kukkamaasi!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + PARAKRAAFI<br> + <br> + <br> + Aran haavees aavistanhan sen<br> + ja ma myönnyn: käyköön niin.<br> + Minä hommaan jostain sormuksen<br> + ja me mennään naimisiin.<br> + <br> + Me ostamme osakehuoneuston<br> + — ne on halpoja nykyisin.<br> + Näet: etelän puoleen akkuna on,<br> + näet pienen alkoovin.<br> + <br> + Ei hätiä mitiä, kunhan vain<br> + minut kyyhkyks kesytät,<br> + me arkeen auomme sunnuntain,<br> + joss’ on ilot hempeät.<br> + <br> + Runovärsyjä pannussa paistellaan<br> + ja kahviks keitetään<br> + ja me laakerinlehtiä paiskataan<br> + joka rokkaan kitkerään.<br> + <br> + Ja minä olen Eerikka-kuningas,<br> + sinä Kaarinani mun,<br> + minä halailen sun polvias<br> + ja sylihis unohdun.<br> + <br> + Oi kotinen kananen kultainen<br> + kuin tahdot, käyköön niin.<br> + Hoi! pappi mustatakkinen!<br> + Me mennään naimisiin.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SATIMESSA<br> + <br> + <br> + Joutui viisaskin vipuhun,<br> + kettu riivattu ritahan,<br> + hukka hautahan humahti,<br> + karhu kaatui keihä’äsen.<br> + Minkä vierähti vipuhun<br> + senpä silmihin syvihin,<br> + taas min tarttuihe ritahan<br> + senp’ on huulihin hyvihin,<br> + minkä hautahan humahti<br> + senpä muihin muotoisihin,<br> + keihääseen min kellistyihe<br> + lysmyi lemmen leikkilöihin,<br> + <br> + Varjele vakainen luoja,<br> + auta armias jumala ettei<br> + pää perin palaisi,<br> + kaula varsin katkeasi<br> + näissä pauloissa pahoissa,<br> + omin uhmin ottamissa.<br> + Anna usko aivuihini,<br> + rikas riemu rintahani,<br> + että vivussa viserrän,<br> + ritasessa riuskuttelen,<br> + hukka, hauassa huhuan,<br> + karhu, keikun keihä’ässä<br> + niinkuin oiva ois oloni,<br> + hunajainen muu huvini,<br> + vaikka istuisin ijäksi<br> + naisen vierehen verevän,<br> + soma rengas sormessani,<br> + kätten kahle kaulallani.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + MIT’ IKÄÄN ONNI —<br> + <br> + <br> + Mit’ ikään onni tarjoiskin<br> + se on nautittava varoen.<br> + Sun sylihisi valmistin<br> + ma itselleni vuotehen.<br> + <br> + Oot turhaan, kallis, peljännyt.<br> + Jos vuoteen kerran itse tein,<br> + yöks yhdeks sit’ en pyydellyt.<br> + Tein haudan hyvän itsellein.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + ELÄMÄN KESKIPÄIVÄ<br> + <br> + <br> + Elämän keskipäivä,<br> + sinä lähestyt totisin kasvoin,<br> + mutta silmäsi ovat kuin armaani silmät,<br> + tummat ja syvät.<br> + <br> + Elämän keskipäivä,<br> + tulen eteesi hiljaisena miehenä,<br> + köyhänä ja laihtuneena,<br> + uskaliaana yhäti,<br> + mutta vailla uhmamieltä.<br> + <br> + Elämän keskipäivä,<br> + en pelkää tuloasi,<br> + mutta sieluni, vapauteen tottunut,<br> + oikkujen hurmaan tottunut,<br> + vapisee kasvojesi vakavuutta.<br> + <br> + Elämän keskipäivä,<br> + ota minut vahvuutesi piiriin,<br> + kypsytä minuun miehuutta<br> + onnen ja onnettomuuden hetkille,<br> + kypsytä miehuutta uskomaan,<br> + miehuutta rakastamaan.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + IV<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KANTAATTI<br> + <br> + <br> + <br> + I. INFERNON POIKA<br> + <br> + <br> + Ne tahtovat käydä maailmaan,<br> + ne jo haastavat kapinasta,<br> + ja tuskin heidät hillityks saan<br> + läpi porttien painaumasta.<br> + Hyvä on — en pidätä heitä,<br> + — ma en ole vanginvahti —<br> + nyt käyköön Helvetin mahti<br> + sekin vapauden teitä.<br> + <br> + Tämä hullua järjestelmää on<br> + näin maailma kahtia panna:<br> + puol’ toinen, mi käy alla auringon,<br> + elon vettä ei toiselle anna.<br> + He tuolla, he kirjainta seuraa ja sanaa,<br> + oman parhaansa tänne he manaa,<br> + jos kiellettyyn se johti<br> + tai kirosi taivasta kohti.<br> + <br> + Ylipäätään suoraa väkeä<br> + he siimana tänne valaa.<br> + Ei ihme, jos mieli äkeä<br> + Infernossa voittaa alaa,<br> + jos tuomitut oikeuttansa kysyy,<br> + moni kostoa hautoo povi.<br> + Se on selvä, ja selvänä pysyy;<br> + nyt auetkohon ovi.<br> + <br> + Te siellä, te asujat valkeuden,<br> + pian näätte nyt vierellänne<br> + epätoivonne, kieltonne, kaiken sen,<br> + jonka kätkitte itseltänne.<br> + Valon heimo, sa pelkosi heitä,<br> + oman itsesi meissä tapaat,<br> + sa tartu käsihin meitä,<br> + ole vapaa kuin me oomme vapaat.<br> + <br> + <br> + <br> + II. INFERNON MARSSI<br> + <br> + <br> + Infernon hetki on täyttynyt,<br> + sen portit on auki lyöty nyt,<br> + ulos joukot rynnäkkövalmiit käyvät,<br> + sinitaivahan alle järjestäyvät.<br> + Alust’ aikain paossa piillehet,<br> + he nyt ovat esille tullehet,<br> + he vannoivat loppua maailmalle<br> + ja he polkevat nyt sen jalkainsa alle.<br> + <br> + Pois tieltä. Turha on vastustaa.<br> + Hei, kaukana tuolla jo ratsastaa<br> + Infernon poika nuorin,<br> + hän, iskussa sukkelin, suorin,<br> + hän, loistava, syntynyt hävittäjäks,<br> + Infernon edelläkävijäks,<br> + hänen eessään ei suorana seistä<br> + voi ykskään teistä ei meistä.<br> + <br> + Hän tullut on teitä kurittamaan,<br> + on vapaus hänellä ratsunaan,<br> + on ohjina oikeus silkka<br> + ja ruoskana kirkas pilkka.<br> + Hänen katseensa heidät puhki syö,<br> + hänen ruoskansa kasvoihinne lyö,<br> + hän Uskonne joukot jakaa<br> + ja Toivon hän kiertää takaa.<br> + <br> + Hei katsokaa, hänen jäljissään<br> + käy mustia pilviä vyörymään,<br> + se on meidän, Helvetin uho,<br> + ja sen helmassa piilee tuho.<br> + Se on omaanne, katkua pistävää.<br> + Joko itkettää? Joko yskittää?<br> + Oman tuskanne saitteko maistaa,<br> + epätoivonne katkua haistaa?<br> + <br> + On turhaa maan sekä Taivaan työ,<br> + nyt on voittava kipu ja kauhun yö,<br> + ja sen turvissa Inferno niittää<br> + ja laihoa riittää, riittää.<br> + Hei, kuulkaa huutoa enkelten,<br> + kun usvassa lentävät valittaen<br> + ne, itkien kauhua allaan,<br> + ja yskien tukehtumallaan.<br> + <br> + <br> + <br> + III. ENKELTEN LAULU<br> + <br> + <br> + Lyötynä on hyvä.<br> + Hetki viivästyvä<br> + uhkaa viime voimat masentaa.<br> + Kaikk’ on rikki, jolla<br> + äsken vielä olla<br> + saattoi arvovaltaa oikeaa.<br> + <br> + Usko lyötiin lakoon,<br> + Toivo kärkäs pakoon<br> + pahan näköä jo säikähtäin.<br> + Järkkyy taivaan pielet,<br> + joukot rienakielet<br> + riehuu pyhätöitä hävittäin.<br> + <br> + Vielä koittakaamme.<br> + Avuks kutsukaamme<br> + ahdistettuin turva, Rakkaus.<br> + Rakkauden mahti,<br> + anna uusi tahti,<br> + uusi toivo, uusi uskallus.<br> + <br> + Kokoon kaikki hyvä;<br> + hetki viivästyvä<br> + saattaa kaiken, kaiken hajottaa.<br> + Rakkauden henki,<br> + auta taistellenki,<br> + auta joukkoamme hukkuvaa.<br> + <br> + <br> + <br> + IV. VOITTAJA<br> + <br> + <br> + Infernon nuorin poika, hän pääsi voittajaks<br> + ja käskyt rauhan, lempeyden jätti miehillensä.<br> + Hän tullehensa tiesi kuin kauhun kantajaks,<br> + ties oikeuden armotonta työtä tehnehensä,<br> + ties tuskan auran maata nyt syvään kyntäneen<br> + ja miekan tiesi lyöneen ja ruoskan sattuneen.<br> + On taivas lannistettu, maan käyty oikeus,<br> + nyt jatkakoot he itse — on heillä vapaus.<br> + <br> + Hän nousi kumpareelle, ja päänsä paljastain,<br> + loi katsehensa tyyntyneille taistotanterille.<br> + Siin’ on hän uljas nähdä, kuin aikain sammuvain<br> + ois kuolonvahti hän, ja alku tuleville.<br> + Infernon öitten muistot jos polttaa rinnassaan,<br> + niin hymynä ne hohtaa vain hänen huulillaan,<br> + ja viime säde päivän, pois kuolleen, hajonneen,<br> + vain uuden aamun hohteen luo hänen otsalleen.<br> + <br> + Niin näyttää voi, mut toisin hän itse aavistaa,<br> + kun hävityksen viestit hänen silmiänsä kohtaa.<br> + Inferno, kauvan vangittu, nyt verta janoaa,<br> + ja loimut murhapolttoin yhä vielä hohtaa.<br> + On kaikki siellä sekaisin, lyö veli veljeään,<br> + ja kuuluu hätähuudot, käy parku yhtenään.<br> + On turhaa järjen manaus ja lohdutuksen työ<br> + — ken siihen ryhtyy, kiroten ne maahan hänet lyö.<br> + <br> + Infernon poika, voittaja, hän, taiston kärkimies,<br> + hän rinnassansa tuntee tuskan aallon lyövän<br> + ja syyllisyyden hampaan kipeästi syövän.<br> + Hän kantaa tästä vastuun, sen hän selkeästi ties.<br> + Pois sotisopa päältä, pois kilvet, miekkavyöt,<br> + nyt alkaa päivät kuumimmat ja raskahimmat työt,<br> + nyt käyvä on hän joukkoon kuin veli veljen luoksi,<br> + on käyvä työhön nöyryyden hän — voittonsa vuoksi.<br> + <br> + <br> + <br> + V. PROFEETTA<br> + <br> + <br> + Turhaa, turhaa kaikki on,<br> + auttaa heit’ on mahdoton,<br> + tehoa ei tunto, järki;<br> + epäillen he kaiken särki.<br> + <br> + Sen he siis on oppineet!<br> + hulluuteensa hukkuneet,<br> + heistä’ ei kokonaista luoda.<br> + Karvas on se kalkki juoda.<br> + <br> + Mun on yksin kaikki syy.<br> + Kaikki, kaikki myrkyttyy,<br> + johon kosken käsilläni,<br> + toivoin hyvää tekeväni.<br> + <br> + Puutuin ehkä jotakin<br> + jok’ on kaikkein tärkein,<br> + jossa juuret ihmiselon<br> + viihtyy, tuntumatta pelon.<br> + <br> + Outo puutos, esiin<br> + astu teoin elävin,<br> + joudu, astu tilalleni,<br> + korjaa huono luomiseni.<br> + <br> + <br> + <br> + VI. RAKKAUS<br> + <br> + <br> + Ken mua kutsui?<br> + Ullakko saan?<br> + Kauvan jo varroin<br> + kutsua maan,<br> + vaikk’ olin syrjitty,<br> + toivoin salaa:<br> + kerran mun luokseni<br> + maailma palaa,<br> + muu kun on pettänyt, mua tarvitaan.<br> + <br> + Turhaan kolkutin<br> + päivin, öin,<br> + sydänten ovia<br> + turhaan löin.<br> + Nimeni he ottivat<br> + itsellensä,<br> + peittivät sillä<br> + tyhjyytensä<br> + solvaten nimeäni kylmin töin.<br> + <br> + Nytkö on tullut<br> + hetkeni mun?<br> + Ei, jos on kutsu<br> + taisteluun.<br> + Maa vain kutsuu<br> + vaivaansa omaan,<br> + enkelit taistoon<br> + toivottomaan.<br> + — Kutsuu Inferno! — On hetkeni mun.<br> + <br> + Muut avuks tahtovat<br> + itselleen,<br> + yks toki itsensä<br> + puutteeseen.<br> + Kutsuu Inferno,<br> + hänelt’ en kiellä,<br> + hän onhan ainoa<br> + nöyrällä miellä,<br> + ottaen syyn kaiken itselleen.<br> + <br> + Kutsut Inferno!<br> + Viestisi sain!<br> + Muille en kuulu,<br> + sulle vain.<br> + Uljas, ma oon sun<br> + palvelijasi,<br> + tahdon ma käydä<br> + rinnallasi<br> + lävitse kaikkien maailmain.<br> + <br> + <br> + <br> + VII. KUORO<br> + <br> + <br> + Alust’ aikain vierasta kaksi<br> + on toisensa löytänyt,<br> + he saapuvat vierahaksi<br> + joka ihmiselle nyt.<br> + Nyt itsemme kanssa meidät<br> + he voivat sovittaa.<br> + Ken vastaanottaa heidät,<br> + hän mielenrauhan saa.<br> + <br> + He syntyneet ovat meistä<br> + — siitä, jonka me kätkimme pois —<br> + ken itseään ei heistä<br> + nyt jälleen tuntea vois!<br> + He on parhainta itseämme<br> + ja he meitä vahvistaa,<br> + he meidän sydämissämme<br> + kodin pysyväisen saa.<br> + <br> + Ole kiitetty päivänkoitto,<br> + Ole kiitetty valkeus.<br> + Nyt vasta on saatu voitto,<br> + nyt vasta on vapaus.<br> + Tuli Taivas meidän luoksi,<br> + Inferno oli kerallaan.<br> + On syntynyt heidän vuoksi<br> + joka ihminen uudestaan.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + V<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + VANHA LAULU<br> + <br> + <br> + Pouta se narrasi nuoren nurmen<br> + ennenaikoja kukkimaan.<br> + Pouta meni piiloon pilven taakse.<br> + Halla tuli kukkia korjaamaan.<br> + <br> + Poika se narrasi neidon nuoren<br> + ennenaikoja kukkimaan.<br> + Poika meni piiloon maailman teille.<br> + Suru tuli neitoa korjaamaan.<br> + <br> + Nousi se nurmi hallan alta,<br> + uusiin kukkihin puhjeten.<br> + Neito ei toipunut surunsa alta.<br> + Kuihtuivat ruusut poskien.<br> + <br> + Kuka sen pienen lapsen heitti<br> + virran vierivän pyörteisiin?<br> + Kuka nyt kalterin takaa katsoo<br> + kentän kukkihin kultaisiin?<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + LEMMENLEHDET JA POHJATUULI<br> + <br> + <br> + Ja lemmenlehdet ja pohjatuuli<br> + ne toisens’ syksyllä kohtasit,<br> + kun kesän menneen jo mailta luuli,<br> + mut hohti metsien temppelit.<br> + <br> + Ol’ pihlajat punamekko päällä<br> + ja koivunlehvät jo kellastui.<br> + Kaks punalehteä siellä täällä<br> + pois oksistansa ne tempautui.<br> + <br> + Tuul’ niitä lennätti, sitte heitti<br> + ne metsän syrjähän sylikkäin.<br> + Pian talven tuisku ne sinne peitti,<br> + kaks lemmenlehteä, lähekkäin.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + JUOPON JUTTU<br> + <br> + <br> + — Miksi juot sinä villi poika<br> + <span style="margin-left: 7.0em;">viikkokausia yhtenään?</span><br> + — Siksi juon, kun et neitokulta<br> + <span style="margin-left: 7.0em;">ole mun luonani yhtenään.</span><br> + <br> + — Omasi olen jo, juopporenttu;<br> + <span style="margin-left: 7.0em;">miksi juot yhä yhtenään?</span><br> + — Siksi juon, kun sa muijakulta<br> + <span style="margin-left: 7.0em;">olet mun luonani yhtenään.</span><br> + <br> + — Nurmen all’ oon jo nukkumassa;<br> + <span style="margin-left: 7.0em;">miksi juot yhä yhtenään?</span><br> + — Haluan luoksesi nurmen alle,<br> + <span style="margin-left: 7.0em;">siksi juon yhä yhtenään.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + MATTI JA MAIJA<br> + <br> + <br> + Oli kerran Matti ja Maija,<br> + ja he rakasti toisiaan.<br> + Monet muutkin Matit ja Maijat<br> + kai rakastaa toisiaan,<br> + mut nämä oli Maija Koisti<br> + se konttorineitonen,<br> + ja Matti Savikurki,<br> + pienvirkailija tunnollinen.<br> + <br> + He sielujen sympatiiaa<br> + tosilemmessä tunsivat<br> + — jos ketkään, niin tottavieköön<br> + he toisiaan rakastivat,<br> + he päivin ja yönkin hetkin<br> + vain uneksit toisistaan,<br> + ja kun toisens he kohtasit illoin,<br> + he vaipuivat suudelmaan.<br> + <br> + He suutelit siihen asti<br> + että Maija pikkuisen sai,<br> + senjälkeen oli selvä juttu<br> + että Matti Maijan nai<br> + — kas kunnon poika oli Matti<br> + ja hän Maijaansa rakasti niin!<br> + Oi, terve, Maija ja Matti,<br> + ei kaikki rakasta niin!<br> + <br> + Pesän yhteisen laittoivat he<br> + ja olivat onnelliset.<br> + Ei surreet he huomista päivää<br> + kuin nykyiset ihmiset,<br> + vaan luottivat isähän taivaan,<br> + joka hänkin rakastaa<br> + ja kaarneen poikia ruokkii,<br> + kedon kukkaset vaatettaa.<br> + <br> + Mut pesähän Matin ja Maijan<br> + ei osunut anti muu,<br> + vain heilimöi anteliaasti<br> + se lemmen hedelmäpuu...<br> + Koki Matti pennejä koota,<br> + teki kahdenkin miehen työt,<br> + ja Maija säästi ja neuloi,<br> + kera Mattinsa valvoen yöt.<br> + <br> + Oi rakkauden voimaa<br> + kuin pienissä se väkevä on,<br> + kuin yhäti saattaa se kestää<br> + läpi puutteen ja ahdingon,<br> + ei säiky, jos kuinka köyhyys<br> + käy ovesta irvistämään,<br> + jos Matilta kolmatta kertaa<br> + jo takki käännetään.<br> + <br> + Mut ihmislapsi ei koskaan<br> + täystyytyväinen lie.<br> + Ja kerran Matinkin aatos<br> + hyvin oudoille teille vie.<br> + — Nyt Maija on sairas, ja lasta<br> + saa Matti lullata<br> + ja mustikkavellit keittää<br> + ja astiat tiskata,<br> + <br> + niin silloinpa Matin kulmat<br> + jo hiukan ryppyhyn käy<br> + ja aviojuhdan toimeen<br> + ei tyytyvän hän näy,<br> + vaan pienintä lullatessa<br> + kun hetkeksi istua saa,<br> + hän kyyneleisin silmin<br> + näin laulun laulahtaa:<br> + <br> + <span style="margin-left: 2.5em;">*</span><br> + <br> + Aa — aa — lullaa<br> + <br> + Miksipä, Matti, synnyinkään<br> + tänne ihmiseksi?<br> + miksi en kukkaiseksi tullut<br> + taikka lintuseksi?<br> + <br> + Aa — aa — lullaa<br> + <br> + Oisinpa pieni peipponen<br> + siipiniekka veikko,<br> + oma öisin herrani,<br> + vaikka kuinka heikko;<br> + <br> + Aa — aa — lullaa<br> + <br> + koivunoksaan laitteleisin<br> + sammalista pesäsen,<br> + jota tuulen sormet soutais<br> + koko pitkän kesäsen.<br> + <br> + Aa — aa — lullaa<br> + <br> + Tuuli se pieniä tuudittais,<br> + minä Maijalle lauleleisin,<br> + joskus kärpäsen, joskus toukan<br> + pienten suuhun veisin.<br> + <br> + Aa — aa — lullaa<br> + <br> + Ei olis huolta einehestä<br> + eikä vaattehista,<br> + ei veronkantajan käynnistä,<br> + ei ulosottajista.<br> + <br> + Aa — aa — lullaa<br> + <br> + Talvikaan ei peljättäis<br> + kun siiville nousisimme<br> + ja halki ilmain siintäväin<br> + luo kesän lentäisimme<br> + <br> + Aa — aa — lullaa<br> + <br> + Niilin rannan kaislikoille<br> + luokse kultakalojen<br> + luokse lemmen ikuisen<br> + ja lootoskukka-alojen.<br> + <br> + Aa — aa — lullaa<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + TUPPILAN JUSSI<br> + <br> + <br> + Oh leppeä lauvantainen ilta,<br> + puut puhkesi vihreään,<br> + kun Tuppilan Jussi tuli kaupungilta<br> + ja haasteli mielissään:<br> + <br> + »Nyt, muijani, nyt on lauvantai<br> + Ja Jussi litviikkinsä sai,<br> + mut ostoksia teki Jussi,<br> + ja nyt on tyhjä pussi.<br> + So-soo, ei huolita kiivastella,<br> + ei itselleni ole ostokset,<br> + vaan muijani tahdon kaunistella<br> + kuin tulipaanin kukkaiset.<br> + Hei katsoppas hattua, kenkiä koita,<br> + pitspöksyjä, liivejä valkeoita,<br> + ja katsele hepeniä muitakin,<br> + <br> + pue itsesi niihin kaikkihin.»<br> + Mutta Jussin muijassa siinä on muijaa;<br> + sepä kiljahtaa, sepä pystyyn tuijaa.<br> + Tämä vaimo pulskista tuomisista<br> + vain keksii touhua lapsellista,<br> + jopa keksii pilkkaa ja typeryyttä,<br> + kun vanha muija, näin, ilman syyttä,<br> + nyt tehtäis nauruksi naapurein.<br> + Ja muija se Jussin korvaan huusi<br> + etten minä oo joku joulukuusi,<br> + joka puetaan rimpsuin ja hetalein.<br> + <br> + Niin pauhaa muija, ja Jussi parkaa<br> + se meteli hämmästyttää.<br> + Ovipuolessa viitisen lasta arkaa<br> + pelon vallassa kohtausta kyttää.<br> + Mut vaimo on tullut jo tikahtumalleen,<br> + hän vaivoin kopeloi penkin alleen<br> + ja itkua tehden äijältä kysyy<br> + että näilläkö rimpsuilla eletään<br> + ensviikko, ja näilläkö mukulat kengissä pysyy,<br> + ja entäs, kun tölli on kahviton<br> + ja sokeriastia tyhjä on.<br> + <br> + Sepä kysymys nyt ei Jussia paina,<br> + ja sellainen syytös tällä tovin<br> + on väärä ja ilkeä kovin!<br> + Hän, joka on lauhkea ollut aina,<br> + tämä Jussi, hän pöytään nyrkillä möykkää,<br> + kaks pienintä myttyä esille töykkää<br> + ja haastaa asian vakaan,<br> + sanat lyö kuin lukkoon ja hakaan:<br> + <br> + »On huolehdittu sun kaffistas,<br> + sitä muistanut oon, ja sokerias;<br> + sinä todistat väärin ja turhia torut.<br> + Pian nähdä saat: nyt ei auta porut,<br> + vaan kun on saunassa piipahdettu,<br> + iho löylyn poltossa norjennettu,<br> + puet siivosti yllesi korut. —<br> + Minä tahdon katsoa muijaani omaa<br> + ja leivänhuolille antaa lomaa;<br> + sua halata tahdon, ja penikkakullat<br> + ajan saunanlavolle nukkumaan,<br> + mut ensiksi niillekkin annetaan<br> + kai kompiaiset ja kottapullat<br> + — toki sitäkin sorttia muisti<br> + <br> + tämä Jussi, ja markat luisti. —<br> + Niin, muijariepuni, pyörällä päästäin<br> + tänä iltana oon, minä tiedän sen,<br> + mut sanasi tuonnemmaksi säästäin<br> + koe olla altis ja suloinen<br> + etten minä aivan hulluksi tulis<br> + ja kiivauteeni sulis.<br> + Kas nyt on päivä, se veriä vievä,<br> + kun kevät on tullut kaupunkiin,<br> + kun nainen on silmälle sangen sievä<br> + ja sormia syyhyttävä niin.<br> + Voi voi sitä vilskettä Espiksellä,<br> + sitä paljasta kaulaa valkeaa<br> + ja pohjetta, joka silkkisellä<br> + vain kalvolla karvansa verhoaa;<br> + voi sentoki, kun minä katselin,<br> + pää kuumeni, tulinpa vimmoihin,<br> + ihan silmillä nielin mamsselleita<br> + ja ne nielin kaikkine riepuineen,<br> + silksukkine, pitseine, paitoineen,<br> + jotta täyteen tulin niitä parselleita.<br> + Ja niin tulin täyteen mamsselleita<br> + ja niitten fiinejä parselleita<br> + että puodista puotiin markkani vein,<br> + <br> + jymykaupat tein<br> + ja töinpä ne tuomiset muijallein.<br> + Siin’ on ne, kisko ne päällesi vainen,<br> + sinä tykkäät rimssuista varmasti,<br> + ja jos tykkää et, et ole se nainen,<br> + jota Jussi nuorena armasti.<br> + Ja sen minä sanon että vaikka luet<br> + ikävuosia takanas ankaroita,<br> + kun oikeat hynttyyt ruholles puet,<br> + sua Espis-likat ei syrjään soita;<br> + sull’ on paksut reidet ja pyöreä ruho<br> + ja käy siitä yhäti lämpimän uho<br> + — kun painautuu sen kylkeen,<br> + niin on kuin vierellä hylkeen.»<br> + <br> + Näin Tuppilan Jussi haastaa ties<br> + — Jöröjussiksi haukuttu jämerä mies —<br> + oli suulas, suonissa tulta.<br> + Ja siitäpä muija-kulta<br> + ties nätisti suppuun hillitä suunsa<br> + ja ottaa tuomiset tarkasteluunsa.<br> + Liki mittoja mallasi vaateparsi!<br> + — hyvin Jussill’ oli muistissa muijansa varsi.<br> + <br> + Ja kun oli saunassa piipahdettu,<br> + suut mustalla kahvilla huljuutettu,<br> + niin muija jo tukkansa suki,<br> + ylen pörhölleen sen kietoen,<br> + jopa rautanaulalla piippasi sen,<br> + ja kaikki ne parsellit päällensä puki,<br> + ylen paljon peiliä käyttäin,<br> + pian tyytyväiseltä näyttäin.<br> + <br> + Mut Jussin naama, se peili paras,<br> + sekin hyviä merkkejä näytti,<br> + tämä Jussi hymyten partaansa haras,<br> + näin peilin tehtävät täytti:<br> + <br> + »Jopa joo, sit’ on pulskaa naisenpuolta<br> + näet meilläkin, kun sen pukee parhain,<br> + ja minä sen puetan, pidänpä huolta<br> + ett’ on se kuin ruusunen yrttitarhain<br> + tai niinkuin ihana joulukuusi.<br> + Pahus soi miten taas on se fiini ja uusi!<br> + Ei espislintuja tarvita täällä;<br> + ne raukat mua ihan säälittää,<br> + kun ei niill’ oo lihoja luittensa päällä,<br> + ja kintut niitten — kuin ristissä ois<br> + kaks kaunaa vain, ja kuivia netki.<br> + Minä käännän niistä mieleni pois,<br> + ne olivat harharetki. —<br> + Hei mukulat saunaan nukkumaan!<br> + Minä käyn tätä hyljettä halaamaan.»<br> + <br> + Oli leppeä lauvantainen ilta.<br> + Puut puhkesi vihreään.<br> + Ja Tuppilan tölliin kaupungilta<br> + toi Jussi kevätsään.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + PAHA MIES<br> + <br> + <br> + Näin äsken miehen muutaman,<br> + jok’ ei ollut muitten malliin,<br> + joka sopinut ei sen rakkahan<br> + pyhän yhteisyyden talliin.<br> + <br> + Kun muilta riemu irti läks,<br> + pilajuttu ja leikki kulki,<br> + hän silloin suunsa sulki<br> + ja muuttui miettiväks;<br> + <br> + kun muut tuli juhlamielelleen<br> + ylös pilviin nousten kovin,<br> + hän, jos oli mukana, itsekseen<br> + tais torkahdella tovin;<br> + <br> + Ja muut kun ratsasti murheellaan<br> + niin fraasein tuskantärkein,<br> + selin kääntyi hän, hymy huulillaan,<br> + koko tärkeyden särkein.<br> + <br> + Miesrievusta tietysti koitui niin<br> + pyhän yhteisyyden pilkka,<br> + siks hälle myrkkyä juotettiin<br> + pian tepsiväinen tilkka.<br> + <br> + Paha mies ei kuollut kuitenkaan<br> + edes myrkkykuuriin tähän:<br> + sekin keskinkertaisuudessaan<br> + vain sylkemään sai vähän.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + OLIPA KERRAN —<br> + <br> + <br> + Olipa kerran ihminen eräs,<br> + elämänjuoppo luultavasti,<br> + jonka aivussa aatos heräs<br> + elellä ijäti, kerrassa loppuun asti<br> + elämän mahdollisuudet tyhjentäin.<br> + Ja niinpä hän kerjäsi hiessäpäin<br> + taivahaiselta jumalaltaan<br> + lääkettä avuksi kuoleman valtaan.<br> + <br> + Jumala, joka on ukko hyvä,<br> + rukouksista herkentyvä,<br> + kääntyi surulliseksi<br> + ei ollut hän mahtaja sellainen!<br> + Mut kosk’ on hän viisas yli kaikkien,<br> + jopa lopulta neuvon keksi.<br> + Mettiäiseksi rupesi hän,<br> + lenteli kentillä elämän,<br> + näpisti hituisen sieltä ja täältä<br> + <br> + huolettomien orren päältä<br> + ja taltehensa kantoi.<br> + Niin hän voimaa elämisen<br> + lopuksi sai hyvän pussillisen<br> + ja sen ihmiselle antoi:<br> + »Viis-kuussataa vuott’ on nyt säkissäs,<br> + nauti ja pidä hyvänäs.<br> + Jos ei riitä se, taivahan isää<br> + pyyydä, ja taas hän hankkii lisää.<br> + Mut ettei ois liikoja vuosia tässä,<br> + ole varova lääkkeen käytännässä.»<br> + <br> + Ihminen kiitti ja hymysi,<br> + piiloluolahan lymysi<br> + appaen siellä vatsahansa<br> + kaiken elämän-voitehen<br> + niin että lopuksi naamaltansa<br> + oli hän aivan rasvainen.<br> + Ja hurmauneena onneensa uuteen<br> + astui hän elämän ikuisuuteen.<br> + <br> + Vieri vuossata, vieripä kaks,<br> + hän tunsi olonsa ihanaks.<br> + Elämän kuohu loppumaton<br> + huimana ohitse virtasi,<br> + hän kuin jumala kuolematon<br> + elämänvirralla souteli.<br> + <br> + Aika yhä vieri ratojaan<br> + vaihtaen vuosisatojaan,<br> + se ihminen yhäti eli,<br> + mut kurjana itkeskeli.<br> + Nyt hän kaipasi haudan poveen<br> + kerjäten kolkutti kuoleman oveen:<br> + Tämä mielettömyys mua uuvuttaa;<br> + olen väsynyt, mutta en lepoa saa.<br> + Tätä ikuisuutta en kestä, en kestä.<br> + Tulen hulluksi paljosta elämisestä.<br> + <br> + Haasteli hänelle isä taivaan:<br> + »Yks vain apu on siihen vaivaan:<br> + varro vielä vuoskymmen muuan.<br> + Miks heti ahmit kaiken ruuan<br> + jonka silloin minulta sait!<br> + Varro nyt, ja ole vait.»<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + MINÄ ETSIN —<br> + <br> + <br> + Minä etsin entistä itseäin<br> + ja en sitä löytää voinut.<br> + Olin muistonsiruja pyydystäin<br> + sen haussa kompuroinut,<br> + murun sieltä, täält’ olin löytänyt,<br> + ne visusti konttiini kätkenyt,<br> + mut niistä en voinut yhdistellä<br> + sitä muotoa, joka on ihmisellä.<br> + <br> + Se milloin mitenkin muovautui,<br> + kala, lintu se oli, oli iileskotti,<br> + ja kun se parhaiten onnistui,<br> + niin aasin muodon se silloin otti.<br> + Paha muruista koota, mahdoton,<br> + sitä, joka jo unhoon hajonnut on;<br> + sellainen työ voi hetkellänsä<br> + vain kuvastella tekijätänsä,<br> + ja tekijä vaihtuu vuosien mukaan;<br> + edes eilist’ ei itseään tavota kukaan.<br> + <br> + Mut kerranpa luulin löytäneeni<br> + polun lapsenmielehen entiseeni,<br> + kun sattuma niitylle minut johti,<br> + joka auringon alla kukissa hohti,<br> + ja niitten keskessä poikanen<br> + pien puheli kerällä ruohojen.<br> + Jopa varmana luokse polin;<br> + jos mikään, niin tuo minä olin.<br> + Nuo kasvot on samat kuin minunkin<br> + — iän eroa välillä vähän —<br> + ja muistanpa hyvin kun unohdin,<br> + hänet kerran kentälle tähän.<br> + »Hei terveeks, pikkumies!<br> + Minut tuntenet kenties?»<br> + <br> + »Et kuulu mun tuttaviini.<br> + Mikä lietkin, kuka sen tietää.<br> + Paha silmä sull’ on, paha miini.<br> + Mene pois! En voi sua sietää.»<br> + Päin silmiä haukkui noin<br> + mua poikanen pieni.<br> + Palan karvaan niellä koin,<br> + »niin lie», vain nolona hoin,<br> + kun pois vei tieni.<br> + <br> + Meni päiviä, viikkoja juoksi.<br> + Tulin talohon muutamaan.<br> + Jano poltti. Emännän luoksi<br> + kävin juomista anelemaan.<br> + Toi tuopin emäntä aimo<br> + ja sen ojensi juodaksein<br> + — mut valjuks valahti vaimo,<br> + ma otsalle käteni vein,<br> + ja tuoppi putosi meiltä<br> + kuin lapsilta säikkyneiltä.<br> + Me tuttuja oltiin vuotten takaa,<br> + ja liian tuttuja! tottavie.<br> + Tilin vaatii nyt tuo katse vakaa:<br> + seis! pystyssä on pakotie.<br> + <br> + Sellaisen katseen alla<br> + en paina ma paljoakaan,<br> + vaan häveten, mielellä masentuvalla,<br> + alas pääni laskea saan.<br> + Kuin hukkuen helmaan vetten<br> + oli silloin tunto mulla;<br> + niin huonoksi tunnuin etten<br> + voi huonommaksi tulla.<br> + Sulut rintani hetkessä suli,<br> + sanat kerrankin totiset tuli:<br> + <br> + »Sano kuin olen syyllinen miesi,<br> + mua kadotetuksi sano,<br> + sen tiedon jos kielesi tiesi,<br> + vain silloin mun loppuu jano.<br> + Olen etsinyt kiihkoisasti<br> + ma entistä itseäin,<br> + ja nyt sun silmies pohjalta näin;<br> + olen pettäjä alusta asti.»<br> + <br> + »Älä väärää todistusta ano.<br> + Niin en minä koskaan, en koskaan sano.<br> + Sa väärin minua tulkitset<br> + — et oo mua pettänyt, itseäs et.<br> + Mikä nyt liet, siihen ei tietoni yllä,<br> + mut entisen itsesi tiedän kyllä,<br> + ja se entinen oothan minulle yhä,<br> + sen muistossa sinua tervehdin;<br> + se muisto on minulle pyhä<br> + nyt vieläkin.<br> + Olet sydämessäni kallis, kallis,<br> + jota kenenkään en soimata sallis.<br> + Mun silmäini pohjalta löytää voit<br> + kuvan oikean itsestäsi.<br> + Ja sormus, jonka sa kerran toit<br> + — viel’ onko se mielessäsi? —<br> + se tallella on, sen saatan näyttää.<br> + Täst’ alkaen taas sitä tahdon käyttää.»<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + PITKÄ MATKA<br> + <br> + <br> + Kuin pitkä onkaan matka ihmisiin,<br> + niin lyhyt vihamiehiin, pitkä ystäviin.<br> + <br> + Se syntyi diplomaatiksi ystävyys,<br> + se niukoin käsin antoi, mutta paljon pyys,<br> + <br> + ja jos se käden rakkaan tarjoaa<br> + niin toinen käsi varkain puukon piilottaa.<br> + <br> + Se varuillaan on aina hiukkasen,<br> + se — äänenkantamattoman kaukainen.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + CARMEN SAECULARE<br> + <br> + <br> + Rautahepo ja automobiili!<br> + — Voimansa antoi<br> + sähkö ja hiili!<br> + Maapallo kuljettu navasta napaan,<br> + luonnon vapaan<br> + jäsenet lyötynä kahleisiin;<br> + jättilaivat meriä viiltää,<br> + pilvissä kiiltää<br> + pauhaten kotka rautainen.<br> + <br> + Sekuntikello raksaa, raksaa<br> + hermoja kiihottain.<br> + Ihminen uupuu, ja toinen jaksaa<br> + vaivalla vain.<br> + Hetki on kallis. Hetken työtä<br> + räiskävät konehet päivää, yötä;<br> + hetken voittaja<br> + kaiken voittaja,<br> + sekunnin varas<br> + varkaista paras.<br> + <br> + Raudan ja sähkön vuosisata,<br> + terve!<br> + Terve, sa teknillinen järki,<br> + keksinnöittesi huima rata<br> + entiset ihmeet särki.<br> + Teeppäs yks kukkanen, pieni puu,<br> + oksalle lintu laulusuu,<br> + tee yks ihminen tilalle sen,<br> + joka jää pyöritän konehen<br> + ja murskautuu.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + PARANTAJAT<br> + <br> + <br> + Olympon jumalat kaikin<br> + he kerran, joutessaan,<br> + kävit maata parantamaan.<br> + Ja paljon he aikaansaikin!<br> + He sanoilla filosofeeras<br> + ja asiat abstraheeras,<br> + kukin järjestelmiä laati,<br> + lain voimaa niille vaati.<br> + <br> + Huhu silloin oudon sanan<br> + toi joukkoon jaloon:<br> + On Hades, herra Manan,<br> + ylös yöstään kömpinyt valoon;<br> + hänet nähty on jossain siellä<br> + puusauva kourassa tiellä.<br> + <br> + Kun salien loukosta loukkoon<br> + lens kauhunsanoma uus,<br> + niin riitaisaan jumaljoukkoon<br> + tuli hiljaisuus.<br> + Ja jumalat pienet ja suuremmat<br> + ne kysyen toisiinsa katsoivat.<br> + Ja naisia pyörtyi nurin.<br> + <br> + Oli tulossa vallankumous,<br> + ylen kauhea rikkomus kurin!<br> + Eip’ ihme, jos leimahti suuttumus,<br> + jos yhteisten etujen puolustus<br> + pian rohkaisutti mielet<br> + ja ennenkaikkea kielet.<br> + <br> + Tuli kaikille innostus yhteinen<br> + ja he seiniltä aseita riipi<br> + pois häätääksensä vieraan sen,<br> + joka varkain maassa hiipi.<br> + Oli kiirettä, tuhinaa, tohinaa kyllä,<br> + mut pian oli sotisopa kaikkien yllä,<br> + oli kiväärit kaikilla seljässään<br> + <br> + eikä puuttunut konekiväärikään.<br> + Lopuks naftaliiniarkusta siivet tuotiin<br> + ja viimeiset rohkaisuryypyt juotiin.<br> + Ja niin jumalurhot lensi ja juoks<br> + pahan rauhanhäiritsijän luoks<br> + — hänet löysivät illansuussa vasta<br> + tienviereltä vaiti istumasta.<br> + <br> + »Miks hiivit sa meidän maille?<br> + Ulos! tai jäät päätäsi vaille.»<br> + Ei pahasti säikkynyt outo mies,<br> + vaan pauhaaville vastata ties:<br> + <br> + — Te katsokaa miten yksin on<br> + maan luonto kesänsä hetkin.<br> + Te kai väistytte saleihin Olympon,<br> + selin kääntyi ihmisetkin;<br> + ei kukaan pilvien lentoa seuraa,<br> + ei puhele keralla kukkain,<br> + näe kukaan ei synnyttävää peuraa,<br> + ei tappelua hukkain.<br> + Te valtaanne vartioitte vain,<br> + <br> + mut vallanalaiset unhottain.<br> + Senverran tok’ ihmislapsia vaalitte<br> + että suitsutuksia heiltä haalitte<br> + mun nimeäni kiristyskeinona käyttäin.<br> + Jos yhäti jatkuu se taktiikkanne,<br> + Manan herra on vaaliva maailmanne<br> + vähän toisellaisia tapoja näyttäin.<br> + — Hän, joka on valtias vainajain,<br> + hän yksinkö elämää rakasti vain?<br> + <br> + Näin sanoen otti hän taskustaan<br> + sen lakin, jota usein mainitaan,<br> + ja kun hän sen päähänsä veti,<br> + hän häipyi silmistä heti,<br> + eikä kukaan tiedä, hän menikö pois<br> + vai vieläkö maahan jäänyt ois.<br> + Ei tiedetä. Zeuskaan kurkistaa<br> + ei voi Manan taikahytyrän taa.<br> + Joku vaivattu lie silti tuntenut<br> + hänen lempeän äänensä rohkaisut. +</p> + + +<div style='text-align:center'>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78391 ***</div> +</body> +</html> diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6c72794 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b37fef8 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78391 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/78391) |